diff options
| -rw-r--r-- | 57386-0.txt | 6153 | ||||
| -rw-r--r-- | 57386-8.txt | 6535 |
2 files changed, 6153 insertions, 6535 deletions
diff --git a/57386-0.txt b/57386-0.txt new file mode 100644 index 0000000..c0bc420 --- /dev/null +++ b/57386-0.txt @@ -0,0 +1,6153 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57386 *** + + + + + + + + + + + +KAHDEN REPORTTERIN SEIKKAILUT + +Seikkailuromaani + + +Kirj. + +OLLI KARILA + + + + + +Jyväskylässä, +K. J. Gummerus Oy, +1922. + + + + + + +ENSIMÄINEN OSA. + + +Pelisaleissa kävi kuin maininkien vaimeneva kohina. Vihreäfrakkiset +virkailijat liukuivat ihmisjoukossa ja suhisevin äänin muistuttivat, +että rahan ja intohimon pyhätössä täytyi olla hiljaa. Säihkyvien +sähkökruunujen valossa loistivat kirjavaväriset marmoriseinät +korinttilaisine pylväineen, kuvapatsaineen ja korkokuvineen, parketti +kumisi satojen hillittyjen askelten ääntä, ja vihreäverkaisilla +pöydillä liukuivat norsunluiset ja paperiset pelimarkat äänettömästi. +Roulette pyöri, boule pyöri, poule royale pyöri, ja baccaraat-pöytien +ääressä lentelivät kortit croupierin ilmiömäisen taitavan käden +heitteleminä. Ihmisjoukko aaltoili, tungeskeli pöytien äärellä, pelasi, +tarkkasi, odotti ja toivoi, toivoi rouletten neulan pysähtyvän heidän +numeronsa kohdalle, toivoi korttien silmien täyttävän heidän +toivomuksensa. Vanhat ja nuoret, elämäniloiset liikemiehet, huolettomat +upseerit, nauravat huvimatkailijat, ijäkkäät, sairaaloisen kiihkeät +naiset oli pelihimo vallannut, se jännitti heidän katseitaan, se +saattoi heidän silmänsä kuumeisesti loistamaan, ja pelimarkkoja +hermostuneesti hypistellen he tarkkasivat hengitystään pidätellen +roulette-pyörän vinhaa vauhtia. Outo, kuumeinen ja kiihkeä ilmapiiri +vaikutti kaikkiin, se pani käden vavahtelemaan, se punastutti ja +kalvistutti kasvot, ja joskus puhkesi tappion katkeruus tai voiton +riemu hillittyyn huudahdukseen. Mutta kaiken yllä vakavina, kylminä ja +välinpitämättöminä istuivat tarkastajat korkeissa nojatuoleissaan ja +ylimielisin silmäyksin kuin mammonan kuvat tarkastelivat jalkojensa +juurella kiihkoilevaa laumaa. + +Suuriruhtinas Ivan Ivanovitsh istui roulette-pöydän ääressä ja pelasi. +Ja hävisi. Mutta pelasi kaikesta huolimatta. Hänen ystävänsä Matvei +Matvejevitsh seisoi hänen tuolinsa takana ja katsoi hänen peliään, ja +täytyisi valehdella, jos väittäisi hänen olleen tyytyväisen näkemäänsä. +Päinvastoin. Matvei Matvejevitsh kiroili, ei ääneen, sillä sitä hän ei +uskaltanut tehdä, ei pelihelvetin sääntöjen eikä suuriruhtinaan +läsnäolon takia, mutta sisimmässään hän kiroili kahta voimakkaammin. +Hän tunsi mielestään oikeutettua suuttumusta Ivan Ivanovitshin +pelihimon takia. Olisi liikaa vaadittu, jos hän suorastaan +periaatteellisesti olisi ollut pelaamista vastustavalla ja +tuomitsevalla kannalla. Ei, mutta hän oli tilanneihminen, ja tietäen +sen, että suuriruhtinaan koko irtain omaisuus -- ja muunlaista +omaisuutta ei suuriruhtinaalla ollutkaan -- oli sijoitettu +pelimarkkoihin, mikä sijoitus ei näyttänyt takaavan pääomaakaan, +koroista puhumattakaan, ja tuntien, ettei hänellä olisi ollut mitään +maukasta illallista, puolta tusinaa bierseideleitä ja pullollista +unkarilaista viiniä vastaan, ent. todellinen salaneuvos Matvei +Matvejevitsh tunsi melkein siveellistä suuttumusta ruhtinaallista +ystäväänsä kohtaan. + +Kun hän pari tuntia sitten oli Ivan Ivanovitshin kanssa lähtenyt +kävelemään, oli hänen mielessään kangastanut miellyttävä mahdollisuus +syödä kunnollinen illallinen rantakasinon parvekkeella. Mutta tuskin +oli suuriruhtinas nähnyt pelisalien tulien loistavan puutarhaan, kun +Matvei Matvejevitshin tuulentuvat oli kylmä todellisuus särkenyt. Jos +ruhtinas olisi voittanut, olisi Matvei Matvejevitsh ollut maailman +tyytyväisin ihminen, mutta kun hän hävisi, tunsi Matvei Matvejevitsh +katkeroituvansa ruhtinaita kohtaan yleensä ja Ivan Ivanovitshia vastaan +erikoisesti. Illallismahdollisuudet hupenivat hitaasti ja varmasti +croupierin veltosti haravoidessa pankkiin norsunluisia pelimarkkoja, +joitten joukossa oli aina myös suuriruhtinaan osuus. + +Matvei Matvejevitshia väsytti seisominen, mutta hän ei kunnioituksesta +uskaltanut lähteä sivuhuoneeseen istumaan, särkyneet illallishaaveet +myllersivät hänen mieltään ja tietoisuus auttamattoman tyhjästä +lompakosta teki Matvei Matvejevitshista ehdottoman pessimistin. +Jonkinlaista tuskallista mielihyvää tuotti hänelle kuitenkin tunne +siitä, että hän oli marttyyri, että hän taisteli ja kärsi ruhtinaansa +puolesta, ja slaavilaisen alistuvaisesti hän paisutteli tuota +mieleenjohtumaa. + +Matvei Matvejevitshin pulleahkot, hyväntahtoiset kasvot alkoivat +punoittaa, hänen lyhyet lihavat sormensa takertuivat lujemmin +tuolinnojaan ja pakostakin täytyi hänen vähänväliä vaihtaa jalkaa. +Ruhtinas pelasi häiriintymättömästi. Hän näytti unohtaneen kaiken muun +ja vajonneen kokonaan tarkkaamaan roulette-pyörän liikettä. Hänen +kalpeahkot kasvonsa ilmaisivat väsymystä ja kyllästymistä, tummat +silmät olivat puoliummessa ja naisellinen käsi hypisteli pelimarkkoja. + +Niin jatkui peli tuntikausia. Matvei Matvejevitsh tunsi vajoavansa +jonnekin syvälle ja kauas, hänen tajuntansa ohi livahti kuin varkain +iloisia, meluisia kuvia entisestä Pietarista laskiaisineen, Pariisista, +Rivieralta, tanssiaisista, päivällisistä, juhlista, paraateista, mutta +voimakkaimpana, kiihoittavimpana kalvoi hänen mieltään muisto mustasta, +suurirakeisesta kaviaarista, eräästä hänen mieliviinistään ja joistakin +muista samansuuntaisista pöytäiloista. Matvei Matvejevitsh huokasi +syvään, hänenkin maatilallaan oli nyt sanomalehtitietojen mukaan +perustettu kommunistinen osuusviljelys, jonka komisariona oli hänen +entinen sikopaimenensa. + +Ja nyt hän oli täällä, kirotussa Danzigissa, yhdessä Ivan Ivanovitshin +kanssa, ja huokaili haihtuneen illallishaaveen takia... + +Häikäisevä kirkkaus tulvahti pelisaliin, kun virkailija vetäsi raskaat +samettiset ikkunaverhot syrjään ja auringon sokaiseva valo pääsi +vapaasti sisään. Biljoonat tomuhiukkaset sädehtivät sen vuossa, +marmoripylväät kiilsivät lukemattomin värivivahduksin ja pöytien vihreä +verka aivankuin elostui. Oli jo aamu, pelisalin ilma oli raskasta ja +tukahuttavaa, sininen tupakansavu leijaili paksuina pilvinä ja croupier +ja tarkastaja istuivat valjuina ja väsyneinä istuimillaan. + +Ivan Ivanovitsh pelasi vielä ja Matvei Matvejevitsh tajusi istuvansa +hänen vieressään. Roulette pyöri, mutta pysähtyi yhtä säännöllisesti +kuin aikaisemminkin aina väärälle numerolle, ja pelimarkat -- viimeiset +-- soluivat suuriruhtinaan käden ulottuvilta croupierin huostaan. +Matvei Matvejevitsh ei enää tajunnut ajan kulumista, hän tunsi +vastustamatonta, raivostuttavan voimakasta unen tarvetta, eikä mikään +mahti voinut pitää hänen silmiään avoinna. + +Viimein ruhtinas nousi ja tuskin huomattava ilon ja tyytyväisyyden hymy +kirkasti croupierin kalpeat kasvot. + +"Matvei Matvejevitsh, lähtekäämme aamiaiselle!" + +Sanoilla oli ihmeellinen vaikutus ent. salaneuvokseen. Hän avasi +silmänsä ja jaksoi ne pitää auki, hän jaksoi nousta ylös ja seurata +ruhtinasta marmoriportaita alas ja sitten puutarhaan. Hm, lempo +vieköön, ruhtinas oli sittenkin voittanut, ja jos illallinen olikin +lopullisesti vaitiololla sivuutettu, ei aamiaista mitenkään sopinut +halveksia. + +Ivan Ivanovitsh hengitti raikasta aamuilmaa ja haisteli mereltä +puhaltavaa tuulta. + +"Matvei Matvejevitsh, mennään uimaan!" + +Ent. salaneuvos katsoi hämmästyneenä ruhtinaaseen. Uimaan! Hän tunsi +kylmiä väreitä selässään. Tietysti se virkistäisi, mutta sittenkin -- +näin aamulla! Mutta aamiaisen toivo oli kirkas ja voimakas, ja yhtäkkiä +tunsi Matvei Matvejevitsh ihmeellistä reippautta ja yrittäen suoristaa +hyllyvää ryhtiään hän ilmoitti suostuvansa. + +Huh, hiekka oli kylmää, hiton kylmää, vesi suorastaan hirmuista, mutta +Matvei Matvejevitsh kahlasi urhoollisesti, kunnes vesi ulottui aivan +rintaan saakka. Hän heittäytyi veteen ja hänen onnistui todellakin +kastautua, lähtien sitten peräytymään innolla ja taitavuudella, mistä +vain venäläiset voivat peräytymisretkillään ylpeillä. Hän pukeutui +hämmästyttävän nopeasti ja jäi sitten hampaat kalisten odottamaan Ivan +Ivanovitshia, jolla ei ollut samanlaista kiirettä. Matvei Matvejevitsh +ajatteli -- eikä hän voinut mitään sille, että hänen ajatuksensa +kulkivat samaa rataa kuin riihtä puivan hevosen -- maukasta aamiaista +lämpimine annoksineen ja snapseineen. + +Rantakasinon parveke oli tyhjä, kun he molemmat hätäilemättä ja +kiirehtimättä nousivat loivia portaita ylös. Tarjoilija, jonka kasvot +todistivat, ettei pistäytyminen meressä hänellekään tekisi pahaa, +riensi heidän luokseen, ja vanhan herkuttelijan hätäilemättömyydellä +Matvei Matvejevitsh syventyi tutkimaan annoslistaa, antoi määräyksensä +ja kiinnitti sitten huomionsa viinilistaan. + +Neljännestunnin kuluttua, auringon alkaessa kohota yhä korkeammalle ja +saadessa vihertävän meren loistamaan valkoisine purjeineen ja liitävine +lokkeineen, kirkastui Matvei Matvejevitshinkin mieli hitaasti, mutta +varmasti, ja leikellessään kylmää siankyljystä kolmannen snapsin +painimeksi hän oli jo aivan loistavalla tuulella. + +"Ivan Ivanovitsh", -- he käyttivät tätä korutonta puhuttelutapaa -- +"luuletteko, että kenraalimme saa järjestetyksi konferenssin mielemme +mukaan. Totta puhuen, Ivan Ivanovitsh, minä en ole milloinkaan sietänyt +juutalaisia, en ollenkaan, mutta Amos Andrejevitsh on jonkinlainen +poikkeus säännöstä. Hän on liukas mies ja osaa kyllä yhtä ja toista. +Ja hän palvelee nyt hyvää asiaa. Voimat täytyy koota, sanon minä, ja +koota ne teidän, Ivan Ivanovitsh, nimen ja olennon ympärille. Ah, +Volga-maatushka!" huudahti Matvei Matvejevitsh hempeämielisesti kaataen +itselleen neljännen snapsin ja ajatellen Volgan sampien kaviaaria. + +Ivan Ivanovitsh nyökkäsi vaieten. Hän ei mielellään puhunut +politiikkaa. Politiikka oli ikävää ja Ivan Ivanovitsh ei mitään niin +kammonnut kuin ikävää. Hänellä oli kyllä velvollisuuksia, hän tunsi ja +tunnusti, että täytyihän hänenkin tehdä jotakin pyhän Venäjän hyväksi, +mutta Ivan Ivanovitsh tunsi tehneensä tarpeeksi asettuessaan asioitten +johtoon, s.o. antaessaan muitten vapaasti toimia hänen puolestaan. +Niinkuin esimerkiksi Amos Andrejevitshin, jonka hän oli palkinnut +kenraalin arvolla ja nimittänyt sotaministeriksi valtakuntaan, jota +hänellä ei ollut, ja armeijaan, josta hän ei uskaltanut uneksiakaan. + +Matvei Matvejevitsh söi. Hän kosti sen, ettei ollut syönyt illallista, +ja hänen vilpitön innostuksensa ja kiintymyksensä käsilläolevaan +tehtävään nostatti ymmärtävän hymyn suuriruhtinaan kasvoille. Matvei +Matvejevitsh ei sitä huomannut, ja vaikka olisi huomannutkin, ei olisi +pahastunut. Matvei Matvejevitsh oli ihminen, ja hän uskalsi myöskin +olla ja esiintyä ihmisenä. + +Ateria loppui ja Matvei Matvejevitsh laski ruokaliinan pöydälle, +valitsi sikaarin ja sen sytytettyään nojautui tuolin selkään. + +"Tämä Zoppot on sittenkin aika hauska paikka", totesi hän puhaltaen +valtavan savupilven. + +Ruhtinas nyökäytti päätään. + +"Se ei tosin vedä vertoja Rivieralle, mutta täälläkin voi sentään +ihminen elää säädyllisesti." + +Ruhtinas nyökäytti taas päätään, mutta hänen mieltään askarrutti jokin +ajatus. Matvei Matvejevitshkin vaikeni ja jäi nauttimaan sikaarista, +autereisesta ilmasta, hivelevästä tuulesta, rannattomasta loistavasta +merestä ja yleisestä rauhallisuuden ja tyytyväisyyden tunteestaan. +Matvei Matvejevitsh tunsi taaskin muuttuvansa horjumattomaksi ja +jyrkäksi optimistiksi ja häntä jollakin tavoin kainostutti ajatus, että +yöllä oli ollut vajota pessimismiin. + +"Lähdemmekö nukkumaan, Matvei Matvejevitsh?" + +Ent. salaneuvoksella ei ollut mitään tätä ajatusta vastaan. Pieni uni +ei tekisi pahaa, ei ollenkaan. Sitten olisi taas illalla virkeämpi. Hän +ilmoitti myöntyvänsä. + +"No niin, lähtekäämme sitten! Pidähän huolta laskusta!" + +Jos sanoisimme, että Matvei Matvejevitsh tyrmistyi näistä sanoista, +kuvaisimme vain tuhannesosan voimalla sitä mielenliikutusta, mikä hänet +valtasi. Matvei Matvejevitshin pienet silmät jäykistyivät, hänen päänsä +asento jännittyi ja sikaari pysähtyi puolitiehen. Hän menetti hetkeksi +käsityskykynsä sekä tapahtuneesta että olletikin tapahtuvasta. + +"Lasku!" änkytti hän vihdoin. "Lasku!" + +Ivan Ivanovitsh katsoi häntä kummissaan, niinkuin hiukan +epämiellyttävää ja ikävystyttävää pilailua. + +"Tietysti lasku! Onhan meidän maksettava aamiaisestamme." + +Matvei Matvejevitsh tarttui etikkapulloon, mutta huomasi viime +hetkessä, ettei se sopisi hermojen rauhoituslääkkeeksi. + +"Mutta paras Ivan Ivanovitsh, millä minä maksan laskun? Eihän minulla +ole rahaa ollenkaan." + +Nyt vajosi Ivan Ivanovitsh takaisin istuimelleen, josta hän jo puoliksi +oli kohottautunut ja näytti todella harmistuneelta. + +"Sinulla ei ole rahaa! Jätä nyt leikki pois! Eihän minulla ole yhtään +pfennigiä, menetin kaikki tuolla pelihelvetissä." + +Majesteetillisesti kuin sankari antiikkisessa draamassa peitti Matvei +Matvejevitsh punoittavat kasvonsa lihavilla sormillaan ja nojautui +pöytää vastaan, pöytää, jonka valkoisella liinalla lepäsivät äsken niin +kiihoittavan aamiaisen surkeat tähteet. + +Menettänyt! + +Ja Matvei Matvejevitsh kun oli luullut, että Ivan Ivanovitsh oli +viimeisillä minuuteilla jotakin voittanut, voittanut ainakin kahden +aamiaisen hinnan. Raskaasti huoaten kohottautui Matvei Matvejevitsh +ylös ja katsoi ystäväänsä, jonka kasvot kuvastivat myös melkein kauhua. +He olivat ankkurissa, auttamattomasti ankkurissa, ei niinkuin ennen +Pietarissa ja Moskovassa ja Pariisissa, jolloin kaikki oli ollut vain +hauskaa ja jännittävää, jolloin hovimestari oli säteillyt kuin Saharan +keskipäivän aurinko, vaan proosallisen epäluuloisessa Danzigissa, jossa +tulitikkulaatikkokin täytyi maksaa käteisellä. Ja he, suuriruhtinas +Ivan Ivanovitsh, pyhän Venäjän tuleva tsaari, Puolan kuningas, Suomen +suuriruhtinas y.m. y.m. ja hän, Matvei Matvejevitsh, todellinen +salaneuvos! Se oli liian uskomatonta, ollakseen totta, mutta myöskin +liian totta, ollakseen uskomatonta. + +"Ja nyt... ", aloitti Matvei Matvejevitsh. + +"... mitä me teemme...", jatkoi suuriruhtinas. + +"... pelastuaksemme kunnialla...", täydensi Matvei Matvejevitsh. + +"... tästä hiton harmillisesta jutusta?" lopetti Ivan Ivanovitsh. + +Molemmat miettivät. + +"Rahaa ei meillä ole, ei täällä eikä kotona." + +"Ei." + +"Entäpä jos", ja Matvei Matvejevitsh alensi ääntään ja vilkaisi +torkkuvaan palvelijaan, joka oli heihin melkein selin, "entäpä jos +livistäisimme! Se olisi jännittävää! Tulisimme sitten toisen kerran ja +maksaisimme, jos tahtoisimme, vaikka luulenkin, että meitä on täällä +niin paljon nyletty, ettei olisi ollenkaan kohtuutonta että +tarjoaisivat meille vaivaisen aamiaisen." + +Ivan Ivanovitsh pudisti päätään, mutta Matvei Matvejevitshin valtasi +jokin poikuusaikuinen puuska ja hän tarttui lujasti Ivan Ivanovitshin +käteen. + +"Koettakaamme! Kukaan ei näe ja yritys onnistuu." + +Ruhtinas epäröi, mutta taipui. Molemmat nousivat äärimmäisen hiljaa ja +alkoivat hiljaa hiipiä sivuportaita kohti, Matvei Matvejevitshin koko +ajan pitäessä tarkkaan silmällä tarjoilijaa, niin tarkkaan, että hän +jätti tarkastamatta kulkusuunnan, sillä seurauksella, että törmäsi +keveätä rautaista puutarhatuolia vastaan, se horjahti, Matvei +Matvejevitsh kurottautui epätoivoisesti sitä tavottamaan, jalka +liukahti, salaneuvos menetti tasapainonsa ja puutarhatuolin rämisevä ja +salaneuvoksen jysähtävä kaatuminen herättivät tarjoilijan, joka +hämmästyneenä katseli salaneuvoksen enemmän sammakkoa kuin salaneuvosta +muistuttavia, epätoivoisen arvokkaita yrityksiä päästä jaloilleen. +Pakoyritys oli auttamattomasti epäonnistunut. Mutta Matvei +Matvejevitsh, huolimatta kaatumisesta ja sen aiheuttamasta +hämmennyksestä, hallitsi hermonsa ja meni kylmäverisesti +sanomalehtihyllyn luo, valitsi itselleen pari lehteä ja palasi +arvokkaasti paikalleen, Ivan Ivanovitshin sanatonna seuratessa. + +"Hyi hitto!" puuskutti salaneuvos sanomalehden takana. "Olipa käydä +hullusti. Mitä me nyt teemme?" + +Oli todellakin helpompi kysyä kuin vastata. Ivan Ivanovitsh sai äkkiä +loistavan ajatuksen. + +"Minä menen hakemaan kenraalimme Amos Andrejevitshin!" + +Matvei Matvejevitshin kasvot kirkastuivat. Kenraali oli kyllä +juutalainen, mutta tilanne ei sallinut valikoida, kunhan vain +juutalaisella oli tarpeeksi rahaa. Ajatus oli loistava siltä kannalta, +mutta ei siltä, että Ivan Ivanovitsh lähtisi kenraalia hakemaan. Matvei +Matvejevitsh olisi paljon mieluummin itse uhrautunut, vaikka hänen +olemuksensa todistikin, että hän mahdollisuuden mukaan vältti +liikehtimistä. Ivan Ivanovitsh nyökkäsi keveästi ja poistui +arvokkaasti, tarjoilijan osaamatta edes aavistaa, mikä tarkoitus hänen +poistumisellaan oli. + +Matvei Matvejevitsh istui ja katseli merelle. Sitten hän luki tai oli +lukevinaan. Ja poltti sikaareita, kunnes kurkkua alkoi kuivaa. Hän oli +varma siitä, että kenraalilla on rahaa ja siihen luottaen hän tilasi +joitakin olutseideleitä. Aurinko kiipesi yhä korkeammalle, vieraita +tuli ja meni, merenranta tarjosi kirjavan näyn kylpijöineen ja +uimakojuineen, helle alkoi tuntua, mutta Matvei Matvejevitsh istui yhtä +uskollisesti kuin edellisenä yönä oli seisonut. Hän onnitteli itseään, +että oli sittenkin valinnut hiukan paremman osan yöhön verrattuna, +sitten hän arveli, että Ivan Ivanovitsh voisi jo vallan hyvin +palatakin, sitten hän alkoi kursailematta haukotella, joi muutamia +seideleitä ja katsoi kelloaan. Kautta patriarkan parran, Ivan +Ivanovitsh oli viipynyt poissa kokonaista kuusi tuntia. Matvei +Matvejevitsh kirosi puoliääneen, hän tunsi kylmän väreitä selässään +sitä mahdollisuutta ajatellessaan, että Ivan Ivanovitshia oli jokin +onnettomuus kohdannut, ja ehti jo kirota ja manata nykyaikaiset +hirmunopeat kulkuneuvot, mutta alistui sitten kohtaloonsa, minkä +lieventämiseksi tilasi itselleen herkullisen päivällisen. Jos hän +joutuisi kiinni jatkuvasta petkutuksesta, niin petkutussumma voisi +haitatta olla hieman suurempikin. Emme voi sanoa, että Matvei +Matvejevitshin mieli olisi ollut loistava, mutta siitä huolimatta +päivällinen kyllä maistui, ja kulautettuaan voileipäruokien välillä +muutamia ryyppyjä, varmistui salaneuvos ihmeellisesti uskossaan siihen, +että pelastus oli vielä tuleva, muodossa tai toisessa. Ryhtyessään +käsiksi paistiin ajatteli Matvei Matvejevitsh kärsimyksen jalostavaa +vaikutusta ihmiseen ja huokasi, sillä hän oli mielestään jalostunut +jotenkin tarpeeksi, yöllä ja nyt ravintolassa istuessaan. + +Salaneuvos olisi huudahtanut ääneen ilosta, ellei maukas kalkkunakukon +viipale olisi sattunut paraikaa olemaan suussa, sillä hän huomasi +vihdoinkin Ivan Ivanovitshin ja hänen kanssaan kenraalin ja +sotaministerin, monsieur Amos Aron Nagelkopfin. Molemmat lähestyivät +hänen pöytäänsä. + +Ravintolassa oli runsaasti vieraita, mutta kukaan ei kiinnittänyt +huomiota kenraaliin. Ja kuitenkin hän olisi sen, olematta itserakas, +ansainnut. Paljon suuremmalla syyllä kuin joku Chaplin, joku +operettitähti tai kolmannen luokan diplomaatti. Sillä kenraali Amos +Aron Nagelkopf oli lajissaan ensimäinen ja ainokainen. Kukaan ei +tuntenut häntä, mutta hän tunsi kaikki, oli ollut kaikkialla ja tiesi +kaikki. Hän oli osoittanut ja moneen kertaan todistanut, etteivät edes +maailmansodan aikuiset kovennetut ja tiukennetut passi- ja +matkustusmääräykset, jotka tavallisilta kunniallisilta kuolevaisilta +ehkäisivät kaiken matkustuksen, mitään itse asiassa ja käytännössä +merkinneet, että parhaimpienkin poliisilaitosten osote- ja +henkilöllisyysosastot toimivat naurettavan huonosti, ja tämän kaiken +todistamiseksi hänen olisi tarvinnut ainoastaan mainita, että hän +venäläisten hyökätessä Karpaateille oleskeli Moskovassa; kun Bukarest +valloitettiin, oli hän ensimäisten joukkojen mukana kaupungissa +ja kun länsirintama alkoi horjua, istui hän tyynesti Pariisin +bulevardikahviloissa. Hän olisi ehkä saattanut kertoa yhtä ja toista +mielenkiintoistakin Kappin yrityksestä, Unkarin Kaarlen retkistä, hän +olisi jotakin tietänyt Fiumesta ja d'Annunziosta eikä myöskään kenraali +Zeligovskin politiikka hänelle olisi ollut mikään kysymysmerkki. Mutta +vaikka hän oli oleillut kaikkialla, ei häntä, niinkuin jo mainittiin, +kukaan tuntenut. Kukaan ei tietänyt, että tuhatsavupiippuinen Lodz oli +hänen kotikaupunkinsa, kukaan ei olisi osannut kertoa, miten hän tuli +jättäneeksi uskonveljensä, jotka sen kaduilla paimentelevat pieniä +hanhilaumoja tai myyskentelevät kolmasti käännettyjä ja viidesti +käytettyjä vaatteita, kuinka hän oli tullut ensin Varsovaan, sitten +Pietariin, Berliiniin, Pariisiin, kuinka Lodzin inhoittava löyhkä oli +hänelle enää kalpea ja valju muisto ja koko hänen entisyydestään +jäljellä vain rotunenä, musta tukka ja valkoiset hampaat sekä +sammumaton halu ja himo saada valtaa, voimaa ja rikkautta. Hän ei ollut +sotapäällikkö, ei valtiomies, ei taiteilija; hän oli liikemies, +tukkukauppias, mutta hän ei ostanut eikä myynyt, ei käytettyjä eikä +uusia vaatteita, ei hoidellut tehdasta, ei keinotellut valuutalla eikä +osakkeilla, vaan hän kauppasi politiikkaa, osti ja myi poliittisia +tosiasioita, diplomaattisia suunnitelmia ja asiakirjoja, periaatteenaan +todellinen liikeperiaate: kaikkia on palveltava. Ja hän olikin kaikkia +palvellut, keskusvaltoja ja ympärysvaltoja, puolueettomia maita, +bolsheviikkeja, uusia valtioita, valkoista rotua ja värillisiä rotuja. +Hänellä ei ollut ennakkoluuloja, hän vaati vain, että rahan tuli olla +oikeaa, ja jos sillä oli huonompi kurssi, niin sitä enemmän. Jos hän +olisi otaksunut, että maailma on tarpeeksi uudenaikainen ja rehellinen, +hän olisi avannut jossakin suuremmassa paikassa konttorin ja +maalauttanut sen kylttiin: + + O.y. Politiikka. + + Ostetaan ja myydään poliittisia asiakirjoja, suunnitelmia + ja mielipiteitä, hankitaan nopeaan ja kohtuullisin hinnoin + kaikkea alaan kuuluvaa tavaraa. + +Mutta kenraali Amos Aron Nagelkopf tunsi aikansa ja sen ihmiset eikä +maalauttanut mitään kylttiä, eipä käyttänyt edes nimikilpeä eikä +millään tavalla tehnyt liikkeestään reklaamia. + +Tapa, millä hän oli joutunut tekemisiin suuriruhtinas Ivan Ivanovitshin +kanssa, ansaitsisi oman selvityksensä, mutta siihen tuskin lienee +sittenkään syytä. Pääasia on, että monsieur Nagelkpof oli tyytyväinen +uuteen seuraansa, syistä, jotka ehkä voivat myöhemmin selvitä, ja että +taas Ivan Ivanovitsh oli tyytyväinen, sen todistaa parhaiten se seikka, +että hän oli tämän Israelin kansan jälkeläisen koroittanut kenraaliksi, +kylläkin ilman vastaavaa virkaa ja olletikin vastaavaa palkkaa, ja +nimittänyt hänet sotaministerikseen, mikä toimi ei sotilaallisesti +muodostunut kovinkaan rasittavaksi, sillä kahdesta, mitä sotaan +tarvitaan, nimittäin armeijasta ja vihollisesta, Ivan Ivanovitshilla +oli ainoastaan vihollinen. Mutta kenraali Amos Aron Nagelkopf oli +antanut niin monta hyvää neuvoa suuriruhtinaalle poliittisissa, +taloudellisissa ja käytännöllisissä kysymyksissä, että Ivan Ivanovitsh +ei ollenkaan epäillyt, etteikö kenraali pystyisi johtamaan myöskin +armeijaa, jos sellainen mistä ilmestyisi. Ivan Ivanovitshilla oli +käsitys, että sotapäällikkö tarvitsee hiukan taitoa ja runsaasti onnea, +ja hänest tuntui, niinkuin kenraali Amos Aron Nagelkopfilla ainakin +jälkimäistä olisi ollut riittävästi. + +Kenraalin roteva olemus uhkui hyvinvointia, silmissä oli alati naurava +ilme ja suu oli harvoin, jos milloinkaan kiinni. Hänessä oli sulavuutta +ja arvokkuutta, oli velikultaa ja maailmanmiestä, mutta ennenkaikkea +liikemiestä, nopeata, taitavaa liikemiestä, minkä näki hänen käsiensä +liikkeistä, kun hän vähänväliä hieroi niitä vastakkain, hänen maireasta +hymystään ja vilkkuvista silmistään, jotka näyttivät arvostelevan +kaikkea sen mukaan, kuinka monta prosenttia voisi saada voittoa. + +Kenraali ojensi kätensä Matvei Matvejevitshille. + +"Te olette käynyt haihduttamaan ikäväänne päivällisellä! Olin oikeassa, +kun sanoin sen jo etukäteen Ivan Ivanovitshille. Teitä ei niin helposti +lannisteta." + +Kenraali nauroi, Matvei Matvejevitsh, joka nyt vasta täysin tunsi +kalkkunakukkonsa maukkauden, nauroi myös ja Ivan Ivanovitshkin hymyili. + +Jos Matvei Matvejevitsh luuli, että päivän epämiellyttävät yllätykset +supistuivat tähän, niin hän erehtyi hyvin ikävästi. Kun he kaikki +kolme, Matvei Matvejevitsh kylläisenä ja tyytyväisenä, Ivan Ivavovitsh +ikävystyneenä kuten aina ja kenraali Amos Aron Nagelkopf puheliaana ja +vilkkaana saapuivat kaupunkiin ja hotelliinsa tultuaan istahtivat +nojatuoleihin, aukeni ovi ja Saska, Ivan Ivanovitshin ja Matvei +Matvejevitshin kamaripalvelija, lähetti, henkivartija y.m. tuli +huoneeseen, teki yritteliään ja hyvää tahtoa mutta heikonpuoleista +kykyä todistavan hovikumarruksen ja ojensi tarjottimella, ei +hopeatarjottimella, sillä sellaista ei hotellissa ollut, vaan +tavallisella nikkelitarjottimella Ivan Ivanovitshille paperin. + +"Teidän Majesteettinne, suvaitkaa vastaanottaa", Saska puhutteli aina +hovitapojen mukaisesti -- "lasku huoneista ja ruuasta. Se on maksettava +ennen klo 6:ta tänä iltana, uhalla, että Teidän Majesteettinne +häädetään huoneesta." + +Saska kumarsi uudelleen ja liukui äänettömästi huoneesta. Sen taidon +hän oli oppinut ties mistä, ja se olikin hänen ainoita avujaan, ellei +ota lukuun hänen ehdottomasti tsaarivaltaisia periaatteitaan, jotka hän +oli imenyt henkeen ja vereen entiseltä isännältään, eräältä +hoviräätäliltä, jonka palveluksesta hän kuitenkin, huolimatta +poliittisten mielipiteitten yhtäläisyydestä, oli saanut yhtä nopeat +kuin tepsivätkin lähdöt, sillä seurauksella, että hyvä onni ja sattuma +oli hänelle hankkinut pääsyn keisarillisen hovin palvelusväen joukkoon, +ollen nyt samaisesta palvelusväestä ainoa, joka oli seurannut Ivan +Ivanovitshia. + +Ivan Ivanovitsh istui äänetönnä, Matvei Matvejevitsh tunsi haihtuvansa +ilmaan tukevasta päivällisestä huolimatta ja kenraali Amos Aron +Nagelkopfkin naputteli hermostuneesti pöytään sormillaan. Niin, +tosiaankin, hotellilasku! Sen oli Ivan Ivanovitsh tyyten unhoittanut. +Hän ei ollut tottunut kiinnittämään huomiota tuollaisiin +pikkuseikkoihin, mutta hän näki nyt selvästi edessään, että pikkuseikat +ovat toisinaan elävässä elämässä yhtä ratkaisevia kuin millimetrin tai +puolen hairahdus tähtäyksessä joissakin tarkka-ammuntakilpailuissa. + +Ivan Ivanovitshilla ei ollut rahaa, eikä hänellä ollut tietoa mistä +sitä saadakaan. Hänellä oli ollut, mutta hänen rahansa olivat +pelihelvetin pankissa. Hän oli pelannut. Tietysti hän oli pelannut. +Mitä muutakaan hän olisi voinut tehdä! Täytyihän ihmisen hiukan +huvitellakin, koettaa jotenkin poistaa kirottua yksitoikkoisuutta. Ja +hänkin oli vain ihminen. Mutta rahat olivat joka tapauksessa menneet. + +Matvei Matvejevitshilla ei myöskään ollut rahaa. Hän oli syönyt, oli +syönyt hermostuttavan säännöllisesti aamiaisen, päivällisen ja +illallisen ja tätä yksitoikkoisuuteen vivahtavaa säännöllisyyttä +sotkeakseen yhtä säännöttömän säännöllisesti joitakin väliaterioita, +kaikki niihin kuuluvine viineineen ja jälkiruokineen. Matvei +Matvejevitsh piti viineistä, niinkuin Ivan Ivanovitsh piti rouletten +pyörästä tai korteista, ja kenraali Amos Aron Nagelkopf kauniista +naisista. Niin, kenraali oli hakkaillut madame Heloise Pirardia jo +viikon ajan, eikä Ivan Ivanovitsh saattanut otaksua, että kenraalinkaan +kassa olisi tyhjentymätön. + +Ivan Ivanovitsh piti laskua kädessään. Matvei Matvejevitsh huokasi, +yhtä paljon surusta kuin hengästymisestäkin, ja kenraali tuijotti +leikkiviä amoriineja. + +"Amos Andrejevitsh, onko teillä rahaa?" + +Kenraali kumartui kohteliaasti, mutta pudisti päähän. + +"Ei ole, paras Ivan Ivanovitsh, mutta minun -- tarkoitan meidän -- +täytyy saada rahaa millä keinoilla tahansa." + +Matvei Matvejevitsh oli samaa mieltä ja hän oli valmis kiitollisuudella +tarkkaavasti kuuntelemaan jokaista järkevää ehdotusta tämän päämäärän +saavuttamiseksi. Kenraali ei tiennyt, että hänen sanoillaan tulisi +olemaan, ellei nyt maailmanhistoriallinen niin ainakin historiallinen +merkitys, Ivan Ivanovitsh ei aavistanut, että hänen kädessään oleva +lasku johtaisi merkillisesti kansainvälisiin selkkauksiin. Matvei +Matvejevitsh ei tietysti aavistanut mitään. Hän ei yleensä milloinkaan +aavistanut mitään, lukuun ottamatta ruoka-ajan lähestymistä. + +Kenraali mietti. Häntä kiukutti. Hänellä oli monta rautaa tulessa, +paljon enemmän kuin Ivan Ivanovitsh olisi mielikuvituksensa ollessa +villimmilläänkään saattanut otaksua ja enemmän kuin kenraali olisi +tahtonut vihjaistakaan, mutta niille kaikille yhteistä ja ikävää oli +se, etteivät ne vielä olleet tarpeeksi kuumia. Ivan Ivanovitsh Matvei +Matvejevitsheineen ja Saskoineen oli myös yksi rauta kenraali Amos Aron +Nagelkopfin tulessa, tällä kertaa sellainen, ettei kenraali tahtonut +päästää sitä käsistään. + +Mutta tilanne oli pulmallinen. Kenraalilla oli kyllä rahaa maksaa tuo +kirottu lasku, mutta sitten hän jäisi aivan ilman pääomaa eikä hän +sellaista mitenkään uskaltanut. Ei kävisi myöskään päinsä antaa Ivan +Ivanovitshin, tsaariehdokkaan ja erään emigranttiryhmän toivon ja uskon +joutua häädetyksi hotellista. + +Kenraali nousi. + +"Odottakaa! Minä käyn kaupungilla ja koetan tehdä voitavani. Tulen +ennen kello kuutta. Näkemiin." + +Kenraali poistui. Sekä Ivan Ivanovitsh että Matvei Matvejevitsh jäivät +makaamaan nojatuoleihin, uskaltamatta ajatella ja uskaltamatta olla +ajattelematta. + +Ihmeellinen oli sattuma: kenraali ei poikennut huoneessaan eikä +tietänyt mitään erään kylläkin rakkaan, mutta vähemmän toivotun vieraan +saapumisesta. Hän näki eräässä kulmauksessa puolalaisen asiamiehen, pan +Jozef Gurnickin ja seurasi tätä aina siihen saakka, kun tämä meni Suomen +konsulaattiin, mutta ei nähnyt eikä aavistanutkaan minun läsnäoloani ja +sitä, että olin huomannut hänen huomanneen Jozef Gurnickin. Ja +kuitenkin tällä huomiollani oli melkoiset seuraukset sekä itselleni +että kenraalille, jatkoin matkaani, sivuutin kenraali Nagelkopfin, joka +odotti vastapäisellä puolen katua ja menin myöskin Suomen +konsulaattiin. + +Tästä hetkestä lähtien voin katsoa kesälomani seikkailujen alkaneen. +Seuraavassa enemmän siitä, miten ja miksi astelin Danzigissa Suomen +konsulaattiin. + +-- "Kas, Taksi! Pysyhän poissa!" + +Tietysti se oli Laura, joka näin nenäkkäästi minua puhutteli. +Hän oli ainoa ihminen maailmassa, joka uskalsi minua vielä +kahdenkymmenenkahdeksan vuoden ikäisenä puhutella Taksiksi, vanhalla +lapsuus- ja kouluaikaisella hyväily- ja pilkkanimellä. Minun nimeni on +Max, Max Haapala. En totisesti ole milloinkaan pitänyt nimestäni enkä +jaksa ymmärtää, mikä idea arvoisilla vanhemmillani lienee ollut kastaa +supisuomalainen poika Maxiksi, josta tietenkin ensimäinen irvileuka +väänsi Taksin. Mikään ei minussa muistuta taksikoiraa. Minulla on +jäntevä vartalo, ystäväni sanovat vaaleahkoja, mutta päivänpolttamia +kasvojani avoimiksi ja rehellisiksi, ja omasta mielestäni olen varsin +laatuunkäypä nuori mies kaikissa suhteissa. Taksi-nimi aiheutti +aikoinaan lukuisia epäjärjestyksiä koulussa ja epäilemättä kehitti +luonteeni väkivaltaista puolta. Jos olisin ollut heikko, ei kamppailu +Taksi-nimeä vastaan olisi tullut kysymykseenkään, mutta kun painissa ja +nyrkkeilyssä saatoin melko vaivattomasti käsitellä kahta, jopa +kolmeakin ikäistäni, saattoi Taksi-nimi kajahtaa ainoastaan +poikkeustapauksessa, silloin kun olin ehdottomasti ja varmasti +alakynnessä. Mutta Lauraan nähden eivät voimani auttaneet. Laura oli +ensimäinen, joka avasi silmäni näkemään naissukupuolen kierouden: +luottaen ritarillisuuteeni hän häikäilemättä esiintyi epäritarillisesti +minua kohtaan. Ei sen puolesta, että olisin Laurasta välittänyt! En +todellakaan. Niin no, oli kerran aika, konventin alaluokilla, jolloin +olin jotakin tuntevinani, etenkin sen jälkeen kun ensimäinen -- ja +viimeinen -- intohimoinen runokokeeni löysi tiensä paperikoriin eikä +toverikunnan sanomalehden palstoille, mutta Laura oli siihen aikaan +enemmän innostunut mäenlaskuun ja "ryöväri- ja poliisileikkiin" +luistinradalla kuin jambin ja anapestin, alku- ja loppusointujen +sokkeloihin, ja kävi niin, että Nietzsche ja Schopenhauer tulivat +lohduttajikseni. + +Tämä pitkä selostukseni on, jos katsotaan draamalliselta kannalta, +sijoitettu harkitun sopimattomasti, sillä Lauran huudahdus hätkäytti +minut todellakin, se oli täydellinen yllätys, yhtä varmaan kuin minun +ilmestykseni hänen eteensä vaikutti samaa. En todellakaan olisi luullut +häntä täältä tapaavani, Libaun hiekkadyyneiltä, kiireisesti solmiamassa +tottelemattomia ruskeita suortuviaan, mikä todisti, että hän juuri oli +noussut rannalle merestä. Olin kävellyt ajatuksissani pehmeässä, +hohtavan valkoisessa, mutta upottavassa hiekassa ja miettinyt juuri, +kannattaisiko riisuutua ja rientää meren ja vaahtopäisten maininkien +syliin, kun kiertäessäni muuatta kitukasvuista pensasta Lauran huuto +minut pysäytti. + +Tapaaminen herätti minussa varsin sekavia tunteita. Lauran kanssa ei +ole helppo tulla toimeen, hän voi olla kyllä huvittava, mutta pistävä +myös, eikä hänellä ole tunteita. Tunteeton nainen on minulle kauhistus. +Me olemme muutenkin Lauran kanssa vastakohdat: minä olen jäykkä +vanhoillinen, Laura taas intoa ja tarmoa uhkuva radikaali, innostunut +naisliikkeeseen (kerran hänen luonaan käydessäni työnsi hän käteeni +kaksi vuosikertaa "Naisten Lehteä", silläaikaa kuin itse keitti +kahvia), vaikka pukeutuukin pariisilaisesti, minä ihailen modernia +maalaustaidetta, Laura ei häikäile julkisessa paikassakaan julistamasta +sitä roskaksi ja niin edelleen, ja sitten me olemme kilpailijoita: +Laura on "Päivän" reportteri, minä taas "Aamulehden", ja hän on tässä +kilpailussa tehnyt minulle monia vielä maksamattomia kolttosia. Mikä +minua enimmin kiukuttaa, on Lauran suojeleva käytös minua kohtaan. +Mutta enhän minä voi mitenkään esiintyä suojelevana naista kohtaan, +joka maksaa itse kahviannoksensa ravintolassa. Laura on lukenut +kansantaloutta ja minä olen sitä mieltä, että tämä aine olisi kokonaan +kiellettävä naisilta, niinkuin ennen latina. Laura suorastaan pursuu +kansantaloutta, esittää viiden minuutin sitaattia minulle +tuntemattomilta auktoriteeteilta ja pitää aina viimeisen sanan. Ainoa +heikko kohta hänen kansantaloudellisuudessaan on se, että hän käyttää +silkkisukkia. Kansantaloudellisesti se on tuhlausta minun mielestäni, +mutta Laura sanoo, että miehet ovat tyranneja, itse he polttavat +kallista tupakkaa ja juovat salakuljetettua virolaista, mutta eivät +antaisi naisraukkojen edes "säädyllisesti pukeutua". Minun mielestäni +on Lauran kanssa mahdoton loogillisesti väitellä, mutta Laura sanoo, +että miehet turvautuvat "halpamaiseen todisteluun". + +No niin, olin saanut lomaa toimituksesta, tariffin mukaan puolitoista +kuukautta, ja samalla määräyksen olla lehden kirjeenvaihtajana +reunavaltioitten konferenssissa Varsovassa heinäkuun puolivälissä. En +lähtenytkään särkiä narraamaan Saimaan rannoille kuten aikaisemmin, +vaan päätin tehdä ulkomaamatkan huonovaluuttaisiin reunavaltioihin ja +matkakuvauksia kirjoittamalla ansaita ainakin osan kuluistani. Pidin +matkani salassa, pujahdin vaivihkaa "Ebba Munckiin" Helsingin satamassa +ja saavuin Tallinnaan, jatkaen sieltä matkaani Eesti Vabariikin hieman +vaatimattomissa rautatievaunuissa Tarton ja Valkin kautta Riikaan ja +sieltä Libauhun, sillä tahdoin nähdä, kun kerran tilaisuus oli, +jääkäriemme taistelualueet Missen rannoilla, Mitaut ja Olain +kirkonkylät. Minulla oli jo valmiina kuvaus sateisesta ja sumuisesta +suomaisemasta, jonka halki juoksuhaudat, rintavarustukset ja +piikkilanka-aidat kiemurtelevat silmänkantamattomiin vehnä- ja +ruispeltojen, suopälvekkeitten ja pikku metsikköjen lomitse. Olin +varma, että draamallista voimaa uhkuva kuvaukseni miellyttäisi +päätoimittajaa, mikä käytännössä merkitsi minulle runsasta +senttipalkkiota. Hieman kevytmielisen huvitteleva iltakuvaus Riian +"Casinosta" ja "Frankfurt am Mainista" jazzeineen, baarityttöineen ja +meillä kiellettyine lihavamahaisine savisine likööripulloineen ei liene +ollut myöskään hullumpi. Kotimaassa takasi rehelliselle miehelle +ainoastaan nuha, lentsu ja espanjalainen laillisen iloillan muutamine +satoine grammoineen; vilkas kuvaus barbaarisista kieltolaittomista +maista ei kai vähentäisi "Aamulehden" miehistä lukijakuntaa. + +Libau, tuo jääkärien ylistämä Libau, ei tuntunut minusta paratiisilta, +ei sinne päinkään, mutta olihan eri asia saapua sinne kuraisista +juoksuhaudoista kuin iloisen iloisesta Riiasta. Jotakin kuollutta, +taantunutta, väsähtänyttä ja uinahtanutta oli Libaussa, tuossa +epäilyttävän siistissä kaupungissa, jonka Rosenplatz osoittautui +kurjaksi hiilitomuiseksi puistikoksi. Kun en osannut lätinkieltä, +marssin "Libauscher Zeitungiin" ja tapasin toimittajan, jolta tiedustin +kulkuvuoroja Danzigiin ja sensellaista. Hm, toimitushuoneusto ei ollut +imponeeraava, muistutti meikäläistä kuopiontakaista toimitusta, mutta +toimittajalla oli komea aatelisnimi, mies kuului yhteen Baltian +mahtavimmista suvuista, vaikka aateluudesta ei ollutkaan enää muuta +jäljellä kuin siisti kaulus ja puhtaat kalvosimet. Söin aatelisessa +"Musse"-klubissa ja sain kunnian raaputtaa maatiaisen nimeni +matrikkeliin, jonka sivuja koristivat keisarien ja kuninkaitten +omakätiset nimikirjoitukset. Hiljaista ja nukkunutta ja tunnelmallista +oli puolihämärissä klubihuoneissa ja vanhoilliset vaistoni virkosivat. +Kulttuuria oli ympärilläni, traditiot katsoivat minua kaikkialta, +kansanvaltaisen maan poikaa, mutta päivällinen ja sen höysteenä ollut +laiha olut eivät olleet, paratkoon, kovinkaan aatelisia maultaan ja +laadultaan, jos kohta eivät myöskään hinnaltaan. + +Tyydytettyäni sangen stoalaisesti vatsani vaatimukset, +sanoin kolminkertaisin kumarruksin ja viisinkertaisin +kiitollisuudenvakuutuksin hyvästit ystävälliselle aateliselle +toimitussihteerille ja lähdin kaupungille, jonka katujen varsilla +liköörikaupat ja meren vahakorumyymälät olivat sekä lukuisimmat että +huomattavimmat, kunnes jouduin Libaun kylpyrannalle valkoiselle +hietikolle, vaivaismäntyjä kasvavalle. Autiota ja hiljaista siellä oli, +autio oli rappeutunut "Kurhaus", uimakojut olivat hautautuneet hiekkaan +ja navakka merituuli kahisutti surumielisesti rannan kaislakasoja. +Mieleen hiipi alakuloinen tunnelma näitä pieniä pittoreskeja +katsellessa vihertävän, vaahtoisen Itämeren rannalla, mutta juuri kun +olin tähän luonteelleni ominaiseen romanttisuuteen vaipumassa, kajahti +Lauran huudahdus ja minä näin hänet ja -- Edit Bergin. + +Edit Bergillä on musikaalisia taipumuksia ja juuri siksi en voi häntä +sietää. En siedä naisia, joilla on musikaalisia taipumuksia. Minä itse +en ole musikaalinen ja nautin ainoastaan torvisoittokunnan esittämästä +"Porilaisten marssista" jossakin paraatissa. Ehkä minussakin piili +aikoinaan joitakin musikaalisuuden ituja, mutta kotini naapuristossa +asui muuan neiti, jolla oli musikaalisia taipumuksia, ja kun neljän +vuoden aikana olin pakottanut itseni olemaan raivostumatta -- turhaan +-- pianonrämpytyksestä, tuntuvat minusta senjälkeen maailmantaiteilijan +viulusoolo ja neekerikylän sotatanssirämpytys jotenkin samanlaisilta ja +yhtä vähän nautittavilta. Sivistyksessäni on aukko, ehdoton ja +auttamaton, mutta siihen on syynä nainen, jolla oli musikaalisia +taipumuksia. Muuten on Edit kunnon tyttö, säntillinen kuin +tyttökoululainen ja yhtä säädyllinen, ei ymmärrä mitään Vapaudesta, +lukee saksalaisia siirappikirjailijoita ja on innostunut historiaan +niinkuin vain nainen voi olla, ja nimet ja vuosiluvut muodostavat hänen +historiallisen harrastuksensa ja tietämyksensä pääkiinnekohdan. Hänellä +on lempeä ja hiljainen puhetapa, mutta hän on sietämättömän itsepäinen, +on tunteellinen ja kuuluu eläinsuojelusyhdistykseen ja neuvoo +kerjäläispojan menemään huoltokeskukseen, antamatta kahtakymmentäviittä +penniä hänelle, ei kitsaudesta, vaan periaatteesta. Edit on +pitkänpuoleinen, solakka -- ystävättäret sanovat laihaksi --, käyttää +tummia värejä ja suoria viivoja pukeutumisessaan ja kampaa tukkansa +säädyllisen ja minusta runottoman sileäksi. Sormet ovat ylhäiset ja +kasvoilla asuu ankeus kuin muistona niiltä ajoilta, jolloin sormia +rääkättiin oktaavipituutta varten. Hänellä on periaate, että voi olla +taiteilija olematta boheemi, mutta luulen, että hän periaatteineen tai +ilman niitä jää joka tapauksessa istumaan taiteen puun alimmille +oksille ja luultavasti menee onnelliseen avioliittoon jonkun +historian- ja suomenkielen lehtorin kanssa, jonka korvien rumpukalvot +saattavat kestää pianonsoittoa muutaman tunnin päivässä. + +Laura ja Edit yhdessä, siinä olisi ollut kammoittava yhtymä kenelle +hyvänsä, ei vain minulle, toisella puolen häikäilemätön aktiivisuus, +toisella läpitunkematon pettämätön passiivisuus. Mutta kohtaloaan ei +voi kukaan paeta ja niinpä seisoin muutaman minuutin pensaan suojassa, +ennenkuin Laura lupasi astua näkyviin. + +"Oletko sinä täällä?" sanoi Laura ja ojensi kätensä. + +"Teet tarpeettomia kysymyksiä, sikäli kuin saatat aisteihisi uskoa", +vastasin, mutta puristin hänen ja Editin kättä. + +Lauralla oli hyvin tummanpunainen kävelypuku ja samanvärinen hattu, +Edit oli tietenkin harmaa. Laura ei näyttänyt ollenkaan hullummalta, +ollakseen kansantaloudellinen nainen, istuessaan siinä raikkaana ja +tuoreena ja punaisena valkoisella hiekalla, ja hänen silmänsä, jotka +eivät olleet vähimmässäkään määrin omituiset, olivat kuitenkin yhtä +eloisat ja vilkkaat kuin kissanpoikasella päivänpaisteessa. Hänen +nenänsä olisi Praxiteles ylimielisesti hyljännyt mallina käytettäväksi, +mutta sen urhea yiöspäin pyrkiminen antoi kasvoille reippaan ja +yritteliään leiman, ja valkoisesta hammasrivistä olisi mikä +teatteridiiva tahansa ollut ylpeä. + +"Luuletko, että valuuttamme paranee, kun sinä rehentelet tuolla +merenvahapiipullasi?" kysyi Laura iskien kiinni heti mieliaineeseensa. + +Raitis merituuli ja kävely ja minun yleensä vapaa tunnelmani antoivat +minulle voimaa ja uskallusta vastata musertavasti: + +"Luuletko sinä, että valuuttamme paranee, kun kaikki nuoret naiset +kuluttavat markkojamme turhiin ulkomaanmatkoihin, käyttävät +pariisilaisia silkkisukkia ja englantilaisia pukukankaita, sensijaan +että istuisivat Sysmässä ja kirnuisivat voita ja kutoisivat pellavista +ja villoista itselleen kestäviä ja halpoja pukukankaita?" + +Lauraa ei nolattu niin helpolla ja ylimielinen olankohotus oli ainoa +vastaus. + +"Et suinkaan sinä aikone Danzigiin?" sanoi hän hetken kuluttua. + +"Aionpa niinkin." + +"Ja sitten Varsovan konferenssiin?" + +"Aivan oikein." + +"Kauhistuksen kanahäkki! Luulin saavani olla yksin, mutta tietenkin +koettaa 'Aamulehti' jollakin tavoin saada palstantäytettä kurjasti +hoidettuun uutisosastoonsa. No niin, eihän tässä muukaan auta! Saat +tulla!" + +"Vai niin", vastasin ainoastaan tästä pyytämättömästä luvasta +hymähtäen. + +"Kuules, Edit", sanoi Laura kääntyen musikaalisen naisen puoleen, +"luuletko, että tuosta miehestä meille olisi jotakin hyötyä tai huvia? +Kelpaahan hän kyllä lipunostajaksi, voi auttaa matkatavaroita +kannettaessa ja valloittaa paikkoja rautatievaunussa. Käytännöllisen +hyödyn takia hän ehkä voi seurata meitä, vai mitä?" + +Edit nyökkäsi ajattelevana. Minä tunsin, että vanha aatamini alkoi taas +osoittaa elonmerkkejä. Käytännöllistä hyötyä! Keskusteltiin ainoastaan +siitä, saisinko tulla mukaan, mutta ei ollenkaan siitä, haluttiko +minua. + +"Nuori nainen", aloin minä hiljaa, mutta lujasti, "minä en ole mikään +sateenvarjo tai hattuaski tai muu sellainen, jota liikutellaan tai +ollaan liikuttelematta mielen mukaan. Kysymys ei ole vain siitä, saanko +minä tulla mukaanne, vaan myöskin siitä, haluanko minä. Ja minä en +tiedä ollenkaan, haluanko." + +"Sinä alat kehittyä kyllä terveeseen suuntaan", lausui Laura kylmästi, +"mutta älä koeta minulle esiintyä koppavampana kuin uskallat olla. Sinä +tulet mukaan ja sillä hyvä!" + +"Onko se oikein sopivaa", kuiskasi Edit. + +"Kittiä kans, totta kai", sanoi Laura ja nousi hiekasta. "Nyt voimme +lähteä hiukan kaupungille ja sitten laivaan." + +Teimme niin ja Laura malttoi pysyä suhteellisen siedettävänä koko ajan. +Illan tullen olimme me itse ja tavaramme suuressa saksalaisessa +höyrylaivassa ja päivän alkaessa juuri painua taivaanrannan taa, +höyrysimme suojaisesta satamasta ohi hyljätyn näköisen laajan +sotasatama-alueen merelle. + +Itämeri oli juhlallisen kaunis auringonsäteitten leikkiessä sen +vaahtopäälaineilla ja veden, vihertävän ja sinisen ja harmaan, +kimallellessa tuhansin värein, valoin ja varjoin. Vesivuoret vyöryivät +laivaa kohti, laiva nousi niitten harjalle ja painui taas laaksoon. Se +oli hurmaavaa, raitista leikkiä ja Laura hihkui ihastuksesta, mutta +tunnin, puolitoista kannella seistyäni aloin tuntea joitakin omituisia +oireita, koetin urhoollisesti kiinnittää katseeni kaukaisuuteen, mutta +väkisinkin vajosivat silmäni veden pyörryttävään viheriään ja +valkoiseen myllerrykseen, kunnes minun täytyi todeta, että olin +merisairas. Vilkaisin ympärilleni: Edit oli kadonnut, mutta Laura +piteli kaiteesta, hiukset roiskuvien vesipisaroitten kastelemina, puku +tuulen painamana vartalon mukaiseksi, ja oli iloisen ja tyytyväisen +näköinen. Pujahdin niin salaa kuin saatoin alas ja painuin hyttiini. +Pahin meni ohitse, mutta tunsin, että turvallisinta oli olla +pätkällään, ja tuudittauduin veden loiskeesta, puolisäännöllisestä +keinumisesta ja koneen jyskytyksestä uneen, josta heräsin vasta aamulla +Pillauhun saavuttuamme. Totesin, ettei laiva keinunut ja totesin sen +myös, ettei kone jyskännyt, ja hytin akkunasta tirkistettyäni näin, +että laiva oli laituriin lujasti kiinnitetty. Pukeuduin nopeasti ja +riensin ruokasaliin, jossa sekä Laura, terveenä ja hyvinvoipana, että +Edit, hiukan kalpeana ja väsyneenä, jo istuivat. Otin pienen +ruokatäräyksen, söin hiukan suolaista ja sitten mainion siankyljyksen, +ja aloin tuntea itseni täysin ihmiseksi, kun tupakkakin maistui. + +Pillau on pieni hansatyylinen rantakaupunki taitteisine punaisine +liuskakivikattoineen ja vanhoine rakennuksineen, vaikka emme +ehtineetkään siihen tarkemmin tutustua. Painuimme uudelleen Itämerelle. +Tuuli kävi yhtä navakkana kuin ennenkin, meri loisti ja laineet +vaahtosivat ja, mikä pahinta, laiva alkoi jälleen keinua yhtä +epämiellyttävällä tavalla ja vähintäinkin yhtä epämiellyttävillä +seurauksilla. Ihminen voi yhtä ja toista, mutta tunnustan itseni +ainakin toistaiseksi kykenemättömäksi taistelemaan meritautia vastaan. +Sinne jäivät Itämeri ja laineet ja raitis tuuli ja hajahiuksinen Laura, +kun painuin alas kajuuttaan ja oikaisin itseni vuoteelle. Kiukutti, +mutta kiukku ei auttanut, ei vaikka Laura oli tehnyt voitavansa +pumpatakseen minut täyteen enemmän tai vähemmän valikoituja, mutta +aina yhtä sattuvia sukkeluuksia viikinkitaipumuksistani ja +merikarhuolemuksestani. Lauraan ei pysty mikään, hän oli yhtä +hyvätuulinen ja yhtä ärsyttävä Pillausta lähdettäessä kuin sinne +saavuttaessakin. + +Oli jo ilta, kun Danzigin tornit piirtyivät taivaanrannalle, mutta +vasta kun olimme päässeet aallonmurtajan suojaan, kiipesin kannelle. +Danzig on maalauksellinen kaupunki, hansatuntu kaikkialla, ja +liukuessamme Neufahrwasseria pitkin, ohi idyllisen pienen +Weichselmunde-linnoituksen, särjettyjen rantapattereitten, +sukellusvenehylkyjen, loppumattomien varastomakasiinien ja kapeitten, +korkeitten talojen, tunsi siirtyvänsä keskiaikaan, jolloin ahkerat ja +ahneet saksat lastasivat korkeakokka-aluksensa suolalla ja kankailla ja +ryydeillä ja makealla mummalla ja purjehtivat pohjoiseen aina Viipurin +lahteen ja Pohjanlahden perukoille. Laura ehti tehdä lukemattomia +parannusehdotuksia hygieenisessä, kansantaloudellisessa ja ties missä +suhteessa, Edit tietenkin tutki jostakin saamaansa historiallista +opasta ja minä tyydyin vain yksinkertaisesti tarkkaamaan ja nauttimaan +silmien edessä aukeavaa ja alati muuttuvaa satama- ja rantakuvaa. + +Freie Stadt Danzigin tulli- ja passitarkastus oli perinpohjainen, +akateemisen säntillinen saksalaiseen malliin, mutta selvittiin siitäkin +ja ajettiin Frankfurter Hofiin. Laura yritti olla pilkallinen, mutta +pysyin lujana ja suoriuduin nukkumaan, ja tällä kertaa oli Lauran +taivuttava, kun musikaalinen nainen myös ilmoitti noudattavansa +esimerkkiäni. Vasta aamupuolella vakuuttauduin siitä, etten keinunut +Itämerellä, vaan tukevassa hotellivuoteessa, ja aurinko oli korkealla, +kun viimeinkin laskeuduin ruokasaliin. Aterioimme -- sain vihdoinkin +kunnollista bieriä -- ja sitten Laura määräsi minut menemään konsulimme +luo järjestämään eräitä pieniä, aina kiusallisia, mutta välttämättömiä +muodollisuuksia. Sanoin, että määräsi, ja niin hän todellakin teki, +eikä minun ritarillisuuteni antanut minulle röyhkeyttä vastustaa. +Luulen, että Laura olisi kuitenkin ajatellut, jos olisi tietänyt, että +tämä käynti konsulin luona oli alkuna jonkunverran jännittävään ja +kaikkea muuta kuin lepoaikana soveliaaseen tapahtumasarjaan. Sillä +Laura ei ole seikkailunhaluinen, hän on sotainen rauhanrakkaudessaan, +ja vaikka ei pelkääkään hiirtä, niin pelkää hän kissoja ja etenkin +härkävasikoita. Edit ei pelkää mitään, mutta hän ei kai myöskään +milloinkaan -- vahingossakaan -- joudu sellaiseen tilanteeseen, että +olisi pakoitettu osoittamaan rohkeuttaan. Laura ei anna suurta arvoa +rohkeudelleni eikä vapaussodassa saamani risti ole kyennyt muuttamaan +hänen mielipiteitään. Hän viittaa vain niihin reservivänrikkeihin, +jotka ansaitsevat arvonsa makaamalla piilotettujen perunasäkkien päällä +kellareissa. Lähdin siis ulos. + +Danzig on siisti kaupunki, niinkuin kaikki saksalaiset. Mutta siinä on +jotakin levotonta, väliaikaista, mikä ei sovellu yhteen kapeitten, +paikoin mutkikkaitten katujen, sammaltuneitten vanhojen rakennusten, +varjoisten holvikäytävien, juhlallisten historiallisten kirkkojen ja +sanalla sanoen sen viehättävän idyllisen museomaisen näön kanssa. +Uusi viini ei tunnu oikein sopivan vanhaan leiliin. Onhan Danzig +monessa suhteessa ihmeellisimpiä kaupunkeja maailmassa, kiitos +Versailles-rauhan rikkiviisaitten laatijain. Se on samannimisen valtion +pääkaupunki, valtion, joka ei ole valtio, eikä kaupunki, eikä +oikeastaan mitään. Varsinaista maaseutua kuuluu Danzigin valtioon juuri +senverran, että danzigilaiset perheenemännät saavat riittävästi +kotimaisia vihanneksia soppiinsa, ja siinä onkin kaikki. Danzig on kuin +juureton kukka, joka puolelta sitä ympäröi vieras valtakunta, raja on +melkein pyssynkantaman päässä joka puolella, ja rajan mukana tullit ja +sensellaiset. Danzigilla on hallussaan Weikselin suu, mutta muu +Weikseli kuuluu Puolalle, tulli- ja kuljetuskysymykset ovat hämäriä, +eikä Danzig voi elää kauttakulkuliikenteellä ja laivarahtauksella +niinkuin ennen, sen asetehtaat on rauhan vuoksi suljettu, kauppaa ei +voi käydä ja sanalla sanoen danzigilaiset saavat olla itsenäisiä miten +haluavat, mutta mitään kunniallista elinkeinoa he eivät voi harjoittaa. +Valtion suurin tulolähde onkin Zoppotin pelihelvetti, ja siellä +puolalaiset ja juutalaiset ja monet muut maksavat kyllä runsaat verot +valtiolle ja kaupungille. Danzig on ihanteellinen kaupunki +poliittiselle juonittelijalle, siellä kulkevat lukemattomat langat ja +valtaa pitävät saksalainen senaatti ja eduskunta presidentteineen, +puolalainen ylikomisario ja kansainliiton valtuutettu, puhumattakaan +siitä, että Saksan ja ympärysvaltain lähettiläillä ja edustajilla on +suuri vaikutusvalta kaupungin ja valtion asioihin. + +Ajattelin tätä kaikkea katuja pitkin astellessani, kunnes, kuten jo +aikaisemmin mainittu, mieltäni ja huomiotani kiinnitti kenraali Amos +Aron Nagelkopf, jonka tosin en tiennyt olevan kenraalin, mutta joka +epäilemättä oli hyvin huvitettu pienestä tummasta herrasmiehestä, joka +juuri oli poikennut Suomen konsulaattiin. En osannut aavistaa tällä +kohtauksella olevan mitään merkitystä, yhtä vähän kuin sitäkään, mitä +suunnitelmia iloinen ja vilkas Amos Aron hautoi tunnustetusti +terävähkössä päässään. + +Nousin muutamia portaita ja soitin. Palvelija avasi ja kysymykseeni +konsulista vastasi hän myöntävästi. Tunsin konsulin persoonallisesti ja +tervehdys oli molemminpuolin sekä iloinen että sydämellinen. Konsulin +huoneessa oli äsken kadulla näkemäni herra. Konsuli esitti. + +"Toimittaja Haapala Helsingistä -- herra Gurnicki Varsovasta." + +Ahaa, mies oli siis puolalainen. Kumarsin kohteliaasti, mutta tunsin +itseni auttamattoman kömpelöksi vilkaistuani vieraan kumarrusta, joka +oli niin moitteettoman notkea ja sulava, ettei sirompaa kai olisi voitu +vaatia "aurinkokuninkaankaan" hovissa seremoniamestariltakaan. + +Konsuli keskusteli monsieur Gurnickin kanssa hetkisen, minkä jälkeen +puolalainen uudisti kumarruksensa ja lähti. + +"Siinä on vaikutusvaltainen mies", lausui konsuli oven sulkeuduttua. + +"Niinkö", virkahdin ja siirryin huomaamattani ikkunan viereen. Kenraali +Nagelkopf oli edelleen vastapäisellä puolella odottamassa. Puolalainen +meni yli kadun ja samassa kenraalikin lähti liikkeelle, puolalainen +huomasi hänet, pysähtyi, he tervehtivät ja lähtivät jatkamaan matkaansa +yhdessä. Viittasin konsulille ja kysyin, tunsiko hän mahdollisesti +tuota toista. + +"Se on jokin kenraali Nagelkopf, mikäli tiedän. Jos olisin diplomaatti, +pitäisin korvani auki ja suuni kiinni tuon miehen läsnäollessa." + +Nyökkäsin päätäni ja kysyin tarkemmin puolalaisesta. + +"Hän palvelee Puolan ulkoministeriössä ja tietää nähtävästi hyvin +paljon, vaikka ulkonaista asemaa ei miehellä olekaan juuri +minkäänlaista. Nyt hän otaksuttavasti puuhaa jotakin Varsovan +konferenssin valmistamiseksi." + + * * * * * + +Tapahtumat alkoivat kehittyä nopeasti ja johdonmukaisesti, ja ennenkuin +saatoin aavistakaan, olin niitten keskellä ja polttopisteessä. + +Konsulin luota palattuani lähdimme kaikki kolme kävelemään kaupungille, +kunnes ehdotin konsulin neuvon mukaan matkaa Zoppotiin. Nousimme autoon +ja ennenpitkää kiidimme vinhaa vauhtia kaupungista, yli parin kapean +sillan, ohi keisari Wilhelm II:n perustaman komean teknillisen opiston +suuren lehtokujan viivasuoralle, sileälle ja leveälle tielle, jota +molemmin puolin reunusti ihana poppeli-, lehmus-, vaahtera- ja +pyökkipuisto. Raitiovaunut ja auto-omnibukset ponnistelivat samaan +suuntaan, joku yksityinen loistoauto viiletti nuolena ohitsemme, mutta +se ei häirinnyt nautintoamme, joka minustakin oli melkoinen, sillä +nopea vauhtimme esti Lauraa lausuilemasta tavanmukaisia tyhmyyksiään ja +pakoitti hänet äänettömänä joko ihailemaan tai olemaan ihailematta +puistomaisemaa. + +Auto kääntyi sivutielle, jonka kahden puolen oli puutarhojen kätkemiä +kivisiä, liuskakattoisia ja yleensä saksalaistyylisiä huviloita +korkeine pensasaitoineen. Siellä täällä liehui lipputangossa Danzigin +punainen, kahden valkoristin ja kruunun koristama lippu. Auto +mutkitteli kapeilla kaduilla tai kujilla, pysähtyen viimein +kunnianarvoisan, vaaleanharmaan kivirakennuksen eteen, jonka arvasin +Oliwan tuomiokirkoksi. Astuimme kirkkoon. Se on vanha fransiskaanien +luostarin kirkko, selvää romaanista tyyliä, täynnä naivin hartaita +puuleikkauksia pyhästä historiasta, aatelisten kilpiä ja sukumerkkejä, +freskoja ja joitakin sotalippuja, valaistus samalla kertaa kirkas ja +tunnelmallinen. Laura käveli kirkossa sangen ennakkoluulottomasti, minä +tyydyin taaskin ihailemaan kokonaisvaikutusta ja yritin vaivuttautua +tunnelmaan, mutta Edit -- taaskin itselleen uskollisena -- kulki +kuvalta kuvalle ja vertasi niitä kirjaansa, luki siitä nimiä ja +vuosilukuja ja nautti omalla tavallaan historiasta. + +Äkkiä tulvahti koko temppeli täyteen säveliä: urut olivat alkaneet +soida. Vaistomaisesti istuuduin penkkiin, hienoon, samettireunuksiseen +aatelispenkkiin. Edessäni näin pari surupukuista naista, jotka olivat +painaneet päänsä penkinnojaa vastaan. Urut soivat edelleen ja +väkisinkin niitten syvä ja harras sävelmä sekä kirkon hämärä tunnelma +tempasi minut mukaansa nauttimaan. Huomasin vasta hetken kuluttua, että +Laura istui vieressäni. Hänen silmänsä katsoivat jonnekin +kaukaisuuteen, niissä oli melkein uneksiva ja lempeä katse, ilme +sellainen, etten sentapaista milloinkaan ollut Laurassa huomannut, +siinä oli jotakin naisellista ja vienoa, jolle kansantalous ja +kovaääninen liberalismi olivat vieraita. Mielessäni välähti muuan +talvi-ilta siihen aikaan, jolloin olin vielä koulussa ja runoilin ja +olin hiukan pihkassa Lauraan, kuinka hänen ilmeensä kerran kirkon ohi +kuljettaessa, urkujen äänen tunkeutuessa ulos pehmeään talviseen +hämärään, muutamaksi hetkeksi oli muuttunut uneksivaksi eikä puoleen +tuntiin sanonut ainoatakaan kirpaisevaa sukkeluutta. + +Istuimme molemmat ja kuuntelimme. Tyynesti, vienosti ja vaikuttavasti +kumpusivat säveleet näkymättömistä uruista, palavain kynttiläin heikko, +mutta huumaava aroomi tuntui sieraimissa ja silmät sulkeutuivat +puoleksi viihdyttävässä hämärässä. + +"Kuinka kaunista!" kuiskasi Laura hiljaa, ja äänestä päättäen ei tässä +Laurassa ollut hituistakaan siitä, joka luki "Naisten Lehteä" ja +kansantaloutta. Otaksuin jo hetken, että Laurassakin oli joskus +herkkyyttä. + +Jos Lauran mielenmuutos liekin ollut vilpitön ja aito, ei se ollut +ainakaan pitkäaikainen. Noustuamme jälleen autoon ja pysähdyttyämme +Kurhausin luona Zoppotissa, oli Laura taasen oma tavallinen itsensä. + +Kylpyläelämä oli vilkkaimmillaan. Saksalaiset "mutterit" paimentelivat +lapsilaumojaan, juutalaiset liikemiehet pönäköine ja pyntättyine +Saaroineen ja Raakeleineen liikkuivat mahtavina ja tietoisina +lompakkonsa paksuudesta, pariisilaispukuisia puolattaria liukui ohi, +venäläisiä, englantilaisia ja ranskalaisia. Ulkoilmaravintolain +pikkupöytien ääressä istui iloisia seurueita, kaikkialla kuului puhetta +ja melua, kahvilaorkesterien säveleet sulautuivat maininkien kohuun ja +lapsiparvien riehakkaan mekastukseen. Laura aivan pursui huomautuksia, +ja tultuamme hietikolle, joka erehdyttävästi muistutti sunnuntaipäivää +jossakin neekerikylässä Atlannin rannalla Afrikassa, syventyi hän +hartaasti vertailemaan Rousseaun teoriaa luontoon palaamisesta ja sen +silminnähtävää soveltamista käytäntöön. Valkoisella, hienon hienolla +pehmeällä hietikolla makasi, istui ja käveli määrätön ihmispaljous, +lapsia, nuoria ja vanhoja, kaikkia sukupuolia ja kansallisuuksia, +kaikissa mahdollisissa ja etenkin mahdottomissa värivivahduksissa, +lapset laittelivat hiekkalinnoja, polskuttelivat vettä, ijäkkäät naiset +olivat kaivautuneet kuumaan hiekkaan tai loikoilivat uimakojuissa, +uimapukuiset nykyaikaiset Eevat, kirjavat kuin perhoset ja iloiset kuin +leivoset, kisailivat keikari-Aatamien kanssa hiekalla ja vedessä. +Hiekka hohti aurinkoa ja lämpöä, meri vihreänä ja sinisenä ja harmaana +tarmoa ja reippautta, ja kaiken yllä sädehti elämänilon ja -voiman +tunto. + +Oi nainen! Kun mies vetää ylleen uimapuvun, riittää hänen mielestään +se, että se on uimiseen sovelias, mutta nainen, hän käyttää +uimapukuunsa kaikki huutavat ja kirkuvat värit, ruusukkeet ja +nauhakkeet, tekee itsestään milloin tarhapöllön, sammakon, kalan tai +meritähden, mutta aina myös naisen, joka ei hetkeksikään unohda, että +hänen tehtäväänsä kuuluu miehen valloittaminen ja kiehtominen. + +Kuljimme rantaa pitkin ja tarkastelimme näkyä. Minulla oli +valokuvauskone mukanani ja näppäilin muutamia kuvia tilanteista ja +asennoista, joitten humoristisesta vaikuttavaisuudesta saattoi olla +varma. Viimeisen kuvan näpättyäni tarkastin hieman lähemmin +valokuvausintoni uhreja, ja tunsin äkkiä, että toinen, kookas ja +täyteläinen uimapukuinen mieshenkilö, joka makasi nojaten päätään aito +koketilta vaikuttavan ranskattaren polviin, oli kenraali Amos Aron +Nagelkopf. En tietänyt, että kenraalin mielentila oli vähässä ajassa +ihmeellisesti parantunut, en sitä, että erään suuriruhtinas Ivan +Ivanovitshin hotellilasku oli maksettu ja että kenraali veltosti +hiekalla lojuessaan ajatteli ovelaa temppua, joka takaisi hänelle taas +joksikin aikaa huolettoman olon ja elämän. + +Illalla istuimme rantakasinon parvekkeella moniväristen lyhtyjen +valossa ja söimme illallista. Sivulla istui kenraali Amos Aron +Nagelkopf monsieur Gurnickin ja kahden hienosti puetun naisen kanssa, +joista toinen oli hietikolla istunut ranskatar. Jos olisin tuntenut, +olisin nähnyt lähelläni myöskin ent. salaneuvos Matvei Matvejevitshin, +joka uusin innoin ja heikentymättömin voimin oli taas käynyt käsiksi +velvollisuuteensa, illallisen syömiseen, ruokaillen tällä kertaa +yksin, sillä Ivan Ivanovitsh oli lähtenyt härnäämään onnetarta ja +roulette-pyörää. + +Konsulilta olin saanut suositukset, Laura valehteli ikänsä vuotta +suuremmaksi ja runsaanlaisen pääsymaksun suoritettuamme nousimme kaikki +kolme pelihelvettiin leveitä, komeita marmoriportaita, joita peittivät +upottavat, pehmeät matot. Salit olivat yleisöä tulvillaan, kevyttä, +iloista ja huvittelevaa yleisöä, joka tahtoi osan matkakassastaan +käyttää tällä miellyttävällä tavalla tukeakseen Danzigin kaupungin +hieman sekavia raha-asioita. + +Tietysti me pelasimme, Laura etupäässä. Olen aina ollut varma, että +pieni viehättävä kiusaus käytännössä kykenee kumoamaan vuorenvahvuiset +teoriat ja ainakin Lauraan nähden piti tämä paikkansa. Laura pelasi ja +menetti. Minä uskalsin jo koettaa leikilläni häntä hillitäkin, +muistuttaen hänen teorioistaan, mutta Laura puolustautui helposti. + +"Olen täysi-ikäinen ja hallitsen vapaasti omaisuuttani." + +Me pelasimme kaikki ja kaikki menetimme. Tosin pari kertaa voitimmekin, +mutta emme tietenkään malttaneet lakata, vaan yritimme edelleen, sillä +seurauksella, että katsoimme lopulta tulleemme kyllin verotetuiksi ja +poistuimme. Oli kaunis, tähtikirkas kesäyö, pimeämpi, paljon pimeämpi +kuin meillä pohjolassa, mutta Zoppot oli kuin tuikkiva valomeri, +kahviloitten ja ravintolain ja kesäteatterien lamput loistivat +kaikkialta, huvilat olivat valaistut ja teillä liukui autoja +häikäisevine lyhtyineen. Ilakoivia ihmisiä kulki ohi, nauru ja riemu +kaikui vapaana ja rohkeana hämärässä, kirjavalakkiset saksalaiset +ylioppilaat kuiskailivat aina vanhaa ja aina uutta Kätcheneilleen ja +venäläiskaunottaret jättivät ohimennessään jälkeensä huumaavan +hajuvesien tuoksun. Ilo oli välitöntä ja tarttuvaa ja minäkin sain +tartunnan, pujottauduin nopeasti Lauran ja Editin väliin, otin +kummankin käsivarren kainalooni ja hypähdin pari melkein tanssiaskelta. +Laura huudahti vilpittömästi kummastuneena, Edit tuntui hiukan +vastustelevan, mutta rauhoittui sitten kuitenkin. Ehdotin loppuillan +vietettäväksi operettiteatterissa ja ehdotukseeni suostuttiin. Oli jo +aamupuoli, kun vihdoinkin torkuimme auto-omnibuksen huojuvalla katolla +ja viilettelimme typötyhjää "suurta lehtokujaa" pitkin kaupunkiin ja +hotelliin. + +Seuraavana iltana oli Zoppotissa kylpyläkarnevaalit ja "venetsialainen +ilta", ja matkaseurani tahtoi välttämättömästi olla niissä mukana. +Varustauduimme siis niihin, kun ensin olin Lauralta ottanut lupauksen, +että hän ei puhuisi halaistua sanaa teorioistaan koko aikana, minkä +lupauksen Laura myös hetken mietittyään antoikin. Kun aikaa oli vielä +runsaasti, päätimme ennen iltaa pistäytyä Helan niemelle, minkä +päätöksen myös toteutimme. + +Etsiessämme rannalta sopivaa moottorivenettä, joka veisi meidät tuolle +Puolaan kuuluvalle niemelle, huomasin taas kenraali Nagelkopfin, joka +keskusteli erään rotevaluisen mustapintaisen purjevenemiehen kanssa +kylpylälaiturilla. Sovimme oman koneenkäyttäjämme ja perämiehemme +kanssa hinnasta, mikä meistä tuntui huimaavalta ja pakoitti minut +miettimään, millä tavoin saisin tyylini kehitetyksi yhä hiotummaksi ja +siis myös paremmin maksetuksi. + +Meri oli melkein tyyni, moottori kulki nopeaan ja tasaisesti ja minä +nautin tästä merimatkasta yhtä paljon kuin olin Itämerta inhonnut +Libaun ja Danzigin välillä. Helan laiturin luona oli joukko somia +kalastajaveneitä ja pari moottoria sekä Puolan sotalaivastoon kuuluva +rannikkoristeilijä "Marsalkka Pilsudski". Laiturillaolijat kiinnittivät +huomioni äkkiä kokonaan. Ensimäinen, jonka huomasin, oli ilmetty, +täydessä puvussaan keikaroiva kasakkasotilas yrjönristeineen ja +pystylakkeineen. Niin, Helan niemelle oli sijoitettu sotavankeja eikä +niillä tosiaankaan näyttänyt täällä olevan kovin ikävät oltavat. Kirkas +taivas, vihreä meri ja tuoksuva mäntymetsä takasivat terveellisen +ympäristön. Puolan hallitus piti huolen ruuasta ja juomasta, ja työn +teosta ei ollut taikaa, sillä sitä ei mikään mahti maailmassa saa +bolshevikia tekemään. + +Helan kylä on idyllinen kalastajakylä, puhtaasti hollantilaisine, +nukkemaisine ja siisteine taloineen, joitten huoneet muistuttivat +laivakajuuttoja kaksiosaisine ovineen, vanhoine hienoine porsliineineen +ja hollantilaissukuisine asukkaineen, joista vanhat mummot valkoisine +tärkättyine päähineineen, nuoret tytöt pönkkähameineen ja meren +ruskettamat miehet merenvahapiippuineen johdattivat mielen kukkien ja +patojen maahan. Ihailimme kylää, kahlasimme upottavassa polttavassa +hiekassa ja nousimme vihdoin korkeaan tulikuumaan rautaiseen +majakkatorniin, mistä katse sai vapaasti kiitää rannattomalle +Itämerelle pohjoisessa ja yli Danzigin, Zoppotin ja kuin +kirjavatilkkuisen maaseudun viljelyksineen ja puutarhoineen. Tätä +niemeä ja sen nokassa sijaitsevaa kaupunkia olivat ruotsalaiset +sotalaivat aikoinaan pommittaneet ja sitten kaupungin kokonaan +hävittäneet, mutta hollantilainen siirtolaisasutus säilyi kaikesta +huolimatta, Helan kaupunki muuttui Helan kyläksi ja matkailija tuntee +Zoppotista tullessaan siirtyneensä ajassa ja elämässä vuosisatoja +taaksepäin. + +Meille tuli nälkä ja saimme kuin saimmekin, kiitos Lauran silmien +vaikutuksen muutaman talon riuskaan nuoreen isäntään ja minun +kohteliaan kumarrukseni saman talon todella ihastuttavalle tyttärelle, +nauttia ateriamme tuollaisessa talossa, syödä porsliinilautasilta, +jotka olisivat ihastuttaneet ketä antikviteettikeräilijää tai +taiteentuntijaa tahansa. Keskustelu oli vilkasta, jos kohta ei +milloinkaan voinut olla varma siitä, miten omat sanat ymmärrettiin tai +mitä toisen sanat itse asiassa merkitsivät. Käyttelimme tarkkaan kaiken +taitomme saksan-, venäjän- ja ruotsinkielissä, ja koettelimme arvailla +isäntäväkemme puheesta, mihin kieleen mikäkin sana kuului. Mutta +iloisia me olimme ja se olikin pääasia. + +Hämärsi jo tuntuvasti, kun vihdoin lähdimme kuivalta, mäntypihkaiselta +niemeltä ja nousimme moottoriin. Saapuisimme juuri kreivin aikaan +karnevaaleihin. Laura jutteli, Edit lauloi hillitysti ja minä katselin +tummaa hämärtyvää merta, kunnes äkkiä kaikki kuulimme -- olimme silloin +muutaman kilometrin päässä rannasta -- vedestä hätähuutoja, naurua ja +polskuttelua. Pysäytimme moottorin ja kuuntelimme. Aivan oikein. + +Apuun! Apuun! + +Jokin huviseurue kai oli kärsinyt haaksirikon. Käänsimme moottorin +ääntä kohti. + +Kieltämättä kenraali Amos Aron Nagelkopf tunsi pientä jännitystä. Hän +oli ryhtymässä nyt tekoon, jollaiseen hän ei ollut tottunut, mutta +muutakaan neuvoa ei ollut. Sitä hän mietti loikoillessaan edellisenä +päivänä hietikolla, sitä hän oli miettinyt yöllä. + +Hitto sittenkin, Jozef Gurnicki ei ollut helposti käsiteltävissä. +Kenraali oli kyllä tehnyt pienen kaupan, myynyt pari pientä +diplomaattista tietoa ja saanut niistä maksun, mikä riitti Ivan +Ivanovitshin hotellilaskuun, Matvei Matvejevitshin säännöllisen +ruokajärjestyksen ylläpitoon y.m.s. vähäpätöiseen, mutta kenraali +Nagelkopf tarvitsi rahaa, hän tarvitsi paljon rahaa ja hänen täytyi +sitä tavalla tai toisella saada. Hän oli keskustellut Heloisen -- +tahtoo sanoa madame Pirardin kanssa suunnitelmasta ja saanut sen +järjestykseen. Jozef Gurnickilla oli rahaa, hän oli rikas eikä pieni +suonenisku häntä nujertaisi. Sitäpaitsi hänellä saattoi olla papereita, +mitkä ehkä olivat kultaakin kalliimpia. Hm, täytyi uskaltaa, ja +kenraali Amos Aron Nagelkopf esitti Jozef Gurnickille madame Heloise +Pirardin ja tämän ystävättären, mademoiselle Olga Volkovskajan ja he +viettivät illan yhdessä. + +Seuraavana iltana he lähtivät purjehtimaan. Tuuli oli kohtalainen, vene +kiiti kevyenä ja madame Pirard ja mademoiselle Volkovskaja juttelivat +kevyesti ja viehättävästi kohteliaan Jozef Gurnickin kanssa, kenraali +Amos Aron Nagelkopfin nojatessa veneen laitaan ja poltellessa sikaaria. +Rotevaluinen ja mustapintainen venemies istui perässä ja hoiteli +purjeita ja peräsintä. + +Jozef Gurnicki ei aavistanut mitään, eikä kenraalikaan, vaikka +aavistikin jotain, olisi voinut aavistaa sitä, mikä seurasi. Ei, mutta +madame Pirardin silmien välkkeestä olisi ehkä voinut jotakin päätellä, +samoinkuin hänen ja mademoiselle Volkovskajan puvuista, jotka olivat +keveitä ja utuisia kuin unelma, vanhaa koulutyttötermiä käyttääksemme. +Molemmat viehättävät naiset muistuttivat kuivalle vedettyjä +vedenneitoja ja somat uimamyssyt sitoivat heidän kiharansa. Jos Jozef +Gurnicki olisi ollut varsinainen salapoliisi, hän ehkä olisi ruvennut +epäilemään heidän todellakin enemmän uima- kuin iltapäiväpukua +muistuttavaa vaatetustaan, heidän jalkineitaan, jotka eivät painaneet +untuvaa enemmän ja heidän koko olennossaan ilmenevää iloisen +hermostunutta odotusta. + +Jozef Gurnicki, Puolan ulkoministeriön vaikutusvaltainen virkamies, +rikas tehtailija ja maailmanmies, kuunteli juuri kohteliaasti hymyillen +madame Pirardin esitelmää Pariisista ja katseli hänen vienosti +ruskettunutta kaulaansa, kun perältä kajahti tuikea ja raaka ääni: +"Kädet ylös, arvoisa herrasväki!" Jozef Gurnicki ei uskonut korviaan, +mutta silmiään hän uskoi, nähdessään metrin päässä isokokoisen +revolverinpiipun ammottavan pahaenteisen onttona rotevaluisen ja +mustapintaisen venemiehen kädessä. Kenraali oli jo nostanut kätensä, +molemmat naiset, naisellisesti huudahtaen, nostivat myös, ja Jozef +Gurnicki ei siekaillut noudattaessaan heidän hyvää esimerkkiään. Koska +kenraalikin antautui, ei vastarinnasta kai ollut toivoa. Merenpinta oli +tyhjä, purjeita näkyi, mutta ne olivat kaukana, kun taas +revolverinpiippu oli epämiellyttävän lähellä. + +Jozef Gurnicki tunsi hien kohoavan otsalleen. Aikoiko venemies heidät +ryöstää vai murhata? Jälkimäinen vaihtoehto oli hyvin ilkeä, hyvin +vastenmielinen Jozef Gurnickille, mutta ei edellinenkään ollut paljon +valoisampi. Ei sen puolesta, lompakkonsa hän luovutti kyllä +mielelläänkin, mutta muuan paperi, jos se joutuisi vieraisiin käsiin, +voisi saattaa hänelle ikävyyksiä, joitten laatua ja laajuutta hän ei +uskaltanut ryhtyä edes aavistelemaan. + +"Hyvä herrasväki, lompakot, käsilaukut, sormukset, kellot, +paperossikotelot tänne." + +Jozef Gurnicki kirosi, mutta luovutti kaikki pyydetyt esineet. Hän +yritti piiloittaa paperossikotelonsa, mutta venemies huomasi yrityksen +ja revolverinpiippu heilahti uhkaavasti. Madame Pirard ja mademoiselle +Volkovskaja eivät olleet menettäneet malttiaan, vaan pyysivät +kohteliaasti anteeksi, ettei heillä sattunut olemaan mitään muuta +luovutettavaa kuin muutama sormus. Kenraali ojensi huoaten lompakkonsa, +sikaarikotelonsa ja kellonsa. + +Merirosvo viittasi Jozef Gurnickia luokseen. + +"Pitäkää kädet ylhäällä!" sanoi hän tutkien hänen taskunsa tarkkaan ja +perusteellisesti. "Saatte istua!" + +Kenraali sai suorittaa saman tempun. Merirosvo laski sitten aseen, +mutta piti sitä edelleenkin kädessään. + +"Olkaa hyvä ja avatkaa etuluukku", virkkoi hän kenraalille. Tämä +totteli ja nosti luukkua. + +"Vetäkää ne sieltä esille!" komensi rosvo edelleen. + +Kenraali Amos Aron Nagelkopf kumartui ja veti esille suuren +pelastusrenkaan, sitten toisen, kolmannen ja neljännen, Jozef Gurnickin +tuijottaessa ymmällä hänen puuhaansa. + +"Kas niin, pelastusrenkaat kyllä kannattavat, vesi on lämmintä ja ilma +hyvä eikä rantakaan ole kovin kaukana! Pyydän, hyvä herrasväki, +pitämään kiirettä! Arvoisat naiset, olkaa hyvät ja kajuuttaan! Siellä +on uimapukuja! Nopeasti!" + +Revolveri heilahti ja vilauksessa katosivat molemmat naiset kajuuttaan, +ja Jozef Gurnicki oli niin sekaisin kaikesta, ettei ollenkaan huomannut +sitä vallatonta veitikkaa, mikä molempien silmistä liekehti. + +Naiset eivät viipyneet alhaalla pitkääkään aikaa, vaan ilmestyivät +näkyviin siroissa loistavanvärisissä uimapuvuissa. Rosvo viittasi +kenraalille ja Jozef Gurnickille, jotka vuorostaan laskeutuivat pieneen +puolipimeään kajuuttaan. + +"Mitä ihmettä tämä oikein merkitsee?" kuiskasi puolalainen kenraalille, +joka nopeasti aukoi kengän nauhojaan. + +"En ymmärrä, en ymmärrä, tällainen skandaali!" puhisi kenraali +vihaisena. Jozef Gurnicki huokasi ja alkoi riisuutua, pukien senjälkeen +ylleen uimapuvun. + +Kun kaikki olivat kannella, kehoitti rosvo heitä tarttumaan +pelastusrenkaisiin. + +"Kas niin, hyvä herrasväki, nyt mereen ja nopeasti! En kehoita +huutamaan. Rantaan ei ole pitkälti. Vaatteet lähetän teille hotelliin. +Veteen!" + +Kiukuttavan pahanenteinen revolveri heilahti ja ennenpitkää löysi koko +karnevaaliseurue itsensä merestä, kellumasta lämpimässä vedessä +pelastusrenkaiden varassa. Madame Pirard ja mademoiselle Volkovskaja +eivät näyttäneet olevan millään koko seikkailusta, se oli heistä vain +hurmaava poikkeus jokapäiväisyydestä, mutta Jozef Gurnicki ja kenraali, +jotka ehtimiseen syljeskelivät suolaista vettä suustaan, olivat +kiukkuisia. Kiukku ei kuitenkaan auttanut, vene rosvoineen häipyi +hämärään ja oli selvä, että rantaa kohti täytyi alkaa ponnistella. + +On onni, ajatteli Jozef Gurnicki, ettei Itämeressä ole haikaloja, +muuten tämä uimamatka olisi monta vertaa epämiellyttävämpi. He uivat +kaikki neljä rantaa kohti, hitaasti ja vaivaloisesti, sillä +pelastusrenkaat hidastuttivat kulkua, mutta kukaan ei uskaltanut +irroittaa kättään niistä. + +Viimein alkoi kuulua jyskytystä, hämärästä sukelsi esiin jotakin mustaa +ja kuin yhdestä suusta kajahuttivat "haaksirikkoiset" avunpyyntönsä. +Musta läheni ja he saattoivat huomata sen moottoriveneeksi. He olivat +pelastetut, mutta Jozef Gurnickin paperi oli kadonnut. + +Se oli tärkeä paperi ja sen katoamista ajatellessaan tunsi Jozef +Gurnicki kuumenevansa vilpoisessa vedessäkin. + +Minä olen tunteellinen ihminen, mutta nähdessäni ja tuntiessani +kenraali Nagelkopfin ja Jozef Gurnickin kauniine seuralaisineen +ajelehtimassa meressä pelastusrenkaiden varassa, surkean ja avuttoman +näköisinä, en voinut pidättää nauruani. Luulen, ettei Laurakaan voinut +sitä tehdä, mutta Editin mielestä kaikki oli epäonnistunutta, ja mikä +pahempi, varsin sopimatonta pilaa. Mutta hänen täytyi tyytyä +kohtaloonsa, s.o. istumaan vettä tippuvien, mutta kaikesta huolimatta +virkeitten madame Pirardin ja mademoiselle Volkovskajan vieressä, +samaan aikaan kun minä sain puolelleni molemmat herrasmiehet. + +Alkoi tulla ilta, merituuli puhalsi raittiina, varmastikin aivan liian +raittiina haaksirikkoisten mielestä, jotka vedestä nostettuina +värjöttelivät uimapuvuissaan varsin humoristisen näköisinä. Veneessä ei +ollut mitään vaatteita eikä peitteitä, yhtä vähän kuin itsellämmekään, +niin ettemme voineet auttaa. + +Kun Jozef Gurnicki oli saanut puhalletuksi suustaan enimmän suolaveden, +ryhtyi hän kiroilemaan tavalla ja nopeudella, jota en olisi luullut +tapaavani diplomaatissa. Pieni vilkas mies aivan hytisi kiukusta +ja raivosta. Sain hyvin katkonaisen kuvauksen tapauksesta, +mustapintaisesta miehestä revolvereineen, rosvouksineen, uimapukuineen +ja pelastusrenkaineen. Madame Pirard nauroi, niin että valkeat hampaat +näkyivät, mutta mykistyi sitten katseesta, jonka kenraali loi häneen. + +"Olette siis menettäneet kaikki, mitä teillä oli mukananne?" kysyi +Laura. + +"Kaikki, ja vastalahjaksi olemme saaneet nämä uimapuvut", raivosi +puolalainen. "Tosin rosvo lupasi lähettää vaatteemme hotelliin, mutta +rosvojen ja ryssien lupauksiin en luota." + +Moottori kiiti eteenpäin hyvää vauhtia, vaikka olikin kaksinkertaisessa +lastissa. Jozef Gurnicki vilkasi olemustaan ja minä näin, että hän +hätkähti. Hän punastui, niinkuin vain todellinen diplomaatti voi +punastua, kun huomaa rikkoneensa etikettiä vastaan. "Pardon, hyvät +naiset ja herrat! En todellakaan ole seurustelupuvussa, yhtä vähän kuin +vielä oikein hallitsen hermojanikaan. En ole tottunut uimaan, ja tämä +uimamatka minusta oli ilkein puoli seikkailussamme." + +Hän loi anteeksipyytävän katseen ympärilleen, jolloin Laura purskahti +nauramaan, mutta Edit käänsi päänsä poispäin. Kenraali ei virkkanut +halaistua sanaa, istui ja murjotti ja poltti sikaaria, jonka olin +hänelle tarjonnut. Hänen seuralaisensa supattelivat keskenään. + +Rannan alkaessa lähestyä selvisi Jozef Gurnickille äkkiä tilanteen koko +pulmallisuus. + +"Ah, mitenkä me pääsemme hotelliin? Mistä me saamme vaatteita? Tämähän +on täydellinen skandaali!" + +Koetin lohduttaa häntä parhaani mukaan ja kun moottori vihdoinkin +pysähtyi laiturin viereen, pyysin koko seuruetta toistaiseksi jäämään +sinne. Riensin kylpylaitokselle ja onnistuin hyvän juomarahan ja +luotettavan ulkomuotoni avulla lainaamaan sieltä neljä suurta +kylpylakanaa, jotka kuljetin veneelle. + +"Kas tässä! Nämä ylle ja sitten nopeasti autoon, joka odottaa aivan +lähellä!" + +Jozef Gurnickin kasvot saivat epätoivoisen ilmeen. + +"Lakanoissa, pitääkö minun kulkea lakanoissa rantakasinon ohi tähän +aikaan vuorokaudesta! Hyvä Jumala!" + +Madame Pirard päästi raikkaan naurun. + +"Ei mitään hätää! Täällähän ovat nyt parhaillaan karnevaalit. Nämä +kylpylakanat eivät ole ollenkaan hullumpi naamiopuku!" + +Ajatus oli oivallinen, vaikka Jozef Gurnicki, kenraali ja Edit tuskin +pitivät sen keksimistä kovinkaan onnistuneena. Kenraali kietoi +kylpylakanan ylleen majesteetillisesti kuin roomalainen senaattori +toogansa, pieni Jozef Gurnicki aivan häipyi sen laajoihin poimuihin, +kun taas molemmat naiset kohdallaan esiintyivät hyvinkin viehättävinä +itämaalaisina kaunottarina. + +Lähdimme nopeasti liikkeelle. Huomasin, että Edit jättäytyi jäljelle. +Hän ei nyt kerta kaikkiaan osannut mukautua mihinkään tavallisuudesta +hiukankaan poikkeavaan tilanteeseen, Laura kulki sitävastoin reippaana +rinnallani ja jäljessäni hyppivät lakanapeittoiset seikkailijat, +kenraali juhlallisena ja vakavana, molemmat naiset hihittäen, kun +hiekka kutitutti jalkapohjia, ja puolalainen diplomaatti arkana ja +avuttomana, toivoen vajoavansa maan alle. + +Karnevaalit olivat jo alkaneet. Puistossa oli pimeä, vain värilliset +lyhdyt loivat valoaan käytäville, joilla tungeskeli iloinen ja vallaton +karnevaaliyleisö, melkein kaikki naamioituneina, tyrkkien toisiaan, +lausuillen sukkeluuksia kaikilla kielillä. Kuulin, että molemmat +naisemme saivat osakseen joitakin huomautuksia, joihin he kyllä +puolestaan vastasivat, mutta kaiken kaikkiaan, niin tavatonta kuin +olikin kylpylakanoissa marssia frakki- ja yleensä juhlapukuisen yleisön +keskitse, ei matkueemme herättänyt ollenkaan tarpeellisessa määrässä +huomiota, vaan Editin ja Jozef Gurnickin suureksi ihmeeksi pääsimme +aivan rauhassa autollemme. + +Puolalainen huokasi vilpittömästi helpoituksesta, kun auto liikahti. +Kun sain tietää, että asuimme samassa hotellissa ja kun lisäksi +pelastetut ehdottomasti vaativat meitä juhlaillalliselle, seurasimme +heitä. + +Neljännestunnin ajomatkan jälkeen olimme kaupungissa ja auto pysähtyi +hotellin eteen. Väläyksessä katosivat kylpypukuiset seikkailijat hieman +ällistyneen ovenvartijan silmien ohi, kenraali edellä. Pysähdyin +hetkiseksi alas tiedustaakseni, oliko kenraalille mahdollisesti tuotu +jotakin pakettia. Kyllä, ja se oli viety huoneeseen. Vaatteet siis +rosvo oli lupauksensa mukaan toimittanut takaisin. + +Nousin nopeasti portaita ylös ajatellen, että seikkailu olisi +erinomainen matkakirjeessä kuvattavaksi, kun äkkiä pysähdyin. Kaksi +ajatusta tai oikeastaan muistoa tunki mieleeni: konsulin sanat +kenraalista ja huomioni, että kenraali oli keskustellut kuvatun +muotoisen venemiehen kanssa päivällä. Vainusin, että jotakin oli +tapahtunut ja päätin toimia nopeasti. Monsieur Gurnickin suosio ja +myötätunto ei ollut minulle lainkaan yhdentekevä. + +Laura ja Edit olivat menneet huoneeseensa, mutta minä päätin pistäytyä +seikkailijoitten luo. Pelastajaominaisuudessani se ehkä kävisi päinsä +ilman muuta. Ja tuskin oli ovi Jozef Gurnickin jälkeen sulkeutunut, kun +avasin sen jälleen ja pysähdyin. + +Minulla oli syytä pysähtyä, kun kuulin seuraavat sanat: + +"Amos Aron!" + +Katse ja äänenpaino, jolla nämä sanat lausuttiin, jäykistyttivät +kenraalin ennestäänkin jäykät jäsenet, hän kalpeni ja punastui ja +koetti kietoa kylpylakanan tiukemmin ympärilleen. + +"Amos Aron!" + +Ääni jyrähti ja katse leimahti ja sekä madame että mademoiselle +koettivat epäonnistuneesti tekeytyä olemattomiksi. Karnevaali oli +auttamattomasti lopussa, henkilössä, joka tarkasteli uitettua +seuruetta, ei näkynyt jälkeäkään mistään karnevaali-ymmärtämyksestä. +Puolalaisen diplomaatin hampaat kalisivat todellisesta pelosta. + +"Mutta rakas Rebekka! Anna minun selittää!" + +"Amos Aron!" + +Puhuttelu oli niin tuikea, että ymmärsin Rebekalla olevan eittämättömiä +oikeuksia kenraaliin, että hän oli tavannut rakkaansa hyvin vaikeasti +selvitettävässä tilanteessa, seurassa ja puvussa, mitä Rebekka ei +kyennyt eikä kai liioin tahtonutkaan ymmärtää, ja että Rebekalla oli +suuri, ellei ehdotonkin ylivalta, niin nainen kuin hän ja niin kenraali +kuin Amos Aron olikin. + +Ja hän oli suuri ja roteva nainen, aito Israelin tytär, täynnä pyhää +vihaa kuin naisellinen Mooses, ja valmis tuomitsemaan erehtyväisen Amos +Aronin siekailematta. + +En silloin tietänyt, kuinka urhoollinen kenraali lienee mahtanut olla +granaattitulessa, mutta ilmeistä oli, että Rebekan kasvojen tuikeus oli +riistänyt häneltä kaiken rohkeuden. Lisäksi oli Rebekan ilmaantuminen +hänelle enemmän kuin yllätys, sillä hän ei ollut käynyt huoneessaan +eikä siis myöskään ollut huomannut saapunutta sähkösanomaa. + +"Ah, Rebekka! Onnettomuus, suuri onnettomuus! Tuskin hengissä +pelastuimme. Odota hetkinen, niin selitän kaikki!" + +Kenraali koetti epätoivoisesti kietoa kiusallista kylpylakanaa +ympärilleen ja samalla avata lattialla olevaa pakettia, jossa arvasin +seurueen vaatteitten olevan. Madame Pirard oli saanut takaisin +malttinsa ja otti omansa ja mademoisellen vaatteet, jotka olivat +toisessa paketissa, varsin näppärästi ja nopeasti kainaloonsa, kadoten +sitten. Kenraali ojensi Jozef Gurnickille tämän vaatteet ja yhdessä +puolalaisen kanssa livahdin minäkin huoneesta, jättäen kenraalin +selviytymään ristikuulustelusta ja kiirastulesta, minkä +epämiellyttävyydestä minulla oli vain heikko, mutta silti kaamea +käsitys arvoisan Rebekka-rouvan katseesta ja olennosta päättäen. + +Seurasin puolalaista, joka näytti olevan aivan suunniltaan. Tultuani +hänen huoneeseensa soitin ja tilasin hiukan lämmikettä. Puolalainen +pujahti kylpyhuoneeseen, josta ilmestyi neljännestunnin kuluttua +täydellisenä gentlemannina. + +"Pyydän tuhannesti kiittää teitä palveluksestanne", lausui hän minulle +yhtä kohteliaasti kuin sydämellisestikin, vaikka selvästi huomasin +hänen olevan äärimmilleen hermostuneen. Päätin hyökätä umpimähkään. + +"Herra Gurnicki, arvaan, että teiltä on varastettu jotakin tärkeää!" + +Puolalainen säpsähti kuin satutettuna ja hänen olentonsa ilmaisi +varovaisuutta. + +"Niin, katsokaas, teidän ilmeenne pettää teidät. Te olette huolissanne. +Tiedän sattumalta teidät rikkaaksi mieheksi. Syynä huolestumiseenne ei +siis voi olla jonkun rahasumman ja arvoesineitten menetys seikkailussa. +Te olette menettänyt jotakin muuta. Tärkeämpää!" + +Katsoin häntä kiinteästi silmiin. Mutta puolalainen hillitsi itsensä +täydellisesti ja naurahtaen suopeasti hän huolettomasti istuutui. + +"Te päättelette nopeasti!" + +"En ollenkaan, ja joka tapauksessa oikein! Mutta luulen, että minulla +olisi keino..." + +Jozef Gurnicki tarkasteli minua vaieten. + +"Keino?" toisti hän hitaasti. + +"Niin, ei oikeastaan keinokaan, vaan epäluulo. Epäilettekö ketään?" + +Puolalainen pudisti päätään. + +"Ettekö tuntenut venemiestä?" + +"Otimme veneen aivan sattumalta, madame Pirard ehdotti ja me +suostuimme. Minulla ei ollut aavistustakaan, että tällainen yleensä oli +mahdollista." + +Mietin pari silmänräpäystä ja punnitsin mahdollisuuksia. + +"Minulla olisi ehdotus teille. Olen sanomalehtimies ja matkalla +Varsovan konferenssiin. Haluaisin saada suosituksia, todella +ensiluokkaisia suosituksia, voidakseni loistaa reporteerauskyvylläni. +Tarjoudun auttamaan teitä ehdolla, että lupaatte minulle suosituksenne. +Tiedän, että se merkitsee paljon. Minulla on vielä runsaasti aikaa ja +pieni seikkailu olisi suurin virkistys. Suostutteko?" + +Jozef Gurnicki tarkasteli minua kiinteästi, minkä tarkastelun kestin +levollisena. + +"Ellette luottaisi minuun, mikä ei olekaan ihmeteltävää jo +tuttavuutemme sekä laatuun että pituuteeni katsoen, voi kai konsulimme +antaa teille minusta tarpeelliset suositukset." + +Jozef Gurnicki sytytti savukkeen. + +"Olkoon menneeksi." + +"Kas niin. Te olette siis jotakin menettänyt?" + +"Kyllä, erään paperin, minkä säilyminen minun hallussani olisi +ratkaisevan tärkeä juuri Varsovan konferenssin onnistumiselle. Se +koskee Puolan ja Suomen suhteita." + +"Tiedetäänkö sellaisen paperin olemassaolosta?" + +"Olen varma siitä, ettei ainoakaan asiaton henkilö tiedä mitään siitä." + +"Ette siis luule, että ryöväys olisi ollut tarkoitettu tuon paperin +anastamiseksi?" + +"En ollenkaan, koko juttuhan on tavallinen rosvous ja siis sitä pahempi +minulle. On melkein toivotonta yrittää saada käsiin mies, joka meidät +rosvosi." + +Hymähdin kieltävästi. + +"Juttu ei ole tavallinen rosvous." + +"Mitä?" + +"Toistan, ettei juttu ole tavallinen rosvous, yhtä vähän kuin venemies +oli sattumalta valittu." + +Jozef Gurnicki hypähti pystyyn. + +"Olisiko...?" + +"Hiljempaan! Muuten, tunnetteko kenraalin tarkemmin?" + +"En kovin hyvin, mutta hiukan kuitenkin. Hän on auttanut minua muutamia +kertoja." + +"Maksusta?" + +"Niin kyllä." + +"Missä asioissa nyt olitte hänen kanssaan?" + +"Parissa pienessä aivan." + +"Muistatteko, mitä hän sanoi teille eilen, kun tapasitte toisenne +Suomen konsulaatin luona?" + +Puolalainen katsoi minua hieman ällistyneenä. + +"Mistä te sen tiedätte? Ahaa, niin, tehän olitte konsulin luona. No +niin, kenraali ei sanonut mitään erikoista. Tapaaminen oli aivan +satunnainen." + +"Muistatteko, sanoiko kenraali teitä odottaneensa?" + +"Ei, hän ei huomannut minua ollenkaan ensiksi, vaan minä hänet." + +"Niinkö, tietäkää siis, että kenraali odotti teitä koko ajan, kun +olitte konsulin luona. Hän seurasi teitä, kun menitte konsulin luo ja +jäi sitten odottamaan toiselle puolelle katua." + +"Vai niin", ja diplomaatin äänessä oli miettivä sävy. "Siinä ei olisi +mitään ihmeellistä. Kenraali ei suinkaan ole luotetuimpia." + +"Ja sitten", jatkoin minä, "tietäkää se, että kenraali tänään +keskusteli erään venemiehen kanssa laiturilla, miehen, joka täydelleen +vastaa kuvaustanne rosvosta." + +"Tuli ja leimaus! Silloin minä olen hukassa!" + +"Ei ollenkaan! Katsokaas, meillä on kuitenkin yksi etu: me epäilemme +tai oikeastaan minä epäilen kenraalia, mutta kenraali ei tiedä mitään +tästä epäilyksestä. Ellei hän tiedä paperin olemassaolosta, on meillä +vielä aikaakin. Missä te säilytätte sitä?" + +"Se oli paperossikotelossani, kuoren sisällä, mistä sitä ei aivan heti +keksi." + +"Kas niin, sehän parantaakin asiaa melkoisesti. Meidän on nyt pidettävä +kenraalia silmällä ja muu saa toistaiseksi jäädä riippumaan +sattumasta." + +"Mutta, monsieur Haapala", kysyi puolalainen, "kuinka te sitten +selitätte sen, että myöskin kenraali ryöstettiin? Olisiko se vain tehty +asian salaamiseksi?" + +"Epäilemättä." + +"Mutta kenraali näytti olevan ja todella olikin aivan kiukkuinen, kun +rosvo komensi meidät hyppäämään mereen?" + +"Sitä on todellakin hieman vaikeampi selittää, mutta tuskinpa +mahdotonta. Huomasitteko muuatta asiaa, mikä ehkä voi luoda valoa +asiaan ja minkä minäkin nyt vasta älyän?" + +"Nimittäin?" + +"Naisten käytöksen. Molemmat olivat iloisia ja reippaita ja ilmeisesti +seikkailu heitä huvitti. Minusta madame Pirard tuntuu kykenevän +parantamaan itsensä kenraalin suunnitelmia ja ällistyttämään häntäkin. +Samalla koko juttu sai entistä uskottavamman leiman." + +"Te siis otaksutte, että madame Pirard...?" + +"... on voinut vallan yksinkertaisesti mademoiselle Volkovskajan kanssa +ja kenraalin tietämättä muuttaa rosvoussuunnitelmaa sikäli, että teidät +kaikki loppujen lopuksi heitettiin mereen. Minusta madame Pirard tuntuu +varsin naurunhaluiselta ja täytyy tunnustaa, että jos minä +toimeenpanisin tämänlaatuisen suunnitelman, minullekin nauru +jälkeenpäin maistuisi. On otaksuttavaa, että alunperin oli tarkoitus +viedä teidät Helan niemelle ja jättää sinne jonnekin autioon kohtaan, +mutta ilmitulon ja kiinnijoutumisen vaara olisi tällöin ollut paljon +suurempi." + +"Se etu otaksumallanne ainakin on, ettei se ole mahdoton." + +"Ei ollenkaan. Nyt on kysymys siitä, missä varastetut tavarat ovat ja +millä tavoin me voimme saada ne takaisin." + +"Siinä onkin pulmaa tarpeeksi." + +"On kyllä. Mutta muuan seikka: jättäkää asia näennäisesti poliisin +huostaan, puhukaa ainoastaan rahoista ja arvoesineistä, niin juttu saa +kenraalinkin mielestä viattoman muodon." + +"Hyvä on." + +Keskustelimme vielä jonkun aikaa, kunnes ovelta kuului koputusta. + +"Sisään, olkaa hyvä!" + +Kenraali näyttäytyi ovessa, täysin puettuna ja alistuvaisesti +hymyillen. Ilmeisesti välien selvittely esivallan kanssa oli ollut +rasittava. + +"Lähdemme siis illalliselle. Kiitän omasta ja vaimoni puolesta teitä, +herra Haapala, ystävällisestä avustanne, jota ilman me kai vieläkin +ajelehtisimme meressä." + +En ollut kovinkaan varma Lauran ja Editin suostumisesta, mutta lähdin +kuitenkin suostuttelemaan. Molemmat olivat pukeutuneet iltapukuunsa ja +Laura olletikin oli viehättävä, minkä hänelle sanoinkin saaden +vastaukseksi yhden noita Lauralle luonteenomaisia olankohotuksia. + +"Luulenpa, että sinä alat ulkomailla vähitellen muuttua kohteliaaksi!" + +"Tarkoitukseni ei suinkaan ollut se. Olet pukeutunut varsin +siedettävästi ja olen siitä tyytyväinen, kun minun täytyy esiintyä +sinun seurassasi!" + +Laura oli valmis niin ollen lähtemään, ja Edit, vaikka vastahakoisena, +myös. Laskeuduimme alas, missä kenraali Rebekkoineen, monsieur Gurnicki +ja sekä madame että mademoiselle odottivat. Huomasin, että myrsky oli +tyyntynyt, vaikka Rebekka-rouva loikin taistelunhaluisia silmäyksiä +molempiin seikkailijattariin, saaden osakseen hyväntahtoista, mutta +selvästi hieman pilkallista kylmyyttä. Kenraali vaikutti koulupojalta, +joka on saanut kolttosensa ehdollisesti anteeksi. + +Autot odottivat ja ennenpitkää istuimme rantakasinon valaistulla +parvekkeella illallispöydän ääressä. Tumma meri kohisi hiljalleen +rannan hietikkoa vastaan, loistavien moniväristen rakettien aika ajoin +suhisten valaistessa sen metallikiiltoista pintaa. Päivän helteen +jälkeen tuntui raikas yöilma miellyttävältä, mustalaisorkesterin +intohimoinen musiikki sointui hyvin yhteen riehakkaan iloisen +karnevaalitunnelman kanssa, ja vähitellen, mutta varmasti suli myöskin +Rebekka-rouvan jäinen ja myrskyinen mieliala, ja hän heitti, ellei +tosin lempeitä niin ainakin aivan siedettäviä, silmäyksiä huonompaan +puoliskoonsa. Madame Pirard oli loistavalla tuulella, hänen +leikinlaskunsa ja päähänpistonsa saivat sekä Rebekka-rouvan että +Editinkin hymyilemään, minusta ja Jozef Gurnickista puhumattakaan. +Ainoa, jota pirteä ranskatar ei tuntunut erikoisemmin huvittavan, oli +Laura. Lauralla on aina niin kummallisia päähänpistoja, etten ruvennut +vaivaamaan päätäni, mikä tällä kertaa hänen pidättyväisyyteensä oli +syynä. Kenraali piristyi myös vähitellen, sekä yleisen tunnelman että +myös otaksuttavasti viinin vaikutuksesta, joten kaikki tuntuivat +tyytyväisiltä. + +Tehtävääni en suinkaan unohtanut, vaan seurasin tarkkaan kaikkea, mitä +pöydässä tapahtui. Tiesin, että kysymyksessä oli paljon, hyvin paljon, +enemmän kuin kenraalikaan aavisti. + +En ole milloinkaan väittänyt, etteikö minulla silloin tällöin olisi +onnea, mutta en olisi sittenkään luullut, että madame Pirard -- minun +ja etenkin Jozef Gurnickin onneksi -- erehtyisi luulemaan minun +jalkaani ja kättäni kenraali Amos Aron Nagelkopfin kädeksi ja jalaksi. +Mutta kävi kuitenkin niin. Tunsin äkkiä lämpöisen naiskäden koskettavan +omaani ja sormieni väliin työntyi paperipala. Hillitsin itseni, +puristin paperin kouraani ja huomaamatta työnsin taskuuni. Sanomalehtiä +ostaakseni poistuin pöydästä ja piiloon päästyäni luin paperin. Se oli +lyhyt ja selvä: "Huomenna klo 10 täällä." + +Madame Pirardilla ja kenraali Amos Aronilla oli siis kohtaus huomenna +kello 10 rantakasinossa. Hyvä, aioin tavalla tai toisella hyötyä tuosta +kohtauksesta. Nyt täytyi vain toimittaa paperi kenraalille hänen +huomaamattaan. Odotin pitkän hetken, kunnes tuli sopiva tilaisuus ja +sujautin sitten paperin hänelle. Kenraali ei kääntänyt päätäänkään, ei +ilmettäkään muuttanut, kun hän ovelasti työnsi paperin taskuunsa. +Jonkun ajan kuluttua hän luki sen, harvinaisen rohkeasti ja +kylmäverisesti huolimatta peloittavasta Rebekastaan. Asia oli sikäli +selvä. + +Mutta Jozef Gurnicki istui kuin tulisilla hiilillä. Näin, että pienen +diplomaatin oli äärimmäisen vaikea olla. Hän ajatteli niitä vaaroja ja +vaikeuksia, jotka syntyisivät, jos tuo tärkeä paperi joutuisi +sopimattomien henkilöitten käsiin. Oli selvä, että ainakin bolshevikit +ja Venäjän tsaarimieliset emigrantit tekisivät kaikkensa, saadakseen +Itämerenmaitten lähestymisen ja yhteistoiminnan epäonnistumaan. + +Ajattelin tätä kaikkea kotimatkalla, istuessani autossa Lauran +vieressä. Laura ei aavistanutkaan, että moottoriseikkailullamme oli +tällainen vakavampi tausta. Minulla ei ollut mitään syytä hänelle sitä +myöskään ilmoittaa. Hän oli kilpailijani ja tiesin, että seikkailu +voisi minulle merkitä ratkaisevaa yliotetta kilpailussamme. Kuvittelin +jo ensiluokkaisia haastatteluja, merkkihenkilöitten tapaamisia ja +ennakkouutisia, joita saisin hankituksi Jozef Gurnickin suosituksilla. + +Ohikiitävien autolyhtyjen ja katulamppujen valon sattuessa meihin +kiinnitti Laura ennen pitkää kuitenkin mieleni, melkein vastoin +tahtoani. Hän oli todella miellyttävä, ei kaunis, mutta +puoleensavetävä, reipas ja kodikas, ja ellei hänellä olisi ollut +sietämättömän terävää kieltä ja uppiniskaista luontoa, olisi hän ollut +ihastuttava matkakumppani. Erittelin juuri näitä vaikutteitani, kun +tunsin jonkun katseen sattuvan itseeni. Käänsin nopeasti pääni ja +ennätin tavoittaa katseen. Se oli Lauran, ja, ihme ja kumma, mutta +olisin voinut vannoa, että tuossa katseessa, minuunkin kohdistuneena, +oli hyväntahtoisuutta ja ystävällistä uteliaisuutta, ei mitään +viisastelua, nenäkästä ja pilkallista. Mutta samassa ilme myöskin +katosi ja Laura vajosi entiseen velttouteensa auton pehmeällä +takaistuimella. + +Laura ihmetteli aamulla, kun alhaalla ruokailtuamme ilmoitin lähteväni +omille asioilleni muutamiksi tunneiksi. Näin, että hän oli äärettömän +utelias. Hän kai vainusi, että minulla oli jotakin kierroksessa +lehteäni varten. Minä en kuitenkaan selittänyt mitään, vaikka Laura +koetti olla myrkyllinenkin. Kadulle tultuani pysähdyin lähimpään +kulmaan, varmistuakseni, ettei Laura minua seuraisi. Sellainen veto +hänen puoleltaan ei suinkaan olisi ollut mahdottomuus. Hän oli kerran +aikaisemminkin sen jo tehnyt minulle Helsingissä. Kun häntä ei +kuitenkaan kuulunut, harppasin torin yli asemalle ja hetken kuluttua +olin paikallisjunassa matkalla Zoppotiin. + +Minulla oli vielä aikaa yli puoli tuntia. Etsin itselleni mukavan +paikan, jossa itse olin näkymättömissä, mutta saatoin pitää silmällä +kasinon sisäänkäytävää. Minulla ei ollut mitään suunnitelmaa, vaan +päätin koettaa mahdollisuuden mukaan hyväkseni käyttää tarjoutuvaa +tilaisuutta ja toimia sen mukaan. + +Yleisöä liikkui jo kohtalaisesti ja hietikolta kuului lasten iloinen +mekastus. Minun oli helppo pysyä piilossa, mutta ei ollenkaan yhtä +helppo tarkastaa tulijoita ja menijöitä. Jotenkin täsmälleen kello +kymmenen ilmestyivät kuitenkin odottamani näkyviin, pujahdin +suojapaikastani ja seurasin heitä, jättäen turvakseni melkoisen +juutalaisseurueen itseni ja seurattavieni väliin. He nousivat +rantakasinon parvekkeelle ja arvelin jo, että aikeeni oli mennyt +myttyyn. Avoimella parvekkeella en voisi päästä kuulomatkan päähän. +Mutta taaskin suosi minua onni. Kenraali ja madame eivät pysähtyneet +parvekkeelle, vaan jatkoivat matkaansa sisälle. Halki suuren salin +kulki kukin koristettu matalahko eroittava suojus, jonka molemmin +puolin oli pieniä kolmiseinäisiä komeroita pöytineen ja tuoleineen. +Ovelle ehtiessäni ennätin juuri nähdä kenraalin istuutuvan yhteen +sellaiseen. Hiivin nopeasti ja hiljaa lähemmäksi ja ääntä päästämättä +istuuduin suojustimen vastapäiselle puolelle komeroon. Saatoin kuulla +kaikki eikä minua huomattu ollenkaan. Hiljaisella äänellä tilasin +itselleni hiukan juotavaa ja asettauduin sitten kuuntelemaan. Se ei +suinkaan ollutkaan vaikeata, sillä kenraali käytti jotenkin rohkeasti +ääntään. Huomasin heti, että puheena oli eilinen seikkailu. + +"Madame, viimeinen temppu ei ollut teiltä kauniisti tehty. Hypätä +mereen! Ajatelkaa, jos olisimme hukkuneet!" + +"Mutta, hyvä kenraali, näinhän oli varmempaa. Jos olisimme suorittaneet +tempun Helan niemellä, olisi vaara ollut moninkertainen. Siellä on +puhelin ja mies olisi ehkä napattu kiinni ennenkuin ehti edes +veneellään maihin. Ja näin oli juttu myös paljon uskottavampi Gurnickin +mielestä. Hän tuskin osannee epäilläkään. Ja sitten, minusta oli +äärettömän hauskaa nähdä kaikkien pelästynyt, avuton ilme! Te olitte, +paras kenraali, suorastaan voittamattoman näköinen!" + +Kenraali naurahti hieman väkinäisesti. + +"Teissä on pirua, madame, ja rohkeutta enemmän kuin tarvitaankaan. +Kylpy oli epämiellyttävä, hiton epämiellyttävä, mutta nyt kelpaa kyllä +nauraa. En ole teille ollenkaan vihainen." + +Madame huudahti hiukan iroonisesti. Minä kuuntelin ja olin kuulemaani +tyytyväinen. Otaksumani olivat olleet oikeita. Rosvous oli järjestetty +ja järjestetty varsin taitavasti. Siinä ilmennyt romanttinen rohkeus +haihdutti epäluulot ja ellen sattumalta olisi nähnyt kenraalin ja +venemiehen kohtausta, minä tuskin olisin itsekään kiinnittänyt asiaan +huomiota. En ole nero, kaukana siitä, mutta osaan kyllä joskus tehdä +huomioita, ja tieto, että huomioni ja päätelmäni olivat olleet oikeita, +tyydytti minua suuresti. + +"Miten arvoisa rouvanne jaksaa?" kysyi madame ilakoivasti. + +Kenraali mutisi jotakin vastaukseksi, mistä en saanut selvää, vaikka +olinkin varma, ettei kenraali ollut suinkaan tyytyväinen rakkaan +puolisonsa saapumiseen, tuskinpa yleensä koko avioliittoonkaan. + +Madame nauroi. + +"Alkaa olla jo aika lähteä Helaan, vielä kymmenen minuuttia, ja sitten +lähtee moottorivene." + +"Minä uskallan paljon, madame, teidän kauniitten silmienne ja hauskan +seuranne takia", sanoi kenraali ja minä kuulin hänen nousevan. "Kello +kolme täytyy minun viimeistään olla hotellissa." + +Kuulin, että heidän luokseen tuli tarjoilija, kenraali maksoi ja +molemmat poistuivat. + +Punnitsin tilannetta. Olin ratkaissut, ketkä olivat rosvouksen +järjestäneet ja olisin saattanut, jos olisin tahtonut, turvautua +järjestysvallan apuun. Mutta se tuskin kannatti. Tämänluontoinen asia +oli hoidettava hiljaisuudessa, ainakin niinkauan kuin olimme +Danzigissa. Jos olisimme olleet Puolan alueella, olisi asianlaita ehkä +ollut toinen. + +Mutta missä olivat rosvotut tavarat, ennenkaikkea puolalaisen +paperossikotelo? Kenraali ei ollut siitä maininnut sanaakaan. Olivatko +ne edelleenkin hänen apulaisellaan, venemiehellä, vai oliko kenraali +ottanut ne haltuunsa. En epäillyt, etteikö kenraali olisi ottanut jo +rahoja ja papereita, mutta viaton paperossikotelo olisi hyvinkin voinut +joutua vain palkkioksi venemiehelle, sellaiselle, joka voi sen helposti +muuttaa rahaksi. + +Yllättäisinkö kenraalin ja kiristämällä pakoitttaisin hänet +ilmoittamaan tavarain kätköpaikan? Sellainen menettely oli mahdollinen, +jos kohta sekä uskallettu että vaikea. Missä saisin kenraalin tavatuksi +niin, ettei todistajia olisi, joten voisin vapaasti uhata häntä +väkivallallakin? Ja kauanko hän viipyisi Danzigissa? Ei, minun olisi +toimittava nopeasti. Mieleeni johtui, että ehkä voisin käyttää +hyväkseni hänen matkaansa. Ryhtyisinkö etsiskelemään venemiestä? +Toivoton työ niinkin suuressa kaupungissa kuin Danzig. + +Entä jos? Niin, juuri niin oli tehtävä. Sitten voisin turvautua vaikka +kiristysmenettelyyn. Olin keksinyt keinon. + +Maksoin, hyppäsin autoon ja olin puolessa tunnissa kaupungissa. +Riensin nopeasti puolalaisen huoneeseen. Monsieur Gurnicki istui +kirjoittamassa. + +"Herran tähden, mitä uutta?" huudahti hän huoneeseen astuessani ja +hänen sinijuovaisista kasvoistaan näin selvästi, ettei hän yöllä ollut +paljoa nukkunut. + +"Hyvää", vastasin lyhyesti ja kerroin sitten kohtaukseni, joka oli +vahvistanut päätelmäni oikeiksi. Puolalainen kuunteli jännittyneenä ja +hänen ilmeensä tuskallisuus katosi vähitellen. + +"Madame, madame!" mutisi hän. "Ovela ja rohkea!" + +Keskeytin hänen mietelmänsä. + +"Onko teillä aikaa?" kysyin. + +"Ei juuri. Kirjoitan parhaillani muutamia välttämättömän tärkeitä +kirjeitä. Mitä sitten?" + +"Jättäkää nyt kirjeet rauhaan. Teidän on lähdettävä nyt Helan +niemelle." + +"Mitä ihmettä?" + +"Ei mitään ihmettä, vaan heti paikalla. Ja lähdettävä sinne madame +Nagelkopfin kanssa." + +"Tuon Rebekan?" + +Puolalainen näytti onnettomalta. + +"Niin juuri. Minulla ei ole liioin halua eikä aikaa selittää kaikkea. +Mutta niin on teidän tehtävä. Ehdottomasti. Menette kohteliaasti hänen +luokseen visiitille. Kenraali ei ole kotona, kuten jo sanoin. Menette +siis hänen luokseen, keskustelette hetkisen ja pyydätte häntä sitten +kävelylle. Sitten ehdotatte pientä retkeä Helan niemelle. Tehän +tunnette madame Nagelkopfin jo ennestään?" + +"Hiukan, mutta...." + +"Ei mitään vastustusta. Muistakaa, että tässä on paljon kysymyksessä. +Voi käydä niin, että teillä takaisin tullessanne on paperi jo +pöydällänne." + +Puolalainen vilkastui huomattavasti, ja, tekemättä enää vastaväitteitä, +alkoi viimeistellä pukeutumistaan. Odotin, kunnes hän oli valmis ja +lähdin sitten ulos. Menin vastapäisellä puolella katua olevaan +sikaarikauppaan ja ryhdyin ikkunan ääressä valikoimaan itselleni eri +laatuja. Noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua astuivat hotellin ovesta +madame Nagelkopf räikeän viheriässä kesäpuvussa, muistuttaen elävästi +suunnatonta kaalinkupua, ja hänen rinnallaan puolalainen, joka näytti +päivänpaisteesta huolimatta surulliselta ja onnettomalta. Puolalainen +viittasi auton, he nousivat siihen ja minä olin saanut suunnitelmani +alulle. Naurahdin mielessäni, ajatellessani mahdollisuutta, että madame +Rebekka kohtaisi kenraalinsa Helan niemellä yhdessä sen toisen madamen +kanssa. Siitä varmasti syntyisi ikuistettavan arvoinen kohtaus. + +En tahtonut kuitenkaan siekailla. Menin hotelliin ja ottaessani +ovenvartijan huoneessa olevalta taulukolta oman huoneeni avaimen, +pistin myöskin kenenkään huomaamatta kenraalin huoneen avaimen taskuuni +ja nousin rauhallisesti portaita ylös. Kenraalin huone oli kerrosta +alempana omaani. Käytävässä liikkui pari henkilöä. Pysähdyin +sytyttämään savukkeeni ja odotin, kunnes käytävä oli tyhjä, hiivin +ovelle, avasin sen ja pujahdin sisään. + +Kenraalilla oli hallussaan kaksi huonetta, toinen seurustelu- ja toinen +makuuhuone. Päätin toimeenpanna omin luvin pienen kotitarkastuksen. Oli +mahdollista, että kenraali, vakuutettuna, ettei häntä kukaan epäillyt, +olisi tuonut varastetut tavarat huoneeseensa. Minun tehtäväni oli ottaa +selvä siitä. + +Ryhdyin tutkimaan. Huoneessa oli suuri kirjoituspöytä, mutta huomasin +kaikkien laatikoitten olevan lukossa ja päätin toimituttaa sen +tutkimisen viimeiseksi. Etsin ensin kaikkialta muualta, tunnustelin +sohvan ja tuolit, tarkastelin verhojen takaa, tutkin kaapit, vuoteet, +pesuhyllyn, uunit, kukka-astiat, seinätapeetit, tullasin kaikki +matkalaukut, jotka olivat auki, mutta en löytänyt mitään. Tavarat +olivat joko lukitun kirjoituspöydän laatikossa tai parissa samoin +lukitussa matkalaukussa tai ei niitä ollut ollenkaan. + +Alkoi tulla kuuma ja luonnollinen hermostumiseni lisäsi sitä. Päätin +kumminkin tutkia kirjoituspöytää. Koputtelin varovaisesti sitä eri +puolilta ja pääsin vihdoin ainakin yhdestä seikasta selville: suurin +osa laatikoista oli tyhjiä, ainoastaan parissa ylälaatikossa tuntui +olevan jotakin. + +Minulla ei ollut tiirikkaa eikä kauhavalaisen puukkoni terä olisi +kestänyt tammista jykevää pöytää käsiteltäessä. Tarkastellessani ja +miettiessäni parhainta hyökkäysmenettelyä, sattuivat käteni pöydän alle +ja tunsin, että ainakin pari alalautaa oli höllässä. Ryömin pöydän alle +ja tutkin tarkemmin. + +Aivan oikein: alalaudat liikkuivat ja mikä vielä tärkeämpää, ne eivät +olleet lujaa tammea, vaan jotakin paljon pehmeämpää ja kevyempää +puulajia. Vedin esille puukkoni ja aloin työskennellä pöydän alla. + +Ellen olisi ollut niin kiihkoissani ja jännityksissä, olisin ehkä +hieman miettinyt tilannetta ja ihmetellyt, kuinka minä, joka tähän +saakka olin suurin piirtein katsoen vaeltanut nuhteettomasti lain ja +oikeuden puitteissa, nyt ilman muuta muutuin murtovarkaaksi, istuin +vieraassa kaupungissa vieraassa huoneessa ja kaikin voimin yritin +tunkeutua lukittuun laatikkoon. Tosin minulla oli epäilykseni, mutta en +voisi niitä edes todistaa, eivätkä ne missään tapauksessa oikeuttaneet +minua tällaiseen menettelyyn. Mutta minä en ajatellut, vaan koetin +puukkoani katkaisematta saada laudan luiskahtamaan kolostaan. + +Viimein se onnistui. Laudan toinen pää oli irti. Pistin puukkoni +tuppeen ja vedin lautaa, niin että se kokonaan irtautui. Samalla putosi +lattialle joukko papereita ja useita esineitä. + +Huudahdin heikosti: lattialla oli hujan hajan koko ryöstösaalis ja ensi +hetkessä näin, että joukossa oli myös komea hopeinen paperossikotelo +J.G.-monogrammeineen. Diplomaatin paperossikotelo. Sieppasin sen +käteeni ja kiihkoissani painoin taitavasti salattua ponninta. Sisäkuori +aukeni ja sen sisällä oli sievästi taitettuna paperi. + +Kenraali ei ollut paperia siis huomannut. Avasin ja tarkastelin sen. Se +oli ranskankielinen, ja jo muutamista sanoista pääsin selville, että +paperi oli oikea. Tehtäväni oli onnistunut yli odotusten ja saatoin +olla varma suositusten saamisesta. + +Tarkastelin muut esineet. Puolalaisen lompakko oli myös joukossa ja se +sisälsi vieläkin huomattavan rahasumman. En uskaltanut kuitenkaan ottaa +rahoja pois, sillä summa ei sinänsä Gurnickille mitään merkinnyt, mutta +sen katoaminen paljastaisi käyntini. Pistin kaikki esineet takaisin +laatikkoon tekemästäni reiästä, ainoastaan tuon paperin pidätin +itselleni ja sovitin laudan paikoilleen. Olin melkein varma, ettei +tekemääni kepposta niinkään helposti huomattaisi. Ellei kenraali ollut +vain tarkoin merkinnyt esineitten paikkoja laatikossa, ei hän huomaisi +mitään. + +Viimeistelin juuri käyntini jälkiä makuuhuoneessa, kun kauhukseni +kuulin ovea avattavan. Salamana välähti nyt vasta mielessäni tekemäni +typeryys, joka ei ollut enää korjattavissa: olin jättänyt avaimen oven +ulkopuolelle. + +Ajatustakin nopeammin sukelsin sänkyjen alle. Sydämeni jyskytti +nopeasti, kun koetin kuunnella, kuka oli tulija. Oliko kenraali jo +palannut tai hänen Rebekkansa? Ei, se tuskin oli luultavaa, näin pian +se oli melkein mahdotonta. + +Kuuntelin. + +Viereisessä huoneessa liikehti joku, kuului pari lasin helähdystä, +tuolia siirrettiin, sitten hangattiin tasaisesti. Minulle selveni asia: +huoneeseen oli tullut siivoojatar. Hän puhdisti laseja, pyyhki tomua ja +paratkoon, kai lakaisi myös lattiaa. Kuulin, miten pehmeä harja liukui +lattialla viereisessä huoneessa ja muutaman hetken kuluttua, +ennenkuin olin ehtinyt mitään edes miettiä, sen vähemmin päättää, +pelastuksekseni, lähenivät askeleet. Siivoojatar oli tullut huoneeseen. + +En pidä talousaskareista, mutta ei milloinkaan ennen eikä kai +jälkeenpäinkään ole tavallinen lattiaharja herättänyt minussa +epämiellyttävämpiä tunteita. Minä vuoroin hikosin, vuoroin kylmin +maatessani herrasväki Nagelkopfin vuoteitten alla, ja odotin sydän +kylmänä, milloin pehmeä harja sattuisi minuun, siivoojatar keksisi +miehenroikaleen sängyn alta, kiljaisisi ja sitten säntäisi huoneesta, +tullakseen parin hetken kuluttua takaisin kokonaisen armeijan kanssa, +mikä armeija epäilemättä silmänräpäystäkään julistaisi minut +murtovarkaaksi ja menettelisi sen mukaan, seurauksin, joita en +uskaltanut käydä aavistelemaan. + +Siivoojatar lakaisi huonetta ja harja kiiti lattialla. Odotus tuntui +suorastaan piinalliselta, mutta en uskaltanut oikein hengittääkään. +Odotin hetkestä hetkeen, että vuodepeitot nostettaisiin ylös ja nainen +työntäisi harjansa vuoteen alle. + +Huomasin, että olin uskonut liian hyvää ihmisistä. Siivoojatar, jonka +työtä ei kukaan ollut tarkastamassa, jolla oli vielä monta huonetta +siistittävänä, ei ollut turhantarkka: hän ei kohottanut vuodepeittoja +eikä kertaakaan pistänyt harjaansa vuoteitten alle. Hän siivosi toisin +sanoen anteeksiantamattoman leväperäisesti huoneen, mutta minä kiitin +sallimusta ja bolshevismia ja yleistä rappeutuneisuutta, jotka olivat +tämän saksalaisessa hotellissa hieman epätavallisen ilmiön syinä. +Siivoojatar ei lakaissut vuoteitten alta ja minulla oli nyt +mahdollisuus pelastua. + +Nainen viipyi kymmenen minuuttia huoneissa, vaikka aika minusta oli +tuntunut ainakin tunnilta. Sitten hän kokosi harjansa ja pyyhinriepunsa +ja vesisoikkonsa ja lähti. Kuulin oven kolahtavan kiinni hänen +jälkeensä. + +Puoli minuuttia senjälkeen olin minäkin jo keskilattialla ja oikoilin +jäseniäni. Sitten hiivin ovelle, tartuin ovenripaan ja painoin. Se +myötäsi kyllä, mutta ovi ei avautunut. + +Ovi oli lukossa eikä minulla ollut avainta. Siivoojatar oli tietenkin +luullut, huomatessaan avaimen ovessa, että se oli siihen unohdettu, ja +ottanut sen mukaansa jättääkseen ovenvartijalle. + +Olin ollut aasi unohtaessani avaimen ja nyt olin lopullisesti ansassa, +vieläpä omassa valmistamassani. Paperi oli minulla kyllä, mutta itse en +päässyt minnekään. + +Minua raivostutti, sitäkin enemmän, kun minun täytyi hiljaa ja kiltisti +niellä raivoni. Jos olisin saanut sitä hiukan purkaa, olisi ehkä ollut +helpompi olla, mutta näin ollen minua aivan tukehdutti. + +Ja sitten minua alkoi peloittaa. Minut keksittäisiin. En voisi oloani +huoneessa mitenkään selittää, paljastamatta samalla koko seikkailuani. +Tietenkin, loppujen lopuksihan minulla kyllä olisi oikeus puolellani, +mutta ennenkuin oltaisiin niin pitkällä, voisi kulua hukkaan kallista +aikaa ja vieläkin kalliimpaa kesälomaani. Jos Laura olisi tietänyt +tilanteeni, olisin varmasti saanut naapurilehdestä lukea kuvitetun +kertomuksen, värikkään ja huvittavan, itsestäni ja seikkailustani +lattiaharjan lähettyvillä. + +Oli myöskin toisenlainen mahdollisuus: kenraali voisi, jos hän katsoisi +sen tarpeelliseksi -- ja olisin luullut, että hän olisi ymmärtänyt +tilanteen muuttuneen hänellekin hyvin vakavaksi -- käyttää +omankädenoikeutta minua kohtaan. Millä minä voisin puolustautua? +Minulla oli vain puukko. Jos jollakin vastustajistani olisi ampuma-ase, +olisin avuton. He voisivat ampua minut kuin jäniksen ja selittää +murtovarkaaksi. + +Minulla ei ollut mitään halua erota sittenkään tästä elämästä, ei +ainakaan niin kurjissa, jos kohta romanttisissakin, olosuhteissa. Tosin +osani elämästä ei ollut lihavimpia eikä ihanimpia, mutta tarpeeksi +maukas minulle kuitenkin. Kävin läpi kaikki mielentilat, synkimmästä +apaattisesta pessimismistä aina riehuvimpaan, epätoivoisimpaan +aktiivisuuteen, väliin päätin alistua kohtalooni, väliin taistella +vastaan, odottaa oven luona, kunnes joku avaisi, hyökätä esiin ja +sysätä sen tai ne syrjään ja paeta mistään välittämättä. + +Oloni alkoi tässä pakollisessa vankeudessa käydä sietämättömäksi. +Tunsin nälkää enkä voinut sitä tyydyttää muuten kuin varovaisesti vettä +juomalla, tupakantuska oli kauhein, mutta en uskaltanut tupakoida, +ennenkuin hyvin varovaisesti, joka hetki peläten ja varoen, muistaen +koulunaikuisen tempun, avasin uuninpellit ja suuluukun ja asetuin +kyyrysilläni sen eteen tupakoimaan. + +Katsoin kelloa. Se lähenteli puolta yhtä. Olin ollut jo toista tuntia +huoneessa. + +Punnitsin lukemattomia keinoja, mutta kaikki olivat mahdottomia. Ovea +ei maksanut vaivaa yrittääkään avata, ikkuna oli liian korkealla, jotta +olisin uskaltanut hypätä, eikä ulkoseinällä ollut ränniäkään, jota +pitkin olisi voinut laskeutua maahan. + +Heitin vihdoin perinpohjin kyllästyneenä miettimiset sikseen ja +vetäydyin turvapaikkaani vuoteitten alle, koettaen tehdä oloni niin +mukavaksi kuin paljas kova lattia sen suinkin salli. Huone oli +kohtalaisen lämmin ja minua, huolimatta jännityksestä ja pelosta, alkoi +jo raukaista vähitellen, suljin silmäni ja luulen, että nukahdin, ja +nukahdinkin aivan perinpohjaisesti, sillä kello oli jo yli kaksi, kun +vihdoin heräsin. + +Heräsinkin hyvään aikaan, sillä tuskin olin ennättänyt vilkaista +kelloani, kun kuulin avainta kierrettävän lukossa. Unisuus oli kuin +poispuhallettu. + +Ovi avattiin ja huoneeseen astui kaksi henkilöä. Minulle oli heti +selvä, että tulijat olivat kenraali Amos Aron Nagelkopf ja hänen +aviopuolisonsa Rebekka. + +He olivat luultavastikin kohdanneet toisensa Helan niemellä. + +Minun ei tarvinnut olla hetkeäkään kaikesta tästä epätietoinen. + +Rebekka-rouva poisti tämän epätietoisuuden niin selvästi ja samalla +äänekkäästi, että lievemmin kuollutkin olisi kuullut, uskonut ja +tajunnut kaiken. Rebekka-rouva oli n.s. myrskytuulella, kaikki hänessä +kuohui ja kohisi ja melusi, hän ei tuntunut olevan tyytyväinen tuolien +järjestykseen koska ne kolisivat pitkin lattiaa, päivävarjo kuului +lentävän nurkkaan, Rebekka-rouva otti askeleita, joista huone vapisi ja +alakerran asukkaat varmasti luulivat jotakin vakavampaakin olevan +tulossa, ja koko ajan hän puhui, huusi, kirkui, nauroi, itki huutaen ja +huusi nauraen, samaan aikaan kuin hänen ylhäisyytensä armeijaton +kenraali Amos Aron Nagelkopf teki heikkoja, suorastaan avuttoman +heikkoja yrityksiä tyynnyttää tätä n.s. perhemyrskyä, koettaen puhua +hiljaisesti ja lempeästi, ja minä luulin jo muutaman hetken, kun +Rebekka-rouva pysähtyi, että rauha palaisi maahan, mutta huomasin +erehtyneeni, siliä Rebekka-rouva pysähtyi vain pakosta, ei +vakuutuksesta. + +Hänen täytyi vetää henkeään. + +Sillä aikaa kuin viereisessä huoneessa, johon ovi oli auki, raivosi +myrsky, makasin minä vuoteitten alla ja olisin nauranut sydämeni +pohjasta, ellen juuri olis maannut vuoteitten alla. + +Rebekka-rouva pauhasi väsymättömällä voimalla ja minä sain täydellisen +selvityksen kenraali Nagelkopfin syntyperästä, asemasta, maallisesta +vaelluksesta sekä todennäköisestä osasta tämän maallisen elämän +jälkeen, eikä Rebekka-rouva todellakaan maalannut tätä osaa +ruusunhohtoisin värein, vaan niin mustin ja synkin, että selkäpiitäni +olisi kylmänyt, ellei huoneessa olisi alkanut tuntua kuumalta kaikesta +huolimatta. + +"Mike shine olet tai mike shine luulet olevash? Mike shine olet ilman +minua? Mine olen rikash, entä shine? Lodzin juutalainen, köyhä +shaamari! Ja shine petät minua, kuljeshkelet kaikenlaishten kanssha. Et +shaa penniekään minulta, kun pappa kuolee, et shaa." + +Ymmärsin, mistä Rebekka-rouvan valta, eikä vain valta, vaan suorastaan +ylivalta, johtui: hän oli rikas perijätär, kun taas kenraaliparka oli +köyhä, ja tätä heidän suunnatonta eroaan koetti Rebekka-rouva parhaan +kykynsä, taitonsa ja etenkin voimansa mukaan teroittaa kevytmieliselle +aviopuolisolleen. + +Kenraali koetti sanoa jonkun sanan, mutta hänen jokainen yrityksensä +tukahutettiin alkuunsa ja hänen täytyi, en voinut nähdä, mutta +kuvitella kyllä, istua kädet ristissä ja tyynesti odottaa myrskyn +lauhtumista joko leppymisen tai väsymisen muodossa. Minun tuli melkein +sääli häntä, sillä itsehän olin tämän kaiken järjestänyt. Ellen minä +olisi sekaantunut asiaan, olisi kenraali kaikessa rauhassa ja +viattomuudessa hakkaillut kaunista madame Pirardia ja tullut yhtä +rauhassa takaisin, eikä hänen olisi tarvinnut, miehen, jolla hetki +aikaisemmin oli ollut aikamoinen valta kansojen ja maitten kohtaloon, +alistua kuuntelemaan tätä liiankin kansantajuista ja vilkasta esitelmää +aviomiehen, etenkin köyhän, pienistä oikeuksista ja monista suurista +velvollisuuksista. + +Puolisen tuntia pauhasi Rebekka-rouva heikentymättömällä voimalla ja +minun korvani alkoivat jo niin täydellisesti tottua hänen kirkuvaan +sopraanoonsa, että aioin uudelleen nukahtaa. Kenraali oli viisas mies, +sillä hän valitsi lopuksi oikean keinon: oli aivan hiljaa. + +Se raivostutti ensin Rebekka-rouvan äärimmilleen, mutta hänenkin +voimansa uupuivat. Kukaan ei jaksa huutaa seinille ja kenraali tuntui +olevan kuin seinä. + +Rebekka-rouva veti henkeään, murahteli hiukan päättäjäisiksi ja vaikeni +viimein kokonaan. Pari tuolia kolahti, askeleet kaikuivat, mutta +ilmeistä oli, että myrsky oli tyyntymässä. + +"Mine lähden shyömään!" sanoi Rebekka-rouva ja samassa läjähti ulko-ovi +kiinni. + +En todellakaan sitä ihmetellyt. Nälkä tulee vähemmästäkin ja +vähemmästäkin ansaitsee saada syödä kunnollisen päivällisen. Tervehdin +itsekseni tyytyväisyydellä Rebekka-rouvan päätöstä ja välittömästi +seurannutta tekoa. + +Hiljaisuus palasi, kenraali tuntui sytyttävän sikaarin ja kuului hieman +viheltävänkin, mistä päättäen hän ei ollut kovinkaan järkytetty +myrskystä, minkä hän oli saanut kestää. Kenraali Amos Aron Nagelkopf +tuntui maailmaa ymmärtävältä ja mukautuvalta mieheltä, mutta +loppujenkin lopuksi: minä olin edelleenkin vuoteitten alla eikä +poispääsystä ollut tietoakaan. Mieleeni välähti ajatus, että kenraali +ei poistuisikaan enää ollenkaan huoneestaan ennenkuin aamulla. +Sellaisessa tapauksessa joutuisin viettämään yöni sängyn alla. Ajatus +ei tuntunut houkuttelevalta. + +Sitten sydämeni sykähti: kuulin, että kenraali helisytti avaimia ja +ryhtyi avaamaan kirjoituspöydän laatikoita. + +Keksisikö hän käyntini? + +Kului viisi minuuttia, mutta mitään epäilystä herättävää en kuullut +enkä havainnut. Varovaisesti siirtäydyin piilossani niin, että saatoin +katsella toiseen huoneeseen. Kenraalia en nähnyt, mutta osan nojatuolia +näin. Aloin todenteolla hermostua. En keksinyt mitään keinoa päästä +huoneesta pois, käyttämättä väkivaltaa ja tulematta huomatuksi. + +Ulko-ovelta kuului koputus ja hetken kuluttua astui sisään kaksi +mieshenkilöä. + +Ne olivat suuriruhtinas Ivan Ivanovitsh ja ent. salaneuvos Matvei +Matvejevitsh, kuten jälkeenpäin sain tietää. En totisesti ollut heidän +tulostaan hyvilläni, mutta siinä kohdin ei kysytty mielipidettäni. +Kenraali tervehti kohteliaasti ja molemmat istuutuivat, niin että +saatoin heidät nähdä. Minulla ei ollut aavistusta, että tunkeutuessani +kenraalin luo joutuisin vastoin tahtoani tekemään suuren paljastuksen. +Minulla oli kyllä jo paljonkin epäluuloja kenraalia vastaan. Kenraali, +joka toimeenpanee merirosvouksia, herättää kieltämättä jonkunverran +ajatuksia, ja kun kenraali lisäksi kuuluu Israelin hajoitettuun +heimoon, jonka lapset nykypäivinä mieluummin tekevät kauppaa kuin +sotivat, muuttuu asia yhä arveluttavammaksi. + +"Miten asiat luistavat, parahin Amos Andrejevitsh?" kysyi tsaariehdokas, +joka sivumennen sanoen edellisenä yönä oli taas tuntuvasti tukenut +Danzigin kaupungin raha-asioita Zoppotin pelihelvetissä. + +"Kaikki järjestyy, niin että voimme pitää konferenssin sovittuna +aikana. Wrangelilta en ole vielä saanut tietoja. Lähetti on viipynyt +matkalla, mutta otaksun, että hänkin yhtyy rintamaamme. Varmaksi käy +asia vasta sitten, kun ensin konferenssissa olemme sopineet yhteisestä +ohjelmasta ja saaneet länsivaltojen vahvistetun avustuslupauksen. +Sotaanhan tarvitaan kolme seikkaa, nimittäin rahaa, rahaa, rahaa." + +Asemani sängyn alla tuntui äkkiä omituisen helpolta ja mukavalta, +suorastaan mielenkiintoiselta. Olihan se kyllä hieman omituinen, +lievimmin sanottuna, paikka kuunnella tärkeitä diplomaattisia +keskusteluja ja suunnitelmia, jotka tarkoittivat, ei enemmän eikä +vähemmän, kuin bolshevikien vallan kukistamista ja yleensä Itä-Euroopan +kysymysten ratkaisemista venäläisten tsaariemigranttien toivomaan +suuntaan. + +Kenraalilla oli siis rautansa täälläkin. Todellakin hauska kuulla. +Nautin mielessäni siitä hämmästyksestä, minkä eloisasti kirjoitettu +artikkelini näistä asioista varmasti herättäisi. + +Kenraali ja suuriruhtinas keskustelivat suhteellisen kauan, Matvei +Matvejevitshin uskollisesti torkkuessa tuolillaan. Vastikään nautittu +hyvä päivällinen ilmeisesti raukaisi häntä. Matvei Matvejevitsh tuntui +tyytyväiseltä toisten suunnitelmiin, sillä edellytyksellä, ettei +tarvinnut liiaksi kieltäytyä jokapäiväisestä leivästä. Sain varsin +hyvän ja verrattain tarkan kuvauksen venäläisten tsaarimielisten +emigranttien salaisista hankkeista, ohjelmasta ja menettelytavoista, ja +päätin hiljaa mielessäni, että tavalla tai toisella olisin läsnä siinä +lopullisessa ratkaisevassa konferenssissa, jossa sovittaisiin +yhteisestä tsaariehdokkaasta ja käännyttäisiin salaisesti länsivaltojen +puoleen avunpyynnöllä. Minä aloin tuntea herpaisematonta mielenkiintoa +kysymykseen, eikä se seikka, että kotimaani nimi siiloin tällöin +mainittiin hankkeitten yhteydessä, joitten mahdollisuuskin nostattaisi +joka miehen aseisiin, suinkaan mielenkiintoani vähentänyt. Päätin, että +minäkin sanon sanani Itä-Euroopan kysymyksessä, ja vieläpä niin, että +se jotakin merkitsee. Tunnin kuluttua molemmat vieraat lähtivät ja +tsaarintekijä-kenraali jäi uudelleen yksin. Ja minä jäin tietysti myös. +En yritä kuvailla mielentilaani. Tantalos-tuskat olivat lapsenleikkiä +oman tilani rinnalla. Minä, sanomalehtimies, reportteri, olin +kirjaimellisesti ymmärrettynä ahdettu täyteen mitä tärkeimpiä, mitä +villeimpiä uutisia, sellaisia, että lukijat ne suorastaan ahmisivat, +mutta en voinut noita tietojani levittää, en jakaa kenellekään, en +kuiskata edes itselleni. + +Kenraali nousi kävelemään ja piilostani näin, että hän katsoi pari +kertaa kelloaan. Hän siis odotti jotakin. + +Aivan oikein, pari kolme minuuttia yli neljän koputettiin uudelleen +ovelle ja tällä kertaa oli tulijoita vain yksi. Hän oli pienehkö, laiha +mies, iho omituisen kellertävä, tummat viikset ja palavat silmät, +siististi ja huolellisesti, mutta erittäin vähän silmiinpistävästi +puettu. Tulija istuutui tervehtimättä tuolille. + +"Miten onnistuitte Gurnickiin nähden?" kysyi vieras. + +"Hyvin kyllä, mutta en löytänyt mitään papereita, ainoastaan rahaa ja +arvoesineitä", vastasi kenraali. + +"Arvoesineitä!" huudahti vieras. "Oliko niitten joukossa myös hopeinen +paperossikotelo?" + +Kenraali näytti hämmästyneeltä ja minä vapisin. + +"Oli kyllä ja minulla se on vieläkin." + +"Oivallista! Missä se on?" + +Kenraali otti avaimen taskustaan ja aukaisi kirjoituspöydän laatikon. +Minä pidätin hengitystäni. Kaikki saattoi riippua seuraavista +silmänräpäyksistä. Jos minut keksittäisiin, ei tuon pienen miehen +kanssa ollut leikkimistä. Minä en pitänyt hänen silmistään. Niissä oli +vaarallisen häikäilemätön loiste. + +"Kas tässä!" Kenraali ojensi paperossikotelon. + +Kiihkeästi tarttui vieras koteloon, avasi sen ja painoi salaponninta. +Lokero avautui, mutta se oli tyhjä. Paperi oli minun taskussani. Vieras +päästi pettymyksen huudon. + +"Tyhjä! Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Ette suinkaan ole täältä +mitään ottanut?" + +"En", vakuutti kenraali. + +"Eikä kukaan muukaan ole sitä tietämättänne käsitellyt?" + +"Ei kukaan, voin sen vakuuttaa", vastasi kenraali käyden yhä enemmän +hämilleen. "Mitä siellä olisi pitänyt olla?" + +"Paperi, muuan tärkeä, ensiluokkainen paperi! Saimme vasta tänään +tiedon salaisuudesta, siitä, että Gurnicki säilyttää tärkeitä +papereitaan tässä paperossikotelossa. Hm, ei tietenkään ole mahdotonta, +että hän on piiloittanut sen jonnekin muualle. Mutta harmillinen juttu +tämä on, peräti harmillinen. Jos paperi olisi ollut tässä kotelossa, +olisitte huomenna voinut pankista nostaa miljoonan markkaa." + +"Perhana", pääsi kenraalilta. "Miljoonan! Mutta eikö paperia vieläkin +voitaisi hankkia?" + +"Tuskin. Gurnicki on varmasti nyt niin varuillaan, että yritys olisi +turha." + +Kenraali noitui hiljaa, mutta niin hartaasti, että ymmärsin häntä +satutetun arkaan paikkaan. Eikäpä ihme, miljoona markkaa on hieman arka +paikka kenelle tahansa. Niin, tosiaankin, olisinhan voinut tulla nyt +miljoonamieheksi muutamassa hetkessä. Paperihan oli minulla. Eikä +minulla kuitenkaan ollut juuri sanottavaa heikkoutta langeta +kiusaukseen. Tietysti käyttäisin paperia hyväkseni, mutta omalla +tavallani, joka, ellei se olisikaan niin tuottava, olisi kuitenkin +hieman kunniallisempi. + +Mutta kuka oli tuo vieras? En todellakaan voinut olla varma. Hän +puhui venäjää, sujuvasti ja vaivattomasti, niin että venäjä tuntui +kaikesta päättäen olevan hänen äidinkielensä. Olisiko hänkin siis +emigranttivehkeilijöitä? Ei tuntunut siltäkään, hän ei kertaakaan edes +sattumalta maininnut mitään sensuuntaista. + +Todellakin, olihan vielä mahdollisuus ja vieläpä erittäin +todennäköinen: mies oli bolsheviki. Mutta miten olisi selitettävissä +hänen suhteensa kenraaliin, joka puuhasi tsaaria Venäjän tyhjälle +valtaistuimelle? Selitys oli yksinkertainen: kenraalilla oli +vapaanlaiset käsitykset politiikasta. Hänellä ei ollut ennakkoluuloja. +Eilen puolalaisen diplomaatin kanssa, vastikään tsaarivehkeilijän ja +nyt bolshevikin. Hieman eripuraista tuo seurakunta oli, mutta eihän +kenraali kai ollut niin turhantarkka. + +Hän tietysti toivoi ja lypsikin rahaa kaikilta, palveli kaikkia ja +petti kaikkia. Vaarallinen, mutta tuottava ammatti epäilemättä. + +"Yritys täytyy kai katsoa epäonnistuneeksi", sanoi vieras. "Riittää +siitä siis. Mutta minulla on teille toinen ehdotus. Olisitteko halukas +tekemään pienen matkan?" + +"Miksei!" Kenraali naurahti huolettomasti. "Kun vain ne pikku +muodollisuudet järjestetään." + +"Tietysti. Paljonko tahdotte?" + +"Hm, riippuu siitä, minkälainen tehtävä." + +"Kohtalaisen yksinkertainen ja melkein vaaraton mutta vaatii pientä +näppäryyttä." + +"Siis paperi?" + +"Kyllä." + +"Anastettava?" + +"Ei, päinvastoin toimitettava." + +"Missä?" + +"Vilnassa." + +"Ahaa!" + +"Ymmärrättekö?" + +"Aavistan. Zeligovski...?" + +"Niin kyllä." + +"Siellä on rauhallista." + +"Liiankin." + +"Ei siis pieni virkistys haittaisi?" + +"Ei ollenkaan." + +"Liettualaisille?" + +"Tietysti." + +"Ja paperi?" + +"On minulla." Vieras osoitti taskuaan. "Paljonko siis?" + +"Viisikymmentä." + +"Olkoon menneeksi. Frangia?" + +"Niinkuin ennenkin." + +"Asia on siis tällainen: teidän on toimitettava paperi liettualaisille +jonkun puolalaisen avulla, tämän tietämättä mitään. Ilmoitatte siitä +Mooseksen kautta. Aika ja paikka ehdottoman tarkasti. Loppu hoidetaan +ilman teitä." + +"Hyvä. Onko paperi oikea?" + +"Ei, mutta hyvin tehty ja erittäin todennäköinen. Siellä voi pian alkaa +paukkua." + +"Hm, tietysti ennen Varsovan konferenssia?" + +"Niin pian kuin mahdollista." + +"Ja maksu?" + +"Tässä on kuitti. Mooses saa merkitä kuittauksen, kun asia on selvä. +Rahat nostatte Varsovasta, tehän tiedätte." + +"Selvä." + +"Tämän täytyy onnistua. Ymmärrättekö?" + +"Se onnistuu varmasti." + +Minä en voinut mitenkään olla, hyvinkin luonnollisista syistä, yhtä +vakuutettu yrityksen onnistumisesta kuin kenraali. Myönnän kyllä, että +jos kenraalilla olisi ollut tuhannesosankaan aavistus siitä, mikä +makuuhuoneen vuoteitten alla makasi ja huokaili, ei hänkään olisi ollut +varma. Mutta hän teki siinä anteeksiantamattoman virheen, että meni +jotakin vannomaan tulevaisuudesta. + +Vieras nousi ja ojensi kätensä. Kenraali saattoi hänet ovelle ja itse +palasi paperi kädessä pöydän luo. + +Minä olin kiihkoissani. Sanomalehtimiehenä olin tullut niin paljon +seuranneeksi n.s. ulkopolitiikkaa, että täydellisesti tajusin, mitä +bolshevikiagentti suunnitteli. Vilnan kysymys oli arka, tulipalon arka +kohta reunavaltioitten välisessä yhteisymmärryksessä. Bolshevikien +kannalta oli niin muodoin tärkeää, että Vilnan kysymystä hiukan +herätettiin siitä uneliaisuuden tilasta, missä se jo jonkun aikaa oli +ollut. Tarkoitus oli ilmeisesti toimittaa liettualaisille jokin +väärennetty asiakirja uusista anastushankkeista kenraali Zeligovskin +taholta, ja toimittaa se niin, etteivät liettualaiset epäilisi +ollenkaan sen alkuperää eivätkä puolalaiset asiasta aavistaisikaan. +Selkkaus, sangen todennäköisesti aseellinen, olisi silloin varma, ja +mitä se merkitsisi juuri Varsovan konferenssin kynnyksellä, oli +itsestään selvä. Kenraali Amos Aron Nagelkopf suorittaisi yrityksen +käytännöllisen osan ja epäilemättä suorittaisi sen tyydyttävästi. + +Ellei! + +Ellei joku pistäisi sormiaan väliin. Minulla oli täysi aikomus se +tehdä, mutta niin kauan kuin olin kenraalin huoneessa vuoteen alla, ei +minun aktiivisuuteni mitään merkinnyt. Olisin suorastaan palanut +halusta saada jutella Gurnickin kanssa, kertoa kaikki ja kysyä neuvoa. +Minulla oli hallussani suunnattoman arvokkaita tietoja, tietoja, jotka +voisivat merkitä minulle kunniaa ja kultaa ja menestystä, mutta minun +täytyi maata hiljaa kuin hiiri ja pidättää hengitystäni hänen +ylhäisyytensä juutalaisen kenraalin takia, joka ei edes ollut kenraali, +siitäkin olin nyt miltei varma. Tietenkin suuriruhtinas oli +itseottamallaan vallalla hänet sellaiseksi koroittanut. + +Kenraali tupakoi ja käveli huoneessaan ilmeisestikin jotakin miettien, +mutta mikään ei osoittanut, että hän aikoisi poistua huoneestaan. Minun +täytyi odottaa, odottaa vaikka tuomiopäivään saakka. Odottelin vain +henki kurkussa, milloin äänekäs Rebekka-rouva palaisi, mutta häntä ei +kuulunut. Hän oli nähtävästi lähtenyt ulos lauhduttelemaan tuultaan. + +Kenraali käveli puolisen tuntia, ja sitten, minun osaamatta ollenkaan +aavistaa, tuli makuuhuoneeseen. Sydämeni aivan pysähtyi, kun hän +istahti vuoteen viereen tuolille ja alkoi avata kengännauhojaan. + +Aikoiko kenraali käydä nukkumaan? Se vielä puuttuisi, mutta tunsin +vähitellen, ettei kohtapuoleen puuttuisi paljon siitä, että +turvautuisin barbaariseen väkivaltaan. En missään tapauksessa oltu +luotu koko päivää makaamaan sängyn alla. Ja oli nälkäkin ja tupakansavu +suorastaan raivostutti, kun ei itse voinut tupakoida. + +Kenraali riisui kengät jaloistaan ja, käteni kiertyivät väkisinkin +puukonkahvan ympärille, kumartui sängyn alle. Hän kohotti jo peitettä +ja vaivoin sain hillityksi itseni huudahtamasta. Näin, että hänen +kätensä sukelsi sängyn alle ja tarttui kenkäpariin, joka oli aivan +pääni vieressä. + +En hengittänyt enkä tuntenut ja tietänyt mitään. Näin ainoastaan +lihavahkon, pehmeän käden, joka piti kiinni kengistä, veti ne +verkalleen sängyn alta pois, ja, uskomatonta, äkkiä laskeutui peiton +kulma jälleen paikoilleen. + +Kenraali ei ollut nähnyt minua. + +Makasin aivan voimattomana. Jännitys oli ollut liiallinen tai ehkä +myöskin jo kauan kestämäni kuumuus sen vaikutti, mutta tunsin itseni +todellakin aivan kykenemättömäksi mihinkään. Kuulin vain hämärästi, +että kenraali veti kengät jalkaansa, nauhoitti ne ja äkkiä sysäsi +toiset kengät sängyn alle, niin että ne liukuivat aivan minuun asti. +Sitten kenraali poistui toiseen huoneeseen, sulki pari laatikkoa ja, en +tahtonut uskoa korviani, avasi oven, läimäytti sen kiinni ja kiersi +avainta lukossa. + +Olin vihdoinkin yksin. + +Makasin kuitenkin ainakin viisi minuuttia sängyn alla, ennenkuin +uskaltauduin turvapaikastani. Jäseneni olivat aivan puutuneet ja olin +taaskin kohtalaisen pölyinen. Vuoteitten alla oleva lattia ei +nähtävästi kovin usein tehnyt tuttavuutta lattiaharjan kanssa. Olinhan +sen itsekin havainnut varsin selvästi. + +Niin, olin kyllä yksin mutta ovi oli lukittu ja pulma oli sama kuin +ennenkin. Tunsin, kuinka veri alkoi pelosta hyytyä suonissani ja minua +puistatti. Senjälkeen kun olin kuullut sen, mitä olin kuullut, ei +henkeni varmastikaan ollut neuvostoruplankaan arvoinen. Minä tiesin +liian paljon ja liian vaarallista. + +Mutta vaara kiihoitti myös hermostoani ja älyäni. Mietin, koetin +ajatella kylmästi ja järjestelmällisesti, mutta en keksinyt mitään, en +yhtään mitään, mikä olisi voinut tuoda pelastuksen. Kävellessäni +huoneessa satuin vahingossa koskettamaan muuatta räikeänväristä +hametta, joka -- hieman epäsiistiin juutalaiseen tapaan seinällä +riippuen -- putosi lattialle. Kumarruin nopeasti sitä nostamaan ylös, +mutta suoristautuessani huudahdin ääneen. + +Puhelin! + +Huoneessahan oli puhelin. En ollut tullut sitä ollenkaan ajatelleeksi, +kun en ollut sitä huomannut. Siinä oli toki keino, mikä saattaisi minut +pelastaa. + +Vapisevin käsin tartuin puhelintorveen. Hotellinkeskus vastasi. + +"Huone 48." + +Odotin pitkän aikaa, mutta vastausta ei kuulunut. Puolalainen ei ollut +siis kotona. Entäpä Laura? Kääntyä hänen puoleensa? Hänen täytyisi +uskaltaa varastaa avain alhaalta ja tulla sitten minua vapauttamaan. En +siekaillut kuitenkaan. + +"Huone 73." + +Odotin jännittyneenä. Olisikohan Laurakaan hotellissa? + +Oli. + +"Max puhuu. Kuule nyt äläkä kysele mitään: mene heti alas ovenvartijan +luo ja keinolla millä tahansa hanki huomaamatta käsiisi huoneen n:o 32 +avain. Minä olen siellä. Avaa ovi silloin, kun ei ketään ole +käytävässä. Usko nyt äläkä kysele. Henkeni on kysymyksessä. Kymmenen +minuutin kuluttua voin selittää kyllä." + +Pistin torven paikoilleen ja jäin odottamaan. Minä olin saanut odottaa +monta tuntia, mutta nämä viimeiset minuutit tuntuivat loppumattomilta. +Onnistuisiko Laura? Kysymys oli ainoastaan siitä, uskaltaisiko hän +toimia tarpeeksi kylmäverisesti. + +Seisoin hievahtamatta, jokainen hermo ja lihas jännitettynä valmiina +syöksymään joko ulos tai tarpeen vaatiessa pakenemaan uudelleen vuoteen +alle. Ulkoa kuului askeleita, avain työnnettiin hiljaa lukkoon, sitä +kierrettiin. Seisoin patsaana. Oliko tulija Laura? + +Oli. + +Avain kiertyi ja ovi raoittui. Silmänräpäyksessä olin käytävässä Lauran +vieressä, työnsin oven hiljaa kiinni, lukitsin sen ja pistin avaimen +taskuuni sanaakaan sanomatta. + +Vihdoinkin olin vapaa, mutta... + +Kylmä hiki kohosi otsalleni. Ei, en ollut erehtynyt. Portailta kuului +selvästi Rebekka-rouvan ääni, tuikea ja äreä. Varmastikin molemmat +olivat tulossa. Entä nyt? He eivät olleet saaneet avainta +ovenvartijalta. Nuolennopeudella sieppasin avaimen ja pistin sen +avaimenreikään kiertämättä lukkoa, tempasin Lauraa kädestä ja vedin +hänet puoliväkisin, mutta vastustamattomasti käytävässä olleeseen +kylpyhuoneeseen, jonka oven taakse jäin hengästyneenä kuuntelemaan ja +odottamaan. Aivan oikein, äänet lähenivät, eroitin selvästi +kenraalinkin äänen ja kuulin hänen huudahduksensa, kun hän löysi +avaimen. Ovi avattiin ja suljettiin ja käytävässä oli jälleen +hiljaista. + +Nopeasti, mutta äänettömästi juoksin Lauran kanssa käytävän päähän ja +portaille. Nyt olin lopullisesti pelastettu. + +Laura vei minut huoneeseensa. Hän kai näki kasvoistani, että olin ollut +vakavassa leikissä, koskapa ensi työkseen tilasi huoneeseensa hiukan +syötävää ja juotavaa. Minulle maistuikin ruoka ja myöskin juoma, ja kun +aloin vähitellen käsittää, että olin leikissä päässyt voiton puolelle, +nousi mielialani aivan kattoon. + +Laura huomasi hetken tulleen. + +"Kerroppa nyt, Taksi, mikä syy sai sinut tuon juutalaiskenraalin +huoneeseen? Missä sinä olet ollut koko päivän?" + +Minulla ei todellakaan ollut halua kertoa. Olin tullut sen luvanneeksi +hetken kiihtymyksessä, mutta mahdotonta oli täyttää tuota lupausta. +Naiselle ei voinut uskoa sellaisia salaisuuksia. Ja Laurahan oli +sitäpaitsi minun kilpailijani. Ei sopinut ollenkaan. + +"Minulla ei nyt ole aikaa", vastasin ja nousin seisomaan. "Kerron +joskus toiste, mutta en nyt." + +Laura naurahti taistelunhaluisesti. + +"Ei aikaa! Se on selvä, mutta epäonnistunut hätävalhe. Ajatteles, jos +minä olisin tullut päästämään sinut puolituntia myöhemmin. Sinulla +olisi ollut aikaa vallan mainiosti istua huoneessa.. Sinun olisi +täytynyt istua. Tuo syy ei siis vetele ollenkaan." + +En osannut sanoa mitään, enhän voinut viitatakaan seikkailuuni Lauran +aavistamatta, kuinka suuret asiat olivat kysymyksessä. Mutta nainenhan +on itsepäinen, eikä Laura, luoja paratkoon, ainakaan siinä suhteessa +ole mikään ilahuttava poikkeus. Hän oli utelias, kieltämättä utelias, +ja se hiveli kyllä minun itserakkauttani, sillä en milloinkaan ennen +ollut huomannut voivani herättää hänen uteliaisuuttaan. Mutta en +mitenkään voinut sitä tyydyttää, vaikka Laura tekikin kaikkensa niinä +kymmenenä minuuttina, jotka vielä viivyin huoneessa. Hän nauroi, hän +pilkkasi, pyysi, häikäilemättömästi niinkuin vain nainen voi pyytää, ja +lopuksi uhkasi menevänsä kysymään kenraalilta, mitä tekemistä minulla +oli hänen huoneessaan. Minä hätkähdin ja Laura huomasi sen ja ärsytti +minua yhä enemmän. Mutta olin kuitenkin varma, ettei Laura toteuttaisi +uhkaustaan. Lupasin viimein hänelle hankkia erinomaisia aiheita +matkakirjeisiin ja sain hänet tyytymään, kun hän vakuuttautui siitä, +etten missään tapauksessa pitemmälle myöntyisi. Mutta minä näin hänen +silmistään, että Laura tekisi kaikkensa, saadakseen selville +salaisuuteni, ja myöskin kostaakseen minulle samalla mitalla. Kysyin +kohteliaisuuden vuoksi, millä tavalla hän oli saanut avaimen. + +"Pyh, tuo nyt oli helppoa. Edit keskusteli ovenvartijan kanssa +joistakin osotteista ja sillä aikaa minä kaikessa rauhassa valitsin +itselleni avaimen." + +"Edit!" + +Minä en todellakaan olisi uskonut, että musikaalinen nainen antautuisi +sellaiseen seikkailuun, mutta Edit nyökkäsi päätään, että niin hän joka +tapauksessa oli tehnyt. Edit ei näyttänyt uteliaalta, hän selaili +parhaillaan hartaasti Danzigin kaupungin kartastoa ja historiallista +opasta ja kirjoitti matkamuistojaan paksuun mustakantiseen vihkoon +pystyllä, suoralla ja selvällä tyttökoululaiskäsialallaan. + +Niin, mutta Jozef Gurnicki! + +Mennessäni alhaalta hakemaan huoneeni avainta, antoi ovenvartija +minulle kirjeen. Arvasin, keneltä se oli. Monsieur Gurnicki ilmoitti +olevansa puolalaisen ylikomisarin luona. Riensin huoneeseeni ja soitin +hänelle, pyytäen häntä kiireellisesti saapumaan hotelliin. + +Ei kulunut puolta tuntiakaan ennenkuin ovelle koputettiin ja Jozef +Gurnicki astui sisään. + +"Missä te olette ollut koko päivän?" Puolalainen paloi uteliaisuudesta +ja jännityksestä. + +"Kenraali Amos Aron Nagelkopfin huoneessa sängyn alla." + +"Todellako?" + +"Aivan varmasti, ja todistukseksi siitä voin antaa tämän", sanoin +ojentaen hänelle tuon tärkeän paperin. Puolalainen tuli aivan +suunniltaan ilosta ja ennenkuin kerkesin edes aavistaa, oli hän +kietonut kätensä kaulani ympäri ja moiskauttanut minua molemmille +poskille. Kukin tavallaan, ajattelin vain, ja suuteleminenhan kuuluu +puolalaisiin tapoihin niinkuin nenänhierominen kiinalaisiin. + +"Kertokaa, kertokaa!" ja puolalainen heittäytyi nojatuoliin. "Tehän +olette kuin Scherlock Holmes!" + +Minun täytyi nauraa ja nauraminen teki minulle hyvää vuoteen alla +makaamisen jälkeen. + +"Ennenkuin kerron", sanoin, "kuvailkaapa minulle, minkälainen +kohtaus teille sattui Helan niemellä?" + +Puolalainen nauroi hiukan harmistuneesti. + +"Olimme ehtineet juuri niemen toiselle rannalle, meren puoleiselle, ja +sitä pitkin kävellessämme huomasin hiekalla erään pensaan varjossa +istumassa kaksi henkilöä. Samalla myöskin madame Nagelkopf huomasi +heidät ja päästi huudon, mikä varmasti kuului kylään saakka. Istujat +olivat madame Pirard ja kenraali. En tahdo kuvata, mitä seurasi. +Lopputulos oli joka tapauksessa, että seura vaihtui, madame otti +kenraalinsa ja minä madame Pirardin. Tiesittekö te, että kenraali oli +mennyt Helaan?" + +"Tiesin." + +"Te olette velikulta, totisesti. En tahtoisi uudelleen joutua +samanlaiseen tilanteeseen. Kaikki ihmiset katsoivat meitä." + +"Täytyy kärsiä. Minäkin sain jo tarpeekseni." + +Sitten kerroin yksityiskohtaisesti koko seikkailuni ja puolalainen +istui kuin neuloilla, niin innostunut ja jännittynyt hän oli. +Keskustelimme vielä tunnin, minkä jälkeen sovimme menettelytavasta. + +Ilmoitin matkakumppaneilleni, että lähdemme illalla Vilnaan. Editin ja +Lauran vastalauseet kaikuivat kuuroille korville. + +"Sinä edistyt liian huimaavasti", sanoi Laura ja keikahutti niskaansa. +"Kuvitteletko sinä todellakin että minä, kun olen päättänyt olla +Danzigissa viikon, lähden noin vain, sinun käskystäsi, Vilnaan?" + +"Minä en kuvittele", vastasin kuivasti, "minä olen varma siitä. Aivan +yksinkertaisesti. Sinulla ei ole valinnan mahdollisuutta. Ellet seuraa +minun neuvojani ja ohjeitani ja määräyksiäni, et pääse Vilnaan eikä +lehtesi saa sieltä mitään." + +Minä korostin sanoja "määräyksiäni" ja "pääse". Näin, että se teki +oikein hyvää Lauralle. Olin varma, että hänen kilpailijaolemuksensa +voittaisi ja siksi saatoin uskaltaa verrattain pitkälle. Laura oli aina +ennen määrännyt. Nyt määräsin minä ja tuskin tiesin, miten muutos oli +tapahtunut. Toistaiseksi saatoin olla varma ylivallastani, mutta tunsin +Lauraa siksi hyvin, että tiesin, jos tästä ylivalta-asemastani aioin +pitää kiinni, vielä seuraavan katkeria taisteluja. + +"Entä passit?" kysyi Laura jokapäiväisimmällä äänellään. + +"Sinä älä huolehdi niistä, vaan katso, että itse ja tavarasi, +samoinkuin Edit ja hänen kamppeensa ovat pian valmiina." + +Laura kääntyi kunnioittamatta minua edes halveksivalla silmäyksellä. +Aavistin, että matka Vilnaan tuskin tulisi erikoisemman helläksi. Mutta +välitin siitä viisi. Minulla olivat omat asiani ja ne olivat paljon +jännittävämmät kuin jonkun naisen mielialan vaihtelut. + +Samana iltana istuimme kaikki junassa ja porhalsimme kohti Posenia. +Olin päättänyt matkustaa kiertoteitse Vilnaan, osaksi siitä syystä, +että se minua yleensä huvitti, osaksi siitä, etten pelännyt kenraalin +ehtivän ennen meitä. Hän ei osannut odottaa mitään sellaista. + + + + +TOINEN OSA. + + +Olimme saaneet makuupaikat, ja kun seuralaiseni olivat poistuneet +osastoonsa, vetäydyin minäkin levolle. Vaunu oli hyvä saksalainen +vaunu, mutta sota-ajan vaikutus tuntui vielä edelleenkin peittojen ja +tyynyjen puutteessa. Minä osaan sentään yhden taidon: matkustaa. Se ei +ole mikään pieni taito, se edellyttää sekä järkeä että kokemusta, ja +jälkimäistä minulla on hiukan. Niinpä minulla oli mukanani sekä peite +että tyyny, joten viiden minuutin kuluttua saatoin tilapäiseen +vuoteeseeni olla varsin tyytyväinen. + +Uni ei sittenkään maistanut. Olin vieläkin liian kiihoittunut enkä sitä +ihmetellytkään. Vaikka sanomalehtimiehenä joutuukin kokemaan paljon +merkillistä ja tylsyy ihmeihin, ylittivät Danzigin seikkailut minun +tavallisen kokemuspiirini rajat. Puolessatoista vuorokaudessa olin +ehtinyt saada jotenkin runsaasti kokemuksia, ja vaistoni sanoi, että +kaikki oli vain alkua, että kesälomani muodostuisi kyllä +mielenkiintoiseksi ja jännittäväksi, mutta tuskin kovinkaan hermoja +rauhoittavaksi. Koettelin takataskuani ja tunsin siellä illalla +ostamani revolverin. Revolveri ei ole mikään hermolääke, vaikka +useimmiten onkin niin, ettei revolveria käyttävä mies kaipaakaan +hermolääkkeitä. + +Jozef Gurnicki oli palkinnut seikkailuni tavalla, jota olin +toivonutkin. Laura pääsisi kyllä Vilnaan ja voisi kuvata vaikutelmiaan, +mutta minulla oli taskussani varmasti tehoava suositus Puolan +d'Annunziolle, kenraali Zeligovskille. Se merkitsi ensiluokkaista +haastattelua lehdelleni ja itselleni sekä kunniaa että hitusen kultaa. +Niistä senteistä, jotka siitä kirjoittaisin, voisin vallan hyvin vaatia +runsaanlaisen korvauksen. + +Tätä ja kenraali Amos Aron Nagelkopfin suunnitelmia mielessäni hautoen +viimein nukuin junan yksitoikkoiseen tärinään. Näin unta suunnattoman +suuresta lattiaharjasta, millä minut koetettiin lakaista maanpinnalta +ja unissani käsitin maan pannukakun muotoiseksi ukko-Ptolemaion teorian +mukaan. Harja läheni minua ja tunsin liukuvani sileätä pintaa pitkin +reunaa kohti ja sitten tipahtavani pohjattomaan syvyyteen. + +Heräsin ja katsoin kelloani. Se lähenteli puolta kuutta. Tunnin +kuluttua olisimme siis Posenin kaupungissa. Hyppäsin ripeästi +lattialle, kaivoin esille toilettivehkeeni ja neljännestunnin kuluttua +olin peseytynyt ja kammattu. Kupillinen kuumaa kahvia ei olisi +haitannut, mutta siitä tuskin oli toivoa ennenkuin Posenissa. + +Menin kävelemään käytävään ja antauduin ihailemaan ohikiitäviä +maisemia. Posen on ihana maakunta, Puolan valtakunnan kehto, vanhojen +poljaanien kotiseutu, joista puolalaiset ovat nimensäkin saaneet. +Kaikkialla näkyi saksalaisen kulttuurin vaikutus, eikä se ainakaan +ulkokuoreltaan tuntunut vastenmieliseltä, niin paljon kuin +saksalaisuutta siellä on moitittukin. Päinvastoin. Hyvin +hoidetut, reheväkasvuiset pellot, kirjavat niityt, valkeat +punatiilikattoiset talot, viivasuorat erinomaiset maantiet poppeli- ja +lehmusreunusteineen, kaikki muistutti Saksan viljavia ja vaalittuja +seutuja, kaikkialla näkyi järjestys ja järkiperäisyys, pienoinen +idyllimäisyys ja herttaisuus. Ja kuitenkin oltiin Puolassa, kansa oli +puolalaista, sen tunsi kyllä siksi sen rientäessä työhön pelloille ja +niityille. Niin, Posen on Puolan viljavin ja kehittynein maakunta, ja +Posenin puolalaiset koko kansan terveintä, säännöllisintä ja +työteliäintä väestöä. + +Juna pysähtyi kuitenkin keskikokoiselle asemalle ennen Posenia ja minä +kiiruhdin ulos saadakseni jotakin lämmintä sisääni. Vaikka olikin kesä, +eivät yöt suinkaan olleet liian polttavia. Samassa näin Lauran ja +sanoin hänelle hyvänhuomenen. Sain todellakin vastauksen, vaikka olin +jo melkein varma, etten saa, niin epäröivältä näytti Laura +vastatessaan. + +Join kaikessa kiireessä kupillisen kahvia ja nielaisin pienen +voileivän. Kaikki maistui erinomaiselta ja hinnat olivat halvat, +ainakin Suomen rahaa käyttäessä. Uskalsin huomauttaa myös Lauralle, +että hänenkin tulisi pitää kiirettä, sillä juna kai seisoisi vain pari +kolme minuuttia asemalla. Laura ei kuitenkaan suvainnut vastata, mutta +Edit, sanaakaan sanomatta, seurasi kyllä neuvoani. Juuri kun olimme +ehtineet junaan, vihelsi junailija ja juna lähti jotenkin reippaasti +liikkeelle. Laura ei ollut vielä tullut. Juna oli jo ehtinyt kulkea +ainakin viisitoista metriä ja sen nopeus kasvoi joka sekunti, kun +huomasimme Lauran kiiruhtavan asemaravintolasta. + +Hän juoksi, juoksi todellakin, mutta junakin lisäsi vauhtia ja minä +havaitsin, että Laura saa pistää tiukalle, jos mieli päästä enää +mukaan. Edit oli hermostunut. + +Mutta Laura juoksi ja tavoitti junan. Se oli kuitenkin ehtinyt jo +asemalaiturilta ja nyt kävi ilmi, että hyppääminen vaununastuimelle oli +Lauralle ilman siipiä likipitäen ylivoimainen tehtävä. Suutuin todella, +sillä oli selvää, että Laura jäisi nyt jälkeen ja me saisimme häntä +odotella, vaikka toiselta puolen ei ollenkaan haitannut, että Laura sai +taas pienen muistutuksen itsepäisyytensä seurauksista. + +Sallimus suvaitsi kuitenkin tällä kertaa esiintyä ja esiintyä +komeanlaisen, tanakan ja reippaan puolalaisen luutnantin muodossa. Tämä +Radzivillien ritari hypähti nopeasti alimmalle astuimelle, kumartui +alas ja ojensi kätensä Lauralle, mihin tämä puolestaan ollenkaan +vitkastelematta tarttui. Hetki vielä, ja Laura teki komean hieman +pyristelevän kaaren ilmassa, mutta putosi kuin putosikin astuimelle, +mistä hänen ritarinsa hänet nopeasti ja taitavasti toimitti +vaununsillalle. + +Laura oli punainen ja hämmästynyt. Hän ei näyttänyt oikein tajuavan +lentomatkaansa, mutta sievä hän oli, se täytyi myöntää minunkin, joka +purskahdin kainostelemattomaan nauruun. + +"Mutta kiitähän toki nyt, Laura, siitä, ettei sinun tarvinnut jäädä +koko päiväksi juomaan kahvia tuohon asemaravintolaan." + +Silmänräpäyksessä oli Laura oma itsensä, hän hymyili demoonisen +viehättävästi -- jos tällaisia rakkausromaanien termejä voidaan +pystynenäiseen Lauraan soveltaa -- ja lausui kiitoksensa +peittelemättömän ihailevalle ritarilleen. Ei kulunut viittä +minuuttiakaan, ennenkuin he molemmat olivat innokkaassa keskustelussa, +puolalainen luutnantti kutsuttiin seuralaisteni vaununosastoon, mutta +minut jätettiin ulkopuolelle, jotta sitä syvemmin ja painavammin saisin +tuntea armottomuuden ja epäsuosion auringonpaisteen kylmyyden. + +Olin todellakin yksin. Uskaltauduin pari kertaa Lauran osaston sivu, +mutta puolalainen luutnantti istui uskollisesti siellä ja noilla +kolmella näytti olevan eittämättömän hauskaa. Luutnantti kuului puhuvan +saksaa aivan virheettömästi, joten kielikään ei tuottanut haittaa. +Kuulin jonkun sanan ja niistä ymmärsin, että puhe koski sota-asioita. +Oi nainen, ajattelin. Laura oli ankara antimilitaristi, kannatti +korkeintaan kansanmiliisiä, mutta hänen teoriansa tuntuivat toinen +toisensa jälkeen sortuvan, kun hän joutui niitä soveltamaan käytäntöön. +Puhelun sävy oli niin haltioitunutta ja ihailevaa, että otaksuin vallan +oikein, ettei puolalainen luutnantti ainakaan kansanmiliisistä puhuisi +sillä tavoin. + +Tulimme Poseniin. Juna seisoisi asemalla joukon toista tuntia, niin +että hyvin ehtisimme käydä kaupungilla ainakin syömässä. Minua alkoi +naurattaa ja suututtaa arkuuteni, yksin en aikonut lähteä syömään, ja +niinpä kokosin kaiken röyhkeyteni ja menin Lauran luo. + +"Aiotko lähteä syömään?" kysyin sangen välinpitämättömästi suomeksi, +sillä puolalainen luutnantti seisoi hänen vieressään ja näytti +ihastuneelta. Kyllähän Laura osasi olla hurmaava, kun tahtoi, tiesin +sen kyllä. + +"Lähden kyllä, mutta en sinun kanssasi. Minulla on hauskaakin seuraa", +sanoi Laura niin viattomalla äänensävyllä, ettei puolalainen ainakaan +voinut aavistaa, minkälaisia kohteliaisuuksia hänen miellyttävä +matkakumppaninsa minulle lateli. + +"Sinä erehdyt", virkoin kylmästi ja tein jotakin, mikä Lauraa +suorastaan raivostutti. Minä nimittäin kumarsin ja esitin itseni. +Puolalainen oli pelkkää kohteliaisuutta ja esittäytyi myös, mutta +nimestä en saanut selvää, en sinne päinkään, vaikka en luule +puolalaisen kostuneen omasta nimestäni sen enempää. Ristin hänet +mielessäni Pan Twardowskiksi ja sillä hyvä. Pan Twardowski on +puolalainen legendasankari, Faustin kummi ja kaima, mutta paljon +iloisempi ja vapaampi, ei niin germaanisen jykevä ja juhlallinen. +Lähdimme kaupungille, eikä Laura skandaalin pelosta uskaltanut ajaa +minua seurasta. Minä olin muutamassa päivässä aivan harvinaisessa +määrässä kehittynyt röyhkeydessä. + +Posen on saksalaistyylinen kaupunki, puhdas, siisti ja -- ikävä, +niinkuin minulle oli vakuutettu. Kadut olivat todellakin hyvät, +liikkeet komeita ja järjestettyjä, katujärjestys oivallinen ja kaiken +yllä lepäsi kuin työn ja toimeliaisuuden henki. Katselimme vanhaa +raatihuonetta, hauskannäköistä teatteritaloa, ajoimme ohi maankuulun +Kantorovieczin likööritehtaan, jonka alla puolalainen luutnantti kertoi +olevan kokonaisen maanalaisen kaupunginosan kilometrimääräisine +katuineen viina- ja likööritynnöreitä. Kieltolakimaan poikana minä +kuitenkin urhoollisesti pidätyin vajoamasta tämän kielletyn hedelmän +kuvitteluihin. + +Söimme erittäin maukkaan aamiaisen "Hotel d'Angleterressa", minkä +aikana vilkas keskustelu pääasiassa liikkui sota-asioissa, Puolan +armeijassa ja Suomen suojeluskunnissa ja mihin keskusteluun Laurakin +otti innokkaasti osaa. Edit vain oli kuin ennenkin, vastasi silloin +kuin kysyttiin, mutta ei itse aloittanut milloinkaan puhetta. + +Lähdimme jälleen matkaan. En vaivaa matkakuvauksella. Minusta tuntui, +siitä huolimatta, että puolalainen luutnantti oli joka suhteessa +erittäin hauska ja hieno mies, jonka kanssa saattoi keskustella, ja +älykkäästi, kaikesta tämän auringon alla, että oli todellakin hieman +kiusallista, kun hänellä oli täsmälleen sama matka kuin meilläkin, siis +päätekohtana Vilna tai Vilno, kuten se puolaksi oikeastaan kuuluu. +Mutta en voinut tietenkään protesteerata, ja Laura oli ihastuksissaan, +jopa niin peittelemättömästi, että Edit katsoi kerran olevan syytä +huomauttaa hänelle varovaisuuden hyödystä. Laura nauroi vain ja sanoi +tietävänsä, mitä teki. Hänen päänsä ei menisi pyörälle ja mitä taas +toiseen tuli, oli se tämän oma asia. + +Kiidimme halki Puolan tasangoitten, kirjavien peltojen, niittyjen, +soitten ja nummien, joilla näkyi hanhi- ja hevoslaumoja, karjaa, ohi +pienten metsiköitten, valkeitten savikylien, joitten kellertävät +olkikatot hauskasti kohosivat keskellä kirsikka- ja omenatarhoja, halki +entisten sota-alueitten, joilla piikkilanka-aita kiemurteli +loppumattomana jonona, yli peltojen, mäkien ja kukkuloitten, +piikkilanka-aita ja juoksuhaudat pomminsuojineen, tykkiasemineen ja +sortuneine rintavarustuksineen. Ruoho ja vilja viheriöitsi verisessä +mullassa, piikkilanka-aita peittyi puoleksi luonnon rehevyyteen, mutta +sitkeä se vielä oli, yhtä sitkeä kuin sodan muisto ihmisten mielissä. + +Ja sitten yhtäkkiä alkoi minusta tuntua, että Laura hautoi jotakin, +hänellä oli jokin suunnitelma, minkä hän tarkoin salasi minulta, mutta +josta Edit jotakin tiesi ja missä puolalaisella luutnantilla oli +myöskin osuus. Koetin varmistautua luulossani, mutta en saanut sitä +vahvistetuksi enkä kumotuksi. + +Ja olihan minulla omanikin. Kun vihdoin saavuimme Vilnaan, +haihtuivat päästäni kaikki luuloni ja epäilyni Laurasta. Oma tehtäväni +valtasi minut. Kenraali Amos Aron Nagelkopf tuskin saisi noita +viittäkymmentätuhattansa. Ja Varsovan konferenssi onnistuisi kaikesta +päättäen, jos yleensä olisi onnistuakseen, Vilnan kysymyksen ainakaan +tekemättä tavallista suurempaa haittaa. + +Vilnan asema oli täynnä sotilaita, reippaita ja pirteitä poikia +puolittaisissa puolalaisissa univormuissaan; aseita ja vahteja näkyi +kaikkialla. Onhan Vilna sotatilassa Liettuaa vastaan, niin ettei +järjestyksessä ollut ihmettelemistä. + +Tihkusade loi omituisen tunnelman, kun istuuduimme autoon ja ajoimme +puolipimeitä, kosteita, kiemurtelevia katuja pitkin hotelliin. +Aistimiimme tunki tuoksu tai oikeastaan haju, josta Vilna on kuuluisa, +raskas, vahvasti epämiellyttävä ja tukahuttava haju, johon sekottautui +tuoreen mullan ja kosteain lehtien tuoksu. Niin, Vilnan haju, joka +nousee sen juutalaiskorttelista, sen pohjattoman likaisesta +korttelista, mihin hajuun kyllä voi tottua, mutta jota ei saa +poistetuksi niinkauan kuin tuo kortteli on pystyssä. + +Olimme kaikki matkasta väsyneitä, joten heti, hieman ruokailtuamme, +menimme levolle. Laura oli salaperäisen, mutta voitonvarman näköinen, +ja luulin jo hetkisen, että tulinen puolalainen luutnantti oli ehtinyt +tehdä rakkaudentunnustuksen Pohjolan kylmälle ja oikulliselle +tyttärelle. En tiennyt Lauran suunnitelmia, ja tästä tietämättömyydestä +johtui, että seuraavana päivänä jouduin seikkailuun, minkä rinnalla +seikkailuni Danzigissa oli melkoisen vaaraton. + +Aamu valkeni kirkkaana ja sateettomana, kun lähdin kaupungille ennen +naisten ilmestymistä. Puolalainen luutnantti istui ruokasalissa ja +nyökäytti minulle ystävällisesti päätään. + +Ilma oli todella kaunis, ja kun kävi raitis tuuli, ei kaupungin +ominaishajukaan tuntunut häiritsevän voimakkaalta. Saatoin niin ollen +rauhassa harhailla ja tarkastella kaupunkia, jonka vaiheet +maailmansodan ja sen jälkeisten melskeitten aikana ovat olleet sekä +monet että merkilliset. + +Kaupunki teki jotenkin ränsistyneen vaikutuksen. Näkyi, että se oli +saanut kestää sotaa. Eivätkä mustakauhtanaiset ja kalottipäiset, +sietämättömän likaiset juutalaiset suinkaan kohottaneet kaupungin +ulkonaista vaikutusta, juutalaisissa on Vilnankin kysymyksen ydin, tuon +kysymyksen, jossa kaikki tavallaan ovat oikeassa ja kaikki väärässä, +Puola vedotessaan eittämättömään historialliseen oikeuteensa ja +kansanäänestykseen, Liettua siihen, että Liettua ilman Vilnaa on +mahdoton. Nykypäivien Liettua tarvitsee Vilnaa, se on selvä, yhtä selvä +kuin se, että historiallisesti Vilna kuuluu Puolaan, niinkuin Puolan ja +Liettuan historia on käsi kädessä kulkenut, ja yhtä selvä kuin se, että +kansanäänestys ei ollenkaan sovi Vilnan alueeseen. Puolalaisia on +huomattavasti, samoin maaseudulla liettualaisia, mutta äänestyksen +tulos ei riipukaan näistä, vaan juutalaisista, joilla ei ole +kansallisuutta eikä isänmaata siinä merkityksessä kuin muilla +kansoilla. Juutalainen äänestäisi sen mukaan mistä luulisi enimmin +hyötyä tulevan. + +Kysyttyäni sain tietää kenraali Zeligovskin majailevan vanhassa +aatelispalatsissa, missä myöskin Napoleon aikoinaan oli pitänyt +asuntoa, vastapäätä Vilnan yliopistoa. Arvelin kuitenkin aivan oikein, +ettei aika ollut vielä sovelias tervehdyskäynnille ja senvuoksi, +harhailtuani tarpeeksi kaupungilla, palasin hotelliin. Ryhdyin +kirjoittamaan matkakuvausta enkä huomannut ollenkaan ajan kulumista. + +Yhtäkkiä temmattiin huoneeni ovi auki ja Edit syöksähti sisään. Näin +hänen kasvoistaan, että jotakin oli tapahtunut. + +"Laura!" läähätti Edit ja vaipui tuolille. + +"Mitä?" + +"Laura on joutunut vangiksi." + +Edit painoi sydänalaansa kuin teatterilavalla. + +"Vangiksi?" + +"Niin, hän on joutunut liettualaisten vangiksi." + +Istuin todellakin ymmällä. Muutamia tunteja sitten hän oli ollut +hotellissa. En ymmärtänyt mitään. + +"Mutta selitähän toki." + +Edit kuivaili hikeä otsaltaan ja koetti rauhoittua. + +"Me lähdimme tänä aamuna automatkalle..." + +"Kutka?" + +"Laura, se puolalainen luutnantti ja minä. Lähdimme automatkalle ja +ajoimme puolueettoman alueen rajalle, siis rintamalle. Mutta Laura ei +tyytynyt siihen. Hän tahtoi välttämättömästi mennä yli rajan, hän +tiesi, että sinulla on aikomuksia mennä haastattelemaan kenraali +Zeligovskia ja hän tahtoi saada jonkunlaisen korvauksen. No niin, +luutnantti seurasi häntä, kun he lähtivät autolla." + +"Entä sinä?" + +"Minä en seikkaile", vastasi Edit kylmästi. "No niin, he lähtivät, +mutta jonkun kymmenen minuutin kuluttua kuului tieltä laukauksia, +zeligovskilaiset lähettivät patrullin, mutta se ei saanut mitään muuta +aikaan, toi vain tiedon, että luutnantti ja hänen seuralaisensa olivat +joutuneet liettualaisen patrullin vangiksi. Auto oli tiellä +läpiammuttuna. Liettualaiset vetäytyivät vanhojen raunioitten turviin. +Ne eivät pääse sieltä poistumaan ennenkuin tulee pimeä, sillä +zeligovskilaisten konekiväärit estävät peräytymisen." + +Minä todellakin kirosin. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, tuskin +paheksuttavaakaan. Laura oli antautunut kevytmieliseen seikkailuun ja +oli oikein, että hän sai siitä rangaistuksensa. Mutta en voinut +myöskään jättää häntä vangiksi. Hänen kohtalostaan täytyi ottaa selvä, +mikä ei varmastikaan ollut aivan helppoa, kun tiesi vallitsevat +sekasortoiset, järjestymättömät olot. Varmaa oli, että juttu aiheutti +viivästystä matkallemme. + +Edit alkoi vähitellen tyyntyä, mutta minä mietin tilannetta. Oli onni, +että minulla oli suositus kenraali Zeligovskille. Hänen avullaan ehkä +saattoi tehdä jotakin. + +"Ehkä kenraali voisi antaa jonkun neuvon", sanoi Edit kuin ajatusteni +lukijana. + +"Ehkä", virkoin, "ja aionkin lähteä häntä tervehtimään." + +"Hän käskikin sanoa sinulle terveisiä", jatkoi Edit. + +Hypähdin pystyyn. + +"Terveisiä? Kenraali Zelikovski?" + +Edit silmäsi minua kummastuneena. + +"Ei, vaan kenraali Nagelkopf, muistathan sieltä Danzigista." + +Vaivuin takaisin tuolille enkä saanut sanaa suustani muutamaan +minuuttiin. + +Oliko kenraali Nagelkopf täällä? + +"Missä tapasitte hänet?" kysyin. + +"Hän asuu täällä hotellissa", vastasi Edit, "ja keskusteli kanssamme +ennen matkaamme. Hän neuvoi Lauralle juuri nuo rauniot, missä Laura nyt +istuu liettualaisten vangitsemana." + +"Neuvoi rauniot!" Ajatus, kirkas ja tyrmistyttävä, lensi päähäni: +kenraalinhan oli määrä toimittaa kompromettoiva paperi liettualaisille. +Oliko hän valinnut Lauran viejäksi? Miksei, hänhän tiesi Lauran ajavan +puolalaisen upseerin kanssa sotilasautossa. Epäluuloni muuttui +silmänräpäyksessä varmuudeksi. + +"Eikö kenraali sanonut mitään muuta?" + +"En ainakaan muista hänen mitään erinomaisempaa sanoneen." + +Ja sitten pääasia: + +"Antoiko hän Lauralle joitakin papereita?" + +"En ainakaan muista." + +Nyt olivat hyvät neuvot kalliita. Täytyi toimia sekä nopeasti että +harkitusti. Yllättäisinkö ensin kenraalin Nagelkopfin vai pyrkisinkö +kenraali Zeligovskin luo? Laura täytyi saada vapautetuksi ennen yön +tuloa ja siihen tarvitsin kenraali Zeligovskin apua, tarvitsin +sotilaita ja upseereita. + +Tartuin hattuuni ja soitin auton. + +"Mene alas", sanoin Editille, "ja pidä silmällä kenraali Nagelkopfia. +Jos hän menee ulos, niin koeta seurata häntä huomaamatta, mutta jätä +minulle hotelliin sana siitä. Missään tapauksessa älä sano hänelle +mitään Lauran vangiksijoutumisesta. Valehtele jotakin sopivaa." + +Riensin alas ja hyppäsin autoon. Viiden minuutin kuluttua auto vieri +palatsin portista sisään. Virkapukuinen ovenvartija hypähti esiin ja +auttoi minut alas, ohjaten eteiseen. Kirjoitin nopeasti nimikortille +muutamia sanoja ja annoin sen hovimestarille, joka myös oli ilmestynyt +näkyviin. Portaitten alapäässä seisoi kaksi kuvapatsaan tapaista +husaaria miekat paljastettuina. + +Hovimestari kumarsi ja poistui, heitettyään tutkivan katseen hiukan +kiihoittuneeseen ulkomuotooni. Kävelin avarassa eteisessä pitkän aikaa, +mutta hovimestaria ei kuulunut palaavaksi. Punnitsin juuri, +onnistuisiko väkivaltainen läpimurtautuminen noitten kahden miekallisen +Cerberoksen ohi, kun siviilipukuinen herrasmies, yksityissihteeriltä +vaikuttava, laskeutui portaita alas ja tuli luokseni. + +"Anteeksi, mutta mikä on asianne?" kysyi hän kohteliaasti, mutta +tutkivasti. + +"Minulla on tehtävä tärkeä paljastus. Eikö Jozef Gurnickin nimi riitä +takaamaan, etten tule turhan takia." Minun suomalainen sisuni alkoi jo +kiehua. Olihan kysymys hetkistä, korvaamattoman kallisarvoisista +hetkistä. + +"Olkaa siinä tapauksessa hyvä ja seuratkaa minua", lausui herrasmies +muuttumattoman kohteliaasti ja lähti nousemaan portaita, minun +seuratessani. Kuljimme usean komean palatsihuoneen läpi, kunnes tulimme +talon taaimmaiselle siivelle pieneen, ylellisesti mutta hauskasti ja +kodikkaasti kalustettuun huoneeseen. Ohjaajani viittasi tuolia. + +"Olkaa hyvä ja odottakaa hetkinen. Kenraali tulee aivan pian." + +Istuuduin, mutta en suinkaan ollut tyytyväinen. Olisin tahtonut +toimia nopeasti, salamannopeasti. Ja sitten pälkähti päähäni, +mitenkähän Lauraa kohdellaan. En luottanut ollenkaan nykyisen ajan +sodankäyntitapoihin. Ja häntä tietenkin pidetään lisäksi vakoilijana ja +kiihoittajana. Ei, mitään pahaa ei Lauralle saanut tapahtua. + +Ovi avautui ja sihteerin saattamana astui sisään kenraali Zeligovski +mitä yksinkertaisimpaan sotilaspukuun puettuna, ilman ainoatakaan +merkkiä tai tähteä tai yleensä prameilua, mies yli keski-iän, hieman +lihavahko, tuuheaviiksinen ja hyväntahtoisen näköinen, tiesin, että +hänen sotilaansa häntä melkein jumaloivat, hän on todellinen +kansansankari, vaikka ei olisikaan onnistunut poliitikko, satumaisen +rohkea. Hänet olivat sotilaat lukemattomia kertoja nähneet tulilinjassa +rauhallisesti johtamassa taistelua samaan aikaan kuin hänen ympärillään +miehiä kaatui ja haavoittui. Häntä on usein verrattu italialaiseen +d'Annunzioon, mutta yhtymäkohdat ovat vain poliittisia, kenraali +Zeligovskissa ei ole mitään italialaisen sotilasdemagoogin +vastustamattomasta tulisuudesta, pidättämättömästä räiskyväisyydestä, +hänen vaikutuksensa on isällistä ja leppoisaa, hänen koko +olennossaan on jotakin jälkeä vanhasta Liettuasta ja sen leveästä +hyväntahtoisuudesta sentapaisena kuin se uhkuaa "Pan Tadeuszin" +kuvauksissa. Mielikuva, joka syntyy lukiessa hänen rohkeasta, mutta +poliittisesti turmiollisesta ja puolustamattomasta Vilnan alueen +valtauksestaan, ei vastaa todellisuutta, kun joutuu hänen kanssaan +persoonalliseen kosketukseen. + +Sihteeri esitti minut ja kävin suoraa päätä asiaan. + +"Niinkuin tiedätte, tekevät bolshevikit kaikkensa sotkeakseen teidän ja +Kovnon hallituksen välit entistä pahemmin. Minulla on syytä otaksua, +että on taas tehty uusi yritys siihen suuntaan, entistä vakavampi, +sellainen, joka luultavasti johtaa uuteen aseelliseen selkkaukseen." + +Kenraalin myhäilevät kasvot saivat huolestuneen ilmeen ja jännittyivät. + +Kerroin lyhyesti, mutta tarkasti seikkailuni Danzigissa, sikäli kuin se +koski Vilnan kysymystä sekä sitten Lauran vangiksijoutumisen, lausuen +arvelunani, että kenraali Nagelkopf oli tavalla tai toisella +toimittanut Lauran mukaan tuon väärennetyn tärkeän paperin. Sihteeri, +joka oli läsnä keskustelussa, ei salannut levottomuuttaan. Kenraali +silmäili minua tutkivasti ja kysyvästi. + +"Kirottu juttu!" sanoi kenraali. "Tilanne on sellainen, että vältän +kaikkea väkivaltaa viimeiseen saakka. Varsovan konferenssi täytyy saada +onnistumaan. Luulisitteko voivanne jollakin tavoin järjestää asiaa?" + +Miettimättä hetkeäkään esitin suunnitelmani, jonka olin laatinut +autossa istuessani. + +"Komentakaa minulle avuksi kunnollinen upseeri ja antakaa hänelle +valtuus järjestää patrulli. Yrittäisin vapauttaa vangitut ennen yötä. +Sitä ennen koetan hoitaa asian kenraali Nagelkopfin kanssa." + +"Hyvä on, suostun ehdotukseen. Voisihan kenraalin myöskin vangita..." + +"Ja joutua siten selkkauksiin", keskeytin minä sangen epäkohteliaasti +tosin, mutta mielestäni järkevästi. + +"Mahdollista kyllä", myönsi kenraali. "Tulkaa sitten huomenna, ja +kertokaa, miten yritys on onnistunut." + +Nousin ja kenraali ojensi minulle kätensä. + +"Odottakaa hetkinen, niin lähetän upseerin luoksenne", sanoi hän ja +poistui viereiseen huoneeseen. Viiden minuutin kuluttua astui luokseni +upseeri, jonka huomasin kapteeniksi, tumma ja tanakka, sotilaallisen +näköinen mies, joka esitti itsensä. Laskeuduimme alas sihteerin +saattamina. Maksoin oman autoni ja lähetin sen pois, nousten kapteenin +kanssa sotilasautoon. Ajoimme ohi Vilnan Ihmeitätekevän Neitsyt Marian +kappelin, jonka edustalla satalukuinen joukko ihmisiä, rikkaita ja +köyhiä, nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia, sivistyneitä ja +sivistymättömiä, ryömi maassa sitä hartaasti suudellen. Minun mieltäni +ei näky jaksanut pitempää kiinnittää, paljastin vain pääni niinkuin +näin sekä ohjaajan että kapteenin tekevän, ja koetin miettiä, miten +yllättäisin kenraalin. Hän oli vanha ja kokenut kettu ja selvää oli, +ettei hän aivan vähällä aikonut antautua. Auto pysähtyi hotellin eteen, +hyppäsin katukäytävälle ja kehoitin kapteenia palaamaan tunnin +kuluttua. Hänellä oli vielä joitakin asioita toimitettavanaan. Nousin +hitaasti huoneeseeni, kunnes muuan onnellinen ajatus pälkähti päähäni. +Tarkistin revolverini ja pistin sen takin taskuun ja menin sitten +kenraalin huoneen ovelle. Koputettuani kuulin kenraalin kehoittavan: +"sisään!" Hän oli siis kotona. + +Avasin oven ja astuin sisään. Näin heti, että kenraali oli ollut +lähtöpuuhissa, matkalaukuista oli osa jo pakattu ja toisia hän oli +ollut pakkaamassa. Hän piti asiaansa jo lopullisesti järjestettynä. + +Kenraali tervehti ystävällisesti ja viittasi minua istumaan. Tunsin +asemani jotenkin omituiseksi sen takia, mitä aioin, mutta nyt ei enää +voinut suunnitelmaa muuttaa. Lauran asema oli alkanut minua yhä enemmän +huolestuttaa. Jos häneltä oli paperi löydetty, ei ollut ollenkaan +mahdotonta, että hänet heti ammuttaisiin. Vakoilijoihin ja +provokaattoreihin nähden ei näissä oloissa liikoja kursailtu. + +Kenraali käänsi minulle hetkeksi selkänsä. Salamannopeasti vedin +revolverin esille. + +"Kädet ylös!" + +Kenraali käännähti niin nopeasti, että huomasin hänen joskus ennenkin +joutuneen samanlaiseen tilanteeseen, mutta nähdessään vakavan naamani +ja kylmän revolverin, hän empimättä nosti kätensä, mutta hänen ilmeensä +oli vastaisista ponnistuksista huolimatta niin hullunkurisen avuton ja +ällistynyt, etten voinut olla hymyilemättä. + +"Mitä perhanaa!" pääsi häneltä tahtomattaankin. + +"Kääntäkää selkänne!" komensin karskisti ja kenraali totteli. Lähestyin +häntä varovasti ja kopeloin hänen taskunsa. Aivan oikein, takataskussa +oli revolveri, mutta hetken kuluttua se oli minun taskussani. + +"Istukaa!" määräsin lyhyesti ja istuuduin vastapäätä pitäen koko ajan +tarkasti silmällä vankiani. "Milloin saavuitte Vilnaan?" + +"Toissapäivänä." Kenraalin ilme vaihteli lakkaamatta. Hän oli +todellakin tullut yllätetyksi. Mitään tämäntapaista hän ei ollut voinut +kuvitellakaan. + +"Mutta millä ihmeellä te olette niin nopeasti ehtinyt?" + +"Lentokoneella ja autolla." + +Vihelsin pitkään. Näitä nykyajan kulkuneuvoja en ollut lainkaan ottanut +huomioon. + +"Mitä pirua te minusta tahdotte?" kysyi kenraali teeskentelemättömän +kummastuneena vihdoin. + +"Yhtä ja toista", sanoin kylmästi ja laskin aseeni alas, mutta pidin +sitä edelleenkin käsissäni. Tarkastelin häntä kiinteästi hetken ja +iskin sitten äkkiä: + +"Mihin kätkitte paperit, jotka annoitte neiti Soinille?" + +Kenraali kalpeni tällä kertaa täydellisesti. Rohkea otaksumani oli +ollut oikea, sen todisti edessäni istuva seikkailija. Mutta jos +kuvittelin, että hän ilman muuta nyt oli vallassani, niin erehdyin. En +sitä tosin kuvitellutkaan. Minulla oli vielä joitakin keinoja. + +"Ei kuulu teille missään tapauksessa", sanoi hän hiukan ivallisesti. +Minä näin, että hän oli jo malttanut mielensä. Asemani italialaisena +maantierosvona ei tästä huomiosta lainkaan tullut viehättävämmäksi. +Revolveri jossakin yksinäisessä paikassa on sangen vaikuttava +todistus- ja taivutusväline, mutta hotellihuoneessa, kun +revolverinpitäjä ei halua aiheuttaa melua, se ei ole kovinkaan +vaarallinen. Kenraali tajusi aseman vallan mainiosti. + +"Vai niin", vastasin sanoja venyttäen, "vai ei kuulu minulle. Minä +kuitenkin sattumalta tarvitsen välttämättömästi tämän tiedon. Toistan +sen vuoksi kysymykseni vielä kerran." + +"Ja minä toistan kieltävän vastaukseni." Kenraali naurahti +huolettomasti ja sytytti savukkeen yhtä huolettomasti. Minulla olisi +ollut suuri halu todellakin turvautua aseeseeni, mutta sellainen ei +sopinut. Yritin uhkausta. + +"Minä voin vangituttaa teidät millä hetkellä hyvänsä." + +"Epäilemättä", myönsi kenraali rauhallisesti, "muuten ette olisi +uskaltanut toimeenpanna tätä revolverikomediaakaan. Mutta haluaisin +tietää, mitä sillä voittaisitte?" + +"Otaksun, että teillä olisi yhdeksänkymmentä yhdeksän mahdollisuutta +sadasta kärsiä sotilaallinen sankarillinen kuolema puolenkymmenen +sotilaan ja upseerin läsnäollessa jossakin syrjäisessä paikassa." + +Kenraalin äänen sävy muuttui isälliseksi. Huomasin, että hän nautti +tilanteesta, mikä antoi hänelle tilaisuuden osoittaa joustavuuttaan ja +taitoaan. + +"Nuori mies, te päättelette vallan loistavasti, mutta, kuten sanotte, +on minulla vielä yksi mahdollisuus selviytyä toisellakin tavalla. Ja se +mahdollisuus minut pelastaakin." + +"Ja se mahdollisuus olisi?" + +"Olette utelias, mutta olkoon menneeksi: minä, katsokaas, tiedän liian +paljon, ja voin myöskin aikaansaada liian paljon, jotta uskallettaisiin +minusta selviytyä niin mutkattomalla tavalla." + +Purin huuliani. Humpuukimestari oli ilmeisesti oikeassa. Muistin +kenraali Zeligovskin epäröivän äänensävyn, kun hän puhui +vangitsemisesta. + +"Ammun teidät sitten itse, ellette anna vaatimiani tietoja", sanoin +päättävästi. + +Kenraali nauroi ääneensä. + +"Sellainen mahdollisuus on olemassa, mutta epäilen kuitenkin +uskallustanne. Ja otaksun myöskin, että käsitätte, ettei kuolleelta +ihmiseltä saa mitään tietoja." + +Ei, minun täytyi muuttaa taktiikkaani. Voimakeinot tuskin auttaisivat. + +"Paljonko tahdotte tuosta tiedosta?" kysyin kursailematta. Kenraali +silmäsi minua hiukan hämmästyneenä enkä sitä ihmetellytkään. Hänellä ei +kai vieläkään ollut mitään aavistusta seikkailustani hänen sänkynsä +alla, ja niin ollen täysi syy ihmetellä, mitenkä saatoin yleensä näistä +asioista niin paljon ja niin tarkoin tietää. Juuri epätietoisuus tästä +lujitti asemaani. + +"Sataviisikymmentätuhatta!" Kenraali napsautti sormiaan. + +Minä aloin tuntea raivoa. Aika kului hukkaan keskustellessa. + +"Ei hyvä kenraali, niin paljon en maksa. Se olisi kolme kertaa enemmän +kuin bolshevikit teille maksavat. Te annatte sen tiedon ilmaiseksi." + +"Tosiaankin?" Kenraalin ääni kuulosti väsyneen ivalliselta. + +"Kyllä!" vakuutin lujasti ja kaivoin vasemmalla kädelläni taskustani +valokuvan. Onnittelin itseäni, että joskus olin tullut innostuneeksi +amatöörivalokuvaukseen. + +"Ellette viiden minuutin kuluttua ilmoita minulle vaadittua tietoa ja +ehdottoman oikein, lähetän tämän valokuvan arvoisalle puolisollenne +yksityiskohtaisen selostuksen mukana." + +Ojensin valokuvan kenraalille ja näin toisen kerran hänen kalpenevan. +Valokuvassa oli ikuistettu kohtaus Zoppotin hiekkarannalta, missä +kenraali Amos Aron Nagelkopf ja madame Heloise Pirard paratiisillisissa +puvuissa istuivat tai oikeastaan makasivat sangen herttaisessa +idyllimäisessä asennossa. Valokuva matkaansaattaisi varmastikin +räjähdyksen tulenaran Rebekka-rouvan tunteissa. + +Kenraali ei vieläkään antautunut. + +"Mitä minua tällaiset tyhmyydet liikuttavat?" + +"Kuulkaapa kenraali, minua alkaa tämä keskusteleminen jo väsyttää." + +"Lopettakaa sitten." + +"En lopeta, ennenkuin olen saanut asiasta selvän. Te, kenraali, olette +köyhä mies, mutta Rebekka-rouva on rikas nainen. Teillä ei +totisestikaan ole varaa menettää hänen suosiotaan. Tiedän sen kyllä. +Siis nyt ehdottomasti ja viimeisen kerran: missä ovat paperit?" + +Kenraali pyöritteli neuvottomana savuketta käsissään. Ilmeistä oli, +että hän mietti jotakin rohkeaa ja hurjaa temppua, millä pelastautua +vielä kahdennellatoista hetkelläkin. Istuin kärsivällisesti ja odotin, +sillä aikaahan vielä oli. + +"Olkoon menneeksi", taipui kenraali vihdoinkin, "ilmoitan siis. Paperit +ovat neiti Soinin käsilaukussa." + +"Siis hänen mukanaan?" + +"Kyllä." + +"Miten onnistuitte ne panemaan käsilaukkuun?" + +"Se oli peräti helppoa, neiti Soini poistui hetkeksi käytävään ja +sillaikaa työnsin ne suurenlaiseen käsilaukkuun aivan pohjalle. Ne +eivät ottaneet suurtakaan tilaa." + +Olin saanut tietää aivan tarpeeksi. Kenraalista en kuitenkaan vielä +ollut selvä, en voinut antaa hänen poistua ennenaikojaan, hänhän olisi +voinut huomattavasti haitata suunnitelmaani. Mietin, millä tavalla +asian järjestäisin ja päätin sitten soittaa kapteenille, joka oli +sanonut menevänsä esikuntaan. Hän voisi komentaa sieltä reippaan +sotilaan pitämään kenraalia kotiarestissa ainakin seuraavaan aamuun. +Aloin tuntea, että asia järjestyy vähitellen. + +Kumarruin juuri tarttuakseni puhelintorveen, kun äkkiä tunsin lujan +sormiotteen kietoutuvan oikean ranteeni ympärille ja revolverin +tempaistavan kädestäni. Olin antanut yllättää itseni viimeisellä +hetkellä. Yritin tempautua pystyyn, mutta kenraali heitti minut +takaisin ja hetken kuluttua täytyi minun kädet ylhäällä tuijottaa +kahteen revolveriin, joista toinen oli omani ja toinen kenraalin. +Tottuneen taitavasti oli kenraali senkin siepannut taskustani. Pelini +alkoi todella käydä vaaralliseksi. + +"Kas niin, nuori mies", virkkoi kenraali isällisesti ja istahti +nojatuoliin. "Osat ovat vaihtuneet, sillä vuoroinhan vieraissa käydään. +Nyt minäkin asetan teille muutamia tehtäviä. Antakaa ensiksi valokuva +tänne!" + +Tottelin, mutta en voinut olla hymyilemättä mielessäni: olihan minulla +filmi ja siitä saatoin ottaa jäljennöksiä niin paljon kuin halusin. + +"Mistä olette niin vietävän hyvin perehtynyt minun vaatimattoman +persoonani toimintaan?" Revolverien suut olivat ilkeitä, mutta en +sittenkään pelännyt. Kenraali ei uskaltaisi ampua muuta kuin +äärimmäisessä hädässä. + +"Minä pidän asiani omana tietonani." + +Kenraali katseli vuoroin minua, vuoroin revolvereja, punniten niitä +käsissään. Mutta minulla oli yliote, se hänen täytyi tuntea eikä hän +enää udellut minulta mitään. + +"Hyvä niinkin. Minulla ei, ikävä kyllä, nyt ole aikaa tutkia teitä +tarpeeksi, mutta pidän huolta siitä, että teille jää riittävästi aikaa +mietiskellä sellaisia pikkuseikkoja kuin varmistetun revolverin +käsittelyä silloin, kun varmistin on vain tiellä." + +Ymmärsin, mistä kenraalin äkillinen rohkeus oli lähtöisin: innoissani +en ollut huomannut ottaa revolveristani varmistinta, minkä huomattuaan +kenraali uskaltautui riistämään aseeni kädestäni. Olin todellakin ollut +aasi. + +"Nouskaa ja astukaa edeltä tuonne alkooviin!" + +Tottelin. + +"Istuutukaa tuohon tuolille!" + +Istuuduin tukevalle tammituolille ja ennenkuin osasin edes aavistaa +kohtaloani, tunsin lujan köyden kiertyvän käsieni ympäri, se vedettiin +taakse ja muutaman minuutin kuluttua oli minut ensiluokkaisesti sidottu +tuoliin, kädet tuolinselustaan takana. + +"Toivoakseni ette huuda, mutta en voi olla siitä varma ja siksi pidän +siitäkin puolesta huolen." + +Kenraali sitoi kohteliaasti, mutta lujasti pyyheliinan suuni eteen. +Olin nyt jotenkin vaaraton vihollinen. Kenraali tutki taskuni, mutta ei +löytänyt mitään mainittavaa. Kaikki paperini olin jättänyt omaan +huoneeseeni ja olin mielissäni varovaisuudestani. + +Varmistauduttuaan minun kykenemättömyydestäni häiritsemään hänen +toimintaansa kenraali nopeasti pakkasi matkalaukkunsa, soitti +palvelijaa ja antoi tämän kantaa matkalaukut alas. Istuin alkoovissa +eikä palvelija mitään aavistanut, kun ei mitään nähnytkään. + +"Kas niin, näkemiin sitten!" kuiskasi kenraali korvaani ja poistui +nopeasti. + +Mietin hieman asemaani. Kapteeni tulisi pian. Hän tiesi, kenen luokse +olin mennyt ja ellei minua näkyisi sovittuna aikana, hän tietenkin +tulisi minua etsimään. Hänelle sanottaisiin, että kenraali oli jo +lähtenyt. Hän tulisi huoneeseen, mutta ei näkisi mitään. Oli +epäiltävää, pistäisikö hänen mieleensä vilkaista alkooviin. +Suunnitelmani toteuttaminen voisi viivästyä, etenkin kun kenraali oli +vapaana. Häneen nähden tosin otaksuin, että hän kiirehtisi +mahdollisimman pian karistamaan Vilnan tomut jaloistaan. Mutta +kuitenkin, en voinut jäädä odottamaan. Käsiäni ja jalkojani en voinut +vapauttaa. Muistin heti puhelimen. Olinhan Danzigissa ollut +samanlaisessa tilanteessa. Mutta side suuni edessä ehkäisisi +puhelinkeskustelun. Koetin irroittaa siteen ja sain pääni painetuksi +terävää sängynsärmää vastaan. Painoin voimakkaasti kasvojani särmää +vastaan ja työnsin. Todellakin, side liukui hiukan alaspäin. Jatkoin +ponnistuksiani hellittämättä ja kymmenen minuutin kuluttua olin saanut +siteen työnnetyksi kaulalleni. + +Vaikka käteni ja jalkani olivatkin sidotut, havaitsin varsin pian, että +saatoin tuolin varassa vaivaloisesti kulkea. Laahustin hitaasti, mutta +varmasti pöydän luo, jossa oli puhelin, pudotin torven hampaillani +pöydälle ja kumarruin pöydälle puhumaan torven maatessa suuni edessä. + +Hotellin keskuksesta vastattiin. En pyytänyt apua hotellin +palveluskunnalta, sillä en tahtonut aiheuttaa hämminkiä, vaan pyysin, +että ovenvartija ilmoittaisi kapteeni S:lle, että tämä tulisi tapaamaan +minua kenraalin huoneeseen. + +Kului ehkä puoli tuntia, kunnes ovelle koputettiin. Kapteeni astui +sisään ja huudahti nähdessään jonkunverran epämukavan ja epätavallisen +oloni. + +"Mitä on tapahtunut?" kysyi hän ihmeissään rientäen minua vapauttamaan. + +"Pieni seikkailu vain, satuin joutumaan alakynteen ja kenraali +Nagelkopf köytti minut varmuuden vuoksi tähän tuoliin. Tiedättekö +muuten, lähteekö tähän aikaan mitään junia?" + +"Kyllä, noin puolituntia sitten lähti juna etelään." + +Ymmärsin, että kenraali oli livistänyt. En tahtonut häntä pidättää. +Minulla oli omat syyni eikä niistä vähin se, että toivoin pääseväni +mukaan tsaristien konferenssiin. + +Mutta nyt oli toinen tehtävä edessäni ja muutaman hetken kuluttua +kiidimme autossa kohti "puolueettoman alueen" rajaa. + +Tie kulki halki tasangon, missä kiemurteli vihreitten niittyrantojen +välissä puro piilipuineen ja poppeleineen. Ajoimme leveätä lehmusten +reunustamaa valtatietä pitkin, johon armeijoitten kulku oli syvälle +syöpynyt. Tykkejä, tykkejä ja ihmisiä, ihmisiä oli kulkenut tietä +pitkin, milloin länteen, milloin itään, ohi savikylien kaisla- ja +olkikattoineen. + +Saavuimme puolueettoman alueen rajalle ja auto pysähtyi erään +esikunnan, vanhan maalaiskartanon, edustalle. Sotilaita näkyi +kaikkialla ja tuntui kuin olisi eletty keskellä sotaa. Pihalla näkyi +puolenkymmentä kenttäharmaata tykkiä, ammusvaunuja ja hevosia. + +Kiipesin kapteenin jäljessä yläkertaan ja astuin esikuntahuoneeseen. +Muutamia upseereita istui pöydän ympärillä teetä juomassa, mutta kaikki +kavahtivat pystyyn kapteenin astuessa sisään. + +Kuuntelin tapahtuman selostuksen. Se vahvisti Editin kertomuksen. +Upseerit olivat vakuutetut siitä, ettei vankeja oltu vielä kuljetettu +etemmäksi, vaan että heidät luultavastikin oli sijoitettu raunioitten +läheisyydessä olevaan mökkiin. + +Lähdin tähystämään paikkaa. Kapteeni ohjasi minut tähystyspaikkaan, +pienen, puutarhan ympäröimän idyllisen kirkon kellotapuliin. Sieltä oli +laaja näköala yli tasangon metsikköineen, peltoineen ja kylineen. +Joittenkin kilometrien päässä näkyi pieni kukkula, puoleksi metsikön +peitossa, ja kukkulalla eroitti silmäni muutamia rauniomuureja. Laura +oli siis siellä. + +Kapteeni selitti asemaa. Aivan oikein, kukkulalta poistuminen oli +vaikeaa, ehkä suorastaan mahdoton päiväsaikaan, sillä zeligovskilaisten +konekiväärit saattoivat haitatta pyyhkiä tasangolle kukkulan taakse. +Mutta pimeän tullen ei poistuminen kai tuottanut mitään vaikeutta. + +Olin ollut hiukan mukana sodassa ja omasin siis hiukan kokemusta. +Koetin maaston perusteella suunnitella pientä partioretkeä tuonne +kukkulalle. Sinne täytyi päästä huomaamatta, niin, etteivät +liettualaiset ehtineet lähettää apua. Yllätys onnistuisi kai helposti, +liettualaiset tuskin odottivat varsinaista hyökkäystä, sen tekeminen +oli kyllä uhkarohkeaa, sillä kukkulaa oli vaikeahko lähestyä. + +Mutta. Vinottain yli alueen kulki matalahko harjanne, mikä päättyi +juuri kukkulaan. Mutta kukkula ei ollut aivan suoraviivaisessa linjassa +harjanteen kanssa, vaan jonkunverran sen edessä. Kukkulalta ei siis +niin ollen voitu nähdä harjanteen taa. Liettualaisten rintama oli kyllä +sillä puolella, mutta paljon kauempana, ja päävaara uhkasi sittenkin +kukkulan taholta. + +Huomautin tästä huomiostani kapteenille ja hän hyväksyi näkökantani. +Jos partio etenisi kukkulan takana, olisi siitä sekin etu, ettei +kukkulalla oleva vihollisen partio osaisi odottaa hyökkäystä sieltä +päin, oikeastaan selkäpuoleltaan. + +Palasimme esikuntaan ja laadimme tarkan hyökkäyssuunnitelman. Toinenkin +upseeri, joka tunsi lähiseutujen maaston, liittyi yritykseen ja +miehistöksi valittiin kymmenen reipasta ja innostunutta vapaaehtoista. +Niitä ei suinkaan ollut vaikea saada. Puolittainen toimettomuus kiusasi +miehistöä, sotilaallisesti erinomaisen hyvää ja rohkeaa joukkoa, niin +että jokainen seikkailua lupaava tilaisuus oli tervetullut. Miehistö +aseistettiin taskuaseilla ja käsipommeilla sekä valopistooleilla. +Kiväärit jätettiin. Ne olisivat haitanneet hiipimistä. + +Tunnissa oli kaikki valmiina, mutta oli vielä aivan liian aikaista +ryhtyä yritykseen. Täytyi odottaa. + +Tunsin hienoista jännitystä. Omituista todellakin, olin lähtemässä +selvään sotaan, vapauttamaan vangittuja ja todennäköisesti vangitsemaan +vangitsijoita. Tulin ajatelleeksi, miten viime vuosina melkein koko +maailma oli väliin saanut olla vangitsijana tai vangittuna. +Englantilaiset olivat saksalaisten sukellusveneitten vankina, Saksa oli +kokonaisuudessaan koko sota-ajan liittolaisten vankina. Tuhansia ja +taas tuhansia partioretkiä oli tehty, tuhansia ja taas tuhansia +vangittuja oli vapautettu tai vangitsijoita vangittu, ja sama toiminta +jatkui taukoamatta edelleenkin. + +Heti, kun hiukkasen alkoi hämärtää, lähdimme liikkeelle. Silmäsin +hiukan surumielisenä matkailupukuani, sillä otaksuin, että se olisi +toisenlaisessa kunnossa hiivittyämme muutamia kilometrejä. + +Kuljimme ensin kylän talojen lomitse mutkitellen, kunnes saavuimme +pieneen metsikköön. Siitä täytyi hiipimisemme alkaa. Upseerit +kertasivat vielä kerran suunnitelman yksityiskohdat, tunnussanat ja +komennukset. Sotilaat kuuntelivat vaieten, silmäillen minua +kummastuneena. Siviilimies lähtemässä ei aivan vaarattomalle +patrullimatkalle! + +Lähdimme kulkemaan. Kohta metsikön luona alkoi syvänlainen oja ja sen +kuivalla pohjalla kävi eteneminen varsin nopeasti. Voimme olla varmat +siitä, ettei partiotamme mistään nähty. Sitten oja loppui ja edessä oli +kaistale aukeaa peltoa. Täytyi ryömiä, kunnes pääsimme muutaman +kiviaidan suojaan ja sen takana saatoimme edetä, puoleksi hiipien +puoleksi ryömien, mutta nopeasti joka tapauksessa. Huomasin heti, että +retkellä tulisi olemaan kohtalaisen lämmin. + +Harjanne oli edessämme, mutta suoraan emme voineet kiivetä sen yli. Oli +oikeastaan vielä aivan valoisaa, niin että meidät varmastikin olisi +keksitty. Mutta jo jonkun matkan päässä takanamme oli puro ja +ennenpitkää ryömimme sen uoman suojaan. Näin pääsimme harjanteen +toiselle puolelle ja silloin huomasimme, että olimme valinneet oikean +tien. Pitkin harjanteen rinnettä kulki kiviaitaus, noin metrin +korkuinen, ja sen takana olimme täydelleen suojassa liettualaisten +tähystykseltä. Lähdimme ryömimään. Mitään erikoisen hauskaa se ei +ollut, mutta eihän hauskuudesta ollut kysymyskään. Pääasia oli, että +onnistuimme tehtävässämme. Minä paloin halusta pelastaa Lauran +voidakseni hänet sitten kunnollisesti nolata ajattelemattomasta +tempustaan. Näillä seuduin ja näissä oloissa ei sellaisissa asioissa +ymmärretä leikkiä yhtä vähän kuin Arizonassa hevosvarkaudessa. Kuuma +tuli ja kulku hidastui. Meillä ei ollutkaan kiirettä, sillä ehtisimme +hyvin hämäränkin aikana kukkulan juurelle ja voisimme niin ollen estää +vihollispartion poistumisen. + +Puolentoista tunnin kuluttua pysähdyimme lopullisesti, ryömittyämme +laajaan suojaavaan maakuoppaan, jonka minä uskalsin olettaa syntyneen +tykinammuksen räjähtämisestä. Vetäydyimme kuopan pohjalle pitkällemme, +parin miehen pitäessä varovaisesti vahtia. Vaistomaisesti kaivoin +taskuani ja vedin esille savukelaatikkoni. Tupakka maistui todellakin. +Mutta juuri kun aioin raapaista tulitikkua, tarttui kapteeni käteeni. +Minua hieman nolotti, kun en ollut huomannut tilanteen vaatimusta. +Tupakansavu voisi tyynessä, kuulaassa ilmassa ilmiantaa meidät +täydellisesti. Pistin tupakkani takaisin taskuun. + +Noin puolentoista sadan metrin päässä edessämme oli kukkula. Rauniot +pilkottivat puitten välistä, samoin pieni mökki, joku vahtimaja tai +jotakin sellaista. Ihmisiä en kukkulalla huomannut. Upseerit +tarkastelivat kukkulaa kiinteästi kaukoputkillaan ja vihdoin molemmat +huudahtivat yhtaikaa. + +"Kaksi vahtia!" kuiskasi kapteeni minulle ja osoitti muuatta syvennystä +kukkulan rinteellä. Tartuin kaukoputkeen ja aivan oikein: puoleksi +pensaitten peitossa näin kaksi sotilasta makaamassa kiväärit kädessä ja +tähystämässä puolalaisten rintamalle päin. Mikään ei osoittanut, että +heillä olisi ollut tietoa tulostamme ja läsnäolostamme. Olimme päässeet +huomaamatta melkein perille, mutta kauemmaksi emme voineet liikkua +niinkauan kuin oli valoisa. Meidät olisi ehdottomasti keksitty. + +Sodassa ja metsästyksessä saa tottua kärsivällisyyteen, vaikka eihän +sota itse asiassa olekaan muuta kuin hyödyttömin ja raain laji +metsästystä. Makasimme siis kuopassamme ja odotimme pimeää. Se tuli, +mutta tuli varsin verkalleen ja mikä enimmin kiukutti, samalla kuin +auringon valo heikkeni heikkenemistään, kiipesi hopeanhohtoinen +tunnelmallinen täysikuu taivaalle ja loi romanttisen, mutta aikeillemme +mahdollisimman epäedullisen valon tasangolle, kukkulalle ja raunioille. + +"Kirottua!" noitui kapteeni ja osoitti kuuta. Olin samaa mieltä hänen +kanssaan, vaikka tuo kylmä taivaankappale tavallaan jalosti hämyllään +seikkailumme. + +Kapteeni katsoi kelloaan ja ilmoitti kuiskaten, että toiminnan hetki +oli tullut. Meillä ei ollut ollenkaan tietoa siitä, kuinka suuri +vihollisjoukko oli, mutta oletimme, ettei se voinut olla kymmentä +miestä suurempi. Meitä oli kaikkiaan neljätoista, kymmenen sotilasta, +aliupseeri, kaksi upseeria ja minä. Otaksuimme, että vangit oli +sijoitettu mökkiin, ja että partiojoukko itse oli asettunut asemiin +raunioitten suojaan. + +Hitaasti ja äärettömän varovasti ryömimme kuopastamme, laskeuduimme +pieneen notkoon ja aloimme kiivetä kukkulan rinnettä ylöspäin. Kuu +paistoi jotenkin kirkkaasti, mutta ruoho oli kohtalaisen pitkää eivätkä +vihertävän ruskeat pukumme juuri eroittuneet maastosta. Metri metriltä +ryömimme eteenpäin, joka hetki valmiina hyökkäykseen. Lauran paperit +oli saatava hinnalla millä hyvänsä takaisin. Helpoituksesta huoaten +pääsimme puitten suojaan. Mitään emme olleet kuulleet. Meitä ei kai +oltu keksitty, vaikka oli tietenkin mahdollista, että niinkin oli +käynyt, ja että vihollinen antoi meidän vapaasti lähestyä tuhotakseen +sitten meidät äkkiarvaamatta ja täydellisesti. + +Kapteeni viittasi aliupseerin luokseen ja kuiskasi tälle jotakin. Mies +hävisi kuin varjo metsikköön. + +"Maahan ja hiljaa!" kuului kuiskaava komennus ja me paneuduimme +ruohikkoon. Aliupseeri oli kai mennyt tiedustelemaan. Makasimme hiljaa +ja koetimme kuunnella, mutta emme kuulleet muuta kuin oman sydämemme +lyönnit. + +Kuu paistoi kirkkaasti ja puut loivat aavemaisia varjoja. No niin, +ellemme me pitäneet kuusta, niin tuskin vihollisetkaan siitä pitivät. +Tasangon yli ei ollut helppo kulkea, etenkin kun oli vankeja matkassa +ja zeligovskilaisten konekiväärit olivat ampumamatkan päässä. + +Kului ehkä puolituntia, kunnes kiihoittunut kuulomme eroitti +äärimmäisen varovaista hiivintää. Pimeydestä sukelsi aliupseeri esiin +hiipien kapteenin viereen. Kuulin, että kapteeni huudahti hillitysti, +selvästi hyvillään. + +"Tehtävä on helpompi kuin luulinkaan", selitti hän. "Vangit ovat +mökissä ja heitä vartioi vain yksi mies. Vahdit kuopasta ovat +vetäytyneet raunioille ja siellä on kahdeksan miestä. Nyt teemme niin, +että te, luutnantti, ja te, herra Haapala, sekä yksi sotilas hiivitte +mökille ja yllätätte vartijan, kun taas minä aliupseerin ja yhdeksän +miehen kanssa lähden raunioille ja otan koko joukon vangiksi. +Tarkistakaamme kellot! Kas niin, neljännestunnin kuluttua täsmälleen +hyökkäämme, ei yhtään ennen, ellei ole suoranainen pakko! Onko selvä?" + +Nyökäytimme myöntymyksen merkiksi. Seikkailu alkoi käydä vietävän +jännittäväksi eikä yöilma tuntunut lainkaan kylmältä. Lähdimme +liikkeelle eroten omille tahoillemme. Viiden minuutin kuluttua olimme +me kolme mökin luona puitten suojassa, tuskin kymmenen metrin päässä +vartijasta, joka seinän vieressä seisoen nojaili kivääriinsä. + +On sanottu, että sota on yhdeksän päivää marssia ja yksi päivä +taistelua, mutta voi sanoa myös, että taistelu useimmassa tapauksessa +on yhdeksän tuntia odotusta ja tunti ammuntaa. Kymmenen minuuttia +tuntuivat sietämättömän pitkiltä. Kun viisari tuntui vihdoin lähenevän, +jännittyivät lihakseni. Vaaraa ei juuri ollut, edessämmehän oli vain +yksi mies eikä sekään aavistanut mitään pahaa, mutta mökissä saattoi +olla lisää, samoin metsässä, ja aina oli kaunis mahdollisuus saada +surmansa epäilyttävän sankarillisessa yöllisessä mellakassa. + +"Valmiit!" komensi luutnantti. "Syöksyyn!" + +Hypähdimme nopeasti ylös ja ryntäsimme ällistyneen vahtimiehen luo. +Sotilas ei ehtinyt nostaa kivääriä edes maasta. Vastarinnasta ei ollut +puhettakaan ja puolen minuutin kuluttua oli vihollissotilas aseeton, +maaten maassa sotilaamme vartioimana. Melua ei ollut syntynyt +minkäänlaista, tuskin ääntäkään, kun samassa kuulimme kukkulalta pari +vaimennettua huudahdusta. Puristimme lujasti aseitamme, mutta mitään +muuta ei kuulunut. Kapteenin yllätys oli kaikesta päättäen onnistunut +yhtä täydellisesti kuin omamme, koska ei ammuttu laukaustakaan. + +Tartuin mökin oveen. Se oli lukitsematon ja niin astuin sisään. +Hengityksestä kuulin, että sisällä oli ihminen. Väläytin äkkiä +sähkölamppuni sädekehän huoneeseen. Yritys oli onnistunut, olkien +päällä lattialla virui Laura, ei erikoisemman onnettoman, mutta hiukan +väsyneen näköisenä, kun taas pienellä penkillä seinän vierustalla +makasi sotilaspukuinen henkilö käsivarsi siteessä. Oliko Pan Twardowski +haavoittunut? + +Sähkövalo sokaisi Lauran silmät eikä hän tuntenut minua, ennenkuin, +varomattomasti kyllä, sytytin pöydällä huomaamani kynttilän. + +"Hyvä Jumala, Taksi! Sinä täällä!" + +Niin vilpittömän riemuista huudahdusta ei olemukseni milloinkaan ennen +ollut kyennyt herättämään Laurassa. Se oli minulle yllätys, mutta aivan +tyrmistyin, kun mielenpurkaus ei pysähtynyt tähän, vaan tunsin äkkiä +Lauran käsivarret kaulassani. Silmänräpäyksessä huomasin, että Laura +oli itkenyt, ja kaikki vahingoniloni katsoi samassa hetkessä. Hitto +vie, Laura oli soma siinä kynttilän lepattavassa valossa, tukka hiukan +epäjärjestyksessä, silmissä kyynelten jäljet, mutta kaikesta huolimatta +niin raikkaana, reippaana ja tuoreena. Silmänräpäyksessä, mitään +ajattelematta, mitään punnitsematta, alkuihmisen raa'alla väkivallalla +ja hillitsemättömällä vaistolla, niinkuin sitten erittelin toimintani +vaikuttimet, puristin Lauran rintaani vastaan ja painoin huuleni hänen +hyvinmuodostuneille kosteille huulilleen. Eikä Laura vastustanut, vaan +hänen huulensa painautuivat -- niin minusta tuntui ainakin, vaikka +Laura väitti sitä sitten itserakkaudeksi ja keksinnöksi -- minun +huuliani vastaan. + +Olin saanut palkintoni, jos tätä palkintona saattoi pitää, ja Laura +samalla rangaistuksensa. + +Parin hetken kuluttua aukeni ovi ja kapteeni astui sisään, kumartaen +kohteliaasti Lauralle. Pan Twardowski oli myös herännyt ja silmäili +hämmästyneenä ympärilleen. Kapteeni selitti nopeasti tilanteen. +Raunioissa piileskellyt partio oli antautunut ilman vastustusta ja oli +aseista riisuttuna ja vartioituna siellä. + +Mutta pääasia sitten: paperit. + +Kysyin Lauralta, missä hänen käsilaukkunsa oli. + +"Kas tässä!" vastasi hän ojentaen kapineen minulle. Aukasin sen +nopeasti, mutta siellä ei ollut mitään. + +"Onko sinulta kukaan vaatinut käsilaukkua nähtäväkseen?" + +Laura näytti vähän hämmästyneeltä. + +"Sitä minulta kysyttiin heti, mutta annettiin sitten takaisin." + +"Kuka sen otti?" + +"Varmaankin joukon johtaja, joku aliupseeri." + +Kapteeni käski tuoda aliupseerin mökkiin. Tämä tuotiin, mutta +perinpohjaisesta tarkastuksesta huolimatta ei häneltä mitään löydetty. +Sama oli tulos sotilaihin nähden. Aloin jo tuntea epätoivoa. Noin +tunnin ajan etsimme papereita, mutta yhtä huonolla menestyksellä. +Aliupseeri kielsi mitään papereita ottaneensakaan. Emme uskoneet häntä, +mutta emme myöskään mitään löytäneet. + +Täytyi lakata etsimästä ja lähteä paluumatkalle. Olomme kukkulalla ei +ollut vaaraton. Sijoitimme vangit jonoon ja sitten laskeuduimme +kukkulan toiselle puolelle valtatielle. Pan Twardowskilla oli vain +vaaraton lihashaava käsivarressa, sekin oikeastaan vahingossa saatu, +niin ettei hän tuottanut häiriötä. Minusta tuntui, että hän +romanttisesta siteestään huolimatta oli mennyt kurssissa huikeasti +alaspäin Lauran silmissä. + +Laura vältti minua enkä minä koettanut asettautua hänen tielleen. Minä +olin nyt moninkertainen voittaja. + +Kapteeni antoi sähkölampullaan suojaisesta paikasta merkkejä ja jonkun +ajan kuluttua liukui pehmeästi suhisten kolme autoa kukkulan juurelle, +sammutetuin valoin ja äänenvaimentajin. Nousimme etumaiseen vaunuun, +toiseen sijoitettiin vangit ja muutamia vartijoita, viimeisessä tulivat +sotilaamme. Ennenpitkää olimme puolalaisten rintamalla ja ennen aamua +jo Vilnassa. + +"Ethän sinä vain mainitse mitään siitä siellä mökissä?" pyysi Laura +erotessaan omaan huoneeseensa hotellissa. + +"En, jos saan toisen", vastasin nauraen. Minä sain toisen. En ollut +kuitenkaan tyytyväinen tulokseen. Papereita emme olleet löytäneet. +Mahdollista oli, että asia aamulla selvenisi, kun miehet +perusteellisesti tutkittaisiin, mutta epäiltävää sekin oli. Olin juuri +alkamassa riisuutua, kun ovelle koputettiin. Samassa ryntäsi Laura +sisään heiluttaen käsilaukkuaan. + +"Hiphei! Paperit ovat täällä!" huusi hän ja veti todellakin pienen +mytyn papereita esille. Katsoin häneen kummastuneena. Eihän +käsilaukussa minun sitä tarkastaessani ollut mitään. + +"Kenraali erehtyi kerrankin, hän oli pistänyt paperit Editin +käsilaukkuun luullen sitä minun laukukseni." + +Sieppasin Lauran syliini ja suutelin kolmannen kerran. Tilanne vaati +sitä, mutta Laura ei näyttänyt nyt ollenkaan ihastuneelta. + +Seuraavana aamuna matkustimme kaikki kolme Varsovaa kohti. + + + + +KOLMAS OSA. + + +En ole milloinkaan pitänyt rautatiematkoista. Minä rakastan mukavuutta, +ja niinkauan kuin ei ole joku ameriikkalainen rautatiekuningas, täytyy +rautatiellä matkustaessa kieltäytyä paljosta. + +Mutta kuitenkaan ei Varsova-matkamme minusta tuntunut ikävältä, en +tiedä kyllä miksi. Ehkä tarkastelin ja suhtauduin Lauraan toisella +tavalla kuin ennen. Minä koetin, en tunkeutua, vaan "hiipiä" hyvin +hiljaa Lauran sieluntilaan ja -elämään. Varmaa oli, että vanhat jumalat +olivat edellisenä päivänä saaneet ankaran kolauksen, mutta uusia +jumalia tuskin oli vielä virallisesti hyväksytty. Olisin määritellyt +Lauran sieluntilan jotenkin seuraavasti: Lauraa suututti ja nolotti +edellisen illan tapahtumat, mutta hänen täytyi tunnustaa itselleen, +etteivät ne sittenkään tuntuneet hullummilta, ja kun Laura niin ollen +ei voinut olla niin vihainen kuin olisi tahtonut, oli hän vieläkin +vihaisempi itselleen, mutta tietysti naisellisella johdonmukaisuudella +purki vihansa muihin. Tein kumminkin ratkaisevan, tärkeän huomion, mikä +täytti minut hiljaisella, hyväntahtoisen vahingoniloisella tunteella: +Laura ei ollut enää niin vuorenvarma itsestään. + +Oma sieluntilani ei myöskään ollut kehuttava. Minä en oikein +ymmärtänyt, mitä minun piti tehdä ja mitä jättää tekemättä. Olin +suudellut Lauraa. Lauraa! Todellakin, eilisiltaan mennessä olisi +päähäni saattanut aivan yhtä hyvin pälkähtää mennä suutelemaan +Havis-Amandaa tai ukko Lönnrotia tai Runebergia. Laura oli minulle +"tuollapuolen hyvän ja pahan", niinkuin Nietzsche sanoo, mutta illalla +olin mitä vakuuttavammin tuntenut, että Lauralla oli raikkaat pehmeät +huulet ja että hän saattoi suudella! Suudella! Uskomatonta, mutta +totta. Olisin voinut ennemmin kuvitella Lauran raatimiehenä +jossakin kaupungin raastuvanoikeudessa langettavan päiväsakkoja +kieltolakirikoksista kuin suutelevan. + +Tutkimuksissani tulin vihdoin siihen kaikkea muuta kuin lohdulliseen +johtopäätökseen, että kaikki entiset käsitykseni, tietoni ja +kokemukseni Laurasta oli heitettävä romukoppaan ja että minun +välittömästi oli alettava aivan ennakkoluulottomasti, niinkuin tuntisin +hänet vasta ensi päivää, tutkia häntä uudelleen. Aloin aavistaa, ettei +hän ollut vain kansantaloudellinen nainen, vaan että hän ainakin +joskus saattoi olla pelkästään nainen, täydellinen Eeva sanan +paratiisillisessa merkityksessä. + +"Edit, aiotko suorittaa laudatuurin historiassa lisensiaattia varten?" +kysyin hyvin viattoman näköisenä. Edit nosti pehmeitä silmäluomiaan ja +loi vaaleahkoista silmistään minuun vilpittömästi kummastuneen katseen. + +"Kuinka niin?" + +"Minä selitän. Kysymykseni oli tietenkin vain tarkoitettu +humoristiseksi herätysyritykseksi. Sinuun se ei tehonnut. Nainen ei +ymmärrä huumoria, ellei se ole satiiria. Hyvästä ystävättärestä +lausuttu satiiri on naisesta huumoria. Mutta asiaan palatakseni minä +kysyn sinulta vielä: miksi sinä matkustelet ulkomailla?" + +"Nähdäkseni, nauttiakseni, oppiakseni." + +"Varsin sirosti vastattu. Mutta saavutatkohan tarkoitustasi! Epäilen. +Sinä et matkusta, et näe, et nauti etkä opi mitään, sinä luet, luet +kehnosti toimitettuja, epätarkkoja ja kuivia turistioppaita +historiallisista muistoista. Voisit kaiken lukea kotona. Akateeminen +kirjakauppa kyllä kykenee hankkimaan tällaisen kirjallisuuden, paljon +paremman vain. Sinä et yksinkertaisesti näe mitään. Ehkä häthätää +vilkaiset jonkun 'historiallisen' paikan, mutta nykyhetkien elämästä et +saa muuta käsitystä kuin minkä hotellien ovenvartijat ja tarjoilijat +aikaansaavat. Lempo soi, minä en ymmärrä sinun matkustustapaasi!" + +Tietysti nainen osaa olla myrkyllinen, etenkin silloin kun tietää +olevansa väärässä. + +"Eihän kukaan oletakaan sinun ymmärtävän", sanoi Edit vienosti ja +syventyi uudelleen tutkimaan jotakin kirjaa. + +Lauran kanssa keskustelu kyllä sujui. Tuli vain pitkähköjä pausseja, +jotka eivät ennustaneet hyvää, kunnes Laura keksi jonkun huvittavan +yksityiskohdan maisemassa ja katkennut langanpätkä saatiin taas kiinni. +Laura jutteli kaikkea, vapaasti ja ilakoiden, vaikkakin sielunelämässä +tapahtunut bolshevistinen kumous ilmeni monella tavalla. Edellisen +päivän seikkailu tarjosi kiitollisen puheenaiheen ja Laura teki +kaikkensa, saadakseen tietoonsa kenraali Nagelkopfia koskevat +yksityiskohdat. En kertonut, sillä tiesin jotenkin varmasti joutuvani +karanneen kenraalin kanssa tekemisiin Varsovassakin. Jozef Gurnicki oli +kai jo sinne saapunut ja päätin tarjota hänelle palvelustani. +Puolalaisella diplomaatilla oli vielä kana kynittävänä kenraali +Nagelkopfin kanssa. + +Juna alkoi lähestyä Varsovaa, kuljimme keltavetisen ja jyrkkä-äyräisen +Veikselin yli ja kiidimme halki Praga-esikaupungin. Sodan jälkiä +havaitsi selvästi, joitakin rikkiammuttuja taloja, raunioita, mutta +mitään suurempaa ulkonaista hävitystä ei sota ollut aikaansaanut, +lukuunottamatta Varsovan komeita siltoja, jotka ryssät peräytyessään +räjähyttivät ilmaan kai muistuttaakseen tämän vuosisadan ihmisille, +että vanhoista tavoista pidetään kiinni: mikä keino Kutusoville +Napoleonin sodassa kelpasi, se kelpasi myöskin Nikolai II:n armeijalle +Wilhelmiä vastaan taisteltaessa. + +Varsovaa on sanottu idän Pariisiksi. En tiedä, kuinka paljon tuossa +vertailussa lienee perää, mutta erinomaisen miellyttävän ja länsimaisen +vaikutuksen Varsova meihin teki. Se on suurkaupunki kaikkine etuineen +ja varjopuolilleen, kiihkeästi elävä, työtätekevä ja huvitteleva, +etenkin huvitteleva. Varsova on aina ollut maineessa huveistaan ja +iloisesta elämästään, minkä pääasiallisen viehätyksen aikaansaavat +tietenkin varsovattaret, ihastuttavat puolattaret pariisilaisine +pukuineen, majesteetillisine ryhteineen ja valloittavan elämäniloisine +luonteineen. + +Katselin katukuvaa kiitäessämme autossa hotelliin pitkin kuhisevan +täyteisiä katuja. Suurkaupungin kiire löi leimansa kaikkialle. Siinä +tuntui kuin nuoren elämänvoimaisen kansan valtimonlyönti sen +ponnistaessa voimansa äsken saavutetun vapautensa ja itsenäisyytensä +turvaamiseksi. Meillä on väärä käsitys puolalaisista, me pidämme heitä +liian slaaveina, romanttisina, vapaudenhaluisina ja sotilaallisina. +Oikein kyllä, puolalainen on intohimoinen vapaustaistelija, hän on +ensiluokkainen ja romanttinen sotilas, mutta hänessä on myös sitkeyttä +ja tarmoa ja työhalua jokapäiväiseen proosalliseen aherrukseenkin +tehtaissa ja kaivoksissa ja konttoreissa ja pelloilla ja niityillä, hän +ei ole vain lahjakas ja taiteellinen niinkuin slaavit yleensä, hän on +myöskin tarmokas ja tietoinen kulttuuri-ihminen, joka osaa antaa työlle +sille tulevan arvon. Hänellä on kaikki edellytykset muodostaa +onnellinen kansa ja onnellinen, rikas ja mahtava valtio, ja hän tekee +sen myös, tekee kaikista vastuksista, sekä ulkonaisista että +sisäisistä, huolimatta. + +On kaksi Varsovaa, vanha ja uusi, nykyaikainen komeine +liikepalatseineen, leveine katuineen, ihanine puistoineen, ja vanha +vuosisataisine kapeapäätyisine taloineen, ahtaine, tunnelmallisine +kujineen, joilla auton on vaikea puikkelehtia, joitten varrella +pikkukäsityöläiset harjoittavat ammattiaan kuten satoja vuosia sitten +puolittain kadulla, missä on sekä likaa että tunnelmaa. Molemmat ovat +kauniit, sillä molemmat ovat aitoja, sekä nykyajan viivasuorat +liikepalatsit että romaanilais- ja goottilaistyyliset antiikkitalot +tammiportteineen ja lyijyikkunoineen, joitten kaiverrukset, veistokset +ja koristukset monasti ovat todellisia taideteoksia, pikku helmiä, +tosin lian ja tomun peittämiä, mutta tarkkaavan silmän nautittavia +siitäkin huolimatta. + +Ajoimme Varsovan pääkatua, leveää, osittain puulla laskettua +bulevardia, leveää ja hienoa, ohi julkisten rakennusten, muistomerkkien +ja puistojen, kunnes auto pysähtyi kaupungin suurimman ja komeimman +hotellin, "Bristolin" eteen, missä talossa maailmansodan aikana +molempien sotivien puolten suuret rintamaesikunnat olivat majailleet, +jättäen jälkensä kaikkeen, punaisiin samettimattoihin, laudoituksiin ja +koristeihin, niin että vain hohtavan sileä marmori, pylväitten kultaus +ja kristalliseinät eivät olleet vaurioita kärsineet. + +Bristol osoittautui ensiluokkaiseksi hotelliksi suomalaisenkin +mielestä, mikä on jo sangen paljon, sillä vaikka me eräissä suhteissa +luulemme maastamme ja oloistamme hyvinkin vaatimattomia, ei siihen ole +mitään syytä. Järjestys ja siisteys parhaimmissa hotelleissamme on +malliksikelpaavaa. Siistiydyimme perusteellisesti pitkän rautatiematkan +jälkeen ja laskeuduimme sitten kaikki alas komeaan ruokasaliin, minkä +ikkunat olivat ihanaan etelämaiseen pihapuistoon päin. Kansainvälisyys +ruokasalissa oli täydellinen, kaikki eurooppalaiset kielet kaikuivat +korvaamme, ei tosin suomi, mutta pian sekin sekottui ääntensorinaan. +Aamiainen oli sekä hyvä -- puolalaiset ovat tunnetusti herkkusuita -- +että kallis. Puolan markka osoittaa tunnetusti itsepintaista pyrkimystä +neuvostoruplan rinnalle. Sinne on vielä matkaa, mutta huimaava on jo +ero meidänkin vaatimattomaan markkaamme nähden. + +Minä olin nyt kerta kaikkiaan päässyt seikkailujen makuun enkä tahtonut +hellittää. Kenraali Nagelkopfin kanssa täytyi välit selvittää. En +epäillyt ollenkaan, etteikö hän olisi jo Varsovassa. Hänellähän oli +nostettava täältä kunnioitettava summa bolshevikien kultaa. Ja +suuriruhtinas Ivan Ivanovitsh ja salaneuvos Matvei Matvejevitsh olivat +kai myöskin täällä. Minun mieltäni kiinnitti tavattomasti heidän +toimensa. Jozef Gurnicki oli antanut minulle osoitteensa ja päätin +turvautua häneen. Kun hän oli pyytänyt myöskin seuralaisiani käymään +luonaan, tein ehdotuksen, minkä naisellinen esivaltani hyväksyi. +Istuuduimme autoon ja neljännestunnin kuluttua olimme perillä. +Diplomaatti asui ensi kerroksessa, komeassa vanhanaikaisessa talossa +jäykkine ikkunariveineen ja livrèpukuisine ovenvartijoineen. En ollut +ollenkaan varma, tapaisinko hänet, mutta onni suosi meitä ja viiden +minuutin kuluttua istuimme kaikki hänen ylellisen aistikkaasti +sisustetussa vierashuoneessaan. Hän ja hänen puolisonsa ylläpitivät +keskustelua aitopuolalaisella kohteliaisuudella ja joustavuudella ja +Editinkin kasvoilta katosi tuo "riutuva" ankeus. Pujahdimme ennen +pitkää diplomaatin työhuoneeseen. + +"Onnittelen!" lausui hän sydämellisesti ja ojensi kätensä. "Te hoiditte +asian mainiosti." + +"Te tiedätte jo?" + +"Oh, siinä ei ole mitään ihmeellistä, meidän täytyy sellaiset asiat +tietää aikanaan. Entäs nyt?" + +"Niin, entäs nyt?" kertasin. + +"Kenraali on kaupungissa", sanoi puolalainen. + +"Todellakin, oletteko tavannut hänet?" + +"En, mutta tiedän hänen saapuneen tänne. Emme ole vielä onnistuneet +keksimään hänen asuinpaikkaansa. Hänellä on tosin täällä oma vakinainen +asuntonsa, mutta hän ei tietenkään ole pitänyt oikein terveellisenä +edes käydä siellä. Minulla on kuitenkin suunnitelma, millä voisin +maksaa kenraalille hänen kepposensa Danzigissa." + +Odotin jännittyneenä. Puolalainen veti taskustaan paperin. + +"Kas tässä on syötti, ja luulenpa, että kala tarttuu. Mitäs pidätte +tästä?" + +Tartuin paperiin ja silmäsin sitä. Huomasin heti, että paperilla oli +suuri arvo, se koski Puolan rajanpuolustusjärjestelyä ja bolshevikit +varmaankin olisivat kernaasti tutustuneet sen sisältöön. Alla oli +sotaministerin omakätinen allekirjoitus. + +"Mitä te tällä paperilla aiotte tehdä?" kysyin. + +"Aion myydä sen kenraali Nagelkopfille hyvästä hinnasta." + +"Myydä? Mutta sehän olisi..." + +Puolalainen teki rauhoittavan eleen. + +"Se ei olisi mitään. Paperi on täydellisesti arvoton. Siinä ei ole +totta sanaakaan." + +"Mutta allekirjoitus? Väärennetty?" + +"Ei, ainoastaan varastettu." Puolalainen hymyili. + +"Varastettu nimikirjoitus?" En todellakaan ymmärtänyt mitään. + +"Niin, katsokaas, se ei ole väärennetty eikä se ole alkuperäinen. Se on +yksinkertaisesti varastettu." + +"Mutta millä tavalla?" + +"Hyvin luonnollisesti. Minulla oli eilen pari paperia, jotka +sotaministerin täytyi allekirjoittaa. Silloin pisti päähäni tämä +suunnitelma. Annoin muutaman tuttavani, erään kapteenin, joka on +perehtynyt rajanpuolustukseen, laatia aivan mielikuvituksellisen, mutta +ensi silmäyksellä kyllä aidolta näyttävän rajanpuolustussuunnitelman. +Siihen häneltä meni täsmälleen kaksi tuntia puhtaaksikirjoituksineen +y.m. Niinkuin näette, ei tämä ole alkuperäinen, vaan monistettu +kappale. Alkuperäistä ei tietenkään olisi voinut lähteä +kaupittelemaankaan. Mutta allekirjoituksen, vieläpä alkuperäisen, tämä +jäljennös kyllä tarvitsi. Ja minä sen hankin. Papereitten väliin, jotka +sotaministeri allekirjoitti, asetin pienen liuskan monistuspaperia ja +tämän suunnitelman viimeisen liuskan. Ministeri ei edes tarkastanut +papereita, ja kun hän allekirjoitti ne kosmos-kynällä, sain hänen +tietämättään myöskin allekirjoituksen omaan suunnitelmaani. Olisin ehkä +voinut saada sen muutenkin, mutta en halunnut näihin omiin asioihini +ketään sotkea. Olen varma siitä, että kenraali ei huomaa petosta, vaan +ostaa paperin ja maksaa hyvän hinnan. Saan täten takaisin Danzigissa +rosvotut rahani ja samalla tuuditan bolshevikit ainakin joksikin aikaa +rauhaan meidän rajanpuolustussuunnitelmiimme nähden. Moskovassa ei +varmastikaan huomata heti, että kaikki on bluffia." + +"Mutta mistä me saamme kenraalin käsiimme?" + +"Hän kyllä tulee. Te menette Pankki-Israelin luo ja kauppaatte hänelle +paperin." + +"Minä?" + +"Niin juuri, jos haluatte hiukan seikkailla. Pankki-Israel tuntee kyllä +minut ja luulee minua täydelliseksi roistoksi. Olen hänelle todella +myynytkin eräitä papereita, oikeita, vaikka hiukan vanhentuneita, ja +siten päässyt hänen luottamuksestaan osalliseksi. Hänen työnsä ja +toimensa tiedetään, vaikka hän ei mitään aavista. Menette hänen +luokseen ja myytte paperin. Olen varma siitä, että Pankki-Israel +hankkii kenraalin käsiinsä päivän parin kuluessa ja vuorostaan myy +paperin tälle, ottaen tietenkin kohtuullisen välityspalkkion. Asetan +siksi aikaa vahdit lähistölle, niin että pääsen kenraalin jäljille. +Suostutteko osaanne?" + +Mietin todellakin hiukan. Seikkailu tuntui täällä työhuoneessa istuen +kyllä vaarattomalta, mutta sellainen se ei ollut. + +"Missä Pankki-Israel asuu?" kysyin. + +"Hän asuu juutalaiskorttelissa." Epämiellyttävä väre kulki pitkin +selkäpiitäni. Juutalaiskorttelilla ei suinkaan ollut hyvää kaikua +korvissani. + +"Niin, en tahdo salata, etteikö seikkailulla olisi myöskin vähemmän +huvittavia puolia. Juutalaiskortteli ei ole mikään lain ja järjestyksen +pyhättö ja sinne on monta henkilöä kadonnut jättämättä jälkeäkään", +sanoi puolalainen. + +Tunsin kuitenkin olevani suomalainen. Seikkailu viehätti minua joka +tapauksessa ja tahdoin uskaltaa. Olihan minulla kaksi vahvanlaista +käsivartta ja revolveri, jonka olin hankkinut Vilnassa. + +"Olkoon menneeksi", virkoin tarttuen puolalaisen käteen. "Minä lähden +Pankki-Israelin luo ja myyn paperin." + +"Hyvä on. Saatte minulta suosituksen. Juutalainen puhuu saksaa, niin +että tulette hänen kanssaan kyllä toimeen." + +"Milloin lähtisin?" + +"Hm, miksikä ei jo tänä iltana. Sitten on sekin asia suoritettu ja +voimme senjälkeen rauhassa katsella kaupunkia." + +Nousin ylös. Muuan ajatus juolahti mieleeni. + +"Otan neiti Soinin avukseni. Hän voi vartioida kadulla, ja jos minulle +sattuisi käymään hullusti, voi hän hälyyttää viranomaiset." + +Puolalainen silmäsi kummastuneena. + +"Uskaltaisiko hän?" + +Nauroin vilpittömästi. + +"Luulisin todella, että hän uskaltaisi paljon enemmänkin." + +Palasimme molemmat vierashuoneeseen ja yhdyimme vilkkaaseen +keskusteluun. Katsoin vihdoin ajan tulleeksi hyvästellä ja ennenpitkää +kävelimme Varsovan kaduilla. Palasimme syömään päivällistä hotelliin, +ja kun Edit senjälkeen ilmoitti lähtevänsä hiukan lepäämään, katsoin +tilaisuuden sopivaksi keskustella Lauran kanssa. Menimme molemmat +puutarhaan pienen sivupöydän ääreen ja tilasimme virvokkeita, +erinomaista puolalaista mustaa kahvia ja leivoksia. + +"Haluatko seikkailla?" kysyin Lauralta. Uteliaisuus leimahti hänen +silmissään. + +"Miksikä ei", vastasi hän pitkitellen. Hän muisti kai moniaita +epämiellyttäviä hetkiään liettualaisten vankina ollessaan. + +Sytytin savukkeen ja aloin kertoa. Lauran mielenkiinto pysyi +herpaantumattomana koko ajan. Kohosin hänen silmissään varmastikin pari +astetta. Sillä loppujenkin lopuksi on nainen aina nainen ja sellaisena +rakastaa romantiikkaa, hämärää ja seikkailuja, vaikka olisikin +päivänvalolla innostunut kansantalouteen ja yhteiskunnallisiin +kysymyksiin. Raha, asema, oppi, viisaus, henkevyys, taide ei ole mitään +romantiikan rinnalla naisen mielestä, romantiikan, johon sisältyy +salaperäisyyttä, odottamattomuutta, jännitystä ja ennen kaikkea +vaihtelua. + +Laura ei suinkaan ollut poikkeus, kaukana siitä. Hänen temperamenttinsa +oli paljon kiihkeämpi ja vilkkaampi kuin hän tahtoi myöntää, paljon +vähemmän objektiivinen kuin olin uskaltanut odottaakaan. Innokkaasti +hän antautui kanssani pohtimaan pienen seikkailumme suunnittelua. Hän +tuli luottavaiseksi ja kohteli minua tasa-arvoisena, suhde, mikä +hänelle ei aikaisemmin ollut mieleenkään juolahtanut. + +Päätimme pujahtaa seikkailemaan ennen Editin heräämistä. Soitin +senvuoksi hra Gurnickille ja pyysin häntä lähettämään meille oppaan +juutalaiskortteliin. Puolisen tuntia odotettuamme opas saapuikin, +pieni vilkas poikanen, aito suurkaupunkilaislapsi pikkuvanhoine +sananparsineen ja ilmeineen. + +Lähdimme kulkemaan, poika edellä jonkun matkan päässä. +Iltapäiväliikenne oli vilkkaimmillaan pääkaduilla, kun poikkesimme +ahtaalle kujalle, joka vei vanhaan kaupunginosaan. Kuljimme sen läpi +tunnelmallisessa puolihämärässä nauttien alati vaihtuvasta, mutta aina +tyylikkäästä ja viehättävästä katukuvasta. Järjestys oli täälläkin +moitteeton, mutta ei suinkaan puhtaus. Hymyilimme mielessämme +ajatellen, mitähän meidän kaupunkiemme terveydenhoitolautakunnat +sanoisivat ja tekisivät tällaista nähdessään, mutta täällä tuntui se +luonnolliselta, niin, melkeinpä asiaankuuluvalta, ja liittyi jollakin +tavoin itse tunnelmaan. + +Tämä ei kuitenkaan ollut vielä mitään, juutalaiskorttelissa me vasta +saimme täysin nähdä saavutuksia tässä suhteessa. Oppaamme kulki +synnynnäisen kaupunkilaisen varmuudella, huolettomana ja +välinpitämättömänä. Tulimme ensin juutalaistorille, narinkkaam. En +olisi voinut uskoa aikaisemmin, että ihmisen hajuaistit saattaisivat +kestää kaikki ne hajut, tuoksut ja lemut, mitkä tästä paikasta +suorastaan uhosivat. Katutomu, lika, peittämättömät lihat, vihannekset, +öljyt, vanhat vaatteet ja tuhannet muut tavarat ja esineet sekä +likaiset, kirjaimellisesti lian peittämät ihmiset erittivät +kukin erikseen ja kaikki yhteisesti lemuja, joitten sekoitus, +määrittelemätöntä kemiallista kokoomusta, nostatti melkein kyyneleet +silmiimme kuten liian väkevä sinappi. Myriaadit kärpäset tunkeutuivat +joka paikkaan, niitten kuhina peloitta, ja yleisnäky, mustakalottiset +ahdasviittaiset juutalaiset, ellotti mieltä. Me olimme muutamassa +hetkessä astuneet länsimaisen sivistyksen, puhtauden, järjestyksen ja +terveyden ilmakehästä aivan toiseen maailmaan, niin hullunkurisen +omituiseen ja vastenmielisen vaikuttavaan, että hetkisen tuntui kaikki +epätodelliselta. + +Tunkeuduimme askel askeleelta tämän meluavan, kirkuvan, huutavan, +tinkivän ja nauravan kaaoksen läpi, me vaistomaisesti vältimme +kosketusta, me emme uteliaisuudessakaan uskaltaneet katsoa +todellisuutta suoraan silmiin, vaan meillä oli vain yksi halu ja yksi +toivo, päästä mahdollisimman nopeasti tästä kaaoksesta. + +Tulimme ahtaalle kujalle, jonka kummallakin puolen oli rivi avonaisia +myymälöitä ja verstaita, yhtä tunkkaisia ja yhtä haisevia kuin +torillakin. Ilettävän näköisiä juutalaisia ja vieläkin kaameampia +juutalaisnaisia seisoskeli ovilla, ja kadun liassa ja pölyssä, +rasvaisessa, öljyisessä tomussa leikki liuta puolialastomia, +kähärätukkaisia ruskeanlikaisia lapsia, joitten kirkuna särki korvan +rumpukalvoa. Minua halutti kääntyä ympäri, seikkailu tympäsi minua ja +minä näin Lauran kasvoista, että hänen ajatuksensa olivat myöskin +samalla suunnalla. Mutta nyt oli jo liian myöhäistä peräytyä. Pahempaa +tuskin enää tulisi, ja joka tapauksessa oli kokemus kaikessa +vastenmielisyydessään sittenkin sekä voimakas että mielenkiintoinen. +Jatkoimme kulkuamme. + +Oppaamme pysähtyi erään ränsistyneen antikviteettikaupan kohdalla ja +meihin katsahtamattakaan lausui nopeasti, hiljaa, mutta selvästi: +"Vastapäinen talo, toinen kerros!" Pysähdyin myös ikkunan luo ja sanoin +pojalle, että hänkin jäisi vartioimaan. Kuiskasin Lauralle, että hän +kävelisi kujaa pitkin eteenpäin. Se näyttikin rauhalliselta. En +viipyisi kauan ja tulisin sitten samaan suuntaan. Tunnustelin +revolveriani ja astuin porraskäytävään, pimeään, ummehtuneeseen ja +tietysti likaiseen. Kiipesin hitaasti ja varovaisesti toiseen +kerrokseen. + +Ovella oli nimikilpi: Israel Rosenbaum. Siis Pankki-Israel. + +Kolkutin. Sormeni hypistelivät revolveria. + +Jonkun minuutin kuluttua kuului sisältä tassuttelevia askeleita ja +särkynyt käheä ääni kysyi nimeäni ja asiaani. Nimeäni en sanonut ja +asiakseni sanoin vain "geschäft". Tietysti oli sana yhtä vaikuttava +kuin sadun "sesam" ja ovi avattiin. Aukossa näin pitkähkön, laihan +vanhan juutalaisukon haalistuneeseen mustaan halattiin puettuna. +"Liikemies" ei taloudessaan käyttänyt ainakaan liikaa saippuaa. + +Hän oli Pankki-Israel ja tarkasteli minua kieltämättömän uteliaana. +Hänen luonaan kävi varmasti paljonkin ihmisiä ja monesta +yhteiskuntaluokasta, mutta minun persoonani herätti jossakin suhteessa +hänen erikoista huomiotaan. + +Hän ohjasi minut huoneeseen, jonka sisustus oli kuin juutalaisnarinkka +pienoiskoossa. Törkyä oli monenlaista, siivo ja haju sen mukainen. +Istuuduin hyvin varovaisesti tuolin reunalle, jota hän osoitti minulle. +Hän itse vajosi rikkinäiseen, jollakin kirjavalla peitteellä verhottuun +nojatuoliin. + +"Miten voin palvella?" + +Hänen käheässä äänessään oli mielistelyä, mutta myös levotonta +uteliaisuutta. + +"Terveisiä Jozef Gurnickilta." + +Juutalaisäijään tuli aivan yhtäkkiä eloa. Hän tunsi "geschäftin" +tuoksun sieraimissaan, suuren ja edullisen "geschäftin". Hänen silmänsä +iskeytyivät minuun. + +"Paperi?" kysyi hän jännittyneenä. + +"Kyllä." + +"Tärkeä?" + +"Korvaamaton." + +Ukon silmät paloivat, mutta hän tukahutti intonsa ja esiintyi kylmänä. +Hän tiesi, että puhe kääntyisi pian hintaan ja siinä hänen täytyi pitää +puolensa. Se oli pääasia. + +"Näyttäkääpä." + +Kaivoin hitaasti ja varovaisesti paperin taskustani ja luovutin sen +hyvin vastahakoisen näköisenä Pankki-Israelille. Hän syventyi siihen +kiihkeästi ja päästi kuulumattoman huudahduksen lukiessaan +sotaministerin allekirjoituksen. Ilmeensä hän kuitenkin täydelleen +hallitsi eikä se kuvastanut suinkaan sitä, mitä hän todella tunsi. + +"Tjah, miksi ei! Paljonko tämä maksaisi?" + +Mainitsin summan, joka oli noin kaksi vertaa suurempi kuin +suunnittelemamme. Pankki-Israel levitti avuttomana kätensä, mutta loi +minuun samalla tutkivan silmäyksen. Pysyin osassani ja ojensin käteni +paperia kohti. + +"Te laskette leikkiä", kuiskasi juutalainen käheästi. + +Näytin ikävystyneeltä ja otin paperin. + +"En suinkaan. Ellei hinta miellytä, en voi mitään. Tällaisia papereita +ei myydä joka päivä." + +Taitoin paperin huolellisesti kokoon ja panin lompakkooni. Juutalainen +seurasi ahneena liikkeitäni. Olin varma siitä, että hän antaisi minun +mennä hyvin pitkälle, saadakseen selville, tarkoitinko totta, vaiko +ainoastaan tingin tällä tavalla. Pistin senvuoksi lompakon tyynesti +taskuuni, tartuin hattuuni ja nousin. + +"Olen erehtynyt henkilössä", sanoin kylmästi ja otin askeleen ovea +kohti. Juutalainen vapisi kiihkosta. "Geschäfti" oli suuri ja varma ja +edullinen, mutta mainitsemani hinta oli todellakin suuri. Pankki-Israel +ei mielellään luovuttanut rahaa, ei vaikka voittokin oli tiedossa. +Taistelu riehui hänen sisimmässään, mutta ratkaisu tapahtui ennenkuin +olin vielä ehtinyt ovellekaan. + +"Istukaa nyt toki ja keskustellaan rauhassa", sanoi hän pyytävästi ja +minä myönnyin, hitaasti ja epäröiden. + +Aloimme tinkimisen ja Pankki-Israel olisi varmastikin, jos puolueeton +asiantuntijalautakunta olisi seurannut keskusteluamme, voinut vaatia +itselleen tohtorinarvon tässä jalossa taidossa. Kaunopuheliaisuus, +vakuuttelut, todistelut, hienoiset moitteet, imartelu, peitetty uhkaus, +kaikki seurasi katkeamatta, pysähtymättä toistaan yhtenä ryöppyävänä, +kiihkeänä ja hypnotisoivana puhetulvana. Ellei minulla olisi ollut +kiire, olisin varmaankin pitkittänyt keskustelua ties kuinka kauan, +mutta nyt minun täytyi joutua ja niinpä aloin hiljalleen ja taiteen +kaikkien sääntöjen mukaan peräytyä. Aloimme vähitellen päästä +yksimielisyyteen ja tehtyäni sitten ratkaisevan myönnytyksen oli kauppa +selvä. + +"Tietysti käteismaksu?" kysyi Pankki-Israel taistelusta lämmenneenä. +Naurahdin hiukan ivallisesti. + +"Luonnollisesti." + +"Antakaa paperi minulle." + +Täytin hänen pyyntönsä ja Pankki-Israel meni kassakaapilleen, avasi sen +monimutkaisen lukon, piiloitti paperin sinne ja otti esille suurehkon +setelipinkan. + +Temppumme oli onnistunut, mutta en rahoja lukiessa aavistanut, että se +oikeastaan onnistuu yli odotusten. Sulloin juuri pinkkaa taskuuni, kun +ulko-ovelta kuului koputus. Sävähdin koko ruumiiltani ja ajatustakin +nopeammin sulki Pankki-Israel kassakaappinsa. Kuuntelimme molemmat. +Koputus uusiutui. + +"Tuonne!" kuiskasi juutalainen ja työnsi minut alkoovin taa. Kyyristyin +istumaan vuoteelle ja vedin revolverini esiin. Juutalainen itse +tassutteli ovelle ja kuului avaavan sen. + +Hätkähdin rajusti, kun pari sekuntia senjälkeen kuulin tulijan äänen. + +Tulija oli kenraali Amos Aron Nagelkopf. + +Puristin revolveriani ja purin huuliani. Hetki oli kieltämättä +jännittävä. Minulla ei todellakaan ollut halua kohdata kenraalia ja jos +kenraali keksisi minut, olisi seurauksena epäilemättä taistelu. Samalla +hän voisi paljastaa minut myöskin Pankki-Israelille. Olin tosin varma +siitä, ettei juutalainen kertoisi minusta mitään kenraalille, mutta +pelkäsin jotakin sattumaa, jotakin onnettomuutta, joka ilmiantaisi +minut ja käyntini. + +Kenraali tuli huoneeseen ja istuutui tuolille, jolla itse olin muutama +hetki aikaisemmin istunut. + +"Viisikymmentä tuhatta, tässä on kuitti", virkkoi hän juutalaiselle. +Kului ehkä minuutti, minkä jälkeen Pankki-Israel helisytti avaimia. + +"Hyvä on", vastasi hän ja kuulin, että hän avasi kassakaapin. "Niin, +mutta minulla olisi teille ehkä jotakin", lisäsi hän sitten. + +"Nimittäin mitä?" kysyi kenraali. + +"Paperi, oikein hyvä ja kallis paperi. Ostin sen pari päivää sitten." + +"Antakaahan kun katson." + +Kassakaappi avattiin, kuulin paperin kahinaa ja sitten tuli hiljaisuus. +Kenraali nähtävästi luki myymääni paperia. + +"Paljonko maksaa?" + +Hymyilin, kuullessani juutalaisen mainitsevan hinnan. Se oli täsmälleen +sama kuin mitä minä olin ensin pyytänyt. Kenraali mutisi jotakin +itsekseen. Sitten he alkoivat tinkiä ja tätä tinkimistä, mihin verraten +omani oli ollut taitamatonta tuherrusta, kesti joukon yli puoli tuntia. +Aloin tulla levottomaksi, Laura ulkona hätäili jo varmasti. En voinut +olla tuntematta vilunväreitä ajatellessani hänen oleskelevan ahtaalla +pimeällä kujalla rikollisessa juutalaiskorttelissa, yksinään ja +turvattomana. Pieni oppaamme ei voinut häntä vähimmässäkään määrin +auttaa, jos niikseen tuli. + +Pankki-Israel piti hyvin puolensa ja ansaitsi muutamassa hetkessä +varsin kunnioitettavan välityspalkkion. + +"Hyvä on", sanoi kenraali lopuksi. "Suostun kauppaan, kuitenkin niin, +että loppusumman ja lisäksi kymmenentuhatta, mitkä nyt sattumalta +tarvitsen, suoritan myöhemmin. Tehän tiedätte minut, että minulta +saatte velkani yhtä varmasti kuin nyt itse tässä kaupassa voititte +ainakin 50 %." + +Juutalainen ilmaisi myöntymyksensä, kenraali luki rahat itselleen, +hyvästeli ja lähti. Pujahdin piilostani viipymättä. Minun täytyi joutua +seuraamaan kenraalia. Sanoin senvuoksi juutalaiselle, että olin jo +myöhästynyt tärkeästä kohtauksesta ja syöksyin käytävään. Kenraali oli +alhaalla, kuulin vielä hänen askeleensa hänen astuessaan kadulle. +Vilkaisin varovasti ovesta. Aivan oikein, parinkymmenen metrin päässä +kulki kenraali nopein askelin. Lauraa ei näkynyt, mutta pieni opas +seisoskeli taas antikviteettikaupan edustalla. Annoin kenraalin kääntyä +kadun kulmasta, minkä jälkeen riensin oppaan luo. + +"Ohjaa neiti 'Bristoliin'. Tulen sinne aivan kohta. Sano hänelle, että +menin tärkeälle asialle." + +En kiinnittänyt enempää huomiota siihen, ettei Laura ollut näkyvissä, +vaan lähdin nopeasti seuraamaan kenraalia. Sain hänet näkyviini +seuraavalla kujalla eikä seuraaminen tuottanut vaikeuksia. Liikenne oli +hieman vähentynyt eikä kenraali vilkaissut kertaakaan taakseen. +Kävelimme niin ollen nopeasti ja selviydyimme ennenpitkää +juutalaiskorttelista. Saavuimme Varsovan vanhaan kaupunginosaan ja +tulimme sievälle "Staroje Miasto"-torille. Kenraalilla tuntui olevan +aivan tietty päämäärä, ja hämmästyin senvuoksi melkoisesti, kun hän +vähääkään arvelematta kulki torin poikki ja meni vanhaan Fukierin +viinitupaan, pieneen Varsovan nähtävyyteen, viinitupaan, mikä on +tuotteistaan kuuluisa kautta Euroopan viinintuntijoitten piireissä, +pieneen, ulkonaisesti tuskin huomattavaan. Sen ainoa merkki on +kömpelöhkö rautainen kilpi, missä on vain sana Fukier ja vuosiluku +1609. + +Seisahduin epäröiden ulkopuolelle. En tiennyt, mitä minun piti tehdä, +odottaako ulkona vaiko mennä sisään ja yllättää kenraali ilman muuta. +Päätin tehdä jälkimäisen ja astuin sisään. Tulin ensin pieneen +puolipimeään myymälähuoneeseen. Ei mikään muu kuin puhelin osoittanut, +että elimme 20:nnellä vuosisadalla, huonekalut, seinälaudoitus, kaikki +oli vanhaa, tummaa tammea, kivipermanto ja ilmassa vanhan sammaltuneen +kiven ja viinin tuoksu. Korkeajalkaisen pulpetin takana istuva mies +osoitti minulle peräseinällä olevaa ovea. Avasin sen ja menin toiseen +huoneeseen. + +Se oli vielä pienempi, pitkä ja kapea huone, tummine +tammilaudoituksineen, kivi- ja kuparipiirroksineen ja ihanine +antiikkisine huonekaluineen. Valoa tuli toisessa päässä olevasta +pienestä lyijypuitteisesta pihan puolella olevasta ikkunasta. Ikkunan +luona seisovan pöydän luona istui mies. + +Se oli kenraali Nagelkopf. Odotin, että hän hämmästyisi perinpohjin, +mutta hämmästykseni oli rajaton, kun hän nousi ja hieman ivallisesti +kumarsi. + +"Te tulitte kumminkin. Luulin jo, ettette tulisi. Myöhästyin itsekin +hiukan, ja kun ei ketään kuitenkaan ollut täällä sillä välin käynyt, +arvelin jo, että oli turha odottaa. Tuleeko myöskin monsieur Gurnicki?" + +Totisesti, tämä oli minulle liikaa. Olin sattumalta keksinyt miehen, +seurannut häntä luullakseni aivan salaa, ja nyt minut, sensijaan että +olisin aikaansaanut täydellisen hämmingin, lausuttiin odotetuksi ja +tervetulleeksi! En osannut sanoa mitään, mikä ehkä olikin parasta. + +Kenraali nauroi. + +"Te olette hämmästynyt. En ihmettele. Mutta minulla on teille muuan +ehdotus ja senvuoksi olen vaivannut teidät tänne. Odotan vielä hetken +monsieur Gurnickia. Ehkä sillä aikaa tilaamme pullon Tokayer-viiniä +vuodelta 1830. Se ei ole ollenkaan hullumpaa täällä." + +Nyökkäsin päätäni ja päätin pitää suuni kiinni. Tässä oli jotakin +haudattuna ja aioin odottaa sen paljastumista. Kenraali tilasi viinin +ja maistelimme sitä hitaasti ja nauttien pikareistamme. Viini oli +todellakin ihmeellistä, sen aroomi oli ihanaa. Mitään siihen +verrattavaa en ollut juonut. Tupakoimme ja joimme. Aikaa kului ehkä +neljännestunti. Kuulimme silloin ulkona auton pysähtyvän lähistölle Ja +vähän senjälkeen avattiin ovi ja hra Gurnicki tuli sisään. + +Hän näytti myöskin hämmästyneeltä. + +"Mitä tämä ilveily oikein merkitsee?" Puolalainen ei tuntunut ollenkaan +ystävälliseltä. + +"Malttakaa hiukan mielenne", sanoi kenraali ystävällisesti. "Selitän +heti. Minulla on muuan ehdotus. Olkaa hyvä, tässä on tuoli ja tässä +pikari. Viini on hyvää." + +Puolalainen heitti hattunsa sohvalle ja istuutui. Kenraali pyöritteli +savuketta sormiensa välissä. Hän ei oikein tietänyt, mistä ja miten +alkaa. + +"Meillä on ollut keskenämme eräitä väärinkäsityksiä...." alkoi hän, +mutta puolalainen keskeytti. + +"Väärinkäsityksiä! Yrityksiänne ei voine käsittää väärin." + +Kenraali jatkoi hermostumatta. + +"Niin, väärinkäsityksiä, joitten kumminkin toivon nyt selvenevän +lopullisesti. En kiellä ollenkaan tekojani, mutta tahtoisin ansaita +anteeksiantonne." + +"Todellakin!" Puolalaisen huudahdus kuulosti pilkalliselta. + +"Niin, ja siksi olenkin teidät tänne kutsunut." Kutsunut! Oliko meidät +tänne kutsuttu? En ymmärtänyt todellakaan mitään. + +"Tilanne on siis tällainen: olen tehnyt teille pari kepposta, te +tahdotte hyvitystä, minä haluan synninpäästön. Voimme kai niin ollen +sopia, vai?" + +Minun täytyi todellakin ihmetellä kenraalin joustavaa röyhkeyttä. Hän +keskusteli puijaamiensa ja ryöstämiensä henkilöitten kanssa varsin +rauhallisesti. + +"Mitä te synninpäästöllä teette?" kysyi puolalainen. "Ei suinkaan +teillä ole omantunnontuskia!" + +Kenraali naurahti alistuvaisesti. + +"Ei ole, ikävä kyllä. Mutta synninpäästöä tarvitsen todella. Miksi, se +on oma asiani." + +"Ja millä voisitte sen ansaita?" kysyin hieman huvitettuna. + +"Paljastan muutaman suunnitelman." + +Puolalainen pudisti päätään. + +"Teidän suunnitelmistanne en anna neuvostoruplaakaan." + +"Varmasti annatte, mutta teidän täytyy vakuuttaa minulle, että jos +paljastukseni on todellakin jonkinarvoinen, minä saan synninpäästön." + +"Sen voi aina luvata. Entä sitten?" + +"Niin, paljastus sinänsä on jo suuriarvoinen, mutta se johtaa lisäksi +toimintaan, missä henki ei ole minkään arvoinen." + +"Te puhutte salaperäisesti!" + +"Kuulkaapa nyt!" Kenraali alensi ääntään. "Tänä iltana kello 9 on +eräässä juutalaiskahvilassa, minkä tiedän, kokous. Siellä hyväksytään +lopullinen suunnitelma marsalkka Pilsudskin murhaamiseksi." + +Puolalainen ponnahti pystyyn. + +"Onko tuo totta?" kuiskasi hän kiihtyneen käheästi. + +"Varmasti. Mutta kuulkaa nyt edelleen. Sain tämän tietää paikassa ja +tavalla, joka ei teitä liikuta. Enempää en tiedä, mutta sen tiedän, +että minua epäillään, enkä voi niin ollen mennä kokoukseen. Päästäkseen +sinne täytyy omata erikoinen jäsenkortti. Ymmärrättehän tietysti, että +koko piiri on kommunisteja, suurin osa palkattuja venäläisiä kätyreitä +ja lisäksi joukko mielipuolisuuden rajoilla olevia kiihkoilijoita. +Sinne kokoukseen täytyisi päästä millä keinoilla tahansa. Poliisiin ei +maksa vaivaa turvautua, sillä ennenkuin kahvila saataisiin +piiritetyksi, ehtisivät kaikki paeta, kokoontua jossakin muualla ja +toimeenpanna suunnitelman kaikesta huolimatta. Ymmärrän, että +bolshevikit tahtovat ehdottomasti raivata marsalkka Pilsudskin tieltä +pois, hän on vaarallisin mies bolshevikien sotahankkeille ja hänen +johdollaan on Puola peloittavan voimakas vastustaja." + +Puolalainen vapisi kiihtymyksestä. + +"Millä tavalla voimme sitten estää aikeen? Milloin yritys aiotaan +suorittaa?" + +"Sitä en tiedä ollenkaan. Meidän täytyy saada suunnitelma tietoomme. +Muuan keino on sitä varten olemassa, vaarallinen ja vaikea, mutta keino +kumminkin." + +"Ja se olisi?" + +"Tiedän kolmen venäläisen kommunistin asunnon. He ovat olevinaan +työläisiä, mutta itse asiassa he ovat vain kiihoittajia ja +vakoilijoita. Jos yllättäisimme heidät, saisimme heiltä jäsenkortit ja +voisimme tunkeutua kokoukseen. Otaksun, että siellä esiinnytään +naamioituna, joten yrityksemme olisi hieman helpompi." + +"Yrittäkäämme sitten!" huudahti puolalainen. Näin, ettei hän nyt +kammoisi mitään keinoa, ei välttäisi mitään vaaraa. Minua vain +ihmetytti ja epäilytti kenraalin "kääntymys". Huomautin siitä +puolalaiselle, mutta kenraali vakuutti niin pyhästi ja hartaasti, ettei +hänellä ole mitään kavalia aikeita, että vasten tahtoakin täytyi uskoa. + +Suunnittelimme nopeasti yrityksemme ensi osan. Se oli hurjan rohkea, ja +sillä oli kaikki edellytykset epäonnistua. Yllättää ja kaapata kolme +kommunistiagenttia Varsovan juutalaiskorttelissa, se ei ollut mikään +helppo tehtävä, eikä vaaraton ainakaan. Mutta emme sitä ajatelleet. +Tehtävän tärkeys valtasi meidät ja aioin, maksoi mitä maksoi, antautua +taisteluun bolshevikeja vastaan heidän omalla alueellaan. Olimme juuri +poislähdössä, kun tulin ajatelleeksi Lauraa. Soitin hotelliin. +Puhelimessa ei ollut Laura, vaan Edit. Edit oli äärimmäisen levoton. +Laura ei ollut vielä palannut. Entä opas? Opas oli tullut, löytämättä +Lauraa. Hän ei osannut virkkaa mitään. Menetin kokonaan malttini. Laura +kadonnut juutalaiskortteliin! + +Koetin kaikesta huolimatta rauhoittaa Editiä ja pyysin häntä +lähettämään oppaan luokseni Fukierille. Kerroin seuralaisilleni +tapahtumasta. Ei kumpikaan yrittänytkään salata levottomuuttaan. Jäimme +odottamaan opasta ja kenraali tiedusti tarkemmin tapahtumaa. En +tietänyt, mitä tehdä, mutta päätin sitten kuitenkin paljastaa käyntini +Pankki-Israelin luona. Kenraali nauroi hyväntahtoisesti, kun kerroin +hänelle tekemäni kepposen. + +"Minä olin jättänyt kutsun teille hotelliin, mutta te siis löysitte +minut muuten. Antaa olla nyt, kun asiat ovat näin. Pankki-Israel joutuu +maksamaan lystin. Kaappaukseni Danzigissa suoritan kyllä hieman +myöhemmin. Mutta neiti Soinin katoaminen on vakava asia. Lempo vieköön, +se sattui pahaan aikaan. Meidän täytyisi nyt yrittää saada selväksi +kaksi asiaa samalla kertaa. No, kunhan opas tulee!" + +Poika saapui neljännestunnin kuluttua. Hänen kertomuksensa oli lyhyt +eikä valaissut paljonkaan asemaa. Hän oli nähnyt Lauran kadulla. Muuan +mies tuli juuri häntä kohti ja silloin oli Laura vetäytynyt erääseen +porttikäytävään. + +Ajatus pälkähti päähäni. + +"Kuules, eikö tuo mies muistuttanut tätä herraa?" kysyin ja osoitin +kenraalia. + +"Kyllä!" kuului pojan viivyttelemätön vastaus. + +Asia oli ainakin sikäli selvä. Laura oli tuntenut kenraalin ja +välttääkseen kohtaamista piiloutunut porttikäytävään. Mutta siinä +olikin kaikki. Senjälkeen ei poika ollut häntä huomannut, mutta hän oli +luullut Lauran poikenneen sivukujalle. + +"Muistatko porttikäytävän?" kysyin pojalta. + +"Varmasti!" + +"No sitten ei muuta kuin nopeasti matkalle. Päätämme sitten paikalla, +mitä on tehtävä", sanoi kenraali ja me lähdimme kaikki neljä, +hajaantuen kumminkin kadulla niin, että kuljimme kahdessa osassa. + +Tulimme jälleen juutalaiskortteliin ja vihdoin kujalle, minkä varrella +Pankki-Israel asui. Poika osoitti muuatta pimeää ja ahdasta +porttikäytävää. Sinne oli Laura vetäytynyt. + +Kenraali vihelsi hiljaa ja jättäytyi kohdallemme. + +"Omituista, omituista!" mutisi hän. "Tässä juuri asuvat nuo +kommunistitkin. Olisivatkohan ne ehkä sotkeutuneet asiaan?" + +Sattuma oli todellakin omituinen. Ei ollut aikaa arvella. Meidän täytyi +toimia. Mahdotonta ei ollut, että kommunistit olivat vainunneet heitä +vakoiltavan ja siepanneet luulotellun vaaniskelijan talteen. Hiivimme +kaikki porttikäytävään. + +"Ottakaa revolverit esille ja ampukaa arvelematta, jos vaara uhkaa! +Näitten kanssa ei saa häikäillä vähääkään. Lähden edellä!" + +Käytävässä oli pimeä ja seiniä tunnustellen hiivimme eteenpäin, kunnes +keksimme oven. Se johti alas, kellarikerrokseen. Aivan äänettöminä +laskeuduimme kymmenen porrasta ja seisoimme taas oven edessä. Siinä oli +siis asunto. + +Hyvin varovaisesti sytytin salalyhtyni ja tutkin portaita ja eteistä. +En huomannut mitään merkkejä, että väkivaltaa olisi tapahtunut. +Sydämemme jyskyttivät kuuluvasti. + +"Kun ovi aukeaa, rynnätkää sisään heti! Pieni melu ei merkitse mitään. +Täältä ei kuulu mihinkään. Painautukaa seinään kiinni!" + +Puristimme revolverit kouraamme ja lyyhistyimme seinän viereen. +Kenraali koputti pari kertaa omituisesti. Ilmeisesti se oli joku +merkki. Sisältä kuului liikettä ja hiljainen ääni oven takana kuiskasi +jonkun sanan. + +"Moskova!" sanoi kenraali äänekkäästi. + +Avain kiertyi lukossa ja ovi aukeni. Samalla hetkellä tempasi kenraali +oven avaajan ulos, tarttui hänen kurkkuunsa ja estäen siten +pienimmänkään äänen kuulumasta, painoi revolverinsa vangin ohimolle. + +"Ei hiiskaustakaan!" + +Salamannopeasti syöksähdimme sisään. Eteisessä ei ollut muuta kuin yksi +ovi. Tempasin sen auki ja hetken kuluttua nosti kaksi huoneessa ollutta +miestä kätensä ylös. Selvä kauhu kuvastui heidän katseessaan. Hyökkäys +oli onnistunut arvaamattoman hyvin. Kaikki oli käynyt hiljaa ja +melutta. Kenraali raahasi miehensä sisään, sulki oven ja kymmenen +minuutin kuluttua olivat kaikki kolme aseettomina, sidottuina ja +kykenemättöminä minkäänlaiseen vastarintaan. + +"Kas niin, nyt voimme huoahtaa", sanoi kenraali ja istuutui tuolille +heittäen revolverinsa pöydälle. Katseeni harhailivat ympäri huonetta, +mutta Lauraa ei näkynyt. Aloin kuitenkin tutkia huonetta ja melkein +heti keksin puolittain verhotun ja piiloitetun oven. Avasin sen, Se +johti toiseen, vielä pienempään huoneeseen ja huudahdin rajusta ilosta. + +Vuoteella makasi Laura sidottuna ja kapuloituna. Riensin hänen luokseen +ja vapautin hänet siteistä. + +"Onko kaikki hyvin?" En voinut mitään sille, että ääneni värähti. Laura +tuntui uupuneelta ja voimattomalta, mutta hän hymyili kuitenkin. + +"Kaikki hyvin, mutta mistä ihmeestä keksit tulla tänne?" + +"Kerron myöhemmin, mutta miten jouduit tänne?" + +"Pujahdin piiloon kenraali Nagelkopfia tähän porttikäytävään. Silloin +äkkiä tunsin, kuinka paksu huivi heitettiin kasvoilleni, käsivarret +kiertyivät ympärilleni ja ennenkuin ehdin ajatellakaan vastarintaa, +minut oli jo tuotu tänne kellariin. Miehet penkoivat taskuni ja +käsilaukkuni ja kyselivät minulta omituisia asioita poliiseista ja +sellaisista, mutta en tietenkään osannut vastata mitään. Luulen +melkein, että he olivat erehtyneet luulemaan minua joksikin toiseksi." + +Talutin Lauran toiseen huoneeseen. + +"Kenraali!" + +Amos Aron Nagelkopf kumarsi kohteliaasti. + +"Osat ovat taas hiukan vaihtuneet, hyvä neiti!" + +Meillä ei kuitenkaan ollut aikaa pitkiin selvittelyihin. Tutkimme +miesten taskut ja löysimme perin viattomilta näyttävät "työkirjat", +mitkä kenraali selitti juuri haetuiksi jäsenkorteiksi. Naulakossa +riippui joukko juutalaishalatteja. Vedimme ne muitten vaatteitten ylle, +painoimme kalotit päähän ja paranneltuamme ulkoasumme parhaamme mukaan +me hämärässä saatoimme olla tulokseen tyytyväisiä. Me muistutimme +erehdyttävästi niitä tuhansia ja taas tuhansia mustatakkeja, joita koko +kortteli oli tulvillaan, Jozef Gurnicki kirjoitti kenraalin sanelun +mukaan pienen tiedonannon, joka annettiin Lauralle. Ellemme määrätyn +ajan kuluttua palaisi, olisi Lauran jätettävä tuo tiedonanto +poliisille. Tarkastimme vankiemme siteet, niin että saatoimme olla +varmat heidän pysymisestään huoneessa ja lähdimme sitten kaikki ulos. +Kenraali sulki oven ja jätti avaimen Lauralle. + +Pieni oppaamme odotteli uskollisesti kadulla. Jätimme Lauran hänen +haltuunsa ja sanoimme hyvästit. Laura lähti hotelliin ja me taas +jatkamaan seikkailuamme. + +Kahvila, johon kenraali meidät vei, voitti kaikki kuvitelmani. Se oli +kellarikerroksessa, suuri, matala ja likainen, täynnä tukahuttavaa +hajua, ruokahöyryjä, tupakansavua ja maasta uhoavaa kosteutta. Yleisö +oli varsin sekalaista, pääasiallisesti juutalaista, mutta näkyi siellä +myös venäläisiä, puolalaisia ja ruteeneja, kaikki yhtä siivottomia ja +yhtä roistomaisia. Tulomme ei herättänyt mitään erikoisempaa huomiota. +Juuri edellämme kulki muuan juutalainen. Hän ohjasi tiensä läpi +ensimäisen huoneen ja kenraali seurasi pysähtymättä perässä. Tulimme +toiseen huoneeseen. Se oli samanlainen, vaikka siinä olikin yleisöä +vähemmän. Juutalainen kulki edelleen. Kolmas huone oli aivan tyhjä, +mutta samalla kun astuimme sisään, pujahti vastapäiseltä puolen pieni +käppyräinen juutalaisukko, joka silmäsi meitä tutkivasti. Kenraali +vilautti hänelle "työkirjaansa", minkä ukko tutki perusteellisesti. +Meille tehtiin samoin, minkä jälkeen ukko avasi peräoven ja viittasi. +Oven takana alkoivat kapeat portaat, mitkä johtivat alas. Laskeuduimme. +Emme voineet kääntyä takaisin, vaikka eteneminenkin alkoi näyttää hyvin +uhkaavalta. + +Tulimme pitkään matalaan huoneeseen. Se oli selvästi umpinainen +kellari, sillä ikkunoita ei ollut ollenkaan. Pieni sähkölamppu loi +heikon valon. Huoneessa oli noin parikymmentä naamioitua miestä, +useimmat juutalaispuvuissa. Keskellä oli ränsistynyt pöytä ja sivuilla +joitakin laatikoita, joitten päällä salaliittolaiset istuivat. Olin jo +aikoja sitten arvellut "salaliittojen" ja "rosvoliigojen" kuuluvan +romanttiseen menneisyyteen, mutta minun täytyi nyt tarkistaa +käsitystäni. Olin itse sellaisen joukon keskellä, vaarallisen ja +vaikutusvaltaisen joukon, joka rahasta teki mitä hyvänsä ja uskalsi +henkensäkin. + +Olimme portailla asettaneet naamiot kasvoillemme. Kukaan ei sanonut +mitään, kun astuimme sisään. Kenraali istuutui lähelle ovea ja me +seurasimme esimerkkiä. Puhua emme uskaltaneet. Eivät muutkaan puhuneet. + +Odotusta kesti noin neljännestunnin. Huoneeseen tuli vielä neljä +henkilöä, kaikki naamioituina, ja viimeisen saavuttua näki kaikesta, +että kokous alkaisi. + +Muuan mies alkoi puhua nousematta seisomaan. + +"Te tiedätte kaikki suunnitelman. Mutta kertaan sen vielä, ettei mitään +erehdystä sattuisi: toinen menee näyttelyrakennukseen, esittää +anomuksen ja koettaa sen aikana ampua. Auto odottaa rakennuksen takana. +Tulee hypätä ikkunasta ja rientää autoon. Pelastus on melkein varma. +Siltä varalta, että tämä suunnitelma syystä tai toisesta epäonnistuisi, +jää toinen vahtiin ulkopuolelle ja koettaa marsalkan rakennuksesta +poistuessa suorittaa työn." + +Suunnitelma oli varsin yksinkertainen, mutta sillä oli epäilemättä +onnistumisen edellytyksiä. Presidentti Pilsudski ei ollut erikoisemmin +vartioitu. Hänen luokseen saattoi päästä jollakin tekosyylläkin. Hän +oli tarkastamassa teollisuusnäyttelyn avajaisia ja näyttelyn +tungoksessa ja ihmisvilinässä murhayritys varmastikin onnistuisi. +Olimme saaneet tietää tarpeeksi, me voisimme ehkäistä suunnitelman, +mutta -- sitä emme olleet tulleet ajatelleeksi -- me emme voineet +poistua kokouspaikasta epäluuloja herättämättä. + +Puhuja jatkoi: + +"Suunnitelma on yksityiskohtia myöten aikaisemmin selostettu. Palkkion +tiedätte. Nyt vedämme vain arpaa, kuka joutuu suorittajaksi." + +Hän astui pöydän luo, samoin pari muuta miestä, ja toinen näistä kaivoi +luiset arpanappulat taskustaan. + +"Ne kaksi, jotka saavat suurimman silmämäärän, joutuvat suorittajiksi", +ilmoitti puheenjohtaja. + +Arpominen alkoi. Naamioista huolimatta tunsin, että miehet olivat +kiihtyneitä. Palkkio mahtoi olla huimaava, mutta tehtävän vaarallisuus +oli myös ilmeisen selvä: pieninkin epäonnistuminen merkitsi hengen +menettämistä. + +Kuitenkin miehet heittivät. Seurasin jännittyneenä. Kolmas heittäjä sai +kuusi ja kuusi, pari heitti neljä ja viisi ja neljä ja neljä. +Hätkähdin, kun kenraalikin tarttui noppiin. Tosiaankin, olihan +meidänkin susien joukossa ulvottava susien lailla. Kenraali sai vain +kaksi ja kolme, Gurnicki yksi ja kuusi ja silloin oli minun vuoroni. +Heitin huolettomasti, mitään ajattelematta, mutta toiselta puolen +kauhistuin, toiselta puolen olin purskahtaa nauruun. + +Kuusi ja viisi! Olin saanut toiseksi korkeimman silmämäärän ja +joutuisin siis aktiiviseksi murhayrittelijäksi. + +Olipa se heitto, jota en ollut odottanut. + +Alkoi yleinen keskustelu. Suunnitelman yksityiskohdat punnittiin +kaikesta huolimatta uudelleen. Maa poltti jalkojemme alla +kuvaannollisesti puhuen. Emme voineet keskenämme keskustella, mutta +jokaisella oli vain yksi ajatus, päästä lähtemään mitä pikimmin +varoittamaan ja ehkäisemään tuhotyötä. Toinen puoli suunnitelmasta oli +kyllä jo ehkäisty, sillä kun toisen yrityksen suorittaminen joutui +minulle, ei siitä ollut sen enempää vaaraa. Mutta pääyritys oli vielä +jäljellä. + +Mies, joka oli heittänyt nuo kohtalokkaat kuutoset, oli pitkä ja laiha. +Kasvot, sikäli kuin niitä näkyi naamion takaa, olivat kalpeat. +Juutalainen hän ei ollut, vaan luultavastakin puolalainen, fanaattinen +intoilija. + +Kauhistuimme, kun hän viimein nousi ja lähti, erään toisen seuratessa. + +"Kas niin, on jo aika teidänkin!" virkkoi puheenjohtaja vilkaisten +minuun. Nousin nopeasti ja riensin ovelle. Näin, että kenraali ja +Gurnicki seurasivat ilmitulon uhallakin minua. Mutta kukaan ei sanonut +mitään. Nousimme kahvilaan ja riensimme kadulle. Oli jo varsin pimeä. +Kadun kulmassa kuulin äkkiä moottorin sätkytystä. + +"Auto!" huudahti kenraali ja kirosi. Murhaaja oli tietenkin noussut +odottavaan autoon. Juoksimme kulmaan kaikin voimin, mutta sinne +saavuttuamme oli auto jo liikkeellä ja kiiti hyvää vauhtia kapealla +kujalla. + +Me emme voineet sitä enää tavoittaa. + +Tilanteen vaarallisuus selvisi meille silmänräpäyksessä. Murhaaja +ajaisi suoraa päätä näyttelypaikalle ja hetkeäkään siekailematta +toteuttaisi suunnitelmansa. Me emme voisi edes varoittaa marsalkka +Pilsudskia. Rakennukseen tuskin oli puhelinta, emmekä ainakaan +tietäneet sen numeroa. Muutenkin oli puhelin epämukava ja epävarma +keino. + +Riensimme nopeasti kaupunkiin päin. Näissä osissa kaupunkia ei ollut +autoja, me tiesimme sen, mutta tähystelimme siitä huolimatta +ympärillemme. Me juoksimme herkeämättä ja ihmiset katsoivat +kummastuneina jälkeemme. Emme huomanneet sitä, että olimme edelleenkin +juutalaispuvuissa, mitkä vaikuttivat hullunkurisilta. + +Kas, tuolla välähti valo! Aivan oikein! Auto tuli syrjäkadulta, +verkalleen ja varovasti, ja jo kaukaa huomasimme sen punavalkoisista +merkeistään ja vaakunoistaan sotilasautoksi. + +"Meidän täytyy vallata tuo auto", sanoi kenraali. "Revolverit esille, +selvitämme kaappauksen jälkeenpäin!" + +Emme ollenkaan jääneet miettimään niitä vähemmän miellyttäviä +seurauksia, mitkä johtuvat sotilasauton aseellisesta kaappauksesta +keskellä katua, vaan kenraali hyppäsi kadun toiselle puolelle, minun ja +puolalaisen jäädessä toiselle. + +Auto läheni ja sen ollessa noin kymmenen metrin päässä hypähdimme +kaikki kadulle. + +"Seis!" huusi kenraali ja heilutti käsiään. "Meillä on tavattoman +tärkeä asia, ottakaa meidät autoon!" + +Kuljettaja, joka oli puoliksi nukuksissa, hämmästyi tästä +odottamattomasta kohtauksesta niin, että pysäytti auton. Juoksimme sen +luo. Muuan nuori luutnantti kopeloi parhaillaan asetta esille, mutta +ehdimme ennemmin. + +"Kädet ylös!" hihkasi pieni diplomaattimme ja luutnantti antautui. +Kenraali kiipesi ohjaajan viereen, minä ja puolalainen istuuduimme +luutnanttia vastapäätä ja muutamalla sanalla selvitimme asiamme. +Heitimme juutalaispuvut yltämme. + +"Hyvä jumala!" huusi tämä ja komensi ohjaajan ottamaan nopeimman +mahdollisen vauhdin. Kone syöksähti eteenpäin, oli keikahtaa nurin +ensimäisessä kadunkulmassa, mutta säilytti kuitenkin tasapainonsa ja +lähti melkein lentäen kiitämään kapeita katuja. Selvisimme vanhasta +kaupungista vaurioitta, vaikka hengenvaara monasti oli paljon lähempänä +kuin osasimme aavistaakaan, auton täydessä vauhdissa syöksyessä +pimeisiin holvikäytäviin ja kääntyessä kapealta kujalta toiselle. + +Tulimme uuteen kaupunginosaan ja vauhti lisääntyi vieläkin. Vaikka +kadut olivat leveitä ja suoria, oli vaara entistä suurempi, sillä +yhteentörmäyksen uhka erilaisiin ajoneuvoihin ja ihmisiin suureni +tavattomasti. Mutta ohjaajamme oli kuitenkin mestari. Hän pujotteli +ajoneuvojen ja ihmisten lomitse, vältti poliisit, jotka tekivät +merkintöjään ja antoi koneen kiitää eteenpäin. Muutamassa kulmassa +käännähti moottoripyörä sivuvaunuineen jälkeemme. + +Luutnantti kirosi. Se oli poliisimoottori. Sekin kiiti kuin vimmattu +jäljessämme ja ajaja viittoi meitä pysähtymään. Emme totelleet tätä +liikennepoliisin määräystä, vaan jatkoimme matkaamme. Yleisö +katukäytävillä tuijotti sanattomana kulkuamme. Kukaan ei käynyt +estämään, sillä automme vaakunat ja sotilasmerkit suojelivat meitä, +mutta poliisimoottori surisi kuin vihainen ampiainen takanamme. + +Aloimme lähestyä näyttelypaikkaa. Päästäksemme pääsisäänkäytävän eteen, +täytyi meidän kiertää rakennuksen taitse. Silloin näimme äkkiä +edessämme auton. Se puhkui katukäytävän vierellä. + +Murhaajan auto! + +Rakennuksen ikkunat olivat valaistut, kun syöksähdimme ohi. Samalla +kuului sisältä kolme laukausta ja hetki senjälkeen hyppäsi tumma haamu +ikkunasta kadulle. + +Olimme myöhästyneet. Tuska kouristi sydäntämme, mutta ohjaaja, tajuten +tehtävänsä, lennätti auton äkkiä ympäri, niin hurjan rohkeasti ja niin +taitavasti, että meiltä salpautui hengitys. Poliisimoottori, voimatta +pysähtyä, suhahti ohitsemme. + +Samalla katuvierellä odotellut auto liikahti. Murhaaja oli päässyt +siihen ja aikoi paeta. Emme voineet pysäyttää autoa, mutta ajatustakin +nopeammin vedin coltini esiin ja ammuin. Kuului laukaus ja sitä +välittömästi seurasi ontto paukaus. + +Olin todellakin osunut ja ampunut auton takakumin rikki. Se kulki vielä +parikymmentä metriä, mutta alkoi vikuroida ja pysähtyi. Samalla olimme +mekin paikalla ja neljä revolveria suuntautui murhaajaa kohti. +Silmänräpäystä myöhemmin luutnantti oli paiskannut hänet auton +pohjalle, riisunut aseista ja sitonut. + +Rakennuksesta kuului melua ja huutoa, poliisimoottori kiersi takaisin +ja pysähtyi kohdallemme. Puolalainen luutnantti selitti vihaisesti +tilanteen, jättäen vangin poliisien käsiin. Myöskin autonkuljettaja +vangittiin. Syöksyimme sitten näyttelyrakennukseen. Jozef Gurnickin +ääni ja nimi avasi meille tien sisälle. Täydellinen hämminki vallitsi +siellä, mutta ensimäinen, jonka näimme keskellä suurta salia, oli +marsalkka, presidentti Jozef Pilsudski, tarmokkaana, tanakkana +aistikkaassa sotilaspuvussaan, ja mikä tärkeintä, kaikesta päättäen +vahingoittumattomana. + +Jozef Gurnicki tunkeutui eteenpäin. Viiden minuutin kuluttua olin +tullut esitellyksi marsalkalle samoinkuin kenraali Nagelkopfkin. +Ilmeni, että marsalkan oli kiittäminen pelastuksestaan sattumaa. Hän +oli mennyt toiseen päähän rakennusta silloin kun murhaaja oli tullut +sisään. Eräät henkilöt, tästä marsalkan poistumisesta tietämättöminä, +olivat kuitenkin neuvoneet murhaajan kokonaan väärään huoneeseen. Hän +meni sinne, mutta kun hänelle siellä ilmoitettiin, ettei marsalkka +ollut tavattavissa, ei hän uskonut, vaan hetken kiihtymyksessä otaksui, +että marsalkka olisi viereisessä huoneessa. Hän ampui umpimähkään kolme +laukausta oven läpi -- tyhjään huoneeseen ja pakeni sitten, kenenkään +ennättämättä estää, ikkunasta. + +Puolalaisella kohteliaisuudella ja sujuvuudella selosti Jozef Gurnicki +seikkailumme. Marsalkan harmaat, tutkivat silmät eivät väistyneet hänen +kasvoistaan. Katselin häntä ja minun täytyi myöntää, että hänessä +personoitui, jo ulkomuodossa, Puolan sitkeä vapaudenunelma, tuossa +ylpeässä, majesteetillisessa asennossa, tuossa kasvojen jäyhässä ja +jyrkässä ilmeessä, niskan hiukan kumarassa taivutuksessa ja ennen +kaikkea koko olemuksen tietoisessa levollisessa aktiivisuudessa. Kaikki +muu oli hillittyä, kylmää ja harkittua, mutta silmissä paloi väsymätön +ja kiihkeä toiminnan ja elämän tuli. + +Hänen äänensä säpsäytti minua, niin metallinkirkasta, miehekästä, mutta +samalla sointuvaa ja vaikuttavaa ääntä en ollut kai milloinkaan ennen +kuullut. En ihmetellyt, nähtyäni marsalkan läheltä, hänen nauttimaansa +tavatonta kansansuosiota, ei vain alemman kansan, vaan kaikkien +piirien, säätyjen ja yhteiskuntaluokkien keskuudessa. Sitä suosiota ei +voi selittää yksistään hänen suorastaan sankarillinen toimintansa +Puolan vapauden hyväksi koko maailmansodan ajan, hänen kärsimyksensä, +hänen loistavat voittonsa, vaan varmasti johtuu se osaksi myöskin hänen +valloittavasta, miehekkäästä ja lujasta persoonallisuudestaan. + +Keskustelimme hänen kanssaan hetkisen, minkä aikana hän lupasi minulle +seuraavana päivänä yksityisen haastattelutilaisuuden. Sanomalehteni +hyötyi todellakin seikkailuistani. Jozef Gurnicki oli sillävälin +soittanut poliisilaitokselle ja puolen tunnin kuluttua oli meillä +käytettävissä yli viisikymmentä miestä. + +Marsalkka sanoi meille hyvästi ja niin lähdimme uudelleen +seikkailemaan. Istuuduimme suljettuihin autoihin ja painuimme +juutalaiskortteliin. Mutta me tulimme liian myöhään. Kolme vankiamme +oli poissa, joku oli heidät vapauttanut ja juutalaiskahvila oli myös +aivan autio. Kepposemme oli paljastunut ja roistot olivat livistäneet. + +"Nyt ei minun henkeni ole monen kopeekan arvoinen", sanoi kenraali, +kun lähdimme paluumatkalle. "Nuo roistot koettavat varmasti kostaa!" + +Emme kiinnittäneet siihen enempää huomiota. Mielialamme oli joka +tapauksessa mitä pirtein. Hotelliin tultuamme tapasimme Lauran +levottomana odottamassa. Edit uhkaili jo Suomeen-lähdöllä. Hän oli +kyllästynyt seikkailuihin, vaikka ei itse ollutkaan sellaisiin +joutunut. Mutta hänkin oli jo varsin hyvällä tuulella, kun yöllä +istuimme Taiteilijakahvilassa, kuuntelimme mustalaissoittoa ja nautimme +viiniannoksiamme. + +Tarkastelin salia ja siinä kuohuvaa raisua iloa, kun äkkiä näin +muutaman pöydän ääressä vanhan ystävämme salaneuvos Matvei +Matvejevitshin entisellä antaumuksella tutkivan varsovalaista +illallista. + +Suuriruhtinas Ivan Ivanovitsh istui hänen vierellään. + +Arvasin, että minulla oli vieläkin jotakin hauskaa edessäni. + + + + +NELJÄS OSA. + + +Viivyimme vielä muutamia päiviä Varsovassa ja tutustuimme, nyt +ilman mainittavia seikkailuja, tähän Puolan valtiolliseen ja +yhteiskunnalliseen pääkaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Emme ehtineet +paljoon, mutta hiukan kuitenkin, näimme ihanan kylpyläpalatsin +"Lazienki'n", kävimme vanhoilla valleilla ja vankikomeroissa, +missä venäläiset olivat ruoskimalla rääkänneet puolalaisia +vapaustaistelijoita kuoliaaksi, nautimme Varsovan voittamattomasta +baletista ja väliajat harhailimme ilman varsinaista päämäärää +vilkasliikkeisillä kaduilla. + +Kenraalin tapasin vielä kerran ja kysyin häneltä silloin suoraan, mitä +hän oikeastaan aikoi suuriruhtinas Ivan Ivanovitshin kanssa. +Kysymykseni hämmästytti taaskin kenraalia, hänhän ei tietänyt vieläkään +seikkailuani Danzigissa, mutta hän lupasi minulle, että saisin tutustua +siihenkin puoleen hänen toimintaansa. + +"Venäläiset tsaristit ovat pettäneet tai aikovat pettää minut. He +luulevat, etten sitä tiedä. Mutta minä tiedän sen sekä myös sen, millä +tavalla maksan velkani ja karhuan saatavani. Siitä tulee hauska juttu, +odottakaa vain!" + +Kenraali tuntui hyvin muuttuneelta. Hän oli antautunut, ellei +kunnialliselle, niin ainakin lain hyväksymälle tielle, ja tämä muutos +painoi leimansa häneen. En osannut arvaillakaan, mikä oli hänet saanut +niin yhtäkkiä tekemään kokokäännöksen. Jos hän olisi tehnyt kaiken +hyvää palkkiota vastaan, en olisi ihmetellyt, mutta nythän hän ei edes +vihjaissut siihen suuntaan. Minua liikutti tuo sangen vähän. Pääasia +oli, että jollakin tavoin saatoin käyttää kenraalia hyväkseni. + +Haastatteluni marsalkka Pilsudskin luona onnistui erinomaisesti ja sain +oikein sähköteitse kiitokset päätoimittajalta. Tunsin, että osakkeeni +kotimaassa olivat nousseet varsin paljon. + +Ryssien konferenssiin oli aikaa vielä lähes pari viikkoa, +joten saatoimme matkustaa aivan rauhassa. Jozef Gurmckilta sain +erinomaisia suosituksia pysähdyspaikkoihin ja niitten turvissa pääsin +tunkeutumaan melkein kaikkialle. Matkustimme ensin Lodziin, enemmän +velvollisuudentunnosta kuin huvitteluhalusta. Tuo tuhatpiippuinen, +yksitoikkoinen, kivihiilitomuinen, likainen ja laakea kaupunki ei +viehätä silmää, alituinen tuuli tupruuttaa silmät täyteen kivihiiltä, +mustakalottiset juutalaiset muodostavat täälläkin katukuvan ja +suljetut, laudoin peitetyt, saksalaisten, venäläisten ja bolsheviikkien +ryöstämät tehtaat aikaansaavat etenkin illan tullen melkein kaamean +tunnelman. Mutta kuitenkin on kaupungilla viehätyksensäkin, se piilee +sen alituisessa työssä ja toiminnassa. Vaikka sadat tehtaat +seisovatkin, ovat sadat toiminnassakin ja niitten koneet jyskävät läpi +päivän ja yön. + +Matkaseuramme oli vähitellen alkanut sulautua yhteen ja seurustelumme +muuttui yhä vilkkaammaksi ja miellyttävämmäksi. Laura oli muuttunut +enimmin, mutta sehän olikin kohtuullista, sillä hänessä oli enimmin +särmiä ollutkin. Edit malttoi tuntikausiksi irtautua "oppaistaan" eikä +Laura Vilnasta lähdettyään kai ollut puhunut halaistua sanaa +kansantaloudesta. Hänen seurastaan saattoi toisinaan suoraan nauttia, +kun hän yltyi "säkenöiväksi", ja ihmeekseni havaitsin, että hän saattoi +keskustella järkevästi ja miellyttävästi melkein kaikista asioista +auringon alla, aina omintakeisena ja sukkelana. Ylimielisyys karisi +pala palalta pois, sufragettinainen väistyi taka-alalle ja esiin tuli +aina uusi ja aina vanha paratiisin Eeva hyveineen ja heikkouksineen. +Niitäkin havaitsin koko joukon ja jokaisen keksiminen tuotti minulle +vilpitöntä iloa. Laura ei kaikesta päättäen ollutkaan jumala, ei edes +pyhimys, vaan aivan tavallinen enemmän tai vähemmän syntinen ihminen, +niin että hänen lähimmäisensä saattoi suhtautua häneen pelotta ja +vavistuksetta. + +Kun mielemme teki käväistä Ylä-Schlesian kysymyksen takia kuuluisilla +puolalaisilla kivihiilialueilla, olin Jozef Gurnickilta hankkinut +muutamia suosituksia kaivostenjohtajille. Päätimme niin ollen matkustaa +sinne ja illalla junaan noustuamme ja ruvettuamme nukkumaan, heräsimme +aamulla parhaaseen aikaan. Puolen tunnin kuluttua, ennätettyämme juuri +siistiytyä, pysähtyi juna Dabrovan asemalla ja me nousimme pois. + +Olimme keskellä teollisuusseutua, sellaista, mihin emme kotimaassamme +ole ollenkaan tottuneet. Se ei ole kaupunkia, ei kylää, ei maaseutua, +vaan jotakin siltä väliltä, talorykelmät tien kahden puolen jatkuvat +peninkulmamäärin, kaikkialla nousee tehtaitten savupiippuja, mutta +lomissa pilkahtaa aaltoilevia viljalaihoja loivilla kummuilla, näkyy +kaukaisia kyliä kastanjoineen ja poppeleineen, sieviä kirkkoja, +tuulimyllyjä, ja halki tämän alueen kulkee viivasuoria, mustia, +vaikeitten kivien ja valkeiksi kalkittujen lehmusten ja poppelien +reunustamia teitä. Haukkasimme aamiaista pienessä sievässä ja siistissä +kyläravintolassa murattiköynnösten peittämässä huvimajassa ja käytyäni +ensin erään kaivostenjohtajan, puolalais-saksalaisen insinöörin luona, +nousimme kohteliaasti tarjottuun autoon ja lähdimme vaeltamaan. +Maisema ei muuttunut matkalla, samat piiput, ilmanvaihtotorvet, +kaivosaukkorakennukset jatkuivat kaikkialla. Tiellä, leveällä, sileällä +ja kivitetyllä, ajoi vastaamme talonpoikia omituisissa leveissä kahden +hevosen kärryissään, juutalaisia ijänikuisine mustine halatteineen ja +kalotteineen. Punaiset, valkoiset ja harmaat tiilimuurit, koristellut +talojen päädyt, savikourukatot ja aina raitis, syvänvihreä muratti +vilahteli silmissämme, kun automme kiiti aina 80 km:n vauhdilla +mainioita teitä, nostattaen mustia tomupilviä, niin että kasvomme +kirjaimellisesti peittyivät mustiksi, hengityksemme vaikeutui emmekä +enää voineet silmiämmekään avata. Viimein ajettuamme samaa vauhtia läpi +Bendzinin kaupungin ja Grodzin, pysähdyimme muutaman kaivoksen +kohdalla. Tulostamme oli nähtävästi jo ilmoitettu, sillä työtä johtava +insinööri riensi heti luoksemme ja ohjasi meidät kaivosaukolle, minkä +mustista uumenista teräsvaunu teräsvaunun jälkeen kohosi ylös, täynnä +kiiltävän mustaa, kristallikimalteista kivihiiltä, painuakseen heti +takaisin tyhjänä. Valtava ryske ja jyske kävi rakennuksessa, kun +murskaajakoneet työskentelivät pienentäen hiilen sopivan kokoisiin +palasiin ja lajitellen ne automaattisesti. Kaikki oli mustaa, emmekä me +tehneet poikkeusta, työmiehet, lattiat, koneet, ilmakin, jota +hengitimme, oli kyllästetyn täynnä hienon hienoa yskittävää +hiilentomua. Insinööri kulki edellä ja selitti, mutta emme jaksaneet +kiinnittää hänen selityksiinsä huomiota. Meitä innosti enemmän itse +näkyvä toiminta, koneitten vinha liike, huumaava räiske ja ryske, +työmiesten ja -naisten tarmokkaat, tottuneet liikkeet ja kaiken yllä +lepäävä työn henki. + +Päätimme kaikki laskeutua kaivokseen, kun kerran tilaisuus meille +tarjottiin. Kiinnitimme päällämme nahkakypärät loukkaantumisen varalta, +heitimme yllemme kaivosmanttelin, sinisen pumpuliviitan, ja otettuamme +käteen pienen kaivostuikun kiipesimme hieman jännittyneinä tuollaiseen +tyhjään hiilivaunuun kaivosaukossa. Portti suljettiin ja yhtäkkiä +tunsimme vajoavamme suunnattoman nopeasti pohjattomaan syvyyteen. +Kaivostuikkumme sammuivat, mutta alasmeno jatkui yhä kiihtyvällä +vauhdilla, tasaisesti ja kolauksitta, pilkkosen pimeässä. Sitten hissi +pysähtyi, portti avattiin ja silmiimme tunki kirkas sähkövalo. Olimme +tulleet keskimäiseen kaivoskerrokseen. Insinööri ryhtyi taaskin +oppaaksemme ja ennen pitkää kuljimme hanhenmarssia kaivoskäytävillä, +kumarassa ja varoen, ja kaivostuikkujen oudossa liehuvassa valossa +näytimme kaikki kuin naamiaisilmiöiltä tai satuolennoilta. Ilma oli +alhaalla lämmintä, mutta kosteaa, korvissa suhisi mahtava ilmanvaihtaja +ja siellä täällä käytävien risteyksissä loisti sähkölamppu. Olimme +maanalaisessa kaupungissa, yhtä oudossa kuin ihmeellisessäkin. +Tarkastimme hiilen louhintaa ilmaporan ja räjähdysainesten avulla, +matkustimme maanalaisella sähköraitiotiellä ja tutustuimme +nerokkaaseen, mahtavaan ilmanvaihtolaitteeseen, minkä epäkuntoon +joutuminen tietäisi välttämätöntä kuolemaa niille sadoille ja +tuhansille, jotka työskentelevät maan alla. Mielenkiintoinen oli pieni +matkamme maan uumeniin, mutta hieman painostava ja hiostava ilma sekä +joltinenkin jännitys tekivät sen, että olimme kaikki tyytyväisiä +päästyämme taas luojan kirkkaan taivaan alle. + +Iltaan saakka harhailimme kivihiiliseuduilla. Söimme illallisen +Sosnowieczissa, aivan Ylä-Schlesian rajalla, ja nousimme sitten taas +junaan. Aamulla olimme Krakovassa. Seikkailumme alkoivat uudelleen. + +Hotellissa tapasin kenraalin, mutta hänen aikaisemman pyyntönsä +mukaisesti en ryhtynyt puheisiin. Ivan Ivanovitsh ja Matvei +Matvejevitsh olivat hänen kanssaan. Kenraali kuitenkin tuli luokseni ja +ilmoitti, että saatoin vielä vapaasti käyttää moniaita päiviä ja +katsella Krakovaa. Kiitin häntä ilmoituksesta ja aamiaisen jälkeen +lähdimme kaupungille. + +Jos Varsova on Puolan valtiollisen ja yhteiskunnallisen elämän keskus, +jos Lodz on työn ja tehtaitten kaupunki, niin Krakova on Puolan +kansallinen, historiallinen ja taiteellinen pyhättö. Krakovassa on +puolalaisuus kauneimpana ja elinvoimaisempana säilynyt vaikeimpienkin +vainojen aikana, sieltä on saanut alkunsa Puolan nykyinen vapaus ja +siellä on nytkin puolalaisella kansallishengellä tukevimmat juurensa. + +Edit oli kuin kala vedessä. Hän oli vihdoinkin päässyt oikeaan +ympäristöön. Krakova henkii todellakin historiaa, historiaa henkivät +sen kapeat romanttiset kujat, sen lukemattomat vanhat rakennukset, +porttiholvit, linnoitustornit, kirkko- ja kellotapulit, kirkot ja +luostarit ja ennenkaikkea henkii historiaa, suurta ja ihanaa, kuuluisa +mahtava Wawel-linna, Puolan kuninkaitten linna, missä he kaikki ovat +saaneet viimeisen leposijansa jylhässä, komeassa tuomiokirkossa tai sen +alla olevissa holveissa. Wawel-linna ei ole yhtenäinen rakennus, se on +suunnaton rakennusryhmä korkealla yli kaupungin kohoavalla töyräällä, +valleineen, vallisarvineen, rintavarustuksineen, torneineen, +hautoineen ja kirkkoineen. Siinä on osia kaikilta ajoilta, kaikkia +rakennustyylejä, värejä, muotoja ja tarkoituksia. Siihen, Puolan +kuninkaitten kruunaus- ja hautapaikkaan, on kokoontunut, tiivistettynä +ja keskitettynä, romanttisena ja kauniina, Puolan koko historia, +muistot sen elinvoimaisilta alkuajoilta, sen mahtavuuden, loiston ja +vallan vuosilta sekä myös tappioitten, alennusten, kansallisen häpeän +ja kärsimysten ajoilta. Kuljimme tuntikausia sen pihoilla, holveissa, +valleilla, tuomiokirkossa, vankikomeroissa, katakombeissa, tuntematta +väsymystä tai kyllästymystä, ja minusta alkoi vähitellen tuntua siltä, +ettei Editiä saada paikalta poistumaan muuta kuin väkivallalla. + +Mutta ruumiimme alkoi lopulta osoittaa omia vaatimuksiaan, mitä tuli +ruokaan ja juomaan, ja niin ollen täytyi meidän jättää Wawel-linna ja +palata kaupunkiin. Ruokailimme nopeasti pienessä ravintolassa torin +laidalla, katsellen elämää. Näillä seuduin käytetään vielä helakoita ja +kauniita kansallispukuja, ei paljon, mutta käytetään kuitenkin, ja +Krakovan kuuluisia huiveja näkyi sekä käytännössä että kaupan. Krakova +on puutarhojen ja puistojen kaupunki, sen asemakaava on säännötön +ympyrä ja kolme laajenevaa puutarhakehää kiertää koko kaupungin. Vanhaa +sammaltunutta harmaata, punaliuskaisia kattoja, lasimaalausta sekä +kaikkialla rehevää tummaa vihreää, siinä on Krakovan värivaikutelma. + +Emme edes pistäytyneet hotellissa, vaan vilkaisimme pikimmältä Krakovan +mainiota taulugalleriaa, Puolan klassillisen taiteen ihaninta +kokoelmaa, ja vuokrasimme senjälkeen auton ajaaksemme kaupungin +ulkopuolella olevalle Kosciusczkon kukkulalle. Sitä ajomatkaa emme +hevin unohda. Auto mutkitteli ensin halki kaupungin ahtaita kujia +myöten, selviytyen vihdoin tyylikkäälle huvila-alueelle, jonka +puutarhat kukkivine kirsikkapuineen, akaasioineen, kastanjoineen, +poppeleineen ja lehmuksineen vilahtelivat silmissämme. Tie nousi +hitaasti ja vakaantui viimein leveäksi, mahtavien poppeleitten +varjostamaksi valtatieksi, jonka molemmin puolin lainehtivat kuin +merenä hedelmälliset viljalaihot, vasemmalla välkkyi Veikselin +hopeainen uoma ja lauha ilmanhenki hyväili kasvojamme. Parin kolmen +kilometrin päässä automme kiersi pienen linnoituksen portista sisään, +jonka portilla seisova nelikolkkahattuinen sotilas laski meidät +esteettä. Nousimme autosta ja lähdimme kiipeämään itse "kukkulalle", +multa- ja hiekkatöyräälle, jonka on rakentanut, mullan ja hiekan +omakätisesti paikalle kantanut Puolan kansa, rikkaat ja köyhät, +sivistyneet ja sivistymättömät, suurimman ihannoiduimman +kansallissankarinsa kunniaksi ja muistoksi. Niin on syntynyt tuo toista +sataa metriä korkea kumpu, jonka laella on vain yksinkertainen jykevä +graniittilohkare kirjoituksineen: Kosciusczkolle, yhtä yksinkertainen +ja koruton kuin tämä Puolan intohimoinen isänmaanystävä ja +vapaustaistelija itsekin oli, ja yhtä jykevä ja vaikuttava kuin hänen +toimintansa onnettoman isänmaansa hyväksi. Ihanan suurenmoinen oli myös +näköala tältä kummulta yli Galizian viljavan tasangon, aaltoilevine, +viljalaihojen kiertämine kumpuineen, valkotaloisine ja punakattoisine +kylineen, valkeine vihreäreunusteisine teineen, pienine metsikköineen, +karjalaumoineen, Veikselin hopeanhohtoisine uomineen, kellanruskeine ja +valkoisine liituvuorineen sekä kaukana, kaukana etelässä siintävine +lumihuippuisine Karpaatteineen. Krakova lepäsi jalkaimme juuressa +puutarhoineen, kirkkoineen, Waweleineen ja ilma väreili tyynenä, +kuulakkaana kesäiltana. Parempaa paikkaa ja onnistuneempaa muotoa ei +voisi keksiä kansallissankarin muiston kunnioittamiseksi, sillä tämä +muistomerkki ohjaa muukalaisenkin siihen, mikä sankaria oli +innoittanut, maan ja kansan ihailuun ja rakastamiseen. + +Laura oli äänetön, niinkuin muistin hänen olleen Oliwan tuomiokirkossa +Danzigissa. Hän nautti mitään puhumatta, mitään sanomatta, eikä +Editkään turvautunut oppaaseensa, vaan nautti, ei järjellään eikä +tiedoillaan, vaan silmillään ja korvillaan, jokaisella hermollaan, mitä +ilmanhenki ja melkein rannattoman avaruuden tuntu hyväilivät. + +Hämärsi jo, kun jälleen istuuduimme autoon ja huimaa vauhtia -- tie +kävi nyt alamäkeä -- kiidimme takaisin kaupunkiin. Seuralaiseni +tahtoivat välttämättömästi pistäytyä hotellissa -- aioimme käydä +teatterissa -- pukuaan muuttamassa. Kenraalia ei näkynyt alhaalla, +joten ilman muuta kiipesin kerrokseeni ja avasin huoneeni oven. + +Tahtomattanikin päästin huudahduksen: huoneessani oli joku käynyt ja +jättänyt jälkeensä hävityksen kauhistuksen, kaikki matkalaukkuni oli +avattu ja pengottu, tavarat olivat hajallaan lattialla, kaapit oli +avattu, pöydänlaatikot vedetty esille ja huone muistutti erehdyttävästi +venäläisten santarmien toimeenpanemaa kotitarkastusta. + +En ollut vielä ehtinyt koota ajatuksiani, kun seuralaiseni juoksivat +huoneeseen: + +"Meiltä on yritetty varastaa'" huusivat he molemmat, mutta jäivät +sanattomiksi nähdessään, etten minäkään ollut yritykseltä säästynyt. +Ryhdyin kiireesti tarkastamaan tavaroitani. Rahaa ei matkalaukuissani +ollut eikä oikeastaan mitään arvokkaampaa. Vaatteeni olivat tallella, +kaikki taskut oli tosin käännetty nurin, liinavaatteet oli reposteltu, +mutta puolen tunnin tarkastuksen jälkeen saatoin todeta, ettei mitään, +ainakaan muistini ja tietojeni mukaan, ollut hävinnyt. Saman tiedon +toivat sekä Laura että Edit omista tavaroistaan. + +Mitä tämä "kotitarkastus" siis merkitsi? On ilmeistä, ettei +kysymyksessä ollut tavallinen varkaus. Vaikka varas olisikin olettanut +löytävänsä jotakin arvokasta ja huomannut sitten pettyneensä, olisi hän +kuitenkin varmasti jotakin anastanut. Sen verran arvoesineitäkin oli +matkassamme. Mutta niin ei oltu tehty. Ja sitten se seikka, että yritys +oli tehty koko seuruettamme vastaan? Ilmeistä oli, että varas tai +tunkeilija, oli etsinyt jotakin, sitä kuitenkaan löytämättä. Mutta mitä +hän olisi saattanut etsiä? En ymmärtänyt ollenkaan. Jotakin tavattoman +tärkeää sen täytyi olla, sillä muutoin ei olisi antauduttu niin suureen +vaaraan. Murtautua keskellä päivää vilkasliikkeisessä hotellissa +kahteen huoneeseen ja toimittaa täydellinen kotitarkastus! Ilmitulon +vaara oli peloittavan suuri. + +Editiin minä kumminkin harmistuin. Hän oli suunniltaan, hän laski +kaiken tämän kohtalon, sallimuksen, Jumalan ja ties minkä +rangaistukseksi synneistämme, s.o. enemmän tai vähemmän tahtomistamme +ja suorittamistamme seikkailuista. Hän hermostui perinpohjin ja +hermostutti Laurankin. Kiukustuin puolestani ja määräsin lyhyesti ja +jyrkästi, ettei asia itkusta parane ja että jos arvoisat naiset +haluavat tulla teatteriin, täytyy heidän viimeistään puolen tunnin +kuluttua olla valmiina, s.o. pukeutuneina. Heidän mentyään jäin +miettimään tapahtumaa. + +Ei ollut ihmeellistä, jos ajatukseni johtivat seikkailuun Varsovan +juutalaiskorttelissa. Mutta en sittenkään ymmärtänyt. Kostoon oli +kommunisteilla kyllä syytä, mutta eihän tämä ollut kostoa. En jaksanut +käsittää, mitä he saattoivat etsiä meiltä, sillä emmehän olleet mitään +ottaneet. Selvää oli vain, että salaperäinen tuntematon vaara uhkasi +meitä. Vaistoni sanoi, ettei juttu loppuisi tähän, mutta minkälaisia +muotoja se vastedes saisi, en osannut arvatakaan. + +Asetin tavarani järjestykseen joka tapauksessa ja tarkistin +revolverini. Se ei näyttänyt olevan mikään ylellisyyskapine nykyisissä +oloissa. Seuralaiseni tulivat määräyksen mukaan puolen tunnin kuluttua +ja lähdimme kaikin ulos. Alhaalla tapasin kenraalin erään +amerikkalaiselta, puoleksi turistilta, puoleksi taiteilijalta tai +sanomalehtimieheltä tai joltakin sellaiselta näyttävän miehen seurassa. +Yankee-tyyppi oli selvä, mutta miehen ammatista en päässyt selville. + +Kerroin kenraalille tapahtuman. Hän kiihtyi odottamattomasti. + +"Todellakin, todellakin! Siis myöskin te! Minun luokseni on tehty +samanlainen murto!" + +Vavahdin. Yhteys Varsova-seikkailuun vahvistui, mutta tarkoitusta en +vieläkään ymmärtänyt. Kenraali pudisteli myöskin päätään. + +"En ymmärrä ollenkaan, en ollenkaan! Ne valmistelevat jotakin, ne +etsivät jotakin, mutta mitä? Ettehän ole ilmoittanut viranomaisille +tapahtumasta?" + +"En tietenkään. Joutuisin vain turhiin rettelöihin eikä ilmoittamisesta +kuitenkaan olisi vastaavaa hyötyä." + +Keskustelin vielä jonkun aikaa kenraalin kanssa ja lopputuloksena oli, +että odottaisimme toistaiseksi ryhtymättä mihinkään laajempiin +toimenpiteisiin. Mutta varovaisia meidän täytyi olla. Ensi yritys +tarkoitti tavaroitamme, mikään ei taannut, etteikö seuraava yritys +tarkoittaisi henkeämme. + +Seuraavana päivänä pistäydyimme Wieliczkan kuuluisassa +suolakaivoksessa, tuossa todellisessa maanalaisessa kaupungissa suolaan +hakattuine kirkkoineen, kappeleineen, tanssisaleineen, rautateineen, +sähkövaloineen, järvineen ja puroineen. Kuljimme monta tuntia sen +valoisia, leveitä ja korkeita käytäviä pitkin, ihailimme vanhojen +kaivosmiesten hakkaamia pyhäinkuvia ikivanhoissa kappeleissa, suolasta +veistettyä mestarillista kattokruunua suuressa kirkossa ja tanssisalin +suurta freskoa. + +Harhailtuamme illan kaupungilla ja istuttuamme pari tuntia vilkkaassa +ja huvittavassa varietee-teatterissa, päätimme aamulla käväistä ensin +uudelleen Wawelia ihailemassa ja iltapuolella tehdä automatkan Tyniecin +vanhaan, ruotsalaisten ja suomalaisten 1650-luvulla osaksi hävittämään +luostariin. Iltapäivällä saimmekin vuokratuksi hyvän ja nopean auton ja +painuimme matkaan. Tie kulki Wawelin sivuitse, halki huvila-alueen, yli +Veikselin ja suuntautui sitten, liituvuorien ja kukkaniittyjen lomitse, +puuttomalle maaseudulle viivasuorana, kovana ja sileänä. Auton vauhti +kiihoitti mieltä ja sai veren virtaamaan nopeammin. Maisema oli +yksitoikkoinen tasaisuudessaan, niityt ja pellot vilahtelivat ohitse ja +pari kertaa sivuutimme sievän, puutarhojen lomiin kätkeytyneen +maalaiskylän savimajoineen ja olkikattoineen. Tie kohosi hiukan, +mutkitteli kylän halki ja kääntyi oikealle Veikseliä kohti ja kaarsi +sitten vanhasta muuriportista sisään. + +Olimme perillä. + +Vasemmalla oli vanha, jykevärakenteinen, matalahko tyylipuhdas +romaaninen kirkko, oikealla korkea, puoleksi sortunut seinä ja +sammaltunut ja raunioitunut rintavarustus, taustalla seinäraunioita ja +keskellä nurmipeittoinen, paikoin kivitetty, siisti ja kodikas piha, +entinen luostarin sisäpiha. Rauniot kokonaisuudessaan sijaitsivat +parikymmentä metriä Veikselin pinnasta, äkkijyrkällä joen äyräällä, +niin että paikka aikoinaan, täydessä varustuksessaan oli kummullaan +ollut melkein valloittamaton. Ruotsalaiset ja suomalaiset, samoinkuin +kerran aikaisemmin tataarit, olivat sen kumminkin valloittaneet ja +hävittäneet, ruotsalaiset ryöstettyään sieltä tynnörittäin kultaa ja +arvoesineitä. Luostarin paikka oli idyllinen ja kaunis, näköala yli +juurella virtaavan, kaislarantaisen ja niittyisen Veikselin taustalla +kohoaville loiville, puutarhojen peittämille kummuille kylineen ja +kirkkoineen, hanhilammikkoineen ja karjalaumoineen, rauhallinen ja +viihdyttävä laakeudessaan ja sopusoinnussaan. + +Astuimme vanhaan kirkkoon ja kuljimme sen kumahtelevia lattiakiviä +pitkin. Se oli koruton ja yksinkertainen vanha katolilainen kirkko, +ankaran askeettinen vihreänharmaassa värityksessään valon langetessa +läpi värillisten ikkunaruutujen ja kimallellessa pyhimysten kuvilla ja +alttariliinoilla. Hartaus täytti mielen ja hiljaa kuljimme sakastiin. +Herttainen näky kohtasi silmäämme: pari kolme heleäpukuista, raikkaan +tervettä, nuorta ja somaa maalaistyttöä koristeli parhaillaan, hartaina +ja toimeliaina, vanhaa pyhimyksen kuvaa köynnöksillä ja kukilla ja +myrttiseppeleillä kai jotakin pyhäinkulkuetta varten. Hillitty, vieno +valaistus, joka lankesi ankaraan harmauteen, naivin koruton +pyhimyksenkuva, kansallispukuiset nuoret tytöt vilpitön innostus +kasvoillaan ja punaisilla poskillaan, kaikki tämä muodosti taulun, +missä tunnelma, värien sopusointu, asennot ja hartauden henki +sulautuivat harvinaiseen eheäksi kokonaisuudeksi. Astuimme hiljaa +pihalle jälleen ja nojauduimme rintavarustusta vasten. Edit otti +skitsikirjansa ja kiipesi rintavarustuksen yli laskeutuen hiukan +alemmaksi voidakseen piirtää luonnoksen kirkosta ja raunioista. Laura +ja minä siirryimme aivan huomaamattamme raunioille, löysimme kolmelta +puolen suojatun nurkkauksen ja istuuduimme sammaltuneille kiville +jääden ihailemaan lännessä avautuvaa maisemaa auringon aletessa +laskuaan kohti. + +Mieli oli tyyni ja tyytyväinen ja onnentunne valtasi ihmisen. Loin +katseeni Lauraan ja sävähdin. Laura oli viehättävä siinä laskevan +auringon säteitten leikkiessä hänen ihollaan ja hiuksillaan. Minä +katsoin ja näin, että hän oli nuori ja verevä, raitis ja miellyttävä, +hänestä henki vastaani naisellinen sulo, herkkä ja koskematon. Minä +olen tietenkin narri, mutta en voi sille mitään. Tietysti ei Laura +ollut sen kummempi kuin muulloinkaan, väitellessään kansantaloudesta ja +pilkatessaan kaikkia lähimmäisiään, mutta minä olin, en hänen, +vaan ympäristön, maiseman rauhallisuuden ja luonnon onnentunteen +vallassa, lauha iltatuuli sai minut hempeäksi, värien sopusointu teki +minut idealistiksi ja Lauran punaiset huulet houkuttelivat +vastustamattomasti. Olin suudellut niitä Vilnassa, ja nyt olisin taas +tahtonut suudella. Mutta en voinut saada itseäni tarpeelliseen +vireeseen. Minulla ei ollut rohkeutta, mutta mitä kauemmin katselin +hänen huuliaan, hienohipiäistä kaulaa ja rauhallisesti värähtelevää +povea, sitä sekavammaksi ja oudommaksi tunsin mielentilani. Minä +muistin Lauran Danzigissa Oliwan kirkossa, Vilnassa, liettualaisten +vankina, juutalaiskorttelissa, Kosciuszckon kukkulalla, mutta ennen +kaikkea minä muistin hänet pitkäpalmikkoisena raisuna koulutyttönä, +jolloin olin samaan aikaan huokaillut hänen sekä jambien ja anapestien +takia. Kaikki oli tietenkin kuvittelua, mutta tuo kuvittelu oli niin +voimakasta, että se vastasi todellisuutta. Minä vaivuin ihailemaan +Lauraa ja mitä enemmän ihailin, sitä varmemmaksi kasvoi vakaumus, etten +hänestä ilman muuta eroaisi. Hänessä oli kultaa pohjalla, kirkasta ja +puhdasta kultaa, ja minä kuvittelin jo, että olisin se kullanetsijä, +joka nuo aarteet saisin päivänvaloon. + +Nopeasti koetin määritellä itselleni tunteeni laadun ja havaitsin +hämmästyksekseni ja ilokseni, että olin kai rakastunut Lauraan. Kai? +Ei, minä olin rakastunut todenteolla, syvästi ja kiihkeästi. Laurassa +ei ollut mitään ihmeellistä, hyvin vähän salaperäistä, hän oli avoin, +luonnollinen, reipas ja iloinen, ei varsin tyhmä (en juuri mielellään +anna naiselle korkeampaa tunnustusta) eikä yksitoikkoinen. Hänessä oli +luontaista vallanhimoa, määräämisvimmaa, kapinallisuutta ja +teoreettista liberalismia, mutta nuo haitat kyllä jaksaisin sietää. + +Sietää! Minä melkein häpesin ja nolostuin: tässä oli pienin kysymys +minun sietämisestäni, paljon suurempi oli se, sietäisikö Laura minun +suuria vikojani ja arvostelisiko hän miksikään pienet etuni. + +Minä tunsin palan nousevan kurkkuuni, ohimoni tuntuivat kuumilta +eivätkä silmäni tajunneet enää maiseman yksityiskohtia. Minä aioin +ottaa ratkaisevan askeleen, aioin saada joko kaikki tai jäädä ilman +mitään. Olin nyt kerta kaikkiaan siinä tunnelmassa ja otaksuin +hämärästi, että Laurakin olisi tavallista suopeammalla tuulella. Emme +olleet enää moneen päivään edes riidelleetkään. + +Sytytin hermostuneesti savukkeen ja poltin sen nopeasti loppuun. Olin +todellakin hermostunut ja arka eikä savuke auttanut mitään. Silmäsin +vielä kerran tasangolle kuin kuolemaantuomittu ennen teloitusta, ja +puristaen käteni yhteen lausuin hiljaa, niin luonnollisesti ja hellästi +kuin osasin: + +"Laura!" + +Laura käänsi päänsä ja hänen silmiensä välke antoi minulle murto-osaksi +sekuntia toivoa. Mutta ainoastaan niin kauaksi, sillä tuhannesosa +sekuntia senjälkeen saivat Lauran kasvot aivan uuden ja oudon ilmeen, +ne kuvastivat pelkoa, ehkäpä kauhuakin, ja hämmästystä. Otaksuin jo +hetken, että kaikki oli menetetty, että Laura oli ymmärtänyt ja +kauhistunut rohkeuttani tai röyhkeyttäni, niinkuin epäonnistunutta +kosimista tavallisesti naisellisen epäjohdonmukaisesti nimitetään. + +Mutta ei! + +Minäkin vavahduin, en Lauran katseesta, vaan siitä, että tukeva ote, +raudanlujat sormet kiertyivät kaulani ympäri ja tunsin korvani juuressa +kylmän reiän painautuvan ihoa vasten. + +"Kädet ylös ja hiljaa!" komensi hillitty, mutta uhkaava ääni. Laura oli +jo nostanut kätensä. Kosintani oli varsin omituisesti keskeytynyt. + +Olen rauhallinen ja tyyniluontoinen mies, mutta en kärsi keskeytyksiä. +Minä en pidä siitä, että puheeni keskeytetään, mutta vielä vähemmän +siitä, että varsin harvalukuiset kosintani ehkäistään. Minä raivostuin, +ja ellei korvani taa painetun revolverin piippu olisi muistuttanut +minua raivostumisen välittömästä seurauksesta, olisin varmasti antanut +sen ilmetä hyvinkin voimakkaasti. Nyt en voinut tehdä mitään, vaan +minun täytyi istua hiljaa ja odottaa jatkoa. + +Odotus ei kestänyt kauan. Ote niskassani heltisi, sain käskyn kääntyä +ja silloin näin kaksi siististi puettua miestä, jotka olivat +hyökkäyksen tehneet. Heillä oli kummallakin revolveri kädessä ja heidän +ilmeensä eivät olleet vähintäkään hullunkuriset, vaikka miehet +olivatkin tietoiset siitä, että olivat varsin brutaalisesti +keskeyttäneet hienon tunnelmahetken. + +Yritys oli rohkea, mutta hyvin suunniteltu. Aivan lähellä, kymmenen +viidentoista metrin päässä oli ihmisiä, Edit istui melkein allamme, +mutta meitä ei voitu nähdä mistään, ja niin olimme täydellisesti +roistojen vallassa. Olisin voinut huutaa, mutta huutamisen seurausta ei +tarvinnut epäillä. + +Ennenkuin oikein tajusinkaan, riistettiin minulta revolveri, toisen +kerran jo matkallani, lompakkoni pengottiin perinpohjin, taskuni +tarkastettiin ja sitten toimeenpantiin varsin perusteellinen +ruumiintarkastus. Lauran käsilaukku joutui samanlaisen tutkimuksen +esineeksi, mutta -- ihmeellistä taaskin -- mitään ei viety, revolveria +lukuunottamatta. + +Koko näytelmään kului vajaa kymmenen minuuttia. Senjälkeen molemmat +rosvot pujahtivat muuriaukkoon ja hävisivät sille tielleen. Aseettomana +en uskaltanut lähteä takaa-ajamaan ja melua ei minulla ollut taaskaan +halua herättää. + +"Editille ei sanota mitään!" kuiskasi Laura ja ehdotus oli minusta +järkevä kyllä. Edit hermostuisi aivan suunnattomasti, saadessaan +tietää, että olimme järjestelmällisen vainon alaisina. + +Se oli nyt epäämätön tosiasia. Meitä vakoiltiin, meidät tunnettiin ja +matkamme ja toimemme olivat tiedossa. Jotakin tahdottiin saada meiltä, +mutta mitä? Arvoesineitä ei, ei rahaa eikä sen sellaista. Mutta mitä +sitten? + +En voinut keksiä mitään ratkaisua, mutta päätin mielessäni, etten enää +liiaksi erkanisi joukosta. Meidän täytyi pysytellä ihmisten keskellä. +Silloin olisimme suuremmassa turvassa. Missään tapauksessa en aikonut +keskeyttää matkaani joittenkin rosvojen vainon takia. + +Mutta lumous oli haihtunut ja kun Laura toivuttuamme hämmästyksestä +kysyi, mitä olin aikonut sanoa, punastuin kyllä hiukan, mutta tekeydyin +kokonaan muistamattomaksi. Minulla oli nyt muuta ajattelemista. +Tulevaisuus näytti uhkaavalta, eivätkä kenraalin otaksumat, kun +kaupunkiin palatessani keskustelin hänen kanssaan, minua ollenkaan +rauhoittaneet. Olin varuillani koko yön, mutta mitään ei tapahtunut. + +Seuraavana iltana nousimme junaan ja painuimme kohti Karpaatteja. +Siellä seikkailumme loppuivat, mutta vähältä piti, etteivät ne +loppuneet hyvinkin ikävästi. Alku Danzigissa oli ollut humoristinen, +mutta loppu vuoristossa uhkasi muodostua kohtalokkaaksi. + +Samassa junassa, vaikkakin toisessa vaunussa, matkustivat myös Ivan +Ivanovitsh ja Matvei Matvejevitsh, "uuden Venäjän" miehet, joilla, yhtä +vähän kuin bolshevikeilla, oli sympatioita reunavaltioitten liittoa ja +yhteistyötä kohtaan. + +Heräsimme vuoristossa ja riensimme käytävään ihailemaan näköalaa. Juna +kulki syvän laakson rinnettä pitkin, sen vieressä kohisi vallaton +ryöppyävä vuoristopuro ja molemmin puolin kohosivat korkeuksiin +Karpaatit, rinteet heleitten niittyjen ja peltotilkkujen sekä tummien +kuusimetsien, ylempänä kanervakankaitten peitossa, sitten vain jylhät +ruskeat ja harmaat kalliot ponnistelivat korkeuksiin ja niitten +rotkoissa ja huipuilla loisti ikuinen lumi aamuauringon säteissä +huikaisevan kirkkaana. + +Olimme Puolan Sveitsissä, täydellisessä, ihanassa alppiseudussa, +suhteellisen koskemattomassa ja alkuperäisessä sekä vaikuttavan +mahtavassa ainakin meistä, mäkimaan, metsien ja soitten maan lapsista. + +Juna ponnisteli yhä ylöspäin. Aamuilma oli kirpaisevan kylmää, +niityillä näkyi valkoista kuuraa, mutta ilma oli juovuttavan +hyvänmakuista, kirkasta ja raitista. Rinta laajeni itsestään ja ahmi +sisäänsä tätä ohennettua nektaria. + +Zakopanen, Puolassa tunnetun vuoristokylpylän ja huvilapaikan, asema +oli pieni, sievä ja siisti, kun nousimme junasta. Rata päättyikin tähän +ja korkealle se oli noussutkin, joukon toistatuhatta metriä yli +merenpinnan. Valkoisiin, tiukkoihin sarkahousuihin, valkeisiin, +kirjailtuihin paitoihin ja hihattomiin, kullalla ja hopealla +koristeltuihin lammasnahkaisiin liiveihin sekä pieniin töyhtöpäisiin +vuoristohattuihin pukeutuneita ajureita oli vastassa. Istuuduimme +tuollaisiin omituisiin vuoristossa käytettyihin ajoneuvoihin, +parihevoset edessä, ja lähdimme nopeasti liikkeelle. Kylään tai +kauppalaan oli matkaa kilometrin verran, mutta ei se pitkältä tuntunut. +Ympärilläoleva luonto veti kaiken huomiomme puoleensa. + +Hotel Stamary, suuri, komea kolmikerroksinen rakennus sijaitsi +kauppalan laidalla puutarhan keskellä huimaavan korkean vuoren seinän +lähettyvillä. Se teki hauskan vaikutuksen valkoisine seinineen ja +punaisine kattoineen, se oli siisti ja parvekkeella oli miellyttävä +oleskella ja katsella kaukaisia vuorenhuippuja, joista eräällä lähellä +olevalla eroitimme pienen ristin, mikä ei itse asiassa ollut lainkaan +pieni, vaan noin kolmekymmentä metriä korkea, vaikka näyttikin +silmissämme vain pari kolme senttimetriä korkealta. + +Kenraali saapui myöskin hotelliin, samoin Ivan Ivanovitsh +salaneuvoksineen ja saapuipa Krakovassa näkemäni yankee-mieskin monine +matkalaukkuineen. Olin juuri ehtinyt siistiytyä, kun ovelleni +kolkutettiin ja kenraali tuli sisään. Arvasin, että hänellä oli nyt +vihdoinkin jotakin tärkeää asiaa. Venäläiset tsaristit olivat jo kauan +vaivanneet mieltäni, mutta kun kenraali kerran oli luvannut pitää +huolen kaikesta, en vaivannut häntä kysymyksilläni. + +"Nyt on kaikki selvää", sanoi hän istuutuen. "Tänään saatte kokea +jotakin hauskaa, nähdä näytöksen mukiinmenevästä poliittisesta +farssista. Seuratkaa vain ohjeitani, niin kaikki käy kuin rasvattu. Ah, +saanpa nauraa kerrankin." + +Katsoin juutalaista "kenraalia". Hän oli itse elämänilo, nuortea ja +reipas ja näytti nauttivan olemassaolostaan. Pingottuneisuus ja +jonkunlainen väijyväisyys, minkä olin pannut merkille Danzigissa, oli +hänestä hävinnyt. Hän aikoi kai antautua kunnialliseksi mieheksi. + +"Mitä te aiotte oikeastaan tehdä?" kysyin. + +"En mitään erikoista. Maksan vain pienen velan. Katsokaas, kun ihminen, +vaikkakin itsekkäistä vaikuttimista, on tehnyt rehellistä, niin, +uskokaa todella, rehellistä työtä hieman epäilyttävien poliittisten +päämäärien ja tarkoitusten hyväksi, pannut vapautensa, henkensä ja +kunniansa, sikäli kuin sitä on ollut pantavissa, vaaralle alttiiksi, ja +kun tällainen mies ei työstään saa minkäänlaista tunnustusta, +palkkiosta puhumattakaan, vaan, niinkuin on vakava syy olettaa, hänelle +sanotaan vain, että Mauri on tehnyt tehtävänsä ja Mauri saa mennä, +silloin on tällä miehellä kuitenkin jonkunlainen moraalinen oikeus +järjestää kostoksi pieni kepponen, joka ei vahingoita ei henkeä, ei +ruumista eikä omaisuutta yhtä vähän kuin kunniaakaan. Ja sellainen mies +olen minäkin ja eräät poliittiset seikkailijat saavat sen kyllä tuntea. +Vakuutan vieläkin, että juttu on puhtaasti humoristinen ja minä tarjoan +teille tilaisuuden tutustua siihen, ehdolla, että puhutte minusta Jozef +Gurnickille hiukan hyvää." + +Annoin suostumukseni. Minua itse asiassa liikutti perin vähän, mitä +venäläiset tsaristit puuhailivat ja onnistuisiko heidän syöstä +bolshevikit vallasta. Venäläisille siitä tuskin olisi onnettomuuttakaan +koitunut. Mutta ensiksikin kiinnitti juttu mieltäni puhtaasti +journalistiselta kannalta ja toiseksi aioin tehdä kyllä kaikkeni, ettei +tie tsaarinistuimelle kulkisi ainakaan oman isänmaani elinetujen +vastaisesti. Ymmärsin kyllä venäläisiä emigrantteja, mutta käsitin +heidän puuhiensa vaarallisuuden maalleni... + +Kenraali oli ripeä hankkeissaan. Hän pyysi minua odottamaan hetkisen ja +palasi sitten yankee-miehen kanssa. + +"Saanko esitellä: mr Craig -- mr Haapala." + +Kumarsin jäykästi. En ymmärtänyt, mitä kenraali tarkoitti. + +"Kas niin, te tulette tavallaan olemaan osakkaita yrityksessä. Mr Craig +aikoo tutustua myöskin siihen, mihin tekin, herra Haapala. Ja kuulkaa +nyt ohjeeni!" + +Kymmenessä minuutissa oli juttu selvä. Ymmärsin kyllä juonen, vaikka en +tietänytkään, mitä seuraisi. Jännitys olikin näin paljon suurempi. +Lähdimme ensin aamiaiselle, esitettyäni mr Craigin seuralaisilleni, ja +istuimme hetken kuluttua Karpoviezcin taiteilijamaisessa ravintolassa +aivan kuohuvan vuoristopuron reunalla ja keskustelu sujui itsestään. +Minua peloitti Editin ottaminen mukaan, mutta muutakaan neuvoa ei +ollut. Mr Craig osoittautui varsin miellyttäväksi yankeeksi, mutta +hänen ammatistaan en päässyt perille. Hänellä oli mukanaan suuri +matkalaukku, enkä tietänyt, mitä se sisälsi. + +Nousimme sitten autoon ja lähdimme syvemmälle vuoristoon. Zakopane +sijaitsee Karpaattien jylhimmillä ja korkeimmilla seuduilla ja maisemat +valtasivat mielemme kokonaan. Melkein äkkijyrkät vuorenseinät, jotka +kohosivat tuhannen metrin korkeuteen, reunustivat väliin tietä, väliin +taas rinteet loivenivat ja niillä loistivat niityt karjoineen ja tummat +salskeat kuusimetsät. Siellä täällä kohisi puro, rinteillä näkyi +matalia alppimajoja, joitten katolla oli irrallisia kiviä varapainoina +rajuilmojen varalta. Kuljimme väliin kuin kourussa, kuin jossakin +suppilossa, emme nähneet muuta kuin ylöspäin huimaaville huipuille, +väliin kiipesi auto paljaslakisille vuorille, joilta levisi +silmänkantamaton näköala yli alemman vuoriston kylineen, peltoineen, +metsineen ja puroineen. Ilma oli ihanaa hengittää ja nautimme +ajomatkastamme majesteetillisen luonnon keskellä. + +Parinkymmenen kilometrin päässä auto kääntyi pienelle syrjätielle ja +ennenpitkää keksimme pienen alppimajan tuuhean kuusikon ja avoimen +viettävän niityn reunassa. Auto pysähtyi, nousimme pois ja käännyttyään +lähti auto takaisin. Kuljettajalla oi ohjeensa. + +Lähenimme majaa ja Laura katsahti hämmästyneenä meihin, sillä maja oli +tosin avoin, mutta tyhjä kuitenkin. Selitin lyhyesti hänelle matkamme +tarkoituksen ja kiirehdin sisään. Mr Craig seurasi minua ja naiset +myös. Nousimme ullakolle ja aivan oikein: siellä olevasta ikkunasta oli +meillä esteetön näköala rakennuksen taakse, metsään, niitylle ja sen +reunassa kohisevalle purolle. Mr Craig avasi laukkunsa ja veti sieltä +esiin esineen, minkä nähdessäni en voinut olla purskahtamatta nauruun. + +Esine oli suuri filmikone. Mr Craig oli siis filmivalokuvaaja. + +Minulle selvisi nyt kenraalin kostosuunnitelma. Se oli sekä tepsivä +että sukkela. Ja vaaraton. + +Odottelimme ehkä puoli tuntia, kun tieltä alkoi kuulua moottorin +surinaa. Aivan oikein, sieltä tuli kolme autoa. Ihmettelin kenraalin +kykyä, kun hänen oli onnistunut houkutella poliittiset seikkailijat +tällaiseen syrjäpaikkaan, Karpaateille, niinkuin he eivät olisi voineet +kokoontua yhtä turvallisesti jossakin muuallakin. + +Autot jäivät paikalle jonkun matkan päähän, mutta niistä nousi +toistakymmentä herrasmiestä, jotka minä määrittelin venäläisiksi, +"kenraalia" lukuunottamatta. Rakennuksen taakse kannettiin pöytä ja +joukko istuimia ja niin oli konferenssi valmis alkamaan. + +Se alkoi, mutta en olisi voinut kuvitella, että se alkaisi sillä +tavalla. Kuten kaikissa säädyllisissä kokouksissa, niin täytyi +tässäkin valita puheenjohtaja. Oletin, että Ivan Ivanovitsh olisi +itseoikeutettu ja samaa mieltä tuntui olevan myöskin hän itse sekä +Matvei Matvejevitsh. Mutta muut eivät olleet. Huomasin, että tämä oli +arka arvokysymys, ja ennen pitkää selveni minulle, ettei Ivan +Ivanovitsh suinkaan ollut ainoa tsaarinarvon tavoittelija, vaan että +läsnäolijoitten joukossa oli kaksi muutakin, ja nämä omine +kannattajineen katsoivat olevansa vähintäinkin yhtä itseoikeutettuja +puheenjohtajan arvoon ja kunniaan. Kokous kävi meluisaksi, mutta mr +Craig veti suojustimen syrjään koneestaan ja pyöritti muutamia metrejä. +Kenraali pysyi äänetönnä, mutta olin huomaavinani hänen kasvoillaan +tyytyväisen kajastuksen. Mielipiteitten vaihto kävi edelleenkin yhtä +kiihkeänä kuin selvänäkin, ja tulin ajatelleeksi, että jos samaa tarmoa +olisi osoitettu taistelussa bolshevikeja vastaan kuin tässä taistelussa +puheenjohtajan paikasta, ei Leninin ja Trotskin oleskelu Kremlissä +olisi tullut varsin pitkäaikaiseksi. Venäjän esitaistelijat tuntuivat +varsin katkeroituneilta ja minä koetin parhaani mukaan merkitä +muistikirjaani mehevimmät lausunnot. Matvei Matvejevitshkin oli +innostunut, vieläpä siihen määrään, että kiipesi tuolille ja vaati +hiljaisuutta, mihin vaatimukseen toiset vastasivat entistä +kiihkeämmällä vastalauseitten tulvalla. + +Vihdoin kenraali karjaisi, ja kuin tästä hävyttömyydestä ymmällään +lakkasi melu hetkeksi. + +"Minä ryhdyn puheenjohtajaksi, sillä muuten emme ennen maailmanloppua +pääse alkuunkaan", huusi hän voimallisesti ja istuutui pöydän ääreen. +"Silentium!" + +Kaikki kiristelivät hampaitaan, mutta kukaan ei vastustanut. + +"Ensimäinen asia: yhteinen ohjelma. Luen teille ehdotuksen." + +Kenraali kaivoi taskustaan paperin ja luki. Hän ei lukenut pitkään. +Ohjelma oli lyhyt ja selvä sekä varsin kansanvaltainen. Reunavaltoja ei +oltu myöskään unohdettu. Ne saisivat jonkinlaisen autonomian, mikä +tarkemmin määrättäisiin Venäjän perustavassa kokouksessa, +federatiivisin perustein. + +Kiitos! ajattelin itsekseni. + +Ohjelma ei aiheuttanut lainkaan keskustelua. Kellään ei ollut +vasta- eikä parannusehdotuksia esitettävänä. Tuntui siltä, että aivan +harvinainen yksimielisyys vallitsi osanottajien keskuudessa. Mutta olin +tehnyt päätelmäni liian aikaiseen. + +"Toinen asia: tsaariehdokas. On ehdotettu Ivan Ivanovitshia, Mishka +Mukulajevitshia ja Stepan Fomitshia." + +Nyt puhkesi melu kuin kohtalaisessa tiikeritarhassa, jonka hoidokit +ovat viikon olleet syömättä. Jokaisen nimen jälkeen huusivat toiset +hurraa! ja toiset alas! ja lopuksi oli huuto yleinen. + +Kenraali takoi vimmatusti pöytää. Tässä kokouksessa vaadittiin +puheenjohtajalta ruumiillista voimaa niinkuin ennen Juuassa +kärsivällisyyttä kunnanvaltuuston puheenjohtajan lukutaidottomuuden +takia. Melu lakkasikin hetkiseksi. Mr Craig pyöritti konettaan ja minä +ja Laura teimme merkintöjämme. Jutusta tulisi mainio alakerta +sanomalehteen. + +"Koska tämä asia tuntuu aiheuttavan erimielisyyttä, niin uskallan, +koska minulla ei ole aikaa, ehdottaa käsittelyjärjestykseen pienen +muutoksen: otetaan ensin esille palkkakysymykseni. Määrän tiedätte. +Pyydän pankkiosoitusta vain ja sitten olen tyytyväinen." + +Näitä sanoja seurasi jäätävä hiljaisuus, Kenraali oli koskettanut +arkaan kohtaan. Vihdoin muuan osanottaja pyysi puheenvuoron. + +"Ehdotan, ettei vaatimus anna aihetta mihinkään toimenpiteeseen +puoleltamme. Kenraali on saanut runsaan korvauksen vaivoistaan +saadessaan kenraalin arvon ja aseman." + +Yleinen hyväksyvä mutina seurasi esitystä. Kenraali nousi verkkaan ja +katsahti kokousta. + +"Vai niin, vai olen minä saanut korvauksen! Kenraalin arvon! Totta +totisesti! Kenraali ilman armeijaa ja palkkaa! Mutta minä saan kyllä +korvauksen vaivoistani tai olen oikeastaan sen jo saanutkin. Olette +kyllä kaikki suuria roistoja, mutta en usko sentään, että kykenette +vetämään suurvaltoja nenästä, ette ainakaan nyt, kun minä luovun +leikistä. Tsaariehdokkaita! Luuletteko, että minä olen lapsi? Te +luulette pettävänne sekä toisianne että minua. Toisianne saatatte +pettää, mutta ette minua. Ja jotta teille olisi helpompi päästä +yksimielisyyteen tsaariehdokasta valitessanne, tutustutan teidät +lähemmin toisiinne. Kas näin: Ivan Ivanovitsh on entinen, hieman +rappiolle joutunut, mutta ei varsin kyvytön jalkaväenkapteeni, Mishka +Mukulajevitsh on poliisikomisario Odessasta ja Stepan Fomitsh on +entinen sanomalehtimies ja ohranan agentti. Kyllähän teistä tsaarin +saisi! Hyvästi nyt siis ja kiitos seurasta!" + +Luulin, että joukko ryntäisi kenraalin päälle, mutta hänen sanojensa +vaikutus olikin musertava. Kukaan ei estänyt hänen lähtöään. +Vehkeilijöitten naamat olivat ihanat katsella ja mr Craig pyöritti +konettaan vimmatusti. + +Kenraali poistui autossa ja neljännestunti senjälkeen läksivät +vehkeilijätkin. Koko heidän puuhansa oli romahtanut kokoon, ja loppu +oli kuin olikin humoristinen. Kenraali oli ennustanut oikein. +Vale-Dmitrejä kaikki tyyni ja tarkoituksena, ei suinkaan +valtaistuimelle pääsy, se nyt oli mahdotonta, mutta rahojen saanti +tavalla tai toisella piireistä, missä tsaaripuuhia suosittiin. + +Minulla oli riittävä ainehisto ensiluokkaista poliittista pilajuttua +varten ja mr Craigilla oli noin neljäsataa metriä kieltämättä +omintakeista filmiä. Hän ansaitsisi sillä vielä rahaa, vaikka en +epäillytkään, etteikö kenraali ollut ottanut häneltä hyvää maksua tästä +näytöksestä. + +Automme saapui tielle ja nousimme siihen. Tunnelma oli todellakin +samanlainen kuin olisimme tulleet jostakin teatterinäytöksestä, missä +olimme nauraneet aitoameriikkalaisvauhtiselle farssille. + +Alppimajan ullakolta näkemämme farssi ei ollut lajissaan hulluimpia. + +Auto kääntyi valtatielle ja kiiti huimaavaa vauhtia alaspäin, +käänteissä suorastaan hirvittävästi kallistuen, rotkojen ammottaessa +kummallakin puolen. + +Illalla istuimme Laura, Edit, kenraali, mr Craig ja minä pienellä +kasinolla, missä parhaillaan oli vaatimaton varietee-näytös. +Vuoristolaiset esittivät kauniita ja tulisia tanssejaan, "oikeat" +vuoristolaiset, nuo kaikkien myllerrysten, valtiollisten vainojen ja +sorron aikanakin itsenäisyytensä ja vapautensa säilyttäneet voimakkaat +ja notkeat vuoristolaiset. He esittivät tanssien ja laulaen vanhaa +ballaadia vapaasta vuoristorosvosta, slaavilaisesta mieliaiheesta, +rosvosta, joka ryösti rikkaita ja auttoi köyhiä, joten tarinalla oli +oma sosiaalinen pohjansa. Lauran veri ja vaisto huomasi tämän heti, +mutta minä nautin puolestani jakamattomasti noitten täysien +luonnonlasten esityksestä, ihmisten, jotka tulivat suoraan niityltä ja +karjapihasta tanssiakseen ja laulaakseen hetkisen. En ihmetellyt, että +vuoristosta on kirjoitettu ja sävelletty lukemattomia pieniä ja suuria +laulunäytelmiä, siihen on kyllä aihetta ja syytä. + +"Tsaariehdokkaat" olivat jo matkustaneet, sen kuulin kenraalilta. Ne +eivät olleet lausuneet edes uhkauksia, mikä olikin turhaa. Heidän +pelinsä oli paljastettu ja paljastettu kaiken lisäksi heidän oman +typeryytensä takia. Herra Nagelkopf -- nimitän häntä niin, sillä eihän +hän ollut kenraali nyt enää millään varjollakaan, oli varsin +tyytyväinen tulokseen. Mr Craig ilmoitti sovittavansa filmaamansa +kohtauksen johonkin suurempaan filmiin. Siitä tulisi varmastikin +täydellinen succès. + +Ulkona oli yö, pimeä, musta yö, mutta taivaalla tuikkivat tähdet +kirkkaina ja suurina. Ilma oli raikas, mutta kylmä, niin että vilu +puistatti. Laura pyysi minua käymään hotellissa ja tuomaan hänen ja +Editin päällystakit. Minulla ei ollut halua irtautua iloisesta seurasta +ja viinilasin äärestä, mutta kun huomasin savukkeitteni -- käytin +suomalaisia, mitkä ovat puolalaisia monin verroin parempia -- olevan +lopussa, suostuin vaivautumaan ja puikahdin pimeälle tielle. Kuljin +nopeasti ja sivuutin kuiskailevia pareja saapuen ennenpitkää hotellin +luo. Aivan sattumalta vilkaisin ylös ja silloin näin kummastuksekseni, +että siellä vilahti valoa, heikkoa ja häipyvää, mutta valoa kuitenkin. +Samassa silmänräpäyksessä pälkähti mieleeni tavaroittemme tutkiminen +Krakovassa sekä Lauran ja minun yllättämiseni Tyniecissa. Päätin ottaa +asiasta selon. Ehkä saisin kerrankin kutsumattoman vieraan verekseltä +kiinni. + +Revolverini oli kunnossa -- kolmas jo tällä matkalla -- kun aioin astua +hotellin ovesta sisään. Muutin mieltäni kuitenkin ja hiivin puutarhaan. +Huoneeni oli toisessa kerroksessa. Aamulla olin nähnyt seinän vierellä +tikapuut. Tunnustelin pimeässä ja löysinkin ne. Hitaasti ja +varovaisesti vedin ne esiin ja asetin seinää vastaan. Kuuntelin, mutta +vain vuoristopuron kohina kantautui korviini. Olin kylmä ja levollinen. +Minun täytyi vihdoinkin saada vierailijasta selko. + +Hitaasti ja varovasti kiipesin tikkaita pitkin pysähtyen aina +kuuntelemaan. Tartuin kiviparvekkeen reunaan ikkunani kohdalla ja +äärimmäisen varovasti hilauduin parvekkeelle jääden makaamaan sen +lattialle. Olin ollut oikeassa. + +Sisällä oli joku. + +Minä kuulin pientä, tuskin huomaamatonta rapinaa, pari kolahdusta, +jotka osoittivat kutsumattoman vieraan puuhailevan jotakin pimeässä. +Tuo pimeys juuri haittasi minua. En osannut rynnätä umpimähkään sisään +näkemättä ketä ja mitä vastaan. + +Odotin kärsivällisesti. Sisällä vilahti valo, kohottauduin hieman ja +vilkaisin sisään. Näin vain tumman haahmon, en muuta, ja samalla +valokin sammui. + +Koetin varovasti ikkunaa, tai oikeastaan ovea, sillä se oli molempia, +mutta muistin samalla, että olin sulkenut sen sisältä. Tätä kautta oli +minun niin ollen mahdotonta tunkeutua sisään. + +Pudottauduin hiljaa tikkaille ja laskeuduin maahan. Yöllinen seikkailu +alkoi kiihoittaa mieltäni. Mies oli nyt satimessa, ikkunasta hän ei +pääsisi pakenemaan, ja ovelle aioin minä itse asettua. + +Pujahdin hotellin eteiseen ja parilla sanalla selitin ovenvartijalle +tilanteen. Tämä hämmästyi ja hätääntyi tavattomasti, hotellin maine oli +vaarassa ja sen sellaista, mutta koetin rauhoittaa ja lupasin hoitaa +kaikki hiljaisuudessa. Parissa hetkessä hankki ovenvartija minulle +kolme tukevaa ja tanakkaa hotellirenkiä. Asetin heistä kaksi ulos +ikkunan alle, ja itse kolmannen kanssa hiivin huoneeni ovelle, jonka +kahden puolen me jäimme väijymään. En uskaltanut tunkeutua lukittuun ja +pimeään huoneeseen. Roisto käyttäisi epäilemättä asetta ja halusin +sentään hieman kunniakkaampaa kuolemaa. + +Väijyimme kärsivällisesti ehkä noin neljännestunnin, kunnes vihdoin +kuulimme avaimen kiertyvän lukossa. Roisto aikoi tulla ulos. + +Hän avasi oven äärimmäisen varovasti ja vilkaisi ympärilleen, mutta me +olimme painautuneet seinään kiinni, niin ettei meitä huomattu. Mies +pujahti kokonaan käytävään ja samalla hetkellä annoin merkin rengille. +Hän hyökkäsi roiston kimppuun arvelematta ja ennenkuin ehdin huutaa +edes käsiä ylös, oli roisto maassa pitkin pituuttaan. + +Katsoin vankiani, jonka kasvot olivat vääristyneet ankarasta heitosta +ja tunsin hänet. Hän oli yksi niistä kolmesta, jotka olimme yllättäneet +juutalaiskorttelissa. + +"Kas niin, sisään nyt!" komensin ja avasin oven huoneeseen. +Renki talutti miehen sisään ja vartioi häntä kuin lohikäärme +kuninkaantytärtä. Avasin parvekkeelle vievän oven ja kutsuin vartijat +alhaalta pois. Kun he olivat tulleet huoneeseen, aloitin kuulustelun. +Vanki osoitti niin ilmeisiä hermostumisen merkkejä, että minua +nauratti. Juutalaiskorttelissa ei sellaisesta ollut jälkeäkään. + +"No, mikä sinut tänne toi?" kysyin hiukan pilkallisesti. + +Mies ei vastannut. Hänen katseensa osoitti vaivautumista, mitä en +ollenkaan ihmetellyt rengin otteesta päättäen. + +"Mitä sinä täällä teit?" toistin kysymykseni. + +"Varastin", tunnusti mies. + +"Niinkö, mitä sitten? Tutkikaapa hänen taskunsa, miehet!" + +Miehet tekivät työtä käskettyä, mutta vangin taskuista he eivät +keksineet mitään sellaista. Olin ollutkin varma siitä edeltäkäsin. + +"No, ei vetele valhe. Vielä kerran ja viimeisen, mitä teit täällä?" +Minun ei tarvinnut koettaakaan olla uhkaava. Onnistuin mainiosti. + +"Tulin etsimään", sanoi mies hiljaa. + +"Etsimään, mutta mitä pirua te olette sitten etsinyt koko ajan? +Linnunmaitoa vai?" + +"Luetteloa." + +"Mitä jeevelin luetteloa?" + +Miehen katse ilmaisi hämmästystä, vaikka hermostuminen oli edelleenkin +vallitsevin piirre. + +"Nimiluetteloa", sanoi hän. + +Koetin miettiä. Mitä nimiluetteloa? En tietänyt sellaisesta mitään. + +"Kuka sen sitten on ottanut?" + +"Te." + +Tämä lyhyt, mutta selvä syytös varkaudesta minuun nähden tuli +odottamatta. + +"Mutta missä sitten?" + +Mies näytti kiusaantuneelta. + +"En tiedä, mitä te tällä nyt tarkoitatte, mutta voinhan sanoakin asian, +jonka itse tiedätte vallan yhtä hyvin kuin minäkin. Otitte +nimiluettelon tunkeutuessanne luoksemme Varsovassa. Luettelo oli +neulottu juutalaispuvun vuorin alle." + +Vihdoinkin oli asia selvä. Totta totisesti, se oli tärkeä tieto. Mutta +missähän olivat nyt nuo juutalaispuvut? Muistin hämärästi, että olimme +ne heittäneet autoon, mutta sitten en tietänyt niitten kohtalosta +mitään. + +Mutta sittenkin mies valehteli käyntinsä tarkoituksen. Mitään ei oltu +pengottu eikä tutkittu. Jokin muu tarkoitus hänellä oli ollut. + +"Et petä minua", sanoin kylmästi. "Sano heti, mitä teit täällä?" + +Mies katsoi avuttomana ympärilleen. Ja avuton hän olikin. Hänen +vierellään seisoi kolme tanakkaa renkiä ja minä leikittelin revolverini +kanssa. Mutta vieläkään hän ei taipunut, vaikka hermostuminen alkoi +minua suorastaan oudostuttaa. Kuinka ollakaan, livahti hänen katseensa +kuin varkain pesupöytää kohti ja hän vavahti. + +Kaamea ajatus tuli mieleeni, kun samassa hetkessä hypähdin pesukaapin +luo ja avasin sen. Huudahdin sekä ilosta että raivosta: + +Takana oli pieni läkkipeltinen astia, mistä kulki kaksi lankaa +sähköjohtoihin. Vuoteeni viereen oli asetettu helvetinkone ja tämä +lisämukavuus olisi kaikesta päättäen toimittanut minut yöllä toiseen, +joko parempaan tai pahempaan maailmaan. Kiskaisin langat poikki ja +upotin turmiontuojan pesukannuun. + +Se vaara oli kuitenkin ohi. + +Mies lysähti kokoon. Hän tiesi nyt, ettei häntä mikään pelastaisi. +Mutta en pysähtynyt tähän. Tutkin koko huoneen, mutta yhteen koneeseen +oli tyydytty. + +"Kaksi huonetta vielä!" kuiskasi mies ja osoitti käytävään. Noilla +sanoillaan hän pelasti henkensä. Nuolena syöksyin käytävään. Lauran ja +Editin sekä kenraalin huoneissa oli siis samat panokset. Mies ei +valehdellut, mutta kymmenen minuutin kuluttua oli ne tehty +vaarattomiksi. + +Nyt saatoin hengittää rauhallisesti. Tiesin, mikä ja miksi vaara meitä +uhkasi, ja voin nyt vastustaa sitä. Vaikka sitä ei enää tarvittukaan. + +Huoneeseeni tultuani tuli sinne myöskin hotellipoika ja ojensi minulle +sähkösanoman. Se oli Jozef Gurnickilta: + + "Juutalaispuvusta löydetty nimiluettelo ja toimintasuunnitelma. + Toinenkin murhayritys ehkäisty Lembergissä. Useimmat vangittu. + Varokaa, sillä teitä seuraa mies. Salapoliisit tulevat, joilla + on tuntomerkit." + +Kun palasin kasinolle, otti seurue minut vastaan hieman pilkallisesti. +Olinkin viipynyt melkoisen ajan. Ojensin naisille päällystakit ja +sytytin savukkeen. + +"Taisit nukahtaa", virkkoi Laura. + +"En, vaan laitoin sinulle vuoteen hiukan mukavammaksi", vastasin +huolettomasti. "Poistin helvetinkoneen." + +Kerroin heille seikkailuni. Se nauratti jälkeenpäin, mutta minua ei +naurattanut, ajatellessani mahdollisuutta, etten olisi huomannut valoa +tai etten olisi lähtenyt hotelliin. + +Sinä iltana selvitin paljon, myöskin syyn kenraalin "kääntymiseen". + +"Niin, katsokaas, syy on selvä ja yksinkertainen. Appiukkoni on +kuolemaisillaan. Saan häneltä suuren perinnön. Saadakseni sen ja +voidakseni nauttia siitä täytyy minun olla kunniallisen henkilön +kirjoissa. Siinä koko juttu. Minun luonnollani ja taipumuksillani voi +olla vain rikkaana täysin kunniallinen. Sellaisiakin ihmisiä on." + +Mutta paljon suurempi selvitys tapahtui kuitenkin myöhemmin samana +yönä. Todistajina olivat vain tummat vuoret ja loistavat tähdet. Minä +jatkoin siitä, mihin Tyniecissa olin lopettanut ja -- onnistuin. + +Minulle ei maatamennessäni edes tupakka maistunut. + +Olin liian onnellinen. + +Seuraavana päivänä teimme ihanan automatkan kauas vuoristoon, +kuuluisalle "Morskie Oko"-nimiselle alppijärvelle keskelle korkeita +alppeja. Järven terässininen ja vihreä vesi viehätti kyllä silmääni, +mutta oli jotakin, mikä viehätti vielä enemmän. + +Lähdimme kiipeämään ylemmäksi, noin kolmesataa metriä korkeammalle +olevalle Czarny Stav-järvelle, mistä huimaava vuoripuro laski kohisten +"Merensilmään", Morskie Okoon. + +"Tämä on oikeaa seikkailua!" huudahti Laura keikkuen vaarallisen +huolettomasti kapealla paadella ammottavan kuilun reunalla. + +"Onpa vain. Luulen, että muut seikkailut saavat nyt jäädä. Jos pidät +luontosi, niin riittää minulle terveellistä, eikä aina niin +vaaratontakaan seikkailua koko loppuijäkseni." + +Laura hyppäsi syliini tuolta paadelta ja Edit käänsi päänsä +hienotunteisesti syrjään. Hän olikin koko päivän tuijottanut meitä, +ensin itkenyt, sitten nauranut, ja lopuksi ollut rajattoman ihmeissään. + +"Mutta tehän olette riidelleet koko matkan", sanoi hän ymmällään. + +"Ja aiomme edelleenkin riidellä", pisti Laura, "ellei Taksi (taas tuli +vanha nimi) muuta rutivanhoillisia mielipiteitään. Ja luulenpa melkein, +ettei muuta." + +Mutta Edit nautti tapahtumasta. Se oli hänestä niin "pikantti". + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kahden reportterin seikkailut, by Niilo Pärnänen + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57386 *** diff --git a/57386-8.txt b/57386-8.txt deleted file mode 100644 index 9c39ac3..0000000 --- a/57386-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6535 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Kahden reportterin seikkailut, by Niilo Pärnänen - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll -have to check the laws of the country where you are located before using -this ebook. - - - -Title: Kahden reportterin seikkailut - Seikkailuromaani - -Author: Niilo Pärnänen - -Release Date: June 24, 2018 [EBook #57386] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAHDEN REPORTTERIN SEIKKAILUT *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -KAHDEN REPORTTERIN SEIKKAILUT - -Seikkailuromaani - - -Kirj. - -OLLI KARILA - - - - - -Jyväskylässä, -K. J. Gummerus Oy, -1922. - - - - - - -ENSIMÄINEN OSA. - - -Pelisaleissa kävi kuin maininkien vaimeneva kohina. Vihreäfrakkiset -virkailijat liukuivat ihmisjoukossa ja suhisevin äänin muistuttivat, -että rahan ja intohimon pyhätössä täytyi olla hiljaa. Säihkyvien -sähkökruunujen valossa loistivat kirjavaväriset marmoriseinät -korinttilaisine pylväineen, kuvapatsaineen ja korkokuvineen, parketti -kumisi satojen hillittyjen askelten ääntä, ja vihreäverkaisilla -pöydillä liukuivat norsunluiset ja paperiset pelimarkat äänettömästi. -Roulette pyöri, boule pyöri, poule royale pyöri, ja baccaraat-pöytien -ääressä lentelivät kortit croupierin ilmiömäisen taitavan käden -heitteleminä. Ihmisjoukko aaltoili, tungeskeli pöytien äärellä, pelasi, -tarkkasi, odotti ja toivoi, toivoi rouletten neulan pysähtyvän heidän -numeronsa kohdalle, toivoi korttien silmien täyttävän heidän -toivomuksensa. Vanhat ja nuoret, elämäniloiset liikemiehet, huolettomat -upseerit, nauravat huvimatkailijat, ijäkkäät, sairaaloisen kiihkeät -naiset oli pelihimo vallannut, se jännitti heidän katseitaan, se -saattoi heidän silmänsä kuumeisesti loistamaan, ja pelimarkkoja -hermostuneesti hypistellen he tarkkasivat hengitystään pidätellen -roulette-pyörän vinhaa vauhtia. Outo, kuumeinen ja kiihkeä ilmapiiri -vaikutti kaikkiin, se pani käden vavahtelemaan, se punastutti ja -kalvistutti kasvot, ja joskus puhkesi tappion katkeruus tai voiton -riemu hillittyyn huudahdukseen. Mutta kaiken yllä vakavina, kylminä ja -välinpitämättöminä istuivat tarkastajat korkeissa nojatuoleissaan ja -ylimielisin silmäyksin kuin mammonan kuvat tarkastelivat jalkojensa -juurella kiihkoilevaa laumaa. - -Suuriruhtinas Ivan Ivanovitsh istui roulette-pöydän ääressä ja pelasi. -Ja hävisi. Mutta pelasi kaikesta huolimatta. Hänen ystävänsä Matvei -Matvejevitsh seisoi hänen tuolinsa takana ja katsoi hänen peliään, ja -täytyisi valehdella, jos väittäisi hänen olleen tyytyväisen näkemäänsä. -Päinvastoin. Matvei Matvejevitsh kiroili, ei ääneen, sillä sitä hän ei -uskaltanut tehdä, ei pelihelvetin sääntöjen eikä suuriruhtinaan -läsnäolon takia, mutta sisimmässään hän kiroili kahta voimakkaammin. -Hän tunsi mielestään oikeutettua suuttumusta Ivan Ivanovitshin -pelihimon takia. Olisi liikaa vaadittu, jos hän suorastaan -periaatteellisesti olisi ollut pelaamista vastustavalla ja -tuomitsevalla kannalla. Ei, mutta hän oli tilanneihminen, ja tietäen -sen, että suuriruhtinaan koko irtain omaisuus -- ja muunlaista -omaisuutta ei suuriruhtinaalla ollutkaan -- oli sijoitettu -pelimarkkoihin, mikä sijoitus ei näyttänyt takaavan pääomaakaan, -koroista puhumattakaan, ja tuntien, ettei hänellä olisi ollut mitään -maukasta illallista, puolta tusinaa bierseideleitä ja pullollista -unkarilaista viiniä vastaan, ent. todellinen salaneuvos Matvei -Matvejevitsh tunsi melkein siveellistä suuttumusta ruhtinaallista -ystäväänsä kohtaan. - -Kun hän pari tuntia sitten oli Ivan Ivanovitshin kanssa lähtenyt -kävelemään, oli hänen mielessään kangastanut miellyttävä mahdollisuus -syödä kunnollinen illallinen rantakasinon parvekkeella. Mutta tuskin -oli suuriruhtinas nähnyt pelisalien tulien loistavan puutarhaan, kun -Matvei Matvejevitshin tuulentuvat oli kylmä todellisuus särkenyt. Jos -ruhtinas olisi voittanut, olisi Matvei Matvejevitsh ollut maailman -tyytyväisin ihminen, mutta kun hän hävisi, tunsi Matvei Matvejevitsh -katkeroituvansa ruhtinaita kohtaan yleensä ja Ivan Ivanovitshia vastaan -erikoisesti. Illallismahdollisuudet hupenivat hitaasti ja varmasti -croupierin veltosti haravoidessa pankkiin norsunluisia pelimarkkoja, -joitten joukossa oli aina myös suuriruhtinaan osuus. - -Matvei Matvejevitshia väsytti seisominen, mutta hän ei kunnioituksesta -uskaltanut lähteä sivuhuoneeseen istumaan, särkyneet illallishaaveet -myllersivät hänen mieltään ja tietoisuus auttamattoman tyhjästä -lompakosta teki Matvei Matvejevitshista ehdottoman pessimistin. -Jonkinlaista tuskallista mielihyvää tuotti hänelle kuitenkin tunne -siitä, että hän oli marttyyri, että hän taisteli ja kärsi ruhtinaansa -puolesta, ja slaavilaisen alistuvaisesti hän paisutteli tuota -mieleenjohtumaa. - -Matvei Matvejevitshin pulleahkot, hyväntahtoiset kasvot alkoivat -punoittaa, hänen lyhyet lihavat sormensa takertuivat lujemmin -tuolinnojaan ja pakostakin täytyi hänen vähänväliä vaihtaa jalkaa. -Ruhtinas pelasi häiriintymättömästi. Hän näytti unohtaneen kaiken muun -ja vajonneen kokonaan tarkkaamaan roulette-pyörän liikettä. Hänen -kalpeahkot kasvonsa ilmaisivat väsymystä ja kyllästymistä, tummat -silmät olivat puoliummessa ja naisellinen käsi hypisteli pelimarkkoja. - -Niin jatkui peli tuntikausia. Matvei Matvejevitsh tunsi vajoavansa -jonnekin syvälle ja kauas, hänen tajuntansa ohi livahti kuin varkain -iloisia, meluisia kuvia entisestä Pietarista laskiaisineen, Pariisista, -Rivieralta, tanssiaisista, päivällisistä, juhlista, paraateista, mutta -voimakkaimpana, kiihoittavimpana kalvoi hänen mieltään muisto mustasta, -suurirakeisesta kaviaarista, eräästä hänen mieliviinistään ja joistakin -muista samansuuntaisista pöytäiloista. Matvei Matvejevitsh huokasi -syvään, hänenkin maatilallaan oli nyt sanomalehtitietojen mukaan -perustettu kommunistinen osuusviljelys, jonka komisariona oli hänen -entinen sikopaimenensa. - -Ja nyt hän oli täällä, kirotussa Danzigissa, yhdessä Ivan Ivanovitshin -kanssa, ja huokaili haihtuneen illallishaaveen takia... - -Häikäisevä kirkkaus tulvahti pelisaliin, kun virkailija vetäsi raskaat -samettiset ikkunaverhot syrjään ja auringon sokaiseva valo pääsi -vapaasti sisään. Biljoonat tomuhiukkaset sädehtivät sen vuossa, -marmoripylväät kiilsivät lukemattomin värivivahduksin ja pöytien vihreä -verka aivankuin elostui. Oli jo aamu, pelisalin ilma oli raskasta ja -tukahuttavaa, sininen tupakansavu leijaili paksuina pilvinä ja croupier -ja tarkastaja istuivat valjuina ja väsyneinä istuimillaan. - -Ivan Ivanovitsh pelasi vielä ja Matvei Matvejevitsh tajusi istuvansa -hänen vieressään. Roulette pyöri, mutta pysähtyi yhtä säännöllisesti -kuin aikaisemminkin aina väärälle numerolle, ja pelimarkat -- viimeiset --- soluivat suuriruhtinaan käden ulottuvilta croupierin huostaan. -Matvei Matvejevitsh ei enää tajunnut ajan kulumista, hän tunsi -vastustamatonta, raivostuttavan voimakasta unen tarvetta, eikä mikään -mahti voinut pitää hänen silmiään avoinna. - -Viimein ruhtinas nousi ja tuskin huomattava ilon ja tyytyväisyyden hymy -kirkasti croupierin kalpeat kasvot. - -"Matvei Matvejevitsh, lähtekäämme aamiaiselle!" - -Sanoilla oli ihmeellinen vaikutus ent. salaneuvokseen. Hän avasi -silmänsä ja jaksoi ne pitää auki, hän jaksoi nousta ylös ja seurata -ruhtinasta marmoriportaita alas ja sitten puutarhaan. Hm, lempo -vieköön, ruhtinas oli sittenkin voittanut, ja jos illallinen olikin -lopullisesti vaitiololla sivuutettu, ei aamiaista mitenkään sopinut -halveksia. - -Ivan Ivanovitsh hengitti raikasta aamuilmaa ja haisteli mereltä -puhaltavaa tuulta. - -"Matvei Matvejevitsh, mennään uimaan!" - -Ent. salaneuvos katsoi hämmästyneenä ruhtinaaseen. Uimaan! Hän tunsi -kylmiä väreitä selässään. Tietysti se virkistäisi, mutta sittenkin -- -näin aamulla! Mutta aamiaisen toivo oli kirkas ja voimakas, ja yhtäkkiä -tunsi Matvei Matvejevitsh ihmeellistä reippautta ja yrittäen suoristaa -hyllyvää ryhtiään hän ilmoitti suostuvansa. - -Huh, hiekka oli kylmää, hiton kylmää, vesi suorastaan hirmuista, mutta -Matvei Matvejevitsh kahlasi urhoollisesti, kunnes vesi ulottui aivan -rintaan saakka. Hän heittäytyi veteen ja hänen onnistui todellakin -kastautua, lähtien sitten peräytymään innolla ja taitavuudella, mistä -vain venäläiset voivat peräytymisretkillään ylpeillä. Hän pukeutui -hämmästyttävän nopeasti ja jäi sitten hampaat kalisten odottamaan Ivan -Ivanovitshia, jolla ei ollut samanlaista kiirettä. Matvei Matvejevitsh -ajatteli -- eikä hän voinut mitään sille, että hänen ajatuksensa -kulkivat samaa rataa kuin riihtä puivan hevosen -- maukasta aamiaista -lämpimine annoksineen ja snapseineen. - -Rantakasinon parveke oli tyhjä, kun he molemmat hätäilemättä ja -kiirehtimättä nousivat loivia portaita ylös. Tarjoilija, jonka kasvot -todistivat, ettei pistäytyminen meressä hänellekään tekisi pahaa, -riensi heidän luokseen, ja vanhan herkuttelijan hätäilemättömyydellä -Matvei Matvejevitsh syventyi tutkimaan annoslistaa, antoi määräyksensä -ja kiinnitti sitten huomionsa viinilistaan. - -Neljännestunnin kuluttua, auringon alkaessa kohota yhä korkeammalle ja -saadessa vihertävän meren loistamaan valkoisine purjeineen ja liitävine -lokkeineen, kirkastui Matvei Matvejevitshinkin mieli hitaasti, mutta -varmasti, ja leikellessään kylmää siankyljystä kolmannen snapsin -painimeksi hän oli jo aivan loistavalla tuulella. - -"Ivan Ivanovitsh", -- he käyttivät tätä korutonta puhuttelutapaa -- -"luuletteko, että kenraalimme saa järjestetyksi konferenssin mielemme -mukaan. Totta puhuen, Ivan Ivanovitsh, minä en ole milloinkaan sietänyt -juutalaisia, en ollenkaan, mutta Amos Andrejevitsh on jonkinlainen -poikkeus säännöstä. Hän on liukas mies ja osaa kyllä yhtä ja toista. -Ja hän palvelee nyt hyvää asiaa. Voimat täytyy koota, sanon minä, ja -koota ne teidän, Ivan Ivanovitsh, nimen ja olennon ympärille. Ah, -Volga-maatushka!" huudahti Matvei Matvejevitsh hempeämielisesti kaataen -itselleen neljännen snapsin ja ajatellen Volgan sampien kaviaaria. - -Ivan Ivanovitsh nyökkäsi vaieten. Hän ei mielellään puhunut -politiikkaa. Politiikka oli ikävää ja Ivan Ivanovitsh ei mitään niin -kammonnut kuin ikävää. Hänellä oli kyllä velvollisuuksia, hän tunsi ja -tunnusti, että täytyihän hänenkin tehdä jotakin pyhän Venäjän hyväksi, -mutta Ivan Ivanovitsh tunsi tehneensä tarpeeksi asettuessaan asioitten -johtoon, s.o. antaessaan muitten vapaasti toimia hänen puolestaan. -Niinkuin esimerkiksi Amos Andrejevitshin, jonka hän oli palkinnut -kenraalin arvolla ja nimittänyt sotaministeriksi valtakuntaan, jota -hänellä ei ollut, ja armeijaan, josta hän ei uskaltanut uneksiakaan. - -Matvei Matvejevitsh söi. Hän kosti sen, ettei ollut syönyt illallista, -ja hänen vilpitön innostuksensa ja kiintymyksensä käsilläolevaan -tehtävään nostatti ymmärtävän hymyn suuriruhtinaan kasvoille. Matvei -Matvejevitsh ei sitä huomannut, ja vaikka olisi huomannutkin, ei olisi -pahastunut. Matvei Matvejevitsh oli ihminen, ja hän uskalsi myöskin -olla ja esiintyä ihmisenä. - -Ateria loppui ja Matvei Matvejevitsh laski ruokaliinan pöydälle, -valitsi sikaarin ja sen sytytettyään nojautui tuolin selkään. - -"Tämä Zoppot on sittenkin aika hauska paikka", totesi hän puhaltaen -valtavan savupilven. - -Ruhtinas nyökäytti päätään. - -"Se ei tosin vedä vertoja Rivieralle, mutta täälläkin voi sentään -ihminen elää säädyllisesti." - -Ruhtinas nyökäytti taas päätään, mutta hänen mieltään askarrutti jokin -ajatus. Matvei Matvejevitshkin vaikeni ja jäi nauttimaan sikaarista, -autereisesta ilmasta, hivelevästä tuulesta, rannattomasta loistavasta -merestä ja yleisestä rauhallisuuden ja tyytyväisyyden tunteestaan. -Matvei Matvejevitsh tunsi taaskin muuttuvansa horjumattomaksi ja -jyrkäksi optimistiksi ja häntä jollakin tavoin kainostutti ajatus, että -yöllä oli ollut vajota pessimismiin. - -"Lähdemmekö nukkumaan, Matvei Matvejevitsh?" - -Ent. salaneuvoksella ei ollut mitään tätä ajatusta vastaan. Pieni uni -ei tekisi pahaa, ei ollenkaan. Sitten olisi taas illalla virkeämpi. Hän -ilmoitti myöntyvänsä. - -"No niin, lähtekäämme sitten! Pidähän huolta laskusta!" - -Jos sanoisimme, että Matvei Matvejevitsh tyrmistyi näistä sanoista, -kuvaisimme vain tuhannesosan voimalla sitä mielenliikutusta, mikä hänet -valtasi. Matvei Matvejevitshin pienet silmät jäykistyivät, hänen päänsä -asento jännittyi ja sikaari pysähtyi puolitiehen. Hän menetti hetkeksi -käsityskykynsä sekä tapahtuneesta että olletikin tapahtuvasta. - -"Lasku!" änkytti hän vihdoin. "Lasku!" - -Ivan Ivanovitsh katsoi häntä kummissaan, niinkuin hiukan -epämiellyttävää ja ikävystyttävää pilailua. - -"Tietysti lasku! Onhan meidän maksettava aamiaisestamme." - -Matvei Matvejevitsh tarttui etikkapulloon, mutta huomasi viime -hetkessä, ettei se sopisi hermojen rauhoituslääkkeeksi. - -"Mutta paras Ivan Ivanovitsh, millä minä maksan laskun? Eihän minulla -ole rahaa ollenkaan." - -Nyt vajosi Ivan Ivanovitsh takaisin istuimelleen, josta hän jo puoliksi -oli kohottautunut ja näytti todella harmistuneelta. - -"Sinulla ei ole rahaa! Jätä nyt leikki pois! Eihän minulla ole yhtään -pfennigiä, menetin kaikki tuolla pelihelvetissä." - -Majesteetillisesti kuin sankari antiikkisessa draamassa peitti Matvei -Matvejevitsh punoittavat kasvonsa lihavilla sormillaan ja nojautui -pöytää vastaan, pöytää, jonka valkoisella liinalla lepäsivät äsken niin -kiihoittavan aamiaisen surkeat tähteet. - -Menettänyt! - -Ja Matvei Matvejevitsh kun oli luullut, että Ivan Ivanovitsh oli -viimeisillä minuuteilla jotakin voittanut, voittanut ainakin kahden -aamiaisen hinnan. Raskaasti huoaten kohottautui Matvei Matvejevitsh -ylös ja katsoi ystäväänsä, jonka kasvot kuvastivat myös melkein kauhua. -He olivat ankkurissa, auttamattomasti ankkurissa, ei niinkuin ennen -Pietarissa ja Moskovassa ja Pariisissa, jolloin kaikki oli ollut vain -hauskaa ja jännittävää, jolloin hovimestari oli säteillyt kuin Saharan -keskipäivän aurinko, vaan proosallisen epäluuloisessa Danzigissa, jossa -tulitikkulaatikkokin täytyi maksaa käteisellä. Ja he, suuriruhtinas -Ivan Ivanovitsh, pyhän Venäjän tuleva tsaari, Puolan kuningas, Suomen -suuriruhtinas y.m. y.m. ja hän, Matvei Matvejevitsh, todellinen -salaneuvos! Se oli liian uskomatonta, ollakseen totta, mutta myöskin -liian totta, ollakseen uskomatonta. - -"Ja nyt... ", aloitti Matvei Matvejevitsh. - -"... mitä me teemme...", jatkoi suuriruhtinas. - -"... pelastuaksemme kunnialla...", täydensi Matvei Matvejevitsh. - -"... tästä hiton harmillisesta jutusta?" lopetti Ivan Ivanovitsh. - -Molemmat miettivät. - -"Rahaa ei meillä ole, ei täällä eikä kotona." - -"Ei." - -"Entäpä jos", ja Matvei Matvejevitsh alensi ääntään ja vilkaisi -torkkuvaan palvelijaan, joka oli heihin melkein selin, "entäpä jos -livistäisimme! Se olisi jännittävää! Tulisimme sitten toisen kerran ja -maksaisimme, jos tahtoisimme, vaikka luulenkin, että meitä on täällä -niin paljon nyletty, ettei olisi ollenkaan kohtuutonta että -tarjoaisivat meille vaivaisen aamiaisen." - -Ivan Ivanovitsh pudisti päätään, mutta Matvei Matvejevitshin valtasi -jokin poikuusaikuinen puuska ja hän tarttui lujasti Ivan Ivanovitshin -käteen. - -"Koettakaamme! Kukaan ei näe ja yritys onnistuu." - -Ruhtinas epäröi, mutta taipui. Molemmat nousivat äärimmäisen hiljaa ja -alkoivat hiljaa hiipiä sivuportaita kohti, Matvei Matvejevitshin koko -ajan pitäessä tarkkaan silmällä tarjoilijaa, niin tarkkaan, että hän -jätti tarkastamatta kulkusuunnan, sillä seurauksella, että törmäsi -keveätä rautaista puutarhatuolia vastaan, se horjahti, Matvei -Matvejevitsh kurottautui epätoivoisesti sitä tavottamaan, jalka -liukahti, salaneuvos menetti tasapainonsa ja puutarhatuolin rämisevä ja -salaneuvoksen jysähtävä kaatuminen herättivät tarjoilijan, joka -hämmästyneenä katseli salaneuvoksen enemmän sammakkoa kuin salaneuvosta -muistuttavia, epätoivoisen arvokkaita yrityksiä päästä jaloilleen. -Pakoyritys oli auttamattomasti epäonnistunut. Mutta Matvei -Matvejevitsh, huolimatta kaatumisesta ja sen aiheuttamasta -hämmennyksestä, hallitsi hermonsa ja meni kylmäverisesti -sanomalehtihyllyn luo, valitsi itselleen pari lehteä ja palasi -arvokkaasti paikalleen, Ivan Ivanovitshin sanatonna seuratessa. - -"Hyi hitto!" puuskutti salaneuvos sanomalehden takana. "Olipa käydä -hullusti. Mitä me nyt teemme?" - -Oli todellakin helpompi kysyä kuin vastata. Ivan Ivanovitsh sai äkkiä -loistavan ajatuksen. - -"Minä menen hakemaan kenraalimme Amos Andrejevitshin!" - -Matvei Matvejevitshin kasvot kirkastuivat. Kenraali oli kyllä -juutalainen, mutta tilanne ei sallinut valikoida, kunhan vain -juutalaisella oli tarpeeksi rahaa. Ajatus oli loistava siltä kannalta, -mutta ei siltä, että Ivan Ivanovitsh lähtisi kenraalia hakemaan. Matvei -Matvejevitsh olisi paljon mieluummin itse uhrautunut, vaikka hänen -olemuksensa todistikin, että hän mahdollisuuden mukaan vältti -liikehtimistä. Ivan Ivanovitsh nyökkäsi keveästi ja poistui -arvokkaasti, tarjoilijan osaamatta edes aavistaa, mikä tarkoitus hänen -poistumisellaan oli. - -Matvei Matvejevitsh istui ja katseli merelle. Sitten hän luki tai oli -lukevinaan. Ja poltti sikaareita, kunnes kurkkua alkoi kuivaa. Hän oli -varma siitä, että kenraalilla on rahaa ja siihen luottaen hän tilasi -joitakin olutseideleitä. Aurinko kiipesi yhä korkeammalle, vieraita -tuli ja meni, merenranta tarjosi kirjavan näyn kylpijöineen ja -uimakojuineen, helle alkoi tuntua, mutta Matvei Matvejevitsh istui yhtä -uskollisesti kuin edellisenä yönä oli seisonut. Hän onnitteli itseään, -että oli sittenkin valinnut hiukan paremman osan yöhön verrattuna, -sitten hän arveli, että Ivan Ivanovitsh voisi jo vallan hyvin -palatakin, sitten hän alkoi kursailematta haukotella, joi muutamia -seideleitä ja katsoi kelloaan. Kautta patriarkan parran, Ivan -Ivanovitsh oli viipynyt poissa kokonaista kuusi tuntia. Matvei -Matvejevitsh kirosi puoliääneen, hän tunsi kylmän väreitä selässään -sitä mahdollisuutta ajatellessaan, että Ivan Ivanovitshia oli jokin -onnettomuus kohdannut, ja ehti jo kirota ja manata nykyaikaiset -hirmunopeat kulkuneuvot, mutta alistui sitten kohtaloonsa, minkä -lieventämiseksi tilasi itselleen herkullisen päivällisen. Jos hän -joutuisi kiinni jatkuvasta petkutuksesta, niin petkutussumma voisi -haitatta olla hieman suurempikin. Emme voi sanoa, että Matvei -Matvejevitshin mieli olisi ollut loistava, mutta siitä huolimatta -päivällinen kyllä maistui, ja kulautettuaan voileipäruokien välillä -muutamia ryyppyjä, varmistui salaneuvos ihmeellisesti uskossaan siihen, -että pelastus oli vielä tuleva, muodossa tai toisessa. Ryhtyessään -käsiksi paistiin ajatteli Matvei Matvejevitsh kärsimyksen jalostavaa -vaikutusta ihmiseen ja huokasi, sillä hän oli mielestään jalostunut -jotenkin tarpeeksi, yöllä ja nyt ravintolassa istuessaan. - -Salaneuvos olisi huudahtanut ääneen ilosta, ellei maukas kalkkunakukon -viipale olisi sattunut paraikaa olemaan suussa, sillä hän huomasi -vihdoinkin Ivan Ivanovitshin ja hänen kanssaan kenraalin ja -sotaministerin, monsieur Amos Aron Nagelkopfin. Molemmat lähestyivät -hänen pöytäänsä. - -Ravintolassa oli runsaasti vieraita, mutta kukaan ei kiinnittänyt -huomiota kenraaliin. Ja kuitenkin hän olisi sen, olematta itserakas, -ansainnut. Paljon suuremmalla syyllä kuin joku Chaplin, joku -operettitähti tai kolmannen luokan diplomaatti. Sillä kenraali Amos -Aron Nagelkopf oli lajissaan ensimäinen ja ainokainen. Kukaan ei -tuntenut häntä, mutta hän tunsi kaikki, oli ollut kaikkialla ja tiesi -kaikki. Hän oli osoittanut ja moneen kertaan todistanut, etteivät edes -maailmansodan aikuiset kovennetut ja tiukennetut passi- ja -matkustusmääräykset, jotka tavallisilta kunniallisilta kuolevaisilta -ehkäisivät kaiken matkustuksen, mitään itse asiassa ja käytännössä -merkinneet, että parhaimpienkin poliisilaitosten osote- ja -henkilöllisyysosastot toimivat naurettavan huonosti, ja tämän kaiken -todistamiseksi hänen olisi tarvinnut ainoastaan mainita, että hän -venäläisten hyökätessä Karpaateille oleskeli Moskovassa; kun Bukarest -valloitettiin, oli hän ensimäisten joukkojen mukana kaupungissa -ja kun länsirintama alkoi horjua, istui hän tyynesti Pariisin -bulevardikahviloissa. Hän olisi ehkä saattanut kertoa yhtä ja toista -mielenkiintoistakin Kappin yrityksestä, Unkarin Kaarlen retkistä, hän -olisi jotakin tietänyt Fiumesta ja d'Annunziosta eikä myöskään kenraali -Zeligovskin politiikka hänelle olisi ollut mikään kysymysmerkki. Mutta -vaikka hän oli oleillut kaikkialla, ei häntä, niinkuin jo mainittiin, -kukaan tuntenut. Kukaan ei tietänyt, että tuhatsavupiippuinen Lodz oli -hänen kotikaupunkinsa, kukaan ei olisi osannut kertoa, miten hän tuli -jättäneeksi uskonveljensä, jotka sen kaduilla paimentelevat pieniä -hanhilaumoja tai myyskentelevät kolmasti käännettyjä ja viidesti -käytettyjä vaatteita, kuinka hän oli tullut ensin Varsovaan, sitten -Pietariin, Berliiniin, Pariisiin, kuinka Lodzin inhoittava löyhkä oli -hänelle enää kalpea ja valju muisto ja koko hänen entisyydestään -jäljellä vain rotunenä, musta tukka ja valkoiset hampaat sekä -sammumaton halu ja himo saada valtaa, voimaa ja rikkautta. Hän ei ollut -sotapäällikkö, ei valtiomies, ei taiteilija; hän oli liikemies, -tukkukauppias, mutta hän ei ostanut eikä myynyt, ei käytettyjä eikä -uusia vaatteita, ei hoidellut tehdasta, ei keinotellut valuutalla eikä -osakkeilla, vaan hän kauppasi politiikkaa, osti ja myi poliittisia -tosiasioita, diplomaattisia suunnitelmia ja asiakirjoja, periaatteenaan -todellinen liikeperiaate: kaikkia on palveltava. Ja hän olikin kaikkia -palvellut, keskusvaltoja ja ympärysvaltoja, puolueettomia maita, -bolsheviikkeja, uusia valtioita, valkoista rotua ja värillisiä rotuja. -Hänellä ei ollut ennakkoluuloja, hän vaati vain, että rahan tuli olla -oikeaa, ja jos sillä oli huonompi kurssi, niin sitä enemmän. Jos hän -olisi otaksunut, että maailma on tarpeeksi uudenaikainen ja rehellinen, -hän olisi avannut jossakin suuremmassa paikassa konttorin ja -maalauttanut sen kylttiin: - - O.y. Politiikka. - - Ostetaan ja myydään poliittisia asiakirjoja, suunnitelmia - ja mielipiteitä, hankitaan nopeaan ja kohtuullisin hinnoin - kaikkea alaan kuuluvaa tavaraa. - -Mutta kenraali Amos Aron Nagelkopf tunsi aikansa ja sen ihmiset eikä -maalauttanut mitään kylttiä, eipä käyttänyt edes nimikilpeä eikä -millään tavalla tehnyt liikkeestään reklaamia. - -Tapa, millä hän oli joutunut tekemisiin suuriruhtinas Ivan Ivanovitshin -kanssa, ansaitsisi oman selvityksensä, mutta siihen tuskin lienee -sittenkään syytä. Pääasia on, että monsieur Nagelkpof oli tyytyväinen -uuteen seuraansa, syistä, jotka ehkä voivat myöhemmin selvitä, ja että -taas Ivan Ivanovitsh oli tyytyväinen, sen todistaa parhaiten se seikka, -että hän oli tämän Israelin kansan jälkeläisen koroittanut kenraaliksi, -kylläkin ilman vastaavaa virkaa ja olletikin vastaavaa palkkaa, ja -nimittänyt hänet sotaministerikseen, mikä toimi ei sotilaallisesti -muodostunut kovinkaan rasittavaksi, sillä kahdesta, mitä sotaan -tarvitaan, nimittäin armeijasta ja vihollisesta, Ivan Ivanovitshilla -oli ainoastaan vihollinen. Mutta kenraali Amos Aron Nagelkopf oli -antanut niin monta hyvää neuvoa suuriruhtinaalle poliittisissa, -taloudellisissa ja käytännöllisissä kysymyksissä, että Ivan Ivanovitsh -ei ollenkaan epäillyt, etteikö kenraali pystyisi johtamaan myöskin -armeijaa, jos sellainen mistä ilmestyisi. Ivan Ivanovitshilla oli -käsitys, että sotapäällikkö tarvitsee hiukan taitoa ja runsaasti onnea, -ja hänest tuntui, niinkuin kenraali Amos Aron Nagelkopfilla ainakin -jälkimäistä olisi ollut riittävästi. - -Kenraalin roteva olemus uhkui hyvinvointia, silmissä oli alati naurava -ilme ja suu oli harvoin, jos milloinkaan kiinni. Hänessä oli sulavuutta -ja arvokkuutta, oli velikultaa ja maailmanmiestä, mutta ennenkaikkea -liikemiestä, nopeata, taitavaa liikemiestä, minkä näki hänen käsiensä -liikkeistä, kun hän vähänväliä hieroi niitä vastakkain, hänen maireasta -hymystään ja vilkkuvista silmistään, jotka näyttivät arvostelevan -kaikkea sen mukaan, kuinka monta prosenttia voisi saada voittoa. - -Kenraali ojensi kätensä Matvei Matvejevitshille. - -"Te olette käynyt haihduttamaan ikäväänne päivällisellä! Olin oikeassa, -kun sanoin sen jo etukäteen Ivan Ivanovitshille. Teitä ei niin helposti -lannisteta." - -Kenraali nauroi, Matvei Matvejevitsh, joka nyt vasta täysin tunsi -kalkkunakukkonsa maukkauden, nauroi myös ja Ivan Ivanovitshkin hymyili. - -Jos Matvei Matvejevitsh luuli, että päivän epämiellyttävät yllätykset -supistuivat tähän, niin hän erehtyi hyvin ikävästi. Kun he kaikki -kolme, Matvei Matvejevitsh kylläisenä ja tyytyväisenä, Ivan Ivavovitsh -ikävystyneenä kuten aina ja kenraali Amos Aron Nagelkopf puheliaana ja -vilkkaana saapuivat kaupunkiin ja hotelliinsa tultuaan istahtivat -nojatuoleihin, aukeni ovi ja Saska, Ivan Ivanovitshin ja Matvei -Matvejevitshin kamaripalvelija, lähetti, henkivartija y.m. tuli -huoneeseen, teki yritteliään ja hyvää tahtoa mutta heikonpuoleista -kykyä todistavan hovikumarruksen ja ojensi tarjottimella, ei -hopeatarjottimella, sillä sellaista ei hotellissa ollut, vaan -tavallisella nikkelitarjottimella Ivan Ivanovitshille paperin. - -"Teidän Majesteettinne, suvaitkaa vastaanottaa", Saska puhutteli aina -hovitapojen mukaisesti -- "lasku huoneista ja ruuasta. Se on maksettava -ennen klo 6:ta tänä iltana, uhalla, että Teidän Majesteettinne -häädetään huoneesta." - -Saska kumarsi uudelleen ja liukui äänettömästi huoneesta. Sen taidon -hän oli oppinut ties mistä, ja se olikin hänen ainoita avujaan, ellei -ota lukuun hänen ehdottomasti tsaarivaltaisia periaatteitaan, jotka hän -oli imenyt henkeen ja vereen entiseltä isännältään, eräältä -hoviräätäliltä, jonka palveluksesta hän kuitenkin, huolimatta -poliittisten mielipiteitten yhtäläisyydestä, oli saanut yhtä nopeat -kuin tepsivätkin lähdöt, sillä seurauksella, että hyvä onni ja sattuma -oli hänelle hankkinut pääsyn keisarillisen hovin palvelusväen joukkoon, -ollen nyt samaisesta palvelusväestä ainoa, joka oli seurannut Ivan -Ivanovitshia. - -Ivan Ivanovitsh istui äänetönnä, Matvei Matvejevitsh tunsi haihtuvansa -ilmaan tukevasta päivällisestä huolimatta ja kenraali Amos Aron -Nagelkopfkin naputteli hermostuneesti pöytään sormillaan. Niin, -tosiaankin, hotellilasku! Sen oli Ivan Ivanovitsh tyyten unhoittanut. -Hän ei ollut tottunut kiinnittämään huomiota tuollaisiin -pikkuseikkoihin, mutta hän näki nyt selvästi edessään, että pikkuseikat -ovat toisinaan elävässä elämässä yhtä ratkaisevia kuin millimetrin tai -puolen hairahdus tähtäyksessä joissakin tarkka-ammuntakilpailuissa. - -Ivan Ivanovitshilla ei ollut rahaa, eikä hänellä ollut tietoa mistä -sitä saadakaan. Hänellä oli ollut, mutta hänen rahansa olivat -pelihelvetin pankissa. Hän oli pelannut. Tietysti hän oli pelannut. -Mitä muutakaan hän olisi voinut tehdä! Täytyihän ihmisen hiukan -huvitellakin, koettaa jotenkin poistaa kirottua yksitoikkoisuutta. Ja -hänkin oli vain ihminen. Mutta rahat olivat joka tapauksessa menneet. - -Matvei Matvejevitshilla ei myöskään ollut rahaa. Hän oli syönyt, oli -syönyt hermostuttavan säännöllisesti aamiaisen, päivällisen ja -illallisen ja tätä yksitoikkoisuuteen vivahtavaa säännöllisyyttä -sotkeakseen yhtä säännöttömän säännöllisesti joitakin väliaterioita, -kaikki niihin kuuluvine viineineen ja jälkiruokineen. Matvei -Matvejevitsh piti viineistä, niinkuin Ivan Ivanovitsh piti rouletten -pyörästä tai korteista, ja kenraali Amos Aron Nagelkopf kauniista -naisista. Niin, kenraali oli hakkaillut madame Heloise Pirardia jo -viikon ajan, eikä Ivan Ivanovitsh saattanut otaksua, että kenraalinkaan -kassa olisi tyhjentymätön. - -Ivan Ivanovitsh piti laskua kädessään. Matvei Matvejevitsh huokasi, -yhtä paljon surusta kuin hengästymisestäkin, ja kenraali tuijotti -leikkiviä amoriineja. - -"Amos Andrejevitsh, onko teillä rahaa?" - -Kenraali kumartui kohteliaasti, mutta pudisti päähän. - -"Ei ole, paras Ivan Ivanovitsh, mutta minun -- tarkoitan meidän -- -täytyy saada rahaa millä keinoilla tahansa." - -Matvei Matvejevitsh oli samaa mieltä ja hän oli valmis kiitollisuudella -tarkkaavasti kuuntelemaan jokaista järkevää ehdotusta tämän päämäärän -saavuttamiseksi. Kenraali ei tiennyt, että hänen sanoillaan tulisi -olemaan, ellei nyt maailmanhistoriallinen niin ainakin historiallinen -merkitys, Ivan Ivanovitsh ei aavistanut, että hänen kädessään oleva -lasku johtaisi merkillisesti kansainvälisiin selkkauksiin. Matvei -Matvejevitsh ei tietysti aavistanut mitään. Hän ei yleensä milloinkaan -aavistanut mitään, lukuun ottamatta ruoka-ajan lähestymistä. - -Kenraali mietti. Häntä kiukutti. Hänellä oli monta rautaa tulessa, -paljon enemmän kuin Ivan Ivanovitsh olisi mielikuvituksensa ollessa -villimmilläänkään saattanut otaksua ja enemmän kuin kenraali olisi -tahtonut vihjaistakaan, mutta niille kaikille yhteistä ja ikävää oli -se, etteivät ne vielä olleet tarpeeksi kuumia. Ivan Ivanovitsh Matvei -Matvejevitsheineen ja Saskoineen oli myös yksi rauta kenraali Amos Aron -Nagelkopfin tulessa, tällä kertaa sellainen, ettei kenraali tahtonut -päästää sitä käsistään. - -Mutta tilanne oli pulmallinen. Kenraalilla oli kyllä rahaa maksaa tuo -kirottu lasku, mutta sitten hän jäisi aivan ilman pääomaa eikä hän -sellaista mitenkään uskaltanut. Ei kävisi myöskään päinsä antaa Ivan -Ivanovitshin, tsaariehdokkaan ja erään emigranttiryhmän toivon ja uskon -joutua häädetyksi hotellista. - -Kenraali nousi. - -"Odottakaa! Minä käyn kaupungilla ja koetan tehdä voitavani. Tulen -ennen kello kuutta. Näkemiin." - -Kenraali poistui. Sekä Ivan Ivanovitsh että Matvei Matvejevitsh jäivät -makaamaan nojatuoleihin, uskaltamatta ajatella ja uskaltamatta olla -ajattelematta. - -Ihmeellinen oli sattuma: kenraali ei poikennut huoneessaan eikä -tietänyt mitään erään kylläkin rakkaan, mutta vähemmän toivotun vieraan -saapumisesta. Hän näki eräässä kulmauksessa puolalaisen asiamiehen, pan -Jozef Gurnickin ja seurasi tätä aina siihen saakka, kun tämä meni Suomen -konsulaattiin, mutta ei nähnyt eikä aavistanutkaan minun läsnäoloani ja -sitä, että olin huomannut hänen huomanneen Jozef Gurnickin. Ja -kuitenkin tällä huomiollani oli melkoiset seuraukset sekä itselleni -että kenraalille, jatkoin matkaani, sivuutin kenraali Nagelkopfin, joka -odotti vastapäisellä puolen katua ja menin myöskin Suomen -konsulaattiin. - -Tästä hetkestä lähtien voin katsoa kesälomani seikkailujen alkaneen. -Seuraavassa enemmän siitä, miten ja miksi astelin Danzigissa Suomen -konsulaattiin. - --- "Kas, Taksi! Pysyhän poissa!" - -Tietysti se oli Laura, joka näin nenäkkäästi minua puhutteli. -Hän oli ainoa ihminen maailmassa, joka uskalsi minua vielä -kahdenkymmenenkahdeksan vuoden ikäisenä puhutella Taksiksi, vanhalla -lapsuus- ja kouluaikaisella hyväily- ja pilkkanimellä. Minun nimeni on -Max, Max Haapala. En totisesti ole milloinkaan pitänyt nimestäni enkä -jaksa ymmärtää, mikä idea arvoisilla vanhemmillani lienee ollut kastaa -supisuomalainen poika Maxiksi, josta tietenkin ensimäinen irvileuka -väänsi Taksin. Mikään ei minussa muistuta taksikoiraa. Minulla on -jäntevä vartalo, ystäväni sanovat vaaleahkoja, mutta päivänpolttamia -kasvojani avoimiksi ja rehellisiksi, ja omasta mielestäni olen varsin -laatuunkäypä nuori mies kaikissa suhteissa. Taksi-nimi aiheutti -aikoinaan lukuisia epäjärjestyksiä koulussa ja epäilemättä kehitti -luonteeni väkivaltaista puolta. Jos olisin ollut heikko, ei kamppailu -Taksi-nimeä vastaan olisi tullut kysymykseenkään, mutta kun painissa ja -nyrkkeilyssä saatoin melko vaivattomasti käsitellä kahta, jopa -kolmeakin ikäistäni, saattoi Taksi-nimi kajahtaa ainoastaan -poikkeustapauksessa, silloin kun olin ehdottomasti ja varmasti -alakynnessä. Mutta Lauraan nähden eivät voimani auttaneet. Laura oli -ensimäinen, joka avasi silmäni näkemään naissukupuolen kierouden: -luottaen ritarillisuuteeni hän häikäilemättä esiintyi epäritarillisesti -minua kohtaan. Ei sen puolesta, että olisin Laurasta välittänyt! En -todellakaan. Niin no, oli kerran aika, konventin alaluokilla, jolloin -olin jotakin tuntevinani, etenkin sen jälkeen kun ensimäinen -- ja -viimeinen -- intohimoinen runokokeeni löysi tiensä paperikoriin eikä -toverikunnan sanomalehden palstoille, mutta Laura oli siihen aikaan -enemmän innostunut mäenlaskuun ja "ryöväri- ja poliisileikkiin" -luistinradalla kuin jambin ja anapestin, alku- ja loppusointujen -sokkeloihin, ja kävi niin, että Nietzsche ja Schopenhauer tulivat -lohduttajikseni. - -Tämä pitkä selostukseni on, jos katsotaan draamalliselta kannalta, -sijoitettu harkitun sopimattomasti, sillä Lauran huudahdus hätkäytti -minut todellakin, se oli täydellinen yllätys, yhtä varmaan kuin minun -ilmestykseni hänen eteensä vaikutti samaa. En todellakaan olisi luullut -häntä täältä tapaavani, Libaun hiekkadyyneiltä, kiireisesti solmiamassa -tottelemattomia ruskeita suortuviaan, mikä todisti, että hän juuri oli -noussut rannalle merestä. Olin kävellyt ajatuksissani pehmeässä, -hohtavan valkoisessa, mutta upottavassa hiekassa ja miettinyt juuri, -kannattaisiko riisuutua ja rientää meren ja vaahtopäisten maininkien -syliin, kun kiertäessäni muuatta kitukasvuista pensasta Lauran huuto -minut pysäytti. - -Tapaaminen herätti minussa varsin sekavia tunteita. Lauran kanssa ei -ole helppo tulla toimeen, hän voi olla kyllä huvittava, mutta pistävä -myös, eikä hänellä ole tunteita. Tunteeton nainen on minulle kauhistus. -Me olemme muutenkin Lauran kanssa vastakohdat: minä olen jäykkä -vanhoillinen, Laura taas intoa ja tarmoa uhkuva radikaali, innostunut -naisliikkeeseen (kerran hänen luonaan käydessäni työnsi hän käteeni -kaksi vuosikertaa "Naisten Lehteä", silläaikaa kuin itse keitti -kahvia), vaikka pukeutuukin pariisilaisesti, minä ihailen modernia -maalaustaidetta, Laura ei häikäile julkisessa paikassakaan julistamasta -sitä roskaksi ja niin edelleen, ja sitten me olemme kilpailijoita: -Laura on "Päivän" reportteri, minä taas "Aamulehden", ja hän on tässä -kilpailussa tehnyt minulle monia vielä maksamattomia kolttosia. Mikä -minua enimmin kiukuttaa, on Lauran suojeleva käytös minua kohtaan. -Mutta enhän minä voi mitenkään esiintyä suojelevana naista kohtaan, -joka maksaa itse kahviannoksensa ravintolassa. Laura on lukenut -kansantaloutta ja minä olen sitä mieltä, että tämä aine olisi kokonaan -kiellettävä naisilta, niinkuin ennen latina. Laura suorastaan pursuu -kansantaloutta, esittää viiden minuutin sitaattia minulle -tuntemattomilta auktoriteeteilta ja pitää aina viimeisen sanan. Ainoa -heikko kohta hänen kansantaloudellisuudessaan on se, että hän käyttää -silkkisukkia. Kansantaloudellisesti se on tuhlausta minun mielestäni, -mutta Laura sanoo, että miehet ovat tyranneja, itse he polttavat -kallista tupakkaa ja juovat salakuljetettua virolaista, mutta eivät -antaisi naisraukkojen edes "säädyllisesti pukeutua". Minun mielestäni -on Lauran kanssa mahdoton loogillisesti väitellä, mutta Laura sanoo, -että miehet turvautuvat "halpamaiseen todisteluun". - -No niin, olin saanut lomaa toimituksesta, tariffin mukaan puolitoista -kuukautta, ja samalla määräyksen olla lehden kirjeenvaihtajana -reunavaltioitten konferenssissa Varsovassa heinäkuun puolivälissä. En -lähtenytkään särkiä narraamaan Saimaan rannoille kuten aikaisemmin, -vaan päätin tehdä ulkomaamatkan huonovaluuttaisiin reunavaltioihin ja -matkakuvauksia kirjoittamalla ansaita ainakin osan kuluistani. Pidin -matkani salassa, pujahdin vaivihkaa "Ebba Munckiin" Helsingin satamassa -ja saavuin Tallinnaan, jatkaen sieltä matkaani Eesti Vabariikin hieman -vaatimattomissa rautatievaunuissa Tarton ja Valkin kautta Riikaan ja -sieltä Libauhun, sillä tahdoin nähdä, kun kerran tilaisuus oli, -jääkäriemme taistelualueet Missen rannoilla, Mitaut ja Olain -kirkonkylät. Minulla oli jo valmiina kuvaus sateisesta ja sumuisesta -suomaisemasta, jonka halki juoksuhaudat, rintavarustukset ja -piikkilanka-aidat kiemurtelevat silmänkantamattomiin vehnä- ja -ruispeltojen, suopälvekkeitten ja pikku metsikköjen lomitse. Olin -varma, että draamallista voimaa uhkuva kuvaukseni miellyttäisi -päätoimittajaa, mikä käytännössä merkitsi minulle runsasta -senttipalkkiota. Hieman kevytmielisen huvitteleva iltakuvaus Riian -"Casinosta" ja "Frankfurt am Mainista" jazzeineen, baarityttöineen ja -meillä kiellettyine lihavamahaisine savisine likööripulloineen ei liene -ollut myöskään hullumpi. Kotimaassa takasi rehelliselle miehelle -ainoastaan nuha, lentsu ja espanjalainen laillisen iloillan muutamine -satoine grammoineen; vilkas kuvaus barbaarisista kieltolaittomista -maista ei kai vähentäisi "Aamulehden" miehistä lukijakuntaa. - -Libau, tuo jääkärien ylistämä Libau, ei tuntunut minusta paratiisilta, -ei sinne päinkään, mutta olihan eri asia saapua sinne kuraisista -juoksuhaudoista kuin iloisen iloisesta Riiasta. Jotakin kuollutta, -taantunutta, väsähtänyttä ja uinahtanutta oli Libaussa, tuossa -epäilyttävän siistissä kaupungissa, jonka Rosenplatz osoittautui -kurjaksi hiilitomuiseksi puistikoksi. Kun en osannut lätinkieltä, -marssin "Libauscher Zeitungiin" ja tapasin toimittajan, jolta tiedustin -kulkuvuoroja Danzigiin ja sensellaista. Hm, toimitushuoneusto ei ollut -imponeeraava, muistutti meikäläistä kuopiontakaista toimitusta, mutta -toimittajalla oli komea aatelisnimi, mies kuului yhteen Baltian -mahtavimmista suvuista, vaikka aateluudesta ei ollutkaan enää muuta -jäljellä kuin siisti kaulus ja puhtaat kalvosimet. Söin aatelisessa -"Musse"-klubissa ja sain kunnian raaputtaa maatiaisen nimeni -matrikkeliin, jonka sivuja koristivat keisarien ja kuninkaitten -omakätiset nimikirjoitukset. Hiljaista ja nukkunutta ja tunnelmallista -oli puolihämärissä klubihuoneissa ja vanhoilliset vaistoni virkosivat. -Kulttuuria oli ympärilläni, traditiot katsoivat minua kaikkialta, -kansanvaltaisen maan poikaa, mutta päivällinen ja sen höysteenä ollut -laiha olut eivät olleet, paratkoon, kovinkaan aatelisia maultaan ja -laadultaan, jos kohta eivät myöskään hinnaltaan. - -Tyydytettyäni sangen stoalaisesti vatsani vaatimukset, -sanoin kolminkertaisin kumarruksin ja viisinkertaisin -kiitollisuudenvakuutuksin hyvästit ystävälliselle aateliselle -toimitussihteerille ja lähdin kaupungille, jonka katujen varsilla -liköörikaupat ja meren vahakorumyymälät olivat sekä lukuisimmat että -huomattavimmat, kunnes jouduin Libaun kylpyrannalle valkoiselle -hietikolle, vaivaismäntyjä kasvavalle. Autiota ja hiljaista siellä oli, -autio oli rappeutunut "Kurhaus", uimakojut olivat hautautuneet hiekkaan -ja navakka merituuli kahisutti surumielisesti rannan kaislakasoja. -Mieleen hiipi alakuloinen tunnelma näitä pieniä pittoreskeja -katsellessa vihertävän, vaahtoisen Itämeren rannalla, mutta juuri kun -olin tähän luonteelleni ominaiseen romanttisuuteen vaipumassa, kajahti -Lauran huudahdus ja minä näin hänet ja -- Edit Bergin. - -Edit Bergillä on musikaalisia taipumuksia ja juuri siksi en voi häntä -sietää. En siedä naisia, joilla on musikaalisia taipumuksia. Minä itse -en ole musikaalinen ja nautin ainoastaan torvisoittokunnan esittämästä -"Porilaisten marssista" jossakin paraatissa. Ehkä minussakin piili -aikoinaan joitakin musikaalisuuden ituja, mutta kotini naapuristossa -asui muuan neiti, jolla oli musikaalisia taipumuksia, ja kun neljän -vuoden aikana olin pakottanut itseni olemaan raivostumatta -- turhaan --- pianonrämpytyksestä, tuntuvat minusta senjälkeen maailmantaiteilijan -viulusoolo ja neekerikylän sotatanssirämpytys jotenkin samanlaisilta ja -yhtä vähän nautittavilta. Sivistyksessäni on aukko, ehdoton ja -auttamaton, mutta siihen on syynä nainen, jolla oli musikaalisia -taipumuksia. Muuten on Edit kunnon tyttö, säntillinen kuin -tyttökoululainen ja yhtä säädyllinen, ei ymmärrä mitään Vapaudesta, -lukee saksalaisia siirappikirjailijoita ja on innostunut historiaan -niinkuin vain nainen voi olla, ja nimet ja vuosiluvut muodostavat hänen -historiallisen harrastuksensa ja tietämyksensä pääkiinnekohdan. Hänellä -on lempeä ja hiljainen puhetapa, mutta hän on sietämättömän itsepäinen, -on tunteellinen ja kuuluu eläinsuojelusyhdistykseen ja neuvoo -kerjäläispojan menemään huoltokeskukseen, antamatta kahtakymmentäviittä -penniä hänelle, ei kitsaudesta, vaan periaatteesta. Edit on -pitkänpuoleinen, solakka -- ystävättäret sanovat laihaksi --, käyttää -tummia värejä ja suoria viivoja pukeutumisessaan ja kampaa tukkansa -säädyllisen ja minusta runottoman sileäksi. Sormet ovat ylhäiset ja -kasvoilla asuu ankeus kuin muistona niiltä ajoilta, jolloin sormia -rääkättiin oktaavipituutta varten. Hänellä on periaate, että voi olla -taiteilija olematta boheemi, mutta luulen, että hän periaatteineen tai -ilman niitä jää joka tapauksessa istumaan taiteen puun alimmille -oksille ja luultavasti menee onnelliseen avioliittoon jonkun -historian- ja suomenkielen lehtorin kanssa, jonka korvien rumpukalvot -saattavat kestää pianonsoittoa muutaman tunnin päivässä. - -Laura ja Edit yhdessä, siinä olisi ollut kammoittava yhtymä kenelle -hyvänsä, ei vain minulle, toisella puolen häikäilemätön aktiivisuus, -toisella läpitunkematon pettämätön passiivisuus. Mutta kohtaloaan ei -voi kukaan paeta ja niinpä seisoin muutaman minuutin pensaan suojassa, -ennenkuin Laura lupasi astua näkyviin. - -"Oletko sinä täällä?" sanoi Laura ja ojensi kätensä. - -"Teet tarpeettomia kysymyksiä, sikäli kuin saatat aisteihisi uskoa", -vastasin, mutta puristin hänen ja Editin kättä. - -Lauralla oli hyvin tummanpunainen kävelypuku ja samanvärinen hattu, -Edit oli tietenkin harmaa. Laura ei näyttänyt ollenkaan hullummalta, -ollakseen kansantaloudellinen nainen, istuessaan siinä raikkaana ja -tuoreena ja punaisena valkoisella hiekalla, ja hänen silmänsä, jotka -eivät olleet vähimmässäkään määrin omituiset, olivat kuitenkin yhtä -eloisat ja vilkkaat kuin kissanpoikasella päivänpaisteessa. Hänen -nenänsä olisi Praxiteles ylimielisesti hyljännyt mallina käytettäväksi, -mutta sen urhea yiöspäin pyrkiminen antoi kasvoille reippaan ja -yritteliään leiman, ja valkoisesta hammasrivistä olisi mikä -teatteridiiva tahansa ollut ylpeä. - -"Luuletko, että valuuttamme paranee, kun sinä rehentelet tuolla -merenvahapiipullasi?" kysyi Laura iskien kiinni heti mieliaineeseensa. - -Raitis merituuli ja kävely ja minun yleensä vapaa tunnelmani antoivat -minulle voimaa ja uskallusta vastata musertavasti: - -"Luuletko sinä, että valuuttamme paranee, kun kaikki nuoret naiset -kuluttavat markkojamme turhiin ulkomaanmatkoihin, käyttävät -pariisilaisia silkkisukkia ja englantilaisia pukukankaita, sensijaan -että istuisivat Sysmässä ja kirnuisivat voita ja kutoisivat pellavista -ja villoista itselleen kestäviä ja halpoja pukukankaita?" - -Lauraa ei nolattu niin helpolla ja ylimielinen olankohotus oli ainoa -vastaus. - -"Et suinkaan sinä aikone Danzigiin?" sanoi hän hetken kuluttua. - -"Aionpa niinkin." - -"Ja sitten Varsovan konferenssiin?" - -"Aivan oikein." - -"Kauhistuksen kanahäkki! Luulin saavani olla yksin, mutta tietenkin -koettaa 'Aamulehti' jollakin tavoin saada palstantäytettä kurjasti -hoidettuun uutisosastoonsa. No niin, eihän tässä muukaan auta! Saat -tulla!" - -"Vai niin", vastasin ainoastaan tästä pyytämättömästä luvasta -hymähtäen. - -"Kuules, Edit", sanoi Laura kääntyen musikaalisen naisen puoleen, -"luuletko, että tuosta miehestä meille olisi jotakin hyötyä tai huvia? -Kelpaahan hän kyllä lipunostajaksi, voi auttaa matkatavaroita -kannettaessa ja valloittaa paikkoja rautatievaunussa. Käytännöllisen -hyödyn takia hän ehkä voi seurata meitä, vai mitä?" - -Edit nyökkäsi ajattelevana. Minä tunsin, että vanha aatamini alkoi taas -osoittaa elonmerkkejä. Käytännöllistä hyötyä! Keskusteltiin ainoastaan -siitä, saisinko tulla mukaan, mutta ei ollenkaan siitä, haluttiko -minua. - -"Nuori nainen", aloin minä hiljaa, mutta lujasti, "minä en ole mikään -sateenvarjo tai hattuaski tai muu sellainen, jota liikutellaan tai -ollaan liikuttelematta mielen mukaan. Kysymys ei ole vain siitä, saanko -minä tulla mukaanne, vaan myöskin siitä, haluanko minä. Ja minä en -tiedä ollenkaan, haluanko." - -"Sinä alat kehittyä kyllä terveeseen suuntaan", lausui Laura kylmästi, -"mutta älä koeta minulle esiintyä koppavampana kuin uskallat olla. Sinä -tulet mukaan ja sillä hyvä!" - -"Onko se oikein sopivaa", kuiskasi Edit. - -"Kittiä kans, totta kai", sanoi Laura ja nousi hiekasta. "Nyt voimme -lähteä hiukan kaupungille ja sitten laivaan." - -Teimme niin ja Laura malttoi pysyä suhteellisen siedettävänä koko ajan. -Illan tullen olimme me itse ja tavaramme suuressa saksalaisessa -höyrylaivassa ja päivän alkaessa juuri painua taivaanrannan taa, -höyrysimme suojaisesta satamasta ohi hyljätyn näköisen laajan -sotasatama-alueen merelle. - -Itämeri oli juhlallisen kaunis auringonsäteitten leikkiessä sen -vaahtopäälaineilla ja veden, vihertävän ja sinisen ja harmaan, -kimallellessa tuhansin värein, valoin ja varjoin. Vesivuoret vyöryivät -laivaa kohti, laiva nousi niitten harjalle ja painui taas laaksoon. Se -oli hurmaavaa, raitista leikkiä ja Laura hihkui ihastuksesta, mutta -tunnin, puolitoista kannella seistyäni aloin tuntea joitakin omituisia -oireita, koetin urhoollisesti kiinnittää katseeni kaukaisuuteen, mutta -väkisinkin vajosivat silmäni veden pyörryttävään viheriään ja -valkoiseen myllerrykseen, kunnes minun täytyi todeta, että olin -merisairas. Vilkaisin ympärilleni: Edit oli kadonnut, mutta Laura -piteli kaiteesta, hiukset roiskuvien vesipisaroitten kastelemina, puku -tuulen painamana vartalon mukaiseksi, ja oli iloisen ja tyytyväisen -näköinen. Pujahdin niin salaa kuin saatoin alas ja painuin hyttiini. -Pahin meni ohitse, mutta tunsin, että turvallisinta oli olla -pätkällään, ja tuudittauduin veden loiskeesta, puolisäännöllisestä -keinumisesta ja koneen jyskytyksestä uneen, josta heräsin vasta aamulla -Pillauhun saavuttuamme. Totesin, ettei laiva keinunut ja totesin sen -myös, ettei kone jyskännyt, ja hytin akkunasta tirkistettyäni näin, -että laiva oli laituriin lujasti kiinnitetty. Pukeuduin nopeasti ja -riensin ruokasaliin, jossa sekä Laura, terveenä ja hyvinvoipana, että -Edit, hiukan kalpeana ja väsyneenä, jo istuivat. Otin pienen -ruokatäräyksen, söin hiukan suolaista ja sitten mainion siankyljyksen, -ja aloin tuntea itseni täysin ihmiseksi, kun tupakkakin maistui. - -Pillau on pieni hansatyylinen rantakaupunki taitteisine punaisine -liuskakivikattoineen ja vanhoine rakennuksineen, vaikka emme -ehtineetkään siihen tarkemmin tutustua. Painuimme uudelleen Itämerelle. -Tuuli kävi yhtä navakkana kuin ennenkin, meri loisti ja laineet -vaahtosivat ja, mikä pahinta, laiva alkoi jälleen keinua yhtä -epämiellyttävällä tavalla ja vähintäinkin yhtä epämiellyttävillä -seurauksilla. Ihminen voi yhtä ja toista, mutta tunnustan itseni -ainakin toistaiseksi kykenemättömäksi taistelemaan meritautia vastaan. -Sinne jäivät Itämeri ja laineet ja raitis tuuli ja hajahiuksinen Laura, -kun painuin alas kajuuttaan ja oikaisin itseni vuoteelle. Kiukutti, -mutta kiukku ei auttanut, ei vaikka Laura oli tehnyt voitavansa -pumpatakseen minut täyteen enemmän tai vähemmän valikoituja, mutta -aina yhtä sattuvia sukkeluuksia viikinkitaipumuksistani ja -merikarhuolemuksestani. Lauraan ei pysty mikään, hän oli yhtä -hyvätuulinen ja yhtä ärsyttävä Pillausta lähdettäessä kuin sinne -saavuttaessakin. - -Oli jo ilta, kun Danzigin tornit piirtyivät taivaanrannalle, mutta -vasta kun olimme päässeet aallonmurtajan suojaan, kiipesin kannelle. -Danzig on maalauksellinen kaupunki, hansatuntu kaikkialla, ja -liukuessamme Neufahrwasseria pitkin, ohi idyllisen pienen -Weichselmunde-linnoituksen, särjettyjen rantapattereitten, -sukellusvenehylkyjen, loppumattomien varastomakasiinien ja kapeitten, -korkeitten talojen, tunsi siirtyvänsä keskiaikaan, jolloin ahkerat ja -ahneet saksat lastasivat korkeakokka-aluksensa suolalla ja kankailla ja -ryydeillä ja makealla mummalla ja purjehtivat pohjoiseen aina Viipurin -lahteen ja Pohjanlahden perukoille. Laura ehti tehdä lukemattomia -parannusehdotuksia hygieenisessä, kansantaloudellisessa ja ties missä -suhteessa, Edit tietenkin tutki jostakin saamaansa historiallista -opasta ja minä tyydyin vain yksinkertaisesti tarkkaamaan ja nauttimaan -silmien edessä aukeavaa ja alati muuttuvaa satama- ja rantakuvaa. - -Freie Stadt Danzigin tulli- ja passitarkastus oli perinpohjainen, -akateemisen säntillinen saksalaiseen malliin, mutta selvittiin siitäkin -ja ajettiin Frankfurter Hofiin. Laura yritti olla pilkallinen, mutta -pysyin lujana ja suoriuduin nukkumaan, ja tällä kertaa oli Lauran -taivuttava, kun musikaalinen nainen myös ilmoitti noudattavansa -esimerkkiäni. Vasta aamupuolella vakuuttauduin siitä, etten keinunut -Itämerellä, vaan tukevassa hotellivuoteessa, ja aurinko oli korkealla, -kun viimeinkin laskeuduin ruokasaliin. Aterioimme -- sain vihdoinkin -kunnollista bieriä -- ja sitten Laura määräsi minut menemään konsulimme -luo järjestämään eräitä pieniä, aina kiusallisia, mutta välttämättömiä -muodollisuuksia. Sanoin, että määräsi, ja niin hän todellakin teki, -eikä minun ritarillisuuteni antanut minulle röyhkeyttä vastustaa. -Luulen, että Laura olisi kuitenkin ajatellut, jos olisi tietänyt, että -tämä käynti konsulin luona oli alkuna jonkunverran jännittävään ja -kaikkea muuta kuin lepoaikana soveliaaseen tapahtumasarjaan. Sillä -Laura ei ole seikkailunhaluinen, hän on sotainen rauhanrakkaudessaan, -ja vaikka ei pelkääkään hiirtä, niin pelkää hän kissoja ja etenkin -härkävasikoita. Edit ei pelkää mitään, mutta hän ei kai myöskään -milloinkaan -- vahingossakaan -- joudu sellaiseen tilanteeseen, että -olisi pakoitettu osoittamaan rohkeuttaan. Laura ei anna suurta arvoa -rohkeudelleni eikä vapaussodassa saamani risti ole kyennyt muuttamaan -hänen mielipiteitään. Hän viittaa vain niihin reservivänrikkeihin, -jotka ansaitsevat arvonsa makaamalla piilotettujen perunasäkkien päällä -kellareissa. Lähdin siis ulos. - -Danzig on siisti kaupunki, niinkuin kaikki saksalaiset. Mutta siinä on -jotakin levotonta, väliaikaista, mikä ei sovellu yhteen kapeitten, -paikoin mutkikkaitten katujen, sammaltuneitten vanhojen rakennusten, -varjoisten holvikäytävien, juhlallisten historiallisten kirkkojen ja -sanalla sanoen sen viehättävän idyllisen museomaisen näön kanssa. -Uusi viini ei tunnu oikein sopivan vanhaan leiliin. Onhan Danzig -monessa suhteessa ihmeellisimpiä kaupunkeja maailmassa, kiitos -Versailles-rauhan rikkiviisaitten laatijain. Se on samannimisen valtion -pääkaupunki, valtion, joka ei ole valtio, eikä kaupunki, eikä -oikeastaan mitään. Varsinaista maaseutua kuuluu Danzigin valtioon juuri -senverran, että danzigilaiset perheenemännät saavat riittävästi -kotimaisia vihanneksia soppiinsa, ja siinä onkin kaikki. Danzig on kuin -juureton kukka, joka puolelta sitä ympäröi vieras valtakunta, raja on -melkein pyssynkantaman päässä joka puolella, ja rajan mukana tullit ja -sensellaiset. Danzigilla on hallussaan Weikselin suu, mutta muu -Weikseli kuuluu Puolalle, tulli- ja kuljetuskysymykset ovat hämäriä, -eikä Danzig voi elää kauttakulkuliikenteellä ja laivarahtauksella -niinkuin ennen, sen asetehtaat on rauhan vuoksi suljettu, kauppaa ei -voi käydä ja sanalla sanoen danzigilaiset saavat olla itsenäisiä miten -haluavat, mutta mitään kunniallista elinkeinoa he eivät voi harjoittaa. -Valtion suurin tulolähde onkin Zoppotin pelihelvetti, ja siellä -puolalaiset ja juutalaiset ja monet muut maksavat kyllä runsaat verot -valtiolle ja kaupungille. Danzig on ihanteellinen kaupunki -poliittiselle juonittelijalle, siellä kulkevat lukemattomat langat ja -valtaa pitävät saksalainen senaatti ja eduskunta presidentteineen, -puolalainen ylikomisario ja kansainliiton valtuutettu, puhumattakaan -siitä, että Saksan ja ympärysvaltain lähettiläillä ja edustajilla on -suuri vaikutusvalta kaupungin ja valtion asioihin. - -Ajattelin tätä kaikkea katuja pitkin astellessani, kunnes, kuten jo -aikaisemmin mainittu, mieltäni ja huomiotani kiinnitti kenraali Amos -Aron Nagelkopf, jonka tosin en tiennyt olevan kenraalin, mutta joka -epäilemättä oli hyvin huvitettu pienestä tummasta herrasmiehestä, joka -juuri oli poikennut Suomen konsulaattiin. En osannut aavistaa tällä -kohtauksella olevan mitään merkitystä, yhtä vähän kuin sitäkään, mitä -suunnitelmia iloinen ja vilkas Amos Aron hautoi tunnustetusti -terävähkössä päässään. - -Nousin muutamia portaita ja soitin. Palvelija avasi ja kysymykseeni -konsulista vastasi hän myöntävästi. Tunsin konsulin persoonallisesti ja -tervehdys oli molemminpuolin sekä iloinen että sydämellinen. Konsulin -huoneessa oli äsken kadulla näkemäni herra. Konsuli esitti. - -"Toimittaja Haapala Helsingistä -- herra Gurnicki Varsovasta." - -Ahaa, mies oli siis puolalainen. Kumarsin kohteliaasti, mutta tunsin -itseni auttamattoman kömpelöksi vilkaistuani vieraan kumarrusta, joka -oli niin moitteettoman notkea ja sulava, ettei sirompaa kai olisi voitu -vaatia "aurinkokuninkaankaan" hovissa seremoniamestariltakaan. - -Konsuli keskusteli monsieur Gurnickin kanssa hetkisen, minkä jälkeen -puolalainen uudisti kumarruksensa ja lähti. - -"Siinä on vaikutusvaltainen mies", lausui konsuli oven sulkeuduttua. - -"Niinkö", virkahdin ja siirryin huomaamattani ikkunan viereen. Kenraali -Nagelkopf oli edelleen vastapäisellä puolella odottamassa. Puolalainen -meni yli kadun ja samassa kenraalikin lähti liikkeelle, puolalainen -huomasi hänet, pysähtyi, he tervehtivät ja lähtivät jatkamaan matkaansa -yhdessä. Viittasin konsulille ja kysyin, tunsiko hän mahdollisesti -tuota toista. - -"Se on jokin kenraali Nagelkopf, mikäli tiedän. Jos olisin diplomaatti, -pitäisin korvani auki ja suuni kiinni tuon miehen läsnäollessa." - -Nyökkäsin päätäni ja kysyin tarkemmin puolalaisesta. - -"Hän palvelee Puolan ulkoministeriössä ja tietää nähtävästi hyvin -paljon, vaikka ulkonaista asemaa ei miehellä olekaan juuri -minkäänlaista. Nyt hän otaksuttavasti puuhaa jotakin Varsovan -konferenssin valmistamiseksi." - - * * * * * - -Tapahtumat alkoivat kehittyä nopeasti ja johdonmukaisesti, ja ennenkuin -saatoin aavistakaan, olin niitten keskellä ja polttopisteessä. - -Konsulin luota palattuani lähdimme kaikki kolme kävelemään kaupungille, -kunnes ehdotin konsulin neuvon mukaan matkaa Zoppotiin. Nousimme autoon -ja ennenpitkää kiidimme vinhaa vauhtia kaupungista, yli parin kapean -sillan, ohi keisari Wilhelm II:n perustaman komean teknillisen opiston -suuren lehtokujan viivasuoralle, sileälle ja leveälle tielle, jota -molemmin puolin reunusti ihana poppeli-, lehmus-, vaahtera- ja -pyökkipuisto. Raitiovaunut ja auto-omnibukset ponnistelivat samaan -suuntaan, joku yksityinen loistoauto viiletti nuolena ohitsemme, mutta -se ei häirinnyt nautintoamme, joka minustakin oli melkoinen, sillä -nopea vauhtimme esti Lauraa lausuilemasta tavanmukaisia tyhmyyksiään ja -pakoitti hänet äänettömänä joko ihailemaan tai olemaan ihailematta -puistomaisemaa. - -Auto kääntyi sivutielle, jonka kahden puolen oli puutarhojen kätkemiä -kivisiä, liuskakattoisia ja yleensä saksalaistyylisiä huviloita -korkeine pensasaitoineen. Siellä täällä liehui lipputangossa Danzigin -punainen, kahden valkoristin ja kruunun koristama lippu. Auto -mutkitteli kapeilla kaduilla tai kujilla, pysähtyen viimein -kunnianarvoisan, vaaleanharmaan kivirakennuksen eteen, jonka arvasin -Oliwan tuomiokirkoksi. Astuimme kirkkoon. Se on vanha fransiskaanien -luostarin kirkko, selvää romaanista tyyliä, täynnä naivin hartaita -puuleikkauksia pyhästä historiasta, aatelisten kilpiä ja sukumerkkejä, -freskoja ja joitakin sotalippuja, valaistus samalla kertaa kirkas ja -tunnelmallinen. Laura käveli kirkossa sangen ennakkoluulottomasti, minä -tyydyin taaskin ihailemaan kokonaisvaikutusta ja yritin vaivuttautua -tunnelmaan, mutta Edit -- taaskin itselleen uskollisena -- kulki -kuvalta kuvalle ja vertasi niitä kirjaansa, luki siitä nimiä ja -vuosilukuja ja nautti omalla tavallaan historiasta. - -Äkkiä tulvahti koko temppeli täyteen säveliä: urut olivat alkaneet -soida. Vaistomaisesti istuuduin penkkiin, hienoon, samettireunuksiseen -aatelispenkkiin. Edessäni näin pari surupukuista naista, jotka olivat -painaneet päänsä penkinnojaa vastaan. Urut soivat edelleen ja -väkisinkin niitten syvä ja harras sävelmä sekä kirkon hämärä tunnelma -tempasi minut mukaansa nauttimaan. Huomasin vasta hetken kuluttua, että -Laura istui vieressäni. Hänen silmänsä katsoivat jonnekin -kaukaisuuteen, niissä oli melkein uneksiva ja lempeä katse, ilme -sellainen, etten sentapaista milloinkaan ollut Laurassa huomannut, -siinä oli jotakin naisellista ja vienoa, jolle kansantalous ja -kovaääninen liberalismi olivat vieraita. Mielessäni välähti muuan -talvi-ilta siihen aikaan, jolloin olin vielä koulussa ja runoilin ja -olin hiukan pihkassa Lauraan, kuinka hänen ilmeensä kerran kirkon ohi -kuljettaessa, urkujen äänen tunkeutuessa ulos pehmeään talviseen -hämärään, muutamaksi hetkeksi oli muuttunut uneksivaksi eikä puoleen -tuntiin sanonut ainoatakaan kirpaisevaa sukkeluutta. - -Istuimme molemmat ja kuuntelimme. Tyynesti, vienosti ja vaikuttavasti -kumpusivat säveleet näkymättömistä uruista, palavain kynttiläin heikko, -mutta huumaava aroomi tuntui sieraimissa ja silmät sulkeutuivat -puoleksi viihdyttävässä hämärässä. - -"Kuinka kaunista!" kuiskasi Laura hiljaa, ja äänestä päättäen ei tässä -Laurassa ollut hituistakaan siitä, joka luki "Naisten Lehteä" ja -kansantaloutta. Otaksuin jo hetken, että Laurassakin oli joskus -herkkyyttä. - -Jos Lauran mielenmuutos liekin ollut vilpitön ja aito, ei se ollut -ainakaan pitkäaikainen. Noustuamme jälleen autoon ja pysähdyttyämme -Kurhausin luona Zoppotissa, oli Laura taasen oma tavallinen itsensä. - -Kylpyläelämä oli vilkkaimmillaan. Saksalaiset "mutterit" paimentelivat -lapsilaumojaan, juutalaiset liikemiehet pönäköine ja pyntättyine -Saaroineen ja Raakeleineen liikkuivat mahtavina ja tietoisina -lompakkonsa paksuudesta, pariisilaispukuisia puolattaria liukui ohi, -venäläisiä, englantilaisia ja ranskalaisia. Ulkoilmaravintolain -pikkupöytien ääressä istui iloisia seurueita, kaikkialla kuului puhetta -ja melua, kahvilaorkesterien säveleet sulautuivat maininkien kohuun ja -lapsiparvien riehakkaan mekastukseen. Laura aivan pursui huomautuksia, -ja tultuamme hietikolle, joka erehdyttävästi muistutti sunnuntaipäivää -jossakin neekerikylässä Atlannin rannalla Afrikassa, syventyi hän -hartaasti vertailemaan Rousseaun teoriaa luontoon palaamisesta ja sen -silminnähtävää soveltamista käytäntöön. Valkoisella, hienon hienolla -pehmeällä hietikolla makasi, istui ja käveli määrätön ihmispaljous, -lapsia, nuoria ja vanhoja, kaikkia sukupuolia ja kansallisuuksia, -kaikissa mahdollisissa ja etenkin mahdottomissa värivivahduksissa, -lapset laittelivat hiekkalinnoja, polskuttelivat vettä, ijäkkäät naiset -olivat kaivautuneet kuumaan hiekkaan tai loikoilivat uimakojuissa, -uimapukuiset nykyaikaiset Eevat, kirjavat kuin perhoset ja iloiset kuin -leivoset, kisailivat keikari-Aatamien kanssa hiekalla ja vedessä. -Hiekka hohti aurinkoa ja lämpöä, meri vihreänä ja sinisenä ja harmaana -tarmoa ja reippautta, ja kaiken yllä sädehti elämänilon ja -voiman -tunto. - -Oi nainen! Kun mies vetää ylleen uimapuvun, riittää hänen mielestään -se, että se on uimiseen sovelias, mutta nainen, hän käyttää -uimapukuunsa kaikki huutavat ja kirkuvat värit, ruusukkeet ja -nauhakkeet, tekee itsestään milloin tarhapöllön, sammakon, kalan tai -meritähden, mutta aina myös naisen, joka ei hetkeksikään unohda, että -hänen tehtäväänsä kuuluu miehen valloittaminen ja kiehtominen. - -Kuljimme rantaa pitkin ja tarkastelimme näkyä. Minulla oli -valokuvauskone mukanani ja näppäilin muutamia kuvia tilanteista ja -asennoista, joitten humoristisesta vaikuttavaisuudesta saattoi olla -varma. Viimeisen kuvan näpättyäni tarkastin hieman lähemmin -valokuvausintoni uhreja, ja tunsin äkkiä, että toinen, kookas ja -täyteläinen uimapukuinen mieshenkilö, joka makasi nojaten päätään aito -koketilta vaikuttavan ranskattaren polviin, oli kenraali Amos Aron -Nagelkopf. En tietänyt, että kenraalin mielentila oli vähässä ajassa -ihmeellisesti parantunut, en sitä, että erään suuriruhtinas Ivan -Ivanovitshin hotellilasku oli maksettu ja että kenraali veltosti -hiekalla lojuessaan ajatteli ovelaa temppua, joka takaisi hänelle taas -joksikin aikaa huolettoman olon ja elämän. - -Illalla istuimme rantakasinon parvekkeella moniväristen lyhtyjen -valossa ja söimme illallista. Sivulla istui kenraali Amos Aron -Nagelkopf monsieur Gurnickin ja kahden hienosti puetun naisen kanssa, -joista toinen oli hietikolla istunut ranskatar. Jos olisin tuntenut, -olisin nähnyt lähelläni myöskin ent. salaneuvos Matvei Matvejevitshin, -joka uusin innoin ja heikentymättömin voimin oli taas käynyt käsiksi -velvollisuuteensa, illallisen syömiseen, ruokaillen tällä kertaa -yksin, sillä Ivan Ivanovitsh oli lähtenyt härnäämään onnetarta ja -roulette-pyörää. - -Konsulilta olin saanut suositukset, Laura valehteli ikänsä vuotta -suuremmaksi ja runsaanlaisen pääsymaksun suoritettuamme nousimme kaikki -kolme pelihelvettiin leveitä, komeita marmoriportaita, joita peittivät -upottavat, pehmeät matot. Salit olivat yleisöä tulvillaan, kevyttä, -iloista ja huvittelevaa yleisöä, joka tahtoi osan matkakassastaan -käyttää tällä miellyttävällä tavalla tukeakseen Danzigin kaupungin -hieman sekavia raha-asioita. - -Tietysti me pelasimme, Laura etupäässä. Olen aina ollut varma, että -pieni viehättävä kiusaus käytännössä kykenee kumoamaan vuorenvahvuiset -teoriat ja ainakin Lauraan nähden piti tämä paikkansa. Laura pelasi ja -menetti. Minä uskalsin jo koettaa leikilläni häntä hillitäkin, -muistuttaen hänen teorioistaan, mutta Laura puolustautui helposti. - -"Olen täysi-ikäinen ja hallitsen vapaasti omaisuuttani." - -Me pelasimme kaikki ja kaikki menetimme. Tosin pari kertaa voitimmekin, -mutta emme tietenkään malttaneet lakata, vaan yritimme edelleen, sillä -seurauksella, että katsoimme lopulta tulleemme kyllin verotetuiksi ja -poistuimme. Oli kaunis, tähtikirkas kesäyö, pimeämpi, paljon pimeämpi -kuin meillä pohjolassa, mutta Zoppot oli kuin tuikkiva valomeri, -kahviloitten ja ravintolain ja kesäteatterien lamput loistivat -kaikkialta, huvilat olivat valaistut ja teillä liukui autoja -häikäisevine lyhtyineen. Ilakoivia ihmisiä kulki ohi, nauru ja riemu -kaikui vapaana ja rohkeana hämärässä, kirjavalakkiset saksalaiset -ylioppilaat kuiskailivat aina vanhaa ja aina uutta Kätcheneilleen ja -venäläiskaunottaret jättivät ohimennessään jälkeensä huumaavan -hajuvesien tuoksun. Ilo oli välitöntä ja tarttuvaa ja minäkin sain -tartunnan, pujottauduin nopeasti Lauran ja Editin väliin, otin -kummankin käsivarren kainalooni ja hypähdin pari melkein tanssiaskelta. -Laura huudahti vilpittömästi kummastuneena, Edit tuntui hiukan -vastustelevan, mutta rauhoittui sitten kuitenkin. Ehdotin loppuillan -vietettäväksi operettiteatterissa ja ehdotukseeni suostuttiin. Oli jo -aamupuoli, kun vihdoinkin torkuimme auto-omnibuksen huojuvalla katolla -ja viilettelimme typötyhjää "suurta lehtokujaa" pitkin kaupunkiin ja -hotelliin. - -Seuraavana iltana oli Zoppotissa kylpyläkarnevaalit ja "venetsialainen -ilta", ja matkaseurani tahtoi välttämättömästi olla niissä mukana. -Varustauduimme siis niihin, kun ensin olin Lauralta ottanut lupauksen, -että hän ei puhuisi halaistua sanaa teorioistaan koko aikana, minkä -lupauksen Laura myös hetken mietittyään antoikin. Kun aikaa oli vielä -runsaasti, päätimme ennen iltaa pistäytyä Helan niemelle, minkä -päätöksen myös toteutimme. - -Etsiessämme rannalta sopivaa moottorivenettä, joka veisi meidät tuolle -Puolaan kuuluvalle niemelle, huomasin taas kenraali Nagelkopfin, joka -keskusteli erään rotevaluisen mustapintaisen purjevenemiehen kanssa -kylpylälaiturilla. Sovimme oman koneenkäyttäjämme ja perämiehemme -kanssa hinnasta, mikä meistä tuntui huimaavalta ja pakoitti minut -miettimään, millä tavoin saisin tyylini kehitetyksi yhä hiotummaksi ja -siis myös paremmin maksetuksi. - -Meri oli melkein tyyni, moottori kulki nopeaan ja tasaisesti ja minä -nautin tästä merimatkasta yhtä paljon kuin olin Itämerta inhonnut -Libaun ja Danzigin välillä. Helan laiturin luona oli joukko somia -kalastajaveneitä ja pari moottoria sekä Puolan sotalaivastoon kuuluva -rannikkoristeilijä "Marsalkka Pilsudski". Laiturillaolijat kiinnittivät -huomioni äkkiä kokonaan. Ensimäinen, jonka huomasin, oli ilmetty, -täydessä puvussaan keikaroiva kasakkasotilas yrjönristeineen ja -pystylakkeineen. Niin, Helan niemelle oli sijoitettu sotavankeja eikä -niillä tosiaankaan näyttänyt täällä olevan kovin ikävät oltavat. Kirkas -taivas, vihreä meri ja tuoksuva mäntymetsä takasivat terveellisen -ympäristön. Puolan hallitus piti huolen ruuasta ja juomasta, ja työn -teosta ei ollut taikaa, sillä sitä ei mikään mahti maailmassa saa -bolshevikia tekemään. - -Helan kylä on idyllinen kalastajakylä, puhtaasti hollantilaisine, -nukkemaisine ja siisteine taloineen, joitten huoneet muistuttivat -laivakajuuttoja kaksiosaisine ovineen, vanhoine hienoine porsliineineen -ja hollantilaissukuisine asukkaineen, joista vanhat mummot valkoisine -tärkättyine päähineineen, nuoret tytöt pönkkähameineen ja meren -ruskettamat miehet merenvahapiippuineen johdattivat mielen kukkien ja -patojen maahan. Ihailimme kylää, kahlasimme upottavassa polttavassa -hiekassa ja nousimme vihdoin korkeaan tulikuumaan rautaiseen -majakkatorniin, mistä katse sai vapaasti kiitää rannattomalle -Itämerelle pohjoisessa ja yli Danzigin, Zoppotin ja kuin -kirjavatilkkuisen maaseudun viljelyksineen ja puutarhoineen. Tätä -niemeä ja sen nokassa sijaitsevaa kaupunkia olivat ruotsalaiset -sotalaivat aikoinaan pommittaneet ja sitten kaupungin kokonaan -hävittäneet, mutta hollantilainen siirtolaisasutus säilyi kaikesta -huolimatta, Helan kaupunki muuttui Helan kyläksi ja matkailija tuntee -Zoppotista tullessaan siirtyneensä ajassa ja elämässä vuosisatoja -taaksepäin. - -Meille tuli nälkä ja saimme kuin saimmekin, kiitos Lauran silmien -vaikutuksen muutaman talon riuskaan nuoreen isäntään ja minun -kohteliaan kumarrukseni saman talon todella ihastuttavalle tyttärelle, -nauttia ateriamme tuollaisessa talossa, syödä porsliinilautasilta, -jotka olisivat ihastuttaneet ketä antikviteettikeräilijää tai -taiteentuntijaa tahansa. Keskustelu oli vilkasta, jos kohta ei -milloinkaan voinut olla varma siitä, miten omat sanat ymmärrettiin tai -mitä toisen sanat itse asiassa merkitsivät. Käyttelimme tarkkaan kaiken -taitomme saksan-, venäjän- ja ruotsinkielissä, ja koettelimme arvailla -isäntäväkemme puheesta, mihin kieleen mikäkin sana kuului. Mutta -iloisia me olimme ja se olikin pääasia. - -Hämärsi jo tuntuvasti, kun vihdoin lähdimme kuivalta, mäntypihkaiselta -niemeltä ja nousimme moottoriin. Saapuisimme juuri kreivin aikaan -karnevaaleihin. Laura jutteli, Edit lauloi hillitysti ja minä katselin -tummaa hämärtyvää merta, kunnes äkkiä kaikki kuulimme -- olimme silloin -muutaman kilometrin päässä rannasta -- vedestä hätähuutoja, naurua ja -polskuttelua. Pysäytimme moottorin ja kuuntelimme. Aivan oikein. - -Apuun! Apuun! - -Jokin huviseurue kai oli kärsinyt haaksirikon. Käänsimme moottorin -ääntä kohti. - -Kieltämättä kenraali Amos Aron Nagelkopf tunsi pientä jännitystä. Hän -oli ryhtymässä nyt tekoon, jollaiseen hän ei ollut tottunut, mutta -muutakaan neuvoa ei ollut. Sitä hän mietti loikoillessaan edellisenä -päivänä hietikolla, sitä hän oli miettinyt yöllä. - -Hitto sittenkin, Jozef Gurnicki ei ollut helposti käsiteltävissä. -Kenraali oli kyllä tehnyt pienen kaupan, myynyt pari pientä -diplomaattista tietoa ja saanut niistä maksun, mikä riitti Ivan -Ivanovitshin hotellilaskuun, Matvei Matvejevitshin säännöllisen -ruokajärjestyksen ylläpitoon y.m.s. vähäpätöiseen, mutta kenraali -Nagelkopf tarvitsi rahaa, hän tarvitsi paljon rahaa ja hänen täytyi -sitä tavalla tai toisella saada. Hän oli keskustellut Heloisen -- -tahtoo sanoa madame Pirardin kanssa suunnitelmasta ja saanut sen -järjestykseen. Jozef Gurnickilla oli rahaa, hän oli rikas eikä pieni -suonenisku häntä nujertaisi. Sitäpaitsi hänellä saattoi olla papereita, -mitkä ehkä olivat kultaakin kalliimpia. Hm, täytyi uskaltaa, ja -kenraali Amos Aron Nagelkopf esitti Jozef Gurnickille madame Heloise -Pirardin ja tämän ystävättären, mademoiselle Olga Volkovskajan ja he -viettivät illan yhdessä. - -Seuraavana iltana he lähtivät purjehtimaan. Tuuli oli kohtalainen, vene -kiiti kevyenä ja madame Pirard ja mademoiselle Volkovskaja juttelivat -kevyesti ja viehättävästi kohteliaan Jozef Gurnickin kanssa, kenraali -Amos Aron Nagelkopfin nojatessa veneen laitaan ja poltellessa sikaaria. -Rotevaluinen ja mustapintainen venemies istui perässä ja hoiteli -purjeita ja peräsintä. - -Jozef Gurnicki ei aavistanut mitään, eikä kenraalikaan, vaikka -aavistikin jotain, olisi voinut aavistaa sitä, mikä seurasi. Ei, mutta -madame Pirardin silmien välkkeestä olisi ehkä voinut jotakin päätellä, -samoinkuin hänen ja mademoiselle Volkovskajan puvuista, jotka olivat -keveitä ja utuisia kuin unelma, vanhaa koulutyttötermiä käyttääksemme. -Molemmat viehättävät naiset muistuttivat kuivalle vedettyjä -vedenneitoja ja somat uimamyssyt sitoivat heidän kiharansa. Jos Jozef -Gurnicki olisi ollut varsinainen salapoliisi, hän ehkä olisi ruvennut -epäilemään heidän todellakin enemmän uima- kuin iltapäiväpukua -muistuttavaa vaatetustaan, heidän jalkineitaan, jotka eivät painaneet -untuvaa enemmän ja heidän koko olennossaan ilmenevää iloisen -hermostunutta odotusta. - -Jozef Gurnicki, Puolan ulkoministeriön vaikutusvaltainen virkamies, -rikas tehtailija ja maailmanmies, kuunteli juuri kohteliaasti hymyillen -madame Pirardin esitelmää Pariisista ja katseli hänen vienosti -ruskettunutta kaulaansa, kun perältä kajahti tuikea ja raaka ääni: -"Kädet ylös, arvoisa herrasväki!" Jozef Gurnicki ei uskonut korviaan, -mutta silmiään hän uskoi, nähdessään metrin päässä isokokoisen -revolverinpiipun ammottavan pahaenteisen onttona rotevaluisen ja -mustapintaisen venemiehen kädessä. Kenraali oli jo nostanut kätensä, -molemmat naiset, naisellisesti huudahtaen, nostivat myös, ja Jozef -Gurnicki ei siekaillut noudattaessaan heidän hyvää esimerkkiään. Koska -kenraalikin antautui, ei vastarinnasta kai ollut toivoa. Merenpinta oli -tyhjä, purjeita näkyi, mutta ne olivat kaukana, kun taas -revolverinpiippu oli epämiellyttävän lähellä. - -Jozef Gurnicki tunsi hien kohoavan otsalleen. Aikoiko venemies heidät -ryöstää vai murhata? Jälkimäinen vaihtoehto oli hyvin ilkeä, hyvin -vastenmielinen Jozef Gurnickille, mutta ei edellinenkään ollut paljon -valoisampi. Ei sen puolesta, lompakkonsa hän luovutti kyllä -mielelläänkin, mutta muuan paperi, jos se joutuisi vieraisiin käsiin, -voisi saattaa hänelle ikävyyksiä, joitten laatua ja laajuutta hän ei -uskaltanut ryhtyä edes aavistelemaan. - -"Hyvä herrasväki, lompakot, käsilaukut, sormukset, kellot, -paperossikotelot tänne." - -Jozef Gurnicki kirosi, mutta luovutti kaikki pyydetyt esineet. Hän -yritti piiloittaa paperossikotelonsa, mutta venemies huomasi yrityksen -ja revolverinpiippu heilahti uhkaavasti. Madame Pirard ja mademoiselle -Volkovskaja eivät olleet menettäneet malttiaan, vaan pyysivät -kohteliaasti anteeksi, ettei heillä sattunut olemaan mitään muuta -luovutettavaa kuin muutama sormus. Kenraali ojensi huoaten lompakkonsa, -sikaarikotelonsa ja kellonsa. - -Merirosvo viittasi Jozef Gurnickia luokseen. - -"Pitäkää kädet ylhäällä!" sanoi hän tutkien hänen taskunsa tarkkaan ja -perusteellisesti. "Saatte istua!" - -Kenraali sai suorittaa saman tempun. Merirosvo laski sitten aseen, -mutta piti sitä edelleenkin kädessään. - -"Olkaa hyvä ja avatkaa etuluukku", virkkoi hän kenraalille. Tämä -totteli ja nosti luukkua. - -"Vetäkää ne sieltä esille!" komensi rosvo edelleen. - -Kenraali Amos Aron Nagelkopf kumartui ja veti esille suuren -pelastusrenkaan, sitten toisen, kolmannen ja neljännen, Jozef Gurnickin -tuijottaessa ymmällä hänen puuhaansa. - -"Kas niin, pelastusrenkaat kyllä kannattavat, vesi on lämmintä ja ilma -hyvä eikä rantakaan ole kovin kaukana! Pyydän, hyvä herrasväki, -pitämään kiirettä! Arvoisat naiset, olkaa hyvät ja kajuuttaan! Siellä -on uimapukuja! Nopeasti!" - -Revolveri heilahti ja vilauksessa katosivat molemmat naiset kajuuttaan, -ja Jozef Gurnicki oli niin sekaisin kaikesta, ettei ollenkaan huomannut -sitä vallatonta veitikkaa, mikä molempien silmistä liekehti. - -Naiset eivät viipyneet alhaalla pitkääkään aikaa, vaan ilmestyivät -näkyviin siroissa loistavanvärisissä uimapuvuissa. Rosvo viittasi -kenraalille ja Jozef Gurnickille, jotka vuorostaan laskeutuivat pieneen -puolipimeään kajuuttaan. - -"Mitä ihmettä tämä oikein merkitsee?" kuiskasi puolalainen kenraalille, -joka nopeasti aukoi kengän nauhojaan. - -"En ymmärrä, en ymmärrä, tällainen skandaali!" puhisi kenraali -vihaisena. Jozef Gurnicki huokasi ja alkoi riisuutua, pukien senjälkeen -ylleen uimapuvun. - -Kun kaikki olivat kannella, kehoitti rosvo heitä tarttumaan -pelastusrenkaisiin. - -"Kas niin, hyvä herrasväki, nyt mereen ja nopeasti! En kehoita -huutamaan. Rantaan ei ole pitkälti. Vaatteet lähetän teille hotelliin. -Veteen!" - -Kiukuttavan pahanenteinen revolveri heilahti ja ennenpitkää löysi koko -karnevaaliseurue itsensä merestä, kellumasta lämpimässä vedessä -pelastusrenkaiden varassa. Madame Pirard ja mademoiselle Volkovskaja -eivät näyttäneet olevan millään koko seikkailusta, se oli heistä vain -hurmaava poikkeus jokapäiväisyydestä, mutta Jozef Gurnicki ja kenraali, -jotka ehtimiseen syljeskelivät suolaista vettä suustaan, olivat -kiukkuisia. Kiukku ei kuitenkaan auttanut, vene rosvoineen häipyi -hämärään ja oli selvä, että rantaa kohti täytyi alkaa ponnistella. - -On onni, ajatteli Jozef Gurnicki, ettei Itämeressä ole haikaloja, -muuten tämä uimamatka olisi monta vertaa epämiellyttävämpi. He uivat -kaikki neljä rantaa kohti, hitaasti ja vaivaloisesti, sillä -pelastusrenkaat hidastuttivat kulkua, mutta kukaan ei uskaltanut -irroittaa kättään niistä. - -Viimein alkoi kuulua jyskytystä, hämärästä sukelsi esiin jotakin mustaa -ja kuin yhdestä suusta kajahuttivat "haaksirikkoiset" avunpyyntönsä. -Musta läheni ja he saattoivat huomata sen moottoriveneeksi. He olivat -pelastetut, mutta Jozef Gurnickin paperi oli kadonnut. - -Se oli tärkeä paperi ja sen katoamista ajatellessaan tunsi Jozef -Gurnicki kuumenevansa vilpoisessa vedessäkin. - -Minä olen tunteellinen ihminen, mutta nähdessäni ja tuntiessani -kenraali Nagelkopfin ja Jozef Gurnickin kauniine seuralaisineen -ajelehtimassa meressä pelastusrenkaiden varassa, surkean ja avuttoman -näköisinä, en voinut pidättää nauruani. Luulen, ettei Laurakaan voinut -sitä tehdä, mutta Editin mielestä kaikki oli epäonnistunutta, ja mikä -pahempi, varsin sopimatonta pilaa. Mutta hänen täytyi tyytyä -kohtaloonsa, s.o. istumaan vettä tippuvien, mutta kaikesta huolimatta -virkeitten madame Pirardin ja mademoiselle Volkovskajan vieressä, -samaan aikaan kun minä sain puolelleni molemmat herrasmiehet. - -Alkoi tulla ilta, merituuli puhalsi raittiina, varmastikin aivan liian -raittiina haaksirikkoisten mielestä, jotka vedestä nostettuina -värjöttelivät uimapuvuissaan varsin humoristisen näköisinä. Veneessä ei -ollut mitään vaatteita eikä peitteitä, yhtä vähän kuin itsellämmekään, -niin ettemme voineet auttaa. - -Kun Jozef Gurnicki oli saanut puhalletuksi suustaan enimmän suolaveden, -ryhtyi hän kiroilemaan tavalla ja nopeudella, jota en olisi luullut -tapaavani diplomaatissa. Pieni vilkas mies aivan hytisi kiukusta -ja raivosta. Sain hyvin katkonaisen kuvauksen tapauksesta, -mustapintaisesta miehestä revolvereineen, rosvouksineen, uimapukuineen -ja pelastusrenkaineen. Madame Pirard nauroi, niin että valkeat hampaat -näkyivät, mutta mykistyi sitten katseesta, jonka kenraali loi häneen. - -"Olette siis menettäneet kaikki, mitä teillä oli mukananne?" kysyi -Laura. - -"Kaikki, ja vastalahjaksi olemme saaneet nämä uimapuvut", raivosi -puolalainen. "Tosin rosvo lupasi lähettää vaatteemme hotelliin, mutta -rosvojen ja ryssien lupauksiin en luota." - -Moottori kiiti eteenpäin hyvää vauhtia, vaikka olikin kaksinkertaisessa -lastissa. Jozef Gurnicki vilkasi olemustaan ja minä näin, että hän -hätkähti. Hän punastui, niinkuin vain todellinen diplomaatti voi -punastua, kun huomaa rikkoneensa etikettiä vastaan. "Pardon, hyvät -naiset ja herrat! En todellakaan ole seurustelupuvussa, yhtä vähän kuin -vielä oikein hallitsen hermojanikaan. En ole tottunut uimaan, ja tämä -uimamatka minusta oli ilkein puoli seikkailussamme." - -Hän loi anteeksipyytävän katseen ympärilleen, jolloin Laura purskahti -nauramaan, mutta Edit käänsi päänsä poispäin. Kenraali ei virkkanut -halaistua sanaa, istui ja murjotti ja poltti sikaaria, jonka olin -hänelle tarjonnut. Hänen seuralaisensa supattelivat keskenään. - -Rannan alkaessa lähestyä selvisi Jozef Gurnickille äkkiä tilanteen koko -pulmallisuus. - -"Ah, mitenkä me pääsemme hotelliin? Mistä me saamme vaatteita? Tämähän -on täydellinen skandaali!" - -Koetin lohduttaa häntä parhaani mukaan ja kun moottori vihdoinkin -pysähtyi laiturin viereen, pyysin koko seuruetta toistaiseksi jäämään -sinne. Riensin kylpylaitokselle ja onnistuin hyvän juomarahan ja -luotettavan ulkomuotoni avulla lainaamaan sieltä neljä suurta -kylpylakanaa, jotka kuljetin veneelle. - -"Kas tässä! Nämä ylle ja sitten nopeasti autoon, joka odottaa aivan -lähellä!" - -Jozef Gurnickin kasvot saivat epätoivoisen ilmeen. - -"Lakanoissa, pitääkö minun kulkea lakanoissa rantakasinon ohi tähän -aikaan vuorokaudesta! Hyvä Jumala!" - -Madame Pirard päästi raikkaan naurun. - -"Ei mitään hätää! Täällähän ovat nyt parhaillaan karnevaalit. Nämä -kylpylakanat eivät ole ollenkaan hullumpi naamiopuku!" - -Ajatus oli oivallinen, vaikka Jozef Gurnicki, kenraali ja Edit tuskin -pitivät sen keksimistä kovinkaan onnistuneena. Kenraali kietoi -kylpylakanan ylleen majesteetillisesti kuin roomalainen senaattori -toogansa, pieni Jozef Gurnicki aivan häipyi sen laajoihin poimuihin, -kun taas molemmat naiset kohdallaan esiintyivät hyvinkin viehättävinä -itämaalaisina kaunottarina. - -Lähdimme nopeasti liikkeelle. Huomasin, että Edit jättäytyi jäljelle. -Hän ei nyt kerta kaikkiaan osannut mukautua mihinkään tavallisuudesta -hiukankaan poikkeavaan tilanteeseen, Laura kulki sitävastoin reippaana -rinnallani ja jäljessäni hyppivät lakanapeittoiset seikkailijat, -kenraali juhlallisena ja vakavana, molemmat naiset hihittäen, kun -hiekka kutitutti jalkapohjia, ja puolalainen diplomaatti arkana ja -avuttomana, toivoen vajoavansa maan alle. - -Karnevaalit olivat jo alkaneet. Puistossa oli pimeä, vain värilliset -lyhdyt loivat valoaan käytäville, joilla tungeskeli iloinen ja vallaton -karnevaaliyleisö, melkein kaikki naamioituneina, tyrkkien toisiaan, -lausuillen sukkeluuksia kaikilla kielillä. Kuulin, että molemmat -naisemme saivat osakseen joitakin huomautuksia, joihin he kyllä -puolestaan vastasivat, mutta kaiken kaikkiaan, niin tavatonta kuin -olikin kylpylakanoissa marssia frakki- ja yleensä juhlapukuisen yleisön -keskitse, ei matkueemme herättänyt ollenkaan tarpeellisessa määrässä -huomiota, vaan Editin ja Jozef Gurnickin suureksi ihmeeksi pääsimme -aivan rauhassa autollemme. - -Puolalainen huokasi vilpittömästi helpoituksesta, kun auto liikahti. -Kun sain tietää, että asuimme samassa hotellissa ja kun lisäksi -pelastetut ehdottomasti vaativat meitä juhlaillalliselle, seurasimme -heitä. - -Neljännestunnin ajomatkan jälkeen olimme kaupungissa ja auto pysähtyi -hotellin eteen. Väläyksessä katosivat kylpypukuiset seikkailijat hieman -ällistyneen ovenvartijan silmien ohi, kenraali edellä. Pysähdyin -hetkiseksi alas tiedustaakseni, oliko kenraalille mahdollisesti tuotu -jotakin pakettia. Kyllä, ja se oli viety huoneeseen. Vaatteet siis -rosvo oli lupauksensa mukaan toimittanut takaisin. - -Nousin nopeasti portaita ylös ajatellen, että seikkailu olisi -erinomainen matkakirjeessä kuvattavaksi, kun äkkiä pysähdyin. Kaksi -ajatusta tai oikeastaan muistoa tunki mieleeni: konsulin sanat -kenraalista ja huomioni, että kenraali oli keskustellut kuvatun -muotoisen venemiehen kanssa päivällä. Vainusin, että jotakin oli -tapahtunut ja päätin toimia nopeasti. Monsieur Gurnickin suosio ja -myötätunto ei ollut minulle lainkaan yhdentekevä. - -Laura ja Edit olivat menneet huoneeseensa, mutta minä päätin pistäytyä -seikkailijoitten luo. Pelastajaominaisuudessani se ehkä kävisi päinsä -ilman muuta. Ja tuskin oli ovi Jozef Gurnickin jälkeen sulkeutunut, kun -avasin sen jälleen ja pysähdyin. - -Minulla oli syytä pysähtyä, kun kuulin seuraavat sanat: - -"Amos Aron!" - -Katse ja äänenpaino, jolla nämä sanat lausuttiin, jäykistyttivät -kenraalin ennestäänkin jäykät jäsenet, hän kalpeni ja punastui ja -koetti kietoa kylpylakanan tiukemmin ympärilleen. - -"Amos Aron!" - -Ääni jyrähti ja katse leimahti ja sekä madame että mademoiselle -koettivat epäonnistuneesti tekeytyä olemattomiksi. Karnevaali oli -auttamattomasti lopussa, henkilössä, joka tarkasteli uitettua -seuruetta, ei näkynyt jälkeäkään mistään karnevaali-ymmärtämyksestä. -Puolalaisen diplomaatin hampaat kalisivat todellisesta pelosta. - -"Mutta rakas Rebekka! Anna minun selittää!" - -"Amos Aron!" - -Puhuttelu oli niin tuikea, että ymmärsin Rebekalla olevan eittämättömiä -oikeuksia kenraaliin, että hän oli tavannut rakkaansa hyvin vaikeasti -selvitettävässä tilanteessa, seurassa ja puvussa, mitä Rebekka ei -kyennyt eikä kai liioin tahtonutkaan ymmärtää, ja että Rebekalla oli -suuri, ellei ehdotonkin ylivalta, niin nainen kuin hän ja niin kenraali -kuin Amos Aron olikin. - -Ja hän oli suuri ja roteva nainen, aito Israelin tytär, täynnä pyhää -vihaa kuin naisellinen Mooses, ja valmis tuomitsemaan erehtyväisen Amos -Aronin siekailematta. - -En silloin tietänyt, kuinka urhoollinen kenraali lienee mahtanut olla -granaattitulessa, mutta ilmeistä oli, että Rebekan kasvojen tuikeus oli -riistänyt häneltä kaiken rohkeuden. Lisäksi oli Rebekan ilmaantuminen -hänelle enemmän kuin yllätys, sillä hän ei ollut käynyt huoneessaan -eikä siis myöskään ollut huomannut saapunutta sähkösanomaa. - -"Ah, Rebekka! Onnettomuus, suuri onnettomuus! Tuskin hengissä -pelastuimme. Odota hetkinen, niin selitän kaikki!" - -Kenraali koetti epätoivoisesti kietoa kiusallista kylpylakanaa -ympärilleen ja samalla avata lattialla olevaa pakettia, jossa arvasin -seurueen vaatteitten olevan. Madame Pirard oli saanut takaisin -malttinsa ja otti omansa ja mademoisellen vaatteet, jotka olivat -toisessa paketissa, varsin näppärästi ja nopeasti kainaloonsa, kadoten -sitten. Kenraali ojensi Jozef Gurnickille tämän vaatteet ja yhdessä -puolalaisen kanssa livahdin minäkin huoneesta, jättäen kenraalin -selviytymään ristikuulustelusta ja kiirastulesta, minkä -epämiellyttävyydestä minulla oli vain heikko, mutta silti kaamea -käsitys arvoisan Rebekka-rouvan katseesta ja olennosta päättäen. - -Seurasin puolalaista, joka näytti olevan aivan suunniltaan. Tultuani -hänen huoneeseensa soitin ja tilasin hiukan lämmikettä. Puolalainen -pujahti kylpyhuoneeseen, josta ilmestyi neljännestunnin kuluttua -täydellisenä gentlemannina. - -"Pyydän tuhannesti kiittää teitä palveluksestanne", lausui hän minulle -yhtä kohteliaasti kuin sydämellisestikin, vaikka selvästi huomasin -hänen olevan äärimmilleen hermostuneen. Päätin hyökätä umpimähkään. - -"Herra Gurnicki, arvaan, että teiltä on varastettu jotakin tärkeää!" - -Puolalainen säpsähti kuin satutettuna ja hänen olentonsa ilmaisi -varovaisuutta. - -"Niin, katsokaas, teidän ilmeenne pettää teidät. Te olette huolissanne. -Tiedän sattumalta teidät rikkaaksi mieheksi. Syynä huolestumiseenne ei -siis voi olla jonkun rahasumman ja arvoesineitten menetys seikkailussa. -Te olette menettänyt jotakin muuta. Tärkeämpää!" - -Katsoin häntä kiinteästi silmiin. Mutta puolalainen hillitsi itsensä -täydellisesti ja naurahtaen suopeasti hän huolettomasti istuutui. - -"Te päättelette nopeasti!" - -"En ollenkaan, ja joka tapauksessa oikein! Mutta luulen, että minulla -olisi keino..." - -Jozef Gurnicki tarkasteli minua vaieten. - -"Keino?" toisti hän hitaasti. - -"Niin, ei oikeastaan keinokaan, vaan epäluulo. Epäilettekö ketään?" - -Puolalainen pudisti päätään. - -"Ettekö tuntenut venemiestä?" - -"Otimme veneen aivan sattumalta, madame Pirard ehdotti ja me -suostuimme. Minulla ei ollut aavistustakaan, että tällainen yleensä oli -mahdollista." - -Mietin pari silmänräpäystä ja punnitsin mahdollisuuksia. - -"Minulla olisi ehdotus teille. Olen sanomalehtimies ja matkalla -Varsovan konferenssiin. Haluaisin saada suosituksia, todella -ensiluokkaisia suosituksia, voidakseni loistaa reporteerauskyvylläni. -Tarjoudun auttamaan teitä ehdolla, että lupaatte minulle suosituksenne. -Tiedän, että se merkitsee paljon. Minulla on vielä runsaasti aikaa ja -pieni seikkailu olisi suurin virkistys. Suostutteko?" - -Jozef Gurnicki tarkasteli minua kiinteästi, minkä tarkastelun kestin -levollisena. - -"Ellette luottaisi minuun, mikä ei olekaan ihmeteltävää jo -tuttavuutemme sekä laatuun että pituuteeni katsoen, voi kai konsulimme -antaa teille minusta tarpeelliset suositukset." - -Jozef Gurnicki sytytti savukkeen. - -"Olkoon menneeksi." - -"Kas niin. Te olette siis jotakin menettänyt?" - -"Kyllä, erään paperin, minkä säilyminen minun hallussani olisi -ratkaisevan tärkeä juuri Varsovan konferenssin onnistumiselle. Se -koskee Puolan ja Suomen suhteita." - -"Tiedetäänkö sellaisen paperin olemassaolosta?" - -"Olen varma siitä, ettei ainoakaan asiaton henkilö tiedä mitään siitä." - -"Ette siis luule, että ryöväys olisi ollut tarkoitettu tuon paperin -anastamiseksi?" - -"En ollenkaan, koko juttuhan on tavallinen rosvous ja siis sitä pahempi -minulle. On melkein toivotonta yrittää saada käsiin mies, joka meidät -rosvosi." - -Hymähdin kieltävästi. - -"Juttu ei ole tavallinen rosvous." - -"Mitä?" - -"Toistan, ettei juttu ole tavallinen rosvous, yhtä vähän kuin venemies -oli sattumalta valittu." - -Jozef Gurnicki hypähti pystyyn. - -"Olisiko...?" - -"Hiljempaan! Muuten, tunnetteko kenraalin tarkemmin?" - -"En kovin hyvin, mutta hiukan kuitenkin. Hän on auttanut minua muutamia -kertoja." - -"Maksusta?" - -"Niin kyllä." - -"Missä asioissa nyt olitte hänen kanssaan?" - -"Parissa pienessä aivan." - -"Muistatteko, mitä hän sanoi teille eilen, kun tapasitte toisenne -Suomen konsulaatin luona?" - -Puolalainen katsoi minua hieman ällistyneenä. - -"Mistä te sen tiedätte? Ahaa, niin, tehän olitte konsulin luona. No -niin, kenraali ei sanonut mitään erikoista. Tapaaminen oli aivan -satunnainen." - -"Muistatteko, sanoiko kenraali teitä odottaneensa?" - -"Ei, hän ei huomannut minua ollenkaan ensiksi, vaan minä hänet." - -"Niinkö, tietäkää siis, että kenraali odotti teitä koko ajan, kun -olitte konsulin luona. Hän seurasi teitä, kun menitte konsulin luo ja -jäi sitten odottamaan toiselle puolelle katua." - -"Vai niin", ja diplomaatin äänessä oli miettivä sävy. "Siinä ei olisi -mitään ihmeellistä. Kenraali ei suinkaan ole luotetuimpia." - -"Ja sitten", jatkoin minä, "tietäkää se, että kenraali tänään -keskusteli erään venemiehen kanssa laiturilla, miehen, joka täydelleen -vastaa kuvaustanne rosvosta." - -"Tuli ja leimaus! Silloin minä olen hukassa!" - -"Ei ollenkaan! Katsokaas, meillä on kuitenkin yksi etu: me epäilemme -tai oikeastaan minä epäilen kenraalia, mutta kenraali ei tiedä mitään -tästä epäilyksestä. Ellei hän tiedä paperin olemassaolosta, on meillä -vielä aikaakin. Missä te säilytätte sitä?" - -"Se oli paperossikotelossani, kuoren sisällä, mistä sitä ei aivan heti -keksi." - -"Kas niin, sehän parantaakin asiaa melkoisesti. Meidän on nyt pidettävä -kenraalia silmällä ja muu saa toistaiseksi jäädä riippumaan -sattumasta." - -"Mutta, monsieur Haapala", kysyi puolalainen, "kuinka te sitten -selitätte sen, että myöskin kenraali ryöstettiin? Olisiko se vain tehty -asian salaamiseksi?" - -"Epäilemättä." - -"Mutta kenraali näytti olevan ja todella olikin aivan kiukkuinen, kun -rosvo komensi meidät hyppäämään mereen?" - -"Sitä on todellakin hieman vaikeampi selittää, mutta tuskinpa -mahdotonta. Huomasitteko muuatta asiaa, mikä ehkä voi luoda valoa -asiaan ja minkä minäkin nyt vasta älyän?" - -"Nimittäin?" - -"Naisten käytöksen. Molemmat olivat iloisia ja reippaita ja ilmeisesti -seikkailu heitä huvitti. Minusta madame Pirard tuntuu kykenevän -parantamaan itsensä kenraalin suunnitelmia ja ällistyttämään häntäkin. -Samalla koko juttu sai entistä uskottavamman leiman." - -"Te siis otaksutte, että madame Pirard...?" - -"... on voinut vallan yksinkertaisesti mademoiselle Volkovskajan kanssa -ja kenraalin tietämättä muuttaa rosvoussuunnitelmaa sikäli, että teidät -kaikki loppujen lopuksi heitettiin mereen. Minusta madame Pirard tuntuu -varsin naurunhaluiselta ja täytyy tunnustaa, että jos minä -toimeenpanisin tämänlaatuisen suunnitelman, minullekin nauru -jälkeenpäin maistuisi. On otaksuttavaa, että alunperin oli tarkoitus -viedä teidät Helan niemelle ja jättää sinne jonnekin autioon kohtaan, -mutta ilmitulon ja kiinnijoutumisen vaara olisi tällöin ollut paljon -suurempi." - -"Se etu otaksumallanne ainakin on, ettei se ole mahdoton." - -"Ei ollenkaan. Nyt on kysymys siitä, missä varastetut tavarat ovat ja -millä tavoin me voimme saada ne takaisin." - -"Siinä onkin pulmaa tarpeeksi." - -"On kyllä. Mutta muuan seikka: jättäkää asia näennäisesti poliisin -huostaan, puhukaa ainoastaan rahoista ja arvoesineistä, niin juttu saa -kenraalinkin mielestä viattoman muodon." - -"Hyvä on." - -Keskustelimme vielä jonkun aikaa, kunnes ovelta kuului koputusta. - -"Sisään, olkaa hyvä!" - -Kenraali näyttäytyi ovessa, täysin puettuna ja alistuvaisesti -hymyillen. Ilmeisesti välien selvittely esivallan kanssa oli ollut -rasittava. - -"Lähdemme siis illalliselle. Kiitän omasta ja vaimoni puolesta teitä, -herra Haapala, ystävällisestä avustanne, jota ilman me kai vieläkin -ajelehtisimme meressä." - -En ollut kovinkaan varma Lauran ja Editin suostumisesta, mutta lähdin -kuitenkin suostuttelemaan. Molemmat olivat pukeutuneet iltapukuunsa ja -Laura olletikin oli viehättävä, minkä hänelle sanoinkin saaden -vastaukseksi yhden noita Lauralle luonteenomaisia olankohotuksia. - -"Luulenpa, että sinä alat ulkomailla vähitellen muuttua kohteliaaksi!" - -"Tarkoitukseni ei suinkaan ollut se. Olet pukeutunut varsin -siedettävästi ja olen siitä tyytyväinen, kun minun täytyy esiintyä -sinun seurassasi!" - -Laura oli valmis niin ollen lähtemään, ja Edit, vaikka vastahakoisena, -myös. Laskeuduimme alas, missä kenraali Rebekkoineen, monsieur Gurnicki -ja sekä madame että mademoiselle odottivat. Huomasin, että myrsky oli -tyyntynyt, vaikka Rebekka-rouva loikin taistelunhaluisia silmäyksiä -molempiin seikkailijattariin, saaden osakseen hyväntahtoista, mutta -selvästi hieman pilkallista kylmyyttä. Kenraali vaikutti koulupojalta, -joka on saanut kolttosensa ehdollisesti anteeksi. - -Autot odottivat ja ennenpitkää istuimme rantakasinon valaistulla -parvekkeella illallispöydän ääressä. Tumma meri kohisi hiljalleen -rannan hietikkoa vastaan, loistavien moniväristen rakettien aika ajoin -suhisten valaistessa sen metallikiiltoista pintaa. Päivän helteen -jälkeen tuntui raikas yöilma miellyttävältä, mustalaisorkesterin -intohimoinen musiikki sointui hyvin yhteen riehakkaan iloisen -karnevaalitunnelman kanssa, ja vähitellen, mutta varmasti suli myöskin -Rebekka-rouvan jäinen ja myrskyinen mieliala, ja hän heitti, ellei -tosin lempeitä niin ainakin aivan siedettäviä, silmäyksiä huonompaan -puoliskoonsa. Madame Pirard oli loistavalla tuulella, hänen -leikinlaskunsa ja päähänpistonsa saivat sekä Rebekka-rouvan että -Editinkin hymyilemään, minusta ja Jozef Gurnickista puhumattakaan. -Ainoa, jota pirteä ranskatar ei tuntunut erikoisemmin huvittavan, oli -Laura. Lauralla on aina niin kummallisia päähänpistoja, etten ruvennut -vaivaamaan päätäni, mikä tällä kertaa hänen pidättyväisyyteensä oli -syynä. Kenraali piristyi myös vähitellen, sekä yleisen tunnelman että -myös otaksuttavasti viinin vaikutuksesta, joten kaikki tuntuivat -tyytyväisiltä. - -Tehtävääni en suinkaan unohtanut, vaan seurasin tarkkaan kaikkea, mitä -pöydässä tapahtui. Tiesin, että kysymyksessä oli paljon, hyvin paljon, -enemmän kuin kenraalikaan aavisti. - -En ole milloinkaan väittänyt, etteikö minulla silloin tällöin olisi -onnea, mutta en olisi sittenkään luullut, että madame Pirard -- minun -ja etenkin Jozef Gurnickin onneksi -- erehtyisi luulemaan minun -jalkaani ja kättäni kenraali Amos Aron Nagelkopfin kädeksi ja jalaksi. -Mutta kävi kuitenkin niin. Tunsin äkkiä lämpöisen naiskäden koskettavan -omaani ja sormieni väliin työntyi paperipala. Hillitsin itseni, -puristin paperin kouraani ja huomaamatta työnsin taskuuni. Sanomalehtiä -ostaakseni poistuin pöydästä ja piiloon päästyäni luin paperin. Se oli -lyhyt ja selvä: "Huomenna klo 10 täällä." - -Madame Pirardilla ja kenraali Amos Aronilla oli siis kohtaus huomenna -kello 10 rantakasinossa. Hyvä, aioin tavalla tai toisella hyötyä tuosta -kohtauksesta. Nyt täytyi vain toimittaa paperi kenraalille hänen -huomaamattaan. Odotin pitkän hetken, kunnes tuli sopiva tilaisuus ja -sujautin sitten paperin hänelle. Kenraali ei kääntänyt päätäänkään, ei -ilmettäkään muuttanut, kun hän ovelasti työnsi paperin taskuunsa. -Jonkun ajan kuluttua hän luki sen, harvinaisen rohkeasti ja -kylmäverisesti huolimatta peloittavasta Rebekastaan. Asia oli sikäli -selvä. - -Mutta Jozef Gurnicki istui kuin tulisilla hiilillä. Näin, että pienen -diplomaatin oli äärimmäisen vaikea olla. Hän ajatteli niitä vaaroja ja -vaikeuksia, jotka syntyisivät, jos tuo tärkeä paperi joutuisi -sopimattomien henkilöitten käsiin. Oli selvä, että ainakin bolshevikit -ja Venäjän tsaarimieliset emigrantit tekisivät kaikkensa, saadakseen -Itämerenmaitten lähestymisen ja yhteistoiminnan epäonnistumaan. - -Ajattelin tätä kaikkea kotimatkalla, istuessani autossa Lauran -vieressä. Laura ei aavistanutkaan, että moottoriseikkailullamme oli -tällainen vakavampi tausta. Minulla ei ollut mitään syytä hänelle sitä -myöskään ilmoittaa. Hän oli kilpailijani ja tiesin, että seikkailu -voisi minulle merkitä ratkaisevaa yliotetta kilpailussamme. Kuvittelin -jo ensiluokkaisia haastatteluja, merkkihenkilöitten tapaamisia ja -ennakkouutisia, joita saisin hankituksi Jozef Gurnickin suosituksilla. - -Ohikiitävien autolyhtyjen ja katulamppujen valon sattuessa meihin -kiinnitti Laura ennen pitkää kuitenkin mieleni, melkein vastoin -tahtoani. Hän oli todella miellyttävä, ei kaunis, mutta -puoleensavetävä, reipas ja kodikas, ja ellei hänellä olisi ollut -sietämättömän terävää kieltä ja uppiniskaista luontoa, olisi hän ollut -ihastuttava matkakumppani. Erittelin juuri näitä vaikutteitani, kun -tunsin jonkun katseen sattuvan itseeni. Käänsin nopeasti pääni ja -ennätin tavoittaa katseen. Se oli Lauran, ja, ihme ja kumma, mutta -olisin voinut vannoa, että tuossa katseessa, minuunkin kohdistuneena, -oli hyväntahtoisuutta ja ystävällistä uteliaisuutta, ei mitään -viisastelua, nenäkästä ja pilkallista. Mutta samassa ilme myöskin -katosi ja Laura vajosi entiseen velttouteensa auton pehmeällä -takaistuimella. - -Laura ihmetteli aamulla, kun alhaalla ruokailtuamme ilmoitin lähteväni -omille asioilleni muutamiksi tunneiksi. Näin, että hän oli äärettömän -utelias. Hän kai vainusi, että minulla oli jotakin kierroksessa -lehteäni varten. Minä en kuitenkaan selittänyt mitään, vaikka Laura -koetti olla myrkyllinenkin. Kadulle tultuani pysähdyin lähimpään -kulmaan, varmistuakseni, ettei Laura minua seuraisi. Sellainen veto -hänen puoleltaan ei suinkaan olisi ollut mahdottomuus. Hän oli kerran -aikaisemminkin sen jo tehnyt minulle Helsingissä. Kun häntä ei -kuitenkaan kuulunut, harppasin torin yli asemalle ja hetken kuluttua -olin paikallisjunassa matkalla Zoppotiin. - -Minulla oli vielä aikaa yli puoli tuntia. Etsin itselleni mukavan -paikan, jossa itse olin näkymättömissä, mutta saatoin pitää silmällä -kasinon sisäänkäytävää. Minulla ei ollut mitään suunnitelmaa, vaan -päätin koettaa mahdollisuuden mukaan hyväkseni käyttää tarjoutuvaa -tilaisuutta ja toimia sen mukaan. - -Yleisöä liikkui jo kohtalaisesti ja hietikolta kuului lasten iloinen -mekastus. Minun oli helppo pysyä piilossa, mutta ei ollenkaan yhtä -helppo tarkastaa tulijoita ja menijöitä. Jotenkin täsmälleen kello -kymmenen ilmestyivät kuitenkin odottamani näkyviin, pujahdin -suojapaikastani ja seurasin heitä, jättäen turvakseni melkoisen -juutalaisseurueen itseni ja seurattavieni väliin. He nousivat -rantakasinon parvekkeelle ja arvelin jo, että aikeeni oli mennyt -myttyyn. Avoimella parvekkeella en voisi päästä kuulomatkan päähän. -Mutta taaskin suosi minua onni. Kenraali ja madame eivät pysähtyneet -parvekkeelle, vaan jatkoivat matkaansa sisälle. Halki suuren salin -kulki kukin koristettu matalahko eroittava suojus, jonka molemmin -puolin oli pieniä kolmiseinäisiä komeroita pöytineen ja tuoleineen. -Ovelle ehtiessäni ennätin juuri nähdä kenraalin istuutuvan yhteen -sellaiseen. Hiivin nopeasti ja hiljaa lähemmäksi ja ääntä päästämättä -istuuduin suojustimen vastapäiselle puolelle komeroon. Saatoin kuulla -kaikki eikä minua huomattu ollenkaan. Hiljaisella äänellä tilasin -itselleni hiukan juotavaa ja asettauduin sitten kuuntelemaan. Se ei -suinkaan ollutkaan vaikeata, sillä kenraali käytti jotenkin rohkeasti -ääntään. Huomasin heti, että puheena oli eilinen seikkailu. - -"Madame, viimeinen temppu ei ollut teiltä kauniisti tehty. Hypätä -mereen! Ajatelkaa, jos olisimme hukkuneet!" - -"Mutta, hyvä kenraali, näinhän oli varmempaa. Jos olisimme suorittaneet -tempun Helan niemellä, olisi vaara ollut moninkertainen. Siellä on -puhelin ja mies olisi ehkä napattu kiinni ennenkuin ehti edes -veneellään maihin. Ja näin oli juttu myös paljon uskottavampi Gurnickin -mielestä. Hän tuskin osannee epäilläkään. Ja sitten, minusta oli -äärettömän hauskaa nähdä kaikkien pelästynyt, avuton ilme! Te olitte, -paras kenraali, suorastaan voittamattoman näköinen!" - -Kenraali naurahti hieman väkinäisesti. - -"Teissä on pirua, madame, ja rohkeutta enemmän kuin tarvitaankaan. -Kylpy oli epämiellyttävä, hiton epämiellyttävä, mutta nyt kelpaa kyllä -nauraa. En ole teille ollenkaan vihainen." - -Madame huudahti hiukan iroonisesti. Minä kuuntelin ja olin kuulemaani -tyytyväinen. Otaksumani olivat olleet oikeita. Rosvous oli järjestetty -ja järjestetty varsin taitavasti. Siinä ilmennyt romanttinen rohkeus -haihdutti epäluulot ja ellen sattumalta olisi nähnyt kenraalin ja -venemiehen kohtausta, minä tuskin olisin itsekään kiinnittänyt asiaan -huomiota. En ole nero, kaukana siitä, mutta osaan kyllä joskus tehdä -huomioita, ja tieto, että huomioni ja päätelmäni olivat olleet oikeita, -tyydytti minua suuresti. - -"Miten arvoisa rouvanne jaksaa?" kysyi madame ilakoivasti. - -Kenraali mutisi jotakin vastaukseksi, mistä en saanut selvää, vaikka -olinkin varma, ettei kenraali ollut suinkaan tyytyväinen rakkaan -puolisonsa saapumiseen, tuskinpa yleensä koko avioliittoonkaan. - -Madame nauroi. - -"Alkaa olla jo aika lähteä Helaan, vielä kymmenen minuuttia, ja sitten -lähtee moottorivene." - -"Minä uskallan paljon, madame, teidän kauniitten silmienne ja hauskan -seuranne takia", sanoi kenraali ja minä kuulin hänen nousevan. "Kello -kolme täytyy minun viimeistään olla hotellissa." - -Kuulin, että heidän luokseen tuli tarjoilija, kenraali maksoi ja -molemmat poistuivat. - -Punnitsin tilannetta. Olin ratkaissut, ketkä olivat rosvouksen -järjestäneet ja olisin saattanut, jos olisin tahtonut, turvautua -järjestysvallan apuun. Mutta se tuskin kannatti. Tämänluontoinen asia -oli hoidettava hiljaisuudessa, ainakin niinkauan kuin olimme -Danzigissa. Jos olisimme olleet Puolan alueella, olisi asianlaita ehkä -ollut toinen. - -Mutta missä olivat rosvotut tavarat, ennenkaikkea puolalaisen -paperossikotelo? Kenraali ei ollut siitä maininnut sanaakaan. Olivatko -ne edelleenkin hänen apulaisellaan, venemiehellä, vai oliko kenraali -ottanut ne haltuunsa. En epäillyt, etteikö kenraali olisi ottanut jo -rahoja ja papereita, mutta viaton paperossikotelo olisi hyvinkin voinut -joutua vain palkkioksi venemiehelle, sellaiselle, joka voi sen helposti -muuttaa rahaksi. - -Yllättäisinkö kenraalin ja kiristämällä pakoitttaisin hänet -ilmoittamaan tavarain kätköpaikan? Sellainen menettely oli mahdollinen, -jos kohta sekä uskallettu että vaikea. Missä saisin kenraalin tavatuksi -niin, ettei todistajia olisi, joten voisin vapaasti uhata häntä -väkivallallakin? Ja kauanko hän viipyisi Danzigissa? Ei, minun olisi -toimittava nopeasti. Mieleeni johtui, että ehkä voisin käyttää -hyväkseni hänen matkaansa. Ryhtyisinkö etsiskelemään venemiestä? -Toivoton työ niinkin suuressa kaupungissa kuin Danzig. - -Entä jos? Niin, juuri niin oli tehtävä. Sitten voisin turvautua vaikka -kiristysmenettelyyn. Olin keksinyt keinon. - -Maksoin, hyppäsin autoon ja olin puolessa tunnissa kaupungissa. -Riensin nopeasti puolalaisen huoneeseen. Monsieur Gurnicki istui -kirjoittamassa. - -"Herran tähden, mitä uutta?" huudahti hän huoneeseen astuessani ja -hänen sinijuovaisista kasvoistaan näin selvästi, ettei hän yöllä ollut -paljoa nukkunut. - -"Hyvää", vastasin lyhyesti ja kerroin sitten kohtaukseni, joka oli -vahvistanut päätelmäni oikeiksi. Puolalainen kuunteli jännittyneenä ja -hänen ilmeensä tuskallisuus katosi vähitellen. - -"Madame, madame!" mutisi hän. "Ovela ja rohkea!" - -Keskeytin hänen mietelmänsä. - -"Onko teillä aikaa?" kysyin. - -"Ei juuri. Kirjoitan parhaillani muutamia välttämättömän tärkeitä -kirjeitä. Mitä sitten?" - -"Jättäkää nyt kirjeet rauhaan. Teidän on lähdettävä nyt Helan -niemelle." - -"Mitä ihmettä?" - -"Ei mitään ihmettä, vaan heti paikalla. Ja lähdettävä sinne madame -Nagelkopfin kanssa." - -"Tuon Rebekan?" - -Puolalainen näytti onnettomalta. - -"Niin juuri. Minulla ei ole liioin halua eikä aikaa selittää kaikkea. -Mutta niin on teidän tehtävä. Ehdottomasti. Menette kohteliaasti hänen -luokseen visiitille. Kenraali ei ole kotona, kuten jo sanoin. Menette -siis hänen luokseen, keskustelette hetkisen ja pyydätte häntä sitten -kävelylle. Sitten ehdotatte pientä retkeä Helan niemelle. Tehän -tunnette madame Nagelkopfin jo ennestään?" - -"Hiukan, mutta...." - -"Ei mitään vastustusta. Muistakaa, että tässä on paljon kysymyksessä. -Voi käydä niin, että teillä takaisin tullessanne on paperi jo -pöydällänne." - -Puolalainen vilkastui huomattavasti, ja, tekemättä enää vastaväitteitä, -alkoi viimeistellä pukeutumistaan. Odotin, kunnes hän oli valmis ja -lähdin sitten ulos. Menin vastapäisellä puolella katua olevaan -sikaarikauppaan ja ryhdyin ikkunan ääressä valikoimaan itselleni eri -laatuja. Noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua astuivat hotellin ovesta -madame Nagelkopf räikeän viheriässä kesäpuvussa, muistuttaen elävästi -suunnatonta kaalinkupua, ja hänen rinnallaan puolalainen, joka näytti -päivänpaisteesta huolimatta surulliselta ja onnettomalta. Puolalainen -viittasi auton, he nousivat siihen ja minä olin saanut suunnitelmani -alulle. Naurahdin mielessäni, ajatellessani mahdollisuutta, että madame -Rebekka kohtaisi kenraalinsa Helan niemellä yhdessä sen toisen madamen -kanssa. Siitä varmasti syntyisi ikuistettavan arvoinen kohtaus. - -En tahtonut kuitenkaan siekailla. Menin hotelliin ja ottaessani -ovenvartijan huoneessa olevalta taulukolta oman huoneeni avaimen, -pistin myöskin kenenkään huomaamatta kenraalin huoneen avaimen taskuuni -ja nousin rauhallisesti portaita ylös. Kenraalin huone oli kerrosta -alempana omaani. Käytävässä liikkui pari henkilöä. Pysähdyin -sytyttämään savukkeeni ja odotin, kunnes käytävä oli tyhjä, hiivin -ovelle, avasin sen ja pujahdin sisään. - -Kenraalilla oli hallussaan kaksi huonetta, toinen seurustelu- ja toinen -makuuhuone. Päätin toimeenpanna omin luvin pienen kotitarkastuksen. Oli -mahdollista, että kenraali, vakuutettuna, ettei häntä kukaan epäillyt, -olisi tuonut varastetut tavarat huoneeseensa. Minun tehtäväni oli ottaa -selvä siitä. - -Ryhdyin tutkimaan. Huoneessa oli suuri kirjoituspöytä, mutta huomasin -kaikkien laatikoitten olevan lukossa ja päätin toimituttaa sen -tutkimisen viimeiseksi. Etsin ensin kaikkialta muualta, tunnustelin -sohvan ja tuolit, tarkastelin verhojen takaa, tutkin kaapit, vuoteet, -pesuhyllyn, uunit, kukka-astiat, seinätapeetit, tullasin kaikki -matkalaukut, jotka olivat auki, mutta en löytänyt mitään. Tavarat -olivat joko lukitun kirjoituspöydän laatikossa tai parissa samoin -lukitussa matkalaukussa tai ei niitä ollut ollenkaan. - -Alkoi tulla kuuma ja luonnollinen hermostumiseni lisäsi sitä. Päätin -kumminkin tutkia kirjoituspöytää. Koputtelin varovaisesti sitä eri -puolilta ja pääsin vihdoin ainakin yhdestä seikasta selville: suurin -osa laatikoista oli tyhjiä, ainoastaan parissa ylälaatikossa tuntui -olevan jotakin. - -Minulla ei ollut tiirikkaa eikä kauhavalaisen puukkoni terä olisi -kestänyt tammista jykevää pöytää käsiteltäessä. Tarkastellessani ja -miettiessäni parhainta hyökkäysmenettelyä, sattuivat käteni pöydän alle -ja tunsin, että ainakin pari alalautaa oli höllässä. Ryömin pöydän alle -ja tutkin tarkemmin. - -Aivan oikein: alalaudat liikkuivat ja mikä vielä tärkeämpää, ne eivät -olleet lujaa tammea, vaan jotakin paljon pehmeämpää ja kevyempää -puulajia. Vedin esille puukkoni ja aloin työskennellä pöydän alla. - -Ellen olisi ollut niin kiihkoissani ja jännityksissä, olisin ehkä -hieman miettinyt tilannetta ja ihmetellyt, kuinka minä, joka tähän -saakka olin suurin piirtein katsoen vaeltanut nuhteettomasti lain ja -oikeuden puitteissa, nyt ilman muuta muutuin murtovarkaaksi, istuin -vieraassa kaupungissa vieraassa huoneessa ja kaikin voimin yritin -tunkeutua lukittuun laatikkoon. Tosin minulla oli epäilykseni, mutta en -voisi niitä edes todistaa, eivätkä ne missään tapauksessa oikeuttaneet -minua tällaiseen menettelyyn. Mutta minä en ajatellut, vaan koetin -puukkoani katkaisematta saada laudan luiskahtamaan kolostaan. - -Viimein se onnistui. Laudan toinen pää oli irti. Pistin puukkoni -tuppeen ja vedin lautaa, niin että se kokonaan irtautui. Samalla putosi -lattialle joukko papereita ja useita esineitä. - -Huudahdin heikosti: lattialla oli hujan hajan koko ryöstösaalis ja ensi -hetkessä näin, että joukossa oli myös komea hopeinen paperossikotelo -J.G.-monogrammeineen. Diplomaatin paperossikotelo. Sieppasin sen -käteeni ja kiihkoissani painoin taitavasti salattua ponninta. Sisäkuori -aukeni ja sen sisällä oli sievästi taitettuna paperi. - -Kenraali ei ollut paperia siis huomannut. Avasin ja tarkastelin sen. Se -oli ranskankielinen, ja jo muutamista sanoista pääsin selville, että -paperi oli oikea. Tehtäväni oli onnistunut yli odotusten ja saatoin -olla varma suositusten saamisesta. - -Tarkastelin muut esineet. Puolalaisen lompakko oli myös joukossa ja se -sisälsi vieläkin huomattavan rahasumman. En uskaltanut kuitenkaan ottaa -rahoja pois, sillä summa ei sinänsä Gurnickille mitään merkinnyt, mutta -sen katoaminen paljastaisi käyntini. Pistin kaikki esineet takaisin -laatikkoon tekemästäni reiästä, ainoastaan tuon paperin pidätin -itselleni ja sovitin laudan paikoilleen. Olin melkein varma, ettei -tekemääni kepposta niinkään helposti huomattaisi. Ellei kenraali ollut -vain tarkoin merkinnyt esineitten paikkoja laatikossa, ei hän huomaisi -mitään. - -Viimeistelin juuri käyntini jälkiä makuuhuoneessa, kun kauhukseni -kuulin ovea avattavan. Salamana välähti nyt vasta mielessäni tekemäni -typeryys, joka ei ollut enää korjattavissa: olin jättänyt avaimen oven -ulkopuolelle. - -Ajatustakin nopeammin sukelsin sänkyjen alle. Sydämeni jyskytti -nopeasti, kun koetin kuunnella, kuka oli tulija. Oliko kenraali jo -palannut tai hänen Rebekkansa? Ei, se tuskin oli luultavaa, näin pian -se oli melkein mahdotonta. - -Kuuntelin. - -Viereisessä huoneessa liikehti joku, kuului pari lasin helähdystä, -tuolia siirrettiin, sitten hangattiin tasaisesti. Minulle selveni asia: -huoneeseen oli tullut siivoojatar. Hän puhdisti laseja, pyyhki tomua ja -paratkoon, kai lakaisi myös lattiaa. Kuulin, miten pehmeä harja liukui -lattialla viereisessä huoneessa ja muutaman hetken kuluttua, -ennenkuin olin ehtinyt mitään edes miettiä, sen vähemmin päättää, -pelastuksekseni, lähenivät askeleet. Siivoojatar oli tullut huoneeseen. - -En pidä talousaskareista, mutta ei milloinkaan ennen eikä kai -jälkeenpäinkään ole tavallinen lattiaharja herättänyt minussa -epämiellyttävämpiä tunteita. Minä vuoroin hikosin, vuoroin kylmin -maatessani herrasväki Nagelkopfin vuoteitten alla, ja odotin sydän -kylmänä, milloin pehmeä harja sattuisi minuun, siivoojatar keksisi -miehenroikaleen sängyn alta, kiljaisisi ja sitten säntäisi huoneesta, -tullakseen parin hetken kuluttua takaisin kokonaisen armeijan kanssa, -mikä armeija epäilemättä silmänräpäystäkään julistaisi minut -murtovarkaaksi ja menettelisi sen mukaan, seurauksin, joita en -uskaltanut käydä aavistelemaan. - -Siivoojatar lakaisi huonetta ja harja kiiti lattialla. Odotus tuntui -suorastaan piinalliselta, mutta en uskaltanut oikein hengittääkään. -Odotin hetkestä hetkeen, että vuodepeitot nostettaisiin ylös ja nainen -työntäisi harjansa vuoteen alle. - -Huomasin, että olin uskonut liian hyvää ihmisistä. Siivoojatar, jonka -työtä ei kukaan ollut tarkastamassa, jolla oli vielä monta huonetta -siistittävänä, ei ollut turhantarkka: hän ei kohottanut vuodepeittoja -eikä kertaakaan pistänyt harjaansa vuoteitten alle. Hän siivosi toisin -sanoen anteeksiantamattoman leväperäisesti huoneen, mutta minä kiitin -sallimusta ja bolshevismia ja yleistä rappeutuneisuutta, jotka olivat -tämän saksalaisessa hotellissa hieman epätavallisen ilmiön syinä. -Siivoojatar ei lakaissut vuoteitten alta ja minulla oli nyt -mahdollisuus pelastua. - -Nainen viipyi kymmenen minuuttia huoneissa, vaikka aika minusta oli -tuntunut ainakin tunnilta. Sitten hän kokosi harjansa ja pyyhinriepunsa -ja vesisoikkonsa ja lähti. Kuulin oven kolahtavan kiinni hänen -jälkeensä. - -Puoli minuuttia senjälkeen olin minäkin jo keskilattialla ja oikoilin -jäseniäni. Sitten hiivin ovelle, tartuin ovenripaan ja painoin. Se -myötäsi kyllä, mutta ovi ei avautunut. - -Ovi oli lukossa eikä minulla ollut avainta. Siivoojatar oli tietenkin -luullut, huomatessaan avaimen ovessa, että se oli siihen unohdettu, ja -ottanut sen mukaansa jättääkseen ovenvartijalle. - -Olin ollut aasi unohtaessani avaimen ja nyt olin lopullisesti ansassa, -vieläpä omassa valmistamassani. Paperi oli minulla kyllä, mutta itse en -päässyt minnekään. - -Minua raivostutti, sitäkin enemmän, kun minun täytyi hiljaa ja kiltisti -niellä raivoni. Jos olisin saanut sitä hiukan purkaa, olisi ehkä ollut -helpompi olla, mutta näin ollen minua aivan tukehdutti. - -Ja sitten minua alkoi peloittaa. Minut keksittäisiin. En voisi oloani -huoneessa mitenkään selittää, paljastamatta samalla koko seikkailuani. -Tietenkin, loppujen lopuksihan minulla kyllä olisi oikeus puolellani, -mutta ennenkuin oltaisiin niin pitkällä, voisi kulua hukkaan kallista -aikaa ja vieläkin kalliimpaa kesälomaani. Jos Laura olisi tietänyt -tilanteeni, olisin varmasti saanut naapurilehdestä lukea kuvitetun -kertomuksen, värikkään ja huvittavan, itsestäni ja seikkailustani -lattiaharjan lähettyvillä. - -Oli myöskin toisenlainen mahdollisuus: kenraali voisi, jos hän katsoisi -sen tarpeelliseksi -- ja olisin luullut, että hän olisi ymmärtänyt -tilanteen muuttuneen hänellekin hyvin vakavaksi -- käyttää -omankädenoikeutta minua kohtaan. Millä minä voisin puolustautua? -Minulla oli vain puukko. Jos jollakin vastustajistani olisi ampuma-ase, -olisin avuton. He voisivat ampua minut kuin jäniksen ja selittää -murtovarkaaksi. - -Minulla ei ollut mitään halua erota sittenkään tästä elämästä, ei -ainakaan niin kurjissa, jos kohta romanttisissakin, olosuhteissa. Tosin -osani elämästä ei ollut lihavimpia eikä ihanimpia, mutta tarpeeksi -maukas minulle kuitenkin. Kävin läpi kaikki mielentilat, synkimmästä -apaattisesta pessimismistä aina riehuvimpaan, epätoivoisimpaan -aktiivisuuteen, väliin päätin alistua kohtalooni, väliin taistella -vastaan, odottaa oven luona, kunnes joku avaisi, hyökätä esiin ja -sysätä sen tai ne syrjään ja paeta mistään välittämättä. - -Oloni alkoi tässä pakollisessa vankeudessa käydä sietämättömäksi. -Tunsin nälkää enkä voinut sitä tyydyttää muuten kuin varovaisesti vettä -juomalla, tupakantuska oli kauhein, mutta en uskaltanut tupakoida, -ennenkuin hyvin varovaisesti, joka hetki peläten ja varoen, muistaen -koulunaikuisen tempun, avasin uuninpellit ja suuluukun ja asetuin -kyyrysilläni sen eteen tupakoimaan. - -Katsoin kelloa. Se lähenteli puolta yhtä. Olin ollut jo toista tuntia -huoneessa. - -Punnitsin lukemattomia keinoja, mutta kaikki olivat mahdottomia. Ovea -ei maksanut vaivaa yrittääkään avata, ikkuna oli liian korkealla, jotta -olisin uskaltanut hypätä, eikä ulkoseinällä ollut ränniäkään, jota -pitkin olisi voinut laskeutua maahan. - -Heitin vihdoin perinpohjin kyllästyneenä miettimiset sikseen ja -vetäydyin turvapaikkaani vuoteitten alle, koettaen tehdä oloni niin -mukavaksi kuin paljas kova lattia sen suinkin salli. Huone oli -kohtalaisen lämmin ja minua, huolimatta jännityksestä ja pelosta, alkoi -jo raukaista vähitellen, suljin silmäni ja luulen, että nukahdin, ja -nukahdinkin aivan perinpohjaisesti, sillä kello oli jo yli kaksi, kun -vihdoin heräsin. - -Heräsinkin hyvään aikaan, sillä tuskin olin ennättänyt vilkaista -kelloani, kun kuulin avainta kierrettävän lukossa. Unisuus oli kuin -poispuhallettu. - -Ovi avattiin ja huoneeseen astui kaksi henkilöä. Minulle oli heti -selvä, että tulijat olivat kenraali Amos Aron Nagelkopf ja hänen -aviopuolisonsa Rebekka. - -He olivat luultavastikin kohdanneet toisensa Helan niemellä. - -Minun ei tarvinnut olla hetkeäkään kaikesta tästä epätietoinen. - -Rebekka-rouva poisti tämän epätietoisuuden niin selvästi ja samalla -äänekkäästi, että lievemmin kuollutkin olisi kuullut, uskonut ja -tajunnut kaiken. Rebekka-rouva oli n.s. myrskytuulella, kaikki hänessä -kuohui ja kohisi ja melusi, hän ei tuntunut olevan tyytyväinen tuolien -järjestykseen koska ne kolisivat pitkin lattiaa, päivävarjo kuului -lentävän nurkkaan, Rebekka-rouva otti askeleita, joista huone vapisi ja -alakerran asukkaat varmasti luulivat jotakin vakavampaakin olevan -tulossa, ja koko ajan hän puhui, huusi, kirkui, nauroi, itki huutaen ja -huusi nauraen, samaan aikaan kuin hänen ylhäisyytensä armeijaton -kenraali Amos Aron Nagelkopf teki heikkoja, suorastaan avuttoman -heikkoja yrityksiä tyynnyttää tätä n.s. perhemyrskyä, koettaen puhua -hiljaisesti ja lempeästi, ja minä luulin jo muutaman hetken, kun -Rebekka-rouva pysähtyi, että rauha palaisi maahan, mutta huomasin -erehtyneeni, siliä Rebekka-rouva pysähtyi vain pakosta, ei -vakuutuksesta. - -Hänen täytyi vetää henkeään. - -Sillä aikaa kuin viereisessä huoneessa, johon ovi oli auki, raivosi -myrsky, makasin minä vuoteitten alla ja olisin nauranut sydämeni -pohjasta, ellen juuri olis maannut vuoteitten alla. - -Rebekka-rouva pauhasi väsymättömällä voimalla ja minä sain täydellisen -selvityksen kenraali Nagelkopfin syntyperästä, asemasta, maallisesta -vaelluksesta sekä todennäköisestä osasta tämän maallisen elämän -jälkeen, eikä Rebekka-rouva todellakaan maalannut tätä osaa -ruusunhohtoisin värein, vaan niin mustin ja synkin, että selkäpiitäni -olisi kylmänyt, ellei huoneessa olisi alkanut tuntua kuumalta kaikesta -huolimatta. - -"Mike shine olet tai mike shine luulet olevash? Mike shine olet ilman -minua? Mine olen rikash, entä shine? Lodzin juutalainen, köyhä -shaamari! Ja shine petät minua, kuljeshkelet kaikenlaishten kanssha. Et -shaa penniekään minulta, kun pappa kuolee, et shaa." - -Ymmärsin, mistä Rebekka-rouvan valta, eikä vain valta, vaan suorastaan -ylivalta, johtui: hän oli rikas perijätär, kun taas kenraaliparka oli -köyhä, ja tätä heidän suunnatonta eroaan koetti Rebekka-rouva parhaan -kykynsä, taitonsa ja etenkin voimansa mukaan teroittaa kevytmieliselle -aviopuolisolleen. - -Kenraali koetti sanoa jonkun sanan, mutta hänen jokainen yrityksensä -tukahutettiin alkuunsa ja hänen täytyi, en voinut nähdä, mutta -kuvitella kyllä, istua kädet ristissä ja tyynesti odottaa myrskyn -lauhtumista joko leppymisen tai väsymisen muodossa. Minun tuli melkein -sääli häntä, sillä itsehän olin tämän kaiken järjestänyt. Ellen minä -olisi sekaantunut asiaan, olisi kenraali kaikessa rauhassa ja -viattomuudessa hakkaillut kaunista madame Pirardia ja tullut yhtä -rauhassa takaisin, eikä hänen olisi tarvinnut, miehen, jolla hetki -aikaisemmin oli ollut aikamoinen valta kansojen ja maitten kohtaloon, -alistua kuuntelemaan tätä liiankin kansantajuista ja vilkasta esitelmää -aviomiehen, etenkin köyhän, pienistä oikeuksista ja monista suurista -velvollisuuksista. - -Puolisen tuntia pauhasi Rebekka-rouva heikentymättömällä voimalla ja -minun korvani alkoivat jo niin täydellisesti tottua hänen kirkuvaan -sopraanoonsa, että aioin uudelleen nukahtaa. Kenraali oli viisas mies, -sillä hän valitsi lopuksi oikean keinon: oli aivan hiljaa. - -Se raivostutti ensin Rebekka-rouvan äärimmilleen, mutta hänenkin -voimansa uupuivat. Kukaan ei jaksa huutaa seinille ja kenraali tuntui -olevan kuin seinä. - -Rebekka-rouva veti henkeään, murahteli hiukan päättäjäisiksi ja vaikeni -viimein kokonaan. Pari tuolia kolahti, askeleet kaikuivat, mutta -ilmeistä oli, että myrsky oli tyyntymässä. - -"Mine lähden shyömään!" sanoi Rebekka-rouva ja samassa läjähti ulko-ovi -kiinni. - -En todellakaan sitä ihmetellyt. Nälkä tulee vähemmästäkin ja -vähemmästäkin ansaitsee saada syödä kunnollisen päivällisen. Tervehdin -itsekseni tyytyväisyydellä Rebekka-rouvan päätöstä ja välittömästi -seurannutta tekoa. - -Hiljaisuus palasi, kenraali tuntui sytyttävän sikaarin ja kuului hieman -viheltävänkin, mistä päättäen hän ei ollut kovinkaan järkytetty -myrskystä, minkä hän oli saanut kestää. Kenraali Amos Aron Nagelkopf -tuntui maailmaa ymmärtävältä ja mukautuvalta mieheltä, mutta -loppujenkin lopuksi: minä olin edelleenkin vuoteitten alla eikä -poispääsystä ollut tietoakaan. Mieleeni välähti ajatus, että kenraali -ei poistuisikaan enää ollenkaan huoneestaan ennenkuin aamulla. -Sellaisessa tapauksessa joutuisin viettämään yöni sängyn alla. Ajatus -ei tuntunut houkuttelevalta. - -Sitten sydämeni sykähti: kuulin, että kenraali helisytti avaimia ja -ryhtyi avaamaan kirjoituspöydän laatikoita. - -Keksisikö hän käyntini? - -Kului viisi minuuttia, mutta mitään epäilystä herättävää en kuullut -enkä havainnut. Varovaisesti siirtäydyin piilossani niin, että saatoin -katsella toiseen huoneeseen. Kenraalia en nähnyt, mutta osan nojatuolia -näin. Aloin todenteolla hermostua. En keksinyt mitään keinoa päästä -huoneesta pois, käyttämättä väkivaltaa ja tulematta huomatuksi. - -Ulko-ovelta kuului koputus ja hetken kuluttua astui sisään kaksi -mieshenkilöä. - -Ne olivat suuriruhtinas Ivan Ivanovitsh ja ent. salaneuvos Matvei -Matvejevitsh, kuten jälkeenpäin sain tietää. En totisesti ollut heidän -tulostaan hyvilläni, mutta siinä kohdin ei kysytty mielipidettäni. -Kenraali tervehti kohteliaasti ja molemmat istuutuivat, niin että -saatoin heidät nähdä. Minulla ei ollut aavistusta, että tunkeutuessani -kenraalin luo joutuisin vastoin tahtoani tekemään suuren paljastuksen. -Minulla oli kyllä jo paljonkin epäluuloja kenraalia vastaan. Kenraali, -joka toimeenpanee merirosvouksia, herättää kieltämättä jonkunverran -ajatuksia, ja kun kenraali lisäksi kuuluu Israelin hajoitettuun -heimoon, jonka lapset nykypäivinä mieluummin tekevät kauppaa kuin -sotivat, muuttuu asia yhä arveluttavammaksi. - -"Miten asiat luistavat, parahin Amos Andrejevitsh?" kysyi tsaariehdokas, -joka sivumennen sanoen edellisenä yönä oli taas tuntuvasti tukenut -Danzigin kaupungin raha-asioita Zoppotin pelihelvetissä. - -"Kaikki järjestyy, niin että voimme pitää konferenssin sovittuna -aikana. Wrangelilta en ole vielä saanut tietoja. Lähetti on viipynyt -matkalla, mutta otaksun, että hänkin yhtyy rintamaamme. Varmaksi käy -asia vasta sitten, kun ensin konferenssissa olemme sopineet yhteisestä -ohjelmasta ja saaneet länsivaltojen vahvistetun avustuslupauksen. -Sotaanhan tarvitaan kolme seikkaa, nimittäin rahaa, rahaa, rahaa." - -Asemani sängyn alla tuntui äkkiä omituisen helpolta ja mukavalta, -suorastaan mielenkiintoiselta. Olihan se kyllä hieman omituinen, -lievimmin sanottuna, paikka kuunnella tärkeitä diplomaattisia -keskusteluja ja suunnitelmia, jotka tarkoittivat, ei enemmän eikä -vähemmän, kuin bolshevikien vallan kukistamista ja yleensä Itä-Euroopan -kysymysten ratkaisemista venäläisten tsaariemigranttien toivomaan -suuntaan. - -Kenraalilla oli siis rautansa täälläkin. Todellakin hauska kuulla. -Nautin mielessäni siitä hämmästyksestä, minkä eloisasti kirjoitettu -artikkelini näistä asioista varmasti herättäisi. - -Kenraali ja suuriruhtinas keskustelivat suhteellisen kauan, Matvei -Matvejevitshin uskollisesti torkkuessa tuolillaan. Vastikään nautittu -hyvä päivällinen ilmeisesti raukaisi häntä. Matvei Matvejevitsh tuntui -tyytyväiseltä toisten suunnitelmiin, sillä edellytyksellä, ettei -tarvinnut liiaksi kieltäytyä jokapäiväisestä leivästä. Sain varsin -hyvän ja verrattain tarkan kuvauksen venäläisten tsaarimielisten -emigranttien salaisista hankkeista, ohjelmasta ja menettelytavoista, ja -päätin hiljaa mielessäni, että tavalla tai toisella olisin läsnä siinä -lopullisessa ratkaisevassa konferenssissa, jossa sovittaisiin -yhteisestä tsaariehdokkaasta ja käännyttäisiin salaisesti länsivaltojen -puoleen avunpyynnöllä. Minä aloin tuntea herpaisematonta mielenkiintoa -kysymykseen, eikä se seikka, että kotimaani nimi siiloin tällöin -mainittiin hankkeitten yhteydessä, joitten mahdollisuuskin nostattaisi -joka miehen aseisiin, suinkaan mielenkiintoani vähentänyt. Päätin, että -minäkin sanon sanani Itä-Euroopan kysymyksessä, ja vieläpä niin, että -se jotakin merkitsee. Tunnin kuluttua molemmat vieraat lähtivät ja -tsaarintekijä-kenraali jäi uudelleen yksin. Ja minä jäin tietysti myös. -En yritä kuvailla mielentilaani. Tantalos-tuskat olivat lapsenleikkiä -oman tilani rinnalla. Minä, sanomalehtimies, reportteri, olin -kirjaimellisesti ymmärrettynä ahdettu täyteen mitä tärkeimpiä, mitä -villeimpiä uutisia, sellaisia, että lukijat ne suorastaan ahmisivat, -mutta en voinut noita tietojani levittää, en jakaa kenellekään, en -kuiskata edes itselleni. - -Kenraali nousi kävelemään ja piilostani näin, että hän katsoi pari -kertaa kelloaan. Hän siis odotti jotakin. - -Aivan oikein, pari kolme minuuttia yli neljän koputettiin uudelleen -ovelle ja tällä kertaa oli tulijoita vain yksi. Hän oli pienehkö, laiha -mies, iho omituisen kellertävä, tummat viikset ja palavat silmät, -siististi ja huolellisesti, mutta erittäin vähän silmiinpistävästi -puettu. Tulija istuutui tervehtimättä tuolille. - -"Miten onnistuitte Gurnickiin nähden?" kysyi vieras. - -"Hyvin kyllä, mutta en löytänyt mitään papereita, ainoastaan rahaa ja -arvoesineitä", vastasi kenraali. - -"Arvoesineitä!" huudahti vieras. "Oliko niitten joukossa myös hopeinen -paperossikotelo?" - -Kenraali näytti hämmästyneeltä ja minä vapisin. - -"Oli kyllä ja minulla se on vieläkin." - -"Oivallista! Missä se on?" - -Kenraali otti avaimen taskustaan ja aukaisi kirjoituspöydän laatikon. -Minä pidätin hengitystäni. Kaikki saattoi riippua seuraavista -silmänräpäyksistä. Jos minut keksittäisiin, ei tuon pienen miehen -kanssa ollut leikkimistä. Minä en pitänyt hänen silmistään. Niissä oli -vaarallisen häikäilemätön loiste. - -"Kas tässä!" Kenraali ojensi paperossikotelon. - -Kiihkeästi tarttui vieras koteloon, avasi sen ja painoi salaponninta. -Lokero avautui, mutta se oli tyhjä. Paperi oli minun taskussani. Vieras -päästi pettymyksen huudon. - -"Tyhjä! Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Ette suinkaan ole täältä -mitään ottanut?" - -"En", vakuutti kenraali. - -"Eikä kukaan muukaan ole sitä tietämättänne käsitellyt?" - -"Ei kukaan, voin sen vakuuttaa", vastasi kenraali käyden yhä enemmän -hämilleen. "Mitä siellä olisi pitänyt olla?" - -"Paperi, muuan tärkeä, ensiluokkainen paperi! Saimme vasta tänään -tiedon salaisuudesta, siitä, että Gurnicki säilyttää tärkeitä -papereitaan tässä paperossikotelossa. Hm, ei tietenkään ole mahdotonta, -että hän on piiloittanut sen jonnekin muualle. Mutta harmillinen juttu -tämä on, peräti harmillinen. Jos paperi olisi ollut tässä kotelossa, -olisitte huomenna voinut pankista nostaa miljoonan markkaa." - -"Perhana", pääsi kenraalilta. "Miljoonan! Mutta eikö paperia vieläkin -voitaisi hankkia?" - -"Tuskin. Gurnicki on varmasti nyt niin varuillaan, että yritys olisi -turha." - -Kenraali noitui hiljaa, mutta niin hartaasti, että ymmärsin häntä -satutetun arkaan paikkaan. Eikäpä ihme, miljoona markkaa on hieman arka -paikka kenelle tahansa. Niin, tosiaankin, olisinhan voinut tulla nyt -miljoonamieheksi muutamassa hetkessä. Paperihan oli minulla. Eikä -minulla kuitenkaan ollut juuri sanottavaa heikkoutta langeta -kiusaukseen. Tietysti käyttäisin paperia hyväkseni, mutta omalla -tavallani, joka, ellei se olisikaan niin tuottava, olisi kuitenkin -hieman kunniallisempi. - -Mutta kuka oli tuo vieras? En todellakaan voinut olla varma. Hän -puhui venäjää, sujuvasti ja vaivattomasti, niin että venäjä tuntui -kaikesta päättäen olevan hänen äidinkielensä. Olisiko hänkin siis -emigranttivehkeilijöitä? Ei tuntunut siltäkään, hän ei kertaakaan edes -sattumalta maininnut mitään sensuuntaista. - -Todellakin, olihan vielä mahdollisuus ja vieläpä erittäin -todennäköinen: mies oli bolsheviki. Mutta miten olisi selitettävissä -hänen suhteensa kenraaliin, joka puuhasi tsaaria Venäjän tyhjälle -valtaistuimelle? Selitys oli yksinkertainen: kenraalilla oli -vapaanlaiset käsitykset politiikasta. Hänellä ei ollut ennakkoluuloja. -Eilen puolalaisen diplomaatin kanssa, vastikään tsaarivehkeilijän ja -nyt bolshevikin. Hieman eripuraista tuo seurakunta oli, mutta eihän -kenraali kai ollut niin turhantarkka. - -Hän tietysti toivoi ja lypsikin rahaa kaikilta, palveli kaikkia ja -petti kaikkia. Vaarallinen, mutta tuottava ammatti epäilemättä. - -"Yritys täytyy kai katsoa epäonnistuneeksi", sanoi vieras. "Riittää -siitä siis. Mutta minulla on teille toinen ehdotus. Olisitteko halukas -tekemään pienen matkan?" - -"Miksei!" Kenraali naurahti huolettomasti. "Kun vain ne pikku -muodollisuudet järjestetään." - -"Tietysti. Paljonko tahdotte?" - -"Hm, riippuu siitä, minkälainen tehtävä." - -"Kohtalaisen yksinkertainen ja melkein vaaraton mutta vaatii pientä -näppäryyttä." - -"Siis paperi?" - -"Kyllä." - -"Anastettava?" - -"Ei, päinvastoin toimitettava." - -"Missä?" - -"Vilnassa." - -"Ahaa!" - -"Ymmärrättekö?" - -"Aavistan. Zeligovski...?" - -"Niin kyllä." - -"Siellä on rauhallista." - -"Liiankin." - -"Ei siis pieni virkistys haittaisi?" - -"Ei ollenkaan." - -"Liettualaisille?" - -"Tietysti." - -"Ja paperi?" - -"On minulla." Vieras osoitti taskuaan. "Paljonko siis?" - -"Viisikymmentä." - -"Olkoon menneeksi. Frangia?" - -"Niinkuin ennenkin." - -"Asia on siis tällainen: teidän on toimitettava paperi liettualaisille -jonkun puolalaisen avulla, tämän tietämättä mitään. Ilmoitatte siitä -Mooseksen kautta. Aika ja paikka ehdottoman tarkasti. Loppu hoidetaan -ilman teitä." - -"Hyvä. Onko paperi oikea?" - -"Ei, mutta hyvin tehty ja erittäin todennäköinen. Siellä voi pian alkaa -paukkua." - -"Hm, tietysti ennen Varsovan konferenssia?" - -"Niin pian kuin mahdollista." - -"Ja maksu?" - -"Tässä on kuitti. Mooses saa merkitä kuittauksen, kun asia on selvä. -Rahat nostatte Varsovasta, tehän tiedätte." - -"Selvä." - -"Tämän täytyy onnistua. Ymmärrättekö?" - -"Se onnistuu varmasti." - -Minä en voinut mitenkään olla, hyvinkin luonnollisista syistä, yhtä -vakuutettu yrityksen onnistumisesta kuin kenraali. Myönnän kyllä, että -jos kenraalilla olisi ollut tuhannesosankaan aavistus siitä, mikä -makuuhuoneen vuoteitten alla makasi ja huokaili, ei hänkään olisi ollut -varma. Mutta hän teki siinä anteeksiantamattoman virheen, että meni -jotakin vannomaan tulevaisuudesta. - -Vieras nousi ja ojensi kätensä. Kenraali saattoi hänet ovelle ja itse -palasi paperi kädessä pöydän luo. - -Minä olin kiihkoissani. Sanomalehtimiehenä olin tullut niin paljon -seuranneeksi n.s. ulkopolitiikkaa, että täydellisesti tajusin, mitä -bolshevikiagentti suunnitteli. Vilnan kysymys oli arka, tulipalon arka -kohta reunavaltioitten välisessä yhteisymmärryksessä. Bolshevikien -kannalta oli niin muodoin tärkeää, että Vilnan kysymystä hiukan -herätettiin siitä uneliaisuuden tilasta, missä se jo jonkun aikaa oli -ollut. Tarkoitus oli ilmeisesti toimittaa liettualaisille jokin -väärennetty asiakirja uusista anastushankkeista kenraali Zeligovskin -taholta, ja toimittaa se niin, etteivät liettualaiset epäilisi -ollenkaan sen alkuperää eivätkä puolalaiset asiasta aavistaisikaan. -Selkkaus, sangen todennäköisesti aseellinen, olisi silloin varma, ja -mitä se merkitsisi juuri Varsovan konferenssin kynnyksellä, oli -itsestään selvä. Kenraali Amos Aron Nagelkopf suorittaisi yrityksen -käytännöllisen osan ja epäilemättä suorittaisi sen tyydyttävästi. - -Ellei! - -Ellei joku pistäisi sormiaan väliin. Minulla oli täysi aikomus se -tehdä, mutta niin kauan kuin olin kenraalin huoneessa vuoteen alla, ei -minun aktiivisuuteni mitään merkinnyt. Olisin suorastaan palanut -halusta saada jutella Gurnickin kanssa, kertoa kaikki ja kysyä neuvoa. -Minulla oli hallussani suunnattoman arvokkaita tietoja, tietoja, jotka -voisivat merkitä minulle kunniaa ja kultaa ja menestystä, mutta minun -täytyi maata hiljaa kuin hiiri ja pidättää hengitystäni hänen -ylhäisyytensä juutalaisen kenraalin takia, joka ei edes ollut kenraali, -siitäkin olin nyt miltei varma. Tietenkin suuriruhtinas oli -itseottamallaan vallalla hänet sellaiseksi koroittanut. - -Kenraali tupakoi ja käveli huoneessaan ilmeisestikin jotakin miettien, -mutta mikään ei osoittanut, että hän aikoisi poistua huoneestaan. Minun -täytyi odottaa, odottaa vaikka tuomiopäivään saakka. Odottelin vain -henki kurkussa, milloin äänekäs Rebekka-rouva palaisi, mutta häntä ei -kuulunut. Hän oli nähtävästi lähtenyt ulos lauhduttelemaan tuultaan. - -Kenraali käveli puolisen tuntia, ja sitten, minun osaamatta ollenkaan -aavistaa, tuli makuuhuoneeseen. Sydämeni aivan pysähtyi, kun hän -istahti vuoteen viereen tuolille ja alkoi avata kengännauhojaan. - -Aikoiko kenraali käydä nukkumaan? Se vielä puuttuisi, mutta tunsin -vähitellen, ettei kohtapuoleen puuttuisi paljon siitä, että -turvautuisin barbaariseen väkivaltaan. En missään tapauksessa oltu -luotu koko päivää makaamaan sängyn alla. Ja oli nälkäkin ja tupakansavu -suorastaan raivostutti, kun ei itse voinut tupakoida. - -Kenraali riisui kengät jaloistaan ja, käteni kiertyivät väkisinkin -puukonkahvan ympärille, kumartui sängyn alle. Hän kohotti jo peitettä -ja vaivoin sain hillityksi itseni huudahtamasta. Näin, että hänen -kätensä sukelsi sängyn alle ja tarttui kenkäpariin, joka oli aivan -pääni vieressä. - -En hengittänyt enkä tuntenut ja tietänyt mitään. Näin ainoastaan -lihavahkon, pehmeän käden, joka piti kiinni kengistä, veti ne -verkalleen sängyn alta pois, ja, uskomatonta, äkkiä laskeutui peiton -kulma jälleen paikoilleen. - -Kenraali ei ollut nähnyt minua. - -Makasin aivan voimattomana. Jännitys oli ollut liiallinen tai ehkä -myöskin jo kauan kestämäni kuumuus sen vaikutti, mutta tunsin itseni -todellakin aivan kykenemättömäksi mihinkään. Kuulin vain hämärästi, -että kenraali veti kengät jalkaansa, nauhoitti ne ja äkkiä sysäsi -toiset kengät sängyn alle, niin että ne liukuivat aivan minuun asti. -Sitten kenraali poistui toiseen huoneeseen, sulki pari laatikkoa ja, en -tahtonut uskoa korviani, avasi oven, läimäytti sen kiinni ja kiersi -avainta lukossa. - -Olin vihdoinkin yksin. - -Makasin kuitenkin ainakin viisi minuuttia sängyn alla, ennenkuin -uskaltauduin turvapaikastani. Jäseneni olivat aivan puutuneet ja olin -taaskin kohtalaisen pölyinen. Vuoteitten alla oleva lattia ei -nähtävästi kovin usein tehnyt tuttavuutta lattiaharjan kanssa. Olinhan -sen itsekin havainnut varsin selvästi. - -Niin, olin kyllä yksin mutta ovi oli lukittu ja pulma oli sama kuin -ennenkin. Tunsin, kuinka veri alkoi pelosta hyytyä suonissani ja minua -puistatti. Senjälkeen kun olin kuullut sen, mitä olin kuullut, ei -henkeni varmastikaan ollut neuvostoruplankaan arvoinen. Minä tiesin -liian paljon ja liian vaarallista. - -Mutta vaara kiihoitti myös hermostoani ja älyäni. Mietin, koetin -ajatella kylmästi ja järjestelmällisesti, mutta en keksinyt mitään, en -yhtään mitään, mikä olisi voinut tuoda pelastuksen. Kävellessäni -huoneessa satuin vahingossa koskettamaan muuatta räikeänväristä -hametta, joka -- hieman epäsiistiin juutalaiseen tapaan seinällä -riippuen -- putosi lattialle. Kumarruin nopeasti sitä nostamaan ylös, -mutta suoristautuessani huudahdin ääneen. - -Puhelin! - -Huoneessahan oli puhelin. En ollut tullut sitä ollenkaan ajatelleeksi, -kun en ollut sitä huomannut. Siinä oli toki keino, mikä saattaisi minut -pelastaa. - -Vapisevin käsin tartuin puhelintorveen. Hotellinkeskus vastasi. - -"Huone 48." - -Odotin pitkän aikaa, mutta vastausta ei kuulunut. Puolalainen ei ollut -siis kotona. Entäpä Laura? Kääntyä hänen puoleensa? Hänen täytyisi -uskaltaa varastaa avain alhaalta ja tulla sitten minua vapauttamaan. En -siekaillut kuitenkaan. - -"Huone 73." - -Odotin jännittyneenä. Olisikohan Laurakaan hotellissa? - -Oli. - -"Max puhuu. Kuule nyt äläkä kysele mitään: mene heti alas ovenvartijan -luo ja keinolla millä tahansa hanki huomaamatta käsiisi huoneen n:o 32 -avain. Minä olen siellä. Avaa ovi silloin, kun ei ketään ole -käytävässä. Usko nyt äläkä kysele. Henkeni on kysymyksessä. Kymmenen -minuutin kuluttua voin selittää kyllä." - -Pistin torven paikoilleen ja jäin odottamaan. Minä olin saanut odottaa -monta tuntia, mutta nämä viimeiset minuutit tuntuivat loppumattomilta. -Onnistuisiko Laura? Kysymys oli ainoastaan siitä, uskaltaisiko hän -toimia tarpeeksi kylmäverisesti. - -Seisoin hievahtamatta, jokainen hermo ja lihas jännitettynä valmiina -syöksymään joko ulos tai tarpeen vaatiessa pakenemaan uudelleen vuoteen -alle. Ulkoa kuului askeleita, avain työnnettiin hiljaa lukkoon, sitä -kierrettiin. Seisoin patsaana. Oliko tulija Laura? - -Oli. - -Avain kiertyi ja ovi raoittui. Silmänräpäyksessä olin käytävässä Lauran -vieressä, työnsin oven hiljaa kiinni, lukitsin sen ja pistin avaimen -taskuuni sanaakaan sanomatta. - -Vihdoinkin olin vapaa, mutta... - -Kylmä hiki kohosi otsalleni. Ei, en ollut erehtynyt. Portailta kuului -selvästi Rebekka-rouvan ääni, tuikea ja äreä. Varmastikin molemmat -olivat tulossa. Entä nyt? He eivät olleet saaneet avainta -ovenvartijalta. Nuolennopeudella sieppasin avaimen ja pistin sen -avaimenreikään kiertämättä lukkoa, tempasin Lauraa kädestä ja vedin -hänet puoliväkisin, mutta vastustamattomasti käytävässä olleeseen -kylpyhuoneeseen, jonka oven taakse jäin hengästyneenä kuuntelemaan ja -odottamaan. Aivan oikein, äänet lähenivät, eroitin selvästi -kenraalinkin äänen ja kuulin hänen huudahduksensa, kun hän löysi -avaimen. Ovi avattiin ja suljettiin ja käytävässä oli jälleen -hiljaista. - -Nopeasti, mutta äänettömästi juoksin Lauran kanssa käytävän päähän ja -portaille. Nyt olin lopullisesti pelastettu. - -Laura vei minut huoneeseensa. Hän kai näki kasvoistani, että olin ollut -vakavassa leikissä, koskapa ensi työkseen tilasi huoneeseensa hiukan -syötävää ja juotavaa. Minulle maistuikin ruoka ja myöskin juoma, ja kun -aloin vähitellen käsittää, että olin leikissä päässyt voiton puolelle, -nousi mielialani aivan kattoon. - -Laura huomasi hetken tulleen. - -"Kerroppa nyt, Taksi, mikä syy sai sinut tuon juutalaiskenraalin -huoneeseen? Missä sinä olet ollut koko päivän?" - -Minulla ei todellakaan ollut halua kertoa. Olin tullut sen luvanneeksi -hetken kiihtymyksessä, mutta mahdotonta oli täyttää tuota lupausta. -Naiselle ei voinut uskoa sellaisia salaisuuksia. Ja Laurahan oli -sitäpaitsi minun kilpailijani. Ei sopinut ollenkaan. - -"Minulla ei nyt ole aikaa", vastasin ja nousin seisomaan. "Kerron -joskus toiste, mutta en nyt." - -Laura naurahti taistelunhaluisesti. - -"Ei aikaa! Se on selvä, mutta epäonnistunut hätävalhe. Ajatteles, jos -minä olisin tullut päästämään sinut puolituntia myöhemmin. Sinulla -olisi ollut aikaa vallan mainiosti istua huoneessa.. Sinun olisi -täytynyt istua. Tuo syy ei siis vetele ollenkaan." - -En osannut sanoa mitään, enhän voinut viitatakaan seikkailuuni Lauran -aavistamatta, kuinka suuret asiat olivat kysymyksessä. Mutta nainenhan -on itsepäinen, eikä Laura, luoja paratkoon, ainakaan siinä suhteessa -ole mikään ilahuttava poikkeus. Hän oli utelias, kieltämättä utelias, -ja se hiveli kyllä minun itserakkauttani, sillä en milloinkaan ennen -ollut huomannut voivani herättää hänen uteliaisuuttaan. Mutta en -mitenkään voinut sitä tyydyttää, vaikka Laura tekikin kaikkensa niinä -kymmenenä minuuttina, jotka vielä viivyin huoneessa. Hän nauroi, hän -pilkkasi, pyysi, häikäilemättömästi niinkuin vain nainen voi pyytää, ja -lopuksi uhkasi menevänsä kysymään kenraalilta, mitä tekemistä minulla -oli hänen huoneessaan. Minä hätkähdin ja Laura huomasi sen ja ärsytti -minua yhä enemmän. Mutta olin kuitenkin varma, ettei Laura toteuttaisi -uhkaustaan. Lupasin viimein hänelle hankkia erinomaisia aiheita -matkakirjeisiin ja sain hänet tyytymään, kun hän vakuuttautui siitä, -etten missään tapauksessa pitemmälle myöntyisi. Mutta minä näin hänen -silmistään, että Laura tekisi kaikkensa, saadakseen selville -salaisuuteni, ja myöskin kostaakseen minulle samalla mitalla. Kysyin -kohteliaisuuden vuoksi, millä tavalla hän oli saanut avaimen. - -"Pyh, tuo nyt oli helppoa. Edit keskusteli ovenvartijan kanssa -joistakin osotteista ja sillä aikaa minä kaikessa rauhassa valitsin -itselleni avaimen." - -"Edit!" - -Minä en todellakaan olisi uskonut, että musikaalinen nainen antautuisi -sellaiseen seikkailuun, mutta Edit nyökkäsi päätään, että niin hän joka -tapauksessa oli tehnyt. Edit ei näyttänyt uteliaalta, hän selaili -parhaillaan hartaasti Danzigin kaupungin kartastoa ja historiallista -opasta ja kirjoitti matkamuistojaan paksuun mustakantiseen vihkoon -pystyllä, suoralla ja selvällä tyttökoululaiskäsialallaan. - -Niin, mutta Jozef Gurnicki! - -Mennessäni alhaalta hakemaan huoneeni avainta, antoi ovenvartija -minulle kirjeen. Arvasin, keneltä se oli. Monsieur Gurnicki ilmoitti -olevansa puolalaisen ylikomisarin luona. Riensin huoneeseeni ja soitin -hänelle, pyytäen häntä kiireellisesti saapumaan hotelliin. - -Ei kulunut puolta tuntiakaan ennenkuin ovelle koputettiin ja Jozef -Gurnicki astui sisään. - -"Missä te olette ollut koko päivän?" Puolalainen paloi uteliaisuudesta -ja jännityksestä. - -"Kenraali Amos Aron Nagelkopfin huoneessa sängyn alla." - -"Todellako?" - -"Aivan varmasti, ja todistukseksi siitä voin antaa tämän", sanoin -ojentaen hänelle tuon tärkeän paperin. Puolalainen tuli aivan -suunniltaan ilosta ja ennenkuin kerkesin edes aavistaa, oli hän -kietonut kätensä kaulani ympäri ja moiskauttanut minua molemmille -poskille. Kukin tavallaan, ajattelin vain, ja suuteleminenhan kuuluu -puolalaisiin tapoihin niinkuin nenänhierominen kiinalaisiin. - -"Kertokaa, kertokaa!" ja puolalainen heittäytyi nojatuoliin. "Tehän -olette kuin Scherlock Holmes!" - -Minun täytyi nauraa ja nauraminen teki minulle hyvää vuoteen alla -makaamisen jälkeen. - -"Ennenkuin kerron", sanoin, "kuvailkaapa minulle, minkälainen -kohtaus teille sattui Helan niemellä?" - -Puolalainen nauroi hiukan harmistuneesti. - -"Olimme ehtineet juuri niemen toiselle rannalle, meren puoleiselle, ja -sitä pitkin kävellessämme huomasin hiekalla erään pensaan varjossa -istumassa kaksi henkilöä. Samalla myöskin madame Nagelkopf huomasi -heidät ja päästi huudon, mikä varmasti kuului kylään saakka. Istujat -olivat madame Pirard ja kenraali. En tahdo kuvata, mitä seurasi. -Lopputulos oli joka tapauksessa, että seura vaihtui, madame otti -kenraalinsa ja minä madame Pirardin. Tiesittekö te, että kenraali oli -mennyt Helaan?" - -"Tiesin." - -"Te olette velikulta, totisesti. En tahtoisi uudelleen joutua -samanlaiseen tilanteeseen. Kaikki ihmiset katsoivat meitä." - -"Täytyy kärsiä. Minäkin sain jo tarpeekseni." - -Sitten kerroin yksityiskohtaisesti koko seikkailuni ja puolalainen -istui kuin neuloilla, niin innostunut ja jännittynyt hän oli. -Keskustelimme vielä tunnin, minkä jälkeen sovimme menettelytavasta. - -Ilmoitin matkakumppaneilleni, että lähdemme illalla Vilnaan. Editin ja -Lauran vastalauseet kaikuivat kuuroille korville. - -"Sinä edistyt liian huimaavasti", sanoi Laura ja keikahutti niskaansa. -"Kuvitteletko sinä todellakin että minä, kun olen päättänyt olla -Danzigissa viikon, lähden noin vain, sinun käskystäsi, Vilnaan?" - -"Minä en kuvittele", vastasin kuivasti, "minä olen varma siitä. Aivan -yksinkertaisesti. Sinulla ei ole valinnan mahdollisuutta. Ellet seuraa -minun neuvojani ja ohjeitani ja määräyksiäni, et pääse Vilnaan eikä -lehtesi saa sieltä mitään." - -Minä korostin sanoja "määräyksiäni" ja "pääse". Näin, että se teki -oikein hyvää Lauralle. Olin varma, että hänen kilpailijaolemuksensa -voittaisi ja siksi saatoin uskaltaa verrattain pitkälle. Laura oli aina -ennen määrännyt. Nyt määräsin minä ja tuskin tiesin, miten muutos oli -tapahtunut. Toistaiseksi saatoin olla varma ylivallastani, mutta tunsin -Lauraa siksi hyvin, että tiesin, jos tästä ylivalta-asemastani aioin -pitää kiinni, vielä seuraavan katkeria taisteluja. - -"Entä passit?" kysyi Laura jokapäiväisimmällä äänellään. - -"Sinä älä huolehdi niistä, vaan katso, että itse ja tavarasi, -samoinkuin Edit ja hänen kamppeensa ovat pian valmiina." - -Laura kääntyi kunnioittamatta minua edes halveksivalla silmäyksellä. -Aavistin, että matka Vilnaan tuskin tulisi erikoisemman helläksi. Mutta -välitin siitä viisi. Minulla olivat omat asiani ja ne olivat paljon -jännittävämmät kuin jonkun naisen mielialan vaihtelut. - -Samana iltana istuimme kaikki junassa ja porhalsimme kohti Posenia. -Olin päättänyt matkustaa kiertoteitse Vilnaan, osaksi siitä syystä, -että se minua yleensä huvitti, osaksi siitä, etten pelännyt kenraalin -ehtivän ennen meitä. Hän ei osannut odottaa mitään sellaista. - - - - -TOINEN OSA. - - -Olimme saaneet makuupaikat, ja kun seuralaiseni olivat poistuneet -osastoonsa, vetäydyin minäkin levolle. Vaunu oli hyvä saksalainen -vaunu, mutta sota-ajan vaikutus tuntui vielä edelleenkin peittojen ja -tyynyjen puutteessa. Minä osaan sentään yhden taidon: matkustaa. Se ei -ole mikään pieni taito, se edellyttää sekä järkeä että kokemusta, ja -jälkimäistä minulla on hiukan. Niinpä minulla oli mukanani sekä peite -että tyyny, joten viiden minuutin kuluttua saatoin tilapäiseen -vuoteeseeni olla varsin tyytyväinen. - -Uni ei sittenkään maistanut. Olin vieläkin liian kiihoittunut enkä sitä -ihmetellytkään. Vaikka sanomalehtimiehenä joutuukin kokemaan paljon -merkillistä ja tylsyy ihmeihin, ylittivät Danzigin seikkailut minun -tavallisen kokemuspiirini rajat. Puolessatoista vuorokaudessa olin -ehtinyt saada jotenkin runsaasti kokemuksia, ja vaistoni sanoi, että -kaikki oli vain alkua, että kesälomani muodostuisi kyllä -mielenkiintoiseksi ja jännittäväksi, mutta tuskin kovinkaan hermoja -rauhoittavaksi. Koettelin takataskuani ja tunsin siellä illalla -ostamani revolverin. Revolveri ei ole mikään hermolääke, vaikka -useimmiten onkin niin, ettei revolveria käyttävä mies kaipaakaan -hermolääkkeitä. - -Jozef Gurnicki oli palkinnut seikkailuni tavalla, jota olin -toivonutkin. Laura pääsisi kyllä Vilnaan ja voisi kuvata vaikutelmiaan, -mutta minulla oli taskussani varmasti tehoava suositus Puolan -d'Annunziolle, kenraali Zeligovskille. Se merkitsi ensiluokkaista -haastattelua lehdelleni ja itselleni sekä kunniaa että hitusen kultaa. -Niistä senteistä, jotka siitä kirjoittaisin, voisin vallan hyvin vaatia -runsaanlaisen korvauksen. - -Tätä ja kenraali Amos Aron Nagelkopfin suunnitelmia mielessäni hautoen -viimein nukuin junan yksitoikkoiseen tärinään. Näin unta suunnattoman -suuresta lattiaharjasta, millä minut koetettiin lakaista maanpinnalta -ja unissani käsitin maan pannukakun muotoiseksi ukko-Ptolemaion teorian -mukaan. Harja läheni minua ja tunsin liukuvani sileätä pintaa pitkin -reunaa kohti ja sitten tipahtavani pohjattomaan syvyyteen. - -Heräsin ja katsoin kelloani. Se lähenteli puolta kuutta. Tunnin -kuluttua olisimme siis Posenin kaupungissa. Hyppäsin ripeästi -lattialle, kaivoin esille toilettivehkeeni ja neljännestunnin kuluttua -olin peseytynyt ja kammattu. Kupillinen kuumaa kahvia ei olisi -haitannut, mutta siitä tuskin oli toivoa ennenkuin Posenissa. - -Menin kävelemään käytävään ja antauduin ihailemaan ohikiitäviä -maisemia. Posen on ihana maakunta, Puolan valtakunnan kehto, vanhojen -poljaanien kotiseutu, joista puolalaiset ovat nimensäkin saaneet. -Kaikkialla näkyi saksalaisen kulttuurin vaikutus, eikä se ainakaan -ulkokuoreltaan tuntunut vastenmieliseltä, niin paljon kuin -saksalaisuutta siellä on moitittukin. Päinvastoin. Hyvin -hoidetut, reheväkasvuiset pellot, kirjavat niityt, valkeat -punatiilikattoiset talot, viivasuorat erinomaiset maantiet poppeli- ja -lehmusreunusteineen, kaikki muistutti Saksan viljavia ja vaalittuja -seutuja, kaikkialla näkyi järjestys ja järkiperäisyys, pienoinen -idyllimäisyys ja herttaisuus. Ja kuitenkin oltiin Puolassa, kansa oli -puolalaista, sen tunsi kyllä siksi sen rientäessä työhön pelloille ja -niityille. Niin, Posen on Puolan viljavin ja kehittynein maakunta, ja -Posenin puolalaiset koko kansan terveintä, säännöllisintä ja -työteliäintä väestöä. - -Juna pysähtyi kuitenkin keskikokoiselle asemalle ennen Posenia ja minä -kiiruhdin ulos saadakseni jotakin lämmintä sisääni. Vaikka olikin kesä, -eivät yöt suinkaan olleet liian polttavia. Samassa näin Lauran ja -sanoin hänelle hyvänhuomenen. Sain todellakin vastauksen, vaikka olin -jo melkein varma, etten saa, niin epäröivältä näytti Laura -vastatessaan. - -Join kaikessa kiireessä kupillisen kahvia ja nielaisin pienen -voileivän. Kaikki maistui erinomaiselta ja hinnat olivat halvat, -ainakin Suomen rahaa käyttäessä. Uskalsin huomauttaa myös Lauralle, -että hänenkin tulisi pitää kiirettä, sillä juna kai seisoisi vain pari -kolme minuuttia asemalla. Laura ei kuitenkaan suvainnut vastata, mutta -Edit, sanaakaan sanomatta, seurasi kyllä neuvoani. Juuri kun olimme -ehtineet junaan, vihelsi junailija ja juna lähti jotenkin reippaasti -liikkeelle. Laura ei ollut vielä tullut. Juna oli jo ehtinyt kulkea -ainakin viisitoista metriä ja sen nopeus kasvoi joka sekunti, kun -huomasimme Lauran kiiruhtavan asemaravintolasta. - -Hän juoksi, juoksi todellakin, mutta junakin lisäsi vauhtia ja minä -havaitsin, että Laura saa pistää tiukalle, jos mieli päästä enää -mukaan. Edit oli hermostunut. - -Mutta Laura juoksi ja tavoitti junan. Se oli kuitenkin ehtinyt jo -asemalaiturilta ja nyt kävi ilmi, että hyppääminen vaununastuimelle oli -Lauralle ilman siipiä likipitäen ylivoimainen tehtävä. Suutuin todella, -sillä oli selvää, että Laura jäisi nyt jälkeen ja me saisimme häntä -odotella, vaikka toiselta puolen ei ollenkaan haitannut, että Laura sai -taas pienen muistutuksen itsepäisyytensä seurauksista. - -Sallimus suvaitsi kuitenkin tällä kertaa esiintyä ja esiintyä -komeanlaisen, tanakan ja reippaan puolalaisen luutnantin muodossa. Tämä -Radzivillien ritari hypähti nopeasti alimmalle astuimelle, kumartui -alas ja ojensi kätensä Lauralle, mihin tämä puolestaan ollenkaan -vitkastelematta tarttui. Hetki vielä, ja Laura teki komean hieman -pyristelevän kaaren ilmassa, mutta putosi kuin putosikin astuimelle, -mistä hänen ritarinsa hänet nopeasti ja taitavasti toimitti -vaununsillalle. - -Laura oli punainen ja hämmästynyt. Hän ei näyttänyt oikein tajuavan -lentomatkaansa, mutta sievä hän oli, se täytyi myöntää minunkin, joka -purskahdin kainostelemattomaan nauruun. - -"Mutta kiitähän toki nyt, Laura, siitä, ettei sinun tarvinnut jäädä -koko päiväksi juomaan kahvia tuohon asemaravintolaan." - -Silmänräpäyksessä oli Laura oma itsensä, hän hymyili demoonisen -viehättävästi -- jos tällaisia rakkausromaanien termejä voidaan -pystynenäiseen Lauraan soveltaa -- ja lausui kiitoksensa -peittelemättömän ihailevalle ritarilleen. Ei kulunut viittä -minuuttiakaan, ennenkuin he molemmat olivat innokkaassa keskustelussa, -puolalainen luutnantti kutsuttiin seuralaisteni vaununosastoon, mutta -minut jätettiin ulkopuolelle, jotta sitä syvemmin ja painavammin saisin -tuntea armottomuuden ja epäsuosion auringonpaisteen kylmyyden. - -Olin todellakin yksin. Uskaltauduin pari kertaa Lauran osaston sivu, -mutta puolalainen luutnantti istui uskollisesti siellä ja noilla -kolmella näytti olevan eittämättömän hauskaa. Luutnantti kuului puhuvan -saksaa aivan virheettömästi, joten kielikään ei tuottanut haittaa. -Kuulin jonkun sanan ja niistä ymmärsin, että puhe koski sota-asioita. -Oi nainen, ajattelin. Laura oli ankara antimilitaristi, kannatti -korkeintaan kansanmiliisiä, mutta hänen teoriansa tuntuivat toinen -toisensa jälkeen sortuvan, kun hän joutui niitä soveltamaan käytäntöön. -Puhelun sävy oli niin haltioitunutta ja ihailevaa, että otaksuin vallan -oikein, ettei puolalainen luutnantti ainakaan kansanmiliisistä puhuisi -sillä tavoin. - -Tulimme Poseniin. Juna seisoisi asemalla joukon toista tuntia, niin -että hyvin ehtisimme käydä kaupungilla ainakin syömässä. Minua alkoi -naurattaa ja suututtaa arkuuteni, yksin en aikonut lähteä syömään, ja -niinpä kokosin kaiken röyhkeyteni ja menin Lauran luo. - -"Aiotko lähteä syömään?" kysyin sangen välinpitämättömästi suomeksi, -sillä puolalainen luutnantti seisoi hänen vieressään ja näytti -ihastuneelta. Kyllähän Laura osasi olla hurmaava, kun tahtoi, tiesin -sen kyllä. - -"Lähden kyllä, mutta en sinun kanssasi. Minulla on hauskaakin seuraa", -sanoi Laura niin viattomalla äänensävyllä, ettei puolalainen ainakaan -voinut aavistaa, minkälaisia kohteliaisuuksia hänen miellyttävä -matkakumppaninsa minulle lateli. - -"Sinä erehdyt", virkoin kylmästi ja tein jotakin, mikä Lauraa -suorastaan raivostutti. Minä nimittäin kumarsin ja esitin itseni. -Puolalainen oli pelkkää kohteliaisuutta ja esittäytyi myös, mutta -nimestä en saanut selvää, en sinne päinkään, vaikka en luule -puolalaisen kostuneen omasta nimestäni sen enempää. Ristin hänet -mielessäni Pan Twardowskiksi ja sillä hyvä. Pan Twardowski on -puolalainen legendasankari, Faustin kummi ja kaima, mutta paljon -iloisempi ja vapaampi, ei niin germaanisen jykevä ja juhlallinen. -Lähdimme kaupungille, eikä Laura skandaalin pelosta uskaltanut ajaa -minua seurasta. Minä olin muutamassa päivässä aivan harvinaisessa -määrässä kehittynyt röyhkeydessä. - -Posen on saksalaistyylinen kaupunki, puhdas, siisti ja -- ikävä, -niinkuin minulle oli vakuutettu. Kadut olivat todellakin hyvät, -liikkeet komeita ja järjestettyjä, katujärjestys oivallinen ja kaiken -yllä lepäsi kuin työn ja toimeliaisuuden henki. Katselimme vanhaa -raatihuonetta, hauskannäköistä teatteritaloa, ajoimme ohi maankuulun -Kantorovieczin likööritehtaan, jonka alla puolalainen luutnantti kertoi -olevan kokonaisen maanalaisen kaupunginosan kilometrimääräisine -katuineen viina- ja likööritynnöreitä. Kieltolakimaan poikana minä -kuitenkin urhoollisesti pidätyin vajoamasta tämän kielletyn hedelmän -kuvitteluihin. - -Söimme erittäin maukkaan aamiaisen "Hotel d'Angleterressa", minkä -aikana vilkas keskustelu pääasiassa liikkui sota-asioissa, Puolan -armeijassa ja Suomen suojeluskunnissa ja mihin keskusteluun Laurakin -otti innokkaasti osaa. Edit vain oli kuin ennenkin, vastasi silloin -kuin kysyttiin, mutta ei itse aloittanut milloinkaan puhetta. - -Lähdimme jälleen matkaan. En vaivaa matkakuvauksella. Minusta tuntui, -siitä huolimatta, että puolalainen luutnantti oli joka suhteessa -erittäin hauska ja hieno mies, jonka kanssa saattoi keskustella, ja -älykkäästi, kaikesta tämän auringon alla, että oli todellakin hieman -kiusallista, kun hänellä oli täsmälleen sama matka kuin meilläkin, siis -päätekohtana Vilna tai Vilno, kuten se puolaksi oikeastaan kuuluu. -Mutta en voinut tietenkään protesteerata, ja Laura oli ihastuksissaan, -jopa niin peittelemättömästi, että Edit katsoi kerran olevan syytä -huomauttaa hänelle varovaisuuden hyödystä. Laura nauroi vain ja sanoi -tietävänsä, mitä teki. Hänen päänsä ei menisi pyörälle ja mitä taas -toiseen tuli, oli se tämän oma asia. - -Kiidimme halki Puolan tasangoitten, kirjavien peltojen, niittyjen, -soitten ja nummien, joilla näkyi hanhi- ja hevoslaumoja, karjaa, ohi -pienten metsiköitten, valkeitten savikylien, joitten kellertävät -olkikatot hauskasti kohosivat keskellä kirsikka- ja omenatarhoja, halki -entisten sota-alueitten, joilla piikkilanka-aita kiemurteli -loppumattomana jonona, yli peltojen, mäkien ja kukkuloitten, -piikkilanka-aita ja juoksuhaudat pomminsuojineen, tykkiasemineen ja -sortuneine rintavarustuksineen. Ruoho ja vilja viheriöitsi verisessä -mullassa, piikkilanka-aita peittyi puoleksi luonnon rehevyyteen, mutta -sitkeä se vielä oli, yhtä sitkeä kuin sodan muisto ihmisten mielissä. - -Ja sitten yhtäkkiä alkoi minusta tuntua, että Laura hautoi jotakin, -hänellä oli jokin suunnitelma, minkä hän tarkoin salasi minulta, mutta -josta Edit jotakin tiesi ja missä puolalaisella luutnantilla oli -myöskin osuus. Koetin varmistautua luulossani, mutta en saanut sitä -vahvistetuksi enkä kumotuksi. - -Ja olihan minulla omanikin. Kun vihdoin saavuimme Vilnaan, -haihtuivat päästäni kaikki luuloni ja epäilyni Laurasta. Oma tehtäväni -valtasi minut. Kenraali Amos Aron Nagelkopf tuskin saisi noita -viittäkymmentätuhattansa. Ja Varsovan konferenssi onnistuisi kaikesta -päättäen, jos yleensä olisi onnistuakseen, Vilnan kysymyksen ainakaan -tekemättä tavallista suurempaa haittaa. - -Vilnan asema oli täynnä sotilaita, reippaita ja pirteitä poikia -puolittaisissa puolalaisissa univormuissaan; aseita ja vahteja näkyi -kaikkialla. Onhan Vilna sotatilassa Liettuaa vastaan, niin ettei -järjestyksessä ollut ihmettelemistä. - -Tihkusade loi omituisen tunnelman, kun istuuduimme autoon ja ajoimme -puolipimeitä, kosteita, kiemurtelevia katuja pitkin hotelliin. -Aistimiimme tunki tuoksu tai oikeastaan haju, josta Vilna on kuuluisa, -raskas, vahvasti epämiellyttävä ja tukahuttava haju, johon sekottautui -tuoreen mullan ja kosteain lehtien tuoksu. Niin, Vilnan haju, joka -nousee sen juutalaiskorttelista, sen pohjattoman likaisesta -korttelista, mihin hajuun kyllä voi tottua, mutta jota ei saa -poistetuksi niinkauan kuin tuo kortteli on pystyssä. - -Olimme kaikki matkasta väsyneitä, joten heti, hieman ruokailtuamme, -menimme levolle. Laura oli salaperäisen, mutta voitonvarman näköinen, -ja luulin jo hetkisen, että tulinen puolalainen luutnantti oli ehtinyt -tehdä rakkaudentunnustuksen Pohjolan kylmälle ja oikulliselle -tyttärelle. En tiennyt Lauran suunnitelmia, ja tästä tietämättömyydestä -johtui, että seuraavana päivänä jouduin seikkailuun, minkä rinnalla -seikkailuni Danzigissa oli melkoisen vaaraton. - -Aamu valkeni kirkkaana ja sateettomana, kun lähdin kaupungille ennen -naisten ilmestymistä. Puolalainen luutnantti istui ruokasalissa ja -nyökäytti minulle ystävällisesti päätään. - -Ilma oli todella kaunis, ja kun kävi raitis tuuli, ei kaupungin -ominaishajukaan tuntunut häiritsevän voimakkaalta. Saatoin niin ollen -rauhassa harhailla ja tarkastella kaupunkia, jonka vaiheet -maailmansodan ja sen jälkeisten melskeitten aikana ovat olleet sekä -monet että merkilliset. - -Kaupunki teki jotenkin ränsistyneen vaikutuksen. Näkyi, että se oli -saanut kestää sotaa. Eivätkä mustakauhtanaiset ja kalottipäiset, -sietämättömän likaiset juutalaiset suinkaan kohottaneet kaupungin -ulkonaista vaikutusta, juutalaisissa on Vilnankin kysymyksen ydin, tuon -kysymyksen, jossa kaikki tavallaan ovat oikeassa ja kaikki väärässä, -Puola vedotessaan eittämättömään historialliseen oikeuteensa ja -kansanäänestykseen, Liettua siihen, että Liettua ilman Vilnaa on -mahdoton. Nykypäivien Liettua tarvitsee Vilnaa, se on selvä, yhtä selvä -kuin se, että historiallisesti Vilna kuuluu Puolaan, niinkuin Puolan ja -Liettuan historia on käsi kädessä kulkenut, ja yhtä selvä kuin se, että -kansanäänestys ei ollenkaan sovi Vilnan alueeseen. Puolalaisia on -huomattavasti, samoin maaseudulla liettualaisia, mutta äänestyksen -tulos ei riipukaan näistä, vaan juutalaisista, joilla ei ole -kansallisuutta eikä isänmaata siinä merkityksessä kuin muilla -kansoilla. Juutalainen äänestäisi sen mukaan mistä luulisi enimmin -hyötyä tulevan. - -Kysyttyäni sain tietää kenraali Zeligovskin majailevan vanhassa -aatelispalatsissa, missä myöskin Napoleon aikoinaan oli pitänyt -asuntoa, vastapäätä Vilnan yliopistoa. Arvelin kuitenkin aivan oikein, -ettei aika ollut vielä sovelias tervehdyskäynnille ja senvuoksi, -harhailtuani tarpeeksi kaupungilla, palasin hotelliin. Ryhdyin -kirjoittamaan matkakuvausta enkä huomannut ollenkaan ajan kulumista. - -Yhtäkkiä temmattiin huoneeni ovi auki ja Edit syöksähti sisään. Näin -hänen kasvoistaan, että jotakin oli tapahtunut. - -"Laura!" läähätti Edit ja vaipui tuolille. - -"Mitä?" - -"Laura on joutunut vangiksi." - -Edit painoi sydänalaansa kuin teatterilavalla. - -"Vangiksi?" - -"Niin, hän on joutunut liettualaisten vangiksi." - -Istuin todellakin ymmällä. Muutamia tunteja sitten hän oli ollut -hotellissa. En ymmärtänyt mitään. - -"Mutta selitähän toki." - -Edit kuivaili hikeä otsaltaan ja koetti rauhoittua. - -"Me lähdimme tänä aamuna automatkalle..." - -"Kutka?" - -"Laura, se puolalainen luutnantti ja minä. Lähdimme automatkalle ja -ajoimme puolueettoman alueen rajalle, siis rintamalle. Mutta Laura ei -tyytynyt siihen. Hän tahtoi välttämättömästi mennä yli rajan, hän -tiesi, että sinulla on aikomuksia mennä haastattelemaan kenraali -Zeligovskia ja hän tahtoi saada jonkunlaisen korvauksen. No niin, -luutnantti seurasi häntä, kun he lähtivät autolla." - -"Entä sinä?" - -"Minä en seikkaile", vastasi Edit kylmästi. "No niin, he lähtivät, -mutta jonkun kymmenen minuutin kuluttua kuului tieltä laukauksia, -zeligovskilaiset lähettivät patrullin, mutta se ei saanut mitään muuta -aikaan, toi vain tiedon, että luutnantti ja hänen seuralaisensa olivat -joutuneet liettualaisen patrullin vangiksi. Auto oli tiellä -läpiammuttuna. Liettualaiset vetäytyivät vanhojen raunioitten turviin. -Ne eivät pääse sieltä poistumaan ennenkuin tulee pimeä, sillä -zeligovskilaisten konekiväärit estävät peräytymisen." - -Minä todellakin kirosin. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, tuskin -paheksuttavaakaan. Laura oli antautunut kevytmieliseen seikkailuun ja -oli oikein, että hän sai siitä rangaistuksensa. Mutta en voinut -myöskään jättää häntä vangiksi. Hänen kohtalostaan täytyi ottaa selvä, -mikä ei varmastikaan ollut aivan helppoa, kun tiesi vallitsevat -sekasortoiset, järjestymättömät olot. Varmaa oli, että juttu aiheutti -viivästystä matkallemme. - -Edit alkoi vähitellen tyyntyä, mutta minä mietin tilannetta. Oli onni, -että minulla oli suositus kenraali Zeligovskille. Hänen avullaan ehkä -saattoi tehdä jotakin. - -"Ehkä kenraali voisi antaa jonkun neuvon", sanoi Edit kuin ajatusteni -lukijana. - -"Ehkä", virkoin, "ja aionkin lähteä häntä tervehtimään." - -"Hän käskikin sanoa sinulle terveisiä", jatkoi Edit. - -Hypähdin pystyyn. - -"Terveisiä? Kenraali Zelikovski?" - -Edit silmäsi minua kummastuneena. - -"Ei, vaan kenraali Nagelkopf, muistathan sieltä Danzigista." - -Vaivuin takaisin tuolille enkä saanut sanaa suustani muutamaan -minuuttiin. - -Oliko kenraali Nagelkopf täällä? - -"Missä tapasitte hänet?" kysyin. - -"Hän asuu täällä hotellissa", vastasi Edit, "ja keskusteli kanssamme -ennen matkaamme. Hän neuvoi Lauralle juuri nuo rauniot, missä Laura nyt -istuu liettualaisten vangitsemana." - -"Neuvoi rauniot!" Ajatus, kirkas ja tyrmistyttävä, lensi päähäni: -kenraalinhan oli määrä toimittaa kompromettoiva paperi liettualaisille. -Oliko hän valinnut Lauran viejäksi? Miksei, hänhän tiesi Lauran ajavan -puolalaisen upseerin kanssa sotilasautossa. Epäluuloni muuttui -silmänräpäyksessä varmuudeksi. - -"Eikö kenraali sanonut mitään muuta?" - -"En ainakaan muista hänen mitään erinomaisempaa sanoneen." - -Ja sitten pääasia: - -"Antoiko hän Lauralle joitakin papereita?" - -"En ainakaan muista." - -Nyt olivat hyvät neuvot kalliita. Täytyi toimia sekä nopeasti että -harkitusti. Yllättäisinkö ensin kenraalin Nagelkopfin vai pyrkisinkö -kenraali Zeligovskin luo? Laura täytyi saada vapautetuksi ennen yön -tuloa ja siihen tarvitsin kenraali Zeligovskin apua, tarvitsin -sotilaita ja upseereita. - -Tartuin hattuuni ja soitin auton. - -"Mene alas", sanoin Editille, "ja pidä silmällä kenraali Nagelkopfia. -Jos hän menee ulos, niin koeta seurata häntä huomaamatta, mutta jätä -minulle hotelliin sana siitä. Missään tapauksessa älä sano hänelle -mitään Lauran vangiksijoutumisesta. Valehtele jotakin sopivaa." - -Riensin alas ja hyppäsin autoon. Viiden minuutin kuluttua auto vieri -palatsin portista sisään. Virkapukuinen ovenvartija hypähti esiin ja -auttoi minut alas, ohjaten eteiseen. Kirjoitin nopeasti nimikortille -muutamia sanoja ja annoin sen hovimestarille, joka myös oli ilmestynyt -näkyviin. Portaitten alapäässä seisoi kaksi kuvapatsaan tapaista -husaaria miekat paljastettuina. - -Hovimestari kumarsi ja poistui, heitettyään tutkivan katseen hiukan -kiihoittuneeseen ulkomuotooni. Kävelin avarassa eteisessä pitkän aikaa, -mutta hovimestaria ei kuulunut palaavaksi. Punnitsin juuri, -onnistuisiko väkivaltainen läpimurtautuminen noitten kahden miekallisen -Cerberoksen ohi, kun siviilipukuinen herrasmies, yksityissihteeriltä -vaikuttava, laskeutui portaita alas ja tuli luokseni. - -"Anteeksi, mutta mikä on asianne?" kysyi hän kohteliaasti, mutta -tutkivasti. - -"Minulla on tehtävä tärkeä paljastus. Eikö Jozef Gurnickin nimi riitä -takaamaan, etten tule turhan takia." Minun suomalainen sisuni alkoi jo -kiehua. Olihan kysymys hetkistä, korvaamattoman kallisarvoisista -hetkistä. - -"Olkaa siinä tapauksessa hyvä ja seuratkaa minua", lausui herrasmies -muuttumattoman kohteliaasti ja lähti nousemaan portaita, minun -seuratessani. Kuljimme usean komean palatsihuoneen läpi, kunnes tulimme -talon taaimmaiselle siivelle pieneen, ylellisesti mutta hauskasti ja -kodikkaasti kalustettuun huoneeseen. Ohjaajani viittasi tuolia. - -"Olkaa hyvä ja odottakaa hetkinen. Kenraali tulee aivan pian." - -Istuuduin, mutta en suinkaan ollut tyytyväinen. Olisin tahtonut -toimia nopeasti, salamannopeasti. Ja sitten pälkähti päähäni, -mitenkähän Lauraa kohdellaan. En luottanut ollenkaan nykyisen ajan -sodankäyntitapoihin. Ja häntä tietenkin pidetään lisäksi vakoilijana ja -kiihoittajana. Ei, mitään pahaa ei Lauralle saanut tapahtua. - -Ovi avautui ja sihteerin saattamana astui sisään kenraali Zeligovski -mitä yksinkertaisimpaan sotilaspukuun puettuna, ilman ainoatakaan -merkkiä tai tähteä tai yleensä prameilua, mies yli keski-iän, hieman -lihavahko, tuuheaviiksinen ja hyväntahtoisen näköinen, tiesin, että -hänen sotilaansa häntä melkein jumaloivat, hän on todellinen -kansansankari, vaikka ei olisikaan onnistunut poliitikko, satumaisen -rohkea. Hänet olivat sotilaat lukemattomia kertoja nähneet tulilinjassa -rauhallisesti johtamassa taistelua samaan aikaan kuin hänen ympärillään -miehiä kaatui ja haavoittui. Häntä on usein verrattu italialaiseen -d'Annunzioon, mutta yhtymäkohdat ovat vain poliittisia, kenraali -Zeligovskissa ei ole mitään italialaisen sotilasdemagoogin -vastustamattomasta tulisuudesta, pidättämättömästä räiskyväisyydestä, -hänen vaikutuksensa on isällistä ja leppoisaa, hänen koko -olennossaan on jotakin jälkeä vanhasta Liettuasta ja sen leveästä -hyväntahtoisuudesta sentapaisena kuin se uhkuaa "Pan Tadeuszin" -kuvauksissa. Mielikuva, joka syntyy lukiessa hänen rohkeasta, mutta -poliittisesti turmiollisesta ja puolustamattomasta Vilnan alueen -valtauksestaan, ei vastaa todellisuutta, kun joutuu hänen kanssaan -persoonalliseen kosketukseen. - -Sihteeri esitti minut ja kävin suoraa päätä asiaan. - -"Niinkuin tiedätte, tekevät bolshevikit kaikkensa sotkeakseen teidän ja -Kovnon hallituksen välit entistä pahemmin. Minulla on syytä otaksua, -että on taas tehty uusi yritys siihen suuntaan, entistä vakavampi, -sellainen, joka luultavasti johtaa uuteen aseelliseen selkkaukseen." - -Kenraalin myhäilevät kasvot saivat huolestuneen ilmeen ja jännittyivät. - -Kerroin lyhyesti, mutta tarkasti seikkailuni Danzigissa, sikäli kuin se -koski Vilnan kysymystä sekä sitten Lauran vangiksijoutumisen, lausuen -arvelunani, että kenraali Nagelkopf oli tavalla tai toisella -toimittanut Lauran mukaan tuon väärennetyn tärkeän paperin. Sihteeri, -joka oli läsnä keskustelussa, ei salannut levottomuuttaan. Kenraali -silmäili minua tutkivasti ja kysyvästi. - -"Kirottu juttu!" sanoi kenraali. "Tilanne on sellainen, että vältän -kaikkea väkivaltaa viimeiseen saakka. Varsovan konferenssi täytyy saada -onnistumaan. Luulisitteko voivanne jollakin tavoin järjestää asiaa?" - -Miettimättä hetkeäkään esitin suunnitelmani, jonka olin laatinut -autossa istuessani. - -"Komentakaa minulle avuksi kunnollinen upseeri ja antakaa hänelle -valtuus järjestää patrulli. Yrittäisin vapauttaa vangitut ennen yötä. -Sitä ennen koetan hoitaa asian kenraali Nagelkopfin kanssa." - -"Hyvä on, suostun ehdotukseen. Voisihan kenraalin myöskin vangita..." - -"Ja joutua siten selkkauksiin", keskeytin minä sangen epäkohteliaasti -tosin, mutta mielestäni järkevästi. - -"Mahdollista kyllä", myönsi kenraali. "Tulkaa sitten huomenna, ja -kertokaa, miten yritys on onnistunut." - -Nousin ja kenraali ojensi minulle kätensä. - -"Odottakaa hetkinen, niin lähetän upseerin luoksenne", sanoi hän ja -poistui viereiseen huoneeseen. Viiden minuutin kuluttua astui luokseni -upseeri, jonka huomasin kapteeniksi, tumma ja tanakka, sotilaallisen -näköinen mies, joka esitti itsensä. Laskeuduimme alas sihteerin -saattamina. Maksoin oman autoni ja lähetin sen pois, nousten kapteenin -kanssa sotilasautoon. Ajoimme ohi Vilnan Ihmeitätekevän Neitsyt Marian -kappelin, jonka edustalla satalukuinen joukko ihmisiä, rikkaita ja -köyhiä, nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia, sivistyneitä ja -sivistymättömiä, ryömi maassa sitä hartaasti suudellen. Minun mieltäni -ei näky jaksanut pitempää kiinnittää, paljastin vain pääni niinkuin -näin sekä ohjaajan että kapteenin tekevän, ja koetin miettiä, miten -yllättäisin kenraalin. Hän oli vanha ja kokenut kettu ja selvää oli, -ettei hän aivan vähällä aikonut antautua. Auto pysähtyi hotellin eteen, -hyppäsin katukäytävälle ja kehoitin kapteenia palaamaan tunnin -kuluttua. Hänellä oli vielä joitakin asioita toimitettavanaan. Nousin -hitaasti huoneeseeni, kunnes muuan onnellinen ajatus pälkähti päähäni. -Tarkistin revolverini ja pistin sen takin taskuun ja menin sitten -kenraalin huoneen ovelle. Koputettuani kuulin kenraalin kehoittavan: -"sisään!" Hän oli siis kotona. - -Avasin oven ja astuin sisään. Näin heti, että kenraali oli ollut -lähtöpuuhissa, matkalaukuista oli osa jo pakattu ja toisia hän oli -ollut pakkaamassa. Hän piti asiaansa jo lopullisesti järjestettynä. - -Kenraali tervehti ystävällisesti ja viittasi minua istumaan. Tunsin -asemani jotenkin omituiseksi sen takia, mitä aioin, mutta nyt ei enää -voinut suunnitelmaa muuttaa. Lauran asema oli alkanut minua yhä enemmän -huolestuttaa. Jos häneltä oli paperi löydetty, ei ollut ollenkaan -mahdotonta, että hänet heti ammuttaisiin. Vakoilijoihin ja -provokaattoreihin nähden ei näissä oloissa liikoja kursailtu. - -Kenraali käänsi minulle hetkeksi selkänsä. Salamannopeasti vedin -revolverin esille. - -"Kädet ylös!" - -Kenraali käännähti niin nopeasti, että huomasin hänen joskus ennenkin -joutuneen samanlaiseen tilanteeseen, mutta nähdessään vakavan naamani -ja kylmän revolverin, hän empimättä nosti kätensä, mutta hänen ilmeensä -oli vastaisista ponnistuksista huolimatta niin hullunkurisen avuton ja -ällistynyt, etten voinut olla hymyilemättä. - -"Mitä perhanaa!" pääsi häneltä tahtomattaankin. - -"Kääntäkää selkänne!" komensin karskisti ja kenraali totteli. Lähestyin -häntä varovasti ja kopeloin hänen taskunsa. Aivan oikein, takataskussa -oli revolveri, mutta hetken kuluttua se oli minun taskussani. - -"Istukaa!" määräsin lyhyesti ja istuuduin vastapäätä pitäen koko ajan -tarkasti silmällä vankiani. "Milloin saavuitte Vilnaan?" - -"Toissapäivänä." Kenraalin ilme vaihteli lakkaamatta. Hän oli -todellakin tullut yllätetyksi. Mitään tämäntapaista hän ei ollut voinut -kuvitellakaan. - -"Mutta millä ihmeellä te olette niin nopeasti ehtinyt?" - -"Lentokoneella ja autolla." - -Vihelsin pitkään. Näitä nykyajan kulkuneuvoja en ollut lainkaan ottanut -huomioon. - -"Mitä pirua te minusta tahdotte?" kysyi kenraali teeskentelemättömän -kummastuneena vihdoin. - -"Yhtä ja toista", sanoin kylmästi ja laskin aseeni alas, mutta pidin -sitä edelleenkin käsissäni. Tarkastelin häntä kiinteästi hetken ja -iskin sitten äkkiä: - -"Mihin kätkitte paperit, jotka annoitte neiti Soinille?" - -Kenraali kalpeni tällä kertaa täydellisesti. Rohkea otaksumani oli -ollut oikea, sen todisti edessäni istuva seikkailija. Mutta jos -kuvittelin, että hän ilman muuta nyt oli vallassani, niin erehdyin. En -sitä tosin kuvitellutkaan. Minulla oli vielä joitakin keinoja. - -"Ei kuulu teille missään tapauksessa", sanoi hän hiukan ivallisesti. -Minä näin, että hän oli jo malttanut mielensä. Asemani italialaisena -maantierosvona ei tästä huomiosta lainkaan tullut viehättävämmäksi. -Revolveri jossakin yksinäisessä paikassa on sangen vaikuttava -todistus- ja taivutusväline, mutta hotellihuoneessa, kun -revolverinpitäjä ei halua aiheuttaa melua, se ei ole kovinkaan -vaarallinen. Kenraali tajusi aseman vallan mainiosti. - -"Vai niin", vastasin sanoja venyttäen, "vai ei kuulu minulle. Minä -kuitenkin sattumalta tarvitsen välttämättömästi tämän tiedon. Toistan -sen vuoksi kysymykseni vielä kerran." - -"Ja minä toistan kieltävän vastaukseni." Kenraali naurahti -huolettomasti ja sytytti savukkeen yhtä huolettomasti. Minulla olisi -ollut suuri halu todellakin turvautua aseeseeni, mutta sellainen ei -sopinut. Yritin uhkausta. - -"Minä voin vangituttaa teidät millä hetkellä hyvänsä." - -"Epäilemättä", myönsi kenraali rauhallisesti, "muuten ette olisi -uskaltanut toimeenpanna tätä revolverikomediaakaan. Mutta haluaisin -tietää, mitä sillä voittaisitte?" - -"Otaksun, että teillä olisi yhdeksänkymmentä yhdeksän mahdollisuutta -sadasta kärsiä sotilaallinen sankarillinen kuolema puolenkymmenen -sotilaan ja upseerin läsnäollessa jossakin syrjäisessä paikassa." - -Kenraalin äänen sävy muuttui isälliseksi. Huomasin, että hän nautti -tilanteesta, mikä antoi hänelle tilaisuuden osoittaa joustavuuttaan ja -taitoaan. - -"Nuori mies, te päättelette vallan loistavasti, mutta, kuten sanotte, -on minulla vielä yksi mahdollisuus selviytyä toisellakin tavalla. Ja se -mahdollisuus minut pelastaakin." - -"Ja se mahdollisuus olisi?" - -"Olette utelias, mutta olkoon menneeksi: minä, katsokaas, tiedän liian -paljon, ja voin myöskin aikaansaada liian paljon, jotta uskallettaisiin -minusta selviytyä niin mutkattomalla tavalla." - -Purin huuliani. Humpuukimestari oli ilmeisesti oikeassa. Muistin -kenraali Zeligovskin epäröivän äänensävyn, kun hän puhui -vangitsemisesta. - -"Ammun teidät sitten itse, ellette anna vaatimiani tietoja", sanoin -päättävästi. - -Kenraali nauroi ääneensä. - -"Sellainen mahdollisuus on olemassa, mutta epäilen kuitenkin -uskallustanne. Ja otaksun myöskin, että käsitätte, ettei kuolleelta -ihmiseltä saa mitään tietoja." - -Ei, minun täytyi muuttaa taktiikkaani. Voimakeinot tuskin auttaisivat. - -"Paljonko tahdotte tuosta tiedosta?" kysyin kursailematta. Kenraali -silmäsi minua hiukan hämmästyneenä enkä sitä ihmetellytkään. Hänellä ei -kai vieläkään ollut mitään aavistusta seikkailustani hänen sänkynsä -alla, ja niin ollen täysi syy ihmetellä, mitenkä saatoin yleensä näistä -asioista niin paljon ja niin tarkoin tietää. Juuri epätietoisuus tästä -lujitti asemaani. - -"Sataviisikymmentätuhatta!" Kenraali napsautti sormiaan. - -Minä aloin tuntea raivoa. Aika kului hukkaan keskustellessa. - -"Ei hyvä kenraali, niin paljon en maksa. Se olisi kolme kertaa enemmän -kuin bolshevikit teille maksavat. Te annatte sen tiedon ilmaiseksi." - -"Tosiaankin?" Kenraalin ääni kuulosti väsyneen ivalliselta. - -"Kyllä!" vakuutin lujasti ja kaivoin vasemmalla kädelläni taskustani -valokuvan. Onnittelin itseäni, että joskus olin tullut innostuneeksi -amatöörivalokuvaukseen. - -"Ellette viiden minuutin kuluttua ilmoita minulle vaadittua tietoa ja -ehdottoman oikein, lähetän tämän valokuvan arvoisalle puolisollenne -yksityiskohtaisen selostuksen mukana." - -Ojensin valokuvan kenraalille ja näin toisen kerran hänen kalpenevan. -Valokuvassa oli ikuistettu kohtaus Zoppotin hiekkarannalta, missä -kenraali Amos Aron Nagelkopf ja madame Heloise Pirard paratiisillisissa -puvuissa istuivat tai oikeastaan makasivat sangen herttaisessa -idyllimäisessä asennossa. Valokuva matkaansaattaisi varmastikin -räjähdyksen tulenaran Rebekka-rouvan tunteissa. - -Kenraali ei vieläkään antautunut. - -"Mitä minua tällaiset tyhmyydet liikuttavat?" - -"Kuulkaapa kenraali, minua alkaa tämä keskusteleminen jo väsyttää." - -"Lopettakaa sitten." - -"En lopeta, ennenkuin olen saanut asiasta selvän. Te, kenraali, olette -köyhä mies, mutta Rebekka-rouva on rikas nainen. Teillä ei -totisestikaan ole varaa menettää hänen suosiotaan. Tiedän sen kyllä. -Siis nyt ehdottomasti ja viimeisen kerran: missä ovat paperit?" - -Kenraali pyöritteli neuvottomana savuketta käsissään. Ilmeistä oli, -että hän mietti jotakin rohkeaa ja hurjaa temppua, millä pelastautua -vielä kahdennellatoista hetkelläkin. Istuin kärsivällisesti ja odotin, -sillä aikaahan vielä oli. - -"Olkoon menneeksi", taipui kenraali vihdoinkin, "ilmoitan siis. Paperit -ovat neiti Soinin käsilaukussa." - -"Siis hänen mukanaan?" - -"Kyllä." - -"Miten onnistuitte ne panemaan käsilaukkuun?" - -"Se oli peräti helppoa, neiti Soini poistui hetkeksi käytävään ja -sillaikaa työnsin ne suurenlaiseen käsilaukkuun aivan pohjalle. Ne -eivät ottaneet suurtakaan tilaa." - -Olin saanut tietää aivan tarpeeksi. Kenraalista en kuitenkaan vielä -ollut selvä, en voinut antaa hänen poistua ennenaikojaan, hänhän olisi -voinut huomattavasti haitata suunnitelmaani. Mietin, millä tavalla -asian järjestäisin ja päätin sitten soittaa kapteenille, joka oli -sanonut menevänsä esikuntaan. Hän voisi komentaa sieltä reippaan -sotilaan pitämään kenraalia kotiarestissa ainakin seuraavaan aamuun. -Aloin tuntea, että asia järjestyy vähitellen. - -Kumarruin juuri tarttuakseni puhelintorveen, kun äkkiä tunsin lujan -sormiotteen kietoutuvan oikean ranteeni ympärille ja revolverin -tempaistavan kädestäni. Olin antanut yllättää itseni viimeisellä -hetkellä. Yritin tempautua pystyyn, mutta kenraali heitti minut -takaisin ja hetken kuluttua täytyi minun kädet ylhäällä tuijottaa -kahteen revolveriin, joista toinen oli omani ja toinen kenraalin. -Tottuneen taitavasti oli kenraali senkin siepannut taskustani. Pelini -alkoi todella käydä vaaralliseksi. - -"Kas niin, nuori mies", virkkoi kenraali isällisesti ja istahti -nojatuoliin. "Osat ovat vaihtuneet, sillä vuoroinhan vieraissa käydään. -Nyt minäkin asetan teille muutamia tehtäviä. Antakaa ensiksi valokuva -tänne!" - -Tottelin, mutta en voinut olla hymyilemättä mielessäni: olihan minulla -filmi ja siitä saatoin ottaa jäljennöksiä niin paljon kuin halusin. - -"Mistä olette niin vietävän hyvin perehtynyt minun vaatimattoman -persoonani toimintaan?" Revolverien suut olivat ilkeitä, mutta en -sittenkään pelännyt. Kenraali ei uskaltaisi ampua muuta kuin -äärimmäisessä hädässä. - -"Minä pidän asiani omana tietonani." - -Kenraali katseli vuoroin minua, vuoroin revolvereja, punniten niitä -käsissään. Mutta minulla oli yliote, se hänen täytyi tuntea eikä hän -enää udellut minulta mitään. - -"Hyvä niinkin. Minulla ei, ikävä kyllä, nyt ole aikaa tutkia teitä -tarpeeksi, mutta pidän huolta siitä, että teille jää riittävästi aikaa -mietiskellä sellaisia pikkuseikkoja kuin varmistetun revolverin -käsittelyä silloin, kun varmistin on vain tiellä." - -Ymmärsin, mistä kenraalin äkillinen rohkeus oli lähtöisin: innoissani -en ollut huomannut ottaa revolveristani varmistinta, minkä huomattuaan -kenraali uskaltautui riistämään aseeni kädestäni. Olin todellakin ollut -aasi. - -"Nouskaa ja astukaa edeltä tuonne alkooviin!" - -Tottelin. - -"Istuutukaa tuohon tuolille!" - -Istuuduin tukevalle tammituolille ja ennenkuin osasin edes aavistaa -kohtaloani, tunsin lujan köyden kiertyvän käsieni ympäri, se vedettiin -taakse ja muutaman minuutin kuluttua oli minut ensiluokkaisesti sidottu -tuoliin, kädet tuolinselustaan takana. - -"Toivoakseni ette huuda, mutta en voi olla siitä varma ja siksi pidän -siitäkin puolesta huolen." - -Kenraali sitoi kohteliaasti, mutta lujasti pyyheliinan suuni eteen. -Olin nyt jotenkin vaaraton vihollinen. Kenraali tutki taskuni, mutta ei -löytänyt mitään mainittavaa. Kaikki paperini olin jättänyt omaan -huoneeseeni ja olin mielissäni varovaisuudestani. - -Varmistauduttuaan minun kykenemättömyydestäni häiritsemään hänen -toimintaansa kenraali nopeasti pakkasi matkalaukkunsa, soitti -palvelijaa ja antoi tämän kantaa matkalaukut alas. Istuin alkoovissa -eikä palvelija mitään aavistanut, kun ei mitään nähnytkään. - -"Kas niin, näkemiin sitten!" kuiskasi kenraali korvaani ja poistui -nopeasti. - -Mietin hieman asemaani. Kapteeni tulisi pian. Hän tiesi, kenen luokse -olin mennyt ja ellei minua näkyisi sovittuna aikana, hän tietenkin -tulisi minua etsimään. Hänelle sanottaisiin, että kenraali oli jo -lähtenyt. Hän tulisi huoneeseen, mutta ei näkisi mitään. Oli -epäiltävää, pistäisikö hänen mieleensä vilkaista alkooviin. -Suunnitelmani toteuttaminen voisi viivästyä, etenkin kun kenraali oli -vapaana. Häneen nähden tosin otaksuin, että hän kiirehtisi -mahdollisimman pian karistamaan Vilnan tomut jaloistaan. Mutta -kuitenkin, en voinut jäädä odottamaan. Käsiäni ja jalkojani en voinut -vapauttaa. Muistin heti puhelimen. Olinhan Danzigissa ollut -samanlaisessa tilanteessa. Mutta side suuni edessä ehkäisisi -puhelinkeskustelun. Koetin irroittaa siteen ja sain pääni painetuksi -terävää sängynsärmää vastaan. Painoin voimakkaasti kasvojani särmää -vastaan ja työnsin. Todellakin, side liukui hiukan alaspäin. Jatkoin -ponnistuksiani hellittämättä ja kymmenen minuutin kuluttua olin saanut -siteen työnnetyksi kaulalleni. - -Vaikka käteni ja jalkani olivatkin sidotut, havaitsin varsin pian, että -saatoin tuolin varassa vaivaloisesti kulkea. Laahustin hitaasti, mutta -varmasti pöydän luo, jossa oli puhelin, pudotin torven hampaillani -pöydälle ja kumarruin pöydälle puhumaan torven maatessa suuni edessä. - -Hotellin keskuksesta vastattiin. En pyytänyt apua hotellin -palveluskunnalta, sillä en tahtonut aiheuttaa hämminkiä, vaan pyysin, -että ovenvartija ilmoittaisi kapteeni S:lle, että tämä tulisi tapaamaan -minua kenraalin huoneeseen. - -Kului ehkä puoli tuntia, kunnes ovelle koputettiin. Kapteeni astui -sisään ja huudahti nähdessään jonkunverran epämukavan ja epätavallisen -oloni. - -"Mitä on tapahtunut?" kysyi hän ihmeissään rientäen minua vapauttamaan. - -"Pieni seikkailu vain, satuin joutumaan alakynteen ja kenraali -Nagelkopf köytti minut varmuuden vuoksi tähän tuoliin. Tiedättekö -muuten, lähteekö tähän aikaan mitään junia?" - -"Kyllä, noin puolituntia sitten lähti juna etelään." - -Ymmärsin, että kenraali oli livistänyt. En tahtonut häntä pidättää. -Minulla oli omat syyni eikä niistä vähin se, että toivoin pääseväni -mukaan tsaristien konferenssiin. - -Mutta nyt oli toinen tehtävä edessäni ja muutaman hetken kuluttua -kiidimme autossa kohti "puolueettoman alueen" rajaa. - -Tie kulki halki tasangon, missä kiemurteli vihreitten niittyrantojen -välissä puro piilipuineen ja poppeleineen. Ajoimme leveätä lehmusten -reunustamaa valtatietä pitkin, johon armeijoitten kulku oli syvälle -syöpynyt. Tykkejä, tykkejä ja ihmisiä, ihmisiä oli kulkenut tietä -pitkin, milloin länteen, milloin itään, ohi savikylien kaisla- ja -olkikattoineen. - -Saavuimme puolueettoman alueen rajalle ja auto pysähtyi erään -esikunnan, vanhan maalaiskartanon, edustalle. Sotilaita näkyi -kaikkialla ja tuntui kuin olisi eletty keskellä sotaa. Pihalla näkyi -puolenkymmentä kenttäharmaata tykkiä, ammusvaunuja ja hevosia. - -Kiipesin kapteenin jäljessä yläkertaan ja astuin esikuntahuoneeseen. -Muutamia upseereita istui pöydän ympärillä teetä juomassa, mutta kaikki -kavahtivat pystyyn kapteenin astuessa sisään. - -Kuuntelin tapahtuman selostuksen. Se vahvisti Editin kertomuksen. -Upseerit olivat vakuutetut siitä, ettei vankeja oltu vielä kuljetettu -etemmäksi, vaan että heidät luultavastikin oli sijoitettu raunioitten -läheisyydessä olevaan mökkiin. - -Lähdin tähystämään paikkaa. Kapteeni ohjasi minut tähystyspaikkaan, -pienen, puutarhan ympäröimän idyllisen kirkon kellotapuliin. Sieltä oli -laaja näköala yli tasangon metsikköineen, peltoineen ja kylineen. -Joittenkin kilometrien päässä näkyi pieni kukkula, puoleksi metsikön -peitossa, ja kukkulalla eroitti silmäni muutamia rauniomuureja. Laura -oli siis siellä. - -Kapteeni selitti asemaa. Aivan oikein, kukkulalta poistuminen oli -vaikeaa, ehkä suorastaan mahdoton päiväsaikaan, sillä zeligovskilaisten -konekiväärit saattoivat haitatta pyyhkiä tasangolle kukkulan taakse. -Mutta pimeän tullen ei poistuminen kai tuottanut mitään vaikeutta. - -Olin ollut hiukan mukana sodassa ja omasin siis hiukan kokemusta. -Koetin maaston perusteella suunnitella pientä partioretkeä tuonne -kukkulalle. Sinne täytyi päästä huomaamatta, niin, etteivät -liettualaiset ehtineet lähettää apua. Yllätys onnistuisi kai helposti, -liettualaiset tuskin odottivat varsinaista hyökkäystä, sen tekeminen -oli kyllä uhkarohkeaa, sillä kukkulaa oli vaikeahko lähestyä. - -Mutta. Vinottain yli alueen kulki matalahko harjanne, mikä päättyi -juuri kukkulaan. Mutta kukkula ei ollut aivan suoraviivaisessa linjassa -harjanteen kanssa, vaan jonkunverran sen edessä. Kukkulalta ei siis -niin ollen voitu nähdä harjanteen taa. Liettualaisten rintama oli kyllä -sillä puolella, mutta paljon kauempana, ja päävaara uhkasi sittenkin -kukkulan taholta. - -Huomautin tästä huomiostani kapteenille ja hän hyväksyi näkökantani. -Jos partio etenisi kukkulan takana, olisi siitä sekin etu, ettei -kukkulalla oleva vihollisen partio osaisi odottaa hyökkäystä sieltä -päin, oikeastaan selkäpuoleltaan. - -Palasimme esikuntaan ja laadimme tarkan hyökkäyssuunnitelman. Toinenkin -upseeri, joka tunsi lähiseutujen maaston, liittyi yritykseen ja -miehistöksi valittiin kymmenen reipasta ja innostunutta vapaaehtoista. -Niitä ei suinkaan ollut vaikea saada. Puolittainen toimettomuus kiusasi -miehistöä, sotilaallisesti erinomaisen hyvää ja rohkeaa joukkoa, niin -että jokainen seikkailua lupaava tilaisuus oli tervetullut. Miehistö -aseistettiin taskuaseilla ja käsipommeilla sekä valopistooleilla. -Kiväärit jätettiin. Ne olisivat haitanneet hiipimistä. - -Tunnissa oli kaikki valmiina, mutta oli vielä aivan liian aikaista -ryhtyä yritykseen. Täytyi odottaa. - -Tunsin hienoista jännitystä. Omituista todellakin, olin lähtemässä -selvään sotaan, vapauttamaan vangittuja ja todennäköisesti vangitsemaan -vangitsijoita. Tulin ajatelleeksi, miten viime vuosina melkein koko -maailma oli väliin saanut olla vangitsijana tai vangittuna. -Englantilaiset olivat saksalaisten sukellusveneitten vankina, Saksa oli -kokonaisuudessaan koko sota-ajan liittolaisten vankina. Tuhansia ja -taas tuhansia partioretkiä oli tehty, tuhansia ja taas tuhansia -vangittuja oli vapautettu tai vangitsijoita vangittu, ja sama toiminta -jatkui taukoamatta edelleenkin. - -Heti, kun hiukkasen alkoi hämärtää, lähdimme liikkeelle. Silmäsin -hiukan surumielisenä matkailupukuani, sillä otaksuin, että se olisi -toisenlaisessa kunnossa hiivittyämme muutamia kilometrejä. - -Kuljimme ensin kylän talojen lomitse mutkitellen, kunnes saavuimme -pieneen metsikköön. Siitä täytyi hiipimisemme alkaa. Upseerit -kertasivat vielä kerran suunnitelman yksityiskohdat, tunnussanat ja -komennukset. Sotilaat kuuntelivat vaieten, silmäillen minua -kummastuneena. Siviilimies lähtemässä ei aivan vaarattomalle -patrullimatkalle! - -Lähdimme kulkemaan. Kohta metsikön luona alkoi syvänlainen oja ja sen -kuivalla pohjalla kävi eteneminen varsin nopeasti. Voimme olla varmat -siitä, ettei partiotamme mistään nähty. Sitten oja loppui ja edessä oli -kaistale aukeaa peltoa. Täytyi ryömiä, kunnes pääsimme muutaman -kiviaidan suojaan ja sen takana saatoimme edetä, puoleksi hiipien -puoleksi ryömien, mutta nopeasti joka tapauksessa. Huomasin heti, että -retkellä tulisi olemaan kohtalaisen lämmin. - -Harjanne oli edessämme, mutta suoraan emme voineet kiivetä sen yli. Oli -oikeastaan vielä aivan valoisaa, niin että meidät varmastikin olisi -keksitty. Mutta jo jonkun matkan päässä takanamme oli puro ja -ennenpitkää ryömimme sen uoman suojaan. Näin pääsimme harjanteen -toiselle puolelle ja silloin huomasimme, että olimme valinneet oikean -tien. Pitkin harjanteen rinnettä kulki kiviaitaus, noin metrin -korkuinen, ja sen takana olimme täydelleen suojassa liettualaisten -tähystykseltä. Lähdimme ryömimään. Mitään erikoisen hauskaa se ei -ollut, mutta eihän hauskuudesta ollut kysymyskään. Pääasia oli, että -onnistuimme tehtävässämme. Minä paloin halusta pelastaa Lauran -voidakseni hänet sitten kunnollisesti nolata ajattelemattomasta -tempustaan. Näillä seuduin ja näissä oloissa ei sellaisissa asioissa -ymmärretä leikkiä yhtä vähän kuin Arizonassa hevosvarkaudessa. Kuuma -tuli ja kulku hidastui. Meillä ei ollutkaan kiirettä, sillä ehtisimme -hyvin hämäränkin aikana kukkulan juurelle ja voisimme niin ollen estää -vihollispartion poistumisen. - -Puolentoista tunnin kuluttua pysähdyimme lopullisesti, ryömittyämme -laajaan suojaavaan maakuoppaan, jonka minä uskalsin olettaa syntyneen -tykinammuksen räjähtämisestä. Vetäydyimme kuopan pohjalle pitkällemme, -parin miehen pitäessä varovaisesti vahtia. Vaistomaisesti kaivoin -taskuani ja vedin esille savukelaatikkoni. Tupakka maistui todellakin. -Mutta juuri kun aioin raapaista tulitikkua, tarttui kapteeni käteeni. -Minua hieman nolotti, kun en ollut huomannut tilanteen vaatimusta. -Tupakansavu voisi tyynessä, kuulaassa ilmassa ilmiantaa meidät -täydellisesti. Pistin tupakkani takaisin taskuun. - -Noin puolentoista sadan metrin päässä edessämme oli kukkula. Rauniot -pilkottivat puitten välistä, samoin pieni mökki, joku vahtimaja tai -jotakin sellaista. Ihmisiä en kukkulalla huomannut. Upseerit -tarkastelivat kukkulaa kiinteästi kaukoputkillaan ja vihdoin molemmat -huudahtivat yhtaikaa. - -"Kaksi vahtia!" kuiskasi kapteeni minulle ja osoitti muuatta syvennystä -kukkulan rinteellä. Tartuin kaukoputkeen ja aivan oikein: puoleksi -pensaitten peitossa näin kaksi sotilasta makaamassa kiväärit kädessä ja -tähystämässä puolalaisten rintamalle päin. Mikään ei osoittanut, että -heillä olisi ollut tietoa tulostamme ja läsnäolostamme. Olimme päässeet -huomaamatta melkein perille, mutta kauemmaksi emme voineet liikkua -niinkauan kuin oli valoisa. Meidät olisi ehdottomasti keksitty. - -Sodassa ja metsästyksessä saa tottua kärsivällisyyteen, vaikka eihän -sota itse asiassa olekaan muuta kuin hyödyttömin ja raain laji -metsästystä. Makasimme siis kuopassamme ja odotimme pimeää. Se tuli, -mutta tuli varsin verkalleen ja mikä enimmin kiukutti, samalla kuin -auringon valo heikkeni heikkenemistään, kiipesi hopeanhohtoinen -tunnelmallinen täysikuu taivaalle ja loi romanttisen, mutta aikeillemme -mahdollisimman epäedullisen valon tasangolle, kukkulalle ja raunioille. - -"Kirottua!" noitui kapteeni ja osoitti kuuta. Olin samaa mieltä hänen -kanssaan, vaikka tuo kylmä taivaankappale tavallaan jalosti hämyllään -seikkailumme. - -Kapteeni katsoi kelloaan ja ilmoitti kuiskaten, että toiminnan hetki -oli tullut. Meillä ei ollut ollenkaan tietoa siitä, kuinka suuri -vihollisjoukko oli, mutta oletimme, ettei se voinut olla kymmentä -miestä suurempi. Meitä oli kaikkiaan neljätoista, kymmenen sotilasta, -aliupseeri, kaksi upseeria ja minä. Otaksuimme, että vangit oli -sijoitettu mökkiin, ja että partiojoukko itse oli asettunut asemiin -raunioitten suojaan. - -Hitaasti ja äärettömän varovasti ryömimme kuopastamme, laskeuduimme -pieneen notkoon ja aloimme kiivetä kukkulan rinnettä ylöspäin. Kuu -paistoi jotenkin kirkkaasti, mutta ruoho oli kohtalaisen pitkää eivätkä -vihertävän ruskeat pukumme juuri eroittuneet maastosta. Metri metriltä -ryömimme eteenpäin, joka hetki valmiina hyökkäykseen. Lauran paperit -oli saatava hinnalla millä hyvänsä takaisin. Helpoituksesta huoaten -pääsimme puitten suojaan. Mitään emme olleet kuulleet. Meitä ei kai -oltu keksitty, vaikka oli tietenkin mahdollista, että niinkin oli -käynyt, ja että vihollinen antoi meidän vapaasti lähestyä tuhotakseen -sitten meidät äkkiarvaamatta ja täydellisesti. - -Kapteeni viittasi aliupseerin luokseen ja kuiskasi tälle jotakin. Mies -hävisi kuin varjo metsikköön. - -"Maahan ja hiljaa!" kuului kuiskaava komennus ja me paneuduimme -ruohikkoon. Aliupseeri oli kai mennyt tiedustelemaan. Makasimme hiljaa -ja koetimme kuunnella, mutta emme kuulleet muuta kuin oman sydämemme -lyönnit. - -Kuu paistoi kirkkaasti ja puut loivat aavemaisia varjoja. No niin, -ellemme me pitäneet kuusta, niin tuskin vihollisetkaan siitä pitivät. -Tasangon yli ei ollut helppo kulkea, etenkin kun oli vankeja matkassa -ja zeligovskilaisten konekiväärit olivat ampumamatkan päässä. - -Kului ehkä puolituntia, kunnes kiihoittunut kuulomme eroitti -äärimmäisen varovaista hiivintää. Pimeydestä sukelsi aliupseeri esiin -hiipien kapteenin viereen. Kuulin, että kapteeni huudahti hillitysti, -selvästi hyvillään. - -"Tehtävä on helpompi kuin luulinkaan", selitti hän. "Vangit ovat -mökissä ja heitä vartioi vain yksi mies. Vahdit kuopasta ovat -vetäytyneet raunioille ja siellä on kahdeksan miestä. Nyt teemme niin, -että te, luutnantti, ja te, herra Haapala, sekä yksi sotilas hiivitte -mökille ja yllätätte vartijan, kun taas minä aliupseerin ja yhdeksän -miehen kanssa lähden raunioille ja otan koko joukon vangiksi. -Tarkistakaamme kellot! Kas niin, neljännestunnin kuluttua täsmälleen -hyökkäämme, ei yhtään ennen, ellei ole suoranainen pakko! Onko selvä?" - -Nyökäytimme myöntymyksen merkiksi. Seikkailu alkoi käydä vietävän -jännittäväksi eikä yöilma tuntunut lainkaan kylmältä. Lähdimme -liikkeelle eroten omille tahoillemme. Viiden minuutin kuluttua olimme -me kolme mökin luona puitten suojassa, tuskin kymmenen metrin päässä -vartijasta, joka seinän vieressä seisoen nojaili kivääriinsä. - -On sanottu, että sota on yhdeksän päivää marssia ja yksi päivä -taistelua, mutta voi sanoa myös, että taistelu useimmassa tapauksessa -on yhdeksän tuntia odotusta ja tunti ammuntaa. Kymmenen minuuttia -tuntuivat sietämättömän pitkiltä. Kun viisari tuntui vihdoin lähenevän, -jännittyivät lihakseni. Vaaraa ei juuri ollut, edessämmehän oli vain -yksi mies eikä sekään aavistanut mitään pahaa, mutta mökissä saattoi -olla lisää, samoin metsässä, ja aina oli kaunis mahdollisuus saada -surmansa epäilyttävän sankarillisessa yöllisessä mellakassa. - -"Valmiit!" komensi luutnantti. "Syöksyyn!" - -Hypähdimme nopeasti ylös ja ryntäsimme ällistyneen vahtimiehen luo. -Sotilas ei ehtinyt nostaa kivääriä edes maasta. Vastarinnasta ei ollut -puhettakaan ja puolen minuutin kuluttua oli vihollissotilas aseeton, -maaten maassa sotilaamme vartioimana. Melua ei ollut syntynyt -minkäänlaista, tuskin ääntäkään, kun samassa kuulimme kukkulalta pari -vaimennettua huudahdusta. Puristimme lujasti aseitamme, mutta mitään -muuta ei kuulunut. Kapteenin yllätys oli kaikesta päättäen onnistunut -yhtä täydellisesti kuin omamme, koska ei ammuttu laukaustakaan. - -Tartuin mökin oveen. Se oli lukitsematon ja niin astuin sisään. -Hengityksestä kuulin, että sisällä oli ihminen. Väläytin äkkiä -sähkölamppuni sädekehän huoneeseen. Yritys oli onnistunut, olkien -päällä lattialla virui Laura, ei erikoisemman onnettoman, mutta hiukan -väsyneen näköisenä, kun taas pienellä penkillä seinän vierustalla -makasi sotilaspukuinen henkilö käsivarsi siteessä. Oliko Pan Twardowski -haavoittunut? - -Sähkövalo sokaisi Lauran silmät eikä hän tuntenut minua, ennenkuin, -varomattomasti kyllä, sytytin pöydällä huomaamani kynttilän. - -"Hyvä Jumala, Taksi! Sinä täällä!" - -Niin vilpittömän riemuista huudahdusta ei olemukseni milloinkaan ennen -ollut kyennyt herättämään Laurassa. Se oli minulle yllätys, mutta aivan -tyrmistyin, kun mielenpurkaus ei pysähtynyt tähän, vaan tunsin äkkiä -Lauran käsivarret kaulassani. Silmänräpäyksessä huomasin, että Laura -oli itkenyt, ja kaikki vahingoniloni katsoi samassa hetkessä. Hitto -vie, Laura oli soma siinä kynttilän lepattavassa valossa, tukka hiukan -epäjärjestyksessä, silmissä kyynelten jäljet, mutta kaikesta huolimatta -niin raikkaana, reippaana ja tuoreena. Silmänräpäyksessä, mitään -ajattelematta, mitään punnitsematta, alkuihmisen raa'alla väkivallalla -ja hillitsemättömällä vaistolla, niinkuin sitten erittelin toimintani -vaikuttimet, puristin Lauran rintaani vastaan ja painoin huuleni hänen -hyvinmuodostuneille kosteille huulilleen. Eikä Laura vastustanut, vaan -hänen huulensa painautuivat -- niin minusta tuntui ainakin, vaikka -Laura väitti sitä sitten itserakkaudeksi ja keksinnöksi -- minun -huuliani vastaan. - -Olin saanut palkintoni, jos tätä palkintona saattoi pitää, ja Laura -samalla rangaistuksensa. - -Parin hetken kuluttua aukeni ovi ja kapteeni astui sisään, kumartaen -kohteliaasti Lauralle. Pan Twardowski oli myös herännyt ja silmäili -hämmästyneenä ympärilleen. Kapteeni selitti nopeasti tilanteen. -Raunioissa piileskellyt partio oli antautunut ilman vastustusta ja oli -aseista riisuttuna ja vartioituna siellä. - -Mutta pääasia sitten: paperit. - -Kysyin Lauralta, missä hänen käsilaukkunsa oli. - -"Kas tässä!" vastasi hän ojentaen kapineen minulle. Aukasin sen -nopeasti, mutta siellä ei ollut mitään. - -"Onko sinulta kukaan vaatinut käsilaukkua nähtäväkseen?" - -Laura näytti vähän hämmästyneeltä. - -"Sitä minulta kysyttiin heti, mutta annettiin sitten takaisin." - -"Kuka sen otti?" - -"Varmaankin joukon johtaja, joku aliupseeri." - -Kapteeni käski tuoda aliupseerin mökkiin. Tämä tuotiin, mutta -perinpohjaisesta tarkastuksesta huolimatta ei häneltä mitään löydetty. -Sama oli tulos sotilaihin nähden. Aloin jo tuntea epätoivoa. Noin -tunnin ajan etsimme papereita, mutta yhtä huonolla menestyksellä. -Aliupseeri kielsi mitään papereita ottaneensakaan. Emme uskoneet häntä, -mutta emme myöskään mitään löytäneet. - -Täytyi lakata etsimästä ja lähteä paluumatkalle. Olomme kukkulalla ei -ollut vaaraton. Sijoitimme vangit jonoon ja sitten laskeuduimme -kukkulan toiselle puolelle valtatielle. Pan Twardowskilla oli vain -vaaraton lihashaava käsivarressa, sekin oikeastaan vahingossa saatu, -niin ettei hän tuottanut häiriötä. Minusta tuntui, että hän -romanttisesta siteestään huolimatta oli mennyt kurssissa huikeasti -alaspäin Lauran silmissä. - -Laura vältti minua enkä minä koettanut asettautua hänen tielleen. Minä -olin nyt moninkertainen voittaja. - -Kapteeni antoi sähkölampullaan suojaisesta paikasta merkkejä ja jonkun -ajan kuluttua liukui pehmeästi suhisten kolme autoa kukkulan juurelle, -sammutetuin valoin ja äänenvaimentajin. Nousimme etumaiseen vaunuun, -toiseen sijoitettiin vangit ja muutamia vartijoita, viimeisessä tulivat -sotilaamme. Ennenpitkää olimme puolalaisten rintamalla ja ennen aamua -jo Vilnassa. - -"Ethän sinä vain mainitse mitään siitä siellä mökissä?" pyysi Laura -erotessaan omaan huoneeseensa hotellissa. - -"En, jos saan toisen", vastasin nauraen. Minä sain toisen. En ollut -kuitenkaan tyytyväinen tulokseen. Papereita emme olleet löytäneet. -Mahdollista oli, että asia aamulla selvenisi, kun miehet -perusteellisesti tutkittaisiin, mutta epäiltävää sekin oli. Olin juuri -alkamassa riisuutua, kun ovelle koputettiin. Samassa ryntäsi Laura -sisään heiluttaen käsilaukkuaan. - -"Hiphei! Paperit ovat täällä!" huusi hän ja veti todellakin pienen -mytyn papereita esille. Katsoin häneen kummastuneena. Eihän -käsilaukussa minun sitä tarkastaessani ollut mitään. - -"Kenraali erehtyi kerrankin, hän oli pistänyt paperit Editin -käsilaukkuun luullen sitä minun laukukseni." - -Sieppasin Lauran syliini ja suutelin kolmannen kerran. Tilanne vaati -sitä, mutta Laura ei näyttänyt nyt ollenkaan ihastuneelta. - -Seuraavana aamuna matkustimme kaikki kolme Varsovaa kohti. - - - - -KOLMAS OSA. - - -En ole milloinkaan pitänyt rautatiematkoista. Minä rakastan mukavuutta, -ja niinkauan kuin ei ole joku ameriikkalainen rautatiekuningas, täytyy -rautatiellä matkustaessa kieltäytyä paljosta. - -Mutta kuitenkaan ei Varsova-matkamme minusta tuntunut ikävältä, en -tiedä kyllä miksi. Ehkä tarkastelin ja suhtauduin Lauraan toisella -tavalla kuin ennen. Minä koetin, en tunkeutua, vaan "hiipiä" hyvin -hiljaa Lauran sieluntilaan ja -elämään. Varmaa oli, että vanhat jumalat -olivat edellisenä päivänä saaneet ankaran kolauksen, mutta uusia -jumalia tuskin oli vielä virallisesti hyväksytty. Olisin määritellyt -Lauran sieluntilan jotenkin seuraavasti: Lauraa suututti ja nolotti -edellisen illan tapahtumat, mutta hänen täytyi tunnustaa itselleen, -etteivät ne sittenkään tuntuneet hullummilta, ja kun Laura niin ollen -ei voinut olla niin vihainen kuin olisi tahtonut, oli hän vieläkin -vihaisempi itselleen, mutta tietysti naisellisella johdonmukaisuudella -purki vihansa muihin. Tein kumminkin ratkaisevan, tärkeän huomion, mikä -täytti minut hiljaisella, hyväntahtoisen vahingoniloisella tunteella: -Laura ei ollut enää niin vuorenvarma itsestään. - -Oma sieluntilani ei myöskään ollut kehuttava. Minä en oikein -ymmärtänyt, mitä minun piti tehdä ja mitä jättää tekemättä. Olin -suudellut Lauraa. Lauraa! Todellakin, eilisiltaan mennessä olisi -päähäni saattanut aivan yhtä hyvin pälkähtää mennä suutelemaan -Havis-Amandaa tai ukko Lönnrotia tai Runebergia. Laura oli minulle -"tuollapuolen hyvän ja pahan", niinkuin Nietzsche sanoo, mutta illalla -olin mitä vakuuttavammin tuntenut, että Lauralla oli raikkaat pehmeät -huulet ja että hän saattoi suudella! Suudella! Uskomatonta, mutta -totta. Olisin voinut ennemmin kuvitella Lauran raatimiehenä -jossakin kaupungin raastuvanoikeudessa langettavan päiväsakkoja -kieltolakirikoksista kuin suutelevan. - -Tutkimuksissani tulin vihdoin siihen kaikkea muuta kuin lohdulliseen -johtopäätökseen, että kaikki entiset käsitykseni, tietoni ja -kokemukseni Laurasta oli heitettävä romukoppaan ja että minun -välittömästi oli alettava aivan ennakkoluulottomasti, niinkuin tuntisin -hänet vasta ensi päivää, tutkia häntä uudelleen. Aloin aavistaa, ettei -hän ollut vain kansantaloudellinen nainen, vaan että hän ainakin -joskus saattoi olla pelkästään nainen, täydellinen Eeva sanan -paratiisillisessa merkityksessä. - -"Edit, aiotko suorittaa laudatuurin historiassa lisensiaattia varten?" -kysyin hyvin viattoman näköisenä. Edit nosti pehmeitä silmäluomiaan ja -loi vaaleahkoista silmistään minuun vilpittömästi kummastuneen katseen. - -"Kuinka niin?" - -"Minä selitän. Kysymykseni oli tietenkin vain tarkoitettu -humoristiseksi herätysyritykseksi. Sinuun se ei tehonnut. Nainen ei -ymmärrä huumoria, ellei se ole satiiria. Hyvästä ystävättärestä -lausuttu satiiri on naisesta huumoria. Mutta asiaan palatakseni minä -kysyn sinulta vielä: miksi sinä matkustelet ulkomailla?" - -"Nähdäkseni, nauttiakseni, oppiakseni." - -"Varsin sirosti vastattu. Mutta saavutatkohan tarkoitustasi! Epäilen. -Sinä et matkusta, et näe, et nauti etkä opi mitään, sinä luet, luet -kehnosti toimitettuja, epätarkkoja ja kuivia turistioppaita -historiallisista muistoista. Voisit kaiken lukea kotona. Akateeminen -kirjakauppa kyllä kykenee hankkimaan tällaisen kirjallisuuden, paljon -paremman vain. Sinä et yksinkertaisesti näe mitään. Ehkä häthätää -vilkaiset jonkun 'historiallisen' paikan, mutta nykyhetkien elämästä et -saa muuta käsitystä kuin minkä hotellien ovenvartijat ja tarjoilijat -aikaansaavat. Lempo soi, minä en ymmärrä sinun matkustustapaasi!" - -Tietysti nainen osaa olla myrkyllinen, etenkin silloin kun tietää -olevansa väärässä. - -"Eihän kukaan oletakaan sinun ymmärtävän", sanoi Edit vienosti ja -syventyi uudelleen tutkimaan jotakin kirjaa. - -Lauran kanssa keskustelu kyllä sujui. Tuli vain pitkähköjä pausseja, -jotka eivät ennustaneet hyvää, kunnes Laura keksi jonkun huvittavan -yksityiskohdan maisemassa ja katkennut langanpätkä saatiin taas kiinni. -Laura jutteli kaikkea, vapaasti ja ilakoiden, vaikkakin sielunelämässä -tapahtunut bolshevistinen kumous ilmeni monella tavalla. Edellisen -päivän seikkailu tarjosi kiitollisen puheenaiheen ja Laura teki -kaikkensa, saadakseen tietoonsa kenraali Nagelkopfia koskevat -yksityiskohdat. En kertonut, sillä tiesin jotenkin varmasti joutuvani -karanneen kenraalin kanssa tekemisiin Varsovassakin. Jozef Gurnicki oli -kai jo sinne saapunut ja päätin tarjota hänelle palvelustani. -Puolalaisella diplomaatilla oli vielä kana kynittävänä kenraali -Nagelkopfin kanssa. - -Juna alkoi lähestyä Varsovaa, kuljimme keltavetisen ja jyrkkä-äyräisen -Veikselin yli ja kiidimme halki Praga-esikaupungin. Sodan jälkiä -havaitsi selvästi, joitakin rikkiammuttuja taloja, raunioita, mutta -mitään suurempaa ulkonaista hävitystä ei sota ollut aikaansaanut, -lukuunottamatta Varsovan komeita siltoja, jotka ryssät peräytyessään -räjähyttivät ilmaan kai muistuttaakseen tämän vuosisadan ihmisille, -että vanhoista tavoista pidetään kiinni: mikä keino Kutusoville -Napoleonin sodassa kelpasi, se kelpasi myöskin Nikolai II:n armeijalle -Wilhelmiä vastaan taisteltaessa. - -Varsovaa on sanottu idän Pariisiksi. En tiedä, kuinka paljon tuossa -vertailussa lienee perää, mutta erinomaisen miellyttävän ja länsimaisen -vaikutuksen Varsova meihin teki. Se on suurkaupunki kaikkine etuineen -ja varjopuolilleen, kiihkeästi elävä, työtätekevä ja huvitteleva, -etenkin huvitteleva. Varsova on aina ollut maineessa huveistaan ja -iloisesta elämästään, minkä pääasiallisen viehätyksen aikaansaavat -tietenkin varsovattaret, ihastuttavat puolattaret pariisilaisine -pukuineen, majesteetillisine ryhteineen ja valloittavan elämäniloisine -luonteineen. - -Katselin katukuvaa kiitäessämme autossa hotelliin pitkin kuhisevan -täyteisiä katuja. Suurkaupungin kiire löi leimansa kaikkialle. Siinä -tuntui kuin nuoren elämänvoimaisen kansan valtimonlyönti sen -ponnistaessa voimansa äsken saavutetun vapautensa ja itsenäisyytensä -turvaamiseksi. Meillä on väärä käsitys puolalaisista, me pidämme heitä -liian slaaveina, romanttisina, vapaudenhaluisina ja sotilaallisina. -Oikein kyllä, puolalainen on intohimoinen vapaustaistelija, hän on -ensiluokkainen ja romanttinen sotilas, mutta hänessä on myös sitkeyttä -ja tarmoa ja työhalua jokapäiväiseen proosalliseen aherrukseenkin -tehtaissa ja kaivoksissa ja konttoreissa ja pelloilla ja niityillä, hän -ei ole vain lahjakas ja taiteellinen niinkuin slaavit yleensä, hän on -myöskin tarmokas ja tietoinen kulttuuri-ihminen, joka osaa antaa työlle -sille tulevan arvon. Hänellä on kaikki edellytykset muodostaa -onnellinen kansa ja onnellinen, rikas ja mahtava valtio, ja hän tekee -sen myös, tekee kaikista vastuksista, sekä ulkonaisista että -sisäisistä, huolimatta. - -On kaksi Varsovaa, vanha ja uusi, nykyaikainen komeine -liikepalatseineen, leveine katuineen, ihanine puistoineen, ja vanha -vuosisataisine kapeapäätyisine taloineen, ahtaine, tunnelmallisine -kujineen, joilla auton on vaikea puikkelehtia, joitten varrella -pikkukäsityöläiset harjoittavat ammattiaan kuten satoja vuosia sitten -puolittain kadulla, missä on sekä likaa että tunnelmaa. Molemmat ovat -kauniit, sillä molemmat ovat aitoja, sekä nykyajan viivasuorat -liikepalatsit että romaanilais- ja goottilaistyyliset antiikkitalot -tammiportteineen ja lyijyikkunoineen, joitten kaiverrukset, veistokset -ja koristukset monasti ovat todellisia taideteoksia, pikku helmiä, -tosin lian ja tomun peittämiä, mutta tarkkaavan silmän nautittavia -siitäkin huolimatta. - -Ajoimme Varsovan pääkatua, leveää, osittain puulla laskettua -bulevardia, leveää ja hienoa, ohi julkisten rakennusten, muistomerkkien -ja puistojen, kunnes auto pysähtyi kaupungin suurimman ja komeimman -hotellin, "Bristolin" eteen, missä talossa maailmansodan aikana -molempien sotivien puolten suuret rintamaesikunnat olivat majailleet, -jättäen jälkensä kaikkeen, punaisiin samettimattoihin, laudoituksiin ja -koristeihin, niin että vain hohtavan sileä marmori, pylväitten kultaus -ja kristalliseinät eivät olleet vaurioita kärsineet. - -Bristol osoittautui ensiluokkaiseksi hotelliksi suomalaisenkin -mielestä, mikä on jo sangen paljon, sillä vaikka me eräissä suhteissa -luulemme maastamme ja oloistamme hyvinkin vaatimattomia, ei siihen ole -mitään syytä. Järjestys ja siisteys parhaimmissa hotelleissamme on -malliksikelpaavaa. Siistiydyimme perusteellisesti pitkän rautatiematkan -jälkeen ja laskeuduimme sitten kaikki alas komeaan ruokasaliin, minkä -ikkunat olivat ihanaan etelämaiseen pihapuistoon päin. Kansainvälisyys -ruokasalissa oli täydellinen, kaikki eurooppalaiset kielet kaikuivat -korvaamme, ei tosin suomi, mutta pian sekin sekottui ääntensorinaan. -Aamiainen oli sekä hyvä -- puolalaiset ovat tunnetusti herkkusuita -- -että kallis. Puolan markka osoittaa tunnetusti itsepintaista pyrkimystä -neuvostoruplan rinnalle. Sinne on vielä matkaa, mutta huimaava on jo -ero meidänkin vaatimattomaan markkaamme nähden. - -Minä olin nyt kerta kaikkiaan päässyt seikkailujen makuun enkä tahtonut -hellittää. Kenraali Nagelkopfin kanssa täytyi välit selvittää. En -epäillyt ollenkaan, etteikö hän olisi jo Varsovassa. Hänellähän oli -nostettava täältä kunnioitettava summa bolshevikien kultaa. Ja -suuriruhtinas Ivan Ivanovitsh ja salaneuvos Matvei Matvejevitsh olivat -kai myöskin täällä. Minun mieltäni kiinnitti tavattomasti heidän -toimensa. Jozef Gurnicki oli antanut minulle osoitteensa ja päätin -turvautua häneen. Kun hän oli pyytänyt myöskin seuralaisiani käymään -luonaan, tein ehdotuksen, minkä naisellinen esivaltani hyväksyi. -Istuuduimme autoon ja neljännestunnin kuluttua olimme perillä. -Diplomaatti asui ensi kerroksessa, komeassa vanhanaikaisessa talossa -jäykkine ikkunariveineen ja livrèpukuisine ovenvartijoineen. En ollut -ollenkaan varma, tapaisinko hänet, mutta onni suosi meitä ja viiden -minuutin kuluttua istuimme kaikki hänen ylellisen aistikkaasti -sisustetussa vierashuoneessaan. Hän ja hänen puolisonsa ylläpitivät -keskustelua aitopuolalaisella kohteliaisuudella ja joustavuudella ja -Editinkin kasvoilta katosi tuo "riutuva" ankeus. Pujahdimme ennen -pitkää diplomaatin työhuoneeseen. - -"Onnittelen!" lausui hän sydämellisesti ja ojensi kätensä. "Te hoiditte -asian mainiosti." - -"Te tiedätte jo?" - -"Oh, siinä ei ole mitään ihmeellistä, meidän täytyy sellaiset asiat -tietää aikanaan. Entäs nyt?" - -"Niin, entäs nyt?" kertasin. - -"Kenraali on kaupungissa", sanoi puolalainen. - -"Todellakin, oletteko tavannut hänet?" - -"En, mutta tiedän hänen saapuneen tänne. Emme ole vielä onnistuneet -keksimään hänen asuinpaikkaansa. Hänellä on tosin täällä oma vakinainen -asuntonsa, mutta hän ei tietenkään ole pitänyt oikein terveellisenä -edes käydä siellä. Minulla on kuitenkin suunnitelma, millä voisin -maksaa kenraalille hänen kepposensa Danzigissa." - -Odotin jännittyneenä. Puolalainen veti taskustaan paperin. - -"Kas tässä on syötti, ja luulenpa, että kala tarttuu. Mitäs pidätte -tästä?" - -Tartuin paperiin ja silmäsin sitä. Huomasin heti, että paperilla oli -suuri arvo, se koski Puolan rajanpuolustusjärjestelyä ja bolshevikit -varmaankin olisivat kernaasti tutustuneet sen sisältöön. Alla oli -sotaministerin omakätinen allekirjoitus. - -"Mitä te tällä paperilla aiotte tehdä?" kysyin. - -"Aion myydä sen kenraali Nagelkopfille hyvästä hinnasta." - -"Myydä? Mutta sehän olisi..." - -Puolalainen teki rauhoittavan eleen. - -"Se ei olisi mitään. Paperi on täydellisesti arvoton. Siinä ei ole -totta sanaakaan." - -"Mutta allekirjoitus? Väärennetty?" - -"Ei, ainoastaan varastettu." Puolalainen hymyili. - -"Varastettu nimikirjoitus?" En todellakaan ymmärtänyt mitään. - -"Niin, katsokaas, se ei ole väärennetty eikä se ole alkuperäinen. Se on -yksinkertaisesti varastettu." - -"Mutta millä tavalla?" - -"Hyvin luonnollisesti. Minulla oli eilen pari paperia, jotka -sotaministerin täytyi allekirjoittaa. Silloin pisti päähäni tämä -suunnitelma. Annoin muutaman tuttavani, erään kapteenin, joka on -perehtynyt rajanpuolustukseen, laatia aivan mielikuvituksellisen, mutta -ensi silmäyksellä kyllä aidolta näyttävän rajanpuolustussuunnitelman. -Siihen häneltä meni täsmälleen kaksi tuntia puhtaaksikirjoituksineen -y.m. Niinkuin näette, ei tämä ole alkuperäinen, vaan monistettu -kappale. Alkuperäistä ei tietenkään olisi voinut lähteä -kaupittelemaankaan. Mutta allekirjoituksen, vieläpä alkuperäisen, tämä -jäljennös kyllä tarvitsi. Ja minä sen hankin. Papereitten väliin, jotka -sotaministeri allekirjoitti, asetin pienen liuskan monistuspaperia ja -tämän suunnitelman viimeisen liuskan. Ministeri ei edes tarkastanut -papereita, ja kun hän allekirjoitti ne kosmos-kynällä, sain hänen -tietämättään myöskin allekirjoituksen omaan suunnitelmaani. Olisin ehkä -voinut saada sen muutenkin, mutta en halunnut näihin omiin asioihini -ketään sotkea. Olen varma siitä, että kenraali ei huomaa petosta, vaan -ostaa paperin ja maksaa hyvän hinnan. Saan täten takaisin Danzigissa -rosvotut rahani ja samalla tuuditan bolshevikit ainakin joksikin aikaa -rauhaan meidän rajanpuolustussuunnitelmiimme nähden. Moskovassa ei -varmastikaan huomata heti, että kaikki on bluffia." - -"Mutta mistä me saamme kenraalin käsiimme?" - -"Hän kyllä tulee. Te menette Pankki-Israelin luo ja kauppaatte hänelle -paperin." - -"Minä?" - -"Niin juuri, jos haluatte hiukan seikkailla. Pankki-Israel tuntee kyllä -minut ja luulee minua täydelliseksi roistoksi. Olen hänelle todella -myynytkin eräitä papereita, oikeita, vaikka hiukan vanhentuneita, ja -siten päässyt hänen luottamuksestaan osalliseksi. Hänen työnsä ja -toimensa tiedetään, vaikka hän ei mitään aavista. Menette hänen -luokseen ja myytte paperin. Olen varma siitä, että Pankki-Israel -hankkii kenraalin käsiinsä päivän parin kuluessa ja vuorostaan myy -paperin tälle, ottaen tietenkin kohtuullisen välityspalkkion. Asetan -siksi aikaa vahdit lähistölle, niin että pääsen kenraalin jäljille. -Suostutteko osaanne?" - -Mietin todellakin hiukan. Seikkailu tuntui täällä työhuoneessa istuen -kyllä vaarattomalta, mutta sellainen se ei ollut. - -"Missä Pankki-Israel asuu?" kysyin. - -"Hän asuu juutalaiskorttelissa." Epämiellyttävä väre kulki pitkin -selkäpiitäni. Juutalaiskorttelilla ei suinkaan ollut hyvää kaikua -korvissani. - -"Niin, en tahdo salata, etteikö seikkailulla olisi myöskin vähemmän -huvittavia puolia. Juutalaiskortteli ei ole mikään lain ja järjestyksen -pyhättö ja sinne on monta henkilöä kadonnut jättämättä jälkeäkään", -sanoi puolalainen. - -Tunsin kuitenkin olevani suomalainen. Seikkailu viehätti minua joka -tapauksessa ja tahdoin uskaltaa. Olihan minulla kaksi vahvanlaista -käsivartta ja revolveri, jonka olin hankkinut Vilnassa. - -"Olkoon menneeksi", virkoin tarttuen puolalaisen käteen. "Minä lähden -Pankki-Israelin luo ja myyn paperin." - -"Hyvä on. Saatte minulta suosituksen. Juutalainen puhuu saksaa, niin -että tulette hänen kanssaan kyllä toimeen." - -"Milloin lähtisin?" - -"Hm, miksikä ei jo tänä iltana. Sitten on sekin asia suoritettu ja -voimme senjälkeen rauhassa katsella kaupunkia." - -Nousin ylös. Muuan ajatus juolahti mieleeni. - -"Otan neiti Soinin avukseni. Hän voi vartioida kadulla, ja jos minulle -sattuisi käymään hullusti, voi hän hälyyttää viranomaiset." - -Puolalainen silmäsi kummastuneena. - -"Uskaltaisiko hän?" - -Nauroin vilpittömästi. - -"Luulisin todella, että hän uskaltaisi paljon enemmänkin." - -Palasimme molemmat vierashuoneeseen ja yhdyimme vilkkaaseen -keskusteluun. Katsoin vihdoin ajan tulleeksi hyvästellä ja ennenpitkää -kävelimme Varsovan kaduilla. Palasimme syömään päivällistä hotelliin, -ja kun Edit senjälkeen ilmoitti lähtevänsä hiukan lepäämään, katsoin -tilaisuuden sopivaksi keskustella Lauran kanssa. Menimme molemmat -puutarhaan pienen sivupöydän ääreen ja tilasimme virvokkeita, -erinomaista puolalaista mustaa kahvia ja leivoksia. - -"Haluatko seikkailla?" kysyin Lauralta. Uteliaisuus leimahti hänen -silmissään. - -"Miksikä ei", vastasi hän pitkitellen. Hän muisti kai moniaita -epämiellyttäviä hetkiään liettualaisten vankina ollessaan. - -Sytytin savukkeen ja aloin kertoa. Lauran mielenkiinto pysyi -herpaantumattomana koko ajan. Kohosin hänen silmissään varmastikin pari -astetta. Sillä loppujenkin lopuksi on nainen aina nainen ja sellaisena -rakastaa romantiikkaa, hämärää ja seikkailuja, vaikka olisikin -päivänvalolla innostunut kansantalouteen ja yhteiskunnallisiin -kysymyksiin. Raha, asema, oppi, viisaus, henkevyys, taide ei ole mitään -romantiikan rinnalla naisen mielestä, romantiikan, johon sisältyy -salaperäisyyttä, odottamattomuutta, jännitystä ja ennen kaikkea -vaihtelua. - -Laura ei suinkaan ollut poikkeus, kaukana siitä. Hänen temperamenttinsa -oli paljon kiihkeämpi ja vilkkaampi kuin hän tahtoi myöntää, paljon -vähemmän objektiivinen kuin olin uskaltanut odottaakaan. Innokkaasti -hän antautui kanssani pohtimaan pienen seikkailumme suunnittelua. Hän -tuli luottavaiseksi ja kohteli minua tasa-arvoisena, suhde, mikä -hänelle ei aikaisemmin ollut mieleenkään juolahtanut. - -Päätimme pujahtaa seikkailemaan ennen Editin heräämistä. Soitin -senvuoksi hra Gurnickille ja pyysin häntä lähettämään meille oppaan -juutalaiskortteliin. Puolisen tuntia odotettuamme opas saapuikin, -pieni vilkas poikanen, aito suurkaupunkilaislapsi pikkuvanhoine -sananparsineen ja ilmeineen. - -Lähdimme kulkemaan, poika edellä jonkun matkan päässä. -Iltapäiväliikenne oli vilkkaimmillaan pääkaduilla, kun poikkesimme -ahtaalle kujalle, joka vei vanhaan kaupunginosaan. Kuljimme sen läpi -tunnelmallisessa puolihämärässä nauttien alati vaihtuvasta, mutta aina -tyylikkäästä ja viehättävästä katukuvasta. Järjestys oli täälläkin -moitteeton, mutta ei suinkaan puhtaus. Hymyilimme mielessämme -ajatellen, mitähän meidän kaupunkiemme terveydenhoitolautakunnat -sanoisivat ja tekisivät tällaista nähdessään, mutta täällä tuntui se -luonnolliselta, niin, melkeinpä asiaankuuluvalta, ja liittyi jollakin -tavoin itse tunnelmaan. - -Tämä ei kuitenkaan ollut vielä mitään, juutalaiskorttelissa me vasta -saimme täysin nähdä saavutuksia tässä suhteessa. Oppaamme kulki -synnynnäisen kaupunkilaisen varmuudella, huolettomana ja -välinpitämättömänä. Tulimme ensin juutalaistorille, narinkkaam. En -olisi voinut uskoa aikaisemmin, että ihmisen hajuaistit saattaisivat -kestää kaikki ne hajut, tuoksut ja lemut, mitkä tästä paikasta -suorastaan uhosivat. Katutomu, lika, peittämättömät lihat, vihannekset, -öljyt, vanhat vaatteet ja tuhannet muut tavarat ja esineet sekä -likaiset, kirjaimellisesti lian peittämät ihmiset erittivät -kukin erikseen ja kaikki yhteisesti lemuja, joitten sekoitus, -määrittelemätöntä kemiallista kokoomusta, nostatti melkein kyyneleet -silmiimme kuten liian väkevä sinappi. Myriaadit kärpäset tunkeutuivat -joka paikkaan, niitten kuhina peloitta, ja yleisnäky, mustakalottiset -ahdasviittaiset juutalaiset, ellotti mieltä. Me olimme muutamassa -hetkessä astuneet länsimaisen sivistyksen, puhtauden, järjestyksen ja -terveyden ilmakehästä aivan toiseen maailmaan, niin hullunkurisen -omituiseen ja vastenmielisen vaikuttavaan, että hetkisen tuntui kaikki -epätodelliselta. - -Tunkeuduimme askel askeleelta tämän meluavan, kirkuvan, huutavan, -tinkivän ja nauravan kaaoksen läpi, me vaistomaisesti vältimme -kosketusta, me emme uteliaisuudessakaan uskaltaneet katsoa -todellisuutta suoraan silmiin, vaan meillä oli vain yksi halu ja yksi -toivo, päästä mahdollisimman nopeasti tästä kaaoksesta. - -Tulimme ahtaalle kujalle, jonka kummallakin puolen oli rivi avonaisia -myymälöitä ja verstaita, yhtä tunkkaisia ja yhtä haisevia kuin -torillakin. Ilettävän näköisiä juutalaisia ja vieläkin kaameampia -juutalaisnaisia seisoskeli ovilla, ja kadun liassa ja pölyssä, -rasvaisessa, öljyisessä tomussa leikki liuta puolialastomia, -kähärätukkaisia ruskeanlikaisia lapsia, joitten kirkuna särki korvan -rumpukalvoa. Minua halutti kääntyä ympäri, seikkailu tympäsi minua ja -minä näin Lauran kasvoista, että hänen ajatuksensa olivat myöskin -samalla suunnalla. Mutta nyt oli jo liian myöhäistä peräytyä. Pahempaa -tuskin enää tulisi, ja joka tapauksessa oli kokemus kaikessa -vastenmielisyydessään sittenkin sekä voimakas että mielenkiintoinen. -Jatkoimme kulkuamme. - -Oppaamme pysähtyi erään ränsistyneen antikviteettikaupan kohdalla ja -meihin katsahtamattakaan lausui nopeasti, hiljaa, mutta selvästi: -"Vastapäinen talo, toinen kerros!" Pysähdyin myös ikkunan luo ja sanoin -pojalle, että hänkin jäisi vartioimaan. Kuiskasin Lauralle, että hän -kävelisi kujaa pitkin eteenpäin. Se näyttikin rauhalliselta. En -viipyisi kauan ja tulisin sitten samaan suuntaan. Tunnustelin -revolveriani ja astuin porraskäytävään, pimeään, ummehtuneeseen ja -tietysti likaiseen. Kiipesin hitaasti ja varovaisesti toiseen -kerrokseen. - -Ovella oli nimikilpi: Israel Rosenbaum. Siis Pankki-Israel. - -Kolkutin. Sormeni hypistelivät revolveria. - -Jonkun minuutin kuluttua kuului sisältä tassuttelevia askeleita ja -särkynyt käheä ääni kysyi nimeäni ja asiaani. Nimeäni en sanonut ja -asiakseni sanoin vain "geschäft". Tietysti oli sana yhtä vaikuttava -kuin sadun "sesam" ja ovi avattiin. Aukossa näin pitkähkön, laihan -vanhan juutalaisukon haalistuneeseen mustaan halattiin puettuna. -"Liikemies" ei taloudessaan käyttänyt ainakaan liikaa saippuaa. - -Hän oli Pankki-Israel ja tarkasteli minua kieltämättömän uteliaana. -Hänen luonaan kävi varmasti paljonkin ihmisiä ja monesta -yhteiskuntaluokasta, mutta minun persoonani herätti jossakin suhteessa -hänen erikoista huomiotaan. - -Hän ohjasi minut huoneeseen, jonka sisustus oli kuin juutalaisnarinkka -pienoiskoossa. Törkyä oli monenlaista, siivo ja haju sen mukainen. -Istuuduin hyvin varovaisesti tuolin reunalle, jota hän osoitti minulle. -Hän itse vajosi rikkinäiseen, jollakin kirjavalla peitteellä verhottuun -nojatuoliin. - -"Miten voin palvella?" - -Hänen käheässä äänessään oli mielistelyä, mutta myös levotonta -uteliaisuutta. - -"Terveisiä Jozef Gurnickilta." - -Juutalaisäijään tuli aivan yhtäkkiä eloa. Hän tunsi "geschäftin" -tuoksun sieraimissaan, suuren ja edullisen "geschäftin". Hänen silmänsä -iskeytyivät minuun. - -"Paperi?" kysyi hän jännittyneenä. - -"Kyllä." - -"Tärkeä?" - -"Korvaamaton." - -Ukon silmät paloivat, mutta hän tukahutti intonsa ja esiintyi kylmänä. -Hän tiesi, että puhe kääntyisi pian hintaan ja siinä hänen täytyi pitää -puolensa. Se oli pääasia. - -"Näyttäkääpä." - -Kaivoin hitaasti ja varovaisesti paperin taskustani ja luovutin sen -hyvin vastahakoisen näköisenä Pankki-Israelille. Hän syventyi siihen -kiihkeästi ja päästi kuulumattoman huudahduksen lukiessaan -sotaministerin allekirjoituksen. Ilmeensä hän kuitenkin täydelleen -hallitsi eikä se kuvastanut suinkaan sitä, mitä hän todella tunsi. - -"Tjah, miksi ei! Paljonko tämä maksaisi?" - -Mainitsin summan, joka oli noin kaksi vertaa suurempi kuin -suunnittelemamme. Pankki-Israel levitti avuttomana kätensä, mutta loi -minuun samalla tutkivan silmäyksen. Pysyin osassani ja ojensin käteni -paperia kohti. - -"Te laskette leikkiä", kuiskasi juutalainen käheästi. - -Näytin ikävystyneeltä ja otin paperin. - -"En suinkaan. Ellei hinta miellytä, en voi mitään. Tällaisia papereita -ei myydä joka päivä." - -Taitoin paperin huolellisesti kokoon ja panin lompakkooni. Juutalainen -seurasi ahneena liikkeitäni. Olin varma siitä, että hän antaisi minun -mennä hyvin pitkälle, saadakseen selville, tarkoitinko totta, vaiko -ainoastaan tingin tällä tavalla. Pistin senvuoksi lompakon tyynesti -taskuuni, tartuin hattuuni ja nousin. - -"Olen erehtynyt henkilössä", sanoin kylmästi ja otin askeleen ovea -kohti. Juutalainen vapisi kiihkosta. "Geschäfti" oli suuri ja varma ja -edullinen, mutta mainitsemani hinta oli todellakin suuri. Pankki-Israel -ei mielellään luovuttanut rahaa, ei vaikka voittokin oli tiedossa. -Taistelu riehui hänen sisimmässään, mutta ratkaisu tapahtui ennenkuin -olin vielä ehtinyt ovellekaan. - -"Istukaa nyt toki ja keskustellaan rauhassa", sanoi hän pyytävästi ja -minä myönnyin, hitaasti ja epäröiden. - -Aloimme tinkimisen ja Pankki-Israel olisi varmastikin, jos puolueeton -asiantuntijalautakunta olisi seurannut keskusteluamme, voinut vaatia -itselleen tohtorinarvon tässä jalossa taidossa. Kaunopuheliaisuus, -vakuuttelut, todistelut, hienoiset moitteet, imartelu, peitetty uhkaus, -kaikki seurasi katkeamatta, pysähtymättä toistaan yhtenä ryöppyävänä, -kiihkeänä ja hypnotisoivana puhetulvana. Ellei minulla olisi ollut -kiire, olisin varmaankin pitkittänyt keskustelua ties kuinka kauan, -mutta nyt minun täytyi joutua ja niinpä aloin hiljalleen ja taiteen -kaikkien sääntöjen mukaan peräytyä. Aloimme vähitellen päästä -yksimielisyyteen ja tehtyäni sitten ratkaisevan myönnytyksen oli kauppa -selvä. - -"Tietysti käteismaksu?" kysyi Pankki-Israel taistelusta lämmenneenä. -Naurahdin hiukan ivallisesti. - -"Luonnollisesti." - -"Antakaa paperi minulle." - -Täytin hänen pyyntönsä ja Pankki-Israel meni kassakaapilleen, avasi sen -monimutkaisen lukon, piiloitti paperin sinne ja otti esille suurehkon -setelipinkan. - -Temppumme oli onnistunut, mutta en rahoja lukiessa aavistanut, että se -oikeastaan onnistuu yli odotusten. Sulloin juuri pinkkaa taskuuni, kun -ulko-ovelta kuului koputus. Sävähdin koko ruumiiltani ja ajatustakin -nopeammin sulki Pankki-Israel kassakaappinsa. Kuuntelimme molemmat. -Koputus uusiutui. - -"Tuonne!" kuiskasi juutalainen ja työnsi minut alkoovin taa. Kyyristyin -istumaan vuoteelle ja vedin revolverini esiin. Juutalainen itse -tassutteli ovelle ja kuului avaavan sen. - -Hätkähdin rajusti, kun pari sekuntia senjälkeen kuulin tulijan äänen. - -Tulija oli kenraali Amos Aron Nagelkopf. - -Puristin revolveriani ja purin huuliani. Hetki oli kieltämättä -jännittävä. Minulla ei todellakaan ollut halua kohdata kenraalia ja jos -kenraali keksisi minut, olisi seurauksena epäilemättä taistelu. Samalla -hän voisi paljastaa minut myöskin Pankki-Israelille. Olin tosin varma -siitä, ettei juutalainen kertoisi minusta mitään kenraalille, mutta -pelkäsin jotakin sattumaa, jotakin onnettomuutta, joka ilmiantaisi -minut ja käyntini. - -Kenraali tuli huoneeseen ja istuutui tuolille, jolla itse olin muutama -hetki aikaisemmin istunut. - -"Viisikymmentä tuhatta, tässä on kuitti", virkkoi hän juutalaiselle. -Kului ehkä minuutti, minkä jälkeen Pankki-Israel helisytti avaimia. - -"Hyvä on", vastasi hän ja kuulin, että hän avasi kassakaapin. "Niin, -mutta minulla olisi teille ehkä jotakin", lisäsi hän sitten. - -"Nimittäin mitä?" kysyi kenraali. - -"Paperi, oikein hyvä ja kallis paperi. Ostin sen pari päivää sitten." - -"Antakaahan kun katson." - -Kassakaappi avattiin, kuulin paperin kahinaa ja sitten tuli hiljaisuus. -Kenraali nähtävästi luki myymääni paperia. - -"Paljonko maksaa?" - -Hymyilin, kuullessani juutalaisen mainitsevan hinnan. Se oli täsmälleen -sama kuin mitä minä olin ensin pyytänyt. Kenraali mutisi jotakin -itsekseen. Sitten he alkoivat tinkiä ja tätä tinkimistä, mihin verraten -omani oli ollut taitamatonta tuherrusta, kesti joukon yli puoli tuntia. -Aloin tulla levottomaksi, Laura ulkona hätäili jo varmasti. En voinut -olla tuntematta vilunväreitä ajatellessani hänen oleskelevan ahtaalla -pimeällä kujalla rikollisessa juutalaiskorttelissa, yksinään ja -turvattomana. Pieni oppaamme ei voinut häntä vähimmässäkään määrin -auttaa, jos niikseen tuli. - -Pankki-Israel piti hyvin puolensa ja ansaitsi muutamassa hetkessä -varsin kunnioitettavan välityspalkkion. - -"Hyvä on", sanoi kenraali lopuksi. "Suostun kauppaan, kuitenkin niin, -että loppusumman ja lisäksi kymmenentuhatta, mitkä nyt sattumalta -tarvitsen, suoritan myöhemmin. Tehän tiedätte minut, että minulta -saatte velkani yhtä varmasti kuin nyt itse tässä kaupassa voititte -ainakin 50 %." - -Juutalainen ilmaisi myöntymyksensä, kenraali luki rahat itselleen, -hyvästeli ja lähti. Pujahdin piilostani viipymättä. Minun täytyi joutua -seuraamaan kenraalia. Sanoin senvuoksi juutalaiselle, että olin jo -myöhästynyt tärkeästä kohtauksesta ja syöksyin käytävään. Kenraali oli -alhaalla, kuulin vielä hänen askeleensa hänen astuessaan kadulle. -Vilkaisin varovasti ovesta. Aivan oikein, parinkymmenen metrin päässä -kulki kenraali nopein askelin. Lauraa ei näkynyt, mutta pieni opas -seisoskeli taas antikviteettikaupan edustalla. Annoin kenraalin kääntyä -kadun kulmasta, minkä jälkeen riensin oppaan luo. - -"Ohjaa neiti 'Bristoliin'. Tulen sinne aivan kohta. Sano hänelle, että -menin tärkeälle asialle." - -En kiinnittänyt enempää huomiota siihen, ettei Laura ollut näkyvissä, -vaan lähdin nopeasti seuraamaan kenraalia. Sain hänet näkyviini -seuraavalla kujalla eikä seuraaminen tuottanut vaikeuksia. Liikenne oli -hieman vähentynyt eikä kenraali vilkaissut kertaakaan taakseen. -Kävelimme niin ollen nopeasti ja selviydyimme ennenpitkää -juutalaiskorttelista. Saavuimme Varsovan vanhaan kaupunginosaan ja -tulimme sievälle "Staroje Miasto"-torille. Kenraalilla tuntui olevan -aivan tietty päämäärä, ja hämmästyin senvuoksi melkoisesti, kun hän -vähääkään arvelematta kulki torin poikki ja meni vanhaan Fukierin -viinitupaan, pieneen Varsovan nähtävyyteen, viinitupaan, mikä on -tuotteistaan kuuluisa kautta Euroopan viinintuntijoitten piireissä, -pieneen, ulkonaisesti tuskin huomattavaan. Sen ainoa merkki on -kömpelöhkö rautainen kilpi, missä on vain sana Fukier ja vuosiluku -1609. - -Seisahduin epäröiden ulkopuolelle. En tiennyt, mitä minun piti tehdä, -odottaako ulkona vaiko mennä sisään ja yllättää kenraali ilman muuta. -Päätin tehdä jälkimäisen ja astuin sisään. Tulin ensin pieneen -puolipimeään myymälähuoneeseen. Ei mikään muu kuin puhelin osoittanut, -että elimme 20:nnellä vuosisadalla, huonekalut, seinälaudoitus, kaikki -oli vanhaa, tummaa tammea, kivipermanto ja ilmassa vanhan sammaltuneen -kiven ja viinin tuoksu. Korkeajalkaisen pulpetin takana istuva mies -osoitti minulle peräseinällä olevaa ovea. Avasin sen ja menin toiseen -huoneeseen. - -Se oli vielä pienempi, pitkä ja kapea huone, tummine -tammilaudoituksineen, kivi- ja kuparipiirroksineen ja ihanine -antiikkisine huonekaluineen. Valoa tuli toisessa päässä olevasta -pienestä lyijypuitteisesta pihan puolella olevasta ikkunasta. Ikkunan -luona seisovan pöydän luona istui mies. - -Se oli kenraali Nagelkopf. Odotin, että hän hämmästyisi perinpohjin, -mutta hämmästykseni oli rajaton, kun hän nousi ja hieman ivallisesti -kumarsi. - -"Te tulitte kumminkin. Luulin jo, ettette tulisi. Myöhästyin itsekin -hiukan, ja kun ei ketään kuitenkaan ollut täällä sillä välin käynyt, -arvelin jo, että oli turha odottaa. Tuleeko myöskin monsieur Gurnicki?" - -Totisesti, tämä oli minulle liikaa. Olin sattumalta keksinyt miehen, -seurannut häntä luullakseni aivan salaa, ja nyt minut, sensijaan että -olisin aikaansaanut täydellisen hämmingin, lausuttiin odotetuksi ja -tervetulleeksi! En osannut sanoa mitään, mikä ehkä olikin parasta. - -Kenraali nauroi. - -"Te olette hämmästynyt. En ihmettele. Mutta minulla on teille muuan -ehdotus ja senvuoksi olen vaivannut teidät tänne. Odotan vielä hetken -monsieur Gurnickia. Ehkä sillä aikaa tilaamme pullon Tokayer-viiniä -vuodelta 1830. Se ei ole ollenkaan hullumpaa täällä." - -Nyökkäsin päätäni ja päätin pitää suuni kiinni. Tässä oli jotakin -haudattuna ja aioin odottaa sen paljastumista. Kenraali tilasi viinin -ja maistelimme sitä hitaasti ja nauttien pikareistamme. Viini oli -todellakin ihmeellistä, sen aroomi oli ihanaa. Mitään siihen -verrattavaa en ollut juonut. Tupakoimme ja joimme. Aikaa kului ehkä -neljännestunti. Kuulimme silloin ulkona auton pysähtyvän lähistölle Ja -vähän senjälkeen avattiin ovi ja hra Gurnicki tuli sisään. - -Hän näytti myöskin hämmästyneeltä. - -"Mitä tämä ilveily oikein merkitsee?" Puolalainen ei tuntunut ollenkaan -ystävälliseltä. - -"Malttakaa hiukan mielenne", sanoi kenraali ystävällisesti. "Selitän -heti. Minulla on muuan ehdotus. Olkaa hyvä, tässä on tuoli ja tässä -pikari. Viini on hyvää." - -Puolalainen heitti hattunsa sohvalle ja istuutui. Kenraali pyöritteli -savuketta sormiensa välissä. Hän ei oikein tietänyt, mistä ja miten -alkaa. - -"Meillä on ollut keskenämme eräitä väärinkäsityksiä...." alkoi hän, -mutta puolalainen keskeytti. - -"Väärinkäsityksiä! Yrityksiänne ei voine käsittää väärin." - -Kenraali jatkoi hermostumatta. - -"Niin, väärinkäsityksiä, joitten kumminkin toivon nyt selvenevän -lopullisesti. En kiellä ollenkaan tekojani, mutta tahtoisin ansaita -anteeksiantonne." - -"Todellakin!" Puolalaisen huudahdus kuulosti pilkalliselta. - -"Niin, ja siksi olenkin teidät tänne kutsunut." Kutsunut! Oliko meidät -tänne kutsuttu? En ymmärtänyt todellakaan mitään. - -"Tilanne on siis tällainen: olen tehnyt teille pari kepposta, te -tahdotte hyvitystä, minä haluan synninpäästön. Voimme kai niin ollen -sopia, vai?" - -Minun täytyi todellakin ihmetellä kenraalin joustavaa röyhkeyttä. Hän -keskusteli puijaamiensa ja ryöstämiensä henkilöitten kanssa varsin -rauhallisesti. - -"Mitä te synninpäästöllä teette?" kysyi puolalainen. "Ei suinkaan -teillä ole omantunnontuskia!" - -Kenraali naurahti alistuvaisesti. - -"Ei ole, ikävä kyllä. Mutta synninpäästöä tarvitsen todella. Miksi, se -on oma asiani." - -"Ja millä voisitte sen ansaita?" kysyin hieman huvitettuna. - -"Paljastan muutaman suunnitelman." - -Puolalainen pudisti päätään. - -"Teidän suunnitelmistanne en anna neuvostoruplaakaan." - -"Varmasti annatte, mutta teidän täytyy vakuuttaa minulle, että jos -paljastukseni on todellakin jonkinarvoinen, minä saan synninpäästön." - -"Sen voi aina luvata. Entä sitten?" - -"Niin, paljastus sinänsä on jo suuriarvoinen, mutta se johtaa lisäksi -toimintaan, missä henki ei ole minkään arvoinen." - -"Te puhutte salaperäisesti!" - -"Kuulkaapa nyt!" Kenraali alensi ääntään. "Tänä iltana kello 9 on -eräässä juutalaiskahvilassa, minkä tiedän, kokous. Siellä hyväksytään -lopullinen suunnitelma marsalkka Pilsudskin murhaamiseksi." - -Puolalainen ponnahti pystyyn. - -"Onko tuo totta?" kuiskasi hän kiihtyneen käheästi. - -"Varmasti. Mutta kuulkaa nyt edelleen. Sain tämän tietää paikassa ja -tavalla, joka ei teitä liikuta. Enempää en tiedä, mutta sen tiedän, -että minua epäillään, enkä voi niin ollen mennä kokoukseen. Päästäkseen -sinne täytyy omata erikoinen jäsenkortti. Ymmärrättehän tietysti, että -koko piiri on kommunisteja, suurin osa palkattuja venäläisiä kätyreitä -ja lisäksi joukko mielipuolisuuden rajoilla olevia kiihkoilijoita. -Sinne kokoukseen täytyisi päästä millä keinoilla tahansa. Poliisiin ei -maksa vaivaa turvautua, sillä ennenkuin kahvila saataisiin -piiritetyksi, ehtisivät kaikki paeta, kokoontua jossakin muualla ja -toimeenpanna suunnitelman kaikesta huolimatta. Ymmärrän, että -bolshevikit tahtovat ehdottomasti raivata marsalkka Pilsudskin tieltä -pois, hän on vaarallisin mies bolshevikien sotahankkeille ja hänen -johdollaan on Puola peloittavan voimakas vastustaja." - -Puolalainen vapisi kiihtymyksestä. - -"Millä tavalla voimme sitten estää aikeen? Milloin yritys aiotaan -suorittaa?" - -"Sitä en tiedä ollenkaan. Meidän täytyy saada suunnitelma tietoomme. -Muuan keino on sitä varten olemassa, vaarallinen ja vaikea, mutta keino -kumminkin." - -"Ja se olisi?" - -"Tiedän kolmen venäläisen kommunistin asunnon. He ovat olevinaan -työläisiä, mutta itse asiassa he ovat vain kiihoittajia ja -vakoilijoita. Jos yllättäisimme heidät, saisimme heiltä jäsenkortit ja -voisimme tunkeutua kokoukseen. Otaksun, että siellä esiinnytään -naamioituna, joten yrityksemme olisi hieman helpompi." - -"Yrittäkäämme sitten!" huudahti puolalainen. Näin, ettei hän nyt -kammoisi mitään keinoa, ei välttäisi mitään vaaraa. Minua vain -ihmetytti ja epäilytti kenraalin "kääntymys". Huomautin siitä -puolalaiselle, mutta kenraali vakuutti niin pyhästi ja hartaasti, ettei -hänellä ole mitään kavalia aikeita, että vasten tahtoakin täytyi uskoa. - -Suunnittelimme nopeasti yrityksemme ensi osan. Se oli hurjan rohkea, ja -sillä oli kaikki edellytykset epäonnistua. Yllättää ja kaapata kolme -kommunistiagenttia Varsovan juutalaiskorttelissa, se ei ollut mikään -helppo tehtävä, eikä vaaraton ainakaan. Mutta emme sitä ajatelleet. -Tehtävän tärkeys valtasi meidät ja aioin, maksoi mitä maksoi, antautua -taisteluun bolshevikeja vastaan heidän omalla alueellaan. Olimme juuri -poislähdössä, kun tulin ajatelleeksi Lauraa. Soitin hotelliin. -Puhelimessa ei ollut Laura, vaan Edit. Edit oli äärimmäisen levoton. -Laura ei ollut vielä palannut. Entä opas? Opas oli tullut, löytämättä -Lauraa. Hän ei osannut virkkaa mitään. Menetin kokonaan malttini. Laura -kadonnut juutalaiskortteliin! - -Koetin kaikesta huolimatta rauhoittaa Editiä ja pyysin häntä -lähettämään oppaan luokseni Fukierille. Kerroin seuralaisilleni -tapahtumasta. Ei kumpikaan yrittänytkään salata levottomuuttaan. Jäimme -odottamaan opasta ja kenraali tiedusti tarkemmin tapahtumaa. En -tietänyt, mitä tehdä, mutta päätin sitten kuitenkin paljastaa käyntini -Pankki-Israelin luona. Kenraali nauroi hyväntahtoisesti, kun kerroin -hänelle tekemäni kepposen. - -"Minä olin jättänyt kutsun teille hotelliin, mutta te siis löysitte -minut muuten. Antaa olla nyt, kun asiat ovat näin. Pankki-Israel joutuu -maksamaan lystin. Kaappaukseni Danzigissa suoritan kyllä hieman -myöhemmin. Mutta neiti Soinin katoaminen on vakava asia. Lempo vieköön, -se sattui pahaan aikaan. Meidän täytyisi nyt yrittää saada selväksi -kaksi asiaa samalla kertaa. No, kunhan opas tulee!" - -Poika saapui neljännestunnin kuluttua. Hänen kertomuksensa oli lyhyt -eikä valaissut paljonkaan asemaa. Hän oli nähnyt Lauran kadulla. Muuan -mies tuli juuri häntä kohti ja silloin oli Laura vetäytynyt erääseen -porttikäytävään. - -Ajatus pälkähti päähäni. - -"Kuules, eikö tuo mies muistuttanut tätä herraa?" kysyin ja osoitin -kenraalia. - -"Kyllä!" kuului pojan viivyttelemätön vastaus. - -Asia oli ainakin sikäli selvä. Laura oli tuntenut kenraalin ja -välttääkseen kohtaamista piiloutunut porttikäytävään. Mutta siinä -olikin kaikki. Senjälkeen ei poika ollut häntä huomannut, mutta hän oli -luullut Lauran poikenneen sivukujalle. - -"Muistatko porttikäytävän?" kysyin pojalta. - -"Varmasti!" - -"No sitten ei muuta kuin nopeasti matkalle. Päätämme sitten paikalla, -mitä on tehtävä", sanoi kenraali ja me lähdimme kaikki neljä, -hajaantuen kumminkin kadulla niin, että kuljimme kahdessa osassa. - -Tulimme jälleen juutalaiskortteliin ja vihdoin kujalle, minkä varrella -Pankki-Israel asui. Poika osoitti muuatta pimeää ja ahdasta -porttikäytävää. Sinne oli Laura vetäytynyt. - -Kenraali vihelsi hiljaa ja jättäytyi kohdallemme. - -"Omituista, omituista!" mutisi hän. "Tässä juuri asuvat nuo -kommunistitkin. Olisivatkohan ne ehkä sotkeutuneet asiaan?" - -Sattuma oli todellakin omituinen. Ei ollut aikaa arvella. Meidän täytyi -toimia. Mahdotonta ei ollut, että kommunistit olivat vainunneet heitä -vakoiltavan ja siepanneet luulotellun vaaniskelijan talteen. Hiivimme -kaikki porttikäytävään. - -"Ottakaa revolverit esille ja ampukaa arvelematta, jos vaara uhkaa! -Näitten kanssa ei saa häikäillä vähääkään. Lähden edellä!" - -Käytävässä oli pimeä ja seiniä tunnustellen hiivimme eteenpäin, kunnes -keksimme oven. Se johti alas, kellarikerrokseen. Aivan äänettöminä -laskeuduimme kymmenen porrasta ja seisoimme taas oven edessä. Siinä oli -siis asunto. - -Hyvin varovaisesti sytytin salalyhtyni ja tutkin portaita ja eteistä. -En huomannut mitään merkkejä, että väkivaltaa olisi tapahtunut. -Sydämemme jyskyttivät kuuluvasti. - -"Kun ovi aukeaa, rynnätkää sisään heti! Pieni melu ei merkitse mitään. -Täältä ei kuulu mihinkään. Painautukaa seinään kiinni!" - -Puristimme revolverit kouraamme ja lyyhistyimme seinän viereen. -Kenraali koputti pari kertaa omituisesti. Ilmeisesti se oli joku -merkki. Sisältä kuului liikettä ja hiljainen ääni oven takana kuiskasi -jonkun sanan. - -"Moskova!" sanoi kenraali äänekkäästi. - -Avain kiertyi lukossa ja ovi aukeni. Samalla hetkellä tempasi kenraali -oven avaajan ulos, tarttui hänen kurkkuunsa ja estäen siten -pienimmänkään äänen kuulumasta, painoi revolverinsa vangin ohimolle. - -"Ei hiiskaustakaan!" - -Salamannopeasti syöksähdimme sisään. Eteisessä ei ollut muuta kuin yksi -ovi. Tempasin sen auki ja hetken kuluttua nosti kaksi huoneessa ollutta -miestä kätensä ylös. Selvä kauhu kuvastui heidän katseessaan. Hyökkäys -oli onnistunut arvaamattoman hyvin. Kaikki oli käynyt hiljaa ja -melutta. Kenraali raahasi miehensä sisään, sulki oven ja kymmenen -minuutin kuluttua olivat kaikki kolme aseettomina, sidottuina ja -kykenemättöminä minkäänlaiseen vastarintaan. - -"Kas niin, nyt voimme huoahtaa", sanoi kenraali ja istuutui tuolille -heittäen revolverinsa pöydälle. Katseeni harhailivat ympäri huonetta, -mutta Lauraa ei näkynyt. Aloin kuitenkin tutkia huonetta ja melkein -heti keksin puolittain verhotun ja piiloitetun oven. Avasin sen, Se -johti toiseen, vielä pienempään huoneeseen ja huudahdin rajusta ilosta. - -Vuoteella makasi Laura sidottuna ja kapuloituna. Riensin hänen luokseen -ja vapautin hänet siteistä. - -"Onko kaikki hyvin?" En voinut mitään sille, että ääneni värähti. Laura -tuntui uupuneelta ja voimattomalta, mutta hän hymyili kuitenkin. - -"Kaikki hyvin, mutta mistä ihmeestä keksit tulla tänne?" - -"Kerron myöhemmin, mutta miten jouduit tänne?" - -"Pujahdin piiloon kenraali Nagelkopfia tähän porttikäytävään. Silloin -äkkiä tunsin, kuinka paksu huivi heitettiin kasvoilleni, käsivarret -kiertyivät ympärilleni ja ennenkuin ehdin ajatellakaan vastarintaa, -minut oli jo tuotu tänne kellariin. Miehet penkoivat taskuni ja -käsilaukkuni ja kyselivät minulta omituisia asioita poliiseista ja -sellaisista, mutta en tietenkään osannut vastata mitään. Luulen -melkein, että he olivat erehtyneet luulemaan minua joksikin toiseksi." - -Talutin Lauran toiseen huoneeseen. - -"Kenraali!" - -Amos Aron Nagelkopf kumarsi kohteliaasti. - -"Osat ovat taas hiukan vaihtuneet, hyvä neiti!" - -Meillä ei kuitenkaan ollut aikaa pitkiin selvittelyihin. Tutkimme -miesten taskut ja löysimme perin viattomilta näyttävät "työkirjat", -mitkä kenraali selitti juuri haetuiksi jäsenkorteiksi. Naulakossa -riippui joukko juutalaishalatteja. Vedimme ne muitten vaatteitten ylle, -painoimme kalotit päähän ja paranneltuamme ulkoasumme parhaamme mukaan -me hämärässä saatoimme olla tulokseen tyytyväisiä. Me muistutimme -erehdyttävästi niitä tuhansia ja taas tuhansia mustatakkeja, joita koko -kortteli oli tulvillaan, Jozef Gurnicki kirjoitti kenraalin sanelun -mukaan pienen tiedonannon, joka annettiin Lauralle. Ellemme määrätyn -ajan kuluttua palaisi, olisi Lauran jätettävä tuo tiedonanto -poliisille. Tarkastimme vankiemme siteet, niin että saatoimme olla -varmat heidän pysymisestään huoneessa ja lähdimme sitten kaikki ulos. -Kenraali sulki oven ja jätti avaimen Lauralle. - -Pieni oppaamme odotteli uskollisesti kadulla. Jätimme Lauran hänen -haltuunsa ja sanoimme hyvästit. Laura lähti hotelliin ja me taas -jatkamaan seikkailuamme. - -Kahvila, johon kenraali meidät vei, voitti kaikki kuvitelmani. Se oli -kellarikerroksessa, suuri, matala ja likainen, täynnä tukahuttavaa -hajua, ruokahöyryjä, tupakansavua ja maasta uhoavaa kosteutta. Yleisö -oli varsin sekalaista, pääasiallisesti juutalaista, mutta näkyi siellä -myös venäläisiä, puolalaisia ja ruteeneja, kaikki yhtä siivottomia ja -yhtä roistomaisia. Tulomme ei herättänyt mitään erikoisempaa huomiota. -Juuri edellämme kulki muuan juutalainen. Hän ohjasi tiensä läpi -ensimäisen huoneen ja kenraali seurasi pysähtymättä perässä. Tulimme -toiseen huoneeseen. Se oli samanlainen, vaikka siinä olikin yleisöä -vähemmän. Juutalainen kulki edelleen. Kolmas huone oli aivan tyhjä, -mutta samalla kun astuimme sisään, pujahti vastapäiseltä puolen pieni -käppyräinen juutalaisukko, joka silmäsi meitä tutkivasti. Kenraali -vilautti hänelle "työkirjaansa", minkä ukko tutki perusteellisesti. -Meille tehtiin samoin, minkä jälkeen ukko avasi peräoven ja viittasi. -Oven takana alkoivat kapeat portaat, mitkä johtivat alas. Laskeuduimme. -Emme voineet kääntyä takaisin, vaikka eteneminenkin alkoi näyttää hyvin -uhkaavalta. - -Tulimme pitkään matalaan huoneeseen. Se oli selvästi umpinainen -kellari, sillä ikkunoita ei ollut ollenkaan. Pieni sähkölamppu loi -heikon valon. Huoneessa oli noin parikymmentä naamioitua miestä, -useimmat juutalaispuvuissa. Keskellä oli ränsistynyt pöytä ja sivuilla -joitakin laatikoita, joitten päällä salaliittolaiset istuivat. Olin jo -aikoja sitten arvellut "salaliittojen" ja "rosvoliigojen" kuuluvan -romanttiseen menneisyyteen, mutta minun täytyi nyt tarkistaa -käsitystäni. Olin itse sellaisen joukon keskellä, vaarallisen ja -vaikutusvaltaisen joukon, joka rahasta teki mitä hyvänsä ja uskalsi -henkensäkin. - -Olimme portailla asettaneet naamiot kasvoillemme. Kukaan ei sanonut -mitään, kun astuimme sisään. Kenraali istuutui lähelle ovea ja me -seurasimme esimerkkiä. Puhua emme uskaltaneet. Eivät muutkaan puhuneet. - -Odotusta kesti noin neljännestunnin. Huoneeseen tuli vielä neljä -henkilöä, kaikki naamioituina, ja viimeisen saavuttua näki kaikesta, -että kokous alkaisi. - -Muuan mies alkoi puhua nousematta seisomaan. - -"Te tiedätte kaikki suunnitelman. Mutta kertaan sen vielä, ettei mitään -erehdystä sattuisi: toinen menee näyttelyrakennukseen, esittää -anomuksen ja koettaa sen aikana ampua. Auto odottaa rakennuksen takana. -Tulee hypätä ikkunasta ja rientää autoon. Pelastus on melkein varma. -Siltä varalta, että tämä suunnitelma syystä tai toisesta epäonnistuisi, -jää toinen vahtiin ulkopuolelle ja koettaa marsalkan rakennuksesta -poistuessa suorittaa työn." - -Suunnitelma oli varsin yksinkertainen, mutta sillä oli epäilemättä -onnistumisen edellytyksiä. Presidentti Pilsudski ei ollut erikoisemmin -vartioitu. Hänen luokseen saattoi päästä jollakin tekosyylläkin. Hän -oli tarkastamassa teollisuusnäyttelyn avajaisia ja näyttelyn -tungoksessa ja ihmisvilinässä murhayritys varmastikin onnistuisi. -Olimme saaneet tietää tarpeeksi, me voisimme ehkäistä suunnitelman, -mutta -- sitä emme olleet tulleet ajatelleeksi -- me emme voineet -poistua kokouspaikasta epäluuloja herättämättä. - -Puhuja jatkoi: - -"Suunnitelma on yksityiskohtia myöten aikaisemmin selostettu. Palkkion -tiedätte. Nyt vedämme vain arpaa, kuka joutuu suorittajaksi." - -Hän astui pöydän luo, samoin pari muuta miestä, ja toinen näistä kaivoi -luiset arpanappulat taskustaan. - -"Ne kaksi, jotka saavat suurimman silmämäärän, joutuvat suorittajiksi", -ilmoitti puheenjohtaja. - -Arpominen alkoi. Naamioista huolimatta tunsin, että miehet olivat -kiihtyneitä. Palkkio mahtoi olla huimaava, mutta tehtävän vaarallisuus -oli myös ilmeisen selvä: pieninkin epäonnistuminen merkitsi hengen -menettämistä. - -Kuitenkin miehet heittivät. Seurasin jännittyneenä. Kolmas heittäjä sai -kuusi ja kuusi, pari heitti neljä ja viisi ja neljä ja neljä. -Hätkähdin, kun kenraalikin tarttui noppiin. Tosiaankin, olihan -meidänkin susien joukossa ulvottava susien lailla. Kenraali sai vain -kaksi ja kolme, Gurnicki yksi ja kuusi ja silloin oli minun vuoroni. -Heitin huolettomasti, mitään ajattelematta, mutta toiselta puolen -kauhistuin, toiselta puolen olin purskahtaa nauruun. - -Kuusi ja viisi! Olin saanut toiseksi korkeimman silmämäärän ja -joutuisin siis aktiiviseksi murhayrittelijäksi. - -Olipa se heitto, jota en ollut odottanut. - -Alkoi yleinen keskustelu. Suunnitelman yksityiskohdat punnittiin -kaikesta huolimatta uudelleen. Maa poltti jalkojemme alla -kuvaannollisesti puhuen. Emme voineet keskenämme keskustella, mutta -jokaisella oli vain yksi ajatus, päästä lähtemään mitä pikimmin -varoittamaan ja ehkäisemään tuhotyötä. Toinen puoli suunnitelmasta oli -kyllä jo ehkäisty, sillä kun toisen yrityksen suorittaminen joutui -minulle, ei siitä ollut sen enempää vaaraa. Mutta pääyritys oli vielä -jäljellä. - -Mies, joka oli heittänyt nuo kohtalokkaat kuutoset, oli pitkä ja laiha. -Kasvot, sikäli kuin niitä näkyi naamion takaa, olivat kalpeat. -Juutalainen hän ei ollut, vaan luultavastakin puolalainen, fanaattinen -intoilija. - -Kauhistuimme, kun hän viimein nousi ja lähti, erään toisen seuratessa. - -"Kas niin, on jo aika teidänkin!" virkkoi puheenjohtaja vilkaisten -minuun. Nousin nopeasti ja riensin ovelle. Näin, että kenraali ja -Gurnicki seurasivat ilmitulon uhallakin minua. Mutta kukaan ei sanonut -mitään. Nousimme kahvilaan ja riensimme kadulle. Oli jo varsin pimeä. -Kadun kulmassa kuulin äkkiä moottorin sätkytystä. - -"Auto!" huudahti kenraali ja kirosi. Murhaaja oli tietenkin noussut -odottavaan autoon. Juoksimme kulmaan kaikin voimin, mutta sinne -saavuttuamme oli auto jo liikkeellä ja kiiti hyvää vauhtia kapealla -kujalla. - -Me emme voineet sitä enää tavoittaa. - -Tilanteen vaarallisuus selvisi meille silmänräpäyksessä. Murhaaja -ajaisi suoraa päätä näyttelypaikalle ja hetkeäkään siekailematta -toteuttaisi suunnitelmansa. Me emme voisi edes varoittaa marsalkka -Pilsudskia. Rakennukseen tuskin oli puhelinta, emmekä ainakaan -tietäneet sen numeroa. Muutenkin oli puhelin epämukava ja epävarma -keino. - -Riensimme nopeasti kaupunkiin päin. Näissä osissa kaupunkia ei ollut -autoja, me tiesimme sen, mutta tähystelimme siitä huolimatta -ympärillemme. Me juoksimme herkeämättä ja ihmiset katsoivat -kummastuneina jälkeemme. Emme huomanneet sitä, että olimme edelleenkin -juutalaispuvuissa, mitkä vaikuttivat hullunkurisilta. - -Kas, tuolla välähti valo! Aivan oikein! Auto tuli syrjäkadulta, -verkalleen ja varovasti, ja jo kaukaa huomasimme sen punavalkoisista -merkeistään ja vaakunoistaan sotilasautoksi. - -"Meidän täytyy vallata tuo auto", sanoi kenraali. "Revolverit esille, -selvitämme kaappauksen jälkeenpäin!" - -Emme ollenkaan jääneet miettimään niitä vähemmän miellyttäviä -seurauksia, mitkä johtuvat sotilasauton aseellisesta kaappauksesta -keskellä katua, vaan kenraali hyppäsi kadun toiselle puolelle, minun ja -puolalaisen jäädessä toiselle. - -Auto läheni ja sen ollessa noin kymmenen metrin päässä hypähdimme -kaikki kadulle. - -"Seis!" huusi kenraali ja heilutti käsiään. "Meillä on tavattoman -tärkeä asia, ottakaa meidät autoon!" - -Kuljettaja, joka oli puoliksi nukuksissa, hämmästyi tästä -odottamattomasta kohtauksesta niin, että pysäytti auton. Juoksimme sen -luo. Muuan nuori luutnantti kopeloi parhaillaan asetta esille, mutta -ehdimme ennemmin. - -"Kädet ylös!" hihkasi pieni diplomaattimme ja luutnantti antautui. -Kenraali kiipesi ohjaajan viereen, minä ja puolalainen istuuduimme -luutnanttia vastapäätä ja muutamalla sanalla selvitimme asiamme. -Heitimme juutalaispuvut yltämme. - -"Hyvä jumala!" huusi tämä ja komensi ohjaajan ottamaan nopeimman -mahdollisen vauhdin. Kone syöksähti eteenpäin, oli keikahtaa nurin -ensimäisessä kadunkulmassa, mutta säilytti kuitenkin tasapainonsa ja -lähti melkein lentäen kiitämään kapeita katuja. Selvisimme vanhasta -kaupungista vaurioitta, vaikka hengenvaara monasti oli paljon lähempänä -kuin osasimme aavistaakaan, auton täydessä vauhdissa syöksyessä -pimeisiin holvikäytäviin ja kääntyessä kapealta kujalta toiselle. - -Tulimme uuteen kaupunginosaan ja vauhti lisääntyi vieläkin. Vaikka -kadut olivat leveitä ja suoria, oli vaara entistä suurempi, sillä -yhteentörmäyksen uhka erilaisiin ajoneuvoihin ja ihmisiin suureni -tavattomasti. Mutta ohjaajamme oli kuitenkin mestari. Hän pujotteli -ajoneuvojen ja ihmisten lomitse, vältti poliisit, jotka tekivät -merkintöjään ja antoi koneen kiitää eteenpäin. Muutamassa kulmassa -käännähti moottoripyörä sivuvaunuineen jälkeemme. - -Luutnantti kirosi. Se oli poliisimoottori. Sekin kiiti kuin vimmattu -jäljessämme ja ajaja viittoi meitä pysähtymään. Emme totelleet tätä -liikennepoliisin määräystä, vaan jatkoimme matkaamme. Yleisö -katukäytävillä tuijotti sanattomana kulkuamme. Kukaan ei käynyt -estämään, sillä automme vaakunat ja sotilasmerkit suojelivat meitä, -mutta poliisimoottori surisi kuin vihainen ampiainen takanamme. - -Aloimme lähestyä näyttelypaikkaa. Päästäksemme pääsisäänkäytävän eteen, -täytyi meidän kiertää rakennuksen taitse. Silloin näimme äkkiä -edessämme auton. Se puhkui katukäytävän vierellä. - -Murhaajan auto! - -Rakennuksen ikkunat olivat valaistut, kun syöksähdimme ohi. Samalla -kuului sisältä kolme laukausta ja hetki senjälkeen hyppäsi tumma haamu -ikkunasta kadulle. - -Olimme myöhästyneet. Tuska kouristi sydäntämme, mutta ohjaaja, tajuten -tehtävänsä, lennätti auton äkkiä ympäri, niin hurjan rohkeasti ja niin -taitavasti, että meiltä salpautui hengitys. Poliisimoottori, voimatta -pysähtyä, suhahti ohitsemme. - -Samalla katuvierellä odotellut auto liikahti. Murhaaja oli päässyt -siihen ja aikoi paeta. Emme voineet pysäyttää autoa, mutta ajatustakin -nopeammin vedin coltini esiin ja ammuin. Kuului laukaus ja sitä -välittömästi seurasi ontto paukaus. - -Olin todellakin osunut ja ampunut auton takakumin rikki. Se kulki vielä -parikymmentä metriä, mutta alkoi vikuroida ja pysähtyi. Samalla olimme -mekin paikalla ja neljä revolveria suuntautui murhaajaa kohti. -Silmänräpäystä myöhemmin luutnantti oli paiskannut hänet auton -pohjalle, riisunut aseista ja sitonut. - -Rakennuksesta kuului melua ja huutoa, poliisimoottori kiersi takaisin -ja pysähtyi kohdallemme. Puolalainen luutnantti selitti vihaisesti -tilanteen, jättäen vangin poliisien käsiin. Myöskin autonkuljettaja -vangittiin. Syöksyimme sitten näyttelyrakennukseen. Jozef Gurnickin -ääni ja nimi avasi meille tien sisälle. Täydellinen hämminki vallitsi -siellä, mutta ensimäinen, jonka näimme keskellä suurta salia, oli -marsalkka, presidentti Jozef Pilsudski, tarmokkaana, tanakkana -aistikkaassa sotilaspuvussaan, ja mikä tärkeintä, kaikesta päättäen -vahingoittumattomana. - -Jozef Gurnicki tunkeutui eteenpäin. Viiden minuutin kuluttua olin -tullut esitellyksi marsalkalle samoinkuin kenraali Nagelkopfkin. -Ilmeni, että marsalkan oli kiittäminen pelastuksestaan sattumaa. Hän -oli mennyt toiseen päähän rakennusta silloin kun murhaaja oli tullut -sisään. Eräät henkilöt, tästä marsalkan poistumisesta tietämättöminä, -olivat kuitenkin neuvoneet murhaajan kokonaan väärään huoneeseen. Hän -meni sinne, mutta kun hänelle siellä ilmoitettiin, ettei marsalkka -ollut tavattavissa, ei hän uskonut, vaan hetken kiihtymyksessä otaksui, -että marsalkka olisi viereisessä huoneessa. Hän ampui umpimähkään kolme -laukausta oven läpi -- tyhjään huoneeseen ja pakeni sitten, kenenkään -ennättämättä estää, ikkunasta. - -Puolalaisella kohteliaisuudella ja sujuvuudella selosti Jozef Gurnicki -seikkailumme. Marsalkan harmaat, tutkivat silmät eivät väistyneet hänen -kasvoistaan. Katselin häntä ja minun täytyi myöntää, että hänessä -personoitui, jo ulkomuodossa, Puolan sitkeä vapaudenunelma, tuossa -ylpeässä, majesteetillisessa asennossa, tuossa kasvojen jäyhässä ja -jyrkässä ilmeessä, niskan hiukan kumarassa taivutuksessa ja ennen -kaikkea koko olemuksen tietoisessa levollisessa aktiivisuudessa. Kaikki -muu oli hillittyä, kylmää ja harkittua, mutta silmissä paloi väsymätön -ja kiihkeä toiminnan ja elämän tuli. - -Hänen äänensä säpsäytti minua, niin metallinkirkasta, miehekästä, mutta -samalla sointuvaa ja vaikuttavaa ääntä en ollut kai milloinkaan ennen -kuullut. En ihmetellyt, nähtyäni marsalkan läheltä, hänen nauttimaansa -tavatonta kansansuosiota, ei vain alemman kansan, vaan kaikkien -piirien, säätyjen ja yhteiskuntaluokkien keskuudessa. Sitä suosiota ei -voi selittää yksistään hänen suorastaan sankarillinen toimintansa -Puolan vapauden hyväksi koko maailmansodan ajan, hänen kärsimyksensä, -hänen loistavat voittonsa, vaan varmasti johtuu se osaksi myöskin hänen -valloittavasta, miehekkäästä ja lujasta persoonallisuudestaan. - -Keskustelimme hänen kanssaan hetkisen, minkä aikana hän lupasi minulle -seuraavana päivänä yksityisen haastattelutilaisuuden. Sanomalehteni -hyötyi todellakin seikkailuistani. Jozef Gurnicki oli sillävälin -soittanut poliisilaitokselle ja puolen tunnin kuluttua oli meillä -käytettävissä yli viisikymmentä miestä. - -Marsalkka sanoi meille hyvästi ja niin lähdimme uudelleen -seikkailemaan. Istuuduimme suljettuihin autoihin ja painuimme -juutalaiskortteliin. Mutta me tulimme liian myöhään. Kolme vankiamme -oli poissa, joku oli heidät vapauttanut ja juutalaiskahvila oli myös -aivan autio. Kepposemme oli paljastunut ja roistot olivat livistäneet. - -"Nyt ei minun henkeni ole monen kopeekan arvoinen", sanoi kenraali, -kun lähdimme paluumatkalle. "Nuo roistot koettavat varmasti kostaa!" - -Emme kiinnittäneet siihen enempää huomiota. Mielialamme oli joka -tapauksessa mitä pirtein. Hotelliin tultuamme tapasimme Lauran -levottomana odottamassa. Edit uhkaili jo Suomeen-lähdöllä. Hän oli -kyllästynyt seikkailuihin, vaikka ei itse ollutkaan sellaisiin -joutunut. Mutta hänkin oli jo varsin hyvällä tuulella, kun yöllä -istuimme Taiteilijakahvilassa, kuuntelimme mustalaissoittoa ja nautimme -viiniannoksiamme. - -Tarkastelin salia ja siinä kuohuvaa raisua iloa, kun äkkiä näin -muutaman pöydän ääressä vanhan ystävämme salaneuvos Matvei -Matvejevitshin entisellä antaumuksella tutkivan varsovalaista -illallista. - -Suuriruhtinas Ivan Ivanovitsh istui hänen vierellään. - -Arvasin, että minulla oli vieläkin jotakin hauskaa edessäni. - - - - -NELJÄS OSA. - - -Viivyimme vielä muutamia päiviä Varsovassa ja tutustuimme, nyt -ilman mainittavia seikkailuja, tähän Puolan valtiolliseen ja -yhteiskunnalliseen pääkaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Emme ehtineet -paljoon, mutta hiukan kuitenkin, näimme ihanan kylpyläpalatsin -"Lazienki'n", kävimme vanhoilla valleilla ja vankikomeroissa, -missä venäläiset olivat ruoskimalla rääkänneet puolalaisia -vapaustaistelijoita kuoliaaksi, nautimme Varsovan voittamattomasta -baletista ja väliajat harhailimme ilman varsinaista päämäärää -vilkasliikkeisillä kaduilla. - -Kenraalin tapasin vielä kerran ja kysyin häneltä silloin suoraan, mitä -hän oikeastaan aikoi suuriruhtinas Ivan Ivanovitshin kanssa. -Kysymykseni hämmästytti taaskin kenraalia, hänhän ei tietänyt vieläkään -seikkailuani Danzigissa, mutta hän lupasi minulle, että saisin tutustua -siihenkin puoleen hänen toimintaansa. - -"Venäläiset tsaristit ovat pettäneet tai aikovat pettää minut. He -luulevat, etten sitä tiedä. Mutta minä tiedän sen sekä myös sen, millä -tavalla maksan velkani ja karhuan saatavani. Siitä tulee hauska juttu, -odottakaa vain!" - -Kenraali tuntui hyvin muuttuneelta. Hän oli antautunut, ellei -kunnialliselle, niin ainakin lain hyväksymälle tielle, ja tämä muutos -painoi leimansa häneen. En osannut arvaillakaan, mikä oli hänet saanut -niin yhtäkkiä tekemään kokokäännöksen. Jos hän olisi tehnyt kaiken -hyvää palkkiota vastaan, en olisi ihmetellyt, mutta nythän hän ei edes -vihjaissut siihen suuntaan. Minua liikutti tuo sangen vähän. Pääasia -oli, että jollakin tavoin saatoin käyttää kenraalia hyväkseni. - -Haastatteluni marsalkka Pilsudskin luona onnistui erinomaisesti ja sain -oikein sähköteitse kiitokset päätoimittajalta. Tunsin, että osakkeeni -kotimaassa olivat nousseet varsin paljon. - -Ryssien konferenssiin oli aikaa vielä lähes pari viikkoa, -joten saatoimme matkustaa aivan rauhassa. Jozef Gurmckilta sain -erinomaisia suosituksia pysähdyspaikkoihin ja niitten turvissa pääsin -tunkeutumaan melkein kaikkialle. Matkustimme ensin Lodziin, enemmän -velvollisuudentunnosta kuin huvitteluhalusta. Tuo tuhatpiippuinen, -yksitoikkoinen, kivihiilitomuinen, likainen ja laakea kaupunki ei -viehätä silmää, alituinen tuuli tupruuttaa silmät täyteen kivihiiltä, -mustakalottiset juutalaiset muodostavat täälläkin katukuvan ja -suljetut, laudoin peitetyt, saksalaisten, venäläisten ja bolsheviikkien -ryöstämät tehtaat aikaansaavat etenkin illan tullen melkein kaamean -tunnelman. Mutta kuitenkin on kaupungilla viehätyksensäkin, se piilee -sen alituisessa työssä ja toiminnassa. Vaikka sadat tehtaat -seisovatkin, ovat sadat toiminnassakin ja niitten koneet jyskävät läpi -päivän ja yön. - -Matkaseuramme oli vähitellen alkanut sulautua yhteen ja seurustelumme -muuttui yhä vilkkaammaksi ja miellyttävämmäksi. Laura oli muuttunut -enimmin, mutta sehän olikin kohtuullista, sillä hänessä oli enimmin -särmiä ollutkin. Edit malttoi tuntikausiksi irtautua "oppaistaan" eikä -Laura Vilnasta lähdettyään kai ollut puhunut halaistua sanaa -kansantaloudesta. Hänen seurastaan saattoi toisinaan suoraan nauttia, -kun hän yltyi "säkenöiväksi", ja ihmeekseni havaitsin, että hän saattoi -keskustella järkevästi ja miellyttävästi melkein kaikista asioista -auringon alla, aina omintakeisena ja sukkelana. Ylimielisyys karisi -pala palalta pois, sufragettinainen väistyi taka-alalle ja esiin tuli -aina uusi ja aina vanha paratiisin Eeva hyveineen ja heikkouksineen. -Niitäkin havaitsin koko joukon ja jokaisen keksiminen tuotti minulle -vilpitöntä iloa. Laura ei kaikesta päättäen ollutkaan jumala, ei edes -pyhimys, vaan aivan tavallinen enemmän tai vähemmän syntinen ihminen, -niin että hänen lähimmäisensä saattoi suhtautua häneen pelotta ja -vavistuksetta. - -Kun mielemme teki käväistä Ylä-Schlesian kysymyksen takia kuuluisilla -puolalaisilla kivihiilialueilla, olin Jozef Gurnickilta hankkinut -muutamia suosituksia kaivostenjohtajille. Päätimme niin ollen matkustaa -sinne ja illalla junaan noustuamme ja ruvettuamme nukkumaan, heräsimme -aamulla parhaaseen aikaan. Puolen tunnin kuluttua, ennätettyämme juuri -siistiytyä, pysähtyi juna Dabrovan asemalla ja me nousimme pois. - -Olimme keskellä teollisuusseutua, sellaista, mihin emme kotimaassamme -ole ollenkaan tottuneet. Se ei ole kaupunkia, ei kylää, ei maaseutua, -vaan jotakin siltä väliltä, talorykelmät tien kahden puolen jatkuvat -peninkulmamäärin, kaikkialla nousee tehtaitten savupiippuja, mutta -lomissa pilkahtaa aaltoilevia viljalaihoja loivilla kummuilla, näkyy -kaukaisia kyliä kastanjoineen ja poppeleineen, sieviä kirkkoja, -tuulimyllyjä, ja halki tämän alueen kulkee viivasuoria, mustia, -vaikeitten kivien ja valkeiksi kalkittujen lehmusten ja poppelien -reunustamia teitä. Haukkasimme aamiaista pienessä sievässä ja siistissä -kyläravintolassa murattiköynnösten peittämässä huvimajassa ja käytyäni -ensin erään kaivostenjohtajan, puolalais-saksalaisen insinöörin luona, -nousimme kohteliaasti tarjottuun autoon ja lähdimme vaeltamaan. -Maisema ei muuttunut matkalla, samat piiput, ilmanvaihtotorvet, -kaivosaukkorakennukset jatkuivat kaikkialla. Tiellä, leveällä, sileällä -ja kivitetyllä, ajoi vastaamme talonpoikia omituisissa leveissä kahden -hevosen kärryissään, juutalaisia ijänikuisine mustine halatteineen ja -kalotteineen. Punaiset, valkoiset ja harmaat tiilimuurit, koristellut -talojen päädyt, savikourukatot ja aina raitis, syvänvihreä muratti -vilahteli silmissämme, kun automme kiiti aina 80 km:n vauhdilla -mainioita teitä, nostattaen mustia tomupilviä, niin että kasvomme -kirjaimellisesti peittyivät mustiksi, hengityksemme vaikeutui emmekä -enää voineet silmiämmekään avata. Viimein ajettuamme samaa vauhtia läpi -Bendzinin kaupungin ja Grodzin, pysähdyimme muutaman kaivoksen -kohdalla. Tulostamme oli nähtävästi jo ilmoitettu, sillä työtä johtava -insinööri riensi heti luoksemme ja ohjasi meidät kaivosaukolle, minkä -mustista uumenista teräsvaunu teräsvaunun jälkeen kohosi ylös, täynnä -kiiltävän mustaa, kristallikimalteista kivihiiltä, painuakseen heti -takaisin tyhjänä. Valtava ryske ja jyske kävi rakennuksessa, kun -murskaajakoneet työskentelivät pienentäen hiilen sopivan kokoisiin -palasiin ja lajitellen ne automaattisesti. Kaikki oli mustaa, emmekä me -tehneet poikkeusta, työmiehet, lattiat, koneet, ilmakin, jota -hengitimme, oli kyllästetyn täynnä hienon hienoa yskittävää -hiilentomua. Insinööri kulki edellä ja selitti, mutta emme jaksaneet -kiinnittää hänen selityksiinsä huomiota. Meitä innosti enemmän itse -näkyvä toiminta, koneitten vinha liike, huumaava räiske ja ryske, -työmiesten ja -naisten tarmokkaat, tottuneet liikkeet ja kaiken yllä -lepäävä työn henki. - -Päätimme kaikki laskeutua kaivokseen, kun kerran tilaisuus meille -tarjottiin. Kiinnitimme päällämme nahkakypärät loukkaantumisen varalta, -heitimme yllemme kaivosmanttelin, sinisen pumpuliviitan, ja otettuamme -käteen pienen kaivostuikun kiipesimme hieman jännittyneinä tuollaiseen -tyhjään hiilivaunuun kaivosaukossa. Portti suljettiin ja yhtäkkiä -tunsimme vajoavamme suunnattoman nopeasti pohjattomaan syvyyteen. -Kaivostuikkumme sammuivat, mutta alasmeno jatkui yhä kiihtyvällä -vauhdilla, tasaisesti ja kolauksitta, pilkkosen pimeässä. Sitten hissi -pysähtyi, portti avattiin ja silmiimme tunki kirkas sähkövalo. Olimme -tulleet keskimäiseen kaivoskerrokseen. Insinööri ryhtyi taaskin -oppaaksemme ja ennen pitkää kuljimme hanhenmarssia kaivoskäytävillä, -kumarassa ja varoen, ja kaivostuikkujen oudossa liehuvassa valossa -näytimme kaikki kuin naamiaisilmiöiltä tai satuolennoilta. Ilma oli -alhaalla lämmintä, mutta kosteaa, korvissa suhisi mahtava ilmanvaihtaja -ja siellä täällä käytävien risteyksissä loisti sähkölamppu. Olimme -maanalaisessa kaupungissa, yhtä oudossa kuin ihmeellisessäkin. -Tarkastimme hiilen louhintaa ilmaporan ja räjähdysainesten avulla, -matkustimme maanalaisella sähköraitiotiellä ja tutustuimme -nerokkaaseen, mahtavaan ilmanvaihtolaitteeseen, minkä epäkuntoon -joutuminen tietäisi välttämätöntä kuolemaa niille sadoille ja -tuhansille, jotka työskentelevät maan alla. Mielenkiintoinen oli pieni -matkamme maan uumeniin, mutta hieman painostava ja hiostava ilma sekä -joltinenkin jännitys tekivät sen, että olimme kaikki tyytyväisiä -päästyämme taas luojan kirkkaan taivaan alle. - -Iltaan saakka harhailimme kivihiiliseuduilla. Söimme illallisen -Sosnowieczissa, aivan Ylä-Schlesian rajalla, ja nousimme sitten taas -junaan. Aamulla olimme Krakovassa. Seikkailumme alkoivat uudelleen. - -Hotellissa tapasin kenraalin, mutta hänen aikaisemman pyyntönsä -mukaisesti en ryhtynyt puheisiin. Ivan Ivanovitsh ja Matvei -Matvejevitsh olivat hänen kanssaan. Kenraali kuitenkin tuli luokseni ja -ilmoitti, että saatoin vielä vapaasti käyttää moniaita päiviä ja -katsella Krakovaa. Kiitin häntä ilmoituksesta ja aamiaisen jälkeen -lähdimme kaupungille. - -Jos Varsova on Puolan valtiollisen ja yhteiskunnallisen elämän keskus, -jos Lodz on työn ja tehtaitten kaupunki, niin Krakova on Puolan -kansallinen, historiallinen ja taiteellinen pyhättö. Krakovassa on -puolalaisuus kauneimpana ja elinvoimaisempana säilynyt vaikeimpienkin -vainojen aikana, sieltä on saanut alkunsa Puolan nykyinen vapaus ja -siellä on nytkin puolalaisella kansallishengellä tukevimmat juurensa. - -Edit oli kuin kala vedessä. Hän oli vihdoinkin päässyt oikeaan -ympäristöön. Krakova henkii todellakin historiaa, historiaa henkivät -sen kapeat romanttiset kujat, sen lukemattomat vanhat rakennukset, -porttiholvit, linnoitustornit, kirkko- ja kellotapulit, kirkot ja -luostarit ja ennenkaikkea henkii historiaa, suurta ja ihanaa, kuuluisa -mahtava Wawel-linna, Puolan kuninkaitten linna, missä he kaikki ovat -saaneet viimeisen leposijansa jylhässä, komeassa tuomiokirkossa tai sen -alla olevissa holveissa. Wawel-linna ei ole yhtenäinen rakennus, se on -suunnaton rakennusryhmä korkealla yli kaupungin kohoavalla töyräällä, -valleineen, vallisarvineen, rintavarustuksineen, torneineen, -hautoineen ja kirkkoineen. Siinä on osia kaikilta ajoilta, kaikkia -rakennustyylejä, värejä, muotoja ja tarkoituksia. Siihen, Puolan -kuninkaitten kruunaus- ja hautapaikkaan, on kokoontunut, tiivistettynä -ja keskitettynä, romanttisena ja kauniina, Puolan koko historia, -muistot sen elinvoimaisilta alkuajoilta, sen mahtavuuden, loiston ja -vallan vuosilta sekä myös tappioitten, alennusten, kansallisen häpeän -ja kärsimysten ajoilta. Kuljimme tuntikausia sen pihoilla, holveissa, -valleilla, tuomiokirkossa, vankikomeroissa, katakombeissa, tuntematta -väsymystä tai kyllästymystä, ja minusta alkoi vähitellen tuntua siltä, -ettei Editiä saada paikalta poistumaan muuta kuin väkivallalla. - -Mutta ruumiimme alkoi lopulta osoittaa omia vaatimuksiaan, mitä tuli -ruokaan ja juomaan, ja niin ollen täytyi meidän jättää Wawel-linna ja -palata kaupunkiin. Ruokailimme nopeasti pienessä ravintolassa torin -laidalla, katsellen elämää. Näillä seuduin käytetään vielä helakoita ja -kauniita kansallispukuja, ei paljon, mutta käytetään kuitenkin, ja -Krakovan kuuluisia huiveja näkyi sekä käytännössä että kaupan. Krakova -on puutarhojen ja puistojen kaupunki, sen asemakaava on säännötön -ympyrä ja kolme laajenevaa puutarhakehää kiertää koko kaupungin. Vanhaa -sammaltunutta harmaata, punaliuskaisia kattoja, lasimaalausta sekä -kaikkialla rehevää tummaa vihreää, siinä on Krakovan värivaikutelma. - -Emme edes pistäytyneet hotellissa, vaan vilkaisimme pikimmältä Krakovan -mainiota taulugalleriaa, Puolan klassillisen taiteen ihaninta -kokoelmaa, ja vuokrasimme senjälkeen auton ajaaksemme kaupungin -ulkopuolella olevalle Kosciusczkon kukkulalle. Sitä ajomatkaa emme -hevin unohda. Auto mutkitteli ensin halki kaupungin ahtaita kujia -myöten, selviytyen vihdoin tyylikkäälle huvila-alueelle, jonka -puutarhat kukkivine kirsikkapuineen, akaasioineen, kastanjoineen, -poppeleineen ja lehmuksineen vilahtelivat silmissämme. Tie nousi -hitaasti ja vakaantui viimein leveäksi, mahtavien poppeleitten -varjostamaksi valtatieksi, jonka molemmin puolin lainehtivat kuin -merenä hedelmälliset viljalaihot, vasemmalla välkkyi Veikselin -hopeainen uoma ja lauha ilmanhenki hyväili kasvojamme. Parin kolmen -kilometrin päässä automme kiersi pienen linnoituksen portista sisään, -jonka portilla seisova nelikolkkahattuinen sotilas laski meidät -esteettä. Nousimme autosta ja lähdimme kiipeämään itse "kukkulalle", -multa- ja hiekkatöyräälle, jonka on rakentanut, mullan ja hiekan -omakätisesti paikalle kantanut Puolan kansa, rikkaat ja köyhät, -sivistyneet ja sivistymättömät, suurimman ihannoiduimman -kansallissankarinsa kunniaksi ja muistoksi. Niin on syntynyt tuo toista -sataa metriä korkea kumpu, jonka laella on vain yksinkertainen jykevä -graniittilohkare kirjoituksineen: Kosciusczkolle, yhtä yksinkertainen -ja koruton kuin tämä Puolan intohimoinen isänmaanystävä ja -vapaustaistelija itsekin oli, ja yhtä jykevä ja vaikuttava kuin hänen -toimintansa onnettoman isänmaansa hyväksi. Ihanan suurenmoinen oli myös -näköala tältä kummulta yli Galizian viljavan tasangon, aaltoilevine, -viljalaihojen kiertämine kumpuineen, valkotaloisine ja punakattoisine -kylineen, valkeine vihreäreunusteisine teineen, pienine metsikköineen, -karjalaumoineen, Veikselin hopeanhohtoisine uomineen, kellanruskeine ja -valkoisine liituvuorineen sekä kaukana, kaukana etelässä siintävine -lumihuippuisine Karpaatteineen. Krakova lepäsi jalkaimme juuressa -puutarhoineen, kirkkoineen, Waweleineen ja ilma väreili tyynenä, -kuulakkaana kesäiltana. Parempaa paikkaa ja onnistuneempaa muotoa ei -voisi keksiä kansallissankarin muiston kunnioittamiseksi, sillä tämä -muistomerkki ohjaa muukalaisenkin siihen, mikä sankaria oli -innoittanut, maan ja kansan ihailuun ja rakastamiseen. - -Laura oli äänetön, niinkuin muistin hänen olleen Oliwan tuomiokirkossa -Danzigissa. Hän nautti mitään puhumatta, mitään sanomatta, eikä -Editkään turvautunut oppaaseensa, vaan nautti, ei järjellään eikä -tiedoillaan, vaan silmillään ja korvillaan, jokaisella hermollaan, mitä -ilmanhenki ja melkein rannattoman avaruuden tuntu hyväilivät. - -Hämärsi jo, kun jälleen istuuduimme autoon ja huimaa vauhtia -- tie -kävi nyt alamäkeä -- kiidimme takaisin kaupunkiin. Seuralaiseni -tahtoivat välttämättömästi pistäytyä hotellissa -- aioimme käydä -teatterissa -- pukuaan muuttamassa. Kenraalia ei näkynyt alhaalla, -joten ilman muuta kiipesin kerrokseeni ja avasin huoneeni oven. - -Tahtomattanikin päästin huudahduksen: huoneessani oli joku käynyt ja -jättänyt jälkeensä hävityksen kauhistuksen, kaikki matkalaukkuni oli -avattu ja pengottu, tavarat olivat hajallaan lattialla, kaapit oli -avattu, pöydänlaatikot vedetty esille ja huone muistutti erehdyttävästi -venäläisten santarmien toimeenpanemaa kotitarkastusta. - -En ollut vielä ehtinyt koota ajatuksiani, kun seuralaiseni juoksivat -huoneeseen: - -"Meiltä on yritetty varastaa'" huusivat he molemmat, mutta jäivät -sanattomiksi nähdessään, etten minäkään ollut yritykseltä säästynyt. -Ryhdyin kiireesti tarkastamaan tavaroitani. Rahaa ei matkalaukuissani -ollut eikä oikeastaan mitään arvokkaampaa. Vaatteeni olivat tallella, -kaikki taskut oli tosin käännetty nurin, liinavaatteet oli reposteltu, -mutta puolen tunnin tarkastuksen jälkeen saatoin todeta, ettei mitään, -ainakaan muistini ja tietojeni mukaan, ollut hävinnyt. Saman tiedon -toivat sekä Laura että Edit omista tavaroistaan. - -Mitä tämä "kotitarkastus" siis merkitsi? On ilmeistä, ettei -kysymyksessä ollut tavallinen varkaus. Vaikka varas olisikin olettanut -löytävänsä jotakin arvokasta ja huomannut sitten pettyneensä, olisi hän -kuitenkin varmasti jotakin anastanut. Sen verran arvoesineitäkin oli -matkassamme. Mutta niin ei oltu tehty. Ja sitten se seikka, että yritys -oli tehty koko seuruettamme vastaan? Ilmeistä oli, että varas tai -tunkeilija, oli etsinyt jotakin, sitä kuitenkaan löytämättä. Mutta mitä -hän olisi saattanut etsiä? En ymmärtänyt ollenkaan. Jotakin tavattoman -tärkeää sen täytyi olla, sillä muutoin ei olisi antauduttu niin suureen -vaaraan. Murtautua keskellä päivää vilkasliikkeisessä hotellissa -kahteen huoneeseen ja toimittaa täydellinen kotitarkastus! Ilmitulon -vaara oli peloittavan suuri. - -Editiin minä kumminkin harmistuin. Hän oli suunniltaan, hän laski -kaiken tämän kohtalon, sallimuksen, Jumalan ja ties minkä -rangaistukseksi synneistämme, s.o. enemmän tai vähemmän tahtomistamme -ja suorittamistamme seikkailuista. Hän hermostui perinpohjin ja -hermostutti Laurankin. Kiukustuin puolestani ja määräsin lyhyesti ja -jyrkästi, ettei asia itkusta parane ja että jos arvoisat naiset -haluavat tulla teatteriin, täytyy heidän viimeistään puolen tunnin -kuluttua olla valmiina, s.o. pukeutuneina. Heidän mentyään jäin -miettimään tapahtumaa. - -Ei ollut ihmeellistä, jos ajatukseni johtivat seikkailuun Varsovan -juutalaiskorttelissa. Mutta en sittenkään ymmärtänyt. Kostoon oli -kommunisteilla kyllä syytä, mutta eihän tämä ollut kostoa. En jaksanut -käsittää, mitä he saattoivat etsiä meiltä, sillä emmehän olleet mitään -ottaneet. Selvää oli vain, että salaperäinen tuntematon vaara uhkasi -meitä. Vaistoni sanoi, ettei juttu loppuisi tähän, mutta minkälaisia -muotoja se vastedes saisi, en osannut arvatakaan. - -Asetin tavarani järjestykseen joka tapauksessa ja tarkistin -revolverini. Se ei näyttänyt olevan mikään ylellisyyskapine nykyisissä -oloissa. Seuralaiseni tulivat määräyksen mukaan puolen tunnin kuluttua -ja lähdimme kaikin ulos. Alhaalla tapasin kenraalin erään -amerikkalaiselta, puoleksi turistilta, puoleksi taiteilijalta tai -sanomalehtimieheltä tai joltakin sellaiselta näyttävän miehen seurassa. -Yankee-tyyppi oli selvä, mutta miehen ammatista en päässyt selville. - -Kerroin kenraalille tapahtuman. Hän kiihtyi odottamattomasti. - -"Todellakin, todellakin! Siis myöskin te! Minun luokseni on tehty -samanlainen murto!" - -Vavahdin. Yhteys Varsova-seikkailuun vahvistui, mutta tarkoitusta en -vieläkään ymmärtänyt. Kenraali pudisteli myöskin päätään. - -"En ymmärrä ollenkaan, en ollenkaan! Ne valmistelevat jotakin, ne -etsivät jotakin, mutta mitä? Ettehän ole ilmoittanut viranomaisille -tapahtumasta?" - -"En tietenkään. Joutuisin vain turhiin rettelöihin eikä ilmoittamisesta -kuitenkaan olisi vastaavaa hyötyä." - -Keskustelin vielä jonkun aikaa kenraalin kanssa ja lopputuloksena oli, -että odottaisimme toistaiseksi ryhtymättä mihinkään laajempiin -toimenpiteisiin. Mutta varovaisia meidän täytyi olla. Ensi yritys -tarkoitti tavaroitamme, mikään ei taannut, etteikö seuraava yritys -tarkoittaisi henkeämme. - -Seuraavana päivänä pistäydyimme Wieliczkan kuuluisassa -suolakaivoksessa, tuossa todellisessa maanalaisessa kaupungissa suolaan -hakattuine kirkkoineen, kappeleineen, tanssisaleineen, rautateineen, -sähkövaloineen, järvineen ja puroineen. Kuljimme monta tuntia sen -valoisia, leveitä ja korkeita käytäviä pitkin, ihailimme vanhojen -kaivosmiesten hakkaamia pyhäinkuvia ikivanhoissa kappeleissa, suolasta -veistettyä mestarillista kattokruunua suuressa kirkossa ja tanssisalin -suurta freskoa. - -Harhailtuamme illan kaupungilla ja istuttuamme pari tuntia vilkkaassa -ja huvittavassa varietee-teatterissa, päätimme aamulla käväistä ensin -uudelleen Wawelia ihailemassa ja iltapuolella tehdä automatkan Tyniecin -vanhaan, ruotsalaisten ja suomalaisten 1650-luvulla osaksi hävittämään -luostariin. Iltapäivällä saimmekin vuokratuksi hyvän ja nopean auton ja -painuimme matkaan. Tie kulki Wawelin sivuitse, halki huvila-alueen, yli -Veikselin ja suuntautui sitten, liituvuorien ja kukkaniittyjen lomitse, -puuttomalle maaseudulle viivasuorana, kovana ja sileänä. Auton vauhti -kiihoitti mieltä ja sai veren virtaamaan nopeammin. Maisema oli -yksitoikkoinen tasaisuudessaan, niityt ja pellot vilahtelivat ohitse ja -pari kertaa sivuutimme sievän, puutarhojen lomiin kätkeytyneen -maalaiskylän savimajoineen ja olkikattoineen. Tie kohosi hiukan, -mutkitteli kylän halki ja kääntyi oikealle Veikseliä kohti ja kaarsi -sitten vanhasta muuriportista sisään. - -Olimme perillä. - -Vasemmalla oli vanha, jykevärakenteinen, matalahko tyylipuhdas -romaaninen kirkko, oikealla korkea, puoleksi sortunut seinä ja -sammaltunut ja raunioitunut rintavarustus, taustalla seinäraunioita ja -keskellä nurmipeittoinen, paikoin kivitetty, siisti ja kodikas piha, -entinen luostarin sisäpiha. Rauniot kokonaisuudessaan sijaitsivat -parikymmentä metriä Veikselin pinnasta, äkkijyrkällä joen äyräällä, -niin että paikka aikoinaan, täydessä varustuksessaan oli kummullaan -ollut melkein valloittamaton. Ruotsalaiset ja suomalaiset, samoinkuin -kerran aikaisemmin tataarit, olivat sen kumminkin valloittaneet ja -hävittäneet, ruotsalaiset ryöstettyään sieltä tynnörittäin kultaa ja -arvoesineitä. Luostarin paikka oli idyllinen ja kaunis, näköala yli -juurella virtaavan, kaislarantaisen ja niittyisen Veikselin taustalla -kohoaville loiville, puutarhojen peittämille kummuille kylineen ja -kirkkoineen, hanhilammikkoineen ja karjalaumoineen, rauhallinen ja -viihdyttävä laakeudessaan ja sopusoinnussaan. - -Astuimme vanhaan kirkkoon ja kuljimme sen kumahtelevia lattiakiviä -pitkin. Se oli koruton ja yksinkertainen vanha katolilainen kirkko, -ankaran askeettinen vihreänharmaassa värityksessään valon langetessa -läpi värillisten ikkunaruutujen ja kimallellessa pyhimysten kuvilla ja -alttariliinoilla. Hartaus täytti mielen ja hiljaa kuljimme sakastiin. -Herttainen näky kohtasi silmäämme: pari kolme heleäpukuista, raikkaan -tervettä, nuorta ja somaa maalaistyttöä koristeli parhaillaan, hartaina -ja toimeliaina, vanhaa pyhimyksen kuvaa köynnöksillä ja kukilla ja -myrttiseppeleillä kai jotakin pyhäinkulkuetta varten. Hillitty, vieno -valaistus, joka lankesi ankaraan harmauteen, naivin koruton -pyhimyksenkuva, kansallispukuiset nuoret tytöt vilpitön innostus -kasvoillaan ja punaisilla poskillaan, kaikki tämä muodosti taulun, -missä tunnelma, värien sopusointu, asennot ja hartauden henki -sulautuivat harvinaiseen eheäksi kokonaisuudeksi. Astuimme hiljaa -pihalle jälleen ja nojauduimme rintavarustusta vasten. Edit otti -skitsikirjansa ja kiipesi rintavarustuksen yli laskeutuen hiukan -alemmaksi voidakseen piirtää luonnoksen kirkosta ja raunioista. Laura -ja minä siirryimme aivan huomaamattamme raunioille, löysimme kolmelta -puolen suojatun nurkkauksen ja istuuduimme sammaltuneille kiville -jääden ihailemaan lännessä avautuvaa maisemaa auringon aletessa -laskuaan kohti. - -Mieli oli tyyni ja tyytyväinen ja onnentunne valtasi ihmisen. Loin -katseeni Lauraan ja sävähdin. Laura oli viehättävä siinä laskevan -auringon säteitten leikkiessä hänen ihollaan ja hiuksillaan. Minä -katsoin ja näin, että hän oli nuori ja verevä, raitis ja miellyttävä, -hänestä henki vastaani naisellinen sulo, herkkä ja koskematon. Minä -olen tietenkin narri, mutta en voi sille mitään. Tietysti ei Laura -ollut sen kummempi kuin muulloinkaan, väitellessään kansantaloudesta ja -pilkatessaan kaikkia lähimmäisiään, mutta minä olin, en hänen, -vaan ympäristön, maiseman rauhallisuuden ja luonnon onnentunteen -vallassa, lauha iltatuuli sai minut hempeäksi, värien sopusointu teki -minut idealistiksi ja Lauran punaiset huulet houkuttelivat -vastustamattomasti. Olin suudellut niitä Vilnassa, ja nyt olisin taas -tahtonut suudella. Mutta en voinut saada itseäni tarpeelliseen -vireeseen. Minulla ei ollut rohkeutta, mutta mitä kauemmin katselin -hänen huuliaan, hienohipiäistä kaulaa ja rauhallisesti värähtelevää -povea, sitä sekavammaksi ja oudommaksi tunsin mielentilani. Minä -muistin Lauran Danzigissa Oliwan kirkossa, Vilnassa, liettualaisten -vankina, juutalaiskorttelissa, Kosciuszckon kukkulalla, mutta ennen -kaikkea minä muistin hänet pitkäpalmikkoisena raisuna koulutyttönä, -jolloin olin samaan aikaan huokaillut hänen sekä jambien ja anapestien -takia. Kaikki oli tietenkin kuvittelua, mutta tuo kuvittelu oli niin -voimakasta, että se vastasi todellisuutta. Minä vaivuin ihailemaan -Lauraa ja mitä enemmän ihailin, sitä varmemmaksi kasvoi vakaumus, etten -hänestä ilman muuta eroaisi. Hänessä oli kultaa pohjalla, kirkasta ja -puhdasta kultaa, ja minä kuvittelin jo, että olisin se kullanetsijä, -joka nuo aarteet saisin päivänvaloon. - -Nopeasti koetin määritellä itselleni tunteeni laadun ja havaitsin -hämmästyksekseni ja ilokseni, että olin kai rakastunut Lauraan. Kai? -Ei, minä olin rakastunut todenteolla, syvästi ja kiihkeästi. Laurassa -ei ollut mitään ihmeellistä, hyvin vähän salaperäistä, hän oli avoin, -luonnollinen, reipas ja iloinen, ei varsin tyhmä (en juuri mielellään -anna naiselle korkeampaa tunnustusta) eikä yksitoikkoinen. Hänessä oli -luontaista vallanhimoa, määräämisvimmaa, kapinallisuutta ja -teoreettista liberalismia, mutta nuo haitat kyllä jaksaisin sietää. - -Sietää! Minä melkein häpesin ja nolostuin: tässä oli pienin kysymys -minun sietämisestäni, paljon suurempi oli se, sietäisikö Laura minun -suuria vikojani ja arvostelisiko hän miksikään pienet etuni. - -Minä tunsin palan nousevan kurkkuuni, ohimoni tuntuivat kuumilta -eivätkä silmäni tajunneet enää maiseman yksityiskohtia. Minä aioin -ottaa ratkaisevan askeleen, aioin saada joko kaikki tai jäädä ilman -mitään. Olin nyt kerta kaikkiaan siinä tunnelmassa ja otaksuin -hämärästi, että Laurakin olisi tavallista suopeammalla tuulella. Emme -olleet enää moneen päivään edes riidelleetkään. - -Sytytin hermostuneesti savukkeen ja poltin sen nopeasti loppuun. Olin -todellakin hermostunut ja arka eikä savuke auttanut mitään. Silmäsin -vielä kerran tasangolle kuin kuolemaantuomittu ennen teloitusta, ja -puristaen käteni yhteen lausuin hiljaa, niin luonnollisesti ja hellästi -kuin osasin: - -"Laura!" - -Laura käänsi päänsä ja hänen silmiensä välke antoi minulle murto-osaksi -sekuntia toivoa. Mutta ainoastaan niin kauaksi, sillä tuhannesosa -sekuntia senjälkeen saivat Lauran kasvot aivan uuden ja oudon ilmeen, -ne kuvastivat pelkoa, ehkäpä kauhuakin, ja hämmästystä. Otaksuin jo -hetken, että kaikki oli menetetty, että Laura oli ymmärtänyt ja -kauhistunut rohkeuttani tai röyhkeyttäni, niinkuin epäonnistunutta -kosimista tavallisesti naisellisen epäjohdonmukaisesti nimitetään. - -Mutta ei! - -Minäkin vavahduin, en Lauran katseesta, vaan siitä, että tukeva ote, -raudanlujat sormet kiertyivät kaulani ympäri ja tunsin korvani juuressa -kylmän reiän painautuvan ihoa vasten. - -"Kädet ylös ja hiljaa!" komensi hillitty, mutta uhkaava ääni. Laura oli -jo nostanut kätensä. Kosintani oli varsin omituisesti keskeytynyt. - -Olen rauhallinen ja tyyniluontoinen mies, mutta en kärsi keskeytyksiä. -Minä en pidä siitä, että puheeni keskeytetään, mutta vielä vähemmän -siitä, että varsin harvalukuiset kosintani ehkäistään. Minä raivostuin, -ja ellei korvani taa painetun revolverin piippu olisi muistuttanut -minua raivostumisen välittömästä seurauksesta, olisin varmasti antanut -sen ilmetä hyvinkin voimakkaasti. Nyt en voinut tehdä mitään, vaan -minun täytyi istua hiljaa ja odottaa jatkoa. - -Odotus ei kestänyt kauan. Ote niskassani heltisi, sain käskyn kääntyä -ja silloin näin kaksi siististi puettua miestä, jotka olivat -hyökkäyksen tehneet. Heillä oli kummallakin revolveri kädessä ja heidän -ilmeensä eivät olleet vähintäkään hullunkuriset, vaikka miehet -olivatkin tietoiset siitä, että olivat varsin brutaalisesti -keskeyttäneet hienon tunnelmahetken. - -Yritys oli rohkea, mutta hyvin suunniteltu. Aivan lähellä, kymmenen -viidentoista metrin päässä oli ihmisiä, Edit istui melkein allamme, -mutta meitä ei voitu nähdä mistään, ja niin olimme täydellisesti -roistojen vallassa. Olisin voinut huutaa, mutta huutamisen seurausta ei -tarvinnut epäillä. - -Ennenkuin oikein tajusinkaan, riistettiin minulta revolveri, toisen -kerran jo matkallani, lompakkoni pengottiin perinpohjin, taskuni -tarkastettiin ja sitten toimeenpantiin varsin perusteellinen -ruumiintarkastus. Lauran käsilaukku joutui samanlaisen tutkimuksen -esineeksi, mutta -- ihmeellistä taaskin -- mitään ei viety, revolveria -lukuunottamatta. - -Koko näytelmään kului vajaa kymmenen minuuttia. Senjälkeen molemmat -rosvot pujahtivat muuriaukkoon ja hävisivät sille tielleen. Aseettomana -en uskaltanut lähteä takaa-ajamaan ja melua ei minulla ollut taaskaan -halua herättää. - -"Editille ei sanota mitään!" kuiskasi Laura ja ehdotus oli minusta -järkevä kyllä. Edit hermostuisi aivan suunnattomasti, saadessaan -tietää, että olimme järjestelmällisen vainon alaisina. - -Se oli nyt epäämätön tosiasia. Meitä vakoiltiin, meidät tunnettiin ja -matkamme ja toimemme olivat tiedossa. Jotakin tahdottiin saada meiltä, -mutta mitä? Arvoesineitä ei, ei rahaa eikä sen sellaista. Mutta mitä -sitten? - -En voinut keksiä mitään ratkaisua, mutta päätin mielessäni, etten enää -liiaksi erkanisi joukosta. Meidän täytyi pysytellä ihmisten keskellä. -Silloin olisimme suuremmassa turvassa. Missään tapauksessa en aikonut -keskeyttää matkaani joittenkin rosvojen vainon takia. - -Mutta lumous oli haihtunut ja kun Laura toivuttuamme hämmästyksestä -kysyi, mitä olin aikonut sanoa, punastuin kyllä hiukan, mutta tekeydyin -kokonaan muistamattomaksi. Minulla oli nyt muuta ajattelemista. -Tulevaisuus näytti uhkaavalta, eivätkä kenraalin otaksumat, kun -kaupunkiin palatessani keskustelin hänen kanssaan, minua ollenkaan -rauhoittaneet. Olin varuillani koko yön, mutta mitään ei tapahtunut. - -Seuraavana iltana nousimme junaan ja painuimme kohti Karpaatteja. -Siellä seikkailumme loppuivat, mutta vähältä piti, etteivät ne -loppuneet hyvinkin ikävästi. Alku Danzigissa oli ollut humoristinen, -mutta loppu vuoristossa uhkasi muodostua kohtalokkaaksi. - -Samassa junassa, vaikkakin toisessa vaunussa, matkustivat myös Ivan -Ivanovitsh ja Matvei Matvejevitsh, "uuden Venäjän" miehet, joilla, yhtä -vähän kuin bolshevikeilla, oli sympatioita reunavaltioitten liittoa ja -yhteistyötä kohtaan. - -Heräsimme vuoristossa ja riensimme käytävään ihailemaan näköalaa. Juna -kulki syvän laakson rinnettä pitkin, sen vieressä kohisi vallaton -ryöppyävä vuoristopuro ja molemmin puolin kohosivat korkeuksiin -Karpaatit, rinteet heleitten niittyjen ja peltotilkkujen sekä tummien -kuusimetsien, ylempänä kanervakankaitten peitossa, sitten vain jylhät -ruskeat ja harmaat kalliot ponnistelivat korkeuksiin ja niitten -rotkoissa ja huipuilla loisti ikuinen lumi aamuauringon säteissä -huikaisevan kirkkaana. - -Olimme Puolan Sveitsissä, täydellisessä, ihanassa alppiseudussa, -suhteellisen koskemattomassa ja alkuperäisessä sekä vaikuttavan -mahtavassa ainakin meistä, mäkimaan, metsien ja soitten maan lapsista. - -Juna ponnisteli yhä ylöspäin. Aamuilma oli kirpaisevan kylmää, -niityillä näkyi valkoista kuuraa, mutta ilma oli juovuttavan -hyvänmakuista, kirkasta ja raitista. Rinta laajeni itsestään ja ahmi -sisäänsä tätä ohennettua nektaria. - -Zakopanen, Puolassa tunnetun vuoristokylpylän ja huvilapaikan, asema -oli pieni, sievä ja siisti, kun nousimme junasta. Rata päättyikin tähän -ja korkealle se oli noussutkin, joukon toistatuhatta metriä yli -merenpinnan. Valkoisiin, tiukkoihin sarkahousuihin, valkeisiin, -kirjailtuihin paitoihin ja hihattomiin, kullalla ja hopealla -koristeltuihin lammasnahkaisiin liiveihin sekä pieniin töyhtöpäisiin -vuoristohattuihin pukeutuneita ajureita oli vastassa. Istuuduimme -tuollaisiin omituisiin vuoristossa käytettyihin ajoneuvoihin, -parihevoset edessä, ja lähdimme nopeasti liikkeelle. Kylään tai -kauppalaan oli matkaa kilometrin verran, mutta ei se pitkältä tuntunut. -Ympärilläoleva luonto veti kaiken huomiomme puoleensa. - -Hotel Stamary, suuri, komea kolmikerroksinen rakennus sijaitsi -kauppalan laidalla puutarhan keskellä huimaavan korkean vuoren seinän -lähettyvillä. Se teki hauskan vaikutuksen valkoisine seinineen ja -punaisine kattoineen, se oli siisti ja parvekkeella oli miellyttävä -oleskella ja katsella kaukaisia vuorenhuippuja, joista eräällä lähellä -olevalla eroitimme pienen ristin, mikä ei itse asiassa ollut lainkaan -pieni, vaan noin kolmekymmentä metriä korkea, vaikka näyttikin -silmissämme vain pari kolme senttimetriä korkealta. - -Kenraali saapui myöskin hotelliin, samoin Ivan Ivanovitsh -salaneuvoksineen ja saapuipa Krakovassa näkemäni yankee-mieskin monine -matkalaukkuineen. Olin juuri ehtinyt siistiytyä, kun ovelleni -kolkutettiin ja kenraali tuli sisään. Arvasin, että hänellä oli nyt -vihdoinkin jotakin tärkeää asiaa. Venäläiset tsaristit olivat jo kauan -vaivanneet mieltäni, mutta kun kenraali kerran oli luvannut pitää -huolen kaikesta, en vaivannut häntä kysymyksilläni. - -"Nyt on kaikki selvää", sanoi hän istuutuen. "Tänään saatte kokea -jotakin hauskaa, nähdä näytöksen mukiinmenevästä poliittisesta -farssista. Seuratkaa vain ohjeitani, niin kaikki käy kuin rasvattu. Ah, -saanpa nauraa kerrankin." - -Katsoin juutalaista "kenraalia". Hän oli itse elämänilo, nuortea ja -reipas ja näytti nauttivan olemassaolostaan. Pingottuneisuus ja -jonkunlainen väijyväisyys, minkä olin pannut merkille Danzigissa, oli -hänestä hävinnyt. Hän aikoi kai antautua kunnialliseksi mieheksi. - -"Mitä te aiotte oikeastaan tehdä?" kysyin. - -"En mitään erikoista. Maksan vain pienen velan. Katsokaas, kun ihminen, -vaikkakin itsekkäistä vaikuttimista, on tehnyt rehellistä, niin, -uskokaa todella, rehellistä työtä hieman epäilyttävien poliittisten -päämäärien ja tarkoitusten hyväksi, pannut vapautensa, henkensä ja -kunniansa, sikäli kuin sitä on ollut pantavissa, vaaralle alttiiksi, ja -kun tällainen mies ei työstään saa minkäänlaista tunnustusta, -palkkiosta puhumattakaan, vaan, niinkuin on vakava syy olettaa, hänelle -sanotaan vain, että Mauri on tehnyt tehtävänsä ja Mauri saa mennä, -silloin on tällä miehellä kuitenkin jonkunlainen moraalinen oikeus -järjestää kostoksi pieni kepponen, joka ei vahingoita ei henkeä, ei -ruumista eikä omaisuutta yhtä vähän kuin kunniaakaan. Ja sellainen mies -olen minäkin ja eräät poliittiset seikkailijat saavat sen kyllä tuntea. -Vakuutan vieläkin, että juttu on puhtaasti humoristinen ja minä tarjoan -teille tilaisuuden tutustua siihen, ehdolla, että puhutte minusta Jozef -Gurnickille hiukan hyvää." - -Annoin suostumukseni. Minua itse asiassa liikutti perin vähän, mitä -venäläiset tsaristit puuhailivat ja onnistuisiko heidän syöstä -bolshevikit vallasta. Venäläisille siitä tuskin olisi onnettomuuttakaan -koitunut. Mutta ensiksikin kiinnitti juttu mieltäni puhtaasti -journalistiselta kannalta ja toiseksi aioin tehdä kyllä kaikkeni, ettei -tie tsaarinistuimelle kulkisi ainakaan oman isänmaani elinetujen -vastaisesti. Ymmärsin kyllä venäläisiä emigrantteja, mutta käsitin -heidän puuhiensa vaarallisuuden maalleni... - -Kenraali oli ripeä hankkeissaan. Hän pyysi minua odottamaan hetkisen ja -palasi sitten yankee-miehen kanssa. - -"Saanko esitellä: mr Craig -- mr Haapala." - -Kumarsin jäykästi. En ymmärtänyt, mitä kenraali tarkoitti. - -"Kas niin, te tulette tavallaan olemaan osakkaita yrityksessä. Mr Craig -aikoo tutustua myöskin siihen, mihin tekin, herra Haapala. Ja kuulkaa -nyt ohjeeni!" - -Kymmenessä minuutissa oli juttu selvä. Ymmärsin kyllä juonen, vaikka en -tietänytkään, mitä seuraisi. Jännitys olikin näin paljon suurempi. -Lähdimme ensin aamiaiselle, esitettyäni mr Craigin seuralaisilleni, ja -istuimme hetken kuluttua Karpoviezcin taiteilijamaisessa ravintolassa -aivan kuohuvan vuoristopuron reunalla ja keskustelu sujui itsestään. -Minua peloitti Editin ottaminen mukaan, mutta muutakaan neuvoa ei -ollut. Mr Craig osoittautui varsin miellyttäväksi yankeeksi, mutta -hänen ammatistaan en päässyt perille. Hänellä oli mukanaan suuri -matkalaukku, enkä tietänyt, mitä se sisälsi. - -Nousimme sitten autoon ja lähdimme syvemmälle vuoristoon. Zakopane -sijaitsee Karpaattien jylhimmillä ja korkeimmilla seuduilla ja maisemat -valtasivat mielemme kokonaan. Melkein äkkijyrkät vuorenseinät, jotka -kohosivat tuhannen metrin korkeuteen, reunustivat väliin tietä, väliin -taas rinteet loivenivat ja niillä loistivat niityt karjoineen ja tummat -salskeat kuusimetsät. Siellä täällä kohisi puro, rinteillä näkyi -matalia alppimajoja, joitten katolla oli irrallisia kiviä varapainoina -rajuilmojen varalta. Kuljimme väliin kuin kourussa, kuin jossakin -suppilossa, emme nähneet muuta kuin ylöspäin huimaaville huipuille, -väliin kiipesi auto paljaslakisille vuorille, joilta levisi -silmänkantamaton näköala yli alemman vuoriston kylineen, peltoineen, -metsineen ja puroineen. Ilma oli ihanaa hengittää ja nautimme -ajomatkastamme majesteetillisen luonnon keskellä. - -Parinkymmenen kilometrin päässä auto kääntyi pienelle syrjätielle ja -ennenpitkää keksimme pienen alppimajan tuuhean kuusikon ja avoimen -viettävän niityn reunassa. Auto pysähtyi, nousimme pois ja käännyttyään -lähti auto takaisin. Kuljettajalla oi ohjeensa. - -Lähenimme majaa ja Laura katsahti hämmästyneenä meihin, sillä maja oli -tosin avoin, mutta tyhjä kuitenkin. Selitin lyhyesti hänelle matkamme -tarkoituksen ja kiirehdin sisään. Mr Craig seurasi minua ja naiset -myös. Nousimme ullakolle ja aivan oikein: siellä olevasta ikkunasta oli -meillä esteetön näköala rakennuksen taakse, metsään, niitylle ja sen -reunassa kohisevalle purolle. Mr Craig avasi laukkunsa ja veti sieltä -esiin esineen, minkä nähdessäni en voinut olla purskahtamatta nauruun. - -Esine oli suuri filmikone. Mr Craig oli siis filmivalokuvaaja. - -Minulle selvisi nyt kenraalin kostosuunnitelma. Se oli sekä tepsivä -että sukkela. Ja vaaraton. - -Odottelimme ehkä puoli tuntia, kun tieltä alkoi kuulua moottorin -surinaa. Aivan oikein, sieltä tuli kolme autoa. Ihmettelin kenraalin -kykyä, kun hänen oli onnistunut houkutella poliittiset seikkailijat -tällaiseen syrjäpaikkaan, Karpaateille, niinkuin he eivät olisi voineet -kokoontua yhtä turvallisesti jossakin muuallakin. - -Autot jäivät paikalle jonkun matkan päähän, mutta niistä nousi -toistakymmentä herrasmiestä, jotka minä määrittelin venäläisiksi, -"kenraalia" lukuunottamatta. Rakennuksen taakse kannettiin pöytä ja -joukko istuimia ja niin oli konferenssi valmis alkamaan. - -Se alkoi, mutta en olisi voinut kuvitella, että se alkaisi sillä -tavalla. Kuten kaikissa säädyllisissä kokouksissa, niin täytyi -tässäkin valita puheenjohtaja. Oletin, että Ivan Ivanovitsh olisi -itseoikeutettu ja samaa mieltä tuntui olevan myöskin hän itse sekä -Matvei Matvejevitsh. Mutta muut eivät olleet. Huomasin, että tämä oli -arka arvokysymys, ja ennen pitkää selveni minulle, ettei Ivan -Ivanovitsh suinkaan ollut ainoa tsaarinarvon tavoittelija, vaan että -läsnäolijoitten joukossa oli kaksi muutakin, ja nämä omine -kannattajineen katsoivat olevansa vähintäinkin yhtä itseoikeutettuja -puheenjohtajan arvoon ja kunniaan. Kokous kävi meluisaksi, mutta mr -Craig veti suojustimen syrjään koneestaan ja pyöritti muutamia metrejä. -Kenraali pysyi äänetönnä, mutta olin huomaavinani hänen kasvoillaan -tyytyväisen kajastuksen. Mielipiteitten vaihto kävi edelleenkin yhtä -kiihkeänä kuin selvänäkin, ja tulin ajatelleeksi, että jos samaa tarmoa -olisi osoitettu taistelussa bolshevikeja vastaan kuin tässä taistelussa -puheenjohtajan paikasta, ei Leninin ja Trotskin oleskelu Kremlissä -olisi tullut varsin pitkäaikaiseksi. Venäjän esitaistelijat tuntuivat -varsin katkeroituneilta ja minä koetin parhaani mukaan merkitä -muistikirjaani mehevimmät lausunnot. Matvei Matvejevitshkin oli -innostunut, vieläpä siihen määrään, että kiipesi tuolille ja vaati -hiljaisuutta, mihin vaatimukseen toiset vastasivat entistä -kiihkeämmällä vastalauseitten tulvalla. - -Vihdoin kenraali karjaisi, ja kuin tästä hävyttömyydestä ymmällään -lakkasi melu hetkeksi. - -"Minä ryhdyn puheenjohtajaksi, sillä muuten emme ennen maailmanloppua -pääse alkuunkaan", huusi hän voimallisesti ja istuutui pöydän ääreen. -"Silentium!" - -Kaikki kiristelivät hampaitaan, mutta kukaan ei vastustanut. - -"Ensimäinen asia: yhteinen ohjelma. Luen teille ehdotuksen." - -Kenraali kaivoi taskustaan paperin ja luki. Hän ei lukenut pitkään. -Ohjelma oli lyhyt ja selvä sekä varsin kansanvaltainen. Reunavaltoja ei -oltu myöskään unohdettu. Ne saisivat jonkinlaisen autonomian, mikä -tarkemmin määrättäisiin Venäjän perustavassa kokouksessa, -federatiivisin perustein. - -Kiitos! ajattelin itsekseni. - -Ohjelma ei aiheuttanut lainkaan keskustelua. Kellään ei ollut -vasta- eikä parannusehdotuksia esitettävänä. Tuntui siltä, että aivan -harvinainen yksimielisyys vallitsi osanottajien keskuudessa. Mutta olin -tehnyt päätelmäni liian aikaiseen. - -"Toinen asia: tsaariehdokas. On ehdotettu Ivan Ivanovitshia, Mishka -Mukulajevitshia ja Stepan Fomitshia." - -Nyt puhkesi melu kuin kohtalaisessa tiikeritarhassa, jonka hoidokit -ovat viikon olleet syömättä. Jokaisen nimen jälkeen huusivat toiset -hurraa! ja toiset alas! ja lopuksi oli huuto yleinen. - -Kenraali takoi vimmatusti pöytää. Tässä kokouksessa vaadittiin -puheenjohtajalta ruumiillista voimaa niinkuin ennen Juuassa -kärsivällisyyttä kunnanvaltuuston puheenjohtajan lukutaidottomuuden -takia. Melu lakkasikin hetkiseksi. Mr Craig pyöritti konettaan ja minä -ja Laura teimme merkintöjämme. Jutusta tulisi mainio alakerta -sanomalehteen. - -"Koska tämä asia tuntuu aiheuttavan erimielisyyttä, niin uskallan, -koska minulla ei ole aikaa, ehdottaa käsittelyjärjestykseen pienen -muutoksen: otetaan ensin esille palkkakysymykseni. Määrän tiedätte. -Pyydän pankkiosoitusta vain ja sitten olen tyytyväinen." - -Näitä sanoja seurasi jäätävä hiljaisuus, Kenraali oli koskettanut -arkaan kohtaan. Vihdoin muuan osanottaja pyysi puheenvuoron. - -"Ehdotan, ettei vaatimus anna aihetta mihinkään toimenpiteeseen -puoleltamme. Kenraali on saanut runsaan korvauksen vaivoistaan -saadessaan kenraalin arvon ja aseman." - -Yleinen hyväksyvä mutina seurasi esitystä. Kenraali nousi verkkaan ja -katsahti kokousta. - -"Vai niin, vai olen minä saanut korvauksen! Kenraalin arvon! Totta -totisesti! Kenraali ilman armeijaa ja palkkaa! Mutta minä saan kyllä -korvauksen vaivoistani tai olen oikeastaan sen jo saanutkin. Olette -kyllä kaikki suuria roistoja, mutta en usko sentään, että kykenette -vetämään suurvaltoja nenästä, ette ainakaan nyt, kun minä luovun -leikistä. Tsaariehdokkaita! Luuletteko, että minä olen lapsi? Te -luulette pettävänne sekä toisianne että minua. Toisianne saatatte -pettää, mutta ette minua. Ja jotta teille olisi helpompi päästä -yksimielisyyteen tsaariehdokasta valitessanne, tutustutan teidät -lähemmin toisiinne. Kas näin: Ivan Ivanovitsh on entinen, hieman -rappiolle joutunut, mutta ei varsin kyvytön jalkaväenkapteeni, Mishka -Mukulajevitsh on poliisikomisario Odessasta ja Stepan Fomitsh on -entinen sanomalehtimies ja ohranan agentti. Kyllähän teistä tsaarin -saisi! Hyvästi nyt siis ja kiitos seurasta!" - -Luulin, että joukko ryntäisi kenraalin päälle, mutta hänen sanojensa -vaikutus olikin musertava. Kukaan ei estänyt hänen lähtöään. -Vehkeilijöitten naamat olivat ihanat katsella ja mr Craig pyöritti -konettaan vimmatusti. - -Kenraali poistui autossa ja neljännestunti senjälkeen läksivät -vehkeilijätkin. Koko heidän puuhansa oli romahtanut kokoon, ja loppu -oli kuin olikin humoristinen. Kenraali oli ennustanut oikein. -Vale-Dmitrejä kaikki tyyni ja tarkoituksena, ei suinkaan -valtaistuimelle pääsy, se nyt oli mahdotonta, mutta rahojen saanti -tavalla tai toisella piireistä, missä tsaaripuuhia suosittiin. - -Minulla oli riittävä ainehisto ensiluokkaista poliittista pilajuttua -varten ja mr Craigilla oli noin neljäsataa metriä kieltämättä -omintakeista filmiä. Hän ansaitsisi sillä vielä rahaa, vaikka en -epäillytkään, etteikö kenraali ollut ottanut häneltä hyvää maksua tästä -näytöksestä. - -Automme saapui tielle ja nousimme siihen. Tunnelma oli todellakin -samanlainen kuin olisimme tulleet jostakin teatterinäytöksestä, missä -olimme nauraneet aitoameriikkalaisvauhtiselle farssille. - -Alppimajan ullakolta näkemämme farssi ei ollut lajissaan hulluimpia. - -Auto kääntyi valtatielle ja kiiti huimaavaa vauhtia alaspäin, -käänteissä suorastaan hirvittävästi kallistuen, rotkojen ammottaessa -kummallakin puolen. - -Illalla istuimme Laura, Edit, kenraali, mr Craig ja minä pienellä -kasinolla, missä parhaillaan oli vaatimaton varietee-näytös. -Vuoristolaiset esittivät kauniita ja tulisia tanssejaan, "oikeat" -vuoristolaiset, nuo kaikkien myllerrysten, valtiollisten vainojen ja -sorron aikanakin itsenäisyytensä ja vapautensa säilyttäneet voimakkaat -ja notkeat vuoristolaiset. He esittivät tanssien ja laulaen vanhaa -ballaadia vapaasta vuoristorosvosta, slaavilaisesta mieliaiheesta, -rosvosta, joka ryösti rikkaita ja auttoi köyhiä, joten tarinalla oli -oma sosiaalinen pohjansa. Lauran veri ja vaisto huomasi tämän heti, -mutta minä nautin puolestani jakamattomasti noitten täysien -luonnonlasten esityksestä, ihmisten, jotka tulivat suoraan niityltä ja -karjapihasta tanssiakseen ja laulaakseen hetkisen. En ihmetellyt, että -vuoristosta on kirjoitettu ja sävelletty lukemattomia pieniä ja suuria -laulunäytelmiä, siihen on kyllä aihetta ja syytä. - -"Tsaariehdokkaat" olivat jo matkustaneet, sen kuulin kenraalilta. Ne -eivät olleet lausuneet edes uhkauksia, mikä olikin turhaa. Heidän -pelinsä oli paljastettu ja paljastettu kaiken lisäksi heidän oman -typeryytensä takia. Herra Nagelkopf -- nimitän häntä niin, sillä eihän -hän ollut kenraali nyt enää millään varjollakaan, oli varsin -tyytyväinen tulokseen. Mr Craig ilmoitti sovittavansa filmaamansa -kohtauksen johonkin suurempaan filmiin. Siitä tulisi varmastikin -täydellinen succès. - -Ulkona oli yö, pimeä, musta yö, mutta taivaalla tuikkivat tähdet -kirkkaina ja suurina. Ilma oli raikas, mutta kylmä, niin että vilu -puistatti. Laura pyysi minua käymään hotellissa ja tuomaan hänen ja -Editin päällystakit. Minulla ei ollut halua irtautua iloisesta seurasta -ja viinilasin äärestä, mutta kun huomasin savukkeitteni -- käytin -suomalaisia, mitkä ovat puolalaisia monin verroin parempia -- olevan -lopussa, suostuin vaivautumaan ja puikahdin pimeälle tielle. Kuljin -nopeasti ja sivuutin kuiskailevia pareja saapuen ennenpitkää hotellin -luo. Aivan sattumalta vilkaisin ylös ja silloin näin kummastuksekseni, -että siellä vilahti valoa, heikkoa ja häipyvää, mutta valoa kuitenkin. -Samassa silmänräpäyksessä pälkähti mieleeni tavaroittemme tutkiminen -Krakovassa sekä Lauran ja minun yllättämiseni Tyniecissa. Päätin ottaa -asiasta selon. Ehkä saisin kerrankin kutsumattoman vieraan verekseltä -kiinni. - -Revolverini oli kunnossa -- kolmas jo tällä matkalla -- kun aioin astua -hotellin ovesta sisään. Muutin mieltäni kuitenkin ja hiivin puutarhaan. -Huoneeni oli toisessa kerroksessa. Aamulla olin nähnyt seinän vierellä -tikapuut. Tunnustelin pimeässä ja löysinkin ne. Hitaasti ja -varovaisesti vedin ne esiin ja asetin seinää vastaan. Kuuntelin, mutta -vain vuoristopuron kohina kantautui korviini. Olin kylmä ja levollinen. -Minun täytyi vihdoinkin saada vierailijasta selko. - -Hitaasti ja varovasti kiipesin tikkaita pitkin pysähtyen aina -kuuntelemaan. Tartuin kiviparvekkeen reunaan ikkunani kohdalla ja -äärimmäisen varovasti hilauduin parvekkeelle jääden makaamaan sen -lattialle. Olin ollut oikeassa. - -Sisällä oli joku. - -Minä kuulin pientä, tuskin huomaamatonta rapinaa, pari kolahdusta, -jotka osoittivat kutsumattoman vieraan puuhailevan jotakin pimeässä. -Tuo pimeys juuri haittasi minua. En osannut rynnätä umpimähkään sisään -näkemättä ketä ja mitä vastaan. - -Odotin kärsivällisesti. Sisällä vilahti valo, kohottauduin hieman ja -vilkaisin sisään. Näin vain tumman haahmon, en muuta, ja samalla -valokin sammui. - -Koetin varovasti ikkunaa, tai oikeastaan ovea, sillä se oli molempia, -mutta muistin samalla, että olin sulkenut sen sisältä. Tätä kautta oli -minun niin ollen mahdotonta tunkeutua sisään. - -Pudottauduin hiljaa tikkaille ja laskeuduin maahan. Yöllinen seikkailu -alkoi kiihoittaa mieltäni. Mies oli nyt satimessa, ikkunasta hän ei -pääsisi pakenemaan, ja ovelle aioin minä itse asettua. - -Pujahdin hotellin eteiseen ja parilla sanalla selitin ovenvartijalle -tilanteen. Tämä hämmästyi ja hätääntyi tavattomasti, hotellin maine oli -vaarassa ja sen sellaista, mutta koetin rauhoittaa ja lupasin hoitaa -kaikki hiljaisuudessa. Parissa hetkessä hankki ovenvartija minulle -kolme tukevaa ja tanakkaa hotellirenkiä. Asetin heistä kaksi ulos -ikkunan alle, ja itse kolmannen kanssa hiivin huoneeni ovelle, jonka -kahden puolen me jäimme väijymään. En uskaltanut tunkeutua lukittuun ja -pimeään huoneeseen. Roisto käyttäisi epäilemättä asetta ja halusin -sentään hieman kunniakkaampaa kuolemaa. - -Väijyimme kärsivällisesti ehkä noin neljännestunnin, kunnes vihdoin -kuulimme avaimen kiertyvän lukossa. Roisto aikoi tulla ulos. - -Hän avasi oven äärimmäisen varovasti ja vilkaisi ympärilleen, mutta me -olimme painautuneet seinään kiinni, niin ettei meitä huomattu. Mies -pujahti kokonaan käytävään ja samalla hetkellä annoin merkin rengille. -Hän hyökkäsi roiston kimppuun arvelematta ja ennenkuin ehdin huutaa -edes käsiä ylös, oli roisto maassa pitkin pituuttaan. - -Katsoin vankiani, jonka kasvot olivat vääristyneet ankarasta heitosta -ja tunsin hänet. Hän oli yksi niistä kolmesta, jotka olimme yllättäneet -juutalaiskorttelissa. - -"Kas niin, sisään nyt!" komensin ja avasin oven huoneeseen. -Renki talutti miehen sisään ja vartioi häntä kuin lohikäärme -kuninkaantytärtä. Avasin parvekkeelle vievän oven ja kutsuin vartijat -alhaalta pois. Kun he olivat tulleet huoneeseen, aloitin kuulustelun. -Vanki osoitti niin ilmeisiä hermostumisen merkkejä, että minua -nauratti. Juutalaiskorttelissa ei sellaisesta ollut jälkeäkään. - -"No, mikä sinut tänne toi?" kysyin hiukan pilkallisesti. - -Mies ei vastannut. Hänen katseensa osoitti vaivautumista, mitä en -ollenkaan ihmetellyt rengin otteesta päättäen. - -"Mitä sinä täällä teit?" toistin kysymykseni. - -"Varastin", tunnusti mies. - -"Niinkö, mitä sitten? Tutkikaapa hänen taskunsa, miehet!" - -Miehet tekivät työtä käskettyä, mutta vangin taskuista he eivät -keksineet mitään sellaista. Olin ollutkin varma siitä edeltäkäsin. - -"No, ei vetele valhe. Vielä kerran ja viimeisen, mitä teit täällä?" -Minun ei tarvinnut koettaakaan olla uhkaava. Onnistuin mainiosti. - -"Tulin etsimään", sanoi mies hiljaa. - -"Etsimään, mutta mitä pirua te olette sitten etsinyt koko ajan? -Linnunmaitoa vai?" - -"Luetteloa." - -"Mitä jeevelin luetteloa?" - -Miehen katse ilmaisi hämmästystä, vaikka hermostuminen oli edelleenkin -vallitsevin piirre. - -"Nimiluetteloa", sanoi hän. - -Koetin miettiä. Mitä nimiluetteloa? En tietänyt sellaisesta mitään. - -"Kuka sen sitten on ottanut?" - -"Te." - -Tämä lyhyt, mutta selvä syytös varkaudesta minuun nähden tuli -odottamatta. - -"Mutta missä sitten?" - -Mies näytti kiusaantuneelta. - -"En tiedä, mitä te tällä nyt tarkoitatte, mutta voinhan sanoakin asian, -jonka itse tiedätte vallan yhtä hyvin kuin minäkin. Otitte -nimiluettelon tunkeutuessanne luoksemme Varsovassa. Luettelo oli -neulottu juutalaispuvun vuorin alle." - -Vihdoinkin oli asia selvä. Totta totisesti, se oli tärkeä tieto. Mutta -missähän olivat nyt nuo juutalaispuvut? Muistin hämärästi, että olimme -ne heittäneet autoon, mutta sitten en tietänyt niitten kohtalosta -mitään. - -Mutta sittenkin mies valehteli käyntinsä tarkoituksen. Mitään ei oltu -pengottu eikä tutkittu. Jokin muu tarkoitus hänellä oli ollut. - -"Et petä minua", sanoin kylmästi. "Sano heti, mitä teit täällä?" - -Mies katsoi avuttomana ympärilleen. Ja avuton hän olikin. Hänen -vierellään seisoi kolme tanakkaa renkiä ja minä leikittelin revolverini -kanssa. Mutta vieläkään hän ei taipunut, vaikka hermostuminen alkoi -minua suorastaan oudostuttaa. Kuinka ollakaan, livahti hänen katseensa -kuin varkain pesupöytää kohti ja hän vavahti. - -Kaamea ajatus tuli mieleeni, kun samassa hetkessä hypähdin pesukaapin -luo ja avasin sen. Huudahdin sekä ilosta että raivosta: - -Takana oli pieni läkkipeltinen astia, mistä kulki kaksi lankaa -sähköjohtoihin. Vuoteeni viereen oli asetettu helvetinkone ja tämä -lisämukavuus olisi kaikesta päättäen toimittanut minut yöllä toiseen, -joko parempaan tai pahempaan maailmaan. Kiskaisin langat poikki ja -upotin turmiontuojan pesukannuun. - -Se vaara oli kuitenkin ohi. - -Mies lysähti kokoon. Hän tiesi nyt, ettei häntä mikään pelastaisi. -Mutta en pysähtynyt tähän. Tutkin koko huoneen, mutta yhteen koneeseen -oli tyydytty. - -"Kaksi huonetta vielä!" kuiskasi mies ja osoitti käytävään. Noilla -sanoillaan hän pelasti henkensä. Nuolena syöksyin käytävään. Lauran ja -Editin sekä kenraalin huoneissa oli siis samat panokset. Mies ei -valehdellut, mutta kymmenen minuutin kuluttua oli ne tehty -vaarattomiksi. - -Nyt saatoin hengittää rauhallisesti. Tiesin, mikä ja miksi vaara meitä -uhkasi, ja voin nyt vastustaa sitä. Vaikka sitä ei enää tarvittukaan. - -Huoneeseeni tultuani tuli sinne myöskin hotellipoika ja ojensi minulle -sähkösanoman. Se oli Jozef Gurnickilta: - - "Juutalaispuvusta löydetty nimiluettelo ja toimintasuunnitelma. - Toinenkin murhayritys ehkäisty Lembergissä. Useimmat vangittu. - Varokaa, sillä teitä seuraa mies. Salapoliisit tulevat, joilla - on tuntomerkit." - -Kun palasin kasinolle, otti seurue minut vastaan hieman pilkallisesti. -Olinkin viipynyt melkoisen ajan. Ojensin naisille päällystakit ja -sytytin savukkeen. - -"Taisit nukahtaa", virkkoi Laura. - -"En, vaan laitoin sinulle vuoteen hiukan mukavammaksi", vastasin -huolettomasti. "Poistin helvetinkoneen." - -Kerroin heille seikkailuni. Se nauratti jälkeenpäin, mutta minua ei -naurattanut, ajatellessani mahdollisuutta, etten olisi huomannut valoa -tai etten olisi lähtenyt hotelliin. - -Sinä iltana selvitin paljon, myöskin syyn kenraalin "kääntymiseen". - -"Niin, katsokaas, syy on selvä ja yksinkertainen. Appiukkoni on -kuolemaisillaan. Saan häneltä suuren perinnön. Saadakseni sen ja -voidakseni nauttia siitä täytyy minun olla kunniallisen henkilön -kirjoissa. Siinä koko juttu. Minun luonnollani ja taipumuksillani voi -olla vain rikkaana täysin kunniallinen. Sellaisiakin ihmisiä on." - -Mutta paljon suurempi selvitys tapahtui kuitenkin myöhemmin samana -yönä. Todistajina olivat vain tummat vuoret ja loistavat tähdet. Minä -jatkoin siitä, mihin Tyniecissa olin lopettanut ja -- onnistuin. - -Minulle ei maatamennessäni edes tupakka maistunut. - -Olin liian onnellinen. - -Seuraavana päivänä teimme ihanan automatkan kauas vuoristoon, -kuuluisalle "Morskie Oko"-nimiselle alppijärvelle keskelle korkeita -alppeja. Järven terässininen ja vihreä vesi viehätti kyllä silmääni, -mutta oli jotakin, mikä viehätti vielä enemmän. - -Lähdimme kiipeämään ylemmäksi, noin kolmesataa metriä korkeammalle -olevalle Czarny Stav-järvelle, mistä huimaava vuoripuro laski kohisten -"Merensilmään", Morskie Okoon. - -"Tämä on oikeaa seikkailua!" huudahti Laura keikkuen vaarallisen -huolettomasti kapealla paadella ammottavan kuilun reunalla. - -"Onpa vain. Luulen, että muut seikkailut saavat nyt jäädä. Jos pidät -luontosi, niin riittää minulle terveellistä, eikä aina niin -vaaratontakaan seikkailua koko loppuijäkseni." - -Laura hyppäsi syliini tuolta paadelta ja Edit käänsi päänsä -hienotunteisesti syrjään. Hän olikin koko päivän tuijottanut meitä, -ensin itkenyt, sitten nauranut, ja lopuksi ollut rajattoman ihmeissään. - -"Mutta tehän olette riidelleet koko matkan", sanoi hän ymmällään. - -"Ja aiomme edelleenkin riidellä", pisti Laura, "ellei Taksi (taas tuli -vanha nimi) muuta rutivanhoillisia mielipiteitään. Ja luulenpa melkein, -ettei muuta." - -Mutta Edit nautti tapahtumasta. Se oli hänestä niin "pikantti". - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Kahden reportterin seikkailut, by Niilo Pärnänen - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KAHDEN REPORTTERIN SEIKKAILUT *** - -***** This file should be named 57386-8.txt or 57386-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/7/3/8/57386/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |