Sentinels relocatedHEADmain

1 files changed, 0 insertions, 12774 deletions

diff --git a/56729-8.txt b/56729-8.txt
deleted file mode 100644
index 874677f..0000000
--- a/56729-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,12774 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Raamatun tutkisteluja 2, by Charles T. Russell
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Raamatun tutkisteluja 2
-       Aika on lähestynyt
-
-Author: Charles T. Russell
-
-Release Date: March 12, 2018 [EBook #56729]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAAMATUN TUTKISTELUJA 2 ***
-
-
-
-
-Produced by Projekti Lönnrot
-
-
-
-
-
-
-
-
-RAAMATUN TUTKISTELUJA II
-
-Aika on lähestynyt
-
-
-Kirj.
-
-Charles T. Russell
-
-
-
-
-
-Watch Tower Bible and Tract Society,
-Brooklyn. N.Y., U.S.A.
-
-Kansainvälinen Raamatuntutkijain Yhdistys,
-Helsinki, Suomi, 1912.
-
-
-
-
-
-
-      "Vanhurskasten tie paistaa niinkuin nouseva aurinko,
-      kasvaen vähitellen, kunnes päivä paistaa
-      kaikessa kirkkaudessaan."
-
-      "Herran kasvoilta koittavat virvoituksen ajat; ja hän
-      lähettää Jeesuksen Kristuksen, -- hänet oli taivaan
-      pidettävä kaiken ennalleenasettamisen aikoihin asti,
-      joista Jumala ammoisista ajoista asti on puhunut kaikkien
-      pyhien profeettainsa suun kautta." "Te, veljet, ette ole
-      pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät
-      niinkuin varas." Apt. 3: 19--21; 1 Tess. 5: 4.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Raamatun tutkisteluja.
-
-ENSIMÄINEN LUKU.
-
-JUMALAN MÄÄRÄÄMÄT ERITYISET AJAT JA AIKAKAUDET.
-
-Jumalan määräämät ajat ja aikakaudet. -- Minkä tähden ne eivät ole
-selvemmin määrätyt. -- Ne ilmaistaan aikanaan. -- Harras halu tuntea
-tulevat ajat ja aikakaudet ansaitsee tunnustusta. -- Adventistien
-erehdykset. -- Profeetallisten aikojen varsinainen tarkotus. --
-Nykyinen asemamme. -- Tulevan luvun tarkotus.
-
-TOINEN LUKU.
-
-RAAMATULLINEN AJANLASKU.
-
-Ajanlaskun tarpeellisuus ennustusten ymmärtämiseksi. -- Raamatun
-antamia välttämättömiä vuosilukuja. -- Aadamin luomisesta vuoteen 1873
-j.K. oli kuusituhatta vuotta. -- Raamatullisen ajanlaskun esittäminen
-suurissa ajanjaksoissa. -- Niiden yksityiskohtainen tutkiminen. --
-Luomisesta siihen päivään, jolloin vedenpaisumus oli kuivanut. --
-Liittoon asti Aabrahamin kanssa. -- Lain antamiseen asti. -- Kaanaan
-jakamiseen asti sukukuntien kesken. -- Tuomarien aikakausi. --
-Kuninkaiden aikakausi. -- Hävityksen aikakausi. -- Vuoteen 1873 j.K. --
-Missä tämä ajanlasku eroaa piispa Usherin ajanlaskusta, joka on otettu
-englantilaiseen Raamattuun. -- Herramme syntymisen oikea vuosiluku.
-
-KOLMAS LUKU.
-
-AIKAENNUSTUKSEN TOTEUTUMINEN KRISTUKSEN ENSIMÄISESSÄ TULEMISESSA.
-
-Seitsemänkymmentä viikkoa Danielin ennustuksessa. -- Tapahtumia joita
-ennustettiin sattuviksi sinä aikana. -- Messiaksen tulemisen aika
-llmotettu ja periaate määrätty sen tavan kautta, jolla se on ilmotettu.
--- Avain toisiin aikaennustuksiin. -- Kristuksen ristiinnaulitsemisen
-aika llmotettu -- Israelin erityinen suosio lopetettu vanhurskaudessa,
-mutta jatkettu yksityisille. -- Kaikkein pyhimmän voiteleminen. -- Hätä
-vuodatettu yksin jätetyn yli.
-
-NELJÄS LUKU.
-
-PAKANAIN AJAT.
-
-Mitä pakanain ajoilla tarkotetaan. -- Niiden alku. -- Niiden pituus. --
-Niiden loppuminen vuonna 1914. -- Näihin liittyviä tapahtumia. -- Näitä
-seuraavia tapahtumia. -- Kirjaimellinen ja esikuvauksellinen aika. --
-Huomiota herättävä esikuva (tyyppi). -- Nykyisiä merkkejä. -- Jumalan
-valtakunta tulee kukistamaan pakanain hallituksen. -- Siksi on
-edellinen perustettu ennenkuin jälkimäinen loppuu -- ennen vuotta 1914.
--- Syyt miksi pakanain hallitus sitä vastustaa. -- Miten ja milloin
-kaikki lopullisesti tulevat ilolla ottamaan vastaan sen. -- Kaikkien
-kansojen toivo on tuleva.
-
-VIIDES LUKU.
-
-MEIDÄN HERRAMME PALAAMISEN JA ILMESTYMISEN TAPA.
-
-Yhtäpitäväisyys Herramme toisen tulemisen ja jumalallisen suunnitelman
-muiden osien kanssa. -- Millätavoin ja milloin Seurakunta tulee
-näkemään hänet. -- Millätavoin ja milloin Herran kirkkaus on niin
-ilmestyvä, että kaikki liha yhdessä näkee sen. -- Näennäisesti
-toistensa kanssa ristiriidassa olevat ilmotukset näytetään olevan
-keskenään yhtäpitävät. -- Hän tulee "niinkuin varas". -- "Ei nähtävällä
-tavalla". -- Ja kumminkin "sotahuudolla". -- "Äänillä". -- Ja "suuren
-pasuunan äänellä". "Hän on ilmestyvä tulenliekissä kostamaan". -- Ja
-kumminkin on hän tuleva "samalla tavalla", kuin hän meni pois. --
-Profetallisen ajan tärkeys tämän yhteydessä osotettu. -- Millä tavalla
-nykyiset merkit ovat sopusoinnussa kaiken tämän kanssa.
-
-KUUDES LUKU.
-
-MAAN SUURI RIEMUVUOSI.
-
-Mooseksen ennustamat "ajat, jolloin kaikki ennalleenasetetaan". --
-Vuosiluku niiden alkamiselle ilmaistu. -- Ne eivät voi alkaa ennenkuin
-suuri Ennalleenasettaja on tullut. -- Todistuksia laista. --
-Vakuuttavia totuuksia profeetoista. -- Johdonmukaisia johtopäätöksiä
-niistä, yksitellen ja yhteisesti tarkastettuina. -- Nykyisten merkkien
-yhtäpitäväisyys näiden kanssa.
-
-SEITSEMÄS LUKU.
-
-RINNAKKAISET ARMOTALOUDET.
-
-Juutalainen aika evankeliajan esikuva. -- Merkillinen rinnakkaisuus eli
-vastaavaisuus näiden kahden armotalouden välillä. -- Kuitenkin eivät ne
-erilaiset. -- Kristillisen ajanjakson, vastakuvan, korkeampi etevyys.
--- Lihallisen ja hengellisen Israelin keskinäinen vertailu. -- Tärkeitä
-rinnakkaisuuksia tarkastettu. -- Etenkin ajanrinnakkaisuuksia otettu
-huomioon. -- Lihallisen Israelin suosion aikoja. -- Heidän suosiosta
-erottamisensa aika. -- Ennustuksissa näytetty epäsuosion ajan olevan
-suosion ajan pituisen. -- Apostolinen todistus, että heidän epäsuosion
-aikansa on hengellisen Israelin korkean kutsumisen aika. -- Evankelisen
-ajan pituus siten välillisesti, mutta selvästi näytetty, --
-Raamatullisen ajanlaskun, riemuvuositodistuksen pakana-aikain ja
-toisien ennustuksien sopusointu sen kanssa, mitä nämä rinnakkaisuudet
-opettavat, on vastaansanomaton, lopullinen ja vakuuttava.
-
-KAHDEKSAS LUKU.
-
-ELIJA ON ENSIN TULEVA.
-
-Tämän tärkeän ennustuksen suhde toiseen tulemiseen. -- Osittainen ja
-esikuvauksellinen toteutuminen Johannes Kastajassa, -- Oikea
-toteutuminen. -- Näky pyhällä vuorella, -- Ihmeellisiä vastaavaisuuksia
-Elijan, esikuvan ja vastakuvauksellisen Elijan välillä. -- Aika on
-käsissä. -- Katsaus. -- Elijan seuraaja, Eliisa.
-
-YHDEKSÄS LUKU.
-
-SYNNIN IHMINEN -- ANTIKRISTUS.
-
-Antikristuksen täytyy kehittyä, ilmestyä ja kukistua ennen Herran
-päivää. -- Vastakkainen mielipide tästä asiasta tarkastetaan. --
-Profeetallinen kuvaus. -- Hänen syntymisensä. -- Hänen nopea
-kehityksensä. -- Historian kuvaus ja Raamatun esitys käyvät yhteen. --
-Hänen valtakuntansa on matkimista. -- Hänen päänsä ja suunsa
-huomattavat. -- Hänen suuret pöyhkeilevät rienaamisensa. -- Hänen
-Tienaavat oppinsa. -- Miten hän on hävittänyt Korkeimman pyhiä. --
-Hänen tuhatvuotinen hallituksensa. -- Antikristus lyöty hengen
-miekalla. -- Hänen kuolinkamppailunsa ja loppunsa.
-
-KYMMENES LUKU.
-
-AIKA ON LÄHESTYNYT.
-
-Ei mikään ole estämässä. -- Kristuksen vallan pystyttäminen, se työ,
-jota nyt tehdään. -- Ennustuksen todistus yhtäpitävä. -- Maailman
-viisaat näkevät paljon. -- Vartioivat pyhät näkevät selvemmin. --
-Tärkeää kaikille pitää silmät auki oikeaan suuntaan.
-
-
-
-
-Raamatun Tutkisteluja.
-
-
-Kristityt ihmiset ovat yhä enemmän heränneet näkemään sen tosiasian,
-että aikamme suuri epäuskon aalto tunkeutuu kristillisyyteen. Tämä ei
-kuitenkaan ole sellainen häväisevä jumalankieltäymys, jota edustivat
-Thomas Paine ja Robert Ingersoll, vaan hienostuneempi epäusko, joka
-esiintyy kaikissa aikamme opeissa, ja joka tekee vaaran niin paljon
-väijyvämmäksi.
-
-Seikka on se, etteivät ainoastaan suuremmat korkeakoulut heikennä
-sivistyneempien uskoa, vaan myöskin yleiset koulukirjat, ja erittäinkin
-ne, joita käytetään oppikouluissa, terottavat samaten epäluottamusta
-raamattua kohtaan sen kanssa ristiriidassa olevien oppien kautta. Jos
-joku meidän aikamme yliopistollisen sivistyksen saanut kansalainen
-selittäisi uskovansa raamattuun henkeyttämänä kirjana, saisi hän
-osaksensa pilkkaa tovereittensa puolelta -- pilkkaa, jota harvat
-tahtoisivat tai voisivat kärsiä. Korkeintaan tavattaisiin harvalukuinen
-joukko, joka selittäisi, että he uskovat, että Jeesus ja hänen
-apostolinsa olivat vilpittömiä, joskin he tekivät suuren erehdyksen
-käyttäessään opetuksessaan lauseita Vanhasta Testamentista ikäänkuin ne
-olisivat olleet hengen elähyttämiä.
-
-Sellainen usko Jeesukseen ja hänen apostoleihinsa ei ole uskoa
-ensinkään, sillä jos meidän aikamme "korkeat kriitikot" ovat kyllin
-viisaita ymmärtämään, milloin Herra ja hänen apostolinsa erehtyivät
-viitatessaan Vanhaan Testamenttiin, silloin ovat nämä meidän aikamme
-miehet sopivia tulemaan meidän johtajiksemme -- ollen enemmän hengen
-elähyttämiä kuin Jeesus ja hänen apostolinsa.
-
-Kun seuramme on nähnyt aikamme tarpeen, koettaa se kaikin voimin
-hillitä virtaa ja pystyttää Herran "lippua kansojen eteen." Se on
-toimittanut painosta joukon raamatun tutkisteluja (joista tämä on yksi)
-kaikkien yhteiskuntien kristittyjä ihmisiä varten, jotta niitä
-käytettäisiin auttavana kätenä kaikille ymmälle oleville kysyjille,
-joiden käsiin nämä kirjat Jumalan johdolla joutuneekin. Niitä voidaan
-ostaa joko suorastaan seuran varastosta tai sen kolportööreiltä, jotka
-tarpeen mukaan lähellä ja kaukana levittävät näitä auttavia käsiä.
-
-Kristittynä miehenä tai naisena on sinulla joko lapsia tai sukulaisia,
-naapureita tai ystäviä, joihin sinulla on vaikutusta, ja jotka ehkä
-kysyvät neuvoa, sanoen: "Kuinka voimme tietää, että löytyy Jumala?" tai
-"Mikä todistaa, että Raamattu on hengen elähyttämä kirja?" Ei ole
-kauvemmin viisasta kutsua niitä ymmärtämättömiksi kysymyksiksi tai
-sanoa: "Oletko epäilijä?"
-
-Kuinka pätevä olisitkaan vastaamaan näihin samoin kuin useihin toisiin
-kysymyksiinkin, niin ei sinulla ehkä ole tarvittavaa aikaa tai
-tilaisuutta siihen. Kuinka sopivaa onkaan silloin ottaa kirjahyllyltä
-kysymyksessä olevaan aineeseen sopiva osa ja sanoa kysyjälle: Istuudu
-ja lue, ja kysymykseesi olet saava täydellisen ja tyydyttävän
-vastauksen, ja jos epäilyksesi vielä heräävät, tule silloin jälleen ja
-lue sama uudelleen.
-
-Ehkä olet epwortliiton, kristillisen endeavoryhdistyksen tai jonkun
-muun nuorisoliiton jäsen. Ehkä sinua kehotetaan lyhyesti käsittelemään
-jotakin raamatullista ainetta. Kuinka sopivaa onkaan silloin valita
-joku näistä tutkisteluista (jotka käsittelevät melkein kaikkia aineita)
-ja löytää siitä sopivat raamatun paikat lueteltuina. Saarnaajat
-käyttävät niitä sillä tavalla, kun he valmistavat erityisiä saarnoja
-tai esitelmiä.
-
-Me pyydämme kaikkia kristityitä ihmisiä kaikissa yhteiskunnissa
-yhtymään meihin työssä ojentaa näitä "auttavia käsiä" kasvavalle
-sukupolvelle. Ainoankin ystävän pelastaminen epäilyksistä ja
-epäuskosta, maksaisi tuhatkertaisesti näiden tutkistelujen hinnan.
-
-
-
-
-ENSIMÄINEN LUKU.
-
-JUMALAN MÄÄRÄÄMÄT ERITYISET AJAT JA AIKAKAUDET.
-
-Jumalan määräämät ajat ja aikakaudet. -- Minkä tähden ne eivät ole
-selvemmin määrätyt. -- Ne ilmaistaan aikanaan. -- Harras halu tuntea
-tulevat ajat ja aikakaudet ansaitsee tunnustusta. -- Adventistien
-erehdykset. -- Profeetallisten aikojen varsinainen tarkotus. --
-Nykyinen asemamme. -- Tulevan luvun tarkotus.
-
-
-Kuten "Aikakausien Suunnitelmassa" meidän tarkotuksenamme oli osottaa
-jumalallisen toimenpiteen huomatuimmat ulkopiirteet ihmiskunnan
-pelastamiseksi puhtaasti Raamatun kannalta, niin on tämän niteen
-päämäärä näyttää, perustuen samaan alkulähteeseen, että suunnitelman
-eri piirteillä on tarkalleen määrätyt ajat ja aikakaudet
-täytäntöönpanemistansa varten; että suunnitelman mennessä eteenpäin on
-jokainen uusi piirre toteutunut tarkalleen määrättynä aikana; sekä että
-_aika on nyt lähestynyt_ kärjistyäkseen maan kaikkien sukukuntien
-siunaamiseksi. -- 1 Moos. 28: 14; Gal. 3: 16.
-
-Evankeliumin ajan pitkien vuosisatojen kuluessa on seurakunta Herransa
-opetuksen mukaisesti rukoillut: "Tulkoon valtakuntasi; tapahtukoon
-tahtosi maankin päällä niinkuin taivaassa." Mutta, uneliaitten lasten
-tavoin, kun aika tuli pitkäksi, ovat monet kokonaan unohtaneet näiden
-sanojen sisällyksen, niin että ne nyt näyttävät kuolevan heidän
-huulillaan. Kaikille, joiden sydän vielä on kiintynyt Herraan, me
-huudamme Apostoli Paavalin sanoilla: "Jo on hetki teidän unesta nousta,
-sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme.
-Yö on loppuun kulumassa ja (tuhatvuotiskauden) päivä lähestyy." (Room.
-13: 11.) Niin se on oven edessä. Taivasten valtakunta on nyt
-lähestynyt, ei sikiö- tai alkutilassaan kuten Herramme ensimäisessä
-adventissa (Matt. 3: 2), vaan siinä merkityksessä kun hän sanoo sen
-vielä tulevan (Joh. 18: 36, 37) -- "voimassa ja suuressa kunniassa."
-
-Kuitenkin ainoastaan ne, jotka ovat huolellisesti tutkineet Aikakausien
-Suunnitelmaa, ovat valmistuneet ottamaan vastaan tämän niteen opetuksen
-Jumalan määräämien aikojen ja aikakausien suhteen tämän suunnitelman
-eri piirteitten kehityksessä, ja niiden lopullisessa täyttymisessä. On
-toivottavaa, ettei kukaan ryhdy tämän tutkimiseen ennenkuin on
-kauttaaltaan ymmärtänyt edellisen niteen opetuksen. Muutoin ei siitä
-tule hänelle ruokaa aikanaan. Totuus on ainoastaan silloin ruokaa
-aikanaan, kun me olemme valmistuneet ottamaan vastaan sitä. Lapsi ei
-voi ennen ryhtyä ratkaisemaan matemaattisia tehtäviä ennen kuin hän
-ensin on oppinut käyttämään kuvioita ja kieltä. Niin on myös
-jumalallisen totuuden laita: se on rakennettu askel askeleelta, ja
-voidaksemme ymmärtää sitä, täytyy meidän seurata Jumalan määräämää
-järjestystä -- huolellisesti, koetellen jokaista uutta ottamaamme
-askelta Raamatun avulla, kuitenkaan pelkäämättä ottaa sitä, kun olemme
-saaneet sille varman pohjan. Ainoastaan niitä, joilla on luja luottamus
-Jumalaan, ja jotka kaikista epäilyksistä ja vastaan sanomisista tekevät
-lopun sanoilla: "Niin sanoo Herra", voi Jumalan henki johtaa eteenpäin
-kulkevaan totuuteen, kun aika sitä varten on tullut -- johtaen heitä
-uusissa ja suojellen heitä niissä vanhoissa asioissa, joita sama
-totuuden ojennusnuora voi hyväksyä ja lujittaa.
-
-Ainoastaan sellaisia on Jumalalla aikomus johtaa. Aikakauden lopussa,
-joka on elonkorjuun aika, on paljon totuutta kypsynyt ilmitulemista
-varten, jota Jumala entisinä aikoina ei ole tehnyt tunnetuksi edes
-uskollisimmille ja uhrautuvaisimmille lapsilleen. Profeetta Habakkuk
-selittää (2: 3) ettei ennustus, joka koskee Jumalan suunnitelman ihanaa
-täyttymystä, tule _lopun ajalla_ pettämään, ja muutamille Jumalan
-lapsille tulee se puhumaan niin selvää kieltä, että he tulevat
-kykeneviksi, kuten on määrätty, piirtämään sen tauluille, niin että
-toiset tämän avun kautta voivat sen lukea selvästi. Daniel selittää
-myös (12: 4, 9, 10), että tieto on kasvava, sekä että viisaat (uskon
-kautta) voivat ymmärtää ennustuksen.
-
-Meidän tarkotuksenamme tässä ei ole ennustaa, käyttäen inhimillistä
-mielikuvitusta alkulähteenä, eikä missään suhteessa mennä yli sen, mitä
-on kirjotettu pyhässä Raamatussa. Sentähden, syrjäyttäen kaikki
-inhimilliset viisastelut, me koetamme ammentaa yksinomaan jumalallisen
-totuuden lähteestä, pyrkien selittämään ennustuksia tulevien ja toteen
-käyneitten ennustusten valossa. Me tahdomme tämän selvästi piirtää
-tauluille, jonka Jumala tosin käski sulkea sinetillä, ja jota sentähden
-ei ole voitu ymmärtää ennen tätä lopun aikaa, mutta johon hän antoi
-vakuutuksen, että se _silloin_ tultaisiin ymmärtämään.
-
-Tässä niteessä me esitämme ketjun todistuksia Jumalan määräämistä
-ajoista ja aikakausista, tutkien tarkkaan Raamatun perustuksella
-jokaisen kohdan, koska ne, kokonaisuudessaan suhtautuen toisiinsa kuten
-renkaat ketjussa, kertovat niin laajakantoisesta ja syvälle ulottuvasta
-suunnitelmasta sekä sellaisesta sopusoinnun täydellisyydestä, että
-uutteran ja vilpittömän tutkijan täytyy selvästi huomata, miten paljon
-ne ovat yläpuolella ihmisen ajatuksen leveyttä ja syvyyttä, eivätkä
-sentähden voi olla inhimillistä alkuperää.
-
-Me huomaamme, että evankeliumiaikakauden loppua samoin kuin juutalaisen
-aikakauden loppua kutsutaan elonkorjuuksi (Matt. 9: 37; 13: 24, 30,
-39.) Nämä molemmat kestävät neljäkymmentä vuotta. Me näemme myös, että
-profeetallisten todistusten säteet huomattavalla tavalla kohdistuvat
-erittäinkin tämän aikakauden elonkorjuuseen, johon myöskin koko
-juutalaisen aikakauden valo -- koska sillä oli esikuvauksellinen luonne
--- yhdistyy kirkkaaksi polttopisteeksi. Tässä valossa me voimme nyt
-selvästi nähdä Jumalan majesteetilliset askeleet, ei ainoastaan
-menneiden aikakausien kuluessa, vaan myös hänen suunnitelmansa
-nykyisessä toimeenpanemisessa. Ei kuitenkaan siinä kyllin. Vaan kuten
-hän lupasi osottaa meille tulevia asioita (Joh. 16: 13), niin me näemme
-nyt ihmeellisellä tarkkuudella hänen viisaan huolenpitonsa kaikkien
-ihmisten siunaamiseksi koittavan tuhatvuotiskauden kuluessa -- vieläpä
-sen ihanaan täyttymiseen asti "kaiken ennalleenasettamisessa". Me
-näemme monen suuren ja ihmeellisen tapahtuman kohdistuvan tähän
-elonkorjuuseen. Silloin tulee tuo suuri hädän aika, Jehovan päivä,
-Antikristuksen lopullinen ja täydellinen kukistuminen ja suuren
-Babylonin lankeaminen, alku juutalaisten suosion palaamiseen, meidän
-Herramme toinen adventti ja hänen valtakuntansa pystyttäminen sekä
-pyhien ylösnouseminen ja palkitseminen.
-
-Me huomaamme ennustuksista, että tämän elonkorjuuajan alku ja loppu
-ovat selvästi osotetut, samoinkuin ne tapaukset, joiden aika on tällöin
-täyttyvä. Tämän niteen tarkotuksena on kiinnittää huomio profeetallisen
-ajan eri piirteisiin ja seurata ajan tapahtumia niiden huippukohtaan
-asti. Voidakseen ottaa vastaan sen todistuksen, täytyy lukijalla olla
-korvat kuulla (Ilm. 2: 7; Matt. 11: 15), ja täytyy hänen päättää
-nöyrästi syrjäyttää monia omistamiaan mielipiteitä huomatessaan,
-etteivät ne ole sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Me olemme
-vakuutetut, että ne, joilla on tällainen mieli, ja jotka
-kärsivällisesti, huolellisesti ja järjestyksessä lukevat tämän kirjan
-läpi, tulevat epäilemättä saamaan siitä suurta siunausta. Jos hyvä ja
-vilpitön sydän ottaa nämä opetukset vastaan, niin me vakuutamme, että
-niistä on tuleva voima erottamaan sellaisia maailmasta ja kypsyttämään
-heidät nisun tavoin aittaa varten. Meidän käsityksemme mukaan on Herra
-määrännyt näiden ennustusten ilmitulemisen nyt juuri virkistämään ja
-kypsyttämään ja erottamaan pyhiä, kuten nisua rikkaruohoista, tänä
-elonkorjuun aikana.
-
-Se, jonka on sallittu katsoa Jumalan suuremmoiseen aikakausien
-suunnitelmaan, joka niin selvästi esittää tarkkaan järjestetyn
-jumalallisen suunnitelman syvän tarkotuksen ja ihmeellisen kantavuuden
-kuten se edellisessä niteessä on esitetty, saa varmaankin armon kokea,
-mitä Jumala suunnitelmansa aikojen ja aikakausien suhteen on suvainnut
-ilmottaa. Sen huomio näihin asioihin on tuleva monin verroin
-suuremmaksi kuin ainoankaan toisen edellisinä aikakausina, jolloin ei
-ole nähty niitä suuria siunauksia, jotka ovat olleet varattuna
-kaikille. Uskolliset Jumalan lapset ikävöivät tietää, milloin kunnian
-Kuningas tulee, ja pimeyden ruhtinas sidotaan; milloin valon lapset
-loistavat kuten aurinko ja pimeys tulee hälvenemään; milloin pyhät
-saavuttavat täydellisyyden Jumalan lapsina, ja huokaava luomakunta
-vapautetaan katoavaisuuden siteistä; milloin taivaallisen Isän ihana
-luonne on hämmästyvälle maailmalle täydelleen ilmenevä, taivuttaen
-kaikkien vanhurskautta rakastavien sydämet ylistykseen, rakkauteen ja
-kuuliaisuuteen.
-
-Siltä jolla ei ole tällaista toivomusta, puuttuu harrastusta ja
-ymmärrystä Jumalan suunnitelmaan. Apostoleilla, profeetoilla ja
-enkeleillä on ollut tämä halu ja ovat he innokkaasti tutkineet _aikaa_,
-jonka Jumalan henki on määrännyt profeettain kautta. Ja Jumalalle on
-mieleen tällainen harrastus hänen lapsiensa puolelta; ja joskaan tätä
-toivomusta ei kenenkään suhteen tähän asti ole voitu tyydyttää, koska
-ei ole ollut sovelias aika, niin ei Jumala kuitenkaan ole tällaista
-harrastusta vastustanut. Päin vastoin kutsuu hän tiedustelevaa Danielia
-suuresti rakastetuksi, ja vastaa hänen kysymykseensä niin pitkälle kuin
-oli mahdollista hänen suunnitelmansa mukaan.
-
-Tällaista tiedustelemista ei sentähden pidä pitää sopimattomana
-tunkeutumisena Jumalan salaisuuksiin. Jumala tahtoo, että meillä olisi
-tällainen harrastus hänen suunnitelmiinsa, ja kehottaa meitä "tutkimaan
-Raamatuita", ja "ottamaan vaarin profeetallisesta sanasta", jotta me
-olisimme oikeassa suhteessa totuuteen ja voisimme sen nopeasti omistaa,
-kun sen _aika on tullut_. Salaiset asiat kuuluvat Jumalalle, mutta
-ilmotetut meille ja meidän lapsillemme ijankaikkisesti. (5 Moos. 29:
-29). Jos me sentähden tarkkaan pysymme kiinni Jumalan sanassa välttäen
-joutavia arveluja, niin on meillä luja pohja jalkaimme alla. Jos
-Jumalan suunnitelma ja ajat ja aikakaudet eivät ole ilmotetut
-Raamatussa, niin ei kukaan voi niitä löytää; eikä Jumala ole
-profeettainsa ja apostoliensa kautta ilmottanut mitään, jonka hän olisi
-aikonut ijankaikkisesti kätkeä. Aikanaan ja jumalallisen suunnitelman
-piirteitten, sen aikojen ja aikakausien mukaisesti ilmotetaan nämä
-asiat valvoville. Kuitenkaan ei suunnitelmaa kokonaisuudessaan eikä
-siihen kuuluvia aikoja voitu ymmärtää, ennenkuin oli tullut tätä varten
-määrätty aikakausi, "lopun aika". (Dan. 12: 9, 10). Ja muistakaamme,
-että ennenkuin on tullut Jumalan aika ilmottaa hänen salaisuuksiaan, ei
-tieto eikä hurskaus voi niitä keksiä. Joskin ennustukset vuosisatoja
-ovat olleet kaikkien silmien edessä, _ei_ niitä _ole voitu_ avata, eikä
-lukea niiden salaisuuksia ennenkuin oikea aika on tullut.
-
-Kun muutamat hänen oppilaistaan tulivat meidän Herramme luokse
-tiedustellakseen Jumalan valtakunnan pystyttämisen aikaa, ennenkuin
-aika oli tullut sen paljastamista varten, vastasi hän: "Ei teidän tule
-tietää aikoja tai hetkiä, jotka Isä on valtansa nojalla määrännyt."
-(Ap. t. 1: 7). Toisen kerran sanoi hän saman aineen suhteen: "Siitä
-päivästä tai hetkestä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa, eikä
-myöskään Poika, vaan ainoastaan Isä. Olkaa varuillanne, valvokaa ja
-rukoilkaa, sillä ette tiedä milloin se aika tulee... Mutta minkä teille
-sanon, sen sanon kaikille: _valvokaa_." -- Mark. 13: 32, 33, 37.
-
-Näitä Herramme sanoja ei voi niin ymmärtää, ettei Isää lukuunottamatta
-kukaan _koskaan_ saisi tietää näistä ajoista ja aikakausista. Yhtä
-vähän todistavat ne sitä, ettemme _nyt_ voisi tietää näitä aikoja ja
-aikakausia, kuin ettei meidän Herramme nyt voisi niitä tietää. Ja se
-tosiasia, että Isämme suunnitelman pääpiirteet, samoin kuin hänen
-aikansa ja aikakautensa, nyt selvästi erotetaan, todistavat
-eittämättömästi, että me elämme pahan hallituksen lopun aikoja, ja
-tuhatvuotiskauden aamusarastuksessa, jolloin tieto oli kasvava ja
-ymmärtäväiset tulisivat sen ymmärtämään. (Dan. 12: 4, 10.) Ellei
-ennustuksia koskaan voitaisi ymmärtää, niin ei olisi ollut mitään
-järjellistä syytä niiden antamiseen.
-
-Nämä Mestarimme lausunnot osottavat, että Jumala ei ole jättänyt
-suunnitelmiensa eri osia oman onnensa tai sattuman varaan, vaan on
-hänellä tarkoin _määrätyt_ ajat ja aikakaudet jokaista suuren työnsä
-piirrettä varten. Ja hänen ääretön voimansa ja viisautensa takaa sen,
-ettei tule tapahtumaan mitään erehdystä tai viivytystä.
-
-Nämä sanat terottavat siis sen ajatuksen, että tähän aikaan asti ei Isä
-ollut ilmaissut suunnitelmansa yhteydessä olevia aikoja ja aikakausia
-kellekään, ei edes meidän Herrallemme Jeesukselle. Kaukana siitä
-yleisestä mielipiteestä, että meidän Herramme olisi soimannut näiden
-aikojen ja aikakausien etsimistä ja harrastamista, _kieltäen_
-mainituilla sanoilla sellaisen tutkimisen, on totuus ennemmin päin
-vastainen. Hänen sanansa osottavat selvästi, että joskaan heidän _ei
-nyt_ annettu tietää aikoja ja aikakausia, tulisi aika, jolloin ne
-olisivat tärkeästä merkityksestä, ja jolloin ne ilmotettaisiin niille,
-jotka silloin valvoisivat. Tietäen sen tosiasian, että nämä jonakin
-aikana paljastettaisiin, ja että niillä _silloin_ tulisi olemaan suuri
-merkitys, hän kehottaa heitä "_olemaan varuillaan_":, eikä jättäytymään
-välinpitämättömyyteen niiden suhteen, vaan "_valvomaan_", lakkaamatta,
-jotta he voisivat tietää milloin oikea aika oli tullut.
-
-Ne, jotka aikakauden kuluessa ovat _valvoneet_, joskaan eivät ole
-saaneet nähdä kaikkea sitä, mitä ovat odottaneet, ovat yhtä kaikki sen
-kautta tulleet suuresti siunatuiksi ja maailmasta erotetuiksi. Se, joka
-elää tätä varten _määrättynä aikana_, ja joka on tottelevaisesti
-"_valvonut_", on tunteva, näkevä, "ymmärtävä", eikä jää tiedottomaksi
-tämän "elonkorjuu"-aikakauden ihmeellisistä tapauksista. Se, joka
-jonakin aikana laiminlöisi valvomisen, menettäisi niitä siunauksia,
-joille Mestari pani niin suurta arvoa, ja osottaisi se, että tämän
-maailman hyvyys ja tämän elämän aineelliset huolet ja nykyiset
-harrastukset ovat sellaisen niin soaisseet, että hän laiminlyö
-lupauksensa täysin vihkiytyä Herralle ja etsiä ensin Jumalan
-valtakuntaa ja tulevaa elämää.
-
-Apostolit Pietari ja Paavali kiinnittävät huomiota näihin asioihin --
-aikoihin ja aikakausiin. Pietari selittää (2 Piet. 1: 16), ettemme me
-ole seuranneet tekaistuja taruja; että hän näki kirkastusvuorella kuvan
-Kristuksen tulevan valtakunnan kirkkaudesta siinä ihanassa "_näyssä_",
-jossa Mooses, Elijas ja Jeesus esiintyivät säteilevissä puvuissa.
-Mooses esitti vanhan ajan arvokkaita (Hebr. 11: 38--40), joista tulee
-taivaan valtakunnan maalliset edustajat, ja Eli ja esitti tämän
-evankeliumin aikakauden "voittajia". Kokonaisuudessaan esitti näky
-tulevaa kirkkautta, kun vanhurskaitten kärsiminen on loppunut ja armon
-mukainen valinta päättynyt. Vaikkakin Pietari kertoo tämän näyn,
-terottaa hän kuitenkin profeettain todistuksen tärkeyttä, sanoen: "Sitä
-_lujempi_ on meillä nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin kun
-otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta
-kynttilästä, kunnes päivä valkenee." (2 Piet. 1: 19.) Hän tiesi
-hyvin, ettei _silloin_ kukaan vielä voisi ymmärtää ennustuksia
-kokonaisuudessaan ja sentähden täytyi pyhien olla valvovassa asemassa
--- ei tähystellen pilviä, vaan kaikkien niitten asioitten toteutumista,
-joista Jumala oli puhunut kaikkien pyhäin profeettainsa kautta
-ennalleenasettamisen suhteen, ja "ennalleen asettamisen _ajoista_",
-jotka muodostavat niin laajan ja huomattavan osan heidän
-todistuksissaan. Hän vakuuttaa meille, että ennustukset ajan vieriessä
-tuovat meille yhä uusia totuuksia, _kunnes_ päivä valkenee.
-
-Apostoli Paavali selittää: "Aikakausista ja määräajoista ei teille,
-veljet, ole tarvis kirjottaa; itsehän varsin hyvin tiedätte, että
-Herran päivä tulee kuin varas yöllä. [Hiljaa, huomaamatta on se tuleva,
-eivätkä monetkaan sinä aikana tiedä, että he elävät siinä.] Kun
-sanovat: 'Nyt on rauha, ei hätää mitään', silloin yllättää heidät
-yhtäkkiä perikato, [äkisti tai nopeaan verrattuna menneen
-kuudentuhannen vuoden hitaaseen kulkuun, kuten meidän päiväämme
-kutsutaan höyryn ja sähkön nopeaksi päiväksi -- ei äkkiä kuten salama,
-vaan äkkiä], _niinkuin synnytyskipu_ raskaan vaimon. -- -- -- Mutta te,
-veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät
-niinkuin varas". 1 Tess. 5: 1--4.
-
-Kaikilla "veljillä" on kynttilä, ennustuksen varma sana, josta Pietari
-puhuu. Tämä kynttilä on kuten valo pimeässä paikassa; ja niin kauvan
-kuin he pysyvät oikeina veljinä, ollen uskovia, alistuvia ja nöyriä
-sanan tutkijoita, eivät he koskaan tule olemaan pimeydessä. _He_ saavat
-koko ajan tarvittavan määrän totuutta ravinnokseen kuten ruokaa
-_aikanaan_. Ei koskaan ole sellaisten, jotka ovat eläneet sopusoinnussa
-Jumalan kanssa, tarvinnut elää tietämättöminä välttämättömistä
-totuuksista ja vaeltaa pimeydessä maailman kanssa. Aabraham ja Lot
-tiesivät _ennakolta_ Sodoman hävityksestä. Jumala sanoi: "Kuinka minä
-salaisin Aabrahamilta sitä, mitä minä teen?" (1 Moos. 18: 17.) Noa
-tiesi kyllin ajoissa vedenpaisumuksesta voidakseen rakentaa arkin, Ja
-_vieläpä päivä_, jona hänen piti mennä arkkiin, oli hänelle ilmotettu.
-Ensimäisenä adventtina tiesivät Simeon ja Anna ja idän viisaat odottaa
-Messiasta. Itse asiassa oli odotus silloin yleinen. (Luukk. 2: 25--38;
-Matt. 2: 2; Luukk. 3: 15.) Ja jos Jumala siten toimi palvelijain
-huonekunnan kanssa, jättäisikö hän lasten huonekunnan vähemmälle?
-Meidän Herramme ja Päämme on sanonut: "En enää sano teitä
-palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä mitä hänen herransa tekee; vaan
-sanon teidät ystäviksi, sillä _minä olen ilmottanut teille kaikki, mitä
-olen kuullut Isältäni_." (Joh. 15: 15.) Varmaankin on meidän Herramme
-_aikanaan_ tietävä ajat ja aikakaudet, koska juuri hänen tulee
-toimeenpanna suunnitelman suoritus, ja varmaankin on hän, _ellei hän
-ole muuttunut, ystävilleen, pyhilleen_, niille, jotka seisovat häntä
-lähellä ja ottavat osaa hänen työhönsä, tekevä suunnitelman tunnetuksi.
-
-Yhtä varmasti kuin on kirjotettu: "Ei Herra Jehova tee mitään, ellei
-hän sitä ilmota palvelijoilleen profeetoille" (Am. 3: 7), ja yhtä
-varmasti kuin suurin osa hänen ilmotuksistaan heille ei ollut heitä
-varten, vaan meitä, evankeliumin aikakauden Seurakuntaa varten (1 Piet.
-1: 12), yhtä varmasti eivät hänen uskollisensa tule olemaan pimeydessä,
-vaan tietävät, milloin Herran päivä on tullut. Se ei yllätä heitä kuten
-varas tai paula -- huomaamatta; siliä he valvovat, ja heillä tulee
-olemaan luvattu valo näistä asioista aikanaan.
-
-Apostoli selittää myöskin minkä tähden "veljet" tulevat tietämään ajat
-ja aikakaudet, eivätkä tule olemaan pimeydessä. Hän sanoo: "Sillä
-kaikki te olette valon lapsia ja päivän lapsia." (1 Tess. 5: 5.)
-Sellaiset ovat siinneet totuudesta, ja kehittyvät totuudessa yhä
-enemmän ja enemmän aina täyteen päivään asti, joka kuuluu heille.
--- Jaak. 1: 18; Joh. 17: 17, 19.
-
-Huomaa, miten tarkoin sanat _he_ tai _ne_ ja _te_, näissä samoin kuin
-toisissa Raamatun kohdissa, erottavat mainitut kaksi luokkaa toisistaan
--- pyhät maailmasta. Se tieto, joka pyhillä tulee olemaan Herran
-päivänä, asetetaan sen tietämättömyyden vastakohdaksi, jossa maailma
-tulee olemaan tulevien tapausten merkityksen ja tarkotuksen suhteen.
-"Ei _teille_, veljet, tarvitse kirjoittaa." "Kun _he_ sanovat: 'Nyt on
-rauha, eikä hätää mitään', silloin yllättää _heidät_ yhtäkkiä
-perikato... eivätkä he pääse pakoon. Mutta _te_, veljet, ette ole
-pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää _teidät_ niinkuin varas;
-sillä _te_ olette valon lapsia." "Mutta", sanoo Herra, "pitäkää vaari
-itsestänne, ettei sydämenne raskaudu päihtymyksestä ja juoppoudesta ja
-tämän elämän huolista, niin että se päivä äkkiarvaamatta yllättää
-_teidät_ niinkuin paula; sillä se kohtaa kaikkia _niitä_, jotka asuvat
-koko maan pinnalla. Valvokaa siis [itseänne ja myös profeetallista
-sanaa] joka aika ja rukoilkaa, että _teidät_ katsottaisiin arvollisiksi
-pelastumaan tästä kaikesta, joka on tuleva, ja voisitte seisoa Ihmisen
-Pojan edessä." -- Luukk. 21: 34--36.
-
-Tästä seuraa siis, että jos Jumalan lapsi, joka elää Herran päivänä, on
-pimeydessä ja tietämättömyydessä näiden asioitten suhteen, niin täytyy
-hänen joko elää maallisen elämän yltäkylläisyydessä ja maailman hengen
-hurmaamana tai raskauttavat häntä tämän elämän huolet. Kummassakin
-tapauksessa laiminlyö hän valvomisen ja lampun pitämisen puhtaana ja
-palavana ja öljyn astiassaan -- s.o. Jumalan sanan sydämessään ja
-mielessään ja totuuden hengen itsessään.
-
-Joskin paljon siitä, mitä profeetat olivat ennustaneet, oli yhteydessä
-aikojen ja aikakausien kanssa samoin kuin suunnitelman yksityisosien
-kanssa, niin tunnustivat he kuitenkin tietämättömyytensä niihin
-ennustuksiin nähden, joita he julistivat. (Katso Dan. 12: 8; Hes. 20:
-49; Matt. 13: 17; 1 Piet. 1: 10--12.) Esitettyinä hämärin lausein ja
-kuvannollisella kielellä, sekä liitettyinä tulevaisuuden tapauksiin,
-oli heidän silloin mahdoton niitä ymmärtää. Siten, ennakolta
-kirjotettuina, todistivat ne jumalallisesta ennakolta tietämisestä ja
-järjestämisestä, ollen niille opiksi, jotka elivät niiden täyttymisen
-aikana, joskaan ne eivät olleet niiden julistajia varten. (Room. 15:
-4.) Ne odottivat jumalalliseen suunnitelmaan ja inhimilliseen
-historiaan liittyneitten eri piirteitten kehittymistä, jotka Jumalan
-toimenpiteitten mukaisesti tulisivat avaamaan ne, ja rikastuttamaan
-kärsivällisiä, etsiviä Jumalan lapsia "ruualla aikanaan" koettelemusten
-ja vaikeusten hetkinä "pahana päivänä" -- hädän päivänä, jolla tämä
-aikakausi tulee päättymään, ja jolloin uusi aika tai hallitus sarastaa.
-
-Ihmeellinen nykyajan keksintö, joka hyvin sopii kuvaamaan jumalallista
-järjestelmää profeetallisiin aikoihin nähden, on n.k. yhdistetty
-aikalukko, jota muutamat suurimmat pankit käyttävät. Toisten
-yhdistettyjen lukkojen tavoin on avain tai kädensija aina lukossa
-kiinni. Tarvitaan määrätyt erityiset liikkeet, jotka ainoastaan lukon
-käyttäjä tuntee, jotta lukko avautuisi, jolloin pieninkin poikkeus
-oikeasta menettelytavasta, tekee avaamisen monimutkaisemmaksi ja
-vaikeammaksi. Yhdistetty aikalukko sisältää lisäksi sen omituisuuden,
-että pankkiholvin oveen liitetyn kellolaitoksen avulla voidaan ovet
-illalla niin sulkea, ettei kukaan voi niitä avata ennen kuin määrättynä
-tuntina seuraavana aamuna; ja silloinkin ainoastaan käyttämällä sitä
-ainoaa oikeaa lukolle määrättyä yhdistystä, joka suljettaessa on
-edeltäpäin määrätty.
-
-Samalla tavalla on taivaallinen Isämme sinetillä sulkenut monta
-suunnitelmansa piirrettä yön kuluessa hänen suurella aikalukollaan,
-joka oli niin asetettu, ettei sitä voitu avata ennenkuin "ajan
-täyttyessä" -- suuren ennalleenasettamispäivän aamuna. Ja silloin
-Jehovan Voideltu, jolla on "avain", ja joka ymmärtää lukkoon kätketyn
-yhdistyksen, "avaa, eikä kukaan ole sulkeva." (Ilm. 3: 7.) Hän avaa
-meille antamalla meille tiedon profeetallisen avaimen käyttämisestä,
-jotta ne, jotka etsivät ijäisen viisauden aarteita, voisivat ne löytää.
-Ja me voimme avata jumalallisen viisauden aarteita nyt, koska aamun
-hetki on tullut -- joskin on aikaista eikä maailma näe vielä valoa.
-Mutta ainoastaan ottamalla huolellisesti vaarin määräyksistä, ja
-sovittamalla avaimen suuren Rakentajan viittausten mukaisesti, aarteet
-avautuvat meille.
-
-Tämä kuvaus soveltuu todellakin koko Jumalan suunnitelmaan sen kaikissa
-osissa, sillä jokainen totuuden piirre ja jokainen ennustus ovat
-ainoastaan osia suuresta yhteydestä, joka nyt on avattu, koska on aamu
--- koska suuren aikalukon salvat ovat otetut pois. Ja tämä suuri
-yhtymä, kun se kerran on avattu, paljastaa täydelleen ja suuremmoisesti
-jumalallisen viisauden, vanhurskauden, rakkauden ja voiman kätketyt
-aarteet. Se, joka avaa, tulee totisesti tuntemaan Jumalan paremmin kuin
-koskaan ennen.
-
-Tutkikaamme sentähden Raamattua kunnioittavalla mielellä, jotta me
-oppisimme, mitä Jumala näkee hyväksi opettaa meille aikojen ja
-aikakausien suhteen. Koska hän äskettäin on tehnyt meille selväksi
-suunnitelmansa suuret ulkonaiset piirteet, niin voimme syyllä odottaa,
-että hänen aikansa on tullut johtaa meitä hänen aikojensa tuntemiseen.
-Kuluneina aikoina olivat ajat ja aikakaudet viisaasti kätketyt, ja
-pyhät säilyttivät siten rohkeutensa, koska aika oli pitkä; mutta kun
-suunnitelma alkaa lähetä ihanaa täytäntöään, on pyhien etuoikeus saada
-tietää siitä, jotta he voisivat nostaa päänsä ja iloita, tietäessänsä,
-että heidän vapautuksensa lähestyy. (Luuk. 21: 28.) Aikojen
-paljastuminen lopun ajalla on oleva pyhille hyödyksi ja virkistykseksi,
-kun sitä vastoin niiden aikaisempi paljastuminen olisi vahingoittanut
-ja masentanut.
-
-Meidän Jumalamme on selvästi järjestyksen Jumala. Jokainen työ, jonka
-hän tekee, on sopusoinnussa tarkkaan ennakolta tehdyn suunnitelman
-kanssa; ja hänen määrätyillä ajoillaan ja aikakausillaan on tärkeä
-merkitys ja huomattava osa tässä suunnitelmassa. Huomaa, että Jeesus
-syntyi määrättynä aikana. "Kun _aika oli täytetty_, lähetti Jumala
-Poikansa." (Gal. 4: 4.) Ei ennemmin, eikä myöhemmin, vaan juuri ajan
-täytyttyä. Meidän Herramme ensimäinen saarna koski aikaa. Hän tuli "ja
-saarnasi Jumalan valtakunnan evankeliumia ja sanoi: '_Aika on
-täyttynyt_, -- -- --; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi'." (Mark.
-1: 15.) "Kristus kuoli kun aika oli tullut." (Room. 5: 6.) "Hän
-herätettiin kuolleista kolmantena päivänä (ennakolta määrättynä aikana)
-_kirjotusten mukaan_." (1 Kor. 15: 4.) Hänen palveluksensa aikana hänen
-vihollisensa koettivat lakkaamatta ottaa hänet kiinni, mutta he eivät
-voineet tehdä sitä, "_sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut_."
--- Joh. 7: 30.
-
-Profeetallisia aikoja ei annettu uteliaisuuden tyydyttämistä varten,
-vaan sanan tutkijoille, jotta heille olisi mahdollista tuntea
-ennustetut tapaukset, _kun niiden aika oli tullut_. Siten esimerkiksi
-ennustukset ilmasivat ensimäisen adventin tai tulemisen ajan ja tavan,
-mutta sitä ei voitu ymmärtää ennen kuin Kristus oli tullut. Silloin se
-oli avuksi niille, jotka huolellisesti tutkivat Kirjotuksia,
-tunteakseen ihmisessä Jeesuksessa Kristuksen, jonka Jumala oli
-lähettänyt suunnitelmansa ja ennustusten mukaan. Aivan samalla tavalla
-määräävät ennustukset toisen tulemisen ajan ja tavan, kun on tullut
-aika ymmärtää niitä tapauksia, jotta ne auttaisivat meitä tuntemaan
-hänen päivänsä, kun se on tullut -- sen tapausten järjestyksen ja ajan
-vaatimukset. Jos huolellisesti lukee Vanhan Testamentin kirjotuksia,
-niin ei voi olla näkemättä sitä huomattua asemaa, joka niissä
-omistetaan aikamääräyksille, ja päivälleen asti kohdistuvaa tarkkuutta,
-joskin ne usein näyttävät kuuluvan hyvin vähäpätösiin tapauksiin. Mutta
-perusteellinen tutkija on huomaava, että nämä eri päivä- ja
-aikamääräykset ovat renkaita ihmeellisessä todistusketjussa, jotka
-suurella tarkkuudella viittaavat kahteen maailman historian
-ihmeellisimpään ja tärkeimpään tapaukseen: maailman Lunastajan ja
-Herran ensimäiseen ja toiseen tulemiseen ja kaikkiin niiden kanssa
-yhteydessä oleviin tapauksiin.
-
-Se seikka, että enemmistö kristityistä on välinpitämätön näiden
-asioiden suhteen, ei ole mikään hyväksyttävä perustus niille, jotka
-rakastavat hänen ilmestymistään, [tulemistaan], ja toivovat hänen
-hyväksymistään, jotta he myöskin vajoaisivat samankaltaiseen laimeuden
-tilaan.
-
-Tulee muistaa, että lihallinen Israel, Jumalan, "ystäviä"
-lukuunottamatta, loukkautui _eikä tuntenut etsikkoaikaansa_ (Luukk. 19:
-44), sekä että profeetat ovat ennustaneet kuinka _molemmat_ Israelin
-huoneet loukkaantuvat -- sekä nimellinen juutalaisten huonekunta että
-nimellinen kristittyjen huonekunta. (Jes. 8: 14.) Ainoastaan "jäännös"
-kummankin armohallituksen elonkorjuun lopussa on valmis ottamaan
-vastaan ja ymmärtämään niitä totuuksia, joiden aika on tullut, ja voi
-sen kautta päästä nauttimaan niitä erityisiä etuja ja oikeuksia, jotka
-sarastava uusi armohallitus tuo mukanaan. Tämän aikakauden lopussa
-tulee sentähden jokaisen yksityisen kristityn pitää huolta siitä, että
-hän kuuluu tuohon "jäännökseen" eikä tuohon laimeaan, huolettomaan ja
-välinpitämättömään nimikristilliseen seurakuntaan, joka varmasti tulee
-loukkaantumaan, kuten profeetat, Herra ja apostolit ovat ennustaneet,
-jota lihallinen Israeli esikuvasi, ja jonka Raamattu selittää olevan
-henkisen Israelin varjon tai esikuvan.
-
-Mutta kuten aika-ennustukset aikanaan tulevat olemaan suuresta
-merkityksestä, osottaessaan niitä Jumalan suunnitelman eri piirteitä,
-jotka kuuluvat elonkorjuuseen, j.n.e., niin on myöskin totta, että
-tieto meidän Herramme tulemisen ja ilmestymisen tavasta, on erittäin
-välttämätön. Me pyydämme, että lukija tullessaan tähän kohtaan ainetta,
-kiinnittää siihen erityistä huomiota. Ja kaiken tämän tiedon pohjana
-täytyy olla pyhyyttä ja nöyryyttä, jonka täytyy raivata tietä sen
-vastaanottamiselle, tekemällä Jumalan lapsen kykeneväksi raivaamaan
-sydämestään ennakkoluulot ja ahkerasti tarkastamaan ja tutkimaan sitä,
-mitä on ilmotettu. Näin tapahtui Jeesuksen ensimäisessä tulemisessa.
-Ainoastaan vakavat, vihkiytyneet ja hiljaiset voivat erottaa ajan ja
-tavan. Maailmanmieliset ja raskautetut, nuo yltäkylläiset, eivät voi
-huomata ennustuksia eikä niitä aikain merkkejä, jotka osottavat niiden
-täyttymistä, ennenkuin elonkorjuu on ohi ja erityisen suosion kesä
-päättynyt.
-
-Juutalaisen aikakauden lopussa tai "elonkorjuussa" olivat todella
-nöyrät ja vilpittömät "oikeat israelilaiset" odotuksessa, joka
-huomattavalla tavalla erotti heidät ylpeistä, maailman mielisistä ja
-itsevanhurskaista heidän ympäristöstään, niin etteivät he ainoastaan
-olleet paremmin valmistuneet ottamaan vastaan Jumalan suunnitelmaa
-sellaisena kuin hän oli sen järjestänyt, mutta myös herkemmät kuulemaan
-ja tutkimaan totuutta, kun he tulivat kosketukseen sen kanssa. Ja
-samalla kun meidän Herramme torjui luotaan itseensä tyytyväiset,
-soimaamishaluiset, virheitä etsivät ja viisastelevat fariseukset
-hämärillä tai väistelevillä vastauksilla, oli hänellä aikaa ja
-harrastusta tehdä totuuden selväksi sen nöyrille ja totisille
-etsijöille. (Matt. 13: 10--17; 16: 1--4; Mark. 7: 1--23; Luuk. 18:
-18--30; Joh. 1: 45--51; Luukk. 24: 13--32 ja 33--49; Joh. 20: 24--28;
-21: 1--12.) Ylpeät ja itsekylläiset ja kaikki, jotka seurasivat heitä,
-kompastuivat (Matt. 15: 14), kun sitä vastoin nöyrät ja totuutta
-janoavat vakavasti etsivät totuutta. (Matt. 13: 36; Mark. 4: 10.)
-Näille Herra selitti hämärät lausuntonsa sanoen: "_Teille_ Jumalan
-valtakunnan salaisuus on annettu, mutta noille ulkopuolella oleville,
-[ei _todellisille israelilaisille_], kaikki tulee vertauksissa, jotta
-he näkevin silmin näkisivät, eivätkä huomaisi, ja kuulevin korvin
-kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi."
-
-Siten on myös tämän aikakauden lopussa. Totuus erottaa nyt samoin kuin
-silloinkin vilpittömät ja nöyrät ja johtaa heitä eteenpäin siihen
-tietoon, jonka aika nyt on tullut, ja vahvistaa ja valaisee heitä,
-jotteivät he nimikristillisyyden suuren enemmistön kanssa kompastuisi,
-kun sitä vastoin haaleat ja itseensä tyytyväiset hylkäävät ne totuudet,
-joiden aika on nyt tullut, koska heitä sokaisee heidän sydämensä nurja
-tila. Siksipä heidät hyljätään kelpaamattomina tulemaan Herran
-morsiameksi. -- Ef. 4: 1; I Kor. 9: 27.
-
-Monet ovat joutuneet suureen eksytykseen luullessaan, etteivät Jumalan
-työt ja hänen suunnitelmansa ole sanottavammasta merkityksestä, sekä
-ettei Jumala vaadi mitään muuta kuin kristillisen luonteen hyveitä,
-joka paraiten säilytetään pysymällä tietämättömyydessä. Miten eri
-tavalla esittääkään Raamattu tämän seikan! Se neuvoo meitä ei
-ainoastaan viljelemään kristillisen luonteen hyveitä, vaan lakkaamatta
-säilyttämään sellainen sydämen tila, joka tekee meidät kykeneviksi
-erottamaan totuuden -- ja erittäinkin tuon suuren totuuden meidän
-Herramme läsnäolosta, kun sen aika oli tullut -- ja kun
-armohallituksessa tulisi muutos tapahtumaan. Armohallitukseen kuuluvat
-totuudet ovat yhtä tärkeät tämän aikakauden lopussa kuin ne olivat
-juutalaisen aikakauden lopussa. Ne, jotka silloin eivät voineet erottaa
-totuutta, jonka aika oli tullut, eivät myöskään voineet ottaa vastaan
-niitä armon-etuja, joiden aika oli tullut. Ja samalla tavalla on
-tämänkin aikakauden lopussa: ne, jotka eivät huomaa niitä totuuksia,
-joiden aika nyt on tullut, koska epäusko ja maailmallisuus ovat
-heidät soaisseet, eivät voi tulla osallisiksi niistä erityisistä
-armon-eduista, joiden aika nyt on tullut. Ne eivät ole voittajia,
-eivätkä siis kelvollisia Kristuksen morsiameksi. He eivät voi
-tulla osallisiksi pyhien perinnöstä Kristuksen kanssa hänen
-kanssaperillisinään. Nykyisten epäsuotuisten olosuhteitten tähden
-muodostaa totuus uskomme koetuskiven Jumalaa kohtaan, joka totuus
-viikatteen tavoin erottaa kelvolliset kelvottomista -- nisun lusteista.
-
-Profeetallisten aikojen tutkiminen on joutunut huonoon huutoon niiden
-väärien sovittelujen perustuksella, joita Kristuksen toisen tulemisen
-"adventistit" ynnä toiset ovat tehneet, jotka eivät ole saaneet nähdä
-niiden tapausten toteutuvan, joita he ovat odottaneet tapahtuvan heidän
-määrääminä aikoina. Me näemme kuitenkin, että Jumalan suunnitelmaan
-kuului näiden asioiden kätkeminen kaikilta muilta, paitsi määrätyltä
-luokalta, antamalla häväistyksen ja pilkan joutua tämän aineen osaksi,
-estäen siten tämän maailman viisaita ja ymmärtäväisiä käsittämästä
-niitä. (Matt. 11: 25.) Tämä oli, sitä emme epäile, yhtä paljon
-sopusoinnussa jumalallisen suunnitelman kanssa kuin Jeesuksen
-lähettäminen Nasaretiin, halveksittuun paikkaan, jotta häntä
-"nimitettiin nasaretilaiseksi" (Matt. 2: 23), vaikkakin hän
-todellisuudessa oli syntynyt tuossa kunniakkaassa Betlehemin
-kaupungissa. Kuten maailman viisaat ja ymmärtäväiset siihen aikaan
-sanoivat: "Saattaako mitään hyvää tulla Nasaretista?" niin huutavat
-monet näinä aikoina, kun on puhe profeetallisesta ajasta tai jostakin,
-joka on jollakin tavalla tekemisissä Kristuksen toisen tulemisen
-kanssa, se on "adventismia", ikäänkuin he tahtoisivat sanoa: "Voiko
-adventismista tulla mitään hyvää?" -- vaikkakin he myöntävät, että
-monet ennustukset, jotka sisältävät aikamääräyksiä, eivät vielä ole
-täyttyneet, ja että Herran toinen tuleminen on Raamatun huomatuin aine.
-
-Me tunnemme suurta myötätuntoa sekä ensimäisiä adventisteja
-(juutalaisia) kohtaan että toisia adventisteja kohtaan, joskin
-ainoastaan muutamat niin hyvin edellisistä kuin jälkimäisistä ovat
-käsittäneet ne totuudet, joita he ovat olleet niin lähellä, ja joita he
-kuitenkaan eivät ole voineet käsittää, koska niin hyvin edellisiä kuin
-jälkimäisiä on soaissut heidän _väärä odotuksensa_. Meidän ystävämme
-adventistit eivät ole kyenneet käsittämään Herramme toisen tulemisen
-tapaa eikä tarkotusta, sellaisena kuin Raamattu sen opettaa; siksipä he
-eivät ole odottaneet saavansa nähdä häntä "sellaisena kuin hän on",
-vaan sellaisena kuin hän _oli_. He luulevat, että hänen tulemisensa
-tarkotus on sellainen, että se täyttää, pyhiä lukuunottamatta, kaikki
-muut kauhulla ja pelolla; että hänen tarkotuksensa on koota valitut,
-hävittää muut ihmiskunnan jäsenet ja polttaa koko maailma. Omaksuen
-tällaisen käsityksen, käyttävät he profeetallisia aikoja ruoskana
-kurittaakseen ja ajaakseen ihmiskuntaa Jumalan puoleen. Mutta maailma
-katseli tyynesti tätä ja sanoi, että he olivat tyhmiä haaveilijoita, ja
-että jos löytyy Jumala, niin on hän varmaan sekä järjellisempi että
-vanhurskaampi. Maailman iva tuli yhä katkerammaksi ja katkerammaksi,
-kun heidän yhä uudistuvat ennustuksensa aineen katoamisesta ja
-maailmoiden häviämisestä eivät pitäneet paikkaansa. Täten me olemme
-tulleet siihen tilaan, että sellaisetkin kristityt, jotka hyvin
-tietävät, että ennustuksilla ja aikamääräyksillä on suhteellisesti
-huomattava asema jumalallisessa ilmestyksessä; epäuskoisella hymyllä
-kuuntelevat puhetta näistä aineista tai suorastaan julkisesti
-ylenkatsovat niitä. Mutta autuas on se,
-
-    "Ken tyynnä maailman pilkan kantaa vaan.
-    Ei vainon alle vaivu hän.
-    Ei saa hänt' tuska tuima turtumaan,
-    ei myöskään juonet Saatanan."
-
-Mutta Jumala ei antanut aikaennustuksia sellaista tarkotusta varten,
-eikä hän tule koettamaan käännyttää maailmaa sellaisella tavalla; sillä
-hän etsii sellaisia rukoilijoita, jotka häntä hengessä ja totuudessa
-rukoilevat (Joh. 4: 23), eikä sellaisia, jotka häpeävät palvella häntä.
-Jos hänen aikomuksensa olisi ollut pelottamalla pakottaa ihmisiä
-tottelevaisuuteen, olisi hän keksinyt jonkun onnistuneemman tavan kuin
-ajan julistamisen -- kuten ystävämme adventistit ovat osottaneet.
-Profeetallista aikaa ei annettu tekemään maailmaa rauhattomaksi, eikä
-ylipäänsä maailmalle missään suhteessa, vaan valistamaan, vahvistamaan,
-lohduttamaan, kehottamaan ja johtamaan Seurakuntaa (valituita) vaikeina
-aikoina maailmanajan lopulla. Sentähden on kirjotettu: "Jumalattomat
-eivät näitä tottele (ymmärrä), mutta ymmärtäväiset ottavat näistä
-vaarin." Näille siitä tulee "ruokaa aikanaan" joka muun ravinnon
-yhteydessä vahvistaa niitä, jotka sitä käyttävät, niin että voivat
-"_kestää_ pahana päivänä" -- sinä hädän päivänä, jolla tämä aikakausi
-päättyy. Se auttaa heitä käsittämään ihmeellisiä tapahtumia heidän
-ympärillään, etteivät menehdy pelvosta ja vavistuksesta, eivätkä tule
-sekaantumaan niihin päätelmiin ja tieteisiin, joita väärin sillä
-nimellä kutsutaan -- ja joista se päivä tulee olemaan tulvillaan.
-Sitten voivat he myös kuluttavan tulen [hädän] alla todistaa Jumalasta
-ja hänen suunnitelmastaan ja opettaa kansaa -- osottaa Jumalan
-suunnitelman lopulliseen ihanaan päämäärään, kohottaen pelastuksen
-lipun kansojen eteen. -- Jes. 62: 10.
-
-Tämä on aikaennustuksen tarkotus. Kuinka tärkeä ja välttämätön se
-onkaan, jotta Jumalan ihminen olisi täydellinen, täysin varustettu
-tällä ajalla. Ilman näitä profeetallisia ajantodistuksia voisi olla
-mahdollista, että näkisimme tapahtumat Herran päivänä tietämättä niistä
-mitään tahi tuntematta velvollisuuksiamme ja oikeuksiamme sinä aikana.
-Älköön sentähden kukaan tosi-vihkiytynyt pitäkö ala-arvoisina näitä
-profeetallisia ajantodistuksia. Ne ovat aijotut johtamaan sanojamme ja
-tekojamme Tuhatvuotispäivän aikaisessa aamusarastuksessa, ennen
-auringon nousua, maailman ja nimikirkon nukkuessa tietämättöminä ja
-huolettomina niistä armotaloudenmuutoksista, joita nyt tapahtuu. Nämä
-profeetalliset ajanmääräykset olivat suureksi osaksi keinoja Jumalan
-kädessä vetämään kirjottajan huomion täydellisemmin ja huolellisemmin
-jumalallisen suunnitelman muihin osiin. Näille ajanmääräyksille
-omistettu huomio ei voi olla tuottamatta pysyväistä hyötyä tutkijalle.
-Ne eivät ainoastaan ilmota hänelle "nykyistä totuutta", vaan antavat
-myös voimaa ja elävää todellisuutta kaikille raamatullisille
-totuuksille, todistamalla että kaikki Jumalan suunnitelmat ovat
-yhteisvaikutuksessa _aikaan_ ja _tapaan_ nähden hänen ihanien
-aikomuksiensa kehittämisessä.
-
-Niiden ennustuksien epäonnistuminen, joita adventistit, jotka ottivat
-määrätäkseen ajan maailman polttamiselle y.m., y.m., tekivät, on
-koskenut enemmän odotettujen tapahtumain luonnetta kuin aikaa.
-Juutalaisten tavoin erehtyivät he odottaessaan _väärää asiaa oikealla
-ajalla_. Tämä oli toinen syy heidän kykenemättömyyteensä selvästi
-ymmärtää totuutta, mutta pääsyy tähän oli se seikka, ettei aika vielä
-ollut tullut sen selvemmälle paljastamiselle. Ja kumminkin oli aika
-pyhien herättämiselle tutkimaan Herran ilmestymistä -- aika mennä Ylkää
-vastaan ja aika pettymykselle ennen hänen oikeaa tuloaan -- johon
-kaikkeen viitattiin Herramme vertauksessa kymmenestä neitseestä, kuten
-edempänä tulemme sen osottamaan. Niinkuin edellisessä osassa on
-näytetty, on se tuli, joka tulee kuluttamaan maan Herran päivänä,
-esikuvauksellinen, eikä kirjaimellinen. Seuraavassa luvussa osotetaan,
-että niiden muutamien aikaennustusten sovelluttamiset, jotka
-ennustukset adventistit erehdyttävinä hylkäsivät, eivät olleet
-erehdyksiä, vaan oikeita, ja että ne selvästi ilmottavat tämän ajan
-esikuvauksellista tulta -- joka jo palaa.
-
-Adventistit, jotka työskentelivät sen vaikeuden alaisina, että
-odottivat kirjaimellista maan palamista, koettivat pakottaa kaikkia
-erilaisia profeetallisia aikajaksoja yhteiseen päättymispäivään --
-päälle päätteeksi tavalliseen vuorokauteen. Täten tekivät he väkivaltaa
-toisille ennustuksille saadaksensa niitä sopimaan yhteen ja päättymään
-samaan aikaan toisten kanssa. Tuo selvempi käsitys, joka meillä nyt on
-jumalallisesta suunnitelmasta, ilmaisee erilaisien ajanennustuksien
-välillä vallitsevan täydellisen yhtäpitäväisyyden, eikä ole ollenkaan
-tarpeellista kääntää tahi tehdä väkivaltaa muutamille niistä,
-saadakseen niitä sopimaan yhteen toisien kanssa. Kun me seuraavassa
-luvussa alamme tarkastella johtavia ennustuksia, emme rakenna mitään
-järjestelmää tahi selitystapaa, jonka mukaan koettaisimme sovitella
-kaikkia profeetallisia aikakausia, vaan me seuraamme huolellisesti
-jokaista eri aikakautta sen loppuun, ja vasta sen jälkeen kudomme
-yhteen sen järjestelmän eli suunnitelman, jonka salaisuuksien suuri
-Ilmottaja täten ilmaisee. Tällöin huomataan, että järjestys ja
-sopusointu Jumalan suunnitelmassa aikaan ja aikakauteen nähden ovat
-yhtä ilmeiset kuin ne ihanat piirteet tässä suunnitelmassa, jotka
-edellisessä osassa havaittiin ja jotka ovat piirretyt aikakausien
-kartalle. Ja kun suuri maailmanaikakausien kello lyö profeetallisella
-kellotaululla määrätyt tunnit, tulevat ennustetut tapahtumat
-toteutumaan yhtä varmasti kuin sekin, että Jumala etukäteen on ne
-ilmottanut.
-
-
-
-
-TOINEN LUKU.
-
-RAAMATULLINEN AJANLASKU.
-
-Ajanlaskun tarpeellisuus ennustusten ymmärtämiseksi. -- Raamatun
-antamia välttämättömiä vuosilukuja. -- Aadamin luomisesta vuoteen 1873
-j.K. oli kuusituhatta vuotta. -- Raamatullisen ajanlaskun esittäminen
-suurissa ajanjaksoissa. -- Niiden yksityiskohtainen tutkiminen. --
-Luomisesta siihen päivään, jolloin vedenpaisumus oli kuivanut. --
-Liittoon asti Aabrahamin kanssa. -- Lain antamiseen asti. -- Kaanaan
-jakamiseen asti sukukuntien kesken. -- Tuomarien aikakausi. --
-Kuninkaiden aikakausi. -- Hävityksen aikakausi. -- Vuoteen 1873 j.K. --
-Missä tämä ajanlasku eroaa piispa Usherin ajanlaskusta, joka on otettu
-englantilaiseen Raamattuun. -- Herramme syntymisen oikea vuosiluku.
-
-
-Tässä luvussa esitämme raamatullisen todistuksen siitä tosiasiasta,
-että v. 1872 päättyessä kaksituhatta vuotta oli kulunut Aadamin
-luomisesta. Siitä johtuu, että me vuodesta 1872 olemme eläneet
-seitsemännessä vuosituhannessa tahi Tuhatvuosikaudessa -- jonka
-edellinen osa, "Herran päivä", "hädän päivä" tulee olemaan todistajana
-tämän maailman valtakuntien kukistumiseen ja Jumalan valtakunnan
-pystyttämiseen koko taivaan alle.
-
-Ajanlasku on sitäpaitsi tarpeellinen perustukseksi profeetallisten
-aikakausien tutkistelemiselle. Meidän täytyy ensinnäkin päästä
-varmuuteen siitä, millä paikalla me nykyään ajan virralla olemme.
-Voidaksemme määrätä tämän, täytyy meillä olla luotettavia vuosilukuja
-laskelmaa varten. Siksi alotamme ajanlaskulla. Ja täydellisen
-ihmishistorian ajanlasku täytyy välttämättömästi alkaa ihmisen
-luomisesta.
-
-Sitä ajanmäärää, joka on kulunut ihmisen luomisesta, arvostellaan eri
-tavalla. Niiden keskuudessa, jotka omaksuvat Raamatun tiedonannot, ei
-voi olla suuria mielipiteiden eroavaisuuksia, mutta niiden joukossa,
-jotka hylkäävät ne, ovat eroavaisuudet äärettömät, vaihdellen
-kymmenestätuhannesta aina satoihintuhansiin vuosiin asti. Näitä
-otaksumisia perustetaan tosiseikkoihin, jotka antavat ainoastaan heikon
-tuen sellaisille liijoitetuille ja ylen rohkeille johtopäätöksille.
-Esimerkiksi se seikka, että on löydetty piikivisiä nuolenpäitä Sveitsin
-ja Irlannin turvesoista melkoisesta syvyydestä maan pinnan alla,
-otetaan _todistukseksi_, että nuolenkärkien nykyinen paikka kerran on
-ollut maanpintana, ja että turvesuo vähitellen on kasvanut niiden
-ympäri ja päälle; ja sellaiselle kasvamiselle tarvittava aika,
-lasketaan nykyisen vuosisadassa tapahtuvan kasvamisen mukaan, joka on
-hyvin vähäinen. Jos heidän edellytyksensä olisivat tosia, todistaisivat
-ne luonnollisesti, että ihminen on ollut olemassa satoja tuhansia
-vuosia sitten. Mutta toiset geoloogit (maanpinnantutkijat) osottavat,
-ja hyvillä syillä, näiden turvesoiden kerran olleen niin veteliä, että
-nuolenpää saattoi helpostikin vajota melkoiseen syvyyteen vähitellen,
-muutamissa sadoissa vuosissa.
-
-Esitämme toisen esimerkin: -- "Pohjatutkimuksien kautta Niilinlaakson
-mutaisessa maassa keksittiin kaksi poltettua tiilikiveä, toinen
-kymmenen, toinen kahdentoista sylen syvyydessä. Jos me maalaamme
-vuotuisen kerrostumisen paksuuden, jonka virta muodostaa, kahdeksaksi
-tuumaksi vuosisadalta, on meidän laskettava toiselle näistä
-tiilikivistä ikää 12,000 vuotta ja toiselle 14,000 vuotta.
-_Vertailevien laskelmien nojalla_ otaksuu Burmeister (eräs kuuluisa
-geoloogi) että on kulunut seitsemänkymmentäkaksituhatta vuotta siitä,
-kun ihminen ensin esiintyi Egyptin maalla; ja Draper (toinen tunnettu
-geoloogi) laskee eurooppalaiselle ihmiselle, joka eli viimeisen
-jääkauden aikana, ikää yli 250,000 vuotta." [Prof. N. Joly kirjassaan
-"Ihminen ennen metalleja".]
-
-Luonnollisesti me, jos _me laskisimme_ aivan samalla tavalla kuin nämä
-_suuret_ miehet tekevät, tulisimme samanlaisiin _suuriin_ tuloksiin.
-Mutta eräät meistä ovat siksi oppimattomia, että voivat panna
-kysymykseen, eikö ole luultavampaa, että Niilin mutakerrostumat ovat
-olleet hyvin säännöttömiä kuten toistenkin virtojen, jotka väliin
-muuttavat jokiuomaansa ja huuhtovat pois melkoisen osan äyräistään
-yhden ainoan tulvan aikana. Edelleen muistamme vedenpaisumuksen Noan
-päivinä, jota ei ainoastaan Raamatussa nimenomaan mainita, vaan joka on
-säilynyt pakanakansojen vanhimmissa perimätiedoissa. Mitenkähän paljon
-mutaa ja jätteitä _vedenpaisumus_ onkaan synnyttänyt noiden kahdeksan
-tuuman lisäksi vuosisadalta. Me ihmettelemme myös, miksi ei näiden
-_suurien_ nerojen mieleen ole juolahtanut se, mikä on luonnollinen asia
-muille, jotka eivät ole _liian suuria_, että kaksi tiilikiveä, heitetyt
-tuohon "_mutaiseen maahan_" aikana, jolloin se oli veden peittämä ja
-pehmeä, vajoaisivat melkoisen syvälle omasta painostaan, erittäinkin
-kun niiden tiheys on niin paljon suurempi, kuin mutaisen maan. Mitä
-erotukseen syvyydessä näiden kahden tiilikiven välillä tulee, olisi
-_oppimattomalle_ henkilölle paljon mahdollisempaa otaksua, että toinen
-putosi mutaan syrjälleen tahi päälleen, ja toinen lappeelleen ja vaipui
-niinmuodoin hitaammin, kuin ajatella, että ihmiset, jotka elivät
-kahdentuhannen vuoden ajanetäisyydellä toisistaan, olisivat tehneet
-kaksi aivan samanlaista tiilikiveä.
-
-Ei ole monta vuotta sitten, kun löydettiin ihmisen luuranko paikasta,
-joka oli ollut osa Missisippivirran uomaa, ja eräät geoloogit alkoivat
-laskea, miten monta tuhatta vuotta _mahdollisesti_ oli kulunut niiden
-monien muta- ja maakerrosten perustuksella, jotka peittivät
-luurankoa. He luulivat saaneensa erittäin arvokkaan mallikappaleen
-historiantakaisesta ihmisestä. Mutta sitten löydettiin useita jalkoja
-luurangon alta, osia n.s. "ruuhesta", sellaista, jota käytettiin
-Missisipillä vähemmän kuin viisikymmentä vuotta sitten, joka
-kokonaan kumosi heidän laskelmansa ja säästi ihmiskunnan uudesta
-_todistuksesta_, että maailma on satojatuhansia vuosia vanhempi, kuin
-mitä Raamattu opettaa.
-
-Me jätämme yhteensoveltumattomat ja kokonaan epäluotettavat arvelut,
-joita muutamat geoloogit ovat tehneet tässä ajanlaskua koskevassa
-aineessa ja käännymme ihmiskunnan historiaan saadaksemme valaistusta.
-Mutta mitä löydämme? -- Vanhimpain pakanakansojen historiaa ei voi
-selvästi johtaa taaksepäin edes kolmeatuhatta vuotta. Sen takana on
-kaikki hämärää, epätietoista, tarunsekaista, satumaista, epäluotettavaa
-perimätietoa. Roomalainen historia ei johda niin kauvas taaksepäin,
-koska on ainoastaan kaksikymmentäseitsemän sataa vuotta siitä kun Rooma
-perustettiin, ja sitäpaitsi ovat sen ensimäiset vuosisadat verhotut
-perimätietojen epävarmuuteen. Kolmetuhatta vuotta takaperin
-babylonilaisessa, syrialaisessa ja egyptiläisessä historiassa vievät
-meidät aikaan, jossa muistiinpanot ovat katkonaisia ja syvän
-hämärän verhoamia. Sama aikamäärä Kiinan historiassa vie meidät
-Tsjen-hallitsijasukuun, jolloin kiinalaisen historian tapahtumat
-"alkavat tulla luotettavimmiksi." Kreikassa, joka on ollut tunnettu
-sivistyksestään viimeksi kuluneiden kolmentuhannen vuoden aikana, jossa
-ennen muita odottaisimme löytävämme tarkkaa historiaa, -- mitä
-löydämme? Me huomaamme sen vuosiluvut tarkoiksi viimeisten
-kahdenkymmenenkuuden vuosisadan kuluessa, mutta ei kauemmas. Sen takana
-on aika, joka on tunnettu Kreikan "jumalaistarullisen tahi
-historiantakaisen" ajan nimellä.. Ainoa järjellinen ja yhtäjaksoinen
-kertomus niistä kolmesta ensimäisestä tuhannesta vuodesta, jona ihminen
-on elänyt maan päällä, on Raamatussa; ja tämä asianhaara sopiikin
-yhteen sen vaatimuksen kanssa, että se on jumalallista alkuperää, ollen
-Jumalan johdon ja varjeluksen alainen.
-
-Niinkuin on historian laita, niin on vuosilukujenkin; maailmalla ei
-ole, lukuunottamatta Raamattua, mitään keinoa johtaa ajanlaskuaan
-kauvemmaksi kuin vuoteen 776 e.K. Tämän aineen suhteen viittaamme Yale
-Collegen professorin, Fisherin, lausuntoon. Hän sanoo: "Tarkka tapa
-määrätä vuosilukuja, saavutettiin vähitellen. Ajanjaksojen keksiminen
-oli tarpeellinen tätä tarkotusta varten. _Ensimäinen määrätty aika_
-tapahtumien päiväämisellä vahvistettiin Baabelissa -- Nabonassarin
-aikakautena 747 e.K. Kreikkalaiset (noin vuodesta 300 e.K.) laskivat
-aikansa ensimäisestä muistiinkirjotetusta voitosta olympialaisissa
-leikeissä 776 e.K. Näitä leikkejä pidettiin joka neljäs vuosi. Jokainen
-olympikausi oli siis neljän vuoden ajanjakso. Roomalaiset alkoivat
-vasta muutamia vuosisatoja Rooman perustamisesta laskea aikansa _siitä_
-tapauksesta alkaen, s.o. v:sta 753 e.K."
-
-Lisätodistuksena siitä, että monet kaukaisen muinaisajan historioista
-ovat niin täynnä mielikuvituksia ja tarumaisia perimätietoja, että ne
-ovat arvottomia ajanlaskullisia vuosilukuja varten, eivätkä mitenkään
-ansaitse huomiota sellaisina, lainaamme tähän amerikkalaisesta
-Cyclopaediasta (tieto-sanakirjasta) kirjotuksen _Ajanlasku_.
-
-"Vanhain kansain historiat, jollemme tee poikkeusta hebrealaisiin
-nähden, menevät taaksepäin tuhansia tahi miljoonia vuosia tarullisiin
-aikakausiin; ja vielä sittenkin, kun muistiinpanot alkavat saada
-historiallisen leiman, ovat ristiriitaisuudet erittäin suuret. -- --
-Assyrialaisten, babylonialaisten ja egyptiläisten kirjotukset ovat
-tehdyt kuolleilla kielillä ja käyttävät aikoja sitten vanhentuneita
-kirjainmerkkejä. -- -- Kreikkalaiset ja roomalaiset vuosiluvut voidaan
-ylipäänsä hyvin todeta ensimäiseen olympikauteen asti, v. 776 e.K., ja
-konsulaatin pystyttämiseen, v. 510 e.K. Aika tätä ennen perustuu
-oikeastaan perimätietoihin tai taruihin. Herodotukseen voidaan luottaa
-siinä, mikä koskee hänen aikakauttaan, noin 450 e.K. ja sataa tai
-parisataa vuotta aikaisemmin."
-
-Clinton sanoo, eräässä teoksessa kreikkalaisesta ajanlaskusta (siv.
-283): "Se historia, jota hebrealaiset kirjotukset sisältävät, esittää
-ihmeellisen ja miellyttävän vastakohdan kreikkalaisten varhaisempien
-tiedonantojen rinnalla. Viimeksi mainituissa voimme työläästi huomata
-ainoastaan muutamia tosiasioita, joita runoilijat ovat meille
-säilyttäneet, jotka sitten runon ja tarun koristamina jättivät
-jälkeensä sen, mitä suullisen perimätiedon kautta olivat ottaneet
-vastaan. Hebrealaisen kansan aikakirjoissa on meillä luotettavia,
-aikalaisten hengen johdolla kirjotettuja kertomuksia. Mitä he ovat
-jättäneet jälkeensä, tulee niinmuodoin meille moninkertaisella
-uskottavaisuudella ja vahvistuksella. Heillä oli apunaan jumalallinen
-ilmotus kirjottaissaan tosiasioista, joissa heidän todistuksensa
-inhimillisinäkin todistajina olisi ollut pätevä."
-
-Raamattu, Jumalan lahjottama historiamme kolmesta ensimäisestä
-vuosituhannesta, on ainoa teos maailmassa, joka, alkaen Aadamista --
-ensimäisestä ihmisestä, jota historia, joku muistomerkki tahi kirjotus
-mainitsee, jonka nimi, samoin kuin aika hänen luomiselleen ja
-kuolemalleen, on mainittu, ja jonka jälkeläisiä voidaan seurata nimi
-nimeltä ja ikä ijältä seuraavissa polvissa lähemmä neljän tuhannen
-vuoden aikana, -- antaa meille selvän ja yhden jaksoisen kertomuksen
-siihen aikaan asti, jolloin yleistä historiaa voidaan pitää riittävän
-todennäköisenä. Niinkuin tulemme näkemään ulottuu raamattukertomus
-Kyyroksen ensimäiseen vuoteen, 536 e.K., kyllin todennettuun ja
-yleisesti hyväksyttyyn vuosilukuun. Siinä katkeaa raamatullisen
-ajanlaskun yhtäjaksoisuus -- paikassa, josta alkaen yleiseen historiaan
-voidaan luottaa. Jumala on siten pitänyt huolta, että hänen lapsillaan
-on selvä ja yhden jaksoinen kertomus nykyiseen aikaan asti. Vieläpä
-Raamattu ennustuksillaan täydentää historiaa aina "kaiken
-ennalleenasettamisen" täyttymiseen asti seitsemännen vuosituhannen
-lopussa, josta ijankaikkisen autuuden uusi aikakausi tulee alkamaan.
-Raamattu onkin sentähden ainoa alkutietokirja maailmassa, joka esittää
-katsauksen ihmiskunnan historiaan kokonaisuudessaan. Se vie meitä
-kadotetusta paratiisista Genesissä (1 Mooseksenkirjassa)
-jälleenasetettuun paratiisiin Ilmestyskirjassa ja seuraa ihmiskunnan
-tietä aina ijankaikkisuuteen asti. Yhdistettyinä, tarjoavat Raamatun
-historia ja sen ennustukset panoraamallisen tai seikkaperäisen taulun
-maailman tapahtumain koko kulusta aina ihmisen luomisesta ja
-lankeemisesta hänen sovittamiseensa ja ennalleenasettamiseensa asti.
-Raamattu on sentähden kaiken historian johtotähti ja perustus. Ilman
-sitä, niinkuin todenmukaisesti on sanottu, olisi historia "vesistöjen
-kaltainen, jotka juoksevat tuntemattomista lähteistä tuntemattomiin
-meriin", mutta sen johdolla voimme seurata näitä virtoja niiden
-lähteille asti, vieläpä enemmän, voimme huomata niiden ihanaa
-päättymistä ijankaikkisuuden valtameressä.
-
-Raamatusta ainoastaan voimme sentähden odottaa löytävämme kertomuksen,
-joka asettaa paikoilleen soveltumattomat aikakaudet ja ajanlaskulliset
-säännöttömyydet, joita maailmanhistorian vuosikirjat ensi katsauksella
-osottavat -- asettaa ne sopusointuun keskenään ja luonnon aikakausien
-kanssa.
-
-Kun alotamme kysymyksellä: Kuinka pitkä aika on ihmisen luomisesta? on
-meidän oltava ja olemmekin vakuutetut, että hän, joka antoi ennustukset
-ja sanoi, että niitä tultaisiin ymmärtämään lopun ajalla, on Sanassaan
-pitänyt huolta vuosiluvuista, jotka ovat tarpeellisia asettamaan näitä
-ennustuksia oikeille ajoille. Kuitenkin se, joka odottaa löytävänsä
-nämä asiat niin selvästi esitettynä, että pintapuolinen lukija, tahi
-epärehellinen epäilijä tulisi niistä vakuutetuksi, tulee huomaamaan
-pettyneensä. Jumalan ajat ja aikakaudet ovat ilmotetut sillä tavalla,
-että ne tänä aikana ovat vakuuttavia ainoastaan niille, jotka
-tuttavuutensa kautta Jumalan kanssa kykenevät erottamaan hänen
-luonteenomaisia tapojansa. Todistukset ovat annetut, "jotta _Jumalan
-ihminen_ olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut." (2
-Tim. 3: 17.) He tietävät hyvin, että kaikilla poluilla, joilla heidän
-Isänsä johtaa heitä, heidän on vaellettava uskossa eikä näkemisessä.
-Jokaiselle, joka on valmis siten vaeltamaan, toivomme olevamme
-tilaisuudessa askel askeleelta osottamaan varmoja esityksiä Jumalan
-sanasta -- jotka antavat vahvan perustuksen järkevälle uskolle.
-
-Emme tahdo tässä vertailla Septuagintan (Vanhan Testamentin
-kreikkalaista käsikirjotusta) ja hebrealaisen Vanhan Testamentin
-kirjojen arvoa, tahi niiden eroavaisuuksia ajanlaskullisissa
-vuosiluvuissa y.m. Me tyydymme ja toivomme lukijankin kanssamme
-tyytyvän siihen huomautukseen, että edellinen on Egyptissä laitettu
-käännös, kuu sitä vastoin jälkimäinen on alkuperäinen heprealainen
-asiakirja. Tämä asianhaara yhteydessä sen kanssa, että hebrealaiset
-taikauskoisella kunnioituksella varjelivat jokaista kirjainta ja
-piirtoa pyhässä kirjassa, antavat varman todistuksen hebrealaisen
-alkutekstin luotettavaisuudesta. Asiantuntijat hyväksyvät sen yleisesti
-ja me seuraamme myös tässä sen vuosilukuja y.m.
-
-Tässä esitämme todistuksen siitä, että Aadamin luomisesta _vuoteen_
-1873. j.K. oli kulunut kuusi tuhatta vuotta. Ja vaikkakaan Raamattu ei
-sisällä mitään suoranaista tiedonantoa siitä, että seitsemäs
-vuosi-tuhat tulisi olemaan Kristuksen hallituksen aikakausi,
-ennalleenasettamisen suuri sabbattipäivä maailmalle, niin ei tuo
-kunnianarvoinen perimätieto kuitenkaan ole järjellistä pohjaa vailla.
-Israelille, tyypilliselle kansalle, annettu laki, joka määräsi, että
-kuuden päivän työtä ja vaivaa seuraisi yhden päivän virkistys ja lepo
-heidän askareistaan, näyttää sopivalla tavalla esikuvaavan niitä kuutta
-tuhatta vuotta, joiden aikana koko luomakunta kärsii ja huokailee
-synnin ja kuoleman orjuudessa (Room. 8: 22), josta se turhaan koettaa
-vapautua, ja sitä suurta Tuhatvuotispäivää, jolloin ne, jotka tekevät
-työtä ja ovat raskautetut, saavat tulla Kristuksen Jeesuksen, heidän
-sielujensa paimenen ja piispan luokse, ja voivat hänen kauttansa saada
-rauhaa ja virvotusta ja ennalleenasettamista, jolloin, hänen kalliin
-verensä ansion kautta, he voivat katua ja löytää syntein
-anteeksiantamusta. Esikuvauksellisena seitsemäntenä päivänä kysyi hän
-sairaalta mieheltä: "Tahdotko tulla terveeksi?" ja vastaukseksi hänen
-uskolleen ja tottelevaisuudelleen antoi hän hänelle voimaa ottaa
-sänkynsä ja mennä. (Katso Joh. 5: 6--9 kuin myös Matt. 12: 10, 13; Joh.
-7: 23; Luuk. 13: 11--16; 14: 1--5.) Samalla tavalla antityypillisenä
-Sabbattina, Tuhatvuotiskautena, ilmotetaan koko maailmalle, että "_joka
-tahtoo_" hän voi saada ijankaikkisen elämän ja terveyden, jos hän
-osottaa sitä varten määrättyä uskoa ja tottelevaisuutta.
-
-Emme saa jättää huomioonottamatta jo aikasemmin (I Osassa, 8 luvussa)
-huomautettua asiaa, että _päivä-sana_ on epämääräinen ja merkitsee
-ainoastaan joko pitempää tai lyhempää ajanjaksoa. Apostoli Pietari
-viittasi siihen, että seitsemäs tuhatvuosikausi maailman historiassa
-tulisi olemaan seitsemäs päivä Jumalan laskussa, sanoen: "Mutta tämä
-yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että yksi päivä on Herran
-edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä.
--- -- Mutta Herran päivä on tuleva" j.n.e. -- 2 Piet. 3: 8, 10.
-
-Jos siis seitsemäs tuhatvuotiskausi maailman historiassa on ajanjakso,
-joka erityisesti osotetaan olevan Kristuksen hallituksen aikakausi,
-tulemme, osottaessamme, että se alkoi v. 1873, todistamaan, että me
-_nyt jo_ olemme _siinä aikakaudessa_. Tämä johtaa mieleemme, mitä jo
-edellisessä osassa näytimme, kuinka Raamattu osottaa Tuhatvuotiskauden
-eli Herran päivän aamu-sarastuksen olevan synkän ja myrskyisen ja
-täynnä hätää ja vaikeuksia maailmalle ja nimikirkolle, vaikka sen
-ensimäinen sarastus tulee olemaan täynnä virkistystä ja mielihyvää
-pyhille, jotka ammentavat lohdutusta ja rauhaa heille evankeliumissa
-annetusta toivosta, joka ankkurin lailla tunkee hädän ajan toiselle
-puolelle ja tarttuu lujasti Tuhatvuotiskauden auringonnousun ja
-ihanuuksien kalliisiin lupauksiin. He näkevät hädän päivän toisella
-puolella luvatun ihanan hallituksen siunauksineen.
-
-Maailman yleinen tila tänä päivänä ja vuoden 1873 jälkeen, nopeasti
-kehittynyt sosialismi, nihilismi ja kommunismi, joiden julkilausuttu
-tarkotus on olevien hallitusten kukistaminen, ja maailman omaisuuden
-uusi jakaminen, eivät suinkaan ole ristiriidassa sen kanssa, mitä me
-odotamme, joskin muutamissa suhteissa näissä asioissa on paljon
-sellaista, jota lakia, järjestystä ja rauhaa rakastavat täytyvät
-syvästi paheksua. Ainoastaan ne, jotka näkevät, että tuleva laittomuus
-ja hätä ovat Jumalan välikappaleita vielä täydellisemmän lain ja
-järjestyksen ja pysyvämmän rauhan pystyttämiseksi, tulevat vapautumaan
-vallalla olevasta pelosta kun nämä asiat tapahtuvat.
-
-Mutta seitsemännen tuhannen tahi Tuhatvuotiskauden osottaminen ei ole
-ainoa asia, joka tekee ajanlaskun arvokkaaksi; sillä vaikka tulemme
-osottamaan useita ennustussarjoja, jotka ovat aivan riippumattomia
-ajanlaskusta, niin on tämä kumminkin se mittapuu, jonka mukaan toisia
-ennustussarjoja tutkitaan ja vahvistetaan. Se täydellinen
-yhtäpitäväisyys näiden kahden ennustusluokan välillä, joista toinen
-riippuu, toinen ei riipu ajanlaskusta, ei ole ainoastaan voimallinen
-todistus mainitun sovelluttamisen oikeudesta, vaan myös sen ajanlaskun
-oikeudesta, joka tuo ilmi tämän sopusoinnun. Tätä voi verrata avaimeen.
-Se avain, joka aukasee vaikeasti avattavan aarrearkun, on varmasti
-oikea avain. Seuraavassa esitetty ajanlasku yhdistää sopusointuun
-erikaltaiset profeetalliset lauselmat, jotka koskevat Kristuksen
-valtakuntaa ja sen pystyttämistä, näyttämällä niiden keskinäisen
-järjestyksen ja ajan. Ajanlasku on se varsi eli kahva, jonka kautta
-kaikki profeetalliset ajanmääräykset, avaimen lehden eri osien lailla,
-pysyvät koossa ja käsitellään.
-
-
-
-Lyhyt Ajanlaskun katsaus vuoteen 6000 asti maailman luomisen jälkeen
-
-
-Seuraavaa lyhyttä katsausta ajanlaskullisiin aikakausiin voitanee
-oikeudella nimittää raamatulliseksi ajanlaskuksi, koska yksinomaa
-raamatullista alkulähdettä on seurattu Kyyroksen ensimäiseen vuoteen
-asti, 536 e.K., jonka asiantuntijat ylimalkaan hyväksyvät ja pitävät
-oikeana vuosilukuna. Tähän päättyy raamatullisen ajanlaskun lanka --
-vähän myöhemmin sitä aikaa, jolloin maailman historia alkaa tulla
-luotettavaksi. Tämä on itsessään ihmeellinen todistus Jumalan johdosta
-ja huolenpidosta auttaa meitä ainoastaan siinä, jossa emme voi itseämme
-auttaa.
-
-
-Aadamin luomisesta
-
-    Vedenpaisumisen päättymiseen.............. 1656 vuotta
-    Siitä Aabrahamin kanssa tehtyyn liittoon .  427   "
-    Siitä Israelin lähtemiseen Egyptistä ja
-      lain antamiseen.........................  430   "
-    Siitä Kaanaan jakamiseen..................   46   "
-    Tuomarien aikakausi.......................  450   "
-    Kuninkaiden aikakausi.....................  513   "
-    Autiona olemisen aika.....................   70   "
-    Siitä vuoteen 1...........................  536   "
-    Siitä vuoteen 1873........................ 1872   "
-                                      Yhteensä 6000   "
-
-Kun me tarkastamme näitä jaksoja kutakin erikseen, voinee lukija laskea
-ne itsekseen, jotta näkisi, mitenkä vahva perustus uskollemme on pantu
-Jumalan sanaan. Tulemme huomaamaan kaksi aukkoa Vanhan Testamentin
-historiallisessa kertomuksessa, mutta kun sitte huomaamme Jumalan
-Uudessa Testamentissa pitäneen huolta silloista, jotka johtavat näiden
-aukkojen yli, on se lisäävä luottamustamme siihen, että Jumala on niin
-järjestänyt alkulähteen, että hänen aikansa ja hetkensä olivat
-peitetyt, kunnes hänen määrätty aikansa niiden ilmottamisesta oli
-tullut, -- aivan niinkuin hän oli tehnyt toistenkin totuuksien kanssa,
-kuten jo on huomautettu.
-
-Tahdomme nyt tarkastella edellisiä aikajaksoja kutakin erikseen ja
-siinä järjestyksessä missä ovat ylempänä merkityt, Kyyroksen
-hallitukseen asti. Pitäkää Raamattu käsillä ja tarkastakaa jokainen
-ote, että ottaisitte tämän vastaan Jumalan, eikä ihmisten sanana.
-
-
-Ajanlasku Aadamin ajasta siihen päivään jolloin vedenpaisumus päättyi.
-
-    "Adam oli 130 ajastajan vanha, ja
-    siitti pojan ja kutsui hänen nimensä
-    Set" -- 1 Moos. 5: 3..................  130 vuotta
-    "Set oli 105 ajastajan vanha ja
-    siitti Enoksen" -- 1 Moos. 5: 6.......  105   "
-    "Enos oli 90 ajastajan vanha ja
-    siitti Kenanin" -- 1 Moos. 5: 9.......   90   "
-    "Kenan oli 70 ajastajan vanha ja
-    siitti Mahalaleelin" -- 1 Moos. 5: 12 .  70   "
-    "Mahalaleel oli 65 ajastajan vanha ja
-    siitti Jaredin" -- 1 Moos. 5: 15......   65   "
-    "Jared oli 162 ajastajan vanha ja
-    siitti Eenokin" -- 1 Moos. 5: 18......  162   "
-    "Eenok oli 65 ajastajan vanha ja
-    siitti Metusalan" -- 1 Moos. 5: 21....   65   "
-    "Metusala oli 187 ajastajan vanha ja
-    siitti Lamekin" -- 1 Moos. 5: 25......  187   "
-    "Lamek oli 182 ajastajan vanha ja
-    siitti pojan ja kutsui hänen nimensä
-    Noa" -- 1 Moos. 5: 28, 29.............  182   "
-    "Noa oli 600 ajastajan vanha, koska
-    vedenpaisumus tuli maan päälle"
-    -- 1 Moos. 7: 6.......................  600   "
-    Yhteensä Aadamin luomisesta _siihen
-    päivään_ kunnes vesi _kuivui_   ____
-    -- 1 Moos. 8: 13...................... 1656   "
-
-Ei voi pyytää mitään yksinkertaisempaa ja päivälleen tarkempaa kuin
-tämä on. Tarkastakaamme nyt seuraavaa jaksoa.
-
-Ajanjakso vedenpaisumuksesta liittoon Aabrahamin kanssa, heti Taran,
-hänen isänsä kuoltua.
-
-    "Sem siitti Arfaksadin kahta vuotta
-    vedenpaisumuksen jälkeen"
-    -- 1 Moos. 11: 10.....................    2 vuotta
-    "Arfaksad oli 35 ajastajan vanha ja
-    siitti Salan" -- 1 Moos. 11: 12.......   35   "
-    "Sala oli 30 ajastajan vanha ja siitti
-    Eberin" -- 1 Moos. 11: 14.............   30   "
-    "Eber oli 34 ajastajan vanha ja siitti
-    Pelegin" -- 1 Moos. 11: 16............   34   "
-    "Peleg oli 30 ajastajan vanha ja siitti
-    Regun" -- 1 Moos. 11: 18..............   30   "
-    "Regu oli 32 ajastajan vanha ja siitti
-    Serugin" -- 1 Moos. 11: 20............   32   "
-    "Serug oli 30 ajastajan vanha ja siitti
-    Nahorin" -- 1 Moos. 11: 22............   30   "
-    "Nahor oli 29 ajastajan vanha ja siitti
-    Taran" -- 1 Moos. 11: 24..............   29   "
-    "Tara oli 205 ajastajan vanha ja kuoli"
-    -- Moos. 11: 32.......................  205   "
-                                   Yhteensä 427   "
-
-Tämäkin on hyvin yksinkertasta ja tarkkaa. Mutta seuraavaa jaksoa ei
-ole niin helppo seurata; sillä suora ajanlaskullinen polveutuma
-katkaistaan israelilaisten lähtöön asti Egyptistä. Niinmuodoin olisi
-vallan mahdotonta mennä eteenpäin, elleivät Paavali ja Stefanus,
-Jumalan puhetorvina, antaisi meille yhdistävää rengasta.
-
-
-Ajanjakso liitosta Aabrahamin kanssa lain antamiseen.
-
-Paavali selittää tämän ajanjakson pituuden olleen
-neljäsataakolmekymmentä vuotta (Gal. 3: 17). Liitto sisälsi lupauksen
-Kaanaan maan ijankaikkisesta omistamisesta, ja vaikka se useita kertoja
-uudelleen vahvistettiin Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, oli se
-kumminkin aina sama liitto. (Katso 1 Moos. 12: 7, 8; 13: 14--18; 26: 3,
-4; 35: 9--12; 46: 2--4; 50: 24.) Kuten näkyy vertailusta 1 Moos. 12:
-1--5, 7 ja Apt. 7: 2--5 välillä, tehtiin liitto (edelläkäyneen
-lupauksen mukaan), niinpian kun Aabraham täydellisesti oli noudattanut
-niitä ehtoja, joiden nojalla hänen piti saaman sen: s.o., kohta kun hän
-oli astunut Kaanaan maahan, joka tapahtui heti hänen isänsä kuoltua.
-Hän kuoli matkalla Kaanaasen, Haranissa. Kun meillä siten on
-Stefanuksen sanojen kautta vahvistettu vuosiluku liiton tekemiselle --
-kohta Taran kuoleman jälkeen -- ja kun meillä sen lisäksi on Paavalin
-sana, että laki annettiin neljäsataakolmekymmentä vuotta liiton
-jälkeen, täyttyy tällä tavoin aukko Vanhan Testamentin ajanlaskussa
-Uuden Testamentin kautta. Mutta lukekaamme kertomusta huolellisesti,
-jotta näkisimme miten huolellisesti yhdistämissilta on rakennettu.
-
-"Ja Herra _oli_ sanonut Aabrahamille [ennen kun hän jätti Mesopotamian,
-kaldean Urin]: Lähde maaltas ja suvustas ja isäs huoneesta [veljiesi
-y.m. luota] siihen maahan, jonka minä sinulle osotan; ja [jos siten
-teet] teen minä sinut suureksi kansaksi", j.n.e. (1 Moos. 12: 1, 2.
-Vertaa Apt. 7: 2.) Tämä osottaa sen, että Jumala oli _ehdottanut_
-liittoa Aabrahamille ennen Taran, hänen isänsä kuolemaa, ja ennen kun
-hän muutti Haran'iin tahi Karran'iin. Oli kuitenkin ehto, jossa
-kysyttiin Aabrahamin uskoa ja tottelevaisuutta, ennen kun liitto
-todella voitiin tehdä. Tämä ehto sisälsi sen, että hänen piti osottaa
-luottamustansa lupaukseen jättämällä synnyinmaansa ja sukunsa
-mennäkseen siihen maahan, johon häntä oli käsketty menemään. Tämän
-Aabraham teki, ja kun hänen vaimollaan, hänen veljensäpojalla Lotilla
-ja hänen ijäkkäällä isällään oli sama usko ja halusivat seurata häntä
-myötä- ja vastoinkäymisissä, sallittiin se heille, ja nuo neljä
-läksivät matkalle lupauksen maahan. Hänen isänsä Tara kuoli matkalla,
-Haran'issa, jonka jälkeen Aabraham tuli Kaanaasen, siellä
-vahvistaaksensa ja solmitakseen liiton. Niinkuin Stefanus selitti
-Israelille: -- "Ja kun hänen isänsä oli kuollut, käski Jumala hänen
-muuttaa siihen maahan, jossa te nyt asutte." "Niin Aabraham läksi
-[Haran'ista], _niinkuin Herra hänelle sanonut oli_", (Apt. 7: 4; 1
-Moos. 12: 4) ja liitto tehtiin kohta sen jälkeen, kun hän oli tullut
-maahan (Moos. 12: 5--7.) Niinmuodoin on meillä vuosiluku liitolle, ja
-neljänsadankolmenkymmenen vuoden alkamiselle määrätty välittömästi
-seuraamaan Taran kuoleman jälkeen, ja täydellinen ajanlaskullinen ketju
-lain antamiseen asti. Ensimäinen piirre laissa oli Passah-juhla, joka
-asetettiin samana päivänä, jolloin Israel lähti Egyptistä. -- 2 Moos.
-12: 41--43, 47, 50, 51.
-
-Tämän kanssa yhtäpitävästi luemme: "Israelin lasten eleleminen, jotka
-Egyptissä asuivat, oli neljäsataakolmekymmentä vuotta; ja tapahtui
-neljänsadankolmenkymmenen vuoden päätyttyä, _vieläpä samana päivänä
-tapahtui_, että Herran sotajoukot läksivät Egyptin maasta". -- 2 Moos.
-12: 40--42, 51. (engl. kään.)
-
-Muutamat voivat pitää Mooseksen ja Paavalin tietoja eriävinä (2 Moos.
-12: 40--42 ja Gal. 3: 17.) Toisen mukaan oli Israelin lasten asuminen
-Egyptissä neljäsataakolmekymmentä vuotta, ja toisen mukaan oli
-neljäsataakolmenkymmentä vuotta liitosta Aabrahamin kanssa lain
-antamiseen. Voisi silloin olettaa, että jos oli ainoastaan
-neljäsataakolmekymmentä vuotta Aabrahamin tulosta Kaanaan maahan lain
-antamiseen, täytyi Israelin lasten asuminen Egyptissä olla paljo
-lyhyempi. Mutta huomattava on, ettei sanota, että Israelin eleleminen
-Egyptissä oli neljäsataakolmekymmentä vuotta, vaan että koko se aika,
-jolloin tämän kansan, joka myös asui Egyptissä, eleleminen kesti, oli
-neljäsataakolmekymmentä vuotta: -- "Israelin lasten eleleminen, jotka
-Egyptissä _asuivat_, oli neljäsataakolmekymmentä vuotta." Eleleminen,
-jota tässä tarkotetaan, alkoi kun Aabraham ensin tuli Kaanaan maahan.
-(Hebr. 11: 8, 9.) Israel eleli Aabrahamissa ja Iisakissa ja Jaakobissa,
-samoin kuin Levi antoi kymmenyksiä Melkisedekille, kun hän vielä oli
-_isänsä kupeissa_. -- Hebr. 7: 9, 10.
-
-Liitto Aabrahamin kanssa astui voimaan kohta kun hän, jätettyänsä
-Haran'in tahi Karran'in, astui jalkansa Kaanaaseen, lupauksen maahan.
-Siitä hetkestä oli hän, ja hänen kanssaan koko syntymätön Israel
-lupauksen perillisiä ja _oleskelioita_ eli toivioretkeläisiä, odottaen
-Jumalaa, että hän täyttäisi lupauksen. Tämä eleleminen oli kestänyt
-päivälleen neljäsataakolmekymmentä vuotta, kun Israel läksi Egyptistä
-ja sai lain ensimäisen piirron, passah-juhlan asettamisen. Mooseksen ja
-Paavalin tiedonannot tarkottavat sentähden aivan samaa ajanjaksoa,
-joten heidän kauttansa saamme varman todistuksen siitä, että liitosta
-Aabrahamin kanssa lain antamiseen oli neljäsataakolmekymmentä vuotta.
-Paavali pani erityistä painoa sille asianhaaralle, että passah-juhlaa
-oli pidettävä lain antamisen alkuna (jota myös Mooseskin osottaa, 2
-Moos. 12: 42, 43, 47, 50), ja Mooses painosti erityisesti ajanjakson
-täsmällisyyttä päivälleen.
-
-Niinmuodoin on meillä kolmas ajanjakso selvästi määrätty. Ja jos otamme
-huomioon sen täsmällisyyden aivan päivälleen, jolla Herra antaa meille
-tämän renkaan ajanlaskun ketjussa, herättää tämä meissä varmaa
-luottamusta, etenkin ajatellessamme, ettei tällä täsmällisyydellä ollut
-suurtakaan merkitystä entisajan seurakunnalle, vaan olikin se
-tarkotettu ainoastaan nykyajan käyttöä varten.
-
-
-Ajanjakso Egyptistä lähdöstä Kaanaan maan jakamiseen sukukuntien
-kesken.
-
-Israelin neljääkymmentä vuotta, tahi "kiusauksen päivää korvessa" (5
-Moos. 8: 2; Ps. 95: 8--10; Hebr. 3: 8, 9) seurasi kuusi-vuotinen sota
-Kaanaassa ja maan jakaminen sukukunnille. Yksi vuosi, kuukausi ja viisi
-päivää kului heidän lähdöstään Egyptistä heidän lähtöönsä Sinailta
-Paraniin (4 Moos. 33: 3; 10: 11--13.) Ja silloin sieltä, Kades
-Barneasta Paranin korvessa, vakoojat lähetettiin. (4 Moos. 13: 4--27;
-32: 8--13.) Eräs näistä, Kaleb, sanoi, kun hän pyysi osaansa maan
-jakamisessa (Joos. 11: 23; 10: 42): "Minä olin neljänkymmenen
-ajastaikainen, kun Mooses, Herran palvelija, minut lähetti
-Kades-Barneasta vakoamaan maata, ja minä toin hänelle jälleen
-vastauksen. -- -- Ja nyt katso, Herra on antanut minun elää, niinkuin
-hän oli sanonut. Tämä on _viides ajastaika viidettäkymmentä sittekun
-Herra näitä sanoi_ Moosekselle, kun Israel vaelsi korvessa. Ja katso,
-minä olen _tänäpäivänä_ viiden ajastajan vanha yhdeksättäkymmentä."
-(Joos. 14: 7, 10.)
-
-[Me otamme lukuun ainoastaan kokonaisia vuosia, koska tarkempi lasku on
-mahdoton. Välistä, niinkuin ylempänä, ovat vuodet jonkun murto-osan
-pitemmät. Ja toiset taas ovat jonkun murto-osan lyhemmät, kuten
-Sedekian hallitus. Sedekian sanotaan hallinneen 11 vuotta (2 Aikak. 36:
-11, Jerem. 52: 11); kumminkin selviää värsyistä 4--7:mään jälkimmäisessä
-luvussa, että hänen todellinen hallituskautensa oli kymmenen vuotta,
-neljä kuukautta ja yhdeksän päivää. Me uskomme, että nämä vuosien
-murto-osat tasottavat toisensa, ja vakaumuksemme on, että Herra on
-johtanut ja järjestänyt sen. Sitä tukee ne tulokset ja johtopäätökset,
-jotka siitä johtuvat ja täsmällisyys päivälleen suurissakin
-ajanjaksoissa, kuten on huomautettu. Esimerkkejä Jumalan järjestyksestä
-ja täsmällisyydestä, katso 1 Moos. 7: 11; 8: 13; 2 Moos. 12: 40, 41.]
-
-Siten huomataan, että maan vakoamisesta sen jakamiseen sukukunnille oli
-neljäkymmentäviisi vuotta, niinkuin Joosua todistaa, ja vähän yli
-vuoden lähdöstä vakoojien lähettämiseen, joka tekee neljäkymmentäkuusi
-kokonaista vuotta ja muutamia kuukausia yli aina Egyptistä lähdöstä
-maan jakamiseen asti. Koska ensimäiset neljäkymmentä näistä vuosista
-vietettiin korvessa, niinkuin monesta raamatunpaikasta näkyy, etenkin
-Apt. 7: 36 ja Hebr. 3: 9, vietettiin jälelläolevat kuusi vuotta maan
-jakamiseen Kaanaassa valloittamalla ja omistamalla luvattu maa.
-
-
-Tuomarien aikakausi.
-
-Me tulemme nyt ajanlaskun vaikeimpaan osaan, ajanjaksoon maan
-jakamisesta Saul'in voitelemiseen kuninkaaksi. Sitä kutsutaan
-tavallisesti tuomarein aikakaudeksi, vaikkei tuomarinvirka ollutkaan
-yhtämittaisesti täytetty. Tuomarien kirjassa ja 1 Samuelin kirjassa
-oleva kertomus mainitsee yhdeksäntoista jaksoa, jotka yhteensä
-käsittävät lähemmä neljäsataaviisikymmentä vuotta; mutta ne ovat niin
-yhteydettömiä ja katkonaisia, sekasia ja niin suuressa määrässä
-sotkeutuneet, ettemme niistä voisi saada esille mitään varmaa tulosta,
-ja olisimme pakotetut lopettamaan tutkimuksemme tähän, niinkuin toiset
-ovat tehneet, ellei Uusi Testamentti täyttäisi, mitä tässä puuttuu.
-Paavali ilmottaa, että kun Jumala oli jakanut heille maan arpomisen
-kautta "antoi hän heille tuomareita [noin] neljänsadanviidenkymmenen
-vuoden kuluessa Samuel profeettaan saakka. Ja sitten he anoivat
-kuningasta, ja Jumala antoi heille Saulin." -- Apt. 13: 19--21. (Ruots.
-kään.)
-
-Vanhassa Syrialaisessa Uuden Testamentin käännöksessä, joka
-on vanhempi kaikkia kreikkalaisia käsikirjotuksia, kuuluu tämä:
-Neljänsadanviidenkymmenen vuoden kuluessa antoi hän heille tuomareita
-Samuel profeettaan asti -- joka oli viimeinen tuomareista. Apostolin
-tiedonantoa tämän tuomarien aikakauden pituudesta, pidämme erityisesti
-aijottuna ratkaisuna tälle asialle. Ainoastaan kahdessa tapauksessa --
-noissa neljässäsadassakolmessakymmenessä vuodessa liitosta lakiin, ja
-tässä tuomarien ajassa, -- on jonkun verran epätietoisuutta Vanhan
-Testamentin ajanlaskussa, mutta molemmat jaksot ilmotetaan selvästi
-Uudessa. Onko ajateltava, että tämä olisi ollut ainoastaan sattuma?
-Eikö ole järkevämpää otaksua että Jumala ensin kätki asian, jättämällä
-Vanhan Testamentin kertomuksen epätäydelliseksi ja sittemmin täytti
-Uudessa Testamentissa sen, mitä puuttui, jotta määrätyn ajan tullessa,
-kun huomio kiintyisi siihen, ne, joilla olisi kylliksi halua
-vertailemaan tiedonantoja, löytäisivät puuttuvat renkaat täydennettyinä
-sellaisella tavalla, joka on omiaan herättämään luottamusta suureen
-ajanmäärääjään.
-
-
-Kuninkaitten aikakausi.
-
-Saulin hallitus käsitti sen nelikymmenvuotisen ajan, joka seurasi
-viimeistä tuomaria, kunnes David voideltiin kuninkaaksi, niinkuin
-ylempänä on osotettu; ja hänen jälkeensä on helppo löytää Davidin suvun
-kuninkaiden hallituskausia Aikakirjoissa, kuten seuraa:
-
-    Saulin "aikakausi" (eng.) Apt 13:21... 40 vuotta
-    David   hallitsi . 1 Aikak 29: 27..... 40   "
-    Salomo     "     . 2 Aikak 9: 30...... 40   "    Rehabeam   "     . "   "  12: 13...... 17   "
-    Abia       "     . "   "  13:  2......  3   "
-    Asa        "     . "   "  16: 13...... 41   "
-    Josafat    "     . "   "  20: 31...... 25   "
-    Joram      "     . "   "  21: 20......  8   "
-    Ahasia     "     . "   "  22:  2......  1 vuoden
-    Atalia     "     . "   "  22: 12......  6 vuotta
-    Joas       "     . "   "  24:  1...... 40   "
-    Amasia     "     . "   "  25:  1...... 29   "
-    Usia       "     . "   "  26:  3...... 52   "
-    Jotam      "     . "   "  27:  1...... 16   "
-    Ahas       "     . "   "  28:  1...... 16   "
-    Hiskia     "     . "   "  29:  1...... 29   "
-    Manasse    "     . "   "  33:  1...... 55   "
-    Amon       "     . "   "  33: 21......  2   "
-    Josia      "     . "   "  34:  1...... 31   "
-    Joakim     "     . "   "  36:  5...... 11   "
-    Sedekia    "     . "   "  36: 11...... 11   "
-                                 Yhteensä 513   "
-
-
-Seitsemänkymmentä hävityksen vuotta.
-
-Tämä vie meitä siihen ajanjaksoon, jolloin maa oli autiona, ja joka
-kesti seitsemänkymmentä vuotta ja päättyi kansan palaamisella
-Baabelista Kyyron ensimäisenä vuonna, 536 e.K. (Katso 2 Aikak, 36: 20,
-23.) Tämä vuosiluku on oikeaksi taattu maailmanhistoriassa, ja
-raamatullinen ajanlasku ei jatku kauvemmaksi.
-
-
-Ajanjakso Israelin lasten Babelista palajamisesta vuoteen 1873 j.K.
-
-Ajanjaksoa juutalaisten palajamisesta Baabelista, heidän maansa
-seitsenkymmenvuotisen hävityksen lopulla, Kyyron ensimäisestä vuodesta
-alkaen, siihen vuoteen, joka on tunnettu vuodeksi 1, ei raamatullinen
-kertomus käsittele. Mutta, niinkuin yllä on mainittu, todistaa maailman
-historia sen olevan 536 vuotta pitkän ajanjakson. Ptolemeus, oppinut
-kreikkalais-egyptiläinen, maamittari ja tähteintutkija, on varmasti
-vahvistanut nämä numerot. Oppineet ovat yleisesti hyväksyneet ne, ja ne
-ovat tunnetut Ptolemeuksen kanoonin (ohjeen) nimellä.
-
-Niinmuodoin olemme löytäneet selvän ja yhtäjaksoisen ajanlaskullisen
-ketjun luomisesta kristillisen ajanlaskun alkuun vuoteen 1 -- kaikkiaan
-neljäntuhannen sadankahdenkymmenkahdeksan (4128) vuoden pituisen
-ajanjakson, joka yhteensä kristillisen ajanlaskun tuhannen
-kahdeksansadan seitsemänkymmenkahden vuoden kanssa tekee kuusituhatta
-vuotta luomisesta vuoteen 1873 j.K.
-
-
-Vertailu tämän ajanlaskun ja Usherin ajanlaskun välillä.
-
-Ehkä joku haluaisi tietää, missä kohdin yllä kerrottu ajanlasku eroaa
-siitä ajanlaskusta, joka on reunamuistutuksena tavallisessa (engl.)
-raamatunkäännöksessä ja joka on tunnettu Usherin ajanlaskun nimellä.
-Näiden kahden erotus seitsenkymmenvuotiseen hävitykseen on
-satakaksikymmentäneljä (124) vuotta. Tämän erotuksen muodostaa neljä
-eri aikaa 18, 4, 2, ja 100 vuotta -- kuten seuraa:
-
-Usher asettaa hävityksen seitsemänkymmentä vuotta _kahdeksantoista
-vuotta_ aikasemmaksi yllä esitettyä, s.o. ennen Sedekian, Juudean
-viimeisen kuninkaan kukistumista valtaistuimelta -- koska Baabelin
-kuningas otti monta kansasta vangiksi sillä ajalla. (2 Aikak. 36: 9,
-10, 17, 21; 2 Kunink. 24: 8--16.) Hän tekee nähtävästi sen, ei
-mitenkään tavattoman, erhetyksen, että hän laskee nämä
-seitsemänkymmentä vuotta _vankeuden_ ajaksi, sen sijaan että Herra
-selvästi selittää niiden olevan maan _hävityksen_ seitsemänkymmentä
-vuotta, jotta maa olisi "autiona, ettei kukaan siellä asuisi".
-Sellainen ei ollut asian laita ennen Sedekian kukistumista. (2 Kunink.
-24: 14.) Mutta se hävitys, joka seurasi Sedekian kukistumista, oli
-täydellinen; sillä vaikka halvimpia maakunnassa jätettiin viinamäen
-miehiksi ja peltomiehiksi (2 Kun. 25: 12), niin pakenivat nämäkin pian
--- "koko kansa, sekä suuret, että pienet" -- Egyptiin, sillä he
-pelkäsivät kaldealaisia (värssy 26). Tässä ei voi mikään epätietoisuus
-tulla kysymykseenkään; ja sen tähden on, laskettaessa aikaa _maan
-hävittämiseen_, otettava lukuun kaikki ajanjaksot Sedekian hallituksen
-loppuun, niinkuin me olemme tehneet.
-
-_Neljän vuoden_ erotus on Joram'in hallituksessa. Usher sanoo sen
-kestäneen neljä vuotta, kun Raamattu sanoo sen kestäneen kahdeksan
-vuotta. -- 2. Aikak. 21: 5; 2 Kun. 8: 17.
-
-_Kahden vuoden_ erotuksesta tapaamme toisen Ahaksen hallitusajassa,
-jonka Usher sanoo olleen viisitoista, Raamatun sanoessa sen olleen
-kuusitoista vuotta. (2 Aikak. 28: 1 ja 2. Kun. 16: 2.) Toinen on
-Joaksen hallituksessa, jonka Usher laskee kolmeksikymmeneksiyhdeksäksi
-vuodeksi, Raamatun sanoessa sen olleen neljäkymmentä vuotta. -- 2. Kun.
-12: 1; 2. Aikak. 24: 1.
-
-Nämä erotukset ovat selitettävissä ainoastaan sen otaksumisen kautta,
-että Usher seurasi tahi koetti seurata Josefusta, erästä juutalaista
-historiankirjottajaa, jonka vuosilukuja nyttemmin yleisesti pidetään
-huolimattomina ja virheellisinä. Me luotamme yksinomaan Raamattuun,
-uskoen, että Jumala on oma tulkkinsa.
-
-Lukuun ottamatta näiden kahdenkymmenenneljän vuoden eroa kuninkaitten
-ajassa on vielä toinenkin eroavaisuus yllä esitetyn raamatullisen
-ajanlaskun ja Usherin ajanlaskun välillä, nim. _sata vuotta_ tuomarien
-ajassa. Tässä eksyttää Usherin tuo silmiinpistävä virhe 1 Kun. 6: 1,
-jossa sanotaan, että Salomonin neljäs hallitusvuosi oli
-neljässadaskahdeksaskymmenes vuosi Egyptistä lähtemisen jälkeen. Se on
-nähtävästi oleva viisi sataa kahdeksankymmentä ja johtui se
-mahdollisesta virheellisestä jäljennöksestä; sillä jos me Salomon
-neljään vuoteen lisäämme Davidin neljäkymmentä ja Saulin ajan
-neljäkymmentä ja ne neljäkymmentäkuusi vuotta Egyptistä lähtemisestä
-maan jakamiseen, saamme satakolmekymmentä vuotta, jotka, vähennettynä
-neljästäsadastakahdeksastakymmenestä, antaisivat jäännökseksi
-ainoastaan kolmesataaviisikymmentä vuotta tuomarien ajaksi niiden
-_neljän_sadanviidenkymmenen vuoden sijaan, jotka Tuomarienkirja ja
-Paavali mainitsevat, kuten ylempänä on näytetty. Hebrealainen kirjain
-"_dalet_" (4) on hyvin paljon "_he_" (5) kirjaimen näköinen, ja
-otaksutaan virheen johtuneen siitä, mahdollisesti jäljentäjien
-erhetyksestä. Ensimäinen Kun. 6: 1 tulisi siis kuulua
-viisisataakahdeksankymmentä vuotta ollakseen täydellisessä
-sopusoinnussa toisten tiedonantojen kanssa.
-
-Siten oikasee Jumalan Sana ne muutamat vähäpätöset erhetykset, jotka
-tavalla tai toisella ovat sinne pujahtaneet. On muistettava
-yllämainittujen aukkojen olevan siinä ajanjaksossa, joka täydellisesti
-täydennetään Uuden Testamentin henkeyttämän todistuksen kautta.
-
-Siis, Usherin pitäessä vuotta 1 4005:nä Aadamin luomisesta,
-oli se todellisuudessa, niinkuin olemme näyttäneet vuosi 4129
-raamatunkertomuksen mukaan, joten siis selviää, että vuosi 1872
-j.K. on maailman luomisesta vuosi 6000, ja v. 1873 j.K. on
-seitsemännentuhatvuotiskauden alku, seitsemäs milleniumi tahi seitsemäs
-tuhatvuotispäivä maan historiassa.
-
-Niinmuodoin on yksin Raamatusta otettu ajanlasku alkaen luomisesta
-riittävästi todettuun yleiseen historiaan asti selvä ja vahva ja antaa
-samalla todistuksen jumalallisen kaitselmuksen erityisistä
-muistiinpanotavoista, sen kätkemisestä ja sen vähitellen tapahtuvasta
-paljastamisesta, kun aika on tullut. Ja tämä yhdistettynä luotettaviin
-vuosilukuihin kristillisessä ajanlaskussa ja muutamiin vuosisatoihin
-ennen sitä, tekee meille mahdolliseksi tarkalleen määrätä sen paikan,
-missä me nyt olemme ajan virralla. Ja me alamme toivehikkaasti nostaa
-päämme ylös ja iloita, kun aavistamme että todellakin olemme
-siirtymäisillämme seitsemännen vuosituhannen ihanaan aikaan -- jos
-kohta huomaammekin, että sen alku tulee olemaan pimeä ja täynnä hätää,
-niinkuin profeetat ovat ennustaneet, ja että rajuilmanpilvet alkavat
-kokoontua ja pimetä.
-
-
-
-Herramme syntymisen vuosiluku.
-
-
-Kuudennella vuosituhannella alkoi kirkko laskea ajan Herramme
-syntymästä ja määräsi vuosiluvun A.D. (Anno Domini, Herramme vuosi,
-kristillisen ajanlaskun v. 1), niinkuin se nyt on, s.o. 536 vuotta
-Kyyroksen, Persian kuninkaan ensimäisestä vuodesta. [Vuoden A.D.
-määräsi jo neljännellä vuosisadalla Dionysius Eksiguus ja muut sen ajan
-oppineet, vaikka se ei tullut yleiseen käytäntöön, ennenkuin
-kuudennella vuosisadalla.] Se asianhaara, onko tässä osattu
-oikeaan tahi ei, ei vaikuta tässä ylempänä esitettyyn
-ajanlaskuun, joka osottaa, että nuo kuusituhatta vuotta Aadamin
-luomisesta päättyivät vuodella 1872 j.K.; tämä on nimittäin
-kahdeksantoistasataaseitsemänkymmentäkaksi vuotta sen vuoden
-jälkeen, joka merkitään A.D., ja Kyyroksen ensimäinen vuosi oli
-viisisataakolmekymmentäkuusi vuotta ennen tätä vuotta (A.D.), olkoonpa
-tämä sitte ollut Herramme syntymävuosi tahi ei.
-
-Emme kentiesi voi selittää tätä paremmin kuin viivalla ja sen
-yläpuolella olevalla tähdellä, joka esittää A.D:tä v. 1 -- näin siis:
-e.K.--------*--j.K. Otaksu, että viiva esittää maailman historian
-kuuttatuhatta vuotta Aadamin luomisesta vuoteen 1873 j.K.; ja
-esittäköön tähti kääntymäpistettä e.K:n ja j.K:n välillä. Tämän pisteen
-siirtäminen puolelle ja toiselle, ei muuta ajanjakson pituutta
-kokonaisuudessaan, joskin se muuttaa vuosien nimitykset. A.D. pisteen
-muuttaminen vuoden taaksepäin tekisi jakson e.K. vuotta lyhemmäksi ja
-jakson j.K. vuotta pitemmäksi, mutta e.K. ja j.K. vuosien _summa_
-tulisi edelleenkin olemaan sama, sillä mitä otetaan toiselta osalta se
-tulee lisäksi toiselle osalle. Tutkikaamme nyt kumminkin lyhyesti
-Herramme syntymisen vuosilukua, koska se tulee olemaan hyödyksi
-tutkimuksillemme edempänä.
-
-On tullut tavaksi oppineiden keskuudessa myöntää, että yleisesti
-hyväksytty A.D. (v. 1) on neljä vuotta väärin, että Herramme syntyi
-neljä vuotta ennen sitä vuotta, jota nimitetään A.D:ksi, s.o.
-vuonna 4 e.K. Ja tätä päätelmää ovat tavallisen englantilaisen
-raamatunkäännöksen toimittajat seuranneet. Me emme voi myöntää, että
-v. 4 e.K. oli Herramme syntymisen todellinen vuosiluku. Päinvastoin
-huomaamme hänen syntyneen ainoastaan yhden vuoden ja kolme kuukautta
-ennen tavallista ajanlaskuamme, nim. Lokakuussa v. 2 e.K.
-
-Tavallinen syy, minkä vuoksi useimmat väittävät, että vuosi 1 olisi
-ollut asetettava neljä vuotta taaksepäin määrätäkseen tarkalleen
-Vapahtajamme syntymäajan, on ollut halu saada se yhtäpitäväksi eräiden
-tietojen kanssa, joita juutalainen historiankirjottaja Josefus on
-antanut Herodes Suuren hallitusajan pituudesta. Erään hänen
-tiedonantonsa mukaan näyttää siltä kun Herodes olisi kuollut kolme
-vuotta ennen sitä vuotta, jota pidetään vuotena 1. Jos tämä olisi
-totta, todistaisi se selvästi, että Herramme syntyi v. 4 e.K.; sillä
-juuri tämä Herodes käski tappamaan Betlehemin pienet lapset ja hänen
-käsistään lapsi Jeesus pelastettiin. (Mat. 2: 14--16.) Mutta onko tämä
-Josefuksen tiedonanto luotettava? Onko totta, että Herodes kuoli neljä
-vuotta ennen A.D.? Me vastaamme kieltävästi: Josefuksen tiedonannot
-eivät yksin muodosta riittävän luotettavaa lähdettä tämän kysymyksen
-ratkaisemiseksi, koska hän on tunnettu ja tunnustettu olevan vähemmän
-tarkka tiedonannoissaan, mitä vuosilukuihin tulee.
-
-Mutta tämä mielipide on voittanut alaa; vuosiluku 4 e.K. on tullut
-yleisesti hyväksytyksi ja historiallisia tapauksia ja vuosilukuja on
-täytynyt venyttää, jotta kävisivät yhteen ja tukisivat tätä päätelmää.
-Muiden esitettyjen todistuksien muassa, että v. 4 e.K. oli oikea
-vuosiluku, oli eräs kuunpimeneminen, jonka Josefus sanoo tapahtuneen
-vähää ennen Herodeksen kuolemaa. Kaikki, mitä tästä kuunpimenemisestä
-tiedetään, on kuten seuraa: Herodes oli pystyttänyt suuren kultaisen
-kotkan temppelin portin yläpuolelle. Kaksi etevää juutalaista,
-nimiltään Mathias ja Juudas, houkuttelivat eräitä nuoria miehiä
-repimään alas sen. He tekivät tämän ja heidät vangittiin ja mestattiin.
-Tehdäkseen asian selväksi kertoo Josefus, että samalla aikaa oli
-toinenkin Mattias, ylimmäinen pappi, joka ei ollut sekaantunut
-meteliin. Hän lisää senjälkeen: "Mutta Herodes otti tältä Mattiakselta
-pois hänen ylimmäispappiutensa ja poltti sen toisen Mattiaksen, joka
-oli nostanut metelin, tovereineen elävänä, ja samana yönä oli kuun
-pimeneminen." Tämä on kirjoitettu muistiin ikäänkuin Herodeksen
-viimeisinä esiinpistävinä tekoina, joka tapahtui aikana, joka
-Josefuksen mukaan mahdollisesti vastaa v. 4 e.Kr., ja joka myös
-tarkottaa sitä samaa vuosilukua mainitulla pimenemisellä.
-
-Mutta kun joskus neljäkin kuunpimenemistä sattuu samana vuonna, on
-ilmeistä, ettei, paitsi erinomaisten olosuhteiden vallitessa,
-tuollaisen tapahtuman muistiinmerkitseminen todista mitään. Siinä missä
-aika yöstä, aika vuodesta ja pimenemisen suuruus yhteisesti ovat
-ilmotetut, kuten muutamissa tapauksissa on tehty, on muistiinpanolla
-suuri arvo vuosilukujen määräämisessä; mutta tässä tapauksessa ei
-esiinny mitään semmoista; niinmuodoin ei muistiinpano todista
-kerrassaan mitään, mitä ajanlaskuun tulee. Josefus mainitsee tosin
-jonkun paaston, jota mahdollisesti olisi pidetty ennen tuota tapausta,
-mutta mikä paasto, tahi miten kauvan sitä ennen se oli, sitä ei
-mainita.
-
-Nyt tapahtui kuitenkin, että v. 4 e.K. oli ainoastaan _yksi_
-kuunpimeneminen, kun taas v. 1 e.K. sattui kolme kuunpimenemistä.
-Pimeneminen v. 4 e.K. oli ainoastaan osittainen (kuusi digitiä tahi
-ainoastaan puolet kuun kehästä oli peitossa), kun sitä vastoin vuonna 1
-kaikki kolme olivat kokopimenemisiä -- koko kuun kehä oli pimeä, ja
-luonnollisesti kauemman aikaa. Tämän kautta herätti tapaus suurempaa
-huomiota. Jos siis pimenemiskertomuksella on minkäänlaista merkitystä,
-ei se ainakaan anna tukea tuolle aikaisemmalle vuosiluvulle 4 e.K.
-Herodeksen kuolinvuotta ei, kaikeksi onnettomuudeksi, kukaan luotettava
-historiankirjottaja mainitse. Josefus mainitsee muutamia tärkeitä
-kohtia hänen historiastansa ja muutamien tapauksien vuosiluvun, mutta
-nämä eivät ole luotettavia. Eräiden hänen tiedonantojensa mukaan olisi
-Herodes kuollut v. 4 e.K., mutta toisia vuosilukuja ei voi sovittaa
-yhteen tämän kanssa. Esimerkiksi, hänen kuolemansa sanotaan tapahtuneen
-hänen ollessaan seitsemänkymmenen vuoden vanhan. Hänet tehtiin
-Galilean maaherraksi v. 47 e.K. Josefus sanoo hänen silloin olleen
-kahdenkymmenenviiden vuoden vanhan. (Muinais. 149: 2.) Tämän mukaan
-olisi hänen syntymävuotensa 72 e.K. (47 ynnä 25.) Hänen kuolemansa
-seitsemänkymmenen vuoden ijässä olisikin silloin v. 2 e.K. vuoden 4
-e.K. sijasta.
-
-Tämän yhteydessä saattaa olla paikallaan kiinnittää huomiota siihen
-ristiriitaan mielipiteessä, joka vallitsee oppineiden keskuudessa
-Herodeksen kuoleman todellisesta vuosiluvusta, että jokaiselle siten
-selviäisi, ettei ole mitään pätevää syytä otaksua että 4 e.K. olisi
-ainoa vuosiluku, joka on yhtäpitävä Matt. 2: 14--16 kanssa. Faussettin
-Bible Encyclopaedia [Raamatullinen yleistiede] ilmottaa Herodeksen ijän
-olleen noin kaksikymmentä vuotta, kun hänet nimitettiin maaherraksi.
-Silloin olisi hänen kuolemansa seitsemänkymmenenvuoden ikäisenä
-sattunut vuonna 2 j.K. Chamber'in Cyclopedia ja Smithin Bible
-Dictionary sanovat hänen ikänsä silloin olleen viisitoista vuotta, joka
-lykkäisi hänen kuolemansa vuoteen 7 j.K. Appleton'in Cyclopediassa
-sanotaan Ajanlaskua koskevassa luvussa: "Josefus antaa myös
-vuosilukuja, mutta hän on aivan liijaksi huolimaton, jotta häntä
-voitaisiin ottaa huomioon."
-
-Siirrymme nyt esittämään raamatullisen todistuksen tästä asiasta, joka
-on lähempänä tavallista ajanlaskua ja osottaa, että Herramme syntyminen
-tapahtui ainoastaan yksi vuosi ja kolme kuukautta ennen Tammikuuta
-vuonna 1. Tämän me tutkimme näin:
-
-Herramme virka-aika kesti kolme ja puoli vuotta. Nuo
-kuusikymmentäyhdeksän esikuvauksellista vuosiviikkoa (Dan. 9: 24--27)
-päättyivät hänen kastamiseensa ja voiteluunsa Messiaaksi ja siitä alkoi
-viimeinen eli seitsemäskymmenes viikko (viimeiset seitsemän suosion
-vuotta Israelille.) Hänet tapettiin _keskellä_ tätä seitsemättäkymmentä
-viikkoa, kolme ja puoli vuotta hänen virkansa alkamisesta. Hänet
-ristiinnaulittiin, niinkuin tiedämme pääsiäisaikana noin Huhtikuun 1:nä
-päivänä, jonakin vuonna. Nuo hänen virkansa kolme ja _puoli_ vuotta,
-jotka päättyivät Huhtikuussa, olivat niinmuodoin täytyneet alkaa noin
-Lokakuun tienoissa, jonakin vuonna. Ja lokakuu jonakin vuonna on
-niinmuodoin täytynyt olla hänen todellinen syntymäkuukautensa, sillä
-hän _ei viivytellyt_ virkansa alkamista, niin pian kun hän oli
-täyttänyt kolmekymmentä vuotta; ja lain mukaan (jonka alla hän oli
-syntynyt ja jota hän totteli) ei hän voinut alottaa ennenkun hän oli
-kolmekymmenvuotias, niinkuin luemme: "Ja Jeesus oli, kun alkoi
-esiintyä, noin kolmekymmenvuotias", j.n.e.
-
-Johannes Kastaja oli kuusi kuukautta vanhempi Herraamme (Luukk. 1: 26,
-36), niinmuodoin oli hän täysi-ikäinen (kolmekymmenvuotisena lain
-mukaan -- 4 Moos. 4: 3; Luukk. 3: 23 j.n.e.) ja alkoi saarnata kuusi
-kuukautta ennen kun Herramme saavutti täysi-ikäisyyden ja alotti
-virkansa. Johanneksen viran alottamisen vuosiluvun sanotaan selvästi
-olleen "viidentenätoista keisari Tiberiuksen [Rooman kolmannen
-keisarin] hallitusvuonna." (Luukk. 3: 1.) Tämä on selvä ja määrätty
-vuosiluku, josta ei voi syntyä pienintäkään epäilystä. Tiberius tuli
-keisariksi keisari Augustuksen kuoltua, Rooman 767 vuotena, joka oli
-v. 14 j.K.
-
-Mutta ne, joita Josefuksen väärät tiedonannot Herodeksen kuolemasta
-ovat eksyttäneet ja jotka pitävät Jeesuksen syntyneen v. 4 e.K.
-ollakseen sopusoinnussa Josefuksen kanssa, tapaavat tässä Luukkaan
-antamassa, selvästi määrätyssä vuosiluvussa vaikean esteen, ja
-koettavat saattaa tämänkin sopimaan käsityksensä kanssa noista 4:stä
-vuodesta e.K. Saavuttaakseen tämän päämäärän väittävät he Tiberiuksen
-alkaneen käyttää valtaa noin kolme tahi neljä vuotta ennen Augustuksen
-kuolemaa ja ennenkuin hän oli täydellisesti asetettu keisariksi. He
-väittävät, että hänen hallituksensa voidaan mahdollisesti laskea tuosta
-vuosiluvusta.
-
-Mutta sellaiset otaksumiset tulevat näyttäytymään perättömiksi.
-Jokainen, joka tahtoo tutkia asiaa historiasta, tulee sen huomaamaan.
-On kyllä totta, että Augustus korotti Tiberiuksen hyvin korkeaan
-asemaan, mutta se ei ollut _neljä_ vuotta ennen Augustuksen kuolemaa,
-niinkuin tuo otaksuma vaatisi, vaan _kymmenen_ vuotta sitä ennen, v. 4
-j.K. Mutta se valta, jolla hän silloin varustettiin, oli ainoastaan
-sellainen, jota muutkin ennen häntä olivat omistaneet. Se ei ollut
-sanan missään merkityksessä keisarillinen valta, eikä sanan missään
-merkityksessä voi sanoa hänen "_hallituksensa_" silloin alkaneen. Hän
-oli ainoastaan vallanperijä. Ei edes liijottelemallakaan voitane sanoa
-hänen hallituksensa alkaneen ennen Augustuksen kuolemaa ja ennenkun
-roomalainen senaatti oli asettanut hänet virkaan, vuonna 14 j.K.
-
-Historia sanoo: "Keisari, joka lisääntyvän ikänsä vuoksi tarvitsi
-apulaista, otti Tiberiuksen pojakseen v. 4 j.K., jolloin hän _uudisti_
-hänen tribunivaltansa." -- Luku _Tiberius, Rees'in Cyclopedia_.
-
-_Raamatullista ajanlaskua_
-
-"Hän [Augustus] päätti niinmuodoin sallia hänen [Tiberiuksen] ottaa
-osaa hallitukseen. Tämä muodollinen virkaan asettaminen antoi hänelle
-samanlaisen aseman kuin Agrippa vanhuksella oli ollut viimeisinä
-vuosinaan, ja epäilemättä tätä pidettiinkin alkuasteena keisarikunnan
-ensimäiselle sijalle. _Vallanperimyksen_ ohjelma oli selvästi viitattu:
-Tiberius oli saanut käskyn asettua paikalleen senaatin, kansan ja
-sotajoukon etupäähän." Pojaksi ottaminen, joka tapahtui tänä aikana, on
-päivätty 27 p. Kesäkuuta (A.U.C. [Rooman perustamisen jälkeisenä
-vuotena] 757) -- v. 4 j.K. -- -- _Merivalén History of the Romans_
-(Appleton's), Nide IV, siv. 220, 221.
-
-Meillä on siis täysin painavia todistuksia siitä, ettei keisari
-Tiberiuksen ensimäinen hallitusvuosi alkanut kolme tahi neljä vuotta
-ennen Augustuksen kuolemaa; ja että se arvo, joka mainitaan tulleen
-hänen osakseen Augustuksen hallituksen aikana, annettiin hänelle
-kymmenen eikä neljä vuotta ennen Augustuksen kuolemaa, eikä se myöskään
-missään suhteessa ollut keisarillinen arvo.
-
-Voimme sentähden pitää vuosilukua Luukkaan 3: 1 ei ainoastaan ainoana,
-joka Uudessa Testamentissa annetaan, vaan myös aivan eittämättömänä.
-Asiasta ei voi olla minkäänlaista epätietoisuutta niillä, jotka ovat
-sitä tutkineet. Tiberius tuli hallitukseen v. 14 j.K. Hänen
-hallituksensa viidestoista vuosi on sentähden vuosi 29 j.K., jona
-vuonna, niinkuin Luukas (3: 1--3) sanoo, Johannes alotti virkansa.
-Koska siis Herramme kolmaskymmenes syntymäpäivä ja hänen virkansa
-alkaminen oli Lokakuussa, ja koska Johanneksen syntymäpäivä ja hänen
-virkansa alkaminen sattui täsmälleen kuusi kuukautta aikasemmin, seuraa
-siitä silloin, että Johannes alotti virkansa keväällä noin Huhtikuun
-1:nä päivänä -- niin pian kun hän oli täysi-ikäinen; sillä Jumalan
-suunnitelmat pannaan aina toimeen täsmällisesti aikaan nähden. Johannes
-oli siis kolmekymmenvuotias v. 29 j.K., noin 1:nä päivänä Huhtikuuta;
-niinmuodoin oli hän syntynyt v. 2 e.K. [Johdoksi niille lukijoille,
-jotka ovat tottumattomia laskemaan vuosilukuja, huomautamme sitä
-asianhaaraa, että vuoden 29 j.K. alussa olikin vasta kulunut 28
-kokonaista vuotta, kahdeskymmenesyhdeksäs oli ainoastaan alkanut.] noin
-ensimäisenä päivänä Huhtikuuta. Ja Jeesuksen syntyminen, kuusi
-kuukautta myöhemmin, on täytynyt tapahtua vuonna 2 e.K. noin 1:nä
-päivänä Lokakuuta.
-
-Edelleen on selvä, vahva todistus siitä, että Jeesus ristiinnaulittiin
-perjantaina 3 p. Huhtikuuta vuonna 33. Se asianhaara, että hänen
-ristiinnaulitsemisensa tapahtui Nisan kuun neljännentoista päivän
-loppupuolella, ja että tämä päivänmäärä harvoin sattuu Perjantaiksi,
-mutta v. 33 j.K. sattui siksi, vahvistaa tämän päivämäärän niin
-täydellisesti, että Usherkin, joka piti v. 4 e.K. Jeesuksen
-syntymävuotena, oli pakotettu myöntämään hänen ristiinnaulitsemisensa
-tapahtuneen v. 33 j.K. Vertaile Usherin vuosilukuja tavallisen (eng.)
-Raamattukäännöksen reunamuistutuksissa Luuk. 2: 21 ja Matt. 2: 1
-lukujen kohdalla hänen vuosilukuihinsa Matt. 27 ja Luukkaan 23 lukujen
-kohdalla. Kun ristiinnaulitsemisen vuosiluku on 33 j.K. seuraa, että
-jos Jeesus olisi ollut syntynyt vuonna 4 e.K., olisi hän ollut 36
-vuotta vanha kuollessaan; ja hänen toiminta-aikansa hänen
-kolmannestakymmenennestä vuodestaan kolmanteenkymmenenteenkuudenteen
-vuoteen olisi ollut kuusi vuotta. Mutta selvää on, että Herramme
-toiminta käsitti ainoastaan kolme ja puoli vuotta. Ja tämä yleisesti
-tunnustettu asia todistetaan Danielin ennustuksessa Messiaksen
-tappamisesta _keskellä_ Israelin suosion seitsemättäkymmenettä viikkoa.
-
-Näin tulee taas todistetuksi, että Jeesuksen syntyminen tapahtui noin
-yksi vuosi ja kolme kuukautta ennen tavallista ajanlaskua, v. 1, sillä
-kun hänen toimintansa päättyi hänen ollessaan kolmenkymmenenkolmen ja
-puolen vuoden vanha, 3:tena päivänä Huhtikuuta v. 33 j.K., niin löytää
-helposti hänen syntymävuotensa menemällä taaksepäin vuosilukuun, joka
-on kolmekymmentäkolme ja puoli vuotta aikasemmin Huhtikuun 3:matta
-päivää v. 33 j.K. Kolmekymmentäkaksi vuotta ja kolme kuukautta ennen
-3:matta päivää Huhtikuuta v. 33 j.K. olisi 3:mas päivä Tammikuuta v. 1,
-ja vielä siitä taaksepäin yksi vuosi ja kolme kuukautta vie meidät
-3:teen päivään Lokakuuta v. 2 e.K., joka tulee olemaan Herramme
-syntymäpäivä ja vuosi Betlehemissä. Erotus kuunajan, jota juutalaiset
-käyttivät, ja nykyään yleisesti käytetyn auringonajan välillä tulee
-olemaan muutamia päiviä, jottemme saata olla aivan varmoja, oliko tuo
-täsmällinen päivä mahdollisesti Syyskuussa, noin 27:nnen päivän
-tienoissa, mutta 1:nen päivä Lokakuuta on _likipitäin_ oikea. Yhdeksän
-kuukautta taaksepäin tästä vie meidät joulun aikaan v. 3 e.K., joka on
-se vuosi, jolloin Herramme jätti sen kirkkauden, joka hänellä oli Isän
-luona, ennenkuin maailma oli [luotu], ja muuttuminen ihmisluontoon
-alkoi. On todennäköistä, että tämä oli alkujaan syynä joulun
-viettämiseen Joulukuun 25 päivänä. Jopa eräät kirkkohistorian
-kirjottajat väittävät, että joulujuhlaa alkujaan vietettiin muistoksi
-Gabrielin ilmestymisestä Neitsyt Marialle. (Luuk. 1: 26.) Varmaa on,
-ettei keskitalvenpäivämäärä sovi oikein hyvin yhteen Raamatun
-selityksen kanssa, että Jeesuksen syntymisen aikana paimenet olivat
-kedolla laumoineen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-            Kruununi.
-
-    Oon kruunusta kirkkaasta kuullut.
-    Min' valmisti Herrani mun.
-    Sen saan mä, kun morsiamekseen
-    On Jeesus vaan ottanut mun.
-
-    Hän kalliisti osti sen kruunun,
-    Kun ristillä uhrautui,
-    Ja haavoihin, pistävään kruunuun.
-    Mun tähteni antautui.
-
-    Jos kaikki tään maailman kruunut
-    Nyt tarjona oisivat nuo,
-    Ne hylkäisin, kauniimman kruunun.
-    Ja kirkkaamman, ylkäni suo.
-
-    Oi, ettei vaan maalliset maineet
-    Mun syäntäni kahlita vois,
-    Et kruununi, taivahan aarteet,
-    Mun voittoni -- tuhlaisin pois;
-
-    Ei taistella kruunustain tahdon,
-    Vaikk' ottelu ankara lie;
-    Jos taistelun jättänen kesken --
-    Niin kruunaus toivon se vie.
-
-    Oi, Jeesus, kun loppuun sa kestit,
-    Niin tunnet nyt kunnian tiet;
-    Ja voittamaan muitakin autoit --
-    Oi riemua, voittoon mun viet!
-
-    En taistella tarvinne kauvan,
-    Kun koittavi autuuden koi.
-    "Jo riennä, ja kruunusi kanna",
-    Näin Herrani kutsu jo soi.
-
-    Ah, silloin ma kruununi lasken
-    Sun jalkoihis, armahimpain:
-    "Sä Herra oot johtanut kaikki,
-    siks' kunnia sulle myös vain."
-
-
-
-
-KOLMAS LUKU.
-
-AIKAENNUSTUKSEN TOTEUTUMINEN KRISTUKSEN ENSIMÄISESSÄ TULEMISESSA.
-
-Dan. 9: 23--27.
-
-Seitsemänkymmentä viikkoa Danielin ennustuksessa. -- Tapahtumia, joita
-ennustettiin sattuviksi sinä aikana. -- Messiaksen tulemisen aika
-ilmotettu ja periaate määrätty sen tavan kautta, jolla se on ilmotettu.
--- Avain toisiin aikaennustuksiin. -- Kristuksen ristiinnaulitsemisen
-aika ilmotettu -- Israelin erityinen suosio lopetettu vanhurskaudessa,
-mutta jatkettu yksityisille. -- Kaikkein pyhimmän voiteleminen. -- Hätä
-vuodatettu yksin jätetyn yli.
-
-
-"Niin ota nyt vaari sanasta, että näyn ymmärtäisit. Seitsemänkymmentä
-viikkoa on määrätty kansallesi ja pyhälle kaupungillesi, niin
-ylitsekäyminen lopetetaan, ja synnit peitetään, ja pahat teot
-sovitetaan, ja ijankaikkinen vanhurskaus tuodaan edes, ja näky ja
-ennustus suljetaan, ja kaikkein pyhin voidellaan. Niin tiedä
-nyt ja ymmärrä, että siitä ajasta, kun käsky annetaan, että
-heidän pitää jälleen kotia palaaman ja Jerusalem rakennettaman,
-Päämieheen Kristukseen asti on seitsemän viikkoa, niin myös
-kaksi-seitsemättäkymmentä viikkoa [7 ja 62 = 69 viikkoa], joina kadut
-ja muurit jälleen rakennetaan, vaikka surkialla ajalla."
-
-"Ja kahden viikon perästä seitsemättäkymmentä surmataan Kristus, mutta
-ei itsensä edestä [engl. kään.] ja [erään] Päämiehen kansa tulee ja
-kukistaa kaupungin ja pyhän, [roomalaisen Päämiehen -- Tiituksen
-sotajoukko], niin että ne loppuvat, niinkuin virran kautta, ja sodan
-loppuun asti pitää sen hävitettynä oleman. Mutta hän [Messias]
-vahvistaa monelle liiton yhdessä viikossa [seitsemäntenäkymmenentenä
-eli viimeisenä suosionliiton viikkona]; ja keskellä viikkoa lakkauttaa
-uhrin ja ruokauhrin; ja siksi että kauhistukset ovat levitetyt
-kaikkialle, on hän [Messias] tekevä sen [Jerusalemin] autioksi aina
-loppuun asti [siksi kun kaikki on täytetty] ja se mikä on määrätty
-[Jumalan suunnitelmassa] vuodatetaan yksin jääneiden yli [kansan
-yksinjääneiden yli, jota edustettiin Jerusalemin kautta]."
-Dan. 9: 23--27.
-
-Tämän ennustuksen ilmaistessa juutalaisen aikakauden "elonkorjuun"
-alkua ja meidän Herramme läsnäoloa siinä pääelonkorjaajana, on useita
-toisia ennustuksia, jotka paljoa selvemmin osottavat evankelisen
-aikakauden "elonkorjuun" alkua, jossa Herramme samalla tavalla,
-toisessa tulemisessaan, tulee olemaan pää-elonkorjaaja. Tämän
-ennustuksen toteutuminen valaisee ennustuksen toteenkäymistä ylimalkaan
-ja määrää myös tärkeän kohdan eräässä toisessa ennustuksessa, jonka
-edempänä tulemme osottamaan.
-
-Monien yhtyneiden ennustusten määrätessä ja todistaessa Kristuksen
-toisen tulemisen vuosiluvun, oli tämä ainoa, joka ilmaisi ajan hänen
-ensimäiselle tulemiselleen. Jos tämän täyttyminen selvästi todetaan,
-tulee se olemaan meille apuna laskiessamme ja arvostellessamme niitä
-ennustuksia, jotka tarkottavat hänen toista tulemistansa. Sentähden
-annamme tässä tilaa tälle täyttyneelle ennustukselle, kuin myös siitä
-syystä, että on välttämätöntä ymmärtää muutamat tässä ennustuksessa
-määrätyt vuosiluvut niiden ennustuksien yhteydessä, jotka tarkottavat
-toista tulemista, joita tullaan käsittelemään edempänä kirjassa.
-
-Daniel oli saanut nähdä monta näkyä, niinkuin kerrotaan hänen
-ennustuksensa 2:ssa, 4:ssä, 7:ssä ja 8:ssa luvuissa. Kaikki nämä
-näyttivät pakana- eli ei-juutalaisten valtakuntien suurta enentymistä
-ja edistymistä; mutta hänellä oli Israelin etu mielessä, eikä hän ollut
-saanut mitään tietoa Israelin tulevaisuudesta. Hän tiesi kumminkin
-Jeremian ennustuksesta (Jer. 29: 10; 2 Aikak. 36: 20--23), että Juudan
-maan autiona oleminen jatkuisi seitsemänkymmentä vuotta; ja
-tietäessään, että tämä aika pian oli kulunut (Dan. 9: 2.) rukoili hän
-innokkaasti Jumalan suosion palaamista Israelille (värssyt 17--19), ja
-ylläoleva oli Jumalan vastaus hänelle enkelin kautta.
-
-Se määrätty aikakausi Israelin historiassa, jota tässä osotetaan, on
-_seitsemänkymmentä viikkoa_, joka lasketaan määrätystä alkukohdasta
--- nimittäin siitä käskystä, joka annettiin "Jerusalemin
-ennalleenasettamisesta ja rakentamisesta" (huomaa! ettei tämä koskenut
-temppeliä.) Tänä aikakautena tulisi suuria asioita toimitettaviksi: --
-Kaupunki rakennettaisiin uudelleen epäsuotuisissa oloissa (Neh. 4),
-ahdingon aikoina; synti tulisi päättymään sen kautta, että pahuus
-sovitettiin; ja vanhurskaus (vanhurskaaksi tekeminen) tulisi
-toimeenpantavaksi -- ei sellainen, joka vuosi vuoden jälkeen
-saavutettiin härkien ja kauristen veren kautta, vaan todellinen ja
-"ijankaikkinen vanhurskaus", joka aikaan saataisiin Kristuksen uhrin
-kautta. Danielille ilmotettiin myös, että hän, joka toimeenpanisi
-paremman uhrin, senkautta _lakkauttaisi_ Lain esikuvalliset uhrit ja
-ruokauhrit.
-
-Tänä aikakautena oli Messias, Israelin kauvan odotettu Lunastaja,
-tuleva, ja seitsemän viikkoa ja kaksi ja kuusikymmentä viikkoa eli
-kuusikymmentäyhdeksän viikkoa oli ilmotettu kuluvan Messiaksen
-läsnäoloaikaan asti. Ja tämän jälkeen hän tulisi tapettavaksi, mutta ei
-itsensä tähden. Siksi tulisi Messiaksen tulemisen jälkeen olemaan
-jälellä yksi viikko, viimeinen, seitsemäskymmenes tästä luvatusta
-suosiosta, ja keskellä tätä viikkoa, niin oli ennustettu, tulisi hän
-lakkauttamaan esikuvaukselliset uhrit antamalla "henkensä vikauhriksi."
--- Jes. 53: 10--12.
-
-Nämä seitsemänkymmentä viikkoa, eli neljäsataayhdeksänkymmentä päivää
-merkitsivät neljääsataayhdeksääkymmentä vuotta, jokaisen esikuvallisen
-päivän merkitessä yhtä vuotta. Ja se seikka, että tämä ainoa
-ajanennustus, joka suoranaisesti koskee ensimäistä tulemista, täyttyi
-_tällä tavalla_. antaa avaimen eräisiin toisiin ennustuksiin, jotka,
-kuten edempänä tullaan näyttämään, ovat olleet kätkettyinä
-esikuvauksellisiin lukuihin -- _päivä vuoden asemesta_ -- siksi kun
-määrätty aika niiden ymmärtämiselle on tullut. Tämä ennustus oli niin
-laadittu, että Daniel ja toiset juutalaiset voisivat, jos niin
-tahtoivat, pitää sitä mahdottomana ja aikaa myöten unohtaa se; tahi oli
-niillä mahdollisuus muistaa se, jotka "_odottivat_ Israelin
-lohdutusta", ja jotka otaksuivat ajan olleen esikuvauksellisen, kuten
-Hesekiel. (Luku 4: 6.) Varmaa on, että sellaiset, jotka olivat
-uskollisia, ymmärsivät odottaa Messiasta. On kirjotettukin, että kaikki
-odottivat häntä (Luuk. 3: 15), vaikkakaan kaikki eivät kyenneet
-ottamaan häntä vastaan sillä tavalla, kun hän tuli. Huomattava on, että
-ne kuusikymmentäyhdeksän esikuvauksellista viikkoa, eli neljäsataa
-kahdeksankymmentäkolme vuotta luetaan _Messiakseen, Ruhtinaasen_, eikä
-Jeesuksen syntymiseen Betlehemissä. Heprealainen sana _Messias_, joka
-vastaa kreikkalaista sanaa _Kristus_, merkitsee _voideltua_, ja on
-pikemmin arvonimi kuin nimi. Jeesus ei ollut Voideltu, Messias,
-Kristus, ennenkuin kasteensa jälkeen. Vertaa Apt. 10: 37, 38 ja Matt.
-3: 16. Hänet voideltiin Pyhällä Hengellä kohta noustessaan vedestä.
-Tämä tapahtui, kun hän oli saavuttanut miehuusijän, joka oli
-kolmekymmentä vuotta lain mukaan, jonka alla hän oli syntynyt, ja jonka
-alaisena hän ja jokainen juutalainen oli, kunnes hän lopetti lain
-vallan täyttämällä sen vaatimukset -- "nauliten sen ristiin". Sentähden
-ulottuvat tämän ennustuksen kuusikymmentäyhdeksän viikkoa hänen
-kasteeseensa ja voiteluunsa, josta ajasta, eikä ennemmin, hän oli
-Messias, Kristus, Voideltu. Siksi päättyvät ne kuusikymmentäyhdeksän
-viikkoa eli neljäsataakahdeksankymmentäkolme vuotta syksyllä v. 29 j.K.
-Ja siinä täyttyi se osa ennustuksesta, joka sanoo: "Siitä ajasta kuin
-käsky annetaan ulos, että Jerusalem pitää jälleen rakennettaman (Dan.
-9: 25), Messiakseen, [voideltuun], Päämieheen asti, on seitsemän
-viikkoa, niin myös kaksi seitsemättäkymmentä [kuusikymmentäyhdeksän]
-viikkoa." Alkaen siitä, täyttyi, niinkuin huomaamme, seitsemäskymmenes
-viikko muiden mukaisesti -- laskemalla vuosi päivän asemasta.
-
-Useimmat, jotka ovat kirjottaneet tästä aineesta, ovat laskiessaan tätä
-aikakautta alkaneet Artakserkseksen seitsemännestä vuodesta, kun
-Esralle (Esra 7: 7--14) jätettiin tehtävä, jonka he pitävät Kyyroksen
-käskyn sovelluttamisena. (Esra 1: 3; 5: 13; 6: 1--12.) Huomattava on
-kumminkin, että Kyyros käski rakentaa Herran huoneen -- templin ja
-esikartanon muurin. Mutta toinen käsky annettiin Nehemialle
-Artakserkseksen kahdentenakymmenentenä vuotena, nimittäin _rakentaa
-uudelleen Jerusalemin muurit_, jotka siihen aikaan olivat rappiolla,
-(Neh. 2: 3--8; 6: 15; 7: 1.) Juuri tästä käskystä, "ennalleenasettaa ja
-rakentaa Jerusalem", on Danielin ennustus päivättävä. Koko kertomus
-sopii yhteen tämän kanssa. On ainoastaan yksi asia joka näyttää puhuvan
-tätä vastaan. Siinä Jesajan ennustuksessa, joka koskee tätä käskyä, oli
-ennustettu Kyyroksesta, ei ainoastaan: "Hän on päästävä minun vankini
-valloilleen", vaan myös: "Hänen pitää rakentaman minun _kaupunkini_"
-(Jes. 45: 13). Tähän näennäiseen vastaväitteeseen vastaamme näin: se
-sana, joka tässä on käännetty sanalla kaupunki, on _ir_ ja merkitsee
-muureilla ympäröityä paikkaa. Me luulemme tässä tarkotettavan temppelin
-esikartanon muureja, ja sen kanssa pitävät yllämainitut tosiseikat yhtä
-Sama sana _ir_ on käännetty sanalla _(esi-) kartano_ [englantilaisessa
-Raamatussa] 2 Kun 20: 4.
-
-Nehemian suorittaman tehtävän vuosiluvuksi mainitaan tavallisesti 445
-e.K. Mutta Tri Hale'n kronolooginen teos (sivut 449 ja 531) ja Tri
-Priestlie'n väitöskirja "Evankelistain Yhtäpitäväisyydestä" ("Harmony
-of the Evangelists", sivut 24--38) osottavat, että tämä tavallinen
-mielipide on väärä, sekä että tämä tapahtui yhdeksän vuotta
-aikaisemmin. Siten on siis meillä vuosi 454 e.K. todellinen vuosiluku
-Nehemian tehtävälle; ja tämän päivämäärän kanssa on Danielin ennustus
-(luku 9: 25) yhtäpitävä, mikäli se koskee käskyä asettaa ennalleen ja
-rakentaa Jerusalem.
-
-Koska kuusikymmentäyhdeksän viikkoa (7 ja 62) eli
-neljäsataakahdeksankymmentäkolme vuotta ulottuvat _Messiakseen_
-(Voideltuun), Päämieheen asti niin me vähennämme tästä
-kuudenkymmenenyhdeksän esikuvauksellisen viikon ajanjaksosta eli
-neljästasadasta kahdeksastakymmenestäkolmesta (483) vuodesta
-neljäsataaviisikymmentäneljä (454) vuotta ennen Kristusta, Jerusalemin
-ennalleenasettamis- ja rakentamiskäskyn oikeana vuosilukuna ja jäännös
--- 29 j.K. -- on oleva se vuosi jona Voideltu (Messias) oli ilmestyvä.
-Tämä on täydellisesti yhtäpitävä sen kanssa, mitä olemme osottaneet,
-nimittäin, että Johannes kastoi Jeesuksen ja sai hän Hengen voitelun v.
-29 j.K. noin 3 päivä lokakuuta, jolloin hän oli kolmenkymmenen vuoden
-vanha hänen syntymisensä oikean vuosiluvun mukaan, kuten edellisessä
-luvussa on näytetty.
-
-Meidän Herramme virka käsitti _kolme ja puoli vuotta_ ja päättyi hänen
-ristiinnaulitsemisellaan passah-juhlan aikana, keväällä v. 33 j.K.
-Tässä toteutti hän täydellisesti ennustuksen, joka koski jälellä
-olevaa, eli viimeistä viikkoa (viimeiset seitsemän vuotta) luvatusta
-suosiosta, ja jossa sanotaan: "kuudenkymmenenyhdeksän (7 ja 62) viikon
-_perästä_ on Messias kuoletettava, mutta ei itsensä tähden" [Lause:
-"mutta ei itsensä tähden", on sanottu eri tavoilla eri käännöksissä,
-joista meillä on useita edessämme, mutta meidän mielestämme on tämä
-käännös paras ja selvin.] -- "_keskellä_ [jälellä olevaa 70:tä]
-_viikkoa_ on hän lakkauttava uhrin ja ruokauhrin."
-
-Ne uhrit, joita uhrattiin lain mukaan, lakkasivat siihen; ei siten,
-etteivät papit senjälkeen olisi uhranneet eläimiä, suitsutusta, y.m.,
-sillä näiden uhraaminen jatkui vuosi vuodelta, mutta Jehova ei
-hyväksynyt niitä, eivätkä ne missään suhteessa olleet uhreja synnin
-tähden. Sitten kun totinen uhri oli tullut, kun meidän Herramme Jeesus
-"poisti synnin uhraamalla itsensä" (Hebr. 9: 26), ei Jehova kauvemmin
-voinut tunnustaa mitään muuta hänelle uhrattua uhria, eikä myöskään
-sellaisten tarpeellisuutta.
-
-Siellä, ristillä, täytti Messias, joka oli uhrannut itsensä kolme ja
-puoli vuotta, tehtävänsä (Joh. 19: 30), ja "päätti" siten "synnin",
-teki täyden ja täydellisen sovinnon Jumalan kanssa ihmisten pahuuden
-tähden tuoden siten ihmissuvulle _ijankaikkisen_ vanhurskauttamisen
-synnistä sen esikuvauksellisen vuotuisen vanhurskauttamisen sijaan,
-jonka esikuvauksellinen kansa, Israel, esikuvien kautta sai aikaan.
-Messiaksen kuolema oli myös "sinetti", joka takaa kaikkien näkyjen
-ja ennustuksien täyttymisen tulevat siunaukset ja "kaiken
-ennalleenasettamisen ajat, joista Jumala on ammoisista ajoista asti
-puhunut kaikkien pyhäin profeettainsa suun kautta" (Apt. 3: 21.) Nämä
-lupaukset, sekä aabrahamilainen liitto, että uusi liitto, vahvistettiin
-eli lujitettiin "hänen omalla kalliilla verellänsä" -- (Luuk. 22: 20; 1
-Kor. 11: 25), joka puhuu paremmin puolestamme kuin härkäin ja kauristen
-veri -- puhuu ijankaikkisesta vanhurskauttamisesta ja synnin
-poistamisesta kaikille niille, jotka ottavat hänet vastaan. Ja
-seitsemännenkymmenennen eli juutalaisten suosion viimeisen viikon
-jälkimäisellä puoliskolla -- niinä kolmena ja puolena vuotena, jotka
-alkoivat helluntaina -- tulivat hänen seuralaisensa, tämän kansan
-"kaikkein pyhimmät" voidelluiksi Jumalan pyhällä hengellä niinkuin
-Messiaskin oli tullut voidelluksi kuudennenkymmenennenyhdeksännen
-viikon lopussa.
-
-Tällä tavoin täytettiin tämän ennustuksen 24 värssyn määräykset:
-"Seitsemänkymmentä viikkoa on määrätty [erotettu] _sinun kansallesi_ ja
-pyhälle kaupungilles -- (a) niin ylitsekäyminen lopetetaan, ja synnit
-peitetään, ja pahat teot sovitetaan ja ijankaikkinen vanhurskaus
-tuodaan edes -- (b) ja näky ja ennustus suljetaan, -- (c) ja kaikkein
-pyhin voidellaan." Ennustuksessa ei ollut mitään, joka osotti, että
-koko tämä toimi lykättäisiin viimeiseen "viikkoon", jolloin Messias
-olisi läsnä; ja epäilemättä käsittivät he tämän sisältävän suuren
-parannuksen siveellisessä suhteessa _heidän puoleltaan_, joka
-valmistaisi heitä Messiasta varten, ja heidän kansakuntansa
-voitelemisen hänen allensa "kaikkein pyhimmäksi" kansaksi, siunatakseen
-koko maailmaa. He eivät olleet oppineet, vuosisatojen kokemuksien
-kautta, että _he_ olivat voimattomat poistamaan syntiä ja sovittamaan
-pahojatekoja, ja että vaadittaisiin täydellistä lunastusuhria sen
-suuren työn aikaansaamiseksi, jotta synnit pyyhittäisiin pois ja
-tuomitut vanhurskautettaisiin.
-
-Vaikka Danielin ennustus näyttikin, että Messias tulisi tapettavaksi
-keskellä viimeistä viikkoa, niin ei se näyttänyt, että hänen kansansa
-suuri joukko tulisi olemaan _epäpyhiä_, ja että he sentähden tulisivat
-hyljätyiksi, kuten heille kävi keskellä sitä viikkoa. (Mat. 23: 38.)
-Toinen profeetta on sanonut: Hän on täyttävä työn ja _keskeyttävä_ sen
-vanhurskaudessa (oikeudenmukaisesti) (engl.); ja kaikki tuli täytetyksi
-Jeesuksen virantoimituksen viimeisenä puolena viikkona (kolmena ja
-puolena vuotena), lukuunottamatta kaikkein pyhimpäin voitelemista.
-Mutta mitenkä on seitsemännen viikon, niiden kolmen ja puolen vuoden
-ylijäämän kanssa, jotka ulottuivat ristin tuolle puolen? Lupasiko ehkä
-Jehova erottaa seitsemänkymmentä suosion viikkoa Israelin hyväksi,
-antaen todellisuudessa ainoastaan kuusikymmentäyhdeksän ja puoli? Ensi
-silmäyksellä näyttää siltä, etenkin kun muistamme, että Jeesus
-ainoastaan viisi päivää ennen kuolematansa, "keskellä viikkoa", itki
-kaupungin tähden ja hylkäsi sen sanoen: "Teidän huoneenne jätetään
-teille autioiksi." Mutta ei niin; Jehova tiesi alusta alkaen
-minkälainen loppu oli; ja kun hän lupasi seitsemänkymmentä viikkoa,
-tarkotti hän myös sitä. Niinmuodoin täytyy meidän odottaa löytävämme
-suosion ulottuvan tätä kansaa kohtaan kolmen ja puolen vuoden aikana
-ristiinnaulitsemisen jälkeen, huolimatta siitä, että he silloin
-kansakuntana jätettiin autioksi.
-
-Etteivät israelilaiset kansana olleet soveliaita ottamaan vastaan
-parahinta eli hengellistä suosiota (eikä myöskään maallista suosiota),
-osotettiin sen kautta, että he hylkäsivät Messiaksen, niinkuin Jumala
-jo edeltäpäin oli nähnyt ja sanonut; siten ei ollut minkäänlaiseksi
-hyödyksi heille jatkaa heidän koetustaan, kansana katsottuna, yli
-seitsemänkymmenenviikon puolivälin, ja se keskeytettiin eli katkaistiin
-siinä, kun heidät jätettiin "autioiksi" -- suljettiin pois suosiosta.
-Heidän aikakautensa loppupuolella (kolme ja puoli vuotta) suosio
-_suurennettiin_, vaikka se rajotettiin "jäännökseen", "pyhimpiin",
-puhtaimpiin eli soveliaimpiin, joita ainoastaan se voi hyödyttää. (Jes.
-10: 22, 23. Vertaa _Room_. 9: 28.) Suosion suurentuminen oli siinä,
-että tämä jäännös kolmen ja puolen vuoden aikana tuli yksinomaan
-olemaan huomion ja lähetystyön esineenä niiden suurempien etujen
-ohella, joita henkinen hallituskausi tarjosi, työ, joka alkaen
-opetuslapsista helluntaina, todennäköisesti ulottui jokaiseen tämän
-kansan tuleentuneeseen vehnään tänä erityisenä suosion aikakautena.
-Katso Apt. 2: 41 ja 4: 4 ensimäisien päivien tuloksen suhteen. Juuri
-tästä syystä, vaikkakin Jeesus oli maistanut kuoleman kaikkien tähden,
-ja iloinen sanoma oli julistettava kaikille, käski hän opetuslapsien
-"alkaa Jerusalemissa." Eivät he myöskään saaneet jättää tätä erikoista
-työtä eivätkä tarjota uuden hallituksen suosiota kenellenkään muille,
-ennenkuin ne kolme ja puoli vuotta siitä _suosiosta, joka oli luvattu
-Israelille_, olivat täyttyneet -- ennenkuin Jumala erityisesti lähetti
-sen pakanain yhtä hyvin kuin juutalaistenkin luo. -- Apt. 10.
-
-_Kristuksen ensimäinen tuleminen_ 79
-
-Korneliuksen kääntymisen varmasta vuosiluvusta voivat kronoloogit
-ainoastaan arvaamalla päättää; ja niinmuodoin arvellaan sen eri
-laskelmain mukaan tapahtuneen vuosien 37 ja 40 välillä j.K.; mutta
-katsoen siihen selvään ennustukseen, jota nyt tarkastamme,
-emme epäile sen tapahtuneen syksyllä v. 36 j.K.; sillä tällöin
-päättyivät nuo Israelin suosion seitsemänkymmentä viikkoa eli
-neljäsataayhdeksänkymmentä vuotta. Koska suosio yksinomaan heitä
-kohtaan lakkasi silloin, oli aivan paikallaan lähettää evankeliumi
-pakanoille. Israelilaiset eivät tämän jälkeen olleet suljetut
-evankeliumista, mutta heitä kohdeltiin samoin kuin pakanoita, vaikka
-ennakkoluulot epäilemättä aiheuttivat sen, että jäännös tuli vähemmän
-suotuisaan asemaan. Koska "pyhimmät" jo olivat tulleet valituiksi, ei
-evankeliumi enää rajottunut israelilaisiin yksistään, vaan oli avoinna
-jokaiselle olennolle, jolla oli kuulevat korvat.
-
-Noiden seitsemänkymmenen viikon kuluttua tuli se hätä ja vaiva, joita
-mainitaan 26 ja 27 värs. loppuosissa. Roomalainen päämies tuli ja
-hävitti todellakin kaupungin ja temppelin, ja virran lailla jätti hän
-jälkeensä kauheaa hävitystä ja turmiota. Ja Messias, jonka he
-hylkäsivät, on sallinut monenlaatuisen pahan kohdata tätä kansaa siitä
-lähtien, ja tulee yhä sallimaan sen "loppuun asti", kunnes he ovat
-saaneet riittämään asti; siksi kun hän on sanova: "Puhukaat suloisesti
-Jerusalemille ja saarnatkaa sille, että sen aika on täytetty, että sen
-rikokset ovat annetut sille anteeksi." (Jes. 40: 2.) Sillä aikaa on se,
-_joka on määrätty_, vuodatettava tämän yksinjääneen (eli tämän hyljätyn
-kansan yli), kunnes heidän murheensa mitta on täytetty -- siihen
-päivään, jolloin he tulevat sanomaan: "Siunattu olkoon hän, joka tulee
-Herran nimeen." Jumalalle kiitos, tämä Israelin vapautus on nyt
-koittamaisillaan, ja vaikkei heidän hävityksensä ja hätänsä vielä ole
-päättynyt, niin tulee hetki hetkeltä se aika lähemmäksi, jolloin suomut
-putoavat heidän ennakkoluulojen sokaisemista silmistään, ja he saavat
-nähdä hänet, jota ovat pistäneet, ja he tulevat itkemään häntä,
-niinkuin esikoista itketään. -- Sak. 12: 10.
-
-Koska monet lukiessaan tätä nyt tarkastettua paikkaa ovat joutuneet
-hämilleen ja erehdykseen sen johdosta, että ovat kykenemättömiä
-ymmärtämään profeetallisen sanan järjestystä, ja sekottavat Päämiehen
-Messiaksen roomalaisen päämiehen kanssa j.n.e. niin kehotamme tarkasti
-tutkimaan tätä paikkaa, sillä tavoin kuin se on järjestetty tämän luvun
-alussa, huomioonottamalla sulkumerkit ja selittävät huomautukset
-hakasien sisällä.
-
-    Oi Herrani kallis, mun aarteni oot,
-    Mun toivoni, turvani ain'!
-    Kaikk' huoleni entiset unhottukoot,
-    Sun kuoloas katselen vain.
-
-    Kun tahtoni tahtohos haudannut oon,
-    On tahtosi silloin myös mun.
-    Oi Herra, sun voimasi vahvistakoon
-    Mua täyttämään tahtoas sun!
-
-    Kun aamusi armahin koittamaan saa,
-    Yön usvat jo haihtuvat nuo,
-    Ei silloin oo taistoa uuvuttavaa,
-    Sun valtasi rauhankin tuo.
-
-    Ah, kuinka mä Herra sua kiittänenkään,
-    Kun kutsusi korkean sain
-    Sun laumaasi pienoiseen yhdistymään
-    Ja luonasi viipymään ain! --
-
-
-
-
-NELJÄS LUKU.
-
-PAKANAIN AJAT.
-
-Mitä pakanain ajoilla tarkotetaan. -- Niiden alku. -- Niiden pituus. --
-Niiden loppuminen vuonna 1914. -- Näihin liittyviä tapahtumia. -- Näitä
-seuraavia tapahtumia. -- Kirjaimellinen ja esikuvauksellinen aika. --
-Huomiota herättävä esikuva (tyyppi). -- Nykyisiä merkkejä. -- Jumalan
-valtakunta tulee kukistamaan pakanain hallituksen. -- Siksi on
-edellinen perustettu ennenkuin jälkimäinen loppuu -- ennen vuotta 1914.
--- Syyt miksi pakanain hallitus sitä vastustaa. -- Miten ja milloin
-kaikki lopullisesti tulevat ilolla ottamaan vastaan sen. -- "Kaikkien
-kansojen toivo" on tuleva.
-
-
-[Koska tässä luvussa käsitelty aine on hyvin läheisessä yhteydessä
-aineen kanssa ensimäisen osan 13:ta luvussa, tulee lukijalle olemaan
-suureksi avuksi käydä uudelleen läpi mainittu luku, ennenkuin hän alkaa
-tämän luvun.]
-
-"Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat
-täyttyvät." -- Luuk. 21: 24.
-
-Lauselmaa "pakanain ajat" käytti Herramme siitä väliajasta maan
-historiassa, joka on Jumalan tyypillisen valtakunnan, Israelin
-valtakunnan poisottaminen (Hes. 21: 25--27.) ja sen antityypin, Jumalan
-totisen valtakunnan alkamisen ja päättymisen välillä, kun Kristus
-tulisi "kirkastettavaksi pyhissänsä ja kaikkien niiden ihailtavaksi,
-jotka uskovat sinä päivänä."
-
-Tällä väliajalla tulisi pakanalliset hallitukset pitämään valtiutta
-maan päällä; ja Israel, sekä lihallinen että hengellinen, on ollut ja
-tulee olemaan näille valloille alamainen, siksi kun heidän aikansa on
-päättynyt. Vaikka Jumala ei ole hyväksynyt tahi määrännyt näitä
-hallituksia, niin antaa hän kuitenkin niiden olla hallituksessa. Toisin
-sanoen, hän on erityisiä tarkotuksia varten sallinut heidän valtaansa
-määrätyn ajan.
-
-Maan herraus annettiin alkuperäisesti Aadamille, jotta hän vallottaisi
-sen sekä omistaisi ja hallitsisi sitä vanhurskaudessa. (1 Moos. 1: 28.)
-Aadam ei pystynyt tähän, ja synnin kautta rikottu herraus otettiin
-häneltä pois. Sen jälkeen sallittiin enkelien hallita. Mutta sen
-sijaan, että olisivat kohottaneet langennutta sukua, niin tapahtui,
-että muutamat "eivät säilyttäneet valta-asemaansa", vaan lankesivat
-ylitsekäymiseen. Vedenpaisumuksen jälkeen ilmotti Jumala Aabrahamille
-aikomuksensa tuoda tarvittavan avun syntiselle kuolevalle suvulle hänen
-jälkeläisensä kautta, herättämällä heidän keskuudestaan suuren
-lunastajan, hallitsijan ja opettajan, sanoen: "Sinun siemenessäsi pitää
-kaikki kansat maan päällä siunattaman."
-
-Tämä oli aikaisin hengen antama viittaus kansallisesta yleisvallasta
-maan yli. Ja tullen Jumalalta, sisälsi tämä viittaus tuon hallitsijan
-erityisen sopivaisuuden ja aivan ominaisen etevyyden kaikkien muiden
-yli. Siksipä tulisi olemaan koko ihmiskunnalle hyödyllistä kuulua
-sellaisen hallitsijan alle. Kieltämättä tämä lupaus Aabrahamille täytti
-hänen jälkeentulevaistensa, israelilaisten sydämet ja mielet ja
-tunnettiin hyvin heidän heimolaistensakin, moabilaisten ja edomilaisten
-keskuudessa. On luultavaa, että muut kansat tulisivat tuntemaan
-sellaisen kansallistoivon, ja niin ollen emme voi epäillä, että ylpeys
-herättäisi heissä halun tulla tuoksi etevämmäksi kansaksi ja pitää
-hallussaan yleisvaltaa, koska hekin pitäisivät itseään joka suhteessa
-yhtä kykenevinä ja soveliaina hallitsemaan ja opettamaan ja siten
-siunaamaan kansoja, kuin joku Aabrahamin jälkeläisistä.
-
-Israelin toivo saavuttaa maailmanvalta, ei kansojen toivon ja tahdon
-perustuksella, vaan Jumalan tahdon ja mielen ja hänen heidän hyväkseen
-ilmotetun valtansa perustuksella, näytti levinneen muihinkin kansoihin.
-Kaikissa tapauksissa huomaamme, että nuo pakanalliset kuninkaat ja
-kansat ottivat vastaan valtansa suosionosotuksina niiltä jumalilta,
-joita he palvelivat. Ja sama ajatus huomataan vieläkin jokaisessa
-pienemmässä hallitsijassa ja ruhtinaassa yhtähyvin kuin mahtavimmissa
-kuninkaissa ja keisareissa. Vaikka kuinkakin heikkoja sielun ja ruumiin
-puolesta, vaikka kuinkakin paheellisia ja kelvottomia hallitsemaan,
-olkoonpa sitten itseään eli toisia, vallitsee heitä melkein
-mielettömässä määrässä se ajatus, että Jumala erityisesti on valinnut
-heidät ja heidän perheensä hallitsemaan ja "SIUNAAMAAN" (?) koko maata.
-Tätä oppia, jonka syvät rivit ovat omaksuneet, toitotetaan mitaleissa,
-rahoissa ja valtiopapereissa sanoilla: "Jumalan armosta -- kuningas."
-
-Sillä lailla, Israelin odottaessa ja toivoessa luvattua herrautta maan
-yli ja kun he monta kertaa luulivat olevansa hyvin lähellä toivonsa
-toteutumista, erityisesti David ja Salomo kuninkaiden aikana, tuli
-yleisvallan halu yleiseksi toisissa kansoissa. Aikoessaan ottaa pois
-kruunun Israelilta, kunnes lupauksen oikea siemen tulisi ottamaan
-vallan, päätti Jumala antaa pakanallisten valtakuntien ottaa
-hallitusvallan ja tehdä kokeita maailman hallitsemisessa, jotta maailma
-myös oppisi huomaamaan turhuuden omissa itsehallitusponnistuksissaan,
-niin kauvan kuin se on nykyisessä syntisessä tilassaan. Niinkuin hän
-oli antanut Aadamin menetetyn herrauden enkeleille osottaaksensa heidän
-kelvottomuuttaan hallitsemaan ja siunaamaan maailmaa, niin jätti hän
-nyt tämän herrauden pakanoille antaaksensa heidän koettaa eri tapojaan
-ilman hänen avustustansa. Näitä erilaisia kokeiluja sallii Jumala
-arvokkaina ja tarpeellisina opetuksina, jotka täyttävät välillä olevat
-ajat, kunnes Herran Voideltu, jolla on siihen oikeus, tulee ottamaan
-vallan ja täyttämään kaikki hänen armolliset aikeensa.
-
-Koska lihallinen Israel oli esikuva hengellisestä Israelista,
-evankelisesta seurakunnasta, jota myös kutsutaan tässä korkeammassa
-merkityksessä "kuninkaalliseksi papistoksi ja pyhäksi kansaksi" (1
-Piet. 2: 9), ja joka määrättynä aikana tulee hallitsemaan ja siunaamaan
-kaikkia kansoja, niin oli heidän valtakuntansa samalla tavalla eräissä
-suhteissa Kristuksen valtakunnan esikuva. Niinmuodoin kun Jumalan aika
-tuli jättää maailmanvalta pakanoille, oli johdonmukaista, että hän
-ensin ottaisi pois esikuvauksellisen kruunun Israelilta, ja sitten
-lakkaisi antamasta tunnustustaan esikuvaukselliselle valtakunnalle.
-Tämän hän teki, selittäen että he olivat osottautuneet kelvottomiksi
-korotettaviksi yleisvaltaan, koska heissä siinä määrin kun olivat
-saavuttaneet kunnioitusta kansana, pääsi valtaan tapain turmelus,
-turhamaisuus ja epäjumalisuus. Tämä tapahtui kuningas Sedekian päivinä
-ja jumalallinen käsky lausutaan profeetan sanoissa: -- "Näin sanoo
-Herra Jehova: pane pois kuninkaallinen otsakoriste ja ota kruunu
-päästäsi. Se, mikä nyt on, ei ole pysyvä sellaisena. Alennettu pitää
-ylennettämän ja korkia alennettaman. Minä tahdon sen (kruunun)
-kukistaa, kukistaa, kukistaa; eikä se ole enää oleva, kunnes hän tulee,
-jolla on siihen oikeus ja hänelle minä sen annan." -- Hes. 21: 24--27.
-Tämä kruunun eli vallan kukistaminen on tapahtunut. Kruunu siirrettiin
-ensin Baabeliin, senjälkeen meedilais-persialais valtakuntaan, sitten
-makedoniaan ja lopullisesti Roomaan. Näiden valtojen luonteen,
-jommoisena se historian lehdille piirretään, olemme huomanneet
-täydellisesti pitävän yhtä profeetallisien kertomuksien kanssa,
-sellaisina kuin ne kuvataan Nebukadnesarin näyssä suuresta
-kuvapatsaasta ja Danielin näyssä neljästä petoeläimestä. Tämä Israelin
-vallan kukistettu tila tulisi jatkumaan, kunnes Kristus, Israelin ja
-koko maan valtaistuimen oikea perillinen, joka osti sen omalla
-kalliilla verellänsä, tulisi ottamaan vallan. Hänen valtansa tulee,
-niinkuin olemme nähneet, olemaan maailman viides yleisvalta, Jumalan
-valtakunta koko taivaan alla. Mutta erotukseksi neljästä edellisestä
-vallasta, jotka sallittiin määrätyksi ajaksi, ja jotka sentähden
-tunnustettiin, joskaan niitä ei hyväksytty, tulee tämän hyväksymään ja
-vahvistamaan Jumala, hänen edustajanansa maan päällä. Se tulee olemaan
-Jumalan Valtakunta, Jehovan Voidellun Valtakunta. Se pystytetään
-vähitellen suuren hädän aikana, jolla evankelinen aika tulee päättymään
-ja jossa nykyiset hallitukset tulevat täydellisesti kukistettaviksi
-häviten suuressa sekasorrossa.
-
-Tässä luvussa esitämme Raamatun todistuksen siitä, että täydellinen
-loppu pakanain ajoista, s.o. täydellinen loppu heidän sallituille
-valloilleen, on saavutettu vuonna 1914, ja että tämä päivämäärä tulee
-olemaan äärimäinen raja epätäydellisien ihmisien hallitukselle.
-Huomattakoon, että jos tämä osotetaan olevan Raamatussa varmasti
-todistettu tosiseikka, niin se todistaa:
-
-Ensimäiseksi, että silloin Jumalan valtakunta, josta Herramme opetti
-meitä rukoilemaan: "Tulkoon valtakuntasi", on saavuttanut täydellisen
-maailmaakäsittävän vaikutuksen, ja että se silloin tulee olemaan
-pystytetty eli vahvasti perustettu maan päälle, nykyisten hallitusten
-raunioille.
-
-Toiseksi todistaa se, että hän, jonka oikeus on siten ottaa valta,
-silloin tulee olemaan läsnä maan uutena hallitsijana; eikä sitä
-ainoastaan, vaan se todistaa, että hän tulee olemaan läsnä melkoisen
-ajan ennen tätä päivämäärää; sillä näiden pakanallisien hallituksien
-kukistumisen suoranaisena syynä on se, että hän särkee niitä kuin
-saviastioita (Ps. 2: 9; Ilm. 2: 27.) ja pystyttää niiden sijaan oman
-vanhurskaan hallituksensa.
-
-Kolmanneksi todistaa se, että joku aika ennen 1914 vuoden loppua, tulee
-Kristuksen, Jumalan tunnustaman Seurakunnan, "Kuninkaallisen papiston",
-"Kristuksen ruumiin" viimeinen jäsen kirkastettavaksi Pään kanssa;
-sillä jokainen jäsen tulee hallitsemaan Kristuksen kanssa, ollen hänen
-kanssaan valtakunnan kanssaperillinen, ja valtakuntaa ei voida
-pystyttää, jos yksikään jäsen puuttuu.
-
-Neljänneksi todistaa se, että tästä ajasta alkaen Jerusalem ei
-kauvemmin tule olemaan pakanain tallattavana, vaan tulee nousemaan
-jumalallisen epäsuosion tomusta ja tuhkasta kunniaan, sillä "pakanain
-ajat" tulevat silloin olemaan päättyneet eli täyttyneet.
-
-Viidenneksi todistaa se, että silloin tai aikaisemmin, Israelin sokeus
-alkaa poistua; sillä se "paatumus" joka "osaksi" on kohdannut heitä,
-oli jatkuva ainoastaan "_siksi_ kun täysiluku pakanoista on mennyt
-sisälle" (Room. 11: 25), eli, toisin sanoen, siksi kun täysi luku
-pakanoista, jotka tulevat Kristuksen ruumiin jäseniksi tahi hänen
-morsiamekseen, on tullut täydelleen valituksi.
-
-Kuudenneksi todistaa se, että se suuri "ahdistuksen aika, jommoista ei
-ole ollut siitä saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan", tulee tämän
-jälkeen alkamaan ja saavuttamaan huippukohtansa koko maailmaa
-käsittävän ja hallitsevan anarkian kautta. Se asiain tila, jota
-vertauskuvannollisella kielellä sanotaan meren raivoaviksi aalloiksi,
-sulavaksi maaksi, kaatuviksi vuoriksi ja palaviksi taivaiksi, on
-silloin alkava. Silloin ovat ihmiset oppineet olemaan hiljaa ja
-tuntemaan, että Jehova on Jumala, ja että hän tulee korotettavaksi maan
-päällä. (Ps. 46: 11.) Ja hädän pahoin pitelemä ihmiskunta alkaa silloin
-antaa tunnustuksensa uusille taivaille ja uudelle maalle rauhaisine
-siunauksineen. Ja ensimäisenä tulee tämän tekemään Herran Voideltuun,
-ja hänen oikeudenmukaiseen ja vanhurskaaseen hallitukseensa nähden se
-Jumalan lasten joukko, joka on tullut suuren vaivan kautta -- se
-luokka, joka merkitään m:llä ja t:llä Aikakausien kartalla (katso myös
-sivuja 281--292, I osassa); senjälkeen, juuri pakanain ajan päättyessä,
-lihallinen Israel ja lopulta koko maailma.
-
-Seitsemänneksi todistaa se, että tämän vuoden jälkeen on Jumalan
-valtakunta maan päällä järjestetty voimassa, ja on se silloin lyövä ja
-musertava pakanallisen kuvan (Dan. 2: 34) -- se on tekevä tyhjäksi
-näiden kuninkaiden vallan. Sen oma voima ja valta tulee pystytettäväksi
-sitä mukaan kun se vaikutuksiensa ja keinojensa kautta musertaa ja
-hajottaa "olemassa olevat vallat" -- maalliset ja kirkolliset -- raudan
-ja saven.
-
-
-
-Pakanain aikojen alkaminen 606 e.K.
-
-
-Meidän Herramme sanat: "kunnes pakanain ajat täyttyvät" sisältävät,
-että pakanain ajoilla täytyy olla lopullisesti määrätty raja; sillä
-rajattomasta, määrättömästä ajanjaksosta ei voitaisi sanoa, että se
-täyttyisi. Niinmuodoin oli pakanahallituksella alkunsa, se tulee
-kestämään _määrätyn ajan_ ja tulee päättymään määrättynä aikana.
-
-[Se kreikkalainen sana, joka tässä on käännetty sanalla _aika_ on
-_kairos_, joka merkitsee _määrättyä aikaa_. Se on sama sana, joka on
-käännetty sanalla "aika" tai "ajat" seuraavissa paikoissa: Ilm. 12: 14;
-Apt. 3: 19 ja 17: 26. Sana "hetkiä" Apt, 1: 7 johtuu samasta
-kreikkalaisesta sanasta.]
-
-Näiden pakanain aikain alkaminen ilmotetaan selvästi Raamatussa. Jos se
-siis _samaten_ ilmottaa meille pakanain vallalle määrätyn tai sallitun
-ajan pituuden, voimme ehdottomalla varmuudella tietää milloin tämä
-valta on päättyvä. Raamattu ilmottaakin tämän määrätyn ajan, joka on
-täyttyvä; mutta se ilmotettiin semmoisella tavalla, ettei ollut
-mahdollista ymmärtää sitä, silloin kun se kirjotettiin, eikä myöskään
-ennenkuin aika oli kulunut ja historian tapahtumat heittivät valonsa
-sen yli, ja silloinkin voivat ainoastaan ne ymmärtää, jotka valvoivat
-eivätkä olleet maallisten murheiden raskauttamia.
-
-Raamatussa on selvä ja vahva todistus siitä, että pakanain ajat
-sisältävät 2520 vuoden ajanjakson, vuodesta 606 e.K. aina vuoteen 1914
-j.K. Tämä pakanallisille hallituksille suotu maailman valta alkoi,
-niinkuin jo näimme, Nebukadnesarista; ei silloin kun hänen
-hallituksensa alkoi, vaan silloin kun Herran esikuvauksellinen
-valtakunta lakkasi, ja koko maailman herraus jätettiin pakanain käsiin.
-Pakanain ajat alkavat juuri siitä vuodesta, jolloin Jumalan
-esikuvauksellisen valtakunnan kruunu otettiin pois sen viimeiseltä
-kuninkaalta, Sedekialta.
-
-Profeetan sanain mukaan (Hes. 21: 25--27) otettiin kruunu Sedekialta,
-ja Nebukadnesarin sotajoukot piirittivät Jerusalemin ja hajottivat sen
-raunioiksi ja oli se siinä tilassa 70 vuotta -- ennalleenasettamiseen
-asti Kyyroksen ensimäisenä vuotena. (2 Aikak. 36: 21--23.) Vaikka
-Jerusalem silloin rakennettiin uudelleen ja vangit palasivat, ei
-Israelilla enää milloinkaan ole ollut kuningasta siitä alkaen
-nykyaikaan asti. Vaikka Kyyros asetti heidät ennalleen maahansa ja
-yksilölliseen vapauteen, kuuluivat he kansana toinen toistaan
-seuraavien persialaisten, makedonialaisten ja roomalaisten alle. He
-olivat näiden viimeksi mainittujen ikeenalaisia Herramme ensimäisen
-tulemisen aikana; Pilatus ja Herodes olivat keisarin edustajia.
-
-Nämä tosiasiat edessämme voimme vaikeudetta löytää vuosiluvun pakanain
-aikojen alkamiselle, sillä Kyyroksen hallituksen ensimäinen vuosi on
-hyvin selvästi määrätty -- sekä maailman että uskonnon historia
-sattuvat erinomaisella tarkkuudella yhteen Ptolemaioksen kaanonin
-kanssa, jonka mukaan se on v. 536 e.K. Ja jos 536 e.K. oli se vuosi,
-jolloin nuo Jerusalemin autiona olemisen seitsemänkymmentä vuotta
-päättyivät ja juutalaisten ennalleenasettaminen alkoi, niin seuraa
-siitä, että heidän valtakuntansa kukistettiin määrälleen
-seitsemänkymmentä vuotta ennen vuotta 536 e.K., se tahtoo sanoa 536
-ynnä 70, eli 606 e.K. Tämä antaa meille vuosiluvun pakanain aikojen
-alkamiselle -- v. 606 e.K.
-
-Kun tiedämme, että Jumala näille maallisille eli pakanallisille
-hallituksille antoi vallan määrätyksi ajaksi, tiedämme myös samalla ei
-ainoastaan, että ne tulevat särkymään ja kukistumaan ja että Kristuksen
-valtakunta tulee niitä seuraamaan, kun niiden ajat ovat loppuun
-kuluneet, vaan myös, ettei Jumala tule ottamaan valtaa heiltä,
-antaakseen sitä Voidellullensa; ennenkuin tämä valtalupa kuluu loppuun
--- "kunnes pakanain ajat täyttyvät". Niinmuodoin asetetaan meidät juuri
-tässä varuillemme sitä väärää luuloa vastaan, johon paavikunta on
-johtanut maailman -- että Jumalan valtakunta _pystytettiin_
-helluntaina, ja täydennettiin, kun, niinkuin väitetään, Rooman
-valtakunta käännytettiin kristinuskoon (paavilaisuuteen); ja paavikunta
-saavutti sekä maallisen että hengellisen herrauden maailmassa. Me
-näemme tästä pakanain aikoja koskevasta ennustuksesta, että tämä
-roomalaisen kirkon tekemä väite, ja jota protestantit enemmän tai
-vähemmän kannattavat, on väärä. Me näemme, että ne kansat, joita sekä
-katolilaiset että protestanttilaiset nimittävät kristityiksi kansoiksi
-ja joiden valtaa he kutsuvat kristikunnaksi (s.o. Kristuksen
-valtakunnaksi), eivät ole sellaisia. Ne ovat "tämän maailman
-valtakuntia", ja kunnes niiden "ajat" ovat täyttyneet, ei Kristuksen
-valtakunta voi ottaa hallitusta, vaikka se tulee järjestäytymään ja
-tekemään valmistuksia sitä varten niinä vuosina, jotka ovat lähinnä
-pakanain aikojen loppua; kun sitä vastoin toiset vallat tulevat
-horjumaan, särkymään ja joutuvat anarkiaan.
-
-Evankelisella aikakaudella on Kristuksen valtakunta ollut olemassa
-ainoastaan alkuasteellaan, alennuksessaan, ilman valtaa eli oikeutta
-hallita -- ilman kruunua, omistaen ainoastaan lupauksen valtikan. Sitä
-ei maailma ole tunnustanut ja on se ollut niiden "esivaltojen"
-alaisena, "jotka ovat" -- nim. pakanallisien valtakuntien. Ja niin on
-taivaan valtakunnan perillisen oltava siihen määrättyyn aikaan asti,
-jolloin heidän on Kristuksen kanssa yhdessä hallittava. Sen hädän
-aikana, joka päättää tämän aikakauden, tulevat he korotettaviksi
-valtaan, mutta heidän vanhurskas hallituksensa ei voi alkaa ennenkuin
-vuoden 1914 päättyessä -- kun pakanain ajat ovat kuluneet loppuun.
-Siksi on Seurakunnan velvollisuus kärsivällisesti odottaa sen
-voittoriemulle ja ihanalle hallitukselle määrättyä aikaa; pitää itsensä
-erillään tämän maailman valtakunnista, vieraina, toivioretkeläisinä ja
-muukalaisina, ja tulevan valtakunnan perillisinä, tulee heidän pitää
-sitä toiveidensa ja toivomuksiensa keskipisteenä. Kristittyjen on
-oltava selvillä näiden valtakuntien todellisesta luonteesta, ja tulee
-heidän, samalla kun pysyttelevät niistä erillään, osottaa niille
-tarpeellista kunnioitusta ja tottelevaisuutta, koska Jumala on sallinut
-niiden hallita. Niinkuin Paavali opettaa: "Olkoon jokainen sille
-esivallalle alamainen, jonka vallan alla hän on. Sillä kaikki esivalta
-on Jumalalta; se esivalta, joka on, se on Jumalan asettama." -- Room.
-13: 1.
-
-Ei myöskään lihallinen Israel voi tulla omistamaan sille kauvan
-luvattua perintöään ennenkuin sillä ajalla, vaikka valmistavia
-toimenpiteitä tulee sitä ennen tehtäviksi; sillä Jumala ei tule
-pystyttämään olkoonpa maallista eli hengellistä puolta valtakunnastaan
-ennenkuin tämä valtalupa pakanoille on kulunut loppuun.
-
-Kruunu (herraus) otettiin pois Jumalan kansalta (niinhyvin
-hengelliseltä kuin lihalliselta siemeneltä) kunnes pakanain ajat
-päättyvät -- Messiaksen ihanassa läsnäolossa, joka on oleva ei
-ainoastaan "juutalaisten Kuningas", vaan "koko maailman Kuningas sinä
-päivänä". Toiset saattavat kenties ajatella, että kruunun poisottaminen
-Israelilta oli lupauksen rikkomista: "Valtikka ei poistu Juudalta, eikä
-lainantaja hänen jaloistansa siihen asti kun Shiloh tulee." (1 Moos.
-49: 10, engl.) Huomaa kumminkin, että on ero _kruunun_ ja _valtikan_
-välillä; sillä vaikka kruunu hävisi Sedekian päivinä, ei valtikka,
-niinkuin tulemme näkemään, poistunut ennenkuin kuusisataa
-kolmekymmentäyhdeksän vuotta sen jälkeen -- kun Herramme Jeesus Juudan
-suvusta ja Daavidin lihallisesta siemenestä tuli, Jumalan hyväksymänä,
-kauvan luvatun maan valtikan oikeaksi ja ainoaksi perilliseksi.
-
-Jumalan Aabrahamille annettu ja Iisakille ja Jaakobille uudistettu
-lupaus oli, että heidän jälkeläisistään oli tuleva se suuri vapauttaja,
-joka ei ainoastaan tulisi siunaamaan ja korottamaan heidän sukuaan
-maailmassa, vaan "_siunaisi kaikki_ sukukunnat maan päällä." Yhteen
-aikaan näytti siltä, kuin Mooses, suuri lainantaja ja vapauttaja, olisi
-ollut tuo luvattu; mutta hän selitti profeetallisesi kansalle:
-"Profeetan, _minun kaltaiseni_ on Herra herättävä teille veljistänne",
-täten viitaten siihen, että hän oli ainoastaan esikuva siitä, jonka
-piti tuleman. Ja Mooses kuoli. Sen jälkeen rajotti lupaus: "Valtikka ei
-poistu Juudalta" toivomukset tähän heimoon. Ja kaikki muut heimot
-liittyivät jossain suhteessa Juudaan, aina sen mukaan, kuinka he
-uskoivat Jumalan lupauksiin, joiden mukaan siunausta voitiin odottaa
-Juudan yhteydessä, kun aika tulisi.
-
-Kun kuningas Daavid nousi lupauksessa nimitetystä heimosta, johtivat
-hänen voittonsa suuriin odotuksiin valtakunnan laajenemiseen nähden,
-jonka vaikutus leviäisi ja käsittäisi maailman ja _alistaisi_ kaikki
-kansat lain alle. Ja kun Salomon maailmankuulu viisaus ja suuruus
-olivat korkeimmillaan näytti todella siltä, että _yleisvallan_ kruunu
-oli jo melkein heidän käsissään. Herran lupaus Daavidille _hänen
-kupeensa hedelmästä_ herättää erään, joka ainaisesti istuisi hänen
-valtaistuimellaan, oli rajottanut lupauksen Juudan heimolle _yhteen
-sukuun_ ja sellaiseen sukuun, joka jo istui Israelin valtaistuimelle.
-Ja kun Salomon suuri temppeli oli rakennettu ja sen sadat laulajat ja
-papit tarjosivat valtavan näyn; kun Salomon viisaus ja rikkaus olivat
-saavuttaneet maailmanmaineen; kun kuninkaat lähettivät hänelle lahjoja
-ja halusivat hänen suosiotaan; ja kun rikkaan Arabian kuningatar tuli
-lahjoilla nähdäkseen kuuluisinta ja merkillisintä kuningasta, jonka
-maailma oli tuntenut, oli helposti ymmärrettävä, että juutalaisten povi
-paisui toivosta ja ylpeydestä, kun se kauvan odotettu hetki Aabrahamin
-siemenen korottamiseksi ja kaikkien kansojen siunaamiseksi heidän
-kauttaan näytti olevan aivan käsillä.
-
-Katkera oli heidän pettymyksensä kun Salomon kuoleman jälkeen
-valtakunta jakautui ja lopulta kokonaan kukistui, ja kansa, joka oli
-odottanut hallitsevansa ja siunaavansa kaikkia kansakuntia Jumalan
-pyhänä kansana, vietiin vankina Baabeliin. "Baabelin virtain tykönä me
-istuimme ja itkimme, koska me Siionia muistimme." Ps. 137.
-
-Mutta vaikka kruunu otettiin pois, s.o. _valta_ hallita itseäänkään,
-otettiin heiltä, niin ei _oikeutta_ hallitsemaan (valtikkaa), joka oli
-Jumalan lupauksen alkuperäinen sisältö, otettu pois. Vaikka maailman
-valta annettiin Nebukadnesarille ja hänen seuraajilleen, niinkuin
-esitettiin suuressa kuvassa ja neljän suuren petoeläimen kautta, tulisi
-se sittenkin jatkumaan ainoastaan rajotetun ajan. Alkuperäinen lupaus
-Israelille oli täytettävä -- kruunu otettiin pois, mutta valtikka jäi,
-kunnes Shiloh tuli. Tätä osotettiin Sedekian tuomiossakin: "Ota kruunu
-päästäsi, minä tahdon sen kukistaa _kunnes_ hän tulee, _jolla on siihen
-oikeus_, ja hänelle minä sen annan."
-
-Samalla kuin Aabrahamin kanssa tehty liitto lupasi maailman
-hallitsemisen ja siunaamisen tapahtuvaksi hänen siemenensä kautta,
-rajoitti ja supisti Israelin, Aabrahamin lasten, kanssa tehty
-lakiliitto tämän aabrahamilaisen liiton niin, että ainoastaan ne, jotka
-kokonaan ja täydellisesti tottelivat lakia, voivat vaatia eli oli
-niillä jonkinlaista oikeutta toivoa osallisuutta Aabrahamin liitossa
-luvattuun hallitsemiseen ja siunaamiseen. Tämän asian tilan
-käsittäminen johti farisealaisten lahkon perustamiseen. Nämä vaativat
-lain jokaisen yksityiskohdan virheetöntä täyttämistä, "luottivat
-itseensä, että olivat _vanhurskaita_ ja halveksivat toisia", kutsuen
-heitä "publikaaneiksi ja syntisiksi" ja itsiään "Aabrahamin lapsiksi",
-sen luvatun vallan perillisiksi, joka tulisi siunaamaan maailman.
-
-Meidän Herramme selvä, vakuuttava opetus oli osittain suunnattu
-farisealaisten erehdykseen. He luulivat, että lain ulkonaisien muotojen
-tarkka vaarinottaminen oli lain kirjaimen ja hengen täydellistä
-täyttämistä. Meidän Herramme opetti, minkä nyt kaikki kristityt
-tietävät, että laki, kokonaisuudessaan katsottuna, on niin
-majesteetillisen täydellinen, ja ihminen niin langennut ja
-epätäydellinen, sekä siinä määrin ulkoapäin tulevien kiusauksien, niin
-hyvin kuin sisällisten heikkoustenkin ahdistama, että oli aivan
-mahdotonta kenellekään heistä täydellisesti pitää tätä lakia, tahi
-vaatia aabrahamilaista siunausta. Meidän Herramme moitetta
-farisealaisuutta kohtaan, ei ole kumminkaan ymmärrettävä siten, että
-hän olisi jollakin tavalla muistuttanut heitä sentähden, että koettivat
-pitää lain nuhteettomasti; eikä hän nuhdellut heitä siitäkään, etteivät
-täydelleen voineet pitää sitä lakia, jota ei yksikään epätäydellinen
-ihminen voi pitää. Mutta hän nuhteli heitä ulkokultaisuudesta, kun
-pettivät itseään ja muita täydellisyyden ja pyhyyden vaatimuksella,
-vaikka he, yhtähyvin kun muutkin, näkivät sen olevan pääasiallisesti
-ulkopuolista puhdistamista, sydämiensä yhä ollessa saastaisia ja
-vihkiytymättömiä. Hän moitti heitä siitä, että heillä oli ainoastaan
-jumalisuuden muoto ja palvelivat huulillaan, sydämiensä ollessa kaukana
-Jumalasta. Oli siis niin, kuten Herramme ja Paavali selittivät, _ettei_
-kukaan heistä todella pitänyt, tahi todellisesti _voinut_ pitää lakia
-täydellisesti. (Joh. 7: 19; Room. 3: 20), vaikka he tosin olisivat
-voineet päästä paljoa lähemmäksi sen vaatimuksien täydellistä
-täyttämistä, kuin mihin he tulivat.
-
-Herramme ei ainoastaan sanoilla selittänyt lain täydellisen sisällön
-olevan: "Rakasta Herraa Jumalaasi _koko_ sydämestäsi ja _koko_
-sielullasi ja _koko_ voimallasi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi",
-vaan _osotti_ hän sitä _elämällään_, antautumalla täydelleen Jumalan
-tahdon ja suunnitelmien alaiseksi, karttaen kaikkia omia suunnitelmia,
-tarkotusperiä tahi omaansa etsimistä -- sydämensä syvimmästä halusta
-tehden Jumalan tahdon _koko_ sydämellään, sielullaan ja voimallaan ja
-rakastaen lähimmäistään niinkuin itseään -- tehden tämän kaiken
-_kuolemaan_ asti.
-
-Niinmuodoin, täyttämällä lain ehdot -- lain täydellisen tottelemisen
-kautta, jota ei kukaan epätäydellisestä ihmissuvusta _voinut tehdä_ --
-_tuli_ Herramme Jeesus _kaikkien niiden siunauksien perilliseksi, jotka
-olivat luvatut Israelin kanssa tehdyssä lakiliitossa Siinain vuorella;
-ja samalla osotti hän olevansa_ AABRAHAMIN SIEMEN, _jolle aabrahaminen
-lupaus kokonaisuudessaan nyt kuului_. Herramme voitti siten itselleen
-_valtikan_ (luvatun oikeuden maailman hallitsemiseen), josta
-vuosisatoja oli luvattu, että sen oli voittava joku Juudan sukukunnasta
-ja Daavidin suvusta ja että se oli hänelle annettava. Sen suuren
-palkinnon, joka läpi vuosisatojen oli ollut Israelin toivon,
-pyrkimyksien ja ikävöimisen esineenä, voitti lopulta Jalopeura [väkevä]
-Juudan sukukunnasta. Shiloh, suuri rauhanrakentaja, oli tullut: hän,
-joka ei ainoastaan rakentanut rauhaa Jumalan ja ihmisten välillä
-verensä kautta ristillä, kun hän lunasti langenneen ihmissuvun siitä
-kuolemantuomiosta, joka oikeudenmukaisesti lepäsi kaikkien yli, vaan
-myös joka, kun hän ottaa suuren valtansa, halliten kaikkien kuninkaiden
-Kuninkaana ja herrojen Herrana, on poistava kaiken väärän ja pahan ja
-synnin ja rakentava rauhan pyhyyden vahvalle perustukselle. -- Hän on
-Rauhan Ruhtinas.
-
-Kun valtikka [oikeus] liiton mukaisesti siirtyi Herrallemme
-Jeesukselle, _lakkasi_ tämä lakiliitto; sillä kuinka Jumala enää,
-millään ehdoilla olisi voinut _tarjota_ toisille sitä palkintoa, jonka
-Shiloh jo oli voittanut? Niinmuodoin teki, niinkuin apostoli selittää,
-Kristus lopun laista [lakiliitosta], "naulaten sen ristille." -- Kol.
-2: 14.
-
-Näin voitti Rauhanruhtinas alamaisilleen sekä syntein anteeksiantamisen
-että ennalleenasettamisen, ja rakensi ijankaikkisen valtakunnan
-sellaisen oikeuden perustukselle, jota ei millään muulla tavalla voitu
-saavuttaa. Näin täyttyi ennustus: "Ei valtikkaa oteta pois Juudalta,
-eikä lain opettajaa hänen jaloistansa [kupeistansa], _siihen asti_ kuin
-Sankari (Shiloh) tulee." Silloin se poistui Juudalta annettaissa
-"Jalopeuralle [väkevälle, korkealle korotetulle henkiolennolle, kunnian
-Herralle] Juudan sukukunnasta", joka nyt omistaa tämän valtikan [tahi
-omistusoikeuden valtaan] kuninkaiden Kuninkaana ja herrojen Herrana.
-
-Seitsenkymmenvuotisen vankeudenkin jälkeen, kun muutamat palasivat ja
-rakensivat jälleen temppelin ja kaupungin muurit, oli sellaisia, jotka
-pitivät Jumalan lupauksia kunniassa ja jotka "odottivat Israelin
-lohdutusta." Nämä keräytyivät Juudan sukukunnan ympärille, muistaen
-Jumalan lupausta, että Lainantaja, Lunastaja, suuri Shiloh, tahi
-rauhanrakentaja, oli tuleva tästä suvusta. Mutta oi! kun tuo rauhaisa,
-joka verensä kautta ristillä rakensi rauhaa ja sovintoa syntein tähden,
-tuli, ylenkatsoivat ja hylkäsivät he hänet, sillä he eivät odottaneet
-suurta ylimmäistä pappia, vaan suurta sotapäällikköä.
-
-Shiloh, joka on saanut valtikan ja kaiken vallan ylösnousemisessaan,
-kuuliaisuutensa tähden kuolemaan asti, on varmasti siunaava Israelin
-ensin -- mutta ei lihallista Israelia, sillä eivät kaikki ole oikeita
-israelilaisia, joita lihan jälkeen niin kutsutaan. (Room. 9: 6.)
-Shiloh, _perillinen_, etsii ja löytää sellaisia, jotka ovat Aabrahamin
-lapsia hengen mukaan -- sellaisia, jotka ovat Aabrahamin kaltaisia
-uskossa ja kuuliaisuudessa -- tullakseen hänen nimellään kutsutuksi
-kansaksi. (Apt. 15: 14.) Ja "sen _jälkeen_" [kun hänen valitun
-seurakuntansa kokoominen on täyttynyt -- elonkorjuussa tahi evankelisen
-ajan lopussa, pakanain aikojen päättyessä], on hän palauttava suosionsa
-ja on hän jälleen rakentava Israelin, ja lopulta kaikkien maan kansojen
-rauniot paremmalle perustukselle kuin mitä koskaan ihmissydän on voinut
-aavistaa. Hän, joka nyt omistaa valtikan -- "jonka oikeus on" hallita
--- on pakana-aikojen päättyessä saava kruununkin; "ja hänelle kansat
-ovat alamaiset." (1 Moos. 49: 10.) Valtikka, tahi "kaiken vallan
-taivaassa ja maan päällä" omistusoikeus, annettiin hänelle
-ylösnousemisessaan, mutta hän odottaa Isän määrättyä aikaa,
-pakana-aikojen päättymistä -- ennenkuin hän ottaa suuren valtansa ja
-alkaa ihanan hallituksensa. -- Katso Ilm. 11: 17, 18.
-
-Nyt on pidettävä muistissa tuo aikasemmin löydetty pakana-aikojen
-alkamisen vuosiluku -- nim. v. 606 e.K. -- ryhtyessämme tutkimaan sitä
-todistusta, joka osottaa niiden pituudeksi 2520 vuotta. Siten ne
-päättyvät vuonna 1914.
-
-Emme voi odottaa tämän olevan noin vain pinnalla. Jos niin olisi ollut,
-olisi se myös ollut tunnettu ennen määrättyä aikaa. Se on annettu
-sellaisella tavalla, että se on ollut kätketty lopun aikaan asti. --
-Dan. 12: 4, 10.
-
-Herramme sanat: "Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes
-pakanain ajat täyttyvät", eivät ainoastaan osottaneet rajotettua ja
-määrättyä aikajaksoa pakanain vallalle, vaan antavat ne aihetta
-ajatukseen, että joskin hengellinen Israel kuten lihallinenkin ovat
-olleet näiden pakanallisien valtojen alaisina, nämä _ajat_ kumminkin
-ovat jollakin tavalla maallisen Jerusalemin yhteydessä ja sovellutetaan
-tämä aika niinhyvin tähän kaupunkiin kuin lihalliseen Israeliin. Niinpä
-herää ajatus: onko ehkä mahdollista, että Jumala edeltäkäsin julisti
-jotakin, Israelin historiaa koskevaa, joka antaa meille tarkan mitan
-näistä ajoista, joita Herramme tarkottaa? Tähän me vastaamme
-myöntävästi.
-
-Jos nyt avaamme kolmannen Mooseksen kirjan, löydämme siellä julistuksen
-maallisista ja ajallisista siunauksista ja kirouksista. Jos Israel
-uskollisesti tottelisi Jumalaa, tulisivat he siunatuiksi ennen muita
-kansoja; ellei tulisi erinäisiä vaikeuksia heitä kohtaamaan. Lopuksi
-luemme: "Ja minä vaellan teidän keskellänne ja olen teidän Jumalanne,
-ja te olette minun kansani. -- -- -- Mutta jos ette kuule minua, ettekä
-tee kaikkia näitä käskyjä, -- -- -- niin minä asetan minun kasvoni
-teitä vastaan, ja viholliset lyövät teidät, vihamiehenne hallitsevat
-teitä." "Te kylvätte siemenenne turhaan ja teidän vihollisenne syövät
-sen." -- -- "_Jollette vielä sittenkään kuule minua, niin minä lisään_
-(jatkan edelleen) _sen seitsemän kertaa_ (aikaa engl. kään. mukaan),
-rangastakseni teitä, teidän synteinne tähden." 3 Moos. 26: 12, 14, 16,
-17, 18, 21, 24, 28.
-
-Tämä uhkaus _seitsemän ajan_ rangastuksesta toistetaan kolme kertaa. Ne
-erilaiset rangastukset, joita mainitaan noiden _seitsemän ajan_ edellä,
-tarkottavat eri vankeuksia: assyrialaista, moabilaista, filistealaista
-y.m., y.m., joiden kaikkien aikojen kuluessa Jumala yhä holhosi heitä.
-Hänen menettelytapansa heidän kanssaan oli: "käsky käskyn päälle,
-sääntö säännön päälle, vähä täällä, vähä siellä" (Jes. 28: 10),
-kumminkaan hän ei päästänyt heitä, ja kun he katuivat ja huusivat
-hänen puoleensa, kuuli hän heitä, vastasi heille ja pelasti
-heidät vihollisistaan. (Tuom. 3: 9, 15.) Mutta kun sitte nämä
-kuritusrangastukset näyttäytyivät tehottomiksi, sovellutti hän heihin
-nuo uhkaamansa seitsemän aikaa; kruunu otettiin ainaiseksi pois, ja
-Israel, samoin kuin koko maailma alistettiin petoeläintenkaltaisten
-valtojen alaisiksi _seitsemäksi ajaksi_. Sillä tavalla tapahtui heille
-Jumalan varotuksen mukaan: "Jollette vielä sittekään [entisistä
-kurituksista huolimatta] kuule minua, rankasen minä teitä _seitsemän
-aikaa_."
-
-Se yhteys, jossa uhkaus "_seitsemästä ajasta_" esiintyy, ilmasee, että
-se sisältää lopullisen rangastuksen kerta kaikkiaan tälle kansalle,
-_senjälkeen kun_ muut, erilaiset kuritukset kerta toisensa jälkeen
-eivät voineet pysyväisesti parantaa heitä. Tuolla _seitsemän ajan_
-rangastuksella tulee olemaan tarkotettu vaikutuksensa, nöyryyttäen
-perinpohjin heidät Herran edessä ja siten valmistaen heitä ottamaan
-vastaan hänen siunauksiaan. Nämä _seitsemän aikaa_ tarkottavat
-sentähden sitä _aikakautta_, jolloin pakanat hallitsisivat heitä. Ja
-epäilemättä tarkotti Herramme tätä seitsemän ajan aikajaksoa, kun hän
-puhui "pakanain _ajoista_."
-
-Se aika, jolloin pienemmät vankeudet ja rangastukset jättivät tilaa
-tälle suurelle "seitsemän ajan" kansalliselle rangastukselle oli
-silloin, niinkuin jo olemme osottaneet, kun heidän viimeinen
-kuninkaansa, Sedekia, kukistettiin -- jonka ajan jälkeen on ollut
-keskeytymätön, pitkä kurituksen aika -- nuo ennustukset "seitsemän
-aikaa" tahi 2520 vuotta.
-
-Raamatussa käytetään "aika" sanaa merkitsemään yhtä vuotta, olkoon
-vuosi sitten kirjaimellinen tahi esikuvauksellinen; mutta sinä aikana,
-jolloin ennustus lausuttiin, oli mahdotonta tietää, oliko se aika, jota
-tarkotettiin kirjaimellinen tahi esikuvauksellinen. Profeetat koettivat
-kyllä uutterasti, vaikka turhaan, ottaa selvää mitä aikaa, tahi
-_minkälaista aikaa_ [kirjaimellista eli esikuvauksellista], Henki
-osotti. (1 Piet. 1: 11.) _Esikuvauksellinen_ vuosi lasketaan Raamatussa
-kuuvuoden mukaan -- kaksitoista kuukautta, kussakin kolmekymmentä
-päivää tahi kaikkiaan kolmesataakuusikymmentä päivää -- kukin päivä
-merkiten yhtä vuotta. Siten merkitsee yksi "aika" tahi yksi vuosi,
-jos se on esikuvauksellinen, kolmesataakuusikymmentä (360)
-esikuvauksellista päivää, ja "seitsemän aikaa" tekee kaksituhatta
-viisisataakaksikymmentä (360X7=2520) esikuvauksellista päivää, tai 2520
-kirjaimellista vuotta.
-
-Kysymys, joka nyt esiintyy, on: Olivatko nämä seitsemän aikaa
-kirjaimellisia tahi esikuvauksellisia? Tarkotettiinko niillä seitsemää
-vuotta tahi kahtatuhatta viittäsataakahtakymmentä vuotta? Me vastaamme:
-Ne olivat esikuvauksellisia aikoja, 2520 vuotta. Niitä ei voida
-käsittää seitsemänä kirjaimellisena vuotena, sillä Israelilla oli monta
-pitempiaikaista vankeutta -- niin esim. palvelivat he Mesopotamian
-kuningasta kahdeksan vuotta (Tuom. 3: 8), moabilaisten kuningasta
-kahdeksantoista vuotta (Tuom. 3: 14), kuningas Jabinia kaksikymmentä
-vuotta (Tuom. 4: 2, 3), filistealaisia kerran neljäkymmentä vuotta ja
-toisen kerran kahdeksantoista vuotta (Tuom. 13: 1; 10: 7, 8),
-lukuunottamatta heidän seitsemääkymmentä vuottaan Baabelissa. Kaikki
-nämä jaksot olivat paljon pitemmät kuin "seitsemän aikaa" tahi
-kirjaimellista vuotta, mutta kun tätä "seitsemän ajan" jaksoa kumminkin
-mainitaan viimeisenä, suurimpana ja lopullisena rangastuksena, todistaa
-tämä, että esikuvauksellista, eikä kirjaimellista aikaa tarkotetaan,
-vaikka se hebrealainen sana, joka on käännetty "_seitsemäksi kerraksi_"
-suomalaisessa ja seitsemäksi ajaksi englantilaisessa Raamatussa 3:nessa
-Moos. 26: 18, 21, 24, 28, on sama sana, joka Dan. 4: 13, 20, 22, 29 on
-käännetty sekä suomalaisessa että englantilaisessa seitsemäksi ajaksi.
-Omituista on myös, että se toistetaan neljä kertaa molemmissa
-paikoissa. Nebukadnesariin nähden olivat ne kirjaimellisia vuosia,
-mutta, kuten tulemme näkemään, olivat sekä Nebukadnesar että hänen
-"seitsemän aikaansa" esikuvauksellisia.
-
-Nuo Nebukadnesarin alennuksen "seitsemän aikaa" (Dan. 4: 13, 20--23)
-_osottautuivat_ seitsemäksi kirjaimelliseksi vuodeksi, koska ne
-todellisuudessa sinä aikana menivät täytäntöön, ja samalla tavalla on
-Israelin ja koko maailman nöyryyttäminen niiden "valtojen alle, jotka
-ovat", _osottautunut_ olevan seitsemän esikuvauksellista aikaa --
-kaksituhatta viisisataakaksikymmentä kirjaimellista vuotta. Tämä jakso
-on nyt, kahtakymmentäkuutta vuotta lukuunottamatta (tämä kirjotettiin
-v. 1888), täyttynyt, ja voimia on nykyään liikkeellä joka haaralla,
-jotka viittaavat siihen, että pakanain hallitus tulee päättymään ja
-ijankaikkisen vanhurskauden ja kaikki uuden liiton siunaukset alkavat
-tulla Israelin ja koko huokaavan luomakunnan osaksi.
-
-
-Israelin seitsemän ajan päättyminen.
-
-Tämä Israelin rangastuksen pitkä jakso ("seitsemän aikaa", tahi 2520
-vuotta), on pakanain hallituksen "pakanain aikojen" jakso. Koska,
-niinkuin jo olemme osottaneet, "pakanain ajat" alkoivat v. 606 e.K. ja
-tulevat jatkumaan kaksituhatta viisisataakaksikymmentä vuotta, niin ne
-tulevat päättymään vuonna 1914 (2520-606=1914.) Silloin tulevat ne
-siunaukset, jotka ovat merkittynä saman luvun jälkimäisessä osassa (3
-Moos. 26: 44, 45) täyttymään. Jumala on muistava ja Israelille täyttävä
-sen liiton, joka tehtiin heidän isäinsä kanssa. -- Room. 11: 25--27.
-
-Tätä voitanee muutamille esittää selvemmin seuraavalla tavalla:
-
-    Israelin kurituksen "seitsemän aikaa" =..... 2520 vuotta
-    Ne alkoivat, kun hallitus annettiin
-    pakanoille, joka, niinkuin olemme
-    osottaneet, oli 606 e.K. Niinmuodoin
-    oli v:een 1 e.K............................   606   "
-    heidän ajastaan kulunut, ja jäännös osottaa
-    päättymisvuoden kristillisen ajanlaskun
-    mukaan, nim................................  1914
-
-Todistukseksi siitä, että yhtä päivää yhden vuoden sijasta _käytetään
-Raamatussa_ esikuvallisessa ennustuksessa, esitämme seuraavat
-tapaukset, jotka ovat sillä tavalla täyttyneet: -- (a) Vakoojat saivat
-harhailla neljäkymmentä päivää etsiessään Kaanaata (eng.), joka oli
-esikuva Israelin neljäkymmenvuotisesta vaelluksesta korvessa. (4 Moos.
-14: 33, 34.) (b) Kun Jumala tahtoi ilmottaa Israelille Hesekielin
-kautta vaikeaa vastuksen aikaa, antoi hän profeetan tehdä sen
-esikuvalliseksi, selittäen: "Kunkin päivän teen minä sinulle vuodeksi."
-(Hes. 4: 1--8.) (c) Siinä ihmeellisessä ja täyttyneessä ennustuksessa
-Dan. 9: 24--27, jota tutkimme edellisessä luvussa, jossa osotetaan
-Herramme voitelemisen aikaa, kuin myös sitä seuraavaa seitsemää suosion
-vuotta Israelille, joiden keskellä Herramme tapettiin, on käytetty
-esikuvauksellista aikaa: jokainen päivä esikuvauksellisissa
-seitsemässäkymmenessä viikossa merkitsi yhtä vuotta, ja se tuli
-täytetyksi siten, (d) Edelleen ilmaistaan Dan. 7: 25 ja 12: 7
-paavikunnan voiton ajanjaksoa kolmeksi ja puoleksi ajaksi, ja tämä
-täyttyi, niinkuin tiedämme (ja tässä osassa näytämme) tuhannessa
-kahdessasadassakuudessakymmenessä vuodessa (360 x 3 1/2 = 1260.) Samaa
-jaksoa mainitaan Ilmestyskirjassa: luvussa 12: 14 mainitaan sitä
-kolmeksi ja puoleksi ajaksi (360 x 3 1/2 = 1260); luvussa 13: 5
-nimitetään sitä neljäksikymmeneksikahdeksi kuukaudeksi (30 x 42 =
-1260); ja luvussa 12: 6 kutsutaan sitä tuhanneksi kahdeksisadaksi
-kuudeksikymmeneksi päiväksi. Näiden ennustuksien täyttyminen tulee
-tuonnempana tarkemmin tutkittavaksi. Nyt lienee kylliksi pitää
-mielessä, että Hengen käyttämä sana "aika" toisissa paikoissa on
-yhdenmukainen sanan nykyisen käytön kanssa; että esikuvauksellisessa
-ennustuksessa yksi aika on esikuvauksellinen vuosi, jossa on
-kolmesataakuusikymmentä vuotta; ja se tosiseikka, että nuo kolme ja
-puoli aikaa, joita on käytetty määräämään luopuneen kirkon voittoaikaa
-on täyttynyt tuhannessa kahdessasadassa kuudessakymmenessä vuodessa,
-vahvistaa oikeaksi sen säännön, jonka mukaan nuo pakanallisen
-hallituksen "_seitsemän aikaa_" ovat lasketut (360 x 7 = 2520), ja
-todistaa niiden päättyvän v. 1914; sillä jos kolme ja puoli aikaa on
-1260 päivää (vuotta), niin täytyy seitsemän aikaa olla määrälleen kaksi
-kertaa niin paljon, nim. 2520 vuotta.
-
-Jos Israelin "seitsemän aikaa" olisivat tulleet täytetyiksi
-kirjaimellisessa ajassa (seitsemässä vuodessa), olisivat ne siunaukset,
-joita Jumala oli taannut ehdottomassa liitossaan heidän isäinsä kanssa,
-myös täyttyneet. (Katso 3 Moos. 26: 45 ja Room. 11: 28.) Mutta niin ei
-käynyt. He eivät vielä milloinkaan ole saaneet nauttia näistä
-siunauksista; ja Paavali sanoo (Room. 11: 25, 26), ettei tämä liitto
-tule täyttymään ennenkuin valittu evankelinen seurakunta, Kristuksen
-ruumis, heidän lunastajanaan on tullut täydelliseksi. Kristuksen ja
-hänen morsiamensa kautta tulee liitto toimeenpantavaksi. "Vaan tämä on
-se liitto, jonka minä teen Israelin huoneen kanssa niiden päiväin [s.o.
-rangastuksen seitsemän ajan] _jälkeen_, sanoo Herra: minä annan minun
-lakini heidän sydämeensä, ja kirjotan sen heidän mieliinsä; ja minä
-tahdon olla heidän Jumalansa ja heidän pitää olla minun kansani. Ja he
-eivät enää opeta kukin lähimmäistänsä ja kukin veljeänsä, sanoen:
-tuntekaat Herraa; sillä kaikki he tuntevat minun, heidän pienistänsä
-suuriin asti, sanoo Herra. Sillä minä olen antava heidän rikoksensa
-anteeksi, enkä ole heidän syntejänsä enää muistava". (Jer. 31: 33, 34;
-Hebr. 10: 16, 17.) Näinä päivinä [suosion ajalla, joka seuraa
-rangastuksen seitsemää aikaa] ei enää sanota: isät söivät happamia
-viinamarjoja ja lasten hampaat ovat heltyneet. Vaan "kukin [joka kuolee]
-on oman syntinsä tähden kuoleva, ja joka syö happamia viinimarjoja, sen
-hampaat heltyvät." -- Jer. 31: 29,30.
-
-Ennalleenasettaminen noiden seitsemänkymmenen vuoden päätyttyä
-Baabelissa ei merkinnyt vapautumista pakanahallituksesta; sillä siitä
-asti olivat he veroa maksava kansa. Tämä ennalleenasettaminen tarkotti
-pikemmin tämän kansan koossapitämistä, koska Messias oli sille
-tarjottava. Israelin ollessa pakanahallituksen alaisena ja sitä
-silmällä pitäen selitti Herramme, että he yhä tulisivat olemaan
-tallattavina, kunnes pakanain ajat päättyisivät eli täyttyisivät.
-Maailma on sen tosiasian todistajana, että Israelin rangastus pakanain
-hallitessa keskeytymättä on jatkunut vuodesta 606 e.K., ja että se yhä
-jatkuu, eikä ole syytä odottaa heidän uudelleen järjestymistänsä
-kansaksi ennen v. 1914, noiden "seitsemän ajan" -- 2520 vuoden
-päätyttyä. Mutta kun tämä heidän kansallisen rangastuksensa pitkä aika
-nyt lähenee loppuansa, voimme huomata selviä merkkejä siitä, että
-alastoin viikunapuu alkaa kukoistaa, joka taas merkitsee pahuuden
-talvikauden olevan päättymäisillään ja tuhatvuotisen kesän, sen kesän
-lähestymistä, joka on täydelleen asettava heidät ennalleen luvattuun
-perintöönsä ja kansalliseen riippumattomuuteensa. Se seikka, että
-suuria valmistuksia nyt on tekeillä ja suuria toiveita vallitsee
-Israelin kansan palaamisesta omaan maahansa, on jo itsessään voimakas
-todistus siitä, mitä Raamattu sanoo tästä asiasta. Tämän tapahtuman
-merkityksestä katso Ensim. Osa siv. 345--358.
-
-
-
-Vielä toisenlainen todistus.
-
-
-Toinen näkökohta pakanain ajoista esitetään meille Dan. 4:ssä luvussa.
-Ihmisen alkuperäinen hallitus koko maan yli, sen hallituksen
-poisottaminen, ja varmuus sen ennalleenasettamisesta, joka on alkava
-pakana-aikain loppuessa, valaistaan tässä selvällä tavalla unessa,
-jonka Nebukadnesar näki, Danielin selityksessä, ja sen täyttymisessä
-Nebukadnesariin nähden.
-
-Nebukadnesar näki unessansa: "katso, puu seisoi keskellä maata, ja sen
-korkeus oli suuri. Se puu suureni ja vahvistui ja sen korkeus ulottui
-taivaaseen, ja se näkyi kaiken maan ääreen. Sen lehdet olivat kauniit
-ja sen hedelmät suuret, ja siinä oli elatusta kaikille; sen alla
-löysivät kedon eläimet varjoa ja sen oksilla asuivat taivaan linnut, ja
-siitä elätti kaikki liha itsensä. Ja katso, pyhä vartija tuli alas
-taivaasta. Hän huusi voimallisesti, ja sanoi näin: hakatkaa puu poikki
-ja karsikaa sen oksat ja riipikää sen lehdet, ja hajottakaa sen
-hedelmät; paetkoon eläimet sen alta ja linnut sen oksilta. Kuitenkin
-jättäkää sen juurten runko maahan, mutta rautaisissa ja vaskisissa
-kahleissa hän kedolla ruohossa taivaan kasteessa kastukoon, ja eläinten
-kanssa saakoon hän maan ruohosta osansa. Hänen inhimillinen sydämensä
-on muuttuva, ja eläimen sydän on hänelle annettava, kunnes seitsemän
-aikaa häneltä kuluu. Vartijain neuvossa on tämä päätetty ja pyhäin
-julistusta on tämä asia sitä varten, että elävät tietäisivät Ylimmäisen
-vallitsevan ihmisten valtakunnat ja antavan ne, kelle hän tahtoo, ja
-alhaisimman ihmisistä siihen ylentävän."
-
-Tämä ihmeellinen puu kuvasi ihanuudessaan ja kauneudessaan ensimäistä
-hallitusta maan yli, joka annettiin ihmissuvulle, sen edustajalle ja
-päälle, Aadamille, jolle Jumala sanoi: "olkaa hedelmälliset ja
-lisääntykää ja täyttäkää maa, ja tehkää se alamaiseksenne; ja
-_vallitkaa_ kalat meressä, ja taivaan linnut, ja kaikki eläimet, jotka
-maan päällä liikkuvaa." (1 Moos. 1: 28.) Ihmisen alkuperäinen ihanuus ja
-se valta, joka hänen käsiinsä oli pantu, oli todellakin ylevä. Se
-käsitti koko maan siunatakseen, elättääkseen, suojellakseen ja
-turvatakseen kaikkia eläviä olentoja. Mutta kun synti tuli maailmaan,
-tuli käsky hakata puut poikki, ja ihmissuvun ihanuus, kauneus ja valta
-otettiin pois; ja alempi luomakunta ei enää saanut turvaa, suojelusta
-ja siunausta sen vaikutuksesta. Kuolema hakkasi poikki suuren puun ja
-hajoitti sen hedelmät ja lehdet ja alempi luomakunta jäi silloin ilman
-herraansa ja hyväntekijäänsä.
-
-Mitä ihmiseen tuli, oli kaikki mahdollisuus kadonneen hallituksen
-takaisin voittamiseksi toivottomasti kadonnut. Mutta niin ei ollut
-Jumalan näkökannalta. Hallitus johtui alkuperäisesti hänen
-suunnitelmastaan ja oli hänen suosiollinen lahjansa, ja vaikkakin hän
-oli antanut käskyn puun kaatamisesta, jäi kumminkin juuri -- Jumalan
-aikomus ja suunnitelma ennalleenasettamisesta -- jälelle joskin
-sidottuna vahvoilla kahleilla, ettei se alkaisi kasvaa, ennenkuin
-Jumalan määräämä aika oli tullut.
-
-Samoin kuin unessa kuva vaihtui puun kannosta mieheksi, joka on
-alennettu eläinten seuraan ja heidän kaltaiseksensa, menettäen järkensä
-ja kaiken ihanuutensa; samoin näemme ihmisen, maan langenneen,
-alennetun herran: hänen ihanuutensa ja valtansa ovat poissa. Aina siitä
-asti kun tuomio julistettiin, on sukukunnalla ollut osansa eläinten
-kanssa, ja ihmissydän on tullut eläimelliseksi ja alennetuksi. Miten
-todenmukainen kuvaus onkaan, kun tarkastamme sitä puolisivistynyttä,
-villiä tilaa, missä ihmiskunnan suuri joukko menneinä aikoina ja vielä
-nykyhetkellä on, ja ajattelemme, miten se pieni vähemmistökin, joka
-ahkeroitsee voittamaan alaspäin vievää suuntaa, ainoastaan rajotetussa
-määrässä onnistuu siinä, ja silloinkin suurilla taisteluilla ja
-lakkaamattomilla ponnistuksilla. Suku täytyy pysyä alennuksessaan,
-pahan hallituksen alla, kunnes se opetus on saavutettu, että Korkein
-hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kelle hän tahtoo. Ja niin
-kauvan, kun ihmiset ovat tässä alennetussa tilassa, sallii Jumala
-jonkun heidän alhaisimmista luonteistaan hallita heitä, jotta heidän
-katkera kokemuksensa tulisi heille pysyväiseksi hyödyksi
-tulevaisuudessa.
-
-Danielin ennustus toteutui: me luemme että "tämä kaikki kohtasi
-kuningas Nebukadnesaria", ja että hän tässä mielettömässä, alennetussa,
-eläimellisessä tilassa harhaili eläinten joukossa, kunnes hänen
-_seitsemän aikaa_ [seitsemän kirjaimellista vuotta hänen tapauksessaan]
-oli kulunut umpeen. Danielin selitys unesta koskee sen täyttymistä
-ainoastaan Nebukadnesariin nähden; mutta se asianhaara, että unta, sen
-selitystä ja täyttymistä niin tarkasti kerrotaan tässä, todistaa siinä
-olevan tarkotuksen, miksi sitä kerrotaan. Ja sen ihmeellinen
-sopivaisuus tuon jumalallisen päätöksen selitykseksi, jonka mukaan koko
-suku asetetaan pahan vallan alle rangastukseksi ja ojennukseksi, jotta
-aikanaan Jumala asettaisi sen ennalleen ja korottaisi sen
-vanhurskauteen ja ijankaikkiseen elämään, oikeuttaa meitä otaksumaan
-sen olevan aijotun esikuvaksi.
-
-Uni ja sen täyttyminen Nebukadnesariin nähden, on erityisesti huomiota
-ansaitseva, kun muistamme, että hänet tehtiin ihmisvaltaa edustavaksi
-johtavaksi _pääksi_ (Dan. 2: 38) ja, maan herrana, puhutteli profeetta
-häntä melkein samanlaisilla sanoilla, kuin Jumala alussa Aadamia:
-"Sinä, kuningas, olet kuningasten kuningas, jolle taivaan Jumala on
-antanut valtakunnan, voiman, väkevyyden ja kunnian; ja missä vaan on
-asumassa ihmisten lapsia, kedon eläimiä ja taivaan lintuja, on hän ne
-antanut sinun käteesi, ja on pannut sinut kaikkein näiden haltijaksi."
-(Dan. 2: 37, 38. Vertaa 1 Moos. 1: 28.) Sittemmin sai Nebukadnesar
-synnin tähden kärsiä nuo rangastuksen "seitsemän aikaa", jonka jälkeen
-hänen järkensä alkoi palata, ja hänen ennalleenasettamisensa valtaan
-tapahtui. Hänet asetettiin jälleen valtakuntaansa, ja vielä suurempi
-ihanuus annettiin hänelle, sitte kun hän oli oppinut sen tarpeellisen
-opetuksen, johon hän viittaa seuraavilla sanoilla:
-
-"Näiden päivien lopulla nostin minä, Nebukadnesar, silmäni taivaaseen
-päin, ja ymmärrykseni palasi minuun jälleen, ja minä kiitin Ylimmäistä,
-ja minä ylistin ja kunnioitin häntä, joka elää ijankaikkisesti, jonka
-valta on ijankaikkinen valta, ja hänen valtakuntansa pysyy suvusta
-sukuun. Ja kaikki maan asukkaat ovat hänen rinnallaan mitättömän
-vertaiset, ja hän tekee miten tahtoo, taivaan joukoille, maan
-asukkaille, eikä ole sitä, joka estää hänen kättänsä, ja sanoisi: 'mitä
-teet?' Siihen aikaan palasi ymmärrykseni minuun, ja valtakuntani
-kunniaksi palasi loisteeni ja kauneuteni minulle...; ja minä pantiin
-jälleen valtakuntaani, ja erinomainen suuruus lisättiin minulle. Nyt
-minä, Nebukadnesar, kiitän, ylistän ja kunnioitan taivaan kuningasta,
-sillä kaikki hänen työnsä ovat totuus, ja hänen tiensä oikeus, ja hän
-voipi ylpeydessä vaeltavia nöyryyttää."
-
-Nebukadnesarin alennus oli esikuva ihmiskunnan alennuksesta petomaisien
-hallituksien alle seitsemänä esikuvauksellisena aikana eli vuotena.
-Laskemalla päivän vuodeksi saamme 2520 vuotta hänen ajastaan eteenpäin.
-Ja huomattava on, että tämä täydellisesti vastaa niitä seitsemää aikaa,
-joita ennustettiin Israelille ja jotka, niinkuin olemme nähneet,
-päättyvät 1914. Sillä juuri tämän Nebukadnesarin aikana Israel vietiin
-vankeuteen Baabeliin, kun Jumalan valtakunnan kruunu otettiin heiltä
-pois, ja heidän seitsemän aikaansa alkoivat.
-
-Tämän kanssa täydellisessä sopusoinnussa näyttää Jumala Danielille nämä
-pakanalliset hallitukset, kuvaten niitä yhtä monena petona, kun sitä
-vastoin Jumalan valtakunta niiden päätyttyä esitetään annettavaksi
-_eräälle, joka on ihmisen pojan kaltainen_.
-
-Ellei ollut tarkotus tällä tavoin kuvata pakana-aikojen alennusta ja
-ajan pituutta, emme tiedä syytä, miksi tämä palanen pakanallisen
-kuninkaan historiasta olisi kirjotettu muistiin. On totta, että hänen
-seitsenvuotinen alennuksensa sattuvasti kuvaa ihmiskunnan alennusta. On
-myös totta, että Jumala on luvannut hallituksen ennalleenasettamisen
-maan yli. Kolmanneksi on totta, että nuo _seitsemän_ esikuvauksellista
-pakana-aikaa (2520 vuotta) päättyvät täsmälleen silloin, kun ihmiskunta
-on oppinut tuntemaan alennuksensa ja nykyisen kykenemättömyytensä
-edullisella tavalla hallita maailmaa, ja on oleva valmis Jumalan
-valtakunnalle ja hallitukselle. Ja tuo yhdenmukaisuus kuvauksessa
-pakottaa siihen vakaumukseen, että Nebukadnesarin seitsemällä vuodella,
-samalla kun ne kirjaimellisesti täyttyivät häneen nähden
-persoonallisesti, kumminkin oli suurempi ja laajempi merkitys
-kuvauksena niistä seitsemästä esikuvauksellisesta ajasta, jona
-pakanahallitus, jota hän kuvasi, olisi kestävä.
-
-Tarkkaa vuosilukua Nebukadnesarin alennuksesta ei ole annettu, eikä se
-olekaan tarpeellista, sillä hänen alennuksensa aika oli esikuva,
-tyyppi, pakanahallituksesta kokonaisuudessaan, joka alkoi, kun Jumalan
-esikuvauksellisen valtakunnan kruunu otettiin pois Sedekialta. Tämä
-pakanahallitus on ollut petoeläimellistä alusta pitäen, sen ajat ovat
-olleet määrätyt; sen rajat on Jehova asettanut, eikä niitä voida
-siirtää.
-
-Miten virkistyttävä onkaan se tulevaisuus, joka avautuu näiden
-seitsemän ajan loputtua. Petomaiset, pakanalliset vallat eivät tule
-enään tallaamaan, sortamaan ja huonosti hallitsemaan Israelia eikä
-tämän kansan esittämää ihmismaailmaakaan. Jumalan ja hänen Kristuksensa
-valtakunta tulee silloin olemaan pystytettynä maan päällä, ja Israel ja
-koko maa siunataan hänen oikeudenmukaisen ja vanhurskaan valtansa alla.
-Silloin, tuon lupauksen ja toivon juuri, joka ensin istutettiin
-Edenissä (1 Moos. 3: 15.) ja vietiin virran yli ja istutettiin
-uudelleen Israeliin, esikuvaukselliseen kansaan (1 Moos. 12: 1--3),
-tulee jälleen versomaan ja kukkimaan.
-
-Se alkoi versota Herramme ensimäisessä tulemisessa, mutta määrätty
-vuodenaika ei ollut tullut, jolloin sen tuli kukkia ja kantaa siunattua
-hedelmäänsä kaiken ennalleenasettamisessa. Mutta pakana-aikain lopulla
-eivät varmat kevään merkit tule puuttumaan, ja runsas tulee kesän
-hedelmä olemaan, ja siunattu se syksyn sato, joka korjataan ja
-nautitaan niinä ihanina ijankaikkisina ikäkausina, jotka sitte
-seuraavat. Silloin tulee maan alkuperäinen herra ennalleenasetetulla
-järjellä uudelleen asetettavaksi arvoonsa, ja vielä suurempi ihanuus ja
-kauneus on hänelle annettava, kuten esikuvalle tapahtui, ja hän on
-kiittävä, kunnioittava ja ylistävä taivaan Kuningasta.
-
-Huomaammekin jo, miten ihmiskunnan järki alkaa palata. Ihmiset heräävät
-jonkinlaiseen tuntoon alentumisestaan ja alkavat tarkastella, miten
-heidän on parannettava tilaansa. He ajattelevat, neuvottelevat ja
-tekevät suunnitelmia parantaakseen tilaansa, johon ovat tyytyneet
-petoeläimellisten valtain aikoina. Mutta ennenkuin tulevat niin
-pitkälle, että tunnustavat Jumalan ja hänen valtansa yli kaiken, tulee
-heillä vielä olemaan yksi hulluuden kohtaus, taistelu, josta tulevat
-heräämään heikkoina, avuttomina ja uupuneina, mutta järki siksi
-ennalleenasetettuna, että he tunnustavat ja taipuvat hänen valtansa
-alle, joka tulee jälleen pystyttämään kauvan kadoksissa olleen
-hallituksen tuolle kokemuksen sekä hyvän ja pahan tiedon kestävälle
-perustukselle.
-
-Totisesti odottaa se suuria asioita, joka meidän laillamme väittää,
-että lähinnä tulevien kahdenkymmenenkuuden vuoden (laskettuna vuodesta
-1888) perästä kaikki nykyiset hallitukset tulevat hajotettaviksi ja
-kukistettaviksi; mutta me elämme erityisessä ajassa ja tavattomana
-aikana, Herran päivänä, jolloin kaikki kulkee nopeasti; ja on
-kirjotettu: "Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä ja
-toteuttava sen rutosti." (Katso I Osa 15 lk.) Viimeisten yhdentoista
-vuoden aikana on näistä asioista saarnattu ja on niitä julkaistu
-painosta pääasiallisesti siten kun niitä tässä ylempänä on esitetty; ja
-tänä lyhyenä aikana on vaikutuksien ja järjestelyjen kehitys maan
-vahvimpien valtakuntien murtamiseksi ja kukistamiseksi ollut aivan
-ihmeellinen. Tällä ajalla on Kommunismi, Sosialismi ja Nihilismi
-saavuttanut elinvoimaisen muodon ja aiheuttavat nyt jo suurta
-levottomuutta maailman ylhäisten ja hallitsijain keskuudessa, joiden
-sydämet nääntyvät pelosta ja odotuksesta, mitä maailman yli on tuleva,
-sillä nykyisiä valtoja järkytetään kovasti, ja tulevat ne suurella
-pauhinalla häviämään.
-
-Tämän vahvan raamatullisen todistuksen perustuksella pakana-aikoihin
-nähden, pidämme vahvistettuna totuutena, että tämän maailman
-valtakuntien lopullinen lakkaaminen ja Jumalan valtakunnan täydellinen
-pystyttäminen tulee olemaan todellisuus kohta vuoden 1914 jälkeen.
-Silloin tulee se rukous, jota Seurakunta on rukoillut siitä asti kun
-Herramme meni pois: "Tulkoon valtakuntasi", kuulluksi; ja sen viisaan
-ja oikeudenmukaisen hallituksen aikana tulee koko maa täyttymään Herran
-kunnialla -- tiedolla ja vanhurskaudella ja rauhalla (Ps. 72: 19; Jes.
-6: 3; Hab. 2: 14) ja Jumalan tahto on tapahtuva "_maankin päällä
-niinkuin taivaassa_."
-
-Danielin tiedonanto, ettei Jumalan valtakunta tule pystytettäväksi
-senjälkeen, kun tämän maailman vallat ovat hajonneet, vaan niiden
-aikana, kun ne ovat olemassa ja kun niillä vielä on valta, ja että
-juuri Jumalan valtakunta on musertava ja hävittävä kaikki nämä
-valtakunnat (Dan. 2: 44), ansaitsee erityistä huomiotamme. Samoin on
-ollut kaikkien näiden petoeläimen kaltaisten valtakuntien kanssa: ne
-olivat olemassa ennen kun ne saavuttivat maailmanvallan. Babylon oli
-olemassa aikoja ennen kun se valloitti Jerusalemin ja sai vallan (Dan.
-2: 37, 38); Meedo-Persia oli olemassa ennen kun se voitti Babylonian;
-ja niin on ollut kaikkien valtakuntien laita; niiden on ensin täytynyt
-olla olemassa ja omistaa suurempi valta ennen kun ovat voineet voittaa
-toisia. Niin myös Jumalan valtakunta on ollut olemassa alkiomuodossa
-kahdeksantoista vuosisataa; mutta se on ollut muun maailman kanssa
-alistettuna "niiden valtojen alle, jotka ovat", ja jotka "ovat Jumalan
-asettamat." Ennen kun nämä seitsemän aikaa päättyvät, ei Jumalan
-valtakunta voi saavuttaa maailmaakäsittävää valtaa. Kuitenkin täytyy
-sen, kuten toistenkin, saavuttaa kyllin suuri valta näiden valtojen
-kukistamiseksi ennen kun se tuhoaa ne.
-
-Niinmuodoin ottaa Herramme tänä "Jehovan päivänä", "hädän päivänä"
-tähän asti uinuneen suuren valtansa ja hallitsee kuninkaana, ja tästä
-juuri aiheutuu hätä, vaikkei maailma aluksi tule sitä sillä tavoin
-käsittämään. Varmaankin tulevat pyhät olemaan osallisina tässä työssä,
-nykyisten valtakuntien kukistamisessa. Kirjotettu on: "Tämä kunnia on
-kaikille hänen pyhillensä" nim. "Heidän kuninkaittensa sitominen
-köysiin ja heidän jalompiensa rautakahleisiin" -- vahvoihin kahleisiin.
-(Ps. 149: 8, 9.) "Ja joka voittaa ja ottaa minun tahtomistani teoista
-loppuun asti vaarin, sen minä annan pakanoita vallita -- ja hän on
-kaitseva heitä rautaisella sauvalla, niinkuin saviastioita
-(valtakuntia) särjetään." -- Ilm. 2: 26, 27; Ps. 2: 8, 9.
-
-Mutta se suuri ero, jota edellisessä olemme osottaneet, ja joka on
-olemassa Jumalan valtakunnan luonteen ja maailman petoeläinten
-kaltaisten valtakuntien luonteiden välillä, valmistaa meitä näkemään
-eron taistelutavoissa. Voittamisen ja kukistumisen tapa, tulee suuresti
-eroamaan jokaisesta tavasta, jolla valtakuntia on kukistettu. Hän, joka
-ottaa suuren valtansa hallitakseen, esitetään esikuvauksellisesti (Ilm.
-19: 15) sellaisena, _jonka suusta_ lähti terävä miekka, "jolla hän on
-lyövä kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla." Tämä
-miekka on _totuus_ (Efes. 6: 17); ja nykyään eläviä pyhiä kuin myös
-monia maailmastakin käytetään nyt Herran sotilaina eksytyksien ja pahan
-kukistamisessa. Mutta älköön kukaan malttamattomasti otaksuko tässä
-tarkotettavan maailman _käännyttämistä rauhallisella tavalla_; sillä
-monet Raamatunpaikat, niinkuin Ilm. 11: 17, 18; Dan. 12: 1; 2 Tess. 2:
-8; Psalmit 149 ja 47, opettavat jotakin aivan päinvastaista.
-
-Älkää niinmuodoin hämmästykö, jos me seuraavassa luvussa esitämme
-todistuksia siitä, että Jumalan valtakunnan pystyttäminen jo on
-alkanut, että aika sen vallan alkamiseksi on ennustuksessa osotettu
-olevan v. 1878, ja että "sota Jumalan Kaikkivaltiaan suurena päivänä"
-(Ilm. 16: 14), joka tulee päättymään kohta v. 1914 jälkeen nykyisten
-hallitustoimien täydellisellä kukistumisella, jo on alkanut. Jumalan
-sanan kannalta katsoen on sotajoukkojen kokoominen selvästi
-huomattavissa.
-
-Jollei ennakkoluulot estä näköämme, voimme, kun olemme saaneet Jumalan
-sanan kaukoputken oikealla tavalla asetetuksi, selvästi nähdä useain
-tapahtumain luonteesta, jotka ovat määrätyt tapahtuviksi tänä "Herran
-päivänä", että olemme keskellä näitä tapahtumia, ja että "Hänen vihansa
-suuri päivä on tullut."
-
-Totuuden miekka, joka jo on terotettu, tulee lyömään jokaisen pahan
-järjestelmän, jokaisen pahan tavan -- oli se sitten porvarillinen,
-yhteiskunnallinen tahi kirkollinen. Vieläpä voimme nähdä, että lyöminen
-on jo alkanut: ajatusvapaus ja ihmisen kansalliset ja uskonnolliset
-oikeudet, jotka kauvan ovat olleet näkymättömissä kuninkaitten ja
-keisarien, paavien, kirkko- ja pappienkokouksien, perimätietojen ja
-uskontunnustuksien alla; pidetään arvossa ja astuvat voimaan ennen
-kuulumattomalla tavalla. Sisäinen taistelu kuohuu jo; eikä tule kauvan
-viipymään, ennen kun se kuluttavan tulen lailla puhkeaa esiin, ja
-inhimilliset järjestelmät ja eksytykset, jotka vuosisatoja ovat
-kahlehtineet totuutta ja sortaneet huokaavaa luomakuntaa, täytyvät
-sulaa siinä. Niin totuus -- ja laajalle levinnyt ja kasvava tieto siitä
--- on se miekka, joka tekee rauhattomiksi ja haavottaa monien maiden
-päät. (Ps. 110: 6.) Kumminkin, mikä siunaus piileekään tämän hädän
-alla: se tulee valmistamaan ihmiskuntaa täydellisemmin käsittämään
-vanhurskautta ja totuutta Vanhurskauden Kuninkaan hallitessa.
-
-Kun ihmiset lopultakin huomaavat oikeuden tulleen ojennusnuoraksi ja
-vanhurskauden luotinauhaksi (Es. 28: 17), tulevat hekin oppimaan, että
-ainoastaan oikeuden ankarat säännöt voivat vakuuttaa heille ne
-siunaukset, joita he kaikki halajavat. Ja yllin kyllin kyllästyneinä
-omiin töihinsä ja itsekkäisyytensä kurjiin hedelmiin, tulevat he ilolla
-tervehtimään ja mielellään alistumaan sen vanhurskaan hallituksen alle,
-joka ottaa hallitusohjakset; ja siten on, niinkuin on kirjotettu
-"kaikkien pakanain toivo tuleva" (Hag. 2: 7.) -- Jumalan valtakunta,
-Herran voidellun ehdottoman ja rajattoman hallituskauden aikana.
-
-       *       *       *       *       *
-
-                Herran päivä.
-
-    Nyt nuolen lailla maailmaan on tieto iskenyt,
-    Mi kruunupäitä peljättää ja järkkymäänkin saa.
-    Sen taivaan Herra itse on jo ammoin päättänyt,
-    Ja nyt sen täyttymistä vaan, maat, taivaat vartoaa.
-
-    On totuus miekka terävä. Se kaiken katkoaa,
-    Mi väärää on ja valhetta ja ylpeätä vaan.
-    Se vuoret korkeet kohta vaan jo aivan tasottaa,
-    Ja tomusta se korottaa nuo nöyrät lapset maan.
-
-    Ei toinen toistaan sortaa saa, ei vääryys kukoistaa;
-    Ja luontokappaleetkin nuo nyt irti päästetään,
-    Kun, huokaukset niidenkin jo taivoon kohoaa,
-    Ja rauha kaikkein keskuuteen niin kauniist' säädetään.
-
-    Oi, armas aika autuas, kun Herra hallitsee!
-    Kun sopusointu, rakkaus saa vallan päällä maan;
-    Kun toinen toistaan palvelee ja helläst: hoitelee;
-    Ja Herralle soi ylistys kautt' maailmoiden vaan!
-
-
-
-
-VIIDES LUKU.
-
-MEIDÄN HERRAMME PALAAMISEN JA ILMESTYMISEN TAPA.
-
-Yhtäpitäväisyys Herramme toisen tulemisen ja jumalallisen suunnitelman
-muiden osien kanssa. -- Millätavoin ja milloin Seurakunta tulee
-näkemään hänet. -- Millätavoin ja milloin Herran kirkkaus on niin
-ilmestyvä, että kaikki liha yhdessä näkee sen. -- Näennäisesti
-toisiensa kanssa ristiriidassa olevat ilmotukset näytetään olevan
-keskenään yhtäpitävät. -- Hän tulee "niinkuin varas". -- "Ei nähtävällä
-tavalla". -- Ja kumminkin "sotahuudolla". -- "Äänillä". -- Ja "suuren
-pasuunan äänellä". "Hän on ilmestyvä tulenliekissä kostamaan". -- Ja
-kumminkin on hän tuleva "samalla tavalla", kuin hän meni pois. --
-Profetallisen ajan tärkeys tämän yhteydessä osotettu. -- Millä tavalla
-nykyiset merkit ovat sopusoinnussa kaiken tämän kanssa.
-
-
-Nopeasti loppuaan kohti rientävät pakanain ajat, joita juuri
-käsittelimme, samoin kuin varmuus Seurakunnan toivon täyttymisestä
-_ennen_ niiden loppua, terottavat sellaisien ikävöimistä, jotka
-odottavat Israelin lohdutusta. Sellaiset isoavat ja janoavat mitä ikänä
-Isämme lienee ilmottanut profeettain kautta "elonkorjuusta", tämän
-aikakauden lopusta eli päättymiskaudesta -- nimikirkon elävien jäsenten
-keskuudessa tapahtuvasta vehnän erottamisesta lusteista ja ajasta,
-jolloin ne, jotka voittavat, tulevat muuttumaan ollakseen Herransa
-kanssa ja tullakseen Herransa ja päänsä kaltaisiksi. Mutta jotta
-voisimme huomata järkevyyttä siinä, mitä ennustus opettaa näistä,
-syvällistä mielenkiintoa herättävistä asioista, on aivan välttämätöntä,
-että meillä on selvät mielipiteet sekä Herramme toisen tulemisen
-_tarkotuksesta_ että _tavasta_, jolla hän on ilmestyvä. Me toivomme
-kaikkien nykyisten lukijain tulleen vakuutetuiksi Ensimäisen osan
-lukemisen kautta, että tulemisen tarkotus on saattaa sovintoon
-"jokaisen, joka tahtoo" Jumalan kanssa sen hallitsemisen ja opettamisen
-ja kurinpidon kautta, jota nimitetään tuomitsemiseksi ja siunaamiseksi.
-Tärkeää on sentähden nyt tietää Herramme tulemisen ja ilmestymisen
-tapaa, ennen kun menemme eteenpäin tutkimaan elonkorjuun aikaa y.m.
-Tutkijan on tarkasti pidettävä muistissa Herramme palaamisen tarkotus,
-tutkiessaan tulemisen tapaa, ja nämät molemmat, kun hän ryhtyy ajan
-tutkimiseen. Tämä on välttämätöntä vastapainoksi niille väärille
-mielipiteille, joita useat entuudestaan omistavat, ja jotka perustuvat
-vääriin käsityksiin Herramme tulemisen sekä tarkotuksesta että tavasta.
-
-Käsitä ja pidä mielessä niin varmasti kuin mahdollista mitä jo on
-osotettu, nim., että Jumalan suunnitelma on yksi ainoa sopusointunen
-kokonaisuus, joka toteutetaan Kristuksen kautta; ja että se, mitä
-toimitetaan toisessa tulemisessa, suhtautuu siihen, mitä toimitettiin
-ensimäisessä tulemisessa kuin seuraus syyhyn: se on, että suuri
-ennalleenasettamistyö, joka kuuluu toiseen tulemiseen, on ensimäisessä
-tulemisessa täytetyn pelastustyön johdonmukainen seuraus, jumalallisen
-suunnitelman mukaisesti. Sentähden on Herramme palaaminen _toivon
-sarastus maailmalle_, aika suosionsiunauksien jakamiselle, joka
-saavutettiin pelastuksen kautta -- ja evankelinen aika on vaan
-tuollainen väli-aika, jona aikana Kristuksen morsian valitaan
-ottaakseen osaa Herransa kanssa suureen ennalleenasettamistyöhön, jonka
-hän tulee toimeenpanemaan.
-
-Ja koska Kristuksen Seurakunta, joka on kehittynyt
-evankeliaikana, tulee olemaan Herransa kanssa osallisena suuressa
-ennalleenasettamistyössä Tuhatvuotiskautena, on selvää, että Kristuksen
-ensimäinen toimenpide toisessa tulemisessa on valitun seurakuntansa
-kokoominen, johon profeetta viittaa (Ps. 50: 5) kun hän sanoo: "Kootkaa
-minulle minun pyhäni, jotka ovat tehneet liiton kanssani uhrin kautta."
-Tämä kokoominen tahi elonkorjuu tehdään silloin, kun aikakaudet
-tunkeutuvat toisiinsa. Toinen aikakausi, Tuhatvuotiskausi, alkaa,
-niinkuin tulee näytettäväksi, neljäkymmentä vuotta ennen, kun toinen,
-evankelikausi, päättyy. (Katso I osa sivut 267--270; 234--237; sekä
-Aikakausien karttaa.) Tänä elonkorjuuaikana ei tulla ainoastaan
-erottamaan vehnää lusteista evankelisessa nimiseurakunnassa, ja
-korjaamaan ja kirkastamaan vehnäluokkaa, vaan poltetaan (hävitetään)
-myös lusteet (lusteina, matkiessaan vehnää) -- ei kuitenkaan yksilöinä,
-sillä hävityksen tuli on esikuvauksellinen samoin kuin lusteetkin ja
-"maan viinipuun" turmeltuneiden hedelmien (inhimillisen kunnianhimon,
-saituuden ja itsekkäisyyden) korjaaminen ja hävittäminen. Nämä hedelmät
-ovat kasvaneet ja kypsyneet vuosisatojen kuluessa tämän maailman
-valtakunnissa ja erilaisissa porvarillisissa ja yhteiskunnallisissa
-järjestöissä ihmisten keskuudessa.
-
-Vaikka me käsitellessämme ainetta Herramme tulemisesta näytimme, että
-tuleminen olisi henkilökohtainen, täytyy meidän jälleen varottaa
-tutkijaa ajatuksen sekaannuksesta tutkiessaan kahta Herramme
-näennäisesti vastakkaista lausetta: "Katso, minä olen teidän kanssanne
-joka päivä maailman (_aionos_, aikakausien) loppuun asti" ja: "_Minä
-menen_ valmistamaan teille sijaa -- -- --, ja _minä tulen takasin_ ja
-otan teidät tyköni." (Matt. 28: 20; Joh. 14: 2, 3.) Seuraava pieni
-tapaus saattaa valaista näiden kahden lupauksen yhtäpitäväisyyttä: Eräs
-ystävä sanoi toiselle juuri kun heidän piti erota toisistaan: Muista,
-että olen kanssasi koko matkalla. Millä tavalla? Ei suinkaan
-persoonallisesti; sillä juuri silloin he astuivat eri juniin
-matkustaakseen eri suuntiin kaukaisiin paikkoihin. Tarkotus oli,
-etteivät he rakkaudessa, muistelemisissa ja osaaottavaisuudessa olisi
-toisistaan erotettuina. Samanlaisessa, vaikka paljon täydellisemmässä
-merkityksessä on Herra aina ollut Seurakuntaansa lähellä, hänen
-jumalallisen voimansa tehdessä hänelle mahdolliseksi valvoa, johtaa ja
-auttaa heitä alusta loppuun asti. Mutta emmepä nyt tarkastakaan
-Herramme läsnäoloa kuvannollisessa merkityksessä, vaan hänen toista
-läsnäolemisensa ja ilmestymisensä tapaa, "kun hän tulee sinä päivänä
-kirkastettavaksi pyhissään ja ihmeteltäväksi kaikissa uskovissa."
-
-Raamattu opettaa, että Kristus palaa hallitsemaan, että hänen on
-hallittava, kunnes hän on kukistanut kaikki viholliset -- kaikki
-vastustajat, kaiken, joka on tuon suuren ennalleenasettamisen tiellä,
-jonka hän tulee toimeenpanemaan -- jolloin viimeinen vihollinen, joka
-kukistetaan, on kuolema (1 Kor. 15: 25, 26); ja että hän tulee
-hallitsemaan tuhatta vuotta. Sentähden onkin niinkuin olla pitää, kun
-ennustuksessa huomaamme annetun paljon enemmän tilaa toiselle
-tulemiselle ja sen tuhatvuotiselle voittorikkaalle ihanalle
-hallitukselle ja pahan kukistamiselle, kuin ensimäisessä tulemisessa
-pelastukseen määrätyille kolmellekymmenelleneljälle vuodelle. Ja
-niinkuin olemme huomanneet ennustuksen koskettelevan kaikkia erilaisia
-tärkeitä kohtia näiden kolmenkymmenenneljän vuoden aikana, alkaen
-Betlehemistä ja Nasaretista sappeen ja etikkaan, hänen vaatteensa
-jakamiseen, ristiin, hautaan ja ylösnousemiseen asti, niin huomaamme,
-että ennustus samalla tavalla koskettelee eri kohtia hänen
-tuhatvuotisessa läsnäolossaan, etenkin sen alkamista ja loppua.
-
-Herramme toisen tulemisen aika tulee kestämään paljon kauvemmin kuin
-ensimäinen. Hänen ensimäisen tulemisensa tehtävä täytettiin vähemmässä
-kuin kolmessakymmenessäneljässä vuodessa, kun sitävastoin tarvitaan
-tuhatta vuotta sen tehtävän suorittamiseksi, joka on määrätty
-tehtäväksi toisessa tulemisessa. Ja siten saattaa yhdellä silmäyksellä
-nähdä, että vaikka ensimäisen tulemisen tehtävä ei ollut vähemmän
-tärkeä kuin toisen tulemisenkaan -- niin, vaikka se oli _niin tärkeä,
-ettei_ toisen tulemisen tehtävä _milloinkaan olisi ollut mahdollinen
-ilman sitä_ -- niin ei se kumminkaan ollut niin monipuolinen, eikä
-siitä niinmuodoin ollut niin paljon kerrottavaakaan, kuin toisen
-tulemisen tehtävästä.
-
-Tarkastellessamme toista tulemista emme saa, enemmän kuin
-ensimäisenkään tulemisen aikana odottaa, että kaikki ennustukset
-tulisivat osottamaan jotain erittäin vaiherikasta kohtaa Herramme
-tulemisessa ja kiinnittämään ihmisten huomion siihen tosiasiaan, että
-hän on läsnä. Jumala ei tavallisesti menettele sillä tavalla; niin ei
-ollut ensimäisessäkään tulemisessa. Messiaan ensimäistä tulemista ei
-osottanut mikään äkillinen tahi hämmästyttävä todistus, joka olisi
-poikennut asiain tavallisesta järjestyksestä, vaan se ilmotettiin ja
-todistettiin ennustuksen asteettaisen täyttymisen kautta, josta
-ajatteleva vaarinottaja saattoi huomata, että tapaukset, jotka olivat
-odotettavissa, täyttyivät määrätyllä ajalla. Ja samalla tavalla tulee
-olemaan toisessakin tulemisessa, Onkin vähemmän tärkeää, keksiä
-tarkalleen se silmänräpäys, jolloin hän tuli, kuin että voimme erottaa
-sen tosiasian, että hän on läsnä, kun hän on tullut. Ensimäisenkin
-tulemisen aikana oli tärkeää voida huomata hänen läsnäolonsa, ja mitä
-pikemmin, sitä paremmin, mutta paljon vähemmästä merkityksestä oli
-tarkalleen tuntea hänen syntymisensä aika. Tarkastellessa toista
-tulemista ajatellaan liian usein itse tulemista ja saapumisen hetkeä,
-kun sitä vastoin olisi ajateltava sitä _läsnäolemisen aikana_, kuten
-ensimäinenkin tuleminen oli. Tuo määrätty silmänräpäys, jolloin
-läsnäolo on alkava, tulee silloin näyttämään vähemmän tärkeältä, ja
-hänen tarkotuksensa ja tehtävänsä, hänen läsnäolemisensa aikana, tulee
-silloin olemaan suuremman huomion esineenä.
-
-Meidän on muistettava, ettei Herramme enää ole ihminen: että hän
-ihmisenä antoi itsensä ihmisten lunastukseksi, koska hän juuri sitä
-tarkotusta varten oli tullut ihmiseksi. (1 Tim. 2: 6; Hebr. 10: 4, 5;
-1 Kor. 15: 21, 22.) Hän on nyt korkealle korotettu jumalalliseen
-luontoon. Sentähden sanoo Paavali: "Jos olemmekin tunteneet Kristuksen
-semmoisena kuin hän oli lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää [siten
-häntä] tunne." (2 Kor. 5: 16.) Hän nousi kuolleista eläväksitekevänä
-_henkenä_. (1 Kor. 15: 45) eikä ihmisenä, maasta maallisena. Hän ei
-enää ole ihminen missään merkityksessä, eikä missään määrässä; sillä
-emme saa unohtaa, mitä olemme lukeneet (Katso I Osa luku 10) -- että
-luonteet ovat erilaiset ja selvään erotetut. Koska hän ei enää missään
-suhteessa eikä missään määrässä ole ihminen, emme saa odottaa häntä
-ihmisenä palaavaksi, niinkuin ensimäisessä tulemisessa. Hänen toinen
-tulemisensa tulee tapahtumaan toisella tavalla ja toista tarkotusta
-varten.
-
-Huomioon ottamalla, että Herramme _muuttuminen_ inhimillisestä
-jumalalliseen luontoon ylösnousemisensa jälkeen oli vielä suurempi
-muuttuminen kuin se, joka tapahtui noin kolmekymmentäneljä vuotta
-aikasemmin, kun hän pani pois sen kirkkauden, joka hänellä oli ollut
-henki-olentona ja "tuli lihaksi", saattaa tulla suureksi hyödyksi, jos
-me hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti otamme tutkisteltavaksi
-jokaisen hänen tekonsa niinä neljänäkymmenenä päivänä ylösnousemisensa
-jälestä, ennen kun hän meni "Isän luokse"; sillä se on näiden
-neljänkymmenen päiväin Jeesus, joka on tuleva jälleen, eikä _ihminen_
-Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunastajaksemme kuolemassa. Hän joka
-oli 'kuoletettu lihassa' oli myös tehty eläväksi _hengessä_. -- 1 Piet.
-3: 18.
-
-[Herramme kuoletettiin lihallisena tahi inhimillisenä olentona, mutta
-herätettiin kuolleista henkiolentona. Ja koska Seurakunta tulee
-"_muuttumaan_", tullakseen Kristuksen kaltaiseksi, on selvää, että se
-muuttuminen, joka tapahtui Päälle, oli samankaltainen kuin se, joka
-odottaa niitä, jotka voittavat, jotka myös tulevat muuttumaan
-inhimillisestä henkisiksi luonnoksi ja tehdään hänen kaltaisikseen,
-"osallisiksi jumalallisesta luonnosta". Niinmuodoin saattaa seuraavan
-kertomuksen pyhien muuttumisesta sovelluttaa heidän Herraansakin, nim.:
--- "Häpeässä kylvetään, kirkkaudessa herätään; heikkoudessa kylvetään,
-voimassa herätetään; kylvetään luonnollinen ruumis, herätetään
-hengellinen ruumis."]
-
-Toisessa tulemisessaan ei hän tule ollakseen alamainen niille
-valloille, jotka ovat; maksamaan keisarille veroa ja kärsimään
-nöyryytystä, vääryyttä ja väkivaltaa; vaan tulee hän hallitsemaan,
-käyttämällä kaikkea voimaa taivaassa ja maan päällä. Hän ei tule
-alennuksensa, ihmisen ruumiissa, jonka hän otti kuoleman kärsimyksien
-tähden, ja joka oli alempi hänen entistä ihanaa ruumistansa (Hebr. 2:
-9); vaan kirkkaassa henkisessä ruumiissaan, joka on Isän "olemuksen
-perikuva" (Hebr. 1: 3); sillä kuuliaisuutensa tähden aina kuolemaan
-asti, on hän nyt korkealle korotettu _jumalalliseen luontoon_ ja
-Jumalan kaltaisuuteen, ja on hänelle annettu nimi yli kaikkien nimien
--- lukuunottamatta Isän nimeä. (Fil. 2: 9; 1 Kor. 15: 27.) Apostoli
-näyttää, "ettei vielä ole ilmotettu" inhimilliselle ymmärryksellemme
-minkä kaltainen hän on; niinmuodoin emme tiedä minkälaisiksi tulemme,
-kun meidät tehdään hänen _kaltaisikseen_, mutta me (Seurakunta) voimme
-iloita siitä vakuutuksesta, että me kerran tulemme olemaan hänen
-luonaan, hänen kaltaisinaan ja näemme hänet _sellaisena kuin hän on_ (1
-Joh. 3: 2) -- ei sellaisena kuin hän oli ensimäisessä tulemisessaan,
-alennuksessa, kun hän oli pannut pois entisen ihanuutensa ja tullut
-köyhäksi meidän tähtemme, että me hänen köyhyytensä kautta tulisimme
-rikkaiksi.
-
-Jos me tarkastamme sitä ymmärtäväisyyttä ja viisautta, joka ilmeni
-niissä menettelytavoissa, joilla Herramme ilmotti läsnäolonsa
-opetuslapsilleen ylösnousemisensa jälkeen niinkuin sitä ennenkin, on
-tämä auttava meitä muistamaan, että hän tulee käyttämään samoja
-viisaita menettelytapoja ilmottautuessaan toisessakin tulemisessa, sekä
-seurakunnalle että maailmalle -- menettelytapoja, jotka eivät
-välttämättömästi tarvitse olla samanlaisia, mutta jotka molemmissa
-tapauksissa ovat hyvin sovelletut hänen tarkotuksilleen. Hänen
-tarkoituksensa ei ole tehdä ihmisiä rauhattomiksi tahi kuohuttaa heidän
-tunteitaan, vaan _todistaa_ heidän rauhalliselle ja tyyneelle
-arvostelukyvylleen niitä suuria totuuksia, joita hän tahtoo terottaa
-heille. Herramme ensimäinen tuleminen ei ollut sellainen tapaus, joka
-herätti hämmästystä, melua tahi rauhattomuutta. Miten hiljaa ja
-vaatimattomasti hän tulikaan! Vieläpä niin suuressa määrässä, että
-ainoastaan ne, joilla oli _uskoa_ ja _nöyryyttä_, saattoivat tuossa
-halpasyntyisessä lapsessa, murheiden miehessä, nöyrien ja alhaisten
-ystävässä ja lopulta ristiinnaulitussa tuntea kauvan odotetun
-Messiaksen.
-
-Olihan luonnollista, että ilmotus hänen läsnäolostaan ylösnousemisen
-jälkeen tulisi herättämään suurempaa ihmettelyä, etenkin kun ottaa
-huomioon hänen muuttuneen luontonsa. Kumminkin täytyi tosiasiain hänen
-ylösnousemisestaan, sen tosiasian yhteydessä, että hänen luontonsa oli
-muuttunut, tulla täysin ilmotetuksi, ei tällä kertaa koko maailmalle,
-vaan valituille todistajille, joiden tuli antaa siitä luotettava
-todistus jälkeentuleville sukupolville. Jos se olisi tullut koko
-maailman tietoon, olisi tuo todistus, meidän aikaamme jouduttua,
-ollut paljon vähemmän luotettava, koska se olisi voinut hämmentyä
-ihmis-aatteisiin ja tullut sekotetuksi heidän perimätietojensa kanssa.
-Siten totuus mahdollisesti olisi voinut tuntua melkein tahi kokonaan
-uskomattomalta. Mutta Jumala uskoi sen ainoastaan valituille,
-uskollisille ja arvokkaille todistajille; ja kun tarkastelemme
-kertomusta, huomannee jokainen, miten täydellisesti _tarkotus_
-saavutettiin, ja miten selvä, varma ja vakuuttava se todistus
-Kristuksen ylösnousemisesta ja muuttumisesta on, joka heille
-tarjottiin. Huomaa myös sitä huolellisuutta, jolla hän karttoi
-tarpeettomasti pelästyttää heitä tahi tehdä heitä rauhattomiksi
-ilmottaessaan tahi esittäessään heille näitä suuria totuuksia. Ja ole
-vakuutettu, että sama viisaus, ymmärrys ja taito tulee ilmenemään siinä
-tavassa, jolla hän toisessa tulemisessa ilmaisee ihanan läsnäolonsa.
-Rauhallinen kylmä ymmärrys tulee kaikissa tapauksissa näistä
-vakuutetuksi, vaikka maailma ylipäänsä tarvinnee ankaran kurinpidon
-kautta tulla saatetuksi siihen oikeaan mielialaan, jota vaaditaan
-todistuksen vastaanottamiselle, jota vastoin ne, joiden sydämet ovat
-oikeat, saavat tämän siunatun tiedon aikasemmin. Kaikkia todistuksia
-hänen ylösnousemisestansa ja muuttumisestansa hengelliseksi luonnoksi
-ei annettu opetuslapsille samalla kertaa, vaan sitä mukaan kun
-jaksoivat niitä kantaa, ja sillä tavalla, joka oli omiaan tekemään
-heihin syvimmän vaikutuksen.
-
-Niiden kolmen ja puolen vuoden aikana, kun Herramme virkatoimi kesti,
-olivat opetuslapset uhranneet ystävät, nimen ja maineen, elinkeinonsa
-y.m. levittääkseen tietoa Messiaksen läsnäolosta ja hänen valtakuntansa
-pystyttämisestä. Mutta heillä oli ymmärrettävästi kypsymättömät
-ajatukset Mestarinsa korottamisen tavasta ja ajasta, ja heidän omasta
-luvatusta korottamisestansa hänen kanssaan. Mutta toiselta puolen ei
-täydellinen tieto ollutkaan silloin tarpeellinen; oli kylliksi, että he
-uskollisesti ottivat askeleen kerrallaan, sitä mukaan, kun aika sen
-ottamiselle tuli. Niinpä ilmotti Mestari heille vähän kerrallaan sitä
-mukaan kun he kykenivät ottamaan vastaan sen. Ja toimensa loppupuolella
-sanoi hän: "Minulla on vielä paljo sanomista teille, mutta ette voi nyt
-kantaa sitä; mutta kun hän tulee, totuuden Henki, opastaa hän teidät
-koko totuuteen -- -- ja tulevaiset asiat hän julistaa teille -- -- hän
-opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, minkä olen sanonut
-teille." -- Joh. 16: 12, 13; 14: 26.
-
-Kuka voi kertoa sitä suurta pettymystä, jota he tunsivat, vaikka heitä
-mahdollisimman paljon oli asestettu sitä vastaan, kun he näkivät hänet
-äkkiä otettavan pois heiltä ja häpeällisesti ristiinnaulittavan
-pahantekijän lailla -- hänet, jonka valtakuntaa ja kirkkautta he olivat
-odottaneet ja julistaneet, ja jotka ainoastaan viisi päivää ennen hänen
-ristiinnaulitsemistaan näyttivät heistä olevan niin lähellä
-toteutumistansa. (Joh. 12: 1, 12--19.) Ja vaikka he tiesivät, että hän
-oli väärin syytetty ja vastoin lakia ristiinnaulittu, ei se muuttanut
-sitä asiaa, että heidän kauvan kytenyt kansallinen toivomuksensa saada
-maallinen kuningas, joka ennalleenasettaisi heidän kansansa valtaan ja
-vaikuttavaan asemaan, yhtähyvin kun heidän yksityisetkin toivomuksensa,
-suunnitelmansa ja tuulentupansa tärkeistä viroista ja korkeista
-kunniapaikoista valtakunnassa, kaikki äkkiä sortuivat, tuon asiain
-epäsuotuisan kääntymisen kautta, kun heidän kuninkaansa
-ristiinnaulittiin.
-
-Mestari tiesi kyllä miten hyljätyiksi, päämäärää vailla oleviksi ja
-hämmästyneiksi he tuntisivat itsensä; sillä niin oli kirjotettu
-profeetan kautta: "Minä lyön paimenen, ja lampaat hajotetaan." (Sak.
-13: 7; Mark. 14: 27.) Ja niinä neljänäkymmenenä päivänä, jotka olivat
-hänen ylösnousemisensa ja taivaaseenastumisensa välillä, oli hänen
-tärkein huolenpitonsa koota heitä jälleen ja uudelleen vahvistaa heidän
-uskoansa häneen odotettuna Messiaksena, todistamalla heille, että hän
-oli ylösnoussut, ja ettei hän ylösnousemisensa jälestä, jos kohta hän
-säilyttikin saman yksilöllisyyden, enää ollut ihminen, vaan korotettu
-henkiolento, "jolla oli kaikki voima taivaassa ja maan päällä". --
-Matt. 28: 18.
-
-Hän antoi heille tiedon ylösnousemisestaan vähitellen -- ensin vaimojen
-(Maria Magdalenan, Johannan, Marian, Jaakopin äidin ja Salomen ja
-muiden heidän kanssaan olleiden -- Mark. 16: 1; Luuk, 24: 1, 10)
-kautta, jotka aikaiseen tulivat haudalle voitelemaan hänen ruumistaan
-hyvänhajuisilla yrteillä. Heidän aprikoidessa kenen he saisivat
-vierittämään kiven pois haudan ovelta, katso, silloin oli maanjäristys,
-ja kun he tulivat perille, huomasivat he kiven poisotetuksi, ja Herran
-enkeli istui sen päällä, sanoen: "Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän,
-että etsitte Jeesusta, ristiinnaulittua. Ei hän ole täällä; hän on
-noussut ylös, _niinkuin hän sanoi_. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän
-on maannut. Ja menkää nopeasti sanomaan hänen opetuslapsilleen, että
-hän on noussut kuolleista. Ja katso, hän käy teidän edellänne
-Galileaan; siellä saatte nähdä hänet." -- Matt. 28: 5--7.
-
-Näyttää siltä kuin Maria Magdalena olisi eronnut toisista vaimoista ja
-kiiruhtanut kertomaan Pietarille ja Johannekselle mitä oli tapahtunut
-(Joh. 20: 1, 2), toisten mennessä kertomaan sitä toisille
-opetuslapsille, ja kun hän oli eronnut heistä, näkyi Jeesus toisille
-vaimoille tiellä, sanoen (Matt. 28: 9, 10): "Terve teille!" Ja he
-menivät hänen tykönsä, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä.
-Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana
-veljilleni, että he menisivät Galileaan [heidän kotipaikalleen], ja
-siellä he saavat minut nähdä." Ja pelolla ja ilolla juoksivat he
-ilmottamaan sitä toisille opetuslapsille. Hämmästyksen, neuvottomuuden,
-ilon ja pelvon sekavilla tunteilla, ja hämmästyneinä muutoinkin,
-tiesivät he tuskin miten heidän piti kertoa tuota iloista ja
-ihmeellistä tapahtumaa. Kun Maria kohtasi Pietarin ja Johanneksen sanoi
-hän surullisesti: "Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä,
-mihin ovat panneet hänet." (Joh. 20: 2.) Toiset vaimot kertoivat, että
-olivat haudalla nähneet enkeli-näyn, jotka enkelit olivat sanoneet
-hänen elävän (Luuk. 24: 22, 23), ja sitten, miten Herra sen jälkeen oli
-tullut heitä vastaan tiellä. -- Matt. 28: 8--10.
-
-Opetuslasten enemmistö piti nähtävästi heidän kertomustaan ainoastaan
-taikauskoisena luulotteluna riippuen kiihotetusta mielikuvituksesta,
-mutta Pietari ja Johannes sanoivat: "Me tahdomme mennä omin silmin
-näkemään"; ja Maria palasi heidän kanssaan haudalle. Kaiken minkä
-Pietari ja Johannes näkivät oli, että ruumis oli poissa, että
-käärinliinat olivat huolellisesti kokoonkäärityt ja poispannut, ja että
-kivi oli vieritetty haudan ovelta. Hämillään ollen he läksivät sieltä,
-mutta Maria jäi sinne itkien. Hänen siinä itkiessään kumartui hän
-hautaan ja sai nähdä kaksi enkeliä, jotka sanoivat: "Vaimo, mitä
-itket?" Hän vastasi: "Ovat ottaneet Herrani pois, enkä tiedä, mihin
-ovat panneet hänet." Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki
-Jeesuksen siinä seisovan, eikä tietänyt, että se oli Jeesus. Jeesus
-sanoi hänelle: "Vaimo, mitä itket? Ketä etsit?" Tämä luuli häntä
-puutarhuriksi ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olet vienyt hänet
-pois, sano minulle mihin olet pannut hänet, niin minä otan hänet."
-Silloin sanoi Herra hänelle tuolla vanhalla tutulla äänellä, jonka hän
-samassa tunsi: "Maria!"
-
-Tämä oli kylliksi varmentamaan hänen uskoaan enkelin sanomaan, että hän
-oli noussut ylös, joka tähän asti oli tuntunut hänestä unelmalta tai
-sadulta; ja ihastuksissaan hän huudahtaa: "_Rabbuni_!" Hänen ensimäinen
-mielijohteensa oli syleillä häntä ja viipyä hänen läheisyydessään,
-mutta Jeesus antoi hänen lempeällä tavalla ymmärtää, että nyt hänellä
-oli hyvin tärkeä tehtävä toimitettavana. Marian oli nyt todistettava
-hänen ylösnousemisestaan ja kiiruhdettava viemään tietoa siitä ja
-vahvistamaan toisien opetuslasten uskoa, niiden jotka vielä epäilivät
-ja olivat epätietoisia, sanoen: "Älä minuun koske, [kreik. _haptomai_,
-syleillä] (älä pysähdy osottaaksesi nyt rakkauttasi) sillä en ole vielä
-mennyt ylös Isäni tykö; [tulen vielä jonkun aikaa olemaan luonanne];
-mutta mene veljieni tykö ja sano heille, että menen ylös minun Isäni
-tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne
-tykö." (Joh. 20: 17.) Toisien vaimojen kautta oli hän samaten
-lähettänyt heille sanan, että hän kohtaisi heidät Galileassa.
-
-Senjälkeen saavutti hän kaksi noista murheellisista ja hämmentyneistä
-opetuslapsista, matkalla Jerusalemista Emmaukseen, ja kyseli syytä
-heidän suruunsa ja alakuloisuuteensa. (Luuk. 24: 13--35.) Ja toinen
-heistä vastasi: "Oletko sinä Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka et
-tiedä mitä siellä on tapahtunut näinä päivinä?" Ja hän sanoi heille:
-Mitä? Ja he sanoivat hänelle: Sitä, mikä tapahtui Jeesukselle,
-nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teossa ja sanassa
-Jumalan ja kaiken kansan edessä, kuinka ylipappimme ja hallitusmiehemme
-antoivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet.
-Mutta me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin; mutta
-onhan kaiken tämän ohessa tänään kolmas päivä siitä, kun tuo tapahtui.
-[Tässä muistui luultavasti heidän mieliinsä Joh. 2: 19, 21, 22.] "Ovatpa
-myös muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät ihmetyksiin. He
-kävivät aamulla varhain haudalla, eivätkä löytäneet hänen ruumistaan ja
-tulivat ja sanoivat myös nähneensä näyn, enkeleitä, jotka olivat
-sanoneet hänen elävän. Ja muutamat niistä, jotka olivat meidän
-kanssamme, menivät haudalle ja havaitsivat olevan niin, kuin naiset
-olivat sanoneet, mutta häntä he eivät nähneet."
-
-Oliko ihme, että he olivat hämmästyneet? kuinka kummalliselta kaikki
-tuntui! Miten omituisia ja mieltä liikuttavia olivatkaan nämä
-viimeisten päiväin tapahtumat olleet!
-
-Silloin piti muukalainen heille herättävän saarnan ennustuksista,
-näyttäen heille, että juuri se, joka oli tehnyt heidät niin
-alakuloisiksi, olikin sitä, mitä profeetat olivat ennustaneet samasta
-Messiaksesta: että ennenkuin hän saattoi johtaa ja siunata ja nostaa
-Israelia ja koko maailmaa, piti hänen ensin lunastaa heidät omalla
-elämällään siitä kuoleman kirouksesta, joka tuli heidän kaikkien yli
-Aadamin kautta, ja että heidän Mestarinsa sittemmin Jehovan herättämänä
-elämään ja kirkkauteen, tulisi täyttämään kaikki mitä hänestä oli
-kirjotettu profeettain kautta hänen tulevasta kirkkaudestaan ja
-kunniastaan, yhtä varmasti kuin hän oli täyttänyt ne ennustukset, jotka
-koskivat hänen kärsimyksiään, alennustaan ja kuolemataan. Ihmeellinen
-saarnaaja! ja ihmeellinen saarna oli tämä! Se herätti uusia ajatuksia
-ja odotuksia ja toiveita. Kun he lähestyivät kylää pakottivat he häntä
-jäämään heidän luokseen, sillä ilta oli joutunut ja päivä oli kulunut.
-Ja hän meni sisälle olemaan heidän kanssaan, ja kun hän oli ateriallaan
-heidän kanssaan otti hän leivän, siunasi, taittoi ja antoi heille.
-Silloin aukenivat heidän silmänsä. Ja hän katosi heidän näkyvistään.
-
-Vasta sinä hetkenä he tunsivat hänet, vaikka olivatkin kulkeneet ja
-keskustelleet ja aterioineet yhdessä. He eivät tunteneet häntä
-näöltään, vaan tuon vaatimattoman teon kautta, kun hän tuolla entisellä
-tavallisella tavalla siunasi ja taittoi leivän, siten lujittaen heidän
-uskoaan siihen, josta jo olivat kuulleet -- että hän oli noussut ylös
-ja näkyisi heille jälleen.
-
-Silloin nousivat nuo kaksi hämmästynyttä ja ylen onnellista opetuslasta
-ylös samalla hetkellä ja palasivat Jerusalemiin, sanoen toisilleen:
-"Eikö sydämemme ollut palava meissä, kun hän puhui meille tiellä ja
-selitti meille kirjotuksia?" Saavuttuaan Jerusalemiin tapasivat he
-toisetkin täynnä iloa sanoen: "Herra on todella noussut ylös ja
-ilmestynyt Simonille." Ja itse he kertoivat mitä oli tapahtunut tiellä,
-ja kuinka olivat hänet tunteneet, kun hän taittoi leivät. Luultavasti
-olivat melkein kaikki siellä sinä iltana; kodit ja toimet ja kaikki
-muut unohdettiin -- Maria Magdalena sanoo ilokyynelin: Minä tunsin
-hänet samassa tuokiossa, kun hän mainitsi nimeni -- en voinut uskoa
-enkelin vakuutusta sitä ennen, ja toiset naiset kertoivat mitä
-ihmeellistä heille oli tapahtunut sinä aamuna ja miten hän oli tullut
-heitä vastaan. Sitten oli Simonilla kertomuksensa kerrottavana; ja nyt
-oli tässä kaksi todistajaa lisäksi Emmauksesta. Mikä monivaiheinen
-päivä! Eipä ihmettä, että heistä oli mieluista kokoontua joka viikon
-ensimäisenä päivänä keskustelemaan asiasta ja johdattamaan muistiin
-kaikkia niitä asianhaaroja, jotka olivat tämän ihmeellisen tapauksen,
-Herran ylösnousemisen, yhteydessä, saadakseen sydämensä "palaviksi" yhä
-uudelleen ja uudelleen.
-
-Kun tuo pieni riemastunut ja ylen onnellinen seurue oli näin
-kokoontuneena, ja kerrottiin toisilleen yhteisiä kokemuksia, seisoi
-Herra Jeesus itse äkkiarvaamatta heidän keskellänsä ja sanoi heille
-(Luuk. 24: 36--49): "Rauha olkoon teille!" Mistä hän oli tullut? Kaikki
-sellaiset kokoukset pidettiin salassa, lukittujen ovien takana, koska
-he pelkäsivät juutalaisia (Joh. 20: 19, 26), ja tässä oli äkillinen
-ilmiö ilman näkyväistä saapumista, ja he peljästyivät luullen näkevänsä
-hengen. Silloin lohdutti hän heitä, sanoi heille etteivät peljästyisi
-vaan rauhottuisivat, ja näytti heille kätensä ja jalkansa, sanoen:
-"Minä se olen itse. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä
-ole lihaa ja luita, kuten näette minulla olevan." Mutta kun he ilon
-tähden eivät vielä uskoneet, vaan ihmettelivät, sanoi hän heille: "Onko
-teillä täällä mitään syötävää?" Niin he antoivat hänelle kappaleen
-paistettua kalaa, ja hän otti ja söi heidän nähtensä. Silloin hän avasi
-heidän _mielensä_, heidän ymmärryksensä silmät, ja selitti heille
-kirjotukset ja näytti laista ja profeetoista että kaikki tämä oli
-tapahtunut niinkuin oli ennustettu. Mutta Tuomas ei ollut heidän
-seurassaan, kun Jeesus tuli (Joh. 20: 24), ja kun toiset opetuslapset
-kertoivat hänelle nähneensä Herran, ei hän tahtonut sitä uskoa, vaan
-sanoi: "Ellen näe hänen käsissään naulain jälkiä, ja pistä kättäni
-hänen kylkeensä, en usko."
-
-Kahdeksan päivää oli kulunut ilman uusia ilmestymisiä ja heillä oli
-ollut aikaa kaikessa rauhassa ajatella ja puhella niistä, joita oli
-tapahtunut tuona merkillisenä päivänä. Kun opetuslapset silloin taas
-olivat koolla, kuten ennenkin, seisoi Jeesus heidän keskellänsä
-niinkuin ensimäisenä iltana, sanoen: "Rauha olkoon teille!" (Joh. 20:
-26.) Tällä kertaa oli Tuomas mukana, ja Herra puhui hänelle sanoen:
-"Ojenna sormesi tänne ja katso käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se
-kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen vaan uskovainen." Hän antoi siten
-tietää, että hän tiesi mitä Tuomas oli sanonut, ilman että kukaan oli
-kertonut siitä, ja antoi Tuomaalle nyt sen todistuksen, jota hän oli
-vakuutuksekseen halunnut; ja ilolla vastasi Tuomas: "Herrani ja
-Jumalani!"
-
-Tämän jälkeen mahtoi kulua jotensakin pitkä aika ennenkuin saivat
-minkäänlaisen ilmotuksen Herran läsnäolosta. Opetuslapset, jotka olivat
-galilealaisia, alkoivat ajatella kotia ja tulevaisuutta; ja muistaen
-Herran tervehdyksen naisten kautta, että hän kulkisi heidän edellään
-Galileaan, menivät he sinne. Luultavasti matkalla sinne tuli hän heitä
-vastaan eräällä vuorella, kuten Matteus kertoo. He olivat hämmästyneet.
-He eivät enää tunteneet samaa tuttavallista luottamusta häntä kohtaan
-kuin ennen Hän näytti niin suuressa määrässä muuttuneen entisestään
-ristiinnaulitsemisensa jälkeen --- hän näyttäytyi ja hävisi niin
-omituisilla ajoilla ja paikoilla: hän ei enää näyttänyt olevan "ihmisen
-Kristuksen Jeesuksen" kaltainen; sentähden, sanoo Matteus, he
-"kumarsivat häntä -- mutta muutamat epäilivät." Muutaman sanan
-sanottuaan "hävisi" Herra heidän näkyvistään, jättäen heidät
-ihmettelemään, mitä sen jälkeen tulisi tapahtumaan. Jonkun aikaa
-Galileaan palattuaan ei mitään tavatonta tapahtunut, ei minkäänlaista
-viittausta Herran läsnäolosta. Epäilemättä he tulivat yhteen puhelemaan
-asiain tilasta ja ihmettelivät miksi hän ei näyttäytynyt useimmin
-heille.
-
-Heidän näin odotellessa tuntuivat päivät ja viikot pitkiltä. He olivat
-aikoja sitten jättäneet elämän tavalliset toimet seuratakseen Herraa
-paikasta paikkaan, oppien häneltä ja saarnaten muille: "Taivasten
-valtakunta on lähestynyt." (Matt. 10: 5--7.) Ei heillä ollut halua
-mennä entisiin toimiinsa; ja toisaalta, miten menettelisivät he Herran
-työn kanssa? He ymmärsivät aseman kyllin selvään tietääkseen, etteivät
-kauvemmin voineet, niinkuin tähän asti saarnata, että valtakunta oli
-lähellä, sillä kaikki kansa tiesi, että heidän Mestarinsa ja
-Kuninkaansa oli ristiinnaulittu, eikä kukaan, heitä itseään
-lukuunottamatta, tienneet hänen ylösnousemisestaan. Kun nyt kaikki
-yksitoista tällätavoin olivat huolestuneita ja murheissaan, odottain
-jotain, eivät itsekään tienneet mitä, sanoi Pietari: Ei käy päinsä
-jäädä toimettomuuteen; minä palaan entiseen kalastaja-ammattiini; ja
-niistä toisista sanoi kuusi: Me tahdomme tehdä saman; me menemme
-kanssasi. (Joh. 21: 3.) Ja luultavasti ottivat toisetkin entiset
-toimensa.
-
-Kuka saattaisi epäillä, ettei Herra näkymättömänä ollut heitä lähellä
-monta kertaa, heidän keskustellessansa, johtaen asianhaarain kulun
-heidän parhaakseen? Siinä tapauksessa, että onnistuisivat hyvin, ja
-liikehommat nielisivät kaikki heidän harrastuksensa, tulisivat he pian
-mahdottomiksi korkeampaa palvelusta varten; mutta jos ei heillä olisi
-minkäänlaista menestystä, tulisi se näyttämään pakottamiselta.
-Senvuoksi valitsikin Herramme tavan, joka samalla antoi heille sen
-opetuksen, minkä hän usein antaa seuraajilleen, nim. että hän voi, jos
-häntä haluttaa, järjestää menestymisen tahi epäonnistumisen heidän
-ahertamisissaan, mihin suuntaan tahansa.
-
-Vanha kalastajaliike järjestäytyi uudelleen. He kokosivat venheensä,
-verkkonsa y.m. ja läksivät ensimäiselle pyyntiretkelleen. Mutta he
-työskentelivät kaiken yötä saamatta ainoatakaan kalaa ja alkoivat
-tuntea itseään alakuloisiksi. Aamulla seisoo eräs muukalainen rannalla,
-huutaa heille ja kysyy minkälainen onni heillä on ollut. Huono onni!
-Emme ole mitään saaneet, vastaavat he. Koettakaa uudelleen, sanoi
-muukalainen. Heittäkää verkko tällä kertaa veneen toiselle puolelle. Ei
-se mitään toimita, muukalainen, me olemme koettaneet molemmin puolin
-koko yön, ja jos kaloja olisi toisella puolella, tottakai niitä silloin
-olisi toisellakin puolella. Mutta tahdomme kumminkin koettaa uudelleen,
-että saat nähdä. He tekivät niin ja saivat mahdottoman saaliin. Miten
-kummallista, sanoi joku; mutta vilkas ja tunteellinen Johannes löysi
-kohta oikean säikeen ja sanoi: Veljet, Herra ainoastaan voisi tehdä
-tämän. Ettekö muista kansanjoukon ravitsemista j.n.e.? Se on varmasti
-Herra, joka oli rannalla, ja tämä on uusi tapa, jonka hän on valinnut
-ilmestyäksensä meille. Eikö teistäkin ole aivan samanlaista kuin
-silloin, kun hän ensi kerran kutsui meitä? Silloinkin olimme tehneet
-työtä koko yön, emmekä mitään saaneet, kunnes hän huusi meille sanoen:
-"Heittäkää verkkonne ulos saalista varten!" (Luuk. 5: 4--11.) Niin,
-varmasti tämä on Herra, vaikk'emme, hänen ylösnousemisensa jälkeen, voi
-tuntea häntä näöltään. Hän näyttäytyy nyt niin monessa muodossa; mutta
-me tunnemme joka kerran hänen jostain erityisestä seikasta, kuten
-nytkin, kun hän tahtoo johdattaa muistiimme jonkun merkkitapauksen
-entisen tuttavuutemme ajoilta.
-
-Kun he tulivat maihin, huomasivat he Jeesuksella olevan sekä leipää
-että kalaa, ja saivat sen opetuksen, että hänen johtonsa ja
-huolenpitonsa alaisina ja hänen palveluksessaan ei heiltä puuttuisi
-mitään. (Luuk. 12: 29, 30.) He eivät kysyneet häneltä, oliko hän Herra;
-sillä tässä tilaisuudessa, niinkuin muissakin, olivat _heidän
-ymmärryksensä silmät_ avatut. He tunsivat hänet, kuitenkaan ei
-luonnollisilla silmillä, vaan ihmetyön kautta. Sitten seurasi tämän
-suloisen hetken opetus, jolloin Jeesus uudelleen vakuutti Pietarin
-edelleenkin olevan otollisen, vaikkakin hän oli kieltänyt Herran, jota
-asiaa hän oli katunut ja itkenyt. Hän sai uudelleen tietää mestarinsa
-rakkaudesta ja jatkuvasta oikeudestaan saada ravita lampaita ja
-karitsoja. Olemme kuulevinamme Herran sanovan: Et tarvitse enää palata
-kalastaja-ammattiisi, Pietari. Minä kutsuin sinut kerran ihmisten
-kalastajaksi, ja kun minä tiedän sinun sydämesi yhä vielä olevan
-uskollisen ja innokkaan, uudistan sinun tehtäväsi ihmisten kalastajana.
-
-"Ja kun hän oli syönyt heidän kanssaan (eng. R. reunam.), kielsi hän
-heitä lähtemästä Jerusalemista ja käski heitä odottamaan Isältä sen
-lupauksen täyttymistä, josta olette -- hän sanoi -- minulta kuulleet.
-Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä
-muutamia päiviä tämän jälkeen!" (Apt. 1: 4, 5.) Niinmuodoin läksivät he
-Jerusalemiin, niinkuin heille oli sanottu, ja täällä hän, neljäkymmentä
-päivää hänen ylösnousemisensa jälkeen, viimesen kerran kohtasi heidät
-ja puheli heidän kanssaan. He rohkasivat mielensä tällä kertaa ja
-kysyivät häneltä siitä valtakunnasta, jonka hän oli luvannut heille,
-sanoen: "Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelin
-valtakunnan?" Tämä ajatus valtakunnasta olikin viimeisenä jokaisen
-juutalaisen mielessä. Senmukaan kun he ymmärsivät, tulisi Israel
-olemaan ensimäinen kansoista Messiaksen hallituksen alla. Eivät he
-tienneet pitkistä pakanain ajoista, eivätkä he vielä nähneet, että
-paras siunaus oli tullut otetuksi pois lihalliselta Israelilta (Matt.
-21: 43; Room. 11: 7), ja että he itse tulisivat uuden (hengellisen)
-Israelin, tuon kuninkaallisen pappeuden ja pyhän kansan jäseniksi,
-jonka kautta, Kristuksen ruumiina, maailman siunaaminen olisi tuleva.
-He eivät vielä ymmärtäneet mitään tästä. Kuinka olisivat sitä voineet?
-Eiväthän he vielä olleet saaneet lapseuden pyhää Henkeä, vaan olivat
-yhä kirouksen alaisia; sillä vaikkakin Lunastaja oli toimittanut
-lunastusuhrin, ei sitä vielä muodollisesti ollut kannettu meidän
-puolestamme Kaikkeinpyhimpään, itse Taivaaseen. (Joh. 7: 39.)
-Niinmuodoin ei Herramme antanutkaan selittävää vastausta heidän
-kysymykselleen, vaan sanoi ainoastaan: "Ei teidän tule [nyt] tietää
-aikoja, tai hetkiä, jotka Isä on valtansa nojalla määrännyt, _vaan te
-saatte voimaa_, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te tulette olemaan
-minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Judeassa ja Samariassa
-ja maan ääriin saakka." -- Apt, 1: 7, 8. [Tämä luvattu voima tahi kyky
-tietää ja ymmärtää aikoja ja hetkiä ja kaikkea, joka kuuluu oikeaan
-_todistamiseen_, koskee koko Seurakuntaa alusta loppuun; ja pyhän
-Hengen johdolla ja voimassa on pidetty huolta ruuasta aikanaan, mitä
-tulee suunnitelman jokaiseen piirteeseen, että olisimme hänen
-todistajiansa tämän ajanjakson loppuun. -- Vertaa Joh. 16: 12, 13.]
-
-Herra, joka käveli yhdessä heidän kanssaan, kohotti, kun he saapuivat
-Öljymäelle, kätensä ja siunasi heitä ja hän erosi heistä ja kohosi
-"heidän nähtensä ja hänet vei pilvi pois heidän näkyvistänsä." (Luuk.
-24: 48--52; Apt. 1: 6--15.) He alkoivat nyt nähdä vähän enemmän Jumalan
-suunnitelmasta. Herra, joka tuli alas taivaasta, oli palannut Isän
-tykö, niinkuin hän oli sanonut heille kuolemansa edellä -- oli mennyt
-valmistamaan heille tilaa ja oli tuleva takasin ottamaan heitä
-luokseen, -- oli matkustanut pois kauvas saadakseen luvatun valtakunnan
-ja tullakseen takasin (Luuk. 19: 12); ja sillä aikaa tulisi heidän olla
-hänen _todistajiaan_ koko maan päällä kutsuakseen ja valmistaakseen
-kansaa, joka ottaisi vastaan hänet, kun hän tulisi kirkastettavaksi
-pyhissänsä ja hallitsemaan kuninkaiden Kuninkaana ja herrain Herrana.
-He näkivät, että heidän uusi tehtävänsä julistaa koko luomakunnalle
-tulevaa kuningasta taivaasta, jolla olisi "kaikki voima taivaassa ja
-maan päällä", oli paljon tärkeämpi tehtävä kuin se, jota olivat
-toimineet edellisinä vuosina, kun he julistivat "ihmistä Kristusta
-Jeesusta" ja seurasivat häntä, joka oli "ylenkatsottu ja ihmisten
-hylkäämä." Heidän ylösnoussut Herransa oli todella muuttunut, eikä
-ainoastaan henkilölliseen ulkomuotoonsa nähden, olihan hän esiintynyt
-välin toisella, välin toisella tavalla ja paikalla, senkautta
-ilmaisten, että hänellä oli "kaikki voima" -- vaan oli hän myös
-muuttunut olentoonsa eli luontoonsa nähden. Nyt hän ei enää kääntynyt
-juutalaisten puoleen tahi näyttäytynyt heille; sillä hänen
-ylösnousemisensa jälkeen ei kutkaan muut kun hänen ystävänsä ja
-seuraajansa nähneet häntä millään tavalla, Hänen sanansa: "Vielä vähän
-aikaa, niin maailma _ei enää_ näe minua", täyttyivät siten. (Joh. 14:
-19.)
-
-Tällä tavalla perustettiin apostolien ja ensimäisen seurakunnan usko
-Herran ylösnousemiseen. Heidän epäilyksensä haihtuivat ja heidän
-sydämensä iloitsivat; ja he palasivat Jerusalemiin ja olivat alinomaa
-rukouksissa ja anomisissa ja kirjotuksien tutkimisessa, odottaen Isän
-lupaamaa lapseutta ja pukemistansa hengellisellä ymmärryksellä ja
-erityisillä ihmeitätekevän voiman lahjoilla, joiden kautta kykenivät
-vakuuttamaan todellisia israelilaisia ja helluntaina perustamaan
-evankelisen Seurakunnan. -- Apt. 1: 14; 2: 1.
-
-Vaikkei Herramme toisessa tulemisessaan tule ilmottamaan läsnäoloaan
-samalla tavalla, kun hän teki näinä neljänäkymmenenä päivänä
-ylösnousemisensa jälkeen, on meillä kumminkin hänen vakuutuksensa,
-"etteivät veljet ole pimeässä." Niin, vieläpä enemmän: me tulemme
-saamaan jotain avuksi, jota heillä ei ollut, eikä voinutkaan olla näinä
-neljänäkymmenenä päivänä, nim. "_voimaa_ ylhäältä", joka on johtava
-meitä ymmärtämään jokaista totuutta, jonka ymmärtämiselle aika on
-tullut, ja joka, lupauksen mukaan, on _tulevat_ asiat ilmottava.
-Niinmuodoin tulemme, kun aika on tullut, saamaan täydellisen
-ymmärryksen ajasta ja tavasta hänen ilmestymisellensä ja siihen
-kuuluvista asianhaaroista, ja jos me oikein huolellisesti vakoilemme ja
-tarkkaamme näitä, eivät ne tule olemaan vähemmän vakuuttavia kuin
-todistukset Herramme ylösnousemisestakaan, joka annettiin ensimäiselle
-Seurakunnalle, vaikka ne tulevat olemaan toisen laatuisia.
-
-Että Herramme toisessa tulemisessaan _voisi_ ottaa ihmismuodon ja sillä
-tavalla näyttäytyä ihmisille, niinkuin hän näyttäytyi opetuslapsilleen
-ylösnousemisensa jälkeen, on epäilemättä varma asia; ei vaan siksi,
-että hän näyttäytyi ihmismuodossa noina neljänäkymmenenä päivänä, vaan
-koska henkiolennot entisaikoina kykenivät esiintymään ihmisinä
-näkyväisessä muodossa ja erilaisissa muodoissa. Mutta sellainen
-ilmestyminen ei olisi sopusoinnussa Jumalan suunnitelman hengen kanssa
-muissa suhteissa eikä myöskään niiden viittauksien kanssa, joita
-Raamattu antaa hänen ilmestymisensä tavasta, niinkuin saamme nähdä.
-Herran suunnitelma onkin sen sijaan antaa hengellisen valtakuntansa
-ilmottautua, toimia ja ilmaista läsnäolonsa ja valtansa inhimillisten,
-maallisten välikappalten kautta. Aivan niinkuin tämän maailman ruhtinas
-Saatana, vaikka näkymättömänä ihmisille, harjottaa laajaa
-vaikutusvaltaa maailmassa sellaisien kautta, jotka ovat hänelle
-alamaisia ja joita hänen henkensä johtaa, samalla tavalla tulee uusi
-Rauhanruhtinas, Herrakin, pääasiallisesti vaikuttamaan ja ilmottamaan
-läsnäolonsa ja voimansa ihmisten kautta, jotka ovat hänelle alamaisia
-ja kuuluvat hänelle, ja joita hänen henkensä johtaa.
-
-Luonnollisilla silmillä näkeminen ja luonnollisilla korvilla kuuleminen
-ei ole ainoaa näkemistä ja kuulemista. "Ei kukaan [ihminen] ole Jumalaa
-sellaisella tavalla milloinkaan nähnyt" ja kumminkin ovat kaikki
-Jumalan lapset nähneet hänet ja tunteneet hänet ja seurustelleet hänen
-kanssaan (Joh. 1: 18; 5: 37; 14: 7.) Me _kuulemme_ Jumalan kutsun,
-meidän "korkean kutsumme" (engl. kään.), me _kuulemme_ Paimenemme
-äänen, ja me _katselemme_ alinomaa Jeesusta ja _näemme_
-voittopalkinnon, elämän kruunun, jonka hän on luvannut -- emme
-luonnollisella näkemisellä ja kuulemisella, vaan ymmärryksellämme.
-Paljon kalliimpi on se näky, jonka saamme kirkastetusta Herrastamme
-hengellisestä, korkealle korotetusta kirkkauden Kuninkaasta,
-Lunastajastamme sekä Kuninkaastamme, ymmärryksemme ja uskomme silmillä,
-kuin se näky, jonka luonnollinen silmä hänestä sai ennen helluntaita.
-
-Herrallemme oli välttämätöntä siten ilmottautua opetuslapsilleen
-ylösnousemisensa jälkeen, mutta ei niin hänen toisessa tulemisessansa.
-Hänen tarkotuksensa tulee silloin saavutetuksi paremmin toisella
-tavalla. Entisellä tavalla ilmestyminen toisessa tulemisessa olisi itse
-asiassa sen päämäärän vahingoittamista, johon silloin pyritään.
-Opetuslapsille näyttäytymisen tarkotus, ylösnousemisensa jälkeen, oli
-vakuuttaa heitä, että hän, joka oli kuollut, on elävä ijankaikkisesti,
-jotta he voisivat mennä ulos hänen ylösnousemisensa todistajina (Luuk.
-24: 48), ja jotta heidän todistuksestansa tulisi vahva perustus
-tulevien sukupolvien uskolle. Koska ei kukaan ihminen saata otollisella
-tavalla tulla Jumalan luokse saamaan lapseuden pyhää Henkeä, ilman
-_uskoa_ Kristukseen, tuli välttämättömäksi, ei ainoastaan apostolien
-tähden silloin, vaan kaikkien tähden sittemmin, että _todistukset_
-hänen ylösnousemisestansa ja muuttumisestansa olisivat sellaisia, joita
-_luonnolliset ihmiset saattoivat käsittää ja ymmärtää_. Kun he olivat
-tulleet osallisiksi pyhästä Hengestä ja ymmärsivät hengellisiä asioita
-(Katso 1 Kor. 2: 12--16), olisivat he voineet uskoa enkeleitä haudalla,
-että hän oli noussut ylös kuoleman tilasta, vaikkakin olisivat nähneet
-ihmisen Kristuksen Jeesuksen lihallisen ruumiin vielä makaavan
-haudassa, mutta eivät niin ennen sitä -- ruumiin täytyi olla poissa
-jotta usko hänen ylösnousemiseensa tulisi mahdolliseksi heille. Kun
-pyhä Henki oli tehnyt heidät kykeneviksi erottamaan hengellisiä
-asioita, olisivat he voineet uskoa profeettain todistuksen, että hänen
-täytyi kuolla ja että hän oli _nouseva ylös kuolleista_, ja että hän
-oli tuleva korkealle korotetuksi kirkkauden Kuninkaaksi, ilman että hän
-olisi tarvinnut _näyttäytyä ihmisenä_ ja pukeutua erilaisiin ruumiisiin
-lihasta, että he voivat koskettaa häntä, ja _nähdä_ hänen nousevan
-taivaasen. Mutta kaikki tämä oli tarpeellista heille ja kaikille
-luonnollisille ihmisille. Uskon kautta tulemme Jumalan luokse hänen
-kauttansa ja saamme syntein anteeksiantamisen ja lapseuden Hengen,
-jotta voimme ymmärtää sitä, mikä on hengellistä.
-
-Silloinkin kun Herramme, ottamalla ihmismuodon j.n.e., koetti poistaa
-uskon _luonnollisia_ esteitä, _vakuutti_ hän opetuslapsia ja teki
-heidät _todistajiksi_ toisille, ei luonnollisen tuntonsa ja näkönsä
-kautta, vaan puhelemalla heille Raamatusta: "Silloin hän avasi heidän
-ymmärryksensä käsittämään kirjotukset. Ja hän sanoi heille: 'Niin on
-kirjotettu, että Kristuksen oli kärsittävä ja kolmantena päivänä
-noustava kuolleista ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on
-saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista.
-_Ja te olette todistajia näihin_'." (Luuk. 24: 45--48.) Pietari
-mainitsee myös selvästi tämän tarkotuksen ja sanoo: "Hänet Jumala
-herätti kolmantena päivänä ja _antoi hänen näkyvässä muodossa
-ilmestyä_, EI KAIKELLE KANSALLE, vaan meille, Jumalan ennen
-valitsemille todistajille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen
-jälkeen kun hän oli noussut kuolleista. Ja hän käski meidän saarnata
-kansalle ja todistaa, että hän [ylösnoussut Jeesus] on se, jonka Jumala
-on määrännyt elävien ja kuolleitten tuomariksi." -- Apt. 10: 40--42.
-Ylösnousemisensa jälkeen tuli Herrallemme kysymykseksi, mikä
-ilmestymistapa parhaiten täyttäisi hänen tarkotustaan, nim. saada
-ylösnousemisensa ja luontonsa muuttumisen tunnetuksi opetuslapsillensa.
-Tällöin oli ainoastaan kysymys siitä, mikä asiainhaarain mukaan olisi
-soveliainta. Jos hän olisi näyttäytynyt tulenliekkinä, niinkuin enkeli
-näyttäytyi Moosekselle palavassa pensaassa (2 Moos. 3: 2), olisi hän
-tosin voinut puhella heidän kanssaan, mutta sillä tavoin ilmotettu
-todistus ei likimainkaan olisi ollut niin vakuuttava, kuin se tapa,
-jonka hän valitsi, ei apostoleille enemmän kuin maailmallekaan, jolle
-heidän oli todistettava.
-
-Jos hän olisi esiintynyt henkiolennon ihanuudessa, niinkuin enkeli
-näyttäytyi Danielille (Dan. 10: 5--8), olisi kirkkaus ollut suurempi
-kuin minkä todistajat olisivat voineet kestää. Olisivat nähtävästi
-säikähtäneet niin, etteivät olisi voineet ottaa vastaan minkäänlaista
-opetusta häneltä. Kellenkään muille kuin Paavalille ei Herra
-näyttäytynyt sillä tavoin; mutta Paavali säikähti niin sitä kirkkautta,
-jota hän ainoastaan vilahdukselta näki, että hän lankesi maahan sen
-kirkkauden sokaisemana, joka oli kirkkaampi keskipäivän aurinkoa.
-
-Tutkistellessamme sitä ilmestymistapaa, jota Herramme käytti näinä
-neljänäkymmenenä päivänä, näimme, että hän _näyttäytyi_ valituille
-todistajilleenkin ainoastaan muutamia kertoja, ja silloinkin vaan vähän
-aikaa. Jos koko se aika, jona hän näyttäytyi, olisi supistettu yhden
-päivän osalle, niiden neljänkymmenen sijaan, jolloin hän silloin
-tällöin hetkisen näyttäytyi, olisi siitä tuskin tullut kahtatoista
-tuntia yhteensä, tahi kahdeksaskymmenes osa koko ajasta. Näin ollen on
-selvää, että hän _näkymättömänä_ oli heidän luonaan noin
-seitsemänkymmentäyhdeksänkahdeksattakymmentä osaa näistä
-neljästäkymmenestä päivästä. Ja silloinkin, kun hän ilmestyi heille, ei
-hän milloinkaan näyttäytynyt (paitsi kerran Tuomaalle) juuri
-sellaisena, jonka kanssa he kolmen vuoden aikana olivat olleet niin
-tutut, ja jonka ainoastaan muutamia päiviä takaperin, olivat nähneet.
-Ei kertaakaan mainita, että olisivat tunteneet hänet tutuista kasvojen
-piirteistä, tahi edes edellisen kerran ilmestymisestä.
-
-Maria luuli häntä "puutarhuriksi." Noille kahdelle Emmauksen tiellä oli
-hän "muukalainen." Kalastajille Galilean tiellä oli hän myös
-muukalainen ja samoin yhdelletoista ylä-salissa. Joka tilaisuudessa
-hänet tunnettiin teoistaan, sanoistaan tahi äänensä tutusta soinnusta.
-
-Tuomaan selitettyä, ettei hän uskoisi muuta todistusta, kuin minkä
-luonnollisella näöllään ja kuulollaan voisi tajuta, salli Herra tosin
-tämän hänelle, mutta hän nuhteli samalla häntä lempeästi sanoen:
-"Sentähden että näit minut, uskot sinä. Autuaita ovat ne, jotka _eivät
-näe ja kuitenkin uskovat_." (Joh. 20: 27--29.) Se todistus, joka
-vetosi luonnolliseen näkemiseen, ei ollut vahvin, autuaampia ovat ne,
-jotka ovat valmiit ottamaan vastaan totuuden niiden todistusten
-nojalla, joilla Jumala kulloinkin vahvistaa sen.
-
-Hän ei siten osottanut ainoastaan, että hänellä nyt oli kykyä
-näyttäytyä monella eri tavalla ja erilaisissa muodoissa, vaan myös,
-ettei mikään niistä ruumiista, joita he näkivät, ollut hänen kirkas
-ruumiinsa, vaikkakin hänen ylösnousemisensa ja läsnäolonsa siten
-ilmaistiin heille. Erilaiset ruumiinmuodot ja pitkät väliajat, jolloin
-hän oli näkymättömänä läsnä ilman minkäänlaista ulkonaista merkkiä,
-teki sen tosiasian otaksuttavaksi, että vaikka heidän Herransa ja
-opettajansa oli elävä, eikä vielä ollut mennyt Isän luokse, niin oli
-hän nyt henkiolento, joka todella oli näkymätön inhimillisille
-silmille, mutta jolla oli kyky ilmaista läsnäolonsa ja voimansa monella
-eri tavalla sen mukaan kun hän tahtoi.
-
-[Sitä pientä tapausta, jota Luukas mainitsee (4: 30), ei voi verrata
-hänen ilmestymiseensä ja häviämiseensä ylösnousemisensa jälestä. Mitä
-Luukas tässä kertoo, ei ollut häviämistä siinä tarkotuksessa, että hän
-tuli näkymättömäksi kansalle. Se oli ainoastaan taitava ja reipas
-käännös, jonka kautta hän teki tyhjäksi vihollistensa murhayrityksen.
-Ennenkuin he ennättivät panna toimeen tuumansa hänen tappamiseksensa,
-kääntyi hän ja meni heidän keskitsensä, jolloin ei kellään ollut
-rohkeutta tahi voimaa tehdä hänelle pahaa, kun hänen hetkensä ei vielä
-ollut tullut.]
-
-Sen ruumiin ja niiden vaatteiden luominen, joissa hän esiintyi heille,
-siinä samassa huoneessa, jossa he olivat koolla, oli epäilemätön
-todistus siitä, ettei Kristus enää ollut ihminen, vaikkakin hän
-vakuutti opetuslapsillensa, että se ruumis, jonka he näkivät, ja jota
-Tuomas kosketti, oli todellinen ruumis lihaa ja luuta, eikä mikään näky
-tai haamu ainoastaan. Ihmisenä hän ei voinut tulla huoneeseen ovea
-avaamatta, mutta henkiolentona saattoi hän tulla, ja siellä loi hän
-silmänräpäyksessä ja puki päälleen sellaisen ruumiin lihasta ja
-sellaiset vaatteet, joita hän piti sovelijaina aijottua tarkotusta
-varten.
-
-[Älköön kukaan liian hätäilemällä otaksuko, että tässä seuraamme
-Svedenborgilaisuutta, spiritismiä tahi mitään muuta _ismiä_. Seuraamme
-yksinkertaisesti apostoolista kertomusta, jonka johdonmukaisesti
-yhdistämme. Sen suuren eron, joka on Raamatun opin ja sen
-jäljittelemisen välillä, jonka Saatana on julkaissut, ja joka on
-tunnettu spiritismin nimellä, näemme selvästi, ja tulemme sitä jossain
-seuraavassa osassa tutkimaan. Tässä lienee tarpeeksi huomauttaa, että
-spiritualismi väittää välittävänsä yhteyttä vainajien ja elävien
-ihmisten välillä, jotavastoin Raamattu hylkää sen (Es. 8: 19) ja
-opettaa, että sellaisia tiedonantoja, jotka olivat _tosia_, ovat
-ainoastaan henkiolennot antaneet, sellaiset kun enkelit ja Herramme;
-eikä Herrammekaan niitä antanut ollessaan "_ihminen_ Jeesus Kristus",
-eikä silloinkaan, kun hän oli kuollut, vaan ylösnousemisensa
-muuttumisen jälkeen, kun hänestä oli tullut elämääantava henkiolento
-tahi eläväksitekevä Henki.]
-
-Emme myös hetkeksikään voi hyväksyä eräiden esittämää mielipidettä,
-että Herramme avasi ovet kenenkään huomaamatta; sillä kertomuksessa
-sanotaan aivan selvästi, että hän tuli ja seisoi heidän keskellänsä,
-_kun ovet olivat suljetut_ -- ja luultavasti hyvinkin huolellisesti
-teljetyt ja salvatut -- "koska he pelkäsivät juutalaisia". -- Joh. 20:
-19, 26.
-
-Sitä totuutta, että hänen luontonsa oli muuttunut, huomautettiin
-sittemmin vielä sen tavan kautta, jolla hän meni heidän näkyvistänsä:
-"hän _katosi_ heidän näkyvistänsä." Lihaa ja luuta y.m. oleva
-ihmisruumis vaatteineen, joka _äkkiä_ näyttäytyi ovien ollessa
-suljettuina, ei mennyt ulos oven kautta, vaan tuli aivan
-yksinkertaisesti _näkymättömäksi_ tahi hajosi samoihin alkuaineisiin,
-joista hän oli luonut sen muutamia silmänräpäyksiä aikaisemmin. Hän
-_katosi heidän näkyvistänsä_, eivätkä he enää _nähneet_ häntä, kun
-liha, luut ja vaatteet, joissa hän oli ilmestynyt, hajaantuivat, vaikka
-hän epäilemättä jatkuvasti oli heidän luonaan -- näkymättömässä
-muodossa; niinkuin hän enimmäkseen oli näinä neljänäkymmenenä päivänä.
-
-Erityisissä tapauksissa, erityisien tiedonantojen ilmottamista varten,
-on Jumala antanut samanlaisen kyvyn toisille henkiolennoille,
-enkeleille, jotka ovat voineet esiintyä ruumiissa, jotka ovat olleet
-lihaa ja luuta, aivan ihmisinä, jotka söivät ja joivat ja puhelivat
-niiden kanssa, joita he opettivat aivankuin Herramme teki. Katso 1
-Moos. 18; Tuomarit 6: 11--22; 13: 3--20 ja huomautuksia näihin
-paikkoihin I Osa siv. 220--222.
-
-Se kyky, jota Herramme ja kysymyksessä olleet enkelit osottivat
-luodessaan ja jälleen tehdessään tyhjäksi ne vaatteet, joissa he
-ilmestyivät, oli yhtä yli-inhimillinen kuin niiden ruumiidenkin
-luominen ja tyhjäksi tekeminen, joissa he näyttäytyivät; ja ruumiit
-olivat yhtä vähän heidän kirkkaat hengelliset ruumiinsa kuin
-vaatteetkaan, joita he kantoivat. Onhan muistettava, että saumattoman
-ihokkaan ja muutkin vaatteet, jotka olivat Herramme päällä ennen
-ristiinnaulitsemista, olivat roomalaiset sotamiehet jakaneet keskenään,
-ja että käärinliinat jätettiin kokoonkäärittyinä hautaan (Joh. 19: 23,
-24; 20: 5--7), niin että ne vaatteet, joissa hän näyttäytyi mainituissa
-tapauksissa, täytyivät olla erityisesti luodut ja luultavasti
-sopivimmat kutakin tilaisuutta varten. Kun hän esim. näyttäytyi
-puutarhurina Marialle, oli hänellä todennäköisesti sellainen puku
-yllään, joita puutarhureilla oli tapana käyttää.
-
-Herra antoi selvästi ymmärtää, että ne ruumiit, joissa hän näyttäytyi,
-olivat todellisia ruumiita, eikä vaan näköhäiriöitä, kun hän söi heidän
-silmäinsä edessä ja kehotti heitä koskettamaan itseään ja katsomaan,
-että ruumis todellakin oli lihaa ja luuta, sanoen: "Miksi olette
-hämmästyksissä? -- -- Katsokaa käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että
-minä se olen itse. Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä _ei hengellä
-ole lihaa ja luita_, kuten näette minulla olevan."
-
-Toiset kristityt vetävät hyvin järjettömiä johtopäätöksiä tästä
-Herramme lausunnosta, mikäli se koskee hänen käyttämäänsä todellista
-ruumista lihasta ja luusta. He pitävät tuota käyttämäänsä ruumista
-hänen henkiruumiinaan ja selittävät henkiruumiin olevan lihaa ja luuta
-ja aivan ihmisruumiin kaltaisen, sillä eroituksella, että jotain
-määräämätöntä, jota he nimittävät hengeksi, juoksee sen suonissa veren
-asemesta. He eivät näy ottavan huomioon Herramme ilmotusta, ettei se
-ollut mikään henkiruumis -- ettei henkiolennolla ole lihaa ja luita.
-Lienevätkö myöskin unohtaneet Johanneksen lausunnon "ettei ole vielä
-käynyt ilmi mitä meistä tulee", mikä henkiruumis on, ja ettemme tule
-sitä tietämään ennenkuin olemme muutetut ja tehdyt hänen kaltaisikseen
-ja saaneet nähdä hänet sellaisena kuin hän on, eikä sellaisena kuin hän
-oli (1 Joh. 3: 2). Unohtanevatko myös apostolin selvän selityksen,
-"ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa?" ja hänen
-vakuutuksensa, että _sen_ tähden kaikkien, jotka tulevat perillisiksi
-Kristuksen kanssa, täytyy myös _muuttua_? -- 1 Kor. 15: 50, 51.
-
-Monella kristityllä on se käsitys, että Herramme kirkas hengellinen
-ruumis on aivan sama ruumis, joka ristiinnaulittiin ja laskettiin
-Joosefin hautaan. He odottavat, kun saavat nähdä Herran
-kirkkaudessansa, tuntevansa hänet haavain arvista, jotka hän sai
-Golgatalla. Tämä on suuri erehdys, joka kyllä selviää, jos
-hiukkasenkaan ajattelemme. Ensinnäkin todistaisi sellainen olettamus,
-ettei hänen ylösnousemusruumiinsa olisikaan ihana ja täydellinen, vaan
-arpien rumentama. Toiseksi todistaisi se, että me kumminkin tiedämme
-minkälainen henkiruumis on, vaikka apostoli sanoo jotakin aivan
-päinvastaista. Kolmanneksi todistaisi se, että lunastuksemme hinta on
-otettu takasin, sillä Jeesus sanoi: "Lihani annan, jotta maailma saisi
-elämän". Juuri hänen lihansa, hänen _elämänsä ihmisenä_, hänen
-ihmisyytensä uhrattiin pelastukseksemme. Ja kun hän jälleen herätettiin
-elämään Isän voiman kautta, ei häntä herätetty ihmisolennoksi; sillä
-_sen_ hän oli uhrannut hinnaksi ostaakseen meidät. Ja jos tämä hinta
-olisi otettu takaisin, olisimme vielä kuoleman kirouksen alaisina, ja
-ilman toivoa.
-
-Meillä on yhtä vähän syytä otaksua, että Herramme henkiruumis hänen
-ylösnousemisensa jälkeen, on inhimillinen ruumis, kuin että hänen
-henkiruumiinsa ennen ihmiseksi tulemistansa olisi ollut inhimillinen,
-taikka että toisilla henkiolennoilla on inhimilliset ruumiit; sillä
-hengellä ei ole lihaa eikä luita; ja, sanoo apostoli Pietari, Herramme
-"kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä".
-(1 Piet. 3: 18).
-
-Meidän Herramme inhimillinen ruumis otettiin kumminkin
-yliluonnollisella tavalla pois haudasta; sillä jos se olisi jäänyt
-sinne, olisi se ollut ylitsepääsemättömänä esteenä opetuslasten
-uskolle, heille kun ei vielä oltu opetettu hengellisiä asioita, sillä
-henki "ei ollut vielä annettu." (Joh. 7: 39.) Emme tiedä, mitä siitä on
-tullut. Tiedämme vaan, ettei se joutunut maatumaan tahi turmeltumaan.
-(Apt. 2: 27, 31.) Hajaantuiko se kaasuiksi, tahi onko se kätketty
-johonkin Jumalan rakkauden, Kristuksen tottelevaisuuden ja meidän
-lunastuksemme suurena muistomerkkinä, ei tiedä kukaan; -- eikä
-sellainen tieto ole tarpeellinenkaan. Me tiedämme, että Jumala jollain
-ihmeellisellä tavalla kätki Mooseksen ruumiin (5 Moos. 34: 6; Juud. 9);
-ja että Jumala _muistomerkkinä_ ihmeellisellä tavalla säilytti
-turmeltumasta mannan kultaisessa astiassa, joka oli asetettu arkin
-armoistuimen alle todistuksen majassa, ja että tämä oli esikuva
-Herramme lihasta, taivaan leivästä. (2 Moos. 16: 20, 33; Hehr. 9: 4;
-Joh. 6: 51--58.) Meitä ei niinmuodoin tule hämmästyttämään, jos Jumala
-valtakunnassa tulee näyttämään maailmalle sen liha-ruumiin, joka
-ristiinnaulittiin kaikkien edestä, kun se annettiin lunastukseksi
-heidän tähtensä, mutta joka ei tarvinnut turmeltua, vaan säilyi
-ijankaikkisena todistuksena äärettömästä rakkaudesta ja täydellisestä
-tottelevaisuudesta. Ainakin voi olla mahdollista, että Joh. 19: 37 ja
-Sak. 12: 10 voivat toteutua sillä tavalla. Ne, jotka huusivat:
-"Ristiinnaulitse hänet!" tulleevat kentiesi vielä todistajina
-tunnustamaan sen ruumiin samaksi ruumiiksi, jonka läpi peitsi ja naula
-ovat pistäneet ja orjantappurat haavottaneet.
-
-Jos otaksuisi, että Herramme ihana ruumis oli liha-ruumis, ei millään
-tavalla voisi selittää hänen omituista ja äkillistä ilmestymistään
-noina neljänäkymmenenä päivänä hänen taivaaseenastumisensa edellä.
-Miten voi hän niin äkkiä näyttäytyä ja taasen hävitä? Mistä johtui,
-että hän melkein alituisesti pysyi näkymättömänä näiden neljänkymmenen
-päivän aikana? Ja mikä oli syynä, että hänen ulkomuotonsa joka kerralla
-oli niin muuttunut, etteivät tunteneet häntä samaksi, joka oli
-näyttäytynyt heille jollakin edellisellä kerralla, tahi siksi, joka
-oli heille kaikille niin hyvin tunnettu ja rakastettu ennen
-ristiinnaulitsemistaan, joka oli tapahtunut ainoastaan muutamia päiviä
-sitä ennen.
-
-Ei käy päinsä sanoa yksinkertaisesti, että nämä ilmestymiset olivat
-ihmetöitä, sillä silloin olisi mainittava joku hyöty tahi
-välttämättömyys ihmetöiden tekemiseksi. Jos hänen ruumiinsa
-ylösnousemisensa jälkeen olisi ollut lihaa ja luita ja sama ruumis,
-joka ristiinnaulittiin, kaikkine piirteineen ja arpineen, _miksi_ teki
-hän ihmetöitä, jotka eivät ollenkaan tukeneet sitä asiaa, vaan
-pikemmin, kuten näemme, olivat omiaan opettamaan päinvastaista? --
-ettei hän enää ollut ihminen -- lihaa ja luita -- vaan henkiolento,
-joka taisi tulla ja mennä tuulen tavalla, ettei kukaan tiennyt mistä
-hän tuli tahi minne hän meni, mutta joka opettamista varten ilmestyi
-ihmisenä _erilaisissa_ liha- ja luuruumiissa, jotka hän loi ja teki
-tyhjäksi sitä mukaan kun tilaisuus vaati?
-
-Ennen ristiinnaulitsemistaan oli Herramme ollut tuttavallisella
-kannalla opetuslapsiensa kanssa, mutta ylösnousemisensa jälestä oli hän
-enemmän itseensä sulkeutunut heidän suhteensa, vaikkakin hän rakasti
-heitä yhtä paljon kuin ennen. Epäilemättä tapahtui tämä huomauttaakseen
-heille perusteellisella tavalla siitä arvokkaisuudesta ja kunniasta,
-joka seurasi hänen korkeaa korotustaan, ja vaikuttaakseen heissä
-tarpeellista kunnioitusta hänen persoonaansa ja valtaansa kohtaan.
-Vaikkei Jeesukselta ihmisenä koskaan puuttunut sitä arvokkaisuutta
-olennossa, joka vaatii kunnioitusta, oli kumminkin suurempi
-erilläänoleminen välttämätön ja sopiva senjälkeen, kun hän oli
-muuttunut jumalalliseksi luonnoksi. Sellaista arvokkaisuutta on Jehova
-aina vaariinottanut luotuja olentoja kohtaan ja onkin se paikallaan.
-Tämä varovaisuus huomataan Herramme kaikissa puheluissa opetuslapsiensa
-kanssa, ylösnousemisensa jälkeen. Ne olivat hyvin lyhyitä, niinkuin hän
-oli sanonut: "En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne."
--- Joh. 14: 30.
-
-Niille, jotka uskovat, että taivaallinen Isämme on henki eikä ihminen,
-ei pitäisi olla vaikeaa käsittää, että meidän Herramme Jeesus, joka on
-korotettu Jumalalliseen luontoon, ja joka ei ole ainoastaan Jumalan
-siveellinen kuva, vaan todellisuudessa "_Isän olemuksen perikuva_", ei
-enää ole ihminen, vaan henkiolento, jota ei kukaan ihminen ole nähnyt,
-eikä voi nähdä, ihmeen tapahtumatta. On aivan yhtä mahdotonta ihmisille
-nähdä Herran Jeesuksen verhoamatonta kirkkautta, kuin heille on nähdä
-Jehovaa. Ajattele hetkisenkään, mitenkä henkisen kirkkauden pelkkä
-heijastus vaikutti Moosekseen ja Israeliin Siinailla. (Hebr. 12: 21; 2
-Moos. 19; 20: 19--21; 33: 20--23; 34: 29--35.) "Niin hirmuinen oli se
-näky", niin valtava ja peljästyttävä, että Mooses sanoi: "Olen
-peljästynyt ja vapisen." Ja vaikka Moosesta vahvistettiin
-yliluonnollisella tavalla, voidakseen nähdä Herran kirkkautta, niin
-että hän neljänäkymmenenä päivänä ja neljänäkymmenenä yönä, yksin
-Jumalan kanssa, hänen kirkkautensa varjostamana, ilman ruokaa ja
-juomaa, otti vastaan ja kirjotti jumalallisen lain (2 Moos. 34: 28),
-sai hän, kun hän halusi nähdä Jumalaa kasvoista kasvoihin, tietää: "Et
-sinä taida nähdä minun kasvojani; sillä ei yksikään ihminen, joka minun
-näkee, taida elää." (2 Moos. 33: 20.) Kaikki mitä Mooses koskaan on
-nähnyt, oli sentähden _näky_, joka esitti Jumalaa, mikään muu ei ollut
-mahdollista. Tämä soveltuukin apostolien lausuntojen kanssa: "Ei kukaan
-[s.o. _ihminen] ole milloinkaan nähnyt Jumalaa_"; hän on kuolematon,
-näkymätön Kuningas _jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi
-[koskaan] nähdä_. (1 Tim. 6: 15, 16.) Mutta selvästi sanotaan, että
-henkiolennot voivat nähdä ja näkevät Jumalan. -- Matt. 18: 10.
-
-Jos Herramme vielä on "_ihminen_ Kristus Jeesus, joka antoi itsensä
-lunnaiksi kaikkien edestä." (1 Tim. 2: 5, 6) -- jos hän, kun oli tullut
-kuoletetuksi lihassa, herätettiin jälleen lihassa, eikä, niinkuin
-apostoli selittää, elämää antavana henkenä -- silloin hän, sen sijaan
-että olisi korotettu korkeammalle enkeleitä ja kaikkia nimiä, mitä maan
-päällä mainitaan, on vielä ihminen. Jos hänellä vielä on palvelijan
-muoto, jonka hän otti päällensä kärsiäkseen kuoleman jokaisen edestä,
-ja jos hän on vielä vähän alempi enkeleitä, ei hän koskaan voi nähdä
-Jumalaa. Mutta miten mahdoton onkaan sellainen mielipide, kun sitä
-täydellisesti tarkastetaan apostolisen todistuksen valossa. Ajattele
-myös, että jos Herramme liha, joka läväistiin ja jota naulat, peitsi ja
-orjantappurakruunu haavoittivat, ja johon kärsimys on painanut
-leimansa, on hänen ihana ruumiinsa, ja jos arvet ja riutuneet
-inhimilliset piirteet muodostaisivat erottamattoman osan Herramme
-korotetusta olemuksesta, ei hän likimainkaan olisi kaunis, vaikka kohta
-rakastaisimme haavoja, joita hän sai meidän tähtemme. Ja jos hänellä
-siis on epätäydellinen, arvettunut, rumentunut ruumis, ja jos meidän on
-tultava _hänen kaltaisikseen_, eikö siitä seuraisi, että ne apostolit,
-joita ristiinnaulittiin, mestattiin, kivitettiin kuoliaiksi,
-poltettiin, leikattiin kappaleiksi, joita petoeläimet repivät, samoin
-kuin ne, joita tapaturma on kohdannut, samaten jokainen kantasivat
-hänen ruumiinvikojaan ja arpiaan. Ja eikö taivas, tämän käsityksen
-mukaan, tarjoaisi mitä epämiellyttävimmän näyn -- ijankaikkisesti.
-Mutta asia ei ole niin, eikä kukaan voisi kauvemmin omaksua niin
-järjetöntä ja epäraamatullista mielipidettä. Henkiolennot ovat
-täydellisiä joka suhteessa. Sen johdosta terottaakin apostoli
-Seurakunnan jäsenille, jotka ovat taivaallisen tahi hengellisen
-kirkkauden ja kunnian perillisiä, että [olento] katoavaisuudessa
-[kuolemassa] kylvetään, katoamattomuudessa herätetään; häpeässä
-kylvetään [huolien, surujen y.m. murtamana], kirkkaudessa herätetään;
-heikkoudessa [haavoineen, arpineen y.m.] kylvetään, voimassa
-herätetään, kylvetään sielullinen [kirjaimellisesti eläimellinen]
-ruumis, herätetään hengellinen ruumis; -- -- ja että niinkuin meissä on
-ollut maallisen [Isän] kuva: niin meissä on myös oleva taivaallisen
-[Herran] kuva (Kor. 15: 42--51.) Herramme Jeesus otti meidän tähtemme
-myöskin maallisen kuvan vähäksi ajaksi, että hän voisi lunastaa meidät.
-Mutta ylösnousemisessaan tuli hänestä taivaallinen Herra (Room. 14: 9),
-ja me tulemme pian, jos olemme uskollisia, omistamaan taivaallisen
-Herran kuvan (hengelliset ruumiit), niinkuin meissä nyt vielä on
-maallisen herran, Aadamin, kuva (maalliset ruumiit.)
-
-Muistakaamme miten kävi Paavalille -- tullaksensa apostoliksi, täytyi
-hänen olla _todistaja_ -- täytyi hänen nähdä Herra ylösnousemisensa
-jälestä. Hän ei ollut niitä, joka näki Jeesuksen ylösnousemisen
-ilmestykset ja läsnäolon noina neljänäkymmenenä päivänä; niinmuodoin
-suotiin hänelle erityisesti vilahdukselta nähdä Herraa. Mutta hän ei
-nähnyt Herraa sellaisena kuin toiset -- puettuna lihaan ja
-erimuotoisiin vaatteisiin. Ja ainoastaan silmäys Herramme
-verhomattomaan ihanaan olentoon kaatoi hänet maahan sellaisen
-kirkkauden sokaisemana, joka on "kirkkaampi auringon loistoa
-puolenpäivän aikana", josta sokeudesta ainoastaan ihmetyö saattoi hänet
-parantaa ja antaa hänelle vaikkakin vaan osittaisesti näön. (Apt. 9:
-17, 18.) Eiköhän Paavali nähnyt Herraa sellaisena kuin hän _on_ --
-henkiolentona? Ja eiköhän Herramme noina neljänäkymmenenä päivänä
-_näyttäytynyt_ sellaisena kuin hän _oli_, s.o. niinkuin hän ennen oli
-ollut niitä erityisiä tarkotuksia ja syitä varten, joita jo on
-osotettu? Eikä ole mitään syytä epäillä tätä. Mutta Herralla oli eri
-tarkotus, jonka vuoksi hän näyttäytyi tällä tavalla Paavalille, samoin
-kuin hänellä oli eri tarkotus, jonka mukaan hän toimi, kun hän eri
-tavalla näyttäytyi toisille. Tätä tarkotusta osottaa Paavali sanoen:
-"Mutta kaikkein viimeiseksi hän _näyttäytyi minullekin_, joka olen
-_ikäänkuin_ KESKEN [ennen aikaan] SYNTYNYT." (1 Kor. 15: 8.) Niinkuin
-Herramme ylösnouseminen merkitsi hänen _syntymistänsä_ kuolleista
-hengellisen olemassaolon täyteen täydellisyyteen (Kol. 1: 18; Room. 8:
-29), niin esitetään tässä ja muuallakin Seurakunnan, Kristuksen
-ruumiin, ylösnousemista, syntymiseksi. Meidän syntymisessämme tahi
-ylösnousemisessamme henkiolentoina me saamme nähdä Herran sellaisena
-_kuin hän on_, niinkuin Paavali näki hänet; mutta me, jotka silloin
-olemme _muuttuneet_ tahi syntyneet henkiolennoiksi, emme tarvitse
-kaatua maahan tahi tulla sokeiksi Herramme kirkkaan olennon
-näkemisestä. Paavalin sanat tarkottavat, että hän näki hänet
-_sellaisena_ kuin me tulemme näkemään hänet -- "_sellaisena kuin hän
-oli_." Hän näki hänet sellaisena kuin Kristuksen ruumiin kaikki jäsenet
-tulevat näkemään hänet, mutta ENNEN OIKEAA AIKAA, ennenkuin hän oli
-syntynyt kuolleista ja niinmuodoin ennenkuin hän saattoi kestää sitä;
--- kumminkin "_sellaisena_" kuin jokainen, joka on niin syntynyt, tulee
-aikanaan hänet näkemään.
-
-Mooses, tullessaan alas vuorelta ilmottamaan lakiliittoa Israelin
-lapsille, oli uuden liiton suuremman Lainantajan ja Välimiehen esikuva,
-joka toisessa tulemisessaan astuu esille hallitsemaan ja siunaamaan
-maailmaa. Mooses oli siis esikuva Seurakunnasta kokonaisuudessaan,
-jonka päänä Herramme on. Mooseksen oleminen Herran läheisyydessä sai
-hänen kasvonsa loistamaan niin, ettei kansa voinut katsoa häneen, ja
-hänen oli sentähden pidettävä peitettä, esikuvaten täten Kristuksen
-hengellistä kirkkautta. Tämä valaisee sitä kohtaa, jota juuri
-tarkastamme. Kristus omistaa todellisen ihanuuden ja kirkkauden, on
-Isän olennon perikuva, ja meidän on tultava hänen kaltaisikseen, eikä
-kukaan ihminen voi nähdä tätä kirkkautta. Millä tavalla Lain antaja
-tulleekaan näyttäytymään maailmalle, kun Herran kirkkaus tulee ilmi,
-varmaa on vaan, ettei henkiolentojen kirkkautta tulla näkemään. He
-tulevat puhumaan peitteen läpi -- verhon takaa. Tätä ja paljon muuta
-tarkotettiin Mooseksen peitteellä. -- 2 Moos. 34: 30--33.
-
-Siinä määrässä kuin me omistamme aineelle huolellista tutkimusta,
-tulemme yhä enemmän näkemään sitä jumalallista viisautta, joka ilmeni
-siinä tavassa, jolla Herramme ylösnousemus ilmotettiin apostoleille,
-jotta heistä tulisi täydellisesti vakuutettuja, luotettavia todistajia,
-ja jotta hiljaiset maailmassa voisivat ottaa vastaan heidän
-todistuksensa ja uskoa, että Jumala herätti Herramme kuolleista --
-jotta he voisivat tuntea hänet, joka oli kuollut; mutta nyt elää
-ijankaikkisesti, ja uskoa ja tulla Jumalan luokse hänen kauttansa. Ja
-kun me katselemme häntä totuuden pyhän Hengen johdolla, laajenee
-mielemme, ja me emme enää näe hänessä ihmistä Kristusta Jeesusta, vaan
-voiman ja kunnian Herran, joka on osallinen jumalallisesta luonnosta.
-Ja siten me tunnemme hänet, jonka tulemista ja valtakuntaa Seurakunta
-niin vakavasti on rukoillut ja odottanut. Eikä kukaan, joka käsittää
-hänen suuren korottamisensa, voi hänen toisessa tulemisessaan
-odottaa ihmistä Kristusta Jeesusta siinä liharuumiissa, joka oli
-valmistettu uhriksi ja haavotettiin ja _annettiin_ kuolemaan meidän
-lunastukseksemme. Ei myöskään tule odottaa, että hän toisessa
-tulemisessa tulee "näkymään" tahi _ilmestymään_ erilaisissa liha- ja
-luu-ruumiissa maailmalle -- tämä oli tarpeellista näille varhaisille
-_todistajille_. mutta ei ole nyt enää. Hän tulee, kuten saamme nähdä,
-ilmottamaan toisen läsnäolonsa aivan erilaisella tavalla.
-
-Siitä, mitä olemme huomanneet henkiolennoista ja heidän tavastaan
-ilmaista itseään menneinä aikoina, näemme selvästi, että jos Herramme
-toisessa tulemisessaan ilmestyisi sillä tavalla, että hän joko avaisi
-maailman silmät, jotta voisivat nähdä hänen kirkkautensa, niinkuin hän
-teki Paavalille ja Danielille, tahi ottaisi ihmisruumiin, olisi tämä
-vahingoksi sille suunnitelmalle, jonka hän on ilmaissut Sanassaan. Jos
-hän näyttäytyisi kirkkaudessaan maailmalle, kun heidän silmänsä
-yliluonnollisella tavalla tehtäisi kykeneviksi näkemään hänet, tulisi
-vaikutus olemaan lamauttava suuren valtavuutensa vuoksi, ja jos hän
-sitä vastoin näyttäytyisi _ihmisenä_, olisi tämä alentavaa hänen
-arvolleen ja maailma saisi sen kautta alhaisemman käsityksen
-jumalallisesta luonnosta ja muodosta, joka ei olisi yhtäpitävä
-todellisuuden kanssa. Ja koska ei kumpikaan tapa näytä tarpeelliselta
-eikä edulliselta nykyään, niin emme voi otaksua, että kumpaakaan näistä
-tavoista tultaisiin käyttämään.
-
-Päinvastoin on meidän odotettava, että Kristus-henkilö tulee
-ilmestymään ihmissuvun lihassa samalla tavalla kuin silloin, kun Herra
-"_tuli lihaksi_" ja asui ihmisten keskuudessa, kun Jumala oli
-ilmestynyt hänen lihassansa. Ihmisluonto on, kun se on täydellinen ja
-sopusoinnussa Jumalan kanssa, _Jumalan kuva_ lihassa; niinmuodoin oli
-alkuperäisesti täydellinen Aadam Jumalan kuva ja niin oli täydellinen
-ihminen Kristus myös. Siten saattoi hän sanoa opetuslapselleen
-Filippukselle, joka pyysi saada _nähdä_ Isää: "Joka on nähnyt minut, on
-nähnyt Isän" -- on nähnyt Jumalan kuvan lihassa, "Jumalan ilmestyneenä
-lihassa." (engl. kään.)
-
-Samoin tulevat myös ihmissuvun jäsenet ylipäänsä, siinä määrin kuin he
-vähitellen jälleen saavuttavat, kauvan kadoksissa olleen Jumalan kuvan,
-olemaan luonnollisia kuvia Isästä ja Kristushenkilöstä. Kohta
-tuhatvuotiskauden alussa tulee olemaan, niinkuin olemme nähneet,
-täydellisiä ihmisolentoja maailman nähtävänä (I Osa, siv. 350--355):
-Aabraham, Isak ja Jaakob ja pyhät profeetat, jotka jo ovat tulleet
-koetelluiksi ja hyväksytyiksi, tulevat olemaan "ruhtinaita" ihmisten
-seassa, hengellisen, näkymättömän valtakunnan näkyväisiä edustajia.
-Näissä tulee Kristus ilmestymään -- _heidän lihassaan_ -- niinkuin Isä
-oli ilmestynyt hänen lihassaan. Ja sitä mukaan kun "se, joka tahtoo"
-saavuttaa täydellisyyttä ja taipuu täydelliseen sopusointuun Kristuksen
-tahdon kanssa, tulee jokainen sellainen tulemaan Jumalan ja Kristuksen
-kuvaksi ja jokaisessa sellaisessa tulee Kristus ilmestymään.
-
-Täydellinen ihminen, joka on luotu Jumalan kuvaksi siveellisessä
-suhteessa, saattaa, kun hän kerran on kokonaan pyhittänyt itsensä
-Jumalalle, täydellisesti käsittää Jumalan pyhän Hengen ja Sanan; ja
-kirkastettu Seurakunta on opastava häntä. Epäilemättä tulevat myös näyt
-ja ilmestykset ja tiedonannot ylipäänsä hengellisen valtakunnan ja sen
-maallisen edustajien välillä olemaan esteettömämpiä ja yleisempiä kuin
-mitä ne ennen milloinkaan ovat olleet -- enemmän sen tapaisia kuin
-kanssakäyminen Eedenissä oli, ennenkuin synti toi mukanaan kirousta ja
-erottamista Jumalan suosiosta ja yhteydestä hänen kanssaan.
-
-Ei siis ole olemassa mitään, järjen enemmän kuin Raamatunkaan kannalta,
-joka vaatisi Herramme toisessa tulemisessa näyttäytymään erilaisissa
-liha- ja luuruumiissa. Ettei sellainen menettelytapa ole tarpeellinen,
-selviää siitä menestyksestä, mikä Saatanan valtakunnalla on ollut, joka
-vaikuttaa ihmisien kautta välikappaleinaan. Ne, jotka ovat mielistyneet
-pahan ja eksytyksen henkeen, edustavat suurta, näkymätöntä ruhtinasta
-täydellisimmässä määrässä. Hän ilmestyy siten heidän lihassaan, vaikka
-itse onkin ihmisille näkymätön henkiolento.
-
-Kristus-henkilön jäsenet tulevat, kun ovat tulleet muutetuiksi ja
-tehdyiksi osallisiksi Jumalallisesta luonnosta, olemaan henkiolentoja
-yhtä varmasti kuin Saatanakin on sellainen ja yhtä näkymättömiä
-ihmisille. Heidän toimintansa tulee tavaltaan olemaan samanlainen,
-mutta suora vastakohta luonteeseen ja tuloksiin nähden. Heidän
-kunniakkaat jäsenensä, jotka eivät ole tietämättömyyden ja heikkouden
-orjuuttamia kuten suurin osa Saatanan palvelijoista, vaan täydellisiksi
-tehtyjä ja "todella vapaita", tulevat toimimaan älykkäällä ja
-sopusointuisella tavalla vapaasta valinnasta ja rakkaudesta, ja heidän
-luottamustoimensa tulevat olemaan palkintoja vanhurskaudesta.
-
-Herramme läsnäolo tulee ilmestymään _maailmalle_ "suuren voiman ja
-kirkkauden" ilmiöinä, ei kumminkaan ainoastaan luonnollisille silmille
-vaan sen ymmärryksen silmille, siinä määrässä kuin ne avautuvat
-huomaamaan niitä suuria muutoksia, joita uusi Hallitsija tulee
-aikaansaamaan. Hänen läsnäolonsa ja oikeudenmukainen hallituksensa
-tulee näkymään sekä niissä rangastuksissa että niissä siunauksissa,
-jotka tulevat vuotamaan maailmaan hänen hallituksestansa.
-
-Kauvan ja yleisesti on uskottu, että hätä ja vaikeudet tulevat
-jumalattomille pahuuden rangastuksena. Koska tämä näytti olevan
-luonnollinen ja oikea laki, ovat ihmiset ylipäänsä omaksuneet tämän
-mielipiteen, ajatellen sen olevan niinkuin olla tulee, vaikkei
-olisikaan niin. Ankara todellisuus todistaa kumminkin Raamatun kanssa,
-että menneisyydessä saivatkin jumaliset useimmiten kärsiä vaikeuksia ja
-vaivoja. (2 Tim. 3: 12.) Mutta "hädän päivänä", sinä neljänkymmenen
-vuoden aikana, joka johtaa Messiaksen hallituksen alkuun, asiaintila
-tulee olemaan päinvastainen. Sinä päivänä tulevat pahat voimat
-kumottaviksi, ja asteettain pystytetty oikeudenmukaisuus tulee pian
-aikaansaamaan tekojansa vastaavan koston niille, jotka tekevät pahaa,
-ja siunauksia niille, jotka tekevät hyvää. -- "Tuska ja ahdistus
-jokaisen pahaa harjottavan ihmisen sielulle -- -- -- mutta kirkkaus ja
-kunnia ja rauha jokaiselle, joka harjottaa sitä mikä hyvää on" -- tänä
-"vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päivänä, hänen, joka
-antaa kullekin tekojensa mukaan." -- (Room. 2: 9, 10, 5, 6.) Ja koska
-nyt on niin paljon sellaista, joka on pahaa, tulee kosto aluksi olemaan
-hyvin laajaperäinen, jota seuraa "ahdistuksen aika, jommoista ei ole
-ollut siitä saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan." Tällä tavalla,
-kostossa, hädässä ja vihassa kansojen yli, tulee Jumala ilmottamaan
-maailmalle, että armotalouksien ja hallitsijain vaihdos on tapahtunut.
-Ja tällä tavalla, "kun Herran tuomiot kohtaavat maata, niin maan piirin
-asukkaat oppivat vanhurskautta." (Jes. 26: 5--11.) He tulevat oppimaan,
-että uuden asiaintilan vallitessa ne, jotka tekevät oikein, korotetaan,
-ja jotka tekevät pahaa, estetään ja rangastaan. Joka tahtoo saada
-selvän profeetallisen todistuksen tästä valtakunnasta ja sen
-toiminnasta nöyrien, oikeutta harrastavien, köyhien, tarvitsevaisten ja
-sorrettujen hyväksi, ja yksinoikeuksien [monopoolien] ja jokaisen
-vääryyteen ja sortoon perustuvan järjestelmän kumoamisesta ja
-inhimillisten olosuhteiden yleisestä tasottamisesta, lukekoon tarkasti
-psalmit 72: 1--19; 37: 1--14.
-
-Meidän kuninkaamme tulee täten ilmestymään vähitellen: toiset tulevat
-näkemään hänet varemmin kuin toiset, mutta lopulta: "kaikkien silmät
-saavat nähdä [_horao_ -- huomata] hänet." (Ilm. 1: 7.) Mutta "hän tulee
-pilvissä"; ja hädän pilvien raskaina ja pimeinä riippuessa, ja vuorien
-[tämän maailman valtakuntien] vapistessa ja kaatuessa, ja maan
-(järjestettyjen yhteiskuntien) horjuessa, hajotessa ja sulaessa,
-alkavat muutamat huomata sitä, minkä me nyt julistamme olevan lähellä
--- että Jehovan suuri päivä on tullut; että kansojen hädän ja vihan
-päivä on alkamaisillansa, ja että Jehovan Voideltu on ottamaisillansa
-suuren valtansa alkaakseen työnsä, tehdäkseen oikeuden ojennusnuoraksi
-ja vanhurskauden luotinauhaksi. (Jes. 28: 17.) Ja "hänen on hallittava
-kunnes" hän on _kukistanut_ ne kaikki vallat ja lait maan päällä, jotka
-ovat ristiriidassa taivaassa vallitsevien lakien kanssa.
-
-Siinä määrin kuin hätä enenee, tulevat ihmiset, vaikka turhaan,
-hakemaan turvaa maan "luolista" ja vuorenrotkoista, sen suurista
-kallioista ja linnoituksista (vapaamuurarikunnasta, Odd
-Fellow-seurasta, ammattiyhdistyksistä, ammattikunnista, trusteista
-[jonkun kauppahaaran etevimpien liikkeiden yhdistyminen yhteisen
-keskushallinnon alaisiksi] ja kaikenlaisista maallisista ja
-kirkollisista yhtymistä), sekä vuorilta (hallituksilta) maan päällä;
-sanoen: "Kaatukaa meidän päällemme [peittäkää, suojelkaa meitä] ja
-kätkekää meidät valtaistuimella istujan kasvoilta ja Karitsan vihalta!
-Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut." -- Ilm. 6: 15--17.
-[Tarkotus on turvaa, eikä turmiota. Tavallinen mielipide, että tämä
-paikka opettaa, että pahat ihmiset voivat saada kyllin uskoa
-rukoilemaan todellisten vuorten kaatumista, on mahdoton. Todellinen
-täyttymys on jo alkamaisillansa: suuret, rikkaat, eikä vähemmän köyhät,
-etsivät vuorilta, luolista ja rotkoista suojaa, kun hädän yhä
-uhkaavampi rajuilma, jonka kaikki näkevät, on nousemaisillansa.]
-
-Rahan epäjumaloiminen, joka on saattanut koko maailman mielettömäksi,
-ja jolla tulee olemaan niin silmiinpistävä osa hädän aikana, kun ei
-ainoastaan rahojen kokoaminen, vaan myös niiden säilyttäminen tulee
-tuottamaan murhetta, tulee perinpohjin kukistettavaksi, kuten näemme
-Jes. 2: 18--21; Hes. 7: 17--19.
-
-Hädän suuren päivän tulevat kaikki tuntemaan, ja sen myrskyltä tulevat
-kaikki etsimään suojaa, vaikka harvat tulevat näkemään, että Herran
-tuomiot, jotka silloin kohtaavat maata, ovat tuloksia hänen
-_läsnäolostansa_, hänen valtuutensa pystyttämisestä ja hänen lakiensa
-pakollisesta sovelluttamisesta. Aikaa myöten tulevat kumminkin kaikki
-tuntemaan ["näkemään"] kirkkauden Kuninkaan; ja kaikki, jotka silloin
-rakastavat vanhurskautta, tulevat ilomielin tottelemaan häntä ja
-täydellisesti mukautumaan hänen vanhurskaisiin vaatimuksiinsa.
-
-Se tulee olemaan koston päivä kaikille, jotka viekkaudella tai
-väkivallalla, joskus lain nimellä ja sen vahvistuksella, väärällä
-tavalla ovat anastaneet toisten oikeuksia tahi omaisuutta. Kosto tulee
-niinkuin olemme nähneet _Herralta kansanjoukkojen_ kapinaan nousun
-_kautta_.
-
-Ahdistuksissansa, vastahakoisina luopumaan yhdestä markasta tahi
-tynnyrin alasta maata tahi kauvan omistetusta ja kauvan epäämättömästä
-itseottamasta oikeudesta tahi arvosta, tulevat monet etsimään suojaa
-tähänastisista mahtavista -- porvarillisista, yhteiskunnallisista ja
-kirkollisista -- laitoksista, edistääkseen ja suojellakseen etujansa,
-tietäen, että yksin ollen täytyy heidän kaatua. Mutta nämät eivät voi
-heitä auttaa Herran vihan päivänä. Lähestyvä taistelu ja kosto saa
-kaikki kansat vaikeroimaan, sillä tulee olemaan hädän aika sellainen,
-jota ei koskaan ole ollut sitten kun ihmisiä on ollut -- eikä myöskään
-enää tule olemaan. _Hänen tähtensä_ he tulevat vaikeroimaan; koska
-hänen tuomionsa luonnollisella tavalla ovat aikaansaaneet suuren hädän;
-siksi että Herra nousee maata peljättämään ja hävittämään siinä
-vallitsevaa turmelusta. (Jes. 2: 21.) Niin laajakantoisiksi tulevat
-tuomio ja hätä, ettei kukaan voi niitä paeta. Lopuksi tulee jokainen
-silmä huomaamaan muutoksen ja näkemään, että Herra hallitsee. Hätä
-voisi huomattavasti vähentyä, jos ihmiset viipymättä huomaisivat toimia
-oikeuden ja tasa-arvoisuuden periaatteiden mukaisesti, ja luopuisivat
-kaikista entisaikojen epäoikeutetuista etuoikeuksista, vaikka ne
-olisivatkin lain vahvistamat; mutta tätä ei itsekkäisyys tule
-myöntämään ennenkuin hätä tulee musertamaan ja kukistamaan ylpeät,
-nöyryyttämään mahtavat ja korottamaan hiljaiset.
-
-Mutta vasta sitten, kun suuri hädän päivä lähestyy loppuansa, vasta
-sitten kun pakanalliset valtakunnat ovat jauhetut tomuksi ja kokonaan
-poistetut tieltä, ettei niiden sijaa tule löytymään (v. 1914 kuten
-edellisessä luvussa on näytetty) -- vasta sitten kun suuri Baabeli on
-kokonaan kukistettu ja sen vaikutus maailmaan tehty tyhjäksi, -- tulee
-ihmissuvun suuri enemmistö näkemään asiain tilan. Silloin he tulevat
-näkemään, että se suuri hätä, jonka läpi he ovat kulkeneet, oli juuri
-se, mitä kuvauksellisesti esitetään "taisteluksi kaikkivaltiaan Jumalan
-suurena päivänä" (Ilm. 16: 14); että siinä määrässä, kuin ovat
-myötävaikuttaneet eksytykseen ja vääryyteen, ovat he taistelleet uuden
-vallan ja uuden Maailmanhallitsijan lakia ja voimaa vastaan; ja että
-siinä määrässä kuin heidän kielensä ja kynänsä ja kätensä ja
-vaikutuksensa ja varansa ovat käytetyt tukemaan _oikeutta_ ja totuutta
-joka asiassa, siinä määrässä he ovat taistelleet Herran puolella.
-
-Toiset oppivat pikemmin tuntemaan hädän merkityksen kuin toiset, koska
-ovat oppivaisempia. Ja koko tämän hädän kuluessa, tulee löytymään
-niitä, jotka tulevat todistamaan syyn, josta tämä aiheutuu, todistamaan
-että Herran läsnäolo ja hänen valtakuntansa pystyttäminen, joka on
-pimeyden valtojen vastakohta, on hädän ja yhteiskunnan huojumisen ja
-kukistumisen todellinen syy, ja osottavat, että kaikki, jotka asettuvat
-totuutta ja vanhurskautta vastaan, ovat uuden valtakunnan vihollisia,
-ja että heidän, jos eivät vaan kiireesti alistu, on kärsittävä
-häpeällinen tappio. Kumminkaan eivät joukot, tavallisuuden mukaisesti,
-tule välittämään viisaista neuvoista, ennenkuin ovat tulleet
-täydellisesti nöyryytetyiksi uuden valtakunnan rautavaltikan alle, ja
-vasta lopulta tulevat he huomaamaan toimintatapansa mielettömyyden.
-
-Varsinaista opettajaa ja valonkantajaa (Matt. 5: 14), totista
-Seurakuntaa, Kristuksen ruumista ei jätetä pimeyteen oppiakseen
-Herransa läsnäolon sen vihan ja voiman ilmestymisen kautta, joka tulee
-opettamaan tämän asian maailmalle. Seurakunnan valaisemisesta on
-erityisesti pidetty huolta. Vahvan profeetallisen sanan kautta,
-joka loistaa kynttilän tavalla pimeässä huoneessa, on sille
-selvällä ja varmalla tavalla ilmotettu, mitä on odotettavissa. (2 Piet.
-1: 19.) Profeetallisen sanan kautta ei sitä ainoastaan varjella
-alakuloisuudesta ja tehdä taitavaksi voittamaan niitä koetuksia, ansoja
-ja loukkauskiviä, jotka ovat erittäin vallalla "pahana päivänä", jotta
-se voittajana voisi seisoa hyväksyttynä Jumalan edessä, vaan tulee
-hänestä maailman valonkantaja ja opettaja. Seurakunta tulee tällä
-tavoin kykeneväksi osottamaan maailmalle hädän syytä ja ilmottamaan
-uuden hallitsijan läsnäoloa ja julistamaan uuden armotalouden
-periaatteita, suunnitelmaa ja tarkotusta ja opettamaan maailmalle, mitä
-sen, asiain näin ollen, olisi parasta tehdä. Ja vaikka ihmiset eivät
-tule välittämään osotuksista, ennenkuin hätä pakottaa heitä näkemään
-alistumisen olevan viisainta, tulee se olemaan heille suureksi avuksi
-oppiessaan tätä opetusta. Juuri tätä "jalkojen" tai Seurakunnan
-viimeisten jäsenten tehtävää, joiden on julistettava vuorilla
-(valtakunnissa), että _Kristuksen hallitus on alkanut_, tarkotetaan
-Jes. 52: 7.
-
-
-
-Näennäisesti ristiriidassa olevia Raamatun paikkoja.
-
-
-Raamatussa on muutamia lausuntoja Herramme palaamisen ja ilmestymisen
-tavasta, jotka, kunnes ovat tulleet kyllin tarkkaan tutkituiksi,
-näyttävät puhuvan toisiansa vastaan. Ja epäilemättä ovat ne olleet
-omiaan Jumalan tarkotuksen mukaisesti kätkemään totuuden, kunnes oikea
-aika sen ymmärtämiselle on tullut; eikä se silloinkaan ole kaikille,
-vaan ainoastaan tuolle vihkiytyneiden erityiselle luokalle, jolle se
-oli aijottu.
-
-Esimerkiksi, Herramme sanoi: "Katso, minä tulen _niinkuin varasi_." ja
-"niinkuin kävi Noan _päivinä_, niin käy myös ihmisen pojan päivinä
-[hänen läsnäolonsa päivinä]: he söivät, joivat, naivat ja naittivat";
-"eivätkä _tietäneet_, ennenkuin vedenpaisumus tuli." Ja kun fariseukset
-kysyivät Jeesukselta milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän
-heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta _tule nähtävällä tavalla_" --
-Hm. 16: 15; Luuk. 17: 26, 27, 20; Matt. 24: 38, 39.
-
-Nämä raamatunpaikat ilmottavat ja valaisevat selvästi Herramme
-tulemisen tapaa. Ne osottavat, että hän tulee olemaan läsnä,
-näkymättömänä, ja sen ohella tulee toimittamaan työn, josta maailma
-jonkun aikaa tulee olemaan täydellisessä tietämättömyydessä. Hänen
-tulonsa täytyy siis tapahtua hiljaisella tavalla, kokonaan maailman
-tietämättä, aivan "_kuin varas_" tulee, meluamatta tahi tekemättä
-jotain sellaista, joka saattaisi herättää huomiota. Niinkuin Noan
-päivinä maailma hoiti asioitaan, antamatta vähääkään häiritä itseään ja
-vähääkään uskomatta Noan saarnaa tulevasta vedenpaisumuksesta, samalla
-tavalla tulee maailma, Herran päivän alkupuolella, uskomatta hänen
-läsnäoloonsa ja tulossa olevaan hätään menemään menoaan vähääkään
-välittämättä sellaisesta saarnasta, kunnes hädän suuressa
-vedenpaisumuksessa vanha maailma -- asiain vanha järjestys -- hukkuu,
-häviää, valmistaakseen tilaa uuden järjestyksen, Jumalan valtakunnan,
-täydelliselle pystyttämiselle koko taivaan alle. "Niinkuin kävi Noan
-päivinä, niin käy myös ihmisen Pojan (_läsnäolon_) päivinä."
-
-Toiselta puolen löydämme sellaisia raamatunpaikkoja, jotka ensimäisellä
-silmäyksellä näyttävät olevan suorassa ristiriidassa näiden kanssa;
-kuten esimerkiksi: "Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta
-_käskyhuudon_, ylienkelin _äänen_ ja Jumalan _pasuunan kajahtaessa_."
--- "Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen
-liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole
-kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille." -- "He [maailma]
-_näkevät_ Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella
-voimalla ja kirkkaudella." -- "Katso, hän tulee pilvissä, ja _kaikkien
-silmät saavat nähdä hänet_." -- 1 Tess. 4: 16; 2 Tess. 1: 7, 8; Matt.
-24: 30; Ilm. 1: 7.
-
-Totuuden etsijöinä ei meidän kelpaa sanoa mitä näihin paikkoihin tulee,
-että _useammat_ niistä näyttävät tukevan sitä mielipidettä, mikä meistä
-on parempi, ja sitten jättää kaikki muut huomioonottamatta. Ennenkuin
-olemme saaneet sellaisen käsityksen, jossa Raamatun jokainen lausunto,
-kysymyksessä olevasta asiasta, tulee kylliksi kuulumaan, emme saa olla
-varmat päässeemme totuuden perille. Yksi ainoa Jumalan lause on yhtä
-totinen, ja yhtä luja perustus uskolle kuin sata lausetta. Olisikin
-ymmärtäväisempää etsiä sopusointuista käsitystä, kuin tehdä
-yksipuoliseen tulkintaan perustuvia johtopäätöksiä ja opinsuuntia,
-siten pettäen itseään ja muita.
-
-Ylipäänsä eivät kristityt ollenkaan vaivaa itseään saadakseen näitä
-lauseita sopusointuun, ja siksi ovat heidän käsityksensä yksipuolisia
-ja vääriä. Jälkimäinen lauseryhmä on yhtä varma kuin ensimäinenkin ja
-opettaa näennäisesti suoran vastakohdan Herramme tulemisen ja läsnäolon
-hiljaiselle, huomaamattomalle, varasmaiselle tavalle. Paitsi näitä
-lausuntoja, saamme vielä kaksi muuta valaistusta hänen tulemisensa
-tavalle, nimittäin: "Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen,
-on _tuleva_ SAMALLA TAVALLA kuin te näitte hänen taivaaseen
-menevänkin", ja: "Niinkuin salama lähtee idästä ja näkyy länteen
-saakka, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva." (Apt. 1: 11; Matt. 24:
-27.) Tullakseen oikeaan tulokseen, on näillekin annettava oikea arvo.
-
-Ainettamme tutkiessa on meidän huomattava kaksi asiaa: Herramme ilmotti
-varmuudella, ettei hänen valtakuntansa tule nähtävällä tavalla ja että
-hänen tulemisensa, hänen läsnäolonsa olisi _niinkuin_ varkaan ja
-vaatisi terävää ja tarkkaa huomiota sen ilmisaamiseksi ja näkemiseksi.
-Ja toiseksi, että kaikki ylempänä olevat raamatunpaikat, joita on
-käytetty tukemaan Herramme ulkonaista, näkyväistä ilmestymistä, ovat
-lausutut _hyvin kuvauksellisella kielellä_, lukuunottamatta sitä, joka
-sanoo hänen tulevan samalla tavalla kuin hän meni pois. Kuvauksellisten
-lausuntojen täytyy aina, kun niitä tulkitaan, taipua suoranaisempien,
-kirjaimellisempien mukaan, niin pian kun niiden kuvauksellinen luonne
-tulee ilmi. Milloinka vaan kirjaimellinen tulkinta tekee väkivaltaa
-järjelle ja saattaa myös paikan suoranaiseen ristiriitaan _sanan
-mukaisesti käsittävien_ Raamatun paikkojen kanssa, on sellaista paikkaa
-pidettävä kuvauksellisena. Kuvauksellisuutta on siinä koetettava
-tulkita sopusoinnussa selvästi havaittavien suoranaisten ja
-kirjaimellisten paikkojen kanssa, samoin kuin ilmotetun suunnitelman
-yleisen luonteen ja tarkotuksen kanssa. Kun kuvaukselliset paikat
-ymmärretään kuvauksellisiksi ja tulkitaan sen mukaan, selviää meille
-ihana sopusointu kaikkien näiden lausuntojen välillä. Tarkastakaamme
-nyt niitä ja huomatkaamme, miten täydellisesti ne pitävät yhtä niiden
-paikkojen kanssa, jotka eivät ole kuvauksellisia.
-
-"Itse Herra on tuleva alas taivaasta _käskyhuudon, Ylienkelin äänen_ ja
-Jumalan _pasuunan kajahtaessa_." -- (1 Tess. 4: 16.) Ääni ja pasuuna,
-joita tässä mainitaan, vastaavat kaikin puolin samoja kuvia
-Ilmestyskirjan 11: 15--19: -- "Seitsemäs enkeli pasunoi; niin kuului
-taivaassa suuria _ääniä_, jotka sanoivat: 'Maailman kuninkuus on tullut
-Herramme ja hänen Voideltunsa omaksi, ja hän on hallitseva
-ijankaikkisuuksien iankaikkisuuksissa -- -- Ja pakanakansat ovat
-vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika tuomita
-kuolleet'", j.n.e. Samoja tapauksia tarkotetaan Danielin ennustuksessa:
--- "Siihen aikaan nousee [ottaa hallituksensa] Mikael [Kristus]
--- -- -- ja se on oleva ahdistuksen aika, jommoista ei ole ollut siitä
-saakka, kun ihmiset rupesivat olemaan, -- -- -- ja useat jotka maan
-tomussa makaavat, heräävät." Mainitessaan äänistä ja pasuunasta, liittää
-Paavali tiedonannon: "ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin." 2
-Tim. 4: 1 selittää hän edelleen, että Kristus on tuomitseva eläviä ja
-kuolleita sekä ilmestymisensä että valtakuntansa kautta; ja elävien
-kansojen tuomitsemisen alkamista kerrotaan kaikkialla suurimman hädän
-ajaksi, mikä koskaan on ollut. -- Dan. 12: 1.
-
-Siten tarkottavat Paavali, Johannes ja Daniel selvästi samaa aikaa,
-Herramme ilmestymisen aikaa ja hänen valtakuntansa pystyttämistä
-keskelle tuota suurta hätää ja niitä tapahtumia, jotka käyvät sen ajan
-edellä ja alkavat sen. Kaikki kolme esittävät samoja seurauksia
-Mikaelin nousemisesta, äänistä ja pasuunasta, nim. hätää ja vihaa
-kansojen yli sekä kuolleiden ylösnousemista. Huomaa tämän jälkeen
-kuvausta:
-
-"KÄSKYHUUDOLLA." Se kreikkalainen sana, joka tässä käännetään
-"käskyhuudolla" on _keleusma_, joka merkitsee _herätys_- tahi
-_kehotushuutoa_. Huuto käsittää julkista tiedonantoa, joka ei ole
-aijottu muutamille harvoille yksityisille, vaan sekalaiselle yleisölle.
-Sen tarkotuksena on joko pelästyttää ja tehdä rauhattomaksi tahi auttaa
-ja kehottaa. Taikka saattaa sillä olla erilainen vaikutus toiseen, ja
-vastakkainen vaikutus toiseen luokkaan, aina asianhaarojen ja suhteiden
-mukaan.
-
-Asiain tila maailmassa viimeksikuluneiden viidentoista vuoden aikana,
-vastaa sattuvalla tavalla tätä kuvaa. Liikkeitä on herännyt kaikkialla
-maailmassa, jotka sisältävät kehotuksen kaikille heräämään
-tietoisuuteen oikeuksistansa ja etuoikeuksistansa ihmisinä ja
-miettimään keskinäisiä suhteitaan, periaatteita, joille ne ovat
-perustetut, ja tarkotusperiä, joita niiden kautta on saavutettava.
-Missä on se sivistynyt kansa maan päällä, joka ei ole kuullut huutoa,
-ja kokenut sen vaikutusta! Koko sivistynyt maailma on muutamien
-viimeisten vuosien kuluessa tutkinut kansallistaloutta,
-kansalaisoikeuksia ja yhteiskunnallisia vapauksia enemmän kuin koskaan
-ennen ihmissuvun historiassa; ja ihmiset kehottavat toisiaan ja heitä
-kehotetaan enemmän kuin ennen koskaan tutkimaan näitä asioita pohjaa
-myöten. Se kehotushuuto, joka pantiin liikkeelle tiedon lisääntyessä
-ihmisten keskuudessa, ja on piirittänyt koko maan, ja sen vaikutuksesta
-yhtyvät ihmiset yhteen, sellaisten miesten kehottamina ja avustamina,
-joilla on päätä, ja jotka ovat kyllin lahjakkaita tavotellakseen sekä
-todellisia että luuloteltuja oikeuksia ja vapauksia ja taistellakseen
-niiden puolesta. Ja siinä määrässä kuin heidän järjestönsä kasvavat ja
-monistuvat, tulee huuto äänekkäämmäksi ja kestävämmäksi ja tuossa
-tuokiossa tulee se niinkuin on ennustettu, johtamaan siihen suureen
-hädän aikaan, jolloin kapina vallitsee vihastuneiden kansain
-keskuudessa. Tätä tulosta kertoo profeetta kuvaavasti: -- "Vuorilla on
-niinkuin suuren kansan kohina. Kuule kokoontuneiden kansakuntain
-kohinaa! Herra Sebaot on sotajoukkoa tarkastamassa." -- Jes. 13: 4.
-
-"YLIENKELIN ÄÄNI" -- on toinen sattuva, samansisältöinen kuva. Nimi
-"ylienkeli" merkitsee _ylin lähettiläs_; ja meidän voideltu Herramme
-itse on Jehovan Ensimäinen Lähettiläs -- "liiton Lähettiläs." (Mal. 3:
-1.) Daniel tähtää samaan henkilöön ja kutsuu häntä Mikaeliksi, joka
-nimi merkitsee _kuka on niinkuin Jumala?_ -- sopiva nimi hänelle, joka
-on "Isän olennon oikea perikuva", ja hänen valtansa ja voimansa
-edustaja. Ylienkelin ääni merkitsee Kristuksen valtuutta ja hallitusta.
-Tämä kuva esittää siis Kristusta ottamassa hallitusta käsiinsä tahi
-alkamassa hallitustansa ja antamassa ulos käskyjänsä, julkisia
-asetuksiansa, ilmottaen armotalouden vaihdosta sovelluttamalla
-valtakuntansa lakeja.
-
-Daniel lausuu saman ajatuksen toisella tavalla, kun hän sanoo: "Siihen
-aikaan _nousee_ Mikael", se suuri ruhtinas. Nousee merkitsee, että hän
-ottaa vallan, jakaa käskyjä. Katso "nousee" Jes. 2: 19, 21. Toisen
-valaistuksen tähän kuvaukseen antaa David, joka profeetallisesti sanoo
-Kristuksesta: "Hän antaa äänensä kuulua ja maa sulaa." Suuri hätä tulee
-esiintymään, ja maa (järjestetty yhteiskunta) tulee sulamaan ja
-hajoamaan hallinnon muutoksen kautta, joka tulee astumaan voimaan, kun
-uusi Kuningas antaa kuulua käskevän äänensä. Hänen käskystänsä täytyy
-kaikkien eksytyksille perustettujen järjestelmien kaatua, olivatpa ne
-sitten miten vanhoja tahi hyvin varustettuja ja vahvistettuja tahansa.
-Miekka, joka käy ulos hänen suustansa, on aiheuttava hävityksen:
-kaikinpuolinen totuus joka asiassa on tuomitseva ihmiset, ja hänen
-valtansa ja toimintansa aiheuttaa pahan ja eksytyksen kukistumisen
-kaikissa sen tuhansissa muodoissa.
-
-"JUMALAN PASUUNA." Monet näyttävät ajattelemattomasti omaksuvan
-sen käsityksen, että tämä pasuuna tulee olemaan ääni ilmassa
-kirjaimellisessa merkityksessä. Mutta tämä näyttäytyy olevan
-järjetön odotus, kun huomaa Paavalin tässä tarkottavan samaa, jota
-Ilmestyskirjan kirjottaja nimittää "seitsemänneksi pasuunaksi",
-"viimeiseksi pasuunaksi" kuvannollisien pasuunien _sarjassa_. (Ilm. 11:
-15; 1 Kor. 15: 52.) Todistus siitä, että molemmat tarkottavat samaa
-pasuunaa, huomataan niiden tapahtumien selostuksessa, joita molemmat
-mainitsevat tapahtuviksi sen yhteydessä. Paavali mainitsee
-ylösnousemisen ja Jumalan valtakunnan pystyttämisen "Jumalan pasuunan"
-yhteydessä ja Johannes mainitsee samat asiat, jos kohta enemmän
-yksityisseikkoja myöten. On selvää, että on oikein kutsua "seitsemättä"
-tahi "viimeistä" pasuunaa Jumalan pasuunaksi, kun muistamme, että ne
-tapaukset, joita Ilmestyskirjassa mainitaan kuuden edellisen pasuunan
-aikana, tarkottavat ihmiskunnan toimia, kun taas seitsemäs erityisesti
-tarkottaa Jumalan töitä ja käsittää "Herran päivän." Koska kuusi
-ensimäistä pasuunaa olivat kuvauksellisia, -- ja senhän tunnustavat
-yleisesti tulkitsijat ja oppineet, jotka vähänkään ovat Ilmestyskirjaa
-selitelleet -- olisi se järjen ja tavallisen ymmärryksen loukkaamista
-odottaa, että seitsemäs, viimeinen sarjassa, tulisi olemaan
-sananmukainen, korvilla kuultava ääni ilmassa. Eikä sitä
-ainoastaan, vaan olisi se menettänyt sopusoinnun Herran tavallisien
-menettelytapojen kanssa, samoin kuin Raamatun lausuntojen kanssa,
-joista huomaa hänen tulevan _salaisesti_; sillä ei varas milloinkaan
-puhalla pasuunaan ilmottaakseen tuloaan.
-
-Seitsemän pasuunaa Ilmestyskirjassa ovat kaikki kuvauksellisia ja
-osottavat seitsemää suurta ajanjaksoa ja niiden tapahtumia. Näiden
-tutkistelemisen jätämme seuraavaan osaan. Tässä lienee kylliksi
-mainita, että me nyt juuri olemme keskellä niitä tapauksia, jotka
-ilmaisevat seitsemännen pasuunan soimista. Suuret äänet, tiedon lisäys,
-vihastuneet kansat, j.n.e. aikaennustusten yhteydessä, todentavat tämän
-tosiasian. Monta tapausta tulee vielä sattumaan, ennenkuin viimeinen
-pasuuna lakkaa soimasta, kuten esim. pyhien ja profeettain
-palkitseminen, kaikkien kuolleiden ylösnouseminen j.n.e. Sanalla sanoen
-se käsittää Kristuksen koko tuhatvuotisen hallituskauden, kuten ilmenee
-niistä tapauksista, jotka sinä aikana tulevat ilmi. -- Ilm. 10: 7; 11:
-15, 18.
-
-Siten huomaamme, että "käskyhuuto", "Ylienkelin ääni" ja "Jumalan
-pasuunaa", ovat kaikki esikuvia, jotka nyt ovat täyttymäisillänsä.
-Huomaa myöskin tarkkaan, että jokainen edellä viitatuista ennustuksista
-(Dan. 12: 1; Ilm. 11: 15; 1 Tess. 4: 16) selittää, että Herra on läsnä
-näiden mainittujen tapahtumien aikana. Ne lausuttiinkin juuri sitä
-varten, että ne ilmaisisivat sen tavan, jolla hänen _näkymätön
-läsnäolonsa_ ilmotettaisiin niille, jotka uskovat profeetalliseen
-sanaan. Paavali sanoo: "Herra on _tuleva alas_ käskyhuudon, äänen,
-pasuunan _kajahtaessa_." Johannes sanoo, että tämän maailman
-valtakunnat tulevat hänen omikseen näiden tapausten aikana; ja Daniel
-sanoo: "Siihen aikaan nousee (on _läsnä_) Mikael, se suuri Ruhtinas"
-[Kristus] ja ottaa suuren valtansa. Sentähden, jos me saatamme erottaa
-käskyhuudon, äänet ja suuren pasuunan karjunnan, voimme odottaa niissä
-löytävämme merkkejä, emme siitä, että Herra pian tulee, vaan ennemmin
-siitä, että hän on tullut ja on läsnä, ja siitä, että elonkorjuutyö,
-vehnän korjaaminen ja lusteiden polttaminen jo on käynnissä. Pian
-saamme nähdä aikaennustuksien yllin kyllin todistavan tätä. Kumminkaan
-ei luonnollinen näkö, vaan ainoastaan uskon silmä saattaa, vahvan
-profeetallisen sanan kautta, huomata hänen läsnäolonsa ja hänen tekonsa.
-
-Tämän yhteydessä tulee ottaa huomioon eräs toinen seikka, nimittäin,
-että "käskyhuuto", "Ylienkelin ääni", ja "Jumalan pasuuna", sellaisina
-kun ne ylempänä ovat selitetyt, kaikki ovat aseita evankeliumi-ajan
-elonkorjuutyössä. Jos sentähden emme näe ainoastaan näiden esikuvien
-tarkotusta, vaan ennakolta lausuttujen _tuloksien_ todella tapahtuvan,
-on meillä lisätodistus siitä, että olemme oikealla tavalla tulkinneet
-esikuvat ja että nyt elämme tässä ajanjaksossa, jota kutsutaan
-"elonkorjuuksi", jossa evankeliumi-aika ja tuhatvuotiskausi tunkeutuvat
-toistensa alueelle -- toisen lähestyessä loppunansa ja toisen
-vähitellen sarastaessa. Monet eivät tarvinne opastusta huomatakseen
-_erottamistyön_, joka nyt tapahtuu todellisesti vihkiytyneiden ja
-nimikristittyjen välillä. Monet saattavat nähdä, että kuvauksellinen
-tuli jo on alkanut levitä ja saattavat erottaa kansan "käskysanan" tai
-"sotahuudon", uuden Kuninkaan Immanuelin herrauden ja ne tapahtumat,
-joita kutsutaan "seitsemänneksi pasuunaksi", hädän pilvet, joissa Herra
-tulee, ja joista ja joissa hänen valtansa tulee ilmestymään -- kun hän
-laskee kaikki valtansa alle.
-
-Olemme jo (I Osassa siv. 273) kiinnittäneet huomiota siihen, että
-elonkorjuun tunteminen sellaisena kuin se todellisesti jatkuu, on
-todistus Herran läsnäolosta, koska hän selitti tulevansa ylimmäksi
-elonkorjuumieheksi ja koko työn johtajaksi, ja että tämä tulisi olemaan
-hänen ensimäisiä tehtäviänsä. -- "Katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä
-istui ihmisen pojan näköinen, päässään kultainen kruunu ja kädessään
-terävä sirppi. -- -- Ja pilvellä istuva heilautti sirpillään maan
-päällitse, ja maa tuli leikatuksi." -- Ja _elonaikana minä_ sanon
-leikkuumiehille: "Kootkaa" j.n.e. (Ilm. 14: 14, 16; Matt. 13: 30.)
-Elonkorjuutyö tulee viemään neljäkymmentä vuotta, ennenkuin se on
-täydelleen toimitettu, ja tulee päättymään vuonna 1914. Sen eri osat
-tulevat pantaviksi toimeen vähitellen, mutta kaikki sen päivät ovat
-"ihmisen Pojan päiviä" -- Herramme läsnäolon ja vallan päiviä, jonka
-kaikki lopulta huomaavat, mutta alussa ainoastaan se luokka, josta
-apostoli ilmottaa -- "Te veljet, -- ette ole pimeydessä."
-
-"TULENLIEKISSÄ." -- Tämä, järjestyksessä lähinnä seuraava
-esikuvauksellinen lause on helposti ymmärrettävä, jos muistetaan jo (I
-Osassa siv. 381--384) selitettyä merkitystä esikuvauksellisesta tulesta
-y.m. Se kuuluu näin: "Herramme Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa
-enkelin kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne
-Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille." -- 2
-Tess. 1: 7, 8.
-
-Ymmärrämme että tämä, lausuttuna tavallisella kielellä, merkitsee, että
-Herramme päivänä (tuhatvuotiskautena) hänen läsnäolonsa, tulee
-ilmotettavaksi maailmalle hänen henkisen herrautensa (taivaalliselta)
-kannalta siinä vihassa ja niissä rangastuksissa, jotka tulevat
-kohtaamaan pahaa ja niitä, jotka tekevät pahaa. Se tulee olemaan
-kuluttavainen viha, jota esikuvauksellinen _tuli_ osottaa, ja se ei
-tule jättämään jälelle pahojen järjestelmien juuria eikä oksia,
-eksytyksiä, sortoa tahi tahallisia syntisiä; ja kaikki ylpeät ja
-kaikki, jotka pahaa tekevät, tulevat korsina poltettaviksi tänä
-tuhatvuotispäivänä. Sen alussa -- tänä "elonkorjuun aikana" -- tulee
-tämä tuli palamaan erittäin rajusti ja hävittämään ylpeyttä ja pahaa,
-jotka nyt kasvavat niin rehevästi. Onnelliset ovat ne, jotka voivat
-antaa ylpeytensä ja paheensa poltettaviksi, etteivät itse tulisi
-hävitetyiksi ja tyhjäksi tehdyiksi ("toisessa kuolemassa"),
-niinkuin selvästi tulee käymään muutamien vastustajien kanssa
-tuhatvuotiskautena. Juuri tästä ajasta me luemme: "Sillä katso, se
-päivä tulee palava niinkuin pätsi; ja kaikki ylönkatsojat ja kaikki
-jumalattomat tulevat akanoiksi, ja heidät on polttava tuo tuleva päivä,
-sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heille juurta eikä oksaa." --
-Mal. 4: 1.
-
-Hänen "voimansa enkelit", hänen valtansa lähettiläät tahi
-välikappaleet, ovat erilaatuisia; ja siten kutsuttakoon ja sellaisina
-pidettäköön kaikkia niitä erilaatuisia välikappaleita, sekä eläviä että
-elottomia, joita Herra tulee käyttämään kukistaessaan nykyisiä pahoja
-järjestelmiä ja kurittaessaan niitä, jotka tekevät pahaa.
-
-Kun nyt Herran viha tahi kosto siten tulee ilmenemään leimuavana
-tulena, kuluttavana hätänä, sellaisena, jota ei ennen ole nähty -- niin
-yleisenä ja laajalle levinneenä ja niin tuhoavana pahuudelle -- tulevat
-vanhurskaus ja vanhurskaat suosituiksi. Siinä määrässä, kuin tämä
-Jumalan toimintatapa tulee enemmän silmiinpistäväksi, tulevat ihmiset
-tekemään sen johtopäätöksen, että uusi valta on ohjaamassa ihmiskunnan
-asioita, ja tällä tavalla tulee Herramme _läsnäolo_ kaikkien
-kuninkaiden Kuninkaana ilmestymään maailmalle. "Hän on ilmestyvä tulen
-liekissä ja kostaa [sekä] niille, jotka eivät tunne Jumalaa [jotka
-todellakaan eivät ole tuttuja Jumalan kanssa, eivätkä tottele
-evankeliumin ääntä, jota kaikki jossain määrin omistavat ja myöskin
-niille, jotka vaikka tuntevat Jumalan] eivät ole kuuliaisia Herramme
-Jeesuksen Kristuksen evankeliumille."
-
-Tuhatvuotiskauden kurituksen, lisääntyvän valon ja edullisten
-asianhaarain vallitessa, tulevat kaikki saamaan niin selvän tiedon
-totuudesta ja vanhurskauden tiestä, etteivät voi puolustautua
-tietämättömyydellä tahi että heiltä puuttuisi kykyä totella totuutta;
-ja ne, jotka itsepäisesti _jäävät_ Jumalan ja vanhurskauden
-vihollisiksi, tulevat rangastukseksi saamaan _ijankaikkisen perikadon_
-[hävityksen tahi tyhjäksitekemisen, josta ei ole mitään ylösnousemusta]
-Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta.
-
-"SUURELLA VOIMALLA JA KIRKKAUDELLA". -- Nyt järjestyksessä seuraava
-lausunto selittää, että maailma saa nähdä ihmisen Pojan _tulevan_,
-ennenkuin hänen valtakuntansa on täysin pystytetty tahi kaikki hänen
-kanssaperillisensä ovat kootut ja korotetut hänen kanssaan. Ja kaikki
-maailman kansat tulevat valittamaan, kun he näkevät hänen tulevan: --
-"He näkevät ihmisen Pojan tulevan suurella voimalla ja kirkkaudella."
-
-Nyt jo näkee maailma hädän pilvien vetäytyvän kokoon ja pimenevän; se
-huomaa, että voima, jolle se ei voi vertoja vetää, nyt on toiminnassa
-ihmisten tärkeissä asioissa; lähellä oleva tulevaisuus näyttää
-nykyiseltä näkökohdalta katsottuna, pimeältä ja uhkaavalta kaikille
-niille, joilla on kylliksi tarkkanäköisyyttä huomaamaan tapausten
-suuntaa. Ajattelevaiset eivät voi olla huomaamatta sitä
-itsepintaisuutta, joilla kysymykset oikeasta ja väärästä,
-oikeudenmukaisuudesta ja oikeudettomuudesta _tunkeutuvat_ hänen
-tarkastettavaksensa ja _vaativat_ yksityisten mielipiteittensä
-lausumista. Monet erottavat uuden Maailmanhallitsijan kirkkautta ja
-voimaa, mutta kun pilvet ja pimeys ympäröivät häntä, eivät he huomaa
-Kuningasta itseään. Ihmiset näkevät _pilvet_ ja näkevät sentähden hänen
-tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella, [voiman ja
-vanhurskauden kirkkaudella], mutta he eivät tunne _häntä_.
-Vasta sitten, kun pilvet ovat purkaneet rakeita ja leimauksia
-(Ps. 18: 13, 14) masentaakseen ihmisten ylpeyttä ja itsekkäisyyttä ja
-ennakkoluuloja, hajaantuvat pilvet ja Kristuksen läsnäolon täydellinen
-majesteettisuus ja kirkkaus tulevat ilmi. Jos ihmiset tahtoisivat
-pysähtyä ja kuunnella Herran ääntä, joka nyt johtaa oikeuden kulkua ja
-antaa varotuksia lähestyvästä kostosta, voitaisiin torjua
-onnettomuuksia lähimmässä tulevaisuudessa; mutta "Jumala puhuu tavalla
-kahdellakin, vaikkei sitä huomioon oteta. -- -- Silloin avaa hän
-ihmisten korvat [hädän päivän jyrisemisellä] ja lukitsee niille annetun
-varotuksen, kääntääksensä ihmistä pahasta teosta, ja varjellaksensa
-miestä ylpeydestä." -- Joh. 33: 14--17.
-
-"Katso, hän tulee pilvissä" ja, silloin, kun aika on tullut, "kaikkien
-silmät saavat nähdä hänet" [erottaa hänet], huomata hänen läsnäolonsa,
-voimansa ja valtuutensa; ja kaikkien täytyy taipua sen alle, joko
-mielihyvällä tahi vastahakoisesti, kunnes Saatana vähäksi aikaa
-päästetään irti tuhatvuotiskauden lopussa. Kun täydellisen kokemuksen
-saavutettua, heidän halullisuutensa tai haluttomuutensa täydelleen
-koetellaan ja haluttomat tulevat hävitettäviksi -- toisessa kuolemassa,
-jota kuvauksellisesi kutsutaan tulijärveksi. -- Ilm. 21: 8.
-
-Me näemme siis, että kaikki nämä kuvaukselliset kertomukset Herramme
-tulemisen tavasta, ovat täydellisesti sopusoinnussa suorien
-tiedonantojen kanssa, jotka selittävät, että hänen läsnäolonsa jonkun
-aikaa tulee olemaan salainen, josta ainoastaan ne tietävät, jotka
-valvovat.
-
-
-
-Samalla tavalla.
-
-
-Mitä sisältää nyt enkelin lausunto Herramme poismenon suhteen -- Apt.
-1: 11 -- "Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva
-samalla tavalla kuin te näitte hänen taivaaseen menevänkin?"
-
-Tämä tekstin tarkka tutkiminen tulee valasemaan sen sopusoinnun edellä
-lausutun kanssa. Monet arvelevat tämän paikan kuuluvan näin: Niinkuin
-te _näitte_ Herran menevän taivaaseen, samalla tavalla te _näette_
-hänen tulevan takaisin. Sellaisien on luettava se uudelleen ja
-uudelleen, kunnes huomaavat ettei siinä sanota, että ne, jotka näkivät
-hänen menevän pois, _näkevät_ hänen tulevan takasin, tahi että kukaan
-muukaan _näkee_ hänen tulevan. Tässä sanotaan ainoastaan, että _tapa_
-jolla hän tulee, on oleva _samanlainen_ kuin se, jolla hän meni pois.
-Millä tavalla hän sitte meni pois? Tapahtuiko se suurella komeudella ja
-oliko se suuri julkinen esiintyminen? Tapahtuiko se pasuunoiden äänillä
-ja korkealla, kaikuvalla huudolla, Herran olennon säteillessä
-ylenluonnollisessa ihanuudessa ja kirkkaudessa? Siinä tapauksessa on
-meidän odotettava, että hän tulee takasin "_samalla tavalla_." Eikö se
-päinvastoin tapahtunut niin hiljaa ja salaisesti, että ainoastaan hänen
-tarkotuksensa saada täydelleen luotettavia todistajia saavutettiin? Ei
-ketkään muut, kuin hänen uskolliset seuralaisensa nähneet häntä,
-eivätkä tietäneet mitään koko asiasta. Hänen lausuntoaan (Joh. 14: 19):
-"Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää näe minua", ei ole koskaan
-näytetty vääräksi; sillä eivät muut kuin veljet nähneet edes hänen
-ilmestyksiänsä ylösnousemisensa jälestä, eivätkä kutkaan muut olleet
-todistamassa hänen taivaaseen astumistansa. Ja _samalla tavalla_ kuin
-hän meni pois (hiljaa, salaisesti maailmaan nähden ja kaikkien muiden,
-paitsi seuralaisiensa, tietämättä), _tällä samalla tavalla_ hän tulee
-takasin. Ja niinkuin hän poismennessään nosti kätensä ja siunasi heitä,
-samoin myös kun hän tulee jälleen, jotta heidän ilonsa olisi
-täydellinen, kuten hän sanoi: "Minä tulen takasin ja otan teidät
-tyköni"; "Minä olen näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva,
-eikä kukaan ota iloanne teiltä pois." -- Luuk. 24: 50, 51; Joh. 14: 3;
-16: 22.
-
-Enkeli näytti myös panevan erityistä painoa siihen, että se, joka oli
-tuleva jälleen, oli "_sama Jeesus_" -- sama, joka jätti sen kirkkauden,
-joka hänellä oli Isän luona, ennenkuin maailma oli, ja tuli ihmiseksi
--- tuli köyhäksi, että me tulisimme rikkaiksi; sama Jeesus, joka kuoli
-Golgatalla; sama Jeesus, joka nousi kolmantena päivänä elämää antavana
-henkenä; sama Jeesus, joka oli todistanut _muuttumisensa_ noiden
-neljänkymmenen päivän aikana -- _tämä_ sama Jeesus nousi nyt
-korkeuteen. Ja se on sama Jeesus, jossa on tapahtunut kaksi
-luonteenmuutosta, ensin henkiluonnosta ihmisluonnoksi, senjälkeen
-ihmisluonnosta jumalalliseksi luonnoksi. Nämä luonteenmuutokset eivät
-ole hävittäneet hänen yksilöllisyyttänsä. Hänen henkilöllisyytensä
-säilytettiin, kuten enkeli tällä tavoin vakuuttaa meille, joko sitten
-ymmärrämme tahi emme syitä siihen; ja vaikka emme enää tule tuntemaan
-häntä lihassa (ihmisenä), vaan on meidän muistettava hänen
-korotustansa, että hän nyt on jumalallista, henkistä luontoa, ja saamme
-odottaa hänen tuloansa sellaisella tavalla, joka on sopusoinnussa tämän
-muuttumisen ja korottamisen kanssa, on meidän kumminkin muistettava,
-että hän on _sama rakkaudesta rikas Jeesus_, ja ettei hän tässä
-suhteessa ole muuttunut. Se on "tämä sama Jeesus, jonka, joskin läsnä
-neljäkymmentä päivää ylösnousemisen jälkeen, ainoastaan opetuslapset
-näkivät, ja ainoastaan lyhyitä hetkiä, joka toisen läsnäolonsa aikana
-tulee olemaan yhtä näkymätön maailmalle kuin neljänäkymmenenä päivänä
-ennen taivaaseen astumistaankin. On muistettava, ettei hän enää tule
-antautumaan uhriksi, eikä siis enää tarvitse käyttää uhriksi
-valmistettua ihmisruumista." (Hebr. 10: 5.) Se aika on nyt mennyt, hän
-ei kuole enää, vaan tulee nyt hallitsemaan ja siunaamaan ja nostamaan
-lunastettua sukua.
-
-Herramme antoi meille erinomaisen ihanan valaistuksen siitä tavasta,
-jolla hänen läsnäolonsa tulee ilmenemään, kun hän sanoi: "Kuten kirkas
-valo nousee idästä ja valaisee länteen asti, niin on Ihmisen Pojan
-läsnäolo oleva." (Matt. 24: 27.) Että useimmissa tämän värssyn
-käännöksissä on erehdytty käyttämään sanaa salama, kun tarkotetaan
-auringon valoa, on selvää; sillä ei salamoista voida sanoa, että ne
-lähtevät idästä ja näkyvät länteen. Ne tulevat yhtä usein muistakin
-ilmansuunnista; ja harvoin, tokko milloinkaan välähtävät koko taivaan
-yli. Auringon kirkas valo, joka aina nousee idästä ja näkyy länteen
-saakka, on kuvaus Herrasta, ja ainoa, joka sopii yhteen hänen sanansa
-kanssa. Kreikkalainen sana _astrape_, jota tässä käytetään, näkyy
-olevan väärin käännetty tässä tekstissä, kuten Luukkaankin
-kertomuksessa (Luuk. 17: 24), jossa sama sana esiintyy. Eräs toinen
-tapaus, jossa Herramme käyttää _astrape_ sanaa, on Luukkaan 11: 36,
-jossa sitä käytetään jonkun valon valaisemisesta ja engl. käännöksessä
-käännetään "kirkkaasti loistavaksi." Kääntäjissä syvälle juurtuneet
-väärät käsitykset Herramme tulemisesta ja ilmestymisestä aiheuttivat
-sen erehdyksen, että _astrape_ sana käännettiin "salamaksi." He
-uskoivat, että hän ilmestyisi äkkiä, salaman tavalla, eikä vähitellen,
-nousevan auringon valon tavalla. Mutta miten ihanasti kuvaakaan
-auringon nousu totuuden ja siunauksen vähitellen tapahtuvaa enentymistä
-hänen läsnäolonsa päivänä. Herra asettaa tässä kuvassa ne, jotka
-voittavat, yhteyteen itsensä kanssa sanoen: "Silloin vanhurskaat
-paistavat kuin aurinko heidän Isänsä valtakunnassa." Ja profeetta, joka
-käyttää samaa kuvaa sanoen: "Vanhurskauden aurinko on koittava ja
-autuus [oikeastaan parannus] hänen siipiensä alla." Päivä sarastaa
-_vähitellen_, mutta pian on täysi, kirkas päivänvalo kokonaan poistava
-pahan, tietämättömyyden, taikauskon ja synnin pimeyden.
-
-_Parusia_ sanan virheellinen käännös on edelleen ollut omiaan
-himmentämään tätä paikkaa. Wilson'in Emphatic Diaglott'issa ja Prof.
-Young'in käännöksessä on se käännetty _läsnäololla_; Rothesham'in
-_saapumisella_ ja yleisissä käännöksissä _tulemisella_. Ja vaikka
-tarkastetun käännöksen tekstissä (tämä koskee englantilaista käännöstä)
-on säilytetty väärin käännetty -- _tuleminen_ -- niin tunnustetaan
-kumminkin reunamuistutuksessa, että "_läsnäolo_" on tämän kreikkalaisen
-sanan oikea merkitys. [Suomalaisen raamattukäännöskomitean tekemässä
-suomennoksessa on sama sana ensi kerran, mitä suomentajan tuntemiin
-tavallisiin raamatunkäännöksiin tulee, 1 Joh. 2:28 käännetty
-_läsnäoloksi_ (läsnäolonsa aikana). Ikävä kyllä on tämäkin totuuden
-säde jälleen himmennetty Engl. Bibliaseuran uudessa Raamatun
-painoksessa, jossa muuten kyllä ylimalkaan on seurattu uutta
-käännöstä.] Kreikkalainen sana _parusia_ merkitsee aina henkilöllistä
-läsnäoloa, tullutta, saapunutta; eikä sitä koskaan ole ajateltava
-tulossa olevaksi. Kysymyksessä oleva teksti opettaa siis, että niinkuin
-_auringonvalo_ vähitellen nousee, niin on ihmisen Pojan _läsnäolo_
-vähitellen tehtävä tiettäväksi tahi ilmotettava.
-
-Tähän esitykseen yhdisti Herramme varotuksen sanan, jotta voisimme olla
-varoillamme eräitä vääriä mielipiteitä vastaan, joita tultaisiin
-esittämään jotakuinkin hänen toisen tulemisensa aikoina saadakseen
-hänen Seurakuntansa harhateille. "Katso, minä olen edeltäpäin sanonut
-sen teille. Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa',
-niin älkää menkö sinne ulos, tahi: 'Katso, hän on kamarissa', niin
-älkää uskoko. Sillä niinkuin kirkas valo [aurinko] lähtee idästä ja
-[vähitellen] näkyy länteen saakka, niin on ihmisen Pojan _läsnäolo_
-oleva." Tällä tavoin varottaa Herramme meitä kahta eksytystä vastaan,
-jotka nopeasti leviävät meidän päivinämme. Toinen niistä on se, että
-Herramme on tuleva _lihassa_ Palestiinan korvessa eli erämaassa; ja
-tässä uskossa ovat monet vaeltaneet sinne ja odottavat saavansa nähdä
-Jeesuksen _lihassa_ ristiinnaulitsemisesta johtuneine _arpineen_.
-Odottamalla häntä sellaisena kuin hän _oli_ eikä "sellaisena kuin hän
-on" tekevät he suuren erhetyksen ja sokaisevat itsensä totuudelle,
-kuten juutalaiset ensimäisen tulemisen aikana. Nämä väärät odotukset
-aiheuttavat tätä luokkaa kirjaimellisesti tulkitsemaan profeetan
-lauseen (Sak. 14: 4): "Ja hänen jalkansa seisovat sinä päivänä
-Öljymäellä", j.n.e. [Me jätämme tämän ennustuksen tutkistelemien
-toiseen tilaisuuteen.] Väärien odottamisien sokeuttamina eivät he näe,
-että "jalat" tässä paikassa ovat kuvauksellisia, yhtä varmasti kuin Ps.
-91: 12; Es. 52: 7; Ps. 8: 7; 110: 1; Ef. 6: 15; 5 Moos. 33: 3 ja
-monessa muussa paikassa. Jos he tietäisivät _mitä_ heidän on
-odotettava, eivät he matkustaisi Jerusalemiin etsimään _ihmistä_
-Kristusta Jeesusta; sillä korkealle korotettu kuningas tulee niinkuin
-auringon valo, ja hän tekee läsnäolonsa ja vaikutuksensa tunnetuksi
-koko maailmalle. Sentähden: "Älkää menkö ulos." Jos he sanovat: "Katso,
-hän on kamareissa, niin älkää uskoko." Spiritismi, joka aina on esillä
-pettämässä jäljittelemisillänsä, ja on aina valmis käyttämään
-edistyneitä totuuksia valkeuden pukimena (2 Kor. 11: 13, 14), ei ole
-arkaillut väittäessään, että me nyt elämme kahden armotalouden
-välisessä murrosajassa, ihanan aikakauden sarastuksessa. Muun sellaisen
-mukana opettavat muutamat heistä myös, että Kristus on _läsnä_, ja emme
-epäile heidän kohdakkoin antavan _istuntoja_, joissa tulevat väittämään
-näyttävänsä häntä _kamareissa_. Jos eksytys tulee esiintymään tässä
-tahi jossakin toisessa muodossa, niin muistutelkaamme Herran sanoja ja
-torjukaamme sellaiset väitteet väärinä, tietäen, ettei hän sillä tavoin
-_ilmaise_ läsnäolonsa, vaan "niinkuin auringonvalo", joka vähitellen
-nousee -- on "Vanhurskauden aurinko nousemassa parantavine säteineen."
-
-
-
-Herramme parusia elonkorjuussa.
-
-
-Kreikan kieli on hyvin tarkka kieli; seikka, joka paljon korottaa sen
-arvoa totuuden tarkan ilmaisemisen välikappaleena. Kuitenkaan ei
-toisille kielille käännettäessä ole noudatettu tätä sanarikkautta.
-Niinpä esimerkiksi käytetään englantilaisessa Raamatussa sanaa _come_
-(tulla) kolmenkymmenenkahden kreikkalaisen sanan sijasta, joilla
-jokaisella on oma pieni hieno ajatussävynsä. Esim. _epistemi_ merkitsee
-yllättää, niinkuin Luukkaan 21: 34 -- "yllättää teitä äkkiarvaamatta";
-_synerkkomai_ merkitsee kokoontua tahi tulla kokoon; niinkuin 1 Kor.
-11: 18 -- kokoontua seurakunnan kokoukseen; _proserkkomai_ merkitsee
-lähestyä tahi käydä eteen, niinkuin Hebr. 4: 16 -- "Käykäämme sen
-tähden pelottomasti armoistuimen eteen"; _heko_ merkitsee _saapumista_
-tahi sitä, mikä _on tullut_, silloin kun tuleminen on tapahtunut,
-niinkuin Joh. 2: 4 -- "Minun aikani ei ole vielä tullut"; _enistemi_
-merkitsee _olla läsnä_ ja on käännetty siten, paitsi lauseissa:
-"Vaaralliset ajat tulevat" -- olemaan läsnä; ja 2 Tess. 2: 2 --
-"Ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä" -- läsnä. Parousia merkitsee
-myös _läsnäoloa_ eikä ole koskaan käännettävä tulemalla (saapuminen,
-tuleminen) niinkuin tavallisessa engl. käännöksessä, jossa se kahdessa
-paikassa on käännetty läsnäololla. (2 Kor. 10: 10; Fil. 2: 12.)
-Wilson'in "Emphatic Diaglott'issa", joka on erittäin arvokas Uuden
-Testamentin käännös, käännetään sana parusia oikein sanalla _läsnäolo_
-melkein joka kohdassa, missä sana esiintyy.
-
-Noita kahta kreikkalaista sanaa _heko_ ja _parusia_ ja niiden käytäntöä
-Uudessa Testamentissa tahdomme nyt tällä kertaa tarkastaa, etenkin
-jälkimäistä; sillä oikea käsitys noiden merkityksestä levittää valoa
-Herramme tulemisen tavalle, niiden paikkojen kautta, joissa ne
-esiintyvät, kuin sitä vastoin tavallinen, mutta väärä käännös himmentää
-juuri sitä paikka, jota sen tulisi valaista.
-
-[Sana parusia esiintyy kaksikymmentäneljä kertaa kreikkalaisessa
-Uudessa Testamentissa ja käännetään tavallisessa englantilaisessa
-käännöksessä ainoastaan kaksi kertaa (2 Kor. 10:10; Fil. 2:12.) oikein
-sanalla _läsnäolo_. Toiset paikat, joissa se on käännetty väärin
-_tulemisella_ (saapumisella) ovat seuraavat: -- Matt. 24: 3, 27, 37, 39; 1
-Kor. 15:23; 16:17; 2 Kor. 7:6, 7; Fil. 1:26; 1 Tess. 2:19; 3:13; 4:15
-5:23; 2 Tess. 2:1, 8, 9; 2 Piet. 1:16; 3:4, 12; 1 Joh. 2: 28; Jaak.
-5:7, 8. -- Suomalaisissa raamatunkäännöksissä on _parusia_ käännetty
-_läsnäolona_ vanhassa käännöksessä 2 Kor. 10:10; Fil. 1:26 ja 2:12;
-suomalaisen raamattukäännöskomitean suomennoksessa 2 Kor. 10:10 ja 1
-Joh. 2:28, sekä Englannin ja ulkomaan Biblianseuran uudessa Raamatussa
-ainoastaan 2 Kor. 10:10. Kahdessa viimemainitussa käännöksessä on
-_parusia_ Fil. 2:12 käännetty sanalla _luona_. Kaikissa muissa kohdissa
-on näissä Raamatuissa _parusia_ käännetty _tulla_ sanalla.]
-
-Ollen selvillä parusian oikeasta merkityksestä --_ei tulevana_,
-matkalla olevana, vaan _läsnäolevana, saapumisen jälestä_ -- tahdomme
-nyt tutkistella muutamia paikkoja, joissa sanaa käytetään. Ja näistä
-tulemme oppimaan, ettei _läsnäolo_ välttämättömyydellä tarkota, että
-läsnäolevaa nähdään, vaan että sana myöskin käytetään sellaisesta, joka
-on läsnä, mutta näkymättömänä. Niin saattoivat esim. enkelit,
-henkiolennot olla läsnä luonamme, vaikka näkymättöminä, kuten Herramme
-oli _läsnä_ maailmassa ja usein opetuslapsiensa luona neljänäkymmenenä
-päivänä ylösnousemisensa jälkeen, maailman tahi opetuslapsien häntä
-näkemättä, paitsi niissä harvoissa tapauksissa, joista jo olemme
-maininneet. Nämä päivät olivat yhtä hyvin osa hänen _parusiansa_
-(läsnäolonsa) ajasta, kuin edelliset kolme ja puoli vuotta olivat sitä
-olleet.
-
-Siinä keskustelussa, joka oli ennen opetuslasten kysymystä Matt. 24: 3,
-oli Herramme ennustanut temppelin hävittämistä ja lihallisen Israelin
-hylkäämistä siihen päivään asti, jolloin he ilolla tunnustaisivat hänet
-Messiaakseen ja sanoisivat: "Siunattu olkoon hän." Hän oli sanonut
-opetuslapsilleen, että hän menisi pois ja tulisi takasin ottamaan
-heidät luokseen. Hän nimitti heidän aikaansa sen aikakauden
-"elonkorjuuksi" tahi lopuksi ja hän oli kertonut heille tulevasta
-"elonkorjuusta" hänen toisen tulemisensa aikana. (Matt. 9: 37, 38; 13:
-39, 40.) Epäilemättä ajatellen sitä, että ainoastaan harvat tunsivat
-hänessä ensimäisessä tulemisessaan luvatun Messiaksen, tahtoivat he
-tietää, _miten_ hänet varmasti saattaisi tuntea toisessa tulemisessansa
--- luultavasti odottaen, että hänen toinen tulemisensa sattuisi heidän
-aikanansa. Siitä heidän kysymyksensä: Mikä on oleva sinun _parusiasi_
-[läsnäolosi] ja ajanlopun merkki? [Mikä on sen ilmaiseva?]
-
-Sen johdosta, että he pyrkivät sekottamaan juutalaisen ajan
-lopputapahtumia eli elonkorjuuta, jossa he jo itse olivat, evankelisen
-armotalouden silloin vielä tulevaisuudessa olevaan elonkorjuuseen eli
-loppuun, ilmotti Herramme jokseenkin seikkaperäisen selostuksen niistä
-tapauksista, joiden piti sattua sitä ennen, ja ilmotti sillä, että
-tulisi kulumaan melkoinen aika hänen ensimäisen ja toisen tulemisensa
-välillä, vaikkei hän kumminkaan antanut heille selvää käsitystä sen
-pituudesta; sillä ei hän edes itsekään tiennyt, miten pitkä se aika oli
-oleva. -- Matt. 24: 36; Mark. 13: 32.
-
-Herramme vastaus värssyissä 1:tä 14:ta käsittää koko evankelikauden; ja
-hänen sanoillansa värssyissä 15:ta 22:teen on kaksinkertainen sovitus
--- kirjaimellisesti tarkottavat ne juutalaisen ajan loppua ja
-kuvauksellisesti tämän evankelikauden loppua, josta juutalainen oli
-varjo. Värssyt 23--26 sisältävät varotussanan vääristä kristuksista, ja
-27 värssyssä tulee hän heidän kysymykseensä hänen _parusiastansa_ ja
-selittää [oikein käännettynä]: "Niinkuin kirkas valo [auringon valo]
-tulee idästä ja loistaa länteen saakka, niin on Ihmisen Pojan _parusia_
-[LÄSNÄOLO] oleva". Auringonvalon läsnäolo tulee silmänräpäyksessä,
-mutta ääneti; ja sen läsnäolon huomaavat ne ensin, jotka ovat
-valveilla.
-
-Me palaamme myöhemmin tutkimaan välilläolevia osia Herramme puheesta ja
-kiinnymme nyt hänen vastauksensa toiseen kohtaan heidän kysymyksensä
-suhteen värssyissä 37--39. Hän sanoo: "Niinkuin oli Noan päivinä, niin
-on ihmisen Pojan _parusiassa_ [LÄSNÄOLOSSA] oleva". Huomaa, ettei
-vertaus koske Noan _tulemista_ ja Herramme _tulemista_, eikä myöskään
-vedenpaisumuksen _tulemista_ ja Herramme _tulemista_. Noan _tulemista_
-ei ollenkaan kosketella; eikä myöskään mainita Herramme _tulemista_,
-sillä niinkuin jo on mainittu ei _parusia_ merkitse _tulemista_, vaan
-_läsnäolemista_. Tässä siis asetetaan vastakkain aika, jolloin Noa oli
-läsnä kansan seassa _ennen_ vedenpaisumista, ja aika, jolloin Kristus
-on läsnä maailmassa, toisessa tulemisessa, _ennen_ tulta -- nuo
-erinomaiset vaikeudet Herran päivänä, joilla tämä aika päättyy.
-
-Ja vaikkakin ihmiset olivat pahoja Noan päivinä ennen vedenpaisumista
-ja tulevat olemaan pahoja Herramme läsnäolon aikana, ennenkuin hädän
-kuuma tuli tulee heidän ylitsensä, niin _ei tämä_ kumminkaan ole se
-vertauskohta eli yhtäläisyys, jota Herramme tarkottaa; sillä pahuutta
-on ollut yllin kyllin joka aikana. Vertauskohta mainitaan selvästi ja
-huomataan helposti, jos luetaan tarkkaan. Kansa, lukuunottamatta Noan
-perhettä, vaelsi tietämättömyydessä tulevasta rajuilmasta, _eikä
-uskonut_ Noan ja hänen perheensä todistusta, ja niinmuodoin he "_eivät
-tienneet_"; ja tämä on vertauskohta. _Niin_ on myös ihmisen Pojan
-LÄSNÄOLO oleva. Ei muut, kuin ne, jotka kuuluvat Jumalan perheeseen,
-tule tällöin uskomaan; toiset _eivät tule tietämään_ mitään, ennenkuin
-yhteiskunta, sellaisenaan kuin se nykyään on järjestetty, alkaa sulaa
-kuumuudesta, sen ajan hädässä, joka nyt seisoo oven edessä. Tämä
-valaistaan sanoilla: "Niinkuin ihmiset olivat näinä päivinä _ennen_
-vedenpaisumusta: söivät ja joivat ja naivat [Luukas lisää (17: 28):
-istuttivat ja rakensivat] siihen päivään asti, jona Noa meni arkkiin
-eivätkä tietäneet... niin on myös ihmisen Pojan _parusiassa_
-[läsnäolossa] oleva". Ihmisen Pojan _läsnäolon_ aikana on maailma
-sentähden menevä entistä menoaan, syöden, juoden, istuttaen, rakentaen
-ja naiden -- joita kaikkia ei mainita minään syntisinä asioina, vaan
-merkkinä heidän _tietämättömyydestänsä hänen läsnäolonsa suhteen_ ja
-siitä hädästä, joka tulee vallitsemaan maailmassa. Tämä on siis
-Herramme vastaus opetuslasten kysymykseen: Mikä on sinun _parusiasi_,
-läsnäolosi ja maailmanlopun tunnusmerkki? Pääasiallisesti sanoo hän: Ei
-tule olemaan mitään merkkiä maailmallisille joukoille; he eivät tule
-tietämään minun läsnäolostani ja armotalouden muutoksista. Ainoastaan
-vähemmistö tulee tietämään siitä ja Jumala tulee heitä opettamaan
-(tavalla, jota tässä ei selitetä) ennenkuin annetaan jotain merkkiä
-(jotain viittausta), jota maailmalliset voisivat erottaa.
-
-Luukkaan selostelu samasta puheesta (Luuk. 17: 26--29), vaikk'eikään
-samoilla sanoilla, on täysin yhtä pitävä. Luukas ei käytä sanaa
-_parusia_, mutta hän lausuu aivan saman ajatuksen, kun hän sanoo:
-"Niinkuin kävi _Noan päivinä_, niin käy myöskin _ihmisen Pojan
-päivinä_" -- hänen läsnäolonsa päivinä. Ei _ennen_ hänen päiviänsä,
-eikä myöskään hänen päiviensä _jälestä_, vaan hänen _päivinänsä_ on
-maailma syövä, juova, menevä naimisiin, ostava, myyvä, istuttava ja
-rakentava. Nämä Raamatun paikat opettavat siten selvästi, että Herramme
-tulee olemaan läsnä tämän ajan lopulla, aivan tuntemattomana maailmalle
-ja näkymätön sille.
-
-Ja vaikka ei enää tule olemaan mitään _vedenpaisumusta_, joka tulisi
-hävittämään maan (1 Moos. 9: 11), niin on kirjotettu, että koko maan
-pitää minun kiivauteni tuli syömän (Sef. 3: 8); -- ei kirjaimellista
-luonnollista maata kummassakaan tapauksessa, vaan nykyisen _asiain
-tilan_ kummassakin tapauksessa. Hävitys aikaansaatiin edellisessä
-tapauksessa hukuttamalla kaiken kansan, paitsi Noan perheen,
-jälkimäisessä tapauksessa polttamalla kaikki muut, paitsi Jumalan
-perheen kuvauksellisessa tulessa -- suuressa hädässä Herran päivänä.
-Jumalan uskollisia lapsia pidetään arvokkaina välttämään kaikkea sitä,
-joka on tuleva maan yli (Luuk. 21: 36); ei välttämättömästi ottamalla
-heidät pois maasta, vaan tekemällä heidät _tulenkestäviksi_ kuten tämän
-asian esikuvassa tapahtui niille kolmelle miehelle, jotka kävivät
-keskellä seitsemänkertaisesti kuumennettua uunia, ja joiden vaatteissa
-ei ollut edes tulen käryäkään, koska yksi, joka oli Jumalan Pojan
-kaltainen, oli heidän kanssaan. -- Katso Dan. 3: 19--25.
-
-Tahdomme nyt tämän jälkeen tutkia raamatunpaikkoja, jotka opettavat,
-että monet Seurakunnassa jonkun ajan tulevat olemaan tietämättömiä
-Herramme läsnäolosta ja tämän ajan elonkorjuusta ja päättymisestä,
-vaikka hän todellisesti on läsnä ja elonkorjuu on käynnissä.
-
-Viimeiset värssyt Matt. 24, värssystä 42 alkaen ovat hyvin merkitseviä.
-37:ssä värssyssä oli Herramme osottanut, ettei maailma tulisi tietämään
-ihmisen Pojan _parusiasta_. Hän sanoo: "Valvokaa siis, sillä ette tiedä
-minä päivänä Herranne tulee [_erkkomai_-- saapuu]." Jos joku odottaisi
-varasta määrätyllä ajalla, olisi hän yllä ja valvoisi, ettei tulisi
-yllätetyksi; samalla tavalla on teidän alituisesti oltava valveilla,
-aina valmiita ja aina tarkastettava ensimäistä _läsnäoloni_ merkkiä.
-Vastaukseksi kysymykseenne: _Milloin_ nämä tapahtuvat? kehotan teitä
-vaan pitämään silmät auki ja olemaan valmiit, ja kun minä saavun, kun
-minä _olen läsnä_, tulen antamaan tiedon siitä kaikille, jotka ovat
-valvovia ja uskollisia, ja ainoastaan niillä on oleva oikeus tietää
-siitä. Kaikkien muiden täytyy ja tulee olla pimeydessä ulkona, ja
-heidän on opittava kuten maailma tulee oppimaan ja maailman kanssa ---
-hädän kautta.
-
-Kuka _siis_ ["elonkorjuussa"] on se uskollinen ja älykäs palvelija,
-jonka hänen Herransa on paneva [Codex Sinaiticuksessa ja Vatikanuksessa
-on: "on paneva"] palvelusväkensä yli antamaan heille ruokaa ajallaan?
-Autuas on se palvelija, jonka hänen Herransa tullessaan [_erkkomai --
-saapuessaan_] tapaa näin tekemästä. Totisesti sanon minä teille: "hän
-asettaa hänet kaiken omaisuutensa yli!" Koko äärettömän kallis totuuden
-varasto on avattava sellaisille uskollisille palvelijoille, jotta he
-voisivat asestaa ja varustaa ja ravita koko uskon huonekuntaa.
-
-Mutta, jos palvelijan sydämen suhde ei ole oikea, tulee hän sanomaan:
-Minun Herrani viipyy [_ei ole saapunut_] ja alkaa ehkä lyödä [sortaa ja
-vastustaa] kanssapalvelijoitansa [niitä, jotka ovat erimieltä hänen
-kanssaan; jotka selittävät päinvastoin: -- Minun Herrani ei viivy, vaan
-_on tullut, on läsnä_.] Sellaiset voinevat syödä ja juoda kohtuuttomien
-kanssa [juopua maailman hengestä]; mutta sen palvelijan Herra on tuleva
-[kreik. heko -- on saapunut] sinä päivänä, joka ei ole odotettu, ja
-sinä hetkenä, jona se palvelija _ei tiedä_, ja on hakkaava hänet pois
-[ottava pois häneltä hänen etuoikeutensa olla yksi niistä
-palvelijoista, jotka antavat ruokaa ajallansa huonekunnalle] ja antava
-hänelle osansa ulkokullattujen kanssa. [Vaikka hän ei ole ulkokullattu,
-vaan oikea palvelija, saa hän, koska hän on uskoton ja raskautettu,
-osansa ulkokullattujen kanssa niissä hämmennyksissä ja vaikeuksissa,
-jotka tulevat Baabelin yli.] "Siellä on oleva itku ja hammasten
-kiristys."
-
-Ylläoleva raamatunpaikka, jos sitä huolellisesti tutkitaan, opettaa
-selvästi, että tämän ajan lopulla tulee olemaan luokka, joka kieltää,
-että Herra _on läsnä_, (ei sitä, että hän joskus tulee, vaan että
-hän on tullut) ja lyö tahi epäystävällisesti vastustaa niitä
-kanssapalvelijoita, joiden on päinvastoin opetettava -- että Herra on
-tullut. Herramme sanoo selvästi kumpiko on uskollinen, totuutta
-rakastava palvelija ja kumpi eksynyt. Tuo uskollinen, jonka hän tapaa
-antamasta ajanmukaista "ruokaa", tulee korotettavaksi ja saamaan
-täydellisemmän hoitajavallan totuuden aarreaitassa ja lisätyn kyvyn
-tuoda sitä sieltä esille huonekunnalle, kun taas uskoton tulee
-vähitellen erotettavaksi ja vetäytyy likempään yhteyteen ulkonaisten
-tunnustajien ja ulkokullattujen kanssa. Ja huomaa, että uskoton tällä
-tavoin hakataan pois tai erotetaan, sillä ajalla, jota _hän ei tunne_
--- elonkorjuu aikana -- kun hänen Herransa todellisesti on _läsnä_,
-hänen tietämättään, etsimässä ja kokoamassa jalokiviänsä. -- Matt.
-13:30; Ps. 50: 5; Mal. 3: 17; Matt. 24: 31.
-
-Olemme tässä seikkaperäisiä ainoastaan näyttääksemme, että Herramme,
-vastaukseksi opetuslasten kysymykseen hänen toisen läsnäolonsa
-tuntomerkeistä, opetti ettei maailma eikä uskottomat palvelijat
-tietäisi siitä mitään, ennenkuin hädän kiivas tuli oli ainakin alkanut.
-Ja uskolliset tulevat ilmeisesti _näkemään hänen olevan läsnä_
-ainoastaan uskon silmillä -- sen kautta, jota ennen on kirjotettu
-heidän opetukseksensa, jotta he käsittäisivät sen, kun aika on tullut.
-Jokainen asia, joka koskee nykyistä totuutta, kuuluu hänen
-"omaisuuteensa" ja uusiin ja vanhoihin aarteisiin, joita Herramme on
-kätkenyt meille ja nyt runsaasti lahjottaa meille. -- Värssyt 45--47.
-
-Sen ohella kun Herramme, näin edeltäpäin merkeistä kertomalla, piti
-yltä kyllin huolta siitä, että Seurakunta voisi tuntea hänen
-läsnäolonsa, kun se aika tuli, vaikkeivät tulisi näkemään häntä
-luonnollisilla silmillä, varotti hän meitä myös huolellisesti
-petoksista, joita nousisi -- petoksista, jotka tulisivat näyttämään
-niin uskottavilta, että ne saattaisivat, jos mahdollista, eksyttää
-valitutkin. Mutta se ei ole mahdollista, sillä kaikki valitut
-vaarinottavat varotuksen vakavasti ja koettavat ahkeruudella tutustua
-hänen läsnäoloansa ennustaviin merkkeihin tarkaten niiden täyttymistä.
-Ne, joilla on toisenlainen mieli, eivät kuulu valittuun luokkaan.
-Ainoastaan voittajat tulevat hallitsemaan Herran kanssa. Näitä petoksia
-on jo olemassa, niinkuin seuraavassa luvussa tulemme näyttämään, ja ne
-eksyttävät monia. Mutta, Jumalalle olkoon kiitos, valitut ovat
-edeltäpäin tulleet varotetuiksi ja asestetuiksi, eivätkä voi tulla
-eksytetyiksi eikä joutua epätoivoon. Vaikkakin pilvet ja pimeys
-ympäröivät häntä, tuntevat he hänen läsnäolonsa ja iloitsevat siitä,
-että heidän vapautuksensa lähestyy. Jos joku sanoisi teille: Katso,
-täällä on Kristus [jossain määrätyssä _paikassa_], älkää uskoko. Ja jos
-he sanovat teille: Katso, hän on erämaassa, niin älkää menkö ulos, tai
-katso, hän on kamareissa, älkää uskoko; sillä niinkuin [samalla tavalla
-kuin] kirkkaasti paistava valo vähitellen tulee ja täyttää maan, _niin
-on hänen läsnäolonsa oleva_. (Matt. 24: 23, 26, 27.) Se tulee, kuten
-edeltäkäsin on sanottu, ilmestymään totuuden valon kautta -- jokaista
-asiaa koskevan totuuden kautta, niinkuin nyt näemme sen niin nopeasti
-ja ihanasti kehittyvän. Vielä muutama vuosi, niin on vanhurskauden
-aurinko täydelleen noussut parantavine sateineen siunatakseen ja
-nostaakseen kuolemaan vajonnutta maailmaa.
-
-Niiden todistuksien perustuksella, joita on esitetty tässä ja
-edellisessä ja seuraavissa luvuissa, voimme aivan empimättä ilmottaa
-sen sydäntä ilahduttavan tiedonannon, että evankelikauden elonkorjuu on
-käsissä, ja että Mestari jälleen on läsnä ylimpänä elonkorjaajana -- ei
-lihassa niinkuin juutalaisten elonkorjuussa, vaan vallassa ja
-kirkkaudessa, "korkealle korotettuna" jumalallisena Kristuksena, jonka
-ihana ruumis nyt on "Isän olennon perikuva", vaikka hänen ihana
-olentonsa on peitetty inhimillisiltä silmiltä. Hän on alkamaisillansa
-vanhurskaudellista hallitustansa; hänen totuuden viikatteensa erottaa
-nisun lusteista; hän kokoo sydämen ja mielen yhteyteen hengellisen
-Israelin kypsät esikoishedelmät; ja pian on valittu "ruumis"
-täysilukuisena hallitseva ja siunaava maailmaa.
-
-Tämä tiedonanto tehdään tässä, jotta lukijalla, kun menemme eteenpäin,
-olisi selvempi käsitys siitä, mitä aikaennustukset eritoten osottavat,
-kun ajanlaskullista tietä tulee näytettäväksi, että elonkorjuun aika
-kaikkine siilien yhdistettyine tapauksineen _nyt_ on tullut, ja että
-kaikki ennustuksien mukaisesti on tapahtumaisillansa.
-
-Siten huomaamme, että nämä aikaennustukset ja koko tuo tarkkuus, jolla
-meille ilmotetaan Herramme ilmestymisen tapaa, ja sitä seuraavia
-asianhaaroja, eivät olleet tarkotetut tekemään maailmaa rauhattomaksi,
-eikä tyydyttämään tyhjää uteliaisuutta, eikä myöskään herättämään
-nukkuvaa nimiseurakuntaa; vaan ne annettiin, jotta ne, jotka eivät nuku
-eivätkä ole maailmasta, vaan jotka ovat valveilla, vihkiytyneitä ja
-uskollisia ja vakavasti tutkistelevat Isänsä suunnitelmaa, saisivat
-tarpeellisen opetuksen sattuvien tapahtumien merkityksestä, eivätkä
-hapuilisi pimeässä niiden _asioiden_ suhteen, _joita ei millään muulla
-tavalla voi varmuudella tuntea_ -- nim. elonkorjuun, suuren
-Elonkorjaajan läsnäolon, oikean vehnän puimisen ja seulomisen, hädän
-aikana tapahtuvan lusteiden yhteensitomisen ja polttamisen y.m.
-suhteen.
-
-
-
-Pilkka ennustettu.
-
-
-Apostoli Pietari kertoo mitenkä muutamat uskottomista palvelijoista ja
-ulkokullatuista tulevat esiintymään pilkkaajina Herran läsnäolon
-aikana, aivan kuten pilkattiin Noan päivinä (2 Piet. 3: 3, 4, 10, 12.)
-Huomaa, että Apostoli kirjotti Seurakunnalle, ja että ne pilkkaajat,
-joista hän kertoo, ovat nimiseurakunnassa ja tunnustavat olevansa
-innostuneita Herran työstä ja suunnitelmasta ja sellaisia siis, jotka
-uskovat, että hän _joskus on tuleva_. Se pilkkaaminen, josta kerrotaan,
-kohdistuu juuri esilläolevaan asiaan ja esiintyy, kuten me saamme
-nimikristityiltä kuulla ja tulemme kuulemaan, milloinka vaan Herraa
-mainitaan ja elonkorjuutyötä esitetään. Kristityt ylipäänsä, kunnes
-ovat asiaa tutkistelleet, kuvittelevat kirjaimellista tulta, pasuunia,
-ääniä j.n.e., ja että he saavat nähdä Herran tulevan alas pilvissä
-loistavalla aineellisella ruumiilla. Kun he silloin kuulevat puhuttavan
-hänen näkymättömästä _läsnäolostansa_, eivät he malta, kun ovat niin
-kiinni maallisissa suunnitelmissansa ja maailmanhengen juovuttamia,
-tutkia asiaa, jota pitävät varmana, vaan sivuuttavat kysymyksen
-tutkimiselle arvottomana.
-
-Se on juuri tällaista luokkaa, jotka tunnustavat olevansa kristittyjä,
-jota apostoli tarkottaa, sanoessaan: "Viimeisinä päivinä
-[evankelikauden viimeisinä vuosina -- elonkorjuuaikana] tulee
-pilkkaajoita, jotka vaeltavat omien himojensa [suunnitelmiensa,
-tieteisoppiensa j.n.e.] mukaan sanomaan: '_Missä_ on lupaus hänen
-_parusiastansa_ [läsnäolostansa]? Sillä onhan siitä asti, kun isät
-nukkuivat pois, kaikki pysynyt niinkuin se on ollut luomisesta alkaen'."
-Kun heitä muistutetaan Herramme lausunnosta (Matt. 24: 37--39; Luuk.
-17: 26), että _hänen päivinään_, hänen _läsnäolonsa_ päivinä kaikki
-menisi entistä menoaan; ja että, niinkuin Noan aikana, ihmiset
-söisivät, joisivat, naisivat, istuttaisivat ja rakentaisivat; ja että,
-niinkuin silloin, maailma _ei tietäisi_ hänen läsnäolostansa, eikä
-ymmärtäisi lukea niiden suurien ja pian tapahtuvien muutoksien
-merkkejä, jotka ovat kynnyksellä, on heillä liian suuri kiire
-ottaakseen todistus huolellisen tarkastuksen alaiseksi ja jatkavat
-pilkkaamista.
-
-Ah, sanoo Pietari, he unohtavat sen suuren muutoksen, joka tapahtui
-Noan päivinä; ja sitten kuvailee hän tulella sitä valtaavan ahdistuksen
-hyökyaaltoa, joka pian on vyöryvä koko maailman yli ja perinpohjin
-kaatava kumoon kaikki maalliset ja kirkolliset hallitukset [taivaat]
-saaden koko yhteiskuntarakennuksen [maan] sulamaan -- ja jättäen
-jälkeensä anarkiiaa ja yhteiskunnallista sekasortoa, jota on kestävä
-kunnes uudet taivaat [uusi hallitusvalta -- Jumalan valtakunta] ovat
-täydellisesti pystytetyt, samoin kuin uusi maa [uusi yhteiskunta
-järjestettynä uudelle ja paremmalle, rakkauden ja tasa-arvoisuuden
-oikeudenmukaiselle perustukselle]. Apostoli huomauttaa sitten (värssy
-8) että tämä Herran _läsnäolon_ päivä, jota Seurakunta niin kauvan on
-toivonut ja odottanut, on tuhatta vuotta kestävä päivä -- Kristuksen
-hallituksen tuhatvuotiskausi.
-
-10:ssä värssyssä vakuuttaa hän meille, että "Herran päivä _on tuleva
-[kreik. heko] niinkuin varas_" [huomaamatta, salaa; se tulee olemaan
-läsnä toisten pilkatessa ja lyödessä niitä kanssapalvelijoita, jotka
-ilmottavat totuuden]. Apostoli kehottaa sen jälkeen pyhiä pysymään
-erillään maailmasta; ettei politiikka, rahanansio j.n.e. saisi niellä
-heitä, vaan että he kiinnittäisivät pyrkimyksensä korkeampiin asioihin.
-Hän sanoo: "Kun nyt Jumalan suunnitelman mukaisesti nykyiset maalliset
-suhteet ovat ainoastaan hetkellisiä ja tulevat pian antamaan tilaa
-paremmalle järjestykselle, millaisia tuleekaan meidän olla, kaikessa
-pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa? _odottaen_ [engl. Raam.
-_tarkastaen_] Jumalan päivän läsnäoloa [_parusiaa_]" -- etsien
-todistuksia (merkkejä) siitä, että hän on tullut.
-
-Ja, kiitetty olkoon Jumala, hän on niin yltäkyllin pitänyt huolta
-meistä, että kaikki hurskaat, jotka _odottavat_ sitä päivää, tulevat
-tietämään siitä ennenkuin vihan tuli täydellisesti puhkeaa. Paavalin
-kautta vakuuttaa hän meille, ettei ketään valon lapsista jätetä
-pimeyteen, niin että se päivä tulisi heidän ylitsensä äkkiarvaamatta.
-(1 Tess. 5: 4.) Me näemme siis vaikka jo olemmekin Herran _läsnäolon_
-päivässä ja suuren hädän tulen alussa, että tulee käymään kuten
-kuvauksellisesti on näytetty (Hm. 7: 1--3.) Myrskyä pidetään aisoissa,
-kunnes Jumalan uskollisten lasten "otsaan on painettu leima", s.o.
-kunnes nämä ovat olleet tilaisuudessa saamaan selvän ja oikean
-käsityksen _ajasta, läsnäolosta_ y.m., joka ei ainoastaan tule antamaan
-heille lohdutusta, ja olemaan heille suojana, vaan tulee myös olemaan
-_tunnusmerkkinä_, leimana eli todistuksena heidän lapseudestansa, johon
-Herramme viittasi, kun hän lupasi, että pyhä Henki uskollisille
-"_tulevaiset_ ilmottaisi" -- Joh. 16: 13.
-
-Muutamat käsittävät kirjaimellisesti Pietarin lausunnon, että "taivaat
-hehkuen hajoavat ja katoavat ryskeellä", samoinkuin apostoli
-Johanneksen kertomuksen Ilmestyskirjassa samasta tapauksesta,
-samantapaisella kuvauksella: "Taivas poistui niinkuin kirja, jota
-kääritään kokoon." Luulisi kumminkin yhden ainoan silmäyksen ylöspäin
-tuhansiin tuikkiviin tähtiin, jotka loistavat miljoonien peninkulmien
-avaruudessa, pelkkää tyhjyyttä välillänsä, jota ei voi kääriä kokoon
-eikä sytyttää tuleen, tuokiossa todistavan tarpeeksi vakuuttavasti
-sellaiselle, että ovat erehtyneet, kun pitävät näitä lausuntoja
-kirjaimellisina -- vakuuttaen heitä, että heidän odotuksensa
-kirjaimellisesta täyttymisestä on aivan mahdoton.
-
-Siten on Jumala pitänyt salassa ihmiskunnalta, pasuunien,
-äänien, tulen y.m. kuvien kautta, tiedon (joka ei ollut aijottu
-maailmallismielisille, vaan ainoastaan vihkiytyneiden pyhien "pienelle
-laumalle") elonkorjuusta, Herran läsnäolosta, hänen hengellisestä
-valtakunnastansa j.n.e.; ja kumminkin järjesti hän ne niin, että ne,
-kun aika tulisi, tulisivat puhumaan selvästi ja painavasti sille
-luokalle, jolle hän tämän tiedon oli aikonut. Ja samoin kuin
-ensimäisessä tulemisessa, saatetaan nytkin sanoa samanlaiselle
-vihkiytyneelle luokalle toisen tulemisen aikana: "Teille Jumalan
-valtakunnan salaisuus on annettu, mutta noille ulkopuolella oleville
-kaikki tulee vertauksissa -- kuvauksissa ja himmeissä lauseissa --
-jotta, vaikka onkin Raamattu edessänsä, sitä ei muut kuin vihkiytyneet
-todellisesti voisi nähdä ja ymmärtää." -- Mark. 4: 11, 12.
-
-Maailma ei ole tietämätön niistä ennen kuulumattomista seikoista ja
-tapauksista, joita nykyaikana tapahtuu, ja niiden enentyvästä
-merkillisyydestä vuosi vuodelta; mutta kun he eivät näe tuota
-suuremmoista päämäärää, täyttää tämä kaikki vaan heidän mielensä
-synkillä aavistuksilla tulevasta pahasta. Niinkuin oli ennustettu,
-ovat he peloissansa, odottaen sitä, joka on tuleva maailman yli; sillä
-nyt jo ovat taivaan vallat (nykyiset hallitsevat vallat) alkaneet
-järkkyä.
-
-
-
-Profeetallisen ketjun yhdistäminen.
-
-
-Edellisessä luvussa esitimme todistuksia, joista ilmeni, että "pakanain
-ajat", tahi heidän valtuutensa, tulevat täydellisesti päättymään kohta
-v:n 1914 jälkeen, ja että ne kaikki silloin ovat kukistuneet ja
-Kristuksen valtakunta kokonaan pystytetty. Siten on selvästi määrätty,
-että Herran on oltava läsnä ja pystytettävä valtakuntansa sekä
-käytettävä suurta valtaansa musertaakseen kansoja kuten saviastioita;
-sillä "näiden kuninkaiden päivinä" -- ennen heidän kukistumistansa --
-s.o. ennen vuotta 1914 -- on taivaan Jumala pystyttävä valtakuntansa.
-Ja se _on musertava ja hävittävä kaikki muut_. (Dan. 2: 44.) Ja
-yhtäpitävästi tämän kanssa näemme ympärillämme todistuksia siitä, että
-nykyisten hallitusten lyöminen, järkyttäminen ja kukistaminen on
-alkanut, valmistuksena sen valtakunnan pystyttämiselle -- vahvalle
-hallitukselle -- "joka ei voi järkkyä."
-
-Seuraavassa luvussa esitetään Raamatun todistus siitä, että 1874 oli
-Ennalleenasettamisaikojen alkamisen ja siis Herramme palaamisen oikea
-vuosi. Siitä vuodesta alkaen on hän toteuttanut lupauksensa niille,
-jotka ovat oikeassa valvomistilassa: -- "Autuaat ovat nuo palvelijat,
-jotka heidän Herransa tullessaan, tapaa valvomasta; totisesti sanon
-teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioitsemaan ja menee ja
-palvelee heitä." (Luuk. 12: 37.) Niin, hän on aukaissut meille
-kirjotukset, osottaen meille totuuden nykyisestä ihanasta luonteestaan,
-hänen tulemisensa tarkotuksen, tavan ja ajan sekä hänen ilmestymisensä
-luonteen uskon huonekunnalle ja maailmalle. Hän on kiinnittänyt
-huomiomme niihin ennustuksiin, jotka selvästi antavat meidän tietää,
-millä kohdalla nykyään olemme ajan virralla, ja näyttänyt meille
-järjestyksen työsuunnitelmassaan tänä elonkorjuun aikana. Hän on ensi
-sijassa näyttänyt meille, että nyt on pyhien korjuu, aika heidän
-täydelliselle kypsymisellensä ja heidän erottamisellensa lusteista, ja
-toiseksi, että nyt on aika maan viinipuun kypsymiselle ennenkuin sen
-hedelmä poljetaan Jumalan Kaikkivaltiaan vihan viinikuurnassa. -- Ilm.
-14: 1--4, 18--20.
-
-Mutta vaikka lukijalle näin ilmotetaan, mitä seuraavassa luvussa
-tullaan todistamaan, ei hänen tule odottaa saavansa nähdä sellaisia
-raamatunpaikkoja, joissa nämä asiat ja vuosiluvut ovat selvästi
-kirjotetut. Päinvastoin on hänen muistettava, että kaiken tämän on
-Herra _salannut_ sellaisella tavalla, ettei sitä ole voitu ymmärtää tai
-oikein käsittää, ennenkuin oikea aika oli tullut, ja silloinkin
-ainoastaan voivat sen ymmärtää hänen vakavat, uskolliset lapsensa,
-jotka pitävät totuutta rubiineja kalliimpana, ja jotka ovat halukkaat
-etsimään sitä, niinkuin hopeata etsitään. Totuutta on, hopean lailla,
-ei ainoastaan kaivettava kaivoksesta, vaan myös puhdistettava,
-erotettava kuonasta, ennenkuin sen arvoa saatetaan käsittää. Se, mitä
-tässä muutamalla sanalla mainitaan, tulee kohta kohdaltaan
-todistettavaksi; ja joskin monet tulevat uskomaan tiedonantojamme
-vaivaamatta itseään hakemalla todisteluja Raamatusta, niin ei
-todellinen totuuden etsijä tule sitä tekemään. Hänen tulee, mikäli
-mahdollista, tehdä jokaisen kohdan, jokaisen johtopäätöksen, jokaisen
-todistuksen omakseen, suoraan Jumalan Sanasta, etsimällä kaikki
-yhdistyspaikat, ja siten on hänen tultava vakuutetuksi esitetyn asian
-todenmukaisuudesta.
-
-Vaikka Herramme hankkii ja palvelijat kantavat esille sitä, jota
-sanotaan "ruokaa ajallansa palvelusväellensä" [uskon huonekunnalle], on
-kumminkin jokaisen, vahvistuakseen siitä, syötävä omasta puolestansa.
-
-
-
-
-KUUDES LUKU.
-
-MAAN SUURI RIEMUVUOSI.
-
-Mooseksen ennustamat "ajat, jolloin kaikki ennalleenasetetaan". --
-Vuosiluku niiden alkamiselle ilmaistu. -- Ne eivät voi alkaa ennenkuin
-suuri Ennalleenasettaja on tullut. -- Todistuksia laista. --
-Vakuuttavia totuuksia profeetoista. -- Johdonmukaisia johtopäätöksiä
-niistä, yksitellen ja yhteisesti tarkastettuina. -- Nykyisten merkkien
-yhtäpitäväisyys näiden kanssa.
-
-
-    Totisesti sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei
-    pienintäkään kirjainta eikä yhtäkään piirtoa katoa laista,
-    ennenkuin kaikki on _tapahtunut_. -- Matt. 5: 18.
-
-Ainoastaan silloin, kun me näemme tyypillisen tahi esikuvauksellisen
-luonteen Jumalan menettelytavassa Israelin suhteen, voimme saada oikean
-käsityksen tämän kansan merkillisestä historiasta, tahi ymmärtää, miksi
-profeetat ja Uuden Testamentin kirjailijat ovat panneet muistiin heidän
-historiansa tarkemmin kuin kaikkien muiden kansojen. Niissä on Jumala,
-niinkuin Uuden Testamentin kirjailijat ovat osottaneet, antanut
-sattuvia valaistuksia suunnitelmistaan sekä Seurakunnan että maailman
-suhteen. Heidän Tabernaakelijumalanpalveluksensa, joka oli niin
-tarkasti määrätty jumalallisesti annetussa laissa, vertavuotavine
-uhrieläimineen ja kaikkine omituisine määräyksineen, heidän juhlansa ja
-pyhäpäivänsä, heidän sabbattinsa ja kaikki heidän uskonnolliset
-menonsa, osottavat esikuvina niitä vastaaviin paljon suurempiin
-todellisuuksiin (antityyppeihin), jotka olivat korkeampia ja
-suuremmoisempia kuin nämä varjot. Ja apostoli Paavali vakuuttaa meille,
-että nämä vastakuvat (antityypit) tulevat olemaan täynnä siunausta
-ihmissuvulle, kun hän sanoo, että laki on vain "_tulevan hyvän_" varjo
-(Hebr. 10: 1; 8: 5; Koi. 2: 17); Herramme vakuuttaessa meille
-yllämainituissa lauseissa, että kaikki se hyvä, jota esikuvataan,
-varmasti tulee täyttymään.
-
-Kumminkin on meidän, tutkistellessamme esikuvia, huolellisesti
-harkittava sitä erehdystä, jonka useat hyväntahtoiset henkilöt tekevät,
-jotka, nähdessään Raamatussa olevan merkillisiä esikuvia, menevät niin
-pitkälle, että he käsittelevät jokaista luonnetta ja tapausta
-Raamatussa esikuvauksellisena joutuen siten väärälle tolalle pelkästä
-uteliaisuudesta ja kekseliäisyydestä. Me emme rakenna niin epävarmalle
-perustukselle, kun tutkimme juutalaisen lain menoja, jotka erityisesti
-ovat annetut esikuviksi ja apostolitkin ovat ne sellaisiksi
-selittäneet. Emme voikaan sivuuttaa näitä esikuvia omistamatta niille
-tarpeellista huomiota ja huolellisesti tutkimatta, mitä ne opettavat.
-Vielä vähemmin voimme omistaa aikaa aprikoimisiin tahi uskomme
-rakentamiseen pelkille arveluille.
-
-Kun Herramme sanoi, ettei ainoakaan kirjain tahi piirre laista
-häviäisi, kunnes se tulisi täytetyksi, niin ei hän ainoastaan
-tarkottanut liittovelvollisuuksien täyttämistä, jotka kuuluivat
-kaikille niille, jotka olivat tämän lakiliiton alaisia, ja jonka
-täyttymyksen hän itse suoritti antamalla oman henkensä heidän
-edestänsä, vaan hän tarkotti jotakin enemmän: hän tarkotti sen lisäksi,
-että kaikki ne siunaukset, jotka siinä olivat esikuvauksellisesti
-lausutut, tulisivat myös varmasti täytetyiksi niiden vastakuvissa.
-
-Kaikissa juutalaisissa menoissa, ei Jumala ole antanut ilmaista
-ainoatakaan tarkotuksetonta esikuvaa tahi sellaista, joka häviäisi
-täyttymättä; ja kaikkien näiden esikuvien pitäminen, suorittaminen
-jatkui, kunnes niiden täyttäminen _ainakin oli alkanut_. Kaikkia
-esikuvia täytyi alituisesti uudistaa, kunnes vastakuva tuli näkyviin;
-sillä esikuvan pitäminen ei ole sama kuin sen täyttäminen. Täyttäminen
-saavutetaan, kun esikuva lakkaa, todellisuuden, vastakuvan korvatessa
-sitä.
-
-Niin tuli esimerkiksi passah-karitsan teurastaminen täytetyksi
-Kristuksen, "Jumalan Karitsan" kuolemassa, ja sen kautta alkoi
-erityinen siunaus vastakuvauksellisille esikoisille, evankelikauden
-uskovaisille. Se siunaus, jota tämä esikuva kuvaa, ei ole vielä
-täydellisesti täyttynyt, vaikka sen täyttyminen alkoi Kristuksen,
-meidän Pääsiäislampaamme kuolemalla. Sillä tavalla näyttäytyy jokainen
-laissa määrätty meno olevan täynnä esikuvauksellista merkitystä. Se
-tarkkuus, jolla jokainen esikuvien yksityiskohta oli suoritettava koko
-juutalaisena aikana, antaa täyden merkityksen Herramme ylempänä
-lainatuille sanoille -- että jokainen pieni asianhaara, jokainen piirre
-ja kirjain, on yhtä tarkasti täytettävä, kuin se oli huolellisesti
-pidettävä lain menoissa.
-
-Tässä luvussa aijomme tutkia sitä esikuvallista piirrettä Mooseksen
-laissa, joka on tunnettu riemuvuoden nimellä, ja näyttää, että se oli
-aijottu esikuvaamaan suurta ennalleenasettamista, ihmissuvun nostamista
-lankeemuksesta, joka tulee toimitettavaksi tuhatvuotiskautena; että se
-rakenteeltaan oli valaistuksena tulevalle ennalleenasettamiselle ja
-että se siinä tavassa, jolla aika sen pitämiselle määrättiin, antaa
-ohjeita profeetallisen ajan laskemiselle, joka, kun se oikein
-ymmärretään ja sovellutetaan, selvästi ilmaisee _ajan vastakuvan
-alkamiselle_, ennalleenasettamiselle. -- Apt. 3: 19--21.
-
-Koska riemuvuosi oli osa laista ja koska sen uudistaminen tahi
-pitäminen ei täytä sitä, ja koska Herramme selitti, ettei esikuva
-voinut hävitä täyttymättä, ja sitäpaitsi, koska tiedämme, ettei
-sellaista, kaiken ennalleenasettamista, jota on ennustettu "kaikkien
-pyhien profeettojen suun kautta maailman alusta" ja jota riemuvuodella
-esikuvattiin, vielä ole tapahtunut, niin tiedämme, että se
-tulevaisuudessa on _täyttyvä_.
-
-
-
-Israelin Riemuvuosi.
-
-
-Riemuvuosi oli levon ja virkistyksen sabbatti sekä kansalle että
-maalle, jonka Jumala heille antoi. Se oli tärkein sabbattien eli
-lepoaikojen jaksossa. [Sana "sabbat" merkitsee _lepoa_.] Heillä oli
-sabbatti-_päivä_ joka seitsemäs päivä; ja kerran vuodessa saavuttivat
-nämä esikuvaukselliset sabbatit klimaksin -- s.o. seitsemää tällaisen
-sabbatin jaksoa, jotka siten tekivät yhteensä neljäkymmentäyhdeksän
-päiväisen aikakauden (7X7=49) seurasi _Riemupäivä_, viideskymmenes
-päivä (3 Moos. 23: 15, 16), juutalaisten kesken tunnettu helluntain
-nimellä. Se oli ilon ja kiitoksen päivä.
-
-Sabbatti-_vuosi_ sattui joka seitsemäs vuosi. Sinä vuonna sallittiin
-maan levätä, eikä mitään laihoja saatu kylvää. Näiden sabbatti- [lepo-]
-vuosien klimaks saavutettiin samalla tavalla kuin helluntai tahi
-viideskymmenes sabbatti-päivä. Seitsemän sabbattivuotta, käsittäen
-seitsemän kertaa seitsemän vuotta tahi neljäkymmentäyhdeksän vuotta
-(7X7=49) tekivät yhden sabbattivuosijakson, ja sitä seuraava vuosi,
-_viideskymmenes vuosi oli Riemuvuosi_.
-
-Tarkastakaamme nyt, mitä Raamattu kertoo siitä ja huomatkaamme, miten
-sopivasti se kuvaa suurta ennalleenasettamisvuosituhatta.
-
-Kun Israelin lapset tulivat Kaanaaseen, jaettiin maa heidän kesken
-arvan kautta heidän heimojensa ja sukujensa mukaan. Senjälkeen saattoi
-menestys enentää, tahi vastoinkäyminen vähentää heidän yksityistä
-omaisuuttaan, miten aina sattui. Jos joku henkilö velkaantui, saattoi
-hän tulla pakotetuksi myymään osansa, jopa koko omaisuutensakin ja
-perheineen menemään orjuuteen. Mutta Jumala piti yltäkyllin huolta
-niistä, joille ei käynyt hyvin: hän piti huolta siitä, etteivät
-sellaiset epäsuotuisat olosuhteet jatkuneet ainaisesti, vaan että
-kaikki heidän keskinäiset asiansa -- velat ja saatavat -- laskettiin
-ainoastaan Riemuvuoteen, jolloin kaikki vapautettiin vanhoista
-velkasitoumuksista j.n.e. alkaakseen uudelleen seuraavaa
-viisikymmenvuosikautta.
-
-[Jotakuinkin samanlainen toimenpide _konkurssilain_ yhteydessä on
-huomattu sopivaksi meidän ajallemme ja maallemme (Amerika), jossa siten
-on annettu tunnustusta samalle periaatteelle. Siitä ei sentähden seuraa
-että velan kuolettaminen joka _viideskymmenes vuosi_ ja juutalainen
-_muoto_ soveltuisivat paremmin meille kuin nykyinen tapa; sillä
-juutalaisiin nähden, eivät aika, asianhaarat y.m. _erityisesti_ olleet
-heitä itseään, heidän hyötyään ja asioitaan varten, vaan olivat ne
-_erityisiä_ profeetallisia kuvauksia ja opetuksia, jotka tarkoittivat
-Jumalan suunnitelmaa ja sen kehitystä tulevaisuudessa.]
-
-Siten oli jokainen viideskymmenes vuosi, joka laskettiin heidän
-tulostansa Kaanaaseen, israelilaisille riemuvuosi, ilon ja
-ennalleenasettamisen aika, jolloin hajaantuneet perheet jälleen
-yhdistettiin ja kadotetut kodit ja tilat annettiin takasin. Eipä
-ihmettä, että sitä nimitettiin Riemuvuodeksi. Jos omaisuutta oli myyty
-velasta, saattoi sellaista myymistä pitää kiinteimistön luovuttamisena
-seuraavaksi Riemuvuodeksi; ja sen myymähinta riippui siitä, oliko
-seuraava Riemuvuosi lähellä tahi kaukana.
-
-Tästä lakimääräyksestä kerrotaan 3 Moos 25: 10--16 ja kuuluu näin: "Ja
-teidän pitää sen viidennenkymmenennen vuoden pyhittämän, ja julistaman
-vapautta maassa kaikille niille, jotka siinä asuvat; sillä se on teidän
-Riemuvuotenne; silloin pitää kunkin saaman takasin oman perintömaansa
-jokainen sukunsa omaisuuden... Jos jotakin myöt lähimmäisellesi,
-taikka ostat jotakin häneltä niin älköön toinen toistansa pettäkö.
-Vaan vuosien luvun jälkeen Riemuvuodesta pitää sinun ostaman
-lähimmäiseltäsi, ja vuodentulon jälkeen pitää hänen sinulle myömän.
-Jota useammat vuodet ovat sitä enemmän korota hinta, mitä harvemmat
-vuodet ovat sitä enemmän alenna hinta; sillä vuoden tulojen luvun
-jälkeen myöpi hän sinulle."
-
-Tämä järjestys, jonka Jumala antoi heille Mooseksen heidän johtajansa
-ja esikuvauksellisen valittajan kautta, oli itsessään siunattu asia,
-mutta se esikuvasi suurempaa siunausta, joka oli Jumalalla mielessä --
-koko ihmiskunnan vapauttamista synnin velasta ja sen ikeestä ja
-orjuudesta, Kristuksen meidän Herramme, tuon suuren välittäjän ja
-Lunastajan kautta, jota Mooses esikuvasi. (5 Moos 18: 15). Juuri tällä
-tavoin esikuvissa, Mooses kirjotti Kristuksesta ja niistä siunauksista,
-jotka tulevat hänen kauttansa (Joh. 5: 46; 1--46) -- tuosta suuresta
-ennalleenasettamisesta ja suuresta Riemuvuodesta, joka on tuleva koko
-katoavaisuuden ikeen ja synnin orjuuden alla huokaavalle ihmissuvulle.
-
-Jos varjo tuotti esikuvaukselliselle kansalle onnea ja iloa, niin on
-todellisuus, todellinen ennalleenasettaminen tuottava ääretöntä riemua
-ja on todellisesti tuleva ihanaksi Riemuvuodeksi kaikelle kansalle --
-koko maailmalle, Israel siihen luettuna, jota maailmaa tämä kansa juuri
-esikuvasi, samoin kuin sen papisto Seurakuntaa "kuninkaallista
-papistoa." Joskaan meillä ei olisi varmoja tietoja siitä, että asia on
-niin, eikö olisi kyllin syytä olettaa, että sama ääretön rakkaus, joka
-piti nuolta Israelin ajallisesta menestyksestä, tuosta "uppiniskaisesta
-kansasta", paljon enemmän huolehtisi koko maailman pysyväisestä
-menestyksestä, maailman, jota Jumala niin rakasti, että hän lunasti
-sen, heidän vielä syntisinä ollessaan. Ja tässä lienee paikallaan
-huomauttaa seikasta, jota myöhemmin tarkemmin osotetaan, että
-niinkuin israelilaiset eräässä suhteessa esikuvasivat uskovaisia
-evankelikautena, niin esittivät he toiselta puolen katsoen, kaikkia,
-jotka tulevana aikakautena uskovat Jumalaan ja jättäytyvät hänen
-johdettaviksensa. Ja juuri siinä merkityksessä me nyt tarkastamme
-heitä. Heidän liittonsa, joka oli vahvistettu härkäin ja kauristen
-verellä, esikuvasi uutta liittoa, joka on vahvistettu parempien uhrien
-verellä, jossa maailman sovinto tulevan ajan suhteen on aikaansaatava.
-Heidän sovintopäivänsä ja syntiuhrinsa, esikuvasivat, vaikka olivatkin
-ainoastaan sille kansalle ja sen syntien edestä, "parempia uhreja" ja
-todellista sovitusta "koko maailman syntien edestä." Mutta huomaa,
-ettei Riemuvuosi ollut Israelin papistolle joka esikuvasi (evankelista
-Seurakuntaa), vaan _ainoastaan yleiselle kansalle_, sillä papisto ei
-saanut mitään omaisuutta, eikä niinmuodoin voinut kadottaa mitään, eikä
-saada mitään takasinkaan. Riemuvuosi oli koko kansalle, paitsi
-pappisheimolle, eikä sentähden esikuvannut niitä siunauksia, jotka
-tulevat Seurakunnan "Kuninkaallisen Papiston" osaksi, vaan
-ennalleenasettamissiunauksia -- maallisia siunauksia --, jotka, kun
-aika on tullut, tulevat kaikkien niiden osaksi, jotka uskovat ja
-seuraavat Jumalaa.
-
-Se, mitä tämä esikuva opettaa, on täydellisesti yhtäpitävä sen
-opetuksen kanssa, jonka saimme tutkiessamme Aikakausien jumalallista
-suunnitelmaa. Se osottaa ilmeisesti "niitä aikoja, jolloin kaikki
-asetetaan ennalleen ja joista Jumala on ammoisista ajoista asti puhunut
-(engl. Raam. kaikkien) pyhien profeettain suun kautta." Mooses oli yksi
-profeetoista; ja tässä puhuu _hän_ erityisesti ihmisen alkuperäisen
-tilan ja vapauden ennalleenasettamisesta, joka niin kauvan on ollut
-kadoksissa, myytynä synnin alle. Esivanhempaimme erehdyksestä
-kadotettiin kaikki: kaikki oikeudet menetettiin ja kaikki tulivat
-Synti-tyrannin orjiksi ja olivat kykenemättömiä vapautumaan.
-Katoavaisuuden orjuus -- kuolema -- on surkealla tavalla rikkonut
-perhepiirin. Kiitetty olkoon Jumala luvatusta lunastajasta! Riemuvuosi
-on kohta käsissä, ja pian saavat Kuoleman vangit ja Synnin orjat
-jälleen alkuperäisen perintönsä maan -- Jumalan lahjan Jeesuksen
-Kristuksen, uuden liiton välittäjän ja vahvistajan kautta.
-
-Vaikka esikuvauksellisena Riemuvuonna saatiin nauttia useista
-vapauksista ja siunauksista heti, meni todennäköisesti suurin osa
-vuodesta asioiden selvittelemiseen ennenkuin kaikki olivat saaneet
-täydelleen takasin vapautensa, oikeutensa ja omaisuutensa. Niin myös
-vastakuvassa, tuhatvuotisessa ennalleenasettamisajassa. Se tulee
-alkamaan perinpohjaisilla uudistuksilla, tullaan huomaamaan oikeuksia,
-vapautta ja omaisuuksia, jotka kauvan ovat olleet kadonneina näkyvistä;
-mutta täydellinen _kaiken sen_ ennalleenasettaminen (tottelevaisille),
-_joka alkujaan on ollut kadotettu_ tulee vaatimaan koko tämän
-ennalleenasettamisajan -- tuhatta vuotta.
-
-Varmaa on, ettei mitään Riemuvuoden vastakuvaa vielä ole ollut; ja
-Herramme lausunnon perustuksella olemme myös yhtä varmat, ettei esikuva
-saattanut hävitä täyttymättä: "Mutta pikemmin taivas ja maa katoavat,
-kuin yksikään lain piirto häviää." (Luuk. 16: 17.) Mutta _näyttää_
-siltä, kuin tämä paikka laista olisi hävinnyt. Totta on, että esikuvaa,
-jota pidettiin säännöllisesti joka viideskymmenes vuosi, niin kauvan
-kun israelilaiset olivat omassa maassaan, ei ole pidetty Baabelin
-vankeuden jälkeen. _Näyttää_ sentähden siltä kuin tämä kohta laista
-olisi "hävinnyt" ilman edes täyttymisen _alkuakaan_. Mitä meidän on
-sanottava tästä Herramme sanojen näennäisestä ristiriitaisuudesta?
-Mutta onko todella niin? Tahi voidaanko löytää Riemuvuoden vastakuvaa,
-joka alkaa siitä, missä viimeksi pidetty esikuvallinen riemuvuosi
-päättyi? Kyllä, vastaamme; selvästi merkitty vastakuva alkoi juuri
-siinä kohdassa ja suuremmassa ja suuremmoisemmassa asteikossa, niinkuin
-vastakuvien laita on. Me näemme todellisesta täyttymisestä, että
-esikuvaan sisältyivät _jaksot_ niin hyvin kuin Riemuvuodetkin, joihin
-ne kohosivat, ja että samaa _menettelytapaa_ (kertolaskua), jonka
-kautta esikuvauksellinen Riemuvuosi saatiin selville, oli käytettävä
-laskiessa aikaa vastakuvallekin -- maan suurelle Riemuvuodelle. Kun
-viimeinen esikuvauksellinen Riemuvuosi oli pidetty ja päättynyt, _alkoi
-se suuri jakso kulua_, jonka päättyessä vastakuvauksellinen Riemuvuosi
-eli ennalleenasettamiskausi oli alkava.
-
-Olemme jo maininneet sabbattiaikojen laskemistavan -- että nimittäin
-kertomalla sabbattia eli seitsemättä päivää seitsemällä (7X7=49)
-saatiin helluntai, näitä seuraava Riemupäivä; ja kertomalla
-seitsemännen vuoden seitsemällä (7X7=49) saatiin se jakso, joka johti
-viidenteenkymmenenteen tahi Riemuvuoteen. Jos me nyt sovellutamme samaa
-periaatetta, on selvää, että tullaksemme suureen vastakuvaan, jota
-etsimme, on meidän kerrottava samalla tavalla Riemuvuosi omalla
-luvullaan -- s.o. kertoa viideskymmenes vuosi viidelläkymmenellä. Siis
-on vastakuvauksellinen jakso tämän kertolaskutavan mukaan, jota meille
-tässä opetetaan, laskettava kertomalla esikuvauksellinen riemuvuosi
-tahi viideskymmenes sabbattivuosi viidelläkymmenellä, samoin kuin
-siihen tullaksemme kerroimme seitsemännen vuosisabbatin seitsemällä. --
-3 Moos. 25: 2--13.
-
-Jos me seuraamme tätä jumalallista ilmotettua laskutapaa, avautuu
-meille ihmeellisiä tuloksia, jotka vakuuttavat meitä, että meillä on
-oikea avain ja että me käytämme sitä niinkuin Hän, joka on laatinut
-tämän jalokivilippaan, on aikonut. Kun kerromme viisikymmentä kertaa
-viisikymmentä, saamme tuon pitkän ajan kaksituhatta viisisataa vuotta
-(50X50=2500) sen suuren _jakson_ pituudeksi, joka alkoi kulua, kun
-Israelin viimeinen esikuvauksellinen Riemuvuosi päättyi ja joka on
-kohoava huippuunsa suuressa vastakuvauksellisessa Riemuvuodessa. Me
-tiedämme, että sellainen jakso on täytynyt _alkaa kulua_, kun esikuva
-lakkasi; sillä jos ei ainoakaan kirjain tahi piirto laissa saattanut
-hävitä ilman että täyttyminen edes alkoi, ei Riemuvuotta -- esikuvaa,
-joka oli paljon enemmän kuin kirjain tahi piirto, todellakin suuri ja
-tärkeä kohta laissa, voitu antaa hävitä, ennenkuin oikea aika oli
-tullut, jolloin sen vastakuva oli alkava. Ettei Riemuvuoden vastakuva
-missään tapauksessa alkanut, kun Israelilaiset lakkasivat pitämästä
-sitä, on selvää. Me voimme siis olla varmat, että suuremmoinen _jakso_
-silloin alkoi _kulua_. Uusi pitkä jakso alkoi silloin, vaikka Israel ja
-koko maailma ovat tietämättömiä sekä siitä, että suuri jakso on ollut
-kulumassa, että siitä suuresta vastakuvauksellisesta Riemuvuodestakin,
-jolla se tulee päättymään. Emme saa odottaa, että tuo suuri
-Riemuvuosien Riemuvuosi on alkava tämän _jakson_ jälkeen, vaan että se
-vastakuvana on ottava viidennenkymmenennen tahi jakson viimeisen
-Riemuvuoden paikan. Vastakuva ei milloinkaan _seuraa_ esikuvansa
-jälessä, vaan ottaa sen paikan samana vuonna. Niinmuodoin on 2500:das
-vuosi, joka tulee olemaan suuri 50:nes riemuvuosi, vastakuva,
-todellinen Riemuvuosi tahi ennalleenasettaminen. Mutta vuoden sijasta
-esikuvassa tulee tämä olemaan suurempi; se tulee olemaan suuren
-tuhatvuotisriemukauden -- tuhatvuotiskauden alku. Aivan samalla tavalla
-on käynyt jokaisen esikuvan täyttymiseen nähden, johon _aikaa_ on
-sisältynyt. Niinpä tapahtui pyhän Hengen helluntaivuodatus
-esikuvauksena helluntaipäivänä -- eli viidentenäkymmenentenä päivänä.
-Kristus, meidän passah-uhrimme kuoli samana iltana, jona
-esikuvauksellinen lammas määräyksen mukaan oli tapettava -- päivää
-aikasemmin tahi päivää myöhemmin ei käynyt päinsä. Samalla tavalla ei
-tässäkään kelpaa vuosi jälkeen tahi vuosi ennen 2500:taa, vuodeksi,
-joka päättää esikuvauksellisen jakson; vaan juuri tämä vuosi,
-alkaen lokakuussa v. 1874 on täytynyt alkaa vastakuvan tahi
-ennalleenasettamisajat.
-
-Esikuvan pitäminen ei voinut lakata ennenkuin alettiin laskea suurta
-(50X50) jaksoa. Se tärkeä kohta, josta meidän on otettava selvää, on
-siis _tarkka vuosiluku_, jolloin Israelin kansa piti viimeisen
-esikuvauksellisen riemuvuoden. Sitten kun tämä vuosiluku on tullut
-varmasti vahvistetuksi, on hyvin yksinkertainen asia laskea suuri jakso
-viisikymmentä kertaa viisikymmentä tahi kaksituhattaviisisataa vuotta
-ja siten lopullisesti määrätä vuosiluku, maan suuren Riemuvuoden --
-kaiken ennalleenasettamisaikojen alkamiselle.
-
-Mutta meidän on valmistauduttava näkemään ainoastaan alkutapahtumia
-tästä äärettömän suuresta tehtävästä, kaiken ennalleenasettamisesta.
-Esikuvauksellisen Riemuvuoden ensimäisinä päivinä toimitettiin
-verrattain vähän; ja samalla tavalla on meidän odotettava näkevämme
-ainoastaan vähän tulevan suoritetuksi suuren tuhatvuotiskauden alussa,
-sen ensimäisinä vuosina. Ensimäinen työ esikuvauksellisena Riemuvuotena
-oli luonnollisesti koettaa ottaa selvää entisistä oikeuksista ja
-omistamisista sekä saada selville, mitä nykyään puuttui. Tehdessämme
-tämän vertailun, on meidän odotettava vastakuvassa juuri sitä, mitä
-näemme ympärillämme tapahtuvan; sillä me olemme jo, kuten kohta
-osotetaan, suuressa vastakuvauksellisessa riemukaudessa, ja olemme
-olleet siinä lokakuusta v. 1874. Mitä näemme ympärillämme? Me näemme,
-että kansa alkaa ruveta etsimään alkuperäistä Jumalan lahjottamaa
-perintöään, ja ottamaan selvää nykyisistä puutteista, oikeuksista
-j.n.e. jolloin monet tietämättömyydessä ja itsekkäisyydessä vaativat
-sellaistakin, joka kuuluu toisille; ja että ne, joilla jotakin on,
-koettavat säilyttää itselleen niin paljon kuin voivat -- joka aiheuttaa
-toraa, riitaisuutta, lakkoja ja työmiesten sulkemista työstä,
-suuremmalla tahi pienemmällä oikeudella ja vääryydellä molemmin puolin,
-kaikki asioita, jotka lopullisesti ovat jätettävät Kristuksen
-tuomittaviksi, niinkuin riitaisuudet lain aikana vietiin Mooseksen
-ratkaistaviksi, ja Mooseksen jälkeen niille, jotka istuivat Mooseksen
-istuimella (Matt. 23: 2.) Lähtekäämme nyt, tietoisina näistä
-johtopäätöksistä ja odotuksista, etsimään sitä vuosilukua, jonka Jumala
-ilmeisesti on kätkenyt meille tässä esikuvassa, "jotta tietäisimme,
-mitä Jumala on meille lahjottanut", ja jota nyt on aika ymmärtää.
-
-Meillä ei ole mitään _suoranaista_ tiedonantoa Raamatussa
-israelilaisten esikuvauksellisten Riemuvuosien pitämisestä, joka
-näyttäisi, mikä oli viimeinen, joka pidettiin. Me pidämme sen
-Riemuvuoden vuosiluvun, joka oli lähinnä ennen Baabelm vankeutta ja
-maan seitsenkymmenvuotista autiona oloa viimeisenä, kahdesta syystä:
-Ensinnäkin se ei voinut olla autiona olemisen jälestä, koska varmaan
-_esikuva_ silloin lakkasi, "katosi", sillä kun maa oli autiona
-seitsemänkymmentä vuotta ja kansa vankeudessa vieraassa maassa, niin
-Riemuvuosi, joka sattui johonkin aikaan näinä seitsemänäkymmenenä
-vuotena, _täytyi jäädä pitämättä_. Tarvitaan ainoastaan silmäys
-nähdäkseen, että käskyt ja määräykset Riemuvuoden pitämisestä eivät
-voineet tulla täytetyiksi, kun he kansana olivat vankeudessa, ja maa
-oli autiona. Siten me näemme, että esikuva katosi joko silloin tai
-ennen tätä autionaoloaikaa. Jälkeenpäin se ei voinut tapahtua. Ja
-milloin tahansa esikuvan pitäminen lakkasikaan, on suuri vastakuvan
-jakso pakosta alkanut vieriä. Yksi ainoa pitämättä jäänyt esikuva
-ilmaisi, että _esikuva oli lakannut_, ja että se jakso, joka johtaa
-vastakuvaan, oli alkanut. Sitäpaitsi eivät israelilaiset Baabelin
-vankeuden jälkeen enää koskaan täydellisesti omistaneet maata; he ja
-heidän maansa ovat siitä asti olleet pakanain vallan alla.
-
-Toiseksi: Jokaisesta tätä ennen sattuneesta vankeudesta pelasti Jumala
-heidät vihollisistansa kyllin ajoissa, jotta he ennättäisivät takaisin
-omaan maahansa pitämään Riemuvuotta, ja siten jatkaakseen sitä
-esikuvana oikeaan aikaan asti, kunnes suurta (50X50) jaksoa alettaisiin
-laskea; sillä heidän edelliset vankeutensa eivät milloinkaan, niinkuin
-näyttää, kestäneet neljääkymmentä vuotta kauvemmin, joten he siis
-riemuvuosijärjestyksen mukaisesti saattoivat tulla vapaiksi ja kukin
-saada takasin perintönsä kunakin Riemuvuonna. Sitäpaitsi, kun kohta
-tulemme näyttämään, että, laskemalla noiden Baabelin seitsemänkymmenen
-autiona olemisen vuoden alusta, suuri jakso päättyy vuotena 1875, tulee
-kaikille selviämään, ettei se voinut alkaa ennen Baabelin vankeutta;
-sillä jos me ajattelemme sen alkaneen ainoastaan yhtä riemuvuotta
-aikasemmin, johtuisi siitä, että jakso päättyisi viittäkymmentä vuotta
-ennen 1875:tä, nim. 1825, ja varmastikaan ei sinä vuonna alkanut mikään
-ennalleenasettamisen Riemukausi.
-
-Siten vakuutettuina, ettei viimeinen esikuvauksellinen riemuvuosi,
-josta suuri (50X50) jakso lasketaan, ollut ennen _eikä voinut olla_
-Baabelin vankeuden _jälkeen_, ja että se siis, joka oli lähinnä ennen
-vankeutta, oli viimeinen esikuvauksellinen riemuvuosi, ja että sen
-_päätyttyä_ suuri hiljainen jakso alkoi kulua, menemme nyt määräämään
-tarkkaa aikaa viimeiselle esikuvaukselliselle Riemuvuodelle,
-seuraavalla tavalla: --
-
-Koska vuosisabbattijärjestelmä oli yhteydessä heidän _maansa_,
-Kaanaan, ja heidän perintö-osansa kanssa, siinä olisi ensimäistä
-neljäkymmentäyhdeksänvuotisjaksoa, joka johti ensimäiseen riemuvuoteen,
-alettava laskea heidän tulostansa Kaanaaseen. Tämä hyvin perusteltu
-otaksuma saa täyden vahvistuksen Herran sanassa: "Kun te tulette siihen
-maahan, jonka minä teille annan, niin maa pitäköön Herralle lepoa.
-Kuusi vuotta pitää sinun peltosi kylvämän, ja kuusi vuotta viinimäkesi
-leikkaaman, ja sen hedelmät kokooman, mutta seitsemäntenä vuonna [tulon
-jälkeen maahan] pitäköön maa Herralle sen suuren lepopyhän, jona ei
-sinun pidä kylvämän sinun peltoasi, taikka leikkaaman sinun
-viinimäkeäsi." Siis alkoi se jakso, jossa oli seitsemän kertaa
-seitsemän, tahi neljäkymmentäyhdeksän vuotta (7X7=49) _heti_ kulua, ja
-viideskymmenes vuosi tulon jälkeen Kaanaaseen oli ensimäinen
-esikuvauksellinen Riemuvuosi.
-
-[Muutamat ovat esiintuoneet sen ajatuksen, että kun kuusi vuotta kului
-sotiin, ennen kuin maan jakaminen päätettiin, ei riemujaksojen
-laskeminen voinut alkaa sitä ennen. Mutta ei, he tulivat maahan, kun
-menivät Jordanin yli, ja käsky kuuluu: "Kun te tulette siihen maahan",
-eikä: Kun te olette jakaneet maan. Maa jaettiin pala palalta näiden
-kuuden vuoden aikana, mutta he eivät saaneet _omistaa_ koko maata näinä
-vuosina, eikä jonkun aikaa sen jälkeenkään -- ennenkuin viholliset
-olivat karkotetut, joka ei eräissä suhteissa koskaan tapahtunut. (Katso
-Josua 18: 2, 3; 17: 12, 13; 23: 4, 7, 13, 15). Siis jos olisivat
-jättäneet jaksojen laskemisen alottamisen kunnes täydellisesti olisivat
-omistaneet koko maan, eivät he milloinkaan olisi voineet sitä alkaa.]
-
-Me näemme kääntymällä ajanlaskulliseen tauluun, että 969 vuotta kului
-tulosta Kaanaaseen aina seitsenkymmenvuotiseen autiona oloon asti.
-
-    Maan jakamiseen.............   6 vuotta
-    Tuomarien aikakausi......... 450   "
-    Kuninkaiden aikakausi....... 513   "
-                        Yhteensä 969   "
-
-Me saamme tietää montako riemuvuotta olivat pitäneet siihen asti
-jakamalla 969 vuotta 50:nellä. Viisikymmentä sisältyy yhdeksäntoista
-kertaa 969:sään, joten se siis oli riemuvuosien luku, ja jälellä olevat
-19 vuotta ilmottavat meille, että yhdeksästoista, joka oli viimeinen
-esikuvauksellisista Riemuvuosista, oli juuri yhdeksäntoista vuotta
-ennen maan autiona olemisen ja heidän, Baabelin vankeudessa olonsa
-alkua, ja yhdeksänsataaviisikymmentä vuotta Kaanaaseen tulon jälkeen.
-
-Siis silloin, tasan yhdeksäntoista vuotta ennen heidän maansa
-"seitsenkymmenvuotista autiona oloa" viimeisen riemuvuoden --
-yhdeksännentoista loputtua -- _alettiin laskea_ suurta 2500 vuoden
-(50X50=2500) jaksoa; ja tulee olemaan aivan yksinkertainen asia saada
-selville, milloin nämä 2500 vuotta päättyivät ja milloinka siis
-kahdestuhannesviidessadas vuosi, suuren vastakuvauksellisen riemuajan
-alkaminen, alkoi. Niinkuin seuraa: --
-
-    Viimeisestä tahi yhdeksännestätoista
-    Riemuvuodesta maan autionaolemiseen................  19 vuotta
-    Autiona olemisen aika..............................  70   "
-    Siitä ajasta, jolloin Kyyro asetti Israelin kansan
-    ennalleen, siihen vuoteen, jota nimitetään A.D.
-    (Anno Domini -- Herramme vuosi).................... 536   "
-                                                       ____
-    Siis heidän viimeisestä riemuvuodestaan vuoteen 1 . 625   "
-    Niiden vuosien lukumäärä, joita tarvitaan v:sta 1
-    täyttämään 2500 vuotisjaksoa...................... 1875   "
-    Viimeksi pidetystä Riemuvuodesta --                ____
-                                              Yhteensä 2500   "
-
-Siten huomaamme, että _kahdestuhannesviidessadas_ vuosi alkoi v. 1875
-alussa, joka juutalaisen porvarillisen ajan mukaan laskettuna (3 Moos.
-25: 9) alkoi noin lokakuussa 1874. Jos siis suuri riemuaika olisi
-kestänyt vaan _yhden vuoden_, olisi se, esikuvansa lailla, alkanut
-lokakuussa 1874, 2499 vuoden lopulla, ja päättynyt lokakuussa 1875.
-Mutta tämä ei ole esikuva, vaan todellisuus: se ei ollut _riemuvuosi_,
-vaan vastakuvauksellinen aika _kaiken ennalleen asettamisen tuhatta
-vuotta_, jotka alkoivat lokakuussa 1874.
-
-Siten näemme, ettei Israelin Riemuvuosi ainoastaan selvästi ja
-nimenomaan esikuvannut suuria "_kaiken ennalleenasettamisaikoja_,
-joista Jumala on puhunut kaikkien pyhäin profeettainsa suun kautta
-maailman alusta asti", vaan ilmaisee myöskin sen laskemistapa yhtä
-selvästi vuosiluvun maan suuren Riemuvuosikauden alkamiselle. Jos emme
-omaksu näitä päätelmiä, emme huomaa muuta vaihtoehtoa, kuin että tämä
-esikuva hävisi täyttämättä, vaikka Herramme mitä varmimmin sanoi, ettei
-niin voinut käydä -- että maan ja taivaan olisi helpompi hukkua kuin
-ainoankaan kirjaimen tahi rahdun häviäminen täyttymättä. (Matt. 5: 18.)
-Me omaksumme ne tosiasiat, jotka tällä tavalla ovat jumalallisesti
-ilmotetut, miten hämmästyttäviä ne johtopäätökset ovatkaan, jotka
-niistä järjellisesti täytyvät johtua.
-
-Mutta mitkä ovat ne päätökset, joihin näistä Raamatun opetuksista
-tullaan? Ajatelkaamme järjen kannalta, mitä tästä täytyy seurata, ja
-katselkaamme sitten, antavatko toiset Raamatun paikat tukea, taikka
-vastustavatko ne näitä johtopäätöksiä. Ensiksi päätämme, että kun hetki
-on tullut ennalleenasettamisaikojen alkamiselle, niin silloin on hetki
-myös tullut _suuren ennalleenasettajan_ läsnäololle, Tämä olisi hyvin
-järkevä väitös, mutta siitä tulee paljon enemmän kuin väitös, kun
-apostolin varma, henkeyttämä lausunto vahvistaa sen sanoessaan: "_jotta
-(kun_ engl. Raam.) Herran [Jehovan] kasvoilta, _koittaisi virkistyksen
-ajat_... ja hän lähettäisi teitä varten määrätyn Kristuksen Jeesuksen.
-Hänet oli taivaan otettava vastaan ja pidettävä niihin aikoihin asti,
-_jolloin kaikki asetetaan kohdalleen (ennalleen)_ ja joista Jumala on
-ammoisista ajoista asti puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta." --
-Apt. 3: 19--21.
-
-[Se ajatus, joka on pohjana tälle lausetavalle, on tavallinen meillä ja
-oli paljon tavallisempi itämaalla muinoin; kasvonsa näyttäminen oli
-merkki hyväntahtoisuudesta, ja selkänsä kääntäminen oli epäsuosion
-merkki. Niin oli kirjotettu Herrastamme ensimäisessä tulemisessa, että
-"me peitimme kasvomme" häneltä, s.o. hävettiin eikä tahdottu tunnustaa
-häntä. Samalla tavalla sanotaan Jehovasta, "ettei hän tahtonut katsella
-syntiä" ja peitti kasvonsa syntiseltä. Mutta nyt, kun _lunastushinta_
-on maksettu, odottaa Jehova määrättyä aikaa, ollakseen armollinen.
-Silloin hän ei enää tule olemaan epäsuosiollinen ihmisille, eikä
-kohtele heitä syntisinä, kääntäen selkänsä, vaan tulee lähettämään
-heille virvotusta kasvoistansa, suosiotansa, ja tulee lähettämään
-Jeesuksen, asiamiehensä kaiken ennalleenasettamisessa. Sama ajatus on
-englantilaisessa laulussa: "Käännä kasvosi puolemme, niin kaikki on
-valoisaa".]
-
-Ainoastaan tässä henkeyttämässä lausunnossa, on meillä selvä todistus,
-että _hetki on tullut_ Herramme toiselle tulemiselle, kun _hetki oli
-tullut_ ennalleenasettamisaikojen alkamiselle, s.o. lokakuussa 1874,
-niinkuin riemuvuosijärjestelmästä ilmenee. Näyttää todella olevan
-epäilemätöntä, että Riemuvuosi, kaiken muunkin tavalla tässä
-armotaloudessa järjestettiin "_meidän_ sovitukseksemme, [_meidän_
-opetukseksemme], jotka olemme joutuneet maailman loppuaikoja elämään."
-(1 Kor. 10: 11.) Yksi asia näyttää selvältä -- ellei se ole hyödyksi
-meille, on se tähän asti ollut melkein hyödytön; sillä Raamattu
-ilmottaa meille, etteivät juutalaiset milloinkaan täydellisesti ja
-oikealla tavalla pitäneet esikuvaa, edes yhdeksänätoista ensimäisenä
-Riemuvuonna. (3 Moos. 26: 35.) Heille oli epäilemättä melkein
-mahdotonta hillitä voitonpyyntiään. Se järjestettiin kaikkien
-ennustusten ja esikuvien tapaisesti, epäilemättä heittämään valoa,
-milloin ja missä sitä tarvittiin vanhurskasten tielle -- johtamaan
-Kristuksen ruumiin "jalkoja".
-
-Muistutelkaa nyt, mitä näytettiin edellisessä luvussa Herramme
-palaamisen ja ilmestymisen tavasta, ettette loukkautuisi väärien
-käsityksien johdosta, mitä tähän kohtaan tulee. Muistakaa myös, että
-"niinkuin oli Noan päivinä, niin on myös ihmisen Pojan _läsnäolo_
-[kreik. _parusia_] oleva; sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä
-ennen vedenpaisumista -- -- _eivätkä tietäneet_ -- -- -- niin on myös
-ihmisen Pojan läsnäolo oleva." (Matt. 24: 37--39.) Muistakaa myös, mitä
-me jo olemme oppineet henkeyttämästä lähteestä, että nimittäin
-ainoastaan ne, jotka uskollisesti pitävät katseensa kiinnitettyinä
-vahvaan profeetalliseen sanaan ja rakastavat ja odottavat hänen
-ilmestymistänsä, _saattavat_ huomata hänen läsnäolonsa, kunnes hän
-ilmaisee sen maailmalle "tulen liekissä ja kostaa" -- suuren hädän
-aikana. Se asianhaara siis, ettei _hänen läsnäolonsa ole_ tunnettu eikä
-yleisesti huomattu maailman, eikä edes kristittyjenkään keskuudessa, ei
-millään tavalla vastusta tätä totuutta. Maailma ei usko ennustuksiin,
-eikä luonnollisestikaan saata nähdä mitään sen valossa. Ja haaleat
-kristityt (ja sellaisia on suurin enemmistö) eivät kiinnitä mitään
-huomiota "vahvaan profeetalliseen sanaan"; ja useat, jotka tunnustavat
-valvovansa, lukevat ennustuksia vanhojen ja kauvan suosittujen
-eksytyksillä värjättyjen silmälasien läpi ja surkean taikauskon
-himmentämillä silmillä. Kaikkien sellaisten on mentävä suuren Lääkärin
-luokse saamaan vähäsen nöyryyden silmävoidetta (Ilm. 3: 18) ja kerran
-kaikkiaan heitettävä pois inhimillisten perimätietojen värjätyt
-silmälasit ja kaikki omat ja toisten tieteisopit, jotka eivät ole
-yhtäpitäviä Jumalan Sanan todistuksen kanssa.
-
-Mutta ei maailman tietämättömyys ja epäusko tahi se haalea
-välinpitämättömyys ja ennakkoluuloisuus, jota suuri enemmistö
-kristityiksi tunnustautuvia osottavat, tule olemaan kompastuskivinä
-Jumalan valituille -- niille, jotka yksinkertaisella lapsellisella
-uskolla ottavat vastaan hänen siunatun sanansa todistuksen. Sellaiset
-eivät voi kompastua; eikä myöskään ole mahdollista, että _he_ voisivat
-eksyä. Uskonsa kautta ja Jumalan johtamina tulevat sellaiset voittamaan
-kaikki. Älkää peljätkö, te kallisarvoiset jalokivet, jotka Herra itse
-on valinnut, nostakaa päänne ja iloitkaa, tietäen, että teidän
-pelastuksenne, teidän korotuksenne ja kirkkautenne lähestyy. -- Luuk.
-21: 28; 12: 32.
-
-Toinen asia, jota oli syytä odottaa, jos ennalleenasettamisajat
-todellakin alkoivat 1874, ja jos Herramme toisen läsnäolon aika silloin
-oli tullut, oli se, että niiden, jotka valvoivat, tuli nähdä muutamia
-huomattavia merkkejä siitä, mitä Raamattu sanoo olevan hänen
-läsnäolonsa ajan ensimäisiä toimenpiteitä. Tähän kuuluu evankelisen
-ajan hedelmän korjaaminen, hänen valittuinsa kokoominen (hengelliseen
-yhdistykseen ja yhteyteen) ja ainakin muutamia valmistavia
-toimenpiteitä Kristuksen valtakunnan pystyttämiseksi. Muutamiin näihin
-merkkeihin olemme jo lyhykäisesti viitanneet; mutta tässä kohdassa on
-niin paljon huomattavaa, että me jätämme sen käsittelyn seuraavaan
-lukuun. Seurakunnan elonkorjuu on totisesti jo käsissä. Vehnää
-erotetaan parhaillaan lusteista; ja asiat maailmassa alkavat
-kiireellisesti järjestyä Kristuksen valtakunnan pysyväistä
-pystyttämistä varten. Ennustetut merkit tulevat täydellisesti sillä
-tavalla ja siinä järjestyksessä, jossa niistä on edeltäkäsin sanottu,
-selvästi ilmotettaviksi niille, jotka valvovat; mutta tämän jätämme
-tällä kertaa -- sillä me tahdomme ensin tuoda esille toisia
-profeetallisia todistuksia. Lienee kylliksi tässä sanoa, että
-"viikate" tämän ajan "elonkorjuussa" on totuus, samoin kuin se oli
-juutalaistenkin "elonkorjuussa"; ja "enkelit" eli lähettiläät, jotka
-nyt käyttävät viikatetta, ovat Herran opetuslapset eli seuraajat,
-vaikka muutamat heistä nyt, niinkuin silloinkin hyvin vähän aavistavat,
-sen työn suuruutta, jota _he_ toimittavat.
-
-
-
-Vakuuttavia profeetallisia todistuksia.
-
-
-Vaikka yllämainittu todistus, sellaisena kuin se seisoo, on vahva ja
-selvä, esitämme nyt _profeetallisen todistuksen_, joka vahvistaa sen,
-että aloimme laskea suuren (50X50) jakson oikeasta kohdasta.
-Taivaallinen Isämme tiesi, millä pelvolla ja vapistuksella meidän
-uskomme ottaisi vastaan näitä ylenmäärin suuria ja kalliita lupauksia,
-sentähden hän onkin moninkertaisesti vahvistanut sen jo itsessään lujan
-todistusten ketjun, joka meillä on laissa, antamalla lisätodistuksia
-profeettainsa kautta. Ja meidän kallis Lunastajamme ja Herramme, joka
-ojentaa meille tämän ketjun, ja jonka _läsnäoloa_ tämä todistus osottaa
-meille, näyttää sanovan, kun hän tulee luoksemme tuhatvuotispäivän
-varhaisessa aamusarastuksessa, niinkuin hän kerran sanoi Pietarille
-(Matt. 14: 25--32): "Sinä heikko-uskoinen, miksi sinä epäilet? Tiedä,
-että olen henkiolento, jota eivät ihmissilmät enää näe. Minä ilmotan
-itseni tällä tavoin Sanan lampun valossa ymmärryksesi silmille, että,
-kun tulevina päivinä olen kävelevä maailmanhädän äärettömän
-myrskyisellä merellä, _sinä_ et tarvitsisi peljätä, vaan voisit olla
-turvallisella mielin." Muista, minä se olen, äläkä pelkää sentähden.
-
-Tämä todella ihmeellinen profeetallinen vahvistus, jota nyt lähdemme
-tarkastamaan, oli kätkettynä omaan yksinkertaisuuteensa, kunnes käsitys
-ja sovitus Riemuvuoden esikuvauksellisuudesta, sellaisena kuin se
-ylempänä on esitetty, antoi sille merkityksen.
-
-Sitä seitsenkymmenvuotista ajanjaksoa, jota tavallisesti kutsutaan
-Baabelin _seitsenkymmenvuotiseksi vankeudeksi_, nimitetään Raamatussa
-maan _seitsemäksikymmeneksi autiona olon vuosiksi_. Tästä autiona
-olemisesta oli Jumala jo ennakolta sanonut profeetta Jeremian kautta
-näillä sanoilla: -- "Ja koko tämä maa on oleva autiona ja
-kauhistuksena, ja... saavat palvella Baabelin kuningasta
-seitsemänkymmentä vuotta." (Jer. 25: 11.) "Sillä näin sanoo Herra: kun
-Baabelille on täysin seitsemänkymmentä vuotta kulunut, etsin minä teitä
-ja toteutan teissä minun hyvän sanani, tuottaen teidät tähän
-paikkaan."; (Jer. 29: 10.) 2:ssa Aikak. 36: 17--21 on tämän ennustuksen
-täyttyminen kerrottu; ja syyksi, _miksi_ se juuri oli seitsemänkymmentä
-vuotta ja miksi maa tehtiin kokonaan _autioksi_, mainitaan seuraavaa:
-"Niin hän saattoi heidän päällensä Kaldealaisten kuninkaan
-[Nebukadnesarin, Baabelin kuninkaan]. ... Ja ne, jotka olivat miekalta
-pääsneet, vietiin Baabeliin; ja he olivat hänen ja hänen poikainsa
-orjat siihen asti kunnes Persialaiset pääsivät valtaan: että
-täytettäisiin Herran sana, puhuttu Jeremian suun kautta, -- _siksi kuin
-maa oli maksanut sabbattinsa. Sillä koko hävityksen aikana oli lepo,
-siihen asti kuin seitsemänkymmentä ajastaikaa täytettiin_."
-
-Tästä näemme, että Israel oli laiminlyönyt oikealla tavalla pitää
-sabbattivuotensa, joista Riemuvuodet olivat tärkeimmät. Oli todellakin
-niin erinomaisen ahneelle kansalle vaikea koetus totella taivaallista
-Kuningasta, kun heitä käskettiin antamaan maan levätä, antamaan takasin
-entisille omistajille maapalstoja, jotka olivat ansaitut ja joita oli
-monta vuotta omistettu, ja antaa palvelijoille heidän vapautensa
-takasin -- etenkin, kun tottelevaisuutta vaan käskettiin, eikä
-pakottamalla pakotettu. Jumala oli edeltäkäsin varottanut heitä
-Mooseksen kautta, että jos he olisivat tottelemattomia niitä lakeja
-vastaan, joita he kansana olivat velvoittautuneet tottelemaan,
-rankaisisi hän heitä siitä. Samassa luvussa, jossa hän puhuu
-_seitsemän_ (kerran) _ajan_ rangastuksesta pakanavallan alla,
-sanoo hän heille myös, että jos he laiminlöisivät vuosisabbatit,
-rankaisisi hän heitä siitä _jättämällä heidän maansa autioksi_. (Ja
-_seitsenkymmenvuotinen autiona oleminen_, oli myös todellisesti
-_seitsemän pakana-ajan_ alkaminen, kuten jo on näytetty.) Herran uhkaus
-kuului näin: "Maanne on tuleva kylmille ja kaupunkinne raunioiksi.
-Silloin kelpaa maalle (saa maa) sabbattinsa, niinkauvan kuin se autiona
-on ja te olette vihollisten maalla, -- -- -- _koska_ se ei saanut pyhää
-pitää teidän sabbattivuosinanne, kun te asuitte siellä." -- 3 Moos. 26:
-33, 34, 35, 43.
-
-Jumala salli vähäksi ajaksi heidän puoli tiehen menevää, ja puolesta
-sydämestä lähtevää tottelevaisuuttansa, mutta otti heidät lopulta
-kokonaan pois maasta, teki sen autioksi, ettei sinne jäänyt yhtäkään
-asukasta, ja antoi sille _täyden luvun_ Riemuvuosia -- ei ainoastaan
-niistä, joita he vaillinaisesti olivat pitäneet, vaan myös koko siitä
-määrästä tulevaisuudessa, joka hänen järjestyksensä mukaan oli kuluva,
-kunnes vastakuvallinen Riemuvuosikausi, ennalleenasettamis- eli
-tuhatvuotiskausi oli alkava. Ja koska esikuvauksellisien Riemuvuosien
-_kokonaisluku_, jotka olivat aijotut pidettäviksi ennen vastakuvan
-alkamista, siten todistetaan olleen seitsemänkymmentä, annetaan meille
-vielä toinenkin tapa, jolla voimme laskea ajan vastakuvan alkamiselle.
-Tämän ennustuksellisen ilmotuksen mukainen laskeminen koko riemuvuosien
-luvusta on yksinkertainen ja helppo; ja, niinkuin olemme odottaneetkin,
-käyvät nämä tulokset _täydellisesti_ yhteen niiden kanssa, joita jo
-olemme saaneet lain osottamalla laskutavalla.
-
-Kun koko luku on seitsemänkymmentä, ja Israel piti niistä puolinaisesti
-yhdeksäntoista ennen autiona olemista, seuraa, että jälellä olevat
-viisikymmentäyksi (70-19=51) osottavat ajan viimeistä, Israelin
-vajanaisesti pitämästä riemuvuodesta, suureen vastakuvaan.
-Mutta huomaa tässä eroavaisuutta laskutavassa. Lain vahvistamalla
-laskutavalla laskimme tulevaiset, yhtähyvin kuin menneetkin
-neljäkymmentäyhdeksänvuotisjaksot _lisäämällä_ viidennenkymmenennen eli
-Riemuvuoden; sillä laki esittää asiat sellaisina kun ne olisivat
-olleet, jos israelilaiset olisivat pitäneet ne oikealla tavalla. Mutta
-ennustus kertoo asiat juuri sellaisina, kuin ne todellisuudessa tulevat
-tapahtumaan. Muistakaamme, että nyt tutkimme _profeetallista_
-lausuntoa, ja niinmuodoin on meidän laskettava nämä jaksot sellaisina,
-kuin ne todellisuudessa _ovat olleet_ -- neljäkymmentäyhdeksän vuoden
-jaksoja ilman Riemuvuosia; sillä israelilaiset eivät pitäneet
-ainoatakaan Riemuvuotta heidän yhdeksännentoista Riemuvuotensa jälkeen.
-Yhdeksällätoista ensimäisellä jaksolla oli Riemuvuodet, mutia
-seuraavilla viidelläkymmenelläyhdellä ei niitä ole ollut; meidän on
-siis laskettava viisikymmentäyksi neljäkymmentäyhdeksän vuotista
-jaksoa, tahi 2,499 vuotta (49X51=2499) viimeisestä Israelin kansan
-pitämästä esikuvauksellisesta Riemuvuodesta vastakuvaan. Tämä laskelma,
-ollen kokonaan riippumaton toisesta, päättyy tarkalleen samoin kuin
-ylempänä tarkasteltu lain laskutapa -- lokakuuhun 1874.
-
-Esittäkäämme tämä viimeinen todistus muutamien tähden toisessa muodossa
-seuraavalla tavalla: -- Täysi luku riemukausia, joita Jumala oli
-määrännyt, oli seitsemänkymmentä, kuten selvästi näkyy ilmotuksista
-maan _seitsenkymmenenvuotisen autiona olemisen syystä_. Tämä käsittää
-niinhyvin niitä, joita Israel oli pitänyt tyydyttävällä tavalla, ja
-joita oli, kuten olemme nähneet, yhdeksäntoista, kuin myös niitä,
-joiden sitten piti seuraaman, vastakuvaan asti. Tahdomme nyt laskea ne
-kaikki niiden alusta, tulosta Kaanaseen, ja katsella mihin ne
-päättyvät.
-
-    19 jaksoa Riemuvuosineen (kukin 50 vuotta).........  950 vuotta
-    51 jaksoa ilman riemuvuosia (kukin 49 vuotta)...... 2499   "
-    70 jaksoa käsittävät siis ajan joka on............. 3449   "
-
-Tämä 3499 vuoden aikakausi, laskettuna Kaanaaseen tulosta, päättyy,
-kuten yllämainittukin lokakuuhun vuonna 1874 seuraavasti:
-
-    Kaanaaseen tulosta maan jakamiseen.................    6 vuotta
-    Tuomarien aikakausi kuningas Sauliin...............  450   "
-    Kuninkaiden aikakausi..............................  513   "
-    Autionaolemisen aika...............................   70   "
-    Ennalleenasettamisesta A.D:hen.....................  536   "
-    Vuosien koko luku siihen vuoteen, joka on tunnettu  ____
-    nimellä A.D. (vuosi 1)............................. 1575   "
-    Vuosi A.D. jälestä, joita vaaditaan täyttämään 3449
-    vuoden pituista yllämainittua aikakautta on 1874
-    täyttä vuotta, jotka päättyvät (juutalaisten aikana)
-    lokakuussa,........................................ 1874   "
-    70 jakson aikakausi, kuten yllä on osotettu,
-    riemujärjestelmän alusta Kaanaaseen tullessa
-    kunnes vastakuva, suuri riemukausi eli              ____
-    ennalleenasettamisajat alkoivat lokakuussa 1874.... 3449   "
-
-Johdonmukainen päätös on helposti tehty, jos nämä asiat otetaan vastaan
-jumalallisena järjestelynä. Ja jos ne eivät ole Jumalan järjestämiä,
-mistä ne sitten tulevat? Me emme _lisää_ niitä henkeyttämään Sanaan; me
-ainoastaan löydämme ne _siinä_ kaikessa yksinkertaisuudessaan ja
-ihanuudessaan, ja kaiken muun kallisarvoisen ja runsaan aarreaitasta
-tulevan ravinnon lailla, jota Herramme nyt tarjoaa lupauksensa mukaan
-(Luuk. 12: 37), on tämä ravinto "vahvaa ruokaa" -- jota ei ole
-erityisesti aijottu "pienille lapsille Kristuksessa", vaan
-kehittyneimmille, "joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet"
-(Hebr. 5: 14) erottamaan ja panemaan arvoa tälle ravinnolle "aikanaan."
-Jos nämä asiat eivät ole jumalallista järjestelmää, mistä johtuvat ja
-mitä varten ovat sitten nuo kaksinkertaiset todistukset, jotka
-vastaavat ja vahvistavat toisiansa niin täydellisesti? Tullaksenne
-vakuutetuiksi niiden jumalallisesta järjestelystä, tulee huomata, ettei
-näitä autionaolemisen seitsemääkymmentä sabbattivuotta millään muulla
-paikalla eikä millään muulla tavalla saada käymään yhteen suuren
-Riemukausijakson (50X50) kanssa. Koettakaa sitä. Tutkikaa sitä.
-Otaksukaa _yksi_ ainoakaan joko erehdys tahi muutos niissä
-yhdeksässätoista Riemuvuodessa, joita Israel piti; otaksukaa, että
-kahdeksantoista (yksi _vähemmän_) tahi kaksikymmentä (yksi _enemmän_)
-oli kulunut ennenkuin seitsenkymmenvuotinen autionaoleminen alkoi.
-Laskekaa, ja Te saatte nähdä, ettei näitä _kahta todistussarjaa_, jotka
-niin täydellisesti käyvät yhteen sen todistuksen kanssa, että vuosi
-1875 (alkaen lokakuussa 1874) on ennalleenasettamisaikojen alkamisvuosi
-ja niinmuodoin se vuosiluku, jonka jälkeen voimme tietää, etteivät
-taivaat enää pidätä Herraamme, suurta ennalleenasettajaa, voida
-pakottaa käymään yhteen missään muussa kohden, tekemättä väkivaltaa
-itsellensä, ajanlaskulle ja toisille ennustuksille, joita emme tähän
-asti ole tutkineet.
-
-Jos nämä ajanennustukset opettavat jotain, niin opettavat ne sen, että
-suuri Riemukausi, kaiken ennalleenasettamiskausi, on alkanut, ja että
-jo olemme tuhatvuotiskauden alussa samoin kuin evankelikauden
-"elonkorjuussa" -- jotka ajat tunkeutuvat toistensa alueelle
-neljäkymmentä vuotta -- "vihan päivässä." Olemme jo (vuonna 1888,
-jolloin kirja kirjotettiin), eläneet neljätoista vuotta tätä vihan
-neljäkymmenvuotispäivää; ja varustukset taistelua varten edistyvät
-nopeasti. Samalla menolla kuin nykyään tulevat seuraavat
-kaksikymmentäkuusi vuotta (laskettuna vuodesta 1888) olemaan riittävän
-pitkä aika kaiken sen toimittamiselle "mikä on kirjotettu."
-
-Älköön kukaan lukijoistamme hätiköimällä otaksuko, ettei ympärillämme
-ole ennalleenasettamismerkkejä, taikka, ettei Vanhurskauden aurinko
-vielä kultaa Sionin vartiotorneja ja valaise maailmaa. Ajatelkoon hän
-päinvastoin, että me jo olemme siinä päivässä, jolloin se, mikä on
-salattua, alkaa tulla päivän valoon; ja muistakoon hän, että ensimäinen
-ennalleenasettamistyö oikeastaan on sen vanhan ja lahoneen rakennuksen
-alasrepimistä, joka seisoo sillä paikalla, johon uusi on rakennettava.
-Muista, että hellinkin lääkäri usein ensimäiseksi työkseen aukasee
-haavat, puhdistaa ja sahaakin pois, aina potilaan tilan mukaan, jotta
-parantuminen tapahtuisi sitä perusteellisemmin. Että sellainen
-aiheuttaa tuskaa, ja ettei potilas aina sillä kertaa käsitä sen
-tarpeellisuutta, tuskin tarvinnee kellekään huomauttaa; ja niin on
-suuren Lääkärin, Ennalleenasettajan ja Elämänantajan ja hänen työnsä
-kanssa: hän haavottaa parantaakseen, ja hätä ja seulominen
-Seurakunnassa ja maailmassa on vaan tarpeellista leikkaamista ja
-puhdistamista ja erittäin tärkeä osa ennalleenasettamistyössä.
-
-Esikuvassa oli puhallettava riemupasuunaa, kun Riemuvuosi alkoi,
-ilmottaakseen vapautta maassa sen _kaikille_ asukkaille. (3 Moos. 25:
-10.) Vastakuva aletaan (esikuvauksellisen) "seitsemännen pasuunan" eli
-"Jumalan pasuunan", "viimeisen pasuunan" soidessa. Se on todella suuri
-pasuuna; se ilmottaa vapautta jokaiselle vangille; ja vaikkakin se
-ensin merkitsee monen loppuun kuluneen vaatimuksen ja oikeuden
-luopumista, ja yleistä sekasorron aikaa sekä vanhojen tapojen
-höllentyrnistä, j.n.e., niin on sen täysi sisällys, kun se oikein
-käsitetään, _hyviä uutisia "suuresta ilosta, joka on tuleva kaikille
-kansoille_."
-
-Tämän liikkeen ollessa vielä alussaan, tulee jokainen, joka kuulee
-uuden armotalouden riemupasuunan, vallatuksi jostakin sen monista
-äänistä, eikä lainaa korvaansa enää millekään muulle äänelle. Joku
-huomaa tarpeelliseksi ja anoo uudistuksia hallitustoimissa, seisovien
-sotajoukkojen ja niiden aiheuttamien painostavien verotaakkojen
-poistamista. Toinen anoo ylimystön kunnianimien poistamista ja tahtoo,
-että jokainen mies on saava miehuullisien ominaisuuksien mukaisen
-tunnustuksen. Toiset anovat maanomistusjärjestelmän poistamista ja
-vaativat, että maata niinkuin alussa on omistettava tarpeen ja kyvyn
-mukaan ja siinä määrin kuin haluaa viljellä sitä. Toiset vaativat
-raittiusreformeja ja koettavat kielto- ja muiden lakien kautta, joita
-Seurat lain ja järjestyksen pystyttämiseksi valvovat, kahlehtia sitä
-suurta pahaa, jota juoppoudeksi nimitetään, ja alkavat sitoa niiden
-käsiä, jotka rakkaudesta rahaan ovat valmiit kietomaan, orjuuttamaan ja
-turmelemaan vertaisiansa, jotka, iskien petohampaansa heidän
-heikkouksiinsa ahmivat ja elävät loistavasti heidän verestänsä. Toiset
-perustavat ihmisystävällisiä ja julmuutta vastustavia seuroja
-estääkseen niitä, joilla on siihen tilaisuutta, tekemästä pahaa
-heikoille ja sellaisille, jotka ovat toisista riippuvaisia. Toiset
-perustavat seuroja vastustaakseen pahaa ja turmelevaa kirjallisuutta.
-Toiset perustavat väärennyksiä vastustavia seuroja, tarkastaakseen
-ravintoaineiden väärentämistä ja paljastaakseen, syyttääkseen ja
-rangastakseen niitä, jotka suuremman voiton halusta väärentävät
-ravintoaineita, vieläpä tekevät ne terveydellekin vahingollisiksi.
-Lakeja laaditaan kansan hengen ja terveyden suojelemiseksi.
-Kaivostyömiehien on saatava raitista ilmaa, maksoi mitä maksoikaan;
-heillä täytyy olla kaksi uloskäytävää tulenvaaran tähden. Työmiehet,
-jotka ovat kykenemättömiä auttamaan itseään ja valitsemaan työpaikkoja,
-ovat yleisien lakien huolenpidon esineinä. Heidän palkkojansa ei enää
-voida maksaa milloin työnantaja haluaa ja kauppapuotiosotuksilla, vaan
-laki vaatii nyt, että heidän on saatava palkkansa ainakin joka
-neljästoista päivä selvässä rahassa. Heitä ei enää saa tunkea
-asuntoihin, joissa olisivat alttiita tulenvaaran sattuessa, joko
-palamaan kuoliaiksi tahi hyppäämällä ulos tekemään itsensä
-raajarikkoisiksi koko loppu-ijäkseen; sillä hengenpelastusportaita
-täytyy lain mukaan löytyä, ja jokaisesta kuolemantapauksesta tahi
-ruumiin vammasta, joka on aiheutunut huolimattomuudesta työnantajan
-puolelta, on tämä edesvastuussa, ja voidaan häntä rangasta joko
-sakoilla, vahingonkorvauksella tahi vankeudella. Rikkaita yhdistyksiä,
-jotka omistavat rautatie- ja höyrylaivaliikenteitä, pakotetaan pitämään
-huolta _kansan_ hengestä ja eduista, köyhien samoin kuin rikkaittenkin.
-Nämä uudistukset ovat tuloksia kansain herättämisestä tiedon ja
-vapauden riemupasuunan kautta, eikä niitä voida laskea pelkäksi
-hyväntahtoisuudeksi parempiosaisten puolelta. Sillä vaikka kaikki
-ne, suositussa tahi rikkaitten luokassa, joilla on myötätuntoa
-kanssa-ihmisiään kohtaan, ja sellaiset, jotka rakastavat vanhurskautta,
-saattavat iloita näistä alkavista uudistuksista ja tekevätkin sen,
-antavat kumminkin toiset, ja ne ovat enemmistönä, hyvin vastahakoisesti
-perään ja ainoastaan pakosta. Totta on, etteivät sellaiset lait vielä
-ole saavuttaneet mitään täydellisyyttä, eivätkä vielä ole yleisiäkään;
-mutta ne alotteet, joita olemme huomanneet, ilahduttavat sydämiämme ja
-ovat enteinä siitä, mitä on odotettavissa nöyrän ja vaatimattoman
-korottamisesta, ja ylpeän alentamisesta, kun riemujärjestelmät ovat
-täydessä toimessa. Tämä kaikki on osa siitä uudistusliikkeestä, joka
-alkaa maan suuren Riemukauden. Ja vaikka paljon on vaadittu ja paljon
-on vähitellen myönnetty, niin eivät kumminkaan keisarit ja kuninkaat ja
-kuningattaret -- valtiolliset, yhteiskunnalliset, uskonnolliset ja
-raha-asiat -- tahdo alistua tuon suuren tasottamistyön alaisiksi tänä
-riemu- tahi ennalleenasettamisaikana ilman suurta ja vakavaa
-vastustusta, ilman sellaista taistelua, jonka Raamattu näyttää olevan
-oven edessä, ja joka, vaikka onkin vaikea, on välttämätön ja lopulta
-tulee johtamaan hyvään.
-
-Tietämättömät ja kiihkeät ajavat tosin joskus "_vapautta_ maassa"
-mahdottomassa määrässä liian pitkälle; ja kumminkin on kaikki tämä osa
-välttämättömästä riemukiihkosta, jonka tietämättömyys ja sorto
-menneisyydessä ovat aiheuttaneet. Eivät muut kuin Herran "pieni lauma"
-ole tietoisia ennalleenasettamisen valtavasta kannattavuudesta. Nämä
-ovat pienempiä muutoksia, ihmisten vähemmän tärkeiden asioiden kuntoon
-panemista, mutta he näkevät myös sellaista, jota ei voida nähdä muulta,
-kuin Jumalan Sanan kannalta -- että suuren Orjaisännän, Synnin, valta
-tulee riisuttavaksi, että kuoleman vankila tulee avattavaksi, ja
-jokaiselle vangille annettava vapaalippu, joka on allekirjotettu suuren
-Lunastajan ja Ennalleenasettajan, Jumalan Pojan kalliilla verellä,
-Hänen, joka ottaa pois maailman synnin. Iloisia sanomia _tulevat_ nämä
-_olemaan_, ei ainoastaan niille, jotka elävät, vaan myös niille, jotka
-ovat haudoissansa. Ennen tämän suuren Riemukauden loppua saattaa
-jokainen ihmisolento tulla kokonaan vapaaksi, mennä takasin ihmisen
-ensimäiseen tilaan, joka oli "sangen hyvä" ja saada takasin Kristuksen
-kautta kaiken, joka Aadamissa kadotettiin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-        Riemuvuosi.
-
-    Soittaos torvehen.
-    Soi laulu riemun, soi.
-    Kas kaikkein kansojen
-    nyt onnen päivä koi:
-    On Riemuvuosi tullut nyt,
-    koht' synnin valta päättynyt.
-
-    Jeesuksen veri tuo
-    velkamme pyyhki pois.
-    Riemun se myötään suo,
-    jotta vaan laulu sois:
-    On Riemuvuosi tullut nyt,
-    koht' synnin valta päättynyt.
-
-    Karitsaa kiittämään,
-    synnit mi maailman
-    ottaa pois tykkänään.
-    Kuullos siis lauluan:
-    On Riemuvuosi tullut nyt,
-    Koht' synnin valta päättynyt.
-
-    Joukko, mi myytihin
-    hinnatta kuolohon,
-    saa elon takasin.
-    Jeesus sen taannut on:
-    On Riemuvuosi tullut nyt,
-    koht' synnin valta päättynyt.
-
-    Pasuna seitsemäs
-    taivaisen tiedon tuo:
-    Kas aika autuas
-    vapaiksi vangit luo:
-    On Riemuvuosi tullut nyt,
-    koht' synnin valta päättynyt.
-
-
-          Kerran.
-
-    Kerranpa valkeus paistaa.
-    Kerran on rauha vaan.
-    Sielu saa rauhaa maistaa,
-    pimeys kun poistetaan.
-    Taivasta kohti katso
-    kuinka jo kirkastuu!
-    Pilvien kautta loisto
-    silmiisi tunkeutuu.
-
-    Kerranpa tuuli vieno
-    Kuumeesi pyyhkii pois,
-    jotta vaan tuoksu hieno
-    tielläsi aina ois.
-    Kerran ei myrskyt vieri.
-    Kerran on rauha vaan.
-    Kerran ei kyynel kieri,
-    Ei sorra murheetkaan.
-
-    Toivottu valkeus kerran
-    voittavi synkeyden.
-    Tunkeutuu ääni Herran
-    myös kautta hautojen.
-    Ällös sä pelkää yötä,
-    jos kuinka synkkä lie.
-    vaan katso päivän työtä,
-    loistoon, kun koht' sun vie.
-
-    Kerran ei pilvet varjoo.
-    Kerran jo poistuu yö.
-    Sen taivaan Herra tarjoo,
-    hetkensä kun vaan lyö.
-    Poistuvi murheen haamu.
-    Päättyvi synkkä tie.
-    Kerranpa riemun aamu
-    sun täyteen päivään vie.
-
-
-
-
-SEITSEMÄS LUKU.
-
-RINNAKKAISET ARMOTALOUDET.
-
-Juutalainen aika evankeliajan esikuva. -- Merkillinen rinnakkaisuus eli
-vastaavaisuus näiden kahden armotalouden välillä. -- Kuitenkin ovat ne
-erilaiset. -- Kristillisen ajanjakson, vastakuvan, korkeampi etevyys.
--- Lihallisen ja hengellisen Israelin keskinäinen vertailu. -- Tärkeitä
-rinnakkaisuuksia tarkastettu. -- Etenkin ajanrinnakkaisuuksia otettu
-huomioon. -- Lihallisen Israelin suosion aikoja. -- Heidän suosiosta
-erottamisensa aika. -- Ennustuksissa näytetty epäsuosion ajan olevan
-suosion ajan pituisen. -- Apostolinen todistus, että heidän epäsuosion
-aikansa on hengellisen Israelin korkean kutsumisen aika. -- Evankelisen
-ajan pituus siten välillisesti, mutta selvästi näytetty. --
-Raamatullisen ajanlaskun, riemuvuositodistuksen, pakana-aikain ja
-toisien ennustuksien sopusointu sen kanssa, mitä nämä rinnakkaisuudet
-opettavat, on vastaansanomaton, lopullinen ja vakuuttava.
-
-
-Edellisessä on kosketeltu sitä asianhaaraa, että Jumalan menettelytapa
-Israelin kansaa kohtaan oli esikuvauksellista laatua. Kumminkin on
-ainoastaan harvoilla kylliksi käsitystä siitä, miten täydellinen tämä
-esikuva oli. Monet ovat epäilemättä huomanneet, että apostolit, etenkin
-Paavali, kristillisen Seurakunnan opettamisessa usein ottavat huomioon
-eräitä silmiinpistäviä näkökohtia esikuvasta ja vastakuvasta
-juutalaisessa ja kristillisessä armotaloudessa. Mutta apostolin opin
-lähemmästä tarkastelemisesta huomaa, ettei hän käytä ainoastaan
-muutamia hajanaisia kuvauksia juutalaisesta taloudesta, vaan että hän
-terävällä perustelemiskyvyllänsä esittää koko juutalaisen järjestelmän
-Jumalan asettamaksi (jolloin hän kokonaan sivuuttaa vanhimpien
-perimätiedot, jotka eivät kuuluneetkaan tähän järjestelmään) ja
-näyttää, että se kaikissa piirteissään esikuvasi silloin alussaan
-olevaa kristillistä armotaloutta ja selvimmin kuvasi Seurakunnan kulkua
-evankelikaudella, sekä osotti sen ihanaa työtä tuhatvuotiskautena.
-
-Monet arvelevat, että juutalainen ja kristillinen aika itse asiassa
-ovat aivan sama aika, ja että Jumala on alkanut valita kristillistä
-Seurakuntaa aivan ihmisen ensimäisestä olemassaolon ajasta asti. Tämä
-on vaikea erehdys, joka hämmentää ja estää monen totuuden oikean ja
-selvän käsittämisen. Jeesus oli kristillisen Seurakunnan pää ja
-edelläkävijä, joka seurakunta on hänen ruumiinsa. (Ef. 5: 23; Koi. 1:
-24); niinmuodoin ei kenkään ennen häntä voinut olla Seurakunnan
-jäsenenä. Jos joku oli käynyt hänen edellänsä, ei häntä mitenkään
-voitaisi kutsua _edelläkävijäksi_. "Taivaallista kutsumusta" tulla
-hänen kanssauhraajakseen ja lopulta kanssaperillisekseen hänen
-kanssansa ei julistettu menneinä aikoina. (Ef. 3: 2, 5, 6.) Hyvät
-miehet, jotka elivät ja kuolivat ennen lunastuksemme _todellista
-maksamista_ kalliilla verellä, eivät tienneet mitään tästä
-"ylhäisestä kutsusta." Ja koska Jumalan lahjat ja kutsumukset, ovat
-ansaitsemattomia suosionlahjoja, ei heille, jotka kuuluvat toisiin
-aikoihin, tapahdu mitään vääryyttä, kun ei samaa suosiota tarjota
-heille. Suosio niitä kohtaan, jotka elivät menneinä aikoina, samoin
-kuin niitä kohtaan, jotka elävät tulevassa ajassa, oli ja on kutsumus
-maallisiin kunniapaikkoihin ja maalliseen ihanuuteen ja ijankaikkisesti
-kestävään elämään maallisina (ihmis-) olentoina: evankelisen ajan
-suosion ollessa kutsun taivaallisiin kunniavirkoihin ja ihanuuteen,
-_luonnon muuttumiseen_ inhimillisestä jumalalliseen, ja voimaan ja
-valtaan taivaassa ja maan päällä, Kristuksen kanssaperillisinä ja
-apulaisina. Ja koska "Seurakunta, joka siten kutsutaan ulos, erotetaan
-maailmasta ja kehitetään tänä aikana, tulee olemaan Jehovan aseena
-hänen suuren aikakausisuunnitelmansa täydellisessä toimeenpanemisessa
--- suunnitelman, joka käsittää kaikkien etuja, ei ainoastaan
-ihmiskunnan, vaan kaikkien luotujen taivaassa ja maan päällä -- ovat ne
-valmistukset totisesti olleet ihmeellisiä, jotka menneinä aikoina
-tehtiin sen jäsenien kasvattamista ja opettamista varten. Eikä ole
-ollut vähemmän ihmeteltävä se huolenpitokaan, jolla näitä, jotka ovat
-tänä aikana kutsutut jumalallisen kirkkauden _perillisiksi_, on
-kouluutettu, pidetty kurissa, johdettu ja suojeltu pitkällä, vaikealla,
-kapealla tiellä, jonka heidän Herransa ja Edelläkävijänsä ensin avasi,
-ja jonka askeleissa heitä on neuvottu astumaan -- hänen esimerkkiänsä
-seuraten." -- 1 Piet. 2: 21.
-
-Herramme käytti virka-aikansa kolme ja puoli vuotta kootakseen
-Israelista, kouluuttaakseen ja opettaakseen niitä harvoja opetuslapsia,
-joiden tuli muodostaa kristityn Seurakunnan sydän. Kun hän oli
-jättämäisillänsä heidät yksin maailmaan, lupasi hän lähettää heille
-pyhän Hengen, jonka koko aikakautena tuli johtaa Seurakuntaa kaikessa
-totuudessa ja ilmottaa heille tulevaiset ja pitää heillä tuoreessa
-muistissa, mitä hän oli opettanut -- joka lupaus alkoi toteutua
-Helluntaina. On myös kirjotettu, että kaikki enkelit ovat palvelevia
-henkiä lähetetyt niitä varten, jotka saavat autuuden periä (Hebr. 1:
-14), ja että Herramme pitää erityisesti huolta heistä aikakauden
-loppuun asti. (Matt. 28: 20.) Apostolien kaikki kirjotukset ovat
-kirjotetut Seurakunnalle, eikä maailmalle, niinkuin eräät näyttävät
-ajattelevan; ne ovat täynnä _erityisiä_ neuvoja, kehotuksia ja
-varotuksia, jotka ovat tarpeellisia ainoastaan pyhille, jotka tällä
-ajalla vaeltavat kaidalla tiellä. Ja Herramme ilmestyksen, jonka Jumala
-antoi hänelle, kun hän oli mennyt kunniaan sisälle, lähetti hän ja
-osotti [_osotti_ -- esitti merkeissä, esikuvissa, j.n.e.]
-Seurakunnallensa palvelijansa Johanneksen kautta. (Ilm. 1: 1.) Meille
-sanotaan myös, että ne ennustukset, joita pyhät miehet ennen muinoin
-ilmottivat, eivät olleet heitä itseään varten, eikä myöskään muille
-heidän aikanansa, vaan yksinomaan kristillisen seurakunnan opettamista
-varten. -- 1 Piet. 1: 12.
-
-Tässä luvussa aijomme näyttää, että koko juutalainen kansa, koko tänä
-aikana, itsensä tietämättä toimi Jumalan johdon alla, antaakseen meidän
-opetukseksemme esikuvan koko pelastussuunnitelmasta sen kaikissa
-osissa, niinkuin juuri äskettäin näimme sen Riemuvuosien osottavan
-suunnitelman täyttymistä maan kaikkien sukukuntien siunaamisessa.
-
-Käyttämällä hyväksemme totuuden tavara-aitan tavaroita, joita on niin
-runsaasti varattu Seurakunnan hyväksi, ravitsee Jumalan Henki meitä ja
-johtaa meitä vähitellen lähemmäksi ja yhä täydellisempään käsitykseen
-hänen suunnitelmastansa siinä määrässä ja niin pian kun tämä tieto on
-meille tarpeellinen. Ja tästä suuresta varastoaitasta antaa Jumala nyt
-meille paljon erityistä valoa ja erityistä ravintoa, joka meille juuri
-nyt on tarpeen vaatimaa tänä "elonkorjuun aikana" ajan päättyessä.
-Koska Jumala sellaisella tavalla on hellinyt ja runsaasti pitänyt
-huolta kristillisestä Seurakunnasta, enemmän kuin kaikista muista
-ihmisistä menneinä ja tulevina aikoina, miten tärkeä mahtaneekaan hänen
-mielestään tämä tieto olla meille, ja miten innokkaasti meidän onkaan
-käytettävä sitä hyväksemme.
-
-Vaikk'emme tässä luvussa tahi tässä osassa aijo _yksityiskohtaisesti_
-tutkistella esikuvauksellisia piirteitä Jumalan menettelytavasta
-Israelin kanssa, niinkuin se esitettiin todistuksen majassa ja
-temppelissä, ja jumalanpalvelustoimituksissa ja uhreissa, y.m.
-kehotamme nyt lukijaa tarkkaavasti huomaamaan muutamia erittäin selviä
-ja silmiinpistäviä _yhtäläisyyksiä_ juutalaisen ja kristillisen
-armotalouden välillä esikuvana ja vastakuvana; sillä kaikkia sitä, mitä
-Seurakunta todellisuudessa kokee ja toimii, esikuvattiin juutalaisessa
-Seurakunnassa. Ja monet näistä vastaavista piirteistä ovat rinnakkaisia
-ei vaan luonteensa puolesta, vaan myös verrannolliset _aikaankin_
-nähden. Heidän kansallishistoriassansakin ja monen yksityisenkin tähän
-kansaan kuuluvan elämässä löydämme yhtäläisyyksiä, joihin Raamattu
-viittaa. Toisia näistä ovat kristilliset ajattelijat aikoja sitten
-huomanneet, ja toiset ovat jääneet kokonaan sivuutetuiksi. Tässä
-avautuu meille ihana ja hedelmällinen kenttä ajatukselle ja
-tutkimukselle.
-
-Paavali kutsuu juutalaista Seurakuntaa "luonnolliseksi Israeliksi" ja
-kristittyä Seurakuntaa "Jumalan Israeliksi." (1 Kor. 10: 18; Gal. 6:
-16.) Voimme sentähden oikeuden mukaisesti nimittää näitä luonnolliseksi
-Israeliksi ja hengelliseksi Israeliksi. Apostoli huomauttaa myös
-hengellisen huoneen korkeammasta tasosta, kun hän kertoo luonnollisen
-Israelin huoneen [perheen] olevan _palvelijoiden_ ja hengellisen
-Israelin olevan _lasten_ huoneen. (Hebr. 3: 5, 6; Room. 8: 14.)
-Luonnollisen huonekunnan jäsenet olivat hengellisen huonekunnan
-kunnioitettuja palvelijoita eri tavoilla, mutta pääasiallisesti siinä,
-että he tietämättään, Jumalan johdolla, kuvannollisella tavalla
-kuvasivat hengellisiä asioita, jotka, jos niitä oikein tutkitaan ja
-huomataan, tulevat olemaan suureksi siunaukseksi ja valaistukseksi
-lasten huonekunnalle.
-
-Molemmissa tapauksissa on, Jumalan kannalta katsoen, löytynyt sekä nimi
-Israel että todellinen Israel, vaikka ne ihmisten silmissä ovat
-näyttäneet samalta; nimi ja todellisia jäseniä ei ole voitu selvästi
-erottaa ennenkuin heidän aikansa lopussa tahi elonkorjuu-ajassa,
-jolloin se totuus, jonka aika silloin on tullut ja joka silloin tuodaan
-päivänvaloon, toimittaa erottamisen ja ilmaisee ketkä ovat todellista,
-ketkä kuuluvat ainoastaan nimi-Israeliin. Luonnollisesta huoneesta
-sanoo Paavali: "Eivät kaikki ne, jotka polveutuvat Israelista [ovat sen
-nimisiä], ole silti Israel." (Room. 9: 6); ja Herramme antaa
-tunnustuksen samalle ajatukselle, kun hän Natanaelista sanoi: "Katso,
-_todella_ israelilainen, jossa ei ole vilppiä", ja myöskin, kun hän
-elonkorjuu-ajalla erotti todelliset nimi-israelista ja nimitti
-edellisiä arvokkaaksi vehnäksi ja jälkimäisiä ainoastaan ruumeniksi --
-vaikka, suhteellisesti, vehnää oli ainoastaan kourallinen ja ruumenet
-käsittivät melkein kaikki, jotka kuuluivat siihen kansaan.
-Samanlaisessa tapauksessa ja samanlaisella kuvauksella esitetään
-hengellisen Israelin nimi- ja todellisia jäseniä evankelikautena; ja
-heidän erottamisensa on myös elonkorjuussa, evankelikauden lopulla.
-Silloin tulee ainoastaan vehnä, suhteellisesti pieni luku, "pieni
-lauma" -- erotettavaksi hengellisen nimi-Israelin suurista joukoista,
-kun suuri enemmistö, joka on lusteita eikä oikeata vehnää, tulee
-hyljättäväksi arvottomina parhaimmalle suosiolle, johon he olivat
-kutsutut, eivätkä tule laskettaviksi Herran jalokivien joukkoon. --
-Room. 9: 27; 11: 5; Luuk. 12: 32; Matt. 3: 12; 13: 24--40.
-
-Luonnollisen Israelin pää oli Jaakob, lisänimellä Israel (ruhtinas); ja
-hän perusti _kahdentoista_ poikansa kautta sen huoneen, joka kantoi
-hänen nimeään, Jaakobin huoneen, _Israelin_ huoneen. Niin on
-hengellisen huoneenkin: sen perustaja Kristus, perusti sen
-_kahdentoista_ apostolinsa kautta; ja tämä huone kantaa myös
-perustajansa nimeä -- Kristillinen Seurakunta. Aikaan nähden kutsui
-Jumala luonnollisen Israelin ensin, mutta mitä tulee suosioon ja
-toteutumisen aikaan nähden, tulee hengellinen Israel ensimäiseksi.
-Siten tulevat ensimäiset viimeisiksi ja viimeiset ensimäisiksi. (Luuk.
-13: 30.) Raamattu osottaa selvästi näitä kahta Israelin huonetta,
-toinen, ollen Aabrahamin luonnollista siementä, toinen Jehovan --
-taivaallisen Isän -- hengellistä siementä, jota Isää Aabraham
-esikuvasi.
-
-Toiset tulevat sokeiksi tärkeille totuuksille sen kautta, että
-otaksuvat nimityksen "molemmat Israelin huoneet" tarkottavan
-luonnollisen Israelin molempia osastoja, maan jakamisen jälkeen,
-Salomonin pojan, Rehabeamin päivinä. Sellaisia tarvitsee ainoastaan
-muistuttaa siitä, että Baabelin vankeuden jälkeen, ennalleen
-asetettaessa Palestiinaan, kaikki israelilaiset, kaikista heimoista,
-jotka silloin olivat vankeina koko meedo-persialaisessa maailman
-valtakunnassa, siihen luettuna Syyria eli Babylonia, saivat vapauden
-palata omaan maahansa, jos niin tahtoivat. (Esra 1: 1--4.) Monet
-uskollisista israelilaisista _kaikista_ heimoista, jotka pitivät
-arvossa Jumalan lupauksia pyhän maan ja pyhän kaupungin yhteydessä,
-palasivat eri kaupunkeihin Palestiinassa. Juudan heimo, pääheimo, jolla
-oli kuninkaan virka, ja jonka alueella Jerusalem, pääkaupunki,
-sijaitsi, otti tietysti johtavalla tavalla osaa sen ennalleen
-rakentamisessa; mutta tämän Baabelista palaamisen jälkeen ei Israel
-enää ollut jaettu kansa, vaan asui yhdessä kuten alusta, yhtenä ainoana
-kansana ja oli tunnettu samalla alkuperäisellä Israel nimellä. -- Katso
-Neh. 11: 1, 20; Esra 2: 70.
-
-Tästä huomautetaan uudelleen Uudessa Testamentissa. Herra ja apostolit
-puhuvat luonnollisesta Israelista niinkuin _yhdestä_ kokonaisesta.
-Paavali sanoo, että _Israel_ tavotteli, mutta että ainoastaan "jäännös"
-huomattiin arvolliseksi. (Room. 10: 1--3; 9: 27; 11: 5--12, 20--25;
-Apt. 26: 7.) Kun Herra sanoi, että hän oli "lähetetty [kaikkien, yhden
-ja saman] Israelin huoneen kadonneiden lammasten luokse"; mutta koska
-hän ei tahtonut sallia opetuslastensa mennä Palestiinan ulkopuolelle
-etsimään heitä (Matt. 10: 5, 6; 15: 24), on selvää, että ne, jotka
-elivät Palestiinassa, edustivat koko Israelia. Pietarikin puhuu
-luonnollisesta Israelista niinkuin _yhdestä_ huoneesta; ja puhuessaan
-Israelin kansalle Jerusalemissa, sanoi hän: "Tietäköön siis koko
-Israelin huone", j.n.e. Jakob puhuu myös kahdestatoista sukukunnasta,
-niinkuin yhtenä kansana. (Apt. 2: 36; Jaak. 1: 1.) Monet kaikista
-heimoista asuivat Palestiinassa ja monet kaikista heimoista asuivat
-ympärillä olevien kansojen keskuudessa. Niinpä tapasi Paavali
-israelilaisia, joille hän saarnasi, melkein jokaisessa kaupungissa,
-jossa hän kävi Vähässä Aasiassa ja Italiassa, mutta heitä pidettiin
-aina samana kansana; ainoa toinen Israel oli hengellinen Israel.
-
-Jumala teki erityisiä liittoja tahi lupauksia näille molemmille
-Israelin huoneille. Kaikki lupaukset luonnolliselle huoneelle olivat
-_maallisia_, kaikkien lupausten ollessa hengelliselle huoneelle
-_taivaallisia_. Vaikka lupaukset luonnolliselle Israelille olivat (ja
-vielä ovat) suurenmoisia ja kallisarvoisia, tunnetaan lupaukset
-hengelliselle Israelille "parempien lupauksien" ja "_suurempien_ ja
-kallisarvoisempien lupauksien nimellä." (Hebr. 8: 6; 2 Piet. 1: 4.)
-Luonnolliselle huoneelle sanottiin: "Jos te nyt minun ääneni kuulette
-ja pidätte minun liittoni, niin olette minulle kallis omaisuus,
-kalliimpi kaikkia muita kansoja, sillä koko maa on minun; ja olette
-minulle papillinen valtakunta ja pyhä kansa." Ja vaikka koko Israel
-vastasi ja sanoi: "Kaikki mitä Herra puhunut on, me tahdomme tehdä"
-(2 Moos. 19: 5--8), eikä sittemmin pitänytkään liittoansa, tulevat
-kumminkin uskolliset heistä, jotka vakavasti ahkeroitsivat
-heikkoudessaan pitämään sitä, "päämiehiksi [ruhtinaiksi] kaikkeen
-_maailmaan_", Jumalan valtakunnan maallisen puolen jäseniä. -- Katso I
-Osa, Luku 14.
-
-Hengelliselle huoneelle sitävastoin kuuluu: "Rakentukaa itsekin
-_hengelliseksi huoneeksi_, pyhäksi papistoksi uhraamaan hengellisiä
-uhreja [sanaa _hengellisiä_ uhreja sanan edessä tässä tekstissä (värs.
-5) ei ole vanhimmassa kreikkalaisessa käsikirjoituksessa --
-Sinailaisessa. Että niin ollen onkin oikein, on aivan selvää, kun
-ajattelemme, ettei ole hengellisiä asioita, joita uhrataan, vaan
-maallisia tahi inhimillisiä etuoikeuksia, oikeuksia j.n.e.], jotka
-Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia... Te olette
-valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, hänen omaisuudekseen
-tullut kansa, julistaaksenne sen täydellisyyksiä, joka on pimeydestä
-kutsunut teidät ihmeelliseen valoonsa; Te, jotka ennen ette olleet
-mikään kansa, mutta _nyt_ olette _Jumalan kansa_." -- 1 Piet. 2: 5, 9,
-10.
-
-Luonnollisella Israelilla oli, Jumalan määräyksestä, käsillä tehty
-todistuksen maja, joka itsessään, sekä kaikissa jumalanpalveluksissaan
-oli esikuvauksellinen. (Hebr. 9: 1, 2, 9, 10.) Mutta hengellisellä
-Israelilla on "_oikea_ [vastakuvallinen] maja, jonka on rakentanut
-Herra eikä ihminen." (Hebr. 8: 2.) Esikuvauksellisen majan palvelukseen
-oli määrätty esikuvauksellinen papisto, jonka päänä oli Aaron, joka
-kantoi esille esikuvauksellisia uhreja esikuvauksellisen kansan
-synneistä ja toimitti esikuvauksellisen puhdistuksen tahi
-vanhurskauttamisen vuosittain. Vastakuvauksellisella majalla on oma
-papistonsa, joka kantaa esille parempia uhreja (Hebr. 9: 23), jotka
-todellisesti ja ainaiseksi ottavat pois maailman synnit. Ja meidän
-Herramme Jeesus on tämän papiston pääpappi -- tunnustuksemme [tahi
-järjestömme] Ylimmäinen pappi -- ja Seurakunnan jäsenet, jotka ovat
-hänen ruumiinsa, ovat alipappeja. Koko nimiseurakunta ei ole tätä
-papistoa -- vaan totinen Seurakunta, uskolliset Kristuksessa
-Jeesuksessa, jotka seuraavat suuren Ylimmäisen pappimme jälkiä
-uhraamisessa.
-
-Toinen, silmiinpistävä piirre tästä Raamatussa huomautetusta
-vastaavaisuudesta esikuvana ja vastakuvana on, että molemmat Israelin
-huoneet (luonnollinen ja hengellinen) vietiin vankeuteen Baabeliin.
-Tämä tulee selvemmin näkyviin kun me seuraavassa luvussa ennätämme
-tarkastamaan "suurta Baabelia, joka on porttojen äiti." (Ilm. 17: 5,
-6.) Tässä kiinnitämme vaan huomiomme vastakuviin. Luonnollinen Israel
-vietiin vankeuteen kirjaimelliseen Baabeliin, joka oli rakennettu
-kirjaimellisen Eufrat virran varrelle, kun sitävastoin evankelikauden
-salaperäinen eli vertauskuvallinen Baabeli, joka vei vankeuteen
-hengellisen Israelin, kuvataan sijaitsevan salaperäisen Eufratin
-varrella. Esikuvassa tulivat temppelin kultaiset astiat poisviedyiksi
-sananmukaiseen Baabeliin ja häväistyiksi siellä; vastakuvassa tulivat
-kallisarvoiset, jumalalliset (kultaiset) totuudet, jotka kuuluvat
-totisen temppelin, Seurakunnan, palvelukseen (1 Kor. 3: 16, 17; Hm. 3:
-12) muutetuiksi kauvas pois paikoiltaan salaperäisen Baabelin
-väärentäminä ja väärin sovittamina. Niinkuin kirjaimellinen Baabeli on
-rakennettu Eufrat virran varrelle, joka oli sen rikkauden ja
-varallisuuden varsinainen avustaja, ja jonka kukistuminen tapahtui
-virran veden poisjohtamisen kautta. Samalla tavalla salaperäinenkin
-Baabeli sijaitsee monien vesien (kansojen ja kansakuntien) keskuudessa,
-on niiden kannattama, ja sen kukistuminen tulee ennustuksien mukaisesti
-sen kautta, että tuki ja kannatus, kansa johdetaan pois sen yhteydestä.
--- Hm. 16: 12.
-
-
-
-Rinnakkaisia aikoja varjon ja todellisuuden -- esikuvan ja vastakuvan
-välillä.
-
-
-Nyt tulemme tämän esikuvauksellisen vastaavaisuuden ihmeellisimpään
-piirtoon, nim. ajankysymykseen, joka jokaisessa kohdassaan todistaa ja
-vahvistaa ne vuosiluvut, joita riemuvuodet ilmaisevat, samoin kuin
-ajanlasku ja ennustettu pakana-aikain päättyminen ilmottavat. Ja juuri
-siitä erityisestä syystä käsitellään tätä ainetta tässä, jotta tämän
-ihmeellisen rinnakkaisuuden varma vakuuttavaisuus lisäisi
-ja vahvistaisi Jumalan lasten uskoa ajankysymykseen hänen
-suunnitelmassansa, jota varten se ilmeisesti oli tarkotettu. -- Hebr.
-9: 9, 23; 10: 1.
-
-Kaikista ennustuksista ja ajantodistuksista ei mikään ole niin
-silmiinpistävä ja vakuuttava kuin tämä. Mitä se opettaa, on
-hämmästyttävää, oman yksinkertaisuutensa tähden, ja tulee vakuuttamaan
-nöyrien sydämiä. Ei siinä kyllä, että luonnollinen Israel kaikkine
-uskonnollisine menoineen oli esikuvauksellinen, vaan oli juutalainen
-_aika_ esikuva evankelisesta _ajasta_. Ne ovat aivan yhtä pitkät ja
-vastaavat toisiansa; niin että, jos me näemme ja käsitämme juutalaisen
-ajan, sen pituuden ja omituisuudet sen elonkorjuussa eli lopulla,
-saatamme tietää evankelikauden, sen vastakuvan, tarkan pituuden, ja
-voimme ymmärtää, mitä ja milloin meidän on odotettava evankelikauden
-elonkorjuussa. Mutta koettakaamme nyt osottaa tämä; sillä vaikka
-voisimmekin yleisien periaatteiden kannalta pitää tämän varmana ja
-sanoa, että koska eri tapauksilla juutalaisessa ajassa on
-vastaavaisuutensa evankeliajassa, niin pitäisi olla _aikaankin_ nähden
-samalla lailla, niin ei Jumala kumminkaan ole jättänyt meitä
-_otaksumaan tätä_, vaan on hän selvästi, vaikka välillisesti,
-ilmottanut tämän meille.
-
-Paavali sanoo meille, että Jumala sulki luonnollisen huoneen suosiosta
-hengellisen huoneen valitsemisen aikana; ja että kun hengellinen huone
-on tullut kokonaan valituksi, tulee Jumalan suosio palaamaan
-luonnolliselle huoneelle. Hän sanoo: "Sillä minä tahdon veljet
-[Seurakunnan eli hengellisen huoneen veljet] -- jottette olisi itse
-mielestänne viisaita -- ilmaista teille tämän salaisuuden, että
-[luonnollista, lihallista] Israelia on osaksi kohdannut paatumus, joka
-on kestävä _kunnes_ pakanat täysilukuisina [Tätä lausetta 'pakanat
-täysilukuisina', ei ole sekotettava aikaisemmin esiintyneeseen
-'pakanain ajat'. Pakanain ajat on se ajanjakso, jonka aikana pakanain,
-niinkuin on näytetty, on sallittu hallita maailmaa, kun 'pakanat
-täysilukuisina' tarkottaa _täyttä lukua_, joka tulee valittavaksi
-pakanoista täydentämään evankelista Seurakuntaa -- joka 'jäännöksen'
-kanssa, joka on valittu israelilaisista, (apostolit siihen luettuina)
-tulee muodostamaan Kristuksen Seurakunnan, pyhän kansan, kuninkaallisen
-pappeuden, Jumalan valtakunnan, ja joille maan valtakunnat ja vallat
-tulevat annettaviksi.] ovat tulleet Jumalan valtakuntaan; niinkuin on
-kirjotettu: [Luvattu] Pelastaja on tuleva Siionista [joka on
-Kristushenkilö -- meidän Herramme, pää, ja jäännös eli harvat
-uskolliset molemmista nimi-Israelin huoneista, jotka muodostavat hänen
-ruumiinsa, Seurakunnan], hän on poistava kaiken jumalattomuuden
-Jaakobista. Ja sillä tavoin on koko Israel pelastuva (sillä tämä on
-oleva minun liittoni heidän kanssaan), _kun minä otan pois heidän
-syntinsä_. Evankeliumiin nähden [korkeaan kutsuun nähden tänä aikana]
-he kyllä ovat vihollisia [hyljättyjä] teidän tähtenne [jotta teillä
-olisi etuoikeus ja perisitte parhaimmat, lupauksien hengelliset osat];
-mutta valintaan nähden [jonka kautta he tulivat valituiksi saamaan
-erityisiä maallisia suosionosotuksia Jumalalta, jotka olivat luvatut
-heidän isälleen, Aabrahamille, ja hänen luonnolliselle siemenelleen],
-ovat he rakastettuja isien tähden; sillä armolahjojaan ja kutsumistansa
-Jumala ei kadu." On varmaa, että mitä Jumala on luvannut, se tulee
-täytettäväksi. Tietäen lopun alunpitäen, ei Jehova milloinkaan tehnyt
-sellaista liittoa, jota hän olisi tarvinnut tahi tahtonut rikkoa. Tässä
-ennustuksessa antaa apostoli meille viittauksen evankelikauden
-pituudesta näyttämällä, että se alkoi luonnollisen Israelin
-hylkäämisellä ja että se tulee päättymään sen ennalleenasettamisella
-suosioon. Jos me yhdistämme Paavalin ja Pietarin lausunnot (Room. 11:
-27 ja Apt. 3: 19, 20) saamme nähdä, että aika suosion palaamiselle
-Israelille tulee olemaan ennalleenasettamisaikojen alkupuolella,
-Herramme toisessa tulemisessa. Paavali sanoo, että suosion palaaminen
-Israelille tapahtui kun Jumala _ottaa pois heidän syntinsä_, jonka
-Pietari sanoo hänen tekevän virvotuksen -- eli ennalleenasettamisen
-aikoina, jotka tulevat silloin, kun Herramme tulee toistamiseen, kun
-eivät taivaat enää kauvemmin pidätä häntä.
-
-Vuosiluvun Herramme toiselle tulemiselle ja ennalleenasettamisaikojen
-alkamiselle olemme jo näyttäneet olevan 1874. Meidän on sentähden
-odotettava näkevämme merkkejä Jumalan suosion palaamisesta
-luonnolliselle Israelille, kohta vuoden 1874 jälkeen; ensimäisenä
-kohtana ennalleenasettamistyöstä. Ja toden totta me olemme nähneet
-suosion alkaneen palata heille. Jokainen uusi esimerkki Israelin
-sokeuden poistumisesta ja Jumalallisen suosion palaamisesta heille on,
-katsottuna apostolisen sanan valossa, uusi todistus siitä, että
-evankelikausi on loppumaisillansa, ja että "pieni lauma" on melkein
-täysilukuinen. Mutta meillä on vielä sen lisäksi todistuksia, jotka
-ilmaisevat _tarkan vuosiluvun_, jolloin suosio on palaava Israelille.
-Niin paljon olemme ainoastaan nähneet, että ajanmäärä luonnollisen
-Israelin hyljätylle tilalle, on erityisen suosion määrä muille,
-tarkottaen kutsua toisia (pakanoita) olemaan kanssaperillisiä
-Kristuksen kanssa, joka kutsu päättyy ennalleenasettamisaikojen
-_alussa_; mutta ei kuitenkaan, (kuten toiset ennustukset osottavat)
-_heti_ tämän ajan alettua.
-
-Mutta pysähdy hetkiseksi -- älköön mitään väärinkäsitystä syntykö tästä
-kohdasta; kun _kutsu_ korkeaan etuoikeuteen saada tulla Seurakunnan
-jäseneksi, Kristuksen morsiameksi ja kanssaperilliseksi lakkaa, ei
-sillä suinkaan ole sanottu, että on varmaa, että kaikki, jotka ovat
-saaneet kutsun, sentähden olisivat arvollisia tulemaan valituiksi;
-"sillä useat ovat _kutsutut_, mutta harvat _valitut_", syystä, että
-ainoastaan harvat täyttävät kutsumuksen ehdot. Eikä se myöskään
-sisällä, ettei muita armonetuuksia tarjottaisi niille, jotka eivät enää
-sen jälkeen saa korkeaa kutsua. Asia on niin, että kun tämä "korkea
-kutsu" lakkaa, niin se on siksi, että aikakausien suunnitelman suuri
-Perustaja on saanut melkein valmiiksi sen osan suunnitelmastaan, joka
-oli aijottu suorittavaksi evankelikautena -- nim. evankelisen
-Seurakunnan, Kristuksen morsiamen, valitsemisen. Kaikkia ihmisiä ei
-kutsuttu tähän korkeaan kunniaan. Erityisesti ilmotetaan meille, että
-Jumalan aikomus oli valita tätä tarkotusta varten ainoastaan rajotettu
-määrä, "pieni lauma", verrattuna ihmissuvun joukkoihin. Kun kylliksi
-monta on kutsuttu ja kutsumisen aika menee umpeen, eikä enää ole
-soveliasta pidentää _tätä_ kutsua toisiin, tulee yhä olemaan
-mahdollista niille, jotka jo ovat kutsutut ja jotka ovat ottaneet
-kutsun vastaan, tehdä kutsumuksensa ja valitsemisensa lujaksi,
-uskollisesti vaariinottamalla liittonsa, joka sisältää kokonaisen
-vihkiytymisen Jumalalle kuolemaan asti; ja tulee heille myös yhä
-edelleen olemaan mahdollisuuksia epäonnistumaankin tässä. Tämä kutsu,
-joka välttämättömästi päättyy, kun tarpeellinen määrä on tullut
-kutsutuiksi, joista suosittu "pieni lauma", "Kristuksen ruumis",
-täydennetään, ei likimainkaan ole Jumalan rakkauden, suosion ja
-kutsumisen rajana. Sen päättyminen tulee ainoastaan sulkemaan
-taivaallisen eli "korkean kutsun." Sillä kun tämä kutsu päättyy, kun
-tämä ovi tilaisuuteen ja suosioon suljetaan, alkaa toinen ovi auveta --
-ovi mahdollisuuteen ja tilaisuuteen astua pyhyyden tielle, ja sillä
-kulkea eteenpäin -- ei jumalalliseen luontoon, johon evankelinen
-Seurakunta kutsuttiin, vaan ijankaikkisesti kestävään elämään ja
-täydellisyyteen ihmisinä. -- Katso I Osaa, lukuja 10 ja 11.
-
-Mutta me tahdomme nyt käsitellä _tarkkaa vuosilukua suosion_
-palaamiselle Israelille, joka näyttää tarkan ajan taivaallisen kutsun
-päättymiselle -- jonka vuosiluvun jälkeen Israel alkaa vähitellen nähdä
-ja saada todistuksia yhä suuremmassa määrässä jumalallisen suosion
-palaamisesta ja josta vuosiluvusta myös Jumalan kutsu taivaallisiin
-kunniapaikkoihin tulee lakkaamaan, ja ainoastaan ne, jotka jo ovat
-kutsutut, tulevat omaamaan etuoikeuden tämän palkinnon voittamiseen
-uskollisuutensa kautta elämän loppuun asti. --
-
-Jumala kutsui luonnollisen Israelin, hengellisen Israelin lailla
-olemaan hänen erityisenä aarteenaan kaikkien muiden kansojen edellä
-(toinen on maallinen aarre ja esikuva toisesta, joka on taivaallinen
-aarre.) Erotettuna maailmasta saivat he Jumalalta ottaa vastaan
-erityistä suosiota kahdeksantoistasataa neljäkymmentäviisi (1845)
-vuotta. Tämä ajanjakso alkoi heidän _kansallisen elämänsä_ alkamisella,
-Jaakobin, viimeisen patriarkan kuoltua, jolloin heidät vasta
-tunnustettiin kansaksi ja nimitettiin "Israelin kahdeksitoista
-sukukunnaksi", joka oli kansallisnimitys. Katso 1 Moos. 49: 28; 46: 3;
-5 Moos. 26: 5. Nämä kahdeksantoistasataa neljäkymmentäviisi kansallisen
-elämän ja suosion vuotta päättyivät, kun he hylkäsivät Messiaksen --
-vuonna 33 -- kun hän, viisi päivää ennen ristiinnaulitsemistaan,
-esiintyi heille heidän kuninkaanaan ja, kun eivät ottaneet häntä
-vastaan, selitti: "_Teidän huoneenne jää teille autioksi_." (Matt. 23:
-38.) Tämä, heidän suosionsa loppu, jolloin heidän lankeemuksensa aika
-alkoi, jatkuen kolmekymmentäseitsemän vuotta (37), päättyi vuonna 70
-heidän kansallisen yhteiskuntajärjestelmänsä samoin kuin heidän
-kaupunkinsa, temppelinsä j.n.e. täydellisellä hävittämisellä.
-Huomattava on kumminkin, että Jumala antoi suosionsa jatkua tämän
-kansan yksityisille senkin jälkeen kun kansa kansana oli tullut "pois
-hakatuksi"; sillä evankeliumin kutsu oli _rajotettu_ tämän kansan
-yksityisiin jäseniin kolmen ja puolen vuoden aikana helluntain jälkeen,
-Kristuksen kuoleman jälkeen -- saavuttamatta Korneliusta, ensimäistä
-pakanoista, joka tuli tämän suosion esineeksi (Apt. 10), ennen kun tämä
-aika oli kulunut. Tähän päättyivät täydelleen nämä seitsemänkymmentä
-suosion viikkoa, jotka Danielin kautta olivat luvatut, niinkuin oli
-kirjotettu: "Ja hän on vahvistava liiton monelle yhdessä viikossa."
-(Dan. 9: 27.) Tämä seitsemäskymmenes vuosiviikko alkoi Herramme
-kasteesta; hänen ristiinnaulitsemisensa osotti, niinkuin oli
-ennustettu, sen keskikohtaa, ja suosio rajotettiin luonnolliselle
-Israelille sen loppuun asti.
-
-Tämän kansallisen suosion pitkänä aikakautena (1845 vuoden kuluessa),
-jolla ajalla toiset kansat syrjäytettiin, sai Israel sekä kuritusta
-että siunauksia. Mutta rangastuksetkin heidän synneistänsä olivat
-todistuksia ja osia Jumalan isällisestä huolenpidosta heitä kohtaan.
-Hän lähetti heille hätää ja salli heidän usein joutua vankeuteen, kun
-he unhottivat hänet eivätkä totelleet häntä; mutta kun he katuivat ja
-huusivat Herran puoleen, kuuli hän heitä aina ja vapautti heidät.
-Tämän kansan koko historia, sellaisena kun sen kertovat toinen
-Mooseksenkirja, Josuan kirja, Tuomarit, Aikakauskirjat ja Samuel,
-todistaa, ettei Jumala kauvan kätkenyt kasvojansa heiltä, ja että hänen
-korvansa aina oli avoinna heidän katumushuudoillensa -- siihen päivään
-asti, kun heidän huoneensa jätettiin heille autioksi. Ja silloinkin
-antoi Jumala heille anteeksi entistä enemmän lähettämällä heille oman
-Poikansa olennossa kauvan luvatun Messiaksen, Lunastajan, meidän
-Herrassamme. Tämän kansan sopimattomuus olemaan kauvemmin hänen
-erityisenä aarteenaan tahi missään suhteessa edustamaan Jumalan
-valtakuntaa maan päällä, ilmeni siinä, että hylkäsivät tuon pyhän,
-viattoman ja tahrattoman, sekä siinä, että toivoivat siihen sijaan
-saada murhaaja vapautetuksi.
-
-Siten tuli, heidän sopimattomuutensa vuoksi, heidän suurimman suosionsa
-aika heidän hylkäämisensä ja heidän suosiosta lankeemisensa ajaksi. Ja
-tuo suurin suosio päästä kanssaperilliseksi Messiaksen kanssa, jonka
-Israel, lukuunottamatta "_jäännöstä_" (Jes. 1: 9; 10: 22, 23; Room. 9:
-28, 29; 11: 5) täten kadotti sokeutensa ja sydämenkovuutensa tähden,
-tarjottiin uskovaisille pakanoille; ei pakanallisille kansoille, vaan
-jokaisen kansan vanhurskautetuille uskovaisille -- vaikka suosiota
-alussa, eli kolmen ja puolen vuoden aikana, rajotettiin yksinomaan
-uskovaisille Israelin kansasta. Soaistuja, kuten olivat kansana,
-kansallisennakkoluulojen kautta, menee suuri palkinto, joka tarjottiin
-heille ensin, mutta johon olivat arvottomia, pyhälle kansalle,
-omaisuuskansalle, johon kuuluu arvollinen "jäännös" heidän kansastaan,
-ynnä toisia, joita on kutsuttu pakanallisista kansoista, joita he
-julkeassa ylpeydessään hylkäsivät "koirina." Ja Jumalan luvattu suosio
-ei tule palaamaan heille kansana poistaakseen heidän sokeuttaan ja
-tuodakseen heille kansojen esikoisena maallisia siunauksia, _ennen
-kuin_ "omaisuuskansan" täysi luku on tullut kutsutuiksi pakanoista --
-_ennen kuin_ täysi luku pakanoita on tullut tähän korkeampaan suosioon.
-
-Siten ei, niinkuin Paavali selitti (Room. 11: 7) luonnollinen Israel
-saavuttanut sitä, jota se tavotteli, nim. suurinta suosiota. Heidän
-luullessaan suurimman armon olevan maallisissa siunauksissa ja
-sydämensä ylpeydessä vaatiessaan tätä suurinta suosiota luonnollisena
-esikoisoikautenansa, jota lisäksi töillänsä olivat ansainneet,
-kompastuivat he sokeudessaan tähän suurimpaan suosioon ja hylkäsivät
-sen, koska se oli otettava vastaan _armona_ Kristuksen kautta. Niinkuin
-David oli ennustanut, tuli heidän pöytänsä -- joka oli niin runsaasti
-varustettu rikkailla lupauksilla ja siunauksilla, joita tarjottiin
-heille _Kristuksen kautta_ -- heille "paulaksi ja ansaksi ja
-kompastukseksi ja kostoksi", heidän sydämensä kovuuden tähden. (Room.
-11: 9, 10; Ps. 69: 23--29.) Kristus, joka tuli lunastamaan heitä ja
-joka olisi korottanut heitä ihanimpaan asemaan kuin he koskaan olisivat
-kyenneet toivomaan tahi aavistamaan, oli heidän ylpeydellensä
-kompastuskivi ja pahennuksenkallio. -- Room. 9: 32, 33; Jes. 8: 14.
-
-Kumminkin oli Israelin sokeus ainoastaan "osittainen sokeus (tahi
-paatumus)", eikä näön täydellinen kadottaminen; sillä lain, profeettain
-ja apostolein todistukset olivat kaikille avoinna niin hyvin
-juutalaisille kuin pakanoille; ja evankelikauden aikana on jokainen
-juutalainen, joka vaan on tahtonut päättäväisesti poistaa
-ennakkoluulojen kalvon ja nöyrästi ja kiitollisuudella ottaa vastaan
-Jumalan armon pakana-veljiensä tavalla, saattanut tehdä niin. Kumminkin
-ovat ainoastaan harvat voineet tehdä tämän; eikä mitään _suosiota_
-anneta heille, eikä mitään _erityistä_ toimenpidettä tule tehtäväksi
-vakuuttaakseen heitä kansana totuudesta ja voittaakseen heidän
-ennakkoluulojaan, ennen kuin täysi luku pakanoita on tullut sisälle;
-tahi toisin sanoen, ennen kuin hengellinen Israel on täysilukuinen.
-
-Sen jälkeen kun he hylkäsivät Messiaksen -- senjälkeen kun heidän
-huoneensa jätettiin autioksi -- ei Israelilla ole ollut mitään
-todistuksia Jumalan suosiosta. Juutalaiset täytyvät itsekin myöntää,
-että heidän kyyneleensä ja huokauksensa ja rukouksensa ovat jääneet
-vastauksetta; ja niinkuin heidän profeettainsa ennustivat, ovat he
-tulleet sananlaskuksi ja pilkkapuheeksi kansain keskuudessa. Vaikka
-Jumala ennen oli kuullut heidän rukouksensa ja katsonut heidän
-kyyneleihinsä ja asettanut heidät jälleen omaan maahansa ja alati
-suosinut heitä, niin ei hän sen jälkeen ole välittänyt heistä eikä ole
-osottanut heille _minkäänlaista suosiota_. Siitä saakka, kun he
-sanoivat: "Hänen verensä tulkoon meidän ja meidän lastemme yli", ovat
-he olleet alituisen, lakkaamattoman kurituksen alaisina: heidät on
-hajotettu kaikkien kansojen keskuuteen ja kaikkialla on heitä vainottu
-niin kuin oli ennustettu. Nämä ovat tosiseikkoja, joita jokainen voi
-lukea historian lehdillä. Kääntykäämme nyt profeettain puoleen ja
-katsokaamme millä tarkkuudella näitä tosiseikkoja ennustettiin, ja mitä
-samoilla profeetoilla on sanottavaa heidän tulevaisuudestansa.
-
-Herra sanoo profeetta Jeremian kautta (16 luku), sitten kun hän oli
-antanut heidän tietää, kuinka he olivat hyljänneet hänen: "Sentähden
-minä heitän teidät pois tästä maasta siihen maahan, jota te ette tunne,
-ette te eikä teidän isännekään, ja siellä saatte palvella muita jumalia
-[hallitsijoita] päivät ja yöt; koska _en minä anna teille armoa_"
-(Värssyt 9--13.) Tämä aika tuli, kun he hylkäsivät Messiaksen. Miten
-sananmukaisesti tämä uhkaus on tullut täytetyksi, sitä voivat kaikki
-arvostella, ja täytyy heidän itsensä se myöntää. Tämä ennustus ei voi
-tarkottaa mitään heidän entisistä vankeuksistansa naapurikansojen --
-syyrialaisten, babylonilaisten y.m. keskuudessa. Sellaista otaksumaa
-estävät sanat: "Maahan, jota te ette tunne, ette _te eikä teidän
-isänne_." Aabraham tuli Kaldean Urista -- Babyloniasta -- ja Jaakob
-Syyriasta (5 Moos. 26: 5.) Heidän hajottamisensa kaikkien kansojen
-keskuuteen heidän 1845 vuotisen suosionsa lopulla, eikä mikään muu
-heidän vankeuksistansa sovi näihin selviin sanoihin -- maahan, josta
-ette _te_ eikä teidän isänne mitään tiedä. Siis ilmenee tästä, sen
-yhteydessä, ettei heille _mitään suosiota osotettaisi_, että tämä
-ennustus aivan varmasti tarkottaa Israelin nykyistä hajaantumista
-kaikkien kansojen keskuuteen.
-
-Mutta vaikka Jumala erotti heitä kaikesta suosiosta vähäksi aikaa, ei
-hän kumminkaan tule jättämään heitä tähän hyljättyyn tilaan ainaiseksi,
-vaan sanoo -- Jer. 16: 14, 15: "Katso päivät tulevat, sanoo Herra,
-ettei enää sanota: 'Niin totta kuin Herra elää, joka toi Israelin
-lapset Egyptin maasta', vaan: 'Niin totta kuin Herra elää, joka toi
-Israelin lapset pohjan maasta [Venäjältä, jossa melkein puolet
-hebrealaisesta rodusta asuu], ja kaikista maakunnista, joihin hän oli
-heidät ajanut.' Sillä minä palautan heidät omalle maallensa, jonka minä
-annoin heidän isillensä."
-
-Voisimme tuoda esille monen monta paikkaa profeetoista ja apostoleilta
-Jumalan suosion lopullisesta palaamisesta Jaakobille, eli
-luonnolliselle Israelille, sitten kun täysi luku pakanoista, joita
-tarvitaan "Kristuksen ruumiiseen" on valittu, mutta etsivä lukija
-saattaa itsekin etsiä näitä paikkoja konkordans'in tahi
-rinnakkaisteksti-Raamatun avulla. Jaakobin lausunto, Apt. 15: 14--16,
-ja Paavalin lausunto Room. 11: 26 ovat paikkoja Uudessa Testamentissa,
-jotka hyvin selvästi puhuvat tästä suosion ennalleenasettamisesta
-Israelille. Mutta ensin on heidän tyhjennettävä kurituksensa
-pohjasakka; ja tämä lausutaan tässä ihmeellisessä ennustuksessa
-seuraavalla tavalla (Jer. 16: 18) "Minä kostan heille ensin [ennenkuin
-suosio tulee] _kaksinkertaisesti_ heidän rikoksensa ja syntinsä." Se
-hebrealainen sana, joka tässä on käännetty sanalla "kaksinkertaisesti",
-on _mishneh_ ja merkitsee toista osaa, toistamista. Näin ymmärrettynä
-merkitsevät profeetan sanat, että se aika, joka kuluisi heidän
-hylkäämisestänsä siihen asti kun heidät jälleen otettaisiin suosioon,
-olisi sen ajan toistamista eli _kaksinkertaistuttamista_, jona he
-olivat nauttineet suosiota entisen historiansa aikana.
-
-Heidän suosionsa aikakausi oli siis heidän kansallisen olemassaolonsa
-alkamisesta Jaakobin kuoltua heidän suosionsa loppumiseen Kristuksen
-kuolemassa v. 33 j.K. tuhat kahdeksansataa neljäkymmentäviisi (1845)
-vuotta; ja silloin alkoi heidän "kaksinkertaisennsa" (_mishnehnsa_) --
-tämän ajanjakson toistaminen eli kaksinkertaistuttaminen, tuhat
-kahdeksansataa neljäkymmentä viisi (1845) vuotta _ilman suosiota_.
-Tuhat kahdeksansataa neljäkymmentäviisi vuotta vuodesta 33 j.K. näyttää
-vuoden 1878 olevan epäsuosionajan loppuvuoden. V. 33+1845=1878.
-
-Kaikki, mikä näissä ennustuksissa koskee entisyyttä, on tullut
-silmiinpistävällä tavalla täytetyksi, ja voimme odottaa, että jotain
-merkkejä Jumalan suosion palaamisesta luonnolliselle Israelille
-("Jaakobille") näyttäytyisi vuonna tahi noin vuonna 1878. Sellaisen
-merkin löydämmekin siinä seikassa, että juutalaisille on nyt myönnetty
-Palestiinassa oikeuksia, joita heiltä vuosisatoja on ollut kielletty.
-Ja juuri tuona vuonna -- vuonna 1878, kun heidän "kaksinkertaisensa"
-oli täynnä ja aika oli tullut Jumalan suosion palaamiselle tälle
-kansalle -- pidettiin "Berliinissä suurivaltojen kokous", jossa Loordi
-Beaconsfield (juutalainen) silloinen Englannin ensimäinen ministeri
-(premieriministeri) oli sieluna ja näytteli pää-osaa. Siinä Englanti
-otti jonkunlaisen holhousvallan Turkin aasialaisien maakuntien yli,
-joiden joukossa Palestiinakin on; ja turkkilainen hallitus muutti
-lakejansa vieraisiin alamaisiin nähden, joka melkoisesti paransi niiden
-juutalaisten tilaa, jotka silloin asuivat Palestiinassa ja avasi osaksi
-toisillekin tien asettumaan sinne asumaan oikeudella omistaa
-kiinteää omaisuutta. Sitä ennen oli juutalainen ainoastaan "koira"
-muhamettilaisen hallitsijansa potkujen, tuuppimisien ja rääkkäämisen
-esineenä ja elämän tavallisimmat oikeudet olivat häneltä kielletyt
-maassa, joka oli hänelle pyhä muistoineen entisyydestä ja lupauksineen
-tulevaisuudesta.
-
-Samalla aikaa kun ovi Palestiinaan tällä tavoin avattiin heille, alkoi
-kiivas vainoaminen Rumaniassa ja Saksassa ja etenkin Venäjällä, jossa
-se vielä jatkuu ja on kasvamassa. Toinen toistaan seuraavien
-lakimääräysten kautta ovat näiden valtojen hallitukset riistäneet
-heiltä oikeudet ja etuoikeudet ja sitäpaitsi ovat he saaneet kärsiä
-joukkojen väkivaltaisuuksista, kunnes ovat olleet pakoitetut muuttamaan
-pois suurin joukoin. Mutta tämä vainoaminen on epäilemättä myös
-suosiota, koska sen tarkotus tulee olemaan ja on ollut pakottaa heitä
-luomaan katseensa Jerusalemiin ja lupauksiin, ja muistuttamaan heitä,
-että he ovat eräiden suurien, rikkaiden maallisien lupauksien perijöitä.
-
-Mutta meidän on muistettava, että 1878 oli ainoastaan käännekohta
-suosion palaamiselle luonnolliselle Israelille. Me olemme jo,
-tutkiessamme "pakanain aikoja" huomanneet, että Jerusalemia ja sen
-kansaa tullaan edelleenkin tallaamaan -- pakanat tulevat sitä
-hallitsemaan ja sortamaan "_kunnes_ pakanain ajat ovat täyttyneet", ja
-niinmuodoin, vaikka suosion aika jo oli ollut ja alkoi vuonna 1878,
-eivät juutalaiset tule otettaviksi _täyteen suosioon_ ennenkuin vuonna
-1914. Siten tulee heidän uudelleen suosioon ottamisensa tapahtumaan
-vähitellen, samoin kuin heidän lankeemisensakin siitä tapahtui
-vähitellen. Merkillistä on myös, että nämä kaksi, heidän lankeemisensa
-ja jälleen kohoamisensa aikakautta ovat aivan yhtä pitkät. Lankeeminen
-tapahtui vähitellen kasvavalla nopeudella, _kolmenkymmenenseitsemän
-vuoden_ aikana, vuodesta 33 j.K., jolloin suosio heitä kohtaan kansana
-lakkasi, vuoteen 70, jolloin heidän kansallinen olemassaolonsa päättyi,
-maa tehtiin autioksi ja Jerusalem hävitettiin perinpohjaisesti.
-Historia osottaa siis heidän lankeemisensa alkamisen ja päättymisen,
-ennustuksen osottaessa heidän korottamisensa alkamista ja loppumista --
-1878 ja 1914 -- joten 37 vuoden tarkka rinnakkaisuus on huomattavissa.
-Tämä on lisäksi osa heidän, profeetan mainitsemasta, _mishneh'sta_
-("kaksinkertaisesta ajasta").
-
-Vaikka juutalaisen ja evankelikauden käännekohdat siten ovat selvästi
-osotetut olevan 33 ja 1878 j.K., Israelin hylkäämisen ja jälleen
-suosioon ottamisen kautta, niin tunkevat kumminkin molemmat nämä ajat
-toistensa alueille. Kun siten juutalaisen aikakauden käännekohta oli
-saavutettu, _tunkeutui_ se sen jälkeen loppuunsa asti silloin alkavan
-evankelikauden alueelle, kuten heidän suosionsa palaaminen, joka on
-tuhatvuotiskauden ensimäisiä tapahtumia, käsittää evankeliumikauden
-lopun eli elonkorjuuajan. Kolmenkymmenenseitsemän vuoden aikana
-(vuodesta 33 j.K., israelilaisten suosion loppuun kansana, vuoteen 70
-j.K., heidän yhteiskuntansa täydelliseen kukistumiseen) olivat he,
-lukuunottamatta uskollista jäännöstä, lankeamassa, ja uskovaiset
-pakanat nousemassa -- juutalainen aika, oli loppumassa ja evankelinen
-aika alkamassa; ja kolmenkymmenen seitsemän vuoden aikana (1878-ta
-1914:ta) tekee evankelikausi loppuansa, ja ahdistuksen aika koittaa ja
-tulee kristikunnan yli, lukuunottamatta uskollista jäännöstä, samalla
-kun Israelin ja kaiken kansan ennalleenasettamistyö on valmistuksen
-alaisena. Toisin sanoen: vuosiluvut 33 ja 1878 ilmaisevat _milloin_,
-itsekunkin, uuden aikakauden työ alkoi, vaikka edellisen aikakauden
-elonkorjuun ja jätteiden eli kelpaamattomien hävittämisen, sallittiin
-jatkua kolmekymmentäseitsemän vuotta molemmissa tapauksissa. Siten ovat
-näiden kahden armotalouden toisiensa alueille tunkeutuminen samoin kuin
-juutalaisen ja kristillisen aikakauden päätekohdat selvästi merkityt.
-
-Kaksipuolinen toimi kuuluu molemmille näille toisiensa alueille
-tunkeutuville aikakausille: vanhan alasrepiminen ja uuden järjestelyn
-eli talouden pystyttäminen. Ja koska juutalainen aika ja kansa olivat
-vaan varjoja eli esikuvia, on meidän odotettava, että tämän tulokset
-tulevat paljon laajaperäisemmiksi, kuin ne olivat; ja niin me saamme
-nähdäkin ne. Tätä kaksipuolista työtä osotetaan profeetta Jesajan
-lausunnossa: "Sillä (1) koston päivä oli mielessäni, ja (2) lunastuksen
-vuosi oli tullut." -- Es. 63: 4.
-
-Nämä eivät ole minkäänlaisia nerokkaasti ajateltuja vastaavaisuuksia,
-joita on järjestetty soveltumaan yhteen tosiseikkojen kanssa; sillä
-monet näistä rinnakkaisuuksista ja muista totuuksista nähtiin
-ennustuksista ja niistä saarnattiin, kuten yllä on esitetty, useita
-vuosia ennen 1878 -- joka vuosi ilmotettiin olevan Israelin suosion
-palaamisen aika, ennenkuin se tuli ja ennenkuin mikään tapaus oli sen
-siksi merkinnyt. Tämän teoksen kirjottaja antoi ulos vihkosien muodossa
-näitä Raamatusta tehtyjä johtopäätöksiä jo keväällä v. 1877.
-
-Todistus saattoi tuskin olla vahvempi ja kumminkin salattuna tänne
-asti, kun _aika on tullut_ tiedon lisääntymiselle ja viisaat [oikeassa
-taivaallisessa opissa] tulevat ymmärtämään. Me tiedämme tarkan
-vuosiluvun Israelin hylkäämiselle -- niin, itse päivänkin; että heillä
-tulisi olemaan _mishneh_, tai kaksinkertainen aika selittää profeetta
-selvästi; että tämä rinnakkaisaika on tuhat kahdeksansataa
-neljäkymmentä viisi vuotta pitkä, ja että se päättyi v. 1878, olemme,
-luullaksemme, selvästi osottaneet; ja että suosio oli tämän vuoden
-tunnusmerkkinä on eittämätön tosiseikka. Ja muistakaa myös, että juuri
-heidän "kaksinkertaisen" aikansa päätyttyä julkaisi professori
-Delitzsch hebrealaisen Uuden Testamentin käännöksensä, joka jo on
-tuhansien juutalaisten käsissä ja herättää paljon mielenkiintoa. Ja
-muistakaa, edelleen, että suurin kristillinen liike hebrealaisten
-keskuudessa apostolien päivien jälkeen, Rabinovitsj'in ja muiden
-johtamana, on parastaikaa hereillä Venäjällä. Ja alkoi se melkein yhtä
-kauvan aikaa vuoden 1878 jälkeen, jolloin Israelin "_kaksinkertainen_"
-aika päättyi, kuin oli Israelin hylkäämisestä vuonna 33 j.K. pakanoiden
-herättämisen aikaan asti.
-
-Muistelkaa nyt apostolin sanoja, jotka selvästi osottavat, että he
-olivat suljetut jumalallisesta suosiosta ja _maallisista, heille vielä
-kuuluvista, liitoista_. tai lupauksista, _kunnes_ täydellisyys
-eli täysi luku pakanoita on tullut sisälle -- _evankelisen
-kutsumisen loppuun asti_ -- ja te saatte nähdä, että 1878 on syvää
-mielenkiintoa herättävä vuosiluku ollen yhtä tärkeä hengelliselle kuin
-luonnollisellekin Israelille. Koska, kuten silloinkin ei kukaan muu
-kuin Herramme Jeesus tuntenut lakikauden loppumisen ja evankelikauden
-alkamisen merkitystä (apostolitkin tunsivat sen ainoastaan osittain ja
-näkivät sen hämärästi helluntaihin asti) niin voimme nyt odottaa, että
-ainoastaan Kristuksen ruumis, voideltu kun on samalla hengellä, on
-selvästi näkevä evankelikauden päättymisen ja sen erittäin tärkeän
-merkityksen. Juutalaisparat, ja monet, jotka tunnustautuvat
-kristityiksi, eivät tiedä edes vielä siitä suuresta armotalouden
-muutoksesta, joka tapahtui ensimäisessä tulemisessa -- juutalaisen ajan
-päättymisestä ja evankelikauden alkamisesta.
-
-Ja samoin on nytkin ainoastaan harvat, jotka tietävät, tai tulevat
-tietämään, kunnes ulkonaiset merkit todistavat sen heidän
-luonnollisille silmillensä, että me nyt olemme evankelikauden lopulla
-tahi elonkorjuussa, ja että vuosi 1878 osotti niin tärkeää kohtaa, kun
-mitä se osotti. Eikä ollut tarkotettukaan, että muut kun uskollinen
-vähemmistö näkisi ja tietäisi eikä olisi pimeydessä maailman kanssa. --
-"Teille on annettu tietää", sanoi Herramme.
-
-Mutta jotkut voinevat kentiesi sanoa: Kyllä Jeremia todellakin oli
-Herran profeetta, jonka todistus "mishnehstä" tahi Israelin kokemuksien
-kaksinkertaistuttamisesta on suuressa määrässä huomattava, mutta
-kumminkin pitäisimme todistuksen vielä varmempana, jos joku muukin
-profeetta olisi maininnut siitä samasta. Sellaisille vastaamme, että
-yhdenkin luotettavan profeetan ilmotus on hyvä ja yltäkylläinen
-perustus uskolle, ja että monet tärkeimmistä todistuksista Herramme
-ensimäisestä tulemisesta olivat yhden ainoan profeetan ennustamia;
-mutta siitä huolimatta on Jumala, joka on laupeudesta rikas ja hyvin
-armahtavainen, ottanut huomioon meidän heikkouskoisuutemme, ja
-vastannut sydämemme rukoukseen jo ennakolta, lahjottaessaan meille
-useamman kuin yhden todistuksen.
-
-Kääntykää nyt Sakarjan ennustukseen (9: 9--12.) Profeetallisessa näyssä
-kulkee hän Jeesuksen rinnalla, kun hän ratsastaa Jerusalemiin -- vuonna
-33 j.K. -- viisi päivää ennen hänen ristiinnaulitsemistaan (Joh. 12:
-1--15) ja kansalle huutaa profeetta: "Iloitse suuresti, sinä Siionin
-tytär, ja riemuitse, sinä Jerusalemin tytär! Katso, kuninkaasi tulee
-sinulle; hän on vanhurskas, auttaja, ja köyhä, ja ratsastaa aasilla ja
-aasintamman varsalla." Huomaa näiden sanojen selvää toteutumista --
-Matt. 21: 4--9, 43; Joh. 12: 12--15; Luuk. 19: 40--42. Jokainen
-erityinen kohta täytettiin, huutamiseen asti. Kun kansa huusi:
-Hosianna! pyysivät Fariseukset Jeesusta nuhtelemaan heitä, mutta sen
-hän epäsi sanoen: "Jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat."
-Miksi? Siksi, että oli ennustettu, että huudettaisiin, ja jokainen
-kohta ennustuksessa oli täyttyvä. Antakoon tämä tarkkuus ennustuksien
-täyttymisessä yksityiskohtia myöten luottamusta tämän ja toisien
-profeettojen lausuntoihin edelleenkin.
-
-Lyhykäisesti kosketeltuansa huonoja seurauksia heidän kuninkaansa
-hylkäämisestä (Sak. 9: 10), puhuttelee profeetta heitä Jehovan nimessä,
-täten: "Palatkaa takasin linnaan (Kristuksen luo), te, jotka toivossa
-vangitut olette. _Jo tänäkin päivänä_ ilmotan minä, että minä tahdon
-_kaksinkertaisesti_ sinulle maksaa." Sana "kaksinkertaisesti" on tässä
-sama sana, jota Jeremia käyttää -- "mishneh" -- toistaminen tai toinen
-samanlainen osa. Israelilaiset olivat vuosikausia olleet roomalaisen
-ikeen alaisia, mutta he olivat, kuten sanotaan "toivon vankeja"; he
-toivoivat tulevaa kuningasta, joka vapahtaisi heidät ja korottaisi
-heidät luvattuun herrauteen maan yli. Nyt oli heidän kuninkaansa,
-heidän vahva linnansa, tullut, mutta niin hiljaisena ja vaatimattomana,
-etteivät he sydämensä ylpeydessä voineet nähdä hänessä sellaista
-vapauttajaa. Ja vielä suuremmassa määrässä he olivat synnin vankeja, ja
-tällä Vapauttajalla oli mielessä myös tämä suurempi pelastus. Herramme
-oli ollut heidän luonaan kolme ja puoli vuotta, täyttäen Raamatun
-ennustukset heidän nähtensä, ja nyt tuli viimeinen ja lopullinen koetus
--- ottaisivatko he hänet, Herran voidellun, vastaan kuninkaanansa?
-Profeetan sanasta käy selville, että Jumala ennakolta tiesi heidän
-hylkäävän Messiaksen: -- "Jo tänäkin päivänä ilmotan minä, että minä
-tahdon kaksinkertaisesti sinulle maksaa."
-
-Tämä ennustus ei ainoastaan poista kaikkia epäilyksen mahdollisuuksia,
-etteikö tässä olisi kysymyksessä tuollainen kaksinkertaistuttaminen --
-että toinen puoli kuritusta olisi lisättävä heidän entisiin
-kokemuksiinsa, sen johdosta, että he hylkäsivät Messiaksen -- vaan
-osottaa se myös _tarkalleen päivän_, jolloin tämä toinen puoli alkoi,
-ja saattaa profeetta Jeremian tekemät, ja Herramme sanain kautta
-todetut johtopäätökset: "Teidän huoneenne jää teille autioksi",
-moninkerroin vahvemmiksi, tarkemmiksi ja selvemmiksi.
-
-Muistelkaa Herramme sanoja tältä ajalta ja tässä yhteydessä: --
-"Jerusalem, Jerusalem, sinä joka tapat profeetat ja kivität luoksesi
-lähetettyjä, kuinka usein olen tahtonut koota lapsiasi, samoin kuin
-kana kokoaa poikueensa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.
-Katso, _teidän huoneenne jää teille autioksi_. Sillä minä sanon teille:
-tästälähin ette näe minua, ennenkuin [sydämestänne] sanotte: Siunattu
-olkoon Herran nimessä tuleva." (Matt. 23: 37--39.) Luemme myös, että
-tämän koetusajan viimeisenä päivänä, "kun hän tuli lähemmäksi
-[ratsastaen aasilla] ja näki kaupungin, itki hän sitä ja sanoi: 'Jospa
-tietäisit sinäkin tänä päivänä, mitä rauhaasi kuuluu! Mutta nyt
-[sentähden] se on _salattuna silmiltäsi_'." (Luuk. 19: 41, 42.)
-Kiitetty olkoon Jumala, nyt kun toinen puoli heidän "kaksinkertaisesta"
-mitastaan on täytetty, voimme nähdä, että tämä sokeus alkaa poistua. Ja
-tämä antaa pyhille iloa omastakin puolestaan, sillä he huomaavat, että
-Kristuksen ruumiin kirkastuminen lähenee.
-
-Mutta meidän rakkaudesta rikas Isämme, joka nähtävästi tahtoi vakuuttaa
-meitä ja vahvisti sydämiämme kaikkea epäilystä vastaan tähän kohtaan
-nähden, joka ratkaisee ja todistaa niin paljon, on lähettänyt meille
-tietoja Israelin _kaksinkertaisesta_ mitasta toisenkin korkeasti
-kunnioitetun palvelijansa, -- profeetta Jesajan kautta.
-
-Profeetta asettuu tulevaisuudessa sen ajan loppupäähän, jolloin heidän
-"kaksinkertainen" mittansa (mishnehnsa) on täytetty -- v. 1878; ja
-kääntyen meihin, jotka nyt elämme, ilmottaa hän meille Jumalan sanoman
-sanoen: "Lohduttakaa, lohduttakaa, minun kansaani, sanoo teidän
-Jumalanne. Puhukaa sydämellisesti Jerusalemille ja julistakaa sille,
-että sen _sotimisen aika on päättynyt_, että sen pahateko on maksettu,
-että se on _kaksinkertaisesti_ saanut Herran kädestä kaikkien syntiensä
-tähden." -- Jes. 40: 1, 2. [Se hebrealainen sana, joka tässä on
-käännetty sanalla kaksinkertaisesti on _kefel_, joka merkitsee
-sellaista _kaksinkertaista_, joka on käännetty kahtia keskeltä.]
-
-Se, joka tutkii ennustuksia, pankoot merkille, että profeetat lausuvat
-ennustuksiansa eri kannoilta: välin he puhuvat tulevaisesta tulevana ja
-toisen kerran asettautuvat he tulevaisuuteen ja puhuvat siltä kannalta;
-niinpä esim. Jesaja puhuessaan Herramme syntymisestä, asettuu seimen
-ääreen, jossa Jeesus makasi, kun hän sanoo: "Lapsi _on_ meille
-syntynyt, poika _on_ meille annettu, ja hänen hartioillansa _on_
-herraus; j.n.e." (Jes. 9: 5.) Psalmien kirjaa ei voida ymmärtävällä
-tavalla lukea, jollei tätä asianhaaraa oteta huomioon. Parempaa
-valaistusta tälle asialle, että nimittäin profeetat asettuvat eri
-kannoille aikaan nähden, ei voida antaa, kuin nämä kolme mainittua
-ennustusta, jotka koskevat Israelin "kaksinkertaista" mittaa. Jeremia
-ennusti, että ne päivät _tulisivat_, jolloin Jumala hajottaisi
-heidät kaikkien kansojen sekaan, ja että kun he olivat saaneet
-_kaksinkertaisesti_, kokoaisi hän heidät jälleen paljon valtavamman
-voiman ilmauksen kautta heidän hyväkseen, kuin silloin kun he tulivat
-egyptiläisestä orjuudesta. Sakarja puhuu ikäänkuin eläisi hän sinä
-aikana, kun Kristus tarjoutuu Israelille heidän kuninkaanaan, ja sanoo
-meille, että siinä, _juuri sinä päivänä_ alotettiin laskea heidän
-"kaksinkertaista" mittaansa. Jesaja seisoo rinnallamme vuonna 1878 ja
-kiinnittää huomiomme siihen, että Jumalalla on jo järjestetty, määrätty
-tai _vahvistettu aika_ suosionsa palauttamiselle Israelille, ja että
-tämä määrätty aika alkaisi "_kaksinkertaisen_" mitan kuluttua, joka
-vastaisi sitä ennen elettyä suosion aikaa; ja hän sanoo meille, että
-meidän nyt on ilmotettava Israelille tätä suloista sanomaa, että sen
-kaksinkertainen mitta on täynnä, sen vahvistettu aika täytetty. Tulisi
-todella vaikeaksi päättää, mikä näistä kolmesta ennustuksesta on vahvin
-tahi tärkein. Ne ovat kaikki tärkeitä, ja jokainen niistä olisi jo
-itsessään vahva; mutta kaikki yhdessä muodostavat ne ihmeellisesti
-vahvan kolminkertaisen ketjun Jumalan nöyrille, etsiville, luottaville
-lapsille.
-
-Vakuuttavaisuus näissä profeetallisissa lausunnoissa vahvistuu, kun
-muistamme, että nämä profeetat eivät ainoastaan eläneet ja kirjottaneet
-satoja vuosia toisistaan erotettuina, vaan myös, että he kirjottavat
-asioita, jotka olivat aivan vastakkaisia niille, mitä juutalaiset
-odottivat. Totisesti ilman uskoa ja _sydämeltä hitaita_ uskomaan
-kaikkea sitä, mitä Jumala on puhunut profeettain kautta, ovat ne, jotka
-eivät tässä selvässä ja sopusointuisessa todistuksessa voi nähdä
-Jumalan sormea ja toimenpidettä.
-
-Jos joku väittää, ettei Berliinin kokous ja sen päätös olleet mitään,
-joka kyllin selvästi ilmaisi Jumalan suosion palaamista Israelille,
-vastaamme, että se oli paljon selvempi merkki suosiosta, kuin Herran
-toimenpide ratsastamalla Jerusalemiin oli epäsuosion merkki. Ei
-kumpaakaan pidetty sinä aikana, kun se tapahtui, minkään ennustuksen
-toteuttamisena. Ja tänä päivänä on niitä, jotka tietävät
-kaksinkertaisen täyttymisestä, tuhatta kertaa useampia kuin niitä,
-jotka ennen helluntaita tiesivät, että kaksinkertainen tahi toinen osa
-_alkoi_ silloin. Siten näemme, että se lapsi, jonka Simeon sanoi olleen
-pannun _lankeemukseksi ja nousemukseksi_ monelle Israelissa (Luuk. 2:
-34) tuli juuri _lankeemukseksi_ tai loukkauskiveksi luonnolliselle
-Israelille kansana; ja me olemme nähneet, mitenkä hän hengellisen
-Israelin päänä ja Päällikkönä tulee olemaan Vapauttaja, tulee jälleen
-pystyttämään luonnollisen huoneen ja asettamaan ennalleen kaikki, kun
-sen "määrätty aika" sen "kaksinkertainen mitta" on täytetty; ja nyt
-näemme kaksinkertaisen mitan täytetyksi ja suosion alkavan saapua
-Israelille. Kun me huomaamme nämä Isämme Sanan toteutumiset, laulakoon
-sydämemme: --
-
-    Sä pienoinen lauma, Raamattu on
-    Sun uskosi pohja, tuo horjumaton.
-
-Kun siten huomaamme Israelin lankeemuksen suosiosta, ja mitä he sen
-kautta ovat kadottaneet, ja syyn tähän kaikkeen, älkäämme unohtako,
-että he tässäkin esikuvasivat hengellistä nimi-Israelia, ja että samat
-profeetat ovat ennustaneet, että _molempien_ Israelin huoneiden piti
-kompastuman ja lankeaman: "Hän on oleva loukkauskiveksi ja kompastuksen
-kallioksi _molemmille_ Israelin huonekunnille." -- Jes. 8: 14.
-
-Yhtä varmasti, kuin luonnollista nimi-Israelia on kohdannut hylkääminen
-ja lankeeminen, kuten olemme nähneet, yhtä varmasti tulee myös
-hylkääminen ja lankeeminen kohtaamaan hengellistä nimi-Israelia,
-Evankelista nimi-Seurakuntaa, ja samanlaisista syistä. Toisen
-hylkäämistä ja lankeemusta kuvataan Raamatussa yhtä elävästi kuin
-toisenkin. Ja myöskin yhtä varmasti, kuin luonnollisen Israelin jäännös
-pelastettiin sokeudesta ja lankeemuksesta nöyryyden ja uskon kautta,
-tulee myöskin samanlainen jäännös hengellisestä nimi-Israelista
-pelastettavaksi nimi-joukkojen sokeudesta ja lankeemuksesta tämän ajan
-"elonkorjuussa" tahi lopussa. Siten tulevat todellisen seurakunnan,
-Kristuksen ruumiin viimeiset jäsenet, erotettaviksi nimiseurakunnasta
--- yhdistettäviksi ja kirkastettaviksi Pään kanssa. Nämä (se jäännös,
-joka valittiin luonnollisesta Israelista sen lankeemisessa sekä
-evankelikauden harvalukuiset uskolliset, käsittäen sen lopulla elävän
-jäännöksen), muodostavat yksin totisen "Jumalan Israelin." Nämä ovat
-nuo Valitut -- vanhurskautetut, uskon kautta Kristuksen lunastustyöhön
-kutsutut kanssa-uhraamiseen ja kanssaperillisyyteen Kristuksen kanssa,
-jotka totuuden henki on valinnut uskon kautta totuuteen ja pyhitykseen,
-ja jotka ovat olleet uskolliset kuolemaan saakka. Tämän joukon
-valitsemisen loputtua, tämän ajan elonkorjuussa, saattaa odottaa
-melkoista liikettä vehnän ja lusteiden välillä; sillä paljon
-jumalallisesta suosiosta johtuneesta hyvästä, jota myönnettiin
-erityisesti _uskollisten harvalukuisten_ tähden, tulee vedettäväksi
-pois nimijoukoilta, kun pieni lauma, jonka kehitykseksi ne myönnettiin,
-on täysilukuinen.
-
-Meidän on odotettava, että tässä, samoin kuin esikuvauksellisessa
-juutalaisessa elonkorjuussa, tulee olemaan sellaista erottamista, joka
-toteuttaa profeetan sanat: "Kootkaa minulle _pyhäni_, jotka tekevät
-liiton kanssani uhrin kautta." (Ps. 50: 5.) Ja niinkuin vuosi 33 osotti
-_juutalaisen nimi_-huonekunnan, järjestelmänä katsottuna, jättämistä
-epäsuosioon, hajaannukseen ja kukistumiseen, niin osotti vastaava
-vuosiluku 1878, _hengellisen nimi_-Israelin epäsuosion, hajaannuksen ja
-kukistumisen alkamista, josta meillä on enemmän sanottavaa seuraavassa
-luvussa.
-
-
-
-Matemaatillinen todistus.
-
-
-Otaksuen, että yllä esiintyvä todistus on riittävä ja tyydyttävä,
-menemme nyt ajanlaskullisesti todistamaan: ensimäiseksi, että
-juutalainen aika, Jaakobin kuolemasta siihen ajankohtaan, jolloin
-heidän huoneensa jätettiin autioksi, josta heidän _kaksinkertaisensa_
-tai toinen puolensa alettiin laskea oli tuhat kahdeksansataa
-neljäkymmentaviisi vuotta pitkä; ja toiseksi, että _kaksinkertainen_
-päättyi vuonna 1878, ja että aika silloin oli tullut suosion
-alkamiselle -- jolla me siten tulemme todistamaan, että tämä vuosiluku
-ilmaisi evankeliajan suosion loppumista.
-
-Jälkimäinen kohta ei itse asiassa tarvitse mitään todistusta; sillä,
-koska oli totta, että Herramme kuoli vuonna 33, on helppo asia lisätä
-tuhat kahdeksansataa neljäkymmentäviisi vuotta vuoteen 33 nähdäksemme,
-että 1878 oli se vuosi jolloin aika oli tullut suosion alkamiselle
-Israelille edellyttäen, että voimme todistaa ensimäisen väitteemme että
-ajanjakso jolloin Israel odotti Jumalan lupauksien täyttymistä, _hänen
-suosiossansa_, oli tuhannen kahdeksansadan neljänkymmenenviiden vuoden
-aika.
-
-Tämän ajanjakson pituus näytetään täydellisesti siinä luvussa, joka
-käsittelee ajanlaskua, lukuunottamatta yhtä kohtaa, nimittäin aikaa
-Jaakobin kuolemasta aina lähtöön asti Egyptistä. Tämä ajanjakso on
-ollut hyvin omituisella tavalla kätketty tai peitetty näihin aikoihin
-asti; ennenkuin se huomattiin, oli juutalaisen ajan pituus tuntematon;
-eikä ilman sitä oltaisi voitu sen kaksinkertaistuttamista mitata, jos
-kohta ennustukset kaksinkertaisesta olisivat tulleet huomatuiksi ja
-käsitetyiksi.
-
-Ajanlasku ei tee mitään vaikeuksia Jaakobin kuolemaan asti, mutta tästä
-vuosiluvusta alkaen Egyptistä lähtöön asti ei ole minkäänlaisia
-täydellisiä tiedonantoja. Useita murusia annetaan siellä ja täällä,
-mutta mitään yhdenjaksoista lankaa ei anneta, jonka kautta pääsisimme
-varmuuteen. Juuri siitä syystä täytyi meidän ajanlaskua tarkastaessamme
-tällä kohdalla kääntyä Uuteen Testamenttiin. Siellä saimme apua
-henkeyttämältä apostolilta, joka ilmottaa meille yhdistävän renkaan.
-Tällä tavoin opimme tuntemaan, että neljänsadan kolmenkymmenen (430)
-vuoden aika kului liitosta, joka tehtiin niihin aikoihin kun Tara,
-Aabrahamin isä, kuoli aina Israelin lähtöön asti Egyptistä.
-
-Me löydämme kätketyn ajan Jaakobin kuolemasta Israelin Egyptistä
-lähtöön, tarkalla tavalla: ensin laskemalla ajan Taran kuolemasta
-Jaakobin kuolemaan ja sitten vähentämällä ne vuodet, noista
-neljästäsadastakolmestakymmenestä vuodesta, jotka ovat Taran kuoleman
-ja Egyptistä lähdön välillä, seuraavalla tavalla:
-
-Aabraham oli seitsemänkymmenen viiden (75) vuoden vanha, kun liitto
-hänen kanssaan tehtiin Taran kuoltua (1 Moos. 12: 4), ja Iisak syntyi
-kaksikymmentäviisi (25) vuotta sen jälkeen. (1 Moos. 21: 5.) Siis:
-
-    Liitosta Iisakin syntymiseen...............  25 vuotta
-    Iisakin syntymisestä Jaakobin syntymiseen
-    (1 Moos. 25: 26)...........................  60   "
-    Jaakobin syntymisestä hänen kuolemaansa
-    (1 Moos. 47: 28)........................... 147   "
-    Yhteenlasketut vuodet liitosta Aabrahamin   ___
-    kanssa Jaakobin kuolemaan.................. 232   "
-    Liitosta siihen päivään, jolloin Israel
-    jätti Egyptin (2 Moos. 12: 41),
-    pääsiäisjuhlan aikana...................... 430   "
-    Tästä on vähennettävä aika liitosta
-    Jaakobin kuolemaan......................... 232   "
-    Aika Jakobin kuolemasta lähtöön             ___
-    Egyptistä oli siis......................... 198   "
-
-Siten ovat kaikki vaikeudet laskea Israelin kansallisen olemassaolon
-ajan pituus poistettu. Kätketty aika Jaakobin kuolemasta Egyptistä
-lähtöön oli epäilemättä tarkotuksella kätketty, kunnes aika sen
-näkemiselle oli tullut. Tähän me liitämme nyt Ajanlaskullisessa
-tarkastuksessa esitetyt ajanjaksot, seuraavasti:
-
-    Jaakobin kuolemasta lähtöön Egyptistä..........  198 vuotta
-    Israelin korvessaolo...........................   40   "
-    Kaanaan jakamiseen.............................    6   "
-    Tuomarien aikakausi............................  450   "
-    Kuninkaiden aikakausi..........................  513   "
-    Autiona olon aika..............................   70   "
-    Kyyroksen ensimäisestä vuodesta vuoteen 1......  536   "
-    Yhteensä Jaakobin kuolemasta Anno Dominiin,.... ____
-    tahi vuoteen 1 meidän ajanlaskuamme............ 1813   "
-    A.D. 1:stä ristiinnaulitsemiseen passah-juhlan
-    aikana, keväällä vuonna 33 j.K. -- täysiä
-    vuosia, juutalaista kirkollista aikaa..........   32   "
-    Koko aikakausi, jolloin Israel suosiossa ja     ____
-    tunnustettuna ollen odotti valtakuntaa......... 1845   "
-
-[Juutalainen kirkkovuosi alkoi keväällä; ja passah-juhla sattui jokaisen
-uuden (kirkollisen) vuoden ensimäisen kuukauden viidentenätoista
-päivänä.]
-
-Löytääksemme heidän _kaksinkertaisen_ aikansa toisen osan pituuden,
-jonka ajan kuluttua heidän suosion aikansa oli tullut, ja se todellakin
-alkoi, ja jolloin suosio todella alkoi siirtyä pois hengellisestä
-nimi-Israelista, laskemme tuhat kahdeksansataa neljäkymmentäviisi
-(1845) vuotta keväästä vuonna 33 j.K. ja saamme passah-juhlapäivän
-vuonna 1878. Heidän jälleennousemisensa vuodesta 1878 _vuoteen_ 1915
-(pakana-aikain loppuessa), sen Kuninkaan suosiossa, jonka he
-hylkäsivät, ja jonka he tällä ajalla tulevat tunnustamaan, vastaa
-pituudellaan heidän kolmekymmentäseitsemän vuotista lankeemistaan,
-siitä päivästä, jolloin heidän huoneensa jätettiin _autioksi_, vuonna
-33 j.K. heidän täydelliseen kukistumiseensa kansana v. 70.
-
-Olemme jo tarkastaneet useita huomattavia rinnakkaisuuksia juutalaisen
-ajan, varjon tahi esikuvan ja evankelisen ajan, todellisuuden tahi
-vastakuvan välillä, ja tässä olemme me juuri nyt todistaneet uuden
-samanlaisen: _Molempien aikakausien pituus vastaa toistaan
-täydellisesti_ -- evankelinen Seurakunta kutsutaan Israelin "mishneh'n"
-tai heidän epäsuosionsa toisella puoliskolla. Samalla kertaa, kun
-toiset vastaavaisuudet ovat silmiinpistäviä, koskee tämä erityisesti
-näiden kahden ajan lopputapahtumia, niiden "elonkorjuuta",
-elonkorjaajia, sitä työtä, jota molempien elonkorjuuaikoina toimitetaan
-ja niille omistettua aikaa, jotka kaikki ovat omiaan antamaan meille
-selvän katsauksen siitä työstä, joka tulee toimitettavaksi siinä
-elonkorjuussa, joka on tämän ajan lopussa. Huomaa tarkoin niitä
-vastaavaisuuksia, jotka ovat näiden kahden elonkorjuun välillä, kun
-lyhykäisesti kertaamme ne: --
-
-
-
-Katsaus rinnakkaisuuksiin elonkorjuussa.
-
-
-Juutalainen aika päättyi "elonkorjuuseen", jossa Herramme ja Apostolit
-toimittivat sen työn, niiden hedelmäin korjuun, joiden siemenen Mooses
-ja profeetat olivat kylväneet. "Nostakaa silmänne (sanoo Jeesus) ja
-katselkaa vainioita, kuinka jo ovat valkoiset leikattaviksi." "Minä
-olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, johon ette ole työtä panneet;
-muut ovat työn tehneet, ja te olette päässeet heidän työalalleen."
-(Joh. 4: 35--38.) Evankelisen ajan loppua kutsutaan myös elonkorjuuksi:
--- "Elonaika on maailman (aikakauden) loppu." "Elonaikana minä sanon
-leikkuumiehille: Kootkaa ensin lusteet ja sitokaa ne kimppuihin
-poltettaviksi -- -- mutta nisut korjatkaa aittaani." -- Matt. 13: 39,
-30.
-
-Johannes ennusti sitä työtä, joka oli toimitettava juutalaisessa
-elonkorjuussa, ja sen seurauksia, sanoen (Matt. 3: 12): "Hänellä on
-viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa
-nisunsa [todelliset israelilaiset] aittaansa [kristilliseen
-seurakuntaan]; mutta ruumenet [kelvottomat tästä kansasta] hän
-polttaa sammumattomalla tulella" -- (hätä, joka kulutti heidän
-kansallisuutensa.) Tällöin tapahtui kaste pyhällä Hengellä ja
-tulella -- pyhä Henki, joka tuli "totisten israelilaisten"; yli
-helluntaina, ja tuli, se hätä, joka kohtasi kaikkia toisia, niiden
-kolmenkymmenenseitsemän vuoden aikana, jotka seurasivat heidän
-hylkäämistänsä. (Matt. 3: 11.) Tässä hädässä Israel _kansana_
-hävitettiin, mutta ei yksilöinä. Ilmestyskirjan kirjottaja kertoo tämän
-ajan elonkorjaamisesta terävällä totuuden viikatteella, koska
-_elonkorjuuaika_ on tullut, ja näyttää, että se on kahtalaista työtä,
-josta toinen tarkottaa maan viinipuuta, erotukseksi totisesta Isän
-istuttamasta viinipuusta, Kristuksesta Jeesuksesta ja hänen
-jäsenistänsä tahi oksistansa. (Joh. 15: 1--6.) Tämän ajan elonkorjuuta
-sanotaan vehnän ja lusteiden korjuuksi (Matt. 13: 24--30, 36--39);
-juutalaisen ajan elonkorjuuta kutsuttiin vehnän ja ruumenien korjuuksi.
-Ja samoin kuin silloin ruumenia oli suuressa määrässä enemmän, samalla
-tavalla näyttää myös kaikissa muissa paikoissa silmiinpistävä
-yhdenkaltaisuus ja rinnakkaisuus edellyttävän, että lusteita tulee
-olemaan paljon runsaammin kuin vehnää tässä elonkorjuussa.
-
-Juutalainen elonkorjuu, yhteensä neljänkymmenen vuoden ajanjakso, alkoi
-Herramme opetusviran alkaessa vuonna 29 ja päättyi vuonna 69 vähää
-ennen nimi-Israelin hylkäämistä ja kukistumista ja heidän kaupunkinsa
-hävittämistä, jonka roomalaiset aikaansaivat vuonna 70. Ja tämän ajan
-elonkorjuu alkoi Herramme läsnäololla maan suuren riemuvuoden alkaessa
-vuonna 1874, niinkuin 6:ssa luvussa näytetään, ja päättyy vuonna 1914,
-vähää ennen pakanavaltojen kukistumista, ollen samoin neljänkymmenen
-vuoden ajanjakso -- siis vielä lisäksi eräs ihmeellinen yhtäläisyys
-näiden kahden ajan välillä.
-
-Juutalainen elonkorjuu alkoi Herramme opetusvirkaan astumisella, ja
-vaikka Jumalan suosio poistui heidän nimijärjestelmästänsä kolme ja
-puoli vuotta myöhemmin, jonka jälkeen hätä runteli tätä järjestelmää
-kolmekymmentäkuusi ja puoli vuotta, jatkui kumminkin erityinen suosion
-osotus tämän kansan yksityisille jäsenille, ja kutsu Kristuksen
-kanssaperillisyyden korkeaan kunniaan lähetettiin nimenomaan heille
-kolmen ja puolen vuoden aikana siitä, kun Herramme hylkäsi heidät ja he
-hylkäsivät hänen -- jonka kautta lupaus Danielille toteutui (Dan. 9:
-27), että suosiota osotettaisiin hänen kansallensa täydellisesti
-seitsemänkymmenen viikon loppuun asti, jonka viikon keskellä Messias
-tapettiin. Lupaus täytettiin koko totiselle vehnälle, samalla kun se
-_järjestelmä_, joka ympäröi tätä vehnää, tuomittiin ja hyljättiin
-keskellä sitä viikkoa. Juutalaisen ajan vehnänkorjuu kesti monta
-vuotta, alkaen Herramme virkaan astumisella, vaikka kaikki erityinen
-suosio lakkasi kolme ja puoli vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen. Tämän
-kansan hätä (tuli) alkoi aikaiseen palaa, mutta palo ei saavuttanut
-suurinta raivoansa ennenkuin melkein kaikki vehnä oli korjattu aittaan.
-
-Samanlaisia ajanjaksoja on huomattavissa tämän nyt päättyneen
-ajanjakson elonkorjuussa, jotka vastaavat ilmiöitä edellisessä
-elonkorjuussa. Syksy vuonna 1874, jolloin riemuvuosijaksot ilmasevat
-ajan tulleen Herramme läsnäolemiselle, vastaa hänen kasteensa aikaa ja
-voitelemista pyhällä Hengellä, jolloin hän tuli Messiaaksi,
-Ruhtinaaksi, (Dan. 9: 25) ja alkoi toimittaa juutalaista elonkorjuuta.
-Kevät vuonna 1878 (kolme ja puoli vuotta myöhemmin) vastaa sitä
-vuosilukua, jolloin Herramme omisti kuninkuuden, ratsasti aasilla,
-puhdisti temppelistä rahanvaihtajat ja itki nimiseurakunnan tahi
-valtakunnan tähden ja jätti sen alttiiksi hävitykselle, ja se ilmasee
-sen ajan, jolloin nimi-seurakunta- (tahi kirkko-) järjestelmät
-"oksennettiin ulos" (Ilm. 3: 16), josta ajasta alkaen ne eivät enää ole
-Jumalan puhetorvia taikka missään määrässä hänen tunnustamiansa. Ja ne
-kolme ja puoli vuotta, jotka seurasivat kevättä vuonna 1878, jotka
-päättyivät lokakuussa vuonna 1881, vastaavat niitä kolmea ja puolta
-vuotta, jolloin suosio jatkui yksityisiä juutalaisia kohtaan heidän
-suosionsa seitsemännenkymmenennen viikon loppupuoliskolla. Samoin kuin
-esikuvassa tämä vuosiluku -- kolme ja puoli vuotta Kristuksen kuoleman
-jälkeen -- osotti kaiken erityisen suosion päättymistä juutalaisia
-kohtaan ja suosion alkamista pakanoille, samalla tavalla meistä vuosi
-1881 osottaa erityisen suosion päättymistä pakanoille -- "korkean
-kutsun", tai kutsun omistamaan niitä siunauksia, jotka kuuluvat tälle
-ajalle -- kutsun kanssaperillisyyteen Kristuksen kanssa ja jumalallisen
-luonteen osallisuuteen. Ja niinkuin olemme nähneet, on tämän ajan
-tunnusmerkkinä suuri liike juutalaisten keskuudessa kristillisyyteen
-päin, tunnettuna "Kisjinevi-liikkeen" nimellä. Ja nyt on tulossa hätää
-ja koettelemuksia nimi-kristillisyyden osaksi, mutta myrskyä
-pidätetään, kunnes kaikki vehnä on korjattu, kunnes Jumalan lähettiläät
-ovat leimanneet hänen palvelijainsa otsat (ymmärryksen) totuudella. --
-Ilm. 7: 3.
-
-Vastaavaisuudet tässä ja juutalaisessa elonkorjuussa ovat osottautuneet
-erinomaisen selvästi esiintyviksi siihen nähden, mitä on saarnattu.
-Juutalaisen elonkorjuun ensimäisinä kolmena ja puolena vuotena oli
-Herrallamme ja opetuslapsilla erityisenä tekstinänsä _aika_ ja
-Messiaksen _läsnäolo_. Heidän julistuksensa kuului: "Aika on täytetty",
-lunastaja on tullut. (Mark. 1: 15; Mat. 10: 7.) Samoin oli myös
-tässäkin elonkorjuussa: vuoteen 1878 muodostivat aikaennustukset ja
-Herran läsnäolo, pääasiassa niinkuin ne tässä ovat esitetyt, vaikkeivät
-näin selvästi, sanomamme aineen. Sen jälkeen on työ laajennut, ja
-toisien totuuksien käsittäminen on selvinnyt ja puhdistunut; mutta
-samat tosiseikat ja raamatunpaikat, jotka opettavat samaa _aikaa_ ja
-samaa _läsnäoloa_, seisovat siinä kumoamattomina ja eittämättöminä.
-
-Samoin kuin se suosio, jota jatkuvasti osotettiin yksityisille
-israelilaisille, senjälkeen kun heidän nimi-huoneensa suljettiin
-suosiosta, ei tarkottanut heidän _nimi-kirkkojärjestelmänsä_
-käännyttämistä ja uudistamista, eikä heidän ruumeniensa muuttamista
-vehnäksi, vaan oli yksinomaa aijottu erottamaan ja korjaamaan joka
-ainoan tuleentuneen vehnäjyvän, samoin ei jatkuva ja runsas suosio
-(nimittäin totuudenvalo) nykyajassa ole tarkotettu käännyttämään
-kokonaisia lahkoja tai aikaansaamaan kansallisia uudistuksia, vaan
-päinvastoin kokonaan erottamaan vehnäluokan lusteluokasta. Molemmat
-ovat kasvaneet rinnakkain vuosisatoja, ja _sekottamaton_, pelkkää
-vehnää oleva lahko on tuntematon; mutta nyt elonkorjuussa tulee
-erottaminen tapahtumaan, ja selkkaukset tulevat olemaan hirvittäviä.
-Monessa tapauksessa se tulee merkitsemään maallisen ystävyyden
-ylösnyhtämistä, monen hellän siteen repimistä; ja juuri _totuus_ tulee
-aikaansaamaan tämän erottamisen. Herran ennustus "elonkorjuusta"
-ensimäisessä tulemisessa tulee olemaan paikallaan nykyiseenkin
-elonkorjuuseen nähden. (Katso Mat. 10: 35--38; Luuk. 12: 51--53.)
-Samoin kuin silloin totuus aiheutti eripuraisuutta isän ja pojan,
-tyttären ja äidin, anopin ja miniän välillä, tulee nyt taaskin
-viholliset usein kuulumaan omaan huonekuntaan. Sitä ei voi välttää. Ne,
-jotka rakastavat rauhaa ja lepoa enemmän kuin totuutta, tulevat
-pantavaksi koetukselle, ja ne, jotka rakastavat totuutta yli kaiken,
-hyväksytään voittajiksi -- aivan kuin juutalaisessa "elonkorjuussa."
-
-Juutalaisessa elonkorjuussa olivat sanansaattajat, jotka airueina
-lähetettiin julistamaan Kuninkaasta ja tulleesta valtakunnasta,
-alhaista sukua olevia miehiä, ilman arvonimiä, ja ne, jotka vastustivat
-sanomaa, olivat ylimmäiset papit, kirjanoppineet, fariseukset ja
-jumaluusoppineet; ja niinkuin voimme odottaa, on nytkin: sokeimmat ovat
-sokeiden taluttajia, jotka juutalaisten esikuviensa lailla "_eivät
-tunne_ etsikkonsa _aikaa_." -- Luuk. 19: 44.
-
-_Läsnäolo_ oli heillä toinen suurista koetuskohdista, ja _risti_ oli
-toinen. Johannes Kastaja huusi heille: "_Keskellänne_ seisoo se, jota
-ette tunne." Kumminkaan eivät muut, kuin oikeat israelilaiset kyenneet
-näkemään sitä totuutta, että Messias oli läsnä; ja näistä useat
-kompastuivat ristiin; sillä vaikka olivat alttiit ottamaan vastaan
-Jeesuksen vapauttajana, teki heidän ylpeytensä heidät vastahakoisiksi
-ottamaan vastaan häntä _Lunastajana_. Samoin on nytkin.
-Kristuksen _läsnäolo_, parhaillaan tapahtuva "elonkorjuu" ja
-nimitunnustajajoukkojen hylkääminen ovat kiviä, joihin monet
-kompastuvat; ja suurta Pelastajaa, jonka tulemista ja valtakuntaa monet
-ovat rukoilleet (niinkuin juutalaisetkin), eivät he tahdo tunnustaa.
-Jälleen saattaa totuuden mukaisesti sanoa: "Keskellänne seisoo se,
-jota ette tunne." Ja jälleen tulee Kristuksen risti koetukseksi,
-kompastus- tai koetuskiveksi aavistamattomalla tavalla; ja monet, monet
-kompastuvat nyt siihen sanoen: Me tahdomme tunnustaa Kristuksen
-_Vapahtajaksemme_, mutta me hylkäämme hänet Lunastajana ja
-Vapaaksiostajana.
-
-Varmastikin on kaikkien, jotka huolellisesti tarkastavat asiaa,
-tunnustettava, että todistukset Herramme läsnäolosta (henkiolentona ja
-siis näkymättömänä) ovat suuremmat ja selvemmät niitä todistuksia,
-joita juutalaisilla oli hänen läsnäolostansa lihassa ensimäisessä
-tulemisessa. Ja nyt eivät Herran läsnäolontodistukset ainoastaan ole
-täydemmät, täydellisemmät ja lukuisammat, vaan ajan merkit
-ympärillämme, jotka ilmasevat, että elonkorjuutyö on käymässä, ovat
-paljon silmiinpistävämmät ja vakuuttavammat niille, joiden silmät ovat
-voidellut silmävoiteella (Hm. 3: 18), kuin asianlaita oli ensimäisessä
-tulemisessa, kun Herramme Jeesus, kourallinen seuraajia kanssaan,
-paljon vastuksen ja monen epäsuotuisan asianhaaran vallitessa julisti:
-"_Aika on täyttynyt_; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi" --
-Messias on tullut, suuren Jehovan Lähettiläs, täyttääkseen teille
-kaikki ne lupaukset, jotka ovat annetut teidän isillenne. Oliko ihme,
-että ainoastaan mieleltään nöyrät saattoivat ottaa vastaan nöyrän
-nasaretilaisen suurena Vapauttajana, tai noita nöyriä miehiä ilman
-minkäänlaisia arvonimiä hänen hallituksensa jäseninä, -- sellaisina,
-jotka kerran olisivat kuninkaita ja ruhtinaita hänen kanssaan.
-Ainoastaan harvat saattoi nähdä hänessä, joka ratsasti aasilla ja itki
-Jerusalemin yli, sen suuren Kuninkaan, josta Sakarja oli ennustanut,
-että Sion tulisi ottamaan vastaan hänet Kuninkaana riemuhuudoilla.
-
-Ensimäisessä tulemisessa nöyryytti hän itsensä ja otti ihmismuodon ja
-luonteen (Hehr. 2: 9, 14) voidakseen senkautta toimittaa meidän
-lunastuksemme antamalla itsensä lunastushinnaksi. Hän on nyt korkealle
-korotettu eikä enää kuole; ja toisessa tulemisessansa on hän, puettuna
-kaikella voimalla (Fil. 2: 9), korottava "ruumiinsa" ja sitten jakava
-maailmalle sen ennalleenasettamissiunauksen, jonka hän _osti_ sille
-ensimäisessä tulemisessansa omalla kalliilla verellään. Muista, ettei
-hän enää ole lihaa, vaan henkiolento, ja on pian muuttava ja kirkastava
-jäseninään ja kanssaperillisinään kaikki uskolliset seuraajansa.
-
-Juutalaiselle huonekunnalle esiintyi Jeesus kolmella eri tavalla --
-Ylkänä (Joh. 3: 29), Elonkorjaajana (Joh. 4: 35--38) ja Kuninkaana
-(Mat. 21: 5, 9, 4.) Kristitylle huonekunnalle esiintyy hän samaten
-kolmella tavalla. (2 Kor. 11: 2; Ilm. 14: 14, 15; 17: 14.)
-Juutalaiselle huonekunnalle tuli hän Ylkänä ja Elomiehenä heidän
-elonkorjuunsa alussa (hänen opettajavirkansa alkaessa); ja juuri
-ristiinnaulitsemisensa edellä esiintyi hän heidän Kuninkaanaan ja
-harjotti kuninkaallista valtaa langettamalla tuomion heidän ylitsensä,
-jättäessään heidän huoneensa autioksi ja esikuvauksellisesti
-puhdistamalla heidän temppelinsä. (Luuk. 19: 41--46; Mark. 11: 15--17.)
-Aivan samalla tavalla on tässäkin elonkorjuussa ollut: Herramme
-läsnäolo Ylkänä ja Elonmiehenä huomattiin ensimäisenä kolmena ja
-puolena vuotena, vuodesta 1874 vuoteen 1878. Siitä ajasta on
-eittämättömällä tavalla ilmennyt, että aika oli tullut vuonna 1878,
-jolloin kuninkaallisen tuomion piti alkaman Jumalan huoneesta. Tätä
-tarkottaa Ilm. 14: 14--20, ja Herramme esitetään _kruunattuna_
-Elonkorjaajana. Vuosi 1878, joka on rinnakkaisvuosiluku hänen
-esikuvassa ottamastansa vallasta, _osottaa_ selvästi _ajan_ meidän
-nykyisen, hengellisen, näkymättömän Herramme valtaanastumiselle
-kaikkien kuningasten Kuninkaana, ajan, jolloin hän ottaa suuren
-valtansa hallitaksensa, joka hallitus ennustuksessa on likeisessä
-yhteydessä hänen uskollistensa ylösnousemisen kanssa ja hädän ja vihan
-alkamisen kanssa kansojen yli. (Ilm. 11: 17, 18.) Tällöin, niinkuin
-esikuvassa, alkaa tuomio nimiseurakunnan yli, senkautta että nimi
-_järjestelmät_ (ei kansat) tuomitaan hävitettäväksi, jotka järjestelmät
-ulkonaisesti edustavat totista Seurakuntaa -- "ruumista." Tämä on myös
-todellisen temppelin, todellisen Seurakunnan, Kristuksen ruumiin --
-vihkiytyneen luokan -- puhdistaminen. (1 Kor. 3: 16; Ilm. 3: 12.) Tämä
-pyhitetty tahi _temppeli_-luokka nimiseurakunnassa on samassa suhteessa
-nimiseurakuntaan kokonaisuutena, kuin kirjaimellinen temppeli oli
-pyhään Jerusalemin kaupunkiin kokonaisuutena. Kun kaupunki oli tullut
-hyljätyksi, tuli temppeli _puhdistetuksi_; samalla tavalla on
-temppeliluokka nyt puhdistettava: jokainen itsekäs, lihallinen ajatus
-ja kaikki maailmallisuus on heitettävä ulos, jotta temppeli, Jumalan
-pyhän Hengen asunto -- elävän Jumalan temppeli -- puhdistuisi.
-
-Erityinen tehtävä vuoden 1878 jälkeen on ollut julistaa Kuninkaan
-käskyä: "Lähtekää siitä (Baabelista) ulos, te minun kansani, jottette
-tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin hänen vitsauksiansa
-kärsiä." (Ilm. 18: 4.) "Paetkaa, paetkaa, lähtekää sieltä, älkää
-saastaiseen koskeko! lähtekää sen keskeltä, puhdistakaa itsenne, te
-[kuninkaallinen Papisto] Herran kalujen kantajat!" -- Jes. 52: 11.
-
-Toinen selvästi esiintyvä kohta, jossa ensimäinen ja toinen tuleminen
-ovat toistensa kaltaisia, on yleinen tunne, että vapauttaja on tarpeen
-ja kansain keskuudessa laajalle levinnyt vaikutus, että pelastus on
-jollain tavalla pian tuleva -- toisien ajatukset näistä asioista
-lähenevät muutamissa suhteissa totuutta. Mutta joka tapauksessa ovat ne
-harvat, jotka kykenevät näkemään Pelastajan, ja asettuvat hänen
-lippunsa alle totuuden palveluksessa. Juutalaisessa elonkorjuussa
-menivät monet ulos Herraa vastaan sinä aikana, jolloin kaikki
-"odottivat" häntä (Luuk. 3: 15), hänen syntymänsä aikana, kolmekymmentä
-vuotta ennen hänen voitelemistansa Messiaaksi hänen virkansa alkaessa:
-ja samalla tavalla oli myös vastaava odotus ja liike monien
-keskuudessa, (joita sittemmin kutsuttiin adventisteiksi), jota eräs
-baptistiveli nimeltä William Miller, Amerikassa, ja Hr. Volff ja muut
-Europassa ja Aasiassa johtivat. Tämä liike nousi huippuunsa vuonna
-1844, tasan kolmekymmentä vuotta ennen vuotta 1874, jolloin Kristus,
-Ylkä ja Elonkorjaaja todella tuli, niinkuin Riemuvuodet opettavat.
-Tässä tapaamme vieläkin yhden sattuvan aika-rinnakkaisuuden näiden
-aikojen välillä; sillä kysymyksessä olevat kolmekymmentä vuotta
-vastaavat täydellisesti kolmeakymmentä vuotta Jeesuslapsen syntymästä
-Messiakseen voideltuun -- kun hän kolmenkymmenen vuoden ikäisenä
-kastettiin ja sittemmin astui esille Ylkänä ja Elonkorjaajana. -- Matt.
-3: 11--13; Joh. 3: 29.
-
-Molemmissa tapauksissa tapahtui pettymys, jota seurasi kolmenkymmenen
-vuoden odotusaika, jolloin kaikki nukkuivat ja ainoastaan muutamat
-harvat molemmissa tapauksissa heräsivät _oikeaan_ aikaan huomatakseen
-Messiaksen läsnäolon. Molempien huonekuntien suuret nimijoukot eivät
-huomaa etsikon aikaa, koska ovat ylenraskautetut ja haaleat ja
-laiminlyövät kehotuksen valvoa ja rukoilla. Siten toteutuu
-profeetan lausuma ennustus: -- "Hän on oleva loukkauskiveksi ja
-kompastuksenkallioksi molemmille Israelin huonekunnille." (Jes. 8: 14.)
-Luonnollinen huone loukkaantui, koska olivat tehneet tyhjäksi Jumalan
-lain tottelemalla perimäsääntöjä (Mark. 7: 9, 13), eikä heillä sen
-vuoksi ollut oikeaa käsitystä ensimäisen tulemisen tavasta ja
-tarkotuksesta. Tästä syystä olivat he valmistumattomia ottamaan vastaan
-häntä sillä tavalla, kun hän tuli, ja siten he loukkaantuivat häneen ja
-hänen uhritoimitukseensa. Hengellisen nimi-Israelin joukot
-loukkaantuvat nyt samaan kallioon ja samasta syystä. He ovat
-inhimillisten perimätietojen ja lahkollisten ennakkoluulojen sokasemat,
-jotka estävät heitä saamasta oikeaa valoa Jumalan sanasta, ja sen
-johdosta ei heillä ole oikeaa käsitystä Herran toisen tulemisen tavasta
-ja tarkotuksesta. Ja tässäkin on Kristuksen risti, oppi lunastuksesta,
-koetuskivi kaikille. Tarkkaa huomiota ansaitsee sekin, ettei kumpikaan
-huone saattaisi loukkaantua tai kompastua olemattomaan kallioon. Kallio
-on nyt olemassa, ja nimijärjestelmät kompastuvat, loukkaantuvat ja
-musertuvat; samalla kuin "oikeat israelilaiset", niinkuin
-ensimäisessäkin tulemisessa, henkilökohtaisesti huomaavat ja ottavat
-vastaan kallion, ja kapuamalla tälle totuudelle tulevat he nostetuiksi
-korkealle yli kompastuvien joukkojen, jotka hylkäävät sen.
-
-Ne, joiden ymmärryksen silmät ovat valaistut, eivät kompastu; mutta kun
-he siihen sijaan nousevat Kalliolle, saattavat he siltä korkeammalta
-näkökannalta, jonka se tarjoaa, paljon selvemmin nähdä Jumalan
-suunnitelman sekä menneisyyden että tulevaisuuden -- nähdä sellaisiakin
-asioita, jotka ovat sanoin sanomattomia, Seurakunnan tulevasta
-kirkkaudesta ja maan juhlapäivästä. Ne, jotka luottavat Herraan, eivät
-koskaan joudu häpeään.
-
-Tämän rinnakkaisuuden koko voimaa ei saata nähdä, jollei huomaa, että
-riemuvuosijaksot ja pakanain ajat osottavat, edelliset sen
-neljäkymmenvuotisen ajanjakson alkua, jälkimäiset sen loppua, jotka
-alaosastoissaan niin täydellisesti vastaavat juutalaisia
-rinnakkaisuuksia. Ei ole mikään mielikuvitus, että juutalainen ja
-kristillinen aika muodostavat esikuvan ja vastakuvan -- apostolit ja
-profeetat todistavat niiden keskinäistä yhdenmukaisuutta. Emme myöskään
-luota yksinomaan rinnakkaisuuksiin todistukseksi nykyiselle
-kristillisen armotalouden elonkorjuulle: tämä elonkorjuu on, niinkuin
-jo olemme näyttäneet, myöskin toisella tavalla ilmaistu -- niinhyvin
-sen alku kuin loppukin. Riemuvuosijaksot osottavat, että se aika,
-jolloin Herramme Jeesus olisi läsnä ja alkaisi ennalleenasettamistyön,
-olisi syksyllä vuonna 1874. Ja ylempänä kosketeltu rinnakkaisuus
-näyttää, että tämä vuosiluku (1874) täydellisesti vastaa Jeesuksen
-voitelemista Messiaaksi juutalaisen "elonkorjuun" alkaessa ensimäisessä
-tulemisessa. Pakanain ajat osottavat, että nykyisten hallitusten
-hallitusvalta päättyy vuoden 1914 loppuessa, jonka jälkeen näiden
-hallitusten kukistumisen täytyy pian tapahtua; ja rinnakkaisuus
-ylempänä näyttää, että tämä aika, 1914, vastaa täydellisesti vuotta 69,
-jonka jälkeen (vuoden 70 loppuessa) juutalaisen yhteiskuntajärjestyksen
-täydellinen kukistuminen seurasi. Mahdollisesti voitanee siis kysyä
-kaikkeen tähän nähden: Ovatko nämä rinnakkaisuudet aikaan nähden
-ainoastaan satunnaisuuksia, tai ovatko ne saman jumalallisen käden
-järjestämiä, joka järjesti luonnollisen huonekunnan muutkin asiat
-varjoiksi tämän armotalouden todellisuuksista?
-
-Ei, ne eivät ole satunnaisia: epäilemättä on sama kaikkiviisas Jumala,
-joka antoi meidän tietää ajanlaskun kautta, että Aadamin luomisesta oli
-kulunut kuusituhatta vuotta vuoteen 1873, ja että seitsemäs tuhannes,
-tuhatvuosikausi silloin alkoi; joka riemuvuosijaksojen kautta ilmotti
-meille, että Herra tulee olemaan läsnä ja että ennalleenasettamisajat
-tullevat alkamaan syksyllä 1874; ja niinkuin pakana-aikojen kautta
-näytettiin meille, ettemme saa odottaa, että nämä asiat tapahtuisivat
-kiireellisesti, vaan näöltään luonnollisien keinojen kautta tulisivat
-toimitettaviksi neljäkymmentä vuotta kestävänä ajanjaksona -- on Herra
-näissä rinnakkaisissa armotalouksissa, joiden pituuden Israelin
-"kaksinkertainen" määrää, antanut meille todistuksia, jotka eivät
-ainoastaan itsessään selvästi osota Herran läsnäoloa, elonkorjuuta ja
-ennalleenasettamista (joka alkaa suosiolla luonnolliselle Israelille),
-vaan antavat samalla _todistuksen_, joka osottaa toiset profeetalliset
-todistukset ja ajanlaskun oikeiksi. Sillä selvästi huomattakoon, että
-jos ajanlaskua tahi jotakin näistä ajanjaksoista muutetaan vuodenkaan
-verran, niin on tämän rinnakkaisuuden kauneus ja voima hävinnyt.
-Esimerkiksi jos ajanlaskua muutetaan vuodenkaan verran, joko lisäämällä
-tai vähentämällä -- jos me pitennämme sanokaamme kuningasten tahi
-tuomarien aikaa vuoden taikka teemme toisen niistä vuotta lyhyemmäksi
--- on koko rinnakkaisuus turmeltunut. Jos me lisäisimme vuoden, tulisi
-Israelin ensimäisen ajanjakson pituudeksi 1846 vuotta, ja
-kaksinkertainen tai vastaava toinen osa tulisi päättymään _vuotta
-myöhemmin_, jota vastoin riemuvuosijaksot tällaisen muutoksen kautta
-ajanlaskussa, tulisivat päättymään vuotta aikaisemmin, s.o. vuonna
-1873, joka taasen muuttaisi 6000 vuoden päättymisen vuoteen 1871, kun
-taasen pakanain ajat eivät mitenkään tulisi siitä muuttumaan. Kaikki
-saattavat nähdä, että sopusointu tai rinnakkaisuus tällä tavalla
-kokonaan turmeltuisi. Taikka jos yksi ainoakaan vuosi vähennettäisiin
-jostain ajanlaskun laskelmasta, tulisi sekasorto yhtä suureksi, vaikka
-muutos kysymyksessä olevissa ajanjaksoissa tulisi käymään
-päinvastaiseen suuntaan. Sillä tavoin vahvistavat nämä erilaiset
-ajanennustukset toisiansa molemminpuolisesti, samalla kun rinnakkaisuus
-näissä molemmissa armotalouksissa juottaa yhteen niiden todistukset.
-
-Ne, jotka vähänkin tuntevat niitä laskelmia joita "toisen tulemisen
-adventistit" muiden muassa ovat tehneet profeetallisista ajanjaksoista
-y.m. lienevät huomanneet, että me käsittelemme näitä asioita aivan eri
-tavalla kuin he. He koettavat tavallisesti saada kaikki ennustukset
-päättymään yhteen ainoaan määrättyyn vuosilukuun. Heidän väärät
-odotuksensa johtavat heitä siihen. He odottavat että muutamat harvat
-silmänräpäykset tulevat todistamaan koko sen ohjelman suorittamisen,
-joka todellisuudessa tulee käsittämään tuhatta vuotta -- Herran
-tulemisen, ylösnousemisen ja maailman tuomion. Ja heidän odotuksensa
-on, että nämä muutamat silmänräpäykset tulevat päättymään sillä, että
-maailma poltetaan poroksi. Ymmärtääksensä ja omistaaksensa niitä
-ennustuksia, jotka osottavat eri vuosilukuja Jumalan suuren
-suunnitelman eri asteilla, tulisi heidän ensin ymmärtää "Aikakausien
-Suunnitelma" ja Herran toisen tulemisen oikea tapa. Mutta suuren
-enemmistön on heidän oppinsa ja ennakkoluulonsa liiaksi soaissut
-käsittääkseen tätä. Kun he koettavat sovittaa ennustusta väärien
-odotuksiensa mukaisiksi, johtaa tämä usein vääntelemisiin,
-venyttämiseen ja lyhentämiseen, aina sitä mukaan kuin tarve vaatii,
-koettaessansa saada kaikki ennustukset päättymään yhteen ainoaan
-erityiseen vuosilukuun. Näiden ystävien on herättävä harhaluuloistansa
-tässä suhteessa; sillä heidän odotuksensa ovat toinen toisensa jälkeen
-jääneet toteutumatta, meidän ja heidän tietäessä, ettei kaikkia niitä
-ennustuksia, joita he ovat käyttäneet, voida ulotuttaa tulevaisuuteen,
-vaan kuuluvat ne menneisyyteen, jonka vuoksi he nyt ovat täytyneet
-hyljätä ne. Ne ovat täyttyneet mutta toisella tavalla, kuin he
-odottivat, ja he eivät tiedä sitä.
-
-Sitä vastoin ovat ne ennustukset, joita tässä on esitetty, samoin kuin
-ne, joita myöhemmin tullaan käsittelemään, vapaat kaikesta käsin
-tehdystä, olkoonpa sitten venyttelemisestä tahi vääntelemisestä ja
-pyöristelemisestä. Me esitämme ne yksinkertaisesti sellaisina kuin me
-tapaamme ne Jumalan sanassa. Ja niille, jotka Jumalan suuren
-"Aikakausien Suunnitelman", mukaan osaavat oikein odottaa, on helppoa
-huomata, miten erityiset profeetalliset ketjut sopivat yhteen sen
-kanssa ja mittaavat sen. He huomaavat sen, toinen toisessa ja toinen
-toisessa tärkeässä kohdassa; ja niille, jotka erottavat niin paljon,
-osottaa ja todistaa tämä rinnakkaisuus juutalaisen ja kristillisen
-armotalouksien välillä yli kaiken mahdollisen epäilyksen, että kaikkien
-toistenkin profeetallisten ennustusten sovelluttaminen on oikeutettu.
-
-Ennustuksissa annetut ilmotukset Jumalan suunnitelman ajanjaksoista
-saattaa verrata arkkitehdin erikoispiirrustuksiin; ja juutalaisen
-armotalouden rinnakkaisuuksia hänen ääriviivapiirrustuksimsa. Otaksu,
-että meillä olisi jonkun rakennusmestarin erikoispiirrustukset taloa
-varten, mutta ei olisi itse pääpiirustusta, ja istuutuisimme tekemään
-pääpiirustuksen näiden erikoispiirrustuksien mukaan ja sitte saisimme
-arkkitehdilta hänen ääriviivapiirrustuksensa tulevaa rakennusta varten
--- jos vertailu sen ja oman piirrustuksemme välillä, joka oli tehty
-erikoispiirrustuksien mukaan, osottaisi, että kaikki kulmat ja mitat
-olisivat aivan samanlaiset olisimme aivan vakuutetut, että olemme
-käsittäneet oikein erikoispiirrustukset. Samoin tässä: se piirustus,
-esikuva eli varjo evankelikaudesta, joka annetaan meille juutalaisessa
-ajassa ja ennustuksien ja tapahtumain tätä taustaa varten esikuvatussa
-varjopiirrustuksessa, antaa meille niin varman vakuutuksen
-johtopäätöksiemme oikeudesta, kuin voimme vaatia, vaeltaessamme vielä
-"uskossa, eikä näkemisessä."
-
-Toiset profeetalliset todistukset, joita emme vielä ole tutkineet, ovat
-myös, niinkuin tulemme huomaamaan, täydellisessä sopusoinnussa näiden
-rinnakkaisuuksien kanssa. Eräs näistä todistuksista, Danielin päivät,
-osottaa suurta siunausta vihkiytyneille, jotka eläisivät 1875 ja
-eteenpäin -- siunausta, joka todella alkaa täyttyä Jumalan Sanan
-totuuksien suurenmoisessa paljastumisessa siitä ajasta alkaen. Hänelle,
-joka on kutsunut meitä pimeydestä ihmeelliseen valoonsa, olkoon kunnia!
-
-Muista, että juutalaisen elonkorjuun _neljäkymmentä vuotta_ päättyivät
-Lokakuussa v. 69 j.K., ja että sen jälkeen seurasi kansan täydellinen
-kukistuminen. Samalla tavalla tulevat evankelisen aikakauden
-neljäkymmentä vuotta päättymään Lokakuussa 1914, ja että samoin,
-välittömästi sen jälkeen, on n.k. "Kristikansojen" kukistuminen
-odotettavissa. "Yhdessä hetkessä" on tuomio kohtaava niitä. -- Ilm. 18:
-10, 16, 19.
-
-
-
-
-KAHDEKSAS LUKU.
-
-ELIJA ON ENSIN TULEVA.
-
-
-Tämän tärkeän ennustuksen suhde toiseen tulemiseen. -- Osittainen ja
-esikuvauksellinen toteutuminen Johannes Kastajassa, -- Oikea
-toteutuminen. -- Näky pyhällä vuorella. -- Ihmeellisiä
-vastaavaisuuksia. Elijan, esikuvan ja vastakuvauksellisen Elijan
-välillä. -- Aika on käsissä. -- Katsaus. -- Elijan seuraaja, Eliisa.
-
-
-    "Katso, minä lähetän teille Elijan, tuon profeetan, ennenkuin
-    se suuri ja peljättävä Herran päivä tulee. Ja hän kääntää isäin
-    sydämet lasten puoleen, ja lasten sydämet heidän isäinsä puoleen,
-    etten minä tulisi ja löisi [s.o. muutoin minä tulen ja lyön]
-    maata kirouksella". Mal. 4: 5, 6.
-
-Tutkistellessa todistuksia, jotka osottavat ajan olevan käsissä
-Messiaksen valtakunnan pystyttämiselle maan päälle, emme saa jättää
-huomioonottamatta sitä ennustusta, joka näyttää, että Elijan tuleminen
-tapahtuu sitä ennen.
-
-Tekstimme lausuntotapa on omituinen. Ajatus näyttää olevan, että Elijan
-tehtävä tulee olemaan _kääntää_ vanhemmat nöyrään, lapsenkaltaiseen
-tilaan ja että, tehtyänsä heidät taipuvaisiksi ja oppivaisiksi, kuten
-pienet lapset ovat, kääntää heidän sydämensä eksytyksistä, synnistä ja
-uskottomuudesta ja saattaa heidät jälleen sopusointuun "isäinsä" kanssa
--- nimitys, jonka hebrealaiset antavat _uskollisille_ patriarkoilleen
-ja profeetoilleen.
-
-Malakian ennustus, viimeinen sanoma, jonka Jehova lähetti Israelille,
-näyttää tehneen syvän vaikutuksen heihin -- etenkin kaksi viimeistä
-lukua, jotka erityisesti tarkottavat Messiaksen tuloa ja niitä
-erityisiä koettelemuksia, joita Herran läsnäolon päivä toisi mukanansa.
-(Katso Mal. 3: 1--3, 13--18; 4: 1--6.) Päättäen tästä, että
-koettelemukset tulisivat olemaan aivan erikoista laatua, saivat he
-lohdutusta kahdesta viimeksi mainitusta värssystä, jotka lupasivat,
-että profeetta Elija, joka kerran on käännyttänyt koko kansan Baabelin
-palveluksesta Jumalan palvelukseen, tulisi takasin valmistamaan heitä,
-ennenkuin se vaikea koettelemuksen aika alkaisi, jonka Messiaksen
-tuleminen toisi tullessaan.
-
-Tämä ennustus ei _täyttynyt_ Herramme ensimäisessä tulemisessa -- ei
-Messiakseen enemmän kuin Elijaaseenkaan nähden. Epäilemättä ennustus
-tarkottaa toista tulemista; "Liiton Lähettilään" tulemista kunniassa ja
-voimassa; ja suuren hädän ja koettelemuksen päivää Herran päivänä sinä
-aikana. Kristuksen esiintyminen esikuvaukselliselle Israelille ja sen
-suuri hätä, joka kohtasi heitä kansana, kun he hylkäsivät hänet, oli
-kumminkin, niinkuin Jumala oli ennustanut ja aikonut, varjo, joka
-monessa yksityiskohdassa valaisi tässä ennustuksessa esitettyjä
-asioita. Johannes Kastaja teki, Elijan hengessä, Israelille työn, joka
-oli luvatun Elijan tehtävän kaltainen, mutta hän ei onnistunut siinä;
-ja seuraus oli, että hätä (kirous) tuli tämän kansan yli. Oikean
-Elijan, jota profeetta tarkottaa, oli tehtävä suuri työ koko "maalle",
-valmistaakseen koko ihmiskuntaa toista tulemista varten; ja hän tulee
-myös aluksi epäonnistumaan, ja seurauksena siitä tulee suuri hätä
-(kirous) kohtaamaan koko maata.
-
-Profeetan mainitsema Elijan tuleminen tapahtuu "_ennen kuin_" tämä
-"suuri ja peljättävä Jehovan päivä tulee". [Katso I osaa, Luk. 15.] Ja
-koska, niinkuin juuri osotimme, Jehovan suuri päivä alkoi vuonna 1874,
-ja tulee jatkumaan neljäkymmentä vuotta ja päättymään, kun pakanain
-ajat päättyvät, maailman ja Saatanan vallan täydellisellä
-kukistumisella koko maan päällä ja Immanuelin -- Kristuksen, Jeesuksen
-ja hänen pyhiensä -- pukemisella täydellisellä vallalla ja
-hallituksella, on meille tärkeätä tässä osottaa, että _Elija on
-tullut_. Hänen ei ole onnistunut käännyttää maailman sydämiä
-lapsenkaltaisuuteen ja oikeaan vanhurskauden ymmärtämiseen; ja
-sentähden tulee suuri hädän aika, niinkuin Jumala ennakolta näki ja
-ennusti. Sen kautta tulee Jumala vaikeiden ja katkerien kokemuksien
-kautta opettamaan ihmiskunnalle läksyjä, joita heidän on kunnollisesti
-opittava, valmistuakseen kiitollisuudella ottamaan vastaan
-Kristushenkilön -- Jehovan Lähettilään uudessa liitossa -- kaikkine
-oikeudenmukaisine järjestelyineen, lakeineen, j.n.e., jotka kuuluvat
-tähän liittoon.
-
-Ensimäisessä tulemisessa tuli, niinkuin juuri olemme nähneet, monet
-Jumalan lupauksista täytetyiksi pienemmässä määrässä yksityiselle
-kansalle, Israelille, valaisemaan suurempia ja suuremmoisempia
-todellisuuksia, jotka tulevat toimeenpantaviksi Kristuksen toisessa
-tulemisessa. Ja samoin kuin ihmetyöt, parantamiset j.n.e. esittävät
-suuria asioita, jotka tulevat tapahtumaan tuhatvuotiskautena, ja
-Herramme ratsastaminen aasilla esitti suuremman vallan, majesteetin ja
-kunnian ottamista toisessa tulemisessa, kaikkien kuninkaiden kuninkaana
-ja herrain Herrana, samalla tavalla esitti _ihminen_ Kristus Jeesus,
-ja hänen pieni oppilasjoukkonsa, kirkkauden Herraa, korkealle
-korotettuna, yhdistettynä pyhiensä, hänen morsiamensa ja
-kanssaperillistensä kanssa toisessa tulemisessa. Ja juuri siten
-Johannes Kastaja ja hänen opetuslapsensa, jotka olivat samassa
-toimessa, hänen kanssaan ja alaisinaan, koettaessaan käännyttää
-Israelia ja valmistaa heitä ottamaan vastaan Messiasta, _esittivät
-oikeaa Elijata_ (todellista kristillistä Seurakuntaa), jonka työ on
-ollut _koettaa_ käännyttää maailmaa ennen Messiaksen -- hengellisen
-kirkkauden Herran ja kaikkien kuninkaiden Kuninkaan tulemista
-maailmaan. Johannes Kastajan, joka tuli Elijan hengessä ja voimassa, ei
-onnistunut puhdistaa (reformeerata) Israelia, ja seuraus siitä oli
-(Matt. 17: 12), että Israel hylkäsi Jeesuksen lihassa ja tuotti
-ylitsensä suuret "_koston päivät_", hätää ja vihaa (Luuk. 21: 22.)
-Samoin on käynyt, vaikka laajemmassa määrässä, _oikea ja suurempi
-Elija_ on epäonnistunut käännyttäessään ja valmistaessaan maailmaa
-vastaanottamaan kirkkauden Kuningasta, ja on nyt, seurauksena siitä,
-suuri vihan päivä tuleva maailman yli sulattamaan, pehmittämään ja
-nöyryyttämään kaikkia ja valmistamaan heitä sydämestänsä huutamaan: --
-Hosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Jehovan nimeen!
-
-Siten näkee, että _Seurakunta lihassa_ (Kristushenkilö lihassa -- Pää
-ja ruumis) on _kirkkauden Seurakunnan_, Jehovan voidellun, Elija tahi
-edelläkävijä. Ei nimiseurakunta, vaan oikea vihkiytynyt Seurakunta,
-joka haudan tuolla puolen tulee olemaan suuri Voideltu Lunastaja, --
-juuri tämä muodostaa Elijan. Sen kutsumus on rangasta eksytyksiä ja
-syntiä ja viitata kirkkauden valtakuntaan. Herramme Jeesus ja apostolit
-ja sen jälkeen kaikki uskolliset Kristuksessa Jeesuksessa, kuuluvat
-tähän suureen vastakuvaukselliseen Elijaaseen, profeettaan tahi
-opettajaan -- samaan luokkaan, (Pää ja ruumis), joka piankin on
-muodostava kirkkauden Kuninkaan. Se työ, jota seurakunta nyt toimittaa,
-on ainoastaan valmistus tulevaa työtä varten mikäli se koskee maailman
-reformeeraamista (uudistamista). Kuninkaallisessa asemassaan on
-Seurakunta tekevä maailman puolesta sen, mitä se ei onnistunut tekemään
-Elijaana, opettajana.
-
-Älköön meitä käsitettäkö väärin: me olemme tätä ennen osottaneet, ettei
-ole ollut Jumalan suunnitelman mukaista käännyttää maailmaa
-evankelikautena. Hänen tarkotuksensa ei ollut sellainen, vaan hänen
-aikomuksensa oli ainoastaan, että Seurakunnan valitseminen ja
-koetteleminen tapahtuisi nyt ja maailman siunaaminen Seurakunnan,
-Kristushenkilön kautta tapahtuisi tätä seuraavassa aikakaudessa. Siinä
-ei ole mitään ristiriitaa kun sanomme, että Elija (Kristus lihassa) _on
-koettanut_ käännyttää maailmaa ja epäonnistunut siinä, paitsi mitä
-osittaisiin uudistuksiin tulee; sillä vaikka Jumala tiesi ja ennakolta
-sanoi, että tehtävämme maailmassa enimmäkseen epäonnistuisi paitsi
-pienen lauman valitsemisessa, antoi hän kumminkin Herramme kautta
-tehtäväksi _koettaa_ kääntää maailmaa, kun tämä sanoi: "Menkää kaikkeen
-maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille", koska hän
-tiesi näillä ponnistuksilla olevan hyvän vaikutuksen meihin itseemme.
-Koska tunnemme hänen ennustaneen nykyistä epäonnistumistamme, mutta
-tulevaa menestystämme, voimme iloita silloinkin kun näemme, miten
-me kuluneina kahdeksanatoista vuosisatana olemme verrattain
-epäonnistuneet, tietäen, ettei todellisen Elija-luokan työ ole ollut
-turhaa, vaan on saanut palvella jumalallista tarkotusta kehittämällä
-todellista Seurakuntaa, todistaen maailmalle -- joka todistus tulee
-olemaan hyödyksi maailmalle määrättynä aikana.
-
-Johannes Kastaja ei ollut todellinen maahan palannut Elija, eikä
-Seurakuntakaan sitä ole; mutta samoin kuin oli totta, että Johannes
-toimitti Elija-tehtävän Israelille (Luuk. 1: 17), valmistaakseen heitä,
-ja esitti Herraa lihassa, niin on tämä myös totta Seurakunnasta -- se
-toimittaa ennustetun Elija-tehtävän maailmalle "Elijan hengessä ja
-voimassa" ja ilmottaa Herramme toista tulemista melkein samoilla
-sanoilla, joita Johannes käytti ensimäisessä tulemisessa: "Keskellänne
-seisoo se, jota te ette tunne. Hän on se, joka minun jälkeeni tulee,
-joka minun edelläni on ollut." -- Joh. 1: 26, 27.
-
-Kaikki eivät voineet ottaa vastaan Johanneksen todistusta, tai
-käsittää, että hän oli edelläkävijä Kuninkaalle lihassa. Jos he
-olisivat käsittäneet sen, olisivat he sen kautta valmistuneet ottamaan
-vastaan Jeesusta Messiaksenansa. Kaikille niille, jotka hyväksyivät
-Johanneksen sanoman ja ottivat vastaan sen ja ottivat todella vastaan
-Kristuksen, _teki_ Johannes oikean Elija-tehtävän. Niinkuin Herramme
-sanoi heille Johanneksesta (Matt. 11: 14): "Jos _tahdotte uskoa_: Hän
-on Elijas, joka oli tuleva"; vaikkakaan Johannes ja hänen tehtävänsä,
-eivät täydellisesti täyttäneet ennustusta Elijaasta, niinkuin ei
-Herrammekaan _lihassa_ täyttänyt kaikkea mitä oli ennustettu
-Messiaksesta. Hän oli kaikille, jotka saattoivat ottaa vastaan hänet,
-Jehovan Voideltu, vieläpä ennenkuin hän oli edes päättänyt
-uhritointansa, tahi tullut kirkastetuksi tahi palannut toimittamaan
-suurta virkaansa Messiaksena tahi Lunastajana. Johannes itse,
-ensimäisessä tulemisessa, oli todella jossain määrin kehitys siitä
-esikuvasta, joka alkoi Elija henkilössä ja tehtävässä; ja Johanneksen
-tehtävä ensimäisessä tulemisessa esikuvasi Seurakunnan lopputehtävää
-toisessa tulemisessa. Tämän jäsenet, Kristuksen jalat lihassa --
-Elijaan jalat -- julistavat valtakuntaa. (Jes. 52: 7.) Niille, jotka
-"_voivat_ vastaanottaa sen", ilmotamme kirkastetun Kristushenkilön
-valtakunnan käsissä olevaksi; ja samoin olemme "_niille, jotka voivat
-vastaanottaa sen_", osottaneet ennustettua vastakuvauksellista Elijata.
-Luultavasti eivät toiset tule "vastaanottamaan sitä", vaan odottanevat
-edelleen, että joku yksityinen henkilö on tuleva täyttämään Malakian
-ennustukset, eivätkä niinmuodoin "tunne etsikkonsa aikaa", ennenkuin se
-suuri hädän päivä palaa niinkuin uuni.
-
-Siis huomaa, että Elijan (Kristus-henkilön lihassa) epäonnistuminen
-käännyttäessään ja ennalleenasettaessaan maailmaa oli yhtä paljon
-ennakolta aavistettu seuraus kuin Johanneksen epäonnistuminen Israelia
-käännyttäessänsä. Siitä huolimatta tulee kumminkin sama Elija-luokka,
-kirkastettuna ja puettuna vallalla, tuhatvuotiskautena, siunaamaan ja
-opettamaan maailmaa ja asettamaan ennalleen kaikki, niinkuin on luvattu
-kaikkien pyhäin profeettain suun kautta (Apt. 3: 19--21); ainoastaan
-nimeen ja yhtäläisyyteen nähden tulee Elija-esikuva lakkaamaan
-maallisen kilparatamme päätyttyä. Sopusoinnussa tämän kanssa olivat
-Herramme sanat vastaukseksi opetuslasten kysymykseen: "Miksi sitten
-kirjanoppineet sanovat, että Elijan pitää tulla ensin?" Herramme ei
-vastauksessaan anna täydellistä selitystä siitä, että Elija oli esikuva
-ja Johannes oli sen jatkona ja samalla kertaa sen esikuvauksellinen
-täyttymys, j.n.e., -- asioita, joita opetuslapset eivät silloin olleet
-valmistuneet ymmärtämään ja joiden ymmärtämiselle ei ollut aikakaan
-silloin tullut; ja Herramme lisää sentähden, osottaessaan Johanneksen
-_epäonnistumista_ täyttäessään osaksi ennustusta: "Elija kyllä
-[vanhimmat käsikirjotukset jättävät pois sanan _ensin_] tulee ja
-asettaa kaikki kohdalleen." (Matt. 17: 11.) Nähtävästi oli hänellä
-mielessä oma ihana tehtävänsä tulevana aikana, kun hän on yhdistettynä
-kirkastetun "ruumiinsa" kanssa, jonka evankelikausi oli valitseva ja
-koetteleva. Hänen katseensa tunki esiripun taakse, tuhatvuotiskauteen,
-ja hän näki Elija-luokan otetuksi ylös tulisissa vaunuissa suuressa
-kirkkaudessa ja voimassa -- henkisesti korotettuna.
-
-_Naista_ käytetään kuvana, kun on kysymys Seurakunnasta yksin,
-erotettuna Herrastaan ja Päästään. Erotettuna ja erillään Herrastansa,
-Yljästä, on hän kihlattu neitsyt. Mutta tässä tapauksessa käytetään
-kuvana miestä, Elijata, koskei se tehtävä, jota esikuvataan, ole
-Seurakunnan tehtävä erotettuna Herrastansa, vaan molempien yhteinen
-tehtävä. Herramme oli Seurakunnan edelläkävijä lihassa ja
-(Elija-henkilön) pää yhtä varmasti kuin hän on voittavan Seurakunnan --
-Kristus-henkilön -- pää. On useita toisia tapauksia, jolloin miestä
-käytetään kuvana, kun molempien -- Kristuksen Jeesuksen ja hänen
-ruumiinsa, Seurakunnan -- _yhteistä_ tehtävää esikuvataan: esimerkiksi
-Aaron ja kaikki hänen jälkeläisensä ylimmäispapillisessa virassa
-esittivät Herraa, ja alipapit hänen ruumiinsa jäseniä; Melkisedek
-esitti samalla tavalla _koko ruumista_ kirkkaudessa; samoin Mooses,
-David ja Salomo. Niinmuodoin on Raamatun kanssa sopusoinnussa käyttää
-Elijata kuvana esittämässä Kristuksen ja seurakunnan _yhteistä_
-tehtävää.
-
-Jos ajattelemme sitä luokkaa, jota Elija kuvasi, miten selvän
-kaunopuheinen olikaan se "_näky_", jonka Herra salli kolmen
-opetuslapsen nähdä kirkastusvuorella. (Matt. 17: 1--9.) Se oli näky,
-joka koski tulevaa valtakuntaa, sanoo meille Pietari (2 Piet. 1:
-16--18). Herramme, kirkastettuna, esiintyi säteilevänä heidän
-silmissään, Mooseskuvan esittäissä Moosekselaista eli laki-armotaloutta
-ja Elija kuvan esittäissä evankelista- tahi kristillistä armotaloutta.
-Molemmat taloudet tähtäävät ja osottavat ja puhuvat Kristuksen uhrista
-ja kärsimyksestä ja siitä kirkkaudesta, joka on tuleva.
-
-Ennenkuin jätämme tämän aineen, tahdomme osottaa muutamia piirteitä ja
-tapauksia profeetta Elijan, esikuvan, elämässä ja verrata niitä
-Seurakunnan, vastakuvauksellisen Elijan, historiaan, yhtäläisyyksiin,
-jotka varmastikin tulevat hämmästyttämään kaikkia, jotka eivät ole
-niitä ennen huomanneet. Että vertaus tulisi havainnolliseksi, asetamme
-nämä yhtäläisyydet rinnakkaisiin sarakkeisiin.
-
-Nämä yhtäläisyydet ovat silmiinpistävät eivätkä ole satunnaisia. Ja se
-seikka, että Elija oli tuleva ennen sitä suurta päivää, ja että me
-_nyt_ Seurakunnassa olemme löytäneet vastakuvauksellisen Elijan, johon
-profeetta Malakia viittasi, on pidettävä _uutena_ todistuksena siitä,
-että aika on käsissä -- että Herran suuri päivä on tullut. Mutta paitsi
-tätä on tässä esikuvassa toisien raamatunpaikkojen todistamia
-viittauksia, jotka ovat aijotut pyhien opastamiseksi ja valmistamaan
-heitä toimittamaan tehtävänsä hyvin ja vahvistamaan ja ylläpitämään
-heitä sinä myrskyisenä päivänä, joka jo on aivan käsissämme.
-
-Meitä ei ollenkaan haluta kuvata synkkää taulua: mieluummin tahtoisimme
-ajatella ja osottaa sitä ihanuutta, joka seuraa suurta vihan päivää, ja
-sarastavan tuhatvuotispäivän iloja, kuin kaikkea masentavaa lähimmässä
-tulevaisuudessa, joka käy täydellisen auringon nousun edellä. Mutta on
-tärkeää, että pyhiä ainakin jossain määrin edeltäkäsin varotetaan
-kohtaavista tapauksista, etteivät he niiden sattuessa kauhistuisi tahi
-joutuisi epätoivoon, vaan, edeltäkäsin varustettuina, kykenisivät
-ottamaan vastaan niitä; ja myöskin että täydellisemmin voisivat antaa
-arvoa niille siunauksille, joista he nykyään nauttivat, että he
-kaikella ahkeruudella toimisivat, niin kauvan kun _on_ päivä; sillä
-tulee yö [paljon pimeämpi aika verrattuna nykyseen, jota kutsutaan
-päiväksi], jolloin ei _kukaan voi tehdä työtä_. -- Joh. 9: 4.
-
-Nykyinen pieni hetki, ennen rajuilmapilvien puhkeamista maailman yli on
-suuressa määrässä sopiva aika Elija-luokan työlle ja vastaa
-myötäkäymisen päiviä sekä Elijan että Johanneksen elämässä. Se on
-sopiva aika henkilölliselle kasvamiselle armossa ja tiedossa kuin myös
-totuuden levittämiselle -- suotuisin aika, mitä koskaan on tunnettu.
-Miten aikaset totuuden etsijät, berealaiset esimerkiksi, olisivatkaan
-iloinneet sellaisista apuneuvoista, joita me nyt omistamme
-täydellisissä ja painetuissa rinnakkaisraamatuissa, konkordansseissa
-(aakkosellisissa selityskirjoissa kaikkiin Raamatun sanoihin),
-historiallisissa teoksissa, encyklopedioissa (yleistieteissä),
-sanakirjoissa ja muissa arvokkaissa apu-teoksissa, joita myydään
-sellaisiin hintoihin, että niitä voidaan hankkia, ja jotka ovat
-maksuttomasti käytettävinä yleisissä kirjastoissa, keskinkertaisissakin
-kaupungeissa. Ja tähän kaikkeen tulee vielä lisäksi sarastavan
-tuhatvuotispäivän enenevä valo ja kaikkien luokkien kyky ymmärtävällä
-tavalla lukea ja ajatella omasta puolestaan. Sellaisilla apuneuvoilla
-ja sellaisien asianhaarojen vallitessa saattaa oppia Jumalan sanasta ja
-suunnitelmista enemmän yhdessä päivässä kuin ennen oli mahdollista
-oppia koko vuodessa epäsuotuisempina aikoina. Eikä myös milloinkaan ole
-ollut aikaa, joka olisi ollut niin suotuisa kristilliselle toiminnalle,
-tahi joka niin olisi innostanut kristilliseen ahkeruuteen ja
-tarmokkaisuuteen kuin tämä aika on tuolle ihanalle elonkorjuu-sanomalle
-Herran läsnäolosta ja iloselle ilmottamiselle lähenevästä
-valtakunnasta.
-
-Jos me tahdomme matkustaa paikasta paikkaan tapaamaan uskovaisia,
-voimme ennättää yhtä paljon viikossa, kuin Paavali olisi ennättänyt
-kuukaudessa, tahi pitemmässä ajassa, ja paljoa mukavammin. Jos me
-tahdomme saarnata Sanaa suullisesti, voimme tehdä sitä kenenkään meitä
-hätyyttämättä tahi peljästyttämättä (Sefanja 3: 13); ja me elämme
-ajassa, jolloin kansain joukot voivat lukea ja kirjottaa, jota
-ainoastaan hyvin harvat saattoivat tehdä entisinä aikoma, ja jolloin
-painettu evankeliumi on halpahintaista, mukavaa ja usein vaikuttavampaa
-kuin suulliset esitelmät. Altis sydän saattaa siten saada aikaan paljo
-enemmän kuin Akvila ja Priskilla saattoivat tavallansa ja heidän
-ajallansa samoilla ponnistuksilla. Me saatamme saarnata sekä
-painattamalla että kirjottamalla meidän aikamme ihmeellisien
-postijärjestelmien kautta, ystäville ja tuntemattomille ympäri koko
-maailmaa, ja melkein maksuttomasti.
-
-Mutta apostoli vakuuttaa, tarkottaen nimiseurakuntaa viimeisinä
-päivinä, että "on tuleva aika, jolloin _eivät kärsi_ tervettä oppia".
-(2 Tim. 4: 3.) Vaikka tämä sana nyt on tosi samalla tavalla kuin se
-vuosisatojen kuluessa on ollut tosi, tulee se kumminkin saamaan paljon
-vahvemman ja selvemmän toteutumisen tulevaisuudessa. On totta nyt,
-ettei nimikirkko kärsi saarnaajia, jotka ovat välinpitämättömiä heidän
-uskontunnustuksistaan ja "saarnaavat Sanaa", "kaiken Jumalan neuvon"
-[koko Jumalan suunnitelman]; vaan, koska "heidän korvansa syhyvät",
-rakastavat he inhimillisiä aprikoimisia kehitysopista, ja tieteitä,
-joita väärin siksi nimitetään, enemmän kuin Jumalan Sanaa. Ja
-kumminkin, kun eivät saata estää puhdasta oppia, kärsivät he sitä
-jossain määrässä -- paljon suuremmassa määrässä kuin Rooma olisi
-kärsinyt sitä kukoistuksensa päivinä.
-
-Vähää ennen niitä sanoja, joita olemme tässä esittäneet, viittaa
-apostoli suoraan vaarallisiin aikoihin tämän aikakauden viimeisinä
-päivinä (2 Tim. 3: 1--13) ja osottaa sitä pöyhkeyttä, nautinnonhalua
-ja hyvän ylönkatsomista, joka on sen ajan tunnusmerkkiä, sen
-muodollisuutta, ahneutta, ylpeyttä ja kiittämättömyyttä; ja hän
-selittää että (_Seurakunnassa_) pahat miehet ja (totuudesta) harhaan
-johtavat opettajat menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen muita
-ja itse eksyen viisasteluillaan. Ja koska apostoli erityisesti ajatteli
-ja kirjotti viimeisistä päivistä, eikä keskiajasta, olemme varmasti
-oikeutetut kysymään, eikö ainoastaan vähän matkan päässä edessämme ole
-aika, näinä "viimeisinä päivinä", jolloin ei tervettä oppia missään
-suhteessa _kärsitä_ tahi sallita.
-
-Vaikka nyt on suuressa määrässä totta, ettei kenenkään sallita ostaa
-tahi myydä [tehdä kauppaa totuuden kanssa] tavallisissa kauppahalleissa
-tahi synagoogoissa, paitsi niiden, joilla on pedon merkki tahi sen
-nimen luku (Ilm. 13: 17), ovat kokonaan vihkiytyneet kumminkin
-oppineet, että suuremmoiset muotitemppelit, joita kirkoiksi kutsutaan,
-eivät ole välttämättömämpiä evankeliumin saarnaamiselle nyt, kuin ne
-olivat apostolienkaan päivinä, ja etteivät mahtavat urut ja hyvin
-harjotetut laulukuorot ole välttämättömiä keinoja vetämään puoleensa
-kansan tarkkaavaisuutta; sillä nyt, niinkuin kristinuskon alkuaikoina,
-kuuntelee yleinen kansa mielellään evankeliumia katujen kulmissa,
-toreilla tahi jos se tulee painettuna postissa. Kysymys on: eikö tämä
-Ilmestyskirjan ennustus sisältäne jotain enemmän kuin mitä nykyaikana
-olemme kokeneet, ja eikö se Paavalin sanain mukaan sisällä, että aika
-on tuleva, viimeisinä päivinä, jolloin tervettä oppia ei _ollenkaan
-kärsitä_? Eiköhän kokemuksemme tässä suhteessa tulle jossain määrin
-olemaan sama, kuin Johannes Kastajan (esikuvan), joka heitettiin
-vankeuteen? Toisin sanoen: mitä saatamme odottaa nykyisen, verrattain
-suotuisan ajan -- vaikkei sekään ole ilman vaikeuksia -- ja tulevan
-onnellisen vastustamattoman vanhurskauden ajan välillä? Tuleeko aika
-edelleenkin olemaan niin suotuisa kuin nykyinen on työlle viinimäessä
--- tahi suotuisampi tai vähemmän suotuisa? Tarkatkaamme mitä nämä
-esikuvat opettavat; sillä koska Herramme suuntaa huomiomme niihin,
-olemme oikeutetut pitämään esikuvauksellisena mitä ikinä tapaamme joko
-Elijan tahi Johanneksen elämässä ja kokemuksessa, joka hyvin näyttää
-sopivan yhteen Seurakunnan kokemuksen kanssa ja todistavan sen tulevaa
-maallista kulkua.
-
-Elija erosi tämän maallisen elämän vaiheista tulisissa vaunuissa; joka
-kuvasi sitä hengellistä ihanuutta ja korotusta, joka maallisen
-kilpajuoksun päättyessä odottaa niitä Seurakunnan jäseniä, jotka ovat
-jälellä ja elävät viimeisinä päivinä. Mutta meidän on myös muistettava,
-että hänen poisottamisensa tapahtui tuulispään tahi myrskyn kautta; ja
-myrsky on hädän esikuva samoin kuin tuliset vaunut kuvaavat voittoa ja
-ihanaa pakoa hädästä.
-
-Johannes Kastajan viimeisten kokemuksien tunnusmerkkinä on vielä
-selvempi hädän piirre. Vaikka kansa ei totellut häntä (Matt. 17: 12),
-niin tunnustettiin hänet vähän aikaa Jumalan palvelijaksi ja
-profeetaksi (Joh. 5: 35); mutta sitten kun hän oli ilmottanut
-Messiaksen läsnäolon, alkoi hänen vaikutuksensa pian vähetä, niinkuin
-hän oli todistanut käyvän, kun hän sanoi Kristuksesta: "Hänen on
-kasvettava, mutta minun tulee vähetä". Niin on oleva tämänkin ajan
-lopussa: Johannes-luokan (Elija-luokan) tehtävä päättyy ilmottamalla,
-että taivaanvaltakunta on käsissä, ja että Kuningas on läsnä. Tämä on
-nyt tapahtumaisillansa; ja Johanneksen todistus kelpaa sanasta sanaan
-ja samalla voimalla nyt Herramme toisen tulemisen aikana:
-"_Keskellänne_ [läsnä] seisoo se, jota ette tunne", "hänellä on
-viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa
-nisunsa aittaan; mutta ruumenet hän polttaa sammumattomalla tulella" --
-suuren hädän aika -- Joh. 1: 26; Matt. 3: 12.
-
-Samoin kuin Johannes väheni -- kun hänen erityinen tehtävänsä,
-sanomansa esiintuominen, oli suoritettu -- samoin on Seurakuntakin
-lihassa vähenevä, kun sen viimenen sanoma on esitetty, kunnes sen
-viimenen jäsen on laskenut vihkiytyneen elämänsä alttarille ja mennyt
-esiripun kautta kirkkauteen ollakseen sen jälkeen ihanan, hallitsevan
-Kristushenkilön jäsen. Niinkuin Johannes sanoi, että Jeesuksen tuli
-kasvaa, voimme mekin nyt, kun todellista valtakuntaa ollaan
-pystyttämäisillään, luottamuksella sanoa, että Kuningas on läsnä, ja
-että hänen valtakuntansa tulee kasvaa, kunnes se täyttää maan. Ja
-Johanneksen ilmotus "elonkorjuusta" -- vehnän korjuusta ja akanain yli
-tulevasta hädästä -- saa myös vastaavan täyttymisen nykyisessä ajassa.
-
-Johannekselta riistettiin vapaus kohta senjälkeen, kun hän oli
-esittänyt sanomansa, ilmotettuaan tuosta _Läsnäolevasta_ ja hänelle
-uskotusta tehtävästä; ja hänet heitettiin vankeuteen, kun hän oli
-nuhdellut kuningasta luvattomasta yhteydestään naisen kanssa (Matt. 14:
-4). Ja vaikka uskolliset Jumalan lapset usein ovat osottaneet, että
-yhteys Seurakunnan ja valtiomahdin välillä ei ole paikallansa ja että
-sitä Raamatussa kutsutaan aviorikokseksi (Ilm. 17: 5), ja vaikka
-maailma suureksi osaksi on vetäytynyt pois Seurakunnista, jatkuu
-kumminkin yhteys, ja Raamattu näyttää viittaavan, että lähestyvän hädän
-aikana nimikirkot [tai seurakunnat], oman tunnustuksensa mukaan
-Kristuksen neitsyeet, tulevat seisoman maan kuninkaiden puolella ja
-yhtyvät heihin; ja totinen Seurakunta tulee esikuvansa, Johannes
-Kastajan, lailla olemaan kansalle vastenmielinen ja siltä tulee
-riistettäväksi vapaus uskollisuutensa ja eksytyksien vastustamisen ja
-tuomitsemisen tähden.
-
-Johannesta samoin kuin Elijatakin, vainosi nainen -- jolloin kuningas
-palveli asiamiehenä ja aseena: totiselle Seurakunnalle on käynyt kuten
-sen esikuville ja samalla tavalla tulee epäilemättä käymään sen kanssa
-tulevaisuudessakin -- jolloin naista esittää nimiseurakunta ja
-kuningasta maalliset hallitukset. Eikä siinä kyllin, että ennustus
-osottaa likempää yhteyttä näiden kahden välille, kuin mikä nyt on
-olemassa, vaan jokainen tarkkanäköinen tarkastaja saattaa nähdä, että
-pääasiallisin _nostovipu_, jota kuninkaallinen ylimystö käyttää
-hyväkseen joukkoja hallitessaan, on se taikausko, että Jumala on
-määrännyt nämä "suuret miehet", vaikka usein ovatkin heikkolahjasia ja
-paheellisia, hallitsemaan heitä; ja että kapinaan nouseminen
-hirmuvaltaa ja vääryyttä vastaan sekä oikeuden, vapauden ja
-yhdenvertaisuuden oikeuksien vaatiminen on Jumalan tahdon
-vastustamista. Niinmuodoin käy hallituksien ja kirkkojen pyrkimys
-julkista tahi salaista yhtymistä kohti keskinäiseksi menestymiseksi
-tulevassa rajuilmassa.
-
-Eikä siinä kyllin, vaan tulee tuleva taistelu kaikissa sivistyneissä
-maissa ylimysten ja joukkojen välillä olemaan siinä määrin ennen
-kuulumaton, aivan erilainen kaikkia, mitä ennen on nähty, että
-tyynimieliset, vanhoilliset, uskonnollisystävälliset henkilöt, peläten
-yhteiskunnan täydellisesti menevän perikatoon sekasorrossa ja
-anarkiassa, luonnollisesti tulevat pitämään yksinvaltaa, sortoa ja
-pakkoa parempana, kuin mitä tahansa muuta, joka varmasti on pahempaa.
-Luonnollisesti tulevat sellaiset yhtymään kirkkoon ja valtioon,
-rikkauteen ja ylimystöön, yhteisien ponnistusten kautta pidättämään ja
-estämään välttämätöntä yhteentörmäystä -- "sotaa Jumalan,
-Kaikkivaltiaan, suurena päivänä".
-
-Lopuksi tulevat nähtävästi ainoat poikkeukset tästä menettelytavasta
-rauhan ja totisen uskonnon ystävien joukossa olemaan ne, joille
-kaikkien kuningasten Kuningas suvaitsee Sanansa kautta ilmottaa
-suunnitelmansa (Joh. 16: 13), ja jotka täydellisesti luottavat hänen
-viisauteensa ja rakkauteensa kuin myös hänen kykyynsä antaa kaiken
-vaikuttaa hänen lupauksiensa toteuttamiseksi. Ainoastaan sellaiset
-vanhoilliset ja järjestystä rakastavaiset, jotka näkevät mikä merkitys
-tulevalla yhteiskunnallisella mullistuksella _täytyy_ olla Jumalan
-suunnitelmassa, vanhentuneiden järjestelmien poistamisessa, joiden aika
-on mennyt, ja maailman valmistamisessa, suuren tasottamistoimen kautta,
-tuhatvuotiskauden vanhurskaudellista hallitusta varten, kykenevät
-käsittämään asiain tilan ja toimimaan sen mukaisesti. Mutta näitä
-tullaan käsittämään väärin, ja heidän ponnistuksillensa osottaa asiain
-oikeaa tilaa, ja ainoaa ja oikeaa parannuskeinoa, tulevat nähtävästi ne
-panemaan esteitä, jotka eivät näe ihanaa lopputulosta, ja jotka,
-vastahakoisia kun ovat luopumaan omasta tahdostansa, ajatuksistansa ja
-suunnitelmistansa, eivät kykene näkemään Jumalan suunnitelmia. Kun
-estäviä, supistavia ja pakottavia toimenpiteitä katsotaan
-tarpeellisiksi, eivät sellaiset toimenpiteet ainoastaan tule
-suunnattaviksi työväenjärjestöihin ja julkaisuihin, jotka ajavat heidän
-asiaansa, olkoonpa kysymys heidän oikeuksistansa tahi kärsityistä
-vääryyksistä, vaan myös muita sellaisia kohtaan, jotka osottavat
-Jumalan suunnitelmaa ja todellista syytä ja ainoaa parannuskeinoa
-kansakuntien suureen hätään. Niin, se aika ei todennäköisesti ole
-monenkaan vuoden päässä, jolloin estäviä toimenpiteitä tullaan tekemään
-jokaista pyhimysten ponnistusta vastaan levittäessään iloista sanomaa
-tulevasta valtakunnasta, kaikki sillä perustuksella, että kaikkien etu
-ja yleinen hyöty vaatii tätä.
-
-Siten tulevat ennustukset toisessa psalmissa täyttymään ja luultavasti
-lopulta katkerammalla tavalla kuin nyt saattaa kuvaellakaan, vaikka se
-jo on osittain toteutunut ruumiin Päälle. -- Apt. 4: 25--29. Sama
-välttämättömyys sananvapauden supistamiseksi valtiollisissa ja
-yhteiskunnallisissa kysymyksissä, tulee luultavasti kohtaamaan vapautta
-lausua ajatuksiansa uskonnollisissakin kysymyksissä, jotka todellisesti
-ovat kaiken vapauden perustuksena. Ei olisi ihmeteltävää, jos "vahva
-hallitus" monarkiia, jonakin päivänä tulisi korvaamaan nykyistä suurta
-Ameriikan tasavaltaa; ja on aivan luultavaa, että yksi ainoa yhteinen
-uskonto tulee pidettäväksi kohtuullisena ja tulee julistettavaksi,
-josta poikkeavaa opetusta tullaan pitämään valtiollisena rikoksena,
-jota käsitellään ja rangastaan sen mukaan. Sellainen vaino tämän
-aikakauden lopussa, ei ainoastaan muodostaisi yhtä rinnakkaisuutta
-lisää juutalaiselle elonkorjuulle (Apt. 4: 10--13, 23--30; 5: 29--41;
-11: 19), vaan antaisi se myös laajemman ja syvemmän merkityksen
-apostolien Paavalin ja Johanneksen sanoille (2 Tim. 4: 3; Ilm. 13: 17)
-sekä totisen Seurakunnan maallisen matkan loppua valaiseville
-esikuville, sellaisina kuin ne esitetään Elijan ylösottamisessa
-tuulispäässä ja Johannes Kastajan vangitsemisessa ja mestauksessa.
-
-Kaksi opetusta me voimme eduksemme saada tästä, osottakootpa sitte
-tulevaiset tapahtumat, että olemme lukeneet profeetallisen todistuksen
-oikein tai väärin, ja ne ovat nämä: ensiksikin tulee meidän olla
-niin valmistetut, niin asestetut, niin perinpohjin varustetut
-voittamattomalla totuudella, että vaino ainoastaan voi vaikuttaa meissä
-suurempaa uutteruutta viekottelematta meitä yllätyksen tai pelvon
-kautta alentamaan lippumme tunnussanaa tai antautuman, kun maailman
-kuninkaat nousevat ja kansain uskonnollisten ruhtinaiden kanssa
-kokoontuvat meitä vastaan ja niitä totuuksia vastaan, joista Jumala on
-suonut meille etuoikeuden todistaa hänen palvelijoinaan ja
-lähettiläinään (1 Joh. 3:1); toiseksi tulee sellaisien ajatuksien
-tulevaisuudesta verrattuina etuihin nykyisyydessä olla omiaan
-innostamaan jokaista vihkiytynyttä Jumalan lasta käyttämään
-ahkeruudella nykyisiä suuria elonkorjuutilaisuuksia ja etuisuuksia,
-muistaen, että "elonkorjaaja saa palkan" yhtä varmasti kuin se, joka on
-istuttanut ja kastellut, ja että tämä nyt on paras aika _korjata
-hedelmiä_ ijankaikkista elämää varten. Tämä nykyisen ajan pieni rauha
-suurempine vapauksineen ja etuineen kaikella tavalla on jumalallisesti
-järjestetty, jotta Jumalan totisten palvelijoiden merkitseminen
-(totuuden) leimalla heidän otsaansa (ymmärrykseensä) tapahtuisi. --
-Ilm. 7: 3.
-
-    "Vain hetkinen, niin päiv' on laskenut,
-    Ja loisto kirkas kohta poistunut."
-
-Mestari sanoi: "Niin kauvan kuin _on_ päivä, tulee meidän tehdä sen
-tekoja, joka lähetti minut; tulee yö, jolloin ei kukaan voi tehdä
-työtä. Älkää toimittako sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa,
-joka pysyy ijankaikkiseen elämään".
-
-Näemme siis sen ajan nyt olevan, että profeetta Elija on tullut, ennen
-Herran suurta ja ihanaa päivää, niinkuin oli ennustettu. Ja me kuulemme
-hänen viimeisen todistuksensa Johanneksen tavoin sanovan: "Keskellänne
-seisoo se, jota te ette tunne" -- hänellä on viskimensä kädessään, ja
-hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisut aittaansa, mutta lusteet
-hän polttaa [lusteina -- eikä ihmisinä] tulella, jota on mahdoton
-sammuttaa, suuren hädän aikana -- kirouksessa, joka välttämättömästi on
-tuleva valmistamaan tietä suurelle kuninkaiden Kuninkaalle. _Hänen_ on
-kasvettava, mutta Elija on vähentyvä ja lopulta kokonaan sidottava.
-Emme ainoastaan kuule tätä todistusta muutamilta Elija-luokkaan
-kuuluvilta nyt, vaan jokainen, joka kuuluu Elija-luokkaan tulee ennen
-pitkää julistamaan tätä sanomaa ja toimimaan Elija-työssä. Ainoastaan
-sellaiset, jotka sillä tavalla ovat uskolliset, tulevat kuulumaan
-kirkastettuun Elijaaseen, ja sallitaan heidän ottaa osaa kaiken
-ennalleenasettamistyöhön, joka tuhatvuotiskautena tulee kruunattavaksi
-suuremmoisella menestyksellä. _Elija_ nimellä on syvä merkitys. Se
-merkitsee _Jehovan Jumala_ [Voimallinen]. Se on siten sopiva nimitys
-Herran Voidellulle, jonka suurena tehtävänä tulee olemaan kaiken
-ennalleenasettaminen, josta Jumala on puhunut kaikkien pyhäin
-profeettainsa kautta maailman alusta alkaen.
-
-Ennenkuin jätämme tämän aineen, huomautamme lyhyesti, että profeetta
-Elija matkansa päässä kutsui Elisan, joka uhrattuansa, jätti kaikki ja
-seurasi Elijata ja tuli hänen jälkeisekseen profeetaksi, kun Elija
-otettiin pois tuulispäässä; hän sai Elijan päällysvaatteen, merkiksi,
-että tämä valtuus ja melkoinen määrä hänen henkeänsä ja voimaansa
-siirtyi hänelle. (1 Kun. 19: 16.) Ja koska Elija esitti Kristuksen
-ruumista lihassa -- voittavaa seurakuntaa, määrättyä joukkoa, -- onkin
-järkevää otaksua, Elisankin esittäneen jotain luokkaa, luokkaa, joka
-tulee olemaan syvässä sopusoinnussa Elija-luokan kanssa ja yhteydessä
-sen kanssa seuraamaan Herran johdatusta; ja kumminkin luokkaa, joka ei
-tule odottamaan tulevansa kirkastetuksi. Nämä tulevat hädän
-"tuulispään" kautta erotettaviksi Elija-luokasta, mutta tulevat siitä
-huolimatta säilyttämään jonkun verran innostusta ja tulevat
-siunatuiksi. Elijan mentyä pois, tuli Elisa rohkeaksi ja voimalliseksi,
-niin että sen ajan jumaluusoppineet ("profeettain pojat") sanoivat:
-Elijan henki lepää nyt Elisan yli!
-
-_Elisa_ nimen merkitys on _voimallinen vapauttaja_, ja Elisan
-elämänradan tuntomerkkinä olikin ennalleen asettamistyö. Tämä
-esikuvaa epäilemättä sellaiselle luokalle kuuluvaa tehtävää,
-joka tulevaisuudessa tulee olemaan toimellisena aseena
-ennalleenasettamistyössä tehden sitä silloin kirkastetun Seurakunnan
-voimassa. Muiden ihmeellisien tekojen mukana, joita Elisa toimitti,
-paransi hän veden, ettei se enään aikaansaanut kuolemantapauksia tahi
-maan hedelmättömyyttä; lisäsi köyhän lesken öljyä, jotta hän saattoi
-maksaa velkansa; herätti Sunamilaisen vaimon pojan elämään; ja kun oli
-kallis aika maassa, ja jumaluusoppineiden ("profeettain poikien")
-keitos padassa huomattiin olevan myrkytetyn, ettei kukaan voinut siitä
-syödä, niin paransi hän sen ja teki siitä terveellistä ruokaa. Hän
-saattoi leivän, jota ei ollut kuin muutamille, yllin kyllin riittämään
-suurelle joukolle. Hän paransi Naaman'in spitalista. Hän oli myös
-Jumalan edustaja Jehua voideltaessa, jonka tuli, Herran sanan mukaan
-Elijan kautta, kokonaan tuhota Ahabin kuninkaallinen perhe, Jesabel
-siihen luettuna, samoin kuin kaikki hänen pappinsa. -- 2 Kun.
-2: 19--22; 4: 1--7, 18--44; 5: 1--10; 9: 1--37; 10: 28.
-
-Ei ole vaikea näissä Elisan töissä huomata niissä ilmenevää suurta
-yhtäläisyyttä juuri sen ennalleenasettamistyön kanssa, joka kohta on
-odotettavissa, kun totuuden vesi ei enää ole epäterveellistä eksytyksen
-johdosta vaan jo itse lähteellään parannetaan Jumalan sanan selvemmän
-ymmärtämisen kautta; jolloin köyhiä autetaan antamalla iloöljyä
-murheellisen hengen asemasta; jolloin kuolleet asetetaan jälleen
-elämään; jolloin kalliina aikana, ravinto (totuus) tehdään
-terveelliseksi ja runsaaksi; ja jolloin ne vallat ja järjestelmät,
-joita Ahab ja Jesabel ja kaikki, jotka ovat yhtä mieltä heidän kanssaan
-Jumalaa vastaan, tulevat kerta kaikkiaan ja perinpohjin
-kukistettaviksi.
-
-
-
-
-YHDEKSÄS LUKU.
-
-SYNNIN IHMINEN -- ANTIKRISTUS.
-
-Antikristuksen täytyy kehittyä, ilmestyä ja kukistua ennen Herran
-päivää. -- Vastakkainen mielipide tästä asiasta tarkastetaan. --
-Profeetallinen kuvaus. -- Hänen syntymisensä. -- Hänen nopea
-kehityksensä. -- Historian kuvaus ja Raamatun esitys käyvät yhteen. --
-Hänen valtakuntansa on matkimista. -- Hänen päänsä ja suunsa
-huomattavat. -- Hänen suuret pöyhkeilevät rienaamisensa. -- Hänen
-rienaavat oppinsa. -- Miten hän on hävittänyt Korkeimman pyhiä. --
-Hänen tuhatvuotinen hallituksensa. -- Antikristus lyöty hengen
-miekalla. -- Hänen kuolinkamppailunsa ja loppunsa.
-
-
-    "Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla.
-    Sillä se päivä ei tule ennenkuin luopumus tapahtuu ja
-    laittomuuden ihminen ilmestyy, tuo kadotuksen lapsi."
-    -- 2 Tess. 2: 3.
-
-Näiden apostoli Paavalin varmojen sanojen johdosta ilmenee, että
-sellainen luonne, jota hän kutsuu "Synnin Ihmiseksi", on esiintyvä
-ennen Herran päivän tulemista, (jonka olemme osottaneet jo alkaneen
-koittaa), ja on siis välttämätöntä tarkastaa, onko sellaista luonnetta
-vielä esiintynyt. Sillä jos sellainen luonne, jota Paavali ja toiset
-apostolit niin huolellisesti kuvaavat, ei ole vielä tullut, ovat
-yllämainitut Paavalin sanat pidettävät kaikkien toisien todistuksien
-kieltämisenä, todistuksien, jotka koskevat Herran läsnäoloa ja hänen
-valtakuntansa pystyttämistä juuri _nyt_. Ja tämä kieltäminen pysyy
-järkähtämättömänä todistuskappaleena, kunnes on esiintynyt se, joka
-kaikissa suhteissa vastaa profeetallista kertomusta Synnin ihmisestä.
-
-Aivan selvästi ilmotetaan, ei ainoastaan, että tämän Synnin ihmisen
-ensin on noustava, vaan että se on kehittyvä ja edistyvä, ennenkuin
-Herran päivä tulee. Ennen Kristuksen päivää ovat sen vallan edistyminen
-ja vaikutus täytyneet saavuttaa huippunsa ja olla vähentymässä;
-Herramme _läsnäolon_ kirkkaan valon kautta hänen toisessa
-tulemisessansa, tuhotaan tämä Synnin ihminen täydelleen. Meidän on
-otettava huomioon edellämainitut asianhaarat, nähdäksemme, soveltuuko
-tämä varotus Paavalin aikaiselle Seurakunnalle vielä meidänkin
-päivinämme. Nyt, kahdeksantoista vuosisadan perästä, väitetään jälleen,
-että Kristuksen päivä on tullut. Siksi herää tärkeä kysymys: Lieneekö
-jotain, jota Paavali sanoi oikaistessansa tessalonikkalaisten
-eksytystä, todistamassa tätä väitettä vastaan nyt?
-
-Apostolin kehotuksista Seurakunnalle tarkastelemaan Herran palaamista
-huomioonottamalla vahvaa profeetallista sanaa, ja sitä huolellisuutta,
-jolla hän osotti Kristuksen läsnäolemisen merkkejä, hänen tekojensa
-luonnetta sinä aikana j.n.e., ilmenee, hänen pitäneen yhtä tärkeänä,
-että Seurakunta voisi tuntea Herran läsnäolon kun hän tulisi, kuin
-etteivät he tulisi viekotelluiksi siihen eksytykseen, että hän oli
-tullut, ennenkuin aika hänen läsnäolollensa olisi käsissä. Joutua tähän
-jälkimäiseen eksytykseen, tämän aikakauden varhaisessa alussa, asetti
-heidät, jotka omaksuivat sen, alttiiksi antikristus-_periaatteen_
-petokselle, joka jo silloin vaikutti; kun taas kykenemättömyys tuntea
-Herran päivää ja hänen läsnäoloansa aikana, jolloin hänen läsnäolonsa
-aika on käsissä, asettaa ne, jotka eivät saata häntä tuntea, yhä
-edelleen alttiiksi Antikristuksen petoksille ja väärille opeille ja
-tekevät heidät sokeiksi tämän ajan suurille totuuksille ja erityisille
-eduille. Tästä johtuu apostolin huolenpito Seurakunnasta tämän
-aikakauden sekä alku- että loppupuolella ja hänen varotuksensa: --
-"Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla". Tästä
-johtuu myös hänen huolellinen kuvauksensa Synnin ihmisestä, että se
-aikanansa tulisi tunnetuksi.
-
-Kun kristityt tämän aikakauden lopulla ovat taipuvaiset unohtamaan
-lupauksetkin Herran palaamisesta, ja kun muistavat sen, ajattelevat he
-sitä ainoastaan pelvolla ja surullisilla aavistuksilla, niin odotti
-varhainen Seurakunta innokkaasti ja ilolla sitä, heidän toiveittensa
-toteuttajana, uskollisuutensa palkintona ja heidän murheidensa
-lopettajana. Siksi olivat sen ajan uskovaiset valmiit tarkasti
-kuuntelemaan jokaista oppia, joka sanoi, että Herran päivä olisi joko
-hyvin lähellä tahi tullut; ja olivat siis vaarassa tulla petetyiksi
-siinä kohden, jolleivät vaan hyvin huolellisesti tutkineet mitä
-apostolit opettivat tästä aineesta.
-
-Tessalonikan Seurakunta, joka oli saanut vaikutuksia muutamien vääristä
-opetuksista, että Herra nimittäin oli palannut ja että he elivät hänen
-päivänänsä, uskoivat nähtävästi tämän mielipiteen olleen yhtäpitävän
-sen kanssa, mitä Paavali oli opettanut heille ensimäisessä kirjeessään,
-jossa hän oli sanonut (1 Tess. 5: 1--5), että Herran päivä oli salaa
-hiipivä heidän ylitsensä ja huomaamatta kuin varas yöllä, ja että,
-vaikkakin toiset hapuilisivat tietämättömyydessä siitä, eivät pyhät
-kumminkaan olisi pimeydessä tästä asiasta. Kun Paavali sai tietää
-heidän langenneen siihen arveluttavaan eksytykseen, että luulivat
-päivän Herran läsnäolemiselle jo tulleen, kirjotti hän heille toisen
-kirjeen, joka pääasiallisesti tarkotti tämän erehdyksen korjaamista.
-Hän sanoo: "Mutta mitä tulee Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen
-ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä,
-veljet, ettette anna minkään hengen eikä sanan eikä minkään muka meidän
-lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte
-mielenne maltin, ettekä niiden peljästyttää itseänne, ikäänkuin Herran
-päivä jo _[enestemi] olisi käsissä_. Älkää antako kenenkään vietellä
-itseänne millään tavalla. Sillä se päivä _ei tule ennenkuin_ luopumus
-[apostasi] tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, tuo kadotuksen
-lapsi, tuo vastustelija, joka korottaa itsensä yli kaiken, jota
-jumalaksi [voimakkaaksi hallitsijaksi] tahi jumaloitavaksi nimitetään,
-niin että asetakse Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
-Ettekö muista, että minä, kun vielä olin luonanne, sanoin tämän teille?
-Ja nyt te tiedätte mikä häntä pidättää, niin että hän [Kristus] vasta
-[määrätyllä] ajallaan ilmestyy. Laittomuuden salaisuus [Kristusta
-vastaan] on näet jo vaikuttamassa; jahka vain tulee poistetuksi se,
-joka tätä nykyä pidättää; niin _silloin_ ilmestyy tuo laiton, jonka
-Herra Jeesus on tappava suunsa hengähdyksellä ja tuhoava
-[_parousiansa_] läsnäolonsa ilmestyksellä." Paavali saattoi kirjottaa
-näin varmasti synnin ihmisen kehittymisestä ennen Herran päivää, koska
-hän oli lukenut Danielin ennustusta, johon Herrammekin viittasi (Matt.
-24: 15); ja todennäköisesti myös, koska hän itse "näyissään ja
-ilmestyksissään" oli saanut nähdä sen suuren hävityksen, jonka tämä
-luonne aikaansaisi Seurakunnassa.
-
-On huomattava, ettei Paavali käyttänyt sellaisia vastaväitteitä,
-joita nykyaikana kernaasti tuodaan esille sitä väitettä vastaan, että
-Herran päivä on alkanut. Hän ei sanonut: "Oi teitä mielettömiä
-tessalonikalaisia, ettekö te tiedä, että kun Kristus tulee ovat
-silmänne näkevät hänet ja korvanne ovat kuulevat Jumalan kauhistuttavan
-pasuunan äänen? ja että sen lisäksi todistaa tätä huojuvat hautapatsaat
-ja haudasta kohoutuvat pyhimykset?" Eikö ole itsestään selvää, että jos
-sellainen huomautus olisi ollut paikallaan, ei Paavali olisi viipynyt
-käyttämästä näin yksinkertaista ja helposti saatua vastaväitettä? Ja,
-sitäpaitsi eikö se asianlaita, ettei Paavali käyttänyt tätä todistusta,
-todista, ettei sellainen todistus ole, eikä voisi olla, totuuteen
-perustuva?
-
-Se seikka, että Paavali koettaessaan niin tarmokkaasti oikaista heidän
-erhetystänsä, esitti ainoastaan tämän vastalauseen heidän väitteesensä,
-todistaa selvästi, että hän piti heidän käsitystänsä ylipäänsä
-Herran päivästä oikeana -- että se saattoi alkaa monen ollessa
-tietämättömyydessä siitä, ja että se saattoi tulla ilman ulkonaisia
-tunnusmerkkejä. Mutta hänen vastalauseensa ainoa perustus oli, että
-_ensin_ on lankeemus tuleva, ja tämän lankeemuksen johdosta, Synnin
-ihmisen kehitys -- joka, mikä se sitte mahtanee olla (joko yksityinen
-henkilö tahi suuri antikristillinen järjestelmä, jonka hän täten
-oleellistuttaa) on nouseva, kukoistava ja alkava taantua -- _ennen_
-Herran läsnäolon päivää. Siis, jos ei tämä ainoa vastalause, jonka
-Paavali esitti, enää tee estettä -- jos me selvästi voimme nähdä
-luonteen olevan todella olemassa, jonka historia jokaisessa
-yksityiskohdassaan vastaa profeetallista kuvausta Synnin ihmisestä
-olemisensa alusta alkaen nykyiseen aikaan asti -- silloin ei Paavalin
-tekemä _ainoa_ vastaväite, joka oli aivan paikallaan sinä aikana, enää
-ole mikään tehokas todistus sen väitteen todenmukaisuutta vastaan, että
-me elämme Herran päivänä, Herran läsnäolon päivänä. Ja lisäksi, jos
-Synnin ihminen voidaan ilmeisesti huomata, jos hänen syntynsä,
-kehityksensä ja taantumisensa selvästi saatetaan nähdä, tulee siitä
-vielä yksi sitova todistus siihen, mitä edelliset luvut ovat
-opettaneet, nimittäin, että me elämme Herran päivänä.
-
-
-
-Ennustuksen kuvaus hänestä.
-
-
-Se, joka tutkii ennustuksia, huomaa, että pyhät kirjat kauttaaltaan
-selvästi esittävät Synnin ihmisen, ei ainoastaan antamalla selvää
-kuvausta hänen luonteestaan, vaan myös näyttämällä ajat ja paikat hänen
-alkamisellensa, kehittymisellensä ja taantumisellensa.
-
-Tätä luonnetta kuvataan hyvin voimakkaasti niissä nimityksissäkin,
-joita henkeyttämät kirjailijat antavat sille. Paavali kutsuu sitä
-"laittomaksi", "synnin (laittomuuden) ihmiseksi", "laittomuuden
-salaisuudeksi" ja "turmeluksen" (tahi "kadotuksen") lapseksi; Johannes
-"Antikristukseksi"; profeetta Daniel kutsuu sitä "hävityksen
-kauhistukseksi" (Dan. 11: 31; 12: 11); ja meidän Herramme mainitsee
-samaa luonnetta "hävityksen kauhistuksena, josta oli sanottu profeetta
-Danielin kautta" (Matt. 24: 15) ja jälleen "pedoksi". (Hm. 13: 1--8.)
-Tätä samaa luonnetta esikuvattiin myös pienen sarven kautta, s.o.
-valtaa, joka nousi hirmuisen pedon päästä, jonka Daniel näki
-profeetallisessa näyssä, jolla sarvella oli silmät ja suu, joka puhui
-suuria asioita, ja joka edistyi ja taisteli pyhiä vastaan ja sai voiton
-heistä. (Dan. 7: 8, 21.) Johannes näki myös tämän luonteen ja varotti
-Seurakuntaa sitä vastaan, sanoen: "Te olette kuullut, että Antikristus
-tulee." Senjälkeen antoi hän heille neuvoja, miten heidän oli
-kartettava Antikristuksen vaikutusta. (1 Joh. 2: 18--27.) Ilmestyskirja
-sisältää myöskin suureksi osaksi seikkaperäisen esikuvauksellisen
-ennustuksen tästä samasta Antikristuksesta -- vaikkakin me tässä
-ainoastaan luomme silmäyksen tähän asiaan jättämällä sen käsittelyn
-johonkin seuraavaan osaan.
-
-Nämä erilaiset nimitykset ja lyhyet kuvaukset ilmasevat halpamaista,
-viekasta, ulkokultaista, hirmuvaltaista ja julmaa luonnetta, joka
-kehittyy keskellä kristittyä Seurakuntaa; ensin madellen eteenpäin ja
-ylös aivan vähitellen, sitten nopeasti nousten valtaan ja vaikutukseen,
-kunnes saavuttaa maallisen vallan, rikkauden ja kunnian huipun --
-sillaikaa käyttäen vaikutustansa totuutta vastaan ja pyhiä vastaan ja
-omaksi suurenemiseksensa, ja lopuksi vaateliaasti väittäen omistavansa
-erinomaisen pyhyyden ja vallan ja voiman Jumalalta.
-
-Tässä luvussa on aikomuksemme osottaa, että tämä Synnin ihminen on
-järjestelmä eikä yksityinen henkilö, kuten monet näyttävät otaksuvan;
-että, niinkuin Kristushenkilöön kuuluu totinen Herra ja totinen
-Seurakunta, niin on Antikristus matkimisjärjestelmä, johon kuuluu väärä
-herra ja luopunut seurakunta, jonka jonkun aikaa sallitaan esittää
-totuutta väärässä valossa, harjottaa vilppiä ja _matkia_ todellisen
-Herran ja hänen Seurakuntansa valtaa ja tulevaista hallitusta ja
-juovuttaa kansat väärillä väitteillä ja vaatimuksilla.
-
-Toivomme voivamme jokaiselle tunnontarkalle lukijalle tyydyttävällä
-tavalla todistaa, että tuo suuri, Paavalin mainitsema apostasi, tahi
-luopuminen, on tullut, ja että tällä synnin ihmisellä on ollut
-kehityksensä, on istunut "Jumalan temppelissä" (todellisessa, eikä
-esikuvauksellisessa), on täyttänyt kaikki apostolien ja profeettain
-ennustukset hänen teoistaan, luonteestaan, y.m., on ilmestynyt ja on
-nyt, vuodesta 1799 alkaen häviämäisillänsä Herran suun hengen
-(totuuden) kautta ja tulee _täydellisesti tuhottavaksi_ tänä Herran
-vihan ja ilmestymisen päivänä koston tulessa, joka jo on alkanut
-liekehtiä.
-
-Ilman vähintäkään halua halventaa toisten käsitystä pidämme kumminkin
-tärkeänä osottaa muutamia mahdottomuuksia, jotka esiintyvät tavallisen
-mielipiteen yhteydessä Antikristuksesta, että tätä asiaa koskevan
-totuuden arvo ja järjellisyys esiintyisivät oikealla tavalla
-vastakohtana sille ahdasmieliselle käsitykselle, että joku yksityinen
-sananmukainen _ihminen_ tulisi toteuttamaan kaiken sen, mitä Raamattu
-ennakolta lausuu tästä luonteesta. Tämä ihminen, sanotaan, tulee niin
-lumoomaan koko maailman, että hän muutamissa lyhyissä vuosissa tulee
-saavuttamaan kaikkien ihmisten kunnioituksen ja _jumaloimisen_, jotka
-ihmiset olisivat niin helposti petettävät, että he uskovat tämän miehen
-olevan Jumalan ja uudelleen rakennetussa juutalaisessa temppelissä
-palvelisivat häntä Kaikkivaltiaana Jehovana. Kaikki tämä tulee
-tapahtumaan salaman nopeudella -- kolmessa ja puolessa vuodessa,
-sanotaan, väärin käsittäen esikuvauksellisen ajan kuin väärin tulkiten
-esikuvauksellisen "ihmis"-käsitteen. Satumaiset runoelmat ja
-hullunkurisimmat lastenmielikuvitukset eivät likimainkaan vastaa niitä
-liioteltuja mielipiteitä, joita muutamilla Jumalan kalliilla lapsilla
-on, jotka kompastuvat Paavalin sanain _kirjaimelliseen_ tulkitsemiseen,
-ja tulevat sen kautta itse soaistuiksi useille kallisarvoisille
-totuuksille ja sokaisevat toisia, jotka eksytyksien johdosta, eivät
-kykene näkemään tätä valossa, jota ennakkoluulot eivät himmennä. Miten
-suuri myötätunto meillä onkaan heitä kohtaan, pakottaa heidän "sokea
-uskonsa" hymyilemään, kun he todenteolla luettelevat Ilmestyskirjan
-erilaisia esikuvia, joita eivät ymmärrä, sovelluttaen niitä väärällä
-tavalla kirjaimellisesti _ihme-ihmiseensä_. Tässä suurimmassa
-epäilysten aikakaudessa, minkä maailma on tuntenut, on hän, väittävät
-he, kolmen ja puolen vuoden lyhyellä ajalla, näkevä jalkainsa juuressa
-koko maailman, palvellen häntä Jumalana, kun roomalaisien Caesarien,
-Aleksanderin, Napoleonin, Muhamedin, ja muiden, oli kahlattava veressä
-ja käytettävä monta kertaa kolme ja puoli vuotta saavuttamatta
-tuhannennenkaan osan siitä, mitä tästä _ihmisestä_ väitetään.
-
-Ja kumminkin oli kaikilla näillä vallottajilla suuren tietämättömyyden
-ja taikauskoisuuden edut apunansa, meidän nykyään eläessämme
-olosuhteissa, jotka ovat erittäin epäedulliset sellaisen viekkauden ja
-petollisuuden kehittymiselle; päivänä, jolloin kaikki, mikä on
-_salattua_, ilmaistaan ennen kuulumattomalla tavalla; päivänä, jolloin
-kysymyksessä oleva petos on varsin eriskummallista ja naurettavaa,
-tullakseen huomioonotetuksi. Meidän aikamme suunnassa on itse asiassa
-kunnioituksen puute ihmisiä kohtaan, olkootpa sitten miten hyviä,
-lahjakkaita ja kelvollisia tahi olkoon heillä mitä luottamus- ja
-valta-paikkoja tahansa. Niin suuressa määrässä on tämä totta enemmän
-kuin koskaan ennen, että on tuhatta kertaa uskottavampaa, että koko
-maailma tulee kieltämään, että _Jumalaa_ ollenkaan _on olemassa_, kuin
-että milloinkaan tultaisiin palvelemaan kanssa-ihmistä Kaikkivaltiaana
-Jumalana.
-
-Tätä asiaa ajateltaessa on suurena esteenä se ahdas käsitys, joka
-tavallisesti on vallalla _jumala_ sanan merkityksestä. He eivät huomaa,
-että kreikkalainen lauseparsi _teos_ (jumala) ei aina tarkota Jehovaa.
-Se merkitsee _voimallista henkilöä_, hallitsijaa, ja etenkin
-uskonnollista tahi papillista hallitsijaa. Uudessa Testamentissa
-käytetään _teos_ sanaa harvoin muutoin kuin Jehovasta, koska apostolit
-harvoin, tuskinpa ollenkaan puhuivat vääristä uskonnoista ja sentähden
-harvoin koskettelivat heidän pyhiä hallitsijoitaan tahi jumaliaan.
-Kumminkin käytetään seuraavissa raamatunpaikoissa sanaa _jumala (teos)_
-muista kuin korkeimmasta olennosta, Jehovasta -- nim. Joh. 10: 34, 35;
-Apt. 7: 40, 43; 17: 23; 1 Kor. 8: 5.
-
-Jos on selvillä kreikkalaisen _teos_ sanan laajakantoisuus, näkee
-kohta, että apostolin lausunto Antikristuksesta -- että hän tulee
-asettumaan Jumalan temppeliin esiintyen _Jumalana_ -- ei
-välttämättömästi merkitse, että Antikristus koettaisi kohottautua
-Jehovan yli, tahi edes asettua Jehovan paikalle. Se sisältää
-yksinkertaisesti sen, että hän tulee esiintymään uskonnollisena
-hallitsijana harjottaen valtaa toisten uskonnollisten johtajien yli,
-väittäen itsellänsä olevan hallitsijaoikeuden. Vieläpä kohottaa hän
-itsensä seurakunnassa, joka on Jumalan totinen temppeli, väittäen
-omistavansa vallan ja herruuden sen ensimäisenä ja valtuutettuna
-johtajana ja toimien sen mukaisesti. Kun kreikan kielessä _teos_ sanaa
-käytetään Jehovan erisnimenä, on sillä tavallisesti määrätty artikkeli,
-mutta yllämainituissa raamatunpaikoissa, jotka tarkottavat _toisia_
-Jumalia, ja kysymyksessä olevassa tekstissä (2 Tess. 2: 4), joka
-tarkottaa Antikristusta, ei ole sellaista määräystä.
-
-Kun näkee tämän selvästi, on suuri loukkauskivi raivattu tieltä pois,
-ja silloin on valmis etsimään tämän ennustuksen toteutumista oikeassa
-suunnassa: huomata Antikristus, mutta ei sellaista, joka väittää
-olevansa Jumala, vaatien itseänsä sellaisena palveltavaksi, vaan
-sellainen, joka väittää olevansa kirkon ensimäinen, ylin opettaja,
-siten riistäen kunnian Kristukselta, joka on Jumalan määräämä Pää,
-Herra ja Opettaja.
-
-Hyvin omituista on myös sekin, että ne, jotka käsittävät synnin ihmisen
-kirjaimellisella tavalla, ylipäänsä kuuluvat niihin, jotka uskovat että
-hän tulee ennen tuhatvuotista valtakuntaa, ja tarkkaavat ja odottavat
-Herran tulemista _nyt minä hetkenä tahansa_. Miksi eivät kaikki saata
-nähdä mitä Apostoli tarkottaa, kun hän selvästi selittää, ettei Herran
-päivä, (hänen läsnäolonsa päivä) saata tulla eikä sitä ole odotettava
-ennen kun Synnin ihminen on ilmestynyt? Tarvittiin yli neljäkymmentä
-vuotta entisen juutalaisen temppelin rakentamista varten ja varmasti
-tarvittaisiin ainakin kymmenestä kahteenkymmeneen vuoteen rakentaakseen
-entistä ehompaa, uutta temppeliä Jerusalemiin, jonne he odottavat
-kirjaimellisen ihmisen asetettavaksi ja siellä palveltavaksi Jumalana.
-Miksi sitten ne, jotka uskovat näin, odottavat Herran tulevan _nyt
-millä hetkellä tahansa_? Sellainen ajatus ei pidä yhtä enemmän järjen
-kuin Apostolin ennustuksenkaan kanssa. Johdonmukaisuus vaatii että he
-joko herkeävät odottamasta Herran tuloa millä hetkellä tahansa taikka
-herkeävät odottamasta tulevaa Synnin ihmistä; sillä Herran läsnäolon
-päivä ei saata tulla ennenkuin luopumus (apostasia) on tapahtunut ja
-ennenkuin Synnin ihminen on kehittynyt ja ilmennyt tästä luopumuksesta.
-
-Mutta kun saamme oikean käsityksen apostolin sanoista ja oikeat
-käsitykset Herramme tulemisen _tavasta_ emme tapaa mitään
-epäjohdonmukaisuuksia ja ristiriitaisuuksia, vaan vakuuttavan
-sopusoinnun ja yhtäpitäväisyyden. Ja sellaista mielipidettä lähdemme
-tässä nyt esittämään. Sen raamatullisuutta on lukijan itsensä
-koeteltava.
-
-Ne erilaiset nimitykset, joita annetaan tälle järjestelmälle, ovat
-ilmeisesti esikuvauksellisia. Ne nimitykset eivät ole sellaisia, jotka
-tarkottavat ketään yksityistä henkilöä, vaan kuvaavat turmeltuneen
-uskonnollis-porvarillisen yhteiskunnan luonnetta, joka on kehittynyt
-nimikristillisessä seurakunnassa ja joka sen kautta, että on kavalasti
-vastustanut Kristusta, Päätä, ja hänen todellista Seurakuntaansa, hänen
-ruumistaan, hyvällä syyllä ansaitsee _Antikristuksen_ nimen. Sellainen
-_järjestelmä_ saattoi toteuttaa kaikki ennustukset Antikristuksesta tai
-Synnin ihmisestä, kun sitävastoin yksityinen ihminen ei olisi voinut
-sitä. Sitäpaitsi on ilmeistä, ettei antikristillinen järjestelmä ole
-mikään pakanallinen oppijärjestelmä, kuten muhamettilaisuus tahi
-bramanismi; sillä kristillinen seurakunta ei ole milloinkaan ollut
-sellaisen järjestelmän alaisena, eikä yksikään näistä järjestelmistä
-johda alkuansa Kristillisestä Seurakunnasta. Ne ovat nyt ja ovat aina
-olleet riippumattomia kristillisestä Seurakunnasta.
-
-Sen järjestelmän, joka täysin vastaa annettua henkeyttämää kuvausta,
-täytyy olla tunnustukseltaan kristillisen ja sisältää suuren enemmistön
-sellaisia, jotka sanovat olevansa kristittyjä. Ja sen on oltava
-järjestelmä, joka johti alkunsa oikean kristillisen uskon apostasiasta
-eli luopumisesta -- sitäpaitsi sellaisesta luopumisesta, joka oli
-salainen ja peitetty, kunnes asianhaarat suosivat sen vallan
-anastamista. Sen salainen alkaminen tapahtui jo apostolien päivinä, --
-muutamien opettajien halussa olla suurimmat.
-
-Emme tarvitse etsiskellä kauvan löytääksemme luonnetta, joka täydelleen
-täyttää kaikki vaatimukset; luonnetta, jonka historia, sellaisena kuin
-maalliset aikakirjojenkirjottajat ja sen omat lumotut palvelijatkin sen
-esittävät, on pilkusta pilkkuun yhtäpitävä profeetallisien kuvauksien
-kanssa Antikristuksesta. Mutta kun me väitämme, että ainoa järjestelmä,
-jonka historia sopii yhteen näiden ennustuksien kanssa, on paavikunta,
-älköön meitä käsitettäkö väärin, niinkuin me sillä tahtoisimme sanoa,
-että jokainen roomalais-katolilainen tunnustaja on synnin ihminen; tahi
-papit, taikka edes roomalaisen kirkon paavitkaan ovat, tai ovat olleet,
-Antikristus. Ei kukaan yksityinen _ihminen_ ole se Antikristus, se
-"Synnin ihminen", jota ennustuksessa kuvataan. Paavit, piispat ja muut,
-ovat korkeintaan osia eli jäseniä antikristillisessä järjestelmässä.
-Samoin kuin kaikki kuninkaalliset papit ovat ainoastaan jäseniä
-totisessa Kristushenkilössä, Jeesuksen ollessa päänä, ja samalla
-tavalla kuin he nykyisessä tilassaan yhdessä muodostavat
-vastakuvallisen Elijan, vaikkei kukaan yksityinen heistä ole Elija tahi
-se Kristus, joka on ennustettu. Huomaa edelleen, ettei Rooman kirkko,
-pelkkänä kirkollisena järjestelmänä, ole Synnin "Ihminen" eikä sitä
-milloinkaan ole kuvattu _ihmisenä_ s.o. _miehisenä_ olentona.
-Päinvastoin on aina _nainen_ se kuva, jota käytetään esittämään
-päästään ja herrastaan eronnutta seurakuntaa tahi kirkkoa. Totisen
-Seurakunnan kuvana on "puhdas neitsyt", kun luopunutta Seurakuntaa, joka
-on poikennut alkuperäisestä puhtaudestaan ja uskollisuudestaan
-Herraansa kohtaan, kuvauksellisesti kutsutaan "portoksi." Samoin kuin
-totinen "neitsyt" Seurakunta edelleen tulee olemaan sitä aikakauden
-loppuun asti, jolloin hän tulee yhdistettäväksi Herransa kanssa ja
-ottamaan hänen nimensä -- Kristus -- samalla lailla ei luopunut
-seurakunta ollut Antikristus tahi Synnin ihminen [s.o. mies] ennenkuin
-hän yhtyi herransa ja päänsä, paavin kanssa, joka tekeytyi Kristuksen
-sijaishallitsijaksi, ja tuli uskonnolliseksi _vallaksi_, jota väärin on
-nimitetty kristikunnaksi -- joka merkitsee Kristuksen valtakuntaa.
-
-Paavikunta on tämän väärän valtakunnan nimi, ja se perustettiin väärin
-sovitetulle totuudelle -- sille totuudelle, että Seurakunta on kutsuttu
-olemaan kuninkaina ja pappeina Jumalan edessä ja hallitsemaan maan
-päällä. Mutta hallitsemisen aika ei ollut vielä tullut: evankelinen
-aika ei ollut määrätty tätä tarkoitusta varten, vaan Seurakunnan
-valitsemista, kehittämistä, järjestämistä, nöyryyttämistä ja
-uhripalvelusta varten, vaeltamaan Herransa jäljissä, odottaen
-kärsivällisesti ja kärsien siihen aikaan asti, joka on määrätty
-luvatulle korottamiselle ja ihanalle hallitukselle --
-tuhatvuotiskautena.
-
-Herra näki edeltäkäsin, että nimikristillisyys leviäisi koko maailmaan
-ja sitten, kun se tulisi yleiseksi, omistaisivat sen useat, jotka
-pitivät sen muodoista ilman että syventyivät sen opin henkeen. Hän näki
-ennakolta, että siinä määrässä kun suuri luku sellaisia yhtyisi
-Seurakuntaan, tulisi maailmanhenki, joka on itsensäkieltämisen ja
-itsensäuhraamisen hengen vastakohta, niiden mukana Seurakuntaan: että
-siten sinne tunkeutuva itsekkäisyys ja halu tulla suureksi ja hallita,
-ei tarvitsisi kauvan odottaa, ennenkuin tilaisuus siihen tarjoutuisi;
-että Seurakunta siten koettaisi hallita maailmaa ennen oikeaa aikaa --
-tahi oikeammin, että se maailmallinen aines, joka tulisi Seurakuntaan,
-tekisi vaikutuksensa tuntuvaksi ja totisen Seurakunnan nimessä ottaisi
-haltuunsa maailman maallisen vallan, jonka Jumala oli luovuttanut
-pakanoille, ja joka ei voi kokonaan siirtyä totisen Seurakunnan käsiin
-ennenkuin pakanain aikojen loputtua, vuonna 1914.
-
-Ja niin on tosiasiassa käynyt: kun nimikirkko kasvoi luvussa, alkoi se,
-kunnianhimoisten miesten opetuksien ja esimerkin vaikutuksesta luopua.
-He katselivat yhä suopeammin sitä valtaa ja maallista vaikutusta, jota
-suuri joukko ja rikkaus toivat mukanaan. Vähitellen maailmallistui
-Seurakunnan henki, ja tämän maailman ansioita haluttiin. Kunnianhimo
-kuiskasi: -- Jos suuri roomalainen valtakunta kaikkine valtoneen ja
-vaikutuksineen, sotajoukkoneen ja rikkauksineen vaan ottaisi
-Seurakunnan siipeinsä alle, miten kunniakasta ja ylevää olisikaan
-silloin olla kristitty! Miten pian eikö silloin pakanain vaino
-lakkaisi! Silloin olisi meidän vallassamme, ei ainoastaan herättää
-heissä pelkoa, vaan myös pakottaa heitä yhtymään Seurakuntaan, ristiin
-ja Kristuksen nimeen. He tuumailivat kai edelleen: Nähtävästi ei ole
-Jumalan tarkotus, että Seurakunnan aina on oltava alamainen maailmalle
-ja sen vainottavana; apostolin sanat: "Ettekö tiedä, että pyhät tulevat
-tuomitsemaan maailmaa?" eikä vähemmin Herran lupaukset, että meidän on
-hänen kanssaan hallittava, ja monet ennustukset, joissa puhutaan
-Seurakunnan hallitsemisesta, ilmasevat selvästi, että Jumala tahtoo
-niin. On kyllä totta, että apostoli kirjotti, että Herramme ensin
-palaisi ja korottaisi Seurakunnan ja neuvoi meitä "_odottamaan_"
-Herraa; mutta, (tuumivat he) monta vuosisataa on nyt kulunut, emmekä
-näe mitään merkkejä Herran tulemisesta. Meidän on ymmärrettävä
-apostolien jonkun verran erehtyneen. Meistä on selvää, että me voimme
-ja meidän tulee käyttää kaikkia keinoja saadaksemme maallinen hallitus
-käsiimme ja voittaa maailma Herralle. Aivan välttämätöntä on myös
-(ajattelivat he) että Seurakunta saa _päämiehen_ -- joka edustaa
-poissaolevaa Herraa ja edustaa Seurakuntaa maailman edessä --
-päämiehen, joka ottaa vastaan maailman kunnioituksen, toimii Kristuksen
-vallalla ja hallitsee maailmaa "rautavaltikalla" niinkuin profeetta
-Daniel oli ennustanut. Tällä tavoin, vähittäisen ajatustoiminnan
-kautta, joka kehittyi vuosisatojen kuluessa, katosi vähitellen
-näkyvistä toivon todellinen pohja Seurakunnan korottamiselle
-hallitsemaan ja siunaamaan maailmaa -- nimittäin Herran toinen
-tuleminen -- ja uusi toivo anasti sen paikan -- toivo menestymisestä ja
-suuruudesta ilman Herraa, useiden, toisiaan seuraavien, paavien
-ylipäällikkyydellä ja johdolla. Ja sillä tavalla, juonien ja vehkeiden
-kautta, ja vaihtamalla ystävyyden osotuksia maailman kanssa, muuttui
-Seurakunnan toivo vääräksi toivoksi, petolliseksi paulaksi, jonka
-kautta Saatana johti sitä toisesta vääryydestä ja eksytyksestä toiseen
-sekä opissa että elämässä.
-
-Se kohta, jolloin luopumus kehittyi "synnin ihmiseksi" oli silloin,
-kun paavillinen pappisvalta korotti itsensä useiden toisiansa
-järjestyksessä seuraavien paavien ylipäällikkyyden alaiseksi, vaatien
-maailman hallitsemista ja sekaantuen siihen Kristuksen tuhatvuotisen
-valtakunnan nimessä, jonka hallituksen se uskotteli olevansa. Se oli
-petollinen, väärä valtakunta, miten vakavia asioita muutamat sen
-järjestelmistä ja tukipylväistä lienevät tarkottaneetkaan. Se oli
-Antikristuksen, vaikka he kuinkakin väittivät ja uskoivat sen olleen
-totisen, Jumalan Kristuksen kirkkaus, kunnia ja valta maan päällä. On
-erehdys otaksua, että omantuntonsa mukaan toimiminen aina on oikeuden
-mukaista toimintaa. Jokaisella eksytykselle rakennetulla järjestelmällä
-on epäilemättä yhtä monta lumottua, rehellisesti tunnontarkkaa
-seuraajaa kuin sillä on ulkokullattuja, tahi enemmänkin. Tunnontarkkuus
-on siveellistä suoraluontoisuutta ja on riippumaton tiedoista.
-Tietämättömät pakanat seuraavat omaatuntoansa, rukoillessansa ja
-uhratessansa epäjumalille; Saul, jolla oli väärät tiedot, toimi
-omantuntonsa mukaan, vainotessaan pyhiä, ja samoin on monen
-tietämättömän Paavilaisenkin kanssa; hyvällä omalla tunnolla he tekivät
-väkivaltaa ennustuksille, vainosivat totisia pyhiä ja järjestivät
-suuren antikristusjärjestelmän. Satoja vuosia ei paavikunta ainoastaan
-ole pettänyt maailman kuninkaita, oikeuksiinsa ja luuloteltuun
-jumalalliseen valtaansa nähden, ja hallinnut heitä, vaan
-Seurakuntaankin, Jumalan temppeliin, jossa Kristus yksin on
-tunnustettava pääksi ja opettajaksi, on se tunkeutunut ja väittänyt
-olevansa oikea opettaja ja lainantaja ja tässä se on pettänyt kaikki,
-paitsi pientä vähemmistöä, erinomaisella menestymisellään ja
-suurisanaisilla vaatimuksillaan. "Koko maailma ihmetteli" -- hämmästyi,
-pettyi, hämmentyi -- "kaikki ne, joiden nimet eivät olleet kirjotetut
-Karitsan elämänkirjaan", ja muutamat, joiden nimet olivat kirjotetut
-Jumalan pyhien joukkoon, hämmentyivät kovin. Ja tämä petos oli sitä
-vahvempi, koska sen kunnianhimosten suunnitelmien tekeminen tapahtui
-hitaasti, ja ne vielä hitaammin toteutettiin. Se ulottui vuosisatojen
-läpi ja oli kunnianhimon muodossa salaisesti vaikuttamassa jo Paavalin
-aikana. Se oli menettelytapa, jonka kautta lisättiin vähän eksytystä
-edelliseen -- täydennettiin toinen kunnianhimoinen selitys toisen
-selityksellä, ja lisäksi jollakulla toisella kauempana ajassa. Tällä
-petollisella tavalla kylvi ja kasteli Saatana eksytyksen siemeniä ja
-kehitti suurimman ja vaikutusvaltaisimman järjestelmän, minkä maailma
-milloinkaan on tuntenut -- Antikristuksen.
-
-Nimellä "Antikristus" on kaksinkertainen merkitys. Se merkitsee
-ensiksi: Kristusta _vastaan_; toiseksi: Kristuksen _sijasta_ (s.o.
-valheellinen jäljittely). Ensimäisessä merkityksessä on se yleinen ja
-voidaan käyttää jokaisesta vihollisesta, joka vastustaa Kristusta.
-Tässä merkityksessä olivat Saul (sittemmin Paavaliksi kutsuttu) ja
-jokainen juutalainen ja jokainen muhamettilainen ja kaikki roomalaisen
-valtakunnan pakanalliset keisarit ja asujamet antikristuksia --
-Kristuksen vastustajia. (Apt. 9: 4.) Mutta Raamattu ei käytä sanan
-tässä merkityksessä nimeä _Antikristus_. Se sivuuttaa kaikki sellaiset
-viholliset ja käyttää _Antikristus_ nimitystä sen ylempänä mainitussa
-toisluokkaisessa merkityksessä, nim. Kristusta _vastaan_, s.o.
-sellaisena, joka esittää Kristuksen väärässä valossa, jäljittelee
-häntä, _anastaen_ oikean Kristuksen _sijan_. Johannes huomauttaa siten:
-"Te olette kuulleet, että [_se_] Antikristus [Kreikan kielessä on
-määrätty artikkeli] tulee. Niin onkin nyt monta Antikristusta
-ilmaantunut." (1 Joh. 2: 18, 19.) [Kreikan kieli tekee eron _sen_
-erityisen Antikristuksen, ja useiden vähempien sellaisien välillä.] Ja
-Johanneksen huomautukset sen jälkeen ilmasevat, ettei hän tarkota
-kaikkia Kristuksen ja Seurakunnan vastustajia, vaan erityistä
-sellaisien luokkaa, jotka, vaikka vielä tunnustavatkin kuuluvansa
-Kristusruumiiseen, Seurakuntaan, olivat hylänneet totuuden periaatteet,
-ja siksi eivät ainoastaan asettaneet totuutta väärään valoon, vaan
-maailman silmissä ottivat totisen Seurakunnan sijan ja nimen -- ja
-siten oikeastaan jäljittelivät oikeita pyhiä. Johannes sanoo näistä:
-"Meistä he ovat lähteneet, mutta meikäläisiä he eivät olleet"; he eivät
-edusta meitä vaikka onnistuisivatkin pettämään maailmaa ja itseään
-tässä. Samassa epistolassa selittää Johannes, että hänen
-mainitsemillaan monilla antikristuksilla, on [_tuon erityisen_]
-Antikristuksen henki.
-
-Tämä on siis se, mitä meidän on odotettava ja minkä me tapaamme
-paavikunnassa: emme Kristuksen _nimen_ vastustamista, vaan Kristuksen
-vihollisen tai vastustajan siinä, että se vääryydellä kantaa hänen
-nimeänsä, jäljittelee hänen valtakuntaansa ja valtaansa, asettaa hänen
-luonteensa ja suunnitelmansa ja oppinsa väärään valoon maailman edessä
---- todella mitä pahin vihollinen ja vastustaja -- paljon pahempi
-julkista vihollista. Ja muistettakoon, että tämä on totta, vaikkakin
-muutamat niistä, jotka ovat tyytyneet tähän järjestelmään, ovat hyvällä
-omallatunnolla menneet harhaan -- "eksyttäen ja itse eksyen."
-
-Näiden viittauksien jälkeen synnin ihmisestä, _mikä_ ja _kuka_ se on ja
-ajasta ja paikasta ja asianhaaroista, joista se on etsittävä, siirrymme
-muutamiin historiallisiin todistuksiin, jotka toivomme mukaisesti
-eittämättömästi todistavat, että jokainen ennustus Antikristuksesta on
-tullut täytetyksi paavillisessa järjestelmässä tavalla ja siinä
-laajuudessa, joka, kun ajattelee tämän ajan valistusta, kuten kaikkien
-on tunnustettava, ei koskaan enää saattaisi uudistua. Tilan puute
-pakottaa meitä tässä supistamaan aineemme ainoastaan lyhyesti
-mainitsemaan muutamia kohtia historiallisien todistuksien suuresta
-joukosta. Olemme myöskin yksinomaan seuranneet tunnetusti
-luotettuja historioitsijoita ja useissa tapauksissa kääntyneet
-roomalais-katolilaisien kirjailijoiden puoleen, saadaksemme heidän
-todistuksensa tai myöntymisensä.
-
-
-
-Seikat, jotka aiheuttivat synnin ihmisen alkamisen.
-
-
-_Suuri luopumus_. -- Kysymme ensin: Sanooko historia mitään Paavalin
-ennustuksen toteutumisesta, kun hän puhuu suuresta luopumisesta
-alkuperäisestä yksinkertaisuudesta ja puhtaudesta Kristillisen
-seurakunnan opissa ja elämässä, ja pahan, kunnianhimoisen suunnan
-salaisesta toiminnasta Seurakunnassa, _ennen_ paavikunnan, Synnin
-ihmisen, kehitystä -- s.o. ennen paavin tunnustamista kirkon pääksi?
-
-Kyllä hyvin selvästi: Paavillisen pappisvallan olemassaolo ei alkanut
-ennenkuin useita vuosisatoja sen jälkeen kun Herramme ja apostolit
-olivat perustaneet Seurakunnan. Ja välillä olevasta ajasta me luemme.
--- [Fisher'in Universal History, Siv. 193.]
-
-"Kun Seurakunta kasvoi luvussa ja rikkaudessa, rakennettiin
-kallisarvoisia rakennuksia palvomista varten; jumalanpalvelukset
-tehtiin monimutkaisemmiksi; kuvanveistoa ja maalausta käytettiin
-apukeinona hartauden edistämiseksi. Pyhimysten ja martyyrien jäännöksiä
-hoidettiin ja palveltiin pyhimpänä omaisuutena; uskonnollisia
-säännöksiä monistettiin; ja kristillisien keisarien aikana [neljännellä
-vuosisadalla] seurakunta papillisine henkilökuntineen ja vaikuttavine
-kirkonmenoineen, omisti paljon siitä mahtavuudesta ja loistosta, joka
-oli ollut sen pakanallisen järjestelmän tuntomerkkinä, jonka se oli
-tunkenut tieltään pois."
-
-Toinen historioitsija sanoo [White'n Universal History, sivu 156]:
-"Samalla kertaa [kun kristinusko tehtiin keisarikunnan uskonnoksi
-neljännellä vuosisadalla] jatkui _suuri ja yleinen turmelus, joka oli
-alkanut kaksi vuosisataa aikaisemmin_. Taikausko ja tietämättömyys
-laski hengellisien käsiin vallan, jota he kaikin tavoin käyttivät oman
-valtansa suurentamiseksi."
-
-Rapin lausuu, että "kristinusko viidennellä vuosisadalla alennettiin
-inhimillisten mielijohteiden paljouden kautta; yksinkertaisuus sen
-hallituksessa ja kurissa muuttui pappisvalta-järjestelmäksi; ja sen
-jumalanpalveluksessa käytettiin pakanuudesta lainattuja juhlamenoja."
-
-Mosheim seuraa kirjassaan _Kristinuskon Historia_ ("History of
-Christianity") Seurakunnan luopumusta alkuperäisestä
-yksinkertaisuudestaan ja puhtaudestaan askel askeleelta syvään
-alennukseen, joka nousi korkeimmilleen "Synnin ihmisen kehityksessä."
-Ei voi huomata, näkikö hän Antikristuksen tahi ei, mutta hän on
-mestarillisella tavalla seurannut "pahuuden salaisuutta" seurauksissaan
-Seurakunnassa neljännen vuosisadan alkuun asti -- jolloin kuolema äkkiä
-keskeytti hänen työnsä. Tilan puute estää meitä tässä näyttämästä
-otteita hänen mainiosta, laajasta teoksestaan, mutta me suosittelemme
-sitä kokonaisuudessaan erinomaisen opettavaisena, mitä tämän aineen
-käsittelyyn tulee. Lordin "_Old Roman Worldista_" (Vanha Roomalainen
-Maailma), otamme tähän lyhyen ja sattuvan kuvauksen Seurakunnan
-historiasta neljän ensimäisen vuosisadan aikana, joka selvästi ja
-varmasti esittää sen vähitellen tapahtuvaa taantumusta ja sen nopeaa
-laskeutumista, sen jälkeen kun apostolin mainitsema este oli tullut
-poistetuksi tieltä. Hän sanoo: --
-
-"_Ensimäisellä vuosisadalla_ ei kutsuttu monta viisasta tahi
-jalosukuista. Mitään suuria nimiä ei ole tullut meidän tietoomme; ei
-viisaustieteilijöitä tahi valtiomiehiä tahi aatelismiehiä tahi
-kenraaleja tahi kuvernöörejä tahi tuomareja tahi maistraattihenkilöitä.
-Ensimäisellä vuosisadalla ei kristityillä ollut kyllin suurta
-merkitystä tullakseen yleisen vainoamisen esineeksi hallituksen
-puolelta. Eivät olleet edes vetäneet puoleensa yleistä huomiota. Kukaan
-ei kirjottanut heitä vastaan, ei edes kreikkalaiset filosoofitkaan.
-Emme lue vastalauseista tai puolustuksista kristittyjen omalta
-puolelta. Heillä ei ollut riveissään suuria miehiä, oppiin tahi
-taitoihin tahi rikkauteen tahi yhteiskunnalliseen asemaan nähden.
-Historiassa ei tavata niukempaa kuin Seurakunnan aikakirjat
-ensimäisellä vuosisadalla, mitä suuriin nimiin tulee. Kumminkin
-monistui tällä vuosisadalla kääntyneiden luku jokaisessa kaupungissa,
-ja perimätiedot kertovat, että ne, jotka olivat etevämpiä, melkein
-kaikki apostolit niihin luettuina, kärsivät marttyyrikuoleman.
-
-"_Toisella vuosisadalla_ ei esiinny muita suurempia nimiä kuin
-Polykarpus, Ignatius, Justinus Marttyyri, Clemens, Melito ja
-Apollonius, piispoja, jotka eivät pitäneet suurta ääntä, tahi
-pelkäämättömiä marttyyrejä, jotka puhuttelivat laumojaan yläkerran
-saleissa, ja joilla ei ollut mitään maallisia arvonimiä, ja jotka
-olivat kuuluisat luonteensa pyhyydestä tahi vaatimattomuudesta ja
-vilpittömyydestä ja mainitaan kärsimyksiensä ja uskonsa tähden. Me
-luemme marttyyreistä, joista muutamat kirjoittivat arvokkaita
-väitöskirjoja ja puolustuskirjotuksia; mutta heidän joukossansa emme
-tapaa henkilöitä arvoluokista. Oli häpeällistä olla kristitty muodin ja
-vallan silmissä. Varhainen kristillinen kirjallisuus on puollustavaa
-laatua ja sen opettavainen luonne on yksinkertainen ja käytännöllinen.
-Seurakunnan _keskuudessa_ oli kynäsotaa, voimakas hengellinen elämä,
-vilkas toiminta, suuria hyveitä, mutta ei minkäänlaisia ulkonaisia
-riitoja, eikä maallista historiaa. Se ei ollut vielä hätyyttänyt
-hallitusta tahi valtakunnan suuria yhteiskunnallisia laitoksia. Oli
-pieni joukko puhtaita nuhteettomia miehiä, jotka eivät tavotelleet
-_yhteiskunnan hallitsemista_. Mutta he olivat vetäneet puoleensa
-hallituksen huomion ja merkitsivät siksi paljon, että heitä vainottiin.
-Heitä pidettiin uskonkiihkoilijoina, jotka koettivat hävittää
-kunnioitusta olevia yhteiskuntalaitoksia kohtaan."
-
-
-Järjestely vallan tavottelemiseen.
-
-"Tällä vuosisadalla _luotiin kaikessa hiljaisuudessa_ seurakunnan
-yhteiskuntarakennus. Järjestetty toveruus vallitsi jäsenien
-keskuudessa; piispat olivat tulleet vaikutusvaltaisiksi, eivät
-yhteiskunnassa, vaan kristittyjen keskuudessa; hiippakuntia ja
-seurakuntia perustettiin; erotusta tehtiin kaupungin ja
-maalais-piispojen välillä; edustajia eri kirkoista kokoontui
-keskustelemaan uskonnonkysymyksistä tahi tukahuttamaan nousevaa
-kerettiläisyyttä; hiippakuntajärjestelmää kehitettiin ja kirkolliset
-vallat alkoivat yhdistyä; diakooneja alettiin laskea korkeampaan
-papistoon kuuluviksi; pannaan julistamisaseita taottiin; lähetystyötä
-harjotettiin; kirkon juhlat luotiin; useat johtavat henget omistivat
-gnosticismin [Kristinuskon ensimäisillä vuosisadoilla olemassa oleva
-lahko, joka sekotti Kristuksen oppeja Platon maailman viisauden
-kanssa]; katekeetti-kouluissa opetettiin uskoa järjestelmällisesti;
-kaste- ja sakramenttimuodollisuuksilla oli suuri merkitys; ja
-munkkilaitos tuli yleiseksi. Seurakunta _laski siten perustuksen
-tulevalle yhteiskuntarakennuksellensa ja vallallensa_.
-
-"_Kolmas vuosisata_ näki kirkon vielä mahtavampana laitoksena.
-Säännölliset kirkonkokoukset kokoontuivat valtakunnan suuriin
-kaupunkeihin; piispajärjestelmä tehtiin täydelliseksi; kirkon
-uskonnolliset tavat lueteltiin tarkasti; suuret jumaluusopilliset koulut
-vetivät tutkivia henkiä luokseen; opit _järjestettiin_ [s.o.
-määriteltiin, rajotettiin ja muodostettiin tunnustuskirjoiksi ja
-uskontunnustuksiksi]. Kristinusko oli saavuttanut sellaisen laajuuden,
-että sitä oli joko vainottava tahi oli se laillistutettava; etevät
-piispat hallitsivat kasvavaa kirkkoa; kuuluisat [jumaluusopin] tohtorit
-tutkivat kysymyksiä [filosofiian ja vääryydellä kutsutun tieteen
-alalla], joiden kanssa kreikkalaiset koulut olivat työskennelleet;
-kirkkorakennuksia suurennettiin ja juhla-aterioita alettiin pitää
-marttyyrien kunniaksi. Kirkko läheni nopein askelin asemaa, joka
-pakotti itselleen ihmiskunnan huomion.
-
-"_Vasta neljännellä vuosisadalla_ -- kun keisarillinen vaino oli
-lakannut; kun Konstantin [roomalainen keisari] oli kääntynyt, _kun
-kirkko yhtyi valtioon_; kun itse ensi ajan usko oli turmeltunut; kun
-taikausko ja turha tieteily olivat tunkeutuneet uskollisten riveihin;
-kun piispat tulivat hovimiehiksi; kun kirkot tulivat sekä rikkaiksi
-että loistaviksi; kun pappeinkokoukset tehtiin valtiollisen vaikutuksen
-alaisiksi; kun monakistit [munkit] olivat pystyttäneet väärän
-siveellisyysperiaatteen; kun politiikka [valtioviisaus] ja dogmatiikka
-[uskonsääntö-oppi] kulkivat käsi kädessä ja keisarit pakosta sovittivat
-kirkolliskokouksien käskyjä -- alkoivat _arvoluokkiin kuuluvat miehet_
-liittyä kirkkoon. Kun kristinusko tuli hovin ja ylempien luokkien
-uskonnoksi, käytettiin sitä tukemaan juuri sitä pahaa, jota vastaan se
-alkujaan pani vastalauseen. Kirkko ei ainoastaan ollut pakanallisien
-eksytyksien läpitunkema, vaan omisti se paljon itämaalaisen
-jumalanpalveluksen juhlamenoja, jotka olivat sekä yksityiskohtaisia
-että suurenmoisia. Kirkot tulivat neljännellä vuosisadalla yhtä
-loistokkaiksi kuin epäjumalan palveluksen vanhat temppelit.
-Monilukuisia ja loistokkaita juhlia pidettiin. Kansa riippui kiinni
-niissä, koska he saivat vaihtelua ja lepoa työstä. Marttyyrien
-kunnioitus toi kuvia kirkkoon -- joka oli lähde yleiseen
-epäjumalanpalvelukseen tulevaisuudessa. Kristinuskoa toitotettiin
-komeilla juhlamenoilla. Pyhimyksien kunnioittaminen läheni heidän
-jumaloimistansa, ja taikausko korotti Herramme äidin ehdottoman
-palveluksen esineeksi. Ehtoollispöydistä tuli komeita alttareja, jotka
-jäljittelivät juutalaisia uhreja. Marttyyrien jäännöksiä säilytettiin
-pyhinä amuletteina (salaisina suojelijoina pahaa vastaan.) Munkkielämä
-kypsyi myös suuremmoiseksi katumus- ja sovitusjärjestelmäksi.
-Joukottain munkkeja vetäytyi erilleen autioihin ja syrjäisiin
-paikkoihin ja antautuivat hyödyttömiin velvoituksiin, turhiin
-paastoihin, rukouksien luettelemiseen ja itseparannukseen. He olivat
-synkkiä uskonvimmaisia ihmisiä, jotka laiminlöivät elämän
-käytännölliset puolet.
-
-"Kunnianhimoinen ja maallismielinen papisto etsi arvoa ja
-kunnianosotuksia. Vieläpä vierailivat ruhtinaiden hoveissakin ja
-tavottelivat maallisia kunniapaikkoja. Heitä ei enää ylläpidetty
-uskovaisten vapaehtoisilla antimilla, vaan säännöllisillä tuloilla,
-joita hallitus myönsi, tahi vanhoista [pakanallisista] temppeleistä
-perityllä omaisuudella. Rikkaat tekivät suuria testamenttimääräyksiä
-kirkolle, joita papisto hoiti. Nämä lahjotukset olivat
-tyhjentymättömänä rikkauden lähteenä. Kun omaisuus kasvoi ja uskottiin
-papiston huostaan, tulivat nämä välinpitämättömiksi kansan tarpeille --
-kun kansa ei enää ylläpitänyt heitä. He tulivat laiskoiksi,
-vaateliaiksi ja riippumattomiksi. Kansa suljettiin pois kirkon
-hallituksesta. Piispasta tuli mahtava henkilö, joka tarkasti ja asetti
-virkaan papistonsa. _Kirkko oli yhtynyt valtioon_ ja uskonnollisia
-opinkappaleita pantiin käytäntöön hallituksen miekalla."
-
-
-Eri-asteinen, mahtipontinen pappisvalta asetettiin, jonka keskuksena
-oli Rooman piispa.
-
-"Uskonasioissa määräsi keisari, ja papisto vapautettiin valtion
-taakoista. Tunkeilu kirkollisiin virkoihin oli suuri, kun papisto
-harjotti niin suurta valtaa ja tuli niin rikkaaksi; ja henkilöitä
-korotettiin suuriin piispanvirkoihin, ei hurskautensa ja taitonsa
-perustuksella, vaan vaikutusvaltansa johdosta rikkaisiin. _Seurakunnan
-tehtävä katosi alentuvaan yhtymiseen valtion kanssa_. Kristillisyys oli
-komeilua, jumalanpalvelusmenoja, valtion käsivarsi, tyhjää tieteilyä,
-taikauskoa ja muodollisuutta."
-
-Siten on tämä suuri luopumus uskosta, jota apostoli Paavali ennusti,
-toteennäytetty historiallinen tosiasia. Kaikki historian kirjottajat
-todistavat siitä, nekin jotka hyväksyvät vallananastamisen ja kiittävin
-sanoin mainitsevat yrityksen tärkeimpiä toimivia henkilöitä. Valitamme,
-että tilanpuute supistaa esityksemme ainoastaan muutamiin sattuvimpiin
-lausuntoihin. Luopumus, joka käsitti vuosisatoja kestävän ajanjakson,
-tapahtui niin asteettain, että niiden, jotka elivät sen kestäessä, oli
-paljon vaikeampi huomata sitä kuin meidän, jotka näemme sen
-kokonaisuudessaan. Tämä oli sitä petollisempaa, kun jokainen järjestely
-tehtiin, jokainen askel eteenpäin, vaikutukseen ja valtaan
-Seurakunnassa, ja koko maailmassa, otettiin _Kristuksen nimessä_ ja,
-kuten julkisesti selitettiin, kirkastaaksensa häntä ja täyttääkseen
-hänen Raamattuun kirjotettuja suunnitelmiansa. Sillä tavoin kehittyi
-suuri Antikristus -- totisen kristinuskon vaarallisin, viekkain ja
-uutterin vastustaja, ja tosi pyhien perkeleellisin vainooja.
-
-
-
-Este poistettu.
-
-
-Apostoli Paavali sanoi edeltäkäsin, että tämä vääryyden periaate olisi
-salaisessa toiminnassa jonkun aikaa, niinkauvan kun jotain oli tiellä,
-kunnes se, esteen poistuttua, saisi vapaasti ja nopeasti kulkea
-eteenpäin kehittyäkseen Antikristukseksi. Hän sanoo: "Jahka vain tulee
-poistetuksi se, joka tätä nykyä pidättää." (2 Tess. 2: 7.) Mitä
-historialla on näytettävä, joka toteuttaisi tämän ennustuksen? Se
-näyttää, että Antikristuksen nopean kehittymisen esteenä oli se, että
-halutulla paikalla oli jo toinen. Roomalainen valta ei ollut ainoastaan
-valloittanut maailmaa ja antanut sille valtiotiedettä ja lakeja, vaan,
-tietäen, että uskonnolliset taikauskot olivat vahvimmat siteet, joilla
-se saattoi pidättää ja johtaa kansaa, oli se omistanut tavan,
-joka johti alkunsa Baabelista, sen suuruuden ajalta maailman
-hallitsijattarena. Tämä tapa oli, että keisaria pidettäisiin sekä
-hengellisten että maallisten asioiden johtajana ja hallitsijana. Tämän
-tueksi väitettiin keisarin olevan puolijumalan, joka jossain suhteessa
-polveutui heidän pakanallisista jumalistansa. Sellaisena tuli hän
-jumaloimisen esineeksi ja hänen kuvapatsaitaan rukoiltiin; ja
-sellaisena sai hän myös nimityksen _Pontifeks Maksimus_ -- s.o.
-ensimäinen pappi tahi Korkein hengellinen hallitsija. Ja tämä on juuri
-se arvonimi, joka annetaan roomalaisen kirkkovallan paaveille ja jonka
-he vaativat itsellensä, sen jälkeen kun Antikristus oli saavuttanut sen
-"voiman, valtaistuimen ja vallan", joka oli kuulunut Rooman entisille
-hallitsijoille. -- Ilm. 13: 2.
-
-Mutta vanhalla pakanallisella Roomalla ja Baabelilla oli ainoastaan
-papillisen vallan runko verrattuna siihen monimutkaiseen ja laajaan
-koneistoon, säädöksineen oppiin ja elämään nähden, jonka paavillinen
-Rooma, heidän suunnitelmiensa voitokas jälkeläinen, oli keksinyt. Sillä
-on nyt, vuosisatoja kestäneen kavalan ja taitavan menettelyn jälkeen
-niin lujitettu valta, että se vielä tänäkin päivänä, jolloin sen
-ulkonainen valta on murrettu ja siltä on ryöstetty maallinen hallitus,
-johtaa maailmaa ja hallitsee salaisesti valtakuntia, verhon takaa,
-perusteellisemmin kuin roomalaiset keisarit koskaan hallitsivat heidän
-valtansa alla olevia kuninkaita. Roomalaisille keisareille on annettava
-se tunnustus, ettei yksikään heistä, ollessaan Pontifeks Maksimus eli
-Korkein hengellinen hallitsija, milloinkaan harjottanut sellaista
-hirmuvaltaa, jota muutamat heidän jälkeläisistänsä paavillisella
-istuimella ovat käyttäneet. Tästä sanoo Gibbon [vol. II. nid. siv. 85]:
-"On myönnettävä, että mestattujen protestanttien luku yhdessä ainoassa
-maakunnassa oli suurempi ja yhden ainoan hallituksen aikana nousi
-_paljon korkeammalle_ aikasempien marttyyrien lukua kolmen vuosisadan
-aikana [koko] roomalaisessa valtakunnassa." Sen ajan tavan mukaan
-suosivat he niitä jumalia, jotka enimmin olivat kansan mieleisiä, mutta
-kaikkialla, minne he sotajoukkoineen kulkivat, kohdeltiin voitettujen
-kansojen jumalia ja jumalan palvelusta tavallisesti kunnioituksella.
-Niin oli esimerkiksi Palestiinassa, jossa, vaikka se oli roomalaisen
-vallan alla, keisarillinen _Pontifeks Maksimus_ kunnioitti uskonnon ja
-omantunnon vapautta. Siten osotti hän, ollen uskonnollisena
-hallitsijana, sääliväisyyttä kansaa kohtaan ja myötätuntoa
-kansallis-jumalille.
-
-Näemme siis, että esteenä Antikristuksen aikaisemmalle kehittymiselle
-oli se seikka, että hengellisen ylivallan halutulla istuimella istuivat
-maailman tunnetusti vahvimman vallan edustajat, ja tietoisuus siitä,
-että jokainen tähän suuntaan menevä uskallettu yritys julkisesti
-osottaa kunnianhimoaan, olisi saattanut heidät maailman herrain vihalle
-alttiiksi. Niinmuodoin vaikutti tämä väärä kunnianhimo aluksi
-salaisuudessa ja kielsi itsellänsä olevan minkäänlaisia aikomuksia
-koettaa voittaa valtaa tahi herruutta, kunnes suotuisa tilaisuus
-tarjoutui -- nimikirkon tultua suureksi ja vaikutusvaltaiseksi, ja
-keisarivallan mentyä pirstaleiksi valtiollisten riitaisuuksien kautta,
-kun se alkoi kallistua häviötänsä kohti.
-
-Rooman valta oli nopeasti laskevassa tilassa ja sen voima ja yhteys
-olivat jaetut kuuden keisarillisen vallanhakijan välillä, kun
-Konstantin tuli keisariksi. Ja että hän hyväksyi kristinuskon ainakin
-osaksi, vahvistaakseen ja vakuuttaakseen valtaansa, on todenmukainen
-otaksuma. Tästä kohdasta sanoo historia: --
-
-"Hyväksyikö Konstantin sen [kristinuskon] vakuutettuna sen totuudesta
-tahi valtiollisista syistä, on kysymyksenalainen seikka. Varmaa on,
-että tämä uskonto, vaikka roomalainen valtiomahti sitä hiljaisuudessa
-ainoastaan halveksi, tahi todellisesti vainosi, oli levinnyt kansan
-keskuuteen, että Konstantin hyväksymällä sen, lujitti sotamiesten
-mieltymyksen itseensä... Maailmallinen kunniantunto osotti tien
-keisarin ottamalle askeleelle, kun hän selitti olevansa kristitty, eikä
-Kristuksen henki, joka sanoi: Minun valtani ei ole tästä maailmasta.
-Konstantin teki siitä valtion uskonnon, ja sen perästä huomaamme sen
-vaikutuksen maallisten asioiden tahraamaksi... Mitään erityistä piispaa
-ei pidetty koko seurakunnan päänä, mutta keisari oli sinä itse asiassa.
-Siinä asemassa kutsui hän myös kokoon _Nikean kirkolliskokouksen_,
-asetuttuansa riitakysymyksessä Athanasiuksen ja Ariuksen välillä
-viimeksimainittua vastaan. _Kirkolliskokous oli samaa mieltä keisarin
-kanssa_." [Willard'in Universal History, Siv. 163.]
-
-"Mitä etuja mahdettiinkaan saada hankkimalla keisarillinen proselyytti
-[käännynnäinen], varmaa on, että hän erosi enemmän purppuran loiston
-kautta kuin suuremman viisauden tai hyveiden kautta niistä monista
-tuhansista alamaisistansa, jotka olivat omistaneet kristinuskon
-opit.... Hänen hallituskautensa sama vuosi, jona hän kutsui kokoon
-Nikean kirkolliskokouksen, tahrattiin hänen vanhimman poikansa
-mestaamisen kautta. Kirkon kiitollisuus on korottanut anteliaan
-suojelijan hyvät puolet ja antanut anteeksi sen heikot puolet, joka
-asetti kristinuskon roomalaisen maailman valtaistuimelle." [Gibbon, II
-nid. siv. 269.]
-
-Tässä siis, Konstantinin hallituksen aikana vaihtui valtakunnan
-vastustus kristinuskoa kohtaan suosioksi, ja keisarillinen Pontifeks
-Maksimus tuli itsiänsä _siksi tunnustavan_, mutta todellisuudessa
-luopuneen Kristuksen Seurakunnan suojelusherraksi; hän tarttui sitä
-käteen ja auttoi sitä loistavaan paikkaan, jossa se nautti
-kansansuosiota, ja josta se sittemmin, kun keisarivalta heikkeni,
-saattoi asettaa oman edustajansa maailman uskonnolliselle
-valtaistuimelle Ensimäiseksi hengelliseksi hallitsijaksi -- _Pontifeks
-Maksimukseksi_.
-
-Mutta erehdys on, kuten useat tekevät, otaksua, että seurakunta tällä
-ajalla oli puhdas (neitsyeellinen) seurakunta, joka äkkiä huomasi
-itsensä korotetuksi sellaiseen arvoon ja valtaan, jotka tulivat hänelle
-paulaksi. Asianlaita onkin aivan päinvastainen. Niinkuin jo mainittiin,
-oli suuri luopumus tapahtunut alkuperäisestä puhtaudesta ja
-vaatimattomuudesta ja vapaudesta. Sen piirissä oli nyt erilaisien
-uskontunnustuksien kahlehtimia, kunnianhimoisia puolueita, jotka olivat
-pakanallisen filosofiian eksytyksien ja menojen kaltaisia, koristetut
-useilla totuuksilla ja vahvistetut ja yhteenliitetyt ijankaikkisen
-vaiva-opin kautta. Tämä oli vetänyt seurakuntaan mahdottoman joukon
-seuraajia joiden luku ja vaikutusvalta olivat _suuriarvoisia_
-Konstantiinille, ja joita sen mukaan kunnioitettiin ja käytettiin. Ei
-kukaan sellainen maailmanihminen ole milloinkaan todenteolla ajatellut
-ryhtyä ajamaan nöyrän, Kristus-kaltaisen "pienen lauman" -- totisen
-vihkiytyneen Seurakunnan -- asiaa, jonka jäsenien nimet ovat kirjotetut
-taivaassa. Se kansansuosio, jonka Konstantin saavutti sotilailtaan,
-josta historiankirjottajat mainitsevat, on aivan toista kun
-kansansuosio ristin todellisilta taistelijoilta.
-
-Todistaaksemme tätä kerromme mitä historia sanoo hengellisen
-yhteiskunnan tilasta Diokletianuksen, Konstantiinin edeltäjän aikana,
-joka hallituksensa loppupuolella, siinä luulossa, että kristityt
-väijyivät hänen henkeänsä, närkästyi heihin ja vainosi heitä käskemällä
-hävittämään Raamatuita ja lähettämään piispoja maanpakoon ja lopulta
-määräämällä, että sellaiset, jotka vastustivat näitä käskyjä,
-tapettaisiin. Gibbon [II. nid. siv. 53 ja 57] sanoo tästä ajasta: --
-
-"Diokletianus ja hänen kanssahallitsijansa uskoivat usein tärkeimmät
-virat sellaisille henkilöille, jotka julkisesti ilmaisivat inhonsa
-jumalien palvelukseen, mutta jotka olivat osottaneet omaavansa
-sellaisia ominaisuuksia, jotka tekivät heidät sopiviksi valtion
-palvelukseen. Piispat omistivat kunniakkaan aseman kukin maakunnassaan
-eikä ainoastaan kansa, vaan itse hallitushenkilötkin kohtelivat heitä
-huomaavaisuudella ja kunnioituksella. Melkein kaikissa kaupungeissa
-huomattiin vanhat kirkot riittämättömiksi antamaan tilaa proselyyttien
-(käännynnäisien) kasvavalle luvulle; ja vanhojen sijaan rakennettiin
-komeampia ja tilavampia rakennuksia uskovaisten julkisia
-jumalanpalveluksia varten. Sitä tapain ja periaatteiden turmelusta,
-jota Eusebius niin kovin valittaa, saattaa pitää ei ainoastaan
-seurauksena, vaan todistuksena siitä vapaudesta, jota kristityt
-nauttivat ja käyttivät väärin Diokletianuksen hallituksen aikana.
-Menestys oli veltostuttanut kurinpidon. Viekkautta, kateutta ja
-epäsopua oli jokaisessa seurakunnassa. Proselyytit tavottelivat
-piispanvirkaa, joka päivä päivältä tuli heille yhä enemmän halutuksi
-päämääräksi. Piispat, jotka kilpailivat toistensa kanssa kirkollisesta
-etusijasta, näyttivät esiintymisestään päättäen tavottelevan
-hirmuvaltaista maallista valtaa kirkon hallituksessa; ja se vilkas
-_usko_, joka vielä erotti kristityt pakanoista, osottautui paljon
-vähemmin heidän elämässään kuin heidän riitakirjoituksissaan.
-
-"Kertomus Samosatan Paavalista, joka oli Piispana Antiokiassa,
-Itämaiden ollessa Odenatuksen ja Senobian käsissä, saakoon tässä
-valaista sen ajan tilaa ja luonnetta. [Vuonna 270 j.K.] Paavali piti
-kirkon palvelusta hyvin tuottavana virkana. Hänen kirkollinen
-hallituksensa oli rahanahne ja lahjanottaja; hän kiristi ahkerasti
-lahjoja varakkaimmilta uskovaisilta, ja käytti omiin menoihinsa
-melkoisen osan yleisistä tuloista. [Arvostelijat väittävät, sanoo
-Gibbon, että Paavali oli keisarillinen _Dusenario_ tahi prokuraattori,
-kahdensadan _sestertian_ vuosipalkalla, -- joka on lähemmä 400,000
-markkaa.] Hänen ylpeytensä ja ylellisyytensä teki kristinuskon
-vihattavaksi pakanain silmissä. Hänen neuvoshuoneensa, hänen
-valtaistuimensa, loistavat juhlamenot, joilla hän esiintyi
-julkisuudessa, anovien joukot, jotka pyysivät hänen huomiotansa, monet
-kirjeet ja anomukset, joihin hän saneli vastauksensa, ja alituinen
-kiire liikeasioissa, joihin hän oli sotkeutunut, olivat kaikki
-seikkoja, jotka paremmin olisivat sopineet maallisen hallitushenkilön
-kuin nöyrän piispan asemalle. Kun Paavali puheli kansallensa
-saarnastuolista, jäljitteli hän aasialaisten viisastelijoiden
-kuvannollista puhetapaa ja näytelmätaiteellisia liikkeitä,
-ylenmääräisten mieltymyksen osotuksien kaikuessa tuomiokirkossa hänen
-jumalallisen puhetaitonsa ylistykseksi. Niille, jotka vastustivat hänen
-valtaansa tahi kieltäytyivät imartelemasta hänen turhamaisuuttaan, oli
-Antiokian esipappi julkea, ankara ja taipumaton, mutta papistoaan
-kohtaan oli hänen kurinpitonsa leväperäinen ja hän tuhlasi kirkon
-aarteita heille."
-
-Siten poistettiin Konstantinin hallituksen aikana kaikki esteet, ja
-paavikunnan järjestämä nimiseurakunta Rooman piispan ollessa ylipäänä,
-paavina -- saatiin, niinkuin tulemme näkemään, hyvin pian aikaan.
-
-
-Antikristuksen nopea kehitys.
-
-Paavillisen pappisvallan nopea kehittyminen, Konstantinin liityttyä
-siihen, muodostaa hyvin merkillisen piirteen sen historiassa. 'Tämän
-maailman ruhtinas' piti sanansa, kun hän lupasi antaa valtaa ja voimaa
-vastalahjaksi, jos häntä kumartaisi ja rukoilisi. (Mat. 4: 8, 9.)
-Milanin julistuksen kautta antoi Konstantin lain voiman kirkon
-omistuksille, ja kristityt saivat takasin ennen menetetyn
-kiinteimistönsä. Toinen julistus, vuonna 321, myönsi oikeuden
-testamentin kautta lahjottaa omaisuutta kirkolle, Konstantinin itsensä
-näyttäessä hyvää esimerkkiä, mitä anteliaisuuteen tulee, ja
-tuhlaillessa omaisuutta ja kultaa avoimin käsin kristitylle papistolle.
-Tätä keisarin esimerkkiä seurasi tuhannet hänen alamaisistaan, joiden
-lahjat eläessään ja lahjotukset kuolinhetkellään valuivat kirkon
-aarreaittaan. White sanoo [White'n Universal History, siv. 155]:
-
-"Rooman seurakunta osotti jo aikaseen tahtovansa hallita toisia
-[seurakuntia toisissa kaupungeissa ja maissa], niin hyvin monilukuisten
-kääntyneitten kuin rikkautensa perustuksella, kuin myös sillä
-perustuksella, että se sijaitsi pääkaupungissa. Monet seikat
-myötävaikuttivat lisäämään sikäläisen piispan vaikutusvaltaa; vaikka
-hänen ylivaltaansa ja kunnianhimoansa jonkun aikaa ankarasti
-vastustettiin. Hallituspaikan muuttaminen [Roomasta Konstantinopoliin,
-Konstantinin aikana, vuonna 334] enensi länsimaisen seurakunnan valtaa
-sen kautta, että piispasta tehtiin maistraatin pääjäsen. Tähän tulee
-lisäksi vielä Gratianuksen ja Valentinianuksen vahvistama tapa vedota
-Roomaan, sekä useat pyhiinvaellusmatkat Pietarin ja Paavalin ja toisten
-marttyyrien haudoille."
-
-Konstantinin kuoleman jälkeen näytti roomalaisen keisarikunnan
-vaihteleva onni edistävän luopuneen kirkon nousemista ja Antikristuksen
-kehittymistä; sillä siihen asti ei vielä oltu saatu toimeen yhtymistä
-yhden pään tahi paavin alle, jota olisi pidetty Kristuksen sijaisena
-eli sijaishallitsijana. Konstantinin jälkeiset keisarit Teodosiukseen
-asti, pitivät itsiänsä edelleen Jumalan valtuuttamina kirkon
-ylipäällikköinä. Vaikkei yksikään valtakunnan tuhannesta
-kahdeksastasadasta piispasta vielä ollut valmis _anomaan tunnustusta_
-ylipappina tahi paavina, olivat monet kumminkin tähystelleet tätä
-palkintoa. Keisareille osotettiin, miten perusteeton heidän
-vaatimuksensa kantaa arvonimeä _Pontifeks Maksimus_ oli, väittäen, että
-koska he palvelivat kuolleita pyhimyksiä, oli heidän annettava näiden
-eläville edustajille -- piispoille -- samanlainen kunnioitus. Siitä
-huolimatta puhuivat keisarit julistuksissaan valtakunnasta
-jumalallisena pappisvaltana ja itsestänsä jumalallisina henkilöinä.
-[Katso Gibbon II. nid. siv. 108.]
-
-Aika Rooman piispan vallalle ja ylipäällikkyydelle läheni nopein
-askelin. Viidenkymmenen vuoden kuluessa siitä kun kristinusko oli
-saanut laillisen vahvistuksen, oli hänen rikkautensa ja arvonsa
-piispana valtakunnan pääkaupungissa ja maailman suurimmassa
-kaupungissa, hyvin suuret. Ammianus, senaikainen historiankirjottaja,
-joka kirjottaa hänen rikkaudestaan ja koreilemishalustaan, sanoo: "Hän
-voitti Kuninkaat loistossa ja komeudessa, ajeli upeissa ajopeleissä,
-käytti mitä hienoimpia vaatteita ja oli kuuluisa ylellisyydestänsä ja
-ylpeydestänsä." Hallitusistuimen asettaminen Konstantinopoliin, se
-seikka, että Rooma oli altis pohjoisista tulevien raakalaisten
-hyökkäyksille, sotapäällikköjen ja maaherrojen alituinen muuttaminen
-nopeasti rappeutuvassa valtakunnassa aiheuttivat sen, että Rooman
-kirkon piispa tuli olemaan pysyväisin ja enimmin kunnioitettu virkamies
-siellä; ja hänen vähitellen kasvava kunniansa ja vaikutusvaltansa
-kasvoivat vielä lisäksi senkin kautta, että loistava keisarillinen
-hovi, hänen kilpailijansa, muutettiin Konstantinopoliin, kuin myös sen
-kunnioituksen kautta, joka kaikilla maailman kansoilla oli itse Rooman
-nimeäkin kohtaan.
-
-Valaistaksemme tätä, mainitsemme, että kun Vandaalit vuonna 455
-hyökkäsivät Roomaan ja ryöstivät sen, ja hätä ja hävitys vallitsi
-kaikkialla, käytti Leo, Rooman piispa, hyväkseen tilaisuutta
-esittääkseen kaikille, sekä raakalaisille että roomalaisille, että hän
-vaati hengellistä valtaa. Julmille ja taikauskoisille raakalaisille,
-joihin kaikki, mitä olivat ympärillänsä nähneet, oli tehnyt syvän
-vaikutuksen, huusi Leo, puettuna paavilliseen pukuunsa: "Varokaa
-itseänne! Minä olen Pyhän Pietarin seuraaja, jolle Jumala on antanut
-taivaan valtakunnan avaimet, ja jonka seurakuntaa eivät helvetin
-portitkaan saata voittaa; minä olen Jumalan vallan elävä edustaja maan
-päällä; minä olen Caesar, kristitty Caesar, joka hallitsee rakkaudessa,
-jolle kaikkien kristittyjen on osotettava uskollisuutta; minä pidän
-kädessäni helvetin kiroukset ja taivaan siunaukset; minä vapautan
-kaikki alamaiset uskollisuudesta kuninkaille; minä annan ja minä otan
-pois, jumalallisen valtani oikeudella, kristikunnan kaikki
-valta-istuimet ja ruhtinaskunnat. Varokaa, ettette saastuta sitä, jota
-minä olen saanut näkymättömältä kuninkaaltanne; niin taivuttakaa
-niskanne minun edessäni ja rukoilkaa, että Jumalan viha kääntyisi
-pois."
-
-Kunnioitusta nimeä ja paikkaa kohtaan käytti Rooman paavi ahkerasti
-eduksensa. Ja pian tahtoi hän saada hallita kaikkia muita piispoja,
-maaherroja ja hallitsijoita. Kohta vaati hän ei ainoastaan koko
-maailman kirkollista valtaa, vaan myös maallista valtaa; oikeutta
-kruunaamaan ja ottamaan pois kruunua, asettaa virkaan ja panna pois
-viralta kaikkia vanhan roomalaisen vallan hallitsijoita, pitäen tätä
-sinä oikeutena ja perintönä, joka oli tullut Rooman kirkolle, jolle,
-kuten väitettiin, Jumala oli antanut koko maailman vallan. Näitä
-vaatimuksia esitettiin tuontuostakin ja vihollismieliset ja kateelliset
-piispat kumosivat ne jälleen, joten on mahdotonta määrätä varmaa
-vuosilukua niiden alkamiskohdaksi. Mitä omaan käsityskantaan tulee,
-väittää paavikunta tulleensa järjestetyksi apostolien päivinä ja sanoo
-Pietarin olleen ensimäisen paavin; mutta tämä ei ole ainoastaan
-todistamaton väite, vaan historia kieltää sen kokonaan. Historia
-näyttää, että vaikka _väärä kunnianhimo_ vaikutti salaisesti pitkän
-aikaa, estettiin sitä kehittymästä Antikristukseksi ja esittämästä
-sellaisia julkisia vaatimuksia, kunnes roomalainen valtakunta alkoi
-hajota.
-
-Tästä ajasta alkain olemme nyt tekemisissä Antikristuksen kanssa, jonka
-vähitellen tapahtuva _kehitys ja järjestyminen_ salaisuudessa
-vaikuttavasta kunnianhimosta muodostavat sopivan alkunäytöksen siihen
-kauhistuttavaan luonteeseen, joka esiintyi kaikessa loistossaan
-senjälkeen kun tavoteltu valta oli vallotettu -- vuodesta 539 vuoteen
-1799, 1260 vuotta. Tästä ajanjaksosta lasketaan kolme ensimäistä
-vuosisataa tämän maallisen vallan nousemiseen; kolme viimeistä sen
-laskemiseen uskonpuhdistuksen ja sivistyksen vaikutuksesta; ja välillä
-oleva seitsemän vuosisadan aika käsittää paavikunnan loistokauden ja
-maailman keskiajan tai "pimeät aikakaudet", jotka olivat täynnä
-viekkautta ja petoksia Kristuksen ja totisen evankeliumin nimessä.
-
-Eräs roomalais-katolilainen kirjailija vahvistaa täydellisesti sen,
-mitä lausuimme tästä asiasta, ja me esitämme tässä hänen sanansa,
-huolimatta niiden vahvasta värityksestä, vakuuttavana todistuksena.
-Hehkuvalla innostuksella kertoessansa paavikunnan kohoutumista
-maalliseen valtaan, jonka ohella kertoo sen olevan taivaallista
-alkuperää olevan kasvin, joka senvuoksi nopeasti kehittyi ja kohosi
-maailmassa, sanoo hän:
-
-"Paavien maallisen vallan kohoaminen tarjoaa mielelle tavattomimman
-ilmiön, mitä ihmiskunnan aikakirjat esittävät ihmeteltäväksemme ja
-ihailtavaksemme. Myötävaikuttavien asianhaarojen ihmeellisen yhtymän
-kautta kasvoi uusi voima, uusi valta, hiljaa ja varmasti roomalaisen
-valtakunnan raunioille, joka oli ojentanut valtikkansa kaikkien
-kansojen yli tahi hankkinut itsellensä kunnioitusta melkein kaikilta
-kansakunnilta, kansoilta ja sukukunnilta, jotka elivät sen mahtavuuden
-ja loiston aikana. Ja tämä uusi voima, mitätöntä alkuperää, tunki
-juuret syvemmälle ja harjotti pian laajempaa hallitusta kuin se valta,
-jonka jättiläismäiset rauniot se näki pirstaleina ja lahoavan mullassa.
-Itse Roomassa kasvoi Pietarin seuraajan valta rinnakkain keisarin
-vallan kanssa ja sen suojaavassa varjossa; ja paavien kasvava
-vaikutusvalta oli sellainen, että korkeamman hengellisen hallitusmiehen
-mahtavuus todennäköisesti pian tulisi himmentämään keisarillisen
-purppuran loiston.
-
-"Konstantinuksen tekemä hallitusistuimen muuttaminen länsimaista
-itämaille, Tiiberin historiallisilta äyräiltä Bosporin ihanille
-rantamille laski varman perustuksen _ylivallalle, jonka todellisesti
-saattaa laskea alkaneen tästä vaiherikkaasta muuttamisesta_. Melkeinpä
-siitä päivästä alkaen hylkäsivät Rooman ne, jotka olivat nähneet tämän
-mahtavan sukukunnan syntymän, nuoruuden, loiston ja rappeutumisen,
-jotka olivat kantaneet sen nimeä, kotkineen, silloisen tunnetun
-maailman kaukaisimpiin seutuihin, ja jotka olivat nähneet niiden
-vähitellen luopuvan, jotka saivat periä sen maineen. Ja sen kansa,
-jonka keisarit jättivät raakalaisten helppohintaiseksi saaliiksi ja
-hävityksille alttiiksi, kun sillä ei enää ollut uskallusta vastustaa
-heitä, näki Rooman piispassa holhoojansa, suojelijansa, isänsä. Vuosi
-vuodelta sai paavien maallinen valta varmemman muodon ja kasvoi
-voimassa, ilman väkivaltaa, ilman verenvuodatusta ja ilman viekkautta
-asianhaarojen valtavan voiman kautta, joka oli ikäänkuin Jumalan käden
-kautta."
-
-Roomalais-katolilaisten tällä tavoin esittäissä paavikunnan kasvamista
-pakanallisen Rooman raunioille ikäänkuin kristinuskon voittokulkuna,
-etsivät ne, joille kristinuskon oikea henki on tuttu, turhaan tämän
-hengen jälkeäkään Seurakunnan häväistyksessä ja sen epäpyhässä liitossa
-maailman kanssa. Eikä myöskään saata se, joka on tosikristitty, niissä
-eduissa, jotka joutuivat sille tietämättömyyden, taikauskon,
-onnettomuuksien ja erilaisten ajanvaiheiden kautta, joista Rooman
-kirkko hyötyi, nähdä merkkiäkään jumalallisista toimenpiteistä sen
-hyödyksi. Yhtä vähän saattaa hän roomalaisen seurakunnan korottamisessa
-maalliseen valtaan ja loistoon, keksiä minkäänlaista totiselle
-Seurakunnalle annetun Jumalan lupauksen toteutumista korottaa hänet
-_määrätyllä ajalla_ -- Antikristuksen tultua ja mentyä; sillä totinen
-Seurakunta ei tule korotetuksi veren tahraamalle, rikoksien
-häpäisemälle valtaistuimelle, jommoinen paavikunnan valtaistuin
-alunpitäin on ollut; eikä totinen Kristus milloinkaan tarvitse
-määräillä maallisia kuninkaita vahvistamaan tahi puollustamaan
-valtaansa. Ne, jotka Raamatun kautta ovat tutustuneet todelliseen
-Kristukseen ja hänen ruumiiseensa, totiseen Seurakuntaan, ja myös
-niihin periaatteisiin, joille hänen valtakuntansa tulee perustettavaksi,
-ja tarkotukseen, jonka vuoksi se tulee pystytettäväksi, saattavat
-helposti tuntea ne merkit, jotka erottavat Kristuksen totisen
-seurakunnan sen väärästä jäljittelystä.
-
-Mutta älköön kukaan ajatelko, että Kristuksen totinen seurakunta, edes
-näinä turmeluksen aikoina, oli sammunut, eli hävinnyt nähtävistä.
-"Herra tuntee omansa" kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa. Vehnän
-lailla sallittiin sen kasvaa lusteiden peittämällä pellolla; kullan
-lailla se oli sulatuskauhassa, koeteltiin ja puhdistettiin ja "tehtiin
-sopivaksi pyhien perinnöstä valossa." On totta, että tuo suuri joukko,
-joka nimitti itsensä kristityksi, hankki itselleen mitä huomattavimman
-paikan historian lehdillä; mutta epäilemätöntä on, että muutamat harvat
-uskolliset, vainoista huolimatta ja keskellä pahuuden salaisuuden
-petollisia temppuja, vaeltaen korkean kutsunsa arvoisina pantiin
-lepoon, ja Jumala kirjotti heidän nimensä sen katoamattoman kruunun
-perillisiksi, joka on heille talletettu taivaissa.
-
-Siten osotetaan selvästi aikakausien lehdillä se tosiasia, että tämä
-synnin ihminen, Antikristus, oli syntynyt Roomassa; ja että hän, saaden
-alussa tosin vastustusta, vähitellen kohottausi voimaan; ja että hän,
-kuten Danielin ennustuksessa sanotaan, "pienen sarven" lailla pisti
-esille vanhan roomalaisen pedon, tämän "suuren ja kauhean pedon"
-päästä, jolle pedolle Daniel ei saattanut keksiä nimeä, jolla oli
-sellainen valta haavottaa ja turmella. Ja kun menemme eteenpäin, saamme
-nähdä, että Antikristuksen historia vastaa täydellisesti, ei ainoastaan
-Danielin ennustusta, vaan kaikkia ennustuksia, joita hänestä on
-muistiin kirjotettu.
-
-
-
-Antikristuksen luonne, historian kertomuksen mukaan.
-
-
-Sen jälkeen kun nyt olemme näyttäneet, missä Antikristus on
-löydettävissä, menemme vertailemaan paavikunnan luonnetta, niiden
-Raamattuun merkittyjen ennustuksien kanssa, jotka kuvaavat
-Antikristuksen eli synnin ihmisen luonnetta ja tekoja.
-
-Toiset saattanevat kysyä, onko oikein sivuuttaa Rooman keisareja,
-(jotka väittävät olevansa korkeimpia hengellisiä hallitsijoita)
-kutsumatta heidän järjestelmäänsä Antikristukseksi, käyttämällä tätä
-nimeä yksinomaan järjestetystä paavillisesta järjestelmästä. Me
-vastaamme: se on aivan oikein; ja me osotamme jälleen Antikristus sanan
-määrittelemiseen, jollaisena sitä Raamatussa käytetään, joka ylempänä
-on annettu, nim. _olla jonkun paikalla_, toimia _jonkun asemesta_.
-Ollakseen hengellinen valtakunta: on sen, tämän hengellisen valtansa
-nojalla, vaadittava maailman valtojen hallitusta; sen täytyy olla ei
-ainoastaan vastustajan vaan matkijan, joka esittää ja sanoo olevansa
-Kristuksen valtakunta ja harjottaa sellaista valtaa, jollaisen Jumalan
-määrätyllä ajalla tulee omaamaan oikea Kristushenkilö, kirkastettu ja
-täydellinen Seurakunta, ainoan todellisen pään ja Herran -- oikean
-_Pontiteks Maksimuksen_ alla.
-
-Ei sillä hyvä, että paavikunta väittää olevansa se kirkastettu
-Kristuksen valtakunta, jonka Herra, apostolit ja profeetat ovat
-luvanneet, vaan se sovittaa itseensä ja järjestyksessään seuraaviin
-päihinsä (paaveihin), jotka, kuten se väittää, ottivat Kristuksen
-paikan, tämän valtakunnan pontifekseinä, päällikköinä tahi kuninkaina,
-kaikki ne paikat ennustuksissa, jotka kuvaavat Kristuksen
-tuhatvuotisvallan ihanuutta. Ja heidän "pettäessänsä [muita] ja
-tullessaan (itse) petetyiksi" (väärien oppiensa kautta, jotka ovat
-kehittyneet vähitellen, synnillisen suuruudenhalun seurauksena,
-vuosisatojen kuluessa) ovat paavit erä erältä keksineet kaikkien niiden
-arvonimet, jotka ovat kuuluneet pappisvaltaan, heidän loistavat
-pukunsa, valtavasti vaikuttavat juhlamenot, suurenmoiset tuomiokirkot
-juhlallisine, kunnioitusta herättävine jumalanpalveluksineen, mittapuun
-mukaan, joka mahdollisimman likipitävästi kävisi yhteen heidän
-tekemänsä väitteen kanssa -- niin että loistavat ympäristöt ja puvut ja
-juhlamenot, niin paljon kuin heistä riippui, vastaisivat sitä
-kirkkautta ja loistoa, jota profeetat ovat kuvanneet.
-
-Esimerkiksi, psalmissa 2: 12 kuuluu: "Antakaat suuta Pojalle, ettei hän
-vihastuisi, ja te hukkuisitte tiellä, sillä hänen vihansa syttyy pian."
-Tässä ei käsketä suutelemaan sananmukaisesti, vaan että on halukkaasti
-alistuttava Herran alle, ja sopii se nykyaikaan, jolloin, valmistuksena
-totisen Kristuksen suureen ja oikeaan tuhatvuotishallitukseen, maan
-kuninkaita ja suurmiehiä valtiollisessa, yhteiskunnallisessa,
-taloudellisessa ja kirkollisessa suhteessa koetellaan ovatko halullisia
-tai haluttomia taipumaan niiden vanhurskaiden lakien alle, joiden aika
-nyt on tullut astua voimaan. Ne, jotka vastustavat vanhurskautta,
-asettuvat tämän kirkkauden kuninkaan valtikkaa vastaan, ja kaikki
-sellaiset kukistetaan suurena hädän aikana, jolla uuden kuninkaan
-tuhatvuotishallitus alkaa: "jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen,
-tuokaa tänne, ja mestatkaa minun edessäni." Luuk. 19: 27. "Hänen
-vihollisensa nuolevat tomun" -- tulevat voitetuiksi.
-
-Antikristusta edustava pää, paavi, sovitti tämän ennustuksen
-jäljittelemäänsä valtakuntaan ja antoi valtansa suuruuden päivinä
-kuninkaiden ja keisarien kumartua hänen edessänsä niinkuin Kristuksen
-edessä ja suudella hänen suurta varvastansa -- ja tätä pidettiin tuon
-ennustuksen täyttymisenä. On hyvin tavallista, että kirjailijat ja ne,
-jotka tutkivat ennustuksia, sivuuttavat tämänlaiset väitteet,
-omistamatta niille erityistä huomiota, mutta sen sijaan etsivät ja
-erityisesti välittävät sellaisista, jotka kuvaavat epäsiveellisyyttä,
-Antikristuksen tuntomerkkeinä; mutta tässä he suuresti erehtyvät, sillä
-rikoksellisia on ollut yltäkyllin jokaisessa ajassa, eivätkä ne
-tarvitse mitään erityistä kuvaamista ennustuksissa, sellaista kun
-Antikristuksesta annetaan. Jos vaikka voitaisiinkin todistaa, että ne,
-jotka ovat kuuluneet paavijärjestelmään, ovat olleet oikeita
-siveellisyyden malleja, olisi tämä siitä huolimatta yhtäpitävä sen
-luonteen kanssa, jonka Raamattu esittää suurena Antikristuksena -- sinä
-jäljittelemisenä, joka anastaa itsellensä ne arvonimet, etuoikeudet,
-oikeudet ja sen kunnioituksen, joka kuuluu Herran Voidellulle.
-Jäljittelynä on se samoin väärin esittänyt Jumalan suunnitelmaa "pienen
-lauman" tahi Seurakunnan valitsemiseen nähden nykyisenä aikana; ja on
-se kokonaan työntänyt syrjään Seurakunnan todellisen toivon ja Herran
-toimenpiteen maailman siunaamiseksi Kristuksen tuhatvuotiskautena --
-jonka se esittää toteutuneen sen omassa hallituksessa.
-
-Niitä huonoja seurauksia sellaisesta vääntelystä ja Jumalan
-suunnitelman väärästä esityksestä voidaan tuskin arvostellakaan. Niissä
-on ollut kaikkien väärien oppien suoranainen syy ja lähde, joita,
-toinen toisensa jälkeen, esiintyi tukemaan Antikristuksen oppia ja
-enentämään hänen kunniaansa ja arvoansa. Ja vaikka uskonpuhdistus,
-kolmesataa vuotta takaperin, johti Raamatun tutkistelemisen ja
-ajatusvapauden aikaan ja paljon pahan ja monen eksytyksen hylkäämiseen,
-oli kumminkin jäljitteleminen pantu toimeen niin taidokkaalla ja
-yksityiskohtaisella tavalla ja täydellisenä kaikkiin osiinsa ja
-valmistuksiinsa nähden ja oli niin perinpohjin pettänyt koko maailmaa,
-että Lutherkin ja monet muut, jotka paavikunnassa olivat nähneet suuren
-luopumuksen seurauksen -- ennustuksen Antikristuksen -- tuomitessaan
-paavikuntaa järjestelmänä, pitivät kiinni siitä väärästä opista, joka
-johti niihin eksytyksiin opissa ja elämässä, jotka olivat sille
-ominaisia. Aina tähän päivään asti suosii protestanttisien lahkojen
-suuri enemmistö Antikristuksen oppia, että Kristuksen valtakunta _on
-pystytetty_. Toiset ovat koettaneet tehdä paavikunnan tavalla --
-järjestämällä kirkkokuntansa jonkun henkilön ylipäällikkyyden
-alaiseksi -- toisten korvatessa tätä päätä pappien kokouksella tahi
-kirkkoneuvostolla; mutta kaikki he ovat yhteisesti sen petollisen
-eksytyksen vankeja, joka on saanut alkunsa siitä, että Antikristuksen
-alotteesta on Raamatun oppeja tulkittu väärällä ja harhaan vievällä
-tavalla -- että nimittäin _Kristuksen vallan hallitus_ on nyt, eikä
-tulevaisuudessa. He kieltävät Antikristuksen lailla tulevan aikakauden
-ja ovat tämän järjestelmän tavalla huolimattomia pyhyyden kehityksestä
-uskovaisten keskuudessa ja pikemmin uutteria sen työn toimittamiseen
-(maailman kääntymiseen) nähden, joka kuuluu tulevalle aikakaudelle --
-siihen määrään asti, että useinkin ovat valmiit esittämään Jumalan
-sanan ja suunnitelman väärässä valossa ja keksimään oppeja
-säikyttääkseen ja ajaakseen maailmaa jumalisuuden ulkonaiseen
-tunnustamiseen; ja yhtä vähän pelkäävät he käyttää epäilyttäviä ja
-maallisia tapoja tehdäksensä erilaiset järjestelmänsä mitä
-houkuttelevimmiksi _kääntymättömille_, joita he Antikristuksen lailla
-ylpeydestä halukkaasti laskevat heille kuuluviksi, voidakseen näyttää
-suurta jäsenlukua.
-
-Sellaisille on vaikeaa nähdä, että paavikunta on Antikristus. Kuinka he
-voisivatkaan sitä, kun ei heidän uskonsa vielä ole vapaa myrkystä, ja
-kun heidän järkensä vielä suureksi osaksi on itse Antikristuksen
-eksytyksen ytimen sokaisema. Kristuksen tuhatvuotisvaltakunnan suuruus
-ja välttämättömyys ja sen työ, maan sukukuntien siunaaminen, ovat
-nähtävät, ennenkuin saatetaan käsittää tai oikein arvostella
-Antikristusjäljittelyn suuruutta, tai sitä vahinkoa, minkä se
-totuudelle on tehnyt, ja sen tuhoavaa ja saastuttavaa vaikutusta
-nimiseurakunnassa eli nimikirkossa.
-
-Kenenkään ei tarvitse ihmetellä tämän jäljittelyn täydellisyyttä, kun
-ajattelemme, että se on _Saatanan työtä_, ja kun se on toimitettu
-Raamatussa esitettyjen esikuvien ja kuvauksien mukaan tulevasta
-ihanuudesta. Kun tuo suuri vastustaja näki, että aika Seurakunnan
-valitsemiselle oli tullut, ja että ne suuret totuudet, joita Herra ja
-apostolit olivat istuttaneet, pian voittivat alaa kaikkien
-pakanallisten uskontojen suhteen, etsien hiljaiset kaikkialta, koetti
-hän turmella Seurakunnan puhtauden ja johtaa toisille ja väärille
-urille sen, mitä se ei voinut tukahuttaa. Siten on Antikristuksen
-riemukulku, samoin kuin hänen nykyinen valtansa, todella ollut Saatanan
-seuraamista. Mutta tässä näemme Jumalan viisauden; sillä kun
-Antikristuksen menestyminen näytti ennustavan Jumalan suunnitelman
-tappiota, oli se oikeastaan, vaikka tietämättään, asia joka
-myötävaikutti hänen suunnitelmansa menestymisen lujittamiseen; sillä
-millään muulla tavalla eivät _todellisesti vihkiytyneet_ olisi voineet
-tulla niin perusteellisesti koetelluiksi ja heidän uskollisuutensa
-Jumalan sanaa kohtaan niin tarkoin tutkituksi kuin sallimalla tämän
-suuren jäljittelemisen.
-
-Kertomuksessaan pappisvalta-järjestelmän synnystä Seurakunnassa,
-osottaa _Mosheim_ tätä jäljittelemistä hyvin selvästi, näillä sanoilla,
-I nid. siv. 337: --
-
-"Niin kauvan kun oli pienintäkään todennäköisyyttä jälellä, että
-Jerusalem jonkun kerran jälleen nostaisi päänsä tomusta, eivät
-kristittyjen opettajat ottaneet itselleen mitään arvonimiä tahi
-erityistä arvokkuutta, eivät ainakaan muunlaisia kun aivan
-vaatimattomia ja yksinkertaisia; mutta kun Hadrianus [vuonna 135 j.K.]
-oli varmentanut tämän kaupungin kohtalon, eikä juutalaisilla enää
-saattanut olla kaukaisintakaan toivoa vanhan hallituksensa
-pystyttämisestä, _alkoi_ näiden samojen paimenten ja seurakunnan
-palvelijain keskuudessa _se toivomus voittaa alaa, että heidän laumansa
-uskoisivat heidän olevan juutalaisen papiston oikeuksien seuraajia_.
-Piispat ottivat sentähden tehtäväksensä terottaa sitä mielipidettä,
-että heidän asemansa oli samanlainen kuin juutalaisten suuren
-ylimmäisen papin oli, ja että he _siis omistivat kaikki ne oikeudet,
-jotka kerran olivat kuuluneet juutalaiselle pontifeksille_. Tavallisen
-papin tehtävät väitettiin samalla tavalla, vaikka täydellisemmässä
-muodossa, siirtyneen kristillisen Seurakunnan vanhimmille; ja lopulta
-asetettiin diakoonit samalle kannalle leviittojen tahi alempien
-kirkonpalvelijain kanssa."
-
-          ANTIKRISTUKSEN PÄÄ JA SUU.
-       Hänen suuret pöyhkeilevät sanansa.
-
-Paavi (kukin paavi vuoroonsa) on väärän seurakunnan _pää_, joka
-seurakunta on hänen ruumiinsa, samoin kuin Kristus Jeesus on totisen
-seurakunnan _pää_, joka seurakunta on hänen ruumiinsa. Koska pää on
-ruumiin edustaja, ja sen _suu_ puhuu ruumiin puolesta, huomaamme,
-niinkuin voimme odottaakin, että tämä puoli Antikristuksesta saa
-huomattavan sijan Raamatun kuvauksessa. Danielin 7: 8, 11, 25, ja Ilm.
-13: 5, 6, kiintyy huomiomme erityisesti Antikristuksen suuhun, hänen
-parhaampana tuntomerkkinänsä. Daniel sanoo tällä sarvella olleen
-"silmät kuin ihmisen silmät" -- älykkäisyyden ja pitkänäköisen
-politiikan kuva. Tämä "_sarvi_" tulisi erilaiseksi kaikkia muita
-valtoja; se tulisi olemaan viisaampi, taitavampi muita valtoja, jotka
-koettivat hallita maailmaa; sen voima tulisi ennemmin olemaan silmien
-(tiedon) johtamassa suussa (sanoissa) kuin ruumiillisessa voimassa.
-Eikä kukaan, joka tuntee paavivallan historiaa, saata kieltää, niiden
-kuvien, joita käytetään kuvaamaan sen valtaa ja menettelytapoja, olevan
-hyvin sattuvia.
-
-"Ja sille annettiin suu puhuakseen suuria sanoja ja rienauksia, ja
-sille annettiin valta toimia neljäkymmentä kaksi kuukautta. Ja se avasi
-suunsa Jumalaa rienaamaan, rienatakseen hänen nimeään ja hänen
-majaansa, ja niitä, jotka taivaassa asuvat." "Hänhän puhuu sanoja
-korkeinta vastaan." -- Tim. 13: 5, 6; Dan. 7: 8, 25.
-
-On muistettava, että nämä ovat kuvannollisia lauseparsia, jotka
-kuvaavat sitä luonnetta, joka ilmeni ja niitä vaatimuksia, joita
-vertauskuvallisella "pedolla" (hallituksella) ja vertauskuvallisella
-"sarvella" (vallalla) oli, joka sarvi nousi vanhasta roomalaisesta
-pedosta eli vallasta. Toisissa suhteissa oli paavikunta uusi valta
-("peto"), riippumaton vanhasta roomalaisesta vallasta; ja toisissa
-suhteissa oli se sarvi tahi valta toisien valtojen joukossa, jotka
-nousivat tästä valtakunnasta, jolla jonkun aikaa oli muut
-sarvet eli vallat yliherruutensa alla. Raamattu esittää sen
-vertauskuvauksellisesti molemmilta näiltä näkökannoilta katsottuna,
-siten varmimmin ilmastakseen missä, ja mikä se on.
-
-Antikristuksen suuret pöyhkeilevät sanat eli rienaamiset kestävät koko
-hänen pitkän elämänsä ajan. Sanalla "rienata" on meidän päivinämme
-ainoastaan raaka merkitys, ikäänkuin sillä tarkotettaisi karkeimpia
-kiroilemisen ja Jumalan sanan turhaanlausumisen muotoja. Mutta oikeassa
-merkityksessään saattaa sanaa "rienata" käyttää _jokaisesta_ Jumalan
-_kunnian loukkaamisesta_. Bouvier määrittelee sen näin: _Rienausta_,
-(engl. blasphemy) on sanoa Jumalasta jotain, joka sotii hänen
-luonnettaan vastaan eikä kuulu hänelle -- ja kieltää sitä, mitä hänelle
-kuuluu. -- Katso Webster'in Unabridged Dictionary, luvut _Blasphemy_ ja
-_Blasphemously_. Ja todistukseksi, että Raamatussa käytetään sanaa
-"rienata" tässä tarkotuksessa, huomattakoon sitä tapaa, jolla Herramme
-ja fariseukset käyttivät sitä: "Juutalaiset vastasivat: 'Hyvän teon
-vuoksi emme kivitä sinua, vaan _rienauksen_ tähden, ja koska sinä, joka
-olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi.' Jeesus vastasi heille: -- --
-'kuinka sanotte hänelle, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt
-maailmaan: Sinä rienaat; _sentähden että sanoin:_ Minä olen Jumalan
-Poika'?" -- Joh. 10: 33, 34, 36. Katso myös Mark. 14: 61--64.
-
-Kun tämä "rienata" sanan oikea käsitemääritys on saatu, miten selvää
-onkaan yksinkertaisellekin ymmärrykselle, että paavikunnan suuret
-pöyhkeilevät sanat ja tekopyhät väitteet kaikki poikkeuksetta ovat
-olleet rienaamisia. Jäljitellyn Jumalan valtakunnan pystyttäminen oli
-Jumalan hallituksen loukkaamista, karkeaa rienaamista ja hänen
-luonteensa ja suunnitelmansa ja sanansa asettamista väärään valoon.
-Jumalan luonnetta s.o. hänen _nimeääm_, rienattiin tuhansien
-eriskummallisien julistuksien, käskykirjojen ja säädöksien kautta,
-joita hänen nimessään annettiin ulos, jota teki pitkä sarja sellaisia,
-jotka väittivät olevansa sijaishallitsijoita tahi "huoneenhaltioita",
-edustaen hänen Poikaansa; ja Jumalan majaa, totista Seurakuntaa,
-rienattiin sen väärän järjestelmän kautta, joka sanoi olevansa sen
-paikalla -- joka sanoi, että sen uskolliset jäsenet muodostivat totisen
-ja ainoan Jumalan majan eli Seurakunnan. Mutta kuunnelkaamme mitä
-historialla on kerrottavaa näistä suurista pöyhkeilevistä sanoista,
-näistä rienaavista itsekylläisyyksistä, joita eri paavit Antikristuksen
-päinä ollen, lausuivat ja hyväksyivät.
-
-Eräässä teoksessa, jonka nimi on: "Paavi, Kristuksen sijainen,
-kirkon pää", ja joka on kuuluisan roomalais-katolilaisen, Monsigneur
-Capel'in kirjottama, on luettelo, jossa on ei vähemmän kuin
-kuusikymmentäyhdeksän rienaavaa arvonimeä, joita on annettu paaville;
-ja huomattakoon, etteivät ne ole pelkästään kuolleita arvonimiä
-entisajoilta, sillä paavikunnan etevin nykyään elävä kirjailija on
-koonnut ne. Me esitämme luettelosta seuraavaa: --
-
-    "Kaikista päistä jumalallisin."
-    "Kaikkien isien pyhä isä."
-    "Kaikkien pappien korkein pontifeks."
-    "Kristinuskon tarkastaja."
-    "Ylipaimen -- paimenten paimen."
-    "Kristus voitelun kautta."
-    "Aabraham patriarkan arvon perustuksella."
-    "Melkisedek arvonsa puolesta."
-    "Mooses valtansa puolesta."
-    "Samuel tuomarinviran puolesta."
-    "Ylimmäinen pappi, korkein piispa."
-    "Piispojen ruhtinas."
-    "Apostolien perillinen; Pietari voimansa puolesta."
-    "Taivaan valtakunnan avaimenkantaja."
-    "Täydellä voimalla ja vallalla varustettu pontifeks."
-    "Kristuksen sijainen."
-    "Yksinvaltias pappi."
-    "Kaikkien pyhien kirkkojen ylipää."
-    "Yleisen seurakunnan päällikkö."
-    "Piispojen piispa, s.o. itsevaltainen pontifeks."
-    "Herran huoneen johtaja."
-    "Apostolinen herra ja kaikkien isien isä."
-    "Esipappi ja opettaja."
-    "Sielunlääkäri."
-    "Kallio, jota eivät helvetin portit voita."
-    "Erehtymätön paavi."
-    "Jumalan kaikkien pyhien pappien ylin pää."
-
-Paitsi tätä pitkää arvonimien sarjaa, joista yllämainitut ovat
-esimerkkejä, esittää kirjailija seuraavan otteen eräästä kirjeestä,
-jonka pyhä Bernhard, Klairvaux'n Apotti, kirjotti paavi Eugenius
-III:lle, vuonna 1150: --
-
-"Kuka sinä olet? -- Ylimmäinen pappi, korkein piispa. Sinä olet
-piispojen ruhtinas, sinä olet apostolien perillinen. Sinä olet Aabel
-hengellisen (korkeimman) valtasi puolesta, Noa hallituksesi puolesta,
-Aabraham patriarkka arvosi puolesta, järjestyksen puolesta Melkisedek,
-Aaron arvoisuuden puolesta, Mooses vallan puolesta, Samuel tuomariviran
-puolesta, Pietari voiman puolesta, _Kristus voitelun kautta_. Sinä olet
-se, jolle taivaan avaimet ovat annetut, jolle lampaat ovat uskotut. On
-tosin toisia taivaan ovenvartijoita ja toisia laumojen paimenia; mutta
-sinä olet niin paljon ihanampi heitä, kuin sinä sen ohella, eri
-tavalla, ennen muita olet perinyt molemmat nämä nimet. -- -- -- Toisten
-valta on rajotettu määrättyjen rajojen sisäpuolelle: sinun valtasi
-ulottuu niidenkin yli, joilla on valtaa toisten yli. Etkö sinä silloin
-voi, kun on oikeudenmukainen syy, sulkea piispalta taivas, panna hänet
-pois piispan viralta ja luovuttaa hänet saatanalle? Tämä sinun
-oikeutesi on muuttumaton, niinhyvin avaimiin nähden, jotka ovat sinulle
-annetut, kuin lampaisiin nähden, jotka ovat sinun hoitoosi uskotut."
-
-Kaikki nämä rienaavan imartelevat arvonimet ovat annetut roomalaisille
-paaveille ja ovat he vastaanottaneet ne mieltymyksellä ja erinomaisella
-mielihyvällä, aivan kuin heille oikeuden mukaan tulevina.
-
-Paavi Bonifasius VIII:nelta on meillä seuraava käsky, joka vielä on
-yleisessä laissa: "Me selitämme, sanomme, määräämme, julistamme, että
-jokaisen inhimillisen olennon _autuudelle_ on _välttämätöntä_ olla
-roomalaiselle pontifeksille alamainen." Paavi Gregorius VII, joka
-vuonna 1063 määräsi, että paavia kutsuttaisi kaikkien _isien isäksi_,
-tekee seuraavan johtopäätöksen 1 Moos. 1: 16 tueksi paavillisille
-vaatimuksille: "Jumala teki kaksi suurta valkeutta taivaan vahvuuteen:
-suuremman valkeuden päivää hallitsemaan ja vähemmän yötä hallitsemaan;
-molemmat suuret, mutta toinen suurempi. '_Taivaan vahvuuteen_, se on
-yleinen kirkko, teki kaksi suurta valkeutta' hän perusti kaksi
-virka-arvoa, jotka ovat paavillinen valta ja kuninkaan valta, mutta se,
-joka hallitsee päivää, se on hengellistä, on suurempi; mutta se, joka
-hallitsee lihallisia kappaleita, on pienempi; sillä niinkuin aurinko on
-erilainen kuuta, niin eroavat paavit kuninkaista." Toiset paavit ovat
-hyväksyneet tämän tulkinnan, joka paljon on edistänyt uskoa paavin
-suurempaan etevyyteen.
-
-Florensin arkkipiispa, pyhä Antonius, viitattuaan Ps. 8: 5--9: "Sinä
-teit hänen vähää vähemmäksi enkeleitä", j.n.e., ja sovitettuaan sen
-Kristukseen, siirtää sovituksen paaviin seuraavin sanoin: -- "Ja koska
-hän jätti meidät ruumiillisella läsnäolollansa, jätti hän sijaisensa
-maan päälle, s.o. korkeimman pontifeksin, jota kutsutaan paaviksi, joka
-merkitsee isäin isä; niin että näitä sanoja saatetaan syyllä sovittaa
-paaviin. Sillä paavi on, niinkuin Hostiensis sanoo, suurempi ihmistä,
-pienempi enkeleitä, koska hän on kuolevainen; kumminkin on hänen
-valtansa ja voimansa suurempi. Sillä enkeli ei saata pyhittää
-Kristuksen ruumista ja verta, eikä myöskään vapauttaa tahi sitoa, jonka
-vallan korkein aste kuuluu paaville; eikä enkeli saata määrätä tahi
-myöntää synninpäästöä. Hänet on kruunattu kirkkaudella ja kunnialla;
-ylistyksen kunnialla, sillä häntä ei kutsuta ainoastaan autuaaksi, vaan
-kaikkein autuaimmaksi. Ketä epäilyttäisi kutsua sitä autuaaksi, jonka
-korkein kunnia on korottanut. Hän on kruunattu kunnioitusosotuksen
-kunnialla, jotta uskolliset suutelisivat hänen jalkojansa. Suurempaa
-kunnianosotusta ei saata olla. -- '_Kumartakaa hänen jalkainsa
-astinlaudan edessä_!' (Ps. 99: 5.) Hän on kruunattu vallan suuruudella,
-sillä hän saattaa tuomita kaikkia ihmisiä, mutta kukaan ei saata häntä
-tuomita, ellei huomata uskosta luopuneeksi [Antikristuksen uskosta
-tietenkin]. Sentähden on hän kruunattu kolmenkertaisella kultakruunulla
-ja 'asetettu käsitekojensa herraksi', hallitsemaan ja vallitsemaan
-kaikkia alamaisia. Hän avaa taivaan, lähettää syyllisen helvettiin,
-vahvistaa valtoja ja järjestää koko papiston."
-
-Lateranin kokous antoi ensimäisessä istunnossaan paaville nimityksen
-"maailmankaikkisuuden ruhtinas"; toisessa istunnossaan nimitti se häntä
-"papiksi ja kuninkaaksi, jota kaiken kansan on kumarrettava ja joka on
-hyvin Jumalan kaltainen", ja viidennessä istunnossa sovitti se
-ennustuksia Kristuksen ihanasta hallituksesta Leo X:een seuraavin
-sanoin: "Älä itke sinä Siionin tytär, sillä katso, Jalopeura Juudan
-suvusta, Daavidin juuresta; katso Jumala on sinulle herättänyt
-Vapahtajan."
-
-Ferrarin _Ecclesiastical Dictionarystä_ (kirkollisesta sanakirjasta),
-joka on tunnettu arvokas roomalais-katolinen lähde, esitämme seuraavan
-supistetun ääriviivapiirroksen paavillisesta vallasta, sellaisena kun
-se on _papa_ (paavi) sanan alla, toisessa luvussa: --
-
-"Paavilla on sellainen arvokkaisuus ja ylevyys, ettei hän ole
-pelkästään ihminen, vaan Jumalan kaltainen, ja Jumalan sijainen
-[edustaja]... Paavi on sentähden kruunattu kolminkertaisella kruunulla,
-taivaan, maan ja helvetin kuninkaaksi. Niin, paavin korkeus ja valta
-eivät ole ainoastaan taivaallisten, maallisten ja maanalaisten
-kappalten yläpuolella, vaan hän on myös enkelien yläpuolella ja heitä
-etevämpi; jotta jos olisi mahdollista että enkelit saattaisivat eksyä
-uskosta tahi omistaa eriäviä mielipiteitä, saattaisi paavi tuomita ja
-asettaa heidät pannaan... Hänellä on sellainen arvokkaisuus ja valta,
-_että hän istuu samalla tuomioistuimella Kristuksen kanssa_; niin että
-mitä ikänä paavi tekee, näyttää se lähtevän Jumalan suusta... Paavi on
-niinkuin Jumala maan päällä, Kristuksen uskollisien ainoa ruhtinas,
-kaikkien kuninkaiden suuri kuningas, jolla on vallan täydellisyys;
-_jolle maan ja taivaan valtakunnan hallitus on uskottu_." Hän lisää
-edelleen: -- "Paavilla on niin suuri valtuus ja voima, että hän saattaa
-muodostella, selittää ja tulkita jumalallista lakia." "Paavi saattaa
-joskus vastustaa jumalallista lakia supistamalla sitä, selittämällä
-sitä, j.n.e."
-
-Siis Antikristus ei ainoastaan koettanut vahvistaa Seurakunnan valtaa
-_ennen_ Herran _aikaa_, vaan oli hänellä kyllin rohkeutta koettaa
-"vastustaa" ja muodostaa jumalallisia _lakeja_ sitä mukaan kun hänen
-tarkotuksilleen oli soveliasta. Miten selvästi hän tällä tavoin
-täyttikään ennustuksen, joka enemmän kuin tuhatta vuotta aikasemmin
-selitti: -- "Hän aikoo muuttaa _ajat_ ja _lain_." -- Dan. 7: 25.
-
-Eräässä käskykirjeessä eli julistuksessa, selittää Sekstus V: --
-
-"Ijankaikkisen Kuninkaan mittaamattoman vallan antama valtuus Pyhälle
-Pietarille ja hänen seuraajilleen, on kaikkien maallisien kuninkaiden
-ja ruhtinaiden valtaa ylempänä. Se langettaa muuttumattoman tuomion
-heidän kaikkien yli. Ja jos hän huomaa jonkun heistä vastustavan
-Jumalan asetuksia, kostaa hän ankarammin heille, kukistaen heidät
-valtaistuimeltansa, miten mahtavia lienevätkään, ja syöksee heidät
-kopeilevan Lusiferin palvelijoina maan syvimpään paikkaan."
-
-Eräs paavi Pius V:n käskykirje nimeltään: -- "Englannin kuningattaren,
-Elisabetin, ja hänen liittolaistensa kiroustuomio ja pannaan paneminen
--- ynnä siihen liittyvät muut rangastukset", kuuluu seuraavasti: ---
-"Hän, joka korkeudessa hallitsee, jolle on annettu kaikki valta
-taivaassa ja maan päällä, antoi ainoan pyhän, yhteisen apostolisen
-kirkon ja seurakunnan (jonka ulkopuolella ei mitään pelastusta ole)
-Pietarin, apostolien ruhtinaan, ja Pietarin seuraajan, Rooman Piispan
-haltuun, että sitä hallittaisiin täydellisellä vallalla. Hänet yksin
-hän teki kaikkien kansojen ja valtakuntien ruhtinaaksi, repimään,
-särkemään, hukuttamaan, kukistamaan, istuttamaan ja rakentamaan."
-
-Pyhä Bernhard väittää, "ettei kukaan paitsi Jumalaa, ole _paavin
-kaltainen_, ei taivaassa eikä maan päällä."
-
-"Keisari Konstantin", sanoo paavi Nikolaus I, "lahjotti paaville
-nimityksen Jumala: sentähden ollen Jumala, ei häntä kukaan ihminen
-saata tuomita."
-
-Paavi Innosentius III sanoi: -- "Paavilla on totisen Jumalan paikka;"
-ja kanoninen laki nimittää reunamuistutuksessa paavia: "Meidän Herra
-Jumalamme."
-
-Innosentius ja Jakobatius sanovat, että "paavi voi tehdä melkein
-kaikkia mitä Jumala voi tehdä", Desiuksen hyljätessä sanan _melkein_
-tarpeettomana. Jakobatius ja Durand selittävät, "ettei kukaan uskalla
-sanoa hänelle, yhtä vähän kuin Jumalallekaan: 'Herra mitä sinä teet'?"
-Ja Antonius kirjotti: --
-
-"Hän [paavi] saa määrätä mitä yhteiseen hyvään tulee ja raivata
-pois tieltä mikä estää tätä tarkotusperää, niinkuin paheita,
-väärinkäytöksiä, jotka vierottavat ihmisen pois Jumalasta... Ja tämä
-Jeremian 1: 10 mukaan. [Tässä omistetaan taas Antikristukselle
-ennustus, joka kuuluu Kristuksen tuhatvuotisvaltakuntaan]: 'Katso, minä
-panen sinun tänäpänä kansain ja valtakuntain päälle, repimään,
-särkemään, hukuttamaan ja kukistamaan', mitä paheisiin tulee;
-'rakentamaan ja istuttamaan', mitä hyveisiin tulee... Mitä paavin
-valtaan tulee niiden yli, jotka ovat helvetissä, joita kuvataan kalojen
-kautta meressä (Ps. 8. --) koska, niinkuin kalat alituisesti ajautuvat
-sinne ja tänne meren aaltojen mukana, nekin ovat, jotka ovat
-kiirastulessa, rangastuksen kärsimyksien liikuttamia -- on Jumala
-pannut paavin alle kalatkin meressä, se on, ne, jotka ovat
-kiirastulessa, että hän antaisi heille helpotusta synninpäästön kautta.
-
-"Pakanatkin ovat paavin alle annetut, joka johtaa maailmaa Kristuksen
-sijassa. Mutta Kristuksella on täysi valta jokaisen luodun yli. Paavi
-on Kristuksen sijainen, eikä kukaan saata luvallisesti kieltäytyä häntä
-tottelemasta, niinkuin ei kukaan saata kieltäytyä tottelemasta
-Jumalaa.... Paavi saattaa rangasta pakanoita ja raakalais
-kansoja... Ja vaikka pakanoita ei saata rangasta hengellisellä
-pannaanjulistamisrangastuksella ja muilla sellaisilla rangastuksilla,
-saattaa kirkko kumminkin rangasta heitä rahallisilla rangastuksilla ja
-ruhtinaat saattavat rangasta heitä myös ruumiillisesti... Kirkko
-saattaa, välillisesti, rangasta juutalaisia hengellisillä
-rangastuksilla, julistamalla pannaan kristittyjä ruhtinaita, joiden
-alamaisia juutalaiset ovat, _jos nämä laiminlyövät rangasta heitä
-ajallisilla rangastuksilla_, kun he tekevät pahaa kristityille... Jos
-joidenkuiden kääntymyksiä _haluttaisiin_, saattaa heitä pelottamalla ja
-ruoskimalla pakottaa, ei tosin ottamaan vastaan uskoa, mutta olemaan
-vastustamatta uskoa omapäisen tahtonsa kautta. Uskottomien
-käännyttämisessä on Jumalan tuomiota seurattava."
-
-Tässä on esimerkki siitä miten eksytys opissa kasvattaa vääryyttä.
-Ihmisiä saattaa helposti johtaa harjottamaan kaikenlaista julmuutta ja
-sortoa, kun vaan ensin tulevat vakuutetuksi, että he sellaisia
-ilkitöitä tekemällä, tulevat enemmän Jumalan kaltaisiksi -- Jumalan
-seuraajiksi. Ihmeellistä on, että ihmiset ovat niinkin ystävällisiä ja
-siivoja kuin ovat, kaikkien niiden väärien ja kauheiden käsityksien
-vallitessa Jumalan suunnitelmasta ihmiskuntaan nähden, joilla Saatana
-on sokaissut ja lumonnut heidät paavillisen eksytyslähteen kautta, ja
-johtanut heidät tielle, josta heidän langennut luontonsa pitää. Jatkaen
-lisää sama kirjailija: --
-
-"Paavin valtaa harjotetaan myös kerettiläisten ja lahkolaisten yli,
-joita myös kuvataan härjillä, koska he vastustavat totuutta ylpeyden
-sarvilla. Jumala on asettanut nämäkin paavin jalkain alle rangastaviksi
-_nelinkertaisella tavalla_, nim. pannaan julistamisen, mestaamisen,
-maallisen omaisuuden riistämisen ja sotilaallisen vainoamisen kautta.
-Kumminkin pidetään heitä ainoastaan silloin kerettiläisinä, kun he
-kieltäytyvät muuttamasta turmiotatuottavia oppejaan ja ovat valmiit
-itsepäisesti puolustamaan niitä... Paavi saattaa määrätä ja valita
-keisarin. Keisari on paavin palvelija (ministeri), ollessansa samalla
-_Jumalan_ palvelija, _jonka sijainen paavi on_; sillä Jumala on
-määrännyt keisarin paavin palvelijaksi... Minusta aivan oikeudella
-sanotaan, että paavilla, Kristuksen sijaisella, on yleinen tuomiovalta
-hengellisissä ja maallisissa asioissa koko maailmassa _elävän Jumalan
-sijasta_."
-
-Seuraavat lausunnot paaveista, jotka eräs huomattu englantilainen
-kirjailija H.G. Guinnessen on ottanut Foks'in teoksesta "Acts and
-Monuments" (Asiakirjoja ja muistomerkkejä), ansaitsevat huomatun
-paikan; ja sydämestämme saatamme yhtyä tämän kirjailijan arvosteluun
-tästä järjestelmästä, jonka suusta lähtee sellaisia puheita, kun hän
-sanoo: -- "Jos 'se, joka ylentää itsensä on alennettava', mikä alennus
-saattaa olla tällaisen itsensä ylentämisen vertainen, kun tämä on?"
-
-"Jonkatähden, koska sellainen valta on annettu Pietarille ja minulle
-Pietarissa ollen hänen seuraajansa, ken on se koko maailmassa, jonka ei
-ole oltava tottelevainen minun säädöksilleni, minun, jolla on sellainen
-valta taivaassa, helvetissä ja maan päällä, elävien ja myöskin
-kuolleiden seassa... Sen tuomiovallan nojalla, joka kuuluu tälle
-avaimelle, on minun valtani täydellisyys niin suuri, että kaikkien
-muiden ollessa alamaisia -- niin itse keisarienkin on alistettava
-minulle tekojensa toimeenpanemisen -- minä yksin en ole kenenkään
-luodun olennon alamainen, en, en edes oman itsenikään; siten on minun
-paavillinen majesteettini aina vähentymätön; minä seison kaikkien
-ihmisien yli, jota heidän kaikkien on toteltava ja seurattava, jota ei
-kukaan ihminen saa tuomita eikä syyttää mistään rikoksesta, kukaan muu
-ei saa panna minua viralta pois kun minä itse. Kukaan ei saa julistaa
-minua pannaan, ei edes vaikka seurustelisin pannaan julistettujen
-kanssa; sillä ei mikään voi sitoa minua; jolle ei kukaan saa
-valehdella, sillä se, joka valehtelee minulle on kerettiläinen ja
-pannaan julistettu henkilö. Siten osottautuu, että se pappeuden
-suuruus, joka alettiin Melkisedekissä, juhlallistutettiin Aaronissa,
-täydellistytettiin Kristuksessa, tuli edustetuksi Pietarissa,
-_korotettiin yleiseen tuomiovaltaan ja ilmestyi paavissa_. Niin että,
-tämän minun _pappeuteni korkeamman arvon kautta_, jossa minun alleni
-kaikki on annettu, minussa näyttää hyvin toteutuvan, mitä sanottiin
-Kristuksesta: 'Sinä olet pannut kaikki hänen jalkainsa alle.'
-
-"Samoin on myös ymmärrettävä, että tämä kirkon piispa aina on hyvä ja
-pyhä. Niin, jos hän vaikka lankeaisi miesmurhaan taikka aviorikokseen,
-saattaa hän tehdä syntiä, mutta sittenkään ei häntä saateta syyttää,
-vaan pikemmin suotava anteeksi Simsonin murhan, hebrealaisten varkauden
-ja muiden laisina. Koko maa on minun hiippakuntani, ja minä olen
-kaikkien ihmisten hengellinen tuomari, kun minulla on kaikkien
-kuninkaiden Kuninkaan valta alamaisten yli. Minä olen kaikki kaikessa
-ja kaikkien yli, niin että Jumalalla itsellään ja minulla Jumalan
-sijaisella, molemmilla on sama konsistorio (piispanoikeus), ja minä
-kykenen tekemään melkein kaikkea, mitä Jumala voi tehdä. Kaikissa,
-missä minua haluttaa, on minun tahtoni pidettävä järkevänä, sillä minä
-saatan lain kautta vapauttaa laista ja väärästä tehdä oikean
-parantamalla ja muuttamalla lakeja. Miksi, jos näitä, mitä minä teen,
-ei sanota ihmisen tekemäksi, vaan Jumalan -- _miksi muuksi saatatte
-tehdä minut kuin Jumalaksi?_ Jos taas, Konstantin kutsuu ja laskee
-kaikki esipapit jumaloiksi, näytän minä siis, ollen ylempänä kaikkia
-esipappeja, tämän syyn nojalla, _olevan ylempi kaikkia Jumalia_. Jonka
-vuoksi ei ole ihme, jos minun vallassani on muutella aikaa ja aikoja,
-muuttaa ja kumota lakeja, päästää kaikesta, _niin, vieläpä Kristuksen
-käskyistäkin_; sillä kun Kristus käskee Pietarin pistämään miekkansa
-tuppeen ja varottaa opetuslapsiansa käyttämästä minkäänlaista
-ulkonaista väkivaltaa kostaakseen itsiänsä, kirjotan minä, paavi
-Nikolaus, Ranskan piispoille ja kehotan heitä vetämään ulos maalliset
-miekkansa... Ja koska Kristus itse oli läsnä häissä Galilean Kaanaassa,
-kiellän minä, paavi Martin, etevyydessäni hengellistä papistoa olemasta
-läsnä hääjuhlissa, tai myös menemästä naimisiin. Sen lisäksi, koska
-Kristus käskee meitä lainaamaan voittoa toivomatta, enkö minä, paavi
-Martin, päästä siitä? Miksi puhuisin murhasta; kun saatan toimia niin,
-ettei murha ole murha tahi miestappo, jos lyö pannaan julistetun
-kuoliaaksi? Samaten luonnon lakeja ja apostoleja kohtaan, niin myös
-apostolien asetuksiin nähden, minä saatan päästää ja päästän; sillä
-missä he asetuksissansa käskevät, että pappi on pantava viralta pois
-huorinteon vuoksi, muutan minä, Sylvesterin valtuuden nojalla, tämän
-käskyn ankaruuden, huomioon ottaen, että ihmisten mielet ja samoin
-ruumiit ovat heikommat nyt, kuin ne silloin olivat... Jos teitä
-haluttaa kuulla lyhyesti lueteltuina kaikki sellaiset tapaukset, jotka
-oikeastaan kuuluvat minun paavilliselle tuomiovallalleni, ja jotka
-nousevat viiteenkymmeneenyhteen kohtaan, joihin älköön kukaan muu kuin
-minä itse sekaantuko, tahdon luetella ne." [Sitte seuraa luettelo.]
-
-"Koska nyt olen kyllin selittänyt valtaani maan päällä, taivaassa,
-kiirastulessa, miten suuri se on ja kuinka täydellinen se on, kun saa
-sitoa, päästää, käskeä, luvata, valita, vahvistaa, vapauttaa, tehdä
-tehdyn tekemättömäksi j.n.e. niin tahdon nyt vähän puhua rikkauksistani
-ja suurista omistusalueistani, että jokainen saisi nähdä minun
-varallisuuteni ja ylellisen runsauden -- korkoja, kymmenyksiä, veroja;
-minun silkkini, minun purppuraiset piispanhiippani, kruununi, kultani,
-hopeani, helmeni ja jalokiveni, läänitykseni ja maatilani. Sillä
-minulle kuuluu ensinnäkin Rooman keisarillinen kaupunki; Lateranin
-palatsi, Sisilian kuningaskunnan minä omistan; Apulia ja Kapua ovat
-minun. Samoin Englannin ja Irlannin kuningaskunnat, eivätkö ne ole,
-tahi eikö niiden tulisi olla veronalaisia minulle? Näihin lisään myös,
-paitsi muita läänejä ja maita sekä Itä- että Länsimailla, pohjasta
-etelään, näiden valtojen nimet." [Tässä seuraa pitkä luettelo.] "Miksi
-minä tässä puhuisin jokapäiväisistä tuloistani, esikoishedelmistäni,
-annaateistani, piispan viitoistani, anekirjeistäni, käskykirjeistäni,
-rippituoleistani, vapautus- ja käskykirjeistä, testamenteista,
-etuoikeuksista, vero-oikeuksista, kirkollisista eläkkeistä,
-uskonnollisista laitoksista ja semmoisista, jotka kaikki nousevat
-melkosiin rahamääriin... ja vaan osaksi saatetaan arvata, mitä nämä
-tuottavat minun aarrearkkuihini... Mutta miksi minä Saksasta puhun, kun
-koko maailma on minun pitäjäni, niinkuin kirkkolain opettajat sanovat,
-ja jota kaikki ovat velvolliset uskomaan. Sen tähden, minä lopetan
-niinkuin minä alotin, käskien, selittäen, julistaen, että _jokaisen
-ihmisolennon autuudelle on välttämätöntä olla minulle alamainen_."
-
-Monet meidän aikanamme uskovat, että tämä paavikunnan kehuskeleminen
-kuuluu ainoastaan kaukaiseen menneisyyteen, ja että suuri muutos on
-tapahtunut tässä järjestelmässä viime aikoina; mutta hiukkanenkaan
-ajatusta ja huomiokykyä osottavat, että nämä paavikunnan mielipiteet
-edelleen ovat muuttumattomat. Meidän on myös muistettava paavikunnan
-ainaisen väitteen olevan, että sen opit ovat muuttumattomat; että
-paavien ja kirkonkokouksien päätökset ovat _erehtymättömät_; ja että
-nykyinen katolinen kirkko vielä pitää pyhinä noita päätöksiä, jotka
-huokuvat rienausta Jumalaa kohtaan ja hänen pyhiensä vainoamista.
-Muutos paavikunnassa on ainoastaan vallan kadottaminen, joka
-aikaansaatiin sen heräämisen kautta, joka ilmeni uskonpuhdistuksessa.
-Tahto on vielä tallella, mutta kyky tehdä sitä on rajotettu tiedon ja
-vapauden lisäännyttyä, jossa Raamattu on ollut pääasiallinen tekijä,
-Antikristus "tehdään vähitellen voimattomaksi" totisen Kristuksen "suun
-hengen" -- hänen Sanansa kautta. Pian tulee Immanuelin _läsnäolon_
-kirkas valo perinpohjin hävittämään tuon suurisuisen jäljittelemisen,
-ja täydellisesti pelastamaan maailman niistä kahleista, joissa sen
-petolliset väitteet ja eksytykset ovat pitäneet sitä.
-
-Esimerkkinä nykyajan pöyhkeilemisestä huomattanee, että nykyinen paavi
-noustessaan paavilliselle valtaistuimelle otti arvonimen Leo XIII ja
-kohta sen jälkeen nimitti itsensä: "_Leo de triba Juda_" -- s.o.
-"Juudan suvun jalopeura", joka on yksi todellisen pään arvonimistä. Hän
-ei siis ole, mitä pöyhkeileviin vaatimuksiin tulee, jälellä niistä,
-joilla oli sama virka pimeällä keskiajalla.
-
-Seuraava muodollisuus nimeltä "_rukouspalvelus_" on vielä osa niistä
-menoista, jotka ovat yhdistetyt uuden paavin virkaanasettamiseen. Uusi
-paavi, Valkosiin puettuna, monilukuisten kimaltelevien jalokivien
-koristelemana, punasissa kengissä, joissa solkien asemesta on suuret,
-kultaiset ristit, talutetaan alttarin ääreen, jossa hän polvistuu. Sen
-jälkeen "nousee paavi ja hänen pitäessä paavinhiippaa päässään,
-nostavat kardinaalit hänet ja asettavat hänet alttarivaltaistuimelle
-istumaan. Eräs piispoista polvistuu, ja _Te Deum'in_ [O Jumala me
-ylistämme sinua] laulaminen alkaa. Sill'aikaa suutelevat kardinaalit
-paavin jalkoja, käsiä ja kasvoja." Eräässä, paavillisessa rahapajassa
-tehdyssä rahassa, joka esittää tätä juhlamenoa, on sanat: "Sitä, jonka
-he loivat, rukoilevat he."
-
-Kardinaali Manning, paavikunnan etevin edustaja Englannissa, hyväksyy
-seuraavan pykälän katolisessa uskossa, johon hän kiinnittää yleisön
-huomion: --
-
-"Me selitämme, väitämme, määräämme ja lausumme, että jokaisen ihmisen
-autuudelle on välttämätöntä olla roomalaiselle pontifeksille
-alamainen." Ja eräässä painetussa esitelmässä esittää hän paavin
-lausuvana: "Minä väitän olevani korkein tuomari ja ihmisten
-omientuntojen johtaja; maanviljelijän, joka kyntää peltoansa, ja
-ruhtinaan, joka istuu valtaistuimella; perheen, joka elää
-yksityiselämän varjossa, ja lakimiehen joka laatii lakia valtakunnille.
-Minä olen oikean ja väärän ainoa, viimenen, korkein tuomari."
-
-Emmehän myöskään, tarkastaessamme uudenaikaisia esimerkkejä paavikunnan
-"pöyhkeilevistä turhuuden sanoista", saa sivuuttaa Roomassa vuonna
-1870 pidetyn yleiskristikunnallisen kokouksen eli vatikaanisen
-kirkolliskokouksen merkillistä päätöstä paavin erehtymättömyydestä.
-Tosin on ennen silloin tällöin tapahtunut, että ylpeämieliset paavit
-ovat väittäneet olevansa erehtymättömiä; ja piispat ja ruhtinaat,
-jotka tahtoivat imarrella heidän ylpeyttään, olivat todella nimittäneet
-heitä sellaisiksi selityksessään: "Sinä olet toinen Jumala _maan
-päällä_;" mutta, paavilliselle kokoukselle tällä valistuneella
-yhdeksännellätoista vuosisadalla oli sallittu rauhallisesti ja
-kylmäverisesti ilmottaa maailmalle, kuinka suuri tämä "jumala maan
-päällä" on -- että hän on _melkein_ yhtä täydellinen kuin toinen Jumala
-taivaassa; että hän yhtä vähän kuin toinenkaan, saattaa erehtyä; että
-paavi _ex cathedra_ (paavillisen valtuutensa) lausunnoissa on
-_erehtymätön_ -- ei saata erehtyä.
-
-Äänestys toimitettiin 13 päivänä heinäkuuta 1870, ja 18 päivänä
-julistettiin päätös muodollisesti, juhlamenoilla suuressa Pyhän
-Pietarin kirkossa Roomassa. Seuraavaa Tri J. Cummingin Lontoossa
-antamaa selostusta tapahtumasta luettanee mielenkiinnolla.
-Hän sanoo: --
-
-"Paavi oli antanut laitattaa suurenmoisen valtaistuimen itäisen akkunan
-eteen Pietarinkirkossa ja koristautunut täydellisellä jalokivien
-kimaltelulla ja oli kirjavissa puvuissa olevien kardinaalien,
-patriarkkain ja piispojen ympäröimänä aikaansaadakseen loistavan
-näytelmän. Hän oli valinnut varhaisen aamuhetken ja itäisen akkunan --
-että nouseva aurinko heittäisi säteensä kokonaan hänen loistolleen ja
-sen kautta valo taittuisi ja heijastuisi hänen timanteistaan,
-rubiineistaan ja smaragdeistaan niin, että hän näyttäisi olevan, ei
-ihminen, vaan se, miksi päätös julisti hänet, sellainen, jolla oli
-kaikki Jumalan kirkkaus... Paavi asettui aikaseen paikalleen itäisen
-akkunan ääressä -- -- -- mutta aurinko kieltäytyi -- -- paistamasta.
-Synkkä sarastus muuttui yhä syvemmäksi ja syvemmäksi hämäräksi.
-Häikäisevää virvaloistoa ei saatettu esittää. Luulotellun Jumalan
-vanhat silmät eivät nähneet lukea päivän valolla ja hänen oli
-lähetettävä noutamaan kynttilöitä. Kynttilän valo rasitti liiaksi hänen
-näköhermojaan, ja hänen oli jätettävä lukeminen eräälle kardinaalille.
-Kardinaali alkoi lukea yhä pimetessä, mutta hän ei ollut ennättänyt
-montakaan riviä, ennenkuin pikimustasta pilvestä iski sellainen leimaus
-punasta tulta ja kuului sellainen jyräys, jota ei Roomassa ennen ole
-kuultu. Kauhu valtasi kaikki. Lukeminen taukosi. Eräs kardinaaleista
-juoksi vavisten ylös tuoliltansa huutaen: 'Se on Jumalan ääni, joka
-puhuu Siinain jylinällä'."
-
-Antikristuksen rienaavien vaatimuksien joukossa on muistettava useita
-sen opeista, erityisesti oppia messusta, josta aijomme huomauttaa
-eräässä myöhemmässä osassa. Me sivuutamme pyhimyksien ja Marian
-palvomisen ja kiinnymme muutamiin vielä surkeampiin eksytyksiin.
-
-_Kirkon erehtymättömyys_ oli ensimäisiä ja raivasi tietä toisille. Se
-esitettiin, ennenkuin paavinvalta tuli tunnustetuksi. Se on ollut mitä
-vakavimmanlaatuinen harhaoppi ja on sulkenut tien eksytyksien
-oikaisuille, kun niitä jälkeenpäin huomattiin. Se on asettanut
-kirkonkokouksien päätökset kaiken tutkimuksen ja vastaväitteen
-yläpuolelle, vaikka niitä olisi tehty järjen tahi Raamatun
-perustuksella ja on tehnyt inhimillisen tietämättömyyden ja
-väärinkäsitykset _ojennusnuoraksi uskolle_, Jumalan sanan -- Raamatun
--- asemesta; sillä kun kerran oli myönnetty, että kirkolliskokous oli
-_erehtymätön_ (ei voinut erehtyä), oli kaikki taivutettava
-yhtäpitäväksi sen kanssa. Ja jokainen kirkolliskokous piti pakollisena
-velvollisuutenaan, ettei tekisi mitään päätöksiä, jotka olisivat
-ristiriidassa edellisien kirkonkokouksien päätöksien kanssa; ja ne,
-jotka tekivät toisin, olivat vaarassa joutua hyljätyiksi. Siis ei voitu
-eksytystä, kun se kerran oli tullut vahvistetuksi, kieltää eikä edes
-jättää. Raamattua ja järkeä oli selitettävä ja väännettävä, jotta
-sopisivat yhteen erehtyväisten ihmisten _erehtymättömien_ päätöksien
-kanssa. Eipä ihme, että huomattiin tarvittavan hyvin asiantunteva
-jumaluusoppinut tulkitsemaan Raamattua saadakseen sitä sopimaan yhteen
-erehtymättömien päätöksien kanssa. Eikä myöskään ihme, että Antikristus
-viisauksissaan --
-
-_Karkotti Raamatun maanpakoon_. Paavikunnan historia osottaa selvästi,
-että samalla kertaa, kun se julkisesti tunnusti kunnioittavansa
-Raamattua Jumalan sanana, on se pitänyt sitä syrjässä ja pitänyt omia
-_erehtymättömiä sanojansa_ etusijassa. Mutta ei sillä hyvä; vaan se on
-täydellisesti julistanut Jumalan Sanan pannaan, sopimattomana ja
-vaarallisena kansan luettavaksi, jotta heidän omilla erehtymättömillä
-sanoillansa olisi yksin päätösvalta. Se tiesi kyllä Raamatun olevan
-vaarallisen sen vallalle ja että se alituisesti tuomitsi sen rienaavia
-vaatimuksia.
-
-Paavikunnan vallan päivinä kohdeltiin kansan Raamatun omistamista tai
-lukemista rikoksena. Kirjapainotaito ja opin yleinen henkiinherääminen,
-joka oli sen seuraus noin viidennellätoista vuosisadalla, vaikutti,
-että Raamattu nousi ylös siitä kuolleitten kielien haudasta, jossa
-Antikristus oli pitänyt sitä niin kauvan kätkössä, kieltäessänsä sen
-kääntämistä ankarien rangaistusten uhalla. Ja kun valvovan
-itsenäisyyden henki levitti sitä vieraille kielille kansan keskuuteen,
-ei Raamatun polttaminen ollut mitään tavatonta; ja pitkät ja äänekkäät
-olivat ne säälimättömät kiroukset, jotka lähtivät Vatikaanista niitä
-itsekylläisiä syntisiä kohtaan, jotka uskalsivat kääntää, antaa ulos ja
-lukea Jumalan sanaa.
-
-Kun Wycliffe antoi ulos käännöksensä, lähetti paavi Gregorius Oxfordin
-yliopistolle Englannissa käskykirjeen tuomitsemaan kääntäjää
-sellaisena, joka on "langennut kammottavanlaiseen jumalattomuuteen."
-Tyndalen käännös tuomittiin myös; ja kun Luther julkaisi saksalaisen
-käännöksensä, lähetti paavi Leo X käskykirjeen häntä vastaan. Kumminkin
-meni työ ihanasti ja varmasti eteenpäin: Raamatulla piti olla
-täydellinen ylösnouseminen ja oli aijottu valaisemaan ihmisiä
-jokaisessa kansassa ja kielessä. Vähitellen käsitti Rooman kirkko tämän
-ja päätti sentähden sallia Raamatun kääntämisen uusille kielille, mutta
-sen tuli toimittaa katolilaiset kääntäjät katolilaisilla selityksillä.
-Näitä painoksia ei kumminkaan olisi jätettävä kansan käsiin, paitsi
-siellä missä pelättiin heidän saavan protestanttisia käännöksiä.
-Reimiläinen käännös selittää tämän.
-
-Seuraava osottaa muutamien _selityksien_ luonnetta Reimiläisessä
-käännöksessä -- jonka kumminkin on alkanut poistaa tieltään Dowaylainen
-_käännös_, joka on hyvin edellisen kaltainen, mutta selitykset ovat
-vähemmän ankarat. Eräs selitys Matteuksen 3 l. kohdalla kuuluu:
-"Kerettiläisiä saattaa ja tulee rangasta ja polkea; ja saattaa ja tulee
-yleisen vallan, joko hengellisen taikka maallisen, rangasta taikka
-mustata häntä." Gal. 1: 8 kohdalla kuuluu: "Katolilaiset eivät saa
-säästää omia vanhempiaankaan, jos ne ovat kerettiläisiä." Muistutus
-Hebr. 5: 7 kohdalla kuuluu: "Protestanttisen Raamatun muuttajat
-(kääntäjät) ovat muutettavat helvetin syvyyteen." Ja selitys Ilm. 17: 6
-kuuluu: "Mutta protestanttien verta ei kutsuta pyhien vereksi, enemmän
-kuin varkaiden, miestappajain ja muiden pahantekijöiden, jonka
-vuodattamisesta oikeuden käskystä, ei minkään valtakunnan tarvitse olla
-edesvastuussa." Seuraavat ovat muutamia rajotuksia, joita tehtiin, kun
-huomattiin, ettei Raamatun lukemista saatettu kokonaan estää. Index
-Expurgato'in neljäs sääntö sanoo:
-
-"Jos joku oli kyllin röyhkeä lukemaan tahi omistamaan Raamattua ilman
-kirjallista lupaa, ei hän voi saada synninpäästöä, ennenkuin hän
-ensin on jättänyt sellaisen Raamatun virkaatekevälle piispalle.
-Kirjakauppias, joka myy kansalle kansankielisiä Raamatuita tahi jollain
-tavalla luovuttaa niitä sellaisille, joilla ei tällaista lupaa ole,
-ovat menettäneet kirjain arvon... ja on piispan saatettava hänet
-sellaisiin muihin rangastuksiin, joihin piispa huomaa syytä olevan,
-rikoksen laadun mukaan."
-
-Tridentiinien kokous selitti istunnossaan vuonna 1546: --
-
-"Hillitäkseen uhkarohkeita mieliä, päättää kokous että asioissa, jotka
-koskevat uskoa ja siveellisyyttä ja kaikessa joka kuuluu kristillisen
-uskon voimassa pysyttämiseen, älköön kukaan, luottaen omaan
-arvostelukykyynsä, uskaltako vääntää pyhiä kirouksia oman
-käsityskantansa mukaisiksi, ristiriitaan sen kanssa, mitä pyhä äiti,
-kirkko on suosinut ja vielä suosii, jonka oikeus on päättää oikeasta
-mielipiteestä."
-
-Pius VII käskykirjeestä raamattuseuroja vastaan, annettu 29 päivä
-kesäkuuta 1816, Puolan arkkipiispalle, esitämme seuraavaa: --
-
-"Meitä on todellakin mitä vastenmielisimmin koskettanut tuo erinomaisen
-viekas keksintö, jonka kautta kaivetaan maa itse uskonnon perustuksien
-alta; ja senjälkeen kun me, asian suureen tärkeyteen nähden, olemme
-neuvotelleet arvoisien veljiemme, kardinaalien ja pyhän roomalaisen
-kirkon kanssa, olemme me, mitä suurimmalla huolella ja tarkkuudella
-harkinneet minkälaisiin toimenpiteisiin meidän ylimmäispapillisen
-valtamme olisi syytä ryhtyä auttaakseen ja poistaakseen tieltä
-tämä _rutto_ niin paljon kuin on mahdollista... Itsestänne olette
-jo osottaneet palavaa halua löytää ja tehdä tyhjäksi nämä
-uudistuspuuhaajien jumalattomat salajuonet; siitä huolimatta kehotamme
-teitä, virkamme kanssa yhtäpitävästi uudelleen ja uudelleen, että mitä
-ikänä te saatatte toimia _vallan_ kautta, järjestää _neuvojen_ kautta
-tahi saada aikaan _valtuutenne_ kautta, se teidän olisi suurimmalla
-ahkeruudella toimitettava... Kerettiläisten painattama Raamattu on
-laskettava toisien kiellettyjen kirjojen joukkoon Indeksin sääntöjen
-mukaan."
-
-Sama paavi antoi vuonna 1819 käskykirjeen Raamatun käyttämistä vastaan
-irlantilaisissa kouluissa. Siitä esitämme seuraavaa:
-
-"Paavin pyhän neuvoskunnan korviin on tullut tieto, että vääräoppisten
-varoilla kannatettuja Raamattukouluja on perustettu Irlannin melkein
-jokaiseen osaan; joissa kokemattomat kummastakin sukupuolesta imevät
-turmiota tuottavien oppien kuolettavaa myrkkyä... Kaikkia mahdollisia
-ponnistuksia on sentähden tehtävä pitämään nuorisoa pois näistä tuhoa
-tuottavista kouluista... Ahkeroikaa kaikella voimalla pidättämään
-puhdasoppista nuorisoa saamasta tartuntaa niistä -- joka päämäärä,
-toivoni mukaan, helposti saavutetaan perustamalla katolilaisia kouluja,
-kaikkialle hiippakunnassanne."
-
-Tässä meillä on avomielinen tunnustus siitä, mikä on ollut todellinen
-tarkotus katolilaisten seurakuntakoulujen perustamisella Isossa
-Britanniassa ja Pohjois-Amerikassa, nim. katolilaisten aseman
-puolustaminen. Antikristuksen tarkotus ei ole tarjota yleiselle
-kansalle sivistystä. Tietämättömyys ja epäusko ovat paavikunnan
-linnotuksia; ja ne vuosisadat jolloin sen valta oli parhaimmillaan,
-käsittäen sen aikakauden, joka on tunnettu varsinaisena pimeänä
-keskiaikana, todistavat tämän. Pappien sivistystä "rajotuksineen" ei
-laiminlyöty; mutta ettei millään tavalla pidetty huolta kansan
-sivistämisestä ja kasvattamisesta, on se syvä tietämättömyys, joka
-vallitsee katolisissa maissa, todistuksena. Koulut ja Raamatut ovat
-aina olleet vihollisia, joita Antikristus ei ole voinut kärsiä, ja
-niitä ei suvaittaisi, jolleivät olisi tulleet välttämättömiksi --
-niihin on kuitenkin heitettävä väärä valo Antikristuksen olemassaolon
-säilyttämiseksi.
-
-Leo XII käskykirjeestä roomalaiskatoliselle papistolle Irlannissa,
-vuonna 1825, esitämme seuraavaa:
-
-"Ei ole mikään salaisuus teille, kunnianarvoiset veljet, että eräs
-seura, Raamattuseuraksi yleisesti nimitetty, rohkeasti levittäikse yli
-koko maailman. Ylenkatsoen pyhien isien perimätietoja ja vastustaen
-tridentiinisen kokouksen tunnettua päätöstä, on tämä seura koonnut
-kaiken voimansa ja suunnannut kaikki keinonsa yhteen ainoaan
-tarkotusperään: Raamatun kääntämiseen, tai oikeammin sanottuna
-väärentämiseen, kaikkien kansakuntien omalle kielelle."
-
-Edellinenkin paavi Pius IX lausui sydänsurunsa niistä voitoista, joita
-tämä Antikristuksen suuri vihollinen, Raamattu, voitti kaikkialla. Hän
-sanoi: "Kirotut olkoot etenkin nämä erinomaisen viekkaat ja petolliset
-seurat, joita kutsutaan Raamattuseuroiksi, ja jotka heittävät Raamatun
-kokemattoman nuorison käsiin."
-
-Onhan totta, että roomalaiskatolinen täysivaltainen neuvoskunta
-Baltimooressa vuonna 1886 päätti, että hyväksyttyä Raamattua
-sallittaisiin käyttää Yhdysvaltojen katolisissa kouluissa. Tämä ei
-kumminkaan ilmaise minkäänlaista muutosta Antikristuksen todellisessa
-ajatustavassa; se on vaan eräs lisäpiirre sen kaukonäköisestä
-valtioviisaudesta tämän maan vapaudenhenkeen nähden, joka inhoo
-sellaisia rajotuksia. He tiesivät vallan hyvin, ettei erityisesti
-haluttu _Raamattua_, vaan _vapautta_; ja tutkimus onkin osottanut, että
-nyt, kaksi vuotta myöhemmin, Raamattua ei ole löydettävissä katolisissa
-kouluissa koko ympäristöllä.
-
-Oppi ihmisen myötäsyntyneestä, itsellään olevasta kuolemattomuudesta
-(että inhimillinen olemassaolo, kerran alettuaan, ei milloinkaan saata
-lakata) oli toinen hedelmällinen, kreikkalaisesta filosofiiasta
-lainattu eksytys. Ja sitten kun se oli tullut hyväksytyksi, johti se
-luonnollisella tavalla siihen johtopäätökseen, että jos olemassaolo
-aina _on jatkuva_, täytyy Raamatun lausunnot sellaisten hävityksestä,
-jotka loppuun asti pysyvät tahallisina syntisinä, toinen kuolema, y.m.
-selittää niin, että ne _tarkottavat_ aivan päinvastoin kuin mitä ne
-_sanovat_, nim. ijankaikkisesti kestävää elämää jossain muodossa. Tämän
-jälkeen oli helppo päättää, että tämä olemassaolo pahoille täytyi olla
-elämää kärsimyksissä; ja tuskat maalaeltiin usein kirkon seinille
-väreillä ja innokkaat papit ja munkit kuvailivat niitä sanoilla. Tätä
-eksytystä oli sitä helpompi istuttaa kääntyneisiin, kun kreikkalaiset
-filosoofit (sen ajan tieteiden, taiteiden ja filosofiian etevimmät
-johtajat -- ja joiden aatteet, kuten Josefus osottaa, olivat jollain
-tavoin alkaneet vaikuttaa juutalaisuuteenkin) kauvan olivat suosineet
-ja opettaneet rangastuksesta, joka kuolemassa tulisi pahojen osaksi.
-Kumminkin olkoon heidän kiitoksekseen sanottu, etteivät he koskaan
-alentuneet niin kauhealla tavalla rienaamaan Jumalan luonnetta ja
-hallitusta, kuin Antikristus oli opettanut maailmalle. Seuraava
-järjestyksessä oli määrätä paikka tälle vaivalle ja kutsua sitä
-helvetiksi ja etsiä _sheolia, haadesta ja gehennaa_ koskevia
-raamatunpaikkoja, jotka kuvaavat niitä kahta asiaa, jotka ovat synnin
-todellinen palkka nim. ensimäinen ja toinen kuolema -- ja taidolla
-sovittaa näitä ja Herramme vertauksia, ja ilmestyskirjan vertauskuvia
-lumotakseen itseään ja koko maailmaa tähän asiaan nähden, ja mitä
-pahimmalla tavalla mustata ja häväistä Jumalan, meidän kaikkiviisaan ja
-armosta rikkaan taivaallisen Isämme luonnetta ja suunnitelmaa.
-
-Oppi _kiirastulesta_ eli puhdistamisesta keksittiin lieventämään ja
-tekemään tuota kauheaa annosta siedettävämmäksi ja antamaan samalla
-kertaa Antikristukselle suurempaa valtaa kansan yli. Tämä väitti
-omistavansa taivaan ja helvetin avaimet ja saattavansa lieventää
-kiirastulen rangastuksia; eikä ainoastaan Aadamilaisesta synnistä ja
-sen kautta perityistä heikkouksista, vaan myöskin tahallisesti
-tehdyistä ehdollisista synnin rangastuksista. Minkälainen valta tämän
-kautta annettiin tietämättömän kansan yli, on helposti ajateltavissa --
-etenkin kun keisari ja maailman mahtavat tunnustivat ja taipuivat
-petturien edessä.
-
-_Sielumessuja_ eli messuja kuolleille seurasi sitten; ja sekä rikas
-että köyhä piti velvollisuutenaan maksaa, ja maksaa hyvin saadakseen
-näitä. Messujen vaikutuksen, kiirastulen vaivojen helpottamiseksi,
-väitetään olevan kaikkivaltiaan -- ettei edes Jehova taikka Kristus
-saattaneet siihen kajota. Tästä tuli suuri tulolähde Antikristukselle;
-sillä papit eivät unohtaneet muistuttaa kuoleville, jos ne olivat
-varakkaita, miten sopivaa oli jättää runsaita lahjotuksia messuiksi
-heidän itsensä edestä -- siinä tapauksessa, että heidän omaisuutensa
-perijät laiminlöisivät pitää huolta siitä. Ja tänäkin vuonna on
-sentapasia kehotuksia näkynyt roomalaiskatolisissa sanomalehdissä,
-vaatien annettavaksi vähemmin rahaa kukkasiin hautajaisissa, jotta
-voitaisiin käyttää enemmän messuiksi kuolleille.
-
-_Synninpäästö_ teki tulonsa paavikirkkoon jonkun verran ennen
-"ristiretkiä." Tiedämmehän miten synninpäästöä tarjottiin palkinnoksi
-hankkiakseen vapaehtoisia näitä "ristiretkiä" eli "pyhiä sotia" varten.
-Paavillisen julistuskirjan mukaisesti eivät ne, jotka ottivat osaa
-näihin pyhiin sotiin, ainoastaan saisi anteeksi entisiä syntejä, vaan
-ansaitsisivat he niin paljon enemmän, että se riittäisi peittämään
-tulevaisuudessakin tehtyjä syntejä; ja tällä tavoin tulisivat
-turvatuiksi eräitä kiirastulivaivoja vastaan. Roomalaiskatoliset
-sanovat meille, ettei tämä synninpäästö ole tarkotettu olemaan lupana
-tekemään syntejä, vaan on palkinto ansiosta, joka laskee hyväksi tahi
-_peruuttaa_ jonkun määrän vaivan päiviä tai vuosia kiirastulessa; niin
-että jos jonkun ihmisen synnit tekisivät hänet syypääksi tuhannen
-vuoden kärsimyksiin, ja hän, yhdellä kertaa, tahi eri tilaisuuksissa,
-hankkisi itsellensä tuhannen vuoden määrän synninpäästöä, joko rahalla
-tahi palveluksilla paavikunnalle tahi katumusharjotuksia toimittamalla,
-pääsisi hän vapaaksi; jos hän voi lukea hyväksensä, s.o. jos hänen
-tulopuolellansa olisi yhdeksänsadan vuoden synninpäästö, olisi hänen
-kärsittävä sata vuotta; ja jos synninpäästö huomattiin melkoista
-suuremmaksi määrättyjä rangastuksia, tulisi hän todennäköisesti
-luettavaksi pyhimykseksi, jolla olisi erityinen vaikutusvalta
-taivaassa, ja jota saattoi palvella ja rukoilla. Esimerkkinä
-tällaisesta on Ludvig, ristiretkeilijä, Ranskan kuningas. Hänet tehtiin
-pyhimykseksi ja häntä palvellaan nyt ja rukoillaan Pyhän Ludvigin
-nimellä.
-
-Onhan todella ero tämän käsityksen välillä synninpäästöstä ja
-synninteko-luvan välillä; ja kumminkin on tämä ero hyvin pieni; sillä
-paavikunta määräsi erilaisista tavallisista synneistä jonkun määrän
-kärsimyksiä; eikä ainoastaan tehtyjä syntejä saatettu tällä tavoin
-poistaa, vaan nekin, joilla oli syytä uskoa tulevaisuudessa tekevänsä
-jonkunlaisia syntejä, saattoivat tällä tavoin jo edeltäkäsin hankkia
-itselleen hyveitä, jotka poistivat synnit. Sitäpaitsi löytyy niin
-kutsuttu "_plenääri_ [täydellinen, kokonainen] synninpäästö", ja varmaa
-on, että sitä pidetään kaikkia syntejä, menneitä ja tulevia,
-peittävänä.
-
-Tämän tavan käyttäminen vielä nykyaikana näyttää melkein mahdottomalta.
-Katolilaisilla on määrättyjä rukouksia, joiden toistaminen joka
-kerralla oikeuttaa heille synninpäästön joksikin ajaksi; ja
-useamman kerran toistaminen suojelee heitä, kuten väittävät,
-rangastuskärsimyksiä vastaan pitkäksi aikaa. Siten myönnetään
-neljänkymmenen päivän synninpäästö niille, jotka sanelevat rukouksen:
-"_Ole tervehditty pyhä kuningatar_!" mutta sen sijaan kahdensadan
-päivän synninpäästö niille jotka lausuvat "_Pyhän neitsyen litanian_;"
-ja niille, jotka lausuvat rukouksen: "_Siunattu olkoon neitsyt Marian
-pyhä, tahraton ja kaikkein puhtain sikiäminen_", lasketaan sadan vuoden
-synninpäästö j.n.e., j.n.e. Minkälaiseen turmelukseen tämä rienaava
-oppi johti pimeänä keskiaikana, jolloin synninpäästöä uutterasti
-tarjottiin rahalla tahi apuna uskomattomien ja kerettiläisten
-vainoamisessa, saattaa helposti ymmärtää.
-
-Rikoksille, joita rikkaat ylipäänsä tekivät, jotka _saattoivat_ maksaa
-runsaasti, asetettiin äärettömät rangastukset, kun sitävastoin
-köyhempien luokkien keskuudessa vallalla olevat ilkeimmätkin rikokset
-annettiin helposti anteeksi. Niinpä maksoi avioliitto luonnollisten
-sisarustenlapsien välillä 25,000 Smk. kun vaimon- tai isän-murha maksoi
-ainoastaan 100 Smk. Spanheim sanoo: "Synninpäästö oli se rahapaja, joka
-löi rahaa roomalaiselle kirkolle; paavien irstaitten sisarustenlasten
-ja äpärälapsien kultakaivos; paavillisien sotien voima; varat velkojen
-maksamiseen ja paavillisen ylellisyyden ehtymätön lähde."
-
-Järjestääkseen tätä liikettä laitettiin asteettainen rangastuslista
-erilaisia syntejä varten -- niin ja niin monta päivää tahi vuotta
-kiirastulessa jokaisesta; ja vastaava hinta-taksa järjestettiin myös,
-jotta niiltä, jotka ostivat synninpäästön murhasta tahi varkaudesta,
-lapsentaposta, aviorikoksesta, väärästä valasta tahi muista synneistä,
-saatettiin ottaa eri hintoja taksan mukaan. Täten poistettiin
-katumusharjotusvelvollisuus ja väheni eli lakkasi kiirastulen tuskat
-riippuen Antikristuksen edustajan mielivallasta. Emme saata ihmetellä,
-että kansa pian alkoi saada sen käsityksen, että niin ja niin paljon
-rahaa maksoi niin ja niin paljon syntejä.
-
-Niin laajalle levisi rikoksellisuus tämän synninpäästökaupan kautta,
-että parempien luokkien suuttumus heräsi kirkkoa vastustamaan. Ihmiset
-alkoivat saada silmänsä auki, ja he näkivät papiston, kirkon
-korkeimmista viranomaisista alkain aina alhaisimmalla arvoasteella
-oleviin virkailijoihin asti olevan korviaan myöten synneissä.
-
-Samoin kuin on pimeimmillään juuri ennen rajuilman puhkeamista, niin
-oli sekin aika, joka oli lähinnä ennen uskonpuhdistusta, siveellisessä
-suhteessa pimein hetki Antikristuksen pimeässä hallituksessa. Silloin
-alkoi julkinen ja häpeämätön synninpäästökauppa tuntua ilettävältä
-ja johti Lutheria ja toisia uutteria paavilaisia asettamaan
-kysymyksenalaiseksi ja tutkimaan koko järjestelmää sekä siveelliseltä,
-että myöhemmin tieteisopilliselta kannalta. Lopulta pääsi Luther
-perille -- että paavikunta todella oli Antikristus. Ja kun hän oli
-keksinyt tämän, osotti hän pelkäämättä muutamia vertauskuvia
-Ilmestyskirjasta, ja näytti niiden soveltumista ja osittaista
-täyttymistä paavillisessa pappisvallassa.
-
-Hyvin tunnetun pappismiehen Lyman Abbottin mukaan esitämme seuraavaa
-tästä asiasta. Hän sanoo:
-
-"Muiden ehtojen joukossa, joilla synninpäästöä myönnettiin enemmän kuin
-nyt, olivat rahalahjat kirkolle. Tämä kauppa nousi korkeimmilleen
-kuudennentoista vuosisadan alussa Leo X aikana, joka antoi ulos
-synninpäästöä kaikille, jotka rahoilla tahtoivat auttaa Pyhän Pietarin
-[kirkon] rakentamista Roomassa. Hänen paras asiamiehensä
-synninpäästökaupassa Saksassa oli eräs Juhannes Tetzel. Tetzelin
-kuuluisat paheet eivät estäneet hänen nimittämistänsä näiden
-synninpäästöjen kantajaksi puhtaimmille sieluille, eivätkä mitkään
-liijottelut näyttäneet hänestä liian suurilta, kunhan ne vaan tuottivat
-rahaa hänen arkkuunsa. Hän selitti, että sillä punasella ristillä, joka
-seurasi häntä minne ikinä hän meni, oli yhtä suuri voima kuin
-Kristuksen ristillä -- ettei ollut syntiä niin suurta, ettei hän voisi
-antaa anteeksi sitä. 'Synninpäästö ei ainoastaan pelasta eläviä, vaan
-myös kuolleita. Samassa silmänräpäyksessä, kun rahat kilahtavat kirstun
-pohjaan, pääsee sielu kiirastulesta ja lentää vapaana taivaaseen.'
-Sellaisia olivat useat hänen rienaavista selityksistään.
-Järjestelmällinen hintaluettelo laitettiin. 'Monivaimoisuus maksoi
-kuusi dukaattia; kirkonryöstö ja väärä vala yhdeksän; murha kahdeksan;
-noituus kaksi.' Tämä julkinen ja häpeemätön kauppa johti enemmän kuin
-mikään muu uskonpuhdistukseen. Synninpäästöä myönnettiin yhä, ei
-ainoastaan hartausharjoituksista ja osanotosta jumalanpalvelukseen,
-vaan myös raha-avustuksista kirkolle; mutta yleinen ja julkinen
-synninpäästön kauppa on nyt suurimmaksi osaksi poistettu Rooman
-kirkosta."
-
-Eräs toinen kirjailija kertoo Tetzelin puheista edelleen,
-seuraavasti: --
-
-"Tulkaa tänne, ja minä olen antava teille asianomaisesti sinetillä
-vahvistetut kirjeet, joiden kautta nekin synnit, joita vast'edes
-haluatte tehdä, tulevat kaikki anteeksi annetuiksi teille. Ei ole
-mitään niin suurta syntiä, ettei synninpäästö saattaisi pyyhkiä sitä
-pois. Maksakaa vaan, maksakaa vahvasti, ja te saatte anteeksi. Te
-papit, aatelismiehet, kauppiaat, vaimot, neitoset, nuorukaiset,
-kuunnelkaa edesmenneitä vanhempianne ja ystäviänne, jotka huutavat
-teille pohjattomasta kuilusta: 'Me kärsimme kauheaa vaivaa;
-vähäpätöinen almu vapauttaisi meidät. Te voitte antaa, ettekö tahdo!'
-Kymmenellä groschenilla (noin 1 markalla) saatatte vapauttaa isänne
-kiirastulesta. Meidän Herra Jumalamme ei enää ole meille Jumalana --
-Hän on antanut kaiken vallan paaville."
-
-Seuraava on jätetty jälkimaailmalle kopiona niistä kaavakkeista,
-joita Tetzel käytti -- joihin ostajan nimi, hänen syntinsä j.n.e.
-täytettiin: --
-
-"Herramme Jeesus Kristus armahtakoon sinua... ja päästäköön sinut
-kaikkein pyhimmän kärsimyksensä kautta. Minä, sen apostolisen vallan
-voimassa, joka on minulle uskottu, päästän sinut kaikista...
-ylitsekäymisistä, synneistä ja rikoksista, joita lienet tehnyt, vaikka
-kuinka suuret ja kauhiat ovat ja mitä laatua lienevätkään... Minä
-päästän sinut niistä vaivoista, joita sinun olisi kärsittävä
-kiirastulessa... Minä asetan sinut ennalleen kasteesi viattomuuteen ja
-puhtauteen, että kuolemanhetkellä vaivanpaikan portit ovat sinulta
-suljetut ja paratiisin portit ovat avoinna sinulle. Ja jos sinä elät
-kauvan, jatkuu tämä armo muuttumatta loppuun asti. Isän, pojan ja pyhän
-Hengen nimeen. Amen. Veli, Juhana Tetzel, asiamies, on omakätisesti
-allekirjoittanut tämän. -- -- --"
-
-Miten tällä hetkellä lienee asianlaita, emme voi sanoa, mutta me
-tiedämme, että muutamia vuosia takaperin, oli painettuja
-synninpäästökirjeitä oheenliittyvine hintoineen kaupan, pöydillä,
-muutamissa suurissa roomalais-katolisissa kirkoissa Meksikossa ja
-Kuuballa.
-
-
-
-"Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät"
--- "Hävittää Korkeimman pyhiä".
-
-
-Onko totta, että paavillisella matkimisvaltakunnalla oli valtaa ja
-käyttikö se sitä Jumalan totisesti vihkiytyneitä lapsia kohtaan
-ja voitti heidät -- "hävitti heidät" pitkänä sortamis- eli
-_musertamis_-aikana, johon hebrealainen teksti viittaa? Me vastaamme:
-Kyllä; jokainen keino, jota saatettiin ajatella, käytettiin musertamaan
-ja tukahduttamaan totisen kristillisyyden henkeä (Joh. 8: 36; Gal. 5:
-1; 2 Kor. 3: 17) ja asettamaan sen sijaan Antikristuksen hengen, opit
-ja muodot. Alussa se olikin vähemmin suoraa hyökkäystä uskollisia
-kohtaan, kuin pitkällistä, kestävää, _musertavaa_ sortoa, joka
-erityisemmin kohdistui opettajiin, jotka tekivät vastarintaa; kuluttaen
-loppuun monen kärsivällisyyden jopa uskonkin. Tästä kestävästä
-tukahduttamisesta ja kiusaamisesta on meillä selvä esimerkki
-rippituolilaitoksessa, jonka kautta Antikristus ei ainoastaan ottanut
-selvää jokaisesta sanasta ja vastalauseesta tätä järjestelmää vastaan,
-joka oli lausuttu ripitettävän läsnäollessa, vaan myös uhaten
-tulevaisia rangastuksia, pakotti hänet tunnustamaan jokaisen oman
-ajatuksen ja katumaan jokaista tekoa, joka oli suunnattu tätä
-järjestelmää vastaan. Tämä laitos sai sitäpaitsi pian sellaista tukea
-maallisen vallan puolelta, että jokaista kirkkoa vastaan lausuttua
-vastaväitettä saatettiin pitää kavalluksena maallista valtaa vastaan,
-jota kannatettiin paavillisen valtuuden kautta.
-
-Paavikunnan suurvallan alkuaikoina oli kansa kokonaisuudessaan joko
-kirkon nimijäseniä tahi pakanoita; ja kaikilta, jotka tunnustivat
-Kristusta, vaadittiin, että he seuraisivat niitä tapoja ja sääntöjä,
-joita vähitellen kohoutuva pappisvalta oli määrännyt. Kun eksytys, joka
-aina on ollut yleisempi kuin totuus, kerran oli korotettu
-vaikutusvaltaan ja voimaan, ajoi se totuutta takaa, julisti sen pannaan
-ja saattoi sen huonoon maineeseen, ja samoin kaikki ne, jotka sitä
-suosivat. Tämä oli aika, jolloin, niinkuin Ilmestyskirjassa kuvataan,
-totinen Seurakunta, (vaimo) pakeni erämaahan -- yksinäisyyteen, (Ilm.
-12: 6) -- ollen hyljätty olento uskollisuutensa tähden totuutta ja
-Seurakunnan totista Herraa ja Päätä kohtaan. Tänä aikana, jolloin
-luopiot korotettiin ruhtinaiksi, saivat totiset, uskolliset pyhät
-kokea, mitä Herra oli sanonut, että heillä, ja kaikilla, jotka
-tahtoivat elää jumalisesti (tänä nykyisenä aikana) oli odotettavana
-vainoa. Anoppi oli miniää vastaan, isä poikaa ja veli veljeä vastaan ja
-ihmisen viholliset olivat usein hänen oma huonekuntansa. Saattaako
-ajatellakaan jotain, joka olisi enemmän omiaan hävittämään tahi
-musertamaan Korkeimman pyhiä kuin sellainen vuosisatoja jatkuva
-menettelytapa oli.
-
-Saadaksemme käsitystä tämän vainon julmuudesta ja säälimättömyydestä,
-on meidän jälleen käännyttävä historian puoleen.
-
-Kristittyjen vainot pakanallisen Rooman aikana eivät ole verrattavissa
-vainoihin paavillisen Rooman aikana. Niitä ei ollut niin monta, ne
-olivat enemmän rajotettuja laajuudeltaan eivätkä olleet niin kovin
-vaikeita. Aikasempien kristittyjen puolelta kerrotaan, että useimmat
-niistä esivaltahenkilöistä, jotka maakunnissa toimivat keisarin tahi
-senaatin valtuuttamina ja joiden käsissä oli valta elämän ja kuoleman
-yli, käyttäytyivät sivistyneiden ja hyvin kasvatettujen miesten lailla,
-jotka kunnioittivat oikeuden periaatteita. He kieltäytyivät usein
-epämiellyttävästä vainoamisesta, he epäsivät syytöksiä kristittyjä
-vastaan ylenkatseella (kuten Pilatus ja Herodes koettivat tehdä
-Herraamme nähden -- Luuk. 23: 14--16, 20, 22; Matt. 27: 24) tahi
-esittivät syytetyille kristityille laillisia keinoja, joilla voisivat
-päästä asiasta. Useimmin, jos vaan oli mahdollista, käyttivät he
-valtaansa auttaakseen kristityitä kuin sortaakseen heitä; ja
-pakanalliset tuomioistuimet olivat usein heidän varmin pakopaikkansa
-juutalaisia syyttäjiänsä vastaan. [Katso Gibbon II. nid. siv. 31--33]
-Julma vaino ilkeämielisen hirmuvaltiaan, Neron, aikana, joka antoi
-polttaa muutamia kristittyjä, kääntääkseen yleisön epäluuloja
-itsestään, on pimeimpiä lehtiä pakanallisen Rooman historiassa. Mutta
-hänen uhrinsa olivat _verrattain_ harvat. Pakanallisen vainon esineinä
-ei ollut yhteiskuntia, vaan yksityisiä ihmisiä. Nämäkin, johtavien
-edustajien vainoamiset eivät johtuneet mistään varmasta,
-kumoamattomasta päätöksestä hallituksen puolelta vastustaa
-kristinuskoa, vaan olivat ennemmin seurauksia hillittömistä, taikauskon
-aiheuttamista levottomuuksista kansan keskuudessa, jonka äänekkäitä
-vaatimuksia viranomaiset pitivät välttämättömänä totella rauhan ja
-järjestyksen hyväksi. Useita esimerkkejä tästä tulee esille sekä
-apostoli Paavalin, että toisien apostolien elämän juoksussa. -- Katso
-Apt. 19: 35--41; 25: 24--27; 26: 2, 3, 28. Laajimmatkin vainot
-roomalaisien keisarien aikana eivät kestäneet kauvan, paitsi
-Diokletianuksen aikainen, joka kesti vaihtuvalla kiivaudella kymmenen
-vuotta. Näiden vainojen välillä oli usein pitkät ajat rauhaa ja lepoa.
-Keisarien aikana ei kristinuskoa, vaikka olikin vainojen ahdistama,
-kokonaan hävitetty, vaan saattoi se, niinkuin olemme nähneet, iloita
-suuresta edistymisestä.
-
-Miten erilaiset olivatkaan paavikunnan vainot, jotka eivät ainoastaan
-käyneet käsiksi etevimpiin vastustajien joukosta, vaan heihin kaikkiin,
-ja jonka vainot eivät kestäneet ainoastaan muutamia kuukausia, vaan
-taukoamatta! Se, mikä pakanallisien keisarien aikana oli ollut
-ohimenevän vihan tahi raivon purkausta, järjestettiin paavien aikana
-säännölliseksi järjestelmäksi, jota uskonvimma ja vehkeilevä
-kunnianhimo elähdytti -- ja saatanallinen uutteruus, tarmo ja julmuus
-innostutti, joka ei löydä vertojaan ihmiskunnan historiassa. Luopunut
-seurakunta pani pois hengen miekan ja tarttui valtion käsivarteen ja
-käänsi sen lihalliset aseet säälimättömällä raivolla jokaista heikompaa
-vastustajaa kohti, joka oli sen kunnianhimon tiellä; sen liehakoidessa,
-imarrellessa ja pettäissä niitä, joilla oli valta, kunnes se voitti
-heidän suosionsa ja luottamuksensa ja anasti heidän paikkansa ja
-valtuutensa.
-
-Sekä pakanuus että kerettiläisyys joutuivat silloin vainon esineiksi --
-etenkin viimeksi mainittu. N.k. kristillinen papisto, sanoo Edgar,
-"tulkitsi väärällä tavalla juutalaisen perimätiedon lakeja ja
-juutalaisen historian tapahtumia, herättääkseen epäkristillisellä ja
-halpamaisella tavalla vainon pahan hengettären kreikkalaisen ja
-roomalaisen (pakanallisen) taikauskon jäännöstä vastaan.
-
-"He repivät alas _monijumalisuuden_ vanhan rakennuksen ja käyttivät sen
-tulot kirkon, valtion ja sotilaskunnan hyväksi... Pakanuus karkotettiin
-roomalaiselta alueelta... Pakko astui ylipäänsä vakaumuksen sijaan ja
-kauhu evankeliumin sijaan. Oikein hävettää lukea eräästä Symnachuksesta
-ja Libaniuksesta, noista kahdesta pakanallisesta puhujasta, miten he
-kehottavat puhumaan _järjelle_ ja käyttämään _todistelua_ uskontoa
-levittäessä, kun taas eräs Teodosius ja eräs Ambrosius, kristillinen
-keisari ja kristillinen piispa, vaativat väkivaltaa ja pakottamista."
-
-Kun Konstantinista tuli Rooman yksinvaltias, oli hän halukas
-suvaitsemaan kaikkia uskontoja, niinkuin näkyy Mediolanumin kokouksen
-kuuluisasta julistuskirjasta, joka myönsi _uskonnonvapauden_ jokaiselle
-yksityiselle henkilölle Rooman valtakunnassa. Kristillisen Seurakunnan,
-joka niin kauvan oli ikävöinyt vapautta edellisien vainojen aikana,
-olisi luullut tervehtivän sellaista askelta ilolla, mutta niin ei ollut
-asianlaita. Kristinuskon oikea henki oli mennyttä, ja kirkon päämäärä
-oli nyt niin pian kuin mahdollista korottautua tukahuttamalla jokaisen
-vapauden kipinän ja saattamalla kaikki allensa. Siten, sanoo Gibbon
-[II. nid. siv. 236], "onnistui hänen [Konstantinin] hengellisten
-palvelijain pian vähentää esivaltahenkilön puolueettomuuden ja herättää
-proselyytin innon... ja hän sammutti rauhan ja suvaitsevaisuuden toivon
-sillä hetkellä kun hän kokosi kolmesataa piispaa palatsin muurien
-sisälle." Keisaria houkuteltiin julistamaan, että ne, jotka asettuivat
-tämän hengellisen kunnan mielipiteitä vastaan uskonasioissa, saisivat
-valmistautua kiireelliseen maanpakoon. Ja heidän päätöksillään
-selitettiin olevan jumalallinen valta. Suvaitsemattomuuden henki kasvoi
-katkeraksi ja säälimättömäksi vainoksi. Konstantin antoi ulos kaksi
-rangastuslakia kerettiläisyyttä vastaan, ja hänen esimerkkiänsä
-seurasivat hänen seuraajansa -- Valentinianus, Gratianus, Theodosius,
-Arkadius ja Honorius. Theodosius julkaisi viisitoista, Arkadius
-kaksitoista ja Honorius kokonaista kahdeksantoista tällaista asetusta.
-Nämä ovat otetut theodosianiseen ja justinianiseen lakikokoelmaan,
-papillisille ja keisarillisille laatijoille häpeäksi.
-
-Se, mitä Antikristus suvaitsi kutsua kerettiläisyydeksi (jossa oli
-paljon totuutta ja oikeaa, joka koetti säilyttää jalansijaa) luettiin
-epäuskoa pahemmaksi, ja molempia vastustivat kuninkaat, keisarit ja
-jumaluusoppineet; ja inkvisitioni vainosi molempia, etenkin ensin
-mainittua. Kun noin kahdennentoista vuosisadan alussa tieteiden
-elpyminen alkoi, ja ihmiset alkoivat herätä "pimeiden aikojen" unesta
-ja rauhattomista unista, tunsivat ne, joiden mielistä totuus ei vielä
-kokonaan ollut häipynyt, kehotusta toimintaan, ja totuuden lippu
-korotettiin vastustamaan Antikristuksen karkeampia eksytyksi. Silloinpa
-Antikristuksen vainoamishenki heräsi raivoisaan toimintaan
-musertaakseen vastustuksen.
-
-Kuninkaat ja ruhtinaat, jotka pelkäsivät valtaistuintensa
-turvallisuutta, jos he jollain tavalla olivat joutuneet paavin
-epäsuosioon, ja joiden valtakunnat saatettiin panna pelätyn
-pannaanjulistuksen alaisiksi, jos he taikka heidän kansansa
-kieltäytyivät ehdottomasti tottelemasta paavin käskyjä, saivat valalla
-vannoa _juurineen hävittävänsä kristillisyyden_ ja kehotettiin heitä
-puhdistamaan maanäärensä kerettiläisestä väärennyksestä tiluksiensa
-kadottamisen uhalla; ja ne aatelismiehet, jotka laimiinlöivät antaa
-apuansa vainoamiseen, kadottivat sen kautta läänityksensä. Kuninkaat ja
-ruhtinaat eivät sentähden vitkastelleet totellessansa paavikunnan
-käskyjä, ja aatelismiehet ja heidän seuralaisensa olivat heidän
-käytettävinänsä, valmiina auttamaan hävittämistyössä.
-
-Ennen tätä heräämistäkin, jo vuonna 630, pakotti Toledon
-kirkolliskokous Espanjan kuninkaan valtaistuimelle noustessaan
-vannomaan, ettei hän tule suvaitsemaan minkäänlaisia kerettiläisiä
-alamaisia Espanjan maanäärissä; ja selitti, että se hallitsija, joka
-rikkoisi sellaisen valan olisi "kirottu ijankaikkisen Jumalan kasvoin
-edessä ja tulisi polttoaineeksi ijankaikkiselle tulelle." Mutta
-sellaisten vaatimusten kauhea sisältö nähtiin täydellisemmin, kun
-herääminen alkoi, ja Antikristus oli saavuttanut valtansa huipun.
-
-Oxfordin neuvosto jätti vuonna 1160 erään valdensisiirtolaisseurueen,
-joka oli matkustanut Gascognesta Englantiin, maalliselle vallalle
-rangastavaksi. Kuningas Henrik II antoi senjohdosta julkisesti piestä
-heitä, miehiä ja naisia, polttaa merkin heidän poskeensa tulikuumalla
-raudalla, ja ajaa heidät puoli-alastomina ulos kaupungista keskellä
-talvea; eikä kukaan saanut osottaa heille sääliväisyyttä tahi tehdä
-heille pienintäkään palvelusta.
-
-Fredrik, Saksan keisari, tuomitsi vuonna 1224 kaikenlaisia
-kerettiläisiä elävinä roviolla poltettaviksi, heidän omaisuutensa
-menetetyksi, ja heidän jälkeentulevaisensa, jos eivät tulisi
-vainoojiksi, kunniattomiksi. Ludvig, Ranskan kuningas, antoi vuonna
-1228 ulos lakeja kerettiläisyyden hävittämisestä, ja ne pantiin
-ankaruudella täytäntöön. Hän pakotti Raimondia, Toulousen kreiviä,
-alkamaan hävityssotaa kerettiläisiä vastaan alueellaan, eikä siinä
-saisi sääliä ystävää tahi aatelismiestäkään.
-
-Sen vallan ensimäinen anastus, joka asteettain kehittyi
-paavikuntajärjestelmäksi, tapasi vastustusta; mutta tämä vastustus tuli
-ainoastaan muutamien harvojen uskollisten puolelta, joilla oli hyvin
-vähän vaikutusvaltaa siihen maailmallismieliseen, kaikkinielevään
-hyökyaaltoon nähden, joka syöksyi seurakunnan yli. Muutamat, kun he
-huomasivat eksytyksen, vetäytyivät kaikessa hiljaisuudessa luopumisesta
-palvellakseen Jumalaa omantuntonsa mukaisesti, vainonkin uhalla.
-Erityisesti huomattavat näistä olivat muutamat, joita jälestä päin
-nimitettiin valdenseiksi, albigenseiksi, wykliffilaisiksi ja
-hugenoteiksi. Näillä oli, vaikka saivat eri nimiä, niin paljon
-kuin voimme arvostella, yhteinen alkuperä ja yhteinen usko.
-"Valdensianismi", sanoo Rainerous (3: 4), huomattu inkvisiittori
-kolmannellatoista vuosisadalla, "on vanhin kerettiläisyys; ja on
-muutamien luulojen mukaan ollut olemassa aina [paavi] Sylvesterin
-päivistä asti, ja toisien mukaan apostolien päivistä asti." Sylvester
-oli paavina, kun Konstantin oli keisarina ja tunnustautui
-kristinuskoon; ja siten näemme, ettei totuus ole ollut ilman edustajia,
-aina alusta aikain; ja vaikka olivatkin halpoja ja vähäpätöisiä,
-asettuivat he rohkeasti vastustamaan paavikuntaa, ja paavilaisia oppeja
-kiirastulesta, kuvien palveluksesta, pyhimyksien rukoilemisesta,
-Neitsyt Marian palvelemisesta, kuolleiden edestä rukoilemisesta,
-transsubstantiationista (leivän ja viinin muuttumisesta Kristuksen
-ruumiiksi ja vereksi), pappien naimattomuudesta, synninpäästöstä,
-messuista j.n.e. hyljäten pyhiinvaellukset, juhlat, pyhän savun
-polttamisen, hautaamisen vihittyyn maahan, vihkiveden käytön,
-papillisen puvun, munkkilaitoksen y.m. ja pitivät kiinni siitä, että
-oli omistettava pyhän Raamatun oppi roomalaisen kirkon perimätietojen
-ja vaatimuksien sijasta. He katsoivat paavin olevan kaikkien
-eksytyksien lähteen ja väittivät, että syntien anteeksiantamista
-saadaan ainoastaan Jeesuksen ansion kautta.
-
-Näiden ihmisten usko ja teot olivat askel uskonpuhdistukseen päin ja
-eksytyksien vastustamista aikoja ennen Lutherin päiviä; ja heitä ja
-muita, jotka vastustivat katolilaisuutta, ajettiin takaa, vihattiin, ja
-paavin tiedustelijat vainosivat heitä raivolla, joka ei tietänyt
-minkäänlaisesta armahtavaisuudesta. Lukuisimmat protestantit, jotka
-vastustivat paavikuntaa, olivat valdensit ja albigensit; ja kun
-tieteellinen herääminen kolmannellatoista vuosisadalla tuli, loisti
-totuus esille pääasiallisesti näiden joukosta, vaikka se heijastui ja
-lausuttiin selvemmin Wykliffen, Hussin, Lutherin ja muiden kautta. Ja
-heidän oppinsa, joita koruttomuus, siveellisyys ja yksinkertaisuus
-kannattivat, loistivat sitä kirkkaammalla valolla silloista korotettua
-paavikunnan suurenmoista ylpeyttä ja huutavaa epäsiveellisyyttä
-vastaan.
-
-Juuri silloin paavit, kirkolliskokoukset, jumaluusoppineet, kuninkaat,
-ristiretkeilijät ja inkvisiittorit yhdistivät perkeleellisen voimansa
-hävittääkseen jokaisen vastustajan ja sammuttaakseen sarastavaa valoa.
-Paavi Innosentius III lähetti ensin lähetyssaarnaajia niihin piireihin,
-joissa alhigensien opit olivat voittaneet jalansijaa, saarnaamaan
-roomalaista oppia, tekemään ihmetöitä j.n.e. mutta kun hän huomasi nämä
-ponnistukset turhiksi, julisti hän ristiretken heitä vastaan ja tarjosi
-kaikille, jotka tahtoivat ottaa osaa siihen, anteeksiannon kaikista
-synneistä ja matkapassin suoraan taivaaseen, tarvitsematta kulkea tietä
-kiirastulen kautta. Täysin uskoen, että paavilla oli valta antaa
-luvattuja palkintoja, kokountui puoli miljoonaa miestä Ranskasta,
-Saksasta ja Italiasta -- ristin lipun ympärille katolisuuden
-puollustukseksi ja kerettiläisyyden hävittämiseksi. Nyt seurasi sotien
-ja piirityksien sarja, jota kesti yli kahdenkymmenen vuoden ajan.
-Beziers'in kaupunki voitettiin väkirynnäköllä vuonna 1209, ja asujamet,
-luvultaan kuusikymmentätuhatta, tapettiin ikään tai sukupuoleen
-katsomatta miekalla, useiden historiankirjottajain kertomusten mukaan.
-Niiden veri, jotka pakenivat kirkkoihin ja jotka pyhät ristiritarit
-siellä murhasivat, juoksi alttarien ympärillä ja tulvi kaduilla.
-
-Vuonna 1211 piiritettiin Lavaur. Maaherra ripustettiin hirsipuuhun, ja
-hänen puolisonsa heitettiin kaivoon ja ruhjottiin kivillä. Asukkaat
-tapettiin ilman erotusta; neljäsataa poltettiin elävinä. Languedocin
-kukoistava maakunta hävitettiin, sen kaupungit poltettiin ja sen
-asujamet laastiin pois tulella ja miekalla. Satatuhatta albigensia
-lasketaan kaatuneen yhtenä päivänä; ja heidän ruumiinsa pantiin
-kokoihin ja poltettiin.
-
-Kaikki nämä kauheat verityöt ja häpeällisyydet toimitettiin uskonnon
-nimessä; Jumalan ja kirkon kunniaksi, kuten julkisesti selitettiin,
-mutta todellisuudessa ylläpitääkseen Antikristusta, joka istui Jumalan
-temppelissä [seurakunnassa] ja näytti olevansa Jumala -- mahtava
-henkilö -- joka kykeni voittamaan ja tuhoamaan vihollisensa. Papisto
-kiitti Jumalaa hävitystyöstä, ja kiitoslaulu Jumalalle Lavaurin
-ihanasta voitosta sepitettiin ja laulettiin. Beziersin kauheaa
-verilöylyä pidettiin taivaan näkyväisenä tuomiona albigenssilaisten
-kerettiläisyydestä. Ristiretken osaa-ottajat olivat aamulla
-jumalanpalveluksessa, ja viettivät lopun osaa päivästä Langnedocin
-hävittämisessä ja sen asujainten murhaamisessa.
-
-On kumminkin muistettava, että näitä julkisia ristiretkiä albigenssejä
-ja valdensseja vastaan tehtiin ainoastaan koska n.k. "kerettiläisyys"
-oli voittanut vahvan jalansijan näiden yhdyskuntien melkoisissa osissa.
-Olisi suuri erehdys otaksua, että ristiretket olivat ainoat vainot; tuo
-äänetön, alituinen yksityisten _musertaminen_, jota yhteenlaskettuna
-saatettaisiin laskea tuhansissa, koko paavikunnan laajalla alueella,
-jatkui tasaisesti -- hävittäen Korkeimman pyhiä.
-
-Kaarlo V Saksan keisari ja Espanjan ja Alamaitten Kuningas, vainosi
-uskonpuhdistuksen ystäviä kaikkialla laajassa valtakunnassansa.
-Worms'in valtiopäivien tukemana julisti hän Lutherin ja hänen
-puoltajansa ja hänen kirjansa pannaan; ja tuomitsi kaikki, jotka
-auttaisivat Lutheria tahi lukisivat hänen kirjojansa, menettämään
-omaisuutensa, valtion pannaan ja maankavallusrangastukseen.
-Alankomailla olivat ne, jotka yhtyivät Lutheriin, mestattavat ja naiset
-elävinä haudattavat tahi, jos olivat uppiniskaisia, roviolla
-poltettavat. Vaikka tämä summittainen laki keskeytettiin, jatkui
-kumminkin kuolemantyö kaikissa kauheissa muodoissaan. Alban herttua
-kehui mestanneensa 18,000 protestanttia kuudessa viikossa. Paolo laskee
-ne, jotka Alankomailla mestattiin uskonsa tähden 50,000:ksi; ja Grotius
-ilmottaa belgialaisten marttyyrien luvun olleen 100,000. Kaarlo kehotti
-kuolinvuoteellaan ollessaan poikaansa Filip II jatkamaan ja päättämään
-hänen alkamaa työtänsä: kerettiläisten vainoamista ja hävittämistä --
-jota neuvoa Filip ei ollut hidas seuraamaan. Hän yllytti ja lietsoi
-raivolla vainoamishenkeä ja lähetti protestantteja erotuksetta tahi
-armotta liekkeihin.
-
-Ranskan kuninkaat Frans ja Henrik seurasivat Kaarlon ja Filipin
-esimerkkiä innossaan katolilaisuuden hyväksi ja kerettiläisten
-hävittämiseksi. Verilöylyt Merindol'issa, Orange'ssa ja Parisissa ovat
-voimakkaita esimerkkejä heidän innostaan Antikristuksen asialle.
-Verilöylyn toimittaminen Merindol'issa, jonka Ranskan kuningas
-suunnitteli ja ranskalainen parlamentti hyväksyi -- uskottiin sen
-presidentille, Oppeda'lle suoritettavaksi. Valtakirjansa nojalla sai
-presidentti tappaa kansan, polttaa kaupungit, hajottaa maahan
-valdensilaisten linnotuksia, joita asui suuret määrät tällä seudulla.
-Roomalaiskatolilaiset historiankirjottajat myöntävät, että tämän
-valtakirjan nojalla tuhansia, miehiä, naisia, lapsia surmattiin,
-kaksikymmentäneljä kaupunkia hajotettiin raunioiksi, ja maa jäi
-autioksi ja hävitetyksi. Miehiä, naisia ja lapsia pakeni metsiin ja
-vuorille löytääkseen sieltä turvaa. Heitä ajettiin takaa ja tapettiin
-miekalla. Monia, jotka jäivät kaupunkeihin, tapasi sama tahi vielä
-vaikeampi kohtalo. Viisisataa naista viskattiin erääseen latoon, joka
-sytytettiin, ja kun muutamat heistä hyppäsivät ulos akkuna-aukoista,
-otettiin heidät vastaan peitsenkärjillä. Naisia raiskattiin ja lapsia
-murhattiin vanhempiensa nähden, heidän voimatta mitään tehdä
-suojellakseen niitä. Muutamia syöstiin alas jyrkänteiltä ja toisia
-kuljetettiin alastomina katuja pitkin.
-
-Verilöyly Orange'ssa vuonna 1562 oli samanlainen kuin Merindol'issa ja
-katolilaiset historiankirjottajat kuvaavat sitä hyvin tarkasti. Paavi
-Pius IV:n lähettämä italialainen sotajoukko määrättiin surmaamaan
-miehiä, naisia ja lapsia; ja käskyä noudatettiin kauhealla julmuudella.
-Aseettomat kerettiläiset tapettiin miekoilla, syöstiin alas kallioilta,
-heitettiin koukkujen ja tikarien terille, hirtettiin, paistettiin
-hiljaisella tulella, ja annettiin alttiiksi kaikenlaiselle häpeälle ja
-kiduttamiselle.
-
-Pariisin verilöyly Pyhän Bartholomeuksen päivänä, elokuun 24 päivänä
-1572 oli julmuudessaan samanlainen kuin Merindol'in ja Orange'n, mutta
-se oli suurempi ja laajempi. Tätäkin verilöylyä ovat katolilaiset
-historiankirjottajat kuvanneet, joista eräs, Thuanus, mainitsee sitä
-"rajuna julmuutena, johon ei löydy vertaa koko entisenä aikana."
-Myrskykellon soiminen keskiyön aikana elokuun 23 päivänä oli
-hävitystyön ilmotusmerkki, ja kauhistuttavat näytökset Merindol'issa ja
-Orange'ssa uudistettiin jälleen vihattuja hugenotteja vastaan.
-Seitsemän päivää kesti kuolemankarnevaali; veri tulvaili kaupungissa;
-surmatut pinottiin linnanpihalle, ja kuningas ja kuningatar katselivat
-niitä suurimmalla mielihyvällä. Amiraali Colignyn ruumista kuljetettiin
-pitkin katuja, ja Seine-joki oli täynnä uivia kuolleita ruumiita.
-Tiedonannot kuolleiden luvusta vaihtelevat 5,000:sta 10,000:teen.
-Hävitys ei rajottunut ainoastaan Parisiin, vaan levisi laajalle ympäri
-Ranskan valtiota. Päivää ennen oli erityisiä sanansaattajia lähetetty
-joka taholle käskemään yleisen verilöylyn toimeenpanemista hugenotteja
-vastaan. Samoja kohtauksia sattui siis melkein kaikissa maakunnissa, ja
-kuolleiden luku arvostellaan 25,000:sta 70,000:teen.
-
-Näistä kauheista verinäytelmistä oli Antikristukselle mitä suurin
-tyydytys. Paavi ja hänen hovinsa olivat haltioissaan riemusta
-katolilaisuuden voitosta valdensilaisuudesta Merendol'issa, ja
-jumalaton Oppeda sai nimen "uskon puollustaja ja kristinuskon sankari."
-Ranskan kuningas saapui messuun ja toimitti siellä juhlallisen
-kiitoksen voitosta ja hugenottien mestaamisesta Pariisissa.
-Tämä väkivaltasurma, jonka ranskan kuningas, parlamentti ja
-roomalaiskatoliset alamaiset hyväksyivät, tapahtui luultavasti paavin
-ja paavillisen pappisvallan suoranaisesta kehotuksesta. Että he
-suuressa määrässä ainakin hyväksyivät sen ilmenee siitä, että uutinen
-otettiin vastaan suurella riemulla Paavilaisessa hovissa. Paavi
-Gregorius XIII meni suuressa juhlakulkueessa Pyhän Ludvigin kirkkoon
-kantamaan Jumalalle kiitosta ihmeellisestä voitosta. Hän julisti
-samassa riemuvuoden ja lähetti lähettilään Ranskan hoviin, joka paavin
-nimessä ylisteli "sitä urostyötä, jota kauvan oli ajateltu ja
-onnellisesti oli suoritettu uskonnon hyväksi." Kuningas lyötti
-muistorahan verilöylyn muistoksi, jossa oli kirjotus: "_Pietas
-execitavit justitiam_" -- Hurskaus herätti oikeuden.
-
-Muistoraha tapahtuman muistoksi lyötiin myös paavillisessa rahapajassa
-paavin käskystä. Eräs näistä on näytteillä Memorial Hall'issa
-Filadelfiassa. Sen toisella puolella on korkokuva paavista, ja seuraava
-kirjotus lyhennettynä: "_Gregorius XIII, Pontifex Maximus Anno 1_" --
-ensimäinen hänen paavinvaltansa vuosi, s.o. 1572. Toisella puolella on
-kuvattuna hävityksen enkeli, jonka vasemmassa kädessä on risti ja
-oikeassa kädessä miekka, ja sen edessä näkyy joukko maahan kaadettuja
-hugenotteja ja pakenevia miehiä, naisia ja lapsia, joiden kasvot ja
-ruumiin asennot ilmasevat kauhua ja epätoivoa. Sen alla ovat sanat
-"_Ugonottorum Strages 1572_" -- jotka merkitsevät "Hugenottien
-surmaaminen 1572."
-
-Pärttylinpäiväyötä kuvaava taulu ripustettiin Vatikaaniin. Sen
-yläpuolella oli koriste, johon latinaksi oli kirjotettu sanat, jotka
-merkitsivät: "_Paavi hyväksyy Colignyn kohtalon_." Coligny oli eräs
-hugenottien etevä johtaja ja ensimäisiä niistä, jotka kaatuivat. Kun hän
-oli surmattu, erotettiin pää ruumiista, ja lähetettiin kuningattarelle
-(joka antoi palsamoida sen ja lähetti sen voitonmerkkinä Roomaan),
-roskaväen laahatessa hänen ruumistaan pitkin Parisin katuja. Kuningasta
-kohtasi sen jälkeen katumuksen kauhut, joista hän ei toipunut
-milloinkaan. On kirjoitettu muistiin, että hän sanoi uskotulle
-lääkärilleen: "Minä en tiedä, mitä minulle on tapahtunut, mutta minun
-sieluani ja ruumistani värisyttää ikäänkuin olisin kuumeessa. Jokainen
-silmänräpäys, valvoessani tai nukkuessani, olen näkevinäni silvottuja
-ruumiita näyttäytyvän minulle kauhistuttavilla, veren peittämillä
-kasvoilla." Hän kuoli kauheassa tuskassa, verisen hien peittämänä.
-Vuonna 1641 julisti Antikristus "uskonnollisen uskonsodan" Irlannissa
-ja kehotti väestöä väkivallalla surmaamaan protestantteja kaikilla,
-heidän vallassaan olevilla tavoilla. Hurmaantunut kansa kuunteli käskyä
-niinkuin Jumalan ääntä, eivätkä hidastelleet toimittaa tehtäväänsä.
-Protestanttista verta juoksi koko Irlannissa, taloja poltettiin
-poroksi, kaupunkeja ja kyliä hävitettiin melkein kokonaan. Muutamia
-pakotettiin murhaamaan omia sukulaisiansa ja sitte päättämään omat
-päivänsä, -- ja viimeset sanat, jotka tulivat heidän korviinsa, olivat
-pappien vakuutukset, että heidän kuolinhätänsä oli ainoastaan alkua
-ijankaikkisiin tuskiin. Tuhansittain kuoli viluun ja nälkään
-koettaissaan paeta muihin maihin. Cavan'in kreivikunnassa oli tie
-kahdentoista eng.. peninkulman pituudelta kauttaaltaan tahrattu
-haavotettujen pakolaisten verisillä jäljillä; hurjasti takaa-ajetut
-vanhemmat jättivät paetessaan kuusikymmentä lasta, ja selitettiin, että
-jos joku jollain tavalla auttaisi näitä pieniä, haudattaisiin heidät
-niiden rinnalle. Seitsemäntoista aika-ihmistä haudattiin elävänä
-Fermaugh'ssa ja seitsemänkymmentäkaksi Kilkenny'ssa. Yksistään Ulsterin
-maakunnassa tuli 154,000 protestanttia joko surmatuksi tahi Irlannista
-karkotetuksi.
-
-O'Niel, Irlannin pääpiispa, nimittää tätä "pyhäksi ja
-oikeudenmukaiseksi sodaksi", ja paavi (Urbanus VIII) antoi ulos erään
-käskykirjeen, päivätty toukokuussa vuonna 1643, jonka kautta hän takasi
-"täydellisen ja ehdottoman synninpäästön" kaikille niille,
-"jotka ritarillisesti ottivat osaa kerettiläisen tartunnan
-ruttotautihapatuksen hävittämisessä juuriaan myöten."
-
-
-
-Inkvisitioni tahi "pyhä virka".
-
-
-Dominikukselle, inkvisitionin johtavalle hengelle luetaan kunnia tämän
-helvetillisen laitoksen keksimisestä, vaikkakin Benediktus, joka haluaa
-antaa Pyhälle Dominikukselle sen kunnian (?) että hän oli ollut
-ensimäinen pää-inkvisaattori, on epävarma kummassako tämä _aate_ ensin
-heräsi, itse paavi Innosentiuksessako tahi Pyhässä Dominikuksessako.
-Paavi Innosentius III alkoi sitä ensin toteuttaa vuonna 1204.
-
-Pyhä Dominikus oli hirviö ilman minkäänlaista sääliväisyyden tunnetta,
-jonka suurimpana huvituksena näytti olevan onnettomien tuskat.
-Ristiretkellä albigenssejä vastaan johti ja kehotti hän risti kädessä
-pyhiä sotilaita murhaamaan ja hävittämään. Inkvisitioni, tahi "pyhä
-virka" on nykypäivänä roomalaiskatolisen kirkon oikeuslaitos, joka
-ottaa selvää, estää ja rankasee kerettiläisyyttä ja muita rikoksia,
-jotka kohdistuvat Rooman kirkkoon. [The Chair of St. Peter, Siv. 589.]
-Mutta Dominikuksen aikana ei sillä ollut laillista oikeuslaitosta,
-eivätkä kidutusaseetkaan olleet päässeet siihen täydellisyyteen, jonka
-ne sittemmin saavuttivat. Dominikus keksi kyllä ilman sellaisia
-koneitakin keinoja vääntääkseen niveliä sijoiltaan, raadellakseen
-hermoja ja haavottaakseen uhriensa jäseniä, sekä polttaakseen paalussa
-niitä, joiden vakaumusta mikään muu ei ollut järkyttänyt, ja jotka
-eivät tahtoneet luopua uskostaan ja vapaudestaan.
-
-Paavi Innosentiuksen valtuuttamana rankasemaan omaisuuden takavarikkoon
-ottamisella, maanpaolla ja kuolemalla niitä kerettiläisiä, jotka
-eivät tahtoneet ottaa vastaan hänen evankeliumiaan, yllytti
-Dominikus maallisia viranomaisia ja alempaa kansaa surmaamaan
-kerettiläisiä valdenssejä; yhdessä ainoassa tilaisuudessa jätti hän
-satakahdeksankymmentä albigenssiä liekkeihin. Sellaisesta
-uskollisuudesta Antikristuksen palveluksessa hänet korotettiin
-pyhimykseksi, ja roomalaiskatolilaiset palvelevat ja rukoilevat häntä
-vielä tänäkin päivänä. Roomalainen breviario (eräänlainen rukouskirja)
-kiittelee, Dominikuksesta puhuen, "hänen ansioitaan ja oppejaan, jotka
-valistivat kirkkoa, hänen nerokkaisuuttaan ja hänen kunnollisuuttaan
-kukistaessaan toulousilaiset _kerettiläiset_, ja monia hänen
-ihmetöitään, joihin kuului kuolleidenkin herättäminen." Roomalainen
-missali tai messukäsikirja (joka käsittelee Herran ehtoollisen
-jakamiseen yhdistetyn jumalanpalveluksen) ylistelee hänen ansioitaan ja
-rukoilee aineellista apua hänen välityksensä kautta. Tällä tavalla
-Antikristus yhä vielä kunnioittaa ja pitää arvossa uskollisia urhojaan.
-
-Olisi aivan mahdotonta lyhykäisesti antaa lähimaistakaan käsitystä
-inkvisitionin kauhuista tai siitä hirveästä pelosta, jota kansalla oli
-sitä kohtaan. Niitä, jotka eivät äänekkäästi ylistelleet Antikristusta
-tahi, jotka uskalsivat tehdä huomautuksen hänen tapojaan vastaan,
-epäiltiin kerettiläisyydestä. _Sellaisia_ saatettiin, ilman että heille
-siitä mitään edeltäkäsin ilmotettiin ja ilman minkäänlaista
-mahdollisuutta avunsaantiin lain puolelta panna vankilaan rajattomaksi
-ajaksi, kunnes sopiva tilaisuus tutkimusta varten tuli -- jolloin sekä
-syyttäjä että syytös olivat heille usein yhtä tuntemattomat. Näiden
-tutkimuksien käsittely tapahtui salaisesti; ja kidutusta käytettiin
-usein tunnustusten pakottamiseen. Ne kidutuskeinot, joita käytettiin,
-olivat melkein kaikki liian julmia, että niitä olisi mahdollista uskoa
-tosiksi tänä vapaana aikana ja tässä vapaassa maassa; kumminkin on
-todistuksia, jotka vahvistavat näiden todellisuuden, joita eivät edes
-katolilaisetkaan historiankirjottajat saata kieltää; ja kun turhaan
-koettavat puolustella niitä, antavat ne ainoastaan siten vahvistuksen
-todistuksille. Kidutuskoneet, inkvisitionin jäännökset, joita vielä on
-tallella, tekisivät kieltämisen turhaksi. "Pyhä virasto" käytti
-lääkärejäkin valvomassa kidutusta ja lakkauttamaan sen, jos näytti
-luultavalta, että kuolema tekisi lopun kärsimyksistä. Uhrin sallittiin
-osaksi toipua, että kidutusta saatettaisiin jatkaa toisen, jopa
-kolmannenkin kerran. Tämä kidutus ei aina ollut rangastusta
-kerettiläisrikoksista; sen tarkotuksena oli ylipäänsä pakottaa
-syytettyjä tunnustamaan, peruuttamaan tahi kietomaan muita, aina
-asianhaarojen mukaan.
-
-Aina nykyiseen vuosisataan asti, sen jälkeen kun inkvisitioni oli
-kadottanut paljon kauhuistansa, oli se vielä hirmuinen. Napoleonin
-sotien kuvaaja mainitsee, kertoessansa kuinka hänen sotajoukkonsa
-vallottivat Toledon, ja miten silloin inkvisitionivankila avattiin
-sattumalta, seuraavaa:
-
-"Haudat näyttivät avautuvan ja kalpeita haamumaisia olentoja astui
-esille kopeistaan joista virtasi ulos haudan haju. Tuuheat, rinnalle
-riippuvat parrat ja kynnet, jotka olivat kasvaneet, kunnes olivat
-linnun kynsien tapasia, rumensivat luurankoja, joiden rinnat ensi
-kerran moniin vuosiin vaivalla hengittivät raitista ilmaa. Monet heistä
-olivat muuttuneet raajarikkoisiksi, eteenpäin painunein päin ja
-käsivarret ja kädet riippuen jäykkinä ja voimattomina. He olivat olleet
-suljettuina luoliin, jotka olivat niin matalat, etteivät voineet seisoa
-suorina; ja kaikesta siitä hoidosta huolimatta, jota (kenttä-) lääkärit
-heille omistivat, kuolivat monet heistä samana päivänä. Seuraavana
-päivänä tutki kenraali Lasalle huolellisesti paikan useiden
-esikuntaupseeriensa seuraamana. Kidutus-aseiden luku oli saanut
-tappotantereesenkin tottuneet miehet kauhusta värisemään.
-
-"Maanalaisen holvin eräässä sivusyvennyksessä, joka oli yksityisen
-tutkintosalin vieressä, seisoi eräs munkkien valmistama puukuva
-esittäen neitsyt Mariaa. Kullattu sädekehä ympäröi hänen päätään, ja
-oikeassa kädessä oli hänellä lippu. Ensi silmäyksellä näytti kaikista
-epäilyttävältä, että hänellä, silkkihameesta huolimatta, joka laskeutui
-hänen olkapäiltään syviin laajoihin poimuihin, oli jonkunmoinen
-rintahaarniska. Lähemmin tarkasteltaessa huomattiin, että etupuoli
-ruumista oli täynnä erittäin teräviä nauloja ja pieniä, kapeita
-veitsenteriä, molempien lajien kärjet käännettyinä katsojiin päin.
-Käsivarsissa ja käsissä oli niveliä, ja koneisto väliseinän takana pani
-kuvan liikkeeseen. Eräs inkvisitionin palvelijoista pakotettiin
-kenraalin käskystä panemaan _koneen_, niinkuin hän sitä kutsui,
-käymään. Kun kuva ojensi käsivartensa, ikäänkuin hellästi painaakseen
-jonkun sydäntään kohti, annettiin erään puolalaisen grenadöörin
-täyteläisen laukun palvella elävän uhrin sijasta. Kuva syleili sitä
-lujemmin ja lujemmin ja kun mies jälleen käskystä antoi kuvan hellittää
-käsivartensa ja asettua entiseen asentoonsa, oli laukku kahden tai
-kolmen tuuman syvyydeltä läpipistetty ja jäi riippumaan nauloihin ja
-veitsenteriin."
-
-Kaikenlaatuisia "venytyslaitteita" keksittiin ja käytettiin
-kidutuskeinoina. Erästä yksinkertaisimpaa tapaa selitetään seuraavasti:
-Kun uhrilta oli riisuttu kaikki vaatteet, sidottiin käsivarret selän
-taakse kovalla nuoralla, josta hänet sitte nostolaitteen avulla
-nostettiin ylös, niin etteivät hänen jalkansa, joihin oli kiinnitetty
-painoja, tavanneet lattiaan. Onneton laskettiin monet kerrat alas, ja
-vedettiin jälleen äkillisellä nykäyksellä ylös, jonka kautta hänen
-käsivartensa ja jalkansa vääntyivät sijoiltaan, nuoran, jolla hän oli
-ripustettu, leikatessa syvälle hänen värisevään lihaansa, aina luihin
-asti. Eräs muisto sellaisista Kristuksen nimessä tehdyistä kauheuksista
-tuli äskettäin yleisön tietoon. Erään raamattuseuran painohuoneusto
-Roomassa alkoi tulla liian ahtaaksi, jonka vuoksi vuokrattiin suuri
-huone läheltä Vatikaania. Iso ja omituinen rengas katossa veti huomion
-puoleensa ja tutkimuksien kautta kävi ilmi, että se huone, jossa nyt
-painetaan Raamattua -- "hengen miekkaa, joka on Jumalan Sana", jonka
-kautta Antikristus jo on tehty "_voimattomaksi_" sortamaan ja
-hävittämään pyhiä -- on juuri sama huone, jota inkvisitioni käytti
-kidutushuoneena; rengasta katossa oli nähtävästi käytetty venyttämään
-monta suukapulalla varustettua vankiraukkaa.
-
-Ne, joita oli havaittu kerettiläisiksi, tuomittiin usein niin
-kutsuttuun "uskonnonpannaan." Kirkollinen hallitus jätti tuomitun
-maalliselle vallalle, papiston teeskennellessä armahtavaisuutta,
-rukoillen maistraattia osottamaan laupeutta syytettyä kohtaan, ja
-ristiä kohottaen vannottivat uhria peruuttamaan ja pelastamaan nykyisen
-ja tulevan elämänsä. Maistraatin henkilökunta näytteli hyvin osaansa
-eivätkä osottaneet minkäänlaista armahtavaisuutta, paitsi sellaisia
-kohtaan, jotka peruuttivat; he voittivat sillä tavalla arvonimet "uskon
-puollustaja", "kerettiläisten hävittäjä" ja niitä seuraavat siunaukset.
-Tuomittu "kerettilänen" talutettiin, puettuna keltaseen nuttuun, joka
-oli kirjavaksi kirjaeltu koirien, käärmeiden, liekkien ja perkeleiden
-kuvilla, mestauspaikalle, sidottiin paaluun ja jätettiin liekeille
-alttiiksi. Torquemada, toinen pääinkvisiittori, oli huomattava
-esimerkki Antikristuksen hengestä. Roomalaiskatoliset kirjailijat
-myöntävät, että hän poltatti kymmenentuhatta kaksisataakaksikymmentä
-(10,220) henkilöä, miehiä ja naisia, elävältä. Llorente, joka kolmen
-vuoden aikana oli inkvisitionin pääsihteerinä, ja jonka käytettävänä
-siis oli asiakirjalliset todistukset, osottaa vuonna 1817
-julkasemassaan selostuksessa (4 nidettä), että vuosien 1481 ja 1808
-välillä, _yksin_ tämän "pyhän viraston" käskystä, ei vähemmän kuin
-31,912 henkilöä poltettiin elävältä ja lähes 300,000 kidutettiin ja
-tuomittiin tekemään katumusrangastuksia. Jokaisella katolisella maalla
-Euroopassa, Aasiassa ja Amerikassa oli inkvisitioninsa.
-
-Emme tässä saata seurata Antikristuksen vainoja kaikkea sellaista
-kohtaan, joka näytti uskonnolliselta tai valtiolliselta vapaudelta.
-Lienee kylliksi sanoa, että tämä vaino ulottui kaikkiin maihin, joissa
-paavikunnalla oli jalansijaa -- Saksaan, Hollantiin, Puolaan,
-Italiaan, Englantiin, Irlantiin, Skotlantiin, Ranskaan, Espanjaan,
-Porttukaaliin, Abyssiiniaan, Intiaan, Kuubaan, Meksikoon ja muutamiin
-etelä-amerikkalaisiin valtioihin. Tila ei salli meidän kertoa
-yksityisiä tapauksia, joista ilmenisi, että useat marttyyreista todella
-olivat pyhiä ja sankareja, joilla hirmuisimpien kärsimyksiensä
-kestäessä oli kylliksi armoa avuksensa, jotka usein saattoivat,
-kuollessansa tuuma tuumalta, laulaa ylistys- ja kiitoslauluja totisen
-Seurakunnan totiselle Päälle ja, hänen tavallaan rukoilla vihollistensa
-edestä, jotka, niinkuin hän ennakolta oli sanonut, vainoisivat heitä
-hänen tähtensä. [Niille, jotka haluavat lähempiä tietoja näistä
-kauheista ajoista ja kohtauksista, suosittelemme Macaulayn, History of
-England; Motleyn, Dutch Republic; D'Aubigné'n, History of the
-Reformation (löytyy ruotsinkielellä); White, Eighteen Christian
-Centuries; Elliot on Romanism; ja Fox'in Book of Martyrs.]
-
-Samasta syystä emme myöskään saata ruveta yksityiskohtaisesti kertomaan
-kaikista erilaisista julmista, ilettävistä sydäntäsärkevistä
-kidutuksista, joita muutamat Herran jalokivistä saivat kärsiä
-uskollisuudestansa vakaumustaan kohtaan. Ne, jotka nähtävästi
-perusteellisesti ovat tutkineet tätä ainetta, ovat laskeneet, että
-paavikunta viimeksi kuluneiden kolmentoista vuosisadan aikana suoraan
-tahi välillisesti on aiheuttanut _viidenkymmenen miljoonan ihmisen_
-kuoleman. Ja varmasti saatetaan sanoa, että inhimillistä ja
-saatanallista nerokkaisuutta on jännitetty aivan äärimmäisyyteen asti
-keksiäkseen uusia ja kauheita kidutustapoja Antikristuksen sekä
-valtiollisille että uskonnollisille vastustajille; viimeksi mainittuja
--- kerettiläisiä -- vainottiin kymmenkertaisella raivolla. Paitsi
-tavallisimpia vainoamisen ja tappamisen muotoja, niinkuin venyttämistä,
-polttamista, veteen hukuttamista, miekalla hakkaamista, nälkää, nuolien
-ja pyssyjen kanssa ampumista, miettivät pirulliset sielut millä tavoin
-saattaisivat vaikuttaa ruumiin herkimpiin ja arimpiin osiin, jotka
-parhaimmin tuntevat tuskallisinta kipua; sulattua lyijyä kaadettiin
-korviin, kieli leikattiin poikki ja lyijyä kaadettiin suuhun; pyöriä,
-joihin oli kiinnitetty veitsenteriä, järjestettiin niin, että uhrit
-hitaasti hakattiin kappaleiksi; hohtimia ja pihtejä kuumennettiin ja
-käytettiin ruumiin arkoihin osiin; silmiä puhkaistiin; sormien kynsiä
-nyhdettiin pois tulikuumilla raudoilla; reikiä porattiin kantapäihin,
-joista uhrit sitten sidottiin; toisia pakotettiin hyppäämään alas
-korokkeilta alempana kiinnitettyihin rautapiikkeihin, joissa he
-tuskasta väristen hitaasti kuolivat. Toisien suut täytettiin ruudilla,
-joka sytytettynä räjähdytti heidän päänsä kappaleiksi; toisia taottiin
-kappaleiksi alasimilla; toisia kiinnitettiin palkeisiin ja pumputtiin
-heihin ilmaa kunnes halkesivat; toisia tukahdutettiin kuoliaaksi oman
-silvotun ruumiinsa kappaleilla; toisia virtsalla, ulostuksilla y.m.,
-y.m.
-
-Toiset näistä pirullisista julmuuksista olisivat aivan uskomattomia,
-elleivät olisi niin varmasti todettuja. Ne näyttävät, mitenkä syvälle
-ihmissydän saattaa vajota pahuudessa; ja kuinka sokeiksi oikealle ja
-jokaiselle hyvälle tunteelle ihminen saattaa tulla _väärän ja
-jäljitellyn uskonnon vaikutuksesta_. Antikristuksen henki alennutti ja
-teki maailman eläimelliseksi, samoinkuin totisen Kristuksen henki ja
-totinen Jumalan valtakunta olisi kohottanut ja jalostuttanut
-ihmisten sydämet ja teot; -- ja niinkuin ne tulevat tekemäänkin
-tuhatvuotiskautena. Tämä osottautuu vähässä määrässä sivistyksen
-edistymisessä ja oikeuden ja ihmisyyden lisääntyessä senjälkeen kun
-Antikristuksen valta on alkanut vähentyä ja alettiin kuulla ja
-kuunnella Jumalan sanaa, vaikka vähänkin.
-
-Emme todella saata ajatella mitään, joka olisi ollut enemmän omiaan
-pettämään ja sortamaan ihmiskuntaa. Jokaista turmeltunutta taipumusta
-ja jokaista langenneen ihmisen heikkoutta on käytetty hyväksi; jokaista
-alhaista intohimoa on yllytetty ja koetettu käyttää eduksi, ja näiden
-intohimojen tyydyttämistä on palkittu. Tällä tavoin houkutteli ja
-voitti paavikunta uskolliset ystävänsä paheellisten joukosta, ja ne
-taas, joilla oli jalompi mielenlaatu, voitettiin toisella tavalla --
-ulkonaisen ja tekopyhän hurskauden, itsensäkieltämisen ja kristillisen
-rakkauden kautta, joka ilmeni heidän luostarilaitoksissaan, mutta jotka
-olivat omiaan johtamaan useita heistä pois hyveiden tieltä.
-Ylellisyyttä rakastavat ja turhamaiset saivat runsaan tyydytyksen sen
-loistosta ja juhlakulkueista, sen komeilusta ja uskonnollisista
-menoista; toimintahaluiset sen lähetystyössä ja ristiretkissä;
-irstailijat sen synninpäästössä; ja julmat tekopyhät sen toimenpiteissä
-vastustajain sortamiseksi.
-
-Kauhulla ja ihmettelyllä kysymme itseltämme: Miksi kuninkaat ja
-ruhtinaat ja keisarit ja kansa ylipäänsä sallivat sellaisia ilkeyksiä?
-Miksi eivät he aikaa sitten nousseet ja kukistaneet Antikristusta?
-Vastaus on Raamatussa. (Ilm. 18: 3): Kansat olivat _juopuneet_
-(huumaantuneet), ne olivat joutuneet pois suunniltaan juomalla sitä
-_sekotettua viiniä_ (väärän ja totisen opin sekotusta), jota luopunut
-seurakunta heille antoi. Paavikunta petti heidät julkeilla
-väitteillään. Ja totta puhuen he ovat vasta osaksi heränneet tästä
-horroksesta, sillä vaikka kruunattujen päiden lähettiläät,
-polvistuessaan paavin edessä, eivät enää puhuttele häntä "Jumalan
-karitsana, joka ottaa pois maailman synnit", eivätkä myöskään ajattele
-häntä "Jumalana, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä", eivät
-he kumminkaan likimainkaan huomaa sitä totuutta -- että paavikunta on
-ollut ja on Saatanan tekemä, totisen valtakunnan jäljittely.
-
-Kuninkaiden ja sotilasten väsyessä sellaiseen petomaiseen
-työhön, ei pyhä (?) pappisvalta väsynyt; ja me huomaamme, että
-yleinen kirkolliskokous Sienassa vuonna 1423 selitti, että syy
-kerettiläisyyden levenemiselle maailman eri osiin oli _inkvisiittorien
-leväperäisyydessä_ -- Jumalan häpäisemiseksi, katolisuuden vahingoksi
-ja sielujen turmioksi. Ruhtinaita kehotettiin, Jumalan laupeuden
-nimessä, _kokonaan hävittämään_ kerettiläisyyden, jos he tahtoisivat
-välttää jumalallista kostoa; ja täydellinen synninpäästö luvattiin
-kaikille, jotka tahtoivat ottaa osaa hävitystyöhön tahi hankkia aseita
-sitä varten. Nämä määräykset luettiin kirkoissa joka sunnuntai. Ja ne
-roomalais-katoliset jumaluusoppineet ja historiankirjottajat, jotka
-käyttävät kynäänsä tuohon epäpyhään tarkotukseen puhdistaakseen,
-kannustaakseen ja ylistääkseen kerettiläisyyden vainoamista, eivät ole
-harvat. Bellarmine, esimerkiksi selittää, että apostolit ainoastaan
-siitä syystä pidättäytyivät kääntymästä maallisen vallan puoleen, kun
-ei heidän aikanaan ollut kristityitä ruhtinaita. Tohtori Dens, kuuluisa
-roomalais-katolilainen jumaluusoppinut, antoi ulos jumaluusopillisen
-teoksen vuonna 1756, jota meidän päiviemme paavilaiset pitävät
-määräävänä auktoriteettina, erityisesti heidän oppikouluissaan, joissa
-sille annetaan samanlainen arvo kuin Blackstonelle englantilaiseen
-sivilioikeuteen nähden. Tämä teos huokuu vainoa läpeensä. Se
-tuomitsee kerettiläisyyden suosijoita menettämään omaisuutensa,
-maanpakolaisuuteen ja vankeuteen, joilta elämä on riistettävä ja
-kristillinen hautaus kiellettävä.
-
-_Eräs vahvistetuista kirouskaavakkeista_, joka on painettu
-paavillisessa virastossa, ja jota on käytettävä protestantteja vastaan,
-kuuluu seuraavasti: --
-
-"Kirotkoon Kaikkivaltias Jumala ja kaikki hänen pyhänsä heitä sillä
-kirouksella, jolla perkele ja hänen enkelinsä ovat kirotut.
-Hävitettäköön heidät elävien maasta. Tulkoon kurjin kuolema heidän
-ylitsensä, ja astukoot elävinä pohjattomaan kuiluun. Hävitettäköön
-heidän siemenensä maan päältä; hukkukoot he nälän, janon ja
-alastomuuden ja kaiken kurjuuden kautta. Olkoon heillä kaikki vaiva ja
-rutto ja kidutus. Kaikki mitä heillä on, olkoon kirottu. Olkoot he aina
-ja kaikkialla kirotut. Puhuen ja vaijeten olkoot he kirotut. Sisältä ja
-ulkoa olkoot kirotut. Kiireestä kantapäähän olkoot kirotut. Sokeutukoot
-heidän silmänsä, kuuroutukoot korvansa, tulkoot suunsa mykiksi,
-tarttukoon heidän kielensä kitalakeensa, älköön heidän kätensä toimiko,
-älköön heidän jalkansa astuko. Kaikki heidän ruumiinsa jäsenet olkoot
-kirotut. Olkoot kirotut seisoen tahi maaten, nyt ja ijankaikkisesti; ja
-sammukoon siten heidän valonsa Jumalan edessä tuomion päivänä. Tulkoot
-haudatuiksi koirien ja aasien kanssa. Nälkäiset sudet syökööt heidän
-ruumiinsa. Perkele ja hänen enkelinsä olkoot heidän seuralaisensa
-ijankaikkisesti. Amen, Amen; tapahtukoon niin, tapahtukoon niin."
-
-Tämä on paavilaisuuden henki; ja kaikki, joilla on totisen Kristuksen
-henki, saattavat helposti tuntea niin kurjan jäljittelyn.
-
-Koska opin eksytykset ovat kaikkien näiden elämän eksytyksien
-perustuksena, on epäilemätöntä, jos vaan asianhaarat taasen olisivat
-suotuisat, ja koska opit ovat muuttumattomat, että niiden paha
-henki ja pahat hedelmät saattaisivat uudelleen piankin esiintyä
-samanlaisissa vääryyden, sorron, taikauskon, tietämättömyyden
-ja vainon ilmenemismuodoissa; ja kaikkia ajateltavissa olevia
-keinoja käytettäisiin tuon _jäljitellyn_ Jumalan valtakunnan
-ennalleenasettamiseksi, säilyttämiseksi ja laajentamiseksi.
-Todistaaksemme tätä esitämme muutamia tapahtumia, jotka äskettäin
-sattuivat tulemaan tietoomme: --
-
-Ahuehuetitlanissa, Guerrorossa, Meksikossa murhasivat alkuasukkaat
-kylmäverisesti erään maassasyntyneen protestanttisen lähetyssaarnaajan,
-nimeltä Aabraham Gomezin ja kaksi apulaista elokuun 7:nä päivänä vuonna
-1887 erään roomalaisen papin, isä Vergaran alotteesta, jonka kerrotaan
-edellisenä päivänä messujumalanpalveluksessa kehottaneen kansaansa
-antamaan varottavan esimerkin tuon Saatanan palvelijan suhteen, joka
-oli tullut heidän keskuuteensa; lisäten että he aivan turvallisesti
-saattaisivat "tappaa hänet" ja luottaa saavansa suojelusta
-poliisipäälliköltä samoin kuin papiltakin. Papin sana oli laki tuolle
-tietämättömyyteen ja pimeyteen vajonneelle kansalle ja maallisille
-viranomaisille. Lähetyssaarnaajaraukan silvottua ruumista laahattiin
-läpiammuttuna ja rikkihakattuna pitkin katuja, kaikenlaisen
-ilkeämielisyyden esineenä, _varotukseksi muille_. Mitään hyvitystä ei
-tästä voitu saada.
-
-New-Yorkilainen lehti _Independent_ kiinnitti huomion tähän
-veriseen murhanäytelmään, johon _Freeman_, eräs vaikutusvaltainen
-roomalaiskatolinen lehti New-Yorkissa antoi seuraavan vastauksen: --
-"He [protestanttiset lähetyssaarnaajat] näkevät kunniallisten ihmisten
-polvistuvan _Angeluksen_ soidessa ilmestyksen ja ihmiseksitulemisen
-kunniaksi. Raamattu, sanovat he, tulee pian poistamaan sellaisen
-'taikauskon.' Kynttilä palaa Jumalan äidin kuvan edessä. 'Haa! huutaa
-lähetyssaarnaaja, me tulemme kohta opettamaan pimitettyä kansaa,
-hävittämään tämän vertauskuvan (symboolin)!' ja niin edespäin. Jos
-muutamien harvojen tämänlaisten lähetyssaarnaajien murhaaminen pitäisi
-toisia hänen kaltaisiaan kotonansa, olisimme melkein -- me paavilaiset
-olemme niin pahoja! -- valmiit sanomaan: 'Jatkakaa tanssimista; olkoon
-ilo ylimmillään'!"
-
-Eräs pappi nimeltään G.G. Moule kertoo ikävän tapahtuman, joka on
-kierrellyt sanomalehdistössä, vainoista Madeirassa, jossa Robert Kelley
-ja ne, jotka hänen työnsä kautta olivat kääntyneet, jotka yhdessä
-lapsiensa kanssa, yhteensä lähemmä tuhatta henkeä, saivat kärsiä
-maanpakolaisuutta rangastukseksi, että olivat ottaneet vastaan hivenen
-totuutta.
-
-Niin kutsutussa protestanttisessa Preussissa on pastori Thummel tullut
-vangituksi "roomalaiskatolisen kirkon loukkaamisesta." Hän oli antanut
-ulos lentokirjasen, jossa hän arvosteli paavikuntaa, ja eräs
-"loukkaavista" huomautuksista siinä oli, että paavikunta on luopumus,
-"rakennettu taikauskolle ja epäjumalanpalvelukselle."
-
-Karoliinin-saaret olivat äskettäin riitakapulana Preussin ja Espanjan
-välillä, ja paavi antoi nimittää itsensä riidanratkaisijaksi,
-sovittamaan kiistaa. (Tässä on paljon, joka muistuttaa hänen entistä
-valtaansa riidanratkaisijana tahi kansojen korkeimpana tuomarina.)
-Paavi päätti asian Espanjan hyväksi. Sotalaiva, viisikymmentä sotilasta
-ja kuusi pappia lähetettiin samassa Espanjasta. Perille tultua otettiin
-Mr Doane, amerikkalainen lähetyssaarnaaja vangiksi, ja erotettiin
-kokonaan kääntyneistä ainoastaan siitä syystä, että hän kielsi
-jättämästä lähetystyötään ja omaisuuttaan papeille; ja sentähden, että
-saaret nyt kuuluivat Espanjalle ja Espanja kuului paaville, eikä muuta
-kuin paavin uskontoa saatettu suvaita.
-
-Eräs herrasmies, entinen roomalais-katolinen, ja tekijän ystävä,
-kertoo, että äskettäin matkustaessaan Etelä-Amerikassa, ryhdyttiin
-häntä viskaamaan kivillä, ja hänen täytyi paeta, henkeään peläten,
-koska hän ei tahtonut paljastaa päätänsä eikä polvistua, roomalaisten
-pappien kulkiessa kaduilla kantaen ristiä ja rippileipää. Ja eräs
-samanlainen tapaus, jolloin papit löivät, kansa rääkkäsi kolmea
-amerikkalaista ja poliisit vangitsivat heidät Madridissa Espanjassa
-samanlaisesta rikoksesta, on epäilemättä usealla, jotka lukevat
-päivälehtiä, tuoreessa muistissa.
-
-_The Converted Catholic_ ("kääntynyt katolilainen") ottaa eräästä
-roomalais-katolisesta lehdestä _The Watchman_ (Vartija) St Louisissa,
-Missourissa, seuraavaa:
-
-"Protestanttilaisuuden! Sen haluaisimme mestata ja neljäksi jaotella.
-Haluaisimme seivästää sen ja ripustaa se variksenpesiksi. Haluaisimme
-repiä sen rikki pihdeillä ja polttaa sitä kuumilla raudoilla.
-Haluaisimme täyttää sen sulatetulla lyijyllä ja upottaa sen helvetin
-tuleen sadan sylen syvyyteen."
-
-Menneisyyden valossa katsottuna, on hyvin luultavaa, että sellaisessa
-hengessä _The Watchmanin_ toimittaja, jos hänellä vaan olisi valtaa,
-pian ulottaisi uhkauksensa "_protestanttilaisuudesta_" protestanttisiin
-henkilöihin.
-
-Barcelonassa Espanjassa poltettiin äskettäin hallituksen käskystä suuri
-luku Raamatuita -- luonnollisesti roomalaisen kirkon alotteesta.
-Seuraava, joka on käännetty _Katolilaisesta lipusta_, paavilaisuuden
-sikäläisestä äänenkannattajasta, osottaa, että teko hyväksyttiin. Lehti
-sanoo: --
-
-"Jumalalle kiitos, että me vihdoin alamme palata niihin aikoihin,
-jolloin niitä, jotka levittivät kerettiläisiä oppeja rangastiin
-varotukseksi muille. -- Pyhän inkvisitionin oikeusistuin on pian
-pystytettävä. Sen hallitus tulee olemaan ihanampi ja tulee saavuttamaan
-runsaampia tuloksia kuin menneisyydessä. Katolilainen sydämemme tulvii
-uskoa ja innostusta; ja ääretöntä iloa, jota tunnemme, kun alamme
-korjata hedelmiä nykyisestä taistelustamme, on mahdotonta kuvailla.
-Mikä ilopäivä onkaan meille, kun näemme kirkon vastustajain
-kieriskelevän inkvisitioonin liekeissä!"
-
-Kehottaakseen uuteen sotaretkeen kerettiläisyyttä vastaan, sanoo sama
-lehti: --
-
-Uskomme olevan paikoillaan julaista niiden pyhien miesten nimet,
-joiden käsien alla niin monet syntiset kärsivät, jotta hyvät
-katolilaiset _kunnioittaisivat heidän muistoansa_: --
-
-        Torquemada'n kautta --
-    Elävältä poltettuja miehiä ja naisia............. 10,220
-    Poltettuja in effigie............................  6,840
-    Muihin rangastuksiin tuomituita.................. 97,371
-        Diego Deza'n kautta --
-    Elävältä poltettuja miehiä ja naisia.............  2,592
-    Poltettuja in effigie............................    829
-    Muihin rangastuksiin tuomituita.................. 32,952
-        Kardinaali Jeminez de Gisneros'in kautta --
-    Elävältä poltettuja miehiä ja naisia,............  3,564
-    Poltettuja in effigie............................  2,232
-    Muihin rangastuksiin tuomituita.................. 48,059
-        Adrian de Elorencia'n kautta --
-    Elävältä poltettuja miehiä ja naisia.............  1,620
-    Poltettuja in effigie............................    560
-    Muihin rangastuksiin tuomituita.................. 21,835
-                     -- -- --
-    Elävältä poltettujen miesten ja naisten
-    yhteenlaskettu luku 45 pääinkvisiittorin
-    aikana........................................... 35,534
-    Yhteenlaskettu luku poltettuja in effigie.......  18,637
-    Muihin rangastuksiin tuomittujen yhteenlaskettu
-    luku............................................ 293,533
-                                                    ________
-                                      Kokonaissumma  347,704
-
-
-
-Paavillinen tuhatvuotiskausi.
-
-
-Samoinkuin totisen Kristuksen totinen valtakunta tulee kestämään
-tuhatta vuotta, saattaa paavillinen jäljittely laskea tuhatta vuotta
-suurimman kukoistuksensa ajaksi, joka alkoi vuonna 800 ja päättyi tämän
-[yhdeksännentoista] vuosisadan sarastaessa, toteuttaakseen Ilm. 20
-ennustetun tuhatvuotisen hallituskauden. Ja tämän jälkeistä aikaa,
-jolloin paavikunta vähitellen on kadottanut kaiken maallisen valtansa,
-jolloin se on ollut monen häväistyksen esineenä niiden valtojen
-puolelta, jotka ennen olivat sen tukipylväitä, ja jolloin siltä
-melkoisesti on riistetty alusmaita, tuloja ja vapauksia, joita se
-kauvan on pitänyt ominaan ja joita se kauvan on omistanut, pitävät
-katolilaiset Ilm. 20: 3, 7, 8 kertomana "vähänä aikana",
-tuhatvuotiskauden lopulla, jolloin Saatana tulee päästettäväksi irti.
-
-Ja ne vuosiluvut, jotka ilmasevat paavikunnan tietämättömyyden,
-taikauskon ja petoksien tuhatvuotiskauden, ovat selvästi merkityt
-historiassa. Eräs roomalais-katolinen kirjailija [The Chair of St.
-Peter] lausuu tämän uskonnollisen vallan alkamisesta: "Pyhä roomalainen
-valta alkoi oikeastaan silloin kun paavi Leo vuonna 800 kruunasi Kaarlo
-suuren länsimaiden kuninkaaksi." ["_Pyhä roomalainen valtakunta_" oli
-keskiajan suuren valtiollisen laitoksen nimenä. Sen alkuunpanijana oli
-Kaarlo suuri. Fisherin Universal History, Siv. 262 kertoo siitä
-seuraavasti: "Teoriassa oli se maailman vallan ja maailman kirkon
-yhdistelmä -- jakamaton yhdyskunta, keisarin ja paavin ollessa taivaan
-määräämät (?) maalliset ja hengelliset ylimmäiset päät. Ja koska
-paavit, ollen Kristuksen sijaisina, voitelivat keisarit, seuraa, että
-he olivat sen oikeat päät."]
-
-Vaikka paavikunta oli järjestetty uskonnolliseksi järjestelmäksi aikoja
-ennen ja oli "pystytetty" maalliseenkin valtaan vuonna 539, oli Kaarlo
-Suuri kumminkin se, joka todellisuudessa antoi paaville _maallisen
-vallan ja muodollisesti tunnusti sen_. Samoinkuin Kaarlo Suuri oli
-"pyhän roomalaisen valtakunnan" ensimäinen keisari, vuonna 800, niin
-oli Frans II viimeinen, ja hän luopui vapaaehtoisesti siitä arvonimestä
-vuonna 1806. [Marengon tappelun kautta 1800, ja Austerlitzin, 1815,
-oli Saksa kaksi kertaa Napoleonin jalkain juuressa. Päätulos
-viimeksimainitusta tappiosta oli Reininliiton perustaminen ranskalaisen
-hallitsijan turvissa. _Tämä tapaus teki lopun vanhasta saksalaisesta
-tai [pyhästä] roomalaisesta valtakunnasta_, joka oli ollut olemassa
-tuhatta vuotta yhtä mittaa. -- White'n Universal History, Siv. 508.]
-Samoinkuin paavikunta ennen vuotta 800 kohosi roomalaisen "pedon"
-(kansan) ja sen sarvien (valtojen) tukemana, on se vuodesta 1800 ollut
-syösty maallisesta vallasta kuninkaiden ja valtojen yli, ja ne, jotka
-sitä ennen tukivat sitä, ovat haavottaneet ja ryöstäneet sitä. (Ilm.
-17: 16, 17.) Nykyhetkellä, vaikka se vielä on kunnioituksen ja
-suosionosotuksien esineenä ja vielä laajalti hallitsee kansojen
-omiatuntoja, suree paavikunta kaiken sen kadottamista, joka vähänkin
-vivahtaa maalliselle vallalle.
-
-Tämän aineen huolellinen tutkija saattaa erottaa neljä enemmän tai
-vähemmän silmiinpistävää vaihetta Antikristuksen kehityksessä ja
-kohoamisessa ja luvultaan yhtä monta vaihetta, jotka selvästi ilmasevat
-sen kukistumista. Nuo neljä kehitysjaksoa ovat:
-
-1. Väärän kunnianhimon salaisen toiminnan alkaminen Paavalin aikana,
-noin vuonna 50, oli lähtökohtana.
-
-2. Paavikunta "synnin ihminen" _järjestettiin_ pappisvallaksi,
-vähitellen noin vuodesta 300 vuoteen 494; s.o. seurakunnan tila
-muutettiin järjestetyksi, ja paavit tunnustettiin olevan Kristusta
-edustava Pää, joka hallitsi seurakunnassa ja kansoja.
-
-[Paavikunta taisteli kauvan voittaakseen yliherruutta kirkon päänä ja
-sai vähitellen tunnustusta ja valtaa; ja että tämä valta yleisesti
-tunnustettiin jo vuonna 494 ilmenee selvästi katolilaisen kirjailijan
-teoksesta _The Chair of St. Peter_, siv. 728. Yksityiskohtaisesti
-kerrottuansa eri kirkolliskokouksien, piispojen, keisarien, y.m.
-lausuntoja roomalaisesta piispasta korkeimpana ylimmäisenä pappina,
-yhdistää hän lausuntonsa seuraavasti:]
-
-["Nämä sanat kirjotettiin niin kaukana taaksepäin ajassa kuin Herramme
-vuonna 494... Ylipäänsä on siis selvää, että Pyhän Pietarin istuimen
-[Rooman hiippakunnan] esipiispa viidennellä vuosisadalla oli ennättänyt
-_kehityksessä_ niin pitkälle, että paavia kaikkialla pidettiin
-kristillisen yhteyden keskipisteenä -- Jumalan seurakunnan korkeimpana
-hallitsijana ja opettajana, piispojen ruhtinaana, lopullisena riidan
-ratkaisijana, jonka puoleen vedottiin kirkollisissa asioissa kaikilta
-maailman haaroilta, ja oli hän kaikkien yleisien kirkolliskokouksien
-tuomari ja Välittäjä, joissa hän oli puheenjohtaja lähettiläittensä
-kautta."]
-
-3. Aika, jolloin paavit _alkoivat_ harjottaa maallista hallitusta ja
-valtaa, oli, kuten myöhemmin tulee osotettavaksi, vuonna 539. (Katso
-III Osa, 3 luku.)
-
-4. Kohoamisen aika, vuonna 800, jolloin, niinkuin jo näytettiin, "pyhä
-roomalainen valtakunta" perustettiin, ja paavi itse, kruunatessaan
-Kaarlo Suuren keisariksi, tunnustettiin kuningasten kuninkaaksi,
-keisarien keisariksi, "toiseksi Jumalaksi maan päällä."
-
-Paavikunnan vaikutusvallan vähentymisen neljä vaihetta ovat: --
-
-1:ksi. Uskonpuhdistuksen aikakausi, jonka saattaa sanoa alkaneen noin
-vuonna 1400 Wykliffen kirjotuksilla -- joita Huss, Luther ja muut
-seurasivat.
-
-2:ksi. Napoleonin menestymisen aika, paavien alennus ja Frans II
-lopullinen luopuminen arvonimestä: "pyhän roomalaisen valtakunnan
-keisari". v. 1800--1806.
-
-3:ksi. Vuosi 1870, jolloin paavin alamaiset ja Italian kuningas
-lopullisesti erottivat paavin Rooman ja n.k. kirkkovallan
-hallituksesta, jonka kautta Antikristus on jätetty kaikkea maallista
-hallitusta vaille.
-
-4. Tämän jäljitellyn pappisvallan lopullinen tuhoaminen lähellä sen
-"vihan" ja tuomion "päivän" loppua, joka jo on alkanut -- ja joka tulee
-päättymään, niinkuin ilmenee "pakanain ajoista" vuoden 1914 loppuessa.
-
-
-
-Saattaako epäillä.
-
-
-Olemme seuranneet Antikristuksen syntyä apostasiasta, eli
-"luopumuksesta" alkaen kristillisessä Seurakunnassa; olemme kuulleet
-hänen rienaavat väitteensä, että hän on Kristuksen valtakunta ja hänen
-paavinsa on Kristuksen sijaishallitsija -- "toinen Jumala maan päällä."
-Olemme kuulleet hänen pöyhkeilevät rienaamisensa, kuinka hän on
-omistanut arvonimiä ja oikeuksia, jotka kuuluvat totiselle Herrain
-herralle ja Kuninkaiden kuninkaille; olemme nähneet kuinka julmalla
-tavalla hän täytti ennustuksen: "Hän hävittää pyhiä"; olemme nähneet,
-että totuus, tukahdutettu ja väärennetty, olisi kokonaan tullut
-haudatuksi eksytyksien, epäuskon ja pappisjuonien alle, jos ei Herra
-oikealla ajalla olisi tullut väliin, herättämällä uskonpuhdistajia ja
-siten auttanut pyhiänsä -- niinkuin on kirjotettu: "Ja ymmärtäväiset
-kansassa neuvovat monta; mutta he kaatuvat miekkaan ja tuleen,
-vankeuteen ja ryöstöön kauvan aikaa. Mutta kaatuessansa saavat he vähä
-apua." -- Dan. 11: 33, 34.
-
-Saattaako, nähdessään kaikki nämä todistukset, epäillä, etteivätkö
-apostolit ja profeetat, pyhän Hengen opettamina, olisi puhuneet
-paavikunnasta, kertoen seikkaperäisesti, kuten tekevät, sen
-silmiinpistävistä luonteenominaisuuksista? Me ajattelemme, ettei
-kenenkään puolueettoman mieleen saata jäädä mitään epäilystä siitä,
-etteikö paavikunta olisi Antikristus, synnin ihminen; ja ettei kukaan
-yksityinen ihminen voisi kyetä täyttämään ennustusta. Paavikunnan
-kuulumaton menestys jäljitettynä Kristuksena, joka on pettänyt koko
-maailmaa, on täysin määrin toteuttanut Mestarimme ennustuksen, kun,
-kosketeltuansa omaa hylkäämistänsä sanoi: "Jos tulee toinen
-[pöyhkeillen] omassa nimessään, niin _hänet te otatte vastaan_." --
-Joh. 5: 43.
-
-Monet lienevät epäilemättä huomanneet, että me ainettamme käsitellessä
-ylipäänsä olemme karttaneet kosketella paavien ja toisien viranomaisten
-konnamaisuuksia ja karkeampia siveellisyysrikoksia kuin myös niitä
-mustia tekoja, joita jesuitat ja muut salaiset seurat ovat tehneet
-"_tarkotuksen_" saavuttamiseksi toimiessaan kaikenlaisissa
-salapoliisin toimissa paavikunnan hyväksi. Olemme tahallamme
-jättäneet sellaiset pois, ei sentähden, ettei se olisi totta, sillä
-roomalais-katolilaisetkin kirjailijat tunnustavat paljon siitä; vaan
-sentähden, ettei todistelumme kaipaa näitä asianhaaroja. Olemme
-osottaneet, että paavillinen pappisvalta (vaikkakin siihen kuuluisivat
-siveellisesti puhtaimmat ja oikeudenmukaisimmat ihmisten joukosta --
-joita he kumminkaan eivät olleet, kuten historia todistaa) on synnin
-ihminen, Antikristus, se jäljittely, joka väärällä tavalla on esittänyt
-Kristuksen tuhatvuotista valtakuntaa, ollen taitavasti järjestetty
-jäljittely pettämistä varten.
-
-Macaulay'n, englantilaisen historiankirjottajan sanat, ovat omiaan
-osottamaan, että on sellaisia, jotka ilman erityistä profeetallista
-valoa, saattavat nähdä tahallisen petollisuuden paavikunnan
-ihmeellisessä järjestelmässä; järjestelmistä ihmeellisimmän
-_jäljittelyn_ Jumalan valtakunnasta, joka valtakunta on pian tuleva.
-
-Hän sanoo: -- "On mahdotonta kieltää roomalaisen kirkon järjestysmuodon
-olevan _inhimillisen_ [me sanoisimme saatanallisen] _viisauden
-todellisen mestarinäytteen_. Todella, ei mikään muu kuin sellainen
-järjestysmuoto saattanut ylläpitää sellaisia oppeja, sellaisia
-hyökkäyksiä vastaan. Kahdentoista vuosisadan monivaiheisen vuoden
-kokemus, neljänkymmenen sukupolven valtiomiesten älykkäisyys ja uuttera
-huolenpito ovat saattaneet tämän järjestysmuodon sellaiseen
-täydellisyyteen, että kaikista laitoksista, joita on keksitty
-ihmiskunnan pettämiseksi ja sortamiseksi, tällä järjestysmuodolla on
-etusija."
-
-
-
-Antikristuksen lopullinen tuho.
-
-
-Me olemme seuranneet paavikuntaa nykyaikaan, Herran päivään --
-Immanuelin _läsnäolemisen_ aikaan asti. Tämä synnin ihminen on
-kehittynyt, on suorittanut kauhistuttavan tekonsa ja Hengen miekka --
-Jumalan Sana on kaatanut sen. Kristuksen suun henki on tehnyt hänet
-_voimattomaksi_ julkisesti ja yleisesti vainoamaan pyhiä, kuinka suuri
-halu hänellä olisikin; ja nyt kysymme: Mikä on lähinnä järjestyksessä?
-Mitä sanoo apostoli Antikristuksen lopusta?
-
-2 Tess. 2: 8--12 selittää apostoli Paavali Antikristuksesta: -- "Jonka
-Herra Jeesus on _tappava_ suunsa hengähdyksellä ja tuhoava
-_tulemuksensa [parousiansa, läsnäolonsa] ilmestyksellä_." Totuuden valo
-tulee tunkemaan kaiken läpi. Saattamalla päivän valoon oikean ja
-väärän, tulee se aiheuttamaan tuon suuren taistelun näiden
-periaatteiden ja niiden inhimillisten edustajain välillä -- joka tulee
-olemaan syynä tuohon suureen hädän ja vihan aikaan. Tässä taistelussa
-tulee vääryys ja paha kaatumaan, ja oikeus ja totuus voittamaan. Kaiken
-muun pahan kanssa, joka kerran kaikkiaan tulee täydellisesti
-tuhottavaksi, hävitetään Antikristus, johon melkein kaikki, mikä on
-pahaa opissa ja käytännössä, on yhdistetty. Juuri tämä kirkas valo,
-tämä Herran läsnäolon auringon valo, tulee aiheuttamaan 'hädän päivän',
-jonka kautta ja jonka aikana Antikristus, kaikkien muiden pahojen
-järjestelmien kanssa tulee tuhottavaksi. "Jonka läsnäolo [aika, jolloin
-hän on olemassa] tapahtuu Saatanan vaikutuksesta [tarmosta ja
-toimellisuudesta] kaikella valheen voimalla ja tunnustuksin ja ihmein
-ja kaikella vääryyden viettelyksillä niille turmioksi, jotka joutuvat
-kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen,
-jotta olisivat pelastuneet. Ja sentähden Jumala on lähettävä heille
-voimallisen eksytyksen, niin että uskovat valheeseen, jotta kaikki ne
-tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuuteen, vaan mielistyneet
-vääryyteen", arvottomiksi tulemaan osallisiksi Tuhatvuotiskauden
-hallituksesta Kristuksen kanssaperillisinä.
-
-Meidän mielestämme nämä sanat sisältävät, että Herramme _läsnäolon_
-aikana (nykyaikana -- vuodesta 1874) tulee perkele, niin hyvin tämän
-antikristillisen järjestelmän (joka on Saatanan parhaimpia aseita
-pettääkseen maailmaa ja hallitakseen sitä) kuin myös kaikkien muiden
-keinojensa kautta, koettamaan vimmatulla tavalla vastustaa asiain uutta
-järjestystä, joka tulee nyt pystytettäväksi. Hän tulee käyttämään
-hyväkseen pienintäkin seikkaa ja ihmiskunnan kaikkia perittyjä
-heikkouksia ja kaikkea sen itsekkäisyyttä voittaakseen heidän sydämensä
-ja kätensä ja kynänsä tässä lopullisessa taistelussa vapautta vastaan
-ja totuuden täydellistä kirkastumista vastaan. Ennakkoluuloja tullaan
-herättämään siellä, jossa, jos totuus nähtäisiin selvästi, ei
-ennakkoluuloja voisi olla; ja intohimoista harrastusta tulee
-sytytettäväksi ja puolueyhdistyksiä tulee perustettaviksi, jotka
-tulevat pettämään ja eksyttämään useita. Ja tämä tulee tapahtumaan ei
-sentähden, ettei Jumala olisi tehnyt totuutta kyllin selväksi johtamaan
-täysin vihkiytyneitä, vaan koska heillä, jotka tulevat petetyiksi, ei
-ollut täyttä vakavuutta mielessä etsiessään ja käyttäessään sitä
-totuutta, joka oli valmistettu heille "ruuaksi ajallansa." Ja tällä
-tavoin tulee ilmenemään, että se luokka, joka tuli harhaan johdetuksi,
-ei ottanut vastaan totuutta _rakkaudesta itse totuuteen_, vaan pikemmin
-tavan tai muodon vuoksi tai pelosta. Ja apostoli näyttää vakuuttavan,
-että tässä Antikristuksen lopullisessa kuolemantaistelussa tulee,
-vaikkakin hän näyttää voittavan lisättyä valtaa maailmassa uusien
-sotajuonien, petoksien ja yhdistelmien kautta, kumminkin maailman oikea
-Herra, kaikkien kuninkaiden Kuningas _läsnäolonsa_ aikana saamaan
-voiton; ja että hän vihdoin, suuren hädän aikana, perinpohjin tuhoaa
-Antikristuksen ja ainaiseksi tekee lopun hänen petoksistansa.
-
-Minkälaiseksi saatamme odottaa tämän lopputaistelun muodostuvan, siitä
-voimme antaa ainoastaan viittauksia, suurimmaksi osaksi perustuen
-vertauskuvauksellisiin esityksiin samasta asiasta Ilmestyskirjassa. Me
-odotamme, että koko maailmassa vähitellen tulee muodostumaan kaksi
-suurta puoluetta -- joista molemmista uskolliset, voittavat pyhät
-tulevat pysymään erossa. Näissä kahdessa suuressa leirissä, tulee
-toisella puolella olemaan sosialisteja, vapaa-ajattelijoita,
-uskottomia, tyytymättömiä ja totisia vapauden ystäviä, jotka alkavat
-saada silmänsä auki näkemään asianhaaroja, jotka koskevat valtiollista
-ja uskonnollista kehnoa hallitusta ja itsevaltiutta; toiselta puolen
-yhdistyvät vähitellen inhimillisen vapauden ja yhdenvertaisuuden
-viholliset -- keisarit, kuninkaat, aateliset; ja sisimmässä
-sopusoinnussa näiden kanssa tulee olemaan Jumalan valtakunnan
-jäljittely, Antikristus, joka tukee näitä ja jota maan maalliset
-itsevaltiaat tukevat. Me odotamme myös, että Antikristuksen
-valtioviisaus tulee jossain määrin muodosteltavaksi ja lievennettäväksi
-voittaakseen takasin sopusointuun ja käytännölliseen yhteistyöhön (ei
-oikeaan yhteyteen) äärimmäiset kaikista protestanttisista liitoista,
-jotka nyt jo ikävöivät _nimi-yhdistymistä_ toisiensa ja Rooman kanssa,
-unohtaen, että ainoa totinen yhdistys on totuuden jatkuvasti kehittämä,
-eikä uskontunnustuksien, kirkolliskokouksien ja kirkkolakien
-muodostama. Niin mahdottomalta kuin tämä yhteistoiminta protestanttien
-ja katolilaisten välillä toisten mielestä tuntuukin, näemme selviä
-merkkejä sen nopeasta lähestymisestä. Sitä joudutetaan paavikunnan
-salaisen yllytyksen kautta kansansa keskuudessa, jonka kautta sellaisia
-valtiomiehiä, jotka ovat halukkaita yhteistoimintaan paavikunnan
-kanssa, autetaan korkeisiin virkoihin hallitustoimissa.
-
-Kohta voidaan odottaa lakeja, joiden kautta vähitellen henkilöllinen
-vapaus tulee rajotettavaksi _pakottavia asianhaaroja syyttäen_ ja
-yleistä hyvää silmällä pitäen; kunnes erä erältä, lopultakin tulee
-välttämättömäksi muodostaa jonkunlainen "_yksinkertainen
-uskonnonlaki_"; ja sillä tavoin saattavat kirkko ja valtio tulla
-jossain suhteessa yhdistetyksi Pohjoisamerikan Yhdysvaltojen
-hallitukseen nähden. Näillä laeilla, niin yksinkertaisiksi kuin
-tulevatkin sopiakseen kaikille "_puhdasoppisille_" (s.o. yleisille)
-uskonnollisille katsantokannoille, tulee olemaan sellainen sisällys,
-että ne tulevat tukahduttamaan ja estämään enempää kasvamista armossa
-ja siinä tiedossa, joka nyt on "ruokaa aikanansa." Tekosyynä tähän
-toimenpiteeseen tulee luultavasti olemaan alempien ja itsenäisten
-luokkien puolelta uhkaavan sosialismin, epäuskon ja valtiollisten
-rauhattomuuksien vastustaminen.
-
-Nähtävästi tulee lähimmässä tulevaisuudessa, osana sen vaivasta,
-vieläpä ennen kun suuri hätä tänä "vihan päivänä" on puhjennut
-maailmassa ja kukistanut maan koko yhteiskuntarakennuksen
-(valmistuksena uudelle ja paremmalle järjestykselle, joka on luvattu
-totisen Kristuksen hallitessa) -- olemaan vaikea tutkimisen ja
-koettelemuksen hetki tosi-vihkiytyneelle Seurakunnalle, monessa asiassa
-niin kuin oli paavikunnan voittopäivinä; vainoamistavat tulevat
-ainoastaan olemaan hienontuneemmat, ja paremmin sopimaan nykyajan
-sivistyneimpien menettelytapojen kanssa. Piikeillä ja pihdeillä ja
-piinapenkeillä tulee olemaan pilkan ja suuren ylenkatsomisen,
-vapauksien rajottamisen ja yhteiskunnallisen, taloudellisen ja
-valtiollisen boikottaamisen muoto. Mutta tästä ja niistä uusista
-yhdistelmistä, joita Antikristus tulee muodostamaan tässä lopullisessa
-taistelussa oikean Tuhatvuotisvaltakunnan pystyttämistä vastaan, on
-meillä enemmän sanomista toisessa tilaisuudessa.
-
-Tätä lukua lopettaissa tahdomme uudelleen kiinnittää lukijan huomion
-siihen, että paavikunta on Antikristus, ei siveellisen kehnoutensa
-perustuksella, vaan koska se on totisen Kristuksen ja totisen
-Valtakunnan _jäljittely_. Koska eivät kykene huomaamaan tätä, tulevat
-useat protestantit vietellyiksi yhteistoimintaan paavikunnan kanssa sen
-vastustaessa totista Kirkkauden Kuningasta.
-
-       *       *       *       *       *
-
-        Herran johdossa.
-
-    Hän johdattaa. Oi turvaisaa
-    On tietää: Herra johdattaa!
-    Jos missä oon, tie jyrkkenee,
-    Hän voimallansa auttelee.
-         Hän johdattaa, hän johdattaa!
-         Hän kädellänsä johdattaa,
-         Oi että häntä seuraisin,
-         Jok' ystäväin on rakkahin!
-
-    Jos kuljen kautta korpien
-    Tai riemun kukkatarhojen,
-    Kautt' myrskyjen tai tyynien,
-    Niin kuljen Herraan turvaten.
-         Hän johdattaa, hän johdattaa!
-         Hän kädellänsä johdattaa,
-         Oi että häntä seuraisin,
-         Jok' ystäväin on rakkahin!
-
-    Kun tartun kouraas' auttajain,
-    Sun teitäs kuljen rohkeest' ain';
-    Oon onnellinen matkallain,
-    Kun Herra johtaa taluttain.
-         Hän johdattaa, hän johdattaa!
-         Hän kädellänsä johdattaa!
-         Oi että häntä seuraisin,
-         Jok' ystäväin on rakkahin!
-
-    Kun sitten loppuu tehtäväin,
-    -- Sun voimas auttoi päivittäin --
-    En pelkää kuolon virtaakaan,
-    Kun sieltäin autat nousemaan.
-         Hän johdattaa, hän johdattaa!
-         Hän kädellänsä johdattaa!
-         Oi että häntä seuraisin,
-         Jok' ystäväin on rakkahin!
-
-
-
-
-KYMMENES LUKU.
-
-AIKA ON LÄHESTYNYT.
-
-Ei mikään ole estämässä. -- Kristuksen vallan pystyttäminen, se työ,
-jota nyt tehdään. -- Ennustuksen todistus yhtäpitävä. -- Maailman
-viisaat näkevät paljon. -- Vartioivat pyhät näkevät selvemmin. --
-Tärkeää kaikille pitää silmät auki oikeaan suuntaan.
-
-
-Aika on lähestynyt Lunastajan valtakunnan pystyttämiselle. Tämä on
-edellisten lukujen yhtäpitävä todistus. Ei mikään ole estämässä.
-Me elämme nyt seitsemännessä vuosituhannessa -- alkaen lokakuusta
-vuonna 1872. Pakanallisten valtakuntien hallitusvalta loppuu vuonna
-1914. Suuri vastakuvauksellinen Riemuvuosikausi, kaikkien
-ennalleenasettamisajat, alkoivat vuonna 1874, jolloin hetki myös oli
-tullut suuren Ennalleenasetajan läsnäolemiselle. Hänen palaamisensa
-tapa ja hänen tekojensa luonne nykyaikaan asti ovat tarkasti
-yhtäpitävät ennustuksien yksityisseikkoja myöten. Tämän armotalouden
-lopputapahtumat, joita olemme tilaisuudessa huomaamaan, vastaavat
-täydellisesti juutalaista esikuvaa. Elija on tullut ja vastaanotetaan
-kuten on ennustettu; ja ennustettu kirous -- suuri hädän aika --
-lähestyy jo. Synnin ihminen on ilmestynyt kaikessa inhottavassa
-rumuudessansa ja on jo melkein tullut ennustetun matkansa päähän.
-Kauvan luvatun Messiaksen valtakunnan pystyttäminen on siis se suuri
-tapaus, joka lähinnä on tulossa. Eikä se ole ainoastaan tulossa, vaan
-sen pystyttäminen tapahtuu jo. Pimeyden ruhtinaan -- "tämän maailman
-ruhtinaan" -- vallan alla olevien, tämän maailman valtakuntien
-perustuksien välttämättömän horjuttamisen ja kukistumisen huomaavat
-jossain määrin tämän maailmankin lasten luonnolliset silmät. Mutta
-luonnollisesti ne, jotka tarkastelevat nykyisiä tapahtumia Jumalan
-Sanan kaukoputken läpi, näkevät ne selvemmin, ja kun se on oikein
-asetettu, saattaa se kaukaiset esineet näyttämään läheisiltä ja tekee
-Jumalan lapset kykeneviksi erottamaan pieniä yksityiskohtia, joita
-luonnollinen silmä ei saata erottaa, yhtä hyvin kuin suuria
-piirteitäkin, joita maailman valtiomiehet ja viisaustieteilijät
-ainoastaan himmeästi huomaavat. Maailmanviisaatkin saattavat nähdä
-vaikeuksia aiheuttavan kuohunnan yhteiskunnassa, kun tietämättömyyden
-valta antaa tietä suuremmalle yleiselle tiedolle ja suuremmalle
-henkilölliselle itsenäisyydelle. Ja vaikka he turhaan toivovat, että
-joku tuntematon ja odottamaton suotuisa käänne tapahtuisi, nääntyvät
-kumminkin, niinkuin Raamattu kuvaa, heidän sydämensä pelvosta ja
-odottaessa sitä, joka on tulevaa maan yli -- koska he näkevät, kuinka
-vertauskuvaukselliset taivaat nyt järkkyvät, ja huomaavat, että
-sellainen järkkyminen ja eksytyksen vallan, taikauskon ja kansain
-uskonnollisten kahleiden poistaminen on tuova mukanaan väkivaltaa ja
-anarkiaa. Mutta Jumalan näkökannalta katsottuna, jolta uskon
-huonekunnan valvovilla jäsenillä on etu nähdä, ei ainoastaan hädän
-vaikeutta, vaan myöskin niitä siunatuita tuloksia, joita Jumalan
-sallimuksesta tulee hyväksemme Tuhatvuotisen valtakunnan alkamisen
-kautta näkyy kaikki selvemmin. Ja tämä lohdutus korvaa yllinkyllin
-kaiken hädän, jos kohta me tulemme taikka rakkaimpamme tulevat siitä
-osallisiksi.
-
-Että me nyt tästä tiedosta saamme lohdutusta, emmekä tarvitse olla
-epäilyksessä ja tietämättömyydessä, oli vaan osa siitä tarkotuksesta,
-jota varten ajanennustukset annettiin. Toinen tarkotus oli, että me,
-tämän valtakunnan edustajina ihmisten seassa, tietäisimme niistä
-suurista armotalousmuutoksista, joita nyt tapahtuu, ja voisimme
-maailmalle todistaa Jumalan suunnitelmasta y.m., todistus, joka,
-vaikkei sitä nyt oteta huomioon, tulee ennen pitkää olemaan sille
-suureksi hyödyksi ja auttamaan sitä pikemmin tuntemaan Herran läsnäolon
-suurena vihan päivänä, joka nyt lähenee. Myöskin oli tarkotus, että
-uskolliset siten, Jumalan Sanan asestamina ja vahvistamina, voisivat
-seisoa lujina, silloin kun niin monet tulevat lankeamaan epäuskoon ja
-monenlaisiin petollisiin eksytyksiin, joita pian tulee tulvimaan
-"kristikansan" yli. Samoin tarkotti se myös antaa voimaa ja pontta koko
-aikakausien suunnitelmalle: sillä tavallinen kokemus on näyttänyt,
-että, vaikka Jumalan armollinen suunnitelma maailman siunaamiseksi
-Seurakunnan kautta, Tuhatvuotiskautena, ensimäisellä silmäyksellä
-täyttää hänen uskollisten lastensa sydämet ihastuksella ja herättää
-heidän intoansa ylenmäärin, on heillä kumminkin, kun heidän
-ponnistuksensa toisten valistamiseksi otetaan kylmyydellä vastaan, ja
-he huomaavat, että ainoastaan verrattain hyvin harvoilla on "korvat
-kuulla", taipumusta vetäytyä lepoon, rauhassa nauttiakseen kalliista
-tiedosta tavalla, joka tuottaa vähimmän pilkkaa ja vastustusta.
-
-Tuntien tämän meidän luonnollisen heikkoutemme, on Herra antanut meille
-aikaennustuksia kannustimeksi ja tehdäkseen meidät täysin eläviksi ja
-heränneiksi, ja pitämään meitä toimellisina palveluksessaan. Kun me jo
-elämme "elonkorjuu ajassa", on Herran palvelijain käytettävä aikansa,
-palveluksensa ja ajatuksensa elonkorjuutyöhön, koska juuri heidän,
-apostolien tavoin ensimäisessä tulemisessa, on toimitettava
-elonkorjuutyö. (Joh. 4: 35--38.) Koettakaamme jokainen puolestamme
-tehdä minkä voimme, kuuliaisina suuren Yli-elonkorjaajan käskyille.
-Mutta erityisesti silmällä pitäen tapahtumien aikaa ja järjestystä
-tässä "elonkorjuussa" on meidän huomautettava lukijalle tämän teoksen
-seuraavaa osaa, jossa johtopäätökset edellä mainituista ja muista
-aikaennustuksista kootaan yhteen polttopisteeseen, ja erilaiset
-ennustetut merkit ja vahvistavat todistukset Mestarin läsnäolosta ja
-hänen työnsä jatkumisesta esitetään todistaen, että -- "lopun aika" on
-tullut; että Valtakunnan ja Odottamisen Päivät ovat päättyneet; että
-Pyhäkön puhdistaminen on täytetty; että suurta elonkorjuutyötä tehdään;
-että Israelin kokoaminen on huomattavissa; että taistelu Jumalan
-Kaikkivaltiaan suurena päivänä lähestyy; ja että Jumalan ihanan
-valtakunnan täydellinen pystyttäminen määrätyllä ajalla, pakanain
-aikain lopulla, on eittämättömästi varma; ja näyttäen edelleen pyhien
-tehtävää elonkorjuu-aikana; osottaen korkean kutsun päättymistä, ja
-niiden pyhien "muuttumista" jotka "elävät ja ovat jätetyt jälelle"; ja
-osottaen myös, että suuri pyramiidi Egyptissä (Gizen luona) on eräs
-Jumalan todistaja (Jes. 19: 19, 20), jonka ihmeellinen sanoma kokonaan
-ja täydellisesti todistaa Jumalan aikakausien suunnitelman aikoineen ja
-hetkineen.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Raamatun tutkisteluja 2, by Charles T. Russell
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK RAAMATUN TUTKISTELUJA 2 ***
-
-***** This file should be named 56729-8.txt or 56729-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/6/7/2/56729/
-
-Produced by Projekti Lönnrot
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-