diff options
Diffstat (limited to '56847-8.txt')
| -rw-r--r-- | 56847-8.txt | 9742 |
1 files changed, 0 insertions, 9742 deletions
diff --git a/56847-8.txt b/56847-8.txt deleted file mode 100644 index 6d16d2b..0000000 --- a/56847-8.txt +++ /dev/null @@ -1,9742 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Velikulta, by Arnold Bennett, Translated by -Toivo Wallenius - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Velikulta - Seikkailutarina kaupunkiviisikosta - - -Author: Arnold Bennett - - - -Release Date: March 26, 2018 [eBook #56847] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VELIKULTA*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -VELIKULTA - -Seikkailutarina kaupunkiviisikosta - -Kirj. - -ARNOLD BENNETT - -Englannin kielestä suomentanut - -Toivo Wallenius - - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1918. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Tanssiaiset. - II. Hullinsin lesken talo. - III. Muuttovaunut. - IV. Haaksirikko. - V. Kauppalaiva. - VI. Murtovarkaus. - VII. Naisten pelastaja. - VIII. Oman orren alla. - IX. Suuri sanomalehtisota. - X. Konnantyö. - XI. Alpeilla. - XII. Kunnian kukkuloilla. - - - - -I LUKU. - -Tanssiaiset. - - -I. - -Edward Henry Machin näki ensi kertaa savun toukok. 27:ntenä 1867 -Broughaminkadun varrella Bursleyssä, Kaupunkiviisikon vanhimmassa. -Broughaminkatu ulottuu P. Luukkaan aukiosta suoraan Shropshire Union -kanavaan, ja osittain siihen kuuluu rakennuksia, jotka ovat tunnetut -"savipakarin" nimellä (kunnes joutuvat huutokaupalla myytäviksi, -jolloin ne vasara miehen kuvauksen mukaan ovat "suurenmoisia -saviteostehtaita"), osittain mökkejä, joiden korkein vuokra on puoli -viidettä shillinkiä viikossa. Moisessa ympäristössä syntyi muuan -merkkihenkilö, leskeksi jääneen äidin ainoa huoli. Äiti ansaitsi -oman ja poikansa elannon käsittelemällä "rouvasväen omia aineksia" -rouvasväen kotona. Mutta elämänkutsumuksensa ohella rouva Machinilla -oli oma erikoisalansa: hänen pesemänään flanelli kutistui vähemmän kuin -yhdenkään toisen naisen käsissä koko sillä seudulla, ja hän pystyi -pesemään hienoja pitsejä niitä tärvelemättä; niinpä hän saapuikin usein -ompelemaan ja jäi pesemään. Verraten apean näköinen vaimo; laiha ja -kieltä riittämään! Mutta minä pidin hänestä. Hän säästi joka päivä -jonkin verran aikaa nimittämällä poikaansa Edward Henryn asemesta -Denryksi. - -Ollen vailla älykkäisyyttä ja uutteruutta Denry olisi jäänyt -savipakari-työläisen arvoasteelle, ellei olisi kahdentoista ikäisenä -päässyt siirtymään kansakoulusta vapaaoppilaaksi yksityislukioon. -Tämä voitto johtui enemmän rohkeudesta kuin oppineisuudesta, -pikemmin sattumasta kuin aikomuksesta. Toisena tutkintopäivänä -hän tuli saapuneeksi tutkintohuoneeseen kymmentä minuuttia ennen -iltapäiväkuulustelua. Hän kuljeskeli ympäri huonetta uteliaisuuttaan -tyydyttäen ja joutui opettajan pöydän ääreen. Pöydällä sijaitsevaan -kaavakkeeseen oli merkitty kokelaiden nimet sekä numerot, jotka kukin -oli edellisenä päivänä saanut kussakin aineessa. Hän oli suoriutunut -huonosti maantiedossa ja huomasi nimensä kohdalla maantiedon -sarekkeessa seitsemäisen; mutta korkein mahdollinen äänimäärä oli -kolmekymmentä. Numerot oli kirjoitettu lyijykynällä. Samainen -lyijykynä oli pöydällä. Hän tarttui siihen, vilkaisi oveen ja tyhjiin -pulpettiriveihin ja kirjoitti sievän kakkosen seitsemäisen eteen; -sitten hän tallusteli viattomana tiehensä ja palasi myöhään. Hänen -kepposensa olisi pitänyt tulla ilmi -- hänen mahdollisuutensa olivat -tunnetut vähäisiksi - mutta sepä ei vain tullut ilmi. Tietenkin se oli -epärehellinen teko. Niinpä kyllä, mutta silti en myönnä Denryä peräti -pahantapaiseksi. Jokainen koulupoika on epärehellinen varttuneiden -mittakaavan mukaan. Jos tuntisin rehellisen koulupojan, niin aikaisinpa -laskea hopealusikoitani hänen tultuaan suureksi. Kaikki on luvallista -koulupoikain ja opettajain kesken. - -Tämä loistava teko näytti vaikuttavan ratkaisevasti sekä Denryn -elämän juoksuun että hänen luonteeseensa. Hän alkoi vähitellen -uskoa voittaneensa mainitun etuoikeuden silkasta ansiosta, -olevansa merkillinen poika ja suuriin töihin määrätty. Hänen uudet -koulutoverinsa, joiden äitejä Denryn äiti palveli, uskoivat hänet -myöskin merkilliseksi pojaksi; mutta herraspoikatapaansa he eivät -unohtaneet nimittää häntä "pesuakaksi". Onneksi Denry ei välittänyt -moisista. - -Hänellä oli paksu nahka, vaalea tukka, kirkkaat silmät ja leveät -hartiat, ja hänen mielensä kehittyi päivä päivältä yhä hilpeämmäksi. -Koulussa hän ei loistanut, tutkintotuloksen rusohohteinen lupaus jäi -täyttämättä; mutta hän ei ollut typerämpi kuin useimmat muutkaan, ja -kerran noustuaan hänen käsityksensä omasta itsestään jäi "pysyväisesti -kauniiksi". Oli kerrassaan mahdotonta ajatella, että hän rupeisi -sotkemaan savea käsillään. - - -II. - -Kun Denry kävi seitsemättätoista, saattoi hänen äitinsä, käsittelemällä -puoltatoista kyynärää brysselin-pitsiä, rouva Emeryn kiitollisuuden -velkaan. Rouva Emery oli herra Duncalfin sisar. Herra Duncalf oli -Bursleyn kaupunginnotario ja asianajaja. Tunnettua on, että kaikki -virastot ovat oikeita juonittelun tyyssijoja. Denry Machin erosi -koulusta ruvetakseen herra Duncalfin palvelukseen sillä ehdolla, että -hänen oli vuoden perästä kyettävä kirjoittamaan pikakirjoitusta sata -viisikymmentä sanaa minuutissa. Niihin aikoihin ei keskinkertainen ja -virheellinen pikakirjoitus ollut mikään jokapäiväinen ilmiö. Hän täytti -(suuremmassa tai vähemmässä määrin ja ehdottomasti vähemmässä kuin -suuremmassa) tämän ehdon. Ja usean vuoden ajan hän arveli todenteolla, -ettei nyt ollut enää mitään toivomisen varaa. Sitten hän kohtasi -kreivittären. - -Chellin kreivitär oli syntynyt köyhistä, mutta merkittävistä -vanhemmista, ja hän saattoi tarpeen tullen esittää isoisänsä isän -isoisän. Hänen äitinsä ansaitsi oman ja tyttärensä toimeentulon -sallimalla alhaisempien, mutta varakkaampien ihmisten tyttärien -näyttäytyä melkoisen usein seurassaan. Kreivitär kasvatettiin -avioliittoa varten. Hänet tähdättiin ja viritettiin osaamaan määrättyyn -maaliin määrätyllä hetkellä. Hän onnistui. Hän sai Chellin jaarlin. Hän -sai myöskin noin kahdeksan tuhatta hehtaaria Englannissa, suunnilleen -viidenneksen Skotlantia, talon Piccadillyssä, seitsemän maakartanoa -(Sneyd niihin luettuna), höyrypurren ja puolen miljoonan punnan -arvosta Keski-Englannin rautatien osakkeita. Hän oli nuori ja kaunis. -Hän oli matkustellut Kiinassa ja julkaissut kirjan Kiinasta. Hän -lauloi hyväntekeväisyys-konserteissa ja esiintyi seuranäytännöissä. -Hän piirsi luonnon mukaan. Hän oli Lontoon suuremäntiä. Eikä hänellä -ollut pienintäkään taipumusta lihavuuteen. Mutta tämä ei tyydyttänyt -häntä. Hän oli kunnianhimoinen! Hän halusi käydä vakavasta ihmisestä. -Hän halusi päästä vaikuttamaan ihmisten elämään. Hän havaitsi sen -neljännesmiljoonan sieluja, jotka muodostavat Kaupunkiviisikon, -ainoalaatuiseksi välineeksi tähän päämäärään pyrkiessään, aivan -verrattomaksi leluksi. Ja hän päätti liittää nimensä kaikkeen, mikä oli -vakavinta Kaupunkiviisikon yhteiskunnallisessa kehityksessä. Sen vuoksi -käytettiin noin viisitoista tuhatta puntaa kiillottamaan Sneyd Hallia, -joka sijaitsee Kaupunkiviisikon liepeellä, ja jaarli ja kreivitär -viettivät siellä neljä kuukautta vuodessa. Sen vuoksi jaarli, lempeä, -syrjäisyyttä rakastava mies, suostui kutsuun, kun kaupunginvaltuusto -pyysi häntä Bursleyn koristepormestariksi. Sen vuoksi pormestari -ja pormestaritar järjestivät suunnattomat iltapäiväkutsut, -joissa oli saapuvilla koko porvaristo A:sta Ö:hön. Ja sen vuoksi -pormestaritar teki vähää myöhemmin tiettäväksi, että hän aikoi pitää -kunnallistanssiaiset. Tanssiaisuutinen kiihdytti Bursleyä enemmän kuin -mikään tapahtuma Magna Chartan aikojen jälkeen. Ja kuitenkin olivat -varemmatkin pormestarittaret tarjonneet tanssiaisia. Täytynee siis -otaksua, että Bursleyssä kunnioitetaan vielä aivan erikoisesti maata, -rautatieosakkeita, höyrypursia ja isoisäin isäin isoisiä. - -Jokainen, ken jotain merkitsi, oli ollut mukana kutsuissa. Mutta -jokaista ei voitu kutsua tanssiaisiin, koska kaupungintalolla saattoi -tanssia vain kaksi sataa henkilöä. Bursleyssä taasen oli lähes -kolmekymmentä viisi tuhatta asukasta, joista runsaasti kaksi tuhatta -"merkitsi", vaikka he eivät tanssineetkaan. - - -III. - -Kolmea viikkoa ja kolmea päivää ennen tanssiaisia Denry Machin -istui eräänä maanantaina yksinään herra Duncalfin asioimistossa -Duck-aukion varrella (missä tämä harjoitti asianajaja-tointaan), -kun sisään astui solakka ja kaunis nuori nainen, puettuna hienosti, -mutta aistikkaasti tummanvihreään. Pöydällä Denryn edessä oli useita -suuria arkkeja "yhteenveto"-papereita senaamuisen _Urheilulehden_ -peittäminä. Ennenkuin Denry tuli ajatelleeksikaan vaihtaa paperien ja -_Urheilulehden_ asemaa, virkkoi nuori nainen "Hyvää huomenta!" varsin -ystävällisesti. Hänen äänensä oli kimeä ja hymynsä tehokas. - -"Hyvää huomenta, rouva", vastasi Denry. - -"Onko herra Duncalf tavattavissa?" kysyi nuori nainen hilpeästi. - -(Miksi piti Denryn livahtaa alas tuoliltaan? Onhan aivan etiketin -vastaista, että asianajajan konttoristi livahtaa tuoliltaan kysymyksiin -vastatessaan.) - -"Ei, rouva; hän on tuolla kaupungintalolla", sanoi Denry. - -Nuori rouva pudisti leikillisesti päätään hymyillen lievästi. - -"Olen juuri käynyt siellä", hän sanoi. "Ilmoittivat hänen olevan -täällä." - -"Kyllä minä käyn hakemassa hänet, rouva -- jos te --" - -Nyt vieras hymyili leveästi. "Varmaankin Vanhoillisten klubista?" hän -virkkoi ihastuttavan tuttavallisesti. - -Myöskin Denry hymyili. - -"Ei, ei", virkkoi rouva hetken vaiettuaan; "ilmoittakaa vain minun -käyneen täällä." - -"Kyllä, rouva. Ehkä minä voisin toimittaa asianne?" - -Vieras teki jo lähtöä, mutta nyt hän kääntyi takaisin ja tarkasti -nuorukaisen kasvoja -- veitikkamaisesti, kuten Denry ajatteli. - -"Voisittehan antaa hänelle tämän luettelon", hän sanoi ottaen -laukustaan paperin ja kehittäen sen levälleen. Hän oli käynyt pöydän -ääreen; heidän kyynärpäänsä koskettivat toisiaan. "Hänen ei tarvitse -välittää siitä, mikä on pyyhitty pois punaisella -- ymmärrättekö? Minä -tietysti luotan häneen niihin toisiin luetteloihin nähden ja toivon -kaikkien kutsujen valmistuvan keskiviikoksi. Hyvästi." - -Hän oli kadonnut. Denry hyökkäsi nokeentuneen ikkunan ääreen. Ulkosalla -seisoi lumessa hevosvaljaikko, keltapukuinen miesvaljaikko ja pieni -parvi nuorta ja vanhaa kansaa. Vieras vilahti katukäytävän poikki ja -katosi; vaununovi paukahti, toinen keltaisista kaksoisista hypähti -veljensä viereen, ja koko laite hyökkäsi vaarallista vauhtia tiehensä. -Loikkaavan kaksoisen kasvot olivat Denrylle tutut. Mies oli todellakin -aikoinaan kuulunut Broughaminkadun asujamistoon kulkien sen keskuudessa -Jock-nimisenä, ja hänen äitinsä oli vuosikausia ollut rouva Machinin -ystävättäriä. - -Denry oli nyt ensi kertaa nähnyt kreivittären läheltä. Tämä vei -ehdottomasti voiton omista valokuvistaankin. Aivan toisenlainen kuin -olisi odottanut! Kuinka helppo hänen kanssaan oli keskustella! (Mutta -mitä hän olikaan itse sanonut? Ei mitään -- ja jos jotakin.) - -Hän nyökkäsi ja mutisi: "Kyllä ne tuntee jo karvastaan!" Luultavasti -tarkoittaen, että kaikki, minkä on lukenut ylimystön loistavuudesta, -oli totta ja enemmänkin kuin totta. - -"Hienoin nainen, mikä on koskaan ilmestynyt tähän kaupunkiin", hän -mutisi. - -Asian laita oli sellainen, että äskeinen vieras himmensi hänen -haaveensa naisesta. Kello kahdelta tämä oli ollut hänelle pelkkä nimi. -Viittä minuuttia myöhemmin hän oli rakastunut häneen. Hän tunsi syvää -kiitollisuutta sen johdosta, että sattui olemaan parhaissa pukineissaan -seurakunnan seniltaisen teekokouksen varalta. - -Kun Denry silmäili rouvan tanssiaisvieraiden luetteloa, juolahti hänen -päähänsä hurja ajatus lähteä itsekin tanssiaisiin. Herra Duncalf -hoiteli hääräilevästi ja nöyränä koko kutsukoneistoa kreivittären -puolesta. Hän oli laatinut pikku luettelon omista tuttavistaan, jotka -oli kutsuttava. Useita valtuusmiehiä oli pyydetty tekemään samoin. -Sen vuoksi oli yhdistettävä puoli tusinaa luetteloita. Yhdistämistyö -jäi Denryn huoleksi. Mikään ei ollut sen helpompaa kuin liittää E. H. -Machinin nimi huomaamattomasti luettelon keskivaiheille! Ei mikään -ollut helpompaa kuin hukata epähuomiossa alkuperäiset luettelot, -niin että jonkin erikoisen nimen herättäessä epäilyksiä siitä ei -voinut tehdä ketään vastuunalaiseksi ryhtymättä liian arkaluontoisiin -kuulusteluihin. Keskiviikkona Denry sai viehättävän kortin, jossa -kreivitär sirosti kaiverretuin kirjaimin toivoi saavansa nauttia hänen -seurastaan tanssiaisissa; ja tuorstaina hänen nimensä merkittiin niiden -joukkoon, jotka olivat vastanneet kutsuun myöntävästi. - - -IV. - -Hän ei ollut koskaan käynyt tanssiaisissa. Hänellä ei ollut frakkipukua -eikä aavistustakaan tanssista. - -Hän oli omituinen, epäjohdonmukainen sekoitelma rohkeutta ja arkuutta. -Minä ja te olemme luonteeltamme johdonmukaisia; me olemme joko sitä tai -tätä, mutta Denry Machinissa ei ollut laisinkaan johdonmukaisuutta. - -Kolme päivää hän epäröi, ja sitten hän hiipi salaisesti vavisten -puhuttelemaan Shillitoeta, nuorta räätäliä, joka oli vast'ikään -aloittanut oman liikkeen ja keräili ympärilleen kaupungin -keikarinuorisoa. - -"Haluaisin saada frakkipuvun", sanoi Denry. - -Shillitoe, joka tiesi Denryn ansaitsevan ainoastaan kahdeksantoista -shillinkiä viikossa, vastasi vain pintapuolisen kohteliaasti, ettei -frakkipuvusta voinut olla puhettakaan; hän oli jo ottanut vastaan -enemmän tilauksia kuin saattoi suorittaa itseään tappamatta. Koko -kaupunki oli noussut kuin yhtenä miehenä vaatimaan frakkipukua. - -"Aiotteko sitten tanssiaisiin?" tiedusti Shillitoe muka suojelevasti, -mutta itse asiassa hiukan ihmetellen. - -"Aion", sanoi Denry; "entä te?" - -Shillitoe hätkähti ja pudisti sitten päätään. "Ei ole aikaa -tanssiaisiin", hän selitti. - -"Voin hankkia teille kutsun, jos haluatte", vakuutti Denry vilkaisten -oveen aivan samaten, kuin oli vilkaissut lisätessään kakkosen -seitsemäisen eteen. - -"Ohoh!" Shillitoe herkisti korviaan. Hän ei ollut kaupungin lapsia, -eikä hänellä ollut valtuusmiestä suojelemassa laillisia etujaan. - -Ilmaistaksemme häpeällisen jutun lyhyesti: viikon päästä Denry sai -tulla koettamaan. Shillitoe myönsi hänelle kahden vuoden luoton. - -Tanssiaiset olivat suunnattomana virikkeenä tanssitaidon -harrastukselle Bursleyssä ja johdattivat oikein sievoisen rahamäärän -neiti Earpin, tämän taiteen nuoren haltijattaren taskuun. Hänen -isänsä oli huonekalukauppias, joka oli intohimoisesti ihastunut -vararikko-oikeuteen. Neiti Earpin iltakursseihin otti osaa myöskin -Denry, mutta hänen rahansa ei eksynyt neidon taskuun. Korvaukseksi -neito sai kreivittären vakuutuksen, että tämä toivoi saavansa nauttia -hänen seurastaan tanssiaisissa. Kreivitär oli herättänyt Denryssä -mielenkiintoa naisia kohtaan erikoisena sukupuolena; Ruth Earp -kiihdytti tätä mielenkiintoa. Hän oli yksinkertainen tyttö, mutta -hän oli vain neljänkolmatta ikäinen ja liikkui varsin sulavasti. -Denry sai pari kertaa yksityisopetusta käänteissä. Neito sanoi -hänelle eräänä iltana, kun hän harjoitteli käänteitä ja he olivat -sotkeutuneet viimeisen muodin säätämään asentoon: "Älkää välittäkö -minusta! Ajatelkaa vain itseänne. Asian laita on sama tanssissa kuin -elämässäkin -- naisen velvollisuus on mukautua mieheen." Denry ajatteli -itseään. Hän ajatteli itseään keskellä yötä, itseään ja myöskin tyttöä. -Tämän äänessä oli ollut jotain... ja hänen katseessaan... Viimeisessä -harjoituksessa hän kysyi neiti Earpiltä, varaisiko tämä hänelle ensi -valssin tanssiaisissa. Neito mietti ja vastasi sitten myönteisesti. - - -V. - -Tanssiaisiltana Denry käytti ainakin kaksi tuntia toimitukseen, joka -oli tarpeen, ennenkuin saattoi suoda kreivittärelle ilon nauttia hänen -seurastaan. Tämä toimitus tapahtui hänen pikkuruisessa makuusuojassaan -mökin peräpuolella Broughaminkadun varrella ja oli luonteeltaan varsin -monimutkainen. Kolmea viikkoa varemmin hän oli viattomuudessaan -luullut, että tarvitsi vain tilata frakkipuku ja mies oli valmis! -Nyt hän tiesi, että frakkipuku vain aloittaa huolien sarjan. Paita! -Kaulus! Kaulahuivi! Paidannapit! Kalvosinnapit! Hansikkaat! Nenäliina! -(Ilokseen hän sai kuulla niin pätevältä taholta kuin itse Shillitoelta, -ettei nenäliinaa pidetty enää liivien avauksessa ja että miehet, jotka -pitivät liinaa siinä, olivat raakalaisia eikä heissä ollut totuutta. -Siis kelpasi arkinenäliinakin.) Kengät!... Kengät olivat se kari, -jolle hän oli tarttunut. Räätälinliikkeen ohella Shillitoe harjoitti -myöskin pukimoliikettä mutta maailmankaikkeuden rakenteeseen on -sattunut sellainen epäkohta, että herrainvaatetusliikkeissä ei myydä -kenkiä. Kenkiä lukuunottamatta Denry sai kaikki tarvikkeensa velaksi; -kenkiä hän ei voinut saada eikä myöskään kyennyt maksamaan niitä -käteisesti. Niinpä hän päätti, että kirkkokengät olivat kiillotettavat -tämän suuren vuosisataistapahtuman veroisiksi. Vahinko vain, että hän -unohti -- ei sen vuoksi, että oli huonomuistinen tärkeissä asioissa; -hän oli vain liian kiihtynyt -- unohti kiillottaa ne, ennenkuin oli jo -saanut kauluksen ylleen ja huivin sidotuksi solmuun. Ei ole viisasta -käsitellä kenkämustetta frakkipaita yllään, joten Denryn täytyi hylätä -saavutuksensa ja aloittaa uudelleen. Tämä sai hänet kovaan kiireeseen. -Hän ei pelännyt myöhästyvänsä ensi valssista, jonka oli luvannut -tanssia neiti Ruth Earpin kanssa, mutta hän pelkäsi olevansa vielä -kotosalla äidin palatessa. Rouva Machin oli käsitellyt rouvasväen -omia aineksia kaiken päivää, tietysti -- olihan nyt päivien päivä! -Jos hänellä olisi ollut kaksitoista kättä kahden asemesta, hän olisi -voinut käsitellä puolen tusinan rouvashenkilön omia aineksia yhden -ainoan asemesta ja ansainnut neljäkolmatta shillinkiä neljän asemesta. -Denryä ei haluttanut joutua äidin nähtäväksi ennen lähtöään. Hän -oli tuhlannut suunnattoman määrän aivotyötä ja tarmoa päästäkseen -tässä hienostuneessa ja uudessa asussaan kahden sadan henkilön -tuijotettavaksi, ja kuitenkin hän toivoi salaa voivansa piilottaa tämän -ihanan näyn omalta äidiltään. - -Mutta äiti livahti sisään laukkuineen ja arpisine sormineen ja verraten -ivallisine ilmeineen samassa tuokiossa, kun Denry puki päällysnuttua -ylleen keittiössä (eteisessä kun ei ollut riittävästi tilaa). Hän -koetti parhaansa mukaan peitellä paidanrinnustansa (vaikka äiti -tiesikin koko asian), mutta ei onnistunut siinä. - -"Siunatkoon!" huudahti äiti lyhyesti käyden lieden ääreen käsiään -lämmittelemään. - -Viaton huomautus. Mutta hänen äänensä tuntui riisuvan inhimillisen -suuruuden turhamaisuuden ilkialastomaksi. - -"Minulla on kova kiire", sanoi Denry mahtailevasti, ikäänkuin olisi -lähdössä vahvistamaan sopimusta, josta kansakuntain menestys riippui. - -"Saattaapa olla, Denry", arveli äiti. "Mutta kyökin pöytä ei ole -varattu kenkäharjoja varten." - -Yhdessä asiassa häntä onnisti. Ulkona oli pakkanen. Tarpeetonta siis -huolehtia kenkäin tilasta. - - -VI. - -Kreivitär oli myöhästynyt; hevonen kuului tuottaneen harmia. Onneksi -jaarli oli ollut kaiken päivää Bursleyssä ja pukeutunut Vanhoillisten -klubissa; ja hänen armonsa oli määrännyt, että tanssiohjelma oli -aloitettava. Denry sai kuulla tämän heti sukeltaessaan säteilevänä -herrain vaatetushuoneesta leveään punamattoiseen käytävään, joka -ulottuu kaupungintalon pohjakerroksen päästä päähän. Käytävässä -rupatteli joukko kaupungin merkkihenkilöitä -- lukematon Swetnamin -perhe, Stanwayt, mahtavat Etchesit, Fearnsit, rouva Clayton Vernon, -Suttonit, joukossaan Beatrice Sutton. Tietysti jokainen tunsi hänet -Duncalfin pikakirjuriksi ja flanellipesijättären pojaksi; mutta -valkoiset hansikkaat luovat demokratian, ja Shillitoe kykeni saamaan -vaatteisiinsa enemmän tyyliä kuin yksikään toinen Kaupunkiviisikon -räätäleistä. - -"Terve!" nyökkäsi vanhempi Swetnamin pojista huolimattomasti. - -"Terve mieheen, Swetnam!" virkkoi Denry yhtä huolimattomasti. - -Asia oli selvä! Tuo tervehdys oli kuin mikäkin vapaamuurarimerkki, ja -siitä pitäen hän veti vertoja kenelle tahansa. Ensinnä hän oli luullut, -että neljä sataa silmää kohdistuisi häneen sanoen vilkaisullaan: "Tuo -nuorukainen käyttää ensi kertaa elämässään frakkipukua, eikä se ole -edes maksettukaan!" Mutta niin ei käynyt. Ja syynä oli se, että koko -Kaupunkiviisikon asujamistolla oli yllin kyllin puuhaa koettaessaan -uskotella, ettei se ollut ikinä elämässään esiintynyt kello seitsemän -jälkeen iltasella ilman frakkipukua. Denry havaitsi riemumielin, -että usea keski-ikäinen ja kömpelö herra piti punaista tai valkoista -silkkinenäliinaa liiveissään, mutta miehet sellaiset kuin Charles -Fearns, Swetnamit ja Harold Etches eivät käyttäneetkään. Hän oli siis -nenäliinaansa ujostellessaan enkelien puolella. - -Hän nousi kaksoisportaikkoa (jota koristivat verrattoman ilmavat -valkoiset ja vaaleanpunaiset tanssipuvut) ja astui isoon saliin. -Lavalla oli tulipunainen orkesteri, ja lattialla vaelteli joukko -ihmisiä odotusta ilmaisten. Seinät olivat koristetut kukkakiehkuroin. -Häntä värisytti suurenmoisuuden tunne, ja hänen ylleen tulvahti -voimakas halu olla itsekin todella suurenmoinen. Hän uneksi -suurenmoisuudesta, ja kenkäharjat työntyivät itsepintaisesti esiin -hänen haaveistaan kuten musta loka lumesta. Unelmissaan hän etsi -katseillaan Ruth Earpiä, mutta tämä oli näkymättömissä. Sitten hän -lähti joutilaana takaisin alakertaan koetellen mahtipontisesti -uskotella viettävänsä kuusi iltaa viikossa nousemalla ja laskeutumalla -upeita portaikkoja tarkoituksenmukaisesti puettuna. Hän oli päättänyt -esiintyä yhtä ylevästi kuin yksikään toinen. - -Käytävässä oli hälinää, ja kaikkein ylevinkin suvaitsi joutua -kiihtymyksen valtaan. - -Kreivittären ilmoitettiin olevan tulossa. Jokainen ryhmittyi -pääkäytävän luo pakkasesta ja vedosta välittämättä. Kuusi kertaa -ilmoitettiin kreivittären olevan tulossa, ennenkuin hän todella -ilmestyi sukeltaen mustien vaunujensa ahtaasta nielusta kuin taikanäky. -Valtuusmiehet olivat ottamassa häntä vastaan -- eivätkä tehneet sitä -ylenmäärin sulavasti. He näyttivät pelkäävän häntä, ikäänkuin hän olisi -vast'ikään sairastanut influensaa ja heitä pelottaisi saada tartunta. -Hänen äänensä oli aivan yhtä kimeä ja hymynsä yhtä tehokas kuin Denryyn -kohdistuessaan, ja nämä välineet näyttivät vaikuttavan ihmeellisesti -valtuusmiehiin; he alkoivat sulaa kuin suola lumella. Kreivitär katosi -yläkertaan kimeisiin anteeksipyyntöihin verhoutuneena ja vetäen -perässään valtuusmiesjoukkoa. Hän näytti tervehtineen jokaista muuta -paitsi Denryä. Mutta tämä tunsi tavallaan helpotusta siitä, ettei -ollut herättänyt huomiota. Hän vitkasteli epäröiden ja huomasi sitten -olennon, jolla oli yllään pitkä keltainen päällysnuttu ja palanen -riikinkukonsulkaa kiiltävän korkean hatun huipussa. Tämä olento piteli -naisen turkisvaippaa. Heidän katseensa kohtasivat toisensa. Denryn oli -ratkaistava tilanne silmänräpäyksessä. Hän ratkaisi. - -"Heipä-hei, Jock!" hän sanoi. - -"Heipä-hei, Denry!" vastasi toinen mielissään. - -"Mitä teille on tapahtunut?" Denry tiedusti ystävällisenä. - -Sitten Jock kertoi hänelle toisen kreivittären hevosista ruvenneen -juonittelemaan. - -Hän lähti jälleen yläkertaan ja kohtasi Ruth Earpin tulossa alas. Tämä -oli suurenmoinen valkoisissaan. Tosin hänen tukassaan ei kimmeltänyt -mikään koriste, mutta vähäisen matkan päästä hän näytti aivan -kreivittären veroiselta, vaikka olikin piirteiltään vaatimaton. - -"Kuinka sen valssin käy?" Denry aloitti tuttavallisesti. - -"Se valssi on jo melkein lopussa", sanoi Ruth Earp kylmäkiskoisesti. -"Luultavasti olette ollut tuijottamassa hänen armoonsa kaikkien toisten -herrain lailla." - -"Olen kauhean pahoillani", vakuutti Denry. "En tietänyt, että valssi -oli --" - -"Miksi ette katsonut ohjelmastanne?" - -"Minulla ei ole sellaista", hän sanoi naivisti. Hän oli unohtanut -hankkia ohjelman. Pölkkypää! Raakalainen! - -"Parasta että hankitte sellaisen", virkkoi neito purevasti siirtyen -tavallaan tanssinopettajattaren asemaan. - -"Emmekö voisi lopettaa valssia?" ehdotti Denry nolostuneena. - -"Emme!" vastasi neito jatkaen yksinäistä vaellustaan alakertaan. - -Hän oli loukkaantunut. Denry koetti keksiä jotain sanottavaa, -mikä soveltuisi tilanteeseen ja hänen pukunsa kuosiin. Mutta hän -ei onnistunut. Hetkistä myöhemmin hän kuuli Ruthin alapuolellaan -tervehtivän jotain herrastuttavaa mitä herttaisimmalla tavalla. - -Mutta ellei Denry olisi tehnyt hänen tähtensä kurjaa rikosta, ei hän -olisi sinä ilmoisna ikänä päässyt näihin tanssiaisiin! - -Hän hankki ohjelman, ja pelon kouristaessa sydäntä hän tiedusteli -tanssivuoroa useilta nuorilta ja keski-ikäisiltä naisilta, jotka tunsi -ulkonäöltä ja nimeltä. (Ruth oli opettanut häntä pyytämään oikealla -tavalla.) Ei ainoallakaan heistä ollut enää tanssia vapaana. Usea -katsahti häneen ikäänkuin sanoakseen: "Sinä lienet oikea pässinpää, kun -luulet, ettei _minun_ ohjelmani täyty silmäni vilauksessa!" Sitten hän -liittyi ryhmään tanssin halveksijoita lähelle pääovea. Näitä oli Harold -Etches, Kaupunkiviisikon varakkain tehtailija hänen ikäisistään (tuskin -neljäkolmatta). Myöskin Shillitoe, hänkin Denryn kurjan rikoksen -uhreja. Ryhmä oli vaitelias, arvostelevainen ja perin juro. - -Ryhmä havaitsi, ettei kreivitär tanssinut. Jaarli tanssi (tarvinneeko -sanoa hänen tanssittaneen rouva Jos Curtentyä, apulaispormestarin -toista vaimoa?), mutta kreivitär seisoi päättäväisesti hymyillen -ympärillään valtuusmiehiä. Kenties hän vain levähti, kenties ei kukaan -ollut rohjennut pyytää häntä tanssiin. Joka tapauksessa hän näytti -ajautuneen kiinni valtuusmies-särkälle. Viisaasti kyllä hän ei ollut -tuonut mukanaan ketään omista vieraistaan Sneyd Hallista. Perhevieraat -vaikuttavat kunnallistanssiaisissa ehdottomasti raja-aitana suuruuden -ja kansanvallan välillä; ja kreivitär halusi ottaa osaa kansan elämään. - -"Miksi ei joku noista jasseista pyydä häntä tanssiin?" puhkesi Denry -puhumaan. Siihen mennessä ei hän ollut virkkanut ryhmässä sanaakaan, ja -nyt hänestä tuntui siltä, että oli oltava toisten veroinen. - -"No, menkää _itse_ pyytämään. Tämähän on vapaa maa", sanoi Shillitoe. - -"Sen voisin tehdä vaikka parista nuppineulasta!" vakuutti Denry. - -Harold Etches vilkaisi häneen ilmeisesti harmissaan hänen -läsnäolostaan. Harold Etches oli päättänyt kaataa hänen niskaansa -kylmää vettä. - -"Veikkaan viitosen, ett'ette uskalla sitä", sanoi Etches -ylenkatseellisesti. - -"Olkoon menneeksi", sanoi Denry perin joutuisasti, ja perin joutuisasti -hän lähti samassa liikkeelle. - - -VII. - -"Ei hän voi minua syödäkään! Ei hän voi minua syödäkään!" - -Näin hän puheli itsekseen kulkiessaan lattian poikki. Ihmiset tuntuivat -tekevän hänelle tietä ounastaen hänen uskomattoman aikomuksensa. -Ellei hän olisi lähtenyt liikkeelle heti, elleivät hänen jalkansa -olisi lähteneet liikkeelle itsestään, ei hän olisi koskaan lähtenyt -liikkeelle; ja koska hänellä ei ollut käytettävissään viitosta, hän -olisi joutunut varsin noloon asemaan ryhmässään. Mutta liikkeellä -hän oli ikäänkuin konelaite, jota ei voinut pysähdyttää! Elämänsä -suurissa ratkaisutilanteissa hänessä havahtui toimimaan jokin outo, -häntä itseään mahtavampi, pakottaen hänet tekemään jotain. Nyt hän -tuntui ensi kertaa tajuavan, mitä hänessä oli tapahtunut varemmissa -ratkaisutilanteissa. - -Yhdessä sekunnissa -- siltä ainakin tuntui -- hän oli ennättänyt -kreivittären luo. Juuri tämän takana seisoi hänen esimiehensä herra -Duncalf, jota Denry ei ollut varemmin nähnyt siellä. Denry oli tästä -pahoillaan, sillä hän ei ollut milloinkaan maininnut herra Duncalfille -aikovansa tanssiaisiin, ja hän pelkäsi herra Duncalfia. - -"Saisinko tanssia kanssanne?" hän kysyi suorasukaisesti, mutta -hymyillen ja paljastaen hampaansa. - -Ei mitään juhlallista arvonimeä! Ei sanaakaan "huvista" tai -"kunniasta". Ei piirrettäkään kaavasta, jonka Ruth Earp oli hänelle -opettanut! Moiset joutavuudet hän unohti. - -"Viitonen on minun, herra Harold Etches", hän virkkoi itselleen. - -Valtuusmiesten suu avautui itsestään sepposen selälleen. Herra Duncalf -kalpeni. - -"Taitaa olla jo loppumaisillaan, vai kuinka?" sanoi kreivitär yhä -tehokkaasti hymyillen. Hän ei tuntenut Denryä. Tuossa asussa tämä olisi -voinut käydä ulkomaanministeriön virkailijasta. - -"Ei suinkaan se haittaa", sanoi Denry. - -Kreivitär taipui, ja hän sulki tuon taivaallisen olennon syliinsä. Sinä -iltana kreivittären oli määrä esiintyä kohteliaasti kaikkia ja jokaista -kohtaan. Hän ei olisi voinut kieltäytyä jo ensi kerralla. Epäys olisi -voinut tyrehdyttää kaikki muut pyynnöt. Sitä paitsi hän huomasi -valtuusmiesten kaipaavan alkuvauhtia. Sitä paitsi hän oli nuori, -vaikkakin kreivitär, ja jumaloi tanssia. - -Niin he antautuivat yhdessä valssiin, sillä välin kuin Bursleyn -ritariston kukka tuijotti kuin loihdittuna. Kreivittären viuhka -heilahteli käsivarresta riippuen Denryn pukua vastaan varsin -häiritsevästi, estäen häntä kohdistamasta huomiotaan jalkoihinsa. Hän -tarttui siihen hellävaroen kahdella vapaalla sormella. Sen jälkeen -hän suoriutui verraten hyvin. Kerran he saapuivat vaarallisen lähelle -jaarlia ja tämän naista; siinä kaikki. Ja sitten tanssi päättyi, juuri -kun Denry oli alkanut nauttia siitä hämmästyttävästä ilmiöstä, että -hänellä oli kreivitär sylissään. - -Kreivitär oli pian havainnut, että hän oli vain poika pahanen. - -"Te tanssitte oikein sievästi", hän sanoi tätimäisesti, mutta hymyillen -herttaisemmin kuin täti. - -"Niinkö?" virkkoi Denry säteillen. Sitten jokin pakotti hänet -lisäämään: "Ajatelkaas, minä en ole tanssinut koskaan ennen eläissäni -paitsi tanssikoulussa." - -"Todellakin!" mutisi kreivitär. "Silloinhan te sieppaatte asian ihan -kuin lennosta?" - -"Kyllä vaan", Denry myönsi. "Entä te?" - -Joko kysymys tai äänen sävy sai kreivittären helähtämään raikuvaan -nauruun. Jokainen taisi nähdä, että Denry oli saanut kreivittären -nauramaan oikein hillittömästi. Ja sellaisessa äänilajissa valssi -päättyi. Kreivitär nauroi yhä vielä, kun Denry kumarsi kiitokseksi -(Ruth Earpin opettamaan tapaan). Hän ei voinut käsittää, miksi -kreivitär oli nauranut niin, ellei olettanut itseään hauskemmaksi kuin -oli arvellut. Oli miten tahansa, hänkin nauroi, ja nauraen he erosivat. -Hän muisti tehneensä räätäliin tehokkaan vaikutuksen (joskaan ei naurua -herättäen) tokaisemalla nopeasti kysymyksen "Entä te?" Ja tämä ennalta -harkitsematon tokaisu oli vaikuttanut kreivittäreen yhtä voimakkaasti. -Kuljettuaan kymmenisen kyynärää Harold Etchesiä ja viitostaan kohti -hän tunsi kädessään jotain. Kreivittären viuhka oli yhä vielä hänen -sormissaan. Se oli irtautunut vitjoistaan. Hän pisti sen salavihkaa -taskuunsa. - - -VIII. - -"Ihan samaa kuin tanssisi minkä naisen kanssa tahansa!" Hän tekaisi -tämän valheen vastaukseksi Shillitoen kysymykseen. Se oli kaikkein -vähintä, minkä hän saattoi tehdä. Ja jokainen nuorukainen olisi hänen -sijassaan sanonut yhtä paljon tai yhtä vähän. - -"Mille hän niin nauroi?" tiedusti joku. - -"Jaa", virkkoi Denry salaperäisesti, "haluttaisiko tietää?" - -"Kas tässä!" sanoi Etches ojentaen viiden punnan seteliä -välinpitämättömällä pohattaliikkeellä. Hän oli niitä miehiä, jotka -eivät uskalla koskaan poistua pankin lähettyviltä pitämättä seteleitä -taskussaan -- "sillä eihän sitä koskaan tiedä, mitä milloinkin sattuu." - -Denry otti setelin äänettömästi nyökäten. Muutamissa suhteissa hänellä -oli hämmästyttävän tarkka vaisto, ja nyt hän saattoi lukea ympärillä -seisovain pöyhkeiden herrain kasvoista, että oli muutamassa minuutissa -kohonnut mitättömyydestä maineeseen. Hänestä oli tullut suuri mies. -Hän ei itsekään tajunnut alun pitäen kuinka suuri, kuinka mainehikas. -Mutta hän luki noista silmistä aivan riittävästi tunteakseen sydämensä -hehkuvan ja hautoakseen päässään noita kunnianhimoisia unelmia, -jotka tilaisuuden sattuessa kiihdyttivät häntä. Hän erosi ryhmästä; -hän tarvitsi liikuntoa ja myöskin sitä sielullista yksinäisyyttä, -josta voi nauttia astellessaan tungoksessa keskellä melkoista -hälinää. Hän havaitsi, että kreivitär tanssi nyt erään valtuusmiehen -kanssa ja ettei tällä valtuusmiehellä ollut hansikkaita (mikä oli -anteeksiantamaton laiminlyönti valtuusmieheltä). Hän, Denry, oli siis -murtanut jään, niin että valtuusmies voi heittäytyä veteen. Hän oli -tanssittanut kreivitärtä ja luovuttanut tämän valtuusmiehelle kasvot -viehättävää hilpeyttä ilmaisten. Hän tunsi vaistomaisesti Bursleyn ja -tiesi joutuvansa puheen aiheeksi. Hän tiesi ainakin joksikin aikaa -syrjäyttävänsä yleisestä mielikuvituksesta Jos Curtentynkin, tuon -melkein ammatti-"vekkulin" ja porvariston huvittajan. Nyt ei enää -hoettaisi: "Oletko kuullut viimeisiä Josista?" Nyt hoettaisiin: "Oletko -kuullut nuoresta Machinista, Duncalfin kirjurista?" - -Sitten hän kohtasi Ruth Earpin, joka pyrki vastakkaiseen suuntaan -kerallaan muuan nuori tyttö, hänen oppilaitaan, josta jokainen tiesi, -että hän oli nimeltään Nellie ja että nämä olivat hänen ensimmäiset -tanssiaisensa; pieni lapsellinen olento, jolla oli pyytävät kasvot. -Denry ei voinut ratkaista, oliko kohdattava Ruthin katse vaiko -vältettävä sitä. Ruth ratkaisi asian hymyilemällä hänelle tavalla, joka -täytyi ottaa huomioon. - -"Aiotteko antaa minulle hyvitystä siitä valssista, jonka löitte -laimin?" kysyi Ruth Earp. Hän oli olevinaan harmissaan ja ankara, mutta -Denry tiesi sen vain teeskentelyksi. "Vai onko ohjelmanne jo täynnä?" -neito lisäsi. - -"Kyllä minua haluttaisi", sanoi Denry vaatimattomasti. - -"Mutta ehkei teitä haluta tanssittaa meitä tavallisia ihmispoloisia, -kun olette tanssinut _kreivittären_ kanssa!" virkkoi Ruth ylevää ja -katkeraa ylpeyttä ilmaisten. - -Denry huomasi, että hänen äänestään oli puuttunut innostus. - -"Älkää puhuko sellaisia", hän sanoi ikäänkuin loukkaantuneena. - -"No niin", virkkoi Ruth, "voitte siis saada illallistanssin." - -Denry otti hänen ohjelmansa merkitäkseen siihen. - -"Mitä", hän sanoi, "tässä on jo nimi illallistanssia varten. Näyttää -olevan jokin 'Herbert'." - -"Oh!" virkkoi neito välinpitämättömästi, "ei se tee mitään. Pyyhkikää -se pois." - -Ja niin hän pyyhki Herbertin pois. - -"Miksi ette pyydä Nellieä tanssiin?" kysyi Ruth Earp. - -Ja Nellie punastui. Denry käsitti, että mahdollinen kunnia tanssia niin -suuren miehen kanssa kävi yli Nellien vaatimattomien odotusten. - -"Saanko seuraavan tanssin?" hän tiedusti. - -"Kyllä", kuiskasi Nellie arasti. - -"Se on polkka, ettekä te ole erittäin taitava polkkaamaan", varoitti -Ruth häntä. "Mutta kyllä Nellie auttaa teitä suoriutumaan." - -Nellie nauroi, hopeata helkyttäen. Tuo lapsi kulta luuli, että Ruth -koetti laskea leikkiä Denryn kustannuksella. Hänen aivan ilmeinen -ilonsa ja ylpeytensä siitä, että sai näyttäytyä ainoalaatuisen herra -Machinin seurassa ja tanssia tämän kanssa heti kreivittären jälkeen, -muodostui toiseksi kuvastimeksi, jossa Denry saattoi erottaa suuren -merkityksensä heijastuneena. - -Illallisilla, jotka olivat Chellien perheen vanhastaan tunnetun -vieraanvaraisuuden veroiset (vaikka ne tarjottiinkin seisoaltaan -poliisi-osastossa), hän sai kuulla Ruth Earpiltä kaikki tanssijuorut; -muun muassa sen että useampi kuin yksi nuori mies oli pyytänyt -kreivitärtä tanssiin, mutta saanut epäävän vastauksen, vaikka Ruth -Earp omalta osaltaan ei ottanut uskoakseen, että valtuusmiehet ja muut -pomot olivat täyttäneet kreivittären koko ohjelman. Ruth vihjaisi -sellaista, että kreivitär piti toistakin tanssia Denryn varalta. Kun -hän tiedusti suoraan, aikoiko Denry pyytää kreivitärtä toistamiseen, -vastasi tämä empimättä kieltävästi. Hän tiesi, milloin oli tyydyttävä -saavutuksiinsa, mikä tieto on paljoa tärkeämpi kuin maantiedon -tuntemus. Illalliset muodostuivat Denryn triumfin huippukohdaksi. -Parhaimmatkin ihmiset juttelivat hänelle olematta, esitettyjä. Ja -herttaiset olennot tekivät salaperäisesti ja hurmaavasti sellaisen -havainnon, että ohjelmat, jotka kahta tuntia varemmin olivat olleet -täpösen täynnä, eivät loppujen lopuksi olleetkaan aivan täynnä. - -"Kertokaa nyt, mitä kreivitär nauroi?" Tämä kysymys kohdistettiin -häneen ainakin kolmekymmentä kertaa. Ja aina hän kieltäytyi kertomasta. -Ja eräs neito, joka oli tanssinut herra Stanwayn kanssa, joka taasen -oli tanssittanut kreivitärtä, kertoi herra Stanwayn sanoneen, ettei -kreivitärkään tahtonut ilmoittaa. Tosiaankin riittämään asti todisteita -siitä, että hänestä puhuttiin laajalti! - -Juhlan lopulla levisi huhu, että kreivitär oli kadottanut viuhkansa. -Huhu ennätti myöskin Denryn korviin, mutta hän vaikeni syyllisenä. -Mutta kun kaikki oli lopussa ja kreivitär teki lähtöä, hyökkäsi hän -jälkeen, ja draamallisella tavalla, joka todisti hänellä olevan silmää -tehokkuudelle, hän saavutti emäntänsä, juuri kun tämä aikoi nousta -vaunuihinsa. - -"Sieppasin tämän juuri viime tingassa", hän sanoi tunkeutuen -ihailijaparven kautta. - -"Oh, tuhannet kiitokset!" virkkoi kreivitär. Ja myöskin jaarli -kiitti Denryä. Ja sitten kreivitär kumartui ulos vaunuista ja sanoi -veitikkamaisesti hymyillen: "Tehän sieppaatte kaiken ihan kuin -lennosta!" - -Ja sekä Denry että kreivitär nauroivat hillittömästi, ja Bursleyn -seuraelämän pylväät olivat ymmällään. - -Kaikkien kadehtima Denry asteli kotiin ankarasti ajatellen. Yhdellä -iskulla hän oli saanut enemmän kuin voi Duncalfin työssä ansaita -yhdessä kuukaudessa. Kreivittären, Ruth Karpin ja aran Nellien kasvot -tanssivat houkuttelevina harhanäkyinä hänen väsyneissä silmissään. Hän -oli kuvaamattoman onnellinen. Mutta ikävyydet odottivat häntä. - -Bennett, Velikulta -- 3 - - - - -II LUKU. - -Hullinsin lesken talo. - - -I. - -Se yksinkertainen tosiasia, että Denry Machin oli ensimmäisenä kaikista -Bursleyn asukkaista pyytänyt kreivitärtä tanssiin (saamatta epäävää -vastausta), teki hänestä uuden miehen. Eikä vain koko kaupunki pitänyt -häntä ihmeellisenä ja suurenmoisena poikana, vaan samaa hän arveli -itsekin. Hän ei voinut vapautua siitä. Hän oli aina ollut hilpeä, -suorastaan optimisti. Nyt hän oli pysyväisesti tyynen, varman hilpeyden -tilassa. Hän saattoi nousta aamuisin hyräillen ja tanssien. Bursley -ja maailma yleensä eivät olleet enää Bursley ja maailma yleensä, ne -olivat salaperäisesti muuttuneet osteriksi; ja Denryn oli vallannut -sellainen omituinen tunne, että osteriveitsi sijaitsi jossain valmiina, -joskin tällä haavaa näkymättömissä, ja että hän ennen pitkää saisi sen -näkyviinsä ja tarttuisi siihen. Hän odotti jotain tapahtuvan. Eikä -suotta. - -Muutaman päivän kuluttua tuosta historiallisesta juhlasta saapui -rouva Codleyn tapaamaan Denryn esimiestä. Herra Duncalf oli näet -hänen asianajajansa. Tukeva, raskashenkinen ja kuitenkin jäntevä -leski kuudenkymmenen korvissa, jonka miesvainaja oli apteekkarina -ansainnut rahaa, ennenkuin osakeyhtiöt olivat suvainneet tunkeutua -lääkitystaidonkin alalle. Rahat oli suureksi osaksi sijoitettu -kiinnityslainoina pikkutaloihin; korot olivat jääneet maksamatta, ja -rouva Codleynin oli äskettäin ollut pakko ryhtyä lakitoimenpiteisiin, -jotka tekivät hänestä noin seitsemänkymmenen pikkutalon omistajan. -Vaikka ne tuottivat hänelle bruttotuloa kahdentoista punnan vaiheilla -viikossa, olivat ne hänen mielestään kuitenkin koettelemus, pöpö, -loukkaus ja suoranaisen häviön aiheuttajia. Ehtimiseen hän puhui aivan -kuin mielihalulla lahjoittaisi ne kenelle hyvänsä, joka vain viitsi ne -ottaa -- "ja silloin voisikin oikein helpotuksesta huoahtaa." Useimmat -kiinteistönomistajat puhuvat siihen tapaan. Erikoisesti häntä suututti -suorittaa niistä veroa. - -Nyt oli äskettäin kaupungin-maanmittarin johdolla arvioitu uudelleen -koko kaupunki. Tämä ei kenties kuulosta erikoisemmalta; mutta -uudestaanarviointi on kaikkein jännittävin tapahtuma (ottamatta -lukuun aatelisen pormestarin pitämiä kunnallistanssiaisia), mikä -voi sattua kaupungissa. Jos talonne on arvioitu neljäksikymmeneksi -punnaksi vuodessa ja veroa on suoritettava seitsemän shillinkiä -punnasta, ja uusi arviointi korottaa teidät viiteenviidettä puntaan, -niin se merkitsee kolmekymmentä viisi shillinkiä lisää vuodessa -teidän taskustanne, mikä on kolmenkymmenen viiden punnan korko. Ja -jos uusi arviointi alentaa teidät kolmeenkymmeneen viiteen puntaan, -niin se merkitsee kolmekymmentä viisi shillinkiä lisää omaan -taskuunne, mikä on samaa kuin laatikko Havanna-sikaareja tai upeat -liivit. Eikö tämä ole jännittävää? Rouva Codleyn toivoi, että hänen -verotettu omaisuutensa alennettaisiin arvoltaan. Toiveensa hän perusti -etupäässä siihen seikkaan, että oli herra Duncalfin, kaupunginnotarion -asiakas. Kaupunginnotario ei ollut kaupungin-maanmittari, eikä -hänellä ollut mitään sanomista arviointiasiassa. Sitä paitsi rouva -Codleyn uskoi liikeasiansa hänelle luultavasti siitä syystä, -että piti häntä rehellisenä miehenä, eikä rehellinen mies olisi -rehellisesti voinut koettaa houkutella kaupungin-maanmittaria -poikkeamaan oikeudenmukaisuuden kaidalta tieltä tehdäkseen palveluksen -asiakkaalleen. Siitä huolimatta rouva Codleyn arveli, että hänen -veronsa olisi alennettava, koska hän käytti kaupunginnotariota. -Sellainen on ihmisluonto maaseudulla! Niin perin erilainen kuin -ihmisluonto Lontoossa, missä ei kukaan uneksikaan tarjoavansa edes -tulitikkuakaan kunnallisviranomaisille, jotta tätä tekoa ei pidettäisi -solvauksena. - -Eräänä lauantai-aamuna rouva Codleyn saapui ilmaisemaan herra -Duncalfille tyytymättömyytensä sen johdosta, että kaistale sinistä -paperia ilmoitti hänen verotetun omaisuutensa lievästi karttuneen, -vaikka hän oli odottanut sen alenevan. - -Tämä keskustelu, jota kirjurit seurasivat ohuen lautaseinän lävitse ja -puhelutorven avulla, korvasi vilkkaudellaan seremoniain puutteen. Kun -portaat olivat herenneet narisemasta rouva Codleynin oikeutetun raivon -painosta, vihelsi herra Duncalf kaksi kertaa kimeästi. Kaksi vihellystä -tarkoitti Denryä. Denry sieppasi pikakirjoitusvihkonsa ja noudatti -kutsua. - -"Kirjoittakaa seuraavasti!" sanoi hänen isäntänsä töykeästi ja -vihaisesti. - -Aivan kuin Denry olisi puoltanut rouva Codleyniä! Ikäänkuin ei -Denry olisikaan kaupungin merkkihenkilöitä, kreivittären ystävä ja -pikakirjuri vain pinnaltaan. - -"Kuulitteko?" - -"Kyllä, herra." - -"ROUVA" -- tähän asti oli aina kirjoitettu "Hyvä Rouva" tai "Hyvä -Rouva Codleyn" -- "ROUVA -- Minun tarvinnee tuskin sanoa, että jos -tämänaamuisen keskustelumme ja omituisten huomautustenne johdosta -haluatte jättää asianne toisiin käsiin, niin olen erittäin iloinen -saadessani luovuttaa käsistäni kaikki paperit saatuani kustannukseni -korvatuiksi. Kunnioittaen... Osoite: Rouva Codleyn." - -Denry mietti: "Aasi! Antaisi hänen rauhoittua!" Myöskin: "Hänellä on -'käsiin' ja 'käsistä' samassa lauseessa. Ei kuulosta hyvältä. Siitä -näkee, millaisessa mielentilassa hän on!" Pikakirjurit ovat aina -kaltaisiaan -- ylen tarkkoja. Myöskin: "Toivon hartaasti, että rouva -Codleyn antaa hänelle eropassin! Silloin ei minun tarvitse kerätä noita -vuokria." Joka maanantai ja usein tiistaisinkin Denry keräili vuokria -rouva Codleynin mökeistä -- inhottava toimi hänen mielestään. Herra -Duncalf, vaikka hänen ei tarvinnutkaan kokea sen inhottavuutta, vähensi -tämän toimituksen vuoksi 7 1/2 prosenttia vuokrasummasta. - -"Siinä kaikki", sanoi herra Duncalf. - -Mutta kun Denry teki lähtöä, sanoi herra Duncalf hirvittävän töykeästi: - -"Machin!" - -"Mitä suvaitsette, herra?" - -Silmänräpäyksessä Denry tiesi, mitä oli tulossa. Hän tunsi kipeästi, -että oli nyt joutunut ratkaisutilanteeseen ikäänkuin nousuveden -yllättämänä. Ja lyhyen tuokion ajan hänestä tuntui siltä, ettei -karkeloiminen kreivittären kera, Bursleyn ritariston kukan katsellessa -kateellisen ihmetyksen valtaamana, loppujen lopuksi ollutkaan mikään -avain elinkautisen menestyksen oveen. - -Epäilemättä hän oli harjoittanut vilppiä lähettämällä itselleen kutsun -tanssiaisiin. Epäilemättä hän oli harjoittanut vilppiä lähettämällä -kutsun räätälilleen ja tanssinopettajattarelleen. Tanssiaisten -jälkeisenä päivänä, kesken kaikkea kunniaansa, häntä oli pelottanut -kohdata herra Duncalfin katse, sillä olisihan herra Duncalf voinut -kysyä häneltä: "Machin, mitä ihmettä _te_ teitte kaupungintalolla -eilisiltana -- käyttäytyen ikäänkuin olisitte ollut Persian shaahi, -Walesin prinssi ja Henry Irving?" Mutta herra Duncalf ei ollut sanonut -mitään, eikä herra Duncalfin katse ollut sanonut mitään, ja Denry luuli -vaaran jo menneen ohi. - -Nyt se ryöpsähti jälleen esiin. - -"Kuka teidät kutsui pormestarin tanssiaisiin?" tiedusti herra Duncalf -jylisten. - -Kas niin, siinä sitä oltiin! Perin tukala kysymys. - -"Minä itse, herra", hän tokaisi mutkittelematta. Silkkaa totuutta. Hän -ei suoraan sanoen voinut ajatellakaan valhetta. - -"Miksi?" - -"Arvelin, että te olitte ehkä unohtanut merkitä minun nimeni -kutsuluetteloon." - -"Ohoo!" Se sanottiin tuikeasti. "Ja varmaankin luulitte myöskin, että -olin unohtanut merkitä sen saksiniekan, Shillitoen?" - -Koko juttu oli siis tiedossa. Kaiketi Shillitoe oli kielinyt. Denry -muisti, että kaupungin klassilliseksi vakiintunut räätäli Hatterton, -jolta Shillitoe uhkasi riistää asiakkaat, oli herra Duncalfin erikoisia -ystäviä. Hän tajusi koko asian. - -"No?" vaati herra Duncalf itsepintaisesti, kun Denry varovaisesti -vaikeni. - -Denryä ei saanut houkutelluksi ulos äänettömyytensä suojasta. - -"Varmaankin teistä on erikoisen hauskaa tanssia parempienne kanssa?" -karjui herra Duncalf uhkaavasti. - -"On kyllä", sanoi Denry. - -"Entä _teistä?_" - -Hän ei ollut aikonut sanoa sitä. Tuo kysymys luiskahti hänen suustaan. -Hän oli viime aikoina saanut tavan vastata nopeasti ihmisille, jotka -tekivät hänelle kysymyksiä: - -"Kyllä, entä _te?_" tai "Ei, entä _te?_" Tämä temppu oli vaikuttanut -suunnattoman tehokkaasti esimerkiksi Shillitoehon ja kreivittäreen. -Hän alkoi tulla kuuluisaksi siitä. Nyt se tehosi ehdottomasti. Herra -Duncalf oli kreivitärtä tanssittaessaan joutunut kesken karkeloa -häpeällisesti tappiolle, koska herra Duncalf tanssi kernaammin hameilla -kuin lattialla, ja tämä tapahtuma oli yleiseen tunnettu. - -"Voitte poistua täältä viikon perästä", sanoi herra Duncalf -mahtipontisesti. - -Se ei ollut mikään vastatodiste. Mutta esimiehet ovat sanakiistoissa -niin häikäilemättömiä. - -"Hyvä on", vastasi Denry; ja itselleen hän virkkoi: - -"Jotain _täytyy_ osua minun kohdalleni." - -Häntä huimasi joutua näin puille paljaille -- hän kun oli jo miettinyt -sopivaa tilaisuutta päästä hienon ja äskettäin perustetun Hillportin -urheiluklubin jäseneksi! Häntä raivostutti, sillä herra Duncalf oli -vain purkanut Denryyn suuttumuksen, minkä rouva Codleyn oli hänessä -herättänyt. Mutta merkillistä kyllä ei hän tuntenut laisinkaan -masentuneisuutta. Ei, hän lauleli ja vihelteli edelleen, vaikkei -hänellä ollutkaan muita mahdollisuuksia kuin nähdä nälkää tai elää -äitinsä kustannuksella. Hän mittaili katuja komeaan uuteen tapaansa, ja -hänen mielessään pyöri ajatus: "Mitä ihmettä voisin tehdä pysyäkseni -maineeni tasalla?" Joka tapauksessa hänellä oli koskemattomana viiden -punnan seteli, jonka hän oli voittanut Harold Etchesiltä tanssiveikassa. - - -II. - -Elämä on aina sarja yhteensattumuksia. Ei tapahdu mitään, mikä ei -juontaisi juurtansa yhteensattumuksista. Kaikki suuret muutokset -aiheutuvat yhteensattumuksista. En tahdo sen vuoksi vaieta siitä -seikasta, että seuraava muutos Denryn elämänjuoksussa johtui -suunnattomasta ja mutkallisesta yhteensattumuksesta. Seuraavana -aamuna saapuivat sekä rouva Codleyn että Denry myöhästyneinä -jumalanpalvelukseen P. Luukkaan kirkkoon -- rouva Codleyn vahingossa ja -lihavuutensa vuoksi, Denry tarkoituksellisesti. Denry tuli myöhemmin -kuin rouva Codleyn, jonka hän havaitsi odottavan eteisessä. Että rouva -Codleyn odotti, se on aivan oleellinen osa tässä yhteensattumuksessa. -Rouva Codleyn taas ei olisi odottanut, ellei hänen penkkinsä olisi -sijainnut ihan keskellä kirkkoa, lähellä kuoria. Eikä hän myöskään -olisi odottanut, jos olisi ollut laiha nainen eikä taipuvainen -läähättämään kiireesti käveltyään. Hän odotti osaksi hengähtääkseen, -osaksi päästäkseen virren aikana paikalleen huomiota herättämättä. -Ellei hän olisi tullut myöhään, ellei hän olisi ollut lihava, ellei -hänen paikkansa olisi sijainnut saarnastuolin alla, ellei hänestä olisi -tuntunut vastenmieliseltä herättää huomiota, niin hän olisi jo ollut -kirkossa eikä Denry olisi joutunut juttelemaan hänen kanssaan kahden -kesken. - -"Jaa, kyllä te olette aika joukkoa, sen minä sanon!" huomautti rouva -Codleyn, kun Denry kohotti hattuaan. - -Hän tarkoitti Duncalf ja kaikkia Duncalfin myrmidoneja. Hän oli yhä -vielä läpeensä loukkaantunut. Kirje, jonka hän oli sinä aamuna saanut, -oli pannut hänet hätkähtämään. Eikä edes tuon pyhäkön varjo estänyt -häntä vihjaamasta asiaan, joka soveltui paremmin maanantai- kuin -sunnuntaiaamuksi. Olipa hän jo tuhauttamaisillaan nenäänsäkin. - -"Sille minä en mahda mitään!" puolustihe Denry. - -"Oh!" jatkoi rouva, "te olette kaikki samaa maata, ja sen minä sanon, -herra Machin, että ottaisinpa totta tosiaan vaarin hänen sanoistaan, -jos vain tietäisin jonkun toisen, jolle voisin uskoa vuokrien -keräämisen. Olen kuullut niin kauheita juttuja vuokrainkerääjistä... -Kyllä kai minun täytyy sopia hänen kanssaan." - -"No", sanoi Denry, "kyllä minä kokoon edelleenkin teidän vuokranne, jos -haluatte." - -"Tekö?" - -"Minä olen sanoutunut irti toimestani", selitti Denry. "Asian laita on -sellainen, että herra Duncalf ja minä emme oikein sovi yhteen." - -Eteiseen saapui kolmas myöhästynyt, ja aivan kuin saman aatteen -valtaamina rouva Codleyn ja Denry vaikenivat ja lähtivät yhdessä -kulkemaan hautojen keskitse. - -Siellä, hautojen keskellä, rouva Codleyn tarkasteli häntä. Hän oli -kirjuri, joka ansaitsi vain kahdeksantoista shillinkiä viikossa, ja -se näkyi selvään. Hänen äitinsä oli ompelijatar, ja se näkyi myöskin -selvään. Ajatus, etteivät tuo siisti, mutta nukkavieru Denry ja mahtava -Duncalf oikein sopineet yhteen, tuntui äärettömän hullunkuriselta. -Olisipa Denry vain voinut käyttää frakkipukuaan kirkossa! Häntä -harmitti suunnattomasti, että oli käyttänyt tuota kallista pukua vain -kerran eikä hänellä ollut pienintäkään toivoa päästä koskaan enää -käyttämään sitä. - -"Ja sitten vielä yksi asia", jatkoi Denry, "minä otan korvaukseksi -vain viisi prosenttia seitsemän ja puolen asemesta. Antakaa minulle -vapaat kädet, niin saamme nähdä, enkö onnistu paremmin kuin _hän_. Ja -minä tilitän joka kuukausi, joka viikko, jos haluatte, enkä kerran -neljänneksessä, kuten _hän_ tekee." - -Tuo kirkas, ihana aate oli osunut Denryyn kuin taivaallinen nuoli. Se -tunki hänen lävitseen ja lävisti rouva Codleynin yhtä onnistuneesti. -Se oli aate, joka tyydytti järkeä, tyydytti kukkaroa ja kostonvaistoa. -Suunniteltuaan näin kostoa herra Duncalfille he lähtivät yhdessä -kirkkoon. - -Tarpeetonta on jatkaa tätä kohtaa tarinastamme. Ei edes pastorin -saarnateksti kuulu siihen. - -Viikkoa myöhemmin kiinnitettiin Denryn äidin oveen maalattu lauta: - - E. H. MACHIN - - Vuokratoimisto ja Kiinteistöasioimisto - -Myöskin ilmestyi _Merkkitorveen_ ilmoitus kertoen Denryn hoitavan -kiinteistöjä, isoja tai pieniä. - - -III. - -Seuraava ratkaiseva tapahtuma Denryn elämänjuoksussa sattui eräänä -maanantai-aamuna muutamassa mökissä, joka oli paljoa pienempi kuin -hänen äitinsä. Tämä mökki, sekin rouva Codleynin lukuisia kiinteistöjä, -sijaitsi itsekseen Kappelikujan varrella, Wesleyn kappelin takana; -useimmat taloista olivat Puusepän-aukion varrella lähellä sitä. -Ympäristöä ei leimannut mikään yhteiskunnallinen loisto, mutta elämä -siellä oli vaiherikasta, jännittävää, täynnä tapahtumia, kuten elämä -yleensä asunnoissa, joista maksetaan keskimäärin kolme shillinkiä -viikossa. Muutamat ihmiset panettelivat tätä korttelia "slummiksi" ja -tehostivat ivallisesti sen ja Wesleyn kappelin naapuruutta, ikäänkuin -vika olisi ollut Wesleyn kappelin. Sellaiset ihmiset eivät ymmärtäneet -elämää ja sen tuottamaa iloa. - -Tuossa yksinäisessä mökissä oli etupiha, jotensakin vuodepeitteen -laajuinen, hauraan tiilimuurin ympäröimä ja liejulla kivetty. Kun -nousi kaksi porrasta ja töykkäsi ovea, niin huomasi heti joutuneensa -saliin, jota ei mikään peite maailmassa olisi voinut peittää. Tämän -huoneen takana saattoi nähdä hämärästi suojan niin pikkuruisen, että -huutokaupan vasaramies olisi täydellä syyllä voinut nimittää sitä -"Helmeksi", ja sen yksinkertaisena, mutta käytännöllisenä sisustuksena -oli likavesijohto; myöskin erotti portaikon alapään. Salin sisustukseen -kuului kaksi tuolia ja pöytä, pari paistinpannua ja jokunen vanha -porsliiniastia. Mitä portaikon yläpäässä oli, sitä ei tietänyt yksikään -elävä olento paitsi tuo vanha vaimo, joka vietti siellä yönsä. - -Eukko istui lieden ääressä "yhtenä mykkyränä", kuten Kaupunkiviisikossa -sanotaan. Huoneessa ei kuitenkaan ollut tulta muualla kuin lyhyessä -savipiipussa, jota hän poltteli; rouva Hullins oli Bursleyn viimeisiä -eukkoja polttamaan nysää; ja yksinpä silloinkin piippua pidettiin -sopimattomana ja savukkeet alkoivat päästä muotiin -- joskaan ei -Kappelikujanteessa. Rouva Hullins poltteli piippuaan ajattelematta -erikoisesti mitään. Toisinaan häivähti hänen uneliaissa aivoissaan -jokin näky menneiltä ajoilta. Hän oli elänyt tuossa asumuksessa -viidettäkymmentä vuotta. Hän oli kasvattanut siinä yksitoista lasta -ja kaksi miestä. Hän oli hemmotellut siinä kolmeakymmentä viittä -lapsenlasta ja antanut ohjeita noin puolelle tusinalle miniälle. Hän -oli kokenut öitä, jolloin tuskin saattoi liikahtaa tuossa asunnossa -häiritsemättä jonkun unta. Nyt hän oli yksinään. Hän ei poistunut -siitä milloinkaan, paitsi kun oli noudettava vettä aukiolla olevasta -kaivosta. Hän oli nähnyt runsaasti elämää, ja hän oli väsynyt. - -Denry astui sisään kursailematta, kirkkailla optimistisilla kasvoillaan -vaaleanruskean tukan varjossa hilpeä, suopea hymy. Hänellä oli isot ja -oivat hampaat. Hän alkoi käydä -- ei lihavaksi, mutta pyyleväksi. - -"No, muoriseni!" hän tervehti rouva Hullinsia ja istuutui toiselle -tuolille. - -Nuori mies ilmeisesti sovussa maailman kanssa, nuori mies tällä haavaa -tyytyväinen itseensä. Ei enää mikään kirjuri; ei mikään palkkalainen -sanoen "herra" henkilöille, joilla ei ole sormia ja varpaita sen -useampia kuin hänellä itselläänkään; ei enää orjamaisen sopimuksen -sitomana määräpaikkaan määrätunneiksi! Riippumaton yksikkö, oman -aikansa ja omien liikkeittensä herra! Lyhyesti mies! Totta puhuen hän -ansaitsi nyt kahdessa viikon päivässä hiukan enemmän kuin herra Duncalf -oli suorittanut hänelle puolen kuudetta päivän työstä. Hänen tulonsa -vuokra-asioitsijana ja isojen ja pienten kiinteistöjen hoitajana -nousivat suunnilleen yhteen puntaan viikossa. Mutta hän asteli -kaupungin katuja, hymyili, laski leikkiä, puhui epämääräisesti ja sanoi -"Entä _te_?" tavalla sellaisella, että hänen tulonsa olisi voinut -arvata vaihtelevan kymmenestä punnasta viikossa kymmeneen tuhanteen -vuodessa. Ja hänellä oli neljä päivää viikossa punnitakseen uusia -menetelmiä rikkauden hankkimiseksi. - -"Ei mulla ole mitään antaa", sanoi eukko liikahtamatta. - -"Älkäähän nyt! Ei se vetele", virkkoi Denry. "Ottakaas hyppysellinen -minun tupakkaani." - -Eukko otti hyppysellisen hänen tupakkaansa ja täytti uudestaan -piippunsa, ja Denry tarjosi hänelle tulitikun. - -"Minä en lähde tästä talosta saamatta ainakin puoli kruunua!" selitti -Denry suopeasti. - -Ja hän kieritti itselleen savukkeen, kenties pysyäkseen lämpimänä. -Tuossa ummehtuneessa asunnossa oli perin koleata, mutta eukko ei -hytissyt koskaan. Hän oli noita vanhoja vaimoja, jotka pitävät yllään -kaikki hameensa koko elämänsä varrelta, toisen toisensa päällä. - -"Silloin saatte viipyä täällä aika pitkältä", huomautti rouva Hullins -katsoen tosiasioita suoraan silmiin. "Johan minä juttelin teille Jack -pojastani. Hän on ollut joutilaana kuusi viikkoa. Tänään hän käy -käsiksi ja antaa mulle jotain sunnuntaiksi." - -"Ei se vetele", sanoi Denry lyhyesti ja ystävällisesti. - -Sitten hän selitti Hullinsin muorille töykeän suopeasti, ettei -rouva Codleyn myöntänyt enempää lykkäystä kenellekään, ettei hänen -kannattanut jättää enempää rästiin, että vuokralaiset saattoivat hänet -vararikkoon ja että hän, Denry, itsekin joutuisi samaan kadotukseen, -koska tunsi niin suurta suopeutta vuokralaisluokkaa kohtaan. - -"Kuusi viidettä vuotta min' oon asunut tässä talossa!" sanoi rouva -Hullins. - -"Tiedän sen", myönsi Denry. "Ja katsokaas, kuinka paljo teillä on -rästiä, muori!" - -Hän kiinnitti eukon huomion vuokrarästeihin peräti suopean -ystävällisesti, mutta vaieten tämä kieltäytyi katsomasta. - -"Lastenne olisi pidettävä huolta teistä", huomautti Denry eukon -äänettömyyden johdosta. - -"Ne, jotka ovat kuolleet, ne ei voi", sanoi rouva Hullins, "ja mitä on -elossa, niillä on huolta omista lapsista paitsi Jackilla." - -"Jaa, sitten tulee häätö", virkkoi Denry, mutta yhä hilpeästi. - -"Ei, ei! Ette te rupea minua tästä häätämään." - -Denry kohotti kätensä ikäänkuin huudahtaakseen: "Olen tehnyt voitavani, -ja teille olen antanut hyppysellisen tupakkaa. Sitä paitsi ei teidän -pitäisi olla täällä yksin. Teidän pitäisi asua jonkun lapsenne luona." - -Keskusteltiin edelleen, mutta lopuksi Denry toisti myötätuntoisen -alistuvasti: - -"Ei, kyllä teidän täytyy lähteä. Tästä tulee häätö." - -Heti sen jälkeen hän poistui talosta kasvoillaan kirkas pojan hymy. Ja -sitten hän tuikkasi kahta minuuttia myöhemmin hilpeän päänsä jälleen -sisään ovesta. - -"Kuulkaahan nyt, muori", hän sanoi. "Minä lainaan teille puoli kruunua, -jos haluatte." - -Armeliaisuus säteili hänen kasvoillaan ja ihan lämmitti hänen sydäntään. - -"Mutta teidän täytyy maksaa minulle vähä tästä palveluksesta", hän -lisäsi. "Ei minun kannata tehdä sitä ilmaiseksi. Teidän täytyy -maksaa takaisin ensi viikolla ja antaa minulle kolme pennyä. Se on -kohtuullista. Minä en voisi nähdä teitä häädettävän talostanne. -Tuokaahan nyt vuokrakirjanne." - -Ja hän merkitsi puoli kruunua maksetuksi eukon rasvaiseen likaiseen -vuokrakirjaan ja saman summan omaan isoon kirjaansa. - -"Kyllä te olette omituinen otus, herra Machin!" murisi eukko hänen -poistuessaan. Denry ei koskaan käsittänyt, mitä hän oikeastaan -tarkoitti. Viittätoista -- kahtakymmentä -- vuotta myöhemmin hänen -elämässään voi tuo huomautus palautua mieleen ja saattaa hänet -ymmälleen. - -Seuraavana maanantaina tuntui jok'ikinen Kappelikujanteen ja -Puusepän-aukion varrella tietävän, että oikeudenpalvelijain ja -häädön aiheuttaman epämukavuuden saattoi välttää järjestämällä asian -ihmisystävällisen Denryn kanssa. Hän teki oikein hyviä kauppoja. -Ja ottaen huomioon vakuuden horjuvan laadun hänen ei käynyt juuri -vaatiminen vähempää kuin kolme pennyä viikolta puolesta kruunusta. -Se oli noin 40 prosenttia kuukaudessa ja 500 prosenttia vuodessa. -Vakuus oli kerrassaan kuviteltu, mutta siitä huolimatta hänellä oli -oma turvansa ilkiöitä vastaan. Hän otti vastaan, mitä he suorittivat -hänelle vuokraa, ja kieltäytyi merkitsemästä sitä vuokraksi, käyttäen -rahat sen sijaan lainojensa suoritukseksi, niin että häätöuhka oli -taasen heidän päänsä päällä. Näin Denry tuli viimein käyttäneeksi -Harold Etchesiltä voittamansa viiden punnan setelin Kappelikujanteen -ja Puusepänaukion hyvänä haltiana, pelastaen hätääntyneet joutumasta -taivasalle, auttaen puutteeseen joutuneet ahtaimmasta nikarasta, -pitäen koossa monta kotia, Jotka ilman häntä olisivat luhistuneet -raunioiksi -- aina hymyillen, hilpeänä, myötätuntoisena ja hauskana. -Viiden punnan seteli -- varsinkin uusi ja tuore, kuten tämä oli -- on -kerrassaan ihmeellinen tosiasia, sillä sen näkeminen tuottaa mielihyvää -yksin miljoonapohatallekin; mutta tuskinpa yksikään viiden punnan -seteli lienee ollut konsanaan niin ihmeellinen kuin Denryn. Kymmenen -prosenttia viikossa korkoa korolle kasvaa nopeasti; se nousee ja -nostaa. Denry ei puhunut koskaan tarkalleen. Mutta kaupunki alkoi pian -tajuta, että hän oli edistyvä mies, mies jota kannatti pitää silmällä. -Kaupunki myönsi, että siihen asti hän oli kannattanut kreivittären -tanssittajana hankkimaansa mainetta. Kaupunki tunsi, että Denryssä oli -jotain mahdotonta määritellä. - -Denry tunsi sen itsekin. Hän ei pitänyt itseään nerokkaana tai -loistavana. Mutta hän arveli itsellään olevan aivan erikoiset lahjat. -Hän piti itseään erilaisena kuin toiset. Näin hän saattoi miettiä: - -"Jokainen toinen olisi antanut perään Duncalfille ja jäänyt ikipäiviksi -pikakirjuriksi." - -"Kenen toisen päähän olisi pälkähtänyt lähteä tanssiaisiin ja pyytää -kreivitärtä tanssiin?... Ja sitten se viuhkajuttu!" - -"Kuka toinen olisi tullut ajatelleeksi riistää vuokrainkantoa Duncalfin -käsistä?" - -"Kuka toinen olisi tullut ajatelleeksi yhdistää nämä lainat -vuokrainkantoon? Asia on vallan yksinkertainen! Juuri sitä ne -tarvitsevat! Eikä kukaan ole silti koskaan tullut ajatelleeksi sitä, -ennenkuin minä sen keksin!" - -Ja hän tiesi varmasti olevansa tuon puuhakkaan teollisuusalueen -kaikkein eniten ihailema tyyppi -- aito velikulta. - - -IV. - -Halu päästä Urheiluklubin jäseneksi virisi jälleen eloon hänen -rinnassaan. Ja kuitenkin, vaikka olikin kuuluisuus, nouseva tähti, -hän arveli salaisesti Hillportin Urheiluklubin olevan hiukan liian -korkealla. Urheiluklubi oli Bursleyn seuraelämän vereksin ja -suurenmoisin ilmiö, ehdottomasti juuri se klubi, mihin kaupungin -kultaisen nuorison sopi kuulua. Denryn polvesta eivät Vanhoillisten -klubi ja Vapaamielisten klubi näyttäneet oikeilta klubeilta; ne olivat -valtiollisia koneistoja, eikä niiden jäsenyys tuottanut juuri mitään -erikoiskunniaa. Mutta Urheiluklubin olivat perustaneet kaikkein -uljaimmat miehet Hillportista, joka on Bursleyn hienoin esikaupunki -ja sijaitsee korkealla kummulla. Varakkaimpien saviastia-tehtailijain -pojat pitivät kunnia-asianaan kuulua siihen, ja aikansa halveksittuaan -myöskin heidän isänsä pitivät kunnia-asianaan kuulua siihen. Se oli -sijoitettu vanhaan kartanoon, jossa oli avara puisto ja lammikko ja -verkkopallokenttiä; se oli tehnyt vuorosopimuksen golf-klubin ja -Hillportin krikettiklubin kanssa. Mutta etupäässä se oli seuraelämää -varten. Hienointa oli esiintyä siellä iltaisin, kernaammin myöhään kuin -varhain; ja korttipelien ja biljaardin tarkka tuntemus merkitsi siellä -enemmän kuin urheilutaito. - -Se oli klubi sanan Pall Mall-merkityksessä. - -Ja Denry asui yhä vielä vähäpätöisen Broughaminkadun varrella, ja -hänen äitinsä oli yhä vielä ompelijatar! Nämä olivat ilmeisesti -voittamattomia totuuksia. Kaikki miehet, jotka Denry tiesi sen -jäseniksi, olivat jollain tapaa "saamarimaisempia" kuin hän -- ja tässä -oli kysymys juuri saamarimaisuudesta; harva asia on salaperäisempi -kuin saamarimaisuus. Denry oli ainoalaatuinen, tiesi olevansa -ainoalaatuinen; hän oli tanssittanut kreivitärtä, ja kuitenkin... nuo -toiset pojat!... Niin, yhteiskunnassa on arvoituksia, merkillisiä -arvoituksia. - -Ajaessaan tiistaisin Hanbridgeen, missä oli jokunen pikkuvuokra -perittävänä, Denry tapasi usein Harold Etchesin raitiovaunussa. -Siihen aikaan Etches asui Hillportissa, ja hänen päätehtaansa -sijaitsi Hanbridgessä. Etches eli ylellisesti kuten omaisensakin -ja kuului naimattomanakin kuluttavan ainakin tuhat puntaa -vuodessa. Hän oli suurenmoinen kesäsunnuntaisin astellessaan -valkoisessa flanellipuvussaan Llandudnon satamalaiturilla. Hän oli -aloitteentekijöitä Urheiluklubia perustettaessa. Hän käytti yksin -vaatteisiin paljoa enemmän kuin Denryltä kului sielun ja ruumiin -kaikkiin tarpeisiin. Ensi kohtauksessa puhuttiin varsin vähä. He -eivät olleet vertaisia, ja ainoastaan frakkipuku saattoi tehdä heidät -toistensa vertaisiksi. Mutta eihän kuningaskaan voinut kieltäytyä -juttelemasta kyökkirengin kanssa, jonka hän oli antanut voittaa rahaa -itseltään. Ja Etches ja Denry rupattelivat laimeasti. Vähitellen he -rupattelivat vähemmän laimeasti. Ja kerran, kun he olivat melkein -kahden kesken vaunussa, he juttelivat innokkaasti koko kahdenkymmenen -minuutin pituisen matkan. - -"Ei ole hullumpi miehekseen", sanoi Denry itsekseen tuosta -saamarinmoisesta Harold Etchesistä. - -Ja hän vannoi lujasti itsekseen, että hän ihan ensi kerran Etchesin -tavatessaan mainitsisi Urheiluklubin -- "vain koetteeksi". Tämä vala -häiritsi hänen untaan useana yönä. Mutta Denrylle vala oli pyhä asia. -Vannottuaan mainitsevansa Etchesille klubista hän oli velvollinen -tekemään sen. Tiistain tullessa hän toivoi, ettei Etches olisikaan -raitiovaunussa, ja hänessä piilevä pelkuri olisi lähtenyt Hanbridgeen -jalan raitiovaunua käyttämättä. Mutta hän oli urhea. Hän nousi -raitiovaunuun, ja Etches istui jo siinä. Kun hän nyt ajatteli asiaa -lähemmin, tuntui kerrassaan julkealta vihjata Harold Etchesille, että -hän, Denry, soveltuisi hyvin Hillportin urheiluklubin jäseneksi. -Hyvänen aika! Eihän hän osannut pelata mitään! Hänellä oli merkitystä -vain kadulla! Joka tapauksessa -- vala! - -Hän istui tuokion saamattomana vaieten, tapaillen sopivaa johdantoa. Ja -sitten Harold Etches kumartui vaunun poikki hänen puoleensa ja sanoi: - -"Kuulkaahan, Machin, olen monta kertaa aikonut kysyä teiltä. Miksi ette -pyri urheiluklubiin? Se on todellakin oikein mukava paikka." - -Denry punastui, varsin luultavasti viimeistä kertaa elämässään. Ja -hän näki jälleen vereksen selvästi, kuinka suuri hän oli ja kuinka -mahtavalta hän mahtoi vaikuttaa kaupungin elämässä. Hän käsitti -olleensa liian vaatimaton. - - -V. - -Urheiluklubiin ei voinut tulla valituksi tuossa tuokiossa. Siinä oli -muodollisuuksia; ja että nämä muodollisuudet olivat monimutkaisia -ja veivät aikaa, se todistaa vain, että klubi oli hieno ja -siihen kannatti kuulua. Kun Denry viimein sai "sihteeriltä ja -klubimestarilta" ilmoituksen, että hänet oli valittu Kaupunkiviisikon -uljaimpaan seuraan, häntä suoraan sanoen pelotti lähteä klubiin. -Hän olisi halunnut jonkun vanhan ja kokeneen jäsenen johdattavan -hänet hellävaroen klubiin ja selittävän sen tavat ja esittävän -hänet kantavieraille. Tai hän olisi halunnut livahtaa sisään -huomaamattomasti, kun jäsenet olivat kääntäneet päänsä toisaalle. -Ja sitten häntä kohtasi ikävä isku. Rouva Codleyn sai päähänsä, -että hänen oli myytävä pikkukiinteistönsä. Mutta rouva Codleynin -pikkukiinteistöt muodostivat Denryn toimeentulon selkärangan eikä hän -voinut mitenkään olla varma siitä, että uusi omistaja käyttäisi häntä -vuokria keräämään. Uudella omistajalla voisi hyvinkin olla luonnoton -aikomus kerätä vuokransa itse. Turhaan esitti Denry rouva Codleynille -numerosarjoja, jotka osoittivat kiinteistötulojen kasvaneen hänen -hoidossaan. Turhaan hän vakuutti, ettei rahoja voisi sijoittaa niin -edullisesti mihinkään muualle. Rouva Codleyn meni niin pitkälle, että -ryhtyi neuvottelemaan huutokaupanpitäjän kanssa. Vasaramiehen käsitys -mahdollisesta hinnasta järkytti, mutta ei voittanut häntä kokonaan. -Tässä ratkaisevassa tilanteessa Denry sattui sanomaan hänelle uuteen -suurenmoiseen tapaansa: "Hyvänen aika! Jos minulla olisi varoja-, niin -ostaisin ne kiinteistöt itse, vain näyttääkseni teille...!" (Hän ei -selittänyt ja tuskinpa hän itsekään tiesi, mitä oli näytettävä.) Rouva -Codleyn vastasi hartaasti toivovansa, että hän tekisi sen! Sitten hän -sanoi hurjistuneena, että sen hän _tekisikin_ vähittäismaksuilla! Ja -loppujen lopuksi hän ostikin Hullinsin lesken mökin, joka tuotti puoli -kruunua viikossa, neljällä kymmenellä viidellä punnalla, joista hän -suoritti kolmekymmentä puntaa käteisellä järjestäen niin, että jäännös -vähennettäisiin vähitellen hänen viikkopalkkiostaan. Hän valitsi -Hullinsin lesken mökin siitä syystä, että se sijaitsi erillään -- -ikäänkuin iskettynä irti rouva Codleynin kiinteistömöhkäleestä. Tämä -teko tyynnytti rouva Codleynin. Ja Denry tunsi itsensä varmaksi, koska -rouva Codleyn ei voinut nyt vapautua hänen palveluksistaan menettämättä -viidentoista punnan vakuutta. (Hän ajatteli yhä vielä näin vähäisin -määrin, sen sijaan että olisi ajatellut tuhansissa.) - -Nyt hän oli kiinteistön omistaja. - -Tämän suuren ja juhlallisen tosiasian rohkaisemana hän lähti eräänä -iltapäivänä Hillportin klubiin. Hänen tulonsa oli pintapuolisesti -katsoen suurenmoinen. Ei kukaan epäillyt häntä hermostuneeksi tässä -tulikoetuksessa. Totta puhuen ei kukaan epäillyt sen vuoksi, että -paikka oli aivan autio. Eteisen autius sai hänet pysähtymään. Hän -huomasi sääntötaulun riippuvan kehystettynä hirvenpään alapuolella, -ja hän luki sen huolellisesti, ikäänkuin hänellä ei olisi taskussaan -ollut samanlaista. Sitten hän luki ilmoitukset, ikäänkuin ne olisivat -olleet vereksiä sähkösanomia joltain veriseltä sotanäyttämöltä. -Huomattuaan sitten tukevan tammioven (klubitalo oli muinen ollut -varsin juhlallinen herraskartano) hän astui siitä sisään ja näki -tarjoilupöydän (pulloineen) ja joukon pikkupöytiä ja korituoleja ja -eräällä pöydistä numeron _Staffordshiren Merkkitorvea_, joka esitti -suurin kirjaimin hirvittävän kysymyksen: -- "Tuottaako ihonne teille -kiusaa?" Denryn iho tuotti hänelle kiusaa; sitä karmi. Hän astui -eteisen poikki ja saapui toiseen huoneeseen, missä ilmoitustaulu -vaati "Hiljaisuutta". Ja hiljaisuus siellä vallitsikin. Ja pöydällä, -jota peittivät _Savenvalajan Maailma, Brittiläinen Australaasia, -Rautakauppiaan Aikakirja_ ja _Golf-kentän Vuosikirja_, oli toinen -kappale _Merkkitorvea_, joka tiedusti jälleen Denryltä, tuottiko iho -hänelle kiusaa. Kaikesta päättäen lukusali. - -Hän nousi portaikkoa ja löysi aution biljaardihuoneen, jossa oli -kaksi pöytää. Hän tarttui sauvaan, vaikka ei ollut koskaan pelannut -biljaardia; mutta hänen koskettaessaan palloja ne kolahtivat niin kovaa -huoneen hiljaisuudessa, että hän laski sauvan viipymättä kädestään. -Hän huomasi toisen oven, avasi sen uteliaana ja hätkähti nähdessään -pienen huoneen ja kahdeksan keski-ikäistä miestä, jotka pelasivat -korttia kahdessa ryhmässä enimmäkseen hattu päässä. He näyttivät -salavehkeilijöiltä, mutta olivatkin vain eräitä Bursleyn parhaita -whistin-lyöjiä. (Tämä tapahtui ennenkuin bridge oli lähtenyt liikkeelle -Pall Mallista.) Heidän joukossaan oli herra Duncalf. Denry sulki oven -nopeasti. Hän tunsi olevansa ikäänkuin lumotun linnan vaeltaja, joka -oli äkkiä nähnyt jotain, mitä ei olisi pitänyt nähdä. Hän palasi -alas maahan ja kohtasi eteisessä erään henkilön paitahihasillaan -- -sihteerin ja klubimestarin, hauskan kodikkaan miehen, joka virkkoi -vanhan tuttavan tavoin, vaikkei ollutkaan koskaan ennen puhutellut -Denryä: "Varmaankin herra Machin? Hauskaa tavata, herra Machin! -Lähtekääpä tyhjentämään lasi kanssani. Mitä lajia suvaitsette?" Näin -sanoen sihteeri ja klubimestari astui tarjoilupöydän taakse, ja Denry -sai hiukan viskyä ja melkoisen määrän opastusta. - -"Olen joka tapauksessa _käynyt_!" hän virkkoi itsekseen lähtien kotiin. - - -VI. - -Seuraavana iltana hän lähti klubiin toistamiseen kello kymmenen -vaiheilla. Lukusali, tuo oppineisuuden tyyssija, oli autio kuten -muulloinkin; mutta ravintola oli täynnä miehiä, savua ja laseja. -Se oli niin täynnä, että Denryn tuloa tuskin huomattiinkaan. -Sihteeri ja klubimestari huomasi hänet kuitenkin, ja pian hän -rupatteli eräässä ryhmässä tarjoilupöydän ääressä, missä sihteeri ja -klubimestari vallitsi paitahihasillaan. Hän vilkaisi ympärilleen ja -tunsi tyydytystä. Se oli saamarinmoisen hilpeyden ja vallattomuuden -näyttämö, vastaten hyvin klubin mainetta. Saapuvilla oli eräitä -Bursleyn merkkimiehiä. Charles Fearns, asianajaja, jolla oli toimisto -Hanbridgessä, väitteli vilkkaasti eräässä nurkassa. Fearns asui -Bleakridgessä ja kuului Bleakridgen klubiin, ja hänen läsnäolonsa -Hillportissa (kahden engl. peninkulman päässä Bleakridgestä) oli -draamallinen tunnustus Hillportin klubin arvolle. - -Fearns oli ilmeisesti anarkistisella päällään. Vaikka olikin -menestyksellinen liikemies, joka äänesti oikein, hän suvaitsi toisinaan -repiä rikki koko yhteiskuntarakenteen ja laatia sen uudelleen oman -suunnitelmansa mukaan. Tänä iltana hän pauhasi maanomistajia vastaan, -hän joka "siirtokirjain" avulla elätti vaimoa ja lasta ja ranskalaista -kotiopettajatarta paljoa paremmin kuin mukavuus vaati. Fearnsin -ranskalainen kotiopettajatar oli muuan Kaupunkiviisikon seitsemästä -ihmeestä. Miehistä hän oli hauska tuolla tuulella; ja sikäli kuin hän -korotti ääntään, laajeni myöskin hänen kuulijakuntansa. - -"Jos tämän kaupungin paikallislait olisivat pennin arvoiset", hän -julisti, "niin tuhatkunta niin sanottua taloa olisi revittävä -huomispäivänä. Esimerkiksi se vanha eukko, josta vast'ikään puhuin -- -Hullins. Hän on katolilainen -- minun kotiopettajattareni harjoittaa -yhtä mittaa hyväntekeväisyyttä katolilaisten keskuudessa -- siitä minä -sen tiedän. Hän on maksanut puoli kruunua viikossa melkein puolen -vuosisadan ajan hökkelistä, joka ei ole puolentoista shillingin -arvoinen, ja nyt hänet häädetään kadulle, koska ei jaksa maksaa enää. -Ja hän on ainakin seitsemänkymmenen vuoden ikäinen! Ja sellainen on -yhteiskunnan pohja. Kerrassaan hieno yhteiskunta, vai mitä arvelette?" - -"Kuka se sydämetön omistaja on?" kysyi joku. - -"Vanha rouva Codleyn", sanoi Fearns. - -"Kuulkaahan, herra Machin, ne juttelevat teistä", huomautti sihteeri ja -klubimestari ystävällisesti. Hän tiesi Denryn keräävän rouva Codleynin -vuokrat. - -"Rouva Codleyn ei omista sitä", huusi Denry huoneen halki, melkein -ennenkuin oli tietoinen siitä, mitä teki. Hänellä oli hymy kasvoillaan -ja lasi kädessään. - -"Ohoo!" sanoi Fearns. "Luulin niin. Kuka sen omistaa?" - -Jokainen katseli tutkivasti kuuluisaa Machinia, uutta jäsentä. - -"Minä", sanoi Denry. - -Hän oli salannut omistajan vaihdoksen Hullinsin leskeltä. Omistajana -ollen hän ei olisi voinut lainata tälle rahaa, jotta leski saattaisi -samassa hetkessä maksaa sen hänelle takaisin. - -"Suokaa anteeksi", sanoi Fearns kohteliaan vilpittömästi. "Minulla ei -ollut aavistustakaan...!" Hän huomasi, että oli tahtomattaan ollut -pahasti rikkomaisillaan klubin etikettiä. - -"Se ei merkitse mitään!" sanoi Denry. "Mutta jos tuo hökkeli olisi -_teidän_ omanne, mitä _te_ silloin tekisitte, herra Fearns? Ennenkuin -ostin sen, lainasin hänelle usein rahaa vuokranmaksuun." - -"Tiedän sen", Fearns vastasi verraten kuivasti. - -Denryn mieleen johtui, että asianajaja tiesi liian paljon. - -"No niin, mitä te tekisitte?" hän toisti itsepintaisesti. - -"Hän on vanha vaimo", sanoi Fearns. "Ja varsin rehellinen, se teidän -täytyy myöntää. Hän tuli tapaamaan kotiopettajatartani ja minä satuin -näkemään hänet." - -"Mutta mitä te tekisitte minun sijassani?" intti Denry. - -"Koska kysytte sitä, niin alentaisin vuokraa ja antaisin hänelle rästit -anteeksi", virkkoi Fearns. - -"Entä jos hän ei maksaisi sittenkään? Antaisitteko hänen asua -vuokratta, koska hän on seitsemänkymmenen ikäinen? Vai heitättäisittekö -hänet kadulle?" - -"Minä -- tuota noin --" - -"Fearns lahjoittaisi hänelle koko kirotun hökkelin ja tekisi -siirtokirjan maksutta", sanoi muuan ääni kujeilevasti, ja kaikki -nauroivat. - -"No, juuri sen minä aion tehdä", virkkoi Denry. "Jos herra Fearns -laatii siirtokirjan maksutta, niin lahjoitan eukolle koko kirotun -hökkelin. Sellainen sydämetön omistaja minä olen." - -Syntyi hämmästystä ilmaiseva äänettömyys. "Tarkoitan täyttä totta", -sanoi Denry lujasti, vieläpä hurjastikin ja kohotti lasiaan. "Hullinsin -lesken malja!" - -Syntyi todellinen mieltenkuohu, sillä vaikka asia tuntuikin -uskomattomalta, oli sitä kuitenkin uskottava. Denry itse ei ollut -suinkaan vähimmän hämmästynyt henkilö tuon savisen huoneen tungoksessa. -Hänestä tuntui siltä, että joku toinen oli puhunut sellaista, ei -hän itse. Mutta kuten aina, milloin hän teki jotain ratkaisevaa, -merkillistä ja tehokasta, tuntui teko aiheutuvan jostain salaperäisestä -sisäisestä voimasta, jota hän ei voinut hallita. - -Tämä erikoinen teko oli eriskummallinen, suunnattoman harvinainen; se -oli ehdottomasti vailla ennakkotapausta Kaupunkiviisikonaikakirjoissa. -Ja hän, Denry, oli tehnyt sen. Kustannukset olivat mahdottomat, -naurettavan ja vaarallisen suuret hänen varoihinsa nähden. Hän ei -voinut keksiä mitään järkevää puolustusta sille teolle. Mutta hän -oli tehnyt sen. Ja jälleen ihmiset ihmettelivät. Ihmiset olivat -ihmetelleet, kun hän johti kreivittären valssiin. Se ei ollut mitään -tähän verraten. Mitä! Parraton nuorukainen lahjoittaa taloja -- -pelkästään hullusta, vaistomaisesta anteliaisuudesta. - -Ja ihmiset sanoivat asiaa harkittuaan: "Tietysti, juuri sellaisia -se Machin tekee!" Heidän mielestään voi varsin hyvin loogillisesti -yhdistää kreivittären tanssittamisen ja talon tai parin heittämisen -leski paralle. Ja seuraavana aamuna jokainen mies, joka oli sinä iltana -ollut Urheiluklubissa, kysäisi ystäviltään: "Oletteko kuulleet nuoren -Machinin viimeistä keksintöä?" - -Ja sisäisesti säikähtyneenä omasta harkitsemattomuudestaan Denry sanoi -itselleen: "Jaa, kukaan toinen ei olisi koskaan tehnyt sellaista!" - -Nyt hän ei ollut pelkästään velikulta; hän oli kaikkien velikultien -velikulta. - - - - -III LUKU. - -Muuttovaunut. - - -I. - -"Hyvää iltaa, neiti Earp", sanoi Denry sulavaan tapaan, minkä hän -oli saavuttanut ottamalla tehokkaimpia piirteitä useiden eteväin -kansalaisten käytöksestä ja sovittamalla ne yhteen, niin että ne -kokonaisuutena katsoen muodostivat Denryn käytöksen. - -"Oh! Hyvää iltaa, herra Machin!" sanoi Ruth Earp, joka oli avannut -hänelle oven Tudorinkujanteen ja P. Luukkaan aukion kulmauksessa. - -Oli heinäkuun iltapäivä. Denryllä oli yllään uusi kesäpuku, jonka -kuosi ei todistanut vain nykyistä hyvinvointia, vaan myöskin -lujaa uskoa, että hyvinvointia jatkuisi. Mitä Ruthiin tuli, niin -tuolla vaatimattoman, mutta hauskan näköisellä tytöllä oli yllään -yksinkertainen puku; sinistä palttinaa; ei mitään koristeita. -Hänen tukkansa oli tavanmukaisessa harkitussa epäjärjestyksessä; -sen uloimmat suortuvat hohtivat välkkyvinä. Hän oli nyt ainakin -viidenkolmatta ikäinen, ja hänen katseessaan yhtyi hämmentävällä -tavalla perinpohjainen kypsyneisyys perinpohjaiseen vilpittömyyteen. -Yhtenä hetkenä oli valmis sanomaan itselleen: "Tuo nainen tuntee -ihmisluonnon salaisuuksia enemmän kuin minä opin koskaan tuntemaan." Ja -seuraavasi tuokiossa oli valmis sanomaan: "Mikä yksinkertainen pikku -olento hän onkaan!" Melkein jokainen mies törmää elämänsä aikana yhteen -sellaisten naisten kanssa. Yleiseen puhuen Ruth Earpin käytöstapa oli -kova ja taisteluvalmis. Oli ilmeistä, ettei häntä käynyt syyttäminen -sukupuolensa tavallisista heikkouksista. Se ilahdutti Denryä. -Nopeaälyisenä nuorukaisena, hän oli tajunnut kaikki käsillä olevan -tehtävänsä vaarat ja suunnitellut tarpeelliset varokeinot. - -"Saanko käydä sisään tuokioksi?" hän kysyi virallisella äänellä. Tuossa -äänessä ei ollut vihjaustakaan siihen seikkaan, että tyttö kerran oli -myöntänyt hänelle illallistanssin. - -"Tehkää niin hyvin", sanoi Ruth. - -Palttinahameet suhahtivat miellyttävästi lehahtaen, kun neito kääntyi -astuakseen hänen edellään käytävää pitkin. Mutta hän ei välittänyt -siitä. Oikeammin sanoen; hän karaisi helposti mielensä sitä vastaan. - -Ruth opasti hänet isoon huoneeseen, jota käytettiin tanssiopistona --- alastomaan saliin, missä Denryn omille kömpelöille jäsenille oli -puoltatoista, vuotta varemmin opetettu sulavuuden ja rytmin alkeita. -Neito asusti peräpuolella erästä rakennusta, jonka etuosan muodosti -tyhjä myymälä. Myymälän oli vuokrannut hänen isänsä, joka oli -siinä tehnyt yhden lukuisista vararikoistaan; minkä jälkeen ahneet -saamamiehet olivat anastaneet hänen varastonsa viimeisiä uutuuksia, -ja herra Earp oli muuttanut Birminghamiin, missä hän keikkui jälleen -vararikon vaiheilla. Ruth oli jäänyt yksikseen ja suojattomaksi -hoitamaan melkoista määrää talousvälineitä, jotka olivat kuuluneet -hänen äidilleen. (Kaikkien ammatti-vararikkolaisten tavoin oli herra -Earpilläkin aina ollut omaisuutta, joka ei kuulunut hänelle, kuten hän -saattoi todistaa velkojilleen.) Yleinen mielipide oli hyväksynyt Ruthin -päätöksen jäädä kotikaupunkiin omalle vastuulleen ja vuokrata osan -taloa, jotta ei menettäisi toiminta-alaansa tanssinopettajattarena. -Yleinen mielipide sanoi, että "olisi ollut järjetöntä pysytellä moisen -isä-hulttion hännässä." - -"Siitä on jo pitkä aika, kun me viimeksi tapasimme", huomautti Ruth -varsin miellyttävästi, kun he istuutuivat. - -Niin olikin. Illallistanssin tuttavallinen hurmio ei ollut koskaan -toistunut. Denry oli ollut niin tavattoman uuttera raivatessaan -itselleen uraa ja pyrkiessään täysipitoiseksi klubimieheksi, ettei -ollut ennättänyt kiinnittää sydämeensä sitä huomiota, minkä se ansaitsi -hänen ikäänsä nähden. - -"Niin, eikö olekin?" Denry vastasi. - -Sitten syntyi äänettömyys, ja molemmat antoivat katseensa harhailla -tuossa vieraanvarattomassa ja perin puisevassa huoneessa. Nyt oli -sopiva hetki Denryn toteuttaa ennalta laadittu suunnitelmansa kaikessa -hurjassa yksinkertaisuudessaan. Hän teki niin. - -"Olen tullut tiedustamaan vuokraa, neiti Earp", hän sanoi ja pakottausi -katsomaan neitoa silmiin. - -"Vuokraako?" huudahti Ruth, ikäänkuin ei olisi koskaan elämässään -kuullut sellaisesta asiasta kuin vuokrasta, ikäänkuin kesäkuun 24 (jo -aikoja sitten ohitse) olisi tavallinen päivä kuten kaikki muutkin. - -"Niin", sanoi Denry. - -"Mitä vuokraa?" kysyi Ruth, ikäänkuin tässä: olisi hänen tietämänsä -mukaan ollut kysymys vaikka Buckingham-palatsin vuokrasta. - -"Teidän", sanoi Denry. - -"Minun!" hän mutisi. "Mutta mitä teillä on tekemistä minun -vuokra-asiassani?" hän tiedusti. Ja tuntui aivan siltä, kuin hän -olisi sanonut: "Mutta mitä sinulla, poika pahanen, on tekemistä minun -vuokra-asiassani?" - -"Tiedätte kai, että minä olen vuokrainkerääjä?" virkkoi Denry. - -"Ei, sitä en tietänyt", vakuutti Ruth. - -Denry arveli hänen tekaisseen hätävalheen pelkästä pahankurisuudesta. -Mutta sellainen ei ollut asian laita. Hän ei tietänyt Denryn keräävän -vuokria. Hän tiesi, että Denry oli velikulta, merkkimies, kuuluisuus; -siinä kaikki. Omituista, että älykkäimmänkin naisen tuntemus rajoittuu -määrättyihin aloihin. - -"Niin", Denry sanoi, yhä vielä kylmällä virallisella äänellä, "minä -kerään vuokria." - -"Olisin luullut teidän keräävän kernaammin postimerkkejä", virkkoi Ruth -tuijottaen ikkunasta savutorveen, joka nokesi koko taivaan. - -Jos Denry olisi keksinyt jotain sukkelaa ja purevaa vastaukseksi -tähän pistokseen, niin hän olisi saattanut eksyä kovan, tunteettoman -liikemiehen osasta. Mutta hän ei saanut keksityksi mitään. Niin hän -jatkoi vakavasti: - -"Herra Herbert Calvert on uskonut kaikki kiinteistönsä minun hoitooni, -ja hän on antanut minulle jyrkän määräyksen, ettei mitään vuokria ole -jätettävä rästiin." - -Ruth ei vastannut. Herra Calvert oli pienikasvuinen viisikymmenvuotias, -joka oli ansainnut rahaa "välitystoimitsijan" salaperäisessä työssä. -Maineeltaan hän oli todellakin paljoa kovempi kuin miksi Denry -saattoi edes tekeytyäkään, ja Denry olikin hätkähtänyt aika lailla -moisen asiakkaan ilmestyessä. Jos yksikään henkilö Bursleyssä kykeni -armottomasti keräämään omat vuokransa, niin Herbert Calvertin täytyi -olla se mies! - -"Odottakaahan vähän", sanoi Denry edelleen ottaen taskustaan kirjan ja -vilkaisten siihen, "te olette velkaa vuokran viideltä neljännekseltä -- -kolmekymmentä puntaa." - -Hän tiesi kirjattakin tarkalleen, mitä Ruth oli velkaa, mutta -kirja auttoi häntä pysymään tasapainossa, soi hänelle tarpeellista -siveellistä tukea. - -Vähääkään varoittamatta Ruth Earp purskahti pitkään ja hilpeään -naurunhelinään. Hänen naurunsa oli paljoa sievempi kuin hänen kasvonsa. -Hän nauroi hyvin. Bursleyn eduksi hän olisi voinut antaa opetusta -naurussa yhtä hyvin kuin tanssissa, sillä Bursley ei naura sulavasti. -Hänen naurunsa todisti, ettei hänellä ollut mitään huolia maailmassa ja -ettei maailma ollut hänelle muuta kuin kevyen huvituksen lähde. Denry -hymyili varovaisesti. - -"Minulle tämä on tietysti pelkästään liikeasia", hän sanoi. - -"Vai sellaista on herra Herbert Calvert tehnyt!" huudahti Ruth -hilpeyden vähitellen rauetessa hiilokseksi. "Minä olinkin utelias -tietämään, mitä ihmettä hän keksii! Luultavasti tiedätte kaiken herra -Herbert Calvertista?" hän lisäsi. - -"En", sanoi Denry; "en tiedä hänestä muuta paitsi että hän omistaa -kiinteistöjä, jotka ovat minun hoidossani. Malttakaas", hän oikaisi, -"luulen muistavani, että kerran pyyhin hänen nimensä teidän -ohjelmastanne." - -Ja hän sanoi itsekseen: "Siitä sait! Jos häntä haluttaa kujeilla -niin hurjasti postimerkeistä, niin miksi en minäkin vuorostani..." -Muisto siitä, että oli lyönyt juuri Herbert Calvertin laudalta Chellin -kreivittären historiallisissa tanssiaisissa, sai hänet luottamaan -lujemmin omaan kykyynsä suoriutua tästä kohtauksesta loistavasti. - -Ruthin ääni kävi ankaraksi ja kylmäksi. Tuntui uskomattomalta, että hän -oli vast'ikään nauranut. - -"Minäpä kerron teille herra Herbert Calvertista." Hän äänsi sanansa -verkkaisen, ankaran selvästi. "Herra Herbert Calvert käytti -vuokrankantokäyntejään osoittaakseen minulle erikoista huomaavaisuutta. -Yhteen aikaan hän oli -- tuota noin -- meni niin pitkälle, että tuskin -tahtoi ottaa vastaan vuokrarahoja." - -"Todellakin!" mutisi Denry ihan ymmällään siitä tavasta, millä herra -Herbert Calvert osoitti "menneensä pitkälle". - -"Niin", sanoi Ruth yhä vielä ankarasti ja vihaisesti. "Nainen ei -tietenkään voi ratkaista sellaisia asioita ihan yht'äkkiä", hän jatkoi. -"Ei tietenkään!" hän toisti. - -"Eipä tietenkään", Denry myönteli käsittäen, että tässä vedottiin hänen -elämänkokemukseensa ja ihmisluonnon syvään tuntemukseen. - -"Ja kun sitten ratkaisin asian lopullisesti, ei herra Herbert Calvert, -käyttäytynyt gentlemanin tavoin. Hän unohti, mitä velvollisuus omaa -itseään ja minua kohtaan vaati. En viitsi kuvata teille, minkälaiseksi -hän teki kohtauksen. Kerron tämän teille vain siksi, että tietäisitte -asian. Sanalla sanoen, hän käyttäytyi hyvin sivistymättömästi. Eikä -nainen unohda sellaista, herra Machin." Neidon silmät uhkasivat häntä. -"Päätin rangaista herra Herbert Calvertia. Ajattelin, että koska hän -ei välittänyt vuokrastaan ennen sitä -- no niin, odottakoon sitä nyt! -Olisin voinut sanoutua vapaaksi tästä huoneistosta. Mutta sitä en -tehnyt. En käsittänyt, miksi minun olisi pitänyt joutua ikävyyksiin sen -vuoksi, että herra Herbert Calvert oli unohtanut olevansa gentleman. -Sanoin: odottakoon nyt vuokraansa, ja päätin itsekseni vartoa mitä hän -uskaltaisi tehdä." - -"En oikein ymmärrä teidän ajatustanne", tokaisi Denry. - -"Kenties ette", keskeytti neito. "En odottanutkaan teidän ymmärtävän. -Te ja herra Herbert Calvert...! Hän ei siis uskaltanut tehdä mitään -itse, ja nyt hän palkkaa teidät sijastaan tähän likaiseen työhön. Hyvä -on! Hyvä on!..." Hän kohotti uhmaavana päätään. "Miten käy, ellen -maksakaan vuokraa?" - -"Minun täytyy antaa asiain kehittyä menojaan", sanoi Denry -ystävällisesti hymyillen. - -"Olkoon menneeksi sitten", vastasi Ruth Earp. "Kun antautuu tekemisiin -herra Herbert Calvertin kaltaisten ihmisten kanssa, niin täytyy vastata -seurauksista! Minulle se on joka tapauksessa samantekevää." - -"Eikö teidän sopisi maksaa edes osaa?" tiedusti Denry yhä suopeampana. - -"Sopisi!" huudahti Ruth. "Sopii varsin hyvin, mutta minä en halua. En -maksa penniäkään, ennenkuin on pakko. Koettakoon herra Herbert Calvert -pahintaan, silloin maksan. Mutta en ennen! Ja koko kaupunki saa kuulla -kaiken herra Herbert Calvertista!" - -"Vai niin", nauroi Denry keveästi. - -"Sopisi!" toisti Ruth ylenkatseellisesti. "Luullakseni jokainen -Bursleyssä tietää, että minun toimintapiirini kasvaa vuosi vuodelta!... -Sopisi!" - -"Se on siis lopullinen vastauksenne, neiti Earp?" - -"Niin on!" sanoi neiti Earp. - -Denry nousi. "Silloin minun ei auta tehdä muuta kuin lähettää tänne -häätömies huomisaamuna varhain." Hän olisi voinut sanoa: "Silloin ei -minun auta tehdä muuta kuin lähettää tänne kimppu orkideoja." - -Toinen mies olisi tuntenut mielenliikutusta ja mahdollisesti tuonut -sen julki. Mutta ei Denry, vuokrainkerääjä ja pienten ja suurten -kiinteistöjen hoitaja. Denryssä oli useita eri ihmisiä, mutta -hänellä oli suuri lahja pitää erillään kaksi eri Denryä huomatessaan -joutuneensa mutkalliseen tilanteeseen. - -Ruth Earp nousi myöskin. Hän antoi silmäluomensa painua ja katseli -vierastaan niiden alta. Ja sitten hän alkoi vähitellen hymyillä. - -"Minua halutti vain nähdä, mihin te ryhtyisitte", hän sanoi matalalla, -tuttavallisella äänellä, josta jokainen vihamielisyyden piirre -oli äkkiä kadonnut. "Te olette kummallinen ihminen", hän jatkoi -omituisesti, ikäänkuin viehättyneenä Denryn yksilöllisyyden tarjoamiin -arvoituksiin. "Minä en tietenkään päästä asioita niin pitkälle. Minua -halutti vain nähdä, mitä te sanoisitte. Minä kirjoitan teille tänä -iltana." - -"Maksuosoituksenko?" tiedusti Denry rakastettavan, hilpeän -kohteliaasti. "Minä en kerää postimerkkejä." - -(Ja itsekseen: "Siinä sait postimerkeistäsi!") - -Ruth epäröi. "Odottakaas!" hän sanoi. "Minä tiedän paremman keinon. -Voitteko tulla huomenna iltapäivällä? Pankki ei ole enää auki." - -"Kyllä", virkkoi Denry, "voin varsin hyvin tulla. Mihin aikaan?" - -"Oh!" vastasi Ruth, "mihin aikaan tahansa. Jos tulette neljän -tienoissa, niin saatte kupin teetä kaupanpäällisiksi. Vaikka sitä ette -ansaitse!" Tuokion kuluttua hän lisäsi vakuuttavasti: "Luonnollisesti -tiedän, että liikeasiat ovat teille liikeasioita. Mutta olen joka -tapauksessa iloinen siitä, että kerroin teille täyden totuuden tuosta -rakkaasta herra Herbert Calvertistanne." - -Ja astellessaan verkalleen kotiin Denry mietiskeli naisen merkillistä, -oikullista, huikentelevaista omituisuutta ja sitä taikatehoa, minkä -hänen oma olemuksensa herätti naisissa. - - -II. - -Oli seuraava iltapäivä heinäkuussa. Denryllä oli yllään uusi -kesäpukunsa, mutta kaulahuivi hienompaa lajia kuin edellisen päivän. -Mitä taasen Ruthiin tuli, niin tuo vaatimattoman, mutta hauskan -näköinen tyttö oli pukeutunut erääseen harkituimpia ja vaahtoisimpia -asujaan. Ihmeelliseltä tuntui, että moinen asu saattoi kestää edes -tunnin ajan sitä nokea, joka luo yhtämittaista mielenkiintoa ja -kiihtymystä Bursleyn ilmaan. Se oli valkoista musliinia täynnä -läpikuultavia valkoisia pilkkuja ja pohjana jotain punaista. Denry -kuvitteli nähneensä osia siitä ennenkin -- tanssiaisissa, ja -niinhän olikin laita; mutta nyt se oli teepuku, varustettu pitkillä -raukeilla hihoilla; sen laineet murtuivat olkapäiden kohdalla -lennättäen pitsikuohua Ruthin kaulan jyrkänteitä myöten ylöspäin. -Denry ei tietänyt sitä teepuvuksi. Mutta hän tiesi, että se teki mitä -omituisimman ja miellyttävimmän vaikutuksen häneen itseensä ja että -Ruth oli luvannut hänelle teetä. Hän oli iloissaan siitä, että oli -emäntänsä kunniaksi ottanut parhaan kaulahuivinsa. - -Vaikka oltiinkin heinäkuussa, käytti Ruth jonkinlaista huivia -teepukunsa yllä. Huivi se ei ollut, sen Denry huomasi; olihan vain -parin kyynärän verta perin ohutta musliinia. Hän vaivasi päätään -keksiäkseen sen tarkoituksen. Lämmittämään ei sitä käytetty, sillä -se ei olisi auttanut sulattamaan jääpuikkoakaan. Olikohan sen -tarkoituksena täyttää sama tehtävä kuin musliinin korutavarakaupassa? -Ruth oli kalpea. Ääni oli raukea ja sävyltään pyytävä. - -Ruth ei opastanutkaan häntä tällä kertaa karuun puisevaan -tanssiopistoon, vaan peräti pieneen huoneeseen, joka oli hänen itsensä -lailla verhottu musliinilla ja nauharuusuilla. Miellyttävän näköisten -miesten ja naisten valokuvia oli koristamassa punertavan-vihreitä -seiniä. Uunin reunake oli peitetty verholla, ikäänkuin se olisi ollut -synti. Kirjoituspöytä, yhtä vihreä kuin lehti, sijaitsi huolimattomasti -eräässä nurkassa; pöydällä oli maljakko sisältäen vadelmanoksia. -Keskellä huonetta pieni pöytä, pöydällä väkiviinalamppu täydessä -liekissä ja lampun päällä vesipannu skaaloja harjoittaen; tarjotin -anasti muun osan pöytää. Vielä oli kaksi nojatuolia; Ruth vaipui -sulavasti toiseen, ja Denry otti toisen varsin varovasti. - -Hän oli hermostunut. Ei mikään ole niin omiansa kuin musliini tekemään -naivia ihmistä hermostuneeksi. Mutta hän oli mielissään. - -"Eipä tämä juuri muistuta Hullinsin lesken kuosia!" hän mietti -itsekseen. - -Ja hän toivoi, että vuokria saisi aina periä yhtä helposti ja -sellaisessa ympäristössä kuin juuri tällä haavaa. Hän näki, -kuinka ihanaa oli olla vapaa mies, tarvitsematta toimia kenenkään -käskettävänä; Bursleyssä ei ollut monikaan mies sellaisessa asemassa, -että voi saapua kello neljältä teetä juomaan saatuaan vain päivää -varemmin kutsun. Sitä paitsi teki 5 prosenttia kolmestakymmenestä -punnasta kolmekymmentä shillinkiä, niin että jos hän viipyi tunnin -ajan -- ja hän aikoi viipyä tunnin ajan -- niin hän ansaitsisi -huvitellessaan rahaa tasaisesti kuusi pennyä minuutissa. - -Se oli oikein ihanteellista liikehommaa. - -Kun kattila skaaloista suoriuduttuaan puhkesi laulamaan kastanjettien -ja höyryn säestämänä ja Ruthin hihat nousivat ja laskivat hänen -valmistaessaan teetä, silloin Denry tunnusti vilpittömästi -itselleen, että juuri tällaiseen hän oli todella luotu eikä suinkaan -Broughaminkadun tarjoamaan elämään. Hän myönsi itselleen nöyrästi, -että tällainen asiain tila oli "elämää" ja ettei hänellä tähän -mennessä ollut vielä ollut oikeata käsitystä siitä, mitä "elämä" -oli. Sillä vaikka hän olikin velikulta ja nouseva tähti, vaikka hän -olikin uutterasti käynyt Urheiluklubissa, ei hän silti ollut päässyt -tunkeutumaan Bursleyn seuraelämän, ylempiin perhekerroksiin. Häntä ei -oltu kertaakaan kutsuttu mihinkään kotiin, missä hänen oli tarkoin -punnittava joka sana. Hän pysyi yhä edelleen miehenä, jonka kanssa voi -tuttavallisesti jutella kadulla ja klubissa -- mutta siinä kaikki. -Äidin maine flanellin pesijänä oli häntä vastaan; Broughaminkatu oli -häntä vastaan; ja ennen kaikkea oli varattomuus häntä vastaan. Tosin -hän oli mahtavasti lahjoittanut talon iäkkäälle leskelle! Tosin hänen -onnistui herättää tuttavissaan sellainen epämääräinen käsitys, että -hän menestyi ja varttui varttumistaan taloudellisesti! Mutta se ajatus -oli liian epämääräinen, häilyi liiaksi ilmassa. Ja vaatekertaa lukuun -ottamatta hän ei antanut koskaan silminnähtävää todistusta siitä, että -hänellä oli rahaa tuhlattavana. Hän ei voinut. Niillä rahoilla, mitä -hänellä oli säännöllisesti käytettävinään, ei saanut aikaan muuta kuin -tyydyttävän suoran laskoksen kummankin housunlahkeen keskelle. Kaupunki -odotti hänen tekevän jotain ratkaisevaa siihen suuntaan, mitä se -nimitti "repäise faksi". - -Ja niin Ruth Earp oli ensimmäinen kutsumaan hänet hienompaan -kulttuurielämään, nauttimaan niistä iloista, joita lymyili Bursleyn -rumien seinien sisäpuolella. - -"Sokuria?" kysyi Ruth pää kallellaan, käsivarsi koholla, hiha alas -valahtaneena ja pala sokuria valkoisen hiiren tavoin puristettuna -pihtien hampaisiin. - -Kukaan toinen ei ollut koskaan sanonut hänelle "Sokuria?" sillä tapaa. -Äiti ei sanonut hänelle koskaan "Sokuria?" Äiti tiesi hänen haluavan -kolme palaa, mutta ei suostunut koskaan antamaan hänelle kahta enempää. -"Sokuria?" tuolla hiukan heikolla, anelevalla äänellä lausuttuna tuntui -olevan täynnä merkillisyyttä, samalla kertaa valtavaa ja välttelevää. - -"Kyllä, kiitos." - -"Toinen pala?" - -Ja tuo "Toinen pala?" oli vieläkin suloisempi. Hän virkkoi itselleen: -"Tämä on varmaankin sitä, mitä sanotaan hakkailuksi." - -Kun historioitsija kertoo tarkan totuuden, niin on aina tarjona vaara, -ettei häntä uskota. Mutta siitä vaarasta huolimatta täytyy suoraan -sanoa, että tällä haavaa Denry mietti toden teolla avioliittoa. Typerä -ja lapsellinen ajatus, luonnottoman harkitsematon; mutta se juolahti -hänen mieleensä ja -- mikä merkitsee enemmän -- se jäi sinne! Hän -kuvitteli avioliittoa alituiseksi iltapäiväteeksi kahden kesken hienon -naisen kanssa, musliiniympäristössä. Ja tämä kuva miellytti häntä -suuresti. Ja Ruth ilmeni hänelle uudessa valossa. Kenties sen sai -aikaan hänen äänessään ilmenevä muutos. Ruth tuntui hänestä samalla -haavaa varsin naiselliselta ja lumoavalta olennolta ja olennolta, -joka kykeni ansaitsemaan oman elatuksensa tavalla, mikä oli sekä -omaperäinen että hienolle naiselle sopiva. Ruthin kaltainen nainen -olisi ihastuttava tuntumatta taakalta. Ja eikö hän ollut tosiaankin -merkillinen nainen, yhtä merkillinen kuin hän itse oli miehenä? Täällä -hän eli hienostuneen ylellisyyden keskellä. Se ei ollut kallista -ylellisyyttä (hänellä oli oivallinen käsitys asian rahallisesta -arvosta), mutta se oli kuitenkin ylellisyyttä. Ja koko asia oli niin -tyylikäs. Hän halusi kaikesta sydämestään olla tyylikäs. - -Ja sitten voileivät! Mikä miellyttävä keksintö! Voileivän laatiminen -ei maksanut mitään -- varmaankin Ruth oli tehnyt ne omin käsin -- ja -kuitenkin se antoi ruoalle aivan erikoisen maun. - -"Mikä teidät sai lahjoittamaan sen talon rouva Hullinsille?" kysyi Ruth -äkkiä vilpittömyydellä, joka tuntui vaativan vilpittömyyttä. - -"Oh", hän vastasi, "se oli vain päähänpisto! Ajattelin, että pitäisi -tehdä niin. Se tuli päähäni silmänräpäyksessä, ja sitten tein sen." - -Ruth pudisti päätään. "Kummallinen mies!" hän huomautti. - -Syntyi äänettömyys. - -"Eikö siihen ollut syynä jotain, mitä Charlie Fearns sanoi?" Ruth uteli. - -Hän lausui nimen "Charlie Fearns" jonkinlaisella lievällä ylenkatseen -vihjauksella ikäänkuin ilmaistakseen Denrylle, että tietysti hän ja -Denry kykenivät sijoittamaan Fearnsin oikealle paikalleen. - -"Ohoo!" sanoi Denry. "Tunnette siis koko asian?" - -"Tietysti se levisi ympäri kaupunkia. Rouva Fearnsin tyttö, Annunciata --- mikä naurettava nimi -- on minun oppilaitani -- nuorin kaikista." - -"No niin", virkkoi Denry hetken vaiettuaan, "minua ei tietenkään -haluttanut päästää Fearnsiä mestaroimaan." - -Ruth hymyili myötämielisesti. Denry tunsi, että he ymmärsivät toisensa -syvästi. - -"Tuossa laatikossa on savukkeita", sanoi Ruth uuninreunakkeelle -viitaten, kun Denry oli ollut siellä puoli tuntia. - -"Sallitteko todellakin?" mutisi Denry. - -Ruth kohotti kulmakarvojaan. - -Isommassa rasiassa oli myöskin hopeinen tulitikkulaatikko. Kaikki -yksityiskohtaisesti järjestyksessä. Denrystä tuntui siltä, että hän -seisoi vuorella ja hänen tarvitsi vain laskeutua kiertelevää polkua -joutuakseen luvattuun maahan. Hän oli peräti tyytyväinen siihen -maailmanmiehen tapaan, millä hän oli sanonut: "Sallitteko todellakin?" - -Hän tuprutteli savua hellävaroen. Ja savuke huuliensa välissä ja -heiluttaen vasemmalla kädellä tulitikun sammuksiin hän kysyi: - -"Poltatteko itse?" - -"Kyllä", sanoi Ruth, "mutta en julkisesti. Minä tunnen miehet." - -Tämä tapahtui siihen aikaan, jolloin naiset tupakoivat vielä arastellen. - -"Minä pyydän", vakuutti Denry työntäen rasian häntä kohti. Mutta Ruth -ei halunnut tupakoida. - -"En tarkoita _teitä_", hän sanoi, "en laisinkaan. Mutta en voi hyvin. -Päätäni kivistää niin hirveästi." - -Denry tekeytyi huolestuneen näköiseksi. - -"Te näytättekin aika kalpealta", hän virkkoi kömpelösti. - -"Kalpealta!" toisti Ruth. "Olisitte vain nähnyt minut tänä aamuna. -Minua vaivaa toisinaan ankara huimaus. Lääkäri sanoo sen johtuvan -huonosta ruoansulatuksesta. Mutta ei jutella minun vähäpätöisestä -persoonastani ja typeristä taudeistani. Ehkä tee vaikuttaa hyvää." - -Denry vastusteli jälleen, mutta hänen kokemuksensa sisäisestä -kulttuurista oli liian veres antaakseen hänen vastustella tehokkaasti. -Asian laita oli sellainen, ettei hän osannut sanoa sitä luonnollisesti. -Hänen oli sepitettävä sanottavansa ja sitten lausuttava ne, ja -tuloksesta puuttui välittömyyden välttämätön sävy. Hän ei voinut -olla ajattelematta, kuinka ihmeellisesti naiset osasivat hillitä -itseään. Kun hänen päätään kivisti -- mikä onneksi tapahtui harvoin --- silloin ei hän kyennyt ajattelemaan ja puhumaan mitään muuta; koko -maailmankaikkeus oli pelkästään päänkipua. Ja nyt Ruth tunsi päänsä -kipeäksi, eikä kuitenkaan ollut puoleen tuntiin maininnutkaan sitä! - -Ruth alkoi rupatella Fearnseistä ja Swetnameista ja kertoi juoruja -Henry Mynorsista (joka vastusti tanssia) ja Anna Tellwrightista, tuon -vanhan rikkaan kitupiikin Ephraim Tellwrightin tyttärestä. Se oli -ilmeistä; hän tunsi Bursleyn seuraelämän kulissien takaiset asiat! -Aivan kuin hän olisi poistanut etuseinän joka talosta ja tutkinut -jokaista huonetta kaikessa rauhassa, tarkan yksityiskohtaisesti. -Mutta tietysti tanssinopettajattarella oli tilaisuuksia... Denryn oli -tekeytyminen melkein yhtä kaikkitietäväksi. - -Sitten Ruth katkaisi keskustelun vähääkään varoittamatta ja nojautui -taaksepäin tuolissaan. - -"Viitsisitteköhän käväistä tuolla ladossa minun puolestani?" hän mutisi. - -Tavallisesti hän nimitti tanssiopistoa ladoksi. Se oli varemmin ollut -tavarasäiliönä. - -Denry hypähti pystyyn. "Kernaasti", hän sanoi varsin innokkaana. - -"Luullakseni löydätte pienen hajuvesipullon pianolta", virkkoi Ruth -sulkien silmänsä. - -Denry riensi kiihkeänä tekemään työtä käskettyä ja tuntien olevansa -pelottava ritari ja heikkojen naisten suojelija. Hän tunsi selvästi -hallitsevansa tilannetta. Aivan oikein, pieni hajuvesipullo oli -pianolla. Hän sieppasi sen ja kantoi Ruthille ritarillisuuden siivillä. -Hän ei ollut tietänyt, että hajuvesi paransi tai lievensi päänkipua. - -Ruth avasi silmänsä ja koetti ankarasti ponnistaen näyttää iloiselta -ja paremmalta. Mutta se ei onnistunut. Hän otti tulpan pullosta ja -haisteli ensin tulppaa ja sitten pulloa; sitten hän kaatoi muutaman -pisaran nestettä nenäliinalleen ja sovitti sen ohimoilleen. - -"Se helpottaa", hän sanoi. - -"Todellakin?" tiedusti Denry. Hän ei tietänyt, mihin ryhtyisi -- oliko -istuttava ja uskottava neito terveemmäksi vaiko jäätävä seisomaan -kunnioittavaa ja vakavaa huolestuneisuutta osoittaen. Hän arveli, -että parasta olisi lähteä; mutta eikö ollut epäritarillista hyljätä -Ruth moisissa olosuhteissa? Asuihan tämä yksinään. Hänellä ei ollut -palvelijatarta, siivoojatar vain kävi siellä silloin tällöin. - -Ruth nyökkäsi urheata, väärää hilpeyttä osoittaen. Ja sitten hän sai -uuden puuskan. - -"Eiköhän teidän olisi parasta mennä levolle?" ehdotti Denry -päättäväisemmin. Ja hän lisäsi: "Ja minä lähden... Teidän pitäisi mennä -levolle. Ei siinä muu auta." Hän puheli nyt kuin viisas setä ikään. - -"Ei, ei", sanoi Ruth heikosti. "Sitä paitsi teidän ei käy lähteminen, -ennenkuin olen maksanut teille." - -Denryn kielen kärjellä oli jo huudahdus: "Oh, älkää välittäkö siitä -nyt!" Mutta hän hillitsi itseään. Denryssä oli huomattava määrä selvää -järkeä. Hän oli vaivannut päätään ajattelemalla, miten voisi sievästi -mainita vuokran lähtiessään kiireisesti, jotta Ruth voisi mennä -levolle. Ja nyt tämä oli itse selvittänyt pulman. - -Ruth ojensi käsivartensa ja otti avainkimpun pikkupöydällä olevasta -korista. - -"Ehkä tahtoisitte avata tuon laatikon?" hän sanoi. Ja tarkastellessaan -avaimia toista toisensa jälkeen valitakseen oikean hän lisäsi: "Joka -neljännes olen pannut rakkaan herra Calvertinne vuokran tuon kaapin -laatikkoon... Tässä on avain." Hän kannatti koko kimppua valitsemastaan -avaimesta, ja Denry otti sen käteensä. Ja sitten hän vaipui jälleen -tuoliinsa ponnistuksen uuvuttamana. - -"Teidän täytyy vääntää avainta äkkiä", hän sanoi heikosti, kun Denry -kopeloi kömpelösti lukkoa. - -Niinpä hän väänsi avainta äkkiä. - -"Oikeanpuoleisessa pikku laatikossa on pussi", mutisi Ruth. - -Avain kääntyi kääntymistään. Alussa se oli tenännyt vastaan, mutta nyt -se pyöri liiankin helposti. - -"Ei se ota auetakseen", hän sanoi tuntien itsensä kömpelöksi. - -Avain raksahti ja luisti, ja toiset avaimet helisivät vastakkain. - -"Kyllä se aukeni aivan helposti tänä aamuna", vakuutti Ruth. "Se on -kyllä hiukan itsepintainen." - -Avain pyöri pyörimistään. - -"Odottakaahan, minä avaan sen itse", sanoi Ruth väsyneesti. - -"Ei, ei!" intti Denry. - -Mutta Ruth nousi urheana, hoippui kaapin luo ja otti avainkimpun hänen -kädestään. - -"Pelkään, että olette jollain lailla särkenyt lukon", selitti Ruth -koetettuaan turhaan avata kaappia. - -"Niinkö?" mutisi Denry. Hän tiesi joutuneensa noloon asemaan. - -"Tahtoisittekohan käväistä Allmanilla", sanoi Ruth siirtyen jälleen -tuolilleen, "pyytämässä, että lähettävät miehen avaamaan lukon? Muuta -keinoa ei ole. Tai ehkä olisi parasta sanoa, että lähettävät heti -huomisaamuna. Ja heti kun hän on korjannut sen, niin tulen itse tuomaan -rahat. Ja voitte ilmoittaa rakkaalle herra Calvertillenne, että aion -muuttaa ensi neljännekseltä." - -"Älkää vaivautuko tuomaan", sanoi Denry. "Voin varsin hyvin pistäytyä -itse tänne." - -Ruth joudutti hänet tiehensä arvoituksellisella tavalla. Denry ei ollut -varma siitä, oliko hän onnistunut vaiko epäonnistunut Ruthin mielestä -maailmanmiehenä ja hienostuneena teenjuojana. - -"Älkää vain unohtako Allmania!" muistutti Ruth hänen poistuessaan -huoneesta. Hänen oli määrä sulkea itse ulko-ovi jälkeensä. - - -III. - -Hän palasi myöhään samana yönä Urheiluklubista vietettyään siellä -hauskan illan, jota oli kestänyt kello yhteen asti. Juuri työntäessään -äitinsä mökin isoa avainta lukkoon hän havaitsi merkillisen -ilmiön Broughaminkadun yläpäässä, missä tämä liittyy P. Luukkaan -aukioon. Ja sitten hän erotti lämpimän kesäyön kaasuvaloisessa -hämärässä epämääräisen suorakulmaisen laitteen liikkuvan verkalleen -Broughaminkadun rinnettä kohti. - -Siellä tuli muuttovaunut. - -Mutta tavatonta ei ollut se, että siellä tuli muuttovaunut, vaan -että ne liikkuivat omasta voimastaan ja tahdostaan. Sillä edessä ei -ollut mitään hevosia, ja Denry näki, että kaksoisaisat oli nostettu -kohtisuoraan ylöspäin, kuten ajurit tekevät riisuttuaan hevoset -valjaista. Muuttovaunut olivat lähteneet karkuun. Ne olivat huomanneet -koston päivän koittavan ja pakenivat. Vartijat olivat kaikesta päättäen -jättäneet jarrun kiinnittämättä, ja nyt ne olivat päässeet irralleen. - -Ne laskeutuivat ensimmäisen osan Broughaminkatua suuruudelleen -sopivalla arvokkuudella ja samalla haavaa ilmeisesti tajuten tilanteen -hullunkurisuuden. Sitten ne tuntuivat sanovan itselleen: "Muuttovaunut -ovat aina muuttovaunuja." Sitten ne tekeytyivät typerän vakaviksi kuin -mies, joka on täysin varma siitä, ettei ole humalassa. Siitä huolimatta -ne pysyttelivät verraten hyvin keskellä katua, mutta ikäänkuin katu -olisi ollut pingotettu köysi. - -Ryminä kasvoi, mikäli ne lähestyivät Denryä. Hän veti avaimen äitinsä -mökin ovesta ja pisti sen taskuunsa. Hän oli aina parhaimmillaan -ratkaisutilanteessa. Ja muuttovaunujen hyökkäys oli ilmeisesti -vaarallinen tilanne. Alempana kävi Broughaminkadun rinne uhkaavammaksi, -ja oli mahdollista, että muuttovaunut, jotka olivat päättäneet pysyä -muuttovaunuina, siirtäisivät kadun alapäässä olevat ihmiset yht'äkkiä -vuoteestaan. Muuttovaunut, joiden into on herännyt, saattavat kyetä -hämmästyttäviin suorituksiin. Kokonaiset kadut voivat luhistua niiden -tieltä. - -Kun muuttovaunut kulkivat Denryn ohitse noin puolen neljättä engl. -peninkulman nopeudella tunnissa, hän hypähti tai paremminkin kapusi -niihin menettämättä tässä työssä muuta kuin hattunsa, joka jäi hänen -äitinsä oven edustalle todistamaan, että poika oli käynyt siellä ja -poistunut harvinaisten olosuhteiden vallitessa. Denryssä oli herännyt -oivallinen ajatus pudottaa aisat alas toimimaan jarruina. Mutta ollen -tottumaton käsittelemään aisoja tämä toimitus kävi häneltä jotensakin -hitaasti, ja ennenkuin ensimmäinen aisapari oli pudonnut, kiitivät -muuttovaunut jo kahdeksan peninkulmaa tunnissa ja jyrkin kohta oli -vielä edessä. Sitä paitsi vasemmanpuoleisen aisaparin pudottaminen -lennätti vaunut vasemmalle, ja Denry sai pudotetuksi toisen parin -parahiksi pelastaakseen tielle joutuneen lyhtypatsaan. Kaivellen ja -kyntäen kadun pintaa nuo neljä aisanpäätä antoivat muuttovaunuille -jotain ajateltavaa muutaman sekunnin ajaksi. Mutta onnettomuudeksi -kadun jyrkkyys yllytti niitä itsepintaisiin oikkuihin, ja muutamaa -sekuntia myöhemmin olivat kaikki neljä aisaa poikki ja muuttovaunut -tuntuivat vainuavan aukean lakeuden olevan edessään. (Todellisuudessa -oli edessä kanava.) Sitten Denry keksi jarrun ja kävi raivoisasti -rautakammen kimppuun. Hän väänsi ja käänsi sitä nelisenkymmentä -kierrosta. Siitä ei tuntunut olevan mitään apua. Ihmeellisintä oli, -että muuttovaunut pysyttelivät keskellä katua. Hetken kuluttua Denry -saattoi hämärästi erottaa kanavatelakan muurin ja kaksinkertaiset -puuportit. Hän ei voinut hypätä pois; muuttovaunut olivat nyt pikajuna, -ja epäilen, olisiko hän hypännyt pois, vaikka se ei olisikaan ollut -mieletöntä. Hänen itsepintaisuutensa oli sitä lajia, joka vie vaikka -surman suuhun pelkästä huvista. Viimeiset viisi-, kuusikymmentä -kyynärää Broughaminkatua olivat tasapintaa, ja muuttovaunut talttuivat -hiukan kiireessään. Denry saattoi nyt kaasulampun valossa selvästi -nähdä telakan portin ja siinä suurin kirjaimin maalattuna: - - SHROPSHIREN UNION KANAVA - OSAKEYHTIÖ - - Yleinen Kuljetusliike - - Pääsy asiattomilta kielletty. - -Hän oli matkalla suoraan porttia kohti, ja muuttovaunuilla -oli ilmeisesti asiaa niillä main. Ne hypähtivät vaakalaitteen -rautasuojuksen yli, ja tämä loikkaus järkytti niitä niin, että ne -eivät suuntautuneetkaan suoraan porttia kohti, vaan tapailivat -puolittain porttia, puolittain tiilikivipylvästä. Denry puri hampaansa -yhteen ja tarrautui istuimeensa. Portti olisi voinut olla paperia ja -tiilikivipylväs pahvia. Muuttovaunut puhkaisivat ne, samaten kuin -miekka lävistää aaveen, ja Denry oli yhä hengissä. Loppumatka oli lyhyt -ja hurja, johtuen osin ryhmästä sementtisäkkejä, osin kanava-altaan -läheisyydestä. Muuttovaunut loikkasivat kanavaan kuin muinaisajan -hirviö ja alkoivat juoda. - -Denry painui tuokioksi veden alle, mutta seisoen kapealla etulaudalla, -mistä aisojen katkenneet varret työntyivät ylöspäin, hän pääsi -vyötäisiään myöten vedestä. Hän ei ollut uimataitoinen. - -Kaikkialla vallitsi hiljaisuus ja pimeys, tähtien valo vain väikkyi -heikosti kanava-altaan leveällä povella. Muuttovaunut eivät olleet -matkallaan kohdanneet ainoatakaan sielua. Denry oli ollut yksinään -todistamassa niiden omituista karkuretkeä. - -"Tuhat tulimmaista!" hän mutisi ääneen. - -Ja muuttovaunujen kohdusta vastasi ääni: - -"Kuka siellä on?" - -Denry tutisi kauttaaltaan. - -"Minä!" hän sanoi. - -"Ei suinkaan herra Machin?" tiedusti ääni. - -"Kyllä vaan", hän sanoi. "Hyppäsin mukaan, kun se tuli katua alaspäin --- ja tässä sitä nyt ollaan!" - -"Oh!" huudahti ääni. "Kunpa pääsisitte tänne minun luokseni." - -Se oli Ruth Earpin ääni. - -Hän tajusi totuuden hetkellisen tarkkanäköisyyden kirkastamana. Ruth -oli näytellyt hänelle. - -Ruth oli esittänyt hänelle kaksinäytöksisen komedian. Hän oli -aikonut panna toimeen "kuutamoretken", kuten sitä Kaupunkiviisikossa -nimitettiin. Muuttovaunut (epäilemättä kotoisin Birminghamista, missä -hänen isänsä oleili) oli tuotu hänen asuntonsa edustalle myöhään -illalla ja ne oli määrä täyttää ja kuljettaa pois yön kuluessa. Hevoset -oli riisuttu, kenties Ruthin omaan pihaan, ja ajurien levätessä olivat -muuttovaunut lähteneet liikkeelle vieden Ruthin mukanaan. Hänellä ei -ollut rahaa lukittuna umpilukkoisessa kaapissaan. Syynä siihen, miksi -hän ei ollut maksanut rakkaalle herra Herbert Calvertille, ei ollut se, -minkä hän oli esittänyt. Denryn ensimmäinen hämmästynyt ajatus oli: -"Kylläpä siinä tytössä on uskallusta! Se on vissi asia!" - -Ruthin kaksimielisyys ja kehnous ei järkyttänyt hänen mieltään. -Hän ihaili neidon suurenmoista ja rohkeata aietta; se miellytti -voimakkaasti jokaista solua hänen aivoissaan. Hän tunsi, että he -molemmat olivat hengenheimolaisia. - -Hän koetti kiivetä vaunujen sivua myöten päästäkseen takaovelle, mutta -muuttovaunuissa ei voi hypätä pyörältä pyörälle, varsinkin kun pyörät -ovat veden alla. Sen vuoksi hänen oli pakko kavuta katolle ja sieltä -liukua toiselle ovipuoliskolle, joka heilui avoinna. Tämä teko ei ollut -aivan yksinkertainen. Lopulta hän tunsi vaunujen pohjan laskeuduttuaan -puolen kyynärän verran veteen. - -"Missä te olette?" - -"Täällä", sanoi Ruth surkeasti. "Istun pöydällä. Muuta ei oltu -ennätetty nostaa vaunuihin, ennenkuin miehet lähtivät hakemaan -illallista tai jotain muuta. Muuttomiehet ovat aina sellaisia. Onko -teillä tulitikkua?" - -"Tulitikkuja minulla on tukuittain", sanoi Denry, "mutta mitä hyvää -luulette niistä nyt olevan, kun ne ovat likomärkiä?" - -Lyhyt äänettömyys. Hän huomasi, ettei Ruth ollut koettanut sanallakaan -selittää käytöstään häntä kohtaan. Ruth tuntui olevan varma siitä, että -hän ymmärtäisi. - -"Minä olen saanut kauheita kolahduksia, ja nenästäni taitaa vuotaa -verta", sanoi Ruth entistä surkeammin. "Kaikeksi onneksi täällä oli -olkia ja säkkejä." - -Laajalta hapuiltuaan Denryn käsi kosketti hänen märkää hamettaan. - -"Kyllä te olette aika paha tyttö", hän sanoi. - -Hän kuuli nyyhkytyksen, hurjan nyyhkytyksen. Tuo ylpeä, riippumaton -olento oli murtunut tapahtumain painosta. Denry kiipesi vedestä sille -puolelle pöytää, joka oli vielä vapaana. Ja muuttovaunut olivat pimeät -kuin tulivuoren kita. - -Vähitellen selvisi nyyhkytysten kuohunnasta heikkoja äänteitä, -ja vähitellen Denry sai kuulla koko tarinan Ruthin vaikeuksista, -onnettomuuksista, ponnistuksista ja tappioista. Tämä tunnusti -syyllisyytensä avomielisesti. Mutta mitä hän voi tehdä? Hän oli -tarkoittanut hyvää. Mutta mitä hän voi tehdä? Hänet oli ajettu -umpikujaan. Ja hänen oli ajateltava isäänsä! Hän oli todenteolla -aikonut maksaa vuokran edellisenä päivänä tai ainakin osan siitä. -Mutta hänelle oli sattunut pettymyksiä! Ja hän oli voinut niin pahoin. -Sanalla sanoen... - -Vaunut heilahtivat. Ruth tarrautui kiinni Denryyn ja tämä puolestaan -häneen. Vaunut laskeutuivat mukavaan makuuasentoon kanavan liejuun. - -(Omituista, ettei hän ollut huomannut sitä ennen, mutta ensi käynnillä -Ruth oli lykännyt suorituksen siitä syystä, että pankki oli suljettu, -ja toisella käynnillä hän oli vakuuttanut, että tarvittavat rahat oli -vähitellen kasattu hänen kaappiinsa! Eikä hän ollut havainnut tuota -ristiriitaisuutta. Sellaista vaikuttaa teepuku. Mutta hän antoi sen -Ruthille anteeksi tämän suunnattoman rohkeuden tähden.) - -"Mitä nyt voimme tehdä?" kysyi Ruth melkein kuiskaten. - -Tämä luottamus liikutti Denryä. - -"Täytyy odottaa, kunnes valkenee", hän sanoi. - -Ja niin he odottivat ulapallaan. Kuumassa heinäkuussa ei ole -vastenmielistä virutella jalkojaan vedessä yön tukahduttavina hetkinä. -Ruth kertoi hänelle yhä enemmän. - -Kun aamunkoiton harmaa alkusoitto alkoi viritä, huomasi Denry, että -muuttovaunujen peräpuolella ulottui ulappaa korkeintaan kyynärän mitta -ja että oli helppoa katolle kiivettyään loikata sieltä rannalle. -Hän teki sen ja sovitti sitten laudan niin, että Ruthkin pääsi -maihin. Heidän painostaan vapautuneena pöytä ui heidän jälkeensä -ulos vaunuista. Denry veti sen maihin ja alkoi sitten murskata sitä -jalallaan. - -"Mitä ihmettä te teette?" kysyi Ruth heikosti. Hän oli liian raukea -vastustaakseen pontevammin. - -"Jättäkää se minun huolekseni", sanoi Denry. "Tämä pöytä on ainoa -todistaja, joka voi antaa teidät ilmi. Emme voi kantaa sitä takaisin. -Voisimme kohdata jonkun kadulla." - -Hän sitoi pöydän sirpaleet yhteen vaunuissa uiskentelevalla nuoralla -ja kiinnitti kimppuun raskaan rautakangen, jonka tehtävänä oli pitää -ovet suljettuina. Sitten hän upotti koko kantamuksen puuta ja rautaa -kanava-altaan syrjäisimpään nurkkaukseen. - -"Kas niin!" hän sanoi. "Ymmärrättekö nyt? Tässä ei ole tapahtunut muuta -kuin että muuttovaunut ovat lähteneet karkuun ja pudonneet kanavaan -miesten huolimattomuuden vuoksi. Muun voimme järjestää huomenna -- -tarkoitan vuokraa ja muuta sellaista." - -He katsoivat toinen toiseensa. - -Ruthin hameet olivat melkein kuivat. Nenässä ei ollut merkkiäkään -verenvuodosta, mutta vasemman silmän yläpuolella oli sininen kupura. -Denry oli tosin vailla hattua ja hänen housunlahkeensa olivat -tarrautuneet kiinni sääriin, mutta muutoin ei hän näyttänyt vallan -mahdottomalta. - -He seisoivat yksinään äänettömässä aamunkoitossa. - -"Teidän on parasta lähteä kotiin Acrenkujanteen kautta eikä -Broughaminkatua", sanoi Denry. "Käyn katsomassa aamupäivällä." - -Näissä jäähyväisissä tunnettiin enemmän kuin sanottiin. - -He astuivat peräkkäin tuhoutuneesta kanavaportista, kulkiessaan -tarkastaen katua. Kaupungintalon kello löi kolmea, kun Denry kapusi -äitinsä portaita. Hän ei ollut nähnyt ainoatakaan sielua. - - -IV. - -Tarkkaa yksityiskohtaista totuutta ei saanut koskaan tietää useampi -kuin kaksi Bursleyn asukasta. Se näytti kuitenkin olevan varmaa, että -koettaessaan estää karanneita muuttovaunuja tuhoamasta kaupunkia Denry -oli ajanut niiden mukana kanavaan. Romanttista retkeä pidettiin täysin -luonteenomaisena Denrylle. Tämän totuudensaaren ympärillä kuohui -tarumainen meri juoruja, jossa väite iski väitettä vastaan ja Denryn ja -Ruthin nimet törmäsivät yhtä mittaa vastakkain. - -Herra Herbert Calvert vilkaisi omituisesti ja ehkäpä ivallisestikin -Denryyn, kun tämä saapui ja ojensi kymmenen puntaa (palkkio -vähennettynä), minkä summan hän sanoi neiti Earpin suorittaneen tilinsä -hyväksi. - -"Kuulkaahan nyt", sanoi pikku Calvert kiilto kurjissa pienissä -silmissään. "Teidän täytyy toimittaa jäännös viipymättä." - -"Hyvä on", sanoi Denry, "kyllä toimitan." - -"Oliko hänellä aikomus livistää?" tiedusti Calvert. - -"Ei ensinkään!" vakuutti Denry. "Se oli peräti hullunkurinen erehdys. -Muuta selitystä en voi ajatella kuin että nuo vaunut olivat joutuneet -väärään taloon." - -"Onko hän saanut teidät pauloihinsa?" kysyi Calvert hämmästyttävän -julkeasti. - -Denry mietti hetkisen. "On", hän sanoi. "Entä teidät?" - -Herra Calvert kummasteli, mitä hän tarkoitti. - -Hän myönsi itselleen, että tämä kihlaus oli alkanut verrattoman oudolla -tavalla. - - - - -IV LUKU. - -Haaksirikko. - - -I. - -Kaupunkiviisikossa ja ehkäpä muuallakin vallitsee tapa, jonka nojalla -kaksi nuorta, jotka ovat joutuneet kihloihin varhain kesällä, kohtaavat -mitä eriskummallisimmasta yhteensattumasta toisensa elokuussa samassa -kylpypaikassa ja usein asustavat siellä saman kadun varrella. Näin kävi -myöskin Denrylle ja Ruth Earpille. Vaikeuksia oli ollut -- niitä on -aina. Liikemies, joka elättää itseään keräämällä vuokria viikoittain, -ei tietenkään voi poistua epämääräiseksi ajaksi. Ja nuoren naisen, -joka elää yksinään maailmassa, on otettava huomioon yleinen mielipide. -Mutta Ruth järjesti asian niin, että hänen nuori ystävättärensä Nellie -Cotterill, jonka vanhemmat olivat avokätisiä, liittyi hänen seuraansa. -Ja Pohjois-Staffordshiren rautatien ihmisystävällinen suunnitelma myydä -neljän shillingin matkailijalippuja sai Denryn vakuuttamaan itselleen, -ettei hän ollut ihan hullu aikoessaan viettää pari viikkoa Englannin -rannikolla. - -Ruth valitsi Llandudnon, koska Llandudno oli tyylikkäämpi kuin Rhyl tai -Blackpool eikä sen kalliimpi. Ruthilla ja Nelliellä oli parihuoneet -eräässä täysihoitolassa P. Asaphintien 26:nnessa (lähellä Rantatietä), -ja Denry vuokrasi yhden huoneen toisesta täysihoitolasta Asaphintien -28:nnessa. Sen lähemmäksi ihannetilaa olisi tuskin voinut päästä. - -Denry ei ollut koskaan ennen nähnyt merta. Kun hän komeimmassa -asussaan asteli esplanaadia tai rantasiltaa rinnallaan molemmat -neidot komeimmassa asussaan ja liittyi huvittelijain ja rahan -tuhlaajain suunnattomaan laumaan, teki meren kauneus ja mahtavuus -häneen epäilemättä syvän vaikutuksen. Mutta vielä syvemmän -vaikutuksen kuin meren kauneus ja mahtavuus teki häneen se edullisten -liikemahdollisuuksien paljous, minkä Llandudnon kaltainen paikka -tarjosi. Hän ei nähnyt täällä ensi kertaa ainoastaan merta, vaan -myöskin mahdollisuudet kerätä rikkautta rehellisellä kekseliäisyydellä. -Tulonsa jälkeisenä aamuna hän lähti kävelemään ja eksyi Suur-Ormen -vaiheilla ja sai kiireimmän kaupalla vaeltaa Rantatien päästä -päähän kello yhdeksän tienoissa. Ja jokaisen talon jokaisessa -pohjakerros-ikkunassa hän näki pitkän pöydän täyden ihmisiä syövän ja -juovan samanlaisia ravintoaineita. Llandudnossa halusi viisikymmentä -tuhatta sielua aina suorittaa saman teon samaan aikaan; he tahtoivat -saada ajan kulumaan ja olivat valmiit tekemään mitä tahansa saadakseen -ajan kulumaan ja vielä maksamaankin siitä hyvästä. Ja kaikki maksoivat -viivyttelemättä. - -Tämä suuri ajatus oli hänestä paljoa majesteetillisempi kuin meri tai -Suur-Orme tai Pikku-Orme. - -Se jäi hänen päähänsä, koska hän oli äkkiä muuttunut varsin vakavaksi -henkilöksi. Hänellä oli nyt jotain, minkä hyväksi kannatti elää, -mihin voi tuhlata tarmoaan. Kihlaus herätti hänessä onnea ja enemmän -ylpeyttä kuin onnea ja enemmän kummastusta kuin ylpeyttä. Hänen -kosintamenettelynsä erosi jyrkästi siitä käsityksestä, mikä hänellä -varemmin oli ollut moisesta jutusta. Hän ei ollut kokenut niitä -mielialoja, joita oli odottanut saavansa tuta. Ja sitten hänen -ajatuksissaan pyöri alinomaa tämä kysymys: _Mikä hänessä mahtoi -miellyttää Ruthia?_ Tämä lienee saanut sellaisen käsityksen, että -hän oli paljoa ihmeellisempi kuin todellisuus osoitti. Voiko olla -mahdollista, että Ruth, joka oli paljoa kokeneempi ja loistavampi, -oli suudellut häntä? _Häntä!_ Hän tunsi velvollisuudekseen kohota sen -liioitellun käsityksen tasalle, mikä Ruthilla hänestä oli. Mutta miten? - - -II. - -He eivät olleet vielä kosketelleet taloudellisia kysymyksiä, vaikka -Denry olisi tahtonut pohtia niitä. Epäilemättä Ruth piti häntä -varakkaana miehenä. Tämä kävi selväksi Llandudnon-retken kuluessa. -Se miellytti Denryä, mutta seuraavana päivänä hänessä heräsi pahoja -aavistuksia, ja sitä seuraavana hän säikähtyi; ja kolmantena päivänä -hänet tuntui vallanneen kauhu. Oikeampaa on sanoa, että Ruth piti -häntä vähemmässä määrin varakkaana miehenä kuin rahojen ehtymättömänä -taikalähteenä. - -Hän ei suoraan sanoen voinut liikahtaakaan asunnostaan kaiuttamatta -rahaa, ja usein se tapahtui aivan aavistamatta. Rantasilta, kiertävät -laulajat, nukketeatteri, kylvyt, leivokset, jäätelöt, kepit, hedelmät, -tuolit, soutuveneet, konsertit, makeiset, valokuvat, ajeluretket: -näistä kustannuksista voi mikä tahansa osua hänen kohdalleen milloin -hyvänsä he lähtivät vaatimattomalle kävelyretkelle. Olisi luullut -kävelyretkiä maksuttomiksi, ilmaa ilmaiseksi! Erehdystä! Jos hän olisi -rohjennut, niin hän olisi jättänyt kukkaronsa kotiin, kuten Ruth -alituiseen teki. Mutta miehet ovat siveellisesti raukkoja. - -Hän oli arvioinut seuraavasti: -- Meno- ja paluupiletti neljä -shillinkiä viikossa. Täysihoitolamaksu viisikolmatta shillinkiä -viikossa. Viikkomenot kaiken kaikkiaan kaksikymmentä yhdeksän -shillinkiä -- tai korkeintaan kolmekymmentä. - -Ensimmäisenä päivänä hän kulutti neljätoista shillinkiä kaikenlaiseen -jonninjoutavaan -- mikä merkitsi viiden punnan lisäkuluja viikossa! -Toisena päivänä hän kulutti yhdeksäntoista shillinkiä kaikenlaiseen -jonninjoutavaan, ja Ruth vaati itsepintaisesti juomaan hänen ja -Nellien kanssa teetä heidän täysihoitolassaan, mistä hyvästä hänen oli -tietenkin maksettava, sillä välin kun hänen oma teensä meni hukkaan -naapuritalossa. Ja niin summa suureni päivä päivältä. Sunnuntain -koittaessa hänen kukkaronsa avoin haava tyrehtyi kaikeksi onneksi. -Ruth halusi hänet jälleen luokseen teelle. Hän kieltäytyi -- joka -tapauksessa hän jäi pois -- ja heidän lemmenvirtansa herkän tyyni kalvo -särkyi hiukan. - -Ei kukaan olisi voinut arvata, että Ruth oli omalta osaltaan -rahapulassa. Ritarillisena sulhasena Denry oli auttanut hänet -vuokramaksun hirvittävästä rämeestä; mutta hänellä oli paljo muitakin -velkoja kuin vuokra. Mutta kun hän oli saanut osan neljännestuloistaan, -olivat ajatukset heti siirtyneet Llandudnoon, huvituksiin ja pukuihin. -Hän ei ymmärtänyt rahan arvoa eikä oppisi koskaan ymmärtämään. -Tämä kuului kenties osaltaan hänen etevämmyyteensä. Lempeä, arka, -vaitelias Nellie antoi Denryn toisinaan huomata, että hänkin paheksui -ystävättärensä huikentelevaisuutta. Usein Nellie pyysi vaatimattomasti -saada suorittaa osansa jonkin huvituksen aiheuttamista kustannuksista. -Ja Denrystä tuntui oikeudenmukaiselta, että Nellie maksaisi osansa, -ja häntä halutti ankarasti ottaa rahat vastaan, mutta hän ei voinut -tehdä sitä. Saattoipa hän käydä aivan yrmeäksikin, kun Nellie sellaista -vaati. Tästä ilmenee, kuinka typerän ja järjettömän erilainen hän oli -kuin me muut. - -Nellie oli heidän seurassaan herkeämättä paitsi juuri silloin, kun he -erkanivat yöksi. Niin että Denry maksoi poikkeuksetta kolmen puolesta. -Mutta hän piti Nellie Cotterillista. Tämä punastui niin helposti ja -jumaloi niin ilmeisesti Ruthia ja ihaili häntä itseään, ja tytön -teeskentelemättömässä luonteessa oli selvä annos tervettä järkeä. - -Maanantai-aamuna Denry nousi varhain palaten Bursley'iin vuokria -keräämään ja kiinteistöjä hoitamaan. Hän oli kuluttanut melkein viisi -puntaa yli laskelmiensa. Ellei hän olisi sattunut saapumaan Llandudnoon -taskussaan osa edellisen viikon vuokrarahoja, hän olisi joutunut -"kiipeliin", kuten Kaupunkiviisikossa sanotaan. - -Bursleyssä ollessaan hän mietti melko lailla. Elokuussa ei Bursley -kannusta mihinkään muuhun kuin mietiskelyyn. Äiti teki työtä tapansa -mukaan. Denryn selonteko kihlautuneiden elämästä Llandudnossa oli hyvin -hämärä. - -Tiistai-iltana hän palasi Llandudnoon, ja hänen ajatustensa yleisestä -juoksusta huolimatta sattui kerta vielä, että hänen taskujaan pullisti -osa viikon vuokrarahoja. Hän ei tietänyt tarkalleen, mitä tapahtuisi, -mutta sen hän tiesi, että jotain tapahtuisi; siitä yksinkertaisesta -syystä, ettei tätä menoa voisi jatkua, ellei jotain tapahtuisi. Ellei -syntyisi riitaa, keskinäistä sopimusta tai ihmettä, tyhjentäisi -kolmen kuukauden kihlausauvo Ruth Earpin rinnalla hänen tulolähteensä -ja tuhoisi hänen maineensa miehenä, joka kykeni aina suoriutumaan -ratkaisutilanteesta. - - -III. - -Ensiksi sattui merellä myrsky. Hän kuuli siitä puhuttavan Rhylissä -ja näki myöhään illalla vaahtohyrskyt Prestatynin luona. Ja kun juna -saapui Llandudnoon kestitsivät molemmat neidot ulsterit yllään ja lakki -päässään häntä tervetuliaisiksi ihmeellisillä tarinoilla myrskystä ja -haaksirikoista ja pelastusvenheistä. Ja he olivat niin hilpeitä ja niin -ystävällisiä, niin ilmeisesti iloissaan nähdessään jälleen ritarinsa, -että Denry havaitsi viipymättä olevansa mitä parhaalla tuulella. Hän -karkoitti kaikki synkät ja painostavat ajatukset, jotka olivat tehneet -matkan ikäväksi, ja muuttui omien unelmiensa hilpeäksi Denryksi. Jo -tuulikin huumasi häntä. Nyt ei satanut laisinkaan. - -Kello oli puoli kymmenen, ja puolet Llandudnoa oli Rantatiellä pohtien -myrskyä, joka tuntui olleen vertaistaan vailla elokuussa. Joka -tapauksessa ihmiset, jotka olivat käyneet Llandudnossa vuosittain -viidenkolmatta vuoden aikana, vakuuttivat, etteivät olleet koskaan -kokeneet sellaista myrskyä. Uusi pelastusvene oli hurraa-huutojen -raikuessa lähtenyt kello kuuden tienoissa eräälle kuunarille, joka -oli joutunut hätään Rhosin lähellä; ja kello kahdeksalta oli toinen -pelastusvene (vanha pursi, jonka uusi oli syrjäyttänyt ja eräs iäkäs -kalastaja ostanut kalasumpuksi) lähtenyt pelastamaan norjalaista -parkkilaivaa _Hjalmaria_ Pikku-Ormen mutkan ympäritse. - -"Lähdetäänpä aallonmurtajalle", sanoi Denry. "Siellä on komeata." - -Hän ei ollut viipynyt kaupungissa tuntiakaan, ja kuitenkin oli jo -kysymys menoista. - -"Aallonmurtaja on suljettu!" ilmoittivat neidot hänelle. - -Mutta kun he kierrellessään kaasulyhtyjen alle kokoontuneessa -kiihtyneessä väkijoukossa saapuivat portille, huomasi Denry ihmisiä -aallonmurtajalla. - -"Siellä on merimiehiä ja muita sellaisia ja pormestari", selittivät -tytöt. - -"Pyh!" sanoi Denry kiihtyneenä. - -Hän lähestyi porttia ja ojensi vartijalle kortin. Sen oli jättänyt -_Staffordshiren Merkkitorven_ ilmoitusasioitsija, joka oli käynyt -Broughaminkadulla Denryn ollessa poissa saadakseen Denryn ilmoituksen -uudistetuksi. - -"Sanomalehtimies", sanoi Denry veräjän vartijalle ja livahti lävitse -helposti kuin lentävä lintu. - -"Joutukaa nyt!" huusi hän neidoille. - -Vartija näytti epäröivän. - -"Nämä naiset kuuluvat minun seuraani", selitti Denry. - -Vartija taipui. - -Se oli suuri voitto Denrylle. Hän saattoi lukea voittonsa -seuralaistensa silmistä. Katsoessaan häneen tuolla tapaa Ruth oli -ehdottomasti ihmeellinen naisten seassa, ja mitä ajatuksia hänellä -lieneekin Bursleyssä ja junassa ollut Ruthin ihmeellisyydestä, ne -olivat vääriä ajatuksia. - -Aallonmurtajan päähän paviljongin toiselle puolen oli kokoontunut -viitisenkymmentä ihmistä, ja siellä kerrottiin, että toinen -pelastusvene oli menestyksellisesti suorittanut tehtävänsä ja läheni -aallonmurtajaa. - -"Minä kirjoitan tästä kuvauksen _Merkkitorveen_", sanoi Denry, jonka -ajatukset hyvin ymmärrettävistä syistä liikkuivat sanomalehtimaailmassa. - -"Oi, kirjoittakaa!" huudahti Nellie. - -"Täällä on _Merkkitorvi_ kaikissa sanomalehtimyymälöissä", sanoi Ruth. - -Sitten he tuntuivat uppoavan myrskyyn. Aallonmurtaja tutisi ja vapisi -vyöryjen painosta, ja toisinaan, vaikka vuorovesi olikin kovin -matalalla, vesiryöppy lensi korkealle ja osui päin kasvoja. Silmät -eivät voineet erottaa muuta kuin vaahdon hetkellisen välkähdyksen -hyrskyn harjalla. Se oli jännittävin tilanne, minkä yksikään heistä oli -kokenut. - -Ja viimein kuultiin sellaisten miesten, jotka ilmeisesti pystyivät -näkemään yhtä hyvin pimeässä kuin päivänvalossa, selittävän, että -toinen pelastusvene oli lähellä aallonmurtajaa. Ja sitten jokainen -näki sen tuokion ajan -- aavemaisen ilmiön, joka kalpeana kohosi yöstä -silmänräpäykseksi ja sitten taas katosi. Ja pieni joukko hurrasi. - -Seuraavassa tuokiossa valaisi bengaalituli aallonmurtajaa, ja -pelastusvene kuvastui omituisen tehoisana myrskyä vasten. Ja joku -heitti köyden ja sitten lennähti toinen köysi mereltä ja putosi Denryn -olkapäälle. - -"Alkakaa vetää siellä!" karjui käheä ääni. Bengaalivalo sammui. - -Denry kiskoi voimainsa takaa. Tilaisuus oli ainoalaatuinen. Ja nuo -muutamat sekunnit olivat Denrylle samanarvoiset kuin hänen koko kallis -elämänsä -- niin, mukaan luettuina myöskin ne sekunnit, jolloin hän -oli suudellut Ruthia, ja ne minuutit, mitkä hän oli tanssittanut -Chellin kreivitärtä. Sitten kaksi parrakasta miestä otti köyden hänen -käsistään. Ilma kajahteli nyt huudoista. Lopulta joukko miehiä hyökkäsi -rautaportaikkoa aallonmurtajan alaosaan, joka oli kymmenen jalkaa -lähempänä vettä. - -"Jääkää te tänne, te molemmat!" komensi Denry. - -"Mutta, Denry --" - -"Jääkää tänne, minä sanon!" Koko miehinen puoli hänessä oli herännyt. -Hän katosi miesten jälkeen. "Malttakaa hetkinen", hän sanoi palaten -heidän luokseen. "Ottakaahan nämä huostaanne!" Ja hän ammensi -takataskustaan heidän käsiinsä noin kahdentoista shillingin verran -kuparia, vuokrista saatuja vaihtorahoja. "Jos sattuisin uppoamaan", hän -sanoi kadoten jälleen. - -Se oli hänelle perin luonteenomaista, tuo tyynen harkitsevaisuuden -ylenpalttisuus keskellä äärimmäistä hätää. - - -IV. - -Aallonmurtajan pimeässä alaosassa ei Denry saanut suoritetuksi juuri -muuta kuin kastelluiksi jalkansa. Siitä huolimatta, että hänen -oli onnistunut kiskoa maihin veneestä heitetty köysi, tuntuivat -kokoontuneet asiantuntijat luokittavan hänet siellä alhaalla heti -innokkaaksi ja hyödyttömäksi henkilöksi, jolla ei ollut mitään oikeutta -valtaamaansa paikkaan. Mutta hän oli kuitenkin todistamassa, kun -pelastusvene saapui nousten ja laskien perille ja norjalaisen parkin -pelastunut miehistö astui maihin, ja hän päätti entistä lujemmin -sepittää kuvauksen _Staffordshiren Merkkitorveen_. Pelastetut ja -pelastajat katosivat hanhenmarssia aallonmurtajan yläosaan, paitsi -peränpitäjä, punapartainen mies, joka jäi tutkimaan pelastusvenettä, -jonka hän itse omisti. Sanomalehtimiehenä Denry menetteli kuten -pitikin ryhtyen pakinoimaan miehen kanssa. Sillä välin kuului ylempää -hurraa-huutoja. Peränpitäjä, joka sanoi olevansa nimeltään Gregeen ja -kotoisin Manx-saarelta, tuntui katuvan koko retkeä. Hän ei näyttänyt -tajuavan, että hänen velvollisuutensa oli nyt näytellä vaatimattoman -sankarin osaa Denryn haastattelussa. Joka kerta kun pakina keskeytyi, -hän virkkoi synkkänä: - -"Ja katsokaas nyt, missä kunnossa se on!" Tarkoittaen runneltua purtta, -joka nousi ja laski mustilla aalloilla. - -Denry riensi takaisin yläsillalle etsien käyttökelpoisempia aineksia. -Parikymmentä miestä, päässään kaikenkarvaisia sadelakkeja ja muita -päähineitä, söi paksuja voileipiä ja joi kuumaa kahvia, joita oli -harkitsevasti toimitettu heille aallonmurtajan ravintolaan. Jokunen -oli ennemmin valinnut viskyä. Koko miehistö oli nyt kerääntynyt -paviljongin taakse tuulen suojaan muodostaen ryhmän, jota Denry päätti -kyhäyksessään nimittää "rembrandtimaiseksi". Muutamaan hetkeen hän ei -saattanut erottaa Ruthia ja Nellieä pimeän vuoksi. Sitten hän näki -morsiamensa epäämättömän olemuksen erään automaattikaapin ääressä -ja Nellien epäämättömän olemuksen toisen automaattikaapin ääressä. -Ja sitten hän kuuli laitteen lipsahtavan lipsahtamistaan nopeassa -tahdissa. Ja hänen ajatuksensa kääntyivät uudelle suunnalle. - -Hetken kuluttua Ruth riensi hilpeän sulavana kaappinsa luota ja alkoi -anteliaasti jaella pikku kääröjä miehistölle. Hänen anteliaisuudessaan -ei ollut harkintaa eikä tarkkaa oikeudenmukaisuuttakaan. Hän tiputteli -kääröjä sankaripolville yltäkylläisyyden suurenmoisella liikkeellä. -Muutama käärö putosi maahankin. Mutta siitä ei hän välittänyt. - -Denry saattoi kuulla hänen sanovan: - -"Teidän pitää syödä ne. Suklaa on niin voimistuttavaa. Ei mikään vedä -sille vertoja." - -Hän riensi takaisin automaatin luo ja sieppasi lisää kääröjä Nellieltä, -joka oli toiminut uutterasti hänen ohjauksensa mukaan; ja sitten alkoi -uusi jakelu. - -Tyyntä ja puolueetonta katselijaa olisi varmaankin liikuttanut tämä -vaistomaisen naisellisen armeliaisuuden näyte. Hän olisi kenties voinut -päättää, että tämä oli kaikkein kauneimpia inhimillisiä tekoja, mitä -oli konsanaan nähnyt. Eikä se seikka, että nuo karaistut sankarit -ja norjalaiset näyttivät olevan jotensakin epätietoisia siitä, mitä -tehdä noilla hopeapaperikuorisilla makeisilla, olisi laimentanut -hänen ihailuaan noita kahta tyttömäistä hyväntahtoisuuden perikuvaa -kohtaan. Denryäkin tämä näky liikutti, mutta toisella tapaa. Tuossa nyt -tarpeeton hyväntahtoisuus herkutteli tuhlaamalla, hänen liikkeisilleen -kuuluvat vuokrarahat. Hän mutisi: - -"Kyllä se sentään on aika paksua!" Mutta hän ei tietenkään voinut tehdä -mitään. - -Kun toimitusta jatkui, alkoi automaatin lipsahtaminen viiltää hänen -korviaan. "Typerää!" hän mutisi. - -Lopuksi häntä vielä harmitti se, että kaikkien muiden mielestä Ruth -ilmaisi erikoista kekseliäisyyttä, omaperäisyyttä, yritteliäisyyttä ja -hyväsydämisyyttä. - -Sinä hetkenä hän huomasi selvästi ensimmäistä kertaa, ettei hänen ja -Ruthin avioliittoa oltu järjestetty taivaassa. Hän myönsi yksityisesti -sillä haavaa, ettei nuoren naisen pelastamisen väkivaltaisesta -kuolemasta muuttovaunuissa tarvitse välttämättä johtaa avioliittoon. -Epäilemättä Ruth oli ihmeellinen olento, mutta yhtä viisasta oli -haaveilla vaunuista ja valjaikosta kuin avioliitosta Ruthin kanssa. -Hän kävi äkkiä kyynilliseksi. Hänen ikänsä syöksähti viidenkymmenen -korville ja hänen huuliensa kaarre muuttui. - -Tähystellen ympärilleen Ruth huomasi hänet ja riensi iloisesti -huudahtaen luoksi. - -"Kas tässä!" hän sanoi, "ota nämä. Ne eivät kelpaa." Hän ojensi käsiään. - -"Mitä siinä on?" tiedusti Denry. - -"Ne ovat puolen pennyn lantteja." - -"Mikä vahinko!" virkkoi Denry äänellä, jonka sävy jäi Ruthilta -huomaamatta, ja otti vastaan hyödyttömät rahat. - -"Me olemme tyhjentäneet suklaa-automaatit", sanoi Ruth. "Mutta siellä -on vielä voikaramelleja -- ne ovat melkein yhtä hyviä -- ja kultapäisiä -savukkeita. Varmaankin muutamat heistä polttaisivat mielellään. Onko -sinulla enemmän pennyn-lantteja?" - -"Ei!" vastasi Denry. "Mutta minulla on toistakymmentä puolikruunua. -Kyllä kai ne sopivat koneeseen yhtä hyvin?" - -Tällä kertaa Ruth huomasi jotain harvinaista hänen äänensä sävyssä. Ja -hän epäröi. - -"Älä nyt ole typerä!" hän sanoi. - -"Koetan parastani", virkkoi Denry. Mikäli hän saattoi muistaa, ei -hän ollut koskaan ennen käyttänyt sellaista äänensävyä. Ruth väistyi -tiehensä liittyen Nellien seuraan. - -Denry laski salavihkaa puolipennyt. Niitä oli kahdeksantoista. Ruth oli -siis syöttänyt automaatteihin yli sadan kolmenkymmenen pennyn. - -Hän mutisi: "Paksua, paksua!" - -Tämä toinen retki oli alkanut huonosti ottaen huomioon, että hän oli -palannut Llandudnoon lujasti aikoen pysyä kannallaan ja osoittaa -selvästi Ruthille, että heidän käsityksensä raha-asioista olivat -varsin erilaiset. Mutta hän oli luvannut naida Ruthin, ja hänen oli -naitava tämä. Parempi pysyä elämänikänsä köyhänä ja maksukyvyttömänä -kuin olla käyttäytymättä gentlemanin tavoin. Tietysti, jos Ruth katsoi -parhaaksi purkaa... Mutta hänen täytyi perin tarkasti varoa tekemästä -mitään, mikä voisi aiheuttaa purkauksen. Sellainen oli Denryn käsitys -kunniasta. Kotimatka keskellä yötä ja lauhtuvan myrskyn kohua oli -kauttaaltaan lievää ärtyneisyyttä Ruthin puolelta ja kohteliasta -äänettömyyttä Denryn osalta. - - -V. - -Mutta seuraavana aamuna, kun nuo kolme toverusta istuivat yhdessä -aallonmurtajan ravintolan kirjavan katoksen suojassa, ei kukaan -olisi voinut heitä katsellessaan aavistaa, että yksi heistä oli joka -tapauksessa levottomin nuori mies koko Llandudnossa. Aurinko paahtoi -kuumana heidän vaaleita pukujaan ja yhä vielä levottomia aaltoja. -Janoissaan aamiaiseksi nauttimastaan sillistä ja sianlihasta Ruth -imeskeli oljenkorrella jääkylmää marjamehua. Nellie söi suklaata, -edellisen illan anteliaisuuden rippeitä. Denry haukotteli, ei -laisinkaan siitä syystä, etteivät nämä toimitukset kyenneet herättämään -hänessä mielenkiintoa, vaan sen vuoksi että oli työskennellyt -sanomalehtimiehenä kello kolmeen asti ja noussut taasen kello kuudelta -lähettääkseen sepustuksensa aamujunassa _Staffordshiren Merkkitorven_ -toimitukselle. Tytöt olivat leikillisellä tuulella. Nellie pudotti -palan suklaata Ruthin lasiin, ja Ruth onki sen mehusta ja puraisi sitä. - -"Kuinka mukavan makuista!" hän huudahti. - -Ja sitten Nellie puraisi siitä. - -"Voi, se on oikein ihanaa!" sanoi Nellie pehmeästi. - -"Kas tässä, rakkaani!" virkkoi Ruth; "maista sinäkin." - -Ja Denryn oli maistettava ja kehuttava sitä oivalliseksi uutuudeksi -(kuten se olikin) ja yleensä parannettava mielialansa. Ja kaiken aikaa -hän mutisi sydämessään: "Tämä ei käy ajan mittaan päinsä." - -Hänen oli kuitenkin myöntäminen, että juuri hän itse oli pyytänyt -Ruthia viettämään loppuosan ajallista elämäänsä hänen seurassaan eikä -päin vastoin. - -"Kas niin, lähdetäänkö nyt jonnekin muualle?" ehdotti Ruth. - -Ja jälleen Denry maksoi. Hän maksoi ja hymyili, hän joka oli -aikonut esiintyä miehisenä käskijänä, hän joka arveli aina olevansa -ratkaisutilanteen tasalla. Mutta tässä ratkaisutilanteessa hän oli -avuton. - -He lähtivät astelemaan aallonmurtajaa pitkin, joka säihkyi loistavaa -yleisöä. Kaikki puhuivat haaksirikoista ja pelastusveneistä. Uusi -pelastusvene ei ollut toimittanut mitään, sillä Prestatynin vene -oli ennättänyt edelle; mutta Llandudno oli ilmeisesti perin ylpeä -urheasta vanhasta ränsistyneestä pelastusveneestään, joka oli hirveässä -myrskyssä hionut maihin _Hjalmarin_ koko miehistön; ainoatakaan -ihmishenkeä hukkaamatta. - -"Juoksehan edellä, lapsukainen", sanoi Ruth Nellielle, "niin setä ja -täti saavat puhella hetkisen." - -Nellie tuijotti, punastui ja lähti astumaan aivan hämillään. Hän -oli ymmällään. Ja samoin oli Denrykin. Ruth ei ollut koskaan ennen -niin peittelemättä vihjannut, että kihlautuneet ovat aika ajoin -jätettävät rauhaan. Oikeudenmukaisuus vaatii tunnustamaan, että -hän oli kaikenkaltaisten sopivaisuuksien kuvastin. Olipa Denry -sydämessään moittinutkin häntä siitä, ettei hän osoittanut riittävästi -kaipaavansa vain hänen seuraansa. Nyt hän kummasteli, mikä puoli Ruthin -hämmästyttävää luonnetta; lähinnä paljastuisi. - -"Sain tänä aamuna meidän laskumme", sanoi Ruth. - -Hän nojausi sulavasti päivänvarjonsa kahvaan, ja molemmat tuijottivat -merelle. Hän oli erittäin hienossa asussa ja ilmeeltään ylimyksellinen. -Hänen mainitsemanaan lasku tuntui jonninjoutavalta asialta. Siitä -huolimatta Denry hätkähti. - -"Ohoo!" hän virkkoi. "Maksoitko sen myöskin?" - -"Maksoin", hän sanoi. "Emäntä ilmoitti tarvitsevansa rahat. Nellie -antoi minulle osansa, ja minä maksoin sen heti." - -"Niinkö", sanoi Denry. - -Syntyi äänettömyys. Denrystä tuntui siltä, kuin hän olisi puolustanut -linnaa tai ikäänkuin hän olisi pimeässä huoneessa ja joku kutsuisi -häntä kutsumistaan ja hän taas tekeytyisi olemattomaksi ja pidättelisi -henkeään. - -"Mutta minulla ei ole juuri laisinkaan rahaa jäljellä", sanoi -Ruth. "Näes, Nellie ja minä kulutimme niin tavattomasti eilen ja -toissapäivänä... Sinulla ei ole aavistustakaan siitä, kuinka raha -luistaa käsistä!" - -"Vai ei ole?" virkkoi Denry. Mutta ei Ruthille -- vain omalle -sydämelleen. - -Ruthille hän ei sanonut mitään. - -"Meidän täytyy kai palata kotiin", tunnusteli Ruth kevyesti. "Täällä ei -voi tehdä velkoja. Ne ottaisivat tavarat takavarikkoon." - -"Mikä vahinko!" sanoi Denry alakuloisesti. - -Vain nämä muutamat sanat -- ja mielenkiintoinen osa keskustelua oli -päättynyt! Mikä sitten seurasi, se ei merkinnyt vähääkään. Ruth oli -aikonut johtaa asiat siihen, että Denry tarjoutuisi kustantamaan koko -hänen Llandudno-retkensä -- epäilemättä lainan muodossa -- ja yritys -oli mennyt myttyyn. Hän oli odottanut sulhasen korvaavan vahingon, -jonka hänen kroonillinen tuhlaavaisuutensa oli tuottanut. Ja tämä oli -sanonut vain: "Mikä vahinko!" - -"Niin onkin!" myönsi Ruth urheasti ja osoittaen entistä hienommin -halveksivansa pikku rahahuolia. "Mutta minkä sille mahtaa?" - -"Niin, ei suinkaan sille mitään mahda", sanoi Denry. - -Ruthissa oli epäilemättä jotain hienoa. Sillä hetkellä häntä halutti -surmata Denry hiusneulalla Mutta hän vain hymyili. Tilanne oli -äärimmilleen pingottunut, Denry ei ollut koskaan ennen aavistanut -sellaista mahdolliseksikaan; mutta Ruth liukui kadehdittavan -kylmäverisesti sisällyksettömään rupatteluun. Ylväs ja lannistumaton -nainen! Mitä muuta varten olivat miehet loppujen lopuksi olemassa, -elleivät juuri maksaakseen? - -"Minä taidan matkustaa kotiin tänä iltana", sanoi Ruth -rupatteluretkensä päätettyään. - -"Sepä ikävää", virkkoi Denry. - -Hän ei lähtenyt linnastaan. - -Tällöin kosketti muuan käsi hänen olkapäätään. Hänen takanaan seisoi -Cregeen, vanhan pelastusveneen omistaja. - -"Kuulkaas, herra", sanoi Cregeen liian kiintyneenä omiin asioihinsa -välittääkseen Ruthista. "Nyt jos koskaan! Viidelläkolmatta saadaan koko -_Fleetwing_, jos kymmenen suoritetaan tän' aamuna." - -Ja Denry vastasi rohkeasti: - -"Saatte tunnin perästä. Missä teidät voi tavata?" - -"Min' olen Johnin koppelissa, aallonmurtajan luona", sanoi Cregeen, -"missä te tapasitte mun tänä aamuna." - -"Hyvä on", virkkoi Denry. - -Ellei Ruth olisi teiskaroinut niin korskana, hän olisi tuossa tuokiossa -saanut Denryn ilmaisemaan koko totuuden noista varhaisista aamuhommista -ja salaperäisistä laivakaupoista. Mutta niin korkealla ei saattanut -osoittautua uteliaaksi. Ja niin hän vaikeni. Denry oli viettänyt koko -aamun hänen seurassaan mainitsematta sanallakaan puuhailleensa vatsa -tyhjänä merimiesten parissa, vaikka olikin jutellut melko lailla -_Merkkitorveen_ sepittämästään kuvauksesta ja kertonut nousseensa -ajoissa saadakseen sen ensimmäiseen aamujunaan. - -Ja koska Ruth ei ilmaissut uteliaisuutta, niin Denry sovitti -käytöksensä sen olettamuksen mukaan, ettei hän tuntenutkaan -uteliaisuutta. Ja tilanne pingottui entistä tiukemmaksi. - -Kun he päivällisajan lähetessä astelivat aallonmurtajaa pitkin rannalle -päin, kumarsi Ruth eräälle keikarimaiselle herralle, joka tervehti -häntä liehittelevästi. - -"Kuka hän on?" tiedusti Denry vaistomaisesti. - -"Muuan herra, jonka kanssa olin ennen muinoin kihloissa", vastasi Ruth -kylmän ja lyhyen kohteliaasti. - -Tämä ei miellyttänyt Denryä. - -Tilanne melkein rytisi moninkertaisesta painostuksesta. Kummallista -oli, ettei se särkynyt palasiksi jo aikoja ennen iltaa. - - -VI. - -Koska nyt oli kajottu pääosain esittäjäin ylpeyteen, täytyi kunkin -toteuttaa aikomukset, jotka hän oli ilmaissut joko sanoin tai vaieten. -Denryn äänettömyys oli ilmaissut tehokkaammin kuin mitkään sanat, -ettei mikään saisi häntä houkutelluksi ulos linnastaan. Ruth oli -todennut selvästi, hänellä ollut muuta mahdollisuutta kuin lähteä -kotiin heti, samana iltana. Sen vuoksi hän laittautui palaamaan -kotiin, ja sen vuoksi Denry pidättyi sekaantumasta hänen puuhiinsa. -Ruth oli synkkä hilpeän naamion suojassa, Nellie oli surumielinen -naamiotta. Nellie oli vain näiden kihlautuneiden näyttelijäin, häntä -vanhempien ihmisten nukke. Hän ihaili Ruthia ja hän ihaili Denryä, -ja nyt nämä kaksi pilasivat tuon pikku ihmisen huviretken omien -aikaihmis-tarkoitusperiensä vuoksi. Nellie tiesi ilmassa olevan -hirvittäviä tapauksia -- tapauksia, joihin verraten merellä raivonnut -myrsky oli kuin myrsky vesilasissa. Tämän hän tiesi osittain siitä, -että Ruth oli ollut niin omituisen kohtelias, ja osittain siitä, että -he olivat palanneet kumpikin erikseen P. Asaphin tielle eivätkä olleet -viettäneet koko iltapäivää yhdessä. - -Niin nopeasti nousevat ja purkautuvat suurten tapahtumain uhkaavat -pilvet, että kello kuudelta he olivat juoneet teensä ja olivat jalan -matkalla asemalle. P. Asaphin tien 26:nnen renki oli lähtenyt edellä -matkatavaroita viemään. Koko muu Llandudno vaelteli hilpeänä kotiin -puoliseitsemän teelle -- mahtavia ihmisiä, joille viikkolaskut eivät -merkinneet tuon taivaallista ja jotka saattoivat viipyä Llandudnossa -ikuisesti, jos heitä vain halutti! Ja Ruth ja Nellie tunsivat häpeätä, -joka aina vaivaa niitä, jotka välttämättömyys pakottaa huvipaikan -rautatieasemalle keskellä parasta huvikautta. He näkivät vaunujen -_saapuvan_ täynnä tavaroita ja iloisia ihmisiä, joiden lomakausi -ei ollut vielä oikein alkanutkaan. Ja tämä näky lisäsi heidän -nöyryytystään ja mielipahaansa. He tunsivat kipeästi kuuluvansa -alempiin kerroksiin. - -Tehon vuoksi Ruth laski leikkiä mitä vakavimmista asioista. -Saattoipa hän nauraen ilmaista senkin, että hänen oli ollut pakko -lainata Nellieltä rahaa suorittaakseen viimeisen vuorokauden maksun -täysihoitolaan. Koska he astelivat rinnatusten aivan lähekkäin ja -naurunhihitys on tarttuvaista, niin kaikki nauroivat. Ja kukin ajatteli -salavihkaa, kuinka naurettavaa sellainen käytös oli ja kuinka kaukana -se oli todellisesta hienostuneisuudesta. - -Lähellä asemaa sai sitten vallaton oikku Denryn nostamaan hattua -kahdelle nuorelle naiselle, jotka kulkivat heidän editseen tien poikki. -Ei kumpikaan näistä vastannut hänen tervehdykseensä. - -"Keitä he ovat?" tiedusti Ruth, ja sanat olivat päässeet hänen -suustansa, ennenkuin hän tuli muistaneeksi, ettei uteliaisuus sopinut -hänen arvolleen. - -"Muuan nuori neiti, jonka kanssa olin kerran kihloissa", sanoi Denry. - -"Kumpi heistä?" kysyi yksinkertainen Nellie kummastuneena. - -"En muista", vastasi Denry. - -Tämä oli hänen mielestään hänen parhaita vastauksiaan -- ei Nellielle, -vaan Ruthille. Nellie ei tietenkään osannut antaa arvoa sen -viehättäväisyydelle. Mutta Ruth osasi. Siinä vastauksessa ei ollut -ainoatakaan särmää, joka olisi välttänyt Ruthin kriitillisen huomion. - -Lopulta he ennättivät asemalle neljännestuntia ennen junan määräaikaa -ja puolta tuntia, ennenkuin se todella saapui. - -Denry maksoi ukolle matkatavarain tuonnista. - -"Onko siinä nyt kaikki?" hän kysyi tytöiltä käsittäen molemmat samaan -katseeseen. - -"On", sanoi Ruth, "mutta missä sinun tavarasi ovat?" - -"Oh!" Denry vastasi. "Minä en matkusta tänä iltana. Minulla on täällä -vähä liikeasioita. Luulin teidän ymmärtävän sen. Toivon teidän -suoriutuvan hyvin yhdessä." - -Hetkisen kuluttua Ruth virkkoi iloisesti: "Kyllä toki! Minä aivan -unohdin sinun liikeasiasi." Mikä oli silkkaa valhetta, koska hän ei -tietänyt vähääkään Denryn liikeasioista eikä tämä suinkaan ollut -ilmoittanut hänelle, ettei palaisikaan heidän seurassaan. - -Mutta Ruth halusi esiintyä erittäin urheasti, ylpeästi ja kuin -kuningatar ikään, ja tämän vuoksi on toisinaan pakko poiketa tarkasta -totuudesta. Kaikkein arvokkainta koko maailmassa oli Ruthille hänen -arvokkuutensa -- ja kuka voi moittia häntä siitä? Hän aikoi säilyttää -sen mistä hinnasta tahansa. - -Muutaman minuutin kuluttua veti heidät puoleensa asemasillan -kirjamyymälä yhtä ehdottomasti kuin kaatunut hevonen kerää ympärilleen -väkijoukon. Kirjamyymälän vaiheilla oli toisiakin ihmisiä, ja koska -nämä olivat ilmeisesti aikeissa lähteä Llandudnosta, tunsivat Ruth -ja Nellie saavansa siitä jonkinlaista lohdutusta. Asia näytti -yhteiskunnalliselta kannalta katsoen heistä valoisammalta. Denry osti -pari pennyn lehteä, ja sitten sanomalehtipoika alkoi liimata seinälle -juuri saapuneen _Staffordshiren Merkkitorven_ sisällysluetteloa. -Ja tässä ilmoituksessa oli varsin huomattavalla sijalla seuraavat -sanat: -- "Kova myrsky Pohjois-Walesissa. Erikoiskirjeenvaihtajamme -kuvaus." Denry sieppasi lehden numeron ja avasi sen, ja uutissivun -ensi palstalla hän näki oman ihmeellisen kyhäyksensä sisältäen sanan -"rembrandtimainen". "Erään bursleyläisen tarkka kuvaus Llandudnossa -sattuneesta jännittävästä seikkailusta" sanottiin alaotsakkeessa. Ja -kyhäyksen johdantona oli seuraava lause: "Olemme kiitolliset herra E. -H. Machinille, jolla on Bursleyn elämässä varsin huomattava sija", -j.n.e. - -Se tuntui kuin ihmeeltä. Denry ei voinut estää kasvojaan hehkumasta, -kuinka ankarasti hän koettikin. - -Valheellisen tyynenä hän ojensi lehden Ruthille. Tämä otti sen vastaan -niin tyynesti, että hän horjahti asemastaan. - -"Me luemme sen junassa", sanoi Ruth teeskennellen ja alkoi puhua -jostakin muusta. Ja hän muuttui perin miellyttäväksi ja rakastettavaksi. - -Kirjamyymälässä oli sanomalehtien ja halpahintaisten novellien -seassa joukko muistoesineitä Llandudnosta -- paperiveitsiä, kyniä, -paperipainoja, kellokoteloita, kynäkotelolta, kaikki keveästä puusta -tai lasista tehtyjä ja koristettuja värillisillä kuvilla Llandudnosta -ja myöskin sanalla "Llandudno" suurin fraktuura-kirjaimin, jotta -ei syntyisi erehdystä. Ruth muisti aikoneensa ostaa kristallisen -paperipainon, jonka pohjaa koristi Suur-Ormen kuva. Kirjamyymälässä oli -useita kristallisia paperipainoja, jotka esittivät Hotel Majesticia, -Esplanaadia, Onnenlaaksoa, mutta ei ainoatakaan Suur-Ormen kuvaa. -Siellä oli myöskin paperiveitsiä ja kellokoteloita, joissa oli -Suur-Ormen kuva. Mutta Ruth halusi saada yhdistelmän paperipainoa ja -Suur-Ormea, eikä mikään muu tyydyttänyt häntä. Sellainen hän oli. -Myyjä myönsi, että sellainen yhdistelmä oli olemassa, mutta se oli -"loppuunmyyty". - -"Ettekö voisi hankkia sitä ja lähettää minulle?" sanoi Ruth. - -Ja Denry näki jälleen, että hän oli parantumaton. - -"Kyllä, neiti", sanoi myyjä. "Aivan varmasti, neiti. Viimeistään -huomenna." Ja hän otti esiin muistikirjan. "Mikä nimi?" - -Ruth katsahti Denryyn, kuten naiset katsovat moisissa tilanteissa. - -"Rothschild", virkkoi Denry. - -Tuntuu kenties oudolta, että tuo yksi ainoa sana teki lopun heidän -kihlauksestaan. Mutta niin kävi. Ruth ei voinut sietää moitetta. Hän -lähti punastuen tiehensä. Kirjamyymälän mies ei saanut merkittäväkseen -mitään tilausta. Useat lähellä seisovat ihmiset käsittivät hämärästi, -että rautatien asemasillalla oli ihan heidän nenänsä edessä tapahtunut -yhdessä välähdyksessä perhekohtaus. Nellie huomasi pian, että oli -tapahtunut jotain varsin vakavaa, sillä juna vei heidät asemalta Ruthin -virkkamatta puoltakaan sanaa Denrylle, vaikka Denry kohotti hattuaan ja -oli melkein ylenpalttisen kohtelias. - -Seuraavana iltapäivänä Denry sai postissa rasiaan kätketyn sormuksen. -"En aio alistua solvauksiin", kertoi lyhyt kirje. - -"Minähän sanoin vain 'Rothschild'!" mutisi Denry itsekseen. "Eikö muka -saisi sanoa 'Rothschild'?" - -Mutta salaisesti hän oli ylpeä itsestään. - - - - -V LUKU. - -Kauppalaiva. - - -I. - -Ratkaiseva kohtaus, siitä pitäen historiallinen, tapahtui "Johnin -koppeliksi" nimitetyssä mökissä -- John oli Llandudnon aallonmurtajan -vaiheilla asustavan merikansan tunnustamaton johtaja. Tuota köysistön -koristamaa tupaa valaisi alkeellisen muotoinen öljylamppu, ja -appelsiinilaatikon ympärillä, jolle lamppu oli sovitettu, istuivat -Denry, pelastusveneen omistaja Cregeen ja John itse (ikäänkuin -antaakseen puolivirallisen leiman mahdollisille toimituksille). - -"No niin, tässä se on?" sanoi Denry ojentaen Cregeenille paperipalan. - -"Mitäs tämä merenteeraa?" kysyi Cregeen ottaen paperin isoihin -sormiinsa ja tirkistellen sitä, ikäänkuin se olisi ollut papyruskäärö. - -Mutta hän tiesi varsin hyvin, mikä se oli. Se oli viidenkolmatta punnan -maksuosoitus. Sitä hän ei tietänyt, että lukien mukaan varemmin sinä -päivänä suoritetut kymmenen puntaa se edusti erittäin suurta osaa -niitä Denryn säästöjä, jotka olivat pelastuneet hänen kihlausajastaan. -Cregeen tarttui kynään, ikäänkuin se olisi ollut tulitikun pätkä, ja -kirjoitti kuitin. Löydettyään sitten leimamerkin liiviensä taskusta -villanuttunsa alta hän pisti sen suuhunsa, minne se hävisi pitkäksi -aikaa. Lopulta Denry sai kuitin, ja se todisti hänen nyt omistavan -kaikkine varusteineen ja purjeineen pelastusveneen, joka ennen oli -tunnettu _Llandudnon_ nimellä, mutta oli sillä haavaa ilman nimeä. - -"Onkos aikomus ruveta elämään siinä?" tiedusti verraten harvasanainen -John. - -"Ei siinä, vaan siitä", vastasi Denry. - -Ja hän lähti ulos rantahietikolle jättäen Johnin myymään Cregeenille -_Fleetwingin_, pienen kutterin, joka oli aivan omiansa kuljettamaan -kaksitoista henkeä "hauskalle purjehdusretkelle lähivesille". Ellei -Cregeen olisi ollut ankaran halukas pääsemään _Fleetwingin_ omistajaksi -ja aivan rahaton sitä ostamaan, ei Denry olisi varmaankaan saanut häntä -koskaan houkutelluksi myymään pelastusvenettä. - -Toisessa osassa aallonmurtajaa Denry kohtasi valkopartaisen merimiehen, -vanhan Simeonin, joka oli ollut mukana pelastamassa _Hjalmarin_ -miehistöä, mutta jota virkaveljet tuntuivat pitävän pikemmin koristeena -kuin käyttövoimana. - -"Asia on järjestetty", sanoi Denry. - -Ja äänettömänä Simeon nyökkäsi verkalleen usean kerran. - -"Minä maksan teille kolmekymmentä shillinkiä viikossa", sanoi Denry. - -Ja tuo kunnianarvoisa pää heilahteli jälleen kuutamoisessa hämärässä ja -tyyntyi vähitellen lepotilaan. - -Hetken kuluttua pää virkkoi kimeällä, verkkaisella äänellä: - -"Min' oon tavannu kolme kappaletta niistä Norjan pojista. Kaks' ei osaa -engelskaa sen enempää kuin syntymätön lapsi; eikä ne edes ymmärrä mitä -niille sanoo, vaikka ihan karjuin niille korvaan." - -"Sitä parempi", arveli Denry. - -"Minä näytin niille sitä kultarahaa", sanoi parrakas pää, jälleen -heilahdellen. - -"Hyvä on", virkkoi Denry, "älkää unohtako. Kello kuudelta huomisaamuna." - -"Parasta olisi ruveta viideltä", ehdotti pää. "On vähä niinkuin -rauhallisempaa." - -"Kello viideltä siis", suostui Denry. Ja hän poistui P. Asaphin tielle -hautoen suunnatonta ajatusta. - -Ajatus oli seuraava: - -"Nyt se on tehty!" - -Nyt, kun asia oli tehty eikä voinut kääntyä tekemättömäksi, hän -tunnusti itselleen, ettei hän ollut koskaan ennen ollut mielettömämpi. -Tuskin hän saattoi käsittää, mikä oli hänet saanut menettelemään niin. -Mutta hän kuvitteli hämärästi, että tämän oikun joutua merialuksen -omistajaksi täytyi jollain tavoin olla tuloksena hänen merkillisestä -seikkailustaan muuttovaunuissa Bursleyn kanavassa. - -Hän oli niin kiintynyt aineellisiin asioihin, että kykeni -neljännestunnin ajaksi unohtamaan, että oleelliselta osaltaan hänen -elämänsä oli joutunut haaksirikkoon ja ettei hänellä ollut muuta -toivottavana kuin onttoa maallista menestystä. Hän tiesi Ruthin -palauttavan sormuksen. Melkein hän voi nähdä postimiehen pitelevän -pientä pahvirasiaa, joka sisältäisi sormuksen. Hän oli rakastanut ja -rakastanut traagillisesti. (Niin hän selitti asian -- sanattomissa -ajatuksissaan; mutta asian laita oli oikeastaan sellainen, että hän oli -rakastanut sellaista, mikä oli liian kallis hänelle.) Nyt unelma oli -loppunut. Rantatien huviyleisön keskitse kulki P. Asaphin tietä kohti -toiveissaan pettynyt mies, jolla oli menneisyytensä, joka oli tyystin -tutkinut naiset, mies, jolla ei ollut mitään opittavana toisesta -sukupuolesta. Ja kesken kaikkea sydämen tragediaa, kesken kaikkia -onton maallisen menestyksen arveluita pyöri hänen mielessään typerän -mitättömiä pikku ajatuksia kuten sarja koneellisia hiiriä. Esimerkiksi -että olisi aika ikävää kertoa bursleyläisille, että hänen kihlauksensa, -joka oli todella herättänyt kaupungissa huomiota, oli purettu. -Kerrassaan nöyryyttävää! Ja Ruth oli joka tapauksessa oikea kimmeltävä -jalokivi naisten joukossa. Oliko Bursleyssä toista tyttöä niin hienoa, -niin vaikuttavaa ja todella siroa? - -Sitten hän lohdutti itseään ajattelemalla: "Minä olen varmastikin ainoa -mies, joka on koskaan saanut kihlauksensa purkautumaan sanomalla vain -'Rothschild'!" Tämä oli luultavasti totta. Mutta se ei auttanut häntä -saamaan kiinni unen päästä. - - -II. - -Seuraavana aamuna kello 5.20 valaisi varhainen aurinko Irlannin meren -levotonta pintaa juuri Pikku-Ormen edustalla, länteen Llandudnon -lahdesta. Rauhattomilla laineilla kiikkui Denryn pelastusvene -miehistönään nyökkäilevä partapää, kolme tavallista brittiläistä -merimiestä, muuan norjalainen joka osasi puhua englantia pari tavua -kerrallaan ja kaksi muuta norjalaista, joiden kasvatus oli lyöty -laimin siinä määrin, että he osasivat vain norjaa. Kallioniemekkeen -suojassa, lähellä rantakaistaletta lojuivat _Hjalmarin_ jäännökset -mukavassa lepoasennossa. Näytti aivan siltä, kuin _Hjalmar_ olisi kauan -kamppailtuaan laskeutunut pitkäkseen ajurinhevosen lailla ja sanonut -myrskylle: "Tee nyt mielesi mukaan!" - -"Joo", piipitti tuo kunnianarvoisa pää. "Parissakymmenessä minuutissa -me päästään mukavasti ulos, ellei vuorovesi painu pahasti itään. Ja -mitä paluumatkaan tulee, niin me päästään taas mukavasti toista tietä, -jos niinkuin ymmärrätte asioita." - -Ei ollut epäilemistäkään, ettei Simeon päässyt ulos mukavasti. Mutta -hän istui perämiehenä. Soutajat tuntuivat olevan hikoilevan tietoisia -siitä, että vene oli iso ja leveä. - -"Lasketaanko sen viereen?" tiedusti Simeon viitaten hylkyyn. - -Silloin ilmestyi partaalle kalpeat kasvot, ja heikko, pyytävä ääni -sanoi: "Ei. Käännytään takaisin." Minkä jälkeen nuo kalpeat kasvot -katosivat jälleen. - -Denry ei ollut koskaan ennen käynyt lahtea ulompana. Hän saattoi -kyllä olla oikea mestari hoitamaan muuttovaunuja kanavan puuskaisessa -altaassa, mutta aukealla ulapalla hän ei kelvannut. Sillä haavaa -hän olisi melkein ollut valmis antamaan pelastusveneen ja kaiken -omaisuutensa, jos olisi päässyt palaamaan maihin junalla. Paluumatka -venyi niin pitkäksi, että Denry menetti toivonsa saada koskaan enää -astua jalallaan syntymäsaartansa. Ja sitten tuntui töksähdys. Ja -hän nousi purresta toivon syttyessä taasen iloiseen liekkiin hänen -rinnassaan. Ja kello oli neljännestä vailla kuusi. - -Ensimmäinen posti, joka saapui puoli kahdeksalta, toi hänelle ruskean -kääryn. "Sormus!" hän ajatteli hätkähtäen hirveästi. Mutta kääry oli -kolmen tuuman suuruinen kuutio ja olisi voinut sisältää sata sormusta. -Hän avasi kannen ja luki paperiarkin puolikkaasta seuraavat sanat: - - "Tuhannet kiitokset ihanista päivistä. Toivottavasti pidätte tästä. - - _Nellie_." - -Se liikutti häntä. Jos Ruth olikin kova, omanvoitonpyyteinen, kallis, -niin hänen nuori, lämminsydäminen ystävättärensä saattoi joka -tapauksessa olla kiitollinen ja myötämielinen. Niin, se liikutti -häntä. Hän oli kuvitellut käyneensä kylmäksi kaikille inhimillisille -tunteille, mutta sellainen ei ollut asian laita. Kääry sisälsi -suklaata, ja hänen nenänsä totesi heti, että se oli sitruunalla -höystettyä suklaata -- tuota herkullista, mutta miellyttävää -yhdistelmää, minkä Nellie oli sattumalta keksinyt edellisenä päivänä -aallonmurtajan ravintolassa. Tuo pikku olento lienee kuluttanut osan -edellistä iltapäivää laatiakseen sitä, ja varmaankin hän oli pannut -lähetyksen postiin Crewessä. Salakähmäinen ja miellyttävä pikku olento! -Äskeinen kokemus ulkona ulapalla oli saanut hänet kuvittelemaan, -ettei mikään syötävä maistuisi enää koskaan, mutta hän oli erehtynyt. -Sitruuna antoi suklaalle omituisen karmean, maittavan, _rauhoittavan_ -maun. Ja hän söi sitä oikein mielihalulla. Tuloksena oli se, ettei -hän odottanutkaan aamiaista, joka tarjottiin täysihoitolassa kello -yhdeksältä, vaan riensi tarmokkaana ulos ja kävi tapaamassa erästä -kirjapainon omistajaa, johon oli tutustunut edellisenä iltana: Ruth oli -oikeassa sanoessaan: "Ei mikään ole niin voimistuttavaa kuin suklaa." - - -III. - -Kello kymmeneltä kuljeskeli kaksi norjalaista merimiestä, jotka -taisivat vain hymyillä vastaukseksi kysymyksiin, joilla heitä -ahdisteltiin, jakelemassa Rantatiellä seuraavia ilmoituslippuja: - - HJALMARIN HAAKSIRIKKO - UROSTEKO LLANDUDNOSSA - -Joka täysi tunti klo 11, 12, 2, 3, 4, 5 ja 6 lähtee taatusti sama -PELASTUSVENE, joka pelasti - - HJALMARIN MIEHISTÖN, - -haaksirikkopaikalle miehistönään Simeon Edwards, Llandudnon vanhin -pursimies, ja pelastetun aluksen merimiehiä, taatusti syntyperäisiä -norjalaisia. - - Simeon Edwards, perämies. - -Meno- ja paluumatka, haluttaessa korkkivöitä ja pelastusköysiä -käyttäen, 2 1/2 shillinkiä - - AINOALAATUINEN TILAISUUS - AINOALAATUINEN ELÄMYS - -Huom.! -- Pelastusveneen miehistön urhoollisuudesta on kirjoitettu koko -kreivikunnan ja naapuripiirien sanomalehdistössä. - - _E.D. Machin_. - -Kello yhdeltätoista oli alhaalla rannassa kiihkeän utelias väkijoukko, -jota varten Simeon oli laudoista ja paadesta laatinut sillan -pelastusveneeseen. Muuan mies seisoi polviinsa asti vedessä ja auttoi -matkailijoita lautoja myöten, ja Simeonin luottamusta herättävä parta -otti heidät vastaan purren leveään syliin. Soutajilla oli päässään -sadelakki ja heidät oli sidottu alukseen pelastusköysillä, ja nämä -mukavuudet ynnä pelastusvyöt olivat myöskin pelottomien retkeläisten -käytettävinä. Keulaan oli kiinnitetty paperi: "Oikeutettu kuljettamaan -neljätoista henkeä." (Denry oli juuri käynyt lunastamassa virallisen -luvan.) Mutta ainakin neljäkymmentä henkeä pyrki mukaan ensimmäiselle -retkelle. - -"Ei enempää!" kirkui Simeon juhlallisesti. Ja kahlaaja kapusi vedestä -ja vene liukui tiehensä. - -"Maksu, hyvä herrasväki!" kirkui Simeon. - -Hän keräsi yhden punnan viisi shillinkiä ja kätki rahat hitaasti -sinisten housujensa oikeanpuoleiseen taskuun. - -"No nyt, pojat, antakaa luistaa!" hän komensi. Ja sitten hän sytytti -harkitun huolellisesti piippunsa. Ja pelastusvene kiiti tiehensä. - -Aivan lähellä lautasiltaa seisoi nuori mies huolimattomassa asennossa -ja kasvoillaan ilme, joka tuntui sanovan: "Älkää suinkaan luulko, -että tämä asia liikuttaa minua vähääkään." Hän tuijotti herkeämättä -ulos ulapalle, kunnes pelastusvene kadonnut Pikku-Ormen nenitse, ja -sitten hän kierteli rannalla hiekkalinnojen keskitse. Hänen sydämensä -sykki mitä kiusallisimmalla tavalla. Jonkun ajan kuluttua hän alkoi -taasen tarkastella merta Ja pelastusvene ilmestyi näkyviin ja suureni -suurenemistaan ja saapui viimein sille kohtaa, mistä se oli lähtenyt, -tällä kertaa kuitenkin laskien rantaan ylemmäksi, koska vuorovesi -oli nousemassa. Ja Simeon astui maihin ensimmäisenä, ja hänellä oli -kädessään pieni sinipunainen pelastusveneen malli, jossa hän helisteli -rahoja. - -"Muistakaa pelastusvene-rahastoa! Muistakaa pelastusvene-rahastoa!" hän -lauloi juhlallisesti. - -Jokainen maihin astuva matkustaja pudotti lantin sen aukosta. - -Viidessä minuutissa oli pursi jälleen täynnä ja Simeon oli pistänyt -taasen neljätoista puolikruunua taskuunsa. - -Rannalla seisovan nuoren miehen huulet liikkuivat, ja hän mutisi: - -"Se tekee neljättä puntaa! Tuhat tulimmaista!" - -Päivällisajan koittaessa hän palasi P. Asaphin tielle, mutta ei -voinut syödä. Hän voi vain toistella varsin hiljaa itsekseen: "Tuhat -tulimmaista!" - -Kaiken iltapäivää yltyi kilpailu pelastusveneen paikoista yhä -kiihkeämmäksi ja vaarallisemmaksi. Denryn alus ei suinkaan ollut -ainoa kuljettamaan väkeä hylkyä katsomaan. Kymmenittäin pursia oli -nyt tässä liikehommassa, joka oli äkkiä saanut alkunsa sinä aamuna, -koska meri oli silloin ensimmäistä kertaa myrskyn jälkeen verraten -suopealla tuulella. Mutta toiset veneet ottivat vain sen, mitä -pelastusvene jätti vietäväksi. Pelastusveneen taattu maine, taatusti -norjalaiset soutajat (jotka vastasivat kysymykseen pahasti solkaten) -ja Simeon itse; sadelakit, pelastusvyöt ja -köydet, yksinpä keräys -pelastusvene-rahaston hyväksi retken päättyessä: kaikki nämä seikat -loivat yhdessä lumon, jota Llandudno ei kyennyt vastustamaan. - -Ja keräykseen nähden syntyi huomattava pulma. Pikku pelastusvene -täyttyi, reiästä ei mahtunut enää ainoatakaan lanttia. Ja rahaston -paikallissihteerillä oli avain. Pikalähetti sai viedä keräyslaatikon -hänelle avattavaksi ja tyhjennettäväksi, ja sillä välin Simeon käytti -sadelakkiaan keräystarkoitukseen. Tämä odottamaton tilanne teki -voimakkaan vaikutuksen Illalla Denry sai kolmattatoista puntaa Simeon -Edwardsin kädestä. Hän tyytyi kahteentoista ja lahjoitti anteliaasti -ylijäämän urhoolliselle miehistölleen, joka oli myöskin saanut joukon -juomarahoja. Iltapostissa saapui Ruthilta tuo kovanonnen sormus, kuten -hän oli aavistanutkin. Hän oli juuri heittämäisillään sen mereen, -kun päähän juolahti parempi ajatus ja hän pisti sen taskuunsa. Hän -koetti yhä tuntea, että Ruth oli tuhonnut hänen elämänsä. Mutta hän ei -voinut. Nuo kaksitoista puntaa, suureksi osaksi hopeata, painoivat niin -raskaina hänen taskujaan. Hän sanoi itsekseen: "Tietenkään ei tätä voi -iankaiken kestää!" - - -IV. - -Sitten koitti päivä, jolloin hän kuuli sanottavan puoliääneen takanansa: - -"Tuossa on se pelastusvene-porho!" - -Tai lyhyemmin: - -"Se on hän!" - -Ilmaisten, että koko Llandudnossa "hän" saattoi tarkoittaa vain yhtä -henkilöä. - -Ja jonkin aikaa hän mittaili katuja itsetietoisena. Tuo itsetietoisuus -haihtui kuitenkin vähitellen, ja hän kantoi kunniaansa yhtä helposti -kuin kaulustaan. - -Pelastusvene-retket _Hjalmarille_ muodostuivat ominaiseksi piirteeksi -Llandudnon jokapäiväisessä elämässä. Laivan nimen ääntäminen oli monen -vaihtelun alainen. Toiset sanoivat, että "j" oli lausuttava, "h" taas -jätettävä pois, toiset väittivät päin vastoin. Viimein hyljättiin -molemmat ensimmäiset kirjaimet kokonaan ja myöskin viimeinen -- -mutta kukaan ei ollut koskaan kiinnittänytkään huomiota viimeiseen. -Kujeilijat käyttivät leikillään hylystä _Inkerman_ nimeä. Tämä nimen -ääntämisen lopullinen ratkaisu oli merkkinä siitä, että Llandudnon -huvinhaluiset olivat ratkaisevasti mieltyneet pelastusvene-retkeen. -Denryn arka pelko, ettei tuo ilmiö, joka täytti hänen taskunsa rahalla, -voisi kauan kestää, oli aivan turha. Se jatkui ihan hurjasti. Ja Denry -toivoi, että _Hjalmar_ olisi joutunut haaksirikkoon kuukautta varemmin. -Hän laski, että haaksirikkoaan vitkastellessaan _Hjalmar_ oli tuottanut -hänelle noin neljän sadan punnan tappion. Olisipa onnettomuus vain -sattunut heinäkuussa eikä elokuun alkupuolella, ja olisipa hän silloin -ollut paikalla! Niin, olisipa neljäkymmentä _Hjalmaria_ joutunut -haaksirikkoon ja neljäkymmentä eri pelastusvenettä pelastanut niiden -neljäkymmentä miehistöä ja Denry olisi ostanut kaikki pelastusveneet, -hän olisi saanut ne kaikki täyteen yleisöä! - -Hänen säännölliset tulonsa olivat kuitenkin erittäin tyydyttäviä -ja lohdullisia. Asia vaikutti jossain määrin ikäänkuin ihmeeltä -tai ainakin taikatyöltä. Hänestä tuntui siltä, ettei mikään olisi -voinut estää Llandudnon kylpyvieraita taistelemasta saadakseen paikan -pelastusveneessä ja maksamasta sievää summaa tästä etuoikeudesta. -Se oli tullut heille tavaksi, ja näytti siltä, kuin he aikoisivat -noudattaa tätä tapaa ikuisesti. Hän luuli, että se vaikuttaisi -tympäisevästi yksitoikkoisuudellaan. Mutta ei! Hän luuli heidän -kieltäytyvän tekemästä, mitä jokainen oli tehnyt. Mutta ei! Satoja -ihmisiä saapui päivittäin rautatienasemalta, ja kaikkia tuntui tuo -pelastusvene magneetin tavoin vetävän puoleensa. Kaikki tuntuivat -silmänräpäyksessä ja vaistomaisesti tietävän, että ollakseen -Llandudnossa moitteettomia heidän oli tehtävä ainakin yksi retki Denryn -pelastusveneessä. - -Hänellä oli nyt tulot, jotka voittivat hänen kaikkein kultaisimmat -unelmansa. Ja sen vuoksi oli luonnollisesti hänen ensimmäinen -ajatuksensa saada nuo tulot yhä vain suurenemaan. Aluksi hän korotti -iltapäivä-retken maksun. Iltapäivin kilpailtiin aivan liiaksi -paikoista. Tämä kilpailu aiheutti riitoja, sopimattomia sanoja ja -valitettavaa kiihtymystä. Se aiheutti myöskin ajanhukkaa. Denry teki -siis ihmiskunnalle suuren palveluksen ottamalla kolme shillinkiä kello -kahden jälkeen. Tämä yksinkertainen ja hyväntahtoinen keino jakoi -kilpailun koko päivän tasalle ja teki Denryn seitsemää, kahdeksaa -puntaa rikkaammaksi viikossa. - -Mutta hänen keksimiskykynsä ei tyrehtynyt tähän. Eräänä aamuna näkivät -varhaisimmat retkeläiset jonkunlaisen Robinson Crusoen hyljättynä -kapealla rantakaistaleella lähellä hylkyä. Muuta ei sydämetön kohtalo -näyttänyt jättäneen hänelle käytettäväksi kuin kolmijalalle sovitetun -laitteen ja joukon mustia laukkuja. Eikä hänelle ollut tarjona muuta -suojaa kuin matala luola. Mies poloinen oli oikein siistissä asussa. -Simeon ohjasi purren läheltä rantaa, joka laskeutui jyrkkänä mereen, -ja tällöin Robinson Crusoe piilotti päänsä vaatteeseen ikäänkuin -häveten tai ikäänkuin olisi menettänyt järkensä ja luullut itseään -kameelikurjeksi. Sitten hän nähtävästi muutti mielensä ja kurkisti -jälleen rohkeasti retkeläisiin. Ja pursi liukui edelleen kymmenkunnan -jalan päässä hänestä ja hänen koneestaan. Sitten se pyörsi ja kulki -ohitse toiselta laidalta. Ja joka retkellä tapahtui sama seikka. Ja -päivän viimeiset retkeläiset jättivät Robinson Crusoen yksikseen -rantakaistaleelle. - -Seuraavana aamuna poistettiin eräästä valokuvaamosta Rantatien -varrella ikkunaluukut ja sen ikkunoiden yläosat olivat kauttaaltaan -täynnä ilmoitustauluja. Ja ikkunain alaosaan oli sovitettu kuusitoista -erilaista isoa valokuvaa, jotka esittivät pelastusvenettä sivulta käsin -kuvattuna. Näissä hauskoissa ryhmissä saattoi selvästi erottaa toista -sataa retkeilijää, joista monella oli yllään sadetakki, korkkivyö ja -pelastusköysi. Muuan tiedonanto kertoi: - -"_Jäljennöksiä näistä suurenmoisista pysyväisistä valokuvista myydään -sievästi kehystettyinä kahdesta shillingistä kappale. Tilaukset -suoritetaan vuoronsa mukaan ja lähetetään tarpeen tullen postitse. -Pyydetään kunnioittavimmin suorittamaan maksu tilauksen tapahtuessa. -Maksamattomia tilauksia ei suoriteta_." - -Ani harva niistä, jotka olivat käyneet retkellä, voi olla ostamatta -valokuvaa, joka esitti häntä itseään oikeassa pelastusveneessä -oikeiden sankarien ja oikeiden norjalaisten seurassa oikeilla -aalloilla, varsinkin jos hänellä oli yllään oikea pelastusveneasu. -Myymälä-ikkunain äärellä parveili kaiken päivää yleisöä tutkimassa, -kuka oli pelastusveneessä ja kuka oli onnistunut ja kuka oli -kerrassaan kamalan näköinen. Ensimmäisen päivän tilaukset nousivat yli -viidentoista punnan, sillä kaikki eivät tyytyneet yhteen valokuvaan. -Tämä uutuus oli sukkela ja hurmaava, ja se toistui joka päivä. -"Lähdetäänpä katselemaan pelastusvene-valokuvia", sanoivat ihmiset -tuumiessaan, mihin nyt olisi ryhdyttävä. Muutamat, jotka eivät olleet -"onnistuneet", tekivät pelastusveneessä erikoisen matkan pukeutuneina -tätä tulikoetusta varten erikoiseen asuun ja pakottaen kasvoilleen -erikoisen ilmeen. Ashby-de-la-Zouchin senvuotinen pormestari tilasi -kaksi sataa jäljennöstä valokuvasta, jossa hän esiintyi keskeisenä -henkilönä, käyttääkseen niitä uudenvuoden-kortteina. Milloin päivä oli -ollut kovin pimeä tai sateinen, joten valokuvaus kävi mahdottomaksi -tai epätyydyttäväksi, tunsi Llandudno seuraavana aamuna, että siltä -puuttui jotain. Mainittakoon tässä, että epäsuotuisa sää (jommoinen -muutoin sattui perin harvoin) tuotti tuskin mitään haittaa Denryn -tuloille. Voisiko ajatella, että sade tai tuulen henkäys pelottaisi -pelastusvenettä! Olihan olemassa öljypeitteitä. Kun vuorovesi oli -voimakas ja vastainen, sallittiin miesmatkailijain soutaa lisämaksutta, -vaikka tietysti he antoivat kolikon milloin millekin vakinaisen -miehistön jäsenelle. - -Denry oli järjestänyt asian valokuvaajaan nähden niin yksinkertaisesti, -että sen voi lapsikin tajuta. Valokuvaaja maksoi hänelle kuusi -pennyä jokaisesta myydystä kuvasta. Muuta yhteyttä ei heillä ollut -keskenään. Näistä pikkusummista kertyi toistakymmentä puntaa viikossa. -Kustannuksista huolimatta Denry painatti uudelleen _Staffordshiren -Merkkitorvessa_ julkaisemansa kuvauksen haaksirikkoyöstä sekä kuvan -pelastusveneestä ja sen miehistöstä ja lahjoitti sen jokaiselle -valokuvausosastonsa liikkeiselle. - - -V. - -Sitten Llandudnoa alkoi kutittaa salaperäinen "Suklaalääke". Sitä -ilmestyi ensi kerran pienessä veneessä, joka liikuskeli Robinson -Crusoen rantakaistaleen edustalla. Verraten usein tuotti pelastusveneen -matkustajille epämukavuutta ikävä, vieläpä kiusallinenkin tunne, kuten -Denrykin oli saanut kerran kokea. Hän tunsi syvää sääliä heitä kohtaan. -Suklaalääke oli tarkoitettu lieventämään näitä oireita, samalla kuin -se miellytti makuaistia. Se oli kaikkein miellyttävimpiä lääkkeitä, -mitä ihmisäly on konsanaan keksinyt. Se maistui suklaalle, ja kuitenkin -siinä oli sitruunan kirpeä maku -- maku, joka herätti vatsassa hyvän -käsityksen itsestään ja tuntui sanovan: "Kaikki on täydessä kunnossa." -Ainetta myytiin kuuden pennyn kääröissä, ja käyttäjää kehotettiin -syömään siitä vain vähäisen kerrallaan -- ei pureskellen, vaan sallien -sen vain sulaa rauhassa. Sitten Suklaalääkettä ruvettiin myymään -itse pelastusveneessä, ja yleisölle ilmoitettiin, että jos sitä -"nautti" ennen merelle lähtöä, ei yksikään aalto voinut järkyttää -vatsan tasapainoa. Ja totta olikin, että moni tämän neuvon noudattaja -suoriutui kaikista kärsimyksistä ja oli siitä varsin ylpeä ja teki -asian maailmalle tiettäväksi. Sitten alettiin Suklaalääkettä myydä -kaikkialla. Nuori väki osti sitä sen vuoksi, että nautti siitä, ja -halveksi kokonaan neuvoa olla pureskelematta ja syömättä ylenmäärin. -Suklaalääke tunkeutui toisiinkin kylpypaikkoihin aivan kuin suositun -laulun loppukerto. Sitä oli myytävänä Morecambesta Barmouthiin ja -kaikissa Man-saaren ja Angleseyn höyrylaivojen satamapaikoissa. Ei -mikään kummastuttanut Denryä siinä määrin kuin Suklaalääkkeen menekki. -Se tuotti hänelle vakavaa huolta, ja hän sotki sekä valmistuksen että -levikin pelkästä tietämättömyydestä ja kokemattomuudesta. Suurimpana -vaikeutena oli ensinnä ollut hankkia vähäisiä suklaakakkuja, joissa ei -ollut valmistajan nimeä eikä leimaa. Suklaatehtailijoilla näkyi olevan -oikein intohimoinen halu painaa kveekkarimaiset nimensä jokaiseen -myymäänsä palaseen. Saatuaan lopulta hankituksi varaston hän oli -kyllin typerä kuluttaakseen aikaa valmistamalla lääkettä itse omassa -makuusuojassaan! Yhtä hyvin hän olisi voinut koettaa ravita Britannian -sotajoukkoja äitinsä keittiöstä. Lopulta hän turvautui erääseen -Rhylin makeisleipuriin ja llandudnolaiseen vihanneskauppiaaseen, ja -ilmaisemalla kummallekin puolet salaisuudesta hänen onnistui säilyttää -koko salaisuus. Mutta vielä sittenkin hän oli ilmeisesti kykenemätön -selviytymään tilanteesta, minkä Suklaalääkkeen kysyntä oli aiheuttanut. -Se oli tilanne sellainen, että siihen tarvittiin puolenkymmenen -liikemiehen koko huomio. Se oli aivan toisenlainen homma kuin -pelastusvene-asia. Eräänä iltana muuan mies, joka oli asustanut pari -päivää P. Asaphin tien täysihoitolassa, virkkoi Denrylle: - -"Kuulkaahan nyt, herra. Minä käyn suoraan kiinni asiaan. Kuinka paljon -vaaditte?" - -Ja hän selitti tarkoituksensa. Kuinka paljon Denry vaatisi siitä, että -luovuttaisi Suklaalääkkeen salaisuuden ja kaikki oikeudet sekä nimen -"Machin" ("jota ilman ei mikään kääry ole väärentämätön")? - -"Kuinka paljon tarjoatte?" tiedusti Denry. - -"No, minä maksan teille käteen sata puntaa, mutta en penniäkään -enempää." - -Denry hätkähti. Sata puntaa aivan jonninjoutavasta -- oikeudesta saada -kastaa suklaapalasia sitruunamehuun. - -Hän pudisti päätään. - -"Minä vaadin kaksi sataa", hän vastasi. - -Ja hän sai kaksi sataa. Se oli luultavasti huonoin kauppa, minkä -hän milloinkaan teki koko elämässään. Sillä Suklaalääke pysyi -itsepintaisesti kysynnän aiheena kymmenen vuoden ajan. Mutta hän -iloitsi päästessään koko hommasta; se turmeli häneltä unen ja kulutti -hänen voimiaan. - -Hänellä oli muitakin huolia. Llandudnon venemiehet pitivät häntä -ihmisrodun vihamiehenä. Elleivät he olisi olleet luonnostaan -gentlemaneja, he olisivat polttaneet hänet elävältä roviolla. -Varsinkin Cregeen käytti hänestä sanoja, jotka eivät olisi voineet -olla ankarampia, jos Denry olisi murhannut Cregeenin vaimon ja -seitsemän lasta. Rohkenemalla ansaita toista sataa puntaa viikossa -ränsistyneellä vanhalla pelastusveneellä, jonka Cregeen oli myynyt -hänelle kolmestakymmenestä viidestä punnasta, Denry loukkasi pahasti -Cregeenin siveystunnetta. Cregeen oli maksanut kolmekymmentä viisi -puntaa _Fleetwingista_, joka oli ihan verrattomasti parempi alus kuin -Denryn nimetön kaukalo. Mutta ansaitsiko Cregeen sillä sata puntaa -viikossa? Ei sataa shillinkiäkään! Cregeen oli vilpittömästi sitä -mieltä, että hänellä oli oikeus saada puolet Denryn voitosta. Myöskin -Simeon ukko näytti arvelevan, että _hänellä_ oli oikeus saada melkoinen -prosentti samasta voitosta. Ja osakeyhtiö, vaikka yleiseen tiedettiin -matkailijain käyvän kaupungissa erikoisesti pelastusvene-retken -vuoksi, osakeyhtiö alkoi juonitella -- laituripaikasta, valokuvaajan -rantakaistaleesta, valokuvaamon ulkopuolella tunkeilevasta -väkijoukosta. Denry sai tuta rikkoneensa siinä, ettei ollut -syntyperäinen llandudnolainen. Hän oli muukalainen, ja hän vei -rahaa kaupungista. Toisinaan hän toivoi, että olisi voinut syntyä -uudelleen. Hänen ystävänsä ja pelastajansa oli Pelastusvene-yhdistyksen -paikallissihteeri, joka sattui kuulumaan kaupunginvaltuustoon. Tämä -arvon mies, jolle Denry suoritti toista puntaa päivässä, oli hänelle -tuiki korvaamaton. Lisäksi Denryä pyydettiin;-- ei, vaadittiin tekemään -lahjoituksia melkein jokaiselle kirkolle, kappelille, lähetysseuralle -ja hyväntekeväisyysyhdistykselle Carnarvonshiressä, Flintshiressä ja -muissa kreivikunnissa. Hänen nuoruutensa ei kelvannut puolustukseksi. -Ja koska hänen bruttotulonsa voi arvioida mikä pölkkypää tahansa, joka -otti seisoakseen rannalla puolen päivää, ei hänen ollut helppo väittää -olevansa nälkään nääntymäisillään. Hän saattoi vain torjua hyökkäyksiä -kertomalla epämääräisen, vakuuttavan alakuloisena, että hänen menonsa -olivat paljoa suuremmat kuin kukaan saattoi kuvitellakaan. - -Syyskuussa, kun kuu oli punainen ja täyteläinen ja meri peilikirkas, -hän ilmoitti järjestävänsä sarjan "ilotulitusiltoja". Paperilyhdyillä -koristettuna lähti pelastusvene illalla liikkeelle (maksu viisi -shillinkiä), ja seuralaisinaan koko sataman laivasto soutuveneitä -ja kuttereita se suuntasi kulkunsa lähelle rantakaistaletta, minne -oli sovitettu rakettikoneisto pelastusvene-sihteerin avulla. Mörsäri -pantiin kuntoon; välähdys, suhahdus, tulijuova, ja ilmasta putosi köysi -suoraan pelastusveneen poikitse. Se teki suurenmoisen vaikutuksen ja -nostatti eläköön-huutoja. Pelastusvene-yhdistys ei ollut koskaan ennen -saanut ilmoitetuksi toiminnastaan niin tehokkaasti kuin nyt Denryn -avulla -- ilmaiseksi. - -Ilotulituksen päätyttyä Denry seisoi yksinään Pikku-Ormen rinteellä -ja katseli, kun lyhdyt liukuivat kotiin ulappaa pitkin, ja kuuli -liikkeistensä hilpeän ilakoinnin raikuvan tyynessä ilmassa. Se oli -hänelle mieltä liikuttava elämys. - -"Taivasten tekijä!" hän sanoi; "minä olen herättänyt tämän kaupungin." - - -VI. - -Eräänä aamuna, riutuvan kesäkauden aivan viimeisinä alakuloisina -päivinä, kun tulot olivat laskeneet kurjan vähäisiksi, -viitiseenkymmeneen puntaan viikossa, sattui Denryn osalle suuri ja -mieluisa yllätys. Hän kohtasi Nellien Rantatiellä. Noiden viattomien, -lapsellisesti punastuvien kasvojen näkeminen tuotti hänelle iloa, sitä -ei käynyt kieltäminen. Nellie oli isänsä, valtuusmies Cotterillin, ja -äitinsä seurassa. Valtuusmies oli yritteliäs rakentaja, joka rakensi -usean kadun mitan brittiläisiä koteja uuteen kaupunginosaan Bursleyn -uuden kunnallispuiston puolelle. Denry oli jo tavannut hänet pari -kertaa liikeasioissa. Hän oli iso lihavahko mies, neljänkymmenen viiden -ikäinen, teräväpiirteinen ja tietoinen hyvinvoinnistaan. Toisella -hetkellä saattoi luulla häntä hilpeäksi, suorasuiseksi kumppaniksi, -ja seuraavassa hetkessä voi joutua ymmälleen huomatessaan viekkautta -tai kovuutta. Rouva Cotterill oli niitä naisia, jotka eivät jaksa -kohota miehensä yhä nousevalle tasolle. Potien alituista ramppikuumetta -hän ei avannut koskaan tiukkaan suljettuja huuliaan seurassa, vaikka -muutamat ihmiset tiesivätkin hänen osaavan puhua yhtä nopeasti ja yhtä -tehokkaasti kuin yksikään toinen. Hänen puhekoneistoaan oli vaikea -saada käyntiin, mutta myöskin yhtä vaikea seisahduttaa. Tavallisesti -hän pukeutui matalaan hattuun ja vaippaan. Cotterillit olivat -viettäneet pari viikkoa Man-saarella ja saapuneet Douglasista suoraan -Llandudnoon, missä aikoivat viipyä pari, kolme päivää. He asustivat -Craig-y-donissa, Rantatien itäpäässä. - -"Jaha, nuori mies!" sanoi valtuusmies Cotterill. - -Ja hän kohteli Denryä huolettoman suojelevasti, mikä ei suinkaan -saavuttanut tämän hyväksymystä. "Lyönpä vetoa, että olen tänä kesänä -ansainnut enemmän rahaa kuin sinä kaikella rakennuskeinottelullasi!" -sanoi Denry äänettömästi valtuusmiehen selälle, kun Cotterillin -perhe tarkasteli rannassa odottavaa historiallista pelastusvenettä. -Valtuusmies Cotterill sanoi peittelemättä, että yhtenä syynä heidän -Llandudnon-matkaansa oli hänen halunsa nähdä tuo eriskummallinen -pelastusvene, josta oli todella puhuttu melkoisesti Kaupunkiviisikossa. -Tämä tunnustus lohdutti Denryä. Sitten neuvosmies alkoi taasen kohdella -häntä "nuorena miehenä". - -"Kuulkaahan", sanoi Denry huolimattomasti, "teidän pitää syödä jonakin -iltana päivällistä minun kanssani, koko perheen -- mitä sanotte?" - -Ei kukaan, joka ei ole viettänyt ainakin kahtakymmentä vuotta seudussa, -missä ihmiset syövät päivällisensä kello yhdeltä ja päivällisen syöntiä -pimeän tultua pidetään ylimysten hulluna oikkuna, voi käsittää tämän -puheen vaikutusta. - -Kylliksi toinnuttuaan valtuusmies sanoi, että heistä olisi erittäin -hauskaa syödä päivällistä hänen kanssaan; rouva Cotterillin tiukat -huulet näyttivät liikkuvan, mutta mitään ei kuulunut, ja Nellien kasvot -hehkuivat. - -"No niin", sanoi Denry, "tulkaa syömään päivällistä kanssani -Majesticissa." - -Majestic-nimi kohotti hänet lopullisesti "nuoren miehen" arvoasteelta. -Se oli aallonmurtajan läheisyyteen rakennettu uusi hotelli, joka kehui -ilmoituksissa olevansa koko kreivikunnan komein. Mikä oli varsin -rohkeata, kun ottaa huomioon Cardiffin majatalojen upeuden. Siinä oli -kaksi sataa makuuhuonetta ja tarjoilijoita, jotka osasivat englantia -puutteellisesti; ja sen hintoja pidettiin tarumaisina. - -Loppujen lopuksi lienee näistä neljästä hämmästynyt ja säikähtänyt -eniten Denry itse. Hän ei ollut koskaan pitänyt kenellekään -päivällisiä. Hän ei ollut koskaan syönyt itsekään päivällistä -iltasella. Hän ei ollut koskaan käynyt Majesticissa. Hän ei ollut -koskaan uskaltanut astua Majesticiin. Hänellä ei ollut aavistustakaan -niistä salaperäisistä alkuvalmisteluista, joihin on ryhdyttävä -pidettäessä päivälliset yleisessä paikassa. - -Mutta seuraavana aamuna hän myi pelastusveneen kolmestakymmenestä -viidestä punnasta eräälle venemiesten yhtymälle, jonka päänä oli -heidän johtajansa John. Ja hän vannoi itsekseen pitävänsä kunnolliset -päivälliset, vaikka ne sitten maksaisivat hänelle purren koko hinnan. -Sitten hän kohtasi rouva Cotterillin, joka astui ulos eräästä -myymälästä. Kohtalon omituisesta sallimuksesta rouva Cotterill alkoi -heti puhua. Ja vanhana pikakirjoittajana Denry laski vaistomaisesti, -ettei edes Thomas Allen Reed olisi kyennyt merkitsemään rouva -Cotterillin puhetta sanasta sanaan. Tämän kasvot koettivat ilmaista -tuskaa, mutta niistä loisti mielihyvä. Sillä hän huomasi joutuneensa -jännittävään tilanteeseen, jonka hän saattoi hyvin ymmärtää. - -"Voi, voi, herra Machin", hän sanoi, "ajatelkaas nyt, mitä on -tapahtunut? En oikein tiedä, kuinka sen teille kertoisin. Tehän -kutsuitte meidät päivällisille huomiseksi ja asia on sovittu, ja nyt -neiti Earp sähkötti meidän Nellielle, että hän aikoi saapua huomenna -viettämään pari päivää meidän seurassamme. Nähkääs, Ruth ja Nellie -ovat niin ihmeen hyviä ystäviä. Nyt siitä syntyy aika sotku. Minä -en tosiaankaan tiedä, mitä meidän on tehtävä. Mitä ihmettä Ruth -sanoisikaan, jos jättäisimme hänet yksikseen juuri ensimmäisenä iltana? -Kyllä hän minun mielestäni olisi voinut --" - -"Teidän pitää ottaa hänet mukaanne", sanoi Denry. - -"Mutta ettekö te -- eikö teistä -- eikö hän -- eikö se --" - -"Ei ollenkaan", virkkoi Denry. "Minun mielestäni se olisi perin -hauskaa." - -"Te olette tosiaankin oikein järkevä", sanoi rouva Cotterill. "Johan -minä sanoinkin herra Cotterillille aamiaispöydässä -- minä sanoin -hänelle --" - -"Minä kutsun lisäksi valtuusmies Rhys-Jonesin", sanoi Denry. -"Hän on täkäläisen valtuuston huomattavimpia jäseniä ja -Pelastusvene-yhdistyksen paikallissihteeri. Me olemme hyviä ystäviä." - -"Oh!" huudahti rouva Cotterill, "sitten se ei olekaan mikään pikkuasia!" - -Ei ollutkaan. - -Denry havaitsi helpotuksekseen, ettei päivällisten pitäminen -Majesticissa tuottanut ylen suuria vaikeuksia: tarvitsi vain karaista -mielensä ja astua sisään hotellin upeasta ovesta. Tehtyään sen ja -mutistuaan, että oli aikomus tarjota tuttaville vähä haukattavaa, -tarvitsi vain kuunnella ehdotuksia, joista jokainen voitti edeltäjänsä -loistavuudessa, ja sanoa "Hyvä on". Samaten tervehdittäessä nuorta -naista, joka kerran oli ollut jalokivi naisten seurassa. Tarvitsi vain -sanoa: "Hyvää iltaa -- mitä kuuluu?" Ja hän sanoi samaa. Ja sitten -lyötiin kättä. Eikä siitä henki mennyt! - -Sikäli olivat päivälliset kuitenkin puutteelliset, että herrat eivät -olleet frakkipuvussa. (Denry merkitsi muistiin uuden elämänohjeen: -ei pidä koskaan lähteä matkalle frakkipuvutta, koska ei voi tietää, -mitä sattuu.) Tytöt olivat säteilevän valkoisissa. Ja valkoinen vie -sittenkin voiton kaikesta. Rouva Cotterill oli verhoutunut mustaan -silkkiin ja äänettömyyteen. Ja musta silkki vie sittenkin voiton -kaikesta. Tarjottiin sampanjaa. Tarjottiin jäätelöä. Nellieltä -kiellettiin sampanja ja hän korvasi vahingon jäätelöllä. Denry oli -saanut tilaisuuden kertoa hänelle Suklaalääkkeen tarinan. Nellie sanoi: --- "Tehän olette ihan ihmeellinen!" Ja Denry sanoi, että Nellie oli -itse ihmeellinen. Denry ei puhunut Suklaalääkkeestä hänen isälleen. -Eikä Nelliekään puhunut siitä. Mitä Ruthiin tuli, niin epäämättömästi -hänen läsnäolonsa teki päivälliset seuraelämän kannalta katsoen -onnistuneiksi. Hän tuntui tottuneen sellaisiin hommiin. Hän juuri -sai kielet laukeamaan. Mutta Denry katseli häntä nyt toisin silmin, -ja hänestä tuntui uskomattomalta, että hän oli aikoinaan erehtynyt -pitämään Ruthia maailman helmenä. - -Päivällisten loppupuolella herätti valtuusmies Rhys-Jones suurta -huomiota nousemalla esittämään heidän isäntänsä maljan. Hän viittasi -Englannin pelastusvenemiehistön suurenmoiseen sankariuteen ja kiitti -yhdistyksen nimessä Denryä niistä viidestäkymmenestä kolmesta punnasta, -mitkä tämän liikkeiset olivat suorittaneet rahastoon. Hän sanoi sitä -jaloksi lahjaksi ja Denryä filantroopiksi. Ja hän kehotti valtuusmies -Cotterillia yhtymään tähän maljaan. Minkä valtuusmies Cotterill tekikin -oivin vakiintunein sanoin, jotka olivat tuloksena pitkällisestä -tottumuksesta. Ja Denry änkytti, että hän oli erittäin kiitollinen ja -ettei asiasta kannattanut puhua. - -Mutta kun maljat oli juotu, eksyi valtuusmies Cotterill suojelevaan -ivallisuuteen, ikäänkuin nuorukaisen menestys olisi herättänyt hänessä -kateutta. Eikä hän tyytynyt enää "nuoreen mieheen". Hän puhutteli -Denryä mahtipontisesti "poikaseksi". - -"Se pelastusvene -- se oli aika hyvä ajatus, poikaseni -- aika hyvä -ajatus", hän sanoi. - -"Niinpä kyllä", vastasi Denry, "mutta se syntyi minun päässäni." - -"Mutta nyt on kysymys siitä", sanoi valtuusmies, "voitteko synnyttää -toisia yhtä hyviä ajatuksia." - -"Enpä tiedä", sanoi Denry; "entä _te_?" - -Vastahakoisesti he erosivat yksityishuoneen ylellisyydestä, ja Denry -maksoi salavihkaa laskun muutamalla kourallisella kultarahoja, ja -valtuusmies Rhys-Jones erosi heistä oikein sydämen surulla. Nuo toiset -viisi astelivat rivissä pitkin kuutamoista Rantatietä. Ja kun oli -saavuttu Craig-y-donin edustalle ja Cotterillit olivat menossa sisään, -virkkoi Ruth, joka oli jättäytynyt jälemmäksi, pehmeällä äänellä -Denrylle: - -"Minua ei haluta laisinkaan lähteä nukkumaan. Eikö sinusta olisi hauska -kävellä hiukan?" - -"Minä --" - -"Olet varmaankin hyvin väsynyt?" virkkoi Ruth. - -"En ensinkään", vastasi Denry; "mutta minä pelkään kuutamoa." - -Ja heidän katseensa kohtasivat toisensa katulyhdyn valossa, ja Ruth -toivotti hänelle hauskoja unia ja katosi. Se oli erinomaisen hienoa. - - -VII. - -Seuraavana iltapäivänä matkustivat Cotterillit ja Ruth Earp kotiin -ja Denry liittyi heidän seuraansa. Llandudno alkoi juuri vaipua -talviuneensa, ja Denryn verraten monimutkaiset asiat olivat kaikki -parhaassa järjestyksessä. Vaikka toiset osoittivat jonkinlaista -raukeutta, oli hän itse hilpeällä tuulella. Hänen vähäpätöisten -matkatavarainsa joukossa oli uusi hattulaatikko, joka osoittausi yhä -uudistuvan ilon lähteeksi. - -"Ottakaahan tämä", hän sanoi eräälle kantajalle Llandudnon -asemasillalla ja ojensi uutta hattulaatikkoa kasvoillaan tyyni ilme. -Kantaja otti sen pahaa aavistamatta, ja kun hattulaatikko sitten -oli kiskaisemaisillaan hänen käsivartensa sijoiltaan, hän purki -kummastustaan kantajien tapaan. - -"Pakana sentään, herra!" hän sanoi, "kylläpä se painaa!" - -Itse asiassa se painoikin lähes viisikolmatta naulaa. - -"Niin", sanoi Denry, "se on tietysti täynnä kultarahoja." - -Ja kaikki nauroivat. - -Crewessä, missä heidän oli muutettava toiseen junaan, ja jälleen -Knypessa ja Bursleyssä hän herätti hämmästystä kantajain keskuudessa -salaamalla hattulaatikkonsa raskauden ja ojentamalla sen heille, -ikäänkuin se olisi painanut vain kymmenisen unssia. Ja joka kerta hän -toisti saman sukkeluuden kultarahoista. - -"Mitä ihmettä sinulla oikein on tuossa hattulaatikossa?" kysyi Ruth. - -"Johan minä sen sanoin", vastasi Denry nauraen. "Kultarahoja!" - -Lopuksi hän kohdisti kujeen omaan äitiinsä. Rouva Machin uurasti -tapansa mukaan mökissään Broughaminkadun varrella. Kenties ei hänen -mieleensä ollut juolahtanut lähteä Llandudnoon huvittelemaan. Joka -tapauksessa oli hänen läsnäolonsa Bursleyssä ollut tarpeen, sillä hän -oli usein kerännyt vuokrat Denryn puolesta ja kerännyt ne oikein hyvin. -Denry iloitsi nähdessään hänet jälleen, ja äiti iloitsi nähdessään -poikansa, mutta he salasivat tunteensa niin tarkoin kuin suinkin. Kun -Denry salakavalasti ojensi äidille hattulaatikon, pudotti tämä sen -maahan ja ilmoitti hänelle peittelemättä, ettei aikonut alistua hänen -kepposiinsa. - -Juotuaan teetä, joka maistui aivan yhtä hyvältä kuin juhlapäivälliset, -Denry ojensi äidilleen avaimen ja pyysi häntä avaamaan hattulaatikon, -jonka hän oli asettanut tuolille. - -"Mitä siinä on?" - -"Kasa aika somia kiviä, joita olen keräillyt rannalta", sanoi Denry. - -Äiti siirti hattulaatikon polvilleen ja avasi sen ja tapasi paksun -vaatteen, jonka hän osaksi nosti syrjään. Ja sitten rouva Machinin -suusta kajahti kiljahdus, ja hattulaatikko syöksyi hirveästi rysähtäen -lattiaan ja hän seisoi nilkkojaan myöten kultarahoissa. Hän voi nähdä -soverineja kierivän kaikkialle pitkin permantoa. Vähitellen päättivät -vilkasluontoisimmatkin soverinit laskeutua rauhallisesti lepäämään, ja -sitten syntyi syvä hiljaisuus. Denryn sydän jyskytti kiivaasti. - -Rouva Machin vain pudisti päätään. Usein ei poika saanut häntä -sanattomaksi, mutta tämä kotiintulon teatterimainen huippukohta riisti -häneltä todellakin puhekyvyn. - -Myöhään sinä iltana koristivat soveriniröykkiöt salin soikiopöytää. - -"Tuhat yksitoista", sanoi Denry viimein lampun ääressä. "Viisitoista -puuttuu vielä. Haetaan ne huomenna." - -Vielä useana päivänä sen jälkeen poimiskeli rouva Machin soverineja. -Olipa kaksi poistunut koko salista ja siirtynyt kahta porrasta -alemmaksi takapihaan ja, huomattuaan mahdottomaksi päästä takaisin, -jäänyt sinne. - -Ja koko kaupunki tiesi, että tuo verraton Denry oli saanut päähänpiston -palata kotiin äitinsä luo mukanaan hattulaatikollinen kultarahoja. Tämä -oli Denryn "vereksin" keksintö, ja se antoi kaupungille puheenaihetta -ties' kuinka pitkiksi ajoiksi. - - - - -VI LUKU. - -Murtovarkaus. - - -I. - -Se seikka, että Denry Machin päätti olla saapumatta Sneyd Halliin -muulillaan, osoitti jo itsessään, ettei Chellin kreivittären -haastatteleminen ollut suinkaan niin yksinkertainen ja vähäpätöinen -arkiaskare, kuin hän koetti uskotella. - -Muuli muodosti osan hänen tuoreinta loistoaan. Se oli seitsemän -vuoden ikäinen ja oli maksanut Denrylle kymmenen puntaa. Hän oli -ostanut sen eräältä maalaiselta, jonka vaimo "seisoi" P. Luukkaan -torilla. Puolustuksekseen hän esitti tarvitsevansa apua liikkuessaan -Kaupunkiviisikossa vuokria keräämässä, sillä hänen toimintapiirinsä -vuokrainkantajana oli laajentunut. Mutta tähän tarkoitukseen olisi -polkupyörä kelvannut aivan yhtä hyvin eikä sen hoitoon olisi mennyt -shillinkiäkään päivässä, kuten muulin ravitsemiseen eikä se myöskään -olisi säikkynyt poliiseja, kuten muuli melkein poikkeuksetta teki. -Denry oli ostanut muulin yksinkertaisesti siitä syystä, että hänen -päähänsä oli äkkiä juolahtanut ajatus ostaa muuli. Vähäistä varemmin -oli Jos Curtenty (varapormestari, josta sitten tuli Bursleyn -pormestari, kun Chellin jaarli nimitettiin erään siirtokunnan -hallitsijaksi Austraaliaan) herättänyt suunnatonta huomiota ostamalla -hanhiparven ja ajamalla sen itse kotiin. Se ei miellyttänyt Denryä. Hän -oli todellakin kateellinen, jos suuri luonne voi tuntea kateutta. Jos -Curtenty oli kyllin vanha hänen isoisäkseen, ja hänet oli tunnustettu -"valtiksi" ja "originaaliksi" jo ennen Denryn syntymää. Mutta -nuoruudestaan huolimatta Denry oli edistynyt suunnattomasti valttina ja -kenties täydellä syyllä tottunut pitämään itseään kaupungin parhaana -valttina, itse valttiässänä. Hän tunsi olevan välttämätöntä vastata -jollain tavoin Curtentyn hanhiin, ja muuli oli hänen vastauksensa. -Se soveltui tarkoitukseen mainiosti. Ihmiset tiedustelivat pian -toisiltaan, oliko jo tunnettua, että Denry Machinin tuorein päähänpisto -oli ostaa muuli. Hän hankki kymmenellä punnalla vähäiset vanhat -korikärryt ja kolmella guinealla hyvät valjaat. Kärryt olivat matalat, -joten hän saattoi puikahtaa -- kuten hän sanoi -- alas ja ylös paljoa -helpommin kuin korkeita rattaita käyttäen. Hänen liikehommissaan -ei juuri tarvinnutkaan tehdä muuta kuin puikahtaa alas ja ylös. -Etuistuimelle hän antoi laatia kapean kiillotetun peltilaatikon, jossa -oli hirvittävä lukko ja kannessa reikiä. Tämän laatikon oli määrä ottaa -säilytettäväkseen vuokrat, sikäli kuin hän kokosi niitä. Retkillä sitä -vartioi aina luontokappale, joka polveutui verikoirasta ja jostain -tuntemattomasta eläimestä, ja sen murina olisi herättänyt kauhua itse -jalopeurankesyttäjässä. Denry pelkäsi itsekin Rajahia, koiraansa, mutta -sitä hän ei tunnustanut. Rajah nukkui tallissa rouva Machinin mökin -takana, josta Denry maksoi shillingin viikossa. Tallissa oli tilaa -Rajahille, muulille ja kärryille, ja kun Denry astui sisään ruokkoamaan -tai valjastamaan, täytyi jotain siirtää ulos. - -Hänen liikuntovälineensä tulivat pian tutuiksi tienoon kaduilla. Denry -sanoi, että ne olivat lystilliset olematta silti sivistymättömät. Ne -olivatkin hänelle todella yhtämittainen ilmoitus ja paljoa tehokkaampi -ilmoitus kuin esimerkiksi puolentoista shillingin reklaaminkantaja, -eikä se myöskään maksanut enempää, vaikka otti huomioon lupakirjan -ja kengityksenkin. Sitä paitsi reklaaminkantaja on siinä suhteessa -hankalampi, ettei häntä voi myydä huutokaupassa, kun hänen palvelustaan -ei enää tarvitse. Sitä paitsi ei Kaupunkiviisikossa ole mitään -reklaaminkantajia; tuossa kansanvaltaisessa ja riippumattomassa -yhteiskunnassa ei kukaan olisi alentunut reklaaminkantajaksi. - -Tarina Denryn loistosta ei suinkaan pääty tähän merkilliseen -liikuntovälineeseen. Hänellä oli toimisto P. Luukkaan aukion varrella, -ja toimistossa oli juoksupoika, pikkuinen, mutta väärentämätön, ja -oikea kopiopainin, ja ulkopuolella oli se pieni neliömäinen nimikilpi, -joka hänen vaatimattomuutensa päivinä oli ruuvattuna hänen äitinsä -oveen. Äidin teräksenluja luonne oli pakottanut hänet sellaiseen -ylellisyyteen kuin omaan toimistoon. Ei edes senkään jälkeen, kun Denry -oli vajaassa kolmessa kuukaudessa ansainnut Llandudnon pelastuspurrella -toista tuhatta puntaa, äiti ottanut kuuleviin korviinsa ehdotusta, -että muutettaisiin vähän isompaan taloon, jossa riittäisi yksi huone -toimistoksi. Eikä hän myöskään suostunut heittämään omaa ompelutyötään. -Hän sanoi häistään asti asuneensa aina siinä mökissä ja aina tehneensä -työtä ja aikovansa kuolla siellä työskennellen viimeiseen asti; mutta -Denry voi tehdä mielensä mukaan. Hän oli rohkea nuorukainen, mutta ei -kyllin rohkea haaveillakseen eroa äidistä; sitä paitsi mökissä meni -hänen osaltaan talouskustannuksiin vain kymmenen shillinkiä viikossa. -Niin hän vuokrasi toimiston; ja hän palkkasi juoksupojan, osin -näyttääkseen äidille, että hän todella teki mielensä mukaan, ja osin -omaksi yksityishuvikseen. - -Siis ikäkaudella, jolloin mielikuvitusta uupuvat pojat kulkevat -kuluneissa kalvosimissa vanhempia rikastuttaakseen ja saavat olla -iloissaan, jos kannattaa kerran kuussa ostaa sikaari, hän omisti jo -liikkeen, liikehuoneiston, henkilökunnan ja yksityisvaunut, joita -veti Kaupunkiviisikossa ainoalaatuinen eläin. Hänen elantonsa ei -niellyt kaikkia tuloja, ja parissa vuodessa hän oli jossain määrin -säästäväisyydellä ja suuressa määrin harkitsemattomien, mutta -onnellisten sijoitusten avulla kartuttanut Llandudnon tuhantisen -kaksinkertaiseksi ja herättänyt kunnioitusta P. Luukkaan aukion pankin -hoitajassa -- ja tämä oli kuitenkin kaikkein kylmäsydämisimpiä miehiä, -mikä koskaan on kirjoittanut maksuosoitukseen nimensä. - -Eikä Denry ollut vieläkään tyytyväinen. Häntä jäyti salainen tuska -aiheutuen siitä, että hän herkesi vähitellen olemasta velikulta ja -ettei hän saanut pääomaansa kerrotuksi kahdella puolivuosittain. -Hän ei ymmärtänyt rahamarkkinoita eikä osakemarkkinoita, eipä edes -_Merkkitorven_ finanssiartikkeleitakaan; mutta hän piti itseään -finanssinerona ja arveli finanssinerona kuluttavansa aikansa turhaan. -Ja jos olisi tehnyt mieli sytyttää kaupunki tuleen tai maalata se -helakanpunaiseksi, niin sellaisiin kepposiin ei hänellä tuntunut enää -olevan kykyä. - - -II. - -Ja sitten eräänä päivänä yleisö näki hänen toimistonsa ovella -nimikilven alapuolella toisen ilmoituksen: - - KAUPUNKIVIISIKON - YLEINEN SÄÄSTÖKLUBI - - Sihteeri ja taloudenhoitaja -- _E.H. Mackin_. - -Hänessä oli herännyt mukava ajatus. - -Useat kauppiaat muodostivat syyskaudella joulua varten kulutusklubeja --- hanhiklubeja, kalkkunaklubeja, viskyklubeja. Heidän vaatimattomat -asiakkaansa suorittivat määrätyn summan viikossa kauppamiehelle, joka -otti tallettaakseen sen ilmaiseksi, ja sovitun ajan tultua he perivät -koko summan tavaroissa -- kuolleina tai elävinä, syötävänä, juotavana -tai yllä käytettävänä. Denryn aivot synnyttivät ajatuksen yleisestä -säästöklubista. Hän suunnitteli sen käsittämään Kaupunkiviisikon -jokaisen jäsenen. Hän näki neljänkymmenen tuhannen työläisperheen -suorittavan viikkomaksunsa hänen klubiinsa. Hän näki säästöklubinsa -tekevän sopimuksia koko alueen kaikkien pääliikkeiden kanssa, niin -että säästöklubin jäsenet saattoivat ostaa klubin pileteillä missä -kulloinkin halutti. Hän näki säästöklubinsa paisuneena niin mahtavaksi, -ettei yksikään kauppias tullut toimeen rupeamatta liikeyhteyteen -sen kanssa. Hän oli saanut koko Llandudnon suorittamaan saman teon -päivittäin melkein kokonaisen huvikauden ajan, ja nyt hän halusi saada -koko avaran Kaupunkiviisikon suorittamaan saman teon hänen hyödykseen -iankaikkisesti. - -Ja päälle päätteeksi hän voisi esiintyä ihmisystävänä. Hän totuttaisi -työmiehen ja tämän vaimon säästäväisyyteen. Hän hoitaisi työläisen -rahoja tämän itsensä käytettäviksi; ja säästääkseen työläiseltä -vaivan hän kävisi itse työläisen kotona noutamassa työläisen rahoja. -Sitä paitsi hänellä oli tarjottavana erikoinen houkutuskeino, joka -lisäksi osoitti hänen säästöklubinsa tavallisia klubeja suunnattomasti -paremmaksikin: hän sallisi työläisen käyttää klubimaksunsa täyden -määrän heti, kun vain puolet siitä oli maksettu. Suoritettuaan siis -kymmenen shillinkiä Denrylle työläinen saattoi ostaa punnan arvosta -tavaraa Denryn valitsemasta myymälästä, ja Denry maksaisi viipymättä -täyden hinnan myymälään, mutta keräisi erotuksen viikoittain käymällä -itse työläisen kotona. Mutta tämä ennakko-osto-oikeus tulisi -menetetyksi tai lykätyksi, jos työläisen varemmat suoritukset olivat -osoittautuneet epäsäännöllisiksi. - -Ja Denry lahjoittaisi kaikki nämä ihmeelliset edut työläiselle -ottamatta siitä mitään maksua. Jok'ikisen suorittamansa pennin saisivat -jäsenet itse käyttää. Yritys oli suunnattoman filantrooppinen. - -Denryn vaatimaton palkkio oli tuleva kauppamiehiltä, joille tämä -uusi suunnitelma tuottaisi virtanaan uusia liikkeisiä. Heidän oli -myönnettävä hänelle ainakin kahden pennyn hyvitys shillinkiä kohti -kaikista ostoista, mikä tekisi yli 16 prosenttia hänen pääomalleen; -ja hän uudistaisi pääomansa kolme kertaa vuodessa. Hän arvioi, että -viisikymmentä prosenttia vuodessa riittäisi käyttökustannuksiin ja -jäisi vähä ylitsekin. - -Tietysti hänen oli taivutettava puolelleen kauppiaat. Hän ajoi -muulillaan Hanbridgeen ja valitsi ensimmäiseksi Bostockin, -Kaupunkiviisikon suurimman, joskaan ei hienoimman villatavaramyymälän. -Hänen onnistui saada toiminimi vakuutetuksi joka suhteessa paitsi -omaan vakavaraisuuteensa nähden. Toiminimi Bostock teki sellaisen -vihjauksen, että hän näytti liian ilmeisesti poika-pahaselta voidakseen -olla vakavarainen. Vastaukseksi hän tarjoutui sijoittamaan sen huostaan -viisikymmentä puntaa, ennenkuin ryhdyttäisiin liiketoimiin, ja -uudistamaan summan etukäteen heti, kun hänen klubinsa jäsenet olivat -sen kuluttaneet. Maksuosoitukset puhuvat selvää kieltä. Lähtiessään -hänellä oli luettelonsa ensimmäisenä Bostockin nimi, ja sitä hän -käytti tehokkaana todistuskappaleena toisissa myymälöissä. Mutta hänen -nuoruutensa herättämä ennakkoluuloisuus oli voimakas ja yleinen. "Aivan -oikein", vastasivat liikemiehet, "teidän puheenne on kyllä paikallaan, -mutta te olette niin nuori." Ikäänkuin vihjatakseen, että miehen täytyy -olla joko roisto tai narri, ennenkuin on täyttänyt kolmekymmentä, -samaten kuin hänen täytyy olla joko narri tai lääkäri neljäkymmentä -sivuutettuaan. Kaikesta huolimatta hän oli jo saanut luetteloonsa -useita kymmeniä myymälöitä. - -Hänen äitinsä sanoi: - -"Miksi et kasvata itsellesi partaa? Nyt sinä kulutat rahaa -partaveitsiin ja hiaisimiin, saippuaan ja harjoihin ja sitä paitsi -neljännestunnin ajastasi joka päivä -- ja vielä viillät kasvoihisi -haavoja -- estääksesi vain saamasta sellaista, mikä olisi sinulle -suureksi avuksi liikehommissa. Parrakkaana sinä näyttäisit ainakin -yhdenneljättä ikäiseltä. Isälläsi oli komea parta, ja saisit sinäkin -sellaisen, jos haluaisit." - -Tämä oli ylevää viisautta. Mutta hän ei ottanut sitä kuuleviin -korviinsa. Asia oli sellainen, että hänessä oli jonkin verran keikaria. - -Lopulta hänen suunnitelmastaan ei puuttunut muuta kuin "oikein hyvä -alkupotkaisu", kuten Denry sitä nimitti. Lyhyesti sanoen hieno -ilmoitus, joka panisi lumipallon liikkeelle. Hän olisi voinut saada -_Merkkitorven_ koko ensi sivun (siihen aikaan) viidelläkolmatta -punnalla. Mutta hän oli niin tottunut ilmoittamaan ilmaiseksi tavalla -tai toisella, että tuntui vastenmieliseltä maksaa sellaisesta. Silloin -hän tuli ajatelleeksi Chellin kreivitärtä, joka sattui oleskelemaan -Knypessa. Jos hän saisi tuon korkean ylimyksen, tuon entisen -pormestarittaren, tuon hurmaavan haltiattaren, tuon paikkakunnan -hyväntekijättären rupeamaan hänen säästöklubinsa suojelijattareksi, -silloin olisi menestys taattu. Kaupunkiviisikossa virnisteli jokainen -kreivittärelle sanoen häntä hätiköksi; hänet oli siellä ristitty -"Intoilevaksi Irikseksi" (Iris oli muuan hänen yhdestätoista -ristimänimestään). Kaupunkiviisikon väestö oli hurjan demokraattista --- teoriassa. Käytännössä kreivitärtä palvottiin; hänen hymynsä oli -ainakin viiden punnan arvoinen ja hänen teekutsustaan oltiin valmiit -maksamaan mitä tahansa. Vilpittömämmin ei häntä olisi voitu jumaloida -edes Yhdysvalloissakaan, yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden kotimaassa. - -Denry sanoi itselleen: - -"Ja miksi en voisi saada hänen nimeään suojelijattareksi? Minun täytyy -saada hänen nimensä suojelijattareksi." - -Siitä aiheutui hänen matkansa Sneyd Halliin, joka oli muuan Chellin -jaarlien vanhoja koteja. - - -III. - -Hän oli monesti ennenkin käynyt Sneyd Hallissa -- kuten useimmat -Kaupunkiviisikon asukkaista -- sillä omistajain suopeudesta oli Sneydin -puisto aina avoinna yleisölle. Tuorstai- ja lauvantai-iltapäivinä -oli Kaupunkiviisikon parhaita huvituksia tehdä pikku retkiä Sneydin -puistoon. Mutta hän ei ollut koskaan käynyt yksityispuutarhassa. -Yksityispuiston keskellä kohosi kartano suunnattoman rauta-aidan -ympäröimänä, kuten eläintarhan jalopeura häkissään. Historiallisen -vierailunsa syksyisenä iltapäivänä Denry astui pää pyörällä rauta-aidan -kaksoisportista ja alkoi polkea leveätä ajotietä, joka johti suorana -viivana kartanon valtavaa renessanssityylistä julkisivua kohti. - -Niin, hän oli ehdottomasti hyvillään siitä, ettei ollut tullut -muulillaan. Sikäli kuin hän läheni lähenemistään kreivittären ovea, -kävivät tätä vierailua puoltavat syyt yhä naurettavammiksi. Hyödytöntä -oli palauttaa mieleensä, että hän oli kerran tanssittanut kreivitärtä, -kunnallistanssiaisissa ja saanut hänet huvitettuna nauramaan ja -ojentanut hänelle kadonneen viuhkan. Hyödytöntä oli palauttaa mieleen, -että hän oli kerrassaan harvinainen nuorukainen, jolla oli aivan -erikoinen maine ja joka veti vertoja jokaiselle miehelle ja naiselle -tässä maailmassa. Hyödytöntä oli palauttaa mieleen, että kreivitär oli -tunnettu suopeudestaan ja halustaan edistää Kaupunkiviisikon todellista -menestystä. Tämä vierailu oli mieletön. - -Hänen olisi pitänyt kirjoittaa. Hänen olisi ainakin pitänyt ilmoittaa -käynnistään kirjallisesti. Mutta vielä tuntia varemmin hän oli -vakuuttanut itselleen, että kreivittären voisi helpoimmin valloittaa -rynnäköllä, ilman minkäänlaista varoitusta tai alkuvalmistelua. - -Silloin ajoi eräältä sivutieltä vaunuvaljaikko nopeasti kartanon eteen -ja etuistuimelta hypähti alas lakeija. Denry ei voinut nähdä vaunujen -lävitse, mutta niiden alitse hän saattoi erottaa jonkun hameet, joka -astui niistä alas. Kaikesta päättäen kreivitär palasi juuri ajelulta. -Hän joudutti käyntiään, sillä sydämeltään hän oli rohkea poika. - -"Ei hän voi minua ainakaan syödä", hän sanoi. - -Tämä väite oli aivan kumoamaton, ja kuitenkin hänen rohkeaan sydämeensä -jäi järjetön pelko, että lopultakin kreivitär _voisi_ syödä hänet. -Sellainen on renessanssi-julkisivun merkillinen vaikutus. - -Kestettyään (kuten hänestä tuntui) usean tunnin ajan sieluntuskia, -jotka olivat hänelle aivan outoja, hän kiersi vaunujen taitse ja -nousi pääportaita. Ja vaikka ajuri oli vaaraton, näyttäen kivestä -veistetyltä, olisi Denry antanut kymmenen puntaa löytääkseen itsensä -äkkiä klubistaan tai vaikka kirkostakin. Kartanon kiviseinä kohosi -hänen ylleen kuni äkkijyrkänne. Hän etsi juuri ovikelloa jyrkänteen -seinämältä, kun ovelle ilmestyi äkkiä muuan nainen. Ensinnä hän luuli -tätä kreivittäreksi, ja hänen sydämensä alkoi liukua alaspäin säärien -sisäpuolitse. Mutta hän ei ollutkaan kreivitär. - -"Mitä haluatte?" tiedusti nainen. Hän oli mustassa puvussa. - -"Saisinko tavata kreivittären?" kysyi Denry. - -Nainen tuijotti häneen. Denry ojensi virallisen käyntikorttinsa, joka -odotti valmiina hänen liiviensä taskussa. - -"Minä kysyn hänen armoltaan", vastasi mustapukuinen nainen. - -Denry huomasi puheesta, ettei hän ollut englannitar. - -Nainen katosi ovesta, ja sitten Denry kuuli aivan selvästi kreivittären -oman väärentämättömän äänen sanovan ärtyneesti: - -"Oh, harmillista!" - -Ja se jäähdytti hänet. Hän toivoi hartaasti, ettei olisi koskaan -ajatellutkaan perustaa Yleistä säästöklubiansa. - -Jonkin ajan kuluttua vierivät vaunut äkkiä tiehensä, otaksuttavasti -talliin. Seisoen nyt ovisyvennyksessä, jonkinlaisessa luolassa -äkkijyrkänteen juurella, hän ei voinut nähdä julkisivun editse. -Nainen, jonka oli määrä kysyä hänen armoltaan, ottaisiko tämä -vastaan, ei palannut. Denry johdatti mieleensä, ettei nainen ollut -luvannutkaan palata; hän oli ainoastaan luvannut tiedustaa. Minuuttien -kuluessa hän kävi huolettomaksi tai rohkeammaksi, luopuen vähitellen -iltapäivä-vierailulle saapuneen maailmanmiehen asennosta ja kurkistaen -lasiovesta, joka erotti hänet kreivittärestä. Hän ei voinut huomata -missään eloa. Ensimmäisiä pelon tunteita oli hänessä herättänyt -kuvitelma lukemattomista lakeijoista, joiden kaksoisrivin keskitse -hänen oli kuljettava päästäkseen kreivittären luo. Mutta saapuvilla -ei ollut ainoatakaan lakeijaa. Tämä sisälakeijain täydellinen puute -tuntui hänestä laiminlyönniltä, se ei soveltunut siihen vuosisataiseen -perimäkäsitykseen, minkä ihmiset olivat muodostaneet Sneydin elämästä. - -Sitten hän keksi oven lävitse Jockin, kreivittären vaunulakeijan ja -hänen äitinsä vanhan ystävättären pojan. Jock seisoi selin häneen -ja liikkumattomana erään puoliavoimen oven luona oikealla Denryn -kaksoisoven ja seuraavan kaksoisoven väliköstä. Denry koetti herättää -hänen huomiotaan liikuttamalla suutaan eriskummallisesti ja päästämällä -omituisia ääniä. Mutta Jock, samaten kuin hänen toverinsa ajuri, näytti -kuin kivestä veistetyltä. Denry päätti käydä sisään puhuttelemaan -Jockia. He sinuttelivat toisiaan tai olivat ainakin muutama vuosi -sitten tehneet niin. Hän työnsi varovaisesti ovea, ja juuri samassa -tuokiossa Jock liikahti ikäänkuin lumosta vapautuen -- ja hävisi -oikeanpuoleisesta ovesta. - -Denry oli nyt sisällä. - -"Jock!" Hän kutsui kuiskaten, vähän salaliittolaistapaan. Ja kun ei -Jock vastannut, hän riensi tämän jälkeen oikeanpuoleisesta ovesta. -Se johti avaraan suojaan, joka Denrystä tuntui ihanteelliselta -ensiluokan odotussalilta tärkeällä pääteasemalla. Vasemmalla oli -seinässä puoliavoin pieni ovi. Varmaankin Jock oli kadonnut siitä -ovesta. Denry epäröi -- hän ei ollut saanut varsinaista kutsua saapua -kartanoon. Mutta epäröidessään hän teki erehdyksen; hänen olisi -pitänyt seurata saalistaan häikäilemättä. Voitettuaan epäilyksensä -ja ennätettyään seuraavalle ovelle hän näki hämmästyksekseen eteensä -avautuvan loputtoman sarjan suuria huoneita. Denry oli kerran nähnyt -salonkivaunun, joka oli pysähtynyt Knypen asemalla matkustajanaan -muuan ranskalainen näyttelijätär. Nyt hän luuli näkevänsä kokonaisen -junan salonkivaunuja, jättiläisille rakennettuja, jotka liittyivät -välittömästi toinen toiseensa. Jokainen vaunu oli melkein yhtä iso kuin -Bursleyn kaupungintalon suuri sali, ja kuten siinä oli näissäkin katto -maalattu kuvaamaan sinistä taivasta, maidonkarvaisia pilviä ja lintuja. -Mutta nurkkiin oli ryhmittyneinä alastomia amoriineja uiskennellen -hilpeinä katossa; Bursleyn kaupungintalossa ei ollut mitään alastomia -amoriineja. Hän ymmärsi nyt, että oli kokonaan erehtynyt arvioidessaan -huonetta, jonka kautta hän oli saapunut tähän Versaillesiin. Se -ei ollut laisinkaan iso, vaan vähäinen, ei myöskään ylellinen, -vaan sisustettu sekalaisella ylijäämällä, mikä oli jäänyt paljoa -tärkeämmistä kalustoista. Oikeastaan se oli vain epämääräinen välikkö, -joka oli vaatimattomasti sijoitettu juhlahuoneiston ja eteishallin -väliin. - -Tuokioksi hän unohti haeskelevansa Jockia. Jock oli kerrassaan -näkymättömissä ja kuulumattomissa. Mutta varmaankin hän oli lähtenyt -vaeltamaan tuota komeata huonesarjaa, ja sen vuoksi Denry lähti -kulkemaan hänen jälkeensä pitkin tuota komeata huonesarjaa uteliaana -odotellen, että hänen pitkä lohenkarvainen takkinsa tai kokardihattunsa -yhtäkkiä vilahtaisi esiin jostakin nurkasta. Hän joutui kujanteen -toiseen päähän kuljettuaan kolmen suunnattoman huoneen halki, joista -keskimmäinen oli suunnattomin ja komein. Kaikkialla oli hänen oikealla -puolellaan korkeita ikkunoita ja vasemmalla oli jokaisessa huoneessa -kaksoisovet, joita koristivat omituisen muotoiset kullatut rivat. -Ikkunat ja ovet olivat varustetut komeilla kultakirjoverhoilla. -Ikkunoista hän näki vilahdukselta syysväreissä upeilevan puutarhan, -mutta ei mitään puutarhuria. Sitten kiiti ikkunain ohitse vaunut -huonesarjan toisessa päässä, ja hän näki varsin selvästi, joskin -ohimennen kaksi palvelijaa etuistuimella; toisen noista palvelijoista -hän tiesi varmasti Jockiksi. Siis Jockin oli täytynyt paeta -juhlahuoneistosta käyttämällä jotakin sen lukuisista ovista. - -Denry koetteli ovea toisensa jälkeen, mutta kaikki olivat -lujasti suljetut ulkopuolelta. Kullatut rivat kääntyivät kyllä, -mutta korkeat ja komeat ovet eivät liikahtaneet. Ymmällään ja -puolittain huolestuneena hän palasi paikkaan, mistä oli aloittanut -tutkimusretkensä, ja siellä hän huolestui entistä enemmän ja joutui -vieläkin pahemmin ymmälleen, kun tapasi vain sileän seinän sillä -kohtaa, mistä oli astunut sisään. Hän ei tietenkään ollut voinut astua -sisään kiinteästä seinästä. Tutkittuaan tarkoin seinää hän huomasi -siinä kyllä oven, mutta se oli taidokkaasti salattu maalauksilla ja -muilla keinoin, niin että se näytti pelkältä seinältä. Hän ei ollut -koskaan ennen nähnyt moista ilmiötä. Perin pieni lasinuppi oli ainoa -merkki ovesta. Denry väänsi tätä lasipalloa, mutta tuloksetta. Sinä -lyhyenä aikana, mikä oli ennättänyt kulua hänen tulostaan, olivat -näkymättömät kädet lukinneet sen oven ja myöskin toisen oven, josta -Jock oli poistunut. Denry kuvitteli tuhoa ennustavien henkilöiden -teljenneen kaikki nuo lukemattoman ovet ja vihamielisten silmien -tuijottavan häneen monesta avaimenreiästä. Hän kuvitteli olevansa -jonkin hirveän ja käsittämättömän salaliiton uhri. - -Minkä tähden, terveen järjen pyhässä nimessä, hänet aiottiin teljetä -juhlahuoneistoon? Tämän arvoituksen voi selittää vain siten, ettei -kukaan tuntenut hänen mielivaltaista läsnäoloaan juhlahuoneistossa. -Mutta miksi juhlahuoneisto suljettiin niin äkkiä, koska kreivitär oli -juuri vastikään palannut ajelulta. Silloin hänen mieleensä juolahti, -ettei kreivitär ollutkaan juuri palannut, vaan oli juuri lähdössä. -Vaunut olivat varmaankin saapuneet jostain vaatimattomammasta osasta -kartanoa mukanaan mustapukuinen nainen, ja mustapukuinen nainen -- -ehkä joku kamarineito -- oli yksinään astunut pois niistä. Kreivitär -oli odottanut vaunuja eteisessä ja paennut päästäkseen kohtaamasta -Denry poloista. (Mikä nöyryyttävä ajatus!) Vaunut olivat käyneet -noutamassa hänet joltakin sivuovelta. Mahdollisesti hän oli poistunut -Sneyd Hallista moneksi kuukaudeksi, ja siinä syy, miksi ovet oli -suljettu. Ehkä kartanosta olivat poistuneet kaikki muut paitsi joku -iäkäs ja kuuro palvelija -- hän tiesi historiallisista romaaneista, -joita oli silmäillyt nuoruudessaan, että jokaiseen kartanoon, joka -piti kunniaansa arvossa, jätettiin aina iäkäs ja kuuro palvelija -yksikseen ylhäisen omistajan viipyessä poissa. Hän koputti tuota pientä -salaovea. Hänen merkillisenä tarkoituksenaan oli tietysti aiheuttaa -hälinää, mutta jokin esti häntä synnyttämästä hälinää. Hän tunsi, että -hänen oli koputettava siivosti, varovaisesti; hän tunsi, ettei käynyt -loukkaaminen sovinnaistapoja. - -Hänen kohtelias kutsuntansa ei tuottanut mitään tulosta. - -Hän valitsi toisia ovia; hän valitsi jokaisen oven, johon voi päästä -käsiksi; ja vähitellen hän menetti kunnioituksensa kartanoihin kuuluvaa -sopivaisuutta kohtaan ruveten koputtamaan yhä kovemmin. Hän jyskytti. -Vain ovien lujuus esti hänen tukevia käsiään tunkeutumasta laudoituksen -lävitse. Siinä määrin hän unohti itsensä, että tempoili hurjasti ovia -kaikella väellään. - -Ja viimein hän karjui: "Hei -- hei! Ettekö kuule?" - -Kaikesta päättäen ei iäkäs ja kuuro palvelija voinut kuulla. Kaikesta -päättäen hän oli kuuroin palvelija, minkä yksikään valtakunnan -ylimyksistä milloinkaan oli jättänyt hoitamaan ruhtinaallista linnaa. - -"Jaa, kyllä tämä on soma juttu!" huudahti Denry, ja hän huomasi -kiihtyneensä ja suuttuneensa. Suuttumus tuotti hänelle jonkinlaista -tyydytystä. Mielestään hänellä oli oikeus suuttua. - -Ja nyt hän alkoi pyrkiä "piittaamattomaan" mielentilaan, joka sai hänet -halveksimaan Sneyd Hallia ja kaikkea, mikä sille antoi arvoa. Nykyisen -ympäristönsä aution komeuden hän ei antanut ollenkaan vaikuttaa -mieleensä pelottavasti, päin vastoin hän nauroi sellaiselle tunteelle; -tai paremmin sanoen hän tuhahti sille nenäänsä. Halveksien hän mittaili -noita suunnattomia suojia esiintyen häkkiin suljettuna jalopeurana -ja mietiskellen oikeata draamallista, tehokasta toimenpidettä, mihin -moisessa pulmassa oli ryhdyttävä. Kaikeksi onnettomuudeksi matot olivat -perin paksuja, niin että hänen ei käynyt kolisteleminen astellessaan; -ja häntä halutti aivan erikoisesti kolistella. Mutta oviaukoissa oli -paljasta, kirkkaaksi kiillotettua tammipermantoa, ja niissä kohdin hän -polki jalkaa. - -Huoneet eivät olleet kalustetut tavallisten huoneiden lailla. Keskellä -ei ollut ympyriäistä tai neliskulmaista pöytää kirjavine liinoineen -ja kukkaruukkuineen. Eikä jokaisen ikkunan edessä ollut pientä -pöytää isoine raamattuineen. Huoneiden keskilattiat olivat tyhjät, -suurimmassa vain oli ryhmä veistokuvia. Seinämille oli järjestetty -isoja nojatuoleja ja kaksiosaisia sohvia suoriin riveihin ja niiden -välissä oli siellä ja täällä kiireestä, kantapäähän kullatuita pieniä -tuoleja. Seinillä oli myöskin pitkiä kapeita pöytiä, joiden levyt -muistuttivat lasilaatikoita, ja näissä laatikoissa oli kaikenkaltaisia -omituisuuksia: rahoja, viuhkoja, tikareita, nuuskarasioita. Nurkissa -seisoi valkoisia kuvapatsaita odottaen tuomiopäivää ainoankaan repaleen -suojelematta niitä kohtalon tuulilta. Seinät olivat peitetyt tavattoman -leveillä laudoituskehyksillä, ja jokaisessa kehysnelikulmiossa oli -hirvittävä tumma öljyvärimaalaus. Uuninreunakkeet olivat niin typerän -korkealla, ettei edes jättiläinenkään olisi voinut lieden ääressä -istuen nostaa jalkojaan niille. Ja jos niillä olisi sijainnut kello, -kuten uuninreunakkeella tavallisesti, olisi tarvittu kaukoputki aikaa -tutkittaessa. Jokaisen uuninreunakkeen yläpuolella oli kuvastimen -sijasta iso taulu. Kynttilänjalat olivat valtavan suuria ja hohtavia. - -Erään sohvan lähellä Denry huomasi kasan keltaista palttinaa. Hän -nosti ilmaan ylimmän palasen, ja se muuttui tuolin muotoiseksi. Aivan -oikein, ne olivat tuolinpäällyksiä. Kartano aiottiin siis sulkea. -Tuolinpäällyksistä hän teki sen johtopäätöksen, että jonkun täytyi -ennemmin tai myöhemmin saapua pukemaan huonekalut näihin päällyksiin. - -Sitten hän mittaili uudelleen huonesarjaa ja istuutui sen toiseen -päähän erään ikkunan ääreen. Viime tingassa voi turvautua ikkunoihin. -Vaikka ne olivatkin korkealla lattiasta, saattoi sentään helposti avata -jonkin, hypätä ulos ja hiipiä kenenkään huomaamatta tiehensä. Mutta -hän päätti odottaa iltahämärää. Varovaisuus on aina paikallaan. Mutta -ikkunat tuottivat hänelle pettymyksen. Lukolla kiinnitetty rautakanki -esti niitä avautumasta; se oli yksinkertainen varokeino. Hänen olisi -siis pakko särkeä paksu ruutu. Tätä toimenpidettä varten hän päätti -odottaa yön pimeyttä. Hän istuutui jälleen. Sitten hän kävi taas -rymyten kaikkien ovien kimppuun. Aivan hyödyttömästi. Hän istuutui -kolmannen kerran ja tuijotti puutarhaan, missä varjot pitenivät -pitenemistään. Ei ainoatakaan sielua koko puutarhassa. Sitten hän -tunsi vetoa päälakensa kohdalla, ja kohottaen katseensa hän huomasi, -että ikkunan yläosassa oli poikittainen tuuletusaukko ja että se oli -jätetty sulkematta. Jos olisi voinut kiivetä sinne, niin olisi käynyt -pudottautuminen toisella puolen puutarhaan ja vapauteen. Mutta ikkunan -yläosa oli ainakin kuudentoista jalan päässä lattiasta. Yö alkoi lähetä. - - -IV. - -Eräänä epämääräisenä iltahetkenä avasi muuan pullea mustapukuinen -nainen, yllään musta esiliina, päässään siro sinertävä myssy ja -pulleassa kädessään pieni lamppu, erään ovista, jotka johtivat -juhlahuoneistoon. Hän oli tavanmukaisella iltatarkastuksellaan. -Syksyinen kuu oli noussut melkein täytenä ja loisti sisään isoista -ikkunoista. Ja etäisimmän ikkunan ääressä hän havaitsi kirkkaassa -kuutamossa pyramiidimaisen laitteen, joka muistutti varieteelavalle -vaaralliseen asentoon ryhmittynyttä akrobaattiperhettä. Pyramiidien -perustan muodosti kaksi sohvaa; näille oli sovitettu pitkälleen joukko -nojatuoleja ja nojatuoleille kaksi patjoilla ja matoilla peitettyä -pöytää; lopuksi edusti elotonta luontoa vielä kaksi kullattua tuolia. -Kullatuilla tuoleilla oli jotain, mikä epäämättömästi liikkui ja -kopeloi ikkunan yläosaa. Koska sisääntulija oli tukeva nainen ja -mieleltään rauhallinen ja viisas, ei hän ensi työkseen pudottanut -lamppua. Hän piteli urhoollisena lamppua kädessään. - -"Kuka siellä?" virkkoi ääni pyramiidin huipulta. - -Sitten laite alkoi horjua, kuului jyskähdys ja lasinpalasten helinää. -Tuo elävä olento putosi eräälle sohvista kimmoten jalkapallon tavoin -sen voimakkailta vietereiltä. Ikkunassa oli nyt ruumisarkun suuruinen -reikä. Elävä olento pääsi jälleen tasapainoon, ja sitten se syöksyi -hurjana tuosta reiästä alas puutarhaan. - -Denry juoksi. Hetki ei ollut tuntunut hänestä selittelyihin -otolliselta. Silmänräpäyksessä hän oli käsittänyt, kuinka naurettavaa -olisi ruveta vakuuttamaan pyylevälle mustapukuiselle naiselle olevansa -herrasmies, joka oli saapunut kreivitärtä tervehtimään. Hän vain -kapusi pystyyn ja lähti juoksemaan. Hän juoksi pimeässä päämäärättä -ja loikkasi pensasaidan ylitse suoriuduttuaan sarjasta kukkalavoja. -Sitten hän näki kuutamon kimmeltävän Sneydin järven pinnalla ja saattoi -määritellä suuntansa. Talvisin käy koko Kaupunkiviisikko luistelemassa -Sneydin järvellä, jos jää kantaa, ja sen maantieteelliset suhteet -olivat Denrylle varsin tutut. Hän kiersi sen itäpuolitse, sukelsi -Ison Shendonin metsään ja erosi siitä lähellä Ison Shendonin asemaa -Staffordin--Knypen rautatiellä. Hän tiedusteli seuraavaa junaa varsin -viattomalla äänellä, ja puolta tuntia myöhemmin hän ajoi jo Sneydin -aseman kautta. Vielä viisikymmentä minuuttia, ja hän oli kotona. Kello -oli neljänneksen yli kymmenen. Äidin mökki tuntui hämmästyttävän -pieneltä. Hän kertoi liikeasiain vuoksi viipyneensä Hanbridgessä -saamatta teetä sen enempää kuin illallistakaan ja olevansa siis -nälissään. Seuraavana aamuna hän saattoi tuskin olla varma siitä, ettei -käynti Sneyd Hallissa ollut pelkkää unta. Joka tapauksessa se oli ollut -vallan turha. - - -V. - -Tänä tappionaamuna muuan hänen hallintonsa alaisista vuokralaisista, -joka pistäysi mökkiin suorittamaan erääntynyttä vuokraa, tiedusti -häneltä, milloin Yleinen säästöklubi aloittaisi toimintansa. -Denry jutteli yrityksestä kaikille vuokralaisilleen, sillä juuri -vuokralaistensa keskuudessa hän toivoi saavansa asian alulle. Siinähän -hänellä oli valmis asiakaspiiri, ja tuntien tarkoin kunkin olosuhteet -hän saattoi arvostella, kuka oli luotettava ja keneltä oli evättävä -jäsenyys. Pitäessään iltaisin neuvottelukokouksia asuntojensa -portailla vuokralaiset olivat tehneet sen johtopäätöksen, että Yleinen -säästöklubi oli laitos, joka olisi pitänyt saada pystyyn jo vuosia -sitten. Heistä se oli kaikkien taloudellisten haittojen parannuskeino -ja oikea paratiisin portti. Vaimoihminen, joka esitti hänelle yllä -mainitun kysymyksen tappion jälkeisenä aamuna, halusi saada mattoja, -uuden teekannun, hopeisen rintasoljen ja keittokirjan; ja kaikesta -päättäen hän luotti lujasti Denryyn. Asiata harkittuaan Denrystä -tuntui luonnolliselta, että Yleinen säästöklubi sai alkaa itsestään, -oman sisäisen oivallisuutensa voimasta. Vaimoihminen merkitsi kolme -osaketta, suoritti puolitoista shillinkiä sisäänpääsymaksuksi, sitoutui -maksamaan kolme shillinkiä viikossa ja sai asiakirjan, joka oikeutti -hänet kuluttamaan 3 puntaa 18 shillinkiä kuudessakymmenessä viidessä -myymälässä, niin pian kuin hän oli suorittanut Denrylle 1 punnan 19 -shillinkiä. Se oli ihmeellinen suunnitelma. Huhu siitä levisi nopeasti; -ennen päivällistä oli Denryn luona käynyt toisiakin jäsenyyteen -pyrkiviä ja hän oli lähettänyt Bostockin liikkeeseen maksuosoituksen, -tosin pikemmin näön vuoksi kuin välttämättömyydestä; sillä eihän -yksikään jäsen voinut mennä Bostockin puotiin ostolippuineen, ennenkuin -ainakin kaksi kuukautta oli kulunut. - -Mutta heti päivällisen jälkeen, kun _Merkkitorven_ varhaisen painoksen -sisällysluettelot liehuivat kaduilla, hän sai aihetta toisenlaisiin -ajatuksiin. Toimistoonsa käydessään hän näki erään sisällysluettelon. -Siinä oli seuraava hirvittävä tarina: - -_Hämmästyttävä murtovarkausyritys Sneyd Hallissa_. - -Sanomalehteä ostaessaan hän tunsi huimausta. Ja kuvaus Sneyd Hallin -tapahtumista olisi riittänyt huimaamaan vaikka neekeriäkin. Selonteko -oli peräisin Sneyd Hallin emännöitsijän rouva Gaterin suusta. Hän -oli kertonut eräälle haastattelijalle, kuinka hän, käydessään -juhlahuoneistossa ennen maatapanoa, oli siellä yllättänyt murtovarkaan, -voimiltaan herkulesmaisen ja kooltaan jättimäisen. Onneksi hän tiesi -velvollisuutensa eikä häikäillyt. Voro oli uhannut häntä revolverilla -ja sitten, huomattuaan moisen keinon turhaksi, hypännyt suoraa päätä -ulos isosta lasi-ikkunasta ja kadonnut. Rouva Gater ei voinut käsittää, -kuinka tämä mies oli päässyt sisään. Hän selitti vielä, että rosvo -oli varmaankin laatinut suunnitelmansa mitä pirullisimmalla taidolla; -että hän lienee tutkinut kartanon jokapäiväistä elämää kärsivällisesti -viikkomäärin, ehkä kuukausiakin; että hän tunsi epäilemättä jok'ikisen -sielun tavat ja menot siinä paikassa ja tiesi täsmälleen, milloin -kreivitär oli päättänyt ajaa Staffordiin ennättääkseen Lontoon -pikajunaan. - -Kävi myöskin selville, että ottamatta lukuun neljää palvelustyttöä, -juoksupoikaa, kahta koiraa, kolmea puutarhurinrenkiä ja keittiörenkiä -rouva Gater oli yksinään kartanossa. Loppuiltapäivän ja alkupuolen -iltaa he olivat kaikki olleet rotanajossa tallin puolella, ja -varmaankin murtovaras tiesi tämän. Sitä ei rouva Gater voinut ymmärtää, -kuinka pahantekijä oli päässyt pujahtamaan puutarhasta ja puistosta, -sillä hän oli samassa silmänräpäyksessä hälyyttänyt talon. Hän ei -tietänyt varmasti, oliko mies vienyt mukanaan mitään arvoesineitä, -mutta asiata tutkittiin parhaillaan luettelon avulla. Vaikka hänen -tähtensä tuskin tarvittiin mitään luetteloa, koska hän oli ollut -emännöitsijänä Sneyd Hallissa kuusikolmatta vuotta ja voi kehua -tuntevansa ulkoa kartanon koko sisustuksen! Poliisi oli käynyt käsiksi -asiaan. Jalanjälkiä ja merkkejä oli tutkittu. Oli puhetta hankkia -etsiviä Lontoosta. Siihen mennessä kuin lehti joutui painoon, ei vielä -oltu keksitty mitään avainta, mutta rouva Gater oli varma siitä, että -asia selviytyisi, ja vakuutti tuntevansa murtovarkaan, kun tämä oli -saatu vangituksi. Tämän kuutamossa nähdyt piirteet olivat ikiajoiksi -syöpyneet hänen muistiinsa. Hän oli nuori mies, hyvin puettu. Jaarli -oli sähköteitse luvannut kaksikymmentä puntaa voron vangitsemisesta. -Vangitsemiskäsky oli jo julkaistu. - -Niin kertoi tarina. - -Denry näki selvästi, miten tahdittomasti hän oli menetellyt -edellisenä päivänä. Hänen ei olisi pitänyt käydä sisään kutsutta. -Mutta kerran sisään jouduttuaan hänen olisi pitänyt pysyä lujasti -rauhallisen arvokkaana, kunnes emännöitsijä saapui, ja sitten -hänen olisi pitänyt selittää asia juurta jaksain emännöitsijälle -esittäen todistuskappaleensa ja ilmaisten suoraan loukkautuneensa -siitä kokemuksesta, minkä jonkun törkeä huolimattomuus oli hänelle -aiheuttanut. - -Mutta sen sijaan hän oli käyttäytynyt tavattoman typerästi, ja -tuloksena oli, että hänen päästään oli luvattu palkinto. Sneydin-matka -ei ollut tuottanut mitään siveellistä vaikutusvaltaa ja tehokasta -apua, se oli päin vastoin peräti tuhonnut hänet Yleisen säästöklubin -perustajana. Säästöklubia ei voi johtaa vankilasta, eikä kymmenen -vuoden tuomio herätä luottamusta tietämättömässä roskaväessä. Hän -vapisi ajatellessaan, mitä tapahtuisi, kun poliisi saisi kreivittäreltä -tietää, että muuan Machin niminen mies oli jättänyt hänelle -käyntikorttinsa juuri, kun hän oli lähdössä Sneyd Hallista. - -Mutta poliisi ei saanut koskaan tietää tätä kreivittäreltä, joka -oli matkustanut syksyksi Roomaan. Kävi selville, että kamarineito -oli vain ilmoittanut kreivittärelle erään "miehen" haluavan tavata -häntä ja hukannut nimikortin. Tarkka tutkimus osoitti, että voro oli -tullut häirityksi, ennenkuin sai tilaisuuden varastaa. Ja nostettuaan -hirvittävän hälinän paikkakunnalla koko juttu häipyi vähitellen -unohduksiin. - -Silloin julkaistiin _Merkkitorvessa_ Denryn allekirjoittama kyhäys, -joka sisälsi täydellisen kuvauksen Sneyd Hallin juhlahuoneistosta. Hän -oli saanut tavan avustaa silloin tällöin _Merkkitorvea_. Kyhäys alkoi -seuraavasti: - -"Sneyd Hallissa äskettäin sattunut huomattava murtovarkaus on -kiinnittänyt huomion tämän suurenmoisen kartanon juhlahuoneistoon. -Koska varsin harva, ottamatta lukuun perheen persoonallisia ystäviä, on -saanut tilaisuuden nähdä näitä historiallisia suojia, jotka tietysti -ovat suljetut suurelta yleisöltä, olemme arvelleet selonteon huvittavan -_Merkkitorven_ lukijakuntaa. Käydessämme siellä viimeksi...", jne. - -Hän ei jättänyt kuvaamatta mitään kohtaa niiden loistosta. - -Tätä kyhäelmää selosti sanomalehdistö aina Birminghamiin asti. Ihmisten -mieleen muistui Denryn kuuluisa valssi Bursleyn kaupungintalon -muistettavissa tanssiaisissa. Ja heidän täytyi pakostakin olettaa, -että täten alkanut tuttavuus oli jatkunut suuremmassa tai vähemmässä -määrin. Heitä ihmetytti Denryn hämmästyttävä vaatimattomuus, hän -kun ei koskaan kerskaillut siitä. Denryn kurssi kohosi yleisen -arvonannon markkinoilla. Denrystä puhuessaan ihmiset puhuivat Yleisestä -säästöklubista, joka edistyi nopeasti, ja Denryn myönnettiin olevan -sitä lajia, joka menestyy ja ansaitsee menestystä. - -Mutta ainoastaan Denry kykeni täysin ymmärtämään, kuinka suuri Denry -oli, kun oli kääntänyt niin nöyryyttävän tappion itselleen niin -ihmeelliseksi voitoksi. - -Hänen leukansa katosi verkalleen näkyvistä varsin mukiinmenevän parran -suojaan. Mutta kasvattiko parran kunnioitus äidin älykästä neuvoa -kohtaan vaiko tarkoitus eksyttää Sneyd Hallin emännöitsijä jäljiltä, -sitä on vaikea sanoa. - - - - -VII LUKU. - -Naisten pelastaja. - - -I. - -Sitten tapahtui, että Denry alkoi potea tautia, joka on melkein -epäonnistumistakin pahempi -- nimittäin menestyksen ylenpalttisuutta. -Menestyksen aiheutti hänen Yleinen säästöklubinsa. Tämä suunnitelma, -jonka mukaan jäsenet suoritettuaan yhden punnan viikkomaksuina -voivat heti saada kahden punnan arvosta tavaroita melkein jokaisesta -suurmyymälästä paikkakunnalla, miellytti aivan suunnattomasti -Kaupunkiviisikon rahvasta. Denryn ei tarvinnut laisinkaan tuhlata -rahaa ilmoituksiin. Klubin ensimmäiset jäsenet pitivät itse huolen -ilmoittamisesta ja tekivät sen ihan maksutta. Denryn pikku toimistoon -P. Luukkaan aukion varrella virtasi herkeämättä väkeä, joka halusi -hartaasti sijoittaa hänen huostaansa rahaa saadakseen siitä hyvästä -kortin. Ja tämä ihmisvirta kävi alituiseen yhä vuolaammaksi. -Ihmeellinen keksintö, tuo Yleinen säästöklubi. Ja Denryn olisi pitänyt -tuntea itsensä onnelliseksi, varsinkin koska hänen partansa kasvoi -voimakkaasti ja tasaisesti ja täytti hänen toivomuksensa antaen hänelle -viisauden ja vakavuuden ilmeen. Mutta hän ei ollut onnellinen. Ja syynä -oli se, että Yleisen säästöklubin saavuttama suosio velvoitti laajaan -kirjanpitoon, jota hän vihasi. - -Hän oli seikkailija sanan vanhassa rehellisessä merkityksessä eikä -mikään kirjanpitäjä. Ja nyt hän huomasi välttämättömäksi ensinnäkin -ostaa isoja tilikirjoja ja päälle päätteeksi täyttää ne numeroilla; -ja laskea numeroita yhteen sivu sivulta; ja kirjoittaa satamäärin -kortteja; ja kirjoittaa luetteloita myymälöistä ja jutella pitkään -kirjanpainajain kanssa, joiden korjausvedokset saivat hänet näkemään -unta mielisairaaloista; ja laskea lukemattomia läjiä pikkurahaa; -ja auttaa pientä juoksupoikaansa nuoleskelemaan kirjekuoria ja -postimerkkejä. Sitä paitsi tuottivat kauppiaat hänelle harmia; jokainen -paikkakunnan kauppias halusi nyt antaa hänelle hyvitykseksi kaksi -pennyä shillingistä klubin jäsenten tekemistä ostoista. Ja hänen oli -vuokrien lisäksi kerättävä vielä kaikki jäsenmaksutkin ja myöskin -hankittava ennakkotietoja jäseniksi pyrkivien maineesta. Jos hän -olisi voinut nousta joka päivä kello neljältä aamulla ja pysyä joka -ilta työssä kello neljään aamulla, silloin hän olisi ehkä suoriutunut -suurimmasta osasta työtään. Toden teolla hän pääsikin varsin lähelle -ihannettaan. Niin lähelle, että eräänä aamuna äiti sanoi hänelle -kaikkein kuivakiskoisimmalla tavallaan: - -"Eiköhän olisi parasta myydä sinun sänkysi, Denry?" - -Eikä ollut toivoakaan parannuksesta; työ ei suinkaan vähentynyt, vain -lisääntyi. - -Denry n pelasti kuitenkin asianajaja Lawtonin kuolema, joka sattui -parhaaseen aikaan. Tämän iäkkään lakimiehen manallemeno verhosi -kaupungin suruun ja kirkon mustiin. Mutta Denry kesti kansalaisena -urheasti iskun, koska hän saattoi ottaa avukseen Penkethamin, -asianajaja Lawtonin vanhimman kirjanpitäjän, joka nyt, pidettyään -Lawtonin kirjoja ja kirjoitettuaan Lawtonin kirjeitä kolmenkymmenen -viiden vuoden ajan, sai erokirjan nuorelta Lawtonilta, koska oli -kuudennella kymmenellä ja aikansa jäljessä. Tämä kuivettunut vanhapoika -oli Denrylle kiitollinen. Hän sanoi Denryä herraksi, tai oikeastaan hän -sanoi Denryn pukua herraksi, sillä hän kunnioitti suuresti hyvin tehtyä -pukua. Toisaalta hän piteli pahoin pikku juoksupoikaa, sillä hän oli -aina tottunut pitelemään pahoin pieniä juoksupoikia, ei arveluttavasti, -vaan juuri sen verran että herätti näissä elämänhalua. Penkethamille -olivat konttoripulpetit, tilikirjat, kynät, muste, viivoittimet ja -imupaperi oikein nautintoa. Hän kykeni kiitämään sarekkeen tyvestä -sen latvaan nopeammin kuin paloruisku Oldcastle-kadun päästä päähän; -eivätkä hänen loppusummansa olleet koskaan virheellisiä. Kuivatessaan -merkitsemänsä loppusumman hän teki imupaperilla kerrassaan suurenmoisen -liikkeen. Pitkä konttoriaika miellytti häntä; hän oli peräti tottunut -ylityöhön, ja kotonaan hän oli niin ikävissään, että saapui usein -toimistoon ennen määräaikaa. Palkkaa hän pyysi kolmekymmentä shillinkiä -viikossa, mutta anteliaisuuden puuskassa Denry lupasi hänelle -kolmekymmentä yksi. Hän antoi Denrylle koko elämänsä ja saattoi tämän -toimiston ihan turhantarkkaan järjestykseen. Salaisesti Denry piti -häntä ihmeenä, mutta klubissaan Porthillissä hän suvaitsi nimittää -häntä "ihmiskoneeksi." "Minä väännän hänet joka lauantai-ilta käyntiin -soverinilla, puolella soverinilla ja shillingillä", sanoi Denry, "ja -sitten hän käy taas viikon ajan. Tasainen käynti joka ilmanalassa. -Rukkaus tarpeeton. Joka reikä kivellä varustettu. Nakuttaa joka -asennossa. Tehty Englannissa." - -Tämä leikillisyys oli oireena siitä, että Denryn mieli alkoi taasen -käydä valoisammaksi. Tuo parrakas nuorukainen näyttäytyi usein kaduilla -muuleineen ja koirineen. Seikkailija oli todellakin lähtenyt jälleen -vaeltamaan. Laihtumiskausi oli päättynyt, ja hän rupesi uudelleen -lihoamaan. Hän oli oikea menestyksen perikuva. Hän oli hauska -velikulta, jonka jokainen tunsi ja jota kaikki mielellään tervehtivät. -Jollain tavoin hän oli melkein kuin kaupungintaloa koristava lippu. - -Ja sitten häntä uhkasi vakava onnettomuus. Se aiheutui siitä, että -vaikka Denry olikin finanssinero, ei hän silti kelvannut missään -suhteessa tilintarkastaja-yhdistyksen jäseneksi. Hän ei ollut koskaan -tullut ajatelleeksi, että liiallinen menestys tuottaa häviön, kunnes -eräänä päivänä havaitsi, että yli kahdesta tuhannesta punnasta hänen -tilillään oli pankissa jäljellä vajaat kuusi sataa. Tämä sattui -siinä vaiheessa säästöklubin toimintaa, jolloin säännöt velvoittivat -säästöklubin perustajan myöntämään luottoa. Kun ensimmäinen naisjäsen -oli suorittanut pari puntaansa, hän oli oikeutettu kuluttamaan noin -neljä puntaa myymälöissä. Hän kulutti noin neljä puntaa myymälöissä. -Ja Denryn oli hyvitettävä myymälät. Näin hänen täytyi joksikin aikaa -suorittaa lähes kaksi puntaa omasta kukkarosta ja kerätä tämä summa -vähäisinä osamaksuina. Kerrotaan tämä tapaus viidellä sadalla, niin voi -ymmärtää, kuinka se laihdutti Denryn pääomaa. Kerrotaan se tuhannella, -niin voi ymmärtää, mikä peräti vakava vaara Denryä uhkasi. Kerrotaan -se puolellatoista tuhannella, niin voi ymmärtää Denryn menetelleen -rikollisen ajattelemattomasti, kun hän ryhtyi toteuttamaan niin -suurenmoista suunnitelmaa kuin Yleistä säästöklubia vaivaisten kahden -tuhannen punnan pääoman nojassa. Typeryydessään hän oli pitänyt kahta -tuhatta puntaa pohjattomana aarteena. - -Vaikka uusia osamaksuja tulikin virtanaan, kävi taakka kuitenkin yhä -raskaammaksi. Eikä hän kuitenkaan voinut pakottautua epäämään uusilta -pyrkijöiltä pääsyä. Hän muutti säännöt ankarammiksi ja pakotti jäsenet -suorittamaan maksunsa hänen toimistoonsa, vaikka se oli ennen käynyt -päinsä omalla kynnyksellä; hän sääti sakkoja epäsäännöllisyydestä. -Mutta ei mikään voinut pysähdyttää Yleisen säästöklubin edistymistä. -Ja tuho läheni lähenemistään. Denrystä tuntui siltä, kuin hirvittävän -suuri väkijoukko työntäisi häntä yhä lähemmäksi äkkijyrkänteen reunaa. -Lopulta hän turvautui itselleen hyvin vastenmieliseen keinoon ja -kiinnitti ikkunaansa kortin ilmoittamaan, ettei toistaiseksi voitu -ottaa vastaan uusia jäseniä, koska oli ryhdyttävä hankkimaan avarampi -toimisto sekä erinäisiin muihin järjestelyihin. Älykkäät käsittivät sen -epäonnistumisen tunnustukseksi, ja hän tiesi sen. - -Sitten alkoi syntyä ja vakiintua ja levitä huhu, että Denryn kuuluisa -Yleinen säästöklubi oli ytimeltään mätä ja että niiden hampaita, jotka -olivat purreet tätä omenaa, alkaisi vielä pahasti viiltää. - -Ja Denry huomasi, että jotain suurta, jotain ratkaisevaa oli tehtävä ja -tehtävä joutuisasti. - - -II. - -Hänen ajatuksensa kääntyivät Chellin kreivittäreen. Ensimmäinen yritys -saada hänen siveellinen kannatuksensa säästöklubille oli mennyt -myttyyn ja saattanut hänet vaaralliseen tilanteeseen. Olosuhteet -olivat voittaneet Denryn. Ja vaikka hän olikin selviytynyt tappiostaan -kunnialla, ei tappio kuitenkaan maistunut. Tappio tympäisi häntä, -vaikka sitä tarjottiinkin hillon kera. Ja hänen lannistumattomat -ajatuksensa suuntausivat jälleen kreivittäreen. Hän aprikoi päätään -raaputellen seuraavaan tapaan: - -"Kyllä minun täytyy saada se nainen kynsiini, ei siinä mikään auta!" - -Tähän aikaan kreivitär puuhaili Kaupunkiviisikon poliisien hyväksi. -Hänen ehtymätön harrastuksensa hyväntekeväisyyttä, myyjäisiä ja -juhlalavoja kohtaan oli jo saanut hänet käsittelemään orpoja, -vanhuksia, sokeita, savenvalajain hengenahdistusta, kirkkoja, -kappeleita, kouluja, taloudellista keittotaitoa, savuproblemia, -lomanviettoa maalla, jouluvanukkaita ja peitteitä, terveellisiä -soitannollisia huveja ja ravintolatyttöjä. Tuo oivallinen ja ihana -olento poti juuri aiheen puutetta, kun hänen mieleensä johtuivat -poliisit. Hän teki sen suopean havainnon, että poliisit olivat -liiallisen työn rasittamia, huonosti palkattuja, kohteliaita ja -luotettavia yhteiskunnan palvelijoita ja että me saamme kiittää heitä -hengestämme. Ja tästä keksinnöstä oli luonnollisena seurauksena, että -poliisit ansaitsivat hänen tarmokasta apuaan. Tämän avunannon tuloksena -oli Hanbridgen poliisiklubi, missä poliisit saisivat pelata tammia, -lukea sanomalehtiä ja nauttia kaikenlaisia alkoholittomia juomia -uskomattoman halpoihin hintoihin. Ja klubi tarjosi muitakin etuja -näille henkilöille, joita Kaupunkiviisikon kaikki viisi pormestaria -rupesivat nimittämään "lain vankoiksi vartijoiksi". Kun klubi oli -rakennettu, se oli myöskin vihittävä asianomaisella loistolla ja -juhlallisuudella. Ja luonnollisesti oli Chellin kreivitär oikea henkilö -vihkimään sen, koska se sai synnystään kiittää juuri häntä. - -Juhlapäivä oli maaliskuussa, vihkimisen piti alkaa kello kolmelta ja -tapahtua klubin omassa isossa salissa toisella puolen Kruunu-aukiota, -joka on Hanbridgen Trafalgar-aukio. Kreivittären oli määrä saapua -hevosella Sneydistä. Jos se olisi tapahtunut kymmentä vuotta myöhemmin, -niin hän olisi saapunut automobiililla. Mutta ehkei se olisi -vaikuttanut mitään siihen, mitä nyt tapahtui. - -Kertoessani, mitä tapahtui, minä rajoitun tosiasioihin karttaen kaikkia -syytöksiä. On vanhastaan totta, että elämä on täynnä yhteensattumuksia, -mutta kuuluiko näihinkin tapahtumiin sellainen yhteensattumus vai eikö, -se on jokaisen lukijan ratkaistava omalta osaltaan riippuen siitä, onko -hänessä kyynillisyyttä vaiko uskoa ihmisluontoon. - -Tosiasiat ovat seuraavat: ensimmäiseksi, että Denry kävi eräänä -päivänä tervehtimässä rouva Kempiä, joka asui hiukan alempana -Broughaminkadun varrella, kuului rouva Machinin ystävättäriin ja oli -Jockin, kreivittären vaunulakeijan ja Denryn lapsuudenystävän äiti. -Toiseksi, että muutamaa päivää myöhemmin, kun Jock saapui äitiään -tervehtimään, Denry oli saapuvilla, jolloin Denry ja Jock lähtivät -jaloittelemaan hautausmaalle, Bursleyn kävelijäin pääpaikalle. -Kolmanneksi, että vihkiäisjuhlan iltapäivällä kreivittären vaunut -särkyivät Sneydin laaksossa, josta on kaksi engl. peninkulmaa Sneydiin -ja kolme Hanbridgeen. Neljänneksi, että viittä minuuttia myöhemmin ajoi -muulillaan paikalle Denry parhaissa pukineissaan. Viidenneksi, että -Denry ajoi suoraa päätä vaunujen ohi nähtävästi huomaamatta tapaturmaa. -Kuudenneksi, että Jock, kohottaen hattuaan Denrylle ikäänkuin -ventovieraalle (sillä palvelustoimissaan lakeijan tulee tietysti olla -kuin kuollut kaikelle ihmiskunnalle), sanoi: - -"Anteeksi, herra", saaden siten Denryn pysähdyttämään juhtansa. - -Nämä ovat yksinkertaisia tosiasioita. - -Denry katsahti taakseen kääntäen huolimattomasti yläruumistaan -puolittain, kuten hienojen ajoneuvojen käyttäjät tekevät, milloin jokin -mitätön seikka heidän takanaan kohdistaa heidän huomionsa sinne päin. -Muulikin katsoi taakseen -- sellainen on muulien tapa -- ja jos koira -olisi ollut mukana, niin koira olisi osoittanut vieläkin eloisampaa -uteliaisuutta; mutta Denry oli jättänyt tuon uskollisen eläimen kotiin. - -"Hyvää iltaa, kreivitär", sanoi Denry kohottaen hattuaan ja koettaen -ilmaista hämmästystä, mielihyvää ja mielentyyneyttä samalla haavaa. - -Chellin kreivitär, joka seisoi keskellä tietä, kohotti lornjettiaan, -joka oli kiinnitetty noin jalan pituisen kilpikonnanluupuikon nenään, -ja tarkasteli Denryä. Tämä lornjetti oli hänen uusia keksintöjään ja -oli jo saanut aikaan sen onnellisen vaikutuksen, että pitkäkahvaisten -lornjettien menekki oli suuresti lisääntynyt Kaupunkiviisikossa. - -"Oh, tekö siellä olettekin?" virkkoi kreivitär. "Mutta tehän olette -ruvennut käyttämään partaa." - -Juuri tämä keveä tuttavallisuus teki hänet niin rakkaaksi koko -paikkakunnalle. Tarkkaavaiset ihmiset olivat oikeassa väittäessään, -ettei koskaan tietänyt, mitä hän lähinnä sanoisi, eikä hän kuitenkaan -pilannut milloinkaan arvokkuuttaan. - -"Niin olen", sanoi Denry. "Onko teille sattunut tapaturma?" - -"Ei", virkkoi kreivitär katkerasti, "minä vain vähän huvittelen tässä." - -Hevoset oli päästetty valjaista, ja nyt ne haukkasivat tien vieressä -ruohoa kuten tavalliset hevoset. Ajuri ryvetti liepeensä lokaan -painuessaan kyykylleen vaunujen eteen ja vääntäessään aisaa edes ja -takaisin, sinne ja tänne. Lakeija, Jock, tarkkasi uutterana hänen -toimiaan. - -"Aisan nappula on katkennut, herra", sanoi Jock. Denry laskeutui omalta -istuimeltaan. Kreivitär ei hymyillyt. Denry näki hänet nyt ensimmäistä -kertaa ilman tuota tehokasta hymyä. - -"Onko teidän jouduttava jonnekin erikoisesti?" hän kysyi. Moni nainen -ei olisi ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Mutta kreivitär oli tottunut -Kaupunkiviisikkoon. - -"On", hän vastasi. "Minun on jouduttava jonnekin erikoisesti. Minun on -jouduttava poliisiklubille kello kolmeksi, herra Machin. Mutta siitä -ei tule mitään. Olen jo myöhästynyt. Olemme viipyneet täällä kymmenen -minuuttia." - -Kreivitär myöhästyi jotensakin usein julkisista juhlatiloista. Ei -kukaan tehnyt sitä hänelle tiettäväksi. Päin vastoin jokainen koetti -uutterasti uskotella, että hän oli saapunut juuri lyönnilleen. Mutta -hän tiesi hyvin olevansa kuuluisa myöhästyneisyydestään. Tavallisesti -hän oli liian kovassa kiireessä keksiäkseen todella sukkelaa tekosyytä, -hän vain väitti ohimennen, että vaunuille oli sattunut jokin vahinko. -Ja nyt oli toden teolla sattunut vaunuille vahinko -- mutta uskoisiko -sitä kukaan poliisiklubilla? - -"Jos suvaitsette ajaa minun kerallani, niin takaan, että joudumme sinne -kello kolmeksi", sanoi Denry. - -Tie kulki siellä aution tienoon halki. Rinnan sen kanssa ulottui -viidenkymmenen kyynärän päässä kanava, ja kanavalla liikkui alus -Hanbridgeen päin englannin peninkulman verran tunnissa. Muita -liikennevälineitä ei ollut näkyvissä. Knypen, lähimmän kaupungin -laitaan oli ainakin peninkulman matka; ja koska kreivitär oli -pukeutunut pormestarien ja muiden jäykkien viranomaisten tuhoksi, ei -hän tietenkään olisi voinut kävellä edes puoltakaan peninkulmaa tuossa -paksussa mustassa loassa. Hän kiitti Denryä ja sijoittui tämän viereen -virkkamatta sanaakaan palvelijoilleen. - - -III. - -Heti kun muuli alkoi ravata, rupesi kreivitärkin jälleen hymyilemään. -Huojennus ja tyytyväisyys kuvastui noista kauniista piirteistä. -Denry sai pian kokea, että kreivitär tunsi muulit perinpohjin --- tai melkein perinpohjin. Tämä kertoi hänelle ratsastaneensa -muuleilla satoja peninkulmia Apennineilla missä ei ollut laisinkaan -tietä ja vain muulit, vuohet ja kärpäset kykenivät säilyttämään -jalansijansa jyrkillä, kivisillä poluilla. Hän sanoi, että kelpo -muuli oli Apennineilla neljänkymmenen punnan arvoinen, kalliimpi -kuin samanlaatuinen hevonen. Itse asiassa hän puhui muuleista -erittäin myötätuntoisesti. Denry käsitti, että hänen oli ajettava -niin tyylikkäästi kuin suinkin, ja hän koetti muistella kaikkea, -mitä oli lukenut eräästä kirjasta, jossa selitettiin oikeata tapaa -pidellä ohjaksia. Sillä kaikessa, mikä kuului ratsastukseen ja ajoon, -kreivitär oli oikea asiantuntija. Metsästyskautena hän otti kerran tai -pari viikossa osaa Pohjois-Staffordshiren metsästysseuran ajojahtiin, -ja _Merkkitorvi_ oli julistanut hänet pelottomaksi ratsastajaksi. Tämän -huomion se teki eräänä päivänä, kun kreivitär oli pudonnut hevosen -selästä ja kannettu tiedottomana Sneydiin. - -Muulikin näytti olevan tietoinen vastuunalaisuudestaan ja suuresta -tehtävästään; se takoi kavioillaan rivakasti tietä ja käyttäytyi -yleensä kuin muuli, joka tunsi isoisänsä isän nimen. Se porhalsi Knypen -halki ihmeteltävän tyylikkäästi säikkymättä raitiotievaunuja tai -kiihtymättä rautatiensillasta. Muuan valokuvaaja, joka seisoi ovellaan -isoa kameraa käsitellen, sai sen hetkiseksi hätkähtämään, kunnes se -muisti nähneensä kameran ennenkin. Kreivitär, joka kummasteli, minkä -vuoksi valokuvaaja tepasteli kolmijalkansa ympärillä juuri kynnyksellä, -kääntyi tarkastamaan miestä lornjetillaan. - -He ajoivat nyt Cauldonin parrasta Hanbridgeä kohti. Oli jo saavuttu -Hanbridgen alueelle, ja jalankävijä siellä toinen täällä tunsi -kreivittären. Hanbridgen utelikoilta ei käy salaaminen mitään. Kun -sitä paitsi utelikko näkee Hanbridgen kadulla jonkun kuuluisuuden -tai merkillisyyden, ei hän tekeydy sellaiseksi, joka ei ole nähnyt -mitään. Hän osoittaa ehdottomasti sormellaan näkemäänsä, jos hänellä on -seuralainen, ja ellei hänellä ole seuralaista, niin hän jää seisomaan -ja tuijottaa niin vilpittömän tiukasti, että koko katu pysähtyy -tuijottamaan. Toisinaan voi nähdä koko kadun seisovan tuijottamassa --- aavistamattakaan, mitä se oikeastaan tuijottaa. Kun ajoneuvot -lähestyivät uljaasti Hanbridgen vilkasta keskustaa, hienojen myymäläin, -ravintolain, hotellien, kokoushuoneiden ja teatterien aluetta, tiesi -yhä useampi asukas, että Iris (kuten häntä rakkaasti nimitettiin) ajoi -erään nuoren miehen kera pienissä kärry-pahasissa muulilla, jonka -korvat lepsattivat kuin norsun. Koska Denryn maine oli Hanbridgessä -paljoa pienempi kuin kotikaupungissa Bursleyssä, ei monikaan henkilö -tuntenut häntä. Kun kärryt olivat ennättäneet ohitse, hyökkäsi väkeä, -joka oli kuullut uutisen liian myöhään, ulos puodeista ja tuijotti -kreivittären jälkeen kuin häipyvää unta ihmetellen, kunnes raitiovaunun -kellon helähdys sai heidät hypähtämään takaisin käytävälle. - -Viimein kreivitär ja Denry saattoivat nähdä Kruunu-aukion vanhan -kaupungintalon torninkellon ja se oli minuuttia vailla kolme. He olivat -nyt vajaan minuutin päässä poliisiklubista. - -"Kas niin!" sanoi Denry ylpeästi. "Kolme peninkulmaa seitsemässätoista -minuutissa. Ei ole plesusti tehty muulipahaselta!" - -Ja siinä määrin tunsi kreivitär Kaupunkiviisikon kielen, että tajusi -silmänräpäyksessä sananparren "plesusti tehty". - -He ajaa porhalsivat komeasti Kruunu-aukiolle. Ja sitten, vähääkään -varoittamatta, muuli turvautui äkkiä kaikkiin muulille kuuluviin -automaattisiin jarruihin ja seisahtui. - -"Taivasten tekijä!" huokasi Denry. Hän tunsi tuon pysähdyksen syyn. - -Suuri joukko poliiseja, oikea rykmentti poliiseja marssi aukion -pohjoispuolta klubia kohti. Ei mikään olisi voinut näyttää -turvallisemmalta, vaarattomammalta kuin tuo poliisijoukko, joka -oli sinä iltapäivänä palveluksesta vapaana kokoontunut lausumaan -hyväntekijättärelleen kreivittärelle sydämellisen ja poliisimaisen -tervehdyksen. Mutta muulilla oli oma käsityksensä poliiseista. Ensi -aikoina Denryn hoidossa ollessaan se oli melkein aina kaihtanut -poliiseja. Höyryjyriä se saattoi sietää, vieläpä pilvistä putoavia -leijojakin, mutta poliisi oli aina tuntunut siitä vastenmieliseltä. -Kärsivällisyyttä ja kuria käyttäen Denry oli vähitellen saanut -istutetuksi siihen melkeinpä kreivittären oman käsityksen poliiseista --- nimittäin että nämä olivat kohteliaita ja luotettavia yleisön -palvelijoita, joita ei pitänyt kohdella variksenpelätteinä tai -yhteiskunnan sakkana. Joka tapauksessa muuli oli viime kuukausina -todellakin herennyt vihaamasta Kaupunkiviisikon järjestysvaltaa. Ja -parhaimmalla tuulellaan se ei kiinnittänyt poliisiin mitään huomiota. - -Mutta tuossa joukossa oli monta sataa poliisia, Kaupunkiviisikon -poliisimiehistön enemmistö. Ja muuli oli ilmeisesti sitä mieltä, että -ohjatessaan sen samalla haavaa useata sataa poliisia vastaan Denry -käytti väärin sen suopeamielisyyttä. - -Muulin korvat virkkoivat kiihtyneesti: "Jossakin täytyy olla raja, ja -olen vetänyt sen siihen, missä etujalkani nyt ovat." - -Muulin korvat keräsivät pian vähäisen väkijoukon heidän ympärilleen. - -Denryn mieleen juolahti, että jos muulit olivat niin ihmeellisiä -Apennineilla, se johtui varmaankin siitä, ettei Apennineilla ole -poliiseja. Hänen mieleensä juolahti myöskin, että tälle muulille oli -tehtävä jotain. - -"No?" sanoi kreivitär kysyvästi. Se oli Denrylle haaste ryhtyä -näyttämään, että tämän retken johtajana oli hän eikä muuli. - -Hän selitti lyhyesti muulin päähänpiston ikäänkuin pyytääkseen anteeksi -sitä, että se kehtasi tuntea vastenmielisyyttä yleisön palvelijoita -kohtaan, joita kreivitär itse helli. - -"Ne ovat tuossa tuokiossa poissa näkyvistä", sanoi kreivitär. Ja sekä -hän että Denry koettivat tekeytyä sen näköisiksi, kuin kärryt olisivat -pysähtyneet juuri siihen paikkaan jostain erikoisesta syystä, ja muuli -puolestaan oli oikea tottelevaisuuden perikuva. Siitä huolimatta tuo -vähäinen väkijoukko alkoi kasvaa vähän suuremmaksi. - -"No nyt", virkkoi kreivitär rohkaisevasti. Poliisirykmentin häntäpää -oli kadonnut klubia kohti. - -"Hep, hep!" kehotti Denry muuliaan. - -Etujalat eivät ryhtyneet vastaamaan. - -"Ehkä minun olisi parasta lähteä jalan", ehdotti kreivitär. Väkijoukko -rupesi käymään epämukavaksi ja kenenkään pyytämättä esittämään -vihjauksia muulien oikeasta käsittelystä. Väkijoukko jutteli myöskin -itselleen: "Se on hän! Se on hän! Se on hän!" Tarkoittaen, että se oli -kreivitär. - -"Ei ensinkään", sanoi Denry, "kyllä tästä suoriudutaan." - -Ja hän sivalsi muulia päähän ruoskalla. - -Toimintaan kannustettuna muuli syöksyi tiehensä, ja väkijoukko -hajaantui ikäänkuin räjähtävä pommi olisi lennättänyt sen kappaleiksi. -Mutta muuli ei valinnutkaan suoraa uraa, vaan kiersi kehää, jonka -säteenä oli sen oma mitta, ja kieputti kärryjä perässään ikäänkuin ne -olisivat olleet kattila, joka oli nuoralla sidottu siihen. Ja kreivitär -ja Denry ja kärryt lensivät ihmeteltävän nopeasti tiehensä -- ei -laisinkaan poliisiklubia kohti, vaan Longshaw'n tietä myöten, joka on -verraten jyrkkä. Heitä lähdettiin ajamaan takaa, mutta tuloksetta. -Sillä muuli oli pillastunut ja saanut siivet. Onneksi he törmäsivät -vain isoihin työntörattaisiin, joissa muuan eukko kuljetti porkkanoita, -lanttuja ja kaalinpäitä. Yhteentörmäys kaatoi rattaat, täytti kärryt -puoliksi juurikasveilla ja pysähdytti muulin silmänräpäyksen ajaksi; -mutta todellista vauriota ei näyttänyt tapahtuneen, ja muuli jatkoi -ripeästi matkaansa. Silloin kreivitär huomasi, ettei Denry käyttänyt -oikeata kättään, joka heilahteli sivulla jotensakin hyödyttömänä. - -"Taisin kolhaista kyynärpääni työntörattaisiin", mutisi Denry. Hänen -kasvonsa olivat kalpeat. "Antakaa minulle ohjakset", virkkoi kreivitär. -"Enköhän saisi käännetyksi tuota elukkaa tässä", sanoi Denry. - -Ja hän saikin ohjatuksi muulin sievästi Koivukadulle, joka on vieläkin -jyrkempi kuin Longshaw'n tie. Muuli koetti tuokion ajan osoittaa, -että kaikki sekä ylä- että alamäet olivat samantekeviä sen vihaisen -voiman edessä. Mutta Koivukatu muistuttaa talonkattoa. Hetken kuluttua -muuli käveli, ja sitten se seisahtui. Ja puoli Koivukatua ilmestyi -tuijottamaan, sillä kreivittären asu oli todellakin loistava. - -"Jätetään se tähän ja kävellään takaisin", sanoi Denry. "Ette te -myöhästy -- ette ainakaan mainittavasti. Poliisiklubi on juuri tuossa -mäen takana." - -"Aiotteko todellakin antaa perään tuolle muulille?" huudahti kreivitär. - -"Pelkäsin vain teidän tulevan myöhään." - -"Oh, samantekevää!" sanoi kreivitär. "Nyt me näytämme muulille." -Hänessä oli alkanut herätä hevosihminen. - -"Mutta minun käsivarteni?" arveli Denry. - -"Ajanko minä vuorostani takaisin?" ehdotti kreivitär. - -"Niin, ajakaa te", sanoi Denry. "Jatketaan vain tätä katua ylös asti ja -käännytään sitten vasemmalle." - -He vaihtoivat paikkaa, ja kahta minuuttia myöhemmin kreivitär pakotti -muulin tottelevaisesti pysähtymään poliisiklubin edustalle, joka -loisti verekseltään tiilenkarvaisena. Poliisijoukko oli jo astunut -taloon, mutta kaksi viipyi ovella, ja ylpeänä muuli sieti nämä. -Kreivitär lähetti toisen Longshaw'n tielle tyynnyttämään eukkoa, jonka -juurikkaita he olivat tuoneet osan mukanaan. Toinen poliisi, joka -kreivittären filantrooppisen tarmon vaikutuksesta oli saanut ohjausta -ensiavun toimittamisessa, laati Denryn käsivarren siteeseen. Ja sitten -kreivitär sanoi, että tämän täytyi ehdottomasti tulla hänen mukanaan -vihkiäisjuhlaan. Poliisi kutsui viheltäen erään pojan pitelemään -muulia. Denry poimi porkkanan kreivittären väljän puvun mutkallisista -laskoksista. Ja kreivitär ja hänen pelastajansa astuivat eteiseen ja -kohtasivat siellä juhlallisen ryhmän merkkimiehiä, joista usealla -oli kaulassaan pormestarin käädyt. Poliisiklubiin oli jo lentänyt -kummallisia taruja siitä, mitä kreivittärelle oli tapahtunut, ja ryhmän -kasvot näyttivät pääasiallisesti ilmaisevan ihmettelyä siitä, että hän -oli vielä hengissä. - - -IV. - -Denry havaitsi, että kreivitär oli nyt aivan toisenlainen nainen. -Hän oli äkkiä sovelluttanut käytöksensä pukunsa mukaiseksi, joka -oli erinäisissä osissa aivan jäykkä kirjauksista. Tuttavallisesta -seuralaisesta ja muulien kesyttäjästä hän oli kuin ihmeen kautta -kehittynyt kuuluisuudeksi, ylimykseksi ja filantrooppisten -suunnitelmien ja rakennusten yleisvihkijäksi. Noissa merkkimiehissä -ei ollut ainoatakaan, joka ei olisi vähäksynyt Denryä! Ja kuitenkin, -kohdellessaan Denryä hupaisana vertaisenaan, kreivitär kaikessa -kirjaillussa ja jäykässä kohteliaisuudessaan vähäksyi tavallaan noita -merkkimiehiä -- ja he tiesivät sen. Ja omituisinta oli se, että he -näyttivät melkein nauttivan siitä. Vähimmin näytti siitä nauttivan Sir -Jehoshophat Dain, hirvittävän mahtipontinen valkopartainen yhteiskunnan -pylväs. - -Sir Jee -- kuten häntä alettiin niihin aikoihin nimittää -- oli -saanut äskettäin ritariarvonsa palkinnoksi kunnalle tekemistään -suunnattomista palveluksista. Hyväntekijän osaa hän suoritti itse -asiassa paljoa tehokkaammin kuin kreivitär. Mutta hän ei ollut nuori, -hän ei ollut kaunis, hän ei ollut nainen, eikä hänen sukunsa ollut -auttanut hallitsemaan Englantia miespolvesta toiseen -- ei ainakaan -sikäli kuin tiedettiin. Hän oli ansainnut enemmän rahaa kuin yksikään -toinen pää saviastiateollisuuden alalla; ja hän oli antanut enemmän -rahaa yleishyödyllisiin tarkoituksiin kuin yksikään käsi sitä ennen -Kaupunkiviisikossa. Hän ei ollut koskaan tavoitellut kunnallisia -kunniapaikkoja arvellen olevansa moisten joutavuuksien yläpuolella. -Hän oli ensimmäinen syntyperäinen paikkakuntalainen, joka oli saanut -Kaupunkiviisikossa ritarinarvon. Jo ennen ritarinarvon saantia oli -hänen huumorintajunsa ollut heikko, ja heti sen jälkeen se oli kadonnut -kokonaan. Eikä hän sitä kaivannutkaan. Hän jakoi valtakunnan väestön -kahteen luokkaan -- aatelisiin ja aatelittomiin. Sir Jeen silmissä -ihminen oli joko aatelinen tai ei. Kaikki aatelittomat hän kasasi -yhteen läjään; ja tehdäksemme oikeutta hänen loogilliselle kyvylleen -meidän on lisättävä, että hän kasasi myöskin kaikki aateliset yhteen -läjään. Aatelisarvoja oli erilaisia -- Sir Jee myönsi sen -- mutta -aatelisarvo oli aatelisarvo, ja sen vuoksi olivat kaikki aateliset -itse asiassa samanarvoisia. Norfolkin herttua oli aatelinen henkilö, -ja samaten oli Sir Jee. Heidän välillään olevan hienon erotuksen -saattoi kyllä havaita aatelinen, ja sen voi myöskin sopivasti tunnustaa -aatelinen, kun aateliset olivat omassa piirissään; mutta aatelittomalle -ei moista erotusta pitänyt eikä voinut olla. - -Sir Jee näki siis ryhmässä kaksi aatelista olentoa -- kreivittären ja -itsensä. Kreivitär ja hän itse muodostivat ryhmässä oman luokkansa -ja kaikki muut oman luokkansa. Ja vaikkakin kreivitär kohteli häntä -erittäin huomaavaisesti tehostaen asianmukaisesti hänen arvonimeään -(hän itse tehosti kreivittären arvonimeä enemmän kuin tarve -vaati), ei häntä kuitenkaan oikein miellyttänyt se alta kuultava -suopea alentuvaisuus, jolla kunniavieras tervehti niin hyvin häntä -itseään kuin toisiakin. Sitä paitsi hän oli tuntenut Denryn herra -Duncalfin konttoristiksi, sillä herra Duncalf oli menneinä aikoina -toiminut usein hänen asianajajanaan. Hän piti Denryä nousukkaana, -hännystelevänä narrina ja paheksui syvästi Denryn tuttavallisuutta -kreivitärtä kohtaan. Lisäksi häntä harmitti Denryn side, joka teki -tämän (parrastaan huolimatta) mielenkiintoisen romanttiseksi, ja -kaikkein enimmän häntä harmitti se, että Denry oli saanut typerän -muulinsa avulla kreivittären pelastetuksi tapaturmasta. Milloin tahansa -kreivitär alkurupattelussa mainitsi Denryn tai katsahti Denryyn -tehdessään selkoa seikkailuistaan, tunsi Sir Jee kipua sielussaan, -ja hänen ruumiinsa osoittausi myötätuntoiseksi sielua kohtaan. Jokin -häntä itseään voimakkaampi pakotti hänet ponnistautumaan äärimmilleen -litistääkseen Denryn siveelliseksi liivaksi, lyödäkseen hänet maan -tasalle, vähäksyäkseen hänet kokonaan tai tuhotakseen hänet jääkuorta -käyttämällä. Tämä menettelytapa ei tehonnut kreivittäreen sen enempää -kuin Denryynkään. Ja kreivitär torjui sen vaikutuksen alinomaa. Asia -olikin sellainen, että kreivitär ja Sir Jee olivat verraten kiivaita -kilpailijoita hyväntekeväisyydessä ja paikkakunnan menestyksen -edistämisessä. Sir Jee oli omasta mielestään ja kreivitär oli omasta -mielestään Kaupunkiviisikon kirkkaimpana kimmeltävä tähti. - -Kun kreivitär oli päättänyt kertomuksensa retkestään ja ympäröivä -ryhmä oli kylliksi murtanut muotoaan ilmaistakseen sopivalla tavalla -kauhua, kummastusta, ihailua ja miehekästä myötätuntoa, asettui Sir Jee -johtajaksi, rykäisi ja sanoi huoliteltuun tapaansa: - -"Kenties teidän armonne suvaitsee nauttia hiukan virvokkeita, ennenkuin -siirrymme saliin?" - -"Kiitos, en", virkkoi kreivitär. "Se ei vaikuttanut minuun laisinkaan -järkyttävästi." Sitten hän kääntyi sideniekka-saattajansa puoleen ja -lisäsi huolestuneena: "Mutta ehkä _te_ haluatte jotain?" - -Jos hän olisi aavistanut, niihin tämä kysymys oli johtava, ei hän -kenties olisi tehnyt sitä. Taikka ehkä hän olisi sittenkin tehnyt sen. - -Denry vaikeni tuokion, ja sitten hänessä heräsi vanha tottumus. - -"Ei, kiitoksia", hän sanoi, ja kääntyen varta vasten Sir Jeen puoleen -hän lisäsi: "Entä _te_?" - -Tämä oli luonnollisesti törkeätä hävyttömyyttä tuota aatelista -valkoparta-filantrooppia kohtaan. Mutta se ei ollut mitenkään pahinta -Denryn esiintymisessä. Ryhmä -- jokainen ryhmän jäsen -- huomasi -selvästi Denryn vasemman käden liikahtavan Sir Jeetä kohti. Se liikahti -aivan vähäisen, heilahti vain hiukan. Itse asiassa se ei olisi -merkinnyt mitään, ellei Denryllä olisi yhä ollut vasemmassa kädessään -porkkanaa. - -Jokainen osoittausi ihmeellisen kykeneväksi hillitsemään itseään. -Ja jokainen muu paitsi Sir Jee oli salaisesti ihastuksissaan, sillä -Sir Jee ei herättänyt kenessäkään rakkautta. Merkillistä, kuinka -vähän paikallista rakkautta paikallishyväntekijät saavat osakseen. -Hätkähtämättä kreivitär antoi merkin "siirtyä" saliin, kuten Sir Jee -oli ehdottanut. Ei olisi luullut tapahtuneen mitään, ja kuitenkin oli -tapahtunut yhtä ja toista. - - -V. - -Sitten Denry huomasi istuvansa tilapäisellä lavalla, joka oli -rakennettu poliisiklubin isoon voimistelusaliin. Hanbridgen -pormestari toimi puheenjohtajana, ja hänellä oli kreivitär oikealla -ja Bursleyn pormestaritar vasemmalla puolellaan. Keskellä lavaa -loisti toisia pormestarikäätyjä, pormestarittarien hienoja hattuja ja -poliisimestarien sekä palopäälliköiden univormuja. Myöskin Denryn side -oli omansa lisäämään tehoa; hänet oli sijoitettu kreivittären taakse. -Itse sali oli ääriään myöten täynnä poliiseja, jotka näyttivät oudoilta -ilman kypärää, sekä näiden vaimoja, morsiamia ja ystäviä; innostus oli -yleinen ja voimakas, ja yksi ainoa pieni merkki osoitti jotain ikävää -tapahtuneen! Tuo pieni merkki oli tyhjä tuoli ensi rivissä lähellä -kreivitärtä. Sir Jee oli poistunut äkillisen pahoinvoinnin uhrina. -Hän oli jollain tapaa häipynyt tiehensä, sillä välin kuin toiset -merkkihenkilöt olivat nousseet portaikkoa. Hän oli häipynyt tiehensä -niiden harvain ilmaistessa pahoitteluaan, jotka sattumalta näkivät -hänen olevan häipymäisillään. Mutta nämäkin kestivät sen miehekkäästi. -Se ei sumentanut juhlayleisön iloista tunnelmaa. - -Juhlan loppupuolella alettiin esittää kiitoksia, ja näistä kohdistui -tärkein kreivittäreen, klubin aloitteentekijään. Sen esitti -Hanbridgen poliisimestari. Toisetkin merkkihenkilöt olivat halunneet -esittää sen, mutta Hanbridgen poliisimestarilla oli epäämätön -etuoikeus Kaupunkiviisikon suurimman poliisivoiman esimiehenä. Hän -viittasi leikillisin sanoin kreivittären tuloseikkailuun ja sai -yleisön purskahtamaan raikuvaan nauruun sanomalla, että oikeastaan -velvollisuus vaatisi häntä vangitsemaan sekä kreivittären että Denryn -vaarallisesta ajosta. Kun hän oli istuutunut kuulijain paukuttaessa -myrskyisästi käsiään, syntyi ohjelman suorituksessa vähäinen sotku. -Virallisen ohjelman mukaan oli Sir Jehoshophat Dainin määrä kannattaa -kiitosehdotusta, mutta Sir Jee ei ollut saapuvilla. Muuta ei Sir Jeestä -ollut jäljellä kuin tuoli. Hanbridgen pormestari katseli ympärilleen -koettaen nopeasti päättää, mitä nyt oli tehtävä, ja Denry kuuli hänen -kuiskaten kysyvän neuvoa eräältä toiselta pormestarilta. - -"Ehkä minä teen sen?" Denry kuiskasi, ja nousemalla samassa seisomaan -hän vapautti pormestarin välttämättömyydestä ratkaista tämän asian. - -Mahdotonta on sanoa, miksi Denry nousi näin seisomaan ilman vähintäkään -varoitusta. Kymmentä sekuntia varemmin, viittä sekuntia varemmin ei -hänellä itselläänkään ollut hämärintäkään aavistusta siitä, että hän -joutuisi pitämään kokouksessa puheen. Muuta ei voi sanoa kuin että hän -oli taasen saanut tuon odottamattoman kohtauksensa. - -Päästyään jaloilleen hän alkoi kärsiä, sillä hän ei ollut koskaan ollut -lavalla jaloillaan tai missään muussakaan asennossa. Hän ei voinut -nähdä muuta kuin sumupilven, joka oli salaperäisesti ja pelottavan -äkkiä täyttänyt salin. Ja tämän pilven halki hän saattoi tuntea satojen -silmien läpitunkevasta tuijottavan häneen. Ääni hänen sisässään -sanoi: "Mikä hölmö sinä oletkaan! Mikä hölmö sinä oletkaan! Olenhan -aina sanonut, että sinä olet aika hölmö!" Ja hänen sydämensä jyskytti -kovemmin kuin konsanaan ennen, ja hänen otsansa oli kostea, kurkku -kiusallisen kuiva ja toinen jalka polki hermostuneesti lattiaa. Tätä -tilaa kesti suunnilleen kymmenen tuntia, minkä ajan kuluessa silmät yhä -lävistivät sumupilven ja hänet kärsivällisen, itsepintaisen julmina. - -Denry kuuli jonkun puhuvan. Hän puhui itse. - -Poliisimestari oli sanonut: "Minulla on suuri mielihyvä ehdottaa -kiitokset esitettäviksi Chellin kreivittärelle." - -Ja niin Denry kuuli sanovansa: "Minulla on suuri mielihyvä kannattaa -kiitoksien esittämistä Chellin kreivittärelle." - -Hän ei voinut keksiä muuta sanottavaa. Ja nyt syntyi äänettömyys, -todellinen äänettömyys, ei vain Denryn sairaalloisen mielikuvituksen -luoma. - -Sitten sumu haihtui. Ja Denry itse sanoi poliisiyleisölle, voittaen -takaisin oman luonnollisen äänensä, hymynsä ja eleensä, sanoi -tuttavallisesti, arkiseen tapaan, koomillisesti: - -"Kas niin! Joutukaa siitä! Minä en aio sanoa enempää!" - -Ja alkumerkiksi hän sovitti kätensä paukutusasentoon. Ja istuutui. - -Hän oli kutkuttanut jok'ikisen saapuvilla olevan pollarin nauruhermoja. -Paukkina vei voiton kaikista varemmista. Kaikkein vakavimpienkin -lavakoristeiden täytyi nauraa. Ihmiset nykäisivät toinen toistaan ja -selittivät, että se oli "se Machinin poika Bursleystä", ikäänkuin -tarkoittaen, ettei se Machinin poika Bursleystä sallinut yhdenkään -päivän kulua tekemättä jotain sattuvaa ja hullunkurista. Pormestari -hymyili yhä vielä, kun hän esitti kokouksen kiitokset, ja kreivitär -hymyili yhä vielä vastatessaan niihin. - -Kun sitten kaiken päätyttyä jouduttiin eteiseen, käytti Denry -oikeuttaan ottaa kreivittären huostaansa. He suoriutuivat -merkkimiehistä lähtemällä ulos tiedustamaan kreivittären vaunuja ja -jäämällä sille tielleen. Kreivittären vaunuista ei näkynyt merkkiäkään, -mutta Denryn muuli ja kärryt odottivat eräässä rauhallisessa kulmassa. - -"Saanko saattaa teidät kotiin?" ehdotti Denry. - -Mutta siihen ei kreivitär suostunut. Hän sanoi käyvänsä vieraissa ennen -päivällistä ja odottavansa vaunujen varmasti tulevan tuossa tuokiossa. - -"Ettekö tulisi juomaan teetä Sub Rosassa?" kysyi Denry sitten. - -"Sub Rosassa?" tiedusti kreivitär. - -"Niin", selitti Denry, "me nimitämme siten erästä uutta teeravintolaa, -joka on vast'ikään avattu tuolla." Hän osoitti suuntaa. "Se on oikea -uutuus täällä Kaupunkiviisikossa." - -Kreivitär rakasti intohimoisesti teetä. - -"Siellä saa mainiota kiinalaista teetä", sanoi Denry. - -"No niin", sanoi kreivitär, "voisihan koettaa sitäkin." - -Samassa saapuivat hänen vaununsa perille. Hän käski ajurinsa odottaa -muulin ja kärryjen perässä. Hänen käytöksessään ei ollut enää mitään, -mikä muistutti hänen pukuaan; se näytti ilmaisevan, että koska hän -kerran oli aloittanut hullulla kepposella, niin hänen oli myöskin -päätettävä retkensä samanlaisella. - -Niin kreivitär ja Denry lähtivät teeravintolaan, ja Denry tilasi -teetä ja maksoi sen. Siellä oli tuskin ainoatakaan vierasta, ja ne -harvat, joita onni oli suosinut toimittamalla heidät sinne, eivät -olleet kyllin älykkäitä tunteakseen kreivittären. Omistajatar -ei tuntenut kreivitärtä. (Myöhemmin, kun tuli tunnetuksi, että -kreivitär oli todellakin käynyt Sub Rosassa, olivat puolet Hanbridgen -rouvashenkilöistä melkein sairaita pelkästä mielipahasta, kun eivät -olleet ajoissa kuulleet siitä. Heidän olisi ollut niin helppoa olla -siellä juomassa teetä kreivittären naapureina ja tarkata, mitä -leivoksia hän valitsi, miten hän piteli lusikkaa ja riisuiko hän -hansikkaansa vai piti ne käsissään mureketta syödessään. Siinä oli -menetetty tilaisuus, joka ei inhimillisen mahdollisuuden mukaan -palautuisi koskaan enää.) - -Ja itse valitsemassaan syrjäisessä nurkassa kreivitär suuntasi äkkiä -ammuksen päin Denryä: - -"Mistä te saitte kaikki nuo yksityiskohdat Sneydin juhlahuoneistosta?" -hän kysyi. - -Ja tämä alku kiihdytti keskustelun erittäin vilkkaaksi. - -Samana iltana Denry pistäysi _Merkkitorven_ toimistoon ja jätti -sinne puolen sivun suuruisen ilmoituksen Kaupunkiviisikon yleisestä -säästöklubista -- "kannattajia m.m. Chellin kreivitär". Ilmoitus teki -yleisölle tiettäväksi, että klubi oli nyt järjestetty ottamaan vastaan -uusia jäseniä. Paitsi puolen sivun suuruista ilmoitustaan Denry jätti -myöskin monta mielenkiintoista ja luotettavaa yksityiskohtaa tuosta -historiallisesta ajoretkestä Hanbridgen poliisiklubille. Seuraavana -päivänä oli _Merkkitorvi_ aivan täynnä Denryä ja kreivitärtä. Siinä -oli iso kuva, jonka muuan valokuvaaja oli ottanut Cauldon Bankilla -ja joka esitti Denryä todellakin ajamassa kreivittären seurassa, ja -kreivittären kasvot näkyivät selvästi edestä päin. Se teki myöskin -erinomaisen kiittävästi selkoa Denryn puheesta ja onnitteli häntä -hänen ensimmäisestä esiintymisestään Kaupunkiviisikon julkisessa -elämässä. (Sulkimien välissä lausuttiin pahoittelu Sir Jeen äkillisen -sairauden johdosta.) Lyhyesti sanoen, Denryn triumfi pyyhki pois hänen -varempien voittojensa muiston. Se karkoitti myös kaikki säästöklubille -epäedulliset huhut. Muutamassa päivässä hän oli saanut tuhatkunnan -uusia jäseniä. Tietenkin tämä lisäys vain suurensi hänen sitoumuksiaan, -mutta nyt hän voi saada pääomaa edullisilla ehdoilla, ja hän hankki -sitä. Perustettiin osakeyhtiö. Kreivitär otti muutaman osakkeen tässä -yhtiössä. Samaten (omituista kyllä) Jock ja hänen toverinsa ajuri. Eikä -salaisuuksista ollut vähimpiä se merkillinen seikka, että kun Denry -palasi äitinsä mökkiin juotuaan teetä kreivittären seurassa, ei hänen -käsivartensa ollutkaan siteessä eikä siinä näkynyt pienintäkään merkkiä -mistään vauriosta. - - - - -VIII LUKU. - -Oman orren alla. - - -I. - -Muuan vielä nuori mies -- hän oli iältään kolmikymmenvuotias -- jonka -lyhyt, tiheä parta kurkisti avaran päällystakin turkiskauluksen -suojasta, sukelsi esiin ajurinvaunuista P. Luukkaan aukion ja -Broughaminkadun lumisessa kulmauksessa ja maksoi liikkeellä, joka -ilmaisi sekä varakkuutta että tottumusta käskemään. Ja ajuri, joka oli -tuonut hänet Hanbridgestä tänä talvi-iltana, vastasi asianmukaisella -tavalla. Harva Kaupunkiviisikon asujamista käyttää ajuria. Käytettävinä -on niin harvoja ajureita. Jos aiotte kutsuihin, niin voitte -tilata ajurin ennakolta puhelimitse, sulattaen myöskin ennakolta -kustannusharmin; mutta pysähdyttää ajuri kadulla ennalta harkitsematta -ja hypätä vaunuihin yhtä huolettomasti kuin raitiotievaunuun -- -sellaista tekevät vain ani harvat. Nuori partaniekkamme menetteli näin -useasti, mikä todisti hänen elävän kerrassaan ruhtinaallisesti. - -Hänellä oli kannettavanaan iso ja verraten raskas käärö, kun hän -asteli Broughaminkatua pitkin, ja lisäksi Broughaminkadun käytävä -oli tavattoman kurainen. Eikä sentään kukaan, joka tunsi hänen -olosuhteensa, olisi tiedustanut, miksi hän oli astunut vaunuista ennen -määräpaikkaansa, koska jokainen tiesi sen. Syynä oli se, ettei tämä -ruhtinaallinen henkilö käskevine eleineen uskaltanut ajaa äitinsä -ovelle vaunuissa useammin kuin noin kerran kuussa. Hän avasi tuon -oven amerikkalaisella avaimella (uudenaikainen lukko oli melkein -ainoa parannus, johon hän oli saanut äitinsä suostumaan) ja kompuroi -hankaloine taakkoineen tavattoman ahtaaseen eteiseen. - -"Denrykö siellä on?" kysyi heikko ääni arkihuoneesta. - -"Niin", hän sanoi astuen arkihuoneeseen hattuineen, turkkeineen, -kääröineen, kaikkineen. - -Yllään hartiavaippa ja hartiavaipan yllä nyplätty vuodeverho rouva -Machin istui aivan lieden ääressä painuneena tulen puoleen. Hän näytti -viluiselta ja sairaalta. Vaikka arkihuone oli perin pieni ja tuli -suhteellisen iso, esti lieden rakenne huonetta tulemasta lämpimäksi, -koska kaikki kuumuus nousi savutorveen. Jos rouva Machin olisi istunut -katolla pidellen käsiään savutorven suulla, niin hänen olisi ollut -paljoa lämpimämpi kuin alhaalla lieden ääressä. - -"Etkö ole mennyt maata?" kysyi Denry. - -"Etkö näe sitä?" sanoi äiti. Ja todellakin tuntui hiukan typerältä -kysyä henkilöltä, joka ilmeisesti istui tuolilla, eikö hän ollut -vuoteessa. Äiti lisäsi vähemmän purevasti: "Minä vartosin sua joka -hetki. Missä sinä joit teetä?" - -"Oh!" virkkoi Denry keveästi, "Hanbridgessä." - -Valhetta! Hän ei ollut juonut teetä missään. Mutta hän oli syönyt -runsaan illallisen Hanbridgen uudessa Hotel Metropolessa. - -"Mitä sulla siinä on?" kysyi äiti. - -"Onpahan sinulle lahja", sanoi Denry. "Huomenna on sinun -syntymäpäiväsi!" - -"Enpä tiedä, tarvitseeko mua siitä muistuttaa", mutisi rouva Machin. - -Mutta kun Denry oli avannut käärön ja ojensi sen sisältöä häntä kohti, -hän huudahti: - -"Siunatkoon!" - -Hämmästynyt ääni oli tunnustus siitä, että kerrankin poika oli -saattanut hänet ymmälleen. - -Se oli komea hylkeennahkavaippa, pitempi kuin hylkeennahkavaipat -yleensä ovat. Se oli noita esineitä, joiden omistaja voi sanoa: "Ei -yhdelläkään voi olla tämän parempaa -- olipa hän sitten kuka tahansa." -Rahalliselta arvoltaan se veti vertoja kaikille yksinkertaisille -kuluneille vaatteille, jotka rouva Machinilla nyt oli yllään, ja -kaikille varsin vaatimattomille pyhävaatteille, joita säilytettiin -yläkerrassa, ja talon koko kalustolle ja ehkäpä myöskin Denryn -keikarimaiselle puvustolle, ottamatta lukuun hänen turkkejaan. Jos -mökin koko sisältö, paitsi yllä mainittua poikkeusta, olisi jätetty -huutokaupalla myytäväksi, ei siitä olisi tullut rahaa riittävästi tuon -hylkeennahkavaipan maksuksi. - -Jos se olisi ollut jotain muuta kuin hylkeennahkavaippa ja yhtä kallis, -niin rouva Machin olisi ruvennut nuhtelemaan. Mutta hylkeennahkavaippa -ei ole loistelias. Se soveltuu kaikkinaisiin pukuihin ja päähineisiin. -Ja kunnianarvoisin, vanhoillisin, vakavamielisin nainen voi hyvällä -omallatunnolla nauttia sellaisesta. Hylkeennahkavaippa on ainoa -ylellisyys, minkä rouva Machinin luonnonlaadulla varustettu nainen --- ja sellaisia on useita Kaupunkiviisikossa ja muuallakin -- -tunnonvaivatta voi suoda itselleen. - -"Koetappas sitä", sanoi Denry. - -Äiti nousi vaivoin ja puki sen ylleen. Se sopi niin hyvin kuin -hylkeennahkavaippa voi sopia. - -"Hyvänen aika -- sepä on lämmin", sanoi äiti. Tämä oli hänen ainoa -arvostelunsa. - -"Pidä se ylläsi", virkkoi Denry. - -Äidin katse sai tämän ehdotuksen surkastumaan. - -"Minne sinä menet?" tiedusti Denry, kun äiti teki lähtöä huoneesta. - -"Käyn panemassa sen talteen", selitti äiti. "Siihen täytyy panna -huomenna koijauhetta." - -Denry esitti vastalauseeksi epämääräisiä ääniä, riisui omat turkkinsa, -jotka hän heitti vanhalle kuluneelle sohvalle, ja siirti nojatuolin -lieden ääreen. Tuokion kuluttua äiti palasi ja istuutui kiikkutuoliinsa -ja alkoi taasen hytistä hartiavaippansa ja nyplätyn verhonsa alla. -Pöytälamppu valaisi vasemman puolen hänen kasvojaan ja oikean puolen -Denryn päätä. - -"Kuulehan nyt, äiti", virkkoi Denry, "sinun täytyy saada tänne lääkäri." - -"En huoli lääkäristä." - -"Sinussa on influensa, ja se on aika mutkallinen juttu; ei sitä tiedä -koskaan, mihin se johtaa." - -"Saat sanoa sitä influensaksi, jos sinua huvittaa", sanoi rouva -Machin. "Minun nuoruudessani ei ollut mitään influensaa. Me sanoimme -vilustumista vilustumiseksi." - -"Mutta sinä et voi hyvin, vai kuinka?" tiedusti Denry. - -"En ole koskaan väittänytkään sellaista", vastasi äiti äreästi. - -"Et olekaan", sanoi Denry voitonriemuisena kuten mies, joka on -tuhoamaisillaan vihollisensa. "Etkä sinä pääsekään koskaan voimiisi -tässä vanhassa mökkirähjässä." - -"Tätä pidettiin pikein hyvänlaatuisena talona, kun isäsi ja minä -ensinnä asetuimme tähän. Ja se on pidetty aina kunnossa. Se oli kyllin -hyvä isällesi, ja se on kyllin hyvä minullekin. Minua ei haluta ruveta -haihattelemaan sinne ja tänne. Mutta muutamat ihmiset alkavat tulla -niin isoisiksi. Ja mitä terveyteen tulee, niin naapurin Reuben ukko -on yhdeksänkymmenen yhden vuoden vanha. Tahtoisinpa tietää, kuinka -monta yhdeksänkymmenvuotiasta asustaa noissa nukkekartanoissa puiston -puolella?" - -Denry pystyi väittelemään jokaisen muun paitsi äitinsä kanssa. Aina -kun hän luuli lopen uuvuttaneensa tämän, äiti kävikin moisella tavalla -hänen kimppuunsa ja pyöräytti hänet kumoon. Mutta hän aloitti uudestaan. - -"Maksammeko me neljä ja puoli shillinkiä viikossa tästä mökistä vai -emmekö?" hän tiedusti. - -"Ja olemme aina maksaneet", sanoi rouva Machin. "Tahtoisinpa nähdä -isännän korottavan vuokraa", hän lisäsi uhkaavasti ikäänkuin -sanoakseen: "Kyllä minä hänet isännöitsisin, jos hän rupeisi -korottamaan _minun_ vuokraani!" - -"No niin", virkkoi Denry, "täällä me asumme pahaisessa mökkirähjässä, -mutta tiedätkö, kuinka paljon minä ansaitsen? Minä ansaitsen kaksi -tuhatta puntaa vuodessa. Juuri sen minä ansaitsen." - -Toistamiseen hän petti ehdoin tahdoin äitiänsä! Kaupunkiviisikon -Yleisen säästöklubin toimitusjohtajana, sen osakkeenenemmistön -omistajana, sen täydellisenä itsevaltiaana hän ansaitsi likipitäen -neljä tuhatta vuodessa. Miksi ei hän voinut sanoa äidilleen yhtä -hyvin neljä kuin kaksi? Vastaus on yksinkertainen: häntä pelotti -sanoa neljä. Oli aivan kuin hänen olisi pitänyt punastua äitinsä -edessä ollessaan moinen pohatta, sillä äiti oli kuluttanut suurimman -osan elämäänsä ankarassa työssä ansaitakseen muutaman shillingin -viikossa. Neljä tuhatta tuntui niin, satumaiselta! Ja säästöklubi, -jonka hän oli keksinyt silmänräpäyksessä, oli todellakin saavuttanut -tarumaisen menestyksen; sillä oli nyt päätoimisto Hanbridgessä -ja haaratoimistot neljässä muussa kaupungissa ja kymmenittäin -konttoristeja ja keräysasiamiehiä herra Penkethamin johtamina. Se oli -kohdannut vastarintaa. Mahtimiehet sanoivat, että Denry ansaitsi väärää -rikkautta hyväntekeväisyyden varjolla. Ja joutuakseen ajoissa turvaan -Chellin kreivitär oli eronnut virallisesta suojelijatarasemastaan -ja lahjoittanut osakkeensa Pirehillin sairaalalle, joka oli perinyt -vähintäkään vastustelematta suuret osingot. Denry puolestaan -sanoi, ettei hän ollut koskaan aikonut ruveta filantroopiksi eikä -halunnut käydä sellaisesta, vaan hänen tarkoituksensa oli rikastua -tyydyttämällä muuan tarve, kuten muutkin tekevät, ja ettei kenenkään -ollut pakko kuulua hänen säästöklubiinsa. Sitten _Merkkitorven_ -palstoille satoi häntä puolustavia kirjeitä klubin tuhansien jäsenten -edustajilta, ja Denrystä puhuttiin enemmän kuin yhdestäkään toisesta -koko kreivikunnassa. Havaittiin samanlaisia säästöklubeja toimivan -monennimisinä useissa Yorkshiren ja Lancashiren suurissa kaupungeissa. -Tämä paljastus saattoi Denryn täydelleen entiseen arvoonsa yleisön -silmissä, sillä mikä on käytännössä Yorkshiressä ja Lancashiressä, -sen täytyy olla oikein Staffordshiressä; mutta se oli silti aika isku -Denrylle, jonka täytyi tunnustaa itselleen, ettei hän sittenkään -ollut keksinyt säästöklubia. Lopuksi ne sadat kauppiaat, jotka -olivat sitoutuneet myöntämään hyvitystä kaksi pennyä shillingiltä -(klubin osinkojen ainoa lähde), olivat yrittäneet kapinoida. Denry -nujersi heidät perin pohjin uhkaamalla perustaa osuuskauppoja -- -Kaupunkiviisikossa ei ollut ainoatakaan osuuskauppaa. He tiesivät hänet -kyllin hurjanrohkeaksi tekemään sellaista. - -Sen koommin ei mikään häirinnyt säästöklubin kehitystä. Denryn -merkitys kasvoi aivan hämmästyttävässä määrin. Hänen muulinsa -kuoli. Hän ei uskaltanut ostaa oikeata hevosta ja rattaita, koska -ei uskaltanut tuottaa sellaisia ajoneuvoja äitinsä puolenviidettä -shillingin mökin ovelle. Siksi hän oli turvautunut ajureihin. -Ulkonaisessa loisteliaisuudessa ja tuhlaavaisuudessa hän veti kaikin -puolin vertoja suurelle Harold Etchesillekin, jota hän oli aikoinaan -pelännyt, ja tämän tavoin hänestä oli tullut Llandudnon laiturin -kuuluisia kantavieraita. Mutta Etches asui vaimoineen hienossa talossa -Bleakridgessä, Denry sitä vastoin eleli äitinsä kera naurettavassa -mökissä naurettavan Broughaminkadun varrella. Hänellä oli kokonainen -lauma tuttavia ja hän kävi melkoisen usein vieraissa, mutta tätä -vieraanvaraisuutta ei käynyt palkitseminen Broughaminkadun varrella. -Hänen suuruutensa haihtui savun lailla Broughaminkadulla. Se päättyi -äkkiä P. Luukkaan aukion kulmauksessa, minne hän jätti ajurinsa. Hän -ei päässyt minnekään äitiinsä nähden. Ellei äiti käynytkään enää -ompelemassa, ei tämä johtunut siitä, ettei hän olisi ollut halukas -ompelemaan, vaan siitä että entiset asiakkaat olivat lakanneet -tilaamasta häntä luokseen. Ja voiko heitä moittia siitä, etteivät -he tilanneet kolmen shillingin päiväpalkasta äitiä, jonka nuori -poika kieriskeli kullassa? Denry oli koettamistaan koettanut saada -äitiä järkiinsä, mutta oli aina joutunut häviölle. Äiti oli liian -riippumaton, liian syvästi kiintynyt omiin tapoihinsa; ja hänellä oli -luonteessaan enemmän voimaa kuin pojalla. Tietysti Denry olisi voinut -erota äidistä ja perustaa oman riittävän upean kodin. - -Mutta sitä hän ei tahtonut tehdä. - -He olivat todellakin merkillinen pari. - -Tänä syntymäpäivä-aattona Denry oli aikonut houkutella äidin -ratkaisevaan tekoon, voittaa hänet pyytämällä, perustaen väitteensä -hänen kivulloisuuteensa. Mutta hän kärsi jälleen tappion. Asian laita -oli sellainen, ettei rouva Machiniin nähden käynyt kauan käyttäminen -houkuttelevaa, hyväilevää puhetapaa. Hän ei ollut suostutteleva itse -eikä myöskään altis toisten suostutteluille. - -"No", hän sanoi, "jos ansaitset kaksi tuhatta vuodessa, niin voit -kuluttaa tai säästää ne oman mielesi mukaan, vaikka parasta sinun -olisi säästää. Ei sitä koskaan tiedä ennalta, mitä sattuu tapahtumaan. -Toissapäivänäkin sattui muuan mies pudottamaan puoli kruunua -viemäriaukkoon tässä vastapäätä." - -Denry nauroi. - -"Jaa-a!" sanoi äiti, "naura sinä vaan." - -"Yksi asia ainakin on selvä", virkkoi Denry, "sinun pitäisi olla -vuoteessa. Sinun pitäisi pysyä vuoteessa vähintään pari, kolme päivää." - -"Kuka sitten hoitaisi taloa", väitti äiti, "jos minä rupeisin lakanain -välissä vetelehtimään?" - -"Voithan sinä ottaa tänne Rose Chuddin", sanoi Denry. - -"Ehei", tenäsi äiti, "min' en päästä yhtäkään naista pelihtimään -talossani, sillä välin kuin itse makaan vuoteessa." - -"Sinä tiedät ihan hyvin, että hän on saanut nähdä nälkää miehensä -kuolemasta asti; ja koska hän kerran käy siivoamassa, niin miksi et -voisi ottaa häntä tänne ja pistää leipäpalaa hänen suuhunsa?" - -"Siksi etten huoli hänestä! En hänestä enkä kestään muustakaan. -Eihän mikään estä sinua antamasta hänelle osaa kahden tuhannen -vuosituloistasi, jos sinua haluttaa. Mutta en käsitä, miksi minun -pitäisi antaa hänen kääntää taloani mullin mallin, vaikka _olenkin_ -hiukan vilustunut." - -"Sinä olet aivan pähkähullu eukko", sanoi Denry. - -"Saatanpa olla!" virkkoi äiti. "Kaksi viisasta olisikin liikaa yhdessä -perheessä. Mutta tästä mökistä min' en luovu, ja niin kauan kuin jaksan -pysyä jaloillani, en rupea maksamaan kenellekään sellaisesta työstä, -minkä itse pystyn tekemään paremmin." Äänettömyys. "Eikä sitä asiaa -kannata sen enempää ajatella. Ei mua vaan houkutella turkiksilla." Hän -lähti levolle. Seuraavana aamuna Denry oli aika nyrpeän näköinen. - -"Ei sun tarvitse siinä murjottaa", sanoi äiti. - -Mutta hän oli oikeastaan hyvillään pojan nyrpeydestä. Sillä nyrpeys oli -merkki siitä, että Denry tunnusti joutuneensa häviölle. - - -II. - -Seuraava kohtaus heidän välillään muodostui merkillisen lyhyeksi. Denry -sairastui influensaan. Hän sanoi saaneensa sen luonnollisesti äidiltä. - -Hän kävi vuoteeseen ja pysytteli siinä. Äiti hoiteli häntä kaiken -päivää ja oikein suuttui koettaessaan turhaan pakottaa häntä syömään. -Iltapuoleen Denry heittelehti hurjasti pikku vuoteessaan pikku -makuusuojassaan, valitellen hirveätä päänkivistystä. Äiti pysytteli -hänen luonaan suurimman osan yötä. Aamulla Denry kävi rauhallisemmaksi. -Ei kumpikaan heistä maininnut "lääkäri" sanaa. Äiti vietti päivänsä -enimmäkseen yläkerran portaissa. Mutta illan tullen Denry tuli jälleen -huonommaksi, ja äiti pysytteli enimmän osan toista yötä hänen vuoteensa -vieressä. - -Talviaamun koleassa hämärässä Denry mutisi heikolla äänellä: - -"Äiti, taitaisi olla parasta lähettää sana." - -"Lääkärillekö?" sanoi äiti. Ja salassa hän ajatteli, että olisi -todellakin parasta lähettää noutamaan lääkäriä ja että influensa ja -vilustuminen mahtoivat sittenkin olla eri asioita. - -"Ei", sanoi Denry, "nuorelle Lawtonille." - -"Nuorelle Lawtonille!" huudahti äiti. "Mitä ihmettä nuorella -Lavvtonilla olisi tekemistä _täällä_?" - -"Minä en ole tehnyt testamenttia", vastasi Denry. - -"Pyh!" tokaisi äiti. - -Siitä huolimatta hän säikähtyi juuri pikkuruikkusen. Ja hän lähetti -sanan tohtori Stirlingille, vanhan Harropin skotlantilaiselle -apulaiselle. - -Tohtori Stirling, joka oli tukevaruumiinen eikä jättänyt suurtakaan -tilaa toisten varalta tuossa pienessä, yksinkertaisessa makuusuojassa, -jonka asuja ansaitsi neljä tuhatta vuodessa, tuijotti rouva Machiniin, -ja hän tuijotti myöskin Denryyn. - -"Teidän on käytävä vuoteeseen tuossa tuokiossa", hän sanoi. - -"Mutta johan hän on vuoteessa", huudahti rouva Machin. - -"Tarkotan teitä ihtiänne", sanoi tohtori Stirling. - -Rouva Machinin keinot olivat jotakuinkin lopussa. Tätä todisti se, -ettei hänellä ollut enää voimia vastustaa tohtori Stirlingiä. Hän -kävi vuoteeseen. Ja pian sen jälkeen Denry nousi vuoteesta. Ja vähää -myöhemmin saapui taloon Rose Chudd, siisti ja toimelias nuori leski -kadun alapäästä, ja hallitsi sitä ikäänkuin se olisi ollut hänen -omansa. Rouva Machin, jonka ruumis oli sitkeätä tekoa, nousi noin -viikon kuluttua ja antoi Roselle palkan ja matkapassin kiitoksitta. -Mutta Rose oli ollut talossa, eikä hän ollut kääntänyt sitä -mullin-mallin. Kuinka rouva Machin koettikin, ei hän huomannut mitään -moitittavaa Rosen omavaltaisen toimeliaisuuden tuloksissa. - - -III. - -Eräänä aamuna -- eikä siihen ennättänyt kulua pitkältä aikaa, siinä -määrin tuntui Kohtalo suosivan nuorempaa vanhemman kustannuksella -- -sai rouva Machin kaksi kirjettä, jotka herättivät hänessä levottomuutta -ja mielipahaa. Toinen tuli hänen isännältään ilmoittaen, että tämä -oli myynyt talon, jossa hän asusti, eräälle Lontoossa elävälle herra -Wilbrahamille ja että hänen oli vast'edes suoritettava vuokransa -mainitulle herra Wilbrahamille tai tämän valtuuttamalle. Toinen tuli -eräältä lontoolaiselta asianajotoimistolta ilmoittaen, että sen asiakas -herra Wilbraham oli ostanut talon ja että vuokra oli maksettava sen -asiamiehelle, jonka nimi ilmoitettaisiin myöhemmin. - -Rouva Machin purki mielenliikutuksensa tavallisella huudahduksellaan: -"Siunatkoon!" - -Ja hän näytti nuo julkeat kirjeet Denrylle. - -"Oh!" sanoi Denry. "Vai on hän ostanut ne? Kuulin hänen olevan -sellaisissa aikeissa." - -"Ne?" huudahti rouva Machin. "Mitä muuta hän on ostanut?" - -"Arvelen hänen ostaneen kaikki viisi -- tämän ja nuo neljä seuraavaa, -aina Downesin taloa myöten. Arvelen, että kyllä saat kuulla niille -neljällekin tulleen tällaiset ilmoitukset. Tiedäthän, että koko tämä -kortteli kuului ennen vanhaan Wilbrahameille. Totta kai sinä sen -muistat, äiti?" - -"Onko hän sitten niitä Hillportin Wilbrahameja?" - -"Luonnollisesti." - -"Luulin, että Cecil oli viimeinen heistä, ja kun hän oli tehnyt -itsestään täällä keppikerjäläisen, niin hän lähti Australiaan ja joi -itsensä siellä hengiltä. Niin minä olen aina kuullut kerrottavan. Me -olemme aina sanoneet täällä, että nyt ei ole yhtäkään Wilbrahamia enää -elossa." - -"Australiaan hän lähtikin, mutta ei hän juonut itseään hengiltä. -Hän katosi ihmisten ilmoilta, ja koottuaan itselleen rikkauksia hän -näyttää ilmestyneen jälleen Sidney'iin. Kuuluu aikovan tulla takaisin -asettuakseen tänne pysyväisesti. Ainakin hän ostelee suurin määrin -Wilbrahamien entisiä kiinteistöjä. Siitähän puhutaan kaikkialla." - -"Vaikka vaan", sanoi rouva Machin. "Minulle se ei ole mieluista." - -Hän ei hyväksynyt lakia, joka salli isännän myydä talonsa välittämättä -vähääkään vuokralaisesta, joka oli asustanut siinä neljättäkymmentä -vuotta. Aamupäivän kuluessa hänelle selvisi, että Denry oli oikeassa --- toisetkin vuokralaiset olivat saaneet aivan samanlaisen tiedotuksen -kuin hänkin. - -Kahta päivää myöhemmin Denry palasi kotiin teelle tuliaisina mitä -merkillisin uutinen. Herra Cecil Wilbraham oli saapunut Lontoosta -Bursley'iin ja käynyt hänen puheillaan. Herra Cecil Wilbrahamilla oli -ilmeisesti aivan vanhentuneet tiedot paikallisista oloista, sillä hän -oli kuvitellut Denryä vuokrainperijäksi ja kiinteistöasioitsijaksi, -vaikka todellisuudessa Denry oli luopunut tästä vähäpätöisestä -elämäntyöstä jo vuosia sitten. Hän oli toivonut, että Denry keräisi -hänen vuokrasaatavansa ja valvoisi hänen yhä kasvavia etujaan -paikkakunnalla. - -"Mitä sinä sitten vastasit hänelle?" tiedusti rouva Machin. - -"Suostuin hänen pyyntöönsä", kertoi Denry. "Miksi?" - -"Arvelin, että se olisi turvallisempaa _sinulle_", virkkoi Denry -painokkaasti. "Ja sitä paitsi siitä näyttää koituvan hauska juttu. Hän -on aika omituinen jehu." - -"Omituinen?" - -"Ensinnäkin hänellä on niin komeat viikset, etten ole koskaan nähnyt -moisia. Ja hänellä on jokin vika vasemmassa silmässään. Ja sitten hän -taitaa olla vähän hullu." - -"Hulluko?" - -"No, ainakin päästään vialla. Hän on saanut päähänsä rakennuttaa -itseään varten hullunkurisen talon Bleakridgeen. Hän näyttää mieluimmin -elelevän yksikseen ja on keräillyt kaikenlaisia päähänpistoja, joiden -avulla tulee toimeen palvelijoitta ja voi silti asustaa mukavasti." - -"Jaa, mutta siinä hän onkin oikeassa!" huokaisi rouva Machin erittäin -myötätuntoisesti. Hän näet hoki kerran viikossa, ettei sietänyt kuulla -puhuttavankaan palvelijattaresta. "Hän ei siis ole naimisissa?" hän -jatkoi. - -"Hän kertoi minulle jääneensä leskeksi kolme kertaa, mutta lapsia ei -hänellä ole koskaan ollut," selitti Denry. - -"Hyvänen aina!" mutisi rouva Machin. - -Denry oli ainoa henkilö koko kaupungissa, jonka oli onnistunut tutustua -tuohon viiksiniekkaan kolminkertaiseen leskimieheen ja saavuttaa -hänen luottamuksensa. Hän oli tupsahtanut Bursley'iin vähääkään -varoittamatta, käynyt tapaamassa Denryä (säästöklubin haaratoimistossa) -ja sitten matkustanut jälleen tiehensä. Tiedettiin hänen myöhemmin -asettuvan vakinaisesti paikkakunnalle. Sitten alkoi tuo ihmeellinen -talo kohota hänen Bleakridgessä ostamalleen palstalle. Se oli jätetty -Denryn yleisvalvonnan alaiseksi, mutta hänen oli alinomaa alistuttava -Lontoosta saapuviin vaihteleviin ja jyrkkiin ohjeisiin. Llandudnon -historiallisesta tapahtumasta pitäen oli Denry pysynyt varsin -ystävällisissä väleissä Cotterillin perheen kanssa, ja tämän vuoksi -oli herra Cotterill saanut osalleen rakennustyön; mutta piirustukset -saapuivat Lontoosta. Ja vaikka herra Cecil Wilbraham osoittausi -erinomaisen valppaaksi kaikenkaltaisen petkutuksen varalta, koitui -urakka kuitenkin varsin tuloisaksi herra Cotterillille, joka jutteli -melko lailla tuon talon merkillisyyksistä. Kaupunki arvosteli herra -Cecil Wilbrahamin varallisuutta ja tärkeyttä sen seikan perustalla, -että niin varakas ja tärkeä henkilö kuin Denry tyytyi toimimaan -hänen asiamiehenään. Mutta olivathan Wilbrahamit olleet Bursleyn -tienoon mahtimiehiä jo monen miespolven ajan, aina siihen asti -kuin seitsenkymmenluvun lopulla sattui tuo vararikko, joka kukisti -koko Wilbrahamin suvun. Kaupunki oikein janosi päästä näkemään nuo -suunnattomat viikset ja tuon kunnallisen silmän. Denryn ohella oli -vain yksi henkilö nähnyt tämän hullun miehen, ja se henkilö oli Nellie -Cotterill, joka oli käynyt Denryn seurassa tarkastamassa puolivalmista -taloa eräänä sunnuntai-aamuna, jolloin mielipuoli oli yllättänyt heidät -näyttämöllä ja hetken perästä taasen kadonnut. Talon rakentaminen -lujitti suuresti Denryn ja Cotterillien välistä ystävyyttä. Silti ei -Denry pitänyt herra Cotterillista eikä myöskään luottanut häneen. - -Seuraava näytös tässä tapahtumasarjassa oli se, että rouva Machin -sai lontoolaiselta toimistolta tiedon, että hänen oli lähdettävä -tuosta puolenviidettä shillingin hökkelistä. Hänestä tuntui siltä, -että nyt ei oltu enää ainoastaan lähellä Broughaminkadun loppua, vaan -koko maailman loppua. Hän oli perin vihoissaan Denrylle, kun tämä -ei ollut onnistunut suojelemaan häntä sen paremmin. Denry oli herra -Wilbrahamin asiamies, hän keräsi tämän vuokrasaatavat, ja hän oli -velvollinen suojelemaan äitiään ikävyyksiltä. Rouva Machinilta ei -jäänyt kuitenkaan huomaamatta, että tiedotus teki Denryn merkillisen -levottomaksi, ja hän vakuutti äidilleen, ettei herra Wilbraham ollut -laisinkaan kuulustellut hänen mielipidettään. Hän kirjoitti Lontooseen -kirjeen, jonka äiti allekirjoitti ja jossa tiedustettiin, mistä syystä -vanhalle ja nuhteettomalle vuokralaiselle viskattiin moinen typerä -tiedotus päin silmiä. Vastauksessa ilmoitettiin, että herra Wilbraham -aikoi revityttää talot maahan aloittaen rouva Machinin asunnosta ja -rakennuttaa tontit uudelleen. - -"Pyh!" sanoi Denry. "Älä sinä vaivaa päätäsi sillä asialla, äiti; kyllä -minä sen järjestän. Hän tulee piakkoin tänne katsomaan uutta taloaan -- -se on jo valmis ja huonekalusto saapuu parhaillaan -- ja silloin minä -otan asian puheeksi." - -Mutta herra Wilbraham ei tullutkaan, epäilemättä siitä syystä, -että oli hullu. Sitä vastoin tuli uusia tiedotuksia kummastuttavan -tiheään. Rouva Machin vain ojensi ne Denrylle. Ja sitten Denry sai -sähkösanoman, joka kertoi herra Wilbrahamin saapuvan uuteen taloonsa -sinä iltana ja haluavan tavata Denryn siellä. Onnettomuudeksi tuli -samana päivänä iltapostissa, juuri Denryn ollessa toimistossaan, -Lontoosta jonkinlainen kaikkein korkein ja viimeinen varoitus rouva -Machinille, ja se oli kirjoitettu viralliselle paperille. Se julisti -muitta mutkitta, että koska rouva Machin ei ollut mukautunut varempien -ilmoitusten vaatimukseen eikä ollut niistä edes tietävinäänkään, -häädettäisiin hän nyt lain voimalla ulos kadulle tavaroineen päivineen. -Hänelle annettiin vielä neljäkolmatta tuntia armonaikaa. Kunniallista -naista ei ole koskaan loukattu siinä määrin kuin nyt rouva Machinia -tuolla ilmoituksella. Hänellä oli edessään mahdollisuus joutua -majailemaan keskellä Broughaminkatua. Kun Denry palasi kotiin sinä -iltana, antoi rouva Machin hänelle "oikein isän hihasta", kuten hoku -kuuluu. - -Denry myönsi vilpittömästi, että hän oli ihan ymmällään, kuin puusta -pudonnut, aivan raivoissaan. Mutta sehän oli vain uusi todistus herra -Wilbrahamin hulluudesta. Teetä juotuaan hän arveli, että äidin oli -parasta pukeutua parhaisiinsa ja lähteä hänen kerallaan tapaamaan herra -Wilbrahamia huomauttaakseen vakavasti -- niin, kyllä he saisivat asian -järjestetyksi; ja jos herra Wilbraham pysyisi itsepintaisena, niin he -ryhtyisivät uhmaamaan herra Wilbrahamia. Denry selitti äidilleen, että -englannittaren mökki on hänen linnansa, ettei isännän kätyreillä ole -oikeutta tunkeutua sisään väkipakolla ja ettei herra Wilbraham voinut -tehdä muuta kuin ruveta riisumaan mökkiä katon harjasta lähtien... Ja -häntäpä halutti nähdä herra Wilbrahamin yrittävän sellaista! - -Ja niin hylkeennahkavaippa (sillä nyt oli taasen kevät) lähti Denryn -seurassa Bleakridgeen. - - -IV. - -Kuu valaisi koleahkoa iltaa. Talo erottui kuutamossa selvästi -Trafalgarin-tielle -- se oli neliömäinen rakennusmöhkäle. - -"Eipä se olekaan kovin iso!" virkkoi rouva Machin - -"Ei! Hän ei välittänyt isosta. Hän vain halusi saada kyllin tilavan", -selitti Denry painaen nappia, joka sijaitsi pääoven oikeassa -pielessä. Kukaan ei tullut avaamaan, vaikka he kuulivat kellon soivan -sisällä. He odottivat. Rouva Machin oli kovin hermostunut, mutta -hylkeennahkavaippansa vuoksi häntä ei viluttanut. - -"Tämäpä vasta on hullunkurinen portaikko", hän huomautti ajan kuluksi. - -"Se on marmorista", sanoi Denry. - -"Mitä hyötyä siitä on?" tiedusti äiti. - -"Helpompi pitää puhtaana", selitti Denry. - -"Jaa", sanoi rouva Machin, "mutta kyllä se nyt on aika likainen." - -Niin olikin. - -"Se on helppo puhdistaa", virkkoi Denry kumartuen alemmaksi. "Tarvitsee -vain kiertää tätä hanaa sivulle. Näes, se on laitettu sellaiseksi, -että se vuodattaa litteän suihkun portaita myöten. Siirryhän syrjään -silmänräpäykseksi." - -Hän kiersi hanaa, ja portaikko huuhtoutui puhtaaksi tuossa tuokiossa. - -"Mistä tuo vesi niin höyryää?" tiedusti rouva Machin. - -"Kun se on kuumaa", sanoi Denry. "Oletko koskaan arvellut veden -höyryävän muusta syystä?" - -"Kuumaa vettä ulkosalla?" - -"Kuumaa vettä voi saada ulkosalle yhtä helposti kuin sisäänkin, eikö -totta?" virkkoi Denry. - -"No, kaikkia sitä vielä näkee!" huudahti rouva Machin. Se oli tehnyt -häneen syvän vaikutuksen. - -"Siihen malliin tässä talossa on kaikki järjestetty", selitti Denry. -Hän sulki vesihanan. - -Ja sitten hän soitti uudestaan. Ei vastausta. Ei valon välkettäkään -koko asumuksessa. - -"Maltahan nyt, niin saat nähdä", sanoi Denry lopulta. "Minä käyn -sittenkin sisään. Minulla on takaoven avain hallussani." - -"Oletko varma siitä, että se käy päinsä?" - -"Viis' minä siitä, käykö se päinsä vai eikö", sanoi Denry uhmaavasti. -"Hän pyysi minua tulemaan, ja hänen pitäisi olla täällä ottamassa -vastaan. Minä en anna kenenkään hypätä nenälleni." - -Ja sisään he kävivät kierrettyään talon takapuolelle. - -Denry sulki oven, painoi nappulaa, ja sähkövalo syttyi palamaan. -Sähkövalo oli siihen aikaan aivan uutukainen ilmiö Bursleyssä. -Rouva Machin ei ollut koskaan nähnyt sitä toimimassa. Hänen oli -pakko myöntää, että se ei ollut laisinkaan niin monimutkainen kuin -öljylamppujen hoito. Keittiössä sähkövalo hohti huikaisevana seinillä, -jotka oli verhottu harmain kiviliuskoin, ja lattialla, joka oli -laadittu mustista ja valkoisista liuskoista. Siellä oli kaasukeittiö -ja kahdella vesihanalla varustettu marmorinen pesulaite. Kalusto oli -tummasta puusta. Hyllyllä oli saviteoskastrulleja. Kaapit olivat täynnä -keittiövälineitä, pääasiallisesti saviteoksia. Denry alkoi näytellä -äidilleen allasta, jossa oli reunakkeita ja uurteita ja osastoja; siinä -hän selitti voitavan koneellisesti pestä ja kuivata kaikkea muuta -paitsi veitsiä. - -"Eikö sun olisi parasta lähteä tavoittelemaan sitä herra Wilbrahamia?" -keskeytti äiti. - -"Niinpä tietenkin", sanoi Denry; "minä ihan unohdin hänet." - -Äiti kuuli hänen vaeltelevan pitkin taloa ja huutelevan vaihtelevin -äänin herra Wilbrahamia. Mutta hän ei erottanut mitään muuta ääntä. -Sillä välin hän tarkasteli keittiötä yksityiskohtaisesti, mieltyen -toisiin laitteisiin ja pääsemättä perille toisten tarkoituksesta. - -"Varmaankin hän on myöhästynyt junasta", arveli Denry palatessaan. "Ei -hän ainakaan ole täällä. Nyt voin näyttää sinulle samalla koko talon." - -Hän opasti äidin eteishalliin, joka oli tulvillaan valoa. - -"Täällähän on oikein lämmin", sanoi rouva Machin. - -"Koko talo lämmitetään höyryllä", selitti Denry. "Ei ole ainoatakaan -takkaa." - -"Ei ainoatakaan takkaa!" - -"Ei! Ei ainoatakaan. Ei tarvitse kiillottaa ristikkoja, ei kantaa -pihalle tuhkaa eikä sisään kivihiiliä, ei pyyhkeillä tomua -reunakkeilta, ei puhdistella hiilihankoja, ei nuohota savutorvia." - -"Mutta jos häntä haluttaisi yht'äkkiä saada hiukan tulta keskellä -kesää?" - -"Joka huoneessa on hätävaroiksi kaasu-uuni", selitti Denry. - -Äiti vilkaisi erääseen huoneeseen. - -"Mutta", hän huudahti, "täällähän on jo kaikki valmiina, ihan kunnossa. -Ja lämmintä kuin leivintuvassa." - -"Niin onkin", sanoi Denry, "hän on antanut sellaiset määräykset. En voi -ymmärtää, kuinka Herran nimessä hän on jäänyt tulematta." - -Samassa tuokiossa helisi sähkökello kovaa ja kimeästi, ja rouva Machin -hätkähti. - -"Siinä hän onkin!" virkkoi Denry astuen ovea kohti. - -"Hyvänen aika! Mitä hän mahtaakaan ajatella, kun näkee meidät täällä?" -mutisi rouva Machin. - -"Pyh!" sanoi Denry huolettomana. Ja hän avasi oven. - - -V. - -Kolme henkilöä seisoi äsken pestyillä marmoriportailla -- herra ja -rouva Cotterill sekä heidän tyttärensä. - -"Oh! Astukaa sisään! Astukaa sisään! Olkaa kuin kotonanne. _Mekin_ -rupeamme jo kotiutumaan", puhui Denry hilpeästi tervehtien; ja lisäsi: -"Varmaan hän on kutsunut teidätkin?" - -Ja selville kävi, että herra Cecil Wilbraham oli todellakin kutsunut -myöskin heidät. Hän oli kirjoittanut Lontoosta ilmoittaen käyvänsä -iloiseksi, jos herra ja rouva Cotterill "pistäytyisivät talossa" juuri -tänä iltana. Lisäksi hän oli maininnut, että koska hänellä oli jo ollut -kunnia tavata neiti Cotterill, niin kenties tämä liittyisi vanhempiensa -seuraan. "Niin, mutta hän ei ole täällä", sanoi Denry pudistaen -tulijain kättä. "Varmaankin hän on myöhästynyt junasta tai saanut muita -esteitä. Nyt hän ei voi joutua tänne ennen huomisaamua. Mutta talo -näyttää olevan ihan kunnossa häntä vastaan ottamaan..." - -"On totta tosiaan! Kuinka voitte, rouva Cotterill?" tokaisi rouva -Machin. - -"Niin että voimmehan tarkastaa sitä valmiissa asussaan. Luullakseni hän -on kutsunut meidät tänne juuri sitä varten", päätti Denry. - -Rouva Machin selitti kiireesti ja hermostuneesti, ettei hän ollut -saanut mitään kutsua, että hän oli tullut pelkästään liikeasioissa. - -"Lähdetään yläkertaan", kehotti Denry painaen nappuloita ja levittäen -valomerta yhä laajemmalle. "Denry!" vastusteli äiti, "mitä ihmettä -herra ja rouva Cotterill ajattelevatkaan sinusta! Sinähän hommaat ihan -kuin omistaisit koko talon. Ihan minun täytyy ihmetellä sinua!" - -"No", sanoi Denry, "minä jos kukaan olen tässä kaupungissa omistajan -valtuutettu. Ja herra Cotterill on rakentanut tämän vietävän talon. Jos -Wilbrahamia olisi haluttanut pitää hökkelinsä vain omana hyvänään, niin -ei hänen olisi pitänyt kutsua tänne vieraita. Vai kuinka, Nellie?" - -Hän kumartui kaiteen ylitse portaikon kierteessä. - -Se huoleton tuttavallisuus, millä hän sanoi "Vai kuinka, Nellie", -ja eritoten Nellien välittömän ripeä vastaus herättivät uusia -mietteitä rouva Machinin mielessä. Mutta hän ei herkistänyt -korviaan eikä hätkähtänyt paikaltaan eikä tehnyt muitakaan niistä -akrobaattitempuista, joihin tavallinen varakkaan pojan äiti olisi -turvautunut moisissa olosuhteissa. Hänen korvansa eivät edes -värisseetkään. Hän virkkoi vain: - -"Minusta on somaa, että tämä kaidenuppi on mustaa porsliinia." - -"Tässä talossahan on jokainen nuppi mustaa porsliinia", sanoi -Denry. "Silloin ei näy koskaan likaa. Mutta jos pälkähtäisi päähän -puhdistaa sitä, niin sen voi tehdä kostealla vaatteella yhdessä -silmänräpäyksessä." - -Nellie seisoi nyt hänen rinnallaan. Nellie oli varttunut Llandudnon -retken jälkeen. Hän ei punehtunut yhdestä silmäyksestä. Kun häntä äkkiä -puhuteltiin, hän pystyi vastaamaan tuntematta olevansa piinapenkillä. -Kykenipä hän sotkeutumatta keskustelemaankin paljoa kauemmin kuin -muutamaa vuotta varemmin oli kyennyt hyppäämään nuoraa sotkeutumatta. -Hän ei enää kuvitellut, että kadulla kaikki ihmiset tuijottivat häneen -koettaen innokkaasti keksiä jotain vikaa hänen käytöksessään. Hän oli -joksikin aikaa tuhonnut usean rakastettavan ja verraten viattoman -nuoren miehen elämän kieltäytymällä rupeamasta heidän vaimokseen. -(Sillä hän oli sievä, ja hänen isänsä oli kaupungin merkkihenkilöitä, -vaikkei äiti ollutkaan.) Ja kuitenkin, huolimatta suunnattomasti -suurentuneesta kokeneisuudesta ja ihmisluonnon monipuolisen tuntemuksen -raskaasta taakasta hänessä oli jotain perin tyttömäistä ja aran -veitikkamaista, kun hän nyt seisoi portailla lähellä Denryä odottaen -vanhemman sukupolven seuraavan heidän jälkiään. Vanha Nellie ei ollut -vielä kuollut hänessä. - -Seurue siirtyi yläkertaan. - -Ja yläkerta vei merkillisyydessään alakerrastakin voiton. Kummassakin -makuusuojassa vuodatti kaksi aluminiumihanaa kuumaa tai kylmää vettä -marmorivatiin, ja marmorivadin alla oli likavesijohto. Talossa ei -tarvinnut kantaa minnekään pisaraakaan vettä. Vesi saapui käyttäjänsä -luokse, ja jokainen huone nieli oman likavetensä. Vuoteet olivat -mustasta emaljoidusta raudasta ja varsin kevyet. Lattiat olivat -peitetyt linoleumimatolla, siellä ja täällä oli jokunen kangasmatto, -jonka voi pudistaa yhdellä kädellä. Seinät olivat maalatut harmaalla -emaljivärillä. Rouva Cotterill keksi kaikkinäkevällä silmällään erään -seikan, joka oli jäänyt rouva Machinilta huomaamatta. Missään ei -ollut ainoatakaan terävää nurkkaa. Jokainen nurkka, jok'ikinen seinän -ja lattian tai seinien välinen kulma oli pyöristetty siivoamisen -helpottamiseksi. Ja jokaisen seinän, lattian, katon ja muun kiinteän -kohdan voi pestä, ja koko kalusto oli maalattu emaljivärillä, joten -sen saattoi tuossa tuokiossa pyyhkiä vaatteella tarvitsematta kuluttaa -puoltatoista päivää kiillottaakseen sitä kolmella rievulla ja monella -tuoksulla. Kylpyhuone oli tarkoin vedenpitävä; sen saattoi huuhdella -suihkuletkulla, ja kaasulämmittäjän avulla voi saada loputtoman määrän -kuumaa vettä riippumatta yleisestä säiliöstä. Denry näkyi perehtyneen -jokaiseen yksityiskohtaan herra Wilbrahamin moninaisissa laitteissa, ja -hän selitteli niitä suunnattomasti mieltyneenä. - -"Hyvänen aika!" sanoi rouva Machin. - -"Hyvänen aika!" sanoi rouva Cotterill (epäilemättä esimerkin voimasta). - -He laskeutuivat ruokasaliin, jonne oli katettu illallispöytä -näkymättömän herra Cecil Wilbrahamin määräyksestä. Ja siellä naiset -ylistelivät herra Wilbrahamin viisautta, koska hän näytti karttelevan -hopeita. Kaikki, mikä pöytäkalustosta saattoi olla saviteosta, oli -saviteosta. Haarukat ja lusikat olivat uushopeata. - -"Jaa-a", sanoi rouva Cotterill, "tämän talon minä voisin hoitaa -palvelijattakin ja olla itse täysissä pukeissa kello kymmeneltä -aamulla." - -Ja rouva Machin nyökkäsi. - -"Ja kun sitten haluaa panna toimeen suursiivouksen", sanoi Denry, -"niin voi ottaa imutomuttajan." Imutomuttaja oli niihin aikoihin -sivistyksen viimeinen saavutus, ja Bursley'iin perustettiin -parhaillaan sen ensimmäistä asioimistoa. Denry selitteli imutomuttajaa -perheenemännille, jotka eivät olleet vielä kehittyneet läheskään niin -korkealle asteelle. Ja jälleen he siunailivat. - -"Kuinkas tämän illallisen käy?" huudahti Denry. "Meidän pitäisi syödä -se. Olen varma siitä, että hän toivoisi meidän syövän sen. Istukaa -pöytään kaikki. Minä vastaan seurauksista." - -Rouva Machin epäröi vieläkin enemmän kuin toiset naiset. - -"Kerrassaan kummallista, ettei se ole itse täällä." Hän pudisti päätään. - -"Johan minä kerroin sinulle, että hän on ihan hullu", sanoi Denry. - -"Ei häntä minun mielestäni voisi luulla niinkään hulluksi", virkkoi -rouva Machin kuivasti. "Näin järkevästi rakennettua taloa en ole vielä -koskaan nähnyt." - -"Ohoo, niinkö arvelet?" vastasi Denry. "Turkanen sentään! Ihan minulta -oli jäädä huomaamatta, että tuolla pikkupöydällä on kolme viinipulloa." - -Lopulta hänen onnistui saada heidät sijoitetuiksi pöydän ääreen. -Siitä pitäen kaikki sujui vaikeuksitta. Runsas ja monipuolinen kylmä -illallinen alkoi kadota katoamistaan ja sen mukana viinikin. Ja sikäli -kuin viini katosi, kävi herra Cotterill (joka oli ollut mahtipontinen -ja vaitelias) puheliaaksi esittäen seurueelle tarkoin numeroin -rakennuskustannukset ja niin edespäin. Mutta lopulta surmasi silkka -elämänilo aritmetiikan. - -Rouva Machin ei saattanut kuitenkaan vapautua kokonaan tunteesta, että -hän eli unessa, joka sivuutti kaikki säädyllisyyden rajat. Koko juttu -oli aivan liian fantastinen ja mielettömän romanttinen tapahtuakseen -Bursleyn kaltaisessa epäromanttisessa paikassa. - -"Täytyy ruveta ajattelemaan kotiinlähtöä, Denry", hän sanoi. - -"Ei yhtään hätäillä", vastasi Denry. "Mitä! Viinihän on lopussa! -Katsotaan, olisiko kaapissa lisää." - -Sukellettuaan emaljivärillä maalatun kaapin syvyyksiin hän ilmestyi -jälleen näkyviin kasvot punaisina ja viinipullo riemuitsevassa -kädessään. Se oli jo valmiiksi avattu. - -"Hurraa!" hän kuulutti kaataen valkoista viiniä lasiinsa ja kohottaen -sitä; "herra Cecil Wilbrahamin malja!" - -Siinä oli komea kuvaelma huikaisevassa sähkövalossa. - -Sitten hän joi. Sitten hän pudotti lasin, joka meni murskaksi. - -"Hyi! Mitä se on?" hän tiedusti murtaen pahasti muotoaan. - -Äiti, joka oli istunut hänen vieressään, sieppasi pullon. Pulloa -pidellessään Denryn käsi oli salannut pienen nimilipun, joka julisti: - -"MYRKKYÄ. -- _Nettleshipin patentinsaanutta -emaljiväri-kiillotusnestettä. Yksi pyyhkäisy riittää_." - -Yleinen hämminki! Ainoastaan Nellie Cotterill näkyi kykenevän -käsittämään, että oli sattunut vakava tapaturma. Hän oli nauranut koko -illallisajan, ja hän nauroi yhä vielä, hysteerisesti, vaikkei ollutkaan -juonut juuri laisinkaan viiniä. Hänen äitinsä sai hänet vaikenemaan. - -Ensimmäiseksi palasi Denry tajuihinsa. - -"Ei siitä tarvitse välittää", hän vakuutti nojautuen taaksepäin -tuolillaan. "Tuollaisiin pannaan aina vähän myrkkyä. Ei se sentään voi -vahingoittaa minua. En huomannut ollenkaan nimilippua." - -Rouva Machin haisteli pulloa. Hän ei voinut huomata mitään hajua, mutta -juuri tämä seikka tuntui lisäävän hänen levottomuuttaan. - -"Sinun täytyy paikalla saada oksennusainetta", hän sanoi. - -"Ei, ei!" vastusteli Denry. "Kyllä minä tästä suoriudun." Ja hän näytti -toipuvan silmänräpäyksessä. - -"Sinun täytyy saada paikalla oksennusainetta", toisti äiti. - -"Mistä sitä voisi saada?" nurisi Denry. "Luuletko sinä täällä olevan -oksennusaineita?" - -"Luulen kyllä", sanoi äiti. "Minä näin sinappipurkin keittiön kaapissa. -Tule nyt mukaan äläkä siinä hulluttele." - -Nellien hysteerinen hilpeys purkausi jälleen esiin. - -Denry hangotteli vastaan, mutta hänen oli alistuttava seuraamaan -äitiään keittiöön. Äiti sulki oven heidän jälkeensä. Luultavaa on, että -niiden seitsemän minuutin aikana, mitkä he viettivät salaperäisesti -kahden kesken keittiössä, keittiölaitteet saivat sopivalla tavalla -todistaa, kykenivätkö ne kuljettamaan pois heitetuotteita. Denry palasi -äitinsä rinnalla perin kalpeana ja perin nyreänä. "Nyt ei ole enää -mitään vaaraa", sanoi äiti keventyneenä. - -Tietenkin täytyi lopettaa juhla. Cotterillit ilmaisivat myötätuntoaan -ja valmistausivat lähtemään tiedustaen, kykenikö Denry kävelemään -kotiin. - -Denry vastasi sohvaltaan heikolla raukenevalla äänellä, ettei mitenkään -kyennyt kävelemään kotiin, että hänen aistimuksensa olivat mitä -suurimmassa määrin sekavia, että hän aikoi nukkua talossa, koska -makuusuojat olivat valmiit käytettäviksi, ja että hän toivoi äidinkin -jäävän sinne. - -Ja rouva Machinin oli suostuttava. Rouva Machin joudutti Cotterillit -ovelta, ikäänkuin se olisi ollut hänen oma ovensa. Hän oli -suunnattomasti vihoissaan ja kiihtynyt. Mutta hänen ei käynyt -purkaminen tunteitaan kärsivälle Denrylle. Tämä voihki vuoteessaan -puolisen tuntia ja vaipui sitten uneen. Ja keskiyön aikaan äitikin -vaipui uneen pimeässä, vieraassa talossa. - - -VI. - -Seuraavana aamuna rouva Machin nousi vuoteesta ja poistui palatakseen -noin puolta tuntia myöhemmin. Denry oli vielä vuoteessa, mutta hänen -terveytensä näytti palautuneen entiseen oivalliseen tilaansa. Rouva -Machin syöksyi sisään niin moninaisesti kiihtyneenä, ettei Denry ollut -koskaan ennen nähnyt häntä moisessa tilassa. - -"Denry", hän huudahti, "ajatteles nyt!" - -"Mitä?" tämä tiedusti. - -"Käväisin juuri kotona, ja nyt ne -- nyt ne purkavat taloa. Kaikki -kalusto on kannettu ulos, ja katolta on heitetty kaikki tiilet, -ja ikkunat on nostettu sijoiltaan. Ja kadulla on iso väkijoukko -katselemassa." - -Denry kohottautui istumaan. - -"Ja minä voin kertoa sinulle toisen uutisen", hän sanoi. "Herra Cecil -Wilbraham on kuollut." - -"Kuollut!" kuiskasi äiti. - -"Niin", sanoi Denry. "_Luullakseni hän on täyttänyt tehtävänsä_. -Koska olemme täällä, niin tänne jäämmekin. Älä unohda, ettet ole -vielä koskaan nähnyt näin järkevästi rakennettua taloa. Älä unohda, -että rouva Cotterill voisi hoitaa sitä ilman palvelijaa ja olla itse -täysissä pukeissa kello kymmeneltä aamusella." - -Silloin rouva Machin tajusi hirvittävän välähdyksen kirkastamana, ettei -Cecil Wilbrahamia ollut koskaan ollutkaan, että Denry oli vain omasta -päästään keksinyt hänet pitkine viiksineen ja omituisine silmineen -puijatakseen äitiään. Koko juttu oli suunnatonta petkutusta. Hänen -majaansa ei ollut ostanut mikään herra Cecil Wilbraham, vaan hänen oma -poikansa narraten hänet siitä ulos niin taitavasti, ettei ollut mitään -mahdollisuutta päästä enää takaisin sisään. Ja voittaakseen äitinsä -tuo lurjus ei ollut vain viekoitellut viatonta Nellie Cotterillia -osakkaaksi aikeissaan, vaan oli vielä ostanut neljä muutakin mökkiä, -koska isäntä ei tahtonut myydä yhtä ainoata; ja nyt hän hävitytti -taloja vain siinä tarkoituksessa, ettei äiti pääsisi enää asettumaan -siihen! - -Luonnollisesti koko kaupunki tiesi ennen pitkää, miten Denryn ja -hänen äitinsä välinen vuodenpituinen taistelu oli päättynyt ja mihin -keinoihin Denry oli turvautunut päästäkseen voitolle. Kaupunkia oli -itseäänkin vedetty nenästä, mutta siitä se ei välittänyt. Se piti -Denrystään sitä enemmän, ja nähtyään hänen nyt kaikella kunnialla -majoittuneen paikkakunnan huomattavimpaan taloon se teki hänet pian sen -jälkeen kaupunginvaltuusmieheksi palkitakseen jotenkin hänen kykyään -huvittaa kansalaisiaan. - -Ja Denryn tapana oli sanoa itselleen: - -"Kaikki kävi kuin voideltu, paitsi sinappivesi. En ollut laskenut -kustannuksiin sinappivettä. Ja kuitenkin kaikitenkin, jos olin kyllin -sukkela kiinnittämään nimilipun pullon kylkeen ja laitattamaan -vuoteet kuntoon, niin kyllä minulla olisi pitänyt olla kyllin -älyä pidättääkseni sinapin loitolla talosta." Olisi väärin salata -sitä vastenmielistä tosiasiaa, että valemyrkky, jonka hän oli -varustanut saadakseen äidin kera viettää yön uudessa talossaan, oli -päättänyt hänen suunnitelmansa tavalla, joka oli liian realistinen -miellyttääkseen Denryä. Sinappivesi, varsinkin rouva Machinin -valmistamana, on sinappivettä. - -Se ainakin jäi äidille lohdutukseksi. - - - - -IX LUKU. - -Suuri sanomalehtisota. - - -I. - -Kun Denry ja hänen äitinsä olivat asustaneet vuoden ja kuukauden -uudessa talossaan Bleakridgessä, kävi Denryn luona eräänä iltapäivänä -muuan vieras, jonka tulo tuntui hänestä kenties suuremmalta kunnialta -kuin mikään varempi seikka. Vieras oli herra Myson. Tämä herra Myson -oli _Kaupunkiviisikon Viikkolehden_ perustaja, omistaja ja toimittaja; -se oli uusi yleisen mielipiteen palvelija, joka oli ilmestynyt noin -vuoden ajan, ja Denry otaksui herra Mysonin pistäytyneen häntä -tapaamaan tavoitellen Säästöklubin ilmoitusta, eikä tämä käynti alussa -viehättänyt häntä ensinkään. - -Mutta herra Myson ei ollut pyydystelemässä ilmoituksia, ja pian Denry -havaitsi hänet sellaiseksi mieheksi, joka on omiaan luovuttamaan -moisen työn toisille. Hän oli keskikokoinen, hyvin ja maltillisesti -puettu, käytökseltään hillitty ja varma, ja hänen äänensävynsä ja -ääntämisensä eivät olleet peräisin Kaupunkiviisikosta; ne olivat -paljoa hienompaa laatua. Ja todellisuudessa herra Myson olikin -peräisin Manchesterista ja oli käynyt Lontoossa. Hän ei ollut mikään -maaseutulainen, ja Kaupunkiviisikkoa hän piti maaseutuna; mitä ei -yksikään Kaupunkiviisikon omista lapsista koskaan onnistu tekemään. -Siitä huolimatta oli hänen käytöksensä Denryä kohtaan mitä luontevimman -ja kuitenkin kunnioittavan kohteliasta. - -Hän pyysi saada Denryn luvalla esittää jotain tämän harkittavaksi. Ja -kun Denry, melkein hätkähtäen moisia siloisia sanoja, oli armollisesti -myöntänyt luvan, hän esitti lyhyen historiikin _Kaupunkiviisikon -Viikkolehdestä_, osoittaen kuinka sen levikki oli lisääntynyt ja -viimein vakuuttaen sen tuottavan sillä haavaa voittoa. Sitten hän sanoi: - -"Minulla on nyt aikomus muuttaa se jokapäiväiseksi." - -"Erittäin hyvä suunnitelma", virkkoi Denry vaistomaisesti. - -"Minua ilahduttaa kuulla teidän ajattelevan siten", sanoi herra Myson. -"Olen näet tullut tänne siinä toivossa, että saisin käyttää teidän -apuanne. Olen outo tällä paikkakunnalla ja tarvitsen työkumppaniksi -jonkun täkäläisistä. Siksi olen tullut teidän luoksenne. Luonnollisesti -tarvitsen rahaa, vaikka minulla onkin käytettävänä sen verran, että -useimmat pitäisivät sitä riittävänä pääomana. Mutta enemmän kuin rahaa -tarvitsen -- no niin -- siveellistä kannatusta." - -"Entä kuka teidät usutti minun jäljilleni?" tiedusti Denry. - -Herra Myson hymyili. "Minä osuin itse teidän jäljillenne", hän -sanoi. "Luullakseni rohkenen väittää, ettei Kaupunkiviisikko ole -jäänyt minulle kokonaan oudoksi toimittuani täällä vuoden ajan -sanomalehtimiehenä, ja minusta tuntui siltä, että te olette sopivin -mies, jonka puoleen oli käännyttävä. Minun mielestäni on aina parasta -tähdätä korkealle." - -Se hiveli Denryn itserakkautta. Tämä käynti tuntui lujittavan hänen -asemaansa paikkakunnalla paljoa suuremmassa määrin kuin kohoaminen -Bursleyn kaupunginvaltuuston jäseneksi. Tuo vaali oli jossain määrin -koitunut hänelle pettymykseksi. Hän oli halunnut osoittaa vakavasti -harrastavansa kaupungin menestystä ja kumota kilpailijansa väitteet -esittämällä parempia. Mutta hänen piirinsä valitsijat eivät näyttäneet -mieltyneen intohimoisesti logiikkaan. He vain huusivat: "Eläköön Denry -poika!" ja valitsivat hänet -- ainoastaan neljänkymmenen yhden äänen -enemmistöllä. Hän oli odottanut tuntevansa itsensä aivan eri Denryksi, -kun saattoi liittää nimensä eteen sanan "Valtuusmies". Mutta siltä -ei tuntunut. Hän oli käynyt kirkossa pormestarin juhlakulkueessa, -hän oli ottanut osaa valtuuston kokouksiin, hänet oli määrätty -valvontavaliokunnan jäseneksi. Mutta hän oli yhä edelleen aivan sama -Denry, vaikkakin valtuuston nuorin jäsen. Mutta nyt hän saavutti -tunnustusta ulkomaailmalta. Herra Mysonin terävä manchesterilaissilmä, -joka tarkkasi Kaupunkiviisikon neljännesmiljoona-väestöä etsiskellen -edustuskykyistä yksilöä, oli lopulta osunut Denry Machiniin. Niin, se -hiveli hänen itserakkauttaan. Herra Mysonin vaali valoi ruusuhohdetta -koko Denryn elämänjuoksuun: siitä saivat osansa hänen varallisuutensa -ja sen alkuperä, hänen talonsa ja tallinsa, jotka herättivät -kaupungissa kummastusta ja ihailua, hänen Yleinen säästöklubinsa, -niin, ja myöskin hänen valtuusmiehyytensä! Ne olivat joka tapauksessa -ihmeellisiä seikkoja! (Ja suurin ihme oli mahdollisesti se, että -hänen äitinsä alistui asumaan tuossa ihmeellisessä talossa ja suostui -käyttämään joka päivä kolmen tunnin ajan Rose Chuddia, siivoojattarien -verratonta Sapphoa.) - -Lyhyesti sanoen, hän havaitsi herra Mysonin katseesta, että hänen -asemansa oli ihan ainoalaatuinen. - -Ja kun he olivat rupatelleet hiukan ja keskustelu oli tuokioksi eksynyt -sanomalehtialalta kiinteistöihin, hän tarjoutui näyttämään herra -Mysonille kotinsa, ja se tuntui tekevän herra Mysoniin tavallista -valtavamman vaikutuksen. Herra Mysonin käytöstä rouva Machinia -kohtaan, jonka he sattuivat tapaamaan kylpyhuone-paratiisissa, voi -todellakin sanoa kohteliaisuuden kiillotetuksi peiliksi. Kuinka Denry -toivoikaan pystyvänsä käyttäytymään sillä tapaa, kun sattui kohtaamaan -kreivittäriä! - -Sitten he palasivat salissa uudelleen sanomalehtikysymykseen. - -"Nähkääs", selitti herra Myson, "paikkakunnalle on todellakin oikein -vahingoksi tyytyä vain yhteen jokapäiväiseen sanomalehteen. Omalta -osaltani ei minulla ole mitään pahaa sanottavana _Staffordshiren -Merkkitorvesta_, mutta varmaankin teitä kummastuttaisi" -- tämä -lausuttiin tuttavallisen salaperäisellä äänellä -- "jos tietäisitte, -kuinka paljo vastustajia _Merkkitorvella_ todellisuudessa on." - -"Todellakin!" sanoi Denry. - -"Se menettelee tietysti väärin siinä, ettei osoita kyllin suurta -harrastusta paikkakuntamme suuria yleisiä asioita kohtaan. Mutta tämä -on sille mahdotonta. Sillä sehän ei voi määritellä kantaansa varmasti. -Sen on koetettava miellyttää kaikkia. Se ei ainakaan uskalla loukata -ketään. Se juuri on sanomalehti-monopolin ikävä puoli... Kaksi ja puoli -sataa tuhatta ihmistä -- hyvänen aika! siinä on riittävästi yleisöä -kahdelle ensiluokkaiselle lehdelle. Katsokaa Nottinghamia! Katsokaa -Bristolia! Katsokaa Leedsiä! Katsokaa Sheffieldiä!... ja _sikäläisiä_ -sanomalehtiä!" - -Ja Denry koetti katsella näitä suurkaupunkeja! Totta tosiaan, -Kaupunkiviisikko oli melkein yhtä iso. Hänet valtasi päätä pyörryttävä -sanomalehtijuopumus. Hän ei antanut herra Mysonille vastausta heti, -mutta itselleen hän antoi vastauksen viipymättä. Hän päätti antautua -tuohon suunnattomaan seikkailuun. Hän oli varsin ystävällisissä -väleissä _Merkkitorven_ miesten kanssa -- se oli totta; mutta afääri on -afääriä, ja Kaupunkiviisikon menestys oli nyt kyseessä. - -Pian sen jälkeen puhuivat kaikki paikkakunnan ilmoitustaulut samaa -sinistä kieltä tehden tiettäväksi, että _Kaupunkiviisikon Viikkolehti_ -muuttuisi _Kaupunkiviisikon Päivälehdeksi_, jota ilmestyisi neljä -painosta alkaen keskipäivästä, ja että tätä uutta julkaisua -toimitettaisiin ensiluokkaisen iltalehden tapaan. - -Kulissien takana kurkkineet tiesivät, että oli perustettu osakeyhtiö -"Kaupunkiviisikon Sanomalehti-O.y., r.l." pääomana kymmenen tuhatta -puntaa, että herra Myson omisti osakkeita kolmen tuhannen punnan -arvosta ja suuri Denry Machin puolentoista tuhannen punnan arvosta ja -että jäännös myytäisiin ja jaettaisiin tilaisuuden vaatiessa. Nämä -kaikkitietäväiset sanoivat, ettei mikään kykenisi koskaan pitämään -puoliaan _Merkkitorvea_ vastaan. Toiselta puolen he myönsivät, ettei -Denryä, ihmeellisintä valttia, minkä Kaupunkiviisikko konsanaan -oli synnyttänyt, oltu koskaan lyöty laudalta. Ja kaikkitietäväiset -odottivat vastaisia tapahtumia suurella riemulla. Denry ja herra -Myson katselivat tulevaisuutta hyvin perustellulla oikeutetulla -luottamuksella. Mutta _Merkkitorvi_ se vain kulki ylevästi tietään -sokeana kaikille huomiota herättäville ilmoitustauluille. - - -II. - -Sinä päivänä, jolloin _Kaupunkiviisikon Viikkolehden_ ensimmäinen -numero ilmestyi, todisti uuden lehden toimisto Hanbridgessä olevansa -erinomaisesti järjestetty, sillä se toimi kaikissa yksityiskohdissaan -ihailtavan tasaisesti. Kellarikerroksessa jyrräsi Marinoni-kone -hyristen kuin jättiläiskissa painaakseen viisitoistatuhatta numeroa -tunnissa. Ensi kerrokseen oli järjestetty nerokkaita laitteita -sanomalehden julkisuuteen saattamiseksi; rauta-aidake, jonka avulla -pojat pidettiin järjestyksessä jakelupöydän ääressä, oli _Merkkitorven_ -toimistosta lainattu aate. Toisessa kerroksessa majaili toimittaja ja -perustaja apulaisineen ja seuraavassa sijaitsi latomo. Portaikkomäärä, -joka erotti latomon konehuoneesta, ei ollut mikään ehdoton etu, mutta -tiilikivet ja muurilaasti eivät ole kimmoisia, ja täytyy tulla toimeen -parhaansa mukaan. Toimisto teki edullisen vaikutuksen ulkoa päin ja -veti jotakuinkin vertoja _Merkkitorven_ läheiselle toimistolle. Ensi -kerroksen ikkunoissa oli tietenkin ilmoitustauluja, ja kullatut kilvet, -jotka katolla kohosivat toinen toistaan ylemmäksi, ikäänkuin ennustivat -taloudellista menestystä. - -Denry sattui olemaan sinä iltapäivänä _Päivälehden_ toimistossa. -Hänellä ei ollut yksityiskohtaiseen järjestelyyn nähden ollut -mitään tekemistä, sillä yksityiskohtainen järjestely ei ollut -hänen erikoisalaansa. Hänen erikoisalanaan olivat suuret, -johtavat aatteet. Hän tiesi tuskin laisinkaan sopimuksista, joita -oli tehty kirjeenvaihtajain ja sanomalehtimies-yhdistyksen ja -Uutiskeskustoimiston, urheilujärjestöjen ja kaunokirjailijaliittojen -kanssa, ei myöskään vaikeuksista, joita kirjaltajien ammattiyhdistys -oli aiheuttanut, tai taistelusta, jonka päämääränä oli saada -paperinhinta alennetuksi kahdeskymmenesosa pennyä naulalta, tai -erinäisille ilmoittajille myönnetyistä hirvittävistä alennuksista tai -kahnauksesta rautatieyhtiön kanssa tai kuvottavasta mairittelusta, -joka oli kohdistettu aivan vähäpätöisiin lehtiasiamiehiin tai -- mikä -oli kaikkein ikävin kohta -- sanomalehtipoikien puutteesta. Nämä -eivät huvittaneet häntä. Hän ei voinut alentua punnitsemaan moisia -asioita. Mutta kun herra Myson tyynenä ja ylpeänä opasti hänet alas -konehuoneeseen ja Marinoni viskasi punaisen _Päivälehden_ valmiiksi -taitettuna melkein hänen kouraansa ja se näytti ihan todelliselta -sanomalehdeltä ja hän näki siinä yhden omista kyhäyksistään ja muisti -olevansa sen omistajia -- silloin asia sekä huvitti että ihastutti -Denryä ja hänen sydämensä sykki kiivaammin. Sillä tämä punainen esine -oli koko yrityksen tunnuskuva ja tulos ja vaikutti häneen ihmetyön -lailla. - -Ja hän sanoi itsekseen, laisinkaan aavistamatta kuinka monet tuhannet -olivat sanoneet samaten ennen häntä, että sanomalehti on oivallisin -leikkikalu maailmassa. - -Kello neljän tienoissa tuli jakeluosaston johtaja paitahihasillaan -ja esiliina yllään herra Mysonin luo ja pyysi kunnioittavasti tätä -saapumaan jakelutoimistoon. Herra Myson siirtyi jakelutoimistoon ja -Denry hänen mukanaan, ja siellä he näkivät repaleisen pikkupojan nenä -veressä ja kasa _Päivälehtiä_ haavoittuneessa kädessään. - -"Niin", nyyhkytti poika; "ja ne uhkas repiä silmät mun päästäni ja -pelata niillä nappikuoppaa, jos hoksaavat mun vielä Kruunu-aukiolla." -Ja hän heitti sanomalehdet kädestään hurjasti ulvahtaen. - -Molemmat johtajat saivat tietää, että tämän jalon uhkauksen oli -lausunut neljä _Merkkitorven_ poikaa, jotka eivät suvainneet yhdenkään -pojan kaupittelevan ainoatakaan muuta lehteä kuin _Merkkitorvea_ -Kruunu-aukiolla tai missään muualla. - -Luonnollisesti se oli typerää. - -Mutta typeryydestään huolimatta sitä jatkui. _Päivälehden_ -keskustoimisto Hanbridgessä ja sen haaratoimistot naapurikaupungeissa -muistuttivat sotilassairaaloita, ja johtajille selvisi totuus -sellainen, että sillä välin kuin yleisö janosi ostaa _Päivälehteä_, -esti _Merkkitorven_ poikien julkea salaliitto myymästä _Päivälehteä_. -On nimittäin otettava huomioon, että Kaupunkiviisikon väestö sieppaa -kernaimmin sanomalehtensä kadulla sen parhaillaan lentäessä ja -huutaessa. _Merkkitorvella_ oli palveluksessaan suuri poikalauma, -jolle se järjesti vuosittain komean juhlan. Oikeastaan _Merkkitorvi_ -omisti kaikki käytettävissä olevat pojat ja epäämättömästi kaikki -väkevimmät nyrkkisankarit. Herra Myson oli saanut hankituksi poikia -vasta itsepintaisesti etsiskeltyään, eivätkä hänen löytämänsä suinkaan -olleet kykenevimpiä, joten ne eivät luultavasti pääsisi voitolle -olemassaolotaistelussa. Olisi saattanut otaksua, että paikkakunnalla, -joka ei väsy koskaan nurisemaan huonoista ajoista ja työttömyydestä, -tuhannet pojat olisivat mielihyvällä ostaneet _Päivälehden_ neljällä -pennyllä myydäkseen sen kuudesta pennystä. Mutta niin ei ollut laita. - -Seuraavana päivänä oli poikien puute _Päivälehden_ toimistossa -kerrassaan tuskastuttava. Suurenmoinen yritteliäs sanomalehti janosi -joutua kauppaan ja suuri valistunut yleisö janosi päästä ostamaan; -mutta kauppoja syntyi tuskin laisinkaan, koska _Merkkitorven_ -pojat olivat pakottaneet piskuiset vastaleivotut kilpailijansa -hirmuhallituksensa alaisiksi! - -Tilanne oli suorastaan sietämätön. - -Mutta sietämättömyydestään huolimatta se jatkui. Herra Myson oli -ottanut huomioon kaiken paitsi tätä. Hänen mieleensä ei ollut -tietenkään juolahtanut, että moinen rääsyarmeija voisi ruveta -estelemään suurenmoista ja vakavaa yritystä, joka tarkoitti yhteistä -hyvää. - -Hän valitti asiasta arvokkaasti _Merkkitorvelle_, ja sai -_Merkkitorvelta_ arvokkaan vastauksen, ettei tämä voinut olla -vastuunalainen poikiensa vallattomista kepposista kaduilla, että, -lyhyesti sanoen, Kaupunkiviisikko oli vapaa maa. Jälkimäiseen -väitteeseen ei herra Myson voinut yhtyä. - -Kun oli turhaan koetettu vedota vanhempiin -- hämmästyttävää, kuinka -vähän Kaupunkiviisikon isät välittivät jälkeläistensä verenhukasta! --- joutui muuan tapaus viimein poliisioikeudessa käsiteltäväksi. -Tällöin _Merkkitorvi_ valtuutti edustajakseen erään asianajajan, ja -tämä vakuutti _Merkkitorven_ inhoavan moista verilöylyä. Todistukset -olivat peräti ristiriitaisia, ja tuomari antoi asian raueta sattuvaan -sutkaukseen. Asiasta ei ollut muuta varmaa tulosta, kuin että poika, -jonka isä oli näennäisesti nostanut syytteen, oli tuskin ennättänyt -poistua käräjätuvasta, kun hänen korvansa jo oli siekaleina. Pojat ovat -aina poikia. - -Mutta _Päivälehti_ luotti varsin vähän ihmisluontoon; se ei voinut -uskoa, ettei _Merkkitorvi_ salaisesti yllyttänyt poikiaan pysymään -poikina. Se ei voinut uskoa, että vilpitön halu harjoittaa puhdasta -peliä ja edistää paikkakunnan yhteistä menestystä saattaisi -_Merkkitorven_ jalomielisesti uhraamaan lähes puolet levikistään -ja osan ilmoitustuloistaan. Ja herra Mysonin pääkirjoitusten -loukkaantunut sävy tuntui viittoilevan siihen suuntaan, että herra -Mysonin mielestä hänen vanhemman kilpailijansa _pitäisi_ tehdä kaikki -voitavansa jouduttaakseen omaa perikatoansa. _Merkkitorvi_ ei maininnut -sanallakaan taistelusta. _Päivälehti_ julkaisi siitä päivittäin -pöyristyttäviä yksityiskohtia. - -Taistelua jatkui viikosta toiseen. - -Sitten Denry keksi keinon kuten tavallisesti. _Päivälehdessä_ -julkaistiin ilmoitus, missä luvattiin roteville miehille kaksi -shillinkiä kuuden tunnin päivätyöstä. Osoite ei ollut sama kuin -_Päivälehden_. Sotajuonta käyttäen Denry sai ilmoituksen julkaistuksi -myöskin _Merkkitorvessa_. - -"Meidän täytyy kuluttaa koko pääomamme saadaksemme lehden kaduille", -sanoi Denry. "Se on selvää. Me panemme miehiä myymään sitä. Pian -saadaan nähdä, käyvätkö _Merkkitorven_ roistot _heidänkin_ kimppuunsa. -Eikä heille suoriteta palkkiota tuloksien mukaan; me maksamme -määrätyn palkan; kyllä se syötti vetää. Ja palkkioprosentin kaupan -päällisiksi. Minusta voisi pestata vaikka _viisi_ sataa miestä. Kadut -ihan tulvilleen! Juuri sillä lailla! Viis' kustannuksista. Ja kun tämä -kepponen on tehty, niin voidaan taas turvautua poikiin; silloin niille -on jo annettu hyvä läksytys." - -Ja herra Myson oli samaa mieltä ja hyvillään siitä, että Denry osasi -pitää yllä mainettaan. - -Saviteos-markkinain tilaa pidettiin sinä kesänä huonompana kuin se -oli konsanaan ollut sitten vuoden 1869, ja työttömäin nurina kasvoi -valtavaksi, vieläpä kapinalliseksikin. Sen vuoksi herra Myson hankki -kaiken varalta pari poliisia pitämään yllä järjestystä osoitepaikalla -niinä tunteina, jolloin ilmoituksessa oli kutsuttu kokoon rehellisiä -miehiä, jotka halusivat hyväpalkkaista tointa. Ottaen huomioon, että -Kaupunkiviisikossa oli tuhansittain menehtyviä perheitä, hän odotti -hartaita leivänhakijoita kasautuvan tungokseen asti. Niinpä olikin -ryhdytty perinpohjaisiin toimenpiteisiin. - -Kun oli kulunut neljäkymmentä minuuttia siitä hetkestä, jolloin -rahaa tarvitsevain rehellisten miesten vastaanoton piti alkaa, -oli saapuvilla neljä miestä. Ymmällään herra Myson luuli, että -ilmoitukseen oli pujahtanut jokin erehdys, mutta sellaista ei keksitty. -Vähää myöhemmin tuli vielä kaksi miestä. Näistä kuudesta oli kolme -humalassa ja toiset kolme kieltäytyivät jyrkästi esiintymästä kaduilla -sanomalehtiä myyskennellen. Kaksi haukkui, yksi laski leikkiä. Herra -Myson ei tuntenut Kaupunkiviisikkoaan; eikä tuntenut Denrykään. Kun -Kaupunkiviisikon mies ei saa hankituksi leipää eikä olutta, silloin -hän pitää itseään ja perhettään yllä ylpeydellä ja vedellä. Poliisit -siirtyivät suorittamaan vakavampia tehtäviä. - - -III. - -Sitten tehtiin tiettäväksi, että _Merkkitorvi_ aikoi viettää -kolmikymmenviisivuotisjuhlaansa järjestämällä kulkueen, joka soveltuisi -samalla suurenmoiseksi ilmoitukseksi ja palkitsisi ja innostaisi -sen poikia. _Merkkitorvi_ aikoi luoda vilkkautta Kaupunkiviisikon -katuelämään tuona merkkipäivänä antamalla Snapen sirkuksen kaikkien -kullattujen vaunujen vieriä pitkin pääkatua. Suuri joukko poikia -sijoitettaisiin noihin kullattuihin vaunuihin. _Merkkitorven_ -juhlanumerolta myytäisiin noista kullatuista vaunuista. Aate oli -erinomainen ja ilmaisi, että kaikesta huolimatta _Merkkitorvi_ alkoi -pelätä nuorta kilpailijaansa juuri hituisen enemmän kuin koetti -uskotella. - -Sillä, omituista kyllä, tuskastuttavan epäröintikauden jälkeen -_Kaupunkiviisikon Päivälehden_ levikkikaava rupesi osoittamaan -vähäistä nousua -- kiitos olkoon Denryn. Denry ei aikonut jäädä -ymmälleen sen arvoituksen edessä, minkä _Päivälehti_ tarjosi hänen -älylleen. Olihan _Päivälehti_ täynnä uutisia ja saattoihan se esittää -varsin rohkaisevan määrän ilmoituksia, se oli painettu oikealla -musteella oikealle paperille -- eikä se ottanut sittenkään lyödäkseen -leiville. _Merkkitorven_ tiedettiin tuottavan puhdasta voittoa -ainakin viisi tuhatta puntaa vuodessa, mutta _Päivälehti_ tuotti -puhdasta tappiota ainakin kuusikymmentä puntaa viikossa -- ja niistä -kuudestakymmenestä oli täsmälleen kolmannes Denryn rahaa. Hän ei voinut -selittää sitä. Herra Myson koetti herättää yleisöä hämmentämällä -intohimoisesti joukkoon suunnattoman polttavia kysymyksiä -- puhumalla -asioista sellaisista kuin savuhaitasta, suurentuvista veroista, -puistokysymyksestä, saksalaisten kilpailusta, oppipoikien teknillisestä -kasvatuksesta. Mutta yleisö pysyi itsepintaisesti innostumatta -omasta menestyksestään siinä määrin, että olisi kipeästi kaivannut -_Päivälehteään_. Jos vain viisikin tuhatta sielua olisi ehdottomasti -kaivannut päivittäin _Päivälehteä_ voimatta nukkua, ennenkuin pojat tai -asiamiehet olivat tyydyttäneet heidän kaipionsa, silloin _Päivälehden_ -huolet olisivat pian kaikonneet. Mutta tämä typerä yleisö ei tuntunut, -välittävän siitä, mikä lehti sille tuikattiin käteen korvaukseksi -puolpennystään, kunhan siinä vain oli urheilu-uutisia. Se oli sille -aivan samantekevää. Se ei kyennyt tajuamaan, kuinka tärkeätä niin. -suunnattomalle paikkakunnalle oli omistaa kaksi kukoistavaa ja toisiaan -vastustavaa jokapäiväistä puhetorvea. Ja tuo alkuperäinen poikapula -pysyi sekin aina uhkaamassa. - -Ja juuri tätä poikapulaa Denry käsitteli väsymättä ja nerokkaasti, -kunnes _Päivälehdellä_ viimein oli jonkinlainen oma armeija ja kaduilla -raivoava sorto ja teurastus, joka tuotti väestölle niin suurta huvia, -muuttui hiukan vähemmässä määrin yksipuoliseksi. - -Viikkoa ennen _Merkkitorven_ vuosipäivää Denry sai kuulla että -_Merkkitorvi_ salaisesti pelkäsi _Päivälehden_ armeijan ryhtyvän -häiritsemään sen komeata juhlakulkuetta ja että _Merkkitorvi_ oli -valmis musertamaan _Päivälehden_ armeijan keinolla millä hyvänsä. -Hän nauroi; hän sanoi, ettei välittänyt siitä tuon taivaallista. -Siihen aikaan olivat vihollisuudet yltyneet verraten kiivaiksi; veri -kuohui kuumana ja kumpikin lehti oli kilpailun kiihdyttämänä osittain -unohtanut, mikä oli suuren puhetorven arvolle sopivaa. Sattumalta osui -jännittävä paikallinen jalkapallokilpailu -- Knypen-Bursleyn välinen --- juuri juhlakulkuelauantaiksi. Kilpailijain toimenpiteet tapahtuman -selostamiseksi olivat yhtä jännittäviä kuin itse kilpailukin, ja tämä -ottelu näytti tavallaan kärjistävän sanomalehtitaistelun, varsinkin -koska _Päivälehti_ kannatti Bursleyä ja _Merkkitorven_ oli sen vuoksi -pakko kannattaa Knypea. - -Kaikkien uhkapelin lakien mukaan olisi tuona historiallisena lauantaina -pitänyt sattua jokin este. Puhelimen tai, sähkölennättimen olisi -pitänyt särkyä tai sateen tehdä koko kilpailu mahdottomaksi; mutta -mitään estettä ei sattunut. Ja puolikuudelta eräänä loistavana -iltapäivänä marraskuun alussa _Päivälehti_ joutui painokoneeseen -sisältäen kerrassaan loistavan kuvauksen siitä, kuinka Bursley -oli (ensimmäistä ja viimeistä kertaa historiassaan) lyönyt Knypen -tuloksella 1-0. Herra Myson oli ylpeä. Herra Mysonia halutti -tietää, pystyisikö _Merkkitorvi_ voittamaan hänen kuvaustaan. Mitä -tuli _Merkkitorven_ juhlakulkueeseen -- no niin, herra Myson ja -_Päivälehden_ ensimmäinen aputoimittaja vilkaisivat toinen toiseensa ja -hymyilivät. - -Ja muutamaa minuuttia myöhemmin _Päivälehden_ pojat syöksyivät -ulos toimistosta kainalossaan sanomalehtitukut -- ehdottomasti -_Merkkitorvea_ varhempina. - -Asiain ollessa tällä kannalla alkoi _Päivälehden_ pojille tapahtua -jotain odottamatonta. _Päivälehden_ jakelutoimiston ovi avautui Stanway -Rentsiin, joka on vähäinen kujanne oikeassa sivukatujen sokkelossa -Kruunu-aukion takana. Stanway Rentsissä sijaitsi pieni tavara-aitta, -jossa iltapäivähuhujen mukaan oli määrä avata ilmainen keittotarjoilu. -Ja juuri ennenkuin _Päivälehden_ jalkapallonumero valmistui -Marinonissaan, se avattiinkin toden teolla ja sen houkuttelevasta -ovesta tunkihe tuoksua -- ei suinkaan kertoen keitosta, vaan -paahdetusta juustosta ja kuumasta hillosta -- tuoksua sellaista, ettei -moinen ollut koskaan ennen kutkuttanut _Päivälehden_ pojan sieraimia, -ainoalaatuista ja kaikkivaltiasta tuoksua. Useat pojista (nämä olivat, -sen voin peittelemättä ilmoittaa, _Päivälehden_ asian kavaltajia, -vakoojia ja vieraita juonittelijoita) hyökkäsivät epäröimättä sisään -huutaen, että paahdettuja juustovoileipiä ja hilloleivoksia jaeltaisiin -oikoisenaan kaikille todellisille sanomalehtipojille. - -Koko lauma seurasi heitä -- kymmenet, toista sataa, odottaen tuossa -tuokiossa sukeltavansa jälleen esiin hampaat täydessä toimessa, seurasi -kuin lampaat läävään. - -Ja ovi sulkeutui. - -Repaleiselle armeijalle tarjoiltiinkin paahdettua juustoa ja lämpimiä -hilloleivoksia -- mutta ei suinkaan kiireen vilkkaa. Ja kun pojat -tunkeilivat täyteen ahdettuina ovea kohti, neuvoi hellä ihmisystävä, -joka oli heitä ravinnut, heitä poistumaan toisesta ovesta, ja -he huomasivat joutuneensa lauta-aidan ympäröimään pihaan, jonka -kaksoisportti ei ottanut vähääkään auetakseen. Ja myöskin aitan ovi -oli suljettu. Ja sikäli kuin juusto ja hillo ennättivät kadota, kohosi -ilmaan raivonhuutoja. Piha oli niin lähellä _Päivälehden toimistoa_, -että saattoi hyvin nähdä tämän savutorvet. Eivätkä huudot aiheuttaneet -kuitenkaan mitään vastausta _Päivälehden_ valtiailta, jotka -onnittelivat toisiaan oivallisesta kilpailukuvauksestaan, nopeudestaan -joutua painovalmiiksi ja armeijansa uskollisuudesta. - -Lienee tarpeetonta sanoa, että _Merkkitorvi_ epäsi kaiken osallisuuden -tähän harvinaiseen kepposeen, joka oli houkutellut _Päivälehden_ -armeijan ansaan hajun avulla. Voiko sitä tehdä vastuunalaiseksi -epäitsekkäiden kannattajainsa hurjisteluista?... Tämä pelottava -kepponen todisti kuitenkin, kuinka kuumana veri kuohui kahden suuren -kilpailijalehden jännittävässä taistelussa. Kaikkitietäväiset -kuiskailivat, että Denry Machin oli lopultakin joutunut tappiolle tänä -ratkaisevana päivänä. - - -IV. - -Snapen sirkus oli pohjoisen Staffordshiren suuria loistolaitoksia -vyöryttäen komeuksiaan kaupungista toiseen ja valliten poikien -haaveita sukupolvesta toiseen. Sen pääkortteri sijaitsi Axessa, -kymmenen peninkulman päässä Hanbridgestä, mutta ukko Snapen rikkaus -oli pääasiallisesti peräisin Kaupunkiviisikosta. Siihen aikaan kuin -_Merkkitorven_ ja _Päivälehden_ välillä puhkesi taistelu, se oli -jo alkanut rappeutua. Iäkäs omistaja oli äskettäin kuollut ja nimi -ja hevoset ja vaunut ja huolellisesti paikatut teltat oli myyty -vieraille. Vuosijuhla- ja jalkapallokilpailu-lauantaina (joka oli -myöskin Martinmessun lauantai) tämä sirkus majaili Oldcastlessa, -Kaupunkiviisikon liepeellä, missä se antoi kauden viimeisiä näytäntöjä. -Eivät edes pojatkaan mene sirkukseen keskellä Kaupunkiviisikon talvea. -_Merkkitorvi_ oli vuokrannut juhlakulkueeseen sopivan osan Snapen -laitosta loppuosaksi iltapäivää ja alkuillaksi. Ja ohjeiden mukaan -oli koko kulkueen oltava _Merkkitorven_ toimiston luona täydessä -marssikunnossa viimeistään kello viideltä. - -Mutta kello neljältä saapui joukko herrasmiehiä nauharuusuke -napinreiässä ja _Merkkitorven_ ilmoitustaulu kädessä puuhakkaina -ja huohottaen Oldcastlen markkina-aukiolle kertoen, että ohjelma -oli muutettu viime tuokiossa, jotta tehtäisiin tyhjiksi erinäiset -juonittelut, joita pelättiin häikäilemättömän _Päivälehden_ taholta. -Kulkue oli jaettava kolmeen ryhmään, joista pääjoukon oli saavuttava -Hanbridgeen "takateitse" ja molempien toisten oli lähdettävä -Bursley'iin ja Longshaw'hon. Tällä tapaa saataisiin reklaamitoiminta -jaetuksi ja paikkakunnan päätekijöille osoitettaisiin samanlaista -kunniaa kullekin. - -Erikoisesti valmistetut liput, viirit ja nauhat, joissa oli sanat: - - "MERKKITORVI - Kolmikymmenviisivuotisjuhla" jne, - -oli jo kohotettu ja ripustettu ja kääritty vaunujen kullatulle -harjalle. Ja tuokion viivyteltyään matkue lähti liikkeelle -jakaantuen Karjatorin alapäässä. Hanbridgeä varten valittua osastoa -johtivat suunnattomat Jupiterin vaunut, joissa oli kuusi pyörää ja -kuusikolmatta allegorillamaista kuvaa (kuten klovnin oli tapana -sanoa); niitä veti kuusi kirjavaa hevosta, joita ohjattiin valkoisin -suitsin. Näissä vaunuissa oli ikkunallinen päällystä (suuremmissa -näytäntötilaisuuksissa niitä käytettiin toisinaan pilettimyymälänä), ja -sisälle oli sijoittunut muuan _Merkkitorven_ valtuutetuista; sieltä hän -ohjasi kulkueen matkaa. - -Turhaa olisi koettaa kauemmin salata, ettei Jupiterin vaunujen -sisustassa majaileva _Merkkitorven_ valtuutettu itse asiassa ollutkaan -mikään _Merkkitorven_ valtuutettu. Hän oli Denry Machin, ei yksikään -toinen. Tästä ainoasta seikasta saattaa käsittää, missä määrin suurten -julkisten puhetorvien edustajat olivat unohtaneet, mitä heidän -arvonsa ja säädyllisyys vaativat. Luolassaan lymyillen Denry opasti -_Merkkitorven_ reklaamikulkueen pääjoukon kaikenkaltaisia syrjäteitä -pitkin Hanbridgen laitaosien ympäritse ja sitten itse kaupunkiin -kukkulan puolelta. Ja lopulta nuo kymmenet ajoneuvot pysähtyivät -Crapperinkadulle sen vaatimattomien asujanten iloksi. - -Denry astui ulos ja lähti viattomana käymään kohti oman lehtensä -toimistoa, joka sijaitsi lähellä. Alkoi jo olla myöhäistä. Vangittujen -_Päivälehden_ poikien ensimmäiset ulvahdukset rupesivat juuri -kajahtelemaan syksyisessä ilmassa. - -Äkkiä Denryä tervehti muuan nuori mies. - -"Halloo, Machin!" huusi tuo nuori mies. "Minkä vuoksi olet ajanut -partasi? Tuskin olin tuntea sinua." - -"Koska se huvitti minua, Swetnam", sanoi Denry, joka oli ilmeisesti -ymmällään. - -Hän oli nuorin Swetnamin pojista; heidän välilleen oli kehittynyt -jonkinlainen juro ystävyyssuhde. - -"Kuuleppas", sanoi Swetnam salaperäisesti, ikäänkuin noudattaen -äkillistä mielijohdetta; "minä kuulin, että _Merkkitorven_ miehet -aikoivat toimittaa pinteeseen kaikki teidän pojat tänä iltapäivänä, ja -luulen heidän onnistuneen siinä. Kuuntelehan tuota!" (Swetnamin isä oli -läheisissä suhteissa _Merkkitorven_ toimitukseen.) - -"Tiedän sen", vastasi Denry. - -"Mutta tarkoitan -- lehtineen päivineen." - -"Tiedän sen", sanoi Denry. - -"Ohoo!" mutisi Swetnam. - -"Mutta minäpä kerron sinulle salaisuuden", lisäsi Denry. "Ne eivät ole -tämänpäiväisiä lehtiä. Ne ovat eilispäiväisiä ja viimeviikkoisia ja -viimekuukautisia. Me olemme erikoisesti keräilleet niitä tätä varten ja -säilyttäneet ne siisteinä ja hyvännäköisinä." - -"Sinulla niitä on aina varokeinoja!" mutisi Swetnam. - -"Niin onkin", myönsi Denry. - -Samassa tuokiossa hyökkäsi joukko miehiä _Päivälehden_ toimistosta -kainalossaan tukuittain oikeita jalkapallo-numeroita. - -"Joutukaa!" huusi Denry heille. "Joutukaa! Tätä tietä! Heipä-hei, -Swetnam." - -Ja koko rivi katosi kulman taitse. Juuston avulla vangittujen poikien -ulvonta yltyi äänekkäämmäksi. - - -V. - -Sillä välin oli _Merkkitorven_ toimistossa (joka sijaitsi vajaan -kolmen sadan kyynärän päässä, mutta toisella puolen Kruunu-aukiota) -epäluulo syventynyt levottomuudeksi, kun hetket kuluivat ja Snapen -sirkuskulkue jäi itsepintaisesti ilmestymättä Oldcastlen tien -horisonttiin. _Merkkitorvi_ olisi puhelimitse tiedustellut asiaa -Snapelta, mutta eihän sirkukseen pääse koskaan puhelimitse. Lehdestä -soitettiin silloin Oldcastlen asiamiehelle, joka kauan nahjusteltuaan -vastasi, että vaunukulkue oli lähtenyt Oldcastlesta määrähetkellä -ja kaikista merkeistä päättäen täysin terveenä ja ripeänä. Sitten -_Merkkitorvi_ lähetti sissejä pitkin Oldcastlen tietä kannustamaan -kulkuetta, ja sissit palasivat tyhjin toimin. Pessimistit vilkaisivat -jo sellaiseen mahdollisuuteen, että koko kulkue oli pudonnut -kanavaan Cauldonin sillalta. Lehti painettiin, postikääröt Knypea, -Longshaw'ta, Bursleyä ja Turnhilliä varten lähetettiin junaan; pojat -odottivat; kellonosoittimet jakeluosastossa ihan kiitivät eteenpäin. -Oli järjestetty siten, että suurimman osan numeroita ja varsinkin -ensimmäiset numerot saisivat pojat myydä itse kullatuista vaunuista. -Johtaja epäröi kamalan tuokion ajan ja päätti sitten, ettei käynyt enää -odottaminen, vaan että poikien oli myytävä lehteä entiseen tapaansa -katukäytävältä ja katuojasta. Eihän voinut tietää, mitä _Päivälehdellä_ -oli mielessä. - -Ja sitten hyökkäsi _Merkkitorven_ poikia kymmenittäin tiehensä -paperikasoilla sälytettyinä, mutta he olivat masentuneita poikia; he -olivat aikoneet ajaa kullatuissa vaunuissa päästäkseen kahlaamasta -loassa. Ja melkein ensimmäiseksi he näkivät Kruunuaukiolla Jupiterin -vankkurit kaikessa loistossaan Heiluttaen _Merkkitorven_ lippuja; -ja perässä oli toisia, vaunuja. Nyt he eivät enää hyökänneet; he -kiitivät kuin katapultin lennättäminä ja laskeutuivat kuin kärpäset -ajoneuvoihin. Eräät miehet tahtoivat välttämättä ottaa heiltä lehdet -ja maksaa niistä paikalla. Pojat hämmästyivät; he joutuivat peräti -ymmälleen, mutta heillä ei ollut tapana evätä rahaa. Ja niin lähti -kulkue matkaan Knypen tietä pitkin oman torvisoittokunnan sävelten -raikuessa ja satakunnan pojan hurratessa vankkureissa. Sitten mainitut -miehet ryhtyivät varsin kummaan tekoon: he repivät alas kaikki -_Merkkitorven_ liput ja asettivat sijaan _Päivälehden_ tunnusmerkit. - -Niin että koko se suuri ja valistunut yleisö, joka laumoittain vaelsi -kotiin päin Knypen jalkapallokilpailusta, sai nähdä _Päivälehden_ -juhlakulkueen _Merkkitorven_ juhlakulkueen sijasta ja voi tuskin -uskoa silmiään. Ja _Päivälehtiä_ myytiin summittain vaunuista. -Knypen asemalla kulkue teki kaarroksen ja palasi Hanbridgeen, ja -lopulta, monenkertaisen triumfin jälkeen, se pysähtyi kaikkine -_Päivälehti_-koristeineen _Merkkitorven_ toimiston edustalle; ja -Denry sukelsi esiin luolastaan. Denryn miehet kiitivät tiehensä tukut -kainalossa. - -"Ovat myöhästyneet puolitoista tuntia", sanoi Denry tyynesti eräälle -_Merkkitorven_ omistajista, joka seisoi katukäytävällä. "Mutta minun -onnistui tuoda ne tänne. Minua halutti käväistä kiittämässä teitä -siitä, että toimititte meidän pojille niin oivan kestityksen." - -Puhelimet hymisivät kertoen uutisia samanlaisista _Päivälehden_ -juhlakulkueista Longshaw'ssa ja Bursleyssä. Eikä paikkakunnalla ollut -ainoatakaan ensiluokkaista ravintolaa, missä ei olisi ihmetellen -ihailtu tuon suurenmoisen vekkulin, Denry Machinin hävytöntä, -voittamatonta julkeutta. Moni ennusti oikeudenkäyntejä, mutta -siitä oltiin yksimielisiä, että _Merkkitorvi_ oli aloittanut tuon -julkeuskilpailun pyydystämällä satimeen _Päivälehden_ pojat, jotta -saisi vakuutetuksi pyhän rauhan toitotetulle juhlakulkueelleen. - -Eikä Denry jättänyt vielä sittenkään _Merkkitorvea_ rauhaan. - -_Päivälehden_ erikoisessa jalkapallonumerossa oli ensinnäkin ilmoitus, -että _Kaupunkiviisikon Päivälehti_ panisi toimeen Martinmessu-juhlia. -Ja samana aamuna sai jokainen Yleisen säästöklubin jäsen kutsun näihin -juhliin. Niitä oli kolme, ja ne vietettiin julkisilla paikoilla -Hanbridgessä, Bursleyssä ja Longshaw'ssa. Ne kävivät tavalliseen -Kaupunkiviisikon markkinain tyyliin, s.o.: niissä oli karuselleja, -näyttelyitä, piparkakkumyymälöitä, keinuja, kilpailuja. Mutta kuhunkin -tilaisuuteen oli järjestetty aivan uusi ja perin yksinkertainen -huvitus. Siihen kuului sarja pieniä rautatien merkkilaitteita. - -"Käykää esiin! Käykää esiin!" huusivat hoitajat. "Iskekää alas -merkkilaite! Saatte paketin Turkin makeata. Iskekää alas merkkilaite!" - -Ja kun merkkilaite oli isketty alas, huusivat miehet: - -"Me käärimme sen teille _Merkkitorven_ erikoiseen vuosijuhlanumeroon." - -Ja ylenkatseellisesti he repivät sopiviksi siekaleiksi _Merkkitorven_ -numeroita, jotka olivat maksaneet Denrylle ja Kumpp:lle puoli pennyä -kappale, ja käärivät Turkin makean siihen ja läjähyttivät sen saajan -käteen. - -Ja koko markkinakenttä peittyi repaleisiin ja likaantuneisiin -_Merkkitorven_ numeroihin. Ihmiset kahlasivat nilkkojaan myöten -_Merkkitorvessa_. - -Asiasta puhuttiin kaiken sunnuntaita. Harva asia on nostattanut -Kaupunkiviisikossa enemmän juoruja kuin Denryn keksimä ja suorittama -suunnaton kepponen. _Merkkitorvea_ kohdannutta siveellistä tappiota -pidettiin melkein tuhoisana. Ja nyt ei enää pohdittu oikeudenkäynnin -mahdollisuutta, vaan sen luultavuutta. - -Maanantaina ostettiin molempia lehtiä varsin levottomina. Jokainen -paloi halusta saada tietää, mitä kummankin toimitus sanoisi. - -Mutta ei kummassakaan lehdessä ollut ainuttakaan sanaa koko -asiasta. Molemmat olivat päättäneet pitää suunsa; kumpikin pelkäsi. -_Merkkitorvi_ pelkäsi, ettei se hätätilassa voisikaan todistaa -itseään syyttömäksi siihen rikokseen, että joukko poikia oli narrattu -vankeuteen paahdetun juuston ja kuuman hillon avulla. _Merkkitorven_ -oli myöskin otettava huomioon pahasti kolhaistu arvokkuutensa; moisille -haavoille on äänettömyys paras hoitotapa. _Päivälehteä_ pelotti -monikin seikka. Se oli itse asiassa ajanut kullatut vaununsa yli -kaikkien kymmenen käskyn. Sitä paitsi se oli voittanut helposti tuossa -suurenmoisessa kiistassa. Se oli tavattoman tietoinen kunniastaan. - -Denry lähti Blackpooliin, epäilemättä kasvattamaan partaansa. - -Todistukseksi _Päivälehden_ siveellisestä ja aineellisesta voitosta -mainittakoon, että pian sen jälkeen tiedusteli neljä varakasta -miestä _Päivälehden_ yhtiön osakkeita. Ja tähän se juttu muuten -loppuikin. Sillä nämä henkilöt, jotka hankkivat itselleen etuoikeuden -osake-enemmistöön, olivat _Merkkitorven_ lähettämiä. Näillä aseilla -varustettuna _Merkkitorvi_ teki sovinnon kilpailijansa kanssa ja -tappoi sen sitten molemminpuolisesta suostumuksesta. Sen kuolema ei -maksanut niinkään vähää, mutta kuitenkin vähemmän kuin vuoden voiton -_Merkkitorvesta_. Denry arveli "saaneensa rokkiinsa". Mutta sydämensä -syvyydessä hän iloitsi siitä. Hän oli nähnyt liian huolestuttavan -vilahduksen sanomalehtimiestoiminnan vaivoista ja vaaroista halutakseen -jatkaa sitä. Hän oli voittanut loistavasti kilpailussa, ja hänelle -moiset voitot olivat itse elämää. Hänen velikultamaineensa oli paljoa -suurempi kuin konsanaan ennen. Jos häntä olisi haluttanut, niin hänet -olisi valittu alahuoneeseen juhlakulkueensa ja Martinmessu-juhlansa -voimasta. - -Hiukan häveten yhtiökumppaninsa liioitteluja herra Myson palasi -Manchesteriin. - -Ja _Merkkitorvi_ ryhtyi jälleen yksinoikeutenaan hallitsemaan -neljännesmiljoonan ihmisen mielipiteitä, eikä sen kimppuun ole sen -koommin milloinkaan hyökätty. - - - - -X LUKU. - -Konnantyö. - - -I. - -Kun Denry yhdellä ainoalla iskulla nolasi äitinsä ja todisti -olevansa seikkailijasielu esiintymällä yhtenä ensimmäisistä -automobiilinomistajista Bursleyssä, kehotti vaisto häntä luonnollisesti -ajamaan sillä valtuusmies Cotterillin talolle. Ei silti että hän -rakasti Cotterillia ja siitä syystä halusi päästää tämän osalliseksi -ilostaan: sillä hän ei rakastanut valtuusmies Cotterillia. Hän ei -ollut koskaan saattanut antaa Nellien isälle anteeksi tuota suojelevaa -sävyä, johon oli vuosia sitten saanut alistua Llandudnossa ja joka ei -vieläkään ollut kadonnut Cotterillin käytöksestä häntä kohtaan. Vaikka -he kuuluivat samaan kaupunginvaltuustoon, vaikka Denry yhä rikastui -eikä Cotterill suinkaan rikastunut, tuntuivat viimeksi mainitun -kasvot ja ääni aina sanovan Denrylle: "Jaa, eipä olekaan hullumpaa -vasta-alkajalta." Siis Denryä ei haluttanut jättää käyttämättä -tilaisuutta saada valtuusmies Cotterill hiukan nolatuksi. Olipa hänellä -sitä paitsi toisiakin syitä lähteä Cotterillien luo. Hänen ja rouva -Cotterillin välillä oli olemassa myötämielisyyden side, huolimatta -tämän kainostelevasta vaiteliaisuudesta ja harmillisesta tavasta istua -kädet tiukkaan painettuina päälletysten vatsaa vastaan. Toisinaan Denry -kiusoitteli häntä -- ja hän alistui mielellään kiusoiteltavaksi. Denry -sai silloin ja tällöin nähdä vilahdukselta rouva Cotterillin sielun -sisimpään; hän oli Bursleyssä ainoa henkilö, jolle oli suotu moinen -etuoikeus. Ja sitten siellä oli Nellie. Denry ja Nellie olivat oivia -ystäviä. Muun maailman silmissä Nellie oli varttunut suureksi, mutta -ei Denryn mielestä; hän kohteli tyttöä vielä suklaalapsena, ja milloin -Nellie yleensä käytti hänestä jotain nimitystä, niin tämä puhutteli -häntä aina kunnioittavasti "herraksi". - -Cotterilleilla oli verraten iso vanha talo kelpo puutarhoineen -toisella puolen uutta puistoa ja kaikkia noita punaisia katuja, joiden -luomisessa herra Cotterill oli ollut osallisena. Herra Cotterill -rakensi toisille uusia terrakottakuorisia taloja, mutta asusti -itse kernaimmin vanhassa stukkokuorisessa. Hänen asumuksensa oli -pelastettu palstoitettaessa useita Yrjöjen aikuisia tiloja. Se oli -arvokas. Siinä oli kaksoisportti, ja tältä ajotie lähti pyrkimään -kohti talonovea, mutta karttoi ehdoin tahdoin joutumasta talonovelle, -ennenkuin oli ulottunut kaarroksissa läpi koko puutarhan. Se oli -oikeata Yrjöjen tyyliä! Uusi tyyli ilmeni valtuusmies Cotterillin -ulkonemaikkunoissa, kylpyhuoneessa ja puutarharuiskussa. Myöskin -oli olemassa tallirakennus, missä säilytettiin Viktorian aikuisia -rattaita ja Yrjöjen aikaa muistuttavaa hevosta, joita valtuusmies -käytti liikematkoillaan. Milloin tahansa hänen vaimonsa tai tyttärensä -halusivat käyttää ajoneuvoja, ne olivat joko poissa tai juuri -lähdössä tai Yrjön-hevonen oli väsyksissä ja levon tarpeessa. Mies, -joka hoiti hevosta, kynti myöskin kukkalavoja, särki ikkunoita niitä -puhdistaessaan ja hankasi mustaa voidetta ruskeisiin kenkiin. Kahdella -sisäpalvelijalla oli eroava käsitys hänen ja heidän velvollisuuksiensa -kuningaskunnan rajoista. Siinä oli lyhyesti sanoen menestyksellisen -maaseutukaupunkilaisen liikemiehen tavanmukainen laaja talous. - -Denry pääsi perille tapaturmitta. Tämä tapahtui niihin aikoihin, jo -kolmetoista vuotta sitten, jolloin automobiiliurheilijat tekivät -testamenttinsa ja varasivat mukaansa muonaa lähtiessään liikkeelle. -Sen vuoksi Denry olikin mielissään. Hänessä säilynyt vähäinen, mutta -hyödyllinen määrä ymmärtäväisyyttä kielsi häntä kuitenkin ajamasta -autoa tuota loppumatonta koukeroista käytävää pitkin. Oli ihana -toukokuun iltapäivä, ja hän jätti rakastetut ajoneuvot sekä, uudet -turkkinsa erään apinapuun varjoon lähelle porttia. - -Astellessaan narskutellen ovea kohti hän keksi suurenmoisen ajatuksen: -"Minä vien heidät kaikki ulos huristamaan. Siinä on parahiksi tilaa!" -hän sanoi. - -Eipä edes nykyäänkään, jolloin yksin vuokra-ajuritkin käyttävät -automobiilia, auton omistaja voi sanoa ystävälleen: "Olen ostanut -auton. Lähde mukaan huristamaan", yhtä itsetiedottomalla äänellä -kuin sanoisi: "Olen ostanut veneen. Lähde mukaan purjehtimaan", -tai "Olen ostanut talon. Lähde mukaan katsomaan sitä." Yksinpä -nykyäänkin, vieläpä keskellä Lontootakin automobiilissa on jotain -- -niin, jotain... Jokainen, joka on ostanut auton, ja jokainen, joka -on haaveillut auton ostoa, käsittää minut. Hyödytöntä on sanoa, että -automobiili on banaalisin kapine, mitä kuvitella voi. Sitä se ei ole. -Se on kerskailun kaikkein korkein tunnuskuva. Jos automobiili vaikuttaa -sillä lailla nykypäivinä ja Berkeleyn aukiolla, niin mitä se lieneekään -vaikuttanut tuossa hämärässä menneisyydessä ja tuossa hämärässä -kaupungissa kolmen tunnin pikajunamatkan päässä Euston-asemalta? Meidän -on pakotettava mielikuvitus voimakkaaseen ponnistukseen saadaksemme -vastauksen siihen kysymykseen. Silloin voi ymmärtää, että Denry oikein -kihelmöitsi ylpeydestä. - -"Onko herra kotona?" hän tiedusti palvelijalta, joka esiintyi -asianmukaisessa asussa, mutta yksityiskohdiltaan siivottomana. - -"Ei, herra. Ei se oo' käynyt teellä." - -("Silloin vien naiset ajelemaan", virkkoi Denry itsekseen.) - -"Käykää sisään! Käykää sisään!" huusi ääni salin avoimen oven toiselta -puolen, Nellien ääni! Perhe, joka on kohonnut liiketoiminnan avulla, -liittää käytöksessään ja elämässään ulkonaisen komeuden siitä kastista, -johon se on kavunnut, luontevuuteen ja vapauteen siitä kastista, minkä -se on jättänyt. - -"Mikä yllätys!" virkkoi ääni. Nellie ilmestyi punaposkisena. - -Denry heitti uuden automobiililakkinsa äkkiä eteisnaulakkoon. Ei! -Hän ei toivonut, että Nellie näkisi sen. Hän toivoi, ettei Nellie -näkisi sitä. Nyt, kun todella oli koittanut hetki julistautua -autonomistajaksi, häntä alkoi pelottaa ja hermostuttaa. Häntä olisi -haluttanut piilottaa lakkinsa. Mutta Denryhän olikin aivan toisenlainen -kuin tavallinen ihmissuku. Hän saattoi tuntea itsensä noloksi uudessa -puvussakin. Omituinen henkilö. - -"Halloo!" tervehti tyttö häntä. - -"Halloo!" hän tervehti tyttöä. - -Heidän katseensa koskettivat toisiaan. - -"Isä ei ole vielä tullut", lisäsi Nellie. Denryn mielestä hän ei ollut -oikein ennallaan. - -"No", hän kysyi, "mikä yllätys täällä sitten on?" - -Nellie viittasi häntä käymään saliin. - -Yllätys oli muuan ihmeellinen nainen, joka teki suurenmoisen -vaikutuksen mustassa puvussaan -- se ei ollut mustaa silkkiä, vaan -pehmeää, hauraampaa kangasta. Hän lojui lepotuolissa tavattoman -sulavana ja rauhallisena. Musta egyptiläinen hartiavaippa, joka -välkkyi hopealta, oli liukumaisillaan hänen olkapäiltään. Hänen -tukkansa oli kammattu -- niin, se oli _kammattu;_ se oli ilmeisesti -oikein päätä pyörryttävä taideteos. Denry saattoi nähdä hänen molemmat -jalkansa ja toisen nilkan. Kengät, harsosukat -- sellaisia kenkiä, -sellaisia harsosukkia ei oltu koskaan ennen nähty Bursleyssä, eipä -edes tanssiaisissakaan! Hän oli surupuvussa ja melkein kokonaan -koristuksitta, mutta mustan keskeltä vilahti siellä ja täällä kultaa, -mikä teki ihmeellisen rikkaan vaikutuksen. Kokemattominkin olisi -sanonut ja täydellä syyllä: "Hänen täytyy olla varakas ja hieno -nainen." Koko puku oli yksityiskohtiaan myöten suurenmoinen. Siinä -olisi voinut olla kymmenen miljoonaa pistosta. Kymmenen ompelijatarta -olisi voinut valmistaa sitä kymmenen vuoden ajan. Mikroskoopillinen -tarkastelu olisi vain voinut syventää ihmettelyä. - -Hän oli jotain uutta Kaupunkiviisikossa, jotain aivan uutta. - -Denry ei pysynyt tilaisuuden herrana. Hän oli harvoin pikkutilanteen -herra. Ja vaikka hän olikin viime aikoina omaksunut melkoisen määrän -seurustelutottumusta, se unohtui häneltä alituiseen, niin ettei hän -saattanut turvautua siihen hetkellä, jolloin sitä kipeimmin tarvittiin, -kuten esimerkiksi nyt. - -"Kas, Denry!" sanoi tuo ihmeellinen mustapukuinen olento pehmeästi. - -Ja Denry pakottausi levolliseksi ikäänkuin veteen sukeltaakseen ja -sanoi: - -"Kas, Ruth!" - -Siinä oli nainen, jota hän oli kerran rakastanut ja suudellut ja -mielinyt vaimokseen. Hän oli hyvillään siitä, että Ruth oli aloittanut -ristimänimellä, sillä hän ei voinut muistaa tämän sukunimeä. Hän ei -edes muistanut, oliko koskaan tullut kuulleeksikaan sitä. Hän tiesi -vain sen verran, että muutettuaan Bursleystä isänsä luo Birminghamiin -Ruth oli mennyt naimisiin jonkun kanssa, jolla oli kaksoisnimi, joka -oli hyvissä varoissa ja häntä itseään vanhempi ja kaikesta päättäen -korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa; ja tämä joku oli sitten kuollut. - -Ruth käyttäytyi aivan rauhallisesti. Hänen menettelyssään ei ollut -vähintäkään vihjausta siihen suuntaan, että hän odotti saavansa -osakseen yksinäiselle leskelle tulevaa säälittelyä tai etteivät he -kaksi voisi koskaan enää puhutella toinen toistaan luonnollisesti, -koska olivat yhteen aikaan olleet kihloissa keskenään. Hän puhui -aivan kuin ei hänelle olisi koskaan tapahtunut mitään ja ikäänkuin -noin neljäkolmatta tuntia olisi kulunut siitä, kuin he viimeksi -näkivät toisensa. Denry aavisti, että Ruth oli varmaankin oppinut tuon -peräti hyödyllisen diplomaattisen tyyneyden joutuessaan kosketuksiin -miesvainajansa säädyn kanssa. Hänelle itselleen se oli arvokas opetus: -"Käyttäydy aina, ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut -- samantekevää, -mitä on tapahtunut." - -Itsekseen hän sanoi: - -"Olipa hyvä, että tulin autollani." - -Hän tuntui tarvitsevan jotain puolustautuakseen kaiken tuon rikkauden -ja suuremman seurustelutottuneisuuden äkilliseltä hyökkäykseltä, ja -automobiili soveltui siihen oivallisesti. - -"Olen kuullut sinusta varsin usein viime aikoina", sanoi Ruth lievästi -hymyillen ja järjestäen ikäänkuin salavihkaa hameensa laskosta. - -"Vai niin", vastasi Denry, "valitettavasti en voi sanoa samaa sinusta." - -Kenties hiukan vaarallista, mutta silti hänen mielestään aika sievästi -sanottu. - -"Oh!" virkkoi Ruth. "Minä olen ollut niin paljon poissa Englannista. Me -juttelimme juuri virkistysmatkoista. Sanoin rouva Cotterillille, että -heidän pitäisi tänä vuonna lähteä muutteen vuoksi Sveitsiin." - -"Niin, rouva Capron-Smith sanoi juuri --", tokaisi rouva Cotterill. - -(Siinä oli siis hänen nimensä.) - -"Se olisi kerrassaan ihanaa!" sanoi Nellie haltioituneena. - -Sveitsiin! Ihmeellistä, kuinka hän oli saanut yhdellä ainoalla sanalla -vedetyksi rajaviivan bursleyläisten ja itsensä välille. Cotterillit -eivät olleet koskaan käyneet Englannin ulkopuolella. Eikä siinä kyllin, -vaan Cotterillit eivät olleet koskaan uneksineetkaan käydä Englannin -ulkopuolella. Denry oli käynyt kerran Dieppessä ja palannut kuin -Timbuktusta kuuluisana matkailijana. Ja Ruth jutteli huolettomasti -Sveitsistä! - -"Siellä taitaa olla aika hauskaa", hän sanoi. - -"On", virkkoi Ruth, "siellä on suurenmoista kesällä. Mutta oikea -kausi on tietysti talvella, urheilun vuoksi. Ellei ole tilaisuutta -heittäytyä vapaaksi talvella, niin täytyy luonnollisesti tyytyä kesään, -ja suurenmoista siellä on silloinkin. Olen varma siitä, että se olisi -sinusta hirveän hauskaa, Nell." - -"Se on varmaa -- hirveän hauskaa!" Nellie myönteli. "Minä puhun siitä -isälle. Minä laitan niin, että hän --" - -"Mutta Nellie", varoitti äiti häntä. - -"Sen minä teen, äiti", väitti Nellie. - -"Siinähän isä tuleekin", huomautti rouva Cotterill kuunneltuaan. - -Eteisestä kuului askelia, jotka häipyivät ruokasaliin. - -"Kummallista, ettei isä tule tänne. Varmaankin hän kuuli meidän -puheemme", sanoi Nellie ikäänkuin jostain pikkuseikasta harmistunut -tyranni. - -Kello helähti, ja sitten saapui palvelija saliin huomauttaen rouva -Cotterillille: "Jos rouva tekisi niin hyvin", ja rouva Cotterill katosi -sulkien oven jälkeensä. - -"Mitä ihmettä niillä nyt on tekeillä?" uteli Nellie, ja hänkin poistui -otsa rypyssä jättäen Denryn ja Ruthin kahden kesken. Nellien otsasta -saattoi havaita, että hänen isänsä saisi kerrankin kuulla jotain. - -"En ole vielä nähnyt herra Cotterillia", sanoi rouva Capron-Smith. - -"Milloin saavuit?" kysyi Denry. - -"Vasta tänä iltapäivänä." - -Ruth jutteli edelleen. - -Katsellessaan häntä kuunnellen ja silloin tällöin älykkäästi vastaten -Denry näki, että rouva Capron-Smith oli totisesti se nainen, jota Ruth -oli niin taitavasti jäljitellyt kymmenen vuotta sitten. Tuo jäljittely -oli silloin erehdyttänyt hänet; hän oli pitänyt sitä luonnollisena. Nyt -se ei olisi häntä erehdyttänyt -- hän tiesi sen. Mutta tämä oli oikeata -lajia, joka kestäisi arvostelun missä tahansa... Sveitsi! Eikä vain -Sveitsi, vaan Sveitsi hienostettuna! Sveitsi talvella! Hän aavisti, -että Ruthin mielestä ei Sveitsiin kannattanut lähteä kesällä -- jos -halusi pysyä säätynsä tasolla. Mutta talvella... - - -II. - -Nellie oli ilmoittanut yllätyksen odottavan Denryä, kun tämä astui -taloon; mutta vaikka tämä osoittausikin merkilliseksi ja onnistuneeksi, -ei se kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen yllätykseen, mikä -herra Cotterillilla oli varattuna Nellielle, tämän äidille, Denrylle, -Bursleyn kaupungille ja erinäisille henkilöille pitkin maata. - -Rouva Cotterill saapui hysteerisenä häiritsemään Denryn ja Ruthin -kaksinpuhelua. Päättäen toimeliaista käsistä, jotka eivät tällä -kertaa levänneet siivosti toinen toisensa päällä, vaan pyörivät mitä -eriskummallisimmin hänen päänsä vaiheilla, oli täysin selvää, että -rouva Cotterill oli joutunut peräti tavattoman mielenliikutuksen -valtaan. - -"Se on noiden saarnamiesten syy -- lopultakin! Tiesin, että niin -kävisi! Se on kokonaan noiden saarnamiesten syy! Ne eivät tahdo jättää -häntä rauhaan, ja nyt se on tehty." - -Sen verran rouva Cotterill. Hän vaipui tuolille. Hänellä ei ollut enää -pienintäkään häpeän tuntoa, hän ei välittänyt vähääkään siitä, mikä -oli hänen arvolleen sopivaa. Hän tuntui unohtaneen, ettei erinäisiä -asioita käy pohtiminen vierailuhuoneessa. Hän oli poistunut huoneesta -valtuusmies Cotterillin rouvana; palatessaan hän ei ollut erikoisesti -mitään, vain tappion olennoima. Muutos oli tapahtunut viidessä -minuutissa. - -Rouva Capron-Smith ja Denry vilkaisivat toinen toiseensa, ja yksinpä -rouva Capron-Smithkin joutui tuokioksi ymmälleen. Sitten Ruth -lähestyi rouva Cotterillia ja tarttui hänen käteensä. Kenties ei -rouva Capron-Smith ollut sittenkään niin hämmästyksissään. Hän ja -Nellien äiti olivat aina olleet "hyvin ystävällisissä väleissä". Ja -Kaupunkiviisikossa "hyvin ystävälliset välit" merkitsevät jotakuinkin -paljon. - -"Ehkä teidän olisi parasta jättää meidät kahden kesken", Ruth ehdotti -kääntäen päätään vilkaistakseen Denryyn. - -Juuri sitä tämä halusikin. Ei ollut epäilemistäkään, ettei Ruth ollut -ehdottomasti hienostolainen. Hänen käytöstavassaan ei ollut vähintäkään -virhettä. - -Denry poistui sanoen itsekseen: "Nyt sitä mennään!" - -Eteisestä hän näki avoimen oven kautta valtuusmies Cotterillin seisovan -ruokasalin uuniin nojautuneena. - -Denryn huomatessaan Cotterill suoristausi kömpelön karskisti. - -"Nuori mies", hän sanoi teeskennellen vanhaa suojelevaa käytöstään, -"käykää sisään. Voittehan tekin saada sen tietoonne. Te olette meidän -ystäviämme. Käykää sisään ja sulkekaa ovi." Nellieä ei ollut näkösällä. -Denry astui sisään ja sulki oven. "Istukaa", sanoi Cotterill. - -Ja aivan kuin hän olisi sanonut: "Jaa, sinä olet koko sukkela -nuorukainen etkä ole onnistunut niinkään huonosti tässä elämässä; -ja palkinnoksi minä aion suoda sinulle etuoikeuden kuulla meidän -onnettomuudestamme, joka jostain merkillisestä syystä tuottaa minulle -suurempaa kunniaa kuin sinun onnesi sinulle itsellesi, nuori mies." - -Ja hän siveli karkeata harmaata partaansa. - -"Aion huomenna jättää oikeuteen vararikkoanomukseni", hän sanoi -naurahtaen lyhyesti. - -"Niinkö!" sanoi Denry, joka ei keksinyt muutakaan sanottavaa. Hänen -nimensä ei ollut Capron-Smith. - -"Niin; ne eivät jätä minulle muuta keinoa valittavaksi", sanoi herra -Cotterill. - -Sitten hän esitti lyhyen historian viimeaikaisista liiketoimistaan -tuolle nuorelle miehelle. Ja hän tuntui kuvittelevan sitä -jonkinlaiseksi väkiköyden vedoksi velallistensa ja velkojainsa kesken, -ollen siinä itse köytenä. Hän tuntui haluavan tehdä tiettäväksi, -että hän oli aina parhaansa mukaan koettanut saada suurimman hyödyn -suurimmasta määrästä, mutta että nuo visapäiset saamamiehet olivat -alituiseen tehneet sen tyhjäksi. Silti ei hän kantanut kaunaa heitä -kohtaan. Onni vaihtelee väkiköydenvedossa. Hän koetti uskotella -nukkavierun mahtavana, että vararikko kuudenkymmenen korvilla ja -yhteiskunnassa, missä ennen on ollut merkkimiehiä, on vain ohimenevä -pikkutapaus. - -"Kummastuttaako se teitä?" hän kysyi typerästi hymyillen. - -Denry käytti tilaisuutta kostaakseen kaikesta siitä suojelevaisuudesta, -mihin oli saanut alistua vuosikymmenen ajan. - -"Ei!" hän sanoi. "Entä teitä itseänne?" - -Herra Cotterill ei potkaissut Denryä talostaan hävyttömänä nuorena -tolvanana, hän vain uusi typerän hymynsä. - -Denry oli ollut tuokion ajan kummissaan, mutta oli nopeasti toipunut. -Cotterillin luhistuminen oli noita tapahtumia, jotka jokainen -teräväjärkinen ihminen voi ennustaa, kun ne ovat tapahtuneet. Cotterill -oli antautunut rakennuskeinotteluihin, rakentanut ja kiinnittänyt, -rakentanut ja kiinnittänyt, myynyt voitolla, myynyt voitotta ja jäänyt -itse pitämään monta taloa; hän oli turvautunut vekseleihin, toisiin -kiinnityksiin ja kolmansiin kiinnityksiin; ja koska hän oli rakentaja -eikä voinut tehdä muuta kuin rakentaa, niin hän oli rakentanut edelleen -siitä huolimatta, ettei Bursley ollut laisinkaan innostunut hänen -luomuksiinsa. Jos Bursleyn kaupunginpuistossa olisi löydetty rikkaita -kultasuonia, olisi Cotterill omistanut kaivosleirin ja kasannut -itselleen suunnattoman omaisuuden; mutta onnettomuudeksi ei puistossa -löydetty kultasuonia. Ei kukaan tuntenut hänen asemaansa; ei kukaan -tunne koskaan rakennuskeinottelijan asemaa. Hän ei tuntenut sitä -itsekään. Liikkeellä oli ollut huhuja, mutta ne oli kumottu sopivalla -tavalla. Kun hän äskettäin oli evännyt pormestarin kaulakäädyt käteisen -rahan puutteessa, oli se selitetty johtuvaksi älykkäisyydestä. -Harien kotielämänsä oli aina jatkunut samaan kohtuullisen ylelliseen -tapaan. Hän oli aina maksanut leipurille, teurastajalle, räätälille -ja ompelijattarelle. Ja nyt hänen oli esitettävä vararikkoanomus, ja -huomenna koko kaupunki kertoisi odottaneensa sitä jo vuosikausia. - -"Mihin aiotte ryhtyä?" tiedusti Denry ystävällisen uteliaana. - -"Niin", sanoi Cotterill, "sehän se tässä onkin kysymyksessä. Minulla on -veli rakennusurakoitsijana Torontossa. Häneltä vetelee oikein hyvin; -siellä valtameren takana vasta osataankin rakentaa. Kirjoitin hänelle -tässä tuonoin, ja hän vastasi paluupostissa -- paluupostissa -- että -hän tarvitsi juuri minun laistani miestä pitämään töitä silmällä. -Niin, John alkaa jo käydä vanhaksi. Kuten näette, on minulla siellä -mahdollisuuksia." - -Ikäänkuin sanoakseen: "Oikeamielisille on aina apu lähellä." - -"Juttelen teille näitä, koska olette ikäänkuin perheen ystäviä", hän -lisäsi. - -Sitten, pitkältä vaiettuaan, hän aloitti toivorikkaasti, hilpeästi, -rohkeasti: - -"Vielä nytkin selviäisin vallan sievästi, jos saisin vain pari tuhatta -käsiini -- ja vakuutta minulla on yllin kyllin." - -"Eiköhän olisi hiukan myöhäistä?" - -"Ei ensinkään. Jos vain joku, joka todella tuntee kaupungin ja luottaa -kiinteistökauppaan, luovuttaisi pari tuhatta -- jaa-a, viidessä -vuodessa hän saisi sen summan kaksinkertaiseksi." - -"Todellakin!" - -"Niin", sanoi Cotterill. "Katsokaahan Claren katua." - -Claren katu oli hänen terrakotta-mestariteoksiaan. - -"Kuulkaahan", sanoi Cotterill mielistelevästi. "En usko, että kukaan -kykenee opettamaan _teille_ suuriakaan kiinteistöjen arvosta tässä -kaupungissa. Te tunnette sen asian yhtä hyvin kuin minäkin. Jos teillä -sattuisi olemaan vapaana pari tuhatta -- hitto vieköön! sellaista -tilaisuutta ei kannatakaan tarjota joka miehelle." - -"Niin", sanoi Denry. "Ei minunkaan mielestäni kannata." - -"Tarjoan sen teidän käytettäväksenne", jatkoi Cotterill oivaltamatta -Denryn huomautuksen kärkeä. "Tehän olette perheen ystäviä. Te käytte -meillä niin usein. Niin, johan siitä on melkein kymmenen vuotta..." - -Denry huokasi: "Olen kai käynyt täällä noin yhden kerran kahdessa -viikossa verraten säännöllisesti. Siitä tulee kaksi sataa viisikymmentä -kertaa kymmenessä vuodessa. Niin..." - -"Vaikkapa pari tuhatta", sanoi Cotterill miettiväisenä. - -"Kaksi tuhatta jaettuna kahdella ja puolella sadalla -- siitä tulee -kahdeksan. Kahdeksan puntaa käynniltä. Se on aika kallista, Cotterill, -aika kallista. Ihanhan teitä voisi pitää puolena tusinana kuuluisia -lääkäreitä yhteen käärittyinä." - -Hän ei ollut koskaan ennen nimittänyt valtuusmiestä koristelematta -"Cotterilliksi". Herra Cotterill punastui ja nousi. - -Denry ei esiinny edukseen tässä kohtauksessa. Häneltä puuttui -jalomielisyyttä. Muuta puolustusta ei hänen hyväkseen voi esittää kuin -sen, että herra Cotterill oli nimittänyt häntä "nuoreksi mieheksi" -aivan liian usein kymmenen vuoden kuluessa. Se on sukkela puolustus. - - -III. - -"Ei", kuiskasi Ruth päällysvaatteissaan. "Älä tuo sitä ovelle. Minä -kävelen sinun mukanasi portille ja nousen siellä autoon." - -Denry nyökkäsi. - -He poistuivat yhdessä. Ruth kuului todellakin asustavan -Kaupunkiviisikon hotellissa Knypessa, joka siihen aikaan oli ainoa -Kaupunkiviisikon hotelleista, mikä toden teolla oli olevinaan -"ensiluokkainen" kokosivu-ilmoituksen merkityksessä. Se seikka, -että Ruth asusti Kaupunkiviisikon hotellissa, teki jälleen Denryyn -voimakkaan vaikutuksen. Hän esiintyi totta tosiaan suurenmoisesti. -Hän oli aikonut kävellä puiston halki Bursleyn asemalle ja matkustaa -junalla Knypeen, ja kun Denry äkkiä antoi ilmi automobiilinsa ja -tarjoutui viemään hänet sillä hotelliin, joutui Ruth vuorostaan -ihmetyksen valtaan. Hänen äänessään kuvastuva kummastus, kun hän -huudahti: "Onko sinulla _automobiili_?" oli kaikkea muuta kuin naivi. - -Niin he poistuivat yhdessä tuosta kovan onnen talosta Ruthin -ilmoitettua hilpeästi Nellielle, joka oli jälleen tullut saapuville -kiusallisen masentuneisuuden valtaamana, että hän palaisi seuraavana -päivänä. - -Ja Denry astui ajotietä pitkin viimeisenä näkemyksenään tuo lapsi -parka, Nellie, joka seisoi ovella heitä saatellen. Merkillistä, kuinka -suuressa määrin hän oli pysynyt lapsena. Denry tiesi, että hänen täytyi -olla jo vanhempi kuin puolivälissä kolmattakymmentä, ja kuitenkin hän -pysytteli itsepintaisesti aito tyttönä. Suloinen pikku olento; mutta -_savoir vivre_ oli hänelle tuntematon käsite, hän ei kyennyt pysymään -tilanteen tasalla, hänellä ei ollut laisinkaan ulkonaista ylpeyttä. -Pelkästään sievä, iloinen tyttö, merkillisen tyttömäinen... Cotterillit -olivat suoriutuneet tuosta onnettomasta illasta huonosti. He eivät -olleet osoittaneet mitään arvokkuutta, ei mitään hilliytymistä; ja ukko -Cotterill oli ollut suorastaan hullu ehdotuksineen. Rouva Cotterill -oli ollut lopen masentunut, ja vain Ruthin tyyni, vallitseva vaikutus -oli saanut hermostuneen ja uikuttavan Nellien malttamaan mieltään sen -verran, että hän tuli saattamaan vieraita ovelle. - -Varsin surullinen juttu. - -Kun hän oli menestyksellä saanut automobiilin käyntiin ja he -liukuivat Moorthornen mäkeä alaspäin rinnatusten, olkapäät toinen -toisessaan kiinni, karkoitti Denry mielestään vararikkoisen perheen -synnyttämän painajaistunnelman. Eihän hänellä ollut kaikesta huolimatta -mitään syytä alakuloisuuteen. Hän ei ollut tehnyt vararikkoa. -Hän kasasi yhtä mittaa rikkautta itselleen. Hänelle karttui nyt -varallisuutta koneellisesti. Äidin elämäntapojen vuoksi eivät hänen -elinkustannuksensa nousseet lähimaillekaan tulojen tasalle. Ja Ruth -- -hänkin oli varakas. Hän tunsi, että Ruthin täytyi olla varakas sanan -tarkimmassa merkinnössä. Ja varallisuutta täydensi maailmankokemus. -Ruth oli hänen vertaisensa. Ruth ymmärsi asioita yleensä. Hän oli -elänyt, matkustellut, kärsinyt, miettinyt -- lyhyesti sanoen, hän -oli viimeistelty valmiste. Hän ei ollut mikään avuton, kehittymätön -pikkutyttö. Lisäksi hän oli vähemmän kova kuin entisaikaan. Hänen -äänensä ja liikkeensä olivat toista laatua. Maailma oli pehmentänyt -hänet. Ja äkkiä Denryn mieleen juolahti, että hänen ainoa vikansa -- -tuhlaavaisuus -- oli nyt menettänyt merkityksensä, kun hän oli itse -varakas. - -Denry kertoi Ruthille kaiken, mitä herra Cotterill oli puhunut -Kanadasta. Ja Ruth kertoi hänelle kaiken, mitä rouva Cotterill oli -puhunut Kanadasta. Ja he olivat yhtä mieltä siitä, että herra Cotterill -oli saanut ansaitun palkkansa ja että oman etunsa kannalta Kanada oli -ainoa paikka, joka soveltui Cotterilleille; ja mitä pikemmin, sitä -parempi. Ihmisten on alistuttava vararikon seuraamuksiin. Mitään muuta -ei voinut enää tehdä. - -"Minun mielestäni on sääli, että Nellienkin täytyy lähteä", sanoi Denry. - -"Oh, niinkö?" vastasi Ruth. - -"Niin, joutua sellaiseen vieraaseen maahan. Hänestä ei ole -kanadalaistytöksi. Jos hän voisi vain saada jonkin toimen täällä... Jos -voisi keksiä hänelle jotain." - -"Oh, minä en ole _laisinkaan_ samaa mieltä kuin sinä", sanoi Ruth. -"Arveletko todellakin, että hänen pitäisi erota vanhemmistaan _juuri -nyt?_ Hänen paikkansa on vanhempien luona. Ja sitä paitsi, näin meidän -kesken sanoen, hänellä on siellä paljoa suuremmat mahdollisuudet -päästä naimisiin kuin _tässä_ kaupungissa -- kaiken tämän jälkeen. -Tietysti minusta on kovin ikävää erota hänestä -- ja myöskin rouva -Cotterillista. Mutta..." - -"Taidat olla oikeassa", myönsi Denry. - -Ja he kiitivät upeasti edelleen Kaupunkiviisikon lyhtyvaloisessa -yössä. Ja Denry viittasi taloonsa kun he ajoivat ohitse. Ja kumpikin -ajatteli paljon turvallista asemaansa tässä maailmassa ja tulojaan ja -pankkiirinsa mesikielistä kohteliaisuutta; ja myöskin vararikkoisen -ikävää asemaa... Vararikkoiselle ei mahtanut mitään. - -IV. - -Eräänä pakkasaamuna talven alkupuolella olisi saattanut nähdä heidät -yhdessä aivan toisenlaisissa ajoneuvoissa -- ensimmäisen luokan osaston -haltijoina pikajunassa, joka kiiti Knypesta Liverpooliin. Heillä -oli osasto kokonaan hallussaan, ja he olivat sijoittuneet siihen -mahdollisimman ylellisesti. Kumpikin oli verhoutunut turkiksiin, ja -turkisvaippa liitti heidän polvensa suojaansa. Ylt'ympärille oli -siroteltu aikakauskirjoja sekä sanomalehtiä niin runsaasti, että niiden -arvo vastasi varmaankin päivätyöläisen koko päiväpalkkaa; ja kun Denryn -silmä kohtasi junailijan silmän, se virkkoi "shillinki". Lyhyesti -sanoen, ei kukaan olisi saattanut olla korkeammalla muiden yläpuolella -kuin he olivat sinä aamuna tuossa osastossa. - -Tämä matka aiheutui omituisista tapahtumista. - -Herra Cotterill oli tehnyt vararikon ja heittänyt yltään -kaupunginvaltuusmiehen kaavun. Hän oli alistunut kiusallisen -tarkkoihin kuulusteluihin ja noiden hillittömästi haukkuvien petojen, -saamamiestensä törkeään nuuskintaan. Hän oli paljastanut kirjansa, -kirjeenvaihtonsa, järjestelmänpuutteensa, ylellisen kotielämänsä -ja sen ikävän seikan, että oli jatkanut liikettään kauan senkin -jälkeen, kun jo tiesi olevansa maksukyvytön. Hän oli usean kuukauden -ajan, mainittujen petojen etuja ajaakseen, jatkanut omaa liikettään -tilapäisenä hoitajana ja määräpaikasta. Ja vähitellen oli kaikki -hänen omaisuutensa saatu myydyksi. Ja loppuviikoiksi oli Cotterillin -perheen täytynyt lähteä paljaaksi riisutusta talostaan ja majailla -vuokra-asunnossa. He olivat päättäneet matkustaa Kanadaan Liverpoolin -kautta, ja päivää varemmin kuin Denry ja Ruth matkustivat Liverpooliin, -he olivat lähteneet Bursleyn kaupungista (jonka herra Cotterill oli -niin laajalti silannut terrakottalla) maineetta ja laulutta. Eipä edes -Denrykään, joka kuitenkin oli käynyt jäähyväisiä lausumassa heidän -majapaikassaan, ollut saattanut heitä asemalle; mutta Ruth Capron-Smith -oli ollut saattelemassa asemalla. Hän oli keskeyttänyt oleskelunsa -Southportissa saapuakseen Bursley'iin ja toimittanut heidät sieltä -matkaan kuten ystävä ainakin. Heidän lähtönsä jälkeen oli järjestettävä -erinäisiä asioita, ja Ruth oli luvannut pitää niistä huolen. - -Mutta heti heitä saateltuaan Ruth oli tavannut Denryn kadulla. - -"Ajattelehan", hän sanoi jyrkästi, "nuo ihmiset aikovat toden teolla -matkustaa kolmannessa luokassa. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä. -Herra ja rouva Cotterill pitivät sen minulta salassa, enkä olisi -saanutkaan tietää siitä, ellei Nellie olisi tullut sanoneeksi jotain. -Sen vuoksi he ovat lähteneet jo tänään. Laiva ei lähde ennenkuin -huomenna iltapäivällä." - -"Kolmannessa luokassa?" Ja Denry vihelsi. - -"Niin", sanoi Ruth. "Tietysti pelkkää ylpeyttä. Ukko Cotterill tahtoi -säästää joka pennin, minkä sai haalituksi kokoon, jotta voisi esiintyä -edes pikkuruisen komeasti Torontoon päästyään, ja niin -- kolmannessa -luokassa! Ajattelehan Nellieä ja rouva Cotterillia kolmannessa luokassa. -Jos olisin tietänyt sen, niin olisin muuttanut asian, sen takaan, enkä -olisikaan siinä vitkastellut. Ja nyt se on liian myöhäistä." - -"Eipähän ole", vastusti Denry päättäväisesti. - -"Mutta he ovat jo lähteneet." - -"Voisin sähköteitse tilata Liverpoolista salonkipaikat -- niitä on -yllin kyllin tähän aikaan vuodesta -- ja huomenna voisin puikahtaa -Liverpooliin ja tavata heidät laivalla ja pakottaa muuttamaan." - -Ruth tiedusti, uskoiko hän todellakin sen käyvän päinsä, ja hän -vakuutti sen varmaksi. - -"Toisen luokan paikat sopisivat paremmin", sanoi Ruth. - -"Miksi?" - -"Niin, siellä ei tarvitse pukeutua päivälliseksi ja niin edespäin. -Eihän heillä ole sellaisia pukuja." - -"Ei tietenkään", sanoi Denry. - -"Kuulehan", virkkoi Ruth hurmaavasti hymyillen. "Pannaan me -kustannukset puoliksi. Ja lähdetään Liverpooliin yhdessä ja -- tuota -noki -- hankitaan pikku lahjoja ja järjestetään koko asia. Minä -matkustan huomenna Southportiin, ja Liverpool on matkan varrella." - -Denry ihastui ehdotukseen ja sähkötti menestyksellisesti Liverpooliin. - -Ja niin he istuivat sinä aamuna yhdessä Liverpoolin pikajunassa. -Se avuliaisuussuunnitelma, johon he olivat antautuneet, vaikutti -voimakkaasti heidän mielialaansa, joka kävi sekä tuttavalliseksi että -helläksi. Ruth ei laisinkaan salannut tunteitaan Denryä kohtaan; -ja tuijottaessaan vuorostaan naapuriinsa, joka istui vastapäätä -herkullisen kypsänä (Ruth oli häntä itseään hiukkasen vanhempi), -viehättävästi puettuna, täydellisenä jokaisessa yksityiskohdassa -käytökseltään, tietäen kaiken, mitä elämästä oli tiedettävä, ja sievän -omaisuuden varmana omistajana -- tuijottaessaan tuohon olentoon Denry -mietti riemukkaana, voitostaan varmana: - -"Tietenkin minulla on kolikoita. Mutta niin on hänelläkin -- kenties -enemmänkin. Senvuoksi hänen täytyy pitää minusta yksistään oman itseni -vuoksi. Tuo loistava olento on ollut kaikkialla ja nähnyt kaiken, ja -hän palaa Kaupunkiviisikkoon ja palaa _minun_ luokseni." - -Se oli hänen ylpein hetkensä. Ja siinä hän näki tulevaisuutensa paljoa -loistavampana kuin oli uneksinutkaan. - -"Milloin sinulta päättyy suruaika?" hän kysyi; - -"Kahden kuukauden perästä", sanoi Ruth. - -Tämä ei ollut mikään kosinta eikä suostumus, mutta kyllä se oli jo -varsin lähellä näitä. He olivat ääneti ja onnellisia. - -Sitten Ruth sanoi: - -"Onko sinulla koskaan liikeasioita Southportissa?" - -Ja Denry vastasi verrattomalla tavalla: - -"Kyllä niitä aina tulee." - -Jälleen äänettömyys. Tällä kertaa Denry tunsi menevänsä naimisiin -Ruthin kanssa. - - -V. - -White Star yhtiön valtamerihöyry _Titubic_ työntyi vedestä kuin -talorivi rantasiltaa vastaan. Sen kävelykannella oli suuri väkijoukko -ja rantasillalla seisoi vieläkin suurempi. Kävelykannen yläpuolella -asteli upseereita komentosillalla, ja sen yläpuolella oli tuuletussilta -ja sen yläpuolella savutorvet savua tupruttaen ja jossain vielä -ylempänä pari lippua, liehuen tuulessa. Ja rantalaiturin väkijoukon -takana ulottui rivi nelipyöräisiä vaunuja ja raihnaisia hevosia. -Rantalaituri heilui lievästi nousuveden liikuttamana. Ainoastaan laiva -näytti tukevalta, ikäänkuin lujalle pohjalle juotetulta. - -Ylihangan puolella kävelykantta, sadan muun pikkuryhmän joukossa, -seisoi ryhmä, jonka muodostivat herra ja rouva Cotterill sekä Ruth ja -Denry. Nellie seisoi erillään muutaman jalan päässä. Rouva Cotterill -itkeskeli. Tietenkin ihmiset luulivat hänen itkevän jäähyväisiään, -mutta niin ei ollut laita. Hän itki siitä syystä, että Denry ja Ruth -olivat lujalla tahdollaan pakottaneet heidät luopumaan kolmannesta -luokasta ja ottamaan haltuunsa ihanat ja tilavat hyttipaikat toisessa -luokassa, missä palvelusväki kohteli heitä aivan eri tavalla. Hän itki -sen vuoksi, että heidät oli yllätetty kolmannen luokan matkustajina. -Hän itki siitä syystä, että häntä hävetti ja että ihmiset olivat niin -ystävällisiä. Hän tunsi itsensä samalla haavaa iloiseksi ja hyljätyksi. -Häntä halutti puhjeta kiitollisuuden psalmeihin, ja samalla häntä -halutti kirota. - -Herra Cotterill sanoi jäykästi, että hän maksaisi kyllä takaisin -- ja -tekisi sen piankin. - -Suunnaton kello soi kärsimättömänä. - -"Meidän on parasta korjata luumme", sanoi Denry. "Se on toinen -varoitus!" - -Jännittävissä tilanteissa hän käytti toisinaan moista merkillistä -kieltä. Ja nyt hän oli peräti kiihtynyt. Hän oli saanut puuhata aika -lailla. Cotterillin perheen kohottaminen välikannen yhteiskunnallisesta -Haadeksesta toisen luokan arvopaikoille oli vaatinut kaiken hänen -tarmonsa ja melkoisen määrän ponnistuksia Ruthiltakin. - -Ruth suuteli rouva Cotterillia ja sitten Nellieä. Ja rouva Cotterill ja -Nellie saivat merkitystä ja huomiota koko matkan ajaksi siitä syystä, -että heitä suuteli julkisesti niin hieno ja aristokraattinen nainen -kuin Ruth Capron-Smith. - -Ja Denry pudisti heidän kättään. Hän katsoi iloisena vanhempiin, mutta -Nelliin ei hän voinut katsoa; eikä tämäkään voinut katsoa häneen; -heidän kädenlyöntinsä oli pintapuolinen. Jo kuukausimääriä oli heidän -leikillinen tuttavallisuutensa vähenemistään vähentynyt. - -"Hyvästi." - -"Hyvästi." - -"Kiitos. Hyvästi." - -"Hyvästi." - -Kamala kello tiukkasi yhä edelleen. - -"Kaikki vieraat maihin! Kaikki maihin!" - -Lukuisilla laskusilloilla tunkeili väkeä, joka totteli määräystä, -ja nenäliinat alkoivat liehua. Ja koko laiva rupesi säännöllisesti -värisemään. - -Herra ja rouva Cotterill kääntyivät poispäin. - -Ruth ja Denry lähenivät likeisintä laskusiltaa, ja Denry siirtyi -syrjään jättääkseen tilaa Ruthille. Ja kuten aina työntyi joukko naisia -laskusillalle juuri tämän perään, ja ollen täydellinen ritari Denryn -täytyi odottaa. - -Hänen katseensa kohtasi Nellien katseen. Tyttö ei ollut liikahtanut. - -Denry tunsi silloin jotain, mitä hän ei ollut konsanaan tuntenut -elämässään. Ei, ei sinä ilmoisna ikänä. Nellien surullinen, -traagillinen katse vaivasi häntä, mutta se vaivasi niin ihanasti, että -oireet saivat hänet oikein hätkähtämään. Hän kummasteli, miten hänen -jalkojensa kävisi. Hän ei ollut varma siitä, että hänellä olikaan -jalkoja. - -Mutta sitten hän todisti omistavansa jalat rientämällä Nellien luo. -Ruthin oli tähän mennessä ahmaissut rantalaiturin yleisö. Hän katsoi -Nelliin. Nellie katsoi häneen. Tytön huulet värähtivät. - -"Mitä minä täällä teen?" kysyi Denry sielultaan. - -Nellie ei ollut laisinkaan hyvin puettu. Ei, hänen asunsa oli -oikeastaan nukkavieru -- kolmannen luokan tyyliä. Hattu oli vinossa, -hansikkaat kurjat. Vääntyneissä kasvoissa ei ollut mitään tyttömäistä -ylpeyttä. Ei mitään päättäväisyyttä voittaa kohtalonsa. Ei mitään -tietoisuutta siitä, että hän kykeni selviytymään onnettomasta -tilanteesta. Vain nuo surulliset silmät ja värisevät huulet. - -"Kuulehan", kuiskasi Denry, "sinun täytyy lähteä silmänräpäykseksi -maihin. Minulla olisi jotain annettavana sinulle, ja se jäi minulta -ajurin vaunuihin." - -"Mutta ei nyt enää ole aikaa. Kello..." - -"Loruja!" huudahti Denry äreästi vaimentaen hänen aran, lapsellisen -äänensä. "Ei laiva lähde vielä ainakaan neljännestuntiin. Se on vain -pelkkää puijausta, jotta saisivat ihmiset ajoissa maihin. Tule nyt heti -mukaan." - -Ja jonkinlaisen hysterian valtaamana Denry tarttui Nellien -hentoon, pitkään käteen ja raahasi hänet toiselle laskusillalle, -jonka jyrkkää rinnettä he luisuivat yhdessä alas. Katselijain ja -nenäliinanheiluttajain taaja joukko tyrkki heitä. He eivät voineet -nähdä muuta kuin päitä ja hartioita ja laivan mahtavan kyljen kohoavan -yläpuolelle. Denry käänsi seuralaisensa selin laivaan. - -"Tänne päin." Hän piteli yhä Nellien kättä. - -Hän ponnistihe ajuririviä kohti. - -"Mikä se on niistä?" tiedusti Nellie. - -"Mikä hyvänsä. Älä siitä välitä. Astu sisään." - -Ja ensimmäiselle ajurille, jonka hänen katseensa kohtasi, hän sanoi: -"Lime-kadun asemalle." - -Laskusiltoja vedettiin parhaillaan paikoiltaan. Kumea jylähdys täytti -ilman ja sitten kajahti eläköön-huuto. - -"Mutta minä myöhästyn laivasta", vastusteli tyttö huumautuneena. "Astu -sisään." - -Hän työnsi Nellien vaunuihin. - -"Mutta minä myöhästyn..." - -"Sen tiedän", vastasi Denry ikäänkuin suuttuneena. "Luuletko sinä, että -minä aioin päästää sinua lähtemään tuolla laivalla? Ei sinnepäinkään." - -"Mutta isä ja äiti..." - -"Minä sähkötän. Ne saavat sen maihin tullessaan." - -"Ja missä on Ruth?". - -_"Ruth menköön suolle!"_ hän karjaisi raivostuneena. - -Ajoneuvojen kolistessa katukiveyksellä alkoi _Titubic_ liukua erilleen -rantalaiturista, Nyt ei asia ollut enää autettavissa. - -Nellie purskahti itkuun. - -"Kuulehan nyt", sanoi Denry hurjana. "Ellet lakkaa vuotamasta, niin -minun täytyy ruveta itsekin itkemään." - -"Mitä sinä aiot tehdä minulle?" uikutti tyttö. - -"Niin, mitä arvelet itse? Tietysti aion naida sinut." - -Olisi saattanut otaksua hänen loukkaantuneen äänensä merkitsevän -sellaista, että häntä oli koetettu pettää, mutta ettei hänellä ollut -vähintäkään halua tulla petetyksi tai pyydellä lupaa tai käyttäytyä -muuten kuin hurjan tyrannin tavoin. - -Nellie puolestaan tuntui alistuvan. - -Sitten Denry suuteli häntä -- myöskin vihaisesti. Hän suuteli häntä -usean kerran -- niin, yksinpä Lord-kadullakin -- joka kerta vähemmän -vihaisesti. - -"Minne sinä viet minut?" kysyi Nellie nöyrästi kuten vanki. - -"Vien sinut äidin luo", sanoi Denry. - -"Tokko se miellyttää häntä?" - -"Ellei miellytä, niin saa sittenkin sulattaa sen", sanoi Denry. "Se on -järjestetty parissa viikossa." - -"Mikä?" - -"Kuulutukset ja muut sellaiset." - -Junassa, kesken pitkää nöyrää äänettömyyttä Nellie mutisi: - -"Se on ihan kauheata isälle ja äidille." - -"Sitä ei voi auttaa", sanoi Denry. "Ja he ovat aivan liian merikipeitä -vaivatakseen päätänsä sinun tähtesi." - -"Et voi uskoa, kuinka sinä hämmästytit minua", sanoi Nellie. - -"Et voi uskoa, kuinka minä hämmästytin itseäni", sanoi Denry. - -"Milloin sinä päätit..." - -"Kun seisoin laskusillalla ja sinä katsoit minuun", vastasi hän. - -"Mutta..." - -"Ei kannata muttailla", hän sanoi. "Minä olen sitä maata..." - -Olikin silkkaa totta, että hän oli hämmästyttänyt itseään. Mutta -hän oli hämmästyttänyt itsensä ihmeelliseen, haltioituneeseen -onnellisuuteen. Nelliellä ei ollut rahaa, ei vaatteita, ei tyyliä, ei -kokemusta, ei erikoisia lahjoja. Mutta hän oli hän. Ja katsoessaan -häneen tyyntyneenä Denry tiesi tehneensä hyvät kaupat. Hän tiesi, että -ellei hän olisi taipunut tuohon hirvittävään mielijohteeseen, hän olisi -tullut tehneeksi huonot kaupat. Mutta rouva Machinille koitui siitä -juonikas yö, kuten hänen itsensä oli tapana sanoa. - - -VI. - -Seuraavana päivänä hän sai Ruthilta kirjeen, joka oli päivätty -Southportissa; siinä tämä tiedusti, kuinka Denry oli eksynyt hänestä -rantalaiturilla, ja ilmaisi olevansa huolissaan. Denryltä meni -vastaukseen kolme päivää, ja sittenkin siitä tuli huono vastaus. -Hän oli käyttäytynyt konnamaisesti Ruthia kohtaan, sitä ei käynyt -kieltäminen. Kolmen tunnin kuluttua siitä, kun hän oli itse asiassa -kosinut Ruthia, hän oli jo ryöstänyt yksinkertaisen tytön, joka -ei kelvannut päästämään tämän kengänpauloja. Eikä hän välittänyt -vähääkään. Se olikin asiassa pahinta; hän ei välittänyt vähääkään. - -Tietysti totuus ennätti Ruthin kuulumiin. Totuus ennätti kaikkialle; -sillä olihan toki selitettävä se omituinen seikka, että Nellie ilmestyi -jälleen Bursleyn kaduille heti sen jälkeen kuin oli lähtenyt Kanadaan. -Sitä paitsi tuo kunnoton Denry oli melkein ylpeä tästä asiasta. Ja -kaupunki sanoi tietysti: "Se on aito Machinia se! Sieppaa tytön tuosta -vietävän laivasta. Se on aito Machinia." Ja Denry myönsi itsekseen, -että se oli aito Machinia. "Kuka toinen mies", hän tiedusti ilmalta, -"olisi tullut ajatelleeksi sellaista? Tai kenellä olisi ollut sisua?..." - -Sallimus teki todellakin aika kepposen, kun joudutti Denryn muutamaa -viikkoa myöhemmin kohtaamaan rouva Capron-Smithin Euston-asemalla. -Onneksi molemmilla oli suunnattomasti mielenmalttia. - -"Hyvänen aika", sanoi Ruth. "Mitä ihmettä _sinä_ täällä teet?" - -"Olenhan vain kuhertelemassa", sanoi Denry. - - - - -XI LUKU. - -Alpeilla. - - -I. - -Vaikka Denry olikin tavattoman onnellinen sulhasena ja saattoi salassa -osoittaa mitä typerimpiä hellyyden oireita, hän sanoi itselleen ja -sanoi Nellielle (ja tämä kannatti häntä lujasti): "Emme me rupea -tavallisiksi narrimaisiksi kuhertelijoiksi" Millä hän tietenkin -tarkoitti heidän aikovan esiintyä sillä tapaa, että heitä pidettäisiin -vakiintuneena avioparina. Tässä yrityksessä he epäonnistuivat -täydellisesti aina Lontooseen asti, missä he viettivät pari yötä, mutta -Charing Crossin asemalta lähtiessään he yrittivät uudelleen kokemuksen -tukemina. - -Tarvinnee tuskin sanoa, että heidän päämääränään oli Sveitsi. Kun -rouva Capron-Smith oli huomauttanut, että Sveitsiin täytyi matkustaa -talvella, jos halusi kunnioittaa itseään, ei heillä todellakaan ollut -muuta vaihtoehtoa. Ja niin tiesi _Merkkitorvi_ (joka oli kertonut -häistä kymmenellä rivillä niiden ylenmääräisen vaatimattomuuden vuoksi) -ilmoittaa, että herra ja rouva valtuusmies Machin aikoivat viettää -kuukauden päivät Mont Pridoux'ssa, lähellä Montreux'ta Gentin järven -partaalla. Ja tämä tiedotus näytti varsin mukavalta. - -Dieppessä he pääsivät vaunuun, joka kulki perille asti. Junassa -oli useita Sveitsin-vaunuja. Astellessaan käytävää pitkin vaunusta -toiseen Denry ja Nellie näkivät ensimmäisen vilahduksen maailmasta, -joka matkustelee ja lähtee huviretkelle, milloin sitä vain haluttaa. -Ajatus lähteä huviretkelle milloinkaan muulloin kuin elokuussa tuntui -hullunkuriselta heistä kummastakin. Denry oli perin rohkea ja tahtoi -itsepintaisesti puhua luonnollisen kovalla äänellä. Nellie oli arka ja -turvaa hakeva. "Mitä sinä sanoit?" karjui Denry hänelle, kun hän oli -puolittain kuiskannut jotain, ja hänen oli toistettava se niin kovaa, -että kaikki saattoivat kuulla. Heidän suunnitelmaansa kuului puhutella -toisiaan lyhyesti, töykeästi ja rypistää otsaa ja teeskennellä lievää -kyllästymistä. - -Mutta matkusteleva maailma osasi sittenkin nolata heidät. Kuinka -ankarasti he koettivatkin, ei edes Denrykään voinut olla tuntematta -siveellistä pelkoa. Vaatteisiinsa nähden hän oli onnistunut melkoisen -hyvin, hänen ei tarvinnut hävetä niitä; eivätkä Nellien suinkaan -olleet huonoimpia siinä osastossa; päin vastoin, eräiden kaikkein -mahtailevimpien naisten mittakaavan mukaan Nellien asussa oli se vika, -ettei se ollut kyllin huolimaton, riittävässä määrin "mitenkuten". Ja -heillä oli yllin kyllin, kymmenin kerroin riittävästi rahaa ja selvä -tietoisuus siitä. Kustannuksia ei aiottu sääliä sillä häämatkalla. Ja -kuitenkin... No niin, muuta ei voi sanoa kuin että matkaseura teki -mahtavan vaikutuksen. Matkaseura, joka oli yksinomaan englantilainen, -tuntui olevan kokonaan tietämätön siitä, että kukaan teki konsanaan -muuta kuin matkusteli ylellisesti paikkoihin, jotka ovat mainitut -edellisen vuoden maantiedossa. Nellieä ihmetytti, että maailmassa oli -niin paljo ihmisiä, joilla ei ollut muuta tehtävää kuin kuluttaa rahaa. -Ja alituiseen he puhuivat mitä merkillisimmistä asioista tavattoman -tyynin ilmein. - -"Kuinka paljon sait maksaa ylipainosta?" tiedusti muuan huolimattomasti -puettu nuori nainen eräältä vanhalta herralta. - -"Oh! Kolmetoista puntaa", vastasi vanhus välinpitämättömästi. - -Ja vast'ikään Nellie oli hädin tuskin pelastunut viettämästä kymmenen -päivää valtamerilaivan kolmannessa luokassa. - -Syötyään päivällistä ravintolavaunussa -- ilman sampanjaa, koska se -oli vulgaarista, mutta juoden hyvää, kallista viiniä -- he tunsivat -olevansa paremmin tilanteen tasalla, enemmän junan herroja. Nellie -lähti viisaasti nukkumaan, ennenkuin tuo voitontunne ennätti kulua -pois. Mutta Denry jäi tupakoimaan käytävässä. Hän pysytteli jalkeilla -varsin myöhään, ollen liian ylpeä ja onnellinen ja ahnehtien liian -paljon uusia vaikutelmia voidakseen ajatellakaan nukkumista. Tällöin -tulitikku joudutti hänet puheisiin erään laihan, ylimielisen -monokkeliniekan kanssa. Denry oli vihannut tätä mahtailevaa olentoa -kaiken matkaa aina Dieppestä asti. Ojentaessaan hänelle tulitikkua -hän tunsi pääsevänsä jossain määrin voitolle, sillä tulitikku oli -kallisarvoinen kapine tutajavan käytävän öisessä autiudessa. Pelkästään -se seikka, että kaksi henkeä on kahden kesken valveilla, vain suljetun, -salaperäisen ovisarjan erottamana uneksivasta tai unisesta väestöstä, -auttaa suuressa määrin murtamaan yhteiskunnalliset raja-aidat. Osaltaan -auttoi myöskin Denryn oivallinen sikaari. Se sovitti hänen leveän -murteensa. - -Hän sanoi itsekseen: - -"Minäpä rupean puheisiin tuon jussin kanssa." - -Ja sitten hän sanoi ääneen: - -"Tämä juna ei ole hulluimpia!" - -"Ei!" myönsi monokkeli veltosti. "Vahinko, että tarjoavat niin kehnoja -päivällisiä!" - -Ja Denry tunnusti kiireesti olevansa samaa mieltä. - -Pian he pakisivat paikoista, ja miten olikaan, tuli Denry sanoneeksi, -että hän oli matkalla Montreux'hon. Monokkeli tunnusti, ettei hän -välittänyt Montreux'stä talvisin, mutta sanoi, että Montreux'n -yläpuolella sijaitsevat paikat kuten Caux ja Pridoux olivat kylläkin -hyviä. Ja Denry sanoi: - -"Niin, luonnollisesti ei olekaan aikomusta jäädä Montreux'hon. On -aikomus koettaa Pridoux'ta." - -Monokkeli kertoi; ettei se aikonut vielä niin kauas kuin Sveitsiin; se -aikoi pysähtyä Juraan. - -"Génève on aika kuollut paikka, eikö totta?" virkkoi monokkeli hetken -vaiettuaan. - -"O-on", sanoi Denry. - -"Oletteko käynyt siellä sen jälkeen, kun se uusi esplanaadi valmistui?" - -"En", sanoi Denry. "Sitä en ole nähnyt." - -"Milloin kävitte siellä?" - -"Oh! Pari vuotta sitten." - -"Niinkö? Silloin sitä ei ollut vielä aloitettu. Hullunkurinen laitos! -Tietysti geneveläiset ovat hirveän ylpeitä Mont Blancistaan." - -"Niin ovat." - -"Oletteko koskaan huomannut, kuinka omituisesti se näköala vaikuttaa -naisiin? Alussa ne ovat siihen hirveän innostuneita, mutta parin päivän -perästä se alkaa hermostuttaa heitä." - -"Aivan niin", sanoi Denry. "Olen tehnyt itsekin sen huomion. Vaimoni..." - -Hän vaikeni, koska ei tietänyt, mitä aikoi sanoa. Monokkeli nyökkäsi -ymmärtäväisesti. - -"Kaikki samanlaisia", hän sanoi. "Kerrassaan omituista!" - -Kun Denry astui kahden hengen osastoon, joka hänen oli onnistunut -varata vaunun päässä itselleen ja Nellielle, oli tuo väsynyt lapsi -parka hereillä tuijottaen kuin huuhkaja. - -"Kenen kanssa sinä siellä juttelit?" hän haukoitteli. - -"Sen monokkelijussin kanssa." - -"Todellakin", Nellie mutisi jännittyneenä. "Vai hänen kanssaan? Erotin -ääniä. Mikä hän on miehiään?" - -"Tuntuu olevan aasi", sanoi Denry. "Hirveän pröystäilevä. En voinut -sietää häntä kauempaa. Sain hänet uskomaan, että me olemme olleet -naimisissa kaksi vuotta." - - -II. - -He seisoivat Hôtel Beau-Siten parvekkeella Mont Pridoux'ssa. -Hiukan alempana oikealla sijaitsi toinen hotelli, Métropole, jonka -keskitornissa liehui punavalkoinen Sveitsin lippu. Vähän alempana sitä -oli Montreux'n vuoriradan pääteasema. Rata ulottui jyrkännettä myöten -suoraan Montreux'n kattoihin sähkölennätinlangan lailla. Sillä ryömi -kaksi leikkijunaa toisiaan kohti ikäänkuin kärpäset, jotka nousevat -ja laskeutuvat seinää myöten. Toisella puolen hotellisarjaa, joka -muodostaa Montreux'n, oli kaistale vettä ja veden toisella puolen jono -kukkuloita, joiden huiput hohtivat valkoisina. - -"Vai nuo ne nyt ovat Alppeja!" huudahti Nellie. - -Hän tunsi pettymystä, samoin Denrykin. Mutta kun Denry sai -matkailuoppaasta ja kyselemällä tietää, että järvikaistale oli -seitsemän peninkulman pituinen ja korkeimmat huiput kohosivat kymmenen -tuhatta jalkaa merenpinnan yläpuolelle ja sijaitsivat viidenkolmatta -peninkulman päässä, silloin Nellien suu avautui sepposen selälleen ja -hän oli tyytyväinen. - -Hôtel Beau-Site miellytti heitä. Eräs herra, joka tiesi, mitä puhui, -oli suositellut sitä Denrylle Sveitsin parhaana hotellina. "Älkää -antako hintojen johtaa itseänne harhaan", oli hän sanonut. Eikä Denry -antanutkaan. Hän maksoi Beau-Sitessa kuusitoista frangia päivässä -heistä molemmista, ja sormikulhojen puute tuntui hänestä oikeastaan -huojennukselta. Kaikki oli erittäin hyvää paitsi toisinaan kuuma -vesi. Kannuissa oli tosin legenda "kuumaa vettä", mutta välistä nämä -kaksi sanaa olivat ainoa todistus veden lämmöstä. Toiselta puolen voi -taas makuuhuoneet tehdä tukahduttaviksi vain kiertämällä kampea; ja -ikkunat olivat kaksinkertaiset. Nellie oli ihmeen kekseliäs. He söivät -aamiaista vuoteessa ja hän säästi voita ja hunajaa aamiaistarjottimelta -iltapäiväteetä varten, joka ei kuulunut ruokailujärjestykseen. Hän -sai voin pysymään jääkylmänä jättämällä sen vain ikkunan ulkopuolelle -yöksi. Ja Denry ihaili moista taloustaitoa. - -Toiset vieraat osoittausivat mukaviksi, hauskoiksi ihmisiksi, joissa -ei ollut liikaa tärkkelystä, kuten Denry sanoi. Kummastuksekseen -he saivat kuulla, että muuan lörpöttelevä kolmikymmenviisivuotias -pikku rouva, joka jutteli kaikkien kanssa ja pian kutsui Denryn ja -Nellien huoneeseensa teelle, oli todellinen venäläinen kreivitär, -vierasluettelon mukaan "Kreivitär Ruhl (palvelijattarineen) -Moskovasta." Hänen huoneensa oli siivottomin, minkä Nellie oli koskaan -nähnyt, ja teekutsut kuin mitkäkin ulkoilmakekkerit. Mutta olihan -jännittävää juoda teetä venäläisen kreivittären luona... (Salaliittoja! -Nihilismiä! Salapoliiseja! Marmoripalatseja!)... Nuo vierasluettelot -ihan salpasivat hengen. Niitä oli sivumäärin; kymmenittäin hotelleja, -tuhansittain nimiä, melkein kaikki englantilaisia -- ja kaikki ihmisiä, -jotka saapuivat Sveitsiin talvella, koska heillä ei ollut muuta -tehtävää. Denry ja Nellie kylpivät korrektisuudessa kuin kylvyssä. - -Ainoat henkilöt hotellissa, joiden kanssa he eivät "tulleet toimeen" -eivätkä "päässeet pitkälle", kuuluivat erääseen sotilasperheeseen, jota -johtivat majuri Clutterbuck ja hänen vaimonsa. He istuivat ison pöydän -ääressä eräässä nurkassa -- isä, äiti, joukko lapsia, käly, sisar, -kotiopettajatar, -- kaiken kaikkiaan kahdeksan päätä; ja kaikesta -kohteliaisuudestaan huolimatta he tuntuivat vetävän ympärilleen -suojaavan rajaviivan. He moitiskelivat hotellia; he pelasivat bridgeä -(silloin uusi peli); ja kerran kun Denry ja kreivitär pelasivat heidän -kanssaan (Denry oli näet oikea korttimestari) shillingin pisteistä, -hän kuuli kälyn sanovan, ettei kapteeni Deverax varmaankaan pelaisi -shillingin pisteistä. Tämä oli ensimmäinen huhu kapteeni Deverax'n -olemassaolosta; mutta myöhemmin kapteeni Deverax alkoi tulla puheeksi -useita kertoja päivässä. Kapteeni Deverax'ta odotettiin heidän -seuraansa, ja kaikesta päättäen hän oli aivan erikoinen miehekseen. -Pian oli koko muu hotelliyleisö asettunut sotakannalle kapteeni -Deverax'han nähden. Sitten saapui muuan Clutterbuckien serkku, -hymyilevä, kylmä, haituvainen nainen selittäen päättäväisesti, ettei -Hôtel Beau-Site soveltuisi laisinkaan kapteeni Deverax'lle. Tämä serkku -kiihdytti Denryn vihamielisyyttä merkillisellä tavalla. Hän uskoi -kreivittärelle (joka yhdisti kaikki lahkokunnat) arvelunsa, että Denry -ja Nellie olivat häämatkallaan. Illalla tiedusti kreivitär eräässä -salin nurkassa Nellieltä hienotunteisesti, mutta suorasukaisesti, oliko -tämä ollut kauan naimisissa. "En", sanoi Nellie. "Kuukaudenko?" kysyi -kreivitär hymyillen. "E--ei", sanoi Nellie. - -Seuraavana päivänä sen tiesi koko hotelli. Koko tuo suuri -valherakennus, jonka Denry ja Nellie olivat työläästi pystyttäneet, -luhistui yhdestä ainoasta sanasta, ja siinä nämä molemmat nyt seisoivat -punastuen rikollisina. - -Hotelli oli ihastuksissaan. Hotellissa iloitaan enemmän vastanaineesta -pariskunnasta kuin viidestäkymmenestä lapsirikkaasta perheestä. - -Mutta samana päivänä hotellia kohtasi kova isku. Clutterbuckien serkku -oli selittänyt, että makuusuojakaluston puutteellisuuden vuoksi hänen -oli ollut pakko käyttää sohvaa vaatekaappina. Sitten puhuttiin taasen -kapteeni Deverax'sta. Ja päivällisellä tuli sitten tiettäväksi -- -taivas tietää miten! -- että koko Clutterbuckien joukko oli ilmoittanut -siirtyvänsä Hôtel Métropoleen. He olivat myöskin koettaneet saada -kreivittären mukaansa, mutta onnistumatta yrityksessään. - -Nyt oli asian laita sellainen, että Hôtel Beau-Siten vieraissa oli -aina vallinnut julkinen ylenkatse kilpailevaa hotellia kohtaan, joka -oli yhtä frangia kalliimpi päivässä ja kuuluisa uudesta ja runsaasta -kalustostaan. Métropolessa oli orkesterisoittoa kahdesti viikossa -ja englantilaiset jumalanpalvelukset pidettiin sen salissa; ja se -oli Beau-Sitea isompi. Näistä seikoista huolimatta olivat Beau-Siten -vieraat halveksivinaan sitä väittäen ruokaa huonommaksi ja vieraita -keikareiksi. Beau-Sitessa oli uskonkappaleena, että Beau-Site oli paras -hotelli siinä vuoristossa, ellei koko Sveitsissä. - -Tämä Clutterbuckien luopumus oli kerrassaan hävytöntä! Kuinka ihmeessä -voi juljeta astua isännän luo ja ilmoittaa hänelle, että nyt oli -aikomus hyljätä hänet ja siirtyä kilpailijan puolelle? - -Vielä muuan seikka: yhdeksän tai kymmenen hengen siirtyminen hotellista -toiseen merkitsi sitä, että Métropole saisi ehdottomasti suuremman -asujamiston kuin Beau-Site, ja lukumäärään nähden kilvoittelu oli -varsin kiihkeä. "No niin", sanoi Beau-Site, "antaa niiden mennä! Ja -viekööt vain kapteeni Deverax'nsa! Sitten täällä saa olla rauhassa!" -Ja niin puhkesi tuhoisin kaikista riidoista -- kilpailu kilpailevien -hotellien vieraiden kesken. Métropole oli lähettänyt yleisen kutsun -tanssiaisiin, ja Clutterbuckien ennenkuulumattoman menettelyn vuoksi -heräsi kysymys, eikö Beau-Siten pitäisi boikotoida tanssiaisia. -Asia ratkaistiin kuitenkin siten, että tehoisimmin vaikutettaisiin -lähtemällä kriitillinen nenä ilmassa ja tekemällä epäedullisia -vertauksia Beau-Siten oloihin. Beau-Site muuttui äkkiä täydelliseksi -vieraittensa silmissä. Ei sanottu enää sanaakaan siitä, että kuumassa -vedessä oli jääkuori. Ja uskomattoman varmoina Clutterbuckit antoivat -matkatavarainsa liukua reessä Métropoleen keskellä kirkasta päivää ja -uskollisten ylenkatsetta. - - -III. - -Tähtien tuikkiessa lähti Beau-Siten tanssiva osa helisevissä reissä -lumen poikki Métropolen tanssiaisiin. Matka ei ollut pitkä, mutta -kyllin pitkä osoittaakseen turkikset riittämättömiksi kahdenkymmenen -asteen vuoristopakkasessa ja myöskin kyllin pitkä saattaakseen -seurueen tekemään sellaisen yleisen lopullisen sopimuksen, että sen -oli esiinnyttävä kylmästi ja kriitillisesti Métropolen kullatuissa -saleissa. Huhu kertoi kapteeni Deverax'n saapuneen, ja jokainen -oli sitä mieltä, että hän oli varmasti sietämätön tolvana, paitsi -kreivitär Ruhl, joka ei koskaan käyttänyt tulvana virtailevaa outoa -englanninkieltään puhuakseen kenestäkään pahaa. - -Métropolen kullatut salit olivat todellakin suurenmoisia. Hotelli oli -epäämättä isompi kuin Beau-Site, uudempi, rikkaammin sisustettu. Sen -asujamet olivat myöskin mahtavia käytökseltään, joka ärsytti toisia, -mutta jolle ei mahtanut mitään. Sen vuoksi Beau-Siten vieraiden -täytyi liikkuessaan edes ja takaisin noiden kristallikruunujen alla -tyytyä vain pysymään ylpeän välinpitämättöminä. Nellie esimerkiksi ei -mitenkään kyennyt siihen. Eikä Denrykään suoriutunut siitä hyvin. Joka -tapauksessa Denry sai kerran lyödyksi hyppysille rouva Clutterbuckin -hääräilevää serkkua. - -"Kapteeni Deverax on saapunut", sanoi viimeksi mainittu. "Hän tuli -kovin myöhään. Hän tulee saliin tuossa tuokiossa. Me panemme hänet -johtamaan kotiljonkia." - -"Kapteeni Deverax?" tiedusti Denry. - -"Niin. Olettehan kuullut meidän puhuvan hänestä", sanoi serkku -loukkaantuneena. - -"Mahdollisesti", virkkoi Denry. "En muista sitä." - -Kuullessaan tämän lyhyen keskustelun tunsivat Beau-Siten kohortit, että -Denryssä heillä oli lupaava sankari. - -Denryä odotti kuitenkin harmillinen yllätys. - -Hissi laskeutui, ja työntäen omituisesti molemmin käsivarsin sen -kaksoisovea, ikäänkuin pantomiimihaltia esiintyessään lumotusta -linnasta, siitä astui uljaasti ulos pitkä laiha mies lähestyen -seuruetta teeskennellyn sirosti. Mutta ennenkuin hän ennätti seurueen -luo, hyökkäsi joukko nuoria naisia häntä kohti ikäänkuin aikoen -tehdä itsemurhan hirttäytymällä hänen kaulaansa. Hänellä oli yllään -frakkipuku yksityiskohdiltaan niin virheetön, että se olisi vetänyt -vertoja yksinpä päätarjoilijankin asulle. Ja vasemmassa silmässä -hänellä oli monokkeli. Juuri tuo monokkeli sai Denryn hätkähtämään. -Parin silmänräpäyksen ajaksi hän sai karkoitetuksi tuon tunnelman. -Mutta tarkastettuaan vielä kaksi silmänräpäystä hän totesi epäämättä, -että se oli sama monokkeli kuin taanoin junassa. Ja Denryssä heräsi -pahoja aavistuksia... - -"Kapteeni Deverax?" huudahtivat useat äänet. - -Nuorten ja kypsyneiden kaunottarien tapa tarrautua kapteenin ympärille, -joka oli iältään neljäkymmentä (eikä edes kauniskaan), oli todellakin -kerrassaan merkillistä Hôtel Beau-Siten miehisestä väestöstä. Yksinpä -venäläinen pikku kreivitärkin liittyi heti häneen. Ja arvonimensä, -seurustelutarmonsa ja persoonallisen erikoisuutensa perusteella hän -pääsi luonnollisesti voitolle muista. - -"Tunnetko hänet?" kuiskasi Denry vaimolleen. - -Nellie nyökkäsi. "Hän näyttää verraten mukavalta", hän sanoi arastellen. - -"Mukavalta!" toisti Denry. "Hän on aika aasi, koko mies!" - -Ja enemmistö Beau-Siten joukkoa yhtyi Denryn tuomioon joko sanoin tai -elein. - -Kapteeni Deverax tuijotti tiukasti Denryyn; sitten hän hymyili -epämääräisesti ja virkkoi venytellen: "Halloo! Mitä kuuluu?" - -Ja he pudistivat toinen toisensa kättä. - -"Tunnette siis hänet", mutisi joku Denrylle. - -"Tunnenko hänet?... Pienestä pitäen." - -Kysyjä vainusi pilaa, mutta se teki häneen jonkinlaisen vaikutuksen. -Oli varsin merkillistä, että vaikka Denry pitikin kapteeni Deverax'ta -papukaijana, ei hän kuitenkaan voinut olla tuntematta lievää -tyytyväisyyttä sen johdosta, että he olivat tavallaan tuttavia... -Ihmissydämen mysterioita!... Hän toivoi vilpittömästi, ettei olisi -keskustellessaan junassa kapteenin kanssa puhunut varemmista -Sveitsin-matkoista. Se oli vaarallista. - -Tanssiin tuli hilpeyttä ja hauskuutta, joka oikeuttaa tanssiaiset -pitämään itseään onnistuneina. Kotiljonki muodostui aivan -suurenmoiseksi kapteeni Deverax'n johdolla. Illan kuluessa kapteeniin -kohdistettiin kymmenittäin loukkaavia nimityksiä, mutta kenenkään -vastaan sanomatta oltiin yhtä mieltä siinä, että mitä hyvänsä hän -olisikaan tehnyt kevyen prikaatin etunenässä Balaklavan luona, niin -kotiljonkien johtajana hän oli pelottava. Moni herroista tuntui -kuitenkin väittävän, että jos mies, joka _on_ mies, johtaa kotiljonkia, -ei hänen pitäisi johtaa sitä liian hyvin, ellei tahdo käydä narrista. - -Loppupuolella, kuuman keiton aikana, tapahtui onnettomuus. Denry oli -tietänyt, että niin kävisi. - -Kapteeni Deverax jutteli kunnioittavasti kuuntelevalle Nellielle -maisemasta, kun kreivitär saapui paikalle lautanen kädessä. - -"Ei, ei", vastusteli kreivitär. "Minä puolestani vihaan teidän -vuorianne. Minä olen syntynyt arolla, missä kaikki on lakeata -- -lakeata! Vuoret tukahduttavat minut. Olen täällä vain lääkärini -määräyksestä. Nämä vuoret hermostuttavat minua." - -Hän kohautti olkapäitään. - -Kapteeni Deverax hymyili. - -"Teidän laitanne on samoin, eikö totta?" hän sanoi kääntyen Nellien -puoleen. - -"Ei suinkaan", sanoi Nellie yksinkertaisesti. - -"Mutta miehenne kertoi minulle tuonoin, että kun te olitte Genevessä -pari vuotta sitten, niin Mont Blancin näkeminen -- tuota noin -- -kiusasi teitä." - -"Mont Blancin näkeminen?" änkytti Nellie. - -Jokainen tajusi, etteivät hän ja Denry olleet koskaan ennen käyneet -Sveitsissä ja ettei heidän avioliittonsa todellakaan ollut kuukautta -vanhempi. "Te käsititte minut väärin", sanoi Denry töykeästi. "Vaimoni -ei ole käynyt Genevessä." - -"Niinkö!" venytteli kapteeni Deverax. - -Tuo "niinkö" sisälsi niin suuren määrän salaviittauksia, ylenkatsetta -ja ylpeätä huvia, että Denry punastui, ja nähdessään miehensä posken -Nellie punastui kilvan tämän kanssa ja voitti hänet helposti. Ihmisistä -tuntui siltä, että joko Denry oli puhunut kapteenille puita heiniä tai -ollut naimisissa ennenkin, Nelliensä tietämättä, ja viettänyt Genevessä -hauskoja päiviä. Tilanne oli kiusallinen, vaikka se raukenikin -itsestään lyhyessä ajassa. Se tuotti häpeätä Beau-Sitelle. Se merkitsi -tappiota Hôtel Beau-Sitelle (joka oli frangin verran halvempi päivässä -kuin Métropole) ja voittoa tuolle papukaijalle. Syy oli yksinomaan -Denryn. Mutta hän sanoi itsekseen: - -"Kyllä minä vielä maksan tuolle jussille." - -Kotiin ajettaessa hän pysyi äänetönnä. Reissä, joissa ei ollut -kreivitärtä mukana, oli pääasiallisena keskusteluaiheena se, että -kapteeni oli hakkaillut suunnattomasti kreivitärtä ja että siitä näytti -tulevan varma juttu. - - -IV. - -Kapteeni Deverax oli yhtä huomattava urheilualalla. Paikkakunnalla -oli hyvänpuoleinen luistinrata, joka oli laadittu kaivamalla -vuorenrinnettä, ja oivallinen kelkkamäki, noin puolen peninkulman -pituinen ja täynnä suurenmoisia kaarroksia; ne olivat yhteisiä -molemmille hotelleille. Denry harrasti eniten kelkkarataa. Hän -lojui vatsallaan tuolla pienellä laitteella, jota sveitsiläiset -sanovat kelkaksi ja jonka muodostaa vain kolme puunpalasta sekä -kaksi raudoitettua jalasta, ja kiiti alaspäin vaarallisista mutkista -kahdenkymmenen peninkulman nopeudella tunnissa. Kapteenin tuloon -saakka tätä pidettiin suurenmoisena, koska useimmat tyytyivät istumaan -kelkassa ja matkustamaan jalat edellä pään sijasta. Mutta piirrettyään -muutamia kahdeksaisia jäähän kapteeni huomautti, että oikeastaan ei -mikään muu ollut todellista urheilua kuin hiihtäminen. Hän suvaitsi -tehdä tiettäväksi, että kelkat olivat lapsia varten. Hän oli tuonut -suksensa mukanaan, ja nämä liikuntovälineet, noin kuuden jalan -pituiset, herättivät suunnatonta huomiota kokemattomien keskuudessa. -Sillä sidottuaan ne jalkaansa ja samalla vakuutettuaan, ettei hänen -taitonsa vetänyt laisinkaan vertoja ruotsalaisten ammattimiesten -kyvylle St. Moritzissa, kapteeni kykeni todellakin liukumaan hangella -ennentuntemattomalla ja ihanalla tavalla. Ja sitä varten hän oli -aivan erinomaisessa puvussa. Hänen polvihousunsa olivat viivojensa -hienoudessa oikea nautinto katselijoille. Paikkakunnalla puhkesi -todellinen hiihtovimma. Yksinpä Nelliekin tahtoi välttämättä vuokrata -suksiparin. - -Suksillaan ponnistellessaan Nellie saavutti jo toisena päivänä -suuremman menestyksen kuin oli odottanut tai edes toivonutkaan. Hän -oli kokeillut radan yläpäässä liukuen edes ja takaisin, kaatuillen ja -päästen taasen pystyasentoon niin monen henkilön avulla kuin sattui -olemaan lähimailla. Sukset olivat hänen mielestään hillittömimpiä -ja epäkäytännöllisimpiä kulkuvälineitä, mitä ihmishulluus konsanaan -oli keksinyt. Luistimet olivat sävyisiä vanhoja hevosia verrattuina -näihin pitkiin, kesyttömiin paholaisiin, ja kelkka oli kuin mikäkin -kolmipyörä. Sitten ystävällinen lähtötyönnähdys lennätti hänet äkkiä -parin kyynärän matkan eteenpäin ja hän liukui tasaiselta kentältä -radan ensimmäiselle lievälle luisukohdalle. Sattumalta hänen molemmat -lautansa olivat tarkoin yhdensuuntaiset, kuten tulikin olla, ja hän -luisti eteenpäin ihmeellisellä tavalla. Ja ihmiset kuulivat hänen -sanovan: - -"Kuinka ihanaa!" - -Ja sitten ihmiset kuulivat hänen sanovan: - -"Voi!... Voi!" - -Sillä hänen vauhtinsa kasvoi. Eikä hän uskaltanut iskeä sauvaansa -maahan. Hän ei kyennyt laisinkaan hallitsemaan noita kahta lautaa, -joihin hänen jalkansa olivat sidotut. Hän olisi saattanut olla Mazeppa -ja ne kesyttömiä arohevosia. Hän ei voinut edes kaatuakaan. Niin hän -kiiti alaspäin radan alkurinnettä ja haltioituneet katselijat huusivat: -"Katsokaas, kuinka _mainiosti_ rouva Machin suoriutuu!" - -Rouva Machin olisi antanut kaikki turkiksensa päästäkseen jollain -tavoin erilleen noista laudoista. Lähellä kimmeltävällä lumikentällä -opetti kapteeni parhaillaan jumaloimalleen kreivittärelle suksien -käyttöä; ja he seisoivat yhdessä, kreivitär hiukan epävarmana, radan -sivulla sen ensimmäisessä käänteessä. - -Mykkänä kiihtymyksestä ja hämmästyksestä Nellie pyyhälsi heitä kohti. - -"Pitäkää varanne!" huusi kapteeni. - -Turhaan! Itse hän olisi kenties voinut päästä pakoon, mutta hänen ei -käynyt hylkääminen kreivitärtään vaaran hetkellä, ja kreivitär kykeni -liikahtamaan vain tarkoin harkittuaan ja lujasti ponnisteltuaan, -hän kun ei ollut päässyt juuri pitemmälle kuin Nelliekään. Nellien -oikulliset laudat eivät välittäneet vähääkään mutkasta, ja ikäänkuin -tuuliajolle joutuneena hän syöksyi syrjään radalta ja suoraa päätä -kapteenin ja kreivittären kimppuun. Törmäys oli hirvittävä. Kuudet -sukset vaappuivat semaforien tavoin ilmassa. Sitten oli hiljaista. -Kun katselijat sitten kiiruhtivat onnettomuuspaikalle, nauroi -kreivitär ja Nelliekin nauroi. Kapteenin naurua ei kuultu. Vahinkoa -ei tullut muuta kuin noin jalan pituinen haava kapteenin verrattomien -polvihousujen takamaihin. Ja koska tuon ihanakuosisen kankaan lankoja -tavattiin myöhemmin tarttuneina Nellien suksisauvan sompaan, ei haavan -aiheuttajasta voinut olla epäilystäkään. Kapteeni poistui kotiin -etupäässä takaperin, mutta sangen kiireesti. - -Iltapäivällä Denry matkusti Montreux'hon ja toi palatessaan -opaalirannerenkaan, joka Nelliellä oli kädessään päivällispöydässä. - -"Oi, kuinka hurmaava rannerengas!" sanoi muuan tyttö. - -"Niin", virkkoi Nellie. "Sain sen mieheltäni juuri tänään." - -"Taitaa olla teidän syntymäpäivänne tai muuta sellaista", arvaili -utelias tyttö. - -"Ei", sanoi Nellie. - -"Kuinka kaunista häneltä!" sanoi tyttö. - -Seuraavana päivänä kapteeni Deverax esiintyi ratsashousuissa. Ne eivät -olleet paikallaan hiihtäessä, mutta parempia ei ollut saatavissa. Hän -kävi räätälin luona Montreux'ssa. - - -V. - -Ruhlin kreivittärellä oli oma iso reki, samaten hevonen; molemmat -olivat vuokratut Montreux'sta. Näillä hän ajeli toisinaan yksinään, -toisinaan miespalvelija mukanaan venäläisvauhtia pitkin aaltoilevia -vuoristoteitä; ja sellaisilla retkillä hänellä oli aina yllään -avara punainen hilkkaviitta. Usein hänet saattoi nähdä iltapäivisin -liikkeellä; punainen kuvastui heleänä liikkuvana laikkuna avaralla -lumilakeudella. Kerran kaksi kielilakkaria havaitsi jonkin matkan -päässä kylästä mieshenkilön teiskaroivan suksilla re'en vaiheilla. -Hän oli kapteeni Deverax. Hakkailu yltyi siis yhä tulisemmaksi. -Molemmat hotellit hymisivät moisista uutisista. Mutta kreivitär ei -virkkanut koskaan sanaakaan; ei hänestä myöskään saanut mitään esille -edes taitavimmallakaan rupattelulla. Hän oli miellyttävä, mutta -salaperäinen nainen, kuten venäläisen kreivittären tulikin olla. Yhä -uudelleen nähtiin hänet ja kapteeni yhdessä kaukaisilla paikoilla. Se -oli todellakin aivan uutukaista hakkailua. Ihmiset olivat uteliaita -näkemään, mitä näiden kahden välillä tapahtuisi naamiohuveissa, -jotka Hôtel Beau-Site aikoi järjestää palkitakseen Hôtel Métropolen -vieraanvaraisuuden. Tanssiaisia ei tarjonnut rakkaus, vaan kilvoittelu, -melkeinpä viha; sillä kateus, jonka Métropolen julkeus oli nostattanut -Beau-Sitessa, oli käynyt ankaraksi. Kapteenin ja hänen liittolaistensa, -Clutterbuckien joukon ylvästely oli saavuttanut Beau-Siten -kärsivällisyyden rajat. Métropole tuntui pitävän selvänä, että kapteeni -johtaisi kotiljonkia Beau-Siten tanssiaisissa, kuten oli tehnyt -Métropolessakin. - -Ja sitten, juuri tanssiaisten iltapäivällä, kreivitär sai sähkösanoman --- Pietarista, kerrottiin -- joka pakotti hänet matkustamaan viipymättä -pois. Ja tunnin kuluttua hän lähti alas Montreux'hon vuorirataa -käyttäen ja katosi Beau-Siten näköpiiristä. Tämä oli isku Beau-Siten -arvolle. Sillä kreivitär oli sen kirkkain tähti ja sitä paitsi suuresti -kaikkien vieraiden rakastama, vaikka osoittausikin niin omituisen -heikoksi tuohon papukaijaan nähden ja kävi salaperäisillä retkillä -tämän kanssa. - -Tallissa Denry huomasi kreivittären vuokrare'en ja -hevosen ja re'essä -hänen hehkuvan punaisen vaippansa. Ja taasen juolahti hänen päähänsä -tuuma, jonka hän toteutti, vaikka alkoi sataa lunta. Kymmentä minuuttia -myöhemmin hän ja Nellie ajoivat tiehensä, ja Nellie piteli ohjaksia -yllään punainen vaippa, Denry istui perässä ajurin turkeissa. He ajaa -huristivat Hôtel Métropolen ohitse. Ja vähää myöhemmin Denry näki -Attalensin hurjalla tiellä suksiparin painaltavan heidän perässään -niin kiireesti kuin sukset saattavat painaltaa. Oli ihmeellistä, -kuinka taitavasti kulkusiaan hilpeästi helistävä reki sai pidetyksi -tuon suksiparin noin sadan kyynärän välimatkan päässä. Se näytti -kehottavan suksia saavuttamaan itsensä ja sitten unohtavan kutsun ja -kiitävän edelleen. Ylämäkeen ennätettäessä se talttui matelemaan, -sillä sukset kapusivat verkalleen. Alamäessä se laukkasi, sillä -sukset liukuivat rinnettä myöten huimaavaa vauhtia. Toisinaan kajahti -suksilta huudahdus. Ja lunta satoi yhä tiheämmin. Näin jatkettiin -neljä, viisi peninkulmaa. Tähdet alkoivat tuikkia. Sitten tie teki -suunnattoman alamäkikaarroksen erään niittysyvänteen ympäritse, ja -hevonen nelisti parhaansa mukaan. Mutta oikaisten suoraan hankea myöten -sukset kiihtyivät pikajunan vauhtiin ja voittivat kilpailussa yhden -kyynärän jokaiselta kolmelta. Pohjassa, missä kaarros kohtasi suoran -viivan, oli talonpoikaistalo ulkohuoneineen ja pensasaita ja kivimuuri -ja muuta sellaista. Reki ennätti kohdalle ensinnä, mutta vain hituista -varemmin. "Varokaa varpaitanne", mutisi Denry itsekseen tarkoittaen -suksia, joiden varpaat olivat kolmen jalan pituiset. Lumiryöpyn -keskeltä kiljuivat sukset hurjasti re'elle vaatien sitä väistymään. -Sukset syöksyivät tielle, ja syrjään kiepsahtaessaan ne kiepsahtivat -lumipeitteiseen pensasaitaan ja päätä pahkaa sen ylitse talonpihaan, -missä ne työntyivät ilmaan, kuten sukset tekevät, kun henkilö, jonka -jalkoihin ne ovat kiinnitetyt, makaa pitkällään maassa. Tuvan ovi -avautui ja sille ilmestyi muuan vaimo. - -Hän huomasi sukset kynnyksellään. Hän kuuli kulkusten kilisevän, mutta -reki oli jo hävinnyt hämärään. - -"Sepä oli aika temppu, kreivitär!" sanoi Denry Nellielle. "Siitä kelpaa -puhua. Meidän on parasta ajaa kotiin Corsier'n kautta ja pitää aika -kiirettä! Tulee pian ihan pimeä." - -"Mutta jos hän on kuollut!" kuiskasi Nellie kauhistuneena hilliten -hevosta. - -"Eikö mitä!" sanoi Denry. "Näin hänen pyrkivän istualleen." - -"Mutta kuinka hän pääsee kotiin?" - -"Se näyttää aika sievältä talolta", sanoi Denry. "Luullakseni hänestä -olisi ikävä poistua siitä." - - -VI. - -Kun Denry astui Beau-Siten ruokasaliin, joka oli tyhjennetty -tanssiaisia varten, herätti hänen pukunsa huomiota enemmän -omituisuudellaan kuin loistavuudellaan tai merkityksellään. Hänellä oli -yllään jonkinlainen kiinalais-kuosinen nuttu, jonka hänen vaimonsa oli -laatinut sinisestä palttinasta, sekä litteä kiinalainen hattu, jonka -he olivat yhdessä kyhänneet pahvista. Mutta hänen reisiään verhosivat -luonnottoman väljät ratsashousut, jotka olivat suurenmoisen ruudukkaat -ja leikatut hullunkurisesti liioitellen englantilaista kuosia. Hän oli -ostanut niitä varten kankaan Montreux'n räätäliltä. Niiden alapuolella -oli perin tiukat säärystimet, nekin englantilaiset. Kysyttäessä, mitä -tai ketä hän otaksui edustavansa, hän vastasi: - -"Tietenkin kiinalaista ratsuväenkapteenia." - -Ja hän tuikkasi monokkelin vasempaan silmäänsä ja tuijotti. - -Yleensä odotettiin Nellien esiintyvän Lady Jane Greynä. Mutta hän -ilmestyikin Punahilkkana yllään kreivitär Ruhlin unohtunut vaippa. - -Heti hänet huomattuaan Denry riensi luokse liikutellen jalkojaan ja -heilutellen monokkelia vasemmassa kädessään tavalla, joka muistutti -voimakkaasti erästä koko seurueelle tuttua olentoa. Syntyi yleinen -nauru. Ihmiset havaitsivat, että ajatus oli tavattoman hullunkurinen -ja sukkela, ja nauru levisi kuin kulovalkea. Samalla eivät eräät -henkilöt olleet kuitenkaan aivan varmoja siitä, ettei Denry ollut -tässä irvikuvassaan harhautunut hiukkasen hienoimmasta mausta. Ja -kaikki pelkäsivät salaisesti, että voisi tapahtua ikävyyksiä kapteeni -Deverax'n saavuttua. - -Mutta kapteeni Deverax ei saapunutkaan. Métropolen joukko tiesi kertoa, -ettei häntä ollut näkynyt hotellissa päivällisellä; oletettiin hänen -lähteneen Montreux'hon ja myöhästyneen vuoristojunasta. - -"Molemmat tähtemme pimenneet samalla haavaa!" sanoi Denry, kun -Clutterbuckit (edustaen koko Englannin historiaa) kummastuneina -tuijottivat häneen. - -"Kuinka niin?" huudahti Clutterbuckien serkku. "Kuka se toinen on?" - -"Kreivitär", sanoi Denry. "Hän matkusti iltapäivällä -- kello kolmelta." - -Ja koko Métropolen joukko joutui murheen valtaan. - -"Maailmassa on niin paljo yhteensattumuksia", sanoi Denry painokkaasti. - -"Ette suinkaan tarkoita sillä", virkkoi rouva Clutterbuck -hermostuneesti naurahtaen, "että kapteeni Deverax on -- hm -- lähtenyt -kreivittären perässä?" - -"En suinkaan", vastasi Denry hurskastellen. "Sellaista ei ole koskaan -juolahtanut päähäni." - -"Minun mielestäni te olette kerrassaan omituinen ihminen, herra -Machin", sanoi rouva Clutterbuck vihamielisenä ja laisinkaan uskomatta -tätä vakuutusta. "Saisinko luvan kysyä, mikä tuo puku on olevinaan?" - -"Kiinalaisen ratsuväenkapteenin", sanoi Denry kohottaen monokkeliaan. - -Kaikesta huolimatta tanssiaiset onnistuivat oivallisesti, ja vähitellen -suvaitsivat poissaolevan kapteeni Deverax'n jyrkimmätkin kannattajat -nauraa Denryn kiinalaiseleille. Denry joutui myöskin johtamaan -kotiljonkia ja sai siitä suuret kiitokset Beau-Sitelta. Vieraat -olivat yhtä mieltä siitä, että Denry suoriutui kunniakkaasti, kun -ottaa huomioon, ettei hänen nimensä ollut Deverax. Myöhemmin hän kävi -konttorissa ja palattuaan kuiskasi vaimolleen: - -"Kaikki on hyvin. Hän on palannut hengissä." - -"Mistä sen tiedät?" - -"Tiedustin juuri puhelimitse." - -Siitä pitäen Denryn mieliala oli hurjan hilpeä. Ja jostain syystä, -jota ei kukaan voinut käsittää, hän pani vasemman käsivartensa -siteeseen. Hänen yrityksensä sovittaa monokkeli vasempaan silmäänsä -oikealla kädellä oli vastustamattoman hullunkurinen ja tuli kaikille -katselijoille ehtymättömäksi naurunlähteeksi. Kun metropolelaiset -nousivat rekiinsä lähteäkseen kotiin -- lumisade oli lakannut -- koetti -Denry yhä vielä yleiseksi riemastukseksi sovittaa monokkelia vasempaan -silmäänsä oikealla kädellä. - - -VII. - -Mutta iltainen ilo oli heikkoa verrattuna seuraavan aamun hurjaan -riemuun. Denry vaelteli, näennäisesti päämäärättä, kelkkaradan -loppupään ja Métropolen porttien välimailla. Lumisade oli parantanut -kulumisesta aiheutuneet vammat, mutta rata oli tasoitettava -käytön avulla ja joukko tunnollisia "kelkkailijoita" tasoitteli -sitä parhaillaan ahkerasti liukumalla, saaden vauhtinsa yltymään -joka laskulla. Toisia matkailijoita vetelehti siellä ja täällä -päivänpaisteessa. Muuan Métropolen juoksupojista lähti Beau-Sitea kohti -kirje kädessä. - -Lopulta -- kello läheni yhtätoista -- pisti kapteeni Deverax -raukeana päänsä ulos Métropolesta ja nuuski ilmaa. Havaittuaan ilman -siedettäväksi hän siirtyi portaikolle. Hänen vasen kätensä oli -siteessä. Hänellä oli yllään Montreux'sta tilaamansa uudet polvihousut -yhtä suuriruutuista kuosia kuin ne, jotka edellisenä iltana olivat -koristaneet Denryn sääriä. - -"Halloo!" sanoi Denry myötätuntoisesti. "Mikäs nyt on?" - -Kapteeni oli myötätunnon tarpeessa. "Olin eilen iltapäivällä -hiihtämässä", hän virkkoi hiukan naurahtaen. "Eikö kreivitär ole -kertonut kenellekään teistä?" - -"Ei", sanoi Denry, "ei sanaakaan." - -Kapteeni näytti epäröivän tuokion. - -"Niin", hän sanoi. "Joutava tapaturma. Olin hiihtämässä kreivittären -kera. Tuota noin, minä hiihdin ja hän ajoi re'essään." - -"Senkö vuoksi te jäitte tulematta tanssiaisiin?" - -"Niin", sanoi kapteeni. - -"No", virkkoi Denry, "toivottavasti se ei ole vakavaa laatua. Voin -kertoa teille, että kotiljonki meni päin mäntyä ilman teitä." Kapteeni -näytti kiitolliselta. - -He astelivat kahden rataa kohti. - -Ensimmäinen ryhmä, joka huomasi kapteenin ruudukkaine saarineen ja -käsivarsisiteineen, alkoi hymyillä. Huomaten tämän hymyn ja kuvitellen -erehtyneensä kapteeni yritti sovittaa monokkelia vasempaan silmäänsä -oikealla kädellä, mutta ei onnistunut. Hänen ponnistuksensa saivat -hymyn muuttumaan hurjaksi nauruksi. - -"Se on tavattoman hullunkurista", hän sanoi. "Mutta minkä sille mahtaa, -kun toinen käsi on siteessä?" - -Nauru vain yltyi. Ja kasvaen sikäli kuin kelkka toisensa jälkeen -ennätti radan päähän tämä joukko tuntui antautuvan hilpeyden valtaan -siinä määrin, ettei edes osoittanut asiaankuuluvaa uteliaisuutta -kapteenin vaurion johdosta. Ainoastaan Clutterbuckit näyttivät juroilta. - -"Mitä hullunkurista siinä on?" tiedusti Denry teeskennellen. "Kapteeni -Deverax on satuttanut itsensä myöhään iltapäivällä ollessaan -hiihtämässä kreivitär Ruhlin kera. Sen vuoksi ei hän voinut tulla eilen -illalla. Missä se muutoin tapahtui, kapteeni?" - -"Vuorella, lähellä Attalensia", vastasi Deverax jurosti. "Onneksi oli -likellä talonpoikaistalo -- oli jo melkein pimeä." - -"Kreivittärenkö kanssa?" kysyi muuan nuori impulsiivinen koulutyttö. - -"Sanoitteko te kreivittären kanssa?" tiedusti Denrykin. - -"Sanoin tietenkin", virkkoi kapteeni ärtyneesti. - -"Ohoo", sanoi koulutyttö nuorison ylimielisen ajattelemattomalla -julmuudella; "koska me kaikki näimme kreivittären matkustavan pois -vuorirataa myöten kello kolmelta, niin en voi ymmärtää, kuinka te -olisitte voinut hiihdellä hänen kanssaan, kun jo oli melkein pimeätä." -Ja lapsi kääntyi nousemaan mäkeä kelkkoineen jättäen vanhemmat ihmiset -selvittämään tätä solmua. - -"Aivan niin!" sanoi Denry. "Unohdin kertoa teille, että kreivitär -matkusti eilen puolipäivämurkinan syötyään." - -Samassa tuokiossa palasi juoksupoika paikalle, teki kunniaa ja tuikkasi -kirjeen kapteenin ainoaan vapaaseen käteen. - -"Ei käynyt toimittaminen perille, herra. Kreivitär matkusti varhain -eilen iltapäivällä." - -Tuomittuna kuvitellusta seikkailusta ylhäisten naisten seurassa -kapteeni palasi mutisten hotelliin. Murkinoitaessa Denry esitti -tapahtuman todellisuuden valossa ihastuneelle pöytäseurueelle, -ja todellisuuden valo ennätti pian Clutterbuckien puolueen luo -Métropoleen. Seuraavana päivänä Clutterbuckien joukko ja kapteeni -Deverax, joka oli nyt saanut täydellisen valaistuksen, matkustivat -Mont Pridoux'sta johonkin tuntemattomaan paratiisiin. Jos murhaavat -ajatukset voisivat tappaa, niin Denry olisi maannut hengetönnä. -Kapteeni olisi voinut haastaa hänet kaksintaisteluun, mutta ylpeätä -ja jäätävää juhlallisuutta pidettiin parhaana menettelytapana Denryyn -nähden. "Haavaansa ei pidä koskaan näyttää", lienee ollut kapteenin -tunnuslauseita. - -Beau-Site oli päässyt ratkaisevasti voitolle. Ja nyt, kun kilpailija -oli menettänyt yksitoista vierasta yhdessä ainoassa junassa, se voitti -Métropolen jo lukumäärässäkin. - -Denryllä oli jossain omantunnon itiö, ja Nellien oli täysin kehittynyt. - -"No niin", sanoi Denry vastaten Nellien omalletunnolle, "se on hänelle -parahiksi siitä, että teki minut narriksi tuossa Geneven jutussa. -Enkä minä sitä paitsi voi sietää pöyhkeilyä. Minä olenkin kotoisin -Kaupunkiviisikosta." - -Ja tähän merkilliseen lausuntoon päättyi se juttu. - - - - -XII LUKU. - -Kunnian kukkuloilla. - - -I. - -Denry ei ollut elämässään yhtä säännöllinen kuin Kaupunkiviisikon -liikemiehet yleensä; epäilemättä siitä syystä, ettei hän ollutkaan -luonnostaan mikään liikemies, vaan seikkailijasielu ja oli vain -sattumalta joutunut liikehommaan, joka oli liian hyvä hyljättäväksi. -Hänellä oli alituiseen, kuten siellä sanotaan, "hihassaan jotain", mikä -aiheutti muutoksia hänen jokapäiväisiin tapoihinsa. Sitä paitsi oli -Yleinen Säästöklubi Osakeyhtiö niin automaattinen ja itsestään toimiva, -että Denry saattoi vaaratta useasti jättää sen tarkoin opetetun -henkilökuntansa huomaan. Tavallisesti hän sentään palasi kotiin teelle -kello kuuden korvissa illalla kuten muutkin, ja muiden tavoin hän toi -kerallaan _Merkkitorven_ vilkaistakseen siihen teepöydässä. - -Niinpä hän saapui eräänä iltapäivänä heinäkuussa odottavan vaimonsa -luokse Machin Houseen Bleakridgessä. Ja tämä voi nähdä, että hänen -päässään kypsyi parhaillaan jokin aate. Nellie ymmärsi hänet. Hänen -avioliittonsa viehättävimpiä ja tyynnyttävimpiä puolia oli juuri se -seikka, että Nellie käsitti hänet vaistomaisesti. Äiti ymmärsi hänet -tyystin. Mutta tämän ymmärtämys oli ivallista, hiukan pahansuopaa, -vieläpä vihamielistäkin, Nellien sitä vastoin typerään rakkauteen -pohjautuvaa. Äidin suhtautumisen mukaan Denry oli vikapää, kunnes oli -todistanut itsensä viattomaksi. Nellien mukaan hän oli aina oikeassa -ja aina sukkela kaikissa toimissaan, kunnes itse sanoi olleensa -väärässä ja typerä -- eikä aina silloinkaan. Kaikesta huolimatta äiti -oli aivan yhtä naurettavan ylpeä hänestä kuin Nelliekin; mutta hän -olisi kernaammin heittänyt henkensä mestauslavalla kuin myöntänyt -Denryn missään suhteessa eroavan tavallisista pojista. Rouva Machin -oli muuttanut Machin Housesta odottamatta huomautusta. Kuvaavaa -kyllä hän oli palannut Broughaminkadun varrelle ja vuokrannut sieltä -vanhanaikaisen talopahasen, missä ei ollut ainuttakaan sen talon työtä -säästävistä laitteista, jonka hänen poikansa oli alkuaan rakennuttanut -juuri häntä varten. - -Denrystä oli yhä vielä viehättävää istuutua teelle ruokasaliin, tuohon -mukavuuksien ihmeyhdistelmään, vastapäätä vaimonsa hymyä, joka kertoi -hänelle: 1) että hän oli ihmeellinen; 2) että Nellie itse oli ihastunut -elämään; 3) että hän oli ansainnut vaimonsa puolelta erikoisen hellivää -huomiota ja myöskin saisi sitä. Mainittuna heinäkuun iltapäivänä tuo -hymy kertoi hänelle 4), että hänet oli taasen vallannut jokin aate. - -"Kerrassaan merkillistä, kuinka hän osuu aina oikeaan!" mietti Denry. - -Nellien uusi kettukoira oli saapunut puutarhasta käyttäen hyväkseen -avattua lasiovea ja syönyt osan voisämpylää, ja Denry oli syönyt -puolitoista voisämpylää, ennenkuin Nellie, suoristautuen ylpeästi -ja työntäen hartiansa taaksepäin (hänelle ominainen liike), arveli -sopivaksi mutista: - -"No, onko tänään tapahtunut mitään mielenkiintoista?" - -Denry avasi vihreän lehden ja luki: - -"'Valtuusmies Bloor kuollut äkkiä Lontoossa.' Mitäs siitä sanot?" - -"Oh!" huudahti Nellie. "Kuinka se mahtaakaan surettaa isää! He olivat -aika hyviä ystäviä. Minä sain muuten tänä aamuna kirjeen äidiltä. -Toronto tuntuu olevan oikea paratiisi. Mutta muori pitää silti enemmän -Bursleystä. Isällä on ollut paise niskassa juuri kauluksen reunan -kohdalla. Hän sanoo sen johtuvan siitä, että hän voi liian hyvin. Mikä -oli syynä herra Bloorin kuolemaan?" - -"Hän noudatti muotia", sanoi Denry. - -"Kuinka niin?" - -"Luonnollisesti umpisuolen tulehdus. Leikkaus -- matti! Kaikki kolmessa -päivässä." - -"Mies parka!" mutisi Nellie koettaen vaihteen vuoksi tuntea -alakuloisuutta siinä kuitenkaan onnistumatta. "Ja marraskuussa hänen -oli määrä tulla pormestariksi, eikö niin? Mikä pettymys hänelle." - -"Varmaankin hänellä on nyt muuta ajateltavaa", sanoi Denry. - -Hetken äänettömyyden jälkeen Nellie kysyi äkkiä: - -"Kuka nyt valitaan pormestariksi?" - -"Jaa", sanoi Denry, "hänen kunnianarvoisuutensa valtuusmies Barlow -ärtyy tavattomasti, ellei häntä valita." - -"Kuinka inhottavaa", sanoi Nellie peittelemättä. "Eikä hänellä ole -ketään pormestarittareksi." - -"Rouva Prettymanista tulisi pormestaritar", sanoi Denry. "Ellei -ole vaimoa tai tytärtä, niin sellaiseksi tulee aina sisar, jos on -sellaista." - -"Mutta voitko kuvitella rouva Prettymania pormestarittarena? Hyvänen -aika, hänen väitetään pesevän omia portaitaan -- pimeän tultua. Sinusta -pitäisi tehdä pormestari." - -"Kuvitteletko itseäsi pormestarittareksi?" tiedusti Denry. - -"Aina minusta tulisi parempi kuin rouva Prettymanista." - -"Luulisin sinusta tulevan oikein ensiluokkaisen", virkkoi Denry. - -"Minä olisin hirveän hermostunut", myönsi Nellie. - -"Sitä minä epäilen", sanoi Denry. - -Asian laita oli sellainen, että palattuaan häämatkaltaan -Bursley'iin Nellie oli muuttunut nainen. Hän oli saanut melkein -kuin yhdessä päivässä aivan hämmästyttävässä määrässä jotain, mitä -Kaupunkiviisikossa sanotaan "sisuksi". - -"Haluttaisi minua yrittää", hän sanoi. "Jonakin kauniina päivänä sinun -on yritettävä, joko sitten haluat tai et." - -"Milloin se päivä koittaa?" - -"Enpä tiedä. Voisi tulla jo kahden vuoden perästä. Barlow'n ukko -tulee jotensakin varmasti valituksi ensi marraskuussa. Sitä pidetään -hänen vuoronaan. Tiedän, että minusta on puhuttu koko lailla Barlow'n -seuraajana. Bloorin kuolema siirtää tietenkin kaiken vuotta lähemmäksi. -Mutta vaikka joutuisinkin heti Barlow'n perästä, niin se olisi -sittenkin liian myöhäistä." - -"Liian myöhäistä? Missä suhteessa?" - -"Minäpä sanon sinulle", virkkoi Denry. "Tahtoisin olla nuorin -pormestari, mitä Bursleyssä on milloinkaan ollut. Se oli vain sellainen -mielijohde, jonka sain kauan sitten. Olin jo luopunut siitä, koska -tiesin, ettei minulla ollut mitään mahdollisuutta, ellen joutunut -Bloorin edelle, jota en tietenkään voinut tehdä. Nyt hän on kuollut. -Jos saisin suistetuksi Barlow'n ukon ojaan, niin minusta tulisi -varmasti nuorin pormestari. Huskinson, joka oli pormestarina 1884, oli -kolmenkymmenen neljän ja puolen vuoden ikäinen. Olen ottanut asioista -selvän tänä iltapäivänä." - -"Kuinka viehättävää, jos sinusta _voisi_ tulla nuorin pormestari!" - -"Niin. Minäpä sanon sinulle, miltä tuntuu. Minusta tuntuu siltä, -kuin en välittäisi koko pormestariudesta, ellen voi olla nuorin -pormestari... ymmärräthän." - -Nellie ymmärsi. - -"Voi!" hän huudahti, "suista sitten herra Barlow ojaan. Hän on -inhottava ukon kötys. Tulisiko minusta nuorin pormestaritar?" - -"Ei sinnepäinkään", sanoi Denry. "Huskinsonin sisar oli vain -kuusitoistavuotias." - -"Mutta ei hän ollut oikea pormestaritar, sehän oli vain leikkiä", -vastusteli Nellie. "Joka tapauksessa sinä voisit minun mielestäni olla -nuorin pormestari. Kuka se asian ratkaisee?" - -"Kaupunginvaltuusto luonnollisesti." - -"Ei kukaan pidä valtuusmies Barlow'sta." - -"Hänestä pidetään entistäänkin vähemmän, kun hän on saanut hengiltä -Bursleyn jalkapalloklubin." - -"Sitten me yllytämme häntä ottamaan sen hengiltä. Mutta en käsitä, mitä -jalkapallolla on tekemistä pormestarikysymyksessä." - -Hän koetti näyttää vakavalta poliitikolta. - -"Sinä olet aito kananpoika", julisti Denry rakastettavasta -"Jalkapallolla on tekemistä joka asiassa. Ja minä olen tehnyt -elämässäni turmiollisen erehdyksen, kun en ole koskaan harrastanut -jalkapalloa. Ukko Barlow'ta ei tarvitse yllyttää nitistämään -jalkapalloklubia. Hän on ihan raivostunut siihen. Hän on jo -menettänyt liian paljon siinä asiassa. Jos voisin pidättää hänet sitä -nitistämästä, niin voisin..." - -"Mitä sitten?" - -"Enpä tiiä." - -Nellie käsitti, että hänen aatteensa oli vielä hämärä. - - -II. - -Muutamaa päivää myöhemmin herättivät muurit Bursleyssä huomiota -pienillä sini-punaisilla ilmoituksilla (sininen ja punainen olivat -Bursleyn jalkapalloklubin historialliset värit). Näissä kutsuttiin -väestö yleiseen kokoukseen, joka pidettäisiin kaupungintalolla -pormestarin puheenjohdolla ja jossa harkittaisiin, mihin -toimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä Bursleyn jalkapalloklubin -tulevaisuuden turvaamiseksi. - -Kaupunkiviisikossa oli kaksi "suurta" jalkapalloklubia -- toinen -Knypessa (Englannin vanhimpia klubeja) ja toinen Bursleyssä. -Molemmat kuuluivat yleisliittoon, mutta Knype ensimmäiseen -osastoon, Bursley taasen vain toiseen. Molemmat olivat itse asiassa -osakeyhtiöitä harrastaen yhtä suuresti osinkoja kuin sitä ikivanhaa -ja kunniakasta urheilua, joka viehättää englantilaisen järkeä ja -sydäntä. (Kumpikaan ei suorittanut koskaan osinkoja.) Molemmat -käyttivät ammattiurheilijoita, jotka omituisesta sattumasta olivat -melkein kaikki Skotlannissa syntyneitä; ja molemmat käyttivät -myöskin harjoitusmestareita, jotka tärkeätä kilpailua odotettaessa -veivät joukkueensa vesiparannuslaitokseen kauas, kauas kaikista -kapakoista. (Tätä sanottiin "treenaamiseksi".) Knypen klubi menestyi -melkoisen hyvin, Bursleyn klubi sitä vastoin oli tyhjentänyt kaikki -mahdollisuutensa. Suuri jalkapalloyleisö oli itse asiassa hyljännyt -sen. Asia selitettiin tietenkin siten, että Bursley oli hävinnyt liian -monessa kilpailussa. Suurella jalkapalloyleisöllä oli hyötyä vain -voitoista. Se kohteli pelaajia kuin jumalia -- niin kauan kuin nämä -voittivat. Mutta kun he sattuivat joutumaan tappiolle, silloin suuri -jalkapalloyleisö muuttui muitta mutkitta nyrpeäksi. Se ei potkaissut -miestä, joka makasi maassa; se vain käänsi hänelle selkänsä tietäen -varsin hyvin, ettei hän voinut päästä pystyyn auttamatta. Se ei -välittänyt rahtuistakaan uskollisuudesta, kunnallis-patriotismista, -puhtaasta pelistä, sotaonnen vaihteluista tai osinkojen jaosta. Jos se -saattoi nähdä voittoja, se maksoi kuusi pennyä, mutta se ei halunnut -maksaa kuutta pennyä avustaakseen häviöitä. - -Mutta kun Bursleyn Jalkapalloklubi Osakeyhtiön ylimääräisessä -yhtiökokouksessa kaupunginvaltuusmies Barlow, yhtiön puheenjohtaja -liiton perustamisesta asti, ilmoitti johtokunnan tulleen pakostakin -siihen johtopäätökseen, ettei se voinut hyvällä omallatunnolla antautua -kohtaamaan lähestyvän urheilukauden vaaroja ja että johtokunnan -tarkoituksena oli hajoittaa klubi riittävän yleisen harrastuksen -puutteessa -- kun Bursley luki tämän _Merkkitorvesta_, silloin kaupunki -joutui todella hämmästyksen valtaan. Oliko tuon kuuluisan klubin -siis hävittävä ikiajoiksi ja jalkapallokenttä myytävä palstoiksi -ja katselijalava polttopuiksi? Hämmästys oli niin voimakas, että -valtuusmies Bloorin kuolema, vaikka hän olikin Bursleyn merkkimiehiä, -hupeni pikkuseikaksi. - -Sen vuoksi synnytti kokousilmoitus iloa ja toivoa, ja ihmiset -sanoivat itselleen: "Jotain tässä on tehtävä; vanhan klubin ei voi -antaa loppua sillä lailla." Ja jokainen kävi aivan hentomieliseksi. -Ja vaikka yleiseen otaksutaankin, ettei Bursleyn kaupungintaloa -saa täyteen muulloin kuin valtiollisissa kokouksissa ja vanhuksia -kestittäessä, keräytyi Bursleyn kaupungintalo jalkapallokysymyksen -johdosta niin täyteen kuin suinkin saattoi. Moni oli ilomielin luopunut -biljaardistaan tai olutlasistaan ottaakseen osaa kokoukseen. - -Pormestari-puheenjohtaja oli lempeä vanha herra, joka ei tietänyt -rahtuistakaan jalkapallosta eikä luultavasti ollut koskaan nähnyt -jalkapallokilpailua; mutta kokoukseen tarvittiin ehdottomasti -merkkimies suojelijaksi, ja niin pormestari oli pyydystetty ansaan -ja kesytetty. Pelkästään sen seikan perusteella, että hän suoritti -vuosittain jäsenmaksun golf-klubiin, olivat jotkut tekaisseet sellaisen -tarun, että hän oli aito urheilija ja harrasti sydämestään urheilua. - -Hän virkkoi muutamia korulauseita, joista mainittakoon "miehekäs -urheilu", "vanhat muistot", "Englannin historian velvoitus", -"lannistumaton rohkeus", "huonon onnen lamauttama" (tehden todellakin -oikein syvän vaikutuksen karkeaan ja juroon kuulijakuntaansa), ja -sitten hän pyysi valtuusmies Barlow'ta tekemään selkoa asiasta. - -Pormestarin oikealla puolen istuva valtuusmies Barlow oli aivan -toisenlainen mies. Hän oli viisikymmen-vuotias ja teräksenharmaa, -parrakas, mutta viiksetön, lyhyt, tanakka, äreä. - -Hän ei virkkanut sanaakaan miehekkyydestä, rohkeudesta, historiasta tai -vanhoista muistoista. - -Hän sanoi palvelleensa puheenjohtajana jalkapalloklubia kolmentoista -vuoden ajan ja ottaneensa yhtiössä osakkeita 2,000 punnan arvosta; ja -koska yhtiön velat sillä haavaa nielisivät kaikki varat, niin hänen -2,000 puntaansa olivat heitetyt kuin kaivoon. "Voitte sanoa", hän -puhui, "että olen menettänyt nuo 2,000 puntaa kolmessatoista vuodessa. -Se merkitsee sitä, että olen kaiken aikaa maksanut kolme puntaa -viikossa omasta taskustani toimittaakseni jalkapallokilpailuja, joita -te pojat ette edes ole piitanneet käydä katsomassa. Sellainen on asia -kaunistelematta. Mitä minä olen saanut vaivoistani? En muuta kuin -vaivaa ja nämä!" (Hän viittasi harmaisiin hiuksiinsa.) "Enkä minä ole -yksinäni; meitä on muitakin; ja nyt minun täytyy tulla puolustautumaan -yleisessä kokouksessa. Täällä väitetään, ettei jalkapallourheilu -ole ollut lähellä sydäntäni. Minä ja mun virkaveljeni", hän jatkoi -entistäänkin äreämpänä, "me ollaan tuon tuostakin varoitettu kaupunkia -siitä, kuinka kävisi, ellei kilpailuja kannatettaisi paremmin. Ja nyt -se on tapahtunut, ja nyt, kun kaikki on liian myöhäistä, nyt te kyllä -tahdotte tehdä jotain! Sitä ette voi! Se on liian myöhäistä. Syynä -siihen, miksei Bursleyssä saada ensiluokkaista jalkapallopeliä, on -vain yksi asia", hän julisti, "eikä se johdu pelaajista. Se johtuu -yleisöstä -- teistä itsestänne. Niin raukkamaisten tomppelien kanssa -ei yksikään suuri jalkapalloklubi ole koskaan joutunut tekemisiin. Kun -me joudutaan häviölle, niin kuinkas te silloin menettelette? Tuletteko -te rohkaisemaan meitä seuraavalla kerralla? Ehei, te jäätte kauniisti -tulematta ja annatte meidän maksaa viisi-, kuusikymmentä puntaa -peliltä omasta taskustamme, muka näyttääksenne meille! Odotatteko te -meidän voittavan joka kilpailussa? Hyvänen aika, eihän itse Prestonin -pohjoispuolikaan" -- nyt hän puhui juhlallisesti, sankareista -- -"eihän itse Prestonin pohjoispuolikaan voittanut loistoaikoinaan joka -kilpailussa -- se hävisi Accringtonia vastaan pelatessaan. Mutta -luopuiko Prestonin yleisö silti klubistaan? Ehei! _Teillä_ -- teillä ei -ole sisua edes sen vertaa kuin täillä eikä edes kissan uskollisuutta. -Te olette antaneet jalkapalloklubinne nääntyä kuoliaaksi, ja nyt te -kutsutte ihmiset kokoukseen itkemään ja nurisemaan. Ja sitten te -olette kyllin julkeita lähettääksenne _Merkkitorveen_ kirjoituksia -huonosta hoidosta, mukamas! Jos täällä salissa on ketään, joka -luulee kykenevänsä hoitamaan tätä klubia paremmin kuin minä ja mun -virkaveljeni, niin voin ilmoittaa, että meillä on osake-enemmistö ja -me luovutamme polkuhinnasta koko roskan kenelle hyvänsä, joka tahtoo -vapauttaa meidät niistä. Niin että nyt sen tiedätte." - -Hän istuutui. - -Syntyi äänettömyys. Eipä edes Kaupunkiviisikossakaan ole yleistä -kokousta monestikaan loukattu niin töykeästi kuin valtuusmies -Barlow oli nyt loukannut tuota kokousta. Se oli aivan järkytetty. -Valtuusmies Barlow ei ollut milloinkaan ollut suosittu; häntä oli vain -kunnioitettu; mutta siitä pitäen hän tuli entistään vähemmän suosituksi. - -"Olen varma siitä, että me kaikki käsitämme valtuusmies Barlow'n -kiihkeyden varsin puolustettavaksi --", aloitti pormestari -valtioviisaasti. - -"Ei siinä ollut mitään kiihkeyttä", keskeytti valtuusmies. "Silkkaa -kylmää totuutta!" - -Joukko puhujia esiintyi, ja melkein kaikki heistä vastustivat -johtokuntaa. Eräät, jotka muistivat ihmeteltävän tarkasti kaikki -pelaajayhdistelmät jokaisessa kilpailussa, mitä konsanaan oli pelattu, -koettivat yksityiskohtaisin esimerkein todistaa, että valtuusmies -Barlow ja hänen virkaveljensä olivat itsepintaisesti ja säännöllisesti -hutiloineet työssään kolmentoista uutteran vuoden ajan. Ja he -puolustivat loukattua yleisöä vakuuttamalla, ettei mikään yleisö, joka -kunnioitti itseään, maksaisi kuutta pennyä päästäkseen katselemaan -valtuusmies Barlow'n järjestämää kurjaa jalkapallopeliä. He huusivat, -että joukkue oli järjestettävä uudelleen, kaipasi uutta verta. - -"Aivan niin", karjui valtuusmies Barlow vastaukseksi. "Ja mistä te -aiotte saada uutta verta, kun siirtokustannukset ovat niin suuria kuin -nykyään? Eihän nyt saa edes keskinkertaisen hyvää pelaajaa kahta sataa -puntaa vähemmällä. Mistä ne rahat saataisiin? Haluttaako ketään lainata -tuhatpuntaa tai sinne päin toista velkakirjaa vastaan?" - -Hän nauroi pilkallisesti. - -Ei ketään näyttänyt haluttavan sijoittaa rahaa Bursleyn J.K. -Osakeyhtiön toista velkakirjaa vastaan. - -Siitä huolimatta puhujat jankuttivat olevan välttämätöntä hankkia uutta -verta joukkueeseen, ja sitten toiset, rohkeammat, jankuttivat olevan -välttämätöntä hankkia uutta verta johtokuntaan. - -"Osakkeita kaupan!" huusi valtuusmies. "Ketä haluttaa ostaa? Tai", hän -lisäsi, "tahdotteko jotain ilmaiseksi -- kuten tavallisesti?" - -Lopulta nousi salin perällä muuan herra. - -"En tahdo esiintyä asiantuntijana jalkapallopelissä", hän sanoi, -"vaikka se onkin mielestäni suurenmoista urheilua, mutta minua -haluttaisi lausua muutama sana uudesta verestä puhuttaessa." - -Kuulijakunta kurkotti päätään. - -"Kenties valtuusmies Machin suvaitsee nousta lavalle?" ehdotti -pormestari. - -Ja Denry nousi lavalle. - -Jokainen ajatteli: "Mitä hän aikoo tehdä? Mitähän sillä nyt on -hihassaan -- tällä kertaa?" - -"Eläköön Machin!" huusi yleisö hilpeänä. - -"Järjestykseen!" sanoi pormestari. - -Denry seisoi kuulijakunnan edessä. Hän ei ollut tottunut -kuulijakuntaan. Hän sanoi: - -"Ellen erehdy, on eräs nykyajan suurimmista jalkapallourheilijoista -kotoisin tästä kaupungista." - -Ja kymmenet äänet ulvoivat: "On, on! Callear! Callear! Englannin suurin -keskustahyökkääjä!" - -"Niin", sanoi Denry. "Callear on juuri se mies, jota tarkoitan. Callear -muutti tältä paikkakunnalta, paikkakunnan onnettomuudeksi, Liverpooliin -yhdeksäntoista vuoden ikäisenä. Ja vasta sen jälkeen, kuin hän oli -poistunut, huomattiin hänen hämmästyttävä kykynsä. Ei ole liioittelua -sanoa, että Liverpoolin kaupunki saa kiittää menestyksestään häntä. -Ja uskon täydeksi todeksi sen, että hän on voittanut useampia maaleja -kolmessa pelikaudessa kuin koskaan yksikään toinen yleisliiton pelaaja. -Sitten Yorkin kreivikunta, joka oli aika pinteessä viime vuonna, osti -hänet Liverpoolilta korkeasta hinnasta, ja, kuten koko maailma tietää, -Callear taittoi jalkansa ensimmäisissä kilpailuissa, joihin otti osaa -uuden klubinsa puolesta. Juuri siitä koitui tuho Yorkin klubille, -joka on nyt aivan äkkiä joutunut vararikkoon (jossa me emme kaikeksi -onneksi vielä ole) ja kaupittelee parhaillaan pelaajiaan. Hyvät herrat, -minun mielestäni Callearin pitäisi palata synnyinkaupunkiinsa. Hän on -paremmissa voimissa kuin koskaan ennen, ja hänen oikea paikkansa on -täällä synnyinkaupungissaan." - -Voimakkaita eläköön-huutoja. - -"Kaupunkiviisikon äidin johtajana ja keskustahyökkääjänä hän olisi -tavattoman suuri voitto ja vetovoima, ja hän johtaisi meidät voittoon." - -Uusia hurraa-huutoja. - -"Ja kuinka", tiedusti valtuusmies Barlow kapsahtaen suuttuneena -jaloilleen, "me sitten saisimme hänet takaisin kalliiseen -synnyinkaupunkiinsa? Valtuusmies Machin myöntää, ettei hän ole mikään -jalkapallo-ekspertti. Varmaankaan ei hän tiedä, että Aston Villa on -tarjonnut Yorkille 700 puntaa, jotta tämä luovuttaisi sille Callearin, -ja Blackburn Rovers klubi on tarjonnut 750, ja nyt ne tappelevat -keskenään hänestä. Haluttaako ketään herroista lahjoittaa 800 puntaa -toimittaakseen Callearin Bursley'iin?" hän ivasi. "Voin omasta -puolestani ilmoittaa teille, ettei Callearia saataisi meidän klubiin -edes höyryveturien tai itse kuninkaankaan avulla." - -"Joko olette puhunut suunne puhtaaksi?" tiedusti Denry yhä seisoen -paikallaan. - -Naurua, jonka ylitse kajahti valtuusmies Barlow'n murahdus hänen -istuutuessaan paikalleen. Denry korotti äänensä. - -"Herra Callear, ehkä suvaitsette astua esiin, niin että kaikki saavat -nähdä teidät?" - -Nämä näennäisesti vaatimattomat sanat tekivät niin voimakkaan -vaikutuksen, ettei korkealentoisinkaan puhetaito ollut varemmin -aiheuttanut sellaista tässä salissa. Nuori, punastuva, kömpelö, -pitkäraajainen, hentoruumiinen jättiläinen tallusteli keskikäytävää -pitkin ja nousi portaita myöten lavalle, missä Denry osoitti hänelle -tuolin. Hänet tunsivat kaikki jalkapallon todelliset palvojat. Ja -jokainen sanoi jokaiselle: "Tuhat tulimmaista! Se on hän, ihan -varmasti. Se on Callear!" Ja yleinen kummastus ja onnen toiveet -täyttivät salin. Yleisö puhkesi käsiään paukuttamaan, ja vaikkei kukaan -tietänyt, mitä Callearin esiintyminen merkitsi, jatkui paukutus yhä -yltyen. - -"Eläköön Callear!" Käheä huuto seurasi toistaan. "Eläköön Machin!" - -"Oli miten tahansa", sanoi Denry myrskyn tauottua, "hänet on saatu -tänne ilman höyryvetureita tai hänen majesteettiaan. Hyväksyykö klubin -johtokunta hänet?" - -"Entä kuinka on kustannusten laita?" tiedusti valtuusmies Barlow. - -"Hyväksyisittekö hänet ja koettaisitte jatkaa vielä yhden pelikauden, -jos saisitte hänet ilmaiseksi?" vastasi Denry. - -Valtuusmies Barlow tiesi aina, mitä tahtoi, eikä pelännyt koskaan tehdä -sitä toisillekin tiettäväksi. - -"Kyllä", hän sanoi. - -"Silloin toimin niin, että hänet luovutetaan ilmaiseksi." - -"Entä yorkilaiset?" - -"Olen sopinut asiasta heidän kanssaan tilapäisesti", sanoi Denry. -"Se on minun asiani. Palasin Yorkista tänään. Jättäkää se minun -huolekseni. Tällä kaupungilla on ollut monta hyväntekijää, jotka ovat -paljoa merkityksellisemmät kuin minä. Mutta siinä suhteessa voin -kerskata olevani omintakeinen, että lahjoitan ensimmäisenä kaupungille -elävän miehen. Hyvät herrat -- herra pormestari -- rohkenen kohottaa -kolme eläköönhuutoa Englannin suurimmalle keskustahyökkääjälle, oman -kaupunkimme pojalle." - -Kohtaus oli _Merkkitorven_ mukaan ainoalaatuinen. - -Ja Urheiluklubissa ja muissa klubeissa sanoivat miehet perästä päin -toinen toiselleen: "Ei yksikään toinen olisi tullut ajatelleeksikaan -sellaista, että toisi Callearin erikoisesti kerallaan ja esittäisi -hänet lavalta... Mutta kyllä hän on saanut hellittää kukkarostaan aika -summan!" - -Kahta päivää myöhemmin julkaisi _Merkkitorvi_ kirjeen -(allekirjoituksena oli "Fiat Justitia"), jossa ehdotettiin, -että Denrystä olisi palkkioksi kunnallisista harrastuksistaan -tehtävä seuraavalla kertaa Bursleyn pormestari valtuusmies Bloor -vainajan sijaan. Kirje väitti, että hänestä tulisi suurenmoinen -pormestari, juuri sellainen jommoisen kaupunki tarvitsi herätäkseen -uneliaisuudestaan. Ja siinä huomautettiin myöskin, että Denry olisi -nuorin pormestari, mitä kaupungissa milloinkaan oli ollut, ja -luultavasti nuorin pormestari koko Englannissa sinä vuonna. Tämä -viimeinen puoli miellytti kaupunkia. Kaupunki päätti, että siitä -olisi ehdottomasti hauskaa saada nuorin pormestari, mitä sillä oli -milloinkaan ollut, ja luultavasti nuorin pormestari koko Englannissa -sinä vuonna. _Merkkitorvi_ julkaisi kymmenittäin kirjeitä siitä -asiasta. Kun valtuusto kokoontui, oikeastaan vain muodon vuoksi, -valitsemaan kaupungin päätä kuolleen valtuusmiehen sijaan, tehostivat -useat jäsenet, että Bursley tarvitsi ennen kaikkea nuoren ja _suositun_ -pormestarin. Ja lyhyesti sanoen, valtuusmies Barlow pantiin hyllylle -yhdeksi vuodeksi. Vaalin tultua tunnetuksi sanoi koko kaupunki: "No nyt -meillä vasta pormestari on -- muistakaa minun sanoneen!" - -Ja Denry sanoi Nellielle: "Sinusta tulee nuorimman pormestarin jne -pormestaritar, tyttöseni. Ja se on maksanut minulle, laskien mukaan -hotelli- ja matkakustannukset, kahdeksan sataa yksitoista puntaa kuusi -shillinkiä ja seitsemän pennyä." - - -III. - -Kuinka oikeaan kaupunginvaltuusto oli osannut valitessaan Denryn -pormestariksi, sen todistivat erikoisen selvästi jalkapallo sekä -Callear urheilukauden avajaiskilpailuissa. - -Se oli Bursleyn ja Axen välinen hyväntekeväisyyskilpailu kreivikunnan -orpokodin hyväksi, ja sellaisten kilpailujen vanhaan tapaan potkaisi -pallon liikkeelle joku kuuluisuus, yhteiskunnan tuki. Tällä -potkaisuseremonialla ei ole mitään urheilumerkitystä; merkkihenkilö -panee vai pallon hiljalleen pyörimään valkoisesta kehästä ja -pakenee sitten henkensä edestä rytäkkää; mutta sen arvellaan luovan -peliin enemmän siveellistä loistoa. Tässä tapauksessa julistivat -ilmoitukset: "Lähtöpotkun antaa kello 3.45 valtuusmies ja tuleva -pormestari E.H. Machin." Eikä ketään toista merkkihenkilöä olisi -käynytkään valitseminen. Niinpä Denry tapasi itsensä tuona kauniina -kilpailuiltapäivänä urheilukentällä jalkainsa juuressa uusi pallo, -päässään silkkihattu ja ympärillään kaksikolmatta herkulesmaista -pelaajaa, joiden uhkaava ryhti ilmaisi heidän aikovan murhata -hänet. Bursley oli hävinnyt arvanheitossa, ja Denryn oli siis -potkaistava pallo Bursleyn maalia kohti. _Merkkitorven_ mukaan hän -"kiidätti taisteluvälineen" suoraa päätä Callearin haltuun, joka -keskustahyökkääjänä seisoi vastapäätä häntä, ja Callear livisti -pitkin kenttää, ennenkuin Axen miehet olivat herenneet ihailemasta -Denryn julkeutta. Jokainen lukija muistaa väristen sen historiallisen -kilpailun, jossa kuolematon Jimmy Brown, viimeistä kertaa johtaessaan -Blackburn Rovers joukkuetta, pyöritti palloa kentän toisesta päästä -toiseen, sai sen maaliin ja palasi kotiin Englannin-malja kainalossaan. -Nähtävästi Callear aikoi jäljitellä tätä urostekoa. Hän oli aivan -väärässä. Kierittelytaktiikan oli vuosia sitten tuhonnut Prestonin -pohjoispuoli, joka keksi "lähetys"-pelin. Mutta Callear jatkoi tietään, -ja onni näytti leijailevan keruubin tavoin hänen yllään. Viimein -hän ampui; se oli hurja, korkea heitto, mutta tuuli oli vastainen, -se painoi pallon alas, kiepsahutti ympäri ja puhalsi sen verkkoon. -Ensimmäinen maali oli saatu kahdessakymmenessä sekunnissa! (Se oli -myöskin kilpailun viimeinen.) Callearin maine oli taattu. Hänestä -tuli heti väestön epäjumala. Kun Denry asteli hiljakseen kentältä -katsomolavaa kohti, hurrattiin hänellekin voimakkaasti, eikä hän voinut -olla tuntematta, että tavallaan juuri hän oli voittanut sen maalin. Ja -vaikkei kukaan lausunutkaan ajatusta selvästi, ajattelivat useimmat -voitonriemuiseen Denryyn tuijottaessaan kuitenkin salassa, että mies, -joka voitti tuolla lailla, koska hän voitti tuolla lailla, oli juuri -oikea mies pormestariksi, mies sellainen, jota he tarvitsivat. - -Denryn nimi liittyi korkeimmalle kehittyneeseen paikalliseen -jalkapallourheiluun. Tämä seikka aiheutti omituisen kriisin -kunnallisten tapojen historiassa. Vihkimis-sunnuntaina pormestari -marssii kirkkoon edessään tapparankantaja ja perässään -kaupunginvaltuusmiehet, kunnallisvirkailijat, vapaaehtoinen sotaväki -ja palokunta; kaikkien näiden jälkeen tulevat juhlakulkueessa -eteviksi kaupunkilaisiksi tunnetut yksilöt. Nyt sattui niin, että -Bursleyn Jalkapalloklubin ensimmäinen ja toinen yksitoistikko ilmaisi -haluavansa ottaa osaa Denryn pormestarikulkueeseen; he tunsivat -olevansa pormestarille velkaa jonkinlaista julkista tunnustusta tämän -kansallis-urheilulle tekemistä palveluksista. Denry suostui siihen -viipymättä, aate tuntui hänestä kerrassaan suurenmoiselta. Sitten -joku kiihtynyt pappi poloinen kirjoitti _Merkkitorveen_ vastustaen -sitä, että palkatut jalkapallourheilijat seurasivat kaupungin ylintä -virkamiestä kirkkoon. Hän väitti sellaista ennenkuulumattomaksi ja -jalkapallon aiheuttavan melkoisessa määrin synnillistä pelihimoa. -Muutamat ihmiset olivat taipuvaiset kannattamaan tätä vastalausetta, -kunnes Denry kirjoitti _Merkkitorveen_ ja esitti muutamia kysymyksiä: -Oliko Bursley ylpeä jalkapallojoukkueestaan? Vai häpesikö Bursley -jalkapallojoukkuettaan? Oliko jalkapallourheilu sopimatonta kunnon -kansalaiselle? Oliko jalkapallourheilussa mitään kunniatonta? Oliko -ammattiurheilijoita pidettävä yhteiskunnan parialuokkana? Oliko -olemassa mitään ihmisluokkaa, joilta kirkot olisi pidettävä suljettuina? - -Pappi hukkui häpeän, ylenkatseen ja ivallisen naurun myrskyyn. Vaikka -kaupunki nauroikin, niin se nauroi vain salatakseen inhoaan pappia -kohtaan. - -Ihmiset alkoivat käydä uteliaiksi tietääkseen, aikoiko joukkue ottaa -osaa urheiluasussa, kuljettaen jalkapalloa tunnuskuvana mukanaan -ratsun selässä. Moinen väenpaljous ei ollut koskaan ennen tervehtinyt -pormestarikulkuetta Bursleyssä. Jalkapallomiehet esiintyivät kuitenkin -tavallisissa puvuissa (moni heistä pitkässätakissa); mutta kaulahuivit -olivat valitut klubin värien mukaan, minkä yleisesti arveltiin -todistavan perin hienoa makua. P. Luukkaan kirkko oli ääriään myöten -täynnä; ja vielä kummempaa on se, että myöskin kirkkotarha oli ääriään -myöten täynnä. Kirkkoon mahtui töin tuskin itse juhlakulkue sekä -naiset, joille vaikutusvallan avulla oli varattu istuimet etukäteen. -Tuhansia ihmisiä tunkeili kirkkotarhassa, ja estääkseen heitä -työntymästä täyttyneeseen pyhäkköön ja murskaamasta sitä heikoimmasta -kohdasta, sakaristosta, täytyi sulkea ovet ja vartioida niitä. Neljä -naista pyörtyi jumalanpalveluksen aikana; näiden neljän joukossa -ei ollut rouva Machin vanhempi eikä Nelliekään. Se oli ensimmäinen -kerta, jolloin kenenkään tiedettiin pyörtyneen jumalanpalveluksessa, -joka pidettiin marraskuussa. Jo tämä seikka riitti kohottamaan -suunnattomasti Denryn pormestariuden arvoa. Kun hän urkujen -pauhatessa astui ulos kirkosta Nellie kainalossaan, ei kirkkotarhassa -kajahtava tervehdys ollut missään suhteessa vailla suurenmoisuutta ja -tehokkuutta, vaikka tilanteen juhlallisuus kielsikin paukuttamasta -käsiä. - -Tuon vihkimis-sunnuntain todellista "ydintä" ja hauskuutta ei osattu -täysin arvostaa ennenkuin vasta myöhemmin. Odotettiin saarnan jälkeen -kannetun kolehdin tulevan paljoa suuremman kuin tavallisesti, koska -seurakunta oli paljoa suurempi kuin tavallisesti. Mutta vahtimestarit -kummastuivat huomatessaan sen neljä kertaa suuremmaksi kuin -tavallisesti. Lisäksi he kummastelivat sitä, että kaikkien rahojen -joukossa oli vain kolme kolmenpennyn lanttia. Tämä merkillinen seikka -aiheutti huomautuksia ja vertailuja. Jokainen oli menneinä viikkoina -havainnut, että kolmenpennyn lanteista alkoi olla yhä suurempi -puute. Maanantaina tuli tietyksi, että Yleisen säästöklubin eri -haaraosastojen virkailijat olivat suorittaneet pankkeihin suunnattoman -ja ennenkuulumattoman runsaasti kolmenpennyn rahoja, ja ainakin viikon -ajan siitä pitäen maksoivat kaikki kaikesta kolmenpennyn lanteissa. -Ja suusta suuhun levisi se sukkela uutinen, että taatakseen komean -hyväntekeväisyyskolehdin virkaanastujais-sunnuntaina Denry oli -käyttänyt säästöklubin laajaa järjestöä imeäkseen koko kaupungin -kuivaksi kolmenpennyn rahoista. Kaupungin aikakirjoissa nimitetään sitä -sunnuntaita "kolmenpennyn sunnuntaiksi", koska se oli tyystin tyhjä -kolmenpennyn lanteista. - -Vähäinen ryhmä valtuusmiehiä keskusteli Denrystä. - -"Aika velikulta!" sanoi muuan nauraen hilpeästi. "Sellaista saa etsiä -kynttilä kädessä." - -"Tietenkin tämä tekee hänet entistään suositummaksi", sanoi toinen. -"Meillä ei ole koskaan ollut miestä, joka siinä vetäisi hänelle -vertoja." - -"Mutta mitä hän oikeastaan on tehnyt?" intti valtuusmies Barlow. "Mistä -hyvästä me saamme kiittää häntä?" - -"Me saamme", sanoi puhuja, "kiittää häntä siitä hyvästä, että hän on -saanut meidät kaikki hyvälle tuulelle." - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VELIKULTA*** - - -******* This file should be named 56847-8.txt or 56847-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/6/8/4/56847 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |