diff options
| -rw-r--r-- | 56669-0.txt | 2783 | ||||
| -rw-r--r-- | 56669-8.txt | 3169 |
2 files changed, 2783 insertions, 3169 deletions
diff --git a/56669-0.txt b/56669-0.txt new file mode 100644 index 0000000..92e46eb --- /dev/null +++ b/56669-0.txt @@ -0,0 +1,2783 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56669 *** + + + +E-text prepared by Tapio Riikonen + + + +PELIKELLO + +Salapoliisikertomus + +Kirj. + +STEIN RIVERTON [Sven Elvestad] + +Suomennos + + + + + + +Porissa, +Otto Andersin, +1921. + + + + +SISÄLLYS: + +Keskeytynyt virkaloma. +Mannermaanjunalla. +Salaperäinen tuntematon. +Krag saa nerokkaan aatteen +Sanomalehti. +Pelirasia. +Paras valepuku. +Rautatiejunassa. +Varkaus. + + + + +KESKEYTYNYT VIRKALOMA. + + +Salapoliisipäällikkö oli aivan ällistyksissä. + +"Tämä on kuitenkin pahinta mitä on tapahtunut poliisiaikanani", sanoi +hän, "täällä katoaa kallisarvoinen jalokivilaukku toinen toisensa +jälkeen, ilman että olisi mahdollista löytää jälkeäkään varkaasta." + +Poliisipäällikkö puhui suurelle, matkapukuiselle herralle, joka seisoi +hänen edessänsä. + +"Olin tuskin lukenut näistä tapauksista sanomalehdistä", sanoi +matkapukuinen, joka ei ollut kukaan muu kuin salapoliisi Asbjörn Krag, +"ennenkuin keskeytin virkalomani. Siitä näyttää tulevan todella +huomiota herättävä asia." + +"Se on varma tosi", vastasi poliisipäällikkö, lukiessaan kiireellisesti +erään paperin, joka oli hänellä kädessä. "Kas tässä on minulla luettelo +varkauksista. Tuskin tuntiakaan sitten ilmoitettiin yhdennestätoista +jalokivivarkaudesta." + +"Yhdestoista!" huudahti Asbjörn Krag ihmeissään. + +"Niin, ja kohta kai on meillä tusina täysi. Olen tullut todella +hermostuneeksi kaikesta tästä. Olipa mainiota, että keskeytitte +virkalomanne auttaaksenne meitä, paras Krag." + +"Mitä minä välitän virkalomastani", vastasi Salapoliisi, "kun asia, +kuten tämä, vaatii apuani. Minua oikein ilahuttaa saadessani tämän +asian käsiini. Kuka sitä on hoitanut tähän saakka?" + +"Kaikki", vastasi poliisipäällikkö, "kaikki osaston käytettävät voimat, +mutta erityisesti Harald Brede, joka juoksee ympärinsä ja hiostuu +ponnistuksista aina koleina syyspäivinä. Mutta hän ei ole löytänyt +hiukkaakaan. Hän on sentähden kerrassaan toivoton. Milloin alatte +toimia tämän asian kanssa?" + +"Heti." + +"Todellako! Mutta ettekö mene ensin kotiin pakettinne kanssa ja muuta +vaatteita?" + +Krag katsoi siroa matkapukuaan. + +"Sanokaahan paras poliisipäällikkö", sanoi hän, "pidättekö te, ettei +tämä puku sovi minulle kyllin hyvin? Minun ei tarvitse pukeutua muuhun +valepukuun kuin englantilaisiin poskipartoihin." + +"Niinkuin tahdotte." + +Salapoliisi istuutui mustaan nahkasohvaan ja sanoi: "Olkaa ystävällinen +ja tutustuttakaa minut yksityisseikkoihin." + +"Kyllä", sanoi poliisipäällikkö, samassa lukien onnettomuusluettelon +uudelleen. + +"Alkaakseni alusta, huomattiin ensimäinen varkaus jo neljätoista päivää +sitten." + +"Muistan sen. Eikö se ollut mannermaan junalla?" + +"Kyllä, heti sen Kristianiaan saapumisen jälkeen. Lähetystönsihteerin +rouva, joka tuli Lontoosta, menetti pienen käsilaukun, jossa oli +nenäliina, kukkaro, sisältäen noin kaksisataa kruunua, kultasen +hajuvesipullon, arvoltaan sataviisikymmentä kruunua, muutamia +taiteellisesti painettuja käyntikortteja, hohtokivillä varustettu +savukekotelo, arvoltaan noin kahdeksansataa kruunua ja timanttinen +rintaneula, arvoltaan kaksituhatta kruunua." + +"Kuinka tapahtui tämä varkaus?" kysyi Asbjörn Krag. + +"Jaa jospa tietäisimmekin miten se tapahtui, tietäisimme myöskin +luonnollisesti kuka varas on. Rouva selittää, että hän, silloin kun +juna sivuutti Ljansbron, istui ikkunan vieressä laukku kädessä. Heti +ennenkuin juna pysähtyi itäradan asemalle pani hän laukun luotaan +vieressään olleelle sohvalle, ottaakseen ales muutamia pieniä esineitä, +niiden joukossa kukkavihon, jotka hän oli pannut yläpuolelleen +olleelle verkolle. Kun hänen, sitte kun juna oli pysähtynyt, piti +ottaa käsilaukkunsa, olikin se kadonnut. Hän pitää sitä suoranaisena +skandaalina, tulee hysteeriseen tilaan, huutaa apua ja syyttää erästä +vaunussa ollutta naista mitä törkeimmillä syytöksillä. Mutta laukku, +paras Krag, on ja pysyy poissa." + +"Oliko ketään muuta kuin nämä vaunussa?" + +"Kyllä, siellä oli neljä naista, edellämainittu, korkean virkamiehen +rouva, maalaajatar Clara M. ja tukkukauppias D:n rouva. Niinkuin +ymmärrätte, eihän ketään näistä naisista voida epäillä -- -- --" + +"Ei tietenkään", vastasi salapoliisi, "mutta on sellaista jota +kutsutaan varkaustaudiksi." + +"Me olemme ajatelleet sitä", vastasi polisipäällikkö, "mutta olemme +jättäneet sen ajatuksen toistaiseksi, paras Krag, sillä nämä neljä +naista jättivät vaunun samaan aikaan, samalla kun koettivat lohduttaa +lähetystönsihteerin rouvaa, ja eikä kukaan heistä voinut silloin +näkemättä ottaa hänen laukkuansa mukaansa. Mutta on eräs toinen seikka. + +"Noo." + +"Lähetystönsihteerin rouvalla oli kamarineito mukanaan vaunussa." + +"Kas vaan! Kaikki tällaiset varkaushistoriat loppuvat useimmin siten, +että yksi tai toinen kamarineitsyt lopuksi paljastetaan." + +"Niin, niin", vastasi poliisipäällikkö kulkiessaan mietteissään pari +kertaa lattian yli, "ja kuitenkin on mahdotonta epäillä kamarineitsyttä +tällä kerralla, paras Krag, sillä hänelläkään ei ollut käsilaukkua kun +hän jätti junan. Laukku oli nimittäin niin suuri, että sen olisi +pitänyt näkyä, ei käynyt tukkiminen sitä taskuun, eikä voinut hänellä +myöskään olla ketään apulaista, olemme tarkasti kuulustelleet näitä +naisia, mutta he kaikki selittävät, että kamarineitsyeen on ollut +mahdotonta viedä sitä ulos, ilman etteivät he olisi sitä nähneet." + +"Mutta onhan täytynyt jonkun toisen ottaa laukku. Eihän se ole voinut +itse kävellä ulos vaunusta. Millaiselta laukku näytti?" + +"Se oli punasesta, venäläisestä nahasta tehty laukku hopeisine +heloineen. Varkaus huomattiin, kuten jo sanoin, heti, ja on aivan +mahdotonta, että joku on voinut päästä ulos vaunusta eli asemalta +laukku kädessä. Varkaushan huomattiin ennen junan pysähtymistä. Miten +selitätte te sen? Täydellinen arvoitus, eikö totta?" + +"Toistaiseksi", vastasi Krag hymyillen, "mutta kun me kerran olemme +yksimielisiä siitä mielenkiintoisesta kohdasta, ettei laukku ole itse +voinut kävellä ulos vaunusta, niin tulemme me myöskin löytämään +varkaan." + +"Menkäämme nyt eteenpäin onnettomuusluettelossa." + + + + +ONNETTOMUUSLUETTELON JATKOA. + + +"Niin tulemme varkauteen numero kaksi", sanoi poliisipäällikkö, "ja se +on tapahtunut täsmälleen samalla tavalla kuin edellinenkin. Eli +oikeammin sanoen sama arvoituksellisuus on siinäkin." + +"Mitä omituisinta." + +"Kyllä, epäilemättä", vastasi poliisipäällikkö, "ja kun tämä uusi +varkaus ilmaantui alkoi asia herättää huomiota. Tällä kerralla tapahtui +se eräälle matkailijalle, joka menetti vähäisen matkalaukun, sisältäen +kaksituhatta kruunua norjan rahassa, sitä paitse kokonaisen joukon +arvokkaita esineitä, joten menetetty omaisuus on yli kolmetuhatta +kruunua. Tämä laukku varastettiin kymmenennen päivän iltapäivällä, siis +päivää jälkeen ensimäisestä varkaudesta, ja se tapahtui kuten sanottu +aivan samoin kuin se. + +"Matkailija oli asettanut laukun luotaan vaunun käytävään, heti +ennenkuin juna pysähtyi itäradalla. Kun hän seuraavassa hetkessä aikoi +koota omaisuutensa, olikin se jo kadonnut. Voitte kuvitella hänen +hämmästyksensä. Hän nosti tietenkin heti hälinän. + +"Sattui siten, että Brede oleskeli asemalla kun varkaus ilmoitettiin. + +"Hän tarttui asiaan ja antoi määräyksen, ettei kukaan saanut poistua +junasta eikä asemalta. Ovet suljettiin ja vahdit asetettiin kaikkialle. + +"Harald Bredellä oli keskustelu matkailijan kanssa ja sai hän kuulla +tältä, että laukku oli jokseenkin suuri, ruskeasta nahasta ja painoi se +noin viisitoista kiloa. + +"Sitten asettuivat Brede ja matkailija eräälle ahtaalle uloskäytävälle +ja selittivät, että ainoastaan sen oven kautta saisivat matkustajat +mennä ulos. + +"Yksitellen matkustajat kulkivat ovesta ja Brede piti tarkasti silmällä +olisiko kellään varastettua laukkua. + +"Paras Krag, minun täytyy sanoa teille, että laukku oli ja pysyy poissa +Koko asema tutkittiin, mutta kaikki tuloksetta. Ja kuitenkaan ei kukaan +ollut poistunut asemalta näkymättä ja laukkua ei voitu piilottaa. Sitä +täytyi kantaa kädessä ja oli se sen lisäksi suuri taakka. + +"Miten tahdotte selittää tämän? Minun järkeni vaikenee tällaisen +mysterion edessä." + +Kristianialaissalapoliisi vastasi vain: + +"Edelleen." + +"Niin", sanoi poliisipäällikkö, samalla kun toistamiseen katsoi +papereitaan, "sitten tapahtui päivä tämän jälkeen varkaus Grand +hotellin käytävässä. Antakaahan kun katson. Niin siellä +varastettiin eräs käsilaukku, jossa säilytettiin timantteja noin +kahdeksantoistatuhannen kruunun arvosta. Laukkua kantoi eräs nuori, +rikas rouva ja se varastettiin silloin kun tämä hetkeksi pani sen pois +luotaan. + +"Samana päivänä, mutta kaksi tuntia myöhemmin on meillä uusi varkaus +mannermaan junalla, päivä senjälkeen varkaus Continental hotellissa, +samana päivänä varkaus jalokiviasiamiehen luona Viktoria hotellissa ja +niin seuraa varkaus toisensa jälkeen." + +"Ja pääasiallisemminko on varastettu matkailijoilta?" + +"Niin, melkein yksinomaan nuorilta matkailijoilta. Voitte ymmärtää, +että ennen kaikkea matkailijatoimistot ovat tulleet kovin levottomiksi +uudistuvista varkauksista. Minulla oli ollut juuri silloin kuin tulitte +puhelinkeskustelu suurimman matkailutoimistomme kanssa. + +"Minulle sanottiin, että varkaudet alkavat herättää Norjalle vähimmin +imarreltua huomiota ulkomailla ja että nyt täytyy niiden lakata, ellei +haluta, että koko matkailuliikenne tuhoutuu. + +"Kun tällä toimistolla, erinäisiin seikkoihin perustuen on se usko, +että on toimimassa naisvaras, on se omaan laskuunsa ottanut +palvelukseensa erään naissalapoliisin, joka seuraa junia. Hänen on +kuitenkin onnistunut yhtä vähän kuin omien miestemmekin kohottaa tämän +hirveän salaperäisyyden huntua." + +"Naissalapoliisi" huomautti Krag, jonka usko naissalapoliisin apuun ei +ollut erikoisemmin suuri, "mistä ovat he hänet saaneet?" + +"Sitä en todellakaan tiedä. Hän on englantilainen. Pieni, soma ja +tarmokas nainen. Hänen kerrotaan olevan paras naispuolinen +revolverilla-ampuja koko Euroopassa." + +"Soo -- ja millä matkailijatoimistolla on kunnia pitää hänet +palveluksessaan?" kysyi Krag ruveten samassa selailemaan +puhelinluetteloa. + +Poliisipäällikkö mainitsi toimiston nimen ja Krag soitti sinne +puhelimella. + +"Täytyyhän toki tuntea virkaveljensä", sanoi hän. + +Kun hän sai puhelun matkailijatoimistoon esitti hän itsensä ja sanoi, +että hänellä olisi suuri ilo tutustua pieneen naissalapoliisiin. + +"Hän ei ole täällä tällä hetkellä", sai hän vastaukseksi. + +"Todellako. Missä hän sitten oleskelee?" + +"Rautatieasemalla, odotetaan mannermaanjunaa ja hän tahtoo olla +paikalla siinä tapauksessa jos uusi varkaus ilmaantuisi." + +"Mikä on hänen nimensä?" + +"Miss Steward. Hän kuuluu Scotland Yardin naisosastoon." + +"Olen kuullut hänen nimensä ennenkin", vastasi Krag, "mutta miksi on +hän tänne tullut?" + +"Hän on nyt oikeastaan virkalomalla, ja seurasi sen junan mukana, jossa +tapahtui seitsemäs varkaus. Ja me otimme hänet palvelukseemme." + +"Onko hän löytänyt mitään?" + +"Ei vähintäkään." + +Salapoliisi ilmoitti sitten, että hän itse on ottanut tiedustelujen +johdon käsiinsä, johon toimisto vastasi jotenkin kopeasti, että siinä +tapauksessahan voitaisiin edes toivoa varkaan kiinnisaamista. + +"Mitä te tarkoitatte" kysyi? Krag. + +"Me tarkoitamme, että se on täydellinen skandaali." + +"Sitä minäkin." + +"Ei käy päinsä, että varas toimii sillä tavalla joutumatta kiinni. +Ulkomailla on norjalainen poliisi herättänyt kaikkea muuta kuin +imartelevaa huomiota." + +"Ja teidän pieni englantilainen naissalapoliisinne?" kysyi Krag. + +"Niin, niin mutta hänhän on vain nainen. Ja sitäpaitse on hän +valittanut ettei hänelle osoteta tarpeellista huomiota. Hän ei aseta +Kristianialaista poliisia kovinkaan korkealle." + +Tätä piti Krag jotenkin karkeana huomautuksena, mutta hän asetti sen +hermostuneisuuden tiliin ja hän vastasi ainoastaan, että niinkauvan +kuin ei pirteä nainen ole itse saanut minkäänlaista valaistusta asiaan +ei hänellä ole myöskään oikeutta tuomita virkaveljiensä ponnistuksia, +muuten olisi hän tavattoman iloinen tavatessaan hänet. + +Krag istui puolisen tunnin ajan ja tutki jotenkin laajoja asiakirjoja. +Kun hän oli tehnyt työnsä valmiiksi aikoi hän lähteä rautatieasemalle, +mutta siitä hän estyi kuullessaan hirveätä hälinää eteisestä. + +Heti sen jälkeen avattiin ovi ja hänen ystävänsä Harald Brede syöksyi +sisään. + +Lihava poliisimies käyttäytyi kovin eriskummallisesti. + +Hän kuivasi hikeä otsaltaan ja vaipui kiukusta mölisten sohvalle, jossa +hän istui sanomatta sanaakaan; hänet oli uskottavasti määrätty kovin +vastenmieliseen tehtävään. + +Mutta hän ei ollut yksinään. + +Hänellä oli naisseuraa: Eräs pieni, sievä nainen puettuna kevyeen +syystakkiin. Hänellä oli kauniit, tarmokkaat kasvot sekä vilkas ja +iloinen käytös. + +Asbjörn Krag arvasi heti kuka hän oli. + +Hänen täytyi olla se kehuttu englantilainen naissalapoliisi. + +Krag nousi ja tarjosi hänelle tuolin ja nainen kiitti kiehtovasti +hymyillen. + +"Mikä on hätänä" kysyi Krag ja ravisti ystäväänsä, joka yhä edelleen +istui ja mörisi. + +"Hätänäkö", huusi Brede, "ja mitä kai muuta olisi hätänä, kuin että se +taasen on tapahtunut." + +"Tapahtunut! Mitä sinä tarkoitat?" + +"Varkaus tuhat tulimmaista!" + +"Vai niin! Jälleenkö mannermaanjunalla?" + +"Niin", vastasi Brede ja löi epätoivoissaan käsillään, "Se on jälleen +tapahtunut mannermaanjunalla, ja tällä kerralla on varas tehnyt tähän +saakka paraimman kepposensa." + +"Paljonko?" kysyi Krag. + +"Erään käsilaukun", vastasi Brede, "käsilaukun, jossa oli jalokiviä ja +muita arvoesineitä kolmenkymmenentuhannen kruunun arvosta." + +Poliisipäällikkö nousi ylös. + +"Kahdestoista varkaus", sanoi hän, "tusina on täysi." + + + + +KAHDESTOISTA VARKAUS. + + +Ainoa joka säilytti tyyneytensä tästä huomiota herättävästä +ilmoituksesta oli Asbjörn Krag. Jopa pikku neitikin näytti olevan +syvästi järkytettynä tämän uuden, arvoituksellisen varkaan +hävyttömyydestä ja menestyksestä. + +Krag pyysi saada lähempiä erikoistietoja siitä mitä oli tapahtunut, ja +Brede alkoi kertoa: + +"Kuten hyvin voit ymmärtää olen minä nyt useita päiviä lepäämättä +etsinyt varasta, mutta nyt olen todellakin taipuvainen uskomaan sitä +mahdottomaksi. + +"Sillä mannermaanjunalla, joka saapui Kristianiaan puolisen tuntia +sitten, odotettiin useita vieraita matkailijoita, ja me otaksuimme +siksi että varkaan täytyi kohdistaa erikoisen huomion juuri tähän +junaan. Siten sattuikin olemaan asian laita, josta nyt saat kuulla. + +"Miss Stevard, joka istuu tässä, meidän kelpo virkatoverimme, ehdotti +edelläpuolenpäivää, että hän matkustaisi Mossiin ja sieltä seuraisi +mannermaanjunaa Kristianiaan. Sitä suunnitelmaa pidin oivallisena. +Sillä aikaa ottaisin minä aseman ja sen ympäristöt käsiini. + +"Sanottu ja tehty. + +"Neiti Steward matkusti ja minä odotin jännityksellä junan saapumista, +sillä aavistin, että jotain tulisi tapahtumaan. + +"Oli päätetty että neiti ottaisi lipun ensiluokkaan, sillä rikkaimmat +matkailijathan, joita varkaat useimmin seuraavat, matkustavat juuri +tässä luokassa. + +"Olin asemalla jo tuntia aikaisemmin junan saapumista, ja voin +vakuuttaa sinulle, paras Krag, että olin sijoittanut väkeni paraimmalla +tavalla. Jokainen uloskäytävä oli miehitetty, kaikissa odotussaleissa +ja ovissa seisoi poliiseja, niinikään pakaasitoimistossa. Itse kävelin +paikasta toiseen pitäen silmällä niitä henkilöitä jotka tulivat +asemalle. + +"Muutamia minuutteja ennen junan tuloa huomasin erään nuoren, sirosti +puetun keikarin, jonka käytös pani minut epäilemään. Ei kukaan +läsnäolevista tuntenut häntä. Ei kukaan ollut nähnyt hänen tuloaan +asemalle, mutta äkkiä seisoi hän asemasillalla, kädet taskuissa +välinpitämättömänä ja onnellisesti tietämättömänä siitä huomiosta jonka +hän herätti. + +"Asetin muutaman miehen hänen läheisyyteensä vahtimaan häntä, ja sitten +saapui juna. + +"Senjälkeen tuli meidän pieni neitisemme, mennessään sanoen minulle: + +"'Tällä kerralla ei ole mitään tapahtunut. Kaikilla matkustajilla on +arvoesineensä tallella.' + +"Tulin iloiseksi ettei mitään uutta varkautta ollut tapahtunut ja +puhuin siitä kun kuului huomiota herättävä huuto toisen luokan +odotussalista. + +"Se oli eräs nainen, joka huusi. + +"Minä riensin kiireellisesti sinne ja näin hyvinpuetun naisen, joka +kulki edestakaisin odotussalin lattialla huutaen keskeymättä: + +"Ottakaa varas kiinni! Ottakaa varas kiinni! + +"Minä menin tietenkin heti hänen luoksensa ja selitin olevani +poliisimies ja pyysin häneltä lähempää selvitystä. + +"Ja mitä luulet sinä minun saaneen kuulla. + +"Niin, että naiselta itse odotussalissa oli varastettu noin +kolmekymmentätuhatta kruunua sisältänyt käsilipas. + +"Hän oli rouva Bliken-Binderup, eräs tanskalainen aatelisnainen, joka +täällä olisi ottanut osaa eräisiin juhlallisiin häihin, ja joka +senvuoksi oli ottanut mukaansa kaikki jalokivensä. Hän kuletti niitä +pienessä käsilaukussa. + +"Asema sulettiin heti ja ei ketään matkustajaa laskettu ulos ennen +tarkastusta. + +"Virkaveljemme auttoi minua tarkastamalla naisten matkatavarat. + +"Mutta käsilaukku oli ja pysyy poissa. + +"Silloin tulin ajatelleeksi sitä sieväpukuista mieshenkilöä, jonka olin +nähnyt asemasillalla, ja juoksin sentähden ulos katsoakseni oliko hän +siellä vielä. + +"Niin, siellä alhaalla seisoivat ne molemmat miehet jotka olivat +saaneet toimekseen pitää häntä silmällä. + +"'Missä hän on', kysyin minä miehiltä. + +"Molemmat miehet katsoivat pelästyksissään ympärilleen ja heidän +kasvonsa venyivät kovin pitkiksi. + +"'Mutta hänhän oli täällä', sanoi ensimäinen. + +"'Aivan oikein', vastasi toinen, 'siitä ei voi olla enempää kuin +sekuntin ajan.' + +"Mies oli kuitenkin poissa ja en ole häntä nähnyt sittemmin." + +"Hänen tunnusmerkkinsä", kysyi Krag. + +"Suuri, tumma, mustaviiksinen mies, aivan uudenaikaisesti puettu, +silkkivuorisine päällystakkeineen. Lähemmän kuvauksen saat tästä." + +Harald Brede heitti hänelle erään kirjekotelon, jota Krag kiireesti +silmäili. + +"Mutta", huomautti hän, "jos ne molemmat konstaapelit koko ajan pitivät +häntä silmällä, niin onhan mahdotonta että hän olisi voinut tehdä +varkauden." + +"Ei tietenkään ei, mutta miksi hän niin äkkiä katosi? Olen jo sanonut +sinulle ettei kukaan ollut nähnyt hänen tulevan sieltä, ja hän ei ole +todennäköisesti kulkenut jonkun vahtipaikkani ohi." + +"Tunnustan että tämä on mystillistä. Mitä ajattelette te neitiseni?" +kysyi hän, kääntyen englantilaisen naissalapoliisin puoleen. + +"Luonnollisesti on tämä salaperäistä", sanoi tämä merkillinen nuori +nainen, "mutta tulette näkemään vielä salaperäisempää kun kuulette +miten varkaus tapahtui?" + +"Olen pelkkänä korvana", vastasi salapoliisi. + +"Niin", selitti naissalapoliisi, "rouva Bliken muistaa varmaan, että +hänellä oli laukku kädessään jättäessään rautatievaunun. Kun hän varsin +hyvin tiesi, miten kallisarvoinen laukun sisällys oli, kantoi hän sitä +itse odotussalin lävitse, siellä hän hetkiseksi pani sen luotaan +pöydälle napittaakseen käsineensä. + +"Äkkiä katosi laukku. Ei ketään ollut läheisyydessä, joka olisi voinut +varastaa sitä. Laukkua ei löytynyt koko salista. Rouva vakuutti sen +kirjaimellisesti puhuen uponneen sisään. Silloin hän hämmästyneenä ja +pelästyksissään kulki lattialla edestakaisin käsiään väännellen ja +huusi: + +"'Ottakaa varas kiinni! Ottakaa varas kiinni!'" + +"Onko tässä kaikki?" kysyi Krag. + +"Kyllä", vastasi nuori nainen, hiukan loukkaantuneesi, "arveletteko +itse siinä olevan tarpeeksi?" + +Poliisipäällikkö kulki epätoivoisena lattialla. + +Hän oli päässään laskenut kuinka suuriarvoiset kaksitoista varkautta +olivat, ja sai hän seitsemän- ja kahdeksankymmentuhannen välillä olevan +summan. + +Krag säilytti salaperäisen miehen tuntomerkit, ja pyysi hän +naissalapoliisia tulemaan myöhemmin poliisiasemalle, jos mahdollisesti +olisi jotain uutta, -- joka oli eräs menettelytapa antaa tunnustus +siitä, että nainen oli liiallinen -- jonka jälkeen Krag kutsui kokoon +koko käytettävissä olleen poliisivoiman. + +Viisi kappaletta tuli heti, loput olivat toimissaan. Heille nyt Krag +esitti mielipiteensä asiasta. + +"Olen kuullut ainoastaan puhuttavan varkauksista", sanoi hän, "ja enkä +ole ollut läsnä ainoassakaan tapauksessa kun varkaudet ovat +tapahtuneet, mutta kuitenkin voimme suurella varmuudella päättää, +että toimimassa on kansainvälinen hotelli- ja taskuvaras. Ja +toimiikin se aivan uudella hämmästyttävällä tavalla. Minulla on +rikoskirjallisuuskokoelmassani enemmän kuin kaksituhatta erilaista +kertomusta rautatievarkauksista, ja joista useita kehutaan käytännössä +erittäin tehokkaiksi. Mutta minun täytyy tunnustaa etten voi verrata +jotain näistä niiden varkauksien rinnalle joita täällä on tapahtunut. + +"On sitäpaitse aivan varmaa, että varas, uskon vieläkin, että niitä on +vain yksi, on keksinyt uuden ja hienon tempun. + +"Hän voi saada katoamaan kahdeksantoista kilon painoisen laukun. Nainen +asettaa käsilaukkunsa hetkeksi luotaan napittaaksensa käsineensä, ja +yks kaks on laukku kadonnut. + +"Ensimäiseksi siis voimme päättää, että varas on kansainvälinen. Sen +jälkeen, että hän on erittäin perinpohjainen. Sitten, että hän on +keksinyt uuden varastamistempun, jota ei ennen ole käytetty, sillä +muussa tapauksessa me olisimme siitä jo selviytyneet. + +"Tämä temppu on varmaankin yhtä yksinkertainen kuin nerokaskin, ja kun +me sen vihdoinkin löydämme nauramme me itseksemme ettei mieleemme +pälkähtänyt tämä naurettavan yksinkertainen selitys. + +"Siis, paraat virkaveljet, me olemme täällä tekemisissä varkaan kanssa +jolla on erikoisalanaan varastaa käsilaukkuja ja muita pieniä laukkuja +rautatieasemilta ja hotelleista. + +"Olen juuri nähnyt luettelon varastetuista esineistä ja olen huomannut +ettei varas missään tilaisuudessa ole tehnyt yritystäkään varastaa +muita kuin käsilaukkuja ja kohtalaisen suuria matkalaukkuja. + +"Ei koskaan yksinkertaisia taskuvarkauksia, ei yrityksiä varastaa koko +pakaasia, joka kuitenkin on niin tavallista suurkaupunkien +liikenteessä. + +"Tämän tosiasian ei tarvitse ainoastaan merkitä sitä, että varas tahtoo +käsilaukkuja sentähden, että hän siellä arvelee olevan sitä mitä hän +voi käyttää. + +"Se voi myöskin merkitä sitä, ettei hänen varastemppuaan voidakaan +käyttää kaikkiin esineisiin nähden, vaan ainoastaan sellaisiin +laukkuihin -- joihinkin suurempiin se ei varmaankaan onnistuisi. + +"Voi vallan hyvin tapahtua, että meillä on eräs johtolanka esillä +selitykseen. + +"Niin muodoin emme saa unhottaa, että olemme tekemisissä ihmisen +kanssa, joka voi varastaa itselleen käsilaukun ja säännöllisesti voi +saada sen näkymättömäksi, voi saada sen katoamaan, huolimatta omistajan +seisomisesta sen vierellä. + +"Ja ei siinä kyllin. Hän voi vielä mennä läpi suljettujen ovienkin +laukku kädessä -- eikä ole ketään joka huomaasi laukkua. + +"On kuin olisimme tällä kerralla tekemisissä jonkun ensiluokkaisen +velhon kanssa, ja minä iloitsen saadessani olla peitsisillä tuon +salaperäisen varkaan kanssa. Toistaiseksi saamme etsiä löytääksemme sen +salaperäisen tuntemattoman, johon sinä, paras Brede kiinnyit siellä +asemalla. + +"Etsikäämme kaikki hotellit, ruokalat ja matkailijakodit. Olkoonpa hän +kaupungissa, olkoonpa hän vieraskin, ei hän voi sittekään paeta +näyttäymättä jossakin näissä paikoissa." + +Heti sen jälkeen ryhtyivät salapoliisit töihinsä. He jakoivat kaupungin +kuuteen piiriin. Jokainen salapoliisi otti yhden piirin ja siten alkoi +hotellien etsintä. Tällä välin oli poliisipäälliköllä ja Kragilla vielä +pieni keskustelu keskenään. + +Salapoliisipäällikkö kysyi mihin toimenpiteisiin salapoliisi ryhtyisi. + +"Ainoa oikea keino pääsiakseni tunkeutumaan mysterioihin on, että annan +itseltäni varastaa." + +"Millä tavalla te sen saavutatte?" + +"Niin kuin jo hetki sitten sanoin sopii tämä puku minulle oivallisesti +valepuvuksi. En voi saada parempaa. Kun varustaudun vielä +englantilaisilla poskiparroilla ja piipulla, niin ei kukaan voi +eroittaa minua englantilaisesta matkailijasta." + +"Aivan oikein, tehän olettekin mestari valmistamaan valepukuja." + +"Sitten varustaudun eräällä pienellä keltaisella matkalaukulla, joka on +minulla kotonani, ja kun tämä laukku, joka muuten on kaikkein hienointa +nahkaa, näyttää kovin arvokkaalta, tulee luultavasti salaperäinen varas +kunnioittamaan minua huomiollaan." + +"Erinomainen hanke", sanoi poliisipäällikkö. "Missä aijotte nousta +mannermaanjunaan?" + +"Fredrikshaldissa eli mahdollisesti jo Kornsjössä. Menen siksi ajaksi +rautatieasemalle noutamaan vanhat matkapaperini. Täytyy olla puettuna +valepukuun pienempiäkin yksityiskohtia myöten. Otaksun, että ensimäinen +luokka olisi paras, eikö totta?" + +"Kyllä", vastasi poliisipäällikkö, "englantilaisena lordina ja +ylähuoneen jäsenenä ehdottomasti ette voi käyttää muuta kuin ensimäistä +luokkaa. Mutta ettekö tarvitse apua mihinkään?" + +"Ei kiitos, toistaiseksi ei. Mutta tulen kyllä puhumiaan suuni +puhtaaksi?" + +"Mitä luulette olevan hyötyä itsellenne pienestä neidistämme?" kysyi +lopuksi poliisipäällikkö. + +"Mistä pienestä, herra poliisipäällikkö?" + +"Naissalapoliisista." + +"Ei mitään." vastasi Asbjörn Krag. + + + + +MANNERMAANJUNALLA. + + +Neljänneksen sen jälkeen oli tunnettu salapoliisi kotonaan, missä hän +syödessään muiden muassa varustautui edellä mainituilla poskiparroilla, +ja hyvällä piipulla. + +Puhelimitse oli hänellä uusi puhelu matkailutoimiston kanssa, jossa +arveltiin tilanteen viimeisen varkauden jälkeen olevan kerrassaan +sietämättömän. + +Joko nyt täytyi ottaa varas kiinni eli muuten koko jälkikesän +matkailuliikkeen kuivua sikseen. + +Miss Steward huomautti tällä välin, että se kokonaisuudessaan näyttäisi +vähemmän toivottomalta, kun vaan saataisiin läheinen yhteistyö +Kristianian salapoliisiosaston ja toimiston palvelukseen sitoutuneen +poliisiavun, nimittäin hänen itsensä, naissalapoliisi Miss Stewardin +välille. + +Miss Steward oli aikonut jättää työnsä myötätunnon puutteessa, ja oli +juuri ehdottanut, että toimisto sähköttäisi Lontooseen Sherlock +Holmesin tunnettuun yksityissalapoliisitoimistoon. + +Mutta toimisto ei tahtonut ottaa niin huomiota herättävää askelta +edeltäkäsin pyytämättä neuvoa Asbjörn Kragilta. + +Krag vastasi lyhyesti ja selvästi, että he saivat tehdä mitä vaan +halusivat. Hän itse oli ottanut asian käsiinsä ja toimisto voisi +kernaasti ottaa palvelukseensa kuinka monta nais- ja miessalapoliisia +tahansa kunhan nämä vaan eivät menneet hänen tiellensä. Mutta jos he +sen tekevät, silloin ei hän vetäytyisi heittämättä heidät ulos missä +hän vaan heidät kohtaisi. + +Ollakseen varma siinä näkökohdassa, kysyi hän toimistolta, mitä he nyt +tekisivät sillä oivallisella neidillä, joka kutsuu itseään +salapoliisiksi. + +"Niin", vastasivat he, "hän on itse ehdottanut matkustaa +Fredriksstadiin noustakseen siellä saapuvaan mannermaanjunaan, +ylhäisenä ulkomaalaisena kreivittärenä eli sen tapaisena ja usuttaa +varasta varastamaan häneltä." + +Krag kirosi hiljaa puhelimessa, jonka jälkeen hän keskeytti puhelun +toivoen neidille menestystä. Hän ei tahtonut valaista matkailutoimistoa +sillä tiedolla, että hän itse aikoi käyttää samaa hanketta. + +Välttääkseen englantilaisen naisen sekaantumista oli hän pakoitettu +pukeutumaan aivan uuteen valepukuun. Hän oli nähnyt hänet juuri +salapoliisin konttorissa siinä puvussa, joka hänellä nyt oli ja eihän +käynyt päinsä astua mannermaanjunaan tässä puvussa. + +Ensimäinen länteen menevä juna lähti tunnin kuluttua, joten Kragilla +oli vielä aikaa ryhtyä sopiviin järjestelyihin ja eipä hän unhoittanut +pistää pientä hopealla koristettua revolveria taskuunsa. + +Heti ennen junan lähtöä osti hän kaikki iltalehdet. Tietenkin oli +paroonitar Blikenin käsilaukun varkaus päivän uutinen, ja loistikin se +lehdissä suurella päällekirjoituksella. Lehdet olivat jo ristineet +varkaan ja kutsuivat he sitä "Matkailijain kauhuksi." + +Krag meni länsirataa Hosteniin, otti sieltä lautan salmen yli ja tuli +Mossiin ja meni sieltä laivalla Fredrikshaldiin, josta meni senjälkeen +höyryveturilla Kornsjöhön ja astui pois eräällä pienellä raja-asemalla, +täsmälleen puoli tuntia ennen mannermaanjunan tuloa. + +Ja kun sitten mannermaanjuna saapui asettui hän ensiluokan vaunuun, +englantilaisen gentlemannin suuriruutuisissa polvihousuissa ja piippu +suussa. Jos joku olisi nähnyt hänet pari minuuttia myöhemmin, ei hän +olisi voinut arvella muuta, kuin että hän oli koko ajan istunut +vaunussa. + +Hänellä oli vieressä pieni, hieno, vaaleanruskea matkalaukku, runsaine +heloineen loistaen matkustajien silmiin. + +Varkaan täytyi nähdä tämä laukku. Ja hänen täytyi saada siitä se +vaikutus, että se sisälsi jotain arvokasta, sillä laukku näytti niin +lujalta ja hienolta ja sen omistaja englantilainen -- käyttäytyi sen +kanssa niin tavattoman varovaisesti. + +Mannermaanjunalla kulki sinä päivänä eräs hieno matkailijaseurue. +Melkein kaikki ensiluokan vaunut olivat täynnä. Krag tarkasteli erästä +miljonäärinperhettä joka aivan varmasti olisi ollut oivallinen makupala +kenelle varkaalle hyvänsä. Heidän ympärillään oli joukko hyvältä +tuoksuvia venäläisestä nahasta tehtyjä laukkuja ja kilpikonnan +nahkaisia matkalaukkuja. Krag oli melkein peloissaan ettei hän vaan +katoaisi varkaan näkyvistä. + +Sitäpaitse oli siellä kaksi ranskalaista naista ja pari saksalaista ja +eräs tanskalainen tukkukauppias. + +Kristianialaissalapoliisi käytti osan matkaansa tutkien +kanssamatkustajiaan. + +Kun juna pysähtyi Fredriksstadiin seisoi hän välinpitämättömänä vaunun +akkunassa ja katseli piippuaan. + +Eräs nuori, vaaleahiuksinen nainen astui vaunuun ja otti paikan siellä. + +Tämä nainen näytti olevan varakas; hänellä oli kallisarvoinen puku. + +Hän kuletti mukanaan ainoastaan pientä laukkua, jonka hän asetti +vierellä olevalle sohvalle. + +Tämän laukun täytyi sisältää arvokkaita esineitä, sillä hän oli koko +ajan tarkkana ettei se vaan katoaisi näkyvistä. + +Asbjörn Krag hymyili. + +Hän oli jälleen heti tuntenut valepukuisen naisen. + +Sitävastoin nainen ei tuntenut salapoliisia. + +Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että tämä poliisimies matkusti +aivan samassa tarkoituksessa kuin hänkin. + +Ja nyt matkustivat siis he molemmat, mies- ja naissalapoliisi +Kristianiaan. + +Ja molemmat toivoivat tulevansa varastetuksi. + + + + +KOLMASTOISTA VARKAUS -- PAHIN NIISTÄ KAIKISTA. + + +Mannermaanjuna lähestyi Kristianiaa. Kulettiin ohi Ljansbron ja +matkustajat rupesivat kokoomaan matkatavaroitaan. + +Krag katseli puoleksi uteliaasti nuorta naista, jonka painava lausunto +Kristianian poliisista tavallansa oli vaikuttanut häneen. + +Hän teki hiljaisuudessa havaintoja naisen käytöksestä ja matkapuvusta. + +Hänen täytyi tunnustaa että naisen valepuku oli kerrassaan +erinomainen; olihan siellä täällä kyllä pieniä erehdyksiäkin, mutta +kokonaisuudessaan siitä täytyi sanoa, että oli aivan oikein +valmistettu. + +Että Krag oli hänet jälleen tuntenut riippui hänen erinomaisen tarkasta +katseestaan, mutta tämä ei selvästikään tuntenut häntä. + +Nyt riensi juna kohti itäradan asemahallia. Asbjörn Krag oli kovin +innostunut saadakseen nähdä, näyttäytyisikö se salaperäinen tuntematon +ja ketä varas tällä kerralla kunnioittaisi huomiollaan. + +Krag oli ehdottomasti varma että hän oli näytellyt osansa paraiten. Ei +kukaan voisi uskoa muuta kuin että Krag oli englantilainen, +englantilainen jolla oli jotain arvokasta käsilaukussaan -- niin +varovana oli hän laukustaan. + +Kun juna seisahtui alkoi hotellipalvelijoita virrata vaunuihin. + +Sekä englantilainen neiti, että salapoliisi eivät välittäneet heidän +avustaan, vaan itse kantoivat laukkujaan, osottaakseen niiden olevan +niin arvokkaita, että he itse tahtoivat olla kosketuksissa niiden +kanssa. + +Kun Krag tuli ulos vaunusta loi hän silmäyksen asemasillalle. + +Missä oli hän nähnyt tuon henkilön ennen? Piirteet tuntuivat hänestä +niin tutuilta. + +Nyt ymmärsi hän kuka se oli. Se oli se salaperäinen tuntematon, joka +päivää ennen oli kadonnut niin arvoituksellisella tavalla. + +Ja aivan oikein. Nyt näki hän myös useiden salapoliisien sukeltautuvan +mustapukuisen läheisyyteen, ennen muita Harald Brede, joka kiireesti +silmäsi Kragiin, tämän astellessa asemasillalla. + +Krag oli varsin selvillä, ettei salaperäinen varas tahtonut esiintyä +tässä tilaisuudessa. Tuntui myöskin kovin naurettavalta, jos joku +normaali ihminen todella nyt uskaltaisi ryhtyä varkausyritykseen. + +Asemasilta vähitellen täyttyi kansasta. + +Niiden matkustajien mukana, jotka viimeiseksi astuivat asemasillalta +odotussaliin olivat Krag ja englantilainen neiti. + +Neiti vaihtoi muutamia sanoja Breden kanssa ja kuiskasi ylpeästi, +ikäänkuin hän olisi tahtonut sanoa: + +"Siinä nyt näette, hyvät norjalaiset herrat, että kun _minä_ olen +mukana pysyy kunniallinen varas kauniisti poissa." + +Krag ajatteli kuitenkin antavansa varkaan saada saaliinsa. Hän pani +sentähden laukkunsa luotaan ja sytytti piippunsa. + +Sen jälkeen pidätti hän Breden, joka samassa meni ja kysyi tältä +englanniksi: + +"Missä on pakaasitoimisto?" + +Brede, joka heti tunsi Kragin vastasi ajattelematta -- myöskin +englanniksi: + +"Sitä en todellakaan tiedä. Sitä voitte kysyä joltain +asematoimihenkilöltä." + +"Hyvä, mutta täällähän ei ole ketään toimihenkilöä?" + +"Ettekö voi antaa hotellinne ottaa pakaasianne hoiviinsa?" + +"Hyvä, mutta täällä ei ole myöskään hotellinpalvelijaa." + +"Kyllä. Asemasilta vilisee sellaisia täynnä. Katsokaahan tuolla +juoksevat he kultanauhat lakkien ympärillä." + +Nyt seisoivat molemmat miehet toistensa lähellä, ja Krag alensi +äänensä. + +"Ei mitään uutta", kysyi hän. + +"Ei." + +"Pidätkö silmällä tuota salaperäistä vierasta? Näin hänet tuolla +asemasillalla." + +"Olen asettanut kaksi parasta miestämme vartioimaan häntä. Tällä +kerralla hän ei pakene meiltä." + +Krag tirkisteli odotussalin ikkunasta asemasillalle, ikään kuin +hotellipalvelijaa. + +"Tuolla näen hänet", sanoi Krag. + +"Niin, hän kulkee edestakaisin asemasillalla. Herra tietäköön mitä hän +odottaa." + +"Hän odottaa kai soveliasta tilaisuutta toimittaakseen varkauden." + +"Noo, keneltä sitten hän varastaisi? Nythän ovat melkein kaikki +matkustajat jo menneet." + +"Hänhän voisi varastaa esimerkiksi minulta", vastasi Krag hymyillen ja +viittasi ales käsilaukkuunsa, joka oli lattialla hänen vieressään. "Ei +siltä englantilaiselta neidiltä, joka tuolla kaukaa liikkuu niin +hermostuneesti", lisäsi hän ja nyökkäsi neitiä kohden, joka selvästi +oli onneton ettei kukaan edes koettanut varastaa hänen käsilaukkuansa. + +Kragin mainitessa neidin nimen, virnisteli Brede. + +"O, hän", sanoi Brede pilkallisesti, "Hän luulee, että juna hänen +avullansa tällä kerralla on pelastunut! mystillisen varkaan kynsistä." + +"Hän on koko ajan lukenut englantilaista romaania", sanoi Krag, "ja on +muuten ollut kovin onneton kun ei kukaan ole koettanut varastaa +häneltä." + +Sillä aikaa kun ne molemmat salapoliisit seisoivat ja puhuivat täten ja +"englantilainen" Krag monilla huomatuilla eleillä koetti tekeytyä +"norjalaisen" Breden ymmärrettäväksi pitivät he tarkkaa tähystystä +asemasillalle, missä salaperäinen tuntematon vielä kulki edestakaisin. + +"Voitko nähdä tuota miestä, joka nyt siirtyy asemasillalta keskustaan?" +kysyi Brede. + +"Ymmärrän, että se on eräs miehiämme. Eikö se ole Järven?" + +"Kyllä, se on Järven." + +"Aivan erinomaisessa valepuvussa", mutisi Krag tunnustuksella, "siitä +miehestä kostuu. Ja se hieno herra, joka nyt menee suoraan eteenpäin +yli asemasillan hän kai kuuluu myös meikäläisiin?" + +"Kyllä se on Nordahl." + +"Aivan oikein, nyt tunnen hänet jälleen. Mutta voitko sinä ymmärtää +mitä tuolla salaperäisellä tuntemattomalla on tekemistä niin kauvan +junan saapumisen jälkeen? Alan uskoa, että jotain tulee tapahtumaan +myös tänään." + +Harald Brede pudisti päätään miettiväisestä. + +"Sitä en toivoisi", sanoi hän. "Silloin saamme jälleen kaikki lehdet +niskaamme." + +Salaperäinen vieras asemasillalla oli äkkiä pysähtynyt, ja ne molemmat +salapoliisit, jotka seurasivat häntä saivat heti kiireellisesti +tehtävää, toinen katsoa pilettikirjaansa, toinen asettamalla kellonsa +aseman kellon mukaan. + +"Nyt katsoo hän ahmivasti Järveniin", sanoi Krag. + +"Kas nyt menee hän suoraan Järvenin luo. Mitä tapahtuu? Hänhän pui +nyrkkiä." + +Tuntematon oli kiireellisesti astunut Järvenin eteen, Pitänyt +nyrkkiinpuristettua kättänsä salapoliisin kasvojen edessä ja huusi +tavattoman kovasti ja raivostuneella äänellä: + +"Miksikä seuraatte minua? Mikä pöhkö te olette. Tahdotteko saada reilun +selkäsaunan?" + +Kaikki ympärillä olijat kuulivat tämän puhelun ja paljon ihmisiä riensi +sinne juoksujalassa. + +Asbjörn Krag olisi mennyt asemasillalle ja aikoi ottaa sentähden +käsilaukkunsa. + +Mutta tässä hetkessä oli todellakin, kuin hänen verensä olisi +jähmettynyt. + +Ensimäisen kerran moneen vuoteen tunsi hän itsensä todellakin +hämmästyneeksi. + +Käsilaukku oli poissa. + +Kolmastoista varkaus oli tapahtunut ja varastettu ei ollut kukaan muu +kuin salapoliisiosaston ensimäinen mies Asbjörn Krag. + + + + +SALAPERÄINEN TUNTEMATON. + + +Kragilla oli niin paljon huumoria, että hän sillä hetkellä käsitti +koomillisen tilanteen. + +Mutta samanaikaisesti oli hänellä niin paljon itsehillitsemiskykyä, +ettei huutanut varkaudesta. + +Tietenkään ei laukussa ollut mitään arvokasta, mutta sittenkin, olihan +se kauhea skandaali poliisimiehelle, jolla on tehtävänä vainuta +varasta, ja johon kaikki luottavat, joutua itse nokkelan varkaan +uhriksi. + +Mutta kun Krag oikein asettautui tilanteeseen osottautui hän myöskin +olevansa sen herra. + +Hän ei ollut milläänkään, niin, jopa Bredekin joka seisoi häntä +likinnä, ei voinut huomata hänestä, että mitään olisi tapahtunutkaan. + +Hän oli erittäin tarkkana, ettei englantilainen naissalapolisi, joka +oli matkailutoimiston palveluksessa huomaisi mitään. + +Nainen käyskenteli vieläkin odotussalissa arvokas laukku kädessä, +kuitenkaan onnistumatta saada sitä varastettavaksi. + +Ennen kuin Krag jälleen käänsi huomionsa kohtaukseen asemasillalla, +katsoi hän ympärilleen odotussalissa. + +Salapoliisi varmasti muisti, että sitten kun hän viimeiseksi oli nähnyt +laukun vieressään, ei kukaan ollut jättänyt odotussalia tavallisten +ovien kautta. + +Siis täytyi olla eräs toinen salaovi, josta varas oli päässyt ulos eli +myös jonkun niistä henkilöistä, jotka nyt oleskelivat odotussalissa +täytyi olla varas. + +Odotussalissa oli viisi henkilöä. Harald Brede ja naissalapoliisi +katosivat asemasillalle auttaakseen nuorta Järveniä. Ne kolme, jotka +olivat jälellä, oli eräs asemamies, eräs lihavahko rouva, joka odotti +paikallisjunaa, ja myymäläpöydän takana oleva nainen. + +Krag loi katseensa pöydän taakse, mutta tietenkään ei siellä ollut +mitään laukkua. + +Lihavahko rouva ei varas voinut olla, eikä myöskään asemamies. + +Mutta varmuuden vuoksi odotti Krag erästä valepukuista salapoliisia, ja +kun tämä sitten tuli hänen luokseen, sanoi Krag hänelle, ettei ketään +muutamien asianhaarojen tähden saanut päästää odotussalista. + +Sitten meni hän asemasillalle. + +Siellä oli meteli täydessä käynnissä ja paheni se ilmi tappeluksi +tuntemattoman herran ja nuoren salapoliisi Järvenin välillä. + +Tietenkin olisi kohtaus loppunut heti, jos Järven olisi paljastanut +itsensä, mutta sitäpä hän ei tehnytkään. + +Herra raivostui yhä enemmän, ja enemmän, ja kun Krag astui +asemasillalle kuuli hän miehen sanovan: + +"Olette vastenmielinen ihminen, te olette urkkija. En tiedä kuka +olette, enkä tahdo ensinkään tuntea teitä." + +"Erehdytte", vastasi Järven rauhallisesti. Mutta toinen pui nyrkkiä +hänen kasvojaan kohden ja huusi: + +"Jos uskallatte seurata minua askeleenkin verran, niin kepitän teidät +paikalla." + +Veri leimusi nuoren Järvenin kasvoilla ja hän vastasi: + +"En ole ensinkään seurannut teitä, ja mitä kepittämiseen tulee, +niin..." + +Järven veti kätensä takintaskusta ja valmistautui toisen hyökkäykseen. + +"Ettekö ole seurannut minua?" huusi tuntematon mies raivoissaan, "olen +kulkenut tässä edestakaisin kymmenen minuutin ajan, ja koko ajan olette +seuranneet minua." + +"Se on ainoastaan satunnaisuus." + +"Ei se ole satunnaisuutta, se on tahallista. Ja teitä tullaan +rankaisemaan tavalla, jolla brittiläinen kansalainen kelpaa +rankaisemaan." + +Harald Brede oli aivan onneton tästä näytelmästä, johon kerääntyi yhä +useampia uteliaita ihmisiä. Hän ryhtyi sovitteluihin, mutta ei +onnistunut. + +Tuntematon, joka siis paljastautui olevansa brittiläinen, tahtoi +ehdottomasti tapella. Ja ei Brede eikä Järven tahtoneet lopettaa tätä +piinaavaa tilaisuutta ainoalla tehokkaalla tavalla, joka oli heille +tarjolla -- paljastautua olevansa poliisimiehiä. + +Mitä Kragiin tulee, niin oleskeli hän takapuolella ja katseli +mellakkaa. + +Krag, joka oli suuri ihmistuntija, ei tahtonut pettää itseään väärällä, +liian kiirehtivän valittavalla äänensävyllä joka esiintyi brittiläisen +äänessä. + +Hän ajatteli siten, että jos brittiläisellä oli osa tässä +salaperäisessä varkaudessa ja jos mies oli niin viisas, kuin hänen +täytyi ollakin, saadakseen satumaisen rohkean varkauden onnistumaan, +niin eikö hän voisi esiintyä toisin kuin mitä hän nyt teki. + +Krag muisti sitäpaitse, että samassa hetkessä jolloin hänen +matkalaukkunsa katosi odotussalissa, alkoi brittiläinen melunsa +asemasillalla. + +Voitaisiinhan ajatella, että oli olemassa jonkinlainen yhteys näiden +molempien tapausten välillä. + +Oliko nyt brittiläinen toimeenpannut tämän mellakan määrätyssä +hetkessä, johdattaakseen pois huomion odotussalissa tapahtuneesta +varkaudesta. + +Ja sitäpaitsi -- jos mies epäili, että häntä oli vartioitu, niin eikö +hän voinut löytää parempaa keinoa, saadakseen selville olivatko +seuraajat poliisimiehiä, kuin panna toimeen kerrassaan pienen tappelun. + +Nyt seisoivat molemmat tappelupukarit toistensa edessä. Järven +rauhallisena ja maltillisena, toinen raivoisana ja viittoillen. + +Silmättyään sivuilleen huomasi hän kuka se hieno matkapukuinen +piippuineen oli. Ja Krag ei tehnyt yritystäkään salatakseen +yhtäpitäväisyyttään nuorelle salapoliisille. + +Krag antoi hänelle merkin, jota eivät kutkaan muut kuin hän huomanneet. +Ja tämän merkin ymmärsi Järven, sillä nyt hän äkkiä teki alotteen. + +Hän tiesi mitä Krag tahtoi. + +Ennen pitkää tuli ihmisiä juoksujalassa katsomaan tätä tavatonta +kohtausta asemasillalla, jonka kaksi gentlemannia suorittivat. + +Järven pui nyrkkiään ja sanoi: + +"En siedä enempää näitä loukkauksia. Jos sanotte ainoankin +vastenmielisen sanan, niin lyön teitä paikalla." + +Krag, joka katseli brittiläistä näki, että hämmästyksen varjo peitti +tämän kasvot. + +Hän ei selvästikään ollut odottanut tätä äkkinäistä käännettä, mutta +hänenhän joka tapauksessa täytyi jatkaa siitä mihin oli lopettanut, ja +alkoi nyt karjumaan: + +"Kurja vakooja!" + +Silmänräpäyksessä iski Järven nyrkkinsä brittiläisen kasvoihin eikä +tämä viivytellyt vastata tähän kovakouraiseen kysymykseen. + +Sitten seurasi iskuja toisensa jälkeen, ja tapa jolla molemmat +taistelijat käyttivät nyrkkejään, osotti, ettei kumpikaan ollut +kokematon jalossa nyrkkeilytaidossa. + +Mutta nyt juoksi aseman palvelijoita esiin ja huudettiin poliisia. + +Pari virkapukuista konstaapelia näyttäytyi ovessa. + +Brede tuli sillä aikaa Kragin sivulle ja sai aiheen kysyä: + +"Mitä teemme?" + +"Vangitkaa heidät molemmat", vastasi salapoliisi. + +Konstaapelit tarttuivat nyt Järveniin, joka, ollen ymmärtänyt +toivottavan, että hän jatkuvasti näyttelisi osaansa, teki nyt ankaraa +vastarintaa. + +Mutta vielä ankarampaa vastarintaa teki tuntematon. Hän selitti +olevansa Britannian kansalainen, ja vaati saada puhua maansa konsulin +kanssa. + +Mutta konstaapelit sanoivat, että toistaiseksi täytyi hänen tyytyä +tullessaan vangituksi suuttumusta herättävästä menettelystä. Ja jos hän +toivoi joutuvansa tuomarin eteen metelin ja uteliaiden katseiden +seuraamana, tarvitsisi hänen vain jatkaa vastarintaansa. + +Siiloin tuli brittiläinen kerrassaan totiseksi. + +"Näettehän, etten ole juovuksissa", sanoi hän, "Tämä herra on loukannut +minua." + +Mutta Järven selitti, että häntä oli loukannut ensin brittiläinen ja +pyysi saada hänet kuulusteltavaksi ja rangaistavaksi. + +Nyt osottautui miten rauhallinen brittiläinen todellisuudessa oli. + +Hän koetti taivuttaa poliisikonstaapeleja jättämään vangitsemisen, ja +selitti, että hän myöhemmin ilmoittautuisi itse poliisiasemalle ja +antaisi selityksen. + +Mutta konstaapelit, jotka tällä välin olivat saaneet viittauksen +Bredeltä, eivät tahtoneet kuulla sitä sillä korvalla, vaan työnsivät +molemmat juonittelijat uloskäytävään. + +Järven kiisti koko ajan kovin innostuneesti vangitsemista vastaan ja +brittiläinen tarjosi takausta. + +Antaakseen ehdotukselleen enemmän mahtia, heilutteli hän tuhannen +kruunun seteliä. + +Mutta ei mikään näistä liikuttanut poliisia ja silloin katsoi +brittiläinen viisaimmaksi alistua kohtaloonsa. + +Hän pyysi ainoastaan, että hänelle brittiläisen majesteetin alamaisena +suostuttaisiin antamaan vaunut. + +Tähän suostuivat poliisit mielellään. Tällä tavalla pääsivät he +epämieluisesta kulettamisesta läpi katujen, ja niin soitettiin vaunut +paikalle. + +Heti sen jälkeen istuivat Järven ja brittiläinen täysin rauhallisina +vaunuissa, mutta englantilainen näytti kaikelta muulta kuin iloiselta. + +Aseman ulkopuolella huusi Brede toisen ajurin, johon hän ja +naissalapoliisi astuivat. + +Krag lähestyi myöskin ja kysyi olisiko Bredellä mitään vastaan jos +hänkin ottaisi paikan vaunuissa. + +Ei, siihen ei ollut Bredellä vähintäkään vastaan. + +Kragin esittäessä pyyntöään kohautti neiti ihmeissään kauniita, pieniä +kulmakarvojaan; hän oli samassa tuntenut salapoliisin. + +Krag hymyili. + +"Meillä on ollut matkaseura useita tunteja", sanoi hän, "tunsin teidät +astuessanne junaan Frediksstadissa." + +"Arvelin kyllä teissä olevan jotain tuttua", sanoi nainen, "mutta en +voinut saada selville missä olin nähnyt teidät ennen. Ettekö +huomanneet, miten minä useita kertoja salavihkaa silmäsin teihin?" + +"Kyllä." + +Äkkiä räjähti nainen hilpeään nauruun. + +"Mitä nauratte?" kysyi Krag. + +"Mutta onhan suuremmoista", sanoi hän, "lyönpä vetoa, että olemme +olleet samalla asialla." + +"Niin siltä se lopultakin näyttää. Matkustin antaakseni varastaa +itseltäni." + +"Ja samaa tein minäkin. Mutta minulle se ei ole onnistunut. Mutta miten +on teidän laitanne? Eihän teillä ole pakaasiakaan." + +"Sitä huonommin", vastasi Krag valheellisesti -- hän voi olla myös +valheellinen, kun oli totuus salattava -- "sitä pahemmin ei ole varas +käynyt myös minunkaan luonani. Ja mitä tulee pakaasiin, niin olen +pitänyt huolen siitä, että saan sen kotiini hotellipalvelijan +kantamana. Se oli muuten vain eräs käsilaukku." + +Nyt nauroi nainen taasen. + +"Ja huomasin sen", sanoi nainen, "ja olin melkein kateellinen siitä, +sillä laukku näytti vielä houkuttelevammalta kuin minun." + +"Hankkeemme ovat siis perinpohjaisesti epäonnistuneet. Melkeinpä +voitaisiin uskoa varkaan pelänneen vaaraa!" + +"Mahdollisesti", vastasi Krag. + +Hyvällä syyllä ei hän tahtonut pitemmälle jatkaa puhumistaan +käsilaukusta. Ja ei hän saanut tilaisuuttakaan siihen, sillä nyt alkoi +nainen äkkiä kysyä Bredeltä asemalla tapahtuneesta huomiota +herättäneestä kohtauksesta ja juuri tapahtuneesta vangitsemisesta. + +Hän piti sitä kummallisena, että poliisi voi suostua vangitsemiseen. +Eikö se ollut ihan joutavaa? Lontoossa ei moisesta tapauksesta olisi +niin suurta melua pidetty. + +"Olihan se luonnollinen tappelu!" vastasi Brede hiukan loukkaantuneena +naisen arvostelukyvyttömyydestä ja hänen heikkoudestaan vertailla +suhteita Kristianiassa ja Lontoossa. + +"Oho", vastasi hän, "Sehän oli vain kahden gentlemannin välinen +käsikähmä." + +"Täällä meillä katselemme hiukan toisin", vastasi Brede, "ja me emme +nouda mitään katsantokantaa kuntoon ja hyvinpukeutuneisuuteen nähden, +kun se koskee järjestyksen ylläpitoa yleisillä paikoilla." + +Lopuksi nainen antoi perään. Mutta hänen hilpeytensä ei siitä kadonnut. +Hän hymyili lakkaamatta ja näytteli herroille kauniita ja valkeita +hampaitaan, ja kun he olivat menneet kappaleen ylös "Karl +Johanneksenkatua" sanoi hän: + +"Niin, tässä tahtoisin mielelläni astua ales, hyvät herrat. Kiitos +matkasta ja kiitos seurastanne, herra Krag. Tahdotteko olla niin +ystävällinen ja ojentaa käsilaukkuni." + +Hän astui vaunuista ja Krag antoi hänelle laukun: + +"Olipa vaarallista, miten raskas se oli", sanoi hän. + +"Se on paljon mahdollista", vastasi nainen, "sillä harmaakivi ei +tavallisesti ole niin kovin kevyttä." + +"Soo, oletteko siis lastanneet laukkunne?" + +"Kyllä kivillä. Tahdoin, että tuntuisi ikäänkuin siellä olisi +jalokiviä. Ja sellaisissa suhteissa, herra Krag, ymmärrätte kyllä, että +tunnen itseni hieman pettyneeksi, kun minun pitää kiskoa laukku jälleen +kotiin." + +"Tietenkin, mutta minähän olen samassa tilanteessa. Suvaitsetteko, että +kannamme laukkunne kotiin, neiti?" + +"Ei kiitos, hyvät herrat. Hotellini on täällä käsin. Hyvästi herrat, ja +näkemiin huomiseen. Menen parin tunnin kuluttua poliisiasemalle +katsomaan miten siellä jaksetaan. Ja vapauttakaa siksi innokas +brittiläinen tappelija." + +"Johon te näytätte suhtautuvan mielenkiinnolla", huomautti Krag +hymyillen. + +"Se on silloin myös maamiehen puolesta", sanoi hän ja katosi laukku +kädessä. + +Ei voitu välttää, että naisen pirteys tällä kerralla teki vaikutuksen +Kragiin. + +Brede istui vaunuissa laiskasti, taaksepäin kallistuneena. + +"Noo, mikä on sinun aikomuksesi?" + +"Olen aivan kauhistuksissa", vastasi Krag, mutta hän sanoi sen sillä +tavalla, josta saattoi aavistaa, ettei hän ollut pohjiltaan +ensinkään kauhistuksissa. Hän puhui aivan tyynesti, melkeinpä +välinpitämättömästi. + +Brede ajatteli itsekseen, ja pian hän kysyi: + +"Mitä tuhat tulimmaista teemme brittiläisen kanssa?" + +Krag nauroi kovasti + +"Me vapautamme hänet." + +"Hetikö?" + +"Ei, sitten kun olemme kuulustelleet häntä ensin." + +"Mistä?" + +"Siitä miksi hän esiintyi niin törkeästi Järveniä kohtaan" + +"Senhän hän on jo selittänyt kyllin selvästi. Hän vihastui siitä, että +häntä oli seurattu. Meillä ei ole muuten vähintäkään sanottavaa +miehestä ja hänen esiintymisestään, ehkä hän ei olekaan niin +salaperäinen kuin me luulemme. Hän menee varmasti ja odottaa jotain, +joka on tuleva mannermaanjunalla." + +"Kuulitko hänen ääntänsä oikein?" kysyi Krag. + +"Se tuntui minusta kovin hurjalta." + +"Aivan oikein, mutta minä, joka olen kuullut massani niin monia +raivokkaita ääniä, olen varma, että tapasin siinä väärän äänensävyn." + +"Mutta mikä oli silloin syynä hänen käytökseensä?" + +"Sitä juuri tulenkin kysymään häneltä." + +"Arveletko, että hänellä on jotain yhteyttä salaperäisen varkaan +kanssa?" + +"Kuka tietää? Jossakin täytyy varkaan olla. Hän ei aivan varmasti ole +varas. Mutta voi hän vallan hyvin olla varkaan apulainen." + +"No hyvä, saamme nähdä kuulustelussa", mutisi Brede. Ja heti ennen kuin +vaunut olivat pysähtyneet Möllerinkadulla 19 kohdalle lisäsi hän: + +"Tunnen itseni melkein onnelliseksi, ettei meillä tänään ole ollut +uutta varkautta. Varas on ehkä nähnyt varmemmaksi siirtää toimintansa +muille ilmoille. Ehkä on hän jo matkustanut, se olisi kieltämättä +jotain rauhoittavaa." + +"Hän ei ole matkustanut", sanoi Krag. + +"Hyvä ystävä, miten voit sen tietää?" + +"Tiedän sen siksi, että hän niin myöhään kuin tunti sitten, on toiminut +alhaalla rautatieasemalla." + +"Oh, silloin olet nähnyt kuka hän on?" + +"Ei kaukana siitä." + +"Niin, silloin en ymmärrä todellakaan..." + +"Rakas ystävä, ei ole ihmeellistä", sanoi Krag, "jos minä olen osannut +vahvistaa hänen läsnäolonsa siellä, koska hän on jälleen varastanut." + +Paksu poliisimies kääntyi vaunuissa niin voimakkaasti, että heikot +linjaalit ratisivat. + +"Niin, varmaan on hän varastanut", huudahti hän avatessaan silmänsä +selälleen, "mutta eihän tänään vai kuinka?" + +"Kyllä juuri tänään." + +"Mutta mitä on hän varastanut?'" + +"Erään käsilaukun." + +"Keneltä sitten on varastettu?" + +"Minulta itseltäni", vastasi Krag rauhallisesti. "Hyvä ystävä, laukkuni +on varastettu, ja en voi suoraan sanoa kuka varas on. Tämä on +kolmastoista varkaus." + +Tämä Kragin ilmoitus saattoi Breden äänettömään hämmästykseen. + + + + +KRAG SAA NEROKKAAN AATTEEN. + + +Harald Brede oli niin järkytettynä siitä mitä oli tapahtunut hänen +virkaveljelleen, -- tätä uskomatonta, että itse Asbjörn Kragilta on +varastettu, -- että hän ainoastaan puoleksi seurasi sitä pientä +kuulustelua, joka heti poliisiasemalle saapumisen jälkeen pidettiin +molempien vangittujen rauhanrikkojien kanssa. + +Nuori Järven näytteli vielä osansa mainiosti ja vaati brittiläistä +asetettavaksi syytteeseen. + +Jos Brede oli melkein välinpitämätön, niin osoitti sitävastoin Krag +paljon enemmän mielenkiintoa. + +Hän kuulusteli itse brittiläistä, mutta ei antanut tämän huomata, että +hänellä oli jotain syvempää halua erikoisseikkoihin, jotka koskivat +hänen persoonaansa. + +"Nimi?" + +"William Smith." + +"Toimi ja ikä?" + +"Välittäjä, kolmekymmentäneljä vuotta." + +"Kotipaikka?" + +"Southampton. Oleskelen Norjassa ainoastaan virkalomillani, ja olen +täällä ollut kahdeksan päivän ajan." + +Brittiläinen vastasi selvästi ja järkevästi ja ei ollut jälkeäkään +entisestä kiihtymyksestä. + +Krag sai Southamptonilaisen liikkeen nimen, missä hän oli palveluksessa +ja kysyi: + +"Osoitteenne täällä Kristianiassa?" + +"Hotelli Europa." + +"Mikä numero?" + +"Kolmekymmentäneljä", vastasi mies ihmeissään niin merkillisestä +yksityiskohtien kuulustelusta. + +Krag antoi merkin Bredelle, jonka jälkeen hän huomautti brittiläiselle, +että hänen hotellinsa tarkastettaisiin vakuudeksi siitä, ovatko hänen +ilmoittamansa tiedot oikeita. + +Brede meni hotelliin ja sillävälin kuulusteli Krag mieheltä kaikkea +mahdollista, onnistumatta kuitenkaan saada esille vähintäkään, mikä +voisi johdattaa hänet perille. + +Krag kysyi siis mieheltä mitä hän uudistuvin kerroin oli toimittanut +mannermaanjunan saapuessa Kristianiaan. + +Hän vastasi odottaneensa erästä tuttavaansa, joka oli kirjoittanut +hänelle ja sanonut tulevansa. Hän ei kuitenkaan vielä tullut, mutta nyt +odotti hän häntä varmasti huomenna. + +Krag oli ennen kuulustelun alkua riisunut valepukunsa ja sensijaan +pukeutunut poliisin virkapukuun, siksi, että vieraalla olisi vielä +vaikeampaa tuntea häntä uudelleen. + +Krag ymmärsi heti, ettei olisi mitään hyötyä kuulustella häntä. + +Ei päästy askeltakaan pitemmälle. Ja jos Krag olisi ruvennut tutkimaan +häntä varkauksista olisi hän tietenkin vaan seisonut ja töllistellyt. + +Krag ymmärsi, että hän sellaisella menettelyllä olisi vaan paljastanut +itsensä. + +Harald Brede saapui nyt takaisin käynniltään Europa hotellista, ja +vahvisti ne tiedot, jotka brittiläinen oli ilmoittanut, jonka vuoksi +hänet päästettiin vapaaksi, mutta "varoituksella." + +Niin pian kuin hän oli mennyt, kysyi Krag virkaveljellään: + +"Löysitkö mitään?" + +"En, ymmärsin sinun tahtoneen, että tarkastaisin koko hotellin", +vastasi Brede, "ja sen teinkin, mutta en löytänyt pienintäkään." + +"Ei mitään kirjeitä ja sähkösanomia?" + +"Kyllä muutamia kirjeitä. Eräs niistä varmaankin oli hänen vaimoltaan. +Toiset olivat hänen rakkailtaan Englannista, ja sitten oli siellä eräs +sähkösanoma eräältä hänen toveriltaan, missä hän sähköttää olevansa +matkalla Norjaan. Etsin kaikki tyyni, mutta en mitään löytänyt. Hänet +voimme siis jättää näkyvistä." + +"Minä en jätä häntä", vastasi Krag, "uskon hänen sävyisässä +esiintymisessään olevan jotain." + +"Ja ei löydy mitään varastettujen tavaroiden jälkiä", jatkoi Brede. + +"Ei tietenkään. Varastettuja tavaroita ei piiloteta hotelliin. Olen +antanut Järvenille merkin seurata häntä, ja Järven, joka on +oivallisessa valepuvussa, on paikallaan keksimään pienimmänkin +erehdyksen, joka voi paljastaa brittiläisen. Sitäpaitse ei hän luule +tulevansa huomatuksi." + +"Epäiletkö siis miestä?" kysyi Brede. + +"Kyllä", vastasi Krag, "epäilen häntä." + +Kolmannen kerran sinä päivänä otti Krag esille valepuvun. + +Hän riisui poliisipuvun ja pukeutui työläiseksi. + +Hän ei antanut Bredelle mitään tietoa, minne hän menisi tässä puvussa, +mutta Brede ymmärsi hänen menevän ales itäradanasemalle. + +Krag läksikin sinne. + +Brede odotti jännityksellä hänen paluutansa, ja kun Krag tunnin +kuluttua tuli takaisin, näki Brede tyytymättömyyden ilmeestä hänen +kasvoillaan, ettei hän ollut löytänyt mitään ja ettei mitään ollut +tapahtunut. + +Kun Krag tuli konttoriinsa, heittäytyi hän ikävissään sohvalle, sytytti +vahvimman havannansa ja rupesi polttamaan. + +Oli useasti sattunut, että hän oli saanut paraimmat vaikutukset +tupakoidessa. + +"Nyt olen ollut alhaalla itäradan asemalla", mutisi; hän, kuitenkin +niin kovaan, että Bredekin kuuli sen. + +"Ja mitä olet tehnyt siellä, jos uskallan kysyä? Näytät kuin joltain +muurarinapulaiselta." -- + +"Sinä olen ollutkin koko tunnin", vastasi Krag. "Etkö huomannut +ollessasi siellä, että asemasiltaa korjataan? Se antoi minulle +paraimman aiheen ryhtyä muurarinapulaiseksi." + +"Kyllä, panin sen merkille." + +"Hyvä, ja nyt olen ollut siellä, tutkinut seiniä, tutkinut jälkiä, +merkkejä mekaanillisista koneistoista j.n.e, mutta en ole löytänyt +hiukkaakaan." + +Krag puhalsi ulos paksun savupilven. + +"Paras ystävä", sanoi hän, "alan todellakin tulla vakuutetuksi siitä, +että olen ratkaisemassa tähän saakka omituisinta tehtävää." + +"Ja minun järkeni on jo aikoja sitten kiltisti seisahtunut tämän +mysterion edessä", sanoi Brede. + +"Ja kuitenkin", mutisi Krag, kiintymättä virkaveljensä toivottomaan +huomautukseen -- "ja kuitenkin täytyy tietysti olla joku selitys. Olen +varma, että selvitys on jokseenkin lähellä saatavissa. Asia on siinä, +että varas toimii yksinkertaisella, mutta nerokkaalla tavalla, eräällä +uudella varastempulla, josta jo olen sinulle huomauttanut. Hän omaa +oikean harkitsemiskyvyn, mutta hän ei ole yksin toimessaan, hänellä +täytyy olla apulainen. Muuten ei hän voisi alituisesti sellaisella +varmuudella valita oikeat hetket." + +Hän jatkoi: + +"Nyt olen jälleen ajatellut päivällistä tapausta, jolloin minulta +varastettiin laukkuni. Näen sen vielä kokonaisuudessaan sangen +selvästi: odotussalin, asemasillan, brittiläisen, Järvenin +vakoojapalveluksen... + +"Kaikki muistuu mieleeni niin kovin hyvin. + +"Katsokaamme nyt miltä näytti tapaus itse odotussalissa? + +"Niin, itse seisoin kaukana pöydästä, kasvot kääntyneinä asemasillalle, +nähdäkseni mitä siellä on tapahtumassa. Ja tapaus siellä ulkopuolella, +rakas Brede, olen varmana, oli toimeenpantu. Oli laskettu siten, että +kääntäisin pääni sinne päin ja samassa hetkessä varastettaisiin +laukkuni. Mutta miten? Ja keneltä? Ja miten oli varas päässyt ulos +salista saaliineen? Minähän suletutin heti ovet. + +"Katsokaamme nyt edelleen. + +"Tuolla kaukana seisoi nainen myymäläpöydän takana. Hän on +järjestämässä muutamia uusia leivoslajeja maljoihin. Oikealla seisoo +asemamies ja korjaa erästä kaarilamppua..." + +Äkkiä katkasi Asbjörn Krag yksinpuhelunsa. + +Hän nousi kiireellisesti sohvasta ja huudahti: + +_"Vihdoinkin ymmärrän sen!"_ + + + + +SANOMALEHTI. + + +Krag oli kohdannut salamannopean ajatuksen. + +"Silloin toivon löytäneesi salaperäisyyden ratkaisun", sanoi Brede +mielenkiintoisena. + +"Se tahtoo sanoa, että aavistan sen." + +"Mitä sinä sitten aavistat?" + +"Siitä en vielä voi puhua sinulle, paras ystävä. Mutta niin paljon voin +kuitenkin sanoa, että se selitys, jonka aavistan, on kovin merkillinen, +melkeinpä uskomaton." + +"Uskotko sinä, että voimme päästä selville varkaasta?" + +"Kyllä." + +"Niitä ei siis ole montaa?" + +"Luultavasti ei, on vain yksi varas, mutta arvattavasti on olemassa +yksi tai toinen apulainen." + +"Uskotko, että tämä apulainen on brittiläinen?" + +"Kyllä, siitä olen vakuutettu. Etkö muista hänen esiintymistään +asemasillalla? Hänen aivan perusteeton kiivautensa ja menettelynsä +Järveniä kohtaan. Hänhän löi ja huusi kuin riivattu." + +"Aivan oikein, hän riivaantui, koska hän huomasi, että häntä oli +seurattu." + +"Se ei ole mikään syy menetellä niin kovakouraisesti. Enemmin on hän, +niin kuin jo olen sinulle aikaisemmin sanonut -- valmistanut koko +metelin, johtaakseen läsnäolijani huomiokyvyn minusta, joka samassa +hetkessä jouduin varkauden alaiseksi." + +"Paljon mahdollista, mutta meillä ei ole kylliksi syytä vangita häntä. +On sangen vaarallinen asia panna vieraan maan vapaata kansalaista +vankilaan, kun siihen ei ole mitään erikoista syytä. Mutta varas, +varas, Krag! Missä ja miten olet hänet keksinyt?" + +"Siihen tulokseen olen tullut", vastasi Krag pukeutuessaan uudelleen, +"erään sangen yksinkertaisen ajatuskokeen avulla. Loikoillessani tässä +sohvalla, ajattelin tilannetta odotussalissa ja asemasillalla. + +"Se oli siellä ja se siellä. Sitä on mahdoton epäillä ja sitä voi +mahdollisesti epäillä. Ja samassa juolahti mieleeni, että ainoastaan +siten on se voinut tapahtua, sillä tavalla, mutta ei muulla." + +"Mutta miten? Miten?", huudahti Brede innostuneena ja uteliaana. + +"Myöhemmin, rakas ystävä", vastasi Krag, "mutta toistaiseksi täytyy +sinun auttaa minua." + +"Missä?' + +"Uudella matkallani." + +"Matkustatko nyt taasen?" + +"Kyllä." + +"Minne?" + +"Samaan paikkaan kuin viimenkin." + +"Silloin kai täytyy sinun taasen pukeutua valepukuun?" + +"Tietenkin. Ja et saa ilmaista kenellekään, että olen taasen +matkustanut." + +"Pidän kyllä huolen sen salassa pysymisestä." + +"Niin, ei kukaan saa tietää sitä, Brede, ei kukaan enempää kuin sinä ja +minä. Ei edes Järven saa sitä tietää, eikä myöskään poliisipäällikkö. +Pidän kyllä huolen itse siitä, ettei kukaan tunne minua." + +"Kyllä varmaan, mutta miten aijot pukeutua ja mistä auttamisesta +puhuit." + +"Ajattelen pukeutua tällä kerralla saksalaiseksi. Saksan juutalaiseksi +kultaseppätuotteiden matkustajaksi." + +"Muistan juutalaisnaamiosi vielä entiseltään. Ne ovat erinomaisia, +mutta tulet toimeen paraiten itse, joten en oikeastaan ymmärrä mitä +teet avullani." + +"Tunnetko erästä leikkikalua, johon lapset ovat kovin ihastuneita, jota +sanotaan pelirasiaksi?" + +"Kyliä tunnen sellaisen", vastasi Brede hymyillen, "se on yhdistys +pelirasiasta ja kellokoneistosta, joka on muuten sangen hyvä. Mutta +mitä teet sinä sillä?" + +"Se tulee auttamaan minua vangitessani varkaan ja paljastaessani hänet. +Sikäli kuin muistan voidaan tällaisilla pelirasioilla soittaa +yksinkertaisia säveleitä, määrätyllä kellon lyönnillä. Täten herätetään +esimerkiksi lapset lastenkamarissa eräillä raittiilla aamusävelillä. +Tämmöisen pelirasian täytyy sinun hankkia minulle." + +"Kovin mielelläni, mutta en voi käsittää miten tulet sen kanssa +menettelemään." + +"Se kyllä selviää sinulle, kun myöhemmin saat kuulla sen soittavan +siinä tilaisuudessa jonka tulen järjestämään." + +"Tämä kuuluu yhtä salaperäiseltä", arveli Brede, "kuin suurten +matkalaukkujen katoaminen, kuin kaste auringon paisteessa." + +"Se on juuri salaperäisyys, joka asian tekee minulle niin +puoleensavetäväksi. Toivon, että minulta varastetaan vielä kerta, sillä +silloin ei tule kestämään montaakaan sekunttia ennen kuin todellinen +varas on vallassani. Halloo, mitä siellä?" + +Ankaraa koputusta kuului ovella ja viime hetkessä tökkäsi sisään nuori +Järven sanomalehti ojennettuna vapisevassa kädessä. + +"Onko totta?" huudahti hän kalpeana mielenliikutuksesta. + +"Mitä sinä tarkoitat?" kysyi Brede ja Krag samalla kerralla. + +"Tässä solvauslehdessä", änkytti Järven, "on eräs luku uudesta +varkaudesta." + +"Kolmannestatoistako?" kysyi Krag. + +"Niin, silloin on se siis tosi." + +Krag otti lehden käteensä ja hänen tarvitsi tuskin lukea +päällekirjoitusta, tullakseen vakuutetuksi sanomalehden tarttuneen jo +uutiseen. + +Siinä oli nimittäin: + + MATKAILIJAIN KAUHU TAASEN ESIINTYMÄSSÄ. + POLIISI TEHNYT ITSENSÄ NAURETTAVAKSI. + SALAPOLIISI ASBJÖRN KRAGILTA VARASTETTU AIKOESSAAN VANGITA + VARKAAN!!! + +"En ymmärrä", mutisi Krag, "miten lehden toimitus on saanut tällaisen +uutisen. En ole puhunut kenellekään ja ei kukaan alhaalla asemalla +olisi voinut nähdä, että minulle olisi tapahtunut niin harmillista +tapausta." + +"Olen arvattavasti ainoa, jolle olet puhunut siitä", sanoi Brede. + +"Niin, ehdottomasti." + +"Tja, silloin seisomme uuden arvoituksen edessä. Mutta lehden +toimituksen tulee osata tehdä selkoa, mistä ovat saaneet tämän +uutisen." + +"Soittakaamme sanomalehteen." + +Se tehtiin, mutta lehden toimitus vastasi, ettei se voinut jättää +mitään selityksiä, sillä he itse olivat saaneet sen nimettömänä. + +"Miten uskallatte silloin julaista sellaista uutista sopimatta siitä +poliisin kanssa?" + +"Olemme itse, silloin kun saimme tiedon, tiedustelleet sitä asemalta, +ja saamamme tiedot poliisin esiintymisestä yllämainitussa tilaisuudessa +saivat meidät vakuutetuiksi uutisen todenperäisyydestä. Ja eikö se ole +tosi?" + +"Kyllä, aivan oikein", vastasi Krag. + +Toimitus ihmetteli sekä salapoliisin rehellisyyttä että +kylmäverisyyttä. + +"Aivan varmaan on varas itse lähettänyt uutisen nimettömänä", sanoi +Krag. + +"Mutta miten voisi hän silloin tietää, että varastettu matkalaukku oli +sinun?" + +"Hän on selvästi tietänyt sen, vaikkei minun nimeäni ollutkaan siinä, +eikä se sisältänyt mitään, mikä olisi voinut paljastaa minua. Toisin +sanoen varas on pahaa tarkoittava herra ja hän tuntenee itsensä kovin +eteväksi ja varmaksi." + +"Siltä se epäilemättä näyttää. Halloo, siellä tulee vielä uusi vieras." + +Kuultiin taasen naputusta ovella. + +Tällä kerralla tulija oli poliisipäällikkö. Hän tuli samalle asialle +kuin Järven, ja oli hänellä kuten tälläkin, sanomalehti kädessä. + +Poliisipäällikkö rauhoittui kuullessaan, ettei se ollutkaan niin +vaarallinen. Aivan varmasti oli Asbjörn Kragilta varastettu, mutta sen +oli hän myös laskenutkin, joten ei ollut tapahtunut mitään vahinkoa. +Sitävastoin arveli Krag varkauden johtavan varkaan pikaiseen +kiinnisaamiseen. + +Hän oli tuskin tätä lausunut ja onnistunut rauhoittamaan +poliisipäällikköä, ennen kuin jälleen koputettiin ovelle, ja _pieni +neiti_ hyökkäsi sisään. + + + + +PELIRASIA. + + +Tämä uusi käynti koski Kragiin enemmän kiusallisemmin kuin toiset + +Englantilainen naissalapoliisi syöksyi suoraan Kragin luo, jota hän +melkein syleili. + +"Valitan sitä sydämellisimmin", sanoi hän. + +"Kiitos, neitiseni, ette voi aavistaa kuinka kiitolliseksi tunnen +itseni." + +"Jumalani, miten tunnen itseni onnelliseksi, nähdessäni teidän ottavan +asian niin kevyesti. Ajattelin nimittäin teidän asemannekin +poliisilaitoksessa käyneen epävarmaksi, joten arvelin mahdollisuutta +teidän astumiseksenne Scotland Yardin palvelukseen. Tulen siinä +tekemään voitavani." + +"Hyvä neiti", vastasi Krag, "en luule asemani täällä olevan epävarman. +Olen jo saanut poliisipäällikön anteeksiantamuksen." + +Poliisipäällikkö katsoi hämillään yhdestä toiseen hieman nolona +nähdessään alaisensa virkamiehen kieltäytyvän englantilaisen missin +äidillisestä huolenpidosta. + +Neiti istuutui heti ja tunsi itsensä selvästi tyytyväiseksi +norjalaisten herrojen seurassa. + +"Mutta me emme ole tulleet askeltakaan pitemmälle", sanoi hän, +"päinvastoin olemme tulleet askeleen taaksepäin, sillä olettehan +tulleet varastetuksi. Toivon, ettette ole menettäneet mitään +kallisarvoista." + +"Ei", vastasi Krag, "laukussa oli vain norjalainen harmaankiven +palanen. Siinä kaikki." + +"Soo, sehän oli sitten syvä. Harmaakivi sanotte, harmaakivi vain --" + +"Niin, ei yhtään muuta." + +Neiti istui hetkisen ja ajatteli tätä ja huudahti sitten äkkiä: + +"Niin mitä teemme nyt?" + +Asbjörn Krag vastasi: "Useilla syillä, neiti, ymmärrätte kyllä, että +minä ainoastaan vastenmielisesti uudistan toimintani matkustavana +syöttilintuna. Pelkään myöskin etten menestyksellä voi valmistaa uutta +valepukua, nyt kun entinen valepukuni on niin perusteellisesti +paljastettu sanomalehdessä." + +"Niin, ajattelen kuten te", vastasi neiti, "sillä on kyllä +epävakaisuutensa. Suoraan sanoen olin ajatellut jättää työni täällä ja +kääntyä takaisin työmaalleni Scotland Yardiin, mutta olen löytänyt +vielä erään tehtävän, joka odottaa minua täällä." + +"Mitä sanottekaan, neiti, vieläkö eräs?" + +"Kyllä;" + +"Minua ilahuttaa", sanoi Krag hiljaa hymyillessään, "että tämä +huomautus 'vielä eräs' on ymmärrettävä siten, että te jo olette +suorittaneet vähimmän tehtävän." + +"No, ja, hm." + +"Ja syyt siihen", jatkoi Krag, "tahdon valaista sillä, että neidin työ +täällä kaupungissa on ollut yhtä tuloksetonta, kuin meidän tähän +saakka." + +"On myöskin aivan satunnaista, että tulin tänne. Olin virkalomallani +kun varkaudet alkoivat ja kun suuret toimistot hinnalla millä tahansa +tahtoivat lopettaa varkaudet ryhdyin toimeen." + +"Arvelevatko matkailutoimistot neidin suorittaneen tehtävänsä niin +erinomaisesti?" + +Naissalapoliisi ei vastannut tähän kysymykseen. + +Sen sijaan tuntui hän olevan hiukan suutuksissa siltä pistelevästä +äänestä, jonka hän nyt ensikerran huomasi Kragissa. + +Neiti sanoi: + +"Mutta minähän se kuitenkin olin, joka ensimäiseksi ymmärsin näytellä +ylhäistä ulkolaista matkustajaa, voidaksemme sillä tavalla +mahdollisesti paljastaa varkaan." + +"En tiedä", vastasi Krag, "kuka meistä ensinnä tuli tähän ajatukseen. +Sitäpaitsi tulee teidän, neitiseni, kuitenkin tunnustaa ettei siinä +kyllin, että näyttelee ylhäistä matkustavaista." + +"Soo." + +"Täytyy pitää huolen myöskin siitä että tulee varastetuksi. Vasta +silloin saattaa tulla kysymykseen päästä todellakin varkaan jälille." + +"Niin, olette oikeassa." + +"Niin, ja näettekö nyt neiti, kuka meistä tuli varastetuksi?" + +"Se olitte te", vastasi nainen nauraen. + +"No hyvä. Kuka silloin on saavuttanut vähimmin?" + +"Parahin virkaveli", sanoi hän nauraen, "voidakseni vastata tähän +kysymykseen, täytyy minun silloin todellakin tietää ensiksi, oletteko +saavuttaneet mitään?" + +"Siihen kysymykseen tahdon ehdottomasti vastata kyllä." + +Silloin tuijotti neiti yllättyneenä häneen. + +"Luuletteko todella, että olemme tulleet varasta lähemmäksi? Oo... se +on varmasti vain pilaa." + +"Se ei ole pilaa, neiti." + +"No jaa", vastasi hän miettimisensä jälkeen, "olen kuten sanottu +päättänyt jäädä edelleen tänne kunnes olen tehnyt tehtäväni." + +Hän nousi äkkiä ylös tuolista, tarttui Kragin käteen ja sanoi: + +"Seisokaamme rinnatusten taistelussa tätä nerokasta ja vaarallista +suurroistoa vastaan, joka jo on varastanut liian suuriarvoista." + +"Tehkäämme se, neiti." + +"Lupaan teille, etten missään tapauksessa tule lepäämään ennenkuin +olemme löytäneet hänet." + +"Meille on se suuresta merkityksestä luvatessanne sen, neiti." + +(Tässä mutisi Brede kärsimättömästi ja poliisipäällikkö veti ihmeissään +pitkää partaansa.) + +"Mutta nyt en todellakaan tiedä, miten alotamme asian." + +"Sen tiedätte varmasti, neiti." + +"Hm, olen kyllä ajatellut jatkaa nerokasta hankettani, näyttelemällä +ylhäistä matkustajaa." + +"Näen sen hankkeen erinomaiseksi, neiti" sanoi Krag, "teidän tulee +ehdottomasti jatkaa sitä. Niin kuin olen sanonut teille, on se hiukan +epävakaista jatkaa minulle, ja sitäpaitsi myöskin on aivan ylellistä +kahden matkustaminen." + +"Niin, eikö totta, aivan liiallista." + +"Sitäpaitsi uskon sellaisessa tilanteessa enemmän naiselliseen +harkintakykyyn." + +"Olette Jumalan nimessä oikeassa, herra Krag. Juuri naisen sisäistä +näkemystä Kristianian salapoliisi tarvitsee, Scotland Yardissa ovat +naiset tehneet ihmeitä viime vuosina." + +"Siis, milloin ajattelette uudistaa rooliinne hienona ulkolaisena +matkustajana?" + +"Tja, en todellakaan tiedä." + +"Olette kai selvillä siitä", sanoi Krag, "että aika meille on nyt +tavattoman kallista." + +"Sen tiedän, olen valmis matkustamaan heti. Scotland Yardissa emme tee +koskaan pitkiä valmisteluja. Siellä olemme valmiina matkustamaan vaikka +maapallon ympäri, viiden minuutin kuluttua annetusta määräyksestä." + +"Huomatkaa, lähtevä mannermaajuna menee tunnin kuluttua." + +"Silloin voin mennä sillä." + +"Mutta valepukunne?" + +"Se on pian järjestetty. Missä puvussa ajattelette minun pitävän +matkustaa?" + +"Sehän riippuu paljon siitä vaatevarastostanne, joka teillä on +käytettävissänne." + +"Oh, tiedättekö paras virkaveli, matkoilla ovat, vieläpä herttuattaret, +harvoin ylellisen hienoina." + +"Silloinhan voitte näytellä herttuatarta." + +Nuori nainen kumarsi. + +"Nyt imartelette minua, herra salapoliisi." + +"En, vakuutan sen teille." + +"Jos näyttelisin nuorta englantilaista ladyä matkalla isänsä +kesäasuntoon Norjassa." + +"Mainiota, neiti. Nuori englantilainen lady, jolla on isänsä luona +kesäasunto Norjassa, on juuri oikein. Mutta miten olette aikoneet +pukeutua?" + +"Minulla on eräs vihreä matkapuku, yksinkertainen mutta aistikas. Ja +matkustan siis junalla taasen Fredriksstadiin." + +"Tahtoisin ehdottaa erästä toista asemaa, joka on kauempana täältä", +sanoi Krag, "esimerkiksi Kornsjöta eli Mellerudia." + +"Aivan oikein, silloin valitsen Kornsjön." + +"Ja silloin on ehkä parasta, että odotatte sen junan saapumista, joka +on täällä huomenna kello 2.53 i.p." + +"Miksikä juuri sitä junaa, herra salapoliisi?" + +"Mutta onhan se päivän selvää. Tietysti siksi, että teillä tällä +junalla on mahdollisesti tilaisuus tulla varastetuksi. Ettekö ole +huomanneet, että varas melkein yksinomaan toimii päiväpikajunalla?" + +"Kyllä, ihmettelen teidän tarkkuuttanne. Nyt menen ja pukeudun, +Hyvästi, herra salapoliisi." + +"Hyvästi, mylady", sanoi Krag ja suuteli hänen kättänsä jäähyväisiksi. + +Ja hän meni hymyillen ovesta ulos. + + + + +PARAS VALEPUKU. + + +Niin pian kuin neiti oli mennyt, istuutui Krag ja puhkesi hillittömään +nauruun. + +Harald Brede oli nolona poliisien puolesta. + +Nuori Järven oli syvästi liikutettuna. + +"On eräitä asioita, joita ei voi antaa anteeksi", sanoi Brede, "nyt +olet sinä loukannut koko poliisikuntaa tämän lörpöttelevän neidin +takia." + +"Kaukana siitä", vastasi Krag, "en ole ensinkään loukannut poliisia. +Toimitan päinvastoin poliisille suuren hyvityksen." + +"Mitä aijot?" + +"Lähettää hänet jälleen tuleen." + +"Ja hän voi vain saavuttaa sen, että tulee varastetuksi, kuitenkaan +löytämättä varasta ja silloin olemme todellisuudessa auttamattomasti +sekoitetut." + +"Se on paljon mahdollista, mutta sitten saamme koettaa onnea." + +"Älkää vain liiaksi uskaltako", mörisi poliisipäällikkö +virkamiesmäisesti. + +"En käsitä", jatkoi Brede, "voivan olla hyödyllistä jälleen toimia tuon +naisen kanssa. En voi sietää häntä elämässäni. Hän on aivan liian +mahdoton, arvelen minä." + +"Niin, ja merkityksetön." + +"Aivan oikein. Hän on täydellisesti merkityksetön ja sen lisäksi +valheellinen ja tyhmä." + +"Mutta kun hän on kaikkea tätä, niin onhan vielä vähemmän tarpeellista, +että käytämme häntä." + +"Ei, rakas virkaveli, huolimatta siitä, on hän kovin tarpeellinen." + +"Mitä luulet sinä hänen voivan tehdä meille?" + +"Kaikkea." + +"Ei, tätä käsitän vähimmin ja vähimmin. Sinä et koskaan ole suostunut +mihinkään törkeään pilaan." + +"Ei koskaan, paras ystävä, ei koskaan. Tässä tapauksessa tarkoitan +ehdottomasti mitä teen. _Hän_ on tarpeellinen. Pieni tyttö lempeine +kasvoineen on meille todella niin tarpeellinen tässä tapauksessa, että +ilman hänen apuansa on mahdotonta vangita varasta." + +"_Vangita_ hänet, sitä kai pitää kutsua toiseksi tehtäväksi. Ensiksi +kai meidän pitää päästä selville kuka varas on?" + +"_Sen tiedän jo_." + +Poliisipäällikkö pudotti lehden, jota hän juuri luki. Nuori Järven +nousi sohvalta ja Brede tuijotti ihmeissään ystäväänsä. + +"Kuinka kauvan sitte?" + +"Hetki sitten. Luin nimen paperossinsavun renkaissa." + +"Toisin sanoen olet ottanut 'loppuspurtin'." + +"Niin, ja nyt on hänet vangittava ja paljastettava ja paljastaa, missä +hän pitää varastettuja tavaroita." + +"Mitä aijot nyt tehdä?" + +"Niin kuin hyvin muistat, sanoin hetki sitten aikovani matkustaa +itärataa Kornsjöhön." + +"Kyllä." + +"Mutta nyt olen muuttanut suunnitelmani." + +"Etkö ehkä matkustakaan?" + +"Matkustan, mutta ensimäisellä junalla." + +"Siis samalla kerralla kuin naissalapoliisiko?" + +"Niin, mutta hän ei saa tietää mitään siitä, koska en luota hänen +käyttäytymiseensä. Hän voi ajattelemattomalla huomautuksella paljastaa +matkamme tarkoituksen." + +"Pukeudutko siis valepukuun?" + +"Kyllä, minun täytyy pukeutua paraimpaan valepukuuni joka ylipäänsä on +mahdollinen puettavaksi. Matkustan Mellerudiin jos hän matkustaa +Kornsjöhön." + +"Mutta jos hän matkustaakin Mellerudiin?" + +"Silloin matkustan Göteborgiin. Paras ystävä, voit olla aivan varma, +ettei hän matkusta Göteborgiin. Mutta nyt ei minulla ole pitkää aikaa +ennen kuin juna lähtee, ja minun täytyy pyytää sinua toimittamaan sen +pienen asian, josta jo puhuimme." + +Krag meni sitten kiiruusti konttoriinsa ja ne kolme poliisimiestä, +jotka jäivät huoneeseen, poliisipäällikkö, Järven ja Brede eivät +tuijottaneet niin hiukan murheellisesti toisiinsa. + +"On kuten koko ajan olen sanonut", mörisi Brede, "että, joko tulee hän +eräänä kauniina päivänä houreihin, eli myöskin... No niin, ehkä hän +onkin oikeassa. Uskon nyt kaikkien edestä häneen. Ja kun hän tahtoo +saada pienen pelirasian, niin tulee hän sen myös saamaan. Mutta sitten +on myöskin tuleva pelirasia, joka tuleekin rätisemään, paras mitä on +saatavissa." + +Sitten läksi Brede mutisten itsekseen ettei hän koskaan ole ottanut +osaa selvillesaamiseen, missä niin monta kummallista esinettä +sekotetaan keskenään -- pelirasia, eräs puoli hullu neiti, valepukuinen +gentlemanni, matkoja sinne ja tänne... + +Kun hän neljänneksen kuluttua tuli takaisin ruskea paketti kädessä, +istui ja odotti eräs vieras mies häntä. + +Se oli vanhempi, harmahtava mies, kultaisine nenälasineen. Brede piti +häntä jonakin sellaisena kuin lähetystönneuvoksena, lähettiläänä eli +sen tapaisena. Hän kumarsi. + +Mutta harmahtava meni häntä vastaan ja sanoi: + +"Paras ystävä, en suututa sinua enään tänään näyttelemällä komediaa. +Etkö siis tunne minua?" + +Brede seisoi ällistyksissä ja katsoi Kragiin. + +"Tämä on todella paras valepuku, jossa tähän saakka olet esiintynyt", +sanoi hän. + +"Sehän onkin tarkoitukseni. Katsokaamme pelirasiaa, oletko ostanut +oikeata." + +Pelirasia ei ollut paljon suurempi kuin tavallinen seinäkello ja siinä +oli myös viisarit jonka mukaan koneisto voitiin panna soittamaan +mihinkä vuorokauden aikaan tahansa. Asbjörn Krag siirsi viisaria ja +kone soitti erään kaihoisan Ave Marian. + +Salapoliisi nyrpisti nenänsä säveleelle. + +"Minä siedän jotain eloisampaa musiikkia", sanoi hän. + +"Se on helposti järjestettävissä, arveli Brede, toimitusmies takasi, +että sillä voidaan soittaa vähintään 5 à 6 säveltä. Halloo, tässä on +eräs uusi." + +Pienestä pelirasiasta kuului eräs Sousamarssin osa. + +"Se oli epäilemättä parempaa", sanoi Krag, "mutta anna kun saan kuulla +kolmannen." + +Brede käänsi viisaria ja heti soitti kone erään uuden säveleen, marssin +"Carmenista." + +"Seis", huudahti Krag, "sen otan. Se sopii mainiosti tilaisuuteen." + +Heti sen jälkeen tuli eräs lähetti noutamaan hänen matkalaukkujaan, +niitä oli kaksi pieni ja suuri. Pienempi oli oikeastaan vain +käsilaukku. + +"On kauheata miten paljon otat mukaasi tällä kerralla", sanoi Brede, +"Etkö voisi tulla toimeen vähemmällä?" + +"Tämä käsilaukku", sanoi Krag, "on määrätty varastettavaksi. Suuressa +säilytän uutta valepukuani. Enhän voi matkustaa sekä pois että takaisin +samana miehenä." + +"Ei tietenkään, ei." + +Krag tilasi puhelimella ajurin ja kun tämä parin minuutin kuluttua +vieri poliisiasemalle oli kello jo niin paljon, että hänen täytyi +kiirehtiä ehtiäkseen junaan. + + + + +RAUTATIEJUNASSA. + + +Krag lunasti piletin toiseen luokkaan ja varmuuden vuoksi aina +Göteborgiin saakka. + +Kulkiessaan verkkaan vaunujen läpi huomasi hän pienen naissalapoliisin +eräässä naisvaunussa. Hän oli kovin somasti ja aistikkaasti puettuna. +Pieni matkalaukku oli hänellä jalkojensa vieressä. Hän vietti aikansa +lukemalla romaania. + +"Siinä on meillä se laukku", ajatteli Krag, "jota hän tarkoittaa +varastettavaksi. Se on sama laukku, jota hän viime kerrallakin käytti." + +Fredrikshaldissa meni nuori nainen syömään. Krag tahtoi saada selville +miten kauvas hän aikoi matkustaa ja kysyi sen tähden konduktööriltä, +oliko useita matkustajia matkalla Kornsjöhön. + +"Ei", vastasi konduktööri, "ei niin kovin montaa, ainoastaan tuo +viheriäpukuinen nainen." + +Puolen tunnin kuluttua juna pysähtyi Kornsjössä, ja nainen astui +junasta pois. + +Krag tähysteli ikkunan läpi ja voi hän pimeässä selvästi huomata hänen +katoavan hotellin suuntaan. + +"Siellä pysyy hän aina aamuun saakka ja sitten tapaamme toisemme +paluumatkalla", ajatteli Krag. + +Salapoliisi oikaisi itsensä pitkäkseen eräässä vaunussa ja nukkui aina +siihen saakka kunnes juna lähestyi Mellerudia. Silloin oli pimeä yö. +Krag meni hotelliin ja nukkui seitsemään saakka. + +Mannermaanjuna kulki ohi vasta pari tuntia myöhemmin, mutta Kragilla +oli uutteraa työtä pukeutumisessa sillä hänen täytyi vaihtaa taasen +valepukua. + +Krag avasi suuren matkalaukkunsa ja otti sieltä erään tummanharmaan +syystakin, englantilaista muotia olevat vaatteet, pyöreäperäisen hatun, +useammanlaisia ihomaaleja j.n.e. + +Jo kauvan ennen kuin hotellipalvelija oli noussut ylös, oli Krag +kerrassaan täysissä pukimissaan. + +Hän pukeutui kuningas Edwardin-tyyppiin. + +Hän näytti varmaankin ohuemmalta kuin brittiläiseltä hallitsijalta, +mutta valepuku oli kuitenkin aivan oivallinen ja sattuvasti tehty. + +Kun hän oli valmiina, niin avasi hän käsilaukkunsa ja otti sieltä +pienen pelirasian. + +Ensiksi koetti hän Ave Mariaa, ja kun se ei tyydyttänyt häntä, koetteli +hän Sousamarsia, ja senjälkeen marsia "Carmenista." Hän tutki +musiikkikappaleet läpi monta kertaa ja asetti kellolaitteen eri ajoille +Hänellä oli paljon tehtävää, ennen kuin hän sai kellolaitteen toimimaan +tyydyttävästi ja varmasti. + +Lopuksi oli hän valmis tässäkin harjoitelmassaan, -- ja samalla tuli +hotellipalvelija paikalle kysyen mitä näytelmää hän oli niin varhain +aamulla toimittanut. + +Hotellin eteisvartija tuijotti kovin ihmeissään Kragiin. Se oli sama +mies, joka laski salapoliisin sisään iltaa ennen ja mies ei voinut +ensinkään selittää, millainen muutos oli tapahtunut tässä solakassa, +harmahtavassa herrassa. + +"Mitä hittoa?" kysyi mies, "en luule ensinkään, että herra on se sama, +herra näyttää aivan toisenlaiselta kuin eilisiltana", väitti hotellin +eteisvartija, "ei suinkaan herra ole se sama?" + +"Kyllä, varmasti olen sama", vastasi Krag, "uskonette kai omia +silmiänne." + +Lopuksi ei hän voinut tehdä muuta kuin uskoa silmiään, ja hän tuli +kovin mielenkiintoiseksi, Kragin huomauttaessa hänelle, että hän oli +norjalainen parooni, ja osotti tämän antamalla ylen runsaasti +juomarahoja. + +Salapoliisilla ei ollut tapana, niin paljon matkustaneena kuin hän +olikin, antaa juomarahoja, mutta tässä tapauksessa teki hän sen, sillä +hän tahtoi häntä kutsuttavan parooniksi. + +Hän virkisteli itseänsä ulkona, kuten ainakin korkeassa asemassa olevat +miehet, kävellessään hotellista alas eräälle pienelle asemalla, joka +oli parin minuutin päässä tiestä. + +Pieni käsilaukku oli hänellä kädessä ja hän kielsi juoksupoikia +turmelemasta sitä. Eteisen vartija ja koko hotellipalveluskunta +seisoivat ja kumarsivat. + +Junassa pani hän merkille, miten kohteliaita hotellipalvelijat, jotka +hänen matkalaukkunsa kantoivat vaunuun, olivat ja konduktööri kuuli +kutsuttavan häntä _herra parooniksi_. + +Juuri tähän hän olikin tahtonut päästä ja tulos siitä olikin se, että +konduktööri kohteli häntä erinomaisella kohteliaisuudella, ja huolehti +siitä, että herra parooni sai paraimman paikan. + +Kun hän tuli Kornsjöhön ja oli nousemassa norjan junaan kuulivat +norjalaisetkin konduktöörit paroonista, ja nimittivät häntä parooniksi +jotenka ei eräs sievä tyttö voinut olla sitä kuulematta. + +Konduktööri, joka mielellään tahtoi tehdä jotain, jota voitaisiin pitää +niin mahtavalle miehelle palveluksena, kysyi, saisiko hän luvan nostaa +paroonin matkalaukut verkolle. + +"Kyllä tämän", sanoi parooni ja osoitti suurinta laukkua, "mutta älkää +rohjetko liikuttaa sitä pienempää." Ja osottaakseen vielä miten arvokas +se oli laski hän kätensä sen päälle. Tämän huomasi se pieni neiti, +ottaessaan paikan vaunussa. Hänen matkalaukkunsa oli eräällä +viereisellä istuimella. + +Koska kaikki naisvaunut olivat täynnä ("mikä suuremmoinen matka", +arveli Krag) täytyi neidin jäädä siihen vaunuun missä Krag istui. + +Neiti otti romaaninsa, ryhtyen lukemaan sitä. Tupakoiminen oli sallittu +ja Krag sai aiheen ottaa esille hienon, kultaisen savukekotelon, minkä +hän oli saanut lahjaksi eräältä johtavalta valtiomieheltä, jolle hän +kerran oli tehnyt jonkun palveluksen. + +Tämä savukekotelo oli koristettu muutamilla eriskummallisilla +rubineilla. Kun hän otti savukkeen kotelosta tuijotti pieni neiti +häneen. Tämä ei tuntenut Asbjörn Kragia. Juna kulki läpi alimman +Smolenenen, ohi Asbedammen, Prästebakken, Fistedalen, Fredrikshaldin, +Sarsbosgin ja Fredikstadin. Neiti ja parooni istuivat paikoillaan +melkein liikkumattomina. Parooni katseli siellä täällä maaseutua ja hän +selaili edelleen romaaniansa. Mutta sattui että neiti välistä katsoi +käsilaukkuaan -- oliko se vielä tallella. + +Se oli siellä. Ei kukaan tehnyt yritystäkään varastaa sitä. + +Mutta ei myöskään kukaan tehnyt koetta varastaa Asbjörn Kragin laukkua. +Vaunussa ei ollut ainoatakaan ihmistä jota hyvällä syyllä olisi voitu +epäillä sellaiseen varkauteen. Mutta miten käy silloin Asbjörn Kragin +suunnitelmien kanssa, kun ei tapahdu varkausta, sillä kaikkihan riippui +siitä edellytyksestä, että jälleen tulisi joku ryöstämään hänet. + + + + +VARKAUS. + + +Ei se ollut ainoastaan rubineilla varustettu savukekotelo, joka +paljasti paroonin rikkauden. + +Asbjörn Krag oli tätä matkaa varten ottanut kaikki ne lahjat mitkä hän +oli saanut erinäisiltä ruhtinaallisilta henkilöiltä. + +Ensiksikin oli siis kotelo. Sitten oli hänellä timanttisormus, jonka +hän oli vastaanottanut Monacon ruhtinaalta, tämän viime Norjassa +käynnillä. + +Edelleen kultakello paksuine kultakuorineen (lahja Saksan +hallitukselta) ja kunnialegionan ritarinauha. + +Tietenkin oli Asbjörn Krag kovin vaitelias. Ei kukaan voinut väittää, +että hän näytteli esineitään tahallansa. Sen teki hän aivan +tilapäisesti. Hän ei voinut olla silloin tällöin katsomatta kelloaan. +Koska hänellä nyt oli savukkeita arvokkaassa savukekotelossa täytyikin +hänen näytellä sitä, ja saadakseen sen täytyi hänen työntää takin +lahkeitaan jollekin sivulle, niin paljon, että ritarinauha näkyi. Ja +mitä tulee Monacon ruhtinaan timanttisormukseen niin ei hän voinut olla +näyttelemättä sitä, silloin kun hänellä oli savuke sormien välissä. + +Vihdoin vieri juna Kristianian asemalle. Frediksstadista ei ollut +ketään uutta matkustajaa astunut junaan. + +Nuori nainen nousi ja kokosi kapineensa. M.m. pukeutui hän pieneen, +sievään matkatakkiin. + +Parooni otti käsilaukun käteensä ja kun hotellipalvelijoita tunkeutui +vaunuihin, jätti hän suuremman matkalaukun Viktoria hotellin pojalle. +Se oli hienoin hotelli mitä hän saattoi löytää. + +Lähellä olijat saivat myöskin kuulla, että hän asettui sinne ja +kuulivat Kragin sanovan pojalle: + +"Sano portierille, että tahdon vanhat huoneeni, ellei, menen +Grand-hotelliin." + +"Kyllä", vastasi poika, "herra saa varmasti vanhat huoneensa." + +Neiti otti myös matkalaukkunsa, mutta hänen astuessaan ulos vaunusta +käytävään tapahtui jotain mikä eniten hämmästytti Asbjörn Kragia. + + * * * * * + +Ennenkuin lähemmin kerromme mitä tapahtui, täytyy meidän puhua eräästä +pienestä tapauksesta, joka oli ollut Harald Bredellä. + +Hän tuli konttoriinsa heti ennen kello kolmea iltapäivällä erään matkan +jälkeen kaupungilla. + +Oli ainoastaan muutamia minuutteja mannermaanjunan Kristianiaan +saapumisesta. + +Salapoliisille ilmoitettiin jonkun nuoren miehen odottavan häntä +konttorissa. + +Hyvä. Se ei ollut mitään mahdotonta, ja Brede meni sisälle. Siellä oli +hotellilähetti jonka hän tunsi. + +Harald Brede tunsi nim. kaikki hotellilähetit Se oli hänen +erikoisuutensa, sillä nämät nuoret miehet saattoivat antaa tietoja +matkailijoista, joita salapoliisi syystä tai toisesta halusi tutkia. + +Brede arveli luonnollisesti kysymyksessä olevan jotain samanlaista. + +Harald Brede, joka odotti Asbjörn Kragin Kristianiaan saapumista sanoi +sen vuoksi: + +"Ellei sinulla ole mitään erikoista ilmoitettavana, niin saat tulla +huomenna uuden kerran." + +"Mutta minuthan on lähetetty tänne?" + +"Silloin sinut on lähetetty jonkun toisen salapoliisin luokse." + +"Ei mitenkään" vastasi poika, "juuri teidän lue." + +"Niin, en vain minä ole missään tapauksessa lähettänyt sinua +noutamaan." + +"Kyllä varmaan, ja vieläpä tavattomalla kiireellä." + +Harald Brede rupesi ihmettelemään. + +Hän ymmärsi, että tässä täytyi olla jotain. + +"Kuka se oli joka lähetti sinut?" kysyi hän, "tapahtuiko se +puhelimitse?" + +"Ei, se oli eräs herra, joka oli alhaalla. Tapasin hänet hotellin +ulkopuolella. Luulin sitä salapoliisiksi, hän näytti siltä." + +"Oletko nähnyt häntä ennen?" + +"En, luulin sitä joksikin uudeksi salapoliisiksi." + +"Ja mitä hän sanoi? Joudu, on kiire." + +"Hän kysyi nimeäni ja saatuaan sen sanoi hän: + +"'Niin, olet juuri se jota etsin. Olet tehnyt Harald Bredelle +palveluksia ennen, eikö totta?' + +"'Kyllä', vastasin minä, sillä tiesinhän tulevan jotain ylimääräistä +tuloa. Mutta se oli niin, että minä menisin junalle mannermaanjunalle." + +Brede tarttui kiivaasti hänen käteensä; mannermaanjuna, varas, Krag +hm... + +"Edelleen", huudahti hän. + +"Niin sillä lailla sanoi mies, että piti tulla heti." + +"'Mutta mitä minä teen', kysyin minä, 'jos joku tietää etten ole +vastassa asemalla, erotetaan minut paikalla.' + +"'Sen tulemme kyllä järjestämään', vastasi mies, ja niin otti hän +virkalakkini ja antoi minulle sijalle hattunsa.' Me salapoliisit +tapaamme tehdä jokaiselle vähäisen, mikä koskee palvelusta. 'Menen +asemalle sijaasi ja hankin sinulle yhden tai toisen matkustajan, juokse +nyt heti poliisiasemalle, ja jos ei Brede ole siellä niin tulee hän +heti, sinun tulee kuitenkin odottaa kunnes hän saapuu'." + +Kun Brede oli kuullut hotellipojan kertomuksen, kulki hän ympäri +huonetta kuin paha turkkilainen. + +Hän katsahti kelloa. Juuri nyt saapui mannermaanjuna. + +Hän ei epäillyt hetkeäkään etteikö kepponen tapahtuisi +rautatieasemalla, ja todennäköisesti mannermaanjunan saapuessa. + +Tietysti myöskin hotellipojan lakkia käytettiin aikeen onnistumiseksi. + +Missä oli nyt Krag, hänen paras virkaveljensä, joka nyt oli vaarassa. +Luonnollisesti oli Brede lähettänyt Järvenin ja pari muuta +sivilipukuista salapoliisia asemalle, mutta hehän eivät voineet tietää +tästä uudesta tempusta. + +Hän pyysi nuorta miestä tulemaan myöhemmin uudelleen poliisiasemalle +itse juosten pikapäätä rappuja alas, heittäytyi ensimäisiin ajurin +rattaisiin ja juoksujalkaa ajoi itäradalle. Hän tuli kyllin aikaiseen +nähdäkseen mitä oli tapahtunut ja hän tunsi heti kuningas Edwardin, +Asbjörn Kragin. + +Krag seisoi varas käsivarressa. Ja kun Brede sai nähdä, ken se oli löi +hän otsaansa ja huudahti: + +"Mikä idiootti olenkaan ollut, kun en heti nähnyt tätä. Tietenkään ei +se voinut olla kukaan muu." + +Ja nyt kerromme mitä tapahtui. + + * * * * * + +Asbjörn Krag oli tavattomasti ihmetellyt pienen englantilaisen neidin +esiintymistapaa vaunun käytävässä. + +Neiti otti aivan yksinkertaisesti erään hotellipojan ja jätti tälle +pienen käsilaukkunsa. + +Asbjörn Krag ei heti ymmärtänyt tätä yllättävää vetoa, mutta nähtyään +hotellipalvelijan kasvot käsitti hän heti kaikki. + +-- Hän ei tuntenut palvelijaa. Kaikki muut hotellipalvelijat hän kyllä +tunsi, mutta ei tätä. Lakissa oli kultakirjaimin Europa-hotellin nimi. + +Palvelija otti vastaan neidin laukun ja neiti sanoi tälle: "Tahdon +hyvän huoneen. Ja pidä hyvin varoin laukkua, sillä se on sangen +arvokas." + +Krag hymyili. + +"Kas sillä tavalla", ajatteli hän, "tahtoo neiti siis osottaa, että hän +tahtoo varastuttaa laukkunsa. No niin se voi olla ehkä joku idea." + +Neiti meni hänen edellään vaunusta ulos yhdessä muiden matkustajain +kanssa. + +Kragin astuessa vaunusta asemasillalle pani hän hetkeksi, ikäänkuin +satunnaisesti laukun luotaan, napittaakseen syystakkinsa. Tämän huomasi +neiti. + +Tämä meni kiireesti asemasiltaa eteenpäin erään nuoren herran lähetessä +häntä. + +Nuori mies kohotti hattua neidille puhuakseen hänen kanssaan, mutta +neiti tuli näkemästään niin liikutetuksi että antoi tälle läiskähtävän +korvallisen. Nuori mies hoiperteli muutamia askeleita taaksepäin. + +"Kurja konna!" huusi nainen raivosta väristen, "kuinka te uskallatte +näyttäytyä silmieni edessä, te alhaisin kaikesta miesväestä." + +Tietysti herätti se oivallinen esiintyminen suurta huomiota ja väkeä +tuli juosten joka taholta. + +Sillä hetkellä ei asemasillalla ollut ainoatakaan joka ei olisi +huomannut nuorta tyttöä, joka seisoi ja raivosta värisi, samalla kun +eräs mies poistui. Ei kukaan -- paitsi Asbjörn Krag. + +Sillä siinä hetkessä jolloin meteli oli kauheimmillaan ja kaikkien +huomio oli kiintynyt siihen -- sillä hetkellä _taaskin varastettiin +hänen käsilaukkunsa_. + +Se oli neljästoista varkaus. Laukku katosi jäljettömästi kuin se olisi +tuuleen temmattu. + +Krag otti sen sangen tyynesti, sillä nyt hän tiesi miten se kokonaan +oli tapahtunut. Hän tunsi varkaan ja sen apurin, hän tunsi myöskin sen +uuden kujeen jota tässä käytettiin. + +Krag riensi suoraan nuoren naisen luo ja sanoi luonnollisella äänellä, +ei kuitenkaan niin kovasti että ulkopuolella olijat olisivat kuulleet +sen: + +"Olette mielettömässä kiihkossa, huomaan minä, neitiseni, mutta en pidä +sopivana Scotland Yardin arvokkaan työkumppanin panna toimeen tällaista +yleisellä paikalla." + +Kun neiti kuuli tämän äänen kalpeni hän hiukan, sitten tullakseen +leimuavan punaiseksi. + +"Oletteko jälleen matkassa", sanoi hän, "en ole tuntenut teitä." + +"Ei, teiltä puuttuu luonnottomassa määrässä katsetta valepukuun." + +"Mutta silloin on myös mahdotonta tuntea teitä", kuiskasi hän, "mutta +menkäämme täältä, herätämme liiaksi huomiota. Ja varasta ei kuitenkaan +saada kiinni, näyttää siltä." + +"Älkää olko niin varma hyvä neiti", sanoi Krag, "varas voi näyttäytyä +ennen kuin aavistattekaan. Mikä mies se oli jota rankaisitte niin +isällisellä tavalla?" + +"Se oli eräs mies, joka kerran on syvästi loukannut minua. Mutta emmekö +mene?" + +"Odotan jotain", vastasi Krag katsoen kelloaan, "ja pyydän myös että +tekin odotatte. Siten saamme seuraa kadulle ja saamme puhua siitä mitä +nyt on taasen tapahtunut." + +Hän tuijotti Kragiin kauhistuksella jota tämän täytyi ihmetellä. (Mikä +suurenmoinen näyttelijätär, arveli Krag.) + +Neiti kysyi: + +"Oo, näen ettei teillä olekaan matkalaukkua. Ette kai..." + +Krag nyökkäsi. + +"Niin, neiti", sanoi hän, "laukku on jälleen varastettu." + +"Mutta sehän on kauheata." + +"Mutta miten on teidän oman käsilaukkunne laita?" + +"Pidin sitä silmällä ja olen sen jättänyt hotellipalvelijan huostaan +helpottaakseni varkaan työtä. Mutta huomaan ettei se ole onnistunut. +Tuolla kaukana hän on laukkuineen." + +"Niin, tunnen sen myöskin, pieni, sievä, ruskea tuolla. Palvelija +kantaa sitä oikeassa kädessä ja näyttää siltä kun hän menettelisi sen +kanssa mitä suurimmalla varovaisuudella." + +"Pyysin häntä tekemään sen. Mutta lähdemmekö?" + +"Annan teille erään hyvän neuvon", sanoi Krag. + +"Sanokaa pois. Tahtoisin mielelläni hyvän neuvon tässä tilaisuudessa. +Näettekö miten julkeasti ja uteliaasti väki tuijottaa minuun?" + +Krag katsoi kelloaan. + +"Katsotteko kelloanne?" kysyi hän edelleen. "Mutta mikä on se neuvo?" + +"Teidän tulee itse ottaa laukkunne. Siten ehkä sittekin voitte olla +tulematta varastetuksi." + +"Kyllä, mielelläni." + +Hän viittasi hotellipojalle ja sai laukkunsa. Palvelija näytti hiukan +hämmästyneeltä. + +"Menemmekö nyt", kysyi nainen. + +"Vielä pyydän teitä odottamaan hetkisen." + +Krag katsoi jälleen kelloaan. + +"Tahdon saada varkaan kiinni ennenkuin jätän aseman", sanoi hän. + +"Mitä sanotte? Se ei voi olla mahdollista. Kuinka saatte sen +siepatuksi? Eikö hän taasen ole kadonnut jäljettömiin?" + +"Kyllä, mutta hän ilmaantuu." + +"Milloin hän näyttäytyy?" + +"Kun sekunttiviisari on saapunut tuohon", sanoi Krag ja osoitti +kelloaan. + +"Siis puolen minuutin kuluttua", kysyi hän nauraen, "mutta miksi olette +laskeneet niin tarkalleen?" + +"Siksi", vastasi Asbjörn Krag, "että olen tahtonut uudistaa Kristianian +salapoliisin kunnian. Teidän täytyy ajatella, rakas neiti, että kun +poliisilta tällä naurettavalla tavalla kerta toisensa jälkeen näin +varastetaan, silloin täytyy olla jotain saadakseen tahran pestyksi pois +-- Mutta miten kalpea olette, neiti", sanoi Krag. + +"Se on sangen ilmeistä", vastasi hän, "jospa voisitte aavistaa miten se +herra jota niin mainiosti rankaisin, on loukannut minua." + +"Oletteko varma siitä", kysyi Krag, "että olette siksi niin kalpea?" + +"Se ei ole mitään muuta." + +"Mutta tehän värisettekin. Viimein ette voi pitää edes laukkua +kädessänne -- omaa kallisarvoista laukkuanne." + +"Kaikki nuo ihmiset ympärillämme", mutisi hän, "katselevat minua. +Olenhan vain nainen." + +"Mutta nerokas nainen", vastasi Krag ja tarttui hänen käteensä. + +"Nyt on aika kulumassa, neiti", jatkoi hän, "yksi hetkinen vielä, niin +on varas paljastettu, luulen, että tuskin ehdin laskea kymmeneen. +Katsokaamme. Yksi -- kaksi -- kolme -- neljä -- viisi -- kuusi -- aivan +oikein! Tässä hän on." + +Neiti huusi kovasti pelästyksestä ja päästi laukun kädestään +asemasillalle. + +Hän tahtoi juosta ulos, mutta Asbjörn Krag piti häntä kiinni kuin +jossain ruuvipenkissä. + +Ja samassa hetkessä saapui Brede. + +Mutta mikä se sitten oli joka keskeytti Kragin laskun ja nosti nuoren +neidin pelästyksen? + +Niin, se oli aivan yksinkertainen musiikkinumero, se oli marssi +"Carmenista", joka kuului _neidin laukussa_ olevasta pienestä +soittorasiasta. + +Harald Brede ja Järven astuivat esille ja Krag osoitti näille kahta +miestä, jotka piti vangittaman ja jotka nyt koettivat vetäytyä pois +nähdessään pelin auttamattomasti olevan menetetyn. + +Nämät miehet olivat: se herra jolle neiti oli antanut korvallisen ja +hotellipalvelija joka oli kantanut neidin laukkua. + +Tullakseen pois uteliaitten näkyvistä vietiin neiti odotussaliin, missä +hän pyörtyi, jonka tähden hänet kuletettiin katettuun vaunuun ja +vietiin poliisiasemalle. + +Neidin laukku oli vielä paikallaan ja soitti "Carmen-marssia". + +Vangitsemiset suoritettiin täyden musiikin soidessa, ja täytyi +tunnustaa, että Krag oli onnistunut täydellisesti laskuissaan, kun hän +jälleen kohotti poliisin kunnian. + +Niin pian kun laukku oli soittanut loppuun marssinsa -- mikä kesti +hetkisen -- heitettiin se patrullivaunuun, joka kuletti vangittuja +poliisiasemalle. + +"Kun ajattelin hieman lähemmin näitä varkauksia", sanoi Asbjörn Krag +Harald Bredelle kun nämät molemmat salapoliisit myöhemmin keskustelivat +asioista poliisiasemalla, "selvisi minulle heti, että varkaalla täytyi +olla yksinkertainen keino saadessaan varastetut tavarat hetkiseksi +näkymättämiin. Mutta en ensinkään voinut ajatella missä tämä +välikappale piili. + +"Sitten matkailin täällä ja tutkin asiaa perinpohjaisesti samalla kun +annoin sikarin savun ympäröidä itseni. Ja äkkiä oli minulla kaikki +selvillä. + +"Neidin laukku ei luonnollisesti ollut mikään käsilaukku, se oli +suoraan sanottuna varaskaappi jolla oli laukun muoto ja kun hän +tahtoo varastaa käsilaukun taikka toisen, niin asetti hän aivan +yksinkertaisesti laukkunsa sen päälle, joku haka sen sisällä tarttui +esineeseen, jonka jälkeen hän aivan levollisena käveli ulos +varastettuine tavaroineen. Sillä tavalla kävi mahdolliseksi, että +varastetut tavarat katosivat niin jäljettömiin. Eihän kenellekään +pälkähtänyt epäillä häntä, vielä vähimmin meille, sillä olihan hän muka +naispuolinen virkaveljemme tunnetusta Scotland Yardista ja oli hänellä +paikka suurimmassa matkailutoimistossamme, tarkoituksella paljastaa +'turistien kauhu'. Hän on todellakin näytellyt rohkeata osaa ja hän on +esittänyt sen mainiosti. Hän on nähtävästi hankkinut itselleen väärät +paperit Lontoosta, joilla hän on hämmästyttänyt matkailutoimistoa." + +"Ja sitten oli hänellä sellainen komea ja reipas apulainen", jatkoi +Krag esitystään. "Hänen tehtävänään oli määrätyssä hetkessä koota +kaikkien huomio kysymyksessä olevaan tapaukseen, niin että neiti eli +joku hänen apureistaan näkemättä voisivat upottaa laukkunsa määrättyyn +esineeseen. + +"Nuoren brittiläisen esiintyminen Järveniä kohtaan oli selvästi siinä +tarkoituksessa. + +"Tänään antoi hän erään apulaisensa toimittaa varkauden sillä välin kun +hän itse alotti esiintymisen antamalla eräälle herralle pamahtavan +korvallisen. Tämä oli tietysti kanssarikollinen. Minähän en voinut olla +katsomatta sitä odottamatonta näytelmää ja juuri kun se oli, +hotellipalvelija, joka kantoi neidin laukun, toimitti varkauden. Kun nyt +kuulen, missä ystävämme hotellipoika Europa hotellista oli ollut, niin +selviää minulle se ainoa tumma kohta jota en käsittänyt. No, kas tässä +onkin meillä vastaus...." + +Kragin lausuessa viimeisiä sanoja saapui sähkösanoma mikä tuotiin +sisään. Se oli vastaus Asbjörn Kragin kysymykseen jonka hän oli tehnyt +heti vangitsemisen jälkeen. + +Krag avasi sähkösanoman ja luki: + + Onnittelen. Hän on yksi meidän vaarallisempia ja + kekseliäimpiä huijarittaria. + + Smyth, + Johtaja Scotland Yardissa. + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56669 *** diff --git a/56669-8.txt b/56669-8.txt deleted file mode 100644 index ff8f69b..0000000 --- a/56669-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3169 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Pelikello, by Sven Elvestad - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Pelikello - Salapoliisikertomus - - -Author: Sven Elvestad - - - -Release Date: March 2, 2018 [eBook #56669] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PELIKELLO*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -PELIKELLO - -Salapoliisikertomus - -Kirj. - -STEIN RIVERTON [Sven Elvestad] - -Suomennos - - - - - - -Porissa, -Otto Andersin, -1921. - - - - -SISÄLLYS: - -Keskeytynyt virkaloma. -Mannermaanjunalla. -Salaperäinen tuntematon. -Krag saa nerokkaan aatteen -Sanomalehti. -Pelirasia. -Paras valepuku. -Rautatiejunassa. -Varkaus. - - - - -KESKEYTYNYT VIRKALOMA. - - -Salapoliisipäällikkö oli aivan ällistyksissä. - -"Tämä on kuitenkin pahinta mitä on tapahtunut poliisiaikanani", sanoi -hän, "täällä katoaa kallisarvoinen jalokivilaukku toinen toisensa -jälkeen, ilman että olisi mahdollista löytää jälkeäkään varkaasta." - -Poliisipäällikkö puhui suurelle, matkapukuiselle herralle, joka seisoi -hänen edessänsä. - -"Olin tuskin lukenut näistä tapauksista sanomalehdistä", sanoi -matkapukuinen, joka ei ollut kukaan muu kuin salapoliisi Asbjörn Krag, -"ennenkuin keskeytin virkalomani. Siitä näyttää tulevan todella -huomiota herättävä asia." - -"Se on varma tosi", vastasi poliisipäällikkö, lukiessaan kiireellisesti -erään paperin, joka oli hänellä kädessä. "Kas tässä on minulla luettelo -varkauksista. Tuskin tuntiakaan sitten ilmoitettiin yhdennestätoista -jalokivivarkaudesta." - -"Yhdestoista!" huudahti Asbjörn Krag ihmeissään. - -"Niin, ja kohta kai on meillä tusina täysi. Olen tullut todella -hermostuneeksi kaikesta tästä. Olipa mainiota, että keskeytitte -virkalomanne auttaaksenne meitä, paras Krag." - -"Mitä minä välitän virkalomastani", vastasi Salapoliisi, "kun asia, -kuten tämä, vaatii apuani. Minua oikein ilahuttaa saadessani tämän -asian käsiini. Kuka sitä on hoitanut tähän saakka?" - -"Kaikki", vastasi poliisipäällikkö, "kaikki osaston käytettävät voimat, -mutta erityisesti Harald Brede, joka juoksee ympärinsä ja hiostuu -ponnistuksista aina koleina syyspäivinä. Mutta hän ei ole löytänyt -hiukkaakaan. Hän on sentähden kerrassaan toivoton. Milloin alatte -toimia tämän asian kanssa?" - -"Heti." - -"Todellako! Mutta ettekö mene ensin kotiin pakettinne kanssa ja muuta -vaatteita?" - -Krag katsoi siroa matkapukuaan. - -"Sanokaahan paras poliisipäällikkö", sanoi hän, "pidättekö te, ettei -tämä puku sovi minulle kyllin hyvin? Minun ei tarvitse pukeutua muuhun -valepukuun kuin englantilaisiin poskipartoihin." - -"Niinkuin tahdotte." - -Salapoliisi istuutui mustaan nahkasohvaan ja sanoi: "Olkaa ystävällinen -ja tutustuttakaa minut yksityisseikkoihin." - -"Kyllä", sanoi poliisipäällikkö, samassa lukien onnettomuusluettelon -uudelleen. - -"Alkaakseni alusta, huomattiin ensimäinen varkaus jo neljätoista päivää -sitten." - -"Muistan sen. Eikö se ollut mannermaan junalla?" - -"Kyllä, heti sen Kristianiaan saapumisen jälkeen. Lähetystönsihteerin -rouva, joka tuli Lontoosta, menetti pienen käsilaukun, jossa oli -nenäliina, kukkaro, sisältäen noin kaksisataa kruunua, kultasen -hajuvesipullon, arvoltaan sataviisikymmentä kruunua, muutamia -taiteellisesti painettuja käyntikortteja, hohtokivillä varustettu -savukekotelo, arvoltaan noin kahdeksansataa kruunua ja timanttinen -rintaneula, arvoltaan kaksituhatta kruunua." - -"Kuinka tapahtui tämä varkaus?" kysyi Asbjörn Krag. - -"Jaa jospa tietäisimmekin miten se tapahtui, tietäisimme myöskin -luonnollisesti kuka varas on. Rouva selittää, että hän, silloin kun -juna sivuutti Ljansbron, istui ikkunan vieressä laukku kädessä. Heti -ennenkuin juna pysähtyi itäradan asemalle pani hän laukun luotaan -vieressään olleelle sohvalle, ottaakseen ales muutamia pieniä esineitä, -niiden joukossa kukkavihon, jotka hän oli pannut yläpuolelleen -olleelle verkolle. Kun hänen, sitte kun juna oli pysähtynyt, piti -ottaa käsilaukkunsa, olikin se kadonnut. Hän pitää sitä suoranaisena -skandaalina, tulee hysteeriseen tilaan, huutaa apua ja syyttää erästä -vaunussa ollutta naista mitä törkeimmillä syytöksillä. Mutta laukku, -paras Krag, on ja pysyy poissa." - -"Oliko ketään muuta kuin nämä vaunussa?" - -"Kyllä, siellä oli neljä naista, edellämainittu, korkean virkamiehen -rouva, maalaajatar Clara M. ja tukkukauppias D:n rouva. Niinkuin -ymmärrätte, eihän ketään näistä naisista voida epäillä -- -- --" - -"Ei tietenkään", vastasi salapoliisi, "mutta on sellaista jota -kutsutaan varkaustaudiksi." - -"Me olemme ajatelleet sitä", vastasi polisipäällikkö, "mutta olemme -jättäneet sen ajatuksen toistaiseksi, paras Krag, sillä nämä neljä -naista jättivät vaunun samaan aikaan, samalla kun koettivat lohduttaa -lähetystönsihteerin rouvaa, ja eikä kukaan heistä voinut silloin -näkemättä ottaa hänen laukkuansa mukaansa. Mutta on eräs toinen seikka. - -"Noo." - -"Lähetystönsihteerin rouvalla oli kamarineito mukanaan vaunussa." - -"Kas vaan! Kaikki tällaiset varkaushistoriat loppuvat useimmin siten, -että yksi tai toinen kamarineitsyt lopuksi paljastetaan." - -"Niin, niin", vastasi poliisipäällikkö kulkiessaan mietteissään pari -kertaa lattian yli, "ja kuitenkin on mahdotonta epäillä kamarineitsyttä -tällä kerralla, paras Krag, sillä hänelläkään ei ollut käsilaukkua kun -hän jätti junan. Laukku oli nimittäin niin suuri, että sen olisi -pitänyt näkyä, ei käynyt tukkiminen sitä taskuun, eikä voinut hänellä -myöskään olla ketään apulaista, olemme tarkasti kuulustelleet näitä -naisia, mutta he kaikki selittävät, että kamarineitsyeen on ollut -mahdotonta viedä sitä ulos, ilman etteivät he olisi sitä nähneet." - -"Mutta onhan täytynyt jonkun toisen ottaa laukku. Eihän se ole voinut -itse kävellä ulos vaunusta. Millaiselta laukku näytti?" - -"Se oli punasesta, venäläisestä nahasta tehty laukku hopeisine -heloineen. Varkaus huomattiin, kuten jo sanoin, heti, ja on aivan -mahdotonta, että joku on voinut päästä ulos vaunusta eli asemalta -laukku kädessä. Varkaushan huomattiin ennen junan pysähtymistä. Miten -selitätte te sen? Täydellinen arvoitus, eikö totta?" - -"Toistaiseksi", vastasi Krag hymyillen, "mutta kun me kerran olemme -yksimielisiä siitä mielenkiintoisesta kohdasta, ettei laukku ole itse -voinut kävellä ulos vaunusta, niin tulemme me myöskin löytämään -varkaan." - -"Menkäämme nyt eteenpäin onnettomuusluettelossa." - - - - -ONNETTOMUUSLUETTELON JATKOA. - - -"Niin tulemme varkauteen numero kaksi", sanoi poliisipäällikkö, "ja se -on tapahtunut täsmälleen samalla tavalla kuin edellinenkin. Eli -oikeammin sanoen sama arvoituksellisuus on siinäkin." - -"Mitä omituisinta." - -"Kyllä, epäilemättä", vastasi poliisipäällikkö, "ja kun tämä uusi -varkaus ilmaantui alkoi asia herättää huomiota. Tällä kerralla tapahtui -se eräälle matkailijalle, joka menetti vähäisen matkalaukun, sisältäen -kaksituhatta kruunua norjan rahassa, sitä paitse kokonaisen joukon -arvokkaita esineitä, joten menetetty omaisuus on yli kolmetuhatta -kruunua. Tämä laukku varastettiin kymmenennen päivän iltapäivällä, siis -päivää jälkeen ensimäisestä varkaudesta, ja se tapahtui kuten sanottu -aivan samoin kuin se. - -"Matkailija oli asettanut laukun luotaan vaunun käytävään, heti -ennenkuin juna pysähtyi itäradalla. Kun hän seuraavassa hetkessä aikoi -koota omaisuutensa, olikin se jo kadonnut. Voitte kuvitella hänen -hämmästyksensä. Hän nosti tietenkin heti hälinän. - -"Sattui siten, että Brede oleskeli asemalla kun varkaus ilmoitettiin. - -"Hän tarttui asiaan ja antoi määräyksen, ettei kukaan saanut poistua -junasta eikä asemalta. Ovet suljettiin ja vahdit asetettiin kaikkialle. - -"Harald Bredellä oli keskustelu matkailijan kanssa ja sai hän kuulla -tältä, että laukku oli jokseenkin suuri, ruskeasta nahasta ja painoi se -noin viisitoista kiloa. - -"Sitten asettuivat Brede ja matkailija eräälle ahtaalle uloskäytävälle -ja selittivät, että ainoastaan sen oven kautta saisivat matkustajat -mennä ulos. - -"Yksitellen matkustajat kulkivat ovesta ja Brede piti tarkasti silmällä -olisiko kellään varastettua laukkua. - -"Paras Krag, minun täytyy sanoa teille, että laukku oli ja pysyy poissa -Koko asema tutkittiin, mutta kaikki tuloksetta. Ja kuitenkaan ei kukaan -ollut poistunut asemalta näkymättä ja laukkua ei voitu piilottaa. Sitä -täytyi kantaa kädessä ja oli se sen lisäksi suuri taakka. - -"Miten tahdotte selittää tämän? Minun järkeni vaikenee tällaisen -mysterion edessä." - -Kristianialaissalapoliisi vastasi vain: - -"Edelleen." - -"Niin", sanoi poliisipäällikkö, samalla kun toistamiseen katsoi -papereitaan, "sitten tapahtui päivä tämän jälkeen varkaus Grand -hotellin käytävässä. Antakaahan kun katson. Niin siellä -varastettiin eräs käsilaukku, jossa säilytettiin timantteja noin -kahdeksantoistatuhannen kruunun arvosta. Laukkua kantoi eräs nuori, -rikas rouva ja se varastettiin silloin kun tämä hetkeksi pani sen pois -luotaan. - -"Samana päivänä, mutta kaksi tuntia myöhemmin on meillä uusi varkaus -mannermaan junalla, päivä senjälkeen varkaus Continental hotellissa, -samana päivänä varkaus jalokiviasiamiehen luona Viktoria hotellissa ja -niin seuraa varkaus toisensa jälkeen." - -"Ja pääasiallisemminko on varastettu matkailijoilta?" - -"Niin, melkein yksinomaan nuorilta matkailijoilta. Voitte ymmärtää, -että ennen kaikkea matkailijatoimistot ovat tulleet kovin levottomiksi -uudistuvista varkauksista. Minulla oli ollut juuri silloin kuin tulitte -puhelinkeskustelu suurimman matkailutoimistomme kanssa. - -"Minulle sanottiin, että varkaudet alkavat herättää Norjalle vähimmin -imarreltua huomiota ulkomailla ja että nyt täytyy niiden lakata, ellei -haluta, että koko matkailuliikenne tuhoutuu. - -"Kun tällä toimistolla, erinäisiin seikkoihin perustuen on se usko, -että on toimimassa naisvaras, on se omaan laskuunsa ottanut -palvelukseensa erään naissalapoliisin, joka seuraa junia. Hänen on -kuitenkin onnistunut yhtä vähän kuin omien miestemmekin kohottaa tämän -hirveän salaperäisyyden huntua." - -"Naissalapoliisi" huomautti Krag, jonka usko naissalapoliisin apuun ei -ollut erikoisemmin suuri, "mistä ovat he hänet saaneet?" - -"Sitä en todellakaan tiedä. Hän on englantilainen. Pieni, soma ja -tarmokas nainen. Hänen kerrotaan olevan paras naispuolinen -revolverilla-ampuja koko Euroopassa." - -"Soo -- ja millä matkailijatoimistolla on kunnia pitää hänet -palveluksessaan?" kysyi Krag ruveten samassa selailemaan -puhelinluetteloa. - -Poliisipäällikkö mainitsi toimiston nimen ja Krag soitti sinne -puhelimella. - -"Täytyyhän toki tuntea virkaveljensä", sanoi hän. - -Kun hän sai puhelun matkailijatoimistoon esitti hän itsensä ja sanoi, -että hänellä olisi suuri ilo tutustua pieneen naissalapoliisiin. - -"Hän ei ole täällä tällä hetkellä", sai hän vastaukseksi. - -"Todellako. Missä hän sitten oleskelee?" - -"Rautatieasemalla, odotetaan mannermaanjunaa ja hän tahtoo olla -paikalla siinä tapauksessa jos uusi varkaus ilmaantuisi." - -"Mikä on hänen nimensä?" - -"Miss Steward. Hän kuuluu Scotland Yardin naisosastoon." - -"Olen kuullut hänen nimensä ennenkin", vastasi Krag, "mutta miksi on -hän tänne tullut?" - -"Hän on nyt oikeastaan virkalomalla, ja seurasi sen junan mukana, jossa -tapahtui seitsemäs varkaus. Ja me otimme hänet palvelukseemme." - -"Onko hän löytänyt mitään?" - -"Ei vähintäkään." - -Salapoliisi ilmoitti sitten, että hän itse on ottanut tiedustelujen -johdon käsiinsä, johon toimisto vastasi jotenkin kopeasti, että siinä -tapauksessahan voitaisiin edes toivoa varkaan kiinnisaamista. - -"Mitä te tarkoitatte" kysyi? Krag. - -"Me tarkoitamme, että se on täydellinen skandaali." - -"Sitä minäkin." - -"Ei käy päinsä, että varas toimii sillä tavalla joutumatta kiinni. -Ulkomailla on norjalainen poliisi herättänyt kaikkea muuta kuin -imartelevaa huomiota." - -"Ja teidän pieni englantilainen naissalapoliisinne?" kysyi Krag. - -"Niin, niin mutta hänhän on vain nainen. Ja sitäpaitse on hän -valittanut ettei hänelle osoteta tarpeellista huomiota. Hän ei aseta -Kristianialaista poliisia kovinkaan korkealle." - -Tätä piti Krag jotenkin karkeana huomautuksena, mutta hän asetti sen -hermostuneisuuden tiliin ja hän vastasi ainoastaan, että niinkauvan -kuin ei pirteä nainen ole itse saanut minkäänlaista valaistusta asiaan -ei hänellä ole myöskään oikeutta tuomita virkaveljiensä ponnistuksia, -muuten olisi hän tavattoman iloinen tavatessaan hänet. - -Krag istui puolisen tunnin ajan ja tutki jotenkin laajoja asiakirjoja. -Kun hän oli tehnyt työnsä valmiiksi aikoi hän lähteä rautatieasemalle, -mutta siitä hän estyi kuullessaan hirveätä hälinää eteisestä. - -Heti sen jälkeen avattiin ovi ja hänen ystävänsä Harald Brede syöksyi -sisään. - -Lihava poliisimies käyttäytyi kovin eriskummallisesti. - -Hän kuivasi hikeä otsaltaan ja vaipui kiukusta mölisten sohvalle, jossa -hän istui sanomatta sanaakaan; hänet oli uskottavasti määrätty kovin -vastenmieliseen tehtävään. - -Mutta hän ei ollut yksinään. - -Hänellä oli naisseuraa: Eräs pieni, sievä nainen puettuna kevyeen -syystakkiin. Hänellä oli kauniit, tarmokkaat kasvot sekä vilkas ja -iloinen käytös. - -Asbjörn Krag arvasi heti kuka hän oli. - -Hänen täytyi olla se kehuttu englantilainen naissalapoliisi. - -Krag nousi ja tarjosi hänelle tuolin ja nainen kiitti kiehtovasti -hymyillen. - -"Mikä on hätänä" kysyi Krag ja ravisti ystäväänsä, joka yhä edelleen -istui ja mörisi. - -"Hätänäkö", huusi Brede, "ja mitä kai muuta olisi hätänä, kuin että se -taasen on tapahtunut." - -"Tapahtunut! Mitä sinä tarkoitat?" - -"Varkaus tuhat tulimmaista!" - -"Vai niin! Jälleenkö mannermaanjunalla?" - -"Niin", vastasi Brede ja löi epätoivoissaan käsillään, "Se on jälleen -tapahtunut mannermaanjunalla, ja tällä kerralla on varas tehnyt tähän -saakka paraimman kepposensa." - -"Paljonko?" kysyi Krag. - -"Erään käsilaukun", vastasi Brede, "käsilaukun, jossa oli jalokiviä ja -muita arvoesineitä kolmenkymmenentuhannen kruunun arvosta." - -Poliisipäällikkö nousi ylös. - -"Kahdestoista varkaus", sanoi hän, "tusina on täysi." - - - - -KAHDESTOISTA VARKAUS. - - -Ainoa joka säilytti tyyneytensä tästä huomiota herättävästä -ilmoituksesta oli Asbjörn Krag. Jopa pikku neitikin näytti olevan -syvästi järkytettynä tämän uuden, arvoituksellisen varkaan -hävyttömyydestä ja menestyksestä. - -Krag pyysi saada lähempiä erikoistietoja siitä mitä oli tapahtunut, ja -Brede alkoi kertoa: - -"Kuten hyvin voit ymmärtää olen minä nyt useita päiviä lepäämättä -etsinyt varasta, mutta nyt olen todellakin taipuvainen uskomaan sitä -mahdottomaksi. - -"Sillä mannermaanjunalla, joka saapui Kristianiaan puolisen tuntia -sitten, odotettiin useita vieraita matkailijoita, ja me otaksuimme -siksi että varkaan täytyi kohdistaa erikoisen huomion juuri tähän -junaan. Siten sattuikin olemaan asian laita, josta nyt saat kuulla. - -"Miss Stevard, joka istuu tässä, meidän kelpo virkatoverimme, ehdotti -edelläpuolenpäivää, että hän matkustaisi Mossiin ja sieltä seuraisi -mannermaanjunaa Kristianiaan. Sitä suunnitelmaa pidin oivallisena. -Sillä aikaa ottaisin minä aseman ja sen ympäristöt käsiini. - -"Sanottu ja tehty. - -"Neiti Steward matkusti ja minä odotin jännityksellä junan saapumista, -sillä aavistin, että jotain tulisi tapahtumaan. - -"Oli päätetty että neiti ottaisi lipun ensiluokkaan, sillä rikkaimmat -matkailijathan, joita varkaat useimmin seuraavat, matkustavat juuri -tässä luokassa. - -"Olin asemalla jo tuntia aikaisemmin junan saapumista, ja voin -vakuuttaa sinulle, paras Krag, että olin sijoittanut väkeni paraimmalla -tavalla. Jokainen uloskäytävä oli miehitetty, kaikissa odotussaleissa -ja ovissa seisoi poliiseja, niinikään pakaasitoimistossa. Itse kävelin -paikasta toiseen pitäen silmällä niitä henkilöitä jotka tulivat -asemalle. - -"Muutamia minuutteja ennen junan tuloa huomasin erään nuoren, sirosti -puetun keikarin, jonka käytös pani minut epäilemään. Ei kukaan -läsnäolevista tuntenut häntä. Ei kukaan ollut nähnyt hänen tuloaan -asemalle, mutta äkkiä seisoi hän asemasillalla, kädet taskuissa -välinpitämättömänä ja onnellisesti tietämättömänä siitä huomiosta jonka -hän herätti. - -"Asetin muutaman miehen hänen läheisyyteensä vahtimaan häntä, ja sitten -saapui juna. - -"Senjälkeen tuli meidän pieni neitisemme, mennessään sanoen minulle: - -"'Tällä kerralla ei ole mitään tapahtunut. Kaikilla matkustajilla on -arvoesineensä tallella.' - -"Tulin iloiseksi ettei mitään uutta varkautta ollut tapahtunut ja -puhuin siitä kun kuului huomiota herättävä huuto toisen luokan -odotussalista. - -"Se oli eräs nainen, joka huusi. - -"Minä riensin kiireellisesti sinne ja näin hyvinpuetun naisen, joka -kulki edestakaisin odotussalin lattialla huutaen keskeymättä: - -"Ottakaa varas kiinni! Ottakaa varas kiinni! - -"Minä menin tietenkin heti hänen luoksensa ja selitin olevani -poliisimies ja pyysin häneltä lähempää selvitystä. - -"Ja mitä luulet sinä minun saaneen kuulla. - -"Niin, että naiselta itse odotussalissa oli varastettu noin -kolmekymmentätuhatta kruunua sisältänyt käsilipas. - -"Hän oli rouva Bliken-Binderup, eräs tanskalainen aatelisnainen, joka -täällä olisi ottanut osaa eräisiin juhlallisiin häihin, ja joka -senvuoksi oli ottanut mukaansa kaikki jalokivensä. Hän kuletti niitä -pienessä käsilaukussa. - -"Asema sulettiin heti ja ei ketään matkustajaa laskettu ulos ennen -tarkastusta. - -"Virkaveljemme auttoi minua tarkastamalla naisten matkatavarat. - -"Mutta käsilaukku oli ja pysyy poissa. - -"Silloin tulin ajatelleeksi sitä sieväpukuista mieshenkilöä, jonka olin -nähnyt asemasillalla, ja juoksin sentähden ulos katsoakseni oliko hän -siellä vielä. - -"Niin, siellä alhaalla seisoivat ne molemmat miehet jotka olivat -saaneet toimekseen pitää häntä silmällä. - -"'Missä hän on', kysyin minä miehiltä. - -"Molemmat miehet katsoivat pelästyksissään ympärilleen ja heidän -kasvonsa venyivät kovin pitkiksi. - -"'Mutta hänhän oli täällä', sanoi ensimäinen. - -"'Aivan oikein', vastasi toinen, 'siitä ei voi olla enempää kuin -sekuntin ajan.' - -"Mies oli kuitenkin poissa ja en ole häntä nähnyt sittemmin." - -"Hänen tunnusmerkkinsä", kysyi Krag. - -"Suuri, tumma, mustaviiksinen mies, aivan uudenaikaisesti puettu, -silkkivuorisine päällystakkeineen. Lähemmän kuvauksen saat tästä." - -Harald Brede heitti hänelle erään kirjekotelon, jota Krag kiireesti -silmäili. - -"Mutta", huomautti hän, "jos ne molemmat konstaapelit koko ajan pitivät -häntä silmällä, niin onhan mahdotonta että hän olisi voinut tehdä -varkauden." - -"Ei tietenkään ei, mutta miksi hän niin äkkiä katosi? Olen jo sanonut -sinulle ettei kukaan ollut nähnyt hänen tulevan sieltä, ja hän ei ole -todennäköisesti kulkenut jonkun vahtipaikkani ohi." - -"Tunnustan että tämä on mystillistä. Mitä ajattelette te neitiseni?" -kysyi hän, kääntyen englantilaisen naissalapoliisin puoleen. - -"Luonnollisesti on tämä salaperäistä", sanoi tämä merkillinen nuori -nainen, "mutta tulette näkemään vielä salaperäisempää kun kuulette -miten varkaus tapahtui?" - -"Olen pelkkänä korvana", vastasi salapoliisi. - -"Niin", selitti naissalapoliisi, "rouva Bliken muistaa varmaan, että -hänellä oli laukku kädessään jättäessään rautatievaunun. Kun hän varsin -hyvin tiesi, miten kallisarvoinen laukun sisällys oli, kantoi hän sitä -itse odotussalin lävitse, siellä hän hetkiseksi pani sen luotaan -pöydälle napittaakseen käsineensä. - -"Äkkiä katosi laukku. Ei ketään ollut läheisyydessä, joka olisi voinut -varastaa sitä. Laukkua ei löytynyt koko salista. Rouva vakuutti sen -kirjaimellisesti puhuen uponneen sisään. Silloin hän hämmästyneenä ja -pelästyksissään kulki lattialla edestakaisin käsiään väännellen ja -huusi: - -"'Ottakaa varas kiinni! Ottakaa varas kiinni!'" - -"Onko tässä kaikki?" kysyi Krag. - -"Kyllä", vastasi nuori nainen, hiukan loukkaantuneesi, "arveletteko -itse siinä olevan tarpeeksi?" - -Poliisipäällikkö kulki epätoivoisena lattialla. - -Hän oli päässään laskenut kuinka suuriarvoiset kaksitoista varkautta -olivat, ja sai hän seitsemän- ja kahdeksankymmentuhannen välillä olevan -summan. - -Krag säilytti salaperäisen miehen tuntomerkit, ja pyysi hän -naissalapoliisia tulemaan myöhemmin poliisiasemalle, jos mahdollisesti -olisi jotain uutta, -- joka oli eräs menettelytapa antaa tunnustus -siitä, että nainen oli liiallinen -- jonka jälkeen Krag kutsui kokoon -koko käytettävissä olleen poliisivoiman. - -Viisi kappaletta tuli heti, loput olivat toimissaan. Heille nyt Krag -esitti mielipiteensä asiasta. - -"Olen kuullut ainoastaan puhuttavan varkauksista", sanoi hän, "ja enkä -ole ollut läsnä ainoassakaan tapauksessa kun varkaudet ovat -tapahtuneet, mutta kuitenkin voimme suurella varmuudella päättää, -että toimimassa on kansainvälinen hotelli- ja taskuvaras. Ja -toimiikin se aivan uudella hämmästyttävällä tavalla. Minulla on -rikoskirjallisuuskokoelmassani enemmän kuin kaksituhatta erilaista -kertomusta rautatievarkauksista, ja joista useita kehutaan käytännössä -erittäin tehokkaiksi. Mutta minun täytyy tunnustaa etten voi verrata -jotain näistä niiden varkauksien rinnalle joita täällä on tapahtunut. - -"On sitäpaitse aivan varmaa, että varas, uskon vieläkin, että niitä on -vain yksi, on keksinyt uuden ja hienon tempun. - -"Hän voi saada katoamaan kahdeksantoista kilon painoisen laukun. Nainen -asettaa käsilaukkunsa hetkeksi luotaan napittaaksensa käsineensä, ja -yks kaks on laukku kadonnut. - -"Ensimäiseksi siis voimme päättää, että varas on kansainvälinen. Sen -jälkeen, että hän on erittäin perinpohjainen. Sitten, että hän on -keksinyt uuden varastamistempun, jota ei ennen ole käytetty, sillä -muussa tapauksessa me olisimme siitä jo selviytyneet. - -"Tämä temppu on varmaankin yhtä yksinkertainen kuin nerokaskin, ja kun -me sen vihdoinkin löydämme nauramme me itseksemme ettei mieleemme -pälkähtänyt tämä naurettavan yksinkertainen selitys. - -"Siis, paraat virkaveljet, me olemme täällä tekemisissä varkaan kanssa -jolla on erikoisalanaan varastaa käsilaukkuja ja muita pieniä laukkuja -rautatieasemilta ja hotelleista. - -"Olen juuri nähnyt luettelon varastetuista esineistä ja olen huomannut -ettei varas missään tilaisuudessa ole tehnyt yritystäkään varastaa -muita kuin käsilaukkuja ja kohtalaisen suuria matkalaukkuja. - -"Ei koskaan yksinkertaisia taskuvarkauksia, ei yrityksiä varastaa koko -pakaasia, joka kuitenkin on niin tavallista suurkaupunkien -liikenteessä. - -"Tämän tosiasian ei tarvitse ainoastaan merkitä sitä, että varas tahtoo -käsilaukkuja sentähden, että hän siellä arvelee olevan sitä mitä hän -voi käyttää. - -"Se voi myöskin merkitä sitä, ettei hänen varastemppuaan voidakaan -käyttää kaikkiin esineisiin nähden, vaan ainoastaan sellaisiin -laukkuihin -- joihinkin suurempiin se ei varmaankaan onnistuisi. - -"Voi vallan hyvin tapahtua, että meillä on eräs johtolanka esillä -selitykseen. - -"Niin muodoin emme saa unhottaa, että olemme tekemisissä ihmisen -kanssa, joka voi varastaa itselleen käsilaukun ja säännöllisesti voi -saada sen näkymättömäksi, voi saada sen katoamaan, huolimatta omistajan -seisomisesta sen vierellä. - -"Ja ei siinä kyllin. Hän voi vielä mennä läpi suljettujen ovienkin -laukku kädessä -- eikä ole ketään joka huomaasi laukkua. - -"On kuin olisimme tällä kerralla tekemisissä jonkun ensiluokkaisen -velhon kanssa, ja minä iloitsen saadessani olla peitsisillä tuon -salaperäisen varkaan kanssa. Toistaiseksi saamme etsiä löytääksemme sen -salaperäisen tuntemattoman, johon sinä, paras Brede kiinnyit siellä -asemalla. - -"Etsikäämme kaikki hotellit, ruokalat ja matkailijakodit. Olkoonpa hän -kaupungissa, olkoonpa hän vieraskin, ei hän voi sittekään paeta -näyttäymättä jossakin näissä paikoissa." - -Heti sen jälkeen ryhtyivät salapoliisit töihinsä. He jakoivat kaupungin -kuuteen piiriin. Jokainen salapoliisi otti yhden piirin ja siten alkoi -hotellien etsintä. Tällä välin oli poliisipäälliköllä ja Kragilla vielä -pieni keskustelu keskenään. - -Salapoliisipäällikkö kysyi mihin toimenpiteisiin salapoliisi ryhtyisi. - -"Ainoa oikea keino pääsiakseni tunkeutumaan mysterioihin on, että annan -itseltäni varastaa." - -"Millä tavalla te sen saavutatte?" - -"Niin kuin jo hetki sitten sanoin sopii tämä puku minulle oivallisesti -valepuvuksi. En voi saada parempaa. Kun varustaudun vielä -englantilaisilla poskiparroilla ja piipulla, niin ei kukaan voi -eroittaa minua englantilaisesta matkailijasta." - -"Aivan oikein, tehän olettekin mestari valmistamaan valepukuja." - -"Sitten varustaudun eräällä pienellä keltaisella matkalaukulla, joka on -minulla kotonani, ja kun tämä laukku, joka muuten on kaikkein hienointa -nahkaa, näyttää kovin arvokkaalta, tulee luultavasti salaperäinen varas -kunnioittamaan minua huomiollaan." - -"Erinomainen hanke", sanoi poliisipäällikkö. "Missä aijotte nousta -mannermaanjunaan?" - -"Fredrikshaldissa eli mahdollisesti jo Kornsjössä. Menen siksi ajaksi -rautatieasemalle noutamaan vanhat matkapaperini. Täytyy olla puettuna -valepukuun pienempiäkin yksityiskohtia myöten. Otaksun, että ensimäinen -luokka olisi paras, eikö totta?" - -"Kyllä", vastasi poliisipäällikkö, "englantilaisena lordina ja -ylähuoneen jäsenenä ehdottomasti ette voi käyttää muuta kuin ensimäistä -luokkaa. Mutta ettekö tarvitse apua mihinkään?" - -"Ei kiitos, toistaiseksi ei. Mutta tulen kyllä puhumiaan suuni -puhtaaksi?" - -"Mitä luulette olevan hyötyä itsellenne pienestä neidistämme?" kysyi -lopuksi poliisipäällikkö. - -"Mistä pienestä, herra poliisipäällikkö?" - -"Naissalapoliisista." - -"Ei mitään." vastasi Asbjörn Krag. - - - - -MANNERMAANJUNALLA. - - -Neljänneksen sen jälkeen oli tunnettu salapoliisi kotonaan, missä hän -syödessään muiden muassa varustautui edellä mainituilla poskiparroilla, -ja hyvällä piipulla. - -Puhelimitse oli hänellä uusi puhelu matkailutoimiston kanssa, jossa -arveltiin tilanteen viimeisen varkauden jälkeen olevan kerrassaan -sietämättömän. - -Joko nyt täytyi ottaa varas kiinni eli muuten koko jälkikesän -matkailuliikkeen kuivua sikseen. - -Miss Steward huomautti tällä välin, että se kokonaisuudessaan näyttäisi -vähemmän toivottomalta, kun vaan saataisiin läheinen yhteistyö -Kristianian salapoliisiosaston ja toimiston palvelukseen sitoutuneen -poliisiavun, nimittäin hänen itsensä, naissalapoliisi Miss Stewardin -välille. - -Miss Steward oli aikonut jättää työnsä myötätunnon puutteessa, ja oli -juuri ehdottanut, että toimisto sähköttäisi Lontooseen Sherlock -Holmesin tunnettuun yksityissalapoliisitoimistoon. - -Mutta toimisto ei tahtonut ottaa niin huomiota herättävää askelta -edeltäkäsin pyytämättä neuvoa Asbjörn Kragilta. - -Krag vastasi lyhyesti ja selvästi, että he saivat tehdä mitä vaan -halusivat. Hän itse oli ottanut asian käsiinsä ja toimisto voisi -kernaasti ottaa palvelukseensa kuinka monta nais- ja miessalapoliisia -tahansa kunhan nämä vaan eivät menneet hänen tiellensä. Mutta jos he -sen tekevät, silloin ei hän vetäytyisi heittämättä heidät ulos missä -hän vaan heidät kohtaisi. - -Ollakseen varma siinä näkökohdassa, kysyi hän toimistolta, mitä he nyt -tekisivät sillä oivallisella neidillä, joka kutsuu itseään -salapoliisiksi. - -"Niin", vastasivat he, "hän on itse ehdottanut matkustaa -Fredriksstadiin noustakseen siellä saapuvaan mannermaanjunaan, -ylhäisenä ulkomaalaisena kreivittärenä eli sen tapaisena ja usuttaa -varasta varastamaan häneltä." - -Krag kirosi hiljaa puhelimessa, jonka jälkeen hän keskeytti puhelun -toivoen neidille menestystä. Hän ei tahtonut valaista matkailutoimistoa -sillä tiedolla, että hän itse aikoi käyttää samaa hanketta. - -Välttääkseen englantilaisen naisen sekaantumista oli hän pakoitettu -pukeutumaan aivan uuteen valepukuun. Hän oli nähnyt hänet juuri -salapoliisin konttorissa siinä puvussa, joka hänellä nyt oli ja eihän -käynyt päinsä astua mannermaanjunaan tässä puvussa. - -Ensimäinen länteen menevä juna lähti tunnin kuluttua, joten Kragilla -oli vielä aikaa ryhtyä sopiviin järjestelyihin ja eipä hän unhoittanut -pistää pientä hopealla koristettua revolveria taskuunsa. - -Heti ennen junan lähtöä osti hän kaikki iltalehdet. Tietenkin oli -paroonitar Blikenin käsilaukun varkaus päivän uutinen, ja loistikin se -lehdissä suurella päällekirjoituksella. Lehdet olivat jo ristineet -varkaan ja kutsuivat he sitä "Matkailijain kauhuksi." - -Krag meni länsirataa Hosteniin, otti sieltä lautan salmen yli ja tuli -Mossiin ja meni sieltä laivalla Fredrikshaldiin, josta meni senjälkeen -höyryveturilla Kornsjöhön ja astui pois eräällä pienellä raja-asemalla, -täsmälleen puoli tuntia ennen mannermaanjunan tuloa. - -Ja kun sitten mannermaanjuna saapui asettui hän ensiluokan vaunuun, -englantilaisen gentlemannin suuriruutuisissa polvihousuissa ja piippu -suussa. Jos joku olisi nähnyt hänet pari minuuttia myöhemmin, ei hän -olisi voinut arvella muuta, kuin että hän oli koko ajan istunut -vaunussa. - -Hänellä oli vieressä pieni, hieno, vaaleanruskea matkalaukku, runsaine -heloineen loistaen matkustajien silmiin. - -Varkaan täytyi nähdä tämä laukku. Ja hänen täytyi saada siitä se -vaikutus, että se sisälsi jotain arvokasta, sillä laukku näytti niin -lujalta ja hienolta ja sen omistaja englantilainen -- käyttäytyi sen -kanssa niin tavattoman varovaisesti. - -Mannermaanjunalla kulki sinä päivänä eräs hieno matkailijaseurue. -Melkein kaikki ensiluokan vaunut olivat täynnä. Krag tarkasteli erästä -miljonäärinperhettä joka aivan varmasti olisi ollut oivallinen makupala -kenelle varkaalle hyvänsä. Heidän ympärillään oli joukko hyvältä -tuoksuvia venäläisestä nahasta tehtyjä laukkuja ja kilpikonnan -nahkaisia matkalaukkuja. Krag oli melkein peloissaan ettei hän vaan -katoaisi varkaan näkyvistä. - -Sitäpaitse oli siellä kaksi ranskalaista naista ja pari saksalaista ja -eräs tanskalainen tukkukauppias. - -Kristianialaissalapoliisi käytti osan matkaansa tutkien -kanssamatkustajiaan. - -Kun juna pysähtyi Fredriksstadiin seisoi hän välinpitämättömänä vaunun -akkunassa ja katseli piippuaan. - -Eräs nuori, vaaleahiuksinen nainen astui vaunuun ja otti paikan siellä. - -Tämä nainen näytti olevan varakas; hänellä oli kallisarvoinen puku. - -Hän kuletti mukanaan ainoastaan pientä laukkua, jonka hän asetti -vierellä olevalle sohvalle. - -Tämän laukun täytyi sisältää arvokkaita esineitä, sillä hän oli koko -ajan tarkkana ettei se vaan katoaisi näkyvistä. - -Asbjörn Krag hymyili. - -Hän oli jälleen heti tuntenut valepukuisen naisen. - -Sitävastoin nainen ei tuntenut salapoliisia. - -Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että tämä poliisimies matkusti -aivan samassa tarkoituksessa kuin hänkin. - -Ja nyt matkustivat siis he molemmat, mies- ja naissalapoliisi -Kristianiaan. - -Ja molemmat toivoivat tulevansa varastetuksi. - - - - -KOLMASTOISTA VARKAUS -- PAHIN NIISTÄ KAIKISTA. - - -Mannermaanjuna lähestyi Kristianiaa. Kulettiin ohi Ljansbron ja -matkustajat rupesivat kokoomaan matkatavaroitaan. - -Krag katseli puoleksi uteliaasti nuorta naista, jonka painava lausunto -Kristianian poliisista tavallansa oli vaikuttanut häneen. - -Hän teki hiljaisuudessa havaintoja naisen käytöksestä ja matkapuvusta. - -Hänen täytyi tunnustaa että naisen valepuku oli kerrassaan -erinomainen; olihan siellä täällä kyllä pieniä erehdyksiäkin, mutta -kokonaisuudessaan siitä täytyi sanoa, että oli aivan oikein -valmistettu. - -Että Krag oli hänet jälleen tuntenut riippui hänen erinomaisen tarkasta -katseestaan, mutta tämä ei selvästikään tuntenut häntä. - -Nyt riensi juna kohti itäradan asemahallia. Asbjörn Krag oli kovin -innostunut saadakseen nähdä, näyttäytyisikö se salaperäinen tuntematon -ja ketä varas tällä kerralla kunnioittaisi huomiollaan. - -Krag oli ehdottomasti varma että hän oli näytellyt osansa paraiten. Ei -kukaan voisi uskoa muuta kuin että Krag oli englantilainen, -englantilainen jolla oli jotain arvokasta käsilaukussaan -- niin -varovana oli hän laukustaan. - -Kun juna seisahtui alkoi hotellipalvelijoita virrata vaunuihin. - -Sekä englantilainen neiti, että salapoliisi eivät välittäneet heidän -avustaan, vaan itse kantoivat laukkujaan, osottaakseen niiden olevan -niin arvokkaita, että he itse tahtoivat olla kosketuksissa niiden -kanssa. - -Kun Krag tuli ulos vaunusta loi hän silmäyksen asemasillalle. - -Missä oli hän nähnyt tuon henkilön ennen? Piirteet tuntuivat hänestä -niin tutuilta. - -Nyt ymmärsi hän kuka se oli. Se oli se salaperäinen tuntematon, joka -päivää ennen oli kadonnut niin arvoituksellisella tavalla. - -Ja aivan oikein. Nyt näki hän myös useiden salapoliisien sukeltautuvan -mustapukuisen läheisyyteen, ennen muita Harald Brede, joka kiireesti -silmäsi Kragiin, tämän astellessa asemasillalla. - -Krag oli varsin selvillä, ettei salaperäinen varas tahtonut esiintyä -tässä tilaisuudessa. Tuntui myöskin kovin naurettavalta, jos joku -normaali ihminen todella nyt uskaltaisi ryhtyä varkausyritykseen. - -Asemasilta vähitellen täyttyi kansasta. - -Niiden matkustajien mukana, jotka viimeiseksi astuivat asemasillalta -odotussaliin olivat Krag ja englantilainen neiti. - -Neiti vaihtoi muutamia sanoja Breden kanssa ja kuiskasi ylpeästi, -ikäänkuin hän olisi tahtonut sanoa: - -"Siinä nyt näette, hyvät norjalaiset herrat, että kun _minä_ olen -mukana pysyy kunniallinen varas kauniisti poissa." - -Krag ajatteli kuitenkin antavansa varkaan saada saaliinsa. Hän pani -sentähden laukkunsa luotaan ja sytytti piippunsa. - -Sen jälkeen pidätti hän Breden, joka samassa meni ja kysyi tältä -englanniksi: - -"Missä on pakaasitoimisto?" - -Brede, joka heti tunsi Kragin vastasi ajattelematta -- myöskin -englanniksi: - -"Sitä en todellakaan tiedä. Sitä voitte kysyä joltain -asematoimihenkilöltä." - -"Hyvä, mutta täällähän ei ole ketään toimihenkilöä?" - -"Ettekö voi antaa hotellinne ottaa pakaasianne hoiviinsa?" - -"Hyvä, mutta täällä ei ole myöskään hotellinpalvelijaa." - -"Kyllä. Asemasilta vilisee sellaisia täynnä. Katsokaahan tuolla -juoksevat he kultanauhat lakkien ympärillä." - -Nyt seisoivat molemmat miehet toistensa lähellä, ja Krag alensi -äänensä. - -"Ei mitään uutta", kysyi hän. - -"Ei." - -"Pidätkö silmällä tuota salaperäistä vierasta? Näin hänet tuolla -asemasillalla." - -"Olen asettanut kaksi parasta miestämme vartioimaan häntä. Tällä -kerralla hän ei pakene meiltä." - -Krag tirkisteli odotussalin ikkunasta asemasillalle, ikään kuin -hotellipalvelijaa. - -"Tuolla näen hänet", sanoi Krag. - -"Niin, hän kulkee edestakaisin asemasillalla. Herra tietäköön mitä hän -odottaa." - -"Hän odottaa kai soveliasta tilaisuutta toimittaakseen varkauden." - -"Noo, keneltä sitten hän varastaisi? Nythän ovat melkein kaikki -matkustajat jo menneet." - -"Hänhän voisi varastaa esimerkiksi minulta", vastasi Krag hymyillen ja -viittasi ales käsilaukkuunsa, joka oli lattialla hänen vieressään. "Ei -siltä englantilaiselta neidiltä, joka tuolla kaukaa liikkuu niin -hermostuneesti", lisäsi hän ja nyökkäsi neitiä kohden, joka selvästi -oli onneton ettei kukaan edes koettanut varastaa hänen käsilaukkuansa. - -Kragin mainitessa neidin nimen, virnisteli Brede. - -"O, hän", sanoi Brede pilkallisesti, "Hän luulee, että juna hänen -avullansa tällä kerralla on pelastunut! mystillisen varkaan kynsistä." - -"Hän on koko ajan lukenut englantilaista romaania", sanoi Krag, "ja on -muuten ollut kovin onneton kun ei kukaan ole koettanut varastaa -häneltä." - -Sillä aikaa kun ne molemmat salapoliisit seisoivat ja puhuivat täten ja -"englantilainen" Krag monilla huomatuilla eleillä koetti tekeytyä -"norjalaisen" Breden ymmärrettäväksi pitivät he tarkkaa tähystystä -asemasillalle, missä salaperäinen tuntematon vielä kulki edestakaisin. - -"Voitko nähdä tuota miestä, joka nyt siirtyy asemasillalta keskustaan?" -kysyi Brede. - -"Ymmärrän, että se on eräs miehiämme. Eikö se ole Järven?" - -"Kyllä, se on Järven." - -"Aivan erinomaisessa valepuvussa", mutisi Krag tunnustuksella, "siitä -miehestä kostuu. Ja se hieno herra, joka nyt menee suoraan eteenpäin -yli asemasillan hän kai kuuluu myös meikäläisiin?" - -"Kyllä se on Nordahl." - -"Aivan oikein, nyt tunnen hänet jälleen. Mutta voitko sinä ymmärtää -mitä tuolla salaperäisellä tuntemattomalla on tekemistä niin kauvan -junan saapumisen jälkeen? Alan uskoa, että jotain tulee tapahtumaan -myös tänään." - -Harald Brede pudisti päätään miettiväisestä. - -"Sitä en toivoisi", sanoi hän. "Silloin saamme jälleen kaikki lehdet -niskaamme." - -Salaperäinen vieras asemasillalla oli äkkiä pysähtynyt, ja ne molemmat -salapoliisit, jotka seurasivat häntä saivat heti kiireellisesti -tehtävää, toinen katsoa pilettikirjaansa, toinen asettamalla kellonsa -aseman kellon mukaan. - -"Nyt katsoo hän ahmivasti Järveniin", sanoi Krag. - -"Kas nyt menee hän suoraan Järvenin luo. Mitä tapahtuu? Hänhän pui -nyrkkiä." - -Tuntematon oli kiireellisesti astunut Järvenin eteen, Pitänyt -nyrkkiinpuristettua kättänsä salapoliisin kasvojen edessä ja huusi -tavattoman kovasti ja raivostuneella äänellä: - -"Miksikä seuraatte minua? Mikä pöhkö te olette. Tahdotteko saada reilun -selkäsaunan?" - -Kaikki ympärillä olijat kuulivat tämän puhelun ja paljon ihmisiä riensi -sinne juoksujalassa. - -Asbjörn Krag olisi mennyt asemasillalle ja aikoi ottaa sentähden -käsilaukkunsa. - -Mutta tässä hetkessä oli todellakin, kuin hänen verensä olisi -jähmettynyt. - -Ensimäisen kerran moneen vuoteen tunsi hän itsensä todellakin -hämmästyneeksi. - -Käsilaukku oli poissa. - -Kolmastoista varkaus oli tapahtunut ja varastettu ei ollut kukaan muu -kuin salapoliisiosaston ensimäinen mies Asbjörn Krag. - - - - -SALAPERÄINEN TUNTEMATON. - - -Kragilla oli niin paljon huumoria, että hän sillä hetkellä käsitti -koomillisen tilanteen. - -Mutta samanaikaisesti oli hänellä niin paljon itsehillitsemiskykyä, -ettei huutanut varkaudesta. - -Tietenkään ei laukussa ollut mitään arvokasta, mutta sittenkin, olihan -se kauhea skandaali poliisimiehelle, jolla on tehtävänä vainuta -varasta, ja johon kaikki luottavat, joutua itse nokkelan varkaan -uhriksi. - -Mutta kun Krag oikein asettautui tilanteeseen osottautui hän myöskin -olevansa sen herra. - -Hän ei ollut milläänkään, niin, jopa Bredekin joka seisoi häntä -likinnä, ei voinut huomata hänestä, että mitään olisi tapahtunutkaan. - -Hän oli erittäin tarkkana, ettei englantilainen naissalapolisi, joka -oli matkailutoimiston palveluksessa huomaisi mitään. - -Nainen käyskenteli vieläkin odotussalissa arvokas laukku kädessä, -kuitenkaan onnistumatta saada sitä varastettavaksi. - -Ennen kuin Krag jälleen käänsi huomionsa kohtaukseen asemasillalla, -katsoi hän ympärilleen odotussalissa. - -Salapoliisi varmasti muisti, että sitten kun hän viimeiseksi oli nähnyt -laukun vieressään, ei kukaan ollut jättänyt odotussalia tavallisten -ovien kautta. - -Siis täytyi olla eräs toinen salaovi, josta varas oli päässyt ulos eli -myös jonkun niistä henkilöistä, jotka nyt oleskelivat odotussalissa -täytyi olla varas. - -Odotussalissa oli viisi henkilöä. Harald Brede ja naissalapoliisi -katosivat asemasillalle auttaakseen nuorta Järveniä. Ne kolme, jotka -olivat jälellä, oli eräs asemamies, eräs lihavahko rouva, joka odotti -paikallisjunaa, ja myymäläpöydän takana oleva nainen. - -Krag loi katseensa pöydän taakse, mutta tietenkään ei siellä ollut -mitään laukkua. - -Lihavahko rouva ei varas voinut olla, eikä myöskään asemamies. - -Mutta varmuuden vuoksi odotti Krag erästä valepukuista salapoliisia, ja -kun tämä sitten tuli hänen luokseen, sanoi Krag hänelle, ettei ketään -muutamien asianhaarojen tähden saanut päästää odotussalista. - -Sitten meni hän asemasillalle. - -Siellä oli meteli täydessä käynnissä ja paheni se ilmi tappeluksi -tuntemattoman herran ja nuoren salapoliisi Järvenin välillä. - -Tietenkin olisi kohtaus loppunut heti, jos Järven olisi paljastanut -itsensä, mutta sitäpä hän ei tehnytkään. - -Herra raivostui yhä enemmän, ja enemmän, ja kun Krag astui -asemasillalle kuuli hän miehen sanovan: - -"Olette vastenmielinen ihminen, te olette urkkija. En tiedä kuka -olette, enkä tahdo ensinkään tuntea teitä." - -"Erehdytte", vastasi Järven rauhallisesti. Mutta toinen pui nyrkkiä -hänen kasvojaan kohden ja huusi: - -"Jos uskallatte seurata minua askeleenkin verran, niin kepitän teidät -paikalla." - -Veri leimusi nuoren Järvenin kasvoilla ja hän vastasi: - -"En ole ensinkään seurannut teitä, ja mitä kepittämiseen tulee, -niin..." - -Järven veti kätensä takintaskusta ja valmistautui toisen hyökkäykseen. - -"Ettekö ole seurannut minua?" huusi tuntematon mies raivoissaan, "olen -kulkenut tässä edestakaisin kymmenen minuutin ajan, ja koko ajan olette -seuranneet minua." - -"Se on ainoastaan satunnaisuus." - -"Ei se ole satunnaisuutta, se on tahallista. Ja teitä tullaan -rankaisemaan tavalla, jolla brittiläinen kansalainen kelpaa -rankaisemaan." - -Harald Brede oli aivan onneton tästä näytelmästä, johon kerääntyi yhä -useampia uteliaita ihmisiä. Hän ryhtyi sovitteluihin, mutta ei -onnistunut. - -Tuntematon, joka siis paljastautui olevansa brittiläinen, tahtoi -ehdottomasti tapella. Ja ei Brede eikä Järven tahtoneet lopettaa tätä -piinaavaa tilaisuutta ainoalla tehokkaalla tavalla, joka oli heille -tarjolla -- paljastautua olevansa poliisimiehiä. - -Mitä Kragiin tulee, niin oleskeli hän takapuolella ja katseli -mellakkaa. - -Krag, joka oli suuri ihmistuntija, ei tahtonut pettää itseään väärällä, -liian kiirehtivän valittavalla äänensävyllä joka esiintyi brittiläisen -äänessä. - -Hän ajatteli siten, että jos brittiläisellä oli osa tässä -salaperäisessä varkaudessa ja jos mies oli niin viisas, kuin hänen -täytyi ollakin, saadakseen satumaisen rohkean varkauden onnistumaan, -niin eikö hän voisi esiintyä toisin kuin mitä hän nyt teki. - -Krag muisti sitäpaitse, että samassa hetkessä jolloin hänen -matkalaukkunsa katosi odotussalissa, alkoi brittiläinen melunsa -asemasillalla. - -Voitaisiinhan ajatella, että oli olemassa jonkinlainen yhteys näiden -molempien tapausten välillä. - -Oliko nyt brittiläinen toimeenpannut tämän mellakan määrätyssä -hetkessä, johdattaakseen pois huomion odotussalissa tapahtuneesta -varkaudesta. - -Ja sitäpaitsi -- jos mies epäili, että häntä oli vartioitu, niin eikö -hän voinut löytää parempaa keinoa, saadakseen selville olivatko -seuraajat poliisimiehiä, kuin panna toimeen kerrassaan pienen tappelun. - -Nyt seisoivat molemmat tappelupukarit toistensa edessä. Järven -rauhallisena ja maltillisena, toinen raivoisana ja viittoillen. - -Silmättyään sivuilleen huomasi hän kuka se hieno matkapukuinen -piippuineen oli. Ja Krag ei tehnyt yritystäkään salatakseen -yhtäpitäväisyyttään nuorelle salapoliisille. - -Krag antoi hänelle merkin, jota eivät kutkaan muut kuin hän huomanneet. -Ja tämän merkin ymmärsi Järven, sillä nyt hän äkkiä teki alotteen. - -Hän tiesi mitä Krag tahtoi. - -Ennen pitkää tuli ihmisiä juoksujalassa katsomaan tätä tavatonta -kohtausta asemasillalla, jonka kaksi gentlemannia suorittivat. - -Järven pui nyrkkiään ja sanoi: - -"En siedä enempää näitä loukkauksia. Jos sanotte ainoankin -vastenmielisen sanan, niin lyön teitä paikalla." - -Krag, joka katseli brittiläistä näki, että hämmästyksen varjo peitti -tämän kasvot. - -Hän ei selvästikään ollut odottanut tätä äkkinäistä käännettä, mutta -hänenhän joka tapauksessa täytyi jatkaa siitä mihin oli lopettanut, ja -alkoi nyt karjumaan: - -"Kurja vakooja!" - -Silmänräpäyksessä iski Järven nyrkkinsä brittiläisen kasvoihin eikä -tämä viivytellyt vastata tähän kovakouraiseen kysymykseen. - -Sitten seurasi iskuja toisensa jälkeen, ja tapa jolla molemmat -taistelijat käyttivät nyrkkejään, osotti, ettei kumpikaan ollut -kokematon jalossa nyrkkeilytaidossa. - -Mutta nyt juoksi aseman palvelijoita esiin ja huudettiin poliisia. - -Pari virkapukuista konstaapelia näyttäytyi ovessa. - -Brede tuli sillä aikaa Kragin sivulle ja sai aiheen kysyä: - -"Mitä teemme?" - -"Vangitkaa heidät molemmat", vastasi salapoliisi. - -Konstaapelit tarttuivat nyt Järveniin, joka, ollen ymmärtänyt -toivottavan, että hän jatkuvasti näyttelisi osaansa, teki nyt ankaraa -vastarintaa. - -Mutta vielä ankarampaa vastarintaa teki tuntematon. Hän selitti -olevansa Britannian kansalainen, ja vaati saada puhua maansa konsulin -kanssa. - -Mutta konstaapelit sanoivat, että toistaiseksi täytyi hänen tyytyä -tullessaan vangituksi suuttumusta herättävästä menettelystä. Ja jos hän -toivoi joutuvansa tuomarin eteen metelin ja uteliaiden katseiden -seuraamana, tarvitsisi hänen vain jatkaa vastarintaansa. - -Siiloin tuli brittiläinen kerrassaan totiseksi. - -"Näettehän, etten ole juovuksissa", sanoi hän, "Tämä herra on loukannut -minua." - -Mutta Järven selitti, että häntä oli loukannut ensin brittiläinen ja -pyysi saada hänet kuulusteltavaksi ja rangaistavaksi. - -Nyt osottautui miten rauhallinen brittiläinen todellisuudessa oli. - -Hän koetti taivuttaa poliisikonstaapeleja jättämään vangitsemisen, ja -selitti, että hän myöhemmin ilmoittautuisi itse poliisiasemalle ja -antaisi selityksen. - -Mutta konstaapelit, jotka tällä välin olivat saaneet viittauksen -Bredeltä, eivät tahtoneet kuulla sitä sillä korvalla, vaan työnsivät -molemmat juonittelijat uloskäytävään. - -Järven kiisti koko ajan kovin innostuneesti vangitsemista vastaan ja -brittiläinen tarjosi takausta. - -Antaakseen ehdotukselleen enemmän mahtia, heilutteli hän tuhannen -kruunun seteliä. - -Mutta ei mikään näistä liikuttanut poliisia ja silloin katsoi -brittiläinen viisaimmaksi alistua kohtaloonsa. - -Hän pyysi ainoastaan, että hänelle brittiläisen majesteetin alamaisena -suostuttaisiin antamaan vaunut. - -Tähän suostuivat poliisit mielellään. Tällä tavalla pääsivät he -epämieluisesta kulettamisesta läpi katujen, ja niin soitettiin vaunut -paikalle. - -Heti sen jälkeen istuivat Järven ja brittiläinen täysin rauhallisina -vaunuissa, mutta englantilainen näytti kaikelta muulta kuin iloiselta. - -Aseman ulkopuolella huusi Brede toisen ajurin, johon hän ja -naissalapoliisi astuivat. - -Krag lähestyi myöskin ja kysyi olisiko Bredellä mitään vastaan jos -hänkin ottaisi paikan vaunuissa. - -Ei, siihen ei ollut Bredellä vähintäkään vastaan. - -Kragin esittäessä pyyntöään kohautti neiti ihmeissään kauniita, pieniä -kulmakarvojaan; hän oli samassa tuntenut salapoliisin. - -Krag hymyili. - -"Meillä on ollut matkaseura useita tunteja", sanoi hän, "tunsin teidät -astuessanne junaan Frediksstadissa." - -"Arvelin kyllä teissä olevan jotain tuttua", sanoi nainen, "mutta en -voinut saada selville missä olin nähnyt teidät ennen. Ettekö -huomanneet, miten minä useita kertoja salavihkaa silmäsin teihin?" - -"Kyllä." - -Äkkiä räjähti nainen hilpeään nauruun. - -"Mitä nauratte?" kysyi Krag. - -"Mutta onhan suuremmoista", sanoi hän, "lyönpä vetoa, että olemme -olleet samalla asialla." - -"Niin siltä se lopultakin näyttää. Matkustin antaakseni varastaa -itseltäni." - -"Ja samaa tein minäkin. Mutta minulle se ei ole onnistunut. Mutta miten -on teidän laitanne? Eihän teillä ole pakaasiakaan." - -"Sitä huonommin", vastasi Krag valheellisesti -- hän voi olla myös -valheellinen, kun oli totuus salattava -- "sitä pahemmin ei ole varas -käynyt myös minunkaan luonani. Ja mitä tulee pakaasiin, niin olen -pitänyt huolen siitä, että saan sen kotiini hotellipalvelijan -kantamana. Se oli muuten vain eräs käsilaukku." - -Nyt nauroi nainen taasen. - -"Ja huomasin sen", sanoi nainen, "ja olin melkein kateellinen siitä, -sillä laukku näytti vielä houkuttelevammalta kuin minun." - -"Hankkeemme ovat siis perinpohjaisesti epäonnistuneet. Melkeinpä -voitaisiin uskoa varkaan pelänneen vaaraa!" - -"Mahdollisesti", vastasi Krag. - -Hyvällä syyllä ei hän tahtonut pitemmälle jatkaa puhumistaan -käsilaukusta. Ja ei hän saanut tilaisuuttakaan siihen, sillä nyt alkoi -nainen äkkiä kysyä Bredeltä asemalla tapahtuneesta huomiota -herättäneestä kohtauksesta ja juuri tapahtuneesta vangitsemisesta. - -Hän piti sitä kummallisena, että poliisi voi suostua vangitsemiseen. -Eikö se ollut ihan joutavaa? Lontoossa ei moisesta tapauksesta olisi -niin suurta melua pidetty. - -"Olihan se luonnollinen tappelu!" vastasi Brede hiukan loukkaantuneena -naisen arvostelukyvyttömyydestä ja hänen heikkoudestaan vertailla -suhteita Kristianiassa ja Lontoossa. - -"Oho", vastasi hän, "Sehän oli vain kahden gentlemannin välinen -käsikähmä." - -"Täällä meillä katselemme hiukan toisin", vastasi Brede, "ja me emme -nouda mitään katsantokantaa kuntoon ja hyvinpukeutuneisuuteen nähden, -kun se koskee järjestyksen ylläpitoa yleisillä paikoilla." - -Lopuksi nainen antoi perään. Mutta hänen hilpeytensä ei siitä kadonnut. -Hän hymyili lakkaamatta ja näytteli herroille kauniita ja valkeita -hampaitaan, ja kun he olivat menneet kappaleen ylös "Karl -Johanneksenkatua" sanoi hän: - -"Niin, tässä tahtoisin mielelläni astua ales, hyvät herrat. Kiitos -matkasta ja kiitos seurastanne, herra Krag. Tahdotteko olla niin -ystävällinen ja ojentaa käsilaukkuni." - -Hän astui vaunuista ja Krag antoi hänelle laukun: - -"Olipa vaarallista, miten raskas se oli", sanoi hän. - -"Se on paljon mahdollista", vastasi nainen, "sillä harmaakivi ei -tavallisesti ole niin kovin kevyttä." - -"Soo, oletteko siis lastanneet laukkunne?" - -"Kyllä kivillä. Tahdoin, että tuntuisi ikäänkuin siellä olisi -jalokiviä. Ja sellaisissa suhteissa, herra Krag, ymmärrätte kyllä, että -tunnen itseni hieman pettyneeksi, kun minun pitää kiskoa laukku jälleen -kotiin." - -"Tietenkin, mutta minähän olen samassa tilanteessa. Suvaitsetteko, että -kannamme laukkunne kotiin, neiti?" - -"Ei kiitos, hyvät herrat. Hotellini on täällä käsin. Hyvästi herrat, ja -näkemiin huomiseen. Menen parin tunnin kuluttua poliisiasemalle -katsomaan miten siellä jaksetaan. Ja vapauttakaa siksi innokas -brittiläinen tappelija." - -"Johon te näytätte suhtautuvan mielenkiinnolla", huomautti Krag -hymyillen. - -"Se on silloin myös maamiehen puolesta", sanoi hän ja katosi laukku -kädessä. - -Ei voitu välttää, että naisen pirteys tällä kerralla teki vaikutuksen -Kragiin. - -Brede istui vaunuissa laiskasti, taaksepäin kallistuneena. - -"Noo, mikä on sinun aikomuksesi?" - -"Olen aivan kauhistuksissa", vastasi Krag, mutta hän sanoi sen sillä -tavalla, josta saattoi aavistaa, ettei hän ollut pohjiltaan -ensinkään kauhistuksissa. Hän puhui aivan tyynesti, melkeinpä -välinpitämättömästi. - -Brede ajatteli itsekseen, ja pian hän kysyi: - -"Mitä tuhat tulimmaista teemme brittiläisen kanssa?" - -Krag nauroi kovasti - -"Me vapautamme hänet." - -"Hetikö?" - -"Ei, sitten kun olemme kuulustelleet häntä ensin." - -"Mistä?" - -"Siitä miksi hän esiintyi niin törkeästi Järveniä kohtaan" - -"Senhän hän on jo selittänyt kyllin selvästi. Hän vihastui siitä, että -häntä oli seurattu. Meillä ei ole muuten vähintäkään sanottavaa -miehestä ja hänen esiintymisestään, ehkä hän ei olekaan niin -salaperäinen kuin me luulemme. Hän menee varmasti ja odottaa jotain, -joka on tuleva mannermaanjunalla." - -"Kuulitko hänen ääntänsä oikein?" kysyi Krag. - -"Se tuntui minusta kovin hurjalta." - -"Aivan oikein, mutta minä, joka olen kuullut massani niin monia -raivokkaita ääniä, olen varma, että tapasin siinä väärän äänensävyn." - -"Mutta mikä oli silloin syynä hänen käytökseensä?" - -"Sitä juuri tulenkin kysymään häneltä." - -"Arveletko, että hänellä on jotain yhteyttä salaperäisen varkaan -kanssa?" - -"Kuka tietää? Jossakin täytyy varkaan olla. Hän ei aivan varmasti ole -varas. Mutta voi hän vallan hyvin olla varkaan apulainen." - -"No hyvä, saamme nähdä kuulustelussa", mutisi Brede. Ja heti ennen kuin -vaunut olivat pysähtyneet Möllerinkadulla 19 kohdalle lisäsi hän: - -"Tunnen itseni melkein onnelliseksi, ettei meillä tänään ole ollut -uutta varkautta. Varas on ehkä nähnyt varmemmaksi siirtää toimintansa -muille ilmoille. Ehkä on hän jo matkustanut, se olisi kieltämättä -jotain rauhoittavaa." - -"Hän ei ole matkustanut", sanoi Krag. - -"Hyvä ystävä, miten voit sen tietää?" - -"Tiedän sen siksi, että hän niin myöhään kuin tunti sitten, on toiminut -alhaalla rautatieasemalla." - -"Oh, silloin olet nähnyt kuka hän on?" - -"Ei kaukana siitä." - -"Niin, silloin en ymmärrä todellakaan..." - -"Rakas ystävä, ei ole ihmeellistä", sanoi Krag, "jos minä olen osannut -vahvistaa hänen läsnäolonsa siellä, koska hän on jälleen varastanut." - -Paksu poliisimies kääntyi vaunuissa niin voimakkaasti, että heikot -linjaalit ratisivat. - -"Niin, varmaan on hän varastanut", huudahti hän avatessaan silmänsä -selälleen, "mutta eihän tänään vai kuinka?" - -"Kyllä juuri tänään." - -"Mutta mitä on hän varastanut?'" - -"Erään käsilaukun." - -"Keneltä sitten on varastettu?" - -"Minulta itseltäni", vastasi Krag rauhallisesti. "Hyvä ystävä, laukkuni -on varastettu, ja en voi suoraan sanoa kuka varas on. Tämä on -kolmastoista varkaus." - -Tämä Kragin ilmoitus saattoi Breden äänettömään hämmästykseen. - - - - -KRAG SAA NEROKKAAN AATTEEN. - - -Harald Brede oli niin järkytettynä siitä mitä oli tapahtunut hänen -virkaveljelleen, -- tätä uskomatonta, että itse Asbjörn Kragilta on -varastettu, -- että hän ainoastaan puoleksi seurasi sitä pientä -kuulustelua, joka heti poliisiasemalle saapumisen jälkeen pidettiin -molempien vangittujen rauhanrikkojien kanssa. - -Nuori Järven näytteli vielä osansa mainiosti ja vaati brittiläistä -asetettavaksi syytteeseen. - -Jos Brede oli melkein välinpitämätön, niin osoitti sitävastoin Krag -paljon enemmän mielenkiintoa. - -Hän kuulusteli itse brittiläistä, mutta ei antanut tämän huomata, että -hänellä oli jotain syvempää halua erikoisseikkoihin, jotka koskivat -hänen persoonaansa. - -"Nimi?" - -"William Smith." - -"Toimi ja ikä?" - -"Välittäjä, kolmekymmentäneljä vuotta." - -"Kotipaikka?" - -"Southampton. Oleskelen Norjassa ainoastaan virkalomillani, ja olen -täällä ollut kahdeksan päivän ajan." - -Brittiläinen vastasi selvästi ja järkevästi ja ei ollut jälkeäkään -entisestä kiihtymyksestä. - -Krag sai Southamptonilaisen liikkeen nimen, missä hän oli palveluksessa -ja kysyi: - -"Osoitteenne täällä Kristianiassa?" - -"Hotelli Europa." - -"Mikä numero?" - -"Kolmekymmentäneljä", vastasi mies ihmeissään niin merkillisestä -yksityiskohtien kuulustelusta. - -Krag antoi merkin Bredelle, jonka jälkeen hän huomautti brittiläiselle, -että hänen hotellinsa tarkastettaisiin vakuudeksi siitä, ovatko hänen -ilmoittamansa tiedot oikeita. - -Brede meni hotelliin ja sillävälin kuulusteli Krag mieheltä kaikkea -mahdollista, onnistumatta kuitenkaan saada esille vähintäkään, mikä -voisi johdattaa hänet perille. - -Krag kysyi siis mieheltä mitä hän uudistuvin kerroin oli toimittanut -mannermaanjunan saapuessa Kristianiaan. - -Hän vastasi odottaneensa erästä tuttavaansa, joka oli kirjoittanut -hänelle ja sanonut tulevansa. Hän ei kuitenkaan vielä tullut, mutta nyt -odotti hän häntä varmasti huomenna. - -Krag oli ennen kuulustelun alkua riisunut valepukunsa ja sensijaan -pukeutunut poliisin virkapukuun, siksi, että vieraalla olisi vielä -vaikeampaa tuntea häntä uudelleen. - -Krag ymmärsi heti, ettei olisi mitään hyötyä kuulustella häntä. - -Ei päästy askeltakaan pitemmälle. Ja jos Krag olisi ruvennut tutkimaan -häntä varkauksista olisi hän tietenkin vaan seisonut ja töllistellyt. - -Krag ymmärsi, että hän sellaisella menettelyllä olisi vaan paljastanut -itsensä. - -Harald Brede saapui nyt takaisin käynniltään Europa hotellista, ja -vahvisti ne tiedot, jotka brittiläinen oli ilmoittanut, jonka vuoksi -hänet päästettiin vapaaksi, mutta "varoituksella." - -Niin pian kuin hän oli mennyt, kysyi Krag virkaveljellään: - -"Löysitkö mitään?" - -"En, ymmärsin sinun tahtoneen, että tarkastaisin koko hotellin", -vastasi Brede, "ja sen teinkin, mutta en löytänyt pienintäkään." - -"Ei mitään kirjeitä ja sähkösanomia?" - -"Kyllä muutamia kirjeitä. Eräs niistä varmaankin oli hänen vaimoltaan. -Toiset olivat hänen rakkailtaan Englannista, ja sitten oli siellä eräs -sähkösanoma eräältä hänen toveriltaan, missä hän sähköttää olevansa -matkalla Norjaan. Etsin kaikki tyyni, mutta en mitään löytänyt. Hänet -voimme siis jättää näkyvistä." - -"Minä en jätä häntä", vastasi Krag, "uskon hänen sävyisässä -esiintymisessään olevan jotain." - -"Ja ei löydy mitään varastettujen tavaroiden jälkiä", jatkoi Brede. - -"Ei tietenkään. Varastettuja tavaroita ei piiloteta hotelliin. Olen -antanut Järvenille merkin seurata häntä, ja Järven, joka on -oivallisessa valepuvussa, on paikallaan keksimään pienimmänkin -erehdyksen, joka voi paljastaa brittiläisen. Sitäpaitse ei hän luule -tulevansa huomatuksi." - -"Epäiletkö siis miestä?" kysyi Brede. - -"Kyllä", vastasi Krag, "epäilen häntä." - -Kolmannen kerran sinä päivänä otti Krag esille valepuvun. - -Hän riisui poliisipuvun ja pukeutui työläiseksi. - -Hän ei antanut Bredelle mitään tietoa, minne hän menisi tässä puvussa, -mutta Brede ymmärsi hänen menevän ales itäradanasemalle. - -Krag läksikin sinne. - -Brede odotti jännityksellä hänen paluutansa, ja kun Krag tunnin -kuluttua tuli takaisin, näki Brede tyytymättömyyden ilmeestä hänen -kasvoillaan, ettei hän ollut löytänyt mitään ja ettei mitään ollut -tapahtunut. - -Kun Krag tuli konttoriinsa, heittäytyi hän ikävissään sohvalle, sytytti -vahvimman havannansa ja rupesi polttamaan. - -Oli useasti sattunut, että hän oli saanut paraimmat vaikutukset -tupakoidessa. - -"Nyt olen ollut alhaalla itäradan asemalla", mutisi; hän, kuitenkin -niin kovaan, että Bredekin kuuli sen. - -"Ja mitä olet tehnyt siellä, jos uskallan kysyä? Näytät kuin joltain -muurarinapulaiselta." -- - -"Sinä olen ollutkin koko tunnin", vastasi Krag. "Etkö huomannut -ollessasi siellä, että asemasiltaa korjataan? Se antoi minulle -paraimman aiheen ryhtyä muurarinapulaiseksi." - -"Kyllä, panin sen merkille." - -"Hyvä, ja nyt olen ollut siellä, tutkinut seiniä, tutkinut jälkiä, -merkkejä mekaanillisista koneistoista j.n.e, mutta en ole löytänyt -hiukkaakaan." - -Krag puhalsi ulos paksun savupilven. - -"Paras ystävä", sanoi hän, "alan todellakin tulla vakuutetuksi siitä, -että olen ratkaisemassa tähän saakka omituisinta tehtävää." - -"Ja minun järkeni on jo aikoja sitten kiltisti seisahtunut tämän -mysterion edessä", sanoi Brede. - -"Ja kuitenkin", mutisi Krag, kiintymättä virkaveljensä toivottomaan -huomautukseen -- "ja kuitenkin täytyy tietysti olla joku selitys. Olen -varma, että selvitys on jokseenkin lähellä saatavissa. Asia on siinä, -että varas toimii yksinkertaisella, mutta nerokkaalla tavalla, eräällä -uudella varastempulla, josta jo olen sinulle huomauttanut. Hän omaa -oikean harkitsemiskyvyn, mutta hän ei ole yksin toimessaan, hänellä -täytyy olla apulainen. Muuten ei hän voisi alituisesti sellaisella -varmuudella valita oikeat hetket." - -Hän jatkoi: - -"Nyt olen jälleen ajatellut päivällistä tapausta, jolloin minulta -varastettiin laukkuni. Näen sen vielä kokonaisuudessaan sangen -selvästi: odotussalin, asemasillan, brittiläisen, Järvenin -vakoojapalveluksen... - -"Kaikki muistuu mieleeni niin kovin hyvin. - -"Katsokaamme nyt miltä näytti tapaus itse odotussalissa? - -"Niin, itse seisoin kaukana pöydästä, kasvot kääntyneinä asemasillalle, -nähdäkseni mitä siellä on tapahtumassa. Ja tapaus siellä ulkopuolella, -rakas Brede, olen varmana, oli toimeenpantu. Oli laskettu siten, että -kääntäisin pääni sinne päin ja samassa hetkessä varastettaisiin -laukkuni. Mutta miten? Ja keneltä? Ja miten oli varas päässyt ulos -salista saaliineen? Minähän suletutin heti ovet. - -"Katsokaamme nyt edelleen. - -"Tuolla kaukana seisoi nainen myymäläpöydän takana. Hän on -järjestämässä muutamia uusia leivoslajeja maljoihin. Oikealla seisoo -asemamies ja korjaa erästä kaarilamppua..." - -Äkkiä katkasi Asbjörn Krag yksinpuhelunsa. - -Hän nousi kiireellisesti sohvasta ja huudahti: - -_"Vihdoinkin ymmärrän sen!"_ - - - - -SANOMALEHTI. - - -Krag oli kohdannut salamannopean ajatuksen. - -"Silloin toivon löytäneesi salaperäisyyden ratkaisun", sanoi Brede -mielenkiintoisena. - -"Se tahtoo sanoa, että aavistan sen." - -"Mitä sinä sitten aavistat?" - -"Siitä en vielä voi puhua sinulle, paras ystävä. Mutta niin paljon voin -kuitenkin sanoa, että se selitys, jonka aavistan, on kovin merkillinen, -melkeinpä uskomaton." - -"Uskotko sinä, että voimme päästä selville varkaasta?" - -"Kyllä." - -"Niitä ei siis ole montaa?" - -"Luultavasti ei, on vain yksi varas, mutta arvattavasti on olemassa -yksi tai toinen apulainen." - -"Uskotko, että tämä apulainen on brittiläinen?" - -"Kyllä, siitä olen vakuutettu. Etkö muista hänen esiintymistään -asemasillalla? Hänen aivan perusteeton kiivautensa ja menettelynsä -Järveniä kohtaan. Hänhän löi ja huusi kuin riivattu." - -"Aivan oikein, hän riivaantui, koska hän huomasi, että häntä oli -seurattu." - -"Se ei ole mikään syy menetellä niin kovakouraisesti. Enemmin on hän, -niin kuin jo olen sinulle aikaisemmin sanonut -- valmistanut koko -metelin, johtaakseen läsnäolijani huomiokyvyn minusta, joka samassa -hetkessä jouduin varkauden alaiseksi." - -"Paljon mahdollista, mutta meillä ei ole kylliksi syytä vangita häntä. -On sangen vaarallinen asia panna vieraan maan vapaata kansalaista -vankilaan, kun siihen ei ole mitään erikoista syytä. Mutta varas, -varas, Krag! Missä ja miten olet hänet keksinyt?" - -"Siihen tulokseen olen tullut", vastasi Krag pukeutuessaan uudelleen, -"erään sangen yksinkertaisen ajatuskokeen avulla. Loikoillessani tässä -sohvalla, ajattelin tilannetta odotussalissa ja asemasillalla. - -"Se oli siellä ja se siellä. Sitä on mahdoton epäillä ja sitä voi -mahdollisesti epäillä. Ja samassa juolahti mieleeni, että ainoastaan -siten on se voinut tapahtua, sillä tavalla, mutta ei muulla." - -"Mutta miten? Miten?", huudahti Brede innostuneena ja uteliaana. - -"Myöhemmin, rakas ystävä", vastasi Krag, "mutta toistaiseksi täytyy -sinun auttaa minua." - -"Missä?' - -"Uudella matkallani." - -"Matkustatko nyt taasen?" - -"Kyllä." - -"Minne?" - -"Samaan paikkaan kuin viimenkin." - -"Silloin kai täytyy sinun taasen pukeutua valepukuun?" - -"Tietenkin. Ja et saa ilmaista kenellekään, että olen taasen -matkustanut." - -"Pidän kyllä huolen sen salassa pysymisestä." - -"Niin, ei kukaan saa tietää sitä, Brede, ei kukaan enempää kuin sinä ja -minä. Ei edes Järven saa sitä tietää, eikä myöskään poliisipäällikkö. -Pidän kyllä huolen itse siitä, ettei kukaan tunne minua." - -"Kyllä varmaan, mutta miten aijot pukeutua ja mistä auttamisesta -puhuit." - -"Ajattelen pukeutua tällä kerralla saksalaiseksi. Saksan juutalaiseksi -kultaseppätuotteiden matkustajaksi." - -"Muistan juutalaisnaamiosi vielä entiseltään. Ne ovat erinomaisia, -mutta tulet toimeen paraiten itse, joten en oikeastaan ymmärrä mitä -teet avullani." - -"Tunnetko erästä leikkikalua, johon lapset ovat kovin ihastuneita, jota -sanotaan pelirasiaksi?" - -"Kyliä tunnen sellaisen", vastasi Brede hymyillen, "se on yhdistys -pelirasiasta ja kellokoneistosta, joka on muuten sangen hyvä. Mutta -mitä teet sinä sillä?" - -"Se tulee auttamaan minua vangitessani varkaan ja paljastaessani hänet. -Sikäli kuin muistan voidaan tällaisilla pelirasioilla soittaa -yksinkertaisia säveleitä, määrätyllä kellon lyönnillä. Täten herätetään -esimerkiksi lapset lastenkamarissa eräillä raittiilla aamusävelillä. -Tämmöisen pelirasian täytyy sinun hankkia minulle." - -"Kovin mielelläni, mutta en voi käsittää miten tulet sen kanssa -menettelemään." - -"Se kyllä selviää sinulle, kun myöhemmin saat kuulla sen soittavan -siinä tilaisuudessa jonka tulen järjestämään." - -"Tämä kuuluu yhtä salaperäiseltä", arveli Brede, "kuin suurten -matkalaukkujen katoaminen, kuin kaste auringon paisteessa." - -"Se on juuri salaperäisyys, joka asian tekee minulle niin -puoleensavetäväksi. Toivon, että minulta varastetaan vielä kerta, sillä -silloin ei tule kestämään montaakaan sekunttia ennen kuin todellinen -varas on vallassani. Halloo, mitä siellä?" - -Ankaraa koputusta kuului ovella ja viime hetkessä tökkäsi sisään nuori -Järven sanomalehti ojennettuna vapisevassa kädessä. - -"Onko totta?" huudahti hän kalpeana mielenliikutuksesta. - -"Mitä sinä tarkoitat?" kysyi Brede ja Krag samalla kerralla. - -"Tässä solvauslehdessä", änkytti Järven, "on eräs luku uudesta -varkaudesta." - -"Kolmannestatoistako?" kysyi Krag. - -"Niin, silloin on se siis tosi." - -Krag otti lehden käteensä ja hänen tarvitsi tuskin lukea -päällekirjoitusta, tullakseen vakuutetuksi sanomalehden tarttuneen jo -uutiseen. - -Siinä oli nimittäin: - - MATKAILIJAIN KAUHU TAASEN ESIINTYMÄSSÄ. - POLIISI TEHNYT ITSENSÄ NAURETTAVAKSI. - SALAPOLIISI ASBJÖRN KRAGILTA VARASTETTU AIKOESSAAN VANGITA - VARKAAN!!! - -"En ymmärrä", mutisi Krag, "miten lehden toimitus on saanut tällaisen -uutisen. En ole puhunut kenellekään ja ei kukaan alhaalla asemalla -olisi voinut nähdä, että minulle olisi tapahtunut niin harmillista -tapausta." - -"Olen arvattavasti ainoa, jolle olet puhunut siitä", sanoi Brede. - -"Niin, ehdottomasti." - -"Tja, silloin seisomme uuden arvoituksen edessä. Mutta lehden -toimituksen tulee osata tehdä selkoa, mistä ovat saaneet tämän -uutisen." - -"Soittakaamme sanomalehteen." - -Se tehtiin, mutta lehden toimitus vastasi, ettei se voinut jättää -mitään selityksiä, sillä he itse olivat saaneet sen nimettömänä. - -"Miten uskallatte silloin julaista sellaista uutista sopimatta siitä -poliisin kanssa?" - -"Olemme itse, silloin kun saimme tiedon, tiedustelleet sitä asemalta, -ja saamamme tiedot poliisin esiintymisestä yllämainitussa tilaisuudessa -saivat meidät vakuutetuiksi uutisen todenperäisyydestä. Ja eikö se ole -tosi?" - -"Kyllä, aivan oikein", vastasi Krag. - -Toimitus ihmetteli sekä salapoliisin rehellisyyttä että -kylmäverisyyttä. - -"Aivan varmaan on varas itse lähettänyt uutisen nimettömänä", sanoi -Krag. - -"Mutta miten voisi hän silloin tietää, että varastettu matkalaukku oli -sinun?" - -"Hän on selvästi tietänyt sen, vaikkei minun nimeäni ollutkaan siinä, -eikä se sisältänyt mitään, mikä olisi voinut paljastaa minua. Toisin -sanoen varas on pahaa tarkoittava herra ja hän tuntenee itsensä kovin -eteväksi ja varmaksi." - -"Siltä se epäilemättä näyttää. Halloo, siellä tulee vielä uusi vieras." - -Kuultiin taasen naputusta ovella. - -Tällä kerralla tulija oli poliisipäällikkö. Hän tuli samalle asialle -kuin Järven, ja oli hänellä kuten tälläkin, sanomalehti kädessä. - -Poliisipäällikkö rauhoittui kuullessaan, ettei se ollutkaan niin -vaarallinen. Aivan varmasti oli Asbjörn Kragilta varastettu, mutta sen -oli hän myös laskenutkin, joten ei ollut tapahtunut mitään vahinkoa. -Sitävastoin arveli Krag varkauden johtavan varkaan pikaiseen -kiinnisaamiseen. - -Hän oli tuskin tätä lausunut ja onnistunut rauhoittamaan -poliisipäällikköä, ennen kuin jälleen koputettiin ovelle, ja _pieni -neiti_ hyökkäsi sisään. - - - - -PELIRASIA. - - -Tämä uusi käynti koski Kragiin enemmän kiusallisemmin kuin toiset - -Englantilainen naissalapoliisi syöksyi suoraan Kragin luo, jota hän -melkein syleili. - -"Valitan sitä sydämellisimmin", sanoi hän. - -"Kiitos, neitiseni, ette voi aavistaa kuinka kiitolliseksi tunnen -itseni." - -"Jumalani, miten tunnen itseni onnelliseksi, nähdessäni teidän ottavan -asian niin kevyesti. Ajattelin nimittäin teidän asemannekin -poliisilaitoksessa käyneen epävarmaksi, joten arvelin mahdollisuutta -teidän astumiseksenne Scotland Yardin palvelukseen. Tulen siinä -tekemään voitavani." - -"Hyvä neiti", vastasi Krag, "en luule asemani täällä olevan epävarman. -Olen jo saanut poliisipäällikön anteeksiantamuksen." - -Poliisipäällikkö katsoi hämillään yhdestä toiseen hieman nolona -nähdessään alaisensa virkamiehen kieltäytyvän englantilaisen missin -äidillisestä huolenpidosta. - -Neiti istuutui heti ja tunsi itsensä selvästi tyytyväiseksi -norjalaisten herrojen seurassa. - -"Mutta me emme ole tulleet askeltakaan pitemmälle", sanoi hän, -"päinvastoin olemme tulleet askeleen taaksepäin, sillä olettehan -tulleet varastetuksi. Toivon, ettette ole menettäneet mitään -kallisarvoista." - -"Ei", vastasi Krag, "laukussa oli vain norjalainen harmaankiven -palanen. Siinä kaikki." - -"Soo, sehän oli sitten syvä. Harmaakivi sanotte, harmaakivi vain --" - -"Niin, ei yhtään muuta." - -Neiti istui hetkisen ja ajatteli tätä ja huudahti sitten äkkiä: - -"Niin mitä teemme nyt?" - -Asbjörn Krag vastasi: "Useilla syillä, neiti, ymmärrätte kyllä, että -minä ainoastaan vastenmielisesti uudistan toimintani matkustavana -syöttilintuna. Pelkään myöskin etten menestyksellä voi valmistaa uutta -valepukua, nyt kun entinen valepukuni on niin perusteellisesti -paljastettu sanomalehdessä." - -"Niin, ajattelen kuten te", vastasi neiti, "sillä on kyllä -epävakaisuutensa. Suoraan sanoen olin ajatellut jättää työni täällä ja -kääntyä takaisin työmaalleni Scotland Yardiin, mutta olen löytänyt -vielä erään tehtävän, joka odottaa minua täällä." - -"Mitä sanottekaan, neiti, vieläkö eräs?" - -"Kyllä;" - -"Minua ilahuttaa", sanoi Krag hiljaa hymyillessään, "että tämä -huomautus 'vielä eräs' on ymmärrettävä siten, että te jo olette -suorittaneet vähimmän tehtävän." - -"No, ja, hm." - -"Ja syyt siihen", jatkoi Krag, "tahdon valaista sillä, että neidin työ -täällä kaupungissa on ollut yhtä tuloksetonta, kuin meidän tähän -saakka." - -"On myöskin aivan satunnaista, että tulin tänne. Olin virkalomallani -kun varkaudet alkoivat ja kun suuret toimistot hinnalla millä tahansa -tahtoivat lopettaa varkaudet ryhdyin toimeen." - -"Arvelevatko matkailutoimistot neidin suorittaneen tehtävänsä niin -erinomaisesti?" - -Naissalapoliisi ei vastannut tähän kysymykseen. - -Sen sijaan tuntui hän olevan hiukan suutuksissa siltä pistelevästä -äänestä, jonka hän nyt ensikerran huomasi Kragissa. - -Neiti sanoi: - -"Mutta minähän se kuitenkin olin, joka ensimäiseksi ymmärsin näytellä -ylhäistä ulkolaista matkustajaa, voidaksemme sillä tavalla -mahdollisesti paljastaa varkaan." - -"En tiedä", vastasi Krag, "kuka meistä ensinnä tuli tähän ajatukseen. -Sitäpaitsi tulee teidän, neitiseni, kuitenkin tunnustaa ettei siinä -kyllin, että näyttelee ylhäistä matkustavaista." - -"Soo." - -"Täytyy pitää huolen myöskin siitä että tulee varastetuksi. Vasta -silloin saattaa tulla kysymykseen päästä todellakin varkaan jälille." - -"Niin, olette oikeassa." - -"Niin, ja näettekö nyt neiti, kuka meistä tuli varastetuksi?" - -"Se olitte te", vastasi nainen nauraen. - -"No hyvä. Kuka silloin on saavuttanut vähimmin?" - -"Parahin virkaveli", sanoi hän nauraen, "voidakseni vastata tähän -kysymykseen, täytyy minun silloin todellakin tietää ensiksi, oletteko -saavuttaneet mitään?" - -"Siihen kysymykseen tahdon ehdottomasti vastata kyllä." - -Silloin tuijotti neiti yllättyneenä häneen. - -"Luuletteko todella, että olemme tulleet varasta lähemmäksi? Oo... se -on varmasti vain pilaa." - -"Se ei ole pilaa, neiti." - -"No jaa", vastasi hän miettimisensä jälkeen, "olen kuten sanottu -päättänyt jäädä edelleen tänne kunnes olen tehnyt tehtäväni." - -Hän nousi äkkiä ylös tuolista, tarttui Kragin käteen ja sanoi: - -"Seisokaamme rinnatusten taistelussa tätä nerokasta ja vaarallista -suurroistoa vastaan, joka jo on varastanut liian suuriarvoista." - -"Tehkäämme se, neiti." - -"Lupaan teille, etten missään tapauksessa tule lepäämään ennenkuin -olemme löytäneet hänet." - -"Meille on se suuresta merkityksestä luvatessanne sen, neiti." - -(Tässä mutisi Brede kärsimättömästi ja poliisipäällikkö veti ihmeissään -pitkää partaansa.) - -"Mutta nyt en todellakaan tiedä, miten alotamme asian." - -"Sen tiedätte varmasti, neiti." - -"Hm, olen kyllä ajatellut jatkaa nerokasta hankettani, näyttelemällä -ylhäistä matkustajaa." - -"Näen sen hankkeen erinomaiseksi, neiti" sanoi Krag, "teidän tulee -ehdottomasti jatkaa sitä. Niin kuin olen sanonut teille, on se hiukan -epävakaista jatkaa minulle, ja sitäpaitsi myöskin on aivan ylellistä -kahden matkustaminen." - -"Niin, eikö totta, aivan liiallista." - -"Sitäpaitsi uskon sellaisessa tilanteessa enemmän naiselliseen -harkintakykyyn." - -"Olette Jumalan nimessä oikeassa, herra Krag. Juuri naisen sisäistä -näkemystä Kristianian salapoliisi tarvitsee, Scotland Yardissa ovat -naiset tehneet ihmeitä viime vuosina." - -"Siis, milloin ajattelette uudistaa rooliinne hienona ulkolaisena -matkustajana?" - -"Tja, en todellakaan tiedä." - -"Olette kai selvillä siitä", sanoi Krag, "että aika meille on nyt -tavattoman kallista." - -"Sen tiedän, olen valmis matkustamaan heti. Scotland Yardissa emme tee -koskaan pitkiä valmisteluja. Siellä olemme valmiina matkustamaan vaikka -maapallon ympäri, viiden minuutin kuluttua annetusta määräyksestä." - -"Huomatkaa, lähtevä mannermaajuna menee tunnin kuluttua." - -"Silloin voin mennä sillä." - -"Mutta valepukunne?" - -"Se on pian järjestetty. Missä puvussa ajattelette minun pitävän -matkustaa?" - -"Sehän riippuu paljon siitä vaatevarastostanne, joka teillä on -käytettävissänne." - -"Oh, tiedättekö paras virkaveli, matkoilla ovat, vieläpä herttuattaret, -harvoin ylellisen hienoina." - -"Silloinhan voitte näytellä herttuatarta." - -Nuori nainen kumarsi. - -"Nyt imartelette minua, herra salapoliisi." - -"En, vakuutan sen teille." - -"Jos näyttelisin nuorta englantilaista ladyä matkalla isänsä -kesäasuntoon Norjassa." - -"Mainiota, neiti. Nuori englantilainen lady, jolla on isänsä luona -kesäasunto Norjassa, on juuri oikein. Mutta miten olette aikoneet -pukeutua?" - -"Minulla on eräs vihreä matkapuku, yksinkertainen mutta aistikas. Ja -matkustan siis junalla taasen Fredriksstadiin." - -"Tahtoisin ehdottaa erästä toista asemaa, joka on kauempana täältä", -sanoi Krag, "esimerkiksi Kornsjöta eli Mellerudia." - -"Aivan oikein, silloin valitsen Kornsjön." - -"Ja silloin on ehkä parasta, että odotatte sen junan saapumista, joka -on täällä huomenna kello 2.53 i.p." - -"Miksikä juuri sitä junaa, herra salapoliisi?" - -"Mutta onhan se päivän selvää. Tietysti siksi, että teillä tällä -junalla on mahdollisesti tilaisuus tulla varastetuksi. Ettekö ole -huomanneet, että varas melkein yksinomaan toimii päiväpikajunalla?" - -"Kyllä, ihmettelen teidän tarkkuuttanne. Nyt menen ja pukeudun, -Hyvästi, herra salapoliisi." - -"Hyvästi, mylady", sanoi Krag ja suuteli hänen kättänsä jäähyväisiksi. - -Ja hän meni hymyillen ovesta ulos. - - - - -PARAS VALEPUKU. - - -Niin pian kuin neiti oli mennyt, istuutui Krag ja puhkesi hillittömään -nauruun. - -Harald Brede oli nolona poliisien puolesta. - -Nuori Järven oli syvästi liikutettuna. - -"On eräitä asioita, joita ei voi antaa anteeksi", sanoi Brede, "nyt -olet sinä loukannut koko poliisikuntaa tämän lörpöttelevän neidin -takia." - -"Kaukana siitä", vastasi Krag, "en ole ensinkään loukannut poliisia. -Toimitan päinvastoin poliisille suuren hyvityksen." - -"Mitä aijot?" - -"Lähettää hänet jälleen tuleen." - -"Ja hän voi vain saavuttaa sen, että tulee varastetuksi, kuitenkaan -löytämättä varasta ja silloin olemme todellisuudessa auttamattomasti -sekoitetut." - -"Se on paljon mahdollista, mutta sitten saamme koettaa onnea." - -"Älkää vain liiaksi uskaltako", mörisi poliisipäällikkö -virkamiesmäisesti. - -"En käsitä", jatkoi Brede, "voivan olla hyödyllistä jälleen toimia tuon -naisen kanssa. En voi sietää häntä elämässäni. Hän on aivan liian -mahdoton, arvelen minä." - -"Niin, ja merkityksetön." - -"Aivan oikein. Hän on täydellisesti merkityksetön ja sen lisäksi -valheellinen ja tyhmä." - -"Mutta kun hän on kaikkea tätä, niin onhan vielä vähemmän tarpeellista, -että käytämme häntä." - -"Ei, rakas virkaveli, huolimatta siitä, on hän kovin tarpeellinen." - -"Mitä luulet sinä hänen voivan tehdä meille?" - -"Kaikkea." - -"Ei, tätä käsitän vähimmin ja vähimmin. Sinä et koskaan ole suostunut -mihinkään törkeään pilaan." - -"Ei koskaan, paras ystävä, ei koskaan. Tässä tapauksessa tarkoitan -ehdottomasti mitä teen. _Hän_ on tarpeellinen. Pieni tyttö lempeine -kasvoineen on meille todella niin tarpeellinen tässä tapauksessa, että -ilman hänen apuansa on mahdotonta vangita varasta." - -"_Vangita_ hänet, sitä kai pitää kutsua toiseksi tehtäväksi. Ensiksi -kai meidän pitää päästä selville kuka varas on?" - -"_Sen tiedän jo_." - -Poliisipäällikkö pudotti lehden, jota hän juuri luki. Nuori Järven -nousi sohvalta ja Brede tuijotti ihmeissään ystäväänsä. - -"Kuinka kauvan sitte?" - -"Hetki sitten. Luin nimen paperossinsavun renkaissa." - -"Toisin sanoen olet ottanut 'loppuspurtin'." - -"Niin, ja nyt on hänet vangittava ja paljastettava ja paljastaa, missä -hän pitää varastettuja tavaroita." - -"Mitä aijot nyt tehdä?" - -"Niin kuin hyvin muistat, sanoin hetki sitten aikovani matkustaa -itärataa Kornsjöhön." - -"Kyllä." - -"Mutta nyt olen muuttanut suunnitelmani." - -"Etkö ehkä matkustakaan?" - -"Matkustan, mutta ensimäisellä junalla." - -"Siis samalla kerralla kuin naissalapoliisiko?" - -"Niin, mutta hän ei saa tietää mitään siitä, koska en luota hänen -käyttäytymiseensä. Hän voi ajattelemattomalla huomautuksella paljastaa -matkamme tarkoituksen." - -"Pukeudutko siis valepukuun?" - -"Kyllä, minun täytyy pukeutua paraimpaan valepukuuni joka ylipäänsä on -mahdollinen puettavaksi. Matkustan Mellerudiin jos hän matkustaa -Kornsjöhön." - -"Mutta jos hän matkustaakin Mellerudiin?" - -"Silloin matkustan Göteborgiin. Paras ystävä, voit olla aivan varma, -ettei hän matkusta Göteborgiin. Mutta nyt ei minulla ole pitkää aikaa -ennen kuin juna lähtee, ja minun täytyy pyytää sinua toimittamaan sen -pienen asian, josta jo puhuimme." - -Krag meni sitten kiiruusti konttoriinsa ja ne kolme poliisimiestä, -jotka jäivät huoneeseen, poliisipäällikkö, Järven ja Brede eivät -tuijottaneet niin hiukan murheellisesti toisiinsa. - -"On kuten koko ajan olen sanonut", mörisi Brede, "että, joko tulee hän -eräänä kauniina päivänä houreihin, eli myöskin... No niin, ehkä hän -onkin oikeassa. Uskon nyt kaikkien edestä häneen. Ja kun hän tahtoo -saada pienen pelirasian, niin tulee hän sen myös saamaan. Mutta sitten -on myöskin tuleva pelirasia, joka tuleekin rätisemään, paras mitä on -saatavissa." - -Sitten läksi Brede mutisten itsekseen ettei hän koskaan ole ottanut -osaa selvillesaamiseen, missä niin monta kummallista esinettä -sekotetaan keskenään -- pelirasia, eräs puoli hullu neiti, valepukuinen -gentlemanni, matkoja sinne ja tänne... - -Kun hän neljänneksen kuluttua tuli takaisin ruskea paketti kädessä, -istui ja odotti eräs vieras mies häntä. - -Se oli vanhempi, harmahtava mies, kultaisine nenälasineen. Brede piti -häntä jonakin sellaisena kuin lähetystönneuvoksena, lähettiläänä eli -sen tapaisena. Hän kumarsi. - -Mutta harmahtava meni häntä vastaan ja sanoi: - -"Paras ystävä, en suututa sinua enään tänään näyttelemällä komediaa. -Etkö siis tunne minua?" - -Brede seisoi ällistyksissä ja katsoi Kragiin. - -"Tämä on todella paras valepuku, jossa tähän saakka olet esiintynyt", -sanoi hän. - -"Sehän onkin tarkoitukseni. Katsokaamme pelirasiaa, oletko ostanut -oikeata." - -Pelirasia ei ollut paljon suurempi kuin tavallinen seinäkello ja siinä -oli myös viisarit jonka mukaan koneisto voitiin panna soittamaan -mihinkä vuorokauden aikaan tahansa. Asbjörn Krag siirsi viisaria ja -kone soitti erään kaihoisan Ave Marian. - -Salapoliisi nyrpisti nenänsä säveleelle. - -"Minä siedän jotain eloisampaa musiikkia", sanoi hän. - -"Se on helposti järjestettävissä, arveli Brede, toimitusmies takasi, -että sillä voidaan soittaa vähintään 5 à 6 säveltä. Halloo, tässä on -eräs uusi." - -Pienestä pelirasiasta kuului eräs Sousamarssin osa. - -"Se oli epäilemättä parempaa", sanoi Krag, "mutta anna kun saan kuulla -kolmannen." - -Brede käänsi viisaria ja heti soitti kone erään uuden säveleen, marssin -"Carmenista." - -"Seis", huudahti Krag, "sen otan. Se sopii mainiosti tilaisuuteen." - -Heti sen jälkeen tuli eräs lähetti noutamaan hänen matkalaukkujaan, -niitä oli kaksi pieni ja suuri. Pienempi oli oikeastaan vain -käsilaukku. - -"On kauheata miten paljon otat mukaasi tällä kerralla", sanoi Brede, -"Etkö voisi tulla toimeen vähemmällä?" - -"Tämä käsilaukku", sanoi Krag, "on määrätty varastettavaksi. Suuressa -säilytän uutta valepukuani. Enhän voi matkustaa sekä pois että takaisin -samana miehenä." - -"Ei tietenkään, ei." - -Krag tilasi puhelimella ajurin ja kun tämä parin minuutin kuluttua -vieri poliisiasemalle oli kello jo niin paljon, että hänen täytyi -kiirehtiä ehtiäkseen junaan. - - - - -RAUTATIEJUNASSA. - - -Krag lunasti piletin toiseen luokkaan ja varmuuden vuoksi aina -Göteborgiin saakka. - -Kulkiessaan verkkaan vaunujen läpi huomasi hän pienen naissalapoliisin -eräässä naisvaunussa. Hän oli kovin somasti ja aistikkaasti puettuna. -Pieni matkalaukku oli hänellä jalkojensa vieressä. Hän vietti aikansa -lukemalla romaania. - -"Siinä on meillä se laukku", ajatteli Krag, "jota hän tarkoittaa -varastettavaksi. Se on sama laukku, jota hän viime kerrallakin käytti." - -Fredrikshaldissa meni nuori nainen syömään. Krag tahtoi saada selville -miten kauvas hän aikoi matkustaa ja kysyi sen tähden konduktööriltä, -oliko useita matkustajia matkalla Kornsjöhön. - -"Ei", vastasi konduktööri, "ei niin kovin montaa, ainoastaan tuo -viheriäpukuinen nainen." - -Puolen tunnin kuluttua juna pysähtyi Kornsjössä, ja nainen astui -junasta pois. - -Krag tähysteli ikkunan läpi ja voi hän pimeässä selvästi huomata hänen -katoavan hotellin suuntaan. - -"Siellä pysyy hän aina aamuun saakka ja sitten tapaamme toisemme -paluumatkalla", ajatteli Krag. - -Salapoliisi oikaisi itsensä pitkäkseen eräässä vaunussa ja nukkui aina -siihen saakka kunnes juna lähestyi Mellerudia. Silloin oli pimeä yö. -Krag meni hotelliin ja nukkui seitsemään saakka. - -Mannermaanjuna kulki ohi vasta pari tuntia myöhemmin, mutta Kragilla -oli uutteraa työtä pukeutumisessa sillä hänen täytyi vaihtaa taasen -valepukua. - -Krag avasi suuren matkalaukkunsa ja otti sieltä erään tummanharmaan -syystakin, englantilaista muotia olevat vaatteet, pyöreäperäisen hatun, -useammanlaisia ihomaaleja j.n.e. - -Jo kauvan ennen kuin hotellipalvelija oli noussut ylös, oli Krag -kerrassaan täysissä pukimissaan. - -Hän pukeutui kuningas Edwardin-tyyppiin. - -Hän näytti varmaankin ohuemmalta kuin brittiläiseltä hallitsijalta, -mutta valepuku oli kuitenkin aivan oivallinen ja sattuvasti tehty. - -Kun hän oli valmiina, niin avasi hän käsilaukkunsa ja otti sieltä -pienen pelirasian. - -Ensiksi koetti hän Ave Mariaa, ja kun se ei tyydyttänyt häntä, koetteli -hän Sousamarsia, ja senjälkeen marsia "Carmenista." Hän tutki -musiikkikappaleet läpi monta kertaa ja asetti kellolaitteen eri ajoille -Hänellä oli paljon tehtävää, ennen kuin hän sai kellolaitteen toimimaan -tyydyttävästi ja varmasti. - -Lopuksi oli hän valmis tässäkin harjoitelmassaan, -- ja samalla tuli -hotellipalvelija paikalle kysyen mitä näytelmää hän oli niin varhain -aamulla toimittanut. - -Hotellin eteisvartija tuijotti kovin ihmeissään Kragiin. Se oli sama -mies, joka laski salapoliisin sisään iltaa ennen ja mies ei voinut -ensinkään selittää, millainen muutos oli tapahtunut tässä solakassa, -harmahtavassa herrassa. - -"Mitä hittoa?" kysyi mies, "en luule ensinkään, että herra on se sama, -herra näyttää aivan toisenlaiselta kuin eilisiltana", väitti hotellin -eteisvartija, "ei suinkaan herra ole se sama?" - -"Kyllä, varmasti olen sama", vastasi Krag, "uskonette kai omia -silmiänne." - -Lopuksi ei hän voinut tehdä muuta kuin uskoa silmiään, ja hän tuli -kovin mielenkiintoiseksi, Kragin huomauttaessa hänelle, että hän oli -norjalainen parooni, ja osotti tämän antamalla ylen runsaasti -juomarahoja. - -Salapoliisilla ei ollut tapana, niin paljon matkustaneena kuin hän -olikin, antaa juomarahoja, mutta tässä tapauksessa teki hän sen, sillä -hän tahtoi häntä kutsuttavan parooniksi. - -Hän virkisteli itseänsä ulkona, kuten ainakin korkeassa asemassa olevat -miehet, kävellessään hotellista alas eräälle pienelle asemalla, joka -oli parin minuutin päässä tiestä. - -Pieni käsilaukku oli hänellä kädessä ja hän kielsi juoksupoikia -turmelemasta sitä. Eteisen vartija ja koko hotellipalveluskunta -seisoivat ja kumarsivat. - -Junassa pani hän merkille, miten kohteliaita hotellipalvelijat, jotka -hänen matkalaukkunsa kantoivat vaunuun, olivat ja konduktööri kuuli -kutsuttavan häntä _herra parooniksi_. - -Juuri tähän hän olikin tahtonut päästä ja tulos siitä olikin se, että -konduktööri kohteli häntä erinomaisella kohteliaisuudella, ja huolehti -siitä, että herra parooni sai paraimman paikan. - -Kun hän tuli Kornsjöhön ja oli nousemassa norjan junaan kuulivat -norjalaisetkin konduktöörit paroonista, ja nimittivät häntä parooniksi -jotenka ei eräs sievä tyttö voinut olla sitä kuulematta. - -Konduktööri, joka mielellään tahtoi tehdä jotain, jota voitaisiin pitää -niin mahtavalle miehelle palveluksena, kysyi, saisiko hän luvan nostaa -paroonin matkalaukut verkolle. - -"Kyllä tämän", sanoi parooni ja osoitti suurinta laukkua, "mutta älkää -rohjetko liikuttaa sitä pienempää." Ja osottaakseen vielä miten arvokas -se oli laski hän kätensä sen päälle. Tämän huomasi se pieni neiti, -ottaessaan paikan vaunussa. Hänen matkalaukkunsa oli eräällä -viereisellä istuimella. - -Koska kaikki naisvaunut olivat täynnä ("mikä suuremmoinen matka", -arveli Krag) täytyi neidin jäädä siihen vaunuun missä Krag istui. - -Neiti otti romaaninsa, ryhtyen lukemaan sitä. Tupakoiminen oli sallittu -ja Krag sai aiheen ottaa esille hienon, kultaisen savukekotelon, minkä -hän oli saanut lahjaksi eräältä johtavalta valtiomieheltä, jolle hän -kerran oli tehnyt jonkun palveluksen. - -Tämä savukekotelo oli koristettu muutamilla eriskummallisilla -rubineilla. Kun hän otti savukkeen kotelosta tuijotti pieni neiti -häneen. Tämä ei tuntenut Asbjörn Kragia. Juna kulki läpi alimman -Smolenenen, ohi Asbedammen, Prästebakken, Fistedalen, Fredrikshaldin, -Sarsbosgin ja Fredikstadin. Neiti ja parooni istuivat paikoillaan -melkein liikkumattomina. Parooni katseli siellä täällä maaseutua ja hän -selaili edelleen romaaniansa. Mutta sattui että neiti välistä katsoi -käsilaukkuaan -- oliko se vielä tallella. - -Se oli siellä. Ei kukaan tehnyt yritystäkään varastaa sitä. - -Mutta ei myöskään kukaan tehnyt koetta varastaa Asbjörn Kragin laukkua. -Vaunussa ei ollut ainoatakaan ihmistä jota hyvällä syyllä olisi voitu -epäillä sellaiseen varkauteen. Mutta miten käy silloin Asbjörn Kragin -suunnitelmien kanssa, kun ei tapahdu varkausta, sillä kaikkihan riippui -siitä edellytyksestä, että jälleen tulisi joku ryöstämään hänet. - - - - -VARKAUS. - - -Ei se ollut ainoastaan rubineilla varustettu savukekotelo, joka -paljasti paroonin rikkauden. - -Asbjörn Krag oli tätä matkaa varten ottanut kaikki ne lahjat mitkä hän -oli saanut erinäisiltä ruhtinaallisilta henkilöiltä. - -Ensiksikin oli siis kotelo. Sitten oli hänellä timanttisormus, jonka -hän oli vastaanottanut Monacon ruhtinaalta, tämän viime Norjassa -käynnillä. - -Edelleen kultakello paksuine kultakuorineen (lahja Saksan -hallitukselta) ja kunnialegionan ritarinauha. - -Tietenkin oli Asbjörn Krag kovin vaitelias. Ei kukaan voinut väittää, -että hän näytteli esineitään tahallansa. Sen teki hän aivan -tilapäisesti. Hän ei voinut olla silloin tällöin katsomatta kelloaan. -Koska hänellä nyt oli savukkeita arvokkaassa savukekotelossa täytyikin -hänen näytellä sitä, ja saadakseen sen täytyi hänen työntää takin -lahkeitaan jollekin sivulle, niin paljon, että ritarinauha näkyi. Ja -mitä tulee Monacon ruhtinaan timanttisormukseen niin ei hän voinut olla -näyttelemättä sitä, silloin kun hänellä oli savuke sormien välissä. - -Vihdoin vieri juna Kristianian asemalle. Frediksstadista ei ollut -ketään uutta matkustajaa astunut junaan. - -Nuori nainen nousi ja kokosi kapineensa. M.m. pukeutui hän pieneen, -sievään matkatakkiin. - -Parooni otti käsilaukun käteensä ja kun hotellipalvelijoita tunkeutui -vaunuihin, jätti hän suuremman matkalaukun Viktoria hotellin pojalle. -Se oli hienoin hotelli mitä hän saattoi löytää. - -Lähellä olijat saivat myöskin kuulla, että hän asettui sinne ja -kuulivat Kragin sanovan pojalle: - -"Sano portierille, että tahdon vanhat huoneeni, ellei, menen -Grand-hotelliin." - -"Kyllä", vastasi poika, "herra saa varmasti vanhat huoneensa." - -Neiti otti myös matkalaukkunsa, mutta hänen astuessaan ulos vaunusta -käytävään tapahtui jotain mikä eniten hämmästytti Asbjörn Kragia. - - * * * * * - -Ennenkuin lähemmin kerromme mitä tapahtui, täytyy meidän puhua eräästä -pienestä tapauksesta, joka oli ollut Harald Bredellä. - -Hän tuli konttoriinsa heti ennen kello kolmea iltapäivällä erään matkan -jälkeen kaupungilla. - -Oli ainoastaan muutamia minuutteja mannermaanjunan Kristianiaan -saapumisesta. - -Salapoliisille ilmoitettiin jonkun nuoren miehen odottavan häntä -konttorissa. - -Hyvä. Se ei ollut mitään mahdotonta, ja Brede meni sisälle. Siellä oli -hotellilähetti jonka hän tunsi. - -Harald Brede tunsi nim. kaikki hotellilähetit Se oli hänen -erikoisuutensa, sillä nämät nuoret miehet saattoivat antaa tietoja -matkailijoista, joita salapoliisi syystä tai toisesta halusi tutkia. - -Brede arveli luonnollisesti kysymyksessä olevan jotain samanlaista. - -Harald Brede, joka odotti Asbjörn Kragin Kristianiaan saapumista sanoi -sen vuoksi: - -"Ellei sinulla ole mitään erikoista ilmoitettavana, niin saat tulla -huomenna uuden kerran." - -"Mutta minuthan on lähetetty tänne?" - -"Silloin sinut on lähetetty jonkun toisen salapoliisin luokse." - -"Ei mitenkään" vastasi poika, "juuri teidän lue." - -"Niin, en vain minä ole missään tapauksessa lähettänyt sinua -noutamaan." - -"Kyllä varmaan, ja vieläpä tavattomalla kiireellä." - -Harald Brede rupesi ihmettelemään. - -Hän ymmärsi, että tässä täytyi olla jotain. - -"Kuka se oli joka lähetti sinut?" kysyi hän, "tapahtuiko se -puhelimitse?" - -"Ei, se oli eräs herra, joka oli alhaalla. Tapasin hänet hotellin -ulkopuolella. Luulin sitä salapoliisiksi, hän näytti siltä." - -"Oletko nähnyt häntä ennen?" - -"En, luulin sitä joksikin uudeksi salapoliisiksi." - -"Ja mitä hän sanoi? Joudu, on kiire." - -"Hän kysyi nimeäni ja saatuaan sen sanoi hän: - -"'Niin, olet juuri se jota etsin. Olet tehnyt Harald Bredelle -palveluksia ennen, eikö totta?' - -"'Kyllä', vastasin minä, sillä tiesinhän tulevan jotain ylimääräistä -tuloa. Mutta se oli niin, että minä menisin junalle mannermaanjunalle." - -Brede tarttui kiivaasti hänen käteensä; mannermaanjuna, varas, Krag -hm... - -"Edelleen", huudahti hän. - -"Niin sillä lailla sanoi mies, että piti tulla heti." - -"'Mutta mitä minä teen', kysyin minä, 'jos joku tietää etten ole -vastassa asemalla, erotetaan minut paikalla.' - -"'Sen tulemme kyllä järjestämään', vastasi mies, ja niin otti hän -virkalakkini ja antoi minulle sijalle hattunsa.' Me salapoliisit -tapaamme tehdä jokaiselle vähäisen, mikä koskee palvelusta. 'Menen -asemalle sijaasi ja hankin sinulle yhden tai toisen matkustajan, juokse -nyt heti poliisiasemalle, ja jos ei Brede ole siellä niin tulee hän -heti, sinun tulee kuitenkin odottaa kunnes hän saapuu'." - -Kun Brede oli kuullut hotellipojan kertomuksen, kulki hän ympäri -huonetta kuin paha turkkilainen. - -Hän katsahti kelloa. Juuri nyt saapui mannermaanjuna. - -Hän ei epäillyt hetkeäkään etteikö kepponen tapahtuisi -rautatieasemalla, ja todennäköisesti mannermaanjunan saapuessa. - -Tietysti myöskin hotellipojan lakkia käytettiin aikeen onnistumiseksi. - -Missä oli nyt Krag, hänen paras virkaveljensä, joka nyt oli vaarassa. -Luonnollisesti oli Brede lähettänyt Järvenin ja pari muuta -sivilipukuista salapoliisia asemalle, mutta hehän eivät voineet tietää -tästä uudesta tempusta. - -Hän pyysi nuorta miestä tulemaan myöhemmin uudelleen poliisiasemalle -itse juosten pikapäätä rappuja alas, heittäytyi ensimäisiin ajurin -rattaisiin ja juoksujalkaa ajoi itäradalle. Hän tuli kyllin aikaiseen -nähdäkseen mitä oli tapahtunut ja hän tunsi heti kuningas Edwardin, -Asbjörn Kragin. - -Krag seisoi varas käsivarressa. Ja kun Brede sai nähdä, ken se oli löi -hän otsaansa ja huudahti: - -"Mikä idiootti olenkaan ollut, kun en heti nähnyt tätä. Tietenkään ei -se voinut olla kukaan muu." - -Ja nyt kerromme mitä tapahtui. - - * * * * * - -Asbjörn Krag oli tavattomasti ihmetellyt pienen englantilaisen neidin -esiintymistapaa vaunun käytävässä. - -Neiti otti aivan yksinkertaisesti erään hotellipojan ja jätti tälle -pienen käsilaukkunsa. - -Asbjörn Krag ei heti ymmärtänyt tätä yllättävää vetoa, mutta nähtyään -hotellipalvelijan kasvot käsitti hän heti kaikki. - --- Hän ei tuntenut palvelijaa. Kaikki muut hotellipalvelijat hän kyllä -tunsi, mutta ei tätä. Lakissa oli kultakirjaimin Europa-hotellin nimi. - -Palvelija otti vastaan neidin laukun ja neiti sanoi tälle: "Tahdon -hyvän huoneen. Ja pidä hyvin varoin laukkua, sillä se on sangen -arvokas." - -Krag hymyili. - -"Kas sillä tavalla", ajatteli hän, "tahtoo neiti siis osottaa, että hän -tahtoo varastuttaa laukkunsa. No niin se voi olla ehkä joku idea." - -Neiti meni hänen edellään vaunusta ulos yhdessä muiden matkustajain -kanssa. - -Kragin astuessa vaunusta asemasillalle pani hän hetkeksi, ikäänkuin -satunnaisesti laukun luotaan, napittaakseen syystakkinsa. Tämän huomasi -neiti. - -Tämä meni kiireesti asemasiltaa eteenpäin erään nuoren herran lähetessä -häntä. - -Nuori mies kohotti hattua neidille puhuakseen hänen kanssaan, mutta -neiti tuli näkemästään niin liikutetuksi että antoi tälle läiskähtävän -korvallisen. Nuori mies hoiperteli muutamia askeleita taaksepäin. - -"Kurja konna!" huusi nainen raivosta väristen, "kuinka te uskallatte -näyttäytyä silmieni edessä, te alhaisin kaikesta miesväestä." - -Tietysti herätti se oivallinen esiintyminen suurta huomiota ja väkeä -tuli juosten joka taholta. - -Sillä hetkellä ei asemasillalla ollut ainoatakaan joka ei olisi -huomannut nuorta tyttöä, joka seisoi ja raivosta värisi, samalla kun -eräs mies poistui. Ei kukaan -- paitsi Asbjörn Krag. - -Sillä siinä hetkessä jolloin meteli oli kauheimmillaan ja kaikkien -huomio oli kiintynyt siihen -- sillä hetkellä _taaskin varastettiin -hänen käsilaukkunsa_. - -Se oli neljästoista varkaus. Laukku katosi jäljettömästi kuin se olisi -tuuleen temmattu. - -Krag otti sen sangen tyynesti, sillä nyt hän tiesi miten se kokonaan -oli tapahtunut. Hän tunsi varkaan ja sen apurin, hän tunsi myöskin sen -uuden kujeen jota tässä käytettiin. - -Krag riensi suoraan nuoren naisen luo ja sanoi luonnollisella äänellä, -ei kuitenkaan niin kovasti että ulkopuolella olijat olisivat kuulleet -sen: - -"Olette mielettömässä kiihkossa, huomaan minä, neitiseni, mutta en pidä -sopivana Scotland Yardin arvokkaan työkumppanin panna toimeen tällaista -yleisellä paikalla." - -Kun neiti kuuli tämän äänen kalpeni hän hiukan, sitten tullakseen -leimuavan punaiseksi. - -"Oletteko jälleen matkassa", sanoi hän, "en ole tuntenut teitä." - -"Ei, teiltä puuttuu luonnottomassa määrässä katsetta valepukuun." - -"Mutta silloin on myös mahdotonta tuntea teitä", kuiskasi hän, "mutta -menkäämme täältä, herätämme liiaksi huomiota. Ja varasta ei kuitenkaan -saada kiinni, näyttää siltä." - -"Älkää olko niin varma hyvä neiti", sanoi Krag, "varas voi näyttäytyä -ennen kuin aavistattekaan. Mikä mies se oli jota rankaisitte niin -isällisellä tavalla?" - -"Se oli eräs mies, joka kerran on syvästi loukannut minua. Mutta emmekö -mene?" - -"Odotan jotain", vastasi Krag katsoen kelloaan, "ja pyydän myös että -tekin odotatte. Siten saamme seuraa kadulle ja saamme puhua siitä mitä -nyt on taasen tapahtunut." - -Hän tuijotti Kragiin kauhistuksella jota tämän täytyi ihmetellä. (Mikä -suurenmoinen näyttelijätär, arveli Krag.) - -Neiti kysyi: - -"Oo, näen ettei teillä olekaan matkalaukkua. Ette kai..." - -Krag nyökkäsi. - -"Niin, neiti", sanoi hän, "laukku on jälleen varastettu." - -"Mutta sehän on kauheata." - -"Mutta miten on teidän oman käsilaukkunne laita?" - -"Pidin sitä silmällä ja olen sen jättänyt hotellipalvelijan huostaan -helpottaakseni varkaan työtä. Mutta huomaan ettei se ole onnistunut. -Tuolla kaukana hän on laukkuineen." - -"Niin, tunnen sen myöskin, pieni, sievä, ruskea tuolla. Palvelija -kantaa sitä oikeassa kädessä ja näyttää siltä kun hän menettelisi sen -kanssa mitä suurimmalla varovaisuudella." - -"Pyysin häntä tekemään sen. Mutta lähdemmekö?" - -"Annan teille erään hyvän neuvon", sanoi Krag. - -"Sanokaa pois. Tahtoisin mielelläni hyvän neuvon tässä tilaisuudessa. -Näettekö miten julkeasti ja uteliaasti väki tuijottaa minuun?" - -Krag katsoi kelloaan. - -"Katsotteko kelloanne?" kysyi hän edelleen. "Mutta mikä on se neuvo?" - -"Teidän tulee itse ottaa laukkunne. Siten ehkä sittekin voitte olla -tulematta varastetuksi." - -"Kyllä, mielelläni." - -Hän viittasi hotellipojalle ja sai laukkunsa. Palvelija näytti hiukan -hämmästyneeltä. - -"Menemmekö nyt", kysyi nainen. - -"Vielä pyydän teitä odottamaan hetkisen." - -Krag katsoi jälleen kelloaan. - -"Tahdon saada varkaan kiinni ennenkuin jätän aseman", sanoi hän. - -"Mitä sanotte? Se ei voi olla mahdollista. Kuinka saatte sen -siepatuksi? Eikö hän taasen ole kadonnut jäljettömiin?" - -"Kyllä, mutta hän ilmaantuu." - -"Milloin hän näyttäytyy?" - -"Kun sekunttiviisari on saapunut tuohon", sanoi Krag ja osoitti -kelloaan. - -"Siis puolen minuutin kuluttua", kysyi hän nauraen, "mutta miksi olette -laskeneet niin tarkalleen?" - -"Siksi", vastasi Asbjörn Krag, "että olen tahtonut uudistaa Kristianian -salapoliisin kunnian. Teidän täytyy ajatella, rakas neiti, että kun -poliisilta tällä naurettavalla tavalla kerta toisensa jälkeen näin -varastetaan, silloin täytyy olla jotain saadakseen tahran pestyksi pois --- Mutta miten kalpea olette, neiti", sanoi Krag. - -"Se on sangen ilmeistä", vastasi hän, "jospa voisitte aavistaa miten se -herra jota niin mainiosti rankaisin, on loukannut minua." - -"Oletteko varma siitä", kysyi Krag, "että olette siksi niin kalpea?" - -"Se ei ole mitään muuta." - -"Mutta tehän värisettekin. Viimein ette voi pitää edes laukkua -kädessänne -- omaa kallisarvoista laukkuanne." - -"Kaikki nuo ihmiset ympärillämme", mutisi hän, "katselevat minua. -Olenhan vain nainen." - -"Mutta nerokas nainen", vastasi Krag ja tarttui hänen käteensä. - -"Nyt on aika kulumassa, neiti", jatkoi hän, "yksi hetkinen vielä, niin -on varas paljastettu, luulen, että tuskin ehdin laskea kymmeneen. -Katsokaamme. Yksi -- kaksi -- kolme -- neljä -- viisi -- kuusi -- aivan -oikein! Tässä hän on." - -Neiti huusi kovasti pelästyksestä ja päästi laukun kädestään -asemasillalle. - -Hän tahtoi juosta ulos, mutta Asbjörn Krag piti häntä kiinni kuin -jossain ruuvipenkissä. - -Ja samassa hetkessä saapui Brede. - -Mutta mikä se sitten oli joka keskeytti Kragin laskun ja nosti nuoren -neidin pelästyksen? - -Niin, se oli aivan yksinkertainen musiikkinumero, se oli marssi -"Carmenista", joka kuului _neidin laukussa_ olevasta pienestä -soittorasiasta. - -Harald Brede ja Järven astuivat esille ja Krag osoitti näille kahta -miestä, jotka piti vangittaman ja jotka nyt koettivat vetäytyä pois -nähdessään pelin auttamattomasti olevan menetetyn. - -Nämät miehet olivat: se herra jolle neiti oli antanut korvallisen ja -hotellipalvelija joka oli kantanut neidin laukkua. - -Tullakseen pois uteliaitten näkyvistä vietiin neiti odotussaliin, missä -hän pyörtyi, jonka tähden hänet kuletettiin katettuun vaunuun ja -vietiin poliisiasemalle. - -Neidin laukku oli vielä paikallaan ja soitti "Carmen-marssia". - -Vangitsemiset suoritettiin täyden musiikin soidessa, ja täytyi -tunnustaa, että Krag oli onnistunut täydellisesti laskuissaan, kun hän -jälleen kohotti poliisin kunnian. - -Niin pian kun laukku oli soittanut loppuun marssinsa -- mikä kesti -hetkisen -- heitettiin se patrullivaunuun, joka kuletti vangittuja -poliisiasemalle. - -"Kun ajattelin hieman lähemmin näitä varkauksia", sanoi Asbjörn Krag -Harald Bredelle kun nämät molemmat salapoliisit myöhemmin keskustelivat -asioista poliisiasemalla, "selvisi minulle heti, että varkaalla täytyi -olla yksinkertainen keino saadessaan varastetut tavarat hetkiseksi -näkymättämiin. Mutta en ensinkään voinut ajatella missä tämä -välikappale piili. - -"Sitten matkailin täällä ja tutkin asiaa perinpohjaisesti samalla kun -annoin sikarin savun ympäröidä itseni. Ja äkkiä oli minulla kaikki -selvillä. - -"Neidin laukku ei luonnollisesti ollut mikään käsilaukku, se oli -suoraan sanottuna varaskaappi jolla oli laukun muoto ja kun hän -tahtoo varastaa käsilaukun taikka toisen, niin asetti hän aivan -yksinkertaisesti laukkunsa sen päälle, joku haka sen sisällä tarttui -esineeseen, jonka jälkeen hän aivan levollisena käveli ulos -varastettuine tavaroineen. Sillä tavalla kävi mahdolliseksi, että -varastetut tavarat katosivat niin jäljettömiin. Eihän kenellekään -pälkähtänyt epäillä häntä, vielä vähimmin meille, sillä olihan hän muka -naispuolinen virkaveljemme tunnetusta Scotland Yardista ja oli hänellä -paikka suurimmassa matkailutoimistossamme, tarkoituksella paljastaa -'turistien kauhu'. Hän on todellakin näytellyt rohkeata osaa ja hän on -esittänyt sen mainiosti. Hän on nähtävästi hankkinut itselleen väärät -paperit Lontoosta, joilla hän on hämmästyttänyt matkailutoimistoa." - -"Ja sitten oli hänellä sellainen komea ja reipas apulainen", jatkoi -Krag esitystään. "Hänen tehtävänään oli määrätyssä hetkessä koota -kaikkien huomio kysymyksessä olevaan tapaukseen, niin että neiti eli -joku hänen apureistaan näkemättä voisivat upottaa laukkunsa määrättyyn -esineeseen. - -"Nuoren brittiläisen esiintyminen Järveniä kohtaan oli selvästi siinä -tarkoituksessa. - -"Tänään antoi hän erään apulaisensa toimittaa varkauden sillä välin kun -hän itse alotti esiintymisen antamalla eräälle herralle pamahtavan -korvallisen. Tämä oli tietysti kanssarikollinen. Minähän en voinut olla -katsomatta sitä odottamatonta näytelmää ja juuri kun se oli, -hotellipalvelija, joka kantoi neidin laukun, toimitti varkauden. Kun nyt -kuulen, missä ystävämme hotellipoika Europa hotellista oli ollut, niin -selviää minulle se ainoa tumma kohta jota en käsittänyt. No, kas tässä -onkin meillä vastaus...." - -Kragin lausuessa viimeisiä sanoja saapui sähkösanoma mikä tuotiin -sisään. Se oli vastaus Asbjörn Kragin kysymykseen jonka hän oli tehnyt -heti vangitsemisen jälkeen. - -Krag avasi sähkösanoman ja luki: - - Onnittelen. Hän on yksi meidän vaarallisempia ja - kekseliäimpiä huijarittaria. - - Smyth, - Johtaja Scotland Yardissa. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PELIKELLO*** - - -******* This file should be named 56669-8.txt or 56669-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/6/6/6/56669 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |