diff options
Diffstat (limited to '56786-8.txt')
| -rw-r--r-- | 56786-8.txt | 12656 |
1 files changed, 0 insertions, 12656 deletions
diff --git a/56786-8.txt b/56786-8.txt deleted file mode 100644 index bc309a5..0000000 --- a/56786-8.txt +++ /dev/null @@ -1,12656 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Onnen suosikki, by Jack London, Translated by -Kerttu Tuura - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Onnen suosikki - Romaani - - -Author: Jack London - - - -Release Date: March 19, 2018 [eBook #56786] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ONNEN SUOSIKKI*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -ONNEN SUOSIKKI - -Romaani - -Kirj. - -JACK LONDON - -Englannin kielestä suomentanut - -Kerttu Tuura - -Alkuperäinen nimi: Burning Daylight - - - - - - -Helsingissä, -Lindstedt'in antikvaarinen kirjakauppa, -1912. - -Helsingin Uusi Kirjapaino O.Y. - - - - - - -I OSA. - - - - -I LUKU. - - -Oli hiljainen yö Tivolissa. Tarjoilupöytään, joka ulottui avaran, -veistämättömistä hirsistä salvetun tuvan poikki, nojaili puolisen -tusinaa miestä, joista kaksi keskusteli kuusenhavuteen ja kalkkijuoman -suhteellisista eduista keripukin parannuskeinoina. He pohtivat asiaa -alakuloisen näköisinä ja vaipuivat vähäväliä synkkään äänettömyyteen. -Toiset tuskin kuuntelivat heitä. Vastakkaisella seinällä olivat -pelipöydät rivissä. Crappöytä oli tyhjä. Yksi ainoa mies oli -farao-pöydän ääressä, rulettihyrrä ei juhlapäivän aattona pyörinyt ja -pelinhoitaja seisoi tulikuuman, räiskyvän uunin edessä jutellen nuoren -tummasilmäisen, kauniskasvoisen ja kaunisvartaloisen naisen kera, joka -Juneausta Fort Yukoniin saakka tunnettiin nimellä "Neito". Kolme miestä -pelasi pokeria, mutta panokset olivat pienet, eikä pelaajissa ollut -innostusta, kun ei ollut katsojiakaan. Perällä olevan tanssihuoneen -lattialla tanssi kolme ikävystynyttä paria valssia viulun ja pianon -soiton mukaan. - -Circle City ei ollut autio, eikä rahaakaan ollut niukalti. Moosehide -Creekin kaivostyömiehet olivat saapuvilla ja kullankaivuu lännessä -ja kullanhuuhtelu kesällä oli ollut hyvätuloksista ja miesten pussit -olivat raskaat kultahiekasta ja metallilohkareista. Klondikea ei -oltu vielä löydetty, eivätkä Yukonin kaivostyömiehet olleet oppineet -kaivamaan kultaa syvältä eivätkä puita polttamalla sulattamaan roudan -jäädyttämää maata. Mitään työtä ei saanut talvella ja heillä oli tapana -talvehtia Circle Cityn tapaisissa suurissa leireissä pitkän napaseudun -yön kestäessä. Päivät olivat ikäviä, heidän pussinsa olivat hyvin -täynnä ja ainoa ajanviete oli löydettävissä kapakoista. Mutta nyt oli -Tivoli todellakin tyhjä ja Neito, joka seisoi uunin luona, haukotteli -peittelemättä ja sanoi Charles Batesille: - -"Ellei pian tapahdu jotakin, menen nukkumaan. Mikä leiriä vaivaa? -Ovatko kaikki kuolleet?" - -Bates ei viitsinyt vastata, vaan rupesi kiertämään savuketta. Dan -MacDonald, Pohjois-Yukonin ensimäinen ravintoloitsija ja pelaaja, -Tivolin ja sen pelien omistaja, kulki yksin aution lattian poikki ja -liittyi pariin uunin luona. - -"Onko joku kuollut?" kysyi Neito häneltä. - -"Näyttää siltä kuin olisi", kuului vastaus. - -"Sitten on koko leiri kuollut", päätti Neito ja haukotteli toisen -kerran. - -MacDonald nauraa virnisteli ja nyökkäsi ja avasi suunsa puhuakseen, kun -samassa pääovi avautui ja muuan mies tuli huoneeseen. Kylmä ilmavirta -muuttui huoneen lämpimässä usvaksi, joka leijaili hänen ympärillään -polviin saakka ja virtasi lattian poikki vähitellen hälveten, kunnes -se kahdentoista askeleen päässä uunista kokonaan haihtui. Vastatullut -otti luudan ovipielen naulasta ja karisti lumen intiaanisaappaistaan ja -pitkistä saksalaisista sääryksistään. Hän olisi näyttänyt kookkaalta -mieheltä, ellei jättiläismäinen Canadan ranskalainen olisi tullut -tarjoilupöydän äärestä puristamaan hänen kättään. - -"Hoi Daylight!" tervehti tämä. "Tekee vanhoille silmilleni hyvää nähdä -sinua." - -"Hoi, Louis, milloin olet oppinut noin koreasti puhumaan?" sanoi -tulokas. "Tule ottamaan naukku ja kerro meille kaikki mikä koskee Bone -Creekia. No, vanha veikko, puristahan kättäni vielä kerran. Missä on -toverisi? Olen juuri häntä etsimässä." - -Toinen harvinaisen kookas mies tuli tarjoilupöydän äärestä lyömään -kättä. Olaf Henderson ja Ranskalais-Louis, molemmat Bone Creekin -osakkaita, olivat seudun kookkaimmat miehet, ja vaikka he tuskin olivat -puolta päätään pitemmät kuin äskentullut, näytti tämä heidän rinnallaan -aivan pienikasvuiselta. - -"Hoi Olaf, siinäpä kaipaamani mies", sanoi Daylightiksi nimitetty. -"Huomenna on syntymäpäiväni ja aijon hankkia teille kaikille -pääntäyteisen humalan -- ymmärrättekö? Ja sinulle myös, Louis. -Voittehan ottaa humalan minun syntymäpäivänäni -- vai? Tule ottamaan -ryyppy, Olaf, niin kerron sinulle kaikki." - -Vastatullut oli nähtävästi tuonut lämpöaallon huoneeseen. "Sehän -on Burning Daylight", huusi Neito, joka ensimäiseksi tunsi hänet -hänen tullessaan valoon. Charles Batesin tiukat piirteet kävivät -lauhkeammiksi, kun hän näki hänet, ja MacDonald liittyi noihin kolmeen -tarjoilupöydän ääressä. Burning Daylightin tultua kävi koko huone -äkkiä valoisammaksi ja hauskemmaksi. Viinurit ryhtyivät työhönsä. -Puhelu tuli äänekkäämmäksi. Joku nauroi. Ja kun viulunsoittaja, joka -kurkisti etuhuoneeseen, huomautti: "Se on Burning Daylight", vilkastui -valssintahti huomattavasti, ja tanssijat, joihin yleinen mieliala -tarttui, alkoivat pyöriä aivankuin olisivat todella olleet huvitetut -tanssista. He tiesivät vanhastaan, ettei mikään ollut laimeata, kun -Burning Daylight oli saapuvilla. - -Hän kääntyi selin tarjoilupöytään ja näki naisen uunin luona ja sen -innokkaan tervetulijaiskatseen, jonka tämä loi häneen. - -"Terve, Neito, tyttöseni", huusi hän. "Terve Charley. Mikä teitä -kaikkia vaivaa? Miksi näytätte siltä kuin maksaisivat ruumisarkut vain -kolme unssia? Tulkaa kaikki juomaan. Tule sinäkin hautaamaton vainaja -ja kerro, mikä sinua vaivaa. Tulkaa kaikki. Nyt on minun yöni ja aijon -käyttää sitä. Huomenna täytän kolmekymmentä ja sitten olen jo vanha -mies. Tämä on viimeinen nuoruuden hurjasteluni. Oletteko kaikki mukana? -Siis toimeen! Juokaamme!" - -"Malttakaahan, Davis", sanoi hän miehelle, joka jakoi kortit -farao-pelissä, ja joka oli työntänyt tuolinsa taaksepäin. "Haluanpa -nähdä, tarjoanko minä teille vai te meille muille." - -Hän otti takkinsa taskusta raskaan kultahiekkapussin ja nimitti -korttinsa. - -"Viisikymmentä", sanoi hän. - -Farao-pelin pankinpitäjä otti pakasta kaksi korttia. Burning Daylight -voitti. Pankinpitäjä töhersi summan paperilapulle ja ravintolan -punnitsija punnitsi viidenkymmenen dollarin arvosta kultahiekkaa -vaakakupissa ja pani sen Daylightin pussiin. Kun valssi oli -takahuoneessa päättynyt, keksi Daylightin silmä nuo kolme paria, joita -pianon- ja viulunsoittaja ja ravintolanpitäjä olivat seuranneet. - -"Tulkaa kaikki mukaan!" huusi hän. "Juokaamme! Tämä on minun yöni ja -yö sellainen, jollaisia ei usein tulekaan. Juokaa, te siwashit ja -lohensyöjät. Nyt on minun yöni, tietäkää se --" - -"Sydäntä kutkuttava, oikein syyhyttävä yö", pisti Charley Bates väliin. - -"Olet oikeassa, poikani", sanoi Burning Daylight iloisesti. "Syyhyinen -yö, mutta se on nähkääs minun yöni. Olen vanha, syyhyinen uros-susi. -Kuunnelkaa ulvontaani." - -Ja hän ulvoi kuin yksinäinen harmaa susi metsässä, kunnes Neito pisti -sievät sormensa korviinsa ja rupesi värisemään. Hetkistä myöhemmin -liiteli Neito hänen käsivarttensa tukemana tanssilattialla, missä -kohta oli käymässä vilkas skotlantilainen tanssi, johon nuo kolme -muuta naista ja heidän toverinsa yhtyivät. Miehet ja naiset tanssivat -intiaanisaappaissa ja huoneessa vallitsi kohta kova melu, Burning -Daylight oli sen keskus ja eloa-antava kipinä, joka leikinlaskuin ja -pistopuhein ja teeskentelemättömällä iloisuudellaan herätti heidät -siitä apeudesta, johon he olivat vaipuneet ennen hänen tuloaan. - -Ilma huoneessa muuttui hänen tultuaan. Hän näytti täyttävän sen -tavattomalla elinvoimallaan. Miehet, jotka tulivat kadulta, tunsivat -sen heti, ja vastaukseksi heidän kysymyksiinsä nyökähyttivät viinurit -takahuoneeseen päin ja sanoivat, asian tyhjentävästi selittäen: -"Burning Daylight on hurjalla päällä." Ja tulijat jäivät ja viinurit -saivat työtä heitä palvellessaan. Pelaajat innostuivat ja pian olivat -pöydät miehiä täynnä, kortit läiskähtivät pöytiin ja rulettihyrrän -surina kuului yksitoikkoisena ja voitokkaana käheiden miesäänten ja -heidän kiroustensa ja naurunsa ylitse. - -Harvat tunsivat Elam Hamishia muulla nimellä kuin Burning Daylightin. -Tämä nimi oli entisinä aikoina annettu hänelle sen johdosta, -että hänellä oli tapana aamuisin penkoa toverinsa esiin heidän -villahuovistaan ja valittaa, että päivä jo on palava: "_burning -daylight_". Häntä pidettiin vanhimpana uutisasukkaana kaukaisen -napaseudun erämaassa, jossa kaikki miehet ovat uutisasukkaita, -tienraivaajia. Miehet sellaiset kuin Al Mayo ja Jack McQuestion olivat -olleet ennen häntä; mutta ne olivat tulleet maahan Rockien poikki, -Hudson Baymaasta idässä. Hän sitä vastoin oli ensimäisenä kulkenut -Chilcootin ja Chilcatin poikki. Keväällä 1883, kaksitoista vuotta -aikaisemmin oli hän kahdeksantoistavuotiaana nuorukaisena kulkenut -viiden toverin kera Chilcootin poikki. Hän oli palannut takaisin yhden -kera. Neljä oli kuollut tapaturmaisesti valkeaan, kartoittamattomaan -erämaahan. Ja kaksitoista vuotta oli Elam Hamish yhä kaivanut kultaa, -väliin napaseudun pimeässäkin. - -Eikä kukaan ollut kaivanut niin itsepintaisesti ja kestävästi. Hän oli -kasvanut mieheksi maan keralla. Hän ei tuntenut mitään muuta maata. -Sivistys oli unelma jostakin entisestä elämästä. Forty Milen ja Circle -Cityn kaltaiset leirit olivat hänen mielestään pääkaupunkeja. Eikä -hän ollut ainoastaan kasvanut maan keralla, vaan hän oli auttanut -sen luomisessa, muokkaamaton kun se oli. Hän oli tehnyt historiaa -ja maantiedettä ja ne, jotka seurasivat häntä, kirjoittivat hänen -vastoinkäymisistään ja kartoittivat ne jäljet, jotka hänen jalkansa -olivat polkeneet. - -Sankareille annetaan harvoin sankarin arvo, mutta tämän nuoren maan --- yhtä nuoren kuin hän -- sankareista pidettiin häntä vanhimpana. -Ijältään oli hän heitä edellä. Teoissa oli hän heitä etevämpi. Kun -kestävyyttä kysyttiin, tiedettiin hänen voivan uuvuttaa vahvimmankin -heistä. Sitäpaitsi pidettiin häntä voimakkaana, rehellisenä ja -moitteettomana miehenä. - -Joka maassa, missä elämä on sattuman varassa, jonka kanssa on helppo -leikitellä ja joka on helppo heittää hukkaan, muuttuvat miehet -huvin ja vaihtelun tarpeen vuoksi miltei tahtomattaan pelaajiksi. -Yukonissa panivat miehet kultaa etsiessään elämänsä alttiiksi ja -ne, jotka löysivät kultaa maasta, pelasivat siitä toisten kanssa. -Eikä Elam Hamish ollut mikään poikkeus. Hän oli ennenkaikkea -oikea miesten mies ja vaisto pelata elämän uhkapeliä oli hänessä -voimakas. Ympäristö oli ratkaissut minkä muodon tämä peli saisi. -Hän oli syntynyt maatilalla Iowassa ja hänen isänsä oli muuttanut -Länsi-Oregoniin, millä kaivosalueella Elam vietti poikavuotensa. Hän -ei ollut oppinut tuntemaan mitään muuta kuin uhkapelin, jossa oli -suuret panokset. Rohkeus ja kestävyys auttoivat siinä pelissä, mutta -suuri hyvä kohtalo jakoi kortit. Rehellistä työtä varman, vaikka -niukan voiton eteen, ei pidetty minkäänarvoisena. Mies pelasi korkeata -peliä. Hän pani alttiiksi kaikki ja jos hän sai vähemmin kuin oli -odottanut, hävisi hän pelin. Siispä oli Elam Hamish kaksitoista -vuotta hävinnyt. Hän oli nostanut edellisenä kesänä rehellisesti -ansaitsemansa kaksikymmentätuhatta dollaria ja jättänyt jälelle -toiset kaksikymmentätuhatta. Mutta, kuten hän itse vakuutti, siinä ei -ollut enempää kuin että sillä saattoi hankkia hyvän humalan. Hän oli -ahertanut kaksitoista vuotta ja neljäkymmentätuhatta oli pienoinen -voitto siitä panoksesta -- sillä saattoi kustantaa ryypyn ja tanssin -Tivolissa, yhden talven vetelehtimisen Circle Cityssä. - -Yukonin miehet muuttivat vanhan säännön sananparreksi: _vaivoin -hankittu on helposti menetetty_. Skotlantilaisen tanssin päätyttyä -tarjosi Elam Hamish taas kaikille. Juomat maksoivat dollarin lasilta, -kullan arvoksi oli laskettu kuusitoista dollaria unssilta, läsnä oli -kolmekymmentä henkeä, jotka noudattivat hänen kutsuansa ja joka tanssin -välillä olivat kaikki läsnäolijat Elamin vieraina. Tämä oli hänen -yönsä eikä kenenkään muun sallittu maksaa mistään. Eipä silti, että -Elam Hamish olisi ollut juomari. Hän ei pitänyt whiskystä. Hän oli -liian elinvoimainen ja voimakas, liian terve sielultaan ja ruumiiltaan -vajotakseen alkoholin orjuuteen. Samoillessaan intiaanien teitä ja -virtoja pitkin vietti hän kuukausia yhteenmenoon nauttimatta mitään -kahvia väkevämpää, olipa hän ollut vuoden yhteen menoon juomatta -kahvia iltaisin. Mutta hän piti seurasta ja koska Yukonissa ainoan -seuran tuottaman huvituksen saattoi löytää ravintolasta, taipui hän -käyttämään tätä keinoa. Hänen poikavuosinaan olivat kaikki miehet -Lännen kaivosalueella tehneet niin. Hänestä se oli sopiva tapa miehelle -hankkia seuraa ja huvitusta. Hän ei tuntenut mitään muuta keinoa. - -Hän oli mies, jonka erotti joukosta, vaikka hänen pukunsa oli -samanlainen kuin kaikkien muitten miesten Tivolissa. Hänellä oli -jalassa pehmeät, ruskeat hirvennahkaiset intiaanisaappaat, jotka olivat -intiaanien tapaan kirjaillut helmillä. Hänen avarat housunsa olivat -vallan tavallista mallia, hänen takkinsa oli tehty villahuovasta. -Pitkät villalla vuoratut nahkahansikkaat riippuivat hänen kupeellaan. -Ne riippuivat Yukonin tavan mukaan nahkahihnasta, joka kulki kaulan -ympäri ja ristiin hartioilta. Hänen päässään oli turkislakki, jonka -korvalaput oli työnnetty ylös ja jonka leukanauhat riippuivat -irrallaan. Hänen laihat ja pitkähköt kasvonsa muistuttivat poskiluitten -alla olevien kuoppien takia intiaania. Päivän polttama hipiä ja mustat, -terävät silmät lisäsivät tätä vaikutusta, vaikka ihon pronssiväri -ja silmien muoto olivat valkean miehen. Hän näytti vanhemmalta kuin -kolmenkymmenenvuotiaalta ja kuitenkin oli hän paljaiksi ajeltuine ja -rypyttömine kasvoineen miltei poikamainen. Tämä ikämiehen ulkonäkö -perustui johonkin, jota ei voinut tarkoin määritellä. Se tuli miehen -suorittamista maineteoista, siitä, mitä hän oli kestänyt ja kokenut, -ja mikä oli kätkettynä arki-ihmisen olemuksen taa. Hän oli elänyt -seikkailurikasta elämää, täynnä jännitystä, ja jotakin kaikesta tästä -välähteli hänen silmissään, värähteli hänen äänessään, ja näytti alati -kuiskivan hänen huuliltaan. - -Hänen huulensa olivat ohuet ja taipuvaiset sulkeutumaan tiiviisti -tasaisten valkoisten hampaiden eteen. Mutta niiden tylyyttä lievensivät -suupielten kaartumat ylöspäin. Nämä kaartumat tekivät hänet lempeän -näköiseksi samoinkuin silmäkulmien pienet rypyt tekivät hänen -kasvonsa iloisiksi ja nauraviksi. Nämät miellyttävät pikkupiirteet -pelastivat hänet luonnonlaadusta, joka pohjaltaan oli kesyttämätön ja -joka muussa tapauksessa olisi ollut julma ja kova. Nenä oli laiha, -suurisieraiminen, sirorakenteinen ja suuruudeltaan sopusoinnussa -kasvojen kanssa; korkea otsa oli kaunis ja sopusuhtainen, ikäänkuin -korvatakseen kapeutensa. Intiaania muistuttivat vielä hänen hiuksensa, -jotka olivat hyvin suorat ja hyvin mustat, ja niiden kiilto, jonka vain -hyvä terveys saattoi lahjoittaa. - -"Palavan päivän palavat kynttilät", sanoi nauraen Dan MacDonald -kuullessaan ilon remahduksen tanssihuoneesta. - -"Ja hänessä on miestä sytyttämään ne, vai mitä, Louis?", sanoi Olaf -Henderson. - -"Kyllä, voit lyödä vetoa siitä", sanoi Ranskalais-Louis. "Se poika on -silkkaa kultaa -- --" - -"Ja kun Jumala kaikkivaltias huuhtoo esille Daylightin sielua -viimeisenä suurena huuhdontapäivänä", keskeytti MacDonald, "täytyy -Jumalan kaikkivaltiaan rakentaa vesipato, tavallinen huuhdontakattila -ei sellaisessa kullan paljoudessa riitä." - -"Hyvä", mutisi Olaf Henderson katsoen vanhaan pelaajaan syvästi -ihaillen. - -"Oikein hyvä", vahvisti Ranskalais-Louis. "Luulenpa, että otamme naukun -sen päälle, vai?" - - - - -II LUKU. - - -Kello oli kaksi aamulla, kun tanssijat keskeyttivät tanssinsa -puoleksi tunniksi saadakseen jotakin syötävää. Ja juuri sillä -hetkellä ehdotti Jack Kearns, että pelattaisiin pokeria. Jack Kearns -oli suurikasvuinen lihava mies, joka Bettlesin kera oli tehnyt -onnettoman retken löytääkseen erään paikan Koyokukin pääjuoksun -varrelta, kaukana napapiirin pohjoispuolelta. Tämän jälkeen oli Kearns -menettänyt paikkansa Forty Milessä ja Sixty Milessä, ja ryhtyi sitten -toisenlaisiin keinotteluihin tilaamalla Yhdysvalloista pienen sahan -ja jokihöyrylaivan. Edellisen olivat jo intiaanit ja koirat hinanneet -Chilcootin salmen poikki ja sen piti tulla Yukoniin varhain kesällä, -jäiden lähdön jälkeen. Myöhemmin kesällä, kun Beringin meri ja Yukonin -suupuoli olivat jäästä vapaat, piti höyrylaivan tulla virtaa ylöspäin -täydessä ruokatavaralastissa. - -Jack Kearns ehdotti pokeria. Ranskalais-Louis, Dan MacDonald ja Hal -Campbell (joka oli keksinyt Moosehidessa malmisuonen), kaikki nämä -kolme, jotka eivät tanssineet syystä, ettei ollut tarpeeksi tyttöjä, -yhtyivät ehdotukseen. He etsivät parhaillaan viidettä miestä, kun -Burning Daylight ilmestyi takahuoneesta Neito käsipuolessaan ja -tanssijat kintereillään. Vastaukseksi pokerinpelaajien kysymykseen tuli -hän heidän pöytänsä ääreen nurkkaan. - -"Teitä tarvitaan, jotta peli saataisiin käyntiin", sanoi Campbell. -"Millainen onni teillä on?" - -"Se on varmasti hyvä tänä yönä", vastasi Burning Daylight innokkaasti -ja tunsi samalla Neidon varottavasti puristavan käsivarttaan. Neito -odotti häntä tanssiin. "Minulla on varmasti onni myötäni, mutta menen -mieluummin tanssimaan. En halua riistää teiltä kaikkia rahojanne." - -Ei kukaan väittänyt vastaan. He pitivät hänen kieltoaan lopullisena, ja -Neito puristi hänen käsivarttaan johdattaakseen hänet illallisseuraan, -kun hänen mielensä muuttuikin. Se ei johtunut siitä, ettei häntä -olisi haluttanut tanssia, eikä siitä, että hän olisi tahtonut loukata -tyttöä. Se johtui vain siitä, että tuo vaatelias puristus hänen -käsivarteensa sai hänen vapaan-miehenluontonsa kapinoimaan. Tästä -hänen luonneominaisuudestaan johtui, ettei hän kaivannut ketään naista -toverikseen. Hän oli naisten suosikki siitä huolimatta, ettei hänellä -ollut heistä yleviä ajatuksia. He olivat leikkikaluja, osa elämän -leikin tarjoamasta huvista. Hän piti naisia whiskyn ja pelin veroisina, -ja oli pannut merkille, että oli paljon helpompi lähteä juomien -ja korttien äärestä kuin naisen luota, kun mies kerran oli oikein -kietoutunut pauloihin. - -Hän oli oman itsensä orja, mikä on luonnollista terveelle -itsekkäisyydelle, mutta hän ei tahtonut olla kenenkään toisen orja. -Rakkauden suloinen orjuus oli jotakin, jota hän ei käsittänyt. -Miehet, jotka hän oli nähnyt lemmenpauloissa, tuntuivat hänestä -mielenvikaisilta, ja hulluutta ei hänen mielestään kannattanut -tutkistella. Mutta miesten toveruus oli jotakin toista kuin naisten -rakkaus. Toveruudessa ei ollut orjuutta. Toveruus on kuin liikeyritys, -missä miehet rehellisesti jakavat keskenään voiton, eivät vainoa -toisiaan, vaan jakavat vaarat samoillessaan intiaanipolkuja, jokia ja -vuoria tavoitellessaan onnea ja rikkautta. Mies ja nainen vainoavat -toisiaan ja toisen tai toisen täytyy saada toinen alistumaan. Toveruus -on vallan toisellaista. Siinä ei ole mitään orjuutta; ja vaikka hän, -joka todella oli voimakas eikä vain voimakkaan näköinen, antoi paljon -enemmän kuin sai, ei hän antanut mitään pakosta, vaan antoi kaiken -kuninkaallisen loistavana lahjana. Ja hän jakoi anteliaasti lahjoina -työtään ja sankarillisia ponnistuksiaan. Jos saa kantaa päiväkausia -myrskyisissä vuorisolissa ja poikki sääskiparvien peittämien soitten -kaksi kertaa niin suuria taakkoja kuin toverinsa, niin siinä ei ole -epärehellisyyttä eikä pakkoa. Kukin yrittää parhaansa mukaan. Se oli -rehellistä kauppaa, se kuului yrityksen luonteeseen. Muutamat miehet -ovat voimakkaampia kuin toiset -- se on totta. Mutta kun jokainen tekee -voitavansa, on peli rehellistä, kunnian vaatimukset on täytetty ja -kaikki on rehellisesti jaettu. - -Mutta naiset olivat vallan toisellaisia. Naiset antoivat vähän ja -vaativat kaikki. Naisilla oli esiliinannauhat ja he olivat halukkaat -kietomaan ne jokaisen miehen ympärille, joka vain pari kertaa -katsahtikin heidän puoleensa. Sellainen oli Neitokin, joka haukotteli -suun täydeltä hänen tullessaan ja oli onnellinen kun pääsi hänen -kanssaan tanssimaan. Yksi tanssi kävi päinsä, mutta jos tanssi hänen -kanssaan kaksi ja kolme kertaa ja vielä useammin, puristi Neito hänen -käsivarttaan, kun häntä pyydettiin pokeria pelaamaan. Se oli tuo -inhottava esiliinanauha, ensimäinen niistä monista pakotusyrityksistä, -joita Neito tulisi häntä kohtaan tekemään, jos hän vain kerrankin -alistuisi. Eipä silti, ettei hän ollut soma tyttö, terve ja voimakas ja -kaunis katsella, ja erinomainen tanssimaan sen lisäksi, mutta hän oli -nainen, jolla oli kaikki naisen halut sitoa hänet esiliinannauhallaan -ja kietoa hänet käsistä ja jaloista merkitäkseen hänet poltinraudalla, -Kernaammin pelasi hän pokeria. Sitäpaitsi piti hän pokerista yhtäpaljon -kuin tanssista. - -Käsivarressa tuntuva puristus herätti hänessä vastustushalun ja hän -sanoi: - -"Haluaisin tavallani antaa teille kaikille häviön." - -Taas tunsi hän käsivarttaan puristettavan. Neito koetti kietoa -esiliinannauhan hänen ympärilleen. Murto-osan sekunnista oli hän -villi-ihminen, jota vallitsi mieletön pelko, ja halu murhata tuo -nainen heräsi hänessä. Tänä äärettömän lyhyenä hetkenä oli hän aivan -peljästetyn tiikerin kaltainen, jonka täyttää raivo ja pelko kun se -huomaa satimen. Ellei hän olisi ollut muuta kuin villi, olisi hän -hurjana paennut tai hyökännyt naisen kimppuun ja surmannut hänet. -Mutta samalla liikkui hänessä kurin taltuttamien sukupolvien veret, -kurin, jonka avulla ihmisestä on saatu epätäydellinen yhteiskuntaeläin. -Hienotunteisuus ja myötätunto taistelivat hänessä ja hän hymyili -katsoessaan Neitoa silmiin ja sanoi: - -"Mene hankkimaan jotakin suuhunpantavaa. Minun ei ole nälkä. Ja pian -tulen taas tanssimaan. Yöhän on vasta alulla. Mene, tyttöseni." - -Hän irroitti käsivartensa ja taputti tyttöä leikillisesti olkapäälle ja -kääntyi samalla pokerinpelaajani puoleen. - -"Heittäkäähän panosraja, niin tulen mukaan." - -"Rajana on katto", sanoi Jack Kearns. - -"Ottakaa pois katto." - -Pelaajat vilkaisivat toinen toiseensa ja Kearns sanoi: "Katto on -poissa." - -Elam Hamish vaipui tyhjään tuoliin, aikoi ottaa esiin kultapussinsa, -mutta muutti mieltään. Neito näytti hetkisen nyrpeältä, sitten läksi -hän muiden tanssijoiden pariin. - -"Tuon sinulle voileivän, Daylight", sanoi hän katsahtaen olkansa takaa. - -Daylight nyökäytti päätään. Tyttö hymyili hänelle anteeksiantavaisesti. -Hän oli katkaissut esiliinannauhan, eikä hänen ollut tarvinnut liian -kovasti loukata tytön tunteita. - -"Pelatkaamme merkeillä", ehdotti hän. "Rahat saavat aina pöydän -epäjärjestykseen... Jos se teitä miellyttää?" - -"Minä olen halukas", vastasi Hal Campbell. "Minun merkkini vastaavat -viittä sataa." - -"Minun samoin", vastasi Hamish, ja toisetkin määräsivät omien -merkkiensä arvon. Ranskalais-Louis, joka oli kohtuullisin heistä, -määräsi omat merkkinsä sadan dollarin arvoisiksi kunkin. - -Alaskassa ei tähän aikaan ollut roistoja eikä väärinpelaajia. Pelattiin -rehellisesti ja miehet luottivat toisiinsa. Miehen sana oli yhtä hyvä -kuin hänen kultansa vaakakupissa. Merkki oli litteä, pitkulainen -pikkulaatta, noin sentin arvoinen. Mutta kun pani merkin peliin ja -ilmoitti sen arvoksi viisisataa dollaria, niin sen arvoksi hyväksyttiin -viisisataa dollaria. Voitti sen ken tahansa, hän tiesi merkin -liikkeeseenlaskijan lunastavan sen kultahiekkamäärällä, jonka arvoksi -vaaka osoitti viisisataa dollaria. Kun merkit olivat erivärisiä, ei -omistajan ollut vaikea eroittaa niitä muitten merkeistä. Näinä Yukonin -seudun alkuaikoina ei kukaan vielä edes uneksinutkaan pelata panokset -pöydällä. Mies vastasi pelitappioistaan koko omaisuudellaan, eikä -kukaan välittänyt siitä missä hänen omaisuutensa oli tai minkälainen se -oli. - -Hamish nosti ja joutui jakajaksi. Onneaan parantaakseen hän kortteja -sekottaessaan käski viinuria tuomaan lasin kaikille läsnäoleville. -Antaessaan ensimmäisen kortin vasemmalla istuvalle MacDonaldille hän -sanoi: - -"Menkää nyt syvälle kaivokseen, likanaamaiset eskimot ja -siwashi-lurjukset. Menkää kaivoksen pohjalle ja kaivakaa syvään! -Vetoköysi tiukalle! Vääntäkää vipua kaikella väellä, kiskokaa -vetonuoria koko voimallanne ja painollanne! Hei -- juu! Hei -- juu! Tie -auki ja lakit käteen! Tässä tulee vielä ankara työ ennenkuin aamuun -päästään. Ja muutamat vielä saavat mustelmia... oikein tuntuvia." - -Kun peli pääsi alkuun, vaikenivat pelaajat miltei kokonaan, vaikka -heidän ympärillään jatkui liikettä ja hälinää. Elam Hamish oli -sytyttänyt kipinän. Tivoliin tuli kaivostyömies toisensa jälkeen ja jäi -sinne. Kun Burning Daylight oli hurjalla päällään, ei kukaan muukaan -ollut murheellinen. Tanssilattia oli täynnä. Kun naisia ei riittänyt, -kääri moni mies silkkinenäliinan käsivarteensa naisellisuutensa -merkiksi ja tanssi muiden miesten kanssa. Kaikki pelipöydät olivat -tungokseen asti täynnä ja pitkän tarjoilupöydän ääressä juttelevien ja -uunin eteen kokoontuneiden miesten ääniä säesti rahojen säännöllinen -kilinä ja rulettihyrrän vuoroon vaimeneva ja vuoroon kiihtyvä terävä -surina. Kaikki Yukonin yölle ominaiset sekalaiset ainekset olivat -Tivolissa. - -Pelionni vaihteli yksitoikkoisesti, sillä mitään hyviä kortteja ei -ollut kukaan vielä saanut. Seurauksena oli, että korkea peli muuttui -peliksi pienillä panoksilla, vaikkei mikään peli kestänyt kauvan. -Milloin voitti toinen, milloin toinen. - -Mutta kello kolmelta alkoivat pelaajat saada hyviä kortteja. Nyt -tuli se suurhetki, jota miehet poker-pelissä odottavat viikkokausia. -Sanoma tästä levisi kautta Tivolin. Katselijat kävivät hiljaisiksi. -Etäämpänä seisovat lakkasivat juttelemasta ja tulivat pöydän luo. -Pelaajat jättivät muut pelipöydät ja tanssihuone jäi tyhjäksi, ja -lopulta seisoi poker-pöydän ympärillä alun toistasataa henkeä taajassa, -äänettömässä ryhmässä. Katsojat olivat alkaneet lyödä vetoja suurista -summista ennenkuin voitto oli ratkaistu ja vedot pienenivät jälleen, -kun ratkaisu viipyi. Kearns oli jakanut kortit ja Ranskalais-Louis oli -avannut pelin yhdellä merkillä, jonka arvo oli sata dollaria. Campbell -"kuulosti". - -Mutta Elam Hamish, joka sitten oli vuorossa, löi pöytään viisisataa -dollaria, huomauttaen MacDonaldille, että oli hyödyttänyt tätä. - -MacDonald vilkaisi vielä kortteihinsa ja pani peliin tuhatta dollaria -vastaavat merkit. Kearns, joka kauvan tarkasteli korttejaan, kuulosti -lopulta. Ranskalais-Louis sai siis, päästäkseen peliin, suorittaa -yhdeksänsataa dollaria, jotka hän suorittikin, samoin kauvan -aprikoituaan. Campbell sai niinikään suorittaa yhdeksänsataa saadakseen -jäädä peliin ja ostaakseen uudet kortit, mutta kaikkien ihmeeksi hän -noiden yhdeksän sadan lisäksi pani peliin vielä tuhat dollaria. - -"Olettepa lopulta päässeet vauhtiin", Hamish huomautti, kun hän näki -panokset ja vielä lisäsi tuhat dollaria. "Aamuun päästessä peli -varmaankin kohoaa ja parasta on, että te kaikki varustaudutte." - -"Samat sanat", jatkoi MacDonald ostaen uudet kortit kahdella tuhannella -dollarilla ja pannen peliin vielä tuhat dollaria. - -Peli oli nyt päässyt sille asteelle, että pelaajat täysin tajusivat -suurten summien olevan kysymyksessä. Vaikkei heidän kasvoistaan näkynyt -mitään, oli joka mies tahtomattaan jännityksessä. Jokainen koetti -näyttää luonnolliselta ja jokaisen "luonnollisuus" oli erilainen. Hal -Campbell teeskenteli tavallista varovaisuuttaan. Ranskalais-Louisin -mielenkiinto ilmeni selvästi. MacDonald säilytti tavallisen -hyväntahtoisuutensa, vaikka se ilmeni hiukan liioitellussa muodossa. -Kearns oli kylmä, intohimoton ja epäluuloinen ja Elam Hamish taas oli -yhtä leikkisä ja iloinen kuin aina. Yksitoista tuhatta dollaria oli jo -pelissä ja merkit olivat sikin sokin läjässä keskellä pöytää. - -"Minulla ei ole enää merkkejä", huomautti Kearns valittaen. "Meidän on -parasta ruveta pitämään kirjaa." - -"Olen hyvilläni, että kestätte", kuului MacDonaldin rohkaiseva vastaus. - -"En minä vielä lopeta. Minulla on tuhat dollaria jo pelissä. Millainen -on peli nyt?" - -"Kuulostaminen maksaa kolmetuhatta dollaria, muttei kukaan estäne teitä -korottamasta." - -"Korottamasta -- hiiteen. Uskokaa siihen, että minä saan kortteja yhtä -hyvin kuin tekin". Kearns katsoi korttejaan. "Sanonpa teille, Mac, mitä -teen. Minulla on sellaiset kortit, että kuulostan kolmella tuhannella." - -Hän kirjoitti summan paperiliuskalle, piirsi siihen nimensä ja heitti -sen keskelle pöytää. - -Kaikkien katseet kohdistuivat Ranskalais-Louisiin. Hän hypisteli -korttejaan hetkisen hermostuneesti. Sitten hän kirahti. "Ei ainoatakaan -kunnon korttia, perhana vie!" ja heitti äkeissään korttinsa hylättyjen -korttien läjään. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä alun toistasataa silmäparia suuntasi -katseensa Campbelliin. - -"En huolisi korttejanne, Jack", hän sanoi, suorittaen pakolliset kaksi -tuhatta dollaria. - -Silmät kääntyivät Hamishiin, joka kirjoitti jotakin paperipalaselle ja -työnsi sen keskemmälle pöytää. - -"Aijon opettaa teille kaikille, ettei tämä ole mikään pyhäkoulu -eikä armeliaisuusseura", hän sanoi. "Näen teidät, Jack, ja korotan -tuhannella. Kas tässä, Mac, rahat, jotka saatte korteillanne." - -"Minä en korteistani suurin kostu, mutta kuitenkin vielä korotan -tuhannella", oli MacDonaldin vastaus. "Onko teillä, Jack, vielä -kortteja?" - -"Onhan täällä muutama". Kearns hypisteli korttejaan pitkän aikaa. "Ja -minä tulen niillä peliin. Mutta teidän täytyy saada tietää millainen -on asemani. Ensin höyrylaivani, Bella tiedättehän, jonka arvo on -kaksikymmentätuhatta yhtä varmasti kuin se on unssin arvoinen. Sitten -minulla Sixty Miles'issa on viidentuhannen arvosta kaivososakkeita -säästössä. Ja tiedätte, että minulla on saha tulossa tänne. Se on nyt -Linderman-järvellä, ja lotja on rakenteilla. Hyväksyttekö?" - -"Tulkaa vaan peliin, olette täysin kelvollinen", oli Daylightin -vastaus. "Ja kun kerran tällaisista tuli puhe, niin minäkin samalla -mainitsen, että minulla on kaksikymmentätuhatta Macin kassakaapissa, ja -toisen kahdenkymmenen arvosta Moosehiden kaivososakkeita. Tunnettehan -kaivokset, Campbell. Kelpaako?" - -"Varmasti, Daylight." - -"Korkeako peli nyt on?" Kearns kysyi. - -"Kuulostaminen kaksituhatta." - -"Te saatte varmasti pietin, jos tulette peliin", varoitti Daylight. - -"Minulla on erinomaiset kortit", sanoi Kearns, pannen kahdentuhannen -arvoisen paperiliuskaleensa yhäti kasvavaan läjään pöydän keskellä. -"Tunnen miten selkääni syyhyttää." - -"On minullakin tavalliset kortit", Campbell ilmoitti, pistäen -paperilappunsa kasaan. "Mutta niillä ei kannata korottaa." - -"Minun korteillani kannattaa", Daylight pisti väliin ja kirjoitti -sitten ääneti paperilapulle. "Kuulostan tuhannella ja korotan toisella -mokomalla." - -Neito, joka seisoi hänen takanaan, teki sellaista, mitä ei miehen paras -ystäväkään ole oikeutettu tekemään. Kurottautuen Daylightin olkapään -ylitse, otti hän käteensä tämän kortit ja katsoi niitä, pitäen samalla -noiden viiden kortin kuvapuolta suojellen rintaansa vasten. Hän näki, -että siinä oli kolme kuningatarta ja kaksi kahdeksikkoa, mutta kukaan -ei arvannut mitä hän näki. Kaikki pelaajat tarkkasivat hänen kasvojaan -kun hän katsoi kortteja, mutta ne eivät ilmaisseet mitään. Hänen -kasvonsa olivat kuin jäästä, sillä niiden ilme oli sama ennenkuin -hän katsoi, hänen katsoessaan ja jälkeenpäin. Ei ainoakaan lihas -värähtänyt, sieraimet eivät rahtuakaan laajentuneet eivätkä silmät -välähtäneet. Hän asetti kortit kuvapuoli alaspäin takaisin pöydälle ja -häntä tarkkaavat katseet kääntyivät hitaasti poispäin saamatta tietää -mitään. - -MacDonald hymyili hyväntahtoisesti. "Näen panoksenne, Daylight, ja -korotan nyt kahdella tuhannella. Millaiset kortit teillä on, Jack?" - -"Älähän hätäile, Mac. On minullakin kortit. Panen kolme tuhatta. Ja -sitten on vielä Daylightinkin vuoro." - -"Niin onkin", Daylight myönsi Campbellin heitettyä pöydälle korttinsa. -"Hän tietää mitä hänellä on ja pelaa sen mukaisesti. Minä kuulostan -kahdella tuhannella ja sitten saatte nähdä kuka voittaa." - -Kuolonhiljaisuudessa kuuluivat vain noiden kolmen pelaajan hillityt -äänet. Kolmekymmentäneljä tuhatta dollaria oli jo pelissä, ja peli -oli vielä tuskin puolessa. Neidon hämmästykseksi Daylight piti kolme -rouvaansa, hylkäsi kahdeksikkonsa ja vaati kahta uutta korttia. Ja nyt -ei Neitokaan uskaltanut katsoa, mitä hän oli saanut. Hän tunsi valtansa -rajan. Eikä Daylightkaan katsonut. Nuo kaksi korttia olivat pöydällä -kuvapuoli alaspäin kuten jakaja oli ne heittänyt. - -"Haluatko kortteja?" kysyi Kearns MacDonaldilta. - -"Omani riittävät", kuului vastaus. - -"Voitte pyytää, jos haluatte, sen tiedätte", varoitti Kearns häntä. - -"En välitä." - -Kearns osti itselleen kaksi korttia, muttei katsonut niitä. - -Hamish antoi korttiensa vielä olla pöydällä. - -"En milloinkaan lähde pelistä kesken", sanoi hän hitaasti, katsoen -ravintoloitsijaan. "Antakaa tulla, Mac." - -MacDonald tarkasteli korttejaan huolellisesti, ollakseen täysin varma -siitä, ettei hänellä ollut huonoja, kirjoitti summan paperipalaselle ja -pani sen pöydällä! olevaan läjään, virkkoen vain: - -"Viisi tuhatta." - -Kearns, jota kaikkien silmät tarkkasivat, katsoi kahta uutta korttiaan, -laski kaikki korttinsa ollakseen varma siitä, ettei hänellä ollut -liikoja kortteja ja kirjoitti jotakin paperipalaselle. - -"Korotan vain pienellä tuhannella, juuri niin paljolla, että voin pitää -puoliani Daylightia vastaan." - -Jännittyneiden katselijain katseet suuntautuivat Daylightiin, joka -niinikään tarkasteli saamiaan uusia kortteja ja laski, oliko hänellä -todella kaikkiaan viisi. - -"Korotan vielä viidellä tuhannella... voidakseni pitää puoliani teitä -vastaan, Jack." - -"Ja minäkin korotan viidellätuhannella, pitääkseni puoliani Jackia -vastaan", sanoi MacDonald vuorostaan. - -Hänen äänensä oli hieman käheä ja värähtelevä ja suupielet vavahtelivat -hermostuneesti hänen puhuessaan. - -Kearns oli kalpea, ja hänen kätensä vapisi, kun hän kirjoitti summan -paperille. Mutta hänen äänensä oli muuttumaton. - -"Minä korotan vielä viidellätuhannella", sanoi hän. - -Daylight oli taas kaikkien huomion esineenä. Katossa palavista -öljylampuista lankesi valo hänen hikiselle otsalleen. Poskien -pronssiväri oli tummentunut veren noustessa päähän. Hänen mustat -silmänsä säihkyivät ja hänen sieramensa olivat laajentuneet ja -jännittyneet. Sieraimet olivat suuret. Ne olivat perintöä villeiltä -esi-isiltä, joilta hän myös oli perinyt erinomaiset keuhkonsa ja avaran -henkitorvensa. - -"Kortit paranevat tänä iltana kerta kerralta", huomautti Kearns. "Ja -sen vuoksi on velvollisuus sanoa: korota, Jack, korota. Ja minä korotan -viidellä tuhannella." - -Daylight nojautui tuolinsa selkämystään ja katseli öljylamppuun samalla -kun laski ääneen. - -"Viime kierroksella oli aika yhdeksäntuhatta, ja minä kuulostin ja -korotin yhdellätoista tuhannella -- siis yhteensä kolmekymmentä -tuhatta. Voin enää vastata vain kymmenestä". Hän kumartui eteenpäin ja -katsahti Kearns'iin. "Ostan siis kymmenellä tuhannella." - -"Voitte korottaa jos haluatte", Kearns vastasi. "Koiranne ovat -viidentuhannen arvoiset tässä pelissä." - -"Koiriani en pane peliin. Te saatte voittaa kultahiekkani, jopa -huuhdontasoranikin, mutta koiristani ette saa ainoatakaan. Ilmoitin jo -ostomääräni." - -MacDonald tuumiskeli kauan. Kukaan ei liikahtanut, ei ainoatakaan -kuiskausta kuulunut. Katselijoiden kasvoissa ei ainoakaan lihas -värähtänyt. Kukaan ei vaihtanut jalkaa. Hiljaisuutta ei häiritty. -Kuului vain ilmaveto valtavassa takassa ja ulkoa hirsiseinän -vaimentamaa koirien ulvontaa. Yukonissa ei joka yö pelattu näin -suurista summista. Tämä peli oli suoraan sanoen korkein, mistä seudun -historia tiesi kertoa. Vihdoin ravintoloitsija virkkoi: - -"Jos joku toinen voittaa, saa hän kiinnityksen Tivoliin." - -Molemmat toiset nyökäyttivät päätään. - -"Siis minäkin ostan kortit." - -MacDonald lisäsi läjään viiden tuhannen lippunsa. - -Kukaan ei enää halunnut uusia kortteja. Yhtaikaa miehet vaijeten -laskivat korttinsa pöydälle, kaikkien katselijoiden kurottaessa -kaulaansa paremmin nähdäkseen. Daylightilla oli neljä rouvaa ja ässä, -MacDonaldilla neljä sotamiestä ja ässä sekä Kearnsilla neljä kuningasta -ja kolmonen. Kearns pyyhkäsi panokset molemmilla käsivarsillaan omalle -pöydänsyrjälleen. Hänen kätensä vapisivat. - -Daylight otti ässänsä ja pannen sen MacDonaldin ässän viereen hän sanoi: - -"Tämä minut petti, Mac. Tiesin, että vain kuninkaat saattoivat voittaa -minut, ja hänellä oli ne." - -"Minkälaiset kortit teillä oli?" hän vilkkaasti kysyi kääntyen -Campbellin puoleen. - -"Neljän samanvärisen sarja, joka olisi voinut jatkaa kummallekin -taholle -- hyvät pelikortit." - -"Varmasti. Siitä olisi voinut tulla viiden sarja tai olisitte ainakin -saanut viisi samanväristä." - -"Kyllähän minä sitä ajattelin", sanoi Campbell murheissaan. "Minulle -juttu maksoi kuusituhatta." - -"Olisitte jatkanut", Daylight sanoi naurahtaen. "Silloin en minäkään -olisi saanut neljättä rouvaani. Nyt on minun tehtävä matkasopimus Billy -Rawlinsin kanssa ja sitten kiireesti Dyeaan. Suuriko on saaliinne, -Jack." - -Kearns ryhtyi laskemaan, mutta oli liian hermostunut. Daylight veti -panosläjän puoleensa pöydän poikki ja järjesti sitten varmoin sormin -pelimerkit ja velkakirjat eri läjiin ja laski hämmentymättä summan. - -"Sata kaksikymmentäseitsemän tuhatta", ilmoitti hän. "Olette nyt -varakas mies, Jack." - -Voittaja hymyili, nyökäytti päätään, mutta ei saanut sanaa suustaan. - -"Tarjoisin ryypyt", MacDonald sanoi, "mutta tämä talo ei enää ole -minun." - -"Kyllä se on teidän", sanoi Kearns, ensin kostuttaen kielellä huuliaan. -"Velkakirjanne on rahanarvoinen kuinka kauan tahansa. Mutta minä -tarjoan juomat." - -"Ryypätkää mitä haluatte, voittaja maksaa!" huusi Daylight kaikille -ympärillään oleville, nousi samalla tuoliltaan ja tarttui Neidon -käsivarteen. "Pistetään tanssiksi, kuuletteko. Yö on vasta alullaan; -ja huomenna minulla on paljon puuhia. Kuulkaa Rawlins, minä suostun -tuohon sopimukseen. Minä lähden matkaan tänä aamuna kello yhdeksän -- -vai? Tulkaa kaikki mukaan! Missä viulunsoittaja on?" - - - - -III LUKU. - - -Tämä oli Daylightin yö. Hän oli remuavan juhlan keskipiste ja johtaja, -väsymätön ilontuoja, joka tartutti kujeilunhalun muihinkin. Mikään kuje -ei ollut liian hurja hänen tovereidensa mielestä, ja kaikki yhtyivät -ilonpitoon, vaikka se vähitellen muuttuikin mielettömäksi hoilaamiseksi -ja hurjaksi hihkumiseksi. Kenenkään ei tarvinnut olla huolissaan eikä -kainostella. Yukonissa tiedettiin, että kun yö oli Burning Daylightin, -niin viha ja murhe oli kiellettyä. Hänen yönään ei kukaan uskaltanut -riidellä. Ennen sellaista joskus oli tapahtunut ja miehet olivat -silloin oppineet, mitä kelpo tappelu on ja he olivat saaneet sellaisen -löylytyksen, jonka ainoastaan Burning Daylight saattoi antaa. Hänen -yönään täytyi nauraa ja olla onnellinen tai mennä kotiin. - -Daylight oli väsymätön. Tanssien välillä hän maksoi velkansa Kearnsille -antamalla kahdenkymmenen tuhannen arvosta kultahiekkaa ja siirtämällä -hänelle oikeutensa Moosehiden valtauksiin. Samaten järjesti hän -matkasopimuksensa Billy Rawlinsin kanssa ja ryhtyi lähtövalmisteluihin. -Hän lähetti sananviejän kiireesti hakemaan Kamaa, koirain-ajajaansa, -joka oli fananaw-intiaani ja oli joutunut kauas heimonsa asuinsijoilta -valkoihoisten anastajain palvelukseen. Kama tuli Tivoliin, pitkänä, -laihana, jäntevänä, turkit yllään, äänettömänä ja välittämättä -juhlijoista, jotka remusivat hänen ympärillään Daylightin antaessa -hänelle määräyksiään. - -"Jaa", sanoi Kama, laskien sormillaan määräyksiä. "Saatava kirjeitä -Rawlinsilta. Tavarat rekeen. Ruokaa Selkirkiin saakka -- kai haluatte -koiranruoan riittävän Selkirkiin saakka." - -"Riittävästi koiranruokaa, Kama." - -"Jaa. Laittaa reki kuntoon kello yhdeksäksi. Tuoda lumikengät. Ei tuoda -telttaa. Entä mitä muuta?" - -"Ei mitään", vastasi Daylight päättäväisesti. - -"Paljon pakkasta." - -"Luuletko työtämme helpoksi, vai? Viemme paljon kirjeitä sinne ja -tuomme takaisin paljon kirjeitä. Olet voimakas mies. Paljon pakkasta, -paljon työtä, kaikki hyvin." - -"Ehdottomasti hyvin", murahti Kama alistuen kohtaloonsa. "Valmis kello -yhdeksän." - -Hän teki täyskäännöksen intiaanisaappaittensa koroilla ja lähti -huoneesta, järkähtämättömänä, sfinxin kaltaisena, tervehtämättä ketään, -katsahtamatta oikeaan tai vasempaan. Neito vei Daylightin syrjään -muista. - -"Kuulehan Daylight, sinulla on varmaankin matti kukkarossasi", sanoi -hän hiljaa. - -"En ole mikään kitupiikki." - -"Minulla on kahdeksan tuhatta Macin kassakaapissa", alkoi hän. - -Mutta Daylight keskeytti hänet. Esiliinannauha kangasti hyvin lähellä -hänen mielikuvituksessaan ja hän arkaili kuin kesytön varsa. - -"En tarvitse", sanoi hän, "Rahattomana tulin maailmaan, rahattomana -lähden ja rahattomana olen kulkenut suurimman osan elämääni. Tule, -menkäämme tanssimaan." - -"Mutta kuulehan", suostutteli Neito. "Minä en tarvitse rahojani. -Lainaisin ne sinulle -- alkuun päästäksesi", lisäsi hän nopeasti -nähdessään Daylightin käyvän levottomaksi. - -"En huoli keltään apua", oli vastaus. "Tulen omillani toimeen. Ja kun -sitten jolloinkin pääsen hyvälle saaliille, on se kokonaan minun. Ei -kiitos, tyttöseni! Olen hyvin kiitollinen. Aijon nyt hankkia leipäni -postinkuljetuksella." - -"Daylight", mutisi tyttö hellästi. - -Ja taitavasti teeskennellen äkkinäistä hurjapäisyyttä Daylight vei -tytön tanssihuoneeseen. Ja kun he liitelivät valssin pyörteissä, -mietiskeli Neito sitä, miten kova sydän olikaan tuolla miehellä, joka -vei häntä karkelossa ja vastusti kaikkia hänen houkutuksiaan. - -Kello kuudelta aamulla, polttavasta paloviinasta huolimatta, -Burning Daylight vielä täysissä voimissaan väänsi joka miehen käden -tarjoilupöytään. Kädenvääntäminen tapahtui siten, että kaksi miestä -asettui vastatusten, oikean käden kyynärpäät tarjoilupöydällä, ja -tarttuivat kumpikin vastustajansa oikeaan käteen, koettaen sitten -painaa vastustajansa kättä pöytään. Mies toisensa perästä tuli -mittelemään voimiaan hänen kanssaan, mutta kukaan ei taivuttanut hänen -kättään pöytään. Kookkaisuudestaan huolimatta joutuivat Olaf Henderson -ja Ranskalais-Louis tappiolle. Kun he väittivät hänen saavan voitostaan -kiittää salatemppuja ja erikoisesti harjoitelleen lihaksiaan tätä -varten, haastoi hän heidät toisenlaisille kilpasille. - -"Kuulkaa, te kaikki!" huusi hän. "Aijon tehdä kaksi temppua: ensin -punnitsen kultahiekkapussini ja panen sitten sen veikkaan, että teidän -kaikkien nostettua lattiasta niin monta jauhosäkkiä kuin kykenette, -minä panen vielä kaksi säkkiä lisää ja nostan kaikkityyni pulskasti -lattiasta." - -"Minä suostun, hitto vie, vetoon!" jyrisi Ranskalais-Louisin ääni -ylinnä muita. - -"Maltahan!" huusi Olaf Henderson. "Kelvannen minäkin yhtä hyvin kuin -sinäkin. Minä otan puolet vedosta." - -Daylightin kultahiekkapussi punnittiin ja sen arvoksi tuli neljäsataa -dollaria, ja Louis ja Olaf jakoivat keskenään vetomäärän. MacDonaldin -varastosta haettiin viidenkymmenen naulan jauhosäkkejä. Muut miehet -koettivat ensin voimiaan, He asettuivat kahdelle tuolille, jauhosäkit -pantiin lattialle ja sidottiin yhteen köydellä. Useat saattoivat täten -nostaa neljä tai viisisataa naulaa, kun taas muutamien onnistui nostaa -kuusisataakin. Sitten kävivät nuo kaksi jättiläistä käsiksi säkkeihin, -sitoen yhteen seitsemänsataa naulaa yhteensä painavat jauhosäkit. -Ranskalais-Louis lisäsi vielä yhden säkin ja nosti seitsemänsataa ja -viisikymmentä naulaa. Olaf lisäsi vielä yhden säkin, mutta kumpikaan -ei voinut nostaa kahdeksaasataa naulaa. Kerran toisensa perästä he -koettivat, hiki virtasi heidän otsaltaan ja heidän luunsa narskuivat. -Kumpikin sai säkkiläjän liikkumaan, mutta he eivät saaneet sitä -kohoamaan lattiasta. - -"Hitto vie, Daylight, tässä vedonlyönnissä sinä suuresti erehdyit", -sanoi Ranskalais-Louis ojentautuen ja nousten tuolilta. "Vain rautainen -mies voi tehdä sen. Sata naulaa enemmän, mukamas! Ei kymmentäkään -naulaa enempää." - -Säkit tuotiin, mutta kun kaksi säkkiä oli lisätty, astui Kearns väliin. - -"Vain yksi säkki on pantava lisää." - -"Kaksi!" huusi joku. "Kaksi oli määrä vedossa." - -"He eivät nostaneet viimeistä säkkiä", pani Kearns vastaan. "He -nostivat vain seitsemänsataa ja viisikymmentä." - -Mutta Daylight torjui jalomielisesti tämän välitysyrityksen. - -"Mitä hyödyttävät kaikki teidän turhat puheenne? Mitä siitä, jos onkin -yksi säkki liikaa. Jollen voi nostaa kolmea säkkiä lisää, en voi -varmasti nostaa yhtäkään. Sitokaa ne yhteen." - -Hän seisoi tuoleilla, kyyristyi ja taivutti hartiansa taaksepäin, -kunnes sai köyden käsiensä väliin. Hän muutti hiukan jalkaansa, -jännitti lihaksensa nostaakseen, ja antoi niiden sitten jälleen höltyä, -ikäänkuin koetellen, millä tavoin parhaiden saisi taakan nousemaan -lattialta. - -Ranskalais-Louis, joka katseli epäuskoisena hänen yritystään, huusi: - -"Päin mäntyä menee, Daylight!" - -Daylightin lihakset jännittyivät toisen kerran ja nyt täydellä todella, -kunnes hän oli pinnistänyt kaikki voimansa ja aivan huomaamatta, ilman -äkillistä nykäystä tai ponnistusta, kohosi yhdeksänsadan naulan taakka -lattiasta ja heilui edestakaisin hänen jalkojensa välissä. - -Olaf huokasi kuuluvasti. Neito, joka oli tietämättään jännittänyt -lihaksensa niin, että teki kipeää, nyt herpaantui. Ranskalais-Louis -mutisi kunnioittavaisesti: - -"Eläköön m'sieu Daylight! Minä olen suuri lapsi. Te olette suuri mies." - -Daylight päästi taakkansa lattialle, hypähti tuolilta ja meni muiden -edellä tarjoilupöydälle päin. - -"Punnitkaa!" huusi hän työntäen pussinsa punnitsijalle, joka pani sinne -neljänsadan dollarin arvosta kultahiekkaa vetonsa hävinneiden pusseista. - -"Tulkaa kaikki mukaan!" sanoi Daylight kääntyen. "Juokaa mitä haluatte. -Voittaja maksaa." - -"Tämä on minun yöni!" huusi hän kymmenen minuuttia myöhemmin. "Olen -yksinäinen uros-susi ja olen nähnyt kolmekymmentä talvea. Tämä on -syntymäpäiväni, minun ainoa päiväni vuodessa, ja minä voin juottaa -joka miehen humalaan. Tulkaa kaikki ulos. Aijon heittää teidät kaikki -lumeen. Tulkaa pihalle, te arkajalkaiset, uudet tulokkaat ja te -entisajan miehet, niin minä kastan teidät." - -Meluava joukko virtasi ulos ovista, kaikki muut paitsi viinurit ja -pahimmat viinan jumalan palvelijat. MacDonaldissa heräsi yht'äkkiä oman -arvon tunto, ja hän läheni Daylightia käsi ojona. - -"Mitä? Tekö ensin?" sanoi Daylight nauraen ja puristi hänen kättään -kuin tervehtiessä. - -"Ei, ei", vastusti toinen kiireesti, "Aijoin vaan onnitella teitä -syntymäpäivänne johdosta. Kohteliaisuudesta voitte paiskata minut -lumeen. Mitä mahdollisuuksia on minulla pitää puoliani miestä vastaan, -joka nostaa yhdeksänsataa naulaa?" - -MacDonald painoi sata kahdeksankymmentä naulaa ja Daylight tarttui -häneen vain toisella kädellään, sitten nosti hän ravintolanomistajan -äkkiä maasta ja heitti hänet suin päin lumeen. Nopeasti lennätti hän -sitten lähimmät puolitusinaa miestä lumeen. Vastarinta oli hyödytöntä. -He lensivät suinpäin hänen käsistään, loukkaantumatta, kaikenlaisiin -hullunkurisiin asentoihin pehmeään lumeen. Pian kävi vaikeaksi tähtien -himmeässä välkkeessä eroittaa niitä, jotka jo oli heitetty lumeen ja -niitä, jotka odottivat vuoroaan, ja Daylight rupesi tunnustelemaan -heidän selkäänsä ja hartioitaan, päättäen heidän tilansa siitä, -olivatko ne vai eivätkö olleet lumisia. - -"Joko olette kastettu?" kuului hänen yksitoikkoinen kysymyksensä, kun -hän ojensi hirveät kätensä. - -Muutama kymmen virui jo lumessa pitkässä rivissä ja toiset polvistuivat -teeskennellen nöyryyttä, ripottivat lunta päänsä päälle ja väittivät, -että toimitus oli täytetty. Mutta viisi miestä seisoi pystyssä -- -Pohjois-Amerikan itäisten aarniometsien uutisasukkaita ja rajamaan -miehiä, jotka olivat innokkaat kilpailemaan joka miehen syntymäpäivänä. - -He olivat käyneet oppia ja kasvaneet miehiksi mitä ankarimmassa -koulussa, he olivat monien mellakoiden ja tappeluiden vanhoja -sankareita, he olivat veren ja hien uupumattomia miehiä. Eikä -heiltäkään puuttunut sitä, mitä Daylightillä oli niin suuressa -määrin, nimittäin aivojen ja lihasten miltei täydellistä -sopusuhtaisuutta. Heille ja heidän elämässään se oli luonnollista, -eikä se Daylightillekaan ollut mikään ansio. Tämän lahjan hän oli -jo saanut syntyessään. Hänen hermonsa olivat herkemmät kuin heidän, -hänen sieluntoimintonsa, joista tahdon toiminta oli täydellisimmäksi -kehittynyt, olivat nopeammat kuin heidän. Hänen lihaksensakin, vaikka -ne ainekokoomukseltaan olivatkin samallaiset kuin heidän, tottelivat -tahdon käskyjä nopeammin kuin heidän lihaksensa. Hän oli nyt sellainen. -Hänen lihaksensa toimivat nopeasti ja rajusti kuin räjähdysaine. Hänen -ruumiinsa oli vipu, joka toimi yhtä varmasti, oli kysymyksessä leikki -tai tosi. Ja kaiken tämän lisäksi hänessä oli tuota yliluonnollista -voimaa, jonka on saanut osakseen tuskin yksi ihminen miljoonista -- -voimaa, joka ei riipu ruumiin suuruudesta, vaan sen laadusta, elimistön -erinomaisuudesta ja lihasten aineen verrattomuudesta. Hän pani -lihaksensa toimimaan niin nopeasti, että ennenkuin toinen sen huomasi -ja ryhtyi vastarintaan, lihasten toiminnan tarkoitus jo oli saavutettu. -Ja hän puolestaan huomasi vastustajan aikoman otteen niin nopeasti, -että hän joko kokonaan vapautui siitä, tai teki ajoissa vastaotteen. - -"Vai olisi minun käytävä käsiksi kaikkiin teihinkin", Daylight virkkoi -tuolle odottavalle ryhmälle. "Voitte tekin yhtä hyvin heittäytyä lumeen -ja kastaa itsenne. Te saatatte voittaa minut jonakin muuna päivänä, -mutta syntymäpäivänäni haluan tulla tunnustetuksi miesten parhaaksi. -Pat Hanrahan näyttää kovin halukkaalta. Tulehan, Pat." - -Pat Hanrahan, entinen ammatti-nyrkkeilijä ja suurtappelija, astui -esiin. Nuo kaksi miestä kävivät toisiinsa käsiksi, mutta kohta alussa -Daylight teki puoli-nelsonin ja lennätti armotta irlantilaisen pään ja -hartiat lumihankeen. Joe Hines, entinen merimies, joutui samallaisella -tempulla hankeen niin rajusti kuin olisi hän pudonnut kaksikerroksisen -rakennuksen harjalta -- ennenkuin hän vielä ennätti olla varuillaan, -väitti hän. - -Tämä kaikki ei vielä ollut uuvuttanut Daylightia. Hän ei edes -ollut hengästynyt. Itse asiassa ei hänen ponnistuksiinsa ollutkaan -kulunut aikaa. Hänen ruumiinsa toimi hetken äkisti ja rajusti ja -sitten se seuraavana hetkenä jälleen vaipui lepoon. Niinpä Doc -Watson, harmaapartainen, raudan-vankka mies, jonka menneisyydestä -ei kukaan mitään tietänyt, pelätty tappelupukari, joutui hankeen -sekunnin murto-osassa, ennenkuin hän ennätti tehdä tavallisen rajun -hyökkäyksensä. Kun hän juuri kyyristyi hyökätäkseen, oli Daylight -hänen kimpussaan ja lannisti hänet hirveällä vauhdilla täydellisesti. -Olaf Henderson, joka otti oppia tästä, aikoi nujertaa Daylightin -yllättämällä ja hyökkäsi hänen kimppuunsa sivulta, kun Daylight juuri -ojensi kättään auttaakseen Watsonin pystyyn. Daylight kaatui kättensä -varaan saaden kylkeensä aimo töytäyksen Olafin polvesta. Olaf itsekin -kompastui Daylightiin. Ennenkuin hän ennätti nousta oli Daylight -keikauttanut hänet selälleen ja pesi lumella hänen kasvojaan ja -korviaan, pistäen muutaman kourallisen lunta hänen niskaansakin. - -"Hitto vie, olen minä mies siinä kuin Daylightkin", Olaf mutisi -hangesta kömpiessään, "mutta kautta Jupiterin, en tosiaankaan ole ennen -nähnyt sellaista heittoa." - -Ranskalais-Louis oli viimeinen noista viidestä ja hän oli nähnyt -tarpeeksi tietääkseen olla varuillaan. Hän kierteli ja kaarteli -hyvän aikaa ennenkuin ryhtyi asiaan. Ja hyvän aikaa he sitten vielä -ponnistelivat kummankaan saamatta voittoisaa otetta. Ja vihdoin, -juuri kun kamppailu alkoi käydä jännittäväksi, Daylight teki yhden -tavallisista salamannopeista liikkeistään. Hän muuttui pelkäksi -joustavaksi vipuvoimaksi, ja sitten hänen lihaksensa äkkiä toimivat. -Ranskalais-Louis rynnisteli niin että hänen suuret luunsa rutisivat ja -kuitenkin hän joutui suin päin hankeen. - -"Voittaja maksaa!" huudahti Daylight päästyään vastustajastaan ja -rientäen ennen muita Tivoliin. "Tulkaa kaikki! Tätä tietä!" - -He nojasivat pitkään tarjoilupöytään kaksi- tai kolmimiehisissä -ryhmissä ja tömistelivät lämpimikseen intiaanisaappaitaan lattiaan -- -ulkona oli pakkasta enemmän kuin kuusikymmentä astetta [Fahrenheitin -asteikon mukaan]. Bettles, vanhain miesten parhaimpia oli kyseessä -työ tai vaara, lakkasi hoilaamasta laulua "sassafras-puun juuresta" -ja hoiperteli Daylightia onnittelemaan. Mutta samassa hänen päähänsä -pälkähti, että hänen oli pidettävä puhe, ja hän korotti äänensä -kaikuvaan mahtiponteen: - -"Sanon pojat teille, että minä ylpeilen siitä, että voin -sanoa Daylightia ystäväkseni. Me kuljimme entiseen aikaan -yhdessä tuntemattomia intiaani-polkuja, ja hän on, piru vie, -kahdeksantoista-karaattista kultaa saappaista ylöspäin, senkin vanha -syyhyinen koiraluuska, on totisesti. Hän oli poikakloppi, kun hän -ensin tuli tälle seudulle. Hänen ijässään teillä, pojat, tuskin -korvantaustat vielä olivat kuivat. Hän ei ole milloinkaan ollut -kakara. Hän on syntynyt täysikasvuisena miehenä. Ja sanon teille, että -siihen aikaan täytyikin miehen olla mies. Silloin ei täällä ollut -veltostuttavaa sivistystä, niinkuin nyt jo alkaa olla." Bettles vaikeni -niin kauvan, että ennätti kiertää käsivartensa Daylightin niskaan, -pusertaen hänet karhumaiseen syleilyyn. "Kun minä ja sinä, Daylight, -ajoimme koirillamme tänne Yukon'iin muinoin, niin ei taivaasta satanut -lihalientä eikä kukaan antanut ryypyn paineeksi ilmaista ruokaa. -Viritimme nuotiomme siihen, missä joku otus joutui saaliiksemme, ja -enimmäkseen me elimme lohenperkkeillä ja kaniinien sisälmyksillä -- -enkö ole oikeassa?" - -Mutta kuullessaan naurunrähäkän, jonka hänen viime sanansa synnyttivät, -hän päästi Daylightin karhunsyleilystään ja kääntyi julmistuneena -joukkoon päin. - -"Naurakaa vain, räkänokat, naurakaa! Sanon teille suoraan, ettei teistä -parhainkaan ole kelvollinen solmimaan Daylightin saapasvarsien pauloja. -Eikö totta, Campbell? Eikö totta, Mac? Daylight on vanhaa kaartia, yksi -vanhoja, rehtejä erämiehiä. Ja siihen aikaan ei ollut höyrylaivaa eikä -postinkulkua, ja meidän oli hengenpitimiksi pureskeltava lohensuolia ja -kaniinien perkkeitä." - -Hän katsahti voitonriemuisana ympärilleen ja hänen puhettaan -seuranneiden hyvä-huutojen joukosta kuului kehoituksia, että Daylight -nousisi puhumaan. Tämä ilmoittikin suostuvansa. Haettiin tuoli ja hänet -autettiin sille seisomaan. Hän ei ollut selvempi rähisevää joukkoa, -jonka yläpuolelle hänet oli korotettu -- hurjaa, karkeavaatteista -joukkoa, missä joka miehellä oli jalassaan intiaanisaappaat tai -eskimolais-kengät. Rukkaset riippuivat joka miehen kaulalla, ja -nahkaset korvalaput oli nostettu ylös, joten ne muistuttivat muinaisten -viikinkien kypäränsiipiä. Daylightin tummat silmät välähtivät ja -väkevät juomat olivat tummentaneet hänen poskiensa pronssivärin. -Häntä tervehtivät joka taholta innokkaat huudot, jotka saivat hänen -silmänsä kosteiksi epäilyttävällä tavalla, vaikka useat äänet olivatkin -sammaltavia, humalan sotkemia. Niin, siten ovat miehet käyttäytyneet, -juhlineet, tapelleet ja reuhanneet joko pimeissä luolissa tai nuotion -ääressä kyyröttäen, Rooman keisaripalatseissa ja ryöväriritarien -kalliolinnoissa, tai nykyajan pilvenpiirtäjissä ja merikaupunkien -tillikoissa. Juuri sellaisia olivat nämäkin miehet, jotka napaseudun -yössä loivat valtiota, suurisuisia, juopuneita ja räyhääviä, leväten -muutamina hurjina unhotuksen hetkinä sankarillisen kamppailunsa -julmasta todellisuudesta. He olivat nykyajan sankareita, eivätkä olleet -missään suhteessa huonompia kuin muinaisajan. - -"Noh, pojat, en oikeastaan tiedä, mitä sanoisin", alkoi Daylight -verkkaan ja hiljaisesti puhua, järjestellen sekavia ajatuksiaan ja -tunteitaan. "Kerronpa teille pienen kaskun. Minulla oli alhaalla -Juneaussa yhtiömies. Hän oli kotoisin Pohjois-Carolinasta ja hänellä -oli tapana kertoa minulle tämä sama juttu. Se tapahtui vuoristossa -hänen kotiseudullaan, ja silloin oli häät. Saapuvilla olivat koko perhe -ja kaikki ystävät. Pappi oli juuri pääsemässä loppuun ja sanoi: 'Ne -jotka Jumala on yhteen laittanut, niitä ei ihmisten pidä eroittaman'. - -"'Pastori', sanoi sulhanen, 'minusta sananne eivät sattuneet -muodollisesti vallan oikein. Haluan, että vihkimiseni tapahtuu -moitteettomasti.' - -"Kun savu oli hälvennyt, katsoi morsian ympärilleen ja näki kuolleen -sulhasen, kuolleen papin, kuolleen veljen, kaksi kuollutta enoa ja -viisi kuollutta häävierasta. - -"Silloin huokasi hän syvään ja lausui: 'Luulenpa uudenaikaisten, -nopeasti laukeavien revolverien vieneen hiiteen tulevaisuudentoiveeni.' - -"Ja niin sanon minäkin teille kaikille", lisäsi Daylight, kun -naurunrähäkkä oli hiljentynyt, "Jack Kearnsin neljä kuningasta ovat -vieneet hiiteen tulevaisuudentoiveeni. Minulla on matti kukkarossani ja -minun on taivallettava Dyeaan --" - -"Aijotko lähteä karkuun?" joku kysyi. - -Hänen kasvonsa vääntyivät lyhyen silmänräpäyksen ajaksi vihasta, mutta -seuraavassa silmänräpäyksessä oli hänen hyvä tuulensa palannut. - -"Tiedän, että vain leikillänne pistätte nenänne asiaan, joka ei teille -ensinkään kuulu", hän sanoi hymyillen. "Tietenkään minä en aijo karata -näiltä mailta." - -"Vannomatta paras, Daylight", sanoi sama ääni. - -"Pysyn sanassani. Tulin ensimäisenä Chilcootin poikki vuonna 83. -Kuljin solassa lumimyrskyssä, paita riekaleina ja eväinäni kupponen -jauhoja. Sain sinä talvena elantoni Juneaussa ja keväällä kuljin vielä -kerran solan poikki. Ja sitten vielä kerran pakoitti nälänhätä minut -lähtemään. Seuraavana keväänä palasin ja vannoin, etten milloinkaan -poistuisi täältä ennenkuin olin päässyt varakkaaksi. Ja täällä olen -pysynyt ja täällä minä nyt olen enkä aijo lähteä täältä. Vien postin ja -palaan rehellisesti. En pysähdy yöksikään Dyeaan. Ennätän Chilicootiin -pian, vaihdan koiria ja otan postin ja koiranruokaa. Ja vannon vielä -kerran kautta helvetin tulen ja Johannes Kastajan pään, etten pötki -paremmille markkinoille ennenkuin olen täällä koonnut omaisuuden. Ja -sanon teille, ettei se saakaan olla mikään tavallinen omaisuus." - -"Mikä sinusta on rikkaus?" kysyi Bettles alhaalta, hellästi hyväillen -Daylightin jalkoja. - -"Niin, kuinka paljon? Mikä on teidän mielestänne rikkaus?" huusivat -toiset. - -Daylight mietiskeli hetkisen tiukkaan. - -"Neljä tai viisi miljoonaa" sanoi hän hitaasti kohottaen kättään, -vaatien hiljaisuutta, kun hänen ilmoittamansa määrä otettiin vastaan -ivahuudoin, "Niin, minä olen itsepäinen ja panen alkumääräksi -miljoonan. Enkä lähde maasta unssiakaan vähemmällä." - -Taas kuului ivahuutoja. Koko Yukonista ei siihen mennessä vielä oltu -saatu edes yhteensä viiden miljoonan edestä kultaa eikä kukaan ollut -tehnyt sadantuhannen löytöä, miljoonista puhumattakaan. - -"Kuulkaa kaikki. Olette nähneet Jack Kearnsin voiton tänä yönä. -Näitte hänen epäröivän, ennenkuin hän osti uudet kortit. Hänen kolme -kuningastaan eivät riittäneet. Mutta hän tiesi, että hän vielä saattoi -saada yhden kuninkaan, se oli hänen voittomahdollisuutensa -- ja hän -sai tuon kuninkaansa. Ja vakuutan teille, että minullakin on kortit ja -voittomahdollisuuteni. Yukonissa löydetään kohta oikea kulta-aarre. En -tarkoita tavallisia Moosehiden ja Birch Creekin kaltaisia kultasuonia. -Tarkoitan oikein huikeata kullanrunsautta. Sanon teille, että se -synnyttää kansanvaelluksen, jota ei mikään voi estää. Sinne saatte -seurata intiaanisaappaitteni jälkiä lähimmässä tulevaisuudessa, -jos mielitte löytää minut -- jossakin Stewart-joen, Indianjoen ja -Klondike-joen seutuvilla. Kun olen tuonut postin takaisin, lähden -sinne niin nopeasti, että lumi vaan tuiskuaa ympärilläni. Kultaa -tulee, toverit, kultaa pelkästä ruohikostakin, sata dollaria yhdestä -huuhdontakattilasta. Te luulette, että helvetti on irti, kun tämä -kultalöytö on tehty." - -Hän kohotti lasinsa huulilleen. - -"Toivon, että te kaikki silloin tulette upporikkaiksi." - -Hän joi ja astui alas tuolilta, joutuen toisen kerran Bettlesin -karhunsyleilyyn. - -"Jos olisin teidän sijassanne, Daylight, en lähtisi tänään", -neuvoi Joe Hines, käytyään katsomassa oven ulkopuolella olevaa -väkiviina-lämpömittaria. "Nyt on oikein paukkuva pakkanen. Nyt on -kuusikymmentä kaksi astetta kylmää ja lämpömittari vielä alenee. On -parempi odottaa ilmanmuutosta." - -Daylight nauroi ja vanhat erämiehet hänen ympärillään nauroivat. - -"On juuri teidän keltanokkien tapaista", sanoi Bettles, "pelätä pientä -pakkasta. Ja anteeksiantamattoman vähän te tunnette Daylightia, jos -luulette, että pakkanen häntä pidättää." - -"Voi ainakin jäädyttää hänen keuhkonsa, jos hän nyt lähtee matkaan", -kuului vastaus. - -"Jäädyttää paperia ja siirappikaramellia! Kuulkaahan, Hines, -olette ollut näillä mailla kolme vuotta. Ette ole vielä tottunut -ilmanalaan. Olen nähnyt Daylightin taivaltavan yhdessä päivässä -viisikymmentä penikulmaa Koyokukia pitkin, kun lämpömittari näytti -seitsemääkymmentäneljää." - -Hines ravisti päätään murheellisena. - -"Keuhkot siellä jäätyy", valitti hän. "Jos Daylight lähtee taipaleelle -ennenkuin tulee ilmanmuutos, ei hän ikinä pääse perille -- ja hänen on -taivallettava levähtämättä." - -"Dyeaan on tuhat penikulmaa", ilmoitti Bettles kiiveten tuolille ja -tukien huojuvaa ruumistaan kiertämällä kätensä Daylightin kaulaan. -"Sanon, että sinne on tuhat penikulmaa ja suurin osa tiestä on ummessa, -mutta lyön vetoa, että Daylight ennättää Dyeaan kolmessakymmenessä -päivässä." - -"Se on keskimäärin kolmekymmentäkolme penikulmaa päivässä", varoitti -Doc Watson, "ja olen toki itsekin ollut taipaleella. Lumimyrsky -Chilcootissa tukkeisi häneltä tien viikoksi." - -"Mitä vielä", vastasi Bettles, "Daylight suorittaa vielä paluumatkankin -kolmessakymmenessä päivässä ja minä lyön vetoa viisi sataa dollaria, -että niin käy kuin sanon lumimyrskyistä huolimatta." - -Sanojensa vahvikkeeksi otti hän esiin aimo makkaran kokoisen -kultahiekkapussin ja löi sen tarjoilupöytään. Doc Watson paiskasi -pussinsa viereen. - -"Malttakaahan!" huusi Daylight. "Bettles on oikeassa ja minäkin haluan -olla vedossa mukana. Lyön vetoa viisi sataa dollaria siitä, että olen -kuudenkymmenen päivän kuluttua tästä päivästä Tivolin ovella Dyean -posti mukanani." - -Kuului epäluuloista murinaa ja tusina miehiä otti esiin pussinsa. Jack -Kearns tunkeutui joukkoon ja vaati puheenvuoroa. - -"Minä yhdyn vetoon, Daylight", huusi hän, "Kaksi yhtä vastaan, ettette -tee sitä -- seitsemässäkymmenessä päivässä." - -"Ei mitään almuja, Jack", kuului vastaus. "Vetosumma on sama -kummallakin puolen ja aika on kuusikymmentä päivää." - -"Seitsemänkymmentäviisi päivää ja kaksi yhtä vastaan, ettette tee -sitä", intti Kearns. "Rantajää on haurasta." - -"Mitä minulta voitatte, on teidän", sanoi Daylight. "Ette, piru -vieköön, saakaan sitä tällä tavalla annetuksi minulle takaisin. En -tahdo lyödä vetoa kanssanne. Te koetatte antaa minulle rahaa. Mutta -sanonpa teille jotakin, Jack, minulla on vielä muita mahdollisuuksia. -Voitan sen takaisin lähipäivinä. Odottakaahan vaan, kunnes suuri -kultasuoni löytyy. Silloin pelaamme me, te ja minä, sellaista peliä, -jota ei miehen tarvitse hävetä." - -He puristivat toistensa kättä. - -"Luonnollisesti tekee hän sen", kuiskasi Kearns Bettlesin korvaan. "Ja -minä lyön vetoa, että Daylight on saapunut takaisin kuudenkymmenen -päivän kuluessa." - -Billy Rawlins päätti vedon ja Bettles syleili Kearnsia innoissaan. - -"Kautta Jupiterin, tahtoisinpa minäkin olla mukana tässä vedossa", -sanoi Olaf Henderson, vetäen Daylightin pois Bettlesin ja Kearnsin -luota. - -"Voittaja maksaa!" huusi Daylight, päättäen vedon. "Ja minä tulen -varmasti voittamaan, ja kuusikymmentä päivää on pitkä ryyppyjen väli, -joten minä maksan nyt. Sanokaa mitä juomia haluatte!" - -Whisky-lasi kädessä kiipesi Bettles takaisin tuolilleen ja keinuen -edestakaisin lauloi ainoaa taitamaansa laulua: -- - - Pyhäkoulun peruukeitten - Kera Henry Ward Beecher on, - käy sassafras-juuresta juttu. - Mutt' kielellä paatuneitten - sanan selvitys ei lie mahdoton: - mehu kielletyn puun on tuttu. - -Ja sitte joukko kertasi kuorossa: - - Mutt' kielellä paatuneitten - sanan selvitys ei lie mahdoton: - mehu kielletyn puun on tuttu. - -Joku avasi ulko-oven. Heikko, harmaa valo kajasti huoneeseen. - -"Päivä jo nousee, päivä jo nousee -- burning daylight, burning -daylight", huusi joku varoittaen. - -Daylight vaikeni kesken puhettaan, meni ovelle ja laski korvalappunsa -alas. Kama seisoi ulkona reen vieressä. Se oli pitkä, kapea laitos, -kuusitoista tuumaa leveä ja seitsemän ja puoli jalkaa pitkä ja sen -liistepohja oli kuusi tuumaa raudoitettuja jalaksia ylempänä. Siinä -oli hirvennahkahihnoilla sidotut, keveät purjekankaaseen käärityt -postipussit ja ruokaa ja tarpeita koirille ja ihmisille. Sen edessä -kyyrötti tavalliseen köyteen valjastettuina viisi huurrekarvaista -koiraa. Ne olivat husky-koiria [_husky_: tavattoman vahva, kestävä, -ilkivaltainen ja viisas susikoira] saman suuruisia ja -värisiä, -kaikki tavattoman kookkaita ja kaikki harmaita. Julmasta kuonosta -tuuheaan häntään saakka olivat ne niin metsäsusien näköisiä, kuin -herneet samassa palossa ovat toistensa näköiset. Susia ne olivatkin, -kesytettyjä tosin, mutta ulkonäöltään ja luonnonlaadultaan susia. -Ylinnä kuorman päällä, sidehihnojen alle työnnettyinä ja valmiina heti -käytettäviksi, oli kaksi paria lumikenkiä. - -Bettles osoitti napaseudun jäniksennahoista tehtyä vaippaa, joka pisti -esiin pussin suusta. - -"Tämä on hänen vuoteensa", sanoi hän. "Kuusi naulaa jäniksennahkaa. -Lämpöisin peite, minkä alla hän milloinkaan on nukkunut, mutta minä -en piru vieköön pysyisi siinä lämpimänä, enkä minäkään ole kehnoimpia -miehiä kylmää kestämään. Daylightilla palaa helvetin tuli ruumiissaan." - -"En tahtoisi olla tuon intiaanin vaatteissa", huomautti Doc Watson. - -"Daylight näännyttää hänet, näännyttää hänet varmaan", lauloi Bettles -riemuiten. "Minä kyllä tiedän. Olen ollut Daylightin kera taipaleella. -Se mies ei ole milloinkaan elämässään ollut väsyksissä. Ei tiedä edes, -mitä väsymys on. Olen nähnyt hänen tekevän työtä neljänkymmenen viiden -asteen pakkasessa sukat märkinä. Joku toinen mies olisi menettänyt -siinä henkensä." - -Tällä välin Daylight sanoi jäähyväisiä niille, jotka parveilivat -hänen ympärillään. Neito tahtoi suudella häntä ja vaikka Daylight oli -whiskyn juonnista tullut hiukan humalaan, osasi hän nytkin välttää -esiliinannauhan. Hän suuteli Neitoa, mutta hän suuteli yhtä hartaasti -noita kolmea muutakin naista. Hän veti käsiinsä pitkät käsineensä, -ravisti koirat jalkeille ja asettui paikalleen ohjaustangon luo. -[Ohjaustanko on vankka kanki, joka pistää esiin reensevin toisesta -sivusta ja jolla rekeä ohjataan] - -"Hei, liikkeelle kaunottaret!" huusi hän. - -Koirat jännittivät koko painollaan kiinnitysköysiä, kumartuivat -syvään ja kaivoivat käpälänsä lumeen. Ne vinkuivat kärsimättömästi ja -ennenkuin reki oli kulkenut parisenkymmentä jalkaa eteenpäin, täytyi -Daylightin ja Kaman juosta pysyäkseen tasalla. Ja juosten laskeutuivat -miehet ja elukat alas rantaäyrästä Yukon-joen jäälle ja katosivat -harmaassa aamuhämärässä näkyvistä. - - - - -IV LUKU. - - -Joenjäällä, missä oli tie tallattu ja missä lumikengät olivat -tarpeettomat, kulkivat koirat kuusi peninkulmaa tunnissa. Pysyäkseen -niiden tasalla, oli noiden kahden miehen pakko juosta. Daylight ja Kama -pitelivät vuorotellen ohjaustankoa, sillä siinä oli ankarin työ, kun -samalla piti ohjata kiitävää rekeä ja pysytellä sen edellä. Toinen mies -tuli reen jälessä ja hyppäsi silloin tällöin rekeen levähtääkseen. - -Se oli tiukkaa työtä, mutta se sai mielen virkeäksi. - -He kulkivat juosten suurimman osan tallatusta tiestä. Heidän oli sitten -vielä kuljettava tallaamatonta tietä, missä kolme peninkulmaa tunnissa -oli hyvä ennätys. Sitten ei tullut enää kysymykseen reessä-ajo eikä -levähtäminen eikä juoksu. Silloin olisi reen ohjaaminen helpompaa ja -mies tuli siihen levähtämään, täytettyään ensin tehtävänsä kulkueen -etunenässä, tallattuaan lumikengillä tietä koirille. Se työ oli kaikkea -muuta kuin virkistävää. Ja sitten heillä vielä oli edessään taipaleita, -missä oli peninkulmittain kuljettava pitkin rosoisia jääröykkiöitä, -jolloin onnen ollessa suotuisa eteni vain pari peninkulmaa tunnissa. -Olipa sellaisiakin välejä, lyhyitä tosin, mutta mahdottomia kiertää, -missä oli rajusti ponnisteltava, jos mieli päästä peninkulman tunnissa. - -Kama ja Daylight eivät puhelleet mitään. Heidän työnsä laatu esti -heitä nyt puhelemasta eikä muutenkaan ollut heidän luonteensa mukaista -rupatella työtä tehdessä. Silloin tällöin, kun oli välttämätöntä, -he lausuivat jonkun yksitavuisen sanan, Kama enimmäkseen tyytyi -vain murahtelemaan. Välistä joku koirista vinkasi tai ärähti, mutta -ylimalkaan koira-valjakko juoksi ääntä päästämättä. Kuului vain reen -jalasten kolkahtelua ja kitinää ja reen liitosten narinaa. - -Aivankuin seinän läpi oli Daylight Tivolin surinasta ja -melusta siirtynyt vallan toiseen maailmaan -- äänettömyyden ja -liikkumattomuuden maailmaan. Ei mikään liikkunut. Yukon uinaili kolmen -jalan paksuisen jäävaippansa alla. Ei tuulen henkäyskään puhaltanut. -Ei nestekään virrannut rannoilla kasvavien aarniokuusten ytimissä. -Puut, joita painoi niin suuri lumitaakka kuin niiden oksat saattoivat -kannattaa, olivat kuin kivettyneitä. Pieninkin vavahdus olisi saanut -lumen putoamaan, mutta ei lumihiukkanenkaan pudonnut. Reki oli ainoa, -missä oli liikettä ja elämää tässä juhlallisessa hiljaisuudessa ja -jalasten korvia-viiltävä kitinä teki äänettömyyden vielä tuntuvammaksi. - -Se oli kuollut maailma ja sitäpaitsi harmaa maailma. Sää oli -kylmä ja kirkas; ilmassa ei ollut yhtään kosteutta eikä usvaa; -taivas oli kuin harmaa vaippa. Tämä johtui siitä, että vaikkei -ollut pilvenhattaraakaan taivaalla pimittämässä päivän kirkkautta, -niin ei ollut aurinkoakaan valaisemassa. Kaukana etelässä kiipesi -aurinko säännöllisesti puolipäivä-piiriin, mutta sen ja jäätyneen -Yukonin välillä oli maapallon kaartuma. Yukon oli yön varjossa ja -päiväkin oli todellisuudessa vain pitkä hämärä. Neljännestä vailla -kaksitoista, kun joen laajassa polvekkeessa avautui näköala etelään, -näkyi taivaanrannalla auringon ylimmäinen reuna. Mutta se ei noussut -luotisuoraan. Sen sijaan nousi se viistoon ja oli puolipäivän hetkenä -vain kohottanut himmeän reunansa näköpiirin yläpuolelle. Se oli heikko, -kalpea aurinko. Sen säteissä ei ollut lämpöä, ja ihminen saattoi -silmiään vahingoittamatta katsoa suoraan siihen. Ennenkuin se oli -ennättänyt puolipäivänpiiriin, alkoi se kallistua takaisin näköpiirin -alapuolelle ja neljännestä yli kaksitoista heitti maa jo varjonsa yli -maiseman. - -Miehet ja koirat kiiruhtivat eteenpäin. Daylight ja Kama olivat -villi-ihmisiä. He saattoivat syödä epäsäännöllisesti, kun sattui -ahmivat he aikalailla, ja kun sattui kulkivat he pitkiä taipaleita -syömättä mitään. Samoinkuin koiratkin, söivät he vain kerran päivässä, -ja harvoin enempää kuin naulan kuivattua kalaa mieheen. Heillä oli -kova nälkä, ja kuitenkin olivat he erinomaisissa voimissa. Samoin kuin -susienkin tapahtui heidänkin ruoansulatuksensa ankaran säästeliäästi -ja täydellisesti. Ruoassa ei ollut mitään arvotonta. Viimeinenkin -ruoanhiukkanen muuttui voimaksi. Kama ja Daylight olivat vallan susien -kaltaisia. He polveutuivat sukupolvista, jotka olivat kärsineet ja -kestäneet, ja hekin kestivät. He tunsivat yksinkertaisen, alkeellisen -säästäväisyyden. Vähäiset ruoka-annokset muuttuivat suunnattomaksi -voimaksi. Ei mitään mennyt hukkaan. Sivistyksen veltostuttama mies, -joka istuu koulupöydän ääressä, olisi laihtunut ja tullut alakuloiseksi -eläessään ruoalla ja juomalla, jolla Kama ja Daylight pysyivät täysissä -ruumiinvoimissa. He tiesivät, mitä ei koulupöydän ääressä istuva mies -milloinkaan tiedä, sen nimittäin, mitä on olla aina luonnollisesti -nälissään, niin että voisi syödä joka tunti. Ruokahalua ei heiltä -koskaan puuttunut, he purivat ahnaasti kaikkea, mitä vaan oli tarjolla, -eivätkä tienneet mitään huonosta ruoansulatuksesta. - -Kello kolmelta iltapäivällä muuttui pitkä hämärä yöksi. Tähdet -syttyivät taivaalle, näyttäen hyvin läheisiltä ja kirkkailta ja -niiden valossa taivalsivat vielä koirat ja miehet eteenpäin. He -olivat väsymättömiä. Eikä tämä ollut yhden päivän saavutus, vaan -ensimäinen kuudestakymmenestä sellaisesta päivästä. Vaikka Daylight -oli viettänyt yön nukkumatta, tanssien ja juoden, ei se tuntunut -jättäneen häneen mitään jälkiä. Tähän oli kaksi selitystä: ensiksikin -hänen tavaton elinvoimansa, ja toiseksi se seikka, että sellaiset yöt -olivat harvinaisia hänen elämässään. Koulupöydän miehen työkykyä olisi -enemmän vahingoittanut kuppi kahvia ennen maatapanoa, kuin Daylightia -vahingoitti kokonainen juoden ja remuten vietetty yö. - -Daylight kulki ilman kelloa, hän _tunsi_ ajan kulun. Kun kello hänen -arvelunsa mukaan oli kuusi, rupesi hän katselemaan leirinpaikkaa. -Eräässä joen polvekkeessa kulki tie joen poikki. Kun he eivät olleet -löytäneet sopivaa paikkaa, pyrkivät he vastakkaiselle rantaäyräälle, -joka oli penikulman päässä. Mutta puolitiessä oli heitä vastassa -jääröykkiö, joka vaati yhden tunnin ankarat ponnistukset. Viimein keksi -Daylight sen mitä etsi, kuivuneen puun rantaäyrään suojassa. Reki -saatiin sinne ylös. Kama mutisi tyytyväisesti ja leirinteko alkoi. - -Työnjako oli erinomainen. Kumpikin tiesi mitä hänen oli tehtävä. -Daylight pilkkoi kirveellä kuivuneen männyn. Lumikengällä ja toisella -kirveellä lapioi Kama kahden jalan paksuisen lumikerroksen Yukonin -jäältä ja louhi jääpalasia keittämistä varten. Kuivalla koivuntuohella -saatiin valkea syttymään ja Daylight ryhtyi ruoanvalmistushommiin, -Kaman irroittaessa reen ja antaessa koirille näiden annoksen kuivattua -kalaa. Ruokasäkin hän heitti korkealle puuhun, jott'eivät koirat -ulottuisi siihen hyppäämällä. Sitten hän kaatoi nuoren kuusen ja -karsi sen oksat. Aivan nuotion äärestä tallasi hän kovaksi pehmeän -lumen ja peitti tallatun paikan oksilla. Tälle lattialle hän laski -omansa ja Daylightin vaatesäkit, joissa oli kuivia sukkia ja -alusvaatteita ja heidän makuuvaippansa. Kamalla kuitenkin oli kaksi -jäniksennahkavaippaa, kun Daylightilla oli vain yksi. - -He puuhasivat uutterasti, puhelematta, menettämättä yhtään aikaa -turhaan. Kumpikin teki mitä tarvittiin, ajattelematta jättää toiselle -pienintäkään sattuvaa tehtävää. Niinpä Kama näki, milloin tarvittiin -lisää jäätä ja toimitti sitä, ja Daylight korjasi lumikengän, jonka -koira oli telmiessään työntänyt pois paikaltaan. Silläaikaa kun kahvi -kiehui, silava kärisi ja omenamunkkitaikina oli sekoitettu, ennätti -Daylight panna tulelle suuren padallisen papuja. Kama tuli takaisin, -istahti kuusenoksille ja ryhtyi odottaessaan paikkaamaan valjaita. - -"Luulenpa, että Skookum ja Booga hankkivat tappelua", huomautti Kama -heidän aterioidessaan. - -"Pidä niitä silmällä", kuului Daylightin vastaus. - -Ja tämä oli heidän ainoa keskustelunsa aterian aikana. Mutisten -hampaittensa välistä kirouksen juoksi Kama yht'äkkiä kekäle kädessään -koirien luo ja eroitti tappelevat elukat käyttämällä sitä aseenaan. -Daylight pani syödessään jäälohkareita tinapannuun sulamaan. Aterian -päätyttyä kohensi Kama tulta, pilkkoi lisää puita aamuksi ja palasi -kuusenhavuvuoteelle ja rupesi taas valjaita korjaamaan. Daylight -leikkasi silavasta suuria palasia ja pani ne porisevaan papupataan. -Molempien intiaanisaappaat olivat märät ja ankaran pakkasen vioittamat; -kun ei heidän enää tarvinnut jättää kuusenhavulavaansa, riisuivat -he saappaansa ja ripustivat ne lyhyille oksille kuivamaan nuotion -ääreen ja käänsivät niitä vähäväliä. Kun pavut olivat kypsyneet kaatoi -Daylight osan niistä säkkikankaasta tehtyyn yhden ja puolen jalan -pituiseen ja läpimitaten kolmen tuuman suuruiseen pussiin. Tämän -hän sitten asetti lumeen jäätymään. Loput pavuista jätettiin pataan -aamiaiseksi. - -Kello oli yli yhdeksän ja he olivat valmiit käymään levolle. Koirien -kiista ja tappelu oli aikoja sitten lakannut ja väsyneet eläimet -makasivat kyyryssä lumessa, jokaisen kuono ja jalat yhdessä rykelmässä -tuuhean sudenhännän peittämänä. Kama levitti makuuturkkinsa ja sytytti -piippunsa. Daylight kiersi itselleen ruskeasta paperista savukkeen ja -nyt syntyi illan toinen keskustelu. - -"Luulen, että kuljimme lähes kuusikymmentä penikulmaa", sanoi Daylight. - -"Niin luulen minäkin", sanoi Kama. - -He kääriytyivät vaippoihinsa riisuutumatta, kumpaisellakin yllään -villainen Mackinaw-takki _parkan_ [parka: kevyt, hiippaniekka, hameen -tapainen puuvillapuku] asemasta, jota he ennen olivat käyttäneet. -Nopeasti, melkein samassa kuin olivat sulkeneet silmänsä, vaipuivat he -uneen. Tähdet karkeloivat hyisessä avaruudessa ja revontulet loimusivat. - -Daylight heräsi pimeässä ja herätti Kaman. Vaikka revontulet vielä -loimusivatkin, oli uusi päivä jo alkanut. Aamiaiseksi oli heillä -lämmitettyjä omenamunkkeja, lämmitettyjä papuja, kuivattua silavaa -ja kahvia. Koirat eivät saaneet mitään, vaikka ne etäämmällä ahnaina -kärkkyivät istuen lumessa, häntä kietoutuneena käpälien ympärille. -Herkeämättä ne vähä väliä nostivat vuoroon toista, vuoroon toista -etukäpäläänsä, aivankuin olisi pakkanen niitä nipistellyt. Pakkanen -oli pureva. Kylmää oli vähintään 65 astetta ja kun Kama paljain -käsin valjasti koiria täytyi hänen usean kerran mennä nuotion ääreen -lämmittelemään kohmettuneita, sormiaan. Miehet laittoivat yhdessä -reen matkakuntoon. He lämmittelivät käsiään viimeisen kerran, vetivät -kintaat käsiinsä ja ajoivat koirat rantatörmältä jokitielle. Daylightin -arvelun mukaan oli kello seitsemän tienoissa, mutta tähdet karkeloivat -vielä yhtä loistavina avaruudessa vihertävien revontulten liekehtivien -säteitten himmeästi kajastaessa taivaanlaella. - -Kaksi tuntia myöhemmin tuli äkkiä pimeä -- niin pimeä, että he -saattoivat pysytellä tiellä vain etupäässä vaistonsa avulla; ja -Daylight tiesi nyt, että hänen ajanarvioimisensa oli ollut oikea. Se -oli aamunkoittoa ennustava pimeys, joka ei missään ole sen tuntuvampi -kuin Alaskassa talvella. Hitaasti, kuin varkain, tunkeutui harmaa -valo läpi pimeyden, ensin tuskin huomattavasti, niin että he miltei -hämmästyen huomasivat tien häämöittävän jalkojensa alla. Sitten -saattoivat he nähdä rekeä lähinnä olevan koiran ja vähitellen vihdoin -koko valjakon ja lumiaavikot kummallakin puolen tietä. Sitten kangasti -lähin rantaäyräs hetkisen jälleen hävitäkseen näkyvistä, kangasti vielä -toisen kerran ja jäi vihdoin näkyviin. Muutaman minuutin kuluttua tuli -etäisempikin ranta, joka oli noin peninkulman päässä, vaatimattomasti -näkyviin ja edessä ja takana saattoi nähdä koko jäätyneen virran ja -vasemmalla jonon teräväpiirteisiä, lumipeittoisia vuoria. Ja siinä -kaikki. Aurinko ei noussut. Hämärä pysyi hämäränä. - -Kerran juoksi ilves tien poikki juuri etumaisen koiran kuonon alitse ja -katosi valkeaan metsään. Koirissa heräsivät metsänelävän vaistot. Ne -päästivät metsästysulvonnan, ravistelivat kaulanauhojaan ja kääntyivät -tieltä lähteäkseen ajamaan ilvestä. Daylight huudahti kimakasti, -ponnisteli ohjaustangosta pidellen ja sai reen kaatumaan pehmeään -lumeen. Koirat pysähtyivät, reki käännettiin pystyyn ja viisi minuuttia -myöhemmin kiitivät he taas eteenpäin kovaksi tallatulla tiellä. Ilves -oli ainoa elonmerkki, mitä he olivat kahteen päivään nähneet ja sekin -juostessaan pehmeästi ja äänettömästi ja pian kadoten näkyvistä oli -aaveen kaltainen. - -Kello kahdeltatoista, kun aurinko pilkisti esiin maapallonkaartuman -takaa, he pysähtyivät ja laittoivat pienen nuotion jäälle. Daylight -hakkasi kirveellä palasia jäätyneestä papukeitosta. Sulatettuna ja -lämmitettynä oli tämä heidän koko ateriansa. He eivät keittäneet -kahvia. Daylight ei sanonut tarvitsevansa päivän paistaessa sellaista -ylellisyyttä. Koirat tappelivat keskenään ja katselivat halukkaasti -miesten aterioimista. Vain yöksi saivat ne kalanaulansa. Väliaikana ne -saivat vain raataa. - -Ankaraa kylmyyttä yhä jatkui. Vain rautaiset miehet kestävät -taivaltamista sellaisessa kylmyydessä ja Kama ja Daylight olivat -rotunsa parhaimpia. Mutta Kama tiesi, että toinen oli häntä -voimakkaampi, ja lähtöhetkestä alkaen hän oli tiennyt joutuvansa -tappiolle. Eipä silti, että hän olisi pienimmässäkään määrässä -vähentänyt ponnistuksiaan tai auliuttaan, mutta häntä heikensi -kuorma, jota hän kantoi mielessään. Hänen käytöksensä Daylightia -kohtaan oli kunnioittava. Ollen järkähtämätön, vaitelias ja ylpeä -ruumiinvoimistaan, näki hän kaikki nämät ominaisuudet ruumiillistuneina -valkoihoisessa toverissaan. Siinä oli mies, joka oli etevä -seikoissa, joissa kannattaa olla etevä, eikä Kama voinut olla häntä -kunnioittamatta, -- vaikkei hän millään tavalla osoittanut sitä. Ei -ollut kumma, että valkoisen miehen rotu voitti, ajatteli hän, kun -se synnytti tämänkaltaisia miehiä. Mitä voitonmahdollisuuksia oli -intiaaneilla niin kestävän ja jäntevän rodun rinnalla? Ei intiaanikaan -taivaltanut niin kylmällä säällä, ja heillä oli kuitenkin takanaan -tuhansien sukupolvien kokemus; mutta nytpä olikin tuo veltosta Etelästä -tullut Daylight heitä etevämpi, hän, joka vain nauroi heidän pelolleen -ja taivalsi kymmenen ja kaksitoista tuntia vuorokaudessa. Ja Daylight -luuli voivansa kestää kolmenkymmenenkolmen penikulman päivämatkoja -kuusikymmentä päivää. Odottakoonpa vain kunnes tuli lumipyry tai kunnes -pääsivät umpiteille tai hauraalle rantajäälle, joka reunusti sulia -paikkoja. - -Siihen mennessä pani Kama parastaan, ei milloinkaan nurkunut eikä -milloinkaan koettanut päästä tehtäviään täyttämästä. Lämpömittarin -näyttäessä kuuttakymmentäviittä astetta nolla-asteen alapuolella -on hyvin kylmä. Koska vesi jäätyy lämpömittarin näyttäessä -kolmeakymmentäkahta astetta nolla-asteen yläpuolella, on siis -kuusikymmentäviisi astetta kylmää yhdeksänkymmentäseitsemän astetta -jäätymäpisteen alapuolella. Jonkinlaisen käsityksen tämän merkityksestä -voi saada kuvittelemalla samanlaista lämpömäärän eroa päinvastaiseen -suuntaan. Lämpömittarin näyttäessä sataa kahtakymmentä yhdeksää -lämpöastetta, on polttavan kuuma päivä, ja kuitenkin tämä lämpömäärä on -vain yhdeksänkymmentä seitsemän astetta jäätymispisteen yläpuolella. -Kun kaksinkertaistuttaa tämän eroituksen, saa jonkunlaisen käsityksen -pakkasesta, jossa Kama ja Daylight taivalsivat pimeän ja pimeän välillä -ja yön pimeässäkin. - -Kaman posket paleltuivat ahkerasta hieromisesta huolimatta ja liha -muuttui mustaksi ja sierottuneeksi. Niinikään paleltuivat lievästi -hänen keuhkokudoksensa -- vaarallinen juttu ja selvä syy siihen, miksi -ihmisen ei tule kuudenkymmenen viiden asteen pakkasessa tarpeettomasti -ponnistella ulkoilmassa. Mutta Kama ei milloinkaan valittanut ja -Daylightilla oli lämmityslaitos ruumiissaan, hän kun nukkui yhtä -lämpimästi kuuden naulan jäniksennahkojen alla kuin Kama kahdentoista -naulan. - -Toisena yönä, viidenkymmenen peninkulman matkan jälkeen leiriytyivät -he lähellä Alaskan ja Luoteisalueen rajaa. Paitsi viimeistä lyhyttä -taivalta Dyeaan oli loppumatkalla kuljettava Kanadan aluetta pitkin. -Tien ollessa kovaa ja kun ei pitkään aikaan ollut satanut lunta, laski -Daylight ennättävänsä Forty Mile'en neljäntenä yönä. Hän ilmoitti sen -Kamalle, mutta kolmantena päivänä alkoi lämpömittari nousta ja he -tiesivät, että lunta oli odotettavissa; sillä Yukonissa seuraa lauhkeaa -ilmaa aina lumisade. Tänä päivänä he tapasivat kymmenen penikulman -laajuisia jääröykkiöitä, missä heidän oli käsivoimillaan nostettava -reki tavaroineen päivineen suurten jäälohkareitten yli ja laskettava -se taas alas. Koirat olivat tässä hyödyttömät ja sekä ne että miehet -väsyivät kovin epätasaista tietä pitkin ponnistellessaan. Yhden tunnin -ylimääräinen juoksu korvasi vain osan menetetystä ajasta. - -Kun he aamulla heräsivät oli heidän vaippojensa päällä kymmenen -tuuman paksuinen lumikerros. Koirat olivat hautaantuneet sen alle -eivätkä mielisuosiolla nousseet mukavasta pesästään. Tämä uusi lumi -tiesi vaivaloista kulkua. Reen jalakset eivät luistaneet hyvin ja -yhden miehistä täytyi kävellä koirien edellä ja tallata tie kovaksi -lumikengillä. Lumi oli aivan erilaista kuin se, minkä etelässä asuvat -tuntevat. Se oli kovaa ja hienoa ja kuivaa. Se muistutti lähinnä -sokeria. Jos potkaisi sitä, niin se lensi suhisten kuin hiekka. -Hiukkasten välillä ei ollut mitään vetovoimaa, eikä sitä voinut -puristaa lumipalloksi. Se ei ollut muodostunut hiutaleista, vaan -kristalleista -- pienistä säännöllisistä huurre-kristalleista. Se ei -itse asiassa ollutkaan lunta vaan huurretta. - -Sää oli suoja, vain kaksikymmentä astetta jäätymispisteen alapuolella -ja molemmat miehet, jotka olivat nostaneet ylös korvalappunsa ja -riisuneet kintaansa, hikoilivat eteenpäin ponnistellessaan. He eivät -ennättäneet sinä yönä Forty Mileen, ja kun he seuraavana päivänä -sivuuttivat tämän leirin, pysähtyi Daylight vain jättääkseen postin ja -ottaakseen lisää koiranruokaa. Seuraavan päivän illalla leiriytyivät -he Klondike-joen suulle. He eivät olleet tavanneet ristinsieluakaan -Forty Milesta lähdettyään ja he olivat tallanneet tien itselleen. -Nyt talvella ei kukaan ollut kulkenut joenjäätä pitkin Forty Milesta -etelään ja koko talven aikana tulisivat he olemaan ainoat, jotka siitä -olivat kulkeneet. Siihen aikaan oli Yukon autio maa. Klondike-joen ja -valtameren välillä oli kuusi sataa peninkulmaa lumenpeittämiä erämaita -ja koko tällä alalla oli vain kaksi paikkaa, joissa Daylight saattoi -odottaa näkevänsä ihmisiä. Molemmat olivat eristettyjä postiasemia, -Sixty Mile ja Fort Selkirk. Kesällä saattoi kohdata intiaaneja -Stewart- ja White-joen suulla, Big ja Little Salmonin varrella ja Lake -Le Bargessa, mutta talvella olivat nämätkin, sen hän hyvin tiesi, -seuranneet hirvilaumojen jälkiä vuoristoon. - -Tänä yönä, heidän leiriytyessään Klondike-joen suulla, ei Daylight -pannut levolle kun illan tehtävät oli suoritettu. Jos joku valkoinen -mies olisi ollut saapuvilla, olisi Daylight huomauttanut, että -kultakuume häntä poltti. Näin ollen sitoi hän lumikengät jalkaansa, -jätti lumeen kyyristyneet koirat ja raskaasti hengittävän Kaman -jäniksennahkojensa alle ja kiipesi lakealle paikalle korkean -rantaäyrään yläpuolella. Mutta tuuheat kuuset peittivät häneltä -näköalan ja hän raivasi itselleen tien lakean paikan poikki ylös -ensimäiselle jyrkästi viettävälle vuorelle. Täältä saattoi hän nähdä -idästä suorassa kulmassa virtaavan Klondiken ja etelästä laajasti -kaartuvan Yukonin. - -Vasemmalla myötävirtaan katsottuna näkyi selvästi tähtien tuikkeessa -Moosehide Mountain. Luutnantti Schwatka oli antanut sille nimen, mutta -hän, Daylight, oli ensimäisenä nähnyt sen kauvan ennemmin kuin tuo -peloton tutkimusmatkailija oli kulkenut Chilcootin poikki ja lautalla -Yukonia alas. - -Mutta vuori kiinnitti vain ohimennen hänen huomiotansa. Daylightin -mielenkiinto kohdistui suureen lakeuteen, jonka rannoilla oli runsaasti -syviä paikkoja laivojen laskea maihin. - -"Varmasti sopiva kaupunginpaikka", mutisi hän. "Tilaa -neljänkymmenentuhannen miehen leirille. Tarvitaan vain kultasuoni -ennenkuin siitä mitään syntyy". Hän mietti hetkisen. "Kymmenen dollaria -saa kerralla huuhtelukattilasta ja siitä tulee suurin kansanvaellus, -mitä Alaskassa on milloinkaan nähty. Ja jollei se ole täällä, niin on -se jossakin täällä lähellä. On varmaan hyvä ajatus matkan varrella -pitää silmällä kaupunginpaikkoja." - -Hän seisoi vielä hetkisen katsellen autiota tasankoa ja kuvitellen -mielessään, miltä seutu näyttäisi kansanvaelluksen päivinä. -Mielikuvituksessaan hän sijoitti sahat, suuret varastohuoneet, -ravintolat ja tanssisalit, ja pitkät kadut, joiden varsilla olivat -kullankaivajien hökkelit. Ja näitä katuja näki hän tuhansien miehien -kulkevan edestakaisin ja varastohuoneitten edustalla oli raskaita -kuormarekiä, joiden eteen oli valjastettu pitkät rivit koiria. -Niinikään hän näki toimeliaitten tavaranvälittäjien kulkevan alas -pääkatua Klondiken jäälle lähelle sitä kuviteltua paikkaa, missä -huuhdontalaitosten piti olla. - -Hän nauroi ja karkoitti näyn silmistään, laskeutui alas ja kulki -tasaisen paikan yli leiriin. Viisi minuuttia sen jälkeen kun hän oli -kääriytynyt vaippaansa, avasi hän silmänsä ja nousi istumaan ihmetellen -sitä, ettei ollut vielä vaipunut uneen. Hän vilkaisi vieressään -nukkuvaan intiaaniin, hiipuvaan nuotioon, noihin viiteen koiraan, -jotka makasivat sudenhäntä kuonon ympärille kiedottuna ja noita neljää -lumessa törröttävää lumikenkää. - -"Kylläpä tämä tuottaa minulle päänvaivaa", mutisi hän. Hänen -mieleensä johtui poker-peli. "Neljä kuningasta!" Hän irvisteli tätä -ajatellessaan. "Se oli peliä, se!" - -Hän laskeusi jälleen levolle, veti vaippansa liepeen niskaansa ja -korvalappujensa päälle, sulki silmänsä ja vaipui tällä kertaa uneen. - - - - -V LUKU. - - -Sixty Milessa he hankkivat lisää ruokavaroja, lisäsivät kuormaansa -muutaman naulan kirjekääröllä ja jatkoivat keskeytymättä matkaa. -Forty Milesta lähtien oli tie ollut umpea ja niin tuli tästälähin -olemaan aina Dyea'an saakka. Daylight kesti matkan vaivaloisuudet -erinomaisesti, mutta Kaman voimat alkoivat uupua. Hänen ylpeytensä esti -häntä mitään puhumasta, mutta keuhkojensa kylmettymistä ensimäisessä -tuimassa pakkasessa ei hän voinut salata. Paljain silmin näkymätön oli -se keuhkokudoksen reuna, jota pakkanen oli vioittanut, mutta se alkoi -nyt vihoitella ja synnytti kuivaa yskää. Jokainen erikoisen ankara -ponnistus kiihdytti yskäkohtauksia. Veri kokoontui hänen silmiinsä, -kunnes ne pullistuivat kuopistaan, ja kyyneleet valuivat hänen poskiaan -pitkin. Silavasta paistaessa lähtevä käry olisi tuottanut hänelle -puolen tunnin yskänpuuskan, ja hän pysytteli huolellisesti tuulen -puolella Daylightin valmistaessa ruokaa. - -He ponnistelivat päivät päästään loppumattomasti pehmeässä, -tallaamattomassa lumessa. Se oli kovaa, yksitoikkoista työtä, siinä ei -ollut sitä iloa ja veren liikkeelle panevaa vauhtia, jota kokee kun -kiitää eteenpäin pitkin kovaa pintaa. Milloin oli toinen etumaisena -lumikengissä, milloin oli toinen, aina oli se kovaa, itsepintaista -ponnistelua. Oli tallattava kyynärän korkuinen kerros tomun-hienoa -lunta ja leveä, kankaalla päällystetty lumikenkä vajosi miehen painosta -kaksitoista tuumaa pehmeään lumeen. Lumikengillä ponnisteleminen -sellaisella kelillä vaatii paljon enemmän lihasvoimia kuin tavallinen -käveleminen. Askel askeleelta ei jalkaa noustessa voinut nostaa ja -laskea vinosti. Sen täytyi nousta luotisuoraan. Kun lumikenkä oli -painunut lumeen, oli sen kärjen edessä pystysuora kahdentoista tuuman -korkuinen lumiseinä. Jos jalka kohotessaan meni hiukkasenkaan viistoon, -tunkeutui lumikengän kärki lumiseinään ja painui alaspäin kunnes -lumikengän pää sattui miehen sääreen. Jalan täytyi siis joka kerta ja -koko ajan nousta suorasti kaksitoista tuumaa ennenkuin saattoi astua -askeleen eteenpäin. - -Tätä osittain poljettua tietä pitkin tulivat sitten koirat, -ohjaustankoa pitelevä mies ja reki. Parhaimmassakin tapauksessa, kun -he ponnistelivat niinkuin ainoastaan valiomiehet saattavat tehdä, -he ennättivät vain kolme peninkulmaa tunnissa. Tämä vaati pitempää -päivätyötä ja Daylight kohottikin työajan kahdeksitoista tunniksi -vuorokaudessa hankkiakseen ylijäämän tapaturmien varalle. Kun kolme -tuntia kului leirin kuntoonpanemiseen yöksi ja papujen keittämiseen, -aamiainen aamulla ja leirin purkamiseen ja papujen lämmittämiseen -päivälliseksi, jäi yhdeksän tuntia nukkumiseen ja voimienkokoomiseen, -eivätkä miehet yhtä vähän kuin koiratkaan hukanneet montakaan minuuttia -näistä yhdeksästä tunnista. - -Selkirkissa, mikä on Pelly-jokea lähellä oleva postiasema, ehdotti -Daylight, että Kama jäisi sinne ja yhtyisi häneen hänen palatessaan -Dyeasta. Muuan intiaani Lake Le Bargesta oli halukas rupeamaan hänen -sijaisekseen, mutta Kama oli itsepäinen. Hän murahteli jotakin -kiitollisuudesta ja siinä kaikki. Koiria Daylight kuitenkin vaihtoi ja -jätti oman uupuneen valjakkonsa lepäämään siksi kunnes palaisi takaisin -ja lähti matkaan kuudella uudella koiralla. - -He olivat olleet taipaleella kello kymmeneen sinä yönä kun saapuivat -Selkirkiin ja kello kuusi aamulla he jo lähtivät liikkeelle tuolle -lähes viiden sadan peninkulman pituiselle erämaantaipaleelle, joka oli -Selkirkin ja Dyean välillä. Sää muuttui taas kylmäksi, mutta olipa -pakkanen tai suoja, oli tie yhtä kaikki ummessa. Kun lämpömittari -oli laskeutunut viiteenkymmeneen asteeseen saakka, oli kulku vielä -vaivaloisempaa, sillä ankaralla pakkasella olivat lumikristallit -hiekkajyvästen kaltaisia, eivätkä reenjalakset niillä luistaneet. -Koirien täytyi vetää lujemmin kuin olisi tarvinnut samalla lumella -lämpömittarin osoittaessa kahtakymmentä tai kolmeakymmentä astetta -kylmää. Daylight kohotti päivän työajan kolmeksitoista tunniksi. Hän -säilytti huolellisesti saavuttamansa ylijäämän, sillä hän tiesi, että -vaikeakulkuisia taipaleita oli edessä. - -Ei ollut vielä keskitalvi käsissä, ja myrskyinen Fifty Mile-joki -osoitti hänen arvelunsa oikeaksi. Se oli useissa kohdin sulana ja -rantajäät molemmin puolin olivat hauraita. Monin paikoin, missä -vesi loiski jyrkkiä syvävesisiä kalliorantoja vasten, oli rantajää -mahdotonta kulkea. He kääntyivät ja kiertelivät milloin kulkien -virran poikki, milloin palaten takaisin ja joskus täytyi heidän tehdä -toistakymmentä yritystä ennenkuin löysivät tien erikoisen pahojen -paikkojen poikki. Se oli hidasta kulkua. Jäälauttoja oli ensin -koeteltava ja joko Daylight tai Kama kulki edellä lumikengät jalassa -ja pitkä tanko poikittain kädessä. Jos maa petti, saattoivat he -pitää kiinni tangosta, joka muodosti sillan heidän ruumiinsa tekemän -aukon yli. Monta sellaista tapaturmaa sattui kumpaisellekin heistä. -Viidenkymmenen asteen pakkasessa ei vyötäisiin saakka kastunut mies -voi kulkea paleltumatta; siispä jokainen kylmä kylpy tiesi viivykettä. -Niin pian kuin märkä mies oli päässyt varmalle jäälle, alkoi hän juosta -edestakaisin, jottei olisi kohmettunut, sillä aikaa kuin kuiva toveri -sytytti tulen. Tämän ääressä voitiin muuttaa vaatteet ja kuivata -kastuneet vaatteet vastaisen tapaturman varalle. - -Asioita pahensi vielä se seikka, ettei tällä vaarallisella joen -jäällä voinut kulkea pimeässä ja heidän työpäivänsä supistui kuudeksi -tunniksi, minkä puolihämärää kesti. Joka hetki oli kallis ja he -koettivat toimia niin, ettei ainoaakaan hetkeä kulunut hukkaan. -Ennenkuin harmaa päivä vielä kajastikaan, oli leiri purettu, reki -laitettu matkakuntoon, koirat valjaissa ja molemmat miehet kyyröttivät -nuotion ääressä. Eivätkä he pysähtyneet päivällistäkään syömään. -Näin ollen oli heidän ennätyksensä paljon pienempi kuin Daylightin -määräksi panema, sillä joka päivä he kuluttivat ylijäämää, jonka olivat -aikaisemmin saavuttaneet. Oli päiviä, jolloin he ennättivät vain -viisitoista peninkulmaa ja päiviä, jolloin he ennättivät kaksitoista. -Ja muuatta pahaa, yhdeksän peninkulman taivalta kulkeakseen he -tarvitsivat kaksi päivää, kun heidän oli pakko jättää joen jää ja -kantaa rekensä ja tavaransa vuorien yli. - -Viimein he pääsivät Fifty Mile-joelta ja tulivat Lake Le Bargen -jäälle. Täällä ei ollut avantoja eikä jääröykkiöitä. Enemmän kuin -kolmenkymmenen peninkulman laajuudelta oli jää tasaista kuin pöytä, -lunta oli kolmen jalan paksuinen kerros ja se oli pehmoista kuin -jauho. Kolme peninkulmaa tunnissa oli heidän paras ennätyksensä, mutta -Daylight juhli Fifty Milelta lähtöä tekemällä työtä myöhään. Kello -yhdeltätoista aamupäivällä he ennättivät järven rannalle. Kello kolme -iltapäivällä, kun napaseudun yö on pimein, alkoivat he merkeistä -päättäen lähetä toista rantaa, ja ensimäisten tähtien syttyessä olivat -he selvillä asemasta. Kello kahdeksan illalla he jättivät järven -taakseen ja ennättivät Lewes-joen suulle. Täällä pysähtyivät he -puoleksi tunniksi lämmittääkseen papukeittoa ja antaakseen koirille -ylimääräisen kala-annoksen. Sitten jatkoivat he kulkuaan virtaa pitkin -kello yhteen yöllä, jolloin he rakensivat tavanmukaisen leirin. - -He olivat sinä päivänä olleet taipaleella kuusitoista tuntia, koirat -olivat liian uuvuksissa tapellakseen keskenään tai muristakseen -edes, ja Kama oli viimeiset peninkulmat kulkenut miltei nilkuttaen; -mutta Daylight oli seuraavana aamuna jo kello kuudelta liikkeellä. -Kello yhdeltätoista oli hän White Horsen rannalla ja tänä yönä -leiriytyi hän Box Canonin luo, viimeinen vaikeakulkuinen joenjäätaival -takanaan ja edessään jono järviä. Ei ollut helppoa seurata häntä. He -olivat taipaleella kaksitoista tuntia vuorokaudessa, kuusi tuntia -puolihämärässä ja kuusi pimeässä. Kolme tuntia meni keittämiseen, -valjaiden korjaamiseen, leirin tekoon ja purkamiseen ja loput yhdeksän -tuntia nukkuivat koirat ja miehet kuin tukit. Kaman rautainen voima -murtui. Päivä päivältä tämä hirveä kulku kalvoi hänen elinvoimaansa. -Päivä päivältä hän kulutti varavoimaansa. Hänen liikkeensä tulivat -hitaammiksi, hänen lihaksensa veltostuivat, ja hän ei enää kävellyt -muuten kuin nilkuttaen. Mutta hän ponnisteli urheasti, ei milloinkaan -laiminlyönyt tehtäviään, eikä milloinkaan pienimmälläkään tavalla -valittanut. Daylight oli laiha ja uupunut. Hän näyttikin väsyneeltä, -mutta tavalla tai toisella hän ihmeellisen ruumiinrakennuksensa avulla -yhä kulki eteenpäin, armotta. Kaman silmissä ei hän milloinkaan ollut -suuremmoisempi kuin noina viimeisinä päivinä heidän kulkiessaan -etelärajan yli. Intiaani, jonka voimat alkoivat olla lopussa, näki -hänen ponnistelevan eteenpäin innolla ja kestävyydellä sellaisella, -ettei Kama ollut milloinkaan nähnyt tai uneksinut saavansa nähdä moista -inhimillisessä olennossa. - -Tuli aika, jolloin Kama ei voinut kulkea etunenässä tallaamassa tietä, -ja kun hän antoi Daylightin koko päivän raataa lumikengissä, oli se -todistus siitä, että hänen voimansa olivat vallan lopussa. Marshista -Lindermaniin ulottuvan järvi jonon he kulkivat järvi järveltä ja -alkoivat nousta Chilcootille. Oikeastaan piti Daylightin leiriytyä -solan viimeiselle kukkulalle pimeän tultua, mutta hän jatkoi matkaa -alas Sheep Campiin, sillä hänen takanaan raivosi lumimyrsky, joka olisi -viivyttänyt häntä kaksikymmentäneljä tuntia. - -Tämä viimeinen ankara ponnistus mursi Kaman kokonaan. Aamulla ei hän -voinut enää tehdä työtä. Kun hän jännitettyään kaikki voimansa pääsi -istumaan, ähkyi hän ja vaipui takaisin makuulle. Daylight suoritti -molempien työn purkaen leirin, valjastaen koirat, ja kun kaikki oli -kunnossa, kääri hän kaikki makuuvaipat avuttoman intiaanin ympärille ja -laski hänet kuorman päälle. Kulku luisti hyvin, viimeinen taival oli -menossa. Hän ajoi koirat Dyea Canonin halki ja pitkin kovaksi tallattua -tietä, joka vei Dyea Postiin. Ja Kaman ähkyessä kuormalla ja Daylightin -juostessa ohjaustangosta pidellen välttäen joutumasta kiitävän reen -jalasten alle, saapuivat he Dyeaan meren rannalle. - -Uskollisena lupaukselleen ei Daylight pysähtynyt tänne. Tunnin -kuluessa oli hän kuormittanut rekeen postipussit ja koiranruoan, -valjastanut uudet koirat ja hankkinut uuden intiaanin Kaman sijaan. -Kama ei ollut hiiskunut sanaakaan tulohetkestä siihen hetkeen, kun -Daylight lähtövalmiina seisoi hänen vieressään jättääkseen hyvästit. He -puristivat toistensa kättä. - -"Te näännytätte tuon intiaanin", sanoi Kama. "Eikö totta, Daylight? Te -näännytätte hänet." - -"Vieläpä mitä", sanoi Daylight irvistellen. - -Kama ravisti epäillen päätään ja kääntyi selin, kun Daylight lähti. - -Daylight ennätti Chilcootin yli samana päivänä ja pimeässä ja -lumipyryssä hän kulki nuo viisisataa jalkaa alas Crater Lakeen, mihin -leiriytyi. Kaukana puurajan yläpuolella oli leiri "kylmä", sillä -hänellä ei ollut polttopuita mukana. Tänä yönä peitti heidät kolmen -jalan paksuinen lumikerros ja kun he pimeänä aamuna kaivautuivat -esille lumesta, yritti intiaani karata. Hän oli saanut tarpeensa -taivaltamisesta miehen kera, jota hän piti mielipuolena. Mutta Daylight -pakoitti hänet ankaruudellaan pysymään paikallaan ja he kulkivat -poikki Deep Laken ja Long Laken, ja poikki Lake Lindermanin tasaisen -jään. Paluumatka oli yhtä näännyttävää ponnistelua kuin menomatkakin, -eikä tämä intiaani kestänyt sitä yhtä hyvin kuin Kama. Ei hänkään -valittanut. Eikä koettanut toistamiseen karata. Hän raatoi ja teki -parhaansa samalla kun hän uudisti päästöksensä välttää vastaisuudessa -Daylightia. Päivät kuluivat yön ja hämärän vaihdellessa, milloin satoi -lunta, milloin oli hyytävä pakkanen, ja koko ajan, tuntien verkkaan -kuluessa, jättivät he taakseen peninkulmittain taivalta. - -Mutta Fifty Milessa sattui heille onnettomuus. Heidän kulkiessaan -jäälautan yli, murtui jää koirien alta ja virta vei ne jään alle. -Hihnat, jotka yhdistivät valjakon rekeä lähinnä olevaan koiraan, -katkesivat, ja virta vei valjakon näkyvistä. Vain rekeä lähinnä oleva -koira jäi, ja Daylight pani intiaanin valjaisiin, ruveten itsekin rekeä -vetämään. Mutta mies ei tällaisessa työssä vastaa edes yhtä koiraa ja -nyt oli kahden miehen suoritettava viiden koiran työ. Ensimäisen tunnin -kuluttua Daylight jo vähensi kuormaa reestä. Koiran ruoka, tarpeettomat -kapineet ja varakirves heitettiin nyt tien oheen. Seuraavana päivänä -koiralta tässä ankarassa ponnistuksessa katkesi jalkasuoni. Koiraa ei -voinut auttaa, Daylight ampui sen ja hylkäsi reen. Hän otti selkäänsä -160 naulaa postia ja ruokavaroja, ja sälytti intiaanin selkään -125 naulaa. Tarvekalujen kulettaminen olisi ollut itsekidutusta. -Indiaani kauhistui nähdessään, että jokainen naula arvotonta postia -säilytettiin, kun taas pavut, juoma-astiat, sangot ruoka-astiat ja -varavaatteet heitettiin kinokseen. Mukaan otettiin vain vaippa mieheen, -yksi kirves, tina-astia ja niukalti silavaa ja jauhoja. Silavan saattoi -syödä raakana ja jauhoista sai kuumaan veteen sekoittamalla vesivelliä, -jolla mies pysyi jalkeilla. Rihlapyssy ja sen ampumavarat hylättiin -niinikään. - -Ja tällä tavoin kulkivat he nuo kaksisataa peninkulmaa Selkirkiin. -Daylight oli taipaleella myöhään ja varhain, koska tunnit, jotka -ennen olivat kuluneet leiri-valmistuksiin ja koirien valjastukseen, -nyt käytettiin kulkuun. Yöllä kyyröttivät he pienen nuotion ääressä -vaippoihinsa kääriytyneinä, söivät jauhovelliä ja paistoivat silavaa -tikun käressä; ja aamupimeässä he nousivat sanaakaan vaihettamatta, -sälyttivät taakat selkäänsä, korjasivat kantohihnoja ja läksivät -taipaleelle. Viimeiset peninkulmat Selkirkiin ajoi Daylight eteenpäin -kuin juhtaa intiaania, kuoppaposkista ja -silmäistä haamua, joka -muutoin olisi paneutunut kinokseen nukkumaan ja heittänyt taakkansa -maahan. - -Selkirkissa valjastettiin vanha koiravaljakko, joka oli levännyt -ja nyt oli hyvissä voimissa. Ja samana päivänä ponnisteli Daylight -eteenpäin hoitaen ohjaustankoa vuorotellen Le Bargen intiaanin kanssa, -joka oli vapaaehtoisesti tarjoutunut toimeen menomatkalla. Daylight -oli kuluttanut kaksi päivää enemmän kuin hän alkuaan oli laskenut ja -lumisade ja umpitie pitivät hänet kaksi päivää jälessä koko matkan -Forty Mileen. Ja täällä ilma suosi häntä. Oli tulossa ankara pakkanen -ja luottaen siihen vähensi Daylight koirain ja miesten ruokavaroja. -Forty Milen miehet ravistivat pahaaennustavasti päätään ja tahtoivat -tietää, mitä hän tekisi, jos lumisadetta yhä jatkuisi. - -"Pakkanen tulee varmasti", nauroi Daylight ja läksi taipaleelle. - -Monta rekeä oli jo tänä talvena kulkenut Forty Milen ja Circle Cityn -väliä ja tie oli poljettu kovaksi. Ja ankara pakkanen tuli ja pysyi -ja Circle City oli vain kahdensadan peninkulman päässä. Le Bargen -intiaani oli nuori mies, jonka kokemuspiiri oli vielä rajoitettu ja -joka oli hyvin ylpeä. Hän lähti ilomielin taipaleelle Daylightin kera -ja kuvittelipa ensin voivansa uuvuttaa valkoisen miehen. Ensimäisiä -sataa peninkulmaa kuljettaessa hän etsi Daylightista heikontumisen -oireita ja ihmetteli, kun ei niitä nähnytkään. Toisia sataa -peninkulmaa taivallettaessa huomasi hän heikkouden oireita itsessään -ja puri hammasta ja kesti. Ja Daylight oli väsymätön, hän milloin -juoksi ohjaustangon ääressä, milloin lepäsi vuorollaan kiitävässä -reessä. Viimeisenä päivänä, jolloin oli kylmempi ja kirkkaampi kuin -milloinkaan, oli keli mainio, ja he taivalsivat seitsemänkymmentä -peninkulmaa. Kello oli kymmenen illalla kun he nousivat ylös -rantaäyrästä ja huimaa vauhtia kiitivät piikin Circle Cityn pääkatua; -ja nuori intiaani juoksi reen perässä, vaikka oli oikeastaan hänen -vuoronsa olla ohjaustangossa. Tämä oli kunnioitettavaa ylvästelyä, -sillä hän oli matkalla huomannut voimainsa rajan ja vain vaivoin -pysynyt mukana. Nyt hän korskasti juoksi leiriin. - - - - -VI LUKU. - - -Miesjoukko täytti Tivolin -- sama seurue, joka oli nähnyt Daylightin -lähdön kaksi kuukautta takaperin, sillä oli kuudennenkymmenennen -ensimäisen päivän yö ja mielipiteet olivat eriäviä siitä, voisiko hän -suorittaa tehtävänsä. Kello kymmenen lyötiin vielä vetoja, vaikka joka -vedon jälkeen uskalsivat ne, jotka luottivat hänen epäonnistumiseensa, -yhä suurempia summia vetoon. Sydämensä syvyydessä oli Neito varma -siitä, että Daylight oli menettänyt vedon, mutta löi kuitenkin Charley -Batesin kera vetoa kahdestakymmenestä unssista neljääkymmentä vastaan, -että Daylight tulisi perille ennen puoltayötä. - -Hän ensimäisenä kuuli koirien haukunnan. - -"Kuulkaa!" huusi hän. "Se on Daylight!" - -Kaikki hyökkäsivät yhtenä miehenä ovelle, mutta kun kaksoisovet saatiin -auki, perääntyi joukko. He kuulivat koirien vinkunan, koiranruoskan -läimäykset ja Daylightin äänen hänen huudellessaan rohkaisusanoja -väsyneille eläimille, jotka komeasti päättivät työnsä vetämällä rekeä -pitkin puista lattiaa huoneeseen. Ne tulivat pyrynä huoneeseen, ja -niiden kera pakkanen, näkyvä valkea usva, jonka läpi ne häämöittivät -valjaitaan kiristellessä, kunnes näytti siltä kuin olisivat ne uineet -virrassa. Niiden jälestä tuli ohjaustankoa pitelevä Daylight, joka -näytti kahlaavan polviin saakka ulottuvassa pakkasusvassa. - -Hän oli entinen Daylight, vaikka olikin laiha ja silmät olivat -kuopalla ja hänen mustat silmänsä säteilivät yhtä kirkkaasti kuin -konsanaan ennen. Hänen parkansa huppukaulus oli vedetty pään yli kuin -munkilla, ja viitan laskokset valuivat suorina poimuina polviin saakka. -Leirisavun ja tulen tahrimana ja polttamana kertoi hänen pukunsa hänen -matkansa tarinan. Kahden kuukauden vanha parta peitti hänen kasvonsa; -ja parrassa taas oli jääpalasia, jotka hänen hengityksensä oli -synnyttänyt pitkällä seitsemänkymmenen peninkulman taipaleella. - -Hänen tulonsa huoneeseen oli vaikuttava kuin hyvä kuvaelma, ja hän -tiesi sen. Tämä oli hänen elämäänsä, juuri hänen mielensä mukaista. -Toveriensa keskuudessa oli hän suuri mies, napaseudun sankari. Hän oli -ylpeä siitä, ja hänelle oli suuri hetki tulla suoraan kahdentuhannen -peninkulman taipaleelta tähän tarjoiluhuoneeseen koirat, reki, -posti, intiaani ja tavarat mukanaan. Hän oli suorittanut vielä yhden -mainetyön, josta kerrottaisiin pitkin Yukonia -- hän, Burning Daylight, -erämaankulkijain ja koiranajajain kuningas. - -Hän vavahti hämmästyksestä kuullessaan tervetuliaismelun ja nähdessään -Tivolin jokaisen tutun yksityiskohdan -- pitkän tarjoilupöydän ja -pullorivit, pelipöydät, suuren uunin, punnitsijan vaakakuppeineen, -soittoniekat, miehet ja naiset, Neidon, Celian ja Nellien, Dan -MacDonaldin, Bettlesin, Billy Rawlinsin, Olaf Hendersonin, Doc Watsonin --- kaikki heidät. Kaikki oli juuri niin kuin se oli ollut hänen -lähtiessään, ja ulkonäöstä päättäen olisi tämä vallan hyvin saattanut -olla sama päivä, jona hän oli lähtenyt. Nuo kuusikymmentä päivää -yhtämittaista taivallusta valkeassa erämaassa olivat nyt äkkiä etäällä, -näkymättömissä -- niitä ei enää ollutkaan! Ne olivat olleet vain hetken -häiveitä. Hän oli vaipunut äänettömyyden avaruuteen, oli sukeltanut -seuraavassa hetkessä sieltä takaisin ja oli nyt taas Tivolin remussa ja -hälinässä. - -Silmäys rekeen purjekankaaseen käärittyine postipusseineen oli tarpeen -ennenkuin hän tuli vakuutetuksi noiden kuudenkymmenen päivän ja -kahdentuhannen peninkulman taivalluksen todellisuudesta. Kuin unessa -puristi hän tarjottuja käsiä. Hän oli haltioissaan. Elämä oli ihanaa. -Hän rakasti sitä. Suuri ystävyyden ja toveruuden tunne tempasi hänet -mukaansa. He olivat kaikki hänen tovereitaan, hänen kaltaisiaan. Se -oli valtavaa, peloittavaa. Hän tunsi sydämensä sulavan ja hän olisi -tahtonut puristaa heidät kaikki yhtaikaa rintaansa vasten hellään -syleilyyn. - -Hän hengähti syvään ja huusi: "Voittaja maksaa, ja minä olen voittaja, -eikö totta? Tulkaa, te malemutit ja siwashit ja sanokaa mitä haluatte! -Tässä on Dyean posti, suoraan meren rannalta tuotuna. Heittäkää -purkaminen hiiteen ja tulkaa ryypylle!" - -Kaksitoista paria kättä oli ryhtynyt purkamaan rekeä, kun nuori -Le Bargen intiaani, joka halusi ryhtyä samaan työhön, äkkiä ja -vaivaloisesti suoristihe. Hänen silmistään kuvastui suuri hämmästys. -Hän katseli silmät suurina ympärilleen, sillä kaikki, mitä hän -näki, oli uutta hänelle. Hän oli vallan ymmällä ja taas hän -huomasi mitättömyytensä. Hän vapisi kuin olisi saanut äkillisen -halvauskohtauksen, ja hänen polvensa pettivät. Hän vaipui hitaasti -poikittain reen yli ja pyörtyi. - -"Väsymystä", sanoi Daylight. "Nostakaa hänet reestä ja pankaa hänet -vuoteeseen, joku teistä kaikista. Hän on kelpo intiaani." - -"Daylight on oikeassa", oli Doc Watsonin tuomio hetkistä myöhemmin. -"Mies on vallan kuitti." - -Posti avattiin, koirat ajettiin asuntoonsa ja ruokittiin, ja Bettles -viritti laulun sassafras-juuresta heidän nojaillessaan pitkään -tarjoilupöytään jutellen ja perien saataviaan vedoista. - -Muutamia minuuttia myöhemmin pyöri Daylight tanssilattialla tanssien -valssia Neidon kera. Hän oli vaihtanut parkan nahkalakkiinsa ja -villahuopatakkiin, riisunut jäätyneet intiaanisaappaansa ja tanssi nyt -sukkasillaan. Hän oli myöhään iltapäivällä kastunut polviin saakka, -jatkanut matkaa jalkineita muuttamatta, ja hänen pitkät saksalaiset -sukkansa olivat polviin saakka jäässä. Huoneen lämmössä alkoi jää sulaa -ja murtua lohkareiksi, jotka takertuivat sukkiin. Nämät lohkareet -kalisivat hänen tanssiessaan ja niitä putosi vähä väliä kolahtaen -lattiaan ja toiset tanssijat liukastuivat niihin. Mutta kaikki antoivat -Daylightille anteeksi. Hän, joka oli yksi niitä harvoja, jotka loivat -lakia tässä kaukaisessa maassa, ja käytöksellään antoivat oikean ja -väärän mittapuun, ei kuitenkaan kaikitenkaan ollut lain yläpuolella. -Hän oli noita harvinaisia ja onnensuosimia kuolevaisia, jotka eivät -voi tehdä mitään väärää. Mitä hän teki oli oikein, olipa muille -sitten sallittua tai ei tehdä samoin. Luonnollisesti ovat sellaiset -kuolevaiset poikkeusasemassa sen tosiasian perusteella, että melkein -aina johdonmukaisesti tekevät oikein ja tekevät sen hienommin ja -ylevämmin kuin muut ihmiset. Niinpä Daylightkin, joka oli vanhempi -sankari tässä nuoressa maassa ja samalla nuorempi kuin useimmat heistä, -liikkui kuin erikoisolento, kuin mies, joka oli päätään pitempi -kaikkea muuta kansaa, oikea miesten mies. Eikä ollut ihme, että Neito -tanssi tanssin toisensa jälkeen hänen kanssaan ja koko ajan raskain -mielin tiesi, ettei hän Daylightin silmissä ollut mitään muuta kuin -hyvä ystävä ja mainio tanssimaan. Oli pieni lohdutus tietää, ettei -hän rakastanut ketään muutakaan naista. Hän oli sairas rakkaudesta -Daylightiin ja tämä tanssi hänen kanssaan aivan yhtä kernaasti kuin -olisi tanssinut kenen naisen kanssa tahansa, samaten kuin olisi -tanssinut miehen kanssa, joka tanssi hyvin ja jonka käsivarren ympäri -oli sidottu silkkinenäliina naisellisuuden merkiksi. - -Sellaisen miehen kera Daylight tanssikin tänä yönä. Vanhojen erämiesten -keskuudessa oli aina ollut kestäväisyyden todistuksena tanssia toinen -mies uuvuksiin, ja kun Ben Davis, farao-pelin pankinpitäjä, kirjava -side käsivarressaan pyysi Daylightia skotlantilaiseen tanssiin, alkoi -leikki. Tanssi alkoi ja kaikki perääntyivät katselemaan. Nuo kaksi -miestä pyörivät ja pyörivät ja aina samaan suuntaan. Sanoma siitä kulki -suureen tarjoiluhuoneeseen ja tarjoilu- ja pelipöydät jäivät tyhjiksi. -Soittoniekat soittivat soittamistaan ja nuo kaksi miestä pyörivät -pyörimistään. Davis oli harjaantunut tähän työhön ja Yukonissa hän oli -voittanut painissa monen vahvankin miehen. Mutta muutaman minuutin -kuluttua oltiin selvillä siitä, että hän, eikä Daylight, joutuisi -tappiolle. - -Vielä kotvan he pyörivät ympäri ja sitten Daylight äkkiä pysähtyi, -päästi irti toverinsa ja etääntyi seinämälle hoiperrellen ja huitoen -käsillään kuin ilmaa saadakseen. Mutta Davis, sekava hämmästyksen -hymy kasvoilla, horjahti sivullepäin, kääntyi koettaessaan saavuttaa -tasapainon ja syöksyi päistikkaa ovelle. Daylight hoiperteli ja huitoi -ilmaa käsillään ja tarttui lähinnä seisovaan tyttöön alottaakseen hänen -kanssaan valssin. Taas oli hän suorittanut suurtyön. Väsyneenä kahden -tuhannen peninkulman matkasta jäätä pitkin ja juostuaan samana päivänä -seitsemänkymmentä peninkulmaa, oli hän tanssinut täysissä voimissa -olevan miehen uuvuksiin ja tämä mies oli Ben Davis. - -Daylight rakasti kunniapaikkoja ja vaikka hänen maailmassaan oli -sellaisia vähän, oli hän valloittanut korkeimman minkä tiesi. Suuri -maailma ei ollut milloinkaan kuullut hänen nimeään, mutta aavassa, -hiljaisessa Pohjolassa tunsivat sen joka paikassa valkoihoiset ja -intiaanit ja eskimot, Beringin merestä soliin saakka, eteläisten jokien -päähaaroilta aina Point Barrowin rannoilla oleville tuntureille saakka. -Vallanhimo oli hänessä voimakas ja se ilmeni kaikessa, joko hän sitten -kamppaili luonnonvoimien, toisten miesten tai pelionnen kera. Kaikki -oli peliä, elämä ja kaikki sen yritykset. Hän pelasi koko sielullaan. -Tappionuhka ja voitonmahdollisuudet olivat ruoka ja juoma. Tosin ei -elämä ollut täydellisesti sokea, sillä se vaati tietoja, taitoa ja -voimia; mutta sen takana oli ikuinen kohtalo, joka toisinaan rikkoi -lupauksensa ja musersi viisaat ja siunasi hullut ja narrit -- onni, -jota kaikki etsivät ja jonka kaikki uneksivat voittavansa. Ja niin -hänkin. Kaikissa vaiheissaan syvä elämä lauloi itse seireenilaulua -omasta mahtavuudestaan, aina kuiskaten ja innokkaasti vakuuttaen -hänelle, että hän kykenisi aikaansaamaan enemmän kuin muut miehet, -voittamaan, missä he olivat joutuneet tappiolle, menestymään -siinä, missä he olivat joutuneet surman omiksi. Se oli terveen ja -voimakkaan elämän vaatimus, elämän, joka ei tuntenut heikkoutta eikä -rappeutumista, ja joka juopuu ylpeästä tyytyväisyydestä ja ihastuu -omaan toivehikkaisuuteensa. Aina, hiljaisimmassakin kuiskauksessa -ja äänekkäimmässäkin torventoitotuksessa kuului sanoma, että joskus -hän jossakin saavuttaisi kohtalon, valtaisi sen ja merkitsisi sen -omakseen. Kun hän pelasi pokeria kuiskasi se neljästä ässästä ja -loistavista sarjoista. Kun hän teki suunnitelmia, kuiski se nurmikosta -löydettävästä kullasta, kullasta peruskalliossa ja kullasta joka -paikassa. Taivaltaessaan pitkin intiaanipolkuja ja -virtoja ja -nähdessään nälkää, kuului sanoma: toiset saattavat nääntyä, mutta hän -pääsee voittajana perille. Se oli tuo vanhanvanha valhe elämästä, joka -saa ihmisen muka tuntemaan itsensä, uskomaan olevansa kuolematon ja -katoamaton, ja kykenevänsä hallitsemaan muitten elämää ja toteuttamaan -kaikki sydämensä toivomukset. - -Ja niin Daylight valssin pyörteissä karkoitti pyörtymyksensä ja vei -seurueen juomapöytään. Mutta nyt kohosi yksimielinen vastalause. Ei -enää hyväksytty hänen mielilausettaan, että voittaja maksaa. Se oli -hyväin tapain ja toverihengen vastaista, ja vaikka tuo mielilause -perustui hyvään toveruuteen, ei sitä juuri hyvän toveruuden vuoksi -voitu enää noudattaa. Nyt oli Ben Davis'en asia tarjota ja hänen täytyi -tarjota. Sitä paitsi oltiin sitä mieltä, että Daylightin piti saada -ilmaiseksi, talon puolesta, mitä vaan halusi. Bettles puhui muiden -puolesta ja hänen todisteensa olivat selvät ja siinä maassa tehoavat, -ja ne hyväksyttiin epäilyittä. - -Daylight irvisti, astui rulettipöydän luo ja osti kasan keltaisia -pelimerkkejä. Kymmenen minuutin kuluttua hän meni punnitsijan luo -ja sai kahden tuhannen dollarin arvosta kultahiekkaa. Onni hänellä -oli, vaikka tuo onni olikin pelottava. Hän kävi yhä ylimielisemmäksi. -Nyt hän eli ja tämä yö oli hänen. Hän kääntyi päin hyväätarkoittavia -arvostelijoitaan. - -"Nyt kai voittaja varmasti saa maksaa", sanoi hän. - -Ja he suostuivat. Ei auttanut vastustella Daylightia, kun hän herkesi -hurjalle päälleen ja ryhtyi komeilemaan. - -Kello yksi aamulla hän näki Elijah Davis'in, Henry Finnin ja Joe -Hines'in yhdessä ryhelmässä seisovan ovella. Daylight ehätti väliin. - -"Minne olette kaikki menossa?" kysyi Daylight koettaen vetää heitä -takaisin tarjoilupöydän luo. - -"Nukkumaan", vastasi Elijah Davis. - -Hän oli laiha, tupakkaa pureskeleva Uuden Englannin mies, perheensä -ainoa uskalikko, joka oli kuullut ja noudattanut Lännestä, Mount -Desertin laidunmaiden ja salojen takaa kuuluvaa kutsua. - -"Mennä levolle", lisäsi Joe Hines anteeksipyytäen. "Aijomme aamulla -suoriutua taipaleelle." - -Daylight pidätti heitä vielä. - -"Minne? Onko tehty uusi löytö?" - -"Ei mitään uutta löytöä", selitti Elijah. "Aijommepa vain hiukan -yrittää ja käydä käsiksi Ylämaahan. Haluatko tulla mukaan?" - -"Haluanpa tietenkin", vahvisti Daylight. - -Mutta kysymys oli tehty leikillä eikä Elijah ollut kuulevinaan -myöntymystä. - -"Aijomme käydä käsiksi Stewart-jokeen", jatkoi hän. "Al Mayo kertoi -minulle ensi kerran kulkiessaan Stewartia alas nähneensä joitakin -matalikon tapaisia ja me aijomme tutkia niitä joen vielä ollessa -jäässä. Sinä kuulet, Daylight, ja muista sanoneeni: kohta tulee aika, -jolloin kullankaivuu on käynnissä talvella. Silloin nauravat miehet -meidän talviuntamme." - -Tähän aikaan oli kullankaivuu talvella tuntematon asia Yukonissa. -Maa oli jäässä sammaleesta ja ruohosta aina peruskallioon saakka ja -jäätynyt sora, kova kuin graniitti, oli kuokan ja lapion tiellä. -Kesällä miehet kaivoivat maata, mikäli aurinko sitä sulatti. Sitten -ryhtyivät he kullankaivuuseen. Talvella he kuljettivat varastonsa, -kävivät hirvenä jossa, laittoivat kaikki valmiiksi kesän työtä varten -ja vetelehtivät sitten kylmät, pimeät kuukaudet läpeensä Circle Cityn -ja Forty Milen tapaisissa suurissa keskusleireissä. - -"Talvikaivuuseen ryhdytään vielä varmasti", sanoi Daylight. -"Malttakaahan kunnes tuo suuri kultalöytö tehdään virran yläpäässä. -Silloin saatte nähdä uudenlaista kaivostyötä. Mikä estää polttamasta -puita ja syventämästä kuiluja ja kaivamasta kuljetuskujia pitkin -peruskallioita? Jäätynyt maa ja sora pysyy jäässä siksi kuin itse -helvetti on jäätynyt ja sen myllyvesi muuttunut jääksi. Tulevaisuudessa -kaivetaan malmisuonia sadan jalan syvyydessä. Tulen varmasti mukaan, -Elijah." - -Elijah nauroi, kokosi toverinsa ja aikoi toisen kerran lähteä ovelle. - -"Malttakaa", huusi Daylight, "Puhun kuin puhunkin tosissani." - -Nuo kolme miestä kääntyivät äkkiä katsomaan häntä, kasvoillaan -hämmästystä, mielihyvää ja epäuskoa. - -"Olette mieletön", sanoi Finn, hiljainen, vakaa Wisconsinin mies. - -"Koirani ja rekeni ovat valmiina", vastasi Daylight. "Siinä on kaksi -valjakkoa ja puoli kuormaa, vaikka meidän täytyy vuorollamme olla -helpommalla, sillä koirat ovat tietenkin uuvuksissa." - -Nuo kolme miestä olivat hyvin mielissään, mutta vielä hiukan -epäilevällä kannalla. - -"Kuulkaapas nyt Daylight", sanoi Joe Hines ajattelemattomasti. "Meillä -on mielessä tosityö. Tuletteko mukaan?" - -Daylight ojensi kätensä ja puristi hänen kättään. - -"Silloin on teidän parasta panna levolle", neuvoi Elijah. "Aijomme -lähteä liikkeelle kello kuudelta, eikä neljänkään tunnin uni ole pitkä." - -"Eiköhän meidän pitäisi siirtää matkaamme yhden päivän ja antaa hänen -levätä", ehdotti Finn. - -Daylightin ylpeyttä oli loukattu. - -"Älkää tehkö sitä", huusi hän. "Lähdemme kello kuudelta. Mihin aikaan -haluatte nousta? Kello viisi? Hyvä, minä herätän teidät kello viisi." - -"Teidän pitäisi nukkua hiukan", neuvoi Elijah vakavasti. "Ette voi -yhtämittaa olla taipaleella." - -Daylight oli loukkaantunut, syvästi loukkaantunut. Hänenkin rautainen -ruumiinsa tunsi väsymystä. Hänen jokainen lihaksensa kaipasi lepoa, -kauhistui jatkuvia ponnistuksia ja ajatusta, että oli taas lähdettävä -taipaleelle. Hänen ruumiinsa vastalause herätti kapinan hänen -aivoissaan. Mutta syvimpänä oli ylenkatseellisena ja epäilevänä elämä -itse, sen oleellinen tuli, ja se kuiskasi, että kaikki Daylightin -toverit odottivat, että nyt oli aika himmentää uudella mainetyöllä -entiset, kerskailla voimistaan muiden voimien rinnalla. Siinä oli taas -elämä kuiskaamassa vanhoja valheitaan. Ja liitossa sen kanssa oli -whisky, joka nosti rohkeuden ja turhamaisuuden ylimmilleen. - -"Luuletteko te, että minä olen sylivauva?" kysyi Daylight. "Kahteen -kuukauteen en ole juonut tippaakaan, enkä tanssinut askeltakaan, enkä -ollut ihmisten parissa. Menkää te levolle. Herätän teidät kello viisi." - -Ja loppuyön hän tanssi sukkasillaan ja kello viisi aamulla koputtaa -jyristi hän uusien toveriensa majan ovelle ja lauloi laulua, josta hän -oli saanut nimensä: - -"Päivä koittaa, kaikki te Stewart-joen kullanetsijät! Päivä jo koittaa! -Päivä jo koittaa! Päivä jo koittaa!" - - - - -VII LUKU. - - -Tällä kertaa oli kulku helpompaa. Tie oli tallattu kovemmaksi, eikä -heidän ollut kuljettava posti-määräajan kuluessa. Päivämatkat olivat -lyhyemmät samoinkuin työpäiväkin. Postia kuljettaessaan oli Daylight -näännyttänyt kolme intiaania, mutta hänen nykyiset toverinsa tiesivät, -etteivät he saaneet olla näännyksissä tullessaan Stewart-joen -matalikoille, joten he taivalsivat hitaammin. Ja täten hitaasti -kuljettaessa kokosi Daylight voimia ja lepäsi. Forty Milessa he -viipyivät kaksi päivää koirien vuoksi ja Sixty Milessa möi Daylight -koiransa. Päinvastoin kuin Daylight eivät ne olleet tuon hirveän matkan -jälkeen Selkirkista Circle Cityyn voineet paluumatkalla koota voimia. -Nuo neljä miestä jatkoivat matkaa Sixty Milesta ja Daylightin reen -edessä oli uusi koiravaljakko. - -Seuraavana yönä leiriytyivät he Stewart-joen suussa olevalle -saariryhmälle. Daylight puhui kaupunginpaikoista ja vaikka toiset -nauroivat hänelle, osoitti hän heille joitakuita korkeita metsäisiä -saaria. - -"Luulen, että suuri kulta-aarre löytyy Stewartjoesta", selitti hän. -"Tokkopa te olette silloin mukana ja tokkopa te silloin haluattekaan. -Mutta minä varmasti tahdon olla mukana. Teidän olisi nyt parempi -tutkistella asiaa ja liittyä minuun." - -Mutta toiset olivat itsepäiset. - -"Olette yhtä hupsu kuin Harper ja Joe Ladue", sanoi Joe Hines". -Tunnetteko tuon suuren tasangon tapaisen Klondike-joen alapuolella ja -Moosehide Mountainen alla? No, Forty Milen kirjuri kertoi minulle, -että he valtasivat sen noin kuukausi takaperin -- Harperin ja Laduen -kaupunginpaikka. Ha! Ha! Haa!" - -Elijah ja Finn yhtyivät nauruun, mutta Daylight oli ankaran totinen. - -"Siellä se on!" huusi hän. "Kultalöytö on tulossa. Sen tuntee ilmassa, -sanon minä teille! Minkävuoksi olisivat he paaluttaneet niin suuren -alan, elleivät he olisi vainunneet kultaa. Olisittepa te paaluttaneet -sen." - -Hänen äänensä surullinen sävy synnytti heissä toisen naurunrähäkän. - -"Naurakaa vaan, naurakaa! Sepä juuri pimittää teidän järkenne. Te -luulette kaikki, että kullanetsiminen on ainoa keino päästä rikkaaksi. -Mutta minäpä sanon teille, että kun suuri kulta-aarre löytyy, raapitte -te hiukan maanpintaa ja mutaa, mutta vähän siitä kostutte. Te nauratte -elohopealle huuhdontakattilassa ja luulette, että kaikkivaltias Jumala -on luonut kultahiekan vartavasten sylivauvoille ja arkajalkaisille -uusille tulokkaille. Kultakimpaleita suoraan, se on teidän mielestänne -ainoa mahdollinen tapa. Te ette saa puoliakaan siitä, mitä maaperässä -on, ja huuhtoessanne menee teiltä siitäkin vielä puolet hukkaan. - -"Mutta miehet, jotka luovat maan suuruuden, perustavat kaupunkeja, -suur-yhtiöitä, pankkeja -- --" - -Tässä keskeytti hänet taas naurunremahdus. Pankkeja Alaskaan! Ajatus -oli kovin hullu. - -"Niin, ja perustavat pörssin -- --" - -Miehet vääntelehtivät naurusta. Joe Hines vierähti vuoteelleen ja -piteli sivujaan. - -"Ja heidän jälkeensä tulevat suuret kaivoshuijarit, jotka ostavat -kokonaisia kaivosalueita, missä te olette raaputelleet roposia -saadaksenne kuin kanat hernemaassa. Ja he käyttävät kesällä puserrettua -ilmaa ja talvella höyryä -- --" - -Sulattaa maata höyryllä! Se oli jo liikaa. Daylight oli varmasti -sivuuttanut entiset ennätyksensä leikinlaskussa. Sulattaa höyryllä -maata -- vaikka sulattaminen puitakin polttamalla oli vain kuviteltu -koe, tuulentuoma unelma! - -"Naurakaa te vaan, naurakaa! Ette ole vielä saaneet silmiänne auki. -Olette kuin läjä pieniä naukuvia kissanpoikia. Sanon teille, että -Harperista ja Laduesta tulee miljoonanomistajia, jos kulta-aarre -löydetään Klondikesta. Ja jos se löydetään Stewartista, saatte nähdä -Elam Hamishin kaupunginpaikalla kansanvaelluksen. Siihen aikaan -kuljette te kaikki ilmaa haukkoen..." Hän huokasi alistuvasti. "No, -luulen, että minun täytyy antaa teille jotakin purtavaa tai lientä -nieltäväksi tai mitä hyvänsä suuhun pantavaa." - -Daylight näki näyn. Hänen mielikuvituksensa oli ahdasrajainen, -mutta kaikki mitä hän näki, hän näki suuresti. Hänen ajatustapansa -oli järjestelmällistä, hänen mielikuvituksensa käytännöllistä, -eikä hän milloinkaan uneksinut turhia. Kun hän mielikuvituksessaan -rakensi vilkasliikkeisen suurkaupungin autiolle metsän ja lumen -peittämälle lakeudelle, oli sen perustuksena kultalöytö, joka teki -kaupungin mahdolliseksi, ja lähinnä hän otti huomioon sataman, sahan -ja varastohuoneiden paikan ja kaikki muut tällaiset seikat, jotka -ovat tarpeellisia kaukaisessa kaivoskaupungissa. Mutta tämä kaikki -oli vain perustana jollekin suuremmalle, nimittäin mielikuvituksen -leikittelylle. Hän kuvitteli kaupunkinsa kaikki olot, sen taloudelliset -ja muut suhteet. Näin sai hän laajemman alan mielikuvitukselleen, -joka hipoi taivaan pilviä, rajana toisella puolen etelä ja toisella -puolen revontulet. Peli kävisi suurenmoiseksi, suuremmaksi kuin kukaan -Yukonin mies saattoi aavistaa, ja hän, Burning Daylight, kyllä -laittaisi itsensä tähän peliin. - -Kuitenkaan ei tästä ollut nyt mitään hyötyä, vaan kullanetsinnästä. -Mutta suurtyötä oli tulossa. Samoinkuin hän uskalsi viimeisen -kultaunssinsa hyville poker-korteille, samoin pani hän elämänsä ja -ponnistuksensa kullanetsintään suuren kultalöydön toivossa. Hän ja -hänen kolme toveriaan taivalsivat koirineen, rekineen ja lumikenkineen -Stewartin jäätynyttä rantajäätä pitkin, taivalsivat yhä etäämmälle -valkeaan erämaahan, jonka loppumatonta hiljaisuutta ei milloinkaan -ollut häirinnyt ihmisäänet, kirveeniskut tai pyssynpamaukset. He -liikkuivat autiossa ja hyisessä hiljaisuudessa, pienet ihmismyyrät, -ennättäen päivässä määrätyt peninkulmat, sulattaen jäätä juomavedeksi, -leiriytyen yöksi lumeen. Heidän susikoiransa kyyröttivät huurteisena, -karvaisena kasana, heidän kahdeksan lumikenkäänsä törröttivät lumessa -rekien vieressä. - -He eivät nähneet mitään merkkejä muista ihmisistä, vaikka he kerran -näkivät sauvottavan veneen, joka oli talaalla joen rannalla. Ken -olikin sen sinne jättänyt, ei hän ollut milloinkaan palannut; ja -he ihmettelivät sitä ja jatkoivat matkaa. Toisen kerran saapuivat -he paikalle, jossa oli ollut intiaanikylä, mutta intiaanit -olivat kadonneet; he olivat epäilemättä hirvenä jossa Stewartin -oikeanpuoleisilla rantamailla. Kahden sadan peninkulman päässä -Yukonista he löysivät nuo matalikot, joista Al Mayo oli kertonut. He -rakensivat pitempiaikaisen leirin, panivat ruokavaransa korkealle -telineelle suojellakseen niitä koirilta ja ryhtyivät työhön -matalikolla, kaivaen itselleen tien sorakerrokseen jääpeitteen läpi. - -Se oli kovaa ja alkuperäistä elämää. Suuruksen syötyään ryhtyivät he -työhön harmaassa aamunsarastuksessa; ja kun yö yltyi keittivät he -ruokansa ja tekivät muita pikkuaskareita, tupakoivat ja kertoilivat -merimiesjuttuja kotvasen, kääriytyivät sitten makuuvaippoihinsa ja -nukkuivat revontulien leimutessa taivaalla ja tähtien karkeloidessa -avaruudessa. Heidän ravintonsa oli yksitoikkoista: hapanta leipää, -silavaa, papuja ja silloin tällöin vadillinen keitettyjä riisiryynejä -luumujen kera. Tuoretta lihaa ei heidän onnistunut hankkia. Eläinkunta -puuttui miltei kokonaan. Harvoin näkivät he lumikengän jättämällä -jäljellä kaniinin tai kärpän: mutta ylimalkaan näytti kaikki elämä -paenneen näiltä mailta. Se ei ollut heille mitään outoa, sillä kerran -tai pari oli heidän elämässään sattunut, että he olivat yhtenä vuotena -taivaltaneet seudun kautta, jossa vilisi metsänriistaa, ja jossa vuotta -tai paria myöhemmin ei ollut mitään. - -He löysivät kultaa matalikoista, mutta ei niin suurissa määrin, -että olisi kannattanut sitä sieltä kaivaa, Ollessaan hirvenä jossa -viidenkymmenen peninkulman päässä, oli Elijah huuhtonut kattilassa -suuren puron pintasoraa ja huomannut sen lupaavaksi. He valjastivat -koirat ja ajoivat paikalle ottaen mukaan vain hiukan ruokavaroja. -Täällä ja mahdollisesti ensi kerran Yukonin historiassa otettiin -käytäntöön puiden polttaminen kuilua syvennettäessä. Se tapahtui -Daylightin alotteesta. Poistettuaan sammaleet ja ruohon laittoivat -he nuotion kuivasta kuusipuusta. Kuuden tunnin polttaminen sulatti -kahdeksan tuuman paksuudelta maata. He iskivät kuokkansa siihen ja -kun multamöhkäleet oli lapioitu pois, sytytettiin uusi nuotio. He -tekivät työtä myöhään ja varhain, kokeen onnistumisen yllyttäminä. -Tunkeuduttuaan kuuden jalan paksuisen jäätyneen multakerroksen läpi, -oli heidän käytävä käsiksi soraan, joka niinikään oli jäässä. Tässä -kävi eteneminen hitaammin. Mutta he oppivat hoitamaan nuotiotansa -paremmin ja saattoivat pian sulattaa viisi tai kuusi tuumaa kerrallaan. -Sorassa oli kultajauhoa ja kahden jalan päästä tuli jälleen vastaan -multakerros. Seitsemäntoista jalan syvyydeltä he tapasivat hienon -sorajuovan ja siinä kultaa ja koepannusta saatiin kuuden ja kahdeksan -dollarin edestä kultaa. Ikävä kyllä, oli tämä sorajuova vain tuuman -paksuinen. Sen alla oli multaa, jossa oli muinaisten puiden runkoja -ja maanpäältä hävinneiden hirviöiden luukivettymiä. Mutta he olivat -kuin olivatkin löytäneet kultaa; ja mikä oli luultavampaa kuin että he -löytäisivät suuren kerrostuman peruskallioon päästyään? He tahtoivat -kaivautua peruskallioon saakka, vaikka se olisi ollut neljänkymmenen -askeleen syvyydessä. He työskentelivät nyt yötä päivää kahdessa -työvuorossa ja kahdessa kuilussa, ja heidän nuotionsa savusivat aina. - -Tähän aikaan loppuivat heidän papunsa ja Elijah lähetettiin pääleiriin -hakemaan lisää ruokaa. Elijah oli itse sisukas vanhanajan erämies. -Matka edestakaisin oli sata peninkulmaa, mutta hän lupasi tulla -takaisin kolmantena päivänä, sillä yksi päivä menisi menomatkaan ilman -kuormaa ja kaksi paluumatkaan kuormitettuna. Sensijaan hän saapuikin -toisen vuorokauden yönä. He olivat juuri panneet levolle, kun he -kuulivat hänen tulevan. - -"Mitä hittoa nyt on tapahtunut?" kysyi Henry Finn, kun tyhjä reki -tuli nuotion valopiiriin ja kun hän huomasi, että Elijahin pitkähköt, -totiset kasvot näyttivät vielä pitemmiltä ja totisemmilta kuin -tavallisesti. - -Joe Hines heitti puita nuotioon ja nuo kolme miestä kömpivät -makuuvaipoissaan lämmittelemään. Elijahin parrakkaat posket olivat -jäässä samoinkuin hänen kulmakarvansakin, joten hän turkeissaan näytti -uusenglantilaisen joulupukin irvikuvalta. - -"Muistatteko tuota suurta kuusta, joka kannatti telineen joenpuoleista -kulmaa?" alkoi Elijah. - -Onnettomuus oli pian kerrottu. Tuo suuri puu, joka oli näyttänyt niin -vankalta, että olisi luullut sen kestävän useamman sadan kilon painon, -oli sisältä ollutkin laho. Sen juuret olivat tavalla tai toisella -irroittautuneet maasta. Telineen paino yhdessä lumen painon kanssa oli -ollut liikaa sille; tasapaino, jota se ympäristönsä avulla niin kauvan -oli ylläpitänyt, oli järkytetty; se oli horjunut ja kaatunut rytisten -maahan, ja turmellut telineen ja järkyttänyt vuorostaan tasapainoa, -jonka nuo neljä miestä ja yksitoista koiraa olivat rakentaneet. Ahmat -olivat menneet hävitetylle varastopaikalle, ja mitä ne eivät olleet -syönet suuhunsa, sen ne olivat turmelleet. - -"Ne olivat popsineet kaiken silavan ja luumut ja sokerin ja -koiranruo'an", kertoi Elijah, "ja olen varma siitä, että ne nakersivat -säkkeihin reijät ja ripottelivat jauhot ja pavut ja riisisuurimot -Danin ja Beersheban välille. Löysin tyhjiä säkkejä, jotka ne olivat -kuljettaneet neljännes-peninkulman päähän paikalta." - -Kukaan ei puhunut mitään pitkään aikaan. Ei voinut sattua pahempaa -tapaturmaa kuin ruokavarojen kadottaminen napaseudun talven vallitessa -ja riistattomassa maassa. He eivät olleet pelkureita, mutta he -olivat valmiit katsomaan onnettomuutta suoraan silmiin ja miettimään -asemaansa. Joe Hines rupesi ensin puhumaan. - -"Voimme etsiä lumesta papuja ja riisisuurimoita... vaikkei riisiä ollut -jäljellä kahdeksaa tai kymmentä naulaa enempää." - -"Ja joku ottaa valjakon ja lähtee Sixty Mileen", sanoi Daylight -vuorostaan. "Minä lähden", sanoi Finn. He tuumivat vielä kotvasen. - -"Mutta millä elävät kolme miestä ja toinen valjakko siksi kun hän -palaa?" kysyi Hines. - -"On vain yksi neuvo siihen", sanoi Elijah puolestaan. "Sinä, Joe, otat -toisen valjakon ja kuljet pitkin Stewartia siksi kun löydät intiaanit. -Sitten palaat ruokatavarakuorman kera. Ennätät tänne paljoa ennemmin -kuin Henry ennättää takaisin Sixty Milesta ja teidän lähdettyänne -on meitä täällä syömässä vain Daylight ja minä, ja me kyllä tulemme -toimeen." - -"Ja aamulla me lähdemme leiripaikalle katsomaan löytäisimmekö joitakin -ruoka-aineita lumesta." Puhuessaan asettui Daylight makuulle ja kääri -makuuvaipan ympärilleen. "Parasta käydä levolle, koska on varhain -lähdettävä taipaleelle. Te kaksi otatte koirat. Elijah ja minä lähdemme -kumpikin tahollemme katsomaan, emmekö löytäisi hirveä." - - - - -VIII LUKU. - - -Ei yhtään aikaa hukattu. Hines ja Finn olivat kaksi päivää olleet -taipaleella koirien kera, joiden ruoka-annokset jo olivat niukat. -Kolmantena päivänä keskipäivällä yhätti heidät Elijah ja ilmoitti, -ettei ollut nähnyt vilaustakaan hirvestä. Saman päivän yönä tuli -Daylight tuoden saman sanoman. Heti heidän saavuttuaan panivat miehet -toimeen tarkan etsinnän lumessa leirin ympärillä. Se oli laajaperäistä, -aikaa vaativaa työtä, sillä he löysivät papuja sadan englantilaisen -kyynärän päässä leiristä. Vielä yhden päivän miehet jatkoivat -vaivaloista etsimistään. Tulos oli kehno, ja nuo neljä miestä näkivät -sen laadun jakaessaan ne muutamat naulat ruokaa, jotka oli löydetty. - -Niin pienet kuin heidän ruokavaransa olivatkin, jätettiin suurin osa -siitä Daylightille ja Elijahille. Ne, jotka lähtivät taipaleelle -koirien kanssa, toinen Stewartia ylöspäin ja toinen alaspäin, pääsivät -pikemmin ravinnon ääreen. Niiden kahden, jotka jäivät, oli tultava -toimeen siksi kun toiset palasivat. Sitäpaitsi, vaikka koirat, -joiden täytyi elää muutaman unssin papuannoksesta päivässä, kulkivat -hitaammin, olisi miehillä, jotka olivat niiden kera taipaleella, -viimeisessä hädässä edes koirat syötävänä. Mutta miehillä, jotka -jäivät, ei nälänhädän sattuessa ollut koiriakaan. Tästä syystä olivat -Daylight ja Elijah toivottomammassa asemassa. Se oli vähintä mitä he -saattoivat tehdä ja mitä he uskalsivat tehdä. Päivät kuluivat ja talvi -alkoi huomaamatta muuttua napaseudun kevääksi, joka saapuu äkisti kuin -salama. Tulossa oli vuoden 1896 kesä. Maaliskuu loppui ja huhtikuu -alkoi, ja Daylight ja Elijah laihoina ja nälkäisinä aprikoivat, -miten oli käynyt heidän kahden toverinsa. Vaikka otti lukuun kaikki -mahdolliset viivytykset ja antoi runsaasti aikaa, oli aika, jolloin -heidän olisi pitänyt palata, jo aikoja sitten ohi. Epäilemättä oli -heitä kohdannut onnettomuus. Toverukset olivat pitäneet mahdollisena, -että yhtä miestä saattoi kohdata onnettomuus ja pääasiallisesti siksi -oli lähetetty kaksi eri suuntaan. Mutta että tapaturma sattuisi heille -molemmille, oli lopullinen onnettomuus. - -Kuitenkin Daylight ja Elijah elää kitkuttivat yhä vielä toivoen, vaikka -toivo jo näytti turhalta. Lumi ei ollut vielä alkanut sulaa, joten he -saattoivat koota lunta sortuneen telineen ympäriltä ja sulattaa sen -pannuissa ja padoissa ja huuhdontakattiloissa. Sen annettiin kotvanen -seisoa, ja kun sitten kaadettiin vesi pois, oli astian pohjalle jäänyt -ohut sakka-kerros. Tämä oli jauhoista, joita siellä täällä lumen -seassa oli siroteltuna jokunen hiukkanen. Silloin tällöin löytyi tästä -vellistä myös vetinen teelehti tai kahvipapu, ja siinä oli multapalasia -ja ruohonkorsia. Mutta mitä kauvemmas he ennättivät telineen paikalta, -sitä vähemmin löytyi jauhoja ja sitä ohuemmaksi kävi velli. - -Elijah oli vanhempi heistä ja hän se ensiksi heikkenikin, niin että -hän makasi suurimman osan päivästä turkiksissaan. Silloin tällöin -saatiin orava, se piti heidät hengissä. Oravain pyynti tuli Daylightin -toimeksi ja se oli tarkkaa työtä. Koska ampumavaroja oli niukalti, -ei saanut kertaakaan ampua harhaan, ja koska hänen pyssynsä oli -isoreikäinen, oli hänen pakko ampua pieniä otuksia päähän. Oravia oli -hyvin vähän ja kului päiviä Daylightin näkemättä ainoatakaan. Kun hän -näki yhden, menetteli hän äärettömän varovaisesti. Hän läheni sitä -tuntikausia. Vaikka hänen käsivartensa vapisivat väsymyksestä tähtäsi -hän lukemattomia kertoja eläintä ja esti liipasimen liikahduksen. Hänen -kestävyytensä oli rautainen. Hän oli mestari. Ehdottoman varma ampuja -ei hän kuitenkaan ollut. Kuinka ankara nälkä häntä vaivasikin ja kuinka -kiihkeästi hän halusikin tuota nakertajasta saatua suupalasta, ei hän -taipunut ampumaan ainoatakaan laukausta, jonka maaliin osumisesta -hän ei ollut aivan varma. Niin synnynnäinen pelaaja kuin hän olikin, -pelasi hän kylmäverisemmin kuin tavallinen pelaaja. Hänen elämänsä oli -panoksena, hänen kortteinansa olivat patruunat ja hän pelasi niinkuin -ainoastaan etevä pelaaja saattaa pelata, äärettömän varovaisesti ja -harkiten. Seurauksena oli, ettei hän milloinkaan ampunut harhaan. Joka -laukaus kaatoi oravan, ja vaikka päiviä kului laukausten välillä, ei -hän milloinkaan muuttanut metsästystapaansa. - -Oravista ei mitään heitetty hukkaan. Nahastakin keitettiin lientä ja -luut murskattiin, jotta sitten voitiin pureskella niitä ja lopulta -niellä ne. Daylight haki lumesta ja löysi toisinaan hiukan karpaloita. -Parhaimmassakaan tapauksessa ei karpaloissa ole muuta kuin vettä ja -siemeniä ja sitkeä kuori niiden ympärillä; mutta ne karpalot, jotka hän -löysi, olivat edellisen vuoden satoa, kuivia ja kurttuisia, ja niiden -ravintoarvo oli aivan pieni. Miltei parempaa oli nuorten puiden kuori, -jota keitettiin tunti ja joka nieltiin huolellisen pureskelemisen -jälkeen. - -Huhtikuu kului loppuun ja kevät koitti. Päivät pitenivät pitenemistään. -Auringon paisteessa alkoi lumi sulaa ja lumen alta tihkui ohuita -vesisateita. Chinook-tuuli puhalsi kaksikymmentäneljä tuntia ja näiden -kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa aleni lumi yhden jalan. Myöhään -iltapäivällä sulava lumi jäätyi taas niin kovaksi, että se saattoi -kannattaa miehen painon. Pieniä valkoisia pulmusia tuli etelästä, -viipyi yhden päivän ja jatkoi matkaa pohjoiseen. Kerran näkyi korkealla -ilmassa avovettä etsivä ja liian varhain liikkeelle lähtenyt, kiilana -lentävä villihanhiparvi matkalla pohjoiseen. Ja alhaalla joenrannalla -ilmaantui pajuihin urpuja. Näissä nuorissa urvuissa oli keitettynä -jonkun verran ravintoa. Elijahissa heräsi jälleen toivo, vaikka hänen -mielensä taas masentui, kun ei Daylight löytänytkään toista pajukkoa. - -Mahla nousi puihin ja päivä päivältä kävi pikkupurojen lorina yhä -äänekkäämmäksi, kun jäätynyt maa heräsi uuteen eloon. Mutta virta -pysyi vielä jääkahleissaan. Talvi oli kuukausien kuluessa takonut -ne lujiksi, eivätkä ne olleet yhdessä päivässä murretut, ei edes -napaseudun salamana saapuvan kevään voimalla. Toukokuu koitti ja -edellisen vuoden sääskiä, täysikasvuisia, vaikka vaarattomia, ryömi -esiin kallionkoloista ja lahonneista puista. Sirkat alkoivat sirkuttaa -ja uusia hanhi- ja sorsaparvia tuli näkyviin. Ja joki oli vielä jäässä. -Kymmenentenä päivänä toukokuuta irtaantui Stewartin jää suurella -pauhulla ja ryskeellä rannoista ja vesi nousi kolme jalkaa. Mutta -se ei lähtenyt liikkeelle. Yukon-joessa, joka oli alempana ja johon -Stewart laski, täytyi jään ensin murtua ja lähteä liikkeelle. Siihen -mennessä saattoi Stewartin jää vain nousta korkeammalle ja korkeammalle -veden lisääntyessä sen alla. Milloin Yukon loisi jääpeitteensä oli -tietymätöntä. Se laski kahden tuhannen peninkulman päässä Beringin -mereen, ja jääsuhteista Beringin merellä riippui milloin Yukon -vapautuisi siitä miljoonien tonnien painoisesta jäästä, joka liikkui ja -ryski sen pinnalla. - -Kahdentenatoista päivänä toukokuuta läksivät miehet liikkeelle kantaen -makuuvaippojaan, kattilaa, kirvestä ja tuota kallisarvoista pyssyä, -ja pyrkivät joenjäätä alaspäin. Heidän aikomuksensa oli päästä tuon -talaalle pannun veneen luo, jonka olivat nähneet, laskea se vesille -heti avoveden tultua ja ajautua myötävirtaa Sixty Mileen. Väsyneitä -kun olivat ja ilman ruokaa, kävi kulku hitaasti ja vaivaloisesti. -Elijah kaatui usein eikä voinut nousta. Daylight antoi hänelle omasta -voimastaan nostaessaan hänet jaloilleen, ja sen jälkeen vanhempi mies -hoiperteli koneellisesti eteenpäin, kunnes taas kompastui ja kaatui. - -Sinä päivänä, jolloin heidän olisi pitänyt päästä veneen luo, menetti -Elijah viimeisetkin voimansa. Kun Daylight nosti hänet pystyyn, -kaatui hän uudelleen. Daylight koetti kantaa häntä, mutta oli itse -niin heikontunut, että he kaatuivat molemmat. Hän laahasi Elijahin -rannalle, rakensi yksinkertaisen leirin ja läksi oravia etsimään. Tällä -kertaa häntä itseäänkin pyörrytti. Iltasella hän löysi ensimäisen -oravan, mutta pimeys tuli ennenkuin hän pääsi ampumaan. Villi-ihmisen -kärsivällisyydellä odotti hän seuraavaan päivään ja tunnin kuluttua oli -orava hänen. - -Daylight antoi parhaimmat palat Elijahille ja piti itse vain sitkeämmät -paikat ja luut. Mutta sellainen on elämän aineenvaihdos, että tuo -pienoinen elikko, tuo pivollinen liikkuvaa lihaa, siirsi syötynä -miesten ruumiiseen saman kyvyn liikkua. Orava ei enää kiivennyt -kuusiin, hypellyt oksalta oksalle tai keinunut naksutellen heiluvilla -puunoksilla. Sen sijaan sama elonvoima, joka oli tämän kaiken tehnyt, -virtasi miesten herpaantuneisiin lihaksiin ja horjuvaan tahtoon ja sai -heidät liikkeelle -- ei, liikutti heitä -- kunnes he hoipertelivat -eteenpäin nuo muutaman peninkulmaa, jotka eroittivat heidät -veneestä. Sinne asti päästyään he kaatuivat ja makasivat pitkän ajan -liikkumattomina. - -Vaikka veneen laskeminen maahan olisi ollut helppo tehtävä voimakkaalle -miehelle, vei se Daylightilta tunteja. Ja monta tuntia vielä hän -joka päivä hoippui veneen ympärillä ja tukkesi turpeella suuria -rakoja. Kun tämä oli tehty, oli virta vielä jäässä. Jää oli noussut -monta jalkaa, mutta ei vielä lähtenyt liikkeelle. Ja vielä odotti -toinenkin tehtävä, veneen laskeminen vesille, kun virta vapautuisi -jäävaipastaan. Turhaan Daylight hoiperteli ja liukasteli ja kaatui ja -ryömi märässä, sulavassa lumessa, tai käveli hangella, kun yöpakkanen -oli jäädyttänyt lumenpinnan niin kovaksi, että se kantoi miehen painon, -ja haki oravaa. Turhaan koetti hän vielä kerran muuttaa karvaisen -elukan hypyt ja järjettömän naksutuksen miehen ruumiin äärimmäiseksi -voimanponnistukseksi, jolla hilaisi veneen rantajään poikki ja laskisi -sen virtaan. - -Kahdeskymmenesensimäinen päivä toukokuuta loi virta jäänsä. Jää alkoi -liikkua kello viisi aamulla ja päivät olivat jo niin pitkät, että -Daylight nousi ylös katselemaan jäidenlähtöä. Elijah oli liian heikko -ollakseen huvitettu näytelmästä. Vaikka hän oli vielä tajuissaan, -makasi hän liikkumatta, kun jää irtaantui rannoista, kun suuret -jääpaakut syöksyivät rantaäyräitä vastaan, repien juurineen irti -puita ja irroittaen satojen tonnien painoisia multalohkareita. Heidän -ympärillään järisi maa näiden valtavain yhteentörmäysten voimasta. -Tunnin kuluttua pysähtyi jää. Jossakin alempana oli jääröykkiö sulkenut -tien. Silloin alkoi virta nousta ja kohotti jään pinnallaan, kunnes se -oli korkeammalla kuin rantaäyräs. Takaapäin virtasi yhä uutta vettä -ja yhä uusia suunnattomia jäälohkareita liittyi ruuhkaan. Puserrus ja -puristus oli kamala. Suuret jäälohkareet lensivät ilmaan kuin meloonin -siemenet lapsen puristaessa niitä peukalon ja etusormen välissä ja -rannoille tunkeutui jäämuuri. Kun jääröykkiö murtui, alkoi kohina ja -ryske uudelleen kaksinkertaisella voimalla. Jäänlähtöä kesti toista -tuntia. Virta laski nopeasti. Mutta jäämuuri, joka ulottui veden rajaan -saakka, jäi rannalle. - -Viimeisetkin jäälautat vyöryivät ohi ja ensi kerran kuuteen kuukauteen -näki Daylight avovettä. Hän tiesi, etteivät Stewartin ylimmät osat -olleet vielä vapaat jäästä, vaan että jää oli kasaantunut röykkiöksi -virran yläosassa ja että se saattoi lähteä liikkeelle ja tulla virtaa -alas milloin tahansa; mutta asema oli siksi epätoivoinen, ettei enää -käynyt viivytteleminen. Elijah oli niin heikko, että saattoi kuolla -minä hetkenä tahansa. Omasta puolestaan ei hän ollut varma siitä, oliko -hänellä enää herpaantuneissa lihaksissaan tarpeeksi voimaa voidakseen -työntää veneen vesille. Kaikki oli yhtä uhkarohkeata. Jos hän odottaisi -toista jäidenlähtöä, kuolisi Elijah varmasti ja hyvin luultavasti hän -itsekin. Jos hänen onnistuisi työntää vene vesille, jos hän välttäisi -toisen jäidenlähdön eikä takertuisi ylä-Yukonilta tuleviin jäihin, -jos onni suosisi häntä joka suhteessa, pääsisivät he Sixty Mileen -ja tulisivat pelastetuiksi jos -- ja taas jos -- jos hänellä olisi -tarpeeksi voimia ohjata vene maihin Sixty Milessa eivätkä he ajautuisi -ohi. - -Hän ryhtyi työhön. Jäämuuri oli viisi jalkaa korkeammalla kuin vene. -Etsiessään parasta paikkaa, mistä työntää veneen vesille, löysi hän -paikan, missä suuri jääpaakku ulkoni rannasta jokeen, joka virtasi -viisitoista jalkaa jäämuurin alapuolella. Tämä jääpaakku oli vain -jonkun jalan päässä ja tunnin kuluttua oli hän saanut veneen sille. -Hän oli merikipeä ponnistuksista, eikä hän aika ajoin voinut nähdä -mitään, hänen silmiään kiusasivat valopilkut ja -täplät, jotka olivat -yhtä kiduttavat kuin timanttijauho, hänen sydämensä kohosi kurkkuun -ja oli tukahuttaa hänet. Elijah ei osoittanut mitään mielenkiintoa; -ja Daylightin oli taisteltava taistelunsa loppuun. Vaipuen polvilleen -väsymyksestä sai hän lopulta veneen varmaan tasapainopisteeseen -jäämuurin päälle. Ryömien käsin ja jaloin kuljetti hän veneeseen -jäniksennahka-vaippansa, pyssyn ja sangon. Hän ei enää kiduttanut -itseään kirveen kantamisella. Hänen olisi sen takia tarvinnut ryömiä -vielä toiset kaksikymmentä jalkaa edestakaisin, ja hän tiesi hyvin, -että jos hän tulisi sitä tarvitsemaan, olisi kaikki lopussa. - -Elijah tuotti hänelle enemmän vaivaa kuin hän oli aavistanutkaan. -Muutaman tuuman kerrallaan ja leväten välillä laahasi hän tämän veneen -viereen. Mutta veneeseen ei hän enää ollut saada häntä. Elijahin -vetelää ruumista oli paljon vaikeampi nostaa ja käsitellä kuin -samankokoista ja -painoista kankeaa esinettä. Daylight ei voinut nostaa -häntä, sillä ruumis lysähti kokoon keskeltä kuin puoleksi täytetty -jyväpussi. Daylight meni itse veneeseen ja koetti turhaan vetää -toverinsa perässään. Hän saattoi vain nostaa Elijahin pään ja hartiat -partaalle. Kun hän päästi ne irti nostaakseen alaruumista lysähti -Elijah kokoon ja putosi takaisin jäälle. - -Epätoivossaan muutti Daylight menettelytapaa. Hän löi toveriaan -kasvoihin. - -"Oletko sinäkin muka mies, herra nähköön?" huusi hän. "Siinä saat, -kirottu vetelys, siinä saat!" - -Joka kiroukselta löi hän häntä poskiin, nenään, suuhun, koettaen -lyönneillä kutsua takaisin miehen paennutta sielua ja tahtoa. Elijahin -silmät avautuivat ja pyörivät. - -"Kuuntele nyt!" huusi Daylight tuimasti. "Kun panen pääsi partaalle, -niin pidä kiinni siitä! Kuuletko? Pidä kiinni! Käy hampain kiinni -siihen, mutta pidä kiinni!" - -Elijahin silmät pyörivät, mutta Daylight huomasi, että hän oli tajunnut -käskyn. Taas nosti hän avuttoman miehen pään ja hartiat partaalle. - -"Pysyttele kiinni siinä, kirottu! Käy hampain kiinni!" huusi Daylight -tarttuessaan häneen alempaa. - -Voimaton käsi irtaantui partaalta, toisen käden sormet päästivät -otteensa, mutta Elijah totteli ja pysyttelihe hampain kiinni laidassa. -Kun Daylight nosti häntä, sattuivat Elijahin kasvot partaaseen ja -rosoinen lauta repi nahan hänen nenästään, poskiltaan ja huuliltaan, -ja kasvot alaspäin putosi hän veneen pohjalle ja hänen jalkansa jäivät -riippumaan veneen laidalle. Mutta ne olivat vain hänen jalkansa ja -Daylight nosti ne veneeseen. Raskaasti hengittäen käänsi hän Elijahin -selälleen ja peitti hänet makuuvaipoilla. - -Tärkein tehtävä oli jäljellä -- veneen työntäminen vesille. Tämä oli -ehdottomasti vaikeinta kaikesta, sillä hänen oli ollut pakko asettaa -toverinsa perään. Siitä syystä vaati veneen nostaminen äärettömiä -ponnistuksia. Daylight karkaisi luontonsa ja alkoi. Ponnistellessaan -hän kai satutti itsensä johonkin, vaikkei hän itse siitä tiennyt -mitään, sillä kun hain tuli tajuihinsa, huomasi hän makaavansa -vatsallaan, allaan terävä peräsin. Nähtävästi oli hän pyörtynyt -ensi kerran elämässään. Sitäpaitsi tuntui hänestä, että kaikki oli -lopussa, ettei hän enää voinut liikahuttaa jäsentäkään ja -- mikä oli -omituisinta -- ettei hän enää viitsinytkään. Hän näki näkyjä, selviä -ja todellisia ja ajatteli ajatuksia teräviä kuin veitsenterä. Hän, -joka koko ikänsä oli katsellut alastonta elämää, ei ollut milloinkaan -ennen nähnyt elämää niin alastonna. Ensi kerran heräsi hänessä epäilys -omasta erinomaisesta itsestään. Tällä hetkellä ei elämä muistanut -valhetella. Hän olikin pieni maanmato, aivan samanlainen kuin kaikki -muut maanmatoset, samanlainen kuin orava, jonka oli syönyt, samanlainen -kuin muut miehet, joiden hän oli nähnyt joutuvan tappiolle ja kuolevan, -samanlainen kuin Joe Hines ja Henry Finn, jotka jo olivat joutuneet -tuhon omiksi ja varmaankin kuolleet, samanlainen kuin Elijah, joka -välinpitämättömänä virui veneen pohjalla kasvot haavoissa. Daylight -saattoi siitä, missä hän makasi, nähdä joen polvekkeeseen saakka, josta -ennemmin tai myöhemmin alkaisi vyöryä toisen jäidenlähdön jäät. Siinä -katsellessaan tuntui hänestä kuin näkisi hän kauas menneisyyteen, -hamaan siihen aikaan, jolloin tässä maassa ei ollut valkoisia miehiä -eikä intiaanejakaan, ja aina näki hän saman Stewart-joen joka talvi -jäätyvän ja joka kevät murtavan jääkahleensa ja virtaavan vapaana. Ja -samoin näki hän kaukaiseen tulevaisuuteen, kun viimeinen ihmissukupolvi -oli hävinnyt Alaskasta, niinkuin hänkin häviäisi, ja hän näki yhä saman -virran, joka jäätyi ja rikkoi jääpeitteensä ja virtasi yhä uomaansa. - -Elämä oli valhettelija ja petturi. Se piti pilkkanaan kaikkia -olentoparkoja. Se oli pitänyt pilkkanaan häntä, Burning Daylightia, -joka oli ollut sen parhaimpia ja iloisimpia luomia. Hän ei ollutkaan -mitään -- vain läjä lihaa ja hermoja ja aistimia, joka ryömi mudassa -kultaa etsiessään, uneksi, toivoi ja pelasi uhkapeliä, oli kerran, -eikä sitten enää ollutkaan. Vain elottomat kappaleet pysyivät -muuttumattomina, kappaleet, joissa ei ollut lihaa eikä hermoja eikä -aistimia, sellaiset kuin hiekka ja muta ja sora, tasangot, vuoret, -itse virta, joka vuosi vuodelta jäätyi ja mursi jääkahleensa. Loppujen -lopuksi oli se mitätöntä peliä. Arpa oli heitetty. Ne, jotka kuolivat, -hävisivät pelin, ja kaikkihan kuolivat. Ken sitten voitti? Ei -elämäkään, tuo syötti, tuo pääpetkuttaja -- elämä, tuo aina-kukoistava -hautuumaa, tuo loppumaton hautaussaatto. - -Silmänräpäykseksi hän palasi nykyhetkeen ja pani merkille, että virta -vielä aaltoili vapaana ja että pikkulintu oli istahtanut veneen -laidalle ja katseli häntä ujostelematta. Sitten vaipui hän taas -unelmiinsa ja mietteisiinsä. - -Ei kenkään voinut välttää leikin loppumista. Hän oli varmasti tuomittu -jäämään kaikesta siitä osattomaksi. Ja entä sitten? Hän pohti tätä -kysymystä yhä uudelleen ja uudelleen. - -Sovinnainen uskonto ei ollut vaikuttanut Daylightiin. Hänelle oli ollut -jonkinlaista hartauden harjoittamista, kun hän toimi rehellisesti, eikä -tehnyt muille vääryyttä, eikä häntä olleet huolettaneet turhat mietteet -tulevasta elämästä. Kuolema oli kaiken loppu. Hän oli aina myöntänyt -sen, eikä se ollut häntä pelottanut. Ja tällä hetkellä, veneen -ollessa viisitoista jalkaa vedenpinnan yläpuolella, hänen viruessaan -puoli-pyörryksissä väsymyksestä, tuntematta voimanrahtuakaan -lihaksissaan, myönsi hän yhä vielä, että kuolema on kaiken loppu -eikä se vielä nytkään häntä peloittanut. Hänen mielipiteensä olivat -liian selvät ja vakavat, jotta ensimäinen myrsky tai sammuvan elämän -kuolemankauhu olisi niitä järkyttänyt. - -Hän oli nähnyt ihmisten ja eläinten kuolevan ja hänen mieleensä johtui -nyt kymmenittäin sellaisia kuolemantapauksia. Hän näki ne aivan yhtä -selvästi kuin oli kerran ne nähnyt, eivätkä nekään häntä järkyttäneet. -Entäpä sitten? He olivat kuolleet, ja kuolleet jo kauan sitten. Kuolema -ei ollut tuottanut kärsimystä. He eivät olleet viruneet vatsallaan -veneessä odottaen kuolemaa. Kuolema oli helppo -- helpompaa kuin hän -oli kuvitellutkaan; ja nyt kun se oli lähellä, sai ajatus siitä hänet -iloiseksi. - -Hän näki uuden näyn. Hän näki unelmiensa vilkasliikkeisen kaupungin -- -Pohjolan kultakaupungin, joka oli rakennettu korkealle Yukonin rannalle -ja ulottui laajan tasangon laitaan. Hän näki jokihöyryt satamassa, -hän näki sahat työssä ja pitkät koiravaljakot kahdet reet takanaan -vetämässä tarpeita kultakentälle. Ja vielä näki hän pelihuoneet, -pankit, pörssit ja kaikki pelikojeet ja -merkit, paljon suuremmoisemman -pelin voiton- ja tappionmahdollisuudet kuin hän milloinkaan oli nähnyt. -Hän ajatteli, että oli kuitenkin ikävää kuolla kaikesta tästä juuri kun -kultalöytö oli tulossa. Elämä värähteli ja elpyi ja alkoi vielä kerran -toistaa vanhoja valheitaan. - -Daylight kääntyi ja pudottausi veneestä ja istuutui jäälle nojaten -veneeseen. Hän halusi olla mukana kultalöydössä. Ja miksei hän -saattaisi olla? Hänen herpaantuneissa lihaksissaan oli siksi paljon -voimaa, jos hän saattoi sen koota yhdellä kertaa, että hän saisi veneen -työnnetyksi vesille. Kuin itsestään heräsi hänessä heti ajatus ostaa -Harperilta ja Joe Laduelta osa Klondiken alueesta. He möisivät varmaan -hänelle kolmannen osan polkuhintaan. Jos sitten Stewartista löytyisi -suuri kultarikkaus, olisi kaikki hyvin. Jos taas Klondikesta, ei hän -siinäkään tapauksessa jäisi vallan osattomaksi. - -Sitä ennen tahtoi hän koota voimia. Hän asettui pitkin pituuttaan -jäälle kasvot maahanpäin ja virui siinä puoli tuntia ja lepäsi. -Sitten hän nousi, karkoitti äkillisen sokeuden silmistään ja tarttui -veneeseen. Hän tunsi tarkalleen tilansa. Ellei ensimäinen yritys -onnistuisi, epäonnistuisivat kaikki seuraavatkin yritykset. Hänen -täytyi panna kaikki jälleenkootut voimansa yhteen yritykseen ja niin -täydellisesti täytyi hänen panna kaikki voimansa liikkeelle, ettei -mitään jäisi toisiin yrityksiin. - -Hän työnsi, ja hän työnsi yhtä paljon sielullaan kuin ruumiillaan, -pannen koko sielunsa ja ruumiinsa tähän yritykseen. Vene liikkui. -Hän luuli olevansa pyörtymäisillään, mutta hän työnsi yhä. Hän tunsi -veneen siirtyvän, kun se rupesi vierimään viettävää jäälauttaa alas. -Kooten viimeiset voimansa heittäytyi hän itse siihen ja putosi Elijahin -jaloille satuttaen itseään. Hän ei enää kyennyt nousemaan ja lojuessaan -hän kuuli ja tunsi, miten vene meni veteen. Puidenlatvoista hän näki, -että vene pyöri ympäri. Rysähdys ja lentelevät jääpalaset kertoivat -hänelle, että vene oli törmännyt rantaan. Toistakymmentä tuntia se -pyöri ja törmäili rantaan, sitten se alkoi esteettä liukua virran -viemänä. - -Daylight virkosi ja luuli nukkuneensa. Aurinko ilmaisi, että oli jo -monta tuntia kulunut. Oli aikainen iltapäivä. Hän laahusti perään -ja nousi istumaan. Vene oli keskellä virtaa. Metsäiset rannat -jääreunamineen liukuivat ohitse. Lähellä häntä ui suuri, juurineen -irti reväisty honka. Virran oikku vei veneen kiinni siihen. Hän ryömi -kokkaan ja sitoi kokkanuoran juureen. Puu, joka oli syvemmältä vedessä, -kulki nopeammin ja köysi jännittyi, kun puu alkoi hinata venettä. -Luotuaan viimeisen sekavan katseen ympärilleen, missä hän näki rantojen -keinuvan ja auringon heiluvan taivaalla kuin kellonheilurin, kääri -Daylight jäniksennahkavaippansa ympärilleen, asettui pitkäkseen veneen -pohjalle ja vaipui uneen. - -Kun hän heräsi, oli pimeä yö. Hän virui seljällään ja näki tähtien -tuikkivan. Kuului virran hiljainen kohina. Äkillinen nykäys ilmaisi -hänelle, että nopeammin liikkuva honka oli taas vetänyt kireämmälle -kokkaköyden, joka hetkiseksi oli höltynyt. Eksynyt ajojäälautta kolahti -venettä vasten ja narisi hiipaistessaan sen sivua. Hän ajatteli, ettei -jääröykkiö ollut kaikeksi onneksi vielä saavuttanut heitä, ja nukahti -uudelleen. - -Oli valoisa päivä, kun hän seuraavan kerran avasi silmänsä. Auringon -asemasta päättäen oli keskipäivä. Hän vilkaisi etääntyneisiin rantoihin -ja arvasi ajelehtivansa valtavassa Yukon-joessa. Sixty Mile ei -saattanut olla kaukana. Hän oli sanomattoman heikko. Hänen liikkeensä -olivat hitaat ja hapuilevat ja virheelliset ja hänen hengityksensä -oli salpaantua ja hänen päätään pyörrytti, kun hän laahusti perään -istumaan pyssy vieressään. Hän katseli kauan Elijahia, mutta ei nähnyt, -hengittikö tämä vielä vai ei, ja hän oli liian väsynyt ottaakseen siitä -selon. - -Hän vaipui taas unelmiin ja mietteisiin, jotka usein keskeytti -jonkinlainen horrostila, jolloin hän ei nukkunut eikä ollut tajuton, -eikä kuitenkaan huomannut, mitä hänen ympärillään tapahtui. Hänestä -tuntui silloin kuin olisi hänen aivoihinsa työnnetty tulppa. Ja näinä -selvinä hetkinä hän tutkisteli asemaa. Hän oli yhä vielä hengissä ja -pelastuisi luultavasti, mutta mistä johtui, ettei hän virunut kuolleena -poikkiteloin veneessä jäämuurin harjalla? Sitten muisti hän viimeisen -suuren voimanponnistuksensa. Mutta miksi oli hän sen tehnyt? kysyi hän -itseltään. Kuolemanpelkoa ei se ollut. Hän ei ollut pelännyt kuolemaa, -se oli varma. Sitten hän muisti kultasuonen, jonka uskoi ennen pitkää -löytyvän, ja tiesi silloin, että häntä oli kannustanut halu olla -mukana tässä suuressa pelissä. Ja taas kysyi hän: miksi? Mitä hyödytti -miljoonain omistaminen? Hän kuolisi kuitenkin kerran niinkuin nekin, -joilla ei milloinkaan ole ollut enempää kuin jokapäiväinen leipä. Miksi -hyväksi siis? Mutta tyhjät aukot hänen ajatustoiminnassaan tulivat yhä -lukuisemmiksi ja hän jättäytyi kokonaan suloisen voipumuksen huomaan, -joka kietoi hänet helmaansa. - -Hän heräisi hätkähtäen. Oli kuin joku olisi kuiskannut hänelle, että -hänen täytyi herätä. Samassa hän näki Sixty Milen vajaan sadan jalan -päässä. Virta oli kuljettanut hänet oikeaan paikkaan. Mutta sama virta -oli viemäisillään hänet ohi, asumattomiin erämaihin joen alajuoksun -varrella. Ei ketään näkynyt. Ellei hän olisi nähnyt keittiönpiipuista -nousevan savua, olisi saattanut luulla paikkaa autioksi. Hän koetti -huutaa, mutta ei saanut ääntä. Luonnoton kähinä vuoroin korisi, vuoroin -sähisi hänen kurkussaan. Hän hapuili pyssyä, nosti sen olkapäälleen -ja painoi liipasinta. Pyssyn ponnahdus laukaistessa järisytti koko -hänen ruumistaan, ja hänestä tuntui kuin olisi sitä tuhansin tavoin -kidutuspenkillä piinattu. Pyssy putosi hänen polvilleen ja hän -koetti turhaan nostaa sitä olkapäälleen. Hän tiesi, että hänen oli -oltava nopsa ja hän tunsi olevansa pyörtymäisillään, minkävuoksi hän -painoi liipasinta, vaikkei saanutkaan pyssyä asentoon. Tällä kertaa -ponnahti pyssy ylös ja putosi jokeen. Mutta juuri ennenkuin maailma -musteni hänen silmissään, näki hän keittiön oven avautuvan ja naisen -katsahtavan ulos suuresta hirsitalosta, joka puiden kera iloisesti -hyppeli hänen silmissään. - - - - -IX LUKU. - - -Kymmenen päivää myöhemmin saapuivat Harper ja Joe Ladue Sixty Mileen, -ja vaikka Daylight vielä oli hieman heikko, oli hän kuitenkin kyllin -voimakas totellakseen kultakuumetta, joka oli saanut hänet valtoihinsa. -Hän luovutti kolmanneksen valtauksestaan Stewart-joen varrella heidän -Klondike-joen varrella olevan valtauksensa kolmannesta vastaan. He -luottivat ylämaan kultarikkauteen ja Harper läksi tavaralautalla -myötävirtaa Klondike-joen suulle, johon hänen piti perustaa pieni asema. - -"Miksi et, Daylight, käy käsiksi Indian-jokeen?" neuvoi Harper ennen -lähtöään. "Maaperä on siellä erinomainen ja kyllä siellä jossain on -kultaa löytäjäänsä odottamassa. Se paikka on minun mieleeni. Sieltä saa -kultaa oikein kosolti, eikä Indian-joki ole maailman ääressä." - -"Ja siellä on harmaana hirviä", lisäsi Joe Ladue. "Bob Henderson on -jossain siellä päin, on ollut jo kolme vuotta. Ja hän vannoi, että -jotain suurta on tapahtumaisillaan. Hän tappaa siellä laumottain hirviä -ja hakee kultaa ylt'ympäri seutua kuin olisi hän hieman hassu." - -Daylight päätti lähteä Indian-joelle "haljuilemaan", kuten hän itse -sanoi. Mutta Elijah ei taipunut lähtemään hänen kanssaan. Elijahin -oli nälkä turruttanut ja häntä kauhistutti kaikkien kärsimystensä -toistuminen. - -"En tosiaankaan voi lähteä ruoan äärestä", sanoi hän. "Tiedän, että se -on hulluutta, mutta minä en tosiaankaan mahda sille mitään. Siinä on -kyllin, että pääsen pöydän äärestä kun vatsa on niin täynnä, etten saa -sinne enää ainoatakaan palaa. Palaan Circlen leiriin ja oleilen siellä, -kunnes olen tullut jälleen terveeksi." - -Daylight viipyi vielä muutaman päivän, kooten voimia ja järjestellen -vähäisiä matkatavaroitaan. Hän aikoi lähteä kevein varustuksin, -mukanaan vain seitsemänkymmenenviiden naulan taakka ja sälyttäen hyvään -intiaanitapaan jokaisen viidestä koirastaan kannettavaksi kolmekymmentä -naulaa. Laduen kuvauksista oppia ottaen hän aikoi noudattaa Bob -Hendersonin esimerkkiä, elää käytännöllisesti ja syödä pelkkää lihaa. -Kun Jack Kearnsin lotja, joka toi sahaa Linderman-järveltä, poikkesi -Sixty Mileen, niin Daylight vei siihen tavaransa ja koiransa, antoi -Elijahin tehtäväksi ilmoittaa valtauksensa rekisteröitäväksi ja nousi -samana päivänä maihin Indian-joen suulla. - -Neljänkymmenen peninkulman päässä joen suusta tuli hän paikalle, jonka -hän kuulemiensa kuvausten perusteella päätti olevan Quartz Creek'in. -Siellä hän näki jälkiä Bob Hendersonin töistä. Kuljettuaan jokivartta -vielä: kolmekymmentä peninkulmaa tuli hän Australia Creek'iin. Kului -viikkoja, mutta Daylight ei milloinkaan tavannut Bob Hendersonia. -Kaikkialla oli hirviä yllin kyllin ja hänen koiransa herkuttelivat -liharuoalla. Hän löysi tusinanverran kannattavia ja lupaavia -kultapaikkoja hiekassa, ja kun hän huomasi parinkymmenen purosen mudan -ja soran pinnalla hajallaan kultahiukkasia, niin päätti hän tästä, että -siellä täytyi olla runsaat määrät varsinaista kultamalmiakin, joka -nyt vaan oli löydettävä. Usein hän loi katseensa vuorenharjanteihin -pohjoisessa ja aprikoitsi, oliko kulta peräisin sieltä. Lopulta -hän samosi Dominion Creek'in lähteille, kulki vedenjakajan poikki -ja tuli siihen Klondiken seutuun, joka myöhemmin sai nimen Hunker -Creek. Jos hän olisi vedenjakajan poikki mennessään kiertänyt vuoren -oikealta puolelta, niin hän olisi tullut Gold Bottom'iin, jolle nimen -oli antanut Bob Henderson, jonka hän olisi siellä nähnyt työssään, -huuhtomassa ensimäisiä kannattavia kattilallisia Klondikessa. Mutta -Daylight kiersi vuorenlaen vasemmalta, jatkoi matkaansa Hunker-joen -vartta alas Klondikeen ja sitten edelleen Yukoniin intiaanien -kesäkalastuspaikoille. - -Täällä hän oli päivän Carmackin, squaw-miehen [Squaw-mies, squawman on -intiaaninaisen, "squawin" kanssa naimisissa oleva mies. Squaw-miehet -eivät avioliittonsa vuoksi nauti täydellistä yhteiskunnallista -arvonantoa. He eivät esim. saa seurustella perheessä, missä emäntä on -valko-ihoinen.] ja tämän intiaanilangon, Skookum Jim'in nuotiotoverina, -osti veneen ja kulki sitten koirineen myötävirtaan Yukonia Forty -Mileen. Elokuun viimeiset päivät olivat käsissä, päivät lyhenivät -lyhenemistään ja talvi teki tuloaan. Yhä vielä lujasti luottaen Ylämaan -kultarikkauteen aikoi Daylight neljän, viiden toverin kera tai, jos se -oli mahdollista, ainakin yhden toverin kera sauvoa virtaa ylöspäin, -ennenkuin joki jäätyi talveksi. Mutta Forty Milen miehet olivat -epäuskoiset. Heille riitti kullankaivuu lännessä. - -Silloin juuri tuli Carmack, hänen lankonsa Skookum Jim ja -Cultus Charlie kanootilla Forty Mileen. He menivät suoraan -kulta-asiamiehen luo ja ilmoittivat rekistöröitäväksi kolme -valtausta ja löytämänsä Bonanza Creekin valtauksen. Tämän jälkeen he -yöllä näyttivät Sourdough-ravintolassa epäuskoiselle miesjoukolle -kultametallikappaleita. Miehet nauroivat ja ravistivat päätään. He -olivat nähneet, että ennenkin oli erehdytty kultalöytöjen suhteen. -Tämä oli ilmeisesti Harperin ja Joe Laduen suunnitelma, jonka he -olivat panneet toimeen houkutellakseen kullanetsijöitä valtauksensa -läheisyyteen ja saadakseen sinne postiaseman. Ja kuka oli Carmack? -Squaw-mies. Kuka oli konsanaan kuullut, että joku squaw-mies olisi -löytänyt jotakin? Ja mikä oli Bonanza Creek? Pelkkä hirvilaidun -Klondike-joen suulla, sama, jota entisajan miehet olivat nimittäneet -Rabbit Creekiksi. Jospa edes Daylight tai Bob Henderson olisi -ilmoittanut valtauksia rekisteröitäväksi ja näyttänyt kultametallia, -niin olisivat he tienneet siinä olevan jotakin perää. Mutta Carmack, -squaw-mies! Ja Skookum Jim! Ja Cultus Charlie! Ei, ei, se oli tyhjää -puhetta. - -Daylight oli epäuskoinen, vaikka hän uskoi Ylämaan mahdollisuuksiin. -Olihan hän vain joku päivä sitten nähnyt Carmackin maleksimassa -intiaaniensa kanssa, aivankuin ei olisi milloinkaan ajatellutkaan -kullanetsintää. Mutta kun hän kello yksitoista yöllä istui penkkinsä -syrjällä aukomassa intiaanisaappaittensa pauloja, juolahti hänen -mieleensä ajatus. Hän pani takin ylleen ja hatun päähänsä ja palasi -Sourdoughiin. Carmack istui yhä vielä siellä ja näytteli kultaansa -epäuskoiselle sukukunnalle. Daylight istahti hänen viereensä ja -tyhjensi Carmackin pussin sulattajaan. Tätä hän tutkisteli pitkän -aikaa. Sitten pani hän omasta pussistaan toiseen sulattajaan muutaman -unssin verran Circle Cityn ja Forty Milen kultaa. Sitten hän taas -pitkän aikaa tutki ja vertaili. Viimein pani hän oman kultansa pussiin, -antoi Carmackille takaisin tämän kullan ja vaati kädenliikkeellä -hiljaisuutta. - -"Toverit, kerronpa teille jotakin", sanoi hän. "Kultasuoni on varmasti -löydetty virran yläjuoksun varrelta. Ja minä sanon teille selvään ja -vakuuttavasti, että se on tehty. Tämänkaltaista kultaa ei ole ennen -näillä seuduin nähty sulattajassa. Se on uutta kultaa. Siinä on -enemmän hopeaa. Voitte nähdä sen väristä. Carmack on varmasti löytänyt -kultasuonen. Kuka haluaa lähteä kanssani kultapaikalle?" - -Ei kukaan halunnut. Sen sijaan kuului vain naurua ja ivailua. - -"Onko teilläkin siellä valtaus?" kysyi joku. - -"On kuin onkin", kuului vastaus, "ja sitä paitsi kolmannes Harperin -ja Ladue'n valtauksesta. Saatte nähdä, että minä myyn syrjäisetkin -palstani korkeammasta hinnasta kuin te milloinkaan olette ansainneet -Birch Creekissa maata penkomalla." - -"Hyvä on, Daylight", pisti Curly Parson väliin imarrellen. "Teillä -on hyvä maine ja me tiedämme, että teihin voi luottaa. Mutta te -olette yhtä hyvin kuin ken tahansa saattanut takertua ansaan, jonka -nuo maankiertäjät ovat virittäneet. Kysyn teiltä suoraan: Koska oli -Carmack kullanetsinnässä? Sanoittehan itse, että hän kalasti lohia -siwashilaisten sukulaistensa kera vain joku päivä sitten." - -"Ja Daylight puhui totta", keskeytti Carmack kiihoittuneena. "Ja minä -kerron totuuden, taivaallisen totuuden. Minä en ollut etsimässä kultaa. -En sinne päinkään. Mutta kun Daylight oli lähtenyt, niin kuka muu kuin -Bob Henderson tulee tavaralautalla myötävirtaa. Hän tuli Sixty Milesta -käsin ja aikoi palata Indianjokea pitkin ja kantaa tavarat Quartz -Creekin ja Gold Bottomin välillä olevan vedenjakajan poikki." - -"Missä helvetissä on Gold Bottom?" kysyi Curly Parson. - -"Bonanzan, entisen Rabbit Creekin tuolla puolen", sanoi squaw-mies -kääntyen hänen puoleensa. "Siellä on suuri puro, joka virtaa -Klondikeen. Minä menin sitä tietä, mutta palasin vedenjakajan poikki, -kuljin monta peninkulmaa sen harjaa pitkin ja laskeuduin Bonanza -Creekiin. 'Tule mukaan Carmack ja paaluta itsellesi valtaus', sanoi Bob -Henderson minulle. 'Löysin sen äskettäin Gold Bottomista. Huuhtelin -jo neljäkymmentä viisi unssia!' Ja minä menin mukaan, ja Skookum Jim -ja Cultus Charlie samaten. Ja me kaikki paalutimme Gold Bottomissa. -Minä palasin Bonanzan kautta, kun näin hirven. Me pysähdyimme Bonanzan -alapuolelle ja keitimme ruokaa. Minä panin nukkumaan ja Skookum Jim -ryhtyi kuin ryhtyikin kullanetsintään. Hän oli, nähkääs, tarkannut -Hendersonia. Hän vie yks' kaks' kattilan koivun juurelle, täyttää sen -huuhdontasoralla ja saa enemmän kuin dollarin arvosta kultametallia. -Sitten herättää hän minut ja minä ryhdyn huuhdontaan. Sain kaksi ja -puoli dollaria ensimäisestä kattilasta. Sitten minä nimitin poukaman -'Bonanzaksi', paalutin löytöni ja me tulimme tänne rekisteröimään -valtauksemme." - -Hän katseli innokkaasti ympärilleen, toivoen saaneensa toiset -vakuutetuiksi sanojensa todenperäisyydestä, mutta näki vain -epäluuloisia kasvoja -- kaikkien muitten paitsi Daylightin, joka -koko ajan hänen kertomuksensa kestäessä oli pitänyt silmällä hänen -kasvojensa ilmettä. - -"Paljonko ovat Harper ja Ladue antaneet teille tämän jutun -levittämisestä?" kysyi joku. - -"He eivät tiedä siitä mitään", vastasi Carmack. "Se mitä kerroin -teille, on totinen tosi. Minä sain yhdestä huuhdontakattilasta kolme -unssia." - -"Ja siinä on kulta", sanoi Daylight. "Sanonpa teille, toverit, ettei -milloinkaan ennen ole sulattajassa ollut tämäntapaista kultaa. Katsokaa -sen väriä." - -"Onhan se hieman tummempaa", sanoi Curly Parson. "On luultavalta, että -Carmackilla on ollut samassa pussissa hopeadollarin kappaleita. Ja yksi -asia vielä: jos siinä olisi jotakin perää, niin miksei Bob Henderson -ole tullut tänne ilmoittamaan valtauksiansa rekisteröitäväksi?" - -"Hän on Gold Bottomissa", selitti Carmack. "Palattuamme juuri -huomasimmekin, mitä olimme löytäneet." - -Vastauksena oli naurunrähäkkä. - -"Kuka tulee toverikseni ja lähtee huomenna sauvomaan venettä -Bonanzaan?" kysyi Daylight. - -Ei kukaan ilmoittanut suostuvansa. - -"Kuka teistä ottaa toimekseen ennakkomaksusta sauvoa vastavirtaa tuhat -naulaa ruokavaroja?" - -Curly Parson ja Pat Monahan suostuivat ehdotukseen ja tavallisella -ripeydellään maksoi Daylight heille ennakolta palkan ja teki ostoksensa -vaikka hän näin ollen tyhjensi pussinsa. Hän oli lähtemäisillään -Sourdoughista, kun hän äkkiä palasi ovelta tarjoilupöydän ääreen. - -"Mikä vielä asiana?" kysyi joku. "Johtuipa mieleeni jotakin", vastasi -Daylight. "Jauhon hinta varmaankin tänä talvena Klondikessa nousee -suunnattomasti. Kuka lainaa minulle rahaa?" - -Silmänräpäyksessä oli parisenkymmentä miestä, jotka olivat -kieltäytyneet seuraamasta häntä mielettömälle retkelle, ryhmittynyt -hänen ympärilleen tarjoten kultahiekkapussejaan. - -"Paljonko haluatte jauhoja?" kysyi Alaskan Kauppayhtiön -varastonhoitaja. "Noin kaksi tonnia." - -Tarjottuja kultapusseja ei vaadittu takaisin, vaikka niiden omistajat -puhkesivat loukkaaviin ihmettelynhuudahduksiin. - -"Mitä teette kahdella tonnilla?" kysyi varastonhoitaja. - -"Poikani", vastasi Daylight, "ette ole ollut kyllin kauvan näillä -seuduilla tunteaksenne kaikki sen mahdollisuudet. Aijon perustaa -hapankaali-haaraliikkeen ja yhdistetyn hilseen parantolan." - -Hän lainasi rahaa oikealta ja vasemmalta ja palkkasi kuusi miestä -kantamaan jauhot yhdeksään veneeseen ja maksoi heille palkan etukäteen. -Taas oli hänen pussinsa tyhjä ja hän oli korviaan myöten velassa. - -Curly Parson pudisti päätään tarjoilupöydän ääressä toivottomuutta -ilmaisevin elein. - -"En käsitä", vaikeroi hän, "mitä te oikein aijotte tehdä." - -"Kerron teille kaikki, selitän teille kaikki päivänselväksi", Daylight -sanoi, nosti sormensa ja alkoi luetella: "Ensimäinen juttu: Ylämaassa -on tehty suuri kultalöytö. Toinen seikka: sen on tehnyt Carmack. -Kolmas seikka: hän ei ole löytänyt kaikkea. Siellä on vielä enemmän. -Jos ensimäinen ja toinen asia ovat perälliset, niin jauho nousee -huimaavaan hintaan. Jos ensimäisen ja toisen asian hyväksyn, niin on -minun hyväksyttävä kolmaskin ja käytettävä sitäkin hyväkseni. Jos olen -oikeassa, niin jauhot tänä talvena maksavat painonsa kultaa. Ja sanonpa -teille, pojat, että kun teillä on joku mahdollisuus, niin käyttäkää -sitä kaikin tavoin hyväksenne. Mitä hyötyä on onnesta, ellette osaa -ottaa tilaisuudesta vaarin. Ja kun käytätte tilaisuutta hyväksenne, -niin käyttäkää oikein hitonmoisesti. Olen ollut vuosikausia näillä -mailla ja odottanut, että kerran tehtäisiin suurlöytö. Nyt se on tehty. -Hyvä, aijon hyötyä siitä, aijon totisesti. Hyvää yötä, pojat, hyvää -yötä!" - - - - -X LUKU. - - -Miehet yhä vielä epäilivät puheita uudesta kultalasta perättömiksi. -Kun Daylight saapui raskaine jauholastineen Klondikejoen suuhun, hän -huomasi suuren lakeuden yhtä autioksi ja asumattomaksi kuin ennenkin. -Lähellä virtaa oli intiaanipäällikkö Isaacin ja hänen heimonsa leiri -lohenkuivaustelineineen. Muutamia vanhoja kullankaivajia oli siellä -niinikään leirissä. Lopetettuaan kesätyönsä Ten Mile Creekissä, olivat -he tulleet Yukonia alas, lähelle Circle Cityä. Mutta Sixty Milessä he -olivat kuulleet kerrottavan uudesta kultasuonesta ja olivat jääneet -maaperää tarkastelemaan. He olivat juuri palanneet veneelleen, kun -Daylight laski jauhoaluksensa maihin, ja heidän kertomansa eivät olleet -toivehikkaita. - -"Kirottu hirvilaidun", sanoi eräs heistä, Pitkä Jim Harney, vaijeten -välillä puhaltaakseen tinakupissa höyryävää teetä. "Et kostu täällä, -Daylight. Tämä on hävyttömän likaista petkutusta. He ovat ovelasti -kyhänneet kokoon jutun uudesta kultasuonesta. Harper ja Ladue ovat -varsinaiset suunnittelijat, Carmackia on käytetty vain syöttinä. -Onko milloinkaan kuultu kullankaivamisesta hirvilaitumella, puolen -penikulman päässä rantakallioista ja jumala tiesi miten etäällä -peruskalliosta!" - -Daylight nyökäytti myöntävästi päätään ja mietti hetkisen. - -"Oletteko huuhdelleet ollenkaan?" kysyi hän vihdoin. - -"Vai huuhdelleet!" kuului suuttunut vastaus. "Pidätte minua varmaan -eilispäivän lapsena! Vain joku arkajalkainen tulokas saattaisi kulkea -tällä laitumella ja täyttää kattilan huuhdontasoralla. Minua ette -sellaisesta mielettömyydestä yllätä. Minulle riitti kun vaan kerran -katsoinkin. Lähdemme aamulla Circle Cityyn. En ole milloinkaan -luottanut tähän Ylämaahan. Tananan seudut ovat kyllin hyvät minulle, -ja huomatkaa sanani, kun suuri kultalöytö tehdään, tehdään se joen -alajuoksun varrella. Tämä Johnny tässä paalutti pari penikulmaa, mutta -sen hän teki tyhmyyksissään." - -Johnny näytti olevan häpeissään. - -"Tein sen piloillani", selitti hän. "Antaisin oikeuteni valtaukseen -naulasta puristettua Star-tupakkaa." - -"Saatte sen minulta", sanoi Daylight nopeasti. "Mutta älkää tulko -sitten valittamaan, jos minä saan kaksikymmentä tai kolmekymmentä -tuhatta siitä irti." - -Johnny irvisteli iloisesti. - -"Antakaa tänne vaan tupakka", sanoi hän. - -"Toivon, että minäkin olisin paaluttanut itselleni valtauksen siitä -vierestä", mutisi Pitkä Jim valittaen. - -"Ei ole vielä liian myöhäistä", sanoi Daylight. - -"Mutta olisi marssittava kaksikymmentä peninkulmaa edestakaisin." - -"Minä paalutan sen teille huomenna kun menen sinne", ehdotti Daylight. -"Sitten teette niinkuin Johnny. Saatte maksun Tim Loganilta. Hänellä -on ravintola Sourdoughissa ja hän lainaa tupakan minulle. Ilmoittakaa -valtaus sitten rekisteröitäväksi omissa nimissänne, siirtäkää paperit -minulle ja antakaa ne Timille." - -"Minä myös", sanoi kolmas vanha kullankaivaja. - -Ja kolmella naulalla Star-purutupakkaa osti Daylight ilman muuta kolme -viidensadan jalan valtausta Bonanzasta. Hän saattoi sitäpaitsi omissa -nimissään paaluttaa itselleen valtauksen, nuo toiset kun olivat vain -siirretyt hänelle. - -"Olette maar' kovin kärkäs jakelemaan purutupakoitanne", sanoi Pitkä -Jim irvistellen. "Onko teillä täällä jossakin varastopaikka?" - -"Ei, mutta minulla on mainio suunnitelma", kuului vastaus, "ja minä -sanon teille, että tulee halvemmaksi kuin huuhtelu-muta käyttää -tilaisuutta hyväkseen ja ostaa kolme valtausta kolmella naulalla -purutupakkaa." - -Mutta tuntia myöhemmin tuli hänen omaan leiriinsä Joe Ladue, joka juuri -oli saapunut Bonanza Creekiin. Hän oli ensin aivan tietämätön Carmackin -kultalöydöstä, sitten hän oli epäilevällä kannalla ja lopulta tarjosi -hän Daylightille sata dollaria tämän palstasta. - -"Nyt heti?" kysyi Daylight. - -"Tietysti. Tässä on rahat." - -Näin sanoessaan otti Ladue esiin kultapussinsa. Daylight otti -sen hajamielisenä käteensä ja avasi kuin epähuomiossa siteet ja -pudotti hiukan kultahiekkaa kouraansa. Se oli tummempaa kuin -mikään kultahiekka, jonka hän ennen oli nähnyt, Carmackin kultaa -lukuunottamatta. Hän pani kullan takaisin, sitoi pussin suun kiinni ja -antoi sen takaisin Laduelle. - -"Luulen, että olet enemmän sen tarpeessa kuin minä", sanoi Daylight. - -"Eikö mitä; minulla on vielä yllinkyllin", vakuutti toinen. - -"Mistä olet saanut tuon kullan?" - -Daylight oli aivan viattoman näköinen tehdessään tämän kysymyksen ja -Ladue näytti sen kuullessaan yhtä tylsältä kuin joku intiaani. Mutta -lyhyen silmänräpäyksen katsoivat miehet toisiaan silmiin ja tässä -silmänräpäyksessä näytti Joe Laduen ruumiista ja sielusta lähtevän joku -näkymätön ja kuulumaton viesti. Ja Daylightista tuntui, että hän oli -käsittänyt tuon viestin ja aavistanut, että toisella oli tiedossa joku -salaisuus, jota tämä aikoi käyttää hyväkseen. - -"Tunnet paikan paremmin kuin minä", sanoi Daylight. "Ja jos minun -palstani on sadan dollarin arvoinen sinun silmissäsi, joka tunnet -asiat, on se sadan dollarin arvoinen minulle, siitä riippumatta, -tiedänkö sen arvon vai en." - -"Annan sinulle kolme sataa", tarjosi Ladue epätoivon vimmassa. - -"Taas sama johtopäätös. Tietämättömyydestäni huolimatta on sen arvo -minulle se, minkä sinä olet halukas siitä maksamaan." - -Silloin muutti Joe Ladue häpeissään mieltä. Hän vei Daylightin syrjään -leiristä ja muista miehistä ja uskoi hänelle salaisuutensa. - -"Löytö on nyt varmasti tehty", hän päätti puheensa. "Minä en rakentanut -patoa, huuhdoin vain jalaskattilassa. Sain koko tämän pussillisen -eilen rannalla. Sanon sinulle, että voit saada saman verran vallan -ruohonjuurista. Eikä kukaan aavista, mitä on peruskalliossa, puron -pohjassa. Mutta paljon siellä on. Älä hiisku mitään, vaan hanki -valtauksia niin paljon kuin suinkin saat. Valtaukset ovat hajallaan, -mutta en hämmästy, jos saan niistä viisikinkymmentä tuhatta. Ainoa -harmini on, etteivät valtaukseni ole suuremmat." - - * * * * * - -Kuukausi kului ja Bonanza Creek pysyi hiljaisena. Aniharvat olivat -paaluttaneet ja useimmat heistäkin olivat paalutettuaan lähteneet Forty -Mileen ja Circle Cityyn. Ne, jotka uskoivat kyllin lujasti jäädäkseen -paikalle, olivat uutterassa työssä rakentaessaan hökkeleitä lähenevän -talven varalle. Carmack ja hänen intiaanisukulaisensa rakensivat patoa -saadakseen vettä kullanhuuhdontaan. Työ kävi hitaasti, sillä heidän -täytyi sahata hirtensä käsin kasvavasta metsästä. Mutta etäämpänä -Bonanzan alapuolella oli neljä miestä, jotka olivat tulleet virran -yläpäästä. Dan Mc Gilvary, Dave Mc Kay, Dave Edwards ja Harry Waugh. He -olivat hiljaisia toveruksia, jotka eivät puuttuneet toisten asioihin -eivätkä puhelleet omistaan ja kulkivat yhdessä omia teitään. Mutta -Daylight, joka oli huuhdellut sieltä täältä Carmackin valtauksen -vierestä ja saanut kultaa aivan maanpinnalta, ja joka oli huuhdellut -monista muista paikoista löytämättä mitään, oli halukas tietämään mitä -oli peruskalliossa. Hän oli pannut merkille, että nuo neljä vaiteliasta -miestä kaivoivat kuilua lähelle rantaa ja hän oli kuullut heidän -lankkusahansa kitinän, kun he sahasivat palkkeja huuhtelupatojaan -varten. Hän ei odottanut kutsua, vaan meni katsomaan kun he ensimäisen -kerran huuhtelivat siinä kultaa. Kun yksi miehistä oli nostanut viisi -lapiollista, näki hän heidän saavan kolmetoista ja puoli unssia -kultaa. Siinä oli kultaa pienistä jyväsistä aina kahdentoista dollarin -arvoisiin kimpaleisiin ja se oli saatu peruskalliosta. Tänä päivänä -satoi ensimäinen lumi ja napaseudun talvi teki tuloaan, mutta Daylight -ei välittänyt pakenevan lyhyen kesän kalpeanharmaasta synkeydestä. Hän -näki unelmansa käyvän toteen ja hanttien keskelle kohosi taas hänen -mielikuvituksensa kultakaupunki. Kultaa oli löydetty peruskalliosta. -Tämä oli suurta. Carmackin löytö oli varmennettu. Daylight paalutti -omissa nimissään valtauksen niiden kolmen lisäksi, jotka oli ostanut -purutupakalla. Hänellä oli sitten kahdentuhannen jalan pituinen -yhtäjaksoinen kaistale, joka ulottui rantakalliosta rantakallioon. - -Palatessaan tänä yönä leiriinsä Klondike-joen suulle, tapasi hän -Kaman, tuon intiaanin, jonka oli jättänyt Dyeaan. Kama oli tullut -kanootilla tuoden vuoden viimeistä postia. Hänellä oli parisen sadan -dollarin arvosta kultahiekkaa, jonka Daylight heti lainasi häneltä. -Vastapalvelukseksi paalutti hän Kamalle valtauksen, jonka tämän piti -Forty Milen ohi kulkiessaan ilmoittaa rekisteröitäväksi. Kun Kama -seuraavana aamuna läksi vei hän tukun kirjeitä kaikille Daylightin -vanhoille tovereille, joita kehoitettiin viipymättä tulemaan -paaluttamaan. Samansuuntaisia kirjeitä antoivat muutkin Bonanzassa -työskentelevät miehet hänen vietäväkseen. - -"Siitä tulee varmaan aika rynnäkkö tänne", ajatteli Daylight hymähtäen -kun hän mielikuvituksessaan näki Forty Milen ja Circle Cityn -kiihoittuneen asujamiston kiirehtivän veneisiin ja soutavan kilpaa -satoja peninkulmia Yukonia ylöspäin; sillä hän tiesi, että hänen -sanoihinsa luotettiin ehdottomasti. - -Ensimäisten venekuntien saavuttua vilkastui elämä Bonanza Creekissa -ja sen jälkeen alkoi pitkä-aikainen kilpajuoksu valheen ja totuuden -välillä. Miehet valhettelivat niin urheasti kuin vain osasivat, mutta -todellisuus voitti aina heidän valheensa. Kun miehet, jotka epäilivät -Carmackin kertomusta kahdesta ja puolesta dollarista kattilalta, itse -huuhtelivat kaksi ja puoli, valhettelivat he ja sanoivat saaneensa -yhden unssin. Ja jo kauan ennenkuin tämä valhe oli oikein päässyt -vauhtiin, olivat he saaneet viisi unssia eikä vain yhtä. Tällöin he -väittivät saaneensa kymmenen unssia ja kun he täyttivät kattilan -soralla vahvistaakseen valheensa, saivatkin he siitä kaksitoista -unssia. Ja niin kilpajuoksua jatkui. He valhettelivat yhä urheasti, -mutta totuus oli yhä suurempi kuin heidän valheensa. - -Eräänä joulukuun päivänä täytti Daylight kattilan peruskalliosta omassa -valtauksessaan ja vei sen omaan majaansa. Täällä paloi tuli, jolla -hän piti vettä sulana vesisäiliössä. Hän kumartui vesisäiliön yli ja -alkoi huuhdella. Multa ja sora näytti täyttävän kattilan. Kun hän -pyöritti sitä ympyrässä huuhtoontuivat kevyemmät ainekset yli laidan. -Silloin tällöin hän haravoi pintaa sormillaan ja kokosi kourallisittani -soraa. Kattilan sisältö väheni. Kun hän läheni pohjaa tyhjensi hän -kärsimättömästi äkillisellä liikkeellä kattilan vedestä. Koko pohja -näytti siltä kuin olisi se ollut voin peitossa. Keltainen kulta -tuli näkyviin kun mutainen vesi oli kaadettu pois. Siinä oli kultaa --- kultahiekkaa, kultarakeita, kultakimpaleita, suuria kimpaleita. -Hän oli aivan yksin. Hän asetti kattilan syrjään hetkeksi ja tuumi -pitkään. Sitten hän päätti huuhtelun ja punnitsi saaliinsa. Jos laski -unssin hinnaksi kuusitoista dollaria, oli hän saanut kattilasta alun -kahdeksatta sataa dollaria. Se oli enemmän kuin hän milloinkaan oli -uneksinutkaan. Hänen rohkeimmatkaan ennakkolaskelmansa eivät olleet -kohonneet korkeammalle kuin kahteenkymmeneen tai kolmeenkymmeneen -tuhanteen dollariin valtaukselta; mutta tämän mukaan olivat valtaukset -vähintäin puolen miljoonan arvoiset kukin. - -Hän ei palannut työhönsä kuilussa sinä päivänä, eikä seuraavana, eikä -sitäkään seuraavana päivänä. Sensijaan hän lakki päässä ja käsineet -kädessä, jäniksennahkainen vaippa kiinnitettynä hihnoilla selkään teki -monen päivän jalkamatkan pitkin veden-jakajia ja puroja ja tarkasti -koko lähiseudun. Joka paikassa kehoitettiin häntä hankkimaan itselleen -valtaus, mutta hän oli varovainen. Vain Hunker Creekissa hän paalutti -valtauksen. Bonanza Creek oli paalutettu suusta lähteisin, ja jok'ainoa -pienoinen joki-uoma tai puronen, joka laski siihen, oli niinikään -paalutettu. Näistä sivuhaaroista ei oltu uskottu juuri löytyvän -mitään. Ne olivat paaluttaneet ne sadat miehet, joiden ei ollut -onnistunut saada valtausta Bonanzasta. Suosituin näistä oli Adams. -Vähimmin suosittu oli Eldorado, joka laski Bonanzaan juuri Carmackin -Discovery-valtauksen yläpuolella. Ei Daylightkaan pitänyt Eldoradon -paikoista; mutta käyttäen tilaisuutta hyväkseen osti hän puolella -jauhosäkillä osan siitä. Kuukautta myöhemmin hän maksoi kahdeksansataa -dollaria viereisestä valtauksesta. Kolme kuukautta myöhemmin hän -aluettaan laajentaessaan maksoi neljäkymmentä tuhatta kolmannesta -valtauksesta; ja vaikka se oli vielä peittynyt tulevaisuuden hämärään, -täytyi hänen pian senjälkeen maksaa sata viisikymmentä tuhatta -neljännestä valtauksesta, jota oli pidetty kaikkein vähimmin lupaavana. - -Siitä päivästä lähtien, jolloin hän yhdestä ainoasta -huuhdontakattilasta oli saanut seitsemänsataa dollaria ja kumartuneena -sen yli tuuminut pitkään, ei hän enää koskenut kuokkaan eikä lapioon. -Hän olikin sanonut Joe Laduelle tuona yönä, jolloin hän teki tuon -ihmehuuhdontansa: - -"Joe, en enää milloinkaan käy käsiksi kovaan työhön. Nyt alan tehdä -työtä aivoillani. Rupean kaivattamaan muilla kultaa. Kulta kasvaa -itsestään, jos sinulla vain on ymmärrystä ja kykenet hankkimaan alun -siemeneksi. Kun näin nuo seitsemänsataa kattilan pohjalla, niin tiesin, -että minulla vihdoinkin oli siemen." - -"Mihin aijot kylvää sen?" oli Joe Ladue kysynyt. - -Ja Daylight heilutti kättään ja osoitti koko ympäristöä ja aluetta -vedenjakajain takana. - -"Tuonne", sanoi hän, "ja kohta saat nähdä savuni. Tuossa on miljoonia -miehelle, joka vain osaa ne nähdä. Ja minä näin kaikki nuo miljoonat -tänään iltapäivällä, kun nuo seitsemänsataa dollaria pilkistivät -silmiini kattilan pohjalta ja visersivät: 'Jo löysi Burning Daylight -meidät vihdoinkin!'" - - - - -XI LUKU. - - -Burning Daylight, joka oli aikaisemmin, ennen Carmackin löytöä, ollut -Yukonin sankari, oli nytkin kultakaivoksen sankari. Tarinaa hänen -onnestaan ja siitä, kuinka hän osasi käyttää sitä hyväkseen, kerrottiin -ylt'ympäri maata. Epäilemättä oli hän menetellyt paljon rohkeammin kuin -kukaan muu, sillä ei viidelläkään niistä, joita onni parhaiten oli -suosinut, ollut hallussaan niin paljon ja arvokkaita valtauksia kuin -hänellä. Ja sitäpaitsi hän yhä kartutti omaisuuttaan vähenemättömällä -rohkeudella. Jotkut viisaat ravistivat päätään ja ennustivat, että hän -vielä kadottaisi joka unssin, jonka oli voittanut. He väittivät, että -hän teki kauppoja aivankuin olisi koko seutu ollut täynnä kultaa, eikä -kukaan, joka sillä tavoin rehenteli kullanhuuhtelupaikalla, voinut -voittaa. - -Toisaalla arveltiin hänen omaisuutensa arvon nousevan miljooniin, -ja oli niinkin herkkäuskoisia miehiä, että he pitivät mielettömänä -miestä, joka ryhtyi vedonlyöntiin Daylightin kera. Hänen loisteliaassa -tuhlaavaisuudessaan ja huolettomassa rahojen käytössään piili selvää, -käytännöllistä arvostelukykyä, mielikuvitusta ja kaukonäköisyyttä. -Hänessä oli suuren pelaajan rohkeutta. Hän kuvitteli sellaista, mitä ei -milloinkaan ollut omin silmin nähnyt, ja hän pelasi voittaakseen paljon -tai hävitäkseen kaikki. - -"Täällä Bonanzassa on liian paljon kultaa, jotta se päättyisi tähän", -päätteli hän. "Jossakin muualla on pääsuoni ja uusia löytöjä tehdään -vielä. Pitäkää silmällä Indian-jokea. Joet, jotka laskevat siltä -puolelta Klondiken vedenjakajaa, saattavat aivan yhtä hyvin olla -kultarikkaita kuin ne, jotka laskevat tältä puolen." - -Hän oli niin varma tässä uskossaan, että hän palkkasi puoli tusinaa -retkikuntaa etsimään malmia Indianjoen varsilta. Toisia miehiä, -sellaisia, joiden ei ollut onnistunut paaluttaa kultarikkaita -valtauksia, hän pani työhön Bonanzassa oleviin kaivoksiinsa. -Ja hän maksoi heille hyvin -- kuusitoista dollaria päivältä -kahdeksantuntisesta työvuorosta, ja hän oli järjestänyt kolme vuoroa. -Hänellä oli niin paljon ruokavaroja, että saattoi panna työn alkuun, -ja kun jäiden lähdettyä _Bella_ laski maihin tuoden ruokatavaroita, -luovutti hän Jack Kearnsille varastohuoneen paikan ruokatavaravarastoa -vastaan, josta kaikki hänen miehensä saivat elantonsa vuoden 1896 koko -talven ajan. Ja tänä talvena, kun nälänhätä uhkasi ja jauhonaula maksoi -kaksi dollaria, piti hän kolme työvuoroa työssä Bonanzan kaikilla -neljällä valtauksella. Toiset kaivostenomistajat maksoivat viisitoista -dollaria päivässä miehilleen; mutta hän oli ensimäisenä ottanut miehiä -työhön ja alusta alkaen maksanut heille täyden unssin päivältä. -Seurauksena oli, että hänellä oli työssään parhaimmat miehet, jotka -hyvin ansaitsivat suuremman palkkansa. - -Yhden rohkeimmista kaupoistaan hän teki syystalvella joen jäädyttyä. -Satoja kullankaivajia, jotka olivat paaluttaneet itselleen valtauksia -muualta kuin Bonanzasta, oli palannut ennen joen jäätymistä myötävirtaa -Forty Mileen ja Circle Cityyn. Daylight panttasi Alaskan Kauppayhtiölle -yhden Bonanza-valtauksistaan ja osti rahoilla matkakreditiivin. Sitten -hän valjasti koiransa ja lähti taivaltamaan myötävirtaa jäätä pitkin -suorittaen päivämatkoja, jollaisia vain hän saattoi suorittaa. Hän -uuvutti menomatkalla yhden intiaanin, paluumatkalla toisen ja neljä -koiravaljakkoa, ja Forty Milessa ja Circle Cityssä hän osti valtauksia -tusinoittain. Useimmat niistä osottautuivat aivan arvottomiksi, mutta -muutamista saatiin parempia tuloksia kuin Bonanzasta. Hän osti oikealta -ja vasemmalta ja maksoi niinkin alhaisen hinnan kuin viisikymmentä -dollaria ja niinkin korkean kuin viisi tuhatta. Kalleimman valtauksensa -hän osti Tivolin ravintolassa. Se oli Eldoradon ylimmäinen valtaus, ja -kun hän suostui hintaan, nousi Jacob Wilkins, vanhanajan kullankaivaja, -joka oli juuri käynyt vilkaisemassa hirvilaidunta, ja jätti huoneen -sanoen: - -"Daylight, olen tuntenut sinut seitsemän vuotta ja sinä olet aina -tähän saakka näyttänyt järkevältä mieheltä. Ja nyt olet juuri -antamaisillasi niiden nylkeä itseäsi oikealta ja vasemmalta. Sehän -on suoraa nylkemistä. Viisi tuhatta valtauksesta tuolla kirotulla -hirvilaitumella. En voi jäädä huoneeseen ja katsella, kuinka sinua -petkutetaan." - -"Sanon sinulle, Wilkins", vastasi Daylight, "että Carmackin kultalöytö -on niin suuri, ettemme sen päätä voi nähdäkään. Tämä on kuin -arpajaisissa. Jokainen valtaus, jonka ostan, on arpa. Ja sieltä saa -varmaan erinomaisia voittoja." - -Jacob Wilkins, joka seisoi avoimessa ovessa, puhisi epäuskoisesti. - -"Otaksuppa nyt Wilkins", jatkoi Daylight, "otaksuppa, että tietäisit -taivaasta satavan lientä. Mitä tekisit silloin? Ostaisit tietysti -lusikoita. No hyvä, minä ostan parhaillaan lusikoita. Klondikessa -rupeaa satamaan lientä, ja ne, joilla on haarukat, eivät saa mitään -suuhunsa." - -Mutta Wilkins paiskasi oven jälkeensä kiinni ja Daylight ryhtyi -päättämään kauppaansa. - -Palattuaan Dawsoniin hän teki työtä ankarammin kuin milloinkaan ennen -elämässään, vaikka hän piti sanansa eikä kertaakaan koskenut kuokkaan -tai lapioon. Hänellä oli tuhat rautaa tulessa ja ne pitivät hänet aina -loimessa. Edustaminen kävi kalliiksi ja hänen täytyi usein taivaltaa -valtaukselta toiselle, voidakseen päättää, missä piti keskeyttää -työtä ja missä piti jatkaa kaivuuta. Hän oli itse nuoruudessaan ennen -Alaskaan tuloaan ollut vuorikristallin-kaivajana ja haaveili nyt -pääsuonen löytämistä. Kullanhuuhteluleiri on lyhytaikainen kun taas -vuorikristallileiri on pysyväinen ja hän palkkasi kuukausmääriksi -parisenkymmentä miestä etsimään sitä. Pääsuonta ei milloinkaan löydetty -ja vuosien kuluttua hän arvioi sen etsimisen tulleen itselleen -maksamaan viisikymmentä tuhatta dollaria. - -Mutta hänellä oli suuret suunnitelmat. Vaikka hänen menonsa olivatkin -suuret, olivat hänen tulonsa vieläkin suuremmat. Hän kylvi rahaa, osti -puolia osuuksia, antoi ruokaa ja sai lisää alueita. Hänen koiransa -olivat yöt päivät matkavalmiit ja hänellä oli parhaimmat valjakot; -kun tehtiin uusi suurlöytö, taivalsi Burning Daylight pisimmät, -kylmimmätkin yöt läpeensä, kunnes pääsi ennen muita perille ja iski -paalunsa löytäjän valtauksen viereen. Tavalla tai toisella (monista -arvottomista valtauksista puhumattakaan) hankki hän valtauksia hyvistä -kultapaikoista, sellaisista kuin Sulphur, Dominion, Excelsis, Siwash, -Christo, Alhambra ja Doolitle. Tuhannet, jotka virtasivat hänen -käsistään, tulvivat takaisin kymmeninä tuhansina. Forty Milen miehet -kertoivat hänen kahdesta jauhotonnistaan ja tekivät laskelmia siitä, -miten paljon ne olivat tuottaneet hänelle voittoa, ja arvioivat sen -miljoonaksi tai puoleksi. Yksi seikka tiedettiin varmasti, nimittäin, -että puolikas Eldoradon ensimäisestä valtauksesta, jonka Daylight oli -ostanut jauhosäkin puolikkaalla, oli viiden sadan tuhannen arvoinen. -Toisaalta kerrottiin, että kun tanssijatar Freda saapui solien poikki -Peterborough-kanootilla ajojäiden keskitse, ja kun hän tarjosi tuhat -dollaria kymmenestä jauhosäkistä, eikä kenelläkään ollut myydä, antoi -Daylight jauhot hänelle lahjaksi, vaikkei ollut milloinkaan häntä -nähnytkään. Samoin antoi hän kymmenen säkkiä yksinäiselle katooliselle -papille, joka oli pannut kuntoon ensimäisen sairashuoneen. - -Hänen anteliaisuutensa oli tuhlaavainen. Muut sanoivat sitä -mielettömäksi. Kun hän kerran kaupoissa oli saanut jauhosäkin -puolikkaasta puoli miljoonaa, niin oli sulaa hulluutta antaa -kaksikymmentä täyttä säkillistä tanssijattarelle ja papille. Mutta -se oli nyt hänen tapaistaan. Rahat olivat vain pelimerkkejä. Häntä -viehätti itse peli. Miljoonien omistaminen muutti vähän hänen -elämäntapojaan, lukuunottamatta sitä, että hän hoiti peliään -intohimoisemmin. Kohtuullinen kun oli aina ollut paitsi harvoissa -poikkeustapauksissa, joi hän vielä vähemmin nyt, kun hänellä olisi -ollut varoja juoda määrättömästi ja juomat aina olivat saatavissa. -Suurin muutos hänen elämäntavoissaan oli tapahtunut siinä, että hän -enää vain matkoilla keitti itselleen. Muuan rampa kullankaivaja asui -hänen kanssaan hirsimajassa ja valmisti hänen ruokansa. Mutta se oli -samaa ruokaa: silavaa, papuja, jauhoja, luumuja, kuivattuja hedelmiä -ja riisisuurimoita. Hänen pukunsakin oli yhä vielä sama kuin ennenkin: -kaikkialla saksalaiset säärystimet, intiaanisaappaat, flanellipaita, -nahkalakki ja villahuopatakki. Hän ei ruvennut polttamaan -sikaareitakaan, jotka halvimmatkin maksoivat puoli dollaria tai -dollarin kappale. Sama Bull Durham-tupakka ja ruskeasta paperista käsin -kierretyt savukkeet kelpasivat hänelle. Tosin piti hän enemmän koiria -ja maksoi niistä suunnattomia hintoja. Ne eivät olleet ylellisyyttä, -vaan tarpeen vaatimat. Hänen täytyi kulkea nopeasti. Ja samasta syystä -hän palkkasi keittäjänkin. Hänellä oli liian paljon työtä ennättääkseen -keittää itselleen, siinä koko juttu. Ei kannattanut tuhlata aikaa tulen -virittämiseen ja veden sulattamiseen, kun piteli miljoonia. - -Dawson kasvoi nopeasti tänä talvena, 1896. Rahaa virtasi Daylightille -maapalstojen myynnistä. Hän sijoitti sen heti uusiin tuottaviin -yrityksiin. Hän pelasi vaarallista peliä, niin vaarallista kuin -kullanhuuhteluleirissä saattoi tulla kysymykseen. Mutta hän pelasi -silmät auki. - -"Odottakaahan kunnes uutinen tästä löydöstä ennättää etäämmälle", -sanoi hän vanhoille ystävilleen Moosehornin ravintolassa. "Uutinen -ennättää levitä ensi kevääseen mennessä. Silloin on odotettavissa -kolme rynnäkköä. Kesä-ryntäys, jolloin miehet tulevat ilman liikoja -kapistuksia; syys-ryntäys, jolloin he tulevat tavaroineen; ja -kevät-ryntäys ensi vuoden keväänä, jolloin tulee viisikymmentä tuhatta -miestä. Silloin on täällä arkajalkoja maa kirjavanaan. No, puhuaksemme -aluksi vuoden 1897 kesä- ja syys-ryntäyksestä. Mihin toimenpiteisiin -aijotte sen johdosta ryhtyä?" - -"Mihin toimenpiteisiin aijotte itse ryhtyä?" kysyi muuan ystävä. - -"En mihinkään", vastasi hän. "Olen jo ryhtynyt toimenpiteisiin. Olen -lähettänyt kaksitoista miesjoukkiota Yukonia ylöspäin hakkaamaan -hirsiä. Jäiden lähdettyä saatte nähdä heidän lauttansa tulevan -myötävirtaa tänne. Majoja! Niistä varmaan ensi syksynä miehet maksavat, -mitä jaksavat. Hirsiä! Ne nousevat varmaan huimaavaan hintaan. Minulla -on kolme sahaa, joita par'aikaa hinataan solien poikki. Ne tulevat -tänne heti, kun järvet ovat tulleet jäistä vapaiksi. Ja jos olette -hirsien tarpeessa, teen heti kanssanne sopimuksen -- kolme sataa -dollaria tuhannelta." - -Syrjäisempiä palstoja halutuimmista valtauksista myytiin tänä talvena -kymmenestä, jopa kolmestakymmenestäkin tuhannesta. Daylight lähetti -uusille tulokkaille sanan tuoda hirsilauttoja alas myötävirtaa ja -seurauksena oli, että kesällä 1897 hänen sahansa olivat työssä yötä -päivää kolmessa työvuorossa ja vielä jäi häneltä hirsiä majojen -rakennuttamiseen. Näistä majoista ja niitä ympäröivästä maapalstasta -hän sai muutamia tuhansia dollareita. Kaksikerroksiset rakennukset -leirien keskuksessa tuottivat hänelle neljäkymmentä tai viisikymmentä -tuhatta dollaria kukin. Nämät pääoman lisäykset hän heti käytti toisiin -yrityksiin. Kultaa tulvi hänelle joka taholta, kunnes kaikki mihin hän -koski näytti muuttuvan kullaksi. - -Mutta tämä ensimäinen talvi Carmackin kultalassa opetti Daylightille -paljon. Tuhlaavaisuudestaan huolimatta tiesi hän kuitenkin määränsä. -Hän katseli miljoonamies-nousukkaiden hurjaa tuhlausta eikä käsittänyt -sitä. Hänen kannaltaan oli aivan paikallaan yhden yön iloisessa -leikissä panna menemään kaikki säästönsä. Sen hän olikin tehnyt -pelatessaan Circle Cityssä pokeria, missä menetti viisikymmentä -tuhatta -- kaiken mitä omisti. Mutta viisikymmentä tuhatta oli hänen -mielestään ollut vain pikkusumma. Toista oli, kun tuli miljoonista -kysymys. Niin suuri omaisuus oli panos, eikä sitä saanut kylvää -ravintolahuoneiden lattialle, suorastaan kylvää, niinkuin tekivät -humalaiset miljoonanomistajat, jotka olivat menettäneet kaiken -käsityksen mitasta ja määrästä. Sellainen oli Mc Mann, jonka yksi ainoa -ravintolalasku nousi kolmeenkymmeneen kahdeksaan tuhanteen dollariin; -ja Raaka Jimmie, joka menetti sata tuhatta kuukaudessa ja hurjisteli -neljä kuukautta kunnes eräänä maaliskuun yönä kaatui humalaisena lumeen -ja paleltui kuoliaaksi; ja Swiftwater Bill, joka tuhlattuaan kolmen -arvokkaan valtauksen hinnan kohtuuttomissa juomingeissa, lainasi kolme -tuhatta dollaria jättääkseen seudun, ja joka erään naisen tähden, joka -keimaillen oli vakuuttanut pitävänsä munista, osti Dawsonin torilta -sata kymmenen tusinaa munia maksaen niistä kaksikymmentä neljä dollaria -tusinalta ja syötti ne heti koirille. - -Samppanja maksoi neljä-, viisikymmentä dollaria neljännes ja -osterilaatikko viisitoista dollaria. Daylight ei sallinut itselleen -mitään sellaista ylellisyyttä. Hän tarjosi mielellään tarjoiluhuoneen -täyteiselle miesjoukolle whiskyä, joka maksoi viisikymmentä senttiä -lasi, mutta hänenkin tuhlaavaisessa ja hurjassa luonteessaan oli -jonkinlainen sopivaisuuden ja sopusuhtaisuuden tunne, joka esti häntä -maksamasta viittätoista dollaria osterilaatikon sisällöstä. Toisaalta -menetti hän mahdollisesti enemmän rahaa kovaonnisten auttamiseen kuin -hurjimmatkaan vastaleivotuista miljoonamiehistä panivat mielettömiin -hurjisteluihinsa. Sairaalan isä Judge olisi voinut kertoa paljon -suuremmista lahjoituksista kuin ensimäiset kymmenen jauhosäkkiä. Ja -entiset toverit, jotka tulivat Daylightin luo hädässään, läksivät aina -hänen luotaan autettuina. Mutta viisikymmentä dollaria vaahtoavasta -samppanjaneljänneksestä! Se oli liikaa! - -Ja kuitenkin hän vielä toisinaan vietti yön entiseen tapaan juoden -ja reuhaten. Mutta hän teki niin eri syistä. Ensiksikin hän kaipasi -tällaisia öitä, syystä että ne entiseen aikaan olivat kuuluneet hänen -elämänjärjestykseensä. Ja toiseksi hänellä oli varoja siihen. Mutta -hän ei enää pitänyt tästä huvittelumuodosta aivan yhtä paljon kuin -ennen. Hän oli saanut hiukan esimakua vallasta. Sitä oli seurannut -vallanhalu. Hän oli rikkain Alaskan kullankaivajista, mutta hän halusi -tulla vielä rikkaammaksi. Hän pelasi suurta peliä ja piti siitä -enemmän kuin mistään muusta pelistä. Se vaati tavallaan luovaa työtä. -Hän teki jotakin. Kuitenkaan ei tyydytys, jota hän tunsi Eldoradon -miljoonavaltauksen johdosta, ollut koskaan niin syvä kuin ilo, jota -hän tunsi nähdessään sahansa työssä ja hirsilauttojen laskevan rantaan -Moosehide Mountainin tuolla puolen. Kulta vaakakupeissakin oli sekin -oikeastaan epätodellista, käytännössä merkityksetöntä, Se edusti -kappaleita ja voimaa tehdä. Mutta sahat olivat itse kappaleita, -todellisia ja käsitettäviä, ja ne olivat kappaleita, joiden avulla -tehtiin uusia kappaleita. Ne olivat todellisuudeksi muuttunut unelma, -kauniiden haaveiden kova ja epäämätön toteutus. Kesärynnäkön mukana -tuli suurten sanomalehtien ja aikakauskirjojen erikoiskirjeenvaihtajia -ja kaikki kirjoittivat he Daylightista, joten Daylightista -sanomalehtiä lukevan yleisön silmissä tuli Alaskan tärkein henkilö. -Luonnollisesti maailman mielenkiinto muutaman kuukauden kuluttua -kohdistui Espanjan sotaan; mutta Klondikessa Daylight vielä sittenkin -pysyi huomattavimpana henkilönä. Kun hän kulki Dawsonin kaduilla, -kääntyivät kaikkien katseet seuraamaan häntä ja ravintoloissa uudet -tulokkaat tuskin käänsivät silmiään hänestä niin kauan kuin hän oli -heidän näköpiirissään. Hän ei ainoastaan ollut seudun rikkain mies, -vaan hän oli Burning Daylight, uranuurtaja, mies, joka tämän nuoren -maan nuoruudenaikana oli kulkenut Chilcootin poikki ja ajautunut -myötävirtaa Yukonia pitkin tapaamaan noita vanhempia sankareita, Al -Mayo'a ja Jack Mc Questionia. Hän oli Burning Daylight, lukemattomien -hurjien seikkailujen sankari, mies, joka halki jää-aavikoiden oli -vienyt sanan Pohjois-Jäämereen jäätyneeseen valaanpyytäjälaivastoon, -joka oli kuljettanut postin Circlesta valtamerelle ja sieltä takaisin -kuudessakymmenessä päivässä, joka talvella 91 pelasti koko Tananan -heimon kuolemasta sukupuuttoon lyhyesti sanoen, mies, joka sai -tulokkaiden mielikuvituksen enemmän liikkeelle kuin kaksitoista muuta -miestä yhteensä. - -Hänellä oli tuo turmiollinen taipumus puhua itsestään. Hänen tilapäiset -ja luonnollisetkin tekonsa leimasi yleisön mielikuvitus merkittäviksi. -Ja hänen viimeinen tekonsa oli aina joka miehen huulilla, joko hän -sitten oli ensimäisenä ennättänyt Danish Creekin löytöpaikalle tai -voittanut kanootinsoutukilpailussa Queens Birthdayssa, oltuaan -pakoitettu ottamaan osaa kilpailuun viime tingassa, kun vanhojen -kullankaivajien edustaja ei saapunut. Eräänä yönä pelasi hän -Moosehornissa Jack Kearnsin kanssa pokeria, josta he jo aikoja sitten -olivat sopineet. Taivas ja kello kahdeksan aamulla olivat rajana ja -pelin päätyttyä oli Daylight voittanut kaksisataa kolmekymmentä tuhatta -dollaria Jack Kearnsille, joka jo oli moni-miljoonanomistaja, ei tämä -häviö ollut huimaava. Mutta koko yhteiskuntaa vapisutti panosten -suuruus ja jokainen noista kahdestatoista kirjeenvaihtajasta lähetti -lehdelleen mieltäkiihoittavan kyhäelmän. - - - - -XII LUKU. - - -Monista tulolähteistään huolimatta oli Daylight koko ensi talven -ahtaalla. Kultasora, joka sulatettiin peruskalliossa, jäätyi heti, -kun se hinattiin maanpinnalle. Siten hänen kaivoksensa, joissa oli -monen miljoonan arvosta kultaa, olivat hyödyttömät. Vasta kun palaava -aurinko sulatti maan ja veden, missä voi huuhdella, saattoi hän käyttää -hyväkseen niissä löytyvää kultaa. Ja silloin talletti hän kahteen -vastaperustettuun pankkiin ylijäämän; ja monet miehet ahdistivat häntä -ankarasti saadakseen hänet sijoittamaan pääomansa heidän yrityksiinsä. - -Mutta hän huomasi parhaaksi hoitaa omaa peliään ja liittyi muihin -vain silloin, kun oli yhteinen puolustus tai hyökkäys kysymyksessä. -Niinpä hän, vaikka oli maksanut korkeimmat päiväpalkat, liittyi -Kaivostenomistajain liittoon, ratkaisi taistelun ja lannisti -perinpohjin päivätyöläisten kytevän uppiniskaisuuden. Aika oli -muuttunut. Entiset ajat olivat olleet ja menneet. Uusi aikakausi -oli alkanut ja Daylight, joka oli rikkain kaivostenomistajista, oli -uskollinen nykyiselle yhteiskuntaluokalleen. Tosin teki hän vanhanajan -kullankaivajat, jotka olivat hänen työssään, uusien tulokkaiden -päällysmiehiksi, estääkseen heitä liittymästä järjestyneen työväen -ammattiyhdistykseen; mutta tämä oli Daylightille sydämen asia, eikä -pään. Sydämessään ei hän ollut voinut unohtaa entisiä aikoja, vaikka -hän järjellään hoiti taloudellista peliä noudattaen viimeisiä ja -tarkoituksenmukaisimpia menetelmiä. - -Mutta lukuunottamatta työnantajain liittoon liittymistä, kieltäytyi -hän sitoutumasta kenenkään peliin. Hän pelasi yksin suurta peliä ja -tarvitsi kaikki rahansa omiin yrityksiinsä. Hiljattain perustettu -arvopaperipörssi herätti hänessä vilkasta mielenkiintoa. Hän ei ollut -milloinkaan ennemmin nähnyt sellaista laitosta, mutta hän näki heti -sen ansiopuolet ja osasi käyttää sitä hyväkseen. Kaupanteko siellä -oli ennen kaikkea uhkapeliä, ja monta kertaa, vaikkei se ollut -välttämätöntä hänen omien suunnitelmiensa edistämiseksi, sai hän aikaan -paniikin pörssissä pelkästä kevytmielisyydestä ja kujeilunhalusta. - -"Tämä on kuin farao-peliä", sanoi hän eräänä päivänä, kun hän, -pidettyään viikon ajan Dawsonin pörssipelaajia jännityksessä vuoroin -ostamalla ja myymällä, näytti kaikille korttinsa ja luopui voitosta, -joka jollekin toiselle olisi ollut melkoinen rikkaus. - -Koottuaan omaisuuden olivat toiset miehet lähteneet etelään, -Yhdysvaltoihin, ottaen lomaa napaseudun julmasta taistelusta. Mutta kun -Daylightilta kysyttiin, milloin hän lähtisi etelään, nauroi hän aina -ja sanoi lähtevänsä vasta sitten kun oli pelannut pelinsä loppuun. Hän -lisäsi vielä, että hullu oli se mies, ken luopui pelistä juuri kun oli -saanut voittoisat kortit. - -Tuhannet uudet tulokkaat, jotka jumaloivat Daylightia kuin sankaria, -väittivät, että hän oli mies, joka ei tiennyt mitä on pelko. Mutta -Bettles ja Dan MacDonald ja muut entisajan miehet pudistivat päätään -ja nauroivat mainitessaan sanan _naiset_. Ja he olivat oikeassa. -Hän oli aina pelännyt heitä, aina siitä lähtien kuin "Kuningatar -Anna" Juneausta oli avonaisella ja naurettavalla tavalla osoittanut -rakkauttaan hänelle, seitsemäntoistavuotiaalle nuorukaiselle. Tämän -takia ei hän milloinkaan ollut tuntenut naisia. Hän oli syntynyt -kaivosleirissä, missä naiset ovat harvinaisia ja salaperäisiä, -hänellä ei ollut yhtään sisarta, hänen äitinsä oli kuollut hänen -pienenä ollessaan, joten hän ei milloinkaan ollut joutunut tekemisiin -heidän kanssaan. Tosin oli hän paettuaan "Kuningatar Annan" luota -tavannut heitä myöhemmin Yukonissa ja seurustellut heidän kanssaan -- -uranuurtajanaisten, jotka olivat miesten jälkiä seuraten kulkeneet -solien poikki ensimäisille kultakaivospaikoille. Mutta mikään lammas -ei ollut milloinkaan kulkenut suden kanssa suuremmalla pelolla ja -vavistuksella kuin hän oli kulkenut heidän kanssaan. Hänen miehisestä -ylpeydestään johtui, että hän seurusteli heidän kanssaan, ja hän oli -tehnyt sen vain näön vuoksi; mutta naiset olivat yhä hänelle suljettu -kirja, ja hänestä oli hauskempaa pelata yksin tai sitten suuressa -joukossa. - -Ja nyt, kun hänet tunnettiin nimeltä "Klondiken kuningas", kun hänellä -oli kosolti muitakin kuninkaallisia arvonimiä, kuten "Eldoradon -kuningas", "Bonanzan kuningas", "Metsä-parooni" ja "Kultala-ruhtinas", -puhumattakaan hänen parhaimmasta lisänimestään, joka oli -"Vanhanajan-miesten isä", pelkäsi hän naisia enemmän kuin milloinkaan -ennen. Innokkaammin kuin konsanaan koettivat he kietoa hänet -pauloihinsa, ja päivä päivältä tulvaili paikkakunnalle uusia naisia. -Joko hän istui päivällistä syöden kulta-asiamiehen talossa, tai tarjosi -heille tanssisalissa juotavaa, tai suostui New Yorkin "Sun"-lehden -naisreportterin haastateltavaksi, niin koettivat he kaikki kietoa häntä -pauloihinsa. - -Oli vain yksi poikkeus ja se oli Freda, tanssijatar, jolle hän oli -antanut jauhoja. Tämä oli ainoa nainen, jonka seurassa hän viihtyi, -sillä tämä oli ainoa, joka ei koettanut häntä kietoa. Ja kuitenkin -oli kohtalo määrännyt, että juuri tämä nainen hänessä herätti entistä -ankaramman pelon. - -Tämä tapahtui syksyllä 1897. Hän oli paluumatkalla tarkastamassa -Henderson-jokea, joka laski Yukoniin, tavalliselta nopealta retkeltään, -oltuaan tällä kertaa aivan Stewartin yläpuolella. Talvi oli tullut -yht'äkkiä ja hänen täytyi kulkea seitsemänkymmentä peninkulmaa Yukonia -alaspäin kehnossa Peterborough-kanootissa myötävirtaa ajelehtivien -jäälohkareitten keskitse. Pysytellen lähellä rantajäätä, joka jo piti, -hän ennätti Klondiken suuhun parhaiksi näkemään, miten yksinäinen mies -kiihoittuneena hyppeli rannalla ja osoitti veteen. Samassa näki hän -turkkeihin puetun naisenruumiin kasvot alaspäin vajoomassa jäälauttojen -väliin. Kun kapea kuja avaantui jäiden keskelle, oli vain muutaman -silmänräpäyksen työ ohjata kanootti paikalle, tarttua naiseen ja vetää -hänet varovaisesti kanootin viereen. Nainen oli Freda. Ja kaikki olisi -käynyt hyvin, ellei tämä myöhemmin, tultuaan tuntoihinsa olisi katsonut -häneen vihasta säihkyvin sinisilmin ja kysynyt: "Miksi teitte sen? Voi, -miksi teitte sen?" - -Tämä ahdisti hänen mieltään. Seuraavana yönä hän sen sijaan, että olisi -heti vaipunut uneen, niinkuin tapansa oli, makasi valveilla ja näki -yhä edessään nuo vihasta säihkyvät sinisilmät ja mietti noita sanoja. -Ne olivat kuuluneet vilpittömiltä. Moite oli todellinen. Tyttö oli -tarkoittanut juuri sitä mitä oli sanonut. Ja yhä hän aprikoi. - -Kun hän ensi kerran sen jälkeen tapasi Fredan, kääntyi tämä vihaisen ja -halveksivan näköisenä poispäin. Ja kuitenkin hän tuli sitten pyytämään -Daylightiltä anteeksi ja kertoi jostakin miehestä, jonka takia hän oli -menettänyt kaiken elämänhalunsa. Hän puhui suoraan, mutta sekavasti, ja -Daylight sai hänen puheistaan selville vain sen, että tuo tapaus, mikä -se sitten lienee ollutkin, oli sattunut jo vuosia takaperin. Niinikään -hän sai selville, että Freda oli rakastanut tuota miestä. - -Sellaista oli rakkaus. Se toi onnettomuutta mukanaan. Se oli -pelottavampi kuin pakkanen tai nälkä. Naiset olivat hyvät olemassa, -kauniit ja suloiset nähdä; mutta jos se, mitä sanottiin rakkaudeksi, -sai heissä vallan, poltti se heidät luihin saakka ja teki heidät niin -sekapäisiksi, ettei milloinkaan saattanut arvata, mihin he seuraavalla -hetkellä ryhtyisivät. Tämä Freda oli komea naisolento, uhkea, kaunis -ja älykäs; mutta rakkaus oli tullut ja katkeroittanut hänen elämänsä, -pakoittanut hänet lähtemään Klondikeen ja etsimään väkivaltaista -kuolemaa niin innokkaasti, että hän rupesi vihaamaan miestä, joka -pelasti hänen henkensä. - -Tähän saakka Daylight oli välttänyt rakkauden kuten hän oli välttänyt -isonrokonkin; mutta se oli yhtä tarttuvaa kuin rokko ja aiheutti -vielä pahempia vaurioita. Se sai miehet ja naiset tekemään hirveitä -ja mielettömiä tekoja. Se muistutti juoppohulluutta, mutta oli vain -pahempi. Jos se saisi valtoihinsa hänet, Daylightin, hämmentäisi se -hänenkin elämänsä yhtä armottomasti kuin kaikkien muidenkin. Se oli -hulluutta, sulaa hulluutta ja päällepäätteeksi tarttuvaa. Puolisen -tusinaa nuorta miestä oli rakastunut Fredaan. He kaikki halusivat -mennä hänen kanssaan naimisiin. Mutta Freda taas oli rakastunut -johonkin mieheen toisella puolella maailmaa eikä tahtonut olla missään -tekemisissä heidän kanssaan. - -Mutta Neito sittenkin herätti hänessä ankarimman pelon. Hänet -löydettiin eräänä aamuna kuolleena majassaan. Hän oli ampunut luodin -päähänsä, eikä ollut jättänyt jälkeensä mitään viestiä eikä selitystä. -Siitä puhuttiin paljon. Jotkut tiesivät, että Daylight oli syynä tähän -tapaukseen. Neito oli surmannut itsensä hänen tähtensä. Kaikki tiesivät -sen ja lausuivat sen julki. Sanomalehtien kirjeenvaihtajat kirjoittivat -siitä ja vielä kerran täyttyivät Yhdysvaltain sunnuntai-lisälehtien -palstat mieltäkiihoittavilla kuvauksilla Daylightista, "Klondiken -kuninkaasta". Neito oli viettänyt hyvin vaatimatonta elämää, kertoivat -kirjeenvaihtajat, ja se oli totta. Hän ei ollut milloinkaan käynyt -Dawsonin tanssisalissa. Circle Citystä tultuaan oli hän ensin -hankkinut elatuksensa vaatteiden pesulla. Sitten hän oli hankkinut -ompelukoneen ja valmistanut miesten parka-takkeja, turkislakkeja ja -hirvennahkakäsineitä. Sitten hän oli mennyt virkailijaksi ensimäiseen -Yukonin pankkiin. Tämä ja vielä muutakin tiedettiin ja kaikki olivat -yksimieliset siitä, että Daylight oli tahtomattaan syypää hänen -ennenaikaiseen kuolemaansa. - -Ja pahinta oli, että Daylight itsekin tiesi sen olevan totta. Aina oli -hän muistava tuon viimeisen yön, jona oli nähnyt hänet. Hän ei silloin -ollut ajatellut mitään sen johdosta; mutta kun hän ajatteli kulunutta -elämäänsä, muistui hänen mieleensä jokainen pikkupiirre ja tapahtuma. -Tämän surullisen tapauksen valossa hän ymmärsi kaiken -- Neidon -levollisuuden, hänen tyynen varmuutensa. Oli aivankuin olisi Neito -ratkaissut kaikki elämän kiduttavat kysymykset ja vaijentanut ne, ja -tuo taivaallinen lempeys kaikessa, mitä Neito sanoi ja teki, oli ollut -miltei äidillistä. Daylight muisti, miten hän oli katsonut häneen, -miten hän oli nauranut, kun hän kertoi erehdyksestä, minkä Mickey Dolan -oli tehnyt paaluttaessaan kappaleen Skookum-rotkosta. Hänen naurunsa -oli ollut iloista, ja kuitenkin oli siitä samalla puuttunut sen -entinen voima. Ei niin, että Neito olisi ollut vakava ja alistuvainen. -Päinvastoin oli hän näyttänyt niin ilmeisen tyytyväiseltä, niin -rauhalliselta. Hän oli pettänyt Daylightia, joka oli todenteolla -hullu. Hän oli tuona yönä ajatellut, että Neidon rakkaus häntä kohtaan -oli sammunut ja tämä ajatus oli tuottanut hänelle mielihyvää ja hän -oli kuvitellut heidän vastaista ystävyyttään, jota rakkaus ei enää -häiritsisi. - -Daylight muisti kuinka hän sitten seisoi lakki kädessä ovella ja -sanoi hyvää yötä. Hänestä oli silloin tuntunut naurettavalta ja -kiusalliselta, että Neito oli kumartunut ja suudellut hänen kättään. -Hänestä oli tuntunut, että Neito piti häntä pilkkanaan, mutta nyt hän -värisi muistaessaan sen ja tuntiessaan vielä kerran kädellään Neidon -huulien kosketuksen. Neito oli sanonut hänelle jäähyväiset, iäiset -jäähyväiset, eikä hän ollut aavistanut sitä. Tällä hetkellä ja koko -illan oli hän kylmäverisesti ja tarkoin punnittuaan, yhtä varmasti -kuin hän, Daylight tiesi mitä teki, päättänyt kuolla. Jospa hän vain -olisi tiennyt sen! Vaikkei tuo tarttuva tauti ollutkaan häneen itseensä -kajonnut, olisi hän mennyt naimisiin Neidon kanssa, jos olisi vain -hiukankaan aavistanut, mitä tällä oli mielessä. Ja kuitenkin hän tiesi, -että Neidossa oli tuollaista jäykkäpolvista ylpeyttä, joka ei olisi -sallinut tämän suostua avioliittoon, jota tarjottiin säälistä. Hän ei -itse asiassa ollutkaan enää pelastettavissa. Rakkaudentauti oli iskenyt -häneen kyntensä ja hän oli alusta alkaen tuomittu sortumaan. - -Neidon ainoa pelastusmahdollisuus olisi ollut se, että häneenkin, -Daylightiin, olisi sama tauti tarttunut. Mutta se ei ollut tarttunut -häneen. Jos hän olisi rakastunut, olisi hän todennäköisimmin rakastunut -Fredaan tai johonkin toiseen naiseen. Hän tunsi Dartworthyn, joka -oli paaluttanut itselleen kultarikkaan valtauksen Bonanzasta. Kaikki -tiesivät, että vanhan Doolittlen tytär Bertha oli mielettömästi -rakastunut häneen. Mutta ennen kaikkia muita naisia oli kapteeni -Walthstonen, suuren Guggenhammerin liikkeen kaivostentuntijan vaimo -sytyttänyt hänen rakkautensa ja vastannut siihen. Seurauksena oli -kolme mielettömyyttä: Dartworthy myy kaivoksensa kymmenesosaan -sen arvosta; naisraukka uhraa kunniansa ja pakenee hänen kanssaan -avonaisessa veneessä Yukonia alas; ja kapteeni Walthstone, jonka -on vallannut murhan ja hävityksen himo, ajaa heitä takaa toisessa -avonaisessa veneessä'. Tuo traagillinen kolmikko oli kulkenut alas -Yukonia, ohi Forty Milen ja Circlen ja sen takana oleva erämaa oli -ollut murhenäytelmän todistajana. Oli totinen tosi, että rakkaus -toi onnettomuutta ja hämmennystä miesten ja naisten elämään, kylvi -hävitystä ja kuolemaa ympärilleen, pani ylösalaisin kaikki käsitteet -oikeasta ja järkevästä, teki kelpo naisista avioliitonrikkojia tai -itsemurhaajia, sekä konnia ja murhamiehiä miehistä, jotka aina olivat -olleet rehellisiä ja moitteettomia. - -Ensi kerran elämässään menetti Daylight tarmonsa. Hän tunnusti suoraan -itselleen pelkäävänsä pahasti. Naiset olivat hirveitä olentoja ja -rakkaudensiemen orasti erittäin vehmaasti heidän läheisyydessään. Ja -he olivat niin häikäilemättömiä, niin pelottomia. Heitä ei peloittanut -Neidon kohtalo. He koettivat viekottelevammin kuin milloinkaan -kietoa häntä pauloihinsa. Rikkaudettaankin, pelkkänä miehenä, joka -juuri oli täyttänyt kolmekymmentä, oli harvinaisen voimakas ja yhtä -hyvännäköinen ja hyväluontoinen, olisi hän tavallisen naisen silmissä -ollut tavottelemisen arvoinen. Mutta kun hänen luontaisiin avuihinsa -liittyi hänen nimensä romanttisuuden sädekehä ja hänen suunnaton -rikkautensa, niin jokainen naimaton nainen katsoi häneen ihastunein -silmin, puhumattakaan joistakuista naineistakin naisista. Muut miehet -olisivat siinä asemassa kadottaneet järkensä; mutta tämän kaiken ainoa -vaikutus häneen oli se, että hänen pelkonsa kasvoi. Seurauksena oli, -että hän useimmiten vastasi kieltävästi kutsuihin taloista, missä hän -saattoi tavata naisia, ja kävi vain poikamiesten luona Moosehornin -ravintolassa, jonka yhteydessä ei ollut tanssisalia. - - - - -XIII LUKU. - - -Kuusituhatta miestä toi talvi 1897 Dawsoniin, työt kaivoksissa -vilkastuivat ja solien takaa tuli sanoma, että satatuhatta lisää oli -odotettavissa keväällä. Myöhään eräänä lyhyenä iltapäivänä istui -Daylight penkillä French Hillin ja Skookum Hillin välillä ja alkoi -katsella avarammin asioita. Hänen allaan oli Eldoradon kultarikkain -alue ja Bonanzaa näkyi peninkulmain laajalta. Se oli laaja maisema, -jossa kaikkialla näkyi hävityksen jäljet. Mäiltä oli huippuihin saakka -puut kaadettu ja niiden paljailla rinteillä näkyi jälkiä koloista, -joita ei lumivaippakaan saanut peitetyksi. Hänen alapuolellaan oli joka -suunnalla ihmisasumuksia. Mutta vähän ihmisiä oli näkyvissä. Savupeite -kattoi laaksot ja muutti harmaan päivänvalon synkeäksi hämäräksi. Savu -kohosi tuhansista koloista lumessa, missä syvällä peruskalliossa, -jäätyneessä mudassa ja sorassa miehet ryömivät ja kaapivat ja -kaivoivat, ja yhä rakennettiin uusia nuotioita, joilla käytiin pakkasen -jäädyttämää maata sulattamaan. Siellä täällä, missä uusia kuiluja -ryhdyttiin kaivamaan, loimusivat nuotiotulet punertavina. Miehiä -ryömi ulos koloista tai katosi niihin tai nostivat he käsivintturilla -sulatetun soran maanpinnalle, missä se heti taas jäätyi. -Keväthuuhdonnan jälkiä näkyi kaikkialla huuhdontapatojen paaluja, -huuhdontakouruja, suuria vesirattaita -- kullankaivaja-armeijan -kuormaston tähteitä. - -"Tuo on kaikki pelkkää maamyyrän työtä", mutisi Daylight ääneen. - -Hän katseli alastomia mäkiä ja sai selvän kuvan siitä suunnattomasta -metsänhaaskauksesta, mikä oli tapahtunut. Täältä ylhäältä katsoen -hän selvään näki heidän kuumeisen työnsä suunnattoman järjestyksen -puutteen. Se ei vastannut tarkoitustaan. Jokainen työskenteli -itsekseen ja seurauksena oli sekasorto. Tällä kultarikkaimmallakin -kaivosalueella maksoi kahden dollarin kultamäärän kaivattaminen yhden -dollarin ja jokaisen dollarin ohella, minkä he kuumeentapaisilla, -suunnitelmattomilla menettelytavoillaan saivat irti maasta, jäi toinen -dollari toivottomasti sinne. Vuoden kuluttua olisi työ useimmissa -valtauksissa lopetettu, eikä niistä saatu kultamäärä olisi yhtään -suurempi kuin kultamäärä, joka oli jäänyt maahan. - -Tarvittiin järjestelmällisyyttä, päätti hän; ja hänen nopea -mielikuvituksensa näki jo Eldorado-joen suusta lähteisiin ja vuoren -huipulta toiselle taitavan johdon käsissä. Höyryllä sulattamistakin, -jolla ei vielä oltu kokeiltu, mutta joka otettaisiin käytäntöön, -piti hän vain hätävarakeinona. Oli ryhdyttävä puristetulla ilmalla -sulattamaan laakson sivuja ja pengermiä ja sitten joen pohjassa -käytettävä kultaruoppaajaa, kuten hän oli kuullut Californiassa -tehtävän. - -Siinä oli vielä oikea mahdollisuus suurtyöhön. Hän oli juuri -ihmetellytkin, mistä syystä Guggenhammer ja suuret englantilaiset -yhtiöt olivat lähettäneet paikalle kallispalkkaiset asiantuntijansa. -Tämä oli heidän suunnitelmansa. Tämän vuoksi olivat he tarjoutuneet -ostamaan valtauksia, joissa työt jo oli lopetettu sekä huuhtelumutaa. -He antoivat pienten kaivostenomistajain kaivaa valtauksistaan niin -paljon kuin saivat irti, sillä miljoonia jäisi vielä jäljelle. - -Ja katsellessaan savuavaa helvettiä, missä ankara työ oli käynnissä, -suunnitteli Daylight uuden pelinsä pääpiirteet, pelin, jossa -Guggenhammer ja nuo muut saisivat ottaa hänet huomioonsa. Mutta -ilon ohella, jonka nämät uudet suunnitelmat tuottivat, tunsi hän -väsymystä ja kyllästymistä. Pitkät napaseudulla vietetyt vuodet olivat -kuluttaneet häntä, ja ulkomaailma houkutteli hänen uteliaisuuttaan --- tuo avara maailma, josta hän oli kuullut muiden miesten kertovan, -mutta jonka suhteen hän oli tietämätön kuin lapsi. Sielläkin pelattiin. -Siellä oli avarampi pelipöytä, eikä mikään estänyt häntä miljoonineen -käymästä sen ääreen ja ottamasta kortteja. Tänä iltapäivänä Skookum -Hiilissä hän siis päätti pelata viimeiset parhaat korttinsa Klondikessa -ja lähteä sitten Yhdysvaltoihin. - -Se vei kuitenkin aikaa. Hän palkkasi luotettavia asiamiehiä -seuraamaan suurten asiantuntijain jälkiä, ja missä nämät olivat -alkaneet ostaa, osti hänkin hyljättyjä valtauksia. Missä tahansa he -tuumivat pilkkahinnasta ostaa kulta-alueen, oli hän ennättänyt heidän -tielleen ja hankkinut itselleen valtauksen osia tai viekkaasti heidän -valtaustensa joukkoon sijoitettuja valtauksia, jotka tekivät heidän -suunnitelmansa mitättömiksi. - -"Pelaan avonaista peliä voittaakseni -- enkö ole oikeassa?" sanoi hän -kerran kiihkeässä neuvottelussa. - -Seurauksena oli otteluita, aselepoja, sovittelulta, voittoja ja -tappioita. Vuonna 1898 oli Klondikessa kuusikymmentä tuhatta miestä -ja kaikkien heidän omaisuuteensa ja asioihinsa vaikuttivat Daylightin -käymät taistelut. Ja yhä enemmän ja enemmän kasvoi Daylightin -halu suuriin yrityksiin. Olihan hän jo ollut käsikähmässä suuren -Guggenhammerin liikkeen kanssa ja voittanut, ylpeästi voittanut. -Mutta hänen uhkarohkein yrityksensä oli ehkä kuitenkin Ophir, joka -parhaiten vastasi hirvilaitumen nimeä, ja jonka huuhtelusoran alhaisen -kultamäärän korvasi vain alueen laajuus. Seitsemän valtauksen -omistaminen sen keskuksessa saattoi Daylightin sen valtiaaksi, -eivätkä he voineet sopia kauppaehdoista. Guggenhammerin asiantuntijat -arvelivat, että yritys kävi yli Daylightin voimien ja kun he esittivät -hänelle loppuvaatimuksensa, suostui hän siihen ja osti heiltä loput -alueesta. - -Suunnitelma oli hänen omansa, mutta hän kutsui Yhdysvalloista taitavia -insinöörejä panemaan sitä täytäntöön. Rinkabillyn vedenjakajaan -kahdeksankymmenen peninkulman päässä hän rakensi vesisäiliön ja -kahdeksankymmenen peninkulman pituinen suuri puinen vesijohto kuljetti -veden seudun poikki Ophiriin. Vesisäiliön ja -johdon kustannusarvio -oli kolme miljoonaa, mutta ne tulivat maksamaan lähes neljä. Hän ei -pysähtynyt tähänkään. Hän hankki sähkölaitoksia ja hänen työmiehensä -saivat tehdä työtä kirkkaassa sähkövalossa. Toiset vanhanajan miehet, -joiden rohkeimmatkin unelmat olivat täyttyneet yli odotuksen, -pudistivat synkästi päätään, varoittivat häntä häviöstä ja kielsivät -häntä ryhtymästä niin uhkarohkeaan yritykseen. Mutta Daylight nauroi ja -myi jälellä olevat maapalstansa. Hän möi oikeaan aikaan, kun kultakuume -oli kiihkeimmillään. Kun hän ennusti vanhoille ystävilleen Moosehornin -ravintolassa, ettei neljän vuoden kuluttua Dawsonissa saisi maapalstoja -rahallakaan ja että majoja revittäisiin polttopuiksi, nauroivat he -hänelle ja vakuuttivat, että pääsuoni löytyisi jo ennen tätä aikaa. -Mutta hän jatkoi alkamaansa suuntaan ja möi yhtä hyvästä hinnasta -sahansa, kun ei enää tarvinnut hirsiä. Niinikään möi hän hajallaan -olevat maapalstansa eri alueilla ja kenenkään varoituksista huolimatta -rakensi hän vesijohtonsa valmiiksi, rakensi ruoppaajansa, tuotti -Yhdysvalloista koneita ja ryhtyi heti kaivamaan kultaa Ophirista. -Ja hän, joka neljä vuotta takaperin oli Indian-joelta päin kulkenut -vedenjakajan poikki ja vaeltanut hiljaisessa erämaassa, intiaani-tapaan -kuljettaen koirilla tavaroitaan ja intiaani-tapaan itse eläen -hirvenlihalla, kuuli nyt käheä-äänisten vihellysten kutsuvan satoja -työmiehiä työhön ja näki heidän ahertavan sähkölamppujen valkeassa, -häikäisevässä valossa. - -Mutta tämän tehtyään oli hän lähtövalmis. Ja kun hän ilmoitti -aikovansa myydä Ophirin, kilpaili Guggenhammer englantilaisen yhtiön -ja uuden ranskalaisen yhtiön kera siitä, kuka saattoi tarjota enimmän, -Guggenhammer tarjosi enimmän ja hinta oli niin hyvä, että Daylightille -jäi miljoona puhdasta voittoa. Huhuiltiin, että hänen omaisuutensa -nousi kahden-, kolmenkymmenen miljoonan paikkeille. Mutta hän yksin -tiesi, kuinka suuri se oli, tiesi että hän viimeisen valtauksen -myytyään oli kaiken kaikkiaan vähän päälle yhdentoista miljoonan -omistaja. - -Hänen lähtöjuhlansa oli merkkitapaus Yukonin historiassa kuten -hänen muutkin tekonsa. Koko Yukon oli hänen vieraanaan ja Dawson -oli juhlan keskipiste. Tänä viimeisenä yönä ei kelvannut kenenkään -muun kultahiekka kuin hänen. Juomat eivät olleet kaupan. Joka -kapakka oli auki ja väsyneillä viinureilla oli apuna lisäväkeä eikä -juomista ollut puutetta. Muuan mies, joka kieltäytyi nauttimasta -hänen vierasvaraisuuttaan ja tahtoi maksaa puolestaan, sai tusinan -miehiä kimppuunsa. Viimeiset uudet tulokkaat nousivat puolustamaan -Daylightin nimeä moista solvausta vastaan. Ja kaiken tämän keskellä -liikkui Daylight intiaanisaappaissaan, hurjapäinen Burning Daylight, -mieli tulvillaan hyväntahtoisuutta ja toveruutta, ulvoen kuin -urossusi, ja vaatien että yö tunnustettaisiin hänen omakseen, painaen -miesten käsivarsia tarjoilupöytään, suorittaen voimannäytteitä. Hänen -pronssinkarvaiset kasvonsa punottivat juomisesta, hänen mustat silmänsä -välähtelivät, hänellä oli päällystakki ja villahuopalakki, hänen -korvaläppänsä riippuivat, hänen kalvokkailla varustetut käsineensä -heiluivat hartioiden yli ristiin kulkevista hihnoista. Mutta tällä -kertaa ei hän pannut koko omaisuuttaan peliin kuten kerran ennen, hän -käytteli rahojaan vain mikäli häntä huvitti juottaa muita. - -Tämä juhla-yö saattoi varjoon kaiken, mitä Dawsonissa oli milloinkaan -nähty. Daylight halusi tehdä sen ikimuistettavaksi ja hän onnistuikin -siinä. Suurin osa Dawsonin väestä joi itsensä juovuksiin tänä yönä. -Sää oli syksyinen ja vaikkei Yukon ollut vielä jäätynyt, osoitti -lämpömittari kahtakymmentä viittä astetta nollapisteen alapuolella -ja laski yhä. Senvuoksi oli tarpeenvaatimaa panna liikkeelle -hengenpelastaja-joukkueita, jotka kulkivat vahdissa kaduilla ja hakivat -lumeen kaatuneita juopuneita miehiä, joille tunnin uni lumessa olisi -käynyt turmiolliseksi. Daylight, joka mielijohdettaan noudattaakseen -oli juottanut sadottain ja tuhansittain miehiä juovuksiin, pani -alkuun hengenpelastustoiminnan. Hän tahtoi, että Dawson tänä yönä -juhli, mutta hän ei hurjimmallakaan päällä ollessaan ollut koskaan -ajattelematon eikä kevytmielinen ja hän piti huolen siitä, ettei -sattunut mitään onnettomuutta. Ja kuten entisaikojenkin öinä, antoi hän -määräyksen, ettei saanut riidellä eikä tapella, vaan lupasi hän itse -rangaista rauhanhäiritsijöitä. Mutta hänen ei tarvinnut ruveta ketään -rankaisemaan. Sadat uskolliset opetuslapset pitivät huolen siitä, että -riidanrakentajaa kieriteltiin lumessa ja hänet heitettiin vuoteeseen. - -Kun suuressa maailmassa mahtavat teollisuuspäälliköt kuolevat, -pysähtyvät kaikki pyörät minuutiksi heidän johtamissaan tehtaissa. -Mutta Klondiken iloinen suru päällikkönsä lähdön johdosta oli -niin suuri, ettei kahteenkymmeneen neljään tuntiin mitkään pyörät -liikkuneet. Suuressa Ophirissakin tuhansine työmiehineen oli työ -seisahduksissa. Seuraavana päivänä ei kukaan kyennyt tai saanut mennä -työhön. - -Seuraavana aamuna, päivän koittaessa, sanoi Dawson jäähyväiset. -Tuhatlukuisella joukolla, joka seisoi rannalla, oli käsineet käsissä -ja korvalaput oli vedetty tiukasti korville. Oli kolmekymmentä -astetta nollapisteen alapuolella ja Yukonissa ajelehti jäälohkareita, -"Seattlen" kannelta huusi Daylight jäähyväisensä. Kun köydet oli -irroitettu ja höyrylaiva eteni rannasta, näkivät lähinnäseisovat -Daylightin silmien kostuvan. Olihan tämä tavallaan hänelle lähtö -synnyinmaasta, ankaralta napaseudulta, ainoasta maasta, minkä hän -todella oli tuntenut. Hän kiskaisi lakin päästään ja heilutti sitä. - -"Hyvästi!" huusi hän. "Hyvästi!" - - - - - - -II OSA. - - - - -I LUKU. - - -Daylightin tulo San Fransiskoon ei herättänyt lainkaan huomiota. -Ei oltu unohdettu vain häntä, vaan vieläpä hänen kerallaan koko -Klondikekin. Muut asiat kiinnittivät ihmisten mieliä ja Alaskan -tapahtumat samoinkuin sota Espanjaa vastaan kuuluivat jo menneisyyteen. -Paljon oli tapahtunut senjälkeen. Huomiotaherättäviä tapahtumia sattui -joka päivä eikä sanomalehtien tarvinnut tekemällä tehdä uutisia. Oli -kuitenkin tavallaan virkistävää liikkua näin tuntemattomana. Hän oli -ollut suurmies pohjan perillä. Nämä uudet olot olivat sikäläisiä -paljon suuremmoisemmat. Se näkyi siitäkin, ettei välitetty yhdentoista -miljoonan miehestä, vaikkapa hänellä oli sellainen elämäntyö takanaan -kuin Daylightilla oli. - -Hän asettui asumaan St. Francis-hotelliin. Alotteleva reportteri -haastatteli häntä sivumennen ja antoi hänelle hyviä neuvoja. Daylight -naurahti itsekseen, alkoi tarkata ympäristöään ja alkoi opetella -hänelle uutta elämää ja asiain järjestystä. Hän oli hyvin kömpelö ja -hyvin itsetietoinen. Omistamansa yksitoista miljoonaa jäykistivät hänen -niskaansa luontaisen itseluottamuksen lisäksi. Mikään ei hämmästyttänyt -häntä, hän ei ihmetellyt uuden ympäristönsä loistoa, sivistystä -eikä suurpiirteisyyttä. Tämä oli vain toisellaista erämaata, siinä -kaikki. Hänen oli opittava tuntemaan sen tiet, tienmerkit, polut ja -hyvät lähdepaikat sekä pahat taipaleet ja vaaralliset virrankurimot. -Tavalliseen tapaansa hän pelkäsi naisia. Viime kokemustensa johdosta -hän oli vielä niin peloissaan, ettei hän päästänyt lähelleen noita -häikäisevän komeita olentoja, jotka hän miljooniensa vuoksi olisi -voinut saada omikseen. He loivat häneen kaihoisia katseita, mutta -hän salasi niin hyvin arkuutensa, että liikkui näennäisesti rohkeana -heidän parissaan. Eikä vain hänen rikkautensa saattanut häntä -heidän silmissään viehättäväksi. Hänessä oli niin paljon miestä -ja hän oli niin epätavallinen mies. Vielä nuori, vain 36-vuotias, -huomattavan kaunispiirteinen, erinomaisen voimakas, elinvoimaa uhkuva. -Katukivitykseen tottumattoman erämiehen joustava käynti, tummat silmät, -jotka olivat tottuneet erämaan laajoihin näköaloihin, eivätkä vielä -olleet väsyneet kuin ahtaissa sokkeloissa liikkuneen kaupunkilaisen, -saivat monen naisen uteliaasti ja veikeästi katsahtamain häneen. Hän -näki sen, ymmärsi ja naurahti itsekseen, ja katsoi naisia kasvoihin -samoinkuin oli säikkymättä katsellut niin monta muutakin vaaraa, -kylmäverisesti, vaikkakin hänen täytyi terästää tahtoaan enemmän kuin -nälän, pakkasen tai tulvan uhatessa. - -Hän oli tullut Yhdysvaltoihin kamppaillakseen miehiä vastaan eikä -naisten kanssa pelehtiäkseen. Miehiä hän ei vielä ollut oppinut -tuntemaan. Miehet olivat hänestä velttoruumiisia; mutta hän aavisti -heidän olevan liikeasioissa kovia, kovia pehmeästä pinnasta huolimatta. -Hänen mielestään heissä oli jotakin kissamaista. Hän tapasi heitä -klubeissa ja aprikoi, kuinka todellista oli heidän osoittamansa -ystävyys ja kuinka pian he paljastaisivat kyntensä ja repisivät -ja raapisivat. "Sepä juuri on pulma", tuumi hän, "mitä he tekevät -kun leikki on lopussa". Hän tunsi syyttä suotta epäilevänsä heitä. -"He ovat pohjamutaa", oli hänen salainen arvostelunsa; ja muutamat -sanat, jotka hänen toverinsa silloin tällöin tulivat lausuneiksi, -tukivat hänen ajatustaan. Muuten heistä säteili miehekkäisyyttä ja -rehtiyttä. He saattoivat repiä ja raapia taistelussa -- mikä olikaan -sen luonnollisempaa; mutta hän tunsi kuitenkin, että he repisivät ja -raapisivat sääntöjä noudattaen. Tällainen oli hänen heistä saamansa -käsitys. Ikävä vain, että heidän joukossaan oli joku määrä roistojakin. - -Hän vietti San Fransiskossa muutamia kuukausia, joiden kuluessa hän -tutki peliä ja sen sääntöjä ja valmistautui ottamaan siihen osaa. Hän -otti yksityisopetusta englannin kielessä ja hänen onnistui poistaa -puheestaan pahimmat virheellisyydet, vaikka hän mielenkuohun hetkinä -olikin taipuvainen käyttämään Klondiken seutujen voimasanoja. Hän -oppi syömään ja pukeutumaan ja ylimalkaan käyttäytymään sivistyneiden -ihmisten tapaan; mutta kaikesta huolimatta pysyi hän omana itsenään; -hän ei ollut liian nöyrä eikä liian varovainen, eikä hän milloinkaan -epäröinyt siekailematta rikkoa jotakin sovinnaisuussääntöä, joka -oli hänen tiellään, ja kiusaus oli kyllä suuri. Hän ei, kuten -useimmat syrjäseuduilta tulleet pohatat, tuntenut kunnioitusta -kaikkia sivistyneisyyden epäjumalia kohtaan. Hän oli nähnyt ennenkin -jumalankuvia ja tiesi niiden arvon. - -Kyllästyneenä olemaan vain katselijana läksi hän Nevadaan, jossa oli -löydetty lupaava kultakaivos "vain hieman jaloitellakseen" kuten hänen -sanansa kuuluivat. Hän viipyi Tonopahin arvopaperipörssissä kymmenen -päivää, pistäen lopulta taskuunsa sievosen, puolen miljoonan voiton. -Sen jälkeen hän huuliaan maiskuttaen palasi San Fransiskoon ja St. -Francis-hotelliin. Alku ennusti hyvää ja hänen pelihimonsa kiihtyi. - -Ja vielä kerran kirjoittivat sanomalehdet hänestä huomiota -herättäviä uutisia. Nimi _Burning Daylight_ painettiin taas -lihavilla kirjasimilla. Haastattelijat hyörivät hänen ympärillään. -Aikakauslehtien ja sanomalehtien vanhat vuosikerrat tarkastettiin -ja romantillinen ja historiallinen Elam Hamish, "Pohjanperän -seikkailija", "Klondiken Kuningas" ja "Vanhojen erämiesten isä" -pääsi paahdetun leivän ja aamiaisruuan kera miljoonien kotien -aamiaispöydälle. Jo ennenkuin hänen omasta mielestään hänen aikansa -oli tullutkaan täytyi hänen käydä leikkiin käsiksi. Rahamiehet ja -keinottelijat ja kaikki liike-elämän meren hylyt työntyivät hänen -yhdentoista miljoonansa kallioita vastaan. Itsepuolustukseksi oli -hänen ollut pakko turvautua julkisiin virastoihin. Hän oli antanut -heille tietoja itsestään ja nyt he jakoivat hänelle kortteja, -tahtoipa hän tai ei, ja julistivat hänen olevan pelissä mukana. -Hyvä, pelata hän tahtoikin; hän vielä näyttäisi heille; huolimatta -ylpeistä ennustuksista siitä, miten pian hän muka törmäisi karille --- ennustuksista ja kuvauksista siitä kömpelöstä ja moukkamaisesta -tavasta, millä hän muka tulisi peliään hoitamaan ja hänen hurjasta ja -nyreästä ulkonäöstään. - -Hän ryhtyi ensin pikkuyrityksiin, "aikansa ratoksi", kuten hän selitti -Holdsworthylle, ystävälleen Alta-Pacific-klubissa. Daylight oli klubin -jäsen, Holdsworthy oli ehdottanut hänet jäseneksi. Ja hyvä olikin, -että Daylight aluksi hoiti peliään varovaisesti, sillä hän huomasi -pian hämmästyksekseen miten paljon huijareita -- "ammattihuijareita", -kuten hän heitä nimitti parveili hänen ympärillään. Hän näki helposti -mitä he olivat miehiään, jopa häntä kummastutti, että niin suurelle -joukolle riitti saalista, mistä elää. Heidän veijarimaisuutensa ja -epäilyttäväisyytensä oli niin läpinäkyvää, ettei hän käsittänyt, kuinka -kukaan antoi heidän puijata itseään. - -Ja sitten hän huomasi, että oli eroa huijareilla ja huijareilla. -Holdsworthy kohteli häntä enemmän veljenään kuin pelkkänä -klubi-tuttavana. Holdsworthy piti hänestä huolta, neuvoi häntä ja -esitti hänet sikäläisen liikemaailman mahtimiehille. Hänen perheensä -asui viehättävässä kesäasunnossa lähellä Menlo-puistoa ja täällä -Daylight vietti muutamia lauvantai- ja sunnuntaipäiviä ja näki -hienoa ja herttaista kotielämää, jollaista hän ei milloinkaan ollut -uneksinutkaan. Holdsworthy oli innokas kukkien viljelijä ja miltei -hulluuteen saakka innostunut siipikarjan hoitoon; ja nämä intohimot -olivat ainaisena ilon lähteenä Daylight'ille, joka laski niistä -hyväntahtoista pilaa. Sellainen rakastettava tahdonheikkous todisti -miehen terveyttä ja teki hänet Daylightille rakkaammaksi. Hän oli -Daylightin mielestä hyväonninen, kyvykäs liikemies vailla suurta -kunnianhimoa -- mies, joka niin helposti tyytyi pieniin pelipanoksiin, -ettei milloinkaan yrittänytkään koettaa onneaan suuressa pelissä. - -Kerran hänen käydessään sai Holdsworthy hänen tekemään hyvän kaupan, -hyvän pikkukaupan, ostamaan Glen Ellenin tiilitehtaan. Daylight -kuunteli tarkasti toisen selityksiä asemasta. Se oli varsin edullinen -kauppa ja Daylightin ainoa vastaväite oli se, että se oli liian -pieni yritys eikä kuulunut hänen alaansa; ja hän ryhtyi siihen -vain ystävyydestä, kun Holdsworthy oli selittänyt sijoittaneensa -siihen hiukan rahoja ja olevansa pakoitettu tekemään uhrauksia -toisaalla voidakseen kehittää sitä. Daylight suoritti kauppasumman, -viisikymmentätuhatta dollaria ja selitti nauraen jälkeenpäin: "Tein -kyllä tyhmyyden, mutta ei Holdsworthy minua siihen veijannut. Tein sen -hänen kyyhkystensä ja marjapensaittensa vuoksi." - -Se oli kuitenkin hyvä opetus, sillä hän oppi, että liikemaailmassa -oli vähän rehellisyyttä ja ettei tavallinen kestiystävyyskään -merkinnyt mitään arvottoman tiilitehtaan ja viidenkymmenen tuhannen -dollarin käteisen rinnalla. Mutta hän teki sen johtopäätöksen, että -kaikenkarvaiset huijarit olivat pinnalla. Syvällä, arveli hän, oli -rehellinen ja vakava liikemaailma. Noiden suurten teollisuusjohtajain -ja pohattain kera saattoi olla liikeasioissa, päätteli hän. Heidän -suurten kauppojensa ja yritystensä luonteesta johtui, että heidän -täytyi pelata rehellisesti. Siinä eivät soveltuneet pikkuhuijarien -juonet ja vehkeet. Ei ollut kummeksittavaa, että vähäpätöiset miehet -paransivat kultakaivoksia haulipyssyllä tai möivät arvottomia -tiilitehtaita ystävilleen, mutta suuressa liikemaailmassa eivät -sellaiset menettelyt pitkälle auttaneet. Siellä miehet vaikuttivat -maan kehitykseen, perustivat rautateitä, avasivat kaivoksia, tekivät -sen suuret luonnolliset tulolähteet hyötyätuottaviksi. Heidän pelinsä -täytyi pakostakin olla rehellistä ja vakaata. "He eivät voi käyttää -väärinpelaajien menettelytapoja", kuului hänen loppupäätelmänsä. - -Tästä johtui, että hän päätti jättää Holdsworthyn kaltaiset -vähäpätöiset miehet omaan oloonsa; ja vaikka hän seurusteli -tuttavallisesti heidän kanssaan, ei hän huolinut ketään läheiseksi -ystäväkseen. Hän piti siitä huolimatta vähäpätöisistä miehistä, -Alta-Pacificin miehistä. Hän ei vaan yksinkertaisesti huolinut heistä -tovereikseen siinä suuressa pelissä, jota aikoi pelata. Hän ei vielä -tiennyt minkälaista tämä suuri peli tuli olemaan. Hän odotti sopivaa -tilaisuutta. Ja odottaessaan yritteli hän yhtä ja toista pientä ja piti -silmänsä auki suurelle mahdollisuudelle kun se kerran ilmestyisi. - -Ja sitten hän kohtasi John Dowsettin, suuren John Dowsettin. Se -tapahtui sattumalta. Sitä ei voitu epäillä. Kuten Daylight itse -tiesi, oli pelkkä sattuma, että hän Los Angelesista lähtiessään -poikkesi Santa Catalinan saarelle sensijaan, että olisi palannut -suoraan San Fransiskoon niinkuin oli suunnitellut. Täällä hän tapasi -John Dowsettin, joka oli jäänyt muutamaksi päiväksi lepäämään kesken -kiireellistä matkaansa lännessä. Dowsett oli luonnollisesti kuullut -puhuttavan kuuluisasta Klondiken kuninkaasta ja hänen huhutuista -kolmestakymmenestä miljoonastaan ja kun he tutustuivat toisiinsa, -herätti Daylight varmaankin hänessä mielenkiintoa. Jo tällöin lienee -hänen aivoissaan herännyt muuan ajatus. Mutta hän ei lausunut sitä -julki, vaan kypsytti sitä huolellisesti. Hän siis puhui yleisistä -asioista ja koetti parhaansa mukaan miellyttää Daylightia ja voittaa -hänen ystävyytensä. - -Hän oli ensimäinen mahtimies, jonka kanssa Daylight oli seurustellut, -ja viimemainittu oli hurmaantunut ja ihastunut. Hän oli niin -ystävällinen ja miellyttävä, niin nerokkaan kansanvaltainen, että -Daylightista oli raskasta todeta, että hänellä oli edessään itse John -Dowsett, useiden pankkiyhtymien esimies, vakuutuskeinottelija, Standard -Oilin johtomiesten liittolainen ja Guggenhammerin liittolainen. Eikä -hän tuntunut olevan halukas väittämään perättömäksi mainettaan eikä -toimintatapaansa. - -Ulkonäöltään hän vastasi sitä kuvaa, minkä Daylight kuulemansa -perustuksella oli hänestä saanut. Huolimatta kuudestakymmenestä -ikävuodestaan ja lumivalkeasta tukastaan oli hänen kädenpuristuksensa -lujan sydämellinen eikä hänessä näkynyt mitään merkkejä vanhuuden -heikkoudesta. Hän käveli reippaasti ja nopeasti, hänen liikkeensä -olivat varmoja ja täsmällisiä. Hänen ihonsa oli terveen punakka ja -hänen ohuet, tiukasti yhteen puristetut huulensa osasivat taidon -vetäytyä hymyyn, kun hän kuuli jonkun sukkeluuden. Hänellä oli -rehelliset, hyvin vaaleat sinisilmät; ne katsoivat kanssaihmiseen -ystävällisesti ja suoraan tuuheiden, harmaiden kulmakarvojen alta. -Hänen järkensä toimi täsmällisesti ja järjestelmällisesti ja se oli -Daylightinkin mielestä pettämätön kuin terässakset. Hän oli mies. -joka _tiesi_ ja joka ei milloinkaan verhonnut tietoaan tunteen tai -mielenliikutuksen narrinkoruihin. Oli ilmeistä, että hän oli oppinut -käskemään, ja jokainen sana ja ilme kertoi vallasta. Tähän tuli -lisäksi hänen hyvänsuopaisuutensa ja tahdikkaisuutensa ja Daylight -saattoi helposti havaita ne tuntomerkit, jotka eroittivat hänet -Holdsworthyn kaltaisista vähäpätöisistä miehistä. Daylight tunsi hänen -elämäntarinansa, vanhan amerikalaisen suvun, josta hän polveutui, hänen -omat sankarityönsä sodassa. Hänen esi-isiään olivat John Dowsett, joka -oli tunnetun pankkiiriliikkeen perustaja, vuoden 1812 sodan amiraali -Dowsett, vapautussodan kenraali Dowsett ja ensimäinen Dowsett, jolla -oli entisaikaan ollut maita ja orjia Uudessa Englannissa. - -"Hän on varmasti rehti mies", sanoi hän myöhemmin eräälle -klubituttavistaan Alta-Pacificin tupakkahuoneessa. "Sanonpa teille, -Gallon, että hän oli minulle todellinen yllätys. Tiesin, että -mahtimiehet ovat sellaisia, mutta minun täytyi nähdä hänet, ennenkuin -todella sen tiesin. Hän on niitä, jotka saavat aikaan jotakin. Sen -näkee koko hänen olennostaan. Hänen kaltaisiaan on yksi tuhannessa. Hän -ei pelkää minkäänlaista peliä ja saatte olla varma siitä, että hänessä -on miestä peliään hoitamaan. Lyönpä vetoa siitä, ettei kuuden miljoonan -häviö tai voitto saa häntä silmääkään räpäyttämään." - -Gallon puhalsi savun sikaaristaan ja katsoi ylistyspuheen päätyttyä -uteliaasti kumppaniinsa; mutta Daylightilta, joka tilasi cocktailin, -jäi tämä utelias silmäys huomaamatta. - -"Otaksun, että olette jossakin liikeyrityksessä hänen osakkaanaan", -huomautti Gallon. - -"Ei sinnepäinkään. -- Tämä on ystävyyttä. Aijoin juuri sanoa, että olen -päässyt selville, miten nuo mahtimiehet saavat suuria aikaan. Niin, -minulla oli hänestä sellainen tunne, että hän tiesi kaiken, ja minä -oikein häpesin itseäni." - -"Luulen, että voisin antaa hänelle kompassin ja lapion, kun olisi -ajettava koiravaljakkoa", huomautti Daylight mieterikkaan vaitiolon -jälkeen. "Ja minä kyllä myönnän, että voisin antaa hänelle yhden ja -toisen osviitan pokerpelissä ja kullankaivuussa ja ehkä myös kanootin -melomisessa. Ja ehkäpä minulla olisi suuremmat mahdollisuudet perehtyä -siihen peliin, jota hän on koko ikänsä pelannut, kuin hänellä olisi -perehtyä siihen peliin, jota minä pelasin pohjan perillä." - - - - -II LUKU. - - -Vähän senjälkeen läksi Daylight New Yorkiin. John Dowsettin kirje oli -aiheuttanut matkan -- tavallinen pieni koneella kirjoitettu, muutamia -rivejä sisältävä kirje. Mutta Daylight oli vavahtanut sen lukiessaan. -Hän muisti miten hän kerran ennenkin ollessaan viisitoistavuotias -poikanen oli vavahtanut kun pelaaja Tom Galsworthy oli neljännen -miehen puutteessa sanonut hänelle: "Tule pelaamaan, kakara". Nytkin -hän vavahti. Nuo kuivat koneella kirjoitetut lauseet näyttivät hyvin -salaperäisiltä. _"Meidän miehemme herra Howison tulee hotelliinne teitä -tapaamaan. Hän on luotettava. Meitä ei saa nähdä yhdessä. Te ymmärrätte -kaikki, kun olemme saaneet puhella."_ Daylight aprikoi näitä sanoja -yhä uudelleen ja uudelleen. Tässä se oli. Tilaisuus suureen peliin -oli tullut ja näytti siltä, kuin olisi hänet kutsuttu ottamaan siihen -osaa. Aivan varmaan, sillä mistään muusta syystä ei mies niin jyrkästi -kehottaisi toista miestä matkustamaan Amerikan mantereen poikki. - -"Meidän" herra Howisonin toimesta he tapasivat toisensa Hudsonin -rannalla komeassa maatalossa. Saamiaan ohjeita noudattaen saapui -Daylight sinne yksityisellä moottorivaunulla, joka oli annettu hänen -käytettäväkseen. Hän tiesi yhtä vähän kenen vaunu se oli, kuin hän -tiesi kuka omisti talon uudenaikaisine mukavuuksineen. Dowsett oli -jo siellä ja eräs toinen mies, jonka Daylight tunsi ennenkuin heidät -oli esitettykään toisilleen. Se oli Nathaniel Letton eikä kukaan muu. -Daylight oli nähnyt hänen kuvansa usean kerran aikakauslehdissä ja -sanomalehdissä ja lukenut hänen asemastaan liikemaailmassa ja hänen -lahjoituksistaan Daratonan yliopistolle. Hänkin teki Daylightiin -voimaihmisen vaikutuksen, vaikka hän joutui ymmälle, kun ei nähnyt -hänessä mitään yhtäläisyyksiä Dowsettin kanssa. Lukuunottamatta -rehellisyyttä -- rehellisyyttä, joka näytti tunkeutuneen hänen -olemuksensa salatuimpiinkin sopukoihin -- oli Nathaniel Letton -joka suhteessa erilainen kuin toverinsa. Ollen luonnottoman laiha, -näytti hän kylmältä liekkimieheltä, jonkunlaiselta salaperäiseltä -kemialliselta ihmisliekiltä, jonka jäisen pinnan alla piili tuhansien -aurinkojen tulinen kuumuus. Hänen suuret harmaat silmänsä etupäässä -synnyttivät tämän vaikutelman ja ne katsoivat kuumeisina päästä, joka -kasvojen kapeuden ja ihon aavemaisen kalpeuden takia näytti miltei -ruumiin pääkallolta. Vaikka hän oli vasta viisikymmenvuotias, näytti -hän harvoine raudanharmaine hiuksineen usein Dowsettin ikäiseltä. -Mutta Nathaniel Lettonilla oli valtaa -- Daylight näki sen selvästi. -Hän oli kapeakasvoinen askeetti, joka eli korkeassa, ohennetussa, -tyvenessä ilmakehässä -- sulanut kiertotähti ylimaailmallisen jääpinnan -peittämänä. Ja kuitenkin teki Daylightiin valtavimman vaikutuksen -miehen peloittava ja kunnioitusta herättäjä vilpittömyys. Hänessä ei -ollut mitään turhanpäiväistä. Hänet oli nähtävästi tuli puhdistanut. -Daylightilla oli tunne, että mehevä kirous olisi ollut kuolettava -loukkaus hänen korvissaan, häväistys ja herjaus. - -He joivat -- se on, Nathaniel Letton joi kivennäisvettä, jota talossa -oleva palvelija tarjosi hiilihappovesikoneesta ja Dowsett joi -skotlantilaista whiskyä soodan kera ja Daylight otti cocktailin. Ei -kukaan näyttänyt huomaavan, että oli tavatonta juoda Martin-cocktailia -keskiyöllä, vaikka Daylight juuri sen vuoksi piti heitä tarkoin -silmällä; sillä hän oli jo aikoja sitten oppinut, että martineilla on -tarkoin määrätyt aikansa ja paikkansa. Mutta hän piti martineista ja -ollen luonnollinen mies, joi hän mitä kulloinkin halutti. Muut olivat -panneet merkille tämän hänen ominaisuutensa, mutta eivät Dowsett ja -Letton; ja Daylightin salainen ajatus oli: "He eivät varmaankaan -silmiäänkään räpäyttäisi, jos pyytäisin lasillisen syövyttävää -sublimaattiliuvosta." - -Leon Guggenhammer tuli huoneeseen heidän parhaillaan juodessa ja -pyysi skotlantilaista whiskyä. Daylight tarkasteli häntä uteliaana. -Tässähän oli mahtavan Guggenhammerin perheen jäsen; nuori tosin, -mutta yksi niistä, joiden kera hänellä oli ollut monta tuimaa ottelua -pohjanperillä. Eikä Leon Guggenhammerikaan jättänyt mainitsematta tuota -vanhaa juttua. Hän ylisti Daylightin rohkeutta -- "Tiedättekö, kaikuja -Ophirista kuului tänne meille saakka. Ja minun on sanottava, herra -Daylight -- anteeksi, herra Hamish -- että voititte meidät loistavasti -siinä jutussa." - -_Kaikuja!_ Daylight ei voinut olla hätkähtämättä tämän sanan -kuullessaan -- _kaikuja_ taistelusta, johon hän oli käynyt koko -voimallaan ja klondikelaisten miljooniensa voimalla, oli tullut -heidänkin korviinsa. Guggenhammerien täytyi varmaan olla uppo-rikkaita, -kun niin valtava taistelu oli vain kahakka, josta he suvaitsivat kuulla -kai'un. "He varmaankin pelaavat tavattoman suurta peliä täällä", oli -hänen loppupäätelmänsä ja siihen liittyi ylpeyttä sen johdosta, että -hänet oli kutsuttu ottamaan osaa juuri tähän suunnattoman suureen -peliin. Tällä hetkellä hän katkerasti valitti sitä, ettei huhu ollut -totta ja etteivät hänen yksitoista miljoonaansa todellisuudessa -olleetkaan kolmekymmentä miljoonaa. No, tässä seikassa hänen täytyi -olla suora; hän ilmaisi heille tarkalleen varansa. - -Leon Guggenhammer oli nuori ja lihava. Hän ei ollut päivääkään yli -kolmenkymmenen ja lukuunottamatta pusseja silmien alla olivat hänen -kasvonsa sileät ja rypyttömät kuin poikasen. Hänkin teki rehellisen -vaikutuksen. Hänen ihonvärinsä oli terveen punakka, hänen puhdas, sileä -ihonsa kertoi erinomaisesta terveydestä. Tämän erinomaisen ihon vuoksi -täytyi hänen lihavuuttaan ja pyöreää vatsaansa pitää luonnollisena. -Hänen ruumiinrakennuksensa oli taipuvainen lihavuuteen, siinä kaikki. - -Puhe kääntyi pian liikeasioihin, vaikka Guggenhammer ensin -sanoi sanottavansa piakkoin tapahtuvasta kansainvälisestä -purjehduskilpailusta ja omasta, oivallisesta höyrypurrestaan -Electrasta, jonka äskettäin hankitut koneet jo olivat vanhentuneet. -Dowsett kertoi suunnitelmasta ja toiset kaksi auttoivat häntä -satunnaisilla huomautuksilla. Daylight kyseli. Olipa ehdotus mikä -hyvänsä, tahtoi hän avoimin silmin sen hyväksyä tai hyljätä. Ja he -täyttivät hänen mielikuvituksensa käytännöllisillä näyillä siitä, mitä -heillä oli mielessä. "Heidän ei ikinä pälkähdä päähän, että te olette -liittyneet meihin", sanoi Guggenhammer, kun asia oli pääpiirteissään -selvitetty ja hänen kauniit juutalaissilmänsä säteilivät innostuksesta. -"He luulevat teidän ajavan omia asioitanne oikein merirosvon tapaan." - -"Tietysti te, herra Hamish, käsitätte, että meidän liittomme on -pidettävä aivan salassa", varoitti Nathaniel Letton vakavasti. - -Daylight nyökähytti päätään. - -"Ja luonnollisesti te niinikään käsitätte", jatkoi Letton, "että -tulos voi olla vain hyvä. Yritys on laillinen ja oikea, ja saattaa -vahingoittaa vain pörssipelaajia. Emme koeta saada aikaan tuhoja -rahamarkkinoilla. Kuten itsekin näette, on teidän ostamalla saatava -hinnat nousemaan. Kunniallinen pääomansijoittaja hyötyy." - -"Niin juuri on asia", sanoi Dowsett. "Kuparin tarve kaupassa yhä -kasvaa. Ward Valleyn kupari ja kaikki mitä siihen kuuluu -- kuten -näytin teille, tyydyttää se itseasiassa neljänneksen koko maailman -kysynnästä -- on suuri yritys, niin suuri, ettemme mekään voi sitä -tarkoin arvioida. Valmistuksemme ovat jo suoritetut. Meillä on kyllin -pääomaa itsellämme ja nyt haluamme lisää. Nyt on liian paljon Ward -Valleyn osakkeita liikkeellä, haitaksi nykyisille suunnitelmillemme. -Siispä me tapamme kaksi pääskystä samalla kivellä -- --" - -"Ja minä olen se kivi", keskeytti Daylight hymyillen. - -"Juuri niin. Teidän ei ole ainoastaan koetettava saada Ward Valleyn -osakkeiden hintoja kohoamaan, vaan on teidän samalla ostettava niitä. -Tästä on meille arvaamatonta hyötyä ja te ja me kaikki saamme osamme -voitosta. Ja kuten herra Letton huomautti, on asia laillinen ja oikea. -Tämän kuun kahdeksantenatoista päivänä on johtokunnan kokous ja osinko -koroitetaan kahdenkertaiseksi." - -"Ja ketkä joutuvat tässä kärsimään!" huusi Leon Guggenhammer kiihkeästi, - -"Keinottelijat", selitti Nathaniel Letton, "pelaajat, Wall Streetin -pintakuohu -- käsitättehän. Varsinaiset pääomansijoittajat eivät joudu -häviölle. Sitäpaitsi oppivat he tuhannennen kerran luottamaan Ward -Valleyhin. Ja käyttämällä hyväkseen heidän luottamustaan voimme panna -toimeen laajat parannukset, joista olemme teille pääkohdissa tehneet -selkoa." - -"Tulee liikkumaan kaikenlaisia huhuja kaupungilla", varoitti Dowsett -Daylightia, "mutta älkää pelästykö niitä. Nämä huhut voivat olla -meidänkin alkuunpanemiamme. Käsitätte kyllä miten ja miksi. Mutta -huhut eivät liikuta teitä. Te olette perillä asioista. Teidän on -vaan ostettava, ostettava, ostettava, ostettava ja tehtävä viimeinen -kaappauksenne juuri kun johtokunta korottaa osingon kaksinkertaiseksi. -Ward Valleyn osakkeet on korotettava niin korkeiksi, ettei kukaan enää -tästä lähtien pysty niitä ostamaan." - -"Me haluamme", sanoi Letton vuorostaan ottaen puhevuoron ja vaikeni -maistaakseen kivennäisvettään, "me haluamme saada suuren määrän -Ward Valleyn osakkeista pois yleisön hallusta. Me voisimme tehdä -tämän helposti kiristämällä rahamarkkinoita ja peloittamalla -osakkeenomistajia. Ja se kävisi meille siten halvemmaksikin. Mutta me -olemme ehdottomasti aseman herroja, ja me olemme siksi hyvänsuopia, -että ostamme Ward Valleyn osakkeita huippuhintoihin. Eipä silti, -että mielisimme harjoittaa hyväntekeväisyyttä, mutta me tarvitsemme -pääomansijoittajia suurissa parannussuunnitelmissamme. Emmekä -suoranaisesti häviäkään näin menetellessämme. Kun johtokunnan päätös -tulee tunnetuksi kohoavat Ward Valleyn osakkeet pilviin. Tämän -laillisen liiketoimemme ohessa me samalla aimo tavalla höyhennämme -hankintakaupalla keinottelevia. Mutta tämä on vain satunnaista ja -tavallaan välttämätöntä. Hankintakaupalla keinottelevat ovat tietysti -oikeita pelaajia ja heille tapahtuu ansion mukaan." - -"Ja vielä yksi seikka, herra Hamish", sanoi Guggenhammer, "jos ostatte -yli käytettävänä olevien varojenne tai yli sen summan, minkä uskallatte -tähän kauppaan panna, niin kutsukaa viipymättä meitä avuksenne. -Muistakaa, että me olemme takananne." - -"Niin, me olemme takananne", toisti Dowsett. Nathaniel Letton -nyökähytti päätään vahvistukseksi. "Puhukaamme nyt tuosta -kaksinkertaisesta osingosta kahdeksantenatoista päivänä --." John -Dowsett repäisi lehden muistikirjastaan ja korjasi silmälasejaan. -"Esitän teille numerot. Tässä te näette..." - -Ja sitten hän esitti pitkän ammattimaisen ja historiallisen selonteon -Ward Valleyn tuloista ja osingoista sen perustamispäivästä lähtien. - -Koko neuvottelu kesti vain tunnin, jonka kuluessa Daylight eli -korkeimmalla huipulla, minne milloinkaan oli elämässään kiivennyt. -Nämät miehet olivat suurpelaajia. He olivat mahtimiehiä. Tosin hän -tiesi, etteivät he olleet kaikkein suurimpia. He eivät olleet Morganien -ja Harrimanien vertaisia. Mutta he olivat kuitenkin tekemisissä noiden -jättiläisten kera ja olivat itse pienempiä jättiläisiä. Häntä miellytti -heidän käytöksensä häntä kohtaan. He kohtelivat häntä hyväntahtoisesti, -mutta ei alentuvasti. He kohtelivat häntä kunnioittavasti kuin -vertaistaan ja se hiveli Daylightin mieltä, sillä hän tiesi hyvin, että -he tiedoissa ja varallisuudessa olivat häntä paljon edellä. - -"Me saamme hiukan eloa keinottelija-joukkueeseen", sanoi Leon -Guggenhammer riemuiten, kun he nousivat lähteäkseen. "Ja te, herra -Hamish, olette mies sen tekemään. He luulevat varmasti, että te ajatte -omia asioitanne, ja heidän aseensa ovat teroitetut teidänlaisenne -vasta-alkajan varalle." - -"He tulevat varmaan erehtymään", vahvisti Letton ja hänen harmaat -silmänsä katselivat suuren kaulahuivin poimuista, joka peitti hänen -kaulansa korviin saakka. "Heidän ajatuksensa kulkevat vanhoja uriaan. -Joku odottamaton seikka tekee tyhjäksi heidän kaavamaiset laskelmansa --- joku uusi yhdistelmä, joku outo tekijä, joku uusi muunnos. Ja te, -herra Hamish, olette heille kaikkea tätä. Ja toistan vielä, he ovat -pelaajia ja ansaitsevat kohtalonsa. He häiritsevät ja painostavat -jokaista laillista yritystä. Teillä ei ole käsitystäkään siitä, mitä -häiriötä he tekevät meikäläisille -- vähä väliä pelitempuillaan -tekemällä tyhjiksi terveimmätkin suunnitelmat, saattamalla häviöön -vakavaraisimmatkin laitokset." - -Dowsett ja nuori Guggenhammer nousivat toiseen moottorivaunuun, Letton -yksinään toiseen. Daylightiin, jonka ajatukset vielä askaroivat -kuluneen tunnin tapahtumissa, teki lähtöhetki syvän vaikutuksen. Nuo -kolme konetta seisoivat kuin loihditut öiset hirviöt hiekoitetulla -pihalla pimeän ajoportin alla. Yö oli pimeä ja moottorivaunujen valot -leikkasivat pimeyttä: yhtä terävästi kuin veitset leikkaisivat kovaa -puuta. Kuuliainen palvelija -- koneellisesti toimiva haltija talossa, -joka ei ollut kenenkään noista kolmesta miehestä -- seisoi vakavana -kuin kuvapatsas autettuaan heidät vaunuihin. Turkkipukuiset ajajat -häämöittivät epäselvinä, valtavina haahmoina istuimiltaan. Toinen -toisensa perästä kiitivät vaunut kuin ratsastajan kannustamat juoksijat -pimeyteen, kääntyivät ajotielle ja hävisivät yöhön. - -Daylightin vaunu kulki viimeisenä ja kurkistaessaan ulos, näki hän -vilahdukselta valaisemattoman talon, joka pimeydessä näytti vuoren -suuruiselta. Kenen se oli? aprikoi hän. Kuinka käyttivät he juuri sitä -salaiseen neuvotteluunsa? Puhuisiko palvelija? Entä ajajat? Olivatko -hekin luotettavia miehiä kuten "meidän" herra Howison? Salaperäisyyttä? -Asian menestys riippui siitä. Ja käsikädessä salaperäisyyden kanssa -kulki voima. Hän nojasi taaksepäin ja imi savukettaan. Suuria yrityksiä -oli tekeillä. Kortit oli jaettu varkain ja hänkin otti osaa suureen -peliin. Hänen mieleensä muistuivat entiset poker-pelit Jack Kearnsin -kera ja hän nauroi ääneen. Hän oli pelannut tuhansista, mutta nyt -hän pelasi miljoonista. Häntä hytkähytti, kun hän kuvitteli noiden -miesten tappiota kahdeksantenatoista päivänä, jolloin johtokunta -päättäisi jakaa kaksinkertaisen osingon -- noiden miesten, jotka olivat -teroittaneet aseitaan nolatakseen hänet -- hänet, Burning Daylightin. - - - - -III LUKU. - - -Hänen palatessaan hotelliinsa olivat reportterit odottamassa -haastatellakseen häntä, vaikka kello oli jo lähes kaksi aamulla. -Seuraavana aamuna oli niitä vielä enemmän. New York otti hänet -vastaan paperitorven toitotuksin. Vielä kerran esiintyi hänen kuvansa -sanomalehtien palstoilla. Klondiken kuningas, Napaseudun sankari, -Pohjanperän kolmenkymmenen miljoonan pohatta oli tullut New Yorkiin. -Mitä varten oli hän tullut? Nolatakseen New Yorkin asukkaat, kuten -oli nolannut Tonopahilaiset Nevadassa. Wall Streetin oli paras pitää -varansa, sillä Klondiken hurjimus oli juuri tullut kaupunkiin. Tai -ehkäpä nolaisi Wall Street hänet. Wall Street oli nolannut monta hurjaa -miestä, se tulisi tämän Daylightinkin kohtaloksi. Daylight nauroi -itsekseen ja antoi haastatteluissa epäselviä vastauksia. Se hyödytti -peliä ja hän nauroi taas ajatellessaan, että Wall Street saisi paljon -tekemistä ennenkuin se oli saanut hänet nolatuksi. - -He olivat varmat siitä, että hän ryhtyisi peliin ja kun Ward Valleyn -osakkeita alettiin ostaa, oltiin pian yksimielisiä siitä, että hän -oli takana. Liikemaailman lörpöttelijät supattelivat. Hän ahdisti -vielä kerran Guggenhammeria. Tarina Ophirista kerrottiin vielä kerran -siinä määrin liioiteltuna, että Daylight tuskin tunsi sitä. Hiljaa, se -kaikki vain hyödytti hänen tehtäväänsä. Pörssipelaajat olivat selvästi -petetyt. Joka päivä hän lisäsi ostotarjouksiaan ja niin innokkaat -olivat myyjät, että Ward Valleyn osakkeet nousivat, vaikka hitaasti. -"Tämä on varmaan jännittävämpää kuin pokerpeli", kuiskasi Daylight -iloisesti itsekseen huomatessaan aikaansaamansa hämmingin. Sanomalehdet -esittivät lukemattomia arveluita ja otaksumisia ja Daylightia ahdisti -alati reportterilauma. Hikien haastattelunsa olivat mestarillisia. -Huomatessaan, miten sanomalehtiä huvittivat hänen klondikelaiset -sanasutkauksensa ja kielivirheensä, hän vielä liioitteli näitä -puhetapansa omituisuuksia, käytti lausetapoja, joita oli kuullut muiden -vanhojen erämiesten käyttävän, ja keksi itse silloin tällöin uusia. - -Viikko ennen torstaita, kahdeksattatoista päivää, oli hänelle hyvin -jännittävä. Hän ei ainoastaan pelannut kiihkeämmin kuin milloinkaan -ennen elämässään, vaan hän pelasi maailman suurimmalla pelipöydällä -ja niin suurilla panoksilla, että karaistuneinkin pelaaja joutui -pakosta ymmälle. Huolimatta siitä, että osakkeita rajattomasti myytiin, -kohosivat Ward Valleyn osakkeet kohoamistaan ja kun torstai lähestyi, -oli asema kireä. Jotakin oli tekeillä. Kuinka paljon aikoi tuo -klondikelainen pelaaja ostaa Ward Valleyn osakkeita? Kuinka paljon hän -_saattoi_ ostaa? Mitä teki Ward Valleyn joukkokunta koko tämän ajan? -Daylightin mielestä eivät heidän haastattelunsa merkinneet mitään -- -ne olivat huvittavan tyyniä haastatteluja. Leon Guggenhammer uskalsi -ilmaista ajatuksen, että tämä Pohjanperän Kroisos mahdollisesti oli -erehtynyt. Mutta eipä silti, että he olisivat olleet huolissaan, -selitti John Dowsett. Eivät he tehneet vastaväitteitäkään. Vaikkeivät -tienneetkään hänen aikeitaan, olivat he yhdestä seikasta aivan varmat, -nimittäin, että hän koetti saada Ward Valleyn osakkeita kohoamaan. -Eivätkä he käsittäneet tätä. Vähätpä siitä, miten kävi hänen ja hänen -pörssikauppojensa, Ward Valleyn osakkeet olivat varmat ja tulisivat -pysymään varmoina, lujina kuin Gibraltarin kallio. Ei, heillä ei ollut -Ward Valleyn osakkeita myydä. Tämä keinotekoinen pula rahamarkkinoilla -menisi pian ohi, eikä Ward Valleyn tarvinnut muuttaa kantaansa jonkun -mielettömän arvopaperipörssi-hämmennyksen takia. "Se on pelkkää -uhkapeliä alusta loppuun", sanoi Nathaniel Letton, "ja me kieltäydymme -ryhtymästä mihinkään toimenpiteisiin sen johdosta ja ottamasta sitä -missään muodossa huomioon." - -Tämän ajan kuluessa oli Daylightilla ollut muutama salainen kohtaus -osakkaidensa kanssa -- hän oli kerran neuvotellut Leon Guggenhammerin -kanssa, kerran John Dowsettin ja kerran herra Howisonin kanssa. Mutta -lukuunottamatta onnitteluja, ei niistä ollut mitään todellista tulosta, -sillä, kuten hänelle vakuutettiin, kaikki kävi tyydyttävästi. - -Mutta tiistaiaamuna tuli Daylightin korville huhu, joka oli omiaan -saamaan hänet pois tasapainosta. Se oli niinikään julaistuna Wall -Street Journalissa, joka oli saanut sen tietää varmalta taholta. Huhu -kertoi, että kun Ward Valleyn johtokunta torstaina kokoontuu, näin -päätetään tavanmukaisen osingon määräämisen asemasta ryhtyä verottamaan -osakkaita lisämaksuilla. Se oli ensimäinen Daylightia kohdannut este. -Samalla hänestä tuntui, että jos se oli totta, oli hän mennyttä -miestä. Niinikään hän huomasi, että hän oli suunnattomiin yrityksiinsä -käyttänyt yksinomaan omia rahojaan. Dowsett, Guggenhammer ja Letton -eivät olleet panneet alttiiksi mitään. Se oli tosin lyhytaikainen -säikähdys, mutta kyllin kiihkeä muistuttaakseen hänelle Holdsworthya ja -tiilitehdasta ja saadakseen hänet peruuttamaan kaikki ostomääräykset -hyökätessään puhelimeen. - -"Siinä ei ole perää -- pelkkä huhu", kuuluivat Leon Guggenhammerin -kurkku-äänellä lausutut sanat puhelimessa. "Kuten tiedätte", -sanoi Nathaniel Letton, "kuulun minäkin johtokuntaan ja tietäisin -varmasti jos joku semmoinen päätös olisi tekeillä." Ja John Dowsett; -"Varoitinhan jo teitä sellaisista huhuista. Siinä ei ole rahtuistakaan -perää -- ei rahtuistakaan. Vakuutan sen teille kunniani kautta." - -Kovasti häveten mielenmalttinsa hetkellistä menettämistä, palasi -Daylight tehtäväänsä. Keskeytys osakkeiden ostossa oli muuttanut -arvopaperipörssin hulluinhuoneeksi ja pitkin linjaa aikaansaivat -"karhut" hävitystä. Ward Valleyn osakkeet, jotka olivat kohonneet -korkeimmalle, joutuivat ankarimman hyökkäyksen esineeksi ja olivat -jo alkaneet horjua. Daylight lisäsi tyynesti ostotarjouksensa -kaksinkertaisiksi. Ja tiistaina, keskiviikkona ja torstaiaamuna hän yhä -osti ja Ward Valley kohosi voitokkaana korkeammalle. He yhä myivät ja -hän yhä osti, monin verroin enemmän kuin hänen olisi kannattanutkaan, -jos hänen todella olisi tarvinnut lunastaa kaikki ostamansa osakkeet. -Mitäpä siitä? Tänäänhän päätettäisiin jaettavaksi kaksinkertainen -osinko, vakuutti hän itselleen. Vain keinottelijat joutuisivat pulaan. -He saisivat sopia ehdoista hänen kanssaan. - -Ja sitten iski salama. Huhu, joka oli kertonut, että Ward Valleyn -johtokunta päättäisi verottaa osakkaitaan, osottautui todeksi. Daylight -kohotti käsiään. Hän hankki varmuuden tiedon todenperäisyydestä ja -lakkasi pelistä. Eivät ainoastaan Ward Valleyn osakkeet, vaan kaikki -arvopaperit alenivat voitokkaiden "karhujen" toimesta. Daylight ei -enää viitsinyt ottaa selvää, alenivatko Ward Valleyn osakkeet yhä, vai -pysyivätkö paikalla. Vaikka Wall Street oli mielettömänä, ei Daylight -ollut huumaantunut eikä ällistynyt. Hän väistyi taistelutantereelta -harkitakseen asemaa. Lyhyen neuvottelun jälkeen välittäjäinsä kanssa, -hän läksi hotelliinsa ostaen matkalla iltalehtiä ja silmäili niiden -otsakkeita. _Burning Daylight menettänyt kaikki rahansa_, luki hän; -_Burning Daylight saanut rökkiinsä; toinen epäonnistunut yritys hankkia -helpolla rahaa_. Kun hän ennätti hotelliinsa, kerrottiin myöhemmässä -painoksessa, että muuan nuori mies, joka oli noudattanut Daylightin -esimerkkiä, oli tehnyt itsemurhan. _"Miksi, piru vieköön, hän meni -tappamaan itsensä?"_ mutisi Daylight. - -Hän meni huoneisiinsa, tilasi Martin-cocktailin, riisui kenkänsä ja -istuutui miettimään. Puolen tunnin kuluttua hän nousi juomaan ja kun -hän tunsi liköörin lämmittäen virtaavan ruumiissaan, vääntyivät hänen -kasvojensa lihakset kylmään, jäykkään, todelliseen irvistykseen. Hän -nauroi itselleen. - -"Puijattu!" - -Sitten katosi irvistys hänen kasvoiltaan ja ne muuttuivat kalpeiksi -ja vakaviksi. Lukuunottamatta hänen osuuksiaan muutamiin Lännen -yrityksiin (joiden takia hän vielä sai maksaa suuria lisämaksuja) oli -hän häviöön joutunut mies. Mutta kovemman kolauksen oli saanut hänen -ylpeytensä. Hän oli ollut niin lyhytnäköinen. He olivat kynineet hänet -putipuhtaaksi, eikä hänellä ollut mitään, jolla olisi sen todistanut. -Typerinkin moukka olisi vaatinut todistuskappaleita, kun hän oli -tyytynyt gentlemanin vakuutukseen ja päällepäätteeksi vielä suulliseen. -_Gentlemanin vakuutus!_ Hän myhähti sille. Hänen korvissaan soivat -Dowsettin sanat puhelimessa. _"Kunniani kautta"_. He olivat varkaita -ja huijareita, eivät ollenkaan sen parempia, ja he olivat antaneet -hänelle aimo iskun. Sanomalehdet olivat olleet oikeassa. Hän oli -tullut New Yorkiin joutuakseen puijatuksi ja herrat Dowsett, Letton -ja Guggenhammer olivat sen tehneet. Hän oli pieni kala ja he olivat -leikkineet hänen kanssaan kymmenen päivää -- kyllin kauan riistääksen -häneltä hänen kymmenen miljoonaansa. Tietysti olivat he koko ajan -myöneet osakkeitaan hänelle ja ostivat nyt Ward Valleyn osakkeita -takaisin polkuhinnasta, ennenkuin rahamarkkinat tasaantuivat. Oli -luultavinta, että Nathaniel Letton käytti voitto-osuutensa uuden -rakennuksen rakennuttamiseen yliopistolleen. Leon Guggenhammer -hankkisi uudet koneet huvipurteensa tai kokonaisen huvipursilaivaston. -Mutta hän ei keksinyt, mitä pirullinen Dowsett tekisi saaliillaan -- -todennäköisintä oli, että hän perustaisi uusia pankkirenkaita. - -Ja Daylight istui ja tyhjensi cocktaileja ja muisteli elämäänsä -Alaskassa ja eli uudelleen nuo julmat vuodet, jolloin hän oli -taistellut yhdentoista miljoonansa puolesta. Hetkeksi valtasi hänet -murhanhimo ja hurjia ajatuksia ja keskeneräisiä aikeita surmata -pettäjänsä liikkui hänen mielessään. Se olisi tuon nuoren miehen -pitänyt tehdä sensijaan, että oli tappanut itsensä. Hänen olisi pitänyt -ampua. Daylight avasi käsilaukkunsa ja otti esille itsetoimivan -pistoolinsa -- suuri Coltin 44. Hän veti sen vireeseen ja tyhjensi sen -patruunasäiliön. Sieltä vierähti yksitellen kahdeksan patruunaa. Hän -täytti säiliön jälleen, työnsi sinne sitten vielä lisäpatruunan. Hän -veti pistoolin vireeseen ja painoi suojusliipasimen paikoilleen. Sitten -hän pisti aseen taskuunsa ja tilasi uuden martinin ja joi sen. - -Hän ajatteli tiukasti tunnin ajan, mutta hän ei enää irvistellyt. -Hänen kasvoihinsa ilmaantui ryppyjä ja nämät rypyt kertoivat työstä -pohjanperällä, pakkasesta, kaikesta siitä, mitä hän oli suorittanut -ja kestänyt -- pitkistä loppumattomista viikoista taipaleella, Point -Barrowin kalpeista lumiaavikoista, Yukonin ryskivistä jäälohkareista, -kamppailuista ihmisten ja eläinten kera, nälän vaikeista päivistä, -pitkistä kuukausista Koyokukin varrella sääskien ahdistellessa, -raatamisesta kuokka ja lapio kädessä, raskaiden taakkojen kantamisesta, -ja kahdestakymmenestä vaivan, hien ja ponnistusten pitkästä vuodesta. - -Kello kymmeneltä hän nousi ja tutki tarkoin kaupungin karttaa. Sitten -hän pani kengät jalkoihinsa, otti ajurin ja läksi yön selkään. Kaksi -kertaa hän muutti ajuria ja meni lopulta erään salapoliisitoimiston -yökonttoriin. Hän valvoi itse asian suoritusta, maksoi runsaasti -etukäteen, valikoi kuusi miestä, jotka tarvitsi ja antoi heille ohjeet. -Milloinkaan eivät nämät olleet saaneet niin hyvää palkkiota niin -yksinkertaisesta tehtävästä, sillä virallisen palkan lisäksi hän antoi -jokaiselle viisisataa dollaria ja lupasi antaa vielä saman verran, jos -he onnistuisivat tehtävässään. Hän oli varma siitä, että hänen kolme -äänetöntä osakastaan kohtaisivat toisensa seuraavana päivänä, ellei jo -ennemmin. Hän oli pannut kaksi salapoliisia pitämään kutakin heistä -silmällä. Hän halusi tietää vain paikan ja ajan. - -"Älkää antako minkään estää itseänne, pojat", kuului hänen viimeinen -ohjeensa. "Minun täytyy saada tämä tieto. Vastaan kaikesta mitä te -ikinä teettekin, mitä ikinä tapahtuneekin." - -Hotelliinsa palatessaan hän kaksi kertaa vaihtoi ajuria, kuten -ennenkin, meni huoneeseensa, joi vielä yhden cocktailin, paneutui -levolle ja nukkui. Aamulla hän pukeutui ja ajeli partansa, käski -lähettämään aamiaisen ja sanomalehdet huoneeseensa ja odotti. Mutta hän -ei juonut mitään. Kello yhdeksältä alkoi puhelin soida ja tiedonantoja -tulla. Nathaniel Letton oli lähtenyt junalla Tarrytowniin. John Dowsett -oli tulossa maanalaisella rautatiellä. Leon Guggenhammer ei ollut vielä -lähtenyt liikkeelle. Ja kaupungin kartta edessään seurasi Daylight -täten noiden kolmen miehen liikkeitä, heidän lähtiessään kohtaamaan -toisiaan. Nathaniel Letton oli konttorissaan Mutual-Solanderin -talossa. Ensin saapui Guggenhammer. Dowsett viipyi vielä omassa -konttorissaan. Mutta kello yhdeltätoista tuli sana, että hänkin oli -saapunut ja muutamia minuuttia myöhemmin kiiruhti Daylight vuokratussa -moottorivaunussa Mutual-Solanderin taloa kohti. - - - - -IV LUKU. - - -Nathaniel Letton puhui juuri kun ovi avautui; hän vaikeni ja kahden -toverinsa kera tuijotti huoneeseen astuvaan Daylightiin kyeten hyvin -peittämään ällistyksensä. Kenties tietämättään liioitteli Daylight -käynnissään erämaankävijän vapaita, heiluvia liikkeitä. Näytti todella -siltä kuin olisi hän tuntenut polun jalkainsa alla. - -"Hyvää päivää, herrat, hyvää päivää", sanoi hän ollen olevinaan -huomaamatta sitä tunnotonta tyyneyttä, millä he ottivat hänet vastaan. -Hän tervehti heitä vuorotellen kädestä, kulkien toisen luota toisen luo -ja puristaen heidän käsiään niin sydämellisesti, ettei Nathaniel Letton -voinut olla hätkähtämättä. Daylight heittäytyi jykevään nojatuoliin ja -oikoi laiskasti jäseniään ikäänkuin olisi ollut väsyksissä. Nahkaisen -käsilaukun, jonka hän oli tuonut mukanaan huoneeseen, laski hän -huolettomasti viereensä lattialle. - -"Kyllä jukoliste nyt olen ollut leikissä", hän alkoi huoaten puhua, nyt -ollenkaan välttämättä kotiseutunsa murteellisuuksia. "Olemme pulskasti -nolanneet heidät. Enkä minä oivaltanut pelin hienouksia ennenkuin se jo -oli lopussa. Isku heitti kerrassa tantereeseen. Ja heidän surmaniskunsa -oli todella hämmästyttävä." - -He rauhoittuivat kuunnellessaan hänen lännen murteella verkkaan ja -hyvänsävyisästi lausuilevan. Hän ei siis lopulta ollutkaan niin -pelottava. Huolimatta siitä, että hän oli tunkeutunut huoneeseen -vastoin Lettonin konttoriväelleen antamia määräyksiä, ei näyttänyt -siltä, että Daylight rupeaisi rettelöimään ja raakuuksia syytämään. - -"Noh, eikö teillä ole mitään sanottavaa osakkaallenne?" kysyi Daylight -hyväntuulisesti. "Vai onko hänen loistava häviönsä häikäissyt teidät -kokonaan?" - -Letton rykäsi käheästi. Dowsett istui tyynenä ja odotti, Leon -Guggenhammer sai sanottua: - -"Olette kuin kuolleista noussut Kain." - -Daylightin mustat silmät välähtivät iloisesti. - -"Todellako!" sanoi hän riemuiten. "Emmekö pitäneet heitä pilkkanamme! -Olin vallan ällistynyt. En olisi luullut heitä niin lyhytnäköisiksi." - -"Ja nyt", jatkoi hän, antamatta vaitiolon käydä kiusalliseksi, "on -meidän paras tehdä tili. Aijon tänään iltapäivällä lähteä Länteen." -Hän tarttui käsilaukkuunsa, avasi sen ja penkoi sitä molemmin käsin. -"Mutta älkää unohtako, toverit, että kuiskaatte korvaani sanasen, kun -ensi kerran haluatte lähettää minut Wall Streetin mylläkkään. Siitä on -minulle hyötyä." - -Hän otti laukusta kaksi suurta kasaa papereita, maksumääräyslomakkeita -ja välittäjäin kuitteja. Nämät hän asetti läjään suurelle pöydälle ja -kaivoi sitten vielä esiin muutamia papereita, jotka lisäsi läjään. -Hän katsoi paperilappua, jonka oli ottanut takkinsa taskusta ja luki -ääneen: -- - -"Kymmenen miljoonaa kaksikymmentäseitsemän tuhatta neljäkymmentäkaksi -dollaria ja kuusikymmentäkahdeksan senttiä on minulla ollut kuluja. -Tietysti lasketaan tämä voitosta ennenkuin rupeamme laskemaan osuutta -saaliista. Mitkä ovat teidän numeronne?" - -Nuo kolme miestä katsoivat hämmästyneinä toinen toistaan. Tuo mies oli -suurempi narri kuin he olivat luulleetkaan tai sitten pelasi hän peliä, -josta heillä ei ollut aavistusta. - -Nathaniel Letton kostutti huuliaan ja loihe lausumaan: - -"Kestää muutaman tunnin ennenkuin tili on tehty, herra Hamish. Herra -Howison laskee sitä juuri. Otaksun, että syömme yhdessä välipalaa ja -juttelemme siitä. Panen konttoripalvelijat kiireellä työhön, jotta -hyvissä ajoin ennätätte junallenne." - -Dowsett ja Guggenhammer ilmaisivat miltei silminnähtävästi tuntemansa -huojennuksen. Asema alkoi selvitä. Oli hermoillekäypää oleskella -samassa huoneessa kuin tämä jäntevälihaksinen, intiaanin kaltainen -mies, jonka rahat he olivat ryövänneet. He muistelivat kauhulla monia -tarinoita hänen vahvuudestaan ja häikäilemättömyydestään. Jos Letton -vain voisi karkoittaa hänet siksi kauvas, että he pääsisivät pakenemaan -konttorin oven ulkopuolelle poliisin suojeleman maailman turviin, olisi -kaikki hyvin; ja näytti aivan siltä kuin olisi Daylight aikonut lähteä. - -"Hauska kuulla", sanoi hän. "En tahtoisi myöhästyä junalta ja olen -tuntenut itseni ylpeäksi saadessani olla liikeasioissa teidän -kanssanne, hyvät herrat. Tajuan sen täydellisesti, vaikken kykene -tunteitani ilmaisemaan. Mutta olen kovin utelias ja tahtoisin hirveän -mielelläni tietää, paljonko arvelette meidän voittaneen. Voitteko -suunnilleen arvioida sitä?" - -Nathaniel Letton ei katsonut vedoten ystäviinsä, mutta lyhyen -vaitiolon kestäessä nämät tunsivat, että hän vetosi heihin. Dowsett, -joka oli karskimpaa ainetta kuin nuo toiset, alkoi aavistaa, että -klondikelaisella oli jotakin mielessä. Mutta toiset kaksi antoivat -hänen lapsellisen viattomuutensa yhä pettää itseään. - -"Se on kovin vaikeata", alkoi Leon Guggenhammer, "Ward Valleyn -osakkeiden kurssi on vaihdellut, joten --" - -"Joten edeltäkäsin on mahdotonta tehdä mitään arvioita", täydensi -Letton. - -"No sinnepäin vain", neuvoi Daylight ystävällisesti. "Miljoona sinne -tai tänne ei paljoa merkitse. Täsmälliset numerot saamme sitten -myöhemmin. Mutta olen nyt niin utelias. Miksi ette sano?" - -"Miksi leikkiä kauemmin tyhjillä sanoilla?" kysyi Dowsett äkisti ja -kylmästi. "Tehkäämme nyt heti asiat selviksi. Herra Hamishilla on -väärä käsitys asioista ja häntä täytyy neuvoa. Tässä liikeyrityksessä ---" - -Mutta Daylight keskeytti hänet. Hän oli pelannut siksi paljon pokeria, -ettei sielutieteellinen tekijä ollut jäänyt häneltä huomaamatta ja -hän ehätti ennen Dowsettia suorittaakseen pelin paljastuksen omalla -tavallaan. - -"Liikeyrityksistä puhuttaessa", sanoi hän, "muistuu mieleeni muuan -poker-peli, jonka näin kerran Renossa, Newadassa. Se ei ollut -oikein rehellistä peliä. Kaikki, jotka olivat siinä mukana, olivat -väärinpelaajia. Mutta siellä oli muuan uusi tulokas -- keltanokiksi -niitä siellä sanottiin. Hän seisoi jakajan takana ja näki, että tämä -jakoi itselleen neljä ässää korttipakan pohjasta. Keltanokka säikähtyi. -Hän hiipi jakajaa vastapäätä istuvan pelaajan luo. - -"'Kuulkaahan', kuiskasi hän, 'näin jakajan antavan itselleen neljä -ässää.' - -"'No, entäpä sitten?' sanoi pelaaja. - -"'Luulin, että minun olisi kerrottava se teille', sanoi keltanokka. 'Hän -antoi itselleen neljä ässää.' - -"'Kuulkaahan, herraseni', sanoi pelaaja, 'teidän on paras suoria täältä -tiehenne. Te ette ymmärrä peliä ollenkaan. Nythän on _hänen_ vuoronsa -jakaa'." - -Nauru, joka tervehti hänen juttuaan oli väkinäistä, mutta Daylight ei -näyttänyt sitä huomaavan. - -"Otaksun, että jutullanne on joku tarkoitus", sanoi Dowsett -painokkaasti. - -Daylight katsoi häneen viattomasti eikä vastannut. Hän kääntyi -hilpeästi Nathaniel Lettonin puoleen. - -"Sanokaa pois", sanoi hän. "Sanokaa paljonko suunnilleen voitamme. -Kuten jo äsken sanoin, ei miljoona sinne tai tänne vaikuta asiaan, kun -voitto on niin suuri." - -Mutta tällä kertaa oli Letton rohkaistunut Dowsettin ottamasta -asenteesta ja hänen vastauksensa oli suora ja täsmällinen. - -"Pelkään, että olette käsittänyt väärin, herra Hamish. Teille ei tule -mitään voitto-osuutta. Pyydän älkää nyt kiihtykö. Minun tarvitsee vain -painaa tätä nappulaa..." - -Puhumattakaan siitä, että Daylight olisi kiihtynyt, näytti hän -kaikesta päättäen vallan huumaantuneelta. Hän haki hajamielisenä -liivintaskustaan tulitikun, sytytti sen ja huomasi, ettei hänellä -ollut savukkeita. Nuo kolme miestä seurasivat jännittyneinä hänen -liikkeitään. Nyt kun se oli sanottu, he tiesivät, että heillä oli -edessään kiusalliset hetket. - -"Ettekö sanoisi sitä vielä kerran?" sanoi Daylight. "Minusta tuntuu, -etten käsittänyt aivan oikein. Te sanoitte...?" - -Hän näytti tuskallisessa jännityksessä odottavan Nathaniel Lettonin -sanoja. - -"Sanoin, että olette käsittänyt väärin, herra Hamish, siinä kaikki. -Olette harjoittanut pörssipeliä ja kärsinyt suuria tappioita. Mutta -ei Ward Valley enkä minä, eivätkä yhtiötoverini tunnusta, että olemme -teille mitään velkaa." - -"Tuo tuossa vastaa kymmentä miljoonaa kahtakymmentäseitsemää tuhatta -neljääkymmentäkahta dollaria ja kuuttakymmentäkahdeksaa senttiä -puhdasta rahaa. Eikö se teidän mielestänne ole mitään?" - -Letton hymyili ja kohautti hartioitaan. - -Daylight katsoi Dowsettiin ja mutisi: - -"Alanpa aavistaa, että tuolla jutullani oli kuitenkin tarkoitus." -Hän yritti nauraa. "Oli teidän vuoronne jakaa kortit ja kyllä te ne -jaoittekin. Hyvä, en tahdo puuttua siihen. Olen tuon pokerinpelaajan -kaltainen. Oli teidän vuoronne jakaa, ja teillä oli oikeus katsoa -eteenne. Ja te sen teittekin -- kynitte minut putipuhtaaksi -kädenkäänteessä." - -Daylight osoitti kuitti- ja paperikasaa pöydällä. - -Hän tuijotti tyrmistyneen näköisenä paperiläjään pöydällä. - -"Ja kaikki tuo ei ole edes sen paperin arvoinen, jolle se on -kirjoitettu. Oh ei, en tahdo valittaa. Oli teidän vuoronne jakaa ja te -puijasitte minua ja mies, joka pyrkii toisen miehen osuutta anastamaan, -ei ole mies eikä mikään. Ja nyt on peli päättynyt, kortit ovat pöydällä -ja tappiot on suoritettu, mutta..." - -Hänen kätensä sukelsi nopeasti povitaskuun ja otti esiin Coltin -itsetoimivan pistoolin. - -"Kuten sanoin, on vanha peli jo päättynyt. Nyt alkaa _minun_ pelini ja -haluanpa nähdä, kykenenkö minä pitämään neljä ässääni -- --" - -"Ottakaa pois kätenne, te valkeaksi sivuttu hauta!" huusi hän ankarasti. - -Nathaniel Lettonin käsi, joka oli hiipinyt lähemmäksi soittonappulaa -pöydällä, pysähtyi äkkiä. - -"Muuttakaa paikkoja", komensi Daylight. "Muuttakaa tämä tuoli sinnemmä, -te raadonkarvainen petturi. Pian! Kautta Jumalan! Tai laitan teihin -sellaisen vuodon, että luulevat isänne olleen vesijohtohanan ja äitinne -kasteluvaunun. Te, Guggenhammer, siirtäkää tuolianne lähemmäs ja te, -Dowsett, istukaa tänne, niin selitän teille tämän pistoolin hyvät -ominaisuudet. Se on ladattu suurta peliä varten ja siinä on kahdeksan -panosta. Se on varma kapine, kun vaan alkaa sillä paukutella. - -"Kun alkuhuomautukset nyt on tehty, käyn käsiksi peliin. Ottakaa -huomioon, etten ole tehnyt mitään muistutuksia teidän peliänne vastaan. -Te teitte parhaanne ja se oli oikein. Mutta nyt on minun pelini -vuoro ja minun on tehtävä parhaani. Ensiksikin, te tunnette minut. -Olen Burning Daylight -- tiedättekö sen? En pelkää Jumalaa, pirua, -kuolemaa enkä murhaa. Ne ovat minun neljä ässääni ja ne voittavat -teidän kuparinne. Katsokaahan tuota elävää luurankoa. Letton, teitä -kuolema varmaan peloittaa. Teidän luunne rutisevat säikähdyksestä. -Ja katsokaa tätä lihavaa juutalaista. Tämä pieni ase tekee hänet -jumalaapelkääväiseksi. Hän on keltainen kuin sitruuna. Dowsett, -te olette kylmäverinen mies. Ette ole edes silmäänne räpäyttänyt. -Se johtuu siitä, että te olette taitava laskennossa. Ja se tekee -pelini helpoksi. Te istutte siinä ja laskette kaksi ja kaksi yhteen -ja tiedätte, että minä varmasti nyljen teitä. Te tunnette minut ja -tiedätte, etten pelkää mitään. Ja te laskette kaikki rahanne ja -tiedätte, ettette kuole, jos vaan voitte sen estää." - -"Tahdon nähdä teidät hirressä", kuului Dowsettin vastaus. - -"Sitä ette, piru vie, näe. Kun leikki alkaa, ammun teidät ensiksi. -Tulen kyllä roikkumaan hirressä, mutta te ette saa olla elossa -nähdäksenne sitä. Te kuolette tässä ja nyt heti, mutta minä kuolen -vasta pitkän ajan päästä lain käden kautta -- ymmärrättekö? Kuoltuanne, -kun ruoho kasvaa haudoillanne, ette saa tietää milloin minut hirtetään, -mutta minulla on oleva pitkät ajat ilo tietää, että olen ampunut -teidät." - -Daylight vaikeni. - -"Ette kaiketi tahdo surmata meitä"? kysyi Letton kummallisella, -kimeällä äänellä. - -Daylight ravisti päätään. - -"Se olisi kaiketi liikaa tuhlausta. Ette ole sen arvoiset. Otan -mieluummin rahani takaisin. Ja arvaan, että tekin mieluummin annatte -rahani takaisin kuin joudutte paareille." - -Seurasi pitkä äänettömyys. - -"No, olen jakanut kortit. Nyt on teidän pelattava. Mutta ennenkuin -rupeatte harkitsemaan asiaa, on minun varoitettava teitä: jos tuo ovi -avautuu ja joku konttoristeistanne huomaa, että täällä on jotakin -tavatonta tekeillä, niin ammun heti. Ei kukaan pääse ulos tästä -huoneesta muuten kuin jalat edellä." - -Seurasi pitkä, kolmen tunnin istunto. Ratkaisevana tekijänä ei -ollut suuri itsetoimiva pistooli, vaan varmuus siitä, että Daylight -käyttäisi sitä. Eivät ainoastaan nuo kolme muuta miestä olleet -vakuutetut siitä, vaan Daylight itsekin oli siitä vallan varma. Hän -oli lujasti päättänyt tappaa miehet, ellei saisi rahojaan takaisin. -Ei ollut helppoa yht'äkkiä hankkia kymmentä miljoonaa paperirahassa -ja kiusallisia viivykkeitä sattui. Toistakymmentä kertaa kutsuttiin -herra Howison ja konttoripäällikkö huoneeseen. Tällöin oli pistooli -huolellisesti piilossa sanomalehden alla ja Daylight kierteli tai -sytytti tapansa mukaan savukkeitaan. Mutta lopulta oli kutenkin kaikki -valmista. Muuan konttoriapulaisista haki odottavasta moottorivaunusta -lippaan ja Daylight lukitsi sen. Hän pysähtyi ovelle tehdäkseen -loppuhuomautuksensa. - -"Minulla on vielä kolme seikkaa teille sanottavana. Kun olen ennättänyt -tämän oven ulkopuolelle, niin olette te vapaat toimimaan ja minä haluan -juuri varoittaa teitä siitä, mitä aijotte tehdä. Ensiksikin: ei mitään -toimenpiteitä minun vangitsemisekseni -- ymmärrättekö? Tämä raha on -minun, enkä minä ole sitä teiltä ryöstänyt. Jos tulee ilmi, miten te -petkutitte minua ja miten minä maksoin teille samalla mitalla, joudutte -te naurunalaisiksi, teille nauretaan oikein makeasti. Tämä nauru ei -varmaan ole teille oikein tervetullut. - -"Jos te sen jälkeen kun olen saanut takaisin rahani, jotka te -ryöväsitte minulta, haastatte minut oikeuteen ja koetatte toistamiseen -ryövätä minua, niin ammun teidät, aivan varmaan tapan teidät. Eivät -teidän kaltaisenne arat peukaloiset nyle Burning Daylightia. Jos te -voitatte, niin te häviätte ja täällä saadaan varmasti viettää muutamia -odottamattomia hautajaisia. Katsokaa minua nyt silmiin, niin tiedätte, -että tarkoitan täyttä totta. Nuo paperit ja kuitit pöydällä ovat -teidän. Hyvästi." - -Kun ovi oli sulkeutunut hänen jälkeensä, juoksi Nathaniel Letton -puhelimeen ja Dowsett ehätti häntä estämään. - -"Mitä aijotte tehdä?" kysyi Dowsett. - -"Hälyyttää poliisin. Tämä on suoraa ryöväystä. En aijo kärsiä sitä. -Sanon teille, etten aijo kärsiä sitä." - -Dowsett hymyili julmasti, mutta kantoi samalla laihan rahamiehen -takaisin ja laski hänet nojatuoliin. - -"Puhumme siitä tarkemmin", sanoi hän ja sai Leon Guggenhammerista -huolestuneen liittolaisen. - -Eikä siitä milloinkaan tullut sen enempää. Asia pysyi noiden -kolmen miehen salaisuutena. Ei Daylightkaan milloinkaan ilmaissut -salaisuutta, vaikka hän tänä iltapäivänä riisuttuaan kenkänsä ja -nostettuaan jalkansa tuolille kauvan ja sydämellisesti nauraa hihitti -hotellihuoneessaan. New York sai ainaista päänvaivaa tästä jutusta; -se ei kyennyt keksimään mitään järjellistä selitystä. Kaikesta -päättäen olisi Daylightin pitänyt menettää kaikki rahansa, mutta -tiedettiin, että hän heti sen jälkeen palasi San Fransiskoon ja -liikutteli näennäisesti koskematonta pääomaa. Tämä ilmeni selvästi -hänen yritystensä suurenmoisuudesta. Hän esimerkiksi riisti Shefstlyltä -Panama-radan johtajavallan ja myi sitten kahden kuukauden kuluttua -osuutensa tähän yhtiöön Harriman'ille voitolla, joka herätti -suunnatonta huomiota. - - - - -V LUKU. - - -San Fransiskossa Daylightin maine kohosi nopeasti. Tavallaan oli hänen -maineensa kaikkea muuta kuin kadehdittava. Miehet pelkäsivät häntä. -Häntä pidettiin tappelijana, vihollisena, tiikerinä. Hänen pelinsä -oli repimistä ja musertamista, eikä kukaan tiennyt miten ja mihin hän -seuraavan iskunsa suuntaisi. Kaikki, mitä hän teki, kohtasi muita -yllätyksenä. Hän, joka vasta oli tullut pohjan periltä, ei ajatellut -totuttujen kaavojen mukaan, vaan kykeni keksimään tavattoman paljon -uusia temppuja ja sotajuonia. Ja voitettuaan kerran jonkun edun, -käytti hän sydämettömästi sitä hyväkseen. "Järkähtämätön kuin punainen -intiaani", sanottiin hänestä ja se oli totta. - -Toisaalta pidettiin häntä "rehellisenä". Hänen sanansa oli yhtä varma -kuin hänen velkakirjansa, vaikkei hän itse puolestaan luottanut -kenenkään sanoihin. Ehdotukset, jotka perustuivat _gentlemanin -vakuutuksiin_ saivat hänet aina vetämään vastakynttä ja, henkilö, -joka liikeasioissa Daylightin kanssa pani kunniansa pantiksi, sai -kiusallisen hetken. Hän ei milloinkaan antanut lupaustaan, ellei hän -ollut voiton puolella. Toisen asia oli hyväksyä se tai jäädä pois -leikistä. - -Laillinen pääomansijoitus ei kuulunut Daylightin peliin. Se kahlehti -rahan ja vähensi uhkayritysmahdollisuutta. Hänet lumosi se, mikä -liike-elämässä on uhkapeliä ja kun pelasi kuten hän, piti rahojen aina -olla saatavissa. Hänen rahansa olivat vain lyhyinä väliaikoina sidotut, -sillä hän liikutteli niitä alinomaa. Varma, viisi prosenttia tuottava -rahansijoitus ei häntä miellyttänyt; mutta pannessaan peliin miljoonia -kovissa, tuimissa otteluissa, joissa saattoi menettää kaikki tai -voittaa viisikymmentä tai sata prosenttia, tunsi hän oikein elävänsä. -Hän pelasi sääntöjä noudattaen, mutta hän pelasi säälimättömästi. -Kaadettuaan kumoon jonkun miehen tai yhtiön, ei hän hellittänyt -otettaan, vaikka he valittivatkin. Armonpyynnöt liike-elämässä -kaikuivat kuuroille korville. Hän oli vapaa, eikä hänellä ollut mitään -ystävyyssuhteita. Hänen silloin tällöin solmimissaan suhteissa olivat -liike-edut määräävinä ja hän piti liittolaisiaan henkilöinä, jotka -tahtoivat pettää häntä tai saattaa hänet häviöön, jos vain sopiva -tilaisuus sattuisi. Tästä elämänkatsannostaan huolimatta oli hän -uskollinen liittolaisilleen. Mutta hän oli uskollinen juuri niin kauan -kuin he olivat uskollisia, eikä yhtään kauemmin. Heti, kun hän oli -päässyt selville heidän petollisuudestaan, oli hän valmis maksamaan -samalla mitalla. - -Tyynenmeren rannikon liike- ja rahamiehet eivät milloinkaan unohtaneet -läksytystä, jonka hän antoi Charles Klinknerille ja "California and -Altamont Trust" yhtiölle, Klinkner oli sen johtaja. Hän oli liitossa -Daylightin kanssa ja yhdessä he kävivät "San José Interurbanin" -kimppuun. Mahtava "Lake Power" ja "Sähkövalaistusyhtiö" tulivat avuksi -ja juuri taistelun ollessa kuumimmillaan meni Klinkner vihollisen -puolelle luullen siitä hyötyvänsä. Daylight menetti kolme miljoonaa -ennemmin kuin hän piti sen hyvänään, ja "California and Altamont -Trust" yhtiö sai joutua toivottomasti häviöön ja Klinkner tehdä -itsemurhan pahantekijän vankikopissa. Daylight ei ainoastaan menettänyt -otettaan "San Jose Interurbaniin", vaan sai taistelunsa synnyttämän -kauppapulan aikana vielä kovia tappioita joka taholla. Asiantuntijat -väittivät, että hän olisi voinut tehdä sovinnon ja pelastaa paljon. -Mutta sensijaan hän tahallansa luopui taistelusta "San José -Interurbania" ja "Lake Poweria" vastaan ja näennäisesti voitettuna kävi -napoleonimaisella äkkirynnäköllä Klinknerin kimppuun. Sitä Klinkner -kaikkein vähimmin osasi odottaa ja Daylight tiesi sen. Hän tiesi -niinikään, että "California and Altamont Trust" yhtiö oli sellaisenaan -terve liikeyritys, mutta, että se juuri sillä hetkellä Klinknerin -keinottelujen kautta oli joutunut epävarmaan asemaan. Hän tiesi myös, -että muutaman kuukauden kuluttua seisoisi Trust-yhtiö vankemmin -jaloillaan kuin milloinkaan ennen juuri noiden samojen keinottelujen -avulla ja että oli iskettävä heti, jos ollenkaan mieli iskeä. "Siitä on -minulla yhtäpaljon ja enemmänkin hyötyä tulevaisuudessa", kerrottiin -hänen sanoneen tappioistaan. "Tästälähin miehet, jotka ryhtyvät -kanssani liikeasioihin, tuumivat päänsä ympäri ennenkuin koettavat -pettää minua." - -Syynä hänen hurjaan menettelytapaansa oli se, että hän halveksi -miehiä, joiden kanssa oli tekemisissä. Hän oli vakuutettu siitä, ettei -yksi sadastakaan ollut moitteettoman rehellinen ja hän ennusti, että -rehellisille kierossa pelissä kävisi hullusti. Hänen kokemuksensa -New Yorkissa olivat avanneet hänen silmänsä. Hän oli reväissyt rikki -liike-elämän peliä verhoavat harhaluulot ja näki sen alastomuudessaan. -Hän katseli yhteiskuntaa ja teollisuutta jotenkin tämäntapaisessa -valossa: -- - -Järjestetty yhteiskunta oli suurta epärehellistä peliä. Oli olemassa -paljon synnynnäisesti kykenemättömiä -- miehiä ja naisia, jotka -eivät olleet kyllin sairaita joutuakseen heikkomielisten koteihin -eivätkä kyllin voimakkaita kyetäkseen muuhun kuin puunhakkaajiksi ja -vedenkantajiksi. Sitten oli narreja, jotka ottivat järjestelmällisen -narripelin vakavasti, kunnioittivat ja pitivät sitä arvossa. He -olivat helppoa saalista toisille, jotka näkivät selvästi ja tiesivät -narripelin siksi, mitä se oli. - -Työ, oikea työ oli kaiken rikkauden lähde. Olipa sitten kysymyksessä -säkillinen perunoita, loistopiano tai seitsemän matkustajaa kulettava -moottori-vaunu, oli se työn tulos. Pelin nurjuus kävi ilmi siitä -miten nämät esineet jaettiin ihmisten kesken sen jälkeen kun työ -oli ne luonut. Hän ei nähnyt karkeakouraisia työmiehiä pelaamassa -loistopianoilla ja ajamassa automobiileilla. Tämä johtui siitä, että -peli oli väärää. Kymmeniä tuhansia ja satojatuhansia miehiä valvoi -öisin miettien keinoja, miten saattoivat asettua työmiesten ja -työmiesten työn väliin. Nämät keinottelijat olivat liikemiehiä. Kun he -tunkeutuivat työmiehen ja hänen työnsä tulosten väliin, ottivat he osan -siitä itselleen. Osan suuruus ei riippunut kohtuullisuuden säännöistä, -vaan heidän omasta voimastaan ja sikamaisuudestaan. Sanottiinhan aina: -"kaikki liike kannattaa". Hän näki kaikkien liikemiesten tekevän siten. - -Ollessaan eräänä päivänä lempeällä mielellä (jonka useat cocktailit -ja hyvä välipala olivat herättäneet) rupesi hän pakinoille Jonesin, -hissipojan kanssa. Jones oli laiha, hurjapäinen mies, joka näytti -hoitavan tointaan loukatakseen ihmisiä, joita palveli. Tämä juuri -herätti Daylightin mielenkiinnon eikä kestänyt kauan ennenkuin hän -huomasi, mikä Jonesia vaivasi. Hän oli oman luokituksensa mukaan -köyhälistöläinen ja hän olisi tahtonut elää kirjailemalla. Kun -aikakauskirjat eivät olleet huolineet hänen kirjoituksiaan ja kun hänen -oli pakko hankkia ruokaa ja katto päänsä päälle oli hän mennyt pieneen -Petachan laaksoon lähes sadan peninkulman päässä Los Angelesista. -Hän aikoi päivisin käydä työssä voidakseen öisin kirjoittaa ja -lukea. Mutta rautatie nieli kaikki, mitä liike tuotti. Petacha oli -autio laakso ja sieltä saatiin vain kolmenlaisia tuotteita: karjaa, -polttopuita ja puuhiiltä. Rahti vaununlastilta karjaa Los Angelesiin -maksoi rautatiellä kahdeksan dollaria. Tähän selitti Jones olevan -syynä sen seikan, että karjalla on jalat ja sen saattoi ajaa Los -Angelesiin yhtä suurilla kustannuksilla kuin mitä vaununlasti maksoi. -Mutta polttopuilla ei ollut jalkoja ja rautatie kiskoi täsmälleen -kaksikymmentäneljä dollaria vaununlastilta. - -Tämä oli kekseliäs järjestelmä, sillä kun puiden myyntihinnasta Los -Angelesissa laskettiin rahti, jäi puunhakkaajalle kahdentoista tunnin -työstä dollari ja kuusikymmentä centiä. Jones oli luullut pääsevänsä -voitolle pelissä muuttamalla puunsa puuhiileksi. Hänen arviolaskunsa -olivat tyydyttäviä, Mutta rautatie oli niinikään tehnyt arvioita. Se -määräsi neljäkymmentäkaksi dollaria hiilen rahdiksi vaununlastilta. -Kolmen kuukauden kuluttua Jones teki tilinpäätöksen ja huomasi, että -hän yhä vielä ansaitsi vain dollarin ja kuusikymmentä centiä päivässä. -Jones jätti tuon homman. - -Daylight meni konttoriinsa ja mietti vielä kotvasen. Siinäpä se oli: -_kaikki kauppa kannattaisi_. Huipusta pohjaan saakka oli se pelin -sääntönä; ja peli pysyi pystyssä siitä syystä, että joka minuutti -syntyi maailmaan raukkoja. Jos Jonesin kaltainen ihminen syntyisi -joka minuutti, ei peli kestäisi kauvankaan. Onni pelaajille, etteivät -työmiehet olleet Jonesin kaltaisia. - -Mutta pelissä oli muitakin ja suurempia puolia. Pikkuliikemiehet, -kamasaksat ja muut sellaiset ottivat työmiehen työn tuotteesta niin -suuren osan kuin saivat; mutta lopuksi kuitenkin suurliikemiehet -käyttivät hyväkseen työmiehiä pikkuliikemiesten avulla. Loppujen -lopuksi jälkimäiset, kuten Jones Petachan laaksossa, saivat vain -päiväpalkan vaivoistaan. He olivat todenteolla vain suurkauppiasten -palkollisia. Vielä ylempänä olivat oikeat mahtimiehet. He käyttivät -suuria ja monimutkaisia laitoksia päästäkseen satojen tuhansien -työntekijäin ja heidän työnsä väliin. Nämät miehet eivät olleet niin -paljon pelkkiä ryöväreitä kuin pelaajia. Ja kosk'eivät he tyytyneet -suoranaiseen voittoonsa, ryöstivät he toinen toistaan. He nimittivät -tätä pelin muotoa suureksi liike-elämäksi. He ryöstivät ensikädessä -työntekijöitä, mutta silloin tällöin he lyöttäytyivät yhteen ja -ryöstivät toisiltaan koottua saalista. Tämä selitti ne viisikymmentä -tuhatta dollaria, jotka Holdsworthy ryösti häneltä, ja sen kymmenen -miljoonan dollarin ryöstön, jonka Dowsett, Letton ja Guggenhammer -olivat panneet toimeen. Ja kun hän ryösti Panaman rautatieyhtiön, oli -hän menetellyt juuri samalla tavalla. Hänen loppupäätelmänsä oli, että -hienompaa urheilua oli ryöstää toisia ryöväreitä kuin ryöstää raukkoja -typeriä työmiehiä. - -Vaikka Daylight oli tuiki perehtymätön filosofiaan, hyväksyi hän -itselleen kahdennenkymmenennen vuosisadan yli-ihmisen aseman ja -kutsumuksen. Hän huomasi, että harvoja ja satunnaisia poikkeuksia -lukuunottamatta, eivät liikemies- ja rahamies-ylimykset välittäneet -tunnuslauseesta _aateluus velvoittaa_. Kuten muuan älykäs matkailija -oli kerran päivällisen jälkeen sanonut Alta-Pacific-klubissa, "pitivät -varkaat kiinni kunniasta ja juuri se eroitti heidät kunniallisista -miehistä". Siinäpä se. Se oli kuin naulan päähän sanottu. Nykyaikaiset -rosvot olivat ahnaita rosvoja, jotka menivät hävyttömyydessä niin -pitkälle, että saarnasivat uhreilleen lakia oikeasta ja väärästä, -mutta eivät itse käytännössä sitä toteuttaneet. Heidän keskuudessaan -piti mies lupauksensa vain niinkauvan kuin hänen oli pakko se pitää, -_"Ei sinun pidä varastaman"_ sopi vain kunniallisille työmiehille. He, -yli-ihmiset, olivat sellaisten käskyjen yläpuolella. He luonnollisesti -varastivat ja toverit kunnioittivat heitä sitä enemmän mitä enemmän -varastivat. - -Mitä kauvemmin Daylight otti osaa peliin, sitä selvemmäksi kävi -asema hänelle. Huolimatta siitä, että jokainen rosvo oli halukas -ryöstämään jokaista toista rosvoa, olivat he hyvin järjestäneet -kaikki asiat. He todenteolla vallitsivat yhteiskunnan valtiollista -koneistoa pikkupolitikoitsijasta aina Yhdysvaltain senaattiin saakka. -He äänestivät lakeja, jotka antoivat heille etuoikeuden ryöstää. He -vahvistivat näitä lakeja poliisin, nostoväen, säännöllisen armeijan -ja tuomioistuimien avulla. Yli-ihmisen suurin vaara oli toinen -yli-ihminen. Suuri, typerä kansanjoukko ei ymmärtänyt mitään. Se oli -luotu sellaisesta raaka-aineesta, että ilmeisinkin lainvääristely -ei herättänyt siinä epäluuloja. Yli-ihminen käsitteli koneiston -ohjausnappuloita ja kun työmiesten ryöstäminen kävi kuivaksi ja -yksitoikkoiseksi, ryöstivät he toinen toistaan. - -Daylightilla oli taipumus miettiä maailman menoa, mutta hän ei ollut -mikään filosofi. Hän ei ollut milloinkaan lukenut kirjoja. Hän oli -teräväpäinen käytännön mies ja hänestä oli kaukana ajatuskin ruveta -milloinkaan lukemaan kirjoja. Hän oli elänyt elämänsä alkuperäisissä -oloissa, missä kirjat eivät olleet välttämättömiä elämänilmiöiden -ymmärtämiseksi ja nyt näytti monimutkainenkin elämä hänestä -yksinkertaiselta. Hän näki sen petosten ja keksintöjen lävitse ja -huomasi, että se oli yhtä alkeellista kuin elämä Yukonin varsilla. -Ihmiset olivat luodut samoista aineksista. Heillä oli samat intohimot -ja toiveet. Liike-elämä oli vain pokerpeliä laveammassa muodossa. -Sitä pelasivat ne, joilla oli rahaa. Työmiehiä olivat ne pelitoverit, -jotka raatoivat päiväpalkasta. Hän näki, että peliä pelattiin pysyvien -sääntöjen mukaan ja hänellä oli itselläänkin kortit. Ihmiskunnan -suunnaton vähäpätöisyys, ihmiskunnan, jota rosvojoukko johti ja nylki, -ei häntä kummastuttanut. Se oli luonnollinen järjestys. Olivathan -kaikki inhimilliset ponnistukset itse asiassa turhia. Hän oli niin -usein sen huomannut. Hänen toverinsa olivat kärsineet nälkää ja -kuolleet Stewart-joella. Sadat entisajan kullankaivajista eivät olleet -hankkineet valtauksia Bonanzasta ja Eldoradosta, kun taas ruotsalaiset -ja uudet tulokkaat olivat hirvilaitumelle tietämättään paaluttaneet -miljoona-valtauksia. Sellaista oli elämä ja elämä oli julmaa. Miehet -sivistyneessä maailmassa ryöstivät siksi, että heidän luontonsa oli -sellainen. He ryöstivät yhtä luonnollisesti kuin kissat raapivat, nälkä -ahdistaa ja pakkanen puree. - -Täten tuli Daylightista kyvykäs rahamies. Hän ei ryhtynyt työmiehiä -pettämään. Hänellä ei ensiksikään ollut sydäntä siihen ja sitäpaitsi -ei se tyydyttänyt hänen pelivaistoaan. Työmiehet olivat niin helpot -pettää, niin typerät. Heidän pettämisensä muistutti fasaanien -lahtaamista Englannin rauhoitetuilla metsästysmailla, josta hän oli -kuullut kerrottavan. Hänen mieleistään urheilua oli väijyä kyvykkäitä -ryöväreitä ja riistää heidän saaliinsa. Siinä oli hauskuutta ja -jännitystä ja silloin tällöin kävi taistelu oikein hitonmoiseksi. -Kuten Robin Hood entisaikaan ryösti Daylight mieluimmin rikkaita ja -jakoi vähissä erin tarvitsevaisille. Mutta hän oli armelias omalla -tavallaan. Suuri inhimillinen kurjuus ei häntä liikuttanut. Se kuului -ainaiseen maailmanjärjestykseen. Hän ei sietänyt järjestettyjä -hyväntekeväisyysseuroja eikä hyväntekeväisyys-ammattikauppiaita. -Eikä hän antanutkaan omaatuntoaan rauhoittaakseen. Hän ei ollut -kenellekään velkaa, eikä voinut ajatella hyvitystä. Mitä hän -antoi, oli vapaaehtoinen lahja; ja hän antoi niille, joiden kanssa -tuli tekemisiin. Hän ei milloinkaan antanut rahastoon, jota -koottiin Japanissa maanjäristyksestä kärsineiden hyväksi, eikä -ulkoilma-rahastoon New Yorkin Cityssä. Sen sijaan antoi hän Jonesille, -hissimiehelle niin paljon rahaa, että tämä vuoden ajan saattoi -kirjoittaa kirjaansa. Saatuaan tietää, että tarjoilijansa vaimo poti -keuhkotautia, lähetti hän vaimon Arizonaan, ja kun lääkärit myöhemmin -julistivat tämän tilan toivottomaksi, lähetti hän miehenkin sinne, -jotta mies saisi olla vaimonsa kanssa tämän kuolemaan saakka. Niinikään -osti hän monet jouhiset ratsastusvaljaat eräältä rangaistusvangilta, -joka levitti hyvää sanomaa tästä, kunnes Daylight arveli toisen puolen -vankilan rangaistusvangeista tekevän hänelle valjaita. Hän osti ne -kaikki ja maksoi jokaiselle heistä kahdestakymmenestä viiteenkymmeneen -dollariin. Ne olivat kauniita ja hyödyllisiä kapineita ja hän koristi -niillä kaikki tyhjät paikat makuuhuoneensa seinillä. - -Ankara elämä Yukonissa ei ollut tehnyt Daylightia kovaksi. Vasta -sivistys sai sen aikaan. Siinä hurjassa pelissä, jota hän nyt pelasi, -hävisi huomaamatta hänen tavallinen iloisuutensa samaten kuin hänen -pitkäveteinen ja hidas puhetapansa. Samoinkuin hänen puheensa muuttui -teräväksi ja hermostuneeksi, samoin muuttui hänen aivotoimintansa. -Pelin tuoksinassa oli hänellä yhä vähemmän aikaa olla hyväntahtoinen. -Muutos näkyi hänen kasvoissaankin. Hänen piirteensä kävivät kovemmiksi. -Harvoin kaartuivat hänen huulensa leikilliseen myhäilyyn, harvoin sai -hymyily hänen silmäkulmansa vetäytymään ryppyihin. Itse silmissä, jotka -olivat mustat ja välkkyvät kuin intiaanin, näkyi julmuuden ja raa'an -voimantunnon välähdyksiä. Hänen peloittava elinvoimansa oli jäljellä ja -säteili koko hänen olemuksestaan, mutta se ilmeni nyt miesten-polkijan, -miesten-voittajan elinvoimana. Hänen taistelunsa alkuperäistä luontoa -vastaan olivat tavallaan olleet persoonattomia; nyt taisteli hän -vertaistensa miesten kera ja kamppailut taipaleella, joella ja -pakkasessa olivat vahingoittaneet häntä paljon vähemmän kuin nykyisen -taistelun katkeruus ja kiihkeys. - -Hänellä oli vielä iloisuuden ja sydämellisyyden hetkiä, mutta ne olivat -ajoittaisia ja pingoitettuja ja tavallisesti oli niiden aiheuttajana -ennen aterianaikaa nautitut cocktailit. Pohjanperällä hän oli juonut -hillittömästi ja epäsäännöllisten väliaikojen perästä; mutta nyt -muuttui hänen juomisensa säännölliseksi ja hillityksi. Muutos oli -tapahtunut itsetiedottomasti, mutta se perustui hänen ruumiillisiin -ja henkisiin elinehtoihinsa. Hän käytti cocktailia ehkäisykeinona. -Vaikkei hän ollut ajatellut sitä, vaati jännitys, joka johtui hänen -yritystensä uhkarohkeudesta, ehkäisyä tai lakkautumista; ja viikkojen -ja kuukausien kuluessa hän huomasi cocktailien täyttävän tämän -tehtävän. Ne rakensivat kiviseinän. Hän ei milloinkaan juonut aamulla -eikä konttoritunteina; mutta heti konttorista lähdettyään ryhtyi hän -rakentamaan alkoholin luomaa unohduksen muuria tietoisuutensa suojaksi. -Konttori muuttui heti joksikin, jonka kanssa hänellä ei ollut mitään -tekemistä. Se lakkasi olemasta. Iltapäivällä, välipalan jälkeen, -se eli taas tunnin tai pari, kunnes hän sieltä lähtiessään rakensi -unohduksen muurin. Luonnollisesti poikkesi hän joskus tästä tavasta; -ja niin ankara oli hänen itsekurinsa, että hän pidättäytyi juomasta, -jos hänellä oli edessään päivälliset tai neuvottelu, missä hän kohtasi -vihollisia tai liittolaisia ja päätti liikeyrityksistä. Mutta heti kun -liikeasiat olivat järjestetyt, tilasi hän aina Martin-cocktailin. Se -oli tuotava korkeassa lasissa, muuten ei hän ollut tyytyväinen. - - - - -VI LUKU. - - -Daylightin elämään tuli Dede Mason. Hän tuli miltei huomaamatta. -Daylight oli ottanut hänet palvelukseensa kiinnittämättä häneen sen -enempää huomiota kuin konttorikalustoon, juoksupoikaan, Morrisoniin, -konttoripäällikköön ja ainoaan apulaiseen ja kaikkeen muuhun, mikä -kuului yli-ihmisen pelipaikan, liiketoimisten tarpeisiin Ensimäisten -kuukausien kuluessa, jotka Dede Mason oli hänen palveluksessaan, ei hän -olisi voinut sanoa, minkä väriset silmät tällä oli, jos joku olisi sitä -kysynyt. Hänellä oli hämärä käsitys, että Dede Mason oli tumma, vaikka -tämä itse asiassa oli keskiväliltä. Niinikään oli hänellä mielikuva, -ettei Dede Mason ollut laiha, vaikkei hän Daylightin käsityksen mukaan -ollut lihavakaan. Hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, miten -hän pukeutui. Hänen silmänsä eivät olleet harjaantuneet huomaamaan -sellaisia asioita, eikä hän ollut niistä huvitettukaan. Päinvastaisen -vaikutelman puutteessa piti hän selvänä, että hän oli hyvin puettu. -Hän tunsi hänet "Neiti Masonina" ja siinä kaikki, vaikka hän oli -pannut merkille, että hän pikakirjoittajana oli nopsa ja täsmällinen. -Tämäkin vaikutus oli kuitenkin hyvin epämääräinen, sillä hän ei ollut -milloinkaan ollut tekemisissä muiden pikakirjoittajien kanssa ja piti -luonnollisena, että he kaikki olivat nopsia ja täsmällisiä. - -Allekirjoittaessaan eräänä aamuna kirjeitä, huomasi hän sanat _I -shall_. Silmäiltyään nopeasti sivua, nähdäkseen oliko siellä samoja -lausetapoja, huomasi hän useita _I will. I shall_ oli yksin. Se -näytti epäilyttävältä. Hän painoi kahdesti soittonappulaa ja hetkistä -myöhemmin tuli Dede Mason huoneeseen. - -"Sanoinko noin, neiti Mason?" kysyi hän ojentaen hänelle kirjettä ja -osoittaen epäilyttävää lausetta. - -Mielipahan varjo häivähti Dede Masonin kasvoilla. Hänet oli tavattu -virheestä. - -"Olen erehtynyt", sanoi hän. "Olen pahoillani. Mutta se ei ole virhe, -te tiedätte", lisäsi hän nopeasti. - -"Mistä sen tiedätte?" väitti Daylight. "Se ei kuulu oikealta minun -korvissani." - -Dede Mason oli jo ennättänyt ovelle ja kääntyi nyt kirje kädessään. - -"Se on aivan oikein niin." - -"Mutta silloinhan ovat kaikki nuo _I wills_ väärin", päätteli Daylight. - -"Niin ovatkin", kuului rohkea vastaus. "Muutanko ne?" - -"_I shall be over to look that affair up on Monday_." Daylight toisti -ääneen kirjeen lauseen. Hän sanoi sen totisen ja hartaan näköisenä ja -kuunteli liukkaan oman äänensä sointua. Hän ravisti päätään. "Se ei -kuulu oikealta, neiti Mason. Se ei kuulosta oikealta. Eihän kukaan -kirjoita minulle sillä tavoin. Kaikki sanovat _I will_ -- ja toiset -heistä ovat sivistyneitä miehiä. Eikö se ole niin?" - -"On", myönsi hän ja meni koneensa ääreen korjatakseen kiistanalaisen -kohdan. - -Samana päivänä sattui, että muuan nuori englantilainen, muuan -kaivosinsinööri kuului seuraan, jonka kanssa hän söi välipalaa. Jos -se olisi tapahtunut joskus toiste, olisi se jäänyt Daylightilta -huomaamatta, mutta nyt, heti pikakirjoittajattaren kera tapahtuneen -kiistan perästä pani Daylight heti merkille, että englantilainen -sanoi _I shall_. Aterian kuluessa toistui tämä lause monta kertaa, ja -Daylight oli varma, ettei se tapahtunut erehdyksestä. - -Välipalan jälkeen saattoi hän ahdinkoon Mc Intoshin, yhden niistä -klubin jäsenistä, jonka hän tiesi olleen yliopistossa, päättäen siitä -maineesta, joka tällä oli jalkapallopelissä. - -"Kuulehan, Bunny", kysyi Daylight, "kumpi on oikein, '_I shall be over -to look that affair up on Monday_, tai _I will be over to look that -affair up on Monday_?'" - -Entinen jalkapallomestari tuumi vaivaloisesti hetkisen. - -"Kunpa vaan tietäisin", tunnusti hän. "Miten minä sen sanon?" - -"_I will_ tietysti." - -"Silloin on se toinen oikea muoto, luota vaan siihen. Olen aina ollut -kehno kieliopissa." - -Paluumatkalla konttoriinsa pistäysi Daylight kirjakauppaan ja osti -kieliopin; ja nostettuaan jalkansa pöydälle, tutki hän pitkän tovin -sitä huolellisesti. - -"On totta tosiaan tyttö oikeassa", sanoi hän ääneen tutkistelun -päätyttyä. Ensi kerran juolahti hänen mieleensä, ettei hänen -pikakirjoittajattarensa ollut niinkään vähäpätöinen henkilö. Hän oli -ollut Daylightin silmissä naisolento, jotakin, joka kuului konttorin -sisustukseen. Mutta nyt, kun oli käynyt ilmi, että hän taisi paremmin -kielioppia kuin liikemiehet ja yliopisto-tutkinnon suorittaneet, -muuttui hän yksilöksi. Hän esiintyi nyt Daylightin tietoisuudessa yhtä -selvänä kuin _I shall_ oli esiintynyt konekirjoitetulla sivulla ja hän -alkoi tehdä huomioita. - -Hän päätti tänä iltapäivänä odottaa hänen poislähtöään ja huomasi ensi -kerran, että hän oli kaunisvartaloinen ja pukeutui hyvin. Daylight -ei tiennyt mitään naisten pukujen yksityiskohdista, eikä nähnyt -mitään yksityiskohtia pikakirjoittajattarensa sievässä puserossa ja -moitteettomassa kävelypuvussa. Hän näki vain yleisvaikutuksen. Hän -näytti hyvin puetulta. Hänen puvussaan ei ollut mitään sopimatonta eikä -tarpeetonta. - -"Hän on aika sievä tyttö", kuului hänen arvostelunsa, kun ulko-ovi oli -sulkeutunut tytön jälkeen. - -Sanellessaan seuraavana aamuna kirjeitä, päätti hän, että piti hänen -kampaustavastaan, vaikkei hän millään ehdolla olisi osannut sitä -määritellä. Vaikutus oli miellyttävä, siinä kaikki. Tyttö istui -hänen ja akkunan välissä ja hän huomasi, että tytön hiukset olivat -vaaleanruskeat ja vivahtivat kultapronssiin. Kalpea aurinko, joka -paistoi sisään, sai tukan kultapronssin välähtelemään tavalla, jota -oli hyvin hauska katsella. Hän ajatteli leikillisesti, ettei hän -milloinkaan ennen ollut huomannut tätä luonnonilmiötä. - -Keskellä kirjettä täytyi hänen käyttää muotoa, joka edellisenä päivänä -oli saanut aikaan hämmennystä. Hän muisti kielioppiottelunsa ja -saneli: -- - -"_I shall meet you halfway in this proposition_ -- --" - -Neiti Mason vilkaisi häneen nopeasti. Ele oli aivan vaistomainen ja -hämmästyksen aiheuttama. Seuraavassa silmänräpäyksessä oli hän jälleen -luonut alas silmänsä ja odotti sanelua. Mutta hänen vilkaistessaan -ylös oli Daylight huomannut, että hänen silmänsä olivat harmaat. -Myöhemmin hän sai tietää, että noissa harmaissa silmissä oli kultaisia -välähdyksiä; mutta sekin, mitä hän nyt näki, kummastutti häntä, sillä -hän tajusi äkkiä, että hän oli aina pitänyt neiti Masonia tummaverisenä -ja ruskeasilmäisenä. - -"Te olitte kuitenkin oikeassa", tunnusti hän ja hänen kasvoilleen -ilmestyi hymy, joka ei ollenkaan sopinut hänen jyrkkiin, intiaania -muistuttaviin piirteisiinsä. - -Taas sai hän palkinnoksi katseen ja hymyilyn ja tällä kertaa hän -varmisti huomionsa, että tytön silmät olivat harmaat. - -"Mutta se ei kuulu oikealta", valitti hän. - -Tälle neiti Mason suorastaan nauroi. - -"Pyydän anteeksi", kiiruhti hän korjaamaan asiaa ja pilasi sen sitten -lisäämällä, "mutta te olette niin lystikäs." - -Daylight alkoi joutua hiukan hämilleen ja aurinko kisaili yhä tytön -hiuksissa. - -"En tarkoittanut olla lystikäs", sanoi hän. - -"Juuri sitä minä nauroinkin. Mutta se _on_ oikein ja aivan kieliopin -mukaista." - -"Hyvä", huokasi Daylight -- "_I shall meet you halfway in this -proposition_ -- joko kirjoititte sen?" - -Ja sanelu jatkui. - -Daylight huomasi, että väliaikoina, kun neiti Masonilla ei ollut mitään -tekemistä, hän luki kirjoja ja aikakauslehtiä tai teki jotakin somaa -naisellista käsityötä. - -Kerran hän meni hänen pöytänsä ääreen, otti käteensä nidoksen Kiplingin -runoja ja selaili sitä hämillään. - -"Te pidätte kirjoista, neiti Mason?" sanoi hän laskien kirjan takaisin -pöydälle. - -"Kyllä", kuului vastaus, "hyvin paljon." - -Toisen kerran oli pöydällä Wellsin _Onnen pyörät_. - -"Mikä kirja se on?" kysyi Daylight. - -"Oh, se on romaani, rakkaustarina." - -Hän vaikeni, mutta Daylight yhä odotti ja hän katsoi velvollisuudekseen -jatkaa. - -"Siinä kerrotaan vähäpätöisestä kangaskauppiaan apulaisesta, joka -vapaa-aikanaan tekee polkupyörämatkan ja rakastuu nuoreen tyttöön, joka -on paljon hänen yläpuolellaan. Tytön äiti on kuuluisa kirjailija. Asema -on hyvin omituinen ja surullinen ja traagillinen. Haluatteko lukea sen?" - -"Saako hän tytön?" kysyi Daylight. - -"Ei, sepä juuri on kuvaava piirre. Hän ei -- --" - -"Ja hän ei saa tyttöä ja te luette kaikki nuo sivut, satoja sivuja, -saadaksenne sen tietää?" mutisi Daylight kummissaan. - -Neiti Mason oli harmistunut ja huvitettu. - -"Mutta luettehan te kaivos- ja liikeuutisia joka päivä", vastasi hän. - -"Mutta siitä on minulle hyötyä. Ne ovat liikeasioita ja se on eri -juttu. Siitä minä saan rahaa. Mitä saatte te kirjoista?" - -"Elämänkatsomuksia, uusia ajatuksia, elämää." - -"Sellaista, mikä ei ole sentinkään arvoista." - -"Elämä on arvokkaampaa kuin raha." - -"Niin kaiketi", sanoi Daylight miehekkään suvaitsevaisesti, "niin -kauvan kuin nautitte siitä. Otaksun, että se on sitä, minä sen pidätte; -eikä mausta ole kiisteltävä." - -Huolimatta omasta halventavasta näkökannastaan, oli Daylightilla -se käsitys, että neiti Mason tiesi paljon asioita ja hänellä oli -ohimenevä tunne aivankuin raakalaisella, joka näkee jonkun pelottavan -kulttuuri-ilmiön. Daylightin mielestä oli sivistys arvotonta ja -kuitenkin hänen mielipidettään nyt hiukan järkytti aavistus, että -sivistys oli arvokkaampi kuin hän luuli. - -Ohimennessään näki hän taas neiti Masonin pöydällä kirjan, joka -oli hänelle tuttu. Tällä kertaa ei hän pysähtynyt, sillä hän tunsi -kansilehden. Se oli erään aikakauslehden kirjeenvaihtajan kirja -Alaskasta ja hän tiesi, että siinä oli hänen kuvansa ja elämäkertansa -ja hän tiesi niinikään, että siinä oli muuan luku, jossa kerrottiin -erään naisen itsemurhasta. - -Tämän jälkeen ei hän enää puhunut neiti Masonin kanssa kirjoista. -Hän kuvitteli, mitä vääriä johtopäätöksiä tämä oli tehnyt tuon -erityisen luvun perusteella ja se harmitti häntä sitä enemmän, kun -ne olivat ansaitsemattomia. Kaikista epämieluisista asioista oli -vastenmielisin huhu, että hän oli naistensurmaaja -- hän, Burning -Daylight -- ja että nainen oli hänen tähtensä surmannut itsensä. Hän -tunsi olevansa maailman kovaonnisin mies ja hän aprikoi mikä kohtalon -oikku oli juuri tuon kirjan kaikista tuhansista kirjoista saattanut -hänen pikakirjoittajattarensa käsiin. Muutaman päivän jälkeen oli -hänellä epämiellyttävä rikollisuuden tunne aina neiti Masonin seurassa -ollessaan; ja kerran hän huomasi, että tämä katsoi häneen tiukkaan ja -uteliaasti aivankuin päästäkseen selville, mikä hän oli miehiään. - -Hän kuulusteli Morrisonia, konttoristia, joka purki mieskohtaiset -valituksensa neiti Masonia kohtaan ennenkuin saattoi kertoa sitä -vähäistä mitä tästä tiesi. - -"Hän on kotoisin Siskiyousta. Hän on tietysti hyvin ystävällinen toveri -täällä konttorissa, mutta hän on ylpeä, tiedättekö." - -"Mistä sen päätätte?" kysyi Daylight. - -"Hän on mielestään liian hyvä seurustellakseen työtoveriensa kanssa -täällä konttorissa. Hän ei, nähkääs, tahdo olla missään tekemisissä -toverien kanssa. Olen monta kertaa pyytänyt häntä mukaani teatteriin -ja muihin huvituksiin. Mutta mikään ei kelpaa. Hän sanoo, että tahtoo -nukkua tarpeeksi, eikä voi nousta myöhään ylös ja että hänen on -kuljettava koko matka Berkeleyhin -- siellä hän asuu." - -Tämä kohta kuvauksesta oli Daylightin mieleen. Neiti Mason oli koko -joukon yläpuolella tavallisen. Mutta Morrisonin seuraavat sanat tekivät -hänet taas tyytymättömäksi. - -"Mutta se on pelkkää lorua. Hän seurustelee ylioppilasten kanssa. Hän -tarvitsee muka paljon unta eikä voi mennä teatteriin minun kanssani, -mutta hän saattaa tanssia heidän kanssaan milloin tahansa. Olen kuullut -varmalta taholta, että hän käy kaikissa heidän tanssijaisissaan. Liian -hieno ja ylpeä pikakirjoittajattareksi. Ja hänellä on hevonenkin. Hän -ratsastaa sillä pitkin mäkiä siellä maalla. Näin itse hänet eräänä -sunnuntaina. En käsitä kuinka hänellä on varoja siihen. Kuusikymmentä -viisi dollaria kuukaudessa ei pitkälle riitä. Sitten hänellä on vielä -sairas velikin." - -"Asuuko tämä kotonaan?" - -"Ei, heillä ei ole kotia eikä omaisia. Olen kuullut, että he olivat -varakkaita. Heidän täytyi olla, muutoin ei tämä hänen veljensä olisi -voinut mennä Californian yliopistoon. Hänen isällään oli suuri -maatila ja karjaa, mutta hän rupesi keinottelemaan kaivoksilla ja -teki vararikon ennen kuolemaansa. Hänen äitinsä oli kuollut jo -paljon varemmin. Hänen veljensä kulutti varmaankin paljon rahaa. Hän -pelasi jalkapalloa, oli innokas metsämies ja vuoristoretkeilijä. -Hän loukkasi jalkansa ratsastusmatkalla ja sai sitten luuvalon tai -jonkun sentapaisen. Toinen jalka on lyhyempi kuin toinen ja hiukan -surkastunut. Hän kulkee kainalosauvojen nojalla. Näin heidät kerran -yhdessä -- lautalla. Lääkärit ovat kokeilleet hänellä vuosikausia ja -luulen, että hän on nyt ranskalaisessa sairashuoneessa." - -Kaikki nämät lisätiedot neiti Masonista, lisäsivät Daylightin -mielenkiintoa. Mutta niin suuresti kuin häntä olisi haluttanutkin, ei -hän tullut rakentaneeksi lähempää tuttavuutta tämän kanssa. Hänen teki -mieli pyytää tätä kanssaan välipalalle, mutta hänessä oli vanhanajan -miesten luontaista ritarillisuutta eikä hän koskaan pannut ajatustaan -täytäntöön. Hän tiesi, ettei ollut itseään kunnioittavan, rehellisen -miehen tapaista tarjota pikakirjoittajattarelleen välipalaa. Hän -tiesi, että sellaista kyllä sattui, sillä hän oli kuullut klubilla -juoruja; mutta hän ei ajatellut hyvää sellaisista miehistä ja tyttöjä -hän surkutteli. Hänellä oli se omituinen käsitys, että miehellä oli -vähemmin oikeuksia niihin, jotka olivat hänen palveluksessaan kuin -pelkkiin tuttaviin tai vieraisiin. Ellei siis neiti Mason olisi ollut -hänen palveluksessaan, olisi hän varmaan pyytänyt häntä välipalalle tai -teaatteriin. Mutta hän tunsi, että koska hän osti virkailijan aikaa -maksamalla työtunneista, olisi ollut väärin, jos hän jollain tavalla -olisi anastanut työntekijänsä vapaata aikaa. Jos hän olisi tehnyt sen, -olisi hän ollut kerskuri. Asema oli kiero. Hän olisi siinä tapauksessa -käyttänyt hyväkseen sitä tosiasiaa, että virkailija oli elatuksensa -vuoksi riippuvainen hänestä. Virkailija saattaisi suostua tarjoukseen -pelosta, että loukkaisi työnantajaa eikä tulla halusta. - -Tässä tapauksessa hän tiesi, että sellainen tarjous olisi ollut -erityisen moitittava, sillä olihan neiti Mason lukenut tuon Klondiken -kirjeenvaihtajan kirjan. Mahtoi hänellä olla kauniit ajatukset hänestä, -tuolla tytöllä, joka oli liian ylpeä seurustellakseen Morrisonin-laisen -hauskannäköisen kelpo toverin kanssa! Mutta pääsyynä oli kuitenkin -se, että Daylight oli arka. Ainoat, mitä hän koskaan elämässään oli -pelännyt, olivat naiset ja hän oli pelännyt heitä koko ikänsä. Tämä -arkuus ei heti ottanut haihtuakseen kun hän nyt ensi kerran tunsi -hiukan kaipaavansa naista. Esiliinannauhan aave kummitteli vielä hänen -ajatuksissaan ja auttoi häntä selittämään itselleen sen, ettei hän -päässyt lähemmäksi Dede Masonia. - - - - -VII LUKU. - - -Kun ei Daylightin onnistunut päästä Dede Masonin lähemmäksi -tuttavaksi, laimeni hänen mielenkiintonsa vähitellen. Tämä oli aivan -luonnollistakin, sillä hän oli korviaan myöten kiinni uhkarohkeissa -yrityksissä ja pelin lumous ja sen laajuus vaati kaiken sen tarmon, -jonka hänen erinomainen elimistönsä tarjosi. Nämät yritykset vaativat -niin kokonaan hänen huomionsa, että kaunis pikakirjoittaja hitaasti ja -huomaamatta lakkasi olemasta keskeinen ilmiö hänen tietoisuudessaan. -Ensimäkien arka naisen kaipaus, mitä hän parhaimmassa merkityksessä -oli milloinkaan tuntenut, haihtui. Hänellä oli enää vain miellyttävä -tyydytyksen tunne siitä, että hänellä oli sievä pikakirjoittajatar. - -Ja viimeisetkin kytevät toiveet, mitkä hän mahdollisesti oli -kiinnittänyt Dede Masoniin, unohtuivat täydellisesti, kun hän parhaiksi -joutui kiihkeään, katkeraan taisteluun Rannikkolaiva-yhtiön ja -Hawai'in, Nicaraguan ja Tyynenmeren -- Meksikon höyrylaivayhtiön kera. -Hän herätti suuremman myrskyn kuin oli aikonutkaan ja häntä itseäänkin -kauhistutti nähdessään, miten laajalle taistelu haaraantui ja miten -odottamattomia ja vastakkaisia etuja oli pelissä. Jokainen sanomalehti -San Fransiskossa kääntyi häntä vastaan. Tosin oli pari niistä alussa -antanut ymmärtää, että ne olivat halukkaat häntä puolustamaan, mutta -Daylight arveli, ettei asema oikeuttanut sellaisia menoja. Tähän saakka -oli sanomalehdistö ollut häntä kohtaan leikillisen suvaitsevainen ja -hyväntahtoisen liioitellusti puhunut hänestä, mutta nyt hän sai tietää -mihin myrkyllisiin raakuuksiin vihamielinen sanomalehdistö kykeni. -Hänen elämänsä jokainen yksityiskohta kaivettiin esiin ilkeämielisten -valheiden perustukseksi. Daylightia kummastutti se uusi tapa, millä -kaikki hänen tekonsa nyt tulkittiin, Alaskan sankarista oli hän -muuttunut alaskalaiseksi seikkailijaksi, petturiksi, turmiontuojaksi -ja joka suhteessa "pahaksi mieheksi". Tähän ei vielä tyydytty, -vaan hänestä keksittiin valhe toisensa jälkeen. Hän ei milloinkaan -vastannut näihin, vaikka hän kerran kevensi mieltään puolelle tusinalle -reporttereita. - -"Tehkää vaan parhaanne", sanoi hän heille. "Burning Daylight on -selvitellyt suurempiakin juttuja kuin teidän likaiset valhettelevat -lehtenne. Enkä minä teitä moitikaan, pojat... en ainakaan paljoa. -Ette voi auttaa sitä. Elettävähän sitä teidänkin on. Tässä maailmassa -on paljon naisia, jotka saavat elatuksensa samankaltaisella tavalla -kuin tekin senvuoksi, etteivät kykene parempaan. Jonkun täytyy tehdä -likaistakin työtä ja miksette tekin. Saatte maksun siitä, ettekä kykene -kunnollisempaan hommaan." - -Kaupungin sosialistinen sanomalehdistö käytti riemulla hyväkseen -tätä lausuntoa ja levitti sitä san-fransiskolaisille lehtiensä -kymmentuhantisissa painoksissa. Ja sanomalehtimiehet, joita oli -pistetty arkaan kohtaan, kostivat ainoalla vallassaan olevalla keinolla --- käyttämällä väärin painomustetta. Hyökkäys kävi raivokkaammaksi -kuin milloinkaan ennen. Varsinainen asia unohtui ja sijaan tuli -vain alhaista kostonhimoa ja raivoa. Naisraukka, joka oli surmannut -itsensä, hänen vuokseen, nostettiin haudastaan, ja kuvattiin -suunnattomissa paperiröykkiöissä marttyyriksi ja Daylight'in kauhean -julmuuden uhriksi. Julaistiin vakavia tilastollisia tutkielmia, -missä todistettiin hänen päässeen rikastumisen alkuun ryöstämällä -köyhiltä kullankaivajilta näiden valtaukset, ja anastaneen loput -omaisuuttaan pettämällä Guggenhammeria Ophirin kauppajutussa. Oli -pääkirjoituksia, missä häntä nimitettiin yhteiskunnan viholliseksi, -jolla oli luolaihmisen käytöstapa ja sivistys, suurten liikepulien -aikaansaajaksi, kaupungin liike-elämän hävittäjäksi ja vaaralliseksi -anarkistiksi. Eräässä pääkirjoituksessa vakavasti todistettiin, että -hirttäminen olisi paras loppu hänelle ja hänen kaltaisilleen, ja -lausuttiin se harras toivomus, että hänen automobilinsa jonakuna; -päivänä räjähtäisi ilmaan ja samalla tuhoisi hänet. - -Hän oli kuin suuri karhu, joka ryöstää mehiläispesää ja pistoksista -huolimatta itsepintaisesti hakee hunajaa. Hän kiristeli hampaitaan ja -iski takaisin. Hän ryösti aluksi kaksi höyrylaivayhtiötä ja siitä hän -joutui kiihkeään taisteluun muuatta kaupunkia, valtiota ja mannermaan -rantarataa vastaan. Hyvä; he olivat halunneet taistelua ja sitä he -tulisivat saamaankin. Sitäpä hänkin halusi ja hänellä oli mielestään -oikeus siihen siksi, että hän oli tullut Klondikesta, sillä täällä hän -pelasi suurempaa peliä kuin mikä Klondikessa saattoi tulla kysymykseen. -Hänellä oli liittolaisena muuan lakimies Larry Hegan, nuori -irlantilainen, jonka hän ruhtinaallisilla lupauksilla ja loistavalla -palkkatarjouksella oli houkutellut puolelleen. Tämä rahamiesnero -oli ollut tuntematon kunnes Daylight keksi hänet. Heganissa oli -keltiläistä mielikuvitusta ja rohkeutta; ja sitä niin runsaassa määrin, -että tarvittiin Daylightin kylmempää päätä pitämään aisoissa hänen -hurjaa haaveiluaan. Heganilla oli napoleonimainen lakimiesäly, se oli -vailla tasapainoa, mutta juuri tämä tasapaino oli Daylightilla. Yksin -olisi irlantilainen ollut tuomittu ajamaan karille, mutta Daylightin -johtamana oli hän varallisuuteen ja maineeseen vievällä valtatiellä. -Hänellä ei ollut sen enempää yksityis- eikä kansalaisomaatuntoa kuin -Napoleonillakaan. - -Hegan auttoi Daylightia selviytymään nykyaikaisen politiikan -selkkauksista, työväenjärjestöstä ja kauppa- ja yhdistyslaista. -Juuri Hegan, jonka pää oli täynnä ajatuksia ja suunnitelmia, avasi -Daylightin silmät kahdennenkymmenennen vuosisadan sodankäynnin -ennenaavistamattomille mahdollisuuksille; ja Daylight vuorostaan -hylkäsi, hyväksyi ja seuloi ehdotukset, suunnitteli taistelut ja pani -ne toimeen. Tyynenmeren rannikon Puginin salmesta Panamaan saakka -hälistessä ja kohistessa ja San Fransiskon raivotessa näytti siltä -kuin olisivat nuo molemmat suuret höyrylaivayhtiöt voittaneet. Näytti -siltä kuin olisi Burning Daylight lannistettu maahan saakka. Ja silloin -hän iski -- höyrylaivayhtiöitä, San Fransiskoa ja koko Tyynenmeren -rannikkoa. - -Alku oli vähäpätöinen. Kristillinen yhdistys oli pitänyt kokousta -San Fransiskossa ja kantajain liitto n:o 927 rupesi rettelöimään -matkatavarain kantamisesta lauttauspaikalle. Muutamia loukkaantui, -joitakuita vangittiin ja tavarat vietiin määräpaikkaansa. Ei kukaan -olisi aavistanut, että tämän vähäpätöisen rettelön takana oli Heganin -viekas irlantilainen käsi, jonka Burning Daylightin klondikelainen -kulta oli tehnyt voimakkaaksi. Se oli aivan merkityksetön juttu -- tai -ainakin näytti siltä. Mutta kuorma-ajurien liitto yhtyi riitaan ja -sitä auttoi vesijohtotyömiesten liitto. Askel askeleelta lakko levisi. -Keittäjät ja tarjoilijat kieltäytyivät palvelemasta lakonrikkureita -kuorma-ajureita ja heidän esimiehiään ja yhtyivät lakkoon. Teurastajat -ja ruokatavarapurret kieltäytyivät kajoamasta ruokatavaraan, joka -oli määrätty meneväksi epärehellisiin ravintoloihin. Yhtyneiden -työnantajien liitto muodosti lujan rintaman ja huomasi, että sillä -oli vastassaan 40,000 San Fransiskon järjestynyttä työläistä. -Ravintolain leipurit ja leipomovaunujen kuljettajat liittyivät lakkoon -ja heitä seurasivat lypsäjät, maidonkuljettajat ja lintujen kynijät. -Rakennustyöntekijät ilmoittivat selvin sanoin kantansa ja koko San -Fransisko oli kuohuksissa. - -Mutta vielä rajoittui lakko yksinomaan San Fransiskoon. Heganin -juonet olivat mestarillisia ja Daylightin taistelutanner yhä laajeni. -Voimakas taistelujärjestö, joka tunnettiin nimellä Tyynenmeren -merimiesten liitto, kieltäytyi työskentelemästä laivoissa, joiden -lastauksen ja lastinpurkauksen toimittivat rikkureiksi ruvenneet -laivatyömiehet. Liitto esitti loppuvaatimuksensa ja sitten julisti -lakon. Tähän oli Daylight koko ajan tähdännyt. Liiton virkamiehet -menivät jokaiseen satamaan saapuneeseen laivaan ja miehistö lähetettiin -maihin. Ja merimiesten mukana tulivat lämmittäjät, koneenkäyttäjät ja -laivakeittäjät ja tarjoilijat. Joka päivä kasvoi joutilaiden laivojen -luku. Oli mahdotonta hankkia uutta työväkeä, sillä Merimiesten liittoon -kuului taistelijoita, jotka olivat harjaantuneet meren kovassa koulussa -ja kun he tekivät lakon, tiesi se verta ja kuolemaa lakonrikkureille. -Tämä lakko levisi pitkin koko Tyynenmeren rannikkoa, kunnes kaikki -satamat olivat täynnä joutilaita laivoja ja meriliike oli pysähtynyt. -Päivät ja viikot vierivät ja lakkoa yhä kesti. Rannikkolaiva-yhtiö ja -Hawai'in, Nicaraguan ja Tyynenmeren--Meksikon höyrylaivayhtiö olivat -täydellisesti sidotut. Toimenpiteet lakon masentamiseksi tuottivat -suunnattomia kuluja eivätkä hyödyttäneet mitään ja päivä päivältä -kävi asema yhä pahemmaksi kunnes alettiin vaatia "rauhaa mistä -hinnasta tahansa". Eikä rauhaa syntynyt ennenkuin Daylight ja hänen -liittolaisensa olivat pelanneet pelinsä loppuun ja korjanneet voitot. - -Seuraavina vuosina pantiin merkille, että useat työväen johtomiehistä -rakensivat itselleen taloja vuokratonteille ja tekivät matkoja -Europaan ja jo aikaisemmin pääsivät toiset johtajat ja "mustat -hevoset" valtiollisiin toimiin ja valvomaan kunnallishallintoa ja -kunnallisvarojen käyttöä. Puoluepomojen, "bossien" ylivalta San -Fransiskossa edisti Daylightin valtavaa taistelua suuremmassa määrin -kuin kaupungin asukkaat saattoivat uneksuakaan. Sillä hänen osuutensa -taistelussa, vaikkakin sen yksityiskohdista liikkui vain huhuja ja -arveluita, tuli vähitellen ihmisten tietoon, ja tästä johtui, että -Daylightista pian tuli suuresti vihattu ja kirottu mies. Daylight ei -itsekään ollut aavistanut, että hänen taistelunsa laivayhtiöitä vastaan -paisuisi niin valtavaksi kuin se oli paisunut. - -Mutta hän oli saanut, mitä oli tavotellut. Hän oli pelannut jännittävää -peliä ja voittanut musertamalla tomuksi höyrylaivayhtiöt ja armotta -ryöstämällä osakkeenomistajia oivallisten, laillisten menettelytapojen -mukaan. Luonnollisesti olivat hänen liittolaisensa niiden suurten -rahasummien lisäksi, jotka hän oli maksanut, anastaneet etuja, jotka -myöhemmin oikeuttaisivat heidät ryöstämään kaupunkia. Hänen liittonsa -murhaajien kanssa oli aikaansaanut paljon murhaamista. Mutta omatunto -ei häntä soimannut. Hän muisti, että oli kerran kuullut vanhan papin -sanovan: joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Joku käytti -mahdollisuuksia hyväkseen, leikkiessään murhaajien kanssa ja hän, -Daylight oli yhä vahingoittumaton. Siinäpä se! Ja hän oli voittanut. -Kaikki oli peliä ja taistelua, voimakkaiden miesten kesken. Narreja ei -otettu lukuun. He saivat aina selkäänsä, ja sen vähäisen nojalla, mitä -hän tiesi historiasta, veti hän sen johtopäätöksen, että he olivat aina -saaneet rökkiinsä. San Fransisko oli tahtonut sotaa ja hän oli antanut -sille sodan. Sellaista oli peli. Kaikki mahtimiehet tekivät samoin ja -vielä paljon pahempaakin. - -"Älkää puhuko minulle moraalista ja kansalaisvelvollisuudesta", sanoi -hän eräälle itsepäiselle haastattelijalle. "Jos te jonakin päivänä -jätätte toimenne ja siirrytte toisen lehden palvelukseen, niin te -kirjoitatte juuri niin kuin teitä käsketään kirjoittamaan. Se merkitsee -teille nyt siveellisyyttä ja kansalaisvelvollisuutta; uudessa toimessa -teidän täytyisi tukea varastavia rautateitä... 'siveellisyydellä ja -kansalaisvelvollisuudella', luullakseni. Teidän palkkanne, ystäväni, on -noin kolmekymmentä dollaria viikossa. Siitä hinnasta te myytte itsenne. -Mutta lehtenne olisi ostettavissa hiukan suuremmasta summasta. Rahalla -saa tähän aikaan kaikkea ja lehtenne muuttaisi mädän politiikkansa -joksikin muuksi mädäksi politiikaksi." - -"Ja kaikki tämä johtuu siitä, että joka hetki syntyy maailmaan -raukkoja. Niin kauvan kuin kansa sallii sen, on heillä hyvä olla, -ystäväni. Osakkeenomistajat ja liikemiehet voisivat yhtähyvin -julkisesti ilmoittaa, miten paljon heitä on vahingoitettu. Ette ole -milloinkaan kuullut kenenkään heistä valittavan, kun he ovat saaneet -toisen toverin alleen ja mukiloivat häntä. Nyt on heidän vuoronsa tulla -mukiloiduiksi ja siinä kaikki. Puhua velttiöistä! Nuo samat miehet -olisivat valmiita varastamaan vaatteet nälistyneiltä ja kultapaikat -vainajien hampaista ja pahasti kirkumaan, jos joku vainajista -alkaisi kummitella. He ovat kaikki samankarvaisia, suuret ja pienet. -Ajatelkaahan esimerkiksi sokeritrustia -- miljoonistaan huolimatta se -alhaisen taskuvarkaan tavoin kavaltaa vettä New Yorkin kaupungilta, -eikä sen synnit paina raskaina hallituksen vaakakupeissa. Sellaista on -siveellisyys ja kansalaiskunto! Turhaa lörpötellä siitä." - - - - -VIII LUKU. - - -Daylightin tulo sivistyneeseen maailmaan ei ollut tehnyt häntä -paremmaksi. Tosin hän kävi paremmin puettuna, oli oppinut hienompia -tapoja ja puhui virheettömämpää englanninkieltä. Pelaajana ja -miestensurmaajana hän oli tuntuvasti edistynyt. Hän oli päässyt -korkeammalle elämäntasolle ja hän oli teroittanut järkensä teräväksi -kuin partaveitsen kamppailevien miesten uljaassa, monimutkaisessa -taistelussa. Mutta hän oli kovettunut ja se oli tapahtunut hänen -entisen terveen hyväsydämisyytensä kustannuksella. Hän ei tuntenut -sivistyksen todellista hienostumista. Hän ei tiennyt, että sitä -oli olemassakaan. Hän oli muuttunut kyynilliseksi, katkeraksi ja -väkivaltaiseksi. Hän epäili mahtavia riistäjiä, halveksi typerää -laumaa, joka antoi riistää itseään, ja luotti vain itseensä. Tämä vei -kohtuuttomaan ja väärään itsetehostamiseen, samalla kun ystävällinen -toisten kunnioittaminen -- vieläpä tavallinen arvonantokin -- oli -kadonnut, eikä häneen jäänyt muuta kuin itsensä alttarilla palvominen. - -Ruumiillisesti ei hän enää ollut se rautalihaksinen mies, joka -hän oli ollut Alaskasta lähtiessään. Hänellä ei ollut tarpeeksi -ruumiinliikettä, hän söi enemmän kuin oli hyvä hänelle ja joi -niinikään liian paljon. Hänen lihaksensa olivat tulleet veltoiksi ja -hänen räätälinsä huomautti hänen avartuvasta housunkauluksestaan. -Itse asiassa oli Daylight tulemaisillaan lihavaksi. Tämä -ruumiillinen rappeutuminen ilmeni hänen kasvoissaankin. Hänen laihat -intiaani-kasvonsa olivat muuttuneet. Kuopat poskissa ulkonevien -poskiluitten alla olivat täyttyneet. Silmien alle alkoi muodostua -selvät pussit. Niska oli pöhöttynyt ja ihraleuvan ensimäinen poimu -näkyi selvästi. Entinen askeettisuuden leima, jonka hirveät kärsimykset -ja ponnistukset olivat synnyttäneet, oli hävinnyt, piirteet olivat -käyneet leveämmiksi ja karkeammiksi; elämä, jota hän eli, oli niihin -lyönyt leimansa, joka kertoi miehen itsejumaloimisesta, kovuudesta ja -väkivaltaisuudesta. - -Hänen tuttavapiirinsäkin oli huonontunut. Hän pelasi yksinäistä -peliä, halveksi useimpia niistä miehistä, joiden kanssa pelasi, ja -kun hän ei tuntenut myötätuntoa eikä ymmärtämystä heitä kohtaan ja -oli heistä täysin riippumaton, oli hänellä vähän yhteistä niiden -kanssa, joita hän tapasi esim. Alta-Pacific-klubissa. Kun taistelu -höyrylaivayhtiöitten kanssa oli kuumimmillaan ja hänen ryöstönsä oli -tuottanut liikemaailmalle suunnattomia vaurioita, kehoitettiin häntä -päällepäätteeksi eroamaan Alta-Pacificista. Tämä tapaus oli oikeastaan -hänelle mieleen ja hän löysi uuden olinpaikan Riverside-klubissa, -jonka kaupungin puoluepomot olivat perustaneet ja jota he pitivät -yllä. Oikeastaan hän piti sellaisista miehistä enemmän. He olivat -alkuperäisempiä ja luonnollisempia, eivätkä olleet olevinaan. He olivat -kunniallisia rosvoja, suoria ja rehellisiä omalla tavallaan, pinnalta -raakoja ja sivistymättömiä, mutta heitä ei oltu kiilloitettu liukkaalla -tai miellyttävällä tekopyhyydellä. Alta Pacific oli ehdottanut, että -hänen eronsa pidettäisiin yksityisasiana ja oli kuitenkin yksityisesti -antanut siitä tiedon sanomalehdille. Nämät olivat pitäneet suurta ääntä -tästä pakollisesta eronpyynnöstä, mutta Daylight nauroi ja meni hiljaa -matkoihinsa, vaikka hän panikin mustan merkin muutaman klubinjäsenen -nimen viereen. Nämä saivat sitten myöhemmin kokea klondikelaisen -rahamiehen käpälän musertavaa painoa. - -Sanomalehtien yhteisen hyökkäyksen kestäessä kuukausimääriä, revittiin -Daylightin luonne riekaleiksi. Hänen elämäntarinassaan ei ollut tekoa, -jota ei olisi vääristelty rikokseksi tai paheeksi. Se, että hänestä -julkisesti tehtiin luonnoton hirviö, musersi hänen viimeisenkin -viipyvän toiveensa päästä Dede Masonin tuttavaksi. Hän tunsi, -ettei ollut mitään mahdollisuuttakaan, että tämä olisi voinut edes -ystävällisin silmin katsella hänen laistaan miestä ja korotettuaan -hänen palkkansa seitsemäksikymmeneksiviideksi dollariksi kuukaudessa, -luuli Daylight vähitellen unohtavansa hänet. Palkankorotuksen hän -ilmoitti hänelle Morrisonin välityksellä ja myöhemmin Dede Mason kiitti -Daylightia ja siihen se asia päättyi. - -Eräänä lauvantaina hän oli alakuloinen ja kyllästynyt kaupunkiin ja -sen katuihin ja noudatti mielijohdetta, joka myöhemmin sai aikaan -tärkeän käänteen hänen elämässään. Hän halusi hengittää maalaisilmaa ja -nähdä toisenlaisia näköaloja kuin mitä oli tarjona kaupungissa. Mutta -itselleen hän Glen Ellenin matkansa tekosyyksi keksi sen, että hänen -oli tarkastettava tiilitehdasta, jonka Holdsworthy oli viekotellut -hänet ostamaan. - -Hän vietti yön pienessä maalaishotellissa ja läksi sunnuntaiaamuna -kylästä ratsastaen Glen Ellenin teurastajalta vuokraamallaan hevosella. -Tiilitehdas oli lähellä, Sonomajärven rannalla. Kuivausuunit näkyivät -puiden välistä kun hän katsoi vasemmalle ja näki puolen peninkulman -päässä metsänpeittämän kukkularyhelmän Sonomavuoren rinteellä. Vuori, -joka sekin oli metsäinen, näkyi niiden takaa. Kukkulat näyttivät -ikäänkuin viittovan hänelle. Kuiva, päivänpaisteinen kevätkesän -ilma vaikutti häneen kuin viini. Vaistomaisesti hän joi sitä syvin -henkäyksin. Tiilitehdas näytti hyvin vähän houkuttelevalta. Hän oli -väsynyt kaikkiin liike-asioihin ja metsäiset kukkulat kutsuivat häntä. -Hänellä oli jalkojensa välissä hevonen -- vieläpä hyvä hevonen, -kuten hän oli huomannut; se toi hänen mieleensä entiset hurjat -ratsastusretket Etelä-Oregonissa, kun hän vielä oli nuori poikanen. -Hän oli ollut jotakuinkin hyvä ratsastaja nuorena ollessaan ja satulan -narina kuului hyvältä hänen korvissaan. - -Päätettyään huvitella ensin ja tarkastaa tiilitehdasta myöhemmin, -ratsasti hän vuorelle päin etsien tietä, joka veisi suoraan -kukkuloille. Hän jätti maantien ensimäiselle veräjälle ennätettyään ja -ratsasti täyttä laukkaa heinäpellon läpi. Heinä oli molemmin puolin -lähes miehen korkuista ja hän veti nautinnolla sieraimiinsa sen -lämmintä tuoksua. Leivosia lensi ilmaan hänen edestään ja jostakin -kuului suloista linnunlaulua. Tietä oli silminnähtävästi käytetty -saven kuljetukseen uudelle hyödyttömälle tiilitehtaalle. Rauhoittaen -omaatuntoaan ajatuksella, että tämä oli hänen aluettaan ratsasti -hän savikuopalle, joka oli suuri kuilu vuoren kupeella. Mutta hän -ei viipynyt kauvan, vaan kääntyi taas vasemmalle ja jätti tien. Ei -ainoatakaan maataloa ollut näkyvissä ja siirtyminen kaupungin melusta -tänne hiljaisuuteen tuntui viihdyttävältä. Hän ratsasti pitkin kapeaa, -raivattua, kukkien reunustamaa aukeamaa kunnes tuli lähteelle. Hän -asettui vatsalleen maahan ja joi kirkasta vettä ja katsellessaan -ympärilleen huomasi hän yhtäkkiä, miten kaunis maailma oli. Se -yllätti hänet yht'äkkiä kuin olisi hän keksinyt jotakin; hän ei ollut -milloinkaan ennen sitä huomannut ja hän oli niinikään paljon unohtanut. -Eihän ihminen voinut yhtäaikaa huolehtia tärkeistä liikeasioista ja -nauttia luonnonkauneudesta. Kun hän joi ilmaa, nautti näköalasta ja -etäisestä leivosten laulusta, oli hänellä tunne kuin pokerinpelaajalla, -joka lopettaa yön kestäneen pelin ja lähtee ummehtuneesta huoneilmasta -raittiiseen aamuilmaan. - -Kukkulain juurella hän näki luhistumaisillaan olevan paaluaidan. -Sitä katseltuaan hän arveli sen olevan vähintäin neljänkymmenen -vuoden vanhan -- sen oli rakentanut joku uudisasukas, joka oli tullut -maahan, kun kultakuume oli loppunut. Puut olivat hyvin paksuja -täällä, missä ei ollut pensaistoa niiden juurilla, ja hän ratsasti -suurten oksain varjossa, Nyt hän joutui muutaman acren suuruiselle -alalle, missä tammien, manzanita- ja madrono-puitten asemasta kasvoi -muhkeita punapuita. Jyrkästi viettävän kukkulan juurelta hän löysi -punapuuryhmän, joka reunusti kapeata, lirisevää puroa. - -Hän pysähdytti hevosensa, sillä puron rannalla kasvoi villi -kalifornialainen lilja. Se oli ihmeen ihana korkeiden puiden -muodostamassa holvissa. Se oli vähintäin kahdeksan jalkaa korkea -ja sen runko kohosi suorana ja solakkana, vihreänä ja paljaana -kaksi kolmannesta sen pituudesta ja puhkesi sitten lukemattomiksi -lumivalkeiksi vahamaisiksi kelloiksi. Siinä oli sadottain kukkia ja -kaikki saman varren päässä, nuokkuen hentoina ja hauraina. Daylight -ei ollut milloinkaan nähnyt mitään sen kaltaista. Hitaasti hänen -katseensa siirtyi siitä kaikkeen, mitä oli hänen ympärillään. Hän -otti hartaana hatun päästään. Tämä oli suuremmoista. Täällä ei ollut -sijaa ylenkatseelle eikä synnille. Tämä oli vilpitöntä ja raitista -ja kaunista -- jotakin, jota hän saattoi kunnioittaa. Tämä oli -aivankuin kirkko. Täällä vallitsi pyhä rauha. Täällä tunsi ihminen -ylevien asioiden vaikutuksen. Tällaista ja vielä paljon muutakin -liikkui Daylightin sydämessä, kun hän katseli ympärilleen. Mutta se ei -kiteytynyt ajatukseksi. Hän vain tunsi sen ajattelematta sitä. - -Jyrkällä vierulla lähteen yläpuolella kasvoi hienoja neidonhius-nimisiä -sananjalkoja ja korkeammalla kasvoi leveämpiä sananjalkoja. Suuria -kaatuneita sammalpeitteisiä puunrunkoja oli siellä täällä maassa -sulautuen vähitellen metsän multaan. Taampana hiukan valoisammassa -paikassa kiersivät villit viiniköynnökset ja kuusamapensaat vanhojen -ryhmyisten tammien runkoja. Harmaa Douglas-orava kiipesi oksalle ja -katseli häntä. Jostain etäältä kuului tikan nakutus. Tämä ääni ei -häirinnyt metsän hiljaisuutta ja hartautta. Puiden hiljainen humina -teki yksinäisyyden täydelliseksi. Puron porehtivat kareet ja harmaa -orava puussa olivat mittoja, joilla saattoi mitata äänettömyyttä ja -liikkumatonta lepoa. - -"Täältä mahtaa olla miljoona penikulmaa ihmisasuntoon", kuiskasi -Daylight itsekseen. - -Mutta yhä hänen katseensa palasi ihmeelliseen liljaan poreilevan puron -partaalla. - -Hän sitoi hevosensa puuhun ja vaelsi jalan kukkuloilla. Niiden huippuja -peittivät satavuotiset kuuset ja niiden rinteillä kasvoi tammia ja -madronos-puita ja rautatammia. Mutta komea punapuumetsä raivasi -itselleen tien kukkulain keskitse. Täältä hän ei löytänyt avonaista -paikkaa mistä olisi päässyt kulkemaan hevosineen ja hän palasi liljan -luo lähteen partaalla. Hevostaan taluttaen kulki hän kompastellen ylös -vuoren rinnettä. Ja sananjalat muodostivat ruohomaton hänen jalkojensa -alle, metsä kiipesi kilpaa hänen kerallaan ja rakensi holvin hänen -päänsä päälle ja ilo ja onni hiipi hänen mieleensä. - -Huipulle päästyään hän kulki läpi tiheikön, jossa kasvoi nuoria -samettirunkoisia madronos-puita ja tuli avonaiselle rinteelle, joka -vei kapeaan laaksoon. Kirkas auringonpaiste häikäisi häntä ensin ja -hän pysähtyi lepäämään, sillä hän läähätti ponnistuksesta. Hän ei -ollut entisaikaan niin kovasti hengästynyt, eivätkä hänen lihaksensa -olleet niin helposti väsyneet kiipeämisestä. Kapea joki virtasi kapeaan -laaksoon kapean niityn poikki, jossa kasvoi tiheä polvenkorkuinen heinä -ja sini- ja valko-apilaa. Vuorenrinne oli täynnä mariposa-liljoja -ja villejä hyasintteja, joiden yli hänen hevosensa hitaasti ja -varovaisesti ja vastahakoisesti asteli. - -Kuljettuaan ojan poikki, seurasi Daylight karjapolkua matalan -kallioisen kukkulan yli ja manzanita-metsikön läpi ja laskeutui toiseen -kapeaan laaksoon, jonka poikki virtasi toinen kapea, niityn reunustama -oja. Kaniini ponnahti esiin pensaikosta aivan hänen hevosensa turvan -alitse, juoksi ojaan ja katosi vastakkaisen rinteen vaivaistammien -väliin. Daylight katseli sitä ihaillen ratsastaessaan niityn päähän. -Täällä hän peloitti liikkeelle metsäkauriin, jolla oli monihaaraiset -sarvet, ja joka näytti lentävän niityn poikki, paaluaidan ylitse ja yhä -lentäen katoavan turvalliseen metsikköön niityn takana. - -Daylight nautti rajattomasti. Hänestä tuntui, ettei hän -ollut milloinkaan ollut niin onnellinen. Hänen entiset -metsänkulkija-vaistonsa olivat heränneet ja kaikki herätti hänessä -mielenkiintoa -- puiden ja oksien sammal, misteli-kimput, jotka -riippuivat tammista, metsärotan pesä, vesikrassi, joka kasvoi -pienen virran rantojen suojassa, perhoset, jotka lentelivät puiden -himmentämässä auringonvalossa, siniset närhit, jotka loivat loistavia -väritäpliä metsän vihreälle taustalle, peukaloisia muistuttavat -pikkulinnut, jotka hyppelivät pensaikossa ja matkivat viiriäisten -huutoa, ja tikka, jolla oli karmosiininpunainen harja päässä ja joka -lakkasi nokkimasta puuta ja pani päänsä kallelleen häntä katsellessaan. -Kuljettuaan joen poikki näki hän epäselviä jälkiä metsätiestä, jota -luultavasti oli käytetty miespolvi takaperin, kun niityltä oli raivattu -siellä silloin kasvavat tammet. Hän löysi haukanpesän kuuden jalan -korkuisen punapuun latvasta. Ja päällepäätteeksi oli hänen hevosensa -kompastua muutamiin puolikasvuisiin viiriäispoikueisiin ja ilma oli -täynnä niiden piipitystä. Hän pysähtyi ja katseli niiden pakoa maassa -hänen silmiensä edessä ja kuunteli, miten vanhat viiriäiset, jotka -olivat piilossa tiheikössä, hätäisesti kutsuivat poikasiaan. - -"Menlo Parkin kesäasunnot eivät vedä vertoja tälle", sanoi hän ääneen, -"ja jos minun joskus rupeaa tekemään mieleni maalaiselämään, niin tulen -tänne." - -Vanha metsätie vei hänet aukealle paikalle, missä viininpunaisessa -maassa kasvoi viiniköynnöstä. Karjapolku, puita ja tiheikköä -- ja hän -oli laskeutunut alas vuorenrinnettä kaakkoiselle aukeamalle. Täällä -suuren metsistyneen kentän yläpuolella oli pieni maatalo, jonka pääty -oli Sonoma-laaksoon päin. Se oli navettoineen ja ulkohuoneilleen -ryöminyt aivan vuorenrinteen juurelle, joka suojeli sitä lännestä -ja pohjoisesta. Hän arveli, että vuorenrinteeltä syössyt irrallinen -multakerros oli muodostanut pienen tasaisen maakaistaleen, johon oli -sitten tehty keittiöpuutarha. Multa oli lihavaa ja mustaa ja vettä oli -runsaasti, sillä hän näki muutamia auki-olevia kastelujohdon tappeja. - -Tiilitehdas oli unohtunut. Ei ketään ollut kotona, mutta Daylight -laskeutui hevosen selästä ja käyskenteli keittiöpuutarhassa syöden -hyötymansikoita ja vihreitä herneitä. Sitten hän tarkasteli vanhaa, -auringossa kuivaneista tiileistä rakennettua navettaa ja ruosteista -auraa ja kiersi itselleen savukkeita ja poltti niitä katsellessaan -kana-poikueitten ja emäkanojen lystikästä tepastelua pihalla. Polku, -joka vei laaksoon, houkutteli häntä ja hän läksi kulkemaan sitä pitkin. -Vesijohtoputki kulki maanpinnalla yhdensuuntaisesti polun kanssa, jonka -hän arveli vievän vastavirtaa järven rannalle. Vuorenseinä oli monta -sataa jalkaa korkea ja niin uhkeat olivat koskemattomat puut, että -paikka oli aina varjossa. Siellä oli kuusia, jotka silmämitalla olivat -viisi ja kuusi jalkaa läpimitaten ja vielä suurempia punapuita. Hän -näki yhden punapuun, joka oli vähintäin kymmenen tai yksitoista jalkaa -läpimitaten. Polku vei suoraan pienelle padolle, josta sai alkunsa -vesijohtoputki, jolla keittiöpuutarhaa kasteltiin. Täällä virran -partaalla kasvoi leppiä ja laakeripuita ja hän kulki sananjalkojen -keskitse, jotka olivat häntä korkeammat. Sametinpehmoista sammalta -kasvoi kaikkialla ja siitä yleni neidonhius- ja muita sananjalkalajeja. - -Patoa lukuunottamatta oli se neitseellistä aarniometsää. Ei kenenkään -kirves ollut häirinnyt metsän rauhaa ja puut kaatuivat vain vanhuuttaan -ja talvimyrskyn raivotessa. Kaatuneiden puiden suuret rungot olivat -sammaleiden peitossa ja hajosivat hitaasti takaisin maahan, josta -olivat nousseet. Muutamat olivat jo lahonneet niin kauvan, että ne -olivat jo miltei muuttuneet maaksi, vaikka niiden epäselvät ääriviivat -vielä saattoi erottaa. Toiset muodostivat sillan virran yli ja erään -jättiläisen rungon alta kasvoi puolisen tusinaa nuorta puuta, jotka se -kaatuessaan oli kaatanut ja musertanut. Ne elivät vielä ja kukoistivat, -virta huuhteli niiden juuria ja törröttävillä oksillaan ne imivät -auringonvaloa, aukosta, joka oli metsän holvissa. - -Palattuaan maataloon nousi Daylight hevosensa selkään ja ratsasti -pois sieltä sen takana olevalle jyrkemmälle rinteelle. Hänen -lupapäivä-mielialaansa ei mikään muu voinut tyydyttää kuin -Sonoma-vuorelle nouseminen. Ja tämän huipulle hän kolme tuntia -myöhemmin pääsikin, väsyneenä ja hikisenä, vaatteet revittyinä ja -kasvot ja kädet naarmuissa, mutta hänen silmänsä säteilivät ja -hän nautti tavattomasti. Hänen mielensä oli kuin koulupojan, joka -on jäänyt pois koulusta. Suuri pelipöytä San Fransiskossa tuntui -hyvin kaukaiselta. Mutta tämä oli enemmän kuin koulupojan luvatonta -huvittelemista. Oli aivankuin hän olisi ottanut jonkinlaisen -puhdistavan kylvyn. Täällä ei ollut sijaa kaikelle sille alhaisuudelle, -kurjuudelle ja paheellisuudelle, joka täytti kaupunkielämän samean -lätäkön. Vaikkei hän tarkemmin miettinyt kaikkea tätä, tunsi hän -puhdistuneensa ja kohonneensa. Jos häntä olisi pyydetty selittämään, -miltä hänestä tuntui, olisi hän vain sanonut, että hänen oli -hyvä olla; sillä hän ei tietoisesti tajunnut luonnon valtavaa -viehätysvoimaa, joka virtaili hänen kaupungin turmelemaan ruumiiseensa -ja sieluunsa. Se tehosi häneen sitä voimakkaammin, kun hän polveutui -erämaanasukas-esi-isistä ja kun hänen oma sivistyksensä oli peräti -pintapuolista. - -Sonoma-vuoren huipulla ei ollut taloja ja ollen yksin Kalifornian -sinisen taivaan alla, antoi hän hevosensa hitaasti kävellä huipun -eteläiselle laidalle. Hän näki metsittyneiden vuorilaaksojen halkomia -aukeita laidunmaita, jotka penger penkereeltä alenivat hänen jalkojensa -juurelta itään ja etelään Petulama-laaksoon päin, joka oli tasainen -kuin biljardipöytä, talonpoikain mittausopillisen säännöllisiin -viljelyspalstoihin jaettu. Taustassa lännessä kohosi vuorijono toisensa -jälkeen ja niiden huippuja hyväili laaksoista kohoava purppuranpunainen -sumu. Ja vielä etäämmällä, viimeisen vuorijonon takana hän näki Tyynen -valtameren hopeahohtoisen ulapan. Hän käänsi hevosensa ja katseli -länteen ja pohjoiseen. Santa Rosasta St. Helenan vuorelle ja itään -Sonoma-laakson poikki viidakkopeitteisiin vuoriin, jotka peittivät -näköalan Napa-laaksoon. Lähellä idässä, Sonoma-laakson rinteellä, oli -Glen Ellenin pikkukylän talojonot. Hän näki uurroksen vuorenrinteessä. -Hän luuli sitä ensin kaivoksen kaatopaikaksi, mutta kun hän muisti, -ettei tämä ollut kultarikasta seutua, niin hän heitti uurroksen -mielestään ja jatkoi kaakkoisen maiseman ihailua. Siellä hän saattoi -nähdä San Pablon lahden vesien poikki Diabolo-vuoren kaksoishuipun -selvästi. Etelässä oli Tamalpais-vuori, ja viidenkymmenen peninkulman -päässä, missä Tyynen valtameren tuulet raikkaina puhalsivat Kultaisessa -portissa, San Fransiskon savupilvet leijailivat kuin usvahattarat. - -"En ole pitkään aikaan nähnyt niin paljon maata yhdellä kertaa", -ajatteli hän ääneen. - -Häntä ei haluttanut lähteä, eikä hän vielä pitkään aikaan kyennyt -irtautumaan näköalasta ja alottamaan vuorelta laskeutumista. Häntä -huvitti kulkea uutta tietä alas ja siksipä olikin jo myöhäinen -iltapäivä käsissä, kun hän ennätti metsäisille kukkuloille. Täällä -keksivät hakien terävät silmänsä vihreän väriläikän, joka jyrkästi -erosi kaikista niistä värivivahduksista, mitä hän päivän kuluessa oli -nähnyt. Katseltuaan sitä hetkisen, päätti hän, että sen muodosti kolme -sypressiä ja hän tiesi, ettei mikään muu kuin ihmiskäsi ollut saattanut -istuttaa niitä sinne. Vallan poikamaisen uteliaisuuden pakoittamana hän -päätti ottaa siitä selvän. Kukkulalla kasvoi puita niin tiheässä ja se -oli niin jyrkkä, että hänen täytyi laskeutua hevosen selästä ja kulkea -jalan, paikkapaikoin ryömiä päästäkseen tiheän pikkumetsän läpi. Hän -joutui aivan lähelle sitä paikkaa, missä sypressit kasvoivat. Ne olivat -pienen neliskulmaisen aitauksen sisällä; hän saattoi selvästi nähdä, -että paalut oli veistetty ja terotettu käsin. Aitauksen sisäpuolella -oli kahden lapsen hautakummut. Kaksi puista ristiä, jotka niinikään -olivat käsin veistetyt, kertoivat tarinan: _Pieni David, syntynyt 1855 -kuollut 1859;_ ja _Pieni Lily, syntynyt 1853, kuollut 1860_. - -"Pienet lapsiraukat", mutisi Daylight. - -Merkeistä päättäen hoidettiin hautoja huolellisesti. Kummuilla oli -kuihtuneita vihkoja villeistä kukista ja poikkipuun kirjaimet oli -hiljattain maalattu. Tämä antoi Daylightille aiheen hakea polkua ja -hän löysikin polun, joka vei vastakkaiseen suuntaan kuin mistä hän oli -tullut. Hän kiersi kukkulan juuren, nousi hevosensa selkään ja ratsasti -maatalolle. Savupiipusta nousi savua ja hän joutui pian keskusteluun -hermostuneen, laihan nuorenmiehen kera, joka, kuten hän sai tietää, oli -vain maatilan vuokraaja. Miten suuri se oli? Sata kahdeksankymmentä -acrea, vaikka se näytti paljon suuremmalta. Se johtui siitä, että sen -rajat olivat niin epäsäännölliset. Kyllä siihen kuului savikuoppa -ja kukkulat ja sen raja, joka kulki pitkin suurta rotkoa, oli yli -peninkulman pituinen. - -"Nähkääs", sanoi nuori mies, "se oli niin epätasaista ja kivikkoa, -että kun he ensin rupesivat viljelemään seutua, ostivat maanviljelijät -hyvän maan sen laidoilta. Siitä syystä ovat sen rajat epätasaiset ja -kalvetut." - -Niin kyllä, hän ja hänen vaimonsa saivat elatuksensa tarvitsematta -kovin paljon rehkiä. Heidän ei tarvinnut maksaa suurta vuokraa. -Hillard, omistaja, sai tulot savikuopasta. Hillard oli varakas mies -ja hänellä oli viljelyksiä ja viinitarhoja alhaalla laaksossa. -Tiilitehdas maksoi savesta kymmenen senttiä kuutiokyynärältä. Maalla -oli paikkapaikoin hyviä viljelysmaita, jotka olivat raivatut, kuten -keittiöpuutarha ja viinitarha, mutta muu osa oli liian epätasaista. - -"Te ette ole farmari", sanoi Daylight. - -Nuori mies nauroi ja pudisti päätään. - -"En, olen sähköttäjä. Mutta vaimoni ja minä päätimme ottaa kahden -vuoden loman ja... täällä me olemme. Mutta loma-aika on kohta lopussa. -Palaan syksyllä konttoriin saatuani viinirypäleet korjuuseen." - -Niin, hänellä oli yhdentoista acren suuruinen viinitarha, jossa -kasvoi viinirypäleitä. Hän sai rypäleistä tavallisesti hyvän hinnan. -Hän kasvatti suurimman osan siitä mitä he söivät. Jos paikka olisi -ollut hänen omansa, olisi hän raivannut maatilkun kukkulan rinteelle -viinitarhan yläpuolelle ja istuttanut pienen hedelmäpuutarhan. Multa -oli hyvää. Maatilalla oli runsaasti karjalaitumia ja siellä oli -muutamia raivattuja tilkkuja, kaikkiaan viisitoista acrea, jossa hän -kasvatti hienointa vuoriheinää mitä saattoi löytyä. Siitä maksettiin -kolme, jopa viisikin dollaria enemmän tonnilta kuin karkeakortisesta -laaksoheinästä. - -Kuunnellessaan tunsi Daylight äkkiä kateutta tuota nuorta miestä -kohtaan, joka asui keskellä sitä uhkuvaa luontoa, jota hän oli monta -tuntia samoillut. - -"Mitä hittoa te palaatte sähkösanomakonttoriin?" kysyi hän. - -Nuori mies hymyili hiukan huolestuneesti. - -"Siksi, ettemme edisty täällä..." (hän epäröi hetkisen) "ja siksi, -että on lisämenoja tulossa. Vuokra tuntuu, vaikka se onkin pieni ja -sitä paitsi en minä ole kyllin vahva viljelläkseni voimaperäisesti -tilaa. Jos omistaisin sen tai jos olisin oikein reipas, kuten te, en -pyytäisi mitään parempaa. Eikä vaimonikaan." Taas häivähti huolestunut -hymy hänen kasvoillaan. "Me olemme nähkääs maaseudun lapsia, ja -oleskeltuamme muutamia vuosia kaupungeissa, me tunnemme, että maaseutu -on paras. Olemme tuumineet koota hiukan varoja ja sitten jostain ostaa -maatilkun ja jäädä siihen." - -Lasten haudat? Niin, hän oli maalannut uudelleen hautakirjoitukset ja -kuokkinut pois rikkaruohot. Se oli tullut tavaksi täällä. Jokainen, -joka asui tilalla, teki sen. Monena vuonna, kertoi tarina, olivat isä -ja äiti palanneet joka kesä haudoille. Mutta sitten oli tullut aika, -jolloin he eivät enää tulleet ja silloin oli vanha Hillard pannut alun -tavalle. Uurre poikki laakson? Entinen kaivos. Se ei ollut milloinkaan -kannattanut. Miehet olivat kaivaneet siinä vuosikaudet, sillä merkit -olivat olleet hyvät. Mutta siitä oli jo vuosikymmeniä. Mitään -kannattavaa kaivosta ei oltu milloinkaan tavattu laaksosta, vaikka -koe-louhoksia oli alinomaa tehty ja kolmekymmentä vuotta takaperin oli -sinne tulvinut kullankaivajia. - -Hennonnäköinen nuori nainen tuli ovelle kutsumaan nuorta miestä -illalliselle. Daylightin ensimäinen ajatus oli, ettei hän soveltunut -kaupunki-elämään. Ja sitten hän pani merkille hänen kasvojensa -päivettymän ja onnellisen hohteen ja hän päätti, että maaseutu oli -hänen paikkansa. Hyljäten illalliskutsun jatkoi hän matkaa Glen -Elleniin istuen jalat rentoina satulassa ja hyräillen unhottuneita -lauluja. Hän ratsasti epätasaista, kiemurtelevaa tietä pitkin, halki -tammimetsien, joissa siellä täällä oli manzanita-tiheikköjä ja aukeita -paikkoja, joista metsä oli raivattu. Hän kuunteli mielissään viiriäisen -kutsuhuutoja ja nauroi kerran pelkästä ilosta pienelle maa-oravalle, -joka hyppäsi vihaisesti naksutellen pengermälle, liukastui pehmeässä -maassa ja putosi alas. Sitten se hyppäsi tien poikki hänen hevosensa -turvan alitse ja yhä toraillen kiipesi suojelevaan tammeen. - -Daylight ei tänä päivänä malttanut pysyä valmiiksi poljetuilla teillä -ja oikaistessaan seudun läpi Glen Elleniin, joutui hän vuorisolaan, -joka niin salpasi häneltä tien, että hän oli iloinen voidessaan seurata -rauhallista karjapolkua. Tämä vei pieneen majaan. Ovet ja akkunat -olivat auki ja ovensuussa ruokki kissa poikasiaan, mutta ketään ei -näkynyt kotosalla. Hän läksi ratsastamaan alas polkua, joka nähtävästi -kulki rotkon poikki. Vähän matkan päässä hän kohtasi vanhuksen, joka -tuli lännestäpäin. Hänellä oli kädessä sanko vaahtoavaa maitoa. Hänellä -ei ollut hattua päässä ja hänen kasvoissaan, joita lumivalkea tukka -ja parta reunusti, oli mailleen menevän kesäpäivän punertava hohde ja -tyytyväisyys. Daylight ajatteli, ettei hän ollut milloinkaan nähnyt -niin tyytyväisen näköistä olentoa. - -"Kuinka vanha olette, vaari?" kysyi hän. - -"Kahdeksankymmentä neljä vuotta", kuului vastaus. "Niin, herra, -kahdeksankymmentä neljä vuotta ja reippaampi kuin monet." - -"Olette varmaankin hoitanut hyvin itseänne?" arveli Daylight. - -"En tiedä sitä. En ole milloinkaan vetelehtinyt joutilaana. Kuljin -härkävaljakkoa ajaen tasankojen poikki, sain kutsun vuonna 1855 ja -olin silloin perheellinen mies ja seitsemän lapsen isä. Olin silloin -samanikäinen kuin te nyt olette tai jotenkin sinnepäin." - -"Eikö teistä ole yksinäistä täällä?" - -Vanhus laski sangon maahan ja rupesi tuumimaan. - -"Kuinka sen ottaa", sanoi hän ratkaisevasti. "En ole milloinkaan ollut -yksin ennenkuin vanha vaimoni kuoli. Toiset ovat yksin ihmisjoukossa ja -minä olen niitä. Olen yksin vain silloin, kun käyn 'Friscossa'. Mutta -nyt en enää mene sinne. Tämä kelpaa minulle. Olen ollut tässä laaksossa -vuodesta 54 alkaen -- olin ensimäisiä uutisasukkaita espanjalaisten -jälkeen." - -Daylight pani hevosensa liikkeelle ja sanoi: - -"Hyvää yötä, vaari. Hyvää vointia. Te saatatte kaikki nuoret miehet -häpeään ja arvaanpa, että vielä ennätätte haudata monta heistä." - -Vanhus nauroi ja Daylight jatkoi matkaa kumman tyytyväisenä itseensä ja -koko maailmaan. Näytti siltä, että entinen tyytyväisyys, jota hän oli -tuntenut Yukonissa, taipaleella ja leirissä oli palannut. Hän ei voinut -karkoittaa silmistään vanhan uutisasukkaan kuvaa. Tämä oli ripeä ukko -kahdeksankymmentäneljä-vuotiaaksi. Daylightin mieleen juohtui ajatus -seurata hänen esimerkkiään, mutta suuri peli San Fransiskossa karkoitti -tämän ajatuksen. - -"Kerran vielä", päätti hän, "kun olen tullut vanhaksi ja kyllästynyt -peliin, asetun asumaan johonkin tämänkaltaiseen paikkaan ja kaupunki -saa mennä helvettiin." - - - - -IX LUKU. - - -Sensijaan, että olisi palannut maanantaina kaupunkiin vuokrasi -Daylight teurastajan hevosen toiseksi päiväksi ja ratsasti laakson -poikki itäisille kukkuloille tarkastellakseen kaivosta. Täällä oli -kuivempaa ja kivikkoisempaa kuin siellä missä hän oli ollut edellisenä -päivänä ja rinteillä kasvoi etupäässä matalaa tammimetsää -- niin -tiheää, että oli mahdotonta päästä sen läpi ratsain. Mutta rotkossa -oli runsaasti vettä ja siitä syystä oli siellä uhkea kasvullisuus. -Kaivos oli hyljätty, mutta häntä huvitti puolisen tuntia kiipeillä sitä -tarkastellen. Hänellä oli kokemusta kvartsikaivoksista ennen Alaskaan -menoaan ja hän huomasi ilokseen, ettei hänen entinen viisautensa ollut -unohtunut. Tarina oli selvä hänelle: hyvät näytteet, jotka takasivat -tunnelin kaivamisen kukkulan rinteeseen; kolmen kuukauden työ ja -rahojen loppuminen; työnseisaus, jolloin miehet olivat hakemassa -muuta työansiota; sitten paluu ja työn jatkaminen uusin työvoimin, -kunnes vuosien toivon jälkeen oli jätetty työ kesken ja lähdetty pois. -Luultavasti he jo tätä nykyä olivat kuolleet, ajatteli Daylight, kun -hän kääntyi satulassa ja katseli rotkon poikki entistä kaatopaikkaa ja -tunnelin mustaa suuta. - -Kuten edellisenäkin päivänä kulki hän huvikseen karjapolkuja -umpimähkään ja raivasi itselleen tien huipuille. Jouduttuaan ylöspäin -vievälle ajotielle, seurasi hän sitä muutaman peninkulman ja joutui -pieneen vuorien ympäröimään laaksoon, missä puolisen tusinaa köyhää -tilallista viljeli viinirypäleitä jyrkillä rinteillä. Sen takana alkoi -tie taas kohota. Tiheä, matala tammimetsä peitti kukkulain rinteet, -mutta rotkoissa kasvoi suuria kuusia ja villiä kauraa ja kukkia. - -Puoli tuntia myöhemmin hän tuli vuoren huippujen suojaamalle -aukeamalle, mistä metsä oli raivattu pois, Siellä täällä, missä multa -oli hyvää eikä rinne ollut kovin jyrkkää, kasvoi viinirypäleitä. -Daylight saattoi huomata, että siinä oli nähty paljon vaivaa ja että -villi luonto näytti hiljattain päässeen voitonpuolelle. Tammivesakko -oli tunkeutunut aukeamalle, viinitarhakaistaleet olivat kokonaan tai -osaksi ruohottuneet ja hyljätyt; ja kaikkialla oli vanhoja paaluaitoja, -jotka turhaan koettivat suojella viinitarhaa tungettelijoilta. -Tie päättyi tähän pienen asuinrakennuksen eteen, jota suuret -ulkohuonerakennukset ympäröivät. Takana sulki vesakko tien. - -Hän näki vanhan naisen, joka käänsi hangolla lantaa navetan pihalla, ja -pysähdytti hevosensa veräjälle. - -"Hoi, muori", tervehti hän, "eikö täällä ole yhtään miesväkeä, joka -tekisi tuon edestänne." - -Nainen nojasi hankoonsa, kiinnitti hameensa vyötäisiltä ja katsoi -häneen iloisesti. Daylight näki, että hänen työhön tottuneet kätensä -olivat aivankuin miehen, käsnäiset, suuret sorminivelistä ja karkeat ja -että hänen sukattomissa jaloissaan oli raskaat miehenkengät. - -"Ei täällä ole yhtään miestä", vastasi nainen. "Ja mistä te olette -kotoisin? Ettekö halua pysähtyä ja levähtää ja juoda lasia viiniä?" - -Astuen kömpelösti, mutta tarmokkaasti kuten työmies, vei nainen -hänet asuinrakennukseen, missä Daylight näki käsipusertimen ja -viinin valmistukseen tarvittavat kapineet. Oli liian pitkä matka ja -liian paha tie, jotta olisi voinut kuljettaa viinirypäleet laakson -viinipuristimoihin, selitti nainen, ja niinpä täytyi heidän itse -valmistaa viini. "He" olivat hän itse ja hänen tyttärensä, jälkimäinen -leski ja neljänkymmenen yhden vuoden vanha. Oli ollut helpompaa, -ennenkuin tyttärenpoika kuoli ja ennenkuin hän meni taistelemaan -villejä vastaan Filippineille. Hän oli kuollut siellä jossakin -kahakassa. - -Daylight joi täyden juomalasillisen oivallista Riesling-viiniä, -puheli muutaman minuutin ja pyysi sitten toisen lasillisen. Niin, he -tulivat juuri ja juuri toimeen niin ettei tarvinnut puutetta kärsiä. -Hänen miehensä ja hän olivat tulleet tänne vuonna 1857 ja raivanneet -viinitarhan ja viljelleet sitä, kunnes mies kuoli, jolloin hän oli -jatkanut työtä. Tätä nykyä ei tämä homma oikein maksanut vaivannäköä, -mutta mitäpä he muutakaan olisivat tehneet? Oli muodostettu viinitrusti -ja viinin hinta oli alhainen. Mitäkö hän sai tästä Riesling-viinistä? -Hän kuljetti sen rautatielle alhaalla laaksossa ja sai kaksikymmentä -kaksi senttiä. Ja matka oli pitkä. Meni päivä ennenkuin oli kulkenut -sen edestakaisin. Hänen tyttärensä oli nyt lähtenyt matkaan kuorman -kera. - -Daylight tiesi, että hotelleissa Riesling-viini, joka ei ollut edes -näinkään hyvää, maksoi puolitoista ja kaksi dollaria neljännekseltä. -Ja vanhus sai kaksikymmentä kaksi senttiä mitalta. Sellaista oli peli. -Hän kuului typerään, vähäväkiseen rahvaaseen, -- niihin, jotka tekivät -työn, ajoivat härkänsä kenttien poikki, raivasivat uutisasutuksen -neitseelliseen maahan, ahersivat kaiket päivät ja kaiket vuodenajat, -maksoivat veronsa ja lähettivät poikansa ja pojanpoikansa taistelemaan -lipun puolesta, joka suojeli heitä niin kurjalla tavalla, että heidän -täytyi myydä viininsä kahdestakymmenestä kahdesta sentistä. Samasta -viinistä hän, Daylight maksoi St. Francis-hotellissa kaksi dollaria -neljännekseltä tai kahdeksan dollaria pieneltä mitalta. Sellaista oli -maailman meno. - -Oli seitsemän dollarin kahdeksankymmenen kahdeksan sentin ero hinnassa, -jonka nainen sai vuoristossa käsipusertimella valmistamastaan -viinistä ja jonka hän, Daylight maksoi viinistä hotellissa. Viekas -kaupunkilaisjoukko rupesi välittäjäksi ja nylki heitä molempia. -Ja heidän ohellaan oli koko joukko muita, jotka ottivat osansa. -He nimittivät sitä rautatieksi, vaihtokaupaksi, tukkukaupaksi, -maaomaisuudeksi ja muuksi sellaiseksi, mutta jutun summa oli se, että -he anastivat voiton, samalla kuin vanhus sai rippeet -- kaksikymmentä -kaksi senttiä. Niinpä niin, raukkoja syntyi joka hetki, huokasi hän -itsekseen, eikä ketään voinut moittia; se kuului kaikki peliin ja vain -harvat saattoivat voittaa, mutta se oli hyvin kovaa raukoille. - -"Kuinka vanha olette, muori?" kysyi hän. - -"Tammikuussa täytän seitsemänkymmentä yhdeksän." - -"Arvaan, että olette aina tehnyt kovaa työtä?" - -"Siitä lähtien kuin olin seitsenvuotias. Olin palveluksessa -Michiganissa kunnes tulin täysikasvuiseksi. Sitten menin naimisiin ja -tunnustan, että työ kävi yhä raskaammaksi ja raskaammaksi." - -"Milloin lepäätte?" - -Vanhus katsoi häneen aivankuin olisi ajatellut, että kysymys oli -leikillä tehty, eikä vastannut. - -"Uskotteko Jumalaan?" - -Vanhus nyökähytti päätään. - -"Silloinhan te saatte siitä palkinnon", vakuutti Daylight; mutta -sydämessään hän ihmetteli jumalaa, joka salli niin monen raukan syntyä -eikä tehnyt loppua pelistä, jossa heitä ryöstettiin kehdosta hautaan. - -"Paljonko saatte tätä Riesling-viiniä?" - -Vanhus loi silmäyksen viinitynnyreihin ja laski. "Suunnilleen kahdeksan -sataa mittaa." - -Daylight ihmetteli mitä hän tekisi sillä kaikella ja aprikoi kenelle -voisi sitä lahjoittaa. - -"Mitä tekisitte, jos saisitte dollarin mitalta?" kysyi Daylight - -"Laskette varmaan leikkiä?" - -"En, puhun vakavasti." - -"Hankkisin tekohampaat, teettäisin uuden katon taloon ja ostaisin uudet -vaunut. Tiet ovat hyvin pahat vaunuilla kulkea." - -"Ja sitten?" - -"Ostaisin itselleni ruumisarkun." - -"No, muoriseni, ne ovat teidän, ruumisarkku ja kaikki." - -Vanhus katsoi häneen epäuskoisesti. - -"Ei, minä tarkoitan totta. Tässä on viisikymmentä dollaria kaupan -päättäjäisiksi. Kuittia ei tarvita. Ainoastaan rikkaiden täytyy olla -valppaita, heidän muistinsa kun on niin lyhyt, kuten tiedätte. Tässä on -osoitteeni. Teidän on kuljetettava viini rautatielle. Ja nyt näyttäkää -minulle tie täältä. Haluan nousta huipulle." - -Hän kulki vesakon läpi noudattaen epäselviä karjapolkuja ja nousten -hitaasti ylöspäin, kunnes tuli vedenjakajalle ja katsoi alas -Napa-laaksoon ja takaisin Sonoma-vuorelle. - -"Ihana maa", mutisi hän, "kovin ihana maa." - -Hän haki toista tietä Sonoma-laaksoon, mutta karjapolut näyttivät -häviävän jäljettömiin ja vesakko kävi yhä tiheämmäksi, ja vaikka hän -vielä paikkapaikoin itse pääsikin tunkeutumaan sen lävitse, olivat -rotko ja pienet sivurotkot liian äkkijyrkkiä hänen hevoselleen ja hänen -täytyi kääntyä takaisin. Mutta se ei häntä harmittanut. Hän iloitsi -kaikesta, sillä hän oli jälleen lähellä luontoa. Myöhään iltapäivällä -hän murtausi vesakon lävitse ja kulki hyvää polkua pitkin, joka vei -alas kuivuneeseen kalliorotkoon. Täällä odotti häntä uusi yllätys. Hän -oli kuullut koiran haukuntaa maatumia minuutteja aikaisemmin ja äkkiä -näki hän suuren vuorikauriin kiitävän pakoon paljaan kallion poikki -hänen yläpuolellaan. Ja vähän matkan päässä juoksi koira, komea elukka. -Daylight istui jännittyneenä satulassa ja seurasi niitä silmillään, -kunnes ne katosivat näkyvistä. Hän hengitti kiivaammin aivankuin olisi -hänkin ottanut osaa metsästykseen, hänen sieraimensa laajenivat ja -hänen jäsenissään oli entinen kolotus ja hänen päässään vilisi muistoja -niiltä ajoilta, jolloin hän ei vielä asunut kaupungissa. - -Kuiva kalliorotko päättyi ja alkoi toinen, jonka pohjalla virtasi kapea -vesijuova. Polku yhtyi metsätiehen ja metsätie yhtyi jonkun matkan -päässä huonosti hoidettuun maantiehen. Lähettyvillä ei näkynyt mitään -viljelysmaita eikä mitään taloja. Maa oli laihaa, multaa oli niukalti -kallioilla tai oli kallio kokonaan näkyvissä. Manzanita ja rautatammi -kukoistivat täällä kuitenkin ja muodostivat molemmin puolin tietä -viidakkoseinämän. Ja viidakosta tuli näkyviin mies hypellen tavalla, -joka muistutti Daylightista kaniinia. - -Hän oli pienoinen mies, hänen vaatteensa olivat monesta kohden -paikatut; hän oli paljain päin ja hätiin pumpulipaitansa oli -auki kaulasta ja rinnasta. Aurinko oli paahtanut hänen kasvonsa -punaisenruskeiksi ja vaalistanut hänen hiekanväriset hiuksensa -ruosteenvärisiksi. Hän viittasi Daylightia pysähtymään ja näytti -kirjettä kädessään. - -"Jos olette menossa kaupunkiin, niin olisin kiitollinen, jos panisitte -tämän postiin", sanoi hän. - -"Teen sen kyllä", sanoi Daylight ja pisti kirjeen takkinsa taskuun. -"Asutteko täällä, vieras." - -Mutta pikku mies ei vastannut. Hän tuijotti Daylightiin hämmästyneesti -ja kiinteästi. - -"Minä tunnen teidät", sanoi pieni mies. "Te olette Elam Hamish -- -sanomalehdet nimittävät teitä Elam Hamishiksi. Olenko oikeassa?" - -Daylight nyökäytti päätään. - -"Mutta mitä kummaa teette täällä viidakossa?" Daylight irvisteli -vastatessaan: - -"Olen täällä solmimassa uusia liikesuhteita." - -"Olen hyvilläni, että kirjoitin tuon kirjeen tänään", jatkoi pieni -mies, "muuten en olisikaan nähnyt teitä. Olen nähnyt kuvanne monta -kertaa sanomalehdissä ja ihmiskasvot painuvat hyvin mieleeni. Tunsin -teidät heti. Nimeni on Ferguson." - -"Asutteko täällä?" toisti Daylight kysymyksensä. - -"Kyllä. Minulla on pieni tammimetsikkö täällä viidakon takana ja hyvä -lähde ja muutamia hedelmäpuita ja marjapensaita. Tulkaa katsomaan. Ja -lähde on oikea aarre. Ette milloinkaan ole maistanut sellaista vettä, -jota siitä saa. Tulkaa maistamaan." - -Kävellen ja taluttaen hevostaan seurasi Daylight nopeasti astelevaa -innokasta pikkumiestä vihreää tunnelia pitkin ja joutui äkkiä -raivatulle aukeamalle, jos siksi voi nimittää paikkaa, missä villi -luonto ja ihmiskätten työ olivat sulautuneet yhteen. Se oli pieni -sopukka vuoristossa, kalliorotkon jyrkkien seinien suojassa. Siinä -kasvoi suuria tammia, sillä maaperä oli täällä parempaa. Vuoren -rinteeltä aikojen kuluessa vyöryneet maakerrostumat olivat vähitellen -muodostaneet siihen lihavamman multakerroksen. Tammien alla, -miltei niiden peitossa, oli karkeatekoinen maalaamaton maja, jonka -avaraa kuistia tuolineen ja riippumattoineen nähtävästi käytettiin -makuuhuoneena. Daylightin terävät silmät näkivät kaiken. Raivattu alue -oli epäsäännöllinen, sillä metsä oli raivattu niistä kohdin, missä oli -paras multa, ja jokaisen hedelmäpuun ja marjapensaan, vieläpä jokaisen -keittiökasvin luo oli johdettu vettä. Kapeita kastelukanavia oli -kaikkialla ja muutamissa niistä virtasi parhaillaan vettä. - -Ferguson katseli innokkaasti vierastaan kasvoihin odottaen hyväksymistä. - -"Mitä arvelette tästä?" - -"Kaikki tehty käsin", Daylight nauroi, mutta ilo ja tyydytys, joka -säteili hänen silmistään, tyydytti pikku miestä. - -"Tiedättekö, tunnen joka puun aivankuin olisivat ne omia poikiani. -Olen ne itse istuttanut, niitä kastellut ja hoitanut. Tulkaa katsomaan -lähdettä." - -"Se on aika poika", kuului Daylightin arvostelu, kun he palasivat -taloon käytyään sitä katsomassa ja maisteltuaan sen vettä. - -Majan sisustus oli Daylightille täydellinen yllätys. Keittiö oli -erikseen pienessä majasta ulkonevassa rakennuksessa ja koko maja oli -yhtenä ainoana avarana asuinhuoneena. Keskellä oli suuri pöytä, joka -oli täynnä kirjoja ja aikakauslehtiä. Seinillä oli lattiasta kattoon -ulottuvat kirjahyllyt täynnä kirjoja. Daylightista tuntui, ettei -hän milloinkaan ollut nähnyt niin paljon kirjoja yhdessä paikassa. -Lattialla oli villikissan ja hirvennahkoja. - -"Olen itse ampunut ja parkinnut ne", ilmoitti Ferguson ylpeästi. - -Huoneen kaunistus oli suuri hakkaamattomista paasista ja mukulakivistä -tehty tulisija. - -"Olen rakentanut sen itse", sanoi Ferguson, "ja kautta Jumalan, se -vetää! Ei milloinkaan savunhäiventäkälän muualla kuin savutorvessa, ei -edes rajujen kaakkoistuulten puhaltaessa." - -Daylight oli ihastunut pikkumieheen ja samalla utelias. Kuinka oli -tämä kirjoineen joutunut tänne viidakkoon? Hän ei ollut mielipuoli, -sitä ei voinut huomata. Miten siis? Koko asia vivahti seikkailulle ja -Daylight otti vastaan illalliskutsun ja oli puolittain valmistunut -siihen, että isäntänsä olisi raakojen hedelmien syöjä tai joku -samantapainen terveysintoilija. Pöydässä istuessaan ja syödessään -riisisuurimoita ja kaniinimuhennosta (kaniinin oli Ferguson ampunut) he -puhuivat siitä ja Daylight huomasi, ettei pikkumiehellä ollut mitään -ravinto-"periaatteita". Hän söi kaikkea sitä mistä piti ja vältti vain -sellaisia yhdistelmiä, jotka kokemus oli osoittanut vahingolliseksi -hänen ruuansulatukselleen. - -Sen jälkeen Daylight otaksui Fergusonin saaneen jonkun uskonnollisen -päähänpiston; mutta keskustelussa, jossa kosketeltiin mitä -erilaisimpia asioita, ei hän parhaalla tahdollakaan voinut keksiä -mitään omituisuutta. Kun he sitten olivat pesseet ja kuivanneet ja -korjanneet astiat ja asettuneet mukavasti tupakoimaan, esitti Daylight -kysymyksensä. - -"Kuulkaahan, Ferguson. Siitä lähtien, kun olemme olleet yhdessä, olen -koettanut päästä selville siitä, mikä teissä on vikana, mutta en -ole, hitto vie, siinä onnistunut. Mitä kummaa te teette täällä? Mikä -sai teidät tulemaan tänne? Millä ansaitsitte elatuksenne ennen tänne -tuloanne? Selittäkäähän!" - -Ferguson näytti olevan hyvillään kysymyksistä. - -"Ennen kaikkea", alkoi hän, "säikähdyttivät lääkärit minut sanomalla -tilani toivottomaksi. He antoivat minulle parhaimmassa tapauksessa -muutaman kuukauden elinaikaa ja tämä tapahtui sen jälkeen, kun olin -oleskellut parantolassa, käynyt Europassa ja Hawai'issa. He koettivat -parantaa minua sähköllä, käskivät minua vuoroin syömään kovasti, -vuoroin paastoamaan. Olin jo koettanut jos vaikka mitä. He olivat -köyhdyttää minut laskuillaan, mutta minä tulin vain huonoa huonommaksi. -Heikkouteeni oli kaksi syytä: ensiksikin olin synnynnäisesti heikko; -ja toiseksi: olin elänyt luonnottomasti -- liian paljon työtä ja -vastuunalaisuutta ja ponnistuksia. Olin _Times-Tribunen_ päätoimittaja ---" - -Daylight aivan ällistyi, sillä _Times-Tribune_ oli San Fransiskon -suurin ja vaikutusvaltaisin sanomalehti ja oli aina ollut. - -"-- enkä ollut kyllin vahva siihen toimeen. Luonnollisesti kärsi -ruumiini ja mielentilanikin siitä. Sitä täytyi virkistää whiskyllä, -joka ei ollut hyvä sille yhtävähän kuin klubien ja hotellien ruoka -oli hyvää vatsalleni. Minua vaivasi se, että olin elänyt aivan -nurinkurisesti." - -Hän kohautti olkapäitään ja veti savuja piipustaan. "Kun lääkärit -hylkäsivät minut, selvitin minä asiani ja hylkäsin lääkärit. Se -tapahtui viisitoista vuotta sitten. Olin poikasena loma-aikana -retkeillyt täällä ja kun mieleni oli aivan masennuksissa, heräsi -minussa halu lähteä takaisin maalle. Niin minä läksin, jätin -peruuttamattomasti kaikki ja asetuin asumaan Moon-laaksoon -- -se on nimittäin Sonoma-laakson intiaani-nimitys. Ensi vuoden -asuin pikkurakennuksessa; sitten rakensin tämän majan ja tuotin -kirjani tänne. En milloinkaan ennen tiennyt mitä on onni ja -terveys. Katsokaa minuun nyt ja sanokaa, luulisitteko minua -neljäkymmentäseitsemän-vuotiaaksi." - -"En olisi luullut teitä päivääkään vanhemmaksi kuin neljäkymmentä -vuotta", tunnusti Daylight. - -"Tänne tullessani näytin lähes kuusikymmenvuotiaalta ja se oli -viisitoista vuotta sitten." - -He jatkoivat puheluaan ja Daylight katseli maailmaa uudelta puolelta. -Tässä oli mies, joka ei ollut katkera eikä kyynillinen ja joka nauroi -kaupunkilaisille ja sanoi heitä mielettömiksi; mies, joka ei välittänyt -rahasta, ja jonka vallanhimo oli aikoja sitten kuollut. Hänen isäntänsä -puhui varmasti kaupunkilaisten ystävyydestä. - -"Mitä tekivät kaikki nuo miehet, jotka tunsin, klubien jäsenet, joiden -kera olin tuttavallisesti seurustellut ties kuinka kauvan. Minä en -ollut heille kiitollisuuden velassa mistään ja kun läksin sieltä, ei -heidän joukossaan ollut ainoatakaan, joka olisi kirjoittanut minulle -riviäkään ja kysynyt: miten on laitasi, ukkoseni. Voinko millään -palvella sinua? Muutaman viikon kuluttua sanottiin: Miten on Fergusonin -käynyt? Sen jälkeen olin minä heille vain muisto. Jok'ikinen heistä -tiesi, ettei minulla ollut muuta kuin palkkani ja etten minä ollut -siitä pannut penniäkään säästöön." - -"Mutta, kuinka te nyt menettelette?" kysyi Daylight. "Tarvitsettehan te -rahaa vaatteisiin ja aikakauslehtiin?" - -"Teen silloin tällöin viikon tai kuukauden päivätyötä, kynnän talvella -tai poimin viinirypäleitä syksyllä ja pitkin kesää saa tilanomistajilta -aina jotakin työtä, Minä en tarvitse paljon rahaa, joten ei minun -tarvitse paljon tehdä työtäkään. Suurimman osan ajastani vietän -täällä kotosalla. Voisin ansaita kirjoittelemalla sanomalehtiin ja -aikakauskirjoihin, mutta pidän enemmän kyntämisestä ja rypäleiden -poiminnasta. Katsokaa minuun tarkoin niin käsitätte, mistä se johtuu. -Minä olen vankka kuin kallio. Ja minä pidän työstä. Mutta minä sanon -teille, että siihen täytyy ensin tottua. On suurenmoista, kun kykenee -koko pitkän päivän poimimaan rypäleitä ja kun päivätyön päätyttyä tulee -kotiin väsyneenä ja onnellisena sen sijaan, että olisi ruumiillisen -turtumuksen tilassa. Tuo tulisija -- nuo suuret kivet. -- Olin silloin -heikko, vähäverinen ja alkoholin turmelema ja muutamat noista suurista -kivistä olivat vähällä murtaa selkärankani ja sydämeni. Mutta minä olin -itsepintainen ja käytin ruumistani luonnon säätämällä tavalla -- en -istumalla pöydän ääressä ja juomalla whiskyä... ja tässä minä nyt olen -entistäni ehompana ja tuossa on tulisija, kaunis ja käyttökelpoinen, -vai mitä?" - -"Ja nyt kertokaa minulle Klondikesta ja miten te viime ryöstöllänne -panitte San Fransiskon ylösalaisin. Olette kelpo taistelija ja panette -mielikuvitukseni liikkeelle, vaikka kylmempi järkeni sanoo, että te -olette yhtä mieletön kuin muutkin. Vallanhimo! Se on hirveä tauti! -Miksi ette pysynyt San Fransiskossa? Tai miksi ette raivaa itsellenne -maakaistaletta ja elä luonnollista elämää, kuten minä esimerkiksi? -Näette, että minäkin osaan tehdä kysymyksiä. Nyt puhukaa ja antakaa -minun hetkinen kuunnella." - -Vasta kello kymmeneltä Daylight läksi Fergusonin luota. Ratsastaessaan -tähtitaivaan alla, heräsi hänessä ajatus ostaa maatila laakson toisesta -päästä. Hän ei aikonut milloinkaan asettua siihen asumaan. Mutta hän -piti paikasta ja hän aikoi heti konttoriin palattuaan ryhtyä kauppoihin -Hillardin kanssa. Sitä paitsi kuului maatilaan savikuoppa ja se olisi -hänellä hyvänä turva ja Holdsworthya vastaan, jos tämän joskus mielisi -tehdä hänelle kepposet. - - - - -X LUKU. - - -Aika kului ja Daylightin peli jatkui. Mutta peli oli joutunut -uuteen vaiheeseen. Pelurin vallanhimo oli muuttumassa kostajan -vallanhimoksi. San Fransiskossa oli monta miestä, joiden varalle -hän oli muistikirjaansa pannut mustan merkin ja silloin tällöin hän -salamantapaisella hyökkäyksellään pyyhki yhden sellaisen merkin. Hän ei -pyytänyt armoa; hän ei antanut armoa. Ihmiset pelkäsivät ja vihasivat -häntä, eikä kukaan rakastanut häntä lukuunottamatta Larry Hegania, -hänen lakimiestään, joka olisi antanut henkensä hänen edestään. Mutta -hän olikin ainoa mies, joka oli Daylightin läheinen ystävä, vaikka hän -oli ystävällisissä toveruussuhteissa Riverside-klubin raakoihin ja -löyhä-periaatteisiin puoluepomoihin. - -Muuten oli San Fransisko alkanut kohdella Daylightia toisella tavalla -kuin ennen. Vaikka hän äkkiarvaamattomine merirosvo-menettelyineen -oli selvä uhkaus tavallisille pelaajille, oli hän siitä huolimatta -niin painava uhkaus, että he olivat hyvillään, kun saivat jättää hänet -rauhaan. Hän oli jo opettanut heille, miten mainiota oli antaa nukkuvan -koiran olla alallaan. Vieläpä monet niistä, jotka tiesivät olevansa -vaarassa joutua tekemisiin hänen suuren karhunkäpälänsä kanssa, kun se -ryhtyi ryöstämään hunajakekoja, koettivat lepyttää häntä ja saada hänet -ystäväkseen. Alta-Pacific-klubi lähenteli häntä salaa ja olisi ottanut -hänet jälleen jäsenekseen. Mutta hän hylkäsi jyrkästi tarjouksen. Hän -vaaniskeli muutamia tämän klubin jäseniä ja tilaisuuden sattuessa -hyökkäsi hän heidän kimppuunsa ja musersi heidät. Sanomalehdetkin, -yhtä tai kahta suoranaisella kiristämisellä elävää lukuunottamatta, -lakkasivat häntä pahoinpitelemästä ja muuttuivat kunnioittaviksi -häntä kohtaan. Lyhyesti sanoen, häntä pidettiin napamailta tulleena -sileäkuonoisena harmaana karhuna, jota oli paras väistää. Siihen aikaan -kun hän ryösti höyrylaivayhtiöitä, lehdet olivat joukolla nalkutelleet -ja pilkanneet häntä ja tulos oli ollut vain se, että hän vielä -huimemmin oli suominut San Fransiskoa. - -Ei helposti unohdettu Tyynenmeren merimiesten lakkoa ja -kunnallishallinnon joutumista työväen puoluepomojen käsiin. Charles -Klinknerin sekä California ja Altamont Trust yhtiön tuhoaminen oli -ollut varoituksena. Mutta se oli ollut yksityistapaus ja he olivat -luottaneet monilukuisuuteensa -- kunnes hän opetti heille muuta. - -Daylight ryhtyi yhä vielä uhkarohkeisiin yrityksiin. -Japanilais-venäläisen sodan uhatessa hän, tottunut ja menestyksellinen -kun oli laivaliikekeinottelussa, teki suurkaappauksen ja pääsi todella -yksinvaltiaana määräämään höyrylaivojen rahdit. Tuskin oli merellä -sitä laivapahaista, jonka rahtisopimuksia hän ei määrännyt. Kuten -tavallisesti oli hänen kantansa tämä; "Teidän täytyy tulla minua -katsomaan". Ja he tulivat ja he "maksoivat nenälläänkin", käyttääksemme -toista hänen sanontatapaansa, saadakseen rahdata laivoja. Mutta -kaikella tällä uhkapelillä ja kamppailulla oli vain yksi tarkoitus. -Hän uskoi Heganille, että hän kerran, kun hän oli koonnut tarpeeksi -varoja, menisi New Yorkiin ja perinpohjin nujertaisi herrat Dowsettin, -Lettonin ja Guggenhammerin. Hän näyttäisi heille, mikä hän oikeastaan -oli miehiään ja miten typeriä he olivat olleet yrittäessään puijata -häntä. Mutta hän malttoi mielensä, sillä hän tiesi, ettei hän vielä -ollut kyllin voimakas käydäkseen kuolettavaan taisteluun kolmea niin -voimakasta vihollista vastaan. Mutta hän oli mielessään merkinnyt -heidät tuhonpäivää ennustavilla mustilla merkeillä. - -Dede Mason oli vielä toimistossa. Daylight ei ollut tehnyt mitään -tarjouksia, ei ollut enää keskustellut kirjoista eikä kieliopista. -Hänen mielenkiintonsa oli laimentunut ja pikakirjoittajatar oli hänelle -miellyttävä muisto jostakin, jota ei ollut milloinkaan tapahtunut, -ilo, jota hänen oleellinen luontonsa oli estänyt häntä milloinkaan -tuntemasta. Mutta vaikka hänen mielenkiintonsa oli uinahtanut ja hänen -tarmonsa suunnattu hänen loppumattomiin uhkarohkeisiin taisteluihinsa, -tunsi hän jokaisen valokisailun hänen hiuksissaan, hänen jokaisen -nopean ja varman liikkeensä, ja hänen vartalonsa jokaisen viivan, -jonka hänen tailormade-pukunsa sai selvästi näkymään. Daylight oli -muutaman kerran noin kuuden kuukauden väliaikojen perästä korottanut -hänen palkkaansa, kunnes hän sai yhdeksänkymmentä dollaria kuukaudessa. -Sen yli ei hän uskaltanut mennä, vaikka hän oli kiertänyt sen -tekemällä hänen työnsä helpommaksi. Tämän oli hän tehnyt siten, että -pikakirjoittajattaren lomalta palattua oli ottanut hänen sijaisensa -apulaiseksi. Niinikään oli hän muuttanut konttorihuoneiston järjestelyä -siten, että noilla kahdella tytöllä oli nyt oma huoneensa. - -Hänen katseensa teroittui suuresti kaikessa siinä, mikä koski Dede -Masonia. Hän oli aikoja sitten huomannut, että tämä oli ylpeä. Hän -ei ollut sitä mitenkään loukkaavalla tai silmiinpistävällä tavalla, -mutta hän oli ylpeä, Daylight arveli tavasta, jolla hän osoitti sitä, -että hän piti ruumistaan jonakin, josta kannatti olla ylpeä ja johon -kannatti olla ihastunut kuin kauniiseen ja arvokkaaseen omaisuuteen -ainakin. Tässä ja siinä tavassa, miten hän kantoi pukujaan, vertasi -Daylight häntä hänen apulaiseensa pikakirjoittajattariin, joita hän -näki toisissa toimistoissa ja katukäytävillä. "Hän on todellakin -komea", päätteli Daylight itsekseen, "ja hän osaa kantaa pukunsa -liioittelematta ja lisäilemättä mitään." - -Mitä enemmän hän Dede Masonia katseli ja mitä paremmin hän luuli -hänet tuntevansa, sitä vähemmin hän uskoi olevan mahdollisuutta -milloinkaan lähestyä häntä. Mutta siitä lähtien, kun hän oli luopunut -aikeesta koettaa lähestyä häntä, ei tämä enää ollut hänelle muuta kuin -epätyydyttävä tosiasia. Hän oli iloinen siitä, että Dede Mason oli -hänen konttorissaan ja toivoi, että hän pysyisi siellä ja siinä kaikki. - -Daylight ei vuosien vieriessä muuttunut parempaan päin. Elämä ei -pidellyt häntä hyvin. Hän lihoi ja veltostui ja hänen lihaksensa -menettivät jäntevyytensä. Mitä enemmän hän joi cocktaileja, -sitä useamman täytyi hänen niitä juoda saavuttaakseen toivotun -tuloksen, voidakseen unohtaa ainaiset liikeasiansa. Sen lisäksi -hän joi aterioilla viiniä ja istui päivällisen jälkeen pitkään -Riverside-klubissa juoden skotlantilaista whiskyä ja soodaa. Sitä -paitsi kärsi hänen ruumiinsa liikunnon puutteesta ja hänen sielunsa -kunnollisten ystävien puutteesta. Koskei hän milloinkaan kyennyt -peittämään mitään, joutuivat muutamat hänen poikamaisuuksistaan -yleisön tietoon, sellaiset, kuin huviretket hänen suurella punaisella -moottorivaunullaan San Joséhen -- tapaukset, joista sanomalehdissä -sitten tehtiin pilaa. - -Ei ollut mitään, joka olisi voinut pelastaa hänet. Uskonto ei ollut -herättänyt hänessä vastakaikua. Ihmiskunnan kehitys ei herättänyt -hänessä mielenkiintoa. Hänen karkean yhteiskunta-oppinsa mukaan oli -kaikki peliä. Jumala oli oikullinen, aineeton, mielipuoli olio, jota -nimitettiin onneksi. Pelin kulku riippui siitä, miksi kukin sattui -syntymään -- raukaksi tai rosvoksi; onni jakoi kortit ja pienet piltit -ottivat kortit, jotka arpa heille määräsi. Vastarinta oli turhaa. -Sellaiset olivat heidän korttinsa ja heidän täytyi pelata niillä, joko -sitten tahtoivat tai eivät, joko sitten olivat kyttyräselkäisiä tai -suoraselkäisiä, rampoja tai virheettömiä, tyhmiä tai terävä-älyisiä. -Siinä ei ollut mitään oikeudenmukaisuutta. Useimmat saivat huonot -kortit; harvat saivat sellaiset kortit, että saattoivat ruveta -rosvoiksi. Korteilla pelaaminen oli elämä; pelaajat olivat yhteiskunta. -Pelipöytä oli maailma; ja maa, möhkäleinä ja lohkareina, leipäpalasesta -suuriin punaisiin moottorivaunuihin oli panoksena. Ja lopuksi tuli niin -onnellisille kuin osattomillekin kuolema. - -Se oli kovaa vähäväkisille, sillä he olivat syntymästä alkaen tuomitut -menettämään pelissä. Mutta mitä enemmän hän katseli noita muita, -näennäisiä voittajia, sitä vähemmin näytti heillä olevan syytä kerskua -mistään. Hekin kuolivat kuitenkin lopuksi ja heidän elämäntyönsä hupeni -mitättömäksi. Elämä oli hurjaa, eläimellistä taistelua; voimakkaat -tallasivat heikkoja ja hän oli jo huomannut, etteivät voimakkaat -- -miehet sellaiset kuin Dowsett, Letton ja Guggenhammer -- välttämättä -olleet parhaita. Hän muisti kaivostoverinsa Alaskassa. He olivat -typeriä vähäväkisiä, he tekivät raskasta työtä ja muut ryöstivät -heiltä heidän työnsä hedelmät aivankuin tuolta vanhalta vaimoltakin, -joka valmisti viiniä Sonoma-vuoristossa; ja kuitenkin olivat he -rehellisempiä, uskollisempia ja parempia tovereita toisilleen kuin -ne, jotka ryöstivät heitä. Näytti siltä, että voittajien täytyi olla -kavalia, epärehellisiä ja turmeltuneita. Eikä heilläkään oikeastaan -ollut valtaa valita. He pelasivat korteilla, jotka heille oli annettu; -ja onni, hirveä, mielipuolisen hyvä olio, katseli peliä ja nauroi. Se -kokosi läjiin olemassaolon korttipakat. - -Korttien jaossa ei noudatettu oikeutta. Pieniltä ihmisaluilta, jotka -tulivat maailmaan, pieniltä pehmeäruumiisilta kapalolapsilta ei -edes kysytty, tahtoisivatko he ottaa osaa peliin. Heillä ei ollut -valinnan vapautta. Sattuma heitti heidät maailmaan, paiskasi heidät -pelipöytää vasten, jonka ympärillä toisiaan töykkivä joukko hyöri ja -sanoi heille: "Nyt pelatkaa, piru vie, pelatkaa!" Ja nuo pienet raukat -tekivät parhaansa. Toisten peli vei höyrypursiin ja palatseihin, -toisten hulluinhuoneeseen ja vaivaistalolle. Toiset pelasivat samalla -kortilla koko ajan, valmistivat koko ikänsä viiniä viidakossa toivoen -lopulta voivansa hankkia tekohampaita ja ruumisarkun. Toisten peli -loppui lyhyeen: he olivat saaneet kortin, jonka nimi oli väkivaltainen -kuolema, nälänhätä kuivalla kankaalla tai inhoittava ja hivuttava -tauti. Muutaman kortin nimi oli kuninkuus ja edesvastuuton ja -ansaitsematon valta; toisten kortteja nimitettiin kunnianhimoksi, -suunnattomaksi rikkaudeksi, alennukseksi ja häpeäksi tai naisiksi ja -viiniksi. - -Hän itse oli saanut hyvät kortit, vaikkei hän voinut nähdä kaikkia -korttejaan. Hänelle saattoi vielä tapahtua jotakin. Oikullinen onni -saattoi tehdä hänelle vielä ikävät kepposet. Muutama onneton sattuma -ja kuukauden kuluttua saattoi rosvojoukkio tanssia sotatanssia hänen -omaisuutensa raunioitten ympärillä. Tai vielä tänä päivänä saattoi -kadulla automobiili ajaa hänen ylitseen tai myymäläkilpi pudota -jostakin rakennuksesta ja musertaa hänen pääkallonsa. Tai saattoi -häntä kohdata parantumaton sairaus, onnen julmin oikku. Ken saattoi -sanoa! Huomenna tai jonakin muuna päivänä voisi hän saada ruumiiseensa -jonkun taudinsiemenen, joka kaataisi hänet tautivuoteelle. Hän ajatteli -tohtori Bascomia, Lee Bascomia, joka viikko sitten oli seisonut -hänen rinnallaan ja puhellut ja nauranut, nuoruuden, voiman ja -terveyden loistavana kuvana. Ja kolmen päivän päästä hän oli kuollut --- keuhkotulehdukseen, sydänhalvaukseen ja ties mihin muuhun tautiin -sitäpaitsi -- ja kuolinkamppailun kestäessä hän oli huutanut niin, -että kuului läpi rakennuksen. Se oli kamalaa. Se oli Daylightilla -vielä tuoreessa muistissa. Ja milloin tulisi hänen oma vuoronsa? Ken -saattoi sanoa? Siihen mennessä ei ollut muuta neuvoa kuin käyttää niitä -kortteja, jotka hän näki kädessään, ja ne olivat _taistelu, kosto ja -cocktailit_. Ja onni istui kaiken yläpuolella ja nauroi. - - - - -XI LUKU. - - -Eräänä sunnuntaina myöhään iltapäivällä joutui Daylight paluumatkalla -Oaklandista Piedmontin kukkuloille. Hän oli, kuten tavallisesti, -suuressa moottorivaunussa, vaikkei tällä kertaa omassaan, Swiftwater -Billin vieraana, tuon onnen lempilapsen, joka oli tullut etelään -tekemään loppua seitsemännestä omaisuudesta, jonka oli löytänyt -napaseudun jäätyneestä sorasta. Hän oli yleisesti tunnettu tuhlari -ja hänen viimeinen omaisuutensa oli jo hyvällä alulla menossa samaa -tietä kuin kuusi edellistäkin. Se oli hän, joka Dawsonin ensi aikoina -oli juonut määrättömästi samppanjaa maksaen viisikymmentä dollaria -neljännekseltä; ja joka viimeisillä rahoillaan oli ostanut kaikki -munat mitä oli Alaskassa maksaen kaksikymmentäneljä dollaria tusinalta -kaikkiaan sadasta kymmenestä tusinasta, tehdäkseen kiusaa naiselle, -joka oli pitänyt häntä pilkkanaan; ja se oli hän, joka maksaen -ruhtinaallisesti nopeudesta oli vuokrannut yksityisjunan ja voittanut -kaikki ennätykset San Fransiskon ja New Yorkin välisellä matkalla. Ja -täällä hän oli vielä kerran "onnen löytökäinen", kuten Daylight häntä -nimitti, ja tuhlasi viimeistä omaisuuttaan entisellä kevytmielisyydellä. - -Se oli iloinen seurue ja heillä oli ollut hupainen päivä. He olivat -San Fransiskosta lähdettyään kiertäneet merenlahden, sivuuttaneet San -Josén, käyneet Oaklandissa ja heidät oli kolmasti pysäytetty liian -nopean ajon vuoksi, mutta kolmannella kerralla he olivat ryöstäneet -poliisin, joka oli heidät pidättänyt, ja kulettivat nyt häntä mukanaan. -Koska he pelkäsivät, että oli puhelimitse annettu määräys pidättää -heidät, olivat he kääntyneet kukkulain kautta kulkevalle takatielle -ja kiitäessään nyt uutta tietä Oaklandia kohti keskustelivat he -äänekkäästi siitä, mihin toimenpiteisiin ryhtyisivät poliisin suhteen. - -"Kymmenen minuutin kuluttua me olemme Blair Parkissa", sanoi yksi -heistä. "Kuulkaahan, Swiftwater, vähän matkan päässä alkaa syrjätie, -joka vie Berkeleyhin. Sitten voimme palata Oaklandiin toiselta -haaralta, palata kaupunkiin lautalla ja antaa kuljettajan yönaikaan -tuoda kiertoteitä kone perille." - -Mutta Swiftwater Bill ei käsittänyt, mikseivät he menisi Oaklandiin -Blair Parkin kautta, ja he päättivät tehdä niin. - -Samassa tuli tienkäänteessä näkyviin se takatie, jota he olivat -päättäneet olla käyttämättä. Tiellä he näkivät punaisenruskean raudikon -selässään nuoren naisen, joka kallistui ulospäin satulassa ja kiinnitti -sitä parhaillaan. Ensi silmäyksellä huomasi Daylight, että hänessä -oli jotakin omituisen tutunomaista. Seuraavassa silmänräpäyksessä -suoristui nainen satulassa liikkeellä, jota Daylight ei voinut olla -tuntematta, ja alkoi täyttä ravia ratsastaa heistä poispäin. Se oli -Dede Mason -- Daylight muisti Morrisonin sanoneen, että hänellä oli -ratsuhevonen, ja hän oli hyvillään siitä, ettei tyttö ollut nähnyt -häntä tässä meluavassa seurassa. Swiftwater Bill seisoi ja piteli -toisella kädellä kiinni etuistuimen selustasta ja heilutti toista -kättään kiinnittääkseen nuoren naisen huomion puoleensa. Hänen huulensa -jo vetääntyivät kimeään vihellykseen, jossa hän oli taitava ja jonka -Daylight tunsi vanhastaan, kun Daylight kävi häntä kiinni hartioista ja -paiskasi ällistyneen Billin takaisin istuimelle. - -"Te varmaankin tunnette neitosen", sopersi Swiftwater Bill. - -"Niin teen", vastasi Daylight, "olkaa siis alallanne." - -"No, onnittelen hyvää aistianne, Daylight. Hän on kaunis ja ratsastaa -erinomaisesti." - -Puut kätkivät hänet tällä hetkellä näkyvistä ja Swiftwater Bill -syventyi kysymykseen, mitä tehdä heidän poliisilleen, mutta Daylight -nojautui silmät ummessa istuimeen ja oli yhä näkevinään Dede Masonin -ratsastavan täyttä ravia tietä pitkin. Swiftwater Bill oli oikeassa. -Hän osasi varmasti ratsastaa. Ja istuessaan miessatulassa hevosen -selässä oli hänen ryhtinsä sorea ja varma. Se sopi Dedelle! Hänellä -oli siis kaikkien avujensa lisäksi rohkeutta ratsastaa ainoalla -luonnollisella ja järjellisellä tavalla. Hänellä oli pää oikealla -paikalla, se oli varma. - -Kun hän maanantai-aamuna tuli kirjoittamaan sanelun mukaan, katsoi -Daylight häneen uudella mielenkiinnolla, vaikkei hän mitenkään -sitä osoittanut; ja koneellinen työ suoritettiin tavalliseen -koneelliseen tapaan. Mutta seuraavana sunnuntaina oli Daylight itse -ratsastusretkellä Piedmontin kukkuloilla. Hän viipyi siellä kauvan, -mutta ei nähnyt vilahdustakaan Dede Masonista, vaikka hän kulki tuota -syrjätietä pitkin ja kävi Berkeleyssä. Ratsastaessaan pitkin talojen -välisiä kapeita kujia ja katuja ylös ja alas, aprikoi hän, missä niistä -Dede Mason asui. Morrison oli aikoja sitten sanonut hänen asuvan -Berkeleyssä ja hän oli myöhään iltapäivällä edellisenä sunnuntaina -ratsastanut sinne vievää tietä pitkin -- luultavasti oli hän silloin -palannut kotiin. - -Se oli ollut turhaan käytetty päivä mitä Dede Masoniin tuli; mutta -kuitenkaan ei se ollut aivan hukkaan heitetty, sillä hän oli nauttinut -raittiista ilmasta ja ratsastuksesta siinä määrin, että hän maanantaina -antoi kauppiaalle määräyksen hankkia parhaan punaisenruskean raudikon, -minkä rahalla saattoi ostaa. Viikon varrella hän monta tuntia -tarkasteli punaisenruskeita raudikoita, ratsasti koetteeksi muutamilla -ja oli tyytymätön. Vasta lauvantaina hän löysi Bobin. Daylight mieltyi -siihen heti ensi silmäyksellä. Se oli suuri ratsuhevoseksi, mutta ei -kuitenkaan liian suuri niin kookkaalle miehelle kuin Daylight. Bob oli -erinomaisissa voimissa ja sen karva kiilsi auringonpaisteessa kuin -tulenliekki ja sen kaula kaartui uljaasti. - -"Siinä on oiva hevonen", päätti Daylight; mutta kauppias ei ollut yhtä -innostunut. Hän oli saanut hevosen myytäväksi ja omistaja oli vaatinut, -että Bobin oikea luonnonlaatu ilmaistaisiin ostajalle. Kauppias kuvasi -sen. - -"Se ei ole oikeastaan pahanilkinen hevonen, vaan vaarallinen. Täynnä -oikkuja ja vehkeitä, mutta ei pahassa tarkoituksessa, vaan ikäänkuin -leikillä. Itse en uskaltaisi sillä ratsastaa. Mutta se on hyvin -kestävä. Katsokaa tuota rintakehää. Ja katsokaa noita jalkoja. Ei -pienintäkään vikaa. Sitä ei ole milloinkaan pidelty pahoin eikä -rasitettu työssä. Ei kukaan ole kyennyt sitä hallitsemaan. Sitäpaitsi -on se vuoristohevonen, varmajalkainen kuin vuorikauris. Ei säikkyile. -Ei todella pelkää mitään, mutta on pelkäävinään. Ei potki, vaan -nousee takajaloilleen ja siksi on sillä ratsastettaessa käytettävä -rintahihnaa. Sillä on paha tapa pyöriä ympäri ilman syytä. Se luulee -siten huvittavansa ratsastajaa. Kaikki riippuu siitä, millä tuulella -se sattuu kulloinkin olemaan. Toisena päivänä saattaa sillä ratsastaa -kaksikymmentä peninkulmaa rauhallisesti ja vaivatta. Seuraavana päivänä -se rupeaa vikuroimaan ennenkuin on ennättänyt lähteä liikkeellekään. -On niin tottunut automobiileihin, että saattaa paneutua nukkumaan -automobiilin viereen tai syödä siitä kauroja. Se saattaa silmää -räpäyttämättä sivuuttaa yhdeksäntoista ja kahdennenkymmenennen -nähdessään lähteä laukkaamaan kuin vimmattu. Ylimalkaan on se liian -raisu ja levoton herrasmiehelle. Nykyinen omistaja on antanut sille -lisänimen Judas Iskariot ja kieltäytyy myymästä sitä, ellei ostaja saa -tietää sen kaikkia pahoja tapoja. Nyt olen kertonut kaikki mitä tiedän, -mutta katsokaahan sen harjaa ja häntää. Oletteko milloinkaan nähnyt -mitään niiden kaltaista. Karva niin hienoa kuin pienen lapsen tukka." - -Kauppias oli oikeassa. Daylight tunnusteli harjaa ja huomasi, että -se oli hienompaa kuin minkään hevosen karva, jonka hän milloinkaan -oli nähnyt. Sen värikin oli epätavallinen, sillä se oli melkein -kastanjanruskea. Kun hän kampasi sitä sormillaan, käänsi Bob päätään ja -hieroi leikillisesti turpaansa Daylightin olkapäähän. - -"Satuloikaa se, niin ratsastan sillä koetteeksi", sanoi hän -kauppiaalle. "Tokkohan se on tottunut kannukseen. En huoli -englantilaista satulaa. Antakaa minulle hyvä mexikolainen satula ja -kankikuolaimet -- älkää panko niitä liian kireälle." - -Daylight valvoi valmistuksia, korjasi kuolaimien solkihihnaa ja -jalustinkannattimien pituutta. Hän epäili rintahihnan tarpeellisuutta, -mutta myöntyi kauppiaan neuvoon ja salli panna sen hevoselle. Ja -Bob pysyi jotakuinkin siivona valjastettaessa. Lukuunottamatta -muutamaa anteeksiannettavaa syrjähyppäystä ja tanssimista ei se -tunnin ratsastusmatkallakaan käyttäytynyt huonosti. Daylight oli -ihastuksissaan; kauppa päätettiin heti ja Bob vietiin heti valjaineen -ja ratsastustarpeineen asuntoonsa Oaklandin ratsastuskoulun talliin. - -Seuraava päivä oli sunnuntai ja Daylight oli varhain liikkeellä. -Hän meni lautalla Oaklandiin mukanaan Wolf, hänen rekivaljakkonsa -johtaja, ainoa koira, jonka hän Alaskasta lähtiessään oli ottanut -mukaansa. Vaikka hän etsi pitkin Piedmontin kukkuloita ja kävi -Berkeleyhin vievällä syrjätiellä ei hän nähnyt Dede Masonia eikä -tämän punaisenruskeata raudikkoa. Mutta hänellä oli vähän aikaa -tuntea pettymystä, sillä hänen oma punaisenruskea raudikkonsa piti -häntä jännityksessä. Bob koetti kaikkia mahdollisia pirullisuuksia ja -temppuja ja se koetti lannistaa ratsastajansa samoinkuin ratsastaja -koetti lannistaa sen. Daylight käytti kaikki tietonsa ja taitonsa -hevosten hoidossa samalla kun Bob vuorostaan yritti jokaista -mahdollista kujetta. Kun se huomasi, että rintahihna oli tavallista -höllemmällä antoi se näytteen takajaloilleen nousemisesta ja -takajaloilla kävelemisestä. Kun se oli pitänyt tätä peliään kymmenen -minuuttia pääsi Daylight alas hevosen selästä ja kiristi rintavyötä. -Sen jälkeen käyttäytyi Bob enkelimäisen siivosti. Se sai Daylightin -täydellisesti petetyksi. Puolen tunnin kuluttua Daylight ratsasti -huolettomana käymäjalkaa ja kiersi savuketta polvet velttoina ollenkaan -olematta varuillaan ja suitset hevosen kaulalla. Bob rupesi äkkiä -pyörimään salamannopeudella. Se pyöri takajaloillaan ja etujalat olivat -hiukan koholla maasta. Daylightin oikea jalka irtautui jalustimesta, -hän putosi satulasta ja tarrautui käsin hevosen kaulaan; ja Bob käytti -asemaa hyväkseen hypähtääkseen tiensyrjään. Toivoen, ettei tapaisi Dede -Masonia tällä hetkellä, pääsi Daylight tavalliseen ratsastusasentoon ja -sai hevosen hillityksi. - -Heidän palattuaan samalle paikalle rupesi Bob taas pyörimään. Tällä -kertaa Daylight pysyi satulassa, mutta lukuunottamatta hyödyttömiä -ohjaksia ristissä hevosen kaulalla ei hän tehnyt mitään estääkseen -pyörimistä. Hän pani merkille, että Bob pyöri aina oikeaan ja päätti -pitää sen oikealla suunnalla painamalla vasemman jalan kannuksen sen -kylkeen. Mutta niin äkkinäisiä ja nopeita olivat pyörähdykset, että -niitä tuskin saattoi aavistaa ennenkuin ne jo olivat tapahtuneet. - -"No, Bob", puheli hän hevoselle ja pyyhki hikeä kasvoiltaan. "Minun -täytyy myöntää, että olet pirullisin ja nopein nelijalkainen elukka, -minkä milloinkaan olen nähnyt. Arvaan, että ainoa keino hillitä sinua -on pitää kannus aina valmiina iskemään -- ah, sinä paholainen!" - -Sillä samassa silmänräpäyksessä kun kannus kosketti sitä, potkasi -se vasemmalla takajalallaan jalustinta antaen sille aimo iskun. -Uteliaisuudesta Daylight monta kertaa iski kannuksen sen kylkeen ja -joka kerta potkaisi Bob jalustinta. Sitten Daylight noudatti hevosen -esimerkkiä ja iski äkkiarvaamatta molemmat kannukset sen kylkiin ja löi -sitä ruoskalla vatsaan. - -"Sinä et ole milloinkaan saanut oikein kunnollista löylytystä", mutisi -hän, kun Bob lopetti vikuroimisensa ja läksi nuolennopeudeila kiitämään -eteenpäin. - -Kannuksien ja ruoskan käyttäminen puolisen tusinaa kertaa lannisti sen -ja Daylight valmistausi nauttimaan hurjasta vauhdista. Kun ei sitä enää -rangaistu, hiljensi Bob vauhtiaan puoli peninkulmaa kiidettyään ja -kulki nyt tasaista ravia. Wolf, joka oli jäänyt jälkeen, sai heidät -kiinni ja kaikki näytti käyvän hyvin. - -"Annanpa sinun nyt hieman pyörähdellä", sanoi Daylight, kun Bob pyöri. - -Bob keskeytti yht'äkkiä ravinsa ja iski etujalkansa jäykkinä maahan. -Daylight keikahti satulasta juoksijansa kaulaa vasten ja tarrautui -siihen molemmin käsin ja samassa alkoi Bob etujalat ilmassa pyöriä -ympäri. Vain taitava ratsastaja saattoi välttää hevosen selästä -putoamisen ja Daylightille oli vähällä käydä niin. Kun hän pääsi -takaisin satulaan, juoksi Bob täyttä laukkaa samaa tietä takaisin ja -sai Wolfin tekemään syrjähyppäyksiä pensaikkoon. - -"Hyvä on, sinä kirottu!" murisi Daylight käyttäen kerran toisensa -perästä kannuksia ja ruoskaa. "Takaperin sinä haluat kulkea ja -takaperin saatkin kulkea kunnes lopen näännyt." - -Kun Bob tunnin kuluttua yritti hiljentää hurjaa vauhtiaan sai se taas -tuta kannuksia ja ruoskaa, jotka yllyttivät sen uusiin ponnistuksiin. -Ja kun Daylight viimein arveli, että hevonen oli saanut tarpeensa, -käänsi hän sen äkkiä ja pani sen hiljakseen ravaamaan eteenpäin. -Hetkisen kuluttua hän pysähdytti sen ohjaksista nykäsemällä nähdäkseen -huohottiko se. - -Bob seisoi hetkisen, käänsi päätään ja hieroi veitikkamaisesti -ja kärsimättömästi turpaansa ratsastajansa jalustaneen aivankuin -huomauttaakseen, että oli aika jatkaa matkaa. - -"No, onko kummempaa nähty!" puheli Daylight. "Ei vastahakoinen, ei -vihoissaan, ei mitään -- ja tämän kurituksen perästä! Olet verraton -veitikka, Bob." - -Vielä kerran narrasi hevonen Daylightin vaipumaan varomattomaan -huolettomuuteen. Tunnin ajan käyttäytyi Bob niin mallikelpoisesti -kuin ratsuhevoselta saattoi vaatia, kun se kuten ennenkin yht'äkkiä -ja aavistamatta rupesi pyörimään ja läksi laukkaamaan takaisin samaa -tietä, mitä oli tullut. Daylight sai sen kannuksien ja ruoskan avulla -pysähtymään ja ajoi rangaistukseksi monta peninkulmaa siihen suuntaan -mihin se oli lähtenyt laukkaamaan. Mutta kun hän käänsi sen ja lähti -eteenpäin, oli Bob pelkäävinään puita, lehmiä, pensaita, Wolfia, -omaa varjoaan -- lyhyesti sanoen jokaista mahdollista ja mahdotonta -esinettä. Tällöin asettui Wolf loikomaan varjoon ja katseli, miten -Daylight taisteli hevosta vastaan. - -Niin kului päivä. Muitten kujeittensa ohella Bob oli rupeavinaan -pyörimään eikä kuitenkaan pyörinytkään. Tämä oli yhtä voimiakysyvää -kuin jos se todella olisi pyörinyt, sillä joka kerta se sai Daylightin -narratuksi jännittämään kaikki lihaksensa. Ja kun se sitten muutaman -kerran oli ollut rupeavinaan pyörimään, pyöri se todella ja heitti -Daylightin entiseen asentoon, kädet hevosen kaulan ympärillä. Ja -koko loppupäivän Bob koetti milloin toista, milloin toista kujetta; -sivuutettuaan Oaklandin tiellä kaksitoista automobiilia oli se -yht'äkkiä hurjasti pelkäävinään aivan tavallista pientä ajopeliä. -Ja juuri vähää ennen kuin he saapuivat tallille rupesi se päivän -päättäjäisiksi yhtäaikaa pyörimään ja nousemaan takajaloilleen, jolloin -rintahihna katkesi ja se pääsi pystysuoraan asentoon takajaloilleen. -Tällä ratkaisevalla hetkellä petti jalustimen vanhuuttaan hauras nahka -ja Daylight putosi kuin putosikin hevosen selästä. - -Mutta hän oli mieltynyt hevoseen eikä katunut kauppaansa. Hän oli -selvillä siitä, ettei Bob ollut äksy eikä häijyluontoinen, vaan sen -viat johtuivat sen vilkkaudesta ja älykkäisyydestä, joka oli kokolailla -suurempi kuin tavallisen hevosen. Juuri vilkkaus ja älykkäisyys -tavattoman veitikkamaisuuden ohella saivat sen siksi, mikä se oli. Sitä -taltuttamaan vaadittiin lujaa kättä, sopivaa kovuutta ja vieläpä hiukan -väkivaltaisuuttakin. - -"Nyt on kysymys siitä, pääsenkö minä voitolle, vai sinäkö, Bob." sanoi -Daylight useammin kuin kerran tänä päivänä. - -Ja tallirengille hän sanoi yöllä: - -"Mutta siinäpä vasta on hevonen! En ole ikinä nähnyt mitään sen -veroista. Paras hevonen, millä milloinkaan olen ratsastanut ja minä -olen eläissäni nähnyt monta hevosta." - -Ja Bobille, joka oli kääntänyt päänsä ja hieroi veitikkamaisesti -turpaansa isäntänsä olkapäähän, hän sanoi: - -"Hyvästi, veitikka. Näen sinut jälleen ensi sunnuntaina ja saammepa -nähdä, eivätkö kujeet sinusta lähde." - - - - -XII LUKU. - - -Koko viikon kiinnitti Bob Daylightin mieltä miltei yhtä paljon kuin -Dede; ja koskei hänellä tällä haavaa ollut vireellä mitään suurta -liikeyritystä, niin on luultavaa, että nämät molemmat herättivät -hänessä enemmän mielenkiintoa kuin liikeasiat. Bobin pyöriminen -tuotti hänelle paljon päänvaivaa. Miten estää se -- siinä kysymys. -Entäpä jos hän tapaisi Deden kukkuloilla? Ja entäpä jos hän jostakin -kohtalon oikusta saisi ratsastaa hänen rinnallaan? Silloin olisi Bobin -pyöriminen hyvin häiritsevää ja harmillista. Hän ei olisi mielellään -suonut Deden näkevän häntä käsin tarrautuneena Bobin kaulaan. Eikä -olisi myöskään ollut hauskaa äkkiä jättää häntä ja lähteä kiitämään -hevosen selässä takaisinpäin käyttäen ruoskaa ja kannuksia. - -Täytyi keksiä joku menetelmä, jolla saattoi estää tuon salamannopean -pyörimisen. Täytyi pysähdyttää hevonen ennenkuin se rupesi pyörimään. -Ohjaksilla ei sitä tehty. Eikä kannuksillakaan. Entä ruoskalla? Mutta -miten menetellä? Hajamielisiä hetkiä sattui hänelle usein tällä -viikolla, kun hän konttorituolillaan istuessaan mielikuvituksessaan -oli ratsastavinaan ihmeellisellä punaisenruskealla raudikolla ja -koettavinaan estää odotettavissa olevaa pyörimistä. Tällainen hetki -sattui hänelle kerran lopulla viikkoa, kun hän parhaillaan neuvotteli -Heganin kanssa. Hegan, joka kehitteli uutta, paljon lupaavaa -suunnitelmaa, huomasi, ettei Daylight kuunnellut. Hänen silmänsä olivat -kiillottomat ja hänkin eli omissa näyissään. - -"Jopa keksin sen!" huusi hän äkisti. "Hegan, onnittele minua. Se on -niin yksinkertaista kuin hirren vierittäminen. Minun on lyötävä sitä -turvalle ja lyötävä kovasti." - -Sitten hän selvitti asian ällistyneelle Heganille ja muuttui jälleen -tarkkaavaiseksi kuulijaksi, mutta hän ei voinut olla silloin tällöin -äänettömästi nauramatta tyytyväisyydestä ja mielihyvästä. Hänen -suunnitelmansa oli tällainen. Bob pyöri aina oikeaan. No hyvä. Hän -ottaisi käteensä kaksi ruoskaa ja samassa silmänräpäyksessä kuin -Bob alkaisi pyöriä löisi hän sitä tällä kaksinkertaisella ruoskalla -turvalle. Ei ollut olemassa sellaista hevosta, jonka olisi tehnyt mieli -pyöriä vielä sittenkin, kun oli saanut kaksinkertaisesta ruoskasta -turvalleen. - -Selvemmin kuin milloinkaan tuli Daylight tämän viikon kuluessa -huomaamaan, ettei hänellä ollut minkäänlaista yhteiskunnallista eikä -inhimillistäkään kosketusta Deden kanssa. Asema oli sellainen, ettei -hän voinut tehdä tytölle tuota yksinkertaista kysymystä, aikoiko -tämä ensi sunnuntaina mennä ratsastamaan vai eikö. Oli uudenlainen -vaikeus olla kauniin tytön työnantajana. Daylight katsoi häneen usein, -kun päivän tavanmukainen työ oli käynnissä ja kysymys, jota hän ei -voinut tehdä poltti hänen huulillaan. -- _Aikoiko Dede mennä ensi -sunnuntaina ratsastamaan_. Ja katsoessaan hän aprikoi, kuinka vanha hän -mahtoi olla ja mitä rakkausjuttuja hänellä oli mahtanut olla noiden -ylioppilas-nulikoiden kera, joiden kanssa Morrison oli sanonut hänen -seurustelevan ja tanssivan. Hän ajatteli Dedeä hyvin paljon näinä -kuutena pyhäpäivien välipäivinä ja yksi seikka kävi hänelle aivan -selväksi: hän kaipasi Dedeä. Ja hän kaipasi häntä niin palavasti, että -hänen entinen esiliinannauha-pelkonsa oli hävinnyt. Hän, joka suurimman -osan ikäänsä oli paennut naisia, oli nyt tullut niin rohkeaksi, -että hän tavotteli naista omakseen. Jonakuna sunnuntaina ennemmin -tai myöhemmin hän tapaisi Deden konttorin ulkopuolella jossakin -kukkuloilla ja elleivät he silloin solmisi lähempää tuttavuutta, -niin olisi siihen syynä se, ettei Dede tahtonut. Siispä oli hän -saanut toisen kortin, jonka mieletön kohtalo oli hänelle antanut. -Hän ei aavistanut, miten tärkeä tämä kortti tuli olemaan, mutta hän -arveli, että se oli varsin hyvä kortti. Väliin hän epäili. Entäpä -jos se olikin kohtalon punoma juoni hänen turmioon saattamisekseen? -Otaksuppa, ettei Dede häntä huolisikaan ja otaksuppa, että hän, -Daylight, rupeisi häntä yhä enemmän, yhä kiihkeämmin rakastamaan! -Hänen entinen ylimalkainen pelkonsa, jota hän aina oli rakkautta -kohtaan tuntenut, heräsi uudelleen. Hän muisti tuntemiensa miesten ja -naisten rakkaustarinat. Hän muisti Bertha Doolittlen, vanhan Doolittlen -tyttären, joka oli ollut mielettömästi rakastunut Dartworthyyn, -rikkaaseen Bonanza-valtauksen omistajaan. Ja Dartworthy vuorostaan -ei lainkaan rakastanut Berthaa, vaan eversti Walthstonen vaimoa ja -karkasi hänen kanssaan Yukonista. Ja eversti Walthstone itse rakasti -mielettömästi omaa vaimoaan ja ajoi takaa pakenevaa paria. Ja mikä oli -ollut tulos? Tietenkin oli Berthan rakkaus onneton ja traagillinen ja -sellainen noiden kolmen toisenkin rakkaus, Minookin alapuolella olivat -eversti Walthstone ja Darthoworthy taistelleet keskenään, Darwohthy oli -surmattu. Ja kuula, joka oli tunkeutunut eversti Walthstonen keuhkojen -läpi oli heikontanut hänet siinä määrin, että hän seuraavana keväänä -kuoli keuhkotulehdukseen. Ja everstin vaimolla ei ollut enää maailmassa -ketään, jota olisi rakastanut. - -Ja Freda, joka oli heittäytynyt kevätjäiseen jokeen jonkun toisessa -päässä maailmaa asuvan miehen takia ja joka vihasi häntä, Daylightia -siksi, että hän oli hänet pelastanut elämään. Ja Neito... Entiset -muistot pelottivat häntä. Jos hänen rakkautensa vaan kasvaisi ja -kiihtyisi ja jollei Dede huolisi häntä, kärsisi hän miltei yhtä -paljon kuin silloin kun Dowsett, Letton ja Guggenhammer häntä -pettivät. Jos hänen kytevä intohimonsa olisi ollut pienempi, olisi -tämä pelko karkoittanut hänen jokaisen ajatuksensa lähestyä Dedeä. -Näin ollen lohdutti häntä ajatus, että jotkut rakkausjutut päättyivät -onnellisesti. Ja kukaties oli kohtalo antanut hänelle voitokkaat -kortit. Kukaties hän olikin sellainen mies, synnynnäinen onnen myyrä, -joka ei voinut hävitä. - -Sunnuntai tuli ja Bob käyttäytyi Piedmontin kukkuloilla kuin enkeli. -Se oli tosin vilkas ja pyrki hypähtelemään, mutta se oli lauhkea -kuin lammas. Daylight, jolla oli kaksinkertainen ruoska valmiina -oikeassa kädessään, odotti pyörähdystä, vain yhtä pyörähdystä, mutta -Bob esiintyi kiusoittavan mallikelpoisesti eikä pyörinyt. Dedeä ei -Daylight tavannut. Turhaan hän kierteli kukkulateitä ja turhaan hän -nousi vedenjakajan jyrkkää rinnettä ja laskeutui Maraga-laaksoon. Juuri -kun hän oli päässyt laaksoon, kuuli hän ravaavan hevosen kavioiden -kapseen. Se kuului siltä suunnalta, minne hän oli menossa. Mitä jos se -olikin Dede? Hän käänsi Bobin ja läksi käymä jalkaa palaamaan samaa -tietä, jota oli tullutkin. Jos se oli Dede, oli hän onnen myyrä, sillä -tapaaminen ei olisi saattanut sattua paremmissa olosuhteissa. Olivathan -he molemmat menossa samaan suuntaan ja Dede saavuttaisi hänet juuri -sillä kohtaa, missä jyrkkä rinne pakoittaisi ajamaan käyden. Dedellä ei -olisi muuta neuvoa kuin ratsastaa hänen kanssaan vedenjakajan huipulle -ja sinne päästyä pakoittaisi yhtä jyrkkä rinne toisella puolen taas -ajamaan käyden. - -Kavioidenkapse läheni, mutta hän katsoi suoraan eteensä kunnes -kuuli hevosen takanaan rupeavan kävelemään. Silloin hän vilkaisi -olkapäänsä ylitse. Se oli Dede. He tunsivat heti toisensa ja Dede -näytti hämmästyvän tätä kohtaamista. Mikä olikaan sen luonnollisempaa -kuin että Daylight osittain käänsi hevosensa ja odotti kunnes Dede -ennätti kohdalle ja että he sitten rinnakkain ratsastivat rinnettä -ylös. Se mitä Daylight jo kauvan oli toivonut, oli tapahtunut ja niin -helposti. Hän olisi saattanut helpotuksesta huo'ahtaa. Tervehdykset oli -vaihdettu; nyt he ratsastivat rinnakkain samaan suuntaan ja heillä oli -peninkulmia edessään. - -Daylight huomasi, että Dede ensin katsoi hevosta ja vasta sitten häntä -itseään. - -"Kuinka kaunis hevonen!" oli hän huudahtanut Bobin nähdessään. Hänen -säteilevät silmänsä ja onnea hohtavat kasvonsa nähdessään saattoi -Daylight tuskin uskoa, että ne olivat saman nuoren naisen kasvot, jonka -hän oli nähnyt joka päivä konttorissa, nuoren naisen hillittyine, -virallisine ilmeineen. - -"En tiennyt, että te ratsastatte", sanoi Dede miltei ensi sanoikseen. -"Luulin, että olitte mieltynyt nopeisiin automobiileihin." - -"Olenkin myöhään ruvennut ratsastamaan", kuului vastaus. "Olen, -nähkääs, alkanut lihoa liikaa ja minun täytyy jollakin tavalla päästä -siitä." - -Dede heitti häneen pikaisen syrjäsilmäyksen, joka tarkasti Daylightin -kiireestä kantapäähän satuloineen päivineen ja sanoi: -- - -"Mutta olette ratsastanut ennemmin." - -Hän varmaankin ymmärtää hevosia ja hevosasioita, ajatteli Daylight -vastatessaan: - -"En moneen vuoteen. Mutta pidin itseäni aimo hevosmiehenä -poikanulikkana ollessani Itä-Oregonissa ja olin usein hevosen selässä." - -Täten he Daylightin suureksi huojennukseksi olivat osuneet aiheeseen, -joka huvitti molempia. Daylight kertoi Bobin kujeista ja pyörimisestä -ja miten hän oli ajatellut tehdä siitä lopun; ja Dede myönsi, että -hevosia oli kohdeltava järkiperäisellä ankaruudella huolimatta -ollenkaan siitä, miten paljon niistä piti. Tämä hänen Mabinsa oli ollut -hänellä kahdeksan vuotta ja hänen oli täytynyt totuttaa se tavasta -potkia pilttuutaan. Menettely oli ollut tuskallista Mabille, mutta se -oli parantunut. - -"Olette ratsastanut paljon", sanoi Daylight. - -"En todellakaan voi muistaa, milloin ensi kerran olin hevosen -selässä", sanoi Dede, "Olen kasvanut maalla eikä minua voitu -pitää erossa hevosista. Rakkaus hevosiin lienee synnynnäistä -minussa. Sain ensimäisen ponini, kun olin kuusivuotias. Kun olin -kahdeksanvuotias, olin päivät pitkät satulassa Daddyn selässä. -Kun olin yksitoistavuotias, minä menetin sen ensimäisellä -hirvenmetsästysretkelläni. Hevosetta minä vallan menehtyisin. Vihaan -kamarielämää ja ilman Mabia minä varmaankin olisin aikoja sitten -sairastunut ja kuollut." - -"Te pidätte maaseudusta?" kysyi Daylight ja samalla hän ensi kerran -huomasi hänen silmissään valohäivähdyksen, joka ei ollut harmaa. - -"Yhtä paljon kuin vihaan kaupunkia", vastasi Dede. "Mutta nainen ei voi -ansaita elatustaan maaseudulla. Niinpä minäkin elän miten parhaiten -taidan -- Mabin kanssa." - -Ja sitten hän kertoi enemmän elämästä maalla ennen isänsä kuolemaa. -Ja Daylight oli onnellinen. Heidän tuttavuutensa oli hyvällä alulla. -Keskustelu ei ollut kertaakaan tyrehtynyt sinä runsaana puolituntisena -minkä he olivat olleet yhdessä. - -"Minä olen kotoisin samoilta seuduilta", sanoi hän. "Olen kasvanut -Itä-Oregonissa eikä se ole niin kaukana Siskiyousta." - -Seuraavassa silmänräpäyksessä olisi hän tahtonut purra kielensä poikki, -sillä Dede kysyi nopeasti: - -"Kuinka tiedätte, että minä olen kotoisin Siskiyousta? Olen varma, -etten ole milloinkaan sitä maininnut." - -"En tiedä", sanoi Daylight hämillään. "Kuulin jostakin, että te olette -sieltä kotoisin." - -Wolf, joka samassa hiipi näkyviin kevytjalkaisena ja varjomaisena, -säikytti Deden hevosen ja karkoitti hämilläolon, sillä he puhuivat -alaskalaisista koirista, kunnes keskustelu kääntyi takaisin hevosiin. -Ja hevosista he puhuivat koko ajan, minkä tarvitsivat ratsastaakseen -ylös rinnettä ja sitten alas toiselle puolelle. - -Kun Dede puhui, kuunteli Daylight ja seurasi häntä katseillaan -ja kuitenkin hän koko ajan samalla hautoi omia ajatuksiaan ja -vaikutelmiaan. Tämä miehensatulassa ratsastaminen vaati Dedeltä -tarmoa eikä Daylight oikein tiennyt pitikö hän siitä vai ei. Hänen -käsityksensä naisista olivat hiukan vanhanakuiset, ne olivat samat, -jotka hän oli imenyt itseensä nuoruudessaan, jolloin ei ketään nähty -muussa kuin naisensatulassa. Häneen oli juurtunut se hiljainen käsitys, -etteivät naiset hevosenselässä olleet kaksijalkaisia. Dede, joka istui -niin miesmäisenä satulassa, oli hänelle yllätys. Mutta hänen täytyi -tunnustaa, että tämä näky sellaisenaan häntä miellytti. - -Kaksi muutakin seikkaa häntä hämmästytti. Ensiksikin se, että Deden -silmissä oli kultaisia täpliä. Ihme ja kumma, ettei hän milloinkaan -ennen ollut sitä huomannut. Ehkei valaistus konttorissa ollut -sovelias ja ehkäpä ne välillä hävisivät. Ei, ne olivat värihohdetta --- jonkunlaista häivähtelevää kultaista valoa. Ei se ollut oikein -kultaistakaan, mutta se muistutti enemmän sitä, kuin mitään muuta -väriä, minkä hän tunsi. Varmasti se ei ainakaan ollut minkään -keltaisen vivahdus. Rakastajan ajatukset ovat aina värikkäät ja olisi -saattanut epäillä, jos joku muu maailmassa olisi sanonut Deden silmiä -kultaisiksi, Mutta Daylight otti asian tunnontarkasti ja hän piti niitä -mieluimmin kultaisina ja siitä syystä ne olivatkin kultaiset. - -Ja sitten oli Dede niin luonnollinen. Hän oli pitänyt Dedeä nuorena -naisena, jonka kanssa oli hyvin vaikea seurustella. Mutta se olikin -niin helppoa. Dedessa toverina ei ollut mitään mahtipontista -- tällä -tuttavallisella tavalla hän nimitti Dedeä hevosen selässä eroitukseksi -siitä Dedesta, jonka hän oli nähnyt konttorissa. Ja kuitenkin, vaikka -hän iloitsi siitä helppoudesta, millä kaikki kävi ja siitä, ettei -heiltä ollut puuttunut puheenaihetta, kyti hänessä kuitenkin salainen -tyytymättömyys. Olihan kaikki tämä puheleminen turhaa ja hedelmätöntä. -Hän oli toiminnan mies, joka kaipasi häntä, Dede Masonia, naista; hän -tahtoi rakastaa tuota naista ja voittaa hänen vastarakkautensa. - -Hän oli tottunut voimakeinoihin, tottunut käymään käsiksi ihmisiin -ja asioihin ja taivuttamaan ne tahtonsa mukaan ja nytkin hän tunsi -saman pakoittavan vallanhalun. Hän olisi tahtonut sanoa Dedelle, että -hän rakasti tätä ja ettei Deden auttanut muu kuin mennä naimisiin -hänen kanssaan. Ja kuitenkaan ei hän noudattanut tätä halua. Naiset -olivat arvoituksellisia olentoja, eikä pelkkä kovakouraisuus olisi -ollut paikallaan. Hän muisti, miten kauvan hän oli odottanut ennenkuin -ampui otusta nälänhädän aikana, jolloin osuminen tai harhalaukaus -tiesi elämää tai kuolemaa. Tosin ei tämä tyttö merkinnyt juuri elämää -ja kuolemaa, mutta merkitsi kuitenkin paljon -- nyt enemmän kuin -milloinkaan, kun hän sai ratsastaa hänen rinnallaan ja vilkaista häneen -niin usein kuin vaan uskalsi. Korderoi-ratsastuspuvussaan oli Dede -niin uljaan miesmäinen ja kuitenkin niin täydellisesti ja ilmeisesti -naisellinen, kun hän hymyili, nauroi ja jutteli säteilevin silmin ja -poskien heloittaessa kesätuulen ja auringon vaikutuksesta. - - - - -XIII LUKU. - - -Seuraavana sunnuntaina kiertelivät mies ja hevonen ja koira Piedmontin -kukkuloita. Ja taas Daylight ja Dede ratsastivat yhdessä. Mutta tällä -kertaa sekaantui Deden hämmästykseen hänen Daylightin nähdessään hiukan -epäluuloa; tai oikeammin, hänen hämmästyksensä oli toisenlaatuista. -Heidän tapaamisensa edellisenä sunnuntaina oli ollut aivan satunnaista, -mutta kun nyt Daylight toisen kerran ilmestyi hänen mielikukkuloilleen, -ei se enää saattanut olla satunnaista. Daylight aavisti, että Dede -epäili häntä ja kun hän muisti nähneensä kivilouhoksen Blair Parkin -lähellä, kertoi hän heti aikovansa ostaa sen. Tiilitehtaan osto oli -herättänyt hänessä tämän ajatuksen -- ja se oli hänestä hyvä ajatus, -sillä se antoi hänelle aiheen ehdottaa, että Dede ratsastaisi hänen -kanssaan tarkastamaan kivilouhosta. Daylight vietti useita tunteja -hänen seurassaan ja Dede oli sama tyttö kuin ennenkin; luonnollinen, -teeskentelemätön, iloinen, hymyilevä ja naurava, hyvä toveri, joka -puhui hevosista ehtymättömällä innostuksella ja hieroi ystävyyttä -tylyluontoisen Wolfin kera ja ilmaisi halunsa ratsastaa Bobilla, johon -hän sanoi olevansa entistä ihastuneempi. Tähän viimeiseen teki Daylight -vastaväitteitä. Bob oli täynnä vaarallisia kujeita, eikä hän pahinta -vihamiestään lukuunottamatta olisi sallinut kenenkään nousta sen -selkään. - -"Te luulette, etten minä ymmärrä ollenkaan hevosia, siksi että olen -tyttö", sanoi Dede. "Mutta hevonen on siksi usein heittänyt minut -satulasta, että osaan olla aina varuillani. Enkä minä ole mieletön. En -tahtoisi ratsastaa potkivalla hevosella. Olen oppinut, ettei se käy -laatuun. Enkä pelkää minkään muunlaisia hevosia. Ja te itse kerroitte, -ettei Bob potki." - -"Mutta ettehän ole milloinkaan nähnyt Bobin tekevän temppujaan", -vastusti Daylight. - -"Mutta teidän tulee muistaa, että olen nähnyt monen muun hevosen elkeet -ja itse ratsastanut monella niistä. Olen totuttanut Mabin olemaan -säikkymättä sähköraitiotievaunuja, vetureita ja automobiileja. Se oli -vain kesytön varsa, kun sain sen omiin hoteisiini. Totutettu satulaan, -siinä kaikki. En muutoin tahtoisi vahingoittaa hevostanne." - -Vastoin parempaa tietoaan Daylight myöntyi ja hiljaisella tienkohdalla -he vaihtoivat satuloita ja ratsastusneuvoja. - -"Muistakaa, että se on nopea kuin salama", varoitti hän auttaessaan -Dedeä satulaan. - -Dede nyökähytti päätään ja Bob höristi korviaan huomatessaan, että -sillä oli vieras ratsastaja selässään. Leikki alkoi pian -- liiankin -pian Dedelle, joka joutui Bobin kaulaa vasten, kun se rupesi pyörimään -ja laukkaamaan takaisin toista tietä. Daylight seurasi Deden hevosella -ja katseli. Hän näki Deden pian pakoittavan hevosen seisahtumaan ja -heti sen jälkeen ohjakset ristissä kaulalla ja vasen kannus valmiina -iskemään karauttavan takaisin samaa tietä mitä he olivat tulleet ja -miltei yhtä nopeasti. - -"Pitäkää ruoska valmiina iskemään sitä turvalle", kehoitti Daylight. - -Mutta Bob rupesi taas liian äkkiarvaamatta pyörimään, vaikka tällä -kertaa Dede ankaralla ponnistuksella pelastautui tuosta hiukan -sopimattomasta asennosta sen kaulalla. Hän ei voinut estää sitä -karkaamasta takaisin, mutta hän pakoitti sen hypähtelevään raviin -ja käänsi sen armotta kannuksella varustetulla kantapäällään. -Tavassa, millä hän sitä kohteli, ei ollut mitään naisellista; hänen -menettelytapansa oli käskevää ja miesmäistä. Ellei niin olisi ollut, -olisi Daylight luullut hänen saaneen tarpeekseen. Mutta tämä alkunäyte -oli antanut hänelle hyvän käsityksen Deden ominaisuuksista. Ja ellei -se olisi riittänyt, olisi silmäys hänen ankariin harmaisiin silmiinsä -ja lujasti suljettuun suuhunsa kertonut hänelle samaa. Daylight ei -ehdottanut mitään, vaan katseli miltei iloisena hänen puuhiaan ja -odotti, mitä juonikas Bob saisi. Ja Bob sai sen ensi pyörähdyksellään -tai oikeammin pyörähdysyrityksellään, sillä se oli ennättänyt vain -puolittain ympäri, kun ruoska sattui sen turpaan. Hämmästys ja tuska -sai sen laskemaan maahan etujalkansa, jotka olivat hiukan koholla -maasta. - -"Hyvä!" onnitteli Daylight. "Kaksi ruoskaa tehoo siihen paremmin. Se on -tarpeeksi viisas tietääkseen, milloin leikki on kaukana." - -Taas Bob koetti. Mutta tällä kertaa oli se ennättänyt vain neljänneksen -kierroksesta, kun kaksinkertainen ruoska läjähti sen turpaan ja -pakoitti sen laskemaan etujalkansa maahan. Senjälkeen ei Dede enää -tarvinnut ohjaksia eikä kannuksia, vaan hallitsi sen pelkällä ruoskalla. - -Dede katsoi voitonriemuisena Daylightiin. - -"Saanko ratsastaa sillä kovasti?" kysyi hän. - -Daylight nyökäytti päätään ja Dede kiiti Bobin selässä tietä alaspäin. -Daylight seurasi häntä katseillaan kunnes hän tienkäänteessä hävisi -näkyvistä ja odotti kunnes hän palatessaan taas tuli näkyviin. Hänpä -osasi ratsastaa, ajatteli Daylight, ja hän oli varmasti oikea naisen -esikuva. Jumala, siinä olisi miehelle vaimo. Ja ajatella, että tuo -koko viikon jyskytti kirjoituskonetta. Siinä ei ollut hänen paikkansa. -Hänen olisi pitänyt olla miehen vaimo, pukeutua silkkiin, samettiin ja -jalokiviin ja puuhailla koirien ja hevosten ja sellaisten seikkain kera --- "Ja saammepa nähdä, herra Burning Daylight, mitä sinä ja minä voimme -tässä suhteessa tehdä", mutisi hän itsekseen; ja ääneen hän sanoi -Dedelle: -- - -"Te olette kelpo ratsastaja, neiti Mason. Ei mikään hevonen ole kyllin -hyvä teille, joka, vaikka olette nainen, osaatte noin ratsastaa. Ei, -pysykää vaan Bobin selässä, niin ratsastamme kivilouhokselle". Hän -nauroi. "Bob todenteolla huokasi, kun te viimeisen kerran löylytitte -sitä. Kuulitteko sitä? Ja näittekö, miten se laski jalkansa maahan -- -juuri aivankuin olisi nähnyt edessään kiviseinän. Ja se on tarpeeksi -älykäs tietääkseen, että sama kiviseinä on aina oleva valmiina, jos se -yrittää juonitella." - -Kun he iltapäivällä erosivat toisistaan Berkeleyn tiehaarassa, -ratsasti Daylight vähän matkan päässä kasvavien puiden luo, mistä hän -huomaamatta saattoi katsella Dedeä, kunnes tämä hävisi näkyvistä. -Palattuaan Oaklandiin vievälle tielle, juohtui hänen mieleensä -ajatus, joka sai hänet katuvan näköisenä irvistelemään. "Ja nyt -minun on kuin onkin pakko ostaa tuo kirottu kivilouhos", mutisi hän -itsekseen. "Mikään vähempi asia ei riitä tekosyyksi näillä kukkuloilla -kuljeksimiselleni." - -Mutta kivilouhos menetti joksikin aikaa kaiken merkityksensä hänelle, -sillä seuraavana sunnuntaina hän ratsasti yksin. Dede kastanjanruskean -raudikon selässä ei tullutkaan tänä päivänä Berkeleyhin vievää -syrjätietä eikä tullut viikkoa myöhemminkään. Daylight oli -kärsimättömyydestä ja pettymyksestä suunniltaan, vaikka hän konttorissa -hillitsi itsensä. Hän ei huomannut Dedessa mitään muutosta ja koetti -olla itsekin näyttämättä mitään muutosta. Sama yksitoikkoinen -koneellinen työ jatkui, vaikka se nyt oli ärsyttävää ja oli vähällä -tehdä hänet hulluksi. Daylight oli tyytymätön maailmaan, joka ei -sallinut miehen käyttäytyä pikakirjoittajatartaan kohtaan niinkuin -kaikki miehet naisia kohtaan käyttäytyvät. "Mitä hyötyä on miljoonien -omistamisesta?" kysyi hän eräänä päivänä pöytäkalenterilta, kun Dede -sanelun päätyttyä poistui. - -Kun kolmas viikko oli kulumassa loppuun ja uusi ikävä sunnuntai ole -odotettavissa, päätti Daylight puhua vaikka sen täytyikin tapahtua -konttorissa. Ja luonteensa mukaisesti hän kävi heti suoraan asian -ytimeen. Dede oli päättänyt työnsä ja keräili papereitaan ja kyniään -poistuakseen, kun Daylight sanoi: -- - -"Vielä yksi asia, neiti Mason, ja minä toivon, ettette pane pahaksenne, -jos olen suora ja puhun suuni puhtaaksi. Olette aina tuntunut -minusta järkevältä tytöltä, enkä luule, että loukkaannutte siitä, -mitä aijon sanoa. Tiedätte, kuinka kauan olette ollut toimistossa --- jo vuosikausia, monta vuotta ainakin; ja tiedätte, että aina -olen käyttäytynyt teitä kohtaan moitteettomasti ja rehellisesti. En -ole milloinkaan ottanut itselleni vapauksia. Syystä, että olette -konttorissani, olen tässä suhteessa ollut tunnontarkempi kuin ellette --- ellette olisi konttorissani -- te ymmärrätte. Mutta se ei estä minua -tuntemasta inhimillisesti. Olen yksinäinen mies -- älkää käsittäkö tätä -ystävällisyyden rukoukseksi. Aikomukseni on vaan selvittää teille, -miten paljon nuo kaksi ratsastusmatkaa teidän kanssanne merkitsivät -minulle. Ja nyt toivon, ettette pahastu kun kysyn teiltä, miksi ette -ole ollut ratsastamassa kahtena viime sunnuntaina?" - -Hän vaikeni ja odotti hyvin innokkaana ja hämillään ja pieniä -hikikarpaloita kohosi hänen otsalleen. Dede ei heti puhunut ja Daylight -kulki huoneen poikki ja kohotti akkunaa. - -"Olen ollut ratsastamassa", vastasi Dede, "toisella suunnalla." - -"Mutta miksi...?" hän ei syystä tai toisesta täydentänyt kysymystään. -"Pyydän, olkaa suora minua kohtaan", pyysi hän. "Aivan yhtä suora kuin -minä olen teitä kohtaan. Miksi ette ratsastanut Piedmontin kukkuloilla? -Minä etsin teitä kaikkialta." - -"Ja juuri senvuoksi en tullut sinne". Dede hymyili ja katsoi häntä -hetkisen suoraan silmiin, sitten hän loi alas katseensa. "Te käsitätte -kyllä, herra Hamish." - -Daylight pudisti nyrpeästi päätään. - -"Käsitän enkä käsitä. En ole tottunut kaupunkilaistapoihin. On asioita, -joita ei tarvitse tehdä ja joita minä en muista niinkauan kuin en halua -niitä tehdä." - -"Mutta entä silloin, kun haluatte tehdä?" kysyi Dede nopeasti. - -"Silloin minä teen niin." Näin sanoessaan hän puristi huulensa -lujasti yhteen, mutta seuraavalla hetkellä hän oli valmis korjaamaan -väitettään. "Se on, enimmäkseen minä teen niin. Mutta miksi ette voi -tehdä jotakin, missä ei ole mitään väärää ja mikä ei vahingoita ketään --- kuten esimerkiksi tämä ratsastus." - -Dede leikitteli hetkisen hermostuneesti kynällä ikäänkuin olisi -harkinnut vastaustaan ja Daylight odotti kärsivällisesti. - -"Tämä ratsastus", alkoi hän, "ei ole oikein ihmisten mielestä. -Päättäkää itse. Te tunnette maailman. Te olette herra Hamish, -miljoonainomistaja -- --" - -"Pelaaja", keskeytti Daylight tuimasti. - -Dede nyökähytti hyväksyvästi päätään ja jatkoi: - -"Ja minä olen pikakirjoittajattarena teidän konttorissanne -- --" - -"Te olette tuhat kertaa minua parempi -- --" yritti Daylight -keskeyttää, mutta Dede keskeytti hänet vuorostaan. - -"Ei ole siitä kysymys. Se on selvä ja yleinen pulma, joka täytyy ottaa -huomioon. Minä teen teille työtä. Eikä ole kysymys siitä, mitä te tai -minä ajattelemme, vaan mitä muut ihmiset ajattelevat. Eikä ole tarvis -kertoa teille sen enempää siitä. Te tiedätte itse." - -Hänen kylmä, asiallinen puhetapansa oli ristiriidassa hänen -naisellisuutensa kanssa -- tai Daylight ainakin ajatteli niin -katsellessaan hänen vartalonsa kaarevia viivoja, povea, joka nousi ja -laski syvään -- ja punaa, jonka mielenliikutus oli kohottanut hänen -poskilleen. - -"Olen pahoillani, että olen peloittanut teidät mielipaikoiltanne", -sanoi hän miltei tarkoituksettomasti. - -"Te ette ole minua peloittanut", vastasi Dede hiukan tulistuneena. "En -ole typerä koulutyttö. Olen jo kauan pitänyt huolta itsestäni eikä -minua ole säikytetty. Olimme yhdessä kahtena sunnuntaina ja olen varma -siitä, etten pelännyt Bobia enkä teitä. Ei ole siitä kysymys. Osaan -pitää huolen itsestäni, mutta maailma tahtoo yhtäkaikki huolehtia -minusta. Siinä pulma. On kysymys siitä, mitä ihmiset sanoisivat, -jos minä ja työnantajani säännöllisesti tapaisimme toisemme ja -ratsastaisimme yhdessä kukkuloilla sunnuntaisin. Se on naurettavaa, -mutta niin se on. Voisin huomiota herättämättä ratsastaa jonkun -konttoristin kanssa, mutta teidän kanssanne -- en." - -"Mutta ihmiset eivät tiedä eikä heidän tarvitse tietää", sanoi Daylight. - -"Siten asia tavallaan pahenee, sillä silloin täytyy hiiviskellä -syrjäteitä ja tuntee koko ajan tekevänsä jotakin väärää. Minusta olisi -hienompaa ja uljaampaa julkisesti..." - -"Tulla kanssani jonakin arkipäivänä ravintolaan syömään välipalaa", -sanoi Daylight arvaten hänen epätäydellisen todistelunsa tarkoituksen. - -Dede nyökähytti päätään. - -"En juuri sitä ajatellut, mutta niin se olisi. Minusta on parempi -tehdä peittelemättä jotakin, jonka jokainen tietää kuin tehdä jotakin -salaa ja pelätä, että se tulee ilmi. Eipä silti, että haluaisin tulla -kanssanne ravintolaan", lisäsi hän hymyillen, "mutta olen varma, että -ymmärrätte kantani." - -"Miksi ette sitten ratsasta julkisesti ja rehellisesti kanssani -kukkuloilla?" kysyi Daylight. - -Dede pudisti päätään ja Daylightin mielestä hän tuntui olevan -hieman pahoillaan. Ja äkkiä Daylight tunsi miltei hulluuteen saakka -kaipaavansa häntä. - -"Kuulkaahan, neiti Mason, tiedän, ettette pidä siitä, että puhumme -asioista täällä konttorissa. En minäkään. Ei kai pidetä sopivana, että -mies puhuu pikakirjoittajattarensa kanssa muista kuin liikeasioista. -Tahdotteko ratsastaa kanssani ensi sunnuntaina niin puhumme asiasta -perusteellisesti ja teemme jonkunlaisen päätöksen. Siellä kukkuloilla -voimme puhua muustakin kuin liikeasioista. Arvelen, että tunnette -minua tarpeeksi tietääksenne, että olen moitteettoman rehellinen. -Minä -- minä kunnioitan ja pidän teitä arvossa, ja... ja muuta -sellaista, ja minä..." Hän oli alkanut puhua epäselvästi ja käsi, joka -lepäsi pöydän imupaperilla, vapisi nähtävästi. Hän koetti suistaa -mielenliikutuksensa. "Toivon sitä hartaammin kuin mitään ennen -elämässäni. Minä -- minä en voi sitä selittää, mutta niin se on. -Tahdotteko? -- Juuri ensi sunnuntaina? Huomenna?" - -Hän ei aavistanut, että hikipisarat hänen otsallaan, hänen vapiseva -kätensä ja silminnähtävä tuskansa saivat etupäässä Deden taivutetuksi -vastahakoiseen myöntymykseen. - - - - -XIV LUKU. - - -"Tietysti on mahdotonta saada selville se, mitä joku tahtoo, siitä, -mitä hän sanoo". Daylight hipaisi ruoskallaan Bobin kapinallisia korvia -ja aprikoi tyytymättömänä juuri lausumiaan sanoja. Ne eivät sanoneet -sitä, mitä hän oli tarkoittanut. "Olette päättäväisesti sanonut, -ettette halua tavata minua enää ja olette ilmoittanut syynne, mutta -kuinka tiedän, että ne ovat teidän todelliset syynne. Kukaties, ette -halua seurustella kanssani, ettekä tahdo sanoa sitä pelosta, että -loukkaisitte minua. Ymmärrättekö? En mistään hinnasta maailmassa tahdo -tungetella kenenkään seuraan, joka ei minua suvaitse. Jos luulisin, -ettette enää haluaisi minua tavata, niin suorisin tieheni niin -nopeasti, ettette näkisi minua pölyltä." - -Dede hymyili hänen sanoilleen, mutta jatkoi äänettömänä ratsastusta. -Ja tämä hymy, ajatteli Daylight, oli suloisin ja ihmeellisin hymy, -minkä hän milloinkaan oli nähnyt. Hän vakuutti itselleen, että se -erosi kaikista hymyilyistä, mitä Dede ennemmin oli hänelle antanut. -Niin hymyili se, joka hiukkasen häntä tunsi, se, joka hiukan tunsi -ystävyyttä häntä kohtaan. Tietysti oli se itsetiedotonta Deden -puolelta, koetti hän tyynnyttää itseään. Sellaista varmaan sattui -keiden tahansa kahden henkilön seurustelussa. Joku vieras, joku -liikemies, konttoristi, ken tahansa saisi muutaman satunnaisen -yhdessäolon jälkeen osakseen samanlaisia ystävyyden osoituksia. -Sellaista varmaan tapahtui, mutta kun Dede sen teki, teki se -häneen suuremman vaikutuksen; ja sitäpaitsi oli se niin suloinen -ja ihmeellinen hymy. Muut naiset, jotka hän oli tuntenut, eivät -milloinkaan olleet hymyilleet siten; hän oli varma siitä. - -Se oli ollut onnellinen päivä. Daylight oli tavannut Deden Berkeleyn -syrjätiellä ja he olivat ratsastaneet monta tuntia yhdessä. Vasta -nyt, kun päivä jo oli päättymässä ja kun he lähenivät Berkeleyn tien -veräjää, oli Daylight ottanut puheeksi tärkeän kysymyksen. - -Dede alotti vastauksensa hänen viimeiseen väitteeseensä ja Daylight -kuunteli kiitollisena. - -"Mutta otaksukaa, otaksukaa vain, että ilmoittamani syyt ovat ainoat? --- ettei ole ollenkaan kysymys siitä haluanko oppia teitä tuntemaan?" - -"Silloin minä ahdistan teitä kuten Sam Scratch", sanoi Daylight -nopeasti. "Koska, nähkääs, olen aina huomannut, että ihmiset, jotka -ovat taipuvaiset johonkin, ovat paljon vilpittömämmät kuullessaan, -että asia on päätetty. Mutta jos teillä on tuo toinen syy, ellette -te halua tutustua minuun, ja jos -- jos, no, jos te ajattelette, -ettei minun tunteitani pidä loukata siitä syystä, että teillä on hyvä -paikka konttorissani..." Tällöin pelkän mahdollisuuden ajatteleminen -täytti hänet pelolla, että se olikin todellisuus, ja hän kadotti -perustelujensa langan. "No, oli miten oli, teidän tarvitsee vain lausua -sana ja minä katoan. Enkä ole loukkaantunutkaan; ajattelen vain, että -minulla on ollut huono onni. Siis olkaa rehellinen, neiti Mason, ja -sanokaa, onko tämä syy -- miltei olen varma siitä, että niin on laita." - -Dede katsahti häneen silmät äkkiä hiukan kosteina ja näytti puolittain -loukkaantuneelta, puolittain suuttuneelta. - -"Oi, mutta tämä ei ole kaunista", huudahti hän. "Minun täytyy joko -valhetella teille ja loukata teitä päästäkseni teistä eroon tai luopua -suojastani sanomalla teille totuuden, sillä silloin te, kuten itse -sanoitte, aijotte ahdistaa minua." - -Hänen poskensa punottivat, hänen huulensa vapisivat, mutta hän tuijotti -Daylightia suoraan silmiin. - -Daylight hymyili tyytyväisenä. - -"Olen todella iloinen, neiti Mason, todella iloinen noista sanoista." - -"Mutta ne eivät hyödytä teitä", jatkoi Dede kiireesti. "Ne eivät -hyödytä teitä. Älkää luulkokaan. Tämä on viimeinen ratsastusretkemme, -ja... tuossa on portti." - -Hän ratsasti tammansa portin ääreen, kumartui, avasi säpin ja ratsasti -aukenevasta portista. - -"Ei, ette saa tulla", sanoi hän kun Daylight yritti seuraamaan häntä. - -Nöyränä ja tottelevaisena Daylight peräytyi ja portti sulkeutui heidän -välillään. Mutta he eivät olleet vielä puhuneet loppuun sanottavaansa -ja Dede pysähtyi. - -"Kuulkaa, neiti Mason", sanoi Daylight matalalla äänellä, joka -vavahteli vilpittömyydestä. "Tahdon vakuuttaa teille muuatta seikkaa. -Ei ole tarkoitukseni pettää teitä. Pidän teistä, kaipaan teitä, enkä -milloinkaan elämässäni ole ollut totisemmalla mielellä. Aikeissani ei -ole mitään väärää. Aikomukseni ovat kunnialliset -- --" - -Mutta Deden kasvojen ilme sai hänet pysähtymään. Tämä oli vihainen ja -nauroi samalla. - -"Ne olivat vihoviimeiset sanat, mitkä teidän piti sanoa", huudahti -Dede. "Ne muistuttavat avioliittotoimistoa: aikeet täysin kunnialliset; -tarkoitus avioliitto. Mutta en ansainnut sen parempaa. Tätä te kai -sanotte ahdistamiseksi Sam Scratchin lailla." - -Daylightin nahanvärinen hipiä oli vaalennut kaupungissa, joten -veriaalto kuulsi punaisena noustessaan niskaan ja levitessään -kasvoille. Daylight ei suuressa onnettomuudessaan aavistanut, että Dede -tällä hetkellä katsoi häneen ystävällisemmin kuin kertaakaan ennen tänä -päivänä. Hän ei ollut ennen nähnyt suurten ikämiesten punastuvan kuin -koulupojat ja hän jo katui äkillistä ilkeyttään. - -"Katsokaas, neiti Mason", alkoi Daylight ensin hitaasti ja hapuillen, -mutta sitten yhä nopeammin. "Olen karkeatapainen mies, tiedän sen -kyllä, ja tiedän, etten paljoakaan tiedä maailman menoista. En ole -harjaantunut käyttämään kauniita sanoja. En ole milloinkaan kosinut, -enkä ole milloinkaan rakastanutkaan -- enkä tiedä, miten silloin -on meneteltävä. Ette saa takertua houkkiomaisiin sanoihini, vaan -oppikaa tuntemaan mies, joka on sanojen takana. Se mies olen minä -ja tarkoitukseni on vilpitön, vaikken tiedäkään, miten sen teille -selvittäisin." - -Dede Mason oli vilkas kuin lintu ja siirtyi nopeasti mielialasta -toiseen; ja nyt hän oli täynnä katumusta ja sovittamishalua. - -"Suokaa anteeksi nauruni", sanoi hän portin toiselta puolen. "En -todella aikonut nauraa. Se tuli vallan tahtomattani, olin niin -hämmästynyt ja loukkaantunutkin, Nähkääs, herra Hamish, en ole..." - -Hän vaikeni äkkiä epäröiden täydentää ajatusta, jonka hän -vilkkaudessaan oli alottanut. - -"Tarkoitatte, ettette ole tottunut sellaiseen kosintaan", sanoi -Daylight. "Näin se käy: Hyvää päivää, hauska tutustua, suostutteko -tarjoukseeni." - -Dede nyökähytti päätään ja purskahti nauruun, johon Daylight yhtyi ja -joka karkoitti nolouden tunteen. Daylightin rohkeus kasvoi nauraessa ja -hän rupesi nyt kylmäverisemmin ja maltillisemmin ajamaan asiaansa. - -"Siinä näette. Teillä on kokemusta näissä asioissa. En epäile, että -teitä on monta kertaa kosittu. No, minä en ole milloinkaan ketään -kosinut ja olen kuin kala kuivalla maalla. Sitä paitsi ei tämä ole -kosimista. Tämä on epätavallinen asema, siinä kaikki, ja minä olen -ahdingossa. Minulla on kylliksi paljon hevostuntemusta tietääkseni, -ettei otaksuta miehen esittävän avioliittoa tytön kanssa syyksi, -minkä vuoksi tahtoo seurustella hänen kanssaan. Ja juuri siksi -minä olen pulassa. Ensiksikin, minä en voi seurustella kanssanne -konttorissa. Toiseksi, te sanotte, ettette tahdo tavata minua konttorin -ulkopuolella. Kolmanneksi syyksi te sanotte sen, että ihmiset juoruavat -syystä, että te olette minun konttorissani. Neljänneksi, minun täytyy -saada seurustella kanssanne ja minun täytyy saada teidät uskomaan, -että tarkoitukseni ovat oikeat ja vilpittömät. Viidenneksi, te olette -toisella puolen veräjää valmiina lähtemään ja minä olen toisella puolen -veräjää aivan toivottomana ja koetan sanoa jotakin, joka saisi teidät -muuttamaan mielenne. Kuudenneksi, minä sanoin sanottavani. Ja nyt minä -toivon, että te olette muuttanut mieltänne." - -Ja kuunnellessaan häntä, nähdessään hänen totiset, levottomat -kasvonsa ja kuullessaan hänen koruttomat, arkipäiväiset sanansa, -jotka vain tekivät hänen totisuutensa huomattavammaksi ja tekivät -silmiinpistävämmäksi eron hänen ja kaikkien niiden keskinkertaisten -miesten välillä, jotka Dede oli tuntenut, unohti hän lopulta kuunnella -ja vaipui omiin ajatuksiinsa. Voimakkaan miehen rakkaus kiehtoo aina -tervesieluista naista ja katsellessaan suljetun veräjän yli Daylightia, -tunsi Dede voimakkaammin kuin milloinkaan sen tenhovoiman. Tosin ei -hänellä ollut kaukaisintakaan aikomusta mennä naimisiin Daylightin -kanssa -- monet syyt estivät häntä siitä; mutta saattoihan hän hiukan -enemmän seurustella hänen kanssaan. Daylight ei suinkaan ollut -hänelle vastenmielinen. Päin vastoin Dede piti hänestä, oli pitänyt -hänestä siitä päivästä lähtien, kun oli ensikerran nähnyt hänen -laihat intiaanin-kasvonsa ja hänen säkenöivät intiaanin-silmänsä. Hän -oli miesten mies muissakin suhteissa kuin erinomaisten lihaksiensa -puolesta. Olihan hän monien seikkailujen sankari, tämä miehekäs, -hienostumaton Pohjanperän seikkailija, tämä monien sankaritekojen ja -monien miljoonien mies, joka oli tullut napaseudulta kamppailemaan niin -mestarillisesti Etelän miesten kanssa. - -Hurja kuin punainen intiaani, pelaaja ja irstailija, mies, jolla ei -ollut moraalia ja jonka kostonhimo ei milloinkaan saanut kyllikseen. -Mies, joka polki kasvoihin kaikkia niitä, jotka vastustivat -- -niin, hän tiesi kyllä kaikki hänen raskauttavat nimensä. Mutta -hän ei pelännyt häntä. Hänen nimeensä sisältyi muutakin. _Burning -Daylight_ herätti eloon muullaisiakin mielikuvia. Niistä kerrottiin -sanomalehdissä, aikakauskirjoissa ja kirjoissa Klondikesta. Kaiken -kaikkiaan sisältyi _Burning Daylight_-nimeen niin paljon -- sellaista, -mikä sai joka naisen mielikuvituksen liikkeelle, niinkuin se sai hänen, -Deden, mielikuvituksen liikkeelle, kun hän veräjän poikki kuunteli -hänen kaihoavaa ja intohimoista puhettaan. Dede oli nainen ja hänellä -oli naisen sukupuoliturhamaisuus ja tätä turhamaisuutta hiveli ajatus, -että sellainen mies hädässään kääntyi hänen puoleensa. - -Ja vielä muutakin liikkui hänen mielessään -- väsymyksen ja -yksinäisyyden tunteita; tuhansia epäselviä tunteita ja vielä -epäselvempiä mielijohteita. Hän tunsi suurta kiusausta ratsastaa tämän -miehen kanssa kukkuloilla. Eihän se milloinkaan muuttuisi muuksi, sillä -hän oli varma siitä, ettei hän milloinkaan voisi jakaa Daylightin -elämää. Toisaalta ei häntä kiusannut mikään tavallinen naisellinen -pelko eikä arkuus. Hän ei milloinkaan epäillyt, ettei kaikissa -olosuhteissa voisi huolehtia itsestään. Mikseikä siis? Olihan se -kuitenkin niin pieni seikka. - -Hänen elämänsä oli jokapäiväistä ja ikävää. Hän näki kuin -kuvaelma-sarjana erakko-elämänsä vierivän ohitseen: kuusi päivää -viikossa konttorissa ja kulkien edes takaisin lautalla; tunnit ennen -maatamenoa, jotka hän kuin varkain käytti pianonsoittoon, vaatteittensa -ompelemiseen ja korjaamiseen; kaksi iltaa viikossa, jolloin hän salli -itselleen seuraelämän huvituksia; muut varkain anastetut hetket ja -lauvantai-iltapäivä, jonka hän vietti veljensä luona sairaalassa; -ja seitsemäs päivä, sunnuntai, hänen virkistyspäivänsä, jonka hän -vietti Mabin selässä kukkuloilla. Mutta hänen täytyi ratsastaa yksin. -Monet naisylioppilaat olivat koettaneet ratsastaa, mutta vietettyään -sunnuntain tai pari vuokrattujen hevoskaakkien selässä, olivat he -menettäneet halunsa. Madeline oli ostanut oman hevosen ja ratsastanut -innokkaasti muutaman kuukauden, mutta oli sitten mennyt naimisiin ja -poistunut Etelä-Kaliforniaan. Aikojen kuluessa kävi yksitoikkoiseksi -aina ratsastaa yksin. Hän oli niin poikamainen, tuo suuri -miljoonanomistaja-jättiläinen, jota puolet San Fransiskon rikkaista -miehistä pelkäsi. Niin poikamainen! Hän ei ollut milloinkaan aavistanut -hänen luonteensa tätä puolta. - -"Miten joutuvat ihmiset naimisiin?" jatkoi Daylight puhettaan. "No, -ensiksikin he tapaavat toisensa; toiseksi, mieltyvät toistensa -ulkomuotoon; kolmanneksi, tutustuvat toisiinsa; ja neljänneksi, menevät -naimisiin tai ei, riippuen siitä, miten he pitävät toisistaan opittuaan -tuntemaan toisensa. Mutta en käsitä, miten meillä on mahdollisuus saada -selville pidämmekö toisistamme, ellemme itse luo tätä mahdollisuutta." - -Äkkiä Deden mieliala muuttui ja asema tuntui hänestä naurettavalta -ja eriskummalliselta. Häntä halutti nauraa -- ei vihaisesti -eikä hysteerisesti, vaan ainoastaan hilpeästi. Se oli niin -hullunkurista. Hän itse, pikakirjoittajatar, hän, kuuluisa ja mahtava -miljoonanomistaja ja heidän välissään veräjä, jonka yli vyöryivät hänen -todistelunsa siitä, miten ihmiset tutustuvat toisiinsa ja menevät -naimisiin. Olihan asema mahdoton. Nämät salaiset kohtaukset kukkuloilla -lakkaisivat. He eivät missään konttorin ulkopuolella tapaisi toisiaan. -Ja jos Daylight näin ollen koettaisi konttorissa kosia häntä, -menettäisi hän hyvin edullisen paikan ja siihen juttu loppuisi. Sitä ei -ollut hauska ajatella, mutta hän oli huomannut, että miehet, etenkin -kaupungeissa, olivat kaikkea muuta kuin hienotunteisia. Hän ei ollut -vuosikausia tehnyt työtä elatuksekseen menettämättä monta harhaluuloa. - -"Emme piileskele ratsastusretkillämme", selitti Daylight. "Ratsastamme -niin rohkeasti kuin haluatte ja jos joku näkee meidät, niin nähköön, -Jos he juoruavat -- no, niin kauvan kuin omatuntomme on puhdas, ei -meidän tarvitse kiusata itseämme. Suostukaa ja Bobilla on selässään -maailman onnellisin mies." - -Dede pudisti päätään, hillitsi tammaa, joka kärsimättömänä tahtoi -kotiin, ja katsoi merkitsevästi piteneviin varjoihin. - -"On myöhä jo", sanoi Daylight, "emmekä ole tulleet mihinkään -ratkaisuun. Vielä yksi sunnuntai -- se ei ole paljon pyydetty -- -tehdäksemme lopullisen päätöksen." - -"Meillä on ollut koko tämä päivä", sanoi Dede. "Mutta me rupesimme -liian myöhään sitä pohtimaan. Ensi kerralla ryhdymme siihen -aikaisemmin. Voin sanoa teille, että tämä on minulle vakava ja tärkeä -ehdotus. Luvatkaa siis ensi sunnuntaina?" - -"Eivätkö miehet milloinkaan ole rehellisiä?" kysyi Dede. "Tiedätte -varsin hyvin, että ensi sunnuntailla tarkoitatte monena sunnuntaina." - -"No luvatkaa sitten monena sunnuntaina", huusi Daylight -häikäilemättömästi ja Dede ajatteli, ettei hän milloinkaan ollut nähnyt -häntä kauniimpana. "Sanokaa se sana. Vain se sana. Ensi sunnuntaina -kivilouhoksella..." - -Dede kokosi ohjat käteensä lähtövalmisteluksi. - -"Hyvää yötä", sanoi hän, "ja -- --" - -"Kyllä", kuiskasi Daylight ja hänen äänessään oli tuskin tuntuva -käskevä väre. - -"Kyllä", sanoi Dede hiljaisella mutta selvällä äänellä, Samassa hän -kiihoitti tamman raviin ja ratsasti tietä alaspäin katsahtamatta -kertaakaan taakseen, kiinteästi aprikoiden omia tunteitaan. Vaikka -hänen teki mieli kieltää -- ja viime hetkeen saakka hän oli päättänyt -kieltää -- olivat hänen huulensa kuitenkin lausuneet myöntymyksen. -Tai näytti ainakin siltä kuin olisi hän myöntynyt vain huulillaan. -Hän ei ollut aikonut myöntyä. Miksi hän siis oli myöntynyt? Hänen -ensi hämmästyksensä ja ihmettelynsä niin täysin harkitsemattomasta -teosta muuttui säikähdykseksi, kun hän mietti sen seurauksia. Hän -tiesi, ettei Burning Daylight ollut mies, joka tyytyi vähään ja että -hän teeskentelemättömyydestään ja poikamaisuudestaan huolimatta oli -itse asiassa voimakas, miehekäs olento ja että hän oli vannoutunut -tulevaisuudelle, josta välttämättä tulisi jännittävä ja myrskyinen. - - - - -XV LUKU. - - -Elämä konttorissa jatkui jotenkin samaan tapaan kuin ennenkin. He -eivät milloinkaan sanalla tai katseella ilmaisseet, että asema oli -mitenkään entisestä muuttunut. Joka sunnuntai he sopivat, missä -seuraavana sunnuntaina kohtaisivat; tähän he eivät milloinkaan -puuttuneet konttorissa. Daylight oli tarkka ja ritarillinen tässä -suhteessa. Hänelle tuotti ehtymätöntä iloa nähdä Dede työssä. Hän ei -kuitenkaan käyttänyt tätä väärin viivyttämällä sanelua tai määräämällä -ylimääräistä työtä, joka olisi pidättänyt Dedeä kauvemmin hänen -silmiensä edessä. Mutta hänen rakkautensa rehelliseen peliin voitti -sellaisen itsekkäisyyden. Häntä olisi hävettänyt käyttää hyväkseen -aseman satunnaisia etuja. Rakkaus oli hänelle korkeampaa kuin pelkkää -omistamista. Hän tahtoi tulla oman itsensä vuoksi rakastetuksi. - -Vaikka Daylight olisi ollut kaikkein taitavin juonienpunoja, ei hän -olisi voinut noudattaa viisaampaa menettelytapaa. Dede muistutti lintua -yksilöllisessä vapaudenrakkaudessaan, joka ei sietänyt vaatimalla -vaatimista eikä pakkoa tunneseikoissa, ja siksi hän piti suuressa -arvossa Daylightin hillittyä käytöstä. Hän teki sen itsetietoisesti, -mutta syvemmällä hänen itsetiedottomassa olemuksessaan olivat sen -vaikutukset huomaamattomina kuin hienot hämähäkinkudokset. Aivan -huomaamatta Daylightin personallisuuden verkko kietoutui hänen -ympärilleen. Lanka langalta nämät salaiset ja aavistamattomat siteet -vahvistuivat. Kukaties ne juuri olivat saaneet Deden sanomaan kyllä, -kun hän oli aikonut sanoa ei. Ja kukaties hän samaten tulevaisuudessa -jossakin tärkeämmässä vaiheessa huolimatta terveen järjen ohjeista -antaisi toisenkin suostumuksen, jota ei ollut aikonut antaa. - -Daylightin yhä kasvavasta tuttavallisuudesta Deden kera oli muiden -muassa se hyvä seuraus, ettei Daylight uskaltanut juoda niin paljon -kuin ennen. Hänen alkoholin himonsa oli vähentynyt niin, että hän -lopulta itsekin huomasi. Tavallaan oli Dede itse välttämätön este. -Häntä ajatteleminen vaikutti kuin cocktail. Tai jossain määrin hän -vastasi vissiä cocktailmäärää. Hänen luonnottoman kaupunkielämänsä -jännitys ja kiihkeä liikepelinsä oli tehnyt hänestä säännöllisen -juomarin. Saadakseen huojennusta ankarasta jännityksestä täytyi hänen -aina rakentaa unohduksen muuri ja Dede oli osana tässä muurissa. Hänen -personallisuutensa, hänen naurunsa, hänen äänensä väreet, mahdottomat -kultaiset välähdykset hänen silmissään, valoleikki hänen hiuksissaan, -hänen vartalonsa muodot, hänen pukunsa, hänen liikkeensä hevosen -selässä -- kaikki tämä, joka oli syöpynyt Daylightin mieleen, sai hänet -jättämään juomatta monta cocktailia tai skotlantilaista whiskyä soodan -kera. - -Huolimatta heidän päätöksestään, olivat heidän kohtauksensa kuitenkin -jokseenkin salaisia. Itse asiassa he tapasivat toisiaan varkain. He -eivät uljaasti ratsastaneet yhdessä koko maailman nähden. Päinvastoin -he aina kohtasivat syrjäisillä teillä, Dede ratsasti Berkeleyhin vievää -syrjätietä ja Daylight tuli häntä puolitiessä vastaan. He ratsastivat -vain vähäliikkeisiä teitä pitkin kirkkoon menevien maalaisten ohitse, -jotka tuskin olisivat tunteneet Daylightiakaan hänen kuvistaan -sanomalehdissä. - -Daylight huomasi pian, että Dede oli hyvä hevosnainen -- ei ainoastaan -hyvä ratsastaja, vaan kestäväkin. Muutamina päivinä he ratsastivat -kuusikymmentä, seitsemänkymmentä, jopa kahdeksankymmentäkin -peninkulmaa; eikä Daylight milloinkaan valittanut päivää liian -pitkäksi eikä -- mikä Daylightin mielestä oli mainio puoltolause -- -väsyttävimmänkään päivän jälkeen kastanjanruskean raudikon selässä -ollut pienintäkään haavaa. "Siinä vasta on tyttö", kuului Daylightin -kaavamainen, mutta aina innostunut arvostelu. - -He oppivat paljon tuntemaan toisiaan näinä pitkinä keskeytymättöminä -ratsastusretkinä. Heillä ei ollut paljon muuta puhuttavaa kuin -itsestään ja samalla kuin Dede sai hyvän käsityksen napaseudun -ponnistuksista ja kullankaivuusta, sai Daylight yhä selvemmän kuvan -Dedestä. Dede kertoi seikkaperäisesti elämästä maatilalla, jutteli -hevosista ja koirista ja ihmisistä ja asioista, kunnes Daylight oli -näkevinään hänen kasvinaikansa ja kotinsa ilmielävinä edessään. Hän -kertoi myös isänsä vararikosta ja kuolemasta, jolloin hänen oli -täytynyt keskeyttää opintonsa yliopistossa ja ottaa paikka konttorissa. -Myöskin veljestään hän puhui ja pitkällisistä ponnistuksistaan saada -tämä terveeksi ja nyt heikkenevistä toiveistaan. Daylight arveli, että -oli helpompaa kuin oli aavistanutkaan oppia häntä ymmärtämään, vaikka -hän aina tajusi sen, että kaiken sen takana ja alla, mitä hän Dedestä -tiesi, oli salaperäinen ja oikukas nainen ja sukupuoli. Hän tunnusti -nöyrästi itselleen, että siinä oli kartoittamaton ja rajaton meri, -josta hän ei tiennyt mitään ja jota hänen kuitenkin täytyi jotenkuten -purjehtia. - -Hänen ainainen naispelkonsa oli aikaansaanut sen, ettei hän ymmärtänyt -naisia, ja se oli estänyt häntä koettamastakaan heitä ymmärtää. Dede -hevosenselässä, Dede poimimassa unikoita aurinkoisella mäenrinteellä, -Dede, joka nopein pikakirjoituspiirroin pani hänen sanelunsa paperille --- tämän kaiken hän käsitti. Mutta hän ei tuntenut Dedeä, joka -niin nopeasti siirtyi mielialasta toiseen, Dedeä, joka kivenkovaan -kieltäytyi ratsastamasta hänen kanssaan ja sitten äkkiä myöntyi, Dedeä, -jonka silmissä kultainen välke kisaili ja kuiski käskyjä ja viestejä, -jotka eivät olleet hänen korviaan varten. Kaikessa tällaisessa hän näki -sukupuolen häämöittävät syvyydet, tunnusti niiden tenhon ja piti niitä -käsittämättöminä. - -Dedessä oli toinenkin puoli, jonka suhteen hän tiesi olevansa -tietämätön. Dede oli lukenut paljon ja hänellä oli tuota -salaperäistä ja peloittavaa "sivistystä". Ja kuitenkaan ei hänen -alituiseksi kummastuksekseen tämä sivistys koskaan tuppautunut -heidän keskusteluihinsa. Dede ei milloinkaan puhunut kirjoista eikä -taiteesta eikä senkaltaisista aiheista. Hän oli miltei yhtä koruton ja -luonnollinen kuin Daylight itse. Hän piti raittiista ulkoilmaelämästä, -hevosista ja kukkuloista, auringonpaisteesta ja kukista. Daylightille -oli kasvikunta täällä osittain outo ja Dede opasti häntä, näytti -hänelle eri tammilajit, tutustutti hänet madronoon ja manzanitaan, -opetti hänelle lukemattomien villien kukkien, pensaiden ja -sananjalkojen nimet, elintavat ja kasvupaikat. Deden kirkkaat silmät, -jotka olivat harjaantuneet metsässä ja joilta vähän jäi huomaamatta, -ihastuttivat Daylightia. Eräänä päivänä he koetteeksi päättivät katsoa, -kumpi heistä keksisi enemmän linnunpesiä. Ja Daylight, joka aina oli -ylpeillyt teräväksi harjaantuneesta huomiokyvystään, huomasikin olevan -vaikeata pysyä voitolla. Päivän päätyttyä oli Daylight vain kolme -pesää edellä. Daylight onnitteli häntä ja sanoi, että syynä hänen -menestykseensä oli se, että hän itsekin oli lintu ja että hänellä oli -linnun kirkas katse ja vilkkaat liikkeet. - -Mitä enemmän Daylight oppi Dedeä tuntemaan, sitä enemmän tässä -hänen mielestään oli linnun ominaisuuksia. Siitä syystä Dede -myös piti ratsastamisesta, päätteli hän. Se muistutti lähinnä -lentoa. Unikkoketo, sananjalkojen kattama vuorisola, poppelirivi -kapealla tiellä, ruskeankeltainen kukkulanrinne, etäinen, -auringonpaisteinen vuorenhuippu -- kaikki tämä sai hänet puhkeamaan -nopeisiin ilonhuudahduksiin, jotka Daylightin mielestä olivat kuin -laulunhyrähdyksiä. Dede iloitsi pikkuseikoista ja hän näytti aina -laulavan. Vakavammissakin asioissa hän muistutti lintua. Kun hän -ratsasti Bobilla ja kamppaili tämän erinomaisen hevosen kanssa -yliherruudesta, olivat kotkan ominaisuudet hänessä silmiinpistävimpinä. - -Nämät Deden pienet nopeat ilonhuudahdukset olivat Daylightille -ilon lähteitä. Hän iloitsi Deden ilosta, hänen silmänsä olivat -yhtä hartaasti kiintyneinä Deden silmiin, kuin Deden silmät olivat -kiintyneinä hänen mielenkiintonsa esineeseen. Deden avulla hän oppi -paremmin käsittämään luontoa ja luonnon kauneutta. Dede näytti -hänelle maisemassa värejä, joita hän ei milloinkaan ollut luullut -olevan olemassakaan. Hän oli tuntenut vain päävärit. Kaikki punaiset -värit olivat punaista. Musta oli mustaa ja ruskea oli ruskeaa kunnes -se muuttui keltaiseksi, jolloin se ei enää ollut ruskeaa. Hän oli -aina luullut, että purppura oli punaista, jokseenkin verenväristä, -kunnes Dede opetti hänelle muuta. Kerran he ratsastivat pitkin -korkean kukkulan reunaa, missä tuulentuomista siemenistä kasvaneet -unikot helottivat heidän hevostensa polvien ympärillä ja Dede tuli -haltioihinsa nähdessään ääriviivat eri etäisyyksien päässä. Hän laski -niitä seitsemän ja Daylight, joka oli koko ikänsä katsellut maisemia, -sai ensi kerran tietää, mitä oli "etäisyys". Tämän jälkeen ja aina -hän katsoi luontoon silmillä, jotka näkivät enemmän ja hän löysi -iloa katsellessaan purppuraisia kesäusvia, jotka vaippoivat etäisten -kukkulain huiput. - -Mutta kaiken lävitse kulki rakkauden kultainen lanka. Ensin oli -Daylight tyytyväinen, kun sai ratsastaa Deden kanssa ja olla -toverillisessa suhteessa häneen; mutta hänen himonsa ja tarpeensa olla -Deden läheisyydessä kasvoivat. Mitä enemmän hän oppi Dedeä tuntemaan, -sitä kalliimmaksi tämä hänelle kävi. Jos Dede olisi ollut umpimielinen -ja ylpeä häntä kohtaan tai ollut pelkkä nauraa-kikattava, teeskentelevä -naisolento, olisi ollut toista. Sen sijaan Dede hämmästytti häntä -luonnollisuudellaan ja toverillisuudellaan. Tämä jälkimäinen oli -odottamatonta hänelle. Hän ei milloinkaan ollut nähnyt sitä puolta -naisessa. Nainen leikkikalu; nainen, verenimijä; nainen välttämätön -vaimo ja suvun jälkeläisten äiti -- muuta hän ei ollut naisessa nähnyt. -Mutta nainen toverina, leikkitoverina, ilotoverina -- tällä oli Dede -häntä hämmästyttänyt. Ja mitä enemmän hyviä puolia hän Dedessä keksi, -sitä tulisempana hehkui hänen rakkautensa, joka itsetiedottomasti -väritti hänen äänensä hyväileväksi ja sytytti merkkitulia hänen -silmiinsä. Eikä se jäänyt Dedeltä huomaamatta, mutta kuten niin moni -nainen ennen häntä, luuli hän voivansa leikkiä tulella ja välttää sen -luonnollisen seurauksen, tulipalon. - -"Talvi lähenee", sanoi Dede surullisesti ja tarkoituksella, "ja sitten -täytyy jättää ratsastaminen." - -"Mutta minun täytyy saada samaten tavata teitä talvellakin", sanoi -Daylight nopeasti. Dede pudisti päätään. - -"Olemme olleet hyvin onnelliset", sanoi hän ja katsoi Daylightia -lujasti suoraan silmiin. "Muistan teidän hullunkuriset todisteenne -miksi ihmiset tutustuvat toisiinsa; mutta se ei johda mihinkään, ei -saata. Tunnen itseni liian hyvin voidakseni erehtyä". - -Hänen kasvonsa olivat totiset, niistä näkyi selvästi, ettei hän olisi -tahtonut loukata, ja hänen silmänsä olivat järkähtämättömät, mutta -niissä oli kultaiset valot -- sukupuolen syvyydet, joihin Daylight nyt -vallan pelotta katsoi. - -"Olen ollut oikein kiltti", julisti Daylight. "Enkö teidänkin -mielestänne. Saatan sanoa teille, että se on kyllä ottanut kovalle. -Ajatelkaa vaan. En ole kertaakaan sanonut teille sanaakaan rakkaudesta -ja kuitenkin olen koko ajan teitä rakastanut. Se on vaikeata miehelle, -joka on tottunut kulkemaan omia teitään. Kun on työnteko kysymyksessä, -en minä siekaile. Ja kuitenkin olen teidän edessänne lauhkea kuin -lammas. Luulen, että tämä on todisteena siitä, miten paljon teitä -rakastan. Luonnollisesti haluan mennä kanssanne naimisiin. Olenko -sanonut teille sanaakaan siitä? En tavuakaan, en henkäystäkään. -Olen ollut tyyni ja kiltti, vaikka tämä tyynenä pysyminen on ollut -aika-ajoin tehdä minut sairaaksi. En ole kosinut teitä. En kosi teitä -nytkään. Eipä silti, ettette te tyydyttäisi minua. Tiedän varmasti, -että te olette minulle sopiva vaimo. Mutta tunnetteko te minua -tarpeeksi tietääksenne oman mielenne." Hän kohautti olkapäitään. "Minä -en tiedä, enkä pidä sitä todennäköisenä. Teidän täytyy varmasti tietää, -voitteko uskoa minulle elämänne vai ettekö voi, ja minä pelaan hidasta -ja maltillista peliä. En tahdo hätiköimällä pilata peliäni." - -Tällaista rakkauden tunnustusta ei Dede vielä milloinkaan ollut -kuullut. Sen tulisuuden puute tuotti hänelle pettymyksen, jonka hän -saattoi karkoittaa vain muistamalla, miten Daylightin käsi kerran oli -vavissut, ja muistamalla intohimoa, jonka juuri tänäpäivänä ja joka -päivä oli nähnyt hänen silmissään tai kuullut hänen äänessään. Sitten -muisti hän vielä, mitä Daylight joitakuita viikkoja takaperin oli -sanonut hänelle: "Tokko te tiedättekään mitä on kärsivällisyys", oli -hän sanonut ja kertonut hänelle oravien ampumisesta silloin kun hän ja -Elijah Davis olivat nähneet nälkää Stewart-joella. - -"Näette siis", sanoi Daylight, "että meidän on juuri tehdäksemme -rehelliset kaupat seurusteltava toistemme kanssa hiukan enemmän. On -luultavinta, ettette te ole vielä selvillä tunteistanne -- --" - -"Mutta minä olen selvillä", keskeytti Dede. "En uskaltaisi rakastua -teihin. En löytäisi onnea teidän rinnallanne. Pidän teistä, herra -Hamish, mutta siitä ei milloinkaan voi tulla mitään sen enempää". - -"Te ajattelette niin siksi, ettette pidä elämäntavastani", sanoi -Daylight ja ajatteli itsekseen huomiotaherättäviä automobiiliajoja ja -irstailijan mainetta, jolla sanomalehdet olivat häntä kunnioittaneet -- -ajatteli tätä ja aprikoi, kieltäisikö Dede tyttömäisestä kainoudesta -tietävänsä tästä mitään. - -Hänen hämmästyksekseen oli Deden vastaus suora ja taipumaton. - -"Ei, en pidä siitä." - -"Tiedän, että olen ollut hiukan raju noissa automobiili-ajoissa, joista -on kerrottu sanomalehdissä", alotti Daylight puolustuspuheensa, "ja -että olen seurustellut vallattomien veikkojen kanssa -- --" - -"En tarkoita sitä", sanoi Dede, "vaikka tiedän senkin enkä voi sanoa -pitäväni siitä. Mutta en pidä elämästänne yleensä, toimestanne. On -naisia, jotka saattavat mennä naimisiin teidän kaltaisenne miehen -kanssa ja tulla onnelliseksi, mutta minä en saata. Mitä enemmän -olisin rakastunut sellaiseen mieheen, sitä onnettomammaksi tulisin. -Onnettomuuteni tekisi vuorostaan miehenikin onnettomaksi. Minä -pettyisin ja saisin hänet pettymään, vaikkei hän olisi niin onneton, -koska hänellä yhä olisi liikeasiansa." - -"Toimeni!" ihmetteli Daylight. "Mitä pahaa on siinä? Minä hoidan -liike-asiani rehellisesti ja moitteettomasti. En käytä mitään -salateitä, jota ei voida sanoa useimman liikkeen hoidosta, olipa sitten -kysymyksessä suuret yhtiöt tai pettävät, valhettelevat vähäpätöiset -kamasaksat. Noudatan rehellisesti pelin sääntöjä enkä valhettele enkä -petä enkä syö sanaani." - -Dede tervehti helpoituksentunteella uutta keskustelun vaihetta ja -tilaisuutta saada puhua suunsa puhtaaksi. - -"Muinaisessa Kreikassa", alkoi hän opettavaisesti, "pidettiin kunnon -kansalaisena sitä, joka rakensi taloja, istutti puita -- --." Hän -ei täydentänyt johdantoaan, vaan veti reippaasti johtopäätöksen. -"Kuinka monta taloa olette te rakentanut? Kuinka monta puuta olette te -istuttanut?" - -Daylight pudisti päätään epätietoisena, sillä hän ei käsittänyt Deden -todistelujen tarkoitusta. - -"No niin", jatkoi Dede, "kaksi talvea sitten te saitte aikaan pulan -hiilimarkkinoilla." - -"Vain San Fransiskossa", irvisteli Daylight sitä muistellessaan, "vain -San Fransiskossa. Ja minä käytin hyväkseni lakkoa brittiläisessä -Columbiassa." - -"Mutta te ette itse ollut kaivamassa tätä hiiltä. Kuitenkin te -kohotitte hinnan neljällä dollarilla tonnilta ja ansaitsitte paljon -rahaa. Tämä oli teidän liikkeenhoitoanne. Te pakoititte köyhät -maksamaan enemmän hiilistään. Te sanoitte pelaavanne rehellisesti, -mutta te pistitte kätenne kaikkien heidän taskuun ja ryöstitte rahanne -heiltä. Minä tiedän. Minä poltan arkihuoneessani Berkeleyssa valkeata. -Ja sen sijaan, että olisin maksanut yksitoista dollaria hiilitonnilta, -maksoinkin sinä talvena viisitoista. Te ryöstitte minulta neljä -dollaria. - -"Minä saatoin maksaa nuo neljä dollaria. Mutta oli tuhansittain oikein -köyhiä, jotka eivät voineet niitä maksaa. Voitte nimittää sitä -lailliseksi peliksi, mutta minusta se on suoraa ryöväystä." - -Daylight ei hämmästynyt. Tämä ei ollut mitään uutta hänelle. Hän muisti -vanhaa naista, joka valmisti viiniä Sonoma-kukkuloilla, ja miljoonia -hänen kaltaisiaan, jotka olivat luodut ryöstettäviksi. - -"Tunnustan, neiti Mason, että tuossa on hieman perää. Mutta olette jo -pitkän ajan kuluessa nähneet liikeasiain hoitoani ja tiedätte, ettei -ole tapanani ryöstää köyhiä. Minä ahdistan pomoja. He ovat minun -miehiäni. He ryöstävät köyhiä ja minä ryöstän heitä. Tuo hiilijuttu oli -tapaturma. Minä en tavoitellut köyhien rahoja, vain rikkaiden, ja ne -minä sainkin. Köyhät sattuivat olemaan tiellä ja saivat samalla kärsiä, -siinä kaikki." - -"Ettekö näe", jatkoi hän, "että koko elämä on peliä. Jokainen pelaa -tavalla tai toisella. Maanviljelijä pelaa säätä ja markkinoita vastaan -vuodentulollaan. Niin tekee Yhdysvaltojen rautayhtiö. Monen elinkeinona -on ryöstää köyhiä. Tiedän sen. Olen aina ahdistanut ryöväreitä." - -"Kadotin näkökohtani", sanoi Dede. "Odottakaa hetkinen." - -Ja he ratsastivat hetkisen äänettöminä. - -"Näen sen selvemmin kuin saatan sen selvittää, mutta jotenkin tähän -tapaan. On rehellistä työtä ja on työtä, joka -- no, joka ei ole -rehellistä. Maanviljelijä muokkaa maata ja kasvattaa jyviä. Hän tekee -jotakin, joka on hyödyllistä ihmiskunnalle. Hän todella tavallaan luo -jotakin, jyviä, jotka täyttävät nälkäisen suun." - -"Ja sitten rautatiet ja kauppiaat ja muut ryöstävät häneltä melkoisen -osan noiden jyvien hinnasta", keskeytti Daylight. - -Dede hymyili ja kohotti kättään. "Odottakaa hetkinen. Hämmennätte -ajatuksenjuoksuni. Ei vaikuta asiaan, jos he ryöstävät häneltä kaikki, -niin että hän nääntyy nälkään. Vehnä, jonka hän kasvatti, on yhä vielä -maailmassa. Se on olemassa. Ettekö käsitä? Maanviljelijä luo jotakin, -sanokaamme kymmenen tonnia vehnää, ja nämät kymmenen tonnia ovat -olemassa. Rautatiet kuljettavat vehnän kauppaan, suihin, jotka tahtovat -syödä sen. Tämä on niinikään rehellistä. Se on samantapaista kuin jos -joku toisi teille lasin vettä tai ottaisi kivensirusen silmästänne. -Jotakin on tehty, jotakin on saatu aikaan, aivankuin vehnä." - -"Mutta rautatiet ryöstävät kuin Sam Scratch", oikaisi Daylight. - -"Silloin työ, jonka ne suorittavat, on osittain rehellistä, osittain -ei. Nyt tulemme teihin. Te ette luo mitään. Mitään uutta ei ole -olemassa, kun te olette päättänyt jonkun liikeyrityksenne. Samoin kävi -tuossa hiilijutussa. Te ette kaivanut sitä. Te ette kuljettanut sitä -kauppaan. Te ette hankkinut sitä. Käsitättekö? Tätä minä tarkoitan -puiden istuttamisella ja talojen rakentamisella. Te ette ole istuttanut -yhtään puuta, ettekä rakentanut ainoatakaan taloa." - -"En milloinkaan ole aavistanut, että kukaan nainen maailmassa osaisi -puhua tuolla tavoin liikeasioista", mutisi Daylight ihaillen. "Ja te -olette pannut minut ahtaalle. Mutta minun kannaltanikin on paljon -sanomista. Nyt kuunnelkaa te minua. Puhun kolmessa osassa. Ensiksi: -Elämämme on lyhyt parhaimmassakin tapauksessa ja kuolema kohtaa -pian. Elämä on peliä. Toiset ovat syntyneet onnellisiksi ja toiset -ovat syntyneet onnettomiksi. Jokainen ottaa osaa peliin ja jokainen -koettaa ryöstää jotakuta toista. Useimpia ryöstetään. He ovat -synnynnäisiä raukkoja. Joku minun kaltaiseni veikko pääsee perille -pelin juonesta. Minulla on kaksi valintamahdollisuutta. Voin vetää -yhtä köyttä raukkojen kanssa tai voin vetää yhtä köyttä ryövärien -kanssa. Raukkana en voita mitään. Leivänkannikatkin riistävät ryövärit -suustani. Teen kovaa työtä koko ikäni ja kuolen työni ääreen. En ole -milloinkaan saanut hengähtää. Minulla ei ole ollut mitään muuta kuin -työtä, työtä, työtä. Puhutaan työn arvokkaisuudesta. Sanon teille, -ettei tämänlaatuisessa työssä ole mitään arvokkaisuutta. Toinen -mahdollisuuteni on vetää yhtä köyttä ryövärien kanssa ja minä vedän -yhtä köyttä heidän kanssaan. Tahdon ansaita. Saan automobiileja ja -hyvää ruokaa ja pehmeitä vuoteita. - -"Toiseksi: Ei ole suurta eroa siinä, jos on puolittain ryöväri, kuten -rautatie, joka kulettaa maanviljelijän vehnän kauppaan, tai jos on -kokonaan ryöväri ja ryöstää ryöväreitä, kuten minä. Ja sitäpaitsi on -puolinainen ryövääminen liian hidasta peliä minulle. En saata ansaita -kyllin nopeasti." - -"Mutta minkävuoksi haluatte ansaita?" kysyi Dede, "Teillä on jo -miljoonia ja miljoonia. Ette voi ajaa useammalla kuin yhdellä -automobiililla kerrassaan, ette nukkua useammassa kuin yhdessä -vuoteessa kerrassaan." - -"Numero kolme antaa siihen vastauksen", sanoi Daylight, "ja näin se -kuuluu: Ihmisillä ja luontokappaleilla on eri halut ja mieliteot. -Kaniini pitää kasvisravinnosta. Ilves pitää lihasta. Sorsat uivat; -kananpojat pelkäävät vettä. Joku mies kerää postimerkkejä, joku toinen -kerää perhosia. Tämä mies pitää tauluista, tuo mies huvipursista ja -jonkun toisen intohimo on metsästys. Jonkun mielestä on hevos-kilpa-ajo -tärkeintä maailmassa, toiselle tuottaa suurimman tyydytyksen seurustelu -näyttelijättärien kanssa. He eivät voi auttaa näitä halujaan. Heillä on -ne ja mitä tehdä? Nyt minä pidän pelistä. Pidän pelaamisesta. Tahdon -pelata korkeata peliä ja pelata nopeasti. Sellainen on luontoni. Ja -minä noudatan sitä." - -"Mutta miksi ette voi tehdä hyvää rahallanne?" - -Daylight nauroi. - -"Tehdä hyvää rahallanne! Sehän olisi samaa kuin jos antaisi Jumalalle -korvapuustin, kuin jos sanoisi hänelle, ettei hän osaa johtaa -maailmaansa ja että te olisitte kiitollinen jos hän väistyisi syrjään -ja antaisi teidän yrittää. Eikö ole naurettavaa kulkea suuri nuija -kädessä ja murskata ihmisten päitä ja ottaa heidän rahansa kunnes on -koonnut aimo omaisuuden ja sitten katua tekojaan ja kulkea sitomassa -päitä, jotka muut ryövärit ovat musertaneet. Eikö totta? Siksi -muuttuu hyvän tekeminen rahalla. Silloin tällöin joku ryöväreistä -muuttuu helläsydämiseksi ja ryhtyy ajamaan sairasvaunua. Niin teki -Carnegie. Hän, joka oli oikein suurryöväri, nujersi päitä vimmatuissa -taisteluissa, ryösti raukoilta viisisataa miljoonaa ja nyt hän kulkee -jakelemassa sitä heille takaisin. Naurettavaa? Eikö totta?" - -Hän kiersi savukkeen ja odotti puoleksi uteliaana, puoleksi huvitettuna -Deden vastausta. Hänen vastauksensa ja häikäilemätön ajatustapansa sai -vastustajan helposti ymmälle ja Dede palasi lähtökohtaansa. - -"Minä en voi väitellä kanssanne ja te tiedätte sen. Vaikka nainen olisi -kuinka oikeassa, on miehillä kuitenkin sellainen taito, että kaikki -mitä he sanovat tuntuu vakuuttavimmalta ja kuitenkin nainen on yhä -varma siitä, että hän on oikeassa. Mutta on olemassa jotakin muuta -- -luomisilo. Nimittäkää sitä pelaamiseksi jos tahdotte, mutta sentään -tuottaa minusta enemmän tyydytystä luoda jotakin, tehdä jotakin, -kuin pyöritellä koko päivä arpanappuloita. Toisinaan kun halusin -ruumiinliikettä tai kun minun täytyi maksaa viisitoista dollaria -hiilistä, rupesin sukimaan Mabia. Ja kun sen karva kiilsi hienona kuin -silkki, olin tyytyväinen työhöni. Samaa täytyy tuntea miehen, joka -rakentaa talon tai istuttaa puita. Hän saattaa katsella sitä. Hän teki -sen. Se on hänen kättensä työtä. Vaikka joku teidän kaltaisistanne -ottaisi hänen puunsa, olisivat puut silti olemassa ja hän tietäisi, -että hän ne on istuttanut. Te, herra Hamish, ette kaikkine -miljooninenne voi riistää häneltä tätä tietoa. Se on luomisiloa ja -se on puhtaampaa iloa kuin pelkkä pelaaminen. Ettekö milloinkaan ole -itse tehnyt mitään esinettä -- hirsimajaa Yukonissa, tai kanoottia, -tai lauttaa, tai jotakin muuta? Ja ettekö muista, miten tyytyväinen te -olitte ja miten hyvältä tuntui ollessanne työssä ja sen jälkeen kun -olitte päättänyt työnne." - -Hänen puhuessaan heräsi Daylightin mielessä samansuuntaisia muistoja. -Hän näki aution lakeuden Klondike-joen varrella ja hän näki -hirsimajojen ja varastohuoneiden nousevan maasta ja sahansa yöt ja -päivät työssä kolmessa työvuorossa. - -"Niin, olkoon menneeksi, neiti Mason. Te olette oikeassa -- tavallaan. -Olen rakentanut satoja taloja siellä Napaseudulla ja muistan, että -olin ylpeä ja iloinen nähdessäni ne valmiina. Ja olen iloinen -ja ylpeä nyt, kun muistan niitä. Ja siellä oli Ophir -- kehnoin -hirvilaidun kullankaivuupaikaksi mitä milloinkaan on nähty. Ja minä -tein siitä suuren Ophirin. Minä johdin sinne veden Rinkabillysta, -kahdeksankymmenen peninkulman päästä. Kaikki sanoivat, etten minä voi -sitä tehdä, mutta minä tein sen ja se oli tehty. Pato ja huuhdontaväylä -maksoivat minulle neljä miljoonaa. Mutta teidän olisi pitänyt nähdä -Ophir -- sähkölaitokset, sähkövalo ja satoja miehiä työssä yöt ja -päivät. Luulen hieman aavistavani, mitä te tarkoitatte luomisella. -Minä loin Ophirin ja se oli, piru vie, suuremmoinen homma -- pyydän -anteeksi. En aikonut kirota. Mutta tämä Ophir! -- Tietenkin minä olen -ylpeä siitä nyt kuten silloinkin kun viimeksi sen näin." - -"Ja te voititte jotakin, joka on arvokkaampaa kuin pelkkä raha", -rohkaisi Dede. "Nyt saatte tietää, mitä minä tekisin, jos minulle -olisi paljon rahaa ja minä kuitenkin tahtoisin hankkia yhä lisää. -Katsokaa noiden paljaiden kukkuloiden eteläisiä ja läntisiä rinteitä. -Minä ostaisin ne ja istuttaisin niille eucalyptus-puita. Minä tekisin -sen pelkän ilon vuoksi, jonka tämä työ minulle tuottaisi; mutta jos -minussa olisi tuo kummallinen pelihimo, niin tekisin sen kuitenkin ja -ansaitsisin rahaa puilla. Ja tässä on taas minun toinen näkökohtani. -Sensijaan, että korottaisin hiilen hintaa tuomatta unssiakaan hiiliä -kauppaan, minä hankkisin tuhansia syliä polttopuita. Ja jokainen, -joka kulkisi lautalla lahden poikki, näkisi nuo metsäiset kukkulat ja -ilostuisi. Kuka ilostui siitä, että te korotitte hiilen hintaa neljällä -dollarilla tonnilta?" - -Nyt oli Daylightin vuoro olla hetkinen ääneti, sillä aikaa kun Dede -odotti vastausta. - -"Soisitteko mieluummin, että tekisin jotakin tämän tapaista?" kysyi hän -viimein. - -"Se olisi parempi maailmalle ja parempi teille", vastasi Dede. - - - - -XVI LUKU. - - -Koko viikon tiesi jokainen konttorissa, että jotakin uutta ja tärkeätä -liikkui Daylightin mielessä. Lukuunottamatta muutamia vähäpätöisiä -liikeyrityksiä, ei hän moneen kuukauteen ollut osoittanut mielenkiintoa -mihinkään. Mutta nyt tekivät hänen aivonsa ankaraa työtä, hän teki -äkkinäisiä ja pitkällisiä retkiä lahden poikki Oaklandiin, tai istui -äänettömänä ja liikkumatta pöytänsä ääressä tuntikausia, Hän näytti -hyvin onnelliselta näissä mietteissään. Silloin tällöin tuli miehiä -neuvottelemaan hänen kanssaan -- ja nämät olivat aivan toisenlaisia -kuin ne, jotka tavallisesti tulivat häntä tapaamaan. - -Sunnuntaina sai Dede tietää kaikki. - -"Olen paljon tuuminut keskusteluamme", alkoi Daylight, "ja minulla on -valmiina suunnitelma, joka saa hiukset nousemaan pystyyn päässänne. -Se on sellaista, mitä te sanotte rehelliseksi ja samalla se on -suuremmoisinta peliä, mihin kukaan mies milloinkaan on ryhtynyt. Mitä -sanotte siitä, jos lahjoittaa ihmisille aikaa tukuttain, antaa heille -kaksi minuuttia siihen, mihin ennen on ollut varaa vain yksi minuutti? -Niin, ja istuttaa puitakin -- monta miljoonaa puuta, Te muistatte tuon -kivilouhoksen, jonka sanoin aikovani ostaa? No niin, minä ostan sen. -Ostan nämät kalliot, tästä Berkeleyn ympäriltä ja toiselta puolen San -Leandroon saakka. Olen jo ostanut osan niistä tätä tarkoitusta varten. -Mutta tämä on visusti pidettävä salassa. Ennenkuin kukaan aavistaa -mitään, on minulla jo suuret alat hallussani. Te näette tuon kukkulan -vastapäätä. Siitä olen ostanut jo alueen. Eikä se ole vielä mitään sen -rinnalla mitä aijon ostaa." - -Hän vaikeni voitonriemuisena. - -"Ja kaikki tämä siinä tarkoituksessa, että voisitte lahjoittaa -ihmisille kaksi minuuttia yhden asemasta?" kysyi Dede ja nauroi samalla -sydämellisesti hänen salaperäisyydelleen. - -Daylight katsoi häneen lumottuna. Hänellä oli sellainen suora -poikamainen tapa nauraessaan heittää päätään taaksepäin. Ja hänen -hampaitaan Daylight ihaili ihailemasta päästyään. Ne eivät olleet -pienet, mutta säännölliset ja lujat, ilman ainoatakaan koloa ja ne -olivat Daylightin mielestä terveimmät, valkoisimmat ja kauniimmat -hampaat, mitkä hän milloinkaan oli nähnyt. Ja jo kuukausia hän oli -verrannut niitä jokaisen tapaamansa naisen hampaisiin. - -Vasta kun Deden nauru oli lakannut hän saattoi jatkaa. - -"Lauttausjärjestelmä Oaklandin ja San Fransiskon välillä on kehnoin -ja vanhanaikaisin laitos Yhdysvalloissa, Te kuljette sillä joka päivä -edestakaisin, kuutena päivänä viikossa. Siis kahtenakymmenenä viitenä -päivänä kuukaudessa, tai kolmenasatana vuodessa. Miten pitkä aika menee -teiltä joka kerta tähän kulkuun? Neljäkymmentä minuuttia jos hyvin käy. -Minä vien teidät ylitse kahdessakymmenessä minuutissa. Jollen täten -lahjoita ihmisille kahta minuuttia yhden asemasta niin olen Matti. -Säästän teiltä kaksikymmentä minuuttia kerralla. Se on neljäkymmentä -minuuttia päivässä, kaksitoista tuhatta minuuttia vuodessa teiltä, -yhdeltä henkilöltä. Malttakaahan: se on kaksisataa tuntia. Otaksutaan, -että minä säästän kaksisataa tuntia vuodessa tuhansille muille -- se on -jo jotakin, eikö totta?" - -Dede saattoi vain hengästyneenä nyökähyttää päätään. Häneen oli -tarttunut Daylightin innostus, vaikkei hän ollutkaan selvillä siitä, -miten tämä aikaa säästäessään aikoi menetellä. - -"Tulkaa", sanoi Daylight. "Ratsastakaamme tuonne kukkulalle ja -päästyämme huipulle mistä on avara näköala, minä selitän teille kaikki." - -Kapea polku vei alas kalliorotkon kuivuneeseen uomaan, jonka poikki -täytyi kulkea, ennenkuin saattoivat alottaa kiipeämisen. Rinne -oli jyrkkä ja tiheän pensaikon peittämä, jossa heidän hevosensa -kompastelivat, Bob suuttui, kääntyi äkkiä ja koetti päästä Mabin -ohitse. Se työnsi tamman syrjään tiheään pensaikkoon, missä tämä oli -vähällä kaatua. Tasapainon saavutettuaan työntyi Mab koko painollaan -Bobia vastaan. Välttämätön seuraus oli, että molemmat ratsastajat -törmäsivät yhteen ja kun Bob syöksyi rinnettä alaspäin, oli Dede -vähällä pudota hevosen selästä. Daylight sai hevosensa hillityksi -ja auttoi Deden samalla satulaan. Oksa- ja lehti-sade rapisi heidän -päälleen ja vastus seurasi vastusta kunnes he vaatteet revittyinä, -mutta onnellisina ja virkein mielin pääsivät huipulle. Täällä eivät -mitkään puut peittäneet näköalaa. Se kukkula, jonka huipulla he olivat, -ulkoni säännöllisestä kukkulajonosta, joten he näkivät kolmeneljännestä -ympyrästä. Alhaalla lahden ympärillä olevalla tasangolla oli Oakland, -ja lahden takana oli San Fransisko. Näiden kahden kaupungin välillä -he saattoivat nähdä valkeat lauttaveneet vedessä. Heidän oikealla -puolellaan oli Berkeley, ja vasemmalla harvaanasutut kylät Oaklandin -ja San Leandron välillä. Suoraan heidän edessään oli Piedmont -umpimähkäisine asumuksineen ja viljelysmaineen, ja Piedmontista vietti -maa säännöllisesti alenevina aaltoina Oaklandiin. - -"Katsokaa", sanoi Daylight tehden kaarevan liikkeen käsivarrellaan. -"Tuolla asuu sata tuhatta ihmistä, eikä mikään estä siellä -asumasta puolta miljoonaa. Siinä mahdollisuus lisätä asukasluku -viidenkertaiseksi. Tällainen on suunnitelmani lyhyesti kerrottuna. -Miksi ei Oaklandissa asu enemmän väkeä? Puuttuu hyvä yhdysliikenne San -Fransiskon kanssa ja sitäpaitsi on Oakland nukkuvaa paikkakuntaa. Se on -paljon sopivampi asuinpaikaksi kuin San Fransisko. Otaksukaammepa nyt, -että minä ostan kaikki Oaklandin, Berkeleyn, Alamedan, San Leandron -ja muut raitiotiet -- hankin niille pätevän ja yhteisen johdon, -Otaksukaamme, että minä lyhennän San Fransisko-matkaan tarvittavan -ajan puoleksi rakentamalla suuren aallonmurtajan Goat Islandin -tienoille ja järjestämällä lauttauslaitoksen uusilla ajanmukaisilla -veneillä? No, silloin ihmiset haluavat asua tällä puolen lahtea. Hyvä. -He tarvitsevat maata, mille rakentaa. Siispä minä ensin ostan maan. -Mutta maa on halpaa nyt. Miksi? Siksi, että tämä on maaseutua, siksi, -ettei ole sähköraitioteitä, ei nopeita kulkulaitoksia, eikä kukaan -aavista, että sähköraitiotiet ovat tulossa. Minä rakennan raitiotiet. -Se saa maanarvon kohoamaan. Sitten minä myyn maata niin paljon kuin -ihmiset haluavat ostaa parannetun lauttauslaitoksen ja kulkuneuvojen -houkuttelemina. - -"Te näette, rakentamalla tiet minä lisään maan arvoa. Sitten minä -myyn maan ja saan arvon takaisin ja tämän jälkeen ovat vielä -jäljellä raitiotiet, jotka kuljettavat ihmisiä edes takaisin ja -ansaitsevat suuria summia. En saata hävitä tässä pelissä. Ja on -muitakin mahdollisuuksia ansaita miljoonia. Millaista on alue -vanhan aallonmurtajan ja sen paikan välillä, mihin aijon rakentaa -aallonmurtajani? Vesi on siinä matalaa. Minä täytän ja ruoppaan sen ja -rakennan laivatelakoita, joihin sadat laivat laskevat. San Fransiskon -telakoilla on tungosta. Ei ole enää tilaa laivoille. Jos sadat -laivat purkavat lastinsa lahden tällä puolen suoraan kolmen suuren -rautatielinjan tavaravaunuihin, perustetaan tehtaita tänne sen sijaan, -että nyt perustetaan niitä San Fransiskoon. Tehtaat tarvitsevat maata. -Minun on siis ostettava tehtaan paikat ennenkuin kukaan aavistaa, -että maan-arvo tulee kohoamaan. Tehtaat tuovat mukanaan kymmeniä -tuhansia työmiehiä perheineen. Nämät tarvitsevat enemmän taloja ja -enemmän maata, siis minua, sillä minähän heille myyn maan. Ja kymmenet -tuhannet perheet tuovat joka päivä kymmeniä tuhansia nikkelilantteja -sahköraitiovaunuihin. Kasvava asutus tarvitsee enemmän kauppoja; -enemmän pankkeja, enemmän kaikkea. Kaikkeen tähän tarvitaan minua. Mitä -arvelette siitä?" - -Ennenkuin Dede ennätti vastata, jatkoi Daylight taas puhettaan. Hänen -sielunsa silmien edessä vilisi kuvia tästä uudesta hänen unelmainsa -kaupungista, jonka hän rakensi Alamedan kukkuloille. - -"Tiedättekö -- olen ollut sitä katsomassa -- Clyden vuono, missä -kaikki rautaiset laivat rakennetaan, ei ole puoleksikaan niin -suuri kuin Oaklandin lahti tuolla alhaalla, missä kaikki vanhat -laivahylyt viruvat? Miksei se ole Clyden vuono? Siksi että Oaklandin -kaupunginneuvosto kuluttaa aikansa kiistelemällä joutavista -asioista. Tarvitaan joku, joka näkee asiat ja sen jälkeen tarvitaan -järjestelykykyä. Minä olen siinä mies paikallani. En suotta onnistunut -niin hyvin tehdessäni Ophirin siksi, mikä se oli. Ja kun asiat -ensin ovat ruvenneet luonnistamaan, tulvii kyllä vierasta pääomaa -yritykseen. Minun on vain pantava se alkuun. 'Hyvät herrat', sanon -minä, 'täällä on kaikki luonnolliset edellytykset suurelle kaupungille. -Jumala Kaikkivaltias on ne pannut tähän ja pannut minut näkemään ne. -Haluatteko laskea maihin teenne ja silkkinne Aasiasta ja lähettää sen -laivoilla suoraan Itään. Tässä ovat laivatelakat höyrylaivoillenne ja -tässä ovat rautatiet. Haluatteko tehtaita, joista voitte kuljettaa -tavarat suoraan maitse tai meritse. Tässä on paikka tehtaille ja tässä -on nykyaikainen ajanmukainen kaupunki viimeisine parannuksineen teidän -ja työmiestenne asuttavaksi.' - -"Sitten on vesijohtokysymys. Tulen jokseenkin täydellisesti omistamaan -vedenjakajan. Miksi en vesilaitoksiakin? Oaklandissa on nyt kaksi -vesiyhtiötä, jotka tappelevat keskenään kuin kissa ja koira. -Suurkaupunki tarvitsee hyvää vesijohtolaitosta. Nuo yhtiöt eivät -sitä voi antaa. Ne ovat kehnosti järjestetyt. Minä anastan, nielen -ne ja hankin kaupungille hyvää vettä. Siitäkin tulee rahaa -- rahaa -kaikkialta. Jokainen parannus saa jonkun muun arvon kohoamaan. Arvo -riippuu asukasluvusta. Mitä suurempi on jonkun paikkakunnan asukasluku, -sitä arvokkaampi on siellä maaomaisuus. Ja tämä on kuin luotu suuren -ihmisjoukon asuinpaikaksi. Katsokaa sitä! Katsokaahan vain! Ette voisi -löytää parempaa paikkaa suurelle kaupungille. Tarvitaan vain asukkaita -ja kahden vuoden kuluttua on täällä parisataa tuhatta asukasta lisää. -Ja mikä on enemmän, tässä ei tapahdu mitään huijausta. Se on rehellistä -peliä. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua on lahden tällä puolen miljoona -asukasta. Puuttuu vielä hotellit. Täällä ei ole yhtään kunnollista -hotellia. Minä rakennan pari ajanmukaista hotellia, jotka herättävät -huomiota. En välitä siitä, vaikkeivät ne vuosikausiin tuottaisikaan -voittoa. Niistä on kuitenkin minulle toisissa suhteissa hyötyä. -Ja sitten aijon vielä istuttaa miljoonia eukalyptus-puita näille -kukkuloille." - -"Mutta miten aijotte menetellä?" kysyi Dede. "Teillä ei ole kylliksi -rahaa kaikkiin näihin suunnitelmiinne." - -"Minulla on kolmekymmentä miljoonaa ja jos tarvitsen enemmän voin -lainata maata vastaan. Kuoletuslainan korot eivät lähimainkaan niele -maan arvon kohoamista ja minä aijon myydä maata kosolti." - -Seuraavina viikkoina oli Daylight aina toimessa. Hän vietti suurimman -osan ajastaan Oaklandissa ja tuli harvoin konttoriin. Hän aikoi muuttaa -konttorin Oaklandiin, mutta, kuten hän sanoi Dedelle, oli sitä ennen -alkuvalmistukset, maan osto, suoritettavat loppuun. Sunnuntain toisensa -perästä he milloin miltäkin kukkulanhuipulta katselivat uneksittuun -kaupunkiin ja sen maataviljeleviin esikaupunkeihin ja Daylight näytti -Dedelle viimeiset ostonsa. Aluksi ne olivat maakaistaleita sieltä ja -täältä, mutta sitä mukaan kuin viikot vierivät, harvenivat kohdat, -joita Daylight ei omistanut, kunnes ne lopulta olivat kuin saaria, -joita Daylightin maa ympäröi. - -Se vaati nopeaa ja suurisuuntaista toimintaa, sillä Oaklandissa -ja sen lähiseuduilla piankin huomattiin summaton maanostaminen. -Mutta Daylight maksoi heti ja nopeasti toimiminen oli aina -kuulunut hänen menettelyohjeisiinsa. Ennenkuin muut saattoivat -aavistaakkaan hänen aikeitaan, hän kaikessa hiljaisuudessa saattoi -loppuun monta aijetta. Samaan aikaan kuin hänen asiamiehensä -ostivat maa-alueita sekä liikekeskusta että tehtaita varten, -hankki Daylight kaupunginneuvostolta etuoikeuksia, valtasi nuo -kaksi vedetöntä vesiyhtiötä ja kahdeksan tai yhdeksän itsenäistä -raitiotielinjaa ja sai haltuunsa lahden rantamat telakoitaan -varten. Rantamista oli vuosikausia käräjöity ja hän ryhtyi ripeästi -asiaan -- osti yksityisomistajien osuudet ja samalla vuokrasi osan -kaupunginvaltuustolta. - -Samaan aikaan kuin Oakland oli kuohuksissa tämän odottamattoman -joka suuntaan ulottuvan toiminnan johdosta ja kiihtyneenä kyseli -sen tarkoitusta, osti Daylight salaa republikaanisen puolueen -pää-äänenkannattajan ja demokratisen puolueen pää-äänenkannattajan ja -muutti rohkeasti uuteen konttorihuoneustoonsa. Tämä oli luonnollisesti -suuri, se käsitti neljä kerrosta kaupungin ainoassa ajanmukaisessa -konttorirakennuksessa -- ainoassa rakennuksessa, jota ei myöhemmin -tultaisi repimään, kuten Daylight arveli. Siellä oli osasto toisensa -jälkeen ja satoja konttoristeja ja pikakirjoittajia. Kuten hän kertoi -Dedelle: - -"Minulla on enemmän yhtiöitä kuin osaatte laskeakaan. Alamedan & Contra -Costan Maarengas, Yhdistetyt Katuraitiotiet, Yerba Buenan Lautta-yhtiö, -Yhdistetty Vesiyhtiö, Piedmontin Kiinteimistö-yhtiö, Fairview- ja -Portola-hotelli-yhtiö ja puolisen tusinaa muita, joiden nimet minun -on täytynyt merkitä muistikirjaan voidakseni ne muistaa. Vielä on -Piedmontin Pesulaitosyhtiö ja Redwoodin Yhdistetyt Kivilouhokset. -Ostettuani aluksi tuon louhoksen, josta on ollut puhetta, olen -nyt aikeissa ostaa ne kaikki. Ja sitten on laivarakennusyhtiö, -jolle en vielä ole antanut nimeä. Kun minun kerran täytyy hankkia -lauttausveneitä, niin päätin rakentaa ne itse. Ne ovat valmiina siksi -kuin aallonmurtajakin on kunnossa. Kylläpä tässä on ollut hommaa. Ja -minulla on ollut ilo samalla pettää ryövärijoukkuetta. Vesiyhtiön -miehet kiljuvat nyt. Annoin varmaankin heille aimo iskun. Tein lopun -hyvästä tulolähteestä." - -"Mutta minkävuoksi vihaatte heitä noin?" kysyi Dede. - -"Siksi, että he ovat sellaisia raukkamaisia pettureita." - -"Mutta he pelaavat samaa peliä kuin tekin." - -"Kyllä, mutta eivät samalla tavalla." Daylight katseli häntä -miettiväisenä. "Kun sanon raukkamaisia pettureita, niin tarkoitan -juuri sitä -- raukkamaisia pettureita. He ovat olevinaan aika pelaajia -eikä yhdellä tuhannestakaan heistä ole rohkeutta olla pelaaja. He -ovat pieniä pumpulihäntäisiä kaniineja, jotka koettavat uskotella -olevansa suuria peloittavia susia. Katsokaa miten he menettelevät. Kun -mahtimiehet halusivat myydä Little Copper-osakkeita, lähettivät he -Jakey Fallowin New Yorkin arvopaperipörssiin huutamaan: 'Minä ostan -kaikki Little Copperin osakkeet tai osan niistä viidestäkymmenestä -viidestä.' -- Little Copper oli silloin viidessäkymmenessä neljässä. -Ja kolmessakymmenessä minuutissa nuo pumpulihännät -- _rahamiehiksi_ -jotkut nimittävät heitä -- saivat Little Copperin kohoamaan -kuuteenkymmeneen. Ja tunnin kuluttua syntyi paniikki ja Little Copper -aleni neljäänkymmeneen viiteen, jopa neljäänkymmeneen. - -"He toimivat tietämättään pomojen kätyreinä. Miltei yhtä paljon kuin he -ryöstävät raukkoja, ryöstävät pomot heitä. Tai käyttävät pomot heitä -välikappaleinaan ryöstäessään toisiaan. Tällä tavoin trusti viimeisessä -paniikissa kaappasi Chattanogan Hiili- ja Rautayhtiön osakkeita. -Trusti sai aikaan tuon paniikin. Se tahtoi saattaa häviöön pari suurta -pankkiyhtiötä ja löylyttää samalla puolta tusinaa pomoja; ja se teki -tämän peloittamalla pumpulihännät. Pumpulihännät pitivät huolen muusta -ja yhtiö keräsi Chattanogan Hiili- ja Rautayhtiön osakkeita. Ken -tahansa, kellä on rohkeutta ja ymmärrystä, voi tanssittaa pumpulihäntiä -mielensä mukaan. Minä en suorastaan vihaa heitä, mutta en juuri -kunnioita tuollaisia pelkureita." - - - - -XVII LUKU. - - -Daylight oli kuukausia hautautuneena työhön. Menot olivat hirvittävät, -eikä mitään tuloja ollut. Lukuunottamatta yleistä maanarvon nousua, -ei Oakland ollut hyväksynyt hänen tunkeutumistaan taloudelliselle -näyttämölle. Kaupunki odotti häntä, tahtoi nähdä, mitä hän aikoi -tehdä, eikä hän vitkastellut. Hän palkkasi työn eri aloja varten -parhaiten harjaantuneet aivot, mitä oli saatavissa. Mahdollisiin -alkuerehdyksiin ei hänellä ollut kärsivällisyyttä ja hän oli päättänyt -alkaa oikein. Siksi otti hän palvelukseensa Wilkinsonin ja korotti -hänen entisestäänkin suuren palkkansa miltei kaksinkertaiseksi, -saadakseen hänet jättämään toimensa Chicagossa ja ottamaan -huolekseen raitiotieliikenteen järjestelyn. Yöt ja päivät ahersivat -raitiotietyömiehet kaduilla. Ja yöt ja päivät iskivät paaluttajat -suuria paaluja San Fransiskon lahden mutaan. Aallonmurtajasta aijottiin -tehdä kolme peninkulmaa pitkä ja Berkeleyn kukkuloilta hakattiin -kokonaisia eucalyptus-viidakoita paaluiksi. - -Samaan aikaan kuin raitiotieraiteita rakennettiin, kartoitettiin -kaurapeltoja ja raivattiin kaupungin puistikoiksi ja sinne tänne -laitettiin parhaita nykyaikaisia menettelytapoja noudattaen -kiemurtelevia puistokatuja ja puistoja. Kadut tehtiin leveitä ja -suunniteltiin hyvin, viemäri- ja vesijohdot tehtiin valmiiksi ja ne -pantiin sepelikivillä hänen omista louhoksistaan. Niinikään laskettiin -katukäytävät sementillä, joten ostajan tarvitsi vain valita tontti -ja arkkitehti ja ryhtyä rakentamaan. Daylightin uusilla raitioteillä -pääsi nopeasti Oaklandin laajan alueen joka kolkkaan ja jo aikoja -ennen kuin lauttauslaitos oli kunnossa rakennettiin satoja taloja. -Hänen maasta saamansa voitto oli suunnaton. Yhdessä päivässä oli hän -rahamiestempullaan muuttanut tavallisen maanviljelysseudun parhaiten -asutuksi kaupunginosaksi. - -Mutta tämän rahan, joka virtasi hänelle, käytti hän heti muihin -yrityksiinsä. Raitiotievaunujen tarve oli niin suuri, että hän ryhtyi -itse niitä rakentamaan. Ja vaikka maanarvo jo oli noussut, osti hän -yhä vielä tehtaan- ja asuinrakennustontteja. Wilkinsonin neuvosta -rakennettiin uudelleen kaikki jo käytännössäkin olleet raitiotiet. -Kevyet, vanhanaikuiset kiskot revittiin ja sijaan pantiin raskaimmat, -mitä oli saatavissa. Hän osti syrjäkatuja, joita levennettiin, -jotta raitiovaunut olisivat päässeet nopeammin kulkemaan. Sama -laajasuuntainen järjestelmä toteutettiin vesijohtolaitoksessa. Kaiken -piti olla parasta laadultaan, jos mieli hänen suurten yritystensä -menestyä. Oaklandista oli tehtävä ensi luokan kaupunki ja sen hän -aikoi toteuttaa. Suurten hotelliensa lisäksi hän rakensi huvipuistoja -rahvaalle ja klubihuoneustoja hienommalle väelle. Jo ennenkuin väkiluku -oli lisääntynyt, oli liike raitioteillä huomattavasti vilkastunut. -Hänen suunnitelmissaan ei ollut mitään turhia houreita. Ne olivat -terveesti harkittuja yrityksiä. - -"Oakland tarvitsee ensiluokan teatterin", sanoi hän ja koetettuaan -turhaan innostuttaa paikkakunnan rahamiehiä asiaan, ryhtyi hän itse -rakentamaan teatteria: sillä hän yksin aavisti nuo kaksisataa tuhatta -uutta asukasta, jotka kaupunki tulisi saamaan. - -Mutta huolimatta siitä miten kiire Daylightilla oli, käytti hän -aina sunnuntait ratsastukseen kukkuloilla. Eivät edes sateiset -talvisäät tehneet loppua näistä ratsastusretkistä Deden kera. -Eräänä lauvantai-iltapäivänä konttorissa Dede sanoi hänelle, ettei -hän seuraavana päivänä voinut tavata Daylightia ja kun tämä vaati -selitystä, sanoi Dede. - -"Olen myynyt Mabin." - -Daylight oli hetkisen sanattomana. Deden teko merkitsi niin vakavia -asioita, ettei hän heti osannut sitä selittää itselleen. Se vivahti -miltei petokseen. Oliko Dedellä ehkä rahahuolia? Vai oliko se hänen -tapansa antaa hänen, Daylightin, ymmärtää, ettei enää tahtonut -seurustella hänen kanssaan. Tai... - -"Mistä syystä?" sai Daylight kysytyksi. - -"En voinut ruokkia sitä, kun kaurat maksavat neljäkymmentäviisi -dollaria tonnilta", vastasi Dede. - -"Oliko tämä teidän ainoa syynne?" kysyi Daylight ja katsoi häneen -lujasti; sillä hän muisti Deden kerran kertoneen hänelle, miten viisi -vuotta takaperin oli ruokkinut yhden talven tammaa, vaikka kaurat -olivat maksaneet kuusikymmentäkin dollaria tonnilta. - -"Ei. Veljeni menot ovat niinikään nousseet ja minun täytyi päättää, -että kosken voinut molempia tyydyttää, niin oli parempi luopua tammasta -ja auttaa veljeäni." - -Daylight tunsi itsensä sanomattoman alakuloiseksi. Elämä tuntui -äkkiä hänestä hyvin tyhjältä. Mitä olisi sunnuntai ilman Dedeä. Ja -loppumattomat sunnuntait ilman häntä. Hän rummutti neuvottomana -sormillaan pöytään. - -"Kuka osti sen?" kysyi hän. - -Deden silmät välähtivät tavalla, jonka hän jo kauvan sitten oli oppinut -tuntemaan ja jonka tiesi merkitsevän suuttumusta. - -"Uskallatteko ostaa sen minulle takaisin", sanoi Dede. "Älkääkä -kieltäkö, että ajattelitte sitä." - -"Ei, en tahdo kieltää sitä. Sitä juuri ajattelin. En olisi tehnyt sitä -kysymättä ensin teidän mieltänne, ja kun näen, miten te sen otatte, en -kysykään. Mutta te piditte paljon tammasta ja on kovaa teille menettää -se. Olen pahoillani. Ja olen pahoillani siitäkin, ettette huomenna -ratsasta kanssani. En tiedä miten saan päiväni kulumaan." - -"En minäkään tiedä", tunnusti Dede alakuloisena, "paitsi että minulla -nyt on aikaa ommella." - -"Mutta minä en osaa ommella." - -Daylightin ääni oli surkean valittava, mutta salaisesti teki Deden -yksinäisyyden tunnustus hänet onnelliseksi. Tämä tieto korvasi miltei -tamman menettämisen. Dede siis hiukan piti hänestä. Hän ei ollut aivan -vastenmielinen. - -"Toivon, että ajattelette vielä asiaa, neiti Mason", sanoi hän. "Ei -ainoastaan tamman vuoksi, vaan minun vuokseni. Raha ei merkitse tässä -mitään. Tamman ostaminen ei minulle olisi sen suurempi asia kuin muille -on lähettää kukkavihko tai makeisrasia nuorelle naiselle. Enkä minä -ole milloinkaan lähettänyt teille kukkia enkä makeisia." Hän näki -varoittavan välähdyksen Deden silmissä ja kiiruhti jatkamaan estääkseen -kieltoa. "Sanonpa teille, miten me teemme. Otaksutaanpa, että minä -ostan tamman ja pidän sen itse ja lainaan sen teille, kun te haluatte -ratsastaa. Siinä ei ole mitään väärää. Joku lainaa hevosen joltakin -toiselta, siinä kaikki." - -Taas hän näki, että Dede kieltäisi ja kiiruhti jatkamaan ennenkuin tämä -ennätti sen tehdä. - -"Monet miehet ajelevat naisten kanssa. Siinä ei ole mitään väärää. -Ja mies aina maksaa hevosen ja ajopelit. No, mitä eroa on siinä, jos -huomenna ajelen kanssanne ja maksan hevosen ja kärryt tai ratsastan -kanssanne ja maksan hevoset?" - -Dede ravisti päätään ja kieltäytyi vastaamasta, samalla katsoen ovelle -ikäänkuin huomauttaakseen, että oli aika lopettaa tämä epävirallinen -keskustelu. Daylight teki vielä yhden yrityksen. - -"Tiedättekö, neiti Mason, ettei minulla ole maailmassa muuta ystävää -kuin te. Tarkoitan todellista ystävää, miestä tai naista, jonka -seurassa olette mielellänne ja jota kaipaatte, kun olette hänestä -erossa. Hegan on minua lähinnä oleva mies, ja hän on minusta miljoonan -penikulman päässä. Liikeasioiden ulkopuolella emme ollenkaan sovi -yhteen. Hän on suuri kirjatoukka ja hän viettää aikansa lukemalla -ranskan-, ja englannin- ja muita vieraskielisiä kirjoja -- milloin -hän ei kirjoita runoja ja näytelmiä. Minulla ei ole ketään muuta -ystävää kuin te ja te tiedätte, miten vähän olemme olleet yhdessä -- -kerran viikossa, sunnuntaina ellei ole satanut. Olen tavallaan teistä -riippuvainen. Teistä on tavallaan tullut minulle -- -- --." - -"Tottumus", sanoi Dede hymyillen. - -"Niin juuri. Ja tuo tamma ja te sen selässä tulossa tiellä puiden -varjossa tai auringonpaisteessa -- jos kadotan teidät molemmat, ei ole -enää mitään arvokasta, mitä koko viikon odottaisi. Jos sallitte minun -ostaa sen -- -- --." - -"Ei, ei, sanon teille, ettei siitä tule mitään." Dede nousi -kärsimättömänä tuoliltaan, mutta hänen silmänsä olivat kosteat, kun hän -muisti suosikkiaan. "Pyydän, älkää puhuko minulle enää Mabista. Jos -luulette, että minun oli helppo erota siitä, niin erehdytte. Mutta minä -olen nähnyt sen viimeisen kerran ja haluan unohtaa sen." - -Daylight ei vastannut mitään ja ovi sulkeutui Deden jälkeen. - -Puoli tuntia myöhemmin hän neuvotteli Jonesin, entisen -hissinkuljettajan ja hurjan köyhälistöläisen kera, jolle hän aikoja -sitten oli antanut vuoden elantoon tarvittavat varat. Jones oli -käyttänyt tämän ajan kirjailemiseen, mutta tuloksena oleva novelli oli -epäonnistunut. Kustantajat eivät olleet huolineet siitä ja Daylight -käytti julmistunutta kirjailijaa pieniin salaisiin yksityisiin -tehtäviin, joihin tarvitsi luotettavaa miestä. Jones, joka väitti, -ettei mikään häntä enää hämmästyttänyt hänen musertavien kokemustensa -jälkeen polttopuiden ja hiilen rautatierahdeista, ei osoittanut -mitään kummastusta, kun hänen tehtäväkseen annettiin etsiä erään -kastanjanruskean tamman ostaja. - -"Paljonko saan maksaa siitä?" kysyi hän. - -"Mitä tahansa. Pääasia on, että ostatte sen. Tinkikää kovasti, jottette -herättäisi epäluuloja, mutta ostakaa se. Sitten viette sen Sonomaan -miehelle, jonka osote on tässä. Hän hoitaa pientä maatilaa, joka -minulla on siellä. Sanokaa, että hänen on hoidettava sitä hyvin. Ja -tämän jälkeen unohtakaa koko juttu. Älkää sanoko minulle sen miehen -nimeä, jolta sen ostatte. Älkää sanoko minulle mitään muuta kuin että -olette ostanut sen ja vienyt sen määräpaikkaan. Ymmärrättekö?" - -Mutta viikko ei ollut vielä kulunut, kun Daylight huomasi Deden -silmissä välähdyksen, joka tiesi levottomuutta. - -"Onko jotakin hullusti -- mitä sitten?" kysyi hän rohkeasti. - -"Mab", sanoi Dede. "Mies, joka osti sen, on jo myynyt sen. Jos -luulisin, että teillä on jotakin tekemistä siinä asiassa -- --" - -"Minä en edes tiedä, kuka osti sen", vastasi Daylight. "Ja mikä -on tärkeämpää, minä en ole sillä vaivannut päätäni. Se oli teidän -tammanne, eikä kuulu minuun, mitä te sille teette. Olette myynyt sen, -se on varmaa ja sitä pahempi. Ja koska kerran nyt olemme ottaneet -puheeksi arkaluontoiset asiat, niin aijon käydä käsiksi vielä yhteen. -Eikä teidän ole pakko pitää sitä niin arkaluontoisena, sillä se ei -oikeastaan ole teidän asianne." - -Dede odotti äänettömänä jatkoa ja silmäili häntä miltei epäluuloisesti. - -"Tarkoitan veljeänne. Hän tarvitsee enemmän kuin te voitte tehdä -hänen hyväkseen. Myymällä tuon tamman te ette voi lähettää häntä -Saksaan. Ja sitä sanoo hänen oma lääkärinsä hänen tarvitsevan -- tuota -taitavaa saksalaista erikoistuntijaa, joka silpoo ihmisen luut ja -lihakset muodottomaksi lihamöhkäleeksi ja sitten muovailee ne taas -uuteen uskoon. No, minä haluan lähettää hänet Saksaan tuon taitavan -erikoistuntijan käsiteltäväksi." - -"Jospa se vain olisi mahdollista!" sanoi Dede aivan hengästyneenä ja -osoittamatta lainkaan suuttumusta. "Se ei vain ole mahdollista ja te -tiedätte sen. En voi ottaa rahaa teiltä -- --" - -"Malttakaahan", keskeytti Daylight. "Ettekö tahtoisi ottaa vettä -yhdeltä kahdestatoista apostolista, jos olisitte kuolemaisillanne -janoon? Tai pelkäisittekö noita ainaisia tarkoitusperiä" -- Dede teki -kielteisen eleen -- "tai sitä, mitä ihmiset sanoisivat siitä?" - -"Mutta sehän on aivan toista", alkoi Dede. - -"Kuulkaahan, neiti Mason. Te olette saanut päähänne jonkun hullun -mielipiteen. Tuo raha-käsitys on hullunkurisinta mitä olen nähnyt. -Otaksukaamme, että te putoisitte kalliokielekkeeltä, enkö silloin -tekisi oikein, jos kumartuisin ja tarttuisin teitä käsivarteen? -Tietenkin se olisi oikein tehty. Mutta otaksukaamme, että te -tarvitsette muunlaista apua -- käsivoimani asemasta kukkaroni -vahvuutta. Se olisi väärin. Niin sanovat kaikki. Mutta miksi he sanovat -niin? Siksi, että rosvojoukkue tahtoo, että raukat olisivat rehellisiä -ja pitäisivät rahaa arvossa. Jolleivät raukat olisi rehellisiä, eivätkä -kunnioittaisi rahaa, niin miten kävisi silloin rosvojen. Ettekö -käsitä? Rosvot eivät tee kauppaa käsivoimilla; he tekevät kauppaa -dollareilla. Siksi on käsivoima tavallista ja yleistä, mutta dollarit -ovat pyhitettyjä -- niin pyhiä, ettette te salli minun lainata teille -pikkusummaa. - -"Tai voi ajatella toisinkin asiaa", jatkoi hän Deden äänettömän -vastarinnan kannustamana. "On oikein ja paikallaan, jos autan teitä -käsivoimillani, kun olette putoamaisillanne kallionkielekkeeltä. Mutta -jos käytän näitä samoja käsivoimia ansaitakseni kaivamisella kaksi -dollaria päivässä, niin ette tahdo tietää mitään näistä kahdesta -dollarista. Kuitenkin on tässä sama käsivoima uudessa muodossa. -Sitäpaitsi ei tässä ehdotuksessa ole oikeastaan kysymys teistä. En -lainaa teille. Autan veljeänne aivan samalla tavalla kuin jos hän -olisi putoamaisillaan kallionkielekkeeltä. Ja olisipa kauniisti tehty -teiltä tulla huutamaan 'seis' ja antaa veljenne pudota jyrkänteeltä. -Hän tarvitsee tuota taitavaa saksalaista erikoistuntijaa saadakseen -jalkansa terveiksi ja minä tarjoan hänelle apua. - -"Toivon, että voisitte nähdä huoneeni. Seinät ovat täynnä -hevosjouhisuitsia -- niitä on siellä sadottain. Minä en niitä tarvitse -ja niillä on huimaava hinta. Mutta muutamat rangaistusvangit tekevät -niitä ja minä ostan kaikki. Olen käyttänyt enemmän rahaa yhden yön -whiskyyn kuin mitä tarvittaisiin parhaiden erikoistuntijani palkkioksi -ja kahdentoista samanlaisen sairaustapauksen hoitokuluihin, mikä -veljellänne on. Ja muistakaa, ettei teillä ole mitään tekemistä -tässä. Jos veljenne haluaa pitää tätä lainana, niin hyvä on. Se on -hänen asiansa ja teidän on väistyttävä, kun minä autan hänet takaisin -kallionkielekkeeltä." - -Dede vastusti vielä ja Daylightin todistelu muuttui kiusallisemmaksi. - -"Arvaan, että te seisotte veljenne tiellä vain siksi, että olette -saanut päähänne väärän ajatuksen, että tämä on minun tapani kosia. -No niin, sitä se ei ole. Yhtä hyvin voisitte luulla, että minä kosin -kaikkia noita rangaistusvankeja, joilta ostan suitsia. En ole pyytänyt -teitä vaimokseni, ja jos pyytäisinkin, en koettaisi ostaa teidän -suostumustanne. Kun kosin teitä, ei se tapahdu salateitä käyttämällä." - -Dede punastui ja näytti suuttuneelta. "Jos te tietäisitte, miten -naurettava olette, niin te lakkaisitte", kuohahti hän. "Te kohtelette -minua kiusallisemmin kuin kukaan mies, jonka olen tuntenut. Vähänväliä -te annatte minun ymmärtää, ettette ole vielä kosinut minua. En halua, -että te kositte minua ja olen alusta alkaen varoittanut teitä ja -sanonut, ettei teillä ole mitään mahdollisuuksia. Ja kuitenkin te -uhkaatte minua sillä, että te kerran aijotte kosia minua. Olkaa hyvä -ja kosikaa minua nyt, niin saatte tietää vastaukseni ja sitten on -asia päätetty." Daylight katsoi häneen ihaillen. "Rakastan teitä niin -hullusti, neiti Mason, etten uskalla kosia teitä nyt", sanoi hän niin -surkeana ja vakavana, että Dede heitti päätään taaksepäin ja nauroi -suoralla ja poikamaisella tavallaan. "Sitä paitsi minä, kuten olen -sanonut teille, olen kokematon näissä asioissa. En ole milloinkaan -kosinut ketään, enkä halua tehdä mitään erehdyksiä." - -"Mutta te teette kuitenkin alati erehdyksiä", huudahti Dede -innokkaasti, "Ei kukaan mies ole ikinä koettanut voittaa naista -omakseen uhkaamalla häntä kosinnalla." - -"En tee sitä enää milloinkaan", sanoi Daylight nöyrästi. "Mutta -jouduimme pois asiasta. Siinä, mitä hetki sitten puhuin, on vielä -perää. Te olette veljenne tiellä. Huolimatta siitä, mitä hullutuksia -olette saanut päähänne, on teidän nyt väistyttävä ja annettava hänelle -mahdollisuus koettaa tulla terveeksi. Saanko mennä häntä tapaamaan ja -puhumaan hänelle asiasta?" - -Dede silminnähtävästi epäröi. - -"Ja muistakaa yksi seikka, neiti Mason: nyt on kysymys hänen jaloistaan -eikä teidän." - -Dede ei vieläkään vastannut ja Daylight jatkoi vahvistaen asemaansa: - -"Ja muistakaa, että minä menen yksin häntä tapaamaan. Hän on mies -ja tulen paremmin toimeen hänen kanssaan kun ei ole naisväkeä siinä -ympärillä. Menen sinne huomenna iltapäivällä." - - - - -XVIII LUKU. - - -Daylight oli puhunut täyttä totta sanoessaan Dedelle, ettei hänellä -ollut ketään todellisia ystäviä. Vaikka hän oli hyvänpäiväin-tuttava -tuhansien kanssa ja satojen juomatoveri, oli hän yksinäinen nuori -mies. Hänen ei onnistunut löytää miestä tai miesryhmää, jolle hän -olisi voinut olla läheinen ystävä. Kaupungit eivät ole niin omiansa -toveruustunnetta herättämään kuin oli elämä Alaskassa. Sitä paitsi -olivat miehet erilaiset. Daylight epäili ja halveksi liikemiehiä -ja hänen suhteensa San Fransiskon puoluepomoihin perustui miltei -yksinomaisesti laskelmiin. Hän piti enemmän näiden puoluepomojen ja -heidän johtajiensa suorasukaisesta raakuudesta, mutta hän ei voinut -tuntea heitä kohtaan mitään syvää kunnioitusta. He olivat liian -taipuvaiset vilpistelyyn. Velkakirjat olivat varmemmat kuin miehen sana -ja miehen täytyi tarkasti pitää kiinni velkakirjoista, Yukonissa oli -ollut toisin. Velkakirjoista ei välitetty. Mies sanoi omistavansa niin -ja niin paljon ja poker-pelissäkin hyväksyttiin tämä arvio. - -Larry Hegan, jonka taito riitti Daylightin suurimpiinkin -liikeyrityksiin ja jolla oli harvoja harhaluuloja ja jolle teeskentely -oli vielä vieraampaa, olisi saattanut olla ystävä, jollei hän -luonteeltaan ja taipumuksiltaan olisi ollut niin omituinen. Hän oli -omituinen nero, lain Napoleon, mutta konttorin ulkopuolella hänellä ei -ollut mitään yhteistä Daylightin kanssa. Hän vietti aikansa kirjojen -parissa, joita Daylight ei voinut sietää. Niinikään hän kirjoitti -näytelmiä, joita ei milloinkaan painettu eikä näytelty ja vaikka -Daylight yksin tunsi salaisuuden, hän nautti säännöllisesti vaikka -kohtuullisesti haschischia. Hän vietti koko elämänsä huoneessaan -kirjojen parissa mielikuvituksen maailmassa. Ulkomaailmaa hän -ei ymmärtänyt eikä suvainnut. Syömisessä ja juomisessa hän oli -kohtuullinen kuin munkki ja ruumiinliikuntoa hän vihasi. - -Daylightin ystävät olivat juomaveikkoja ja remutovereita. Ja -kun sunnuntairatsastukset Deden kera olivat loppuneet, rupesi -hän yhä enemmän ja enemmän käyttämään tämäntapaisia huvituksia. -Unohtaakseen täytyi hänen juoda enemmän cocktaileja kuin milloinkaan -ennen. Suuri punainen automobiili oli nyt useammin liikkeellä ja -tallirenki oli palkattu ratsastamaan Bobilla. Hänen varhaisempana San -Fransisko-aikanaan oli hänen liikeyrityksillään ollut väliaikoja, -mutta tässä hänen nykyisessä suurimmassa yrityksessään oli jännitys -alinomainen. Kahteen kolmeen kuukauteen ei sitä voitu saattaa -onnelliseen tulokseen. Ja se oli niin monimutkainen ja laajaperäinen, -että selkkauksia ja pulmia ilmaantui alinomaa. Jokainen päivä toi -omat pulmansa ja selvitettyään ne mestarillisella tavalla hän lähti -konttorista suurella automobiilillaan ja miltei huokasi helpotuksesta -ajatellessaan lähenevää Martin-cocktailia. Harvoin hän oli juovuksissa. -Siksi oli hänen ruumiinrakennuksensa liian vahva. Sen sijaan -hän oli pahin kaikista juomareista, säännöllinen, varovainen ja -hillitty juomari, joka nautti paljon suuremmat määrät alkoholia kuin -epäsäännöllinen ja hillitön juomari. - -Kuuteen viikkoon ei hän ollut nähnyt Dedeä muualla kuin konttorissa ja -siellä hän lujasti pidättäytyi lähestymästä häntä. Mutta seitsemäntenä -sunnuntaina kävi kaipaus hänelle ylivoimaiseksi. Se oli myrskyinen -päivä. Navakka koillistuuli puhalsi ja vähäväliä tuli sadekuuro. Hän ei -voinut karkoittaa Dedeä mielestään ja hän oli näkevinään hänet akkunan -ääressä ompelemassa joitakin naisellisia pikkuesineitä. Kun tuli aika, -jolloin hänelle tuotiin ensimäinen cocktail ennen väliateriaa hänen -huoneisiinsa, ei hän juonutkaan sitä. Täynnä rohkeaa päättäväisyyttä -hän katsoi muistikirjastaan Deden puhelinnumeroa ja soitti. - -Ensin tuli Deden emännän tytär vastaamaan, mutta hetkisen kuluttua hän -kuuli äänen, jota oli kaihonnut. "Tahdoin vain ilmoittaa teille, että -tulen teitä tapaamaan", sanoi hän. "En tahtonut varoittamatta tunkeutua -luoksenne." - -"Onko jotakin tapahtunut?" kysyi ääni. "Kerron sinne päästyäni", -vastasi Daylight vältellen. - -Hän jätti punaisen automobiilinsa kahden talon päähän Deden asunnosta -ja saapui jalan hauskan, kolmikerroksisen, Berkeleyn talon eteen. Vain -hetkisen hän huomasi epäröivänsä, sitten hän soitti ovikelloa. Hän -tiesi, että se, mitä hän teki, oli vastoin Deden toivomuksia ja että -hän aikoi antaa hänelle vaikean tehtävän ottaa sunnuntaivierailijana -vastaan kuuluisan miljoonanomistajan Elam Hamishin, josta sanomalehdet -niin paljon puhuivat. Toisaalta hän oli varma siitä, ettei Dede ottaisi -häntä epäystävällisesti vastaan. Eikä hän siinä pettynytkään. - -Dede tuli itse häntä vastaan ovelle ja puristi hänen kättään. Daylight -ripusti hattunsa ja sadetakkinsa vaatenaulakkoon hauskassa eteisessä. - -"Tuolla on vieraita", sanoi Dede osoittaen vastaanottohuonetta, josta -kuului nuorten äänekästä puhelua ja jonka avoimesta ovesta Daylight -näki yliopistonuorisoa. "Teidän täytyy tulla minun huoneisiini." - -Dede ohjasi hänet huoneeseensa ja sinne päästyään jäi Daylight -hämillään seisomaan kuin kiinninaulattuna lattiaan ja katseli -ympärilleen ja Dedeä ja koetti samalla olla katsomatta. -Hämmästyksissään ei hän kuullut eikä nähnyt, että Dede pyysi häntä -istumaan. Tällaiset olivat siis hänen huoneensa. Ne olivat parihuoneet, -toista nähtävästi käytettiin arkihuoneena, ja toinen, jonne hän saattoi -nähdä avoimesta ovesta, oli makuuhuone. Lukuunottamatta tammista -pukupöytää, jolla oli harjoja ja kampoja ja somia naisten pikku -kapineita, ei siinä ollut mitään, joka olisi osoittanut, että sitä -käytettiin makuuhuoneena. Leveä leposohva vaaleanpunaisine peitteineen -ja tyynyineen oli varkaankin vuoteena, vaikkei Daylight milloinkaan -ennen ollut nähnyt sivistyneessä maailmassa sellaista vuodetta. - -Tosin ei hän nähnyt paljon yksityiskohtia siinä hämillään seisoessaan. -Hänen yleinen vaikutelmansa oli se, että täällä oli lämmintä, mukavaa -ja kaunista. Lattialla ei ollut mattoja, mutta siellä täällä oli suden -ja prääriesuden nahkoja. Eniten kiinnitti hänen huomiotaan Venuksen -kuvapatsas, joka seisoi Steinway-pianon päällä, seinälle ripustettu -vuorileijonan talja taustanaan. - -Mutta Dede itse kuitenkin eniten viehätti häntä. Hän oli aina -mielihyvällä ajatellut, että Dede oli hyvin naisellinen -- -hänen vartalonsa viivat, hänen hiuksensa, hänen silmänsä, hänen -äänensä, hänen linnunkaltainen tapansa nauraa olivat syynä siihen; -mutta täällä omassa huoneessaan väljässä puvussaan ilmeni hänen -naisellisuutensa vielä paljon selvemmin. Daylight oli tottunut -näkemään hänet ruumiinmukaisissa kävelypuvuissa ja paitapuseroissa tai -ratsastuspuvussa ja Dede kotipuvussa oli hänelle aivan uusi ilmestys. -Hän näytti niin paljon suloisemmalta, niin paljon notkeammalta ja -hennommalta. Hän kuului tähän rauhan ja kauneuden ilmakehään. Hän -sopi siihen niinkuin hän toisellaisessa puvussa oli sopinut vakavaan -konttoriympäristöön. - -"Ettekö istuisi?" toisti Dede. - -Daylight tunsi samaa kuin eläin, jolta on kauvan puuttunut ravinto. -Hänen rakkaudennälkänsä läikähti hänessä. Nyt ei ollut aikaa -kärsivällisyyteen eikä valtioviisauteen. Suorinkaan tie ei ollut -kyllin nopea hänelle ja vaikkei hän tiennyt sitä, oli se se tie, joka -parhaiten vei voittoon. - -"Kuulkaahan", sanoi hän äänellä!, joka värisi intohimosta, "en tahdo -kosia teitä toimistossa. Siksi olen täällä. Dede Mason, minä tahdon -teidät omakseni, minä tahdon." - -Puhuessaan hän läheni Dedeä, hänen silmänsä hehkuivat ja veri nousi -tummana hänen poskiinsa. - -Hänen liikkeensä olivat niin äkkiarvaamattomat, että Dede ennätti -vain huudahtaa hämmästyksestä ja astahtaa askeleen taaksepäin ja -samalla tarttua Daylightin toiseen käteen, kun tämä koetti sulkea -hänet syliinsä. Päinvastoin kuin Daylightin, pakeni veri Deden -poskilta. Käsi, jolla hän oli torjunut Daylightin käden ja joka vielä -piti siitä kiinni, vapisi. Hän irroitti sormensa ja Daylightin käsi -putosi hänen kupeelleen. Hän tahtoi sanoa jotakin, tehdä jotakin, -päästä tästä kiusallisesta asemasta, mutta ainoatakaan järkevää -ajatusta ei tullut hänen mieleensä. Hänen teki vain mielensä -nauraa. Tämä halu oli osittain hysteerinen, osittain välittömästä -huumorintunteesta syntynyt. Hän ei voinut olla näkemättä jutun -naurettavaa puolta. Hänen mielialansa oli kuin henkilön, joka säikähtää -murhanhimoista maantienrosvoa ja sitten huomaakin tämän rauhalliseksi -jalkamatkailijaksi, joka kysyy kelloa. - -Daylight oli ripeämpi toimimaan. "Ooh, tiedän kyllä, että näytän -mielettömältä", sanoi hän. "Minun täytyy kai istuutua. Älkää pelätkö, -neiti Mason. Minä en ole todenteolla vaarallinen." - -"Minä en pelkää", vastasi Dede hymyillen ja istuutui nojatuoliin, -jonka vieressä lattialla oli ompelukori, josta pisti esiin pitsiä ja -ohutta kangasta. Hän hymyili vielä kerran. "Vaikka tunnustan, että te -säikytitte minua hetki sitten." - -"On hullunkurista", huokasi Daylight miltei valittaen, "että tässä minä -istun, vaikka olen kyllin vahva taivuttaakseni teidät kaksinkerroin. -Tässä istun minä, joka olen tottunut taivuttamaan ihmiset ja eläimet ja -kaikkityyni tahtoni mukaan. Ja minä istun tässä nojatuolissa nöyränä ja -avuttomana kuin karitsa. Te olette minut niin nujertanut." - -Dede vaivasi turhaan päätään koettaen keksiä vastausta näihin -huomautuksiin. Sen sijaan pysähtyivät hänen ajatuksensa itsepintaisesti -siihen tosiasiaan, että Daylight kesken väkivaltaista kosintaa malttoi -tehdä asiaankuulumattomia huomautuksia. Häntä hämmästytti Daylightin -miehekäs varmuus. Niin vähän tämä epäili, että saisi hänet omakseen, -että hän saattoi ylimalkaisesti viisastella rakkaudesta ja rakkauden -vaikutuksista. - -Dede huomasi, että hän tietämättään pisti kätensä takintaskuun, missä -Dede tiesi hänen pitävän tupakkansa ja savukepaperinsa. - -"Saatte polttaa jos haluatte", sanoi hän. - -Daylight veti kätensä niin äkisti taskusta kuin olisi taskussa ollut -jotakin, joka olisi pistänyt häntä. - -"Ei, en ajatellut polttamista. Ajattelin teitä. Mitä muuta voi mies -tehdä kuin pyytää vaimokseen naista, jota rakastaa. Juuri niin minä -teenkin. En osaa tehdä sitä kaikkien sääntöjen mukaan. Tiedän sen. -Mutta osaan puhua suuni puhtaaksi selvällä englanninkielellä ja se -riittää minulle. Rakastan teitä hurjasti, neiti Mason. Te olette nyt -miltei aina mielessäni. Ja haluan tietää, rakastatteko tekin minua. -Siinä kaikki." - -"Toivon, ettette olisi kysynyt", sanoi Dede lempeästi. - -"Ehkä on parasta, että saatte tietää yhtä ja toista ennenkuin annatte -vastauksen", jatkoi Daylight huomaamatta, että vastaus jo oli annettu. -"En ole milloinkaan ennen elämässäni tavoitellut naista omakseni -huolimatta sanomalehtireportterien päivänvastaisista jutuista. -Lorut, mitä sanomalehdissä ja kirjoissa olette lukenut minusta -- -että minä muka olisin naistensurmaaja -- ovat vääriä. Siinä ei ole -totta siteiksikään. Arvaan, että kortinpeluussa ja whiskynjuonnissa -olen suorittanut enemmän kuin oman osani, mutta naiset olen jättänyt -rauhaan. Muuan nainen surmasi itsensä, mutta minä en tiennyt, että hän -rakasti minua niin hurjasti, sillä muutoin olisin nainut hänet -- en -rakkaudesta vaan estääkseni häntä tappamasta itseään. Hän oli paras -siellä olevasta naisjoukosta, mutta minä en milloinkaan antanut hänelle -aihetta luulla, että rakastin häntä. Kerron teille tämän kaiken siksi, -että olette lukenut siitä ja haluan, ettei teillä ole minusta vääriä -käsityksiä." - -"Naisten-surmaaja!" ähkyi hän. "No niin, neiti Mason, en muista, olenko -kertonut teille, että olen pelännyt naisia koko ikäni. Te olette -ensimäinen nainen, jota en ole pelännyt. Se on omituista. Pidän teitä -arvossa, enkä kuitenkaan pelkää teitä. Johtuneeko se ehkä siitä, että -te olette toisenlainen kuin ne naiset, jotka olen tuntenut. Te ette ole -milloinkaan ajanut minua takaa. Naistensurmaaja! Olen paennut naisia -niin kauvan kuin muistan ja luulen, että minut pelasti se, että olin -voimakas enkä milloinkaan taittanut jalkaani tai saanut muuta vammaa. - -"En myöskään milloinkaan tahtonut mennä naimisiin ennenkuin opin -tuntemaan teidät enkä vielä pitkään aikaan sittenkään. Miellyin teihin -alusta alkaen; mutta en milloinkaan luullut, että siitä sukeutuisi niin -vakava asia kuin avioliitto. En voi nukkua öisin, kun ajattelen teitä -ja kaipaan teitä." - -Hän vaikeni ja odotti. Dede oli ottanut korista musliinin ja pitsin, -mahdollisesti rauhoittaakseen hermojaan ja alkanut ommella. Milloin -Dede ei katsonut häneen, ahmi Daylight häntä silmillään. Hän katseli -varmoja, taitavia käsiä -- käsiä, jotka kykenivät hillitsemään Bobin -tapaisen hevosen, käsiä, jotka osasivat käytellä kirjoituskonetta -miltei yhtä nopeasti kuin ihminen puhui, käsiä, jotka osasivat ommella -kauniita vaatteita, ja jotka epäilemättä osasivat soittaa pianoa tuolla -nurkassa. Toisenkin tuiki naisellisen yksityiskohdan hän huomasi -- -Deden tohvelit. Ne olivat pienet ja pronssinväriset. Hän ei ollut -milloinkaan aavistanut, että Dedellä oli niin pienet jalat. Hän oli -tähän saakka nähnyt niissä vain kävelykengät ja ratsastussaappaat, -eivätkä ne olleet antaneet hänelle oikeaa käsitystä Deden jalkojen -pienuudesta. Pronssinväriset tohvelit lumosivat hänet ja niihin hänen -katseensa lakkaamatta kääntyivät. - -Ovelle koputettiin ja Dede riensi ovelle. Daylight ei voinut olla -kuulematta keskustelua. Dedeä pyydettiin puhelimeen. - -"Pyytäkää herraa soittamaan uudelleen kymmenen minuutin päästä", -kuuli hän Deden sanovan, ja sana "herra" herätti hänessä äkillisen -mustasukkaisuudentunteen. Hän päätti, että olipa tuo puhelimeen pyytäjä -ken tahansa, pitäisi Burning Daylight hänet lämpimänä. Oli hänen -mielestään ihme, ettei Deden kaltainen tyttö ollut jo aikoja sitten -joutunut naimisiin. - -Dede palasi, hymyili hänelle ja tarttui ompelukseensa. Daylightin -katseet siirtyivät nopsista käsistä pronssinkarvaisiin tohveleihin ja -taas takaisin ja hän oli varma siitä, että maailmassa oli hyvin vähän -Deden kaltaisia pikakirjoittajattaria. Hän oli varmaankin hyvin hyvästä -suvusta ja saanut hyvin hyvän kasvatuksen. Mitenkään muuten ei voinut -selittää hänen huoneittensa sisustusta ja hänen pukujaan ja tapaa, -jolla hän ne kantoi. - -"Kymmenen minuuttia kuluu nopeasti", sanoi Daylight. - -"Minä en voi mennä kanssanne naimisiin", sanoi Dede. - -"Ettekö rakasta minua?" - -Dede pudisti päätään. - -"Pidättekö minusta -- hiukkasenkaan?" - -Tällä kertaa hän nyökähytti päätään ja samalla hymyili huvitettuna. -Mutta hänen hymyilyssään ei ollut mitään halveksivaa vivahdusta. Aseman -humoristinen puoli jäi harvoin häneltä huomaamatta. - -"No, siitä voi sukeutua enemmänkin", sanoi Daylight. "Se on alku. -Minäkin vain pidin teistä ensin ja nyt olen joutunut näin pitkälle. Te -muistatte, että kerran sanoitte, ettette pidä minun elämäntavastani. -No hyvä, olen koko lailla muuttanut sitä. En ole enää pelaaja niinkuin -olin ennen. Olen ryhtynyt rehelliseen työhön, kuten te sitä nimitätte, -säästän aikaa ja lisään paikkakunnan väkiluvun kolminkertaiseksi. -Ja ensi vuonna tähän aikaan kasvaa kukkuloilla kaksi miljoonaa -eukalyptys-puuta. Sanokaa, pidättekö minusta enemmän kuin hiukkasen?" - -Dede kohotti katseensa työstään ja katsoi häneen vastatessaan: -- - -"Pidän teistä paljonkin, mutta -- --" - -Daylight odotti hetkisen, että Dede olisi täydentänyt lauseensa, mutta -kun Dede vaikeni, jatkoi hän itse. - -"Minulla ei ole liian hyvät käsitykset itsestäni, joten voin -kerskailematta sanoa, että minusta tulee oikein hyvä aviomies. Minulla -ei ole taipumusta moittimiseen eikä jankuttamiseen. Arvaan, mitä -merkitsee teidänlaisellenne naiselle riippumattomuus. No hyvä, te -saatte olla riippumaton minun vaimonani. Teitä ei mikään kahlehdi. -Saatte noudattaa omaa tahtoanne eikä mikään ole teille liian hyvää. -Minä annan teille kaikki, mitä sydämenne halajaa -- --" - -"Paitsi itseänne", keskeytti Dede äkisti, miltei terävästi. - -Daylightin ällistys oli lyhytaikainen. - -"En käsitä sitä. Olen vilpitön ja suora ja elän rehellisesti. En halua -jaettuja tunteita." - -"En tarkoita sitä", sanoi Dede. "Sen sijaan, että antaisitte itsenne -vaimollenne, te antaisitte itsenne Oaklandin kolmellesadalle -asukkaalle, raitioteillenne ja lauttauslaitoksellenne, noille kahdelle -miljoonalle puulle kukkuloilla -- kaikille liikeyrityksillenne -- ja -- -ja -- kaikelle sille, mitä tarkoitan." - -"Saammepa nähdä, ettei niin käy", sanoi Daylight ylpeästi. "Minä olisin -teidän, milloin vain käskisitte -- --" - -"Niin te ajattelette, mutta toisin kävisi." Dede tuli äkkiä -hermostuneeksi. "Meidän täytyy lopettaa tämä keskustelu. Se muistuttaa -liiaksi kaupan hierontaa. 'Paljonko annatte?' 'Annan niin ja niin -paljon.' 'Tahdon enemmän' ja niin edespäin. Pidän teistä, mutta en -kylliksi voidakseni mennä naimisiin kanssanne, enkä milloinkaan tule -pitämään teistä niin paljon, että tulisin vaimoksenne." - -"Miten tiedätte sen?" kysyi Daylight. - -"Koska pidän teistä yhä vähemmin ja vähemmin." - -Daylight tuli sanattomaksi. Isku näkyi selvästi hänen kasvoillaan. - -"Oi, te ette käsitä", huudahti Dede kiihkeästi ja alkoi menettää -itsehillitsemiskykynsä. "En tarkoita siten. Pidän teistä; mitä enemmän -olen oppinut teitä tuntemaan, sitä enemmän olen pitänyt teistä. Ja mitä -enemmän olen oppinut teitä tuntemaan, sitä vähemmin uskaltaisin mennä -kanssanne naimisiin." - -Tämä arvoituksellinen lausunto sai Daylightin aivan neuvottomaksi. - -"Käsitättekö?" jatkoi Dede kiireesti. "Olisin voinut ennemmin mennä -naimisiin sen Elam Hamishin kanssa, joka juuri oli tullut Klondikesta, -kun ensi kerran näin hänet, kuin mennä naimisiin teidän kanssanne -sellaisena kuin te nyt istutte edessäni." - -Daylight ravisti hitaasti päätään. - -"Tuo on liian monimutkaista minulle. Mitä enemmän te opitte miestä -tuntemaan ja mitä enemmän pidätte hänestä, sitä vähemmin te haluatte -mennä hänen kanssaan naimisiin. Tuttavallisuus synnyttää ylenkatsetta --- arvaan että tarkoitatte sitä." - -"Ei, ei", huudahti Dede, mutta ennenkuin hän ennätti jatkaa, -koputettiin ovelle. - -"Nuo kymmenen minuuttia ovat kuluneet", sanoi Daylight. - -Hänen silmänsä, joiden huomiokyky oli nopea kuin intiaanin, harhailivat -pitkin huonetta Deden poissaollessa. Lämmön, mukavuuden ja kauneuden -vaikutelma oli vallitsevana, vaikkei hän osannut selvittää sitä -itselleen. Täällä vallitseva yksinkertaisuus viehätti häntä. Hän -arveli, että huonekalut yksinkertaisuudestaan huolimatta olivat -kalliita ja jäännöksiä Deden isänkodista. Hän ei ollut milloinkaan -aavistanut, että paljas puulattia parine sudennahkoineen näytti niin -hauskalta; se varmaankin löi laudalta kaikki matot. Hän katseli -juhlallisin mielin kirjahyllyä, jossa oli parisataa kirjaa. Siinä oli -salaisuus. Hän ei voinut käsittää, mistä ihmiset löysivät niin paljon -kirjoittamisen aihetta. Kirjoittaminen ja puhuminen ei ollut samaa kuin -teot ja hän toiminnan miehenä käsitti vain teot. - -Hänen katseensa siirtyi Venuksen patsaasta pieneen teepöytään hauraine -ja hienoine kalustoineen ja kirkkaaseen kuparikattilaan ja kupariseen -hehkupannuun, jolla lautasia ja laseja lämmitetään. Hehkupannut -eivät olleet hänelle tuntemattomia ja hän aprikoi, lämmittikö Dede -sillä illallista nuorille ylioppilaille, joista hän oli kuullut -puhuttavan. Pari vesivärimaalausta seinällä oli Dede arvatenkin itse -maalannut. Seinillä oli sitäpaitsi valokuvia hevosista ja vanhojen -mestarien tauluista. Mutta yhäti hänen katseensa palasi Venukseen -pianolla. Hänestä, joka oli arkipäiväinen hienostumaton mies, näytti -omituiselta, että nuori suloinen tyttö pitäisi sellaista rohkeaa, -ellei syntistä esinettä huoneessaan. Mutta koska Dede sen teki, niin -oli se aivan niinkuin olla pitikin. Se kuului nähtävästi sivistykseen. -Larry Heganilla oli samantapaisia valuteoksia ja valokuvia kirjojen -täyttämissä huoneissaan. Mutta Larry Heganiin nähden se oli toista. -Hänessä oli jotakin epätervettä, jonka Daylight aina tunsi ollessaan -hänen seurassaan, kun Dede sen sijaan näytti joka suhteessa terveeltä. -Hänessä oli auringonpaisteen ja tuulen raikkautta. Ja jos sellainen -viaton, terve tyttö kuin Dede, piti alastomia naisia pianollaan, niin -_täytyi_ sen olla oikein. Dede teki sen oikeaksi. Sitäpaitsi ei hän, -Daylight, ymmärtänyt ensinkään sivistystä. - -Dede palasi huoneeseen, ja kun hän astui lattian poikki nojatuolilleen, -ihaili Daylight tapaa, jolla hän käveli, ja pronssinkarvaiset tohvelit -olivat tehdä hänet hulluksi. - -"Tahtoisin tehdä teille joitakuita kysymyksiä", alkoi hän heti. -"Aijotteko mennä naimisiin jonkun toisen kanssa?" - -Dede nauroi iloisesti ja pudisti päätään. "Pidättekö jostakin toisesta -enemmän kuin minusta? -- esimerkiksi siitä miehestä, jonka kanssa äsken -puhuitte puhelimessa?" - -"Ei ole ketään toista. En tunne ketään, josta pitäisin tarpeeksi paljon -mennäkseni naimisiin. Siksi luulen, etten ole avioliittoon sopiva -nainen. Konttorityö näkyy turmelevan naisen." - -Daylight katsoi häntä kasvoista pronssinkarvaisten tohvelien kärkiin -tavalla, joka sai veren kohoamaan tytön poskille. Samalla hän pudisti -epäilevästi päätään. - -"Minusta tuntuu, että te olette eniten avioliittoon sopiva nainen, mikä -milloinkaan on pannut miehen pään pyörälle. Ja nyt toinen kysymys. -Pidättekö jostakin toisesta enemmän kuin minusta?" - -Mutta Dede piti hyvin puoliaan. - -"Tuo ei ole kaunista", sanoi hän. "Ja jos lopetatte ja ajattelette -hiukan asiaa, niin teette nyt jotakin, jota muka ette milloinkaan -tee -- jankutatte nimittäin. Kieltäydyn vastaamasta enää yhteenkään -kysymykseen. Puhukaamme muusta. Miten voi Bob?" - -Puoli tuntia myöhemmin kiiti Daylight sateessa Telegraph Avenue'ta -Oaklandiin ja poltti ruskea-paperisavukettaan ja muisteli mitä oli -tapahtunut. Hänen loppupäätöksekseen tuli, että huonomminkin olisi -hänelle saattanut käydä, vaikka Deden sanoissa oli paljon, mikä sai -hänet neuvottomaksi. Olihan Dede sanonut pitävänsä hänestä sitä -enemmän, mitä paremmin oppi häntä tuntemaan ja samalla sitä vähemmin -tahtovansa mennä hänen kanssaan naimisiin. Se oli pulmallinen kysymys. - -Mutta se tosiasia, että Dede oli antanut hänelle rukkaset, osoitti -jonkunlaista ylpeyttä. Antaessaan rukkaset hänelle oli Dede antanut -rukkaset hänen kolmellekymmenelle miljoonalleen. Se oli huomattava -teko pikakirjoittajattarelta, jolla oli yhdeksänkymmenen dollarin -kuukausipalkka, ja joka oli nähnyt parempia päiviä. Oli ilmeistä, ettei -Dede välittänyt rahasta. Jokainen nainen, jonka hän oli tavannut, oli -näyttänyt halukkaalta ottamaan hänet hänen rahojensa takia. Hän oli -kaksinkertaistuttanut omaisuutensa, ansainnut viisitoista miljoonaa -siitä päivästä lähtien kuin Dede oli tullut hänen konttoriinsa ja Deden -halukkaisuus mennä naimisiin hänen kanssaan oli vähentynyt sitä mukaa -kuin hänen rahansa olivat lisääntyneet. - -"Perhana!" mutisi hän. "Jos voitan tässä maakaupassa sata miljoonaa -niin ei hän enää tahdo vaihtaa sanaa kanssani." - -Mutta hän ei voinut leikkiä laskemalla karkoittaa asiaa mielestään. -Hänen mielensä oli yhä vielä hämmentynyt tuosta arvoituksellisesta -selityksestä, että Dede olisi ennemmin saattanut mennä naimisiin vasta -Klondikesta tulleen Elam Hamishin kanssa kuin nykyisen Elam Hamishin -kanssa. Hyvä, päätteli hän, hänen olisi siis tultava enemmän entisen -Daylightin kaltaiseksi, joka oli tullut pohjanperiltä koettamaan -onneaan suuremmassa pelissä. Mutta se oli mahdotonta. Ollutta ja -mennyttä ei saatu takaisin. Toivomalla ei sitä saanut takaisin, eikä -mitään muuta keinoa ollut. Yhtä hyvin olisi hän saattanut toivoa -saavansa poikuusvuotensa takaisin. - -Toisenkin tyydytyksen oli heidän keskustelunsa hänelle tuottanut. Hän -oli ennemmin kuullut puhuttavan pikakirjoittajattarista, jotka antoivat -rukkaset työnantajalleen ja heti sen jälkeen erosivat toimestaan. Mutta -Dede ei ollut viitannut sinnepäinkään. Olivatpa hänen puheensa miten -hämmennystä herättävät tahansa, järjetön ja typerä ei hän ollut. Hän -oli selväpäinen. Mutta hän, Daylight, oli niinikään ollut selväpäinen -ja se oli osaksi hänenkin ansiotaan. Hän ei ollut koettanut käyttää -hyväkseen Deden konttorissa-oloa. Tosin oli hän kaksi kertaa astunut -yli rajojen, mutta hän ei ollut ottanut sitä tavaksi. Dede tiesi, että -häneen saattoi luottaa. Mutta tästä kaikesta huolimatta hän tiesi, -että useimmat nuoret naiset olisivat olleet kyllin typerät jättämään -paikkansa, jos heidän olisi täytynyt antaa rukkaset työnantajalleen. -Ja sitä paitsi oli Dede sallinut hänen lähettää veljensä Saksaan, kun -Daylight oli esittänyt hänelle asian oikeassa valossa. - -"Heleijaa!" päätti hän, kun automobiili pysähtyi hänen hotellinsa -edustalle. "Jos olisin vain tiennyt sen, minkä nyt tiedän, niin olisin -kosinut häntä ensimäisenä päivänä kun hän tuli toimistoon. Hänen omien -puheittensa mukaan olisi silloin ollut otollinen hetki. Hän pitää -minusta yhä enemmän ja enemmän ja mitä enemmän hän minusta pitää, -sitä vähemmin hän uskaltaisi mennä kanssani naimisiin! Mitä nyt tästä -arvelet. Hän on varmaan hieman hassahtava." - - - - -XIX LUKU. - - -Vielä kerran, eräänä sateisena sunnuntaina viikkojen kuluttua, kosi -Daylight Dedeä. Kuten ensi kerrallakin hän hillitsi itseään kunnes -kaipaus kävi hänelle ylivoimaiseksi ja pakotti hänet kiitämään -punaisella automobiilillaan Berkeleyhin. Hän jätti koneen muutaman -talonvälin päähän ja meni jalan taloon. Mutta Dede oli poissa, kertoi -emännän tytär hänelle ja lisäsi, että hän oli kävelemässä kukkuloilla. -Sitä paitsi kertoi nuori neitonen hänelle, missä päin Dede luultavimmin -käveli. - -Daylight noudatti tytön ohjeita ja pian vei tie, jota hän kulki -viimeisen talon ohi ja päättyi siihen, mistä kukkulain ensimäiset -jyrkät rinteet alkoivat. Ilma oli kostea tulevasta sateesta, sillä -myrsky ei ollut vielä puhjennut, vaikka yltyvä tuuli ilmaisi, että -se oli tulossa. Niin pitkälle kuin hän saattoi nähdä, ei Dedestä -näkynyt vilaustakaan tasaisilla ruohoisilla kukkuloilla. Oikealla -kasvoi notkossa täysikasvuisia eukalyptuspuita. Täällä oli rätinää -ja liikettä, komeat hoikkarunkoiset puut heiluivat edestakaisin -tuulessa ja löivät oksiaan yhteen. Kun tuulenpuuska tuli, kuului -syvä rummuttava, kuin valtavan harpun synnyttämä ääni, joka voitti -kaikki hiljaisemmat äänet, natinan ja rapinan. Daylight, joka tunsi -Deden, arvasi, että tämä olisi jossakin täällä lehdossa, missä myrskyn -vaikutus ilmeni niin selvästi. Ja hän löysikin Deden vastakkaisen -rinteen avoimella huipulla, missä tuuli oli rajuimmillaan. - -Tavassa, millä Daylight kosi, oli jotakin yksitoikkoista, vaikkei -ikävystyttävää. Hän ei kyennyt kiertelemään eikä punnitsemaan -askeleitaan, vaan oli suora ja myrskyinen kuin vihuri itse. Hänellä ei -ollut aikaa edes tervehtiä tai pyytää anteeksi. - -"Sama juttu taas", sanoi hän. "Rakastan teitä ja tulin pyytämään teitä -omakseni. Teidän täytyy tulla vaimokseni, Dede, sillä mitä enemmän sitä -mietin, sitä varmemmaksi tulen siitä, että teidän mieltymyksenne minuun -ei ole noita tavallisia. Ettekä te rohkene sanoa, ettei se ole totta; -vai rohkenetteko?" - -Hän oli kätellyt Dedeä samalla kuin oli alkanut puhua ja piti yhä vielä -hänen kättään omassaan. Kun Dede ei vastannut, tunsi hän Daylightin -hiljaa, mutta hellittämättä, puristavan kättään aivankuin vetääkseen -hänet luokseen. Tahtomattaan hän puolittain antoi hänelle perään, hänen -halunsa oli tällä hetkellä voimakkaampi kuin hänen tahtonsa. Sitten hän -äkkiä perääntyi, vaikka salli yhä Daylightin pitää kiinni kädestään. - -"Ette kai pelkää minua?" kysyi Daylight. - -"En." Dede hymyili surullisesti. "En teitä vaan itseäni." - -"Ette ole niin rohkea kuin minä", ahdisti Daylight kuultuaan nämä -rohkaisevat sanat. - -"Ei, ei", pyysi Dede. "Me emme voi milloinkaan mennä naimisiin, -älkäämme siis puhuko siitä." - -"Silloin olen varma siitä, että menetätte vedon." Daylight oli -miltei iloinen nyt, sillä menestys oli tullut pikemmin kuin hän oli -rohkeimmissa unelmissaankaan uskaltanut toivoa. Dede piti hänestä, -siitä ei ollut epäilystäkään; Dede piti hänestä siksi paljon, että -salli hänen pitää kädestään, siksi paljon että sieti häntä lähellään. - -Dede pudisti päätään. - -"Ei, se on mahdotonta. Te menettäisitte vedon." Ensi kerran juolahti -Daylightin mieleen synkkä epäluulo -- ajatus, joka selitti kaikki. - -"Sanokaahan, ettehän vain ole salaisesti naimisissa?" - -Hänen äänessään ja kasvoissaan ilmenevä kauhu oli liikaa Dedelle, hän -purskahti iloiseen ja välittömään nauruun. - -Daylight tiesi vastauksensa ja suuttuneena itseensä hän päätti, että -teko oli tehokkaampi kuin puhe. Hän asettui siis seisomaan niin, että -suojasi Dedeä tuulelta ja veti hänet lähelleen. Tavattoman navakka -tuuli puhalsi heidän ympärillään ja rummutti puiden latvoja heidän -päänsä päällä ja he vaikenivat kuunnellakseen. Heidän päälleen putosi -liiteleviä lehtiä ja tuuli toi mukanaan sadepisaroita. Daylight -katsoi alas Dedeen ja hänen hiuksiaan, joita tuuli heilutteli hänen -kasvoilleen; ja Deden läheisyys sai hänet niin vapisemaan, että Dede -huomasi sen kädestä, joka piteli hänen kättään. - -Äkkiä Dede nojasi häneen, taivutti päätään ja painoi sen kevyesti hänen -rintaansa vasten. Ja he seisoivat niin, kun toinen tuulenpuuska tuli -tuoden mukanaan liiteleviä lehtiä ja yksinäisiä sadepisaroita. Yhtä -nopeasti hän jälleen kohotti päätään ja katsoi Daylightiin. - -"Tiedättekö", sanoi hän, "viime yönä rukoilin teidän puolestanne. -Rukoilin, että joutuisitte häviöön, että menettäisitte kaikki -- -kaikki!" - -Daylight tuijotti häneen kummissaan tästä peitetystä lausunnosta. - -"En varmaankaan ymmärrä sitä. Olen aina sanonut, että naiset käyvät yli -ymmärrykseni ja nyt te puhutte asioista, joita en käsitä. Te toivotte, -että menettäisin kaikki, ja kuitenkin pidätte minusta -- --" - -"En ole milloinkaan sitä sanonut." - -"Ette uskalla kieltääkään. Niin, kuten sanoin: käy yli ymmärrykseni, -miksi te toivotte minun joutuvan häviöön, kun pidätte minusta. Se on -yhtä käsittämätöntä kuin teidän toinen arvoituksellinen lausuntonne: -mitä enemmän te pidätte minusta sitä vähemmin te haluatte mennä -kanssani naimisiin. Teidän täytyy selittää." - -Hän kietoi kätensä Deden ympärille ja veti hänet lähemmäksi itseään -ja tällä kertaa ei Dede vastustanut. Hänen päänsä oli kumarassa eikä -Daylight voinut nähdä hänen kasvojaan, mutta hän tunsi vaistomaisesti, -että Dede puhuisi suunsa puhtaaksi. Daylight oli oppinut äänettömyyden -arvon ja odotti. Asiat olivat kehittyneet sille kannalle, että täytyi -nyt sanoa hänelle jotakin. Sen hän tunsi. - -"En ole romantillinen", alkoi Dede ja katsoi taas häneen puhuessaan. -"Olisi ehkä parempi minulle, jos olisin. Silloin voisin pettää itseni -ja olla onneton koko lopun ikääni. Mutta terve järkeni estää sen. Enkä -silti ole rahtuakaan onnellisempi." - -"En ole vieläkään entistä viisaampi", sanoi Daylight turhaan -odotettuaan, että Dede jatkaisi. "Teidän piti selittää minulle, ettekä -te vielä ole selittänyt mitään. Teidän terve järkenne ja rukouksenne, -että minä joutuisin häviöön, ovat minulle vielä yhtä käsittämättömät. -Pieni nainen, rakastan teitä ja haluan mennä kanssanne naimisiin. -Se on suoraa ja rehellistä ja mutkatonta puhetta. Tahdotteko tulla -vaimokseni?" - -Dede pudisti päätään hitaasti. Ja kun hän sitten puhui, näytti hän -vähitellen muuttuvan ankaraksi ja murheelliseksi, ja Daylight tiesi, -että tämä ankaruus oli suunnattuna häneen. - -"Sallikaa minun siis selittää ja aivan yhtä suoraan ja selvästi, -kuin te olette kosinut." Hän vaikeni aivankuin miettiäkseen miten -alkaisi. "Te olette rehellinen ja vilpitön. Haluatteko, että minä olen -rehellinen ja vilpitön, vaikkei naisten luulla osaavan sitä olla? -- -haluatteko, että sanon teille sellaista, mikä tulee teitä loukkaamaan? --- että teen tunnustuksia, joita häpeän? -- että käyttäydyn tavalla, -jota miehet pitävät epänaisellisena?" - -Käsivarsi, jonka Daylight oli kietonut Deden ympärille, puristi -rohkaisevasti, mutta hän ei puhunut. - -"Tahtoisin mielelläni tulla vaimoksenne, mutta minä pelkään. Olen -samalla kertaa ylpeä ja nöyrä sen johdosta, että teidänlaisenne mies -on rakastunut minuun. Mutta teillä on liian paljon rahaa. Siihen minun -terve järkeni kompastuu. Vaikka menisimmekin naimisiin, ette te voisi -milloinkaan olla minun mieheni -- rakastajani ja aviomieheni. Te -olisitte rahanne orja. Tiedän olevani hupsu nainen, mutta minä vaadin -mieheni itselleni. Te ette olisi vapaa. Rahanne pitää teidät orjanaan, -anastaa aikanne, ajatuksenne, tarmonne, kaikki, pakoittaa teidät -menemään sinne ja tänne, tekemään tämän ja tuon. Käsitättekö. Ehkä -on se pelkkää houkkamaisuutta, mutta minä tunnen, että voin rakastaa -paljon, antaa paljon -- antaa kaikki, ja vaikken vastalahjaksi vaadi -kaikkea, niin vaadin paljon -- paljon enemmän kuin te rahoiltanne -voisitte minulle antaa. - -"Ja rahanne turmelee teidät; se tekee teidät yhä epämiellyttävämmäksi -ja epämiellyttävämmäksi. En häpeä sanoa, että rakastan teitä, koska -en milloinkaan aijo mennä kanssanne naimisiin. Ja minä rakastin teitä -paljon ennenkuin ollenkaan tunsinkaan teitä, kun te olitte vasta tullut -Alaskasta ja minä tulin konttoriin. Te olitte minun sankarini. Te -olitte kultamaiden Burning Daylight, rohkea erämies ja kullankaivaja. -Ja te näytitte siltä. En käsittänyt kuinka kukaan nainen saattoi nähdä -teidät rakastumatta teihin -- silloin. Mutta te ette näytä siltä nyt." - -"Suokaa anteeksi, että loukkaan teitä. Te halusitte suoraa puhetta ja -minä puhun teille suoraan. Kaikki nämät viime vuodet te olette elänyt -luonnottomasti. Te, ulkoilmaihminen, olette sulkeutunut kaupunkeihin. -Te ette ole lainkaan sama mies ja rahanne turmelee teidät. Teihin on -vähitellen tullut jotakin muuta, jotakin, joka ei ole niin tervettä, -niin tahratonta, niin kunnollista. Rahanne ja elämäntapanne ovat sen -saaneet aikaan. Te tiedätte sen. Ruumiinne ei ole sama kuin silloin. -Te olette lihonut, eikä se ole tervettä lihomista. Tiedän, että olette -minua kohtaan hyvä ja sydämellinen, mutta te ette ole kaikkia kohtaan -hyvä ja sydämellinen niinkuin te olitte silloin. Te olette muuttunut -tylyksi ja julmaksi. Ja minä tiedän. Ottakaa huomioon, että olen -tarkastellut teitä kuusi päivää viikossa, kuukaudesta kuukauteen, -vuodesta vuoteen; ja minä tiedän teistä enemmän kuin te minusta. -Julmuus ei ole ainoastaan sydämessänne ja ajatuksissanne, vaan se on -kasvoissannekin. Se on piirtänyt viivansa kasvoihinne. Olen nähnyt -niiden ilmaantuvan ja syvenevän. Rahanne ja elämä, jota se pakoittaa -teidän viettämään, on kaiken tämän alku. Te olette raa'istunut ja -mennyt alaspäin. Ja tämä kehitys voi vain jatkua edelleen kunnes olette -auttamattomasti rappiolla. -- --" - -Daylight koetti keskeyttää, mutta Dede ehkäisi hänet ja hänen äänensä -vapisi. - -"Ei, ei, antakaa minun puhua loppuun. En ole tehnyt muuta kuin -miettinyt, miettinyt, miettinyt kaikki nämät kuukaudet siitä lähtien -kuin aloimme yhdessä ratsastaa, ja nyt kun olen alkanut puhua, niin -puhun kaikki mitä minulla on mielessäni. Rakastan teitä, mutta en -voi mennä kanssanne naimisiin ja raiskata rakkauttani. Te olette -muuttumassa sellaiseksi, että minun lopulta täytyy halveksia teitä. -Te ette voi auttaa sitä!. Enemmän kuin te voitte minua rakastaa, te -rakastatte liikepeliä. Nämät liikeasiat -- ja se on kaikki vallan -tarpeetonta, sillä te olette jo rikas -- vaativat teidät kokonaan. -Väliin ajattelen, että olisi helpompaa jakaa teidät toisen naisen -kanssa kuin jakaa teidät liikeasioitten kanssa. Omistaisinhan edes -puolet teistä. Mutta liikeasiat eivät anasta teistä vain puolta, vaan -yhdeksän kymmenesosaa tai yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasosaa. - -"Muistakaa, ettei avioliiton tarkoitus minulle ole se, että saisin -miehen rahat käytettäväkseni. Minä tahdon miehen. Te sanotte, että -te tahdotte _minut_. Ja otaksukaa, että minä suostuisin, mutta -antaisin teille vain yhden sadannesosan itsestäni. Otaksukaa, että -elämässäni olisi jotakin muuta, joka anastaisi toiset yhdeksänkymmentä -yhdeksäsosaa ja joka sitä paitsi turmelisi vartaloni, muodostaisi -pussit silmieni alle, ja vanhuudenrypyt silmäkulmiini ja rumentaisi -ruumiini ja sieluni. Tyytyisittekö tähän yhteen sadasosaan minusta? -Kuitenkaan te ette tarjoa minulle sen enempää. Kummeksitteko, etten -tahdo tulla vaimoksenne? -- etten voi?" - -Daylight odotti nähdäkseen, oliko hän jo lopettanut ja hän jatkoi vielä. - -"Se ei johdu siitä, että minä olen itsekäs. Onhan rakkaus etupäässä -antamista eikä ottamista. Mutta minä näen niin selvästi, etten kaikella -antamisellani tekisi teille mitään hyvää. Te olette kuin sairas -mies. Te ette pelaa liikepeliä kuten muut miehet. Te pelaatte sitä -sydämellänne ja sielullanne ja koko olemuksellanne. Huolimatta siitä, -mitä te uskotte ja aijotte, olisi vaimo teille vain lyhyt ajanviete. -Teillä on tuo mainio Bob, joka talliin suljettuna on menehtyä. Te -ostaisitte minulle kauniin asunnon ja jättäisitte minut siihen -ikävöimään kunnes joutuisin pois suunniltani tai itkemään silmäni -puhki avuttomuudessani ja kykenemättömyydessäni teitä pelastamaan. -Liikehuolet kalvaisivat teitä ja pitäisivät teitä koko ajan vallassaan. -Te pelaatte sitä, niinkuin te olette pelannut kaikkea muutakin, -niinkuin te Alaskassa pelasitte uhkapeliä matkoillanne. Ei kukaan -saanut taivaltaa niin nopeasti ja kauvas, tehdä työtä niin ankarasti -ja kestävästi. Teitä ei pidättänyt mikään; te panitte kaikki mitä -omistitte jokaiseen uuteen yritykseenne -- --" - -"Rajana on taivas", mutisi Daylight vahvistukseksi. - -"Mutta jos te vain tahtoisitte siten olla rakastaja -- -aviomiehenä -- --" - -Hänen äänensä petti ja hänen kosteille poskilleen kohosi puna, kun hän -loi alas katseensa Daylightin katseen edessä. - -"Ja nyt en sano enää sanaakaan", lisäsi hän, "Olen pitänyt aika -saarnan." - -Hän nojasi nyt teeskentelemättä ja avoimesti Daylightin käsivarteen, -eikä kumpikaan tuntenut tuulta, joka puhalsi yhä navakammin. Rankkasade -ei ollut vielä tullut, mutta vähäväliä toi tuulenpuuska mukanaan -usvankaltaista sadetta. Daylight oli hämillään eikä koettanut sitä -peittää ja hän oli vielä hämillään kun hän alkoi puhua. - -"Olen hämilläni. Olen nolattu, neiti Mason -- tai Dede, koska -mielelläni mainitsen teitä sillä nimellä. En voi olla myöntämättä, -että siinä, mitä sanotte, on paljon perää. Kuten sen käsitin, on -loppupäätelmänne se, että te tulisitte vaimokseni, jollei minulla olisi -senttiäkään ja jollen olisi lihonut. -- Ei, ei, en laske leikkiä. Se on -vain minun tapani iskeä asian ytimeen. Jollei minulla olisi senttiäkään -ja jos viettäisin terveellistä elämää ilman muuta päämäärää kuin saada -rakastaa teitä ja olla miehenne, sen sijaan, että nyt olen korviin -saakka hautautunut liikeasioihin -- niin te tulisitte vaimokseni. - -"Tämä on kaikki selvää kuin painettu sana. Te olette tarkkanäköisempi -ja johdonmukaisempi kuin milloinkaan aavistinkaan. Te olette hiukan -avannut silmiäni. Mutta minä olen kiinni. Mitä voin tehdä? Liikeasiani -ovat orjuuttaneet minut. Olen sidottu käsistä ja jaloista, enkä voi -irtautua ja vaeltaa vihreillä kedoilla. Olen kuin mies, joka sai -karhua kiinni hännästä. En voi irtautua; ja minä rakastan teitä ja -minun täytyy irtautua ennenkuin saan teidät vaimokseni. En tiedä, -mitä tekisin, mutta jotakin täytyy varmaankin tapahtua. En voi luopua -teistä. En voi. Enkä aijo teistä luopua. Liikeasiat ovat sittenkin -vähempiarvoiset. Liikeasiat eivät milloinkaan pidä minua öisin hereillä. - -"Ette jättänyt minulle mitään mahdollisuutta väittää vastaan. -Tiedän, etten ole sama mies kuin silloin, kun tulin Alaskasta. En -pystyisi taivaltamaan koirien kanssa niinkuin ennen. Lihakseni ovat -veltostuneet ja mieleni on kovettunut. Ennen kunnioitin miehiä. Nyt -heitä halveksin. Olen elänyt koko ikäni ulkosalla ja myönnän, että olen -ulkoilma-ihminen. Minulla on Glen Ellenissä kaunein pieni maatila, -minkä milloinkaan olette nähnyt. Se on sielläpäin, missä minulla on -tuo arvoton tiilitehdas. Muistatte kirjeenvaihdon asiasta. Näin vain -kerran tuon maatilan ja miellyin siihen niin, että sittemmin ostin sen. -Ratsastin pitkin kukkuloita ja olin onnellinen kuin koulupoika lomalla. -Olisin parempi ihminen jos asuisin maalla. Kaupunkielämä ei tee minua -paremmaksi. Siinä olette aivan oikeassa. Tiedän sen. Mutta otaksukaa, -että rukouksenne täytettäisiin ja minä menettäisin kaikki ja minun -olisi pakko ansaita elatukseni päivätyöllä?" - -Dede ei vastannut, vaikka koko hänen ruumiinsa tuntui vaativan häntä -myöntämään. - -"Otaksukaa, ettei minulla olisi mitään muuta kuin tuo pieni maatila -ja että minä tyytyisin kasvattamaan muutamia kananpoikia ja maata -muokkaamalla hankkimaan elatukseni -- tulisitteko silloin vaimokseni, -Dede?" - -"Miksi en, saisimmehan silloin olla koko ajan yhdessä!" sanoi Dede. - -"Mutta minun täytyisi silloin tällöin mennä kyntämään", varoitti -Daylight, "tai kaupunkiin hankkimaan luokaa." - -"Mutta siellä ei olisi konttoria, eikä tarvitsisi nähdä alinomaa -ihmisiä. Mutta tämä on kaikki mieletöntä ja mahdotonta ja meidän täytyy -lähteä jos mielimme välttää sadetta." - -Heidän kulkiessaan puiden lomitse ennenkuin he alkoivat laskeutua alas -kukkulan rinnettä tuli hetki, jolloin Daylight olisi saattanut painaa -Deden syliinsä ja suudella häntä. Mutta uudet ajatukset, jotka Dede oli -hänessä herättänyt, täyttivät niin hänen mielensä, ettei hän älynnyt -käyttää asemaa hyväkseen. Hän tarttui vain Dedeä käsivarteen ja auttoi -häntä epätasaisella polulla. - -"Glen Ellenissä on hyvin kaunista", sanoi hän miettiväisenä, "Toivon, -että voisitte nähdä sen." - -Heidän ennätettyään eukalyptus-lehdon reunaan, ehdotti Daylight, että -he eroisivat siinä. - -"Olemme lähellä asuntoanne ja ihmiset juoruavat." Mutta Dede tahtoi -häntä saattamaan itseään asunnolleen saakka. - -"En voi pyytää teitä sisään", sanoi hän ojentaen kätensä rappusten -edessä. - -Tuuli humisi kovasti säännöllisin väliajoin, mutta sade yhä viipyi. - -"Tiedättekö", sanoi Daylight, "kun otan kaikki lukuun, niin on tämä -elämäni onnellisin päivä." Hän otti hattunsa päästään ja tuuli -heilutti hänen mustaa tukkaansa, kun hän juhlallisena jatkoi. "Ja -olen kiitollinen Jumalalle tai sille, olkoon hän sitten kuka tahansa, -joka on vastuunalainen teidän olemassaolostanne maan päällä. Sillä te -pidätte minusta paljon. On ollut suuri ilo minulle saada kuulla teidän -sanovan sen tänään minulle. On -- --" Hän jätti lauseensa kesken ja -hänen kasvonsa saivat tutun, omituisen ilmeen, kun hän kuiskasi: "Dede, -Dede, meidän täytyy mennä naimisiin. Se on ainoa keino ja luottakaa -onneen, että kaikki käy hyvin." - -Mutta kyyneleet olivat taas vähällä nousta Deden silmiin, kun hän -pudisti päätään ja kääntyi ja nousi ylös portaita. - - - - -XX LUKU. - - -Kun lauttauslaitos alkoi toimia ja Oaklandin ja San Fransiskon väliseen -matkaan tarvittava aika oli lyhentynyt puoleksi, olisivat Daylightin -hirvittävät menot voineet vähentyä. Mutta ne eivät todella vähentyneet, -sillä hän ryhtyi heti muihin yrityksiin. Hän myi tuhansittain -tontteja, tuhansia koteja oli rakennettu ja parhaillaan rakennettiin. -Niinikään hän myi tehtaanpaikkoja ja liiketalojen tontteja Oaklandin -keskuksesta. Tästä oli seurauksena, että Daylightin maa-alueiden arvo -varmasti kohosi. Mutta, kuten ennenkin, oli hänellä suurenmoiset -suunnitelmat. Hän oli jo alkanut lainata pankeilta. Suuret voitot, -mitkä hän sai myymällä maata, hän heti käytti uusiin maa-ostoihin; ja -sen sijaan, että olisi maksanut entiset lainat, hankki hän uusia. Hän -käytti Oaklandissa samaa menettelytapaa, mitä oli käyttänyt Dawson -Cityssä; mutta hän teki sen tietäen, että nyt oli kysymys varmasta -liikeyrityksestä eikä epävarmasta kullankaivuusta. - -Pienessä muodossa muut miehet seurasivat hänen esimerkkiään, ostivat -ja myivät maata ja hyötyivät hänen parannuksistaan. Mutta tämä ei -ollut mitään odottamatonta ja heidän ansaitsemansa pienet omaisuudet -eivät Daylightia harmittaneet. Oli kuitenkin yksi poikkeus. Simon -Dolliverilla, jolla oli rahaa sekä ymmärrystä ja rohkeutta käyttää -sitä, näytti olevan hyvät toiveet koota monta miljoonaa Daylightin -kustannuksella. Dolliver noudatti Daylightin menettelytapaa, toimi -nopeasti ja täsmällisesti ja käytti voittonsa heti uusiin ostoihin. -Useamman kuin kerran oli hän Daylightin tiellä, kun tämä oli ruvennut -noudattamaan samaa menettelytapaa kuin Guggenhammerin liike keksittyään -Ophirin. - -Daylightin laivatelakoilla tehtiin ripeää työtä; mutta ne nielivät -suunnattomasti rahaa eikä niitä saatu niin nopeasti valmiiksi kuin -lauttauslaitosta. Rakentamisvaikeudet olivat suuret, ruoppaaminen ja -täyttäminen jättiläistyötä. Pelkkään paaluttamiseen menevä rahaerä ei -ollut vähänen. Keskimäärin tuli jokainen paalu valmiiksi kiinnitettynä -maksamaan kaksikymmentä dollaria kullassa ja näitä paaluja tarvittiin -tuhansittain. Kaikki saatavissa olevat täysikasvuiset eukalyptyspuut -käytettiin ja suuret lautalliset mäntypaaluja tuotettiin Pugetin salmen -rannalta. - -Daylight ei tyytynyt raitioteitään varten valmistamaan sähköä -vanhan-aikaisella tavalla, voima-asemilla, vaan perusti Sierran -ja Salvadorin Voimayhtiön. Tästä tuli heti suurisuuntainen. -Matkallaan vuoristosta se kulki San Joaquin-laakson poikki ja Contra -Costa-kukkulain lävitse se saattoi antaa voimaa ja valoa monelle -kauppalalle ja suurehkolle kaupungille; siitä piti saada sekä -katu- että asuntovalaistus. Heti kun sähkölaitosten maan osto -Sierrassa oli pikaisesti päätetty, alotettiin rakennustyöt. - -Ja tähän tapaan työt jatkuivat. Oli tuhansia reikiä, joihin lakkaamatta -täytyi syytää rahaa. Mutta se oli kaikki niin tervettä ja rehellistä, -että Daylight, joka oli syntynyt pelaajaksi ja oli selvä- ja -kaukonäköinen, ei voinut pelata varovaisesti ja varmasti. Nyt oli -sopiva tilaisuus ja hän saattoi vain yhdellä tavalla käyttää hyväkseen: -pelaamalla suurta peliä. Eikä hänen ainoa neuvonantajansakaan, Larry -Hegan, joka tunsi kaikki hänen suunnitelmansa, kehoittanut häntä -varovaisuuteen. Päinvastoin oli Daylightin pakko hillitä tämän -haschisch-uneksijan hurjia näkyjä. Daylight ei ainoastaan ottanut -suuria lainoja pankeilta ja trustiyhtiöiltä, vaan täytyi hänen -sitäpaitsi myydä muutamien yhtiöittensä osakkeita. Hän teki sen -kuitenkin vastahakoisesti ja piti useimmat suurista yrityksistään -kokonaan ominaan. Niiden yhtiöiden joukossa, joihin hän vasten tahtoaan -salli ostavan yleisön liittyä oli Kultaisen portin telakka-yhtiö, -Huvipuistoyhtiö, Yhdistynyt vesiyhtiö, Encinalin laivanrakennusyhtiö -ja Sierran ja Salvadorin voima-yhtiö. Kuitenkin jättivät hän ja Hegan -itselleen niin paljon osakkeita, että heillä oli määräämisvalta -kaikissa näissä yrityksissä. - -Hänen suhteensa Dede Masoniin pysyi ennallaan. Vaikka hän viivytteli -käymästä käsiksi siihen omituiseen arvoitukseen, jonka tuo suhde -asetti hänen ratkaistavakseen, kasvoi hänen rakkautensa yhä. Hänen -pelikielellään kuului hänen päätelmänsä: Onni oli antanut hänelle -korttipakan tärkeimmän kortin ja hän oli vuosikausia halveksinut sitä. -Rakkaus oli se kortti. Rakkaus oli valttikuningas, viides ässä. Se -oli korttien kortti ja hän aikoi lyödä sen pöytään, pelata rajaan -saakka, kun tuli mahdollisuus siihen. Hän ei vielä voinut nähdä mitään -mahdollisuutta. Nykyinen peli täytyi ensin saattaa jonkunlaiseen -loppuun. - -Mutta hän ei voinut aivoistaan karkoittaa muistoa noista -pronssinkarvaisista tohveleista, tuosta väljästä puvusta ja Deden -naisellisesta suloudesta ja notkeudesta kauniissa Berkeleyn huoneessa. -Vielä kerran hän eräänä sateisena sunnuntaina ilmoitti puhelimella -tulonsa. Ja niinkuin on tapahtunut alinomaa siitä lähtien kuin mies -ensi kerran katsoi naiseen ja sanoi häntä hyväksi, käytti hän hyväkseen -miehekkään pakon sokeaa voimaa naisen salaista heikkoutta vastaan. -Tosin ei Daylightin tapa ollut pyytää ja rukoilla. Päinvastoin teki hän -mestarillisesti kaikki, mitä teki, mutta hänellä oli kummallinen tapa -mielistellä, jota Deden oli vaikeampi vastustaa, kuin nöyrästi pyytävän -rakastajan rukouksia. Heidän kohtauksensa ei päättynyt onnellisesti, -sillä suuttuneena omaan heikkouteensa Dede sanoi: - -"Te vaaditte minua koettamaan onnea, menemään kanssanne naimisiin ja -luottamaan siihen, että kaikki käy hyvin. Ja elämä on peliä, sanotte. -No niin, pelatkaamme. Ottakaa raha ja heittäkää se ilmaan. Jos se -putoaa kuvapuoli ylöspäin, niin tulen vaimoksenne. Jollei, niin teidän -on jätettävä minut ainaiseksi rauhaan, ettekä milloinkaan saa puhua -sanaakaan avioliitosta." - -Daylightin silmissä välähti rakkauden ja pelihimon tuli. Vaistomaisesti -hän kohotti kättään ottaakseen taskustaan rahan. Sitten hänen kätensä -pysähtyi ja tuli hänen silmistään sammui. - -"Jatkakaa", kehoitti Dede terävästi. "Älkää viivytelkö, tai minä saatan -muuttaa mieleni ja menetätte mahdollisuutenne." - -"Pieni nainen". Hänen vertauksensa olivat humoristiset, mutta hänen -tarkoituksensa oli vakava. Hänen ajatuksensa olivat juhlalliset -kuten hänen äänensäkin. "Pieni nainen, pelaisin koko tien Luomisesta -hamaan Tuomiopäivään, panisin peliin kultaharpun toisen ihmisen -pyhimyssädekehää vastaan, pelaisin vielä Uuden Jerusalemin kynnyksellä -kruunua ja klaavaa penninrahoilla tai farao-peliä Päärlyporttien -takana; mutta olen ikuisesti kadotettu jos pelaan rakkaudesta. Rakkaus -on minulle siksi tärkeä, etten tahdo heittäytyä sattuman varaan. -Rakkauden täytyy olla varma ja teidän ja minun välillä se on varma. -Vaikka olisi sata mahdollisuutta yhtä vastaan, että voittaisin tämän -heiton, niin en sittenkään heittäisi." - -Keväällä tuli suuri paniikki. Ensimäisenä varoituksena oli se, että -pankit alkoivat vaatia maksettaviksi lainojaan. Daylight maksoi heti -ensimäiset mieskohtaiset lainansa; sitten hän arvasi, että tämä osoitti -vain miltä suunnalta tuuli rupeisi puhaltamaan ja että Yhdysvalloissa -kohta riehui tuollainen hirmuinen taloudellinen myrsky, jollaisista hän -oli kuullut puhuttavan. Hän ei aavistanut miten peloittava juuri tästä -myrskystä tulisi. Kuitenkin hän ryhtyi kaikkiin vallassaan oleviin -varokeinoihin eikä epäillyt voivansa sitä kestää. - -Rahamarkkinat kiristyivät. Aluksi tekivät muutamat Idän suurimmista -pankkiliikkeistä vararikon ja kireys levisi kunnes jokainen -paikkakunnan pankki supisti luotonantoaan. Daylight oli pinteessä ja -hän oli pinteessä juuri siitä syystä, että hän ensi kerran pelasi -rehellistä liikepeliä. Entiseen aikaan olisi tuollainen paniikki -suurine arvonvähennyksineen ollut hänelle kultainen ansiotilaisuus. -Nyt hänen ei auttanut muu kuin pysyä lujana ja kestää pelin hänelle -tuottamat vaarat. - -Hän näki selvästi aseman. Kun pankit vaativat häntä maksamaan lainansa, -niin hän tiesi, että ne olivat pahassa rahapulassa. Mutta hän oli -vielä pahemmassa. Ja hän tiesi, etteivät pankit välittäneet hänen -ylimääräisistä takuistaan, jotka niillä oli hallussaan. Niistä ei ollut -pankeille mitään hyötyä. Kun arvot siten alenivat, ei ollut myydä. -Hänen takuunsa olivat hyvät, erittäin terveet ja arvokkaat. Mutta ne -olivat arvottomat sellaisena aikana, jolloin lakkaamatta vaadittiin -vain rahaa, rahaa, rahaa. Kun pankit huomasivat hänet paatuneeksi, -vaativat ne enemmän takuita ja kun rahapula yhä kiristyi, vaativat ne -kaksi ja kolme kertaa niin paljon takuita kuin olivat alkuaan vaatineet. - -Toisinaan Daylight alistui näihin vaatimuksiin, mutta useammin ei, ja -aina otteli hän tuimasti. - -Hän taisteli aivankuin olisi savella vahvistanut hajoamaisillaan olevaa -vallia. Kaikki vallin osat olivat vaarassa luhistua ja hän kulki ympäri -ja vahvisti alituisesti heikoimpia paikkoja savella. Savi oli rahaa ja -sitä käytettiin summa siellä ja summa täällä mikäli sitä tarvittiin, -mutta ainoastaan, kun sitä kipeimmin tarvittiin. Hänen asemaansa -vahvistivat Yerba Buenan lauttayhtiö, Yhdistetyt katuraitiotiet -ja Yhdistetty vesiyhtiö. Vaikkeivät ihmiset enää ostaneet asunto- ja -liiketalo- ja tehtaantontteja, täytyi heidän kulkea hänen -raitiovaunuissaan ja lauttausveneissään ja käyttää hänen vettään. Kun -koko liikemaailma kipeästi kaipasi rahaa ja oli sen puutteessa joutua -häviöön, virtasi joka kuukauden ensimäisenä päivänä monta tuhatta -dollaria vesijohtomaksuina hänen kassakirstuihinsa ja raitioteiltä -ja lautalta tuli joka päivä kymmenen tuhatta dollaria hopea- ja -nikkelilanteissa. - -Rahaa ennenkaikkea vaadittiin ja kaikki olisi ollut hyvin, jos hän -olisi saanut käyttää kaikki rahat säännöllisistä tulolähteistään. -Asiain näin ollen hän sai lakkaamatta taistella voidakseen pitää osan -niistä. Parannustyöt lakkautettiin ja vain ehdottomasti välttämättömät -korjaukset suoritettiin. Tuimimmin täytyi hänen otella voidakseen -suorittaa liikekulut, eikä tämä taistelu milloinkaan päättynyt. -Pakko hankkia velkaa ja säästää ahdisti häntä lakkaamatta. Hän -kiristi suurhankkijoita ja säästi konttorihenkilökunnan palkoissa ja -postimerkkikuluissakin. Kun hänen alijohtajansa ja osastopäällikkönsä -saivat aikaan ihmeitä menojen vähentämisessä, vaati hän enemmän. Kun -he toivottomina vääntelivät käsiään, osoitti hän heille, miten enemmän -voitiin saada aikaan. - -"Te saatte kahdeksantuhatta dollaria vuodessa", sanoi hän -Matthewsonille. "Teillä on parempi palkka kuin milloinkaan ennen -elämässänne. Teidän menestyksenne riippuu minun menestyksestäni. -Teidänkin on kestettävä osanne jännityksestä ja tappionuhasta. Teillä -on luottoa kaupungilla. Käyttäkää sitä. Tehkää velkaa teurastajalle -ja leipurille ja kaikille muillekin. Ymmärrättekö? Te saatte nyt -suunnilleen kuusisataa kuusikymmentä dollaria kuukaudessa. Minä -vaadin nämät rahat. Tästälähtien alennetaan jokaisen palkka sadaksi -dollariksi. Minä korvaan teille tappionne, kun myrsky on ohitse." - -Kun he kaksi viikkoa myöhemmin tarkastelivat palkkauslistaa, sanoi -Daylight: - -"Matthewson, kuka on kirjanpitäjä Rogers? Sisarenpoikanneko? Niinpä -arvelinkin. Hän saa kahdeksankymmentä viisi dollaria kuukaudessa. -Saakoon hän tästä lähtien kolmekymmentä viisi. Nuo viisikymmentä minä -lainaan." - -"Mahdotonta!" huudahti Matthewson. "Hän tuskin tulee toimeen nykyisellä -palkallaan ja hänellä on vaimo ja kaksi lasta." - -Daylight keskeytti hänet voimakkaalla kirouksella. "Ei voi! Mahdotonta! -Mitä helvettiä luulette minun tekevän? Luuletteko minun kustantavan -heikkomielisten kotia? Luuletteko minun ruokkivan ja vaatettavan ja -ruokkoovan idiootteja, jotka eivät kykene pitämään huolta itsestään? -En ikinä. Minä olen nyt pinteessä ja nyt täytyy jokaisen, joka tekee -minulle työtä olla pinteessä. Minä en halua mitään kauniinilman lintuja -istumassa konttorini nojatuoleilla. Nyt on ruma ilma, kirotun ruma ilma -ja heidän on kärsittävä siitä kuten minunkin. Oaklandissa on juuri nyt -kymmenentuhatta ihmistä työtönnä ja San Fransiskossa kuusikymmentä -tuhatta. Sisarenpoikanne ja kaikki muut saavat tehdä niinkuin juuri -sanoin tai suoria tiehensä. Jos joku heistä joutuu rahattomaksi, niin -auttakaa te heitä luotollanne. Ja alentakaa kaikki palkat samaan -tapaan. Olen pitänyt huolta monesta tuhannesta ihmisestä, joiden täytyy -nyt jonkun aikaa itse pitää huolta itsestään." - -"Te sanotte, että on hankittava uusi suodatin", sanoi hän -vesijohtolaitospäällikölleen. "Saammehan nähdä. Juokoot Oaklandin -asukkaat vaihteeksi mutaa. Siitä he oppivat pitämään arvossa hyvää -vettä. Keskeyttäkää työt. Eroittakaa työmiehet. Peruuttakaa tilaukset. -Sopimuksentekijät antavat haasteen? Antakoot vaan." - -Ja Wilkinsonille: -- - -"Poistakaa lauttauslaitoksen viimeinen kulkuvuoro. Soutakoon yleisö -ja tulkoon varhain kotiin vaimonsa luo. Ja poistakaa viimeinen -raitiovaunu, joka liittyy 12,45 Twenty-secondiin ja Hastingsiin -tulevaan veneeseen. En voi kulettaa sitä parin kolmen matkustajan -takia. Tulkoot aikaisemmalla veneellä kotiin tai kävelkööt. Nyt ei -ole aika harjoittaa hyväntekeväisyyttä. Poistakaa samalla muutamia -raitiovaunuja, jotka kulkevat vilkkaimpaan liikeaikaan." - -Ja toiselle johtajalle, jota alituiset menojensupistusvaatimukset -tuskastuttivat: - -"Sanotte, ettette voi tehdä sitä, ettekä voi tehdä tätä. Näytän teille -viimeiset esimerkit tässä suhteessa. Onko teidän pakko alistua? Hyvä, -jos ajattelette niin. En ole milloinkaan tavannut miestä, joka olisi -ollut niin pahassa rahapulassa kuin minä nyt. Ja jos joku luulee, etten -tule toimeen ilman häntä, niin näytän hänelle viimeisen esimerkin ja -annan hänelle lähtöpassit." - -Ja tähän tapaan hän taisteli ja pakotti ja uhmaili ja vieläpä -mielistelikin saadakseen muut taipumaan tahtoonsa. Se oli taistelua, -taistelua, taistelua ilman pysähdystä aamusta iltaan. Hänen -yksityiskonttorissaan oli joka päivä tungosta. Kaikki tulivat häntä -tapaamaan tai saivat määräyksen tulla. Milloin julisti hän toivehikkaan -mielipiteensä paniikista, milloin kertoi hupaisen jutun, keskusteli -vakavasti liikeasioista tai vaati suoraan hyväksymään jonkun -toimenpiteen tai jättämään paikkansa. Eikä ollut ketään, joka olisi -häntä tukenut ja rauhoittanut. Hänen täytyi pakoittaa, pakoittaa, -pakoittaa ja hän yksin pystyi siihen. Ja tätä jatkui päivästä päivään -ja koko liikemaailma huojui hänen ympärillään ja liike toisensa perästä -teki vararikon. - -"Kaikki hyvin, ukkoseni", sanoi hän joka aamu Heganille ja samoja -iloisia sanoja hän toisti päivät päästään paitsi silloin, kun hänen -täytyi kuumimmin otella taivuttaakseen ihmiset ja asiat tahtonsa mukaan. - -Kello kahdeksalta hän oli joka aamu konttorissaan. Kello kymmeneltä -hän läksi voimavaunullaan kierrokselle pankkiin. Ja tavallisesti oli -hänellä vaunussa mukanaan nuo kymmenen tuhatta dollaria ja enemmän, -jotka hänen lauttansa ja raitiotiensä olivat edellisenä päivänä -ansainneet. Nämä olivat liikepadon heikoimpia kohtia varten. Ja toisen -pankinjohtajan kanssa toisensa perästä hän esitti samantapaisia -kohtauksia. He olivat kaikki pelon lamauttamia ja ennenkaikkea hän -esitti mahtavan ja elinvoimaisen optimistin osaa. Ajat elivät jo -paranemaan päin. Tietysti olivat. Merkit olivat jo ilmassa. Täytyi vain -kestää vielä jonkun aikaa. Siinä kaikki. Idässä oli jo runsaammin rahaa -liikkeessä. Katsokaa kaupanhierontaa Wall Streetillä viime vuorokauden -aikana. Siitä näki, mistä päin tuuli alkoi puhaltaa. Eikö Ryan ollut -sanonut niin ja niin? Ja eikö kerrottu, että Morgan aikoi tehdä sen ja -sen? - -Mitä häneen itseensä tuli, niin eivätkö tulot raitioteiltä yhä -lisääntyneet? Paniikista huolimatta muutti Oaklandiin yhä enemmän -väkeä. Ja maata alettiin taas ostaa. Hän oli myynyt tuhansia acreja -maata esikaupungeistaan. Luonnollisesti oli se uhraus, mutta se -vähentäisi jännitystä ja rohkaisisi pelkureita. Pelkurit -- nepä -juuri saivatkin häiriötä aikaan. Jollei olisi ollut pelkureita, niin -ei olisi ollut paniikkiakaan. Idän rengas hieroi nyt hänen kanssaan -kauppoja ottaakseen haltuunsa osake-enemmistön Sierran ja Salvadorin -voimayhtiössä. - -Ja ellei iloinen keskustelu auttanut, vaan Daylightin täytyi rukoilla -ja pyytää, tai pankit osoittautuivat taipumattomiksi, muutti hän -menettelytapaa. Jos he saattoivat uhmailla, niin saattoi hänkin -uhmailla. Jos palvelus, jota hän pyysi, kiellettiin, osasi hän vaatia. -Ja kun tuli avoin ja kaunistelematon taistelu kysymykseen, osasi hän -kyllä pitää puoliaan. - -Mutta hän tiesi myöskin, milloin ja miten tuli taipua, Kun hän näki, -että valli jollakin kohtaa oli auttamattomasti luhistumaisillaan, -paikkasi hän sen rahalla, jota sai kolmesta tuottavasta yhtiöstään. -Jos pankit sortuivat, sortui hänkin. Kaikki riippui siitä, kestivätkö -ne. Jos ne tekivät vararikon ja kaikki hänen arvopaperinsa, jotka -niillä oli hallussaan, joutuisivat sekasortoisille markkinoille, oli -se hänenkin loppunsa. Ja kun aika kului, sattui joskus, että hän -päivittäisin raha-erän lisäksi kuletti punaisessa automobiilissaan -varmimpia arvopapereitaan, nimittäin Lauttausyhtiön, Vesijohtoyhtiön ja -Yhtyneiden raitioteiden osakkeita. Mutta hän teki tämän vastahakoisesti -ja taisteli tuuma tuumalta. - -Merchant San Antonio-pankin johtajalle, joka väitti, että pankkiin -tuotiin niin paljon muita papereita, hän sanoi: - -"Ne ovat vähäpätöisiä liikeyrityksiä. Tehkööt ne vararikon. Hyödytte -enemmän, jos autatte minua. Minä olen liian voimakas joutuakseni -häviöön. Te voisitte vain saattaa minut pulaan ja joutuisitte itse -rettelöihin. Antakaa pikkuliikkeitten tehdä vararikko ja minä autan -teitä siinä." - -Ja tänä liikesekasorron aikana Daylight järjesti Simon Dolliverin asiat -ja sai aikaan, että tämä kilpailija teki täydellisen vararikon. Golden -Gate National oli Dolliverin päävarustus ja tämän laitoksen johtajalle -Daylight sanoi: - -"Te olette nyt joutunut kovaan ahdinkoon, sillä Dolliver on käyttänyt -teitä ja minua hyväkseen koko ajan. Se ei käy päinsä. Te kuulette, se -ei käy päinsä. Dolliver ei voisi hankkia teille yhtätoista dollaria -pelastaakseen teidät. Minä annan teille neljän päivän nikkelilantit -raitioteillä -- siitä tulee neljäkymmentätuhatta dollaria. Ja -kuukauden kuudentena päivänä te saatte kaksikymmentätuhatta; lisää -Vesijohtoyhtiöstä." Hän kohautti olkapäitään. "Hyväksykää tai -hyljätkää. Ne ovat minun sanani." - -"Minä olen kaikkiruokainen, en halveksi mitään tarjona olevaa ruokaa", -selitti Daylight tänä iltapäivänä Heganille; ja Simon Dolliver vaelsi -samaa tietä kuin muutkin onnettomat tässä suuressa paniikissa, jossa -oli paljon papereita ja vähän rahaa. - -Daylightin keinot ja neuvot olivat hämmästyttävät. Ei ollut mitään -niin suurta eikä pientä, jota hänen kirkkaat silmänsä eivät olisi -keksineet. Jännitys, jossa hän eli, oli hirveä. Hän ei enää syönyt -väliateriaa. Päivät olivat liian lyhyet ja hänen yhdeksän tuntiansa -olivat täynnä puuhaa ja hänen konttorinsa täynnä väkeä. Kun työpäivä -oli päättynyt, oli hän lopen uuvuksissa ja hillittömämmin kuin -milloinkaan ennen hän etsi unohdusta alkoholista. Hän ajoi suoraan -hotelliinsa ja meni suoraan huoneisiinsa, mihin hänelle heti tuotiin -päivän ensimäinen Martini. Päivällisellä olivat hänen aivonsa jo hyvin -tylstyneet ja paniikki oli unohtunut. Maata mennessä, jolloin häh vielä -joi skotlantilaista whiskya, oli hän juovuksissa -- ei rajusti eikä -meluavasti juovuksissa, eikä typeränä, vaan suloisessa tylsyydentilassa. - -Seuraavana aamuna hän heräsi huulet ja suu kuivina ja päässä raskauden -tunne, joka pian hävisi. Kello kahdeksalta hän oli konttoripöytänsä -ääressä taistovalmiina, kello kymmeneltä hän läksi mieskohtaiselle -kierrokselleen pankkeihin ja tämän jälkeen hän keskeytymättä iltaan -saakka selvitteli teollisuuden, rahamaailman ja ihmisluonnon -sotkuisia johtolankoja. Ja illalla hän palasi hotelliin Martin -cocktailien ja skotlantilaisen whiskyn ääreen ja tällainen oli hänen -päiväjärjestyksensä päivästä päivään kunnes päivät muuttuivat viikoiksi. - - - - -XXI LUKU. - - -Vaikka Daylight toverien seurassa esiintyi rohkeana ja väsymättömänä, -tarmoa ja elinvoimaa uhkuvana, oli hän sielunsa syvyydessä hyvin -väsynyt mies. Ja toisinaan hänen ollessaan väkijuomien huumaamana -oli hänen järkensä kirkkaampi kuin hänen selvänä ollessaan, kuten -esimerkiksi eräänä yönä, kun hän istui vuoteensa laidalla kenkä -kädessään ja mietti Deden sanoja, ettei hän voinut nukkua useammassa -kuin yhdessä vuoteessa kerrallaan. Yhä pitäen kenkää kädessään hän -katseli jouhisuitsia seinillä. Sitten hän kenkä kädessään nousi -ja rupesi niitä laskemaan ja meni kahteen muuhunkin huoneeseensa -voidakseen laskea kaikki. Sitten hän palasi vuoteelleen ja sanoi -juhlallisesti kengälleen: - -"Pieni nainen on oikeassa. Vain yksi vuode kerrallaan. Sata -neljäkymmentä kappaletta jouhisuitsia, enkä yhdelläkään niistä tee -mitään. Yhdet suitset kerrallaan! En voi ratsastaa yhdelläkään -hevosella. Vanha Bob raukka. Olisi parasta lähettää sinut laitumelle. -Kolmekymmentä miljoonaa dollaria ja sata miljoonaa tai ei mitään -tulossa ja mitä hyötyä on minulle siitä? On paljon sellaista, mitä -rahalla ei voi ostaa. En voi ostaa tuota pientä naista. Mitä hyötyä -on kolmestakymmenestä miljoonasta, kun minuun ei mahdu enempää kuin -neljännes cocktailia päivässä. Olisi eri asia, jos minulla olisi sadan -neljänneksen cocktailin jano. Mutta yksi neljännes -- yksi vaivainen -pieni neljännes! Minä, kolmenkymmenen miljoonan omistaja olen joka -päivä enemmän orjuutettu kuin kaksitoista miestä, jotka ovat minulla -työssä ja ainoa palkkani on kaksi ateriaa, jotka eivät maistu hyvälle, -vuode, neljännes Martin cocktailia ja sata neljäkymmentä kappaletta -jouhisuitsia seinillä." Hän tuijotti synkkänä ympärilleen. "Herra -Kenkä, olen suuttunut." - -Paljon pahempi kuin hillitty, säännöllinen juomari, on yksinäinen -juomari ja siksi oli Daylight kehittymässä. Hän joi harvoin enää -seurassa, vaan omassa huoneessaan, itsekseen. Palattuaan väsyneenä joka -päivän keskeytymättömien ponnistusten perästä, hän huumasi itsensä -uneen, tietäen, että hän aamulla heräisi kuivin ja polttavin suin ja -toistaisi saman päiväjärjestyksen. - -Mutta paikkakunta ei tavallisella joustavuudellaan tullutkaan -entiselleen. Rahaa ei ollut liikkeellä, vaikka Daylightin ja -kaikkien muiden lehtien tilapäinen lukija olisi voinut tehdä vain -sen johtopäätöksen, että kireä raha-aika jo oli ohi ja että paniikki -kuului jo menneisyyteen. Kaikki julkiset lausunnot olivat toivehikkaita -ja iloisia, mutta yksityisesti moni näiden lausuntojen antajista -oli hyvinkin ahtaalla. Kohtaukset Daylightin yksityiskonttorissa -ja hänen johtajiensa neuvottelukokoukset olisivat kumonneet hänen -sanomalehtiensä pääartikkelit; kuten esimerkiksi silloin, kun hän sanoi -Sierran ja Salvadorin voimayhtiön, Yhdistetyn vesiyhtiön ja muutamien -muiden osakeyhtiöitten suurille osakkeenomistajille: - -"Teidän täytyy ponnistaa. Teillä on hyvät osakkeet, mutta teidän täytyy -tehdä uhrauksia saadaksenne pitää ne. Ei kannata pitää koreita puheita -kireästä ajasta. Enkö minä muka tiedä, että nyt on kovat ajat käsissä? -Olettehan te juuri siitä syystä täällä. Kuten jo ennemmin sanoin, -täytyy teidän ponnistaa. Minulla on osake-enemmistö ja asiat ovat sillä -kannalla, että on ryhdyttävä verottamaan osakkaita. On tehtävä joko se -tai vararikko. Pienet osakkeenomistajat voivat mennä menojaan, mutta te -suuret, ette voi. Tämä laiva ei vajoa niinkauvan kuin te olette siinä -mukana. Mutta jos te jätätte sen, niin te varmasti vajootte pohjaan -ennenkuin ennätätte rannalle. Tähän verotukseen on suostuttava, siinä -kaikki." - -Suurilla tukkuliikkeenomistajilla, hänen hotelliensa hankkijoilla -ja kaikilla niillä, jotka lakkaamatta vaativat maksua, oli kuumat -puolituntisensa hänen kanssaan. Hän kutsui heidät konttoriinsa ja -selvitteli heille viimeisiä esimerkkejä siitä, mitä voidaan saada -aikaan, kun kovalle ottaa. - -"Kautta Jumalan, teidän täytyy tukea minua!" sanoi hän heille. "Jos -te luulette, että nyt on kysymyksessä pieni hupainen whisti-peli ja -että te voitte sen lopettaa ja mennä kotiin milloin haluatte, niin -te suuresti erehdytte. Watkins, te huomautitte muutama minuutti -sitten, ettette voi kestää sitä. Nyt sanon minä teille jotakin. Te -kestätte, sillä hyvä. Teidän täytyy yhä edelleenkin hankkia minulle -mitä tarvitsen, ja ottaa paperini kunnes rahapula on ohitse. Miten te -siitä selviätte, on teidän asianne eikä minun. Muistatteko, mitä tein -Klinknerille Altamont Trust Yhtiölle? Tunnen liikeasianne paremmin kuin -te itsekään tunnette ja jos te koetatte hyljätä minut, niin minä saatan -teidät häviöön. Vaikka itse joutuisinkin häviöön, niin olisi minulla -kuitenkin aikaa käydä teidän kimppuunne ja vetää teidät mukanani. -Meidän kaikkien täytyy yhdessä vajota tai uida ja te kyllä käsitätte, -että teidän täytyy oman etunne vuoksi auttaa minua." - -Ehkä kuumimmat ottelunsa oli hänellä Yhdistetyn vesijohtoyhtiön -osakkeenomistajien kanssa, sillä hän käytti koko tämän yhtiön -suuret tulot omiin tarpeisiinsa. Mutta hän ei milloinkaan antanut -omavaltaisuutensa mennä liian pitkälle. Vaikka hän pakoitti uhrauksiin -henkilöt, joiden kohtalo riippui hänen kohtalostaan, auttoi hän heidät -kuitenkin pälkähästä, kun he joutuivat pahaan pulaan. Ainoastaan -voimakas mies saattoi pelastaa niin sotkuisen aseman niin jännittävänä -aikana ja Daylight oli mies siihen. Hän kierteli ja kaarteli, -suunnitteli ja keksi keinoja, uhmaili heikompia, rohkaisi pelkureita -eikä armahtanut niitä, jotka karkasivat leikistä. - -Ja vihdoinkin, kun kesä oli alulla, kääntyi kaikki parempaan päin. -Tuli päivä, jolloin Daylight teki jotakin odottamatonta. Hän lähti -konttorista tuntia aikaisemmin kuin tavallisesti ja siitä syystä, ettei -ensi kerran paniikin alettua siellä ollut mitään välttämätöntä tehtävää -suoritettavana. Ennen lähtöään hän pistäytyi Heganin yksityiskonttoriin -juttelemaan ja kun hän nousi lähteäkseen niin hän sanoi: - -"Hegan, me olemme onnenpoikia. Olemme suoriutuneet pulskasti pulmasta -tarvitsematta jättää jälkeemme ainoatakaan lunastamatonta panttia. -Pahin on ohitse ja loppu on näkyvissä. Vain ohjat kireällä vielä parin -viikon ajan, hiukan rahapulaa tai levottomuutta silloin tällöin, ja me -saamme sylkäistä kämmeniimme." - -Hän muutti ohjelmaansa. Sen sijaan, että olisi lähtenyt suoraan -hotelliinsa, hän teki kierroksen ravintoloihin ja kahviloihin, joi -cocktailin siellä ja cocktailin täällä ja kaksi tai kolme, kun -tapasi tuttavia. Noin tunnin kuluttua hän pistäytyi Parthenonin -ravintolaan juodakseen vielä viimeisen cocktailin, ennenkuin läksi -päivälliselle. Tällöin oli alkoholi miellyttävästi lämmittänyt koko -hänen olemuksensa ja hän oli parhaimmalla tuulellaan. Ravintolan -nurkassa koettelivat muutamat nuoret miehet parhaillaan vanhaa temppua -koettaa painaa toistensa kädet alas kyynärpäitten ollessa pöydällä. -Muuan leveäharteinen nuori jättiläinen ei milloinkaan liikahuttanut -kyynärpäitään, vaan aina painoi kaikkien kädet pöytään. Tämä herätti -Daylightin mielenkiinnon. - -"Se on Slossom", kertoi tarjoilija vastaukseksi hänen kysymykseensä. -"Hän on U.C:n paras moukarinheittäjä. Lyönyt kaikki ennätykset tänä -vuonna ja hänellä on maailmanennätys. Hän on oikein voimakas." - -Daylight nyökähytti päätään ja meni hänen luokseen ja asetti kätensä -vääntöasentoon. - -"Minäkin tahtoisin yrittää, poikaseni", sanoi hän. - -Nuori mies nauroi ja tarttui hänen käteensä; ja Daylightin -hämmästykseksi painui hänen oma kätensä pöytään. - -"Malttakaahan", mutisi hän. "Vielä kerran. En ollut tällä kertaa -valmiina." - -Taas heidän kätensä yhtyivät. Se kävi nopeasti. Daylightin lihasten -hyökkäysasento muuttui silmänräpäyksessä puolustusasennoksi ja -vastustuskin oli turhaa, hänen kätensä painui pöytään. Daylight oli -ymmällä. Tässä ei ollut tapahtunut mitään konnankoukkua. Molemmat -olivat yhtä harjaantuneet tähän temppuun tai oikeastaan oli hän itse -harjaantuneempi. Voima, pelkkä voima oli hänet voittanut. Hän tilasi -juomia ja yhä ymmällä ja mietiskellen hän piti ylhäällä kättään ja -katseli käsivarttaan aivankuin olisi nähnyt uuden oudon esineen. Hän ei -tuntenut tätä käsivartta. Se ei ollut varmaankaan se käsivarsi, jota -hän oli kuljettanut mukanaan kaikki nämät vuodet. Entinen käsivarsi. -Ennen olisi ollut leikintekoa hänelle painaa tuon nuoren miehen käsi -pöytään. Mutta tämä käsivarsi -- hän katseli sitä katselemistaan niin -epäillen ja kummissaan, että nuoret miehet purskahtivat nauruun. - -Tämä nauru herätti hänet mietteistään. Hän yhtyi siihen aluksi, mutta -sitten hänen kasvonsa hitaasti muuttuivat vakaviksi. Hän kääntyi -moukarinheittäjän puoleen. - -"Poikaseni", sanoi hän, "antakaahan, kun kuiskaan teille salaisuuden. -Lähtekää täältä ja lopettakaa juominen ennenkuin olette alottanutkaan." - -Nuori mies punastui suuttuneena, mutta Daylight jatkoi. - -"Nyt kuulette isänne puhuvan ja sallikaa hänen sanoa teille yhtä ja -toista. Minä olen itse nuori mies, mutta en ole. Muutamia vuosia -takaperin olisi kätenne taivuttaminen pöytään ollut lasten leikkiä -minulle." - -Slossom katsoi häneen epäuskoisena ja toiset naureskelivat ja -kokoontuivat Daylightin ympärille. - -"Poikaseni, en ole taipuvainen pitämään saarnoja. Tämä on ensimäinen -kerta kuin olen milloinkaan puhunut jostakin katuen, ja se on teidän -syynne. Olen kokenut yhtä ja toista aikoinani, enkä ole turhamainen, -kuten voitte luulla. Mutta sanon teille suoraan, että omistan piru -tiesi kuinka monta miljoonaa ja että antaisin varmasti kaikki juuri -tässä paikassa, jos voisin taivuttaa kätenne pöytään, jos saisin -takaisin ruumiinvoimani, jotka minulla oli silloin, kun nukuin -taivasalla ja ennenkuin tulin kaupunkien kanakoppeihin juomaan -cocktaileja ja ajamaan automobiileilla. Poikaseni, näin on minun -laitani ja näin minä siitä ajattelen. Peli ei ole minkäänarvoinen. -Pitäkää huolta itsestänne ja miettikää neuvoani. Hyvää yötä!" - -Hän kääntyi ja hoiperteli pois sieltä ja hänen sanojensa -vaikuttavaisuutta vähensi suuresti se seikka, että hän ne lausuessaan -oli niin silminnähtävästi juovuksissa. - -Yhä vielä ymmällä saapui Daylight hotelliinsa, soi päivällisensä ja -valmistautui menemään levolle. - -"Kirottu nuori keltanokka!" mutisi hän. "Painaa pöytään minun käteni -aivankuin ei mitään. Minun käteni!" - -Hän piti pystyssä loukattua jäsentä ja katseli sitä ihmetellen. Käsi, -joka ei vielä milloinkaan ollut tavannut vahvempaansa! Käsi, joka oli -saanut Circle Cityn jättiläiset vääntelehtimään! Ja ylioppilas-poikanen -oli naurusuin taivuttanut sen pöytään -- kahdesti. Dede oli oikeassa. -Hän ei ollut sama mies. Asema oli vakavampi kuin häh oli milloinkaan -myöntänyt. Mutta nyt ei ollut aika ajatella sitä. Aamulla, nukuttuaan -hyvin yön, hän tuumisi asiaa. - - - - -XXII LUKU. - - -Daylight heräsi suu ja huulet ja kurkku kuivina, kuten tavallisesti, -joi pitkän siemauksen vettä vuoteen vieressä olevasta kannusta ja -selvitteli yöllisiä ajatuksiaan. Hän ajatteli, että rahapula oli -hellittänyt. Asiat olivat vihdoinkin paranemaan päin. Vaikka kulku -vielä oli hankalaa, olivat pahimmat vaarat jo ohitse. Kuten hän oli -Heganille sanonut, tarvittiin nyt vain kireitä ohjia ja varovaista -peliä. Pulmia ja vaaroja voisi vielä tulla, mutta ei niin vakavia -kuin ne, jotka he jo olivat läväisseet. Hän oli ollut ahtaalla, mutta -hän oli läpäissyt ehein nahoin, mikä oli enemmän kuin Simon Dolliver -ja moni muu saattoi sanoa. Eikä ainoakaan hän liikeystävistään ollut -joutunut häviöön. Hän oli pakoittanut heidät pelastamaan itsensä ja he -olivat samalla itse pelastaneet nahkansa. - -Hänen ajatuksensa siirtyivät tapaukseen Parthenonin ravintolassa, missä -nuori atleetti oli vääntänyt hänen kätensä pöytään. Tapahtuma ei enää -häntä kummastuttanut, mutta hän oli murheissaan ja järkytetty, kuten -ainoastaan voi olla voimakas mies, joka huomaa voimansa menneeksi. -Ja tulos oli niin selvä, ettei hän itselleenkään viitsinyt etsiä -verukkeita. Hän tiesi, miksi hänen kätensä oli painunut alas. Ei siksi, -että hän oli vanha mies. Hän oli mies parhaassa ijässään ja jos hänen -ruumiinsa olisi ollut kunnossa, olisi tuon moukarinheittäjän käsi -painunut alas. Daylight tiesi, että hän oli tehnyt pahaa itselleen. -Hän oli aina pitänyt voimaansa ainaisena ja kuitenkin se vuosien -kuluessa oli vähitellen tihkunut hänestä. Hän oli taivasalla muuttanut -kaupunkeihin. Hän oli miltei unohtanut kävelemisen. Hän oli ajanut -automobiileilla, vaunuilla ja raitiovaunuilla. Hänellä ei ollut -ruumiinliikettä ja hän oli turmellut lihaksensa alkoholilla. - -Ja oliko tämä elämä sen arvoista. Mitä merkitsivät kaikki hänen -rahansa loppujen lopuksi. Dede oli oikeassa. Se ei voinut ostaa -hänelle enempää kuin yhden vuoteen kerrallaan ja samalla se teki -hänet kurjimmaksi kaikista orjista. Se kiinnitti häntä lujin sitein. -Hän oli juuri nytkin sidottu. Vaikka häntä olisi haluttanutkin ei -hän olisi voinut maata vuoteessa tätä päivää. Hänen rahansa kutsui -häntä. Konttorin vihellys kuuluisi pian ja hänen täytyi noudattaa -sitä. Varhainen auringonpaiste tulvi sisään akkunasta -- olisi ollut -hauskaa ratsastaa Bobilla kukkuloilla Dede Mabin selässä rinnallaan. -Mutta kaikki hänen miljoonansa eivät voineet ostaa hänelle tätä päivää. -Saattaisi taas sattua joku pulma ja hänen täytyi olla konttorissa sitä -selvittelemässä. Kolmekymmentä miljoonaa! Ja ne olivat voimattomat -taivuttamaan Deden ratsastamaan Mabilla -- Mabilla, jonka hän oli -ostanut ja joka hyödyttömänä lihoi laitumella. Kolmekymmentä miljoonaa! --- jotka pakoittivat hänet menemään sinne ja menemään tänne, jotka -painoivat häntä kuin yhtä monta myllynkiveä, jotka turmelivat häntä -kasvaessaan, jotka estivät häntä saamasta omakseen tyttöä, joka -ansaitsi yhdeksänkymmentä dollaria kuukaudessa. - -Mikä oli parempi? kysyi hän itseltään. Kaikki tämä oli Deden omaa -ajatusta. Sitä oli Dede tarkoittanut rukoillessaan, että hän, Daylight -joutuisi häviöön. Hän piti pystyssä loukattua oikeaa käsivarttaan. -Se ei ollut sama entinen käsivarsi. Luonnollisesti ei Dede voinut -rakastaa tätä käsivartta ja tätä ruumista, kuten oli rakastanut entistä -voimakasta ja kaunista käsivartta ja ruumista. Hän ei itse pitänyt -tästä käsivarresta ja ruumiista. Nuori keltanokka oli tehnyt sille, -mitä oli tahtonut. Hän oli mennyt taaksepäin. Hän nousi äkkiä istumaan. -Hän oli totisesti mennyt taaksepäin. Hän oli menettänyt Deden silmissä. -Dede oli oikeassa, tuhat kertaa oikeassa ja hänellä oli kylliksi järkeä -tietääkseen sen, kylliksi järkeä kieltäytyäkseen menemästä naimisiin -rahanorjan kanssa, jonka ruumiin whisky oli pilannut. - -Hän jätti vuoteen ja katseli itseään vaatekaapin oven pitkässä -peilissä. Hän ei ollut kaunis. Entiset laihat posket olivat hävinneet. -Nämät olivat raskaat, tuntuivat riippuvan omasta painostaan. Hän -etsi julmuuden viivoja, joista Dede oli puhunut ja hän löysi ne ja -hän löysi niinikään silmistä kovuuden, silmistä, jotka olivat sumeat -edellisen yön ja edellisten kuukausien ja vuosien cocktaileista. Hän -katseli selvästi näkyviä pusseja silmiensä alla ja ne pelästyttivät -häntä. Hän kääri ylös yötakkinsa hihaa. Ei kumma, että moukarinheittäjä -oli taivuttanut hänen kätensä pöytään. Nämät eivät olleet lihaksia. -Ne olivat hautaantuneet lihaan. Hän kohotti yöpukuaan. Taas häntä -kauhistutti, tällä kertaa ruumiinsa pyöreys ja pulleus. Se ei ollut -kaunis. Laiha vatsa oli muuttunut ihravatsaksi. Rinta-, hartia- ja -vatsalihakset hukkuivat rasvakerroksiin. - -Hän istuutui vuoteen laidalle ja hänen mielessään vilahti kuvia -hänen loistavasta nuoruudestaan, vaivoista, joita hän oli kestänyt, -intiaaneista ja koirista, jotka hän oli uuvuttanut näännyttävinä -päivinä ja öinä Alaskassa, suuremmoisista voimannäytteistä, jotka -olivat tehneet hänestä jäntevärotuisten vanhojen kullankaivajain -kuninkaan. - -Ja nyt oli hänen miehuusaikansa käsissä. Sitten hän ajatteli -vanhaa miestä, jonka hän oli nähnyt Glen Ellenissä ja joka tuli -auringon paisteessa kukkulan rinnettä ylöspäin, valkopäisenä ja -valkopartaisena, kahdeksankymmentäneljä-vuotiaana, kädessään kuohuava -maitosanko ja mailleen menevän kesäpäivän lämmin hohde ja tyytyväisyys -kasvoillaan. Sellaisen pitäisi vanhuuden olla. "Niin, herra, olen -kahdeksankymmentäneljä vuotta vanha ja reippaampi kuin monet", oli hän -kuulevinaan vanhuksen sanovan. "Enkä ole milloinkaan ollut joutilaana. -Kuljin härkävaunuilla ruohoaavikoiden poikki, olin mukana vuonna 51 ja -minulla oli silloin perhe ja seitsemän lasta." - -Sitten hän muisti vanhan naisen, joka valmisti viiniä uutisasunnollaan -vuoristossa; ja Fergusonin, pikku miehen, joka oli tielle tullessaan -hypellyt kuin kaniini, suuren sanomalehden entisen päätoimittajan, joka -tyytyi elämään tammivesakossa vuoristo-lähteineen ja käsin istutettuine -puineen. Ferguson oli selvittänyt pulman. Vaikka hän oli heikko ja -alkoholisti, oli hän jättänyt lääkärit ja kaupungin kanakopit ja -imenyt itseensä terveyttä kuin janoinen sieni. Hyvä, mietti Daylight, -jos sairas mies, jonka lääkärit olivat hyljänneet, saattoi muuttua -terveeksi maatyöntekijäksi, niin mitä tuloksia saavuttaisikaan -samanlaisissa olosuhteissa hänen kaltaisensa voimakas mies. Hän näki -ruumiinsa entisessä nuorekkaassa oivallisuudessaan ja istuutui äkkiä -vuoteelle miltei säikähtäen ajatuksen suuruutta, joka hänessä oli -herännyt. - -Hän ei istunut kauvan. Hänen ymmärryksensä, joka toimi tavallisella -pontevalla tavallaan, tutki ajatusta kaikessa sen laajuudessa. Se oli -suuri -- suurempi kuin mikään, mikä ennemmin oli hänen aivoissaan -syntynyt. Ja hän tarttui siihen molemmin käsin ja käänteli sitä ja -katseli sitä. Sen yksinkertaisuus viehätti häntä. Hän nauraa hykerteli -sille, teki päätöksensä ja rupesi pukeutumaan, Kesken pukeutumistaan -hän meni puhelimeen. - -Hän soitti ensin Dedelle. - -"Älkää tulko konttoriin tänä aamuna", sanoi hän, "tulen kohta teitä -tervehtimään." - -Hän soitti muille. Hän käski laittamaan automobiilinsa lähtökuntoon. -Jonesille hän antoi määräyksen viedä Bob ja Wolf Glen Elleniin. -Hegania hän hämmästytti pyytämällä tätä etsimään Glen Ellenin maatilan -siirtokirjan ja laittamaan uuden Dede Masonin nimelle. "Kenen?" kysyi -Hegan. "Dede Masonin", toisti Daylight järkähtämättömänä -- "kone -mahtaa olla tänä aamuna epäkunnossa. D-e-d-e M-a-s-o-n. Kuulitteko?" - -Puoli tuntia myöhemmin hän kiiti Berkeleyhin. Ja ensi kerran hänen -suuri punainen automobiilinsa pysähtyi suoraan talon eteen. Dede -tarjoutui ottamaan hänet vastaan vastaanottohuoneessa, mutta Daylight -ravisti päätään ja nyökähytti Deden huoneisiin päin. - -"Tuolla", sanoi hän, "Mikään muu paikka ei sovellu." - -Kun ovi oli suljettu kietoi hän kätensä Deden ympärille. Sitten hän -seisoi kädet Deden olkapäillä ja katsoi häntä kasvoihin. - -"Dede, jos sanon teille suoraan ja mutkattomasti, että aijon muuttaa -asumaan tuolle Glen Ellenin maatilalle, etten ota senttiäkään mukaani, -että aijon työllä ansaita joka suupalan, minkä syön ja etten pelaa enää -ainoatakaan korttia liikepelissä, niin haluatteko tulla mukaani?" - -Dede päästi iloisen pienen huudahduksen ja Daylight puristi häntä -lähemmäs itseään. Mutta seuraavassa hetkessä oli Dede irroittautunut ja -peräytynyt entiseen asentoonsa käsivarren mitan päähän. - -"Minä -- minä en käsitä", sanoi hän nopeasti hengittäen. - -"Etkä sinä ole vastannut ehdotukseeni, vaikka arvaan, ettei vastausta -tarvita. Me menemme heti naimisiin ja lähdemme kaupungista. Olen -lähettänyt Bobin ja Wolfin jo matkaan. Milloin olet valmis?" - -Dede ei voinut olla hymyilemättä. - -"Mikä rajumyrsky mieheksi! Ettehän ole vielä selittänyt minulle -hituistakaan." - -Daylight hymyili vastaan. - -"Katsos, Dede, tämä on sitä, mitä väärinpelaajat nimittävät korttien -näyttämiseksi. Meidän välillämme ei enää tule olemaan rakkausloruja -eikä kursailua eikä kinasteluja. Meidän on puhuttava suumme puhtaaksi --- sanottava totuus, koko totuus, eikä mitään muuta kuin totuus. Nyt -sinä vastaat muutamiin minun kysymyksiini ja sitten minä vastaan sinun -kysymyksiisi." Hän vaikeni. "No niin, minulla on vain yksi kysymys; -rakastatko minua kylliksi tullaksesi vaimokseni?" - -"Mutta -- --" alkoi Dede. - -"Ei mitään muttia", keskeytti Daylight terävästi. "Nyt on näytettävä -kortit. Kun puhun avioliitosta, niin tarkoitan sitä, mitä ensin -sinulle kerroin, että me muutamme asumaan maatilalle. Rakastatko minua -tarpeeksi voidaksesi sen tehdä?" - -Dede katsoi häneen hetkisen, sitten hänen silmäluomensa painuivat alas -ja koko hänen olemuksensa tuntui ilmaisevan suostumusta. - -"Tule sitten, lähtekäämme." Daylightin jalkalihakset jännittyivät -tahdottomasti aivankuin olisivat tahtoneet viedä häntä ovelle. "Autoni -odottaa ulkona. Kun panet vaan hatun päähäsi, niin voimme lähteä." - -Hän kumartui Deden ylitse. "Luulen, että tämä on sallittua", sanoi hän -suudellessaan Dedeä. - -Siitä tuli pitkä suudelma ja Dede alkoi ensimäisenä puhua. - -"Te ette ole vastannut minun kysymyksiini. Kuinka on tämä mahdollista? -Kuinka voitte jättää liikeyrityksenne? Onko jotakin tapahtunut?" - -"Ei, mitään ei ole vielä tapahtunut, mutta tulee pian tapahtumaan. Olen -laskenut saarnasi sydämelleni ja aijon tehdä parannuksen. Sinä olet -minun Herra Jumalani ja minä aijon palvella sinua. Muulle minä annan -palttua. Sinä olit oikeassa. Olen ollut rahani orja ja koska en voi -palvella kahta herraa, niin annan rahan mennä menojaan. Tahdon ennemmin -omakseni sinut kuin koko maailman rahat." Taas hän syleili Dedeä. "Ja -minä saan sinut omakseni, Dede. Minä varmasti saan. - -"Ja minulla on vielä muutakin kerrottavaa. Olen juonut viimeisen -juomani. Sinä menet naimisiin whiskynjuomarin kanssa, mutta miehesi ei -ole sellainen. Hänestä tulee toinen niin pian, ettet häntä tunnekaan. -Muutaman kuukauden kuluttua sinä jonakin aamuna heräät Glen Ellenissä -ja huomaat, että sinulla onkin ventovieras kanssasi talossa ja että -sinun on tutustuttava häneen. Sinä sanot, 'Olen rouva Hamish, kuka -olette te?' Ja minä sanon: 'Olen Elam Hamishin nuorempi veli, Olen -juuri tullut Alaskasta hautajaisiin!' - -"'Mihin hautajaisiin?' sanot sinä. Ja minä sanon, 'Tuon kelvottoman, -pelaavan, whiskyä juovan Burning Daylightin -- miehen, joka kuoli -sydämen rasvoittumiseen, jonka hän hankki pelatessaan yöt ja päivät -liikepeliä. Niin, rouvaseni', sanon minä, 'häntä ei enää ole ja minä -olen tullut hänen sijaansa tekemään teidät onnelliseksi. Ja nyt, -rouvaseni, jos sallitte, niin menen laitumelle lypsämään lehmää -Silläaikaa kuin te valmistatte aamiaista'." - -Taas hän tarttui Deden käteen ja yritti viedä häntä ovelle. Kun Dede -vastusti, kumartui hän ja suuteli häntä yhä uudelleen ja uudelleen. - -"Kaipaan sinua kipeästi, pieni nainen", mutisi hän. "Sinä saat -kolmekymmentä miljoonaa näyttämään kolmeltakymmeneltä sentiltä." - -"Istukaa ja olkaa järkevä", pyysi Dede. Hänen poskensa hehkuivat ja -kultainen hohde hänen silmissään paloi kultaisempana kuin milloinkaan -ennen. - -Mutta Daylight tahtoi tehdä sen omalla tavalla ja kun hän istuutui -täytyi Deden istuutua hänen viereensä ja Daylight kietoi kätensä hänen -ympärilleen. - -"Niin, rouvaseni", sanon minä, "Burning Daylight oli kyllä kelpo -poika, mutta on parempi, että olette päässyt hänestä. Hän lakkasi -nukkumasta lumessa kaniininnahkoihin käärittynä ja rupesi elämään -kanakopissa. Hän lakkasi kävelemästä ja tekemästä työtä ja eli Martin -cocktailien ja skotlantilaisen whiskyn varassa. Hän luuli rakastavansa -teitä, rouvaseni, ja hän yritti parhaansa mukaan, mutta hän rakasti -cocktailejaan enemmän ja hän rakasti rahojansa enemmän ja itseään -enemmän ja miltei kaikkea muuta enemmän kuin teitä! Ja sitten minä -sanon: 'Rouva, luokaa silmänne minuun ja huomatkaa, miten erilainen minä -olen. Minulla ei ole cocktailin janoa ja minulla on kaikkiaan rahaa -dollari ja neljäkymmentä senttiä ja niillä minä ostan uuden kirveen, -sillä entinen on kulunut kelvottomaksi ja minä voin rakastaa teitä -yksitoista kertaa enemmän kuin ensimäinen miehenne teitä rakasti. -Nähkääs, hän oli liian lihava. Ja minussa ei ole unssiakaan liikaa -lihaa!' Ja minä käärin ylös hihani ja näytän sinulle ja sanon: 'Rouva -Hamish, tahdotteko ottaa mieheksenne tällaisen hoikan nuoren miehen -oltuanne naimisissa tuon vanhan lihavan rahasäkin kanssa?' Ja sinä -itket hiukan vanhaa Daylight-raukkaa ja katsot minuun myöntyväinen ilme -silmissäsi ja sitten minä ehkä punastun hiukan, koska olen nuori mies -ja kierrän käsivarteni ympärillesi, näin, ja sitten -- sitten minä -nain veljeni lesken ja menen askareilleni siksi aikaa kuin sinä keität -ruokaa." - -"Mutta ette ole vastannut kysymyksiini", moitti Dede, kun hän punakkana -ja säteilevänä irtautui syleilystä, joka oli päättänyt Daylightin -kertomuksen. - -"Mitä haluat sitten tietää?" kysyi Daylight. - -"Haluan tietää, kuinka kaikki tämä on mahdollista? Kuinka voitte jättää -liikeyrityksenne tällaiseen aikaan? Mitä tarkoitatte sanoessanne, että -jotakin tulee pian tapahtumaan? Minä --" hän epäröi ja punastui. "Minä -vastasin kysymykseen, te tiedätte." - -"Menkäämme siis heti naimisiin", sanoi Daylight. "Tiedät, että minun -on väistyttävä tuon nuoren voimakkaan veljeni tieltä, eikä minulla -ole pitkää elinaikaa." Dede näytti kärsimättömältä ja Daylight jatkoi -vakavasti. "Näetkös, Dede, näin ovat asiat. Olen siitä lähtien kuin -tuo kirottu paniikki alkoi tehnyt työtä kuin neljäkymmentä hevosta -ja koko ajan olivat nuo ajatukset, jotka sinä olet minulle antanut, -valmiina itämään. No niin, ne itivät tänä aamuna, siinä kaikki. -Nousin ylös aikoen mennä konttoriin, kuten tavallista. Mutta minä en -mennytkään konttoriin. Kaikki nuo ajatukset valtasivat minut juuri -silloin. Aurinko paistoi akkunasta ja minä tiesin, että kukkuloilla -oli nyt kaunista. Ja minä tiesin, että minä halusin kolmekymmentä -miljoonaa kertaa ennemmin ratsastaa kanssasi kukkuloilla kuin mennä -konttoriin. Ja minä tiesin koko ajan, että se oli mahdotonta. Ja miksi? -Konttorin vuoksi. Konttori ei minua päästänyt. Kaikki rahani nousivat -takajaloilleen ja asettuivat tielle eivätkä mielineet päästää minua -menemään. Sillätavoin kirottu raha asettuu tielle. Tiedät sen itse. - -"Ja sitten minä olin selvillä siitä, että olin parhaillani -tienristeyksessä. Toinen tie vei konttoriin. Toinen tie vei -Berkeleyhin. Ja minä: valitsin Berkeleyn tien. En enää milloinkaan astu -jalallani konttoriin. Minun työni siellä on päättynyt ja minä teen -vararikon. Olen päättänyt sen. Näetkös, minulla on nyt uskonto ja se -on varmaankin entisajan uskonto; uskontoni on rakkaus sinuun ja se on -vanhempi kuin maailman vanhin uskonto. Se on tärkein tekijä maailmassa." - -Dede katsoi häneen äkillinen säikähtynyt ilme kasvoissaan. - -"Te tarkoitatte -- --?" alkoi hän. - -"Tarkoitan juuri sitä. Aijon tehdä vararikon. Kun nuo kolmekymmentä -miljoonaa dollaria asettuivat tielleni ja sanoivat, etten minä voisi -mennä tänään kanssasi kukkuloille, niin minä tiesin, että oli tullut -aika ottaa ratkaiseva askel. Ja minä olen ottanut ratkaisevan askeleen. -Saan omakseni sinut ja voimani tehdä työtä sinun puolestasi ja tuon -pienen maatilan Sonomassa. Siinä kaikki mitä haluan ja mitä aijon -pelastaa hävityksestä ja sitäpaitsi vielä Bobin ja Wolfin, vaatearkun -ja sadat neljätkymmenet jouhisuitset. Kaikki muu saa mennä. Se on -hylkytavaraa." - -Mutta Dede oli itsepäinen, "Siis ei tämä suunnaton vararikko ole -välttämätön?" kysyi hän. - -"Niin en ole sanonut. Se _on_ välttämätön. Jos raha luulee voivansa -asettua tielleni ja kieltää minua ratsastamasta sinun kanssasi -- --" - -"Ei, ei, olkaa vakava", keskeytti Dede. "En tarkoita sitä ja sen te -tiedätte. Haluan tietää ovatko liikeasiat sillä kannalla, että tämä -vararikko on välttämätön?" - -Daylight pudisti päätään. - -"Se ei ole välttämätöntä. Se on juuri jutun korkokohta. Minä en tee -vararikkoa siksi, että paniikki on minut nujertanut ja minun on pakko -tehdä vararikko. Minä teen se vasta kun olen nujertanut paniikin ja -olen voitonpuolella. Tämä juuri osoittaa miten vähän välitän koko -jutusta. Vain sinusta, pieni nainen, minä välitän ja sovitan pelini sen -mukaan." - -Mutta Dede irtautui hänen suojaavista käsivarsistaan. - -"Sinä olet mieletön, Elam." - -"Sano minua uudelleen siksi", mutisi Daylight haltioissaan. "Se kuuluu -suloisemmalta kuin miljoonien kilinä." - -Dede ei ollut tästä kaikesta tietävinään. - -"Se on mielettömyyttä. Sinä et tiedä mitä teet -- --" - -"Oi, kyllä minä tiedän", vakuutti Daylight. "Saan sydämeni rakkaimman -toiveen toteutetuksi. Pikkusormesi on arvokkaampi -- --" - -"Ole hetkinen järkevä." - -"En ole milloinkaan elämässä ollut järkevämpi. Tiedän mitä haluan -ja minä saan sen. Tahdon saada sinut omakseni ja tahdon viettää -ulkoilma-elämää. Tahdon päästä katukivityksestä ja puhelimesta. -Tahdon pienen maatilan kauneimmalla seudulla, mitä Jumala milloinkaan -on luonut ja tahdon askaroida tällä maatilalla -- lypsää lehmiä, ja -hakata puita ja harjata hevosia ja kyntää maata ja kaikkea muuta sen -lisäksi, ja haluan elää siellä sinun kanssasi. Olen peräti kyllästynyt -kaikkeen muuhun. Ja minä olen varmasti maailman onnellisin mies, sillä -minä saan omakseni sen, jota rahalla ei voi ostaa. Minä saan omakseni -sinut, eikä sinua voida ostaa kolmellakymmenellä miljoonalla eikä -kolmellatuhannella miljoonalla eikä kolmellakymmenellä sentillä -- --" - -Koputus ovelle keskeytti hänet ja hän jäi katselemaan Venuksen -kuvapatsasta ja muita Deden kauniita kapineita silläaikaa kuin Dede -kävi puhelimessa. - -"Se on herra Hegan", sanoi Dede palattuaan. "Hän on puhelimessa. Hän -sanoo, että hänellä on tärkeätä asiaa." - -Daylight pudisti päätään ja hymyili. - -"Pyydä herra Hegania poistumaan puhelimesta. Minä olen päättänyt työni -konttorissa enkä halua kuulla mistään mitään." - -Minuutin kuluttua tuli Dede taas takaisin. - -"Hän kieltäytyy poistumasta. Hän pyysi minua kertomaan sinulle, että -Unwin on nyt konttorissa odottamassa sinua ja Harrison niinikään. -Herra Hegan sanoi, että Grimshaw ja Hodgins ovat pulassa. Että näyttää -siltä kuin olisi heidän tehtävä vararikko. Ja hän puhui jotakin -puolustuksesta." - -Nämä olivat peloittavia tietoja. Sekä Unwin että Harrison edustivat -suuria pankkiyhtiöitä ja Daylight tiesi, että jos Grimshaw ja Hodgins -tekisivät vararikon, olisi seurauksena monta muuta vararikkoa ja -vakavanlaatuinen häiriö liikemaailmassa. Mutta Daylight hymyili ja -pudisti päätään ja matki virallisen sävytöntä konttoriääntä -sanoessaan: -- - -"Neiti Mason, olkaa hyvä ja sanokaa herra Heganille, etten aijo ryhtyä -mihinkään toimenpiteisiin ja että hänen on lopetettava puhelu." - -"Mutta sinä et voi tehdä sitä", rukoili Dede. - -"Odotahan", vastasi Daylight julmasti. - -"Elam!" - -"Sano se uudelleen." huudahti Daylight. "Sano se uudelleen ja kymmenen -Grimshawia ja Hodginsia saa tehdä vararikon!" - -Hän tarttui Deden käteen ja veti hänet luokseen. - -"Anna Heganin odottaa puhelimessa siksi kunnes väsyy. Emme voi suoda -hänelle sekuntiakaan tällaisena päivänä. Hän pitää vain kirjoista ja -liikeasioista, mutta minulla on sylissäni todellinen elävä nainen, joka -rakastaa minua, vaikka rimpuilee vastaan." - - - - -XXIII LUKU. - - -"Mutta minä tiedän jotakin taistelusta, jonka olette kestänyt", sanoi -Dede. "Jos te nyt pysähdytte, niin joutuu hukkaan kaikki mitä olette -saanut aikaan. Teillä ei ole oikeutta tehdä sitä. Te ette voi tehdä -sitä." - -Daylight oli paatunut. Hän pudisti päätään ja hymyili. - -"Ei mitään joudu hukkaan, Dede, ei mitään. Et käsitä liikepeliä. -Sitä pelataan paperilla. Etkö käsitä? Missä on kulta, jonka kaivoin -Klondikessa? Se on kahdenkymmenen dollarin rahoissa, kultakelloissa ja -vihkisormuksissa. Otaksu, että kuolisin nyt juuri. Se ei vaikuttaisi -kultaan hituistakaan. Samoin on nykyisessä asemassa. Kaikki mistä -vastaan on papereita. Minulla on papereita tuhansien acresien arvoiseen -maa-alueeseen. No hyvä. Polta paperit ja polta minut niiden keralla. -Maat jäävät, eikö totta? Sade lankee sille, jyvät itävät, puut -kasvavat siinä, talot seisovat sillä ja raitiovaunut kulkevat sen -poikki. On yhdentekevää menetänkö paperini vai menetänkö henkeni, se -ei muuta ainoatakaan hiekkajyvästä tässä maassa tai käännä ainoatakaan -ruohonkortta toiseen suuntaan. - -"Mitään ei mene hukkaan -- ei ainoatakaan paalua telakoilta, ei -ainoatakaan raitioraiteiden naulaa. Raitiovaunut kulkevat joko -sitten minä omistan paperit tai joku toinen ne omistaa. Liike -Oaklandiin jatkuu. Väkeä alkaa taas tulvata sinne. Me myömme taas -rakennustontteja. Huolimatta siitä miten käy minun tai paperien, ovat -nuo kolmesataa tuhatta asukasta yhtäkaikki tulossa. Ja Oaklandissa -on raitiovaunuja heitä kuljettamaan ja taloja heidän asuttavakseen -ja hyvää vettä heidän juotavakseen ja sähköä, josta saavat valoa ja -kaikkea muuta." - -Tällöin oli Hegan ennättänyt perille automobiililla. Sen jyskytys -kuului avonaisesta akkunasta ja he näkivät sen pysähtyvän punaisen -automobiilin viereen. Unwin ja Harrison istuivat vaunussa ja Jones -istui ohjaajan vieressä. - -"Haluan tavata Hegania", sanoi Daylight Dedelle. "Muita ei tarvita. -Odottakoot he automobiilissa." - -"Onko hän juovuksissa?" kuiskasi Hegan Dedelle ovella. - -Dede pudisti päätään ja vei hänet huoneeseensa. - -"Hyvää huomenta, Larry", tervehti Daylight. "Istu ja lepuuta jalkojasi. -Näytät levottomalta." - -"Niin olen", vastasi pieni irlantilainen terävästi. "Grimshaw ja -Hodgkins tekevät vararikon, ellei jotakin pian tehdä. Miksi ette tule -konttoriin? Mitä aijotte tehdä?" - -"En mitään", sanoi Daylight laiskasti venyttäen sanojaan. "Paitsi, että -luullakseni annan heidän mennä vararikkoon -- --" - -"Mutta -- --" - -"En ole missään asioissa Grimshawin ja Hodgkinsin kanssa. En ole -heille velkaa mitään. Sitäpaitsi teen itse vararikon. Kuuleppas Larry, -sinä tunnet minut. Sinä tiedät, että kun teen päätökseni, on minulla -tosi mielessä. No niin, olen tehnyt päätökseni, Olen kyllästynyt koko -peliin. Aijon jättää sen niin pian kuin voin ja vararikko on nopein -keino päästä siitä." - -Hegan tuijotti päällikköönsä, sitten hän siirsi kauhistuneen katseensa -Dedeen, joka nyökäytti päätään myötätuntoisesti. - -"Tulkoon siis vararikko, Larry", jatkoi Daylight. "Teidän on vain -suojeltava itseänne ja kaikkia ystäviämme. Nyt kuunnelkaa kun sanon -teille, mitä teidän on tehtävä. Ei ketään saa vahingoittaa. Jokaisen, -joka on auttanut minua, täytyy selviytyä asiasta vahingoitta. Kaikki -maksamatta jääneet palkat täytyy suorittaa asianomaisille. Kaikki -rahat, jotka olen anastanut vesiyhtiöltä, raitiotieyhtiöltä ja -lauttausyhtiöltä, on suoritettava takaisin. Etkä sinä tule kärsimään -vahinkoa. Kaikki yhtiöt, joissa sinulla on osakkeita, tulevat -selviytymään -- --" - -"Sinä olet mieletön, Daylight!" huudahti pikku lakimies. "Tämä on -heikkomielistä lörpöttelyä. Mikä sinua vaivaa? Oletko nauttinut jotakin -myrkkyä tai muuta?" - -"Olen kai", hymyili Daylight vastaukseksi. "Ja nyt minä pääsen siitä -vapaaksi. Olen sairas kaupungissa asumisesta ja liikeasioitten -hoitamisesta. Aijon lähteä auringonpaisteeseen ja maalle ja vihreille -ruohikoille. Ja Dede tässä tulee mukaani. Joten teillä on tilaisuus -ensimäisenä onnitella minua." - -"Onnitella -- piru vie!" puuskahti Hegan. "En aijo olla mukana -tällaisessa mielettömyydessä." - -"Kyllä sinä olet; sillä jollet sinä ole mukana, niin tulee mullistus -suuremmaksi ja jotkut joutuvat luultavasti kärsimään. Sinä omistat nyt -itse miljoonan tai enemmän ja jos tottelet minua niin selviydyt asiasta -ehein nahoin. Minä haluan tehdä vararikon ja menettää kaikki. Sitä -juuri tavoittelen eikä ole olemassa ketään, joka voisi minua estää. -Ymmärrätkö, Hegan? Ymmärrätkö?" - -"Mitä olette tehnyt hänelle?" murisi Hegan Dedelle. - -"Malta Larry." Ensi kerran oli Daylightin ääni terävä ja kaikki -tutut julmuutta ilmaisevat juovat hänen kasvoissaan näkyivät taas. -"Neiti Masonista tulee kohta vaimoni, ja jos haluat puhua hänelle -niin täytyy sinun käyttää erityistä äänensävyä, ellet mieli joutua -sairashuoneeseen. Ja salli minun kertoa sinulle vielä yksi seikka. Tämä -kaikki on minun työtäni. Hänkin sanoo, että minä olen mieletön." - -Hegan pudisti päätään sanattomassa murheessaan ja tuijotti yhä. - -"Kantomiehiä ei tietysti voida välttää", jatkoi Daylight, "mutta ne -eivät vaivaa ketään eivätkä kauan. Sinun täytyy viipymättä pelastaa -kaikki -- miehet, jotka ovat antaneet palkkansa käytettäväkseni, kaikki -velkojat ja kaikki yhtiöt, jotka ovat auttaneet minua. New Jerseyn -joukkue on ostellut muuatta maa-aluetta. He ostaisivat parituhatta -acrea ja tekevät kaupat nyt jos vaan annat heille mahdollisuuden. -Fairmontin alue on paras paikka siinä ja he maksavat tuhat dollariakin -acrelta sen osasta. Siitä saat hyvän avun. On onni, jos he maksavat -kaksi sataa acrelta alueesta, joka on sen takana." - -Dede, joka tuskin oli kuunnellut, näytti äkkiä tehneen päätöksensä ja -astui molempien miesten eteen. Hänen kasvonsa olivat kalpeat, mutta -päättäväiset, niin että Daylight katsoessaan niitä muisti päivää, -jolloin Dede ensi kerran oli ratsastanut Bobilla. - -"Malttakaa", sanoi hän. "Haluan sanoa jotakin. Elam, jos teet tämän -mielettömän teon, niin en mene kanssasi naimisiin. Kieltäydyn menemästä -kanssasi naimisiin." - -Kurjuudestaan huolimatta loi Hegan häneen pikaisen kiitollisen katseen. - -"Aijon käyttää tätä mahdollisuutta hyväkseni", alkoi Daylight. - -"Odota", keskeytti Daylight taas. "Ja jollet tee sitä, niin minä menen -kanssasi naimisiin. - -"Annahan kun selvittelen itselleni tätä ehdotusta." Daylight puhui -hitaasti ja hillitysti. "Jos ymmärsin oikein, niin sinä haluat tulla -vaimokseni, jos minä jatkan liikepeliäni? Sinä tulet vaimokseni, jos -minä näännytän itseni työllä ja juon Martin cocktaileja?" - -Joka kysymyksen jälkeen hän vaikeni ja Dede nyökkäsi päätään -myöntymyksen osoitukseksi. "Ja sinä menet heti kanssani naimisiin?" - -"Kyllä." - -"Tänään? Nyt?" - -"Niin." - -Daylight tuumi hetkisen. - -"Ei, pieni nainen, en tee sitä. Se ei käy päinsä ja sinä tiedät sen -itse. Tahdon sinut omakseni -- kokonaan; ja saadakseni sinut kokonaan -omakseni, täytyy minun antaa sinulle itseni kokonaan ja jos jatkan -liikepeliä, jää minusta hyvin vähän jäljelle sinulle annettavaksi. -Kun sinä, Dede, olet kanssani maatilalla, olen varma sinusta ja -varma itsestäni. Sinusta olen varma joka tapauksessa. Sinä saat -sanoa, mitä haluat, mutta yhtäkaikki sinä varmasti tulet vaimokseni. -Ja nyt, Larry, on sinun parasta lähteä. Palaan pian hotelliin ja -koska en enää astu jalallani konttoriin, saat tuoda kaikki paperit -huoneisiini allekirjoitettaviksi. Ja voit soittaa minulle puhelimella -milloin tahansa. Tämä vararikko on täyttä totta. Ymmärrätkö? Olen sen -päättänyt?" - -Hän nousi osoittaakseen Heganille, että oli aika lähteä. Jälkimäinen -oli aivan ymmällä. Hän nousi niinikään, mutta jäi avuttomana -katselemaan ympärilleen. - -"Suoraa mielettömyyttä", mutisi hän. - -Daylight laski kätensä toverinsa olkapäille. - -"Rohkaise mielesi, Larry. Olet aina puhunut ihmisluonnon ihmeistä ja -nyt minä annan sinulle siitä esimerkin, etkä sinä ymmärrä arvostaa -sitä. Minä olen suurempi uneksija kuin sinä, siinä kaikki, ja minä -uneksin sellaista, mistä tulee tosi. Se on suurin, parhain uni, mitä -milloinkaan olen uneksinut ja minä aijon sen toteuttaa -- --" - -"Menettämällä kaiken, mitä omistat", puhkesi Hegan puhumaan. - -"Niin -- menettämällä kaiken, mitä omistan ja mitä en halua omistaa. -Mutta minä otan mukaani sata neljäkymmentä kappaletta jouhisuitsia. Nyt -on sinun parasta mennä Unwinin ja Harrisonin luo ja lähteä kaupunkiin. -Olen hotellissa ja voit soittaa minulle milloin tahansa." - -Hän kääntyi Deden puoleen heti kun Hegan oli lähtenyt ja tarttui hänen -käteensä. - -"Ja nyt ei sinun, pieni nainen, tarvitse mennä enää konttoriin. Voit -pitää itseäsi erotettuna toimestasi. Ja muista, että minä olin sinun -työnantajasi, joten sinun täytyy pyytää minulta suosituksia, ja jollet -ole oikein hyvä, niin en anna sinulle mitään. Sillä välin saat levätä -ja tuumia, mitä tavaroita aijot ottaa mukaan, sillä meidän täytyy -sisustaa ainakin osa taloa sinun huonekaluillasi." - -"Mutta, Elam, minä en tahdo, en tahdo. Jos teet tämän mielettömän teon, -en milloinkaan mene kanssasi naimisiin." - -Hän koetti irroittaa kätensä, mutta Daylight puristi sitä suojelevasti -ja isällisesti. - -"Tahdotko olla suora ja rehellinen? Hyvä on. Minkä tahtoisit mieluimmin --- minut ja rahat, vai minut ja maatilan?" - -"Mutta -- --" alkoi Dede. - -"Ei mitään muttia. Minut ja rahat?" - -Dede ei vastannut. - -"Minut ja maatilan?" - -Dede ei vieläkään vastannut, mutta Daylight ei menettänyt malttiaan. - -"Näethän, että tiedän vastauksesi, Dede, eikä tässä asiassa ole enää -muuta sanottavaa. Sinä ja minä lähdemme täältä ja menemme Sonomaan. -Sinä päätät mitä otat mukaasi ja minä lähetän tänne parin päivän -kuluttua muutamia miehiä pakkaamaan tavaroitasi. Se on viimeisiä -palveluksia, mitä kukaan meille tekee. Sinä ja minä puramme ne itse -perillä." - -Dede teki viimeisen yrityksen. - -"Elam, etkö tahdo olla järkevä? Vielä on aikaa muuttaa päätös. Minä -voin soittaa ja pyytää puhelimeen herra Heganin heti kun hän saapuu -konttoriin -- --" - -"Minä olen ainoa järkevä mies koko joukossa", sanoi Daylight. "Katsohan -minuun -- niin tyyni kuin vain suvaitset ja yhtä onnellinen kuin -kuningas, kun he hyörivät kuin säikähtynyt villihanhiparvi, jota vaara -uhkaa." - -"Minä huutaisin, jos luulisin siitä olevan mitään hyötyä", uhkasi Dede. - -"Siinä tapauksessa minä syleilisin sinua hiukan pitempään ja hyväilisin -sinua", uhkasi Daylight vuorostaan. "Ja nyt minä lähden. On ikävää, -että olet menettänyt Mabin. Olisit voinut lähettää sen maatilalle. -Mutta minä pidän huolta siitä, että saat toisen tamman ratsastaaksesi." - -Kun Daylight seisoi portaiden päässä lähdössä, sanoi Dede: - -"Sinun ei tarvitse lähettää noita miehiä. Ei ole mitään pakattavaa, -koska minä en aijo mennä kanssasi naimisiin!" - -"Et voi minua säikyttää", vastasi Daylight ja meni portaita alas. - - - - -XXIV LUKU. - - -Kolme päivää myöhemmin meni Daylight Berkeleyhin punaisella -automobiilillaan. Hän käytti sitä viimeistä kertaa, sillä huomenna -suuri kone siirtyi uudelle omistajalle. Nuo kolme päivää olivat -olleet myrskyiset, sillä hänen vararikkonsa oli suurin, minkä -paniikki oli aikaansaanut Kaliforniassa. Sanomalehdet olivat olleet -täynnä selontekoja siitä, ja suuri suuttumuksen ja harmin huuto oli -päässyt juuri niiltä miehiltä, jotka myöhemmin huomasivat, että -Daylight oli täysin suojellut heidän etujaan. Nämät tosiasiat, jotka -vähitellen tulivat ilmi, antoivat vauhtia sille laajalle levinneelle -väitteelle, että Daylight oli menettänyt järkensä. Liikemiehet olivat -yksimielisesti vakuutetut siitä, ettei kukaan tervejärkinen mies voinut -sillä tavoin menetellä. Toisaalta ei hänen pitkällinen säännöllinen -juomisensa eikä hänen suhteensa Dedeen ollut tullut julkisuuteen, joten -ainoa mahdollinen johtopäätös oli se, että hurja alaskalainen rahamies -oli menettänyt järkensä. Ja Daylight oli ilkkunut ja vahvistanut -epäluuloa kieltäytymällä vastaanottamasta reporttereita. - -Hän pysähdytti automobiilin Deden oven eteen ja käyttäytyi häntä -kohtaan samalla myrskyisellä tavalla sulkien hänet syliinsä ennenkuin -sanaakaan oli voitu lausua. Vasta sitten, kun Dede oli irroittautunut -hänestä ja saanut hänet istumaan, alkoi hän puhua. - -"Minä olen tehnyt sen", julisti hän. "Olet tietysti lukenut -sanomalehtiä. Olen selviytynyt kaikesta ja olen tullut tänne -saadakseni tietää, minä päivänä haluat lähteä Glen Elleniin. Lähdön -täytyy tapahtua pian, sillä elämä Oaklandissa tulee tähän aikaan -kalliiksi. Elantoni hotellissa on maksettu vain tämän viikon loppuun -ja sen jälkeen en voi enää olla täällä. Ja huomisesta alkaen on minun -käytettävä raitiovaunuja ja ne kuluttavat nikkelilantteja." - -Hän vaikeni ja odotti ja katsoi Dedeen, Deden kasvot ilmaisivat -päättämättömyyttä ja hämminkiä. Sitten alkoi hymy, jonka Daylight -niin hyvin tunsi, väreillä hänen huulillaan ja silmissään, kunnes hän -heitti päätään taaksepäin ja nauroi entisellä raikkaalla poikamaisella -tavallaan. - -"Milloin tulevat nuo miehet hakemaan tavaroitani?" kysyi hän. - -Ja taas hän nauroi ja oli turhaan koettavinaan välttää Daylightin -karhunkäsivarsia. - -"Rakas Elam", kuiskasi hän; "rakas Elam." Ja suuteli häntä ensi kerran -itsestään. - -Hän siveli hyväillen Daylightin hiuksia. "Sinun silmäsi ovat juuri -nyt aivan kultaiset", sanoi hän. "Voin katsoa niihin ja sanoa, kuinka -paljon sinä rakastat minua." - -"Ne ovat jo kauan olleet sinun mielestäsi aivan kultaiset. Luulen, että -pikku maatilallamme ne ovat aina aivan kultaiset." - -"Sinun hiuksissakin on kultaa, jonkunlaista hehkuvaa kultaa." Daylight -käänsi äkkiä hänen kasvonsa ja piti niitä käsiensä välissä ja katsoi -kauan hänen silmiinsä. "Ja sinun silmäsi olivat täynnä! kultaa sinä -päivänäkin, kun sanoit, ettet tahtonut tulla vaimokseni." - -Dede nyökäytti päätään ja nauroi. - -"Sinä halusit pitää oman pääsi", tunnusti hän. "Mutta minä en voinut -olla osallisena sellaiseen mielettömyyteen. Ja kaikki nuo rahat olivat -sinun eivätkä minun. Mutta minä rakastin sinua koko ajan, Elam, siksi -että sinä olit suuri poika, joka särit kolmenkymmenen miljoonan -leikkikalun, jolla olit kyllästynyt leikkimään. Ja kun sanoin 'ei' niin -tiesin koko ajan, että tarkoitin 'kyllä.' Ja olen varma, että silmäni -olivat koko ajan kultaiset. Pelkäsin ainoastaan, ettet menettäisikään -kaikkea. Sillä, rakkahin, minä tiesin, että menisin joka tapauksessa -naimisiin kanssasi, ja minä halusin niin juuri sinua ja maatilaa ja -Bobia ja Wolfia ja noita jouhisuitsia. Kerronko sinulle salaisuuden? -Heti kun olit lähtenyt minä soitin miehelle, joka oli ostanut Mabin." - -Hän kätki hetkeksi kasvonsa Daylightin rintaa vasten ja sitten taas -katsoi häneen kasvot ilosta säteillen. - -"Näetkö, Elam, huolimatta siitä, mitä huuleni puhuivat, olin minä -selvillä itsestäni jo silloin. Minulla ei yksinkertaisesti ollut muuta -neuvoa kuin mennä kanssasi naimisiin. Mutta minä rukoilin, että sinun -onnistuisi unohtaa kaikki. Ja sitten minä koetin saada selville, mihin -Mab oli joutunut. Mutta mies, joka oli ostanut sen, ei tiennyt, miten -sille oli käynyt. Näetkö, minä halusin ratsastaa kanssasi Glen Ellenin -kukkuloilla samoin kuin olin ratsastanut Piedmontin kukkuloilla." - -Daylight oli vähällä ilmaista Mabin olinpaikan, mutta pidätti itsensä. - -"Lupaan hankkia sinulle tamman, josta pidät aivan yhtä paljon kuin -Mabista", sanoi hän. - -Mutta Dede pudisti päätään eikä suvainnut tässä kohdassa tyytyä. - -"Nytpä keksin jotakin", sanoi Daylight kiiruhtaen johtamaan keskustelun -vähemmin vaaralliselle uralle. "Me pakenemme kaupungista, eikä -sinulla ole sukulaisia eikä ystäviä, joten minusta ei näytä oikein -soveliaalta, että me aluksi menemme kaupungissa naimisiin. Näin olen -tuuminut: minä menen maatilalle ja laitan asiat reilaan talossa -ja annan maatilanhoitajalle lähtöpassit. Sinä seuraat minua parin -päivän kuluttua, tulet aamujunalla. Pappi on valmiina ja odottaa. Ja -vielä muutakin minä keksin. Sinä tuot ratsastuspukusi matkalaukussa. -Ja niin pian kuin vihkiminen on toimitettu menet sinä hotelliin ja -muutat pukua. Sitten sinä tulet ulos ja minä olen odottamassa kahden -hevosen kanssa ja sitten me ratsastamme perille niin että saat ensiksi -nähdä maatilan kauneimmat paikat. Ja maatila on kuin onkin kaunis. Ja -nyt päätämme, että minä odotan sinua ylihuomenna aamujunalla." Dede -punastui puhuessaan. "Sinä olet sellainen hirmumyrsky mieheksi." - -"Niin, rouvaseni", sanoi Daylight. "Minä en mielelläni hukkaa aikaa. -Ja sinä ja minä olemme jo hukanneet paljon aikaa. Olemme olleet -pahennustaherättävän huimapäiset. Meidän olisi pitänyt jo vuosia -takaperin mennä naimisiin." - -Kaksi päivää myöhemmin seisoi Daylight odottamassa pienen Glen Ellenin -hotellin ulkopuolella. Vihkiminen oli toimitettu ja Dede oli mennyt -hotelliin muuttamaan pukua sillävälin kuin Daylight haki hevoset. -Hän piteli nyt Bobia ja Mabia ja vesiruuhen varjossa loikoi Wolf ja -katseli. Jo kaksi päivää Californian polttavassa auringonpaahteessa -oli päivettänyt Daylightin kasvot. Mutta vielä lämpimämpi hohde syttyi -hänen poskiinsa ja silmiinsä, kun hän näki Deden tulevan ovesta -ratsuruoska kädessä ja Piedmontin ajoilta tuttu puku yllään. Hänen omat -kasvonsa hohtivat, kun hän vastasi Daylightin katseeseen ja vilkaisi -hänen ohitseen hevosiin. Sitten häh näki Mabin. Mutta hänen katseensa -siirtyi taas mieheen. - -"Oi, Elam!" sanoi hän läähättäen. - -Se oli miltei kuin rukous, mutta rukous, johon sisältyi tuhansia -ajatuksia. Daylight koetti heittäytyä typeräksi, mutta hänen sydämensä -tykytti hurjasti pelkästä ilosta. Lausuessaan hänen nimensä oli Deden -ääni ilmaissut kaikkea -- moitetta, kiitollisuutta ja ennen kaikkea -rakkautta ja iloa. - -Dede tuli luo ja hyväili tammaa ja kääntyi taas ja katsoi mieheen ja -kuiskasi: -- - -"Oi, Elam!" - -Ja hänen silmissään kuvastui kaikki se, mikä väreili hänen äänessään, -ja niissä Daylight näki välähdyksen syvyydestä, jota ei ajatuskaan -kyennyt käsittämään -- sukupuolen ja rakkauden koko selvittämättömän -salaisuuden ja ihmeen. - -Taasen koetti hän lyödä leikiksi, mutta hetki oli liian suuri rakkauden -leikinlaskuunkin. Ei kumpikaan puhunut. Dede tarttui ohjiin ja Daylight -kumartui ja sai hänen jalkansa käteensä. Dede hypähti, kun Daylight -nosti ja pääsi satulaan. Seuraavalla hetkellä oli Daylight satulassa -ja hänen rinnallaan ja Wolfin juostessa etunenässä omaa tyypillistä -suden-raviaan he tulivat mäelle, joka vei ulos kauppalasta -- kaksi -rakastunutta kahden kastanjanruskean raudikon selässä ratsastamassa -kuherruskuukauttaan viettämään. Daylight tunsi olevansa kuin juopunut -viinistä. Hän oli elämänsä korkeimmalla kukkulalla. Korkeammalle ei -kukaan mies voinut kohota eikä ollut milloinkaan kohonnut. Tämä oli -hänen päivien päivänsä, hänen rakkautensa päivä ja hänen hääpäivänsä ja -kaiken huippukohtana oli tuon neitseellisen puolison omistaminen, joka -oli sanonut "Oi, Elam!" ja katsonut häneen sielunsa sisimmästä. - -He olivat päässeet kukkulan huipulle ja Daylight näki, miten Deden -kasvot säteilivät ilosta, kun kaunis raikas maaseutu levisi heidän -eteensä. Daylight osoitti metsäistä kukkularyhmää tuleentuneiden -viljapeltojen takana. - -"Nuo ovat meidän", sanoi hän. "Ja ne ovat ainoastaan näytteenä -maatilasta. Maltahan kunnes näemme suuren vuorirotkon. Siellä on -portimoita ja kauriita -- tuolla vuorella niitä oikein vilisee -ja luulen, että jos hyvin käy niin voimme säikyttää liikkeelle -vuorileijonan. Ja siellä on pieni niitty -- no, en kerro enää enempää. -Saat odottaa ja nähdä itse." - -He kääntyivät veräjästä, missä savikuopalle vievä tie kulki vainioiden -poikki ja molemmat haistelivat mielihyvällä lämmintä tuoksua, joka -tuleentuneesta heinästä nousi heidän sieramiinsa. Kuten Daylightin -ensikertaakin käydessä täällä visertelivät leivoset ja lehahtivat -lentoon hevosten edestä kunnes he ennättivät metsään ja kukkien -reunustamille aukeamille, jolloin he leivosten asemasta näkivät -sininärhiä ja tikkoja. - -"Nyt olemme omalla maallamme", sanoi Daylight, kun heinäpelto jäi -heidän taakseen. "Epätasaisimmat alat ovat meidän. Odota, niin saat -nähdä." - -Kuten ensi kerrallakin, kaarsi hän savikuopan ja kulki -vasemmanpuolisten metsien läpi, sivuutti ensimäisen lähteen ja antoi -hevosten hypätä paaluaidan lahonneiden jäännösten ylitse. Täältä -lähtien oli Dede alati hurmaantunut milloin mihinkin. Puron partaalla, -joka lorisi punapuiden välitse kasvoi toinen suuri villi lilja, jonka -hoikan varren päässä kasvoi runsaasti valkeita vahamaisia kelloja. -Tällä kertaa ei Daylight laskeutunut hevosen selästä, vaan ratsasti -syvään kalliorotkoon, johon virta oli uurtanut tien kukkulain väliin. -Hän oli ollut työssä täällä ja jyrkkä ja liukas hevospolku kulki -nyt puron poikki ja he ratsastivat hämärän punapuumetsikön läpi ja -etäämpänä tammi- ja madronosmetsikön kautta. He tulivat muutaman -acresin suuruiselle raivatulle alueelle, missä kasvoi korkeata heinää. - -"Meidän", sanoi Daylight. - -Dede kumartui satulassa, taittoi tuleentuneen heinänkorren ja pureskeli -sitä hampaissaan. - -"Hyvää vuoristoheinää", sanoi hän. "Siitä Mab pitää." - -Ja heidän ratsastaessaan hän yhä päästeli hämmästys- ja -ihastus-huudahduksia. - -"Ja sinä kun et milloinkaan kertonut minulle tästä!" moitiskeli hän -miestään, kun he pienen aukeaman ja metsäisten rinteiden ylitse -katselivat mutkittelevaan Sonoma-laaksoon. - -"Tule", sanoi Daylight; ja he kääntyivät ja palasivat varjokkaan metsän -kautta, kulkivat virran poikki ja tulivat puron partaalla kasvavan -liljan luo. - -Tännekin hän oli raivannut epätasaisen hevostien, joka kulki jyrkkiä -kukkuloita ylös ja alas. Kun he vaivaloisesti etenivät pitkin -mutkittelevaa tietä, näkivät he paikkapaikoin vilahduksen lehtiverkon -lävitse. Mutta paljon ei näkynyt, sillä kaikkialla sulkivat oksat -näköalan ja kaikkialla oli heidän päänsä päällä lehtikatos, jonka -lävitse vain niukalti pääsi auringonvaloa tunkeutumaan. Ja kaikkialla -heidän ympärillään kasvoi sananjalkoja, eri lajeja, hienosta -neidonhius-sananjalasta aina kuuden ja kahdeksan jalan korkuisiin. Kun -he nousivat mäkiä ylöspäin näkivät he vanhojen puiden suuria ryhmyisiä -runkoja ja oksia ja yläpuolellaan samanlaisia suuria ryhmyisiä oksia. - -Dede pysähdytti hevosensa ja huokasi, niin valtavasti vaikutti kaikki -tämä kauneus häneen: - -"On aivankuin olisimme uijia", sanoi hän, "ja nousisimme syvästä -rauhallisesta poukamasta. Yllämme on taivas ja aurinko, mutta tässä -_on_ poukama ja me olemme syliä syvällä." - -He lähtivät liikkeelle, mutta muuan orvokkilaji, joka kasvoi -neidonhius-sananjalkojen seassa, osui Deden silmiin ja sai hänet taas -pysähdyttämään hevosensa. - -He pääsivät huipulle ja sukelsivat kuin toiseen maailmaan, sillä -nyt he olivat tiheikössä, jossa kasvoi samettirunkoisia nuoria -madronos-puita ja josta oli vapaa näköala aurinkoisen rinteen ja -nuokkuvan ruohikon poikki kapeaan sini- ja valko-apilasniittyyn kapean -joen kummallakin puolen. Dede taputti käsiään. - -"Täällä on kaiketi kauniimpaa kuin konttorissa", huomautti Daylight. - -"On kyllä", vastasi Dede. - -He kulkivat virran poikki ja yli matalan kallioisen kukkulan vievää -karjapolkua ja matalan manzanitametsikön lävitse kunnes joutuivat -kapeaan laaksoon, jonka läpi virtaavan joen kummallakin puolen oli -niitty. - -"Jollemme nyt pian tapaa viiriäisiä, niin olen hämmästynyt", sanoi -Daylight. - -Ja juuri kuin hän oli saanut nämät sanat sanotuksi, kuului hurjaa -rummutusta, kun vanhat viiriäiset lehahtivat lentoon Wolfin ympäriltä -ja poikaset hyppivät pakoon ja katosivat kuin ihmeen kautta aivan -katselijoiden silmien edestä. - -Daylight näytti Dedelle haukanpesän punapuun latvassa ja Dede keksi -metsähiiren pesän, jota Daylight ei ollut ennen nähnyt. Sitten he -kulkivat entistä puutietä ja tulivat kahdentoista acresin aukeamalle, -missä kasvoi viinirypäleitä punertavassa tuliperäisessä maassa. Sitten -he kulkivat karjapolkuja uusien metsien ja tiheikköjen ja raivattujen -alueiden lävitse ja laskeutuivat alas kukkulanrinnettä mistä suuri -vuorirotkon partaalla oleva maatalo tuli näkyviin vasta kun he olivat -aivan sen edessä. - -Dede seisoi avaralla kuistilla, joka oli talon etuseinän pituinen, -sillä aikaa kuin Daylight sitoi hevoset. Oli hyvin rauhallista. -Oli kuiva, lämmin Kalifornian keskipäivän aika, jolloin ei -tuulenhenkäyskään puhaltanut. Koko maailma näytti torkkuvan. Jostakin -kuului kyyhkysten kuherrusta. Hengähtäen syvään väsymyksestä laskeutui -Wolf, joka oli juonut kyllikseen kaikista matkan varrella olleista -lähteistä, kuistin kylmään varjoon. Hän kuuli Daylightin askeleet -ja hengitti nopeammin. Daylight tarttui hänen käteensä ja ovenripaa -vääntäessään hän tunsi Deden epäröivän. Silloin hän kietoi kätensä -vaimonsa ympärille; ovi aukeni ja yhdessä he astuivat sisään. - - - - -XXV LUKU. - - -Monet, jotka ovat kaupungissa syntyneet ja kasvaneet, ovat muuttaneet -maalle ja tulleet hyvin onnellisiksi. Niissä tapauksissa ovat he -onnistuneet vain tottumalla pettymyksiin. Mutta Deden ja Daylightin -laita oli toisin. He olivat molemmat syntyneet maalla ja tiesivät -miten siellä elettiin. He olivat kuin kaksi ihmistä, jotka kauvan -harhailtuaan maailmalla ovat palanneet kotiin. Heidän askaroimisensa -luonnossa tarjosi heille vähemmin uutta, mutta heille kuului -muistojen sulous. Heistä oli tervettä ja luonnollista se, mikä jonkun -arkanahkaisemman mielestä olisi ollut likaista ja vastenmielistä. He -tiesivät miten luontoa piti kohdella. He tekivät harvemmin erehdyksiä. -He tiesivät jo ja heille tuotti iloa muistutella mieleensä, mitä olivat -unohtaneet. - -Ja he oppivat senkin, että oli helpompaa sille, joka oli herkutellut -lihapatojen ääressä, tyytyä köyhyyteen, kuin sille, joka tunsi vain -köyhyyden. Eipä silti, että heidän elämänsä olisi ollut köyhää. -Eroitus oli siinä, että nyt pikkuasiat tuottivat heille suurempaa iloa -ja syvempää tyydytystä. Daylight, joka oli hoidellut suurenmoisinta -ja omituisinta peliä, mitä ajatella saattaa, huomasi, että täällä, -Sonoma-vuoren rinteellä oli sama tuttu peli yhä käynnissä. Täälläkin -oli yhä työtä, joka kysyi voimia, esteitä, jotka täytyi voittaa. Kun -hän kokeili kasvattamalla muutamia kyyhkysiä kaupaksi, tuotti hänelle -arvioiminen, miten paljon saisi kyyhkysenpoikia, yhtä paljon iloa kuin -ennen, kun miljoonat olivat olleet kysymyksessä. Työtä ja vaivaa sekin -kysyi, vaikka hän oli käyttänyt järkiperäisempiä menettelytapoja, jotka -hänen järkensä hyväksyi. - -Kotikissa, joka oli villiintynyt ja ryösti hänen kyyhkysiään oli yhtä -vaarallinen hänen tuumilleen kuin liikemaailmassa oli ollut Charles -Klinkner, joka oli koettanut riistää häneltä muutamia miljoonia. -Haukat ja portimot ja sudet olivat yhtä monta Dowsettia, Lettenia ja -Guggenhammeria, jotka salaa vahingoittivat häntä. Villin kasvullisuuden -meri, joka heitteli aaltojaan hänen viljelysmaittensa rajoja vastaan -ja silloin tällöin viikon ajaksi pääsi tulvimaan hänen alueelleen, -ei ollut mikään vähäpätöinen vihollinen. Hänen keittiökasvitarhansa -kukkuloiden kulmauksessa, jossa maa oli hedelmällistä, ei oikein -tahtonut menestyä ja tuotti hänelle paljon päänvaivaa. Kun hän ratkaisi -tämän yhä tärkeämmäksi käyvän kysymyksen laittamalla sinne sala-ojat, -sai hän aina iloita menestyksestään. - -Hän ryhtyi laittamaan vesijohtoa. Hän saattoi ostaa ainekset myymällä -muutamia jouhisuitsiaan. Työn hän teki itse vaikka hänen jonkun kerran -täytyi pyytää Dedeä pitämään kiinni ruuviavaimella. Kun lopulta johto -kylpyhuoneeseen ja muualle oli kunnossa, saattoi Daylight tuskin -riistäytyä irti kättensä työn katselemisesta. Ensimäisenä iltana Dede, -joka kaipasi häntä, rupesi häntä etsimään ja löysi hänet lamppu kädessä -onnellisen näköisenä tuijottamassa vesijohtokouruihin. Hän silitteli -kädellään niiden tasaista puista reunaa ja nauroi ääneen ja oli -häpeissään kuin koulupoika, kun Dede yllätti hänet salaa ihailemassa -omaa. - -Vesijohdon rakentaminen teki tarpeelliseksi pienen työpajan -rakentamisen, minne hän vähitellen keräsi kokoelman rakastettuja -työkaluja. Ja hän, joka ennen omistaessaan miljoonia oli heti saattanut -ostaa kaikki mitä halusi, oppi tuntemaan uuden ilon, jota tuntee, -kun ankaraa säästäväisyyttä noudattaen saa vihdoinkin omakseen kauan -haluamansa esineen. Hän odotti kolme kuukautta ennenkuin uskalsi -ostaa amerikalaisen ruuvitaltan ja hänen ilonsa tästä ihmeellisestä -pienestä koneistosta oli niin suuri, että Dede sai hyvän ajatuksen. -Hän säästi kuuden kuukauden aikana muna-rahansa, joihin hänellä oli -erikoisoikeus ja antoi miehelleen syntymäpäivälahjaksi sorvituolin, -joka oli ihmeellisen yksinkertainen rakenteeltaan, mutta jota voitiin -käyttää moninaisiin tarkoituksiin. Heidän yhteinen ilonsa tämän -työkalun johdosta, joka oli miehen erikoisomaisuutta, oli yhtä suuri -kuin heidän ilonsa Mabin ensimäisen varsan johdosta, joka oli Deden -erikoisomaisuutta. - -Vasta toisena kesänä Daylight rakensi suuren tulisijan, joka oli vielä -komeampi kuin Fergusonin rakentama laakson toisella puolen. Sillä -kaikki nämät puuhat vaativat aikaa, eivätkä Dede ja Daylight pitäneet -kiirettä. He eivät tehneet maalle paenneiden kaupunkilaisten tavallista -erehdystä. He eivät yrittäneet liikoja. Heidän ei tarvinnut huolehtia -kiinnityslainan maksusta, eivätkä he halunneet rikastua. He tyytyivät -vähään, eikä heidän tarvinnut maksaa vuokraa. He suunnittelivat -tyynesti tehtäviään ja pitivät huolen siitä, että heillä oli kyllin -aikaa olla toistensa seurassa. Fergusonin esimerkistä he oppivat -paljon. Siinä oli mies, joka tyytyi mitä yksinkertaisimpaan ruokaan; -joka omin käsin hankki yksinkertaiset tarpeensa; joka teki ansiotyötä -vain silloin, kun tarvitsi rahaa kirjoihin ja aikakauslehtiin; ja -joka suuremman osan valveillaoloajastaan käytti huvitteluun. Hän -maleksi mielellään koko iltapäivät varjostossa kirjoineen tai nousi -aamunkoitteessa ja harhaili kukkuloilla. - -Toisinaan hän oli Deden ja Daylightin mukana kauriin jahdissa, jota -käytiin vuorirotkojen poikki ja Hood-vuoren epätasaisten jyrkänteiden -ylitse, vaikka useimmin Dede ja Daylight olivat yksin. Nämät -ratsastusretket olivat heidän suurimpia huvituksiaan. Joka sopukan -kukkuloilla he kolusivat ja oppivat tuntemaan jokaisen salaisen lähteen -ja kätketyn notkelman koko laaksoa ympäröivässä kukkulaseinämässä. He -oppivat tuntemaan kaikki tiet ja lehmipolut; mutta mikään ei ollut -heistä hauskempaa kuin samoilla epätasaisimpia ja mahdottomimpia -taipaleita, missä heidän täytyi ryömiä ahtaita kauriinteitä pitkin, -Bobin ja Mabin vaivaloisesti tunkeutuessa eteenpäin heidän perässään. - -Näiltä ratsastusretkiltä he toivat kotiin villien kukkien siemeniä, -jotka he kylvivät mielipaikkoihin maatilalla. Polun varrella, joka -vei alas suuren vuorirotkon laitaa sinne, mistä vesijohto alkoi, he -istuttivat sananjalkoja. He eivät tehneet sitä säännöllisesti ja -sananjalat jäivät oman onnensa nojaan. Dede ja Daylight vain silloin -tällöin istuttivat uusia, jotka he muuttivat toisesta villistä -maaperästä toiseen. Samoin tehtiin villille syreenille, jonka Daylight -sai Mendocinosta. Sekin sai kasvaa villinä, kuten kaikki muut -koristekasvit maatilalla, ja kun sitä oli autettu jonkun aikaa, sai se -tulla omin neuvoin toimeen. Heillä oli tapana koota kalifornialaisen -unikon siemeniä ja kylvää niitä sinne tänne maalleen, niin että -punakeltaiset kukat helottivat vuoriheinäniityillä ja aitojen varsilla -ja uudisviljelysten reunamilla. - -Dede, joka piti timoteistä, kylvi sitä niitty-joen varrelle, missä -sen oli taisteltava olemassaolosta vesikrassin kanssa. Ja kun -jälkimäinen uhkasi kuolla sukupuuttoon, kävi Daylight apuun ja julisti -sodan jokaista vesikrassi-tarhaansa tunkeutuvaa timoteitä vastaan. -Hääpäivänään oli Dede nähnyt pitkän sipulikasvi-orvokin mutkittelevan -tien varrella punapuumetsikössä olevan lähteen yläpuolella ja tänne -hän istutti yhä uusia ja uusia. Avonaisesta kukkulanrinteestä kapean -niityn yläpuolella tuli Mariposa-liljojen siirtola. Tämä oli Deden -työtä, kun sen sijaan Daylight, joka ratsasti lyhytvartinen kirves -satulankaaressaan raivasi pienestä manzanita-metsiköstä kivikkoisella -kukkulalla kaikki kuivuneet ja kitukasvuiset puut ja harvensi sitä, -missä puita oli liian tiheässä. - -Nämät puuhat eivät tuottaneet heille vaivaa. Se oli enemmän huvia kuin -työtä. Vain ohimennen he silloin tällöin auttoivat luontoa. Nämät -kukat ja pensaat kasvoivat itsestään ja sopivat ympäristöön. Mies ja -nainen eivät koettaneet kasvattaa kukkaa tai pensasta, joka ei avutta -menestynyt. Eivätkä he suojelleet niitä niiden vihollisilta. Hevoset -ja varsat ja lehmät ja vasikat kävivät laitumella ja tallasivat niitä -ja kukan tai pensaan oli tultava toimeen miten parhaiten taisi. Mutta -elukat eivät tehneet sanottavasti vahinkoa, sillä niillä oli vähän -ja maatila oli laaja. Muuten olisi Daylight voinut ottaa kaksitoista -hevosta laitumelle ja ansainnut puolitoista dollaria kuussa hevosesta. -Mutta hän ei tehnyt sitä peläten hävitystä, jonka sellainen hevoslauma -olisi saanut aikaan. - -Ferguson tuli heidän luokseen juhlimaan huoneenlämmitystä, joka seurasi -suuren kivi-tulisijan valmistumista. Daylight oli jonkun kerran -ratsastanut laakson poikki neuvottelemaan hänen kanssaan siitä, miten -oli meneteltävä ja hän oli ainoa vieras tässä juhlatilaisuudessa, -jolloin ensi kerran oli tuli takassa. Poistamalla väliseinän oli -Daylight tehnyt kahdesta huoneesta yhden ja tämä oli suuri arkihuone, -mihin Deden aarteet oli sijoitettu -- hänen kirjansa ja taulunsa ja -valokuvansa, hänen pianonsa, Venuksen kuvapatsas, hehkupannu, missä -lautasia ja vateja lämmitettiin ja kaikki sen kiiltävät tarpeet. Deden -omien nahkojen lisäksi oli täällä Daylightin tappamien kauriiden -ja preeriasusien nahkoja ja yksi vuorileijonan nahka. Hän oli itse -parkinnut ne hitaasti ja vaivaa nähden vanhan ajan kullankaivajien -tapaan. - -Daylight ojensi tulitikun Dedelle, joka raapaisi tulta ja sytytti. -Hauras manzanita-puu ritisi, kun liekit levisivät ja kävivät kiinni -suurempien puiden kuivaan kuoreen. Sitten Dede nojasi miehensä -käsivarteen ja kolmisin he katselivat jännityksestä henkeään -pidätellen. Kun Ferguson lausui tuomion, teki hän sen säteilevin -kasvoin ja käsi ojennettuna. - -"Se vie savun! Totta vie, se vie savun!" huusi hän. - -Hän puristi Daylightin kättä innoissaan ja Daylight puristi yhtä -innokkaasti hänen kättään ja kumartui ja suuteli Dedeä huulille. -He olivat yhtä onnelliset vähäpätöisen työnsä onnistumisesta kuin -joku suuri päällikkö on hämmästyttävästä voitosta. Fergusonin silmät -olivat epäilyttävän kosteat ja nainen nojasi lujemmin mieheen, jonka -työn tulos tämä oli. Daylight nosti äkkiä vaimonsa käsivarsilleen ja -lennätti häntä pianolle päin huutaen: "Soita, Dede! Soita ylistysvirsi!" - -Ja liekkien noustessa takassa, joka toimi moitteettomasti, kaikui -huoneessa riemuitsevat säveleet. - -XXVI LUKU. - -Daylight ei ollut tehnyt mitään ehdottoman raittiuden lupausta, vaikkei -ollut maistanut väkijuomia kuukausmääriin siitä päivästä lähtien, -jolloin oli päättänyt tehdä vararikon. Nyt hän jo arveli olevansa -kyllin vahva uskaltaakseen ottaa lasillisen ottamatta toista. Toisaalta -oli hän menettänyt kaiken halun ja tarpeen juoda jouduttuaan maalle. -Hän ei kaivannut sitä ja unohti, että sitä oli olemassakaan. Mutta -hän ei tahtonut tunnustaa pelkäävänsä sitä ja kun hänelle kaupungissa -joskus tarjottiin, vastasi hän: "Hyvä on, poikaseni. Jos minä juomalla -lasillisen ilahutan teitä, niin olkoon menneeksi. Saanko whiskyä?" - -Mutta yksi lasillinen ei herättänyt hänessä halua juoda toista. Se ei -tehnyt häneen mitään vaikutusta. Hän oli todella niin voimakas, ettei -niin pieni määrä tehonnut häneen. Kuten hän oli Dedelle ennustanut, oli -kaupunkilainen liikemies Burning Daylight kuollut pikaisen kuoleman -maatilalla ja hänen nuorempi veljensä, Alaskan Daylight astunut hänen -sijaansa. Kaikki liika lihavuus oli hävinnyt hänen ruumiistaan ja hän -oli taas, kuten entisaikaan, laiha ja notkea kuin intiaani. Niinikään -olivat entiset kuopat jälleen ilmestyneet hänen poskiinsa. Hänelle ne -ilmaisivat, että hänen ruumiinsa oli parhaassa kunnossa. Hänestä tuli -Sonoma-laakson tunnustetusti vahva mies, joka nosti raskaimmat taakat -ja viimeiseksi väsyi reippaan maanviljelijä-väen keskuudessa. Ja kerran -vuodessa hän vietti syntymäpäiväänsä entiseen kullankaivaja-tapaan -haastamalla koko laakson kilpasille kanssaan maatilalle. Ja suuri osa -laakson asukkaista noudatti kutsua, toi naiset ja lapset mukanaan ja -vietti päivän hauskasti ulkosalla huvitellen. - -Ensin oli Daylight rahaa tarvitessaan noudattanut Fergusonin esimerkkiä -ja käynyt päivätyössä; mutta pian saattoi hän ansaita toisella tavalla, -joka miellytti häntä enemmän, eikä pakottanut häntä jättämään Dedeä -yksin kotiin ja luopumaan alituisista ratsastusretkistä kukkuloilla. -Seppä oli leikkiä laskien kehoittanut häntä koettamaan opettaa muuatta -pahatapaista varsaa ja hän onnistui tässä niin hyvin, että hän pian sai -maineen taitavana hevosen-opettajana. Pian hän saattoi ansaita kaikki -rahat mitä tarvitsi tällä hänelle mieluisalla työllä. - -Muuan sokerikuningas, joka maatilallaan Calientessa kolmen peninkulman -päässä kasvatti hevosia, lähetti häntä hakemaan, kun tarvitsi, ja -ennenkuin oli kulunut vuottakaan, tarjosi hän hänelle talliensa -johtajan paikan. Multa Daylight hymyili ja pudisti päätään. Myöskään ei -hän ottanut opettaakseen niin monta eläintä kuin tarjottiin. - -"En mieli näännyttää itseäni ylenpalttisella työllä", vakuutti hän -Dedelle; ja hän ryhtyi sellaiseen työhön vain silloin, kun tarvitsi -rahaa. Myöhemmin hän aitasi pienehkön alan, jonne silloin tällöin otti -rajoitetun määrän opetettavia hevosia. - -"Meillä on maatila ja toinen toisemme", sanoi hän vaimolleen, "ja -ennemmin ratsastan kanssasi joka päivä Hood-vuorelle kuin ansaitsen -neljäkymmentä dollaria. Et voi ostaa auringonpaistetta, etkä rakastavia -vaimoja, etkä kylmää lähdevettä neljälläkymmenellä dollarilla; ja -neljäkymmentä miljoonaa dollaria eivät voi ostaa minulle takaisin yhtä -päivää, jolloin en ratsastanut kanssasi Hood-vuorelle." - -Hänen elämänsä oli erittäin tervettä ja luonnonmukaista. Hän kävi -varhain vuoteeseen, nukkui kuin lapsi ja nousi aamunkoitteessa. Hän -oli aina toimessa ja vaikka hänellä oli tuhansia pikkuaskareita -toimitettavana ei hän milloinkaan uupunut, sillä ne tuntuivat -houkuttelevilta, eivätkä pakollisilta. Kuitenkin täytyi sekä hänen -että Deden toisinaan maata pannessa tunnustaa olevansa väsyksissä, -kun he olivat ratsastaneet seitsemänkymmentä tai kahdeksankymmentä -peninkulmaa. Toisinaan, kun Daylightilla oli säästössä hiukan rahaa -ja kun vuodenaika oli otollinen, he nousivat hevosensa selkään, -sälyttivät taakseen satulalaukut ja ratsastivat laaksoon ja sieltä -toisiin laaksoihin. Kun yö yllätti, he poikkesivat ensimäiseen sopivaan -maataloon tai kylään ja aamulla taas jatkoivat matkaa ilman määrättyä -suunnitelmaa, vain ratsastaen päivän toisensa perästä, kunnes heidän -rahansa loppuivat ja heidän oli pakko palata kotiin. Näihin retkiin -heiltä meni noin viikko tai kymmenen päivää tai kaksi viikkoa ja kerran -he viipyivät matkalla kolme viikkoa. Myöskin he päättivät kerran, kun -olivat kyllin rikkaita kulkea ratsain aina Daylightin lapsuudenkotiin -Itä-Oregonissa ja poiketa matkalla Deden lapsuudenkotiin -Siskiyoussa. Ja kaikki odotuksen ilot he kokivat lukemattomat kerrat -suunnitellessaan tämän suuren tapahtuman yksityiskohtia. - -Kun he eräänä päivänä pysähtyivät Glen Ellenin postikonttoriin panemaan -kirjettä postiin, seppä pidätti heitä. - -"Kuulkaahan, Daylight", sanoi hän, "muuan nuori mies nimeltä Slosson -lähettää teille terveisiä. Hän kulki tämän kautta automobiililla -matkalla Santa Rosaan. Hän halusi tietää, asutteko jossakin täälläpäin, -mutta hänen seuralaisillaan oli kiire. Hän lähetti siis teille -terveisiä ja pyysi kertomaan teille, että hän on ottanut neuvonne -varteen ja on yhä kerran toisensa perästä lyönyt oman ennätyksensä." - -Daylight oli aikoja sitten kertonut Dedelle kohtauksensa Slossonin -kanssa. - -"Slosson?" muistutteli hän, "Slosson? Se on varmaankin tuo -moukarinheittäjä. Hän, nuori vekkuli, painoi kahdesti käteni pöytään." -Hän kääntyi äkkiä Deden puoleen. "Mitä arvelet, on vain kaksitoista -peninkulmaa Santa Rosaan ja hevoset eivät ole uuvuksissa." - -Dede arvasi, mitä hänellä oli mielessä, sillä hänen vilkkuvat silmänsä -ja poikamainen ilmeensä ilmaisivat sen kyllin selvästi, ja nyökähytti -päätään. - -"Oikaisemme Bennet-laakson poikki", sanoi Daylight. "Sitä tietä -pääsemme pikemmin perille." - -Oli hiukan vaikeata löytää Santa Rosasta Slossonia. Hän ja hänen -seurueensa asuivat Oberlin-hotellissa ja Daylight tapasi nuoren -moukarinheittäjän itsensä konttorissa. - -"Nähkääs, poikaseni", sanoi Daylight niin pian kuin oli esittänyt -Deden, "olen tullut toisen kerran koettamaan onneani tuossa käden -vääntämisessä. Tässä on sopiva paikka." - -Slosson hymyili ja suostui. He asettuivat vastakkain oikean käden -kyynärpäät pöydällä ja heidän kätensä yhtyivät. Slossonin käsi painui -nopeasti taaksepäin ja alas pöytään. - -"Te olette ensimäinen mies, jonka milloinkaan on onnistunut tehdä se", -sanoi hän. "Koettakaamme vielä kerran." - -"Kyllä", vastasi Daylight. "Ja älkää unohtako, että te olette -ensimäinen, joka minun käteni sai painumaan pöytään. Siksi tulin tänään -teitä tapaamaan." - -Taas heidän kätensä yhtyivät ja taas painui Slossonin käsi pöytään. Hän -oli leveäharteinen vankkalihaksinen nuori jättiläinen, ainakin puolta -päätään Daylightia pitempi ja hän ilmaisi suoraan mielipahansa ja pyysi -saada kolmannen kerran koettaa. Tällä kertaa hän pani kaikki voimansa -liikkeelle ja hetkisen näytti epävarmalta kumpi voittaisi. Kasvot -punaisina ja huulet yhteenpuristettuina hän piti puoliaan, kunnes -lihaksensa pettivät. Hän hengitti raskaasti, kun hän höllensi otteensa -ja käsi painui taipuisasti pöytään. - -"Te olette liian vahva minulle", tunnusti hän. "Toivon vain, ettette -rupea moukarinheittäjaksi." - -Daylight nauroi ja pudisti päätään. - -"Me teemme sovinnon ja kumpikin pysyy omalla alallaan. Te heitätte -moukaria ja minä taivutan käsiä." - -Mutta Slosson ei mielinyt ilman muuta tyytyä tappioonsa. - -"Kuulkaahan", sanoi hän, kun Daylight ja Dede istuivat lähtövalmiina -satulassa. "Kuulkaahan -- sallitteko, että ensi vuonna tulen teitä -tervehtimään? Tahtoisin mielelläni vielä kerran koettaa." - -"Tietysti, poikaseni. Te olette tervetullut milloin tahansa. Mutta -minun täytyy valmistaa teitä siihen, että käy kuten nytkin. Teidän -täytyy kelpolailla harjoitella ja vahvistua, sillä minä kynnän ja -pilkon puita ja opetan varsoja." - -Kerran toisensa perästä kuuli Dede kotimatkalla suuren poikamaisen -miehensä nauraa hykertelevän iloisesti. Kun he pysähtyivät -Bennet-laakson vedenjakajan huipulle katsellakseen auringonlaskua, -kietoi Daylight kätensä hänen vyötäisilleen. - -"Pieni nainen", sanoi hän, "sinun syytäsi se on kaikki. Ja luuletko, -että maailman kaikki raha on yhtä arvokas kuin tällainen käsivarsi, kun -sen voi kietoa pienen suloisen naisen ympärille." - -Sillä kaikista ilonaiheista, mitä uusi elämä toi Daylightille, oli -Dede suurin. Kuten hän kerran toisensa perästä selitti Dedelle, -oli hän koko ikänsä pelännyt rakkautta, vain tullakseen lopulta -huomaamaan, että se oli suurinta maailmassa. He eivät ainoastaan -olleet onnellinen pariskunta, vaan he olivat maatilalle muuttaessaan -valinneet parhaan maaperän, missä heidän rakkautensa saattoi menestyä. -Huolimatta kirjoistaan ja musiikistaan piti Dede luonnonmukaisesta -ulkoilmaelämältä ja Daylight oli joka solullaan etupäässä -ulkoilma-ihminen. - -Daylight ei voinut milloinkaan kyllin ihmetellä Deden näppäriä käsiä --- käsiä, joiden hän ensin oli nähnyt vikkelästi piirtelevän paperille -pikakirjoitusmerkkejä ja käyttävän kirjoituskonetta; käsiä, jotka -kykenivät hillitsemään Bobin kaltaisen raisun hevosen, jotka loihtivat -pianosta ihmeellisiä säveleitä, jotka olivat taitavat taloustoimissa, -ja jotka osasivat ihmeellisesti hyväillä. Mutta Daylight ei ollut -liiaksi naisvaltikan alla. Hän eli niinkuin miehen tulee, aivankuin -Dede eli niinkuin naisen tulee. Heillä oli oikea työnjako, joka -sääsi heille kumpaisellekin omat tehtävänsä. Mutta kaikki oli heille -yhteistä siten, että he tunsivat harrasta mielenkiintoa toistensa -hommiin, Daylight oli yhtä huvitettu Deden keittämisestä ja soitosta -kuin Dede oli Daylightin kokeista keittiöpuutarhassa. Ja Daylight, -joka päättäväisesti oli kieltäytynyt rasittamasta itseään liikaa, piti -huolen siitä, että Dedekin vältti tämän vaaran. - -Tästä syystä hän jyrkästi kieltäytyi sallimasta, että Dede rasitti -itseään vieraiden palvelemisella. Sillä vieraita heillä oli -etenkin pitkinä lämpiminä kesinä ja tavallisesti ne olivat heidän -kaupunkilaisystäviään, jotka asuivat leiritapaan teltoissa, joista -itse pitivät huolen ja heidän, kuten todellisten leiriläisten -ainakin, täytyi itse valmistaa ruokansa. Kukaties ainoastaan -Kaliforniassa, missä kaikki tuntevat leirielämää, saattoi sellainen -elämänjärjestys käydä päinsä. Mutta Daylight pysyi kivenkovaan -päätöksessään, ettei hänen vaimostaan saanut tulla keittäjätärtä ja -kamarineitsyttä siksi, ettei hänellä ollut palvelijoita. Kuitenkin -olivat heidän leirivieraansa toisinaan kutsuttu illallisille suureen -arkihuoneeseen ja tällöin Daylight määräsi kullekin tehtävän ja katsoi, -että määräyksiä noudatettiin. Oli eri juttu, jos joku viipyi vain -vuorokauden. Niinikään tekivät he poikkeuksen Deden veljen suhteen, -joka oli palannut Saksasta ja jälleen saattoi istua hevosen selässä. -Loma-aikoina hänestä tuli kolmas perheenjäsen ja hän sai toimekseen -valkean sytyttämisen, lakaisemisen ja astiainpesun. - -Daylight pyrki keventämään Deden töitä ja tämän veli kehoitti häntä -käyttämään hyväkseen maatilan mainiota vesivoimaa, joka nyt kului -hukkaan. Daylightin täytyi opettaa ylimääräisiä hevosia voidakseen -ostaa tarpeet ja veli uhrasi kolmen viikon loman hänen auttamiseensa ja -yhdessä he panivat kuntoon Peltonin rattaan. Paitsi puiden sahaamiseen -ja sorvintuolin ja tahkon vääntämiseen, käytti Daylight sitä -kirnuamiseen; mutta hänen suurin riemunsa oli, kun hän kietoi kätensä -Deden vyötäisille ja vei hänet katsomaan pesukonetta, jota Peltonin -ratas käytti ja joka todella toimi ja pesi vaatteita. - -Dede ja Ferguson opettivat vuorotellen kärsivällisesti Daylightille -runoutta, joten tämän lopulta usein saattoi nähdä istumassa rentona -satulassa ja kiidättämässä pitkin vuoripolkuja ääneen laulaen -Kiplingin "Tomlinsonia", tai kirvestään teroittaessa säestäen tahkon -surinaa Henleyn "Miekkalaululla". Mutta hänestä ei milloinkaan tullut -täydellistä kirjatoukkaa, kuten hänen molemmat opettajansa olivat. -Paitsi "Fra Lippo Lippi" ja "Caliban ja Setebos" runoja ei hän -Browningilta löytänyt mitään mieleistään ja George Meredith oli hänen -kauhunsa. Kuitenkin hän omasta alotteestaan osti viulun ja harjoitteli -niin uutterasti, että hän ja Dede sittemmin viettivät monta onnellista -hetkeä soittamalla yhdessä iltaisin. - -Niin tämä onnellinen pariskunta vietti onnellista elämää. Aika ei -milloinkaan käynyt pitkäksi. Aina oli uusia ihmeellisiä aamu- ja -hiljaisia viileitä hämärähetkiä päivän päätyttyä; ja aina vaativat -tuhannet seikat miehen mielenkiintoa, jonka nainen jakoi. Paremmin -kuin itse tiesikään oli Daylight tullut käsittämään asioiden -verrannollisuuden. Tässä uudessa pelissä tuottivat pikkuasiat hänelle -kaiken sen tyydytyksen ja halun kiihkeyden, jonka hänelle olivat -tuottaneet mielettömät suuret yritykset siihen aikaan, kun hän oli -mahti ja sai raivokkailla iskuillaan puolet Amerikaa järkkymään. -Kun hän henkensä uhalla lannisti ja taltutti raisun varsan ja teki -siitä ihmisen palvelijan, oli hän mielestään saanut yhtä suuria -aikaan. Ja tämä uusi pelipöytä oli puhdas. Sen ääressä ei valheteltu -eikä petetty eikä teeskennelty. Toinen peli oli vienyt perikatoon -ja kuolemaan, tämä uusi peli vei voimakkuuteen ja elämään. Ja Dede -rinnallaan hän tyytyväisenä antoi päivien ja vuodenaikojen vieriä; hän -oli tyytyväinen, kun sai ratsastaa viileinä aamuina tai polttavassa -auringonpaahteessa; ja istua suojassa suuressa arkihuoneessa, missä -puut rätisivät hänen rakentamassaan takassa, kun ulkona kaakkoismyrsky -vavahdutti maailmaa. - -Yhden ainoan kerran Dede kysyi häneltä, katuiko hän milloinkaan ja -vastaukseksi Daylight puristi Deden syliinsä ja suuteli hänen huuliaan. -Minuuttia myöhemmin hän vastasi sanoin: - -"Pieni nainen, vaikka menetinkin sinun tähtesi kolmekymmentä miljoonaa, -niin olet sinä elämäni suurin välttämättömyys." Ja sitten hän lisäsi: -"Tahtoisin kuitenkin saada takaisin ajan, jolloin koetin voittaa sinut -omakseni. Ratsastaisin mielelläni Piedmontin kukkuloilla sinua etsien. -Tahtoisin olla huoneissasi Berkeleyssä ensi kerran. Ja en voi kielin -kertoa, miten pahoillani olen siitä, etten voi taas kietoa käsivarttani -ympärillesi kuten silloin, kun sinä painoit pääsi rintaani vasten ja -puhuit tuulessa ja sateessa." - - - - -XXVII LUKU. - - -Mutta eräänä vuonna varhain huhtikuussa tuli päivä, jolloin Dede istui -mukavassa nojatuolissa kuistilla ommellen erinäisiä pikkuvaatteita -ja Daylight luki hänelle ääneen. Oli iltapäivä ja aurinko paistoi -kirkkaasti tuoreen vihantaan maailmaan. Keittiökasvitarhan -kastelu-kouruja pitkin virtasi vesi ja vähäväliä Daylight keskeytti -lukemisensa mennäkseen muuttamaan vesivirran suuntaa. Myöskin oli -hän hyvin huvitettu pikkuvaatteista, joita Dede ompeli ja Dede itse -oli säteilevän onnellinen niistä, vaikka toisinaan, kun miehen hellä -leikinlasku kävi liian kouraantuntuvaksi, hän hämillään punastui ja oli -suuttuvinaan. - -Siitä, missä he istuivat, saattoivat he nähdä koko maailmansa. Kuin -turkkilaisen käyrä-sapelin terä levisi Moon-laakso heidän edessään -maataloineen, laidunmaineen, heinäniittyineen ja viinitarhoineen. -Takana kohosi laakson seinämä, jonka joka loukon ja notkelman Dede ja -Daylight tunsivat ja yhtäällä, minne aurinko suoraan paistoi, hohti -hyljätyn kaivoksen valkea kaatopaikka kuin jalokivi. Etualalla tallin -takana olevassa haassa vartioi Mab huolekkaasti varhaista kevätvarsaa, -joka hoippui sinne tänne honteloilla jaloillaan. Ilma hohti kuumuudesta -ja päivä oli raukaisevan lämmin. Viiriäiset visertelivät poikasilleen -talon takana olevassa tiheikössä. Kesyt kyyhkyset kuhertelivat -hiljaa ja suuren rotkon vihreästä syvyydestä kuului villin kyyhkysen -nyyhkyttävä kuherrus. Kerran päästivät kanat varoittavan kotkotuksen -ja juoksivat hurjasti piiloon, kun korkealla sinitaivaalla liitelevä -haukka heitti varjonsa maahan. - -Tämä ehkä herätti vanhoja metsästysmuistoja Wolfissa. Joka tapauksessa -huomasivat Dede ja Daylight levottomuutta haassa ja siellä näyteltiin -Nuoren Maailman julmaa vanhaa murhenäytelmää. Omituisen innokkaana, -pehmytjalkaisena ja äänettömänä kuin aave läheni koira, joka oli -vain kesytetty susi, hiipien ja ryömien nuorta varsaa, jonka Mab -hiljattain oli saattanut maailmaan. Ja tamma, jonka entiset vaistot -olivat heränneet ja väreilivät, kierteli yhä asettuen varsan ja sitä -uhkaavan vaaran väliin, niinkuin entisinä villeinä aikoina, kun kaikki -sen esi-isät olivat pelänneet sutta ja sen raatelevia veljiä. Kerran -se pyöri ja koetti potkia koiraa takajaloillaan, mutta tavallisesti se -koetti osua siihen etujaloillaan tai hyökkäsi sen kimppuun suu auki -ja korvat luimussa, musertaakseen sen selkärangan hampaillaan. Ja -susikoira korvat luimussa ryömien väisti pehmeästi vain kiertääkseen -toiselta puolelta varsan luo ja antaakseen tammalle aihetta uuteen -levottomuuteen. Silloin Daylight Deden levottomuuden nähdessään päästi -matalan uhkaavan huudon; ja Wolf, joka silmänräpäyksessä palasi ihmisen -vallanalaisuuteen, luikki nolona tallin taakse. - -Kun Daylight vähän myöhemmin keskeytti lukemisensa mennäkseen -muuttamaan kasteluvirtoja, huomasi hän, että vesi oli lakannut -juoksemasta. Hän heitti olalleen lapion ja kärkikuokan, otti vasaran ja -ruuviavaimen kaluhuoneesta ja palasi Deden luo kuistille. - -"Luulenpa, että minun täytyy mennä kaivamaan vesijohto vapaaksi", sanoi -häh. "Sen on tukennut tuo maanvieremä, joka koko talven on uhannut. -Arvaan, että se on vihdoinkin vyörynyt alas." - -"Älä lue nyt eteenpäin", varoitti hän, kun hän kiersi talon ja läksi -kulkemaan polkua, joka vei alas vuorirotkon laitaa. - -Polun puolitiestä hän löysi maavieremän. Se oli vähäpätöinen, vain -muutama tonni maata ja murskautunutta kalliota; mutta vyöryttyään -viisikymmentä jalkaa korkeammalta, oli se törmännyt vesijohtoon -tarpeeksi suurella voimalla tukkeakseen sen, Ennenkuin Daylight ryhtyi -työhön, katsoi hän ylöspäin vieremän jälkeen jättämää polkua ja hän -katsoi maanlaadun arvostelemiseen harjaantuneen kaivostyömiehen -silmillä. Ja hän näki jotakin, joka sai hänet säpsähtämään ja -lakkaamaan tähyilemästä edemmäksi. - -"Hohoi", sanoi hän ääneen, "katsotaanpa, mitä siellä on." - -Hänen katseensa liikkui jyrkkää myllerrettyä pintaa ylöspäin ja sen -poikki laidasta laitaan. Siellä täällä oli pieniä yhteenkietoutuneita -manzanita-puita, jotka olivat juurtuneet näin vaaralliseen maaperään, -mutta ylimalkaan ruohoa ja rikkaruohoa lukuunottamatta oli vuorirotkon -tämä osa paljasta. Näkyi merkkejä siitä, että pinta oli usein -vaihtunut, kun sade oli tuonut mukanaan ylhäältä päin irtautunutta -maata. - -"Oikea halkeama-suoni, tai en ole ikinä nähnyt sellaista", sanoi hän -hiljaa. - -Ja samaten kuin entiset metsästysvaistot olivat tänään heränneet -susikoirassa, samaten heräsi hänessä uudelleen koko vanha kiihkeä -kullanetsintä-himo. Hän laski maahan vasaran ja ruuviavaimen, mutta -piti kuokan ja lapion ja kiipesi vieremää ylöspäin sinne, missä -esiinpistävän enimmäkseen maanpeittämän kallion epäselvät ääriviivat -näkyivät. Ne olivat miltei huomaamattomat, mutta hänen harjaantunut -silmänsä oli keksinyt kätketyt muodostumat, jotka osoittivat sitä. -Siellä täällä hän hakkasi murtuvaa kalliota kuokalla ja lapioi estävän -maan pois. Välistä hän tutki tätä kalliota. Se oli paikkapaikoin -niin pehmeätä, että hän saattoi murentaa sitä sormillaan. Hän -siirtyi kaksitoista jalkaa korkeammalle ja käytti taas kuokkaa ja -lapiota. Ja kun hän tällä kertaa poisti maan kalliolohkareesta ja -katsoi, ojentautui hän äkisti ja hengitti syvään. Ja aivankuin kauris -juomapaikassaan vihollisiaan peläten hän loi nopean katseen ympärilleen -nähdäkseen, pitikö häntä kukaan silmällä. Hän naurahti omalle -narrimaisuudelleen ja rupesi taas tarkastamaan möhkälettä. - -Auringonsäde lankesi sille ja sai siinä olevat kultapilkut -kimaltelemaan. - -"Ruohonjuurista alaspäin", mutisi hän mielenliikutuksesta -värähtelevällä äänellä iskiessään kuokkansa rikkaaseen kamaraan. - -Hän näytti muuttuvan. Cocktail-neljännes ei ollut milloinkaan saanut -hänen poskiaan niin hehkumaan eikä sytyttänyt sellaista paloa hänen -silmiinsä. Työskennellessään hän joutui saman intohimon valtoihin, -joka oli vallinnut häntä suurimman osan hänen ikäänsä. Hänet valtasi -mielettömyys, joka hetki hetkeltä huomattavasti yltyi. Hän raatoi -kuin mielipuoli, kunnes hän huohotti rasituksesta ja hiki valui -hänen kasvoiltaan maahan. Hän etsi vieremän pinnan poikki suonen -vastakkaiseen seinämään ja sieltä takaisin. Ja keskikohdalta hän -kaivoi kuopan punaiseen tulivuoriperäiseen maahan, kunnes sai näkyviin -kvartsin, rapean kvartsin, joka murtui ja mureni hänen käsissään, ja -jossa oli kultaa. - -Toisinaan hän sai aikaan vähäpätöisiä maanvieremiä, jotka peittivät -hänen työnsä ja pakottivat hänet uudelleen kaivamaan. Kerran hän liukui -viisikymmentä jalkaa alas vuorirotkon seinämää, mutta hän kiipesi taas -ylös pysähtymättä edes hengähtämään. Hän löysi kvartsia, joka oli niin -rapeata, että se oli miltei kuin savea, ja se oli kultarikkaampaa kuin -kiinteämpi kvartsi. Tässä oli oikea aarrekammio. Sata jalkaa ylöspäin -ja alaspäin hän sai selville missä suonen seinämät kulkivat. Kiipesipä -hän vuorirotkon laidan yli katsomaan näkyikö sillä puolen mitään -merkkejä alempien kerrosten ilmaantumisesta päivänvaloon. Mutta sillä -ei ollut kiirettä ja hän riensi takaisin löydölleen. - -Hän raatoi yhtä mielettömän kiireisesti, kunnas väsymys ja sietämätön -särky selässä pakotti hänet lopettamaan. Hän ojentausi kädessään -vielä entistä kultarikkaampi kvartsipalanen. Hänen kumarruksissa -ollessaan oli hiki hänen otsaltaan valunut maahan. Nyt se virtasi -hänen silmilleen ja sokaisi hänet. Hän pyyhki sen kädenselällään -ja rupesi taas huolellisesti tutkimaan kultaa. Tonnista saisi -kolmekymmentätuhatta, neljäkymmentätuhatta dollaria -- hän tunsi asiat. -Ja kun hän katseli keltaista syöttiä ja huohotti ja pyyhki hikeä -otsaltaan, alkoi hänen mielikuvituksensa askarrella. Hän näki tien, -joka kulki laaksosta ja ylänkö-laidunmaiden poikki ja hän rakensi -sillan, joka kulki vuorirotkon poikki, kunnes kaikki oli elävänä hänen -silmiensä edessä. Vuorirotkon toisella puolen oli rouhimon paikka -ja sinne hän sen rakensi; niinikään hän pani kuntoon loppumattomat -sankojonot, jotka riippuivat ankkurikettingissä ja joilla malmi -kuljetettiin vuorirotkon poikki kvartsi-rouhimoon. Samoin kasvoi koko -kaivos hänen edessään ja allaan -- tunneleja, kuiluja ja miinakaivoksia -ja hissejä. Hän oli kuulevinaan räjähdykset ja töminän vuorirotkon -poikki. Käsi, joka piteli kvartsilohkaretta, vapisi ja hänen -vatsanpohjassaan tuntui raukeata hermostunutta tykytystä. Äkkiä hänelle -selveni, että hän olisi tahtonut juoda jotakin whiskyä, cocktailin, -mitä tahansa. Ja juuri silloin, kun tämä uusi kiihkeä alkoholinhimo -hänessä heräsi, kuuli hän kaukaa ja epäselvästi Deden äänen: - -_"Tänne tipu, tipu, tipu, tipu, tipu! Tänne tipu, tipu, tipu!"_ - -Häntä hämmästytti ajan kuluminen. Dede oli jättänyt ompeluksensa -kuistille ja mennyt ruokkimaan kananpoikia ennenkuin ryhtyi -valmistamaan illallista. Iltapäivä oli kulunut. Hän ei voinut käsittää, -että oli ollut niin kauan poissa. - -Taas kuului Deden maanittelu: "Tänne, tipu, tipu, tipu, tipu, tipu! -Tänne tipu, tipu, tipu!" - -Siten Dede aina kutsui. Ensin viisi, sitten kolme kertaa. Daylight oli -aikoja sitten pannut sen merkille. Nämät ajatukset, jotka koskivat -Dedeä toivat mukanaan toisia, jotka hitaasti saivat hänet suuren pelon -valtaan. Sillä hänestä tuntui, että hän oli miltei kadottanut Deden. Ei -kertaakaan hän ollut ajatellut Dedeä noina mielipuolisina tunteina ja -niin suuresta rikoksesta täytyi vähintäin olla seurauksena, että hän -oli todella hänet menettänyt. - -Hän laski kädestään kvartsikappaleen, liukui vieremää alas ja juoksi -raskaasti polkua ylöspäin. Päästyään viljelysmaan laitaan hän hiljensi -vauhtiaan ja miltei ryömi paikkaan mistä itse näkymättä saattoi -tähystellä talolle päin. Dede ruokki kananpoikia, heitti niille -kahmaloittain jyviä ja nauroi niiden kujeille. - -Hänen näkemisensä näytti vaimentavan hurjaa pelkoa, joka oli -Daylightiin iskenyt ja hän kääntyi ja lähti juoksemaan polkua alaspäin. -Taas hän kiipesi maavieremää ylöspäin, mutta tällä kertaa hän kiipesi -korkeammalle ja vei kuokan ja lapion mukanaan. Ja taas hän raatoi -hurjasti, mutta tällä kertaa toisessa tarkoituksessa. Hän työskenteli -taitavasti, irroitti punaisen maalohkareen toisensa perästä ja antoi -sen vyöryä alas peittämään sen, minkä hän oli paljastanut, kätkemään -päivän valolta aarteen, jonka hän oli keksinyt. Menipä hän metsäänkin -ja keräsi sylintäyden menneenvuotisia pudonneita lehtiä, jotka kylvi -vieremälle. Mutta tästä hän luopui pitäen sitä turhana ja vyörytti -uusia maalohkareita työpaikalleen, kunnes suonen esiinpistävistä -seinämistä ei näkynyt jälkeäkään. - -Sitten hän korjasi tukkeutuneen vesijohdon, keräsi työkalunsa ja -lähti kulkemaan polkua ylöspäin. Hän käveli hitaasti, tuntien suurta -väsymystä kuten ihminen, joka on elänyt peloittavan murroskauden. Hän -korjasi työkalut, joi pitkän siemauksen vettä, joka jälleen virtasi -vesikouruissa ja istuutui penkille avonaisen keittiönoven pieleen. Dede -oli keittiössä illallisen valmistuspuuhissa ja hänen askeltensa kopse -tuotti Daylightille suurta tyydytystä. - -Hän hengitti syvään virkistävää vuori-ilmaa, kuten sukeltaja, joka -juuri on noussut vedestä. Ja samalla kuin hän joi ilmaa, katseli hän -pilviä ja taivasta ja laaksoa aivankuin olisi ilman keralla juonut -niitäkin. Dede ei tiennyt, että Daylight oli palannut ja silloin -tällöin käänsi tämä päätään ja vilkaisi Dedeen salavihkaa -- hänen -näppäriin käsiinsä, hänen ruskeisiin pronssihiuksiinsa, jotka hohtivat -kullanvärisenä, kun auringonsäde niihin sattui, hänen vartalonsa -lupaukseen, joka herätti miehessä outoa suloista hellyyttä. Hän -kuuli Deden lähenevän ovea ja piti päättäväisesti päätään laaksoon -käännettynä. Ja sitten hän värähti, niinkuin hän oli aina värähtänyt, -kun hän tunsi vaimonsa hyväilevien sormien hiljaa hivelevän hiuksiaan. - -"En tiennyt, että olit palannut", sanoi Dede. "Olliko se vaarallista?" - -"Hyvin paha, tuo maavieremä", vastasi Daylight yhä katsellen eteensä ja -värähtäen vaimonsa kosketuksesta. "Pahempi kuin luulinkaan. Mutta olen -keksinyt suunnitelman. Tiedätkö, mitä aijon tehdä? -- aijon istuttaa -kumipuita koko alueelle. Ne lujittavat maan. Istutan niitä niin -tiheään, ettei nälkäinen kaniinikaan mahdu pujahtamaan niiden välitse -ja kun niiden juuret haarautuvat ja vahvistuvat ei mikään maailmassa -voi liikuttaa tuota maata." - -"Onko se niin vaarallista?" - -Daylight pudisti päätään. - -"Ei ole syytä levottomuuteen. Mutta minä en aijo sallia tuollaisen -vanhan ilkeän vieremäin tehdä itselleni kepposia. Laitan tuon -rotkonlaidan niin lujaksi, että se pysyy paikoillaan miljoonia vuosia. -Ja kun tuomiopasuuna soi ja Sonoma-vuori ja kaikki muut vuoret -sortuvat, pysyy tuo vanha rinne yhä juuriensa lujittamana paikallaan." - -Hän kietoi kätensä Deden ympärille ja veti hänet polvelleen. - -"Sanohan, pieni nainen, sinä varmaankin menetät paljon asumalla täällä -maalla -- soitantoa, teattereita ja muuta sellaista. Etkö milloinkaan -haluaisi palata kaupunkiin?" - -Niin suuri oli hänen levottomuutensa, ettei hän uskaltanut katsoa -Dedeen ja kun Dede nauroi ja pudisti päätään, tunsi hän suurta -huojennusta. Niinikään hän pani merkille, että Deden tuttu poikamainen -nauru oli yhä vielä yhtä nuorekasta. - -"Kuulehan", sanoi hän äkkiä jyrkästi, "älä mene tuolle rinteelle -kävelemään, ennenkuin olen saanut puut juurtumaan sinne. Siellä on -hyvin vaarallista kävellä ja minä en tahdo menettää sinua nyt." - -Hän lähensi huulensa vaimonsa huuliin ja suuteli häntä nälkäisesti ja -intohimoisesti. - -"Miten tulinen rakastaja!" sanoi Dede ja hän ilmaisi ylpeyttä, jota hän -tunsi miehestään ja omasta naisellisuudestaan. - -"Katso tuonne, Dede." Daylight pyöritti käsivarttaan laajassa kaaressa, -johon sisältyi laakso ja sen takana olevat vuoret. "Moon-laakso --- hyvä nimi, hyvä nimi. Tiedätkö, kun katselen sitä ja ajattelen -sinua ja onneamme, niin kurkkuani miltei kuristaa ja minä tunnen -sydämessäni sellaista, mitä ei voi kielin kertoa ja minusta miltei -tuntuu, että voin ymmärtää Browningia ja noita muita korkealentoisia -runoilijaveikkoja. Katsoppas Hood-vuorta, tuonne, minne aurinko juuri -kallistuu. Tuolta notkelmasta me silloin löysimme lähteen." - -"Ja sinä iltana sinä lypsit lehmät vasta kello kymmeneltä", nauroi Dede. -"Ja jos pidätät minua tässä vielä kauemmin, niin ei illallinen valmistu -aikaisemmin kuin sinäkään iltana." - -He nousivat molemmat penkiltä ja Daylight otti maitosangon oven -pielestä naulasta. Hän jäi vielä hetkiseksi katselemaan laaksoa. - -"Se on suuremmoinen", sanoi hän. "Se on suuremmoinen", toisti Dede -nauraen iloisesti hänelle ja itselleen ja koko maailmalle ja meni -keittiöön. - -Ja kuten se vanha mies, jonka Daylight kerran oli nähnyt, kulki hän -auringonpaisteessa kukkulaa alas maitosanko käsivarrellaan. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ONNEN SUOSIKKI*** - - -******* This file should be named 56786-8.txt or 56786-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/6/7/8/56786 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |