diff options
Diffstat (limited to '57279-8.txt')
| -rw-r--r-- | 57279-8.txt | 6170 |
1 files changed, 0 insertions, 6170 deletions
diff --git a/57279-8.txt b/57279-8.txt deleted file mode 100644 index 33bbade..0000000 --- a/57279-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6170 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Se oli sallittu, by Edvin Calamnius - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Se oli sallittu - - -Author: Edvin Calamnius - - - -Release Date: June 5, 2018 [eBook #57279] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SE OLI SALLITTU*** - - -E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - -SE OLI SALLITTU - -Kirj. - -ESKO VIRTALA [EDWIN CALAMNIUS] - - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström, -1888. - - - - -I. - - -Mäntyvaaran talo sijaitsee korkean vaaran huipulla, josta on laaja ja -vaihteleva näkyala. Sinne näkyy vesiä joka suunnalta, mistä isompia, -mistä pienempiä, järviä, lampia ja virtoja vuorottain. Ensimmäiseksi -sattuu katsojan silmiin iso lahtirikas Muikkujärvi, jonka kimaltelevat -veet ympäröivät Mäntyvaaraa usealta taholta, jättäen sen suurelle -niemelle. Muikkujärven isoimmat selät aukenevat pohjoiseen päin ja -täällä järvi tekee kaarrelmia moneen suuntaan, katoaa milloin vahvaa -metsää kasvavien törmien, milloin korkeiden kalliovaarain taakse, -joiden välistä se näyttäytyy monessa osassa, ikäänkuin monena eri -järvenä. Mäntyvaarasta länteen päin on talon nuottaranta. Se on ison -selän varrella, jonka eteläpäähän yhtyy pitkä, itään päin kääntyvä -Hoikkalahti ja jonka läntisellä rannalla silmä helposti voi eroittaa -Peltolan viljavat vainiot. - -Seudut ovat täällä harvasti asuttuja. Ainoastaan vesien rannoilla -näkyy tuon tuostakin viljelty seutu ja siellä täällä vaarojen huipulla -kohoaa milloin yksi, milloin kaksi taloa, välistä pieni kyläkin. Mutta -koko Mäntyvaaralla on ainoastaan yksi talo ja tästä on likimmäinen -neljänneksen päässä. - -Mäntyvaaraan näkyvien vesien takana kohoaa vaara vaaran, ylänkö ylängön -vieressä, jotka ovat sitä korkeammat, kuta kau'empaa ne näkyvät, -Etimmäiset vaarat siintävät hyvin kaukaa, kuvastuvat taivaan reunaa -vasten ikäänkuin savuvuoret, ylenevät kaarevasti vaalean sinisinä. - -Mäntyvaarassa asuu vanha Iikka isäntä joukkoineen. Isäntä ja emäntä -ovat molemmat jo yli kuudenkymmenen vuoden vanhat. Heidän lapsensa ovat -kaikki täysikasvuisia ja näistä on kaksi naimisissa. Antilla on vaimona -Anni ja heillä on kolme lasta, Junnu, Anni ja Antti. Toinen veljeksistä -Lauri on naimisissa Tiinan kanssa, joka on jotenkin pullearuumiinen. -Heidän lapsensa Heikki ja Elsa näyttävät perineen äitinsä ruumiillisia -etuja. Mäntyvaaran isännän nuorin lapsi Kaisu on noin kahdenkymmenen -vuoden vanha tyttö, punaposkinen ja luonnoltaan iloinen, veljiään -paljon hilpeämpi. - -Kesäisinä iltoina katselee usein Mäntyvaaran isäntä talonsa pihalta -järvelle, katselee, eikö järven aaltoeleminen ala hiljetä, eikö tule -nuottailmaa; ja jos järvi tyyntyy rasvatyyneeksi, silloin hän keräilee -väkeään nuotalle, lähteäkseen muikun vetoon. - -Muuanna lämpimänä päivänä kesäkuussa iltapuoleen seisoo Mäntyvaaran -isäntä talonsa pihalla, katselee, tähystää järvelle, joka hiljalleen -läikyttääpi aaltojaan, vaan tuulen hiljetessä tyyntyy tyyntymistään. -Oli tuullut aika lailla aamusta asti, vaan puolelta päivin oli tuuli -ruvennut asettumaan, ja nytpä ei tuulen henki isosti tunnukaan. -Sen vuoksi isäntä hyvillä mielin arvelee, että nuottailtapa taitaa -tullakin; ja kun emäntä sattuu pihalle, niin hän sanoo sille: -"tyyntyvän näyttää. Nuotalle saadaan lähteä." - -"Nuottailtapa tulee", vastaa emäntä järvelle katsellen, "ja jopa tuo -olisikin keitto tarpeen, sillä entiset varat ovat lopussa. Ei ole -muikun päätäkään talossa, eikä ole paljon leipääkään eikä jauhoja." - -"No, annahan kun tästä nuotalle joudutaan, niin eiköhän mahtaisi -sattua hyvä parvi apajaan! Päivän kun tuulee ja sitten tyyntyy, niin -silloinhan muikku näkyy." - -"Mitäpä jos näkyykin! Huonostipa meidän kuitenkin on aina kaloja saatu." - -"No, ei ole silloin enempää sallittu; eihän järvi joka kerralla kaloja -anna; vaan toisinaan se taas antaa paljonkin, kun niin on sallittu." - -"Ketä niitä lähtisi nuotalle?" - -"Olihan puhe Antin ja Laurin kanssa heidän haudalle lähtiessään, että, -jos ei ilma estä, illalla lähetään nuotalle. He kun tulevat ja minä, -niin siinähän on jo kolme. Kaisu tulkoon neljänneksi! Meneppä sanomaan -hänelle, että laittautuu nuotalle, sillä tuoltapa nuo jo Antti ja Lauri -tulevat." - -Kun nyt Antti ja Lauri ovat tervahaudalta palanneet, niin hankkiutaan -nuotalle lähtemään. Kotiin jäävät emäntä, Anni ja Tiina lapsia -hoitamaan ja lehmiä lypsämään. Antti ja Lauri ottavat kumpikin -konttinsa selkään ja samoin isäntäkin, arvellen, että "onpahan varalla, -jos toiset vähäksi käyvät". Kaisu ajattelee, että mahtuvat kai ne -kalat kolmeen konttiin, eikä siis ota mitään mukaansa. Niin lähtevät -he kaikki neljä peräkanaa rantaan päin astumaan, Antti edellä, sitten -Lauri ja hänen jälissään isäntä, vaan jälimmäisenä astua kippasee Kaisu. - -Neljännes on matkaa rantaan. Sinne vievä polkutie alenee ensin -tasaisesti Mäntyvaaran peltojen poikki, laskeutuu sitten jyrkästi -vaaraa alas, vaan sitten se taas verkalleen alenee alenemistaan suolle -asti. Mänty männyn, kuusi kuusen vieressä kohoaa molemmin puolin -tietä. Täällä ei ole tervamiehen kirves vielä metsää hävittänyt, sillä -tervaspuut otetaan kaikki toiselta suunnalta, missä nytkin on kolopuita -kosolta. - -Mäntyvaaran miehet astuvat äänettöminä, aina yhtä tasaisessa kulussa, -tietä pitkin Mäntyvaaraa alaspäin, ja heidän jälissään käyskentelee -Kaisu milloin hitaammin, milloin nopeammin, kuunnellen siellä -täällä metsässä visertelevien lintusten laulusäveleitä ja joskus -itsekin jotain laulukappaletta hyrräillen. Kuta alemmas nuottamiehet -laskeutuvat, sitä tihjemmäksi tulee metsä, joka lopulta muuttuu -vahvaksi kuusikoksi. Kun he tulevat suon laidalle, on siellä molemmin -puolin tietä, mutta etenkin vasemmalla puolella, korkea, tiheä ja -synkkä kuusimetsä, joka ulottuu kauas suon laitaa pitkin. - -"Tuossa olisi metsän kuninkaalla hyvä olopaikka", sanoo isäntä -tiheikköön viitaten. "Kun se vaan sattuisi näille seuduille tulemaan." - -"Niinpä kyllä", myöntää Lauri. "Vaan se toki on hyvä, ettei sitä -vuosikymmeniin ole kuulunut näillä seuduilla." - -"Eihän sitä ole kuulunut", lausuu Antti, "vaan saattaisihan sattua, -että se joskus tännekin tulee, kun se lähikylissäkin kuuluu useammin -näyttäytyvän kuin ennen." - -"Kunpahan tulisikin!" toivottelee Kaisu. - -"Miksikä sen tulla pitäisi?" kyselee isäntä. - -"No, olisihan somaa joskus saada karhun lihaa maistella." - -"Kuuleppa kummaa! Luuletko sinä, että sen vuoksi metsän pedon lihaa -saat, jos peto maille tulee?" - -"No, eihän sitä mikään estäne saamasta, jos joku teistä ampuu pedon sen -näille seuduille tultua." - -"Sinä siis luulet, että siltä on yhtä helppo henki ottaa kuin -esimerkiksi linnulta?" - -"No, tottahan ampumalla on yhtä helppo henki ottaa siltä kuin muiltakin -eläviltä." - -"Älä luule, että se niin helposti antaa itseänsä pettää", saapi -sanoakseen Lauri. "Kyllä se on siksi viisas, että se tietää varoa -pyssymiestä." - -"Vaan pyssylläpähän niitä kuitenkin tapetaan", inttää Kaisu. - -"Se on kyllä tosi", selittää isäntä, "että pyssy on tavallisin -surma-ase semmoisessa tapossa. Mutta se on kuitenkin harvinainen -tapaus, että jollekin onnistuu kaataa metsän kuningas. Eipä ole -lähikylissäkään viime vuosina mesikämmenen peijaita vietetty, vaikka -siellä kyllä metsä useinkin on liikkeessä." - -Nuottamiehet olivat jo tulleet tiheikön sivu ja astuvat nyt vanhoja -porrasremuja myöten suon poikki. Sieltä tie lähtee taas kohoamaan, -kunnes se korkean törmän päältä taas laskeupi järvelle asti. - -Mäntyvaaralaiset, jätettyään konttinsa rannalle, työntävät veneet -vesille. Toiseen veneeseen asettuvat isäntä ja Kaisu, toiseen taas -Antti ja Lauri. Veneet käännetään heti ulkuja vasten, ja Kaisu sekä -Lauri pitelevät ulkupuista kiinni, sill'aikaa kun isäntä ja Antti -lappavat nuottaa veneisiin. Kukon ottaa isäntä itse veneeseensä ja -sitoo nuotan perän kiinni. Ja niin lähdetään, veneet rinnatusten, -soutelemaan kotilahtea, joka rasvatyyneenä kimaltelee auringon -paisteessa. Siellä sitten katsellaan, eikö muikku rupea näkymään, -katsellaan milloin rannan puolelle, milloin selälle, joka on aivan -tyyntynyt sekin. Jo ovat soutajat soutonsa heittäneet ja omassa -varassaan kelluvat veden pinnalla veneet, joista kahdeksan tarkkaavaa -silmää tähystelee tyyntä pintaa, muikkuparvea etsien, ja isäntä -useinkin veneensä perässä nousee seisalleen, paremmin nähdäkseen. Ja -tuolla etäällä selällä näkyy kyllä kalan liikettä. Siellä milloin -siika tavottaa perhosta, milloin hauki porahtaa, milloin lohi hypätä -loiskahtaa. Ja jopa näkyy siellä muikkuparviakin monessa kohti; vaan -nepä eivät ole saatavissa. Jopa pistäikse veneittenkin likellä muuan -parvi, vaan kaukana on rannasta sekin. - -"Ka, tuossahan tuo on parvi", huutaa Kaisu parven huomattuaan. - -"Siinäpähän on", huomaa isäntäkin. - -"Kaukanapa tuo on", sanoo Antti. - -"Annahan kun se maatuu", virkkoo isäntä levollisena, "niin meillä on -keitto tiedossa." - -"Tuonnehan tuo siirtyy syrjään." - -"Kyllä se siitä vielä maatuu." - -"Ka, jopahan tekee kierroksen maahan päin", huomaa Kaisu. - -"Vaan nytpä tuota ei näykään", tietää Lauri. - -"Kyllä se vielä kohoopi näkyviin", vakuuttaa isäntä. "Vaan soudetaanpa -kierros tuonne selälle, ett'ei pääsisi parvi ulkoutumaan." - -Niinpä tehdään pieni mutka selälle päin ja aletaan taas tähystää parvea -maan puolelta. - -"Täältäpä tuo näkyy veneen kohdalla", huomaa Kaisu. - -"No, nytpä tuo alkaa maatua", näkee isäntä. - -"Kohtapa siihen saattaa potkea", arvelee Lauri. - -"Vielä tässä on syvyyttä liiaksi", tietää Antti. - -"Vaan maahan päin se on menossa, parvi", lisää isäntä, meloillen -venettä rantaan päin, ja vähän ajan perästä hän, kukon käsiinsä -otettuaan, komentavaisesti sanoo: "Nyt!" - -Isäntä paiskaa kukon ja nuotan perän järveen ja soutajat työntävät -veneet erilleen toisistaan, perät vastakkain ja lähtevät kumpikin -vastakkaista suuntaa soutamaan yhtäsuuntaisesti rannan kanssa, ja sillä -aikaa ukko ja Antti syytävät kerkiämistään nuottaa järveen. Kun nuotta -alkaa olla kokonaan järvessä, kääntävät soutajat äkkiä veneet suoraan -rantaa kohti ja soutavat toisiaan likemmäksi, sill'aikaa kun isäntä -ja Antti antavat köydet solua järveen. Vaan kun ne ovat loppuneet, -paiskaavat Lauri ja Kaisu kumpikin ankkurit pohjaan. Isäntä ja Antti -siirtyvät veneittänsä keskelle ja rupevat, köysiä hiljalleen lappaen, -nuottaa vetämään. Siinä he lappavat lappamistaan, työhönsä kiintyneinä, -ja silloin tällöin ympärilleen vilkaisten, näkyisikö parvea muualla. -Mutta vähän ajan perästä alkaa ukko epäillä vetoa liian kiivaaksi ja -tuumaa Antille: - -"Keviältäpä tämä tuntuu. Jokohan tulee koholla nuotta!" - -"Ei tunnu kyllä raskaalta", vastaa Antti ja hiljentää vetoaan, "vaan -tuskinpa tuo koholla kuitenkaan tulee. Enpä ole kovin rajusti vetänyt." - -"Kuiva nuotta kohoaa helposti; ja veneetkin taisivat sattua liiaksi -kauas toisistaan." - -"Kyllähän tulee nuotta jotenkin levällään, niin että jokohan tuo olisi -koholla kulkenut!" - -"Sitten se välttää", puuttuu puheeseen Lauri, "jos muikut alate ovat -päässeet." - -"No, äsken minusta näytti", sanoo Kaisu, "että kukko olisi vilahtanut." - -"Etköhän nähnyt väärin!" arvelee Antti. "Enpähän minä nähnyt." - -"Kyllä sitten pilan teki meille, jos vaan kukko näkyi", sanoo Lauri. - -"No, vedetäänhän varovammin nyt", tuumaa isäntä tyyneesti. "Ehkä niitä -viellä on jäänyt muikkuja apajaankin." - -Kun köydet ovat lapetut, nostavat Lauri ja Kaisu ankkurit veneisiin ja -soutavat veneet yhteen aivan naatikkaallo, jonne ankkurit paiskataan. -Isäntä ja Antti rupeavat taas keskeltä veneitä köysiä vetämään, Kaisu -hypähtää veneensä perään ja Laurikin siirtyy perän puolelle toisessa -veneessä. Jouten nyt saavat Lauri ja Kaisu istua kököttää niin kauan -kuin köysiä piisaa. Vaan kun ne ovat lapetut, nousevat he seisoalleen, -ottavat porkkansa ja liikuttavat niitä hiljalleen vedessä nuotan -laitoja pitkin. Niin kokevat he puuta pitää ja isäntä ja Antti vetävät -vetämistään nuottaa, lappavat hiljoksellen veneisiin, joihin karttuu -palukka palukan perästä. - -Nuotta kulkee kulkemistaan järven pohjaa myöten ja kahtena pitkänä -sarjana lähenevät nuottapalukat veden pintaa myöten veneitä, joihin -ne nousevat yksi toisensa perästä, ja etummaiset sukeltavat niinkuin -vesilinnut veden alta näkyviin. Viimein kohoo kukkokin näkyviin ja -silloin isäntä sen huomattuaan sanoo: - -"Nytpä tuota on arvattu tasaisesti vetää, koska kukko komiasti ihan -keskellä näkyä muklahtaa." - -"Tasaisestihan tämä veto nyt on käynyt", myöntää Antti. - -"Vaan jos äsken muikut alate pääsivät", arvelee Lauri, "niin tyhjäänhän -se koko veto menee." - -"Tuollahan näkyy parvi nuotan ulkopuolella", huomaa Kaisu. - -"Sielläpähän on", näkee isäntäkin; "sielläpähän ovat muikut, vaan -saattaa niitä kuitenkin olla nuotan sisäpuolellakin. -- Pitäkäähän -puuta vaan, sillä eihän vara venettä kaada!" - -Kaisu ja Lauri liikuttavatkin nyt kiivaammin porkkia ja jopa se kukko -on likelle siirtynyt. - -"Tarpokaa jo!" komentaa isäntä. - -Voimakkaasti työntävät nyt Lauri ja Kaisu porkkiaan veden pintaa vasten -nuotan edessä, vetävät pian ylös ja taas työntävät, tarpovat niin -jotta vesi vaahtona nuotan perän edessä kuohuu. Voimakkaasti tarpoo -Lauri, vaan Kaisu heittelee porkkaansa niin sukkelaan, että vesi -parskuu korkealle ilmaan ja roiskii vasten silmiä. Mutta tarvonta ei -kaidan kestä; kukko kelluu jo veneiden välissä ja sen vuoksi aletaan -nuotan perää veneisiin nostaa ja perän kohotessa vesi aina vähemmäksi -puistetaan. - -"Vesiperänäpähän tulee", arvelee Kaisu, kun ei näy yhtään muikkua -nuotan silmuissa. - -"Älähän hätäile!" sanoo isäntä hymyillen. "Mikä sen tietää, mitä hyvää -tässä lopuksi vielä tulee!" - -"Ei sieltä muikkuja kyllä tule", väittää Lauri. - -"Vai ei tule", sanoo isäntä, ja nostaa nuotan perän nuottavasuun sekä -solmun aukaistuaan puistaa siihen kourallisen emämuikkuja. "Katsoppa! -Näin komeita kaloja et ole koskaan nähnyt." - -"Voi hyvänen, kuinka vähän!" pahoo Lauri. - -"No, kylläpä hupeni saalis vähäksi", sanoo Antti, korvallistaan kynsien. - -"Eipä paljon puuttunut, ett'ei vesiperänä tullut", lisää Kaisu. - -"No, älkäähän olko millännekään!" sanoo isäntä. "Ei ollut enempää -sallittu tällä kertaa." - -"No, sepä nyt oli", pahoilee vielä Antti. "Se siis ainakin kulki -koholla nuotta äsken." - -"Ka niinhän se on tehnyt", vastaa isäntä tyyneesti. "Vaan mitä tuosta -enää pahoilee! Toivotaan tulevaksi kertaa parempi onni!" - -Vesi viskataan veneistä ja ruvetaan uutta parvea etsimään. Välistä -soudetaan liitokselleen, mutta enimmästi ovat soutajani airot -liikkumatta ja omassa varassaan kelluvat veneet silloin, joista -nuottamiehet tähystelevät ympärilleen. Rasvatyyneenä, kirkkaana -kimaltelee koko järven pinta niin kau'as kuin silmä näkee; ei näy -siinä tuulen värähdystäkään, ei rikkoonnu se muulloin kuin kalan -tai vesilinnun liikkuessa veden pinnalla. Välistä etempänä, välistä -likempänä hyppää lohi keviästi koholle vedestä, milloin näyttäytyy -veden kalvossa ison hau'in selkä, milloin porahtelee siinä ahvenparvi, -milloin sirahtaa selän puolella iloinen muikkuparvi tiettämättä millä -hetkellä hauki sen päälle hyökkää. Tuolla vähän matkan päässä kelluu -veden pinnalla kaunis perho. Mutta siika huomaa sen ja tekee hyppäyksen -tavottakseen sitä, vaan perho kerkeää sen tieltä siirtyä. Siika tekee -uuden kokeen onnistumatta. Perho vielä veden kalvossa lepäilee. Mutta -siika tekee vielä kolmannen hyppäyksen ja nielee kauniin perhon. -Tuolla vesilintu iloisesti uiskentelee, käänteleikse tyyneellä -pinnalla; milloin pistää se nokkansa veden alle, milloin sukeltaa se -itsekin umpipäähän. Tuolla etäällä selällä kohoaa kari ja sen kivillä -lepäilevät kalalokit tyytyväisinä, ikäänkuin iloiten illan kauneudesta. -Järven rannoilta kaikuvat lintusten viserrykset ja kaunis metsä -ikäänkuin hymyilee pienille laulajilleen. - -Selän takana vihannan törmän päällä lehteväin koivujen keskellä -kohona uljaana Peltola peltoineen, niittyineen. Sinne luopi nyt Kaisu -silmänsä, katsoakseen ovatko Peltolaiset nuotalla. Ulut ovat tyhjänä ja -veneet ovat poissa. Siis ne ovat nuotalla Peltolaiset ja kuinkapa ne -olisivatkaan malttaneet kotona olla tämmöisellä ilmalla! - -"Nuotalla ollaan Peltolasta", tuumaa Kaisu toisille, "koskapahan ulut -ovat tyhjät." - -"Tyhjänä näkyvät ulut olevan", huomaa Laurikin, "vaan eipä näy -nuottamiehiä." - -"Olisivatko menneet tuonne lahdelle niemen taakse!" sanoo isäntä. -"Siellähän ne usein vetävät." - -"Sieltäpähän kuuluu potkenta", sanoo Kaisu iloisesti, "ja olinpa minä -kuulevinani Kallen äänen." - -"Siellä ovat", lausuu isäntä. "Mennäänpä tapaamaan ja katsotaan, eikö -näkyisi parvea siellä päin!" - -Mäntyvaaralaiset soutelevat niemeen päin, tähystellen parvia -mennessään, ja kun he ehtivät sinne, tapaavat he niemen kärjen takana -Peltolaiset, jotka juurikään ovat saaneet nuottansa nostetuksi ja -puistaneet nuottavasuunsa vasun melkein täydeltä komeita emämuikkuja, -jotka välähtelevät kuin hopia ja päällimmäiset vielä hyppelevät vasussa -ja monet muikut ovat jo hypähtäneet veneen pohjalle. - -"Hyvää iltaa", sanoo Mäntyvaaran isäntä, meloiltuaan aivan Peltolaisten -viereen; ja samoin tervehtivät toisetkin toisiaan. - -"Iltaa, iltaa", vastaa Peltolainen. "Mitä kuuluu?" - -"Eipä erityistä. Mitä teille kuuluu?" - -"Eipä sanottavia. -- Hyvä on nuottailma." - -"Hyvä on, harvinaisen hyvä. -- Paljonpa teillä on kaloja." - -"Onhan niitä -- --" - -"Lähtikö nuo yhdestä apajasta?" kyselee Kaisu. - -"Ka, yhdestä", vastaa Peltolan Kalle, isännän poika. "Täällä -satuimmakin näkemään niin ison parven, jotta se vasta iso oli." - -"Kylläpä!" ihmettelee Mäntyvaaran isäntä. - -"Vaan teilläpä ei näy monta kalaa tuolla vasun pohjalla", tuumaa -naapuri-isäntä. "Mitenkä teille noin huonosti on sattunut? Nythän -pitäisi olla hyvä muikun saalis. Päivän kun on tuullut ja nyt illaksi -tuli näin hyvä ilma, niin pitäisihän muikku olla näkyvissä." - -"Kyllähän se näkyi hyvin äskönen parvi, jota potkimme; vaan niinhän se -sattui huonosti, että muikut pääsivät alate kulkemaan." - -"Te veditte liian kiivaasti. Nuotta kulki koholla." - -"Ei sitä kyllä kiivaasti vedetty", puuttuu puheeseen Antti. "Vaan kuiva -nuotta tuo näkyy helposti kohoovan. Meillä oli iso parvi kierroksessa -ja se piti nyt jäädä saamatta." - -"No, älä tuosta nyt enää päivittele!" sanoo Mäntyvaaran isäntä. "Se ei -ollut meille sallittu, se parvi." - -"No, mikä sen Kaisun nyt nuotalle toi?" saapi kysyäkseen Kalle. - -"Hyvä ilma tietenkin", vastaa Kaisu, iloisesti hymyillen. - -"No, ilmako se ennen sitten on pelotellut?" - -"Eipä sekään. Vaan piisaahan meidän talossamme joskus väkeä -vaihetellakin." - -"No, onhan niitä siellä teillä väkeä." - -"Te ette soutajia vaihetakaan usein", puuttuu keskusteluun Antti. "Aina -ovat teillä nuo pienokaiset Elsa ja Jaakko muassa." - -"Ka, nehän ne ovat useimmiten soutajina. Vaan se on hyvä niille, että -jo varain oppivat airoa pitämään. Nuorena se on vitsa väännettävä. -Muistanpa, että minuakin jo pienestä pitäen komennettiin nuotalle." - -"No, ei sitä rokkoa ole vielä teidän puolessa kuulunut?" kysyy Peltolan -isäntä. - -"Eipä ole meidän seudullamme vielä kuulunut, vaan eihän sen sanota -kaukana kyllä olevan", vastaa Iikka isäntä. - -"Kyllä se on paha vieras, se rokko. Paljon se kuuluu lapsia tappaneen, -vaan täällä puolessa sitä ei vielä ole kuulunut ja hyvä olisi kun ei -tulisi." - -"Hyvähän se olisi siitä vieraasta päästä; eikähän se kyllä tulekaan, -kun ei niin lie sallittu." - -"Rokko pian leviää, kulkeutuu talosta taloon, ellei aikoinaan -varokeinoihin, ruveta. -- Kuinka likellä Mäntyvaaraa se jo on?" - -"Kuusivaarassahan kuuluu muuan lapsi sairastavan." - -"Joko se tauti niin lähelle on herennyt! No sieltä se helposti -Mäntyvaaraankin leviää. Ettekö ole ryhtyneet mihinkään varukeinoihin?" - -"Mitäpä no auttaisivat! Jos tauti kerran tulee, niin silloin se on -sallittu." - -"Kyllä on hyvä olla varuillaan. Olethan kuullut piirilääkärin -kuulutuksen?" - -"Kuulinhan minä, vaan mitäpä siitä!" - -"No pitäisi seurata siinä annettuja neuvoja." - -"Mitäpä ne hyödyttäisivät! Eivät voi ne kuitenkaan tautia estää." - -"Sanotaanpa niitten estävän." - -"Mitä vielä! Kun tauti kerran tulee, niin se on sallittu, eikä ihminen -voi siihen mitään." - -"Älä nyt noin ole epäuskoinen! Paljon pahaa sitä maailmassa vältetään, -kun aikoinaan ruvetaan sitä estämään." - -"Jumala so on, joka määrää ihmisen terveyden ja ijän", inttää yhä -Mäntyvaaralainen. "Ja kun tauti tai kuolema tulee, niin se on Jumalan -sallima." - -"Voi, kuinka se on itsepäinen tuo ukko", miettii Peltolainen itsekseen -ja sanoo sitten ääneen: "Saat vielä nähdä, että ennen pitkää tulee -rokko talossasi vierailemaan. -- Ovatko ne teillä lapset koskaan -rokotetut?" - -"No, ovathan ne vanhemmat kyllä, vaan nuorimmat, Antti ja Elsa, ne -vielä ovat rokottamatta." - -"Sepä paha. Niihin pian saattaa tauti tulla." - -"Eihän tuota tiedä, miten lie sallittu." - -"No, missä asti teillä on tervahauta?" kysyy Kalle, toisen puheaineen -ottaakseen, Antilta. - -"Huomenna se sytytetään, kun vaan lie ilma hyvä", vastaa Antti. - -"Onko iso hauta?" - -"No, tulee siitä muuan venelasti tervoja." - -"No, teillä sitä ei taida isosti tervaruukia ollakaan?" kysyy -Mäntyvaaran isäntä. - -"Eipä ole", vastaa Peltolainen. "Monioita tynnyreitä saamme haudastamme -ja ne viemme tämän kylän kauppiaalle. Jopa tuon joutaakin heittää -vähemmäksi tervaruukin. Ei se leiville lyö. Huonosti maksetaan -tervasta." - -"Paljonhan siltä hinta on pudonnut, entisiin aikoihin nähden. Vaan -eipä sitä muulla kuitenkaan rahaa saa. Eivät anna pellot omiksi -tarpeiksikaan jyviä, vielä sitten myötäväksi." - -"Paremmin kuitenkin maanviljelys kannattaa kuin tervaruuki. Ja kyllähän -siellä teidän vaarallanne olisi tilaa uusillekin pelloille." - -"Kovinpa on kivikkoa koko Mäntyvaara." - -"Tuolla näkyy parvi!" keskeyttää keskustelua Jaakko, Peltolaisen -kaksitoistavuotias poika. - -Peltolaiset, parven nähtyään, sanovat pikaisesti hyvästi -Mäntyvaaralaisille ja pyöräyttävät heti veneensä parvea kohti selän -puolelle, missä työntävät veneet hajalleen ja syytävät nuottaa järveen. -Mäntyvaaralaiset kääntävät veneensä takaisinpäin, lähtevät niemen -kärjen kohdalta kotilahdelle soutelemaan ja mennessään etsivät taas -parvea. Ja nyt näkyykin siellä täällä veden tyyneessä kalvossa moni -iloisesti sirahtava muikkuparvi; ja pian saavat Mäntyvaaralaiset -yhden niistä kierretyksi. Nuottaa nostettaessa tulevat muikut aina -vaan ahtaammalle ja pakenevat peräänpäin, kunnes isäntä saapi nuotan -perän nostetuksi ja puistaa siitä vasuun joukon hyviä muikkuja. Vesi -viskataan taas veneistä, uusi parvi saadaan kierrokseen ja kolmannesta -apajasta karttuu jo sen verran kaloja, että nuottavasu tulee puolilleen -muikkuja. Tyytyväinen on saaliiseensa Mäntyvaaran isäntä, vaan -katselee hän kuitenkin, vieläkö näkyisi muikkuparven. Mutta nytpä ei -sirahdakaan rannan puolella enää muikkuja; ne ovat siirtyneet selälle -ja siellä saavat ne nuottamiehiltä rauhassa olla. - -"Selälle ovat jo muikut siirtyneet", tuumaa Antti. "Ei kannata niitä -enää vuotella." - -"Pois saadaan lähteä", sanoo isäntä. "Jopa niitä onkin meillä muikkuja -näkymään asti." - -"Jopa alkaisi mulla mieli tehdä muikkukeittoa", sanoo Lauri. - -"No, lähdetään keittämään!" virkkoo Kaisu. - -Niin lähtevät Mäntyvaaralaiset kotirantaansa kohti soutelemaan ja -sinne tultuaan panevat nuotan ulkuihin. Sitten he vetävät veneet -maalle ja puistavat kalavasusta muikut kontteihin; ja kun Kaisu, -miesten täyttäessä konttejaan, katselee järvelle, näkee hän, että -Peltolaisetkin jo selän yli soutelevat kotirantaansa kohti. - -Kun Mäntyvaaran isäntä, Antti ja Lauri ovat nostaneet kontit selkäänsä, -lähtevät he edellä ja Kaisu jälissä kotia kohti kulkemaan samaa tietä, -jota olivat tulleetkin, ensin rantatörmää ylös ja sieltä alaspäin, -sitten suon poikki ja vihdoin Mäntyvaaraa ylöspäin. Sitten he nousevat -aidan yli ja astuvat polkua myöten vähien peltosaarien välitse, jotka -molemmin puolin näyttävät missä vihannoivan ohran, missä rukiin laihon, -missä paljastuneitakin paikkoja, joissa siellä täällä lakastunut laiho -ikäänkuin itkee huonouttaan. Näkyypi polulle myös tarha, missä sakean -suittusavun ääressä Mäntyvaaran karja, sonni, puoli tusinaa lehmiä, -pari vasikkaa, märehtii. Ne pyrkivät savun suojaan niin paljon kuin -mahdollista, saadakseen rauhaa sääskiltä, jotka sakeissa parvissa -niitten ympärillä lentelevät. - -Nuottamiehet taloon tultuaan jättävät konttinsa porstuaan ja lähtevät -pirttiin. Siellä tapaavat he sekä muorin että Annin ja Tiinan, jotka -vasta ovat lypsyltä tulleet. - -"No, lähtipähän muori kaloja", sanoo isäntä eukolleen. - -"Sehän on hyvä asia", vastaa emäntä. "Sittenhän tuota saadaan hyvä -iltanen." - -"Minulla on nälkä", sanoo Lauri. "Pata pitää heti tulelle panna." - -"Kelläpä tässä ei nälkä olisi!" lausuu Tiina. - -"Älkäähän hätäilkö," puuttuu puheeseen Kaisu. "Minä rupean tulta -laittamaan. Menkää te muut muikkuja puhkaisemaan, että saataisiin mitä -pataan panna!" - -"Kyllähän mennään, kun keretään", sanoo Antti. - -Sitten panee Kaisu tulen takkaan ja padan tulelle ja vettä pataan. -Sillä välin toiset menevät porstuaan, puistavat kalat kontoista -kylmällä hetevedellä täytettyyn astiaan ja rupeavat miehissä muikkuja -puhkomaan. Kun on puhkaistu keittokalat, käypi Kaisu ne noutamassa ja -heittää pataan. Kun keitto on valmis, nostaa hän padan tulelta ja panee -tuoreen muikkukeiton puukuppiin, jonka hän asettaa pöydälle ja kaataa -sinne myös kuorimatonta maitoa. Niin rupeaa sitten koko talon väki -illalliselle. Näin hyvää ateriaa he eivät monasti saakaan ja sen vuoksi -on muikuilla hyvä menekki. Puuttuu leipä kyllä pöydällä, vaan eipä sitä -nyt tarvitakaan. Viimeiset leipävarat ovat säästettävät Oulumatkaa -varten. - -Iltanen kun on syöty, korjaa Kaisu ruuan jäännökset pöydältä ja sitten -lähdetään taas muikkuja puhkomaan ja pieni Junnukin on muitten muassa. -Kun työ on lopetettu, lähtevät kaikki levolle, isäntä eukkoineen tupaan -ja toiset pirttiin. Sinne paiskauvat he olkien päälle ja vaipuvat pian -sikeään uneen. Sitten ei kuulu pirtissä muuta ääntä kuin nukkuvien -raskaat kuorsaukset, ja talon vanha seinäkello, jonka numerotaulu -on aivan mustunut, naksuttaapi nyt yksitoikkoisesti, hitaasti vaan -kuuluvasti, ja raskaat kivipainot soluvat solumistaan alemmaksi kellon -naksuttaessa. Aurinko juuri laskeupi, vaan jättää jälille kauniin -ruskon, joka pohjoisella taivaan rannalla hohtaa läpi lyhyen ja -kirkkaan kesäyön. - - - - -II. - - -Seuraavan päivän aamupuolella auringon kauniisti loistaessa -itäkoillisessa, kun Mäntyvaaran asukkaista muut sattuvat olemaan työssä -poissa kotoaan, on Kaisu yksinään lasten kanssa kotona. - -Hänestä tuntuu kummallisen hiljaiselle tänään, vaikka iloinen -lapsilauma on hänen ympärillään. Vaan poissahan ovatkin nyt isä, äiti, -veljet ja kälyt, joitten seurassa aika aina hauskasti kuluu, siinä kun -kyllä tulee puhelua ja väittelyä; ja onpa usein hauska heidän kanssaan -leikkiäkin laskea. - -Kaisu koettaa kuitenkin olla iloisella mielellä ja hakee huvitusta -lasten seurasta, katsellen ja kuunnellen heidän toimiaan ja -mietteitään, heidän itkuaan ja nauruaan. Mutta eipä sitenkään ota -aika oikein hauskasti kuluakseen. Sen vuoksi hän ajan kuluksi -rupeaa pienokaisille kertomaan satuja, joista sekä kuunteliat että -hän vähitellen elähtyvät; vaan myöskin hän siinä sivussa itsekseen -hyrräilee lemmen lauluja, laulelee milloin tytöstä, joka turhaan -odottelee itselleen sulhasta, milloin immestä, joka itkee pettynyttä -rakkautensa toivoa, milloin neidosta, joka jossain järven tai meren -rannalla kyynelsilmin katselee kultansa lähtöä. - -Tuntuupa melkein siltä kuin hän näissä lauluissa toisi ilmi omatkin -ajatuksensa, omatkin tunteensa, niinkuin olisi hänelläkin jotain -odotettavaa. Ja hän silmäelee ulos akkunasta, ikäänkin katsoakseen, -missä hänen kultansa asuvi. Asuneeko se noilla korkeilla vaaroilla, -jotka kohoavat tuolla etäällä, missä kesäisinä aamuina kaunis aamurusko -näkyy, vai tuolla järven toisella puolella jossain sen kaunisten -rantain varrella, joiden taakse iltasilla aurinko kauniisti laskeutuu, -vai lieneekö hän etäällä kaukasten merten takaa. Niin -- sitä hän ei -vielä tiedä, kultansa asuntoa, eikä itse kultaakaan. Hän ei tiedä sitä -vielä mistään päin odottaa. Ja mitäpä hän siis semmoista odottaakaan, -josta ei ole mitään tietoa! Onhan hänellä vielä nuoruuden aikaa jälillä -ja ennenkuin se loppuu, kerkeää kyllä montakin tarjokasta ilmaantua. -Mutta onpa kuitenkin soma ajatella sitä tulevaista tarjokasta, soma -olisi tietää jo ennakolta, mistä se on tuleva. - -Näissä mietteissä Kaisu akkunasta ulos silmäellessään saapi näkyviinsä -Kuusivaaran, Koivulan, Kalliovaaran ja Peltolan. Ja silloin hänelle -muistuu mieleen niiden asukkaatkin, muistuu mieleen etenkin Peltolan -tyyniluontoinen Kalle ja Kalliovaaran vilkasmielinen Heikki, lapsuuden -tuttuja molemmat, joitten seurassa hän on monet hupaiset hetket -viettänyt. Olisippa aika soma tälläkin hetkellä tavata heitä. - -Kaisun tällaista ajatellessa yht'äkkiä pirtin ovi aukenee ja sisään -astuu Peltolan Kalle. - -"Kas ihmettä! Niinpä tulit kuin käsketty!" huudahtaa Kaisu rientäessään -tervehtimään. "Terve Kalle! Mitä kuuluu?" - -"Terve", vastaa Kalle. "Eipä kuulu erityistä. Mitä tänne kuulunee?" - -"No, eipä sanottavia tännekään. -- Käyhän istumaan! Minä lähden sinulle -syötävää hakemaan. Eihän sinulla mahtane kuitenkaan kiirettä mihinkään -olla?" - -"Ka, eihän tuota niin kiirettä ole", vastaa Kalle istumaan käytyään, -"etten joutaisi vähän aikaa viipymään. -- Sattui matka tämän kautta -olemaan, niin läksin talossa pistäymään." - -"Se oli oikein. Mutta minne sinulla matka pitää?" - -"Tuonnehan minä olen Honkavaaraan menossa, sinne kun olisi asiata -vähän." - -"Vai niin. -- No, olipa hyvä, että tulit talossa käymään, että sain -seuraa sinusta." - -"No, eivätkö muut olekaan kotosalla?" - -"Eiväthän ne ole tällä kertaa. -- Mutta odotahan nyt! Minä käyn sinulle -jotain syötävätä hakemassa." - -Kauan ei Kaisu viivy toimissaan. Pitkittä arveluitta hän tuopi -pöydälle, mitä talolla on tarjottavaa, viiliä, suolamuikkuja, voita ja -leipää -- vaikka vähänähän ovat talossa leipävarat. - -"Rupeahan ruualle!" käskee hän Kallea. - -Kalle kiittelee ja ihmetellen Kaisun sukkeluutta käypi hän hyvällä -ruokahalulla pöytään istumaan ja ylistääpi Kaisua sanoen: - -"Kylläpä sinä näyt olevan toimekas tyttö! En olisi sinua noin -näppäräksi uskonut." - -Kaisu hymyilee vaan ja istuu penkille pöydän lähelle Kallelle seuraa -pitämään. - -Molemmat nuoret ovat hyvillään toisiaan tavattuaan. Ihmetellen katselee -Kaisu Kallen vankkaa vartaloa, rehellisyyttä osoittavia kasvojen -juonteita ja vakavia, lempeitä silmäyksiä; ja Kalle taas, hyvällä -maulla syöden Kaisun tuomaa ruokaa, kuuntelee mielihyvällä hänen -vilkasta puhettaan. - -"Tiedätkö Kalle!" sanoo Kaisu hymyillen. "Minä olen oikein mielissäni, -että tulit tänne." - -"Niinhän tuota äsken sanoit", vastaa Kalle tyyneesti. - -"Niin -- täällä kun olin melkein yksinäni, alkoi aika kovin hiljaiselle -tuntua." - -"Vai niin. -- Ikäväkö oli?" - -"No, ei juuri kovin ikäväkään, vaan kuitenkin minua oudostutti, kun ei -ollut ketään, kenenkä kanssa puhella, paitsi nuo lapsiparat tuossa. -Ilman niitä olisikin aika kovin pitkäksi käynyt." - -"Kenelleppä se ei pitkäksi käy ilman seuraa yhdessä kohti ollessa!" - -"Eihän se näy yksinäisyydessä ilman työtä aika kuluvan. -- Mutta -tiedätkö Kalle, mitä äsken ajattelin juuri ennenkuin sinä tulit?" - -"Mistäpä minä sen tietäisin!" - -"Koetappa arvata!" - -"Enhän minä voi toki sitä arvata." - -"Minä ajattelin", selittää Kaisu naurusuin, "kun katselin ulos -akkunasta ja sain näkyviini Kalliovaaran ja Peltolan, ajattelin, että -olisippa aika hupaista saada tavata sinua tai Heikkiä." - -"Vai niin ajattelit. Mutta mitä siinä niin kummaa oli?" - -"Olihan siinä se, että juuri kun niin ajattelin, sinä astuit sisään." - -"Olipa se soma sattumus." - -"Niin oli, soma sattumus. Ja jos merkkeihin on taikaa, niin sen pitäisi -olla sinulle onneksi." - -"Olisippa se hyvä asia. Mutta eivätpä ne merkit aina luota." - -"No, eihän niihin kyllä ole paljon luottamista. Mutta onpa niistä -joskus soma puhella ja muille uskotella." - -"Et minulle kyllä voi mitä tahansa uskotella." - -"Aina jotain kuitenkin." - -"Et muuta kuin aivan oikeaa ja selvää asiaa. -- Mutta hyvä olisi, jos -se äskönen sattumus olisi minulle onneksi. Mielelläni näkisin, että -minulle joku erityinen onni tapahtuisi." - -"No, mikä sitten?" - -"Hyvin toivoisin, että esimerkiksi saisin metsän kuninkaan kaadetuksi." - -"Ka se; se ei olisikaan huono onni. Mutta voisihan se kuitenkin -tapahtua, koska karhuja on liikkeessä." - -"Jospa niistä joku ilmaantuisi Peltolan seuduille, niin kyllä minä en -säästäisi itseäni, sitä näkyviini saadakseni ja kenties kaataakseni." - -"Kunpa kerta voisit päästä sen lähelle, niin kyllä uskon, että se -silloin olisi saava sinulta surmansa." - -Mutta Kalle lopettaa syöntinsä ja kiitellen Kaisua sanoo hän hänelle: - -"Kylläpä vaan nyt ruoka hyvälle maistui." - -"Sepä hyvä", vastaa Kaisu hymyillen. "Se on terveyden merkki." - -"Ja myös todistus hyvästä ruu'an laittajasta", lisää Kalle. - -Yhtä näppäränä kuin Kaisu oli ruokia pöydälle tuodessaan, yhtä sievään -hän nyt korjaa pois ruu'an jäännökset, niin että Kalle taas kehuu -häntä, sanoen: - -"Kylläpä sinä osaat näppäränä olla. Sinusta tulee hyvä emäntä." - -"Siltäkö näyttää!" vastaa Kaisu naurahtaen. - -"Epäilemättä. Kyllä minä sen heti näen. Ja kyllä vaan se ei ole -kauppojaan katuva, joka kerran sun omakseen saapi. Olisippa aika onnen -potkaus, jos Kalliovaaran Heikki -- --" - -"Oleppa nyt -- --! Mitä sinä siitä Heikistä!" - -"Kas vaan! Se naulapa vetäsi, koska noin punastuit." - -"Eipä vetässytkään", vastaa Kaisu, melkein nuhdellen, luoden Kalleen -terävän silmäilyksen. -- "Mutta sanonko minä sinulle jotain?" lisää hän -naurahtaen. - -"Sano pois vaan!" - -"Se asia koskee sinua." - -"No, mikä se on sitten?" - -"Etkö jo arvaa?" - -"Mitenpä minä sitä voisin arvata?" - -"Katsohan nyt, kuinka on muka tietämätön! Kuule siis! Kun sinä ja -Honkavaaran Liisa taloksi rupeatte, niin kylläpä on silloin Liisa -itseään onnelliseksi kehuva." - -"Vai niin. Sekö se nyt oli se sanottava?" - -"Niin oli." - -"Mutta ethän sinä tiedä, rupeammeko me taloksi." - -"Tiedänpähän. Olen kuullut niin puhuttavan." - -"Ne ovat aivan valeita semmoiset puheet." - -"Ja lieneepä sinunkin puolelta jotain aikeessa, koska sinulla nytkin -matka, pitää sinne Honkavaaraan." - -"Vai niin luulet. Mutta senpä sanon sinulle, ett'en mene sinne -semmoisissa asioissa enemmän kuin tännekään." - -"No, no; älähän kuitenkaan asiaa kovin pahaksi ota!" sanoo Kaisu, -Kallen vieressä istuessaan ja luoden häneen ystävällisen silmäilyksen. -"Heitetään nyt leikki sikseen! -- Minä olen erittäin hyvilläni siitä, -että tulit talossa käymään. Sinun pitäisi käydä täällä useamminkin. -Olisi hauska aina tavata toisiaan." - -"Ka, kävisinhän tuota mielelläni useammastikin, kun tämä talo olisi -lähempänä ja aikaa olisi enemmän. Mutta näin kesäisenä aikana on siksi -paljon kiirettä, ett'ei juuri jää aikaa kyläilemiseen. Olen kuitenkin -täällä kulkenut ainakin yhtä useasti kuin sinä meillä." - -"Ka onpa sitä ollut minullakin estettä niinkuin sinulla. En voi päästä -täältä milloin tahansa." - -"Harvoinpa sinua muutenkaan tähän aikaan näkee, esimerkiksi nuotalla." - -"Se ei ole minun syyni. Kyllä kai minä mielelläni iltasilla haluaisin -järvellä kulkea. Siellä tuntuu aina hyvin somalle olla, kun järvi -ylt'yleensä on aivan rasvatyyni ja kun kaikki seudut näyttävät -erinomaisen kauniille auringon laskeutuessa. Mutta eipä näy meidän -väellämme usein tulevan aikuiseksi nuotalle lähtö." - -"Kuulehan Kaisu!" sanoo sitten Kalle, esittäessään uuden tuuman. -"Meidän pitää joskus yhdessä kirkolla käydä. Silloin on meillä -tilaisuus enemmän toistemme kanssa puhua ja lystiä pitää." - -"Ka se!" vastaa Kaisu innostuneena. "Se meidän on tehtävä. Minusta -kirkkomatkat ovatkin kaikkein hupaisimmat." - -"Niin ovat minustakin. Muistathan sinä kuinka hupainen meillä oli -ennenkin, kun yhdessä kirkolla olimme, kun istuskelimme kirkkokentän -rannalla tai kuljeskelimme Pappilan männikössä?" - -"Muistan kyllä. Muistanpa sen iloisen ajan, jolloin yhdessä -rippikoulussa olimme ja siitä asti ovat minulle Pappilan ja kirkon -seudut aivan tutut. Tunnenpa siellä melkein joka kiven ja mättään, -jolla olen istunut, tunnenpa ne kauniit koivut ja isot petäjät, joiden -juurella me monesti istuimme, kun päivä kuumasti paistoi, emmekä -huolista mitään tietäneet. Ja aivan elävästi on minulla mielessä -Pappilan mäen alla oleva hete, jonka äärellä minä monena kuumana -kesäpäivänä kesän ihanimmalla ajalla ennen Juhannusta, silloin kuin -kaikki ympärillä oli vihantaa ja kaunista, kun lehti oli puhjennut -puihin ja koivut alkoivat olla kauniimmallaan, kun metsässä oli mitä -hyvänhajuisin tuoksu, -- silloin minä usein istuin hetteen luona ja -sammutin janoani sen kirkkaalla, raittiilla ja hyvänmakuisella vedellä. -Sitä haluaisin vieläkin juoda, haluaisin nähdä niitä tuttuja seutuja." - -"Ne näet vielä, kun lähdemme kirkolle yhdessä ja siellä viritämme -entisiä muistoja." - -"Mutta kuule, milloin lähdemme?" - -"No lähdetäänhän sitten, kun tulee joku merkkipyhä, esimerkiksi -Kirkastukseksi, tai, kun silloin saattaa olla kiireenlainen aika, -ainakin Perttuliksi." - -"Voi sinne on vielä pitkä aika!" - -"Pian se aika kuluu. Ei kesä täällä ole koskaan liian pitkä. -- Mutta -kyllä minä nyt taidan lähteä astumaan kohta." - -"Nytkö jo!" kummastelee Kaisu. - -"Olenhan minä täällä istunut jo kau'an aikaa", väittää Kalle ja aikoo -lähteä. - -"Odotahan vielä vähän aikaa!" pidättelee häntä Kaisu. "Eivätköhän -mahtane miehet, kohta tervahaudalta palata!" - -"Enpä oikein malttaisi nyt", sanoo Kalle, vaan istuu kuitenkin vielä. -"Joko sytytetään hauta tänä iltana?" - -"No, onhan se ollut niin aie, hauta kun kyllä joutuu tänään valmiiksi; -vaan eipä taida tulla tyyntä tänään." - -"Siltä vähän näyttää. -- No, ketkä ne aikovat lähteä tervoja soutamaan?" - -"Antti ja Lauri kai ne lähtevät kahden?" - -"Etkö sinä siis lähde?" - -"Enpä taida tällä kertaa." - -"No, mutta eivätkö sinusta Oulumatkat ole hupaisia hyvin." - -"Ka, eiväthän nuo niin ikäviäkään ole. Mutta olenpa minä Oulun ennenkin -nähnyt, jottei nyt juuri haluta sinne. Ja jos haluttaisikin, niin -tarvitaanhan minua kotonakin." - -"Se on totta. Niin kelpo tyttö kuin sinä voi kotonaan paljon tehdä. -- -Mutta kyllä minä nyt lähden. Hyvästi nyt Kaisu ja kiitos suuri sinulle -sinä kelpo tyttö!" - -Ja Kalle pistää Kaisulle kättä. - -"Joko nyt!" sanoo taas Kaisu, Kallelle kättä antaessaan. "No, hyvästi -sitten!" - -Kaisu saattaa portaille Kallea, joka lähtee Honkavaaraan päin astumaan. -Mutta Kaisu palaa pirttiin lasten tykö ja rupeaa odottamaan väkeä kotia -palaavaksi. - - - - -III. - - -Samana päivänä saavat Mäntyvaaralaiset tervahautansa valmiiksi. Tämä on -päältäpäin nähden iso puolipallon muotoinen multakunnas. Mutta mullan -alle ovat tervaspuut ladotut järjestykseen ympyrän muotoon; ja niitten -alla on oja sekä ränni tervan valumista varten. Rännin suu pistää -esiin yhdeltä puolen, jonne on kaivettu kuoppa, sitä varten että sinne -tynnyreitä asetetaan sittenkun terva alkaa valua. Ja tämä tervahauta on -nyt monivuotisen työn ja vaivan tulos; sillä paljon on ollut puuhaa, -ennenkuin ne monet petäjät, jotka hautaa varten ovat tarvitut, ovat -tulleet kolotuiksi, kaadetuiksi, tervaksiksi hakatuiksi ja kootuiksi. -Mutta nyt on kaikista näistä valmistustöistä päästy; ja mäntymetsän -keskellä aukealla kentällä kohoaa tervahauta valmiina. Odotetaan vaan -sopivaa ilmaa, jotta voitaisiin hauta paloon panna. Mutta eipä näy -tänään tyyntä tulevan edes illaksikaan. - -Seuraavan päivän illalla on ilma kuitenkin niin tyyni ja lämmin, että -Muikkujärvi rasvatyyneenä kiiltää ja sen takana näyttävät ylängöt ja -harjut ikäänkuin savuun peittyvän, sillä auer, joka ilman lämpimyyden -vuoksi maasta nousee, leviää niitten yli. - -Nyt, kun on näin sopiva ilma, on Mäntyvaaran väki kaikki haudalla, -kun se sytytetään. Monesta kohti pistetään tuli tervaksiin, jotta -syttyvät helposti. Mutta multa, joka puut peittää, estää tulen rajuksi -pääsemästä; se kytee vaan siellä sisällä. Kuitenkin se pian saisi liian -suuren vallan, ellei sitä vartioittaisi tarkkaan. Haudan ympärillä -seisovat miehet ja näistä kullakin lapio kädessä, ja milloin vaan tulen -liekki jostain reiän kaivaa ja siitä ulos tunkeupi, silloin siihen -heti multaa päälle luodaan. Kaisu ei suinkaan ole hitain tulen reikää -tukkimaan; missä vaan liekki yrittää kohota, siellä hän vikkelästi -multaläjän peitteeksi syytää. - -Niin ovat kukin työssä tulta vartioidessaan ja lapset ovat vaan -katsojina. Ja jotain katsottavaa täällä onkin. Niin pian kuin hauta -on paloon pantu, alkaa siitä hyvin sakea, pimeä ja musta savu kohota -taivasta kohti. Äärettömässä paljoudessa se nousee, ylenee ilmoille -paksuina savupatsaina, jotka vaan enenevät enenemistään. Savu ylenee -ensin suoraan ylöspäin, vaan kääntyy sitten ilman hengen mukaan -eteläänpäin ja peittää seudut paksuun savuun sekä leveneepi sitten -Hoikkalahden yli niin sakeana vielä, että se joka siellä sattuu -soutelemaan, saattaa helposti eksyksiin joutua. - -Kun haudan palo on päässyt hyvään alkuun, ei siellä enää tarvita -koko talonväkeä, mutta kuitenkin on siellä aina osa väestä tulta -vartioimassa niin kauan kuin palo kestää. Kun terva alkaa rännistä -valua, silloin pannaan tynnyri rännin suun alle ja niin pian kuin -yksi tynnyri täyttyy, pannaan toinen sen sijalle. Niin palaa hauta -palamistaan ja valmista tervaa valuu valumistaan tynnyreihin, jotka -täyttyvät yksi toisensa perästä, kunnes vihdoin terva herkeää -valumasta. Silloin on alulle kolmatta kymmentä täysinäistä tynnyriä, -siis niin paljon, että niistä tulee yksi venelasti. Nythän ne ovat -tervat Ouluun vietävät, tietysti samalle porvarille kuin ennenkin, -velan lyhennykseksi, jotta sieltä annettaisiin taas jauhoja ja suoloja -ja vähän rahaakin. - -Mäntyvaaralaiset ovat puuhassa, saadakseen tervaveneensä lastatuksi -ja hommatessaan tervansa Ouluun soudettaviksi. Ensin ovat tynnyrit -kuljetettavat haudalta rannalle ja puuhaa sitä onkin kuljetuksesta, -kun ranta on jotenkin etäällä ja sinne vievä tie ei ole mitenkään -kehuttava. Sitten on hommaa lastaamisesta ja veneen kuntoon -laittamisesta. Mutta ennenkuin Oulumiehet joutuvat lähtemään, -varustetaan he eväillä. Nuotalla käydään ja saadaan eväskaloja -tarpeeksi. Kun talossa on vielä jauhoja vähäsen, leipovat naiset niistä -kalakukkoja ja teoksia. - -Yhtä ja toista on ajattelemista ja tuumaamista Anttia ja Lauria -Oulumatkalle varustettaessa. Isäntä miettii tarkoin, mitä Oulusta on -tuotava, selvittää kaikki asiat Antille ja antaa neuvoja matkaa varten. -Ja naisillakin on monenlaisia tilauksia, joita he jättävät Antin ja -Laurin toimitettaviksi. - -"Ei teillä menomatka hyvin monta päivää kestä", sanoo isäntä Antille -ja Laurille silmäellessään järvelle, joka itätuulen puhaltaessa -läikyttelee aaltojaan, "kun vaan tuuli tällä sijalla pysynee." - -"Kunpahan vaan", vastaa Antti, "tällä lailla jaksasi tuulla kolmisen -päivää, niin silloinpa sitä jo alettaisiin Oulussa olla." - -"Ja vaikkapa heittäisikin tuulemasta", sanoo Lauri, "kunhan vaan ei -tuuli kääntyisi, niin mikäpähän olisi menomatkaa tehdessä! Kyllähän -sitä myötä virtaa aina pääsee kulkemaan." - -"Onhan se kyllä meno paluuta helpompi", myöntää Antti. "Vaan jos -sattuisi myötätuuli paluuksikin, niin silloinhan se matka joutuisi." - -"Sitäpä ei tiedä", sanoo isäntä, "minkälainen ilma teille paluuksi -tulee, vaikka sattuuhan muutamille niinkin, että saavat myötätuulen -mennen tullen." - -"Kunpahan sattuisi meille myötätuuli mennen tullen", lausuu Antti -hyvillä mielin, "niin sittenhän sitä jo tulevan viikon lopulla kotona -oltaisiin." - -"Eipä tiedä, mitä teille matkalla saattaisi tapahtua", puuttuu -keskusteluun Anni. - -"Mitäpä sitä tapahtuisi!" vastaa tyyneesti Antti. "Eipä niitä -hukkumisiakaan ole äskeen kuulunut." - -"Tuskinpa kuitenkaan kuluu yhtään kesää niin ett'ei aina joku tervavene -kaatuisi ja särkyisi." - -"Saattaahan niitä kyllä onnettomuuksia joskus tapahtua Oulumatkalla, -vaan ne ovat kuitenkin niin harvinaisia tervojen soutajain lukuun -nähden, että niitten tähden ei kyllä tarvitse mitään pelätä." - -"Ei kannata tyhjää pelätä", arvelee isäntäkin. "Ei tapahdu kuitenkaan -mikään, mikä ei ole sallittu." - -Kun vielä yhtä ja toista puhellaan, joutuvat viimein Oulumiehet -lähtemään. Rantaan saatettuina he astuvat veneeseen, nostavat purjeen -ja kun vene on työnnetty vesille, niin Antti asettuu perään ja rupeaa -viilettäjäksi, ja niin lähtee vene, varalaitoja myöten uppeessa, -myötätuulta mennä vilistämään; vaan saattoväki, vähän aikaa lähtöä -katseltuaan, palaa Mäntyvaaraan, jossa lapset ovat ikävissään äitejään -odotelleet. - - - - -IV. - - -Kulkutauti on jo jonkun ajan raivonnut seurakunnassa ja temmannut, -elävien joukosta erittäinkin lapsia paljon; ja yhä vaan on rokko -liikkeessä. Keskellä kesän ihanuutta liikkuu rutto talosta taloon, -liikkuu nopeasti ja saapi valtaansa missä yhden missä useamman -lapsen. Moni pienokainen paraimmassa terveydessään ja kesken -iloisuutensa joutuu äkkiarvaamatta taudin omaksi ja sortuu sitten -tuonen tuville. Harvat niistä, jotka sairastuvat rokkoon, nousevat -terveinä vuoteiltaan; sillä vaikka rokkotautinen ei useinkaan tunne -hyvin suuria kipuja, niin tauti kuitenkin turmelee ja mädättää hänen. -Minne rokko kerran tulee, siellä se harvoin tyytyy yhteen uhriin; se -tarttuu nopiasti ja saattaa yhdestä talosta hävittää yhden, toisesta -kaksi lasta ja välistä se jostain asunnosta kaikki pienokaiset hautaan -syöksee. - -Vaikka tauti tekee suuria hävityksiä, niin eivät ihmiset missään ole -levottomia ja pelonalaisia; ei kuulu valituksia, ei nurkumisia. Sehän -on Jumalan siunaus, kun lapset pääsevät pois maallisesta elämästä, ja -sallimuksestahan kaikki tapahtuu. - -Mäntyvaarassa eletään hyvin tyyneesti ja levollisesti, vaikka sinne -tuon tuostakin kulkee sanoja, että rokko leviää leviämistään talosta -taloon ja viepi ehtimiseen lapsia manalle. Ei ole isäntä säikähdyksissä -Peltolaisen varoituksista, että rokko muka vissiinkin tulisi -Mäntyvaaraan; hän ajattelee vaan, ettei se tule, kun ei lie sallittu, -vaan jos se tulee, niin eihän sen tuloa voida estää, se kun on silloin -niin sallittu. - -Kun jo Kuusivaarassa rokkotautinen on kuollut, ja Mäntyvaarassa ovat -kaikki vielä terveitä, niin näyttää jo siltä, että Mäntyvaaralaiset -pääsevät kokonaan näkemästä pahan vieraan. Lapset ovat terveet ja -iloiset, eivätkä vanhemmat aavista mitään pahaa. Ainoastaan Kaisu -muistelee joskus Peltolaisen puheita ja ajatellessaan, että rokko -on hilseessä, että ei ole ryhdytty mihinkään puhdistustöihin, että -asuinpaikat ovat useinkin törkyä täynnä, että lapset kulkevat -likaisissa vaatteissa, puhkeaa hän sanomaan: "Me saatamme kyllä pian -rokon vieraaksi saada." - -Silloin Tiina säpsähtää ja huudahtaa: "Jumala varjelkoon!" - -"No, eihän nyt mitään hätää ole", lausuu isäntä tyyneesti. "Ei tarvitse -rokkoa peljätä; ei se tule, jos ei ole sallittu." - -"Eipä tiedä", vastaa Kaisu. "Hyvinkin helposti saattaa rokko tänne -levetä, varsinkin kun pikku Antti ja Elsa eivät ole rokotetut." - -"No, rokottamisesta ei ole paljon taikaa. Ei se voi estää tapahtumasta -sitä, mikä on sallittu tapahtuvan." - -"No, niinpä kuitenkin moni on nähnyt, ett'ei pysty rokko niin helposti -rokotettuihin kuin rokottamattomiin." - -"Eivätpä ne rokottajat aina otettavissa ole, jos auttaisikin heidän -keinonsa. Vaan se on mitenkä sattuu. Saattavat ne rokotetutkin rokkoon -kuolla." - -"No, eihän rokottaminenkaan aina ole kylläksi. Näin kulkutaudin aikana -olisi hyvä puhtaus kaikessa." - -"Onpa täällä kaikki tarpeeksi puhdasta." - -"Eipä ole puhtaus vaatetuksessa kehuttava." - -"Mistäpä niitä aina puhtaita vaatteita piisaisi muuttaa!" - -"Piisaapahan Peltolassakin", väittää yhä Kaisu. "Siellä aina pidetään -kaikki puhtaana muulloinkin kun kulkutaudin aikana." - -"Sepä onkin rikkaampi talo Peltola", väittää isäntä. "Meidän ei kyllä -kannata paremmasti elää kuin ennenkään." - -"Eihän sitä paremmasti kuitenkaan tarvitseisi elää, jos kohta -varovaisempia oltaisiin. Puhtaus on hyvä rokon vastustaja." - -"Eipä voi taudille kukaan rajaa panna, muu kuin Jumala. Se tulee -milloin vaan on sallittu." - -Näin ovat isäntä ja Kaisu usein sanavaihtelussa toistensa -kanssa, ja Kaisu on siinä luulossa vaan, että rutto ennen pitkää -ilmestyy Mäntyvaaraan, mutta isäntä ei pelkää tautia; hän vaan on -vakuutuksissaan horjumaton ja tyynimielinen, eikä muukaan talon väki -anna säikytellä itseään. - -Vihdoin raivaa tauti tiensä Mäntyvaaraan. Antin nuorin lapsi Antti -sairastuu kuumeeseen ja pian sen jälkeen myös Laurin tytär Elsa, ja -ennen pitkää on rokko heissä täyden vallan saanut. - -"Tulipahan rokko taloon", sanoo Kaisu, kun Mäntyvaaralaiset muut paitsi -Oulumiehet, sattuvat olemaan ko'ossa pirtissä, missä rokkotautisetkin -vuoteen omina makaavat. - -"Se oli niin sallittu", vastaa tyyneesti isäntä. - -"Niin, se on sallittu", arvelee myös Tiina, katsellessaan sairasta -lastaan. - -"Niinhän se on; se on Jumalan tahto" -- myöntää Annikin -- "ja, siihen -meidän tulee olla tyytyväisiä." - -"Hyvä on kaikki niinkuin on" -- sanoo emäntä -- "Tottapa Jumala on -näillä taudin kohtauksilla jotain hyvää tarkoittanut." - -"Huonona näkyy Antti olevan", -- sanoo Anni -- "vaan mitäpä sille osaa -tehdä!" - -"Huononevan näkyy Elsakin", -- lausuu Tiina -- "mutta voinko minä -siihen mitään!" - -"Ei tarvitse tyhjää huolehtia lapsista", sanoo isäntä. -- "Kun ne -lienevät elääkseen, niin tietysti ne paranevat, ja kun lienevät -kuollakseen, niin ne kuolevat; sitä ei voida estää millään lailla." - -"Niinhän se kyllä on" -- myöntää Anni. - -"Ka siihenhän sitä pitää tyytyä, mitenkä sallimus päättää" -- arvelee -Tiina. - -Huonoilla vuoteillaan pienet sairaat kituvat kitumistaan; yhä enemmän -päivä päivältä rokko heitä raatelee. He saavat kyllä ruokaa minkä -saattavat syödä; mutta muuten ei tehdä asiaa heidän hoitamisestaan. -Sairaat saavat pitää aina samat vuoteet, ja samat vaatteet, ja talon -väki liikkuilee pirtissä niinkuin ennenkin, pelkäämättä, että rokko -keneenkään tarttuisi. - -Kaisu ei ole mielissään siitä, että rokkotautiset ovat kaikkein -nähtävinä. Sen vuoksi tuumaa hän Annille ja Tiinalle: "Kun nuo sairaat -olisivat kokonaan erillään muista, saataisiin olla paljon paremmassa -turvassa taudista kuin nyt." - -"Tuskinpa siitä olisi apua", -- arvelee Anni. -- "Tulee se tauti -kuitenkin siihen johon se on aiottu. Tulivatpahan Antti ja Elsa -rokkoon, vaikkei täällä ennestään ketään sairasta ollut." - -"Se on kyllä tosi", myöntää Kaisu. "Pianhan se kulkutauti leviää -talosta taloon, ja rokottamattomathan ne olivatkin Antti ja Elsa. -Mutta vaatisihan kuitenkin varovaisuus, että ruttotautiset pantaisiin -erilleen. Ilmahan tuosta rokosta pilaupi." - -"Antaa olla Antin ja Elsan paikoillaan" -- sanoo Tiina. "Mikäpä niitä -vuoteita enää rupeaa muuttamaan!" - -"Se nyt ei iso asia olisi", sanoo Kaisu. "Ja uusien, puhtaitten -vuoteiden tarpeessa ne jo olisivatkin nuo sairaat." - -"Se nyt ei hyödytä niille puhtaita vuoteita laittaa", väittää Anni -- -"tai yleensä puhtaita vaatteita muuttaa; likauvathan ne kuitenkin. Ja -mistäpä ne puhtaat aina otettaisiin?" - -"No, saapihan niitä nyt sen verran", arvelee Kaisu. -- "Jos minä olisin -äitinä, niin eri lailla minä lapsiani hoitaisin, pitäisin ne aina -puhtaina, enkä kyllä rokkotautisia panisi kaikkein nähtäviksi." - -"Eipä tiedä, mitenkä sitten ajattelet kun emännäksi pääset, jos -nimittäin koskaan semmoiseksi pääset." - -"Kyllä se emännäksi pääsee", tietää Tiina. "Kuuluuhan se Kalliovaaran -Heikki -- --" - -"Jopa nyt erehdyt", keskeyttää Kaisu. "En minä kenelle tahansa -menekään." - -"Tuolta se Kaisu odottaa Peltolasta saavansa", on Anni tietävinään. -"Vaan se on siinä, jos Kalle suostuu." - -"Tai siinä, jos minä suostun", naurahtaa Kaisu. "Mutta älä sinä minusta -huolehdi! Ajattele vaan lastasi! -- Vaan eihän minun sanani teihin näy -pystyvän. On yhtä, jos pölkylle puhun, kun teille puhun." - -Sairaat lapset saavat yhä omin hoidoin maata vuoteillaan ja rokko tekee -heidät päivä päivältä yhä huonommiksi; se syövyttää, mädättää heidän -ruumiinsa. Mäntyvaaralaiset näkevät joka päivä rokkotautiset, vaan -tauti ei näy heihin tarttuvan. Iloisina juoksentelevat pienokaiset -Junnu, Anni ja Heikki milloin sisällä milloin ulkona, useinkin vaan -paitasillaan, eivätkä ollenkaan ymmärrä varoa itseään sairaita -lähestymästä. Vanhempi väki, isäntä varsinkin, on ikäänkuin karaistu -kaikkia tautia vastaan. - - * * * * * - -Eräänä iltana lähes pari viikkoa Oulumiesten mentyä istuvat -Mäntyvaaralaiset muut paitsi Antti ja Lauri koossa pirtissään. -Sairasvuoteiden vieressä istuvat Anni ja Tiina, siellä lähellä emäntä -ja Antin sekä Junnun terveet lapset penkillä ja vähän etempänä isäntä, -piippu hampaissa, lavitsalla pintapöydän vieressä ja akkunan kohdalla. -Kaisu istuu pienellä lavitsalla takan lähellä, ja kohentelee tulta, -joka palaa koukusta riippuvan padan alla. - -Paljon on jo rokko turmellut pienen Antin ihoa, kovin on muuttunut tuo -ennen sievä lapsi, ja samoin on tauti jo muuttanut Elsankin, niin että -äidit jo ovat menettäneet kaiken toivon heidän parantumisestaan. - -"Ei tule eläjää enää Antista", sanoo Anni. - -"No, ei siitä kuolema kaukana ole", lausuu emäntä. - -"Se kutsutaan pian pois täältä", sanoo Tiina. "Niin on Jumalan tahto; -ei voi siihen ihminen mitään. Voi kuitenkin! Kuoleman hetki on -edeltäpäin määrätty jokaiselle, vaan emme tiedä siitä kukaan ennenkuin -se tulee -- ja silloin pitää olla valmis. -- Vaan helppohan lapsen -on täältä eritä ja kuolema on sille siunaukseksi. -- Kyllä se minun -Elsanikin kohta poiskutsutaan." - -Kaisu vilkaisee välistä silmänsä sairaita kohti, vaan kääntää ne heti -poispäin; niin vastenmieliseltä tuntuu niitten näkeminen, vaikka -hän kyllä tuntee sääliä niitä kohtaan. Isäntä istuu lavitsalla -miettiväisenä etukumarassa ja lattiaan tuijottaen, poltellen tupakkia --- pitkiä lehtiä ja tuon tuostakin hampaittensa välistä tirskuttaen -mustaa tupakkisylkeä lattialle. - -"Kyllä nyt ei ole loppu kaukana", sanoo isäntä, sairasta Anttia -siimäellen. "Saat sinä Anni jo lapsesi pois vuoteelta nostaa." - -"Voi, oma lapseni!" huudahtaa Anni kyynelsilmin ja rupeaa peitteitä ja -vaatteita Antin ympäriltä poisottamaan. - -"No, olisiko liikaa, jos lapsi saisi rauhassa vuoteellaan kuolla, -ett'ei sen tarvitseisi noin tulla paljastetuksi?" sanoo Kaisu, kun Anni -nostaa sairaan entiseltä vuoteelta ja laskee sen melkein alastomana -lattialle olkien päälle. - -"No, hyvänen aika", kiirehtii Tiina sanomaan. "Niinhän pitää tehdä, -ett'ei kalma tarttuisi." - -"Niinhän sitä muuallakin tehdään", puuttuu puheeseen emäntä, "kun joku -kuolee; sillä jos sairas saapi vuoteessa kuolla, niin siitähän sanotaan -kalman tarttuvan." - -"Ei kaikki niin sano", väittää Kaisu, "On niitä semmoisiakin, jotka -eivät usko kalman tarttuvan. -- Rokko kyllä saattaa tarttua vuoteesta, -jossa sairas on maannut, vaikk'ei se olisikaan siinä kuollut." - -Mutta sairaan, joka lattialla makaa, ei tarvitse kauan enää kurjuuttaan -nähdä. Muutaman silmänräpäyksen ajan kuluttua pieni Antti ei enää -hengitäkään; henki on paennut ruumiista ja vapauttanut sen kaikesta, -kurjuudesta. - -Antti vainajan omaiset istuvat nyt vähän aikaa äänettöminä ja sillä -aikaa ei tässä hiljaisessa seurassa kuulu muuta ääntä kuin vanhan -seinäkellon yksitoikkoinen naksutus. Verkalleen, aina yhtä kuuluvasti. -yhtä tasaisesti naksuttaa kello, ja niin se on tehnyt jo monet vuodet -lakkaamatta, eikä heitä se käyntiään. - -Kaisusta tuntuu oudolta, kun hän ajattelee, että muutamia viikkoja -sitten pieni Antti vielä iloisena ja terveenä leikitsi muitten lasten -kanssa ja oli aika näppäränä, vaan nyt on hän poissa eläväin joukosta; -ja Kaisu pyhkäisee pois kyyneleet, jotka olivat ilmauneet hänen -silmiinsä. Vesissä silmin istuu Anni miettiväisenä, vaan rauhoittuu -pian, vakuutettuna, ett'ei Antin kuolema ollutkaan paha asia. - -"Tämä on sallittu", ottaa puheeksi isäntä hetken äänettömyyden perästä. -"Antin kuolema, on sallittu. Siihen me emme voi mitään." - -"Sallittuhan se on", lausuu emäntä. "Ja sehän on hyvä asia, että pikku -Antti kutsuttiin pois kurjuudesta ja vaivoista." - -"Niin tosiaan", sanoo Anni. "Se oli Jumalan siunaus, Jumala oli hyväksi -nähnyt, että Antille oli parempi päästä pois kuin jäädä elämään." - -"Hyvä on kaikki niinkuin on", arvelee Tiina. "Ei ole ollenkaan syytä -murehtia Antin kuolemasta. Se oli jo ennakolta määrätty -- ja onneksi -se oli. -- Voi! Surkean näköinen on jo Elsa. Parempi olisi hänellekin -pois päästä parempaan elämään. Vaan tottapahan Jumala tietää, mitä Hän -sille tekee!" - -Lapset, kuollutta katsellessaan, kuuntelevat tarkkaan, mitä vanhemmat -puhelevat, ja luovat heihin silloin tällöin tutkivan silmäilyn. - -"Antti on kuollut", lausuu Junnu. - -"Se on mennyt taivaaseen", sanoo pikku Anni. - -"Sinne minäkin pääsen, kun kuolen", arvelee Heikki. - -Mutta ruumis viedään pois pirtistä. Puut takassa ovat jo hiilokselle -palaneet ja pata on nostettu tulelta ja pöydälle on jo iltanen -pantu. Mäntyvaaralaiset rupevat ruu'alle ja syövät, mitä on tarjona, -kalavelliä ja muikkuja -- leipäähän ei saada ennenkuin Oulumiehet -palaavat --. - -Iltanen kun on syöty ja ruu'an jäännökset pöydältä korjatut, istahtaa -taas Mäntyvaaran väki lavitsoilleen ja isäntä vetelee savuja -lyhytvartisesta piipustaan. Niin syntyy hetkisen sanan vaihtelu, -puhellaan liikkeessä olevan rokkotaudin johdosta, muistellaan entisiä -aikoja ja elämän vaiheita, muistellaan kuinka ennenkin rutto on ollut -liikkeessä ja kuinka paljon ihmisiä se on manalle vienyt, ja johtuvat -sitten kukin ajattelemaan, että milloinkahan se heilläkin vuoro -elämästä eritä. - -Ilta kuluu lopulleen ja Mäntyvaaran asukkaat hankkiutuvat levolle -mennäkseen. Mutta isäntä silmäelee vielä ulos, katsoakseen ilmaa. - -"Vielä on tuuli samalla sijalla", sanoo hän. "Se ei ole kääntynyt siitä -asti kuin Oulumiehet menivät. Kyllä niillä nyt on, meidän miehillämme, -hidas paluumatka, kun vastatuulta saavat kiskoa, eivätkä ole saaneet -edes tyyneessä soutaa. Kyllä he Oulujärvellä ovat saaneet säätä pitää." - -"No, on kai ne säätä pitäneet", arvelee emäntä. "Muuten ne jo -alkasivatkin täällä olla." - -"Missähän nuo nyt mahtanee olla!" huo'ahtaa Anni. "Eivät tiedä he, että -täällä on kuolema käynyt." - -"Tuopikohan se isä minulle lakin?" kyselee Junnu. - -"Tuopihan se", vakuuttaa äiti. "Mutta menehän lapsi jo nukkumaan!" - -Levolle lähtevät nyt kaikki ja nukahtavat pian sikeään uneen. - - - - -V. - - -Muutamana lämpöisenä, tyyneenä kesäpäivänä, kun Muikkujärvi ylt'yleensä -rasvatyyneenä välkkyilee, kun auringon kirkas paiste on tuulen voiman -ja aaltojen läikynnän raukaissut, työnnetään vene vesille muutamalla -saarelta, jonka korkeoilla törmillä suuret petäjät ja koivut sekä -alemmilla paikoilla tiheäoksaiset kuuset ylenevät ja näiden välissä -monet puuristit näyttäytyvät. Veneessä, joka saarelta etenee, on kolme -henkeä, joista kaksi soutaa, yksi huopailee. Nämä veneessä istujat -ovat Mäntyvaaran isäntä, Tiina ja Anni. He palaavat saarelta -- kylän -hautausmaalta, -- jonne ovat vieneet kaksi pientä ruumisarkkua. -Verkalleen he lähtevät kotiapäin soutelemaan ja Anni ja Tiina, jotka -soutoteljoilla istuvat, katsovat kaipaavin silmin jälkeensä saarelle. -Heiltähän on kummaltakin lapsi vastikään maan poveen kätketty. Sinne -on maan mullaksi muuttumaan jätetty sekä pienen Antin että Elsan -ruumis, joka sekin jo oli kurjuudestaan päässyt. Mutta rauhaan ovat -nämä pienokaiset päässeet, iäiseen rauhaan, ja rauhalliselta näyttää -nyt koko hautaussaari kaikkine kasvineen, ristineen, monine puineen -ja vihannoivine rantoineen, jotka ikäänkuin hymyilevät rauhallisesti -kimaltelevalle järvelle. - -Tiina, joka istuu etu-, ja Anni, takateljolla, eivät ole kau'an aikaa -soutaneet, kun Tiina äkkiä on huomaavinaan jonkun valkoisen esineen -vilahtavan saarella puitten välissä ja huudahtaa: "Voi hyvä ihme! Mikä -kummitus tuolla saarella näkyy! Tuolla noitten kahden ison petäjän -välissä! Tuossa se nyt siirtyy tuonne syrjälle rantaan päin. Voi, -ettekö näe?" - -"Voi ihmettä!" sanoo Anni -- ja kaikki ovat soutonsa heittäneet -- -"Tosiaan siellä on jotain. Niin kummallisesti vasta silmissäni vilahti; -ihan lumivalkea se oli!" - -"Voi kamalaa!" päivittelee Tiina. "Se oli aave." - -"Mitä te nyt siellä näette!" kummailee isäntä ja katselee saarelle. "En -minä näe mitään kummaa." - -"Ei sitä enää näykään", sanoo Tiina. "Vaan vastikään se näkyi ja se -näytti niin kamalalle. Voi! Oikein minä säpsähdin." - -"No, jo se minusta näytti kummalliselta", ilmoittaa Anni. "Ja oikein -pahalta tuntui sitä nähdä. Ja se oli se näkyjä ihan lumivalkea, se oli -niinkuin kuolleesta noussut. Voi hirveätä, kyllä se oli aave!" - -"No, mikähän siellä nyt kummitteli!" ihmettelee isäntä. "Mutta -näitteköhän te tarkkaan?" - -"Näin minä", vakuuttaa Tiina. "Siellä kummitteli ja se kummitus siirtyi -tuonne rantaan päin ja viittoi niin kummallisesti." - -"Niin teki", myöntää Anni. "Se viittoi, se tahtoi näyttää, että siellä -veden alla oli jotakin." - -"Ihan oli", sanoo Tiina, "niinkuin se olisi tahtonut käskeä järven -pohjaan katsomaan, niinkuin se olisi tahtonut mukaansa kutsua ja -houkutella syvyyteen. Voi ihmettä! Se oli aave ja se merkitsi jotain." - -"Sepä kummaa", sanoo isäntä. "Meidän pitää palata saareen katsomaan, -jotta mikä siellä kummittelee!" - -"Ei, ei!" huudahtaa Tiina. "En minä uskalla." - -"No, eihän siellä mitään hätää ole", sanoo isäntä. "Koetetaan, jotta -eikö sitä kummitusta likeltä nähtäisi!" - -"Kyllä se ei siellä näytä itseään", arvelee Anni. - -"Mennäänhän katsomaan kuitenkin!" sanoo isäntä. - -Ja niin palaavat he saareen ja isäntä nousee tutkimaan sitä seutua, -jossa kummitus muka oli näyttäytynyt. Hän katselee ja kuuntelee, -vaan saaressa ei näy, ei kuulu mitään outoa. Lintuset siellä vaan -visertelevät puitten oksilla ja sääsket kokoontuvat heti tiheissä -parvissa saareen tuliain ympärille, ahneina ihmisverta imemään. Isäntä -palaa kohta veneelle, jossa naiset häntä odottavat ja niin työnnetään -vene taas vesille ja lähdetään Mäntyvaaraa kohti soutelemaan, kaikilla, -erittäinkin Annilla ja Tiinalla, mielet hyvin jännityksissä sen pian -kadonneen aaveen johdosta. - -"Minä kun ajattelen sitä aaveen kohtaa", saapi Tiina sanoakseen, ja -heittää soutonsa. -- Anni kuuntelemaan ruveten pitää myöskin airot -koholla ja isäntä rupeaa hiljemmin huopaamaan, -- "niin en voi muuta, -ymmärtää kuin että se merkitsee jotain onnettomuutta." - -"No, jotain kai se merkitsee", arvelee Annikin. "Vielä saattaa rutto -paljon pahempaa tehdä kuin mitä se tähän asti on tehnyt." - -"Voi, kyllä minä alan aavistaa", päivittelee Tiina, "että kuolema käypi -uudestaan meidän talossamme. Se viittoi se kummitus niin kummallisesti -veden syvyyttä kohti, ikäänkuin olisi tahtonut sanoa, jotta katso -tuonne! Siellä on hauta. Voi, kenenkähän vuoro se nyt tulee!" - -"Kyllä on joku onnettomuus tulossa", huokaa Anni. "Emme tiedä täällä, -mitä Oulumiehille on saattanut tapahtua." - -"No, älkäähän toki liian aikaisin ruvetko murehtimaan!" lohduttaa -isäntä. "Emmehän me voi tarkkaan arvata mitä se aave merkitsee -- jos -se aave olikaan. -- Ja vaikkapa se olisikin joku ihmeellinen ennustus, -niin eihän meidän sen vuoksi tarvitse surra. Kaikkihan kuitenkin -tapahtuu, minkä tapahtua pitää: kaikki tapaukset ovat ennakolta -määrätyt. Ja vaikka näyttäisikin joku asia meistä pahalle, niin sehän -kuitenkin tapahtuu sallimuksen mukaan, ja siis se on meille hyväksi." - -"Niinhän se on kyllä", myöntää Anni. "Eihän ihminen voi estää -tapahtumasta sitä, minkä tapahtua pitää. Hänen täytyy vaan tyytyä -kaikkeen." - -"Ja terveellinen on ihmisille onnettomuuskin", lisää Tiina. "Monesti -me eksymme syntiä tekemään ja sen vuoksi Herra joskus tahtoo meitä -kurittaa." - -Taukoaa vihdoin keskustelu ja soutajat tarttuvat taas airoihin, vetävät -lyhyeen vaan tiheästi, ja niin heidän soutaa liputtaessaan kiitää vene -keviästi tyyntä selkää ja hautaussaari taantuu taantumistaan. Anni ja -Tiina liputtavat liputtamistaan ja isäntä vakaisesti huopaelee, ja vene -mennä vilistää aika sievästi, niin että vesi kohisten keulan edestä -väistyy. Niin kiitää Mäntyvaaran vene sivu rannan rannan perästä, sivu -niemen niemen perästä, jotka vielä kaukaa näyttävät louhikkoäyräänsä -sekä milloin korkeat metsät, milloin vihannat nurmirinteet, milloin -korkeat kalliotörmät. Joka suunnalla on järven pinta ihan tyyni, kirkas -kuin peili, ja siihen kuvastuu kauniisti sininen taivas ja auringon -loiste; vaan usein värähtää veden kalvo kalain liikkeestä. Missä lohi -hypätä loiskahtaa, missä siika iloisesti telmää, missä hauki porahtaa, -missä ahvenlauma tai muikkuparvi sirahtaa. Siellä täällä selällä -pistäikse hottiparvi ja siinä hotit sirisevät somasti veden pinnalla, -sirisevät niinkuin vesipisarat rankkasateessa. - -Vene etenee etenemistään. Seudut, joitten sivu soudetaan, jäävät -yhä jälillepäin, ja niitä Anni ja Tiina katselevat niin kauan kuin -ne näkyvissä ovat, vaan isäntä, joka toissapäin istuu, saapi nähdä -edessäpäin olevat seudut aina vaan lähenevän. Vihdoin tulevat -näkyviin kotipuolen seudut. Kaukaa jo näyttelee itseään Mäntyvaaran -nuottaranta korkeine mäntyineen; ja sitä vastapäätä kohoaa uljaana -Peltola vihannalla niittyrinteellä ja näyttelee jo kauas viljelyksensä. -"Kyllä se on eteenpäin menevä talo tuo Peltola", ajattelee isäntä. -"Muistanpa ajan, kun tuossa törmällä noitten isojen huoneuksien -sijalla olivat vaan pienet pahanpäiväiset rakennukset ja niitten -ympärillä pieni palanen niittyä ja peltoa. Ja siitä asti on Peltola -muuttunut tuommoiseksi vankaksi taloksi kuin se nyt on. Kyllähän siinä -nyt on hyvä asua; vaan parempi mahtanee siellä ilmanlaatu olla kuin -Mäntyvaarassa; muuten eivät suinkaan Peltolaiset olisi panneet niin -paljon työtä maan hyväksi. No, sen vuoksi he ovat ennättäneet maataan -parantaa, kun ei tervaruuki ole heiltä aikaa vienyt niinkuin meiltä." - -Isäntä, katsellessaan Peltolaa ja ajatellessaan sen edistymistä, huomaa -nuottamiehiä sen niemen kohdalla, missä sekä Mäntyvaaralaiset että -Peltolaiset usein nuottaa vetävät. - -"Peltolaiset ovat nuotalla", sanoo hän. "koskapahan näkyy nuottamiehiä -niemen kohdulla." - -"Sielläpähän ovat", huomaa Annikin, kääntyessään sinnepäin katsomaan. - -"Parast'aikaahan nuo vetävät nuottaa", näkee Tiina. - -Soutaa liputtavat Anni ja Tiina, ja niin vene likenee likenemistään -nientä ja nuottamiehiä. Se ei ole enää hyvin kaukana, kun Peltolan -Elsa ja Jaakko rupeavat tarpomaan ja tarpovat niin jotta kuohu ja -kohina käypi ja vesi räiskyy vasten tarpojain silmiä. Sitten nostetaan -perää veneisiin ja viimein Peltolan isäntä perän päästä varistaa -vasuun kiiltäviä, lihavia emämuikkuja niin paljon, että ne täyttävät -koko vasun, vieläpä varisevat siitä yli ja suomuttavat veneen pohjan. -Samassa on Mäntyvaaran vene ehtinyt aivan nuottamiesten veneitten -viereen. - -"Voi hyvä ihme, kuinka paljon muikkuja!" huudahtaa Tiina -muikkupaljoutta ihmetellen. - -"Hyvää iltaa!" tervehtii Mäntyvaaran isäntä Peltolaisia ja -tervehdyksensä sanovat myös Anni ja Tiina. - -"Iltaa, iltaa!" vastaa Peltolan isäntä -- ja tervehtii Kallekin, -ja hiljaa vastaavat tervehdyksiin myös Elsa ja Jaakko. -- "Mitä on -kuulunut." - -"Eipä sanottavaa muuta kuin että kuolemahan se meidän talossamme on -käynyt. -- Mitä teille kuuluu?" - -"Eipä erityistä. -- Niinhän kuuluu tapahtuneen, että teiltä rokko on -kaksi lasta hävittänyt." - -"Niinhän se on tehnyt. Vasta veimme hautausmaalle pienen Antin ja Elsan -ruumiit." - -"No, johan minä arvasin, ett'ei se rokko jätä Mäntyvaarassa käymättä." - -"Ka, sanoithan sinä sen. Vaan minkäpä sille teki! Se oli niin sallittu." - -"Kylläpä lähti paljon muikkuja", puuttuu puheeseen Tiina. - -"No, onhan niitä siinä", vastaa Kalle. - -"Montako apajaa olette vetäneet?" - -"Yhden vasta." - -"Voi hyvä ihme! Ja tuo joukko siis oli yhdessä ainoassa apajassa." - -"Ka, niin." - -"No, kuinka on teillä onnistunut kalan pyynti?" kysyy Peltolan isäntä. - -"Eipä ole kovin runsaasti saatu", vastaa naapuri-isäntä. "Sen verran -niitä kuitenkin on saatu, että on piisannut keittää monioiksi. Mutta -eihän tuota ole joka ilta kyettykään nuotalle." - -"Ka, onhan niitä ollut tuulisiakin aikoja, jott'ei yöksikään tyyntynyt. -Nythän tuo taas on hyvä ilma. Taitaa tullakin tyynen vuoro." - -"Nythän kyllä olisi hyvä nuottailma, vaan meillä kun oli -hautaussaarella käynti, ei päästy nuotalle lähtemään, ja ruumiit ne -piti pian hautaan saada. Näin kesäkuumalla ne pian rupeavat mätänemään." - -"Hyvä on, että kuolleet pannaan maahan niin pian kuin mahdollista. -Muuten niistä pian tauti tarttuu, varsinkin kun ovat rokkoon kuolleet. --- No, tervennä teillä kotona ollaan?" - -"Ovathan ne kyllä kaikki terveitä." - -"Sepä on hyvä. Minä jo ajattelin, että niistä rokkotautisista olisi -ennättänyt tauti muihinkin tarttua." - -"Pian kuitenkin saattaa joku meillä manalle joutua", sanoo Tiina. -"Siellä näkyi aave hautaussaarella ja se merkitsi jotain onnettomuutta." - -"Aaveko!" kummailee Peltolan isäntä. - -"No, eipähän siellä ennen ole aaveita näkynyt", sanoo Kalle. - -"No, aave se oli", puuttuu puheeseen Anni. "Näinhän minäkin. Siellä oli -kummitus ja se oli puettu ihan valkoisiin vaatteisiin." - -"Ja se siellä puitten välistä kummallisesti vilahti", lisää Tiina, "ja -siirtyi rantaan päin ja viittoi vettä kohti." - -"Sepä kummallista!" sanoo Peltolan isäntä. "Vaan ei suinkaan siellä -aave ollut. Mikä lie muu ollut! Kyllä teillä on silmät valehdelleet." - -"Eivät ole valehdelleet", vakuuttaa Tiina. "Ihan selvään minä näin, -että se kummitus ensin katsoi meitä kohti, vaan sitten kääntyi poispäin -ja siirtyi saaren laidalle ja siellä viittoi alaspäin." - -"Niinhän nämä vakuuttavat", sanoo Mäntyvaaran isäntä, "että ovat -nähneet kummituksen siellä saarella. Minä kun oli selin saarta kohti, -en tullut sitä huomaamaan, ja kun sitten rupesin katsomaan, ei näkynyt -enää koko kummitusta." - -"Se ei näkynytkään kun hyvin vähän aikaa", selittää Anni. "Se katosi -pian: minne lieneekin sitten kadonnut!" - -"Olisitte käyneet katsomassa, jotta mikä siellä kummitteli", sanoo -Peltolan isäntä. - -"Käytiinhän siellä", vastaa Iikka isäntä. "Vaan ei siellä näkynyt -mitään." - -"No, ei sitä sitten ole ollutkaan koko kummitusta. Tyhjän tähden ovat -säikähtyneet nämä vaimoset." - -"En tiedä, miten lienee sen kummituksen kohta; vaan sen olen jo sanonut -näille vaimosille, ett'ei heidän pidä peljästyä, sillä, vaikka olisikin -joku onnettomuus tulossa, kaikki tapauksethan ovat ennakolta määrätyt, -eikähän kukaan meistä voi niille rajaa panna." - -"No, milloinka te vuotatte Oulumiehiämne tuleviksi?" kysyy Peltolan -isäntä, toisen puheaineen ottaen. - -"Ka kyllähän niitä tästä lähin vuotetaan joka päivä. Kauan ne jo ovat -olleetkin poissa. Oulujärvellä ovat vissiinkin saaneet säätä pitää -monta päivää." - -"Niin ovat mahtaneet tehdä. Kyllä tässä puhaltelikin viime aikoina -kovasti. Mutta kyllä nyt tulee ilman muutos kohta." - -"Kyllähän mahtaa tuuli pian toiselle sijalle pyörähtää", sanoo -Mäntyvaaran isäntä silmäellessään taivasta. "Ja hyvä olisikin, että se -kääntyisi, jotta Oulumiehemme saisivat myötätuulen edes viimeiselle -osalle matkaansa." - -"Tuota, ollaanko teiltä vielä niityllä?" - -"Eipä ole alettu vielä heinäntekoa. Sitten vasta kun Oulumiehet -tulevat, kyhäymme alottamaan. Entäs teillä -- --?" - -"Ei vielä, vaan kyllä me aivan heti alotamme, kun alkaisi vaan hyviä -ilmoja olla." - -"No, lähdetäänkö teiltä kirkolle kirkastukseksi?" kysyy Kalle. - -"Lähtee kai meistä joku ainakin", vastaa Iikka. - -"Silloin kyllä on kiire aika", sanoo Peltolainen. "Mutta -kirkonkokouksen vuoksi, joka kuulutaan silloin pidettävän, lähden sinne -ainakin minä, koska silloin on kysymys kirkon palovakuuttamisesta." - -"Voi, katsokaa isä!" huudahtaa Peltolan Jaakko äkkiä. "Tuolla on iso -muikkuparvi ihan naatikkaalla." - -"Niinpähän näkyy olevan", sanoo Peltolainen ja pyöräyttää nuottaveneet -äkkiä parvea kohti. "Hyvästi! Käykää talossa." - -"Jääkää terveeksi! Käykäähän meillä kun Oulumiehet tulevat!" huutaa -jälkeen Iikka isäntä, kun Peltolaiset kiidättävät veneensä naatikkaalla -näkyvää muikkuparvea kohti. Kiirettä he pitävät Peltolaiset. Isäntä ja -Kalle työntävät huoparimillaan, jotka jättävät jälkeensä vaahtoiset -pyörteet ja Elsa ja Jaakko soutavat niin, jotta sujahtavat airojen -terät ja pyörteet kuohuvat airojen jäljissä ja vesi vaahtona keulain -edessä kohisee. Pian tavottavat he muikkuparven ja saavat sen -kierrokseen. - -Mutta Mäntyvaaralaiset lähtevät niemen sivu soutamaan, ja Anni ja Tiina -taas soutaa liputtavat, vetävät lyhyeen vaan tiheästi, ja niin lähenee -lähenemistään vene kotirantaa, kiitää tasaista vauhtia eteenpäin ja -ehtii viimein määräpaikkaansa. Hypähtää silloin maalle ensin Tiina, -sitten Anni ja viimeiseksi isäntä. Kun he sitten, veneen maalle -vedettyään, lähtevät astumaan Mäntyvaaraan menevää tietä myöten, niin -alkaa järvellä hieno tuulen väri näkyä ja äsken vielä rasvatyyneellä -pinnalla rupeavat nyt aallot hiljaisesti vierimään Mäntyvaaran rantaa -kohti. - - - - -VI. - - -Eräänä lämpöisenä päivänä heinäkuussa, kun tuuli lämpimästi puhaltaa -länsietelästä ja muutamia pilviä kiireesti kiitää avaruudessa, näkyy -Peltolan rantaniityllä liikettä enemmän kuin tavallisesti. Siellä -Peltolaiset heinää tekevät. Koko talon väki on työssä. Isäntä, Kalle -ja talon renki Vilppo lyövät voimakkaasti viikatteillaan heinää ja -joka lyönnillä kaatuu tukuttain hyvälle lemuavaa nurmea. Haravamiehinä -levittelevät ja kääntelevät luokoja emäntä, Elsa, Jaakko ja talon piika -Eeva. Ahkerasti tekevät kaikki työtään ja oikein iloisella mielellä -haravoivat Elsa ja Jaakko, pitävät työtään paremmin leikin tekona kuin -pakkona ja silloin tällöin syytävät heinätukkuja toistensa päälle. - -Lämmin tulee niittymiehille heidän työssään ja hiestyvät usein kasvot. -Sen vuoksi he silloin tällöin kääntyvät tuulta vasten, mikä viikatetta -hiomaan, mikä muuten raitistuttamaan itseään, ja virkistyttävältä -tuntuu silloin tuulen puuska. Ja hyvä asia, on tuulesta sekin, että se -karkoittaa syöpäläiset, joista tyynemmällä ilmalla olisi iso risti. - -Ilma ei ole oikein vakainen; välistä se näyttää selvenevän, välistä -taas keräytyy pilviä taivaalle kosolta niinkuin sade olisi tulossa. -Kyllähän se saattaa ilma pian sateeksi muuttua, pian saattaa kuuro -kohota, koska pilvet noin kiireesti kulkevat. Isäntä katsellessaan -taivaalle miettii, että mahtaneekohan vielä sade tulla tänäpäivänä; -vaan kun ei kuitenkaan vielä mitään pahempaa näytä olevan tulossa, niin -ei niittämistä kuitenkaan heitetä. - -Tuuli puhaltaa aika lailla ja järvi lainehtii kovasti ja vaahtopäisinä -vierivät aallot koillista kohti. Tuolla selällä näkyy jo kaukaa, kun -vihuri tulee, kiitää mustana pitkin laineita, puhaltaa rajusti ja -kiihtyy kiihtymistään, vaan pian laimenee taas ja viimein häviää, -vaan kun se on ohi mennyt, tulee taas toinen vihuri, puhaltaa aikansa -ja lauhtuu. Niin kiitää eteenpäin vihuri vihurin perästä, mustuttaen -laineita, jotka pauhinalla syöksyvät pitkin selkää. Ja siellä selällä -näkyy missä vene, joka vastatuulta kiskoo, etenee vaikeasti halki -aaltojen ja saapi vettä keulan puolelta, missä toinen, joka myötätuulta -keveästi mennä kelluilee, missä taas purje, joka vihasesti kiitää -pitkin kuohuvia laineita. Nyt ilmaantuu sinne joukko Oulusta palaavia -tervaveneitä, jotka mennä vilistävät aika vinhasti, kun tuuli kovasti -vastaa isoihin nelisnurkkaisiin purjeisiin. - -"Ka, nytpä niitä lähti Oulumiehiä tulemaan", huomaa Kalle, viikatetta -hio'essaan. - -"Niinpä näkyy. Koko joukkohan niitä siellä laskettelee", näkee -isäntäkin. - -"Mennä vilistävät aika kiivaasti", sanoo Vilppo. - -"Näkyy niitä tuuli kiidättävän", lausuu isäntä. "Mutta katsokaahan -tuonne! Sieltä vissiinkin kuuro kohoa." - -"Tosiaankin", sanoo Kalle. "Kyllä sieltä kuuro nousee ja kiireesti -nouseekin. Ei kauan viivy ennenkuin se on täällä." - -"Nyt luokoja kokoamaan!" komentaa isäntä. - -"Tuolta näkyy taas vene", huomaa Vilppo, "ja se laskee tännepäin." - -"Tännepäin näkyy laskevan", huomaa Kallekin. "Joku Oulusta palaaja -siellä tulee." - -"No, ei nyt joudeta veneitä katsoa", sanoo isäntä. "Kootaanhan -kiireesti luovot, ennenkuin sade tavottaa!" - -Kaikki niittymiehet, nuoret ja vanhat, rupeavat nyt kiireesti -haravoimaan kokoon luokoja ruvoiksi. Vaan sillä välin lähenee kuuro -lähenemistään ja pilvet kiitävät kiitämistään ylemmäs taivaalla. -Viimein kuuluu jo kaukaa kova pauhu metsästä ja järveltä. Järvellä -näkyy selvään, kuinka kuuro lähenee. Se tulee kiireesti kovan sateen -ja suuren pauhinan kanssa; ja sen edellä tuuli raivoisasti myrskyilee -ja aallot ärjyten, pauhaten, valkeassa vaahdossa kuohuen, vimmatusti -eteenpäin syöksyvät. Myrskyn edellä tervavene vihasesti kiitää, paeten -kuuroa, joka kuitenkin joka silmänräpäys lähenee. Kun vene ehtii -Peltolan rantaan, silloin sen myrsky jo tavottaa. Mutta rajusti kiitää -myrsky edelleen ja kuurosta sataa nyt niin ankarasti, että järvi -paikalla tyyntyy, ja raskaasti, kovalla pauhinalla, siihen vesipisarat -putoavat. Kiireesti hypähtää veneestä maalle kaksi miestä, ja saatuaan -veneensä sen verran kiinni, että se juuri pysyy, rientävät he heti -taloon. Sinne olivat jo heinämiehetkin juosseet sadetta pakoon. - -Venemiehet Peltolan pirttiin tultuaan tekevät hyvän päivän, johon talon -väki ystävällisesti vastaa, hämmästyksissä siitä, että tulioista toinen -oli Mäntyvaaran Lauri; toista he eivät tunteneet. - -"Terveisiä Oulusta", sanoo Lauri käteltyään. - -"Kiitoksia", vastaa Peltolan isäntä. "Mitä sinne kuuluu?" - -"Pahoja uutisia. -- Ka, kerkesinpä kastua. Siellä tuli semmoinen kuuro, -jotta se vasta oli." - -"Pahoja uutisia? No, mitä on tapahtunut?" - -"Missä se on Antti?" kysyy Kalle. - -"Mitä on Antille tapahtunut?" tiedustele emäntä. - -"No, sattui semmoinen paha onni", sanoo Lauri. - -"Mitä maailmassa on tapahtunut?" kysyy isäntä. - -"Onko sille Antille pahaa tapahtunut?" tiedustelee Kalle. - -"No, se on viimeisen Oulumatkansa tehnyt, Antti", selittää Lauri. - -"Viimeisen!" kummastuu isäntä. - -"Niin. -- Se hukkui." - -"Hukkui! No nyt vältti!" - -"No, jopa se oli!" pahoo emäntä. - -"Kylläpä oli ikävä asia", sanoo Kalle. - -"No, mitenkä se hukkui?" kysyy isäntä. - -"No, tuolla virroilla kun kuljimme", rupeaa Lauri selittämään. "Emme -ruvenneet purjetta laskemaan, kun se kerta oli yläällä, ja haluttipa -sitä purjeessa laskeakin, vasta myötätuulen saatuamme, kun sitä -ennen olimme kovaa vastaista saaneet kiskoa. -- Ja näkyipä tuo vene -kohoavankin, vaikka virta vastusteli... Mutta" -- lisää hän sitten ja -ottaa esille pullon. - -"Saanhan tarjota... Tässä... pitäähän sitä Oulun viinaa vähän -maistella!" - -"Kiitoksia!" vastaa isäntä. "Mutta mennäänpä tupaan! Siellä olisi -pikareita." - -"Kiitoksia käskemästä, vaan keretäänhän sinne vielä. Otahan tästä -kuitenkin ensin!" - -Isäntä ottaa ryypyn puteliin suusta ja kiittelee ja sanoo samassa -emännälle: "Menehän eukko, keitä kahvea vieraille! Vieläpä tuota näkyy -satavan, jottei ole kiirettä heinälle." - -Emäntä lähtee tulta virittämään ja Elsa hänen muassaan. - -"Vähänpä taisit saada", sanoo Lauri isännälle. "Otahan paremmasti!" - -"Kiitoksia! Jo minä sain tarpeeksi", vastaa isäntä. - -"No, maistahan vielä, Oulun viinaa!" - -Isännän ryypättyä kiertää pullo vielä Kallen kädessä ja viimein ojentaa -Lauri sen Vilpolle. - -"Otahan tästä!" - -"Kiitoksia! No, kaikillekoo siitä piisaa!" - -"Otahan pois! Kyllä sitä piisaa. Ja jos tästä loppuukin, niin onhan -nassakassa lisää. Pitäähän sitä Oulun viinaa! -- Ei sitä meille -tuodakaan kuin kerran vuodessa." - -Vilppo kun on saanut maistaa, ottaa Lauri taas pullon ja tarjoaa -kumppanillensa. Sitten hän lopuksi ottaa kulauksen itsekin. - -"Niin, purjeessa me laskimme", jatkaa Lauri alottamaansa kertomusta, -"annoimme mennä vaan virtaa ylös. Antti viiletti ja minä istua kekotin -keulan puolella. Kyllähän tuuli ja virta monesti yritti venettä -heilauttamaan, vaan me kuitenkin ajattelimme että päästään sitä. Mutta -eipä päästykään. Miten lie ollutkaan, niin aivan äkkiarvaamatta tuli -kova vihuri ja kallisti veneen, jotta purjeen laita hipaisi veteen, -ja silloin virta painoi purjetta, niin että samassa kellistyi kumoon -vene ja me molemmat tipahdimme veteen. Minä satuin pääsemään veneen -pohjalle, vaan Antti se painui virran mukaan." - -"Ja sinne se hukkui?" kysyy Kalle. - -"Niin teki", vastaa Lauri. "Ei noussut se sieltä elävänä enää." - -"Kylläpä sattui onnettomasti", säälittelee isäntä. "Vaan ei olisi -pitänyt purjeessa virtaa ylös laskea." - -"Ka, eihän sitä olisi pitänyt; vaan eihän tuota osattu arvata, että -tuommoinen onnettomuus tapahtuisi. Mutta tottapa se oli sallittu." - -"No, lähtekäähän nyt huoneeseen, Lauri ja tämä vieras!" käskee isäntä. -"Siellä saadaan kahvea." - -"Kiitoksia! Vaan olisihan sitä pitänyt jo kotiakin joutua. Siellä -vuottavat kuitenkin." - -"No, vielähän sinne kerkiää. Antaahan sateen ohi mennä, niin sitten -pääset kuivana kotia." - -Niin lähtevät isäntä ja Kalle vieraineen tupaan ja siellä jatketaan -tuumaamista. - -"No, eikö ollut ihmisiä saapuvilla veneen kaatuessa?" kysyy isäntä. - -"Ka, eihän niitä ollut", vastaa Lauri. "Ei kuulunut, ei näkynyt ketään, -vaikka minä kyllä koetin kovasti huutaa, jotta tulisi joku apuun; vaan -ei kukaan tullut." - -"Mitä sinä silloin teit?" tiedustelee Kalle. - -"Enhän niinä saattanut mitään tehdä. Minä vaan olla kellotin veneen -pohjalla, vaikka paha siinä oli pysyä, ja tulin lopulla veneen -muassa virran alle. No, siellä minä rupesin katsomaan jotta mikä -nyt neuvoksi tulee. Ei ollut kyllä hyvin pitkältä rantaan, vaan kun -minä en ole mikään uimamies -- samoin kuin ei Anttikaan -- ja vettä -oli niin paljon, etten olisi pohjannut, niin eihän minulla auttanut, -muu kuin odottaa, jotta eikö sattuisi joku havaitsemaan. Tiesin, -että jälilläpäin oli muita Oulumiehiä tulossa, ja niin rupesin niitä -vuottelemaan." - -"Saitko kauankin vuottaa?" kysyy isäntä. - -"En tarvinnut hyvinkään kauan. Ne kun tulivat, niin minä pääsin -pulasta." - -"No, rupesitteko heti Anttia hakemaan?" - -"Ka, hetihän sitä ruvettiin hakemaan." - -"No, löytyikö?" - -"Löytyihän se kyllä, vaan silloin oli jo henki, poissa. Ei saatu miestä -enää virkoamaan." - -"Sinnekö te jätitte vainajan?" tiedustelee Kalle. - -"Ka, sinne", vastaa Lauri. "Mikäpä sitä rupesi tännekään kuljettamaan! -Likimmäiseen taloon me kannoimme ruumiin. Ja siellä kun minä -lämmitteIin itseäni ja kuivasin vaatteita ja saappaita -- kyllä -olivatkin kaikki paikat ihan liko märjät -- niin tuumasin talon väen -kanssa, että he toimittaisivat vainajan hautaan." - -"No, saitteko tavarat kaikki kokoon?" tiedustelee isäntä. - -"Saatiinhan ne kyllä, vaan ovat saattaneet vähäsen pilautua suolat -ja eväät sekä tupakit, kun kerkisivät kostua. Mutta jauhosäkillä ja -nassakoilla ei kyllä mitään hätää ollut." - -Samassa tulevat sisälle emäntä sekä Elsa, joka tuopi kahvea niin -vieraille kuin kotiväellekin. Ja näille selittää Lauri myöskin Antin -hukuntaa, kun emäntä siitä kyseli. - -"Pankaahan sekaan tästä!" tarjoaa Lauri Oulun viinaa isännälle, -Kallelle ja kumppanilleen ja kaataa itsekin pullosta kuppiinsa vähäsen, -sitten kun muut ovat ottaneet. Vaan kun hän on uudestaan kertonut Antin -hukunnasta, niin kaikki sitä onnettomuuden tapausta säälien ajattelevat. - -"Kylläpä sattui huonosti", sanoo emäntä. - -"No, jopa se oli!" lausuu Elsakin. - -"No, olihan se ikävä asia", sanoo Lauri, kahvekuppi toisessa, vati -toisessa kädessä. "Vaan tottapa" -- ryyppää tyhjäksi vadin -- "tottapa -se niin oli sallittu." -- "Kiitoksia!" sanoo hän sitten kahvesta -kiitellen. - -"Nuorena meni mies manalle Antissa", saapi sanoakseen Kalle. - -"Meni mies paraassa iässä", lisää isäntä. - -"No, niin se saattaa kuolema äkkiarvaamatta tulla", sanoo emäntä. - -"Niinhän se tekee usein", myöntää Lauri. "Ei aavistanut Anttikaan -Oulumatkalle lähtiessään, että hän lähti viimeistä kertaa Oulua -soutamaan." - -"Nuorena jäi nyt Anni leskeksi", huokaa emäntä. - -"Niinhän se teki", sanoo Lauri. "Vaan ei auta Annilla suru enää. Se -on kuitenkin Antti vainajana ja leski saa tytyä siihen, että se oli -sallittu se Antin kuolema." - -Kun vielä toiset kupit kahvea juodaan, niin Lauri, Oulun kuulumisista -ja Antin kuolemasta puhumasta lakattuaan, rupeaa tiedustelemaan -kotikuulumisia, ja hyvin hän kummastuu, kun kuulee, että rokko, hänen -poissa ollessaan, on kerennyt kaksi lasta Mäntyvaarasta tappaa, ja -näistä toinen on ollut hänen oma lapsensa. Mutta ei hän kuitenkaan -näitä kuolemantapauksia pane kovin pahakseen, sanoo vaan: - -"Olipa se odottamaton asia minulle, tuo pienen Elsan ja Antin kuolema, -vaan eihän se enää tapahtumattomaksi tule. Se on niin sallittu. Ja -olihan se kuitenkin siunaus lapsille, että pääsivät pois. No, tervennä -ne siellä muut mahtanevat olla?" - -"Tervennä kai ne minun tietääkseni ovat", sanoo isäntä. "Ei ole sen -ko'ommin kuulunut siellä rokkoa. Ja meidän puolessamme sitä ei ole -ollutkaan." - -"Minäpä muistan", puuttuu puheeseen Kalle, "että Anni ja Tiina -hautaussaarelta palattuaan kertoivat nähneensä aaveen." - -"Niinkö sanoivat!" kummastelee Lauri. - -"Niinhän ne kyllä sanoivat", lausuu isäntä. "Mitä lienevät sitten -nähneet!" - -"No, jos ne aaveen näkivät", sanoo Lauri. "Niin he ovat nähneet sen -Antin kuoleman edellä." - -"No, nytpä tuo jo on hyvä ilma!" saapi sanoakseen Laurin kumppani, -akkunasta ulos katsellen. "Kyllä minä nyt lähden kotiapäin astumaan." - -"Eihän niin kiirettä!" pidättelee isäntä. - -"Ka, nytpä tosiaan päivä koreasti paistaa!" huomaa Laurikin. "Kyllä -minä nyt lähden kotiapäin viilettämään." - -"No, tämä vierasko se täältä pois palaa?" kyselee Kalle. - -"Niinhän se menee. En minä enää kumppania tarvitse. Pääsenhän tämän -viimeisen matkan yksinänikin; annan vaan veneen myötätuulta juosta." - -Lauri muistuttaa vielä lähtiessään Peltolaisia hyvästellessään: - -"Käykäähän meillä Oulun tuliaisilla!" - -"Kiitoksia käskemästä", sanoo isäntä Laurin ja vieraan poistuessa. -"Kyllähän käydään, jos vaan suinkin päästään. Olisi meillä kyllä -kiireenlainen aika." - -"No, vaan kuitenkin, tulkaahan pois vaan!" kehoittelee yhä Lauri ja -astuu rantaan sekä kohotettuaan purjeen lähtee myötätuulta viilettämään -kohti kotonsa rantaa. - - - - -VII. - - -Kirkastussunnuntaina, kun ilma on lämmin ja taivas pilvetön, on -kirkolla paljon väkeä koolla, jota on keräytynyt joka suunnalta -seurakunnassa, nyt kun on merkkipyhä. Mikä on tullut maitse, mikä -vesitse. Kirkkoniemen rantaan ovat monet sadat ihmiset laskeneet -veneensä ja vene veneen vieressä on nyt maalle vedettynä siellä. -Kirkkokentällä vilisee ihmisiä sadottain, vieläpä tuhansittainkin; ja -näistä mitkä loikuvat pitkällään nurmella, mitkä istuskelevat mättäillä -jonkun koivun varjon suojassa, mitkä seisovat, mitkä taas liikkuvat. -Ja tässä väkijoukossa kuuluu monenlaista puhetta, vakaisempaa ja -vilkkaampaa. - -Yleensä on kokoontuneessa kansassa mieliala ja käytös hyvin -rauhallinen. Rähinätä ei kuulu, lukuunottamatta poikasten jalkojen -töminää, kun he kirkon portaita edestakaisin juoksentelevat ja monen -pienokaisen itkua, jotka, pärevasuissa maaten, kirkon porstuassa -parkuvat äideiltään ruokaa. - -Mäntyvaarasta on kirkolle tullut isäntä tyttärensä Kaisun kanssa ja -Peltolasta Janne isäntä yksinään. - -Mäntyvaaran isäntä on tavannut erään tuttavansa, Koivulan isännän, ja -nämä nyt vakaisesti tuumailevat toistensa kanssa. - -"No, teidän puolestahan pahoja asioita kuuluu", ottaa puheeksi Koivulan -isäntä. - -"Pahojahan no ovat", vastaa Mäntyvaaran isäntä. - -"Rokko siellä on tainnut Mäntyvaarasta kaksi lasta hävittää", jatkaa -puhettaan Koivulainen. - -"Niin on tehnyt. Pieni Antti ja Elsahan ne sortuivat taudin uhreiksi." - -"Olipa so ikävä asia." - -"No, eihän se alussa hyvältä tuntunut. Vaan hyvä oli kuitenkin, että -tapahtui, mikä on tapahtunut. Onneksi oli lapsille, että nuorina -kuolivat. Se oli sallittu heille heidän kuolemansa." - -"No, onko sittemmin teillä rokkoa näkynyt?" - -"Eipä ole näkynyt. Terveet meillä kaikki ovat; vaan kävihän se -sittenkin kuolema meillä." - -"Niin, Anttihan kuuluu hukkuneen. Se sanomahan mahtoi ikävä olla -vastaanottaa?" - -"No, se oli vasta ikävä sanoina, se Antin hukunta. Meni mieli kovin -pahaksi sitä kuullessa." - -"Kyllä tuli miesparalla arvaamatta lähtö manalle." - -"No, se tuli arvaamatta. Ei tiennyt Antti Ouluun lähtiessään, jotta -lähti viimeistä kertaa Oulua noutamaan, eikä sitä kukaan muukaan -aavistanut ennenkuin Lauri yksinään kotia tuli, vaikka kyllä Anni ja -Tiina sitä ennen näkivät aaveen -- --" - -"Aaveenko! No, missä?" - -"Tuolla hautaussaarella, jonne ne rokkoon kuolleitten lasten ruumiit -vietiin; siellä he näkivät, minä kyllä en sattunut näkemään, valkeisiin -vaatteisiin puetun kummituksen." - -"Sepä somaa oli! No, se mahtoi olla Antin kuoleman enne." - -"No, enteeksihän ne Anni ja Tiina sen heti päättivät, ja enne kai -se olikin, ja rupesivat pahoja pelkäämään. Minä kyllä koetin heitä -rauhoittaa, ja vakuutin, ett'ei sen aaveen vuoksi mitään onnettomuutta -olisi tulossa, vaan jos mitään mainittavaa tapahtuisi, niin se -tapahtuisi kuitenkin sallimuksen määräyksestä." - -"Niinhän se on; eihän kukaan voi estää tapahtumasta sitä, mikä kerran -on määrätty tapahtuvaksi. -- No, Anni mahtoi kuoleman sanan pahaksi -ottaa?" - -"No, se otti sen hyvin pahaksi ensi alussa, murehti katkerasti. Ei -olisi hän sitä mielellään todeksi tahtonut. Vaan eihän se tapahtunut -enää tapahtumattomaksi tullut. Annin täytyi tyytyä kohtaloonsa ja -rauhoittaa itseänsä sillä tiedolla, että Antin kuolema oli Jumalan -sallima." - -"Kyllä ei ollut pitkä ikä Antille suotu." - -"Eipä ollut. Meni mies manalle paraassa iässä." - -"Niin se saattaa kuolema äkisti tulla. Ei tiedä ihminen ennakolta, -missä ja milloinka hän hautansa löytää." - -"Eihän sitä kukaan vuoroaan tiedä. -- Tuota, kirkonmenoin jälkeenhän -kuulutaan kirkonkokous pidettävän." - -"Niin kuulutaan. Kirkon palovakuuttamista siellä esitetään. Aiotko -käydä, kokouksessa?" - -"Ka, saisihan tuolla käydä katsomassa, jotta mitä siellä päätetään. -Vaan eipä mahda esitys tulla hyväksytyksi." - -"Eipä mahda. Siitähän tulisivat suuret maksot." - -Sill'aikaa kun Mäntyvaaran ja Koivulan isännät keskenänsä tuumailevat, -Peltolan Elsa ja Mäntyvaaran Kaisu, väen tungoksesta erillään, -käyskentelevät käsitysten kirkkokentällä vilkkaasti puhellen. - -"Kuuleppa Kaisu!" sanoo Elsa. "Mitä se Kalliovaaran Heikki sinulle -sanoi silloin kun teillä olivat Oulun tuliaiset?" - -"No, sehän sanoi", naurahtaa Kaisu. "Se tuota tuli minua halailemaan ja -sanoi, jotta rupea minulle vaimoksi, niin pääset hyvään taloon." - -"No, mitä sinä vastasit?" - -"Mitäkö! Minä tietysti sanoin, jotta vähänpä rupean." - -"Entäs sitten?" - -"No, Heikki ei huolinut siitä mitä sanoin, tuli vielä halailemaan ja -sanoi: lähde pois tyttö minulle, niin pääset semmoiseen taloon, jossa -et tarvitse koskaan petäjää syödä!" - -"No, mitä sinä siihen?" - -"Minä kiskausin heti hänestä irti ja sanoin: 'kyll'en rupea; eikä ole -se sinun talosi niin taattu, ett'ei sinnekin joskus saattaisi puute -tulla.' Mutta hän sanoa tokaisi: 'sekö ei ole semmoinen talo, jossa, -elellä saattaa! Kyllä se on semmoinen talo, jost'ei leipä kesken lopu, -ei loppu, vaikka halla joka vuosi viljan veisi; sillä siinä talossa on -semmoinen tervametsä, jolla kyllä rahoja ja jauhokuleja lähtee.' Minä -silloin vastasin: 'vähän minä sinun tervametsistäsi ja jauhokuleistasi -huolin, katson minä siihenkin, minkälainen mies on'." - -"No, mitä Heikki?" - -"Se vaan ei hellittänyt; hoippuroi ja lasketteli koreita sanoja -tulemaan, -- sillä näkyi viina jo hyväsesti päähän menneen; siinä se -minun edessäni pyörieli ja sanoi: 'mitä on miehessä vikaa! Tiedä sinä -Kaisu, että minä olisin vaimolleni hyvin hyvä, enkä koskaan pahaa sanaa -sanoisi, antaisin sinun saada kaikki mitä tahdot. Usko pois se!' Mutta -minä sanoin hänelle: 'älä tyhjää polita; en rupea kuitenkaan.' Sitten -minä hänestä erkausin, en perustanut miehestä sen enempää." - -"Lähdetään kirkkoon! Jo soitetaan", sanoo Elsa, kun yhteen soitetaan ja -väkeä alkaa kirkkoon mennä. - -Niin lähtevät Kaisu ja Elsa kirkkoon ja valitsevat siellä istumapaikat -itselleen. Ja väkeä tulvaa nyt ehtimiseen kirkkoon, mikä alaalle mikä -yläälle lehtereille ja täyttyvät penkit toinen toisensa perästä, -kunnes kaikki istumapaikat tulevat täyteen ja monet tuliat jäävät -käytävillekin, missä varsinkin monet äidit lattialla istuvat pienten -pärevaisuissa olevain rintalastensa kanssa. Kirkonaika vietetään -niinkuin tavallisesti. Saarnan loputtua rukousten lomassa lukee pappi -seurakunnallisia tiedonantoja ja silloin tehdään kiitos monesta, -jotka ovat kuoleman uneen nukahtaneet, jotka Herra on poiskutsunut, -ja mainitaan näitten muassa Mäntyvaaran Antti sekä lapset Antti ja -Elsa. Kun kirkonmenot ovat loppuneet, ehtoollinen jaettu ja lopuksi -kuulutukset luetut, poistuu taas väki kirkosta. - -Sakastissa pidetään nyt kirkonkokous, jonne useita isäntämiehiä -kokoontuu. Siellä kokouksen esimies, seurakunnan kirkkoherra, esittää -keskusteltavaksi kysymyksen, eikö kirkko pitäisi palovakuuttaa. - -"Ei se kannata", arvelee Koivulan isäntä. - -"Mitäpä hyötyä siitä olisi!" lausuu Mäntyvaaran isäntä. - -"Olisihan siitä se hyöty", selittää esimies, "että kun sattuisi kirkko -palamaan, niin saataisiin varoja, millä uutta kirkkoa rakentaa." - -"Kuka se ne varat antaisi?" kysyy muuan. - -"Palovakuutusyhtiö tietysti. Jos kerta kirkko vakuutetaan tietystä -rahasummasta, niin yhtiö sitoutuu maksamaan sen summan siinä -tapauksessa että kirkko sattuisi palamaan." - -"Mutta kukapa sen saattaisi panna palamaan kirkon?" kysyy Koivulainen. -"Ei suinkaan sitä mikä mene polttamaan." - -"No, eihän sitä mikä kirkkoa polta", arvelee Mäntyvaaralainenkin. - -"Ei se mikään mahdoton asia ole", sanoo esimies, "että kirkko syttyisi -palamaan. Saattaisi esimerkiksi salama sen sytyttää." - -"Salamako! Harvoinpa se kuitenkin kirkkoja polttaa." - -"Sattuipahan tuonnottain", puuttuu keskusteluun Peltolan isäntä, "että -paloi poroksi kaksi kirkkoa, jotka salama sytytti." - -"Vaan eihän ole sanottu, että tämä kirkko kuitenkaan palaa", sanoo -Koivulainen, "jos kohta ne kaksi kirkkoa lienevät palaneet." - -"Eihän se sanottu ole", väittää Peltolainen, "vaan se voisi kuitenkin -tapahtua." - -"Ei pala kirkko, jos ei ole sallittu", arvelee Mäntyvaaran isäntä. - -"Vaan entä jos olisi sallittu kirkon palaa?" - -"No, silloin ei siihen voisi mitään. Mutta mikäpä sen tietää, onko -kirkko palava vai ei!" - -"Senpä vuoksi juuri olisi hyvä palovakuuttaa kirkko." - -"Mutta jospa ei sattuisikaan kirkko palamaan", sanoo muuan, "ja se -kuitenkin vakuutettaisiin, niin silloinhan menisivät vakuutusrahat -tyhjään." - -"Sitäpä ei tiedä ennakolta, mitä vielä tapahtuu", puolustaa -mielipidettään Peltolainen. "Mutta jos nyt ei vakuuteta kirkkoa, ja se -sitten sattuisi palamaan, mitä silloin sanottaisiin." - -"Mitäpä siihen olisi sanomista!" lausuu Mäntyvaaran isäntä. "Kun lie -palaakseen, niin palakoon!" - -"Mutta miltä tuntuisi uusi kirkko rakentaa? Eikö se tuntuisi -rasittavalta?" - -"No niin -- vaan ei se kuitenkaan kirkko pala, kun ei lie sallittu." - -"Eikö hyväksytä esitystä? Eikö vakuuteta kirkkoa?" kysyy esimies. - -"Eipä", kuuluu muminaa väkijoukossa. - -"Kyllä minä hyväksyn esityksen", sanoo Peltolan isäntä. - -"Paljonkohan se mahtaisi vakuutus tulla maksamaan?" kysyy muuan. - -"Ei se paljon maksaisi", vastaa ensimies. "Lähes sata markkaa siihen -tulisi vuodessa menemään." - -"Onpa sitä siinäkin", sanoo Koivulainen. "On se rahaa sekin." - -"Olisipa sitä rasitusta jo siinäkin", sanoo Mäntyvaaralainen. "Jo se -sekin kunnan menoja lisäisi." - -"Eipä kannata köyhän kunnan semmoisiin maksoihin ruveta", sanoo muuan. - -"Eihän tuo nyt niin iso asia olisi", sanoo esimies. - -"Onpa niitä maksoja muutenkin", sanoo muuan isäntä. - -"Kyllähän niitä maksoja aina syytetään", lausuu Peltolainen. "Vaan eikö -sitten tulisi maksoja, kun sattuisi kirkko palamaan." - -"Antaa tulla!" - -"Niin, hyvähän sitä nyt on sanoa: antaa tulla! Vaan kyllä sitten -erilailla sanoisitte, kun pitäisi uusi kirkko rakentaa." - -"No, vielähän tämä vanha kirkko pystyssä seisoo", sanoo Mäntyvaaran -isäntä. "Se on seisonut jo minun muistini ajan, eikä ole tuli sitä -vielä kertaakaan polttanut. Ja saattaa se eteenkinkäsin seisoa." - -"Sitä me emme tiedä", väittää Peltolainen. - -"Paloivatpahan ne kaksi kirkkoa, joista äsken oli puhe, vaikka siihen -asti olivat pystyssä pysyneet, kun tuli ne hävitti. Se ei ole ollenkaan -totta, että mitä tähän asti on säilynyt, se on vastakin säilyvä. Minä -puolustan sitä esitystä, että kirkko palovakuutetaan." - -"Sitä ei vakuuteta", karjasee muuan isäntä vihoissaan, "Sinä sen -Peltolainen! Etkö usko, että jos tällä lailla ruvetaan aina uusia -maksoja kunnalta vaatimaan, niin verot kyllä enenevät? Kyllähän ei -veron ylennys varakasta rasita, vaan köyhä kyllä tietää, miltä se -veronmaksu tuntuu. Kun halunnee Peltolainen vakuuttaa kirkon, niin -vakuuttakoon; minä kyllä en maksa penniäkään." - -Esimies muistuttaa nyt edellistä puhujaa ja kieltää sopimattomia sanoja -käyttämästä. - -"No, kyll'ei vakuuteta kirkkoa", vastustaa sama puhuja ja poistuu -samalla ulos. - -"Onko muita, jotka vastustavat?" kysyy esimies. - -"On", kuuluu nyt monta ääntä yhtaikaa. - -"Mutta jos kirkko sattuisi palamaan?" - -"Palakoon!" - -"Esitystä ei siis hyväksytä?" - -"Ei, ei", vastaa taas monta ääntä, ja monet isännät lähtevät pois -kokouksesta. - -"Yhteydessä tämän asian kanssa on vielä toinen asia päätettävä", sanoo -sitten esimies, "nimittäin, eikö kirkko ole ukonjohdolla varustettava. -Se pitäisi ainakin saada, kosk'ei kirkkoa vakuuteta." - -"No, se uskonjohtoko se muka estäisi kirkkoa palamasta?" kysyy muuan. - -"Niin, se vaikuttaa sen, ett'ei salama saata polttaa kirkkoa", selittää -esimies. - -"Palaa se kirkko kuitenkin, jos niin on sallittu", väittää -Mäntyvaaralainen, "vaikka siinä olisi minkälaiset varustukset tahansa." - -"Eipä palakaan", inttää Peltolainen. "Ei koskaan polta salama semmoista -kirkkoa, joka on ukonjohdolla varustettu." - -"No, ei ole vissiin salama niihin sattunut koskaan iskemään." - -"Onpahan. Se on nähty kyllä, että on niihin salama iskenyt, vaan -ukonjohto on niin varjellut niitä, etteivät ne ole syttyneet." - -"Miten lienee! Vaan tapahtuuhan kuitenkin kaikki mikä on sallittu -tapahtua. Eihän ihminen voi estää mitään tapahtumasta, mikä on määrätty -tapahtuvaksi." - -"Mäntyvaara siis arvelee", selittää Peltolainen, "että jos mitä -maailmassa tapahtuu, se on kaikki sallittu." - -"Aivan niin." - -"No, jos sinä siis heittäydyt syömättömäksi, niin seuraushan on -kuolema. Se olisi tietysti sallittu, vai kuinka?" - -"Mikäpä sitä syömättä rupeaa olemaan niinkauan kuin vaan ruokaa piisaa!" - -"Hyväksytäänkö esitys, että kirkko ukonjohdolla varustetaan?" kysyy -esimies. - -"Minä puolestani kyllä hyväksyn", sanoo Peltolan isäntä. "Eihän -kuitenkaan tiedetä, millä hetkellä salama kirkkoon iskee." - -"Eipä saattaisi pahitteeksi olla semmoinen ukonjohto, vai miksi -sitä kutsuttanee", puuttuu keskusteluun, Koivulainen. "Oulunkin -kirkon katollehan on semmoinen pantu ja se kuuluu varjelevan kirkkoa -palamasta. Monesti kuuluu salama iskeneen kirkkoon, vaan sen on -täytynyt johtoa myöten mennä ja sitten se on painunut muutaman torven -kautta maan sisään." - -"Niin, onhan se siellä torvi kirkon seinän vieressä", selittää muuan. -"Sinne mahtanee salama usein tupsahtaa kovalla ukkosen ilmalla." - -Kun keskustelua vielä vähän aikaa jatketaan, niin vihdoin, nyt kun -pahimmat huutajat ovat poissa, suostutaan siihen, että kirkkoa varten -on hankittava ukonjohto. - -Jo ovat useimmat kirkkomiehet hajauneet kirkolta ja lähteneet -kotimatkoilleen, ja nyt kiirehtivät kokouksesta tuliat edellisten -jälkeen, ja pian kirkkoniemi tyhjenee ihmisistä ja veneistä. - - - - -VIII. - - -Heinäntekoaika kuluu Mäntyvaarassa hyvin rauhallisesti, keskeytymättä -minkään onnettomuuden tai vastuksen kautta. Kyllähän ei ilma aina -ole mielen mukainen, ei pysy poutaisena koko heinäaikaa; välistä -äkkiä kohoava kuuro kastelee jo kuivaneet luovot, välistä pysyy ilma -koko viikon ajan sateisena. Mutta semmoiseenpa sitä jo on totuttu. -Kun kuitenkin on kauan hyviäkin ilmoja, niin edistyy Mäntyvaarassa -heinänteko hiljokselleen, vaikka ei se kyllä mitään joutuisaa ole, kun -niityt ovat pienet ja monessa osassa, useat hyvin kaukana talosta. -Välistä ollaan viikkomaissa kotoa poissa ja ainoastaan karjan ja lasten -vuoksi jäävät jotkut taloon. - -Kiireen ajan vuoksi joutavat Mäntyvaaralaiset harvoin nuotalla käymään, -vaikka useinkin ovat kalan paastossa. Ainoastaan joskus pyhäiltoina, -kun sattuvat kotosalla olemaan ja järvi on tyyneenä, käyvät he muutaman -apajan potkemassa ja tuovat välistä, kun sattuu, muikkuja moneksi -keitoksi asti. Tapaavat he silloin monesti nuotalla Peltolaisetkin, -jotka useammin joutavat järvelle tulla, heillä kun on ranta lähempänä -paljon kuin Mäntyvaaralaisilla. Ja kun naapurukset yhtyvät, silloin -aina muuan sana vaihdetaan, puhellaan tärkeimmistä kuulumisista. - -Mutta nyt ei kuulukaan kylällä mitään mainittavaa. Ruttoon kuolleista -ei enää puhuta, sillä kulkutauti on jo ohi mennyt, aikansa raivottuaan, -eikä mainita onnettomuuksia tervamiesten Oulumatkoilta. Sitä vastoin -mainitaan joskus, että "metsä" on ollut liikkeellä syrjäkylissä. -Sanotaan, että on kuulunut metsän kuninkaan vihellys, on kuulunut -räike metsässä, kun se on kämmeniään yhteen lyönyt, kun se on kiskonut -maasta vesoja ja kantoja. Kuuluupa se karjaakin hätyyttäneen ja monesta -talosta lehmiäkin tappaneen. Isot vahingot se on monelle tehnyt. Mutta -ne seudut, missä metsä liikkuu, ovat etäällä, ja siellähän puhutaan -melkein joka kesä karhujen tuhotöistä. Mäntyvaaran ja Peltolan -seuduilla ei ole kymmeniin vuosiin metsä ollut liikkeessä, eikä siellä -siis sen vuoksi olla peloissaan ollenkaan. - -Rauhallisesti kuluu kesäaika Mäntyvaarassa, joka nyt ei kohtaa -onnettomuuksia. Terveinä toimittelevat asukkaat töitään sill'aikaa kun -karja metsän saloilla ruokaansa hakee. Joka aamu rientää karja iloisena -laitumelle ja joka ilta se ravittuna palaa tarhalle suittusavun ääreen -suojaan sääskiltä ja mäkäröiltä. - -Kun Perttulin aika lähenee, aika jolloin ihmiset usein saavat olla -peloissaan hallan vuoksi, niin Mäntyvaaran pelloilla jo kellertää -vilja, pääsneenä hallan vaaroista. Eivät ne pellot kyllä ole parastaan -antaneet; ohra on paikoin poutinutta ja ruis on paikoin huonoa, -keväällä kun rukiin laiho paikotellen katosi. Mutta vilja on kuitenkin -turmelematon, hallasta säilynyt. Tyytyväisinä katselevat sen vuoksi -Mäntyvaaralaiset peltojaan ja tyyneesti ajattelee isäntä: "ei ole -moittimista vuoden tulossa. Se on tullut semmoinen kuin Jumala on -sallinut." - -Mutta tähän aikaan kuuluu puheita, kuinka karhu lähikylissä on ruvennut -yhä hurjemmin raivoamaan kuin ennen, kuinka se on yhdestä ainoasta, -talosta monta lehmää kaatanut, jonkun mökkiläisen ainoan lehmän syönyt -ja jonkun pienen talon koko karjan hävittänyt. - -Eräänä iltana, kun Mäntyvaaran väki on töiltään koteutunut, syntyy -pirtissä puhe metsän tuhotöiden johdosta. - -"Metsän sanotaan näihin aikoihin paljon vahinkoa tekevän", tietää Lauri. - -"Niin kuuluu tekevän", sanoo isäntä. "Jo se on monet lehmät kaatanut ja -lampaita se on syönyt niin paljon, ett'ei lukua tiedetäkään." - -"Vuosi vuodelta se näkyy metsä aina rohkeammaksi tulevan. Eihän tuosta -ennen ole niin pahoja kuulunut kuin nyt." - -"Se kuin aina saapi rauhassa kulkea, ett'ei sitä kovin hätyytetä, niin -sen vuoksi sillä rohkeus kasvaa ja sen vuoksi se kesä kesältä tekee -vahinkoa aina enemmän ja enemmän." - -"Kumma ett'ei sitä koskaan hengiltä saada." - -"Eipä ole kuulunut moneen vuoteen, että tämän kunnan rajojen sisällä -olisi metsää tapettu. Mutta se onkin se otus niin viisas, että se usein -talveksi pakenee Venäjän puolelle." - -"Lieneeköhän pelon syytä, että metsä tänne tulee?" kysyy emäntä. - -"Tuskinpa", arvelee isäntä. "Eipä sitä ole ennenkään kuulunut näillä -seuduilla ja kaukana se nytkin on. Sillä on paljon avarammat metsät -muualla liikkua kuin täällä. Eiköhän tuo mahtane siellä pysyäkin!" - -"Kyllähän se ei kauan yhdessä kohti pysy", sanoo Lauri. "Se kiitää -kuin salama yhdestä paikasta toiseen, milloin se vaan sille mielelle -sattuu; ja on taas toisinaan pitkät ajat yksillä seuduilla, varsinkin -kun se saapi jossain jylhässä korvessa rauhassa mellastella. Mutta -sydänmaissahan se asuskelee, suurissa ja tiheissä metsissä, ja niitä -se kyllä löytää muualta enemmän kuin täältä, niin että ei mahtane olla -pelättävä, että se tänne tulee." - -"Eipä tiedä, milloinka se on täällä", puuttuu keskusteluun Kaisu. -"Kyllä se täältäkin tarpeeksi sydänmaata löytäisi, missä sillä olisi -hyvä piileskellä ja karjaa väijyä. Minusta meidän pitäisi olla -varuillamme, eikä karjaa paimenetta metsään laskea." - -"Eihän nyt vielä ole vaara lähelläkään", sanoo isäntä. - -"Saattaa olla hyvinkin lähellä", arvelee Kaisu. "Kyllä olisi hyvä -varmuuden vuoksi pitää paimenta karjalle." - -"Kiire aikapa nyt on. Leikkuuseen tarvitaan väki kaikki. Me miehet -emme kyllä jouda, eivätkä vaimonpuoletkaan varsin. Ja mitäpä voisivat -vaimoset tehdä vaaran uhatessa!" - -"No, menisivät ne kuitenkin parempain puutteessa. Voisivathan ne -huutamalla metsän petoa säikytellä." - -"Tuskinpa voisivat. Jos se on sallittu, että lehmä joutuu metsän -kynsiin, niin eihän sille voi mitään." - -"Minä takaan, että jos minä pääsen paimeneksi, ei tosiaankaan metsä voi -karjalle mitään tehdä." - -"Älä niin sano! Se kyllä voipi, kun tahtonee; sillähän on miehen mieli -ja kahdentoista miehen voima." - -"Kylläpä sen ihmistä kuitenkin sanotaan pelkäävän. Minä jos olisin -teidän sijassanne, niin varmaankin panisin paimenen karjalle." - -"Antaahan jäädä paimenhomman tällä kertaa. Eihän nyt kuitenkaan ole -pelon syytä, että metsä näille maille tulee. Ja olipa miten tahansa, -niin emmehän me voi kuitenkaan estää mitään tapahtumasta, mikä on -tapahtuva; sillä niinhän kaikki tapahtuu kuin on sallittu." - -Niin jäävät asiat entiselleen. Paimenetta kulkee karja joka päivä -metsässä ja palaa aina säännöllisesti illalla kotia kellokas etunenässä. - -Muuanna päivänä Perttulipyhän jälkeen, kun Mäntyvaaralaiset ovat -käyneet kirkolla papeille kesäsaatavia viemässä ja nyt kaikki ovat -pellolla eloa leikkaamassa, tulee karja tavallista varemmin kotia, -juosten ja ammoen. - -"Voi hyvä ihme! Mikä lehmillä nyt on, kun noin hätäyksissään kotia -tulevat!" huudahtaa Tiina ja keskeyttää leikkuunsa sekä rientää -tarhalle. - -"Mikä niille lie tullut, kun noin ammoilevat!" ihmettelee Anni. "Mutta -hyvä ihme! Ei suinkaan siellä koko karja olekaan. Mikä lie kumma -tapahtunut!" Ja samassa poistuu Anni pellolta. - -"Mikä lie tosiaan tapahtunut!" rupeaa Lauri miettimään. "Ei ole karja -ennen noin hätäyksissään kotia tullut." - -"Kyllä sitä on mörkö pelotellut", arvelee Kaisu. "Eipä sitä mikä muu -ole mahtanut säikyttää." - -"Mitä lienee säikähtänyt!" sanoo isäntä. "Vaan ei suinkaan se ole -mahtanut mörköä nähdä, eihän ole kuulunut metsä koko kylässä vielä -liikkuneen. Mikä lienee tosiaan tapahtunut sille karjalle!" - -"No, kyllä eivät ole kaikki lehmät koteutuneet", on emäntä -huomaavinaan. "Eipähän näy kellokasta." - -"Taitaa olla kellokas poissa", arvelee isäntä. "Lieneekö vielä -jälilläpäin!" - -"Kyllä tästä asiasta pitää selvä saada", sanoo emäntä ja lähtee -tarhalle ja sinnepäin lähtevät nyt toisetkin. Mutta Tiina tulee heitä -vastaan ja päivittelee: "Kellokas ja Haluna ovat poissa karjasta." - -"Mikähän niille on mahtanut tapahtua!" kummeksii emäntä. - -"Sepä kumma!" ihmettelee isäntä. "Minnekkähän ne ovat mahtaneet jäädä? -Olisivatkohan ne niin kauas jälille jääneet, ett'eivät ole ehtineet -toisten muassa kotia tulla?" - -"Jotain pahaa niille on tapahtunut", arvelee Tiina. "Kyllä ne muuten -olisivat kotia tulleet." - -"Ainahan ne ovat kotia tulleet, kellokas ensimmäisenä", vakuuttaa -emäntä. "Eivät ne nytkään olisi pois jääneet, ell'ei niille jotain -pahaa olisi tapahtunut." - -"Kyllä se on koko karja jotain säikähtänyt", sanoo Lauri, "koska se -niin peloissaan kotia tuli." - -"No, se on nähnyt mörön", luulee Kaisu, "joka on sitä hätyyttänyt ja -vissiinkin jo kaatanut Halunan ja Kellokkaan." - -"No, ei suinkaan, eipä luulisi metsän näille seuduille tulleen", -arvelee isäntä. - -"Se olisi kovin paha asia", sanoo emäntä, "jos ne lehmät olisivat -metsän kynsiin joutuneet. Mutta mikäpä sen tietää, mikä niille on -tapahtunut!" - -"Eihän sitä tiedä", sanoo isäntä. "Saattavat olla vielä jälilläpäin, -minne lienevät joutuneet. Jos eivät vaan illempana tai viimeistään -aamulla kotia tule, niin me Laurin kanssa lähdemme huomenna niitä -hakemaan." - -"Sehän tässä tehtäväksi tulee", myöntää Lauri. - -Lähtevät taas muut leikkuutyöhön vähäksi aikaa, paitsi Anni ja Tiina, -jotka lähtevät lypsylle. Mutta pian palaavat peltomiehet töiltään; -ja kun Anni ja Tiina ovat lypsyltä tulleet, kokoontuu kaikki väki -iltaselle pirttiin. Vielä ei Kellokasta eikä Halunaa kuulu tulevaksi, -vaikka jo ilta alkaa pimetä. - -Kadonneita lehmiä odotetaan vielä aamuun asti. Kun ne eivät silloinkaan -vielä ole koteutuneet, täytyy isännän panna eilen miettimä tuumansa -toimeen, ja niin hän ja Lauri, kumpikin pyssyllä ja kirveellä -varustettuna, eineen syötyään lähtevät metsää samoamaan. - -Eri suunnille kulkevat kumpikin, pikemmin löytääkseen kadonneet lehmät. -He kiertelevät Mäntyvaaran seutuja, risteilevät metsissä ja korvissa, -etsivät suot ja rämeet, jotta olisivatko lehmät sinne mihinkään -mahtaneet upota. Mutta eipä näy niitä missään. Suon laidalla sattuvat -isäntä ja Lauri yhtymään. - -"Etkö ole löytänyt?" kysyy isäntä. - -"En vielä", vastaa Lauri. "Suohon ne kyllä eivät ole uponneet; enpähän -ole havainnut missään." - -"Eivät mahtane suossa olla; en ole minäkään sattunut havaitsemaan -missään." - -"Mihinkään täältä nyt arvataan lähteä?" - -"Metsäpaikoista saamme ruveta tarkkaan hakemaan. Siellä niitten löytyä -pitää, ainakin raatoina, jos vaan mörkö ne on kaatanut, vaikka kyllä en -ota uskoakseni, että metsän kuningas täällä liikkuilee, ennenkuin näen, -mitä se on tehnyt. Mutta jos ne eivät löydy, niin kyllä ne ovat sitten -kokonaan muille seuduille eksyneet." - -Niin lähtevät hakiat taas metsää astumaan, eri tahoille kumpikin. He -kulkevat kulkemistaan, tarkaten seutuja, ja joskus huutaa hoilauttavat, -jotta eikö sattuisi mistään lehmän ääni vastaamaan. Kyllähän kuuluu -usein karjan ammonta; mutta kun joku hakioista ehtii sen luoksi, on -siitä yhä poissa Kellokas ja Haluna. Niin hakiat etsivät etsimistään, -polkevat kanervikkoa ja katajia, samoavat yli kantojen ja kaatuneiden -puiden, yli risujen ja mättäitten, tunkeutuvat tiheistä kuusikoistakin -läpi. - -Kun Lauri kulkiessaan on tullut siihen vahvaan kuusimetsään, joka on -Mäntyvaarasta rantaan vievän tien vasemmalla puolella, huomaa hän -muutamalla kuusen oksalla metson ja ampuu sen. Se putoaa paikalla -kuolleena maahan. Mutta samassa kuuluu tiheiköstä matkan päästä outo -ääni, äkkinäinen risahdus, niinkuin risuja siellä rasahtelisi. Heti -kuuluu risahdus taas etempää, mutta sitten ei kuulu enää mitään, ja -kaikki on taas hiljaista. - -Lauri, joka äänen kuultuaan oli jäänyt vähän kummissaan seisomaan, -ajatellen, että mikähän se mahtoi olla, ei kuitenkaan nyt, kun ei -mitään ritinää taas kuulu, huoli asiasta sen enempää, ajattelee vaan, -että mikä lie risahtanut, ja niin hän, metson otettuaan, jatkaa -kulkuaan. Hän raivaa tiensä milloin tiheän kuusimetsän lävitse, milloin -astuu hän männikkökangasta, katselee ja kuuntelee; vaan metsässä ei -näy, ei kuulu mitään erityistä, joka herättäisi huomiota. Siellä täällä -kuuluu vaan jonkun lintusen viserrys, ja joskus metso viereisestä -puusta lentää lehahtaa ja kuustiainen aivan pyssymiehen silmäin edessä -hypätä tupsahtaa puusta toiseen. Mutta kadonneet lehmät eivät vaan -satu näkyviin. Palaviinsa asti jo metsää risteiltyään, kohtaa Lauri -sattumalta isänsä, joka tulee vastaan toiselta suunnalta. - -"Oletko löytänyt?" kysyy isäntä. - -"Enpä ole", vastaa Lauri, hikeä otsaltaan pyhkien. - -"Mistähän me nyt arvaamme hakea niitä lehmiä, kun ne eivät ala löytyä?" - -"Ka en tiedä. Mikä mahtanee neuvoksi tulla! Mutta kun minä tässä rupean -miettimään, niin johtuu mieleeni, että äsken kun tästä matkan päässä -kuljeskelin tuolla kuusikossa vaaran alla --" - -"Siinäkö, joka on vasemmalla puolen rantatietä?" - -"Niin, siinä kun minä kuljeskelin, satuin näkemään metson ja ammuin -sen. Mutta samalla kun pyssy pamahti, olin kuulevinani, että metsässä -matkan päässä jotain rasahteli." - -"Mikähän se oli?" - -"Mikä lie ollut. Minä en perustanut siitä ritinästä mitään, se kun -heti loppuikin. Mutta nyt minä ajattelen, että meidän pitäisi se seutu -tarkkaan tutkia, jotta löytyisikö tuolta mitään." - -"No, lähdetäänpä siis katsomaan!" - -Niin lähtevät he molemmat tiheikköä kohti astumaan; ja kun tulevat -sille paikalle, missä Lauri oli metson ampunut, niin Lauri näyttää -suunnan, mistäpäin rasahdus oli kuulunut. Sille suunnalle he nyt -menevät, eivätkä ole kauan kulkeneet, kun heidän sieramiinsa alkaa -tuntua outo, paha haju. Sitä he lähenevät lähenemistään ja haju -tuntuu yhä selvemmästi. Vihdoin he ehtivät paikalle, missä heille -selviää, mikä hajun synnyttää. Sammalkummun keskeltä ammottaa suolia -ja sisälmyksiä, joista se paha haju lähtee. Heti älyävät katsojat, -että heidän edessään on lehmän raato, joka makaa sammalten peitossa -ja ainoastaan vatsan kohdalta on paljas. Se on hyvin huolellisesti -peitetty, niin että koko raadosta ei näy muuta paikkaa kuin avonainen -vatsa. Helposti näkyy, että koko raato on alkuaan ollut sammalkummun -sisällä kokonaan näkymättömissä, sillä seutu on kummun ympärillä paljas -ja siitä on kiskottu sammalia ja turpeita, vieläpä vesojakin juurineen -raadon peitoksi. Mutta sitten on taas vatsan kohdalta sammalia syrjään -syydetty. Tosiasiaksi näkee nyt isäntä samoin kuin Laurikin, että siinä -heidän edessään makaa toinen kateissa olleista lehmistä raatona, metsän -kuninkaan kaatamana. Nyt käypi selville myös, mikä sen rasahduksen oli -synnyttänyt, jonka Lauri oli kuullut. Karhu oli juuri silloin ollut -raadon sisälmyksiä syömässä, mutta pyssyn laukauksen kuultuaan oli -se säikähtänyt ja lähtenyt pakoon pötkimään, joutamatta kiireessään -sammaleita paikoilleen panna, ja sen juostessa siis risut olivat -rasahtaneet. - -"No, nyt vältti!" lausuu pahoillaan isäntä, raatoa tutkien. "Enpä -osannut uskoa, että mörkö näille maille tulisi. Ja nyt piti tulla -tämmöinen tapaus, että metsä meiltä lehmän kaatoi! Tässähän on -Kellokas." - -"No, oli tämä tapausta!" päivittelee Laurikin. "Eipä tätä osattu -aavistaa. Kyllä oli paha asia, että metsä paraan lehmän tappoi. -Kellokas tässä on; kellokin on siellä jälillä vielä. Samalla lailla on -tainnut Halunallekin käydä kuin tälle." - -"Kyllä on mörkö senkin tappanut. Haetaanpa, eikö löydy raato täältä -likeltä jostain!" - -Pian saavat hakiat selvän, mistä karhu on kulkenut, ja vähän aikaa sen -jälkiä seurattuaan tulevat paikalle, missä on samanlainen sammalkumpu -kuin äsköinenkin ja siellä on kokonaan sammalten peitossa Haluna. -Johan isäntä ja Lauri, nähtyään miten oli kellokkaalle käynyt, heti -aavistivat että Halunalle oli tapahtunut samoin. - -Mutta hakiat ovat nyt löytäneet haettavansa ja sen vuoksi he lähtevät -kotia astumaan. Olisivathan ne kyllä olleet talaat tehtävät, yövahtuun -varaksi; mutta nytpä on jo herennyt päivä kulua niin pitkälle, että -niitä talaita tuskin olisi kerennytkään ennen pimeää valmiiksi -saada. Sen vuoksi hakiat kiirehtivät kotia, pahaa uutista muillekin -ilmoittamaan. - -"Nyt ovat lehmät löydetyt", sanoo isäntä, kotia tultuaan. - -"No, missä ne ovat?" kysyy emäntä. - -"Ne ovat tuolla metsässä muutaman sadan sylen päässä täältä." - -"No, miks'ette niitä kotia tuoneet?" - -"Niitä ei tarvita enää kotia tuoda. Ne on metsä kaatanut." - -"No, älähän!" säikähtyy emäntä. "Onko se tosi?" - -"Puhutteko te nyt totta?" epäilee Tiina. - -"Tosi se on", vakuuttaa Lauri. "Mörkö ne on tappanut." - -"No, nyt välttää!" huudahtaa emäntä. "Molemmat lehmät, Kellokkaan ja -Halunan." - -"Kummankin", vastaa Lauri. - -"No, jopa se nyt oli!" pahoilee Tiina. - -"Kyllä oli tapausta!" huokaa Anni. - -"Paraimmat lehmät menivät", suree emäntä, "paraimmat lypsäjät." - -"Kyllä tuli iso vahinko!" päivittelee Tiina. "Ne lehmät ne vasta -lypsivät." - -"Iso vahinko tuli", myöntää emäntä. "Mutta kyllä tämä on outo asia. Ei -ole tämmöinen asia meille vielä ennen tapahtunut koskaan." - -"Eipä ole tapahtunut", sanoo isäntä. "Ei ole kuulunut metsää näillä -seuduilla kymmeniin vuosiin, ei siitä asti, kun minun piennä poikana -ollessani täällä mesikämmen kaadettiin." - -"Minun aavistuksenipa toteen kävi", puuttuu keskusteluun Kaisu. "Kun -olisi ollut karjalla paimen muassa, niin nyt olisi tämä vahinko jäänyt -tapahtumatta." - -"Eihän tuota osattu aavistaa, että tämmöinen asia tapahtuisi", vastaa -isäntä. "Mutta eipä olisi tainnut paimenesta paljon apua olla. Olisi se -tämä asia kuitenkin tapahtunut, se kun oli sallittu." - -"Minä en usko, että lehmille olisi mitään tullut", väittää Kaisu, "kun -vaan olisi paimen ollut muassa. Paljaalla huudollahan paimen olisi -voinut karhun säikäyttää." - -"Voi Kaisu, mitä puhut!" varoittaa Lauri. "Kovin rumasti metsän -kuningasta nimittelet. Siitä se vielä saattaa suuttua ja tehdä yhä -suurempia vahingoita." - -"Kyllä se ei ole nimeään kuulemassa", vakuuttaa Kaisu. - -"Tämä asia ei enää tapahtumattomaksi tule", sanoo isäntä. "Se on -ollut jo ennakolta niin määrätty, että meiltä piti ne lehmät hävitä. -Sen vuoksi ei olisi paimenkaan voinut niitä suojella eikä estää -tapahtumasta sitä mikä on tapahtunut." - -"Ei se mene minun päähäni", väittää yhä Kaisu, "ett'ei tämä asia olisi -jäänyt tapahtumatta, jos karjalla olisi ollut paimen. Ainakin pyssyllä -varustettu mies olisi voinut varjella karjaa, niin ett'ei mörkö -henkensä uhalla olisi voinut sille mitään pahaa tehdä." - -"Mitä tuossa tyhjää intätte!" puuttuu keskusteluun emäntä. "Ei tämä -asia kuitenkaan enää muutu." - -"Ei se kyllä muutukaan nyt enää", myöntää Kaisu. "Mutta koko asia ei -olisi kuitenkaan tapahtunut, jos olisi aikoinaan minua uskottu ja -annettu jonkun lehmiä paimentaa." - -"Mitä sinä tyttö tyhjää!" vastustaa isäntä. "Tämä asia on tapahtunut. -Siitä ei päästä mihinkään. Sen on täytynyt tapahtua sillä lailla kuin -se on tapahtunut, sillä se on ollut niin sallittu." Sitten hän, vähän -aikaa mietittyään, sanoo: "Minä alan luulla, että yhtäkaikki metsä on -nostettu." - -"Nostettu!" kummailee emäntä. - -"Hyvä ihme, nostettuko?" kyselee Tiina. - -"Mikäpä sen olisi nostanut?" sanoo Kaisu. - -"Hyvinkin se saattaa olla nostettu", vastaa isäntä, "koskapahan se niin -aavistamatta tuli tänne. Tuskin olisi se muuten tullutkaan, ellei se -olisi nostettu." - -"Se nyt ei ole nostettu", väittää Kaisu. "Pääseehän se itsestäänkin -tulemaan. Sehän vasta sukkela on menemään." - -"Sukkela se kyllä on", myöntää isäntä. "Mutta minä ajattelen, että -Kuuselainen, joka on minulle vihoissaan, on tahtonut minulle kostaa ja -sen vuoksi nostanut metsän." - -"Mitä joutavia! Kyllä se mörkö muutenkin olisi tullut näille seuduille, -sillä kun oli tulo tänne." - -"Kukapa tuon tiennee, mikä sen on tänne lähettänyt!" sanoo Lauri. -"Onhan se saattanut nostamattakin tulla, sen tulo kun oli kerta -sallittu." - -"Miten lienee!" sanoo isäntä. "Lieneekö tullut nostamatta tai -nostettuna; vaan kyllä minä olen hyvin valmis uskomaan, että -Kuuselainen on sen meidän karjan vuoksi nostanut." - -"Voi kuitenkin!" palloilee Tiina. "Saattaako löytyä niin -kostonhimoista?" - -"Voi toki. Monenlaisia ihmisiä niitä on tässä maailmassa. Mutta olipa -nyt miten tahansa, ei asia kuitenkaan enää parane. Mörkö on meiltä -vienyt kaksi lehmää ja se on ollut niin sallittu." - -"Niinhän se on", myöntää emäntäkin. "Ei asia kuitenkaan muutu, olipa -metsä nostettu tai ei. Mutta eikö teidän pitäisi ruveta sitä mörköä -ahdistamaan, ruveta sitä vahtaamaan?" - -"Sehän se kyllä olisi tehtävä. Itseään varten kai se on kuitenkin mörkö -ne lehmäin raadot peittänyt ja tulee kyllä niitä syömään, kunhan sille -vaan nälkä tulee." - -"Kyllähän se niitä käypi katsomassa joskus", vakuuttaa Lauri. "Mutt'ei -se kyllä joka vuorokausi kulje haaskoilla." - -"Ette suinkaan te vielä talaita ole tehneet?" kysyy Kaisu. - -"Eihän niitä vielä tullut tehyksi", sanoo isäntä, "ja tuskinpa me niitä -olisimme saaneetkaan ennen pimeää valmiiksi." - -"Huomiseksi taitaa siis jäädä talaitten teko." - -"Ka, eiväthän ne enää tänä iltana tule tehdyksi." - -"No, raadot ne siis jätetään paikoilleen?" kysyy emäntä. - -"Ka, paikoilleenpa ne saavat jäädä, jos aiotaan vahtuuhommiin ruveta. -Jos niitä ruvetaan muuttelemaan, niin ei ole mörkö niin halukas -tulemaan niitä syömään." - -"Mutta hukkaanhan sitten menevät lihat ja nahkat", pahoilee emäntä. - -"Ka, hukkaanhan ne menevät. Mutta eipä niistä olisi nytkään paljon -mihinkään. Kyllä se on metsä niin pahoiksi jo repinyt ne lehmäin -raadot." - -"Jokohan tuo mahtaisi mörkö jo ensi yönä tulla haaskalle?" kysyy Lauri. - -"Sitä en tiedä, mahtaisiko tuo tulla", vastaa isäntä. "Mutta mitä sille -tehtäisiin, jos se tulisi!" - -"Ei suinkaan sille mitään voisi tehdä muuten, jos ei lähdettäisi maasta -pitäen sitä väijymään." - -"Harvoinpa se onnistuu vahtuu maasta pitäen. Se pian metsä havaitsee -vahtaajat silloin." - -"Saattaahan se sen kyllä tehdä. Mutta jos tuolla satuttaisiin löytämään -hyvä piilopaikka jonkun mättään tai kuusen suojassa, niin tokkohan tuo -mahtaisi havaita, ennenkuin kerettäisiin ampua." - -"Tarkka se on havaitsemaan. Kyllä se eteensä ja sivulleen näkee -tarkasti; mutta ylöspäin sen ei sanota katsovan." - -"Sen vuoksihan ne olisivat talaat mukavat. Mutta on se kuitenkin hyvä -mennä jo ensi yöksi vahtuuseen. Eipähän sitten pääse mörkö haaskoja -hävittämään." - -"Kyllähän sinne pitänee mennä; sillä jos saisi metsän kuningas -käyneeksi jollain haaskalla, niin kovinhan menisi mieli pahaksi sitten -jälestäpäin, kun vaan ei oltaisi vahtuussa oltu." - -"Nythän näkyy jo rupeavan hämärtämään", sanoo Kaisu. - -"Niin näkyy tekevän", huomaa isäntä. "Kohta saadaan lähteäkin." - -"Mutta eikö pitäisi huomenna paimen karjaa seurata?" muistaa Kaisu -kysyä. - -"Mahtaisikohan tuo olla tarpeen!" epäilee isäntä. "Luulisipa mörön jo -kahteen lehmään tyytyvän." - -"Saattaa se yhtäkaikki vielä jonkun karjasta siepata, jos vaan ei panna -paimenta." - -"Kyllähän nyt olisi kiire aika. Mutta jos halunnee joku vaimosista -paimeneksi mennä, niin menköön vaan, niin karja tohtii paremmin kulkea -metsässä, sillä araksi se tietysti on tullut, kerran mörön nähtyään. -Mutta jos me ennen aamua olemme kerenneet mesikämmenen kaataa, niin -sittenhän ei tarvita paimenta." - -"Kyllä jääpi teiltä mesikämmen kaatamatta, ainakin ensi yönä." - -"Ei ole vielä tiedossa, mitä sattuu tapahtumaan." - -Isäntä ja Lauri, kun eivät olleet vielä syöneet sitten kuin aamulla, -syövät iltasensa ja varustautuvat sitten lähteinään. Tiina ja Kaisu, -kun haluvat tulla katsomaan haaskoja ja isäntä heitä tahtoo jälkien -paluuttajiksi, lähtevät saattajiksi, vaan emäntä Annin kanssa jääpi -kotia lehmiä lypsämään. Emäntä säälittelee miehiä, kun yön pimeään -lähtevät synkkään metsään, mutta isäntä vastaa tyyneesti, että ovathan -he pimeää ennenkin nähneet, eikähän siellä aseilla varustetuilla -miehillä mitään hätää ole. - -Niin lähtevät miehet, pyssyt ja kirveet muassa ja Kaisu ja Tiina -jälkien paluuttajina, yön pimeään karhua vahtaamaan. - - - - -IX. - - -Kun Mäntyvaaran miehet seurueineen ehtivät ensimmäiselle haaskalle, -jääpi sinne isäntä ja valitsee sopivan paikan muutaman kuusen takana; -mutta toiset käyvät vielä toisella haaskalla, jonka ääreen Lauri jääpi -mukavimpaan paikkaan mikä siellä on, muutaman kuusen ja mättään taakse -hänkin. Sieltä Kaisu ja Tiina palaavat kotia, sitä ennen sääliteltyään -Lauria, kun hänen pitää ihan yksikseen jäädä synkkään metsään pimeän -yön ajaksi, ja Tiina sanoo lähteissään vielä hänelle: "Mitä sinä -miesparka tekisit, kun sattuisi mörkö päällesi hyökkäämään?" - -"Ei pääse se minun päälleni tulemaan", vakuuttaa Lauri. "Kyllä minä -sitä ennen kerkeäisin sen ampua; vaan jospa ei se sattuisikaan -kaatumaan ja hyökkäisi minun päälleni, niin silloin minä kirveelläni -ropsisin sitä päähän, antaisin semmoisia kolauksia, että sen täytyisi -lannistua." - -"Kyllähän sinä nyt osaat kehua, vaan annappa kun tulee ihan pimeä ja -metsä sattuu liikkumaan, niin eiköhän sinulla sydän säpsähdä!" - -"Eihän toki." - -Mutta poistuvat Tiina ja Kaisu, ja yksikseen jääpi Lauri mättään -taakse olla kököttämään, kuusta vasten nojauten. Siinä hänellä on -semmoinen paikka, ett'ei hän ole helposti huomattavissa, jos sattuisi -metsän kuningas haaskaa lähenemään joltain muulta suunnalta kuin juuri -siltä, jossa hän on. Äänetönnä, asemaansa muuttamatta, yhtään jäsentä -liikuttamatta, odottaa hän siinä mörköä tulevaksi samoin kuin isäntä -toisella haaskalla. Kumpikin ovat paikoillaan niin hiljaa, ett'ei kuulu -heistä vähintäkään ääntä, ei liikuntoa, ei hengitystäkään; sillä jos -sattuisi karhu tulemaan, niin sen ei pitäisi saada vähintäkään vihiä -heidän olostaan. - -Heidän vuotellessaan illan hämärä enenee enenemistään, ilta pimenee -pimenemistään; vaan metsän kuningasta ei kuulu tulevaksi. Niin kuluu -aika kulumistaan, ja viimein tulee pilkko pimeä, tulee synkkä yö. -Taivas on pilvillä peitetty, niin että yö nyt on tavallista synkempi. -Ja kun vahtaajista joka suunnalla on tiheä metsä, niin he eivät voi -nähdä eteensä tuskin ollenkaan; haaskat heidän edessään näyttävät -vaan mustille kummuille, kaikki näyttää hyvin pimeälle. Ainoastaan -kun taivasta kohti katsovat, voivat he eroittaa puitten latvat, mutta -metsiin sisälle eivät näe mitään. - -Siellä yön pimeydessä vahtaajat, kumpikin piilopaikassaan, odottavat -odottamistaan, tarkkaavat ja kuuntelevat, eikö sattuisi mitään liikettä -kuulumaan. Mutta kaikki on hiljaista. Luonto on kokonaan lepoon -vaipunut. Metsästä ei kuulu niin ääntäkään, ei pientä risahdustakaan; -eivät liikahda kuusten oksat, eivät heilahda honkain latvat; sillä -yöksi on tuulikin tyyntynyt. - -Pitkältä alkaa vahtaajista aika tuntua. Levollisena on kuitenkin isäntä -lymypaikassaan; siellä hän tyyneesti odottaa, eikö ala mörköä kuulua. -Hän miettii siitä metsän kuninkaasta, että olisi aika somaista päästä -sen kanssa otteluun tai ainakin saada nähdä sitä. Jospa se tulisi -näkyviin, ei hän kyllä sitä elävänä käsistään päästäisi. Se kyllä -silloin saisi kaatumisellaan kaatamansa lehmät maksaa. Mutta pimeä -tekee isoa haittaa. Vaikea olisi hänen siihen osata; saisi melkein -summassa ampua. No, kun se tulisi aivan likelle, moniaan sylen päähän, -niin sitten hän kyllä mahtaisi osata vaikka päähän ampua. Mutta se -saattaa aavistaa, että on väijyjä sen läheisyydessä, se kun on kovin -tarkka havaitsemaan. Se kyllä tarkalla vainullaan saapi selvän, että -on täällä ihmisiä ainakin käynyt, vaan paluuttajain jäljet mahtanevat -kuitenkin eksyttää sen niin, että se luulee kaikkein täältä pois -menneen. Onhan hänellä tosin jotenkin hyvä piilopaikka; mutta sillä -metsän kuninkaalla on niin tarkka näköaistikin, että se saattaa hänen -pian havaita, vaikka kyllä pimeä siinä suhteessa on hänelle avuksi. -Kun hän nyt saisi talailla istua, niin siellä hänellä olisi paljon -mukavampi sitä vahdata, sen kun ei ylöspäin sanota katsovan. Mutta -nyt hänen täytyy tyytyä siihen paikkaan mikä hänellä on, kävipä miten -tahansa. Jos se tulisi tuolta vastakkaiselta suunnalta ja uskaltaisi -tulla aivan haaskalle asti, niin hän tietysti ampuisi sitä kohti. -Mutta jos ei sitten sattuisikaan pyssyn luoti käymään tai kävisi -huonoon paikkaan, niin silloinhan kyllä metsän kuningas hänen pian -havaitseisi ja saattaisi päälle hyökätä. Hän tulisi silloin jotenkin -tukalaan tilaan. Mutta onhan hänellä kirves; sillä hän alkaisi sitä -ropsia, vaikka kyllähän se, se kun on niin sukkelaliikkeinen, saattaisi -päätään varoa. No, jos ei muut keinot auttaisi, niin täytyisi hänen -huutaa Lauria avukseen, joka kyllä mahtaisi keretä tulla ennenkuin -metsä kerkeäisi hänelle mitään pahaa tehdä. Mutta kun sattuisi hän -saamaan metsän kuninkaan kaadetuksi, sattuisi sen keikauttamaan ensi -ammunnalla, sitten ne pidettäisiin semmoiset kemut, mesikämmenen -peijaat semmoiset, että aina tultaisiin muistamaan niitä Mäntyvaarassa. - -Näin miettien johtuu hän myös ajattelemaan, että saattaapa mennä koko -yövahtuu aivan tyhjään; saattaa metsän vilja olla kokonaan tulematta, -ja silloin sille ei voi mitään. Mutta jos se ei ensi yönä tule, niin -saattaa se kuitenkin vasta tulla. Ei suinkaan niin mahtane tapahtua, -ett'ei se ollenkaan käy haaskoilla. Mutta olipa miten tahansa, -miettiköön ja ajatelkoon ihminen miten tahansa, niin asiat kuitenkin -menevät menojaan, kaikki tapahtuu niinkuin pitää tapahtua, niinkuin on -sallittu. - -Näissä ajatuksissaan isäntä tyyneellä mielellä odottaa, mitä yön -kuluessa on tapahtuva, vaikka kyllä aika tuntuu hitaasti kuluvan. - -Lauri haaskallaan odottelee hänkin, mikä on tapahtuva, ja ajattelee, -että olisihan se kunniakas teko saada metsän kuningas kaadetuksi. Ja -mahtaisikohan kovin lujalle ottaa sitä hengiltä saada! Kun sattuisi se -haaskalle tulemaan, niin hän heti ampuisi sitä kohti, ja täytyisihän -sen silloin henkensä heittää, kun vaan sattuisi käymään päähän tai -sydämmen kohdalle. Mutta on niin hiiden pimeä, ett'ei saata nähdä -paljon mitään. - -Mutta sitten hän rupeaa ajattelemaan, että se metsä on niin kovin -väkevä, ettei ole leikin teko kun se eteen sattunee. Sehän saattaa -yhdellä ainoalla kämmenen lyönnillä miehen maahan paiskata. Jos todella -metsän kuningas yön kuluessa tulisi haaskalle ja hänen pitäisi ruveta -ampumaan, niin kyllä silloin leikki olisi kaukana. Tärkeä hetki olisi -se, jona hän pyssyn metsää kohti ojentaisi, niin tärkeä, että siitä -saattaisi olla joko hyvin hyvät tai huonot seuraukset. Silloin pitäisi -käsi olla vakavana; se ei saisi vapista vähääkään, sillä jos se -vähääkään tärähtäisi, silloin olisi hukassa kaikki. Mutta saattaisiko -hän pitää kätensä aivan vakavana, niin ett'ei se vähääkään täriseisi! -Kyllähän se mieli vähän säpsähtäisi, sydäntä rupeaisi kovemmin -tykyttämään sitä metsän kuningasta nähdessä, ja silloinpa ei käsikään -pysyisi vakavana. Se niin oudostuttaisi se näkeminen, että paljaasta -metsän näkymisestä rupeaisivat jäsenet tärähtämään, vaikk'ei mitään -hätääkään olisi. Saattaisi se sydän vähän sykähtää, joskin hän istuisi -talailla ja sieltä näkisi metsän tulevan, mutta nyt ei ole niitäkään, -nyt hän ei saa puussa turvassa istua, vaan täytyy tyytyä paikkaan, -johon metsä millä hetkellä tahansa saattaa päästä. - -Lauri koettaa vieroittaa itsestään kaikki pelon tunteet ja päättää -olla rohkea, kävipä miten tahansa, vaan usein kuitenkin saavat aremmat -tunteet hänessä sijaa, kun hän rupeaa miettimään, että jos hän sattuisi -yön aikana kuulemaan mörön tulevaksi, niin hän pimeän vuoksi tuskin -voisi havaita koko petoa, vielä sitten ampua. Mutta kuitenkin hän -rauhoittaa mieltänsä sillä vakuutuksella, että kävipä miten tahansa, -niin eihän kuitenkaan muuta voi tapahtua kuin mitä on sallittu. - -Kuluu aika kulumistaan, vaan karhu ei näy lähtevän liikkeelle; ei -kuulu sen astuntaa metsässä; ei kuulu vähintäkään ääntä kummallakaan -haaskalla, ja äänettöminä Mäntyvaaran miehet yhä vahtaavat samoissa -piilopaikoissaan, ja yön pimeys vielä kaikki soudut varjostaa. - -Kun jo on aamupuoli yötä ja väijyjät yhä piileilevät puittensa -suojassa, ei vielä karhusta ole mitään kuulunut. Mutta silloin on Lauri -yht'äkkiä kuulevinaan pienen risahduksen etäällä haaskalta. Hän vähän -säpsähtää, veri alkaa hänessä tavallista kiivaammin liikkua, kun hän -luulee, että metsän kuningas siellä on tulossa. Hän jännittää näkö- ja -kuulohermonsa, tarkatakseen, todellako metsä tuloa tekee. Kuuluu taas -risahdus. Hän ajattelee: "nyt se tulee", ja puristaa käsillään pyssyä, -juurikuin visseytyäkseen siitä, että onhan se hänellä ase varana. Mutta -käsipä hänellä vapisee, tärähtää pyssy käsissä; niin on kiihtynyt veren -kulku saanut suonet ja sydämmen sykkimään, ett'eivät jäsenet pysy -vakavina. - -Isäntäkin on kuullut risahdukset ja päättää niistä, että karhu on -tulossa, mutta risahdusten ääni kuuluu toisen haaskan läheltä ja -varmaankin on metsän vilja sinne menossa. Kunhan vaan Lauri pysyisi -vakavana, liikahtamatta, jott'ei pelästyisi, ja tähtäisi tarkkaan, niin -kävisi kaikki hyvin. - -Todella nyt liikkuu tiheikössä metsän mahtava kuningas. Se on menossa -sille haaskalle, missä Lauri vahtia pitää. Kun se vielä on etempänä, -liikkuu se sukkelammin, ja sen vuoksi kuuluukin joskus risahdus, kun -risut sen jalkojen alla katkeilevat, mutta, kuta lähemmäs haaskaa -se ehtii, sitä enemmän se vauhtiaan hiljentää ja astuu sitten hyvin -keveästi, varovasti, kuono maata vasten, tarkan vainunsa avulla -helposti osaten kulkea haaskaa kohti. Se astuu askeleen pari kerralla -ja sitten se pysähtyy, tarkkaa eteensä ja sivulleen, ikäänkuin -ajatellen, ett'eihän vaan mikään mahtane havaita sen tuloa. Sitten -se taas ottaa askeleen ja taas pysähtyy, kääntää keveästi pyöreätä -päätänsä, katselee ja kuuntelee. Niin se kulkee hyvin varovasti ja -pysähtyy melkein joka askeleella ja usein se näyttää hyvin epäilevän, -ett'ei olekaan hyvä mennä ikäänkuin aikoen takaisin palata. Mutta -kuitenkin se vähitellen lähenee haaskaa, kunnes se tulee niin lähelle, -että se on ainoastaan muutaman sylen päässä siitä. - -Lauri voipi nyt hämärästi huomata, että musta esine esiintyy kuusten -lomasta. Se on nyt se metsän kuningas; sen hän tietää varmaan. Tuossa -se nyt seisoo haaskan lähellä ihan liikahtamatta. Johan sitä siihen -saattaisi ampua, vaan pimeäpä on vielä haitaksi. Antaahan likemmäksi -tulla. Nyt se taas astuu askeleen, mutta seisahtuu heti. Kyllä taitaa -olla paras jo ampua; kenties se ei enää lähenekään. Lauri pitää -pyssynsä karhua kohti ojennuttuna ja tähtää, käsi hanassa kiinni. Mutta -ei ota pyssy vakaantuakseen hänen käsissään. Niin kädet vapisevat, kun -hän ajattelee, että nyt se on ratkaiseva hetki. Kaiken pahan lisäksi on -niin pimeä, ett'ei hän voi nähdä, mihinkä kohtaan olisi paras ampua. -Hän yhä tähtäelee ja koettaa saada pyssynsä vakaantumaan; mutta se vaan -yhä tärisee; ja hän miettii, että jos ei satu käymään, niin kyllä pahat -asiat saattaa hänelle tulla. Mutta ei jouda hän kauan miettimään; hän -vaan tähtää, ja melkein vahingossa pyssy laukeaa; ja hän samalla itse -kovasti kiljahtaa pelosta, että nyt taisi käydä huonosti. - -Isäntä, heti laukauksen kuultuaan, ajattelee että kuinkahan on mahtanut -käydä, mutta samassa Laurin huudon kuullessaan hän arvelee, että nyt -taitavat asiat olla huonosti; ja lähtee heti Laurin vahtuupaikalle -astumaan. - -Mutta karhu, pyssyn lauettua, ei kaadukaan paikalleen, eikä se -karkaa ampujan kimppuun, vaan säikähtyneenä, kuitenkin aivan -vahingoittumatonna, se heti kääntyy takaisin ja lähtee kiireimmän -kautta pakoon pötkimään, laukkaa yli risujen ja kantojen, ja on pian -kaukana kuulumattomissa. - -Lauri jääpi kummissaan miettimään, että näinkö se nyt kävi, ja -ajattelee sitten, että olipa se paha, kun ei pyssy ruvennut käsissä -vakaantumaan. - -Kun isäntä ehtii haaskalle, kysyy hän heti: "No, mitenkä kävi?" - -"Eipä käynyt hyvin", vastaa Lauri nolona. "Ei tainnut sattua, kun minä -ammuin." - -"No, mitenkä sinä niin huonosti ammuit? Eikö se otus tullut aivan -lähelle." - -"Ka, tulihan se kyllä. Mutta miten lie niin huonosti käynyt; minulla ei -ruvennut pyssy vakaantumaan käsissä." - -"Pelottiko sinua?" - -"Eipä kovin pelottanut, vaan ne kädet minulla niin vapisivat, niin se -tunnusti oudolta metsää ampua, jott'en saanut pyssyä vakaantumaan, -vaikka kuinka koetin, ja melkeinpä vahingossa minulla pyssy laukesikin." - -"Kyllä taisi pelko vaivata. Mutta mitä sinä rupesit kiljumaan?" - -"No, minä kun ajattelin, että jos ei satukaan käymään, niin pääsi -minulta semmoinen huuto tulemaan." - -"No, jopa tämä nyt oli! Meni hyvä saalis käsistä." - -"Kyllähän tämä on paha asia. Mutta eihän sille enää voi mitään." - -"Eihän sille enää voi mitään. Tottapa se niin oli sallittu. Mutta kyllä -nyt metsä saattaa olla kauan haaskalle tulematta." - -Päivä alkaa nyt vähäsen kajastaa, ja isäntä ja Lauri lähtevät nyt, -huonosti onnistuneen yövahtuunsa perästä, aamuhämärässä Mäntyvaaraan -astumaan. - - - - -X. - - -Aamulla nukkuvat Mäntyvaaran miehet tavallista pitempään, he kun ovat -koko yön valvoneet, ja sillä aikaa ovat Anni ja Tiina lypsyllä. Mutta -vähemmin karttuu nyt maitoa kuin ennen, sillä paraimmat lypsylehmäthän -on karhu kaatanut ja jälillä olevat lypsävät huonommin kuin ennen, ne -kun ovat metsän tuloa säikähtäneet eivätkä sen vuoksi uskalla kulkea -paremmilla laiduinpaikoilla. - -Kun oli ollut puhe, että joku vaimosista lähtisi karjalle paimeneksi, -niin oli syntynyt keskustelu siitä, kuka se lähtee, mutta kun Anni ja -Tiina olivat sanoneet pelkäävänsä, että mörkö paimenen hävittää, niin -oli Kaisu lausunut, jotta hän ei pelkää ja hän kyllä uskaltaa lähteä, -eikä möröstä välitä. - -Kun siis lehmät ovat lypsetyt, lähtee Kaisu, eväskontti selässään, -karjan muassa metsään. Karjan polkua hän lähtee astumaan ja karja -pysyy koossa hänen ympärillään, ei yritäkään erota hänestä, sillä niin -se seuraa häntä kuin suojeliata ainakin. Se näyttää tietävän, että -sillä on vaarallinen vihollinen metsässä. Sen vuoksi se nyt ei etsi -ruohokkopaikkoja, ei pyri etäisemmille ruokaseuduille, vaan seuraa -paimenta minne tämä menee. Mutta sitä suuntaa, missäpäin Kellokkaan ja -Halunan raadot makaavat, se välttää ja rupeaa ammoilemaan, kun paimen -sinnepäin sattuu kääntymään. Kaisu rientää iloisena karjan seurassa ja -usein hän aikansa huviksi kajahuttaa ilmoille laulun ja silloin metsä -kai'ullaan vastaa hänen laulusäkeihinsä. Milloin istahtaa hän pehmeälle -mättäälle tai sileälle kivelle levähtämään, kun karja on sattunut -löytämään ruohokkopaikan, milloin hän taas rientää kanervaisia kankaita -ja hakee tiensä mäntymetsän kautta, missä ei näy heinän korttakaan. -Kun hän metsässä kulkiessaan sattuu syrjään karjan näkyvistä, silloin -rupeaa karja kovasti mylvimään, ammoilee surkeasti, ikäänkuin suurikin -hätä olisi tarjona, mutta kun Kaisun lauluääni kajahtaa, silloin -karja taas lähtee hänen luokseen rientämään ja vasikat oikein ilosta -hyppelevät. Kilajaa nyt entinen Kellokkaan vaskikello toisen lehmän, -Kirjon, kaulassa, kilajaa, kun Kirjo laukata vilistää Kaisun lähelle, -ja rämisee läppä, lyöpi tiheään vasten laitoja, ja tiheään lenkkasee -kello puolelta toiseen. Niin kuuluu metsässä monenlaisia ääniä: tuulen -hiljainen humina korkeiden kuusten ja petäjäin latvoissa, Kaisun -heleästi kaikuva laulu, kellojen kilinä, lehmäin ja vasikkain ammonta -ja härän karhea mylvinä. Mutta ei mikään häiritse paimenen ja karjan -kulkua; ei kuulu metsän pedon ääntä samoin kuin ei ihmisääntäkään -muuta kuin Kaisun laulua. Metsän kuningas ei näytä itseään, ei hätyytä -karjaa, vaan makaa jossain piilopaikassa, jossain mättään kolossa -kuusen oksain peitossa. - -Lämpimiinsä asti astuu Kaisu karjaa paimentaessaan ja hänen punoittavat -poskensa rupeavat tavallista enemmin hohtamaan, mutta metsälle ne -nyt saavat hohtaa, taivaalle punoittaa, sillä ei kukaan ole niitä -ihmettelemässä. Vihdoin Kaisu, koko päivän oltuaan paimenessa, -illan tultua paimentaa karjan kotiin tarhalle, missä se pian pääsee -suittusavun ääreen märehtimään ja Anni sekä Tiina tulevat lehmiä -lypsämään. - -Ennen Kaisun kotiatuloa, ovat isäntä ja Lauri koteutuneet, he kun ovat -olleet talaitten teossa. Kummankin haaskan lähelle ovat he läheisiin -kuusiin istumasijat laittaneet, jotta siellä voisivat karhua väijyä. - -Mäntyvaaran isäntä kuvaellen mielessään, kuinka kunniakas teko olisi -saada metsän kuningas kaadetuksi, on päättänyt, että ainakin monioita -öitä on vahtuussa kulkeminen ja odottaminen, eikö sattuisi mörkö vielä -jommallekummalle haaskalle tulemaan. Vastakohtana sille vahingolle, -jonka karhu on talolle tuottanut, ovat kaikki Mäntyvaaralaiset -elähtyneet toivosta saada kenties vielä mesikämmenen peijaita pitää, -ja sen vuoksi kaikki vaan ajattelevat, kuinka olisi hyvä asia, jos -sattuisi karhu kaatumaan. - -Mutta kun isäntä ja Lauri seuraavaksi yöksi vahtuuseen lähtevät, -ajattelevat he kuitenkin ett'ei mahtane mörkö sinä yönä näyttäytyä, -se kun oli viime yönä käynyt, ja luultavasti on se pahastunut -päivällisestä paukkeesta, sillä syntyihän sitä vähän möykettä, kun -talaita tehtiin. No, eihän kuitenkaan ennakolta voida tietää, mitä on -tapahtuva, ja sen vuoksi miehet lähtevät vahtaamaan karhua, kun talaat -vahtuuta varten ovat laitetut; ja kaksi jälkien palauttajaa saattaa -heitä nytkin niinkuin edellisellä kerralla. - -Kun jälkien paluuttajat ovat kotia tulleet, jäävät naiset odottamaan -eikö sattuisi kuulumaan laukausta metsästä. Ammunta kyllä selvästi -kuuluisi taloon asti haaskoilta; ovat ne haaskat siksi lähellä. -Mutta ei kuulu mitään pyssyn laukausta, ei sittenkään kun päivä -on mailleen mennyt ja pimeys tullut. Odottajat paneutuvat vihdoin -levolle ja nukahtavat; ja yhä ovat vahtaajat poissa. Häiritsemättöminä -nukkuvat naiset ja lapset yönsä; ei heiltä unta riistä mikään outo -ääni tai liike, paikoillaan pysyvät talaillaan vahtaajat koko yön, ja -seinäkellon tasaiseen käyntiin he jo ovat niin tottuneet, että se ei -voi heitä häiritä. - -Aamulla heidän noustessaan tulevat miehet kotia yölliseltä vahtuultaan. - -"No, kuinka kävi?" kysyy heti Kaisu. - -"Arvaahan tuon, mitenkä on käynyt", vastaa Lauri. "Elossa on vielä -metsän kuningas." - -"No, eikö sitä ole näkynytkään." - -"Ka, eihän se näyttäynyt." - -"Jopa tuota saatettiin jo ennakolta arvata", sanoo isäntä, "että mörkö -oli tulematta jäävä viime yöksi. Vaan kyllä se vielä käypi, kunhan -jaksetaan monioita öitä odottaa." - -"Kukapa tuon tiennee, mitä se tekee!" puuttuu puheeseen emäntä. "Se -saattaa sitä ennen taas jonkun lehmän kaataa." - -"No, ei tiedä mitenkä on sallittu." - -"Eiköhän tuo mahtane tyytyä ennen kaatamiinsa", arvelee Lauri, "niin -kauan kuin niitä piisaa." - -"Kyllä se karja säilyy, kun vaan aina on joku paimenessa", vakuuttaa -Kaisu. - -"Eipä kannata joka päiväksi paimenta panna", sanoo isäntä. "Leikkuuseen -tarvittaisiin väkeä, vaan eihän sinne jää paljon ketään niin kauan kuin -me miehet kuljemme vahtuussa ja joku nainen joka päivä paimenessa." - -"Pitää karjalla kuitenkin paimen olla niin kauan kuin mörkö näillä -seuduilla liikkuu." - -"Lieneeköpä tuosta kovin isoa apua!" sanoo isäntä ja paneutuu penkille -levähtämään samoinkuin Lauri. - -Levoltaan noustuaan lähtevät miehet pellolle -- sitä ennen on Kaisu -mennyt lehmiä paimentamaan -- ja illalla taas ennen pimeää haaskoille. -Isäntä on karhunpyyntihommassaan saanut tavallista enemmän vireyttä -ja elää toivossa vielä saada metsän kuningas kaadetuksi. Lauriakin -elähyttää sama toivo; hänkin odottaa vaan sen päivän koittavan, jolloin -mesikämmenen kunniaksi kemut pidetään. Sen vuoksi he alusta pitäen -joka yö käyvät vahtuussa. Mutta metsän kuningas ei nyt näyttäydykään -pitkään aikaan. Useat aamut peräkkäin palaavat vahtaajat tyhjin toimin -takaisin, mutta tyynimielisenä ajattelee kuitenkin isäntä karhusta, -että tottapahan se vielä joskus tulee, kun lie tullakseen. - -Niin kuluu päivä päivän perästä, ja peltotyö jääpi melkein kokonaan -vaimosten varaan, jotka kulkevat leikkuussa milloin vaan muilta -töiltään joutavat; mutta miehet kulkevat yöt vahtuussa ja nukkuvat -sitten päivillä niin kauan, ett'ei heiltä monta tuntia liikene -leikkuuta varten. Vähäksi avuksi on siis talolle, kun sinne muuanna -päivänä sattuu tulemaan kylästä kylään kuljeksiva Mikko niminen -kiertolainen, jonka isäntä heti laittaa pellolle leikkaamaan. Mutta -Mikko on vanha ja vaivainen ja muutenkin hidasliikkeinen, eikä hänellä -siis paljon valmista tule; hitaasti edistyy hänellä leikkuu. - -Joka päivä kulkee karja laitumella, milloin Kaisu milloin Anni tai -Tiina paimenena, joskus paimenettakin, mutta aina kun se illalla palaa -kotia, antavat lehmät aina vähemmän maitoa; ne ehtyvät ehtymistään. -Karhu ei ole vielä toista kertaa käynyt haaskoilla, vaan ei se ole -lehmiäkään hätyyttänyt siitä hetkestä asti kuin se kaatoi Kellokkaan ja -Halunan. - -Muutamana iltana taas ovat isäntä ja Lauri menneet vahtuuseen ja -kiivenneet kumpikin talailleen. On erittäin tyyni ilta. Päivä on ollut -lämmin ja poutainen, ja poudassa aurinko nyt laskee. Kyllähän heti -päivän mailleen mentyä alkaa hämärtää ja ilta pimenee; mutta yö ei -tule kuitenkaan aivan pilkko pimeä, sillä taivas on pilvetön ja siellä -vilkkuu nyt useita tähtiä. Aukealla kyllä näkisi vaikka linnunkin -ampua. Sitä vastoin täällä tiheässä metsässä tiheäoksaiset kuuset niin -varjostavat seudut, että pimeys tekisi isoa haittaa ampuessa. Kuitenkin -olisi nyt paljon helpompi huomata karhun tuloa kuin esimerkiksi -ensimmäisenä vahtuuyönä. - -Vahtaajat istuvat talaillaan, odottavat odottamistaan ja ajattelevat, -että jopa se nyt saisi mörkö alkaa tulla, koska se ei taas moneen -yöhön ole näyttäynyt; alkaa se vahtuu lopulta ikäväksi käydä, kun he -joka yö saavat tyhjin toimin aina aamuun asti istua kököttää, jäsentä -liikuttamatta. He vuottavat vuottamistaan, kun yö tekee tuloaan, vaan -vielä ei kuulu mitään ääntä, ei näy liikettä missään. Näyttää jo siltä, -että tulisi yö yhtä pitkä ja ikävä kuin edellisilläkin kerroilla. - -Mutta yhtäkkiä isäntä kuulee metsässä risuja rasahtelevan. - -"No, nyt!" miettii hän iloisena ja kääntää jo pyssynsä valmiiksi ääntä -kohti. "Joko nyt viimein sinä armas metsän vilja tuloa teet! Joko tuot -turkkisi katsottavaksi! Tule pois vaan! En minä sinua pahoin pitele. -Kunnialla sinä kotiin saatetaan." - -Piilopaikastaan oli todella metsän kuningas lähtenyt liikkeelle ja -kulkenut korpien läpi, soiden yli. Nyt se lähenee haaskaa varovin -askelin, astuu hiljaa ja aina väliin pysähtyy tarkataksensa, huomaako -kukaan sen tuloa. Tuolta astuu se nyt kuusten välistä näkyviin, astuu -varovasti ja pysähtyy joka askeleen päästä katsomaan, kuuntelemaan. -Se ei ole enää kaukana raadosta. Isäntä kiihtynein mielin katselee, -jott'eikö se tule vielä likemmäksi, mutta ei hän luule malttavansa -odottaa niin kauan että se käypi käsiksi raatoon. Nyt se taas askeleen -astuttuaan pysähtyy. Kaikki on hiljaista; ei kuulu vähintäkään ääntä. - -Tuli ja leimaus! Kuuluu kova pyssyn pamaus, ja kovasti kajahtaa metsä. - -Mäntyvaaran isäntä on laukaissut pyssynsä. - -"No, mitenkähän nyt, armas mesikämmen --" miettii hän ja rupeaa -katsomaan, kellistyykö maahan metsän kuningas. - -Mutta karhu heti pyssyn lau'ettua katsahtaa ääntä kohti ja huomaa -miehen. Sitä kovin suututtaa, että se on tullut häirityksi juuri kun -se on ollut aikeessa käydä käsiksi makeaan ateriaan, suututtaa niin, -että, kun se ei voi ampujalle mitään tehdä, se, väkevyytensä ja vihansa -näytteeksi, voimakkailla käpälillään kiskasee viereltään puun kannon -juurineen maasta irti ja paiskaa sen sitten voimakkaasti maata vasten, -jotta koko kanto hajoaa pirstaleiksi ja pauke kaikuu kauas metsässä. - -"Tyhjää siinä voimiasi näytät", arvelee isäntä, luullen karhun kohta -henkensä heittävän. - -Mutta eipä uuvukaan metsän vilja, ei kaadu siihen paikkaan, vaan heti, -kannon käsistään paiskattuaan, se kiireimmän kautta lähtee takaisin -laukkaamaan samoja jälkiä kuin oli tullutkin, laukkaa yli risujen ja -mättäiden kauas kuulumattomiin. - -"Voi ihmettä! Nyt kumma tuli", miettii isäntä, korvallistaan kynsien. -"Tämäpä nyt -- No, mikähän nyt tuli, kun ei kaatunutkaan mörkö!" Ja hän -laskeupi hitaasti alas puusta. - -Hän menee sille paikalle seisomaan, jossa karhu vast'ikään oli ollut, -ja siinä hän katselee ja kuuntelee, jotta eikö kuulu metsän kuningasta -missään; siinä hän siunaelee ja päivittelee ja kynsii päätään ja -ajattelee, että ihan todellako se saalis pääsi käsistä. Niin -- kyllä -se nyt on mennyt. - -"Voi kuitenkin! Kuinka tämä on mahdollista!" miettii hän pahoillaan ja -huutaa Lauria. - -Lauri tuleekin vähän ajan perästä ja kysyy heti: "No, joko nyt kaatui?" - -"Kaatui! Eikö!" vastaa isäntä. "Minkälainen se lie eläjä! Ei siihen -pyssy tehonnut." - -"Tosiaanko! Sepä nyt! No, ammuittehan te tarkkaan?" - -"Ka, minä ammuin niin tarkkaan, jott'ei kyllä ammunnassa vikaa ollut, -ja kyllä sattui." - -"Mutta jos ei sattunutkaan?" - -"Sattunutko! Ihan vissiin sattui ja hyvään paikkaan. Minä ammuin ihan -sydäntä kohti." - -"Mutta eihän kuitenkaan ole sanottu, että te osasitte sydämmeen. Kuinka -tuli likelle mörkö?" - -"Tässä näin, juuri tällä kohdalla, jossa minä nyt olen, seisoi se. Ja -olisi se tullut likeimnäksikin, vaan minä en malttanut odottaa." - -"Siinäpä se! On saattanut, kun kuitenkaan ei otus ollut tämän -likempänä, ja pimeäkinhän on tehnyt haittaa, -- on saattanut kuitenkin -teillä käsi pettää." - -"Eipä pettänytkään, totta vie. Niin totta kuin minä olen minä, niin -minä ammuin ihan tarkkaan ja luoti kyllä kävi oikeaan paikkaan." - -"No, sitten kai on mörkö kaatunut. Jos se vaan on saanut luodin -rintaansa, niin ei se kaukana olekaan täältä." - -"Niin sen luulisi; vaan mikä lie ollut pyssyssäni vikana, kun se -ei tehonnut. Metsä vaan, heti kun olin ampunut, ikäänkuin ei olisi -käynytkään, tempasi maasta irti kannon, -- tuossahan tuo vielä kolo -näkyy -- ja lyödä läjähytti sen sitten pirstaleiksi maata vasten -semmoisella jytäkällä, jotta se vasta jytäkkää oli." - -"Niin, kuulinhan minäkin jotain sen tapaista." - -"Ja sitten se heti kääntyi poispäin, sinnepäin, mistä oli tullutkin, -otti laukan semmoisen, jotta se vasta kyytiä oli. Nyt se jo saattaa -hyvinkin kaukana olla." - -"Entäpä, jos ei olisikaan!" - -"Voi, kyllä se ei tämän seudun likellä ole." - -"Kukapa sen vielä tietää! Jos siihen vaan on luoti käynyt, niin se ei -ole hyvin kauas mahtanut päästä. Eiköhän mahtane tässä verijälkiä olla -näkyvissä! Katsotaanpa! Piti kai minulla tikkuja olla -- minne lienevät -painuneet -- no, eikö niitä -- luulisippa -- jopa löytyi." - -Lauri kun on saanut tulitikkuunsa valkean, niin sen valossa hän ja -isäntä katselevat, jotta näkyykö mitään; ja todella onkin kannon sijan -vieressä muutamia veritilkkoja. Siinä on yhdessä kohti sammalikko -punertunut verestä, mutta muualla siinä lähellä ei näy yhtään -verijälkeä, vaikka Lauri uudestaan virittää tulen toiseen tikkuun. - -"Onpahan käynyt", sanoo Lauri. - -"No, tiesinhän minä, että kävi se", sanoo vastuuksi isäntä, "ihan -sydämmeen kävi." - -"Tokkopahan lie sydämmeen käynyt! Sittenhän olisi peto tähän paikkaan -kaatunut." - -"Ka, niinhän minäkin luulin ampuessani, jotta kyllä se nyt tähän -paikkaan kaatuu. Mutta älähän! Hyvin kummiini menin, kun se lähti -täältä pois laukkaamaan. Siihen ei minun pyssyni tehonnut; ja minä alan -luulla, että kunhan ei liene minun pyssyni pilattu." - -"Pilattuko!" - -"No, niinpä minusta tunnustaa, että pilattu se mahtaa olla, koskapahan -ei tappanut." - -"Mikäpä sen olisi pilannut?" - -"Ka, Kuuselainen sen on mahtanut pilata." - -"Mitenhän lienee! Mutta emmehän vielä tiedä, onko mörkö kaatunut vai -ei. Entäpä jos ei luoti sattunutkaan ihan sydämmeen." - -"Kylläpä sen piti sattua." - -"Mikäpä sen niin tarkkaan tietää! On saattanut sattua semmoiseen -paikkaan, ett'ei ole heti tehonnut, vaan on se kuitenkin saattanut -jälestäpäin vaikuttaa, ja olisihan mahdollista, että metsän kuningas -jossain mättään kolossa kuolleena maata mätköttää." - -"Eipä mahtane kuolleena olla minun luullakseni. Semmoiseltapa sen lähtö -näytti, että ihan terveenä se oli." - -"On siihen kuitenkin vika tullut, koskapahan on verta vuotanut. Saamme -tulla aamulla vielä katsomaan, jotta eikö sattuisi sitä löytymään -missään." - -"Ka saisihan tuota tulla. Jos siltä on verta muualle vuotanut kuin -tähän, niin sittenhän tuota voitaisiin sen jälille päästä. Mutta jos -vaan minun pyssyni on pilattu, niinkuin pelkään, niin kyllä silloin on -turha vaiva hakea. Mutta olkoonpa miten tahansa, niin niinhän kuitenkin -on tapahtunut kuin on sallittu." - -"Ka niin. Eihän se tämä asia enää muutu. Mutta eipä tässä vielä -varmuudella tiedetä, kuinka on käynytkään. Sittenpähän huomenna -nähdään." - -Vihdoin keskustelunsa lopetettuaan lähtevät vahtaajat kotiapäin -astumaan, kun kuitenkin pitävät varmana, ett'ei metsä sinä yönä enää -haaskoille tule. Ja kotia tultuaan he heti käyvät levolle, kerran taas -yönsä rauhassa nukkumaan monien valvomisien perästä. - - - - -XI. - - -Seuraavana päivänä Mäntyvaaran miehet, kerrottuaan koko talon väelle, -kuinka vahtuu ja ammunta oli huonosti onnistunut, käyvät vielä metsässä -katsomassa, eikö sattuisi karhu jostain löytymään. Mutta verijälkiä -näkyy ainoastaan siinä paikassa, jossa karhu oli seisonut isännän sitä -ampuessa ja monioita vähempiä jälkiä siitä pikkusen matkaa sitä suuntaa -kohti, minne karhu oli kadonnut, vaan sittenpä ne jäljet loppuvatkin, -katoavat kerrassaan, eikä metsän kuningasta löydetä mistään, ei elävänä -eikä kuolleena; ja tyhjin toimin täytyy miesten kotia palata, kun eivät -kuitenkaan voi osata karhun olopaikalle. - -Nyt on isäntä yhä enemmän vakuutettu siinä luulossa, että hänen -pyssynsä on pilattu eli lumottu, eikä se siis voi tehota, vaikka kuinka -hyvään paikkaan sattuisi käymään. Sen vuoksi hän jo on kyllästynyt -koko vahtuuhommaan ja miettii, että toinen tuuma on keksittävä -metsän kuninkaan tappamiseksi. Senkin vuoksi on joku muutos tarpeen, -koska kovin paljon aikaa menee kahdessa eri paikassa joka yö vahtia -pitää. Siinähän menee kahdelta mieheltä aika melkein kokonaan, niin -että peltotyöt hyvin huonosti edistyvät. Mutta mikähän tuuma se -keksittäisiin? Kun vaan olisi hyvä karhukoira, niin sittenhän ei olisi -muuta ajattelemista kuin heti ruveta karhua metsästämään. Vaan mistäpä -se semmoinen koira saadaan! - -Mietteissään istuu isäntä penkillä akkunan kohdalla, polttaen pitkiä -lehtiä. Vasta on hän, samoin kuin muu talonväki, einepöydän äärestä -noussut, mutta Tiina on kuitenkin aamusta asti karjan paimenena metsää -kierrellyt. - -"Minä tässä ajattelen", sanoo isäntä, hetken äänettömyyden kuluttua, -kun Mäntyvaaran väestä kaikki muut paitsi Tiina istuvat koolla -pirtissä, pitäen loma-aikaa, ennenkuin leikkuutyöhön lähtevät. "Minä -ajattelen, että kyllä jo heitän sikseen kaikki yövahtuut minun -osaltani." - -"No, joko rupeaa kyllästyttämään?" kysyy Kaisu. - -"Eipä paljon muutenkaan. Ei se teho kuitenkaan minun pyssyni." - -"Vai ei teho. Niinkö siis todella luulette, että se on pilattu?" - -"No, niinpä uskon. Olisihan se muuten tappanut, kun viime yönä metsän -kuningasta ammuin, ell'ei se olisi ollut pilattu." - -"Mitenpä se olisi tappanut, kun ei sattunut hyvään paikkaan!" - -"Sattunut! Ihan vissiin sattui, vaan eihän se tappanut, kun pyssyssä -oli vika. -- Mutta minä rupean tässä toista tuumaa miettimään." - -"Mikähän sinulla nyt on mielessä?" huudahtaa emäntä. - -"Mitenkähän olisi loukas laittaa!" - -"Loukas!" puuttuu puheeseen Lauri. "Eihän se aivan hullu tuuma ole." - -"Pistipä isällä hyvä ajatus päähän!" naurahtaa Kaisu. "Metsän petoa -ruvetaan pyytämään samalla lailla kuin hiirtä ansalla. Mutta eiköhän -mörkö paremmin osaa itseään varoa kuin hiiri!" - -"Kyllä se sekin joskus saattaa erehtyä, vaikka sillä on miehen mieli", -vastaa isäntä. "Ja erehtyyhän se ihminenkin. -- Tietävätpähän vanhat -ihmiset mainita semmoisista tapauksista, että metsän kuningas on -loukkaassa surmansa saanut. Muistanpa minäkin, että minun lapsena -ollessani täällä kotonani -- juuri tässä talossa -- vietettiin -mesikämmenen peijaita, ja se oli loukkaassa kuollut." - -"Tuohan Vanhalan Matti", saapi sanoakseen Mikko, joka äänetönnä on -istunut lavitsalla, muista vähän syrjällä, "joka on tunnettu karhun -tappaja, kuuluu saaneen joskus loukkaallakin metsän pedon hengiltä." - -"Onhan se saanut", sanoo Lauri, "puheitten mukaan. Ja kyllä on meidän -tehtävä se loukas. Tulisihan se ansaksi sekin ja saattaisi kyllä metsän -kuninkaalta hengen ottaa, kun se vaan sattuisi sinne menemään." - -"Siinäpä se", sanoo Kaisu. "Mutta kyllä se ei sinne mene niin kauan -kuin sillä on vielä ne lehmäin raadot syömättä." - -"Kyllä se silti saattaa mennä", väittää Lauri, "kun pannaan sille -oikein hyvä syötti; enkä minä vielä vahtuuta heitä." - -"Tehkäähän loukas!" kehoittaa Anni. "Ehkäpä sattuisi sitten pyynti -paremmin onnistumaan." - -"Mutta oletteko isä koskaan loukasta nähnyt?" kysyy Lauri. - -"En minä kyllä nähnyt ole", vastaa isäntä, "vaan olen minä siitä siksi -paljon kuullut puhuttavan, jotta tiedän, minkälainen se on. Vivusta en -varmaan voisi sanoa, minkälainen se on. Mutta minä ajattelen, että me -otamme Vanhalan Matin neuvojaksi ja vivun laittajaksi." - -"Se kyllä käypi laatuun. Mutta milloinka me rupeamme siihen loukkaan -tekoon." - -"No, laitetaan heti sana Vanhalaan, niin pääsemme työhön käsiksi niin -pian kuin Matti tänne ehtii, ehkä huomenna. -- Mutta nyt lähtekäämme -leikkuuta jatkamaan!" - -Anni lähtee Vanhalaan sanaa viemään ja toiset hankkiutuvat pellolle -lähtemään. Lauri ja isäntä sekä Kaisu lähtevät edeltä, vaan Mikko jo -heidän mentyään rupeaa hitaasti pellolle päin astumaan. Emännällä on -nyt muuta tekemistä, jottei hän jouda leikkuutyöhön. - -Tuskin ovat leikkuumiehet saaneet ohraa leikatuksi yhdeksi kuhilaaksi -asti, ja Mikko vasta saanut sirpin käteensä, kun Tiina hengästyneenä -saapuu pellolle ja jo kaukaa huutaa: "Joutukaa apuun! Mörkö viepi -vasikan." - -"Mitä ihmettä!" kurmnailee isäntä ja heittää leikkuun. - -"Mitä sinä puhut!" ihmettelee Laurikin. "Onko se tosi?" - -"No, tosi se on", vastaa Tiina läähättäen ja jo likelle ehdittyään. -"Tuolla vaaran rinteellä kun karja oli, niin yht'äkkiä, aivan -aavistamattani, mörkö sieppasi vasikan." - -"Miks'et säikytellyt sitä petoa?" kysyy Kaisu. - -"Enhän minä kerennyt ja minkäpä olisin sille tehnyt! -- Mutta joutukaa -pian apuun. Mörkö syöpi Mielikin! Eikö lie jo syönytkin!" - -Mutta Lauri lähtee heti pirttiin juoksemaan ja hänen jälissään isäntä, -ja sieltä he heti sieppaavat pyssynsä ja pikimmältään sanoen emännälle, -että mörkö vei vasikan, he ryntäävät taas ulos, Lauri edellä, isäntä -jälessä, ja emäntä jääpi kummissaan seisomaan ja toisten kiirettä -lähtöä katselemaan. - -Tiina viittaa miehille suunnan, missä vasikka oli ollut ja sinne -rientävät nyt miehet ja heidän jälessään juosta hilkkasee Kaisu ja -takimmaisena Tiina, vielä läähättäen äskösestä juoksustaan. Mikko -astuu hiljokselleen heidän jälissään pyörtänöä pitkin pellon aidalle -asti, ja sinne hän jääpi seisomaan, katsellen, kuinka kauas ne -juoksevat. Kartanolla seisoo emäntä katselemassa hänkin ja hän pahoilee -mielessään, kun taas vahinko tapahtui karjalle. - -Kun miehet ja Kaisu sekä Tiina, jotka yhä vaan juoksevat heidän -perässään, ehtivät mäkirinteelle sille paikalle, josta vasikka oli -kadonnut, niin siellä likellä karja ammoilee kovasti ja näyttää -peloissaan olevan. Sen joukossa ei tosiaan enää näy kadonnutta -vasikka. Tiina selittää, missä kohti se oli ollut ja minnekkä päin -hän luulee mörön sen vieneen. Miehet ajatellen, jotta katosikohan tuo -nyt koppinaan, lähtevät metsään rientämään. Siellä he juoksentelevat -ja katselevat, jotta eikö satu näkymään joko mörköä tai vasikkaa. -Vaimoset eivät lähde heitä hyvin kauas seuraamaan, vaan katseltuaan ja -kuunneltuaan likitienoilta, he palaavat takaisin. Lauri ja isäntä sillä -aikaa koettavat löytää karhun jälille, vaan turhaan. Karhusta ei näy -jälkeäkään missään, eikä vasikan ammontaa kuulu missään. Hetken aikaa -haettuaan, haettavaansa löytämättä, he palaavat takaisin ja asettavat -pyssynsä paikoilleen pirtin seinälle. - -Pirtissä ovat nyt kaikki Mäntyvaaran asujat, paitsi Anni, koolla. -Vähää ennen miesten tuloa olivat Kaisu ja Tiina sinne tulleet ja -emäntä heiltä tarkkaan kyseli siitä vasikan katoamisesta. Nyt ei malta -Mikkokaan olla poissa muitten joukosta, vaan lähtee hänkin kuulemaan -toisten puheita. - -"No, eikö löytynyt?" kysyy emäntä heti miesten sisään astuttua. - -"Eipä", vastaa isäntä ja istahtaa penkille. "Se katosi, se vasikka, -kerrassaan, nahkoineen kaikkineen." - -"No, katosi se", vakuuttaa Lauri, hänkin istumapaikan itselleen -valiten. "Ei kuulunut siitä niin ääntäkään, ja metsän kuningas oli -siksi viisas, ett'ei pannut puumerkkiään siihen, mistä oli kulkenut." - -"No, kyllä se pahuus oli sukkela menemään. Kumma oli, mitenkä se pääsi -jättämään, vaikka sillä oli elukka kannettavana. Miten tuo lieneekin -sitä kantanut, vaan ei siltä kulku kuitenkaan hidastunut, koskapahan -emme tavottaneet." - -"No, oli se tapausta!" lausuu kummissaan emäntä. - -"Kyllä se oli soma tapaus", päivittelee Tiina. "En tuota ennakolta -osannut aavistaa." - -"Kukapa sitä osasi aavistaa!" sanoo isäntäkin. - -"Se vasta kummaa oli minusta", puuttuu keskusteluun Mikko, "että se -uskalsi ihan paimenen nähden vasikkaan kajota. Enpä ole sattunut -kuulemaan, että se koskaan ennen olisi niin tehnyt." - -"Kyllä oli tapausta tämä", pahoilee yhä emäntä. "Ja kovinhan se tuntuu -ikävältä, kun ei karja enää säily paimenenkaan turvissa." - -"Olihan se ikävä asia", myöntää isäntä, "että joutui Mielikki metsän -saaliiksi, ja kyllä mörkö on sen jo niin hyvään paikkaan kätkenyt -tai jo syönyt sen suuhunsa nahkoilleen kaikkineen, ett'ei sitä voida -enää löytää mistään. Mutta ei tälle asialle enää voida mitään. Se oli -niin sallittu ja sen vuoksi se tapahtui. -- Näet nyt Kaisu", sanoo -hän sitten Kaisun puoleen kääntyen, "ett'ei ole paimenestakaan apua -karjalle." - -"Kyllä siitä on apua", puolustelee Kaisu itseään. "Mutta Tiina ei ollut -oikein valpas ja tarkkaavainen." - -"Minäkö!" huudahtaa Tiina. "Teinhän minä kaikkea mitä voin." - -"Olisit huutanut ja säikytellyt sitä petoa, kun se rupesi karjaa -hätyyttämään." - -"Enhän minä kerennyt havaitakaan sitä ennenkuin sillä jo oli vasikka -kynsissä. Enhän silloin voinut sille mitään eikä olisi toinenkaan minun -sijassani mitään saattanut tehdä." - -"Eihän tämä asia ole Tiinan syy", sanoo isäntä. "Se kun oli kerta -määrätty tapahtuvaksi, niin sen täytyi tapahtua, eikä siihen paimen -mitään voinut. Eihän kukaan voi sallimukselle mitään." - -"No, en tiedä", väittää Kaisu. "Mutta kyllä en minä Tiinan sijassa -olisi yhtään elukkaa karjasta päästänyt metsän kynsiin." - -"Oleppa sanomatta!" vastustaa Tiina, "Kun olisit ollut minun sijassani, -niin et olisi kerennyt mitään ajatellakaan, ennenkuin jo metsä vasikan -kanssa olisi ollut kaukana näkymättömissä." - -"Älähän! Ei olisi metsä tullut likellenikään, kun minä olisin aina -huutanut tai laulellut." - -"No, mitä tuossa tyhjää intätte!" virkkoo isäntä. "Tämä asia ei -kuitenkaan muutu. Se tapahtui niinkuin oli sallittu." - -"Niin", myöntää emäntä. "Tulihan tosin vahinko, vaan minkäpä sille -tekee! Se oli sallittu. Mutta, Tiina, saat sinä vielä mennä paimeneksi; -sillä karja peloissaan ammoilee tuolla vaaran rinteellä, eikä uskalla -mihinkään liikkua paimenetta." - -"Tosiaan", sanoo isäntäkin, "saapi karjalla olla paimen sen vuoksi, -että karja paremmin uskaltaisi kulkea ruokaisemmilla paikoilla, mutta -ei suinkaan sen vuoksi, että paimenesta olisi mitään apua karjalle -mörköä vastaan." - -"Saisihan tuonne mennä paimeneksi", sanoo Tiina, "mutta jos se mörkö -vielä päälle tulee." - -"Siitä ei ole pelkoa", keskeyttää isäntä Tiinan puhetta. "Harvoinpa se -ihmisen päälle tulee." - -"Entäpä jos nyt tulisi, koska se on jo niin rohkeaksi tullut, että -uskaltaa karjaan kajota paimenen nähden." - -"Ole huoleti! Sinun päällesi se ei tule, kun et sinä voi sitä millään -aseella uhata. Menehän nyt! Me muut täältä lähdemme taas leikkaamaan, --- ja huomenna rupeamme loukkaan tekoon, jotta eikö sattuisi mörkö -sinne menemään ja siellä surmansa saamaan." - -Niin poistuu kukin töihinsä, mielessään usein ajatellen karhujuttua. -Pienokaiset vaan, mistään huolehtimatta, leikkivät iloisina kartanon -hietikolla. - - - - -XII. - - -Seuraavan päivän aamulla Mäntyvaaran isäntä, Lauri sekä Vanhalan -Matti lähtevät loukkaan tekoon. He astuvat karhun vahtuun vuoksi jo -usein kulettuja seutuja, ensin rantatietä myöten ja kääntyvät sitten -vasemmalle ja kulkevat tiheän metsikön kautta sitä suuntaa kohti, missä -haaskat ovat. Etummaisena astuu Lauri, sitten isäntä ja takimmaisena -Matti. Enimmästä keskustelutta kuluu matka ja varsinkin Matti, joka on -harvapuheinen, jäykkäluontoinen vanhus, ei monta sanaa sano. - -Miehet valitsevat metsässä paikan likelle niitä seutuja, missä lehmäin -raadot ovat, vaan vähän ylemmäksi, kuivemmalle maalle. Siellä he -rupeavat puita jystämään ja hakkaavat sylen pituisia hirtten tapaisia -palkkeja joko kasvavista puista tai osaksi myös siellä täällä olevista -kaatuneista hongista. Isännän ja Laurin kirveet enite jälkeä tekevät ja -Matti vaan tekee pienempiä veistotöitä sekä antaa toisille tarvittaessa -neuvoja ja auttaa heitä isompia puita kuljetettaessa. Kuuluu nyt -kirveitten kalketta ja puitten pauketta palkkeja tehdessä; sillä -semmoisessa työssä ei jyskettä saateta välttää; ja metsän kuningas, -jos vaan mailla lienee, saapi kummissaan kuunnella ja ajatella, jotta -mikä se nyt semmoista jytäkkää pitää sen ennen rauhaisan ruokapaikan -läheisyydessä. Kuluu aikaa melkonen palkkeja tehdessä, niitä kun -tarvitaan koko joukko, vaan kun arvellaan niiden riittävän, ruvetaan -niistä loukkaalle seiniä tekemään. Ne ladotaan pystyyn maata vasten -ihan toistensa viereen kolmeksi seinäksi eli sivuksi, niin että kaksi -seinää tulee yhtäsuuntaisiksi toistensa kanssa ja kolmas yhdistää -niiden päät toisiinsa, vaan yksi sivu jääpi siis avoimeksi. Tälle -neljännelle sivulle vedetään iso kokonainen hirsi ja asetetaan maata -pitkin ikäänkuin kynnykseksi loukkaalle, niin että tyvipuoli koskettaa -molempia yhtäsuuntaisia seiniä, vaan latvapuoli ulottuu kauas niiden -ulkopuolelle. Vielä tarvitaan tätä loukkaan etusivua varten hirsi tai -kaksi; mutta, ennenkuin ne hakataan ja tuodaan määräpaikkoihinsa, on -Matti ukko ruvennut vivun tekoon. Hän veistelee kaikenlaisia palukoita, -jotka tarvitaan vipua varten, ja on työhönsä niin kiintynyt, ett'ei -paljon jouda ympärilleen silmäellä eikä sekaantua isännän ja Laurin -puheisiin. Nämä kun tuumaavat ja miettivät, mitenkä mikin on tehtävä, -niin ukko vaan äänetönnä työtään toimittaa, eikä hän muulloin kuin -toisten jotain kysyessä lyhyesti jonkun sanan vastaukseksi ärähtää, ja -vaikka hän näkee, ett'eivät aina älyä, mitä varten hän mitäkin tekee, -niin ei hän kuitenkaan ennen aikojaan selityksiin rupea; hän olla -jöröttää vaan vakavana ja totisena ja tekee työnsä varmana kuin kokenut -mestari ainakin. - -Matin veistäessä ja vuollessa vipulaitokseen tarvittavia kaluja, ovat -isäntä ja Lauri puuhassa isoa hirttä valmistaessaan. Kun se on valmis -kuljetettavaksi, tuumaa isäntä Laurille, hirttä kohottaessaan: "Tuskin -tämä kahden miehen saadaankaan paikoilleen." - -"Näkyy tässä painoa olevan", vastaa Lauri, hänkin hirttä kohottaessaan. - -"Raskas tämä raato on", huutaa isäntä Matille. "Etköhän Matti tulisi -avustamaan!" - -"Vai raskaalta tuntuu", vastaa Matti. "No, minä tulen täältä heti." - -Kolmen miehen vedetään sitten hirsi loukkaan eteen ja siinä kantajat -eli vetäjät heittävät taakan käsistään ja niin pudota romahtaa hirsi -maahan toisen viereen. Siihen se sitten jätetään vähäksi aikaa, -ennenkuin se nostetaan siihen paikkaan, mihin se on pantava. - -Ennenkuin nyt isäntä ja Lauri muihin töihin rupeavat, käyvät he toisen -haaskan purkamassa ja tuovat sitten koko haisevan lehmänraadon loukkaan -lähelle, jotta Matti saisi siitä syöttiä ottaa loukkaaseen karhua -varten pantavaksi. - -Matilla alkaa nyt vipulaitos olla lopulleen valmis. Loukkaan sisälle -peräseinään on hän kiinnittänyt puukoukun, johon syötti tulee -pantavaksi, ja siitä johtuu vipu etusivulle, siinä olevan hirren -tyvipuolen kohdalle. Kun lehmän raato on tuotu siihen likelle, niin -Matti leikkaa raadosta pään erilleen, jonka hän vielä halkaisee ja -panee sitten toisen puoliskon, johon myös kieli on jäänyt, puukoukkuun. -Isännälle ja Laurille, jotka katselevat hänen hommaansa, sanoo hän: -"Päällystäkäähän loukas kokonaan havuilla ja katsokaa, että joka paikka -tulee niin hyvin peitetyksi, ett'ei vieras katsoja voi ollenkaan tietää -niiden peitossa minkään rakennuksen olevan!" - -Niin ruvetaankin loukasta havuilla peittämään ja sillä aikaa Matti -lehmän raatoa silpoilee sekä syytää siitä palan palan perästä loukkaan -sisälle ja etupuolellekin. Ne ovat sitä varten, että karhu, jos se -kerta sille mieluisesta hajusta vieteltynä tulisi loukkaalle, rupeaisi -nuuskimaan ja syömään siellä täällä olevia paloja, joista se pääsisi -hyvään makuun, eikä sitten malttaisi olla syömättä syöttiä puukoukusta. - -Vihdoin, kun loukas on kokonaan havuilla peitetty, niin että se on -aivan kuin havumaja, viritetään vipu. Se hirsi, joka äsken tuotiin, -nostetaan toisen hirren päälle, joka oli pantu loukkaalle kynnykseksi, -siten että latvat tulevat päällekkäin, vaan ylemmäisen hirren tyvipuoli -kohotetaan, joten aukko tulee hirtten väliin, ja tähän väliin asettaa -nyt Matti kepin oli palukan pystyyn päällimmäistä hirttä kannattamaan. -Tämä palukka on yhteydessä vipulaitoksen kanssa, joka on sillä lailla -laitettu, että, jos se sattuu liikahtamaan, silloin heti hirttä -kannattava palukka kaatuu ja samalla hirsi alas romahtaa. - -Kun nyt loukas on valmis ja vipu viritetty, tuumaa isäntä, loukasta -ja vipua katsellen: "Tämmöinen se nyt tuli ansa metsän kuninkaalle. -Nyt ei puutu muuta kuin että se metsän peto tulisi tähän ansaan, niin -sittenhän ne tulisivat jo vaivat palkituiksi." - -"Ka, sehän tässä on toivottava", vastaa Lauri, hänkin vipulaitosta -tarkkaan katsoen. "On tämä somanen laitos, ja tässä se salojen eläjä -pian saattaa surmansa saada." - -"Hetihän sen täytyy henkensä heittää, kun se tulee tuohon syöttiin -koskemaan." - -"Niin, ensin se tästä ulkopuolelta syöpi mitä löytää ja tuolta sisältä -se tietysti myöskin rupeaa lihapalasia maistelemaan, pistäen turpansa -tästä välistä tuonne sille. No, sitten sillä tekee mieli tuota pään -puoliskoa tuolta puukoukusta. Mutta sinne ei sen kuono uletukaan." - -"Silloin se toisella jalallaan astuu tästä alushirren yli ja nyt se -saattaa suullaan koskettaa syöttiä." - -"Vaan kun syötti on lujasti kiinni sidottu, niin se rupeaa sitä -retuuttamaan, irti saadakseen." - -"Mutta eipä irtaukaan syötti helposti; se näkyy hyvin lujaan olevan -nuoralla sidottu." - -"Ja kun se sitä retuuttaa, niin silloin puukoukku liikahtaa ja vipu -laukeaa. Tämä palukka tässä paikoiltaan solahtaa ja samalla tämä vankka -hirsi mörön niskaan pudota romahtaa." - -"No, se vasta rymäystä on!" - -"Ka, siinä tulee semmoinen paino mörkö paran päälle, jotta --" - -"Heh! Paikallahan se kuoliaaksi litistyy." - -"Ei auta sillä voimain ponnistukset enää." - -"Ka, hetihän tuommoinen paino siltä hengen viepi." - -"Se on tietty", puuttuu puheeseen Matti. "Sen päälle tulee niin raskas -paino, ett'ei se ennätä parahtaakaan. -- Mutta hyvä on kuitenkin, että -pannaan paljon painoa. Otetaanpa tuolta viellä tuo vanha hirsiremu, -joka tuossa likellä näkyy, ja pannaan se lisäpainoksi!" - -"No, so kun vielä pannaan", sanoo isäntä, "niin kyllä sitten --." - -"Kyllä sitten jo tulee painoa", lausuu Lauri. - -Tuodaan sitten se vanha jo melkein lahonnut hirsi ja nostetaan sekä -kiinnitetään lisäpainoksi painohirren päälle. - -Sittenpä se loukas vihdoin saadaan semmoisekseen jättää. Mutta Matin -palasiksi silpoma lehmän raato on johonkin korjattava. - -"Mihinkä ne nämä pannaan?" kyselee Lauri raadon paloja kosketellen. -"Eihän näitä metsälle suinkaan syötäviksi jätetä?" - -"Ei toki", vastaa Matti. "Kyllä ne pois korjataan." - -"Poishan ne ovat korjattavat", sanoo isäntäkin. "Maahan niitä olisi -hyvä kätkeä, mutta sanotaanpa metsän niitä ylös kaivavan." - -"Ei niitä maahan panna", sanoo Matti. "Sieltä kyllä metsä ne pian ylös -kaivaa." - -"No, puuhun ne vissiin pannaan", sanoo Lauri. "Mutta kyllähän se mörkö -ne sieltäkin saattaa saada." - -"Pääseehän se puuhun kyllä vähän matkaa", myöntää Matti. "Vaan kun ne -viedään korkealle ylemmille oksille, niin kyllä pysyvät siellä." - -"Niinpä luulisi", arvelee isäntäkin. - -Kun sitten lehmän raadon palaset ovat ripustetut läheisten puitten -oksille niin korkealle kuin mahdollista sekä loukkaan teossa syntyneet -lastut huolellisesti havuilla peitetyt, niin miehet, tyytyväisinä -työnsä päättymisestä, lähtevät kotia päin astumaan. - -Peräkkäin he astuvat taas, samassa järjestyksessä kuin olivat -tulleetkin, mutta nyt he ovat iloisemmalla mielellä, isäntä varsinkin, -joka nyt näkyy olevan hyvin puhetuulella, ja Lauri, vaan Matti ei näytä -iloisuuttaan sanoilla; on vaan yhtä jörö ja harvapuheinen kuin ennenkin. - -"Kun nyt vaan", sanoo isäntä ja kääntyy Lauriin päin, "mörkö jonain -päivänä sattuisi loukkaaseen eksymään, niin silloin mahtaisi sydän -vähän sykähtää." - -"No, jo se tuntuisi hyvälle", myöntää Lauri, isännän puhuessa jäätyään -melkein seisomaan, "semmoinen asia. Kyllä silloin Mäntyvaarassa ilo -nousisi." - -"Ka, siitä nousisi semmoinen ilo ja riemu, mesikämmenen peijaita -pidettäessä, jotta se vasta olisi! Kunpahan vaan menisi mörkö -loukkaaseen! Eikähän semmoinen tapaus mahdoton ole. Onhan aina joskus -ennenkin sattunut, että joku metsän pörhökarva on loukkaassa surmansa -saanut." - -"Onhan toki", äännähtää Matti. - -Siinä kun astutaan metsämaita, muistelee isäntä, mitä lapsuutensa -ajoilla oli kuullut puhuttavan metsän kuninkaasta. - -"Kerrankin", sanoo hän, "kun minä vielä olin pahanen poikaressu -- -olisinko ollut kolme- tai nelivuotias -- niin mörkö oli kaatanut yhden -lehmän meiltä ja sammalilla peittänyt, niinkuin se tavallisesti tekee. -Oli sitten monta yötä vahattu sitä mörköä, vaan turhaan; ei saatu sitä -sillä keinoin. Sitten laitettiin loukas -- tottapa se oli semmoinen -kuin meidän tekemämme; en minä kyllä ollut sitä katsomassa." - -"Semmoinenpa se tavallisesti tehdään", sanoo Matti. - -"No niin. Siinä loukkaassa oli puukoukku ja siinä koukussa syötti --. -luultavasti lehmän päästä sekin niinkuin nyt -- ja siitä koukusta, -tietysti lähti vipu." - -"Se on tietty", vakuuttaa Matti. - -"Niin", jatkaa isäntä. "Se oli loukas viritetty; ja miehet ne vaan -kotona odottelivat, eikö ala kuulua pamausta, ja kävivät tuon tuostakin -katsomassa, jotta eikö ollut lau'ennut loukas." - -"No, menikö mörkö loukkaaseen?" kysyy Lauri. - -"Älähän! Muuanna päivänä sitten, kun kaikki talon väki oli kotosalla, -kuului metsästä, juuri sieltä päin, missä loukas oli, aika romahdus." - -"Se oli vissiin --" arvelee Lauri. - -"Enhän minä", keskeyttää isäntä, "älynnyt sitä miksikään, vaan muistan -selvään, kun isäni sanoi, jotta nyt loukas laukesi." - -"No?" äännähtää Matti. - -"No, siitä innostui kaikki talon väki, innostui niin, että, kun isäni, -pyssyä seinältä ottaessaan, sanoi, jotta lähdetäänpä nyt katsomaan, -mikä otus loukkaaseen on mennyt, niin eivät ainoastaan miehet vaan myös -kaikki vaimosetkin lähtivät loukkaalle päin juoksujalassa rientämään; -mutta minä ja toiset paitaressut jäimme pirttiin seisoa tollottamaan, -ihmetellen, jotta minnekkä ne nyt semmoisella kiiruulla menivät." - -"Oliko loukkaassa mitä?" kysyy Lauri. - -"Kun joukko oli loukkaalle ehtinyt, niin -- aivan oikein -- siellä oli -vipu lauennut, ja hirsien väliin oli litistynyt itse metsän kuningas." - -"Ka se!" lausuu Matti. "No, se oli tietysti kuolleena siinä?" - -"Niin; eihän siinä henkeä ollut enää, siltä kun oli maha revennyt." - -"No, kyllä mahtoi aika ilo nousta semmoisen tapauksen johdosta?" -kyselee Lauri. - -"Se on tietty. Kyllähän siitä riemu nousi ja pidettiinkin sitten kemut -semmoiset, jotta ne vasta olivat; ei puuttunut niistä ruokaa eikä -viinaa." - -"Kyllähän sitä mesikämmenen peijaissa iloa pidetään", sanoo Matti. - -"Olisipa nyt toivottava", sanoo Lauri, kun on taas matkaa kappale -kulettu ja kohotaan jo rantatietä ylöspäin, "että menisi mörkö -loukkaaseen, jotta sitten saataisiin mesikämmenen peijaat pitää ja -minäkin saisin niissä kerran olla." - -"Ka, olisihan se mieluinen asia", lausuu isäntä. "Hyvinhän se mieli -menisi hyväksi, kun sattuisi metsän kuningas jonain päivänä loukkaassa -olemaan; mutta eihän kukaan voi ennakolta tietää, mitä vastaisuudessa -on tapahtuva." - -"Eihän sitä voi tietää", myöntää Matti. "Sillä möröllä on oma päänsä -ja kyllä se monesti osaa henkensä varoa, eikä tulekaan semmoisille -paikoille, missä se pahaa aavistaa." - -"Onhan se viisas eläin", myöntää Lauri, "mutta pettyy se välistä sekin." - -"Ka, pettyyhän se joskus", selittää Matti, "varsinkin kun sillä on hyvä -ruoka tarjona." - -"Kyllä onkin loukkaassa semmoinen syötti", sanoo isäntä, "jonka pitäisi -makialta maistua sen suussa." - -"Ka, onhan siinä semmoinen syötti, jotta, jos se ei kelpaa, niin ei -kelpaa muukaan." - -"Eiköhän mahtane sillä suu vettyä, sitä nähdessä!" naurahtaa Lauri. - -"No, niin luulisi", arvelee isäntäkin. - -Jo ovat loukkaan rakentajat ehtineet matkansa päähän ja astuvat nyt -Mäntyvaaran pirttiin, jossa he tyytyväisin mielin heti rupeavat -illallista syömään, ja hajauvat sitte kukin vuoteillensa, ainakin -ensi yön kotona rauhassa nukkuakseen. Yövahtuuhomman he ovat jo -melkein kokonaan mielestään jättäneet, kun ei kuitenkaan näy koskaan -vahtuu onnistuvan; eikä karhu ainakaan aivan pian haaskalle tule, -arvelevat sekä isäntä että Lauri; kyllä sitä päivällinen möyke on vähän -säikyttänyt, vaan moniaitten päiväin perästä se kyllä taas tulee, kun -lie tullakseen, ja onhan sillä silloin loukas tarjona -- menköön siihen. - - - - -XIII. - - -Muutaman päivän kuluttua sen jälkeen kuin loukas oli tehty, kaikki -Mäntyvaaralaiset, paitsi emäntä ja Anni, jotka ovat muilla töillä, -leikkaavat ruista talon nuottarannalle päin olevan pellon alapäässä, ja -toisten muassa työskentelee Mikkokin -- Matti oli jo mennyt kotiinsa. - -Työ on ruvennut paremmin edistymään siitä asti kuin talon miehet -heittivät haaskalla kulkunsa sikseen. Ennenhän työvoima oli hyvin -vähäväkinen, kun ainoain Mäntyvaarassa asuvain miesten aika kului -enimmäksi osaksi yövahtuissa; nyt sitä vastoin saavat he käyttää -koko päivän peltotyöhön. Vielähän se kyllä toinen lehmän raato on -paikoillaan ja siis olisi tilaisuutta vielä siellä vahtuussa kulkea, -mutta isäntä ei siitä enää perusta, ajattelee vaan, mikäpä siellä -tyhjän tähden rupeaa aikaa kuluttamaan, kun on nähty, ett'ei metsän -kuningas kuitenkaan Mäntyvaaran pyssyistä saa surmaansa. Laurillakin -on ampumainto kokonaan laimennut; hän ei aio ainakaan muutamiin -vuorokausiin vahtuussa kulkea, eikä hän luule karhun aivan heti -tulevankaan haaskalle. - -Loukas on nyt ainoa, joka pitää isännän ja Laurin sekä toistenkin -toivoa vireillä. Kaisu yksinään ajattelee, että karhu pysyy niin kauan -hengissä kuin ei mikään taitava pyssymies sitä hätyytä, ja hän on -siinä vakuutuksessa, että jos vaan Peltolan Kalle tulisi vahtaajaksi, -niin silloin kyllä metsän kuningas jonain yönä saisi surmansa hänen -kädestään. - -Mäntyvaaran leikkuumiehet työskentelevät kaikki samalla peltosaralla, -niin lähellä toisiaan, että puhe voipi hyvin kuulua heidän -kesken. Hyvillä mielin tekevät he työtään, tosin suurta kiirettä -pitämättä, mutta kuitenkin niin, että heillä jotain valmista -tulee. Tyyniluontoinen isäntä kaataa olkea voimakkaalla kädellä ja -tasaisesti käypi hänellä työ samoin kuin Laurillakin. Kyllä näkyy, -että he ovat samanlaisessa työssä jo ennenkin olleet, vaikka he -tosin ovat tottuneemmat kolopuita kaatamaan. Ilomielinen Kaisu -on sukkelaliikkeinen työssään, liikuttaapi vikkelästi sirppiään. -Tiinakin kokee aika ketteränä olla, vaan hän ei malta kauan yhtä perää -sirpillään olkia katkoa, siinä kun selkä tulee kovin kumarassa olemaan; -hän nousee usein kyykyltään oikaistaksensa ruumistaan ja jonkun sanan -puhuakseen. Toisten muassa työskentelee Mikko, häärii sirppinsä kanssa -hänkin; ja vaikka hän onkin hidasluontoinen ja liikuttaapi kankeasti -kättään, niin saapi hänkin aina vähän valmista. - -Leikkuuilma on hyvä. Päivä on lämmin ja tyyneenlainen. Lännestä päin -käypi vieno tuulen henki, puhaltaa sen verran, että se juuri tuntuu. - -"Voi toki!" rupeaa Tiina valittamaan. "Tästä leikkuustapa ei tunnu -tulevankaan koskaan loppua." - -"Joko rupeaa kyllästyttämään?" sanoo vastuuksi Mikko, joka sattuu -lähimmäisenä olemaan, saaden syytä leikkuutaan keskeyttää. - -"Eipä paljon muutenkaan. Kovin monet päivät on jo saatu täällä sirppiä -käännellä, eikä vaan leikkuu ota loppuakseen." - -"No, kyllä se nyt kohta loppuu. Ei ole monen päivän työ enää jälillä." - -"Kyllä minä jo raskisinkin heittää tämän työn. Voi, aivanhan tässä -selkä kipeytyy, kun niin kumarassa pitää olla!" - -"Mitä se Tiina --!" puuttu isäntä keskusteluun. "Nytkö se jo vaikeaksi -käypi työ! Voi Tiina parka! Jos ei sinulla olisi milloinkaan tämän -vaikeampaa, niin ei sinulla sitten koskaan vaikea olisikaan." - -"Enhän minä sillä sanokaan", puolustaa Tiina. "Mutta eihän tuo kumma -olekaan, jos selkä vähän kipeytyy, kun tässä kauan tulee kumarassa -olleeksi." - -"Kyllähän sillä tuolla eukollani kumarassa olo käypi vaikeaksi", -saapi sanoakseen Lauri, hänkin leikkuunsa keskeyttäen. "Sillä kun on -tuommoinen raskaanlainen ruumis, niin sen vuoksi hänelle leikkuu käypi -vähän vaikeaksi. Vaan kyllä Tiina kuitenkin työhön kykenee; näkyypä hän -olevan aika ketterä leikkaamaan." - -"Annahan kun potun nostantaan joudutaan", puuttuu Kaisu puheeseen, -"niin sitten vasta Tiina saa selkäänsä voivotella." - -"Älähän!" inttää Tiina. "Kyllä minä semmoiseen jo olen tottunut, enkä -ole siinä sinua huonompi. -- Mutta mitä te nyt kaikki niin ison asian -teette joka sanasta, minkä satun mainitsemaan! Käypihän se jo ikäväksi -tämmöinen työ, josta ei koskaan näytä valmista tulevan." - -"Älähän ole milläsikään, Tiina!" sanoo Lauri eukolleen. "Tällä viikolla -mahdetaan kuitenkin saada leikkuu viimein lopetetuksi." - -"Tottahan toki", vakuuttaa isäntä, "ell'ei vaan sitä ennen satuttaisi -saamaan mesikämmenen peijaita." - -"Mikäpä ne peijaat laittaa!" sanoo piloillaan Kaisu. "Ensinhän pitää -metsän kuningas saada kaadetuksi ja sitten vasta on aika peijaita -miettiä." - -"Mitä sinä tyttö taas!" nuhtelee isäntä. "Silloinhan olisivat jo -peijaat tiedossa, kun mörkö sattuisi loukkaaseen menemään." - -"Siinäpä se, jos sattuisi", ivaa yhä Kaisu. - -"Vaan ei se ole sanottu, että se siihen sattuu menemään. Kyllä on ihan -onnen kauppa, jos se sinne menee." - -"Antaapa olla onnen kauppa. Mutta voisihan se semmoinen tapaus -kuitenkin sattua." - -"Eihän se mikään mahdoton asia olisi", vakuuttaa Mikkokin. - -"No, kun sattuisi semmoinen tapaus", saapi sanoakseen Lauri, "niin -kyllähän se ei paha olisi." - -Samassa kuuluu metsästä joku romahdus. - -"Voi, hyvä ihme! Mikä se oli? kuulittako?" huudahtaa Tiina, paukauksen -kuultuaan. - -"Mikähän se mahtoi olla!" lausuu kummissaan Lauri, korvallistaan -kynsien. - -"Miltä tosiaan lie pamahtanut!" ihmettelee isäntäkin, vasemmalla -kädellään hiuksiaan kopeloiden. "Tuoltahan se ääni kuului loukkaalta -päin." - -"No, niin minustakin kuulosti", sanoo Tiina. - -"Olisikohan se ollut?" rupeaa Lauri arvelemaan. - -"No, aivan selväänhän se ääni kuului loukkaalta", keskeyttää Kaisu. - -"Kyllä se sieltä kuului", saapi sanoakseen Mikko. - -"Kyllä nyt loukas laukesi", luulee isäntä. - -"Niin minäkin luulen", sanoo Lauri. "Sieltä päin se ääni kuului, ja -sieltä se helposti myötätuulessa tänne asti kuuluukin." - -"Totta vissiinkin se oli loukas, joka laukesi", arvelee yhä isäntä, -ihan varmana luulossaan. - -"Kyllä se oli se. Eipähän se mikä lie ollut", väittää Laurikin. - -"No, kyllä nyt sattui metsän kuningas loukkaaseen. -- Lähdetäänpä -katsomaan!" - -"No, joku eläjä sinne sattui; mikä sitten lie ollutkin." - -Pian leviää puhe, että loukas laukesi, koko talon väen kesken, ja -silloin syntyy vilkas liike ja puhelu, varsinkin vaimosten kesken. -Mutta isäntä ja Lauri eivät jouda toisten puheista välittää; vaan -lähtevät heti loukkaalle päin rientämään, ja heidän jälkeensä kiiruhtaa -sitten talon väestä yksi toisensa perästä, Kaisu, Tiina, Anni, -vieläpä pieni Junnukin, joka kaikin mokomin haluaa nähdä, mitä kummaa -on tapahtunut, ja jälkimmäisenä lähtee vanha Mikko toisten perään -verkalleen astumaan. Vanha emäntä vaan pienen Annin ja Heikin kanssa -jää kotia. - -Kulkue kiiruhtaa rantatietä alaspäin ja poikkeaa sitten metsään -loukkaalle päin. Isäntä ja Lauri, jotka etummaisina kulkevat, saavat -ensiksi nähdä, mitä on tapahtunut, kulkeissaan kuusikossa tulevat he -semmoiselle paikalle, mihin loukas puitten lomasta sopii näkymään. - -"Katsoppa!" huudahtaa isäntä iloisesti. "Onpahan todella loukas -lau'ennut." - -"Näkyypä lauenneen", huomaa Laurinkin. - -"Mutta -- -- missä -- --" sanoo isäntä sitten kummissaan, kun hän ei -vielä näekään mitään elävää loukkaan hirsien välissä. - -"No, hyvä ihme!" kummeksii Laurikin. "Eihän näykään? -- -- no, ei -tosiaan näykään -- --" - -"No, joko peijaat ovat tiedossa?" kysyy Kaisu, vielä vähän matkan -päässä miehistä. - -"Voi tuhat..." palloilee isäntä, loukkaan viereen tultuaan, ja raappii -korvan ta'ustaan. "Eihän täällä olekaan -- --." - -"Katso ilkeyttä!" päivittelee Laurikin, korvallistaan kynsien. - -"No, tämäpä nyt oli -- --" - -"Nyt vältti, kun on tyhjä koko loukas!" - -"Olipa tämä nyt tapausta!" - -"Ka, eihän tässä ole tyhjää enempää", sanoo Kaisu, loukkaaseen -kurkistaessaan. - -"Voi, hyvä ihme!" huudahtaa Tiina, paikalle ehdittyhän. "Eihän sitä -metsän eläjää näykään!" - -"Ka, sitähän tässä kummastellaan", selittää Lauri eukolleen, "mitenkä -loukas on lau'ennut, vaikk'ei näy, mikä sen olisi laukaissut." - -"Voi, hyvän en aika!" lausuu ihmeissään Annikin, Junnunsa kanssa -toisten joukkoon ehdittyhän. "Itsestäänkö se tuo loukas on lau'ennut!" - -"Onpa päässyt mörkö karkuun", on pieni Junnu tietävinään. - -"Ei siinä ole sitä ollutkaan", sanoo Kaisu. - -"Mikähän tuossa kävi!" päivittelee isäntä. "Ei vaan siinä mörkö ole -käynyt." - -"No, ei ole käynyt", vakuuttaa Lauri. "Jos se olisi käynyt, niin kyllä -se olisi jäänytkin." - -"No, jäänyt se olisi; eipähän se miten olisi voinut pois päästä." - -"Ei olisikaan. Tuohonhan se olisi paikalla hirsien väliin kuoliaaksi -litistynyt." - -"Niin olisi. -- Joku muu eläjä tässä on käynyt." - -"Jokohan mahtoi koira käydä!" - -"Jospa hyvinkin lie koira ollut." - -"Mutta mitenkä", puuttuu Tiina sanomaan, "koira olisi saattanut pakoon -päästä? Minusta tunnustaa, että, jos se koira olisi ollut, se olisi -litistynyt tähän hirsien väliin, jos vaan se koira on ollut tavallisen -kokoinen." - -"Se tuota", selittää Lauri, "koira, kun on tullut tähän syöttiä -jyrsimään ja astunut etukäpälillään tästä alushirren yli, niin tottapa -sillä mielestään syötti on ollut kovin kaukana ja se sen vuoksi -työntäysi kokonaan loukkaan sisälle, käpertyi tänne niin, että, kun -se sitten rupesi syötistä vetää reuhtasemaan, se vivun lau'ettua ei -saanutkaan mitään vahinkoa, vaan pääsi ehjänä pois laukkaamaan." - -"Kyllä on niin asia", myöntää isäntä. "Totta vissiinkin tässä joku -koira pahuus on käynyt. Voi, jos sen saisin käsiini, niin kyllä minä --" - -"Kyllähän se sietäisi kuria", keskeyttää Lauri, "mutta eipä ole meillä -tietona, mikä koira se täällä on ollut." - -"Viaton kai se koira on ollut", arvelee Kaisu. "Se tietysti ei tiennyt, -mitä varten se syötti tänne oli laitettu." - -"Ka, eihän se kyllä sitä ole mahtanut tietää", sanoo Lauri. "Vaan pahan -asian se kuitenkin teki, niin että, jos se nyt olisi tässä saapuvilla, -minä paikalla sitä potkaseisin." - -"Olihan tämä paha asia", puuttuu isäntä lausumaan. "Vaan minkäpä sille -tekee! Ei se tapahtunut kuitenkaan enää tapahtumattomaksi tule. Tottapa -se niin oli sallittu. -- Ei tässä nyt muu neuvoksi jää kuin loukas -uudestaan virittää ja sitten kotia lähteä ja toivoa tulevaksi kerraksi -parempaa onnea." - -Miehet rupeavat sitten vipua virittämään, hirsiä kohottamaan, vaan -eivätpä helposti hirret kohoakaan ja sen vuoksi tulevat vaimosetkin -apuun, ja niin saadaan suurilla ponnistuksilla loukas viritetyksi. - -Samalla ehtii Mikko paikalle. - -"Jopa nyt Mikko myöhästyi", huudahtaa hänelle Lauri. "Äsken täällä jo -kaivattiin, sillä juur'ikään saatiin loukas viritetyksi." - -"No, mikähän Mikolle tapahtui?" kysyy Kaisu piloillaan. - -"Eipähän mikään", vastaa Mikko tyyneesti. "En ruvennut kiirehtimään, -ajattelin, että kerkeän kuitenkin. -- Tuota, tyhjäpä se on loukas!" - -"Tyhjä", vastaa isäntä. "Ei tässä mörköä ole ollutkaan. Mikä lie koira -pahuus käynyt vivun laukaisemassa!" - -"Välttää! -- Olipa se!" - -"Olihan se paha asia, vaan minkäpä sille nyt enää tekee!" - -Vielä vähän aikaa puheltuaan, lähtevät kaikki kotia päin astumaan, -matkallakin vielä muistellen tuota harmillista tapahtumaa, vaan -kuitenkin lohduttaen itseään sillä toivolla, että saattaahan kuitenkin -paremmasti tapahtua toisella kertaa. Kotia tultuaan menee sitten kukin -taas levollisesti työtään jatkamaan. - - - - -XIV. - - -Ensi pyhäpäivänä ollaan Mäntyvaarasta hankkeissa lähteä Peltolaan -kylään. Kun on kotoinen hartaushetki vietetty, rukoukset ja evankeliumi -luetut ja kiitosvirret Luojan kunniaksi veisatut erittäinkin sen -johdosta, että leikkuu oli saatu lopetetuksi ja siis vilja, vaikk'ei -sato tullut kovin runsas, kuitenkin oli hallan kynsistä säilynyt, niin -lähtevät isäntä, emäntä, Lauri ja Kaisu rantaan astumaan, vaan Tiina ja -Anni jäävät lasten kanssa kotia. -- Mikko oli jo muualle mennyt. - -Peltolaan lähtiät rantaan tultuaan työntävät veneen vesille ja Lauri -rupeaa purjetta laittelemaan. Kun hän on saanut vanhan nelisnurkkaisen -ja paljon mustuneen purjeen nostetuksi, astuvat lähtiät veneeseen ja -isäntä rupeaa viilettäjäksi, ja vene lähtee myötätuulessa aika vinhasti -kiitämään kohti Peltolan rantaa. - -Peltolaiset ottavat tuliat oikein ilomielin vastaan, saattavat sisälle, -käskevät istumaan. Tervehdittyä kysellään kuulumisia, joita molemmin -puolin mainitaan, mitä tiedetään. Isännät istuvat lavitsalle pöydän -ääreen tuumailemaan ja vähän matkaa heistä toiselle penkille Kalle ja -Lauri, ja isäntiä vastapäätä pirtin toisessa päässä olevalle penkille -istuu Iikan emäntä ja hänen viereensä Kaisu, ja talon emäntä tyttöineen -pitää heille vähän aikaa seuraa, vaan pian nuori Elsa ja piika Eeva -poistuvat köökin puolelle emännän käskystä vieraille ruokaa hommaamaan, -ja emäntä itsekin käypi heitä neuvomassa, mistä mitäkin saapi ottaa. - -"No, kuinka Kaisu on voinut?" kysyy Kaisulta Kalle, talon vaimosten -hääriessä ruu'an laitossa. "Oletko voinut hyvin viime kirkkomatkan -jälkeen?" - -"Ka, mikäpähän olisi ollut voidessa!" vastaa Kaisu hymyillen. "Kuinka -olet itse voinut? Näytät nyt kovin vakaiselle." - -"Minäkö! En suinkaan minä ole vakaisempi kuin ennenkään, vaan terve -minä kyllä olen." - -"Et kuitenkaan iloiselta näytä." - -"No, en suinkaan suruiseltakaan. Vaan eihän se aina ilo ja suru -päältäpäin näy." - -"Useinpa se päältäpäinkin näkyy." - -"Niin, mitä sinusta!" puuttuu puheeseen Kaisun äiti. "Sinä nauratkin -usein aivan tyhjälle." - -"Mitä se äiti siinä!" sanoo Kaisu hymyillen. "Totta minä nauran silloin -kuin on jotain mille nauraa." - -"Niin, vaan sinä nauratkin usein aivan mitättömälle asialle", -muistuttaa Lauri. - -"Ja sinä taas et naura millekään", muistuttaa Kaisu. - -"Ka, mitäpä häntä tyhjälle nauraa!" vastaa vakaisesti Lauri. -"Saattaahan sitä olla iloinen, jos ei naurakaan." - -"No, en suinkaan minä saattaisi", arvelee Kaisu. "Mutta sinä oletkin -aivan eriluontoinen kuin minä, aina vakava ja totinen, eikä näy -Kallekaan paljoa iloisempi luonnoltaan olevan. Et sinäkään aivan -vähälle naura." - -"Ka, en naura kyllä usein", myöntää Kalle, "mutta ei minua kuitenkaan -mikään murhe paina, jos kohta en naurakaan. Nytkin tuntuu mieleni hyvin -levolliselta, jopa iloiseltakin." - -Nuorten keskenään pakinoidessa tuumailevat isännät kahden kesken -vakaisemmista asioista, semmoisista, joista heidän mielestään jotain -kannattaa puhella. - -"Metsän petohan taisi jäädä teidän puolellanne aivan asentoa pitämään", -sanoo Peltolainen ja hakee esille tupakkikukkaronsa. - -"Ka, siltä se näyttää", vastaa Iikka, "koska se aina uudestaan -ilmaantuu, vaikka sitä hätyytetäänkin; ja sehän pahuus tässä äsken -vielä vasikankin ryösti ihan paimenen nähden." - -"Niinhän se kuuluu tehneen, -- -- Otappa tästä, pistä piippuun! Tässä -olisi lehtitupakkaa. Ei ole nyt parempaa. -- Ja sinäkin Lauri, otahan -tästä." - -"Kiitoksia! Tämähän kyllä on hyvää", vastaa Iikka, täyttäen piippunsa, -ja Lauri tekee samoin -- "Niinhän se teki, vei koppinaan, nahkoineen, -päivineen." - -"Kyllä se oli kummallinen tapaus", lausuu Janne ja tarjoo vierailleen -tulta. - -"Oli se tapausta, se! Vaan tottapa se niin oli sallittu." - -"No, kyllä teillä vaan haittaa siitä pedosta on ollut." - -"Ka, siitä vasta haittaa on ollut. Se on tappanut meiltä kaksi lehmää, -vasikan ja sitä paitsi monet lampaat." - -"Siinä on jo vahinkoa yhdelle talolle." - -"Kerrassaan. Siinä on jo vahinkoa enemmän kuin yhden pedon edestä. -Mutta kun satuttaisiin saamaan hengiltä se salojen eläjä, niin -tulisihan siinä vahinko kuitenkin osaksi korvatuksi." - -"Tulisi kyllä. Onhan siitä hyvä tapporahakin. -- Mutta minusta on -oikein kumma, ett'ei se ole teidän käsissänne vielä kaatunut, vaikka -sitä olette jo kahtena yönä talailta ampuneet. -- Eikä se ole tainnut -vielä yrittää siihen loukkaaseenkaan, jonka kuulutte äsken tehneen?" - -"Eipä ole yrittänyt. Muuan päivä sitten kyllä loukas laukesi." - -"No, mikä sen laukaisi?" - -"Me luulimme ensin, että mörkö sinne olisi mennyt, vaan kun käytiin -katsomassa, niin tyhjä olikin loukas. Siinä oli käynyt muuan koira -pahuus vivun laukaisemassa ja päässyt pakoon." - -"Katse ilkeätä! No, kyllä semmoinen asia ei mahtanut hyvälle tuntua." - -"Ka, pahallehan se tuntui, vaan minkäpä sille teki enää!" - -"No, on teillä vastuksia ollut paljon metsän pedon vuoksi." - -Samalla käskee emäntä vieraitaan ruu'alle, kun Elsa ja Eeva olivat -saaneet pöydän katetuksi. - -"Onhan mahtanut nälkä tulla pitkän taipaleen takaa", sanoo hän. -"Ruvetkaahan ruu'alle!" - -Vieraat kiittelevät ja istahtavat sitten kaikki pöydän ympärille ja -rupeavat syömään, mitä on pöydällä tarjona, leipää, voita, viiliä ja -muikkuja. Mutta Iikka ei anna keskustelun Jannen kanssa pitkäksi aikaa -keskeytyä, vaan sanoo syödessään Jannelle, vastaten tämän puheeseen: - -"Näkyyhän niitä olevan vastuksia ehtimiseen ja milloinkapa ne -loppunevatkaan! -- Mitä taas tulee siihen, ett'ei metsän kuningas ole -kaatunut, vaikka sitä olemme ampuneet, niin enpä luule syyn siihen -olevan muun kuin sen, että meidän pyssyissämme on vika." - -"Mikä vika?" kysyy Peltolainen. - -"No, ne ovat pilatut." - -"Pilatut! Niin on vähin puhuttu. -- Mutta mitenkä sinä niin uskot?" - -"Vissiinkin on minun pyssyni pilattu, koskapahan ei tehonnut, vaikka -minä mörköä läpi ruumiista ammuin." - -"Mitä joutavia! Kyll' on ampujassa vika ollut, eikä pyssyssä." - -"Eikö mitä! Minä ammuin ihan tarkkaan, kerrassaan läpi sydämmen." - -"No, sittenhän olisi peto paikalla kaatunut." - -"Niinhän olisi luullut. Mutta tottapa se pyssy oli pilattu, kosk'ei -kaatunut." - -"Oli se kummaa", puuttuu Lauri sanomaan, "ett'ei peto kaatunut, vaikka -isä sitä ampui ja siihen kyllä kävi, koska siitä verta vähän vuoti." - -"No, siihen on sattunut hyvin huonosti käymään", vakuuttaa Janne. "Ja -sen vuoksi se ei paljon vioittunut, vaan pääsi pakoon pujahtamaan." - -"Mitenhän lienee!" epäilee Iikka, "vaan pilattuna kai minä olen pitänyt -pyssyni." - -"Ei se ole pilattu; älä uskokaan! Vaan ammunnassa se vika on ollut tai -on pyssy jotenkin ollut vikanainen." - -"Eipähän. Koetinpahan minä sillä ennen ampua kuin vahtaamaan läksin, ja -menipähän silloin luoti jotenkin paksun seinän läpi." - -"No, jos niin on, ei syy voi olla muussa kuin ampumisessa. -- Minä en -sinun sijassasi olisi vielä vahtuuta heittänyt." - -"Jopa tuosta sai jo tarpeeksensa. Se kun ei näyttänyt mitään auttavan, -niin minä ajattelin, että mikäpä siinä tyhjän tähden rupeaa aikaansa -kuluttamaan." - -"Ehkäpä olisi lopulla vahtuu onnistunut." - -"Kuka tuon tiennee, miten olisi käynyt! Mutta siitäpä alkoi näyttää, -ett'ei ollut sallittu peto kaatuvaksi minun pyssyni kautta." - -"Ei olisi pitänyt epäilyksiin joutua, jos kohta ensimmäiset kokeet -eivät onnistuneet. -- Ja taas tuommoiset ajatukset, ett'ei muka -olisi sallittu karhu kaatuvaksi, ovat aivan perusteettomia. Jos aina -ajatellaan, että jos mikä tapahtuu, se on sallittu, niin eihän silloin -mistään hommasta tule aikuista; kaikki yritykset raukeavat tyhjään. -- -Heitä pois semmoiset ajatukset! Ihmisen pitää aina tehdä tehtävänsä -rohkeana, eikä antaa joutavain luuloin ja arveluin itseään eksyttää. -- -Usko Iikka minua, että jos karhu olisi minun mailleni sattunut, minä -en olisi sitä pyytämättä heittänyt, ennenkuin olisi mesikämmenen nahka -kourassani ollut!" - -"No, no", vastaa tyyneesti Iikka isäntä puulusikalla viiliä suuhunsa -pistäen ja sitten nuollen lusikan ulkopuolta. "Eipä se metsän vilja ole -kovin helposti saatavissa. Ja, tuota, -- onhan sitä koetettu meillä -pyytää, ja yhä pyydetään. -- Onhan se pyyntikone loukaskin." - -"Totta vissiin. Mutta niin kauan kuin peto haaskalla kulkee, niin -vahtuuhan on paras pyyntikeino." - -Sillä välin kuuluu iloista puheen sipinää tyttöin keskuudessa ja -silloin tällöin on Kallella ja Laurillakin aina jotain sanomista, ja -emännät myös ovat sananvaihdossa keskenään. - -"No, kuinka teillä lehmät nyt lypsävät?" kysyy Peltolan emäntä. - -"Ne lypsävät aivan vähän tätä nykyä", vastaa Iikan emäntä. "Mitenkä -teillä?" - -"No, meillähän nuo kyllä jotenki hyvin lypsävät. -- Kyllähän se teille -oli iso vahinko, että metsä paraat lehmät kaatoi." - -"No, vahinko se oli. Mutta se on vielä isompi vahinko, että jälillä -olevat lehmät nykyään hyvin huonosti lypsävät, tuskin puolenkaan sen -vertaa kuin ennen." - -"Kylläpä on ikävä asia. Se on vissiin karja kovin säikäyksissään?" - -"No, se on tullut semmoiseen pelkoon siitä saakka kuin mörkö sai sen -säikytetyksi, jott'ei se uskalla ruokapaikkoja ollenkaan etsiä, ei -muuta kuin ammoilee vaan ja mylvii peloissaan." - -"No, eihän silloin ole muu seuraus kuin että lehmät kovin ehtyvät." - -"No, ne ehtyvät päivä päivältä niin, jotta oikein surkealta tuntuu -niitä lypsää. Ne kun ovat semmoisessa pelossa, eivätkä syö paljon -mitään, niin arvaahan sen, mikä siitä on seuraus. -- Oikein se on ikävä -asia; vaan minkäpä sille tekee! Tottapa se niin on sallittu." - -"No, ettekö aina paimenta pidä karjalle?" - -"Ka, onhan meiltä aina joku paimeneksi pantu, joka vaan on sattunut -joutamaan, ja on kyllä joskus sattunut, ett'ei ole ollut kukaan -paimenessa. Mutta eipä tuota näy sillä olevan väliä, onko karjalla -paimenta vai ei. Yhtä peloissaan on karja aina, ammoilee yhdellä lailla -paimenenkin seurassa kuin omin päin kulkiessaan." - -"Mutta luulisihan sen kuitenkin paimenen seurassa paremmin uskaltavan -ruokamailla kulkea." - -"Niin luulisi. Mutta ei se rupea sittenkään kauas talon läheltä -kulkemaan. Se kun on kerran pelkoon tullut, niin se pelko ei näy siitä -kovin helposti lähtevän. Ja uskaltaapa tuo metsä sitä säikytellä, -vaikka on karjalla paimenkin. Sehän vei tässä muuanna päivänä Mielikin -aivan Tiinan läheltä, joka oli paimenessa." - -"Niinhän se kuuluu tehneen. Mutta eiköhän silloin ollut syytä vähän -paimenessa? Tuskin olikaan Tiina aivan karjan lähellä?" - -"Kylläpä se sanoi olleensa." - -"Se tuota", puuttuu puheeseen Lauri, kun hän kuulee vaimoaan -mainittavan. "Tiina ei kyllä sillä kertaa sattunut olemaan aivan sillä -paikalla, missä vasikka oli, eikä ollut karjakaan aivan koossa, mutta -näkösällä kuitenkin, rinteen alla, ja Tiina ylempää katseli sen kulkua; -mutta kun hän sattui kääntämään silmänsä toissapäin, niin paikalla oli -metsä Mielikin kimpussa, ja ennenkuin Tiina ennätti oikein nähdäkään, -oli sekä mörkö että Mielikki kaukana kuulumattomissa." - -"Niin on asia", myöntää Iikkakin, syöntiä lopettaessaan. "Ei siinä -Tiinan syytä ollut. Eihän se voinut sille tapaukselle mitään, sillä se -oli niin sallittu." - -Mutta vieraat, kun saavat syöntinsä lopetetuksi, nousevat pöydästä, -kiittävät talon väkeä ja käyvät sitten istumaan sekä jatkavat -keskustelujaan talon väen kanssa. Elsa ja Eeva korjaavat ruuan -jäännökset pöydältä, ja sitten Elsa palattuaan, istahtaa Kaisun -viereen, jääpi hänelle seuraa pitämään. Heidän kesken syntyy pian -vilkas sananvaihto ja silloin tällöin kuuluva naurun hyminä näyttää, -että heillä on iloiset keskusteluaineet. Onhan nuorilla toki yhtä ja -toista muisteltavaa veneretkiltä Oulussa, markkina- ja kirkkomatkoilta, -ja jospa eivät itse ole hyvin paljon ihmeteltävää ja merkillistä -nähneet, niin onpa sen sijaan paljon tarinoita siitä, mitä muut ovat -nähneet ja kuulleet. Tällaisista aineista piisaa paljon puhelemista -tyttöin sekä Kallen ja Laurin kesken, jotka istuvat vähän matkaa -heistä, milloin kahdenkeskisessä sananvaihdossa milloin keskustelussa -tyttöin kanssa. Molempain emäntäin välillä on myöskin vilkas -keskustelu, mutta he puhelevat vähäisemmistä asioista, enimmästi -taloudellisista aineista. Isännät istuvat pirtin toisessa päässä -ja tuumailevat tyyneesti vuodentulosta, nykyisestä taloudellisesta -tilasta ja sen semmoisesta. Sattuu välistä yhteinen keskustelu kaikkein -välillä, mutta tavallisesti ovat kuitenkin vanhat ja nuoret erillään. -Koko päivää ei istuta sisällä yhdessä kohti, vaan käydään välistä -ympäristöäkin katselemassa; varsinkin tytöt eivät kauan malta yhdessä -kohti istua. - -Kerran, nuorten sattuessa ulkona olemaan, kysyy Mäntyvaaran emäntä -naapuriltaan: - -"Eikö sinua jo emännän toimi ala väsyttää?" - -"Eipä paljon muutenkaan", vastaa Peltolan emäntä. "Alan jo vanhaksi -käydä minäkin, jott'en kerkeä enää käydä joka paikkaa katsomassa, enkä -voi liikkua niin sukkelaan kuin ennen nuorempana ollessani." - -"Arvaahan sen; vanhuus jäsenet kangistuttaa. -- Minusta ei olo enää -paljon mihinkään. Nuoret emännät ne meillä minunkin edestäni työtä -tekevät. -- Mutta sinulla on vielä ihmeellisesti voimaa ja kykyä -tämmöistä taloutta hoitaa. Tämmöisessä talossa olisi nuorellekin -emännälle aivan tarpeeksi työtä." - -"Ka, kyllähän täällä olisi. Mutta eipä tulekaan minulla kaikki niin -tehdyksi kuin pitäisi." - -"Voi täällähän näyttää kaikesta, että emäntä on huolellisesti työnsä -tehnyt, paremmasti kuin monessa muussa talossa, missä on nuori ja vielä -täysissä voimissa oleva emäntä." - -"Älä sanokaan! Minä tunnen itsessäni, että jos olisin vielä paremmissa -voimissa, saattaisin monen työn tehdä paremmasti kuin nyt. Mutta -minulla ovat jo voimat rau'enneet ja kyky vähennyt. Sen vuoksi -tarvitseisin jo jonkun, jolle voisin huoleni jättää." - -"No, mahtaneehan Elsasta jotain apua olla." - -"Ka, onhan hänestä sen verran kuin lapsesta voi olla. Ei hänessä vielä -talouden hoitajaa ole. Tämä talo tarvitseisi jo uuden emännän, nuoren -ja kykenevän, joka olisi raitis ja notkea liikkeissään, ahkera ja -taitava työssään." - -"No, sitenhän sen saisi, kun Kalle -- --" - -"Niin, sitä minäkin olen ajatellut, että olisi se hänellä jo aika." - -"Olisipa hyvinkin hänellä jo aika. --. Mutta eikö hän jo ole kumppania -itselleen katsonut?" - -"Ei, minun tietääkseni, vaikka on siitä joskus ollut puhe. Mutta kyllä -minä aavistan, että on hänellä jotain mielessä siihen suuntaan, -koska hän viime aikoina, Perttulista asti, on ollut tavallista -harvapuheisempi ja hiljaisempi. Ei hän kyllä ole mitään maininnut, -mutta eihän ole mitään mahdotonta, että hänelläkin on joku rakkausasia -mielessä. Useinhan semmoiset pojat kirkkomatkoillaan lempiliittoja -tekevät." - -"No, eihän kumma olekaan, jos Kallella on jotain naimapuuhan tapaista -mielessä. Totta kai hän kuitenkin aikoo joskus aviosäätyyn mennä. -Tuota, puhuttiinhan ennen, että Honkavaaran Liisa olisi hänen -katsottunsa." - -"No, niin on puhuttu, vaan siinä puheessa nyt ei perää ole." - -"Eikö ole?" - -"Enpä usko." - -"Mutta eihän Liisa pahimpia tyttöjä ole." - -"Ei pahimpia, vaan ei paraitakaan. Ja Kallen minä en usko hänestä -huolivan." - -"Miksikä ei? Onhan Liisa aika näppärä tyttö." - -"On kyllä. Mutta ei hänestä ison talouden hoitajaksi ole." - -"Eihän sitä ennakolta voi niin tarkkaan tietää." - -"Näkyypä se jo ihmisen luonnosta, mihinkä hänellä on taipumusta, -mihinkä ei." - -"Ka, kyllähän se usein näkyy, vaan ei aina. -- En kuitenkaan sillä -sano, että tahtoisin Liisaa Kallelle ehdoittaa. Voipihan semmoinen mies -kuin Kalle saada hyvinkin hyvän tytön, jonkun muunkin kuin Liisan." - -"Ka, jostain kai hänen tulee itselleen emäntä valita, ja paras olisi, -kun hän jo tänä syksynä ottaisi." - -"No, vielähän sitä syksyä on pitkältä, aikaa on pitkältä vielä talveen. -Ja siihen asti ennättää paljonkin tapahtua." - -Sillä välin tuumailevat isännät nykyisestä taloudellisesta tilasta, -syistä rahan vähyyteen ja onko toivoa paremmasta ajasta. Keskusteliat -muistelevat entisiä aikoja parikymmentä vuotta sitten. Silloin oli -ihmisillä rahaa. Satamarkkasia näki monella; rahatonta miestä tuskin -oli yhtään; ei ainakaan valitettu semmoisesta puutteesta kuin nyt. -Silloin kyllä oli ihmisillä varaa veronsa maksaa sekä kruunulle että -papille ja muille palkansaajille, ja puhtaassa rahassa silloin verot -maksettiin. Silloin maksettiin työmiehille hyvät palkat, silloin oli -terva hyvässä hinnassa, ja silloin toivat Oulussa soutajat aina kotia -tullessaan tarpeeksi rahaa ja elintarpeita koko talveksi. Toisin on -nyt. Raha on isosti vähentynyt. Sitä ei kartu kaikille senkään vertaa -että riittäisi kruununveroihin. Muut palkansaajat saavat tyytyä siihen -mitä saavat. Nyt on terva huonossa hinnassa. Siitä ei kartu rahoja niin -paljon, että niillä perhe saisi elintarpeita koko talveksi; ja omista -pelloista karttuu eloja aivan vähän. Ainoastaan tukkiliike tuottaa -vähän rahoja, mutta eivätpä kaikki mahdu tukkityöhön, ja tietymätöntä -on, kuinka kauan tukkiliikettä kestää; ainakin ovat metsät isosti -vähenemään päin. -- Mäntyvaaran isännän mielestä ei tila voi parata, -ellei tervan hinta kohoa. Peltolainen taas arvelee, ett'ei ole isosti -apua siitäkään, jos tervan hinta paranee, metsä kun tervaruukissa kovin -haaskautuu. Ainoa turvakeino tulevaisuutta vastaan on hänen mielestään -laittaa niityt ja pellot semmoiseenkaan kuntoon, että niistä yhden -talon väki saisi elatuksensa. Isotöistä on kyllä näissä seuduissa -maanviljelys, mutta lopussa se kuitenkin palkitsee työntekiän. Iikka -taas väittää, jott'ei maanviljelystä voida suurenkaan työn avulla saada -hyvään kuntoon, ja useassa talossa ei voida tekemälläkään saada uusia -pelto- ja niittymaita. - -Tällaisista asioista tuumaillessa kuluu isännillä aika mukavasti, -ja hupaisesti se kuluu toisillakin, nuorilla etenkin, vilkkaissa -ja iloisissa keskusteluissa. Peltolaiset ovat vierailleen hyvin -kohteliaita ja ystävällisiä ja tarjoavat heille ruu'an jälkeen -kahveakin, jota ei suinkaan ole totuttu joka päivä saamaan. - -Kun on yhtä ja toista muuta puheltu, syntyy taas kaikkein koossa -ollessa puhe karhuasiasta uudestaan. - -"Kyllä te tosiaan heititte vahtuun liian varain", sanoo Janne likalle, -niinkuin oli jo ennenkin maininnut. - -"Niin, sen sinä luulet", vastaa Iikka; "vaan minä kun näin, ett'ei -meillä vahtuu mitään hyödyttänyt, päätin parhaaksi jättää sen silleen; -ja sen vuoksi tehtiin meillä loukas, jott'ei meidän tarvitseisi aikaa -kuluttaa vahtuussa." - -"No, onhan se sekin parempi kuin ei mitään, vaan kuitenkin on -luotettavin pyyntikeino vahtaaminen niin kauan kuin on syytä toivoa, -että karhu haaskalla kulkee. Koska se kuitenkin on siellä monioita -kertoja käynyt, niin onhan syytä otaksua, että se vieläkin käypi." - -"Kuka tuon tiennee!" - -"Ka, eihän sitä varmasti kukaan vielä tiedä; mutta kyllä minä luulen, -että se vielä käypi; ja sen vuoksi arvelen paraaksi, että jonkun -pitäisi vielä monioita kertoja kulkea vahtuussa toisella haaskalla, -joka kuuluu jälillä olevan." - -"Onhan se koskematonna vielä, mutta eipä taida meillä siellä enää -käyntiä tulla, minulla ainakaan." - -"Älähän toki ole niin välinpitämätön. Saattaahan muuten metsän peto -jonain yönä haaskalla käydä koko lehmän raadon syömässä, sillä minä -luulen, että ennenhän se toki haaskalle menee kuin loukkaaseen." - -"Kukapa sen käynnit tietää! Ja tuota olenpa miettinyt, että minä kohta -puran koko haaskan, kosk'ei siellä kuitenkaan näy vahtuuta tulevan." - -"Älähän toki! Vielä siellä pitää jonkun vahtaamassa kulkea. Eikö se -Laurikaan...?" - -"Eipä tuonne minullakaan enää kovin mieli tee", puuttuu puheeseen -Lauri. "Kyllä minä ensin ajattelin, että saisi tuolla vielä jonkun -kerran käydä; mutta niinpä minusta tunnustaa, että tyhjään taitaisi -vahtuu mennä niinkuin ennenkin." - -"Eihän se ole sanottu", lausuu Janne. - -"Lähde pois vahtaamaan!" kehoittaa Kallekin. - -"Jos sattuisi metsän kuningas haaskalle tulemaan, niin et katuisikaan -käyntiäsi." - -"Saattaisihan kuitenkin ampuminen tyhjään mennä, jos tulisikin peto -haaskalle", arvelee Lauri. "Yöt kun ovat kovin pimeät, niin eihän nyt -näekään paljon mitään." - -"Se on tosi kyllä", myöntää Kalle, "että pimeästä on paljon haittaa -yön aikana. Mutta tavallisestipa se mörkö tuleekin jo auringon laskun -aikana tai vähän jälkeen, ja silloinhan ei pimeä vielä liiaksi haittaa. -Ja jos se tuleekin myöhemmin, tulee ihan raadolle asti, niin eipä -pitäisi silloin talailta olla mahdoton siihen osasta." - -"Sattumoissapahan on, jos silloinkaan sattuu semmoiseen paikkaan, että -peto henkensä heittäisi; sillä eipä siihen juuri luoti teho, ellei se -satu käymään korvalliseen tai sydämmeen." - -"Kylläpä pitäisi sattua vaikka korvalliseen, kun on kuitenkin suunta, -mihin on ampuminen, jo ennakolta tiedossa. Karhu on siksi iso eläin, -jotta sinä jotenkin pimeässäkin voit nähdä, mistä ja mitenpäin se -kulkee ja siis eroittaa pääpuolen. Jos siis sinulle sattuisi semmoinen -onni, että näkisit sen tulevaksi haaskalle, ja kuulisit, kun se rupeaa -raatoa repimään ja luita puremaan, niin lasketa silloin ääntä kohti, -lasketa korvalliseen tai rintaan kohti sydäntä, ja kylläpä pitäisi -sattua, jos lienet tavallinen pyssymies." - -"Minä arvelen", sanoo Janne, kun Lauri vielä epäröipi, "että tästä -lähin pitäisi Laurin tai jonkun muun vielä pari kolme yötä kulkea -vahtaamassa. -- Nythän on kai ensi yönä yhdeksäs yö siitä asti kuin -karhu kävi teillä lehmiä kaatamassa?" - -"Niin on", vastaa Iikka. - -"No niin. Ei ole vielä siis myöhäistä. Vielä saattaa metsän kuningas -haaskalla käydä. -- Ja jos ei ala vahtuu onnistua, niin en tiedä muuta -neuvoa kuin että annetaan jahtivoudin kutsua kylän väki kokoon, mies -tai kaksi talosta, karhua ahdistamaan." - -"Tuskinpa se tulee saaduksi sitenkään. Se ei kuitenkaan kaadu ennenkuin -on sallittu." - -"No, emmehän voi arvata, satuttaisiinko tuota saamaan kierretyksi ja -tapetuksi, vaan saisihan kuitenkin koettaa. Ainakin mahtaisi jahdista -olla se seuraus, että metsä näiltä seuduilta pois pakeneisi." - -"Jos niin on asia", puuttuu keskusteluun Mäntyvaaran emäntä, "niin -kyllä silloin on parasta että asia heti ilmoitetaan jahtivoudille. -Kovinhan metsän eläjä jo on pahaa karjallemme tehnyt, ja kuka tietää, -mitä se vielä tekee, ell'ei se tule aikoinaan tapetuksi tai ainakin -pois ajetuksi!" - -"Eihän sen vastaisia tekoja kukaan tiedä", sanoo Peltolan emäntä, "vaan -arvattavasti se, niin kauan kuin se lähimailla pysyy, tekee paljon -vahinkoa, säikyttelee karjaa, niin että se on alinomaisessa pelossa." - -"Niin se tekee. Ja lehmät kyllä mahtanevat tuntea, että se on -lähiseuduilla silloinkin kun se ei näytä itseään; ja sen vuoksi ne vaan -peloissaan ammoilevat, eivät syö, eivätkä lypsä." - -"Mahtaisikopahan", sanoo Iikka, "metsän eläjä kovin säikkyä, jos kohta -koko kylä miehissä sitä hätyyttäisi! Saattaisihan se ajon jälkeen taas -palauta paikoilleen, koskapahan se ei ole pois paennut, vaikka me sitä -olemme hätyyttäneet, vaikka me sitä olemme ampuneetkin ja möykettä -pitäneet haaskan lähellä." - -"Eiköhän tuo mahtaisi", arvelee Janne, "lopulta paeta, jos se ei -tulisi tapetuksi. Mutta kyllähän taitaisivat miehet käydä vähäksi, kun -olisi siksi laaja ala kuljettava, ja siis saattaisi käydä niin, jottei -saataisi petoa kierretyksi, varsinkin kun on kykenevästä johtajasta -puute." - -"Niinpä hyvinkin kävisi." - -"Sen vuoksi, kuule Lauri, on parasta, että sinä vielä monioita öitä -käyt vahtaamassa, ennenkuin muuhun hommaan ruvetaan." - -"Saattaisihan tuonne mennä", vastaa Lauri, "jos olisi tietty, että -siitä mitään hyötyä on. Mutta sitäpä en luule olevan, eikä minua sinne -haluta. Siellä tulee kovin pitkä yö yksinään ollessa. Kumppanin kanssa -siellä kyllä yö paremmasti kuluisi." - -"Eihän siellä miehellä mitään hätää ole talailla istuessa", vakuuttaa -Janne. -- "Vaan jos kumppania haluat, niin semmoisen kyllä saat." - -"Mahtaisikohan sinne kenelläkään mieli tehdä?" - -"Voi toki", vakuuttaa Kalle. "Kyllähän sinne halukkaita aina olisi. -Kyllä kai minäkin..." - -"Voi, lähtisitkö sinä Kalle?" huudahtaa Kaisu iloisesti. - -"Ka, kyllä kai minä mielelläni lähtisin, jos ei kenelläkään sitä -vastaan olisi." - -"Kenelläpä sitä vastaan olisi!" sanoo Iikka tyyneesti. "En kai minä -kiellä, Kalle, sinua tulemasta, jos sinua vaan haluttaa. Vaan niin minä -luulen, että pitkäksi sinulla siellä yö tulisi." - -"Mahtaisikopahan liian pitkäksi tulla! Eihän siellä talailla mitään -hätää ole, ja minä kyllä en pelkää; en ole pelännyt ennenkään. -- Olen -valmis lähtemään vaikka jo ensi yöksi." - -"No, lähde siis vahtaamaan!" kehoittaa Kaisu. "Lähde Laurille -kumppaniksi! Muuten kyllä hänellä ei lähtöä tule. Hänessä itsessään ei -ole mitään intoa, ell'ei toinen sitä häneen pane." - -"Minussako!" mutisee Lauri hiljaa. "Mitäpä minä tyhjän tähden rupeaisin -innostumaan, kun olen nähnyt, ett'ei innostuminen mitään auta!" - -"Meille hyvin sopii", sanoo Janne, "että Kalle jo ensi yöksi lähtee -vahtaamaan, nyt kun meillä kiirein aika on sivu. Päätetään siis niin, -että hän Laurin kanssa lähtee." - -"Se on mainion hyvä asia", iloitsee Kaisu. "Kun sinä, Kalle, lähdet, -niin on syytä toivoa, että, jos hyvä onni sattuu, sinä saat metsän -kuninkaan kaadetuksi." - -"Älähän ennen aikaa mitään toivo!" varoittaa Kalle. "Eihän ole vielä -sanottu, että karhu ollenkaan enää käypikään haaskalla. Mutta kyllä -minä mielelläni lähden vahtaajaksi, koska ei kukaan tunnu sitä -kieltävän." - -"Eihän toki", vakuuttaa Mäntyvaaran emäntä. "Minä mielelläni näen, että -metsän petoa millä keinoin tahansa koetetaan hengiltä saada, siitä kun -on kovin suuri vastus karjalle; ja oikein minä olen ihastuksissani -siitä että sinä Kalle nyt lähdet vahtaajaksi, sillä sinähän olet tarkka -ampuja." - -"Tule vaan, Kalle!" kehoittaa myös Iikka. "Vaan tyhjään minä luulen -vahtuun menevän; ja sen minä sanon, ett'ei metsän vilja kaadu ennenkuin -on sallittu." - -"Älähän toki!" muistututtaa Janne. "Siinä tapauksessahan ei karhun -pyynnistä koskaan tarvittaisi mitään huolta pitää. Jos nimittäin ei -olisi sallittu karhu kaatuvaksi, niin se ei saisi surmaansa, vaikka -sitä kuinka paljon tahansa hätyytettäisiin, ja jos taas olisi sallittu, -niin se kaatuisi ihan itsestään, kenenkään siihen koskematta." - -"No, en minä varsin niinkään arvele; mutta kuitenkin uskon, ett'ei -mörkö henkeään heitä, jos ei niin ole sallittu, vaikka kuinkakin sitä -ahdistettaisiin; ja jos taas on sallittu sen kaatua, niin saattaahan -se saada surmansa muullakin keinoin kuin pyssyn luodista, esimerkiksi -loukkaassa. - -"Usko minua, kuule, Iikka! Karhu on siksi viisas eläin, että, jos -ei käytetä hyväksi kaikkia mahdollisia keinoja sen tappamiseksi, se -muutoin helposti saattaa surmansa välttää." - -"Olipa nyt miten tahansa, päätös kuin päätös. Kalle tulkoon vahtaajaksi -Laurin kanssa, niinkuin jo tuumattiin. Laittauduhan, Kalle, valmiiksi -meidän lähtöömme asti! Meidän veneessämmehän sinun paraiten sopii -tulla." - -"Kyllähän minä pian joudun", vastaa Kalle. "Mutta eihän vielä mihinkään -kiirettä ole." - -"Se sopii kyllä", myöntää Janne, "että Kalle teidän veneessänne lähtee. -Sinä saat, Kalle, nyt kulkea vahtuussa ainakin pari yötä. Sitten minä -tulen tiedustelemaan, miten on käynyt. Mutta jos jo ennen sattuisi -metsän kuningas keikahtamaan, niin tietysti on heti tännekin sana -laitettava." - -"Se nyt on tietty", vakuuttaa Iikka. - -"No, se on siis päätetty, että me molemmat, Lauri ja minä, lähdemme -vahtaamaan?" muistuttaa vielä Kalle. "Vai kuinka Lauri?" - -"Niinhän se päätettiin", vastaa Lauri vakavasti. - -"Sinä siis lähdet mukaan?" - -"Ka, saatanhan tuota lähteä." - -"Mielelläsikin?" - -"No, eipä minulla juuri halua suurta tunnu sinne olevan, vaan saatanhan -kuitenkin lähteä." - -"En minä tietysti tahdo pakoittaa, kun ei sinulla halua liene. Tohdin -minä yksinänikin mennä." - -"Sen kyllä uskon, vaan saatanhan minä lähteä sinulle kumppaniksi." - -"Kahdenhan yö huvemmasti kuluu", muistuttaa Peltolan emäntä. - -"Onhan toki isommasti huvempi kahden ollessa", vakuuttaa Janne. "Ja -onhan toinen pyssymies toiselle varana, jos ei satu ensi laukaus -onnistumaan, silloin kun sattunee karhu haaskalle tulemaan." - -"Sinä siis varmaan lähdet mukaan?" kysyy vielä Kalle Laurilta. - -"Ka, lähdenhän toki, kun tulin luvanneeksi kerran", vastaa Lauri. - -"Onhan sinulla pyssy kunnossa?" - -"Ka, on kai se samanlaisessa kunnossa kuin ennenkin, ehjä ja tarkka, ja -se tehoo kyllä, kun ei lie mikään sitä pilannut." - -"Mikäpä sen olisi pilannut! Älä sinä nyt semmoista puhukaan!" - -"Mitenkä, Kalle, sinun pyssysi luottaa?" kysyy Kaisu. - -"Ka, luottaahan se ainakin lintuja ampuessa, ja niinpä luulen, että -tehoo se metsän viljaankin." - -Keskustelua riittää vielä vähän aikaa, ja mielet innostuvat -innostumistaan. Jokainen kuvittelee mielessään, mitenkä mahtanee -vielä vahtuu päättyä, ja luottamus Kallen rohkeuteen ja ampumataitoon -herättää monessa toivon, että vielä ennen talvea saadaan mesikämmenen -peijaita pitää. Mutta eihän tulevaisia asioita ihminen voi edeltäpäin -tietää. Sittenhän näkyy. - -Vihdoin keskeytyvät mietteet, tuumailut ja tarinat. Mäntyvaaralaiset, -kiiteltyään ja hyvästeltyään, poistuvat Kallen kanssa Peltolasta, -ja Peltolaiset, kiiteltyään käynnistä, saattavat heidät rantaan, -katselevat heidän lähtöään; ja toivottavat onnea matkalle, onnea -Kallelle ja Laurille, jotka lähtevät vahtaamaan. - - - - -XV. - - -Veneen vesille työnnettyä tarttuvat soutajat heti airoihin, Kalle ja -Kaisu etuteljolla ja Lauri takateljolla, ja isäntä perässä rupeaa -huopaamaan, vaan emäntä istuu jouten keskellä venettä. - -On jotenkin kova vastatuuli, joka kohottaa melkoisia aaltoja; näkyypä -selällä siellä täällä vaahtopäisiäkin laineita. Mutta Mäntyvaaran vene -reippaiden soutajiensa avulla lähtee kuitenkin hiljokselleen eteenpäin -kiitämään. Peltolaiset rannalta vähän aikaa katseltuaan, kuinka se -keveästi halkaisee vastaan vierivien laineiden harjat, kuinka se -keikkuilee aalloilla, milloin kohoten, keula pystyssä, korkean aallon -huipulle, milloin taas solahtaen, keula alaspäin, aallon pohjaan, --- Peltolaiset tätä näkyä katseltuaan palaavat kaipauksen tunteilla -kotiaan. - -Tuuli ja aallot kyllä kovasti kulkua vastustavat; mutta soutajat, -tottuneet kun ovat, tekevät airoillaan voimakkaita vetoja, ja vakaisena -istuu isäntä perässä, käyttäen taitavasti huoparimiaan ja venettä -ohjatessaan väistäen pahimmat aallot. Monesti ne näyttävätkin hyvin -uhkaaville, kun ne pauhinalla venettä vasten syöksyvät, kun ne lyövät -veneen laitoja vasten milloin keulasta milloin sivulta ja näyttävät -ikäänkuin tahtovan niellä koko keulan. Mutta keveästi keula kohoaa -taivasta kohti ja niinkuin mäen päälle kiipeää vene aallon huipuille, -vaan sieltä se taas äkkiä jyrkkää aaltoa myöten solahtaa alas ja -ikäänkuin kätkeytyy laineiden väliin. Näin kulkiessaan, aallokossa -keikkuessaan, vene silloin tällöin vettä vähän ryypiskelee. Aina joskus -jostakusta aallosta roiskahtaa vähän vettä soutajien päälle keulan -puolella; mutta perempänä istujat eivät vähääkään kastu. - -Kalle soutaessaan tekee pitkiä, voimakkaita vetoja, niin että sujahtaa -airon terä ja syntyy airon jälkeen vaahtoinen pyörre, joka kuitenkin -pian aalloissa häviää. Kaisulla taas, joka on tottunut soutamaan -lyhyeen ja tiheästi, tekisi mieli tehdä entiseen tapaansa, mutta hänen -tietysti täytyy mukaantua Kallen mukaan, ja sen vuoksi souto häntä -nyt vähän oudostuttaa, vaan hyvin hän kuitenkin tehtävänsä tekee ja -ponnistaakin aika lailla. Siinä molemmat nuorukaiset rinnatusten -etuteljolla soutavat, Kalle vakaisena ja tyytyväisenä, Kaisu -iloisena, hymysuin, ja luovat katseensa milloin taantuvaan Peltolan -rantaan, milloin läikkyviin laineisiin, milloin veneen peräpuolella -istujoihin, joita ei aalto näy ollenkaan kastelevan, milloin taas he -katsoa vilkaisevat hymyillen toisiinsa. Heistä molemmista tuntuu niin -oudolta, tuntuu niin somalta toistensa sivulla olla, jotta he toistensa -soutoa ja toisiaan katsellessaan eivät aina arvaa olla varuillaan, -kun jostakusta aallosta vettä heidän päällensä roiskahtaa. Naurusuin -katselee Kaisu Kallea, jotta miksi se niin harvaan vetää, ja Kalle taas -katselee, kuinka Kaisulla aina airo yrittää käydä veteen ennen aikojaan -ja sieltä taas liian pian kohota. - -"Älä sinä hätäile!" muistuttaa silloin Kalle Kaisua. "Pidä airoa -enemmän aikaa vedessä, niin paremmin saatat yhtä mukaa soutaa!" - -Samalla muuan iso aalto lyöpi vettä sisään ja kastelee häneltä takin -liepen. - -"Ahaa, kastuitpa!" huudahtaa silloin Kaisu. - -"Enpä kovinkaan", vastaa tyyneesti Kalle ja puistelee takin helmaansa -sekä asettelee paremmasti pyssyään, joka hänellä on vieressään -nahkakotelon sisällä. - -"Jopahan ryyppäsi vene", kuuluu isännän ääni perästä. - -Kalle, nähdessään äsköstä vielä isomman aallon vierivän Kaisun -puoleista laitaa kohti, sanoo sitten vieruskumppanilleen: - -"Odotahan, kohta kastut sinäkin!" - -Samalla, ennenkuin Kaisu arvaakaan, räiskähtää vettä oikein hyväsesti -hänen helmalleen. - -"Saitpahan sinäkin!" sanoo silloin Kalle, suu vähän hymyssä. - -"Olipa siinä aallossa vettä", naurahtaa Kaisu ja puistelee vyölinäänsä -ja helmaansa. - -"Jopa nyt taisi kastella", äännähtää Lauri, nähtyään hänkin, miten -Kaisulle kävi. - -"Tottapahan kesä kuivaa, jos kasteleekin", vastaa Kaisu, "enkäpä minä -tässä yksinäni kastukaan. Mutta sinulla näyttää kovin hyvä paikka -olevan. Ei olisi vaarallista, jos sinäkin vähäsen kastuisit." - -"No, eipä ole siitä haittaa, että kuivana pysyn; eikä aalto minua -kyllä kastele, kun et sinä vaan airollasi vettä päälleni räiskyttäne. -Tiedäkin, että katsot tarkkaan, miten sinä airoa pitelet!" - -Kyllä vaaditaankin soutajilta, että oikein osaavat airoa pidellä. -Muuten vaan tämmöisessä aallokossa monikin airon veto tyhjään menisi, -monestikin airo vettä veneeseen syytäisi, sillä soutajien täytyy -vetästä airoillaan milloin aallon pohjasta milloin harjalta; airo -on pistettävä milloin syvempään milloin ylemmäs. Mutta kyllä näkyy -soutajista, että ovat he ennenkin tuulessa ja aallokossa liikkuneet. -Heillä käypi souto tasaisesti ja sievästi vene hyppii aallolta aallolle -ja kiitää hiljoksellen eteenpäin. - -Melkein äänetönnä istuu emäntä veneen pohjalla, eikä isäntäkään hyvin -monta sanaa puhu. Hän vaan vakaisena istuu perässä, ja työntäen -voimakkaasti huoparimillaan luopi tyyneen katseensa eteensä ja -silmäelee kohti vieriviä laineita. Tyyneinä ja vakaisina myöskin -Lauri ja Kalle tekevät voimakkaita vetoja. Kaisu sitä vastoin istuu -hymyillen, naurusuin, ja somalle tuntuu hänestä nyt souto, ja -soutaessaan hän kääntää kirkkaat, vilkkaasti pyörivät silmänsä milloin -minnekin päin. Hän lennättää katseensa milloin taantuvaan Peltolaan, -milloin taivaalle, milloin aallokkoon, milloin taas Kalleen ja muihin -veneessä istujiin, jotka kaikki istuvat tyyneinä niinkuin eivät -tuulesta mitään tietäisi, niinkuin ei aalloista olisi soudolle mitään -haittaa. Hänestä tuntuvat nimittäin laineet jotenkin haittaavan soutoa, -kun, hänen airoa veteen pistäessään, milloin aallon harja, milloin -aallon pohja sattuu airon kohdalle, niin että hänellä airo sattuu -milloin liian syvälle aallon sisään, milloin taas ainoastaan vähän -hipaisee aallon laitaan. Sen vuoksi hän melkein ihmetellen katselee, -kuinka toiset soutajat liikuttavat airojaan melkein yhtä mukavasti kuin -tyyneelläkin. Juuri kun hän ihmettelee Kallen soutoa ja katselee, eikö -tällä vahingoissakaan koskaan airo satu aallon sivu luiskahtamaan, -kuulee hän isännän huudahtavan: "Varokaapa nyt itseänne siellä -keulassa! Kohta iso aalto teidät kastelee." - -Soutajat kääntyvät nyt katsomaan, kuinka likellä ja kuinka suuri -se lähenevä aalto on, vaan samalla se syöksyy venettä vasten niin -korkeana, että sen päällyspuoli valuu kerrassaan yli koko keulan ja -kastelee niin hyvin etuteljon kuin sen päällä istuvien soutajien -selkäpuolet, ennenkuin he ovat aallon edestä ennättäneet siirtyä. - -"Voi hirmuista!" huudahtaa silloin Kaisu, heti paikaltaan hypähtäen. -"Kylläpä oli kauhea aalto!" - -"Tulipa siitä vettä, siitä aallosta!" sanoo Kalle, paikaltaan -kohottuaan hänkin ja sitten kämmenellään vettä teljolta pyhkien. - -"Kylläpä oli aaltoa!" ihmettelee emäntäkin. "Vähällä oli jo minunkin -kastella." - -"Eipä paljon puuttunut, ett'ei olisi minuakin kastellut", sanoo Lauri. - -"Kylläpä nyt ryypäsi vene hyväsesti!" lausuu isäntä. - -Mutta niin pian kuin korkea aalto oli mennyt menojaan, istuvat soutajat -taas paikoilleen ja työntävät airoillaan eteenpäin venettä, joka jättää -jättämistään Peltolan rannan taaksensa. - -Iloisena liikuttelee Kaisu airoaan; niin mukavalle tuntuu hänestä -kulku, tuntuu somalle Kallen sivulla istua ja kiikkua veneessä, joka -aallokossa mukavasti keikkuilee. Hän luopi iloiset, veitikkamaiset -katseensa milloin mihinkin, ja kummastellessaan, ett'eivät perempänä -istujat vahingossakaan satu kastumaan, ei hän aina huomaakaan, miten -hänellä airo veteen sattuu. Varsinkin Laurilla on hänen mielestään -kovin mukava paikka, siitä kun aalto ei koskaan satu vettä yli lyömään; -se äskönenkin iso aalto vieri sivu, Lauriin koskemattakaan. Naurusuin -katsellessaan Lauriin päin, sattuu hänellä airo luiskahtamaan aallosta, -hipaisten vaan aallon laitaa, ja silloin siitä räiskähtää vettä suoraan -Laurin niskaan. - -"Voi sen tyttöä!" huudahtaa silloin Lauri, "kun päälleni räiskytit, -ihan niskaan." Ja hän kallistaa päätään alaspäin. "Nyt sinun pitäisi -tästä airosta saada." - -"Älähän toki! Enhän minä tahallani..." puolustelee Kaisu itseään. "En -arvannutkaan, että airo olisi ollut syvempään pistettävä." - -"Et arvannut! Eihän sinusta sitten soutajaksi olekaan." - -"Kyllä minä soutaa osaan. Mutta tuleehan se usein vahinko viisaallekin; -eikähän se nyt iso asia ollut, että sinäkin vähän kastuit." - -"Eikö ollut! Tiedä, ett'et puhu tuolla lailla! Ja jos vaan vielä minua -kastelet, niin." - -"No, älähän ole milläsikään! Kyllä minä koetan varoa, ett'ei minun -airostani enää räisky." - -Mutta Laurin ja Kaisun välisen keskustelun loputtua, siirtyvät -keskustelioilla pian ajatukset ja puheet taas toisiin asioihin. Ja vene -sillä välin etenee etenemistään Peltolan rannasta, keikkuilee selän -laineilla, pyrkien Mäntyvaaran rantaan päin. - -Kalle soutaessaan näyttää hyvin tyytyväiseltä, siinä kun hänen -sivullaan istuu punaposkinen, hymyhuulinen, iloinen tyttö, siinä kun -hän saapi istua Mäntyvaaran Kaisun rinnalla. Jos hän milloin häneen -katseensa luopi, saapi hän nähdä vaan iloisen, lempeän silmäilyn; -eihän siis kummakaan, että olo Kaisun sivulla tuntuu hänestä niin -miellyttävälle. Mielellään hän häntä katselee ja ajattelee, vaan sen -ohessa hän ajatuksensa muuallekin kiidättää ja muistelee varsinkin -matkansa päämäärää. Hänhän on menossa karhua vahtaamaan, ja arvelu -siitä, saapiko hän vielä omin silmin nähdä metsän kuninkaan, antaa -hänelle aihetta moniin ajatuksiin. Jos se tulisi haaskalle ja hän -sitten ojentaisi kätensä sitä ampuakseen, kuinka hänellä silloin sydän -sykähtäisi, kuinka menisi mieli hyväksi! Ja jos laukaus onnistuisi ja -hän mesikämmenen kanssa Mäntyvaaraan palaisi, kuinka silloin talon väki -riemastuisi siitä! - -Kaisu erittäinkin siitä mahtaisi iloita, se kun jo oli iloinnut siitä, -että hän tarjoutui vahtaajaksi. - -Ja Kalle luopi nyt ystävällisen silmäilyn Kaisuun, joka iloisesti -vastaan myhäilee. Hänestä tuntuu hyvin somalle katsella tämän -veitikkamaista, vaan lempeää silmäilyä, tämän hymyileviä huulia, tämän -punoittavia poskia. Siinä näyttää Kaisu hänen mielestään niin sorjalle -ja somalle, niin iloiselle ja hyvän luontoiselle, jotta hänestä tuntuu, -ett'ei hän ole semmoista tyttöä toista vielä nähnytkään. Tuntuu niin -somalta, kummalliselta, oudolta, jott'ei hän ole oikein selvillä vielä -itsekään siitä, mikä hänen tunteensa on niin kiihoksiin saanut. Onhan -hän Kaisun parissa usein ennenkin ollut, mutta ei hän ole tuntenut -ennen itseään niin lumotuksi kuin nyt. Hyvänä tyttönä hän oli aina -Kaisua pitänyt, mutta varsinkin viime matkansa jälkeen Perttulikirkolla -oli hän tuntenut itsessään tavallista enemmän mieltymystä häneen, oli -ruvennut usein muistelemaan häntä. Ja tähän muistelemiseen oli antanut -aihetta luulo, että Kaisulla kenties oli sulhanen. Hän oli alkanut -aavistaa, että Kaisulla olisi tekeillä lemmen liitto erään toisen -kanssa. Se oli vaan aavistus, kenties väärä -- hyvä, jos niin olisikin, -mutta voisihan olla mahdollista, että siinä yhtä hyvin saattoi olla -perää. Kukapa se kenenkään sydämmen asiat tarkkaan tietää, ennenkuin ne -ilmi tulevat! - -Näissä mietteissään muistelee Kalle, mitä hän Perttulin aikana oli -nähnyt. Perttuli-lauantaina hän astuskellessaan kentällä kauppamiehen -talon likellä huomasi siellä Kaisun ja Honkavaaran Liisan, jotka -käsitysten käyskentelivät, iloisessa sananvaihdossa keskenään. -Hän lyöttäysi heidän seuraansa ja näki silloin, että Kaisulla oli -uusi korea huivi. Kysyttyään, mistä tämä oli sen saanut, sai hän -vastaukseksi, että se oli Kalliovaaran Heikin ostama. Kaisu oli -nimittäin ennen ollut kahden kesken Heikin kanssa, joka oli vienyt -hänen kauppapuotiin ja siellä valikoinut hänelle sen korean huivin, -joka hänelle nyt oli. Silloin tuntui Kallea harmittavan, että Heikki -oli kerennyt ennen häntä. Olisihan hänkin yhtä hyvin saattanut Kaisulle -huivin ostaa, ja olisikin niin tehnyt, ell'ei Heikki olisi herennyt -ennen. Siinä hän katseli tyttöjä ja palloili mielessään sitä, että -Heikki oli ennättänyt tehdä Kaisulle sen palveluksen, jonka hän oli -aikonut tehdä. Mitä hänen nyt tuli tehdä? No, Liisahan oli vielä -saamatta; sitä ei ollut kukaan muistanut. Mitenhän olisi hänelle -ostaa? Hän loi silmänsä Liisaan, ikäänkuin katsoakseen, kannattaisiko -sille ostaa. Ja Liisa puolestaan silloin hymyillen häntä katseli, -katseli lempeitä, kysyvillä silmillä ja näytti niin miellyttävälle, -että hän päätti hänelle kyllä kannattavan jotakin ostaa. Mutta niin -tuntui kuitenkin, että Kaisulle hän olisi mieluummin ostanut. Silloin -hän kutsui molemmat tytöt kanssansa puotiin, jossa he katselivat -puotitavaroita ja koettivat löytää kauniinta ja mukavinta; ja siellä -hän osti Liisalle kauniin huivin, mutta ostipa hän Kaisullekin korean -vyölinän. Sitten hän lähti heidän kanssaan kävelemään; ja molemmat -tytöt olivat hyvin iloisia ja puheliaita ja näyttivät niin sieville ja -somille, jott'ei koko kirkkoväen joukossa ollut semmoisia, varsinkaan -Kaisun vertaista. Seurustelu heidän kanssaan tuntui hyvin mukavalle, -mutta sitten yhtyi heihin Heikki, joka oli kyllä hyvin iloinen ja laski -leikkiä ja nauratteli tyttöjä, vaan kuitenkin häntä tuntui harmittavan, -että Heikki valtasi tyttöin mielet, puheli ja laski leikkiä erittäinkin -Kaisun kanssa, jott'ei hänelle paljon suunvuoroa jäänytkään. - -Näissä muistelmissa ollessaan Kalle taas luopi silmäilyn Kaisuun, -ikäänkuin tämän silmistä lukeakseen, minkälaiset ajatukset Kaisussa -liikkuu, minkälaisessa suhteessa tämä on Heikkiin. Mutta eipä näy -olevan helppo päältäpäin katsoin lukea toisen ajatuksia. Kaisun -kirkkaista, lempeistä silmistä ja hymyilevästä, vapaasta katseesta hän -ei voi päättää, onko tämän suhde Heikkiin mikään erinomaisen hyvä. -Melkeinpä voisi luulla, että, jos Kaisun mieliala kuvastuu hänen -ulkomuodossaan, tällä vielä on sydän yhtä vapaa kuin katsekin. Jospa -niin olisikin! Mutta puhuttiinhan jo kauan aikaa sitten, että Kaisun ja -Heikin väli olisi hyvin hyvä, että heistä kyllä saattaisi pari tulla. -Sitten kyllä ei ole kuulunut siitä mitään. Mutta hyvinpä näytti Kaisu -Perttulina Heikin seurassa viihtyvän. Kenties hän on jo Heikin morsian. -Voi, tämä ajatus tuntuu tekevän hänen murheelliseksi! Vaan miksi hänen -siitä tarvitseisi surra? Onhan hänellä vielä sydän vapaa. Mutta kenties -se ei olekaan. Kenties Kaisu sen on lumonnut. -- Ei, kyllä hänen vielä -pitää saada selko asiasta, hänen pitää saada tietää, minkälainen on -Kaisun suhde Heikkiin. Tässä siitä ei sovi ruveta kyselemään. Se täytyy -jättää vastaiseksi. Jos hän vahtuussa käydessään saisi metsän kuninkaan -kaadetuksi, niin silloin hän varmaankin tunsi mielensä rohkeammaksi, -silloin hän saisi monelta kunnioitusta osalleen, siis Kaisultakin -- -silloinhan sopisi hänen tiedustella Kaisun mielialaa, silloin hän -tuntisi varmaan itsessään tarpeeksi rohkeutta lausua julki ajatuksensa. - -Kallen näissä mietteissä ollessa istuu Kaisu hymyillen hänen vieressään -ja soutaessaan lennättää ajatuksensa milloin minnekin; eivät ne ole -niin syvällisiä kuin Kallella. Ne sattuvat hetkeksi yhteen, hetkeksi -toiseen asiaan, samoin kuin hänen silmäinsä katsekin. Milloin ovat ne -taantuvan Peltolan vainioin ja asukkaiden luona, milloin lainehtivassa -järvessä, milloin Kallen ja muitten luona. Mukavalta tuntuu Kaisusta -istuminen Kallen sivulla, semmoisen uljaan, reippaan, jopa pulskankin -pojan sivulla. Eipä löydykään monta sen veroista nuorukaista. No, -olihan se Heikkikin aika raitis poika, vieläpä luonnoltaan Kallea -paljon iloisempi. Hyvin mukava hänellä oli ollut aina Heikin seurassa, -se kun oli semmoinen sukkela leikin laskia, puhui ja valehteli milloin -mitäkin. Meni se kuitenkin joskus ilveissään liian pitkälle, jotta -häntä mieli suututtaa; vaan se ei koskaan pahakseen pannut, jos hän -mitä sille sanoi; ja jos se jonkun tyhmyyden tekikin, niin se osasi -aina jollain sukkeluudella kaikki pahat parantaa. - -Vene on jo melkoisesti etennyt Peltolasta ja on nyt niin lähennyt -Mäntyvaaran rantaa, että aallot eivät sitä enää niin keikuttelekaan, -ranta kun täälläpäin on isosti suojana. Aallot käyvät yhä pienemmiksi, -tuulen voima yhä vähemmäksi, souto keveämmäksi, kuta enempi vene rantaa -likenee, eikä enää vettä roiskahtele veneeseen, joka nyt suuremmalla -nopeudella kiitää eteenpäin. Loppumatkalla ei kauan viivytäkään. Pian -ehditään tyyneelle rannalle, ja isäntä ohjaa veneen sen pitopaikkaan, -kivien väliseen koloon, johon on telat laitetut venettä varten. - -Vene, kun väki siitä on maalle astunut, vedetään teloille, ja sitten -lähdetään taloon astumaan. - -Mäntyvaarassa istutaan sitten vähän aikaa, syödään illallinen, -keskustellaan ja tuumaillaan, enimmästi karhuasiasta, lausutaan -arveluja karhun olopaikan suhteen ja mietitään, eikö sitä millään -keinoin voida saada tapetuksi, sillä saapi sitä ihminen miettiä jos -mitäkin keinoa sen hengiltä saamiseksi, ja se kuitenkin näyttää kaikki -surmapaikat varovan. Sitten, ennen pimeää, lähtevät Kalle ja Lauri, -pyssyt ja turkit muassaan, vahtuupaikalle, ja Kaisu sekä Tiina tulevat -heille jälkien paluuttajiksi. - - - - -XVI. - - -Jälkien paluuttajain kotia tultua ei Mäntyvaarassa enää kau'an valvota. -Naisilla kyllä tekisi mieli vähän aikaa vielä vahtaajia odottaa, -varsinkin Kaisulla, joka, tietäen Kallen hyväksi pyssymieheksi, -piankin uskoo vahtaajien kotia tulevan siinä tapauksessa jos karhu on -haaskalle tullut, sillä sehän, kun lienee käydäkseen, käypi haaskalla -tavallisesti jo iltayöstä. Mutta isäntä arvellen, ett'ei ensi yönä -tapahdu kummempia kuin ennenkään ja jos tapahtuukin, niin saapihan -siitä sitten tiedon, käskee väkensä mennä levolle, itse ensimmäisenä -levollisin mielin nukkumaan lähtien. Toiset, vielä viimeisen kerran -kuunneltuaan, eikö ala vahtaajia kuulua tuleviksi, ja kun niitä -ei kuulu, kun ei kuulu ulkoa muuta ääntä kuin vanhain petäjäin -huojumisesta syntyvä humina sekä tuulen suhina, käyvät vuoteillensa -hekin, seuraten isännän esimerkkiä; ja pian vaipuvat kaikki sikeään -uneen. - -Seuraavana päivänä saadaan yöllä kotia tulleilta vahtuumiehiltä tieto, -ett'ei karhu ole ollenkaan käynytkään haaskalla. - -Mutta Kalle, kerran Mäntyvaaraan tultuaan, ei aiokaan heittää -vahtuutaan yhdelle yölle, vaan päättää vielä onneaan koettaa ja aikoo -ensi yönä taas mennä vahtaamaan, vaikkapa yksin. - -Laurilla taas on vahtuuinto kokonaan loppunut. Häntä ei haluta enää -kumppaninkaan kanssa mennä; pitkältä oli viimekin yö hänestä tuntunut. - -Päivän kuluessa käypi Mäntyvaarassa muuan nainen, matkalla kirkolle -asioilleen, ja hän kertoo talon likellä häntä vastaan tulleen -- -karhun, joka hänen nähtyään hiljolleen lähti metsään astumaan. - -Tästä odottamattomasta tapauksesta saapi Kalle uutta intoa; mutta Lauri -samoin kuin isäntäkin pysyy yhtä levollisena kuin ennenkin. - -Illan tultua, jo vähän aikuisemmin kuin viime kerralla, varustautuu -Kalle vahtaajaksi, ja Lauri lähtee häntä vaan saattamaan. - -Haaskalle tultuaan kiipeää Kalle sukkelaan puuhun ja otettuaan turkin -päällensä rupeaa talaille istumaan ja asettaa pyssyn viereensä. Lauri -lähtee heti kotia astumaan. - -Laurin mentyä jääpi Kalle ihan yksikseen kätköpaikkaansa istumaan, -äänetönnä odottamaan, onko yö kuluva yhtä hiljaisesti ja rauhallisesti -kuin viimekin kerralla, vai eikö ole mitään merkillisempää tapahtuva, -eikö ole metsän kuningas näyttäytyvä. Monet yöt olivat vahtaajat -ennenkin saaneet talailla valvoa mitään siitä hyötymättä. Hyvin -mahdollista on, että nytkin käypi samalla lailla. Mutta nyt kuitenkin, -koska karhu oli päivällä nähty ja siis on varma, että se jossain -likiseudulla oleskelee, on jotain toivon syytä, että se vielä käypi -entistä herkkuruokaansa katselemassa. Varsinkin kun se kerran lihan -makuun päästyään ei saane syödä lehmän tai lampaan lihaa muualla, koska -ihmiset nykyään jotenkin tarkasti eläimiään vartioivat, on toivon -syytä, että se tulee täältä ruokaa itselleen hakemaan. Mutta jos vaan -se on jostain muulta lehmän kaatanut, niin voipi olla mahdollista, -ett'ei se tänne enää tulekaan. - -Kaikissa tapauksissa pitää vahtaajan olla valmis vastanottamaan sitä -millä hetkellä tahansa. Hän ei saa isosti äännellä eikä liikahdella, -jott'ei säikkyisi peto tulemasta, ja kun lienee vähänkään vihiä siitä, -että se on tulossa, silloin ei saa talailta kuulua pienintäkään ääntä -eikä liikuntoa, ei yskimistä ja rykymistä eikä edes hengittämistäkään. -Muutoin saattaa käydä niin, että peto, vaikka olisikin tulossa, ei -tulekaan haaskalle asti, vaan palaa kesken takaisin. - -Kalle, tietäen, miten on oltava, istuu äänetönnä, liikkumatta -paikallaan, katsellen ja kuunnellen, eikö missään päin metsän peto -liikahtele. - -Hänen odottaessaan aurinko vilahtaa esiin pilvien alta läntisellä -taivaan rannalla ja kauniisti välkkyilee sen loiste kuusten oksain -lomista. Mutta pian se katoaa puitten välistä näkyvien korkeiden ja -kaukaisten vaarojen taakse sekä jättää jälkeensä taivaan rannalle -kauniin, punervan hohteen. - -Lepoon vaipuu luonto. Metsän lintusten viserrykset lakkaavat. Tuuli, -joka hiljalleen on puhaltanut ja heilutellut puitten latvoja, laimenee -vähitellen. Sen humina lakkaa ja suorina seisovat nyt kuuset, yhtään -oksaa liikuttamatta. Metsästä ei kuulu mitään liikettä, ei yhdenkään -elävän ääntä. Sääskistäkään ei ole nyt haittaa niinkuin kesällä. - -Yksinään synkän ja aution metsän keskellä, kaukana kaikista -ihmisasunnoista istuu Kalle korkealla puussa ja odottaa, eikö rupea -karhu tulemaan. Jännitetyin tuntein hän odottaa, ajatellen mielessään, -että, jos hän saapi nähdäkseen metsän pedon, hän ei päästäkään sitä -käsistään, vaan hän ampuu sitä korvalliseen, eikä silloin kyllä käsi -vapise, eikä pyssy petä, kun ei liene ihan pilkko pimeä. Se jotakin -olisi, miettii hän, nähdä metsän kuninkaan tuossa ihan edessään ja -ihmetellä sen voimakkaita käpäliä, sen hyvää turkkia, sen pörhöistä -päätä ja vilkkaasti kiiluvia silmiä. Se olisi näky, joka ei joka päivä -ole nähtävä; se olisi näky, jota ei jokainen kuolevainen koskaan -elämässään näekään. Ja entä sitten, kun hän tähtäisi pyssynsä petoa -kohti ja ampuisi! Se joltakin tuntuisi. Siinä kyllä sydän tavallista -enemmän sykähtäisi, ei kuitenkaan pelosta, vaan hyvästä mielestä. Se -olisi hetki semmoinen, jota kyllä kannattaisi monesti jälestäpäinkin -muistella. Ja ampuminen tietenkin onnistuisi. Ei hän uskokaan, ett'ei -se onnistuisi, kun ei vaan hyvin pimeä sattuisi. Kun hän korvan juuren -laskettaisi niin eipä mahtaisi peto enää nousta. Ja kun hän sitten -näkisi metsän kuninkaan hengetönnä edessään, niin kyllä silloin -mahtaisi mieli hyvin hyvälle tuntua. Silloin hän tuntisi oikean -miehen työn tehneensä. Siinähän olisi metsän voimakkain, mahtavin -elävä saanut surmansa hänen kädestään. Semmoista tekoa kylän kesken -tietenkin urotyöksi mainittaisiin. Semmoisen teon johdosta tietenkin -Mäntyvaarassa nousisi ilo ja riemu semmoinen, jotta semmoista ei -ole ennen nähty, ei kuultu. Tosinhan ei isäntä mahtaisi häntä siitä -suuresti kehua, eikä hänen ansiokseen pedon kaatumista mainita; sanoisi -kenties vaan: "se oli niin sallittu." Mutta samapa se! Hyvillään tämä -kuitenkin olisi. Ja muori se vasta hyvillään olisi ja muut naiset. -Silloinpa mahtaisi Kaisu katsella häntä toisenlaisilla silmillä kuin -nyt. Silloinpa Kaisun, jos koskaan, täytyisi ihmetellä häntä ja -hetkeksi unehuttaa Heikki. - -Kalle ajatuksissaan Kaisun luokse ehdittyään muistelee tätä taas -mieltymyksellä semmoisella kuin Mäntyvaaraan tullessaankin ja Kaisun -sivulla soutaessaan. Kannattaakin muistella semmoista tyttöä, sen -teräviä, vilkkaita silmiä, sen punoittavia poskia, sen hymyileviä -huulia, sen lempeää katsetta, sen hyväntahtoista luontoa, sen hellää -sydäntä. Onhan tosin Honkavaaran Liisakin miellyttävä tyttö, mutta -parempi on kuitenkin Kaisu. Kunhan se vaan ei olisi rakastunut -Heikkiin! Se olisi paha asia. Välistä on näyttänyt siltä, että hänen -pelkonsa olisi toteentunut, välistä taas aivan toisin. Ja se asia on -semmoinen, ett'ei se arveluilla selveä; se ei selveä ennenkuin hän -Kaisulta itseltään siitä selkoa vaatii. Ja selko siitä on saatava. -Muuten hänen tunteensa eivät rauhoitu; ja epätiedossa olo tuntuu kovin -vaikealta. Ja jos hän Kaisulta saapi semmoisen vastauksen, että tämä -myöntää sydämmensä olevan vapaan Heikin ja kaikkein muittenkin suhteen, -silloin hän ei voi olla hänelle tunnustamatta tunnetta, joka hänen -sydämmessään kytee, että hän rakastaa häntä. - -Kalle näissä mietteissä päättää ennen pitkää tehdä lopun -epätiedostaan. Hän odottaa vaan sopivaa tilaisuutta. Jos hänen -vahtuunsa onnistuisi niin hyvin, että hän saisi metsän kuninkaan -kaadetuksi, silloin hän varmaankin rakastettunsa kotona tekisi selvän -asiastaan. Siinä tilaisuudessa, kun kaikkein Mäntyvaaralaisten mieli ja -kunnioitus olisi kääntynyt häntä kohtaan ja he tietäisivät hänen miehen -työn tehneen, eivät isäntä ja emäntä mahtaisi kieltää häneltä tyttöään, -vaan mielelläänkin suostuisivat hänen esitykseensä; siinä tilaisuudessa -varmaankin Kaisu, ihastuneena hänen urotyöstään, uskaltaisi häpeämättä -vastaanottaa hänen tarjouksensa ja tunnustaa hänelle rakkauttaan, -jos vaan hänellä sitä on häntä kohtaan. Ja jos näin tapahtuisi, -että hän voittaisi Kaisun sydämmen, silloinhan hän olisi toivonsa -perillä. Silloin olisi onni ylimmällään. Silloin tulisi tapahtumaan se -harvinainen kohtaus, että ratulat ja mesikämmenen peijaat sattuisivat -samalle kertaa. -- Mutta vaikkapa jäisikin metsän kuningas saamatta ja -mesikämmenen peijaat pitämättä, niin hän kuitenkin piakkoin esittää -tunteensa Kaisulle ja koettaa voittaa hänen sydämmensä. Ja jos se -onnistuu, silloinhan hän voi kehua suurimman toivonsa toteentuneen. Se -voitto olisi hänelle suurempiarvoinen kuin yhden karhun kaataminen. - -Paitsi sisälliset tunteet ja halut ovat myöskin taloudelliset -asianhaarat syynä siihen, että Kalle toden teolla on ruvennut -naimista ajattelemaan. Äitinsä, joka jo alkaa vanhaksi käydä eikä -enää hyvin jaksa hoitaa taloutta niin isossa talossa kuin Peltolassa, -on ilmoittanut toivonsa olevan saada miniä taloon. Senkin vuoksi -jo pitäisi hänen vaimo itselleen valikoida. Ja isänsä on piakkoin -isännyyden hänelle jättävä. Mutta eihän oikein käy laatuun olla -isäntänä ilman emäntää. Ja kuka paremmin sopii emännän sijalle kuin -Kaisu! Sehän on hyvin kätevä, toimekas ja uuttera sekä sen lisäksi -lempeäluontoinen ja hyväsydämminen. Siitä epäilemättä tulisi kunnon -emäntä ja hyvä vaimo. Mutta jos se ei suostuisikaan häneen? Täytyisikö -hänen silloin muualta emäntä itselleen ottaa? Täytyisikö hänen kenties -turvauta Liisaan? Ja olisiko siitä hänelle vaimoksi ja Peltolaan -emännäksi? No, kyllähän siitä hyvä vaimo saattaisi tulla, ystävällinen -ja hyvänluontoinen; vaan tuskin mahtaisi se ison talon emäntänä saattaa -olla tarpeeksi toimekas. Ja saattaisiko hän sitä ruveta rakastamaan? --- Ei. -- Kyllä hänen täytyy Kaisun suostumus saada; eikähän Kaisulla -olisi katumista, jos häneen suostuisikin. Pääsisi silloin hyvään taloon -emännäksi. - -Näissä mietteissään keskeytyy Kalle, kun samalla metsästä kuuluu pieni -risahdus, niinkuin joku risu olisi poikki mennyt. Äänen kuultuaan hän -vähän säpsähtää ja rupeaa miettimään, mikä sen mahtoi synnyttää. Jopa -vähän ajan perästä kuuluu taas pieni ritinä. Varmaankin metsän elävä -mahtaa olla liikkeessä. - -On jo hämärä; ei kuitenkaan niin pimeä, että se estäisi läheisiä -esineitä näkymästä. - -Jännitetyin mielin Kalle odottaa, kuuntelee ja katselee, näkyykö mitään -tulevaksi. Kuluu muutamia silmänräpäyksiä, mitään näkymättä, kuulumatta --- synkkä äänettömyys, kuolon hiljaisuus kaikkialla -- kunnes vihdoin -sivulta päin, vasemmalta puolen sitä puuta, jossa Kalle istuu, kahden -kuusen välisestä aukosta tulee näkyviin ison villakoiran kokoinen, -vankkajäseninen, musta eläin, joka hyvin hitaasti ja varovaisesti tuloa -tekee. Pian Kalle tuntee sen karhuksi. - -Siinä nyt Kalle ensi kerran elämässään saapi omin silmin nähdä metsän -viisaimman, väkevimmän elävän, josta hän usein oli kuullut puhuttavan -ja joka metsän kuninkaaksi mainittiin. Siinä hän katselee sen tuloa -sykkivin sydämmin, ja hän tuntee nyt, kuinka veri lämpimästi hänen -suonissaan virtailee. Niin on tämä näky saanut hänen tunteensa -kiihoksiin, tämä verraton, harvinainen tapaus ja lähenemäisillään oleva -onnen kohtaus. Käsin pyssystään kiinni pitäen, sykkivin sydämmin hän -tarkasti seuraa silmillään ja korvillaan karhun hitaita ja varovaisia -liikkeitä, ja kauan hän saa odottaa, ennenkuin se monen varovaisen -askeleen, monen seisahtumisen ja epäilyksen jälkeen vihdoin ehtii niin -lähelle haaskaa, että on jo sopiva tilaisuus ampua. - -Kalle silloin ojentaa pyssynsä sitä kohti, ampuakseen. Mutta ensimmältä -hänellä käsi hiukan vavahtaa, pyssy hiukan tärähtää; ja hän päättää -sen vuoksi sopivimmaksi odottaa siihen asti, että karhu käypi käsiksi -haaskaan. Vähän aikaa seisottuaan, katseltuaan ja kuunneltuaan, metsän -peto viimein astuukin suoraan haaskalle, syytää sukkelaan sammaleita -syrjälle ja rupeaa rohkeasti haisevaa lehmän raatoa syömään. - -Kalle näkee nyt ratkaisevan hetken tulleen. "Nyt, jos koskaan", miettii -hän, "pitää minun ampua. Nyt, jos koskaan, on karhu kaatuva. Jos ei -ampuminen nyt onnistu, ei se sitten onnistukaan." - -Hän tähtäilee, koettaa olla vakavana ja koettaa saada käsiään -vakaantumaan. - -Pyssy pamahtaa. - -Karhu, paraassa syöntihommassaan, mitään vaaraa aavistamatta, heti -pyssyn lau'ettua, nousee raivostuneena kahdelle jalalle, ja noustessaan -se vihan vimmassa etukäpälillään riuhtasee koko raskaan lehmän raadon -semmoisenaan maasta ylös; -- vaan tämän voimansa näytteen tehtyään -se kaatuu, vaipuu verisenä maahan ja jääpi liikkumattomaksi siihen -paikkaan. - -Korvalliseen sattunut pyssyn luoti on vaikutuksensa tehnyt. - -Riemullisin mielin, ilosta sykkivin sydämmin, astuu Kalle alas puusta -siihen paikkaan, johon karhu on kaatunut; ja varmasti vakuuttuaksensa -siitä, ett'ei siinä enää henkeä ole, koettelee hän käsin sitä, -tunnustelee sen vahvoja jäseniä. Mutta se ei enää nouse paikaltaan. -Se ei enää liikuta jäseniään, se ei kohota kämmeniään, joissa äsken -vielä oli niin ääretön voima; se ei pyörittele nyt päätään, ei vilkuta -silmiään, joissa vastikään vielä oli niin kirkas loiste. Liikkumatonna, -verissä päin se nyt makaa verestä punaisella mättäiköllä vast'ikään -käsistään heittämänsä lehmän raadon vieressä. - -Niin on siis surmansa saanut se elävä, joka ihmisten karjoille jo oli -sanomattomat vahingot tehnyt, erinomattainkin Mäntyvaaran karjalle. -Niin on siis henkensä heittänyt metsän kuningas, joka eläessään oli -ennättänyt hengen ottaa sangen monelta lehmältä ja lampaalta. Siinä on -nyt kuolleena mesikämmen, jonka kaatumista moni oli jo kauan toivonut -ja jota väijyäkseen ja hengiltä ottaakseen sen jälkeen kuin se oli -Mäntyvaaralla tuhotyönsä tehnyt ensin Iikka isäntä ja Lauri sekä sitten -Kalle olivat monet yöt valvoneet. Sopiva tilaisuus sen ampuakseen oli -tarjoutunut ensimmäisille vahtaajille jo kahdestikin, jolloin olivat -sen nähneet, mutta kummallakaan kerralla eivät olleet heidän tuumansa -onnistuneet. Nyt vihdoin on vahtuu onnistunut, nyt vihdoin on metsän -kuningas kaadettu. Ja Kalle on tämän miehen työn tehnyt, ihan yksinään. -Onhan se tekoa se! - -Vähän aikaa katseltuaan ja ihmeteltyään ammuttua otustaan, lähtee Kalle -iltayön hämärässä riemullisin tuntein ja kiirein askelin Mäntyvaaraa -kohti astumaan, siellä nostaakseen riemua sen tärkeän tapauksen -johdosta, joka hänellä nyt on ilmoitettavana, ja siellä kenties -lisätäkseen omaa ja toistenkin iloa erään muunkin asian johdosta, jonka -tapahtumiseksi hän nyt luulee sopivan tilaisuuden tarjoutuneen. - - - - -XVII. - - -Muutaman kirkkaan talvisen päivän iltapuolella, kun taivas on -valaistu lukemattomien tuikkivien tähtien ja kauniisti leimahtelevain -revontulten loisteella, on muutoin hiljaisessa Peltolan talossa -tavallista vilkkaampi liike. Kartanolla, joka tavallisesti on tyhjä, -näkyy nyt paljottain hevosia ja rekejä, ja jokaisen hevosen kaulassa -helisee monittain tiukuja. Silloin tällöin ilmaantuu pihalle joku mies -katselemaan, että hevosilla on syömistä. Asuinrakennuksen akkunoista -loistaa tavallista kirkkaampi valo, näyttäen, että joku juhlatilaisuus -nyt on Peltolassa. Usein avataan pirtistä porstuaan vievä ovi ja -silloin kuuluu sisältä ulos asti ilon ääniä, hyminää ja sorinaa, joka -syntyy paljossa väkijoukossa. - -Sattuupa oven avautuessa nuori mies, mustiin vaatteisiin puettuna, -tulemaan porstuaan lämpimissään. Hän seisahtaa hetkeksi porstuan -ulko-oven viereen jähdyttelemään itseään, raitista ilmaa hengittämään. -Siinä seisoessaan hän silmäilee taivaalle, katsellen, kuinka kirkkaasti -tähdet loistavat, mutta erittäinkin ihmetellen leimuavia revontulia, -jotka, ikäänkuin lainehtiva tulimeri, milloin välkkyvät kirkkaammin, -milloin himmeämmin, välistä näyttävät sammuvan, mutta sitten taas -montaa vertaa kirkkaampina ikäänkuin syttyvät uudelleen. Tämä nuori -mies, joka tällä kertaa taivaan tulia ihailee, on uljasvartaloinen, -jotenkin kookas, harteva, kasvoiltaan vakavan, mutta kauniin ja lempeän -näköinen mies. Hän ei ole kukaan muu kuin Peltolan Kalle. - -Kallen seisoessa ilmaantuu pian hänen viereensä sisarensa Elsa, joka -sievästi ja sorjasti puettuna, nuoren tytön iloisella mielellä, kevein -askelin lähenee veljeään ja sanoo hänelle: - -"No, Kalle! Mitä täällä niin miettiväisenä katselet?" - -"Enpähän niin erityistä", vastaa Kalle, vienosti hymyillen. "Silmäilen -noita revontulia, kuinka ne tänä päivänä niin erinomaisen kirkkaasti -palavat." - -"Kylläpä tosiaan kirkkaasti palavat; vissiin sinun kunniaksesi." - -Samalla ilmaantuu puhelevain viereen Mäntyvaaran Lauri ja lausuu heille -vakaisesti: - -"Revontuliako täällä katsellaan?" - -"Ka, niitähän tässä silmäillään", vastaa Kalle. - -"Kylläpä onkin niissä katsomista. Eivätpä pala monesti noin -kirkkaasti.... Mutta lähtekäähän nyt tanssimaan! Sinua jo, Kalle, -kaivattiin." - -Lähtevät pirttiin Kalle, Lauri ja Elsa. Ja sielläpä saavat iloista -elämää nähdä. Siellä on ihmisiä koolla paljon, juhlavaatteissaan -kaikki. On vanhaa ja nuorta väkeä sekaluttain, ukkoja ja akkoja, miehiä -ja naisia, poikia ja tyttöjä. Niiden kesken tietenkin on liikettä ja -hyörinää, puhetta ja pakinaa, naurua ja leikkiä. Pirtin peräpuolella -ison pintapöydän ääressä, johon on ruokia ja juomia ladottu, istuu -kaksi kylän kesken hyvin tunnettua miestä, toinen peräpenkillä pöydän -takana, toinen sivupenkillä pöydän pään kohdalla. Edellinen on -Korpimäen Aaro, joka on jo vanhanpuoleinen ja arvokkaan näköinen mies -ja joka monessa tilaisuudessa oli saanut puhemiehenä olla. Jälkimäinen -on Koivulan Kustu, kylän paras pelimanni. - -Kustu paraikaa laskettelee iloista peliä ja monta nuorta paria tanssii -hänen pelinsä mukaan ympäri lattiaa, sill'aikaa kun isoin osa väkeä -tiheissä parvissa toinen toisensa vieressä seisoo tai istuu ympärillä. -Tanssivilla näyttää hyvin lysti olevan; jotkut ovat oikein palavissaan -paljosta tanssimisesta. Näkyy silloin poikain joukossa iloisia jos -vakaisiakin luonteiltaan; tyttöin joukossa punaposkisia, hymyhuulisia, -somia ja kauniita, jospa semmoisiakin, jotka ovat jääneet kauneuden -lahjaa vaille, jospa semmoisiakin, jotka eivät suutaan hymyyn vedä, -vaan ovat muuten tyytyväisten ja onnellisten näköiset. - -Se pari, jota tällä kertaa enimmät silmät katselevat ja johon Kallen -silmäin katse ensiksi sattuu, on Kalliovaaran Heikki ja Mäntyvaaran -Kaisu. Iloisena, hikipäissään, sukkelasti ja keveästi liikkuen Heikki -viepi Kaisua, joka hilpeänä, punaposkisena ja onnellisena hänen -sivullaan hymyilee ja liikkuu yhä keveämmästi kuin Heikki. Kalle -tanssivien joukkoon tullessaan luopi hymyilevän katseen Kaisuun -sekä valitsee heti itselleen kumppaniksi Honkavaaran Liisan, joka -mielellään vastaanottaa tarjouksen ja niin lähtevät hekin toisten -tanssivien muassa kiitämään. Nuorelle Elsallekin tekee eräs nuori mies, -Viitavaaran Yrjö, tarjouksen. Niin hyörii nyt Peltolan pirtin lattialla -kolme paria, jotka epäilemättä ovat somimmat ja kauniimmat kaikista. - -Mutta hyvin kauan eivät kuitenkaan parit pysy vaihtumatta, ja vaihtojen -välillä on silloin monella tilaisuus levähtää sill'aikaa kuin toiset -tanssivat, vaikka kyllä moni yhden kumppanin menetettyään joutuu heti -toisen kanssa tanssimaan. Niinpä Heikki monet kerrat Kaisua lattian -ympäri kiidätettyään ja viimein laskettuaan hänen väkijoukkoon, tekee -heti pienen kumarruksen Liisalle, jonka Kalle juur'ikään oli päästänyt, -ja lähtee hänen kanssaan liikkeelle, vaikka molemmat olivat aivan -palavissaan äsköisestä, ja Heikillä hikihelmiä otsalta tippuu. Kalle -taas, vähän aikaa levähdettyään, valitsee Kaisun kumppanikseen, ja -onnellisesti hymyillen nämä toisiansa rakastavaiset silloin tanssikehän -ympäri kiitävät. - -Kun pelimanni vähäksi aikaa heittää soittonsa ja laskee viulun -kädestään ja tanssikin siis hetkeksi sen johdosta taukoo, silloin -Aaro täyttää hänelle viinapikarin, sanoen: "He otahan tuosta! Kyllä -semmoinen soitto jo ryypynkin kannattaa." - -Kustu tyhjentää paikalla pikarinsa, arvellen: "Menee se vielä -toinenkin." - -"He, ota, tästä saat!" sanoo Aaro, täyttäen hänelle uudestaan. - -Sitten nousee Aaro seisaalleen ja puhuu koossa olevalle kansalle, -etenkin miehille: - -"Kuulkaahan, hyvät ihmiset! Minulla olisi jotakin sanottavaa!" - -Sill'aikaa selittää muu'an isäntämies toiselle: "Enpä olisi uskonut -vuosi sitten, että näin pian pääsisin tänne Peltolaan Kallen häihin. -Minä varmasti luulin, että ennen se Kalliovaaran Heikki kerkeää häänsä -pitää kuin Kalle." - -"Ka, niinhän minäkin ensin luulin", myöntää puhuteltu. "Vaan eipä -se Kaisu Heikkiin taipunutkaan... Mutta kuunnellaanpa nyt, mitä -puhemiehellä on sanomista!" - -Aaro jatkaa: "Te tiedätte kaikki, mikä merkitys tällä päivällä on. Te -tiedätte kaikki, että tämän talon isännän vanhin poika ja tulevainen -isäntä talossa sekä Mäntyvaaran Kaisu ovat tänään laillisesti -tulleet avioliittoon vihityiksi, ovat tehneet toisillensa pyhät -aviolupauksensa. Minun ei tarvitse teille muistuttaa heidän avujaan ja -hyviä puoliaan. Te tiedätte sanomattanikin heidän kunnollisuutensa ja -hyvän luonnonlaatunsa niin hyvin sulhasen kuin morsiammen. Muun hyvän -ohessa on Kalle siitä tunnettu, että hän tässä syksyllä ihan itsekseen -otti hengen metsän kuninkaalta. Sehän teko jo osoittaa miehessä olevan -rohkeutta ja kelvollisuutta. Kaisu taas on tyttö semmoinen, ett'ei -hänen veroistaan monta ole. Hän on tunnettu iloiseksi ja lempeäksi -luonteeltaan, näppäräksi toimissaan, ahkeraksi ja huolelliseksi -töissään; hänestä epäilemättä tulee hyvä vaimo ja kunnollinen emäntä. -Mutta minä tahdon teille vanhemmille ja kokeneemmille muistuttaa -mieleen nuoruutenne aikoja, jolloin te, nuori ja kaunis kumppani -sivullanne, rupesitte omaa pesää itsellenne rakentamaan. Silloin -talouden perustaminen olisi ollut vaikea monelle teistä ilman hyväin -ihmisten apua. Minä tahdon siis muistuttaa teitä, että samalla -lailla kuin hyvät kumppanit ennen teitä muistivat, te samalla lailla -muistaisitte näitä vasta-alkavia, jotka aikovat tähän taloksi ruveta!" - -"Se on oikein!" huudahtaa Koivulan isäntä, lähestyessään puhemiestä -ja hänen haltuunsa muutaman rahan antaen. "Tässä on, mitä minulta -liikenee." - -"Sillä keinoin", sanoo puhemies, tarjoten ryypyn Koivulaisille. "Ota -tästä." - -Sitten sanoo puhemies väkijoukolle, pantuaan saamansa rahan pöydälle -peitteen alle: "Kuulkaahan hyvät ihmiset. Tässä on kunnon mies. Hän -pani tänne ison rahasumman." - -Samalla lähestyy Aaroa Heikki, antaen hänelle hopearahan, kuitenkin -niin ett'eivät toiset sitä näe, ja sanoo: "Tuossa on minunkin osaltani!" - -Puhemies pistää äkkiä rahan sinne, mihin äskenkin, ja antaa sitten -Heikille viinaryypyn, sanoen: "He, otahan tästä!" - -Heikki juodessaan lasinsa tyhjäksi, sanoo: "Minä tyhjennän pikarini, -onneksi nuorelle parikunnalle." - -"Sinä olit hyvä mies", sanoo puhemies ja täyttää uudestaan Heikin -lasin. "Sinun pitää vielä toinenkin ryyppy saada. He, otahan tästä -lisää!" - -Sitten puhuu hän kovalla äänellä väkijoukolle: "Kuulkaahan! Tämä vasta -oli hyvä antamaan. Tänne pani hän hyvän rahan. Tehkääpä muutkin samoin!" - -Tulee taas muuan mies ja antaa puhemiehelle toisten näkemättä, kuinka -iso raha se oli, ja saapi ryypyn, juopi ja poistuu. - -Samalla kun Heikki palaa iloisena pöydän ääreltä, tarttuvat monet -miehet käsiksi häneen, kohottavat käsivarsilleen ja nostavat ilmaan -kattoa kohti sill'aikaa kuin toiset tekevät samoin Liisalle; ja -pian nähdään myös yhdellä lailla käyvän Peltolan Elsalle ja hänen -tanssikumppanilleen Viitavaaran Yrjölle. Monta kertaa paiskataan nämä -molemmat parit korkealle liki kattoa ja otetaan sitten käsille vastaan -ja taas paiskataan ylös. Sillä aikaa väkijoukossa monta henkeä yhteen -ääneen huutaa: - -"Häät häistä, pi'ot pi'oista." - -"Kemut kesteistä hyvistä." - -Onhan nimittäin syytä toivoa, että häävierasten joukossa nuorimmat -ja kauniimmat parit, jotka useimmiten yhdessä tanssivat, lopettavat -lystinsä samalla lailla kuin nyt Kalle ja Kaisu ja laittavat ennen -pitkää häät, jos vaan heidän välillään on todellista ystävyyttä. - -Iloisesti ja hupaisesti kuluu aika Peltolan häissä ja niin hyvin -vanhemmat kuin nuoremmat ovat hyvin tyytyväisiä. Edelliset viettävät -aikansa parhaasta päästä vakaisissa keskusteluissa toistensa kanssa. -Mutta jälkimmäiset antautuvat halulla tanssiin, leikkeihin ja -kaikenlaisiin huveihin, joita hääpäivän kunniaksi toimeen pannaan. -Sitä paitsi kaikki saavat nauttia talon vierasvaraisuutta; ei ole -kenelläkään puutetta ruu'an eikä juoman puolesta; sillä usein -muistutetaan vieraita, että he söisivät ja joisivat tarpeeksensa. - -Onnellinen on Kaisu morsiammena, onnellinen Kalle sulhaisena. Molemmat -ovat he nyt päässeet toivonsa perille. Aika, jota he ovat hartaasti -odottaneet, päästä elämään yhdessä toistensa kanssa, on nyt tullut. -Tähän asti ovat he vanhempainsa kodissa ja vanhempiaan varten työtä -tehneet ja heiltä elatuksen ja hoidon saaneet. Tästä lähin he -aviomiehenä ja aviovaimona, toistensa rakastamina, asuvat omassa -yhteisessä kohdossa, työtä tehdäkseen ja elääkseen toisiansa varten ja -nousevaa sukupolvea varten. - -Niin hyvin Kaisun kuin Kallen vanhemmat ovat hyvin tyytyväisiä ja -iloisia tapahtuneen avioliiton johdosta. Peltolan isäntä on hyvillään -siitä, että on saanut pojalleen hyvän vaimon, joka kyllä kykenee -isoakin taloutta hohtamaan. Emäntä taas on mielissään siitä, että hänen -vaivansa ja huolensa tästä lähin vähenevät, kun hän voi uskoa Kaisun -huostaan emännän toimet. Mäntyvaaran emäntä puolestaan uskoo, ett'ei -hän olisi voinut saada tyttöään paremmalle miehelle vaimoksi kuin -Kallelle. Iikka isäntä puhuessaan tyttönsä avioliiton johdosta sanoo: - -"Kun ajattelen vuoden ajan taaksepäin, niin enpä silloin aavistanut, -että tytöstäni olisi Peltolaan emäntä tuleva. Paremmin näytti -mahdolliselta, että hän Kalliovaaraan vietäisiin. Mutta eihän näy -ihminen tulevaisuuden asioita tietävän, eikä ihminen tapausten juoksua -määrää. Asiat menevät menojaan huolimatta ihmisen ajatuksista, -päätöksistä ja töistä. Kaikki tapahtuu, minkä pitää tapahtua, mikä -on määrätty tapahtuvaksi, ja siihen me emme voi mitään. -- Ja hyvä -onkin niinkuin on -- Jumala kuitenkin paraiten tietää, mikä meille -on hyväksi. -- Kallen ja Kaisun välillä on tapahtunut avioliittoon -yhdistyminen, sillä niin pitikin tapahtua; _se oli niin sallittu._" - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SE OLI SALLITTU*** - - -******* This file should be named 57279-8.txt or 57279-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/7/2/7/57279 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |