diff options
Diffstat (limited to '57534-0.txt')
| -rw-r--r-- | 57534-0.txt | 6174 |
1 files changed, 6174 insertions, 0 deletions
diff --git a/57534-0.txt b/57534-0.txt new file mode 100644 index 0000000..78fcc21 --- /dev/null +++ b/57534-0.txt @@ -0,0 +1,6174 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57534 *** + + + + + + + + + + + +KYNÄLLÄ JA KIVÄÄRILLÄ + +"Sissin" pakinoita itsenäisyys- ja vapaustaistelumme ajalta + + +Kirj. + +EINO RAILO + + + + + +Porvoossa, +Werner Söderström Osakeyhtiö, +1918. + + + + +SISÄLLYS: + +Nähtyä ja tunnettua: + +Kerenski. +Anarkia. +Kiipijä-sieluille. +Huvila-iloja ja elintarvesuruja. +Syksyinen lauantai-ilta. +Martti Lutheruksen opetuksia. +Sinn-feinarit. +Toveri Pavel Shishkolle ja hänen apulaiselleen + Jukka Rähjälle kohteliaimmin. +Marraskuu. +Agitaattorille. +Illanvietto saksalaisille ja itävaltalaisille upseereille. + +Kynällä ja kiväärillä: + +Vapauden hinta. +Aseitteni ylistys. +Salaliittolaisten muistojuhla. +Valkoinen soturi, terve! +Presidentin vaali Suomelassa. +Suomen kuninkaan ja kansan hetki. +Nummisuutarin Esko. +Timanttikurkien ampujia. +Suomalainen oikeistososialisti. +"Me vaadimme". +Juhannuspakinaa. +Vuosi sitten. + +Keveämmällä kädellä: + +Olkkolaisen Heikin tupakit. +Märkälän vaarin joulu. +Jurveliinin "monarkisti". +Taistelu vihreästä madosta. +Kun olkipesän piti parveilla. + + + + + + +NÄHTYÄ JA TUNNETTUA + + + + +Kerenski. + + +Ihminen kaipaa aina uutta. Se ominaisuus on se tuli, jonka Prometeus +muinoin tempasi taivaasta, saattaen teollaan ihmiskunnan edistyksen +tielle. Niin pian kuin joku asia, toiminta mikä hyvänsä alkaa mennä +aina samaa uneliasta vanhaa latuansa, silmät ummessa, puoli laiskana ja +raukeana kuin lihava koira, tulee minun paha olla. Rupeaa ahdistamaan +henkeä ja kyllästyttämään. Uutta viinaa tähän vanhaan leiliin, ja +ellei sitä saada, niin kokonaan uusi leili! Kulaus siitä, että pohja +paistaa, ja sen uusi neste vaeltaa kuin tuli joka suonen käänteessä, +elähdyttää sydäntä ja mieltä, värittää näköalat, saattaa maailmaan +uutta makua... ellei ihmisellä olisi tätä uuden viinin janoa, olisi hän +surkuteltavampi olento kuin Kreikan kuningas. + +Mutta mistä tää puhe leilistä ja uudesta viinistä, uuden kaipuusta ja +vanhaan kyllästymisestä? Onko kukaan tarjonnut suomalaisille uutta +viiniä? On. Me juomme joka päivä tuota ainoata helmeilevää nestettä, +joka yksistään voi meitä tyydyttää, suoraa puhetta täydellisestä +vapaudestamme ja isäntävallastamme tällä terhenisellä niemellämme. +Ja uskallanpa luottaa siihen, että näin täyteen saatu uusi leilimme +sydänajatuksensa syvästä lähteestä aina yhä uudelleen itsensä täyttää +sillä oikealla 95-prosenttisella, jota ilman millään kansakunnalla ei +ole oikeutta täysiä kaatioita kantaa. + +Kerenskistä huolimatta. Tuo mies ei ole tätä ennen pyörinyt +ajatuksissani varsin niin paljon kuin niiden, jotka ovat julistaneet +hänet "Venäjän vallankumouksen ylpeydeksi". En ole mielessäni +julistanut häntä näihin saakka miksikään, vaan olen odotellut, miksi +tuo tuosta sukeutuu, mutta nyt tekisi mieleni rykäistä minunkin ja +julistaa... + +Hänhän kävi taas Helsingissä. Tässä eräänä päivänä kävi täällä humahdus +kuin muinoin helluntaina, ja tuliset kielet laskeutuivat joihinkin +suljettuihin seuroihin, eikä ollut vielä tuosta tuuperruksesta +selvitty, kun hän taas oli tipotiessään -- ei edes pölypilveä +maantiellä näkynyt. Me seisoimme ja katsoimme toisiamme silmiin sanoen: +se Keeerenski (vähintään kolme e:tä) se kävi? -- Niin kävi. -- Ja meni? +-- Niin meni. Ja silmämme olivat hassun pyöreät ja leukamme väkätti +kuin parkkia pureksivalla jäniksellä. + +Sitten me kuulimme, mitä hän oli sanonut meidän esityksistämme omien +sisäisten asioittemme ratkaisuun nähden. Minun ei tarvitse sitä kertoa, +sillä sen tietää koko maailma: hän tervehti meitä vasemmalla kädellä ja +sanoi venäläisten tapaan: njet. Sitten me luimme, mitä hän oli puhunut +sotilaille, erikoisesti _Suomesta_. Ja kun tämän kaiken tiesimme, +saatoimme harkita, mitä varten hän oli tänne oikeastaan tullut. + +Hänhän on nyt sotaministeri ja oli tullut palauttamaan kuria +täkäläiseen armeijaan. Sitä varten piti hän puolitoistapalstaisen +(keskinkertaisen) puheen "veljillemme mariineille". Suoraan sanoen: +sillä keinolla ei ainakaan armeijan sieraimiin puhalleta minkäänlaista +elävää eikä muutakaan henkeä, sen ymmärtää lapsikin. Ja uskon siksi +paljon hyvää Kerenskistäkin, että tiedän hänenkin sen ymmärtävän. Ellei +todella tehdä asiassa jotakin asiallista, paistattavat sotajoukot +varmasti päivää niin kauan kuin haluavat, ja kernaasti minun +puolestani. Sanon mielipiteeni aivan syrjäisenä henkilönä. + +Mutta se, mitä herra sotaministeri lausui herra "shiplomaatti" +Huttuselle, ynnä hänen kuripuheensa Suomea koskeva kohta osoittavat +hänen täällä käyntinsä todellisen tarkoituksen. Hän kävi antamassa +meille leyhähdyksen siitä, miten ilmavirta kulkee silloin, kun hänen +tapaisensa mies tarttuu virtahevosen-nahkaiseen ruoskaan. Kerta +kaikkiaan, yhdellä äännähdyksellä, tahtoi hän tukahduttaa kaiken +sen pienenkin vapauden vikinän, jonka saappaan alla oleva hiiri on +uskaltanut päästää. Ja vielä: hän tahtoi aivan selvin sanoin kiihoittaa +venäläistä sotaväkeä meitä vastaan, särkeä sen luottamuksen, joka +täällä on toistaiseksi väliaikaisen hallituksen tyhmyyksistä huolimatta +väestön ja sen välillä (kolinkolia) vallinnut. Me suomalaiset olemme +niin kirotun paksuverisiä, ettemme heti ole ymmärtäneet, minkä +nyrkiniskun herra Kerenski kävi meille antamassa, mutta annappa että +olisimme esim. unkarilaisia. Kuinka kipeästi olisimme kiljahtaneet tuon +iskun jälkeen ja osoittaneet sen punertavaa jälkeä kaikille niille +tekopyhyyden mestareille, jotka puhuvat pienten kansain vapaudesta vain +niitä härnätäkseen ja pilkatakseen. + +"Täällä Suomessa on meidän oltava erityisesti varovaisia." +"Vallankumous on voima." "Vallankumous on _valta_." Näin puhuu "Venäjän +vallankumouksen ylpeys" lapsen kannalla olevalle sotamieslaumalle, +jonka mieliala ailahtaa vähimmästäkin syystä äärimmäisyydestä toiseen. +Se on eriskummallista vastuunalaisuudentunnetta, varsinkin kun sen +lausujana on äskeinen oikeusministeri. Se on sitä vielä enemmän, +kun sen lausujana on sama mies, joka pari kuukautta sitten lauloi +imartelevia sanoja ällistyneelle eduskunnalle ja töllistelevälle +kansanjoukolle Runebergin patsaalla. Muuttuuko oikeusministeri ja +ammatti-ihmiskunnan ystävä satraapiksi, tultuaan sotaministeriksi? +Eikö venäläisenkään järki jaksa ymmärtää, mitä veristä ivaa koko +vapaudenaatteelle on sellainen esiintyminen, kuin Kerenskin äsken? + +Tästä asiasta voisi puhua paljon, ja joka sana, mitä siitä katkeruutta +saarnaisi, kumpuaisi syvältä suomalaisten sydämestä ja hiljaisena +kuiskauksena vakuutamme toisillemme: tuon miehen tähti on Suomessa +ijäksi laskenut. + +Että minä olen aivan oikein ymmärtänyt "herra ministerin", siitä +on todistuksena se uusi sepustus, jonka jokin prof. E. Tarle on +Denj-lehdessä aivan äsken julaissut. Me muistamme vielä tämän arvon +professorin siitä kirjoituksesta, jonka hän vähän aikaisemmin +senaattimme varapuheenjohtajan ohjelmapuheen johdosta laski +julkisuuteen. Herra professori on nähtävästi pelännyt, että me +suomalaiset emme ymmärtäisi "herra ministerin" käynnin tarkoitusta, +ja on senvuoksi rientänyt meille selittämään sitä. Puheen Suomea +koskeva kohta oli tarkoitettu meille suomalaisille "ensimäiseksi +varoitukseksi". Herra professori toistaa ensin "Venäjän vallankumouksen +ihanimman ilmiön" (kuka muu kuin venäläinen voisi keksiä tällaisia +fraasikukkasia!) sanat: "Venäjän miesten hyväsydämistä ja avointa +mieltä tahdotaan käyttää väärin pelissä." Pelaajia olemme kai me +suomalaiset, jotka tosiaankin olemme saaneet niin kumoamattomia +todistuksia Venäjän miesten hyväsydämisyydestä. Mutta professori +ei tahdo olla uhkauksissaan ministeriä huonompi. Kuulkaamme mitä +hänellä itsellään on meille sanomista. "Venäjä on tällä hetkellä vielä +riittävän voimakas puolustamaan ketä vastaan tahansa alueellista +kokonaisuuttaan." Tämä lauselma paljastaa professorin sielun ja me +näemme, että hän "mustassa imperialismissaan" on venäläisen tsarismin +oikein laillinen sikiö. + +Pyydämme kysyä, mikä korkeampaan maailmanjärjestykseen perustuva +siveellinen oikeus venäläisillä on kutsua Suomen kansan asuma-aluetta +omakseen? Mutta ei tässä vielä kaikki! Professori Tarle jatkaa: "Näinä +levottomina ja hirmuisina aikoina voivat laivaston tykit ruveta +ampumaan itsestään, ilman Pietarista saapuvaa käskyä." Vai ihan +itsestään! Mikä vahinko, ettei venäläisillä nykyisessä maailmansodassa +ole ollut käytettävänään tällaisia "itsestään ampuvia tykkejä". Jos +heillä olisi sellaisia ollut, olisi siinä ollut ase, joka olisi +pannut heidän kekseliäät vihollisensakin vapisemaan; sodassakin olisi +luultavasti silloin käynyt vähän paremmin. Mutta näitä itsestään +ampuvia tykkejä on aina osattu käyttää paremmin omia kansalaisia kuin +ulkomaisia vihollisia vastaan. Se näkyy edelleen olevan prof. Tarlen +ihanne. Prof. Tarle on tyhmä, kun luulee moisten uhkausten vaikuttavan +meihin suomalaisiin. Ja prof. Tarle on edesvastuuntunnetta vailla oleva +henkilö, joka heittelee syyttä suotta ympärilleen palavia kekäleitä. +Tarkoitus on nähtävästi täältä Suomesta perinjuurin hävittää kaikki +myötätunto venäläisiä kohtaan. + +Samaa yritetään kyllä muillakin keinoin. Mieleeni johtuu täällä +toimiva "kansanvapauskomitean vastavakoiluosasto". Siinä on +asia, jossa suomalaisten taikinamaisuus valuu esille kaikessa +inhottavassa selkärangattomuudessaan. Onhan selvä ja Suomen lain +kulmakiveksi määritelty asia, että täällä on vangitsemisoikeus vain +Suomen viranomaisilla ja että tämä saadaan toimeenpanna vain siinä +tapauksessa, että vähintään todennäköisesti on kysymyksessä teko, +jonka rangaistuksena voi olla myös vapauden menettäminen. Ellei näitä +ohjeita noudateta, on vangitseminen laiton. Suomalaisten on siis +puolustauduttava noita salaperäisiä kotirauhan häiritsijöitä vastaan. +Pitäisin esimerkiksi kelpaavana miehenä juuri laillisuuden kannalta +sitä, joka panisi nuo tuollaiset vieraat liukkaasti hakemaan parempia +kiinnipano-valtakirjoja. + +Ja miksi herrannimessä ärsyttää meitä tässäkin asiassa! Eihän olisi +mikään maailmassa helpompaa kuin kääntyä suomalaisten viranomaisten +puoleen ja anoa laillista virka-apua, koska sitä ja sitä on muka +selville käynyt. Asia menisi siten vallan yhtä hyvin, syyttömyys tulisi +ilmi kädenkäänteessä, eikä meitä turhaan ärsytettäisi ja kiusattaisi, +eipä pantaisi myös omia "vapausperiaatteita" naurunalaiseksi. Eiköhän +tässä voimakas, selittävä esitys prokuraattorin kädestä jotakin +auttaisi? Vai onko niin, ettei sille taholle tehoa mikään:' + +Teidän puheenne olkoon _da da_ ja _njet njet_, mutta ei mitään järkeä +sillä välillä. + +Aurinko loistaa meille suomalaisillekin! Sitä ei -- ähä kutti -- +Novoje Vremja sentään saa estetyksi. On toki siunattu asia. Meilläkin +siis pääsevät helluntaililjat kukkimaan, ja jos huomenna on kaunis +sää, välähtää Suomen luonto kirkkaana kesän ensimäisessä vihreydessä. +Kuinka ihana onkaan tämä meidän Suomenmaa! Kun sitä ajattelen, ymmärrän +aivan selvästi, miksi muukalaiset haluaisivat sen meiltä riistää. +Tietysti siksi, että se on kauniimpi kuin heidän oma pahanpäiväinen +mökkyrin takalisto-korpikappaleensa, jossa ei kasva edes piiskaksi tai +hirsipuuksi sopivaa. + +Mutta lopetan vihan ja riidan puheen, isken musteiset näppini yhteen +ja kiitän taivasta, joka on meidät, syntisäkit, uuteen suveen auttanut +(sadetta saisi tulla keväisin enemmän). Ja sitä tehdessäni muistan ne +kymmenettuhannet kirkkaat silmäparit, jotka eilen ja tänään hajoavat +kesälomalleen pitkin tuhansien järvien maata. Lapset, kuulkaa! +Selittäkää jokaiselle, että Suomen vapaus on täysi vasta sitten, kun +olemme vain itsestämme riippuvaiset. Tehkää siitä tuon muistossa +mainion saksalaisen Luteruksen katekismoon yhdestoista käsky. Sillä +aikaa kuin tätä helluntaina alotatte, panen minä palstallani pyhistä +huolimatta perunaa maan rakoon. Hyvästi ja hauskoja juhlia! + +(26/5 17.) + + + + +Anarkia. + + +Ennen vaadittiin täällä venäjän kielen todistus -- nyt vaaditaan +työväenyhdistyksen jäsenkortti; ennen toimeenpanivat täällä +laittomuuksia pahantekijät ja santarmit -- nyt sitä tekevät sosialistit +ja venäläinen sotaväki; siinä sitä nyt ollaan ja hyvin kaunista ja +vapaudenajallemme ja kansalliselle arvollemme sopivaa tämä kaikki on. +Tekisi mieli lennätellä tuomion ja moitteen nyrkiniskuiksi kiteytyneitä +lauselmia täältä alakerrasta yli koko viheliäisen menon tässä kurjassa +maassamme, jonka piru vie nahkoineen ja karvoineen, ellei se hyvin +nopeasti muuta tapojansa ja rupea yksimielisesti kaikkinaiseen +rakennustyöhön. Johan nyt on ihme ja kumma, ettei aika aja järkeä +päähän, vaan että yhä uudistuvasti erehdytään räikeän typeriin ja +tarpeettomiin tekoihin. Olisiko sittenkin niin, että suomalainen +työmies on kykenemätön vapautta käyttämään, että se on hänelle kuin +vaarallinen kananorsi, josta hän pudota mätkähtää alas kuin olisi +yrittänyt siinä näppiensä nenässä nukkua? Onko sittenkin perää tuossa +ruotsalaisten alituisesti vatkuttamassa väitteessä, ettei suomalainen +muka pysty elämään ominpäin, vallan itsensä haltiana, vaan vaatii +jotakin, joka sormella osoittaa: tee tämä nyt? Kun muistelee Tampereen, +Porin, Rauman ja nyt tuoreeltaan Turun tapauksia, tekee todellakin +mieli lausahdella ja kummastella yllä olevin kysymyksin, kunnes taas +pääsee tasapainoon. + +Olen vakuutettu siitä, että näistä surullisista tapahtumista ei ole +vastuussa työväkemme ydinosa, sen todella kehittynyt aines, vaan eräät +pimeät johtavat voimat ja sosialistisen nuorison malttamaton ja kuuma +veri. Noilla pimeillä voimilla tarkoitan sitä henkeä, jonka vallassa +Työmies-lehti edelleen näyttää olevan ja joka parin vuosikymmenen +kuluessa on onnistunut surettavassa määrässä kansansieluamme +turmelemaan. Vastarinta sitä vastaan on työväestömme keskuudessa +sangen suuri, se tiedetään, mutta vielä se ei ole onnistunut, ja niin +jatkuu tuota myrkytystyötä illasta iltaan, peitellen ja peittelemättä. +Se se juuri on vuosien kuluessa vienyt työväestömme eräät ainekset +sosialismin opin sinänsä ihmisrakkailta rannoilta epäjärjestyksen ja +laittomuuden anarkistisille rämeille, joissa tarpominen tekee hulluuden +lopulliseksi ja parantumattomaksi. Se viha, joka on sytytetty, ei ole +sammutettavissa niillä parannuksillakaan, joiden saavuttamiseksi sitä +sanotaan lietsotun, vaan kuljemme me varmasti vakavaa aikaa kohti, +jolloin vuosikymmenien luokkavihan kylvö kantaa ne hedelmät, jotka +vasta saavat yhteiskuntamme heräämään. Ei yhteiskunnallinen uudistus, +vaikka äänioikeus annettaisiin vesikauhuisellekin, koske lentojätkää, +joka on vapaa kuin taivaan lintu. Ei hän ajattele, että kun tämä nyt +on saavutettu, on rauhallisesti ryhdyttävä työhön. Ei suinkaan, vaan +järjestys ja sopusointu on hänelle perinjuurin vastenmielistä. Ei +tämä rankkitynnyri suinkaan ole sillä onnellistutettu, että on saatu +kieltolaki -- kissanjalka!, vaan ryhtyy hän päinvastoin mitä laajimpiin +korpirojun valmistuspuuhiin. Ei se, joka on tottunut elämään keskellä +alituista kiihoitusta, jolle tuo sieluntila on muuttunut elinehdoksi, +voi ruveta enää elämään uusissa olosuhteissa, joissa kiihoitukselta +on pohja pois. Tuo järjettömästä tyytymättömyydestä, alituisten +mellakkain toivosta ja puuhasta elävä tyyppi, jolla on työväen riveissä +edustajansa otsatukkahuligaanista aina sosialistiherraan saakka, se +se pisti Turun valtuuston arestiin, ja sen menoa katselevat vakavasti +huolestuen sekä työväen parhaat ainekset että myös me kurjat porvarit. + +Mutta miksi ei sitten ajatteleva työväestö nouse voimakkaammin +vastustamaan tuota menoa, jos se ei sitä kerran hyväksy? kysyy nerokas +lukijani. Syyt siihen ovat monet, mutta painavin niistä on se, ettei +meillä ole kunnollista ja toimintakykyistä, puolueetonta poliisia. +Se joka ei rakasta käsirysyä, ei mene mielellään praakailemaan +hurjistuneeseen miesjoukkoon, joka "aatteen" nimessä on valmis +nykistämään sinut maksuttomasti. Rauhallinen työmies, joka varmasti +kestää työväen todellisen edun ehkä vaatiman yhteiskunnallisen +taistelun vankemmin kuin paras suunsoittaja, kavahtaa yhdistyksessänsä +joutumasta riitaan näiden hurjurien kanssa, jotka riehuvat kuin +viimeisten päiväin pyhät. Se on luonnollista ja ymmärrettävää. Joka +on nähnyt, millä pirullisella ilkeydellä nämä työväestön pahat henget +vainoavat vastustajiaan kotona ja työmaalla, ymmärtää, missä vaikeassa +asemassa heidän keskuudessaan on jokainen hienompi, todelliselle +edistykselle altis luonne: pienikin hillitsevä sana, ja sinut leimataan +porvarishenkiseksi, jonka sosialistinen luokkatietoisuus on epäiltävä, +ja sinulle sekä sinun perheellesi alkavat pitkälliset sielulliset +kärsimykset. Meillä porvarillisilla ei ole aavistustakaan, millä +musertavalla tyranniudella jokainen yksilöllisyyden ilmaus niissä +piireissä tukahdutetaan ja mitä värisyttävää säälimättömyyttä siellä +osoitetaan. + +Niin, sanon suoraan, että jos Turussa olisi ollut 25 tehtävästään +tietoista ja kunnollisen komisarion johtamaa poliisia, olisi +sikäläisten sosialistien uudistustarve ollut paljon hillitympi, +olisivatpa he luultavasti ilman muuta suostuneet odottamaan sitäkin +hetkeä, jolloin heidän eduskuntaryhmänsä olisi lahjoittanut kunnallisen +äänioikeuden m.m. mielipuolille. Niin erilaisia lääkkeitä voi +yhteiskunnallinen edistystaistelu kaivata. Mutta edellä sanottu pitää +paikkansa vain sillä edellytyksellä, etteivät asioihimme millään +tavalla sekaannu venäläiset sotilaat, sillä sen kautta asema muuttuu +pelottavasti. + +Puhumattakaan siitä, että järjestysvallan lamautuminen antaa +vastuuttomille aineksille estämättömän tilaisuuden kuin huvikseen +esittää ja ajaa läpi laittomia vaatimuksia, asettuu heidän pyynnöstään +vielä venäläinen sotaväki ase kädessä tukemaan heidän puuhiaan. +Painettiniekat ilmestyvät kauppoja sulkemaan, ulosottotuomiot +ehkäistään, mielisairasta anarkistia ei uskalleta paiskata torniin, +koska sotaväki asettuu häntä puolustamaan uhkaillen poliisimestaria, +kotitarkastuksia toimeenpannaan, viljavarastot "lainataan", suoraan +sanoen: sitä vähänkään julkisempaa toiminta-alaa ei enää ole, johon +venäläinen sotaväki ei sekaantuisi. Syvästi huolestuen täytyy kysyä: +mihin tämä kaikki päättyy, mihin olemme menossa? + +Sillä kun ajatellaan sitä todennäköisesti sangen pian käsillä olevaa +hetkeä, jolloin emme enää voi ruokkia tätä rasituksenamme olevaa +muukalaislaumaa, tuntuu asema sangen pimeältä. Elleivät heidän +viranomaisensa saa hankituksi heille ruokaa, ottavat he sen meidän +suustamme. Monin paikoin maaseudulla tekevät he sen nyt jo, eikä +ole keinoja sitä estää, sillä ottavan kädessä on piilossa painetti. +Välit huononevat, naisemme tulevat vähitellen kulutetuiksi, syntyy +tyytymättömyyttä, väärinkäsitystä, yhä enenevää väkivaltaa, kunnes +maamme on samanlainen helvetti kuin Venäjäkin. Mihin turvaudumme +tällöin me, joita sekä työväkemme että venäläinen sotaväki samalla +tavalla vihaavat? Mitä voi maanviljelijä, jos nälkiintynyt sotaväki +teurastaa elikot, jakaa viljan ilman mitään kortteja, ja pitää lopuksi +hiukan muutakin lystiä? Ei mitään, vaan elämme me porvariluokat aivan +oman onnemme ja Jumalan armon nojassa. + +Tähän suuntaan ovat asiat hyvin todennäköisesti kehittymässä, eikä +siinä ole oikeastaan mitään outoa. Kaikkia suuria vallankumouksia on +seurannut tällainen epäjärjestyksen aika, sillä valtaan tulleet voimat +eivät heti ehdi löytää oikeaa vaikutussijaansa. Mutta tästä tietoisena +ei tarvitse joutua kaikista syvimpään kuiluun, vaan voi ryhtyä ajoissa +varokeinoihin. Ja paras varokeino on järjestäytyminen. + +Se on tullut nyt meidän porvareidenkin tehtäväksi. Puolueista ja +mielipiteistä huolimatta on kyläkunnittain muodostettava taatuista +aineksista voimakkaita yhtymiä, jotka panevat kylän piirissä +toimeen lujan ja vääjäämättömän järjestyksen. Jos näin olisi +ollut Mouhijärvellä ja Luopioisissa, ei siellä olisi kannettu +isäntiä pelloilta eikä piesty naisia. Jos voimat uhkaavat törmätä +yhteen, ei sitäkään saa säikähtää, vaan kerta kaikkiaan on pantava +huligaanimaisuudelle otsa eteen. Tämä puuha saa varmasti kaikkien +oikeitten kansalaisten kannatuksen ja tekee jo olemassa olollaan monet +tyhmyydet mahdottomiksi. Sen avulla saadaan kylien irtolaisainekset +edes jonkun silmälläpidon ja pakon alaisiksi, ja ennen kaikkea +ulkopitäjäläisainekset pois perkatuiksi. Ottakaamme, porvarit, oppia ja +järjestykäämme! + + * * * * * + +Jos Suomi olisi ollut itsenäinen valtio, ei tietenkään tämäntapaisia +harmeja olisi nyt kestettävänä. Jos meillä olisi vapaa isännyys +talossamme, suoriutuisimme sangen sujuvasti sellaisista +uudistuspyrkimyksistä kuin Turun valtuuston arestiin pano. Mutta juuri +se, että vapautemme riippuu venäläisen painetin kärjessä, lamauttaa +täällä kaikki. Jos olisimme erillään Venäjästä, ei meidän tarvitsisi +kestää ruplakurjuutta ja sitä häpeää, että lause: "Maksaa tästä +setelistä kullassa" on selvä valhe; eipä tarvitsisi maanviljelijöidemme +teurastaa elikoitaan venäläiselle sotaväelle, ei tyttöjen uhrata +impeyttään matruuseille ja kiinalaisille, ei lastemme kärsiä heidän +takiaan elämisen puutetta -- vailla olisimme me tuhansiakin harmeja, +joita muukalainen isäntelijä meille joka päivä tuottaa. Vaikka meillä +olisikin toisia, kenties yhtä raskaita kuormia kannettavana, tekisimme +sen kuitenkin oman talon isännän jalolla vapaaehtoisuudella, joka olisi +ihmis- ja kansalaisarvollemme sopiva. Nämä katkerat nöyryytykset, joita +meille tämä "venäläinen vapaus" päivittäin tuottaa, kuin asuisimme +jossakin neekeritasavallassa, juurruttavat varmaan, jos meillä +yleensä on poliittista intohimoa ja isänmaanrakkautta, sieluumme sen +vakaumuksen, että tärkein taistelu, mitä tässä maassa on koskaan käyty, +on alkanut näinä viikkoina, taistelu Suomen valtiollisen itsenäisyyden +ja riippumattomuuden puolesta. Laillisuuden aatteella, katsottuna +kansamme tulevaisuuden kannalta, ei ole koskaan mitään pysähdys- ja +asentopaikkaa, vaan kasvaa ja kehittyy se kansan valtiollisen +itsetietoisuuden mukana; vanhat lehdet putoavat pois, ytimestä +putkahtaa esille yhä uusia, kunnes vihdoin koittaa se suotuisan +tuulen hetki, jolloin paljastuu itse kukka: todellinen ja täydellinen +vapautemme. + +Tämä Suomen tulevaisuuden aate on saavuttanut vastakaikua kaikkialla. +Ainoastaan jotkut vanhat poliitikot, joille heidän pykälänsä ovat +muodostuneet piikkilanka-aitaukseksi, ovat hyljänneet sen mitä +suurimmassa määrässä vaarallisena. Heistä on mitä tuhoisin tapaus +menestyksellemme se, että on "suututettu" Kerenski, tuo Suomen muka +ainoa todellinen ystävä Venäjällä; he näkevät tuhatkin eri vaaraa +ja hoksaavat tuhatkin eri veruketta, jolla aatettamme vastustaa, +jopa tehdä naurunalaiseksi, ja tuntuu heiltä kokonaan puuttuvan se +suhde isänmaahan, joka asettaa itsenäisyyden poliittisen taistelun +luonnolliseksi päämääräksi. He alottavat aina, ellei Maunu Latolukosta, +niin ainakin Aleksanteri I:stä, he elävät menneisyydessä eivätkä +nähtävästi jaksa kohota nykyisyyden tasolle, jossa vaatimukset ovat +uudet ja ihmeelliset. Mutta kansamme näyttää juuri tässä asiassa +täyttävän uusi ja valoisa rohkeus, joka on kohottanut sitä poliittiseen +valveutumiseen enemmän kuin koko viime vuosisadan työ yhteensä. "Olen +suomalainen!" -- tuo sana on saanut uuden sisällyksen. + +Ja työhön nyt pitkin Suomen saloja! Itsenäisyysajatuksen siveellistä +ja valtiollista merkitystä kansakunnalle ja yksilölle on puolueista ja +yhteiskunnallisista mielipiteistä huolimatta terotettava kaikkialla, +joka kodissa, ja aatteen harrastajat ovat koottavat sitä ajaviin +järjestöihin. Muutamissa hetkissä on hävitettävä verestämme siihen +sortajan iskemä haluttomuus ja velttous. + +(2/6 17.) + + + + +Kiipijä-sieluille. + + +Sorron aikuinen kiipeävä virkamies oli kerrassaan kamala kappale. Hän +oli nielaissut kunnian ja omantunnon kuin kalanmaksaöljy-annoksen, +ja liikkui keskellämme kuin kirkastettuna. Hänen jokainen askeleensa +tiukkui uhrautuvaista isänmaanrakkautta ja laillisuutta, hänen +katseestaan kuvastui valtioviisauden profeetallinen lahja, ja +hänen kiireellänsä väikkyi jonkunmoinen paremman ymmärtämisen +kunniakehärengas. Hän oli ensimäinen moittimaan venäläisiä +esimiehiänsä, mutta hänen puheestansa huomasi hänen heitä ihailevan, +ja kun hän polvistui Bobrikoffin muistomessussa senaatissa, teki hän +sen maailmanhistorioitsijan ja filosoofin hymähtävällä ilmeellä, kuin +viisas, joka korkeampien päämäärien vuoksi alistuu lasten keksimiin +temppuihin. Näin vaeltaa hän nuhteetonna omatekoista siveellisyyden +polkuansa ja hänen yllänsä loistavat kauniit tähdet, joista silloin +tällöin joku lennähtää hänen rinnoillensa; maailma on hänelle hyvä. + +Mutta tulee myrsky ja suuret tuulet, tähdet romahtavat alas ja meri +nielee faraon ja hänen sotajoukkonsa. Ne se nielee, mutta eipäs +suljahda alas tuo kiipijäsielu. Ei, vaan kuin antiloopi kuivalla +arolla on hän jo sieraimet levällään haistanut myrskyn tulon ja +rientänyt sitä vastaan nopein askelin; ja kun tulva peittää maan ja +korppilauma lentää avutonna ronkkuen yli vetten pinnan etsien oksaa, +mille istahtaa, keinuu hän, tuo kaukonäköinen, jo iloisena aaltojen +pinnalla, sen lastun varassa, jonka oli osannut hankkia. Hauskasti +menee hän aaltojen mukana, hoidellen esimerkiksi sijaisena jotakin +virkaa paremman puutteessa. Hallitus unohtaa, kansanvalta antaa +anteeksi, hän tekee parannuksen, ja lähtee seuraavana päivänä vauhdilla +kiipeämään kansanvaltaisuuden kustannuksella. Koko maailma tietää, että +hän vielä kolme kuukautta sitten oli täysi ryssä -- nyt se on ennen +vedenpaisumusta tapahtunut erehdys, unohdettu ja anteeksi annettu. + +Niin, hän on todellakin kamala kappale, se on kohtuuden nimessä +myönnettävä, mutta yksi hyvä puoli hänessä on: koko maailma tuntee +ja tietää hänen edeskäymisensä. Kärppä on notkea ja keveä elukka, +mutta lumeen sekin jälkensä jättää, ja varovainen kanalan hoitaja +pyytää hänet loukullansa. Ja lopuksi, kun hänet pannaan ahtaalle ja +vedetään tilille rosvouksistansa, päästää hän ilmoille olemuksensa +perusaineksen, jonka hirvittävä tuoksu karkoittaa naapuristosta koko +kristityn väestön. Siksi hän on lopultakin suhteellisesti vaaraton +otus. Sanon sen siksi, että löytyy eräs eläinlaji, joka on häntä +vaarallisempi ja jonka tuottama tuho on laskemattoman suuri siksikin, +että hänen häntäänsä on sangen vaikea saada pihtiin. + +Hän kuuluu myöskin kiipijäin suureen luokkaan, mutta siihen lahkoon +ja heimoon, joka kalastelee kansanvaltaisuuden yhteisvesissä, yhtenä +jäsenenä tuossa suuressa osuuskunnassa, joka nyt Suomi-proomuakin +pukseeraa. Hän on tuo kautta vuosisatojen ihmiskunnan historiassa +esiintynyt tyyppi, joka on suurten joukkojen suosiolla noussut +sinne, minne toiset kiipijät ovat kavunneet tyrannien imartelulla. +Jos mitataan jonkunmoisella "alkoholikoettimella" heissä kummassakin +esiintyvä valheen määrä, luulen sen sittenkin olevan suuremman tässä +jälkimäisessä haisunäädässä. Epätoivoisena seuraan joka hetki hänen +tuhoisaa toimintaansa. + +Sillä nyt, kun kansanvallan kevättulva on korkeimmillaan, ja pursuaa +laillisten patojen ja tokeitten yli, turmellen viljelyksiämme +liikavedellänsä, viettää tämä nousukas riemuhetkiänsä. Hän on nyt +elementissään. Tänään viettää hän aikansa porvarillisten seurassa. +Hän on mahdollisimman elegantti, hänen jälkeensä jää hajuveden +tuoksu ja hänen kasvojansa kaunistaa ikuinen hymy. Hän on sulaa +kohteliaisuutta ja huomaavaisuutta. Hän tutkii nopeasti jokaisen läsnä +olevan erikoisominaisuudet, lyöttäytyy hänen kanssaan keskusteluun ja +häikäisee hänet kahden minuutin kuluessa notkealla imartelullaan. Nyt +siirtyy hän naisten puolelle ja antaa sujuvan ja imarteliaan puheensa +naisten sorretusta asemasta oikein räiskähdellä, liverrellen kuin +pääskynen päiväisellä katolla. Naiset ryhmittyvät hänen ympärilleen, +yleinen mieltymyksen sorina täyttää huoneen. "Hyvänen aika! Tuo +mies tuolla ei minua kärsi", ajattelee hän äkkiä. "Hänet täytyy +voittaa." Aivan hermostuneena kiiruhtaa hän työhön. Nyt! Tuo mies on +käyttänyt juuri puheenvuoroa. Kiipijä kiiruhtaa saamaan puheenvuoron +hänen jälkeensä ja lausuu vakaumuksesta värisevällä äänellä: +"Arvoisa edellinen puhuja on tässä erinomaisella asiallisuudella +ja nasevuudella, aivan kuin naulan kantaan iskien osoittanut, +kuinka porvarillisten puolueittemme äärimmäinen patavanhoillinen +aines..." Kiitoksen saanut uhri istuu tyhmistyneenä ja ällistyneenä, +mutta heikkona luonteena hän tavallisesti pehmenee. Kiipijä jatkaa +puhettansa. Yhä voimakkaammalla äänellä ja syvemmällä vakaumuksella +imartelee hän läsnä olevaa joukkoa. Kaikki se kaunis, mitä hän +kansanvallasta sanoo, on joko sellaista, ettei se ole mitään, tai +sellaista, joka antaa läsnä oleville mainion käsityksen sekä itsestään +että puhujasta. Tuolla nousee ylös innostunut nuorukainen. Hänen +mansikanpunaiset poskensa eivät tosin ole aivan sopusointuisa tausta +sille suurelle suulle ja mahtipontiselle äänelle, jolla hän lausuu +ilmi surullisen epäasiallisen sanottavansa, mutta kiipijä kiiruhtaa +palkitsemaan hänen puheensa ystävällisellä kehaisulla. Niin toimii hän +näissä piireissään uupumattomasti, jättämättä käyttämättä ainoatakaan +tilaisuutta mahdollisuuksiensa vahvistamiseen. Kun hän tapaa maalaisia, +on hän maalaisempi kuin yksikään heistä, ja kun ukot ovat istuneet +kymmenen minuuttia häntä vastapäätä, on heistä koko maalaiskysymyksen +ratkaisu kiteytynyt tuoksi kiipijän persoonaksi. Kun hän pitää puhetta +-- ja niitä hän, luoja armahtakoon, pitää eräitä -- täytyy suoraan +ihmetellä sitä imartelevien ja komealta kalskahtelevien sananparsien +sarjaa, jolla hän hyväilee kuulijoitansa ja peittää omaa asiallista +onttouttansa. Hän on aploodien nälkäinen siihen määrään saakka, +ettei hän jätä ainoatakaan tilaisuutta käyttämättä, jossa hän niitä +voi saavuttaa. Jos hänellä on jonkunkaan verran varoja, sitoo hän +vaikuttavia, mutta konkurssin partaalla keikkuvia tuttaviansa pienillä +rahallisilla avustuksilla, sillä se merkitsee aina hyvin paljon. Jos +hänellä ei joskus ole mitään sanottavaa, vaan on tarttunut hännästänsä +kiinni, lyö hän nauruksi ja leikiksi. Jos hän on sosialistien +seurassa, on hän radikaalisempi kuin yksikään heistä. Sattuvalla +tavalla ilmaisee hän, että hänhän onkin oikeastaan mielipiteiltään +sosialisti. Kansanvaltainen yhteiskunta ei voi muuta ollakaan! +"Katsokaapa nyt!" lausuu hän. "Tuo juuri oli erinomaisen nasevasti +sanottu. Minä olenkin aina ollut sitä mieltä, että jos kerran ratkaisu +tulee, niin silloin se tulee, eikä ratkaisevalla hetkellä voi kukaan +olla missään liian voimakas." Hän lumoaa kuulijansa, käärii hänen +aivonsa suhdattoman laajojen selviötyperyyksien utupilveen ja jättää +hänet juuri silloin, kun hän on syvimmän narkoosin vallassa. Hän on +vakaumuksesta raittiusmies, mutta "istuu" silti. Hänellä on aina kiire +-- hän valvoo m.m. melkein kaikki yöt --, mutta kukaan ei ymmärrä, +miksi hänellä on kiire, sillä hän tekee todellista rehellistä työtä +vuorokaudessa korkeintaan kolme tuntia. Kaikilla niillä tunneilla, +jolloin tärkeistä asioista päätetään, on hän saapuvilla. Ellei +häntä ole kutsuttu, tulee hän kuitenkin, sillä hänellä on aina joku +herttainen tekosyy. Hän nousee varmasti ja nopeasti ja kansanjoukot +ulvovat ihastuksesta. Hän itse nauraa sille salassa, tekee mielessään +pilkkaa sen tietämättömyydestä ja herkkäuskoisuudesta, ja laskee +kylmästi rahatulonsa tällä asteella sekä mitä olisi tehtävä seuraavan +saavuttamiseksi. Hän voi olla lahjakaskin ja tehdä paikallansa +hyötyäkin, useimmiten hän ei sitä ole. + +Ei ole sitä yhteiskuntapiiriä, jossa tämä inhottava olio ei olisi +etujansa ajamassa ja kalastamassa. Köyhälistön keskuudessa on asia +samoin, pukua ja käytöstä tietysti täytyy muuttaa. Mutta yhteinen +ja vaarallisin ominaisuus on näillä haisunäädillä se, _etteivät ne +vahingossakaan sano kansanjoukoille totuutta_; päinvastoin he salaavat +siltä totuuden ja kulkevat sen intohimoja imarrellen ja silitellen +sen etunenässä. Juuri silloin, kun harhaan johdettu kansanjoukko +on tekemässä kohtalokkaita typeryyksiä, toimien aivan päinvastoin +kuin sen periaatteet ja menestys vaativat, jolloin aivan polttavasti +tarvittaisiin koko oman persoonallisuuden, aseman, vaikkapa hengenkin +alttiiksipanoa, nämä kurjat kappaleet painelevat villaisella, +silittelevät valheellisilla selityksillä, uskottelevat asioita, +joihin ei ole vähintäkään syytä, sanalla sanoen asettuvat suojelemaan +niitä tyhmyyksiä, joita syyntakeettomat joukot ovat vallankumouksen +vaarallisessa jälkihumalassa valmiit tekemään. Kuinka tavaton vastuu +tästä lankeaa noiden kirottujen kansanvallan kiipijöiden tilille, +voi arvioida niistä suunnattomien kansallisten onnettomuuksien +mahdollisuuksista, jotka nykyisin joka päivä maassamme kangastelevat. + +Sillä niinhän se nyt on, että juuri niinä kuukausina, jolloin +koko yhteiskunnan pitäisi taistella kansanvallan liikatulvaa, +sen varjopuolia vastaan, meillä ei olekaan ollut miestä, joka +hänelle kuuluvalta paikalta olisi sanonut totuuden. Sanottiinko +totuus Tampereella ja Raumalla? Totuuden puhumistako on se, että +maanviljelijät suostuvat väkivallan ja valheen, sotaväen miekkain ja +pistimien uhatessa kaikkeen mitä ikinä heiltä vaaditaan? Totuuden +puhumistako on se pelkuruus, jolla suoraan sanoen näytään suostuvan +kaikkiin niihin anarkistisiin vaatimuksiin, joita huligaanit muka +sosialismin ja kansanvallan nimessä joka kuusen juurellakin esittävät? +Se on juuri tuota kiipijäin pehmeäselkäisyyttä, joukkojen mielistelyä, +kansanvallan kavalinta vahingoittamista, ennen kaikkea kuolettavaa +myrkkyä heikolle vapaudelle; vaikka uhkaukset tuntuisivat kuinka +kauheilta, vaikka saisi kärsiä personallista pahoinpitelyäkin, niin +laillisuuden ja hyvän järjestyksen vaatimuksista ei saa hetkeksikään +luopua. On pantava kova kovaa vastaan! Haisunäätien liehittelemille +joukoille on vakavasti osoitettava, mitä on todellinen kansanvalta. + +Mitäpä miestä ihailin äskeisenä sortokautena? Häntä, Krestyn +miestä, joka uhrasi oman asemansa, toimeentulonsa ja persoonallisen +hyvinvointinsa pitääksensä kiinni Suomen laista; häntä, Siperian +maanpakolaista, joka joutui lainkuuliaisuutensa vuoksi sanomattomiin +kärsimyksiin; häntä, Shpalernajan nuorukaista, jonka kuolemantuomio oli +allekirjoitettu siksi, että hän ryhtyi sotaan sortoa ja muukalaista +vastaan. Kaikki he taistelivat ylhäältä päin tulevaa laittomuutta +vastaan kuin miesten tulee, ja kammottava, kauhea oli heidän +vihollisensa. Me, heidän kansalaisensa, noudattakaamme esimerkkiä, kun +on ryhdyttävä taistelemaan alhaalta päin tulevaa laittomuutta, anarkiaa +vastaan. Tokihan me tahdomme estää maamme joutumasta, samanlaisen +sekasorron helvetiksi kuin miksi Venäjän valtakunta on parhaillaan +tulossa. Miehet talosta, vetämään kiipijöitä alas kansanvallan puusta, +jonka ylimmillä oksilla he nyt parhaillaan kukertelevat! + +(9/6 17.) + + + + +Huvila-iloja ja elintarvesuruja. + + +Melkeinpä oli kyynel tulla silmään, kun laivan kannelta viimeistä +kertaa silmäsimme pientä kesämökkiämme. Se jäi sinne honkainsa keskelle +ikäänkuin surumielisiin mietteisiin, kestämään yksin ja omin voimin +syksyn myrskyjä ja talven tuiskuja. Silmänsä oli se jo ummistanut, +sillä Myllärin Reetu oli armotta lyönyt luukut ikkunoihin, riipinyt +säälittä verannan pylväistä ruusupavut ja peittänyt savupiiputkin +kivillä ja laudankappaleilla. Puutarhan penkit oli käännetty, tavarat +kaikki koottu säilyyn tai viety asuttuihin taloihin ja lopuksi jätetty +uskolliset Telinin Hanna ja Hennan Kalle loppuja viimeistelemään. Me +asukkaat mennä vilistimme laivalla ja muistelimme kaiholla taaskin +mennyttä kesää, joka ei palaa koskaan. Huvilan vaaleat seinät ja +punertava katto loistivat niin hauskana väri-ilmiönä metsän tummaa +petäjikköä, kellastuvaa lehdikköä ja taivaan uleata harmautta vastaan. + +Oli syytä muistaa huvilaa kiitollisuudella, sillä maailman myllerrys +oli taaskin livahtanut sen ohi kuin huomaamatta. Yli-Uotilan +ystävällinen emäntä oli antanut voita säännöllisesti joka viikko, +Lullin isäntä maitoa -- ihanaa maitoa! -- ja kirnupiimää joka aamu, ja +kylän muut emännät mikä lihaa, mikä muuta maatalouden tuotetta. Sokerin +puutteessa oli saatu opettajalta hunajaa, järvi oli puolestaan pitänyt +huolen kaloista ja Lindgrenin ukko oli pyytänyt rapuja -- hirveitä +köriläitä, jotka mulkoilivat merroissa kuin pirunkalat. Puutarha oli +huolehtinut vihanneksista, kurkuista, punajuurista, porkkanoista ja +-- last but not least -- perunoista. Mitä viljan puoleen taas tulee, +oli meidän kylämme yleensä sillä kannalla, että "mulla piisaa", ja +siitäpä sitä näytti riittävän jumalanviljaa huvila-asukkaillekin. +Myllytkin jauhoivat meidän kylässä pitkin aikaa ilman punnituksia +ja kaksinkertaista italialaista kirjanpitoa, joten saatiin noita +ryynejäkin hiukan varattua... Kun taivas tämän lisäksi oli antanut +runsaasti aurinkoa ja terveyttä vanhimmasta alkaen pullo-kannalla +olevaan saakka, voi ilman muuta ymmärtää, ettei mielellään tällaisesta +paikasta eronnut matkustaakseen -- Helsinkiin. Kaupunkilainen rakastaa +maapaikkaansa intohimoisesti ja liittyy läheisesti sen luontoon. +Ilmankos minuakin, noustuani tänä aamuna klo 6 laittamaan sienisaavin +kantta, lensi pihamäntyihin teeriparvi tervehtimään. Olin lähettänyt +pyssyt pois, joten olin aseeton, ja katselimme näin ollen toisiamme +ystävällisesti. Sen kaarisulkien metallisini pisti silmiin ylhäiseltä +ja komealta. Kaksi oravaa ajoi toisiaan takaa viereisessä petäjässä. +Voi, että maailmanranta silti houkuttelee puoleensa! + +Mainitsin perunat. Koko maailma elää nykyisin vain elintarve-asiain +ja nimenomaan perunain eteen. Ala-Höllin renkipoika sai keväällä +isännältään pellonkappaleen ja muutaman nelikon perunoita ne siihen +kylvääkseen. Viime lauantaina lähetti poika tuosta kylvöksestä +kahdeksisen hehtoa kaupunkiin, kääräisten taskuunsa sievoiset kolmisen +sataa. Ennen saatiin perunoita kolmellakin markalla vanha tynnyri, +sitten ne nousivat -- kaikki näin maaseudulla -- 6-8 markkaan +hehto, kunnes niistä nyt näin sydänmaan kylissäkin maksetaan siinä +nelisenkymmentä paperimarkkaa. Se merkitsee, että perunain viljelys +on nykyisin maamiehelle kaikista kannattavinta, ja rahaa tuleekin +maanviljelijöille aivan tuhottomasti näinä kuukausina. Valitettavasti +suurin osa maamme perunamäärästä nähtävästi joutuu välikauppiaitten +varastoon, sillä näitä kiitää nyt ympäri syrjäkyliäkin kuin karanneita +sotilaita -- aivan vilisemällä. Helsingin elintarvelautakunnalla sopisi +olla runsas määrä näitä "ylösostajia" palveluksessaan. Ymmärrettävää +on, että allekirjoittanutkin ajattelee -- kirjoitan tätä paikkaa +laivassa -- erikoisella liikutuksella niitä muutamia hehtojansa, jotka +ovat tuolla peräruumassa matkalla Helsinkiin. + +Voin laita on hullusti kuten tunnettua. Elintarvelautakunnan toimesta +sitä ei saada Helsinkiin riittävästi, sillä meijerien ei ole pakko +myydä voitansa rajahintaan, kun saavat oman varaston ovella jo yli sen. +Täytyy maksaa että saa. Hellyydellä muistelen niitä muutamia viattomia +kiloja, jotka mitä nerokkaimmalla tavalla naamioituina lepäävät +matkakorissa veljellisessä sovussa kenkien ja juuriksien kanssa. Ja +tuo vanha läkkipeltinen piskettilaatikko tuossa vierelläni ei myöskään +kerro, että sen sisustassa on tuota samaa hyvää ja kallisarvoista +ainetta. + + * * * * * + +Kello on nyt 12,50. Taivas on mennyt sakeampaan pilveen, tuuli +on itäinen ja kiihtyy kiihtymistään, viskellen kylmiä ja purevia +sadepisaroita. Suurella selällä kohoavat aallot korkeiksi ja +keikuttavat laivaamme, joka tarmokkaasti ja nopeasti kiitää rautatietä +ja suurta maailmaa kohti. Kyselen kapteenilta, miten rahtia nyt +riittää. "Perunoita", vastaa hän, "perunoita kuljettaa nyt koko +maailma". Kaikki ihmiset laivalla puhuvat vain perunoista ja niiden +hinnoista. Tunnen olevani matkalla jännittäviä seikkailuja kohti ja +terästän rintani kuin löytöretkeilijä. + +Klo 2,30. Me saavumme rantaan. Ajuria ei ole. Kapteeni hälyyttää +niitä puhelimella. Pika-ajurit vievät pois perheeni, mutta itse jään +puhelemaan vanhan ystäväni, kuorma-ajuri Laurikaisen kanssa, joka +viskelee rattaillensa perunasäkkejäni. Hän oli jo vähän aikaisemmin +vienyt asemalle eräitä muita tärkeitä kolleja, ja minä kysyn nyt +häneltä kuiskaamalla ja salaperäisesti: + +-- Kysyttiinkö...? + +-- Kyllä ne tutkaisivat... + +-- Mitä sanoit? + +-- Valehtelin, että muuttotavaraa ja juuriksia. Ei muuta, vaikka +silmäänikin... + +-- Hyvä on! + +Minä huokaan keventyneenä ja lähden hänen rattaillaan asemalle. Hän on +mainio mies! Tuntee minut, perheeni, lapseni, palvelijani, kesäasuntoni +ja kaupunkikortteerini melkein tarkempaan kuin minä itse, ja luulen, +että ellei tavaroissani olisi mitään osoitteita, hän tietäisi hajusta, +mikä kuuluu minulle. Perunasäkki menee rikki -- vips! on miehellä +kourassa suuri neula, jolla hän kraatarin nokkeluudella paikkaa säkin +sillä aikaa kuin minä hoitelen Nillan ohjaksia. Saavumme asemalle ja +panemme tavarat sisään kuin tuiskuna. Laurikainen saa kohtuullisen +palkkionsa, iskee minulle hyvästiksi silmää ja ajelee vihellellen +tiehensä. + +Klo 4,30. Venäläisiä sotilaita paljon, mahorkkaa, syljeksittyjä +lattioita, ikävystyneitä ihmisiä. Juna on myöhästynyt 70 minuuttia. +Haalaan suurta ja raskasta koria pakaasiin, mutta en saa sitä +liikkumaankaan. Katson anovasti ympärilleni -- venäläinen sotamies +hymähtää, tarttuu koriin ja heilauttaa sen pakaasiluukkuun. Kiitän +häntä ja hän siirrähtää naurahtaen syrjään. Kävelee edestakaisin ja +vaipuu unelmiinsa -- hänen tummista silmistään loistaa aivan selvästi +mitä katkerin ikävystyminen. Mietin itsekseni: "Et tiennyt miesparka, +kenen koria nostit. Me olemme molemmat ihmisiä." Sataa kovasti, veden +lotinaa kuuluu ulkoa ja kosteus tunkeutuu kylmiin asemahuoneisiin. + +Klo 5,30. Edelleen samassa paikassa. Seison tungoksessa sylissäni pieni +maailmankansalainen, joka kovalla ja tinkimättömällä äänellä vaatii +"pulloa". Kylmäverisesti vedän korista tuon kapineen, ja annan hänen +syödä. Se on ihmisistä hauskaa. Kun ei ole muuta katsomista, tulevat +naiset vähitellen ympärillemme meidän toimituksiamme seuraamaan. Odotan +jännityksellä seuraavia kolmea kysymystä, jotka naiset aina tekevät: + +-- Kuinka vanha? + +-- Paljoko painoi syntyissään ja paljoko nyt? + +-- Mikä nimi? + +Kysyjä oli tällä kertaa nuori rouva. Hän oli kaunis ja silmistä loisti +kirkas ja intressantti äidillisyys... + +Klo 6,30. Junassa. Me seisomme muut, paitsi pienen kansalaisen hoitaja. +Naapureina venäläinen upseeri, rouva ja suuripartainen, hyväntahtoinen +pappi. Hän tarjoaa minulle penkkinsä reunaa, johon sijoitankin +oman reunani. Yritämme puheisiin, mutta hän ei osaa muuta kuin +äidinkieltänsä. "Ja vähän latinaa ja kreikkaa", lisää hän viattomasti. +Kun en käytä näitä kieliä, vaikenemme. Me ajamme vaitiollen ja tylsinä, +katsellen sateen sumuja ja yhä hämärämmäksi käyvää iltaluontoa. +Sydämessä kytee kysymys: mahtavatko ne Helsingin asemalla -- tuota -- +tutkia tavaroita? + +Riihimäellä. Venäläinen upseeri yrittää rouvineen ulos, mutta vaunun +ovet ovatkin lukitut. Sanon lakoonisesti: passport. Hän kohauttaa +alistuneesti olkapäitään, mutta rouva sähähtää: "Kirottu svaboda." +Tulee sotilas ja alkaa tarkastaa niitä kaikenlaisia papereita, joita +hänen nenänsä alle pistetään. Luulen, että eräs on vanha papinkirja. +Muuan nainen näyttää passia, mutta sotilas viuhauttaa kädellään +ja sanoo kylmästi: "Naiset eivät tarvitse passia." Ei tee kunniaa +upseerille, joka vaivoin saa hillityksi sisunsa. -- Istumme jälleen +tylsinä, uskaltamatta mennä ulos, ettemme menettäisi paikkojamme. +Ihmisiä, märkiä vaatteita, sadetakkeja, matkatavaroita vaeltaa +ohitsemme töykkien kiusallisesti ja pyydellen väsyneesti anteeksi. +Jo tulee tuossa taas sotilas, pysähtyy viereemme, haukottelee ja +sanoo unisesti: passport. Me nauramme hänelle vasten silmiä (mikä +kamala riski!) ja sanomme, että jo tarkastettiin. Hänkin naurahtaa, +sanoo soromnoo ja menee. Nytkäys ja me pyörimme tiehemme. On jo ilta. +Ihmiset torkkuvat. Siellä täällä rapisee sanomalehti. Meitä nukuttaa +kaikkia. Vaivumme horroksiin, emmekä tiedä matkasta muuta kuin että +ihmisiä tulee ja menee hakien turhaan paikkoja täpötäydestä junasta. +Konduktööri ei voi mitään, vaan livistää ahdistajainsa kynsistä kuin +jänis. Pitkä, kauhea vihellys -- luulemme yhteentörmäyksen olevan +tulossa, mutta sehän onkin Helsinki. + +Aseman portailla. Sataa kuin saavista ja ajuria ei saa mistään. Lapset +itkevät vilusta ja nälästä. Tuossa ajaa ajuri -- ei, siinä istuu +matruusi ja hänen tilapäinen vaimonsa, jolle Suomen valtio on maksanut +eläkettä. Taas ajuri -- sama peli. Otamme tavaramme ja ponnistelemme +pitkin Hakasalmenkatua. Tulee ajureja, mutta kaikissa on rakasteleva +pari. Istumme tavaroidemme päällä Aleksilla. Sataa inhottavasti. Märkä +katu kiiltää, hevosten kaviot kopisevat. Paljon ihmisiä liikkeellä. + +Klo 12 yöllä. Vuoteessa. Päivän loppuarvostelu: Matka mennyt kaikesta +huolimatta sangen hyvin, sillä pahemminkin olisi voinut käydä. Ja +ellei mitään odottamatonta tapahdu, saadaan hiljaisuudessa hankitut +elintarpeetkin terveinä ja koskemattomina kotiin! Voinpa silloin +hyvällä omallatunnolla pahatkin päivät vastaan ottaa ja sanoa, että +säästäen käytellen "mulla piisaa". + +Ja niin sitten aletaan elää Helsingissä. Tyynenä ja toivorikkaana +nukahdan, väsyneenä pitkän matkan vaivoista. + +Tällaista lienee näinä päivinä moni helsinkiläinen perhe kokenut! + +(22/9 17.) + + + + +Syksyinen lauantai-ilta. + + +Maalla asuva ystäväni lennättää minulle hauskan kirjeen, jonka +tunnelmalliset alkusanat pistän tähän lukijoilleni huviksi. "Pyöräytän +tässä kirjeen" -- sanoo hän -- "ja lähden sitä syysrapakon läpi +kamppaillen postiin viemään. Sieltä palattuani pistäyn saunassa, +syön tukevan illallisen, leikaten viipaleita lehmän reisimurusta ja +vuolaisten pytystä voita leipäni päälle sekä ryypäten haarikasta +monikokkelista piimää, kuoppaudun sänkyyn ja alan, vatsa sylissä sekä +piippu hampaissa, lukea 'Unkarilaista Nabobia'. Lamppu sihisee hiljaa +tuolilla vieressäni, rettinki kärähtelee hauskasti piipussa ja ikkunaan +rapisee syksyn sade. Pimeys, hiljaisuus ja hätäilemätön maaseudun rauha +kattaa maailman. Bolshevikit, Kerenskit, elintarvelait ja muut tuntuvat +niin jonninjoutavilta..." + +Aikomuksenihan oli taas kirjoittaa politiikastakin, mutta, kuinka +olikaan, en teekään sitä. Rehellisesti sanoen -- tuntuu siltä, ettei +nyt hammas pysty. Tapahtumat ovat nopeudessaan niin yllättäviä, niin +äkkiä peräkkäin tulevia, ettei tiedä, mitä niistä sanoisi, mitä +ajatteleisi. Ei kerkeä harkita, vaan on täysi työ pysyä jaloillaan +ja pidellä lakkia päässä, kun ajan myrsky ryntää ulvoen ja vinkuen +ohi korvien. Salainen ääni kuiskaa minulle sitäpaitsi: älä puutu +politiikkaan, vaan jätä se, sillä sitä on yläkerrassakin tarpeeksi; +lukijat ovat sinulle kiitollisia, kun juttelet asioista, jotka eivät +vaadi mitään rautalankahermoja. + +Ja sitten tuli tuo ystäväni kirje! Kävelin eräänä ihanana aamuna Vanhan +kirkon puiston läpi ja ajattelin: + +"Kuinka ihmeen väririkas ja silmää hivelevä näky onkaan, kun syksyaamun +kirkas aurinko siivilöi säteensä suurten kellastuvien lehtipuiden läpi +vielä vihreälle nurmelle!" Ennen sotaa muistettiin sanomalehdissä +juuri näinä päivinä, silakkamarkkinoiden aattona, syksyn kauneutta +ja intiaanikesän väriloistoa, nautittiin siitä ja pantiin se luonnon +ystävän ja taiteen ymmärtäjän silmällä merkille, -- entä nyt! Nyt +emme ole ehtineet sitä huomata, sillä aika ja pulat panevat meidät +huolestumaan joka hetki. Se on valitettavaa, se on epäterveellistä, se +ei kehitä meidän parempia puoliamme. + +On aivan uskomatonta, kuinka tavattoman vapauttavasti ja mieltä +sopusoinnuttavasti kuitenkin yksi ainoa aamuvarhainen kävelyretki +poutaisena syyspäivänä voi vaikuttaa. Puistomme ovat silloin ihanassa +väripuvussa ja oksilla hyppii, kun sattuu, sadoittain retkeileviä +lintusia, jotka syksyisin tulevat ja menevät tarmokkaina ja +nälkäisinä. Ilma on jotenkin mieluisempaa ja keveämpää kuin kesän +helteillä ja mieli on kuulas ja intohimoton. Se on objektiivinen ja +asiallinen, humaani sanan oikeassa merkityksessä, valmis ymmärtämään +vastustajiakin, sekä suuresti anteeksiantavainen -- (mikä johtunee +osaksi siitä, että tavarishtshit vielä nukkuvat kasarmeissaan ja +laivoillaan -- kuuluvat nukkuvan puolille päivin, jolloin heille +tuodaan vehnästä ja teetä herättimiksi; tuojina ovat kunkin komppanian +upseerit). Sinä aamuna, jolloin on onnistunut tekemään tällaisen +kävelyretken, ei millään ehdolla pidä lukea sanomalehtiä, vaan +häiriintymättömällä mielellä syventyä päivän työhön. Vasta iltapuoleen, +kun on saanut kaikki telefonipuhelut ja muut harmit kestetyksi, +sopii ottaa luukusta lattialle tipahtanut "Uusi Päivä" balsamiksi +tunnelmalleen. + +Mahtaneeko löytyä ainoatakaan niin tyhmää, uneliasta, aikaansa +seuraamatonta, epäisänmaallista ja mistään välittämätöntä porvarillista +kansalaista, joka ei sonnusta itseänsä ja koko huonekuntaansa vaaleihin +ensi maanantaina tai tiistaina? Jos sellainen löytyy, niin olla hyvä +ja ilmoittaa minulle, että saan tulla häntä katsomaan ja sitten kertoa +hänestä muillekin. Jos Barnum olisi elossa, suosittelisin häntä +hänen eläinnäyttelyynsä paljoa enemmän katsomisen ja töllistelemisen +arvoisena kuin koskaan hänen joka yö uudelleen maalattua valkoista +elefanttiansa. + +Näitä välinpitämättömiä ja laiskoja "äänestäjiä" minä vihaan sydämeni +pohjasta, sillä heissä huippuuntuu kaikki se poliittinen typeryys ja +kypsymättömyys, jonka seuraukset nyt ovat monella muotoa joka päivä +kiusanamme. Heidän syytähän se on, ettei ratkaisevalla hetkellä ole +ollut valta niiden käsissä, jotka sitä olisivat osanneet käyttää +ainakin paremmin kuin mihin toverit ovat näyttäneet pystyvänsä. Siitä +että sosialistit ovat käyneet valppaasti ja lukuisasti vaaleihin, +ei kohtuudella sovi syyttää heitä, vaan vastuu porvarillisten +vaalitappioista lankee tietysti heidän omaan keskuuteensa. Ne ovat +nuo hienostelevat herrat ja naiset, jotka eivät tahdo muka kuulla +puhuttavankaan moisesta laitoksesta kuin Suomen kansaneduskunnasta, +ne ovat nuo laiskat liikemiehet, manttaalimiehet y.m., sillä heitä on +kaikissa piireissä, joille lankee raskain edesvastuu sekä menneistä +tappioista että tulevasta, jos se tulee. Luulisi tottatosiaan +virtahevosenkin jo tuntevan nahassaan sen kauhean tavarishtshismin +(vähän vaikea sana) ja ne Malmin 30 kuulaa, joiden valtaan viattomasti +olemme joutuneet! Se, joka ei nyt herää ja tarsi kiireenkyytiä ensi +tilassa äänestämään itsenäisyyslistoja, olisi ehdottomasti ammuttava. + +Mutta niitä olisi liian paljon! Sillä kun vaaliherrat saavat taaskin +kaikki laskunsa räknätyiksi, saatetaan todentaa, että ainakin +nelisenkymmentä prosenttia äänioikeutetuista on ollut vaalipäivinä +näkymättömissä. Missä ovat olleet ne 15 prosenttia heistä, jotka eivät +ole olleet sairaina, ei matkoilla, ei jänisjahdilla eikä peltopyitä +ampumassa? Se on ihmeellinen kysymys. He ovat niiksi hetkiksi, jolloin +olisi pitänyt marssia vaalikanslialle, kadonneet ilmaan, painuneet maan +alle, piiloutuneet sänkyjen ja kaappien taakse. Ja surullisinta on, +ettei moni heistä ole tiennytkään, että maanantaina ja tiistaina olivat +vaalit! + +Sellaisia suunnattoman typeriä ja ikäviä kansalaisia löytyy +keskuudessamme hyvin paljon. Niitä kävelee Espiksellä kirkkaalla +päivälläkin -- ne ovat siitä hyviä, etteivät ne häpeä. Englannin +parlamentissa on kummallakin puolueella keskuudessaan eräs virkailija, +jota sanotaan "piiskuriksi" ja jonka tehtävänä on pitää huolta +siitä, että edustajat ovat ratkaisevina hetkinä paikoillaan. Kun +_sielläkin_ sellainen tarvitaan ja vielä edustajia varten, niin mitä +tarvittaisiin sitten _täällä_ ja äänestäjiä varten! Se ruoska saisi +olla yhdeksänsiimainen. + +Niin, mitä olisi tehtävä, että saataisiin öljyä kaikkien niiden satojen +tuhansien tyhmien lamppuun, joita Suomenniemellä on paljon, ah paljon! +Mitä olisi tehtävä, että saataisiin heidät kaikki vaaliuurnille! Minä +haraan tukkaani epätoivoissani, ja voin lohduttaa itseäni ainoastaan +sillä, että kaikki ne, jotka nyt jättävät täyttämättä kalleimman +kansalaisvelvollisuutensa, tappaa kohta jälkeenpäin omantunnontuska ja +häpeä nopeasti ja poikkeuksetta kuin rutto. + + * * * * * + +Kiertelipä kuinka kiertelikin -- politiikkaan joudutaan aina. Se on +nyt edessä ja ympärillä kuin Lapin suo, johon porraspuilla kulkija +ei voi olla melkein joka askeleella kompastumatta. Kuinka ihanaa +olisikaan elää valtiossa, jossa oikeamielinen ja kaikkia tyydyttävä +hallituksen meno hoitelisi rauhallisesti kaikki julkiset asiat, jossa +ihmisen vapaus rehoittaisi sopusointuisena ja häiriytymättömänä, +jossa tieteet ja taiteet kukoistaisivat, hengen viljelys heilimöisi, +jossa olis leipää, ja lihaa, ja perunoita, ja punajuuria, ja voita, +ja maitoa...! Kuinka tyytyväisinä me silloin näin lauantai-iltanakin +päivän työn ja kylvyn jälkeen pistäytyisimme klubillemme tai ystävämme +luo, juttelisimme hartaasti hetken, nauttisimme ehkä tuutingin -- +parikin, saapuisimme ystävälliseen kotiimme ja kallistuisimme täydessä +onnen tilassa juuri muutettujen puhtaitten lakanain väliin. Siinä +todellakin silloin lamppu palaa lekotteleisi hiljoilleen, ikkunaa +vastaan rapiseisi syksyn kylmä sade, uunista hehkuisi herttainen lämpö +aikaansaatu puilla, jotka maksavat vain 30 mk. syli -- ja kädessämme +olisi "Uuden Päivän" lauantai-numero, jossa Pietarin toimisto kertoisi +m.m. Saksan keisarin ja Englannin kuninkaan yhteisestä perunaretkestä. +Mikä runollinen ja sopusointuinen tunnelma valtaisikaan meidät silloin, +kunnes lopuksi hra Unonius saapuisi painamaan sinettinsä silmäimme +päälle, kansoittaen aivomme ihanilla ja vetreillä unikuvilla...! +Tjaah...! + +Mutta, lukijani, niinhän ei ole! Kuitenkin me otamme ja päätämme: +maailman myllerryksestä huolimatta me tänään vietämme tunnelmarikkaan +ja rauhallisen lauantai-illan! + +(29/9 17.) + + + + +Martti Lutheruksen opetuksia. + + +Lokakuun 31 päivänä neljäsataa vuotta sitten löi saksalainen munkki +Martti Luther Wittenbergin kirkon oveen kuuluisat 95 "teesiänsä". Kun +Suomessa nyt juhlallisesti tuona päivänä vietetään uskonpuhdistajan +muistoa, tekee mieleni, vaikka maallikko olenkin, hiukan tuosta +miehestä pakinoida. Hän on meille suomalaisille niin tuttu! + + * * * * * + +Jos Suomen lapsilta olisi kysynyt ennen nykyisen kansanvallan +mullistavia aikoja, mikä yleisen historian suurmies heille oli +eniten tunnettu, olisi vastaus todennäköisesti ollut: "Lutherus." Ja +nimi olisi tullut tuossa latinaistutetussa muodossa, eikä oikeassa +"Luthero-asussaan", sillä "tohtori Martti Lutheruksena" hänet on Suomen +kansa oppinut tuntemaan. + +Vaikea on sensijaan taata, minkä vastauksen kansamme nykyinen nuori +polvi antaisi, se, joka kuuluu suurlakon jälkeiseen aikaan. Jos +äänestys pantaisiin toimeen, saatettaisiin tunnetuimmaksi julistaa ehkä +Marx, Ingersoll, Hindenburg? Lutherus--Ingersoll. Voisiko oikeastaan +lyhyemmin ja sattuvammin kuvata niitä kahta eri vastakkaista napaa, +joiden välille Suomen kansan henkiruumis on ehtinyt venyttäytyä, ja +niitä kahta eri henkistä tasoa, joille se on "uuden ajan" tullen +kerrostautunut? Kumpi taso niistä on korkeammalla, sitä ei liene kovin +vaikea ratkaista. Tässä yhteydessä on tarkoitus vain katsastaa, mitä +"Lutherus-muistoja" tavallisella suomalaisella maallikko-ihmisellä +mahtaisi olla ja minkälaisena niissä esiintyy tuo historian jykevä +personallisuus. + +Varhaisin muisto Lutheruksesta, mikä minulla ja ehkä monella muulla +lienee, on isäni huoneen seinällä ollut vanha ja kömpelö kuva, joka +esitti Lutherusta jonkunmoinen kuusikulmainen tupsulakki päässään, +harteillaan eräänlainen turkiskaulus ja edessään mustetolppo ja siinä +hanhensulka. Hän katseli hiukan viistoon, ylöspäin, oli hyvin viisaan +ja ankaran näköinen sekä harvinaisen vankkaleukainen. Lutheruksen kuvia +oli jo silloin tietysti levitetty maahamme paljonkin, mutta luulisin +tuon kuvan silti olleen vanhempia painoksia. Kuva, jota myöhemmällä +ijällä olen sekä kaivannut että etsinyt, on häipynyt jäljettömiin. +Suureksi ilokseni oli minun kuitenkin vielä kerran sallittu nähdä tuo +sama tahi ainakin hyvin samannäköinen kuva, nimittäin -- Ruotsalaisessa +teatterissa Helsingissä. Olin kerran sortunut sinne katsomaan Pastori +Jussilaista, jonka puritaaniseen virkahuoneeseen nerokkaan päähänpiston +saanut ohjaaja oli näkyviin ripustanut juuri tuon kaipaamani kuvan. +Vaikutus oli ehdottomasti hyvä, sillä ilman sitä ei ymmärtääkseni voi +ajatella mitään todellista suomalais-luterilaista pastorinkansliaa. +Vietin sen johdosta illan hauskoissa tunnelmissa. + +Seuraavat ja osittain samanaikaiset muistot liittyvät sitten +Lutheruksen pikkukatkismukseen ja postillaan. Kieltämättä ne muistot +ovat hiukan kuivahkoja. Olen vakuutettu siitä, että kaikilla niillä +sadoilla miljoonilla luterilaisilla lapsilla, jotka itkua vääntäen +ja hammasta kiristäen ovat jankanneet päähänsä noita "Mitä se on" +-selityksiä, tuota merkillisen konstikasta ja aina sotkeutuvaa +"Ruoka, juoma, vaatteet, koti, kartano" (enempää en uskalla luetella, +sillä en ole enää varma järjestyksestä), olisi aikoinaan ollut +taipumusta arvioida tohtori Martin maailmanhistoriallinen merkitys +sangen pieneksi. Vasta myöhempi aika on opettanut ymmärtämään, +kuinka mestarillisia paloja nuo selitykset ovat, kuinka niihin on +todella kiteytynyt terveen järjen ja tavallisen arkipäiväisen elämän +yksinkertainen siveys ja viisaus. Se kansamme siveellinen kunto, josta +sitä aikoinaan kiitettiin, rehellisyys, vähään tyytyminen j.n.e., +lienee saanut enimmältä kohennusta juuri tohtori Martin vähästä +katkismuksesta. + +Ankarana koulumestarina esiintyi siis näinä vuosina mielikuvituksessani +tohtori Martti, ja sitä käsitystäni ei ollut suinkaan omiaan +lieventämään se henki, joka huokui hänen postillastaan. Kauhulla +muistan niitä muuten kyllä hauskoja sunnuntai-aamupäiviä, jotka +vietin veljeni kanssa joululomalla hurskaan tätini luona. +Aamupäiväkahvi-laitteet, nisuset, tortut ja muut hyvät tuotiin +pöytään, mutta ennenkuin niihin päästiin käsiksi, oli luettava saarna +Lutheruksen postillasta. Lujalla ja järkähtämättömällä ilmeellä avasi +tuo hurskas nainen sen eteemme, ja niin oli meidän vuorotellen, toinen +toisena sunnuntaina, luettava siitä päivän saarna ääneen. Tunnustaa +täytyy, että tuo järeä oppi ei tahtonut meille maistua, ja ehkä +olisimme tehneet asiassa julkisen kapinan, ellemme olisi huomanneet +vikkelätä juonta: me hyppäsimme kylmäverisesti useita kappaleita +kerrallaan yli. Muistan tätini kerran kummastelleen saarnan tavatonta +lyhyyttä, mutta ei hän kuitenkaan ruvennut siitä laajempaa tutkintoa +pitämään -- pelkäsi kai välillä itse torkahtaneensa, kuten oli +tehnytkin. + +Luulen, ettei tohtori Martti ollut itse syypää siihen, että me nuorena +saimme hänestä niin kuivan käsityksen -- vika oli paremminkin siinä +hirveän pölyisessä ja mehuttomassa kirkko-jumalisuudessa, jonka +puitteissa häneen ensiksi tutustuimme. Svebeliuksen katkismuksen +kannessa oli hänen kuvansa, ja kaikki tuon kauhistuttavan teoksen +tuottamat harmit ja vastukset purettiin hänen niskaansa. Sopinee +samalla mainita, että kotipitäjässäni luettiin hyvin paljon myös +erästä Möllerin katkismusta, joka oli paljon helppotajuisempi ja +hauskempi kuin tuon kunnianarvoisan Skaran piispan kirja, mutta +jota papisto ei kuitenkaan halunnut hyväksyä, pitäen eräitä sen +selityksiä harhaoppisina. Kaipa juuri tästä syystä sitä erikoisesti +harrastettiinkin, niin että papistonkin täytyi mukautua, kun melkein +kaikki rippikoululaiset ilmoittivat lukeneensa "Mylläriä". Jos olisikin +tehty niin, eikä jauhettu Svebeliusta, olisi tohtori Marttikin päässyt +vähemmillä vihoilla. + +Tuo ankara kuva rupesi kuitenkin lieventymään ja saamaan enemmän lihaa +ja verta, kun päästiin tutustumaan uskonpuhdistuksen historiaan. Jo +Maamme-kirja antoi siinäkin kohdin oivallista ja innostavaa valaisuaan, +puhumattakaan Gruben kertomuksista, jotka tässäkin suhteessa tulivat +historiallista lukemista harrastavan nuorukaisen todelliseksi +aarteeksi. Tuo ankara koulumestari, joka siihen saakka oli istunut +jossakin pilven reunalla juutalaisten leppymättömän, suuripartaisen +Jehovan vieressä, patukka ja katkismus kädessä, pudota romahti maahan +ihmisten joukkoon. Hän muuttui rohkeaksi, raamattuun vetoavaksi, +nuorenpuoleiseksi augustinolaismunkiksi, joka suurella vasaralla iski +tuomiokirkon oveen väitteitänsä, niin että koko Europa tärähteli. +Saattoi ihan korvin kuulla ja silmin nähdä, kuinka pauhina ja valo +levisi Lutheruksen kaupungista maailmaan, kuinka roomalais-katoliset +pakenivat kuin yökyöpelit pimentoihinsa uuden kirkkauden häikäiseminä, +ja kuinka vihdoin meidänkin rannoillamme kuin vankeudesta päästen +rupesi kuulumaan Agricolan ja Särkilahden voimakas ääni. Tuo kaikki oli +kuin mahtavaa valoilmiötä, sädesäihkettä, joka yhtäkkiä valaisee pimeän +yön, kun jättiläinen kohottaa korkealle huikaisevan kirkasta lyhtyänsä. + +Lutheruksen esiintymisen yleishistoriallinen merkitys sillä ijällä +vain aavistettiin, ikäänkuin "tunnettiin", mutta ei tietenkään osattu +sitä tarkemmin selvitellä. Sen sijaan hänen seikkailurikkaat elämänsä +vaiheet luonnollisesti erikoisesti kiinnittivät nuorta mieltä. Vavisten +seurattiin hänen matkaansa Worms'iin, oltiin ylpeitä hänen lujasta +esiintymisestään ja riemuittiin, kun hän pääsi vastoin kaikkea odotusta +pujahtamaan turvaan Wartburgin linnaan. + +Siellä sattui salamyhkäinen tapaus. Perkele -- se vanha juoniniekka -- +päätti panna Martin lujille ja rupesi johdattamaan häntä kiusaukseen +taiteen kaikkien sääntöjen mukaan. Olen kerran jossakin nähnyt asiasta +kammottavan kuvan. Munkki istuu ahtaassa tornikammiossa ja lukee suurta +kahlehdittua raamattua. Pari kynttilää valaisee vaisusti huonetta, +jonka seinälle munkin varjo kuvastuu jättiläisen kokoisena. Äkkiä +munkki tuntee hirveitten voimien läsnäolon. Hän kohottaa katseensa ja +silmää ovelle -- sanomaton kauhu jäätää hänen olemuksensa ja kylmä +hiki virtaa hänen ruumiistaan. Mitä hän näkee? Avaimenreiästä tulee +sisään itse saatana pitkän nauhan muodossa, joka lattiaan ulotuttuaan +äkkiä muuttuukin inhottavaksi hirviöksi. Pirullinen nauru väreilee +hänen huulillaan ja avaimenreijästä lappaa hänen loppupuoltansa sisään +yhä enemmän. Tilanne on kriitillinen, mutta munkki saavuttaa pian +rohkeutensa. Varmalla kädellä tarttuu hän mustepulloon ja jysähdyttää +sillä rienaajaa. Hiukan tulikivenkatkua vain ja munkki jatkaa +rauhallisesti lukuansa... + +Mutta mitäpä kuvaisin enempää niitä omituisia näkyjä, joita lapsuuden +mielikuvitus, yhtyen milloin mihinkin aiheeseen, loitsii historian +nimien ympärille. Tarkoitukseni on ollut vain huomauttaa, kuinka +syvästi tohtori Martti Lutherus on vaikuttanut meidän "oikeassa +uskossa" kasvatettujen suomalaisten henkiseen olemukseen jo hamasta +nuoruudestamme alkaen. Hän oli nuoruutemme oppi-isä ja koulumestari, +kiinteä ja ankara tosin, mutta siitä hänelle kiitos! + + * * * * * + +Mutta ehkä tärkeämpi kuin opettajana on hän meille opetuslapsilleen +todellisen miehuuden esikuvana. Hän on niitä harvoja ihmiskunnan +jättiläisiä, jotka totuuden pakottamina kokoavat henkisen voimansa +ja nousevat koko maailmaa vastaan. Hänellä ei ollut muuta asetta +kuin neroutensa ja uskonsa siihen, että totuus vaatii avointa sanaa, +pelotonta puhetta ja horjumatonta rohkeutta. Ei ollut tohtori Martin +asema kadehdittava Wormsin valtiopäivillä, jossa maailman mahtajat +kylmästi häneen tuijottelivat. Sitä rohkeutta, jota häneltä vaadittiin +silloin sanoakseen: "tässä seison, enkä muuta voi", ei voi mitata +tavallisella luotauslangalla, sillä se on siksi liian syvä. Hän antoi +tuolla teollaan ikiajoiksi kaikille heikoille opetuksen, josta ei +voi häntä kyllin kiittää, että nimittäin oikeudella itsellään, sen +kaipaamatta aineellista tukea, on oma voittava luonteensa, että heikko +saa voimansa siitä, eikä muusta. Sen todistaja voi kuolla hirsipuussa, +mutta sillä kuolemallakin on aatteelle lunastava merkitys. + +Lutherus oli jumaluusoppinut, munkki, pappi, miten tahdotte. Mutta tuo +hänen lähtönsä sen pohjalta, mitä hän piti totuutena, ja järkkymätön +kiinni pysyminen tässä avasi aivan suunnattoman laajoja aloja yleiselle +hengen kehitykselle. Hän protesteerasi jyrkästi sitä vastaan, mikä +oli hänen mielestään valhetta, hän protesteerasi järjettömyyttä ja +perusteettomia uskomuksia vastaan -- tullen siten tieteellisen, +ennakkoluulottoman ja kriitillisen ajattelun isäksi. Mitä ihmiskunta on +hänelle velkaa siitäkin, on mittaamatonta. + +Kuljin kerran rajan takaisessa Karjalassa. Kun näin, missä henkisen +lapsellisuuden ja siitäkin johtuvan aineellisen kehittymättömyyden +tilassa heimolaiseni siellä elivät, välähti sieluuni kuin salamana +ajatus: ensimäinen ehto näiden pääsemiseksi alennustilastaan on +Lutheruksen oppi. Lukutaitoa he tarvitsevat, pikkukatkismuksen järkeä, +protestanttien viileätä oppia, joka kylmästi terottaa velvollisuuden +ja ahkeruuden tarpeellisuutta, valoa ja kansan yleistä opetusta. Pois +pitkäkauhtanat ja taikauskoa levittävät tietämättömät pappilurjukset, +jotka pyhällä savullaan huumaavat ihmisten sielun ikuisesti uneliaisiin +kahleisiinsa. Pois katala nöyräselkäisyys ja sijaan todellista +Lutherus-henkeä, joka kirkkain silmin sanoo, mitä miehen tulee, "eikä +muuta voi!" + + * * * * * + +Kuinka usein olenkaan nautinnolla lukenut kuvauksia tuon +meheväsanaisen, terävä- ja tervejärkisen, iloisen ja elämänhaluisen +saksalaisen kansanmiehen -- sillä sehän Lutherus oli -- elämästä! +Varsinkin nykyaikoina, jolloin kansanvallan varjossa harjoitetaan +mitä ontelointa suunsoittamista ja alastominta kiipeämistä, on usein +juolahtanut mieleeni tuon väkevän miehen esimerkki. Milloin nousee +meidänkin keskuudestamme uros, joka kukistaa ne Zwickaun propheetat +ja muut, jotka meilläkin ovat päällä päsmäreinä? Kuka sanoo meilläkin +yhtä lujasti kuin Lutherus kuullessaan anemyyjä Tetzelin ontot +lavertelut: "Minä lyön reijän tuohon rumpuun." Ja hän löi sen, löi +niin perinpohjin, ettei särähdystäkään enää kuulunut. Uudistakaamme +mielessämme Lutheruksen opetukset! + +Kun muistamme koko sen valtavan kiitollisuudenvelan, mikä meillä on +Lutherukselle -- lepäähän koko kansamme sivistys tavallaan hänen +hartioillaan -- selviää meille salaman tavoin, kuinka sovittamattoman +kaukana me hengeltämme olemme sekä Venäjästä että kaikista niistä +maista, jotka eivät Lutherusta tunnusta. Häneltä saimme oikean +suunnan järjellemme ja hengellemme, hänestä ovat alkuisin kaikki +ne ominaisuudet, joita maailman voittavissa kansoissa ihailemme -- +Lutheruksen jättiläishaamu johtaa hänen periaatteilleen ja opeilleen +uskollisina pysyneitä kansoja voittoon. Wormsin valtiopäivät -- +tuota -- Suomen eduskunta kokoontuu ensi viikolla. Toivottavasti +eivät Habsburgien hunajakieliset lähettiläät tahi heidän raa'at +soturijoukkonsa saa edustajiamme unohtamaan pikkukatkismuksen ja +kansakoulun yleisen historian antamia opetuksia, joista tärkein oli +tuo: "tässä seison!" + + * * * * * + +Kuten lukija ylläolevasta huomaa, olen minä täydellisesti tohtori +Martti Lutheruksen puoluetta. Niin on kirjailija Kyösti Wilkunakin. +Pöydälläni, muun kirjallisuuden joukossa, oli kerran eräs +huomattavimpia uusia kotimaisia hartauskirjojamme, korkean kirkonmiehen +tekemä. Suositin sitä leikilläni Kyöstille. Hän otti sen käteensä, +lehteili sitä vakavasti ja kysyi vihdoin, katsoen epäluuloisesti ja +tutkivasti lasiensa yläpuolelta: + +-- Onkohan siinä täydelleen pysytty Martti Luteeruksen opissa? + +-- Tjaah (vastasin minä varovaisesti, luullen hänen pelkäävän ankaraa +vanhoillisuutta) -- eiköhän siinä sentään ole menty eteenpäin, pari +kukonaskelta ainakin... + +-- Ei se sitten kelpaa mihinkään -- minkä Martti Luteerus on +kirjoittanut, siinä on pysyttävä, vaikka mätänis... + +Ja hän viskasi teoksen harmistuneena luotansa, muljauttaen silmiänsä +leikillisesti. + +(27/10 17.) + + + + +Sinn-feinarit. + + +Kun vertaa suomalaisten ja irlantilaisten vapaustaistelua, täytyy +hiukan hymähtää. Kun kahdennellakymmenennellä vuosisadalla vihdoin +heräämme vaatimaan valtiollista itsenäisyyttä, asiaa, joka on ollut +maailman muille kansoille luonnollinen ja itsestään selvä päämäärä, +tuomitsevat meillä sen aluksi monet "harkitsemattomuudeksi", nuorten +"hulluksi haaveeksi" (vertaa irlantilaisten "crazy dream"). Minkä +asteen poliittista kypsyneisyyttä tämä todistaa noissa keväällisissä +"harkitsijoissa", sen jätän heidän itsensä ratkaistavaksi nyt, kun +hekin ovat julkisuudessa ilmoittaneet olevansa itsenäisyysmiehiä. +En salaa, kuinka mielenkiintoista on ollut nähdä heidän kehittyvän +"nuorten" tasalle ja ottavan hyvin ansaittua opetusta ja ojennusta +omalle kaikilla mahdollisilla patenttikyvyillä varustetulle +poliittiselle henkiruumiilleen. + +Mutta palatakseni asiaan: jos joku irlantilainen kuulisi, että hyvin +monet suomalaiset herrasmiehet Pietarissa, kun Shpalernajan pojat +pääsivät hirsipuusta, ilmoittivat armollisesti antavansa heille +anteeksi heidän tekonsa, "vaikka se oli ollut Suomelle vahingoksi", +repäisisi hän varmasti huulensa kummastuksesta ristiin. Ja kun +hän lisäksi kuulisi, että taatut ja tulessa koetellut poliittiset +johtomiehet pudistivat epäillen päätänsä sen harkitsemattoman +menettelyn johdosta, että nuoret miehet tahtoivat tehdä jotakin +aktiivistakin isänmaansa vapauden puolesta, jäisi hän aivan +sanattomaksi hämmästyksestä. Hän ei voisi ymmärtää sitä, että +meillä ei tehty sanottavasti mitään viimeisten sortovuosien aikana +vapaustaistelumme hyväksi. Mikä tehtiin, sen tekivät yksityiset +Krestyn miehet ja harvat muut kansalaiset, mutta mitään yleistä, +esim. edes salaista kansan valistamista aikaisempien sortovuosien +malliin, ei vähääkään harjoitettu. Me tahdoimme järjestää vastarintamme +mahdollisimman mukavaksi ja vaarattomaksi itsellemme, jossa +onnistuimmekin niin perinpohjin, että olimme nukkua ijankaikkiseen +uneen. + +Shpalernajan poikien teko oli oireellinen. Se oli ajan antama +merkki siitä, että aikaisempi, menestyksellä käytetty passiivisen +vastarinnan politiikka oli menettänyt tehonsa. Se ei ollut enää +ajanmukainen. Jos mieli kestää ja saavuttaa jotakin, täytyi siirtyä +aktiiviselle kannalle. Persoonalliset kärsimykset ja onnettomuudet +olivat otettavat lukuun, riskit olivat suurennettavat, oli astuttava +europalaiseen rintamaan ja tehtävä taistelu yleiseksi. Oli saatava +ääni joukosta kuulumaan yli tykkien jyskeen. Niin olemme joutuneet +ottamaan ensimäiset lapsen askeleet siihen malliin, jolla maailman muut +kansat koettavat itselleen vapautta hankkia. Hymyillen seuraavat ne +palleroisen ensimäisiä epävarmoja yrityksiä tähän suuntaan, ja joukosta +kuulemme sinn-feinarien rohkaisevan tervehdyksen. Olemmehan veljiä. +Venäjän irlantilaisia! + +Aktiivisen toiminnan vaatimus kolkuttaa nyt kohta joka ovelle. Mikä +on edessämme, siitä on kuvaavana todistuksena Viron esimerkki. Venäjä +ei kohta jaksa ruokkia joukkojaan täällä ja silloin alkaa pakko-otto +virolaisten kokemaan tyyliin. Se merkitsee ryöstöä ja raiskausta. Ei +tarvitse olla suuri profeetta ennustaakseen, että me olemme aivan +varmasti luisumassa tällaista kohtaloa kohti. Snellmanin sanat: +"kansakunnan tulee luottaa ainoastaan itseensä" saavat silloin +ensi kerran meidän osallemme helppotajuisesti realista sisältöä. +Päättäväisellä puolustustaistelulla voimme jotakin pelastaa, muulla, +ellemme saa ulkoa apua, emme mitään. Meidän perustuslakimme ja +passiivinen vastarintamme vaikenevat silloin, kun olot rupeavat +kehittymään sille kannalle, jolla ne nyt jo ovat. + +Toistaiseksi meidän aktivismiamme hoitaa kansamme eduskunta ja +silloinhan se on pätevissä käsissä. Sinä aikana, kunnes se kutsuu +meidät avuksi, on meidän totutettava mielemme pahimpaankin. +Valmistautukaamme! + + * * * * * + +Mutta asiaan: vanha fenianien puolue Irlannissa osoittaa +itsenäisyysvaatimuksessaan aivan ihmeellistä jäykkyyttä. En tahdo +sanoa, osoittaako se päämääräänsä pyrkiessään yhtä suurta taktillista +viisautta kuin järkähtämättömyyttä. Aatteen lujuus ja kestävyys +kuitenkin lopuksi ratkaisee. Tuskin oli se saippuoitu nuora päässyt +kuivumaan, jolla Roger Casement hirtettiin, kun sinn-feinarit puuhaavat +avoimesti uutta kapinaa ja maansa itsenäiseksi julistamista. En usko, +enkä luule heidän itsensäkään uskovan, että asiasta sillä tulisi täysi +todellisuus, mutta sen he saavuttavat, että koko Brittien keisarikunta +on levoton, jopa järkähtelee liitoksiaan myöten. Vapauden pyrkimys +viriää Indiassa ja Egyptissä, oikeus kohottaa päätänsä kaikkialla, +ja kuka tietää, minkälainen palo siitä vielä on seurauksena. Se on +sinn-feinarien henki, vanhojen Irlannin sankareiden, Sarsfieldin, +Emmetin, O'Connellin y.m. haamu, miljoonien maastaan ajettujen, +surmattujen, hirtettyjen, nälkään näännytettyjen ja raiskattujen +irlantilaisten koston henki ja oikeuden vaatimus, joka vie yön ja +päivän rauhan englantilaisilta. Tuo maailman kavalin ja itsekkäin +kauppiasrotu on osannut salata ne petomaisuudet, joita se on tehnyt +Irlannissa, mutta ne tulevat ilmi. Minä sanon teille, että Venäjän +tsaarin hirttotuomiot ja vierasten kansallisuuksien sorto oli lasten +leikkiä siihen menettelyyn nähden, jota "Iloinen Englanti" on +harjoittanut Irlannissa. Sille vetävät vertoja vain venäläisten ja +itävaltalaisten kenttätuomiot Unkarissa, veriteot, jotka ovat kauheassa +muistissa. + +Me tiedämme liian vähän sortoa kärsivien kansallisuuksien +taistelumetoodeista. Joutavaa tutkia englantilaista, saksalaista, +ranskalaista y.m. kansaa ja kulttuuria! Tutkikaamme sinn-feinareita, +ukrainalaisia, puolalaisia, virolaisia -- mitä hyvänsä kansoja, +jotka kärsivät voimapolitiikasta. Ne kuuluvat meille, ne ovat meidän +veljiämme, niiden kanssa tehkäämme veriveljeyden liitto. Kun tunnemme +halua vedota historiaan, tutkikaamme esim. nykyhetkellä Irlannin +historiaa. Sieltä näemme, mikä on kysymyksessä, mikä meitä uhkaa ja +mitä meidän tulee uskaltaa. Me ymmärrämme, että meidän on kiireesti +perustettava suomalainen fenianien liitto, johon kuuluu jokainen mies +ja nainen, jolle Suomen täydellinen riippumattomuus on tinkimätön ehto +ja päämäärä. + + * * * * * + +Muuten, hyvät kansalaiset, asettukaamme tarkastamaan sitä kohtaloa, +jonka kynsissä nyt Viro vaikertelee. Me myönnämme kaikki, että +nykyisen venäläisen sotaväki-svabodan täällä vallitessa samanlainen +osa voi tulla eteemme milloin hyvänsä. Kysytään nyt: mihin saakka +ulottuvat meidän oikeutemme varustautua estämään sellaista, suojelemaan +itseämme moiselta tuholta? Täytyykö meidän _tyytyä_ siihen, että +hankimme salonkikiväärin patruunia pieneen rullarevolveriin, jonka +kuula ei tunge metrin päästä talvitakin läpi? Olemmeko saavuttaneet +siveellisen puolustusoikeutemme rajan sillä, että olemme hankkineet +muutamia kymmeniä patruunia ruostuneeseen haulikkoomme, jolla emme +osaa vastaantulevaan lehmäänkään? Vai onko mahdollisesti browningin +omistaminen samaa kuin velvollisuuden huipun saavuttaminen tässä +suhteessa? Epäilemme sitä. Tuntuu luonnolliselta, että sellaiseen +hätään joutuvalla kansalla kuin missä esim. Viro nyt on, on suorastaan +ei ainoastaan oikeus, vaan vieläpä mitä kipein velvollisuus hankkia +itselleen sellaista apua, jolla tuo kohtalo estettäisiin. Sen oikeuden +tunnustaa meille koko maailma, vieläpä Venäjän väliaikainen hallituskin +(joka on tuossa "tunnustustaidossa" sitten maaliskuun ihmeellisesti +kehittynyt). Mutta sellaisesta avusta, täytyy saada varmuus ajoissa, +muuten se tulee myöhään. + +Kysytään nyt, kenen on sitten ruvettava sitä apua etsimään? Vastaus +on luonnollinen. Varustautuminen jo ajoissa estämään sellaista +mitä parhaillaan tapahtuu Virossa, on yksi niitä tehtäviä, jotka +kuuluvat eduskunnallemme. Se ei voi tätä kysymystä sivuuttaa, niin +"vaaralliselta" kuin se saattaa varovaisuussuunnan miehistä tuntuakin, +vaan sen täytyy tehdä tämäkin asia niin selväksi, ettei siitä jää +epäilystä ei venäläisille eikä muille. Ja siinä ei nyt saa pysähtyä +puolitiehen, vaan ellei Venäjän väliaikainen hallitus saa mitään +takeita rauhan säilymisestä meille annetuksi, on eduskunnan harkittava, +mitä siinä tapauksessa olisi tehtävä. Neuvoja ja keinoja aina löytyy, +kun on tarmokkaita ja rohkeita miehiä niitä etsimässä. Jos tätäkin +maallemme niin sanomattoman kipeätä asiaa ajetaan sinn-feinarimaisella +päättäväisyydellä, on siinä epäilemättä saavutettavissa ainakin enemmän +kuin ristissäkäsin svabodan raivoa valittelemalla. Ja se, ettei Venäjän +hallitus pysty itse hillitsemään aasialaisia laumojansa, vapauttaa +tietysti meidät kaikista velvollisuuksista ja suhdan ottamisista sitä +kohtaan. Katselkaamme siis kompassiamme, että olisimme selvillä vaaran +tullen ilmansuunnista. + + * * * * * + +Minua ovat jotkut rauhanmiehet moittineet siitä, että kiihoitan liiaksi +ja että vielä lisäksi kiihoitan rotuvihaan. Lupasin näitä pakinoita +kirjoittamaan ruvetessani ymmärrykseni mukaan pysyä totuudessa, ja +sen nimessä on minun nytkin sanottava: se on totta, minä harjoitan +kiihoitusta. Tarkoitukseni olisi vähillä voimillani kiihoittaa jokainen +suomalainen tulenpalavaan tilaan oman kansallisuutensa, vapautensa ja +tulevaisuutensa puolesta. Vasta kun siitä lähtisi meille ylin laki, +joka määräisi mielipiteemme ja toimintamme, niin että voisimme toivoa +innollemme sinn-feinarienkin hyväksymistä, vasta silloin saattaisi +jutella rauhallisemmassa äänilajissa. Mutta niin kauan kuin vieläkin +löytyy laajoja piirejä, jotka veltolla passiivisuudella suhtautuvat +esim. itsenäisyys- ja moneen muuhunkin kalliiseen kansalliseen +asiaamme, tekisi mieli joka kerta kun kynään tarttuu löytää sellainen +pommi, joka räjähdyttäisi heidän sydänverensä liikkeelle. Kansan tulee +olla mukana, ei ainoastaan järjen määräämillä politiikan urilla, vaan +myös sydämellä, palavalla ja valppaalla isänmaallisella tunteella, +joka yksistään kykenee valmistamaan sitä uhrauksiin ja uskallukseen, +joka yksistään antaa sille sen kestävyyden, mitä tässä öisessä +taistelussamme tarvitaan. Siis kiihoittavana, sotaisena kaikukoon +äänemme, tuikeana "taptona" hopeatorvesta taistelupäivän aamun +sarastaessa. + + * * * * * + +Mutta lopetanpa tarinan. Ilta on jo kulunut myöhälle ja nuotion tuli +räsähtelee hiljaa lähettäen silloin tällöin säkenen syksyiselle +taivaalle. Nuotion ääreen on leiriytynyt miesjoukko, joka on lähtenyt +ankaralle asialle: saamaan Suomelle miehuuden merkkiä, vapautta, asemaa +muiden rinnalla siinä kansojen rintamassa, joka pallomme päällä astelee +kohti arvoituksien ratkaisua. Ja syksyn tuuli, joka saapuu kaukaa +korpien povesta, kotiin jääneiden kattojen yli, tuo heille rohkaisevan, +kannattavan, innostavan tervehdyksen Suomen niemen kansalta: olkaa +lujat ja rohkeat, te seisotte meidän harteillamme! + +Ja kuin sen tervehdyksen voimasta hulmahtaa levälleen punainen +leijonalippu. Kuinka se onkaan komea, kohottava, tuossa sotanuotion +valossa, sarkaisen aamun sarastaessa! + +(3/11 17.) + + + + +Toveri Pavel Shishkolle ja hänen apulaiselleen J. Rähjälle +kohteliaimmin. + + +(Bolshevikien vallankumouksen jälkeen lokakuulla 1917 valittiin +jonkunmoiseksi venäläisten edustajaksi Helsinkiin "toveri Pavel +Shishko" ja hänen apulaisekseen sittemmin punakaartilaiskapinan ajalta +ja asekuljetuksistaan kuuluisaksi tullut Jukka Rahja.) + +Arvoisat Toverit! + +Nyt kun Teidän molempien persoonassanne demokraattisen aatteen +täydellisyys on astunut siihenkin paikkaan, joka tähän saakka on +Suomessa edustanut hallitsevan vallan niin sanoakseni huippua, ei +voida pitää sopimattomana, että minäkin, tavallinen sanomalehtimies, +käytän hyväkseni täten syntynyttä yhdenvertaisuuden tilannetta ja +haastelen Teille huoliani. Totuuden nimessä, jota aina olen koettanut +noudattaa, minä kyllä heti kiiruhdan myöntämään, että demokratia ei ole +astunut sydämeeni sosialismin välityksellä, vaan että kansanvaltainen +ajatustapani on kehittynyt porvarillisessa pimeydessä. Mutta siitä +huolimatta Te, toveri Shishko, ja Teidän toverinne Rähjä, ottanette +huoleni huomioon, jos ei muun vuoksi, niin siksi, että Teille tietysti +on tärkeätä tietää yhden porvarillisen sielun elämänymmärrys tällä +sakealla hetkellä. Suvaitkaa siis, veljet, kuunnella, kun esitän tässä +kaiken sen, mitä pelkään ja mitä toivon. + +Meidän porvarillisten pelko ja sen aiheet ovat niin moninaiset, että +niitä on vaikea näin yhdessä paikassa esittää tajuttavasti ja lyhyesti. +Alotan sillä huomautuksella, että pelkäämme näinä hetkinä koko sen +yhteiskuntajärjestyksen, jonka olemme saaneet suurella vaivalla +pystöön alkaen vuodesta 1157, romahtavan läjään. Olemme nimittäin +huomanneet, että ne peruskivet, joille tuo yhteiskuntajärjestyksemme +on rakennettu, nimittäin turva henkeen ja vapauteen nähden, +yksityis-omaisuuden koskemattomuus, oikeus puolustaa itseään väkivaltaa +vastaan, tuomioistuimen loukkaamattomuus j.n.e., lueteltuina ehkä +hiukan sekavassa järjestyksessä, ovat yhtäkkiä ruvenneet ikäänkuin +järkähtelemään ja horjumaan. Yksityistä omistusoikeutta ei enää +tahdota tunnustaa, vaan julkisesti suunnitellaan m.m. maan omistuksen +lakkauttamista; henkemme ja vapautemme ei ole pitkiin aikoihin enää +ollut turvattuna, vaan voimme joutua milloin hyvänsä kiertelevien +rosvojoukkojen uhriksi; oikeutta puolustaa itseämme meillä ei +ole, sillä aseen hankkiminen sitä varten on meiltä kielletty, ja +niitä kansalaisia, jotka sitä yrittävät, uhkaa pikainen surma; kun +tuomioistuin yrittää panna lakiemme vaatimuksia täytäntöön, estetään +se raa'alla väkivallalla; pohjoismaiden kunnioitetuinta lakia, +käräjärauhaa, ei ole maassamme enää; naisrauha on ollut meillä kauan +tuntematon käsite, eikä ole paljon kehumista sen ikätoveristakaan, +toisesta kuuluisasta laista, nimittäin kirkkorauhasta. Kun +esimerkkiemme kukkuraksi lisäämme sen, mikä on meidän mieliämme mitä +kauneimmalla tavalla loukannut, nimittäin sananvapauden kieltämisen, +sanomalehden lakkauttamisen, rupeaa siinä sitten olemaan kaikki, +mitä vallankumouksen tohinassa kohmeloitunut pääpärkani saapi kokoon +haalituksi. Vääryys ja sorto ei supistu tähän likimainkaan, mutta enhän +voi paisuttaa valituskirjastani mitään laajaa asiakirjaa, ja supistun +siis lyhyeen. + +Nyt on asia niin, toverit Shishko ja Rähjä, että meidän porvarillisessa +pimeydessä kehittynyt kansanvaltaisuutemme yksinkertaisesti +pitää ylläolevan vanhallaan ja loukkaamattomana pysymistä +kaiken kansalaisvapauden, kaiken ihmiselle sopivan ja arvokkaan +yhteiskuntaelämän ehdottomana edellytyksenä ja ehtona. Olemme saaneet +niin yksipuolisen kasvatuksen, ettemme todellakaan voi kuvitella mitään +elämän mahdollisuutta sen ulkopuolella, vaan meillä pimenee silmissä +kaikki niin pian kuin meiltä nämä edellytykset kielletään. Kun meistä +nyt näyttää siltä, että tässä suhteessa on näinä päivinä tulemassa +täysi pysäys, niin ymmärrätte, veljet Shishko ja Rähjä, "mi on mieli +miekkosien, porvarillisten ajatus!" + +Sallinette nyt, asian edelleen valaisemiseksi porvarillisen +elämänymmärryksen kannalta, minun lausua vaatimattoman mielipiteeni +siitä, mikä on vienyt meidän maamme tällaisen kuilun partaalle. +Suonette anteeksi, jos yleisenä syynä ensin mainitsen, että sen on +tehnyt venäläinen valta Suomessa. Teidän kansanne ja valtakuntanne +vallanpito täällä on yleisenä syynä siihen kaikinpuoliseen sortoon ja +kurjuuteen, jota monta vuosikymmentä olemme saaneet kärsiä, ja vallan +siirtymiset teidän omassa keskuudessanne ovat olleet vain merkkejä +sorron muodon muuttumiselle meidän keskuudessamme. Eli, selittääkseni +asioita lähemmin. + +Kun kukistitte tsaarivallan, luulimme, että nyt koittaisi meille sen +vapauden täysi mitta, jonka juhlallisesti, kuin ristiä suudellen, +olitte muiden liittolaistenne kanssa pienille kansoille vannoneet. +Mutta kauan ei Kerenskin hallitus ollut vallassa, ennenkuin saimme +huomata, ettei se ollut uskollinen todellisen vapauden pyhälle +aatteelle. Se ei yksinkertaisesti halunnut noudattaa vapauden käskyä +Suomeen nähden siinä laajuudessa kuin Venäjään nähden, vaan tahtoi +pitää meidät edelleen kansakunnalle arvottomassa holhouksessa, ja +suostuen vain siihen, mihin olosuhteet suorastaan pakottivat sen +suostumaan. Tästä johtui sen epäröivä, saamaton ja mihinkään pystymätön +politiikka, joka ei lopulta saavuttanut kenenkään kunnioitusta. +Erikoisesti vaaralliseksi meille muodostui sen politiikka siinä +suhteessa, ettei se alusta alkaen asettunut tarmokkaasti taistelemaan +venäläistä rikollisuutta vastaan Suomessa, vaan m.m. ikäänkuin meitä +masentaakseen ja pelottaakseen lisäsi täällä olevia venäläisiä +joukkoja, joita se ei kuitenkaan pystynyt hillitsemään. Tällä se, jos +nyt toteutuu, mitä me pelkäämme, on ottanut itselle historian edessä +sellaisen taakan, että se armottomasti lyyhistyy sen alle. + +Minä kuulen, toveri Shishko ja toveri Rähjä, teidän riemastuneena +edellä sanomani johdosta huudahtavan: Aaaaaaaa!... Kerenskin +hjallitus hjuono hjallitus... kansa kjukistamas Kerenski +hjallitus... aaaa...vot! Mutta minä liikutan vakavasti päätäni +oikealta vasemmalle ja taas takaisin. Hjuono hjallitus, sanotte! Ja +kuitenkin sillä oli sydämellisen harras halu ylläpitää Suomessa ja +lisäksi vielä saattaa Venäjälläkin voimaan juuri nuo porvarillisen +elämän peruspylväät, jotka alussa luettelin, ja jotka ovat ainoat +järjellisen elämän edellytykset, mitä inhimillinen yhteiskunta tällä +karman asteella on voinut ulosfundeerata. Tosin siltä puuttui voimia +niitä toteuttaa, ja "moninaisissahan se puuttui muutenkin", mutta +se edusti kuitenkin tuota järjellistä ja oikeata periaatetta. Jos +hallitusta sen jälkeen tahdotaan parantaa, tapahtuisi se kai sillä +tavalla, että sille annettaisiin todellista voimaa käytännössäkin +toteuttaa tämä pelastavien edellytysten suunnitelma. Minä en tiedä, +miten toverit Lenin ja Trotski suhtautuvat tällaisiin porvarillisen +yhteiskuntajärjestyksen perustuksiin, mutta minä luulen, päättäen +sanomalehtitiedoista, heidän ohjelmaansa siinä suhteessa sellaiseksi, +että me porvarillisesti kansanvaltaiset immeiset menemme aivan +päästämme sekaisin. Otsallemme kohoaa syvän huolestumisen kolme ryppyä. + +Mutta ennenkuin menen etemmäksi tässä kohdassa, saanen hiukan +viitata siihen, mikä esti esim. Kerenskin hallitusta luomasta +tuota -- porvarillisesti katsoen -- järjellistä yhteiskuntarauhaa. +En tahdo syventyä tämän laajan kysymyksen kaikkiin puoliin, vaan +tyydyn ainoastaan mainitsemaan sen, mikä on ollut julkisin Kerenskin +vastustaja, nimittäin n.s. bolshevismin. Kun Te, arvoisat toverit, +lukeudutte tähän valtiolliseen puolueeseen, jota minun nyt porvarina +pitäisi arvostella, käypi asemani suurta hienotunteisuutta vaativaksi +ja arkaluontoiseksi, etten sanoisi hengenvaaralliseksi. Bobrikoffia, +Obolenskia, Seyniä, Stahovitshia ja Nekrasovia saattoi puhutella kuten +Hämeessä sanotaan, "halkinaisesti", mutta eräs ääni sisässäni varoittaa +minua nyt valikoimaan sanani, kun ne kajahtavat demokraattisen vallan +täydellisyyden edessä. + +Tartunpa siis uudelleen ainoaan terä-aseeseeni, kynään, ja uudistan +väitteeni, nimittäin että bolshevismi on estänyt yhteiskuntarauhan ja +järjellisen valtioelämän kehittymisen ei ainoastaan Venäjällä vaan +myöskin Suomessa. Sen vastuulle jäävät ensi kädessä ne taivaan kostoa +huutavat rikokset ja väkivaltaisuudet, joista sanomalehtemme ovat +joka päivä olleet tulvillaan. Kun nyt näiden molempain valtioiden +kohtalo on joutunut ainakin toistaiseksi tämän anarkistisen +liikkeen haltuun, ja sen mukana avautuneet kaikki mahdollisuudet +myös suomalaisille vastuuttomille voimille, niin kysytäänpä +totisesti Suomen porvarillisilta aineksilta kykyä pysyä koskessa +tukin seljässä, silloinkin kun se töytää vedenalaiseen kallioon. +Kun sellaisessa valtakunnassa kuin Venäjä kansalaissodan keskellä +ministeristö vakavasti ottaa ohjelmaansa m.m. maan yleisen valtion +haltuun ottamisen ja "jakamisen tilattomille", merkitsee se meidän +porvarillisen pimeytemme mukaan kaikkien elämän takeitten loppumista +ja uuden "smutnoje vremjan" alkamista, jossa vallitsee kaikkien sota +kaikkia vastaan. Kun Te, toveri Shishko, olette nyt keskuudessamme +jonkunmoisena tämän suunnan komisariona, jolla kai asiallisesti +tarkoitetaan entisen kenraalikuvernöörin valtaa, ymmärrätte, millä +tavattomalla jännityksellä odotamme bolshevismin ilmauksia täällä +meidän keskuudessamme ja Teidän suhtautumistanne niihin. + +Me olemme nöyryytetyt ja kukistetut. Vaikka meillä on eduskunnassa +enemmistö, tiedämme siitä huolimatta, että onnemme ja menestyksemme +nykyhetkellä riippuu Helsingin matruuseista ja siitä vaikutuksesta, +mikä Teillä mahdollisesti heihin on. Me suorastaan nöyrästi pyydämme, +ettette sallisi meitä ainakaan vielä surmattavan ja ryöstettävän, vaan +että kaikesta huolimatta koettaisitte pitää yllä edes jonkunmoista +oikeutta, saada "hulluuteen jotakin järkeä". Kun Teidän valta-aikanne +loppuu ja bolshevismi on tukahdettu, on Teidän helpompi katsoa +taaksenne, jos näin menettelette. + +Te pudistatte hämmästyneenä päätänne: "Bolshevismi kukistettu! Kuinka +se voisi tapahtua!" Minä uudistan väitteeni, sillä vakaumukseni on, +että ennenpitkää kaikki, jolla ei ole järjellistä pohjaa, olkoon +se hetkellisesti kuinka voimakasta tahansa, kukistuu, sillä muuten +me vaipuisimme raakalais-asteelle. Bolshevismilla ei ole elämisen +mahdollisuuksia, sillä sen oma sisäinen mahdottomuus tappaa sen. +Bolshevismilla ei ole yleensä toiminnan mahdollisuuksia millekään +muulle suunnalle kuin yhä enenevään sekasortoon ja anarkiaan päin. +Kuten kaikkia utopistisia ja fantastisia kansanliikkeitä vaivaa sitäkin +absoluuttinen todellisuustunnon puute. + +Toverit Shishko ja Rähjä! Teidän edeltäjänne eivät ole tahtoneet +olla vallankumouksen suurelle vapausaatteelle uskollisia, vaan ovat +kaikin voimin koettaneet suomalaisten vapauspyrkimyksiä rajoittaa. Kun +nyt vallankumouksen lapsista teoriassa ihanteellisin, bolshevismi, +on vallassa, odotamme kaiken "muun hyvän" joukossa merkillisellä +uteliaisuudella, mitä se meille tässä suhteessa tarjoo. Omasta +puolestamme emme puhu vielä mitään, sillä viikon kuluessa voi paljo +tapahtua, mutta jonkun ilmiön haluaisimme siltäkin taholta nähdä, +ikäänkuin historiallisten kokoelmaimme täydennykseksi. + +Ennenkuin lopetan tämän kirjeeni, jossa hyvin luultavasti näkyy se +hämmennys ja sekasorto, joka on vallannut meidät porvaripoloiset, +pyydän, ettei arvoisa vapaa kansanvalta lakkauttaisi tätä lehteä, jossa +se julkaistaan, ettei sen toimittajaa vangittaisi eikä pahoinpideltäisi +ja että meille porvareillekin yleensä säilytettäisiin edes se +sananvapaus, joka eräillä rajoituksilla oli esteetön tsaari Nikolai +II:nkin aikana. Itse oleskelen enimmät ajat piilossa perunakellarissa, +jossa minulla on aseena kauhean näköinen malajilainen nuija, jonka +muuan merikapteeni aikoinaan varasti havaijilaiselta päälliköltä, +kaksi malajilaista myrkytetä keihästä, kaksi tsulukafferilaista +assegai-keihästä, yksi alkuperältään epätietoinen keihäs, japanilainen +samurai-miekka, terävä kuin partaveitsi, Grafton-painetti, saksalainen +ratsuväen sapeli vuodelta 1813, kolme venäläistä sapelia, joista +jokainen on todistuksena sikäläisen teollisuuden kurjasta tilasta. +Kaikki nämä aseet, nuijaa lukuunottamatta, olen tietenkin saanut +saksalaisista vedenalaisista venheistä, minkä täten Teille, Herra +Komissario, tunnustan. + +Tervehtäen demokraattisen vallan täydellistymistä merkitsen +kunnioittaen ja toverillisesti -- + +-- -- -- + +(10/11 17.) + + + + +Marraskuu. + + +Vaikka en tiedäkään, pääseekö tämä kirjeeni koskaan julkisuuteen -- +lehtemmehän voidaan lakkauttaa milloin hyvänsä --, kirjoitan sitä +kuitenkin, sillä annan siten perään sille höyrynpaineelle, joka +uhkaa reväistä sydämeni rikki. Avoimesti tunnustan, että mieltäni +ovat sanomattomasti kuohuttaneet viime päivien oudot tapahtumat, +ja jos tarkoitus on ollut vain porvarillisen mielen ärsyttäminen +ja nöyryyttäminen, niin on "kansa" ainakin minuun nähden siinä +kokolailla onnistunut. Voidakseni ajatella niin kuin kansalaisen +tällaisessa tilaisuudessa pitää, täytyy minun kirjoittamalla saattaa +sieluni ristiriidat tasapainoon, aivan niinkuin sosialistit usein +pyrkivät samaan tulokseen torikokouksilla ja mielenosoituksellisilla +ponsilauseilla. + +Porvarillisessa tyhmyydessäni en ensinkään ymmärrä, miksi juuri +nyt täytyi turvautua suurlakkoon. Vaalilakimme on maailman +kansanvaltaisimpia ja vaalimme saimme suorittaa aivan täydessä +rauhassa; eduskunta, joka niissä valittiin, on varmasti maapallon +radikaalisimpia. Voineepa väittää, että m.m. edustaja Ingman, joka +sosialisteille lienee jonkunmoinen patavanhoillisuuden lihaksitulo +ja oikeiston musta pöpö, saisi esimerkiksi Englannissa Labour Partyn +johtajilta sangen paljon hyväksymishuutoja yhteiskunnallisista +mielipiteistään; hänen valjakkotoverinsa professori Ståhlberg +on taas tietääkseni aina ollut yhteiskunnallisissa kysymyksissä +radikaalien uudistusten mies, joka ei ole koskaan asettunut +poikkiteloin silloin kun on ollut uudistustyöstä kysymys. Vain se +seikka, että he vaativat näissä puuhissa mitä ankarinta asiallisuutta +ja tarkoituksenmukaisuutta, on tehnyt heistä "oikeistolaisia"; +sellaisiksi tuomitsevat heidät m.m. ne monet "radikaalit", jotka ovat +aivan epätoivoissaan siitä, etteivät löydä mielestään kyllin mahtavaa +huutotorvea, jolla mylviä ilmoille suunnatonta edistysmielisyyttään. +Ja vaikka sosialistimme ovatkin eduskunnassa hiukan vähemmistössä, on +heidän asemansa kuitenkin niin voimakas, että porvarillinen enemmistö +olisi yhteiskunnan rauhan tähden suostunut kaikkiin niihin asioihin, +joita sosialistit todella tahtovat, ja ilman muuta painostusta kuin +mikä parlamentaarisin keinoin tulee kysymykseen. + +Se joka väittää, että kansan valtiollisen edustuksen +epäkansanvaltaisuus, uudistusvihollisuus, yksipuolinen ja vanhentuneen +vaalilain, pohjalla tapahtunut kokoonpano, kansan päivänselvien +oikeuksien ja verisesti välttämättömien elinehtojen kieltäminen olisi +aiheuttanut suurlakon, puhuu siis perättömiä eikä voi perustella +väitettänsä pienimmälläkään järjellisellä tosiasialla. Katsokaamme, +oliko yhteiskunnassamme mitään muuta ilmiötä, joka olisi sen +aiheuttanut tai oikeuttanut, ilmiötä porvarillisten puolelta, sillä +heitä vastaanhan lakko oli suunnattu. + +Porvarilliselta taholta ei tietääkseni ole harjoitettu Suomessa +ainakaan viime aikoina mitään kansalaisvapauden sortoa. He ovat +tosin olleet sitä mieltä, että rikolliset on rangaistava, varkaat +ja murhaajat heitettävä torniin, mutta sen käskee vanha Ruotsin ja +Suomen laki. He eivät ole vanginneet ketään viattomasti, eivät ole +pitäneet ainoatakaan kotitarkastusta eivätkä ole esiintyneet ase +kädessä mitään kansalaisryhmää vastaan. Mikäli heidän sanomalehdistään +on voinut päättää, ovat he suunnanneet kaiken voimansa ja kykynsä +saavuttaakseen ensinnäkin isänmaallemme niin suuren vapauden ja +itsenäisyyden kuin mahdollista ja kansalaisille niin suuren vapauden ja +väljyyden elinkeinojensa ja oikeuksiensa nauttimisessa kuin tällaisena +aikana ikänä ajatella ja suunnitella voi. Parhaalla tahdollaankaan ei +voi keksiä mitään kohtaa, joka oikeuttaisi asettamaan porvarillisen +yhteiskuntaluokkamme nykyisen suurlakon maalitauluksi. Se ei tosin ole +astunut pirttinsä edustalle ja jakanut omaisuuttansa ohi kulkeville +otsatukkajätkille, mutta sitä eivät ole tehneet ne sosialistitkaan, +joilla on omaisuutta. Päinvastoin täytyy kylmästi tarkastaen myöntää, +että jos jollakin luokalla olisi nykyoloissa ollut syytä tehdä +suurlakko, niin kyllä se olisi ollut juuri porvarillinen luokka. +Heti vallankumouksen jälkeen ruvettiin sitä kiusaamaan laajalla +ja järjettömällä lakkoliikkeellä, niillä kuuluisilla tuhansilla +lakoilla, joilla m.m. kaikki maataloustyöt hetkeksi lamautettiin. +Koko sen merkitys ja tarkoitus yhteiskunnassa saatettiin mitä +raaimmalla ja kauheimmalla sanomalehtisodalla epäilyksenalaiseksi. +Sen kansalaisoikeudet pantiin persoonallisella väkivallalla vaaraan +ja kaikki sen elämisen ehdot saatettiin vähitellen epävarmoiksi. +Tarkasti asiaa miltä puolen tahansa, aina vaan täytyy myöntää, että +porvarilliset eivät ole tehneet vallankumouksen päivien jälkeen mitään, +joka oikeuttaisi toisen yhteiskuntaluokan tekemään heitä vastaan +suurlakkoa. Toisaalta täytyy todellisten syiden löytyä. + +Olisiko mahdollisesti sekasorto elintarve-alalla antanut lakkoon +aiheen ja olisiko porvaristolla ollut mahdollisesti sillä suunnalla +syntejä, jotka olisivat saaneet lakon suuntautumaan sitä vastaan? +Ne jotka elintarpeita tässä maassa tuottavat, ovat enimmäkseen +porvarillisia. Huolimatta siitä, että sosialistit ovat lakoilla ja +kaikella mahdollisella ynseydellä heidän työhönsä suhtautuneet, ovat +he koettaneet täyttää elintarpeiden tuottovelvollisuutensa. Siten +syntyneitä varastoja on hoitanut hallituksemme, ja nimenomaan sen +lain pohjalla, joka on syntynyt sosialistien toimesta ja heidän +erikoisesta vaatimuksestaan. Elintarvelautakunnissa on kaikissa +voimakas määrä sosialisteja, eivätkä he ole olleet niissä sanottavasti +koskaan porvarillisten kanssa eri mieltä, jos kysytään, kuka meillä +on tuottanut elintarveasiain käytännöllisessä järjestelyssä ja +elintarvelain määräysten toteuttamisessa todella suurinta häiriötä, +jopa antanut yleisen merkin siitä, ettei niitä tarvitse totella, niin +totuudenmukainen vastaus ehdottomasti kuuluu: meidän sosialistimme. +Nuo elokuiset svabodat Helsingissä, Turussa ja Oulussa olivat m.m. +sellaisia merkkejä ja todistuksia, joiden voimaa ei saada pois +pestyksi millään selityksillä. Ne ilman muuta sanoivat päättömälle +kansalle, ettei "herrain elintarvelakeja" tarvitse totella. Ne tekivät +valtion elintarvepolitiikan kokonaan hervottomaksi ja sen määräykset +hiljaisuudessa tehottomiksi. Olisipa merkillistä, jos sellaisten +tapausten jälkeen voitaisiin järkisyillä väittää, että elintarvekurjuus +on porvarillisten vikaa. Me porvarilliset olemme tuottaneet +elintarpeet, te, sosialistit olette yrittäneet niitä jakaa, kenen on +syy, ettette onnistuneet? + +Syy ei siis voi olla tässäkään. Katsokaamme, olisiko yhteiskunnassamme +mitä muuta yleistä ilmiötä, joka olisi saanut työväenluokan tarttumaan +tällaiseen tuhoisaan voimakeinoon. Mieleen tulee silloin ehdottomasti +n.s. porvarillinen suojeluskaarti. + +Sehän on etupäässä joutunut sosialistien vainon uhriksi. Ehkä siis se +olisi tämän kansanliikkeen aiheena? Mutta aivan selväähän on, että +sosialistien johto sekä ymmärtää että myöntää, että tuo kaarti on pantu +pystöön koko yhteiskunnan suojelemiseksi ulkoa tulevaa väkivaltaa +vastaan. Sen perustamisen syyn on saanut lukea sanomalehdistä +järkyttävän tarkoin joka päivä. Typerät laumat voivat olla tälle +sokeita, mutta politiikkaan ja yhteiskuntaelämään paljon osaa ottaneet +miehet eivät, ja siksi tämä ei riitä suurlakon syyksi. + +Olisiko asia ehkä niin, että sosialistimme vapaudenrakkaudessaan ja +suojellakseen yhteiskuntamme kalleimpia oikeuksia, kansalaisvapautta, +oikeuden pyhyyttä, kodin rauhaa, persoonallista loukkaamattomuutta, +ja muuta sellaista, jonka täytyy olla yhteistä porvarillisten kanssa, +olisivat suunnanneet iskunsa venäläistä sotaväkeä ja muuta sortovaltaa +vastaan, jotka ovat näitä asioita joka päivä ja monella muotoa +törkeästi loukanneet? Jos niin olisi, niin pitäisin minäkin keinoa +tehdyn pahan vertaisena voimaan ja suuruuteen nähden. Siinä olisi ollut +teoreettinen aihe suurlakollekin. Se olisi ollut epätoivoinen yritys, +mutta riittävää aihetta siihen ei totisesti olisi puuttunut. Mutta +niin ei ole ollut. Venäläiset eivät ole sortoteoillaan keskuudessamme +antaneet sosialisteillemme lakon aihetta. Päinvastoin: hehän ovat mitä +makeimpia ystäviä! Venäläisten komentosanojen kaikuessa, venäläisten +pistimien uhatessa, venäläisten sortomenetelmäin mukaan on täällä +keskuudessamme tehty veristä oikeuksiemme ja kansalaisvapautemme +pilkkaa. Mikä ikuinen häpeä, lähtemätön tahra suomalaisen työmiehen +otsalla! + +Mutta olisiko bolshevikien vallankumous Pietarissa voinut antaa +sosialisteille todellisen aiheen suurlakkoon? Voimmeko vakavasti uskoa, +että he yhtymällä siihen ovat todellakin luulleet voivansa saavuttaa +täällä etuja, joita ei olisi saatu ilman lakkoa? Suuret laumat tietysti +sellaista voivat kuvitella, vähänkään mukana olleet eivät. Bolshevikien +kapina Pietarissa ei tietysti ollut meille minkäänlainen suurlakon aihe +ja syy. + +Siinä olemme! + +Vaikka etsisin maat ja taivaat, en löydä ainoaakaan _järjellistä_ +syytä eilen päättyneeseen suurlakkoon, ja se on lohduttomin tulos, +mitä ajatella saattaa. Mitä on sanottava kansasta, joka ilman mitään +aihetta syöksee koko maan sellaiseen laittomuuden ja anarkian tilaan, +jossa viime vuorokaudet on oltu? Millä kehityksen ja kypsyyden +asteella onkaan se kansanluokka, joka ryhtyy tällaiseen _pelkän sokean +alaluokkavihan ja verenhimon ajamana!_ + +Meille ei jää tässä murhaajienkin keskellä muuta keinoa kuin taas +uudemman kerran ruveta korjaamaan sitä mitä on hävitetty. Se tuntuu +raskaalta, mutta se on tehtävä. Emmehän voi ruveta tästä maasta +poiskaan muuttamaan? Ne ovat nuo järjettömät työmieslaumatkin, jotka +ovat keskuudessamme äsken murhatöitä suorittaneet, meidän onnettomia +kansalaisiamme, joiden rinnalla meidän kaikesta huolimatta täytyy +koettaa luoda siedettävät elämisen ehdot. Tämä on mielestäni se ura, +jolle sisuansa hilliten nyt täytyy koettaa ajatuksensa ohjata. + +Mutta siitä on näissäkin oloissa jyrkästi pidettävä huoli, että laki +ei nuku. Lain henki ei kuole maastamme sosialistien määräyksellä. +Murhaajat ja kaikki, jotka ovat tehneet itsensä syypäiksi sellaisiin +tekoihin, joita ei mitenkään voida poikkeustiloillakaan perustella, +ovat saatettavat lain mukaiseen rangaistukseen. Jos se ei onnistu nyt, +täytyy sen onnistua myöhemmin. Lailla juuri on kansa kasvatettava ja +sen vaatimukset ovat pyhinä pidettävät. Aseiden keskellä se saattaa +pakosta levätä, mutta se hijoo miekkaansa levätessään. Ellemme pyri +tähän kaikesta huolimatta, saamme jakaa sosialistiemme häpeän. + +Miten onkaan tunnelmamme nyt? Luulen, että me porvarilliset ajattelemme +niin yleisesti koko kansamme kannalta, että meidät tällä hetkellä, +tuon surkean lakkoasian vuoksi, kärsimyksistämme huolimatta valtaa -- +ei viha -- vaan syvä suru, häpeä ja nöyryytyksen tunne. Kunpa ei suuri +asiamme olisi nyt menettänyt otollisinta tilaisuuttansa! + +(20/11 17.) + + + + +Agitaattorille. + + +Sanomalehdissä on kerrottu Teidän kiihkeässä, kansanpuhujan kaikkia +taikakeinoja käyttävässä puheessa punakaartin kokouksessa lopuksi +vaatineen, että silloin vankina olleet suojeluskaartilaiset +"luovutettaisiin tuomittaviksi venäläisille miehille." Tämä Teidän +vaatimuksenne oli minulle kuin salaman välähdys pimeydessä: se paljasti +häikäisevällä räikeydellä sen henkiolemuksen laadun ja kokoonpanon, +joka on määräävä Teissä ja todennäköisesti suurimmassa osassa Teidän +tovereitanne. Sallinette, että koetan lukijoilleni kuvata, mitä näin, +että hekin tietäisivät, keiden kanssa olemme tekemisissä. + +Teidän elämänuranne on minulle sangen selvä, vaikka en tiedäkään siitä +ainoatakaan vuosilukua tai muuta sellaista. Te olette todennäköisesti +suomalaisen työmiehen poika, joka on käynyt läpi työmiehen elämän +sellaisena kuin se tässä maassa esiintyy, kokenut kovaa, jos isä on +ollut laiska tai juoppo, viettänyt yleensä onnellisen lapsuuden, jos +isä on ollut raitis ja ahkera. Te olette parhaassa tapauksessa käynyt +läpi kansakoulun ja saanut sieltä ensimäisen himmeän aavistuksen +suuresta maailmasta ja siinä myllertävistä pyrkimyksistä ja aatteista. +Ja hyvin luultavaa on, että kaikista onnettomuuksista huolimatta +Teidän ympäristönne lapsuudessanne yleensä oli omiaan kasvattamaan +Teistä kunnon miestä, ohjaten Teitä rehellisyyteen, kunniantuntoon, +ahkeruuteen, hyviin tapoihin, jopa isänmaanrakkauteenkin. Niin, menenpä +niin pitkälle, että uskon Teidänkin joskus tunteneen rakkautta Suomen +maahan ja sen kansaan, olleen ylpeä siitä, että olitte suomalainen, ja +olleen valmis sitä puolustamaan vääryyttä ja sortoa vastaan. Näillä +ihanteilla oli Teidät kotinne ja ympäristönne varustanut, antanut +Teille köyhyydestä huolimatta kauniit matkaeväät, kun lähditte maailman +rantaa kulkemaan. + +Jos elämänne nyt olisi sattunut sellaiseen aikaan, jolloin ei olisi +tapahtunut mitään maailmankäsityksiä murtavaa, olisitte voinut pitää +nuo ihanteenne, säilyttää itsessänne sen sopusoinnun, joka on yksilön +onnen ehto, ja kuolla kansalaisena, jonka saavuttamaa henkistä tasoa +on yhteiskunnalliselta ja sivistysarvoltaan pidettävä sangen korkeana. +Teistä olisi kehittynyt tuo menneen ajan suomalainen työmies, jonka +hyvät avut, rehellisyys, ahkeruus, kunniantunto ja isänmaanrakkaus +kyllä muistetaan, vaikkakin ne nyt ovat käymässä valitettavasti yhä +harvinaisemmiksi. Ne aivot, jotka Luoja oli pannut kallonne onteloon, +olivat nimenomaan luodut tällaista elämänuraa varten; siihen niillä +oli monien polvien hankkima perintätaipumus osoittajanaan ja siihen +käytettyinä olisivat ne koituneet yhteiskunnallemme suurimmaksi +hyödyksi. + +Mutta kohtalo viskasi Teidät tänne silloin, kun maailmassa alkoivat +puhaltaa uudet tuulet. Kuin erämaan samum- tai sirocco-tuuli tunkeutui +Teidän sydämeenne ja sieluunne yhdellä kertaa sekava määrä mitä +moninaisimpia asioita. Ne saapuivat kaukaa kuin salaperäiset linnut, +istuivat olkapäällenne ja valoivat korvaanne yhä uutta ja uutta, +kunnes sielunne oli kauheassa käymistilassa ja siellä vallitsi +sanoin kuvaamaton kaaos ja sekasorto. Toiset noista linnuista olivat +valkeita, toiset mustia, toisilla suussa öljypuun lehvä, toisilla +myrkkymarja. Ja huolimatta niistä ihanteista, joita tämä uusikin aika +Teille antoi, joista kaunein on taistelu oman yhteiskuntaluokkanne +aineelliseksi, ehkäpä henkiseksikin hyväksi, ette jaksanut kestää tuon +uuden aatemäärän painoa. Kun istuitte pönttönne nenässä -- voittehan +nimittäin olla suutarikin -- ja pikilankaa punoessanne imitte näitä +aatteita sosialistisesta kirjallisuudesta sellaisena kuin sitä on +meillä tarjottu, tapahtui Teidän aivoissanne suorastaan sairaloinen +muutos. Nehän olivat aiotut ajattelemaan sen ohjelman mukaan, jonka +niille oli luonut vuosisatojen ympäristö ja perintävaistot, joten +ne, kun uuden ajan kuohu ryntäsi sisäänne väkivallalla kuin olisivat +henkiset ovenne avatut paineteilla, eivät enää kestäneet, vaan +muuttuivat kokoonpanoltaan, sairastuivat, pehmenivät, joutuivat +yhteiskunnallisen raivotaudin uhriksi. + +Kun Te tuon silmänräpäyksen jälkeen nousitte pönttönne nenästä, +olisitte varmaan itsekin kauhistunut, jos olisitte sillä hetkellä +aavistanut, mihin kaikkeen Te nyt olitte mahdollinen. Te ette sitä +sillä hetkellä ymmärtänyt, mutta nyt Te sen jo ymmärrätte, sillä +syvälle on jälkeenne painunut se ahkion ura, jota olette kulkenut, ja +kauas loistavat syksyiseltä lumelta punaiset veritahrat. Te voitte +nyt itsestänne todistaa, että olette kypsynyt tekemään kaikkea sitä, +mikä on ollut Kainin jälkeläisille luonnollista, että veljen veren +ääni kaikuu Teidän korvissanne, ei kauhistavana muistona entisestä +raamattutunnista, vaan tuoreena tapauksena omalta uraltanne. Sillä +hetkellä kun laukaisitte kiväärin viattomaan nuorukaiseen hänen äitinsä +silmäin edessä, isään hänen vaimonsa nähden, saatoitte sanoa koko +maailmalle: "Nyt olen yhteiskunnallinen raivohullu, jonka toiminta +lankeaa kaiken sen ulkopuolelle, minkä mukaan tähän saakka on eletty!" + +Katsokaamme, mitä olitte tämän muutoksen kautta menettänyt. + +Olette menettänyt kaiken sen, minkä tämän maan kulttuuri oli +aikaisemmin Teillekin antanut: käsityksen hyvän ja pahan rajasta; +rehellisyyden tunnon ja kaipuun; kaiken maailmankatsomuksen, joka +pitää yllä ihmisen siveellistä voimaa; käsityksen vapaan kansalaisen +oikeuksista ja velvollisuuksista lainalaisessa yhteiskunnassa; +tietoisuuden siitä, että olette suomalainen, jolla on isänmaa ja +velvollisuudet sitä kohtaan; käsityksen rehellisen työn arvosta +ja kyvyn nauttia työn ilosta; yleensä kaiken sen, jonka terve ja +onnellinen yhteiskunta edellyttää hyödyllisiltä jäseniltään. Mikä ihana +kokoelma kalliita ja arvokkaita aarteita, kansalaishyveitä, jotka ovat +luoneet kaiken sen, mikä maailmassa tähän saakka on kulkenut suuren +ja kauniin nimellä! Mistä ne otetaan pois, sinne jää kauhistuttava +tyhjyys, se valkeaksi sivuttu hauta, joka on täynnä kuolleitten luita! + +Te olette kuitenkin saanut sinne jotakin sijaankin, sekavan kokoelman +uusia aatteita ja "ihanteita". Ne ovat tunkeutuneet kalloonne +sosialidemokratian nimellä. Mutta kun aivokudoksenne ei ollut luotu +tällaiseen, ette voinut omistaa itsellenne maailmankatsomukseksi +sitä, mikä on todelliselle sosialidemokratialle oleellista, nimittäin +lämmintä ja ihanteellista pyrkimystä oloja kohti, joissa yhteiskunnan +onnellisuusvarat koituisivat tasan kaikkien sen jäsenten kesken. Te +ette voinut ymmärtää tuon opin ydintä, joka on rauha ja rakkaus, +vaan niinkuin terveellinenkin juoma on toisille myrkkyä, muodostui +sosialidemokratia siksi Teillekin. Se pani Teissä alkuun käymistilan, +joka muutti Teidän verenne sapeksi, ja tuloksena on se kauhistuttava +olio, joka punakaartilaisen nimellä suorittaa hirmutekoja keskellämme, +joka istuu jopa kansanedustajana eduskunnassa ja jäsenenä työväen +vallankumouksellisessa neuvostossa. Jos nuo suuresti ajattelevat +ja lämminsydämiset ihmiskunnan ystävät, jotka ovat sommitelleet +sosialismin opin ehkä hiukan pingoittuneissa aivoissaan, olisivat +näkemässä, minkälaisessa haamussa heidän aatteensa kannattajat ja +esitaistelijat Suomessa esiintyvät, niin he nousisivat kuolleista +pannakseen vastalauseen. Samoinkuin inkvisiittori poltti ihmisiä +Kristuksen oppi kourassaan, samoin nämä vetoavat sosialismiin +murhatessaan ihmisiä ja ryöstäessään. Silloin kun ihmiskunta saa +sanotuksi jotakin, joka utopian tavoin mahdollisesti hipaisee sitä +suurinta totuutta, silloin myös ilmestyy niitä, jotka kääntävät tuon +utopian lähimmäistensä ja itsensä järkyttäväksi onnettomuudeksi. Vika +on siinä, kuten alussa sanoin, että aivot eivät kestä utopian painoa, +vaan muuttuvat sairaloisiksi, pehmenevät. + +Kun Te, punakaartilainen, olitte kehittynyt suunnilleen tälle asteelle, +rankaisi Luoja Suomea sillä kauhealla erehdyksellä, että kaikille +teille, jotka parhaillaan olitte sairastuneet yhteiskunnalle mitä +vaarallisimpaan sosiaaliseen hulluuteen, annettiin samat valtiolliset +kansalaisoikeudet kuin niillekin, joiden aivoissa vielä oli massa +terve. Kuinka tuhoisaksi se erehdys on arvioitava, se jääköön tässä +sanomatta, mutta siitä koitui koko maallemme ja kansallemme outo +turma. Sen tähden kiemurtelee nyt pieni valtiomme kuolon tuskissa, +sisällisen mätähaavan uhrina, hetkellä, jolloin sen pitäisi päinvastoin +syntyä uudelleen ihanana ja vapaana. Sen tähden on eduskuntamme tätä +kirjoitettaessa kuin hajallaan, ja sen tähden punaa kansalaisten +veri syksyn valjua ensimäistä lunta. Kas siinä seurauksia aivojenne +toimintayrityksistä, sitten kun niissä oli tapahtunut tuo tuhoisa +ainesmuutos! Luoja tietää, mikä olisi paras lääke ja onko sitä. + +Te sosialidemokraattiset agitaattorit, punakaartilaiset, +kansanedustajat, piirisihteerit, sanomalehtimiehet, te lukemattomat +"puhujat" ja muut "tietomiehet", teidät kyllä tunnen. Kuinka säälittävä +onkaan aina mielestäni ollut teidän sielullinen kokoonpanonne, jolle +pääleiman on antanut mitä alastomin ja sokein luokkaviha, silmitön +kateus ja alaluokan luihu raivo parempiansa ja etevämpiänsä kohtaan. +Te esiinnytte aina suurisuisesti "suomalaisen työmiehen" nimessä ja +panette hänen niskaansa kaiken mitä teette. Mutta minä sanon teille: +vaikka olette todella onnistuneetkin aivan valitettavassa määrässä +turmelemaan suomalaisen työmiehen, niin vielä elää hänessä kuitenkin +sitä vanhaa henkeä, sitä, joka teki hänestä kunnioitetun kansalaisen +ja korkealla siveellisellä tasolla olevan ihmisen, joka antoi hänelle +voimia olla oma itsensä, yksilö, eikä mikään sokeasti johdettava +lauma-eläin. Viime viikkojen hirmutöillänne olette te varmasti saaneet +hänet entistä selvemmin ajattelemaan, kuinka surkealla tavalla hänet on +petetty ja mitä kaikkea hänen nimessänsä on tehty. Siitä ajatuksesta +kasvaa se liike, joka lopuksi on teidän turmionne. + +Kaksi viikkoa sitten ennustin tällä paikalla, että bolshevikit ovat +tuomitut menettämään pelinsä oman sisäisen mahdottomuutensa tähden, +koska heillä ei ole edellytyksiä viedä yhteiskuntaa mihinkään muualle +päin kuin anarkiaan. Ennustukseni ei toteutunut. Mutta kun se kerran +lähtee laskemaan, laskeutuu se ainaiseksi, ja jääpi Venäjän historiaan +kaikkinaisen kauheuden, älyttömyyden ja ylimmäisen tolkuttomuuden +muistopatsaaksi. Paras keino hulluuden hävittämiseksi, bolshevismin +tuhoamiseksi, on bolshevismi itse! Samalla tavalla käy meilläkin. Siitä +hetkestä, jolloin teitte ensimäisen kansalaismurhan ja sen puolueena +hyväksyitte, iskitte ensimäisen naulan suomalaisen "sosialidemokratian" +ruumisarkkuun. Se liike on tuomittu ainaiseksi tässä maassa ja tulee +varmasti häviämään, ja parhaat sen hävittäjät olette te itse. Työllänne +ja toiminnallanne te väkiselläkin ajatte kaikki kunnolliset ainekset +meidän riveihimme, ja toivottavasti silloin nähdään, että maassamme on +sentään vielä enemmistö niillä, joiden papinkirja on puhdas. + +Kuinka onkaan tämä maa valittanut ja kärsinyt sotilasrosvojen ja +-sortajien kynsissä. Kuinka olemme hävenneet katkerasti sitä, että +naisemme ovat niin surullisen lukuisasti unohtaneet kunniansa ja +häväisseet itsensä! Kahta surkeampi on asemamme nyt, kun kokonainen +yhteiskuntaluokka ikäänkuin tämän kaiken kukkuraksi lainaa tuolta +naistensa häpäisijältä aseet murhataksensa omia kansalaisia, +veljeilläksensä sisarensa, äitinsä ja morsiamensa raiskaajan kanssa! +Sehän on alaston tosiasia, kauhea nähdä kirjoitettuna ja painettuna, +mutta tosi siitä huolimatta. Voiko viheliäisempää esimerkkiä jonkun +kansanluokan kypsymättömyydestä ja mihinkään kelpaamattomuudesta +koskaan saada! + +Vallankumouksen jälkeen me luulimme teistä jotakin, kun te suurin +sanoin puhuitte muka Suomen sorretusta asemasta ja "nuorukaistemme +jaloista teoista". Muistaakohan Oskari Tokoi silloiset sanansa? +Kuinka mahtavasti esiintyikään tämä muka "valtiomies" silloin +eduskunnassamme, saaden todellakin helppohintaisia aploodeja meiltä +herkkäuskoisilta. Polttakoon tulena se kiitos nyt hartioitanne, +Te entinen nuorsuomalainen maakauppias, jonka poliittinen osa on +nyt kerta kaikkiaan loppuun leikitty. Punakaartin hartioilla ette +nouse, vaan on sekin todistus siitä syvyydestä, mihin putositte sen +kuuluisan voi-ohjelmanne kanssa, jonka elokuulla akkojen kokouksessa +Senaatintorilla hyväksyitte. Se oli "valtiomiehen" ohjelma, joka +totisesti oli laatijansa arvoinen! + +Me Suomen porvarilliset olemme aina tahtoneet olla veljiä kaikkien +kansalaistemme kanssa. Minä olen ollut kansalaisena ja ihmisenä +tasa-arvoinen karjapiikani kanssa, vaikka en olekaan esittänyt hänelle +lähempää tuttavuutta. Olen kunnioittanut torppariani yhtä suuresti +kuin naapuriani tilanomistajaa, vaikka en olekaan käskenyt häntä +vierashuoneeseeni nukkumaan. Tätä ette te, agitaattorit ja puhujat, +ole tahtoneet sallia. Te ette ole hinnalla millään suvainneet, että +me olisimme saaneet säilyttää hyvät välimme työväkemme kanssa, vaan +olette kaikin mahdollisin keinoin usuttaneet sitä kimppuumme. Varokaa +ettemme mekin kohta julista: "Olkoon niin! Olkoon meitä tässä maassa +kaksi eri luokkaa, patriisit ja plebeijit, kuten haluatte." Silloinhan +olisi luokkatietoisuus täydellinen ja ohjelmanne suoritettu siltä +kohdalta. Luuletteko, että siitä olisi teille ja työväelle todellakin +etua! Luuletteko saavanne pienintäkään uudistusta toimeen ilman meidän +apuamme, edes kunnollista lakipykälää laadituksi käyttämättä meidän +kokemustamme. _Me_ tiedämme, että jos mieli tässä maassa saada luoduksi +jotakin pysyväistä, sen täytyy tapahtua _kaikkien kansanluokkien +yhteistyöllä_. Sitä _estämään_ pyritte te, ja se on ollut toistaiseksi +teidän ainoa pyrkimyksenne. + +Siksipä juuri teidät täytyy saada hävitetyksi. Ja se sija, jossa +olette kasvaneet, pitää polttaa ja tervata, ettei louhikäärmeelle enää +kasvaisi uusia päitä! Sillä tämä maahan _täytyy_, Herran nimessä, +lopultakin saada vapauden ja edistyksen tielle! + +(24/11 17.) + + + + +Illanvietto saksalaisille ja itävaltalaisille upseereille. + + +Tässä kirjoituksessa kerrottu "uni" on vapaankäden maalaus eräästä +yksityisestä illanvietosta, joka pantiin toimeen sotavankeudesta +karanneille saksalaisille ja itävaltalaisille upseereille Helsingin +Pörssiklubilla noin viikkoa ennen kirjoituksen päiväystä. Upseerien +takia ei asiasta tahdottu silloin sen selvemmin kertoa. Pakolaiset +autettiin Helsingistä edelleen ja pääsivät onnellisesti kotimaahansa. + + * * * * * + +Se vuosi, joka nyt lähestyy loppuansa, jättää maailmanhistoriaan +syvemmän jäljen kuin mikään edeltäjänsä. Suurvaltasodan hirmukuloa +vastaan viritti se vastavalkean, Venäjän vallankumouksen, joka jo +tapauksena sinänsä hakee vertaistaan, tulkoot vaikutukset minkälaisiksi +hyvänsä. Olipa kuin olisi hirvittävän rovion reuna ruvennut sihisten +sammumaan, kun siihen vallankumouksen toimesta suunnattiin rauhan +pyrkimyksen ja sotaan kyllästymisen kylmä vesisuihku. Ei rohkeinkaan +mielikuvitus olisi ikinä voinut uneksia kaikkea sitä, mitä tämä outo +vuosi on mukanaan tuonut! + +Katsokaamme vain kaikkia niitä ihmeitä, joita on meidän suomalaisten +keskuudessa ja hyväksi tapahtunut, jättäen rajojemme ulkopuolella +tapahtuneet yliluonnolliset asiat muille. Masennuksen ja sorron joulua +1916 tuskin muistamme, ja se mieliala, jolla otimme vastaan vuoden +1917, on meille nykyisin tuiki outo. Vallankumouksen jälkeen on +vapautemme asia kehittynyt niin huimaavin askelin, että nuo silloiset +harmaat hetket tuntuvat meistä viikkoa ennen vedenpaisumusta sattuneen +kohmelon kaltaisilta, kaukaisilta kuin kivikausi ja sen alkupimeys. +Vapaus ja sen kehittäminen sekä varjeleminen on niin täyttänyt kaikki +meidän puuhamme ja pyrkimyksemme, että unohdamme verestää muistoamme +edes sen verran kuin on tarpeellista välttämättömän synnintunnon ja +tyynen arvostelukyvyn säilyttämisen kannalta. + +Muistan kuinka ennen sanomalehtimiehenä istuessani yöllä pöytäni +ääressä usein otin puhelimessa vastaan Helsingin asemakonttorista +lyhyen tiedonannon, että "kenraalikuvernööri matkusti tänä iltana +Pietariin". Mieleeni piirtyi silloin kuva, kuinka jäykkäviiksinen, +mursun näköinen Frans Albert astui pönäkkänä upeaan salonkivaunuunsa, +ja joka kerta kun tein asiasta pikku-uutisen, huokasin myös +vaistomaisesti: "Kukahan senkin penteleen kerran keikauttaa?" Mutta +ei kuulunut keikauttajaa ja pikku-uutinen uudistui alituisesti vuoden +toisensa jälkeen. Tsaarin pirunkala hääräsi Helsingin ja Pietarin +väliä uupumattomasti, sovitellen lonkeroitansa ja imukuppejansa yhä +uusiin paikkoihin ruumiissamme ja imien vertamme taukoamatta, ja niinpä +alkoikin meissä ilmetä yhä lisääntyvä verenvähyys, alakuloisuus ja +väsymys. Kun sitten joskus levisi huhuja siitä, että kenraalikuvernööri +oli joutunut epäsuosioon, että Venäjän hallitus pitäisi lempeämpää +politiikkaa Suomea kohtaan ajanmukaisempana, niin kuinka ahnaasti +noihin valheellisiin ja aiheettomiin huhuvähäisiin tarrattiinkaan +kiinni, kuinka niistä iloittiin, niitä pureskeltiin ja heruteltiin. +Muistuu mieleen Juhani Ahon kertomus "Kannikka" sitä ajatellessa, +kuinka se nälkäinen mies vapisevin kynsin ja irvillä ikenin käänteli +hyppysissään ainoata kurjaa kannikkaansa että mihin paikkaan ensiksi +hampaansa iskeä... Niin surkean vähästä saattoi silloin melkeinpä kuin +häilähtää tyytyväiseksi! + +Kuinka toisin ovat asiat nyt! Kun itsenäisyytemme tunnossa vietämme +näitä kohtalokkaan vallankumousvuoden viime päiviä ja muistelemme +tuota mustaa menneisyyttä, olemme kuin entinen mies eläinnäyttelyssä +katsoessaan krokotiiliä: hän hieroi silmiään, pudisti tarmokkaasti +päätänsä ja sanoi: "Ei, tämä on mahdotonta. Noin hirveitä eläimiä +ei voi olla olemassa!" Samoin tuntuu meistäkin menneen sorron +louhikäärmettä muistellessa, ja siksi on syytä päästää syvän +kiitollisuuden ja helpotuksen huokaus. Kunpa nyt nouseva vuosi toisi +mukanaan niin sanoakseni syventyvää käsitystä vapaudesta ja yhä +lisääntyvää vakautumista nuorille ja kasvaville saavutuksillemme, +yhdistävää kansallistuntoa, ja yksimielistä valtiomme vartioimista! Ei +paljon puutu, etten kaikesta huolimatta ole hiukan liikutettu -- Suomi +kun on meille kaikessa viheliäisyydessämme rakas. + + * * * * * + +Mutta tapahtui, että allekirjoittanut, kuten ennen faraot ja muut +Persian kuninkaat, vaipui tässä tuonnoin, olikohan viikko sitten, +horroksiin ja näki ihmeellisen unen. Kun se yksityiskohtaisessa +tarkkuudessaan oli niin selvä ja "totuuden" mukainen ja muultakin +sisällöltään sellainen, että sekin on luettava kuluvan vuoden +tunnusmerkillisiin tapahtumiin, en malta olla sitä lukijoilleni +kertomatta. Niin sanoakseni "esilauseeksi" sopivat koko unelle +tunnetusti entente-ystävällisen runoilijan Heinrich Heinen seuraavat +säkeet: + + Nach Deutschland zogen vier Grenadier', + Die waren in Russland gefangen, + Und als sie kamen in finn'sche Quartier, + Sie liessen die Köpfe nicht hangen! + +Olin olevinani suuressa ja kauniisti valaistussa huoneessa, johon +oli katettu juhla-ehtoollinen sangen monelle hengelle, muiden muassa +minullekin. Kun saavuin paikalle, oli siellä jo vieraita iso joukko, +kansalaisia monelta eri alalta, tuttuja miehiä ja trastukamraateja +enimmäkseen. Kun lähestyin heidän pöytäänsä, tuli sieltä eräs vastaani +ja kuiskasi, osoittaen neljää tuntematonta herrasmiestä, seuraavat +ontuvat säkeet: + + "Menit Saksaan krenatööriä neljä, + Olit ryssän he fankiudess'..." + +Tämän jälkeen esitteli hän minut noille neljälle tuntemattomalle: +"Mister Sissi, esquire", ja -- no kaikkia se unikakkinen maalaakin! -- +"herrat luutnantit X ja Y Hänen Majesteettinsa Keisari Kaarlen, ja Ä ja +Ö Hänen Majesteettinsa Kaiseri Wilhelmin armeijasta." Kuvaavaa sille +kirkkaudelle ja yksityiskohtaisuudelle, joka kauttaaltaan oli tämän +merkillisen uneni leimana, oli se, että minä todella niin sanoakseni +"lihassa" puristin näiden neljän sirosti kumartavan upseerin kättä +ja sopertelin kuin eräs Peräpohjolan nimismies, joka mielipahakseen +kopsahti maantiellä pahki pakoretkellä olevaan sotilaslaumaan --: +"Willkommen zu Finland!" Myöhemmin, uneni jatkuessa, sain sitten +tietää, että tuo nuori mies tuossa, jonka silmät paloivat kuin hiilet, +oli + + "Terve magyar, + jalo pustan mies!", + +ja että hänen toverinsa taas oli muka Przemyslin miehiä. Mistä nuo +kaksi preussilaista olivat, sitä ei unikakkinen minulle tarkemmin +kertonut, mutta muistan selvästi, kuinka heistä varsinkin toinen oli +suora ja harteikas, tinkimättömän ja karskin sotilaan tyyppi, niinkuin +pitää ollakin. Sekin ehti vielä painua mieleeni, että nämä molemmat +olivat niin sanoakseni "kenttävarustuksissa", jotka todistivat heidän +matkansa vaivoista ja hankaluuksista. Mutta asiaan. + +Esimerkkinä tämän unen ihmeellisyydestä on osaltaan sekin, että +sen jälkeen kun oli istuttu pöytään ja ensin hiukan puraistu +ententen silliä ja voileipää, tapahtui yleinen, kuinka sanoisin, +"keikaushunööri", jota ei ole kieltolaissa edellytetty. Kun sitten +oli saatu ensimäinen aterian vaihe sivuutetuksi, kilisti joku +lasia ja lausui saksan kielellä -- kuinka uskomatonta! -- vieraat +tervetulleiksi, kuvaten lyhyesti ja sattuvasti suomalaisten ja +saksalaisten suhteita, ja sitä jännitystä, jolla olemme täällä +seuranneet keskusvaltain suurenmoista kamppailua. "Me ihailemme", sanoi +puhuja, "saksalaisen maailman isänmaanrakkautta, voimaa, kestävyyttä, +järjestyskykyä, -- sanalla sanoen, sen syvää kulttuuria!" Puheen +päättäjäisiksi huudettiin "eläköön" ja tehtiin "Taula-Matin konsti", +kunnes vähän ajan perästä kajahti itse "Die Wacht am Rhein". Täytyy +ihan kummastella, ettei tässä unessa tapahtunut mitään todellisuuden +vääristelyä, hullunkurista karrikeerausta, kuten unissa yleensä +-- esimerkiksi, että vieraamme olisivat olleet englantilaisia, +joille olisimme pitäneet ylistyspuheita saksaksi, että ryyppylasi +olisi paennut ottavaa kättä, että "punssi" olisi muuttunut suussa +hirvittäväksi tökötiksi, että "Die Wacht am Rhein" olisi laulettu +Marseljeesin nuotilla, -- ei, mitään sellaista ei tapahtunut, vaan +kaikki oli kuten ainakin ilmissä! + +Kun sitten iltaa jatkettiin, tuli kansainvälinen tunnelma yhä +sydämellisemmäksi. Laulettiin suomalaisia ja saksalaisia lauluja, +lausuttiin Goethen juhlallinen ja uhmaileva "Prometheus" ja ennen +muuta keskusteltiin, haasteltiin hartaasti kuten ainakin kauan erossa +olleet ystävät. Laulettiin taas, "Karjalan maill'", "Die Grenadiere", +-- heläytettiinpä lopuksi kolme kovaa värssyä tuosta kuuluisasta +ja hirvittävästä Hanssin Jukastakin, joka tarpeellisella voimalla +esitettynä, kyllä, kuten Juhanin paloviina marttyyrin luolassa, "vetää +ryppyyn miehen huulet". Ja kuten unet yleensä käyvät sakeammiksi ja +epäselvemmiksi kuta kauemmin niitä kestää, samoin kävi tämänkin. En +muista sen loppupuolesta muuta kuin että puheen porina oli kova ja että +otin siihen vointini mukaan osaa, ja että kun "Porilaisten marssi" +laulettiin, pidin vierustoverini kanssa huolta siitä, että siihen +kuuluvat lukuisat tykinlaukaukset tulivat esitetyiksi tarpeellisella +voimalla ja kutakuinkin oikealla paikallaan. Sitten on unessani +taas pimeä aukko, kuin suriseva venttiili, kunnes muistiini palaa +seuraava vierustoverini asiallinen ja jäähdyttävä huomautus: "Annappas +Mashkevitsh saisi nuottaansa tämän lauman...!" + +Enempää en kuullut, sillä tällä kohdalla herätti minut se henkilö, joka +sukuuni alkuperäisesti aivan kuulumattomana nyttemmin jakaa kanssani +meille tulevat korttiannokset. Pitkin yötä oli hän huolestuen seurannut +uneksimistani, säpsähtäen aina hereille, kun olin milloin puhunut +merkillistä siansaksaa, milloin taas korkealla äänellä hoilannut "Da +will ich liegen und horchen still" tahi "On mua lyötynä puukolla, on +rautapuntarilla" ja muuta sellaista. Ja kun lopuksi olin ruvennut +hirvittävästi kiristelemään hampaitani ja valmistautumaan kuin +lopulliseen kuolemanhyppyyn, oli hän katsonut parhaaksi herättää minut. +Siihen loppui tämä ihmeellinen uni. + +Kun muistelen sitä nyt jälkeenpäin, ymmärrän sen esikuvallisen +merkityksen. Onhan luonnollista, että vanhat ystävälliset suhteemme +saksalaisiin näistä puolin rupeavat uudistumaan, että me itsenäisessä +Suomessa pidämme vierainamme ketä tahdomme, ja että meillä, joiden +myötämieli on ollut keskusvaltain puolella, on vierainamme saksalaisia +silloin kun ententen ystävät juhlivat englantilaisten kanssa. Mutta +yhtä asiaa en kuitenkaan ymmärrä -- sitä, että unestakin voi saada +siksikin sievoisen kohmelon. + + * * * * * + +Mutta, arvoisat lukijani, aika on tullut, jolloin sanon teille +kaikille kohteliaasti: Hyvää uutta vuotta! Tuntemattomuuden leppymätön +esirippu kätkee taaksensa tulevan vuoden, emmekä tiedä, minkä +kappaleen maailmanteatterin johtaja aikoo meille esittää. Aavistamme +kuitenkin, ettei ole tullut vielä maapallon kansoille huvinäytelmän +aika, vaikka toivo kuiskaakin toiselta puolen: joskin olisi vielä +edessä murhenäytelmä, niin edessä ovat myös ne kohtaukset, jolloin +jo sovituksen sarastus on näyttämön valaistuksena ja jolloin sekä +varsinaiset näyttelijät että statistit murhemielin kokoontuvat +avonaisen haudan ympärille. Ja piispa Eerikki Sorolainen kohottaa +kätensä ja lausuu: Jumalani, näinkö paljon kärsimyksiä! että maapallo +siirtyisi askeleenkaan radallansa? + +Vapaan, riippumattoman, kaikkien mahtien tunnustamani Suomen onnenvuosi +olkoon 1918! + +(29/12 17.) + + + + + + +KYNÄLLÄ JA KIVÄÄRILLÄ + + + + +Vapauden hinta. + +(Punakaartilaiskapinan aattona.) + + +Näin kertoo vanha kronikka. + +Ugrian valtakunta eli vaikeita aikoja, niin vaikeita, että tuntui ensi +aluksi käsittämättömältä, miten niistä kunnialla selviytyä. Tiedettiin +tosin yleisesti, tahi oikeastaan paremmin "tunnettiin" kuin tiedettiin, +mikä oli ainoa ja todennäköisesti paraskin pelastuskeino, mutta sitä +arkailtiin, pelättiin, ei tahdottu siihen vielä turvautua. Asema oli +pulmallinen ja vaati perinpohjaista harkintaa, mutta siihen harkintaan +ei saanut nyt monta minuuttia tuhlata. + +Ugrian valtakunta oli itsenäinen ja tunnustettu valtio, mutta viereisen +suuren naapurivallan sotajoukot mellastivat siellä aivan mielensä +mukaan. Toimettomuus ja kurittomuus oli tehnyt näistä sotajoukoista +kaikelle oikeudelle ja inhimillisyydelle kuuron rosvojoukon, ja +huonojen rotuvaistojen ja toivottoman alhaisen sivistystasonsa vuoksi +olivat ne Ugrian kansalle kuin irralle päästetty susilauma. Niiden oma +maa oli vielä suuremman kurjuuden vallassa ja jokainen mielettömyyden +puuska, joka tulvahti sen tulivuoresta ilmoille, heijastui Ugriassa +vastaavana rikoksellisuuden maininkina. Mitä hurjinta ja järjettömintä +kehittymätön, viinan ja perinnöllisen tautisuuden turmelema, +huoruudessa ja eläimellisyydessä rypevä alhainen ihmisrotu voi +järjestyneen ja sivistyneen yhteiskunnan hävittämiseksi suunnitella, +sitä varmasti suunnittelivat nämä ainekset, ja tämä oli sitäkin +vaarallisempaa, kun heillä oli johtajinaan, neuvonantajinaan ja apunaan +-- suuri osa Ugrian omasta kansasta. + +Vuosisadan suuri henkinen rutto oli hiipivänä myrkkynä valuttautunut +laajalle Ugrian kansan veriin. Kuten aina suuret taudit raivoavat +hirmuisimmin siellä, missä ne kohtaavat viattomimman veren, +koskemattomimman kansan; samoin raivosi nyt tämä tauti Ugrian kansan +keskuudessa. Kaiken, mitä kansan mielessä oli vuosisatain työllä +saatu kasvun alulle inhimillistä sielun ja ruumiin kulttuuria, +nousua ylöspäin sivistystä ja onnea kohti, näytti tuon taudin +synnyttämä myrkky uhreistaan tyystin hävittävän, ja jäljelle jäi vain +surkuteltava, kokonaan siveellistä maailmankatsomusta vailla oleva +olio. Ja niin perinpohjin oli tuo vuosisadan hirvittävä kuppatauti +myrkyttänyt suuren osan Ugrian kansasta, että se, unohtaen kaiken, +mitä kansoille tähän saakka kallista on ollut, teki liiton äitinsä +raiskaajan kanssa, tarjosi hänelle morsiamensa ja sisarensakin, lainasi +häneltä murha-aseita ja ryhtyi yhdessä hänen kanssaan hävittämään omaa +synnyinmaataan. Kolkolla kauhulla kysyi koko Ugria, koko sivistynyt ja +siveellinen maailma: "Onko koskaan missään minkään kansan keskuudessa +tehty näin kamalaa, tunteettomuudessaan, alhaisuudessaan, sokeudessaan +maahan masentavaa, inhottavaa isänmaanpetosta?" Tunto ja historia +vastaa: "Ei ole. Ugrian kansa saa pitää siitä yksin kunnian." + +Kun sitten tämän musertavan onnettomuuden lisäksi oli tulossa +nälänhätä, joka ontoilla silmillään tuijotti akkunoista sisään ja oli +jo saanut luiset sormensa oven rakoon, ja kun maa muuten oli eristetty +muusta maailmasta, ehkä Jumalasta ja hyvistä ihmisistäkin, saattaa +ymmärtää, mikä harmaa epätoivo tahtoi väkisinkin vallata ugrialaisen +isänmaanystävän sydämen. Jähmettyneenä tuijotti hän kauhun ilmeellä +näihin kolmeen kaameaan tosiasiaan, kuin Macbeth yöllisellä nummella, +kun hänen eteensä äkkiä ilmestyy kolme noitaa, kolme ruumiillistunutta +iljetystä. Hän ei voi uskoa sitä, mitä hän näkee, vaan toivoo vielä +viime hetkeen saakka parasta, yleistä ja yksimielistä parannuksen tekoa. + +Paljon ei jää vuodesta vaille se ajanjakso, jonka kuluessa Ugrian +kansan järkevä enemmistö -- sillä sairaus ei toki ollut turmellut +muuta kuin lähelle puolet -- liikuttavalla pitkämielisyydellä täten +sieti kaikkea sitä suunnatonta kiusaa, jonka uhriksi kohtalo sen oli +tehnyt. Ei ollut enää sitä rikosta, jota ei rankaisematta saanut sen +keskuudessa tehdä, eikä niin rampaa rikollista, joka ei olisi ilkkuen +nauranut laille, jonka käsivarsi riippui hervotonna ja halvattuna. +Kuta pitemmälle päästiin, sitä huutavammaksi kävi Ugrian kansan hätä, +kunnes vihdoin yhteiskunnallinen ja poliittinen pulma oli kehittynyt +kipeimmälle asteelleen, jolloin vaadittiin tekoja eikä sanoja. Kun +ihmistä kiusataan kauan ja järjestelmällisesti, kun keksitään kaikki +ajateltavissa oleva pirullisuus, että tehtäisiin hänen elämänsä +mahdottomaksi, silloin hän, vaikka pitkämielisenä ja rauhan töissä +tyyntyneenä tuota kauankin sietää, lopuksi menettää kärsivällisyytensä +ja ryhtyy taisteluun vainoojiaan vastaan. Hänen vanhurskas vihansa ja +hänen oikea asiansa antavat hänelle silloin jättiläisvoimat, joiden +edessä murtuvat portit ja pilarit, ja murskautuvat pahantekijäin luut. + +Kun pahuus nimittäin oli kehittynyt sille kannalle, että se uhkasi +yksinkertaisesti vajottaa yhteiskunnan raakalaisasteelle ja tehdä +Ugrian kansalle mahdottomaksi nauttia äsken saadusta vapaudestaan, +eikä mitään rauhallista keinoa enää ollut sen kukistamiseksi, silloin +äkkiä Ugrian kansan sielussa muuttui maailma veripunaiseksi. Sen +miehuus, häpeäntunne, viha, katkeruus -- kaikki, mitä vuosisatain +kiusa oli sen sydämeen muru murulta kerännyt -- leimahti räjähdyksen +tavoin ilmituleen, ja se sanoi kiusaajilleen: "Hyvä! Tähän saakka +olen rukoillut Jumalaa säästämään meitä kansalaissodalta, mutta nyt +huomaan, ettei sitä enää voida välttää. Ugrian kansalla on edessään +uusi historian pakko, joka sen täytyy kestää. Jumala, joka loi raudan, +tarkoitti sillä, ettei maailmassa saa olla orjia!" + +Ja tehtyään tämän ratkaisevan päätöksen tunsi Ugrian kansa sanomatonta +helpotusta ja kirkastusta sielussaan. Vielä äsken oli se maailmankin +vuoksi pelännyt ja hävennyt kansalaissotaa, mutta nyt esiintyi asia +sille uudessa valossa. Se oli vain nimellisesti kansalaissotaa, +asiallisesti se oli taistelua sekä harmaita että punaisia ryssiä +vastaan, kaikkea mahdollista raakuutta ja pimeyttä vastaan, joka tahtoi +upottaa sen inhoittavaan syleilyynsä kuin Ilmestyskirjan kauhistuttava +portto. Kun maailman ritarien valiojoukko lähtee taisteluun +raakalaisjoukkoa vastaan, kilpailevat urhot vaarallisimmasta paikasta, +jossa otellaan rinta rintaa ja silmä silmää vastaan. Samoin oli nyt +Ugrian pieni kansa saanut sivistyksen rintamassa kunniapaikan, jossa +sen oli sivallettava iskunsa kaiken sen puolesta, mikä ihmiskunnalle +pyhää on. Ja juuri sen vuoksi, että omia kansalaisia oli vihollisen +puolella, oli iskettävä yhäkin terävämmin, sillä vasta se on urho, +joka omalla miekalla ja omalla vapisemattomalla kädellä leikkaa pois +rinnastansa hirvittävän paiseen. + +Sillä tämä oli myös terveyden taistelua. Kun myrkyllinen käärme +puree ihmistä, leikkaa hän kiristäen hampaitaan haavan suuremmaksi, +vuodattaa vertansa, kaataa sarvesta ruutia päälle ja sytyttää sen, +sillä hän tietää tulen parantavan voiman. Leikkaus on ainoa, joka voi +pelastaa pitemmälle myrkytetyn ruumiin, jonka toiset jäsenet ovat jo +mustanpunaisia pilautuneesta, pakkautuneesta verestä. Ellei Ugrian +kansa olisi noussut tähän pyhään taisteluunsa isänmaansa tuon kurjan +ja kalliin äitinsä puolesta, olisi se ansainnut kaikkien maailman +miesten ja naisten halveksumisen; mutta siitä, että se nousi, ja että +se voitti, ansaitsi se ikuisen kunnian. Ja vyöttäessään vyölleen +miekkansa, joka oli maannut maassa satasen vuotta, kuuli Ugrian kansa +mullasta menneisyyden äänen. Ne olivat ammoin sinne astuneet urhot, +joiden unta perintövihollisen askel oli häirinnyt, ja joiden haavat +olivat uudelleen ruvenneet vuotamaan. Se, joka todella seisoo molemmin +jaloin Ugrian kamaralla ja kuuntelee isäinsä ääntä, tuntee sähkövirtana +veressänsä vanhan historiallisen vihan tulen. Ugrian miehet tunsivat, +että vielä ovat kostamatta emon kohlut, vielä on taistelematta se +taistelu, joka kerran on tapahtuva hänen ja tuon rodun välillä. Heistä +kuulosti kuin olisivat vuosisataiset haudat rytinällä auenneet ja +vanhat ugrialaiset haamujen rykmentit aaveina astuneet heidän edellänsä. + +Niinpä siis tuli toiminnan hetki. Sanomatulet lensivät vuorelta +vuorelle, hätäkapulat talosta taloon, kutsuen aseisiin joka miehen, +jolle isänmaa ja yhteiskunta oli rakas. Jokainen koti antoi aluksi +sen, joka ei ollut huolenpitäjäksi tuiki välttämätön, antoi ja evästi +sen kuukausien varalle. Kymmenin tuhansin parveili pian nuorempi kansa +valituilla asemapaikoillaan valmistuen pyyhkäisemään Ugrian rajojen +ulkopuolelle kaiken sen, mikä oli sen kansallinen häpeä. Toimeliaat +miehet hankkivat heille aseet, totuttivat heidät tarpeelliseen kuriin, +antoivat heille sen ylevän ja jalon ajatustavan, josta heidät sittemmin +tunnettiin. Koko terveenä säilyneen kansanosan valtasi se vakaumus, +että vapauden hinta on sittenkin kärsimys, ehkä kuolokin, mutta että se +hinta ei ollut liian kallis. Vaativana, kiivaasti kutsuvana, törähteli +vartiotorneista sotatorven ääni, ja sanomaton tuoksina täytti koko +Ugrian maan. Toisista valtakunnista ilmoittautui tuhansittain ritareita +taistelemaan sivistyneen yhteiskuntajärjestyksen puolesta. Tuntui kuin +olisi koko Ugrian maassa kaikunut alituinen, yhäti uudistuva huuto: + +_Aseisiin! Nouskaa miehissä taisteluun raakalaisia ja murhaajia +vastaan! Ugrian maa on nyt suuremmassa vaarassa kuin koskaan ennen!_ + + * * * * * + +Raamattu kertoo, että kun saatana tietää viimeisen hetkensä lähestyvän, +se kokoaa kaikki mahdolliset voimansa lopputaistelua varten. Mutta +se voitetaan kuitenkin ja lyödään kahleisiin, jonka jälkeen alkaa +tuhatvuotinen valtakunta. Sanoin kuvaamattomat olivat ne kärsimykset, +joita Ugrian kansa sai kokea tuossa isänmaan pettureita vastaan nyt +syntyneessä taistelussa, mutta se kesti ne kuitenkin lujasti, sillä se +tunsi, kuinka päivä päivältä yhä terveempi veri virtasi sen kaikissa +jäsenissä. Katkerat tappiot kääntyivät voitoiksi, kunnes vihdoin +Ugrian kansa oli todellinen herra omassa maassaan ja saatana kahleissa +sen jalkain alla. Ja siitä hetkestä alkoi Ugriassa "tuhatvuotinen +valtakunta". Riemastuen tunsi se vasta nyt, kun se oli maksanut +vapauden hinnan, voivansa siitä todella nauttia. Se hiipi pitkin sen +nuortuneita suonia kuin ihmeellisen hieno viini, joka autuaasti huumaa +sielun... + +Ja vuosikymmenien kuluessa oppi Ugrian kansa yhä enemmän siunaamaan +sitä, että se oli rohjennut tarttua miekkaansa ja tehnyt sen oikealla +hetkellä. Nopeasti kasvaa turve kaatuneen haudalle, pian häipyy +korvista orvon lapsen ja äidin itku, mutta jäljelle jää polvesta +polveen rohkaiseva, kohottava sankariteon muisto, joka viittaa +kehoittavana ihanaan tulevaisuuteen. Ugrian historiassa muodostaa tuo +sen nousun saastaista, rehentelevää raakalaisuutta vastaan ihanan +alppihuipun, jota ijankaikkisen kunnian aurinko lakkaamatta valaisee. +Sukupolvi toisensa perästä näkee siitä -- lopettaa hurskas kronikan +kirjoittaja tämän lukunsa -- että tällainen taistelu on kansoille, +niiden vaeltaessa maailmojen himmeässä yössä, kuin tulen patsas muinoin +Israelille korvessa: se johdattaa ne luvattuun maahan. + +(25/1 1918, jolloin punakaartilaiskapina oli Karjalassa jo alkanut.) + + + + +Aseitteni ylistys. + +(Suojeluskunta-harjoituksissa Helsingin vapauttamisen jälkeen.) + + +Kiväärilläni teen sinulle kunniaa, sinä minun henkeni keihäs, kynäni, +jonka omain kansalaisten häpeällinen kapina ja isänmaanpetos tammikuun +lopussa kädestäni kirvoitti. Sinun kärkesi oli silloin hehkuvan kuuma, +kun kerroit tarinan Ugrian taistelusta maansa pettäjiä vastaan, +kun ennustit ja viitoit taistelun kulun ja sen ainoan mahdollisen +päätöksen; olkoon se nyt, kun jälleen astut pimeydestä valoon, ehkä +entistä hehkuvampi, terävämpi, kärkevämpi, taas uudelleen todistaakseen +siitä ainoasta, mikä yhä on suomalaisille tarpeellinen: vapautussotamme +vauhdikkaasta, hurjan tarmokkaasta ja äärimmäisen perinpohjaisesta +lopulliseen loppuun ja ihanaan voittoon saattamisesta. Mikäli siihen +kehoitat ja jaksat sytyttää innostusta ja uhraavaisuutta, sikäli on +sinulla, kynäni, suurin kunniatehtävä, mitä isänmaasi palveluksessa +vapaan sanan alalla voit suorittaa. Siis teroitu ja tulistu, mutta +muista vastuunalaisuuttasi! Alati tunne, että esitämme murhenäytelmää, +jonka kerran päätyttyään tulee herättää vapauttavia, yleviä tunteita, +jotka kirkastavat ja jalostavat elämänkatsomuksen ja virkistävät +kärsineen sydämen, vaikka silmistä vielä vuotavatkin surun herkät +kyyneleet. Se hirvittävä painetun valheen aika, jonka juuri olet +kokenut, osoittakoon sinulle, kynäni, vielä uudemman kerran, mikä +ääretön vastuunalaisuus sinulla on. Vapaus, totuus, rehellisyys? Minne +katositte Suomesta äsken? + +Ja ensiksi siis, tee kynäni kunniaa tuolle kiväärille, joka on +ajan aallon harjalta lennähtänyt minunkin olalleni. Sadat kuvat +välähtävät outona sarjana mielessäni tuota salaperäistä ihmisen +keksimää asetta tarkastellessani, sitä kädessäni punnitessani, sillä +tähdätessäni ja sen lukko-koneistoa virittäessäni ja laukaistessani. +"Ampuma-asentoon nyt!" -- kuuluu upseerin komennus. Minä astahdan +askeleen sivulle ja toisen taakse, edessä oleva toverini painuu +polvilleen, me tähtäämme ja laukaisemme, me ammumme harvaan ja +nopeasti ja me katselemme sielussamme outoja kuvasarjoja kuin sinisen +autereen läpi, josta jyrisee ja salamoipi, ja josta meille ylinnä, +käskevä ilme otsallaan, viittaa vapauden korkea jumalatar. Me +tunnemme kaikki, me vapaaehtoiset, että todellisuus on toista kuin +unelmat, ja me kasvatamme itseämme sielussamme olemaan miehiä, niiden +vertaisia kunnossa ja rohkeudessa, jotka ovat puolestamme uhrautuneet +Pohjanmaalla, Savossa ja Karjalassa. Tee kunniaa, kynäni, veljellesi +kiväärille! Vapauden ja miehuuden puolesta molemmat salamoikaa, +isänmaan alttarin pyhässä tulessa kärkenne karkaiskaa, ja opettakaa +meille kaikille, kuinka turhaa on mainen elo ilman vapaan miehen +vapaata valtakuntaa. Siis asentoon! Kivääri olalle! Eteenpäin. + +Te olette veljeksiä, kynä ja kivääri! Synkkä yö astuu mieleeni +muistaessani sitä alennustilaa, johon kynä on maassamme niin usein +saatettu. Se häväistys ja kuolema, jota kivääri merkitsee, on sittenkin +vähäistä siihen sielua ja ruumista turmelevaan myrkkyyn verraten, +joka vuotaa saastaisen mielen pitämästä kynästä. Tuhannet ja taas +tuhannet vaivuttaa se oudon hämärän maailmaan, jossa ei ole kunniaa +eikä rehellisyyttä, taivasta eikä isänmaata, jossa on vain helvetti +maan päällä kaikkine salaperäisine petoineen. Ja vielä hirveämpää +on tuo myrkky silloin, kun sen vuodattaja tahtoo ottaa itselleen +vapauden haahmon, kätkeä suden muotonsa karitsan taljaan, voidakseen +vietellä viattomat, syöstä syyntakeettomat syvyyden kuiluun. Löytyykö +riittävätä rangaistusta, millä maksaa palkka tästä hävitystyöstä, +jolla myrkytetään ehkä korjaamattomasti se pellonsarka, jolla ihmiset +kasvavat? Laissa ei, mutta rehellisten ja ajattelevain ihmisten +sydämessä kyllä. + +Ja sinä, kivääri, kuinka vihattu olet ollut silloin, kun olet sortajan +kädessä ojentunut sydäntämme vastaan. Manalan hämäryydeltä tuntuu se +aika, ne vuosikymmenet ja ne viime kuukaudet, jolloin alati olet ollut +ja vieläkin olet sydäntämme kohden tähdättynä. Tähtäimen takana vilkkuu +venäläisen pirullinen silmä, kiiluu punakaartilaisen mielipuolinen +katse. Katso, kuinka hän riehuu ja huitoo aseellaan, kuinka +selittämätön, outo joukkohulluus leimuaa hänen hurjalla muodollaan! Hän +ei ole terve, hän on sairas, ja hänellä on kädessään kivääri, joka on +ainoastaan viisaita varten ja korkeasta käskystä ja kuoleman uhatessa +käytettävä! Mihin me olemme tulleetkaan! + +On yö ja minä valvon kodissani. Uni ei tule ja ajatukset askartelevat +lakkaamatta. Ne kolkuttavat jokaisen kaukana olevan ystävän ja omaisen +ovelle. "Kuinka voit? Oletko säästynyt murhaajan luodilta? Missä +olet? Mikä on kohtalosi? Ammuttiinko sinua räjähtävällä luodilla vai +pistettiinkö painetilla? Minne on sinut viety? Kuinka jaksavat urhomme +rintamalla? Mikä teki suomalaisista isänmaanpettureita? Täytyykö minun +todellakin riistää rinnastani usko suomalaisen isänmaallisuuteen, +leikata sieltä pois kallein aarteeni ja jättää sijalle ammottava +verinen haava? Täytyy, täytyy." Ja minä nousen sekä kiroan hammasta +purren, kiroan taivaat ja maat luontoni lohduttomassa vihassa ja +kiivaudessa, minä kävelen edestakaisin rauhattomana, levottomana, +onnettomana, mihinkään työhön kykenemättömänä, kuin häkissä vangittuna. + +Mutta äkkiä seisahdun. Kadulta, yön pimeydestä, kuuluu tuttu surina, +auton ääni, kun se vinhasti laskettaa pitkin kuoleman kaupungin +katuja. Mikä kolkko tuonelan lintu, mikä verta hyytävä siipien humina! +Hiivin akkunan ääreen ja raotan verhoa varovasti. Seisahtuuko tähän? +Ei. Kuuluva "perkele" vain karahtaa yössä, kiväärin piippu välkähtää +lyhdyn valossa, rentona retkottavat punakaartilaiset, jostain kaukaa +kajahtaa kiväärin laukaus... Taas hiljaisuus, kunnes levoton väsymys ja +raukeus vihdoinkin pelastaa minut siunattuun uneen ja yhtä vuorokautta +lähemmäksi vapautuksen hetkeä... + +Mutta pois kaikki kauhun kuvat! Pelastuksen päivä on tullut ja tuossa +edessäni ovat nuo kaksi veljestä hyvässä ja pahassa: kynä ja kivääri. +Nyt on tullut hyvän vuoro, nyt loppuu noiden jalojen aseitten työ +pimeyden palveluksessa. Nyt voin taas tarttua kynään ja koetella, +mitä sieltä tiukkuu, tyrehtyikö kokonaan, vai vuotaako patoutuneen +runsaudella. Ja nyt saan vapaasti minäkin tarttua kivääriin ja suunnata +sen pahaa vastaan, mielessä riemullinen vakaumus siitä, että tämän +jälkeen sitä ei muuhun Suomen valtakunnassa tarvita. Kuinka ihana +onkaan kirkkauden aamu silloin, kun yöllä on raivonnut hirmumyrsky, +kun maa ja taivas on vaipunut pikimustaan pimeyteen, kun salamat +leimahtelevat ja pahat henget kiljuvat synkillä murharetkillään. +Aurinko nousee karkoittaen ijankaikkisella majesteettiudellaan helvetin +voimat, sanomaton kirkkaus täyttää koko äärettömyyden, me astumme ulos +tukahduttavista kammioistamme ja hengitämme taas... taas!... vapauden +ilmaa. Mikä suunnaton, riemastuttava, huumaava onnen, vapauden ja +kiitollisuuden tunne paisuttaakaan rintaamme...! + +-- -- -- + +Me seisomme vapaa-asennossa ja minä katselen kivääriäni. Se on nyt +jo tuttu ja kodikas. Tunnen kaikki, mitä se "sisällänsä pitää", ja +osaan sitä käyttää. Ja kotona on minulla kynä, jota en kuitenkaan osaa +käyttää niinkään hyvin kuin kivääriä. Todennäköisesti, sen pahempi, +ammun sillä harhaan useammin kuin aseellani. Lohdutan itseäni sillä, +että koetan ainakin tähdätä oikeaan. Meidän on nyt kerrankin saatava +Suomessa asiat sille kannalle, että sekä kynät että kiväärit aina +tähdätään oikeaan. + +Mielen valtaa vakava rauha. Kuuluu komennus ja me marssimme +eteenpäin reippaassa tahdissa, verrytellen kirjoitus- ja istumatöissä +jäykistyneitä jäntereltämme. Siinä mennessämme muistuu kuin itsestään +mieleen vanha marssilaulu Suomen oman kansallisen sotaväen ajoilta. +Tahdissa astuvat tarkk'ampujat harjoituksista, pöly kiiriskelee, miehet +katsovat, tytöt ihastelevat, ja me pikkupojat marssimme mukana täyttä +kurkkua laulaen hauskaa laulua: + + Täällä me olemme ottamassa + Oppia korkeata, + Jotta me voisimme puolustaa + Tuota armasta isänmaata. + + (20/4 18.) + + + + +Salaliittolaisten muistojuhla. + + +(Kapinan aikana toimi Helsingissä n.s. yhteishyvän valiokunta, joka +johti porvarillisten vastarintaa. Se oli jakautunut eri osastoihin, +joista toiset hoitivat finanssipuolta, vakoilua, aseitten ostoa, +suojeluskunnan järjestämistä j.n.e., toiset salaisten julkaisujen, +m.m. Vapaan Sanan toimittamista y.m. Helsingin vapauttamisen jälkeen +kokoontuivat eräät tuon valiokunnan nuoremmat jäsenet pieneen +illanviettoon iloitakseen tapahtuneesta pelastuksesta, ja sitä +tilaisuutta on tämä kirjoitus tarkoitettu kuvaamaan.) + +Vapaan Helsingin yllä kimalteli hauskasti iltapäivän aurinko, kevät +näytteli kauneinta ja kirkkainta kuulakkuuttansa, harjoituskentiltä +kuului tarmokasta, huvittavan murteellista komennusta ("kiveeri +olale vjie!"), ja itse Viapori tuntui hymyilevän tuolta salmen takaa +niin kodikkaasti ja omaisesti. Sekin on nyt meidän! Koetin kävellä +vakaasti ja arvokkaasti, mutta vaikea oli pidättää riemuaan. Kaikesta +surkeudesta ja alhaisesta huolimatta teki mieli hypähtää juoksuun +kuin pikku poika, joka juuri tällaisena iltana oman elämänhalunsa +sähköttämänä äkkiä pinkaisee lentoon kuin peeveli ja laskettaa hurjasti +ympäri pihaa, päästellen kolkkoja intiaanihuutoja ja uhmaten koko +maailmaa. Niin teki mieli, mutta maltoin, sivuutin ystävällisellä +hymyllä pari sinistä meripoikaa, jotka alottelivat ensi pakinoitaan +hiukan arastelevien tyttöjen kanssa, ja kiiruhdin viivana muutaman +torinvarteisen vanhan talon ovesta sisään. Mitä suomalaista ja +kansallis-isänmaallista on maassamme punssitilkan ääressä lausuttu, +siitä on ytimekkäimmän osan kuullut tämä vanha rakennus, jonka +kivijalka tuntuu jo kasvavan tuota Mäkipeskan ja Meurmanin ajoilta +kuulua kansallista leuan-alusjäkäläpartaa. Niin menin ovesta sisään ja +olin pian salaliittolaisten synkässä seurassa. + +En ole tahallani hilpeä, ja toivon, ettei iloni särähdä kenenkään +korvissa tänä murheen ja murhan aikana. Se oli nimittäin hilpeys, +kirkas ja sumentumaton luonto, joka oli leimana ja antoi voimat ja +rohkeuden sille nuorten ja vanhain miesten sekä naisten joukolle, +joka täällä punaisen hirmuvallan aikana henkensä uhalla toimi, toivoi +ja odotti aikaansa. Näistä oli nyt eräs läheisessä liitossa toiminut +nuorten miesten ryhmä tällä kertaa koolla, äskeistä menneisyyttä +muistelemassa, kuin soturijoukko taistelun jälkeen leirivalkean +ääressä. Vielä kuuluvat tykkien jymähdykset, vielä rätisevät kaukana +kuularuiskut, vielä heiluttaa viikatettaan niittomies, mutta täällä +jo kokoontuvat toiset kirkkaan nuotion ääreen. Yö hiljenee ympärillä, +valohäivähdykset leikkivät miesten vaskisilla kasvoilla, jykevät +"vitsit" jyrähtelevät kuin mörssärinlaukaukset, nauru remahtaa aina +vatsasta saakka ja leveään hymyyn lehahtaa uroon naama, koska joskus +harvinaisena hetkenä Lotta Svärd kallistaa hänelle tilkkasen jaloa +nestettä. Sotilas ei ole murheellinen. + +Tuossa saapuu mies, lyhyt ja tanakka, joka kantoi nimeä Kallio. +Huolestuneena kysäisee hän meiltä, ketä vastaan nyt konspireerataan, +kun punainen hirmuvalta on kukistettu. "Vehkeily" ja maanalainen +työ on tullut näinä vuosina niin mieluiseksi, että kirkkaan päivän +tullen täytyy räpytellä silmiään kuin yöpöllö auringossa. Jos August +Wesley olisi tiennyt, mikä mies se kerrankin kävi häntä tilille +vetämässä, olisi hän kiireesti kutsunut paikalle sekä Miettisen että +Savinaisen, mutta eipäs tiennyt. Eivät aavistaneet punaiset, että +"vastavallankumouksen" pääleiri oli aivan heidän nenänsä edessä, +talossa, jonka pihassa valvoi alituisesti rosvokaartilainen ja +jota vastapäätä olevassa rakennuksessa vilisemällä vilisi "työväen +tasavallan" huligaaneja. Ovikello ja puhelin soivat myötään, talon +emäntä otti vastaan vieraiden virran uupumattomalla herttaisuudella, +hilpeällä ja rohkealla mielellä kestettiin synkät selkäviikotkin, +suunniteltiin, neuvoteltiin ja -- ostettiin aseita. Sadat tuhannet +markat aina miljooniin saakka soluivat, tulivat tuntemattomista +lähteistä ja menivät taas, hautautuakseen ruutina ja teräksenä +salaperäisiin paikkoihin, rohkeitten kansalaisten kaappeihin ja +komeroihin. Hoidettiin politiikkaa, oltiin yhteydessä valtion +päämiehenkin kanssa ja välitettiin hänen tahtonsa maailmalle, kunnes +vihdoin saatiin järjestetyksi hänen diplomaattinen matkansa ulkomaille. +Välillä taas kimmastuttiin, haukuttiin järjestyksessä pohjoisesta +etelään kaikki henkilöt ja maailman potentaatit, kunnes väsyttiin ja +ruvettiin miettimään, kannattaisiko ostaa sitä ja sitä kiväärimäärää +ja mihin sen saisi kätketyksi. Ja kaikessa oli mukana Kallion sangen +läheinen sukulainen, joka järkkymättömällä tyyneydellä ja harkinnalla +välitti neuvottelut salaperäisen finanssikomitean kanssa, jolla näytti +olevan hallussaan loppumattomat oikeitten setelien lähteet. Harvoin +lienee Suomessa yksityinen koti muodostunut sellaiseksi maanalaisen +politiikan ahjoksi kuin kapinan aikana "maisteri Kallion" koti, +jota kaikki -- ja niitä ei ole vähän -- siellä käyneet muistelevat +erikoisella kiitollisuudella. + +Vieressäni istuu merkillinen mies, tunnettu sekä Svenssonin että +Strömbergin nimellä. Punakaarti oli haistanut, että joku "Svensson" +oli vaarallinen "vastavallankumouksellinen", ja pani toimeen +kotitarkastuksen kaikkien mahdollisten sennimisten luona, asianomaisten +jakamattomaksi kauhistukseksi. "Svensson" muutti silloin tyynesti, +muiden salaliittolaisten taputtaessa käsiään, nimensä tuoksi hyvältä +kaikuvaksi "Strömbergiksi" ja jatkoi sitkeästi rikollista toimintaansa +aseitten hankkijana ja kaiken muun pirullisuuden juonimestarina. Hän +olikin ollut hyvässä opissa jo jääkäriliikkeen alkuajoilta saakka, +liikkuen meren sekä etelä- että länsipuolella ja hoidellen eri +nimillä eri kaupungeissa erinäisiä sangen tärkeitä "agentuureja" +menestyksellä ja päällystönsä täydelliseksi tyytyväisyydeksi. Yksi vika +hänellä oli, joka sai joskus Kallionkin kalpenemaan: hän ei koskaan +pyytänyt vähempää kuin 50,000 mk. "tänään", ja "huomenna" 100,000 +mk., milloin kuularuiskuja, kiväärejä, milloin mitäkin varten. Mutta +ellei sitä oteta huomioon, myönnämme kaikki hänet sellaiseksi nuoreksi +mieheksi, joka mitä kylmäverisimmin uhmaili kuolemaakin, jos vain +oli kysymyksessä toiminta isänmaan eteen, veikoksi, jonka tyynen ja +vaatimattoman olemuksen perustana on todella reilun miehen meininki. + +Mutta keskustelu veljespöytämme ympärillä vilkastuu. Tuossa ryntää +esiin rohkeine paradokseineen Jansson, mies, joka nuorukaisen muodosta +huolimatta on jääkäriliikkeen isiä. Koskaan raukenemattomalla +huumorilla suunnittelee hän uupumatta vehkeitä punaisten valtaa +vastaan, laskee miesten, kiväärien ja käsipommien lukua, vakoilee, +ottaa selkoa punaisten lukumäärästä, lähettää ja saa tietoja, hautoo +päässään mitä rohkeimpia strateegisia "kuppeja" ja kertoo välillä +virkistävän "vitsin" rintamalta. Hänen vilkkauteensa vastaa terävin +vuorosanoin toinen paradoksien mies, Johansson, jonka mystillinen +"metsätoimisto" on ollut ammoin tunnettu sekä "vastavakoiluosastossa" +että muissa asianomaisissa piireissä. Hänen pirteä ja levoton henkensä +tutkii yötä ja päivää punaisten linnoitusta kuin tikka lahoa puuta, +kunnes hän levitti siipensä ja lensi tiehensä "Volyinjetsillä" -- +palatakseen "Westphalenilla". Mutta rauhoitu hän ei koskaan. + +Ilta kuluu pitemmälle. Kevätillan hämäryys laskeutuu kaupungin ylle ja +vapaudestaan iloitseva ihmiskunta siirtyy nauttimaan siitä levosta, +jota eivät enää punakaartilaiset häiritse. Katsahdan merelle, jonka +kuvastinkirkkaassa pinnassa kimaltelee päivän viime välähdys kuin tuli. +Sotalaivan sähkölyhty vilkuttaa kiihkeästi ja rautakypärinen soturi +keskustelee kaartilaisen kanssa. Otan Koposen vyöltä mauser-pistoolin +ja tutkin sen rakennetta, vaipuen uudelleen pohtimaan aseitten +filosofiaa, kunnes Olssonin järeät sanat herättävät minut unelmistani. +Mitä kapinan aikana tarvittiin vehkeilyä m.m. sähkölennättimen +kimpussa ja saatiin aikaan tuloksia sillä alalla, siitä on meidän +kiittäminen tuota miestä, jonka ulkomuotokin jo osoittaa harvinaista +tahdon lujuutta. Hän tietäisi kertoa, kuinka nuoret miehet henkensä +uhalla venäläisissä univormuissa keikkuivat sähkölennätinpylväissä +yhdistäen niihin omat johdot, ja kuinka hän, kun ei yhteyttä heti +saatu aikaan, meni itse Rääveliin ja järjesti asian punaisten nenän +edessä. Ankarana asevehkeilyn miehenä oli tunnettu tuossa istuva +Grahn ja kavalana vakoojana vilpittömän näköinen Regnell, jotka +vaihtavat nyt mieluisia sanoja ja muistelevat muinaisia, naamallansa +paistava ilme ja olemuksessansa työtätehneen ja velvollisuutensa +täyttäneen nautintorikas rauha. Poissa ovat Seppälä, Bladh, Oskar, +Karl, Knutson ja monet muut, joilla on tunnollaan Vapaa Sana ja +erinäiset toiset "publikatsionit", mutta läsnä on eräs nimetön, joka +oli maailman parhain kuriiri ja organisatööri, varsinkin kun tuli +puhe työskentelystä Sörnäisten punaisissa piireissä, ja joka liikkui +senaatin talossa ja Smolnassa kuin kotonaan. Siinä on joukko nuorekasta +ja uhraavaista voimaa, jota ilman olisi paljon tarpeellista jäänyt +suorittamatta. + +Mutta veljesseurassamme vallitsee reilu henki. Me tahdomme nauttia +lepohetkestämme ja leiritulemme ääressä muistella käytyä taistelua, +ennenkuin vartiohuuto kutsuu toiset kaartin töihin, toiset muihin +velvollisuuksiin. Kuluneisiin viikkoihin sisältyy niin paljon surua, +pettymyksiä, vastoinkäymisiä, vaaroja ja jännitystä, iloa, uhkuvaa +innostusta, ihanaa tulevaisuuden kangastusta, että keskustelumme +heijastaa kaikki spektrin värit, kirjavana kuin kaleidoskoopissa. Me +liikumme Suomen valtakunnan, _Suomen kuningaskunnan_ luomisvesillä +ja annamme ajatuksemme vapaasti temmeltää eri mahdollisuuksien +aloilla. Ja niin teemme me _uuden salaliiton_ ajaaksemme kaikella +voimalla ja väellä kansamme päähän sitä ainoaa, johon sisältyy +tulevaisuutemme todellinen turva ja rauha, nimittäin lujaa kansallista +valtiovalta-aatetta monarkisen idean pohjalla. Kaikkia niitä vastaan, +jotka kykenemättöminä kuulemaan kehityksen ja ajan ääntä tahtovat +edelleenkin pitää maamme humbugi-demokratian orjuudessa ja sovittaa +verellä ostetun vapautemme vanhenneisiin ja surkealla tavalla +köykäisiksi löyttyihin kaavoihin, tekemällä meistä jonkunmoisen +"levyseppätasavallan", julistamme me leppymättömän sodan. Se on +päätöksemme, se on sotamme _todellisen_ edistyksen ja vapauden puolesta. + +Terve! + +Mielet herpautuvat ja lasketaan leikkiä. Johansson ehdottaa: + +-- Pannaan oma mies kuninkaaksi. + +-- Kuka? + +-- No, vaikka professori Ståhlberg... + +-- Hänellä on kovin paljon vastustajia. Hänen Majesteettinsa +oppositsioni tulisi mahdottomaksi kestää. + +-- No mitäs siitä! Hän luopuu valtaistuimesta poikansa hyväksi... + +Hilpeyttä. + +-- -- -- + +Ne voimat, jotka uskalsivat ja uhrautuivat, jäävät nyt suomalaisen +kansallistavan perusteella varjoon, ja toiset voimat nousevat +näkyviin. On ihmeellistä, kuinka suunnattoman paljon meillä löytyy +asiantuntijoita ja pystyviä miehiä sitten, kun tappelu on lopetettu. +Niille, jotka häärivät sodan kuumimmassa rintamassa, on lohdullista +tietää, että ne kaikista pätevimmät voimat ovat käyttämättä, ovat +siellä kotona kamarissaan jylhänä reservinä, joka rauhan tultua +tottuneella kädellä tarttuu ohjaksiin ja pelastaa maan. Voiko sellainen +kansa koskaan hukkua? + +Yö oli myöhäinen, kun vaellan professorin kanssa kotiin halki nukkuvan +kaupungin. On äärettömän tyyntä ja hiljaista. Kuu loistaa Viaporin +sipulikirkon päältä keveän sumun läpi kuin suuri japanilainen +paperilyhty, vuodattaen avaruuteen sinertävää aavevaloa ja kuvastaen +hopeavyöni meren pintaan. Vartiosotilaan askeleet kuuluvat ja häipyvät. +Mieli palaa jälleen niiden tuhansien kansalaisten luo, jotka tuolla +kaukana vielä kärsivät hirveän kuoleman, murhan ja eläimellisen +julmuuden uhreina. Tuntuu kuin nuo sumuhäivähdykset tuossa meren yllä +olisivat vainajain haamuja; sotureitamme, isiämme ja veljiämme, jotka +rukoillen meitä vannottaisivat: "Älkää laskeko liian pieneksi meidän +veremme hintaa, älkää lopettako työtämme puoliväliin, vaan viekää se +lopulliseen loppuun!" + +Ja haamujen huuto ei ole kaikuva turhaan. + +(27/4 18.) + + + + +Valkoinen soturi, terve! + +(Mannerheimin paraatin aattona.) + + + Suomalainen sotamies on + parempi kuin herra. + +Kuljen oudon tunnelmanousun, sielullisen innoituksen ja huumauksen +vallassa. Antaudun siihen täydellisesti, kokonaan, ja nautin siitä, +sillä koskaan elämässäni ei ihanin ja kaukaisin toivoni ole niin +kokonaan toteutunut kuin nyt, näinä viikkoina, tänä päivänä ja hetkenä. +Riemuni syytä ei minun tarvitse mainita, sillä sen arvaa jokainen +suomalainen. + +Näen ratsumiehen karauttavan pitkin katua ja mieleni yltäkylläisyydessä +todistan itselleni kiihkeästi: "Se on _suomalainen_ ratsumies." Näen +hartevia harmaita miehiä, luen kirjoituksen käsivarren nauhasta ja +lausun taas pyhäisellä, juhlallisella tunteella: "Se on suomalainen +_tykkimies_." Näen rakkaita maalaispoikia harmaissa takeissaan, tunnen +heidät merkeistään kaukaisten kulmain kansaksi, joka on noussut ja +voittanut, tunnen ilmassa ja maassa jotakin niin omaista ja kodikasta, +niin lämmittävää ja virkistävää kuin ikinä janoavalle maalle kesäinen, +hereä sade, joka merkitsee uutta elämää ja voittoa. Liikutus, joka +tahtoo puhjeta kyyneliksi, vaientaa suuni ja hillitsee mieleni; +kuljen hiljaisena ja puhumatonna tuttujenkin maalaisten keskuudessa, +sillä minä pelkään etteivät taistelujen miehet ehkä hentomielistä +hermostunutta iloani oikein ymmärtäisi. Nyt on minullakin oma kansa, +oma maa, omat miehuuden ja itsenäisyyden merkit, nyt kannattaa elää ja +toimia! + +Hyvä isä nähköön! Meillä on suomalaista ratsuväkeä, suomalaista +tykkiväkeä, tulessa koeteltua kansan jalkaväkiarmeijaa, meillä on +tykkejä, granaatteja, kuularuiskuja, kiväärejä sadoin ja miljoonin, +meillä on pelottomia miehiä, sotaista kansaa, joka silmää räpäyttämättä +on rynnännyt vainolaisen surmatulta vastaan. Meillä on voimaa voittaa +ja rohkeutta kuolla isänmaan edestä. Liput liehuvat, marssin tahti +kaikuu pääkaupungin katukivityksellä ja päättäväisellä ilmeellä sekä +oman voiman oikeudella on Suomen harmaa soturi ottanut sijansa maailman +itsenäisten ja vapaitten ritarien rivissä. Me kaikki suomalaiset, +kiittäkäämme äitejämme, että he synnyttivät meidät kokemaan tämän +ylösnousun hetken, meidät, jotka isiemme tavoin niin kauan olimme +vaeltaneet kuoleman varjon laaksossa! + +Niinpä lausun sinulle, sinä valkoisen Suomen soturi, voittaja ja +sankari, vankeudesta päässeen ja vapaudesta juopuneen kiitoksen. +Ojennan sinulle käteni ja puristan sitä vaiti ollen, sillä en +uskalla puhua, ettei liikutus minua hämmentäisi. Enkä tiedä, mitä +sanoisinkaan, sillä sanani ovat köyhät tällä hetkellä tulkitsemaan +sitä, mitä sydämessämme näinä päivinä liikkuu. Toivon, että salainen +kansallinen sydämien yhteenkuuluvaisuus, inhimillinen ja jumalallinen +salaperäis-ilo, jota kansat vapautuksensa ja nousunsa hetkenä tuntevat, +auttaa sinua ymmärtämään, mitä me teidän pelastamanne ihmiset tunnemme, +kuinka syvä on ikuinen kiitollisuutemme. Älä tulkitse vaitioloamme +väärin, sillä se juuri on useilla mitä syvimmän tunteen merkki. Naurava +kiitos on monesti huulten lausumaa, itkevä ilo tulee sydämestä, mutta +suomalainen ei saa eikä voi itkeä -- hän vaikenee ja painaa päänsä. + +Sinä, harmaa soturi, olet kokenut sitä, josta me niin kauan olimme +täällä köyhät, voitokkaan kansan nousun isänmaallista hurman hetkeä. +Me elimme kauan pimeydessä ja sielua kiduttavassa jännityksessä, +murhan uhkan alaisina. Se ei ole ollut jättämättä meihin jälkeään: +suoraan sanoen, se mursi meidät. Kun te pelastitte meidät, olimme +kaikki herpautuneita, kuin kokoon lysähtäneitä hirmuisen jännityksen +jälkeen, ja silloin me emme löytäneet kyllin arvokasta tapaa, millä +teidän tekoanne kiittää, millä kyllin arvokkaasti teidän ansioitanne +ylistää. Älkää meitä väärin käsittäkö, sillä sydämemme on tulvillaan. +Vaikka te ette kiitostamme kaipaakaan, tahdomme kaikki kuitenkin tänä +riemun päivänä teille sen edes kantaa ja sanoa: terve Pohjanmaan, Savon +ja Karjalan soturi, terve Hämeen ja Satakunnan mies, kaikki te, jotka +olette voimallanne, verellänne ja rakkaudellanne vapautemme hinnan +maksaneet! Niin kauan kuin kevään aurinko nousee kultaamaan Suomen +maata, tulee isänmaa muistamaan teidän tekonne ja uhrinne arvon, niin +kauan kuin päivän säde pilkoittaa tässä maassa, tulee vainolainen +näkemään sen välähtelevän teidän jälkeläistenne pistinten kärjissä. +Uhkaava on se välke ja sadoin tuhansin ryhmittyvät ne salamat Suomen +lipun ympärille, muuriksi, jolle antaa voittamattomuuden kansallinen ja +valtiollinen tietoisuus, velvollisuudentunne ja palava isänmaanrakkaus. +Terve teille, te harmaat soturit! + + * * * * * + +Mieli palaa menneisiinkin. Sattuma toi käsiini eräänä päivänä omituisen +valokuvakokoelman. Se oli saatu santarmien arkistosta. Ottaessani +käteeni ensimäisen niistä, neljäsosa-arkin kokoisen kartonkiliuskan, +ja vilkaistessani siinä oleviin kolmeen valokuvaan, kaikki samasta +miehestä: syrjästä, edestä ja koko kuva, vihlaisi sydäntäni ilkeästi. +Sillä kenenkä jyrkkä ja taipumaton naama katsoi siitä vastaani? Kyösti +Vilkunan. Hänen pohjalaisilla, syväuurteisilla körttiläiskasvoillaan +oli taipumaton, synkeä ilme, ja vapisemattomalla kädellä oli hän +piirtänyt nimensä santarmin osoittamaan paikkaan sekä painanut +sormenjälkensä asianomakseen kohtaan. Lipussa oli satojakin sarakkeita, +joissa oli lueteltu kaikki, mitä miehestä kysellä saattaa, isät, +äidit, puolisot, lapset, veljet, tuntomerkit, uskonnot ja muut. +Tarkkaan oli saatana tässä merkinnyt saaliinsa kirjoihinsa. Tuo +kuva oli lähtemättömänä mielessäni enkä voinut olla muistelematta +sitä merkillistä elämän kaarta, jonka ystäväni oli muutaman viime +vuoden kuluessa suorittanut. Ja kun eilen aamulla tein ylös nousua +ja ihastelin Suomen vapaata sinistä taivasta, katselin Suomenlinnan +huipulla liehuvaa vapauden ja Suomen vallan tunnusmerkkiä, soikin äkkiä +ovikello: sisään astui Pohjois-Pohjanmaan rykmentin I:n pataljoonan +konekiväärikomppanian vääpeli Kyösti Vilkuna, teki rintaman ja antoi +raportin: "Järjestys ja luteerilainen meno on palautettu maahamme." Me +löimme kättä ja meillä oli äänessä pieni arka värähdys, kun uskalsimme +sanoakin jotakin. Onhan ihmeellistä näinä aikoina ja tällaisten +seikkailujen jälkeen tavata ystävänsä hengissä. + +Toisenkin valokuvan näin samalla kertaa ja niistä katsoi vastaani +kiinteä mies, jonka siveellistä rohkeutta eivät santarmien konstit +olleet lannistaneet. Täytyi ihan hieraista silmiään, puristaa kättään +ja kysyä: onko tämä mahdollista? Sillä tuo santarmien vanki ei ollut +kukaan muu kuin Karjalan ja koko Suomen nuori sankari Aarne Sihvo, +nykyään arvoltaan eversti Suomen armeijassa. Totisesti! Ihmeellisten +kohtaloiden kautta on Suomelle kuluneina pimeinä vuosina kasvatettu +miehiä, joilla nuoruudesta ja maineen puutteesta, ulkonaisten etujen +köyhyydestä huolimatta on ollut suuri ja kauas kantava, oikeaan +osuva kansallishistoriallinen näkemys ohjaajanansa sekä voimanansa, +jotka ovat miesten tavoin uhranneet kaikkensa ja vihdoin voittaneet. +Kun seisoin eräänä ihana Helsingin asemalla odottaen Aarne Sihvon +saapumista ja näin syrjästä hänen vartalonsa, hänen everstin merkkinsä +sekä kuulin sen sydämellisen ja riemukkaan suosion, jolla kansanjoukko +häntä tervehti, niin silloin tunsin hänen santarmivalokuvaansa +muistaessani, että suurin ja voitokkain osa isänmaani historiaa mahtuu +tuohon valokuvan ja everstin tähtien väliin. Se kaari alkaa alhaalta, +syvästä masennuksen ja orjuuden alhosta, mutta se on noussut nopeasti +eikä ole vielä läheskään korkeimmallansa. Jatkukoon se kohti autereista +ja onnellista tulevaisuutta. + +Ja kun vihdoin eilen Kyöstin taskusta kaivautui esiin valokuva, jossa +oli ikuistettuna niiden miesten kasvoja, jotka hän aikomaan lähetti +Saksaan läpi santarmien ja Enehjelmin kynsien ja jotka nyt olivat +olleet suorittamassa sitä työtä, joka merkitsi sekä heille että meille +elämää ja vapautta, astui jälleen uudella voimalla mieleeni jääkärien +parvi. Erikoinen ja valtava on se kiitollisuus, jota suomalaiset, nekin +raukat, jotka pilkaten aikoinaan heihin suhtautuivat, jääkäreitämme +kohtaan tuntevat. Parhailla sanoillani tahtoisin sen heille tänä +juhlapäivänä tulkita, kättä ojentaa ja lausua: terve miehet ja +sankarit! Käden puristus kourastanne on tavalliselle kansalaiselle +korkein kunnia. Milloin ikinä Suomen vapaus vaaraan joutuu, silloin +kasvakoon jäljistänne uusi jääkäripolvi, joka tekee työtä raudalla ja +verellä, miehen urhoudella ja isänmaanrakkaudella, joka ei punnitse +ja arastele, vaan ylpeästi heittää miekkansa vaakaan. Kasvakoon +ryntäyskypäräinne alla todellinen roomalainen henki, että perustaisitte +keskuuteemme kultaisen legionan, raukkamaisuuden ja pelkuruuden +ikuiseksi tuhoksi! + + * * * * * + +Riemumielellä tervehdimme teitä siis, te valkoiset soturit! Nämä +keväiset päivät, jolloin aurinko lämmittää karua maatamme ja tuuli +rupeaa humisemaan leppoisasti arpovien puitten oksissa, ovat Suomen +kansalle ijäisesti muistettavia. Koko luonto rupeaa elämään, maamies +kiiruhtaa auransa ääreen, nostamaan kotiansa tuhasta ja kylvämään +siementä peltoon, että uudet elämän mahdollisuudet jälleen tulisivat +turvatuiksi. Ja kun pian taas viikot vierähtävät ja kukkean kesän +keskuudessa kajahtaa suvivirsi, rauhan siunaus rupeaa jälleen +parantamaan iskettyjä haavoja, silloin oikeutetulla ylpeydellä +muistakaa ja itsellenne todistakaa: tämä on meidän ansiotamme! Rauhan +hinta on veriuhri, jossa asuu ihmiskunnan ja luonnon sielu, ja rauhan +paras vartia on kuolemaansa saakka vapauttaan rakastava mies ja nainen, +joka milloin hyvänsä on valmis tuon uhrin kantamaan. Te olette sen nyt +tehneet ja voiton saavuttaneet, ylpeydellä ja ilolla siis katsokaa +niitä voiton lippuja, jotka kaikkialla liehuvat. Terve Suomen valkoinen +armeija voittosi hetkellä! + +(16/5 18.) + + + + +Presidentin vaali Suomelassa. + + +Huolimatta kaikista järjen ja itsesäilytysvaiston sanelemista syistä +oli Suomelan valtakunnasta tehty tasavalta. Sosialistien pelko +oli voiton hetkelläkin vienyt siihen, että tarjottua tilaisuutta +yhteiskunnan ja valtion perinpohjaiseksi linnoittamiseksi anarkian +henkeä ja sen kehitysmahdollisuuksia vastaan ei oltu käytetty, vaan +oli lähdetty jatkamaan siitä, missä punakaartilaiskapinan alkaessa +suurin piirtein oli oltu. Huonojen sotapäällikköjen tavoin oli voiton +hedelmät jätetty poimimatta, ja siten oli muutamien vuosien kuluessa +itse voiton merkitys käynyt yhä vähäisemmäksi. Henkeään pidättäen +olivat valtakuntaa ympäröivät viholliset odottaneet, osaavatko Suomelan +kansalaiset nostaa keskuuteensa sellaisen valtiovallan auktoriteetin, +joka nauttisi kunnioitusta sekä kotimaassa että ulkomailla, ja olivat +vahingonilolla panneet merkille, että niin ei käynyt. Suomelan +valtakunta järjesti hallitusmuotonsa oman vähäpätöisen ja yleistä +poliittista asemaa ymmärtämättömän itserakkaan ajattelunsa mukaan, +saaden siten jo alussa valtioiden keskuudessa kysymyksenalaisen ja +epävarman aseman. Kun Suomelan tasavaltaa Europassa muistettiin, +liittyi siihen aina epäilevä päänpudistus: mitähän sieltä nyt taas +rupeaa kuulumaan? + +Jo Suomelan tasavallan alkuhistoria osoitti, kuinka vaikea sillä +oli saada vähintäkään oikeuttaan valtioiden neuvospöydässä edes +kuuluville, saati sitten perille ajetuksi. Sen presidentin lähettiläät +ja sen politiikka ei nauttinut minkäänlaista kunnioitusta, varsinkin +kun tiedettiin, minkä heilahdusten varassa se saattoi olla sen +kritiikin johdosta, joka alati ja häikäilemättömänä tuli sen osaksi +tasavallan eduskunnan puolelta, ja mitä suurta osaa persoonalliset +pyyteet näyttelivät. Hyväksymällä tasavaltaisen hallitusmuodon oli +Suomelan kansa tehnyt kumarruksen ententen ystäville ja Venäjälle, +valmistaen punakaartilais-aineksille uuden mahdollisuuden päästä +nostamaan niskaansa; se oli tehnyt pohjoismaisen valtioryhmän yhdeltä +rattaalta ontuvaksi, ja sysännyt luotaan sen yhdenvertaisuuden ja +samanluontoisuuden, joka sille keskusvaltain luomana valtiona olisi +ollut niin kallisarvoinen. Täten se oli tullut niillekin valtioille, +joiden ystävyys olisi ollut sille elinehto, hiukan vieraaksi, ja +samalla yhtäläisesti kaikkien naapuriensa itsekkäiden etujen pieneksi +kalastuspoukamaksi, johon ne kaikki laskivat rysänsä odottaen suurinta +saalista. Suomelan valtiosta oli maailmansodan vuosien kuluessa ja +sen merkityksen johdosta, joka Jäämerellä oli sekä keskus- että +ympärysvalloille, tullut erittäin tärkeä pohjoismaiden politiikan +polttopiste, jonka valtiollista elämää seurattiin mitä suurimmalla +mielenkiinnolla kaikissa asianomaisissa maissa. + +Se yhteiskunnallinen rauha, joka punakaartilaiskapinan jälkeen olisi +ollut Suomelassa niin kipeän tarpeellinen, oli jäänyt syntymättä. +Ihmisten vaistomaisen halun saada tehdä kerrankin rauhassa työtä ja +korjata hedelmiä rikkoi se suunnaton erimielisyys ja poliittinen +epävarmuus, jonka vallassa elettiin viikosta viikkoon. Sitä eivät +aiheuttaneet ainoastaan alituisesti uusiutuvat eduskunta- ja +kunnallisvaalit, vaan ehkä eniten alati tapahtuvat hallituksen +muutokset. Kun eduskunta-uudistus oli jätetty toimeenpanematta, oli +kansanedustus vuosien kuluessa muuttunut yhä enemmän ammatillisten +poliitikkojen erikois-alaksi, josta kaikki syvemmin ajattelevat +ja edesvastuuntuntoiset kansalaiset jyrkästi kieltäytyivät. Kun +ammattipoliitikkojen päämäärä oli ministerin salkku, jota oli ruvettu +pitämään jonkunmoisena palkintona "uskollisesta palveluksesta", +käytettiin epäluottamuslausetta alituiseen hallituksen kaatamiseksi, +ja se kauniilta kajahtava, mutta vaarallinen säännös, joka +onnettomalla hetkellä oli lisätty valtiopäiväjärjestykseen, että +hallituksen jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta, oli vienyt +häikäilemättömään eduskuntavaltaan. Näin kävi johdonmukainen ja +yhtenäinen hallituksen johto ajanpitkään vaikeaksi, mitkään pitemmälle +tähtäävät suunnitelmat eivät olleet mahdollisia, koska niillä ei +ollut vakinaista ja vaihtumatonta toteuttajaa, virkamiehistön valtasi +velttous ja epävarmuuden tunne, josta aiheutui sen asteettainen +turmeltuminen, ja se, jonka olisi pitänyt edustaa valtiovallan kokoovaa +auktoriteettia, presidentti, ei uskaltanut eikä voinut käyttää +sitä valtaa, joka hänelle hallitusmuodon mukaan olisi kuulunut. Se +erehdys, että yhteiskuntaan jätettiin tuomatta ja luomatta tällainen +sisäisestä puoluepoliittisesta elämästämme täysin riippumaton +arvovalta, osoittautui tuhoisaksi onnettomuudeksi mitä moninaisimmilla +yhteiskuntaelämän aloilla. Äärimmäinen vasemmisto uudisti vielä lisäksi +joka valtiopäivillä ehdotuksensa (porvarillisen) presidentin vallan +heikontamisesta tahi poistamisesta. + +Tuhoisin se oli taloudellisella alalla. Vaikka Suomen alkava +talouselämä olikin Venäjän sorron alaisena oppinut huomaamaan, +että epävarmat valtiolliset olot, ennen kaikkea vaihtelevaisuus +hallituksessa ja valtion yleisessä talouspolitiikassa, ovat liike- ja +talous-elämälle mitä turmiollisimpia, ei se kuitenkaan alottelevana +kansana ollut voinut aavistaa, mikä kaikki tällä alalla oli +mahdollista, kun asiat pääsivät kehittymään täyteen mittaansa. Jokainen +taloudellinen suunnitelma, joka vähänkään perustui vallalla olevan +politiikan jatkuvaisuuteen, oli rakennettu hiekalle, sillä hallituksen +muutos ja siitä aiheutuvat mahdolliset seuraukset maan poliittisessa +asemassa saattoivat tehdä nerokkaimmatkin laskelmat turhiksi. +Ja kun tasavaltaisen vapauden turvissa vuosien kuluessa kasvava +sosialidemokraattinen vallattomuus oli ruvennut osoittamaan mieltään +yhä suuremmissa työtaisteluissa ja yhä kiihkeämmässä kostontunteen +elähdyttämässä agitatsionissa ympäri maan, olivat työ-olot muutenkin +vaikean kilpailun keskellä työskentelevälle teollisuudelle kaikkea +muuta kuin edulliset. Pankkien taakka ylläpitää liikemaailmaa +tällaisissa oloissa kävi yhä raskaammaksi, rahojen sijoitus +taloudelliseen elämään yhä epävarmemmaksi, ja niin köyhdyttivät +saamatta jääneet pääoman korot yhteiskuntaa yhä enemmän. Tämä +kaikki oli omiaan huonontamaan työväenluokan asemaa. Kun kaikkialla +huomattiin, ettei teollisuutemme voi kestää kilpailussa kahdeksan +tunnin työpäivälain takia, oli siitä seurauksena m.m. pyrkimys +pienentää kuluja teollisuus-alalla. Tästä oli seurauksena luonnollinen +ja hyvin ymmärrettävä työtaistelu pitkin koko linjaa, lyöden +liike-elämän aivan lamaan. Kaikki tämä oli pohjaltaan seurausta siitä, +että oli jätetty käyttämättä historian tarjoama tilaisuus vahvistaa +yhteiskuntaa säilyttävien ja kehittävien ainesten valta määrääväksi ja +tuoda keskuuteemme sellainen valtiovallan auktoriteetti, jota kaikki +kuuntelisivat ja jolla olisi luonnollinen, asemastaan johtuva rohkeus +tarttua hallitusmuodon suomalla koko vallalla ohjaksiin silloin, kun +häiriöt yhteiskuntaa uhkaisivat. + +Mutta tasavaltainen hallitusmuoto oli tuonut yhteiskuntaan vielä +erään paheen, jota ei voinut huomata niin paljon minään yksityisenä +tapahtumana kuin alati vaikuttavana voimakkaana myrkkynä. Se oli +fanaattinen politikoimisen intohimo. Se oli kylvetty kansamme +keskuuteen sinä hetkenä, jolloin se sai yleisen ja yhtäläisen +äänioikeuden, jolloin sen jokaiselle jäsenelle sanottiin, että +poliittisessa toiminnassa, maan asioiden määräämisessä, olkoon +sinulla yhtä hyvä oikeus kuin naapurillasi. Tämä käsitettiin niin, +että jokainen katsoi itsensä myös yhtä pystyväksi noista asioista +päättämään. Tästä ajatussuunnasta olivat lähtöisin ne suunnattomat +onnettomuudet, joita sosialistit, enimmäkseen oppimatonta ja kaikkeen +valtiolliseen ja yhteiskunnalliseen ajatteluun kykenemätöntä, +moraalitonta väkeä, olivat maalle tuottaneet. Kun sitten Suomelasta +tuli itsenäinen valtio, saattoi jo siitä fanaattisesta äänilajista, +jolla eräät piirit vaativat tasavaltaista hallitusmuotoa, huomata, +että nyt vasta oli alkava intohimoisen politikoimisen kultainen aika. +Jokainen vaalitilaisuus, virkamiehen nimittäminen, hallituksen vaihdos +y.m. antoi mitä ihanimman tilaisuuden rehevälle suunsoittamiselle +ja puoluemielen lietsomiselle, ja suorastaan kauhistuttavaksi +kasvoi kiihko silloin, kun oli käytävä eduskunnan tahi presidentin +valitsemiseen. Vanhastaan luonnottomat puolueolot, joissa nimet eivät +koskaan vastanneet sisällystä, aiheuttivat nekin mitä omituisinta +sekasortoa. Tuskin lienee maailmassa ollut toista valtakuntaa, jossa +olisi sinkoillut niin tavattoman paljon teoreettisia käsitteitä, +edistystä ja taantumusta, vasemmistolaisuutta ja vanhoillisuutta, +maalaisuutta ja kaupunkilaisuutta, kansallisuutta ja epäkansallisuutta, +venäläis-ystävyyttä ja keskusvalta-ystävyyttä, porvarillisuutta ja +sosialismia y.m., y.m., jossa niin selvästi olisi käynyt selville se +historian vanha totuus, että tasavaltaisen maan poliittinen elämä on +ennen kaikkea huutoa ja taistelua iskusanojen varassa, poljettavana ja +uhrina se tanner, jonka nimi on asiallisuus ja yhteinen etu. Suomelan +asukkaiden kansalliset paheet, kateus ja kavaluus, salavihaisuus +ja taipuvaisuus vehkeilyyn, salassa kytevä alhainen kunnianhimo ja +itserakkaus, kaiken sen alas riistäminen, joka saattoi olla näiden +ominaisuuksien tiellä, vietti yhteiskunnassa voittojansa joka päivä. + +Suomelan kansa oli heti itsenäistymisensä hetkellä ymmärtänyt, että sen +täytyi pienuudestaan huolimatta turvata omaan kansalliseen armeijaan. +Mutta luomalla tasavaltaisen hallitusmuodon oli se samalla riistänyt +armeijalta sen rungon, joka olisi pitänyt ylintä miekkaa, johon +armeija olisi saanut katsoa kuin korven vaskikäärmeeseen ja joka olisi +ollut sen luonnollinen korkein huippu. Tämän puutteessa oli armeijaan +jäänyt jo alusta hajanaisuuden ja eripuraisuuden itu, jota etevästi +kasvattivat kaikki ne epäkohdat, joista yllä on ollut puhe. Armeijaa ei +saatu säästetyksi politikoimiselta, vaan kehittyivät asiat väkisinkin +siihen, että kukin valtaan pyrkivä ryhmä koetti hankkia itselleen +takeita edes jonkun armeijan osan kannatuksesta, ja siinä toiminnassa +olivat punakaartilaisuuden perilliset kaikista tarmokkaimpia. Heidän +kaikkea mahdollista mullistusta ja kostoa kuvittelevissa aivoissaan +oli herännyt ajatus päästä valtaan sen armeijan aineksen avulla, +joka oli kokoonpantu "köyhälistöstä" ja jolta estettiin kaikki +isänmaallisen vastuunalaisuuden kehittyminen "kansainvälisellä" +köyhälistömaterialismilla. Se usko, että punakaartilaiskapinan +kukistamisella olisi lopullisesti saatu Suomelan työväen alhainen ja +itsekäs ajatustapa muutetuksi, oli sangen pian osoittautunut suureksi +erehdykseksi. Koneet voidaan kehittää päivässä, ihminen ei kehity +vuosisadoissakaan. + +Tällainen oli muutamin välähdyspiirroksin kuvattuna asema Suomelan +tasavallassa silloin, kun keskelle kaikkea levottomuutta lisäksi +sattuivat presidentin vaalit. Katsokaamme, kuinka asema silloin +kehittyi. + + * * * * * + +Suomelassa oli kyllä ehditty tottua tarmokkaaseen ja kiihkeään, jopa +keinoista väliäpitämättömäänkin puoluetoimintaan, mutta päätään +pudistellen katselivat tyyniveriset kansalaiset sitä vauhtia, jolla nyt +lähdettiin liikkeelle. Tällä kertaa antoi vaaleille nimittäin ikäänkuin +uutuuden leiman se, että sosialistit nyt taas uhmaillen ryntäsivät +esille omalla ehdokkaallaan. Tämän voitolle pääsyyn liittyivät nyt mitä +tärkeimmät myötä- ja vasta-intressit. + +Jo kuukausia ennen vaaleja oli kaikki taloudellinen elämä tuntenut +omituista herpautumista ja velttoutta. Yritteliäisyys oli kokonaan +lakannut ja vallalla oli hiukan samanlainen tunnelma kuin vaaralliselle +matkalle lähtiessä, jolloin ei voi tietää kuinka käy. Suomelan markan +kurssi rupesi äkkiä alenemaan, mitään pitempiaikaisia kauppasopimuksia +ei voitu eikä haluttu saada aikaan, sillä ei tiedetty, minkä käänteen +valtion kauppapolitiikka tekisi presidentin vaalin jälkeen. Ja +kun nyt ehdokkaana oli m.m. sosialisti, oli epävarmuus ja pelko +vieläkin tuntuvampi kuin koskaan edellisissä vaaleissa, sillä hyvin +tiedettiin, miten hän ja hänen puolueensa, joka hänen mukanansa pääsisi +sangen tärkeään poliittiseen vaikutusvaltaan, suhtautui sellaiseen +taloudelliseen elämään, joka perustui porvarillisten "turmiollisiin ja +kansaa nylkeviin" periaatteisiin. Tämä seisahdus tuli sitä suuremmaksi +kuta lähemmäksi vaaleja jouduttiin, sillä lisääntyvä vaalikiihko anasti +yhä enemmän kaikkien kansalaispiirien huomiota. + +Näissä vaaleissa päästiin myös entistä enemmän selville siitä, mitä +kaikkea oli kysymyksessä ja mitä toiveita eri tahoilla liittyi eri +ehdokkaiden valituksi tulemiseen. Sosialistien ehdokkaan takana oli +hiljaisuudessa ei ainoastaan koko "internatsionaali", vaan ennen +kaikkea Venäjä, sen vanhoillisimmatkin puolueet. Siellä oivallettiin, +että sosialistin tuleminen valituksi merkitsi Suomelan politiikassa +käännöstä siihen venäläisiä ymmärtävään ystävällisyyteen, joka sallisi +suurelle, alati valmiina olevalle idän jättiläiselle eräitä kalliita +etuja; vaikka ne aluksi olisivat pieniäkin, saisi niiden kautta +kuitenkin taas edes varpaansa Suomelan alueen reunalle, ja siitä olisi +alku kaikkeen hyvään. Venäjän edut olivat tässä yhteiset ympärysvaltain +etujen kanssa, joille jo se, että Suomelasta oli saatu tasavalta, oli +merkinnyt suurta ja yllättävää voittoa juuri sillä hetkellä, jolloin +ne olivat itsekin luulleet kyntensä ainiaaksi sieltä irtautuneen. +Sillä voitolla olivat ne kauan voineet estää Suomelan ja keskusvaltain +yhteistä ohjelmaa, ja nyt, jos sosialisti saatiin presidentiksi, oli +keskusvaltain politiikka kärsivä lopullisen tappion. Tavattomalla +tarmolla ja taidolla ryhtyivät siis Suomelan viholliset sosialistien +kautta vaikuttamaan vaalitaisteluun, tarjoten kätyreilleen loputtoman +aarteen rahaa ja muuta mitä agitatsionissa tarvitaan. Ja kiihko ei +sillä taholla kaivannut virittämistä. Koston tunne ja varma tietoisuus +siitä, että oman puolueen presidentti merkitsisi uutta toverivallan +nousua Suomelassa, tärkeitä virkapaikkoja ja luottamustoimia, kannusti +sosialisteja aivan hurjistuneeseen agitatsioniin, joka vaivaloisesti +saattoi pysytellä edes muodollisesti laillisuuden ja lojaalisuuden +puitteissa. Valheilla ja pimityksellä, joka lain kiertämiseksi osattiin +pukea entistä kavalampaan muotoon, kiihoitettiin joukkoja tekopyhäin +vaalilauseitten ympärille, joiden tunnussanana tietysti olivat ennen +muita "kansanvaltaisuus ja edistys". + +Huolestuneina seurasivat asiain kulkua ne, joiden silmiä eivät +tällaiset seikat riittäneet sokaisemaan. Jos yhteiskunnan porvarillinen +aines olisi kyennyt yksimielisyyteen, olisi se kuitenkin selviytynyt +taistelusta voittajana, mutta niin ei ollut, vaan eripuraisuus +hajoitti sen rivit. Se kansanvallan kirous, joka estää todellisen +itsenäisen persoonallisuuden nousun ja menestyksen, vaatien joukkojen +tahdon orjallista imartelemista ja totuuden peittämistä pumpuliin, +oli saanut aikaan sen, ettei kukaan kykenevä ja vastuunalaisuutensa +sekä siveellisen arvonsa tunteva henkilö tahtonut ryhtyä +ehdokkaaksi ja ottaa hartioilleen sitä taakkaa, jota ei kuitenkaan +puoluetemmellyksemme keskellä voinut kunnialla ja menestyksellä +kantaa. Kun sitäpaitsi vuosikymmeniä oli lietsottu epäluuloa kaikkia +niitä henkilöitä kohtaan, jotka asuinpaikkansa, sivistyksensä ja +yhteiskunnallisen asemansa vuoksi olivat joutuneet saamaan Suomelassa +niin pahaan huutoon tulleen "kaupunkilaisen" nimen, eivät maaseutu ja +siellä olevat valtapuolueet tahtoneet kuullakaan muusta ehdokkaasta +kuin siitä, joka lähti heidän omasta keskuudestaan. Kun vielä lisäksi +eräät rahamaailman piirit, joiden rikkaus oli kotoisin maailmansodan +gulashivuosilta, omien salaisten pyrkimystensä vuoksi koettivat +keinolla millä hyvänsä hiljaisuudessa tukea ja työntää esille sellaista +ehdokasta, jonka tiesivät olevan itselleen edullisen, oli sekasorto +porvarillisissa piireissä täydellinen ja voiton saanti mahdoton. +Lisäksi olivat porvarillisten "radikaalit" uudelleen ruvenneet uskomaan +Suomelan sosialisteihin ja antaneet ymmärtää, että "edistyksen" ja +"tarmokkaan uudistuspolitiikan" asia vaati, että heidän miehensä +hyväksyttiin yleisesti porvarillisten ehdokkaaksi; ellei niin +tapahtunut, katsoivat he yhteiskunnallisen elämänkatsomuksensa vaativan +sosialistien ehdokkaan äänestämistä. + +Siinä suunnattomassa vaalipauhussa, joka nyt tämän kaiken pohjalta +lähti, hukkui jokainen järjen sana kuin vesitippa tulivuoren aukkoon. +Ei ollut mitään, joka olisi pannut hillitsemään poliittista intohimoa +ja kiihkoa: ei vapaustaistelua, ei ryssän sorron vastustamista, ei +näkyvissä olevaa ulkonaista vaaraa, ei sitä painostusta, joka ennen +valtiollisen ja kansallisen sorron aikoina oli puristanut ilmoille +vastuunalaisuuden tunteen. Oli päinvastoin mitä hillittömin vapaus +ja paras mahdollinen tilaisuus ajaa omia erikoispyyteitä ja viedä +ne voittoon, huolimatta siitä, mitä yhteinen isänmaan ja valtion +etu olisi vaatinut. Tässä sanomalehtien ja yhdistysten maassa ei +vielä koskaan oltu niin kiivaasti törmätty toisiaan vastaan, ei +vielä koskaan niin ihannoitu omia ja mustattu toisten tarkoitusperiä +kuin nyt. Ja ne henkilöt, jotka puoluevehkeily oli työntänyt kansan +valittaviksi, tulivat tutkituiksi niin perin tarkoin syntymältään, +elämänvaiheiltaan, lahjoiltaan ja lahjattomuudeltaan, vioiltaan ja +ansioiltaan, että se vähäinenkin arvonanto, jota he mahdollisesti ennen +ehdokkaiksi rupeamista olivat nauttineet, hävisi tyystin ei ainoastaan +vastustajain, vaan vieläpä enemmän omien, useassa tapauksessa +kateellisten kannattajainsa silmissä. Tuli presidentiksi kuka hyvänsä, +oli jo ennakolta selvää, että hänen asemansa olisi alistettu ryhmänsä +erikoispyyteiden palvelukseen, joka oli toista kuin maan paras, että +kaiken yläpuolella olevan hallitsijavallan käyttö olisi hänelle +mahdotonta. + +Sanomattakin on selvää, kuinka suunnattomasti Suomelan valtakunnan +arvo kärsi ulkomaiden silmissä kaikesta tällaisesta. Ihmetellen siellä +seurasivat vaalien kulkua kaikki ne, jotka olivat maan todellisia +ystäviä, pelolla odottaen, onnistuisiko sosialistien ajaa läpi +ehdokkaansa. Ja siihen odotukseen liittyi sekin huoli, että jos tuo +onnistuisi, saattaisi se olla kuin tulenkipinä siihen bolshevismin +ruutitynnyriin, jonka kaikkien maiden roskaväki oli eteensä asettanut, +vain sytytyksen hetkeä odotellen. Kaikki valtiollinen elämämme oli +entistä suuremman huomion esineenä ja sen varjopuolet, sen suunnattomat +heikkoudet, tehtiin pienimpiä piirteitään myöten Europassa tunnetuiksi. +Suomelan kansa riisuttiin aivan alastomaksi ja joutui kukoistavien +ja hillittömien kansallisten paheittensa vuoksi naurun esineeksi, +yhdenvertaiseksi Etelä-Amerikan kuulujen tasavaltojen kanssa, Serbian +serkuksi ja Albanian arvoiseksi. Mutta se oli itse valinnut kohtalonsa. + + * * * * * + +Toverien ehdokas meni loistavasti läpi ja Suomelan sosialistit +ilmoittivat maailmalle, että nyt oli kansa näyttänyt mitä se todella +tahtoi. Ne miehet, jotka olivat kaatuneet tahi tulleet mestatuiksi +punakaartilaissodan aikana, olivat taistelleet oikeata taistelua kansan +puolesta, köyhälistön puolesta, kansainvälisen veljeytymisen puolesta, +vaikka Suomelan kansa oli vasta nyt sen ymmärtänyt ja tunnustanut. +Kunnia marttiirain verelle ja muistolle! Uusi presidentti piti +kunnianansa sitä, että hänkin oli nuoruudessaan tavallaan ottanut osaa +tuohon taisteluun, ollen siis kuin testamentin toteuttaja ja terveisten +tuoja haudan toiselta puolen. + +Mutta Suomelan kansa kävi heti presidentin vaalien jälkeen +valmistautumaan eduskuntavaaleihin, ja niitä ennenhän olivat kaikissa +kunnissa toimitettavat uudet kunnallisvaalit. Yleisesti tiedettiin +myöskin, että lähiaikoina oli odotettavissa kansanäänestys, jotapaitsi +läänien eduskuntainkin piti piakkoin kokoontua. Kun valtio oli erotettu +kirkosta ja täydellinen seurakunnallinen yhdyntävapaus säädetty, oli +joka pitäjässä tuon tuostakin vilkkaita saarnaajain ja papin vaaleja, +joita ilman kansalaisten elämä olisi saattanutkin käydä sangen ikäväksi +ja yksitoikkoiseksi. Kansanvaltaisuuden ja edistyksen aate oli +Suomelassa viettänyt sellaista voittokulkua, ettei mitään poliittisten +herätystilaisuuksien ja vaalien puutetta suinkaan tarvinnut valittaa. + +Totuuden nimessä on mainittava, että Suomelassa oli sellaisiakin +kansalaisia, jotka eivät ottaneet osaa näihin vaalijuhliin. Heidän +mielensä oli masentunut ja heidän työnsä väsynyttä ja päämäärätöntä, +sillä heistä oltiin menossa kiivasta vauhtia perikatoa kohti. Kun +presidentinvaali oli suoritettu ja tulos selvä, kuvittelivat he +näkevänsä idässä voimakkaan miehen, joka kartan ääressä seisoen otti +kynän ja vetäisi siihen erääseen paikkaan paksun ristin. + +(25/5 18.) + + + + +Suomen kuninkaan ja kansan hetki. + + +Huolimatta kaikista ponnistuksista saada Venäjän kanssa aikaan +sellainen suhde, joka olisi taannut Suomen kuningaskunnalle +häiritsemättömän tilaisuuden nauttia kansallisen ja valtiollisen +koskemattomuuden kaikkia hedelmiä, kyti idän suuressa valtakunnassa +tuhan alla alituinen väijyvä viha Suomea vastaan ja halu jälleen +päästä sen alueella isäntävaltaan. Vaikka bolshevismin sukupolvi oli +jo haudassa ja sen luut vaalenivat nurmen kamaran alla, olivat sen +vallan perilliset saaneet rodultaan ja historialtaan testamentin, +jolle he olivat uskolliset ja jonka he aikoivat ensimäisen sopivan +tilaisuuden tullen toteuttaa. Muinoin oli Pietari Suuri osoittanut +heille Konstantinopolin portteja. Kun vapautuneiden kansain nousu oli +tehnyt mahdottomaksi tämän "perinnön" valvomisen, olivat kuolevat +Miljukoffit, Kerenskit, Purishkevitshit, viime hetkelläänkin rotunsa +sortajavaistoille uskollisina, osoittaneet Suomen kuningaskuntaa, +läntistä merta, jonka syliin laskee idän barbaarien kadehtima aurinko. +Maailman historia on barbaarien raivoisaa tunkeutumista lännen suurien +merien rannoille, vaellusta niiden ikuisten kulttuuriaarteiden ja +henkisten ominaisuuksien ahjoille, joissa työ ja toimeliaisuus +kypsyttää hedelmiä ihmiskunnan ikuiseksi nousuksi. + +Heti kun Venäjä oli päässyt sisäisestä sekasorrostaan selviämään, +heräsi siinä voimakkaana korvauksen ja koston ajatus. Kuta kauemmas +siirryttiin itsevaltiuden aikakaudesta, sitä enemmän unohdettiin +silloinen alennustila ja muisteltiin sitä ulkonaista, alueellista +suuruutta ja mahtavuutta, jonka puitteissa valtakunta oli astunut +maailmansotaan. Tuo aika saavutti ennenpitkää ikäänkuin romanttista +hohdetta, joka tuntui maan kirjallisuudessa ja runoudessa, antoi leiman +sen kansan yleiselle historian käsitykselle, vaikutti mahtavasti +sen tunteisiin ja muodosti näin sen yhteisen kansalliskiihkoisen +ajattelun pohjan, joka vihdoin sopivalla hetkellä voi määrätä valtion +toimenpiteetkin. Se hyvityksen ajatus, joka oli aikoinaan syössyt +Ranskan maailmansotaan, oli pientä verrattuna siihen kytöön, joka +hehkui Venäjän uuden keisarikunnan kansan sydämessä. Tuntui siltä kuin +olisi tuo parisatamiljoonainen kansa pysähtynyt, nostanut kätensä +silmäinsä varjostimeksi ja henkeä pidättäen tasangoiltaan tuijottanut +laskevaa aurinkoa, kaukaa kimaltelevia aaltoja, joista toisten kansain +elämän oikeus oli sen pois sulkenut. Sen silmäterät laajentuivat, sen +sieramet värisivät kuin pedon, joka haistaa saaliinsa, ja raivokas +hyökkäyksen ja anastuksen himo tärisytti sen ruumista. Se odotti vain +sopivaa hetkeä. + +Mutta idän ilmestyskirja-hirviö tunsi sittenkin jäntereissään +jonkunmoista epävarmuuden ja epäröinnin hermostusta. Se tiesi ja +tunsi, että Suomesta oli kuluneitten aikojen varrella uupumattomalla +työllä ja toimella kasvanut valtainen ilves, jonka voima oli siinä +täydellisessä herruudessa, jolla se hallitsi pienintäkin jänterettänsä, +hienointakin hermosolmuansa. Se tiesi, että tuolla pedolla oli +ruumiissaan shamaanimainen salaperäinen voima ja sitkeys, ehtymätön +elävän veren ja elämänhalun lähde, joka ei koskaan lakkaisi virtaamasta +ja jota eivät ehkä mitkään maalliset aseet tappaisi. Luoja oli johtanut +Suomen kansan vapautumisensa hetkellä viisaalle tielle, antaen sille +kuninkaan ja hallituksen menon, joka oli yötä päivää ahertaen liittänyt +graniittipaaden toisensa päälle, luonut linnan, rakentanut varustuksen, +jonka huipulla liehuva sinivalkoinen tuntui olevan suurimmankin +jättiläisen saavuttamattomissa. + +Näin oli kansa ja kuningas linnansa varustanut. + +Viisaan ja tarmokkaan hallitsijan johdolla, joka korkeasta asemastansa +alati saattoi nähdä ei ainoastaan oman kansansa tarpeet ja vaatimukset, +vaan vieläpä senkin, mitä sen suhde muihin kansoihin ja ensi sijassa +mahtavaan suojelijaansa nähden vaati, oli Suomi ryhtynyt voimakkaaseen +sisäiseen ja ulkoiseen rakennustyöhön. Se katkera veljesviha, jonka +venäläinen saastaisella myrkyllään oli vielä irti kirvotessaan +onnistunut sen keskuuteen kylvämään, oli saatu pois juuritetuksi +rakkaudella, leppymättömällä taistelulla kovaosaisten puolesta +köyhyyttä ja kurjuutta vastaan. Se taistelu oli aluksi ollut ankara ja +yksinkertaisten mielestä kova, jopa säälimätönkin, mutta kun sairas, +poikki murtunut jäsen oli potilaan tuskanhuudoista ja vastustelusta +huolimatta saatu lastoitetuksi, levisi sieluun pian tyytyväinen, +parantumisen ihanan aavistuksen ja tunnon herättämä rauha. Ja kun +voimakas hallitus, jota mitkään hetkelliset tuulahdukset eivät voineet +järkyttää, lujalla kädellä piti yllä parantavaa lääkitystointansa, +sallimatta oikeaksi huomaamaansa menettelyä muutella tahi kokeilla +uusilla, oli vihdoin työnsä suorittanut, jätti sairas iloiten +kainalosauvansa ja kiitti luojaansa elämän ja terveyden ihanuudesta. +Hänen sydämensä jää oli sulanut, ja sen sulatustyön oli saanut +aikaan hänen elämänehtojensa paraneminen, katkerien kokemusten ja +nöyryytysten jälkeen vihdoinkin herännyt kansallistunto, todellinen +tieto asemastansa ihmiskunnan jäsenenä, ja uusi herännyt usko +maailmassa vaikuttaviin, kumoamattomiin ja ijankaikkisiin siveellisiin +periaatteisiin. Hänet oli temmattu irti siitä aineellisuuden ja +eläimellisen uskonnottomuuden, epäpyhyyden loasta, johon hänet +tietämättömyyden vallassa olevana vaisto-oliona oli syösty, ja nostettu +kirkkaampaan, raittiiden tuulien virkistämään ilmapiiriin, joka aateloi +sielun. Ja kun hän nyt katsoi ympärilleen Suomen kuningaskuntaan ja +näki, kuinka karu maamme oli väkivallalla tehty viljavaksi, kuinka +vilkas ja tarmokas hyörintä kaikkialla todisti kansan uutteruudesta, +kuinka työpajojen kalke kaikui laihojen huminan, junien vihellysten +ja vihreitten metsä-aarteiden keskeltä, kuinka rauha ja tyytyväisyys +täytti kansalaisten sydämen heidän nauttiessa oikeata lainalaista +vapauttansa, -- silloin hän ojensi kätensä ja sanoi: isänmaani ja +kansani! Silloin levisi kuin helluntain humahdus kautta koko Suomen +riemukas tunne: nyt me olemme yksi ja yksimielinen, vapaa, asemastamme +ja oikeudestamme, tehtävästämme tietoinen kansa! Suomen kansa oli kuin +perhe, jossa vallitsee rakkaus ja vanhempain kunnioitus. + +Todellakin kuin perhe. Suomen hallitsija oli osannut jo ensi hetkestä +esiintyä ja toimia sen aatteen edustajana, joka sisältyy sanaan +"kuninkuus". Suuren perheensä isänä oli hän heti tullut siksi, +mikä hän oli oleva, nimittäin kansansa valtiollisen itsetunnon +symbooliksi, sen sisäisen arvoon pyrkimisen ja itsekunnioituksen +näkyväksi kohdaksi, kaiken valtiossansa esiintyvän hyvän suojelijaksi, +mutta vahingollisen vastalauseeksi. Hän oli voittanut kansansa +rakkauden omalla rakkaudellaan, painanut mystillisellä arvovallallaan +alas pikkumaisuuden ja nostanut esiin ja toimintaan jalouden ja +uhraavaisuuden. Ja ennen kaikkea oli hän tullut kansansa pääksi sen +aatteen pohjalla, että kuninkuus, hallitsija, edustaa jokaisessa +kansassa syvällä voimakkaana piilevää miehuuden ja tarmon, puolustuksen +ja pyhän oikeuden suojelun ajatusta. Suomen kansa, joka ei vuosisataan +ollut saanut tuntea sitä itsetuntoa, jonka vapaalle miehelle antaa +hänen aseensa, hänen miehuuden merkkinsä, oli kuninkaansa johdolla +saanut takaisin muinaisen luontonsa, veressänsä olevan ilveksen hengen, +jota ei voi tappaa aseilla eikä vuodattaa kuiviin. Oli kasvanut täyteen +mittaansa saavutetun vapauden kuolematon puolustusuhma. + +Tässä oli Suomen hallitsija toiminut tavalla, joka oli valtion ja +kansan säilymiselle yhtä tärkeä kuin se sisäinen työ, joka oli +parantanut sen henkisesti ja aineellisesti. Lähteneenä oloista, +joissa tämä puoli kansojen elontaistelussa on vuosisatainen perintö +ja luonnollinen selvyys, oli hänellä siitä sellainen avartunut ja +asiallinen käsitys, ettei se ollut Suomen parhaillekaan miehille +valtakunnan syntymähetkellä mahdollinen. Ja tämän käsityksensä eteen +työskenteli hallitsija uupumattomasti, hyvin tuntien sielussaan tuon +ahnaasti tuijottavan katseen idän taivaanrannalta, johdonmukaisesti +koettaen kasvattaa kansaa tajuamaan koko sen täyden mitan, mihin sen +itsesuojelus-ajatus aseellisellakin alalla oli ulotettava. Ja Suomen +miesten avulla sekä uskollisesti ottaen huomioon kansamme voimat ja +edellytykset saatiinkin vuosikymmenien kuluessa hijotuksi ilvekselle +sellaiset kynnet, että niiden terävyyttä kunnioitti mahtavakin +peto. Mutta kaiken tämän rinnalla oli hallitsija, käyttäen tarkoin +hyväkseen kaikki ne monet suhteet, joita yksin hänellä saattoi olla +maailman mahtaviin, alati selvillä kansainvälisen salaispolitiikan +hienommastakin vivahduksista ja arveluttavimmistakin pyyteistä. +Perheensä isänä ja päänä hänellä oli öin ja päivin huolena se, mitä +toivorikkaat ihmiset eivät menneen maailmansodankaan aattona vielä +uskoneet, että nimittäin saaliinhimo ja suurten kansain luontainen +sorronhalu voi yhäkin millä hetkellä hyvänsä leimahduttaa ilmiliekkiin +maailmanpalon, joka saattoi koitua ennen kaikkea pienten kansakuntain +tuhoksi. Kun ihmiset ovat eläneet muutamia vuosikymmeniä rauhassa +ja nauttineet sen siunausta, tuntuu heistä mahdottomalta, että +mikään sivistyskansa voisi käydä toisen kimppuun, mutta se, joka +korkeassa asemassa ollen alati on lähellä näkemässä niitä salaisia +lankoja, joita myöten pahan sähkövirta kulkee, hän tietää oikein +arvostella "sivistyksen" syvyyden ja kansain intohimojen pohjattoman +raakuuden; onnellinen on se kansa, jolla on huipullaan niitä lankoja +seuraamaan pääsevä elin. Kaiken tämän tuntien ja tietäen, sekä +aavistaen tulevaista vihaa, oli Suomen kansa hallitsijansa johdolla +kehittynyt siihen, että joka töllissä sykki uskollinen ja peloton +sydän, ja joka miehen kunnia oli isänmaan puolustustaito. Valtaisina +kohosivat Suomen linnojen ruohovallit merestä mereen ja vakavaa +kieltä puhuivat ne luoksepääsemättömät alueet, joiden turvissa eli +Karjalan kannaksen viljelys. Ja lujalle, sekä maamme puolustuksen +ja säilymisen kannalta oikealle pohjalle, oli hallitsija osannut +rakentaa ne liittovelvollisuudet mahtavampain kanssa, joihin lopullinen +pelastuksemme perustui. Toivorikkaana saattoi Suomen kansa odottaa +tulevaista vihaa. + +Sen tulon tiesi hallitsija ja hänen neuvoskuntansa. Salaisilla +tiedustelijoillaan oli hän alati seurannut saaliinhimoisen +perintövihollisen vehkeilyä ja hiljaisuudessa ryhtynyt kaikkiin niiden +vaatimiin toimenpiteisiin. Hän ei herättänyt kansansa keskuudessa +mitään häiriötä eikä levottomuutta, vaan järjesti asiat hiljaisuudessa, +tuudittaen vihollisenkin petolliseen itsetyytyväisyyteen. Se odotti +hetkeään, mutta ei aavistanut, että ilves oli jo koonnut jalat allensa, +terästänyt jäntereensä, teroittanut katseensa, voidakseen oikealla +hetkellä yhdellä voimakkaalla hypyllä karata hyökkääjän sydänverien +lähteille. Suomen kuninkaan ja kansan hetki oli tullut. + + * * * * * + +Mikä maailman mullistus se oli, joka taas pani vapautemme vaaraan, +jääköön tässä selvittämättä. Ne, jotka olivat perehtyneet menneen +maailmansodan historiaan, olivat sitä peläten odottaneet ja siihen +uskoneet. -- Yksi sen palon ydinkohdista oli jälleen suuren ja mahtavan +Venäjän pyrkimys uudelleen iskeä alleen sen yhteydestä eronneet kansat, +saada hyvitystä kärsineelle kansalliskiihkolleen ja itserakkaudelleen, +saada kostaa menneet häpeät ja katkerat nöyryytykset. Se kostonhimo +oli niin voimakas, että se taas kuin salama, kuin patonsa murtava +tulva, rikkoi maailman rauhan polkien alleen ihmiskunnan uskon. Voi +sitä kansaa tuon jättiläisen kynnyksen edessä, joka ei silloin ollut +varoillaan ja valmiina! + +Mutta Suomen kuningas ja kansa olivat. Kun hyökkääjä lähetti laumansa +vallejamme vastaan, tuli kuninkaan ja kuninkuus-ajatuksen suuri ja +ratkaiseva hetki. Kuin sotatorven puhallus kajahti hänen kokoava ja +rohkaiseva huutonsa läpi maittemme ja salojemme, sytyttäen uuden +valkean innostuksen, joka vyöryi ukkosena kautta maamme merestä mereen. +Muutamassa viikossa oli maastamme tullut sotaleiri, joka luotiin +yksityiskohtaisesti suunnitellun ja kauan valmistellun ohjelman +perusteella. Ei ainoakaan ratas kitissyt, ei ainoakaan soraääni +häirinnyt sitä sopusointua ja yhtenäisyyttä, jonka loi kansan isällisen +hallituksen ja hallitsijan tutkittu ja järkkymätön ohjelma. Kaikille +valkeni ennen aavistamattomassa määrässä, mikä ihmeellinen kokoova ja +kansallisesti rohkaiseva voima sisältyy kuninkuus-aatteeseen, mitenkä +se juuri suurien vaarojen hetkellä on kasallislipun ylhäinen kantaja, +joka pitää sinivalkoista korkealla, kaikkien näkyvissä, sinä merkkinä, +joka lipun tulee olla, vastatakseen pyhää aatettaan. Outo ja ennen +kokematon riemastuksen tunne täytti Suomen sotajoukkojen mielen, kun ne +astuivat kuninkaansa johdolla taisteluun perintövihollistaan vastaan; +ne huomasivat sydämessään, että ihmiskunta palautuu taistellessaan +elämästä ja kuolemasta tavallaan takaisin sankarikauteensa, jolloin +salaperäinen innostus ja voima väkevöittää heikonkin käsivarren, +jolloin tavallisesta elämästä kaukana olevat tunnelmat ja aavistukset +avartavat sielun, herättäen siellä uusia hengen elämyksiä. Suomen +sotajoukko tunsi voimakkaasti, että sillä oli kuninkaassaan +suurenmoinen ja ihana itsenäisyytensä, vapautensa ja miehuutensa +symbooli, todellinen lippu, joka teki kuoleman isänmaan edestä ihanaksi. + +Ja turhaan lähetti barbaari laumojaan siihen solaan, jonka lävitse +sille kimalteli maamme ihanuus. Suomen miehet ja nuorukaiset menivät +taisteluun ilolla ja kaatuivat kuolemataan siunaten. Ja kun vihdoin oli +saapunut hetki, jolloin ilveksen kuolinkamppailun vaihe näytti alkavan, +kasvoi sankarien kuolemasta voiton hedelmä. Vapaus ja oikeus todisti +jälleen maailmalle olevansa voittava aate, jota ei voida lannistaa +miljoonienkaan raa'alla voimalla. Suomen hallitsijan ja kansan +valveillaan olo oli sille säilyttänyt oikeuden edelleen jäädä vapauden +lapseksi, vihdoinkin päästä lähelle sitä, mitä se vain oli toivonut, +rauhaa ja isäinsä maan häiritsemätöntä nautinto-oikeutta. Sinivalkoinen +viiri lujittui tälle niemelle ikuisiksi ajoiksi, ja rauhan ruoho kasvoi +valliemme edessä vaalenevien vihollisten luitten päälle. Verestä +kasvoivat ruusut. + +Se oli ollut Suomen kuninkaan ja kansan hetki, ja sen jälkeen +alkoi taas uupumaton rauhan työ. Arvet kirvelivät, haavat eivät +tahtoneet mennä umpeen. Taas sai Suomen kansa huomata, että +tarvittiin voimakasta, yhtenäistä hallituksen ja elämän menoa niiden +parantamiseksi ja uuden luomiseksi. Mutta nyt se kävi kuitenkin +helpommin kuin ennen, koska sillä ei enää ollut epätietoisuutta siitä, +millä keinolla ja johdolla. + +(Suomen lipun syntymispäivänä, 28/5 18.) + + + + +Nummisuutarin Esko. + + +Viime keskiviikko-iltana oli eduskunnassa esillä asia, joka teki tuon +istunnon tavallista huomattavammaksi. Sekin, joka ei ollut käynyt +kuunteluparvekkeella kymmeneen vuoteen, tunsi nyt halua mennä sinne. Ja +se, ettei siellä nyt tarvinnut odottaa sosialistisen agitaattorijoukon +esiintymistä, teki osaltaan tuon meno-aikeen mahdolliseksi, sillä +olihan sen aineksen poissa olo tehnyt eduskuntamme, kuinka sanoisin, +sympaattisemmaksi. Sankasti olikin parvilla kuuntelijoita. + +Huomaan siellä paljon sellaisia kasvoja, joiden taakse varmasti +kätkeytyi punainen sielu. Silmissä oli tuo katse, joka todistaa, ettei +yhteiskunnallinen mielisairaus ole vielä suomalaisen sielusta hävinnyt. +Tuossa katseessa oli samaa ilmettä kuin punakaartilaisilla silloin, kun +he esimerkiksi Helsingin valloituspäivänä ryhtyivät ajamaan yleisöä +pois kaduilta. Heidän silmistään loisti aivan selvästi hulluus. Nyt he +olivat tulleet kuuntelemaan, kuinka "herrat" keskustelivat kuninkaasta. +Leuka lehterin laitaa vasten makasivat he siellä tuijottaen alas saliin +kuin kahlekoirat; murista eivät he enää uskaltaneet, kuten vielä +tammikuulla, ja kulmahampaat oli hiottu tylsiksi. + +Oli siellä paljon muutakin yleisöä, sotilaita sekä mies- ja +naispoliitikkoja, ehkä joku ulkomaalainenkin. Ja luulen, että meillä +parvekkeella olijoilla oli jotakin juhlamieltä, vakavaa odotuksen ja +hetken merkityksen tunnelmaa. Väkisinkin johtui mieleen, että nyt on +tässä salissa valta säätää Suomelle hallitusmuoto, jos on vain sopua +ja järkeä. Tämä juhlatunnelma haihtui kuitenkin hyvin pian, sitä oli +mahdoton säilyttää. + +Luulen, että hallituskin piti hetkeä juhlallisena, vakavana ja +kauaskantoisena. Valtioministerin esiintymisessä oli jotakin, joka +vaikutti meihin tavallisiin ihmisiin. Hillitystä, mutta silti +voimakkaasta äänestä tunki esille syvä, mukaansa tempaava vakaumus. Ja +olihan kysymyksessä uudistetun hallituksen ohjelma, valtioministerin +se esiintyminen, joka muualla maailmassa on poliittisten työkausien +tärkeimpiä tapauksia, jolloin lausutut sanat antavat pohjan sille, +miten hallitukseen ja sen politiikkaan suhtaudutaan. Totta kai sen +ymmärtävät meidänkin edustajamme, koska kerran muuallakin maailmassa +kaikki parlamenttien jäsenet puolueisiin katsomatta henkeään pidättäen +näitä tällaisia esityksiä kuuntelevat? + +Ja suurin osa edustajista näytti olevankin siitä selvillä, kuunnellen +tarkoin tärkeätä esitystä. Mutta vain suurin osa, eivät kaikki. +Maalaisliiton eräille jäsenille kävi "opetustunti" liian raskaaksi +ja täytyi virkistäytyä pienellä keskustelulla, naureskelulla, +muulla puuhalla, kunnes taas säpsähdettiin kuin koulupojat, kun +opettajan katse sattuu. Heissä on useita välittömän tunteen ihmisiä. +Hyväksyminen tai paheksuminen tulee heti näkyviin jo ilmeissä, ja +kun valtioministeri saapuu siihen puheensa osaan, joka koskettelee +hallitusmuotoa, ilmestyy heidän kasvoilleen eräs hymy, joka saa minut +säpsähtämään. + +Aluksi on kuin en muistaisi, missä olen sen nähnyt ja mitä se +merkitsee, mutta samalla selviääkin muistini. Olen nähnyt sen tuhansien +suomalaisten kasvoilla aina silloin, kun he ovat luulleet päässeensä +selville jostakin asiasta, ja kuuntelevat tuo oma "varma vakaumus" +mielessä asian toisen puolen selvittelyjä. Tuossa hymyssä on paljon +Nummisuutarin Eskoa, sitä maailman itsepäisintä puumerkkimieltä, +joka on asiallisimmillekin perusteille auttamattomasti kuuro, kun on +vain saanut jotakin kalloonsa isketyksi. Niin pian kuin se ilmestyy +suomalaisen kasvoille, on turha toivoa mitään mielipiteitten muutosta, +puhuisipa vaikka enkelien kielellä. Tapahtukoon mitä tahansa, +menettäköön Esko morsiamensa, saakoon selkäänsä Teemulta ja hänen +isältään, mellastakoon Karrin pirtissä niin, että ankara prosessi häntä +uhkaa, vielä kaiken senkin jälkeen pitää hän tiukasti kiinni siitä, +että hänenkin puumerkkinsä siinä olla pitää. Kanttori Sepeteuksen +järkisyyt eivät merkitse tässä mitään, ei, vaikka hän puhuisi niinkuin +nyt valtioministeri tuolla alhaalla. Tuo puumerkkimieli on kansassamme +erinomaisen yleinen, todellinen rotuluonteen piirre, niinkuin sen +kuolematon kirjailija on loistavasti eteemme kuvannut. + +Mutta tästä huolimatta jaksaa valtioministeri pitää yllä hetken +juhlallista tunnelmaa, antaen esityksensä taitavasti kohota loppuun +tultaessa. Mielenkiinnolla odotan, pysyvätkö seuraavat esitykset +annetussa oikeassa äänilajissa. Puhujalavalle astuu professori +Ståhlberg. + +Tiedän vanhastaan, ettei hänellä ole sanottavasti huumorin lahjaa, +ei minkäänlaista "gemyyttiä", jonka puute tekeekin kaiken, mitä +hän puhuu tahi kirjoittaa, siltä kannalta kuivaksi ja köyhäksi. +Mutta sen korvauksena on hänellä melkoinen ironian lahja, jota +olen hänen kuullut käyttävän joskus suurella menestyksellä ja jota +vastustajat usein lienevät pelänneetkin. Hänen kirjoituksissaan se +ei kuitenkaan ole ennen saanut sanottavaa sijaa, sillä häntä on +nähtävästi pidättänyt siitä jonkunmoinen arvokkaisuuden tunne, ja +hänen puhuessaan on sen kärki useimmiten peittynyt hänelle ominaiseen +ystävälliseen hymyyn. Kun nyt pitkän ajan kuluttua kuuntelen hänen +äänilajiltaan ja esitystavaltaan hiukan väsyneenkaikuista lausuntoaan, +jossa on hermostumisen ja kärsimättömyydenkin merkkejä, huomaan +kummastuksekseni, että aika ei mene merkkejä jättämättä. Se voi +huomaamattamme järkyttää niitäkin perusteita, joilta ennen virkeä ja +voimissaan oleva hieno poliitikko ammensi sekä ulkoiselta asultaan +että asiasisällykseltään nuhteettomat lausuntonsa, ja se voi tehdä +mahdolliseksi senkin, että arveluttavat väitteet, kärjetön ironisointi +ja rahvaanomainen polemisointitapa saattavat tuntua käyttäjästään +täysipainoisilta. Professori Ståhlberg on kuitenkin kaikesta siitä +huolimatta, mitä hän nyt puhuu ja kirjoittaa, sellainen poliitikko, +että hän eikä mikään muu muodostaa maassamme tasavaltalaisuuden ainoan +pitävän perustan. Nimittäin sillä tavalla, että ellei hän olisi +tasavaltalainen, vaan monarkisti, ei tasavaltalaisia nuorsuomalaisia +olisi ollenkaan, ja maalaisliittolaisten käsi menisi hyvin nopeasti +korvalliselle. + +Katselen maalaisliittoa hänen puhuessaan. Puumerkkihymy on kadonnut ja +sijaan tullut se ilme, joka nousi Eskon kasvoille silloin, kun taas +jälleen kaikki hyväksi kääntyi. Siinä on lapsen antaumusta ja luottavaa +turvautumista vahvaan runkoon, katsetta ylöspäin kuin Stefanuksen +pääsinhetkellä. Ja kun puhe on loppunut, kuuluu sieltä tyydytyksellä +lausuttu "hyvä". Olen epätietoinen siitä, mille tilikirjansa puolelle +puhuja tuon tunnustuksen kirjoitti, mutta luulen, että se ei häntä +miellyttänyt. Noihin kansankokouksissa -- ja sehän eduskuntamme on +-- saatuihin kättentaputuksiin sisältyy kriitilliselle mielelle aina +jotakin epäiltävää. + +Professori Ståhlbergin puhe oli käynyt alemmassa tyylissä kuin +valtioministerin, ja särki tunnelman. Valtioneuvos Wrede koetti +sitä korjata esityksellään, josta sai oppia sen, mihin "aateluus +velvoittaa", mutta kaiken pilasi edustaja Alkion puhe. Kansankokouksen +tahi oikeammin nuorisoseuran kokoustunnelma oli täydellinen. + +Mitä varten pidetään eduskunnassa vielä sellaisia puheita? Eikö +vieläkään ole päästy niin pitkälle, että luovuttaisiin tuosta pilviä +piirtävästä tunnelma- ja kansallisen itserakkauden tyylistä, jota ei +voi enää sietää ja joka on vaarallista kaiken kansallisen synnintunnon +heräämiselle? Tosinhan on mukavaa heittäytyä tuoliinsa ja antaa +omia itserakkaita käsityksiä hivelevän pontevan sanaryöpyn huuhtoa +sieluansa kuin kesäisen vesisuihkun, vaipua unelmoimaan mieluisissa, +utuisissa kansallisen omahyväisyyden tunnelmissa ja lopuksi herätä +sanomaan "hyvä", mielessä vakaumus: "Me pystymme vaikka mihin." +Sellaiset profeetalliset ilmestykset kuin Alkio, joka luulee olevansa +kansamme hyvien ja huonojen ominaisuuksien luotaaja, joka menee "Suomen +kansasta" ylivoimaiseen takuuseen millä hetkellä hyvänsä, eivät ole +mitään muuta kuin heitä itseään miellyttävien, puolitaiteellisten +näkemysten fanaattisia tulkkeja, mikä näkyy jo miehen silmistäkin. +Mikään tällainen ei enää eduskuntaamme kuulu, vaan on siellä pysyttävä +tarkoin sen rajan sisäpuolella, jonka ulkopuolelle jätetään armotta +kaikki kansankiihoittajat. Niinkuin ei jo kokemuksesta tiedettäisi, +mihin tuollainen vie. + + * * * * * + +Lähdin pois, ennenkuin neiti Pykälä sai puheenvuoron, joka sitten +siirtyikin toiseen iltaan. Hän ei nimittäin mielestäni kuulu +eduskuntaamme, mikäli kyky ja kunto on sinne pääsemisen ehtona. Mutta +onko se? + +Vakavia ajatuksia herää eduskunnassamme käydessä. Luulen, että +valtioministerillämme, hänen vakaana kuullessaan alkanutta kirjavaa +sanaryöppyä, välähti mieleen kirkkaana näkemyksenä yhä uusien ja +uusien hallitusten vaivaloinen ja hedelmätön ura. Ne nousevat ja +kaatuvat arveluttavan tiheään, ja pohjan niiden parhaimmiltakin, +kaukonäköisimmiltäkin suunnitelmilta tulee aina riistämään tämä sama +seura, kansaneduskuntamme, joka ei voi koskaan -- ellei muutosta +tehdä -- saada valtiolle ja yhteiskunnallemme todella terveellistä +ja asiallista kokoonpanoa. Johtavien voimien parhaat pyrkimykset +tulevat aina jollakin taholla kompastumaan tuohon Nummisuutarin Eskon +ominaisuuteen, tuohon itsepintaiseen puumerkkiperiaatteeseen, josta ei +luovuta, vaikka "mätänis". + +Ulos mennessäni näen senaattori Pehkosen jurot kasvot. Hän näytteli +kerran nuoruudessaan muutaman edistysseuran notkuvalta lavalta suurella +menestyksellä Nummisuutarin Eskoa. Oli aivan ilmeistä, että hänellä oli +etevät lahjat siihen osaan, ja minä taputin hänelle ankarasti käsiäni. + +(5/6 18.) + + + + +Timanttikurkien ampujia. + + +Lukija, joka suuntaa arvostelevan katseensa ylläolevaan otsakkeeseen, +luultavasti hiukan ihmettelee sen erikoisuutta. Niin teen itsekin, +mutta annan sen siinä olla, sillä se sisältää paljon kansallisen +itsetutkistelun totuutta ja on sitäpaitsi kansalliskirjallisuudestamme +saatu. Olen käyttänyt sitä omassa hiljaisessa mielessäni jo kauan, +kunnes äsken, Pietari Päivärinnan kuvan osuessa käteeni, hoksasin +ruveta täten puhumaan siitä yleisöllekin. + +Ne kansalaiset, jotka eivät ole pitäneet itseään liian hyvinä +nauttiakseen vanhemmasta suomalaisesta kirjallisuudesta, muistanevat +Päivärinnan mainiot Sakeus Pyöriän kertomukset. Niillä pakinoilla on +puolensa ainakin sen mielestä, joka hakee suomalaisen kansansielun +ilmenemistä tältäkin alalta, ja niissä on kuvia ja kohtauksia, jotka +painuvat mieleen ainaiseksi. Tällä kertaa on ajatuksissani erikoisesti +askarrellut Laarila, tuo maanviljelyskoulun käynyt mies, jolla hänen +vaimonsa ihailevien sanojen mukaan kyllä oli kykyä, mutta jota ihmiset +eivät ymmärtäneet. + +Te muistatte hänet kaikki? Hän oli Sakeuksen hyvä ystävä, esiintyi +aina ylioppilaslakkia muistuttava maanviljelyskoulun päähine +tuntomerkkinään, ja sanoi ahkerasti "tuota". Hänen onnettomuutensa +oli siinä, ettei hänestä ollut mihinkään käytännölliseen elämään, +tukevalle arkipäiväiselle pohjalle, että hän oli koulustaan saanut +herraskaisen vikaa, jonka vuoksi hiukan halveksi maamiehen ammattiakin, +vaikka oli sitä varten opin käynyt, ja että hän yleensä oli toimeton +nahjus, joka ei näyttänyt mihinkään pystyvän ja jolla ei ollut "kykyä" +kenenkään muun kuin oman vaimonsa mielestä. Lukija oppii häntä säälien +halveksimaan, kunnes hän äkkiä osoittaa, että hänellä on suurenmoinen +mielikuvitus. + +Hän ilmestyy eräänä kevätpäivänä Sakeuksen asuntoon suuri pyssy selässä +ja selittää hämmästyneelle ystävälleen olevansa matkalla Perä-Pohjolan +pohjattomille nevoille ampumaan "timanttikurkia". Tämä erämaittemme +viisas ja närkisti katseleva lintu nimittäin Laarilan selityksen +mukaan etelämaissa ollessaan syö timanttipitoisia kiviä kupuunsa, +jonne ne jäävät, kunnes hän, Laarila, tulee ja ampua mäiskäyttää +ne kuoliaaksi, aukaisee vatsan, perkkaa kivet esiin, murtaa niistä +timantit irti, joko myytäviksi Lindstedtille tahi käytettäväksi +kantasormuksina, lasiveitsinä tahi muina maanviljelyskaluina. Ja +voitonriemulla hän näyttääkin ylen hämmästyneelle Sakeukselle muutamia, +kuten jälkimäisestä tuntuu, selviä ukonkiven jytysiä, jotka muka +ovat timantteja. Niin lähtee hän tuolle merkilliselle retkelleen +ja maanviljelyslakin vihreä samettiponta vain välkähtää keväisessä +auringossa. + +En voi sille mitään, että tämä kohtaus ja Laarila on suurentunut +mielessäni aivan yleiskansalliseksi vertauskuvaksi. Kuinka monta +tuhatta timanttikurjen ampujaa noita lieneekään Suomen maassa, jos +ne kaikki laskisi ja ilmi perkkaisi? Uneksivia, aikaansa tyhjään +kuluttavia, haaveilevia mietiskelijöitä, joille kaikki todellinen elämä +ja sen arkipäiväinen, ankaraa työtä vaativa puoli on vastenmielinen ja +vieras. Mutta annas kun herää joku ihmeellistä ihmeellisempi haave, +joka on yhtä kaukana todellisuudesta kuin se kultanummi, jonka pappilan +mamsseli näki unissansa, niin silloin ilmestyy mieheen vireyttä ja +intoa. Silloin "kuhnitaan" niin, ettei koko Europan pytty teollisuus +tahdo riittää, silloin nähdään vapaaehtoisesti nälkää, niin että +luut rupeavat heltiämään niteistään, ja silloin syvennytään elämän +ongelmoihin niin syvälle, että Intian fakiiri on kalpea ilmestys +sen viisauden ja tunnon syvyyden rinnalla. Silloin rakennetaan +viimeistä kiveä myöten pystyyn ihanne-yhteiskunta, joka on ainakin +kolmas potenssi Raamatun Saalemista, mutta tavallista työntekoa, +ahkeruutta, elämän yksinkertaisia kauneuksia ja iloja -- ovat vain +tästä maailmasta, eivätkä miellytä. Ei voi kieltää, etteikö koko +kansamme luonteessa -- tahtomatta tästä kuitenkaan mitään kivitauluun +piirrettävää lakia säätää -- olisi jotakin tuollaista käytännöllisessä +maailmassa hiukan mahdotonta, mutta suunnitelmissa ja oman itsensä +arvioinnissa mielikuvitusrikasta ja haaveellista timanttikurjen +ampujaa? Joka tapauksessa niitä on keskuudessamme paljon, hyvin paljon, +ja olisi ne väittämättä annettava suojeluskuntain käsiteltäväksi. + +Mutta seuratkaamme edelleen Laarilan vaiheita, niin huomaamme, kuinka +erinomaisesti kirjailija hänessä tätä kansamme luonteen puolta kuvaa. +Tapahtui, että joessa nousi suunnattoman korkea kevättulva. Suuret +jäätelit tulit ja musersit sillan, jonka keskimäiselle arkulle jäi +Hannun Maija -- hän, jolla "reväsimen" johdosta alati molkerehti +lääkepullo pullean vatsan päällä (vihilläkin seistessä piti siitä +kesken valaa ottaa kulaus) -- lapsineen ja vieläpä kirkkoherran +lapsi lisäksi. Joka hetki uhkaa vahtitölli pyllähtää kohisevaan +virtaan, jonka tuomat jäälohkareet ryskyttävät sillan arkkua kuin +Vespasiaanuksen pässit Jerusalemin muureja. Kansa rannalla itkee +ja hätäilee. Neuvokkaimmatkin miehet ovat voimattomia. Onnettomat +vanhemmat lupaavat huikeita summia sille, joka voi nuo raukat +pelastaa. Tuskaa ja sielun ahdistusta on ilma täynnä ja sadat katseet +suuntautuvat tuonne sillan arkulle, jossa Maija seisoo lapset +ympärillään, ottaen väliin pullostaan vahvistuksen "reväsintänsä" +vastaan. Mutta silloin saapuu paikalle Laarila, tuo kaikkien halveksima +nahjus, jolta ei kukaan koskaan odotakaan mitään miehen tointa. +Mikä on häneen nyt tullut? Äkkiä hän on koko asemasta selvillä. +Hänen vartensa suoristuu, silmiin ilmestyy käskevä tuli, hän antaa +nopeita ja täsmällisiä, teräviä määräyksiä, käyttäen "tuota"-sanan +rinnalla kielemme ydinmanauksen omituista lievennysmuotoa "pertana", +vedättää venheen arkun yläpuolelle ja lähtee yksinään pontevana kuin +koskenlaskijain jumala kuohujen keskitse viilettämään kohti vaaran +paikkaa. Maanviljelyslakin vihreä ponta vain vilahtelee aaltojen ja +jäiden keskellä. Sydän kurkussa seuraavat ihmiset rannalla uljaan +miehen yritystä. Onnistuuko kääntämään purtensa arkun alle kosteikkoon, +vai riistääkö koski miehen nieluunsa? Silloin osoittaa Laarila, +mikä hän on miehiään, kun hänelle todella on selvinnyt, että nyt on +ratkaisevan toiminnan hetki: juuri sopivimmassa silmänräpäyksessä +tekee hän melallaan sellaisen mestarikiekauksen, että vene käärmeenä +suikaisee juuri sopivimpaan paikkaan. Kaikki pelastuvat, vaikka +Maijan täytyikin vielä viimeisessä silmänräpäyksessä, kun tupa jo +oli kaatumassa, viivyttää venheeseen laskeutumistaan tuon siunatun +"reväsimen" takia, joka ei vääjännyt muuta kuin tuota jo mainittua +alati käsillä olevaa potellia. Mutta tämän suurenmoisen työn tehtyään +vaipui Laarila kuin kokoon ja vältteli kiittelevän ja iloitsevan +kansanjoukon ylistystä. + +Täällä on Suomessa eräs toinen, joka äsken vaaran ja toiminnan +hetkellä uneliaisuudestaan heräten teki ehkä vielä suuremman +mestarikiekauksen, ja se on Suomen valkoinen kansa. Siten se todisti +luonteensa "Laarilamaisuutta" sangen suuressa määrässä, sillä +velttouden ja uneliaisuuden jälkeen, jolloin jo monet luulivat sen +ainaiseksi nukkuneen, heräsi se jumalaiseksi koskenlaskijaksi, +tehdäkseen kerrassaan mestarikiekauksen, jolla se pelasti +maailmanvirran sillan arkulle jääneen Suomi-Maijansa viime hetkessä +(pullottomana). Ja Suomen punainen kansa antoi samoin aivan yhtä +pätevän todistuksen samasta "Laarilamaisuudestaan", sillä kapinallaan +ja ihanne-yhteiskuntapuuhallaan lähti se jos kukaan ampumaan +timanttikurkia. Kukapa voinee sitä vastaan väittää? Voitaneen siis +sanoa, että tuon uneliaisuuden alla kyllä piilee tarmoa ja voimaa, +vaikka tarvitaan aivan erikoiset elämän synnytyspihdit sitä sieltä +harmaan nutun alta esille kiskomaan. Mutta palatkaamme Laarilaan. + +Hänkin sai tämän jälkeen tuulta purjeisiinsa, kohosipa jo niin +korkealle, että hänestä tuli -- oluttehtaan isännöitsijä. Vaikka +oikeastaan vain me nykyiset ihmiset, jotka olemme veden juontiin +nähden niin sanoakseni pakko-asevelvollisia, voimme täysin ymmärtää +tämän aseman kaikki huomattavat edut, tuntuu Laarilakin niille panneen +arvoa; koska hänestä -- niin, sitä ei valitettavasti käy salaaminen +-- tuli säälimättä sanoen rapajuoppo. Kun Sakeus Pyöriä kävellä +pöllötteli pimeänä syys-iltana pitkin maantietä, rupesi hän kaukaa +kuulemaan kärryjen pyöräin rätinää ja pian ajoi hänen ohitseen hurjaa +laukkaa mies rentona humalassa ja huudellen huikealla äänellä: dobra +harashoo! Se oli Laarila, joka ajoi, ja ajoi itsensä vähän matkan +päässä kuoliaaksi. Menestys oli mennyt hänelle päähän. Sieltä hän nyt +taivasten majoista viittilöi meille toisille timanttikurkien ampujille, +kehoittaen muistamaan, että purjetuuli on vaarallista. + +Kunhan emme vain olisi tässä päässeet äskeisen mestarikiekauksen +jälkeen yhtä korkealle kuin Laarila-vainaja, ihan oluttehtaan +isännöitsijäksi? Täytyy pysähtyä tarkastamaan itseään ja asemaamme, +ettemme lähtisi ajamaan humalapäissämme hurjalla hevosella pitkin +syysöistä elämänmaantietä ja vielä kiljahdellen, että "dobra harashoo". +Ettemme yhtäkkiä irtautuisi maajalasta ja lähtisi tuntemattomille, +pohjattomille nevoille ampumaan timanttikurkia. Se vaara on kieltämättä +lähellä, ja monet merkit viittaavat siihen, että halukkaita matkalle +lähtijöitä taas olisi yllin kyllin. Kun en tahdo vakaumustani salata, +tunnustan suoraan, näin ystävien kesken, että noissa tasavaltalaisissa +on paljon, ehkä enemmistö, juuri näitä timanttikurkien ampujia. +Punaiset istuvat vielä nevan rannalla ja tuijottelevat sinne, +näkyisikö missä onnen lintuja, ja heidän rinnalleen on istumassa +suuri joukko muita, jotka nekin etsiskelevät tasavallan hyllyvältä +ja tuntemattomalta suolta sitä haaveksimaansa timanttikurkea. +Jännityksellä täytyy kysyä, lähteekö eduskunnan vähemmistö mukaan tälle +metsästysretkelle, vai yhtyykö se enemmistöön sovussa tehdäkseen sen +mestarikiekauksen, joka sujahduttaa valtiovenheemme tyyneen kosteeseen +silta-arkun juurelle, sen silta-arkun, jota suuren maailman jäätelit +yhä ahneemmin pakkautuvat jyrsimään, mutta joka tällä kerralla +kestääkin? + +(13/7 18.) + + + + +Suomalainen oikeistososialisti. + + +Kuljimme vuonna 2000 Suomen Kansallismuseossa ja saavuimme vihdoin +vuoden 1918 punakaartilaiskapinaa kuvaavaan laajaan osastoon. +Katselimme ihmetellen kaikkia niitä alhaisen eläimellisen julmuuden, +surkean tietämättömyyden ja naurettavan lapsellisuuden todistuksia, +jotka siellä olivat hyvässä järjestyksessä ja oivallisilla selityksillä +varustettuina nähtävissä. Oppaamme, harmaapäinen professori, +huomautteli yhtä ja toista kuin päivänselvistä asioista, kunnes +pysähtyi vihdoin syviin mietteisiin vaipuneena erään suuren lasikaapin +eteen. Hänen ilmeensä muodostui salaperäiseksi, arvoitukselliseksi ja +hän lausui kuin itsekseen: + +-- Siinä on ilmiö, jota suomalainen tiede, järki ja äly eivät ole +kyenneet selvittämään. Sfinksin ilme on avattu kirja tämän rinnalla. + +Hän vaipui aatoksiinsa kuin syvyyden kaivoon, ja saattoi melkein nähdä, +kuinka hänen neropattinsa rupesivat kuumenemaan aivojen järsiessä ja +jyrsiessä tuota arvoitusta. Uteliaina tunkeuduimme kaapin eteen yhdessä +läjässä kuin riekon poikue ja annoimme silmiemme täyttää tehtävänsä. + +Näimme siellä olion kuin ihmisen muumion, jonka muodossa ja olemuksessa +todellakin oli jotakin erikoisen epämääräistä. Olisi voinut väittää, +että sillä oli kahdet kasvot kuten Januksella, mutta missä ylimeno +toisesta naamasta toiseen tapahtui, sitä oli vaikea sanoa. Puvultaan +se oli herrasmies, mutta siinäkin suhteessa oli jotakin puolinaista ja +epävarmaa, niin että kaartilaiskapinan aikuisten muotien tarkimmatkaan +tuntijat eivät voineet varmistautua siitä, oliko otus todellakin +tarkoittanut olla herrasmies vai n.s. proletaari. Sen molemmilla +naamoilla oli mielistelevä hymy, joka oli jäykistynyt salaperäiseksi, +neuvottoman puolueettomaksi irvistykseksi, josta ei voinut päästä +selville, mitä se tarkoitti. Oliko se iloa, tuskaa, tyytyväisyyttä, +vai mitä? Suurta huomiota oli omiaan herättämään se erikoinen suunta, +johon olion istumalihakset olivat kehittyneet: niillä saattoi huoleti +istua ei ainoastaan kahdella, vaan vieläpä kolmellakin tuolilla +samalla kertaa. Aivojen rakenteesta ilmoitettiin nimenomaan, että n.s. +taloudelliset eli tulojen hankintalokerot olivat hyvin kehittyneet, +mutta mitä selkärankaan tuli, oli tiede ymmällä. Huomautettiin, +että punakaartilaiset täytyi ja saattoi hyväksyttävillä perusteilla +lopultakin lukea selkärangallisiin, vaikkakin heillä oli sillä paikalla +vain jonkunmoinen rusto- ja hyytelökudos, joka voi notkahdella ja +venyä mihin suuntaan hyvänsä, mutta tähän olioon nähden oli asia +toinen: sillä ei yksinkertaisesti ollut mitään selkärankaa, joten +oli mahdotonta ymmärtää, miten se oli voinut käydä pystö-asennossa. +Sanalla sanoen: tuossa oliossa oli jotakin niin epämääräistä, niin +surkean koomillista ja pelottavan salaperäistä, että tiede ei ollut +vielä lausunut sen lajista ja luokasta lopullista sanaansa. Suuren +kysymysmerkin alle oli kuitenkin riskeerattu seuraava määritelmä: + +"Suomalainen oikeistososialisti vv. 1905--1918?" + +Oppaamme, kunnioitettava herra professori, oli alentuvalla ja +ymmärtävällä hymyllä suhtautunut siihen uteliaisuuteen, jota me +tietämättömät, mutta alati tiedonjanoiset maallikot tälläkin hetkellä +olimme osoittaneet, kunnes hän nyt, nähdessään katseittemme kohoavan +pyytävinä puoleensa, oikaisi seiväslaihan vartalonsa, ojensi kätensä ja +avasi suunsa, sanoen: + +"Täydennykseksi siihen, mitä itse terävällä huomiokyvyllänne olette +tästä salaperäisestä oliosta selville saaneet, pyydän saada ilmoittaa +eräitä muita opettavia ja huvittavia seikkoja. Tämä muumio löydettiin +alkuaan eräästä syrjäisestä kammiosta, jossa se oli pöytänsä ääressä +kirjoittavassa asennossa. Hänen edessään oli jonkunmoinen, nähtävästi +allekirjoitettavaksi tarkoitettu vastalause punakaartilaisliikettä +vastaan, ja monet merkit osoittavat, että vainaja oli tämän johdosta +joutunut ankaraan sielulliseen taisteluun. Hän ei ole voinut tehdä +asiassa päätöstä, vaan on sortunut ristiriitaisten tunteittensa +ja horjuvaisuutensa traagilliseksi uhriksi. Mikä hän maallisen +vaelluksensa aikana on ollut, ei ole tarkoin ratkaistu. Toiset pitävät +häntä kirvesmies-senaattorina, toiset maanviljelijä-sosialistina, +kolmannet professorina, neljännet Elannon muinaisena johtajana, +mutta viidennet suurella varmuudella vankeinhoitoylihallituksen +ylitirehtöörinä. Varmuutta on vaikea saada, koska vainaja nähtävästi +ei ollut kuollessaan kotonaan ja koska se nauha, jossa hän kantoi +ihollansa työväenyhdistyksen jäsenkirjaa, oli poikki ja kirja kadonnut. +Traagillisessa kamppailussaan siitä, kummalle tuolille istua, oli +vainaja nähtävästi epätoivoissaan riistänyt tämän pyhän merkin +rinnoiltaan, ja siten, siitä teostaan kauhistuneena, yhä jouduttanut +katastrofia." + +Tässä professori pysähtyi, karkoittaakseen päälaeltaan itsepintaisen +kärpäsen. Sen tehtyään jatkoi hän: + +"Äskettäin ilmestyneessä nerokkaassa tutkimuksessaan +'Oikeistososialismi Suomessa vv. 1905-1918' kertoo tohtori Nikodemus +Uppoviisas, kuinka mahdotonta on tavata mitään asiakirjaa tahi muuta +kirjallista todistuskappaletta oikeistososialismista Suomessa ennen +punakaartilaiskapinan kukistumista. Vihjaillen ja hymyillen, ollen +porvarillisten kanssa porvarillisia, punaisten kanssa punaisia, muka +halveksien bolshevistisia keinoja, mutta niitä tosiasiallisesti +mitenkään vastustamatta, kulkivat he salkku kainalossa salaperäisen +näköisinä, huokuen mitä kannattominta ja lapsellisen ylimalkaisinta +'revisionismia'. Kun sivistyneet ihmiset huolestuneina yhä +lisääntyvästä anarkiasta kysyivät, eikö todellakaan sosialistien omasta +keskuudesta nouse miestä tätä miehen tavoin vastustamaan, päästivät +he liikkeelle huhun, että kyllä sitä sentään on joukossa sellaistakin +miestä, ja kulkivat edelleen virastoissansa ja toimissansa tärkeän ja +mystillisen näköisinä, kuin Napoleon Austerlitzin taistelun aattona. +Mutta kun kansalaissodan ratkaisu oli jo selvä, hämmästyttivätkin he +maailman esittämällä eräänlaisen sovinto-ehdotuksen, joka naivilla +tavalla paljasti heidän punaisen perusolemuksensa. Viittaan vain +tuohon osastoon tuolla, jossa punaisten 'Me vaadimme' ohjelma on +sanoin ja kuvin valaistuna. Ja kun kapina oli kukistettu, ryhtyivät +he julkaisemaan sanomalehteä, jonka näytenumero ei ollut muuta kuin +'Työmies' kielellisesti siistittynä. Tohtori Uppoviisas tekeekin +tutkimuksessaan sen sangen hyvin perustellun väitteen, että nämä +'herrat' olivat oikeastaan siveellisesti alemmalla asteella kuin +punakaartin johtajat. He tiesivät, mitä oli tulossa, eivät sitä muka +hyväksyneet, mutta eivät liioin häivyttäneet yhteiskuntaa liikkeelle +ajoissa estämään onnettomuutta. Tohtori Uppoviisaan tutkimuksen +perusteella onkin tuo edessänne oleva merkillinen luomisen tulos +määritelty oikeistososialistiksi näiltä kansamme historiassa niin +kohtalokkailta vuosilta." + +Puhuja vaikeni ja me loimme vielä viime kerran katseemme tuohon +omituiseen ilmiöön, jonka hymyssä oli nyt jotakin aavemaista, ehkä +häpeävää. Olipa kuin olisimme juuri kuunnelleet paleontologian luennon +pelkurista pedosta, joka yön pimeydessä hiipii koettaen salata itseään. +Mutta jäljet jäävät hiekkaan ja kivettyvät siihen, kunnes vihdoin tulee +joku professori mittailemaan ja tutkistelemaan niitä, lopuksi kuvaten +koko otuksen kuonosta hännän pisimmän karvan kärkeen. Siinäpäs olet! + +Mutta oppaamme vaeltaa eteenpäin, joten käännämme tälle +"oikeistososialistille" halveksien selkämme. Tulemme suureen ja +monipuoliseen osastoon, jossa esitetään sanomalehtimyrkyn keittäjiä +ja sen aikaansaannoksia. Huomattavin sija on annettu eräälle Valpas +Hänninen nimiselle henkilölle ja kunniapaikasta hänen rinnallaan +riitelee joku kirjailija Irmari Rantamala. Muitakin siellä on suuri +joukko, mutta erikoisesti herättää huomiota muuan, jonka rinnassa +olevaan lappuun on kirjoitettu: "Venenum Sepiae". Oppaan kertomuksen +mukaan oli tämä myrkkylaji ollut erikoisuutena "Fyren"-nimisessä +lehdessä, josta sen oli omaksunut erään "Dagens Press" nimisen lehden +pakinoitsija Lucas. Lajinsa viimeisenä on hänet nostettu museoon, +vaikka myrkyllänsä ei tiedettävästi ole ollut minkäänlaista tehoa tahi +vaikutusta. + +Oppivaisina ja huomaavaisina kuljemme osastosta toiseen, painaen +mieleemme kaiken sen, mikä mahdollista on näin lyhyellä hetkellä. +Lopuksi saavumme Suomen vapaussodan suureen saliin, ja meidät +valtaa harras tunnelma. Kaikista esteistä, vaaroista ja vastuksista +huolimatta oli silloin alkanut Suomelle ennen kokemattoman nousun +aika, joka vuosikymmenien ja -satojen kuluessa oli vienyt sen +hyvinvointiin ja sisäiseen sopusointuun. Niinpä olikin hauska astua +tällaisissa tunnelmissa ulos mahtavasta museosta, odottaa hetkinen +paikallis-ilmalaiva-asemalla ja siirrähtää iltapäiväksi tuonne +Jyväskylän seuduille sähkötaimilavojansa ja viinirypäleansareitansa +katsomaan. + +(11/5 18.) + + + + +"Me vaadimme." + + +Minkä luulette olleen kipeimmän ja tärkeimmän asian Suomen kapinan +kukistamisen jälkeen? Jos olette siksi luulleet itsenäisyytemme +vahvistamista, valtiomme sisäistä järjestymistä, elintarvepulaa ja +kapinan jälkiselvittelyä, niin erehdytte, sillä kaikista tärkein +asiamme on ollut saada perustetuksi uusi sosialidemokraattinen puolue. +Niin kauan kuin sitä ei Suomessa ole, puuttuu meiltä se lanka, joka +yhdistää meidät ijankaikkisen pelastuksen ja vapahduksen valtakuntaan. +Näin ajattelevat ne, jotka vaitiolollaan ovat kannattaneet kaikkia +sen entisen sosialistipuolueen puuhia ja jotka nyt, kun sen suu on +tullut tukituksi, katsovat tulleensa valituiksi niiksi apostoleiksi, +joiden jalanjäljistä ruusut tiukkuvat. Raskaalla, painavalla huolella +miettivät he, mitä mahtaakaan tulla Suomen työväestä, ellei saada sitä +uudelleen kootuksi vahvaksi luokkapuolueeksi. Jaa -- jaa! + +Sillä tunnettuahan on, että kaikki se onni ja hyvä, mitä työväki on +saanut vuosikymmenien kuluessa Suomessa osakseen, on sosialidemokratian +sille tuomaa. Ilman sitä, ilman intohimoista järjestäytymistä +luokkapuolueeksi, ilman sen kehittämää äärimmäistä luokkatietoisuutta, +jota porvarilliset väärin sanovat luokkavihaksi, ei olisi saatu +toimeen mitään työtaisteluja, mitään epävarmuutta työ-oloissa, mitään +yli kansallisuusrajojen ulottuvaa kansainvälistä suomalaisten ja +venäläisten veljeyttä, mitään vihaa omistavia yhteiskuntaluokkia +vastaan, vaan kaikki kehittyminen ja eteenpäin meno olisi jäänyt +tapahtuvaksi siinä hengessä, jossa Suomen muu kansa on eteenpäin +mennyt. Ilman sosialidemokratiaa olisi työväki tullut saamaan tietonsa +sosialistien niitä tarkoituksilleen sopiviksi värjäämättä, kaiken +valistuksensa ja käsityksensä velvollisuuksistaan olisi se saanut +samassa hengessä kuin muutkin kansalaiset. Ilman tuota siunattua +oppia olisi kansallistuntokin, isänmaanrakkauskin päässyt kukkimaan +köyhimmässäkin töllissä, ja ilman sitä olisi köyhälistön mahtavan +voiman näyte, sen suurvaltatapahtumia hipova veljeysliitto bolshevismin +kanssa, jota porvarilliset väärin sanovat isänmaanpetokseksi, tullut +vältetyksi. Kas siinä lyhyt luettelo kaikesta siitä pahasta, josta +sosialismi on työväkemme pelastanut, ja kaikesta siitä hyvästä, jota se +on sille runsain määrin osaksi antanut. Tottakai sellainen onnen puu on +saatava uudelleen keskuuteemme istutetuksi, että uudet appelsiinit sen +oksilla kypsyisivät ja uudet paratiisilinnut saisivat sen latvuksilla +ihania pyrstöhöyheniänsä levitellä. + +Tosin on yhteiskunnassamme paljon sellaisiakin kansalaisia, +työväkeäkin, jotka yksinkertaisuudessaan ja aina vain ajatellen +kansamme edistysvoimain yhteistyötä, ovat sitä mieltä, että parhain +edistymisen takuu maassamme olisi se, että työväki liittyisi yhteen +kaikkien niiden voimien kanssa, jotka lämpimästi harrastavat +yhteiskunnallista uudistustyötä, mutta jotka hylkäävät luokka-ajatuksen +minkään jaon perustana. He ovat sitä mieltä, että täten saataisiin +maahamme vihdoinkin luoduksi voimakas ja selväpiirteinen edistyspuolue, +joka toteuttaisi kunakin hetkenä tärkeät asiat, tunnustautumatta +sen pitemmälle minkään ulkomailta tuotetun maailmankatsomuksen +rengiksi. Olen iloinen, että täten saan tilaisuuden julistaa kaiken +tämän haaveeksi ja houreeksi. Se on hulluutta, hyvät herrat! Sillä +onhan luonnollista, ettei työväkeämme voida päästää mihinkään +yhteistoimintaan luokkansa ulkopuolella olevien kanssa, ellei +tahdota, että hänen perusominaisuutensa, hänen niin sanoakseni +suomalais-sosialistiset erikoisuutensa hijoutuisivat pois aivan +kokonaan. Jos työmies pääsisi toimimaan yhdessä porvarillisen +edistysmiehen kanssa, saattaisi siitä olla se vaarallinen seuraus, +että hän huomaisikin tuon toimitoverinsa vähintään yhtä voimakkaaksi +edistyksen ja työväen ystäväksi kuin mitä hän itsekin on, vaikka +hänellä ei olekaan mitään luokkapuolueen jäsenen ennakkoluuloa; +hän huomaisi, että tuo porvarillinen mies aina koettaa katsoa sen +yhteiskunnan etua kokonaisuudessaan, jossa hän elää ja toimii, ja +että hänellä nimenomaan nykyhetkellä on palavana harrastuksena +Suomen kansallinen eheys, sovinnollinen ja kohoavan isänmaallisen +hengen luominen valtakuntamme hyväksi; hän tottuisi siinä seurassa +ajattelemaan suomalaisesti eikä kansainvälisesti, isänmaallisesti eikä +bolshevistisesta ja vihdoin kävisi hänelle selväksi, että edistys +ei riipu opinkappaleista, vaan siitä, miten elämän käytännölliset +kysymykset asiallisesti ja parantavasti ratkaistaan minkään intohimon +siihen ottamatta osaa. Silloin saattaisi hänen sydämessään herätä +sovinnon ja onnen tunne, väkevä lojaalisuus yhteisyyttä kohtaan +ja voimakas halu alistaa kaikki pyrkimykset tuon yhteisyyden etua +palvelemaan. Ei, hyvät herrat porvarilliset! Sellaisen hirvittävän +mahdollisuuden uhriksi ei ikinä päästetä Suomen työväkeä, ei ainakaan +niin kauan kuin viimeisten mohikaanien tuppi heiluu. Eh! Maksoi mitä +maksoi, mutta Suomen työväki on saatava takaisin entiseen karsinaansa, +jossa sitä ruokitaan sillä rehulla, jota se on tähänkin asti tottunut +syömään. + +On sitten vielä sellaisiakin naiveja sieluja, jotka ovat toivoneet, +että jos sosialidemokraattinen puolue sittenkin perustetaan n.s. +oikeistososialistien toimesta, sen ohjelmassa ja toimintasuunnitelmassa +heti alusta näkyisi epäämättömät merkit siitä, että se on ottanut +oppia siitä onnellisesta tapahtumasta, joka tuota puoluetta kuluneena +vuonna on kohdannut, että se luokkapuolueenakin ollen kuitenkin jo +alussa ilmoittaisi toimivansa kansallisella pohjalla isänmaallisten +näkökohtien ohjaamana, ja ettei se heti alussa kärjistäisi taistelua +järjettömillä ja yhteis-edun kannalta mahdottomilla vaatimuksilla. Minä +surkuttelen sellaisia ihmisiä, jotka voivat luulla tahi edes toivoa +tällaista! Pitäisihän jokaisen ymmärtää, että jos mieli saada entiset +sosialistimme kootuksi miksikään puolueeksi nykyhetkellä, heille +täytyy antaa samansukuista huumausainetta kuin se, minkä kohmeloa he +nyt potevat. Juoppo on aluksi viinalla virkistettävä. Siksipä onkin +"Suomen sosialidemokraattinen uudistuspuolue" muodostanut ohjelmansa +siten, että se veti korrehtuurin Valppaan ohjelmasta ja luki sen +tarkoin, tehden siihen vain eräitä pieniä korjauksia näön vuoksi. +Sen nimenä on edelleenkin "Me vaadimme" ja sen sisältö saattaa Nevan +toisella puolen oleskelevat veljet liikutuksen valtaan. "Viel' elää +isäin henki, on Suomess' urhoja", lausahtaa siellä kyyneltensä lomasta +ystävämme Kaljunen. Sillä tämän ohjelman mukaan on taas erinomainen +tilaisuus ja lupa ruveta lietsomaan uudelleen luokkatietoisuutta, +ja jos sen vaatimusten mukaista "kansanvaltaista valtiomuotoa" ei +katsottaisi olevankaan, jättää ohjelma avoimeksi, miten silloin +toimitaan, sillä laillisin ja parlamentaarisin keinoin se ilmoittaa +toimivansa vain tuossa tapauksessa. "Kansalle" on taattava välitön +lainsäädäntöoikeus, jonka ohjelman viimeisin saavutus on siis sama, +kuin kansanvaltuuskunnan hallitusmuodossa esitetty kymmenentuhannen +alote-oikeus. Liikuttavalla laajanäköisyydellä on ohjelmassa pidetty +huolta siitä, ettei kenenkään sosialidemokratian taistelussa +harmaantuneen sankarin tarvitse tuntea itseänsä sen puitteissa +vierailla ja uusilla vesillä kulkevaksi. On todella suuri onni, että +yhteiskunnassamme löytyy paimenia, jotka sellaisenkin myrskyn jälkeen, +mikä meillä on raivonnut, pelottomasti lähtevät kokoamaan hajonneita +lampaita juuri saman katon alle, joka äsken päälle luhistui. Se on +suurenmoista, se on suomalaista! + +Mutta tuon puolueen ohjelma-ehdotus on vielä muussakin suhteessa +kaukonäköinen. Muistaen ne huilun alakuloiset houkutussäveleet, joilla +jo Valpas aikoinaan tehdessään tuon tuostakin suksutteli luokseen n.s. +sivistynyttä köyhälistöä, joka omaa etuaan ja tarvettaan ymmärtämättä +naurettavan lyhytnäköisesti kuljeskelee omilla retkillään iskien +iskunsa ihanteensa puolesta milloin missäkin joukossa, tuntee uusi +sosialidemokraattinen puolueemme sydämensä eleegiseksi, melkeinpä +puoli-uskonnolliseksi. "Tulkaa minun tyköni kaikki, jotka työtä teette +ja olette raskautetut", huokaa se ja kutsuu avaten sylinsä suureen +siunaukseen sinne kaikki tällaiset kapitalismin jaloissa repalehtivat +ihmisparat. Ja kun se muistaa, että maamme sadoista tuhansista +torppareista ja mäkitupalaisista pian tulee oman pohjan asukkaita, +valtaa sen uusi surumielisyys. Mitenkä voivat nuo pikkutilallisparat +kestää rikkaitten naapuriensa sortoa ja vainoa, rehkiessään +peltosarallaan ja kiroillessaan ruunakopukoilleen! Tässä jos missä +on sosialidemokratialla jalo tehtävä edessään. Nuo sadat tuhannet +pikkutilalliset ovat saatavat pysymään siinä äidin helmassa, joka on +niitä tähänkin saakka ruokkinut, joka on ainoa autuaaksi tekevä kirkko +keskellämme. Niin laaditaan siitäkin ohjelmaan kiehtova pykälä, kuin +rasvapala kuusen oksalle, että koko maailman talitiaiset kertyisivät +sitä maistamaan ja sillä oksalla lihomaan. + +Kaukonäköisesti ja ottaen entisyydestä juuri sen opin, joka siitä tuli +ottaakin, jos mieli saada hajonnut lauma jälleen kootuksi karsinaan, +on Suomen sosialidemokraattinen uudistuspuolue ohjelmansa laatinut. +Jokainen, joka vähänkään on seurannut sosialistiemme toimintaa +isänmaamme ja yhteiskuntamme hyväksi, voi siitä selvästi huomata, että +"viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi". Se ohjelma tarjoaa vanhan, +tulilinjoilla koetellun pohjan sosialistiemme vastaiselle toiminnalle +Suomemme iki-iloksi, isänmaamme maireheksi. Jokaisen valistuneen ja +kaukonäköisen ihmisen täytyy nyt vain toivoa, että tämä siunausta +tuottava aije saisi sekä yhteiskunnan että valtion puolelta kaiken +sen huolenpidon ja avustuksen, mikä sen nopealle kehittymiselle ja +tuleentumiselle on välttämätön, että yhteiskuntaamme taas saataisiin +sitä vilkkautta ja monipuolista poliittista toimintaa, jonka puutetta +monarkistien ja tasavaltalaisten kahakoiminen ei ole onnistunut +täydelleen poistamaan. Vasta sitten, kun luokkatietoisuuden merkeissä +toimivat toveriyhdistykset saadaan keskuuteemme pystytetyiksi, voi +julkisessa elämässämme ruveta ilmenemään sitä vauhtia, jota, kuten +tiedämme, kansamme edistys ja ijankaikkinen autuus vaatii. + +(6/7 18.) + + + + +Juhannuspakinaa. + +(Vapauden juhannuksena.) + + +Niin kauas kuin silmä kantaa, näkyy Suomen kotien pihoilla +juhannuskoivujen vaaleata vihreyttä. Aattosaunat savuavat ja pyhät +valkeat palavat vanhoilla kokkopaikoilla. Kohoaa korkealle Suomen +lippu, ruisvainiot ovat heilimöimisensä hetkellä, ja hennot suvitouot +anovat taivaalta kasvun voimaa. Käki kukkuu niemen nenässä, kirkkaat +vedet välkehtivät punasinervin vivahduksin yön herkässä valkeudessa, +koko Suomen luonto vaipuu äänettömään, mietiskelevään hartauteen. Ja +kun saapuu juhla-aamu ja kesätuuli panee liput hulmuamaan ja laineet +läikkymään, kantautuu kaukaa vesien takaa kirkonkellojen sointi. Se on +isänmaani ikimuistoinen, historiallinen sunnuntaitunnelman herättäjä, +joka nyt taas tuntuu saaneen takaisin entistä pyhyyttänsä ja entistä +velvoittavaa voimaansa. Olen kuulevinani, kuinka vanhaan valkeaan +temppeliin kokoontunut kansa laulaa ihanan suvivirren sydämensä +syvimmällä hartaudella, tuntien oudolla ilolla, kuinka "jo joutui armas +aika..." + +Sekä tunne että järki alistuu luonnon vaikutukseen ja rupeaa väkevästi +kaipaamaan rauhaa ja sopusointua. Sivistyneen sydämen valtaa väkisinkin +mitä voimakkain vastenmielisyys ja inho kaikkea sitä alhaista kohtaan, +jota yhteiskuntamme ja julkinenkin elämämme on niin kukkurallaan, sitä +vastaan, jonka te kaikki tiedätte, tunnette ja voitte sormellanne +osoittaa. Täytyy edes omalta kohdaltaan paeta kauas, hylkiä ihmisiä, +etsiä yksinäisyyttä ja viettää sopusoinnun ja rauhan kallis hetki +heilimöivien peltojen, vilajavien vesien ja kukkivan apilaan äyräällä. +Arkipäiväisimmissäkin puuhissa ahertavan ihmisen täytyy joskus +hankkia, valloittaa itselleen runoilijan juhannushetki, että säilyisi +ja kehittyisi siveellisen nousun voima. Tuntuu kuin suuren hengen +sanat "takaisin luontoon" saisivat tällaisella juhlahetkellä uutta +sisällystä, josta voisi nousta uusi maailma ja uusi kansa. + + * * * * * + +Vähän sovinnollisempi. Muuta ei kenties aluksi tarvittaisikaan. +Lieneekö missään sen riitaisempaa väkeä kuin suomalaiset? Kansaa, joka +valmistaa kaikki asiansa haukkumalla toisensa niin monipuolisesti ja +perinpohjaisesti, ytimekkäästi ja toisen sydänveriin sattuvasti, että +siitä täytyy antaa korkein kiitos? Epäilenpä. Ja jos on, niin ei se ole +silti mikään puolustus. + +Tuossa yleisessä haukkumataudissamme on historiallisen kehityksemme +kasvatusta. Olemme olleet vuosisatoja sellaisessa asemassa, että +hampaattoman koiran tavoin olemme olleet pakotettuja edes haukkumalla +hankkimaan "elintarpeitamme". Siitä on vähitellen kehittynyt meille +toinen luonto, ominaisuus, jonka epänormaalisuutta emme kenties ole +tulleet huomanneeksi. Painakaammepa nyt huvin vuoksi korva maata vasten +ja kuunnelkaamme, niin äkkäämme itsekin, kuinka suunnattoman kiukkuinen +räkytys kaikuu joka taholta. Sanomalehdet haukkuvat toisiaan, niiden +lukijat toisiaan, tasavaltalaiset monarkisteja ja päinvastoin, +virkamiehet toisiaan ja esimiehiään, vapaamieliset vanhoillisia ja +päinvastoin, uskottomat uskonnollisia, kupparit kätilöltä ja lääkärit +puoskareita, liikemiehet osuustoimintaväkeä ja päinvastoin, kaikki, +ihmiset elintarvesäännöksiä ja jobbareita -- kuka osaakaan erottaa +kaikki eri äänet ja vivahdukset tuossa tuhatkirjavassa luskutuksessa, +jota avoimesti ja selän takana oikeutetusti ja väärin harjoitetaan +aivan ihmeteltävällä vilkkaudella, kiihkolla, kekseliäisyydellä, +teräväsanaisuudella ja menestyksellä. Sitä kuunnellessaan muistuu +mieleen entisen kerjäläispojan ainainen huokaus hänen kujalla +kulkiessaan: + + "Tuo Jokelan Jeskukin se luskuttaa, + että älä sinä Jussi meillä käy, + älä käy, älä käy käy käy!" + +Ajatellaanpa sitten, minkälainen kuoro täällä soisi, jos vielä +sosialistien käreä rakinhaukku joukkoon yhtyisi sillä luonteenomaisella +täyteläisyydellä -- niillähän oli nahkaiset keuhkot kuten sudella +-- minkä ne olivat osanneet äänijänteisiinsä koota. Siitä olisi +todella syntynyt laulu korkeimmassa kuorossa. Mutta vaikka ne nyt +ovat vaiti, liikkuu niiden henki kuitenkin vetten päällä, vaikuttaen +hedelmöittävästi jokaiseen alhaiseen ja sivistymättömään sieluun ja +saaden sen tuon tuostakin purkautumaan käheään purevaan "käy-käy". +Sillä katsokaas, hyvät ihmiset, jos koskaan maailmassa on ollut +vakaumuksia, niin kyllä niitä on ollut meillä, on vieläkin, parhaita +prima vakaumuksia, kovia ja tulta iskeviä kuin piikiven kappaleet. +Ja niiden päältä ollaan niin kipenöitsevän ylpeitä kuin tulikuuma +silitysrauta, joka lähellekin tullen jo hirvittävästi sähähtää ja +uhkaa, koskaan ajattelemattakaan, että asiat saattaisivat selvitä +parhaiten kaikkien puolien tyynellä ja kiihkottomalla punnitsemisella. + +Jatkamatta nyt tätä haukkumistani pitemmälle ehdottaisin tänä kesäisenä +juhlahetkenä, että lopetettaisiin haukkuminen. Tehtäisiin ikäänkuin +yhteinen rauhallisuuden ja tyyneyden liitto haukkumisen ja parjaamisen +vastustamiseksi. Sovittaisiin esimerkiksi siitä, että jos Anttila +sattuu kolhaisemaan Jussilaa, niin Jussila ei suutukaan, ei ryntää +ympäri maailmaa kuin raivostunut härkä etsimässä kaikkea mahdollista +ja mahdottominta hyvitystä ja kostoa kärsimänsä loukkauksen johdosta, +ei koeta saada sanomalehtien yleisön osastoon kavalaa ja ilkeämielistä +kirjoitusta, ei hauku Anttilaa selän takana, vaan vastaa mieluiten +lempeästi Aapon tavoin: "Valeleppas, veljeni, sydämesi kuohuvaa +allikkoa viileällä vedellä kärsivällisyyden lirisevästä ojasta, +joka halki niitun vaeltaa koukistellen hiljaa." Silloin Anttila +huomaisi, että Jussila on sentään mukiin menevä mies, eikä murjottaisi +ja haukkuisi enempää. Niin, tällaisen säveyden ja rauhallisuuden +liiton tahtoisin perustettavaksi, ja luulen, että sillä olisi paljon +enemmän keskuudessamme toimialaa kuin meidän monilla muilla tärkeillä +liitoillamme. Amen. + +Tuolta niemen takaa kiiruhtaa näkyviin suuri kirkkovene. Siellä pitäjän +metsäkulmalla on vielä olemassa kylä, joka ei ole tullut hankkineeksi +minkäänlaista konevehettä, jonka avulla veivautua töllistelemään +kirkonmäelle. Ei, vaan vanhaan tapaan siellä noudatetaan kirkonkellojen +kutsua, astellaan kyläkunnan yhteiseen rantaan, vanha lautamies istuu +kirkkoveneen perään kuin Väinämöinen, ja niin lähdetään soutamaan +kahdeksalla parilla että kohisee. Muitten kylien pahanpäiväinen +höyryvene, jonka kone on kuin kahvinpolttaja, jää säännöllisesti +jälkeen tämän sotapurren rinnalla. Ja kun tullaan kirkolle, mennään +kirkon sisään, mikä on harvinainen ilmiö nykyisin Suomen maassa. Ja +tuossa veneessä on vielä huivipäisiä tyttöjä, kotoista pellavaa ja +hajuheinän tuoksua vaatteissa. Ah! + +Se on oikeata juhannuksen Suomea. Sen pariin taas mieleni palaa. +Ja tunnen sanomatonta nautintoa siitä, ettei ainakaan tällä kertaa +tarvitse yön hiljaisuudessa kuunnella niitä uskomattoman moni-ärräisiä +p--leitä, joilla vielä viime vuonna juhannusjuhlana työväentalojen +kivijalanjuuret lämmitettiin. Se on kauhistuttava tuo sana, kun +se karahtaa hurjistuneen sakilaisen kurkusta kesäiselle taivaalle +ja kun sillä ovat seuralaisenaan suomalaisen monet, paikalleen +sattuvat, rikkihappopitoiset "sivistyssanat". Ehkä saan olla rauhassa +myöskin tuolta orjan tuntoon kasvattavalta mielenosoituslaululta +"äl' orjajoukko halpa", jolla vuosikymmeniä on täällä turmeltu +kaikki yhteinen hienompi tunnelma. Hiljaisena ja pyhänä lepää Suomen +yllä juhannusyö, ruisrääkkä ääntelee pellossa, käki kukahtelee, ja +kokkopaikalta kajahtaa ilmoille raikas ja terve, isänmaan onnesta +tulvehtiva riemu. Sillä suuri, ikimuistoinenhan on meille tämä +itsenäisen Suomen ensimäinen juhannus. Kuinka se onkaan juhlallinen +tuo sinivalkoinen ristilippumme, kuinka se näyttää alleen laskevan +heimomme asuinsijat kaukana raukoilla rajoillakin. Nuo juhannuskoivut +tuolla tuhansien kotien pihoilla -- nehän ovat kuin uhrilehtoja, joihin +pyhäpukuinen kansa vie parhaat antimensa. Me avaamme sydämemme Suomen +juhannukselle ja pysähdymme hartaina nauttimaan kaikesta siitä suuresta +onnesta, jonka verellämme ja ponnistuksillamme olemme ansainneet, ja +kaukana olkoon meistä tällöin nurja mieli. + +(22/6 18.) + + + + +Vuosi sitten. + + +Vaikka Helsingissä onkin näihin aikoihin olo usein yksinäisempää +kuin erämaan kameelilla, tapahtui silti eräänä päivänä, että meitä +sattumalta osui yhteen muutamia hyviä ystäviä. Ilta oli kaunis, +ikkuna auki, piirongin laatikosta löytyi sardiineja ja graniittikovaa +leipää, sekä lopuksi vielä muutakin. Kun kaikesta huolimatta tapamme +on aina pitää yllä hyvää tuulta ja reilua meininkiä, oli meillä pian +yhtä hauskaa kuin ennen, kuinka sanoisinkaan, Pöntisen viinikellaria +inventoidessa. Me muistelimme vahvasti muinaisia. + +Kuinka usein sitä viime kesänä mentiinkään suvi-illan hämyssä +kävelylle, paremman päämaalin puutteessa kuuntelemaan Nikolain +kirkolle, mitä siellä Poltin Jannella taas oli sanomista. Elävästi +muistan kaikki siellä kuulemani ja näkemäni. Kun hän kiihkoisesti +vannoi, että "me otamme ensin kaksi miljonaa ja enemmänkin, jos +tarvitaan", näki selvään, kuinka hänen kuulijajoukkonsa kurkussa +rupesi suuri pala luistamaan edestakaisin kuin pumpun mäntä, ja kuinka +he ahnaasti nuolaisivat huuliansa. Ruskeat ja karvaiset sakilaiset +istuivat hänen sivullaan ja takanaan kerroksittain kuin paviaanit +kallion rinteellä, antaen hyväksymistä profeetalleen ja vaihtaen +merkitseviä silmäyksiä. Sisar Emma Huttunen istui hänen jalkainsa +juuressa kuin todellinen "Madonna della Sedia", silmät kohotettuina +kohti Jannen henkeviä kasvoja. Matruusit seisoivat siellä täällä +pieninä ryhminä ja käyttivät joskus hekin puheenvuoroa. Helteisen illan +autere ja tomu kiiriskeli ruusunpunertavana tämän yhteiskunnallisesti +vähämielisen joukon ympärillä, jonka aivoissa ensiksi kypsyi se veren +ja kauhun sato, joka sittemmin Suomessa korjattiin. + +Olin kerran saapuvilla, kun Janne tuli sairaaksi. Emma-sisko haki +ajurin ja eräs matruusi auttoi profeetan ajopeleihin. Matruusin +silmistä ja tavattoman kunnioittavasta käytöksestä näki, että hän piti +Jannea todellakin jonkunlaisena pyhänä miehenä, outona lähettinä muusta +maailmasta, vapahtamaan kärsiviä kansainvälisiä proletaareja. Sitä +katsellessa ja kuunnellessa, kuinka Janne käytteli sujuvasti ruotsia, +suomea ja venättä, tuli ajatelleeksi, että hänen lippunsa juurelle +pesiytynyt hulluus, joka oli noin monikielinen, hyvin mahdollisesti +saattoi mennä läpi koko maailman kuin ruttotauti, panna ihmiskunnan +sairasvuoteelle, ja päästää sen siitä vasta sitten, kun aivoihin +patoutunut veri olisi päässyt puhdistumaan kuumebakteereistaan. +Venäjällä se raivoaa vieläkin, Ruotsissa on se kaikesta päättäen yhä +kehittymässä, muut maat ovat vielä odottavalla kannalla, mutta Suomessa +on se ainakin ankarimmassa vaiheessaan kestetty ja tukahdutettu. +Meilläkin se sentään vielä kytee raunioiden ja tuhkan alla, ja ellei +yhteiskuntaa uupumattomasti edelleen varjella ja kaikilla mahdollisilla +keinoilla linnoiteta sitä vastaan, hakee se vielä itselleen ilmituleen +leimahtamisen hetken. Kokemuksesta tiedämme, että ainoa tapa päästä +siitä kokonaan on sammuttaa se perinpohjin. Sitä ei saa aitaamalla +keskuuteemme tehdä pysyväiseksi, sitä ei yleensä saa kohdella millään +muulla tavalla kuin mitä ankarimmalla kurilla, ja kaikista vähimmin +on sille annettava esiintymistilaisuutta sellaisissa vaiheissa kuin +ovat kansanäänestys ja vaalit. On käsittämätöntä, kuinka voidaan +vakavasti esittääkään sellaista ajatusta, että kansamme tärkeintä +asiaa päästettäisiin ratkaisemaan juuri nämä voimat, jotka vuosi +sitten imivät intonsa ja hehkunsa Poltin Jannen kaltaisten profeettain +opeista. Se vaatimus osoittaa kummastuttavaa muistin lyhyyttä ja +vastuunalaisuuden tunteen puutetta. + +Lähdemme kävelemään kaupungille. Poliisikamarin edustalla vötkistelee +pari miliisiä, joita muutamat sakilaiset puhuttelevat sangen +toverillisesti ja tuttavallisesti. Miliisilaitoksella on harkittavana, +miten on meneteltävä Poltin kokousten suhteen. Päällikkö, jona silloin +sattui olemaan tarmokas mies, vaati jyrkästi niiden hajoittamista, +mutta ennenkuin voitiin ajatella hänen käskynsä täyttämistä, oli siihen +saatava järjestyslautakunnan, s.o. Rovion ja Nyqvistin lupa. Ja näiden +taas tuli saada haistetuksi, mitä tuosta Siltasaarella ajateltaisiin. +Vasta sitten, kun sieltä lausuttiin jonkunmoinen paheksuminen noiden +kokousten johdosta, ne hajoitettiin. Siihen loppuivat ne sillä +paikalla, mutta jatkuivat sitä kiihkeämpinä syrjässä, kasvaen ja +kantaen hedelmiä. + +Katsomme vielä Nikolainkirkkoa. Apostoli Pietari seisoo siinä avaimet +kädessä kuin mietteissään tapahtuneista kirkkojen häväisemisistä, ja +taivaan rannalle kuvastuu mielestämme Arvid Järnefeltin haamu. Nyt +saapuvat portaille vuorostaan matruusit pitämään suurta poliittista +meetinkiä, sillä he ovat vasta vanginneet joitakin entisen tsaarin +kamarineitoja, joita parhaillaan kiusaavat Suomenlinnassa. Täytyy +päättää, mitä niille tehdään. Intohimoinen puhe toisensa jälkeen +kaikuu illan ilmassa ja venäläinen haju löyhähtää väkevästi. +Jatkamme matkaa pitkin Aleksanterinkatua. Vastaamme saapuu sotnia +villin näköisiä kasakoita, jotka Stahovitsh on tilannut Uralista +pitämään kurissa Suomen eduskuntaa. Muutamia panssariautoja ajaa myös +vastaamme. Polittamista ja solittamista joka haaralla ja uudelleen mitä +läpitunkevinta venäläisyyden tuoksua. + +Saavumme Esplanaadikadulle. Oi Eros, sinä voittamaton ja ikuinen, +suuri on sinun valtasi! Mistä on venäläinen saanut tuon suunnattoman +väkevän rakastamisen taidon, jossa se varmasti voittaa kaikki +maailman kansallisuudet? Kuinka mesikielin tuossa matruusi puhuttelee +suomalaista piikatyttöä, joka silmät renkaina ihastuksesta vaeltaa +hänen rinnallaan, lujan käden vakiinnuttaessa vyötäisiltä hänen +kulkuaan. Suomalaiset sivilisakilaiset katselevat menoa syrjäsilmällä, +hekin hiukan tyytymättöminä laudalta lyömisestä. On siinä kutua ja +kuhinaa, mutta valhe olisi väittää sitä europalaiseksi tahi edes +suomalaiseksi menoksi. Vaellamme edelleen mietiskellen, mistähän +saataisiin kylliksi korkeat tikapuut noustaksemme tästäkin kansallisen +alennuksen kuilusta. + +Tulemme Heikinkadulle. Huusiksen edustalla seisoo pari kolme kyräilevää +kirjaltajaa. Aivan oikein: nythän on suuri ja perinpohjainen +kirjaltajalakko, ja että se olisi oikein vapauden ajan mukainen, +pitävät kirjaltajat työpaikkojaan suoranaisessa piiritystilassa. Ei +isäntiäkään päästetä paikalle. Tietosanakirjasta kuuluu riepoitetun +eräs vanha professori alas portaita, kun hän oli yrittänyt sinne +jotakin artikkelia kirjoittamaan. Jo vain. Kuljemme edelleen ja +ihmettelemme, mahtaneeko tulla Suomessa koskaan se aika, jolloin +lainalaisella kansalaisvapaudella on turvanaan kunnollinen +järjestysvalta. + +Kuljemme edelleen. Joka portissa kuhisee matruuseja ja huonoja +naisia. Siistejä herrasmiehiä katsotaan jo pitkään. Kihahtaa +takaapäin: S--nan porvari! Naurun hihitystä. Tulemme Turun kasarmille. +Tahdikas sotilasmusiikki kajahtaa vastaamme ja kiehtovat valssin +sävelet ovat viedä meidät pyörryksiin. Aivan oikein: "tantsevalnii +vetsher", tietysti. Pysähdymme ulkopuolelle keppimme nojaan katsomaan +kirkkaasti valaistuun saliin, jossa tiuhana rykelmänä pyörii tanssivia +pareja. Olen ollut maalaisnuorisomme riihitansseissa ja pannut siellä +merkille, kuinka parit pyörivät juhlallisen vakavina, silmät tiukasti +teroitettuina kavaljeerin rintaan tahi neidon olkapäähän, vyötäröillä +oleva kämmen latteana ja suorana kuin tiilikivi, ja niin merkillisen +tasaisesti, että muna ei tietäisi, mille suunnalle tuolta päälaelta +putoaisi. Niin pyöritään loppumattoman kauan ja hanuria repelevä mies +kiskoo "Iitin Tiltua" kuin henkensä edestä. Mutta kun äiti-Venäjän +poika tempaisee suomalaisen piian syleilyynsä ja lähtee kiidättämään +häntä pitkin Turun kasarmin permantoa, niin takaanpa, että tanssitetaan +siinä tyttö ryysyiksi. Kuin autuaana retkottaa hän ryssän ryntäillä, +joka kiepaisee milloin oikealle, milloin vasemmalle, jauhaa ja vanuttaa +saalistaan kuin telojen välissä, iskee koroilla lattiaan, nauraa, +hyväilee mennessään ja vie vihdoinkin huumautuneen uhrinsa bufettiin +saamaan virkistystä. Hänhän, matruusi, on nyt vapauden saatuaan +maailmanmies. Tottuneesti tilaa hän juomaa ja maksaa rennosti, sytyttää +paperossin ja imee sitä ahneesti, koko ajan herkeämättä puhellen ja +polittaen onnelliselle naaraalle. Kas siinä teerenpeli, jota kelpaa +katsella. Huokaisten käännymme takaisin pitkin Heikkiä. + +Tulemme entiselle kimnaasille. "Matroskii universitet". "Kommertsiskija +kursyi". Kahdessa viikossa tehdään siellä miehestä täysi oppinut. +Siihen, mihin porvarillinen kuluttaa monia vaivaloisia vuosia, +tarvitsee vallankumouksen innoittama matruusi vain kaksi viikkoa. +Sitten kelpaa hän vaikka kuinka korkeata virkaa hoitamaan. Samaa +vakuuttaa hän suomalaisille tovereilleen ja nämä uskovat. Oliko +punaisen kapinan aikana ainoatakaan virkaa, jota ei pahin sakilainen +luullut olevansa pystyvä hoitamaan? Masentuneina horjumme eteenpäin ja +päädymme Pohjois-Espikselle. "Matroskii klub" sieltä jysähtää eteemme. + +Aaa, sitä gentlemannimäärää, mikä siellä pilveilee. Klubi, kuinka +hienoa ja europalaista, aivan niin kuin englantilaisilla. Sivistykseen +päässeellä kansalla, varsinkin vallankumouksellisella kansalla, täytyy +tietysti olla klubi -- sehän on selvää. Kuuluu hienoa orkesterin +soittoa: äiti, äiti, älä soimaa! laulaa sieltä viulu valittavasti. +Kurkistamme ylös verhottuihin ikkunoihin, jotka kuuluvat klubin +"kalustettuihin huoneisiin". Jotakin räsähtää Runebergin puistossa: +ikkunoissa vilahtaa naisten kasvoja, ja taas on kaikki entisellään. +"Äiti, äiti, älä soimaa!" + +Olemme väsyneet ja horjumme kotiimme laitakaupungille. Porraskäytävässä +keventää meidät matruusi ystävällisesti viimeisistä rahoistamme. +Hervottomina annamme sen tapahtua, jonka jälkeen hän kiittää ja lähtee. +Matruusit ovat, kuten eräs ruotsinkielinen ententen ystävä sanoi: "så +glada och vänsälla". + +Mikä se oli tuo kaupunki, jossa vuosi sitten tällaista ja paljon +pahempaa tapahtui? Oliko se todellakin Helsinki? Tekee hyvää nyt +tietää, että tuo häpeä ja alennus saatiin pestä pois ryssän _verellä_. + +Terveppä taas! + +(20/7 18.) + + + + + + +KEVEÄMMÄLLÄ KÄDELLÄ + + + + +Olkkolaisen Heikin tupakit. + +(Itsenäisyys-idylli.) + + +Lähtemättömästi on mieleeni painunut se kirkas ja ihana heinäkuun aamu, +jolloin ensi kerran tutustuin Olkkolaisen Heikkiin. + +Olin saapunut perheineni edellisenä iltana siihen taloon, jossa oli +aikomuksemme viettää kesälomamme, olimme alustavasti pesiytyneet +kahteen sangen vaatimattomaan huoneeseemme, ja olimme vihdoin +koettaneet nukkuakin. Siitä ei minulla kuitenkaan tullut mitään. + +Hirvittävän suuret, mustanruskeat ja petomaiset kirput söivät minua +niin että luuni rusahtelivat niiden hampaiden välissä. Taistelin niitä +vastaan kello neljään saakka aamulla, koettaen musertaa ne päälle +heittäytymällä, mutta lopuksi pakenin, jättäen ne pettyneinä nuuskimaan +saaliinsa äskeistä leposijaa. Riipaisin housut jalkaani ja menin ulos. + +Siellä tervehti minua korkea taivas, ihana aurinko, viherjäinen maa +ja heljät kukat. Ei tuulen henkäystäkään, vaan odottava, aamu-virkeä +puhtaus kaikkialla. Ruohon kaste viilensi suloisesti vuodekuumeisia +jalkojani, ja minä lähdin hiljallensa vaeltamaan sinne, josta vilahteli +järven sininen selkä. + +Ruispellon läpi vei kahden kämmenen levyinen polku, joka oli hauskasti +tallautunut savipeltoon. Ruis seisoi korkeana ja sakeana seinänä +molemmin puolin, rukiinkukat katsoivat sinisilmillään kuin suuren meren +pohjasta, ja polulta hyppiä pirahteli yhtenään sirittäviä sirkkoja. +Yksi oli niin tavattoman lihava, suuri ja kömpelö, etten malttanut olla +ottamatta sitä kiinni, ja koska ketään sivistyneitä ihmisiä ei ollut +saapuvilla, kumarruin, pistin sen nokan siihen paikkaan, josta kenkä +oli hieronut edellisenä päivänä, ja houkuttelin kuten ennen poikasena: +"Anna, sirkka, voidettasi." Hetken perästä se vuodattikin suustaan +tummaa öljyä, jolla uskoni mukaan on vähintään narduksen hyvä vaikutus. +Tyytyväisenä tästä poikamaisesta teostani menin eteenpäin nähdäkseni, +mitä muuta hauskaa uudessa kesäpaikassamme ilmenisi. + +Pellon takana oli haka ja siellä lehmiä sekä julman suuri sonni. Ne +katsoivat minuun vakaasti kuten ainakin naudat, mutta eivät kumma kyllä +ryhtyneet mihinkään vihamielisiin tekoihin. Menin siis rohkeasti niiden +sivu vihellellen huolettomasti ja niin tulin rantaan. Suurenmoinen, +ylen ihana näky oli löytöretkeni palkka. + +Järviemme kauneus on laatuaan ainoata, saavuttamatonta, mutta me olemme +siihen niin tottuneet, ettemme sitä huomaa. Kun kuitenkin keskikesällä +saavumme kivikaupungista maalle ja joudumme aamulla anivarahin +katsomaan sitä silmästä silmään, tunnemme astuneemme kaikkein +pyhimpään. Me näemme ja eläydymme ihanuuteen kaikella voimallamme, koko +henkiruumiillamme, unohdumme seisomaan ja katsomaan. + +Kun olin herännyt lumouksesta, näin venheen ja siinä pahaisen +ongen. Kävin kääntelemässä kymmenkunnan lehmän kuivunutta lanttia +nurin ja löysin aivan oikein niiden alta matosia; ne eivät ole +mitenkään parasta lajia, hauraita ja ohuita kun ovat, mutta paremman +puutteessa ne kyllä menevät. Ne viisi kuusi sittisontiaista, jotka +siinä mylläkässä pyllähtivät nurin -- vatsanalus oli kihisevän +täynnä kirpun kokoisia poikasia, mikä merkitsee hyvää naurisvuotta +-- käänsin varovasti taas jaloilleen ja kätkin takaisin kakun alle, +sillä tiesin hyvin -- niin oli karjakkomme, vanha Kustaava, ennen +sanonut -- että jos sontiaista kiusaa, niin talon lehmät rupeavat +lypsämään verta. Hilliten matosaalistani kouransilmässä, josta ne +hermoja koettelevalla ja "kylmällä" tavalla luikertelivat sormien +väliin, ja samalla kunnioittavasti muistellen, että ennen maailmassa +oikein hyvän kalan syönnin aikana liero aina pidettiin suussa, että se +olisi ollut nopeasti varalla, kun sitä tarvittiin, palasin rantaan ja +keinuskelin kohta kaislikon rinnassa odotellen "nykäystä". Se tulikin +pian, sillä paitsi sitä, että olin vanha onkimies, olin sylkenyt onkeen +perinpohjin, mikä on tarpeellinen ja usein pettämätön taika. + +Koska aikomukseni ei ole tässä puhua kalastamisesta ja suurista +saaliistani, mainitsen vain, että lurailin siinä aamuvarhaisella pitkin +kaislikon reunaa, ongiskellen, virutellen jalkojani, paistattaen +päivää ja kuunnellen kylän kukkojen yhä tihenevää ja virkaintoista +aamujumalanpalvelusta. Lopuksi olin joutunut niin kauas alkuperäisestä +valkamasta, etten viitsinyt soutaa enää takaisin, vaan laskin maihin +siinä missä olin, koska tässäkin näkyi olevan valkama ja venhepahainen. +Kun pohja karahti rannan hiekkaan, en tiennyt, että olin astumassa +Olkkolaisen Heikin alueelle. Mistäpä harhaileva matkalainen voikaan +joka hetki tietää, minkä suuruuden sarkaa hän milloinkin sattuu +polkemaan! + + * * * * * + +Heti kun venheen kokka oli karahtanut rantaan, ilmestyi eteeni +odottamaton näky. Oudostuttavan suuri musta kissa laskeutui kiireesti +alas rantapolkua. Se ei kuitenkaan edes juossut, se vain käveli, +ja juuri tuossa sen itsetietoisessa kävelemisessä oli jotakin +kammottavaa, mahtavaa kuin Louhen laahomisessa keskilattialla. Sen +posket olivat paksut ja turkki kiiltävä, käpälät suuret kuin rukkaset, +ja sen silmät loistivat kuin hiilet, samalla kuin punaisesta kidasta +pursusi pelottavan käheä ja intohimoinen mauruaminen. "Voi hyvä isä +sentään", ajattelin siinä hiukan hätäytyneenä katsoessani, kuinka kissa +järkähtämättä, päättäväisellä ja vakaalla ilmeellä yhä tuli minua +kohti. Heittäysin vähän pelkurimaisesti sitä ihan kiiskittelemään +ja lepyttelemään, kun samalla vierestäni suuren kiven takaa kuului +rauhallinen huomautus: + +-- Se tahtoo kalaa. On tottunut aina näin aamuvarhaisella onki- ja +verkkomiehiltä saamaan. + +Heitin pedolle suurimman särkeni. Se sieppasi sen ilmasta, marahti +ärmeästi ja hävisi tiehensä kuin peläten sen kadottavansa. Sitten vasta +hyppäsin maalle, vedin venheen, panin kalat riippiin ja kysäisin: + +-- Kukas te sitten olette? + +-- Sanovat Olkkolaisen Heikiksi -- palstatilallinen tässä. Herra on +sitten se...? + +-- Niin. Mistä Heikki sen...? + +-- Olivat akat lukeneet postikortin, että silloin sitä tullaan, niin +minä siitä arvasin. -- Olipa melkoinen syönti tänä aamuna! + +Hän katsoi hyväksyvästi kalavitsaani ja kääntyi sitten järvelle päin +kuin nuuskiakseen päivän kalanpyyntimahdollisuuksia. Rannan lepikön +vihreätä seinää vastaan, auringon täydessä valaistuksessa, piirtyi +siinä Heikin kuva lähtemättömästi mieleeni. Tunnen velvollisuudekseni +muutamin rivein haahmoitella tämän historiallisen henkilön ulkonäköä, +että lukijakin pääsisi täydelleen ymmärtämään hänen suuruutensa. Olisi +väärin väittää häntä kuutta kyynärää ja kämmenen leveyttä pitkäksi, +sillä kaksi kyynärää ja tuuma pari olisi ollut lähempänä totuutta. +Silmät olivat pienet, naama ruskea ja ryppyinen kuin kuivanut tatti, ja +avonaisesta hurstipaidan rinnuksesta kumotti rinta kuin kuparikattila. +Housuja, jotka olivat vanhaa n.s. "peltihousumallia", kannatteli +vanhuuttaan pykiytyvä tuppivyö, niin etteivät ne päässeet valahtamaan +sentään aivan nilkkoihin, ja edessä pompahteli kodikkaasti suuri ja +painavan näköinen "tuppirustinki". Hän oli avojaloin ja varpaiden +hirvittävät kynnet johdattivat mieleen mäyrän, jonka sanotaan voivan +kaivautua maan sisään siltä sijalta, missä milloinkin seisoo. + +Tällainen oli itse Heikki, mutta kuvaukseni olisi epätäydellinen, ellen +kertoisi, minkälainen oli hänen kaksoisveljensä, hänen piippunsa, +joka oli Heikin ainainen ja uskollinen "edelläveisaaja". Se ei ollut +mitenkään erikoisemman kansallinen "äkkiväärä" tahi "elleskoppa" +-- olipahan vain pieni, pahanpäiväinen nysä, jossa oli ruskettunut +posliinikoppa ja hiukan notkuva, lyhyt "lankivarsi". Mutta se +oli mielestäni erikoisempi siksi, että se näytti lähtemättömästi +istahtaneen isäntänsä suupieleen, josta se kuin joku uskollinen +kotieläin otti osaa hänen elämäänsä. Siitä alati kohoava savukiehkura +oli kuin ystävällisen kotikoiran heiluva häntä, ja siitä kuuluva +hiljainen kurina kuin mirrin rauhallinen kehräys lämpimän pirtin +pankolla. Mikäli Heikin mieli ailahteli, sikäli myös kiihtyi tai +vaimeni piipun kurina, joten siitä saattoi tehdä sangen oikeita +johtopäätöksiä, kun sattui istahtamaan kylliksi lähelle. Tällaisena +tuli ja meni Heikki Olkkolainen elämänsä polkua piippuinensa, +hurstihousuinensa, tuppirustinkinensa ja kaikkinensa. + +Kun noustiin rannasta muutamia kymmeniä syliä suurten koivujen +riippalehvien alatse ja jylhien, sammaltuneiden kallioiden välitse, +tultiin Heikin varsinaiseen valtakuntaan. Kun seisahtui veräjälle ja +nojasi kyynärpäänsä navetan räystääseen, oli edessä kahden suuren +kallion kolossa, varjoisan koivun alla, harmaa tupa, ja takana +pikkuriikkinen, yhtä harmaa aitan ja liiterin tapainen. Peruna- ja +lanttumaa, pari penkkiä istukassipulia, lehti- ja kaislakerppuja +kuivamassa pitkin seinustoja, jossain vielä nyrkin kokoinen sauna, +pässi ja pukki nuorassa sekä Liisa, Heikin hirvittävän iso ja +rokonarpinen akka -- siinäpä ne olivat kaikki vähemmän tärkeät +kapistukset tällä muistettavalla paikalla, kun jätetään kaikista +tärkein -- tupakkimaa -- mainitsematta. Se oli ainoa sarka tässä +maailmassa, jonka hyväksi Heikki viitsi tehdä työtä, sillä hän oli +tunnetusti tämän paikkakunnan laiskin mies. Ja niin kauan kuin hän +oli naimisissa Liisan kanssa, ei se ollut tarpeellistakaan, sillä tuo +leveäselkäinen ja romuluinen hämäläinen eukko vastasi helposti parikin +Heikin kaltaista. + +-- Miten se Heikki tuli tuon Liisan ottaneeksi -- on niin rumakin, että +pelottaa? + +Näin kysäisin kerran kiusoitellen, mutta Heikki selitti tyynesti +ja tarkoin koko tapaturman. Oli ollut nuorra miessä tansseissa +tuolla kylällä ja joutunut yömyöhällä palaamaan Liisan kanssa samaa +tietä. Oli tultu sitten tuon koivukummun kohdalle, joka näkyy tuolta +peltojen keskeltä, ja kun oli ihmeen kaunis kesäyö, oli Liisa ruvennut +houkuttelemaan, että mentäisiin keinumaan sinne kummulle, jossa +on kiikku. "Minä kyllä vastustelin kovasti, mutta kun paikka oli +yksinäinen eikä apua ollut mistään saatavissa, ei siinä ollut muuta +kuin lähteminen. Niin se vei minut sinne kiikkumaan ja seuraavana +aamuna pappilaan. Ja hyvinhän tuo on ollutkin sopiva, elättänyt ihan +koppinaan, eikä ole pahoin lyönytkään..." + +Heikin piippu kurisi hiukan kiihkeämmin. Yleiseen tiedettiin Heikin +välttelevän tuota koivukumpua kuin peläten, että "tapaturma" saattaisi +uudistua. + +Näin eleli hän pienellä kämmenen suuruisella palstallansa itsenäisenä +ja vapaana kuin kuningas. Heikkona hetkenä tunnusti hän minulle, +etteivät hänen perintörahansa -- hän oli alkuaan pikkutalon poikia +-- olleet sentään kaikki menneet palstan ostoon, vaan että niitä oli +jäänytkin, joten hän saattoi pitää itseään olosuhteisiin katsoen +varakkaana miehenä. Kysäisin uteliaana: + +-- Paljonko jäi vielä? + +-- Vain siinä sata ja seitenviitonen... + +Heikin tupakkimaa oli navetan päässä. Pohjoisesta suojasi sitä navetta, +idästä ja etelästä korkeat kivet, mutta liiaksi varjostamatta, ja +etelän puolelta oli se avoin kaikelle valolle ja lämpimälle. Multa +oli erinomaisen kuohkeata ja läpeensä "komposteerattua", niin että +sen puolesta piti kaikkien menestysmahdollisuuksien olla huollettuja. +Heikin tupakit eivät kuitenkaan kasvaneet hyvin. + +-- Mitä niistä tällaisista tupakeista -- haukuskelin minä eräänä +päivänä juteltuamme saksalaisten suurista tykeistä ja vielä suuremmista +voitoista. -- Eihän nämä enää tee lehtiäkään edes sen vertaa että +pukillesi syöttäisit. Ja haisevat niin kamalalta, että ihan sylki +suussa myrkyttyy. Ostaisit häntä kunnollisia siemeniä... -- -- -- + +-- Ostaisit häntä kunnollisia siemeniä! matki Heikki. Mistä +halvatusta minä niitä ostan, kun atteikarikin sanoi, että on tässä jo +muustakin huolenpitoa kuin sinun tupakinsiemenistäsi. Olen jo kohta +parinakymmenenä vuonna pannut siemeniä talteen ja hyvin ne kaikki +itävät, mutta on niinkuin vuosi vuodelta laatu huononeisi. Vartta kyllä +lykkää kuin rytiä, mutta lehtiä tekee vähän. Kun olisi tullut sanotuksi +sille Valpille, kun se meni sinne Saksaan, että tuo poika sieltä oikeat +tupakin siemenet, niin että taivaan lehdillänsä pimentävät, mutta en +hoksannut silloin ajatella. Siellä ne ovat tietenkin tupakit sitä mukaa +kuin tykitkin... -- -- -- + +Tämä ylläkuvattu tapahtui vallankumoustalven edellisenä kesänä. Kun +olin saanut selville, että Heikin ja Liisan ainoa poika Valppi, +laiskan sitkeä nuori mies, oli joutunut aktivistien kanssa puheisiin +ja heti suin päin retkelle, josta ei ollut arvannut uneksiakaan, +tunsin kohta Heikkiä kohtaan aivan erikoista myötätuntoa. Monet kuumat +päivät istuimme hänen rannassaan, minä ottaen aurinkokylpyjä ja hän +hikoillen pelihousuissaan, sekä hartaasti haastellen maailmansodasta +ja ryssistä. Usein Heikki kimpastui ihmettelemään venäläisten menoa, +jota hän oli nähnyt kirkonkylässä, ja usein piirsin minä rannan +hiekkaan helppotajuisia karttoja, valaistakseni hänelle suuren itäisen +rynnistyksen tuloksia. Ja kun oli siitä selviydytty, palasimme pihaan, +taas uudemman kerran vilkaistaksemme, kuinka siellä tupakit jaksoivat +kasvaa. Eivät kasvaneet hyvin, vaikka heitä kuinka olisi kasteltukin +lanta- ja järvivedellä. + +Sattuipa sitten syksyllä tielleni eräs helsinkiläinen liikemies, +jonka juuri piti lähteä laajoille kauppamatkoille Etelä-Venäjälle. +Kerroin hänelle Heikki paran pulmasta ja sanoin: "Jos sinulla on sydän +oikealla paikalla rinnassasi, niin tuo minulle pussillinen hyviä +tupakin siemeniä. Jos niistä jotakin kasvaa, niin hyvät saat savut!" +Ja ihme ja kumma! Muutaman kuukauden päästä tuli hän takaisin ja toi +siemenet, vakuuttaen pyytäneensä parasta lajia. Nimeä ei pussissa +kuitenkaan ollut. Siemenet olivat mustia ja hyvin pieniä, pienempiä +kuin tavallisen helmiruudin jyväset ja kuin Heikin vanhat siemenet. +Katselin niitä sangen suuresti epäillen, mutta piilotin ne kuitenkin +visusti odottamaan kevättä ja kesää. + +Tuli sitten se kevät, jolloin Suomen kansa ja eräät nuoret +miehet rupesivat ajamaan häikäilemätöntä ja tinkimätöntä +itsenäisyyspolitiikkaa. Vanhat herrat, heidän hännystelijänsä ja +kaikki ne epäitsenäiset luonteet, jotka halusivat saada valtioviisaan +ja "harkitsevan" maineen, haastoivat heitä tuontuostakin kaamealla +äänellä historian tuomioistuimen eteen ja Josafatin laaksoon, puhuivat +olkapäitään kohautellen "itsenäisyysdillestä", eivätkä olisi nähneet +mitään niin mielellään kuin sen, että olisimme vannoutuneet kaikki +Kerenskin hallituksen uskollisiksi ja lojaaleiksi kannattajiksi, +koska he olivat sille sen kannatuksen luvanneet. Mutta Suomen kansa +oli nyt härkä, jonka sarviin tarttuakseen nämä herrat olivat liian +köykäisiä, huolimatta kaikesta mahdollisesta arvovallastaan. Turpa +maassa ja sarvet tanassa mennä junnasi tuo maatiaissyntyinen härkä +omaa tietänsä, kiskoen lopulta kaikki mukaansa, ja ohjaspoikana liehui +sen rinnalla iloinen ja reilu paimen Uusi Päivä, jonka silmäniskun +virkeys ei hetkeksikään lannistunut, ei silloinkaan, kun päämäärän +saavuttaminen näytti peittyvän pilvenkorkuisen vaaran taa. Joka kerta +kun pistin kynäni mustetolppoon puolustaakseni ja levittääkseni +itsenäisyys-aatetta, ja katseeni sattui Heikin tupakin siemeniin, +välähti mielessäni jotakin leikillisen vertauskuvallista: "Niin totta +kuin noista melkein näkymättömistä siemenyisistä on pian versova +mahtava kasvi, jonka salaperäinen voima tuottaa tyydytystä ja onnea +miljoonille mies- ja naispuolisille tupakkisuomalaisille, niin totta +putkahtaa maaperäämme heitetyistä itsenäisyydenkin tupakinsiemenistä +kerran se puu, jonka varjossa vielä oljentelee sekin mukamas muita +viisaampi joukko, joka on epäillen suhtautunut koko kylvötyöhön!" + + * * * * * + +Se oli ihana kesäkuun aamu, jolloin soutelin poikki soiluvan seljän +Heikin mökille. Vastapuhjenneen lehden tuoksu, käkien taukoamaton +kukunta ja kesäisen aamun mieluisat, kodikkaat äänet synnyttivät +sielussa sen tunnelman, joka on tehnyt itsenäisyysasiasta suomalaisen +uskonnon. Aate, päämäärä, vaatii kannattajiltaan uhrautuvaisuutta, +uskoa, tunnetta, sitkeää innostusta, ja valitettavan monet ovat ne +tapaukset, jolloin Suomenkin Tuomaitten negatiivinen järki tappaa +toivorikkaan taimen, silloin kun sillä oli tarkoituksena riisua sen +yltä vain estävät loiskasvit. Kun maailma on tehnyt eron vanhasta +ja vaatii uutta luovaa työtä, silloin kysytään kaukonäköisyyttä, +pelotonta, ja vanhoista muodoista irtautuvaa edesottavaisuutta. + +Kun olin antanut Heikille pussin ja selittänyt asian, valkeni hänen +muotonsa. Hän löi minua olkapäälle ja lausui seuraavan ytimekkään, +kultaa kalliimman kiitoslauseen: + +-- Siinä se on _mies_! + +Me raivasimme tupakkimaan mullan syrjään ja kannoimme siihen +puolitoista -- pari vaaksaa paksun kerroksen hyvää palavaa lantaa. +Sen oikein pehmitettyämme ja silitettyämme levitimme siihen päälle +kohtuullisen kerroksen mitä parasta ja kuohkeinta multaa, jonka +ihan käsissämme hienonsimme kuin Ugglehultin putretin. Näin oli +meillä oivallinen kylmä lava, joka varmasti pitäisi sangen tasaisen +ja terveellisen pohjalämmön. Ja sitten ryhtyi Heikki pyhään kylvön +työhön. Hän laskeutui penkkinsä ääreen polvilleen -- jos hän olisi +ollut ryssä, olisi hän varmasti tehnyt ristinmerkin, sillä hetki +oli todellakin juhlallinen, mutta kun hän oli suomalainen, hän vain +aatteellisella ilmeellä siirsi mällin toiseen poskeen -- ja siroitteli +tarkan harkinnan ja suunnitelman mukaan noita siemenyisiä maan mustaan +multaan. Hellällä kädellä ruoputteli hän sitten mullan päälle, +taputteli vaon tasaiseksi isällisellä varovaisuudella kuin olisi alla +ollut lapsen pää, nousi vihdoin ylös, kynsi korvallistaan, sylkäisi ja +sanoi: + +-- Siellä ne nyt ovat. + +Sitten hän teki mietoa lantavettä, haki muuripadasta siihen lämmikettä, +kasteli kylvöksensä hyvin varovasti, kynsi taas korvallistaan ja sanoi: + +-- Kyllä se nyt siltä haisee, että siinä sopii kasvaa ryssän tupakin. + +Lopuksi vilkaisimme aurinkoon kuin nähdäksemme, oliko sillä +sopiva asema taivaalla, ja jätimme niin kylvöksemme luonnon ja +maailmanjärjestyksen kaikkien suopeitten voimien hoivaan. + +Ja niin lähti kulumaan tuo vaiherikas kesä. Aurinko paahtoi +pilvettömältä taivaalta kuin vapauden ajan innoittamana. Kerenski +hajoitti eduskunnan, bolshevikit ja sosialistit reuhasivat kuin +viimeistä päivää. Stahovitsh ja Manner olivat kirjeenvaihdossa, +kauroja kiiruhdettiin ostamaan ja jauhattamaan ennen niidenkin +takavarikoimista, maailman kaikkeuden täytti ruudinsavu ja sanomaton +roskaväen rähinä -- mutta kaikesta tästä huolimatta kasvoivat ja +kehittyivät Suomen itsenäisyyden suuri asia ja Olkkolaisen Heikin +tupakit kuin ennakolta tähdissä määrätyllä varmuudella. Mitä siementä +silloin keväällä heitettiin Suomen multaan, se iti ja oli taimella +jo seuraavana päivänä. Ja kun aurinko sitä uupumatta lämmitti ja +kasvattaja ruokki sitä sopivilla vesillä, suojeli voimainsa mukaan +kylmiltä tuulilta ja hallaöiltä, ei säästänyt huolta eikä vaivoja, niin +rupesipa, rupesipa tottavieköön Heikin tupakki työntämään sekä vartta +että lehteä. Ja kun tulivat elokuun hedelmälliset hämärät, jolloin +luonto ikäänkuin kilvan lihottautuu, olivat tupakit pian niin korkeat, +niin paksuvartiset, niin mahtavalehtiset, että me huolestuen seisoimme +Heikin kanssa niiden varjossa. "Mitähän tämä merkinnee, kun tupakitkin +kasvavat tommottella vauhdilla?" kysyi Heikki, ja minä vastasin: +"Itsenäistä, oman tupakin varassa elävää Suomea!" -- -- -- + +Se on täytetty. Siellä kaukana sisämaassa tähtikirkkaan pakkastaivaan +alla uinuu talven valkeissa kahleissa tuo minun kesäinen soiluva +järvenselkäni. Ja sen rannalla lumisten koivujen alla, nietoksien +peitossa kuin metsähiiren lämmin pesä, on Heikin harmaja tupanen, jonka +piipusta suitsuu ystävällinen savu yksinäiselle kulkijalle. Liisa, +Heikin romuluinen akka, on tallannut kapean polun tuvan ja navetan +välille, mutta muuta elonmerkkiä ei juuri näy. Piipittää joskus köyhä +tiainen, istua ropsahtaa ylpeä teeri pihan urpukoivuun varistaen alas +kuuraa, nauskahtaa pakkanen navetan seinässä, mutta pian on taas +kaikki äänetöntä talvea, juhlallista tähtiyötä, lumikiteistä päivää +tahi ulvovaa lumimyrskyä. Järkähtämättä istuu tupasessaan Olkkolaisen +Heikki parsien rysiään ja verkkojaan, ja yhtä järkähtämättä istuu +hänen suupielessään myös tuo hänen uskollinen nysänsä, jossa on +posliinikoppa ja lyhyt notkavarsi. Alituisesti tupsahtaa siitä nokista +ja matalaa lakea kohti kodikas savukiehkura, kuin uskollisen piskin +hännän heilahdus, merkkinä isännän hiljaisten aatosten askarteluista. +Saapuupa silloin eräänä kuuraisen pakkasen päivänä Heikinkin tupaan, +jossa hän istuu töppösissään ja pukinnahkaturkissaan pörröisenä +kuin orava oksalla, ihmeellinen sanoma siitä, että nyt on täytetty +suomalaisenkin kansallisuuden suuri pyrkimys. Kuuluupa silloin Heikin +piipusta muutamia kiireellisiä kurahduksia, pullahtaapa posliinikopasta +ja suupielestä ilmoille muutamia upeita savupilviä, lennähtääpä käpy +kädessä entistä sukkelammin, kunnes samalla kaikki hiljenee, kun mielen +täyttää miehekäs, oudosti nostattava tunne siitä, että nyt sitten +Suomenkin kansa saa todella alottaa elämää "oman tupakin varassa". + +(9/1 18.) + + + + +Märkälän vaarin joulu. + +(Jääkäreitä muistellessa.) + + +Märkälän vanhasta vaarista tuntui, että nyt lähestyvässä joulussa +oli odotusta enemmän kuin koskaan ennen. Kun hän juhlan aluspäivänä +toimitteli pihalla ja tallissa pieniä vanhan miehen askareitaan, ei hän +mielestään muka kyllin kiireesti ehtinyt saada niitä "pois tieltä". +Ei hänellä ollut pienintäkään asiallista tietoa siitä, mitä hän tässä +muka odotteli, mutta sydämessä oli nyt kerta kaikkiaan sellainen tunto, +iloisen odotuksen tunnelma -- tänä jouluna. + +Ja hän oli huomannut, että samoin oli muidenkin laita. Nuori isäntä +kulki ja teki työnsä tapansa mukaan vaiti ollen, mutta kaikki kävi +entistä suuremmalla reippaudella. Kun hän lähti renkien kanssa heinien +hakuun, hyppäsi hän rekeen niin että liisteet rusahtivat, ja kun hän +sieltä palasi, tyhjennettiin häkit sellaisella kiireellä kuin olisi +oltu tulipalossa. Ja vanha emäntä tuossa kulki lynkytti pirtin ja +navetan väliä kuin olisi aina paras lehmä ollut poikimassa, nuori +emäntä iski kangasta uutterasti kuin kilpakudonnassa, ja pikku pojat +pyörivät permannolla silmät odotuksen kirkkaudesta sädehtien. Sitä se +oli samaa kaikilla -- iloisen ja riemullisen odotuksen tunnelmaa. + +Vanhus meni hämyiseen pirttiin, jota lyhyen talvipäivän alkava +hämärä rupesi jo tummentamaan. Lännen akkunasta loisti punakeltainen +taivaanrannan viiva, jonka takaa ei aurinko näihin aikoihin +sanottavasti kohonnut. Luminen ja hiljainen luonto vartioi hiljaa +omaa hetkeänsä, odotti sekin kaivattuansa, kevään riemuitsevaa ja +onnekasta takaisin tuloa. Sitä tunnelmaa oli nyt kaikkialla -- luojan +kiitos. Vanhus huokasi, istahti paikalleen pöydän takanurkkaan ja +vaipui mietteisiinsä, niihin tavallisiin, enimmäkseen suruisiin ja +rukoileviin, mutta nyt kuitenkin kuin toivon kirkastamiin. + +Luoja, näitä jouluja! Outoina kuvasarjoina liikkuivat mielessä ne +salaperäiset tapahtumat, jotka olivat antaneet hänenkin kotinsa viime +jouluille niiden päätunnelman. Kuin mahtava tulvavirta oli uusi aika +temmannut heidänkin, rauhallisten maalaisten mielet ja ajatukset +pois tavallisesta arkielämästä, aprikoimaan vapautta ja sen hintaa. +Kuinka outoa ja sydäntä vavistuttavaa, mutta samalla kuinka väkevästi +mieltä kiehtovaa ja kutsuvaa! Hän, vanhus, jonka elämä oli viime +vuosikymmenenä väistynyt syrjään kuin lumiauran tieltä, joka oli +tuntenut itsensä mahdottomaksi kaikkeen siihen, mitä nyt oudoin elein +ja sanoin puuhattiin, olikin huomannut tämän viimeisen yrityksen +itselleen tutummaksi kuin muille. Hänestä oli äkkiä tuntunut kuin olisi +hänen korvissaan kajahtanut vanhatestamentillinen pasuunan puhallus, +joka herätti Israelin kansan nukkuvan leirin heidän korpivaelluksensa +aikana. Hänen sydämensä oli äkkiä vallannut uusi tulinen viha, kuin +Herran käsky, noita amalekilaisia vastaan, jotka olivat pitäneet +orjuudessa valittua kansaa, ja hän oli ilokseen löytänyt liittolaisen +nuorimmassa pojassaan, Juhossa, joka oli nyt poissa. + +Kaksi vuotta sitten -- niin -- sitä joulua ei tässä talossa koskaan +unohdettaisi. Juho oli tullut Helsingistä kotiin jo syksympänä eikä +ollut ruvennut tekemään tiliä luvuistaan. Oli vain sanonut, ettei hän +nyt joutanut lukemaan -- oli tärkeämpiä tehtäviä. Ja sitten hän oli +taas äkkiä lähtenyt, eikä ollut kirjoittanut mitään. Ja koko maailma +oli ollut outojen huhujen ja hirveän, masentavan painostuksen alaisena. + +Voi niitä silloisia harmaita joulupäiviä! Kuin kuritushuonevanki oli +hän yritellyt askareitaan, kuin haudan partaalla horjuen oli mummo +liikkunut pihapolkujaan, nuoren isännän otsalla oli asunut synkeän +vaitiolon varjo ja nuori emäntä oli vetänyt huivinsa alemmaksi +otsalleen. Ja pikku Pekka puhui saksalaisistaan ja tykeistään puoleksi +kuiskaamalla, peuhatessaan pirtin lattialla. Juhoa ei kuulunut. + +Vanhus muisti, että häntä oli jouluiltana suorastaan pelottanut. +Saunassa oli oltu vaiti ja jouluevankeliumin kävi hän lukemassa +omaistensa kanssa omalla puolellaan, välttääkseen sitä pilkan +ilmettä, joka oli sosialistisen rengin naamalla sellaisiin asioihin +kosketettaessa. Ja vielä myöhään illalla odotti hän kaipaavalla +sydämellä Juhoa, mutta häntä ei kuulunut. Lieneekö hän milloinkaan +pitkän elämänsä varrella, suurimpien onnettomuuksienkaan aikana, +kallistunut vuoteelleen niin masentuneella ja hädässä apua huutavan +sydämellä kuin tuona jouluyönä? Hän oli vielä viime kerran viivytellyt +portailla pimeässä ja teroitellut kuuloaan, eikö alkaisi mäen takaa +helistä se tuttu tiuku, joka oli hänen vanhan sydämensä suurin +ilosanoma, mutta mitään ei kuulunut. Paksukarvainen Pilkki kävi +hieraisemassa päätään hänen polveensa ja haisteli yön ilmaa kostealla +kuonollaan, suuria lumihiutaleita satoi hiljaa ja lakkaamatta, +salaperäisen äänettömästi, kunnes lopuksi tuntui siltä, että nyt +on maailma kuollut, nyt peitetään sitä käärinliinoilla lopullista +hautausta varten... + +Mutta sitten yön pimeimmällä hetkellä, kun vanhus oli saanut ensimäisen +levottoman unensa päästä kiinni, hän heräsikin samalla siihen, että +ikkunaan koputettiin. Säikähtäen kompuroi hän katsomaan ja oli ilosta +ymmällä nähdessään, että se olikin Juho. Oli vain myöhästynyt ja pyrki +tänne vaarin puolelle, etteivät lapset heräisi. + +Mutta heti kun Juho oli päässyt sisään, huomasi hän, että nyt eivät +olleet asiat oikein. Poika ei antanut tehdä tulta, ennenkuin oli +peittänyt ikkunat tarkoin, ja hänen silmänsä kiilsivät niin terävästi. +"Kiireesti, vaari, kiireesti ja hiljaa hevonen valjaisiin ja evästä +kokoon! Ei ole aikaa viivytellä, sillä hurtat ovat kintereillä!" Ja hän +oli nopeasti selittänyt vaarille kaikki, joka oli heti asian oivaltanut +-- mummo tuolla jo menikin tuvan puolelle, josta pian saapuivat vaarin +puolelle kaikki. + +Oltiin hiljaa, sillä jokainen ymmärsi, ettei ollut enää hyötyä +pidätyksestä, kun oli kysymys pelastuksesta. Nuoren isännän huulilta +kirposi kiivas moitteen sana ja Juhon silmät välähtivät oudosti, mutta +silloin puuttui hän, Märkälän vaari, asiaan. "Oikein teet, poika", +sanoi hän lujasti, "oikein, ja jos olisin nuori, tekisin samoin. Sinä +ja toverisi olette ainoat miehet tässä mitättömässä maassa!" + +Ja silloin oli nuoren isännänkin ilme kirkastunut ja hän oli lyönyt +Juhoa olkapäälle: "Nyt lähdetään." Ja hiljempaa oli hän virkkanut: +"Käydäänkö naapurissa mennessä?" "Käydään", oli Juho matalasti +vastannut. Vaari oli kyllä ymmärtänyt, kenelle Juho oli tahtonut +viimeiset hyvästinsä sanoa, ja hänen sydäntänsä kirveli ajatus, mitä +kaikkea ihmisonnen hellyyttä siinäkin uhkasi ijäksi särkyä. + +Mutta nuori isäntä oli taas toimintapäällä. Riuskasti hyppäsivät +veljekset rekeen, joka vilauksessa ja äänettömästi hävisi talven yöhön, +edessä musta ori kuin kummitus. Ja monta tuntia ei ollut kulunut, +ennenkuin uudet miehet olivat vaarin ovelle koputtamassa ja sisään +pääsyä vaatimassa -- röyhkeät sortajan kätyrit, ja vielä suomalaisten +petturien opastamina. Mutta vaari oli vanha ja tyhmä, eikä ymmärtänyt +mitään, enempää kuin mummo ja muukaan väki... -- -- -- + +Pirtissä oli jo aivan pimeä. Ovi aukeni ja sisään tulivat keveät +askeleet. Vaari tunsi ne hyvin -- ne olivat sen, jolle Juho oli +silloin mennyt naapuriin hyvästejä sanomaan. Siitä hetkestä olivat he, +vanhus ja nuori tyttö, liittyneet yhteen kuin liittolaisiksi. Niin +monta kaunista kuvaa vilahti siinä vanhuksen mielessä, ja keskeisenä +oli niissä aina sininen silmäpari, joka usein kyyneleisenä, harvoin +iloisena, odotti tietoja ja lohdutusta. Siinä oli ollutkin vaarilla +tehtävä. Hän oli ymmärtänyt, että silloin kun nuoret tekevät tällaisen +uhrauksen, on kotiin jääneiden pyhä velvollisuus pitää heitä ja heidän +omaisiaan yllä järkkymättömällä uskolla, luottamuksella ja rohkaisulla, +että ne, jotka penseinä taipuen sorron, alle rupeavat halpamaisella +epäilyksellä ja pilkallakin tällaista asiaa arvostelemaan, tekevät +hengessään täydellisen isänmaan petoksen. + +-- No mitäpä sille Liisulle nyt kuuluu? sanoi hän tytölle, joka vaiti +ollen oli istahtanut hänen viereensä. + +-- Ka... vastasi tyttö... mitäpä tässä? Pistäysin vain kuulemaan, että +miten teillä täällä joulu...? + +-- Älähän hätäile, lapsi, vastasi vaari. -- Saatpa nähdä, niin Juho +tulee kotiin. Minä näin unta viime yönä, että oikeata kämmentä +kutkutti, ja se merkitsee aina suuria saamisia. + +Tyttö nauraa heläytti pienen naurun. + +-- En minä enää pelkää Juhon puolesta -- pian ne tulevat sieltä kaikki. + +Hänen äänensä oli toivova ja pehmeä, täynnä kaikkea sitä hienoa +tunnelmaa, jota voi olla väin odottavan nuoren naisen äänessä. Vaari +ryähti leikillisesti ja kysyi: + +-- Jokos te sitten menette heti naimisiin? + +Tyttö hypähti ylös ja sanoi ulos rientäessään: + +-- No ihan sen ijankaikkisen pilkun päällä! -- -- -- + +Ja sitten se sitä seuraava joulu! Märkälän vaari muisti silloinkin +istuneensa tässä samassa paikassa. Hänen vanha harmaa päänsä oli +painunut väkiselläkin käsien varaan, sillä eihän sitä tahtonut jaksaa +pystyssä pitää, kun muisti tuhansien perheiden yhteisen, tutun surun, +hiljaisen, sanattoman, pelokkaan murheen, joka viipyi mielessä +kuin salon yllä harmaa pilvinen päivä, koskaan toivon säteeksi +kirkastumatta. Vaarille oli jäänyt mieleen kuva tuosta yöllisestä +raskaasta lumisateesta, joka hiljaa ja taukoamatta peitti Suomen maata +kylmään vaippaansa. Siinä oli jotakin kammottavaa tuossa salavihkaa yön +helmassa, maailman pimeimpänä aikana tapahtuvassa hautaustyössä. Tuntui +kuin rinnan päälle olisi kasautunut painoa vähitellen, huomaamatta, +kunnes herääkin pian siihen, että henkeä ahdistaa. Paino rinnalla tulee +yhä tukalammaksi, hengitys käy vaikeammaksi, tuskan hiki pusertuu +otsalle. Täytyy saada ilmaa keuhkoihin, täytyy karata pystöön, ravistaa +paino rinnalta, karjaista kuin korven karhu korjuultansa. Ja samalla +tuntuu kuin jossain siellä syrjempänä vaanisi kaksi pirullista silmää, +että "joko kuoli", "joko tukehtui", vai "vieläkö nousee hengissä +nietoksesta". + +Kun Märkälän vaari pääsi yksinäisissä kuvitelmissaan näin pitkälle, +ei hän tavallisesti voinut enää hillitä itseänsä. Riemun ja ylpeyden +tunne siitä, ettei kuollut, ei tukehtunut, vaan nousi kuin nousikin +nietoksesta, täytti hänen sydämensä niin, että hänen täytyi nousta +kävelemään. Hän astua nykytteli ikkunan ääreen ja kuin ilkkuen hihkaisi +ulos pimeyteen sille vaanivalle silmäparille, että ähä kutti, sinä +kirottu! -- -- -- + +Ilta oli kulunut jo pitemmälle. Märkälän vaari astua nykytteli saunaan +ja katseli korkeuden kirkkaita tähtiä, jotka loistivat avaruuden +mitattomasta kaikkeudesta. Niin satumaisen rikkaana hopeiltansa hohteli +ja säkenöi linnunrata, ja Väinämöisen viikate viittoi tulevaisuuteen +kuin profeetan sauva Kuolleen meren äärellä. Vaarin sydämeen virtasi +joulurauha kuin lieden lämpö ankarassa pakkasessa tehdyn työpäivän +jälkeen, eikä sitä sieltä karkoittanut se hanurin ritkutus, jolla +kansainvälinen köyhälistö oli läheisellä työväentalolla rauhanjuhlansa +alottanut. "Se on roskaa", päätteli vaari lujasti, "paljasta roskaa. +Kun kerran tuosta vaaran takaa nousahtaa se uusi päivä, niin ne +pakenevat piiloihinsa kuin yököt." Ja vaari teki saunan ovesta sisään +pujahtaessaan lujan käden liikkeen. + +Ja kuta enemmän hänen vanha ruumiinsa vetreytyi saunan lämpimässä, sitä +nuorteammaksi näytti hänen sielunsakin käyvän. Hän käveli lattialla +pystöpäisenä ja suorana kuin ennen nuorena, ja hänen silmänsä loistivat +kirkkaina. Nuori isäntä katseli häntä hymyillen syrjästä, anteli +vesiä ja autteli, mutta vaari ei pannut siihen mitään huomiota. Hänen +sielussaan oli tapahtunut niin ihmeellinen ja salaperäinen toivon +nousu ja henkinen vapahtuminen, että kaikki hänen ajatuksensa olivat +kiintyneet siihen. Hän vertasi itseään siihen vanhaan Simeoniin, +joka kerran suuren ilonsa hetkellä lausui kiitoksensa siitä, että +pääsi rauhaan menemään, ja kun hän saunasta palatessaan seisahtui +hetkeksi talviseen yöhön, tunsi hän sielussaan sellaista avartunutta +juhlarauhaa, että hänen täytyi ristiä kätensä. Niin hiljaisena ja +odottavana oli nyt talvinen yö, kirkkaana kaartui nyt taivas Suomen +yllä, ja käärinliinat olivat muuttuneet valkeaksi juhlapaidaksi. + +Kun vaari tuli pirttiin, roihusi siellä kirkas pystyvalkea. Hänen +silmiänsä häikäisi hiukan, eikä hän aluksi erottanut muita kuin Liisan, +joka hypähti häntä vastaan. "Ka, täällähän se Liisukin", sanoi hän +ystävällisesti, samalla huomaten, että tytön silmät olivat niin oudon +kirkkaat ja että muutkin tuntuivat olevan kuin hämillään. Ja samalla +tulikin tuolta hämyisestä nurkasta korkea nuoren miehen vartalo, +ilmestyivät vaarin eteen nuo tutut kulmakarvat, terävät silmät, avoin +otsa ja "ryövärin rinta". Vaarilta putosi vaatemytty kädestä ja hän +tapaili ilonsa yltäkylläisyydessä: + +-- Ka... Juhokin! + +(22/12 17.) + + + + +Jurvelinin "monarkisti". + +(Kapinakevään tunnelma.) + + +Soudeltiin siinä Jurvelinin kanssa ensi kertaa viimekesäisillä +verkkovesillä ja harkittiin, kannattaisiko laskea pyydyksiä +ruohottomaan ja tyhjältä näyttävään veteen. Puhalteli kolkko tuuli, +maisemilla oli alakuloinen, kylmähkö iltavalaistus, ja puhkeavilla +lehdillä viluinen väritys. Jurvelini vilkaisi taivaalle ja sanoi +huolestuneena: + +-- Tulleeko pakkanen? Viepi vielä taimet... + +-- Mitäs Jurvelinilla sitten on istutettuna? + +-- Kävinpähän vain tässä pari viikkoa sitten istuttamassa eukkovainajan +haudalle papuja ja perunoita. Näkyvät nousseen jo taimelle. + +-- Perunaa ja papuja? + +-- Ka niin. Se oli meidän eukko eläessään mahdoton perunan ja pavun +syöjä, ja kun sanomassa kehoitettiin, että kasvuun nyt jokainen +multapaikka, niin minä ajattelin, että siinä eukon haudallahan on +paksusti multaa, jossa kyllä perunat kasvaa. Ja niissä on kauniit +kukkasetkin. Vein minä siihen kopalla hevosen lantaakin, siltä varalta, +ettei syvempää pohjautuisi riittävästi kasvun voimaa... + +Hän vilkaisi minuun hiukan epäillen, kuin nähdäkseen, mitä asiasta +arvelisin. Ummistin silmäni mitään puhumattomiksi ja arvostelin: + +-- Kauniithan niissä on kukkaset -- perunoissa. + +Ruvettiin laskemaan verkkoja. Jurvelini opetti: + +-- Älä sinä helkatissa laske venettä verkon päälle. Ka... No jo on mies +pöljä, vaikka on suurenkin opin saanut. Tämähän on samanlaista kuin +punakaartilaisten sodan käynti. + +Vene saatiin kulkemaan paremmin, jonka jälkeen Jurvelini puhui taas: + +-- Ne sinun pyssysi ne veivät. Oliko ne kalliitkin? + +-- Olihan ne kokolailla. + +-- Vai niin. Mihinkähän h--tiin nuo lienevät ne haudanneet? Se oli se +Suhosen syötävä, joka on ikänsä ollut kaikkien riesana -- ketale. Että +tämä muka on työväen tasavalta. Tasavalta... + +Jurvelini käänsi päätänsä ja osoitti kyllästymisen ja vaivautumisen +merkkejä. Hallitsin hetkisen venettä taitavasti ja kysyin: + +-- Eikös Jurvelini sitten olekaan tasavaltalainen? + +Hän vilkaisi minuun tuuheitten kulmiensa alta, sylkäisi ja sanoi: + +-- Eh! + +Soudettiin taas kotvanen vaiti ollen. Katse kiintyi seuraamaan iltaisen +luonnon omituista, hentoa kauneutta. Laaja selkä ja sen takaa korkeina +siintävät vaarat uivat kullassa, kaukaa helähdytteli keväisen näyttämön +uupumaton statisti, käki, sointuvaa, mutta yksitoikkoista lauluansa. +Mikä lienee ollut, mutta tänä keväänä oli tuossa rusokuulakkuudessa +jotakin niin sanomattoman alakuloista, masentavaa, surumielistä. +Unehtui sitä katsomaan ja miettimään, kaivelemaan sitä taakkaa, joka on +kaikilla sydämen pohjalla. + +Sivutse lensi urossorsa. Illan valaistus kimmelsi kauniisti sen +keväisen upeassa muuttopuvussa. Lahden perältä kuului rakastunut +"änk-änk-änk"... Jurvelini havahtui ja sanoi: + +-- Siinä asuu joka kesä poikue tuossa lahdessa. On niin korkea +kaislikko, ettet sinäkään pääse niitä pyssyrämälläsi ampumaan. Eikähän +sinulla nyt pyssyjä enää olekaan... + +Hän hymähti kuin itsekseen ja jatkoi: + +-- Vanhan on soma nähdä nuorten kuhertelua. Virkoo kuin entiselleen. + +-- On tainnutkin Jurvelini olla aika veitikka parhaimmillansa +teutaroidessaan? + +Hän siveli ylpeästi rinnalla lainehtivaa harmaata komeaa partaansa, +hymyili ja vastasi: + +-- Onhan sitä toki, tässä kihlakunnassa, tuota Jurvelinin alaa... Ja ne +on kaikki valkoisia poikia! -- -- -- + +Verkot oli laskettu ja tuuli kantoi ja keinutteli venettä hiljalleen. +Jurvelini oli tullut puhetuulelle, mutta hänen keskustelunsa liikkui +nyt aloilla, joille on mahdoton siirtyä sellaisen, jota ei ole +koskettanut, ainakaan erikoisemmin huomattavasti, kuten intiaanit +kuuluvat sanovan, "suuri henki". Ne puheet ovat aivan ainoita +laatuansa ja niitä sopii kuunnella silloin, kun tekee mieli seurata +ihmisajatuksen hyppyjä ilman mitään järjen valjaita. Lopuksi pysähdytin +hänen esitelmänsä: + +-- Älä höpsi, Jurvelini, turhia! + +Hän säpsähti ja tuli heti viisaaksi. Lähdettiin soutelemaan iltaisia +alakuloisia vesiä huvilan rantaan, josta kohosi vaisu saunasavu. Tuuli +toi sen hajua ja herätti jo järvellä lämpimän saunatunnelman. Rannan +puutarhassa työskenteli vielä kumarassa ja vaiti ollen vanha vaimo. +Hän veti huivin silmilleen, mutta me kerkesimme nähdä, että hän oli +itkenyt. Kysäisin Jurvelinilta: + +-- Mitähän se eukko itkeskelee? + +-- Sen oli poika punakaartissa, murhasi pari kylän isäntää, ja tuli +asianomaisessa järjestyksessä aikanaan teloitetuksi. Se itkee tuo akka +nyt sitä ainutta poikaansa. + +Jurvelini koetti puhua huolettomalla äänellä, mutta katsoi pois päin. +Minäkin olin välinpitämättömän näköinen, mutta se surumielisyys, +joka nyt on Suomen keväässä, tulvahti taas sydämeen. Me hyvästelimme +kylmästi Jurvelinin kanssa: + +-- Aamulla aikaiseen siis mennään verkolle? + +-- Mennään vaan. Minä kyllä pidän huolta, että Sissi herää. + +Jurvelini meni höpisten itsekseen ja potkien tieltään pieniä kiviä, +suussa kaksi ruohon kortta, ja vanhan "ponksuurin" liepeet leveällä. +Minä painuin kammiooni ja korvissani soivat äskeiset sanat: "Se itkee +tuo akka nyt sitä ainutta poikaansa" -- murhaajaa, rikollista... + +Mutta ne ovat äidin kyyneleitä, joita on viljoin valunut tänä keväänä, +joista ovat vedet paisuneet ja tulvat nousseet. Milloin saadaan ne +lähteet kuivamaan, ja vuodattamaan ilon kyyneleitä? Aikamme on kova ja +vanhurskauden vaatimus asuu sydämissämme leppymättömänä, mutta pieni +sattuma, hetken nopea silmäys hiljaa alas vedetyn huivin alle saattaa +järkähdyttää mielen ja tehdä sydämen sairaaksi ja onnettomaksi. "Sitä +ainutta poikaansa"... + +Kuuluu portin natinaa. Menen akkunan ääreen ja näen, kuinka tuo +vanha vaimo kulkee hitaasti kylään päin. Hän on jo aivan kumara, +hänen vaatteensa ovat repaleiset, kengät aivan viheliäiset, ja hänen +käyntinsä on tuollaista vaivaista ja avutonta kyhnyttämistä, joka +herättää voimakkaammassa surkuttelevaa ja kipeää osanottoa. Ja hänen +mielessään oli luultavasti kaikesta huolimatta se hänen ainut poikansa, +jota hän yksinäisyydessään itki, hänen "isätön" poikansa, koko +paikkakunnan monivuotinen kauhu. -- -- -- + +Jurvelini oli aikoinaan käynyt hiukan "herrain" koulua ja hyräili usein +silloin oppimiaan lauluja. Niinpä heräsin aamulla siihen, että hän +kärisevällä ukon äänellä hoilasi akkunani alla: + + "Tuulonen entää, + Lehtohon lentää, + Armahan luokse + Rientelevi..." + +Hän oli intohimoinen kalamies, kun sattui sille päälle. Ei kukaan +koko paikkakunnalla tuntenut niin hyvin lahnan kutupaikkoja ja +retkeilyreittejä, ei verkon laskentavesiä ja kalasyövereitä kuin hän. +Tälläkin kerralla hän oli ottanut huomioon aivan erikoiset merkit +taivaassa ja maan päällä ja valinnut verkkopaikkansa ja veden syvyyden +niiden mukaan. Lähdettiin kokemaan pyydyksiä. + +Nousi ensin tiheämpi verkko ja vilahteli siellä täällä kirkas kala, +pasuri, särki, punasulka. Jurvelini puikkaroi jännittyneenä, suu +supussa ja alituisesti höpisten. Pistin väliin: + +-- Taitaa olla vain yhtä pientä ja pitkää tasavaltalaista karjaa? + +-- Tasa-, tasapa-tasavaltaista lirua täältä nousee... Peukalon +pituista, sormen paksuista... Ähä... ähä... Annappas haavi tänne... No +voi sun. Kas niin... Kovasti potkii... Nyt siellä on... älä helkutissa +karkaa... Odotahan, kun ma saan haavini tällättyä allesi... Kas niin... +No siinä tulikin oikea monhaarkisti... + +Ja voitonriemu ja jalon kalamiehen sanoin kuvaamaton onnen ilme +kasvoillaan Jurvelini nosti venheeseen oikea ukkolahnan, joka +selittämättömän kevytmielisyyden puuskassa oli lähtenyt liian aikaisin +keväisille retkilleen, joutunut vaarallisille vesille ja viimein +vihollisen ketjuun, joka oli armotta hänet vanginnut. Tuossa se nyt +makasi ruskean pulleana ja leveänä, suu avuttomana auki ja tehden +vielä viimeisiä kömpelön voimakkaita ponnahduksia. Sen päässä oli +jonkunmoisia rasvapahkoja ja yleensäkin se ansaitsi sekä näöltään että +kooltaan, esiintymiseltään ja juurevalta tukevuudeltaan todellakin tuon +suuriarvoisen kunniamaininnan "monhaarkisti". Katselin sitä suurella +myötätunnolla ja tunsin kauhistuvani, kun Jurvelini rantaan päästyämme +otti puukkonsa ja armotta iski sen kalan lihavaan ja leveään niskaan, +perkaten sen niin kuin lahna on perkattava. -- -- -- + +Tuli taaskin poutainen päivä, jolloin tuuli ajeli pilviä pitkin taivaan +lakea, heilutteli ruislaihoja ja tukisteli keväistä koivikkoa. Isännät +kiroilivat pelloilla hevoskoneilleen, punakaartilaiset tekivät kyräten +työtänsä, lapset ilakoivat puutarhassa, ja Jurvelinilla olivat ne hänen +omat hommansa, puuhansa ja puheensa. + +(8/6 18.) + + + + +Taistelu vihreästä madosta. + +(Kesäinen kuva helteisiltä päiviltä.) + + +Olen nukkunut hyvin ja nähnyt ihania unia, jotka eivät häiritse, +vaan väikkyvät mielessä kuin kaukaiset satukangastukset taivaan +rannalla. Astun viileään tupaan ja nautin aamiaista, jonka eräät +valkoiset, pehmeät ja huoltapitäväiset kädet ovat pöydän päähän +minulle varanneet. Mielessäni herää hyviä päätöksiä, muistan hellettä, +nääntyvää puutarhaa, ja tunnen taipumusta ahkeruuteen, siveyteen ja +jumalanpelkoon. Astun ulos. + +Mutta jo portailla tarttuu aamun aurinko minuun kiinni täydellä +voimallaan. Sen säteet tulevat sakeasti kuin persialaisten +nuolet tai kuin ahjon kuumuus jättiläispalkeen torvesta, ja +tunkeutuvat silmänräpäyksessä joka paikkaan. Tunnen kuinka ytimeni +pehmenevät, lihakseni veltostuvat, aivoni verhoutuvat jonkunmoiseen +sini-autereeseen ja hyvät päätökseni sulavat kuin voinokare. Kuin +tajuttomana horjun pihakoivun juurelle, johon istahdan velttona, +mutta sanomattoman tyytyväisenä, alistuen nöyrästi siihen, mitä nyt +ei tällä hetkellä voi muuksi muuttaa. Tylsyydessäni päinvastoin +tapailen joitakin muhamettilaisen kohtalouskon voimasanoja, niitä +kuitenkaan muistamatta, ja välähtääpä mielessäni, että laiskoilla +italialaisillakin on joku lauseparsi, joka sopii erinomaisen hyvin +tähän tilanteeseen, -- mutta mikä se on, sitä en nyt välitä tarkemmin +pohtia. + +Allah il Allah! Kuin unessa tunnen, kuinka Suomen suuri, korkea ja +ihana kesäpäivä on täyteläisenä ylläni ja ympärilläni. Järven pinta on +tuossa kuin kuvastin, -- kaakkuri vain, tuo komea ja arvokas lintu, on +sen hopeapintaa rikkomassa. Väliin pistää se nokkansa veteen, nostaa +sen taas, kunnes päästää haikean valitushuudon, joka vihdoin päättyy +kiirastulessa opittuun hirveään parkunaan. Minä herään, heristän sille +nyrkkiäni, mutta en huolikaan uhata enempää. Ilmasta kuuluu tuhansien +poutiaisten ja muiden hyttysten katkeamaton surina. Tuossa tulee +kovalta pominalla suunnattoman suuri ja kaunisvärinen kimalainen. Se +lentää raskaasti ja vaivaloisesti, ja töksähtää vihdoin avuttomana +eteeni ruohikkoon. Se on selvästi aivan päissään, miliisivalmis, +ukkopaha! Tuota ajatellessani kihoo makea mesi kielelleni, ja osanoton +puuskassa autan sen jälleen ilmoille sakeasta tureikosta. Samalla +helähtää tuosta edestäni rannalta kirkas nauru. Nostan silmäni ja näen +jotakin piirteiltään sopusuhtaista, valkoista, joustavin ja ujoin +askelin -- polvet visusti yhdessä -- menossa veteen. Se helmeilee +kullan kuultavalta maidonvalkealla iholla. Selviän ja kysyn: + +-- Uimaanko sinä menet? + +Pehmeä ja miellyttävä ääni naurahtaa: + +-- Niin, tule sinäkin! + +-- En uskalla. Minulla on pirullinen noidannuoli ristiluissani... + +Koko olemukseni valtaa sanomattoman mieluinen, lievästi eroottinen +tunnelma. Ummistan silmäni ja pidän siitä kiinni kuin autuudestani, +samalla nauttien syreenin tuoksusta, jota tuskin tuntuva tuulenhenkäys +kantaa minun, onnen kultapojan, nautittavaksi jostain tuolta puutarhan +puolelta. + + * * * * * + +Olin huomannut sen jo äsken, kun se pudota napsahti jostakin +yläpuoleltani paidalleni ja siitä eteeni maahan. Sehän oli suuri mato, +vihreä ja lihava iljetys, ainakin 2 1/2 cm pitkä. Tuossa se nyt makasi +liikkumatta, puoliympyrän muotoisena kyljellään. Vatsapuolella olivat +jalantapaiset käppyrässä kuin mäyräkoiralla, ja leuat, tai mitkä ne +nyt ovat, muodostivat samanlaisen kuvion kuin lehmän sarvet. En ollut +pannut siihen äsken huomiota, sillä sen ulkomuoto, ryhdittömyys ja +luuton täyteläisyys loukkasi esteettisiä tunteitani, mutta nyt kiintyi +katseeni siihen väkiselläkin. Sen ympärillä tapahtui nimittäin jotakin. + +Mato, joka vielä äsken maata pötkötti kuin olisi vasta päättänyt +kahdeksantuntisensa, teki nyt kiivaita, joskin yksitoikkoisia +liikkeitä: se käpristihe kokoon ja oikaisihe taas niin voimakkaasti +kuin saattoi. Mutta selvästi näki, ettei tuossa lihavassa otuksessa +ollut sanottavasti voimaa. Sen hermostus ja hätä oli kuitenkin +silminnähtävästi hyvin suuri, vaikka en heti huomannut, mistä se +johtui. Olin luultavasti kumartuessani sitä katsomaan karkoittanut pois +levottomuuden aiheuttajan. + +Olin liikkumatta ja tarkastelin viekkaasti ympärilleni. En nähnyt +aluksi muuta kuin tuon kimalaisporhon, joka selvitteli humalaansa +apilan kukalla, eräitä sinitakkeja, joista yksi kuin minua +imarrellaksensa teki ylöspäin moitteettoman saltomortalen (selvä +nousukastyyppi!), ja suuren hapsenkakkiaisen, joka viittasi minulle +uhkaavasti pitkällä, mustan- ja harmaankirjavalla tuntosarvellaan. +Mutta sitten huomasin läheisellä kuminan lehden varrella jotakin, joka +herätti epäilyksiäni, ja minä kumarruin siis sitä tarkastamaan. + +Arvoisa lukija kuvailkoon itselleen isommanpuoleisen muurahaisen, esim. +sellaisen, jotka asuskelevat lahossa puussa tahi minun eteiseni alla. +Ottaen tämän pohjatyypiksi venytämme nyt ensinnäkin elukan peräpuolen +noin kahta vertaa pitemmäksi ja ohuemmaksi, kuin joksikin oikean +ampiaisen takarustingin ensimäiseksi heikoksi aavistukseksi. Sitten +venytämme otuksen vyötäisiltä ompelulangan ohuiseksi, teemme jalat +ainakin neljä kertaa pitemmiksi, annamme leuoille vielä lisätukevuutta, +ja pistämme veitikalle lopuksi hartioihin pitkät ja ohuet kalvosiivet, +jotka lepoasennossa ovat pitkin selkää kuin lumiauran kyljet. Niin on +meillä valmiina jonkunmoinen ampiaisen pilakuva, sen ja hankisääsken +sekasikiö, joka ei -- se myönnettäköön -- ole omiaan ensi näkemältä +herättämään mitään sanottavaa kunnioitusta. Sitä siinä katsellessani +paljastui muististani Antti-maisterin aikoinaan sinne ajama +vaillinainen alkeiskurssi hyönteisopissa, kunnes vihdoin tein rohkean +päätöksen: eversti tuossa kuminan oksalla ei ollut mikään muu kuin n.s. +_hiekka-ampiainen._ Nyt siis saadaan nähdä! + +Se istui siinä vilpittömän ja viattoman näköisenä. Pidin sitä +herkeämättä silmällä, arvostellen sen pituuden, sääret pois luettuna, +noin 1 1/2 cm:ksi. Vihdoin minusta tuntui, että sillä oli naama ja +että se ajatteli: niin kauan kuin siinä töllistelet, en liikahdakaan! +Rupesin siis pitämään silmällä tuota matoa arvellen, että tottapahan +tulet alas oksaltasi, jos sinulla on sille mitä asiaa. Ja aivan oikein! + +Oltuani hiljaa hetkisen tuoksahtikin äkkiä pöly madon äärellä ja +ampiainen tarrasi sen lihavaan niskaan hirveillä leuoillansa, joissa +tuntui olevan kunnioitettava voima. Mato käpristeli epätoivoisesti, +mutta ei saanut karkoitetuksi tuota peijakasta selästään. Sekin tuntui +pitävän kiirettä. Kuin tuskassa haeskeli se madon selästä jotakin, +jonka löytäminen tuntui olevan sille tärkeämpää kuin kaikki tulevainen +autuus, ja kuin tuskassa koetti mato myös estää sitä siitä. Mitä +hirmuja tapahtuikaan silmäini edessä! Oliko maassamme nykyisin niin +yleiseksi käynyt luonnoton ristisiitos tarttunut hyönteisiinkin, +tehden mahdolliseksi väkivaltaisen kroaseerauksen tuon lihavan madon +ja oudolta näyttävän piikkiniekan välillä? Koko siveellinen luontoni +nousee kapinaan tällaista otaksumaa vastaan, ja minä valmistaudun jo +väkivaltaisiin toimenpiteisiin estääkseni tekeillä olevan raiskauksen, +kun samalla huomaan ajatukseni tieteellisen luonnottomuuden ja pidätyn +siveyden suojelemista tarkoittavista aikeistani. Ja pian onkin ratkaisu +käsillä. + +Tuo hurja noitatanssi madon selässä on loppunut. Ampiainen kääntää +äkkiä takapuolensa alaspäin ja -- oi kauhua -- paljastaa siitä ainakin +kolme milliä pitkän painetin... Maailma mustenee silmissäni... Nyt se +antaa piikillään madolle sellaisen perusteellisen ja kauhean jurauksen, +että se tuntuu omissakin hermoissani kuin veitsen viilto. Tyrmistyneenä +näen, että tuon konnanteon, tuon salamurhan tehtyään peto samalla +irroittaa aseensa ja pakenee tuohon samaan kuminaan, istuen siellä +kohta niin viattomana kuin ei olisi koskaan pahanteossa ollutkaan. + +Käännyn tarkastamaan hänen uhriaan. Sen liikkeet eivät ole enää niin +voimakkaat, sen käpristelyt raukenevat, sen lihava ruumis värisee +tuskasta. Nyt se on liikkumaton, suora, kuin ruumisarkkuun valmis. +Tuhannet hyönteiset tuntuvat laulavan sen kuolinvirttä, ja minäkin +huokaisen tämän kaikesta päättäen tarkoituksettoman murhan -- ehkä +himomurhan? -- edessä, kun alkaakin murhenäytelmän toinen näytös. + +Nähtyään, että mato oli liikkumattomana ja että kaikki ympärillämme +oli täysin rauhallista, lennähti ampiainen uudelleen madon kimppuun. +Se iski taas siihen leukansa, oikaisi pitkät säärensä, otti madon +säärtensä väliin, ja niin sitä lähdettiin. Arvoisa lukija! Laskeudu +kontallesi, niin että viisimetrinen tukki jää jalkaisi väliin, iske +leukasi tukin niskaan ja lähde kuljettamaan sitä niin, että hiekka +sinkoilee. Yritettyäsi tätä ymmärrät, mikä voima piili tuossa äsken +niin halveksien kuvaamassani peijoonissa. Ällistyneenä seuraa sitä +kätevyyttä, sitä teknillistä taitavuutta, sitä neuvokkuutta ja tarmoa, +jolla ampiainen matoansa käsittelee. Ja tuloksena on, että mato lähtee +hilumaan nopeasti ja varmasti poispäin. Innostuneena lähden seuraamaan +sen kulkua, laskeutuen kontalleni, että voisin nähdä paremmin. Viereeni +ilmestyy kaksi raikkaalta järvivedeltä ja puhtaalta iholta tuoksuvaa +jalkaa, joiden omistajatar kysyy herttaisesti: + +-- Huppanaksiko sinä olet tullut? + +Minä en jouda vastaamaan, jolloin hänkin laskeutuu kontalleen +viereeni. Selitän silloin hänelle aseman muutamin sanoin, sujautan +kuin huomaamatta käteni hänen vyötäisillensä ja niin lähdemme yhdessä +varovasti konttaamaan ampiaisen perään. Naapurin isopartainen isäntä, +Jurveliini, joka on ollut hulluna neljäkymmentä ajastaikaa, päästää +aidan takaa kumean hyväksymisnaurun tämän nähdessään; hänen hulluutensa +ilmenee näin helteillä siten, että hän konttailee pitkin aitovieriä ja +syö suolaheinää. No niin, me menimme siis ampiaisen perässä. + +Se kuletti saalistaan väsymättömällä tarmolla. Oli menty jo noin neljä +metriä, kun eteen tuli isonpuoleinen laakea kivi. Vetäen ja työntäen, +laahaten ja ponnistellen aivan uskomattoman tarmokkaasti, kuin +unkarilaiset haalatessaan jättiläismörssäreitä Karpaattien huipuille, +sai se madon ensin kivelle ja sitten pian sen toiselle puolelle. +Arvelematta pudottautui se saaliineen jyrkänteestä alas ja pysähtyi +hetkeksi huokaamaan ruohon korrelle. + +Voimien kokoaminen olikin tarpeen. Ampiaisen takapuoli rupesi +tykyttämään kiivaasti, sillä se huomasi samalla, että viisi +muurahaista lähestyi matoa kiireesti, nähtävästi kaikkea muuta kuin +ystävällisissä aikeissa. Nuo metsien sotarosvot olivat aina kaikkea +vapaata saalistamista häiritsemässä, käsittäen vapaudeksi vain sen, +että itse saivat olla kaikkia muita isännöimässä. Mutta tällä kertaa +ne erehtyivät. Nähtävästi aivan synnynnäisenä strategina, kuin joku +ampiaiskansan Hindenburg, lennähti sankarimme oksaltansa ennenkuin +hyökkäävät voimat ehtivät yhtyä. Tömähdys, hiekan tuoksahdus, ja +voitettu muurahainen peräytyy vakavasti pahoin pideltynä julistaakseen +kotiin päästyään omalle kansalleen, kuinka hänen tappionsa itse asiassa +olikin ilmeinen voitto. Sama temppu uudistettiin toisaalla, vihollinen +pakeni kaikkialla, ja mato alotti kulkunsa uudelleen. Katsahdin +suuntaa, minne mentiin: nähtävästi tuota isoa petäjää kohti, jonka +juurella oli ruutikuivaa irtonaista hiekkaa ja johon aurinko paahtoi +täydellä voimallansa. Matkaa oli sinne noin viitisen metriä, joten koko +kulettu väli olisi noin kymmenisen metriä. Seurasimme jännityksellä +tapahtumain kehitystä. + +Eteenpäin mentiin herpautumattomalla tarmolla ja vauhdilla. +Sotarosvojen hyökkäykset uudistuivat, mutta päättyivät tuloksettomasti. +Yllämme leijailivat kärpäset kuin lentokoneet, häiriten nekin kulkuamme +nenäkkäällä uteliaisuudellaan, mutta mikään ei meitä pidätä. Me +saavumme männyn juurelle ja rupeamme uteliaina odottamaan, jatkuuko +matka edelleen, vai seuraako jotakin muuta. + +Ampiaisen takapuoli tykyttää ponnistuksista ja mielenliikutuksesta kuin +höyrykoneen pistooni. Näen sen naamasta, että sillä on nyt jotakin +mielessä, jota se ei kuitenkaan sano, koska olemme liian lähellä. +Peräydymme siis vähän ja heittäydymme huolettoman näköisiksi, mikä ei +olekaan minulle vaikeata, koska edessäni oleva kaunis silmäpari ja +sievästi muodostunut suu saa minut helposti -- sitä ei taida kieltää +-- vaipumaan poikamaisiin haaveiluihin. Väittääpä äsken mainittu +Jurveliini, joka on muodostanut käytöksestämme tänä helteisenä aamuna +oman kertomuksensa, tässä tilaisuudessa tapahtuneen pienen manööverin, +joka kahdelle nuorelle on kylläkin mahdollinen, mutta hänellä ei ole +väitteensä tueksi mitään muuta näytettä kuin omat silmänsä, jotka taas +enimmäkseen näkevät pikku-ukkoja. No niin, heti kun olimme haaveistamme +selvinneet ja kääntyneet katsomaan ampiaistamme, lennähtääkin se taas +matonsa kimppuun ja laahaa sen kiireesti paria vaaksaa kauemmas. Olen +huomaavinani, kuinka sen ilme käy hätäisen varovaiseksi; se vilkaisee +ympärilleen kuin aarteilleen menevä saituri ja...! + +Allah il Allah! _Näen kuinka se äkkiä siirtää syrjään noin 1 cm +läpimittaisen pyöreän kaarnan kappaleen, kuin kaivon kannen_; alta +paljastuu reikä, noin 1/2 cm läpimitaten. Kuin vihuri kulettaa +ampiainen matonsa reikään, lakaisee tuiskuna hiukan hiekkaa päälle ja +_asettaa lopuksi tuon saman kaarnakannen paikoilleen!_ Sitten se kuin +huokaisee helpotuksesta, lennähtää läheiselle korrelle ja rauhoittaa +siinä vähitellen valtavasti tykyttävän takapuolensa kuin taistelunsa +voittaneen itsetietoiseksi ja rauhalliseksi levoksi. + + * * * * * + +Tartun ystävättäreni sievään käteen, katson syvälle hänen sinisilmiinsä +ja kysyn häneltä vakavasti: + +-- Mitä tekee ampiainen madolle? + +-- Se syö sen! sanoa heläyttää hän kuin hopeatiuku. + +Myönsin, että tämä oli lähin johtopäätös, minkä asiasta saattoi tehdä. +Mutta mittaillessani käden kauneussuhteita kuin Lindfors "Saiturissa", +juolahti päähäni hämärä muisto jostakin yhä jatkuvasti ihmeellisestä, +joka oli yhteydessä madon hautaamisen kanssa. Vaivasin aivojani +turhaan, kunnes ruohon kahina vierellämme herätti meidät. Se oli se +isonenäinen luonnontutkija, joka on tunnettu ensiluokan toveriksi ja +tottelee tuttavain kesken nimeä Nakke. Hän pelasti meidät pulasta. + +-- Ei se tapa matoa. Se pistää sitä vain hermokeskukseen, niin +että kaikki liikuntokyky häviää. Sitten se vie sen reikäänsä ja +munii munansa sen ruumiiseen -- pojilla on siinä kehittymiskautena +puuttumaton ja mätänemätön ruoka... + +Me tuijotamme häneen ällistyneinä ja ystävättäreni sanoo epäillen: + +-- Älkää nyt sentään narratko, herra Nakke... + +-- No ihan varmasti! + +Aidan raosta virkkaa Jurveliini hyväntahtoisesti: + +-- Kyllä nyt jo sentään tarttis saara vähän saretta... rupeevat nuo +suolaheinätkin niin kuivilta maistuun... + +Piika Anni tuo meille kahvia. Uudelleen valtaa meidät suloisen +kesäpäivän sanomaton raukeus. Me istumme ääneti ja katselemme +ulapalle, jossa kuikka edelleen häiriytymättä soutelee. Näen kuinka +sievät kädet nyppivät päivänkakkaraa ja luen ajatukset: rakastaa, +ei, rakastaa, ei... _rakastaa!_ Minä saan silmäyksen, joka on +onnensa täyteläisyydellä pyyhkäistä minut kumoon. Kuuluu kahinaa: +Jurveliini konttaa luoksemme ja istahtaa viereemme alkaen raukeasti +esittää ihmeellistä, kummallista, erikoissuomalaista salais-oppia, +jossa jumalallinen ja inhimillinen viisaus lyö mitä omituisinta +housunkauluspainia. Osoitan sormellani otsaani ja lausun Nakelle: + +-- Hellettä! + +Hän nyökkää. Komea sudenkorento istahtaa eteemme koirankuminalle ja +tuijottaa meihin salamyhkäisesti suurilla, vihreillä ja loistavilla +mulkosilmillään. + +(29/6 17.) + + + + +Kun olkipesän piti parveilla. + +(Jurveliini Sissin puhemiehenä.) + + +Oli sanomattoman kaunis aamu siinä kesä- ja heinäkuun vaiheessa. Olin +siihen aikaan vielä nuori ja naimaton, ja seisoin uneksien puutarhan +aitaa vasten tuijottaen kauas peltojen toiselle puolelle, josta +näkyi kaivon vintti, puutarhan vehmaat puut ja erinäisiä kodikkaita +rakennuksia, punaseinäisiä, valkonurkkaisia. Välillä lainehti ruis +innostuneesti ja hedelmällisesti, taivaalla kiipeilivät kiurut kuinka +korkealle lienevät kiivenneetkään, ja tuo kesäinen tuuli oli paljasta +apilaa ja muuta hyvää. Mietiskelin siinä hartaasti -- sen myönnän -- +mitä tuon naapuritalon vanhin tyttö nyt mahtanee tehdä ja muistaneeko +minua ollenkaan, sekä etsin jotakin tekosyytä, minkä varjolla päästä +ottamaan tuosta tärkeästä asiasta selkoa. Harmikseni en kuitenkaan +sellaista hoksannut, sillä olin ollut siellä viimeksi edellisenä iltana +sangen myöhään, joten ei auttanut muu kuin lähteä maleksimaan sinne +ilman mitään asiaa, antautuen inhimillisen heikkouden valtaan. + +Panin silmäni puoli-umpeen ja haaveilin keskellä kirkasta päivää. Se +eilinen ilta! Kuinkahan kauan me oikein seisoimmekaan siinä puutarhan +portilla? Kai olisimme seisoneet kauemminkin, ellei äkkiä olisi +kuulunut papan äreätä ääntä, joka käski tyttärensä nukkumaan. Se katse! +Se kädenpuristus! Se kauriin keveä juoksu! Se valkoisen kesäpuvun +huumaava kahina! Se sievä suu! Se nenä! Ah! + +Pysähdyin keskelle tietä ja rupesin kepilläni piirtämään hiekkaan hänen +suunsa kaarevuuden "pohjapiirustusta". Näin sen aivan selvästi -- se +oli täsmälleen kuin Amorin jousi. Voitte ymmärtää, että se siis oli +sievä. Lisätkää siihen vielä jotakin kirsikkaa, jonka tuo kuuluisa +roomalainen Lucullus toi Europaan, niin voitte ymmärtää asemani. + +Maantien hiekka ei pystynyt pintaansa kuvaamaan kaukaisinta aavistusta +siitä näystä, joka valaisi onnellista sieluani. Olin matkani +puolivälissä, jossa kasvoi tien vieressä suuri koivu. Istahdin sen +juurella olevalle penkille ja katsoin kelloa. + +Se oli täsmälleen puoli kahdeksan aamulla. + +Huomasin tästä, hiukan nolona, että oli tullut lähdetyksi liikkeelle +liian aikaisin, kun samassa kuulin takaani kahinaa. Ystäväni +Jurveliini, naapurin heikkomielinen isäntä, sieltä tulla kyhnysteli, +istahti viereeni ja sanoi rauhalliseen tapaansa: + +-- Aikaisin näkyy tuo naapurin Eva-ryökinäkin olevan liikkeellä, kun +nyt jo istuu puutarhan penkillä ja hiljaa lauleskelee. + +Tiedonanto oli minusta erittäin mielenkiintoinen. Vastasin kuitenkin +välinpitämättömästi: + +-- Vai lauleskelee se. Kävikö Jurveliini oikein pihassa? + +-- En minä pihassa. Aitoviertä minä vain menin -- kattelin noita +suolaheiniä kun vattaani niin vääntää -- siinä on penkin kohdalla +aidassa ihan miehen mentävä aukko -- pojat ovat siitä katkaisseet +puolapuita itselleen menoreiäksi. Pitääpä sanoa katteinille, että +ajoissa tukkii -- saattavat vielä lampaat siitä pakkautua. + +Ja hän jatkoi hetken perästä kuin anteeksi pyytäen: + +-- Sillä minä sitä vain mainitsen, että jos maisterilla oli niinkuin +sinnepäin asiaa, niin... siitä se näkyy aidan raosta se Eva-ryökinän +valkoinen niska. + +-- Kuule Jurveliinin pappa! Ellet sinä nyt pidä suutasi... + +-- Hohhooja-jaa! haukotteli hän pitkään, eikä ollut tietävinäänkään +uhkauksestani, vaan jatkoi: Me kun olemme olleet maisterin kanssa +ystävykset ihan nuoruudesta pitäen, niin minä tässä vain annan +sen neuvon, että kihlaa pian. Muuten sen vie tuo patruunan pitkä +poika-ryökäle tuolta järven takaa. + +Tunsin pistosta sydämessä ja heikkoutta jalkanivelissäni. + +-- Sekö vanhempi? + +-- Se punatukka ja potaattinokka. Tuollahan tuo jo tulla kiidättää +järvellä purjeveneellään -- tulee tietenkin Eva-ryökinää hakemaan. Ja +pappa sanoo, että Erlannin kanssa pitää mennä. Uskotko nyt? + +Olinpa melkein langeta Jurveliinin kaulaan. + +-- Kiitos, Jurveliini! sanoin hänelle. Sinä olet viisas ja hyvä mies. +Olet monta kertaa minua auttanut. + +-- Ka täytyyhän tässä olla viisas, kun on aivan erityiset osviitat +ja johdattajat. Sitä minä vain, että siinä se lauleskeli puutarhan +penkillä, eikä tiennyt naapurin vaarista mitään. Vihanta likka se on -- +älä anna sitä tuolle patruunan poikalurjukselle. + +Minä olin menossa jo. + + * * * * * + +Tämä kaikki tapahtui niinä vuosina, jolloin muiden kansallisten +virtausten ohella mehiläishoitokin levisi yhä laajemmalle, +valloittaen alaa tärkeänä ja jossakin suhteessa erikoisen hienona ja +mielenkiintoisena sivuelinkeinona. Niinpä oli meidänkin kylämme nilkku +kansakoulunopettaja ampunut tämänkin aatteen kuin linnun lennosta, +tutkinut sen, tehnyt päätöksen ja pannut päätöksen toimeen: edellisenä +keväänä oli hänen puutarhaansa ilmestynyt salaperäinen olkikoppilo, +jonka sisästä kuului kammottavaa pörinää ja jonka ääressä liikuttiin +kunnioittavalla hiljaisuudella. Luoja tietää, mistä mies oli tämänkin +viisauden saanut, mutta perinpohjaista se oli, koskapahan pesä +menestyi hänen hoidossaan ja hän rupesi saamaan runsaasti hunajaa. Hän +liikkui noiden "kärpästen" keskellä aivan vapaasti, käsitteli niitä +rauhallisesti, eivätkä ne häntä pistäneetkään. Se oli kyläläisten +mielestä ilmeinen ihme, ja kohotti mahdottomasti opettajan arvoa heidän +silmissään. Eräänä seurauksena siitä olikin, että hänet vihdoinkin +valittiin kuntakokouksen esimieheksi -- kunniatoimi, joka toistaiseksi +oli ollut opettajan korkeimpana päämääränä. + +Sanomattakin on selvää, että opettajan hyvä esimerkki vaikutti +hedelmöittävästi naapuristoon. Niinpä kotitaloni lähin asukas, +isäni kunnioitettava ystävä, pikavihainen ja hyväsydäminen kapteeni +innostui asiasta kovasti ja ryhtyi heti kevään tullen tarmokkaisiin +puuhiin. Opettajan johdolla hankittiin yhteiskunta ja sen hoidossa +tarvittavat vehkeet, ja kapteenin tytär, Eva-neito, tutustui pesän +hoitoon. Jo aikaisesta keväästä sen kullankiiltävät asukkaat lentelivät +iloisesti kukasta kukkaan tuottaen tyydytystä sekä omistajilleen että +hyvänsuoville naapureille. + +Ihanalla liikutuksella muistan ne monet keväiset päivät, jotka silloin +vietimme istuen puutarhassa pesän äärellä. Mikä esimerkki kotoisen +elämän uutteruudesta ja yhteistoiminnasta! Mikä keskinäinen sopu ja +ponnistelu yhteisen päämäärän eteen! Tärkeänä ja syvämietteisenä, +haroen kokoon kaiken maallisen viisauteni, koetin keskustellessani +pesän viehättävän hoitajattaren kanssa johdattaa puhettamme niihin +aaterikkaisiin ja inhimillistä elämänkokemusta tiukkuviin seikkoihin, +joita mehiläispesän ääressä istuessa hakematta mieleen juolahtaa, ja +joissa tuo haavekuva: yhteinen koti ja aherrus sen eteen, aina oli +tarkoittelevana loppupontena. Olen kuitenkin pakotettu tunnustamaan, +ettei tämä moralisoiva esiintymiseni nähtävästi saavuttanut täyttä +menestystä, vaan aiheutti hyvin ansaittuja leikillisiä ja pulmallisia +huomautuksia, joista oli vaikea selvitä, ellei tahtonut paljastaa +syvintä ja lopullisinta ajatustansa ja päämääräänsä. + +Nyt oli kesäkuun loppu menossa ja mitä suurimmalla jännityksellä +odotettiin kapteenin talossa, milloin pesästä lähtisi ensimäinen parvi. +Kaikki oli varustettu oivallisesti. Uusi kehäpesä odotti valmiina, +tyhjä olkipesä, jolla parvi otettaisiin kiinni, oli varattuna, samoin +suojaverkko, piippu ja kaikki mitä tarvitaan. Itse olin hakenut ja +kuivannut sen suomudan, jota piipussa piti poltettaman, ja Evan +kanssa olin mitä tarkimmin tutkinut kaiken mehiläiskirjallisuuden, +mitä silloin suinkin saatavissa oli. Pojille oli annettu ankara käsky +olla aina saapuvilla, että heidät voitaisiin lähettää pikaviesteinä +opettajan luo, jonka apua kuitenkin varalta pidettiin tarpeellisena. +Sanalla sanoen: koko talo odotti jännityksellä, milloin parveilu +tapahtuisi. + +Se aiheutti ensinnäkin aikaisen ylösnousun aamulla, sillä +mehiläiskirjat kertoivat, että parvi saattaa mennä jopa seitsemänkin +aikana aamulla. Evan täytyi siis olla silloin valmiina tämän tärkeän +tapauksen varalle. Tästä johtui, että pikku tytöt ja pojat myöskin +valpastuivat, kysyen joka aamu silmät renkaina, joko mehiläiset ovat +parveilleet. Siitä rupesivat keskustelemaan piiat ja rengit, se oli +puheen aiheena kapteenilla ja rouvalla vieraittensa kanssa, ja se +oli Evan kauniitten huulien viimeinen huokaus illalla: kunpa ne nyt +huomenna parveilisivat! Naapurit keskustelivat siitä laajasti ja +rupesivat ihmettelemään, että mikähän siinä mahtaa ollakaan, kun ne +kapteenin mehiläiset eivät parveilekaan -- opettaja on saanut samasta +pesästä jo kaksikin parvea -- kun ei olisi sattunut kapteenille +huonoa rotua. Ja opettaja tulla nilkutti paikalle, katseli pesää +ja sen asukkaita tutkivasti, nostikin sitä ja sanoi merkitsevästi: +"Kyllä siinä on hyvin vilkas toiminta." Lopulta tuntui kuin olisi +koko seutu vain soinut yhtenä huminana tuota "parveilemista". +Kiivaalta kapteenilta loppui jo kärsivällisyys. Hän ei tahtonut kuulla +puhuttavankaan koko asiasta ja kuulinpa hänen eräänä päivänä itsekseen +jupisevan mennessään pesän sivu: + +-- Kun vetäisen tuolla kepillä, niin nähdään, ettekö sen vietävät +parveile! + +Se oli jännittävää, mutta minulle persoonallisesti sangen +mielenkiintoista aikaa, sillä tuosta parveilupuuhasta sain asiaa +naapuriin niin paljon kuin tahdoin. Mehiläispesä oli tässä tilassa +minulle kaksinkerron tärkeä siksi, että sen ääressä tiesin +aamuvarhaisesta alkaen kello neljään iltapäivällä, jonka jälkeen +parveilua ei enää tapahdu, löytäväni Evan, joka oli se nuori +kuningatar, johon mielenkiintoni kohdistui. Pesän läheisyys oli minusta +hauska senkin vuoksi, että huomasin mehiläisten jostakin syystä kovasti +vihaavan patruunan punatukkaista nuorta herraa, joka rakastuneen +kuhnurin tavoin oli viime aikoina ruvennut pörräämään kuningattareni +ympärillä. Aina kun hän saapui, ehdotin että mentäisiin tutkimaan +mehiläisten elämää, johon Eva heti suostui. Sopivalla tavalla saatiin +punatukkaiseen siellä useimmiten jokunen pisto ohjatuksi, mikä tuotti +minulle vilpitöntä iloa. + +Mutta ne, jotka eivät olleet koko tästä touhusta tietääkseenkään, +olivat itse mehiläiset. Auringon noustessa ne pinkasivat +lentolaudaltaan liikkeelle sakeina parvina ja palasivat matkaltaan +hunajavatsa täynnä ja housuntaskut pullollaan siitepölyä. Myöhemmin +päivällä pursusi niitä lentolaudalle sakeasti kuin ruskeaa puuroa. Ne +levittäysivät pitkin pesän seinää ja riippuivat lentolaudan alapuolella +suurena kokkareena. Kirjoissa sanottiin, että se juuri on parveilemisen +ennusmerkkejä, ja me odotimme entistä innokkaammin. + +-- Mitenkä ne saavat pysytellyksi tuossa tuommoisena kokkareena? kysyin +viattomasti ja kumarruin muka kokkaretta tarkastamaan. + +-- Ne tarttuvat takaapäin toistensa vyötäreistä kiinni, selitti Eva, +kumartuen hänkin tuota kummaa katsomaan. + +-- Tälläkö lailla näin? kysyin minä uudestaan, aikoen esittää asian +havainnollisesti. + +-- Eipähän! nauroi hän ja väistyi nopeasti syrjään. + +Kuin salamakuvina välähteli koko yllä kuvattu asiain esihistoria +mielessäni, kun kiiruhdin pitkin oikopolkua kapteenin talolle. +Oli hyvä, että poikaviikarit olivat sitoneet nurmen solmuun tien +molemmilta puolilta ansaksi polulla kulkijoille, sillä minulle aivan +oikein sattunut perinpohjainen lankeemus oli omansa herättämään minut +järkiini. Tukahdutin suuttumukseni ja jatkoin matkaani tyynesti, +ottaen esimerkkiä luonnon suuresta ja häiriytymättömästä sopusoinnusta +ympärilläni. Muistin Jurveliinin tiedonannon ja kiersin aidassa +olevalle aukolle ryömien siitä vaivaloisesti ja hiukan koomillisissa +asennoissa sisään. Liikuin hiiren hiljaa, sillä olin päättänyt yllättää +mehiläiskuningattareni. + +Päästyäni aidan sisäpuolelle vasta huomasin, että Evaa ei ollutkaan +penkillä istumassa. Sen vieressä, tuomen varjossa olevalla tuolilla, +istui kuitenkin selin minuun joku vaaleaan puettu nainen -- siis +hän! Painauduin salamannopeasti tuomen suojaan ja aloin käärmemäisin +liikkein hiipiä häntä kohti, kun onneksi ajoissa huomasin, että +sehän olikin Evan äiti, joka siinä istui ja sukkapuikko suussa laski +kantapään kavennussilmiä. Oikein päätäni pyörrytti ajatellessani, +että olin ollut juuri ryntäämäisilläni takaapäin hänen kimppuunsa -- +leninki oli samanvärinen -- pistääkseni käteni hänen silmilleen ja +arvuutellakseni, kuka olin. Sydänalassa tuntui heikolta kuvitellessani, +mikä seuraus siitä olisi ollut... En ollut enää liikkunut tarpeeksi +hiljaa, sillä istuja käännähti, näki minut, otti sukkapuikon suustaan +ja sanoi omituisen merkitsevästi naurahtaen: + +-- No mutta Sissi! Mikä sinua näin aikaisin liikkeelle ajaa? + +Hän oli maailman herttaisin äiti, tulevan anopin ihannekuva, jota +rakastin yhtä paljon kuin omaa äitiäni. Tervehdin häntä nöyrästi, +hiukan vältellen hänen tutkivaa, mutta samalla ymmärtävästi hymyilevää +katsettansa, ja valehtelin: + +-- Kuljin tuosta aamukävelyllä aidan sivu, niin päätin pistäytyä +kysymässä, että joko ne mehiläiset ovat parveilleet. Täti taitaakin +itse niitä tänä aamuna vartioida? + +-- Enkä vartioi. Eva tässä on ollut, mutta pistäytyi vain tuonne +kaivolle. Tuolta näkyy tulevankin. + +Hän vilkaisi tyttöön ja sitten minuun sekä syventyi jälleen työhönsä. +Sydämessäni ja sielussani rupesivat kaikki elementit törmäämään kuin +vimmatut, ja silmäni ahmivat näkyä, joka oli edessäni tuossa puutarhan +käytävällä. Hän oli avopäin, tukka kodikkaasti palmikolla, ja yllä eräs +niitä nuorten neitojen valkoisia kesäleninkejä, joissa asuu määrätön +sulo ja viehätys. Sen pusero oli rinnan kohdalta pikkuriikkisen +uurrettu, niin että aurinko oli päässyt kurkistamaan sinne sisäpuolelle +ja polttanut kaulan juurta hiukan punertavaksi. Hame oli lyhyenlainen, +joten alta pääsi esteettömästi vilkkumaan pari kaunista nilkkaa ja +pientä jalkaa. Ja koko olemuksesta säteili sellainen loistavan raitis, +solakka terveyden täyteläisyys, että minä rakastunut narri tunsin +kerrassaan tyhmistyväni hänen lähestyessään. Sopertelin tyhmännäköisenä: + +-- Tulin ka-katsomaan, että joko ne mehiläiset ovat pa-parveilleet. + +Aurinko paistoi kultakehänä tytön päähän, kun hän tuli. Hänen syvästä, +nauravasta, onnellisesta katseestaan huomasin salaisesti riemuiten +saman kuin ennenkin, että hän nimittäin oli täysin selvillä sieluni +tilasta. Hänen äänensä kaikui korvissani kuin hopea, kun hän helakasti +ja puheliaasti saneli: + +-- Kyllä ne tänään varmasti parveilevat, sillä niitä on nyt niin +kauheasti ulkona. Näin unta, että tänään tapahtuu jotain hauskaa. +Suurena kokkareena riippuvat lentolaudasta. Tule katsomaan! + +Pesä oli siinä aivan ääressä. Sen takana oli pienenlainen koivu, ja +koivun alla puutarhapöytä, jolle kaikki tarpeelliset mehiläisvehkeet +oli varattu esille. Kun Eva kumartui pesän ääreen tuota kesän +hymyilevää taustaa vastaan, oli se ihanin, rakastettavin kuva mitä +ajatella saattaa. Vaivuin sitä katsomaan, enkä herännyt ennenkuin +raskas käsi laskeutui olkapäälleni. + +-- Onkos naapurilla tulitikkuja? kysyi samalla luja miehen ääni. Se oli +tuleva appeni. Hän oli vaeltanut pihalta päin ja seisoi nyt edessäni +tohveleissa, turkkilainen fetsi päässä, merenvahapiippu kourassa, +koiransilmä suupielessä, salamyhkäisen ja arvoituksellisen näköisenä. +Rupesin hakemaan hädissäni kiireesti tikkuja joka taskusta, samalla +soperrellen: + +-- Tu-tulin sivumennen ka-katsomaan, että joko ne me-mehiläiset ovat +pa-parveilleet. + +Löysin tikut ja ukko sytytti piippunsa kiusallisen verkkaisesti ja +tyynesti, kehoittaen minuakin: + +-- Pane sinäkin palamaan, niin poltellaan tässä yksissä ja katsotaan +noita Evan kärpäsiä, joko ne miten siinä enemmältä rupeavat pörräämään. +Kah! Eerlanti! + +Nämä viimeiset sanat oli kohdistettu patruunan Erlandille, joka +lähestyi rannasta päin räikeän tulipunaisena, mutta muuten erinomaisen +hienona. Hän pyyhki hikeä otsaltaan, kuivasi prillejänsä ja änkytti +hämillään: + +-- Tu-tulin sivumennen ka-katsomaan, että joko ne me-mehiläiset ovat +pa-parv... + +Silloin tapahtui se, jota jo äsken olin peljännyt: räjähdys. Kapteeni +purskahti nauramaan niin että kaiku jyrähteli ukkosena ympärillämme. +Eva nauroi tulipunaisena, äiti vesikiehteet silmissä ja minä -- +minäkin päästin pohjaltaan iloisen luontoni esteettömästi valloilleen, +varsinkin kun se nyt saattoi tapahtua tuon vihatun kilpakosijan +kustannuksella. Pihalta päin rupesi kuulumaan juoksun töminää ja +pikkupoikain huutoja, jotka kaikuivat yhä lähempää: "Nyt varmaan +mehiläiset parveilevat!" + +Naurumme loppui kuin poikki leikattuna ja suumme jäivät ammolleen. +Erlanti pisti kiireesti rillit nenälleen, nenäliinan taskuun ja -- +tekisi mieli sanoa -- hännän koipien väliin, sillä sen näköinen hän +oli. Kapteeni sanoi säikähtyneenä, että "kattos noita piruja", ja lähti +puolisoineen varovasti poistumaan. Pikkupojat päästelivät muutamia +intiaanihuutoja ja pakenivat, mutta me kolme, Eva, Erlanti, ja minä, +jäimme paikoillemme: Eva siksi, ettei peljännyt, ja me siksi, ettemme +kehdanneet näyttää hänelle pelkuruuttamme. + +Sillä kesken nauruamme olikin parvi yhtäkkiä tulla pyyhkäissyt pesän +aukolta kuin ulos pullahtanut savupilvi. Sakeana parvena ne surisivat +pesän yläpuolella, lennellen yhdessä ryhmässä ja "laulaen" onnellisina +kesän lämmössä ja kirkkaudessa. Me tiesimme kirjoista, että tämä oli +ainoa juhlapäivä mehiläisten vuodessa, ainoa hetki, jolloin ne hunajaa +aamulla juotuaan kuin pikku hiprakassa ryntäävät ulos kuningattaren +mukana, perustaakseen hänen kanssaan uuden kodin ja hetkisen +tanssiakseen auringon ihanassa lämmössä suven ja elämän kunniaksi. Ne +ovat silloin lauhkeita ja lempeitä, sekä käyttävät pistintään vain +äärimmäisessä hädässä. Evan ja minun katseet yhtyivät parven alitse, +eikä sielujemme välillä ollut silloin pienintäkään huntua. Mikä on +miehen ja naisen yhtyvän katseen salaisuus? Se avautuu toisilleen äkkiä +kuin kuilu, jonka pohjasta säteilee kirkas, ihmeellinen onnen valo, +sydämeen ijäksi syöpyvä, polttava. + +Hengähtämättä ja vaiti ollen seurasimme parven tanssia, odottaen +jännityksellä, minne se rupeaisi asettumaan. Se siirtyi hiljalleen +vieressä olevaa koivua kohti, mutta oi kauhua, se rupesi kokoutumaan +sangen korkealla olevan oksan nenään. Eva huomasi tämän ja +hätäytyi; huitoen pienellä esiliinallaan teki hän kaikenlaisia +epätarkoituksenmukaisia yrityksiä estääkseen tätä, voivotellen ja +huudahdellen samalla, pienellä suullaan mitä herttaisimmalla tavalla. +Varoitimme Erlannin kanssa häntä siitä, luvaten jollain keinolla kyllä +vangita parven korkealtakin, jos se nyt sinne ottaisi pysähtyäkseen, ja +niin hän rauhoittuikin. Odotimme. + +Hetken perästä killui korkealla koivun oksan nenässä mustanruskeanko +sokeritopan muotoinen möhkäle, hiljaa huojuen virinneessä aamutuulessa +ja ympärillä vielä tuhansia mehiläisiä pörräämässä. Nyt olivat hetket +kalliit, sillä riiputtuaan tuossa vähän aikaa lähtisi parvi uudelleen +lentoon ja menisi silloin kauemmaksi, mihin, sitä ei ollut hyvä tietää, +kun parvea ei voinut seurata sen tällä lentoretkellä. + +-- Voi voi! hätäili Eva neuvotonna. -- Miten se nyt saadaan tuolta +kiinni?! + +-- Sinne ei pääse edes tikapuilla, arvosteli Erlanti. + +-- Pikkupojat kiipeävät ylös ja katkaisevat oksan, ehdotin minä. + +Mutta kun nämä kuulivat tämän, olivat he samalla pyssyn kantomatkan +ulkopuolella. Minun itseni kiivetä oli koivu liian hento jo +sieltä, missä parvi oli. Katsahdin Evaan ja sydäntäni viilsi hänen +huolestumisensa. Nerokas ajatus välähti sielussani. + +-- Mutta talossahan on oksasaha! huomautin. + +-- On, mutta pojat ovat hukanneet varren, huokasi Eva. + +-- Se saadaan pian! + +Ja minä potkaisin itseni liikkeelle sahaa ja vartta hakemaan, mikä +onnistuikin sangen nopeasti. Voitonriemuisena saavuin paikalle +kestäen mielentyyneydellä sen katseen, jonka sain tästä palkinnoksi +sekä Evalta (kuin tähden kirkas loiste) ja Erlannilta (viheriä kuin +keisarinmyrkky). Synnynnäiset sotapäällikön ominaisuudet heräsivät +minussa ja minä annoin pontevasti määräyksiäni. + +-- Nosta, Erlanti, tuo puutarhapöytä juuri parven alle! Hyvä! -- Nouse +nyt pöydälle seisomaan! Kas niin, sinähän yllät melko lähelle parvea. +Ota nyt tämä tyhjä olkipesä ja pidä sitä juuri parven alla. Älä pelkää, +ei siinä mitään vaaraa ole... Tai jos pelkäät, niin kyllä Eva... + +Tämä oli kavala strateginen temppu, sillä kun sitä ehdotin, ilmestyi +Erlannin kasvoille hurjan päättäväinen ilme ja hän tarttui rohkeasti +olkipesään. Eva piti saapuvilla pohjalautaa, jolle pesä sitten +asetettaisiin, ja minä menin sahoineni koivun juurelle valmiina +sahaamaan poikki oksan, josta parvi killui, osoittaen jo levottomuuden +merkkejä. + +-- Oletteko valmiit! uhkasin minä. + +-- Älä vielä, älä vielä! hätäili Erlanti asetellen pesäänsä. + +-- No mikä estää! Nyt täytyy, sillä muuten ne lähtevät. Pidä koppaasi +varalla... Nyt! + +Tämä historiallinen hetki on painunut lähtemättömästi mieleeni. Muistan +selvästi, että pensaitten takaa seurasi toimitusta jännittyneen +näköisenä koko talonväki, että Evan sievä suu oli odottavasti +puoliavoinna, kasvot ylöspäin, että tuskan hiki helmeili Erlannin +otsalla. Silloin ummistin silmäni, uskoin sieluni Jumalan huomaan ja +painalsin päättäväisesti sahaani. + +Kamala, luita ja ytimiä karsiva huuto vavisutti ilmaa... + + * * * * * + +Seuraavassa silmänräpäyksessä kyyrötin Evan kanssa maassa aivan +liikkumattomana. + +-- Ollaan hyvin hiljaa, niin ne rauhoittuvat, kehoittelin minä, ja Eva +piilotti kasvojansa kuin sattumalta minun povelleni. -- Niin, paina +kasvosi piiloon, niin eivät ainakaan niitä pistä, jatkoin neuvojani, +-- minä suojelen niskaasi käsivarsillani. + +Mutta Eva valitti: + +-- En minä enää saata! Nyt juoksee yksi selässäni... + +-- Eihän täällä mitään näy? + +-- Juoksee siellä -- puseron alla -- nyt minä huudan! + +-- Älä, älä, tässä surisee niitä vielä niin kamalasti. Minä otan +pois... jos... jos... + +Se oli kiusaajan ääni. Sydämeni rupesi jyskyttämään kuin väkivasara, +vereni kiersi suonissa kuin valtameren pyörre ja silmissäni sumeni. +Ympärillämme ei ollut ketään. Eva nosti minuun mehiläisen kutkutuksen +vääristämät kasvonsa, silmissään ihmeellinen odotus, ja silloin puhui +sydämeni ja suuni hiljaa: + +-- _Jos... jos... tulet vaimokseni!_ + +Ja odottamatta hänen vastaustaan läpsäytin häntä selkään tappaen +mehiläisen, joka todellakin kömpi siellä ruusuisella iholla, ja +kerkesin sinetöidä Evan kyyneleisten silmien vahvistaman liittomme +seitsemällä äänekkäällä sinetillä, kun takaani kuuluivat seuraavat +ällistyneet sanat: + +-- Parveilua tuntuu jatkuvan, kun ovat jo kuhnuritkin kuningattaren +kimpussa! + +Ja kapteeni säesti huomautustansa vihaisella keppinsä pyörähdyksellä, +joka viuhahti ilmassa pahanenteisesti. Mutta sitä hänen ei +olisi pitänyt tehdä, sillä äskeisen selkkauksen johdosta olivat +mehiläiset äreällä päällä. Kepin äkäinen viuhahdus herätti muutamien +etuvartioiden paheksumista, ja kävivät ne panemassa sen johdosta +pontevan vastalauseensa tarmolla, joka sai vanhuksen muuttumaan, +mitä kulkuneuvoihin tulee, puolta ikäänsä nuoremmaksi ja häviämään +näkyvistämme tavalla, joka nopeuteen nähden ei jättänyt paljoa +toivomisen varaa. Näky oli sitä laatua, että me kaksi nuorta lankesimme +toistemme kaulaan suudellen toisiamme aivan loputtomasti, nauraen +vesi silmissä ja siunaten noita pieniä siivekkäitä. Vaikka olikin +kysymyksessä oma isämme. + +Mutta palatkaamme asiaan. Taistelutanner oli meidän hallussamme. Mitä +olikaan sitten tapahtunut tuolla historiallisella hetkellä? + +Kun sahasin oksan muutamalla vetäisyllä poikki, putosi parvi painolain +mukaan aivan oikein alaspäin. Mutta miten lienee Erlanti-parka +pyydystään pitänyt epätarkasti -- tulos oli se, että parvi putosi -- ei +tuohon pesään, vaan suoraan vasten Erlannin naamaa. Silloin pettivät +hänen hermonsa. Päästäen kamalan huudon -- ei olisi voinut kuvitella, +että ihmisestä lähtee sellainen ääni -- loikkasi hän uskomattoman +pitkällä hypyllä alas pöydältä ja hävisi. Kaukaa kuului hätäileviä +huutoja: "Tuokaa vettä!" "Juokse järveen!" "Voi kauheaa!" y.m. kunnes +kaikki taas hiljeni, ja me Evan kanssa saimme hoidetuksi tuon jo yllä +kosketellun pikku asiamme. Ja mehiläiset surisivat taas hetken, kunnes +ne jälleen löysivät rakkaan kuningattarensa. Se oli arkiutunut itsekin +äskeisestä hälinästä ja istahtanut läheiseen viinimarjapensaaseen, +josta sen pian Evan kanssa otimme kiinni parvineen kaikkien sääntöjen +mukaan. Kun olimme sitten vieneet sen viileään paikkaan rauhoittumaan +ja iltaa odottamaan, jolloin se pantaisiin uuteen kehäpesäänsä, katsoi +ihana, onnellinen morsiameni minua silmiin ja sanoi: + +-- Nyt menemme isän ja äidin luo. + + * * * * * + +Kun tulimme verannalle, istui siellä kaksi invaliidia, kapteeni ja +Erlanti. Portailla istui Jurveliini salaperäisen näköisenä ja kuiskasi +minulle sivu mennessäni: + +-- Antaa se likan sinulle -- minä olen jo puhunut. + +En tahdo kuvata lukijalle tarkemmin tuota hetkeä -- se on omituinen +ja unohtumaton. Se päättyi siten, että kun ensin kaikki muut olivat +meitä syleilleet ja onnitelleet, lopuksi Erlanti puristi veljellisesti +kättäni ja puhui lyijyvesikääreittensä joukosta itkunsekaisella +äänellä jotakin hyvin reilua ja kaunista. Ja sen vahvistukseksi me yhä +uudelleen puristimme toistemme käsiä puristamastakin päästyä. Vihdoin +istuimme kaikki aamiaispöytään, jossa kihlautuneiden malja juotiin +suurenmoisella innostuksella, vaikkakin vain kirnupiimässä. Mutta +tuleva appeni antoi pikkupojille joukon määräyksiä, joiden johdosta +nämä viivana lähtivät viemään kutsukirjeitä kaikkiin naapuritaloihin, +sillä illalla piti vietettämän komeat kihlajaiset. Niiden huippukohtana +oli se puhe, jonka ystävämme opettaja piti uuden kehäpesän ääressä, +sitten kun sinne oli nuori mehiläisemo parvineen saatettu. Hänen +sanansa liikkuivat hunajan ja meden vaiheilla ja hän muutti päivän +tapahtuman vertauskuvaksi nuoren ihmiskuningattaren lähdöstä +kotoisesta, vanhasta olkipesästä siihen pesään, jossa elämän onni +lahjoineen parveilee hänen ympärillään, kunhan vain siellä vallitsee +sama rakkaus, alttiiksi antautuminen ja ahkeruus kuin tässä pesässä. +Rakennetaan ja hyöritään, kunnes vihdoin uusi nuorten parveilu alkaa, +ja vanhain elämä kallistuu loppuansa kohti. "Auetkoon heille silloin" +-- lopetti hurskas opettaja -- "se ijankaikkinen kehäpesä, jossa +ainainen onni ja rauha asuu." + +Jo oli tullut kesän hämyinen, ihmeellinen yö. Me seisoimme vaiti, +sillä luonto puhui meissä ja ympärillämme. Kaukaa kukahteli käkönen +ja allamme pellossa äänteli ruisrääkkä tyytyväisenä elämänonnensa +täyteläisyydestä. + +(1917.) + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kynällä ja kiväärillä, by Eino Railo + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57534 *** |