diff options
Diffstat (limited to '56493-8.txt')
| -rw-r--r-- | 56493-8.txt | 16458 |
1 files changed, 0 insertions, 16458 deletions
diff --git a/56493-8.txt b/56493-8.txt deleted file mode 100644 index 6d9131d..0000000 --- a/56493-8.txt +++ /dev/null @@ -1,16458 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Monsoreaun kreivitär II, by Alexandre Dumas -père - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Monsoreaun kreivitär II - Historiallinen romaani - - -Author: Alexandre Dumas père - - - -Release Date: February 3, 2018 [eBook #56493] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MONSOREAUN KREIVITÄR II*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -Note: Project Gutenberg has the other volume of this work. - Volume I: see http://www.gutenberg.org/ebooks/56492 - - - - - -MONSOREAUN KREIVITÄR II - -Historiallinen romaani - -Kirj. - -Alexandre Dumas - -Suomennos. - - - - - - -Porissa, -Otto Andersin'in kustannuksella, -1914. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Keskustelu. - 2. Guisen herttua. - 3. Castor ja Pollux. - 4. Kuuntelemalla kuullaan parhaiten. - ö. Liigan allekirjoittaminen. - 6. Prinssi ja ystävä. - 7. Kohtaus. - 8. Chicot onkin itse asiassa Ranskan kuningas. - 9. Muuan vierailu. - 10. Kuningas nimittää liigan päällikön. - 11. Jatkoa. - 12. Eteocles ja Polynices. - 13. Mitä löytyi tyhjästä kaapista. - 14. Ventre-Saint-Gris. - 15. Ystävättäret. - 16. Rakastavaiset. - 17. Bussy luovuttaa hevosensa. - 18. Anjoun herttuan valtiotaitoa. - 19. Herra Saint-Lucin valtiotaitoa. - 20. Jatkoa. - 21. Roland. - 22. Mitä Monsoreaun kreivillä oli ilmoitettavana. - 23. Saint-Lucin kiitollisuus. - 24. Saint-Lucin suunnitelma. - 25. Saint-Luc opettaa Monsoreaulle sen iskun, jonka - hän itse oli oppinut kuninkaalta. - 26. Pienet syyt, suuret seuraukset. - 27. Monsoreaun kreivi avaa taas silmänsä. - 28. Herttuan surunvalitusvierailu. - 29. Mitä haittaa voi olla liian leveästä kantotuoleista - ja liian ahtaista ovista. - 30. Saint-Luc palaa takaisin hoviin. - 31. . . . . . - 32. Anjoun herttuan lähettiläs. - 33. Saint-Luc suorittaa tehtävänsä. - 34. Monsoreaun kreivin varovaisuustoimenpiteet. - 35. Vierailu. - 36. Urkkijat. - 37. Herttua allekirjoittaa. - 38. Muuan kävelymatka Tournellesin kadulle. - 39. Chicot nukkuu. - 40. Chicot herää. - 41. Kristuksen ruumiin juhla. - 42. Jatkoa. - 43. Pyhimyskulkue. - 44. Chicot ensimäinen. - 45. Korko ja pääoma. - 46. Bussy ja Remy. - 47. Murha. - 48. Gorenflot on vähällä tulla hirtetyksi. - 49. Chicot arvaa oikein. - 50. Valmistuksia. - 51. Bussyn ystävät. - 52. Taistelu. - 53. Loppu. - - - - -1. - -Keskustelu. - - -Kun Anjoun herttua otti vastaan Monsoreaun kreivin, oli hän kokonaan -Bussyn tuumien puolella. Hänen itserakkautensa oli saanut piston, -ja se häpeä, jolla Bussy häntä uhkasi Méridorin paroonin nimessä, -yllytti prinssin vihan ylimmilleen. - -Herttua siis otti ylihovijahtimestarin vastaan katsein sellaisin, -jotka saivat rohkeimmankin hovimiehen vapisemaan, sillä -tiedettiinhän, miten pitkälle Frans saattoi kostotuumissaan mennä. - --- Teidän korkeutenne on suvainnut kutsua minut tänne, -- virkkoi -Monsoreaun tyynesti, kudottuja seinäverhoja katsellen. - --- Älkää pelätkö mitään, herrani, -- lausui herttua, kreivin -ajatukset arvaten. -- Noiden verhojen takana ei kukaan kuuntele. -Voimme puhua arastelematta, ennen kaikkea avomielisesti. - -Monsoreau kumarsi. - --- Olettehan uskollinen palvelija, herra ylihovijahtimestari, ja -olette kai myöskin hyvin kiintynyt minun persoonaani? - --- Rohkenen niin luulla, teidän korkeutenne. - --- Ja minä puolestani olen siitä vakuutettu, herrani. Olettehan -te useamman kerran ilmaisseet minulle minua vastaan suunniteltuja -salajuonia. Tehän olette auttanut minua yrityksissäni, olette -unohtanut omat etunne ja panneet henkenne edestäni alttiiksi. - --- Teidän kuninkaallinen korkeutenne! - --- Sen kaiken tiedän. Äskettäin, esimerkiksi... minun täytyy johtaa -se teidän mieleenne, sillä te olette toimissanne niin innostunut, -etten koskaan ole kuullut mitään sen vertaista... äskettäin, niinkuin -jo sanoin, sen onnettoman tapahtuman yhteydessä. - --- Minkä tapahtuman, teidän korkeutenne? - --- Ooh, minä tarkoitan vain neiti Méridorin ryöstöä. Voi sitäkin -nuorta tyttö parkaa! - --- Niin, ikävä kyllä! -- mutisi Monsoreau, antamatta mitään selvää -vastausta. - --- Te valitatte hänen kohtaloaan, vai kuinka? -- kysyi prinssi, -pannen hänet yhä ahtaammalle. - --- Etteköhän valittaisi tekin, teidän korkeutenne? - --- Minäkö? Oi, tiedättehän paremmin kuin kukaan muu, että olen -katunut tuota onnetonta tapahtumaa. Ainoastaan teidän ystävyytenne -ja niiden palvelusten muisto, joita olette minulle tehnyt, on saanut -minun unohtamaan sen, että minä teidän neuvostanne olen ryöstättänyt -nuoren neitosen. - -Monsoreauta nuo sanat viiltelivät. - --- Armollinen herra, -- vastasi hän, -- teidän hyvyytenne panee -teidät suurentamaan asiaa. Te olette yhtä vähän kuin minäkin ollut -syynä nuoren tytön kuolemaan. - --- Mitä te tarkoitatte? - --- Tietenkään teillä ei ollut tarkoitus antaa asiain kehittyä -huippuunsa. - --- Ah, ei tietenkään! - --- Silloinhan, armollinen herra, te ette ole syypää. Tapahtui vain -onnettomuus, sellainen tavallinen, joita sattuma usein saa aikaan. - --- Sitäpaitsi, -- lisäsi herttua ja iski läpitunkevan katseen -Monsoreauhon, -- onhan kuolema kietonut kaiken läpinäkymättömään -huntuunsa. - -Prinssin ääni niin huomattavasti värähteli, että Monsoreau terästi -heti katsettaan. - --- Armollinen herra, -- sanoi hän, -- tahdotteko, että puhun ihan -vilpittömästi? - --- Miksikä ette sitten niin tekisi? -- vastasi prinssi äänellä, josta -huokui ylpeyttä ja kummastusta. - --- Ah, armollinen herra, kun minulla on edessäni ruhtinas, joka on -yhtä ymmärtäväinen kuin jalosydäminenkin, täytyy meidän keskustelumme -tästälähin olla ehdottomasti avomielistä. - --- Tästälähin?... Mitä se merkitsee? - --- Se merkitsee sitä, ettei teidän korkeutenne alussa katsonut -tarpeelliseksi osottaa minua kohtaan samaa avomielisyyttä. - --- Tosiaankin! -- myönnytteli herttua, räjähtäen nauruun, josta -kuvastui hurja viha. - --- Kuulkaahan, armollinen herra, -- virkkoi Monsoreau nöyrästi. -- -Minä tiedän, mitä teidän korkeutenne aikoo minulle sanoa. - --- Puhukaa sitten! - --- Teidän korkeutenne tahtoo saada minun ymmärtämään, ettei neiti -Méridor ehkä olekaan kuollut ja ettei siis hänen luulotellun -murhaajansa tarvitse kärsiä siitä mitään omantunnontuskia. - --- Kylläpä te, hyvä herra, olette kutakuinkin kauvan viivytelleet -tuon lohduttavan kuvittelunne esiintuomisessa. Olettepa, kautta, -kunniani, varsin uskollinen palvelija! Olette nähnyt minun -alakuloisuuteni, minun tuskani. Olette kuullut minun puhuvan -kauheista unista, joita tuon tytön kuoleman johdosta olen nähnyt... -minä, joka en, jumalan kiitos, ole mikään vetistelijä... ja olette -antanut minun elää tuon levottomuuden vallassa, vaikkakin yhdellä -ainoalla sanalla olisitte voinut poistaa kaikki kärsimykseni... Miksi -pitäisi minun kutsua sellaista menettelyä, herrani? - -Herttua lausui nuo sanat äänellä, mikä ennusti pikaista -vihanpurkausta. - --- Armollinen herra, -- vastasi Monsoreau, -- voisipa luulla, että -teidän korkeutenne aikoo syyttää minua jostakin... - --- Petturi! -- huusi prinssi äkkiä ja astui muutaman askeleen -ylijahtimestaria kohti, -- minä syytän teitä, ja sen syytöksen minä -myös näytän toteen... Sinä olet minut pettänyt! Sinä olet ryöstänyt -minulta sen naisen, jota minä rakastin... - -Monsoreau sävähti kamalan kalpeaksi, mutta jaksoi yhäkin pitää -rauhallisen, miltei ylpeän ryhtinsä. - --- Se on totta, -- myönsi hän. - --- Haa! Vai on se totta, ja sinä sen itse sanot! Häpeämätön konna! - --- Suvainnette puhua hieman hiljemmin, armollinen herra, -- -virkkoi Monsoreau täysin tyynenä. -- Teidän korkeutenne unohtaa -puhuttelevansa aatelismiestä ja uskollista palvelijaa. - -Herttua nauroi väristen. - --- Kuninkaan uskollista palvelijaa, -- jatkoi Monsoreau. - -Herttuan kiintymystä herätti sana "kuninkaan". - --- Mitä tarkoitatte? -- mutisi hän. - --- Minä tarkoitan sitä, -- jatkoi Monsoreau nöyrällä äänellä, -- että -jos teidän korkeutenne haluaisi minua kuunnella, niin te tulisitte -ymmärtämään, että minä olen vallannut tuon naisen, koska teidän -korkeutenne halusi häntä omakseen. - -Moinen rohkea puhe teki herttuan mykäksi. - --- Ja minun tekoni puolustuksena, -- jatkoi Monsoreau edelleenkin -nöyrästi, -- on se, että minä neiti Méridoria rakastin... - --- Myöskin minä, -- vastasi Frans kuvaamattoman ylpeästi. - --- Totta on, teidän korkeutenne, että te olette minun herrani. Mutta -neiti Méridor ei teitä rakastanut. - --- Entä rakastiko hän sinua. - --- Ehkäpä, -- mutisi Monsoreau. - --- Sinä valehtelet! Sinä olet pakottanut hänet väkivallalla, -niinkuin minäkin tein. Se on vain eroa, että minä, sinun isäntäsi, -epäonnistuin, jota vastoin sinä, renki, olet onnistunut. Mutta -minullapa olikin apunani ainoastaan valta, sinulla sitävastoin petos. - --- Minä häntä rakastin, armollinen herra. - --- Ei minun sitä tarvitse tietää. - --- Armollinen herra... - --- Luulenpa, että sinä, käärme, aiot purra! - --- Armollinen herra, olkaa varuillanne, -- sanoi Monsoreau ja painoi -päätään alas niinkuin tiikeri, joka kyyristyy hyökkäämään saaliinsa -kimppuun. -- Minä rakastin häntä, sen sanon teille, enkä minä ole -mikään teidän renkinne, vaikka minua siksi äsken nimittelitte. -Vaimoni kuuluu lain mukaan minulle, ei kukaan voi häntä minulta -riistää, ei kuningaskaan. Sanon siis vieläkin kerran: minä halusin -saada sen naisen, ja minä olen sen ottanut. - --- Vai niin, -- virkkoi Frans ja ojensi kätensä pöydällä olevaa -soittokelloa kohti. -- Sinä olet hänet ottanut. Hyv'on! Sinun on -annettava hänet myös takaisin. - --- Te erehdytte, armollinen herra, -- huudahti Monsoreau ja riensi -pöydän luo estääkseen prinssiä soittamasta. -- Jättäkää sikseen -vaarallinen aikomuksenne saada minua vahingoitetuksi, sillä jos -te kerrankin soitatte, jos saatatte minut julkisen häväistyksen -alaiseksi... - --- Sinun on luovuttava tuosta naisesta, sanon minä sinulle. - --- Luovuttava hänestä?... Hän on minun vaimoni. Olen mennyt hänen -kanssaan avioliittoon jumalan nimessä. - -Monsoreau toivoi näiden sanojensa jotain vaikuttavan. Mutta prinssi -ei väistynyt uhkaavasta asemastaan. - --- Vaikkapa hän jumalan edessä onkin vaimosi, on sinun kuitenkin -luovutettava hänet ihmisille. - --- Mitä! Tiedättekö jo kaikki? - --- Tiedän kaikki. Avioliitto julistetaan mitättömäksi. Minä sen -puran, vaikkapa sinut olisi vihitty kaikkien taivasta hallitsevien -jumalien nimessä. - --- Ah, armollinen herra, te herjaatte! - --- Huomispäivänä tulee neiti Méridor annettavaksi isällensä, huomenna -on sinun lähdettävä siihen maanpakoon, jonka minä sinulle määrään. -Tunnin kuluessa on sinun myytävä ylihovijahtimestarin virkasi. Siinä -ovat ehtoni. Ellet niitä täytä, niin varo itseäsi vasalli. Minä -silloin muserran sinut, niinkuin nyt sären tämän lasin. - -Näin sanottuaan tarttui prinssi erääseen kallisarvoiseen -kristallimaljakkoon ja heitti sen raivoissaan Monsoreauta kohti, niin -että lasin sirpaleet lentelivät hänen kasvojensa ympärillä. - --- Minä en luovuta sitä naista, minä en eroa virastani, ja minä jään -Ranskaan, -- vastasi Monsoreau. - --- Mitä minä kuulen... kirottu konna! - --- Koska minä pyydän armoa Ranskan kuninkaalta, Pyhän Genovevan -luostarissa kruunatulta kuninkaalta, ja koska tämä uusi hallitsija, -joka tuota taivaan suosiota ajatellessaan on niin hyvä, niin jalo ja -niin onnellinen, ei voi olla kuulematta ensimäisen hänen puoleensa -kääntyjän rukousta. - -Monsoreau oli korottanut äänensä. Hänen silmäinsä tuli oli nyt -siirtynyt hänen sanoihinsa. - -Nyt oli Fransin vuoro kalveta. Hän peräytyi askeleen ja riensi -suoraapäätä vetämään paksut oviverhot oven eteen. Sitten hän tarttui -kreivin käteen ja sammalsi: - --- No niin... kreivi... puhukaa vain hiljemmin... tahdon teitä -kuunnella. - --- Minä puhun nöyrästi, virkkoi Monsoreau rauhoittuneena, -- niinkuin -teidän korkeutenne alamaisimman palvelijan tulee. - -Frans tuijotti oviverhoihin. Hän näytti pelkäävän sitä että -Monsoreaun sanat ehkä olivat kuuluneet niiden toiselle puolelle. - --- Mitä te sanoittekaan? -- kysyi hän. - --- Niin, minä sanoin, armollinen herra, että onneton rakkaus on -kaiken tämän syynä. Rakkaus, jalo ruhtinas, on kaikista intohimoista -voimakkain... Ajatellessani, että teidän korkeutenne oli luonut -katseensa Dianaan, en voinut hillitä itseäni. - --- Mutta minä sanon teille, kreivi, että se on petosta. - --- Älkää nuhdelko minua, armollinen herra. Katsokaas, mitä minä -ajattelin. Minä näin, että te olitte rikas, nuori, onnellinen. Minä -näin teissä kristikunnan etevimmän hallitsijan. - -Herttua teki liikkeen kädellään. - --- Sillä sehän te olette... jatkoi Monsoreau hiljemmin, -- koska tuon -korkean arvon ja teidän välissänne ei enää muuta ole kuin mitätön -varjo, joka on helposti hajoitettavissa... Näin koko teidän loistavan -tulevaisuutenne, ja kun tuota valtavata onnea vertasin siihen -omaan pieneen onneeni, jota tavottelin, silloin, teidän vastaisen -loistonne häikäisemänä, loiston, joka miltei esti minun näkemästä -sitä pientä kukkaa, jota itselleni halusin, silloin minä sanoin -itselleni: minä jätän ruhtinaalle hänen loistavat unelmansa ja hänen -laajakantoiset suunnitelmansa. Siinä on hänen päämääränsä. Minä taas -etsin omaani syrjässä... Hän tuskin minun poistumistani huomaakaan, -hän tuskin viitsii etsiä sitä vähäpätöistä päärlyä, jonka minä hänen -kuninkaallisesta kruunustaan riistän. - --- Kreivi, kreivi! -- virkkoi herttua, ihastuen vasten tahtoaankin -tuosta mielittelystä. - --- Te annatte minulle anteeksi, armollinen herra, -- eikö niin? - -Silloin loi herttua katseensa ylös ja se osui sattuneita Bussyn -muotokuvaan. Kuva näytti katselevan niin ylpeästi, niin arvokkaasti. -Sen käsivarsi näytti niin kehoittavalta, että herttua luuli näkevänsä -Bussyn itsensä, joka ikäänkuin terästi hänen rohkeuttaan. - --- En, -- vastasi hän, -- minä en voi antaa teille anteeksi. -- Minä -en ole nyt ankara oman itseni takia, sen voi jumalakin todistaa. Olen -sitä senvuoksi, kun sureva ja loukattu isä vaatii tytärtään takaisin, -kun nainen jonka olette pakottanut kanssanne avioliittoon, huutaa -kostoa ylitsenne, ja koska ruhtinaan velvollisuus on jakaa oikeutta. - --- Armollinen herra! - --- Se on, kuten sanoin, ruhtinaan ensimäinen velvollisuus, ja minä -aionkin oikeutta jakaa... - --- Jos, -- väitti Monsoreau, -- oikeuden jakaminen on ruhtinaan -ensimäinen velvollisuus, niin on kiitollisuus kuninkaan ensi -velvollisuus. - --- Mitä te sanotte? - --- Minä sanon, ettei kuningas saa koskaan unohtaa sitä, jota hänen on -kiittäminen kruunustaan. Siispä, armollinen herra... - --- No? - --- Teidän on kiittäminen minua kruunustanne, sire! - --- Monsoreau! -- huudahti herttua kauhistuneena. -- Monsoreau! --- jatkoi hän matalalla ja vapisevalla äänellä, -- oletteko siis -kuningastakin kohtaan petturi, niinkuin olette ollut prinssiä kohtaan? - --- Minä kiinnyn siihen, joka minua suojelee, sire, -- jatkoi -Monsoreau yhä matalammalla äänellä. - --- Onneton! - -Herttua katsahti vielä kerran Bussyn muotokuvaan. - --- Minä en voi, -- puheli hän. -- Te olette oikeamielinen ylimys, -Monsoreau. Huomaattehan, etten minä voi hyväksyä teidän tekoanne. - --- Miksikä ette, armollinen herra? - --- Koska teko on arvoton sekä teille että minulle... Luopukaa tuosta -naisesta. Ah, paras kreivini... Tehkää vain tämä uhraus, ystäväni, ja -minä lupaan ettei teille tule tapahtumaan vähintäkään vahinkoa... - --- Rakastaako siis teidän korkeutenne vieläkin Méridorin Dianaa? -- -huudahti Monsoreau, kalpeana mustasukkaisuudesta. - --- En en! Minä vakuutan, että en! - --- No, kuka sitten voi teidän korkeuttanne pakottaa? Hän on minun -vaimoni. Eikö minun syntyperäni ole riittävän hyvä? Vai tahtooko ehkä -jokin syrjäinen sekaantua minun asioihini? - --- Mutta hän ei teitä rakasta. - --- Mitä sillä on väliä? - --- Luopukaa hänestä minun tähteni, Monsoreau. - --- En voi... - --- Siinä tapauksessa... virkkoi herttua mitä kauheimman tuskan -valtaamana... siinä tapauksessa... - --- Punnitkaa asiaa, sire! - -Herttua pyyhki pois otsaltaan kylmän hien, minkä tuo kreivin käyttämä -"sire"-arvonimi oli siihen kohottanut. - --- Aikoisitteko ehkä ilmaista salaisuuteni? - --- Teidän erottamallenne kuninkaalleko? kyllä, teidän majesteettinne. -Sillä jos minun uusi hallitsijani tahtoo riistää minulta kunnian ja -onnen, käännyn minä vanhan hallitsijani puoleen. - --- Se on halpamaista! - --- On kyllä, sire. Mutta minä rakastan niin paljo, että voin olla -halpamainenkin. - -Herttua teki eräänlaisen tarkoitetun liikkeen, mutta kreivi esti -hänet siitä katseellaan. - --- Te ette voita mitään sillä, että surmaatte minut, armollinen -herra. On olemassa salaisuuksia, jotka kuoltuakin voivat tulla -ilmi. Olkaa armollinen kuningas ja sallikaa minun jäädä kaikkein -alamaisimmaksi teidän alamaisistanne. - -Herttua puristeli käsiään, niin että kynnet upposivat lihaan. - --- Hyvä on, jalo herrani, tehkää jotakin sen miehen hyväksi, joka -parhaiten on teitä kaikissa asioissa palvellut. - -Frans kohottausi ylös. - --- Mitä te pyydätte? -- sanoi hän. - --- Että teidän majesteettinne... - --- Onneton, onneton! Tahdotko siis, että minun pitäisi rukoilla sinua -olemaan vaiti? - --- Ah, armollinen herra! - --- Puhukaa, sanokaa, mitä tahdotte? -- mutisi Frans. - --- Antaahan teidän korkeutenne minulle anteeksi? - --- Annan. - --- Sovittaako teidän korkeutenne minut parooni Méridorin kanssa? - --- Sovitan. - --- Kaiketi teidän korkeutenne allekirjoittaa minun -avioliittosopimukseni neiti Méridorin kanssa? - --- Kirjoitan, -- sanoi herttua tukahutetulla äänellä. - --- Ja suvaitsetteko kunnioittaa vaimoani pienellä hymyilyllä sinä -päivänä, jolloin hänet esitellään kuningattarelle? - --- Kyllä, -- myönsi Frans. -- Joko riittää? - --- Jo, armollinen herra. - --- Hyvä on, minä olen antanut sanani. - --- Ja te, teidän korkeutenne, -- kuiskasi Monsoreau hiljaa herttuan -korvaan, -- te saatte pitää sen valtaistuimen, jolle nousemisessa -minä teitä autoin. Hyvästi sire! - -Nyt hän lausui tuon "sire"-sanan niin hiljaa, että sen sointu näytti -prinssin korvaa vain hyväillen hivelevän. - --- Nyt, -- ajatteli Monsoreau, -- on minun vain saatava selville, -kuka on tämän kaiken herttualle kertonut. - - * * * * * - -Samana päivänä, jolloin Monsoreaulla oli tuo merkillinen -keskustelunsa Anjoun herttuan kanssa, sai hän todellakin esitellä -vaimonsa kuningattarelle. - -Herra Morvilliers oli ilmoittanut kuninkaalle, että seuraavana -päivänä pidettäisiin konseljin kokous. Tapansa mukaan oli Henrik tuon -kokouksen vuoksi harmissaan ja paiskautui maata. Muutamia tunteja -nukuttuaan hän heräsi, heitti yönutun hartioilleen ja meni viereiseen -huoneeseen, jossa Chicot nukkui. - -Gascognelainen makasi mitä sikeimmässä unessa ja kuorsasi kaikin -voimin. Kuninkaan oli ylen vaikea saada häntä hereille. - --- Mistä nyt on kysymys? kysyi Chicot. - --- Ah, hyvä ystävä! -- virkkoi Henrik. -- Miten saatatkaan nukkua -tuolla tavalla silloin kun kuninkaasi valvoo? - --- Hoo, hyvä jumala! -- huudahti Chicot eikä ollut kuningasta -tuntevinansa, -- voiko hänen majesteettinsa pahoin? - --- Chicot, ystäväni, -- puheli Henrik, -- minähän se olen. - --- Kuka minä? - --- Minä, Henrik. - --- Sinä voit pahoin lehtokurppien syömisestä, poikani. Minähän -kielsin sinua täyttämästä vatsaasi. Söit eilen illalla liiaksi -kurppia ja krapupasteijoja. - --- Ooh, -- huokasi Henrik, -- minähän vain hiukan niitä maistelin. - --- Sitten kai lienee sinut myrkytetty. Saamari, miten kalpea sinä -olet, Henrik! - --- Sehän on vain liinainen naamarini, Chicot ystävä. - --- Etkö siis olekaan sairas? - --- En. - --- No, mitä pirua sinä sitten herätät minut ylös? - --- Koska minulla on hyvin ikävä. - --- Sepä onkin mainiota. - --- Mitä sinä puhut? - --- Katsohan! Ikävä panee sinut ajattelemaan, ja silloin sinä -oivallat, ettei ihmistä voi herättää kello kaksi aamulla muuta varten -kuin antaakseen hänelle jonkin lahjan. Mitä sinä annat minulle? -Sanoppas! - --- En mitään, Chicot. Minä tulin vain tarinoimaan kanssasi. - --- Tyydyn minä siihenkin. - --- Chicot, Morvilliers kävi eilen hovissa. - --- Aina sinä otat vastaan huonoa seuraa, Henrik! No, mitä hän halusi? - --- Hän tuli pyytämään konseljin kokousta. - --- Niin, siinäpä miehessä onkin älyä. Hän ei sinun tavallasi tulekaan -ihmisten luo kahden aikaan aamulla ja lupaa kysymättä. - --- Mitä luulet hänellä olevan minulle sanomista, Chicot? - --- Mitä, onneton! -- huudahti gascognelainen. - --- Sitäkö kysyäksesi sinä herätit minut ylös? - --- Chicot, ystäväni, sinähän tiedät, että herra. Morvilliers on minun -poliisini ylivalvoja. - --- En, kautta kunniani, sitä en tiennyt. - --- Chicot, minun käsittääkseni Morvilliersilla aina on tarkat tiedot -kaikesta, mitä tapahtuu. - --- Ja minä ajattelen, -- virkkoi gascognelainen, -- että minä nyt -voisin nukkua kaikessa rauhassa, jos en olisi pakotettu kuulemaan -tuota sinun lörpötystäsi! - --- Epäiletkö siis kanslerin valppautta? - --- Tietysti, piruvieköön, minä epäilen, ja siihen; on minulla hyvät -syyni. - --- Mitkä syyt? - --- Jos minä mainitsen yhden, niin se riittää. - --- Kyllä, jos syy on hyvä. - --- No niin! Eräänä iltana annoin minä sinulle kelpo selkäsaunan -Froidmentelin kadulla. Quélus ja Schomberg olivat silloin mukanasi. - --- Mitä! Annoitko sinä minulle selkään? - --- Annoin. Napsauttelin teitä kaikkia kolmea. - --- Mistä syystä? - --- Siitä, että olitte loukannut minun palvelijaani. Te saitte aimo -löylytyksen, mutta herra Morvilliersilla ei ole aavistustakaan -mistään. - --- Mitä minä kuulen! Vai olit se sinä, lurjus! - --- Minä juuri eikä kukaan muu. - --- Roisto! - --- Sinä siis myönnät, että se on totta? - --- Minä annatan sinulle raippoja, Chicot. - --- Siitä ei nyt ole kysymys. Sano vain, onko se totta. Jaa tahi ei? -Siinä kaikki, mitä pyydän. - --- Sinähän tiedät, että se on totta, onneton! - --- Etkö sinä seuraavana päivänä kutsuttanut herra Morvilliersia -puheillesi? - --- Tottakai sinä sen tiedät, koska kerran itsekin olit saapuvilla. - --- Ja sinä kerroit hänelle siitä ikävästä tapahtumasta, joka -edellisenä iltana oli sattunut eräälle sinun ystävällesi? - --- Kerroin. - --- Ja pyysit hänen ottamaan selon rikollisesta? - --- Pyysin. - --- No, saiko hän sen selville? - --- Ei. - --- Saat siis mennä nukkumaan, Henrik. Näet nyt, että sinulla on huono -poliisi. - -Sitten kääntyi Chicot seinään päin tahtomatta vastata sanaakaan ja -alkoi kuorsata kovasti, että kuningas ei enää toivonutkaan saavansa -häntä hereille. - -Seuraavana päivänä kokoontui konselji, jonka jäsenet vaihtuivat -aina kuninkaan oikun mukaan. Tällä kertaa olivat jäseninä Quélus, -Maugiron, d'Epernon ja Schomberg. - -Chicot istui ylinnä pöydän päässä ja leikkeli pieniä paperivenheitä -ja asetti ne riviin tehdäkseen, niinkuin itse sanoi, sotalaivaston -hänen kaikkein kristillisimmälle majesteetilleen. - -Herra Morvilliers saapui hänkin kohta. Tämä valtiomies koetti näyttää -varsin vakavalta. Kumartaen syvään, johon kumarrukseen Chicot -vastasi, hän lähestyi kuningasta. - --- Minä kai olen saapunut teidän majesteettinne neuvoskunnan eteen? - --- Olette. Nämä ovat parhaita ystäviäni. Puhukaa! - --- Hyvä on, sire. Minun tarkoitukseni on ilmoittaa teidän -majesteetillenne eräästä kauheasta salaliitosta. - --- Salaliitosta! -- huusivat kaikki läsnäolijat. - -Chicot terästi korviaan ja keskeytti hetkeksi erään mahtavan -paperilaivan leikkelyn, josta piti tulla laivaston amiraalilaiva. - --- Niin, salaliitto, teidän majesteettinne, -- toisti Morvilliers, -alentaen äänensä salaperäiseksi hyminäksi, mikä merkitsi kamalia -tiedonantoja olevan tulossa. - --- Ai, ai! -- virkahti kuningas. -- Onko kysymys espanjalaisesta -salaliitosta? - -Anjoun herttua, joka hänkin oli kutsuttu konseljiin, astui nyt -sisälle. - --- Kuulethan, veljeni, -- virkkoi Henrik, -- että herra Morvilliers -puhuu salaliitosta, joka uhkaa valtakunnan turvallisuutta. - -Herttua heitti läsnäolijoihin terävän ja epäilevän silmäyksen. - --- Onko se mahdollista? -- mutisi hän. - --- On, sen pahempi, armollinen herra, -- selitti Morvilliers. -- -Uhkaava salaliitto. - --- Kertokaa siitä meille, -- sanoi Chicot, pistäen valmiiksi saamansa -paperilaivan pöydällä olevaan kristallimaljakkoon. - --- Niin, -- sammalsi Anjoun herttua, -- kertokaa siitä, herra -kansleri. - --- Minä olen pelkkänä korvana, -- ilmoitti Henrik. - -Kanslerin kasvot kävivät mitä tärkeimmän näköisiksi, ja hän sanoi -kumealla äänellä: - --- Sire, jo kauvan olen pitänyt silmällä eräitten tyytymättömäin -henkilöiden vehkeilyjä, henkilöiden, joilla ei ole mitään -merkittävämpää asemaa, kuten kauppa-apulaisten, käsityöläisten ja -kirjurien... muutamia ylioppilaitakin on ollut mukana. - --- Ah, ne eivät siis olleetkaan suuria prinssejä, -- virkkoi Chicot -tavalliseen tyyneen tapaansa ja alkoi leikellä uutta laivaa. - -Anjoun herttua hymyili väkinäisesti. - --- Minä tiedän, -- jatkoi kansleri, -- että tyytymättömät olennot -aina käyttävät hyväkseen joko uskontoa tai sotaa... - --- Hyvin ymmärtäväisesti puhuttu, -- keskeytti Henrik. -- Entä muuta? - -Tullen tuosta kiitoksesta itserakkaaksi jatkoi kansleri: - --- Armeijan piiristä voin luetella ne upseerit, jotka ovat teidän -majesteetillenne uskollisia ja jotka ovat ilmoittaneet minulle -kaiken. Papiston suhteen oli asia vaikeampi. Silloin minä panin -palvelushenkeni toimimaan. - --- Hyvin viisaasti ajateltu, -- huomautti Chicot. - --- Ja vihdoinkin, -- jatkoi Morvilliers, -- onnistuin minä -asiamiesteni avulla saamaan puolelleni erään kaupunginvirkailijan, -joka urkki selville ne papit, jotka kiihottavat rahvasta teidän -majesteettianne vastaan. - --- Ahaa, -- ajatteli Chicot. -- Jokohan ehkä minun ystävänikin -tunnettaisiin? - --- Nämä henkilöt ovat varsin vihamielisellä kannalla hallitusta -kohtaan, sire. Minä ne tunnen, minä. - --- Varsin älykästä! -- lausui Chicot. - --- Ja minä tunnen niiden toivomuksetkin, -- lisäsi Morvilliers -riemuiten. - --- Kerrassaan mainiota! -- huudahti Chicot. Kuningas antoi -gascognelaiselle merkin olla vaiti. - -Anjoun herttua ei kääntänyt katsettaan pois puhujasta. - --- Yli kahden kuukauden ajan, -- jatkoi kansleri, -- oli minulla -teidän majesteettinne kustannuksella palveluksessani erittäin -taitavia henkilöitä. Ne oli kyllä verrattain ahnaita, mutta sen -ominaisuuden minä osasin kääntää kuninkaan eduksi, sillä kuta enemmän -minä maksoin, sitä enemmän sain myöskin tietää. He ilmoittivat -minulle, että uhraamalla suurempi rahasumma saataisiin selville -salaliittolaisten ensimäinen kokous. - --- Sepä oli ihanaa! -- huusi Chicot. -- Maksa, kuningas Henrik, maksa -pois vaan! - --- No, mikä on tuon salaliiton tarkoitus, kansleri? Mitä nuo -vehkeilijät tahtovat? -- kysyi kuningas. - --- Sire, ei ole kysymys mistään vähemmästä kuin uudesta -Bartolomeuksen yöstä. - --- Ketä kohtaan? - --- Hugenotteja. - -Läsnäolijat katselivat kummastuneina toisiinsa. - --- Paljoko suunnilleen tuo tieto on teille tullut maksamaan? -- kysyi -Chicot. - --- Seitsemänkymmentäviisituhatta livreä yhdellä taholla ja -satatuhatta toisella. - -Chicot kääntyi kuninkaan puoleen. - --- Kuulehan, Henrik! Jos haluat, niin minä tuhannesta ecusta ilmaisen -sinulle herra Morvilliersin salaisuuden. - -Kansleri teki kummastusta osottavan liikkeen. Anjoun herttuan katse -oli levollisempi kuin mitä olisi voinut odottaa. - --- No sanoppa sitten! -- virkkoi kuningas. - --- Se on suoraan sanoen liiga, -- selitti Chicot. -- Tuo kymmenen -vuotta takaperin muodostettu liiga. Herra Morvilliers on saanut -selville sen saman seikan, jonka jok'ainoa Parisin porvari tuntee -yhtä hyvin kuin Isämeitänsä. - --- Hyvä herra!... keskeytti kansleri. - --- Minä puhun totta ja tahdon sen todistaa, -- jatkoi Chicot -asianajajan äänellä. - --- No, ilmoitappa sitten minulle se paikka, jossa liigalaiset -kokoontuvat. - --- Hyvin mielelläni. 1:o) torilla, 2:o) torilla ja 3:o) toreilla. - --- Herra Chicot laskee leikkiä, -- virkkoi kansleri nauraen. -- Ja -mitkä ovat heidän tuntomerkkinsä? - --- He ovat puetut niinkuin parisilaiset ja liikuttelevat kävellessään -jalkojaan, -- vastasi Chicot vakavasti. - -Yleinen rekkanauru seurasi tätä selitystä. Herra Morvilliers katsoi -parhaaksi seurata toisten esimerkkiä ja alkoi hänkin nauraa. Mutta -kohta hän taas kävi vakavammaksi ja virkkoi: - --- Vielä on minun urkkijani ollut läsnä eräässä heidän kokouksessaan -ja sellaisessa paikassa, jota herra Chicot ei tiedä. - -Anjoun herttua kalpeni. - --- Missä sitten? -- kysyi kuningas. - --- Pyhän Genovevan luostarissa. - -Chicot pudotti tällöin paperista leikkelemänsä variksen, jonka hän -aikoi asettaa amiraalilaivan kannelle. - --- Se on mahdotonta, -- mutisi herttua. - --- Ja kuitenkin se on totta, -- sanoi Morvilliers, ylpeänä sanojensa -aikaansaamasta vaikutuksesta, ja katseli voitonriemuisena ympärilleen. - --- No, mitä he sitten tekivät, herra kansleri? Mitä he päättivät? -- -kysyi kuningas. - --- Että liigalaiset valitsisivat keskuudestaan johtajia, että -kaikkien pestattujen miesten oli asestauduttava, että jokaisessa -maakunnassa piti olla asiamies ja että kaikki hugenotit, joita hänen -majesteettinsa suojelee, niin heidän sanansa kuuluivat... - -Kuningas hymyili. - --- Surmattaisiin samana määrättynä päivänä. - --- Ja siinä kaikki? -- kysyi kuningas. - --- Helkkari! -- pisti Chicot väliin. -- Jopa kuuluisilta, että olet -katolilainen etkä hugenotti, Henrik! - --- Eikö mitään muuta päätetty? -- kysäsi herttua. - --- Ei, armollinen herra. - --- Piru vieköön! Siinä ei varmaankaan ollut vielä kaikki, --- virkkoi Chicot. -- Ellemme ole saanut enempää tietoomme -sadallaseitsemälläkymmenelläviidellätuhannella livrellä, niin on -kuningasta jymäytetty. - --- Jatkakaa kansleri, -- sanoi kuningas. - --- Nuo päälliköt. - -Chicot huomasi herttuan sydämen lyövän niin rajusti, että se näkyi jo -takin päältä. - --- Ei, kuulkaapas, kuulkaapas vaan! -- huudahti hän. -- -Salaliitto, jolla on johtajia! Onpa sekin muka ollakseen -merkillistä. Mutta sittenkin meidän täytyy saada kuulla enemmän -sadastaseitsemästäkymmenestäviidestätuhannestamme. - --- Johtajien nimet? kysyi kuningas. - --- Ensinnäkin on niitä muuan hengellinen, eräs kiihkoilija, jonka -nimen olen saanut urkituksi kymmenellätuhannella livrellä. - --- Siinä teitte oikein, -- sanoi kuningas. - --- Genovevalaismunkki Gorenflot. - --- Gorenflot, -- murahti kuningas ja kirjoitti nimen muistiin. -- -Hyvä! Sitten... - --- Sitten... virkkoi kansleri epäillen. -- Sire, sitten ei ollut enää -ketään. - -Näin sanoessaan Morvilliers heitti ympärilleen salaperäisen katseen, -ikäänkuin olisi tahtonut sanoa: Jos teidän majesteettinne olisi yksin -täällä, niin minä puhuisin enemmän. - --- Puhukaa, kansleri, -- käski kuningas, -- tässä ympärilläni on vain -ystäviä... puhukaa! - --- Ah, sire! Hänellä, jonka nimeä minä pelkään Mainita, on ystäviä, -mahtavia ystäviä... - --- Minunko ympärilläni? - --- Kaikkialla. - --- Ovatko he sitten minua mahtavampia? -- huudahti Henrik, vihasta ja -levottomuudesta kalpeana. - --- Sire, salaisuutta ei milloinkaan ilmaista kuuluvalla äänellä. -Suokaa minulle anteeksi: minä olen valtiomies. - --- Se on oikein. - --- Ja erittäin viisasta, -- lisäsi Chicot. -- Mutta mehän, hitto -vieköön, olemme kaikki valtiomiehiä! - --- Hyvä herra, -- lausui nyt Anjoun herttua, -- me tahdomme lausua -nöyrät jäähyväisemme kuninkaalle, ellette voi puhua suutanne -puhtaaksi meidän läsnäollessamme. - -Herra Morvilliers epäili. Chicot pani kaikki hänen liikkeensä -merkille. Hän pelkäsi, että kansleri, niin typerä kuin olikin, ehkä -olisi onnistunut saamaan selville jotain tärkeämpääkin kuin mitä -tässä äsken oli ilmoittanut. - -Kuningas antoi kanslerille merkin tulla lähemmäksi, viittasi Anjoun -herttuata pysymään paikoillaan ja Chicotia olemaan ääneti. Silloin -kuului aikamoista melua Louvren linnanpihalta. Kuningas nousi heti -ylös. Quélus ja d'Epernon riensivät ikkunan luo, ja Anjoun herttua -vei kätensä miekankahvaan, ikäänkuin olisi tuo uhkaava hälinä -koskenut häntä. - --- Ah, Guisen herttua saapuu Louvreen! -- huudahti Chicot. - -Kuningas teki hämmästystä merkitsevän liikkeen. - --- Tuleepa totta tosiaan, -- vahvistivat suosikit. - --- Guisen herttuako? -- änkytti Anjoun herttua. - --- Onpa omituista, että Guisen herttua on Parisissa, virkkoi -verkalleen kuningas, luettuaan Morvilliersin hämmästyneestä katseesta -sen nimen, jonka tämä oli aikonut hänen korvaansa kuiskata. - --- Tarkoittiko se ilmoitus, jonka aiotte minulle tehdä, serkkuani -Guiseä? -- kysäsi kuningas hiljaa. - --- Tarkoitti, sire. Juuri hän johti puhetta kokouksessa, -- vastasi -kansleri samassa äänilajissa. - --- Keitä muut olivat? - --- Muita en tunne. - -Henrik loi kysyvän katseen Chicotiin. - --- Saamari! -- huudahti gascognelainen, asettuen juhlalliseen, -kuninkaalliseen asentoon. -- Tulkoon serkkuni Guise sisälle! - -Sitten hän sanoi puoliääneen kuninkaalle: - --- Kas siinä saapuu muuan, jonka tunnen tarpeeksi, niin ettet -tarvitse kirjoittaa nimeä muistiin. - -Vartija avasi ovet suurella melulla. - --- Toinen ovenpuolisko riittää, -- huusi Henrik. -- Molemmat avataan -vain kuninkaalle. - -Guisen herttua oli tarpeeksi lähellä kuullakseen nuo sanat. Mutta ne -eivät hävittäneet hänen huuliltaan sitä hienoa hymyilyä, jolla hän -oli päättänyt tervehtiä kuningasta. - - - - -2. - -Guisen herttua. - - -Guisen herttuan takana tuli suuri joukko upseereita, hovimiehiä -ja ylimyksiä. Tämän loistavan seurueen takaa tunkeutui kansaa, ei -tosin niin loistavana, mutta varmempana ja pelottavampana joukkiona. -Rahvaan täytyi kuitenkin pysähtyä linnan ulkopuolelle, ja se päästi -jylisevän riemuhuudon, kun herttua astui linnaan. - -Nähdessään tuon armeijan, joka muodosti tämän Parisin sankarin -kunniavartioston joka kerta kun hän näyttäytyi kaduilla, oli kaarti -tarttunut aseisiinsa. Se heitti uhkaavia silmäyksiä väkijoukkoon ja -juhlittavaan herttuaan. - -Guise huomasi noitten sotilasten eleet. Niiden överstinä oli -urhoollinen Crillon. Herttua tervehti häntä kohteliaasti, mutta hän -seisoi suorana ja välinpitämättömänä ja liikahtamattoman ylpeänä. -Tämä ylenkatse niin mahtavaksi tunnettua miestä kohtaan kummastutti -herttuata. Hänen otsansa hetkeksi synkistyi. - --- Ah! Tekö se olettekin, serkkuni? -- virkkoi kuningas. Tehän -tulette aikamoisella melulla ja pauhinalla. Eikö puhallettu myöskin -torvilla? Olin kuulevinani sellaista. - --- Sire, vastasi herttua, -- Parisissa soivat torvet ainoastaan -kuninkaalle, leirissä ainoastaan ylipäällikölle. Täällä torvet -jollekin alamaiselle rämisivät liian voimakkaasti. Leirissä -ne sitävastoin eivät jaksaisi riittävän voimakkaasti kajahtaa -ruhtinaalle. - -Henrik puri huultaan. - --- Kylläpä te näytätte iloiselta, hyvä serkku! -- sanoi hän hetken -perästä, tarkasteltuaan terävästi edessään olevaa Lothringin -prinssiä. -- Oletteko tänään tullut la Charitén piirityksestä? - --- Olen, sire. - --- Teidän vierailunne, hyvä serkku, on meille, kautta kunniani, -suureksi kunniaksi, ylen suureksi kunniaksi. - -Henrik III:n tapana oli toistaa samaa sanaa useamman kerran silloin -kun hän tahtoi oikeat ajatuksensa salata. - --- Sire, -- virkkoi herttua, -- teidän majesteettinne ihan varmaan -laskee leikkiä. Kuinka olisikaan! mahdollista, että minun vierailuni -voisi tuottaa kunniaa sille, jolta kaikki kunnia tulee? - --- Minä tarkoitan, Guisen herttua, -- jatkoi Henrik, -- sitä että -jokaisen hyvän katolilaisen tapana on sotaretkeltä palatessaan ensin -käydä jumalan luona jossain hänen temppelissään. Vasta sitten tulee -kuninkaan vuoro. Pelkää jumalaa ja kunnioita kuningasta. Tiedättehän, -serkkuni, että se on puolittain uskonnollinen, puolittain -valtiollinen sääntö. - -Guisen herttua punastui. Kuningas sen huomasi. Hänen katseensa -siirtyi vaistomaisesti Guisen herttuasta Anjoun herttuaan ja hän -hämmästyksekseen huomasi, että veljensä oli samassa määrässä kalpea -kuin serkkunsa oli punainen. Hän siirsi heti katseensa syrjään ja -alkoi näyttää ystävälliseltä. Sen petollisen naamarin alle ei kukaan -kyennyt paremmin kuin Henrik III kuninkaallisia kynsiään kätkemään. - --- Joka tapauksessa, herttua, -- sanoi hän, -- on iloni verraton -nähdessäni teidän onnellisesti välttäneen sodan vaarat, vaikka te, -mikäli kerrotaan, varsin innokkaasti vaaroja haette. Mutta vaara -tuntee teidät, hyvä serkku, ja teitä pakenee. - -Herttua kumarsi tälle kohteliaisuudelle. - --- Sallikaa minun kuitenkin sanoa teille, hyvä serkku, jatkoi -kuningas, -- älkää niin kovin innokkaasti etsikö hengenvaaroja, sillä -onhan se nöyryyttävää sellaisille vetelyksille kuin meille, jotka -vain makaamme, syömme ja metsästämme emmekä kykene kerskailemaan -muista valloituksista kuin uusien kuosien ja uusien rukouksien -keksimisestä. - --- Niin, sire, -- vastasi herttua, viimeistä sanaa korostaen, -- me -tiedämme, että te olette valistunut ja hurskas ruhtinas ja ettei -mikään saa teitä unohtamaan jumalan kunniaa eikä kirkon parasta. Ja -siitäpä syystä me nyt niin suurella luottamuksella olemme astuneet -teidän majesteettinne kasvojen eteen. - --- Joko nyt näet serkkusi suuren luottamuksen, Henrik? -- pisti -Chicot, osottaen kädellään ylimyksiä, jotka kunnioituksesta olivat -jääneet etumaiseen huoneeseen. -- Hän on jättänyt kolmannen osan -luottamustaan sinun virkahuoneesi oven ulkopuolelle ja kaksi -kolmattaosaa kokonaan Louvren porttien taakse. - --- Luottamuksellako? -- toisti Henrik. -- Ettekö aina käänny puoleeni -luottamuksella, serkku? - --- Tietysti, sire. Mutta se luottamus, josta nyt puhun, tarkoittaa -erästä ehdotusta, jonka aion teille tehdä. - --- Ahaa! Teillä on siis minulle jotain ehdotettavaa, hyvä serkku. -Puhukaa sitten luottamuksella, omien sanojenne mukaan, täydellä -luottamuksella. Antakaa kuulua: mikä ehdotus teillä on meille -tehtävänä? - --- Mitä kauneimman ajatuksen täytäntöönpaneminen, ajatuksen, joka -ristiretkien ajoilta asti on kytenyt kristityssä maailmassa. Sire! --- jatkoi herttua ja korotti ääntään, niin että se voi kuulua -etuhuoneeseen asti, -- sire, nimitys kaikkein kristillisin kuningas -ei ole vain tyhjä arvonimi... Se velvoittaa lämpimään innostukseen -uskonnon puolustamiseksi. Kirkon vanhimman pojan -- mikä myöskin on -teidän arvonimenne, sire, -- tulee aina olla valmiina puolustamaan -äitiänsä. - --- Uhkaavatko saraseenit kirkkoa, paras herttua? -- kysyi Henrik. -Taikka haluaisitteko ehkä arvonimeä... Jerusalemin... kuningas? - --- Sire, -- jatkoi herttua, -- se suuri väkijoukko, joka on seurannut -minua tänne, ei minua sillä tavoin kunnioittaisi, ellei olisi kysymys -minun lämpimästä harrastuksestani pyhän uskomme puolustamiseksi. Jo -ennen teidän majesteettinne nousemista valtaistuimelle oli minulla -kunnia puhua teidän majesteetillenne kaikkien hyvien katolilaisten -kesken perustettavasta liitosta. - --- Niin, niin, -- puuttui Chicot puheeseen, -- minä muistan: liiga, -hitto vieköön, Henrik, Pyhän Bartholomeuksen liiga! Tosiaankin, -poikani, etkö olekin huonomuistinen, koskapa unohdat noin valoisan -aatteen! - -Herttua käännähti, nuo sanat kuultuaan, sivulle ja loi halveksivan -katseen Chicotiin aavistamatta, minkä vaikutuksen nuo sanat -olivat tehneet kuninkaaseen, jolla oli pää täynnään Morvilliersin -äskettäin ilmoittamia asioita. Anjoun herttua sensijaan oli -ihan hämmennyksissään. Hän pani sormensa huulilleen, tuijotti -Guisen herttuaan ja seisoi siinä kalpeana ja liikkumattomana kuin -marmoripatsas. - -Tällä kertaa ei kuningas huomannut tuota ruhtinasten keskeistä -salaista ymmärtämyksen merkkiä. Mutta Chicot kuiskasi hänelle: - --- Katsoppa veljeäsi, Henrik! - -Henrik katsahti heti sinnepäin ja herttua tempasi yhtä äkisti -sormensa pois suultaan. Mutta se oli jo liian myöhäistä: Henrik oli -sen huomannut ja aavistanut sen merkityksen. - --- Sire, -- jatkoi Guisen herttua, joka ihan selvästi oli huomannut -Chicotin kuiskauksen, vaikkei ollut kuullutkaan hänen sanojaan, -- -katolilaiset ovat tosiaankin nimittäneet tätä yhdistystä pyhäksi -liigaksi ja sen päätarkoitus on tukea valtaistuinta hugenotteja -vastaan. - --- Mutta, -- jatkoi herttua, -- yhdistyksen perustaminen ei sinänsä -riitä. Sille on annettava myös jokin suunta. Maassa sellaisessa kuin -Ranskassa eivät monet miljoonat ihmiset liittoudu ilman kuninkaan -suostumusta. - --- Monet miljoonat! -- huudahti Henrik koettamattakaan salata -hämmästystään, jota hyvällä syyllä saatettiin pitää kaunistumisen -merkkinä. - --- Monet miljoonat ihmiset! -- toisti Chicot. -- Hm! Sepä on -tyytymättömien sievonen siemen, joka, jos sen, niinkuin on -otaksuttavaa, taitavat kädet istuttavat, tulee kantamaan kauniin -hedelmän. - -Tällä kertaa näytti herttuan kärsivällisyys olevan lopussa. Polkien -jalkaansa lattiaan sanoi hän: - --- Minua kummastuttaa, sire, se että teidän majesteettinne suvaitsee -niin usein takerruttavan kiinni minun puheeseeni, kun minulla on -kunnia teidän majesteettinne kanssa keskustella näin tärkeistä -asioista. - --- Monet miljoonat ihmiset! -- huudahti kuningas, jonka näytti -olevan vaikeata niellä sellainen lauma yhdellä kertaa, -- hm! Sepä -on katoliselle uskonnolle hyvin imartelevaa. Mutta kuinkahan paljo -minun valtakunnassani löytyy sitten protestantteja, jotka tuo mahtava -joukko tulee tuhoamaan. - -Herttua näytti ajattelevan. - --- Neljä kappaletta, -- vastasi Chicot. - -Tämä uusi sukkeluus sai kuninkaan ystävät ääneensä nauramaan, -samalla kun Guisen herttua rypisti kulmiaan ja etuhuoneessa olevat -ylimykset kuuluvasti murahtelivat gascognelaisen rohkeudelle. -Kuningas käännähti hitaasti oveen päin, josta sorina kuului, ja -kun Henrikillä, silloin kun hän sitä tahtoi, oli hyvin helposti -käsitettävä katse, taukosi mutina. Sitten hän sanoi Guiselle: - --- No, herttua, mitä te haluatte?... käykää asiaan! - --- Minä toivon, sire... sillä kuninkaan kansansuosio on minulle ehkä -omaanikin rakkaampi... minä toivon teidän majesteettinne selvästi -osottavan, että teidän majesteettinne voittaa meidät kaikki muut -katolisen uskonnon harrastuksessaan niinkuin muissakin avuissaan -ja että teidän majesteettinne siten riistää tyytymättömiltä kaiken -aiheen uuden sodan alottamiseen. - --- Ooh, jos on kysymys ainoastaan sodasta, serkkuni, -- virkkoi -Henrik, -- niin onhan minulla sotaväkeä, ja vieläpä teidän -komentonne alaista. Onhan minulla siinä leirissä, josta te -olette lähtenyt antamaan minulle näitä oivallisia neuvoja, lähes -kaksikymmentäviisituhatta miestä. - --- Sire, kun minä puhun sodasta, täytynee minun selittää ajatukseni -tarkemmin. - --- Selittäkää serkku. Te olette suuri sotapäällikkö ja voitte olla -vakuutettu siitä että minä varsin mielelläni kuulen mielipidettänne -sellaisissa kysymyksissä. - --- Minä tahdoin sanoa, sire, että kuninkaiden nykyisin on käytävä -kahdenlaista sotaa: moraalista sotaa, jos niin on lupa sanoa, ja -poliittista: sotaa aatteita vastaan, ja sotaa ihmisiä vastaan. - --- Helkkarin hyvin selitetty! -- tokasi Chicot. - --- Vaiti, narri! -- kielsi kuningas. - --- Ihmiset, -- jatkoi herttua, -- ovat näkyväisiä, käsin -kosketeltavia, kuolevaisia. Niiden kimppuun hyökätään ja ne -voitetaan. Ja kun ne on saatu voitetuksi, jätetään ne oikeuden -tuomittaviksi ja hirtetään, tai, mikä on vieläkin parempi... - --- ... hirtetään ilman oikeuden tutkintoa ja tuomiota, se on sekä -sukkelampaa että kuninkaallisempaa, -- keskeytti Chicot. - --- Mutta aatteet, sire -- jatkoi herttua, -- ne ovat vaikeammin -vangittavissa. Ne hiiviskelevät näkymättöminä ja esteittä. Varsinkin -piiloutuvat ne niiden silmiltä, jotka tahtoisivat ne perinjuurin -hävittää. Aatetta, sire, täytyy yöt päivät vartioida. Sillä se sama -aate, jota te eilen tuskin huomasittekaan, saattaa jo huomenna -olla teitä voimakkaampi. Aate, sire, on kuin kipinä, joka putoo -olkikasaan. Se vaatii mitä valppainta silmälläpitoa, ja senvuoksi, -sire, ovat miljoonat vartijat välttämättömiä. - --- Kas vaan! Nyt ovat Ranskan neljän hugenotin asiat päin helvettiä! --- huudahti Chicot. -- Minä surkuttelen niitä! - --- Nyt minä, -- jatkoi herttua, -- tahtoisin ehdottaa, että teidän -majesteettinne nimittäisi johtajan tälle pyhälle liitolle. - --- Oletteko jo puhunut loppuun, serkku? -- kysyi Henrik. - --- Olen, sire, ja kiertelemättä, niinkuin teidän majesteettinne on -voinut huomata. - --- No, -- virkkoi kuningas, -- mitäpä tästä ajattelette, hyvät herrat? - -Mitään vastaamatta otti Chicot muuatta leijonantaljaa hännästä, -retuutti taljan huoneen nurkkaan ja rupesi sen päälle pitkäkseen. - --- Mitä sinä teet, Chicot? -- kysyi kuningas. - --- Sire, -- vastasi Chicot, -- sanotaan, että uni on hyvä -neuvonantaja. Senvuoksi tahdon minä nukkua, sire. Ja aamulla, kun -pääni on levännyt, tahdon minä antaa vastauksen serkulleni Guiselle. - -Sen sanottuaan hän ojensi suoraksi siinä leijonantaljalla. Herttua -loi vihanvimmaisen katseen gascognelaiseen. Tämä taas siihen vastasi -kuorsaamalla. - --- No niin, -- lausui herttua, -- mitä teidän majesteettinne -ajattelee asiasta? - --- Minä ajattelen, että te nyt niinkuin ainakin, olette oikeassa, -serkkuni. Kutsukaa siis koolle liigalaisistanne etevimmät, saapukaa -huomenna heidän etunenässään minun eteeni, niin minä valitsen sen -miehen, joka parhaiten sopii uskonnon puolustajaksi. - -Anjoun herttua aikoi poistua muun hoviväen mukana. Sen huomattuaan -kuningas hänelle virkkoi: - --- Jää tänne, veljeni. Minulla on sinulle jotain sanomista. - -Guisen herttua poistui seurueineen. Kohta sen jälkeen kuului -väkijoukkojen huutoa. Ne tervehtivät häntä Louvresta lähtiessään, -niinkuin olivat häntä tervehtineet hänen sinne saapuessaankin. Chicot -kuorsasi yhä, mutta me emme uskalla mennä vastuuseen siitä, nukkuiko -hän. - - - - -3. - -Castor ja Pollux. - - -Anjoun herttua, joka edellisen keskustelun aikana kaikista -muista, paitsi Chicotista ja Guisen herttuasta, oli näyttänyt -välinpitämättömältä, täytti ilman mitään epäilystä Henrikin -toivomuksen. - --- Veljeni, -- sanoi kuningas, tultuaan vakuutetuksi siitä, ettei -muita syrjäisiä kuin Chicot ollut hänen virkahuoneessaan. -- -Tiedätkös mitä! Minä olen hyvin onnellinen ruhtinas. - --- Sire, -- vastasi herttua, -- teidän majesteettinne onni, jos -teidän majesteettinne todellakin tuntee olevansa onnellinen, on vain -palkintoa siitä, mitä taivas on teille ansioistanne velkaa. - -Henrik katseli veljeänsä. - --- Niin, hyvin onnellinen, -- jatkoi hän. -- Sillä kun itse en kykene -luomaan mitään suuria aatteita, niin syntyvät ne ystävien aivoissa. -Niinpä on esim. tosiaankin suuri aate sekin, jonka Guise serkkuni -juuri äsken tässä meille esitti. - -Herttua kumarsi myöntäen. - -Chicot tuijotti toisella silmällään, ikäänkuin ei olisi kuullut -hyvin, jos molemmat silmänsä olisivat olleet kiinni, ja ikäänkuin -hänen olisi tarvinnut nähdä kuninkaan kasvot ymmärtääkseen hyvin -hänen sanansa. - --- Yhdistää saman lipun, -- jatkoi Henrik, -- kaikki katolilaiset ja -sillä tavoin huomaamatta asestaa koko Ranskanmaa, niin että minulla -aina on armeija valmiina marssimaan englantilaisia, alankomaalaisia -tai espanjalaisia vastaan, ilman että niillä on siitä aavistustakaan, -se, Frans, on todellakin mainio ajatus. - --- Niin, eiköpäs olekin? -- puuttui Anjoun herttua puheeseen, -ihastuneena siitä, että hänen veljensä niin kokonaan oli omaksunut -Guisen herttuan mielipiteet. - --- On. Ja minä myönnän olevani halukas runsaasti palkitsemaan niin -ihanan ehdotuksen tekijää. - -Chicot katsahti kummallakin silmällään, mutta ummisti ne taas heti. -Hän oli kuninkaan kasvoilta erottanut erään miltei huomaamattoman -hymyilyn, jonka vain hän saattoi älytä, hän, joka paremmin kuin -kukaan muu tunsi Henrikin, ja tämä hymyily selitti hänelle kaikki. - --- Niin, -- jatkoi kuningas, -- minä toistan vieläkin kerran, että -sellainen ehdotus on palkinnon arvoinen, ja minä tulen tekemään -kaikkeni sen hyväksi, joka ehdotuksen on keksinyt. Frans! Onko Guisen -herttua todellakin tuon kauniin aatteen, tai oikeammin sanoen, tuon -kauniin teon luoja? Sillä onhan teko jo alettu, veljeni, vai kuinka? - -Anjoun herttua teki myöntävän liikkeen. - --- Sen parempi, -- jatkoi kuningas. -- Minä sanoin olevani onnellinen -ruhtinas, mutta minun olisi pitänyt sanoa olevani liian onnellinen, -Frans, koskapa minun ystäväni eivät tuollaisia asioita ainoastaan -ajattele, vaan myöskin, tahtoessaan olla kuninkaalleen hyödyksi, -niitä itse panevat toimeen. Mutta vieläkin kerran kysyn minä sinulta, -rakas Frans, onko minun tosiaankin kiittäminen serkkuani Guiseä -tuosta verrattomasta aatteesta? - --- Ei, sire. Lothringin kardinaali ajatteli sitä samaa jo -kaksikymmentä vuotta takaperin, ja ainoastaan Bartholomeuksen yö -on estänyt sen toimeenpanemista, s.o. tehnyt sen toistaiseksi -tarpeettomaksi. - --- Ah, mikä vahinko, että Lothringin kardinaali on kuollut! Olisin -muuten nimittänyt hänet paaviksi Gregorius XIII:nen jälkeen, -sittenkun tämä kuolee. Mutta, -- jatkoi Henrik tuolla merkillisellä -hilpeydellä, mikä teki hänestä valtakuntansa etevimmän näyttelijän, --- hänen veljenpoikansahan sen sijaan on perinyt tuon aatteen ja -tehnyt sen hedelmöittäväksi. Kaikeksi onnettomuudeksi en voi tehdä -hänestä paavia, mutta minäpä teen hänestä... Vaan miksipä sellaiseksi -minä enää voisinkaan hänet tehdä, jota hän ei jo entuudestaan ole? -Sanoppa minulle, Frans! - --- Sire, -- vastasi Frans, veljensä sanoista kokonaan hämmentyneenä, --- te tosiaankin liioittelette serkkunne ansioita. Tuo aate on, -niinkuin jo sanoin, ainoastaan perintöä. On sitäpaitsi olemassa vielä -toinenkin henkilö, joka on auttanut häntä tuon perinnön hyödyllisessä -käyttämisessä. - --- Onko se hänen veljensä kardinaali, vai kuinka? - --- On kyllä hänelläkin siinä jotain osaa, mutta häntä en kuitenkaan -tarkoittanut. - --- Mayenne kaiketi? - --- Ah, sire, -- virkkoi herttua, -- osotattepa hänelle tuolla -otaksumisellanne ansaitsemattoman suurta kunniaa. - --- No, se on totta. Sillä miten olisikaan mahdollista luulla, että -jokin valtiollinen aate voisi syntyä moisen teurastajan aivoissa? -Mutta ketä minun sitten on kiittäminen siitä avusta, jota serkkuni -Guise on saanut? - --- Minua, sire, -- vastasi herttua. - --- Sinua! -- virkkoi Henrik, mitä suurinta kummastusta teeskennellen. - -Chicot katsahti taas toisella silmällään. Herttua kumarsi. - --- Kuinka! -- sanoi Henrik. -- Kun minä näin koko maailman -haarniskoittuneen minua vastaan, kun papit saarnasivat -minun synneistäni, runoilijat ja satiirikot ivasivat minun -hullunkurisuuttani, oppineet ja valtiomiehet arvostelivat minun -virheitäni; kun ystäväni nauroivat minun voimattomuudelleni -ja asemani oli niin tukala, että minä laihduin ja hiukseni -harmaantuivat, niin sinussako, Frans, sillävälin kypseni semmoinen -aate? Sinussa, jota... minä sen myönnän, mutta ajattele, ihminen -on heikko ja kuninkaat sokeita... sinussa, jota en aina pitänyt -ystävänäni! Ah, Frans, kuinka minä olen rikkonut sinua vastaan! - -Ja valtavan mielenliikutuksen sytyttämänä, -- siltä ainakin näytti, --- ojensi Henrik kätensä veljelleen. - -Chicot raotti toisen silmänsä luomia. - --- Niin, jatkoi Henrik, -- se on mainio aate. Kun minä en enää -yleistä tyytymättömyyttä herättämättä voi säätää veroja enkä kutsua -uutta miehistöä aseisiin; kun minä en voi kävellä enkä seista, en -nukkua enkä valvoa naurua herättämättä, niin tuleepa silloin Guisen -herttua, tai oikeammin sinä, veljeni, esittämään keinon, joka yhdellä -kertaa hankkii minulle armeijan, rahat, ystävät ja levon. Mutta että -tuo lepo tulisi olemaan pysyväistä, Frans, siihen tarvitaan vain yksi -ainoa asia. - --- Mikäpä sitten? - --- Serkkuni puhui juuri siitä, että minun olisi asetettava johtaja -tämän suuren yrityksen etunenään. - --- Niin hän puhui. - --- Niinkuin helposti huomaat, Frans, ei tuollaiseksi johtajaksi sovi -ainoakaan minun suosikeistani. Ei ainoallakaan heistä ole sellaista -päätä eikä sellaista rohkeutta, jota siihen tarvitaan. Queles on -urhoollinen, mutta hänellä on liiaksi omissa rakkausseikkailuissaan -tekemistä. Maugiron on myös urhoollinen, mutta turhamainen eikä -ajattele mitään muuta kuin pukuansa. Schombergkin on urhoollinen, -mutta hänellä ei ole tarpeeksi järkeä, sen myöntävät hänen parhaat -ystävänsäkin. Urhoollinen on myöskin d'Epernon, mutta on suuri -kerskailija, johon en hetkeksikään voi luottaa. Niinkuin tiedät, -Frans, -- jatkoi Henrik yhä lisääntyvällä luottamuksella, -- on -kuninkaiden raskaimpia taakkoja alituinen teeskentelemisen pakko. -Niinpä onkin minulle lievennykseksi, kun minä, niinkuin nytkin, saan -puhua vilpittömän avomielisesti. Chicot raotti kumpaakin silmäänsä. - --- Hyvä on, -- jatkoi Henrik, -- koska nyt kerran serkkuni Guise on -kypsyttänyt tuon ajatuksen, jonka kehittämisessä sinulla on ollut -niin suuri osasi, niin kaiketi hänen täytyy saada järjestää ajatus -käytäntöön. - --- Mitä te sanotte, sire? -- huudahti Frans, levottomana huohottaen. - --- Minä sanon, että sellaisen liikkeen etunenässä, jotta liike tulisi -oikein johdetuksi, täytyy olla jonkin suuren ruhtinaan. - --- Mutta, sire, olkaa varovainen. - --- Ruhtinaan, joka on samalla kertaa taitava sotapäällikkö ja taitava -neuvottelija. - --- Varsinkin taitava neuvottelija, -- toisti herttua. - --- No niin, Frans, eikö Guise kaikissa noissa suhteissa olisi tähän -luottamustoimeen sopiva? - --- Veljeni, -- vastasi Frans, -- Guisen herttua on jo tarpeeksi -mahtava. - --- On kyllä, mutta hänen mahtavuutensahan juuri muodostaakin minun -voimani. - --- Guisen herttua johtaa armeijaa ja porvaristoa, Lothringin -kardinaali kirkkoa, Mayenne toimii molempain kätyrinä. Sire, te -kokootte liiaksi valtaa yhden ainoan suvun käsiin. - --- Se on totta, Frans, -- myönsi Henrik. -- Sitäkin olen ajatellut. - --- Jos Guiset edes olisivat ranskalaisia prinssejä, niin välipä -sillä. Olisihan edullista kartuttaa Ranskan kuningashuoneen arvoa. - --- Kyllä. Mutta hepä ovatkin Lothringin prinssejä. - --- Niin, -- huomautti Frans, -- ja he kuuluvat sukuun, joka aina on -kilpaillut meidän sukumme kanssa. - --- Frans! -- huudahti Henrik. -- Enpä tosiaankaan luullut sinua -niin hyväksi valtiomieheksi! Niin, se mikä minua laihduttaa ja -mikä saa hiukseni harmaiksi, se on Lothringin suvun lakkaamaton -kohoaminen arvossa rinnan meidän sukumme kanssa. Katsos, Frans! -Ei kulu päivääkään, etteivät nämä Guiset, joilla, niinkuin juuri -äsken ihan oikein huomautit, on käsissään kaikki valtakunnan -valta... päivääkään ei kulu, etteivät joko herttua, kardinaali -taikka Mayenne rohkeudellaan tai oveluudellaan, väkivallalla eli -viekkaudella, riistäisi minulta jotakin osaa vallastani, jotain osaa -etuoikeuksistani, ilman että minä mahtaisin niille mitään. Ah, Frans, -jos me aikaisemmin olisimme saaneet tämän selityksen, jos olisin -tuntenut sydämesi ajatukset niinkuin tunnen ne nyt, olisi minulla -sinussa ollut tuki, olisin minä tähänastista paremmin kyennyt niitä -vastustamaan. Mutta nyt on liian myöhäistä. - --- Mistä syystä? - --- Koska siitä voisi syntyä riitaa, ja minua kaikkinainen riita -väsyttää. Senvuoksi minä nimitän hänet liigan päälliköksi. - --- Siinä teet väärin, veljeni, -- sanoi Frans. - --- Mutta kuka minun sitten pitäisi nimittää, Frans? Kuka ottaa tuon -vaarallisen paikan vastaan? Se näet on vaarallinen, sillä etkö -huomannut herttuan tarkoitusta? Hän tietysti halusi, että minä -tekisin hänestä päällikön, ja jos minä nyt siihen nimitän jonkin -toisen enkä häntä, niin saa tuo nimitetty hänestä verivihollisen. - --- Nimitä sitten toinen tarpeeksi mahtava henkilö, niin ettei -hänellä, sinun oman voimasi tukemana, ole mitään pelättävää -Lothringin prinssien taholta. - --- Voi hyvä veli, -- vastasi Henrik alakuloisesti, -- en tunne ketään -sellaisessa asemassa olevaa. - --- Katselkaa ympärillenne, sire. - --- No, entä sitten? En näe tässä ketään muita kuin sinut, veljeni, ja -Chicotin, te ainoat, joita voin pitää tosiystävinäni. - --- Ah! -- huokasi herttua, -- etkö siis minua ymmärrä, veljeni? - -Henrik loi Anjoun herttuaan hämmästyneen katseen, ikäänkuin olisi -äkisti huntu hänen silmiltään pudonnut. - --- Mitä! Olisiko se mahdollista? -- huudahti hän. - -Frans nyökäytti päätään. - --- Mutta ei, -- puhui Henrik, -- sinä et voi siihen suostua, Frans. -Tehtävä on sinulle liian vaikea. Et voisi koskaan tutustautua -siihen, että porvarit tekisivät marssiharjoituksia edessäsi tahi -että kuuntelisit heidän pappiensa saarnoja. Tuskin tahtoisit olla -pyövelinäkään teurastuslaitokseksi ehkä muuttuvassa Parisissa. Siihen -tarvitaan kolmen miehen voimat, niinkuin Guiseillä on, ja oikeana -kätenä pitäisi olla joku Kaarle ja vasempana joku Ludvig. - --- Totta kyllä, mutta siitä huolimatta, sire. - --- Mutta, Frans, ethän sinä vastaakkaan minun kysymykseeni. -Mitä! Luuletko voivasi siihen kyetä? Luulisitko tulevasi toimeen -noiden pässinpäiden kanssa, joilla on kastrullit päässään kypärän -asemasta? Sinäkö, hovimme hienoin mies, alentuisit tavalliseksi -rahvaanmieheksi? Kautta jumalan, veljeni, vuodet meitä niin suuresti -muuttavat! - -En suostuisi tuohon oman itseni tähden, vaan yksinomaan teidän -tähtenne, sire. - -Hyvä, kunnon veljeni! -- virkkoi Henrik ja oli sormenpäällään -pyyhkäisevänään silmännurkastaan kyyneleen, jota siinä, -- ei -lainkaan ollut. - --- Etkö siis olisi sitä vastaan, Henrik, -- sanoi Frans, -- jos minä -ottaisin sen tehtävän, jonka aioit antaa Guisen herttualle? - --- Minäkö vastaan! -- huusi Henrik. -- En, en missään tapauksessa. -Se päinvastoin minua ilahuttaa. Siis sinäkin olit hitusen liigaa -ajatellut. Sitä parempi! Oli siis sinullakin siinä suuressa aatteessa -osasi. Osasiko vain? Ei, veljenosasi! Huomaanpa tosiaankin, että -ympäristölläni on todellisia neroja ja että minä itse olen suurin -aasi omassa valtakunnassani. - --- Ooh, teidän majesteettinne laskee leikkiä! - --- Minäkö! Taivas minua siitä varjelkoon! Asia on toki liian vakava. -Sanonpa suoraan, mitä ajattelen, Frans. Sinä autat minut varsin -tukalasta asemasta, etenkin kun en viime aikoina ole ollut oikein -terve. Mutta palatkaammepa nyt keskustelumme tärkeimpään puoleen... -Sitäpaitsi, kun tarvitsen ymmärrystä, voinko luottaa sinuun? -Nimittäisinkö siis minä sinut, kuten ehdotit, liigan päälliköksi, vai -kuinka? - -Frans hätkähti ilosta. - --- Voi! -- huudahti hän, -- pitäisikö teidän majesteettinne minua -tuon luottamuksen arvoisena! - --- Mitä puhut luottamuksesta, Frans! Kun kerran Guisen herttua ei -ole liigan etunenässä, niin ketä minun silloin tarvitsisi epäillä? -Itse liigaako? Olisikohan ehkä koko liiga minulle vaarallinen? Kerro, -paras Frans, kerro minulle kaikki! - --- Ooh, -- sire! -- sammalsi herttua. - --- Olenpas minä tuhma! -- jatkoi Henrik. -- Jos liiga olisi minun -viholliseni, ei minun veljeni haluaisi ryhtyä sen päälliköksi, -taikka, toisin sanoen, siitä hetkestä lähtien, jolloin minun veljeni -tuon liigan esimieheksi tulisi, ei minulla olisi mitään pelättävää. -Tämähän on täysin loogillista, eikä se, joka meille on järjen -antanut, ole viskannut kirvestään kaivoon. Minulla ei näin ollen -saata olla mitään epäilyksiä. Sitäpaitsi tunnen niin paljo kunnon -ranskalaisia, että tiedän voivani heidän kerallaan käydä taisteluun -vaikkapa juuri itse liigaa vastaan, jos se tuppautuisi kovin -lähenteleväksi. - --- Totta se on, sire, -- vastasi herttua, -- sillä kuningashan on -aina kuningas. - --- Mutta nytpäs juuri, -- virkkoi Henrik, -- pälkähti päähäni taas -uusi aate! Kummallista, että juuri näinä aikoina osun keksimään -paljokin sellaisia! - --- Millainen aate, veljeni? -- kysyi herttua, käyden levottomaksi -syystä ettei hän vielä oikein osannut uskoa todeksi nimittämistään -liigan johtajaksi. - --- Aatteleppas, että Guise serkkumme luultavasti on otaksunut -tulevansa siihen nimitetyksi! Hän varmastikin liigan päällikkyyttä -haluaa. - --- Hänkö päällikkyyttä, sire? - --- Tietysti. Hän tietenkin on ajatellut asiaa oman etunsa kannalta. -Sinä kaiketikin sanot häntä auttaneesi. Vaan pidäppä varasi, Frans! -Sitä miestä ei niin hevin kynitä! - --- Ooh, sire!... - --- Lyönpä vetoa, Frans, siitä että sillä miehellä on itsekkään -kunnianhimoisia aikeita. Hän tuntee minut kutakuinkin -välinpitämättömäksi. - --- Tuntee kyllä, mutta samalla hetkellä, jolloin sinä hänelle tahtosi -ilmaiset, hän on valmis taipumaan. - --- Tahi on olevinansa. Niinkuin jo sanoin: pidä varasi! Guise -serkullani on pitkälle ulottuva käsivarsi. Tekisippä mieleni -sanoa, että hänen molemmat kätensä ovat pitkät ja ettei kukaan muu -koko valtakunnassa, ei kuningaskaan, kykene ojentamaan kättään -niin kauvaksi kuin hän, sillä hän voi kurottaa toisella kädellään -Espanjaan, toisella Englantiin. - --- Mutta jos nyt teidän majesteettinne, -- selitteli Frans, -- pitää -häntä niin kovin vaarallisena, niin on siinäkin yksi syy lisäksi -liigan päällikkyyden antamiseen minulle. Sillä tavoin hän joutuisi -teidän valtanne ja minun valtani väliin. Niin ollen saatettaisiin -hänet jo ensi petturuudestaan, mihin hänet syylliseksi huomattaisiin, -saattaa edesvastuuseen. - -Chicot nosti nyt päätään. - --- Vaadi hänelle edesvastuuta, Frans! Semmoista oli helppo tehdä -Ludvig XI:nelle, joka oli mahtava ja rikas. Hän kyllä osasi järjestää -oikeusjuttuja ja laittaa mestauspölkkyjä. Mutta minulla ei ole varaa -ostaa edes sen vertaa mustaa samettia, jota sellaista tilaisuutta -varten tarvittaisiin. - -Tällöin loi Henrik herttuaan katseen sellaisen, jota ei voinut sietää. - -Chicot oli taas nukahtavinaan. - -Nyt tuli hetken vaitiolo. Kuningas sen ensiksi keskeytti. - --- Kaikki asiat täytyy siis tarkoin punnita, paras Frans. Ei saa olla -mitään kansalaisten keskeisiä taisteluja eikä mitään riitojakaan -minun alamaisteni kesken! Minä olen Henrik "Rohkean" ja Katariina -"Ovelan" poika. Olen perinyt hiukkasen hyvän äitini oveluutta. Minä -nyt kutsutan luokseni Guisen herttuan ja annan hänelle niin monta -lupausta, että me kyllä kaikessa ystävyydessä tulemme sopimaan -asioista. - --- Sire! -- huudahti Anjoun herttua. -- Minäkö siis saan -päällikkyyden, vai miten? - --- Tietenkin. Se on suurin toivoni. Mutta en tahtoisi sen kuitenkaan -kovin suuresti loukkaavan serkkuani Guisen herttuaa. - --- Olkaa levollinen, -- sanoi Anjoun herttua. -- Ellei mitään muuta -estettä ole olemassa, niin otan minä heti selvittääkseni asian -herttuan kanssa. - -Aiotko käydä vieraisilla hänen luonaan? Voi, mietippä, veljeni, sitä -että osotat käynnilläsi hänelle liian suurta kunniaa! - --- En, sire, en hänen luokseen menekkään. Hän vartoo minua minun -omissa huoneissani. Kuninkaalla oli etuoikeus Guisen herttuan -ensimäiseen vieraissakäyntiin. Mutta minulla kaiketi on oikeus -toiseen. - --- Ah, veljeni, -- virkkoi Henrik, -- arvaanpa jo, että sinä tällä -tavoin voimassapidät meidän etuoikeuksiamme, jotka minä väliin -heikkoudessani tulen unohtaneiksi! - -Herttua tarttui veljensä käteen sitä suudellakseen. - --- Mitä sinä nyt teet, Frans? Ei, minun syleilyssäni, minun -sydämelläni on sinun oikea paikkasi! - -Ja nuo veljekset nyt useamman kerran syleilivät toisiaan, kunnes -viimein Anjoun herttua ikäänkuin väkisin oli riistäytyvinään irti -kuninkaan käsistä. Sitten hän, sydän ilosta sykyttäen, huoneesta -poistui. - -Kuningas puri vihasta hampaitaan ja riensi muutaman salakäytävän -kautta jonkinlaiseen tampuuriin, joka oli herttuan huoneitten -vieressä ja josta hän varsin hyvin saattoi kuulla sisäpuolella -tapahtuvan keskustelun. - -Helkatti sentään! -- murahti silmiään aukova Chicot ja nousi ylös. --- Onpa noiden perhekohtausten näkeminen tosiaankin liikuttavaa! -Luulinpa jo tässä näkeväni Castorin ja Polluxin kohtauksen Olympon -ikimailla. - - - - -4. - -Kuuntelemalla kuullaan parhaiten. - - -Anjoun herttua tiesi vallan hyvin miltei kaikkien Louvren huoneitten -olevan sillä tavalla järjestetyn, että pieninkin puhelu saattoi -kuulua sille, joka kuunnella kerran tahtoi. Veljensä osottaman -ystävyyden sokaisemana hän kuitenkin sen seikan unohti, taikka sitten -ei pannut siihen mitään huomiota. - -Henrik III ehti "tähystyshuoneeseensa" samalla hetkellä, jolloin -hänen veljensä meni omaan huoneistoonsa. Kuningas sai kuulla -jok'ainoan sanan herttuoiden keskustelusta. - --- Hyvääkö kuuluu, armollinen herra? -- kysäsi Guisen herttua -innokkaana. - --- Kuuluu kyllä, herttua. Nyt olen tullut tänne. - --- Teidän korkeutenne on harvinaisen kalpea. - --- Ihanko huomattavasti? -- kysyi herttua levottomana. - --- Jotakuinkin. Varsinkin minun nähdäkseni. - --- Kuningas ei kuitenkaan mitään huomannut. - --- Ei kait. Sitä en minäkään usko. Hänen majesteettinsa viivytteli -teitä luonaan kaiketikin puhellakseen minun ehdotuksestani? - --- Aivan niin, herttua. - -Nyt syntyi hetkisen kiusottava äänettömyys, minkä merkityksen Henrik -kyllä oivalsi. - --- Mitäpä hänen majesteettinsa siitä asiasta virkkoi? -- kysyi Guisen -herttua. - --- Kuningas sen suuremmoisen aatteen kyllä hyväksyy, mutta hän pelkää -näkevänsä yrityksen etunenässä teidän laistanne vaarallista miestä. - --- No, mutta jokohan aikeemme sitten epäonnistuu? - --- Sitäpä pahoin pelkään, paras herttua. Liiga näyttää toimintaansa -tukehtuneen. - --- Ah! -- huokaili herttua, -- täytyisikö nyt lopettaa, ennenkuin -edes oikein on alkuunkaan päästy? - --- Ne kumpikin kuulostavat olevan yhtä ovelia, -- kuiskattiin äkkiä -Henrikin korvaan. Henrik käännähti katsomaan taakseen ja huomasi, -että siinä seisoikin Chicot. - --- Vai olet sinä, lurjus, hiiviskellyt minun perässäni! -- suhahti -kuningas. - --- Pidäppä suusi kiinni, poikani, sillä muuten häiritset minua -kuulemasta heidän keskusteluaan. - -Kuningas vain kohautti olkapäitään. Mutta kun Chicot oli ainoa -ihmisolento, johon kuningas täysin voi luottaa, jäi hänkin puolestaan -kuuntelemaan. - -Guisen herttua otti nyt sananvuoron. - --- Armollinen herra, -- sanoi hän, -- siinä tapauksessa olisi -mielestäni ollut parasta, että kuningas heti olisi antanut kieltävän -vastauksen. Mahtaisikohan ehkä pitää minun valtaani jollain tavoin -liian suurena? - --- Sitäpä melkein luulen, -- vastasi herttua epäröiden. - --- Hän siis tekisi tyhjäksi koko asian? - --- Siltä tuntuu, -- jatkoi Anjoun herttua, -- ja koska kerran te -olette pannut asian alulle, niin olen minä katsonut asiakseni teitä -kaikin tavoin tukea, niinkuin olen tehnytkin. - --- Millä tavoin, armollinen herra? - --- Nähkääs, kuningas on antanut minulle vallan pitää liiga pystyssä -tahi -- hajottaa se. - --- Kuinka se kävisi laatuun? -- kysyi Guisen herttua, silmät -levottomina tulta iskien. - --- Oivallatte kaiketi, että sellainen asia aina riippuu mahtavimpain -miesten suostumuksesta. Ajatelkaas, jospa hän Guisen herttuan sijasta -nimittäisikin yrityksen päämieheksi Anjoun herttuan? - --- Haa! -- huudahti Guisen herttua, voimatta tuosta huudahduksestaan -pidättäytyä, veren kohotessa hänen kasvoilleen. - --- Mainiota! -- irvisteli Chicot. -- Nyt alkavat koirat tapella -luukapulasta! - -Mutta sekä Chicotin että asioista verrattain tietämättömän -kuninkaan suureksi hämmästykseksi virkkoikin Guisen herttua varsin -rauhallisella, miltei iloisella äänellä: - --- Olettepa ovela valtiomies, armollinen herra, jos kerran olette -saanut asiat niin järjestetyiksi. - --- Niin olen tehnyt, -- vastasi herttua. -- Tilaisuus mainiosti sopi, -ja minä käytin sitä hyväkseni. Kuitenkaan ei vielä, paras ystävä, -mitään ole ratkaistu, enkä minä puolestani ole tahtonut tehdä mitään, -ennenkuin olen saanut puhutella teitä, koska kerran itsekään en vielä -tiedä, mitä tästä kaikesta lopuksi tulee. - --- Hyvä on! En tahdo sanoa teille, armollinen herra, mitä tästä -ehkä lopuksi tulee, sillä sen tietää vain jumala, mutta ainoastaan -huomauttaa siitä, missä määrin asia voisi meitä hyödyttää. Liiga -on valtakunnan toinen armeija. Koska siis minä johdan varsinaista -armeijaa ja kun veljeni kardinaali johtaa kirkkoa, ei kukaan voi -meitä vastustaa, niin kauvan kuin toimimme yksissä. - --- On kuitenkin huomioonotettava muuan seikka, -- huomautti Anjoun -herttua, -- se nimittäin, että minä olen lähin kruununperillinen. - --- Ahaa! -- kuiskasi Henrik. - --- Mutta te, armollinen herra, muistanette sen, että niin lähellä -kruunua kuin olettekin, tulee teidän ottaa kaikki mahdollisuudet -huomioon. - --- Voi, hyvä herttua, minä olen jo tuhansia kertoja kieltäytynyt -kunniasta. - --- Teillä on tekemistä ensinnäkin Navarran kuninkaan kanssa. - --- Äh! Hänestä minä viis välitän. Hän ei ajattele mitään muuta kuin -rakkausseikkailujaan. - --- Se on erehdys, teidän korkeutenne. Hän on köyhä, laiha ja -nälkiintynyt. Hän on niiden kesyttömien kissojen kaltainen, jotka -rotan hajun tuntiessaan saattavat koko yön vaania kellarinluukulla, -samalla kun lihavat kotikissat eivät viitsi vaivata samettikäpäliään -saaliin vuoksi. Navarran kuningas vaanii teitä. Hän ei jätä teitä -eikä veljeänne näkyvistään. Hän tavottelee teidän kruunuanne. -Kohtaisippa vaan jokin onnettomuus hallitsijaa, niin saisipahan -nähdä, miten jäntevät lihakset sillä kissalla on, ja miten hän -yhdellä ainoalla harppauksella rientäisi Pausta Parisiin antaakseen -teidän tuntea kynsiään. - --- Hallitsijaako kohtaisi onnettomuus? -- toisti Frans hitaasti ja -katseli kysyväisesti Guisen herttuaa. - --- Ahaa! -- virkkoi Chicot. -- Kuuleppa tarkoin, Henrik! Tuo Guise -sanoo tahi tulee pian sanomaan varsin opettavaisia asioita, jotka -minä kehotan sinun tarkoin mieleesi painamaan. - --- Kyllä, armollinen herra, -- toisti Guisen herttua, -- -onnettomuuspa niinkin! Sellaiset eivät teidän perheessänne ole -harvinaisuuksia, sen tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, ehkäpä -paremminkin. Voihan ruhtinas tänään olla ihan terve, ja jo huomenna -saattaa hänessä olla näivetystauti. Jokin toinen saattaa luulla -elävänsä vielä vuosikausia, vaikkei hänellä enää olisi montakaan -tuntia armonaikaa. - --- Kuuletko, Henrik, kuuletko! -- kuiskasi Chicot tarttuen kuninkaan -vapisevaan ja kylmään käteen. - --- Se on kyllä totta, -- lausui Anjoun herttua niin kumealla äänellä, -että kuninkaan ja Chicotin täytyi terästää tarkkaavaisuuttaan. -- -Totta on, että minun sukuni prinssit näyttävät syntyvän onnettomain -tähtien alla. Mutta onhan veljeni Henrik, jumalan kiitos, terve ja -hyvissä voimissa. Hän on aikoinaan kestänyt sodankin vaivat eikä -ole niihin menehtynyt. Mutta sitäkin suuremmalla syyllä saattaa hän -nyt ajatella tulevaisuuttaan, kun hänen elämänsä on vain pelkkää -ilonpitoa, minkä hän kestää yhtä hyvin kuin aikaisemmat vaivansakin. - --- Kyllä niinkin. Mutta muistakaapa, armollinen herra, muuan -asia. Ne huvitukset nimittäin, joita Ranskan kuningas harrastaa, -eivät aina ole vaarattomia. Niinpä esim. teidän isännekin, Henrik -II, joka onnellisesti oli sodan vaarat välttänyt, joutui lopulta -samojen huvitusten uhriksi, joista te nyt puhutte. Montgommeryn -keihäs oli kyllä ase ja tehoton haarniskaa, mutta ei silmää -vastaan. Siitäpä kuningas Henrik II surmansa saikin. Mitä tulee -teidän autuaastikuolleeseen veljeenne Frans II:een, niin on teidän -myöntäminen, armollinen herra, ettei korvavammaan panna paljo painoa, -mutta sepä se juuri aiheutti kuoleman. Olen vielä useamman kerran -kuullut sanottavan, että tuon tappavan taudin Frans II:n korvaan oli -saattanut sellainen olio, jota aivan väärin nimitettiin sattumaksi, -koska sillä oli hyvin tunnettu nimi. - --- Herttua! -- mutisi Frans punastuen. - --- Kas niin, armollinen herra, jatkoi herttua, -- jo jonkun -aikaa on kuninkuus ollut onnettomuudeksi. Muistelkaapa Bourbonin -Antonia. Epäilemättä hänen kuningasnimensä aiheutti pyssynluodin -hänen olkapäähänsä, pikku tapaturma, josta ei kenenkään muun olisi -tarvinnut kuolla, mutta jonka johdosta hän kuitenkin kuoli. Ajatelkaa -vielä Johanna d'Albretia, bearnilaisen äitiä, joka kuoli nenästään, -haisteltuaan eräitä hajuvedellä pirskoitettuja hansikkaita. Se -onnettomuus tuli odottamatta ja kummastutti kaikkia, etenkin kun -juuri silloin tiedettiin eräitten henkilöitten kärkkäästi toivovan -hänen kuolemistaan. Ettekö myönnä, armollinen herra, että tämä -kuolemantapaus teitä kovin hämmästytti? - -Vastaukseksi rypisti herttua vain kulmiaan, mikä antoi hänen -kavalalle katseelleen vieläkin kolkomman leiman. - --- Ja ansatseepa vielä mainitsemista myöskin Kaarle IX:nen -onnettomuus. Hän ei kuollut korvastaan, ei silmästään, ei -olkapäästään eikä nenästään. Hänen kohtalonsa ratkaisi suu: on näet -vaarallista lukea metsästystä käsitteleviä kirjoja, joiden lehdet -ovat niin toisiinsa kiinni liimautuneet että alituiseen täytyy -kostuttaa sormiaan huulillaan. Vanhat kirjanlehdet turmelevat syljen, -eikä kukaan ihminen, ei kuningaskaan, voi elää kauvan kun sylki on -pilaantunutta. - --- Herttua! Herttua! -- huudahti prinssi. -- Luulenpa, että teitä -huvittaa sepitellä rikosjuttuja. - --- Rikosjuttuja! Kuka tässä puhuu rikoksista. Minä mainitsen vain -onnettomuustapauksia. Ettekö ymmärrä? Eihän ole muusta koskaan ollut -kysymyskään, ja eikö Kaarle IX:llekin metsästysretkellä sattunut -tapaus ollut pelkkä tapaturma? Tarkoitan tuota metsästysretkeä, -jolloin te jalomielisesti aioitte ampua veljenne päälle hyökkäävän -villisian, ammuittekin, pikaisesti tähdätessänne villisikaa, kokonaan -toista. Tämä pyssynlaukaus, armollinen herra, todistaa enemmän -kuin mikään muu, miten helposti voi joutua onnettomuuden uhriksi. -Hovissa tuntee jokainen teidän taitavuutenne, armollinen herra. Te -ette ammu koskaan harhaan, ja kaiketi te itsekin kovin hämmästyitte -huomatessanne sillä kertaa ampuneenne ohi maalin. - --- Mutta, -- sanoi Anjoun herttua, koettaen tyyntyä, -- mitä etua -minulle saattoi ollakaan veljeni, kuninkaan, kuolemasta, kun Kaarle -IX:nen seuraajaksi tulisi Henrik III? - --- Odottakaahan vähän, armollinen herra! Oli jo olemassa muuan -vapaa kruunu, Puolan. Kaarle IX:nen kuoleman kautta tuli toinenkin -vapaaksi, nimittäin Ranskan. On luonnollista, että vanhin veljenne -arvelematta olisi valinnut Ranskan. Mutta ei Puolaakaan ollut -halveksiminen. Olittehan te sitäpaitsi tullut askelta lähemmäksi, ja -siis oli tapaturma teille eduksi. Henrik III palasi tosin Varsovasta -kymmenen päivän kuluessa. Miksikä ette te, jos uusi onnettomuus olisi -sattunut, olisi voinut menetellä samoin kuin Henrik III? - -Henrik III katsahti Chicotiin, ja tämä taas vuorostaan kuninkaaseen, -mutta hänen katseessaan ei nyt ollutkaan narrin tavallista ilveilevää -ilmettä, vaan hellän osanottavaisuuden sävy, mikä kuitenkin pian -haihtui hänen kasvoistaan. - --- Minkä johtopäätöksen teette, herttua? -- kysyi prinssi, -keskeyttäen tahi pikemminkin tahtoen tehdä lopun tästä keskustelusta, -jossa Guisen herttuan tyytymättömyys niin selvästi ilmeni. - --- Teen sen johtopäätöksen, armollinen herra, että, kuten äsken -sanoimme, jokaisella kuninkaalla on oma tapaturmansa. Siis olette te -Henrik III:nen välttämätön onnettomuus, varsinkin jos teistä tulee -liigan johtaja, sillä olla liigan päällikkönä on melkein samaa kuin -olla kuninkaan kuninkaana, lukuunottamatta sitä, että te liigan päänä -pystytte torjumaan myöskin omaa, pian tapahtuvaa hallitustanne ehkä -uhkaavan vaaran: tarkoitan bearnilaista. - --- Pian tapahtuvaa! Kuuletko? -- kuiskasi Henrik III. - --- Tietysti kuulen, -- vastasi Chicot. - --- Niin ollen... -- jatkoi Guisen herttua. - --- Niin ollen, -- puuttui Anjoun herttua puheeseen, -- otan minä -toimen vastaan. Eikö se ole teidänkin tarkoituksenne? - --- Kuinka saatattekaan sitä epäillä? -- virkkoi Lothringin prinssi. --- Minä kehotan teitä siihen. - --- Entäpä te? - --- Ooh, olkaa huoletta! Jo eilisaamusta asti on minun väkeni ollut -liikkeellä, ja tänä iltana on Parisissa jotain omituista katseltavana. - --- Mitähän ne sitten tänä iltana aikovat saada toimeen Parisissa? -- -kysyi Henrik. - -Oletpa sinä typerä, poikani! Tänä iltanahan liiga julkisesti -allekirjoitetaan, ymmärräthän. Sillä sitähän on jo kauvan salassa -valmistettu. He vain vartoovat sinun suostumustasi. Sen sinä annoit -tänä aamuna, ja illalla tapahtuu allekirjoittaminen. Saamari vieköön, -Henrik, näethän, että onnettomuutesi... sillä sinullahan on niitä -kaksi... että nuo onnettomuutesi, kumpikin herttua, eivät anna ajan -kulua hukkaan. - --- Hyvä, -- sanoi Anjoun herttua. -- Tapaamme siis toisemme illalla, -herttua. - --- Niin, me tapaamme illalla, -- toisti Henrik. - --- Mitä! -- huomautti Chicot. -- Aiotko uskaltaa kuljeksia -pääkaupunkisi kaduilla tänä iltana, Henrik? - --- Tietystikin. - --- Mutta varo tapaturmia, Henrik. - --- Ooh, ole huoletta! Kyllä minä varustan riittävästi vartijoita. Ja -voithan sinä sitäpaitsi tulla minun mukaani. - --- Mitäs nyt? Sinä pidät minua hugenottina, poikani. Ei, kiitos. Minä -olen hyvä katolilainen, minä, ja varsin mielelläni kirjoittaudun -liigaan ja vaikkapa kymmenen kertaa, jos niin tarvitaan. - -Herttuoiden ääntä ei enää kuulunut. Keskustelu oli lopussa. - --- Vielä yksi sana, -- virkkoi kuningas, pidättäen Chicotin, joka -aikoi mennä tiehensä, -- mitä sinä tästä kaikesta ajattelet? - --- Minä ajattelen, ettei kukaan teidän edeltäjistänne tuntenut -onnettomuuttaan. Teillä, herra Henrik, on siis heihin nähden suuri -etu. Sillä, saakeli soikoon, tunnettehan te veljenne, vai kuinka, -sire? - --- Tunnen, -- vastasi Henrik. -- Sen tulee hän, kautta jumalan, ennen -pitkää saamaan kokea? - - - - -5. - -Liigan allekirjottaminen. - - -Saman päivän iltana antoi Guisen herttua pääkaupungin asukkaiden -kirjoittautua jäseniksi liigaan. - -Suunnattomat väkijoukot riensivät kirkkoihin. Heidän eleensä olivat -samalla sekä iloisia että uhkaavia, varsinkin heidän kulkiessaan -eräitten sotaväenosastojen ohitse. Tuo käytös, samoinkuin heidän -huutonsa, vihellyksensä ja uhkauksensa olisivat saattaneet -Morvilliersin levottomaksi, ellei tämä virkamies varsin hyvästi -olisi tuntenut hyviä parisilaisiansa, jotka tosin ovat ivallisia ja -pisteliäitä, mutta jotka kuitenkin omasta alotteestaan eivät tee -mitään pahaa, varsinkaan, ellei jokin ilkimys heitä siihen yllytä tai -ellei jokin varomaton vastustaja heitä siihen vaadi. - -Näkyi kuitenkin väliin yksi ja toinen joukkue, jossa ruostuneita -miekkoja hieman tupestaan kohotettiin. Varsinkin silloin, kun he -kulkivat sellaisten talojen ohi, joissa jokin hugenotti asui. Silloin -he huusivat: Pyhä Bartolomeus! Roviolle kerettiläiset! - -Näitten huutojen vuoksi ilmestyi ikkunaan jokin vanha palvelija tai -pappi, ja portit ja ovet visusti suljettiin. Ylpeinä siitä, että -olivat saaneet säikäytetyksi itseään aremman pelkurin, riensivät -porvarit voittokulkuaan jatkamaan. - -Etenkin l'Arbre Secin kadulla oli tungos hirveä. Väkijoukko koetti -meluten tunkeutua erään kirkkaasti valaisevan lyhdyn luo. Se riippui -muutamassa kyltissä, jonka lukijamme ehkä tuntevat, kun mainitsemme, -että kyltti kuvasi kanaa sinisellä pohjalla ja että siihen alle oli -kirjoitettu: Kaunis tähti. - -Talon kynnyksellä seisoi muuan mies, ruudukas pumpulilakki päässään. -Toisessa kädessään hän piteli paljastettua miekkaa ja toisessa -heilutteli jo puolittain täytettyjä paperilappuja ja huusi lakkaamatta: - --- Tulkaa, tulkaa tänne, urhokkaat katolilaiset! Käykää sisälle -"Kauniin tähden" ravintolaan, sillä täällä tapaatte hyvää viiniä ja -iloisia kasvoja! Tulkaa! Tänä yönä tullaan hyvät seulomaan erilleen -pahoista. Huomisaamuna voidaan vehnä erottaa akanoista. Tulkaa, hyvät -herrat! Te, jotka osaatte kirjoittaa, tulkaa kirjoittamaan! Ja te, -jotka ette taida kirjoitusta, tulkaa tekin ja antakaa nimenne joko -minun, mestari La Hurièren, taikka avustajani herra Croquentinin -kirjoitettavaksi. - -Herra Croquentin, nuori nulikka valkea mekko yllään ja vyössään -puukko sekä kirjoitusneuvot, merkitsi tosiaankin jo edeltäpäin ylös -naapurien nimiä ja ensimäiseksi niistä isäntänsä, mestari La Hurièren. - --- Eläköön messu, hyvät ystävät! -- kirkui täyttä kurkkua "Kauniin -tähden" ravintolan isäntä. -- Eläköön pyhä uskonto, eläköön messu, -vuuh! - -Hän oli tällöin hengenahdistukseen ja väsymykseen tukehtua, sillä -tuota hänen innostustaan oli kestänyt jo kello neljästä lähtien -iltapäivällä. - -Seuraus siitä oli se, että monet, saman innostuksen elähyttäminä, -itse piirsivät nimensä La Hurièren listaan, jos vaan taisivat -kirjoittaa, ja elleivät tainneet, jättivät sen Croquentinin -tehtäväksi. - -Asia oli La Hurièrelle sitäkin mieluisampi, kun -Sanit-Germrin-l'Auxerroisin kirkko oli siinä ihan lähellä ja se -olisi voinut viedä häneltä kunnian käsistään. Mutta onneksi oli -uskovaisia tähän aikaan lukuisasti. Ja tosiaan vahingoittamatta -riitti kumpaankin paikkaan tarpeeksi väkeä. Ne, jotka eivät päässeet -tunkeutumaan kirkkoon kirjoittamaan nimeään pääalttarilla, kokivat -hiipiä sen tiskin ääreen, jonka takana La Hurière sihteerintehtäviään -hoiti. Ja ne, joiden ei onnistunut päästä La Hurièren luo, toivoivat -läheisessä kirkossa onnistuvansa paremmin. - -Kun La Hurièren ja Croquentinin listat tulivat täyteen merkityiksi, -haetutti ensinmainittu viipymättä kaksi uutta lisäksi. Hän oli ylen -ylpeä menestyksestään, joka tulisi korottamaan häntä Guisen herttuan -ajatuksissa ja ehkä hankkisi hänelle sen korkean paikan, jota hän -niin kauvan oli tavotellut. - -Nyt näkyi muuan suurikasvuinen mies tunkeutuvan väkijoukon läpi. -Tyrkkien ja potkien raivasi hän tietään ja onnistui viimeinkin -pääsemään Croquentinin luo. Hän otti kynän erään kelpo porvarin -kädestä ja kirjoitti muutamalle ihan uudelle sivulle nimensä tuuman -korkuisilla kirjaimilla ja mitä konstikkaimpia koukeroita tehden. -Sen tehtyään jätti hän arvokkain katsein kynän takanaan seisovalle -henkilölle. - --- Chicot! -- luki seuraava kirjoittaja. -- Osasipa se pirun herra -kirjoittaa koreasti! - -Chicot, sillä se oli hän, ei ollut tahtonut lähteä Henrik III:nen -seuraan, vaan kierteli ympäri kaupunkia omaa nimeään merkitsemässä. -Kirjoitettuaan nimensä Croquentinin listaan, riensi hän heti -mestari La Hurièren luo, joka eräänlaisella katseella oli katsellut -avustajansa listalla olevaa komeata nimikirjoitusta. Hän siis otti -Chicotin vastaan, ellei aivan avoimin sylin, niin kuitenkin ojentaen -hänelle listan. Saatuaan kynän eräältä villakauppiaalta kirjoitti hän -nimensä toistamiseen ja yhä suuremmin koukeroin. Senjälkeen kysyi hän -La Hurièrelta, eikö tällä ollut vielä kolmattakin listaa. - -La Hurière ei ymmärtänyt pilaa eikä hänen kanssaan ollut -leikittelemistä. Hän mutisi jotain kerettiläisistä ja Chicot taas -jotakin kuppilakauppiaista. La Hurière laski listan kädestään -tarttuakseen miekkaansa. Chicotkin jätti kynänsä vetääkseen -miekkansa esiin. Kohtaus olisi kaiketikin päättynyt eräisiin -miekaniskuihin, jolloin "Kauniin tähden" isäntä hyvinkin pian olisi -saanut tarpeekseen, ellei Chicot samassa olisi tuntenut, että joku -nykäsi häntä käsivarresta. Se oli kuningas. Hän oli pukeutunut -yksinkertaiseksi porvariksi ja hänen seurassaan olivat Quélus ja -Maugiron, hekin valepuvussa ja aseinaan, paitsi miekkoja, kullakin -pyssynsä. - --- No, no, -- virkkoi kuningas. -- Mitä on tekeillä? Hyvät -katolilaisetko ilmi riidassa? Onpa se, kautta jumalan, huonoa -esimerkkiä! - --- Jalo herra, -- sanoi Chicot, ollen olevinaan tuntematta -kuningasta, -- kirotkaa sitä, joka on väärässä. Tässä on muuan -lurjus, joka huutaa ohikulkijoille, että he tulisivat kirjoittamaan -nimensä hänen listoilleen, ja kun on kirjoitettu, kirkuu hän yhä -enemmän. - -La Hurièren huomio kääntyi nyt uusien innokkaiden katolilaisten -saapumiseen, ja hän joutui pian tunkeutuvan väkijoukon vuoksi -erilleen kuninkaasta ja Chicotista, jotka nyt olivat nousseet -vastapäätä olevalle rapulle. - --- Kylläpä uskonnon asialla on tänä iltana harrastusta minun hyvän -kaupunkini kaduilla! -- virkahti Henrik. - --- On, sire. Mutta se on kerettiläisille vaarallista, ja teidän -majesteettinnehan tietää, että teitäkin pidetään sellaisena. -Katsokaahan vain tuonne vasemmalle! - --- Ahaa! Mayennen leveä suu ja kardinaalin terävä kärsä. - --- Vaiti, sire! Silloin on hyvät valtit käsissä, kun tietää -vihollistensa olinpaikan ja kun viholliset eivät tiedä, missä me -olemme. - --- Luuletko sitten, että minun pitäisi jotain pelätä? - --- Voi, hyvä jumala, eihän tuollaisessa väentungoksessa voi mennä -vastuuseen mistään! Jollakin saattaa olla taskussaan veitsi, joka -huomaamatta pistetään naapurin vatsaan, tietämättä edes oikein -syytäkään, ja naapuri heittää tuossa tuokiossa henkensä. Menkäämme -siis jollekin toiselle taholle, sire. - --- Onkohan kukaan minua nähnyt? - --- Sitä en luule, mutta teidät ehdottomasti huomataan, jos jäätte -tänne vähänkin pitemmäksi aikaa. - --- Eläköön messu, eläköön messu! -- huusi nyt ihmisvirta, joka -tulvaili avonaisilta paikoilta yli äyräittensä kohoavan virran lailla -l'Arbre Secin kadulle. - --- Eläköön Guisen herttua, eläköön kardinaali, eläköön Mayennen -herttua! -- huusi La Hurièren portin edustalle kerääntynyt -väkijoukko, tunnettuaan Lothringin prinssit. - --- Hohoo! Mitä nuo huutavat? -- pääsi Henrik III:lta, ja hän -rypisteli kulmiaan. - --- Se on huutoa, josta käy selväksi, että kunkin on pysyttävä -paikallaan: Guisen herttuan kadulla ja meidän Louvressa. Lähtekää -takaisin Louvreen, sire. - --- Tuletteko mukaan? - --- En. Sinä et enää tarvitse minun seuraani, poikani. Onhan sinulla -tavallinen henkivartiostosi. Eteenpäin, Quélus, eteenpäin, Maugiron! -Mutta minä tahdon nähdä näytelmän loppuun. Minusta se on harvinainen, -vieläpä hauskakin. - --- Mihin sinä sitten menet? - --- Minä menen merkitsemään nimeni muihin listoihin, sillä tahdonpa, -että huomenna sadottain nimikirjoituksiani näytellään Parisin -kaduilla. Me olemme nyt sataman luona, poikani. Hyvää yötä nyt! -Mene sinä oikealle, minä menen vasemmalle. Kullakin on omat tiensä. -Riennänpä Saint-Mery'yn kuulemaan kuuluisan papin puhetta. - --- Mitä hälinää tuo on? -- virkkoi äkisti kuningas. -- Miksi ne noin -juoksevat Pont-neufiin päin? - -Chicot nousi varpailleen, mutta ei voinut erottaa muuta kuin -kirkuvan ja toisiaan tyrkkivän väkijoukon, joka näytti kantavan -jotain juhlasaatossa. Mutta äkkiä jakaantui joukko Lavandièresin -kadun edessä oikealle ja vasemmalle puolelle, niin että joukon -kunnianosoituksen esine tuli näkyviin. Se oli kirkuvalla aasilla -ratsastava munkki ja kansanvirta kuljetti sitä siihen paikkaan, missä -kuningas seisoi. - --- Ohoo! -- pääsi Chicotilta, nähtyään miehen ja elukan. -- Sanoin -äsken meneväni kuulemaan kuuluisaa saarnamiestä Saint-Meryhyn. Nyt en -tarvitsekaan mennä niin kauvas. Kuunnelkaapas nyt hiukan. - --- Saarnaaja aasin selässä! -- virkkoi Quélus. - --- Miksikä ei poikani? - --- Kumpiko noista on pappi? -- kysyi Henrik. -- Nehän puhuvat -kumpikin samalla kertaa. - --- Alimainen on kaunopuheisempi, -- vastasi Chicot, -- mutta ylempänä -oleva puhuu paremmin ranskankieltä. Kuulehan, Henrik, kuulehan! - --- Hiljaa! -- huudettiin joka puolelta. -- Hiljaa! Kaikki olivat -ääneti. Keräännyttiin piiriin munkin ja aasin ympärille, ja munkki -alotti puheensa. - --- Hyvät veljet, -- sanoi hän, -- Parisi on jalo kaupunki. Parisi on -Ranskan kuningaskunnan ylpeys, ja parisilaiset ovat sukkelata väkeä, -niinkuin laulussa sanotaan. - -Munkki alkoi nyt täyttä kurkkua laulaa: - - Parisilainen, ystäväni, - se pirultakin voiton vie. - -Tätä laulua kuullessaan alkoi aasi niin äänekkäästi ja itsepäisesti -säestää, että se keskeytti ratsastajan, ja väkijoukko rämähti -nauramaan. - --- Ole vaiti, Panurge, ole vaiti! ärjyi munkki. -- Sinä saat -puhua myöhemmin, anna minun nyt ensin puhua. Hyvät veljet, jatkoi -saarnamies, -- maa on murheenlaakso, jossa ihmisen useimmiten täytyy -virvoittautua kyyneleillään. - --- Hänhän on juovuksissa! -- virkkoi kuningas. - --- Minä, joka teille puhun, -- jatkoi munkki, -- minä palaan -maanpaosta, niinkuin muinoin heprealaiset Babelin vankeudesta, ja -Panurge ja minä elämme nyt vain almuista ja kieltäymyksistä. - --- Kuka on Panurge? -- kysyi kuningas. - --- Luultavasti hänen luostarinsa esimies, -- vastasi Chicot. -- Mutta -vaiti, kuunnelkaamme häntä. Tuo kunnon mies minua huvittaa. - --- Ja ketä minun on siitä kiittäminen, hyvät ystävät? Kas, ei ketään -muuta kuin Herodesta. Te tiedätte, ketä minä Herodeksella tarkoitan. - --- Ja sen tiedät sinäkin, poikani, -- sanoi Chicot. -- Olenhan minä -sinulle sen selvittänyt. - --- Kiitos! -- vastasi kuningas. - --- Veljet, -- jatkoi munkki, -- katsokaas, tässä on minun aasini, -jota minä rakastan kuin karitsaa. Hän voi teille sanoa, että me -kolmessa päivässä olemme matkustaneet tänne Villeneuve-le-Roista -ollaksemme saapuvilla tämän päivän suurissa juhlallisuuksissa. Entä -miten me olemme matkustaneet? Niin: - - On pussi tyhjä - ja kurkku kuiva. - -Mutta me emme ole Panurgen kanssa siitä välittäneet. Mitä tapahtuu -täällä nykyisin, hyvät veljet? Tänäpäivänäkö Herodes pannaan viralta? -Tänäänkö veli Henrik teljetään luostariin? - --- Kuulkaapas! -- virkkoi Quélus. -- Minun tekisi mieleni hakata tuo -viinitynnyri kappaleiksi. Vai mitä siitä arvelet, Maugiron? - --- Ah! -- murahti Chicot. -- Ei maksa vaivaa suuttua niin vähästä, -Quélus. Käyhän kuningas joka päivä luostarissa. Usko pois minua, -Henrik, ellei sinulle tehdä mitään pahempaa, niin ei sinulla ole -valittamisen syytä, vai kuinka, Panurge? - -Kuultuaan nimeänsä mainittavan luimisti aasi korviaan ja alkoi rääkyä -täyttä kurkkua. - --- Häh, Panurge, häh! kiljui munkki. -- Onko sinussakin intohimoja? -Hyvät herrat, -- jatkoi hän, minä läksin Parisista kahden -matkatoverin seurassa: Panurgen, tämän aasini, ja Chicotin, joka on -hänen majesteettinsa hovinarri. Hyvät herrat, voitteko sanoa, mihin -ystäväni Chicot on joutunut? - --- Ahaa! -- virkahti kuningas. -- Tuo siis onkin sinun ystäväsi. - -Quélus ja Maugiron räjähtivät nauramaan. - -Onpa sinulla miellyttävä ystävä, -- sanoi kuningas, -- ja varsin -kunnioitustaherättävä. Mikä on hänen nimensä? - --- Hän on Gorenflot, se sama Gorenflot, josta herra Morvilliers -mainitsi pari sanaa. - --- Hänkö siis puhui Pyhän Genovevan luostarissa? - --- Hän juuri. - --- Jos niin on asia, niin minä hänet hirtän. - --- Mahdotonta. - --- Mistä syystä, jos saan kysyä? - --- Koska hänellä ei lainkaan ole kaulaa. - --- Hyvät veljet, -- jatkoi Gorenflot, -- te näette minussa todellisen -marttyyrin. Veljet, se asia, jota nyt tällä hetkellä puolustetaan, -on minun asiani tai, oikeammin sanoen, kaikkien hyvien katolilaisten -asia. Te ette tiedä, mitä maaseuduilla tapahtuu ja mitä hugenotit -suunnittelevat. Meidän täytyi Lyonissa surmata niistä muuan, joka -yllytti kapinaan. Niinkauvan kuin niitä käärmeen sikiöitä Ranskassa -löytyy, eivät oikeinajattelevat saa hetkenkään rauhaa, Hävittäkäämme -siis perinjuurin hugenotit. Aseisiin, veljet, aseisiin! - --- Aseisiin! -- toistivat useat äänet. - --- Kautta jumalan! -- murahti kuningas. -- Järjestäkää asiat niin, -että tuo humalainen pitää suunsa kiinni, tai panee hän muutoin -toimeen uuden Bartolomeuksen yön. - -Chicot tempasi pyssyn Quélus'en kädestä, hiipi hiljaa munkin selän -taa ja antoi hänelle aikamoisen iskun hartioihin. - --- Murha, murha! -- kirkui munkki. - --- Mitä! Sinäkö se oletkin? -- huudahti Chicot ja pisti päänsä munkin -kainalon alitse. -- Mitäpä sulle kuuluu? - --- Auttakaa minua, herra Chicot, auttakaa minua! -- rääkyi Gorenflot. --- Uskonnon viholliset tahtovat minut tappaa, mutta minäpä en kuole, -vaan on minun ääntäni ensin kuultava: kuolema bearnilaiselle! -Polttoroviolle hugenotit! - --- Pidäppä suusi kiinni, senkin nauta! - --- Helvettiin kaikki gascognelaiset! -- huusi munkki. - -Samassa napsahti Gorenflotin hartioihin niin naseva kepinisku, että -hän parahti tuskasta. Chicot vilkaisi hämmästyneenä ympärilleen. -Iskun antanut mies pujahti tuon aimo kuvituksen jälkeen sankan -väkijoukon sekaan. - --- Ken meidän gascognelaisten puolesta noin perusteellisesti kostaa? --- ajatteli Chicot itsekseen. -- Olikohan se ehkä joku minun omia -maanmiehiäni? Siitäpä pitäisi saada selko. - -Ja hän alkoi juosta lyöjän perästä, joka, muuan toinen mies -seurassaan, poistui rantakadulle päin. - - - - -6. - -Prinssi ja ystävä. - - -Guisen herttua oli kehottanut Anjoun herttuaa kävelemään sinä samana -iltana väkijoukkojen seassa. Se kehotus oli kovin pelästyttänyt -tuota pelkuriruhtinasta. Frans näet oli käärmettäkin varovaisempi. -Kun hänen oma etunsa kuitenkin vaati omin silmin näkemään, mitä -sinä iltana tapahtui, päätti hän seurata kehotusta, mutta varoi -myös menemästä palatsinsa ulkopuolelle ilman riittävää tukea. Ja -samoinkuin kaikki ihmiset ottavat suojakseen parhaimmat aseensa, niin -meni nyt herttuakin hakemaan parasta miekkaansa, joka oli Bussy. - -Herttua oivalsi, että hänen täytyi olla hyvin varovainen, sillä tuon -Monsoreau-jutun perästä oli Bussy ollut juro ja nurpea. Ja Frans -kyllä itselleenkin tunnusti, että jos hän olisi ollut Bussyn sijassa -ja jos hänellä olisi ollut Bussyn rohkeus, olisi hän ollut enemmänkin -kuin harmissaan sellaista ruhtinasta kohtaan, joka niin julmasti oli -hänet pettänyt. - -Bussy, niinkuin kaikki muutkin jalot luonteet, kärsi surustaan paljo -enemmän kuin mitä hän iloistaan iloitsi. Se, joka ei pelkää vaaroja, -menehtyy useammin kuin arat luonteet sydämen suruihin. Ne miehet, -jotka naisten tähden voivat heltyä kyyneliin, ovat useinkin juuri -omalle sukupuolelleen vaarallisimmat. - -Suru oli uuvuttanut Bussyn kuin horroksiin: hän oli nähnyt Dianan -esiteltävän hovissa ja tunnustettavan Monsoreaun kreivittäreksi ja -olipa kuningatar nimittänyt hänet hovinaisekseenkin. Hän oli nähnyt -tuhansien uteliaitten katseitten ihailevan Dianan kauneutta, jonka -hän, niin sanoaksemme, ensiksi oli löytänyt. Koko sen illan oli hän -pitänyt tuliset katseensa kiinnitettyinä tuohon naiseen, mutta tämä -ei kertaakaan kohottanut surullisia silmiään. Bussy ei ajatellut, -miten paljo Diana tuossa alakuloisuudessaan kärsi. - --- Ah! -- huokasi Bussy itsekseen, huomatessaan turhaan odottaneensa -Dianalta katsetta itselleen, -- naiset ovat viekkaita ja -rohkeita vain silloin kun on kysymys holhoojan, miehen tai äidin -pettämisestä, mutta kun tulisi kysymykseen pieni myötätuntoisuuden -velan maksaminen, niin ovat ne ujoja ja pelkureita. Ne niin kovin -pelkäävät epäluuloja ja panevat pienimmällekin suosionosotukselleen -niin tuiki korkean hinnan, että tulevat varsin vähän välittäneiksi -sydämen murtumisestakaan, jos vain niin heille päähän pälkähtää. -Olisihan Diana saattanut sanoa minulle suoraan: minä kiitän teitä, -kreivi Bussy, siitä mitä hyväkseni olette tehnyt, mutta minä en -rakasta teitä. Siitä minä olisin joko löytänyt kuolemani tahi tullut -parannetuksi. Mutta eipäs! Hän antaa minun vaan toivottomasti -rakastaa, eikä kuitenkaan ole sillä vähääkään voittanut. Sillä minä -en häntä enää rakasta. Minä häntä halveksin. - -Raivo sydämessään hän riensi pois. - -Hänen kasvoillaan ei enää sillä hetkellä ollut niitä jaloja -piirteitä, jotka herättävät naisissa rakkautta ja miehissä pelkoa. -Otsalla lepäsi pilvi, katse oli synkkä, hymynsä oli ivallinen. - -Ulosmennessään vilkaisi Bussy sattumalta suureen venetsialaiseen -peiliin ja huomasi, että ulkomuotonsa oli kauhistuttava. - --- Voi! -- ajatteli hän. -- Olenhan hullu tehdessäni itseni -inhottavaksi toisten edessä syystä että joku ihminen minua halveksii! -Mutta mistä syystä hän minua sitten halveksii, ja kuka on vienyt -minusta voiton? - --- Ehkäpä se on tuo pitkä, keltaihoinen luuranko, joka alinomaa -upottaa häneen mustasukkaisia katseitaan eikä ole minua -näkevinäänkään? Ajattelenpa, että jos tahtoisin, niin saisin hänet -neljännestunnissa jäykäksi ja kylmäksi polvieni alle, kymmenen tuumaa -miekkaani hänen sydämessään, ja voisinpa valella Dianan valkeat, -kukinkoristellut vaatteet hänen verellään. Voisin tehdä itseni, ellen -rakastetuksi, niin ainakin vihatuksi. Niin, mieluummin hänen vihansa -kuin hänen välinpitämättömyytensä! - --- Mutta sehän olisi sekin ihan tavallista ja typerää. Se sopisi -jollekin Quélus'elle tai jollekin Maugiron'ille, jos sellaiset -yleensä voisivat rakastaa. Parempi on olla Plutarkuksen sankarin -kaltainen, jota niin suuresti ihailen, tuon nuoren Antiokuksen, joka -kuoli rakkaudesta vähintäkään valittamatta. Tahdonpa olla ääneti, -tahdon tukahduttaa tuskani, sulkea sen sieluni sisimpään. - -Tiellä kohtasi hän Anjoun herttuan, mutta käänsi päänsä toisaalle, -sillä hän ei tuntenut olevansa kyllin voimakas hymyilemään eikä edes -tervehtimään tuota ruhtinasta, joka kutsui häntä ystäväkseen ja joka -niin inhottavasti oli hänet pettänyt. Prinssi huusi häntä nimeltään, -mutta Bussy ei päätäänkään kääntänyt. - -Kotiin päästyään istui kreivi monta tuntia huomaamatta, että saman -huoneen toisessa päässä istui mies, joka tarkasteli häntä tekemättä -pienintäkään liikettä ja sanaakaan sanomatta. - -Vihdoin tunsi Bussy ruumiissaan jäätävää puistatusta. Hän ojentausi -äkisti suoraksi ja hänen päänsä vaipui toista olkapäätä vasten. - -Mies, joka oli häntä tarkastellut, nousi heti ylös ja meni hänen -luokseen. - --- Herra kreivi, -- sanoi hän, -- teissä on kuumetta. - -Kreivi kohotti päätään. Hänen otsansa oli purppuranpunainen. - --- Vai sinä se oletkin, Remy, -- vastasi hän. - --- Minä, herra kreivi. Olen odotellut teitä täällä. - --- Täälläkö? Ja mitä varten? - --- Koska ihmiset eivät pysy kauvan siinä paikassa, jossa he kärsivät. - --- Kiitos, hyvä ystävä! -- sanoi Bussy ja tarttui nuoren miehen -käteen. - -Remy piteli käsiensä välissä tuota pelottavaa kättä, joka nyt -lapsenkin kättä voimattomampi, ja painoi sitä hellästi ja -kunnioittavasti sydäntään vasten. - --- Kreivi, -- virkkoi hän, -- jos haluatte, että kuume teidät -voittaa, niin olkaa vaan jalkeilla. Jos taas tahdotte sen voittaa, -niin ruvetkaa pitkäksenne ja luetuttakaa itsellenne jotain hyvää -kirjaa, josta voitte saada virvoitusta ja voimia. - -Kreivi seurasi ystävänsä neuvoa. - -Koko seuraavan päivän oli Remy kreivin vuoteen vieressä. Hänellä oli -kaksinkertainen velvollisuus: lääkitä sekä ruumista että sielua. -Mutta sitä seuraavana päivänä, siis samana, jolloin Guisen herttua -saapui Louvreen, oli Remy poissa. - -Hän on väsynyt, -- ajatteli Bussy. -- Ja luonnollistahan se onkin! -Poika parka! Hän tarvitsee raitista ilmaa ja auringonpaistetta. - -Niin kului päivä. Remytä ei näkynyt. Bussy kävi kärsimättömäksi. - --- Voi, voi! -- vaikeroi hän useamman kerran. -- Ja minä kun luotin -myötätuntoon ja ystävyyteen! Ei, tästälähin en luota enää mihinkään. - -Illempana kuuli Bussy kovanpuoleista ääntä etumaisesta huoneesta. - -Muuan palvelija riensi hämmästyneenä sisälle ja ilmoitti: - --- Hänen korkeutensa Anjoun herttua. - --- Tulkoon hän sisälle, -- sanoi Bussy kulmiaan rypistellen. - -Herttua tuli. - --- Täällä sinun luonasi on liian pimeätä, Bussy, -- virkkoi herttua. --- Se saattaa sinut raskasmieliseksi. - -Bussy oli vaiti. Hän halveksi niin, ettei tahtonut puhua. - --- Oletko sitten todellakin sairas, -- jatkoi herttua, -- koska et -minulle vastaa? - --- Olen tosiaankin kovin sairas, armollinen herra, -- mutisi Bussy. - --- Siitäpä syystä sinua ei ole näkynytkään pariin päivään luonani, -- -sanoi herttua. - --- Aivan niin, armollinen herra, -- vastasi Bussy. - -Näistä lyhyistä vastauksista nyrpeissään käveli prinssi pari -kierrosta lattialla ja katseli seinillä riippuvia kuvatauluja. - --- Sinulla on ylen kaunis palatsi, Bussy, -- huomautti herttua. - -Bussy ei vastannut. - --- Hyvät herrat, sanoi nyt herttua seuralaisilleen, -- siirtykää -tuonne etuhuoneeseen, sillä minun Bussy parkani on hyvin sairas. -Mutta miksei ole lähetetty hakemaan Mironia? Kuninkaan lääkäri ei ole -Bussylle hyvä. - --- Kuulehan, Bussy, vaivaako sinua jokin suru? -- kysyi herttua -miltei hellällä äänellä. - --- En tiedä, -- vastasi Bussy. - -Herttua tuli lähemmäksi, aivan niiden rakastajain tavoin, jotka -nöyrtyvät ja muuttuvat kohteliaiksi samassa määrässä kuin niitä -aletaan vieroa. - --- Sanohan se minulle, Bussy. - --- Voi, mitä pitäisi minun teille sanoa, armollinen herra? - --- Sinä olet minulle vihoissasi, vai kuinka? -- lisäsi prinssi -matalalla äänellä. - --- Minäkö vihoissani? Ja mistä sitten? Sitäpaitsi ei ruhtinaisiin -vihastuta. Mitä se hyödyttäisi? - -Herttua oli vaiti. - --- Mutta, -- sanoi nyt Bussy vuorostaan, -- me hukkaamme aikaa -saivarteluihin. Käykää asiaan, armollinen herra! - -Herttua katsahti Bussyyn. - --- Te tarvitsette minua, eikö niin? -- kysäsi Bussy ihan -kursailematta. - --- Ah, kreivi Bussy! Mitä te tarkoitatte? - --- Kas, te ihan varmaan minua tarvitsette, minä sanon sen vieläkin -kerran. Luuletteko minun ajattelevan, että te olisitte tullut tänne -luokseni pelkästä ystävyydestä? Ette, kautta jumalan, sillä te ette -rakasta ketään. - --- Bussy! Sinäkö puhut minulle tuollaista kieltä! - --- Antaa sen nyt olla sinänsä, ja sanokaa minulle, armollinen herra, -mitä tahdotte? Kun kuka kerran on antautunut jonkin ruhtinaan -palvelukseen ja kun tuo ruhtinas teeskentelee niin paljo, että kutsuu -häntä ystäväkseen, niin täytyyhän hänen ottaa se varteen ja olla -valmis uhraamaan ruhtinaan edestä kaikkensa, elämänsäkin. Puhukaa! - -Herttua punastui, mutta pimeän vuoksi ei sitä voitu huomata. - --- En tahdo sinulta mitään, Bussy, -- vastasi hän. -- Sinä erehdyt -otaksuessasi, että tämä käyntini johtuu omanvoitonpyynnöstä. Toivoin -vain, nähdessäni tuon ihanan ulkoilman ja huomatessani koko Parisin -olevan liikkeellä liigan allekirjoittamistouhussa, sinuakin keralleni -katselemaan vähän kaupunkia. - --- Eikö Aurilly ole mukananne? -- kysyi Bussy. - --- Hänhän on luutunsoittaja! - --- Voi, armollinen herra, te ette arvostele riittävän suuriksi hänen -kaikkia ominaisuuksiaan. Minä luulin, että hänellä teidän luonanne -oli muita tehtäviä. Ja onhan teillä, paitsi Aurillya, vielä kymmenen -tai kaksitoista muuta ylimystä, joiden miekkain kuulen kalskahtelevan -tuolla vierashuoneessa. Oviverhoa siirrettiin hiljaa syrjään. - --- Ken siellä on? -- kysyi herttua ylpeästi. -- Kuka rohkenee -ilmoittautumatta tunkeutua siihen huoneeseen, jossa minä olen? - --- Minä, Remy, -- vastasi tulija ja astui suorana ja arkailematta -lähemmäksi. - --- Kuka on Remy? -- kysyi herttua. - --- Minä olen lääkärinä täällä, armollinen herra, -- vastasi nuori -mies. - --- Remy, -- sanoi Bussy, -- on enemmänkin kuin lääkäri, armollinen -herra. Hän on ystäväni. - --- Haa! -- hohotti herttua närkästyneenä. - --- Oletko kuullut, mitä hänen korkeutensa haluaa? -- kysyi Bussy, -aikoen nousta ylös sängystä. - --- Olen, että teidän muka pitäisi lähteä hänen mukaansa, mutta... - --- Mitä "mutta"? kysäsi herttua. - --- Mutta te ette saa lähteä hänen korkeutensa mukaan, kreivi. - --- Mistä syystä? -- huusi Frans. - --- Koska ulkona on liian kylmä, teidän korkeutenne. - --- Liianko kylmä? -- toisti herttua, hämmästyneenä siitä että häntä -uskallettiin vastustella. - --- Aivan liian kylmä. Ja kun minun kerran kreivin terveydestä täytyy -vastata hänen ystävilleen ja varsinkin omalle itselleni, niin kiellän -minä häntä ulosmenemästä. - -Bussy aikoi siitä huolimatta nousta sängystään, mutta Remy puristi -merkitsevällä tavalla häntä kädestä. - --- No niin, -- sanoi herttua, -- koska hänelle ulosmenemisestä olisi -niin suurta vaaraa, niin jääköön hän kotiin. - -Ja ylenmäärin kiukustuneena astui hänen korkeutensa pari askelta ovea -kohti. Bussy ei liikahtanut. - --- Onko siis päätöksesi luja? -- kysyi herttua. - --- Etkö siis tahdo tulla mukaan? - --- Te kuulitte, armollinen herra, -- vastasi Bussy, -- että lääkäri -sen kieltää. - --- Sinun pitäisi kääntyä Maronin puoleen, Bussy. Hän on taitava -lääkäri. - --- Teidän korkeutenne, minä pidän lääkäriä, joka samalla on ystäväni, -kaikkein oppineintakin parempana, -- selitti Bussy. - --- Vai niin. Jää hyvästi! - --- Hyvästi, armollinen herra! Herttua poistui kovaa kolinata pitäen. - -Hän oli parahiksi ehtinyt mennä, kun Remy kiiruhti sairaan luo. - --- Kas niin, armollinen herra, -- virkkoi hän, -- nouskaapa nyt ylös. - --- Mitä varten minä nousisin ylös? - --- Tekemään pienen kävelymatkan minun kanssani. Täällä sisällä on -liian lämmintä. - --- Mutta sinähän juuri äsken sanoit herttualle, että ulkona oli liian -kylmää. - --- Hänen mentyään on lämpömäärässä tapahtunut muutos. - --- Kuinka? -- huudahti Bussy ja nousi uteliaana ylemmäksi. - --- Juuri niin, -- vastasi Remy, -- minä olen nyt varma siitä, että -ulkoilma on teille erinomaisen terveellinen. - --- Sitä en totisesti ymmärrä, -- sanoi Bussy. - --- Ymmärrättekö sitten niitä lääkkeitäkään, joita teille annan? Mutta -tehän nautitte niitä kuitenkin? Siis ylös ja pian! Kävely Anjoun -herttuan kera olisi ollut vaarallista. Kävely lääkärin kanssa sen -sijaan hyödyttää. Pankaa mieleenne, sen sanon minä teille. Vai ettekö -enää luotakkaan minuun? Siinä tapauksessa on parasta, että annatte -minulle eron. - --- Lähdetään sitten, -- sanoi Bussy, -- koskapa kerran niin tahdot. - --- Tahdon, se on ihan välttämätöntä. - --- Mihinkäs me menemme? - --- Erääseen kaupunginosaan, jonka ilmaa tänään olen tutkinut ja joka -on kerrassaan verraton lääke teidän sairaudellenne, armollinen herra. - -Bussy pukeutui. Sitten he läksivät palatsista. - - - - -7. - -Kohtaus - - --- Onpa merkillistä, -- virkkoi Bussy hetken kuluttua, -- että -sinä saatat minut tänne Grange-Batelièren suomaille ja väität tätä -kaupunginosaa terveelliseksi! - --- Olkaa kärsivällinen, armollinen herra. Vielä hetken kuljettuaan -kysäsi Bussy: Mihinkä me menemme? - --- Näettekö tuon pienen kirkon tuolla? -- sanoi Remy Bussyn -kysymykseen vastaamatta. -- Voinpa miltei vannoa, ettette koskaan -tätä ennen ole sitä huomannut. - --- Enpä tosiaankaan ole milloinkaan pannut sitä merkille, -- vastasi -Bussy. - -Bussy oli yksi niitä monia ylimyksiä, jotka eivät koskaan olleet -käyneet tuossa Sainte Marie l'Egyptienne pikku kirkossa. - --- No niin, armollinen herra, -- jatkoi Remy, -- mennäänpä sinne -sisälle katselemaan ikkunamaalauksia, sillä sen ne ansaitsevat. - -Bussy huomasi nuoren miehen kasvoilla leikittelevän veitikkamaisen -hymyn ja oivalsi, että nuorella lääkärillä, saattaessaan hänet -kirkkoon, oli jokin toinen tarkoitus kuin ikkunaruutujen tarkastelu, -joita lisäksi pimeän vuoksi ei olisi voinut nähdäkkään, vaikka kohta -kirkko iltahartautta varten oli valaistu. - -Kun he olivat hetken aikaa kirkossa viipyneet ja katselleet sen -seinämaalauksia, sanoi Bussy: nyt olen nähnyt tarpeeksi, lähdetään -pois! - --- Olkaa vielä kärsivällinen! Iltahartaushan juuri päättyy, ja jos -poistumme heti, häiritsemme vakavia uskovaisia. - -Remy piteli Bussya käsivarresta. - --- Katsokaahan, nyt alkavat kaikki poistua, ja me teemme samoin. - --- Bussy läheni ovea huomattavan välinpitämättömänä ja ajatuksiinsa -vaipuneena. - --- Mitä, ettekö te aio ottaakaan vihkivettä? Mitä te nyt ajattelette, -armollinen herra? - -Koneellisesti lähestyi Bussy vihkivesiastiaa. - -Remy käytti nyt tilaisuutta hyväkseen ja antoi merkin eräälle -naiselle, joka heti kiiruhti samalle suunnalle kuin Bussykin. Samana -hetkenä, jolloin Bussy ojensi kätensä vihkivesiastiaan, ojentui -sinne toinenkin käsi, tosin kutakuinkin suuri ja punottava, mutta -naisen käsi joka tapauksessa, ja tuo käsi kostutti Bussyn sormia -vihkivedellä. Bussyn katse siirtyi punertavasta kädestä käden -haltijan kasvoihin. Mutta ne nähtyään hän kalpeni ja astui pari -askelta takaperin, sillä hän oli tuntenut Gertrudin kasvot, vaikka ne -osaksi olivatkin mustan hunnun peitossa. - -Bussy seisoi siinä käsi ojennettuna, ajattelemattakaan tehdä -ristinmerkkiä. Gertrud tervehti ja kiiruhti hänen ohitseen. Parin -askeleen päässä Gertrudin toisella puolella, tämän raivotessa -voimakkain käsivarsin tietään ihmisjoukon läpi, meni muuan mustaan -silkkiviittaan huolellisesti kääriintynyt nainen, jonka solakan -kaunis, nuoruuttaan uhkuva vartalo ja siro jalka panivat Bussyn -ajattelemaan, ettei koko maailmassa voinut olla muuta kuin _yksi_ -ainoa sellainen olento. - -Remyn ei tarvinnut virkkaa mitään. Hän vain katsahti merkitsevästi -Bussyyn. Ja nyt Bussy ymmärsi, mitä varten nuori lääkäri oli vienyt -hänet Sainte Marie l'Egyptiennen kirkkoon. - -Bussy ja Remy riensivät tuon nuoren, solakkavartaloisen olennon -jälkeen. - -Gertrud, joka kulki toisten edellä, poikkesi Montmartren kadulta -eräälle umpikujalle, jonka toisessa päässä näkyi iso portti. - -Bussy epäili hetken, mennäkö eteenpäin vaiko ei mennä. - --- No, kreivi, -- virkkoi Remy, -- täytyykö minun nyt polkea teidän -kantapäillenne?' - --- Bussy jatkoi kulkuaan. Gertrud otti esiin avaimen, avasi portin -ja antoi emäntänsä mennä siitä ensin sisälle, minkä tämä taakseen -katsahtamatta tekikin. Remy kuiskasi pari sanaa kamarineidolle, joka -nyt siirtyi hiukan takaperin ja päästi Bussyn sisälle. Sitten tohtori -ja Gertrudkin pujahtivat portista, ja Gertrud väänsi hiljaa portin -lukkoon. - -Kello oli puoli kahdeksan illalla. Ilta oli toukokuun ensimäisten -päiväin iltoja. - -Bussy katsahti ympärilleen ja huomasi tulleensa korkeitten muurien -ympäröimään puutarhaan. Jasmineista ja sireneistä muodostaneessa -lehtimajassa istui Diana, pää alas vaipuneena ja kädet polvilla, ja -poimi kuin tietämättään muutaman kukkasen ja repi sen terälehdet -irti. Tuuli ne vei mukanaan. Samassa aikoi läheisestä kastanjapuusta -kuulua satakielen surunvoittoisia säveleitä. - -Bussy meni yksin Monsoreaun kreivittären luo, sillä Remy ja Gertrud -olivat jääneet kauvemmaksi. Hän tuli lähemmäksi. Diana kohotti -päätään. - --- Herra kreivi, -- lausui hän väräjävin äänin, -- kerskaileminen -olisi meille arvotonta. Se että te äsken kohtasitte minut kirkossa ei -ollut sattuma. - --- Ei, hyvä rouva, -- vastasi Bussy. -- Remy oli vienyt minut -kävelemään sanomatta lainkaan, mitä varten, ja minä vannon, etten -tiennyt mitään... - --- Te ette käsittänyt minun sanojeni tarkoitusta, herra kreivi, -- -keskeytti Diana surullisena. -- Tiedän, että herra Remy on vienyt -teidät kirkkoon. Ehkäpä hänen on täytynyt pakottaa teitä siihen? - --- Hyvä rouva, -- vastasi Bussy, -- sitä hänen ei tarvinnut tehdä... -Minä en tiennyt, kenen saisin siellä nähdä. - --- Se oli kova sana, herra kreivi, -- kuiskasi Diana päätään -pudistellen ja luoden Bussyyn kyyneleisen katseensa. -- Tahdotteko -saada minut käsittämään, että ette lainkaan olisi lähtenyt Remyn -mukaan, jos olisitte hänen tarkoituksensa tuntenut? - --- Voi, hyvä rouva! - --- Se on luonnollista, se on oikeudenmukaista, hyvä herra. Olette -tehnyt minulle arvaamattoman suuren palveluksen, enkä minä ole teitä -siitä vielä edes kiittänyt. Antakaa minulle anteeksi ja ottakaa -vastaan minun kiitokseni. - --- Rouva kreivitär!... - -Bussy pidättäytyi. Hän oli niin pois suunniltaan, ettei jaksanut -ajatella eikä puhua. - --- Mutta minä olen tahtonut teille osottaa, -- jatkoi Diana yhä -enenevällä lämmöllä, -- että en ole kiittämätön enkä muistamaton. -Minä itse olen pyytänyt Remytä järjestämään tämän keskustelun teidän -kanssanne. Minä olen tätä kohtausta ehdottanut. Antakaa minulle -anteeksi, jos olen pahoittanut mielenne. - --- Voi, hyvä rouva, -- huoahti Bussy, -- minkävuoksi puhutte noin? - --- Minä tiedän, -- jatkoi Diana, joka tällä kertaa oli voimakkaampi, -sillä hän oli jo kauvan aikaa valmistautunut tähän kohtaukseen, -- -tiedän kuinka vaikeata teille on ollut minun tehtäväni täyttäminen. -Minä tiedän teidän tunnollisuutenne. Minä teidät tunnen ja osaan -antaa teille oikean arvonne, uskokaa minua. Ajatelkaa siis, miten -minun täytyy kärsiä ajatellessani, että te käsittäisitte väärin minun -sydämeni tunteet! - --- Hyvä rouva, -- vastasi Bussy, minä olen ollut kolme päivää -sairaana. - --- Minä tiedän sen, -- vastasi Diana punastuen, mistä ilmeni hänen -koko osanottavaisuutensa, -- ja minä kärsin siitä enemmän kuin te, -sillä Remy petti minut ihan varmasti. Hän sai minut uskomaan että... - --- Että teidän kylmyyteenne oli syynä minun kärsimyksiini. Voi, se -oli enemmänkin kuin totta! - --- Minä siis olen, kreivi, -- jatkoi Diana, -- tehnyt voitavani. Olen -nyt tavannut teidät, kiitän teitä vaivoistanne ja lupaan olevani -teille ijäti myötätuntoinen... Uskotteko, että puhun sydämeni -sisimmästä? - -Bussy pudisti surumielisenä päätään. - --- Epäilettekö minun puhettani? -- kysyi Diana. - --- Hyvä rouva, -- vastasi Bussy, -- ystävyyttään osottavat ihmiset -ilmaisevat sen kukin omalla tavallaan. Te tiesitte minun olleen -saapuvilla sinä iltana, jolloin teidät esiteltiin hovissa. Te -tiesitte minun seisovan edessänne, mutta ette luonut minuun edes -ainoata katsetta. Te ette ainoallakaan liikkeellä antanut minun -tietää, että olitte minut huomannut. Mutta ehkäpä minä olen väärässä, -hyvä rouva. Kentiespä ette minua tuntenutkaan. Tehän niin harvoin -olette minua nähnyt. - -Diana vastasi vain niin surullisesti moittivalla katseella, että se -koski Bussyn sieluun asti. - --- Antakaa anteeksi, rouva, antakaa anteeksi, -- puhui hän, -- te -olette harvinainen nainen, ja kuitenkin menettelette ihan tavallisen -naisen tavoin. Entä tuo avioliitto? - --- Ettekö tiedä, että minut siihen pakotettiin? - --- Kyllä, mutta olihan se helposti purettavissa. - --- Purkaminen oli mahdotonta. - --- Mutta eikö teille mikään salainen vaisto sanonut, että vierellänne -valvoi uskollinen ystävä? Diana loi katseensa maahan. - --- Juuri se minua pelotti, -- virkkoi hän. - --- Ja sentähdenkö olette minut uhrannut? Voi, ajatelkaapa vain, -millaiselta elämä minusta tuntuu sen jälkeen kun teistä on tullut -toisen oma! - --- Hyvä herra, -- vastasi kreivitär arvokkaasti, -- te ette voi -aavistaakaan, miltä minusta on nimeni muuttaminen tuntunut. - --- Kuitenkin olette pitänyt parempana tyytyä tuohon vihattuun -Monsoreaun nimeen. - --- Niinkö luulette? -- sammalsi Diana. -- Niinpä onkin parempi! - -Ja hänen silmänsä kyyneltyivät. Huomattuaan, että Dianan pää vaipui -alas rinnoille, meni Bussy äkisti ihan hänen luoksensa. - --- Minusta on siis taaskin tullut teille se sama, mitä minä ennen -olin, eli ventovieras, -- sanoi hän. Teidän vaitiolonne sen todistaa. - --- Minä en löydä ajatuksilleni mitään muuta ilmaisumuotoa. - --- Teidän vaitiolonne, hyvä rouva, on jatkoa teidän esiintymiseenne -Louvressa. Siellä ette minua nähnyt. Täällä ette vastaa minulle. - --- Louvressa minä olin herra Monsoreaun seurassa. Hän näki minun -jok'ainoan liikkeeni, ja hän on mustasukkainen. - -Mustasukkainen! Mutta mitä hän sitten tahtoo? Mitä suurempaa autuutta -hän vielä voi toivoa, kun koko maailma kadehtii häntä jo nykyisestä -onnestaan? - --- Niinkuin teille sanoin, herrani, on hän mustasukkainen. Muutamia -päiviä sitten on hän nähnyt jonkin miehen hiiviskelevän uuden -asuntomme ympärillä. - --- Oletteko siis jo muuttanut Saint-Antoinen varrelta olevasta pikku -talostanne? - -Mitä! -- huudahti Diana mielenliikutuksen vallassa, -- siis te ette -ollutkaan se mies? - --- Hyvä rouva, aina siitä lähtien kuin teidän avioliittonne tehtiin -tunnetuksi olen ollut vuoteenomana ankarassa kuumeessa. Teidän -miehellänne ei ole syytä olla minulle mustasukkainen. Minua hän ei -ole nähnyt teidän asuntonne lähettyvillä. - --- No niin, herra kreivi, jos on totta, että te halusitte nähdä -minua, niin on teidän sen toteuttamisesta kiittäminen tuota -tuntematonta miestä. Sillä tuntien hyvin herra Monsoreaun olen -vapissut teidän turvallisuutenne vuoksi, koska luulin tuota miestä -teiksi ja tahdoin saada teille sanotuksi: elkää antautuko alttiiksi -vaaralle, kreivi, elkääkö tehkö minua vielä onnettomammaksi kuin mitä -olen. - --- Rauhoittukaa, hyvä rouva. Toistan vieläkin, etten se ollut minä. - --- Hyvä on. Sallikaa minun sanoa teille kaikki mitä minulla on -sanomista, -- jatkoi Diana. -- Peläten tuota miestä, jota me emme -tunne, mutta jonka herra Monsoreau ehkä tuntee, vaatii hän, että -minun olisi lähdettävä pois Parisista. Senvuoksi, -- lisäsi hän ja -ojensi kätensä Bussylle, -- senvuoksi, herra kreivi, voitte pitää -tätä keskustelua minun kanssani viimeisenä... Huomenna minä matkustan -Méridoriin. - --- Te matkustatte! huudahti Bussy. - --- Ei ole mitään muuta keinoa herra Monsoreaun rauhoittamiseksi eikä -muuta tapaa, että itsekin löytäisin mielelleni rauhan. Sitäpaitsi -inhoan Parisia, maailmaa, hovia. Pidän itseäni onnellisena voidessani -antautua lapsuudenmuistojeni valtaan. Minusta tuntuu siltä kuin -virkistäisi minua virvoittavan kasteen lailla hitunen entistä -onnellisuuttani. Isäni lähtee mukaan. Ja Méridorissa tapaan minä -kreivi ja kreivitär Saint-Luc'in. Jääkää hyvästi, herra kreivi! - -Bussy kätki kasvonsa käsiinsä. - --- Nyt on minusta tullut loppu! -- mutisi hän. - --- Mitä te puhutte? -- huudahti Diana ja nousi ylös. - --- Katsokaas, -- vastasi Bussy. -- Minä sanon, että tuo mies, joka on -syypää teidän karkoitukseenne, tuo mies, joka riistää minulta ainoat -toivon rippeet saada hengittää samaa ilmaa kuin te, nähdä teitä -edes vilahdukselta jonkin uutimen takaa, koskettaa ohikulkiessanne -teidän pukuanne, sanalla sanoen, palvoa teitä kaukaa kuin jotain -jumaluutta... tuo mies, sanon minä, on veriviholliseni. Ja vaikkapa -siitä tuho itsellenikin tulisi, olen minä omin käsin hänet surmaava. - --- Voi, herra kreivi! - --- Se konna! -- huusi Bussy. -- Mitä! Eikö se jo riitä, että hän on -saanut puolisokseen teidät, kauneimman, suloisimman olennon maan -päällä. Pitääkö hänen olla vielä mustasukkainenkin! - -Voi, rauhoittukaa, herra kreivi, rauhoittukaa! Voi, hyvä jumala! Se -on ehkä hänelle anteeksiannettavaa... - --- Anteeksiannettavaako? Puolustatteko siis häntä? - --- Voi, jos te tietäisitte! -- huokasi Diana ja peitti kasvonsa -käsillään, ikäänkuin peläten, että Bussy pimeästä huolimatta huomasi -hänen punastumisensa. - --- Josko minä tietäisin? -- toisti Bussy. -- Voi, hyvä rouva, minä -tiedän vain yhden asian, sen nimittäin, ettei sen, joka on teidän -puolisonne, koskaan pitäisi muistaa saaneensa omakseen kokonaisen -maailman. - --- Mutta, -- virkkoi Diana hiljaa ja änkyttäen, -- entäpä jos te, -herra kreivi, petyttekin. Entäpä jos hän ei olisikaan puolisoni? - -Näin sanoen kosketti tuo nuori nainen kylmällä kädellään Bussyn -kuumeisen polttavia käsiä, nousi ylös, hypähti pois kevyesti kuin -varjo ja hävisi Gertrudin keralla, ennenkuin Bussy ehti kättänsäkään -ojentaa häntä siitä estääkseen. - -Remy ehti juuri parahiksi paikalle pidättämään häntä. Hän sai Bussyn -istahtamaan sille samalle penkille, jolta Diana juuri äsken oli -lähtenyt. - - - - -8. - -Chicot onkin itse asiassa Ranskan kuningas. - - -Kello löi kaksitoista. Louvren portit suljettiin tavallisesti -puoliyön aikaan. Mutta Henrik oli jo edeltäpäin laskenut, että -Anjoun herttua sinä yönä varmastikin tulisi takaisin Louvreen jottei -herättäisi liiaksi epäluuloja kuninkaassa, jolle Parisin sen iltainen -hälinä jo saattoi olla riittävänä aiheena. - -Siitä syystä oli kuningas määrännyt, että porttien piti olla auki -kello yhteen. Mutta neljännestä yli kahdentoista tuli Quélus -ilmoittamaan: - --- Sire, hän on jo tullut. - --- Mitä tekee Maugiron? -- kysyi kuningas. - --- Hän on pitämässä silmällä sitä, meneekö herttua uudelleen ulos. - --- Ooh, siitä ei ole pelkoa, -- arveli kuningas. Siinä tapauksessa, --- sanoi Quélus, tehden kädellään liikkeen, mikä kehotti kuningasta -toimimaan, -- siinä tapauksessa, sire... - --- Siinä tapauksessa, -- toisti kuningas levollisesti, -- annamme me -hänen paneutua rauhassa makuulle. Keitä kaikkia on hänen luonaan? - --- Herra Monsoreau ja me muut. - --- Entä Bussy? - --- Hän ei ole siellä. - -Hyv'on! -- sanoi kuningas varsin tyytyväisenä. - -Mitä teidän majesteettinne käskee? -- kysyi Quélus. - -Sano d'Epernonille ja Schombergille, että he mahdollisimman pian -menevät käskemään Monsoreauta puheilleni. - -Quélus kumarsi ja täytti tehtävänsä sillä joutuisuudella, minkä vain -viha ja kostonhalu voivat aikaansaada. - -Viiden minuutin kuluttua tulivat sisälle d'Epernon ja Schomberg. -Kohta sen jälkeen saapui myöskin Monsoreau. - --- Vartiokapteeni on ilmoittanut minulle sen kunnian, että teidän -majesteettinne haluaa minua puhutella, lausui ylihovijahtimestari -kumartaen. - --- Haluan, -- vastasi Henrik. -- Ollessani illalla kävelyllä pälkähti -kirkkaan ilman vuoksi päähäni, että me tässä ihanassa ilmassa -voisimme huomisaamuna järjestää kunnon metsästysretken. Nyt on vasta -keskiyö. Matkustakaa siis heti Vincennesiin, herra kreivi, ja etsikää -sieltä metsäpeuran jäljet. Huomenna aiomme sen sitten metsästää. - --- Mutta, sire, -- huomautti Monsoreau, -- minä luulin, että teidän -majesteettinne huomenna ottaisi vastaan Anjoun ja Guisen herttuat -nimittääkseen liigan päällikön. - --- No, hyvä herra, vieläkö muuta? -- kysyi kuningas niin ylevällä -äänellä, että siihen oli vaikea vastata. - --- Siitä syystä, sire... ei ehkä riittäisi aikaa. - --- Aikaa ei koskaan puutu siltä, joka sitä osaa käyttää, herra -ylihovijahtimestari, ja siitä syystä käsken minä teidän matkustamaan -heti. Teillä on tänä yönä aikaa päästä metsäpeuran jälille ja -järjestää kaikki valmiiksi huomisaamuksi kello kymmeneksi. Lähtekää -siis heti matkalle. Quélus ja Schomberg, menkää kuninkaan nimessä -avaamaan portit herra Monsoreaulle ja suljetuttakaa ne sitten samoin -kuninkaan nimessä kiinni. - -Ylihovijahtimestari poistui varsin ällistyneenä. -- Se on siis vain -jokin kuninkaan päähänpisto? -- virkkoi hän ylimyksille heidän -yhdessä poistuessaan. - --- Niin, -- vastasivat toiset yksikantaan. Ja Monsoreau huomasi -piankin, ettei hän siltä taholta saisi mitään tietää. - --- Ahaa! -- mutisi hän itsekseen kulkiessaan Anjoun herttuan -huoneitten ohitse. Minusta tuntuu siltä kuin ei tämä ennustaisi -mitään hyvää hänen kuninkaalliselle korkeudelleen. - -Mutta tilanne oli sellainen, ettei herttuaa nyt käynyt varottaminen. -Quélus ja Schomberg kulkivat hänen kupeillaan, ja pelkäsipä hän -hetken omaakin turvallisuuttaan. Ja vasta päästyään ulos Louvresta ja -kuultuaan sen porttien takanaan sulkeutuvan huokasi hän epäluulonsa -aiheettomaksi. - -Kun Quélus ja Schomberg olivat palanneet takaisin, sanoi kuningas: - --- Olkaa nyt hiljaa ja seuratkaa minua, te kaikki neljä. - --- Mihinkä me menemme? kysäsi tuo aina varovainen d'Epernon. - --- Ne, jotka tulevat mukaan, saavat nähdä, -- vastasi kuningas. - -Ylimykset tarkastelivat miekkojaan ja läksivät kulkemaan kuninkaan -perässä, joka lyhty kädessä saattoi heidät monien salakäytävien -kautta herttuan huoneisiin. - -Muuan kamaripalvelija vartioi käytävässä, mutta ennenkuin hän ehti -rientää herransa luo, oli Henrik omin käsin tarttunut häneen kiinni -ja käskenyt hänen vaikenemaan ja luovuttanut hänet seuralaistensa -huostaan. He sulkivat miehen erääseen sivuhuoneeseen. - -Niin ollen sai kuningas itse avata oven siihen huoneeseen, jossa -Anjoun herttua oleskeli. - -Herttua oli juuri laskeutunut levolle ja oli vaipunut niihin -suloisiin, kunnianhimoisiin unelmiin, joita illan tapahtumat hänessä -olivat herättäneet. Hän oli kuullut nimeänsä kunnioitettavan ja -ylistettävän, jota vastoin kuningasta oli halveksittu ja pilkattu. -Guisen herttuan seurassa kulkiessaan oli hän nähnyt Parisin rahvaan -tekevän tietä hänelle itselleen ja hänen ylimyksilleen, jota vastoin -kuninkaan suosikeita pilkattiin, häväistiin ja loukattiin. - -Viereensä pöydälle hän oli jättänyt kirjeen, jonka Monsoreau Guisen -herttuan puolesta oli hänelle kirjoittanut ja jossa viimeksimainittu -kehottaa häntä välttämättä käymään tervehtimässä kuningasta. - -Suuri oli hänen hämmästyksensä, kun hän näki salakäytävän oven -avautuvan. Ja hänen pelkonsa kohosi huippuunsa, kun hän huomasi -kuninkaan itsensä astuvan sisälle. Henrik antoi seuralaisilleen -merkin pysähtyä oven suuhun ja tuli lähemmäksi vakavana, silmäkulmat -rypyssä ja sanaakaan sanomatta. - --- Sire, -- sammalsi herttua, tämä kunnia, jonka teidän -majesteettinne minulle suo, tulee niin odottamatta... - --- Että se teitä pelästyttää, eikö min? -- sanoi kuningas. -- Sen -kyllä hyvinkin ymmärrän. Mutta ei, ei, veliseni, makaa vaan siinä. -Elä nouse ylös. - --- Mutta, sire... suvaitkaa... änkytti herttua ja haparoi vapisevin -käsin Guisen herttuan kirjettä. - --- Te olitte lukemassa? - --- Olin, sire. - --- Kaiketikin hyvin huvittavaa lukemista, koskapa se piti teitä niin -myöhään valveilla. - --- Ooh, sire, ei se ollut mitään tärkeätä, -- vastasi herttua ja -koetti hymyillä, -- se oli vain pieni iltaposti. - --- Kyllä, -- jatkoi Henrik, -- minä ymmärrän. Venusposti, -lemmenkirje. Mutta eipäs, minä erehdynkin. Semmoisia kirjeitä ei -suljeta tuollaisella sinetillä. - -Herttua pani kirjeen piiloon. - --- Kylläpä hän on varovainen, tämä rakas Frans! -- virkkoi kuningas -nauraen, mikä nauru enemmän muistutti hammastenkiristystä. Kuitenkin -koetti herttua rohkastautua. Ja huomattuaan, että ovella seisovat -suosikit kuuntelivat ja näyttivät nauttivan tuosta kohtauksesta, -sanoi hän: - --- Tahtooko teidän majesteettinne puhutella minua kahdenkesken? - --- Sen mitä minulla olisi teille kahdenkesken sanomista, -monsieur, -- virkkoi kuningas, pannen tahallaan erityisen painon -_monsieur_-sanalle [ranskal. sana _monsieur_ vastaa tavallisessa -käytännössä suomal. _herra_-sanaa. Suom. muist.], jota arvonimeä -Ranskan hovikielessä käytettiin kuninkaan veljiin nähden -- sen -sallinette minun tänään sanoa todistajain läsnäollessa. Siis, hyvät -herrat, -- lisäsi hän, -- kuunnelkaa vaan, mitä tässä puhutaan. -Kuningas antaa siihen luvan. - -Herttua kohotti äkisti päänsä ylös. - --- Sire, -- sanoi hän uhkaavin, myrkyllisin, käärmemäisin katsein, --- ennenkuin loukkaatte minun asemassani olevaa henkilöä, olisi -teidän pitänyt evätä minulta vieraanvaraisuutenne Louvressa. Omassa -palatsissani olisin minä ainakin ollut herra talossani. - --- Todellakin! -- vastasi Henrik julman pisteliäästä -- Mutta te -unohdatte sen, että missä tahansa lienettekin, olette kuitenkin minun -alamaiseni, ja että alamaiseni ovat minun luonani, olkootpa he missä -hyvänsä, sillä, jumalan kiitos, minä olen vielä kuningas... kuningas -tässä maassa! - --- Sire! -- huomautti Frans. -- Minä olen täällä Louvressa äitini -luona. - --- Olette, ja teidän äitinne on minun luonani, -- sanoi Henrik. -- -Kas niin. Antakaa minulle nyt kirje. - --- Mikä kirje? - --- Se, jonka juuri äsken piilotitte. - --- Sire, ajatelkaahan toki, -- virkkoi herttua. - --- Mitä pitäisi minun ajatella? - --- Teidän pyyntönne ei ole ylimyksen arvon mukaista ja se sopisi -korkeintaan jollekin poliisipalvelijallenne. - -Kuningas vaaleni harmista. - --- Antakaa kirje tänne! huusi hän. - --- Naisen kirje! Ajatelkaahan hieman, sire! - --- On olemassa naisten kirjeitä, joita on hyvä saada lukea ja joiden -lukemattomuus saattaa olla vaarallista, niinkuin esim. meidän äitimme -kirjeet. - --- Veljeni! - --- Kirje! -- ärjyi kuningas ja polki jalkaansa lattiaan. -- Antakaa -minulle kirje tahi ryöstätän sen teiltä jollakin palvelijallani. - -Herttua lensi ylös sängystä ja rutisti kirjeen kouraansa, aikoen -nähtävästi heittää sen kamiinin liekkeihin. - --- Tahdotteko menetellä sillä tavalla veljeänne kohtaan? -- kysyi hän. - -Henrik arvasi hänen aikomuksensa ja asettautui hänen eteensä. - --- En, en veljeäni, mutta kyllä pahinta vihamiestäni kohtaan, -- -sanoi hän, -- en veljeäni, mutta kyllä Anjoun herttuata kohtaan, -joka tänä iltana on Guisen herttuan kanssa samoillut kautta Parisin -katujen ja joka minulta koettaa kätkeä kirjettä, jonka hän on saanut -joltain rikostoveriltaan, esim. Lothringin prinsseiltä. - --- Tällä kertaa, -- selitti Frans, -- on teidän poliisillenne -ilmoitettu väärin. - --- Mutta minä sanon teille, -- jatkoi kuningas, -- että minä -sinetissä näin ne kolme kuuluisaa lintua, jotka tahtovat niellä -Ranskan kolme liljaa. Antakaa minulle kirje, tahi, kautta jumalan!... - -Henrik astui askeleen herttuata kohti ja laski kätensä hänen olalleen. - -Frans oli parahiksi olallaan tuntenut kuninkaallisen käden ja -syrjäsilmällä huomannut neljän suosikin uhkaavan asennon, kun hän jo -putosi polvilleen ja huusi: - --- Auttakaa, auttakaa! Veljeni aikoo minut murhata! - -Nämä herttuan sanat kajastivat mitä syvintä tuskaa ja vakuutuksen -siitä, että hänen henkeänsä todellakin uhattiin. Ne vaikuttivat -kuninkaaseen niin, että hänen vihansa sammui, kun hän ajatteli -Fransin tosiaankin pelkäävän murhaa, ja sellainen murha olisi -veljenmurha. Väristys kävi kautta hänen ruumiinsa, kun hän ajatteli; -että hänen suvussaan, joka oli onneton samoinkuin kaikki muutkin -sammumaisillaan olevat suvut, jo ikimuistoisista ajoista asti oli -tapahtunut veljenmurhia. - --- Ei, -- virkkoi Henrik, -- te erehdytte, veljeni. Kuningas ei tahdo -teille mitään pahaa. Te olette tehnyt vastarintaa, mutta tunnustakaa -nyt olevanne voitettu ja myöntäkää, että kuninkaan tulee saada -olla herrana. Nyt sen tiedätte, ellette ole sitä ennen tiennyt. -Tunnustakaa se julkisesti! - --- Voi, kyllä, minä tunnustan sen! -- huudahti herttua. - --- No niin, antakaa siis kirje tänne... sillä kuningas sen käskee. - -Anjoun herttua pudotti kirjeen lattialle, kuningas otti sen siitä -ylös, taittoi kokoon ja pisti sen taskuunsa. - --- Onko siinä nyt kaikki? -- kysyi herttua, katseensa kavalana. - --- Ei, monsieur, -- vastasi Henrik. -- Uppiniskaisuutenne vuoksi -täytyy teidän nyt pysyä täällä siksi kunnes minun epäilykseni teihin -nähden ovat ehtineet haihtua. Te siis jäätte tänne. Huoneet ovat -mukavia. Ne eivät näytä lainkaan vankilalta. Sitäpaitsi saatte hyvää -seuraa, ainakin täksi yöksi, sillä nämä neljä herraa vartioivat -täällä, ja aamulla tulee sveitsiläistä kaartia heidän sijaansa. - --- Mutta eivätkö ystäväni saa minua tavata? - --- Keitä te kutsutte ystäviksenne? - --- Ooh, Monsoreauta, Ribeiracia, Antraguet'a, Bussya... - --- Vai rohkenette vielä Bussynkin nimen mainita? - --- Olisiko hän onnettomuudekseen vihoittanut teidän majesteettinne? - --- On. - --- Milloinka, sire? - --- Alituiseen, mutta varsinkin tänä yönä. - --- Tänä yönä! Mitä hän on sitten teille tehnyt, sire? - --- Hän on sallinut minua häväistävän Parisin kaduilla. - --- Teitäkö, sire? - --- Minua tai minun ystäviäni, se on yhdentekevää. Hän on nähnyt -erästä ystävääni häväistävän, eikä ole mennyt hänelle avuksi. - --- Bussyko olisi loukannut jotain Parisin kaduilla... joka sellaista -väittää, hän erehtyy, sire. - --- Minä tiedän, mitä sanon, monsieur. - --- Sire! -- huudahti herttua kuin riemastuneena. -- Bussy ei ole -kahteen päivään lähtenyt huoneestaan: hän makaa ankarassa kuumeessa. - -Kuningas loi kysyvän katseen Schombergiin. - --- Onko hänessä kuumetta vai ei, sitä en tiedä, -- vastasi tuo nuori -mies, -- mutta että hän tänä yönä oli Coquillièren kadulla, sen minä -tiedän. - --- Kuka teille on sen sanonut? -- kysyi herttua. - --- Ei kukaan. Olen itse hänet nähnyt. - --- Olette nähnyt Bussyn, niinkö sanotte? - --- Olen, terveenä ja reippaana ja, kuten näytti, ilosta säteilevänä. -Hänellä oli kerallaan tavallinen seuralaisensa, tuo Remy, joka on -tallimestari tai lääkäri, en tiedä varmaan kumpiko. - --- Sitäpä en voi käsittää, -- virkkoi herttua hämillään. -- Näin -Bussyn illalla kotonaan vuoteenomana. Hän on siis minua pettänyt. - --- Hyv'on! -- sanoi kuningas. -- Bussya rangaistaan niinkuin -muitakin, kunhan asia tulee hieman selvitetyksi. - -Ajatellen saada poistetuksi itsestään kuninkaan vihan ei herttua enää -tahtonut Bussya puolustaa, vaan virkkoi: - --- Jos Bussy, kieltäydyttyään lähtemästä minun mukaani, on jotain -sellaista tehnyt, niin on hänellä varmaankin ollut erinäisiä -tarkoituksia, joita hän ei ole tahtonut minulle ilmaista. Ja hän -tuntee minun alistuvaisuuteni teidän majesteettianne kohtaan. - --- Te kuulette, hyvät herrat, -- huomautti kuningas, -- veljeni -väittävän, ettei hän ole antanut Bussylle mitään tehtävää. - --- Sitäkin parempi, -- vastasi Schomberg. - --- Kuinka niin? - --- Koska teidän majesteettinne nyt ehkä sallii meidän menetellä hänen -kanssaan, niinkuin haluamme. - --- Saammehan nähdä, -- sanoi Henrik. -- Joka tapauksessa, hyvät -herrat, jätän minä veljeni teidän huostaanne. Osottakaa hänelle tänä -yönä, jolloin saatte kunnian olla hänen vartioinaan, kaikkea sitä -arvonantoa, mitä kuninkaallisen prinssin osaksi on tuleva. - --- Kyllä, sire, -- vastasi Quélus, luoden silmäyksen, mikä sai -herttuan värisemään, -- olkaa huoletta. Me tiedämme, mitä olemme -hänen korkeudelleen velkaa. - --- Hyvä on! Jääkää hyvästi, hyvät herrat! -- virkkoi Henrik. - --- Sire! -- huudahti herttua, ollen enemmän kauhuissaan kuninkaan -poismenosta kuin hänen läsnäolostaan. Olenko minä siis tosiaankin -vankina? Eivätkö ystäväni saa tulla minua tervehtimään? Enkö minä saa -lähteä täältä ulos? - -Hän ajatteli huomispäivää, jolloin hänen ja Guisen herttuan -välttämättä piti tavata toisensa. - --- Sire, -- jatkoi herttua, huomattuaan kuninkaan hiukan epäröivän, --- sallikaa minun edes olla teidän majesteettinne luona. Siellä -on minun paikkani. Voinhan olla vankina siellä yhtä hyvin kuin -muuallakin, ja paremminhan minua voidaan siellä vartioida kuin -missään muualla. Sire, myöntäkää minulle suosio saada olla teidän -majesteettinne seurassa. - -Kuningas oli jo vähällä suostua Anjoun herttuan pyyntöön, sillä -hän huomasi, ettei siinä voinut piillä mitään vaaraa, kun hänen -huomionsa äkisti kääntyi oven puolelle. Siellä seisoi pitkä olento, -joka päällään, käsillään ja jaloillaan teki kaikenmoisia kielteleviä -eleitä. - -Mies ei ollut kukaan muu kuin Chicot. - --- Ei, -- sanoi Henrik, -- täällä te kyllä viihdytte, monsieur. Minä -näen hyväksi, että te jäätte tänne. - --- Sire!... änkytti herttua. - --- Kun Ranskan kuningas on ilmaissut tahtonsa, täytyy sen olla -kylliksi, -- lausui kuningas ylpein katsein. Ja se teki herttuan -tappion täydelliseksi. - --- Enkö minä jo sanonut, -- mutisi Chicot, -- että minähän tässä itse -asiassa olenkin Ranskan kuningas. - - - - -9. - -Muuan vierailu. - - -Seuraavana aamuna yhdeksän seudussa istui Bussy kaikessa rauhassa -kotonaan ja söi Remyn kanssa aamiaista. - --- Kuuleppas, Remy, -- virkkoi Bussy äkkiä, -- etkö sinä ollut -tuntevinasi sitä henkilöä, jota eilen illalla ryvetettiin isossa -siniväriammeessa meidän kulkiessamme Coquillièren kadulla? - --- Kyllä, herra kreivi. Minä par'aikaa muistuttelen mielessäni hänen -nimeänsä. - --- Sinä siis hänet tunsit? - --- En, sillä hän oli jo aivan liian sininen. - --- Minun olisi pitänyt pelastaa mies pintehestä, -- sanoi Bussy, -- -mutta minä tosiaankin elin liiaksi omissa ajatuksissani. - --- Mutta ellette te häntä tuntenut, -- virkkoi Remy, niin on -kuitenkin varmaa, että hän tunsi meidät, joilla oli oma värimme. -Minusta näytti myös siltä kuin olisi hän raivostuneena tuijottanut -meihin ja uhaten heristänyt meille nyrkkiään. - --- Oletko varma siitä, Remy? - --- Olen. - --- Siinä tapauksessa, -- huomautti Bussy, -- on meidän otettava selko -siitä, kuka hän oli. Minä en voi jättää sitä loukkausta kostamatta. - --- Malttakaahan, malttakaahan! -- huudahti Remy, nähdessään Bussyn -tulistuvan. -- Nyt minä tiedän, kuka se oli. Minä kuulin miehen -kiroilevan. - --- Sen kyllä uskon, sillä kukapa ei olisi kiroillut moisessa -tilanteessa! - --- Kyllä, mutta mies kiroili saksaksi. - --- Siis se oli Schomberg. Ja niinpä saatte te, rakas Remy, järjestää -jo siteenne ja salvanne valmiiksi, sillä ennen pitkää tulee jokin -naarmu paikattavaksi joko hänen nahkassaan tai minun. - --- Ettehän toki liene niin hullu, että antaisitte surmata itsenne, -juuri nyt kun olette niin onnellinen! -- arveli Remy. - --- Päinvastoin, Remy, etkö aavista, miten suloiselta tuntuisi -uhrata elämänsä juuri sen onnellisimmillaan ollessa? Voin vakuuttaa -sinulle, etten koskaan ole hyvällä halulla kaksintaistelussa mitellyt -miekkaani, jos vaan olen hävinnyt suurempia summia pelissä tai jos -olen saanut selville, että rakastajattareni on minua pettänyt, -taikka jos minä tunnen itsessäni jotain moittimisen syytä. Mutta -kun sydämeni on puhdas ja omatuntoni tinkimätön, riennän rohkeana -ja iloisena taistelupaikalle. Silloin olen kädestäni varma ja luen -vastustajani silmistä hänen sisimmät ajatuksensa. Tänään, Remy, -tappelisin oivallisesti, -- lisäsi Bussy ja ojensi lääkärille kätensä. - --- Sillä, kiitos siitä sinulle, nyt olen onnellisin ihminen -maailmassa. - --- Hiljaa, hiljaa! -- virkahti Remy. -- Teidän täytyy kuitenkin -luopua siitä huvituksesta. Sillä muuan tuttavani, eräs kaunis nainen, -sai minut vannomaan, että pitäisin teidät reippaana ja terveenä, -sillä hän väitti pelastaneensa teidän henkenne ja ettei siis teillä -ole oikeutta käyttää väärin sitä mitä olette hänelle velkaa. - --- Hyvä Remy! -- huoahti Bussy ja vaipui suloisiin mietelmiin, jotka -tuudittavat rakastavaisen kuulemaan ja näkemään kaiken, mitä sanotaan -ja mitä tapahtuu, ikäänkuin jonkinlaisen hunnun läpi, joka kaunistaa -esineet ja äänet. - --- Te kutsutte minua hyväksi, -- sanoi Remy, -- koska minä saatoin -teidät näkemään rouva Monsoreauta. Mutta sanotteko minua hyväksi -silloinkin, kun hän on poissa? Onnettomuudeksi on se päivä hyvin -lähellä, ellei jo ole tullutkin. - --- Mitä te haluatte? -- kivahti Bussy. -- Elkää ivailko, herra Remy! - --- Voi, herra kreivi! Minä en ivaile, -- vastasi Remy. -- Ettekö -tiedä, että Diana matkustaa Anjouhun? - --- Remy, milloinkas me matkustamme? - --- Ah, sen kysymyksen kyllä arvasin tulevaksi ja vastaan vaan -toivovani, että se tapahtuisi mahdollisimman myöhään. - --- Mistä syystä? - --- Nähkääs, ensinnäkin senvuoksi, että meillä täällä Parisissa -on Anjoun herttuamme, joka eilisiltana on sekaantunut sellaisiin -seikkoihin, että hän varmasti tulee teitä tarvitsemaan, ja toiseksi -siitä syystä, ettei herra Monsoreau vähääkään epäile teitä, mutta -luultavasti epäilisi jotain, jos te häviäisitte Parisista samalla -kertaa kuin hänen vaimonsa eli nimellinen vaimonsa. - --- No, mitä se haittaa, vaikkapa hän minua epäileekin? - --- Mutta minulle se merkitsee paljo, armollinen herra. Sillä minä -olen kyllä ottanut hoitaakseni rehellisessä kaksintaistelussa saadut -miekanpistot, varsinkin kun te olette taitava miekkailija ettekä saa -kovin vaarallisia haavoja. Mutta minä pyydän päästä parantamasta -tikarinpistoja, jotka lähtevät salassa väijyväin, mustasukkaisten -miesten kädestä. - -Mutta, paras ystävä, entäpä jos minun kohtalonani onkin saada -surmanisku herra Monsoreaun kädestä. - --- Niin, ja kahdeksan päivän, kuukauden tai vuoden kuluttua siitä -muuttaa rouva Monsoreau miehensä luo. Ja se saa teidän sieluparkanne -raivostumaan, kun se joko ylhäältä tai alhaalta tuon kaiken näkee ja -kun se ruumiin puutteessa ei voi sitä estämäänkään tulla. - --- Oikeassa olet, Remy. Minä tahdon elää. - --- Se on hyvä. Mutta uskokaa minua: eläminen yksistään ei riitä, -vaan tulisi teidän seurata minun neuvoani, herra kreivi, ja koettaa -päästä herra Monsoreaun suosioon. Tällä kertaa hän on äärettömän -mustasukkainen Anjoun herttualle, joka teidän kuumeessa ollessanne -käveli rouva Monsoreaun ikkunan alla kuin mikäkin seikkaileva -espanjalainen ja joka tunnettiin seuralaisestaan Aurillystä. -Lähennelkää tuota mustasukkaista miestä, mutta elkää kysykö, mihin -hänen vaimonsa on joutunut, sillä sehän olisi tarpeetonta, koska -te sen kuitenkin tiedätte. Sanalla sanoen: koettakaa voittaa hänen -luottamuksensa, ja hän on joka paikassa sanova, että te olette ainoa -ylimys, jolla on Scipion hyveet. - --- Luulenpa todellakin, että neuvosi on hyvä. Kun en enää ole -karhulle mustasukkainen, koetan sen kesyttää. Siitä on tuleva -hauskaa. Remy, pyydä nyt minulta mitä hyvänsä, niin minä annan sen -sinulle, sillä minä tunnen olevani ylenmäärin onnellinen. - -Samassa koputettiin ovelle. - --- Kuka siellä? -- kysyi Bussy. - --- Armollinen herra, -- vastasi sisälle tullut palvelija, -- muuan -aatelismies haluaa teitä puhutella. - --- Puhutella minua näin varhain? Miltä hän näyttää? - --- Hän on pitkä herra ja kasvonsa ovat hiukan naurettavat, mutta -muuten kunniallisen näköiset. - --- Mitä! -- huudahti Bussy. -- Olisikohan se Schomberg? - -Hän antoi palvelijalle merkin, että vieras saisi astua sisään. - --- Ooh! -- heläytti Bussy ja nousi ylös, samalla kun Remy -hienotunteisuudesta siirtyi viereiseen huoneeseen. -- Tehän se -olettekin, herra Chicot. - -Bussy loi gascognelaiseen katseen, mikä selvästi kysyi: mitä on -teillä täällä tekemistä? - -Herra kreivi, minä tulen ehdottamaan teille pientä kauppaa. - --- Selittäkää lähemmin, -- sanoi Bussy kummastuneena. - --- Mitä minulle annatte, jos teen teille suuren palveluksen. - --- Se riippuu siitä millainen tuo palvelus on, -- vastasi Bussy -ylpeästi. - -Chicot ei ollut sitä lainkaan huomaavinaan, vaan, käytyään istumaan, -virkkoi: - --- Huomaanpa, ettei minua käsketä edes istumaan. - -Bussy punastui kovin. - --- Se on huolimattomuutta ja se korottaa palkkiota palveluksestani. - -Bussy ei vastannut. - --- Herra kreivi, tunnetteko liigan? - --- Olen kuullut siitä paljo puhuttavan, -- vastasi Bussy ja alkoi -hiukan kiinnittää huomiotaan gascognelaisen puheisiin. - --- Hyvä on. Siinä tapauksessa tulee teidän tietää, että se on -kunniallisten kristittyjen muodostama yhdistys, jonka tarkoituksena -on mitä kristillisimmällä tavalla surmata joukottain kanssaihmisiään, -hugenotteja. Kuulutteko liigaan, herra kreivi?... Minä puolestani -siihen kuulun. - --- Mutta, hyvä herra... - --- Sanokaa vain jaa taikka ei. - --- Sallikaa minun lausua kummastukseni, -- virkkoi Bussy. - --- Minulla oli kunnia kysyä, kuulutteko te liigaan. Ettekö käsittänyt -minua? - --- Herra Chicot, koska minä en pidä kysymyksistä, joiden tarkoitusta -en ymmärrä, niin pyydän teitä vaihtamaan puheenainetta. Tahdon -odottaa vielä muutamia minuutteja, kuten kohteliaisuus vaatii, -ennenkuin teille sanon, että kun kerran en pidä kysymyksistä, en pidä -myöskään kysyjästä. - --- Hyvä! Kohteliaisuus on aina paikallaan, niinkuin tuo kunnon kreivi -Monsoreau sanoo hyvällä tuulella ollessaan. - -Monsoreaun nimen kuullessaan ajatteli Bussy: onkohan mies aavistanut -jotain ja lähettänyt Chicotin nuuskimaan... - --- Kuulkaahan, herra Chicot, -- sanoi hän, -- käykää asiaan, jos -haluatte. Te tiedätte, ettei meillä tässä ole montakaan minuuttia -aikaa. - --- Ihan oikein. Mutta muutamat minuutit riittävät kuitenkin, sillä -muutamissa minuuteissa ehditään ilmaista paljo. Minä siis sanon -teille, ettei minun olisi tarvinnut teiltä kysyä, kuulutteko liigaan, -sillä ellette siihen vielä kuulu, tulette siihen kuitenkin pian -kuulumaan syystä että hänen korkeutensa Anjoun herttua kuuluu siihen. - --- Anjoun herttua! Kuka on teille sen sanonut? - --- Hän itse omassa korkeassa persoonassaan. Ja niinkuin juuri äsken -sanoin, ymmärrätte te hyvin, että kun kerran Anjoun herttua kuuluu -liigaan, ette tekään voi olla siihen kuulumatta, te, joka olette -hänen oikea kätensä. Helkkari vieköön! Pyhä liiga on tietenkin niin -viisas, ettei se tyydy yksikätiseen päällikköön. - --- Hyvä on, herra Chicot. Entä mitä sitten? -- kysyi Bussy jo -melkoista ystävällisemmällä äänellä. - --- Mitäkö sitten? -- toisti Chicot. -- Kas, jos te tosiaankin liigaan -kuulutte, taikka jos niin edes otaksutaan, niin saattaa teille käydä -samoin kuin hänen kuninkaalliselle korkeudelleen. - --- Mitä on sitten hänen kuninkaalliselle korkeudelleen tapahtunut? -- -huudahti Bussy. - --- Hyvä herra, -- vastasi Chicot, ojentautuen suoraksi ja matkien -Bussyn äskeisiä eleitä, -- hyvä herra, minä en pidä kysymyksistä -enkä, jos suvaitsette, myöskään kysyjästä. Minä siis mielelläni näen, -että teidän kanssanne menetellään samoin kuin teidän herranne kanssa -viime yönä. - --- Herra Chicot, -- sanoi Bussy hymyillen, mikä merkitsi -anteeksipyyntöä, -- puhukaa, minä pyydän. Missä on Anjoun herttua? - --- Hän on arestissa. - --- Missä paikassa? - -Huoneissaan Louvressa, jossa häntä vartioi minun neljä hyvää -ystävääni. Nimittäin Schomberg, joka eilen, kuten tiedätte, koska -juuri kuljitte ohi, värjättiin siniseksi, d'Epernon, joka meni -keltaiseksi kauhusta, Quélus, joka harmista punottaa ja Maugiron, -joka on tuiki valkeana ikävästä. Myöntäkää, että se on verraten -kaunista värileikkiä, sitäkin enemmän, kun Anjoun herttua alkaa käydä -kauhusta viheriäksi. Me Louvren etuoikeutetut vieraat saamme sitten -nauttia täydellisen sateenkaaren koko väriloistosta. - --- Hyvä herra, -- sanoi Bussy, -- luuletteko siis, että minun -vapauttani uhataan? - --- Tietysti, ja luulenpa vielä niinkin, että tällä hetkellä ollaan... -tai ainakin pitäisi oltaman matkalla teitä vangitsemaan. - -Bussy hätkähti. - --- Pidättekö Bastiljista, herra kreivi? Se on hyvin sopiva paikka -ajatusten kokoomiseen. Ja herra Testu, joka siellä on kuvernöörinä, -antanee linnuilleen kutakuinkin siedettävää ravintoa. - --- Aiottaisiinko minut sulkea Bastiljin vankilaan? - --- Aiotaan. Minulla lienee taskussani jotain, mikä hiukan muistuttaa -määräystä teidän sinne viemiseenne, -- vastasi Chicot. -- Tahdotteko -nähdä? - -Samassa otti Chicot esille kuninkaan allekirjoittaman -vangitsemismääräyksen, jonka mukaan Clermontin Ludvig, kreivi Bussy -d'Amboise oli heti pidätettävä. - --- Hyvä herra, -- lausui Bussy hämmentyneenä, -- te teette tosiaankin -minulle palveluksen. - --- Sitä nöyrimmästi itsekin uskoisin, -- vastasi gascognelainen. - --- Herrani, minä vannotan teitä, olkaa vilpitön minua kohtaan ja -sanokaa, onko tarkoitus vahingoittaa minua toisella taholla, kun te -nyt minut pelastatte? Tehän pidätte kuninkaasta, mutta kuningas ei -pidä minusta. - --- Herra kreivi, -- vastasi Chicot ja nousi ylös, -- minä teidät -pelastan vain siitä syystä, että tahdon teidät pelastaa. Ajatelkaa -muutoin menettelystäni miten haluatte. - --- Mutta, hyvä herra, suvaitkaa minulle sanoa, mistä tämä -hyväntahtoisuus johtuu? - --- Oletteko unohtanut, että minä pyydän palkintoa? - --- En, sehän on totta. Herra Chicot, millä tavalla voin teitä -palvella? - --- Lupaatteko tehdä sen mitä teiltä pyydän? - --- Lupaan, niin totta kuin nimeni on Bussy ja mikäli pyyntönne -täyttäminen on minun vallassani. - -Se riittää, -- vastasi Chicot. -- Nouskaa nyt ratsunne selkään, niin -minä sitten vien vangitsemismääräyksen viranomaisille. - --- Te ette siis itse minua vangitsisikaan? - --- Missä! Miksikä minua luulette! Minä olen aatelismies, hyvä herra. -Pankaa se mieleenne. - --- Mutta minähän hylkään herrani, herttuan. - --- Ei teidän tarvitse kantaa siitä tunnonvaivoja. Hänkin jo on -hylännyt teidät. - --- Te olette oikeudenmukainen aatelismies, herra Chicot. - --- Perhana vieköön! Sen kyllä itsekin tiedän, vastasi gascognelainen. - -Bussy huusi Remytä. - --- Remy, -- sanoi hän, -- järjestä meille ratsut valmiiksi. - --- Ne ovat jo satuloidut, armollinen herra, -- vastasi Remy -rauhallisesti. - -Bussy sanoi nyt Chicotille jäähyväiset ja kiitti häntä vieläkin -kerran. - --- Anteeksi, herra kreivi, -- virkkoi gascognelainen, -- mutta -sallikaa minun katsella teidän lähtöänne. - -He menivät kaikki kolme tallipihalle, jossa muuan palvelija piteli -kahta satuloitua hevosta. - --- Mihin päin me lähdemme? -- kysyi Remy, tarttuen suitsiin -välinpitämättömän näköisenä. - --- En tiedä, -- vastasi Bussy, joko hän sitten epäröi tai oli -epäröivinään. - --- Mitä sanoisitte Normandiasta? -- kysyi Chicot, silmäillen ratsuja -asiantuntijan katsein. - --- Ei, se on liian lähellä, -- huomautti Remy. - --- Entäpä Flanderista? -- ehdotteli Chicot. - --- Se on taas liian kaukana, -- väitti lääkäri. -- Eiköhän olisi -parassa painaa Anjouta kohti, sillä se on kohtalaisen kaukana? Eikö -niin teidänkin mielestänne, herra kreivi? - --- Olkoon menneeksi! Anjouhun siis! -- myönnytti Bussy punastuen. - --- Herra kreivi, -- lausui Chicot, -- koska te nyt olette valinneet -matkanne määrän ja olette valmiita, niin jääkää hyvästi! Ajatelkaa -minuakin rukouksissanne. - -Tuo kunnon aatelismies poistui yhtä vakavana ja mahtavannäköisenä -kuin oli tullutkin. - --- Kuinka kohtalo onkaan kummallinen, herra kreivi, -- virkkoi Remy. - --- Rientäkäämme! -- huusi Bussy. -- Ehkäpä vielä ehdimme hänet -matkallamme saavuttaa. - --- Ah! -- huokasi Remy. -- Jos te autatte kohtaloa, niin riistättehän -siltä sen oman ansion. - -Ja he kannustivat ratsujaan ja läksivät ratsastamaan täyttä neliä. - - - - -10. - -Kuningas nimittää liigan päällikön. - - -Suuren vastaanoton hetki oli tullut. Parisi oli lähettänyt Louvreen -lähetystöjä liigalaisten ja käsityöläisten puolesta, maistraatistaan -ja sotaväestään sekä suuret joukot katselijoita. - -Kuningas, joka upseeriensa, ystäviensä ja perheensä seurassa oli -sijoittunut valtaistuinsaliin, katseli kaikkien lähetystöjen ja -virkakuntien ohikulkua. Kun lähetystöjen vanhimmat, johtajat, -olivat jääneet palatsiin, saivat lähetystöjen muut jäsenet siirtyä -heille varattuihin paikkoihin linnanpihalle. Kuningas saattoi siis -sivumennen silmäillä väkijoukkoja ja melkeinpä laskea vihollistensa -luvun. Hänellä oli tässä hyvänä apuna joko Chicot, joka seisoi -kuninkaallisen tuolin taa piiloutuneena, tahi leskikuningattaren -ilmeikäs katse taikka yhden tai toisen liigalaisen varomattomat eleet. - -Yht'äkkiä astui sisään Monsoreaun kreivi. - --- Katsos, -- virkkoi Chicot, -- katsohan vaan pikku Henrik. - --- Mitä pitäisi minun katsoa? - --- No nyt on kumma! Katso ylihovijahtimestarisi. Hänhän on niin -kalpea ja niin tomun ja lian vallassa, että hän kyllä ansaitsee -huomiota. - --- Hänpä se tosiaankin on, -- sanoi kuningas. - -Henrik viittasi Monsoreaulle, ja tämä tuli lähemmäksi. - --- Mitä! Tekö olette Louvressa, hyvä herra? -- kysyi Henrik. -- Minä -luulin teidän olevan Vincennesissä metsäpeuraa etsimässä. - --- Peura oli tiedossa jo kello seitsemän tänäaamuna, sire. Mutta kun -kello läheni kahtatoista ilman että minä sain mitään tietoa, pelkäsin -minä, että jokin onnettomuus on kohdannut teidän majesteettianne. - --- Todellako? - --- Sire, -- jatkoi kreivi, -- jos olen laiminlyönyt velvollisuuteni, -niin pyydän, ettei teidän majesteettinne pitäisi sitä muuna kuin -minun alamaisena valppautenani teidän majesteettinne korkean -persoonan suhteen. - --- Hyvä, olkaa vakuutettu siitä, että minä osaan antaa sille oikean -arvonsa. - --- Kun minä nyt, -- jatkoi kreivi hieman epäröivällä äänellä, -- olen -tullut rauhoitetuksi teidän majesteettinne hyvinvointiin nähden, niin -palaan minä takaisin Vincennesiin, jos niin vaaditaan, ja... - --- Ei, ei, jääkää tänne. Tuo metsästysretki oli vain satunnainen -päähänpisto. Saatte jäädä tänne. Minä tarvitsen ympärilläni niitä, -jotka ovat minulle uskollisia, ja te itse olette nyt lisännyt niiden -lukumäärää, joihin minä voin luottaa. - -Monsoreau kumarsi. - --- Missä paikassa teidän majesteettinne määrää minut täällä olemaan? - --- Etkö lainaa häntä minulle puoleksi tunniksi? -- kuiskasi Chicot -kuninkaan korvaan. - --- Mitä tarkoitusta varten? - --- Häntä hiukan kutitellakseni. Mitä sinä siitä välität? Sinä oletkin -minulle korvauksen velkaa, koskapa pakotat minun olemaan saapuvilla -niin ikävässä toimituksessa kuin tämä on. - --- No, vie hänet sitten. - --- Minulla oli kunnia kysyä, mihin teidän majesteettinne määrää minut -istumaan? -- kysyi kreivi uudelleen. - --- Luulin jo teille vastanneeni. Asettukaa, mihin haluatte, -esimerkiksi minun kuninkaallisen tuolini taakse. Siellä on minun -ystävilläni paikkansa. - --- Kas niin, tulkaa tänne, ylihovijahtimestarimme, -- virkkoi -Chicot ja, siirtyen hieman syrjään, tarjosi herra Monsoreaulle osaa -istumapaikastaan, -- tulkaa tänne haistelemaan noita veitikoita. Ne -ovat tosiaankin sellaisia otuksia, joita koiratkin pystyy vainuamaan. -Tuhannen tulimaista, herra kreivi, millainen haju! Nyt kulkevat -suutarit ohitse. Katsokaas, nyt tulee nahkurit. Kautta kunniani, jos -te eksytte niiden jäljiltä, niin otan minä teiltä pois valtakirjanne. - -Herra Monsoreau oli kuulevinaan, vaikkei kuullutkaan, sillä hän -katseli lakkaamatta ympärilleen ylen hajamielisenä, mikä ei jäänyt -kuninkaaltakaan huomaamatta, varsinkin kun Chicot siitä kuninkaalle -viittasi. - --- Tiedätkö, -- virkkoi Chicot, -- ketä ylihovijahtimestarisi nyt -vainuaa? - --- En. Ketäpä sitten? - --- Hän nuuskii Anjoun herttuata. - --- Otus ei ole ainakaan näkyvissä, -- vastasi Henrik nauraen. - --- Ei, mutta sen otaksutaan olevan läheisyydessä, -- vastasi Chicot. --- Tahtoisitko hänen jäävän tietämättömäksi siitä, missä otus oleksii? - --- Myönnän, ettei minulla olisi mitään sitä vastaan, vaikkapa hän -saisikin väärinkäsityksen asiasta. - --- Varroppa sitten vähän, niin minä ajan hänet pensaikkoon. Sanotaan, -että susi vainuaa kettua, mutta siinä se pettyy. Kysyppä häneltä, -missä on hänen kreivittärensä. - --- Mitä varten? - --- Sittenpähän saat nähdä. - --- Herra kreivi, -- virkkoi Henrik, -- missä on teidän -kreivittärenne? Minä en näe häntä naistemme joukossa. - -Kreivi hätkähti, kuin olisi käärme häntä purrut. Chicot raappi -nenäänsä ja siristeli silmiään. - --- Sire, -- vastasi ylihovijahtimestari, -- vaimoni on sairas. -Parisin ilma on epäterveellistä. Pyydettyään ja saatuaan eilen -kuningattarelta luvan matkusti hän viime yönä isänsä seurassa -Méridoriin. - --- Mihin seutuun Ranskaa hän siinä tapauksessa matkustaa? -- kysyi -kuningas, ollen iloinen saadessaan nahkurien ohikulkiessa kääntää -päänsä syrjään. - --- Anjouhun, jossa hän on syntynyt, -- vastasi kreivi. - --- Kreivitär parka, -- sujautti Chicot, -- saattaa kuolla ikävään -pitkillä teillä ja taipaleilla! - --- Minä mainitsin hänen majesteetilleen, että vaimoni isä on mukana. - --- Voihan olla niinkin, että jokin isä on kunnioitettava, mutta -erityisemmän huvittava hän tuskin on, ja ellei kreivittärellä olisi -ketään muuta, joka häntä hauskuuttaisi, niin... Mutta onneksi... - --- Mitä tuo "onneksi" merkitsee? -- kysyi kreivi kiivaasti. - --- Niin, mitä tarkoittaa se sana? -- kysäsi kuningaskin. - --- Onneksi merkitsee aina onneksi. Se tarkoittaa, että jokin -asianhaara oli onnellinen ja että minä siinä ihmettelin sallimuksen -johdatusta. Onneksi, niin ajattelin, ovat muutamat ystävämme tällä -hetkellä mitä hupaisimmalla huvittelumatkalla, ja jos he tapaisivat -kreivittären, olisivat he varmaan hänelle suureksi huviksi. Niin, --- lisäsi Chicot huolettomasti, -- koska he kerran matkustavat -samaa tietä, niin luultavasti he hänet kohtaavatkin. Olenpa heidät -kuin näkevinäni. Ja sinä, Henrik, jolla on vilkas mielikuvitus, -voit helposti kuvitella, miten he ratsastavat kreivittären rinnalla -ja kertovat tuhansia kaskuja, jotka saavat tuon rakastettavan -kreivittären naurusta puolikuolleeksi. - -Se oli uusi tikarinpisto ylihovijahtimestariin, mutta sitä ei -sopinut kuninkaan läsnäollessa paljastaa, ja kuningas oli, varsinkin -välimiten, liittolaisenakin Chicotille. Monsoreau siis hillitsi -itsensä, niin vaikeata kuin se olikin, ja virkkoi ystävällisin äänin -ja katsein: - --- Mitä! Onko nyt ystäviänne tosiaankin matkalla Anjouhun? - --- Voitte mennä vieläkin pitemmälle ja sanoa, että teidän omia -ystäviänne on sinne matkalla, koska ne ovat pikemmin teidän kuin -minun ystäviäni. - --- Te hämmästytätte minut, herra Chicot, -- sanoi kreivi. -- En tunne -ainoatakaan, joka... - --- Kylläpä te näyttelette salaperäisen osaa! - --- Minä vakuutan, etten siinä suhteessa tiedä mitään. - --- Kuitenkin, herra kreivi, -- jatkoi Chicot, -- ovat nuo ystävät -teille niin rakkaita, että te juuri äskenkin tottumuksesta... sillä -tiedättehän hyvin heidän matkustaneen Anjouhun... silmillänne etsitte -niitä täältä joukkojen seasta, tietystikään niitä löytämättä. - --- Minäkö? -- huudahti kreivi. - --- Juuri te, herra ylihovijahtimestari, kalpein kaikista entisistä, -nykyisistä ja tulevista jahtimestareista, kaikista mitä autuaan -Nimrodin ajoista edeltäjänne, herra Auterfortiin saakka on ollut. - --- Herra Chicot! - --- Kalpein minä sen toistan. _Veritas veritatum_. [Suurin totuus -kaikista totuuksista. Suom. muist.] Tämä sanantapa on kuitenkin kovin -sivistymätön, sillä eihän koskaan voi olla olemassa muuta kuin _yksi_ -totuus. Jos niitä näet olisi esimerkiksi kaksi, täytyisi jommankumman -olla väärän. Mutta ettehän te, herra Esau, olekkaan filologi. - --- En hyvä herra, sitä en ole, ja senvuoksi pyydän teitä palaamaan -noihin ystäviin ja mainitsemaan ne nimeltään, jos teidän rajaton -kuvittelukykynne sen sallii. - --- Kas vaan! Te toistatte aina yhtä ja samaa asiaa, herra kreivi. -Vainutkaapa siis, sehän kuuluu ammattiinne, ja siitä on tuo -metsäpeura parka hyvänä esimerkkinä, se sama peura, jota tänä aamuna -häiritsitte ja jolla ei ollut edes syytä odottaa teidän puoleltanne -sellaista kohtelua. Jos teidät estettäisiin nukkumasta, niin mitäpä -siitä pitäisitte? - -Monsoreaun katse harhaili kauhistuneena Henrikin seuralaisten parissa. - --- Mitä! -- huudahti hän, huomattuaan kuninkaan viereisen tuolin -tyhjäksi. -- Missä on Anjoun herttua? - --- No niin, no niin! -- virkkoi gascognelainen. -- Nyt alatte päästä -jälille. - --- Onko hän matkustanut tänään? - --- Hän on matkustanut tänään, -- vastasi Chicot, -- mutta mahdollista -on sekin, että hän matkusti jo eilen. Te ette ole kielentutkija, -herra kreivi, niin että ette voi kovin tarkoin erottaa eri -aikamuotoja. Mutta kysytäänpä kuninkaalta, joka sellaisia asioita -ymmärtää. Kuulehan, pikku Henrik, milloinka veljesi hävisi! - --- Viime yönä, -- vastasi kuningas. - --- Herttua siis on matkustanut, -- mutisi Monsoreau kalmankalpeana ja -vapisevana. -- Voi, hyvä jumala, sire, mitä te sanotte? - --- En sano, -- vastasi kuningas, -- että veljeni on matkustanut, -vaan että hän on kadonnut, ilman että hänen parhaat ystävänsäkään -tietävät, mihin hän on mennyt. - --- Ah, jos voisin sitä uskoa! -- virkkoi kreivi hammasta purren. - --- No, mitäpä te sitten tekisitte? Sitäpaitsi mitä pahaa siinä olisi, -vaikkapa hän lausuisikin kreivittärellenne muutamia kohteliaisuuksia? -Rakas Fransimme on perheen ainoa seurustelijasielu, hänen veljellään -on muutakin tekemistä. Helkkari! Eihän toki ole liika paljon, että -hovissa on edes yksi ruhtinas, joka edustaa Ranskan kansan luonnetta. - --- Minä olen hukassa, -- mutisi kreivi ja näytti aikovan poistua, -mutta Chicot pidätti hänet. - --- Pysykäähän hiljaa, jumalan nimessä! Tehän vain vääntelette -itseänne, ja se kiusaa kuningasta. Minäpä tahtoisin todellakin olla -teidän rouvanne sijassa, vaikkapa vaan nähdäkseni kaksinokkaista -prinssiä ja herra Aurillya, joka soittaa luuttua kilpaa autuaan herra -Orpheuksen kanssa. Teidän rouvanne on ylen onnellinen! - -Monsoreau oli suunniltaan vihasta. - --- Hiljaa, hiljaa, herra ylihovijahtimestari, -- jatkoi Chicot. -- -Salatkaa toki hiukkasen iloanne. On sopimatonta antaa liian suurta -valtaa tunteilleen. Kuulkaa nyt kuninkaan puhetta. - -Ylihovijahtimestarin täytyi pysytellä hiljaa, sillä Louvren salit -täyttyivät yhä enemmän ja enemmän. Guisen herttua oli tullut sisälle -ja polvistunut kuninkaan eteen, mutta samalla hän oli luonut -kummastuneen ja levottoman katseen Henrikin viereiseen tyhjään -tuoliin. - -Kuningas nousi seisomaan ja airueet vaativat hiljaisuutta. - - - - -11. - -Jatkoa. - - --- Hyvät herrat, -- lausui kuningas täydellisen hiljaisuuden -vallitessa ja tultuaan vakuutetuksi siitä, että Schomberg, Quélus, -Maugiron ja d'Epernon, jotka olivat luovuttaneet vartioimistehtävänsä -kymmenelle sveitsiläiselle, seisoivat hänen takanaan, -- hyvät -herrat! Koska kuningas, niin sanoakseni, on asetettu taivaan ja maan -välille, kuulee hän yhtä selvästi äänet ylhäältä kuin alhaaltakin, -eli mitä jumala tarjoo ja mitä hänen kansansa pyytää. Vallan -antaminen yhden ainoan henkilön käsiin katolisen kirkon suojelemisen -tarkoituksessa on, minä sen huomaan, on kelpo takuu kaikkien -alamaisteni puolesta. Niinpä onkin Guise serkkuni tekemä ehdotus -saanut hyväksymiseni, ja minä julistan nyt pyhän liigan virallisesti -vahvistetuksi ja laillisesti voimassaolevaksi. Ja kun tätä varten -tarvitaan sopiva ja mahtava päällikkö, ja kun on tärkeätä, että -päällikkö, joka kirkon tukemista varten nimitetään, on tämän kirkon -uskollisimpia kannattajia, niin asetan minä liigan etunenään -kristityn ruhtinaan ja julistan täten, että liigan päällikkönä tulee -olemaan... - -Henrik tässä ihan tahallaan hetkiseksi keskeytti, ja hiljaisuus oli -niin täydellinen, että olisi voinut kuulla kärpäsen surinan. - --- Ja minä siis julistan, että päälliköksi tulee Henrik -Valoisilainen, Ranskan ja Puolan kuningas. - -Lausuessaan nämä sanat Henrik korosti ääntään riemun ilmaisun -merkiksi, innostaakseen siten ystäväinsä rohkeutta ja musertaakseen -tarmon liigalaisilta, joiden sekava murina ilmaisi tyytymättömyyttä, -hämmästystä ja pelkoa. - -Guisen herttua seisoi siinä masennettuna, ja isot hikikarpalot -helmeilivät hänen otsallaan. Hän katsahti Mayennen herttuaan ja -kardinaaliin. - -Kardinaali siirtyi seurueensa keskeltä veljensä luo ja kuiskasi tälle: - --- Frans, minä pelkään, että me emme ole turvassa täällä. -Kiiruhtakaamme sanomaan jäähyväiset, sillä rahvaalla on omat -oikkunsa, ja sama kuningas, jota se eilen halveksi, saattaa ainakin -muutamain päiväin kuluttua muuttua sen epäjumalaksi. - --- Niin kyllä, -- sanoi Mayenne, -- poistukaamme vaan. Odottele -veljeämme täällä, niin menen minä järjestämään paluumatkaamme. - -Sillävälin oli kuningas kirjoittanut nimensä julistuskirjan alle, -jonka herra Morvilliers jo etukäteen oli laatinut, ainoa, joka, -paitsi leskikuningatarta, tunsi salaisuuden. Luonteenomaisen -iloisesti ojensi sitten Henrik III kynän Guisen herttualle ja, -osottaen sormellaan erääseen kohtaan paperille, sanoi nenäänsä puhuen: - --- Kirjoitahan, rakas serkkuni, nimesi juuri tuohon minun nimeni -alle, ja sitten tulee Mayennen herttuan vuoro. - -Mutta Mayennen herttua oli jo menossa rappukäytävässä ja kardinaali -oli pujahtanut toiseen huoneeseen. Kuningas huomasi heidän olevan -poissa ja virkkoi: - --- Jätä niin ollen kynä ylihovijahtimestarillemme. - -Herttua allekirjoitti, antoi kynän Monsoreaun kreiville ja aikoi -poistua. - --- Odotahan hiukan, -- sanoi kuningas. - -Ja sillä aikaa kun saapuvilla oleva aatelisto ja eri järjestöjen -vanhimmat valmistautuivat allekirjoittamaan, osaksi kuninkaan oman -nimikirjoituksen alapuolelle, osaksi sivulla oleviin lehtiin, joihin -sitten liitettäisiin kaikki ne lehdet, jotka edellisenä iltana olivat -täyttyneet ylhäisten ja alhaisten, aatelisten ja aatelittomain -nimikirjoituksista, lausui kuningas Guisen herttualle: - --- Serkkuni, minä otaksun, että te pääkaupunkimme turvaksi olitte -aikonut muodostaa lujan armeijan liigan yhdistyneistä voimista. Tämä -armeija on nyt järjestetty kaikkein sopivimmalla tavalla, sillä onhan -kuningas parisilaisten luonnollinen sotapäällikkö. - --- Tietenkin, sire, -- vastasi herttua, tietämättä oikein itsekään, -mitä sanoi. - --- Mutta minä en unohda, -- jatkoi kuningas, -- että minulla -on toinenkin armeija ja että sen armeijan ylipäällikkyys -oikeudenmukaisesti kuuluu valtakunnan etevimmälle sotapäällikölle. -Siis: samalla kun minä komennan liigaa, matkustakaa te, serkkuni, -komentamaan armeijaa. - --- Milloin tulee minun matkustaa, teidän majesteettinne? -- kysyi -herttua. - --- Heti, -- vastasi kuningas. - --- Henrik! Henrik! -- huusi Chicot, jota hovitapa esti juoksemasta -esiin ja keskeyttämästä kuninkaan puhetta. Mutta kun Henrik ei -kuullut Chicotin huudahdusta, tahi, vaikka olisi kuullutkin, ei -ymmärtänyt hänen tarkoitustaan, lähestyi Chicot kumarrellen, suuri -kynä kädessään, ja tunkeuduttuaan ihan Henrikin luo kuiskasi tälle: - --- Etkö voi pitää suutasi kiinni, pöllö? Mutta se oli liian -myöhäistä, sillä kuningas oli jo Guisen herttualle antanut edeltäpäin -tehdyn ja allekirjoitetun valtakirjan, ja se oli tapahtunut -gascognelaisen eleistä ja irvistelyistä huolimatta. Guisen herttua -sai valtakirjan ja poistui... Kardinaali odotteli häntä salin ovella, -ja Mayenne vartoili heitä kumpaakin Louvren portilla. He nousivat -kaikki kolme ratsujensa selkään ja kymmenen minuutin kuluttua olivat -he Parisin ulkopuolella. - -Muutkin vetäytyivät vähitellen pois. Muutamat huusivat: eläköön -kuningas! toiset: eläköön liiga! - --- Niinpä olenkin nyt saanut, -- virkkoi Henrik, -- tämän suuren -problemin ratkaistuksi. - --- Aivan niin, -- mutisi Chicot, -- näytpä olevankin oivallinen -laskumestari. - --- Epäilemättä, -- vastasi kuningas, -- sillä minähän sain kaikki ne -lurjukset huutamaan eri lailla ja kuitenkin huutamaan samaa. - --- Voi, sire, sire! -- huudahti suosikit, kuninkaan ympärillä -hälisten. -- Mikä mainio ajatus teillä olikaan! - -Nyt ne luulevat satavan rahoja kuin mannaa, -- tuumaili Chicot. - -Henrik saatettiin riemukulussa huoneisiinsa, mutta Chicot -näytteli muinaisajan vaikertajan osaa, kulkien valittaen herransa -perästä. Tämä Chicotin temppu, jolla hän tahtoi huomauttaa päivän -epäjumalasta, vaikka tämä olikin vain tavallinen kuolevainen ihminen, -kummastutti kuningasta siinä määrin, että hän käski kaikkien muitten -poistua ja jäi kahdenkesken Chicotin kanssa. - --- Kuulkaapas, -- virkkoi Henrik gascognelaiseen kääntyen, -- te ette -siis milloinkaan ole tyytyväinen, mestari Chicot, ja alkaa tuntua -ihan sietämättömältä! En minä pyydä sinulta kohteliaisuutta, vaan -tervettä järkeä. - --- Olet oikeassa, Henrik, sanoi Chicot, -- sillä juuri sitäpä sinä -parhaiten tarvitsisitkin. - --- Myönnä ainakin se, että minä menettelin nyt viisaasti. - --- Sitä juuri en voi myöntää. - --- Vai niin! Oletko sinä kateellinen, herra Ranskan kuningas? - --- Minäkö? Taivas siitä varjelkoon! Ei tule koskaan kysymykseenkään, -että sinua kannattaisi kadehtia. - --- Aina sama moitiskelija!... - --- Ah, sitä itserakkautta! - --- Sanoppa, olenko minä liigan kuningas vai enkö. - --- Onhan selvää, että sinä olet. Mutta... - --- Mitä "mutta"? - --- Mutta sinä et enää ole Ranskan kuningas. - --- Kuka sitten on se? - --- Kaikki muut, paitsi sinä, Henrik. Veljesi ennen muita. - --- Veljenikö? Kenestä sinä puhut? - --- Kenestäkäs muusta kuin Anjoun herttuasta! - --- Joka on vankini. - --- On, mutta niin vanki kuin hän onkin, on hänet voideltu -kuninkaaksi, ja sitä et ole sinä. - --- Kuka on hänet voidellut? - --- Guisen kardinaali. Alappas nyt, Henrik, ylistellä poliisiasi. -Parisissa Pyhän Genovevan kirkossa voidellaan kuningas -kolmenkymmenenkolmen henkilön läsnäollessa, etkä sinä tiedä siitä -mitään. - --- Kuinka sinä sitten tiedät sen, jota minä en tiedä? - --- Senvuoksi että herra Morvilliers on sinun poliisimestarisi, mutta -minä sitävastoin olen oma poliisimestarini. - -Kuningas rypisti kulmiaan. - --- Siis, ellemme ota lukuun Valoisin Henrikkiä, on meillä Anjoun -Frans Ranskan kuninkaana. Ja sitten, -- lisäsi Chicot, ollen kuin -jotain muistelevinaan, -- on meillä lisäksi Guisen herttua. - --- Guisen herttuako? Kaunis kuningas, totisesti, jonka minä karkoitan -ja lähetän armeijaan! - --- Niin, ikäänkuin sinua ei olisi karkoitettu Puolaan ja ikäänkuin -la Charitén ja Louvren välimatka ei olisi lyhempi kuin Krakaun ja -Parisin! Että sinä lähetit hänet armeijaan, siinä juuri piilee -sinun sotaliikkeittesi hienous! Sinä jätät kolmekymmentätuhatta -miestä hänen komennettavikseen, saamari, ja millainen armeija -sitten!... Todellinen armeija... ei sen tapainen kuin sinun -liigasi... Ohoo! Poroporvareista kyhätty armeija on paikallaan -Valoisin Henrikille, suosikkien kuninkaalle. Mutta Guisen Henrikillä -täytyy olla sotilasarmeija. Entä millaisia sotilaita? Karaistuneita -taistelijoita, jotka kykenevät nujertamaan kaksikymmentä liigan -kaltaista armeijaa. Jos Guisen Henrikin mieli jonakin päivänä -tekisi kuninkaan nimeä, tarvitsisi hänen vain kääntää rummuttajansa -pääkaupunkia kohti ja sanoa: eteenpäin! Nielaiskaamme Parisi -suupalaksemme Valoisin Henrikeineen ja Louvreineen! Ja ne lurjukset -sen kylläkin tekisivät, sillä minä ne tunnen. - --- Te unohdatte ainoastaan yhden seikan, syväajatuksinen herra -politikko. - --- Se on paljo mahdollista, varsinkin jos sillä, jonka olen -unohtanut, on neljännen kuninkaan nimi. - --- Ei, te unohdatte, -- jatkoi Henrik halveksivasti, -- että kun -tahdotaan hallita Ranskaa silloinkun jollain Valois-suvun jäsenellä -on kruunu päässään, niin on hieman katsottava ajassa takaperin -ja muisteltava esi-isiä. Jos jotain sellaista pälkähtäisi Anjoun -herttuan päähän, niin se ei merkitse mitään, sillä hänen syntyperänsä -antaa tukea hänen vaatimuksilleen. Hänen ja minun esi-isäni ovat -samoja. Meidän kesken jääköön vaan kysymys avoimeksi, sillä eihän -meillä ole muuta eroavaisuutta sukuun nähden kuin esikoisoikeus... -Mutta Guise!... Ah, mestari Chicot, ystäväni, lueksihan ensin -sukutietoja ja sano vasta sitten, eivätkö Ranskan liljat lainkaan -ole Lothringin lintuja etevämmät? [Valoisin suvun vaakuna tunnettiin -liljoistaan, kun taas Lothringin suvun vaakunan tunnusmerkkeinä oli -lintuja. Suom. muist.] - --- Mutta, Henrik, juuri siinä se erehdys piileekin: Guisen suku on -ylhäisempää kuin luuletkaan. - --- Eikö ehkä omaakin sukuani ylhäisempää? -- kysyi Henrik hymyillen. - --- Siinä ei ole mitään _ehkä_-sanaa siinä, pikku Henrikkini. - --- Te olette narri, herra Chicot. - --- Se on arvonimeni. - --- Mutta minä tarkoitan, että te tosiaankin olette hullu, hullu, niin -että teidät pitäisi panna köysiin. Menkää ja opetelkaa lukemaan, hyvä -ystävä. - --- Hyv'on, Henrik, sinä, joka osaat lukea etkä tarvitse minun -laillani mennä kouluun, voit lukea tämän tästä. - -Chicot veti samalla povitaskustaan esiin sen pergamentin, jolle -mestari Nicolas David oli kirjoittanut tuon tunnetun sukutietonsa, -jonka paavi oli Avignonissa allekirjoittanut ja joka osotti, että -Guisen herttua polveutui Kaarle Suuresta. - -Henrik kalpeni silmäiltyään pergamenttia ja huomattuaan lähettilään -allekirjoituksen vieressä Pyhän Pietarin sinetin. - --- Mitäs sanot siitä, Henrik? Eivätkö Ranskan liljat ole yhtään -huonontuneet, vai miten? Minusta tuntuu, että Lothringin linnut -haluaisivat lentää yhtä korkealle kuin Caesarin kotkat. - --- Kuinka olet saanut hankituksi tuon sukuselvityksen? - --- Se oli asianajaja Nicolas Davidin päänaluksella, kun hän tässä -tuonaan oli Lyonissa. - --- Kuka sen sieltä otti? - --- Muuan hyvä ystäväni, joka on munkki ja jonka nimi on Gorenflot. - --- Mitä! -- huudahti Henrik. -- Sekö inhottava räyhääjä, joka piti -hävyttömän puheen Pyhän Genovevan luostarissa ja joka eilen loukkasi -minua kadulla? Siinä tapauksessa hän lienee ne varastanut. - --- Ei, hän on ottanut ne väkisin. - --- Nicolas Davidiltako, siltä soturilta? Mutta miksei hän, noin -arvokkaan teon tehtyään, ole ilmoittautunut minulle ansaitun -palkinnon saamista varten? - --- Hän on vaatimattoman nöyrästi palannut takaisin luostariinsa ja -pyytää vain unohtamaan sen seikan, että hän milloinkaan on ollut -sieltä poissa. - --- Chicot, sinun ystäväsi on, kautta kunniani, saava ensimäisen -avonaiseksi joutuvan apotinpaikan. - --- Minä kiitän hänen puolestaan, -- sanoi Chicot ja lisäsi -itsekseen: nyt on ystäväni joutunut kahden tulen väliin, Mayennen -ja Valoisilaisen, hirttonuoran ja virkaylennyksen. Kumpikohan hänen -kohtalokseen tulee: hirsipuuko vai apotinpaikka. - - - - -12. - -Eteocles ja Polynices. - - -Se juhlallinen päivä, jona liiga vahvistettiin, päättyi yhtä -mieluisasti kuin oli alkanutkin. - -Kuninkaan ystävät riemuitsivat. Liigan papit valmistautuivat -julistamaan Henrikin pyhimykseksi, suosikit virkkoivat: viimeinkin on -leijona valveutunut. Liigalaiset sanoivat: lopultakin sai kettu ansan -vainutuksi. - -Heti kun Monsoreau aikoi poistua riensi Chicot häntä vastaan. Ketään -liigalaisia ei enää ollut palatsissa eikä gascognelaisien tarvinnut -kuninkaan vuoksi mitään pelätä. - --- Mihin teillä on sellainen kiire, herra ylihovijahtimestari? - --- Hänen kuninkaallisen korkeutensa luo. Olen levoton hänen tähdensä. -Tähän aikaan ei mikään ruhtinas voi matkustaa ilman seuruetta. - --- Joutavuuksia! Puheenaoleva ruhtinas on niin rohkea, että hän on -melkein huimapäinen. - -Ylihovijahtimestari katsahti gascognelaiseen. - --- Joka tapauksessa, -- jatkoi Chicot, -- vaikka tekin olette -levoton, olen minä vieläkin levottomampi. - --- Kenenkä vuoksi. - --- Myöskin hänen korkeutensa. - --- Mistä syystä. - --- Ettekö siis tiedä, mitä puhutaan? - --- Hänenhän sanotaan matkustaneen? - --- Hänen kuiskaillaan kuolleen, -- suhahti gascognelainen. - --- Ah! -- virkahti Monsoreau, äänessään kummastus, jossa osittain -soinnahti ilon väreilyä, -- mutta tehän juuri äsken sanoitte hänen -matkustaneen. - --- Sanoin, koska minulle oli niin sanottu. Olen niin hyväajatuksinen, -että uskon kaiken mitä minulle kerrotaan. Mutta nyt, nähkääs, on -minulla syytä luulla, että jos prinssi parka on matkalla, on hän -matkalla toiseen maailmaan. - --- Mistä olette saanut noin ikävät tietonne? - --- Hän tuli Louvreen eilen, vai kuinka? - --- Tuli tietysti. Ja minä tulin tänne hänen mukanaan. - --- Hyv'on. Hänen ei ole nähty täältä poistuvan. - --- Entä Aurilly ja herttuan muu väki? - --- Kadonneet, kaikki kadonneet! - --- Te laskette leikkiä, herra Chicot. - --- Kysykää itse. - --- Keneltä sitten? - --- Kuninkaalta. - --- Eihän hänen majesteetiltaan sovi kysyä? - --- Joutavia! Se riippuu siitä, miten kysymys tehdään. - --- Minä koetan. En voi jäädä tällaiseen epävarmuuteen. - -Kreivi meni kuninkaan virkahuoneeseen. - --- Kuningas on mennyt Anjoun herttuan luo, -- sai hän vastaukseksi. - --- Anjoun herttuan luo! -- toisti kreivi ja katsahti Chicotiin. -- -Prinssi ei siis olekaan kuollut? - --- Hm! -- murahti gascognelainen. -- Luulenpa, ettei siitä paljo -puutukkaan. - -Kreivi ei oikein tiennyt, mitä hänen pitäisi uskoa. Näytti siltä, -että Anjoun herttua ei olisi poistunut Louvresta. Eräät kuulemansa -lausunnot vielä sitä otaksumista vahvistivat. Mutta kun hän ei -tiennyt varsinaista syytä prinssin poissaoloon, niin se poissaolo -häntä äärettömästi ihmetytti. - -Kuningas oli tosiaankin lähtenyt Anjoun herttuan luo. -Ylihovijahtimestarin täytyi siis jäädä odottelemaan etuhuoneeseen. - -Niin jo olemme maininneet, oli neljän suosikin sijaan, jotta -he saivat olla suuressa vastaanotossa saapuvilla, asetettu -sveitsiläiskaartista vartioita. Mutta heti kokouksen päätyttyä -menivät he jälleen, tehtävän ikävyydestä välittämättä, varsin -mielellään vartiopaikalleen kiusottaakseen prinssiä kertomalla -kuninkaan suuresta voitosta. Franssillakin oli kauhean ikävä ja hän -oli äärimmilleen levoton, eikä suosikkien keskustelu ollut suinkaan -omiansa häntä lohduttamaan. - --- Tiedätkö, -- huusi Quélus Maugironille, ikäänkuin prinssi ei -laisinkaan olisi ollut saapuvilla, -- tiedätkö, Maugiron, että minä -vasta nyt alan osata antaa oikean arvon ystävällemme Valoisilaiselle: -hän on tottatosiaan suuri politikko. - --- Selitäppä selvemmin, -- virkkoi Maugiron ja heittäysi selkäkenoon -muutamaan nojatuoliin. - -Kuningas on ihan avoimesti puhunut salaliitosta ja siten osottanut, -ettei hän sitä enää pelkää. - --- Se on järkevätä! - --- Ja koska hän ei sitä pelkää, niin hän sitä rankaisee. Sinä tunnet -Valoisilaisen. Hänellä on kyllä koko joukko loistavia ominaisuuksia, -mutta armoa hän ei liiaksi anna. - --- Se on totta. - --- Jos hän siis rankaisee salaliittolaisia, niin tapahtuu se kai -oikeudenkäynnin kautta. - --- Siitä tulee totisesti sievä näytelmä! - --- Tulee. Ja siihen on meille jo paikat etukäteen varatut, ellei... - --- Mitä tarkoitat? - --- Näes, ellei... ja se on paljo mahdollista... ellei syytettyjen -korkean aseman vuoksi laillisia muotoja sivuuteta ja asiata ratkaista -salaisuudessa. - --- Minä puoltaisin jälkimäistä menettelytapaa, -- sanoi Maugiron, -- -sillä sitenhän perhekysymykset tavallisesti ratkaistaan. Ja onhan -tämä salaliitto todellakin perhekysymys. - --- Jos minä, -- jatkoi Maugiron, -- olisin kuninkaan sijassa, -niin enpä säästäisi korkeassa asemassa olevia, sillä ne ovat -kahta vertaa rikollisemmat kuin muut. Ne herrat luulevat, että -heillä on kaikenmoisten salaliittojen tekeminen luvallista. Minä -totisesti antaisin parille heistä muistomerkin, varsinkin yhdelle, -ja sellaisen, että se tuntuisi. Sitten minä hukuttaisin koko muun -roskajoukon. Seine on syvä. Kuninkaan sijassa en minä, kautta -kunniani, voisi sellaista kiusausta vastustaa. - --- Johtajat kyllä aina voivat saada sellaisen etuoikeuden, että -tulevat julkisesti mestatuiksi avoimella torilla taikka sitten salaa -murhatuiksi. Mutta roskaväen, kuten sanoit, voisi aina hukuttaa, -ja sillä roskaväellä minä tarkoitan suosikeita, tallimestareita, -hovimestareita, luutunsoittajia... - --- Herrat! -- sammalsi kauhusta kalpea Aurilly, joka oli tullut -etsimään prinssiä, vaan joka herransa tavoin oli tullut pidätetyksi. - --- Elä vastaa mitään, Aurilly, -- sanoi Frans. -- Se puhe ei voi -koskea minua eikä siis myöskään minun hoviani. Ranskassa ei tehdä -pilaa kuninkaallisista prinsseistä. - --- Ei, niiden suhteen menetellään vakavammin, -- virkkoi Quélus, -- -ne mestataan. Ludvig XI ei kieltäytynyt siitä huvituksesta. Nemoursin -herttua sai sen kokea. - -Nyt kuului etuhuoneesta askeleita, sänkykamarin ovi avattiin, ja -kuningas ilmestyi ovelle. - -Frans nousi ylös. - --- Sire! -- huudahti hän, -- minä vetoan teidän majesteettinne -oikeudentuntoon sen arvottoman kohtelun vuoksi, jota teidän väkenne -minulle osottaa. - -Mutta Henrik ei ollut veljeänsä näkevinään eikä kuulevinaan. - --- Hyvää päivää, Quélus, -- sanoi hän ja suuteli suosikkinsa -kumpaakin poskea. -- Päivää, lapseni! Minua ilahduttaa nähdessäni -sinut. Entä sinä, Maugiron parkani, miten voit? - --- Ah, minulla on kuoleman ikävää, -- vastasi Maugiron. -- Minä -luulin, ryhtyessäni vartioimaan teidän veljeänne, sire, että hän -olisi paljo hupaisempi. Hyi, miten ikävä prinssi! Mahtaako hän olla -teidän isänne ja äitinne poika? - --- Nyt kuulette, sire, -- puhui Frans. -- Onko siis teidän -kuninkaallinen tarkoituksenne, että teidän veljeänne tuolla tavoin -loukataan? - --- Vaiti, Monsieur, -- sanoi Henrik päätäänkään kääntämättä. -- Minä -en pidä siitä, että vankini tekevät valituksia. - --- Vankinne! Olkoon, jos niin suvaitsette, mutta tämä vankinne ei ole -sen vähempi kuin teidän... - --- Se nimi, johon vetootte, juuri vahingoittaa teitä minun -silmissäni. Kun minun veljeni kerran on rikollinen, on hän kaksin -kerroin rikollinen. - --- Mutta entäpä jos hän ei sitä lainkaan ole? - --- Hän on? - --- Minkä rikoksen hän sitten on tehnyt? - --- Hän on ollut minulle vastenmielinen, Monsieur. - --- Sire, -- virkkoi Frans nöyrästi, -- tarvitsevatko meidän -perheriitamme mitään todistajia? - --- Olette oikeassa. Hyvät ystävät, jättäkää minut hetkeksi -kahdenkesken veljeni kanssa. - --- Sire, -- kuiskasi Quélus, -- on varomatonta, että teidän -majesteettinne jää yksin kahden vihollisen pariin. - --- Minä otan Aurillyn mukaani -- kuiskasi Maugiron. - -Suosikit veivätkin mukanaan Aurillyn, joka oli utelias ja hyvin -levoton. - --- No, nyt olemme kahdenkesken, -- virkkoi kuningas. - --- Minä odotin kärsimättömänä tätä hetkeä, -- vastasi prinssi. - --- Niin minäkin. Haa! Te halusitte minun kruunuani, kunnon Eteocles. -Te halusitte liigaa välikappaleeksenne, päämääränänne kruunu. Haa! -Teidät voideltiin kuninkaaksi eräässä Parisin kolkassa, muutamassa -syrjäisessä kirkossa, niin että voisitte sitten yht'äkkiä näyttäytyä -parisilaisille pyhän öljyn hohteessa. - --- Ah! -- huokasi Frans, huomatessaan kuninkaan vihan yhä yltyvän. -- -Teidän majesteettinne ei salli minun puhua. - --- Mitä se hyödyttäisi? Ehkä valehtelisitte tahi kertoisitte minulle -asioita, jotka tunnen yhtä hyvin kuin tekin. Mutta tepä tietenkin -valehtelisitte, sillä jos te tekonne tunnustaisitte, niin te samalla -tunnustaisitte ansainneenne kuoleman! Te valehtelisitte, ja siitä -syystä minä teiltä sen häpeän säästän. - --- Veljeni! Veljeni! -- huusi Frans murtuneena. -- Kuinka voitte -syytää minun silmilleni moisia loukkauksia? - --- Jos se, mitä teille sanon, voidaan pitää loukkauksena, niin -siinä tapauksessa olen minä itse valehtelija, enkä mitään muuta -toivoisikaan kuin että asia todellakin niin olisi. Puhukaa, puhukaa, -minä kuuntelen. Sanokaa, oletteko uskoton tai, mikä vieläkin pahempi, -tyhmä raukka. - --- Minä en ymmärrä, mitä teidän majesteettinne tarkoittaa. Te -tunnutte puhuvan minulle arvoituksilla. - --- Niinpä tahdon minä selittää sanojani! -- huudahti Henrik -uhkaavalla äänellä, mikä kajahti kamalalta Fransin korvissa. -- -Te olette punonut salajuonia minua vastaan, niinkuin aikaisemmin -punoitte veljeäni Kaarlea vastaan. Erotus oli vain siinä, että se -tapahtui silloin Navarran kuninkaan avulla, nyt se on tapahtunut -Guisen herttuan avulla. Varsin kaunis suunnitelma, jota minä -ihailen ja joka olisi tuottanut teille kunniakkaan sijan herrojen -kruununtavottelijain joukossa! Te kiemurtelitte ennen kuin käärme ja -tänään te tahdoitte purra kuin leijona. Uskottomuuden jälkeen suora -väkivalta, myrkyn jälkeen miekka. - --- Myrkyn! Mitä sillä tarkoitatte, sire! -- huudahti Frans raivosta -kalpeana ja etsien, kuten Eteocles, johon Henrik oli häntä verrannut, -paikkaa, jossa hän voisi salamoivalla katseellaan, miekkaa ja tikaria -kun ei ollut, iskeä Polynicestä. -- Minkä myrkyn? - --- Sen myrkyn, jolla murhasit veljemme Kaarlen, sen myrkyn, jonka -aioit antaa avustajallesi Navarran Henrikille. Tuo onneton myrkky on -hyvin tarkoin tunnettua. Äitimmekin on sitä varsin usein käyttänyt. -Siinä on kaiketikin syy siihen, miksi et ole tahtonut käyttää sitä -minua vastaan. Siksipä kai olet tahtonutkin näytellä sotaherran osaa -ja komentaa liigaa. Mutta katsoppa minua suoraan silmiin, Frans, -- -jatkoi Henrik, astuen uhkaavana muutaman askeleen veljeänsä kohti, -- -ja ole vakuutettu siitä, ettei sinunlaisesi mies milloinkaan surmaa -miestä sellaista kuin minä olen. - -Frans horjui tuon kauhean syytöstulvan edessä. Mutta säälimättä ja -ilman armoa jatkoi kuningas: - --- Miekka! Miekka! Tahtoisinpa nähdä sinut tässä huoneessa kanssani -kahdenkesken ja miekka kädessäsi. Oveluudessa olen jo voittanut -sinut, Frans. Sillä olen minäkin kulkenut sivuteitä päästäkseni -Ranskan valtaistuimelle. Mutta ne tiet kulkivat kuitenkin enemmän -kuin miljoonan puolalaisen ruumiin yli. Jos tahdot olla roisto, niin -ole, mutta ole edes sillä tavalla. Jos sinua haluttaa minua matkia, -niin matki, mutta toimikin sitten yhtä suuren kaavan mukaan. Kas -siinä ovat kuninkaalliset edut, siinä petos, joka on sotapäällikön -arvon mukainen. Siis sinä, toistan sen kerran vielä, olet jäänyt -oveluudessa alakynteen, ja avoimessa, rehellisessä taistelussa -sinä saisit surmasi. Elä siis ajattelekaan rimpuilla kummallakaan -tavalla. Sillä tästä hetkestä alkaen menettelen minä kuin kuningas, -kuin herra, kuin itsevaltias. Tästä alkaen minä pidän silmällä sinun -juoniasi, seuraan sinun salapolkujasi, ja pienimmänkin petoksen, -vähimmänkin kaksimielisyyden huomatessani lasken minä voimakkaan -käteni sinun päällesi, konna, ja jätän sinut pyövelin käsiin. Tämä -oli minulla sinulle perhesuhteistamme sanottavaa. Tästä syystä -tahdoin puhua kahdenkesken kanssasi, Frans. Senvuoksi käsken nyt -ystävieni jättämään sinut yöksi yksin, jotta yksinäisyydessä voit -punnita minun sanojani. - --- Siis minä huomaan, -- sammalsi herttua, -- jonkin oikun, -jonkin pahaa unta muistuttavan epäluulon vuoksi joutuneeni teidän -majesteettinne epäsuosioon? - --- Vieläkin enemmän, Frans. Sinä olet joutunut minun -oikeudenmukaisuuteni alaiseksi. - --- Mutta minä pyydän, sire, määrätkää edes jokin tietty aika minun -vankinaolooni, niin että tiedän, mitä minun olisi tekeminen. - --- Saatte tietää sen silloin, kun teille luetaan tuomionne. - --- Entä äitini! Enkö saa nähdä äitiäni? - --- Mitä se hyödyttäisi? Jää hyvästi, Frans! - -Prinssi vaipui muutamaan nojatuoliin. - --- Hyvät herrat, -- lausui kuningas, avattuaan oven, -- Anjoun -herttua on pyytänyt lupaa saada yön aikana miettiä muuatta -vastausta, jonka hän varhain huomisaamuna tulee minulle antamaan. -Teidän on siis jätettävä hänet huoneisiinsa, paitsi mitä ehkä -joskus varovaisuussyistä luulette tarvitsevanne siellä käydä. Ehkä -tapaatte vankinne hieman liikutettuna sen keskustelun vuoksi, mikä -äsken tapahtui, mutta muistakaa, että kun Anjoun herttua on punonut -salahankkeita minua vastaan, on hän teollaan menettänyt veljen -nimen. Täällä ei siis ole muuta kuin tavallinen vanki, joten mitään -hovisääntöjä ei tarvita. Jos vanki on teille epäkohtelias, niin -ilmoittakaa siitä minulle. Bastiljin vankila on verraten lähellä ja -siellä on mestarina Testu, joka on maailman sopivin mies lohduttamaan -kapinallisia luonteita. - --- Sire, sire! -- mutisi Frans, tehden viimeisen yrityksen. -- -Muistakaa, että minä olen teidän... - --- Te olitte myös Kaarle IX:nen veli, luullakseni, -- keskeytti -Henrik. - --- Annettakoon minulle edes palvelijani ja ystäväni! - --- Ooh, mitä te suotta valitatte? Minähän luovun ystävistäni -antaakseni ne teille. - -Sitten painoi Henrik oven kiinni ihan herttuan nenän edessä. Tämä -peräytyi horjuen takaisin ja lyyhähti uudelleen nojatuoliin. - - - - -13. - -Mitä löytyi tyhjästä kaapista. - - -Se keskustelu, joka Anjoun herttualla juuri äsken oli ollut kuninkaan -kanssa, saattoi hänet pitämään asemaansa ihan toivottomana. Suosikit -eivät olleet jättäneet häntä epätietoiseksi siitä, mitä Louvressa -oli tapahtunut. He olivat keskenään puhelleet Guisen häviöstä ja -Henrikin voitosta ja luonnollisesti liioitelleet kumpaakin. Herttua -oli kuullut väkijoukon huutavan: eläköön kuningas ja eläköön liiga! -ja se oli aluksi tuntunut hänestä käsittämättömältä. Hän tunsi -olevansa etevimpäin päälliköiden hylkäämä, sillä niillä oli tarpeeksi -ajattelemista omasta turvallisuudestaan. Kiistojen ja riitaisuuksien -pirstoman perheensä hylkäämänä hän huokasi, ajatellessaan -menneisyyttä, josta kuningas oli hänelle huomauttanut. - -Bussy, tuo urhoollinen Bussy, ilmeni eloisana hänen mielikuvissaan. -Mutta samalla Frans tunsi itsessään eräänlaista omantunnonsoimausta, -sillä hän oli loukannut Bussya ollakseen Monsoreaulle mieliksi. -Hän oli taipunut Monsoreaun tahtoon, koska tämä tunsi hänen -salaisuutensa, ja äkkiä oli nyt kuitenkin tämä sama salaisuus, jolla -Monsoreau oli häntä alituiseen uhannut, tullut kuninkaan tiedoksi. -Monsoreauta ei siis enää tarvinnut pelätä. - -Mikä etu olisikin ruhtinaalle hänen nykyisessä asemassaan ollut, jos -hän olisi ollut tietoinen siitä, että tuo kiitollinen ja uskollinen -Bussy olisi häntä suojelemassa. Siinä tapauksessa olisi hänen -vapautensa ollut todennäköinen, hänen kostonsa varma. - -Mutta Bussy oli, kuten jo on mainittu, mitä syvimmin petettynä ja -prinssiin tyytymättömänä vetäytynyt hänestä pois. Vanki siis oli -viisikymmentä jalkaa maanpinnan yläpuolella, neljä rohkeata vartiaa -lähettyvillään, luukuunottamatta vielä sitä, että linnanpiha vilisi -täynnään sveitsiläistä kaartia ja muuta sotaväkeä. - -Väliin hän meni ikkunan luo ja katseli alas vallihautoihin. Mutta -niin huimaava korkeus saattoi pyörryttää rohkeintakin, eikä Anjoun -herttua ollut läheskään mies kestämään sellaista koetusta. - -Sitäpaitsi saapui sinne joka tunti joku prinssin vartioista. Ja -vähääkään hänen läsnäolostaan välittämättä ja olematta häntä edes -näkevinään nuo vartiat tekivät kierroksensa huoneen ympäri, availivat -ovia ja ikkunoita ja tahtoivatpa tulla vakuutetuiksi siitäkin, että -uutimet olivat paikoillaan ja ettei lakanoita oltu leikattu pitkiksi -kaistaleiksi. - -Joskus he kurkistivat verannallekin, mutta muuttuivat rauhallisiksi -huomattuaan vangin olevan viidenkymmenen jalan päässä maasta. - -Suosikit olivat ihan oikeassa otaksuessaan, ettei Anjoun herttua -yrittäisikään väkivalloin paeta ja ettei hän ajattelisi mitään -vaarallista tai muuten uhkarohkeata pakoa. Eipä siltä, että -ruhtinaalta olisi puuttunut kekseliäisyyttä. Hän päinvastoin mietti -kaikkia mahdollisia keinoja siinä huoneensa lattialla edestakaisin -kävellessään. - -Silloin tällöin painoi prinssi kalpeat kasvonsa ikkunaruutuja vasten, -niihin nimittäin, jotka olivat Louvren vallihautain puolella. -Vallihautain toisella puolella oli noin viisitoista jalkaa leveä -rantamaakaistale ja sen takana kimalteli peilikirkas Seinejoki. - -Anjoun herttua oli pannut päivänlaskun merkille. Hän oli kaikella -sillä syventymyksellä, jota vain vanki voi omistaa tuolle -näytelmälle, seurannut päivän päättymistä ja yön ylenemistä. Hän oli -kauvan katsellut tätä vanhan Parisin vaihtelevaa taulua, yhden tunnin -auringon viime säteitten valaessa sen yli kultiaan, toisen tunnin -kalpean kuun hopeoidessa sen hahmoa. Sitten oli hänet vallannut -kamala kauhistus, huomattuaan synkkien pilvien tunkeutuvan esiin -taivaanrannalta ja ennustavan ankaraa rajuilmaa yöksi. - -Muiden heikkouksiensa ohella pelkäsi herttua myöskin ukkosilmaa, ja -hän olisi antanut paljo, jos hänen vartiansa silloin olisivat tulleet -hänen luokseen, vaikkapa olisivat häntä loukanneetkin. Kuitenkaan ei -hän voinut huutaa niitä sisälle, sillä siitä he olisivat vain saaneet -uutta ivan aihetta. - -Hän heittäytyi sänkyynsä. Nukkuminen oli mahdotonta. Hän koetti -lukea, mutta kirjaimet tanssivat hänen silmissään kuin mustat peikot. -Hän koetti juoda, mutta viini maistui hänestä karvaalta. Hän näppäili -sormillaan seinälle ripustettua Aurillyn luuttua, mutta kielten -värinä vaikutti niin hänen hermoihinsa, että hän vähällä oli itkeä. - -Silloin hän alkoi kiroilla kuin pakana ja särkeä mäsäksi kaikki, mitä -eteensä sattui. Se oli sukuvika ja siihen oltiin Louvressa totuttu. -Suosikit avasivat oven nähdäkseen syyn kolinaan. Mutta huomattuaan -prinssin siellä vain huvittelevan he lukitsivat taas oven, ja se -kiihdytti vangin vihaa kaksin verroin. - -Hän oli juur'ikään särkenyt säpäleiksi muutaman tuolin, kun -kuului särkyneen lasin helinää. Samassa tunsi herttua kovaa kipua -lonkassaan. Hänen ensimäinen ajatuksensa oli, että pyssyn luoti oli -häntä haavoittanut ja että se kuula oli lähtenyt kuninkaan kätyrien -pyssystä. - --- Haa, petturi! Haa, konna! -- huudahti vanki -- Sinä annat ampua -minua, niinkuin uhkasitkin. Voi, minä kuolen! - -Näin sanoessaan hän vaipui lattialle. Mutta silloin sattui hänen -kätensä kovaan esineeseen, epätasaisempaan ja melkoista suurempaan -kuin mitä kuula tavallisesti on. - --- Aah, kivi! -- sanoi hän. -- Se olikin siis suuremmasta -ampuma-aseesta. Mutta olisihan minun kumminkin pitänyt kuulla pamaus. - -Hän ojensi jalkansa suoraksi, ja vaikka kipu olikin varsin kovaa, -tunsi hän kuitenkin, ettei ollut haavoittunut. Hän otti kiven -käteensä ja tarkasteli ikkunaa. Kivi oli heitetty sisälle niin -voimakkaasti, että se oli pikemmin vain lävistänyt kuin särkenyt -ruudun. Hän huomasi vielä, että paperia oli kiven ympärillä. - -Nyt alkoivat herttuan ajatukset suuntautua toiselle taholle. Eikö tuo -kivi yhtä hyvin voinut olla ystävän heittämä kuin vihollisen? - -Hän riensi kynttilän luo. - -Paperin sai herttua tuossa tuokiossa irti. - --- Kirje! -- mutisi hän, katsahtaen arastelevasta ympärilleen. - -Sitten hän luki: - -"Onko teillä ikävä vankeudessanne? Ettekö halua raitista ilmaa ja -vapautta? Menkää viereiseen virkahuoneeseen, avatkaa siellä oleva -kaappi, ja kun siirrätte syrjään alimaisen hyllyn, niin löydätte -sieltä kaksoispohjan. Siellä on silkkiset tikapuut. Kiinnittäkää -ne balkongin reunaan. Kaksi tukevaa kättä Pitelee niitä alhaalla -vallihaudassa. Hevonen, joka on nopea kuin ajatus, kiidättää teidät -sitten turvapaikkaan". - --- Ystävä! -- huudahti prinssi. Ystävä! Voi, enpä luullutkaan -itselläni sellaista olevan!. Mutta ken on tuo ystävä, joka minua -muistaa? - -Hän ajatteli hetkisen, mutta kun ei tiennyt, mihin suunnata -ajatuksiaan, riensi hän ikkunaan. Ketään ei näkynyt alhaalla. - --- Olisiko tässä ehkä jokin ansa? -- mutisi prinssi, peläten aina -jotakin. - --- Mutta voinhan kuitenkin, -- ajatteli hän toisekseen, -- käydä -katsomassa, onko kaapissa kaksoispohja ja onko siellä mitään -tikapuita. - -Jättäen kynttilän paikoilleen riensi herttua nyt virkahuoneeseen, -hapuili kaapin luo, kopeloi kaikkia hyllyjä ja, päästyään alimaiseen, -tutki sen tarkoin ja löysi salalaatikon. Heti pisti hän sinne kätensä -ja niin tapasikin sieltä silkkitikapuut. Niinkuin varas saaliineen -kiiruhti hän sitten sänkykamariinsa. - -Kello löi nyt kymmenen ja herttua ajatteli heti sitä seikkaa, että -sinne taaskin ilmestyisi jokin vartia, niinkuin niiden tapa aina -oli ilmestyä joka kellonlyönnillä. Hän piilotti senvuoksi tikapuut -nojatuolinsa tyynyn alle ja istui itse nojatuoliin. Tikapuut oli -tehty niin taidokkaasti, että ne kokonaan pettyivät ahtaaseen -piilopaikkaansa. - -Oli kulunut tuskin viittä minuuttia, kun Maugiron jo ilmestyi: -hänellä oli paljastettu miekka vasemmassa kainalossa ja vahakynttilä -oikeassa. Tullessaan hän jatkoi vielä keskustelua ystäväinsä kanssa: - --- Karhu on hurjapäinen, -- virkkoi heistä muuan. -- Hän särki äsken -kaikki mitä eteen sattui. Varo itseäsi, Maugiron, ettei hän vaan syö -sinua suuhunsa. - --- Hävytön! mutisi herttua. - --- Luulen, että teidän korkeutenne suvaitsi minua puhutella, -- sanoi -Maugiron mitä viisastelevimmin katsein. - -Herttua oli syöksähtämäisillään pystyyn, mutta hän tukahdutti -harminsa ajatellessaan, että riita saattaisi viedä kallista aikaa -ja kenties tehdä tyhjäksi hänen pakonsa. Hän nieleksi niin ollen -kiukkunsa ja käänsi nojatuolinsa toisin päin, niin että hän tuli -olemaan Maugironiin selin. - -Maugiron meni tapansa mukaan sängyn luo tutkimaan lakanoita ja -ikkunan luo katsomaan, olivatko uutimet paikoillaan. Hän tosin -huomasi, että yksi ruutu oli särkynyt, mutta hän luuli herttuan sen -raivoissaan särkeneen. - --- Hei, Maugiron! -- huusi Schomberg. -- Joko sinut syötiin, koska -et mitään virka? Huokaa edes hiukkasen, niin että tiedetään ryhtyä -toimenpiteisiin ja kostaa puolestasi. - --- Ei, -- vastasi Maugiron. -- Karhuni on päinvastoin hyvin hiljainen -ja nöyrä. - -Herttua hymyili ivallisesti. - -Maugiron poistui huoneesta kumartamattakaan prinssille ja väänsi -mentyään oven kahdesti lukkoon. Mitään sanomatta antoi prinssi hänen -mennä, mutta kuullessaan avaimen kääntyvän lukossa mutisi hän: - --- Varokaa itseänne, hyvät herrat! Karhu on ovelampi kuin -luulettekaan. - - - - -14. - -Ventre-Saint-Gris. - - -Yksin jäätyään ja tiedettyään, ettei häntä ainakaan yhteen tuntiin -häirittäisi otti Anjoun herttua tikapuut esille ja tutki niistä mitä -pikkumaisimman varovasti jok'ainoan solmun. - --- Tikapuut ovat lujat, -- puheli hän. -- Näitä ei ainakaan ole -tahdottu käyttää minun niskaini taittamiseksi. - -Hän laski niissä olevan kolmekymmentäkahdeksan porrasta, porrasvälin -ollessa viisitoista tuumaa. - --- Nämä ovat tarpeeksi pitkät, -- virkkoi hän -- Siihen nähden ei -siis tarvitse mitään pelätä. - -Hän istahti hetkeksi ja alkoi miettiä. - --- Ah! Nytpä tiedänkin, -- ajatteli hän. -- Ehkäpä nuo kirotut -suosikit ovat minulle nämä tikapuut hankkineet. He otaksuvat, että -minä kiinnitän ne balkongiin, ja minun laskeutuessani tulevat he -leikkaamaan tikapuut yläpäästä poikki. Siinäpä ansa onkin? - -Vielä muutaman hetken mietittyään hän huudahti: - --- Ei, ei sekään ole mahdollista! He kyllä ymmärtävät, etten minä -uskaltaisi laskeutua alas ennen kuin olisin laatinut huonekaluista -estevallituksen oven eteen, ja heidän sitä purkaessaan, sen he kyllä -käsittävät, ehtisin minä laskeutua alas ja paeta. Mutta kuka kumma on -se ystävä, joka niin hyvin tuntee minun, huoneitteni kaapit? - -Äkkiä pälkähti hänen päähänsä ajatus. - --- Bussy! -- huudahti hän. - -Eiköhän se vaan ollutkin, kaiken todennäköisyyden mukaan, tuo -varovainen, ovela Bussy, ainoa ystävä, johon herttua saattoi luottaa? -Eiköhän juuri Bussy lähettänyt hänelle tuota paperilappua? - -Prinssiä alkoi kuitenkin epäilyttää, vaikkakin kaikki seikat -viittasivat siihen, että Bussy oli kirjeen lähettänyt. Herttua ei -tuntenut kaikkia niitä syitä, joiden vuoksi tuo ylimys kantoi kaunaa -häntä kohtaan, sillä hän ei tiennyt Bussyn rakastavan Méridorin -Dianaa. Kuitenkin hän sitä aavisteli, sillä kun kerran herttua -itsekin oli Dianaan ihastunut, voi hän helposti ymmärtää, miten -vaikeata Bussylle olisi olla rakastamatta tuota nuorta, kaunista -naista. Mutta nuo epäluulot sentään hälvenivät, ja hän piti vallan -luonnollisena, ettei rehellinen Bussy voinut jäädä toimettomaksi -tietäessään herransa olevan vankina. Olisihan Bussy sitäpaitsi jo -seikkailunhalunsa innostamanakin saattanut ryhtyä tähän yritykseen, -ja ehkä tahtoi hän kostaa herttualle hankkimalla hänelle vapauden. Se -oli siis ihan varmasti Bussy, joka oli kirjeen kirjoittanut, Bussy, -joka odotteli. - -Saadakseen lähempää selvyyttä asiaan, meni herttua ikkunan luo ja -joesta nousevasta sumusta huolimatta huomasi rannalla kolme suurempaa -olentoa, joita saattoi luulla hevosiksi, ja kaksi muuta pienempää, -jotka kaikki olivat ihmisiä. - --- Kaksi miestä, -- ajatteli hän. -- Luultavasti Bussy ja hänen -ystävänsä Remy. - -Frans meni ovelle ja tirkisti avaimenreiästä. Hän näki kahden -vartiansa nukkuvan ja kahden muun pelaavan shakkia. Hän sammutti -kynttilän, avasi ikkunan ja kumartui balkongin yli. Se syvä kuilu, -jota hänen katseensa koetti mittailla, näytti pimeän vuoksi vieläkin -syvemmältä. Hän peräytyi kauhistuneena takaisin. Mutta vapaudella ja -ilmalla on vankiin nähden niin vastustamaton vetovoima, että Frans -huoneeseen takaisin kääntyessään luuli miltei tukehtuvansa, ja se -tunne sai hänet niin valtoihinsa, että hän tunsi kuin jonkinlaista -elämän inhoa ja kuoleman halveksumista. Se terästi masentuneen -ruhtinaan rohkeutta, hän tahtoi käyttää tilaisuutta hyväkseen, -kiinnitti tikapuut balkongiin ja koetti sitten parhaansa mukaan saada -oven sänkykamarinsa puolelta tukituksi. Hän oli vakuutettu siitä, että -tuon "ovilinnoituksen" purkamiseen kuluisi ainakin kymmenen minuuttia, -s.o. kauvemmin kuin mitä hän alaslaskeutuakseen tarvitsisi. - -Hän koetti uudelleen tarkastella hevosia tai ihmishaamuja, mutta ei -huomannut kumpaisiakaan. - --- Soisin mieluummin, ettei tuolla alhaalla olisi ketään, -- mutisi -hän. -- Parempi olisi paeta yksin kuin taatun ystävän seurassa, ja -onhan tuo odottava ystävä lisäksi ihan tuntematon tällä hetkellä. - -Pimeys oli yhä yltynyt ja uhkaava ukkosilma jyrähteli nyt ensimäisiä -kertojaan. Salama välähteli kerran pilvien välistä, ja prinssi luuli -sen silmänräpäysvalossa erottaneensa ne olennot, joita hän äsken -turhaan oli vallihaudasta tähystellyt. - -Kuului hevosen hirnahdus. Ei siis ollut enää mitään epäilystä siitä, -että häntä odotettiin. - -Herttua koetteli tikapuita saadakseen varmuuden siitä, että ne olivat -lujasti kiinni. Sitten hän kiipesi balkongin reunan yli ja laski -jalkansa ensimäiselle astuimelle. - -Mahdotonta on kuvailla sitä kauheata hätää, joka tällöin vangin -valtasi, kun hänellä näet oli valittavinaan joko nuo petolliset -silkkitikapuut tai veljensä julmat uhkaukset. Mutta kun hän parahiksi -oli saanut jalkansa ensi astuimelle, niin hänestä jo tuntui siltä -kuin olisivat tikapuut, sen sijaan että riippuisivat irrallaan -heiluen, käyneet tukeviksi, ja hän tunsi voivansa laskea jalkansa -seuraavalle astuimelle sen heilahtelematta. - -Ystäväköhän vaiko vihollinen piteli kiinni tikapuitten alapäätä? -Olikohan häntä avoin syli vaiko asestettu käsi viimeisellä astuimella -odottamassa? - -Ääretön pelko valtasi Franssia. Hän piteli vielä vasemmalla kädellään -kiinni balkongista ja aikoi nousta takaisin. - -Näytti siltä kuin olisi se salaperäinen henkilö, joka odotteli -prinssiä muurin juurella, aavistanut, mitä ajatuksia vangin sydämessä -liikkui, sillä siinä samassa tuntui tikapuissa hieno nykäisy. - --- Tikapuita pidellään alhaalla kiinni, -- mutisi hän, -- Minun -putoamistani ei niin ollen toivota. Rohkeutta siis! - -Hän alkoi laskeutua alas ja huomasi, että silkkiköysitikapuita -koetettiin saada pysymään ulompana muurista alaslaskeutumisen -helpottamiseksi. - -Nyt laskeutui hän miltei nuolen nopeudella, käyttäen enemmän käsiään -kuin jalkojaan. Sen sijaan, että lopulta olisi päässyt maahan, -jota hän vaistomaisesti odotti, tunsi hän jonkun ihmisen tarttuvan -itseensä kiinni ja kuiskaavan: te olette pelastettu. - -Sitten hänet kannettiin vallihaudan reunalle ja työnnettiin sieltä -vallin selänteelle. Siellä oli odottamassa toinen mies, joka nosti -hänet takinkauluksesta vallille, auttoi samoin hänen seuralaistaankin -ja juoksi sitten rannalle, missä Fransin ikkunastaan huomaamat kolme -hevosta olivat. - -Prinssi ymmärsi nyt, ettei peräytyminen tullut kysymykseenkään ja -että hän oli pelastajainsa vallassa. Hän siis juoksi yhden hevosen -luo ja hyppäsi sen selkään. Hänen seuralaisensa nousivat samoin -kumpikin satulaansa. Toinen niistä, se sama, joka äsken oli hänelle -pelastuksen sanat kuiskannut, virkkoi nyt yhtä lakoonisella ja -salaperäisellä tavalla: - --- Kannustakaa! - -He kaikki kolme alkoivat ratsastaa täyttä neliä. - --- Tähän saakka on kaikki käynyt hyvin, -- ajatteli prinssi, -- ja -toivonpa, ettei seikkailun loppu ole muuttuva sen alkua pahemmaksi. - --- Kiitos, kiitos, urhoollinen Bussyni! -- mutisi prinssi -oikeanpuoleiselle toverilleen, joka silmiä myöten oli kietoutunut -isoon, ruskeaan viittaansa. - --- Kannustakaa! -- vastasi toinen, kannustaen asekin hevostaan, niin -että ratsastajat lensivät kuin yön varjot. - -Niin päästiin Bastiljinkaivannolle. Sen yli kuljettiin tilapäistä -siltaa myöten, jonka liigalaiset edellisenä iltana olivat rakentaneet -liikenteen helpottamiseksi. - -Ratsastajat suuntasivat nyt kulkunsa Charentoniin. Prinssin hevonen -oli kuin siivillä varustetta. Oikeanpuolimainen ratsastaja karahutti -tuossa tuokiossa kaivannon yli ja painoi Vincennermetsään päin, -kuiskaten prinssille entiseen lyhyeen tapaansa: tulkaa! Vasemmalla -ratsastaja seurasi äänetönnä hänen esimerkkiään. Hän ei koko aikana -ollut sanonut sanaakaan. - -Prinssin ei tarvinnut kehottaa ratsuaan. Tuo jalo eläin oli päässyt -kaivannon yli yhtä pian kuin toisetkin hevoset. Frans olisi tahtonut -hillitä juoksijaansa, sillä hän pelkäsi, että häntä johdettiin -johonkin ansaan. Se oli kuitenkin myöhäistä. Hevonen oli jo niin -hurjassa menossa, ettei se enää totellut suitsia. Mutta kun hevonen -huomasi, että toisetkin hevoset hiljensivät vauhtiaan, talttui sekin, -ja Frans joutui pian erääseen aukeamaan metsässä, jossa hän kuun -valossa huomasi kahdeksan tai kymmenen kiiltävissä sotavarustuksissa -olevaa ratsumiestä. - --- Aah! -- huusi prinssi. -- Mitä tämä merkitsee, hyvä herra? - --- Ventre-saint-Gris! -- vastasi puhuteltu. -- Se merkitsee sitä, -että me olemme pelastetut. - --- Tekö, Henrik? -- huudahti Anjoun herttua hämillään. -- Tekö olette -pelastajani? - --- No, onko se sitten niin ihmeellistä? Emmekös me ole liittolaisia? - -Sitten hän huusi: - --- Agrippa, missä olet? - --- Täällä, -- vastasi d'Aubigné, Navarran kuninkaan seuralainen, joka -ei vielä ollut sanonut sanaakaan. -- Mutta miksi te noin rääkkäätte -hevosia? Ei niitä teillä kuitenkaan ole liiaksi! - --- Kas niin, -- virkkoi Henrik, Navarran kuningas, -- älkää nyt -rähiskö. Kun vaan meillä on vielä kaksi levännyttä hevosta, joilla -nopeasti voimme ratsastaa kaksitoista peninkulmaa, niin muuta emme -tarvitsekaan. - --- Mutta mihin sitten aiotte minut viedä? -- kysyi Frans levottomana. - --- Mihin haluatte, -- vastasi Henrik, -- kun se vaan tapahtuu -joutuun. Sillä d'Aubigné on oikeassa: Ranskan kuninkaan tallissa on -enemmän hevosia kuin minulla ja hän on tarpeeksi rikas ajattaakseen -kuoliaiksi vaikka kaksikymmentä hevosta, jos hänen mieleensä -juolahtaa ottaa meidät kiinni. - --- Olenko todellakin vapaa matkustamaan, minne haluan? -- kysyi Frans. - --- Tietysti. Minä odotan vain käskyänne. - --- No niin, Angersiin sitten! - --- Olkoon menneeksi. Se on luonnollista. Siellähän olette kotonanne. - --- Mutta entä te, serkkuni? - --- Minä eroan teistä, kun saavumme Angersin lähelle, ja kiiruhdan -Navarraan, jossa hyvä Margotini minua odottaa ja ihan varmaan on -minuun suutuksissaan. - --- Mutta eihän kukaan tiennyt teidän olleen täällä. - --- Tulin tänne myymään vaimoni kolmea jalokiveä ja ottamaan selkoa -siitä, tulisiko liiga minut musertamaan. - --- Huomannette, että se ei ole vaarallinen. - --- Huomaan, ja siitä on minun kiittäminen teitä. - --- Mitä tarkoitatte? - --- Sitä että jos te, sen sijaan että kieltäydyitte rupeamasta liigan -päälliköksi, olisitte ehdotukseen suostunut ja siten yhtynyt minun -vihollisiini, niin olisin minä tullut hirtetyksi. Siksipä minä -saatuani tietää kuninkaan rangaisseen teitä kieltäytymisenne vuoksi -Vangitsemalla teidät, vannoin, että teidät pelastan, ja sen olen nyt -tehnyt. - --- Aina vaan yhtä herkkäuskoinen! -- ajatteli Frans. -- Olisippa -väärin pettää hänet. - --- Matkustakaa Anjouhun, serkkuni, -- virkkoi bearnilainen hymyillen. --- Joutukaa Anjouhun. Ah, herra Guise! Te luulitte voittaneenne -pelin, mutta minäpä lähetänkin teille haitallisen työtoverin. Varokaa -itseänne! - -Samassa tuotiin heille virkeät hevoset. Henrik, navarralainen ja -Frans heilahtivat satulaan ja d'Aubigné seurasi mukisten heidän -perässään. - - - - -15. - -Ystävättäret. - - -Sill'aikaa kun Parisissa sihisi ja kihisi kuin sulatusuunissa -suuntasi Monsoreaun kreivitär, isänsä ja kahden palvelijan -saattamana, kulkuaan Méridorin linnaa kohti. - -Monesti matkan varrella antoi Diana isänsä ja palvelijain ratsastaa -edellä ja pysähtyi itse jollekin kunnaalle katselemaan taakseen -laaksoihin, eikö kukaan tulisi hänen perässään. Mutta kun hän ei -nähnyt mitään muuta kuin laitumilla maleksivat karjalaumat tai jonkin -kaukaisen kylän kellotapulin, ratsasti hän taas eteenpäin, tullen -jokaisesta turhasta odotuksestaan entistäänkin levottomammaksi. - -Hänen isänsä, alati tytärtään katseillaan seuraten, virkahti usein: - --- Elä pelkää mitään, Diana. - --- Mitäpä minä pelkäisin? -- kysyi hän ajatuksissaan. - --- Etkö sinä ole pitänyt silmällä, seuraako Monsoreau sinua. - --- Olen... olen! -- sammalsi hän. Kahdeksantena päivänä he saapuivat -Méridorin linnaan, jossa herra ja rouva Saint-Luc olivat heitä -vastassa. Ja nyt alkoi hupainen elämä. - -Parooni ja Saint-Luc olivat metsästelemässä aamusta iltaan, -ja metsästysmelun metsiä kaiuttaessa istuivat Diana ja Jeanne -vieretysten tuuheitten puitten vehmastossa keskenään tarinoiden. - --- Kerroppa, -- virkkoi Jeanne, -- kerro minulle kaikki, mitä sinulle -haudassasi on tapahtunut. Sillä sinähän tosiaankin olit meille -kuollut... Kerro, siskoni. Meitä ei kukaan häiritse. - --- Mitä sanoin sinulle äsken? - --- Et sanonut mitään. Olet siis onnellinen... Mutta mistä sitten -johtuu tuo kyyneleinen katse, tuo kalpeus, nuo väsähtäneet -silmäluomet, tuo suu, joka koettaa hymyillä... voi, Diana, sinulla on -ihan varmaan minulle paljo sanottavaa! - --- Ei ole, ei ole mitään. - --- Oletko siis onnellinen herra Monsoreaun puolisona? - -Diana hätkähti. - --- Herra Monsoreaun puolisona! -- toisti hän. -- Mistä syystä -mainitsit sen nimen? Miksi loihdit tuon peikon hereille tässä meidän -rauhassamme? - --- Hyvä on. Nytpä minä tiedän, miksi kauniit silmäsi ovat kyynelissä -ja miksi ne niin usein tuijottavat korkeutta kohti. Mutta vieläkään -en ymmärrä sitä, miksi suusi kokeilee hymyillä. - -Diana pudisti surullisena päätään. - --- Olet sanonut minulle, -- jatkoi Jeanne ja kietoi käsivartensa -Dianan kaulaan, -- sanoithan kerran, muistaakseni, että Bussy osotti -sinua kohtaan suurta myötätuntoisuutta. - -Diana sävähti tulipunaiseksi. - --- Kreivi Bussy on miellyttävä mies, -- jatkoi yhä Jeanne ja lauloi: - - "Tuo ritari Bussy hän pelvoton - ja uljas ja rohkea on". - -Diana painoi päänsä ystävänsä rintaa vastaan ja jatkoi Jeannen -alkamaa laulua äänellä, joka oli suloisempi kuin lehdon lintusten -sävelet: - - "Ja Amboisen herran ken ystäväks saa, - ei petä hän, vaikkapa horjuis maa". - --- Voi, puhu, puhu! -- virkkoi Jeanne ja painoi suudelman ystävänsä -otsalle. - --- Jo riittävät nämä hullutukset! -- huudahti äkisti Diana. -- Kreivi -Bussy ei enää ajattelekaan Méridorin Dianaa. - --- Se on paljo mahdollista, -- vastasi Jeanne. -- Mutta minä olisin -taipuvainen luulemaan, että hän suuresti miellyttää Diana Monsoreauta. - --- Elä sano niin! - --- Miksi et pidä sellaisesta puheesta? Diana vastasi hetken -vaitioltuaan: - --- Sanon sinulle, ettei kreivi Bussy enää minua ajattele... ja siinä -hän tekee oikein... Voi, miten heikko minä olin ja miten pelkuri!... -mutisi hän. - --- Mitä sillä tarkoitat? - --- En mitään, en mitään. - --- Kas vaan, Diana, nyt alat taaskin syytellä itseäsi. Sinäkö heikko, -sinäkö pelkuri! Sinäkö, sankaritar! Sinuthan pakotettiin. - --- Niin ainakin kuvittelin... Näin vaaroja, syviä kuin kuilut, -edessäni. Nyt, Jeanne, ne vaarat näyttävät minusta vain -kuvitelluilta, ja niiden kuilujen yli olisi lapsikin voinut hypätä. -Olin arka, sen sanon sinulle. Voi, miks'en saanut aikaa ajatella! - --- Sinä puhut arvoituksilla. - --- Ei, ei se ole niinkään! -- huudahti Diana ja nousi kiihtyneenä -seisomaan. -- Ei, minun syyni se ei ole. Hän se niin tahtoi. Muistan -hyvin, miten kauhea minun asemani oli. Epäilin, horjuin... isäni -tarjosi minulle tukeansa, mutta minä pelkäsin... _hän, hänkin_ -tarjosi suojelusta, mutta hän ei tehnyt sitä riittävän vakuuttavalla -tavalla. Mutta olihan Anjoun herttua häntä vastaan yksissä tuumin -Monsoreaun kanssa, niin ehkä väität. No, mitä se olisi tehnyt? Jos -tosiaankin tahdotaan panna täytäntöön jokin asia, jos todellakin -rakastetaan, niin mitkään esteet eivät pidätä. Voi, ei mikään -ruhtinas eikä mikään muukaan mahti maailmassa voi minua, pidättää, -jos minä rakastaisin... - --- Rauhoitu, hyvä ystävä, ja keskustelkaamme... - --- Sanon sinulle, että _me_ olemme olleet _pelkureita_. - --- Me?... Voi, Diana, kenestä sinä puhut? - --- Isästäni ja itsestäni. Elä käsitä minua väärin... isäni on -nuhteeton ylimys ja hän olisi voinut puhua asiasta kuninkaan kanssa. -Minä olen ylpeä enkä pelkää miestä, jos häntä vihaan... mutta, -huomaatko, syy arkuuteeni oli siinä, etten ymmärtänyt _hänen_ minua -rakastavan. - --- Sinä petät itsesi! -- huudahti Jeanne. -- Jos sinä tosiaankin -niin luulisit, niin sinä siitä häntä moittisit, mikäli sinut oikein -tunnen. Mutta sinä et sitä usko, sinä tiedät asian olevan ihan -päinvastoin, lörpöttelijä! -- lisäsi hän, syleillen ystäväänsä -hellästi. - --- Sinäpä olet saanut palkinnon uskoessasi rakkauden voimaan, sinä, -jonka puoliso, saadakseen sinut omakseen, rohkeni vastustaa itseään -kuningastakin, sinä, jonka hänen täytyi salaa viedä pois Parisista, -sinä, joka lemmelläsi korvaat hänen epäsuosioon joutumisensa ja -karkotuksensa. - --- Hän tuntee saaneensakin runsaan korvauksen, vastasi nuori rouva -veitikkamaisesti. - --- Mutta minä... ajatteleppa hiukan eläkä ole itsekäs... minä, -jota tuo nuori, tulinen mies väittää rakastavansa, minä, joka -olen vetänyt Bussyn huomion puoleeni, olen mennyt julkisesti -avioliittoon, olen esiintynyt kaiken hoviväen edessä, eikä hän ole -minuun katsahtanutkaan. Minä, olen niin sanoakseni, jättäytynyt hänen -käsiinsä luostarinpuutarhassa, minne olin järjestänyt kohtauksen -hänen kanssaan. Me olimme kahdenkesken. Siellä ei ollut ketään muita -kuin Gertrud ja Haudonin, hänen molemmat rikostoverinsa, ja minä, -joka ehkä olin vielä suurempi rikoksellinen. Voi, kun ajattelen, -että hän vaikkapa itse kirkosta... sillä hänen hevosensa oli oven -ulkopuolella... olisi voinut viedä minut mukanaan väljän viittansa -sisällä! Näin kyllä, että hän kärsi, että hän oli toivoton minun -vuokseni. Jos hän olisi pyytänyt minua kuolemaan puolestaan, niin -olisin sen tehnyt... No niin! Minä menin pois... mutta hän ei -ajatellut edes koskettaa minun huntuani eikä pyytää minua jäämään. -Varro, varro, ja kuuntele!... Voi, sinä et tiedä, miten minä -kärsin... hän tiesi minun lähtevän Parisista ja palaavan Méridoriin. -Hän tiesi, ettei Monsoreaun kreivi... voi, minä punastun sitä -puhuessani... hän tiesi, ettei Monsoreau oikeastaan ole puolisoni. -Hän tiesi minun olevan yksin. Ja, rakas Jeanne, lukemattomat -kerrat minä tänne tullessani käännyin katsomaan taakseni, sillä -luulin kuulleeni hänen ratsunsa nelistävän takanamme. Mutta se ei -ollutkaan mitään muuta kuin petollista kaikua! Asia on siis niin kuin -olen sanonut: hän ei minua ajattele enää, enkä minä ole Anjouhun -matkustamisen arvoinen... kun Ranskan hovissa kerran on niin paljo -kauniita ja miellyttäviä naisia, joiden pieninkin hymy on enemmän -arvoinen kuin Méridorin metsiin piiloutuneen maalaistyttöraukan -tuhannet tunnustukset. Käsitätkö nyt minua? Olenko oikeassa? Olenko -unohdettu, halveksittu, Jeanne? - -Hän oli juuri saanut sanotuiksi nuo sanat, kun samassa lehdikko -kohisi, joukko multaa ja sammalta vierähti alas läheiseltä vanhalta -puistomuurilta, ja muuan mies, hypättyään ensin muurivihreiden ja -villien vattupensasten keskelle, keittäytyi siitä suoraapäätä Dianan -jalkoihin. Tämä päästi huudon. - -Jeanne oli kiiruhtanut syrjään, sillä hän oli nähnyt ja tuntenut -miehen. - --- Niinkuin näette, olen minä nyt tässä, -- mutisi Bussy ja suuteli -arvokkaasti Dianan hameenliepeitä. - -Nyt tunsi Diana kreivin. Ollen suunniltaan ilosta ja tuon -odottamattoman onnen huumaamana heittäytyi hän miltei tiedotonna -kreivin syliin, vaikka juur'ikään oli soimannut häntä -välinpitämättömyydestä. - - - - -16. - -Rakastavaiset. - - --- Oi! -- kuiskasi Diana ja katsoi ylös. -- Kylläpä te, kreivi, meitä -kauheasti hämmästytitte! - -Hän vetäytyi hiljaa irti Bussyn syleilystä ja siirtyi ystävättärensä -luo. Tämä näet oli ensin kohteliaisuudesta siirtynyt muutamia -askeleita syrjemmäksi, mutta sitten, uteliaana kuten naiset yleensä, -tullut jälleen lähemmäksi, ei kylläkään ottaakseen keskusteluun osaa, -vaan kuullakseen kuitenkin siitä jok'ainoan sanan. - --- Mitä, rouva kreivitär! -- huudahti Bussy. -- Näinkö te otatte -minut vastaan? - --- Ei suinkaan, -- virkkoi Diana, -- sillä teittehän todellakin, -kreivi Bussy, varsin ystävällisesti ja hellästi... Mutta... - --- Voi, ei mitään, "mutta"! -- huokasi Bussy ja polvistui uudelleen. - --- Nouskaa ylös, herra kreivi, nouskaa ylös, minä pyydän! huusi Diana. - --- Ah! Sallikaa minun hetkinen olla tässä paikassa, johon niin kauvan -olen halunnut päästä. - --- Kyllä, mutta saadaksenne sen paikan olette te hypännyt yli muurin. -Se ei ole ainoastaan sopimatonta teidän arvoisellenne henkilölle ja -se on myöskin varomattomuutta henkilön puolelta, joka on arka minun -kunniastani. - --- Kuinka niin? - --- Katsokaas, jos joku sattumalta olisi teidät nähnyt... - --- Kuka sitä olisi huomannut? - --- Ehkä joku metsästäjistämme... - --- Ooh, olkaa huoletta, kreivitär! Minä osaan kyllä piilottautua -niin, ettei minua nähdä. - --- Tekö piilottautuisitte? Voi, kreivi Bussy! -- huudahti Jeanne. -- -Sepä on ylen romantillista! Kertokaapa siitä meille jotain! - --- Ensin on minun sanottava, että kun en tulomatkalla tavannut -teitä, niin se ei ollut minun syyni. Minä matkustin toista ja -te toista tietä. Te kuljitte Rambouilletin ja minä Chartresin -kautta. Kuulkaahan edelleen ja päättäkää sitten, tokko teidän -Bussy parkanne teitä rakastaa. En rohjennut ratsastaa niin, että -olisin teidät tavannut, vaikka sen kylläkin olisin voinut. Tiedän, -ettei teidän isällänne ollut mitään kiirettä, kun hänellä oli -tyttärensä sivullaan. Mutta minä en tahtonut hänen nähtensä enkä -seurueenne läsnäollessa teitä tavata, sillä minä en tahdo ryhtyä -mihinkään sellaiseen tekoon, joka teidät paljastaisi. Olen senvuoksi -matkustanut niin hitaasti, että olin melkein syödä ratsupiiskani -pelkästä kiukusta. - --- Ritari parka! -- huomautti Jeanne. -- Niinpä näyttekin matkalla -laihtuneen. - --- Te saavuitte lopultakin Angersiin, -- jatkoi Bussy. -- Minä olin -vuokrannut asunnon esikaupungista ja katselin erään uutimen takaa -teidän ohikulkuanne. - --- Hyvä jumala! -- huudahti Diana, -- ettekö siis asu Angersissa edes -oikealla nimellänne? - --- En. Minä olen olevinani matkustava kauppias. Katsokaahan vain -minun kaneelinväristä pukuani. Ei vieläkään ole minua tunnettu. - --- Bussy, kaunis Bussy, voi olla kaksi päivää matkalla tulematta -tunnetuksi! -- huudahti taas Jeanne. -- Sitäpä ei koskaan hovissa -uskottaisi. - --- Harhailtuani sitten kauvan metsässä, -- jatkoi Bussy, -- löysin -lopultakin tuon muurin. Mutta puisto on suuri ja muuri pitkä. Siitä -syystä viivyin neljän tunnin kavutessani milloin sinne, milloin tänne -korkean muurin päälle. Aloin jo tulla lohduttomaksi, mutta illalla -sain teidät nähdä juuri samalla hetkellä kun te menitte linnaan. -Teillä oli seurassanne rouva Saint-Luc. Kiiruhdin silloin siihen -samaan paikkaan, josta te juuri olitte lähtenyt. Näin, että nurmikko -oli tallattu, ja siitä päätin, että te keskipäivän kuumimmaksi ajaksi -olitte valinneet tuon vilpoisan lepopaikan. Antaakseni teille merkin -käynnistäni taitoin muutamia oksia, niinkuin metsästysretkellä -tehdään, ja palasin sitten kaupunkiin. - --- Minä olisin menetellyt kokonaan toisella tavalla saadakseni nähdä -Dianaa, -- selitti Jeanne. -- Olisin mennyt suoraan Méridorin linnaan -ja arkailematta astunut sisälle. Parooni olisi minua syleillyt, -rouva Monsoreau olisi sallinut minun istua viereensä ruokapöydässä, -herra Saint-Luc olisi vakuutellut minulle ystävyyttään ja rouva -Saint-Luc auttanut minua leikinlaskussa. Sehän olisi ollut kaikkein -yksinkertaisinta. Mutta tunnettuahan on, etteivät rakastavaiset -koskaan keksi helpoimpia keinoja. Bussy pudisti päätään. - --- Ei, -- sanoi hän, -- sen ehkä kaikki muut olisivat uskaltaneet, -mutta minä en. - --- Vai niin! -- virkahti Jeanne. -- Näyttää siis siltä, etten minä -ymmärtäisi, mikä on soveliasta. - --- Ei, -- jatkoi Bussy mietteissään, -- ei, minä en voi mennä -linnaan. Paroonin tytär on naimisissa, ja olkoonpa hänen puolisonsa -millainen hyvänsä, niin on hänen isänsä miehen sijassa velvollinen -häntä vartioimaan. - --- Ahaa! -- murahti Jeanne. -- Se on siis läksyksi minulle. Kiitos -kreivi! Minä ansaitsin sen hyvin sekaantuessani hullujen asioihin. - --- Hullujenko? -- toisti Diana. - -Hullut ja rakastavaiset ovat yhtä ja samaa. - -Näin sanottuaan hän suuteli Dianaa otsalle, kumarsi Bussylle ja -riensi pois. Diana olisi pidättänyt häntä. Mutta Bussy tarttui Dianan -käteen ja esti hänet siitä, niin että he nyt jäivät kahdenkesken. -Diana näki Jeannen laulaen rientävän pois ja poimivan kukkia tien -vierestä. Vihdoin istahti Diana punastuen, ja Bussykin asettautui -siihen nurmikolle hänen jalkojensa juureen. - --- Olenko tehnyt oikein, kreivitär? -- kysyi Bussy. -- Hyväksyttekö -nyt minun menettelytapani? - --- En tahdo teeskennellä, -- vastasi Diana. -- Te sitäpaitsi tunnette -sisimmät ajatukseni. Minä hyväksyn teidän menettelynne, mutta -siihenpä hyväksymiseni pysähtyykin. Sillä äsken, teitä syyttäessäni, -olin mieletön, olin rikollinen. - --- Mitä te puhutte, Diana? - --- Voi, herra kreivi, minä sanon totuuden! Minä en ole velvollinen -tekemään herra Monsoreauta onnelliseksi, mutta toiselta puolen en -voi tehdä onnelliseksi ketään muutakaan. Voin kieltää kreiviltä -seuranpitoni, hyväntahtoisuuteni, rakkauteni. Mutta jos luovuttaisin -ne jollekin toiselle, niin tulisin minä riistäneeksi ne siltä, joka, -vaikkakin vasten omaa tahtoani, kuitenkin on herrani ja mieheni. - -Bussy kuunteli kärsivällisesti tätä siveyssaarnaa, jota Dianan lempeä -ääni kuitenkin melkolailla lievensi. - --- Saanko nyt puhua kursailematta? - kysyi Bussy. - --- Puhukaa toki. - --- No niin. Kaikki tuo, mitä olette sanonut, on tullut ulkopuolelta -hampaittenne. - --- Mitä tarkoitatte? - --- Kuunnelkaa nyt minua kärsivällisesti, niinkuin minäkin teitä äsken -kuuntelin, kun te lavertelitte tuota sofismianne. - -Diana hätkähti. - --- Tavallinen siveysoppi on pelkkää sofismia, hyvä rouva, koska se -ei sovellu käytäntöön. Sofisminne vastalahjaksi tahdon sanoa teille -erään totuuden. Teidän miehenne on teidän herranne, sanotte te. Mutta -oletteko itse tuon miehen valinnut? Ette, vaan onneton kohtalo on -yhdistänyt teidät häneen. Tahdotteko siis koko iäksenne alistua tuon -inhottavan pakon seurausten alaiseksi? Siinä tapauksessa tulee minun -teidät hänestä vapauttaa. - -Diana avasi suunsa vastatakseen, mutta Bussy ehätti väliin. - --- Voi, minä tiedän, mitä tahdoitte sanoa, -- jatkoi; nuori -mies. -- Te aiotte sanoa, että jos minä haastan hänet kanssani -kaksintaisteluun ja surmaan hänet, niin te ette tahdo nähdä minua -enää milloinkaan. No niin! Vaikkapa minä surusta kuolisinkin, niin -ainakin te tulisitte onnelliseksi ja voisitte vielä onnellistuttaa -jonkin jalon miehen, joka ehkä väliin minun nimeäni siunaisi ja -sanoisi: kiitos Bussy! kiitoa siitä, että vapautit meidät tuosta -inhottavasta Monsoreausta. Ja te, Diana, joka ette uskaltaisi minua -elossaollessani kiittää, teette sen kyllä sitten, kun olen kuollut. - -Nuori nainen tarttui kreivin käteen ja pusersi sitä hellästi. - --- Te ette ole vielä edes pyytänyt Bussy, ja te jo uhkaatte. - --- Teitäkö uhkaisin? Jumala on todistajanani ja tuntee tarkoitukseni. -Minä rakastan teitä, Diana, niin vilpittömästi, etten voisi toimia -tavallisen ihmisen tavoin. Tiedän senkin, että te rakastatte minua, -elkää sitä kieltäkökään. Olettehan sen itsekin tunnustanut. Mutta -rakkaus sellainen kuin minun säteilee kuni aurinko ja lämmittää sen -tavoin. Senvuoksi minä en epäile, vaan lankean teidän jalkainne -juureen ja käsi sydämellä, joka ei koskaan oman edun eikä pelon -vuoksi ole valehdellut, sanon teille: Diana, minä rakastan teitä, -lemmin kaikesta sielustani! Diana, minä vannon kuolevani teidän -puolestanne, ja viimeinen huokaukseni tulee olemaan pyhitetty teille. -Jos te lausutte sanat: poistukaa, elkää riistäkö toisen onnea, -niin nousen minä ylös vähääkään huokaamatta, pienintäkään liikettä -tekemättä. Minä poistun tästä paikasta, jossa olen tuntenut itseni -niin kovin onnelliseksi, ja sanon: tämä nainen ei minua rakasta eikä -milloinkaan tule minua rakastamaan. Minä lähden pois, ettekä te enää -koskaan saa minua nähdä. Mutta koska minun uhrautuvaisuuteni teidän -puolestanne on suurempi kuin minun rakkauteni ja koska mieluummin -haluan nähdä teidät onnellisena kuin että toiselta onnen varastaisin, -senvuoksi on minulla oikeus varastaa hänen elämänsä, samalla kun -uhraan oman elämäni. Sen olen tekevä, jotta te ette elinikäänne -tarvitsisi olla sidottuna ettekä tehdä onnettomiksi niitä, jotka -teitä rakastavat. - -Diana luki Bussyn kirkkaasta, avoimesta katseesta ylimyksen päätöksen -koko voiman. Hän oivalsi, että Bussy tulisi toimimaan sanojensa -mukaisesti. Ja niinkuin huhtikuun lumi sulaa auringonsäteitten alta, -niin heltyi Dianankin kovuus tuon leimuavan katseen edessä. - --- No niin, -- virkkoi Diana, -- minä kiitän siitä epäoikeutetusta -syytöksestä, jonka nyt minua vastaan teette. Ei ole kovin -hienotunteista saattaa minun katumaan sitä että olen teille -rakkauteni tunnustanut. Mutta tokkohan te rakastaisitte minua -kuolemaan asti, niinkuin äsken väititte? Enköhän koskaan joutuisi -minkään oikun leikkikaluksi? Eiköhän se päivä koskaan koittaisi, -jolloin minun pitäisi katua sitä, etten tullut kuunnelleeksi -Monsoreaun vihattavia rakkaudentunnustuksia? Ei sentään! Ei mitään -ehtoja! Minä olen voitettu ja kuulun teille, Bussy. Jääkää siis -tänne, ja nyt, kun elämäni kuuluu teille, on teidän vaalittava meitä -kumpaakin. - -Näin sanottuaan laski Diana toisen kätensä Bussyn olalle ja ojensi -hänelle toisen. Sen painoi Bussy innokkaasti huulilleen. - -Nyt kuului Jeannen kevyitä askeleita ja hiljainen rykäisy, ikäänkuin -salainen merkinanto siitä, että hän oli tulossa. - -Vaistomaisesti irrottautuivat rakastavaisten kädet toisistaan, ja -Jeanne, joka tuon liikkeen huomasi, virkkoi: - --- Anteeksi, että teitä häiritsen, hyvät ystäväni. Mutta meidän -on palattava kotiin, ettei meitä tultaisi täältä etsimään. -Itsepäisyytenne tähden jäätte te nyt ilman päivällistä, herra kreivi, -vaikka se ei luullakseni maistuisikaan pahalle miehestä, joka on -ratsastellut ja kiipeillyt niin paljo, ja sitäpaitsi menevät teiltä -hukkaan muutamat katseet, jotka teitä kovin miellyttävät. Tule nyt, -Diana. - -Näin sanoen tarttui Jeanne ystävättärensä käsivarteen ja veti hänet -mukanaan. - -Bussy katseli hymyillen noita kahta ystävystä. Osittain -poiskääntyneenä ojensi Diana hänelle kätensä. Bussy kysyi: - --- Siinäkö kaikki, mitä teillä on minulle sanomista? - --- Me tapaamme huomenna, -- vastasi Diana. -- Sehän on sovittu? - --- Ainoastaanko huomenna? - --- Huomenna ja alati. - -Bussy ei voinut olla hiljaa huudahtamatta. Hän painoi intohimoisesti -Dianan käden huulilleen ja, kuiskattuaan vielä kerran jäähyväiset, -poistui tai pikemmin lensi pois, sillä hän tunsi, että oli äärettömän -raskasta erota siitä, jota niin kauvan oli halannut jälleennähdä. - -Diana seurasi häntä katseillaan eikä päästänyt ystävätärtään -menemään, ennenkuin Bussyn askelten kaiku oli lakannut kuulumasta. - --- Tahdotko nyt hiukan jutella kanssani, Diana? -- kysyi Jeanne, kun -Bussya ei enää näkynyt eikä kuulunut. - --- Niinpä todellakin! -- vastasi Diana ja hätkähti kuin olisi -ystävänsä puhuttelu hänet jonkinlaisesta unesta herättänyt. - --- Kuulehan! Huomenna menen minä mieheni ja sinun isäsi kanssa -metsästämään. - --- Mitä! Aiotko sitten jättää minut yksikseni linnaan? - --- Tiedäppäs, hyvä ystävä, -- vastasi Jeanne, -- että ovat ne -minullakin periaatteeni ja että on olemassa asioita, joissa minä en -anna yhtään perään. - --- Voi, Jeanne! -- huudahti Diana kalveten. - --- Onko sinulla sydäntä puhua noin kovia sanoja minulle, ystävällesi? - --- Ei ole ystävyyttä, mikä voisi kaikkeen ulottua -- jatkoi Jeanne -entiseen tyyneen tapaan. -- Kaikkea en jaksa kaikkea kestää. - --- Minä luulin, että sinä minua rakastaisit, Jeanne, ja nyt sinä -murratkin sydämeni, -- sanoi Diana kyyneleet silmissä. -- Sinähän -sanoit, ettet voi sitä sietää. Mitä et voi sietää? - --- Katsos, -- kuiskasi Jeanne ystävättärensä korvaan, -- en voi -sietää sitä, että tulisin estäneeksi teitä, rakastavaisraukkoja, -häiritsemättä kohtaamasta toisianne. - -Diana sulki nuoren, iloisen rouvan syliinsä ja suuteli hänen -hymyileviä kasvojaan. - -Samassa kuuluivat jahtitorvien törähdykset. - --- Meitä kutsutaan, -- virkkoi Jeanne. - Saint-Luc parka käy -kärsimättömäksi. Elä siis ole häntä kohtaan ankarampi kuin mitä minä -olin tuota rakastunutta herraa kohtaan, jolla oli kanelinväriset -vaatteet yllään. - - - - -17. - -Bussy luovuttaa hevosensa. - - -Seuraavana päivänä läksi Bussy ani varhain Angersista. - -Ei olisi saattanut sanoa, että hän kiiruhti, sillä hän pikemmin -lensi. Diana oli mennyt sisälle linnan terassille, josta näkyi -vihreitten kenttien halki kiemurteleva maantie. Ennen pitkää huomasi -hän sieltä meteoorin lailla lähenevän mustan pilkun. Hän riensi heti -ulos, ettei Bussyn tarvinnut odotella, vaan että hän itse ensimäisenä -ehtisi kohtauspaikalle. - -Hän tunsi sydämessään sanomatonta iloa. Niin ylen onnellinen oli hän -nuoruudestaan, kauneudestaan ja rakkaudestaan, että hänestä siinä -eteenpäin rientäessään väliin tuntui siltä kuin olisi hän sielunsa -siivillä kohonnut kohti korkeuksia. Mutta matka linnasta metsään -oli pitkä ja ankara hengästyminen pakotti hänet usein pysähtymään. -Senvuoksi hän ehti kohtauspaikalle vasta samana hetkenä, jolloin -Bussy hyppäsi muurin yli. - -Bussy näki Dianan tulevan, riensi hänen luokseen, ja Diana heittäytyi -hänen syliinsä. Heidän tervehdyksensä suli pitkäksi, sydämelliseksi -syleilyksi. - -Päivä kulua hurahti kuin tunti. Diana heräsi ensimäisenä tuosta -suloisesta uinailusta, mikä muistuttaa onnesta ja autuudesta -nukahtaneen sielun unta. Bussy pusersi silloin nuorta naista -rintaansa vasten ja virkkoi: - --- Minusta tuntuu siltä, Diana, kuin alkaisi elämäni vasta tänään. -Sillä vasta nyt minä näen selvästi edessäni sen tien, joka johtaa -minut iäisyyteen. Sinä olet se valo, joka minulle kaiken tämän onnen -loistat. En tuntenut ennen tätä maailmaa. Toistan vieläkin sen -saman, mitä sanoin eilen, nimittäin että kun olen alkanut elää sinun -kauttasi, niin tahdon sinun kanssasi myöskin kuolla. - --- Ja minä, -- vastasi Diana, -- minä, joka kerran ilman kaipausta -jättäydyin kuoleman syliin, pelkään nyt, etten saa elää tarpeeksi -kauvan. Mutta miksi et ole tullut linnaan, Ludvig? Isäni pitäisi -itseään onnellisena saadessaan ottaa sinut vastaan. Herra Saint-Luc -on ystäväsi ja hän on vaitelias. Ajattelehan, miten verratonta olisi -saada nähdä toisensa tuntia kauvemmin. - --- Voi, Diana, jos minä olisin tunnin ajan linnassa, niin tahtoisin -olla siellä alati, ja koko maakunta saisi sen pian tietää. Ja kun -sitten huhu joutuisi miehesi korviin, niin hän kiiruhtaisi tänne... -Olethan sinä kieltänyt minua vapauttamasta itseäsi hänestä... - --- Mitä se hyödyttäisi? -- kysyi Diana, äänessään sointu, joka voi -pulpahtaa vain rakastavaisen naisen rinnasta. - --- Säilyttääksemme onnemme on tärkeätä, että salaamme sen koko -maailmalta. Rouva Saint-Luc sen jo tuntee ja Saint-Luc tulee sen myös -saamaan tietoonsa... - --- Voi, mitä varten? - --- Salaisitko sinä, Diana, minulta mitään? - --- En, se on totta. - --- Minä kirjoitin tänä aamuna muutamia rivejä Saint-Luc'ille, pyytäen -saada tavata häntä Angersissa. Kun hän tulee, olen pyytävä hänen -kunniasanaansa siihen, ettei hän sanallakaan mainitse mitään tästä -tapahtumasta. Parisista lähtiessämme näytti kovin uhkaavalta. - --- Olet oikeassa... Sitäpaitsi on isäni niin tunnontarkka mies, että -hän, niin paljo kuin minua rakastaakin, saattaisi syyttää minua -Monsoreaun edessä. - --- Mitä suurin salassapito on siis välttämätöntä... ja jos taivas -jättää meidät vihollistemme käsiin, niin voimme sanoa ainakin sen, -että emme voineet menetellä toisin kuin mitä olemme tehneet. - --- Jumala on hyvä, Ludvig. Elä epäile häntä tänä hetkenä. - --- En epäile jumalaa, vaan pelkään, että jokin ilkeä henki kadehtii -meidän iloamme. - -Rakastavaiset vaihtoivat tuhansittain ajatuksiaan, tuhansien -suudelmien höystäminä. Vihdoin kuului metsästystorven ääni lähempänä -linnaa antavan Jeannen ja Dianan kesken sovitun merkin, ja Bussy -riensi kiiruusti pois. - -Juuri kaupunkia lähestyessään huomasi hän, että kaupungin portit -aiottiin sulkea kiinni. Bussy oli kannustamaisillaan hevostaan -rivakampaan vauhtiin, kun hän kuuli takanaan nelistävien hevosten -töminää. - -Se joka aikoo piilottautua, varsinkin rakastaja, pelkää kaikkea. -Bussykin senvuoksi kysyi itseltään, kumpikohan olisi parempi, -rientääkkö eteenpäin ehtiäkseen ennen ratsastajia vaiko ohjata -ratsunsa sivulle ja antaa toisten ajaa ohitse. Mutta ne toiset -ratsastivat nyt niin tulisesti, että he tuossa tuokiossa olivat -Bussyn kintereillä. - -Ratsastajia oli kaksi. Bussy siirtyi sivulle ja näki, miten toinen -ratsastajista kannusti hevostaan, jota sen lisäksi toinen lakkaamatta -löi suitsiremmeillään. - --- Tässähän onkin kaupunki, -- virkkoi toinen gascognelaisella -murteella. -- Vielä kolmesataa lyöntiä ja sata kannustamista, -rohkeutta ja kestävyyttä! - --- Mutta eläin on uuvuksissa. Sehän horjuu eikä pääse enää eteenpäin, --- vastasi etumainen ratsastaja. -- Uhraisin kuitenkin vaikka sata -hevosta päästäkseni kaupunkiin. - --- Tuo ääni tuntuu minusta tutulta, -- ajatteli Bussy. -- Mutta kas -vaan! Nyt hänen hevosensa huojuu. - -Ratsastajat ehtivät nyt Bussyn kohdalle. - --- Varokaa itseänne, herra! -- huusi kreivi. -- Hypätkää alas -satulasta! Teidän hevosenne kaatuu. - -Hevonen retkahtikin raskaasti kyljelleen ja sätkytteli jalkojaan, -ikäänkuin olisi yhäkin juoksussa. Mutta pian sen hengitys taukosi, -silmät sulkeutuivat, vaahto sen tukahdutti ja se heitti henkensä. - --- Hyvä herra, -- huusi se, jolta ratsu oli menehtynyt, -- saanko -ostaa teidän hevosenne? - --- Hyvä jumala! -- pääsi Bussyltä. - --- Kuulitteko, mitä kysyin? -- toisti vieras. -- Minulla on kiire. - --- Ooh, hyvä prinssi, ottakaa hevoseni ilmaiseksi, -- vastasi Bussy -omituisen mielenliikutuksen valtaamana, sillä hän oli tuntenut Anjoun -herttuan. - -Samassa veti toinen ratsastaja pistoolinsa esille. - --- Rauhoittukaa! -- huusi herttua tuolle epäluuloiselle -puolustajalleen. -- Rauhoittukaa, herra d'Aubigné! Luulenpa totta -totisesti että hän on Bussy. - --- Minä se olenkin, hyvä prinssi. Mutta mikä kumma saa teidät -ratsastamaan hevosia kuoliaiksi tällä tiellä ja tähän aikaan päivästä? - --- Vai on se herra Bussy, -- virkkoi d'Aubigné. -- Siinä tapauksessa, -armollinen herra, ette minua siis enää tarvitse... Sallikaa minun -niin ollen, kuten sanassa sanotaan, palata hänen luokseen, joka minut -lähettänyt on. - --- Mutta ette ennen kuin olette vastaanottanut vilpittömimmät -kiitokseni ja järkkymättömän uskollisuuteni lupauksen, -- sanoi -prinssi. - --- Otan ne kaikki vastaan, armollinen herra, ja tulen ehkä jonakin -päivänä muistuttamaan teitä sanoistanne. - --- Minä olen kuin puusta pudonnut, -- sammalsi Bussy. - --- Etkö siis tätä tiennyt? -- kysyi prinssi epäluuloisella -äänensävyllä, minkä kreivikin huomasi. -- Koska kerran olit täällä, -niin sinä kaiketi minua odottelit, vai kuinka? - --- Tuhannen sarvipäätä! -- tuumaili Bussy itsekseen, oivaltaessaan, -mitä mahdollisia epäluuloja prinssissä voisi herätä hänen salaisen -Anjoussa oleskelunsa johdosta. -- On parasta olla varovainen eikä -paljastaa itseään. - --- Minä tein enemmänkin kuin että vain olisin odotellut teitä, -armollinen herra, -- sanoi hän ääneen. Mutta koska haluatte päästä -kaupunkiin, ennenkuin portit suljetaan, niin nouskaa heti satulaan. - -Hän tarjosi nyt hevostaan prinssille, joka parhaallaan kaiveli -kaatuneen ratsunsa satulasta joitakin tärkeitä papereita. - --- Jääkää siis hyvästi, armollinen herra! -- lausui d'Aubigné, -kääntäen hevosensa ympäri. -- Teidän palvelijanne, kreivi Bussy! - -D'Aubigné poistui nopeasti. Bussy hyppäsi ratsun selkään herransa -selän taa. Ja heidän siinä niin kaupunkia kohti ratsastaessaan tuli -Bussy ajatelleeksi, että eiköhän tuo mustapukuinen ruhtinas vain -ollutkin se ilkeä henki, joka jo nyt hänen onneansa kadehti. Pian -pääsivät he Angersiin. - --- Mitä nyt tehdään, armollinen herra? -- kysyi Bussy. - --- Riennetään pian linnaan! Minun lippuni on sinne asetettava. Siitä -näkyy, että minä olen saapunut tänne, ja maakunnan aateliston on -tultava koolle. - --- Ei mikään ole sen helpompaa, -- selitti Bussy, ollen olevinaan -myöntyväinen aikaa voittaakseen ja kun hän sitäpaitsi oli liian -hämmästynyt ollakseen puolueeton. - --- Puhaltakaa torviin! -- huusi hän vastaantuleville kaupungin -torvensoittajille. - -Mutta nämä vain töllistelivät häneen, kiinnittämättä mitään erityistä -huomiotaan noihin kahteen tomuiseen ja hikiseen ratsastajaan. - --- Kuinka! -- sävähti Bussy, tullen heitä lähemmäksi. -- Eikö isäntää -tunneta talossa?... Kutsukaa tänne virkaatoimittava pormestari. - -Tämä käskevä ääni vaikutti soittajiin, ja toinen niistä tuli -lähemmäksi. - --- Ah! -- huudahti hän pelästyneenä, kun ensin oli tarkasti katsellut -prinssiä. -- Siinähän on meidän armollinen herramme ja isäntämme! - -Herttua tunnettiin helposti luonnottomasta haljenneesta nenästään, -josta Chicotkin oli tehnyt laulun. - --- Sehän on hänen kuninkaallinen korkeutensa herttua! -- huusi mies -ja tarttui yhtä hämmästyneenä toverinsa käsivarteen. - --- Te tiedätte nyt yhtä paljo kuin minäkin, -- sanoi Bussy. -- Mutta -puhaltakaa nyt torviinne kaikin voimin, niin että koko kaupunki -neljännestunnissa saa tietää hänen korkeutensa olevan täällä. -Sillävälin matkaamme me, teidän korkeutenne, hitaasti linnaa kohti, -ja sinne saavuttuamme on paistinvarras jo toivoakseni otettu esiin -meidän nälkämme sammuttamista varten. - -Jo ensimäisten torventörähdysten jälkeen alkoi muodostua useita -ihmisryhmiä. Ja kohta juoksi naisia ja lapsia pitkin kaupunkia -huutaen: Hänen korkeutensa on kaupungissa!... Eläköön herttua! - -Raatimiehet, linnanherrat ja etevimmät aateliset kiiruhtivat nyt -linnaan yhä taajenevien väkijoukkojen saattamina. - -Niinkuin Bussy jo oli otaksunut, olivat kaupungin ylimykset linnassa -jo ennen prinssin tuloa häntä arvonmukaisesti vastaanottamassa. - --- Hyvät herrat, -- sanoi ruhtinas, -- olen kiiruhtanut tänne kunnon -kaupunkiin Angersiin. Parisissa ovat mitä suurimmat vaarat uhanneet -henkeäni. Olinpa jo kadottanut vapautenikin, mutta hyvien ystävien -avulla onnistuin pakenemaan. - -Bussy puri huultaan. Hän ymmärsi sen pilkallisen katseen sisällön, -jonka herttua häneen loi. - --- Ja nyt, -- lisäsi Frans, -- on henkeni ja turvallisuuteni taattu. - -Hämmästyneet maistraatinjäsenet huusivat heikosti: eläköön armollinen -herttuamme! - -Väkijoukko, ajatellen niitä etuja, joita sille herttuan jokaisesta -matkasta tavallisesti koitui, huusi voimakkaasti: eläköön! - -Tuossa tuokiossa oli Fransilla ympärillään hoviväkensä, jota hän -Anjoun herttuana ylläpiti Angersissa ja jonka henkilökunnasta vain -ylhäisimmät tunsivat isäntänsä. Sitten tuli kaupungin aatelisten ja -naisten vuoro, niin että onnentoivotuksia riitti lähes puoleenyöhön. -Kaupungilla toimeenpantiin juhlavalaistus, kiväärejä laukaistiin -kaduilla ja toreilla, ja aina Méridorin linnaan asti toi tuuli -tullessaan Angersin hyvien porvarien ilohuudot ja humun. - - - - -18. - -Anjoun herttuan valtiotaitoa. - - -Kun Bussy ja herttua lopultakin jäivät kahdenkesken, virkkoi -viimeksimainittu: - --- Puhelkaamme nyt hetkinen. Tarkkasilmäinen Frans oli huomannut, -että Bussy, heidän toisensa tavattuaan, oli tuntunut tavallistaan -taipuvaisemmalta. Siitä hän hovituntemuksensa perusteella teki sen -johtopäätöksen, että kreivi oli jotenkuten kiusallisessa asemassa -ja että hän, herttua, voisi käyttää sitä hyödykseen. Mutta toiselta -puolen oli Bussylläkin ollut miettimisen aikaa, niin että hän varsin -tyynenä saattoi odottaa herttuan hyökkäystä. - --- Kun viimeksi toisemme tapasimme, olit sinä hyvin sairas, Bussy -parkani! - --- Se on totta, teidän korkeutenne. Olin kovin sairas, ja melkein -kuin ihmeen kautta minä pelastuin. - --- Sinulla oli myös luonasi muuan lääkäri, joka oli kauhean -varovainen sinun parantumisesi suhteen, sillä hän ärhenteli niille, -jotka uskalsivat sinua lähestyä. - --- Sekin on totta, teidän korkeutenne, sillä le Haudouin on minulle -peräti uskollinen. - --- Hän kai pidätti sinua sängyssä, vai kuinka? - --- Pidätti, ja se oli vähällä saattaa minut ihan epätoivoon, kuten -teidän korkeutenne voi huomata. - --- Mutta minusta tuntuu siltä kuin olisit voinut lähettää tohtorin -hiiteen ja tulla minun kanssani ulos. - --- Kyllä kai, -- vastasi Bussy ja käänteli hermostuneesti hattuaan. - --- Mutta, -- jatkoi herttua, -- koska oli kysymys vakavasta asiasta, -et sinä uskaltanut paljastaa. - --- Mistä on kysymys? -- huudahti Bussy ja painoi hatun päähänsä aina -silmiä myöten. -- Luulen teidän korkeutenne sanoneen, että minä -pelkäsin paljastaa itseäni? - --- Juuri niin minä sanoin. - -Bussy hypähti ylös tuoliltaan ja huusi: - --- Armollinen herra, te ette usko sanaakaan siitä, mitä nyt sanoitte. -Minun ruumiissani on kaksikymmentä arpea todistamassa, että olen -useamman kerran itseni paljastanut. En ole koskaan ollut pelkuri, -mutta tunnen monta, jotka eivät voi sanoa samaa itsestään, eivät -ainakaan voi sitä todistaa. - --- Teillä on aina kiistämättömät perusteenne, herra Bussy, -- virkkoi -herttua, harmista kalveten, -- ja kun teitä nuhdellaan jostakin, -suurennatte te aina sen moitteen ja kuvittelette olevanne siinä -oikeassa. - --- Ooh, teidän korkeutenne! Minä tiedän hyvin, etten aina ole -oikeassa, mutta tiedän myöskin sen, milloin olen väärässä. - --- Milloinka sitten olette väärässä, jos saan luvan kysyä? - --- Silloinkun palvelen kiittämättömiä ihmisiä. - --- Todentotta, hyvä herra, luulenpa teidän unohtavan itsenne, -- -sanoi prinssi ja nousi äkkiä ylös sillä arvokkuudella, mikä hänelle -erinäisissä tilaisuuksissa oli ominaista. - --- Hyvä on, minä unohdan itseni, armollinen herra, -- vastasi Bussy. --- Tehkää tekin kerran elämässänne se sama: unohtakaa itsenne -- tai -unohtakaa minut. - -Bussy astui pari askelta ovea kohti, mutta prinssi ehätti hänen -eteensä. - --- Kiellättekö siis, -- virkkoi herttua, -- että te samana päivänä, -jolloin kieltäydyitte lähtemästä minun kanssani ulos, heti kohta -senjälkeen poistuitte kotoanne? - --- Minä en kiellä koskaan mitään ellen ehkä sitä, jota minua -pakotettaisiin tunnustamaan. - --- Sanokaapa siis minulle, miksi niin itsepäisesti tahdoitte jäädä -kotiin? - --- Asiat pakottivat minut siihen. - --- Kotoiset asiatko? - --- Asiat kotona taikka muualla. - --- Minä otaksuin, että kun jokin ylimys on ruhtinaan palveluksessa, -tämän ruhtinaan asioiden tulisi olla muita tärkeämpiä. - --- Kuka siis tavallisesti on huolehtinut teidän asioistanne, -armollinen herra? - --- Myönnän, että se olette te, ja tavallisesti olenkin huomannut -teidät uskolliseksi ja uhrautuvaksi. Tahdonpa mennä niinkin pitkälle, -että annan teille pahan luontonne anteeksi. - --- Olette varsin hyvä! - --- No, no! Olihan tosin teilläkin hieman syytä olla minuun -tyytymätön: minä näet olin luvannut teille rangaista Monsoreauta. -Mutta onko hän sitten teistä niin vihattava tuo Monsoreau? - --- Ei lainkaan. Minusta hän on vain hirmuisen ruma ja minä olisin -toivonut, että hänet olisi poistettu hovista, jotta minä olisin -päässyt näkemästä hänen inhottavia kasvojaan. Te, armollinen herra, -näytte sitävastoin siitä oliosta pitävän. Mutta eihän makuasioista -pidä koskaan kiistellä. - --- Ooh, jos se kerran oli ainoa syy, niin ei teidän olisi tarvinnut -olla niin kovin myrtyneellä mielellä minua kohtaan kuin mikäkin -pahankurinen lapsi. Ja vielä enemmän teitte väärin siinä, että -ette lähtenyt minun kanssani, mutta sensijaan läksitte yksin -joutavanpäiväisten asioitten takia. - --- Joutavanpäiväisten! Olenko minä tehnyt joutavuuksia, minä? Ja te -juuri äsken moititte minua siitä että... Sanokaapa, armollinen herra, -mitä turhuuksia minä olen tehnyt? - --- Tehän tahdoitte kostaa d'Epernonille ja Schombergille, ellen -väärin käsitä. Minullakin oli sama tarkoitus, mutta aika ei ollut -sopiva. - --- Armollinen herra, mitä te tällä tarkoitatte, jos saan kysyä? - --- Surmatkaa vallan kernaasti ne kummatkin, niin, vaikkapa kaikki -neljä. Olen siitä teille yhä enemmän kiitollinen. Mutta älkää niitä -kiusottako, sillä niiden katkeruus kohdistuu minuun. - --- Mitä minä sitten olen tehnyt kunnon d'Epernonille? - --- Teidän toimestanne on hänen vaatteensa revitty rikki. - --- Vai niin, -- virkahti Bussy. -- Nyt tulee siis saksalaisen vuoro. -Mitä minä olen tehnyt Schombergille? - --- Tahdotteko kieltää, että olette värjäyttänyt hänet siniseksi -indigolla? Kun minä pari tuntia jälkeenpäin hänet näin, oli -hän vieläkin yltäpäältä sininen. Ja sitäkö te kutsutte hyväksi -pilanteoksi? - -Nyt alkoi prinssi kuitenkin vasten tahtoaan nauraa, ja Bussykin -räjähti remakkaan nauruun, muistellessaan väriammeeseen pistettyä -Schombergia. - --- Minunko siis, -- kysyi hän, -- luullaan tehneen heille nuo -kepposet? - --- Luuletko sitten minun ne järjestäneen? -- tokasi prinssi. - --- Ja olisiko teillä sitten sydäntä moittia miestä, jolla olisi -ollut tuollaisia päähänpistoja? Ah! Niinkuin äsken sanoin, olette te -kiittämätön ihminen. - --- Olkoonpa niinkin. Jos todellakin poistuit sitä tarkoitusta varten, -niin annan sinulle anteeksi. - --- Onko se varmaa, teidän korkeutenne? - --- On, kautta kunniani. Mutta et sinä vielä ole minusta päässyt. - --- Puhukaa sitten. - --- No, puhutaan sitten minusta itsestäni. Mitä olet tehnyt -auttaaksesi minua? - --- Näettehän, armollinen herra, mitä olen tehnyt: olen kiiruhtanut -Anjouhun. - --- Siis sinä, toisin sanoen, pakenit. - --- Pakenin, sillä pakenemalla pelastin minä myöskin teidät. - --- Mutta etkö sinä, sen sijaan että matkustit näin kauvaksi, olisi -yhtä hyvin voinut jäädä Parisiin? Luullakseni sinä olisit ollut -minulle paljo suuremmaksi hyödyksi Montmartressa kuin Angersissa. - --- En, teidän korkeutenne. Siinä kohden me olemme eri mieltä. Minä -katsoin edullisemmaksi matkustaa Anjouhun. - --- Täytynee teidän kuitenkin myöntää, Bussy, että oikku ei ole mikään -syy. - --- Mutta entä jos sen oikun tarkoituksena oli hankkia teille -puolustajia? - --- No, se muuttaa asian. Kertokaapa, mitä olette tehnyt? - --- Siihen vastaan teille huomenna, armollinen herra, sillä juuri nyt -täytyy minun lähteä. - --- Mitä varten, jos saan kysyä? - --- Neuvottelemaan erään mitä tärkeimmän henkilön kanssa. - --- Vai niin. Mene sitten, Bussy, mutta ole varovainen. - --- Mitä se hyödyttäisi? Emmekös me ole täällä voimakkaimmat? - --- Vaikkapa niinkin, mutta varovaisuus on sittenkin hyvä. Oletko jo -ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin?... - --- Minä olen ollut täällä vasta kaksi päivää enkä tietenkään niin -lyhyessä ajassa ole ehtinyt paljoa aikaansaada. - --- Mutta kaiketikin olet oleskellut täällä salaisesti? - --- Tietysti. Näettehän, millainen puku minulla on ylläni. Käytänkö -minä tavallisesti kanelinvärisiä vaatteita? - --- Missä sinä asut? - --- Kun sen kuulette, armollinen herra, niin käsitätte -uhrautuvaisuuteni... Minä asun eräässä pienessä hökkelissä -kaupunginmuurin lähellä, ja sinne päästään sisälle joen puolelta. -Kertokaapa nyt minulle, teidän korkeutenne, miten pääsitte pois -Louvresta ja miten minä tulin kohdanneeksi teidät maantiellä väsynein -hevosin ja d'Aubigné seurassanne? - --- Minulla on ystäviä. - --- Teilläkö ystäviä? -- tokasi Bussy. -- Ah, prinssi, te laskette -leikkiä! - --- On ystäviä, joita sinä et tunne. - --- Ketäpä ne ovat? - --- Navarran kuningas ja d'Aubigné, jonka äsken näit. - --- Navarran kuningas!... Ah! Sehän on totta, tehän olette samoissa -salaliittopuuhissa! - --- Minä en ole koskaan vehkeillyt, herra Bussy. - --- Vai niin. No, mutta kuinka pääsitte ulos Louvresta? - --- Sänkykamarini ikkunan kautta. - --- Todellakin! Teidän korkeutenne siis tiesi tikapuut? - --- Mitkä tikapuut? - --- Ne, jotka olivat kaapissa. - --- Kuinka ne ovat olleet sinun tiedossasi? -- kysyi prinssi kalveten. - --- Tietäähän teidän korkeutenne, että minulla joskus on ollut onni -päästä siihen huoneeseen. - --- Sisareni Margotin aikana, eikö niin? Sinä siis silloin kiipesit -ikkunan kautta sisälle? - --- Kiipesin, samalla tapaa kuin te sieltä ulos. Mutta minua -ihmetyttää vain se, että te löysitte tikapuut. - --- En minä niitä löytänyt. Minulle annettiin tieto siitä, missä ne -olivat. - --- Kuka antoi tiedon? - --- Navarran kuningas. - --- Ahaa! Navarran kuningas siis tiesi tikapuitten olemassaolon. -Sitäpä minä en olisi koskaan uskonut. Varmaa kuitenkin on, että te -nyt terveenä ja reippaana olette täällä. Nyt me annamme Anjoussa -leimuta ja räiskyä, ja samoin myöskin Angoumoisissa ja Bearnissa. -Siitä on koituva hauska ilotulitus! - --- Mutta etkö sinä puhunut jostain kohtaamisesta, Bussy? - --- Puhuin, ja se on totta se. Mutta tämä hupainen keskustelu sai -minut unohtamaan koko asian. Jääkää hyvästi, armollinen herra! - --- Otatko hevosesi? - --- En, sillä jos se on teidän korkeudellenne tarpeellinen, niin -saatte sen pitää. Minulla on myös toinen. - --- Siinä tapauksessa otan tarjouksen vastaan. - -Tuonnempana voimme selvitellä tilimme. - --- Kyllä, armollinen herra, ja suokoon jumala, etten minä silloin -jäisi teille mitään velkaan! - --- Miksikä niin? - --- Siksi, etten voi sietää sitä henkilöä, jonka toimeksi tavallisesti -jätätte laskujenne päättämisen. - --- Bussy! - --- Se on totta, armollinen herra. Olemmehan me sopineet siitä, -ettemme enää puhu tästä asiasta. - -Prinssi, joka hyvin tiesi, miten suuresti hän nyt tarvitsi Bussyn -apua, ojensi hänelle kätensä. Bussy tarttui siihen, mutta pudisti -myöskin päätään. - - - - -19. - -Herra Saint-Luc'in valtiotaitoa. - - -Keskellä synkkää yötä Bussy palasi asuntoonsa. Mutta sen sijaan, että -toivomuksensa mukaan olisi tavannut siellä Saint-Luc'in, löysikin hän -vain kirjeen, jossa tämä ilmoitti saapuvansa seuraavana päivänä. - -Kello kuuden aikaan seuraavana aamuna läksi Saint-Luc kaupunkiin. -Välittämättä erityisemmin väestössä vallitsevasta tavattomasta -liikkeestä meni hän suoraan siihen taloon, jossa Bussy asui. - -Ystävykset syleilivät toisiaan sydämellisesti, ja Bussy virkkoi: - --- Paras Saint-Luc! Käykäähän sisälle tähän vähäiseen majaan. Minä -oleksin nykyisin Angersissa. - --- Niinpä niin, -- vastasi Saint-Luc, -- ja vieläpä voittajan tavoin -itse taistelukentällä. - --- Mitä sillä tarkoitatte, hyvä ystävä? - --- Sitä, ettei vaimoni salaa minulta mitään, yhtä vähän kuin minä -häneltä. Sanalla sanoen, rakas Bussy, hän on kertonut minulle kaikki. -Sallikaa minun nyt onnitella teitä, joka olette verraton kaikessa. -Ja kun kerran olette kutsunut minut luoksenne, niin suvaitkaa, että -annan teille hyvän neuvon. - --- Minkälaisen? - --- Vapauttakaa itsenne mahdollisimman pian tuosta vihattavasta -Monsoreausta. Hovissa ei kukaan tunne teidän suhdettanne hänen -vaimoonsa. Hetki siis on suotuisa. Ja kun sittemmin menette lesken -kanssa naimisiin, niin ei kukaan voi sanoa, että olisitte surmannut -miehen hänen vaimonsa tähden. - --- Mainiota ehdotustanne on vain yksi este haittaamassa: olen -luvannut Dianalle säästää hänen miehensä henkeä, ellei hän itse -hyökkää kimppuuni. - --- Siinä teitte väärin, sillä mitään sellaista ei pitäisi koskaan -luvata. Ellette pidä kiirettä, tulee kyllä Monsoreau, joka on viekas -heittiö, saamaan suhteen selville. Ja siitä selon saatuaan hän, jossa -ei ole pisaraakaan ritarillisuutta, yksinkertaisesti salaa murhauttaa -teidät. - --- Tapahtukoon Jumalan tahto! -- vastasi Bussy hymyillen. -- Mutta -paitsi sitä, että tulisin rikkoneeksi Dianalle vannomani valan, jos -hänen miehensä surmaisin... - --- Hänen miehensä!... Tiedättehän hyvin, että Monsoreau ei ole hänen -miehensä! - --- Tiedän, mutta hän on sitä ainakin nimellisesti. Paitsi sitä, kuten -jo sanoin, että rikkoisin vannomani valan, tulisi maailmakin minua -tuomitsemaan. - -Sillä sitä, jota kaikki tänään pitävät villipetona, voidaan jo -huomenna pitää pyhimyksenä, jos minä vain otan hänet hengiltä. - --- En minä kehottaisikaan teitä itseänne surmaamaan häntä. - --- Tarkoitatteko ehkä salamurhaajia? Voi, Saint-Luc, se on huono -neuvo! - --- Kuka puhuu murhaajista? - --- Mitä sitten tarkoititte? - --- En mitään, hyvä ystävä. Minussa heräsi muuan ajatus, mutta se ei -vielä ole tarpeeksi kypsynyt, niin että voisin siitä teille puhua. -Minä en pidä Monsoreausta yhtään enemmän kuin tekään, vaikka minä -inhoankin häntä eri syistä. Puhukaamme sen sijaan hänen rouvastaan. - -Bussy hymyili ja virkkoi: - --- Te olette uljas toveri, Saint-Luc, ja saatte olla varma -ystävyydestäni. Niinkuin tiedätte, kuuluu ystävyyteeni kolme seikkaa: -kukkaroni, miekkani ja elämäni. - --- Kiitos! Minä otan tarjouksen vastaan, mutta vain sillä ehdolla, -että saan tarjota teille ihan samaa. - --- No, mitä aioitte puhua Dianasta? -- kysyi Bussy. - --- Haluaisin tietää, ettekö aio käydä Méridorissa? - --- Hyvä ystävä, te tiedätte minun epäilykseni. - --- Tiedän. Méridorissa voisitte helposti kohdata Monsoreaun, -vaikkapa hän nyt onkin monen peninkulman päässä sieltä. Teidän olisi -puristettava häntä kädestä, ja kovin tuskallista lienee tarttua -sen miehen käteen, jonka mielellään kuristaisi kuoliaaksi. Samaten -voisitte ehkä nähdä hänen syleilevän Dianaa, ja vaikeata kai olisi -nähdä hyväiltävän naista, jota itse rakastaa. - --- Voi! -- huudahti Bussy harmissaan. -- Te siis varsin hyvin -tiedätte, miksi en voi tulla Méridoriin! Nyt, hyvä ystävä... - --- Joko minun on lähdettävä? -- keskeytti Saint-Luc, käsittäen Bussyn -tarkoituksen väärin. - --- Ei, minä päinvastoin pyydän teitä jäämään, sillä nyt on minun -vuoroni tehdä kysymyksiä. - --- Antaapa kuulua. - --- Ettekö viime yönä kuilut kellojensoittoa ja kiväärinpauketta? - --- Kuulin kyllä. Ja me siellä kotosalla ihmettelimme, että mitä se -mahtoi merkitä. - --- Ettekö tullessanne huomannut tavatonta liikettä kaduilla? - --- Minä juuri aioin kysyä teiltä siihen syytä. - --- Syynä siihen on se, että Anjoun herttua eilen tuli tänne. - -Saint-Luc hätkähti, kuin olisi hänelle ilmoitettu jonkin pahan hengen -ilmestyminen. - --- Anjoun herttuako täällä? huudahti hän, -- Hänenhän väitettiin -olevan vankina Louvressa. - --- Juuri siitä syystä, että hänet Louvressa vangittiin, hän nyt on -täällä. Hänen onnistui karata ja hän pakeni tänne. - --- No, mitä muuta? - --- Nähkääs, hyvä ystävä, -- jatkoi Bussy, -- teillä on nyt mainio -tilaisuus kostaa hänen majesteettinsa pikkumainen vainoaminen. -Prinssi on jo muodostanut puolueensa. Hän kokoo pian sotaväkeä, ja me -järjestämme pienen sisäisen sodan. - --- Ohoo! -- virkkoi Saint-Luc vakavana. - --- Ja minä olen lukenut teidät aseveljiemme joukkoon. - --- Kuningastako vastaan? -- kysäsi äkkiä kylmästi Saint-Luc. - --- Minä en sano juuri kuningasta vastaan, vaan niitä vastaan, jotka -ehkä käyvät kimppuumme. - - - - -20. - -Jatkoa. - - --- Rakkahin Bussy! Minä olen tullut Anjouhun nauttimaan maaelämän -rauhaa enkä taistelemaan hänen majesteettiaan vastaan. - -Mutta sallitte kai sen, että esittelen teidät hänen korkeudelleen? - -Te koetatte turhaan saada minua puolellenne. Minä en pidä Angersista, -vaan olen aikonut heti poistua tästä kaupungista. - --- Paras Saint-Luc. Te tekisitte minulle suuren palveluksen, jos -suostuisitte pyyntööni. Sillä herttua on minulta kysynyt, miksi minä -olen saapunut tänne, ja kun minä en voi sitä hänelle tunnustaa, hän -kun on ollut ihastunut Dianaan ja epäonnistunut suunnitelmissaan -hänen suhteensa, niin olen minä kuvitellut hänelle tulleeni tänne -taivuttamaan maakunnan aatelisia hänen puolelleen. Olenpa sanonut -senkin, että minä nyt juuri tänä aamuna kohtaisin yhden heistä. - --- No, voittehan sanoa puhutelleenne tuota henkilöä ja selittää, että -hän on pyytänyt kuuden kuukauden miettimisajan. - --- Huomaanpa, paras Saint-Luc, ettei teidän järjenjuoksunne ole -hullumpi kuin minunkaan. - --- Kuulkaahan, Bussy. Minä olen tässä maailmassa kiintynyt vain -omaan vaimooni, te rakastettuunne. Sopikaamme eräästä asiasta, -nimittäin siitä, että minä aina olen suojeleva ja puolustava Dianaa, -jotavastoin te puolustatte ja suojelette minun vaimoani. Me siis -tahdomme tehdä liiton niitä turvataksemme, joita rakastamme, mutta -se liitto ei koskaan saa tulla kosketuksiin politiikan kanssa. Vain -siten me pääsemme yksimielisiksi. - --- Huomaan, Saint-Luc, että minun on taipuminen. Sillä tällä kertaa -on teillä valtit käytettävinänne, minä kun tarvitsen teitä, jota -vastoin te vallan hyvin tulette toimeen ilman minua. - --- Päinvastoin! Minähän juuri tarvitsen teidän suojelustanne. - --- Missä suhteessa? - --- Siinä tapauksessa, että kapinalliset aikoisivat ryöstää Méridorin. - --- Olette oikeassa, -- virkkoi Bussy. -- Se olisi tosiaankin -arveluttavaa. - -Nyt jyrähtivät kanuunat, ja Bussyn palvelija ilmoitti, että herttua -jo kolme kertaa oli kysellyt kreiviä. Ylimykset erosivat, vannottuaan -toisilleen pitävänsä tuon valtiollisista vaikuttimista vapaan liiton -pyhänä. - -Bussy riensi ruhtinaan palatsiin, jonne aatelistoa jo joka taholta -tulvehti. Huhu Anjoun herttuan saapumisesta oli ehtinyt levitä, ja -seudun kaikki kylät ja kaupungit joutuivat liikkeeseen sen uutisen -kuultuaan. Bussy pani toimeen juhlallisen vastaanoton päivällisineen -ja niihin kuuluvine puheineen. Sillä hän toivoi prinssin vastaanoton, -päivällisten ja puheitten aikana saavansa nähdä Dianaa, vaikkapa vain -pikimmältään. - -Tuuma onnistui. Bussy ratsasti nelisessä Méridoriin. - -Herttua piti sillävälin sangen kauniita puheita ja teki syvän -vaikutuksen puhuessaan liigasta, kosketellessaan varovasti Guisein -kanssa tekemäänsä liittoa ja esiintyessään ruhtinaana, jota kuningas, -parisilaisten hänelle, Fransille, osottaman luottamuksen vuoksi, niin -suuresti vainosi. - -Vastausten ja käsisuudelmien aikana silmäili Anjoun herttua -tarkkaavaisesti läsnäolevia aatelismiehiä. - -Bussyn palatessa oli kello jo neljä iltapäivällä. Hän hyppäsi alas -ratsunsa selästä ja meni heti hikisenä ja tomuisena herttuan luo. - --- Ah, reipas Bussyni, sinä tunnut olevan toimelias! -- sanoi herttua. - --- Kuten näette, armollinen herra. - --- Varo vain, ettet uudelleen sairastu. Ehkä et vieläkään ole täysin -toipunut. - --- Ooh! Hätä ei ole tämännäköinenkään. - --- Mistä tulet nyt? - --- Tuolta ympäristöltä. Mutta onko teidän korkeutenne tyytyväinen -näihin tervetuliaiskäynteihin? Vieraita kai on ollut paljo? - --- On, verraten runsaasti. Mutta yksi kuitenkin puuttui. - --- Kuka sitten? - --- Sinun suojattisi. - --- Minun suojattini! Kuka hän on, teidän korkeutenne? - --- Méridorin parooni. - --- Ah! -- virkahti Bussy, muuttuen hieman eriväriseksi. - --- Ja kuitenkaan ei häntä olisi unohdettava, vaikka hän unohtaakin -minut. Hänellä on suuri vaikutusvalta tässä maakunnassa. Hän oli -liigan angersilainen kirjeenvaihtaja. Guiset olivat hänet siksi -valinneet, ja ne yleensä ottavat valikoiden uskottunsa. Siis, Bussy, -hänen on tultava tänne. - --- Mutta entäpä jos hän ei sittenkään tulisi? - --- Ellei hän tule minun luokseni, täytyy minun ottaa ensi askel ja -mennä hänen luokseen. - --- Méridoriinko? - --- Miksikäs ei? - -Nyt ei Bussy voinut olla heittämättä herttuaan harmin ja -mustasukkaisuuden läpitunkevaa katsetta. - --- No niin, miksi ei, -- virkkoi hän sitten. -- Te olette ruhtinas. -Kaikkihan on teille sallittua. - --- Luuletko hänen yhäkin olevan minulle vihoissaan? - --- Sitä en tiedä. Mistä minä sen tietäisin? - --- Etkö siis ole tavannut häntä? - --- En. - --- Mutta kääntyessäsi maakunnan aateliston puoleen ei sinun olisi -pitänyt unohtaa häntäkään. - --- Minä en olisi sitä laiminlyönyt ellen olisi tiennyt, ettei hän -mielellään haluaisi minua nähdä. - --- Mistä syystä? - --- Koska minun ei onnistunut pitää hänelle antamiani lupauksia. Siitä -syystä en katsonut voivani mennä hänen luokseen. - --- Mutta saihan hän sen mitä halusikin? - --- Mitä niin? - --- Tahtoihan hän saada tyttärestään Monsoreaun kreivittären. Ja hän -saikin sen. - --- Armollinen herra, jättäkäämme keskustelu tästä asiasta, -- lausui -Bussy ja käänsi herttualle selkänsä. - -Samassa ilmoitettiin useitten aatelismiesten pyrkivän sisälle. -Herttua riensi ottamaan niitä vastaan, ja Bussy sai aikaa punnita -hänen sanojansa. - --- Mikähän mahtaakaan olla, -- ajatteli hän, -- herttuan tarkoitus -Méridorin paroonin suhteen? Tahtookohan hän vain saada vanhasta -paroonista kunnioitetun ja mahtavan tuen itselleen ja yrityksilleen? -Taikka ovatkohan hänen valtiolliset suunnitelmansa vain keinona, -minkä kautta hän aikoo lähennellä Dianaa? - -Bussy harkitsi prinssin nykyistä asemaa: Frans oli veljensä kanssa -riidassa, hän oli paennut Louvresta ja esiintyi nyt kapinanjohtajana -maaseudulla. Bussy asetti ajatuksissaan toiseen vaakakuppiin -prinssin valtiolliset edut ja toiseen hänen rakkaudenhoureensa. -Ja viimeksimainitut tuntuivat hänestä ensinmainittuja paljo -köykäisemmiltä. Hän tunsi olevansa halukas antamaan herttualle -anteeksi hänen kaikki muut vikansa, kunhan vain jättäisi Dianan -rauhaan. Palatsin portilla kohtasi Bussy rehelliset, hymyilevät -kasvot, joiden hän luuli olevan monen peninkulman päässä. - --- Ah! -- huudahti hän iloisesti. -- Vai sinä se oletkin, Remy! - --- Minä, armollinen herra. - --- Aioin kirjoittaa sinulle ja pyytää sinun tulemaan tänne. - --- No, sepä oli hyvä, sillä minä jo luulin, että te minua -nuhtelisitte. - --- Mistäpä syystä? - --- Syystä että olen tullut tänne ilman teidän lupaanne. Mutta -saatuani kuulla Anjoun herttuan paenneen Louvresta ja matkustaneen -maakuntaansa muistui mieleeni, että te olitte Angersissa, ja minä -ajattelin, että ehkä voi syttyä sisällinen sota ja että runsaasti -iskuja kaiketi tultaisiin puolin ja toisin jakelemaan, minkävuoksi -kiiruhdin tänne. - --- Siinä teit oikein, Remy. No, olethan nyt saanut minut käsiisi? - --- Ikäänkuin siinä mitään vaikeuksia olisi ollutkaan! Kysyin herttuan -palatsia ja odottelin teitä tässä portilla, saatuani ensin hevoseni -talliin, jossa luulin nähneeni teidän hevosenne. - --- Sen näitkin, sillä prinssi oli hukannut oman hevosensa. Minä -annoin hänelle Rolandini lainaksi, ja kun hänellä ei ollut muuta -hevosta, niin hän sen piti. - --- Taaskin tunnen teidät tuossa asiassa: tehän oikeastaan olettekin -ruhtinas, ja ruhtinas on vain palvelija. - --- Elä aseta minua niin korkealle. Nyt saat pian nähdä, miten sinun -ruhtinaasi asuu. - -Hän vei Haudouinin kaupunginmuurin vierustalla olevaan pikku -asuntoonsa. - --- Nyt näet palatsin, -- virkkoi Bussy. -- Hae nyt asunto itsellesi, -niinkuin parhaiden taidat. - --- Se käy kyllä laatuun. Minä en tarvitse suurta huonetta. Ja -niinkuin tiedätte, voisin minä nukkua vaikka seisoallani, jos niin -tarvittaisiin. Siihen olen nyt tarpeeksi väsynyt. - -Nyt ystävykset erosivat. Ja Bussy, tyytyväisenä sen johdosta, että -Diana ja Remy olivat häntä niin lähellä, nukkui heti. - -Varhain seuraavana aamuna kiiruhti Bussy linnaan, käskettyään ensin -saattamaan tiedon Remylle, että tämäkin saapuisi sinne. Kreivi -oli halukas näkemään hänen korkeutensa ensimäiset aamuhaukottelut -saadakseen selville hänen ajatuksensa, jos mahdollista, jo ensi -katseista. Herttua heräsi, mutta olisippa saattanut sanoa, että -hänellä, samoinkuin veljellään Henrikillä oli nukkuessaan naamari -kasvoillaan, niin ettei Bussy tuosta aikaisesta aamutervehdyksestään -juuri mitään hyötynyt. Kuitenkin oli hän heti saanut suunnitelluksi -suuren joukon tehtäviä, toisen toistaan tärkeämpiä. - -Ensinnäkin kävelymatka muurien ulkopuolella linnoitusten -tutkimistarkoituksessa. Sitten asukkaitten tarkastus. Senjälkeen -käynti asevarastoissa ja määräys kaikenlaisten ampumatarpeitten -hankintaan. Sitten seurasi maakunnan verotuksen arvioiminen, jonka -tarkoituksena olisi asettaa ruhtinaan hyville ja uskollisille -alamaisille pieni lisävero hänen korkeutensa rahavarojen -kartuttamiseksi. Ja viimeksi kirjeiden kirjoittaminen. Bussy -kuitenkin tiesi, ettei tähän viimeiseen kohtaan tarvinnut sentään -panna kovin suurta huomiota, sillä Anjoun herttua hyvin harvoin -kirjoitteli kirjeitä. - --- Vai niin, vai olet sinä jo täällä? -- sanoi herttua herättyään. - --- Olen armollinen herra. En ole voinut nukkua. Teidän korkeutenne -edut ovat yhtämittaa painaneet mieltäni. Mutta mitä me nyt -aamulla kaikkein ensiksi teemme? Mitä teidän korkeutenne sanoisi -metsästysretkestä? - --- Kuinka! Sinä väität koko yön ajatelleesi minun asioitani, ja -tuloksena tästä valvomisestasi ja miettimisestäsi ehdottelet nyt -minulle metsästysretkeä? Mitä se merkitsee? - --- Se on kyllä totta. Sitäpaitsi ei meillä ole ajokoiria. - --- Eikä ylihovijahtimestariakaan, -- huomautti prinssi. - --- Sepä juuri tekisikin metsästyksen hauskemmaksi. - --- Minä en sano samalla tavalla. Omasta puolestani kaipaan häntä. - -Herttua lausui nuo sanat äänenpainolla, jonka tarkoituksen Bussy -hyvin käsitti. - --- Tuo arvon mies, teidän korkeutenne ystävä, ei kuitenkaan liene -ollut teidän pelastumistanne avustamassa. - -Herttua hymyili ja Bussy lisäsi: - --- Ahaa! Minä tunnen tuon hienon hymyn. Se ennustaa onnettomuutta. -Varokoon Monsoreau itseään! - --- Sinäkö siis kannat kaunaa häntä kohtaan? - --- Mitä varten sitä tekisin? - --- Syystä että hän on ystäväni. - --- Minä päinvastoin häntä siinä tapauksessa säälin. - --- Mitä sillä tarkoitat? - --- Nähkääs, kuta korkeammalle teidän korkeutenne antaa hänen nousta, -sitä alemmaksi hän putoo, kun lankeemuksen päivä kerran tulee. - --- Kas, kun sinä olet tänään hyvällä tuulella! Mutta minä kuitenkin -pysyn mielipiteessäni, nimittäin että Monsoreau olisi nyt täällä -ollut meille hyödyksi. - --- Kuinka niin? - --- Koska hänellä on maatiloja täällä ympäristöllä. - --- Hänelläkö? - --- Hänellä tai hänen vaimollaan. - -Bussy puri huultaan. Herttua johti keskustelun siihen kohtaan, josta -tuon jalon kreivin oli edellisenä iltana ollut niin vaikea selviytyä. - --- Niinkö teidän korkeutenne luulee? -- kysyi hän viimein. - --- Tietysti. Méridor on kolmen liöön päässä Angersista. Senhän -tiennet parhaiten sinä, joka toit sieltä luokseni vanhan paroonin. - -Bussy katsoi täytyvänsä pitää varansa, jottei paljastaisi itseään. - --- Minä saatoin hänet teidän korkeutenne luo, -- virkkoi hän, -- kun -hän sitä minulta pyysi ja rukoili... Muuten ei minun palvelukseni -häntä paljoakaan hyödyttänyt. - --- Kuulehan! Minulle pälkähtää jotain päähäni. Monsoreau on voittanut -ensi pelin, mutta sinä olet voittava toisen. - --- Mitä teidän korkeutenne tarkoittaa? - --- Se on ihan yksinkertainen juttu. Sinähän tunnet minut, Bussy? - --- Se onnettomuus on tullut osakseni, armollinen herra. - --- Luuletko sinä minua sellaiseksi mieheksi, joka kostamatta voin -sietää loukkausta? - --- Se riippuu asianhaaroista. - -Herttua hymyili vieläkin inhottavammin kuin äsken, puri huultaan ja -nyökäytti Bussylle päätään. - --- Selittäkää tarkemmin, armollinen herra! - --- No niin! Ylihovijahtimestari on varastanut minulta nuoren tytön, -jota minä rakastin, tehdäkseen hänet vaimokseen. Minä vuorostani -tahdon nyt varastaa häneltä hänen vaimonsa, tehdäkseni hänestä -itselleni rakastajattaren. - -Bussy koetti hymyillä, mutta siitä hymyilystä syntyi vain irvistys. - --- Varastaisitteko hänen vaimonsa? - mutisi hän. - --- Minusta ei mikään ole sen helpompaa, -- sanoi herttua. -- Hän on -nyt palannut isänsä luo. Sinun kertomuksesi mukaan hän halveksii -miestään. Minulla siis ehkä voisi olla syytä otaksua, että hän -pitäisi minua Monsoreauta parempana, varsinkin jos minä lupaan -hänelle... sitä mitä aion. - --- Mitä aikoo hänen korkeutensa hänelle luvata? - --- Tehdä hänet vapaaksi miehestään. - -No, miksi ette tehnyt sitä heti? -- oli Bussy huudahtamaisillaan. -Mutta hän malttoi mielensä ja sanoi sensijaan: Tekisikö teidän -korkeutenne todellakin niin kauniin teon? - --- Saathan nähdä. Joka tapauksessa aion käydä Méridorissa. - --- Rohkenisitteko sen tehdä? - --- Miksi en? - --- Haluaisitteko näyttäytyä tuolle vanhalle paroonille, jonka -hylkäisitte, vaikka ensin olitte minulle luvannut... - --- Minulla on mainio selitys käytettävissäni. - --- Mistä pirusta te aina niitä löydätte? - --- Minä sanon hänelle näin: en ole tahtonut purkaa avioliittoa, -sillä Monsoreau, joka tiesi, että te olitte liigan pää-asiamiehiä ja -että minä olin sen päällikkö, oli uhannut ilmiantaa meidät kummatkin -kuninkaalle. - --- Onko tuo teidän korkeutenne omaa sepittämää? - --- Ei se ole kokonaan mielikuvitusta, se minun täytyy tunnustaa. - --- Siinä tapauksessa minä käsitän. - --- Käsität, niinkö sanot? -- tokasi herttua, käsittäen väärin Bussyn -sanojen tarkoituksen. - --- Niin. - --- Minä kuvittelen hänelle asiat siinä valossa, -- jatkoi herttua, --- että minä, naittaessani hänen tyttärensä, pelastin hänen oman -henkensä. - --- Mainiosti keksitty! - --- Eiköpähän olekin? Mutta käskeppä varustamaan hevoset kuntoon, niin -me ratsastamme katsomaan, miten tuo vanha kunnonmies Méridorissa -jaksaa. - --- Heti! -- vastasi Bussy, ollen miltei pois suunniltaan. - --- Anteeksi, armollinen herra, sanoi hän ovelle ehdittyään, -- kuinka -monta hevosta on varattava? - --- Neljä tai viisi, kuten haluat. - --- Jos jätätte asian minun ratkaistavakseni, niin käsken minä -varaamaan sata. - --- Hyv'on. Sano sitten sata, -- virkkoi prinssi hämmästyneenä. -- -Mutta mitä varten tarvittaisiin niin monta? - --- Että meillä päällekarkauksen sattuessa olisi viisikolmatta -käytettävinämme. - -Herttua hätkähti ja toisti: - --- Päällekarkauksen sattuessa? - --- Niin. Olen kuullut puhuttavan, -- vastasi Bussy, -- että seutu -on hyvin metsäistä, enkä lainkaan oudoksuisi, jos siellä teidän -päällenne hyökättäisiin. - --- Luuletko niin? - --- Teidän korkeutenne tietää, ettei todellinen rohkeus halveksi -varovaisuutta. - -Herttua kävi miettiväiseksi. - --- Minä siis ehkä käsken järjestämään kuntoon sataviisikymmentä, -- -virkkoi Bussy ja siirtyi lähemmäksi ovea. - --- Odotahan hetkinen! - --- Mitä teidän korkeutenne käskee? - --- Luuletteko, että minä olen turvassa täällä Angersissa, Bussy? - --- Tietysti, sillä vaikka kaupunki ei olekkaan kovin suuri, on se -kuitenkin lujasti linnoitettu. - --- Kyllä, hyvin linnoitettu. Mutta kuitenkin se voi olla huonosti -puolustettu. Niin urhoollinen kuin oletkin, et sittenkään voi olla -kuin yhdessä paikassa samalla kertaa. - --- Se on kyllä uskottavaa. - --- Ellen minä ole turvassa täällä kaupungissa, enkä minä tietysti -ole, kun kerran Bussy sitä epäilee... - --- Mutta enhän minä ole sanonut epäileväni, armollinen herra. - --- Hyvä, hyvä! Ellen minä vielä ole täällä turvassa, niin tahdon -tulla turvatuksi heti. - --- Hyvin puhuttu, armollinen herra. - --- Minä tarkastan linnan ja varustan sen lujaksi. - --- Olette oikeassa, armollinen herra, lujat varustukset... - -Bussy sammalsi. Hänen tapansa ei ollut osottaa pelkuruutta eikä hän -löytänyt sanoja, kun oli puhe varovaisuustoimenpiteistä. - --- Ja vieläkin muuan seikka johtuu mieleeni. - --- Tänä aamuna syttyy runsaasti kauniita ajatuksia, armollinen herra. - --- Minä kutsutankin Méridorin perheen tänne. - --- Teidän korkeutenne. Teillä on totisesti tänään erinomaisesti -hienostunut kyky laatia ehdotuksia, joiden täytyy hämmästyttää... -Mutta nyt meidän on riennettävä linnaan. - -Prinssi huusi palvelijoitaan, sillä hän tahtoi nousta pukeutumaan. -Bussy käytti tilaisuutta hyväkseen pujahtaakseen ulos. Eräästä -ulommaisesta huoneesta hän löysikin etsimänsä Haudouinin. Kreivi vei -hänet herttuan virkahuoneeseen, kirjoitti siellä muutamia sanoja, -riensi sitten puutarhaan, poimi sieltä ruusuja kukkavihoksi, kääri -kirjeen vihon ympärille, pyörähti talliin, satuloi Rolandin, pisti -kukkavihon Remyn käteen ja käski hänen nousta hevosen selkään. Sitten -hän saattoi Remyn kaupungin ulkopuolelle, ja muuatta polkua osottaen, -sanoi tälle: - --- Anna nyt Rolandin mennä, mihin se tahtoo. Polun päässä tulee -metsä, sieltä löydät puiston, jonka ympärillä on muuri, ja siinä -kohdassa muurin ulkopuolella, johon Roland pysähtyy, heität sinä -tämän kukkavihon muurin yli. - -Kirjelappu oli näin kuuluva: "Odotettu ei saavu, sillä hän, jota ei -odotettu, on saapunut ja on vaarallisempi kuin milloinkaan ennen -syystä että hän yhäkin rakastaa. Tutki silmin ja sydämin kaikki se, -mikä tässä paperissa näkymättömänä piilee". - -Remy jätti Rolandin suitset höllälle, ja hepo kiisi täyttä neliä -Méridoriin. Bussy palasi takaisin palatsiin. Prinssi oli jo ehtinyt -pukeutua. - -Puoli tuntia ratsastettuaan pysähtyi Remy erään puolittain -sortuneen muurin luo, jolla kasvoi muurivihreää ja jota tuuheat -tammet varjostivat. Siinä hän kääri kirjelipun tiukemmin kukkavihon -ympärille ja "halloota" voimakkaasti huutaen heitti vihon muurin yli. - -Hiljainen huudahdus kuului muurin toiselta puolen, ja siitä Remy -ymmärsi, että kukat ja kirje olivat joutuneet oikeisiin käsiin. -Ja kun hänellä ei enää ollut mitään muuta tekemistä, sillä muita -määräyksiä ei hänelle oltu annettu, palasi hän takaisin samaa tietä, -jota oli tullutkin. - -Bussy tarkasteli sillävälin prinssin seurassa linnaa. Remy tapasi -hänet juuri kun hän oli tarkastamassa muuatta maanalaista käytävää, -joka johti eräälle salaportille. - --- No, mitäpä tiedät? -- kysyi hän kirjeenkantajaltaan. -- Mitä olet -nähnyt? Mitä olet kuullut? Mitä olet tehnyt? - --- Olen nähnyt muurin, kuullut huudon ja ratsastanut seitsemän -liöötä, -- vastasi Remy lyhyesti oikean spartalaisen tavoin. - - - - -21. - -Roland. - - -Herttuan ystävät ja seuralaiset Antraguet, Ribeirac ja Livarot -saapuivat muutaman päivän perästä Parisista Angersiin, jouduttuaan -ensin kaupungin portilla Angersin hyvien porvarien kanssa vähemmän -miellyttävään käsirysyyn, josta heidän ehkä olisi ollut vaikea -suoriutua ilman prinssin ja Bussyn väliintuloa. - -Näiden ystäväinsä seurassa saattoi nyt Anjoun herttua toimeenpanna -perinpohjaisia tarkastuksia yltympäri koko linnoituksen. -Ratsastellessaan oli hänellä aina seuralaisinaan nuo kolme niin -odottamatta saapunutta ystävää, joille Angersin porvarit olivat ylen -ylpeileviä, vaikkakaan vertailu heidän ja noiden ratsastustaitoisten -aatelismiesten välillä ei suinkaan olisi ollut heille itselleen -eduksi. - -Eräänä kauniina päivänä saapui sinne juhlallisessa järjestyksessä -kaksikymmentäkaksi irtohevosta, kolmekymmentä rahtihevosta ja -neljäkymmentä muulia, jotka hevospaareineen, rattaineen ja -kuormavankkureineen muodostivat Anjoun herttuan kuormaston. Tämä -kaikki tuli kuin taikavoiman kautta Toursista, ja se oli maksanut -tuon sievosen summan viisikymmentätuhatta écuta, jotka herttua oli -siihen tarkoitukseen määrännyt. - -Tunnustettava tosin on, että hevosilla oli satulat, mutta niitä -satuloita ei oltu satulasepälle maksettu, ja että raha-arkuissa -riippuivat mahtavat lukot, mutta itse arkut olivat tyhjät. Tämä -viimeksimainittu seikka oli kuitenkin prinssille kunniaksi, sillä hän -olisi voinut täyttää arkut pakkoveroilla. Mutta prinssin luonne ei -sallinut julkista ottamista. Hän piti parempana ottaa salaa. Kaikesta -huolimatta tuo kulkue teki Angersin kaupungissa mahtavan vaikutuksen. - -Ruhtinaan uskotut kantoivat heti raha-arkut säiliöön, sillä -tarvittiinhan toki luotettavia henkilöitä kuljettamaan olemattomia -summia. Sitten sulettiin linnanportit uteliaan väkijoukon nenän -edessä. Tämän varovaisuustoimenpiteen vuoksi tuli rahvas vakuutetuksi -siitä, että prinssi oli tuottanut rahaa ainakin pari miljoonaa, -vaikka kysymys päinvastoin koski sitä että kaupungin olisi hankittava -vastaava summa noitten arkkujen täytteeksi. - -Siitä päivästä alkaen vahvistui myös huhu Anjoun herttuan -rikkaudesta. Kautta koko maakunnan puhuttiin pian siitä, että herttua -olisi riittävän rikas sotimaan vaikka koko Euroopaa vastaan. Tuo -luottamus hänen rahakirstuihinsa kannustaisi myös hyviä porvareja -kärsivällisesti kestämään sen uuden veron, jonka herttua ystäväinsä -neuvosta aikoi heidän maksettavakseen panna. - -Tiet olivat täynnään Anjouhun rientäviä aatelismiehiä, jotka -saapuivat vakuuttamaan prinssille alamaista uskollisuuttaan ja -tarjoomaan hänelle palvelustaan. Anjoun herttua puolestaan haki -alituiseen katseillaan jotain erityistä aarretta. Mutta Bussy -onnistui toimenpiteissään, niin etteivät herttuan haeskelut päässeet -ulottumaan siihen linnaan asti, jossa, Diana asui. - -Anjoun herttuan näin jatkaessa tarkastelujaan ja tutkimuksiaan saapui -Monsoreau eräänä päivänä kaupungin portille. Hän oli ratsastanut sinä -päivänä kahdeksantoista liöötä, ja hänen hevosensa oli väsymyksestä -puolikuollut. - -Aika, jolloin matkustavainen ei monestikaan ilman vaikeuksia päässyt -kaupunkiin, oli jo ohitse. Angerssissa oltiin niin ylpeitä, että -sinne kait olisi päästetty vaikka kokonainen pataljoona sveitsiläistä -kaartia itse urhoollisen Crillonin johdolla. Herra Monsoreau ilmoitti -heti etsivänsä Anjoun herttuaa. Mutta hän ei kuullut edes vartian -huutamaa vastausta, sillä hänen hevosensa ei näyttänyt voivan pysyä -koivillaan muuten kuin ehkä sen tasapainon avulla, mikä johtui sen -omasta nopeasta vauhdista. Olisi voinut lyödä vetoa siitä, että -hevonen kaatuisi heti pysähdyttyään. - -Se pysähtyi tosiaankin palatsin edustalle, mutta Monsoreau oli etevä -ratsastaja ja hevonen oli mainiota rotua. Senvuoksi jäivät molemmat -seisomaan jaloilleen. - --- Missä on Anjoun herttua? -- huusi kreivi. - --- Hänen korkeutensa on jossain tarkastusmatkalla, -- vastasi -vahtisotilas. - --- Saamari! -- ärjyi Monsoreau. -- Minun asiani olisi ollut mitä -tärkeintä laatua. Mitä minun nyt on tekeminen? - -Siinä samassa tuli paikalle muuan mies, joka ilmoitti olevansa -hovimestari. Hänelle herra Monsoreau ilmaisi kaikki ristimä- ja -sukunimensä, virkansa ja arvonsa, jotka kuultuaan hovimestari -nöyrästi kumarsi, sillä ylihovijahtimestarin nimi maakunnassa kyllä -tunnettiin. - --- Herra kreivi, -- sanoi hän, -- ettekö suvaitse käydä linnaan -lepäämään? Siitä on kulunut tuskin kymmentä minuuttia, kun hänen -korkeutensa läksi ratsastamaan, eikä hän varmastikaan palaa ennen -kello kahdeksaa. - --- Kello kahdeksaa! Sepä olisi ajan hukkaamista, sillä minulla on -ilmoitettavana sangen tärkeä uutinen, joka pitäisi mahdollisimman -pian saada hänen korkeutensa tietoon. Ettekö voi antaa minulle -hevosta ja opasta? - --- Hevosia täällä kyllä on, herra kreivi, mutta opasta en voi antaa, -sillä hänen korkeutensa ei sanonut, mihin hän aikoo mennä. Mutta -kun kyselette tiellä, niin ehkäpä saatte sen tietää. Sitäpaitsi en -tahtoisi lähettää linnasta pois ainoatakaan miestä, sillä hänen -korkeutensa tahtoo, että linnaa hyvin vartioidaan. - --- Vai niin, -- murahti ylihovijahtimestari. -- Eikö täällä sitten -olla hyvässä turvassa? - --- Ooh, herra kreivi, sellaisten miesten kuin Bussyn, -Livarotin, Antraguetin ja Ribeiracin kera aina ollaan turvassa, -mainitsemattakaan voittamatonta ruhtinasta, hänen korkeuttaan Anjoun -herttuaa. Mutta ymmärrättehän, että... - --- Ymmärrän, että kun ne eivät ole täällä, niin turvallisuus ei ole -niinkään taattua. - --- Aivan niin. - --- Siinä tapauksessa minä otan tallista hevosen ja koetan hakea -käsiini hänen korkeutensa. Voinhan tosiaankin kysellä lähemmin tiellä. - --- Kaiken todennäköisyyden mukaan te sillä tavoin tulette löytämään -hänen korkeutensa. - -Monsoreau siirtyi talliin, jossa oli kymmenen tai kaksitoista mitä -kauneinta hevosta. Hän silmäili niitä hevostentuntijan katsein. - --- Minä otan tuon tummanruskean, -- sanoi hän. Satuloikaa se minua -varten. - --- Se on hänen korkeutensa lempihevonen, Roland. -- Sillä hän -ratsastelee joka päivä. Hän on saanut sen lahjaksi kreivi Bussyltä, -eikä se nyt olisi tässä tallissa ollutkaan ellei hänen korkeutensa -tänään koettelisi uusia, Toursista saamiaan hevosia. - --- Näyttää siis siltä, että minäkin osaisin hevosia arvostella. - -Minuutissa oli Roland satuloitu ja Monsoreaun kreivi sen selässä. - --- Herttua meni ulos tästä portista ja läksi ratsastamaan tuota katua -alaspäin, -- sanoi hovimestari. - -Kun Monsoreau huomasi, että hevonenkin ihan itsestään läksi samalle -suunnalle, virkkoi hän: - --- Kautta kunniani! Voisipa sanoa, että Rolandilla on tarkka vainu! - -Kehottamatta porhalsi hevonen täyteen neliseen. Loikkasipa se vielä -oikotiellekin, päästäkseen pikemmin perille, ja pudisteli samalla -päätään, ikäänkuin tahtoakseen ohjista vapautua. - --- Huomaanpa tosiaankin, -- mutisi Monsoreau, -- ettei sinua ole -turhanpäitten kehuttu. No niin, Roland, koska sinä niin hyvin osaat -tien, niin juokseppa vaan! - -Hän heitti ohjat Rolandin kaulalle. - -Ulkobulevardille päästyään hevonen hetkeksi pysähtyi kuin -harkitakseen, kääntyisikö oikealle vai vasemmalle. Sitten se kääntyi -vasemmalle. Samassa meni siitä muuan talonpoika ohi. - --- Oletteko nähnyt mitään ratsastajajoukkuetta, ystäväni? -- kysyi -Monsoreau. - --- Olen, herra, -- vastasi mies. -- Tuolla kauvempana ne kohtasin. - -Hän osotti sille suunnalle, mihin Roland jo oli menossa. - --- Juoksehan, Roland, juokse, -- virkahti silloin ylihovijahtimestari -hevoselleen. Se alkoikin heti ravata. - -Hevonen juoksi vielä hetken pitkin bulevardia. Sitten se kääntyi -äkisti oikealle, muutamalle polulle, joka kiemurtelihe halki kedon ja -jonka kahdenpuolen helotti tuhansittain kauniita kukkia. Monsoreau -arveli aluksi pysäyttää Rolandin. Mutta hevonen näytti olevan -asiastaan niin varma, että kreivikin antoi sen mennä menojaan. - -Maisemat alkoivat ratsastajasta vähitellen tuntua tutuilta. - --- Mitä nyt! -- puheli hän itsekseen, metsään ehdittyään. -- Tämähän -näyttää siltä kuin tulisimme me Méridoriin. Olisikohan ehkä hänen -korkeutensa ratsastanut sille suunnalle? - -Ylihovijahtimestarin otsa synkistyi heti sitä ajatellessaan. Ja -olihan hän tullut sitä joskus ennenkin ajatelleeksi. - --- Ho hoo! -- murahti hän. -- Ja minä kun aioin heti tavata prinssiä -ja vasta huomenna käydä tervehtimässä vaimoani! Olisinkohan ehkä niin -onnellinen, että kohtaisin molemmat samalla kertaa? - -Monsoreau hymyili pirullista hymyä. - -Hevonen nelisti sillävälin eteenpäin tien tuntemuksessaan täysin -varmana. - -Hetken kuluttua se alkoi hirnua. Ja toinen hirnahdus vastasi siihen -Méridorin puiston laidasta. - --- Ahaa! -- virkkoi ylihovijahtimestari. -- Rolandilla tuntuu olevan -siellä tuttuja. - -Äkkiä huomasi Monsoreau muurin ja sen viereen kiinnisidotun hevosen. - --- Täällä on joku ihminen, -- sanoi Monsoreau kalveten. - - - - -22. - -Mitä Monsoreaun kreivillä oli ilmoitettavana. - - -Monsoreaun kreiviä kohtasi toinen yllätys toisensa perästä. -Méridorin muuri, jonka luo hän oli joutunut kuin jonkin taikavoiman -vaikutuksesta; hevoset, jotka hörhöttivät toisilleen kuin vanhat -tutut kuunapäivänä: tuossa kaikessa oli epäilemättä jotain sellaista, -mikä olisi saanut vähemmänkin epäluuloisen miettiväiseksi. - -Lähemmäksi tultuaan, ja se tapahtui, kuten arvata sopii, varsin -joutuisasti, huomasi hän muurin siltä kohdalta olevan melkoista -matalamman. Ihmisjalkain askeleet näyttivät muodostaneen kuin raput -kivien lomiin, ja äskentaitettuja lehviä siellä täällä oksilla. - -Yhden ainoan kerran silmättyään huomasi kreivi kaiken, ja -kokonaisvaikutuksesta hän alkoi eritellä yksityiskohtia. - -Hevosta oli ensin tarkastettava, ja se tapahtuikin. Vieraalla -hevosella oli hopeallakirjailtu satulavaippa, jonka toisessa kulmassa -oli kirjaimet F. ja A. - -Ei siis mitään epäilystä enää. Hevonen oli prinssin, sillä nuo -nimikirjaimethan tarkoittivat Frans Anjoulaista. - -Sen huomattuaan muuttuivat kreivin epäilykset todelliseksi peloksi. -Herttua siis oli lähtenyt tälle suunnalle. Kaiken todennäköisyyden -mukaan hän tuli tänne usein, koskapa, tuota muurin viereen -kiinnipantua hevosta lukuunottamatta, myöskin Roland tunsi tien. - -Ja kun kerran kohtalo oli johdattanut hänet näille jäljille, -päätti Monsoreau seurata niitä loppuun asti. Se soveltui muutenkin -hänen tapoihinsa sekä ylihovijahtimestarina että mustasukkaisena -aviomiehenä. - -Mutta niin kauvan kuin hän viipyisi muurin ulkopuolella, ei hän -tietystikään saisi mitään nähdä. Senvuoksi hän sitoi hevosensa tuon -toisen hevosen viereen ja alkoi sitten reippaasti kiivetä muurille. - -Monsoreau oli parahiksi päässyt tähystyspaikalleen, kun hän jo älysi -sinisen naistenkapan ja mustan viitan erään puun juurella. Kappa -kuului tietenkin naiselle ja viitta miehelle. Sitäpaitsi ei hänen -tarvinnut sitä kauvemmin tutkiakkaan, sillä kohta hän näki noin -viidenkymmenen askeleen päässä siitä miehen ja naisen kävelevän -käsitysten poispäin. Pieniä puita oli kuitenkin jonkun verran niiden -edessä. - -Onnettomuudeksi Monsoreaulle irtausi muuan kivi muurista ja vieri -suurella jyrinällä maahan. - -Sen jyrinän kuultuaan otaksuttavasti ne henkilöt, joiden kasvot -jäivät lehdikon peittoon, olivat käännähtäneet ympäri ja huomanneet -Monsoreaun, sillä siinä samassa kuului kimakka naisen huudahdus. -Heti sen jälkeen kuului lehdosta kahinaa ja ritinää, mistä saattoi -päättää, että nuo kaksi riensivät pakoon kuin säikähtäneet varikset. -Huudon kuultuaan nousi tuskanhiki kreivin otsalle. Hän oli tuntenut -Dianan äänen. - -Raivoissaan hän hyppäsi alas muurilta ja alkoi miekka kädessä -tunkeutua puitten ja pensasten lomitse pakolaisten jälkeen. - -Mutta ne olivat jo tipotiessään. Ei mikään enää häirinnyt puiston -hiljaisuutta. Pitkissä puistokäytävissä ei näkynyt varjoakaan, ei -pienintäkään ääntä kuulunut, lintujen laulua lukuunottamatta. - -Mitä oli tehtävä? Puisto oli suuri. Takaa-ajaessaan saattaisi -helposti kohdata asiaankuulumattomiakin. - -Monsoreaun kreivi oivalsi piankin, että tekemänsä havainto olisi -kyllä täksi kerraksi riittävä. Sitäpaitsi hän huomasi olevansa -liiaksi haltioissaan voidakseen menetellä varovaisesti, mikä olisi -välttämätöntä niin pelättävän kilpailijan suhteen kuin Frans oli. -Sillä hän oli vakuutettu siitä, että mies oli prinssi. Mutta jos se -ei olisi prinssi ollutkaan, niin olihan hänellä ylen tärkeä tieto -herttualle vietävänä. Ja kylläpä hän pian huomaisi, oliko prinssi -syyllinen vai ei. Muuan oiva ajatus pälkähti hänen päähänsä. Entäpä -jos hän menisi takaisin muurin yli siitä, mistä oli tullutkin, ja -veisi, paitsi omaa hevostaan, myöskin tuon toisen, tuntemattomalle -kuuluvan hevosen mukanaan. - -Siitä kostotuumasta hän sai voimia. Hän pyörähti ympäri ja kiipesi -taas yli muurin. Mutta sen toisella puolen ei enää ollut kumpaakaan -hevosta. Hänen suunnitelmansa oli ollut niin sattuva, että sen oli -hänen vihamiehensäkin hoksannut ja ehtinyt toteuttamaan sen ennen -häntä itseään. - -Kiukuissaan päästi Monsoreau raivoisan huudon ja puristi tahtomattaan -kätensä nyrkiksi. Mutta kun hän ei varsin vähällä menettänyt -malttiaan, päätti hän taistella niitä kohtalon oikkuja vastaan, -jotka näyttivät häntä kohti suuntautuneen. Yllättäneestä hämärästä -huolimatta hän alkoi taivaltaa metsän halki muuatta lapsuudestaan -asti tuttua polkua myöten ja pääsi niin viimein Angersiin. - -Noin kahden ja puolen tunnin kuluttua kaupungista lähtönsä jälkeen -saapui hän sinne takaisin lopen uupuneena. Mutta yksi ainoa ajatus -risteili hänen aivoissaan. Hän kyselisi vahtisotilailta, kulkisi -kaupunginportilta toiselle ja ottaisi selon siitä, mistä portista on -ratsastanut kaupunkiin mies, jolla oli kaksi hevosta. Hän tyhjentäisi -kukkaronsa, lupaisi kultaa ja maita ja mantuja kaikille, joita -kohtaisi. Ja kyllä kai hän lopulta saisi miehen ulkomuodon selville. - -Hän tekisi vahtisotilaalle muutamia kysymyksiä, mutta tämä oli juuri -äsken tullut vartiopaikalleen, eikä tiennyt mitään. Monsoreau meni -päävahtiin hankkimaan tietoja. Äsken vapaaksi päässyt vahtisotilas -oli noin pari tuntia sitten nähnyt hevosen tulevan ilman ratsastajaa -ja menevän linnaan. Vahtisotilas oli ajatellut, että ratsastajalle -oli jotain tapahtunut ja että viisas eläin senvuoksi yksinään palasi -takaisin. - -Monsoreau löi kädellään otsaansa. Oli siis selvää, ettei hän saisi -mitään tietää. Hän läksi nyt palatsiin. - -Siellä oli reilua elämää, paljo melua ja ylenmäärin iloa. Ikkunat -säteilivät kuin auringot, keittiöt hehkuivat kuin sulatusuunit. Ja -sieltä hulmahti paistettujen metsänotusten ja muitten herkkujen -suloinen tuoksu. - -Portti oli jo kuitenkin sulettu. Kreivi huusi portinvartiaa ja sanoi -nimensä, mutta tämä ei tahtonut häntä tuntea. - --- Te olitte äsken suora, ja nyt te olette kumarainen, -- sanoi hän. - --- Se johtuu väsymyksestä. - --- Te olitte kalpea, mutta nyt te punotatte. - --- Kuumuus on siihen syynä. - --- Äsken te ratsastitte, mutta nyt tulette jalan takaisin. - --- Se tapahtuu sentähden, että hevoseni säikähti, heitti minut -satulasta ja juoksi yksin kotiin. Ettekö ole nähnyt hevosta? - --- Olen kylläkin. - --- Menkää kuitenkin ilmoittamaan hovimestarille. - -Portinvartija meni. Hovimestari saapui kohta ja tunsi heti Monsoreaun. - --- Mistä herra kreivi tulee tuollaisessa tilassa? -- kysyi hän. - -Monsoreau toisti äskeisen tarinansa. - --- Me kävimme hyvin levottomiksi, -- sanoi hovimestari, -- -huomatessamme hevosen palaavan takaisin ilman ratsastajaa. Etenkin -oli levoton hänen korkeutensa, jolle minulla oli kunnia ilmoittaa -teidän saapumisestanne. - --- Aah! Vai oli hänen korkeutensa levoton, sanotte te? - --- Hyvin levoton. Ja hän on käskenyt saattamaan teidät hänen luokseen -heti kun olette saapunut. - --- Hyvä on. Tahdon vain ensin käydä tallissa katsomassa, onko mitään -vahinkoa tapahtunut hänen korkeutensa hevoselle. - -Monsoreau riensi talliin. Hän tapasi ymmärtäväisen Rolandin samasta -paikasta, josta oli sen ottanutkin. Se söi mitä parhaimmalla -ruokahalulla. - -Viitsimättä muuttaa vaatteitaan, sillä Monsoreaun mielestä se -uutinen, joka hänellä oli ilmoitettavana, oli hovitapoja tärkeämpi, -suuntasi ylihovijahtimestari askeleensa ruokasaliin. - -Prinssin ylimykset ja hänen korkeutensa itse istuivat parhaallaan -upeasti katetun ja juhlallisesti valaistun pöydän ympärillä. He -olivat juuri käyneet fasaanipasteijojen, villisikapaistien ja -höystettyjen väliruokien kimppuun, ja maistelivat palanpainokseen -hienoa, tummaa cahor-viiniä taikka petollista, helmeilevää -anjou-viiniä, jonka tuoksu kohoo päähän jo ennen kuin on ehtinyt -lasiaan tyhjentää. - --- Hovi on nyt täydellinen, -- sanoi Antraguet punottavana kuin -nuori tyttö ja jo humaltuneena kuin vanha saksalainen ratsastaja, -- -täydellinen, niinkuin teidän korkeutenne kellari. - --- Eipäs, eipäs! -- puuttui puheeseen Ribeirac. -- Meiltä puuttuu -ylihovijahtimestari. On tosiaankin häpeä, että me syömme hänen -korkeutensa päivällistä ilman että itse olemme hankkineet siihen -mitään. - --- Minäkin äänestän ylihovijahtimestarin puolesta, -- virkkoi -Livarot, -- samantekevää kenen, olipa se sitten vaikka itse herra -Monsoreau. - -Herttua hymyili, sillä hän yksin oli saanut tiedon kreivin -saapumisesta. - -Livarot oli parahiksi ehtinyt puhua lauseensa loppuun ja prinssin -hymy tuskin vielä oli ehtinyt hälvetä, kun ovi avautui ja Monsoreaun -kreivi astui sisälle. - --- No, siinä mies, missä mainitaan, -- lausui herttua. -- Te näette, -että onni suosii meitä, hyvät herrat, koskapa se heti lähettää meille -sen, jota toivomme. - -Monsoreausta tuntui kummalliselta, että prinssi, vastoin -tavallisuuttaan, esiintyi noin tylysti. - --- Istukaa alas ja käykää käsiksi päivällisiin, -- sanoi herttua, -osottaen kreiville paikan vastapäätä itseään. - --- Armollinen herra, -- vastasi Monsoreau, -- minä olen hyvin -nälissäni, minulla on kova jano ja minä olen perinpohjin väsynyt. -Mutta minä en tahdo syödä, en juoda enkä istua, ennenkuin olen teidän -korkeudellenne ilmoittanut erään varsin tärkeän uutisen. - --- Te kai tulette Parisista, vai kuinka? - --- Parisista, mitä suurimmassa kiireessä, armollinen herra. - --- Hyvä on. Minä kuuntelen teitä. Monsoreau tuli lähemmäksi Fransia -ja, huulillaan hymyily, mutta viha sydämessään, kuiskasi tälle: - --- Armollinen herra, leskikuningatar on tulossa, tehden pitkiä -päivämatkoja. Hän saapuu teidän korkeutenne luo vieraisille. - -Herttua, johon kaikkien katseet olivat luotuina, näytti äkkiä tulevan -iloiseksi. - --- Hyvä! -- sanoi hän. -- Minä kiitän teitä, herra Monsoreau! -Tänään, kuten aina ennenkin olette te osottanut olevanne uskollinen -palvelija. Jatkakaamme nyt aterioimista, hyvät herrat. - -Ylihovijahtimestari oli saanut paikkansa Livarotin ja Ribeiracin -keskeen. Hänen suruisat ajatuksensa liitelivät vaistomaisesti -Méridorin puistoon, ja häneltä loppui äkkiä ruokahalu. Välittämättä -ympärillään vallitsevasta hälinästä unohti hän sen seurankin, jossa -oli. Hänen otsansa synkistyi ja hänen rinnastaan tunkihe ulos syvä -huokaus, mikä herätti kummastuneitten vierasten huomiota. - --- Te ihan menehdytte väsymyksestä, herra ylihovijahtimestari, -- -virkkoi prinssi. -- Parasta kai olisi, että menisitte lepäämään. - --- Neuvo on hyvä, kautta kunniani, -- sanoi Livarot. Ellette sitä -seuraa, niin joudutte vaaraan nukkua lautasellenne. - --- Anteeksi, armollinen herra, -- selitti Monsoreau, päätään -kohottaen, -- minä todellakin olen väsymyksestä nääntymäisilläni. - --- Juokaa, kreivi, -- neuvoi Antraguet. -- Ei mikään poista väsymystä -niin hyvin kuin viini. - --- Sitäpaitsi, -- murahti Monsoreau, -- ihminen juodessaan unohtaa. - --- Ooh! -- huudahti Livarot. -- Eihän hänestä enää ole mihinkään! -Katsokaas vaan, hyvät herrat, hänen lasinsa on vielä täysi. - --- Terveydeksenne, kreivi! -- esitti Ribeirac lasiaan kohottaen. - -Monsoreaun oli pakko vastata tervehdykseen ja hän tyhjensi lasinsa -yhdellä siemauksella. - --- Hän juo joka tapauksessa varsin kelvollisesti. Katsokaahan vaan, -armollinen herra, -- huomautti Antraguet. - --- Niinpä kyllä, -- vastasi prinssi, koettaen saada selville kreivin -sydämen ajatuksia. - --- Teidän pitää järjestää meille kunnon metsästysretki, kreivi, -- -pyysi Ribeirac. -- Tehän tunnette nämä seudut. - --- Teillä on täällä metsästyspalveluskuntaa ja metsiä, -- huomautti -Livarot. - --- Ja myöskin vaimo, -- jatkoi Antraguet. - --- Niin, -- toisti kreivi koneellisesti, -- minulla on jahtiväkeä, -metsiä ja vaimo. Kyllä, hyvät herrat, totta se on. - --- Järjestäkääpä meille villisianmetsästys, kreivi, -- sanoi prinssi. - --- Minä koetan, armollinen herra. - --- Mitä hittoa! -- huudahti muuan anjoulainen ylimys. -- Te kostatte! -Olipa se kaunis vastaus, vaikka metsä vilisee villisikoja täynnään. -Jos minä menisin metsästämään Méridorin puoleisiin metsiin, niin -sitoutuisin viidessä minuutissa ajamaan esille kymmenen kappaletta. - -Monsoreau kalpeni. Hän ajatteli hänkin Méridorin puoleisia metsiä. - --- Niin, niin, huomenna, huomenna! -- huusivat ylimykset yhteen -ääneen. - --- Tahdotteko järjestää meille metsästyksen huomenna, Monsoreau? -- -kysyi herttua. - --- Olen aina valmis noudattamaan teidän korkeutenne käskyjä, vastasi -Monsoreau. -- Mutta, niinkuin teidän korkeutenne jo äsken suvaitsi -huomauttaa, minä olen liian väsynyt johtamaan metsästystä huomenna. -Sitäpaitsi pitäisi minun saada hieman tutkia seutuja. - --- Ja täytyyhän hänen, saamari vieköön, saada tavata vaimoaankin! --- huomautti herttua muhoisasti. Ja siitä tuo miesparka yhä enemmän -lujittui vakaumuksessaan, että juuri herttua oli hänen kilpailijansa. - --- Myönnetään! Myönnetään! -- huusivat iloisesti nuoret miehet. - --- Ja nyt, ylihovijahtimestari, -- sanoi herttua, -- on teidän aika -lähteä nukkumaan. - - - - -23. - -Saint-Luc'in kiitollisuus - - -Seuraavana päivänä nousi Monsoreaun kreivi verraten varhain ylös ja -meni linnanpihalle. Hän halusi saada käsiinsä sen tallirengin, joka -jo oli tehnyt hänelle eräitä palveluksia, ja, jos mahdollista, saada -tältä joitakin tarkempia tietoja Rolandista. - -Kreivin toivomus toteutui. Upeassa tallissa hän tapasi tarkoittamansa -tallirengin. - --- Kuulkaahan, ystäväni! Onko tavallista, että hänen korkeutensa -hevoset palaavat yksin talliin? Koulitaanko ne siihen? - --- Ei, herra kreivi, -- vastasi tallirenki. -- Minkä johdosta teidän -armonne kysyy sitä? - --- Nähkääs, minä ajattelen Rolandia. - --- Niin, se tuli eilen yksin takaisin. Eikä se minua lainkaan -ihmetytä, sillä Roland on harvinaisen älykäs eläin. - --- On kyllä, -- virkkoi Monsoreau, -- sen olen huomannut minäkin. -Onko sille sattunut ennenkin sellaista? - --- Ei, herra kreivi. Tavallisesti ratsastaa sillä hänen korkeutensa, -joka on mainio ratsastaja eikä hevillä anna heittää itseään satulasta. - --- Roland ei ole heittänyt minuakaan satulasta, hyvä ystävä, -- -sanoi kreivi loukkaantuneena siitä että kukaan, tallirenkikään, -saattoi luulla hänen, Ranskan ylihovijahtimestarin, pudonneen hevosen -selästä, -- sillä, vaikkakaan minä en ole yhtä taitava ratsastaja -kuin Anjoun herttua, pidän kuitenkin itseäni kohtalaisen hyvänä -ratsastajana. Olin sitonut Rolandin kiinni puuhun käydäkseni eräässä -paikassa. Palatessani oli hevonen poissa. Otaksuin, että se oli -varastettu taikka että jokin hovimies ohikulkiessaan oli tehnyt -minulle kepposen ja vienyt hevosen mennessään. - --- Se tuli yksinään kotia. - --- Merkillistä se oli, -- jatkoi Monsoreau. -- Ratsastaako siis hänen -korkeutensa usein tällä hevosella? - --- Hän ratsasti sillä melkein joka päivä siihen asti kun uudet -hevoset saapuivat. - --- Tuliko hänen korkeutensa eilen illalla myöhään kotia? - --- Noin tuntia aikaisemmin kuin herra kreivi. - --- Millä hevosella herttua ratsasti? Eikö se ollut ruskea hevonen, -jolla oli valkeat jalat ja tähti otsassa? - --- Ei, herra kreivi. Eilen ratsasti hänen korkeutensa Isolinilla, -joka on tuolla. - --- Eikö prinssin seurueessakaan ollut ketään, jonka olisi ratsastanut -mainitsemani näköisellä hevosella? - --- En tunne ketään sellaisen hevosen omistajaa. - --- Vai niin, -- murahti Monsoreau kärsimättömästi. -- Kiitos -tiedonannosta. Satuloikaa nyt Roland minulle. - -Kun se oli tehty, kysyi kreivi: - --- Kuinka paljo saat palkkaa vuodessa? - --- Kaksikymmentä écuta, herra kreivi. - --- Haluatko ansaita kymmenen vuosipalkkaasi yhtenä ainoana päivänä? - --- Tietysti sitä haluaisin, -- vastasi mies. -- Mutta kuinka se -kävisi päinsä? - --- Ota selvä siitä, kuka ratsasti eilen ruskealla hevosella, jolla -oli valkeat jalat ja otsassa tähti. - --- Ah, herra kreivi, se mitä pyydätte on sangen vaikeata. Hänen -korkeutensa luona käy niin monta vierasta. - --- Käy kylläkin, mutta kaksisataa écuta on sekin verrattain kaunis -summa. - --- Tietysti, herra kreivi. Minä lupaankin tehdä parastani. - --- Hyvä on, -- sanoi kreivi. -- Tässä saat heti kymmenen écuta. - --- Paljo kiitoksia, herra kreivi! - --- Sano nyt prinssille, että minä olen lähtenyt linnasta järjestämään -hänen määräämäänsä metsästystä. - -Tuskin oli kreivi saanut tämän sanotuksi, kun kolmaskin henkilö -ilmestyi talliin. - --- Herra Bussy! -- huudahti kreivi. - --- Aah! Hyvää päivää, kreivi Monsoreau! Te täällä Anjoussa? Sepä ihme! - --- Ja teidänhän sanottiin olevan sairaana! - --- Sairas minä todella olenkin, -- vastasi Bussy. -- Lääkäri on -määrännyt minun olemaan yhdessä kohden, enkä minä kahdeksaan päivään -ole uskaltanut poistua kaupungista. Ahaa! Aiotteko ratsastaa -Rolandilla? Sen hevosen minä myin hänen korkeudelleen. Ja hän mieltyi -siihen niin, että käyttää sitä miltei joka päivä. - -Monsoreau kalpeni. - --- Niin -- virkahti hän, -- se on minusta varsin luonnollista, sillä -Roland on kelpo eläin. - --- Ette erehtynyt, kun valitsitte heti sen hevosen, -- huomautti -Bussy. - --- Emme me tänään ensi kertaa tee toistemme tuttavuutta. Minä -ratsastin sillä jo eilen. - --- Anteeksi, -- jatkoi Bussy. -- Te puhuitte äsken metsästyksen -järjestämisestä. - --- Prinssi haluaa saada hirven. - --- Miltä suunnalta aiotte sen saada käsiinne? - --- Méridorista päin. - --- Hm! Vai niin! -- murahti Bussy, ja hän nyt vuorostaan kalpeni. - --- Ettekö lähde minun mukaani? -- kysyi Monsoreau. - --- Tuhannen kiitoksia, mutta en voi! Menen kotiin lepäämään. Minusta -tuntuu siltä kuin palaisi kuume uudelleen. - --- Ahaa! Onpa tämä kaunista! -- kuului samassa kirkas ääni huutavan -ovelta. -- Kreivi Bussy on siis minun luvattani noussut ylös. - --- Voi, Haudouin! -- virkahti Bussy. -- Nyt minä ihan varmasti saan -nuhteita! Jääkää hyvästi, kreivi. - -Bussy ja lääkäri poistuivat. - --- Mikä teidän on? -- kysyi Haudouin. -- Te olette niin kalpea, että -voisinpa melkein luulla teitä sairaaksi. - --- Tiedättekö, mihin hän aikoo mennä? -- kysyi Bussy. - --- En. - --- Hän aikoo lähteä Méridoriin. Hyvä jumala! Mitähän tästä tulee? - --- Kreivitär kieltää. - --- Mutta Monsoreau näki meidät. - --- Kreivitär kuvittelee hänelle, että hän näki väärin. - --- Siihen ei Dianalla ole voimaa. - --- Ooh, kreivi! Te tunnette ehkä liian vähän naisia. - --- Remy, minua aavistuttaa, että se pyöveli vielä toimeenpanee jonkin -surullisen näytelmän Méridorissa. Minun kai sittenkin olisi pitänyt -mennä hänen mukanaan, kun hän sitä kerran minulle ehdotteli. Silloin -olisin voinut olla Dianalle avuksi. - --- Kreivitär selviytyy kyllä ilman apuakin, kuten jo olen sanonut, -ja sitä mieltä olen edelleenkin. Ja meidän on välttämättä tehtävä -samoin. Miksi te menitte ulos vastoin selviä määräyksiä? - --- Olin liian levoton. En voinut kestää. - -Monsoreaulla oli omat syynsä ottaakseen uudelleen Rolandin. Hän -tahtoi tulla vakuutetuksi siitä, johtuiko se sattumasta vaiko -totutusta tavasta, että tuo älykäs eläin oli kuljettanut hänet -aina puiston muurille saakka. Hän tietysti antoi Rolandin mennä -sinne, minne se halusi. Ja hevonen kulkikin ratsastajan odotuksen -mukaisesti. He lähestyivät nopeasti Méridoria, eikä kestänyt kauvan, -ennenkuin kreivi oli päässyt muurin juurelle samaan paikkaan, mihin -edellisenäkin iltana oli joutunut. - -Nyt siellä kuitenkin oli ihan hiljaista. Ei mitään hirnuntaa kuulunut -eikä mitään muuta hevosta näkynyt. - -Monsoreaun kreivi hyppäsi alas satulasta. Mutta ettei hänen ainakaan -tällä kertaa tarvitsisi palata jalkaisin takaisin, kääri hän ohjat -kätensä ympärille ja kiipesi muurille. Kaikki oli hiljaista niin -hyvin muurin sisä- kuin ulkopuolellakin. - -Kreivi huomasi tarkoituksettomaksi vainuta ihmisiä, jotka tiesivät -tulleensa huomatuiksi, ja jotka, epäilemättä pelästyneinä -hänen eilisiltaisesta näkemisestään, olivat keskeyttäneet -kohtaamistilaisuutensa tai olivat siihen tarkoitukseen valinneet -jonkin toisen paikan. Hän nousi senvuoksi uudelleen ratsunsa selkään -ja saapui pian Méridorin linnan portille. - -Vanha parooni puuhaili koiriensa parissa kreivin ratsastaessa -laskusillan yli. Hän huomasi vävynsä ja otti hänet vastaan -asiaankuuluvan kohteliaasti. - -Diaana istui erään tuuhean puun varjossa ja luki. Gertrud nypläili -jotain koruompelusta hänen vieressään. - -Paroonia tervehdittyään huomasi kreivi Dianan. Hän laskeutui alas -hevosen selästä ja tuli häntä lähemmäksi. Diana nousi ylös, astui -kolme askelta kreiviä kohti ja tervehti syvään kumartaen. - -Miten rauhallinen tai oikeammin sanoen, mikä teeskentelijä! -- mumisi -kreivi itsekseen. -- Voi, minkälaisen myrskynhän minä nostatankin -tässä hiljaisessa ilmapiirissä! - -Muuan palvelija tuli saapuville. Ylihovijahtimestari jätti suitset -hänelle ja kääntyi sitten Dianan puoleen, sanoen: - --- Rouvani, minä pyytäisin saada hetkisen puhella kanssanne. - --- Varsin mielelläni -- vastasi Diana. - --- Suvaitsetteko viipyä linnassamme? -- kysyi parooni. - -Kiitos! Ainakin huomiseen asti. - -Parooni poistui nyt huolehtimaan siitä, että hänen vävynsä huone -järjestettäisiin kuntoon. - -Monsoreau antoi Dianalle merkin istua entiselle paikalleen. Itse -istui hän sille tuolille, josta Gertrud juur'ikään oli lähtenyt pois. -Hän loi Dianaan katseen, joka olisi voinut saattaa päättäväisimmänkin -miehen hämmennyksiin. - --- Rouvani, kuka oli puistossa eilen illalla? Diana katseli miestään -rauhallisesti. - --- Mihin aikaan? -- kysyi hän äänellä, josta hänen -itsehillitsemiskykynsä oli saanut karkoitetuksi kaiken epävarmuuden. - --- Kello kuusi. - --- Millä suunnalla? - --- Tuolla metsän puolella. - --- Se on kai ollut joku tuttuni. Minä en kävellyt sinnepäin. - --- Te se olitte, rouvani. - --- Kuinka sen tiedätte? - -Monsoreau nolostui eikä tiennyt mitä vastata. Mutta pian taas hänen -vihansa kuohahti. - --- Sanokaa minulle sen miehen nimi. - --- Minkä miehen? - --- Sen, joka käveli teidän kanssanne. - --- Kuinka voin sen sanoa, koska en ole siellä ollutkaan? - --- Se olitte te, sanon minä! -- huusi Monsoreau ja polki jalallaan -maata. - --- Te erehdytte, hyvä herra, -- vastasi Diana kylmästi. - --- Kuinka voitte kieltää asiaa, vaikka minä teidät näin? - --- Vai te itse, hyvä herra! - --- Niin, rouva, juuri minä itse. Miten kiellättekään, vaikka -Méridorissa ei ole ketään muuta naista kuin te? - --- Sekin on erehdys, hyvä herra, sillä Jeanne de Brissac on täällä. - --- Rouva Saint-Luc'ko? - --- Niin, ystävättäreni Saint-Luc. - --- Entä herra Saint-Luc? - --- Ei jätä vaimoaan, kuten hyvin tiedätte. He ovat menneet naimisiin -rakkaudesta, he. Te kai olette nähnyt herra ja rouva Saint-Luc'in. - --- Ne eivät olleet herra ja rouva Saint-Luc. Se olitte te, sillä minä -teidät täydellisesti tunsin. Sitten siinä vielä oli mies, jota minä -en tuntenut, mutta jonka minä olen oppiva tuntemaan, sen vannon. - --- Väitättekö siis yhäkin, että minä olin siellä? - --- Väitän. Minähän sanon teidät tunteneeni ja kuulleeni teidän -huutonne. - --- Kun tulette järkiinne, hyvä herra, olen valmis teitä kuulemaan. -Mutta nyt katson parhaaksi vetäytyä pois. - --- Ette, rouva, -- sanoi Monsoreau, tarttuen Dianan käteen, -- te -jäätte. - --- Hyvä herra, tuossa tulevat herra ja rouva Saint-Luc. Toivon, että -te heidän läsnäollessaan hillitsette vihaanne. - -Saint-Luc ja hänen rouvansa näkyivät tosiaankin tulevan eräällä -puistokäytävällä. Heidät oli saanut lähenemään juuri soimaan pantu -ruokakello. He tunsivat heti kreivin ja arvattuaan läsnäolollaan -päästävänsä Dianan pahasta pälkähästä lähestyivät nopeasti. - -Rouva Saint-Luc kumarsi syvään Monsoreaulle. Saint-Luc ojensi hänelle -ystävällisesti kätensä. Vaihdettiin muutamia kohteliaita sanoja. -Sitten tarttui rouva Saint-Luc kreivin käsivarteen, Saint-Luc tarjosi -oman käsivartensa Dianalle, ja niin läksivät he ruokasaliin. - -Monsoreaun kreivi sai paikan herra ja rouva Saint-Luc'in välissä, ja -Diana, ystävättärensä hienotunteisuuden johdosta, Saint-Luc'in ja -paroonin keskessä. Keskustelu muodostui ylimalkaiseksi ja kosketteli -tietenkin Anjoun herttuan Angersiin saapumista. Monsoreau olisi kyllä -mielellään vaihtanut puheenainetta, mutta hän olikin nyt tekemisissä -tottuneitten pöytätoverien kanssa. Saint-Luc ei lainkaan kieltäytynyt -hänelle vastailemasta. Hän päinvastoin kaikin tavoin imarteli tuota -mustasukkaista aviomiestä. Ja Saint-Luc'in puheliaisuuden vuoksi sai -Diana olla vaiti. - --- Tuo Saint-Luc on narri ja lavertelee kuin kottarainen, -- tuumaili -kreivi itsekseen. -- Hän vielä tavalla tahi toisella ilmaisee minulle -sen, mitä haluan tietää. - -Monsoreau ei tuntenut Saint-Luc'ia, sillä hän oli saapunut hoviin -juuri samoihin aikoihin kuin viimeksimainittu oli poistunut. -Ylihovijahtimestari alkoi jutella tuon nuoren miehen kanssa tavalla, -joka yhä enemmän rauhoitti Dianaa. Sitäpaitsi heitti Saint-Luc -silloin tällöin Monsoreaun kreivittäreen katseita, jotka selvästikin -merkitsivät: - --- Olkaa rauhallinen! Minulla on muuan suunnitelma tekeillä. - - - - -24. - -Saint-Luc'in suunnitelma. - - -Päivällisten päätyttyä tarttui Monsoreau uudelleen ystävänsä -käsivarteen ja vei hänet mukanaan ulos linnasta. - --- Pidän itseäni enemmän kuin onnellisena tavattuani teidät täällä, -minä kun jo etukäteen pelkäsin Méridorin yksinäisyyttä, -- puheli hän. - --- Ooh! -- intti Saint-Luc, -- onhan teillä täällä vaimonne! Mitä -minuun tulee voisin minä sellaisen seuralaisen kera viihtyä vaikka -erämaassa. - --- Kyllä, kyllä, -- vastasi Monsoreau ja puri huultaan. -- Mutta -kuitenkin... - --- Mitä tarkoitatte? - --- Kuitenkin olen hyvin tyytyväinen tavatessani teidät täällä. - --- Hyvä herra, -- vastasi Saint-Luc, kaiverrellen hampaitaan -kultaisella hammastikulla, -- te olette erittäin kohtelias, sillä -enhän toki luulisi tarvitsevan pelätä hetkeäkään ikävää, kun teillä -kerran on sellainen puoliso ja kun täällä ympäristössä on niin ihana -luonto. - --- Ah! Minä olen viettänyt puolet elämääni metsässä. - --- Sekö on syynä siihen, ettei siellä viihtyisi? -- huomautti -Saint-Luc. -- Minä puolestani luulisin, että kuta kauvemmin asuisin -metsäseuduilla, sitä enemmän oppisin niitä rakastamaan. Katsokaahan -vain, mikä ihana puisto! Minä luulen joutuvani vallan epätoivoon, kun -minun kerran täytyy täältä lähteä. Onnettomuudekseni pelkäänkin, että -se tulee verrattain pian tapahtumaan. - --- Mistä syystä? - --- Voi kreivi! Onko ihminen koskaan oman kohtalonsa herra? Me -olemme kuin lehdet tuulessa ja liitelemme yli ketojen ja laaksojen, -tietämättä minne tuuli meidät vie. Te olette onnellinen, te. - --- Onnellinen! Miksi niin? - --- Kun saatte asua tässä ihanassa seudussa. - --- Ooh! -- virkkoi Monsoreau. -- Luultavasti en minäkään tule täällä -kauvan viipymään. - --- Kyllä te vielä muutatte mielipidettänne. - --- En, minä en kaunista luontoa jumaloi. Ja omasta puolestani -epäilenkin tätä puistoa, jota te pidätte niin kauniina. - --- Te epäilette tätä puistoa, sanotte. Mistäpä syystä? - --- Koska se ei näytä minusta varmalta. - --- Ei näytä varmalta! -- huudahti Saint Luc kummastuneena. -- Aah, -minä ymmärrän! Se on teidän mielestänne liian yksinäinen? - --- En juuri sitäkään tarkoita, sillä minä päinvastoin otaksun, että -täällä Méridorissa käy väliin vieraita. - --- Ei käy, kautta kunniani! -- vastasi Saint-Luc teeskentelemättä. -- -Ei ainoatakaan sielua. - --- Todellako? - --- Siihen saatte luottaa, sillä niin on asianlaita. - --- Eikö täällä käy kukaan vieraissakaan. - --- Ei ainakaan minun täällä, ollessani ole kukaan käynyt. - --- Eikö edes kukaan ylimys Angersin hovista silloin tällöin hiivi -tänne hetkiseksi! - --- Ei ainoakaan. - --- Se on mahdotonta. - --- Mutta kumminkin totta. - --- Ooh! Te loukkaatte Anjoun aatelisia. - --- En tiedä, loukkaanko heitä, mutta en todellakaan ole nähnyt heistä -varjoakaan. - --- Voi, siinä tapauksessa minä olen väärässä. - --- Ihan kokonaan väärässä. Mutta palatkaamme siihen, josta te äsken -puhuitte, nimittäin että tämä puisto ei olisi turvallinen. Onko -siellä sitten karhuja vai mitä? - --- Ooh, ei! - --- Entäpä susia? - --- Ei niitäkään. - --- Varkaitakos? - --- Ehkä. Kuulkaahan, herra Saint-Luc, minusta on teidän rouvanne -hyvin kaunis. Onko teillä tapana usein kävellä puistossa? - --- Varsin usein. Hän rakastaa luontoa, niinkuin minäkin. Mutta miksi -teette minulle sellaisen kysymyksen? - --- Vain huvin vuoksi. Oletteko te aina hänen seurassaan, kun hän on -kävelyllä? - --- Aina. - --- Melkein aina pitäisi teidän sanoa. - --- Mutta mitä te, saamari vieköön, tarkoitatte? - --- Ooh, hyvä jumala! En mitään, herra kreivi, taikka en paljo mitään. - --- Mutta kuitenkin? - --- Nähkääs, minulle on sanottu, että... Mutta lupaattehan, ettette -suutu minuun? - --- Minä en suutu koskaan. - --- Sitäpaitsi ovat tällaiset salaisuudet naineitten miesten kesken -tavallisia. Katsokaas, minä olen kuullut, että täällä puistossa olisi -nähty muuan mies hiiviskelemässä. - --- Mieskö? - --- Niin. - --- Joka olisi tullut tänne minun vaimoni takia? - --- En minä nyt sitä sano. - --- Teette väärin, ellette sitä sano, herra kreivi. Sehän on mitä -suurimmassa määrin mielenkiintoista. Kuka sitten olisi sellaista -nähnyt? Puhukaa! Te siis sanotte sen miehen tulleen tänne vaimoni -vuoksi, vai kuinka? - --- No niin, jos minä sanon teille totuuden, niin luulenpa, että mies -ei ole tullut tänne rouva Saint-Luc'in tähden. - --- Kenenkäs tähden? - --- Pelkään, että Diana on ollut kysymyksessä. - --- Ah! -- huokasi Saint-Luc, -- siihen minä pikemminkin olisin -tyytyväinen? - --- Mitä! Soisitteko asian olevan mieluummin siten? - --- Epäilemättä, sillä tiedättehän, ettei itsekkäämpiä ihmisiä, kuin -aviomiehet, ole olemassa. - --- Hm! - --- Uskotteko niin, että jokin mies on harhaillut täällä puistossa? - --- Usko ei enää riitä. Minä olen sen omin silmin nähnyt. - --- Oliko hän yksin? - --- Ei, hän oli Dianan seurassa. - --- Milloin? - --- Eilen illalla. - --- Missä? - --- Tuolla kauvempana. - -Monsoreau näytti kohta paikkaa. - --- Ahaa! -- virkkoi Saint-Luc, -- Muuri on tosiaankin ylen huonossa -kunnossa! Minun täytyy ilmoittaa kreiville, että hänen aitauksiansa -vahingoitetaan. - --- Ketä te epäilette? - --- Mistä niin? - --- Muurin yli kiipeämisestä tarkoituksella saada puhutella vaimoasi. - -Saint-Luc näytti vaipuneen hetkeksi syviin mietteisiin. Ja Monsoreau -odotteli hartaasti niiden tulosta. - --- Kautta jumalan, -- virkkoi Saint-Luc viimeinkin, -- minä en tiedä -ketään muuta kuin... - --- Kuin... kenen? - --- Kuin... teidät itsenne, -- vastasi Saint-Luc ja katsoi suoraan -kreivin silmiin. - --- Puhutteko pilaa, herra Saint-Luc? -- kysyi kreivi kummastuneena. - --- En lainkaan. Avioliittoni alussa menettelin minä itsekin samalla -lailla. Miksi ette siis tekin voisi niin tehdä? - --- Vai niin. Te ette halua minulle vastata. Myöntäkää se, hyvä -ystävä. Elkää pelätkö mitään... minulla on rohkeutta. Auttakaa minua -arvaamaan, niin teette minulle äärettömän suuren palveluksen. - -Saint-Luc näytti miettivältä. - --- Minä en voi arvata ketään muuta kuin teidät itsenne. - --- Antaa tuon leikinlaskun jo jäädä, hyvä herra. Ottakaa asia -vakavalta kannalta, sillä minä sanon teille, että se tosiaankin on -vakava. - --- Se muuttaa asian. Mutta tiedättekö, kuinka se mies tänne tulee? - --- Hän tulee, saakuri vieköön, tänne hiipimällä. - --- Useinko? - --- Usein, siitä olen varma. Muurissa näkyy hänen askeltensa jälkiä. -Katsokaa itse! - --- Niinpä todellakin näkyy. - --- Mutta ettekö ole koskaan ennen huomannut näitä? - --- Ooh! -- virkahti Saint-Luc. -- Kyllä minä sitä melkein epäilin. - --- No, siinä nyt näette, virkkoi kreivi levottomasti huohottaen. - --- Mutta minä en tullut asioita sen pitemmälle ajatelleeksi. -Otaksuin, että se olitte ollut te. - --- Vaan minäpä sanon teille, että minä se en ollut. - --- No, siinä tapauksessa se on ollut joku muu. Ylihovijahtimestari -katseli miltei uhkaavasti Saint-Luc'ia. Tämä puolestaan näytti mitä -rakastettavimman ja välinpitämättömimmän näköiseltä. - --- Haa! -- huusi Monsoreau vihastunein katsein, niin että Saint-Luc -kohotti päänsä ylös. - --- Päähäni pälkähtää jotakin, -- sanoi Saint-Luc, -- Olisikohan se... - --- Sanokaa, mitä ajattelette! - --- Olisikohan se Anjoun herttua? - --- Sitä samaa minäkin hetkisen ajattelin, -- jatkoi Monsoreau. -- -Mutta minä olen saanut selville, ettei se ole hän. - --- Mutta herttua on ylen ovela. - --- On kyllä, mutta hän se ei ole. - --- Te väitätte aina, ettei mies ole se, joksi minä häntä otaksun, ja -kuitenkin tahdotte, että minä sanoisin miehen nimen. - --- Tietystikin. Teidän, joka asutte linnassa, pitäisi tietää... - --- Malttakaahan! keskeytti Saint-Luc. - --- Jokohan nyt osutte oikeaan? - --- Minuun iski eräs toinen ajatus. Koska se kerran ei ollut herttua -ettekä te, niin olen se tietenkin minä. - --- Tekö? - --- Niin, miksikäs en? - --- Tekö hiiviskelisitte täällä puistossa, vaikka teillä on oikeus -oleksia täällä niinkuin haluttaa? - --- Miks'ei! Minulla on niin monta päähänpistoa, -- vastasi Saint-Luc. - --- Olisitteko te lähtenyt karkuun huomattuanne minut muurilla? - --- Sellaisen voi tehdä vähemmästäkin syystä. - --- Teillä siis oli jotakin luvatonta tekeillä? -- jatkoi kreivi ja -alkoi tulla kärsimättömäksi. - --- Sitä en voi kieltääkään. - --- Kun minä nyt tarkemmin ajattelen, niin te teette minusta pilkkaa, --- huusi kreivi kalveten, -- ja olette tehnyt sitä jo neljännestunnin -ajan. - --- Te erehdytte, hyvä herra, -- selitti Saint-Luc, katsahti kelloonsa -ja löi Monsoreauhon katseen, joka sai tämän säpsähtämään, rajusta -luonnostaan huolimatta, -- te erehdytte, sillä sitä on kestänytkin jo -kahdenkymmenen minuutin ajan. - --- Mitä, te loukkaatte minua, herra! huudahti kreivi. - --- Luuletteko sitten, että ette itse loukkaa minua noilla -kiusottavilla kysymyksillänne? - --- Aah, nyt minä näenkin selvästi! - --- Onpa ihme nähdä selvästi kello kymmenen aikaan aamulla! Mitä te -sitten näette? Sanokaa! - --- Näen, että te olette yksissä tuumissa petturin kanssa, sen, -konnan, jota en eilen päässyt surmaamaan. - --- Mitä nyt! -- sanoi Saint-Luc. -- Se on minun ystäväni. - --- Jos niin on asia, niin surmaan minä teidät hänen sijastaan. - --- Äh! Omassa talossanneko? Ja sanomattako kertaakaan: varokaa -itseänne? - --- Luuletteko sitten, että minä jättäisin roistoa rankaisematta! -- -huudahti kreivi hurjistuneena. - --- Voi, herra kreivi, kuinka teitä on huonosti kasvatettu ja kuinka -yhdessäolonne metsän villipetojen kanssa on turmellut teidän tapanne! -Hyi sentään! - --- Mutta ettekö huomaa, että minä olen vallan pois suunniltani! --- ärjyi kreivi ja asettui Saint-Luc'in eteen kädet ja kasvot -vääristyneinä. - --- Tokihan minä tuon näen! Eikä vihastuminen kaunista teitä lainkaan. -Te olette nyt kamalan näköinen, paras kreivi. - -Ylihovijahtimestari vei äkisti kätensä miekankahvaan. - --- Ah! -- virkahti Saint-Luc. -- Painakaa mieleenne, että te -itse vaaditte minut taistelemaan kanssanne. Otan teidät itsenne -todistajaksi siihen, että minä olen täysin rauhallinen. - --- Niin oletkin, raukka! -- huusi Monsoreau. -- Niin, -sänkykamarisuosikki, vedä miekkasi esille! - --- Vaivautunette kai siirtymään yli muurin, herra Monsoreau. Sen -takana olemme puolueettomalla alueella. - --- Mitä minä siitä välitän? - --- Mutta minäpä välitän siitä. Minä en tahdo surmata teitä omassa -kodissanne. - --- Hyvä on! -- sanoi Monsoreau ja alkoi kiivetä muurille. - --- Varokaa itseänne! Nouskaa varovasti, kreivi. Tuo kivi tuossa -näyttää kovin epävarmalta. Sitä on epäilemättä paljo käytetty. Elkää -loukatko itseänne! Minä tulisin siitä kovin pahoilleni. - -Saint-Luc alkoi nyt vuorostaan kavuta muurin yli. - --- No niin, alahan joutua! -- huusi Monsoreau, vetäen miekkansa. - --- Ja minä kun matkustin tänne maalle huvittelemaan, -- murahti -itsekseen Saint-Luc. -- Onpa tämä hieman omituista huvittelua! - - - - -25. - -Saint-Luc opettaa Monsoreaulle sen iskun, jonka hän itse oli oppinut -kuninkaalta. - - -Monsoreau odotti Saint-Luc'ia miekka kädessä ja mitä uhkaavammassa -asennossa. - --- Oletko siellä? -- kirkui kreivi. - --- Vai niin, -- virkahti Saint-Luc. -- Te olette valinnut pahimman -paikan, teidän selkänne kun on vasten aurinkoa. Mutta elkää siitä -häiriytykö. - -Monsoreau teki nyt puolikäännöksen. - --- No, olkoon menneeksi, -- jatkoi Saint-Luc. -- Tällä tavoin voin -nähdä, mitä teen. - --- Minua ei tarvitse säästää, -- sanoi Monsoreau, -- sillä minä aion -käydä päälle, täydellä todella. - --- Vai niin! Aiotteko siis ehdottomasti surmata minut? - --- Ettäkö väkisin!... Tietysti... Sitä juuri aionkin. - --- Ihminen päättää, jumala säätää, -- vastasi Saint-Luc ja veti -miekkansa hänkin. - --- Sinä sanot... - --- Minä sanon: Katsokaa tarkoin tuota mätästä, jossa kasvaa valmuja. - --- No, entä sitten? - --- Minä vain tahdon sanoa, että kaadan teidät sille mättäälle. - -Näin sanottuaan asettui hän hymyillen miekkailuasentoon. - -Monsoreau heilutteli raivokkaasti miekkaansa ja suuntasi -vastustajaansa muutamia varsin hyvin harkittuja iskuja, mutta -Saint-Luc ne yhtä taitavasti väisti. - --- Kyllä te totta tosiaan, kreivi Monsoreau, -- sanoi hän, -vastustajansa hyökkäyksiä torjuen, -- käyttelette miekkaa hyvin -taitavasti, ja kuka hyvänsä muu, paitsi Bussy ja minä, olisi tuosta -teidän viime iskustanne kaatunut. - -Monsoreau kalpeni huomatessaan, kenen kanssa hän oli tekemisissä. - --- Teitä kaiketi kummastuttaa, -- jatkoi Saint-Luc, -- kohdatessanne -näinkin mukiinmenevän miekkailijan. Mutta se johtuu siitä, että -kuningas, jonka tiedätte olevan ylen ystävällisen minua kohtaan, on -antanut minulle opetusta miekkailutaidossa ja opettanut minulle muun -muassa erään iskun, jonka minä puolestani aivan heti opetan teille. -Sanon tämän siltä varalta, että jos te siihen iskuun kuolette, niin -saatte jo edeltäpäin tietää kaatuvanne kuninkaan itsensä minulle -neuvomasta iskusta, ja sen luulisi olevan teille itselle suureksi -kunniaksi. - --- Te olette perin hilpeä mies, hyvä herra, -- sanoi Monsoreau -katkerasti ja valmistautui tähtäämään iskun, joka olisi voinut -muurinkin lävistää. - --- Ooh! Yleensä tehdään niin hyvin kuin osataan eikä niinkuin -halutaan, -- vastasi Saint-Luc, heittäytyen sivulle päin ja pakottaen -siten vastustajansa tekemään puolikäännöksen. Siten joutui Monsoreau -seisomaan päin aurinkoa. - --- Kas niin, -- jatkoi Saint-Luc. -- Nyt te seisotte juuri minun -tarkoittamassani paikassa ja voitte odottaa pääsevänne makaamaan -sille mättäälle, jonka minä jo teille näytin. Eikö olekin totta, -että minä hyvin taidokkaasti valmistelin tätä liikettä? Varsin -tyytyväinen olenkin. Äsken teillä ei ollut muuta kuin viisikymmentä -mahdollisuutta sadasta tulla surmatuksi, nyt niitä sensijaan on -yhdeksänkymmentäyhdeksän. - -Ja niin notkeasti, niin voimakkaasti ja sellaisella raivolla, ettei -Monsoreau sitä olisi voinut hänestä uskoa eikä kukaan muukaan tuosta -hintelävartisesta miehestä edes aavistaa, suuntasi Saint-Luc viisi -iskua yhtäpäätä ylihovijahtimestaria kohti. Tämä vallan hämmästyneenä -sai vältetyksi noiden sähisevien salamain myrskyn. Mutta kuudennella -iskulla tunkeutui Saint-Luc'in miekka hänen rintaansa. - --- No siinä ovat nyt teidän kaikki sata mahdollisuuttanne, -- lausui -Saint-Luc. -- Ja pankaa tarkoin merkille, hyvä herra, että te -kaadutte juuri tuolle samalle mättäälle, jonka teille näytin. - -Kreiviltä putosi miekka kädestä, hänen polvensa horjuivat ja hän -vaipui valmunkukkien päälle, joiden purppuraan hänen oma verensä -sekottui. Saint-Luc pyyhki rauhallisesti miekkansa kuivaksi ja -katseli tarkkaavaisesti niitä asteettaisia muutoksia, jotka -vähitellen muuttavat kuolevan ihmisen kasvot kuolleen elottomiksi -piirteiksi. - --- Ooh, te olette surmannut minut! -- sammalsi kreivi. - --- Niin koetin tehdä, -- vastasi Saint-Luc. -- Mutta kun nyt näen -teidän viruvan siinä kuolemankielissä, olen todellakin pahoillani -siitä mitä on tapahtunut. Te olette kauhean mustasukkainen, se on -totta, mutta te olitte urhoollinen. - -Hän laskeutui polvilleen Monsoreaun viereen ja jatkoi: - -Jos teillä olisi lausuttavana jokin toivomus, niin lupaan minä, -aatelisen kunniani kautta, sen täyttää. Tiedän kokemuksesta, että -haavoittuneena tavallisesti janottaa. Jos haluatte jotain juotavaa, -niin minä hankin sitä teille. - -Monsoreau ei vastannut; hän oli kääntänyt kasvonsa maata vasten ja -kiemurteli nyt siinä verissään kuolemankielissä. - --- Mies parka! -- huokasi Saint-Luc ja nousi ylös. -- Voi ystävyyttä! -Voi ystävyyttä! Sinä olet kovin vaativainen jumaluus! - -Monsoreau avasi silmänsä ja koetti nostaa päätään, mutta vaipui -surkeasti valittaen takaisin. - --- No niin, nyt hän on kuollut, -- sanoi Saint-Luc. -- Häntä ei enää -maksa ajatella... Niin, se on helppoa sanoa, mutta, ah, olenhan minä -joka tapauksessa surmannut ihmisen! - -Hän kiiruhti takaisin linnaan ja tapasi siellä Dianan ja Jeannen. - --- Suokaa anteeksi, rakastettava linnanrouva, -- virkkoi hän, -- -mutta minulla olisi jotain tärkeätä sanomista vaimolleni. - --- Vallan kernaasti, -- vastasi Diana. -- Minä menen siksi aikaa -isäni luo kirjastoon. Jeanne, kun olet saanut puhutuksi asiasi -miehesi kanssa, niin voit hakea minut sieltä. - -Nyökäyttäen hymyillen päätään hän riensi pois. - --- Mistä on kysymys? -- kysyi Jeanne hilpeästi. -- Sinä näytät niin -synkältä, rakkaani. - --- Sen kyllä itsekin uskon. - --- Mitä sitten on tapahtunut? - --- Onnettomuus. Luulen, että Monsoreau on kuollut. - --- Kuollut! -- huudahti Jeanne hyvin käsitettävällä kauhulla. - --- Niin ovat asiat. - --- Hän, joka juuri äsken oli täällä ja puhui ja näki... - --- Niin, sepä juuri olikin syynä hänen kuolemaansa! Hän on nähnyt -liian paljo, mutta erittäinkin on hän puhunut liian paljo. - --- Saint-Luc, sinä salaat minulta jotakin, -- jatkoi Jeanne ja -tarttui miehensä käsiin. - --- Minä en salaa mitään, sen vakuutan, en edes paikkaa, jossa hän -kuoli. - --- Missä se sitten tapahtui? - --- Tuolla kauvempana muurin takana, samassa paikassa, mihin Bussy -tavallisesti sitoi kiinni hevosensa. - --- Sinä olet hänet surmannut, Saint-Luc! - --- Tietysti. Kukas muu se olisi voinut olla? - --- Voi sinua onnetonta! - --- Rakas ystävä! Hän haasti minut kaksintaisteluun, hän loukkasi -minua, hän veti miekkansa surmatakseen minut. - --- Kauheata! Kauheata! Mies parka! - --- Hm! Sen kyllä tiesin. Saathan nähdä, että häntä kahdeksan päivän -kuluttua kutsutaan "pyhäksi Monsoreauksi". - --- Mutta sinähän et nyt enää voi jäädä tänne! -- huudahti Jeanne. - --- Juuri sitä samaa minä itsekin ajattelin ja senvuoksi kiiruhdin -tänne pyytämään sinua, hyvä ystävä, että valmistautuisit matkalle. - --- Mutta ei suinkaan hän ole haavoittanut sinua? - --- No, vihdoinkin! Kysymys tosin tulee vähän liian myöhään, -mutta se kuitenkin tekee sinusta ja minusta sovussaeläjiä. En -ole haavoittunut. Olen täysin terve ja reipas. Mutta meidän on -matkustettava mahdollisimman pian, sillä ymmärräthän, että asia voi -tulla ilmi minä hetkenä hyvänsä. - --- Mutta mihin me matkustamme? - --- Parisiin. - --- Parisiinko? No, mutta entä kuningas? - --- Kuningas on jo kyllä unohtanut kaikki entiset. Senjälkeen, kun -me toisemme näimme, on ehtinyt tapahtua paljo asioita. Ja jos -syttyy sota, mikä on varsin luultavaa, niin on minun paikkani oleva -hänen sivullaan. Mutta nyt minun täytyy kirjoittaa muutamia sanoja -Bussylle. Kerro sinä sillä välin kaikki tyyni Dianalle. - -Saint-Luc riensi huoneeseensa ja kirjoitti vapisevalla kädellä -seuraavat rivit! - - 'Paras ystävä! - - Huhun kautta saat tiedon siitä onnettomuudesta, joka on - Monsoreaun kreiviä kohdannut. Meillä oli puiston ulkopuolella - pieni keskustelu muurin rikkoutumisen syistä sekä sellaisista - hevosista, jotka palaavat yksin kotiin. Tämän keskustelun - kestäessä kaatui Monsoreaun kreivi muutamalle valmumättäälle niin - onnettomasti, että hän heti heitti henkensä. - - Uskollinen ystäväsi _Saint-Luc_. - - J.K. Kun tämä ehkä ensi aluksi tuntuu sinusta hieman - uskomattomalta, niin tahdon tähän lisätä, että onnettomuuden - tapahtuessa oli meillä kummallakin miekka kädessämme. Minä - matkustan heti paikalla Parisiin tervehtimään kuningasta'. - -Kymmenen minuuttia myöhemmin läksi muuan paroonin palvelija viemään -tätä kirjettä Angersiin. Samalla ratsastivat myöskin herra ja rouva -Saint-Luc linnasta, jätettyään Dianan ylen alakuloiseksi ja varsinkin -neuvottomaksi siitä tavasta, millä hän tuon surullisen jutun -ilmoittaisi isälleen. - -Kun Saint-Luc ratsasti ohitse, käänsi hän päänsä poispäin. - --- Sellaista se on palvelusten tekeminen ystävilleen, -- virkkoi -Saint-Luc vaimolleen. -- Varmaa varmempaakin on, että kaikki ihmiset -ovat kiittämättömiä ja ettei ainoakaan ole minua kiitollisempi. - -Monsoreaun kreivitär. - - - - -26. - -Pienet syyt, suuret seuraukset. - - -Samaan aikaan kun Monsoreau kaatui Saint- Luc'in miekan lävistämänä, -saapui leskikuningatar, Medicin Katarina, Angersiin. Hänen -vastaanottonsa muodostui jotakuinkin tylyksi. Hän sai kauvan odotella -Angersien porttien ulkopuolella. Viimein päästi hänet Bussy eräästä -pienestä takaportista. Anjoun herttua oli tekeytynyt sairaaksi eikä -mennyt äitiään vastaan. Linnaan päästyään ja herttuan tavattuaan -ilmoitti Katarina tulleensa tuomaan kuninkaan rauhantarjousta, kun -prinssi ensin, Bussyn kehotuksesta, oli viittaillut siihen suuntaan, -että hän pitäisi leskikuningatarta kuninkaan panttivankina. - -Bussy oli tämän ensi keskustelun aikana muutamassa herttuan huoneen -viereisessä salakäytävässä. Herttua ainoastaan saattoi nähdä hänen -silmänsä, kun hän pienestä seinäpaperin aukosta tähtäämillään -katseilla tahtoi pitää prinssiä taipumattomana. - -Helposti ymmärrettävistä syistä halusi Bussy kostaa, maksoi mitä -maksoi. Anjouhun oli jäätävä niin kauvaksi aikaa kuin Monsoreau -olisi siellä, sillä siten kävisi pitäminen miestä silmällä ja siten -saisi hän myös tilaisuuden tavata Dianaa. Tämä varsin yksinkertainen -valtiotaito vaikutti kuitenkin suuressa määrin koko Ranskanmaan -kohtaloihin. Pienillä syillä on usein suuret seuraukset. - -Siitäpä syystä Bussy silmäniskuin, uhkaavin katsein ja kaikenmoisin -elein sai herransa pysymään taipumattoman lujana. Herttua pelkäsi -Bussya ja antoi tämän johtaa itseään. Eikä Fransia todellakaan -koskaan ennen oltu nähty niin päättäväisenä kuin nyt. - -Katarina siis tuli kaikin puolin nujerretuksi ja hän ajattelikin -vain kunniakasta peräytymistä, kun vähäpätöinen tapahtuma, joka oli -melkein yhtä odottamaton kuin Anjoun herttuan päättäväisyys, tuli -hänelle avuksi. - -Juuri kun keskustelu äidin ja pojan kesken oli: vilkkaimmillaan, -tunsi Bussy äkisti, että joku veti häntä takinliepeestä. Hän katsahti -kärsimättömänä taakseen. Siinä seisoi Remy. - -Bussy olisi tahtonut puhua, mutta Remy pani sormen suulleen. Sitten -hän veti herransa hiljaa viereiseen huoneeseen. - --- Mistä on kysymys, Remy? -- kysyi kreivi ylen kärsimättömästi. -- -Miksi häiritset minua näin tärkeänä hetkenä? - --- Kirje Méridorista, -- kuiskasi Remy. - --- Vai Méridorista! Kiitos, Remy, kiitos! Missä on se kirje? - --- Kirjeentuoja ei tahdo jättää sitä kenellekään? muulle kuin teille -itsellenne. - -Remy avasi viereisen huoneen oven ja viittasi sanansaattajan tulemaan -sisälle. - --- Anna kirje tänne! Minä olen kreivi Bussy. - -Samassa pisti hän kultarahan kirjeentuojan kouraan. - --- Kreivitärkö antoi teille kirjeen? -- jatkoi Bussy. - --- Ei, vaan kreivi. - --- Mikä kreivi? -- kysyi Bussy ja tarkasteli päällekirjoitusta. - --- Kreivi Saint-Luc. - --- Ahaa! - -Bussy oli hieman kalvennut, sillä kuultuaan sanan "kreivi" oli hän -luullut kirjeen olevan Monsoreaulta eikä hänen vaimoltaan. - -Kreivi kääntyi poispäin lukemaan kirjettä ja salaamaan sitä -mielenliikutusta, jota jokainen tuntee saadessaan tärkeän kirjeen, -ellei nyt ole mikään Caesar Borgia, Machiavelli, Medicin Katarina tai -pääpiru itse. - -Bussy oli tosiaankin menetellyt viisaasti kääntyessään poispäin. -Sillä tuskin oli hän ehtinyt vilkaista kirjeeseen, kun hän jo sävähti -purppuranpunaiseksi. - -Kirjeentuoja poistui. - --- Katsohan, -- virkkoi Bussy, -- mitä Saint-Luc on puolestani tehnyt. - -Hän ojensi kirjeen Remylle. Tämä silmäili sitä. - --- Hyvä on! -- sanoi hän. -- Tämähän on mainiota. Herra Saint-Luc on -itse kohteliaisuus. Eläkööt kaikki ymmärtäväiset ihmiset, jotka pikku -sivalluksella kykenevät lähettämään köyhän sieluraukan kiirastuleen! - --- Tämähän on ihan uskomatonta! - --- Tietysti se tuntuu uskomattomalta, mutta asiaan ei se mitään -vaikuta. Nyt on meidän asemamme kokonaan muuttunut. - --- Monsoreau kuollut! Voi, sehän tuntuu minusta unennäöltä, Remy! -Mitä! Enkö minä siis enää milloinkaan näkisi tuota kummitusta, joka -alati on tunkeutunut minun ja onneni väliin? Remy, me kai olemme -pettyneet. - --- Emme pety lainkaan. Lukekaa kirje! "Hän on kaatunut muutamalle -valmumättäälle", -- siihen suuntaanhan siinä oli. Ja vieläpä niin -ankarasti, että siitä kuoli. - --- Mutta siinä tapauksessa ei Diana voi jäädä Méridoriin. Minä en -sitä tahdo. Hänen täytyy muuttaa johonkin muuhun paikkaan, jossa hän -voi olla kätkössä. - --- Pidän Parisia verrattain sopivana siihen, -- vastasi Haudouin. -- -Siellä unohtaa varsin hyvin. - --- Olet oikeassa. Hän saa muuttaa takaisin taloonsa Tournellisin -kadun varrelle. Jos hänen leskeysaikansa vietämme huomaamattomina, -jos onni yleensä voi pysyä huomaamattomana. - --- Niin, mutta päästäksemme Parisiin, on rauhan vallittava täällä -Anjoussa. - --- Siinäkin olet oikeassa. Voi, hyvä Jumala! Miten paljo onkaan aikaa -hukkaan kulutettu! - --- Tarkoitatte ehkä sitä, että te nousette hevosen selkään ja -kiiruhdatte Méridoriin. - --- Ei, en minä, vaan sinä. Minun täytyy välttämättä jäädä tänne. -Sitäpaitsi olisi minun läsnäoloni sellaisessa tilaisuudessa miltei -sopimatonta. - --- Mutta miten saan minä häntä tavata? Onko minun mentävä linnaan? - --- Ei, mene ensin puistoon. Ehkäpä hän kävelee siellä minun -saapumistani odotellen. Ellet tapaa häntä siellä, niin mene vasta -sitten sisälle linnaan? - --- Mitä pitää minun sanoa hänelle? - --- Että minä olen puolihullu ilosta. - -Bussy puristi nuoren miehen kättä ja meni sitten entiselle paikalleen -käytävään. - -Hänen poissaollessaan oli Katarina koettanut saada poikaansa -taivutetuksi sopimaan kuninkaan kanssa ja saapumaan takaisiin -Parisiin. Hän oli kuninkaan puolesta luvannut Fransille täydellisen -anteeksiannon. - --- Henkivartiostosi saat itse valita, -- kuuli Bussy piilopaikkaansa -palattuaan Katarinan sanovan. -- Sen vartiostosi päälliköksi saat -itse määrätä, kenen haluat, vaikkapa kreivi Bussyn, jos niin tahdot. - --- Herttua kävi tämän viimeisen tarjouksen johdosta neuvottomaksi ja -vilkaisi Bussyyn päin, otaksuen tämän silmien vihasta säkenöivän. -Mutta hän päinvastoin näkikin Bussyn iloisena ja hymyillen -nyökäyttävän päätään suostumuksen merkiksi. - --- Mitä tämä merkitsee? -- ajatteli hän. -- Halusiko Bussy sotaa vain -päästäkseen minun henkivartiostoni päälliköksi? - --- Pitääkö minun nyt tarjous hyväksyä? -- kysyi hän ääneen, ikäänkuin -itseltään. - --- Pitää, pitää! -- vastasi Bussy kaikin mahdollisin merkein. - --- Onko minun siis, -- jatkoi herttua, -- lähdettävä Anjousta ja -palattava Parisiin? - --- On, on! -- vastasi Bussy entiseen tapaan. - --- Tietysti on rakas lapseni! -- virkkoi Katarina. -- Onko sitten -niin vaikeata palata Parisiin? - --- Minä en, kautta kunniani, ymmärrä tästä vähääkään, mutisi herttua. --- Olimme suostuneet siitä, että minä kieltäisin kaiken, ja nyt -neuvoo hän minua rauhaan ja ystävyyteen. - --- No? -- kysyi Katarina tuskallisena. -- Millaisen vastauksen annat? - --- Minä mietin asiata, äiti, -- vastasi herttua, sillä hän toivoi -saavansa Bussyltä lähempiä selityksiä. -- Ja huomenna... - --- Hän taipuu, -- ajatteli Katarina. -- Nyt olen voittanut taistelun. - --- Kun asiata tarkoin punnitaan, -- tuumi herttua itsekseen, -- niin -ehkäpä Bussy sittenkin on oikeassa. - -Toisiaan syleiltyään he erkanivat. - - - - -27. - -Monsoreaun kreivi avaa taas silmänsä. - - -Remy ratsasti täyttä neliä määräpaikkaansa kohti. Ennen pitkää hän -oli päässytkin puistomuurin luo. Yhtäkkiä pysähtyi hevonen ja alkoi -korskua ja tuijottaa eteensä. Kummastuneena katseli Remy maahan -nähdäkseen, mikä oli se este, joka niin äkkiä oli pysäyttänyt hänen -hevosensa. Mutta hän ei nähnyt mitään muuta kuin leveän verijuovan -kukkien välissä. - --- Mitä! -- ajatteli hän. -- Olisikohan Saint-Luc lävistänyt -Monsoreaun juuri tässä? - -Hän tähysteli ympärilleen. - -Kymmenen askeleen päässä siitä, muutamain pensasten keskellä, huomasi -hän muuria vastaan nojallaan olevan ihmisruumiin. - --- Ah! Siinähän Monsoreau onkin! -- tuumaili hän. Hän laskeutui -satulasta ja kiiruhti kuolleen luo. - --- Onpa tämä kummallista, -- puheli hän itsekseen. -- Tuossa makaa -hän kuolleena, ihan raatona, ja kuitenkin on verilätäkkö tuolla -kauvempana. Ah! Tässäpä on vieläkin muuan jälki. Hän on laahautunut -sieltä tänne. Taikka on sitten tuo kunnon Saint-Luc, joka on itse -laupeus, asettanut hänet istumaan muuria vasten, jottei veri pääsisi -hänelle päähän. Niin, niin se on. Hän on, kautta kunniani, kuollut -silmät auki. - -Mutta äkkiä otti Remy askeleen takaperin. Nuo äsken aukiolleet -silmät sulkeutuivat ja entistäänkin kolkompi kalpeus levisi kuolleen -kasvoille. - -Remy kävi miltei yhtä kalpeaksi kuin Monsoreau. Mutta koska hän -oli lääkäri, s.o. täydellinen materialisti, mutisi hän, nenäänsä -raaputtaen: - --- Hm! Koska hän sulkee silmänsä, niin se todistaa vain sitä, että -hän ei ole kuollut. - --- Mutta kaikesta materialismista huolimatta horjahtelivat hänen -polvensa tavallisuudesta poikkeavalla tavalla ja hän istahti tai -oikeammin sanoen vaipui maahan. Hänen kasvonsa tulivat silloin ihan -lähelle kuolleen kasvoja. - --- Olen jostakin lukenut, -- ajatteli hän, -- että kuoleman jälkeen -tapahtuu erinäisiä liikeilmiöitä, jotka merkitsevät vain materian, -aineen, kokoonluhistumista tai jotka toisin sanoen ovat alkaneen -häviämisen ensi oireita. Saatanallinen mies! Aikooko hän kuoltuaankin -meitä vaivata! Niin, mutta eivät vain silmät ole ummistuneet, mutta -onpa kalpeuskin lisääntynyt. Muuten on olemassa varma keino sen -seikan selvillesaamiseksi, onko joku kuollut vai ei. Jos näet työnnän -miekkani jalan verran hänen vatsaansa eikä hän liikahda, niin on hän -varmasti kuollut. - -Äkkiä avasi Monsoreau silmänsä taaskin. Remy hyppäsi pystyyn kuin -käärmeen puremana, ja hänen otsalleen kihosi kylmä hiki. - --- Hän ei ole kuollut! -- mutisi Remy. -- Niin, siinä sinä nyt -kauniisti ollaan! - --- Omituinen ajatus välähti tuon nuoren miehen aivoissa. - --- Hän elää, -- ajatteli hän, -- se on totta, mutta jos minä hänet -viimeistään, niin on hän kuollut. - -Hän katseli Monsoreauta. Tämä puolestaan loi häneen niin kamalan -katseen kuin olisi hän lukenut Remyn sielusta sen ajatukset. - --- Hyi sentään! -- mutisi Remy itsekseen. -- Hyi, miten kurja ajatus! -Jumala on todistajani siihen, että jos hän seisoisi miekka kädessä -tuossa edessäni, niin vallan hartaalla sydämellä hänet taistelussa -surmaisin. Mutta hänen ollessaan tuollaisessa tilassa, olisi -sellainen teko enemmän kuin rikos, se olisi konnantyö. - --- Auttakaa! -- murahteli Monsoreau. -- Auttakaa, minä kuolen! - --- Minä olen tosiaankin kiusallisessa asemassa, -- mietti Remy. -- -Olen lääkäri. Velvollisuuteni siis on auttaa kärsivää lähimaistani. -Minä siis tahdon unohtaa olevani Bussyn ystävä ja täytän -velvollisuuteni lääkärinä. - --- Auttakaa! -- toisti haavoittunut. - --- Apua kyllä saatte, -- vastasi Remy. - --- Hankkikaa minulle jokin pappi, jokin lääkäri! - --- Lääkäri on jo tässä ja ehkäpä se tekee papin tarpeettomaksi. - --- Haudouin! -- sammalsi Monsoreau, Remyn tunnettuaan. -- Mikä -sattuma...? - -Niinkuin näkyy, oli Monsoreaulla yhäkin entinen! luonteensa. -Kuolemantuskissaankin hän oli luulevainen. - -Remy tajusi tuon kysymyksen koko tärkeyden. Tässä metsässä ei ollut -mitään varsinaista tietä eikä sinne saattanut tulla ilman erikoista -asiaa. Kysymys oli siis ihan luonnollinen. - --- Mitä varten olette tullut tänne? -- kysyi Monsoreau vielä kerran, -sillä epäluulo oli valanut häneen voimia. - --- No, saakuri! Koska tuolla jonkun matkan päässä kohtasin Saint-Luc'in -ja hän minulle sanoi: Rientäkää heti metsään; siellä puiston luona -tapaatte kuolleen ihmisen. - --- Kuolleen! -- huudahti Monsoreau. - --- Niin hän otaksui, -- virkkoi Remy. -- Ei häneen pidä silti -vihastua. Silloin minä kiiruhdin tänne ja löysin teidät. - --- Sanokaahan nyt minulle... te puhutte miehelle. Elkää siis pelätkö -sanoa minulle totuutta... sanokaa minulle: olenko kuolettavasti -haavoitettu? - --- Te kysytte paljo, te! Koetan kuitenkin teille vastata. - -Kuten olemme nähneet, oli lääkärin tunnontarkkuus ollut ystävän -yksityisetuja suurempi. Mitä varovaisimmin paljasti siis Remy -haavoitetun rinnan. - -Miekka oli tunkeutunut rinnan oikeanpuoleiseen osaan, kuudennen ja -seitsemännen kylkiluun väliin. - --- Hm! -- murahti Remy. -- Tuntuuko siinä kovaa kipua? - --- Ei rinnassa, vaan selässä. - --- Mihin kohtaan selkäänne koskee? - --- Lapaluun alle. - --- Miekan kärki on kai sattunut luuhun, -- sanoi Remy. -- Siitä -johtuu kipu. - -Hän tutki nyt sitä kohtaa, missä kreivi oli sanonut tuntevansa -kovinta tuskaa. - --- Ei, -- virkkoi hän, -- minä olin erehdyksissä. Miekka ei ole -sattunut mihinkään luuhun. Se on esteettä päässyt menemään sisään ja -ulos. Ah, onpa tämä kaunis miekanpisto, herra kreivi! On todellakin -hupaista hoitaa Saint- Luc'in haavoittamia potilaita. Teitä on -isketty niin, että päivä kuultaa teidän läpitsenne, paras kreivi. - -Nyt ilmestyi haavoittuneen huulille punertavaa vaahtoa, ja hän -pyörtyi. Remy otti heti taskustaan pikku veitsen, leikkasi sitten -potilaan paidasta liuskan ja sitoi hänen käsivartensa. - --- Saadaanpa nähdä, -- virkkoi hän. -- Jos vuotaa verta, niin -saattaa, kautta kunniani, tapahtua, ettei Diana-rouva leskeksi -jääkkään. Mutta ellei sitä vuoda... Ai ai! Vuotaapas totisesti! -Antakaa anteeksi, kreivi Bussy, antakaa anteeksi! Mutta lääkärin on -tehtävä velvollisuutensa. - -Kun veri hetkisen ikäänkuin epäiltyään oli alkanut pulputa suonesta, -hengähti samalla potilas syvään ja avasi silmänsä. - --- Haa! -- sammalsi hän. -- Luulin jo, että kaikki oli lopussa! - --- Ei, ei vielä, paras kreivi. Onpa vielä mahdollista... - --- Ettäkö minä jäisin eloon? - --- Niin. Mutta sitokaamme ensin haava. Vartokaahan, elkää liikutelko -itseänne! Nähkääs, luonto hoitelee teitä tällä hetkellä sisällisesti, -samoinkuin minä hoitelen ulkonaisesti. Minä asetan kääreen päälle -ja annan veren vuotaa. Luonto verenvuotoa ehkäisee ja hyydyttää -veren. Ah, herra kreivi, luonto on suuri lääkäri. Verensyöksy on jo -asettunut, niin kuin näette. Se käy nyt hyvin, tai oikeastaan on -kaikki nurinpäin. - --- Mitä, nurinko? - --- Teidän itsenne laita on varsin hyvä, mutta siitä huolimatta ovat -asiat hullusti. Minä tiedän kyllä, mitä tarkoitan, minä. Paras -kreivi, pelkäänpä, että minä kaikeksi onnettomuudeksi onnistun -parantamaan teidät. - --- Kuinka, pelkäättekö? - --- Pelkään. - --- Te siis otaksutte, että minä ehkä... - --- Sen pahempi! - --- Olettepa merkillinen lääkäri, herra Remy. - --- Mitä se teille kuuluu, kunhan vain teidät pelastan? - -Saatuaan verenvuodon asettumaan, nousi Remy ylös. - --- Joko te nyt minut hylkäätte? -- sammalsi kreivi. - --- Voi, te puhutte liian paljo, paras kreivi. Liika puheleminen on -vahingollista... Mutta minunhan pikemminkin tulisi kehottaa häntä -huutamaan. - --- Minä en teitä ymmärrä. - --- Kaikeksi onneksi. Kas niin, nyt on haavanne sidottu. Minä menen -nyt linnaan hankkimaan teille apua. - --- Miten minun on oltava sill'aikaa? - --- Pysykää hiljaa, pysykää vain hiljaa. Hengittäkää hiljaa ja -koettakaa olla rykimättä. On varottava saattamasta verta liikkeelle. -Mikä paikka on tässä lähinnä? - --- Méridorin linna. - --- Mistä sinne tie menee? -- kysyi Remy, ollen olevinaan täysin -tietämätön. - --- Hypätkää yli muurin, niin pääsette puistoon, tahi kulkekaa muurin -viertä, niin joudutte linnan portille. - --- Hyvä, minä riennän sinne. - --- Kiitos, jalomielinen mies! -- kuiskasi Monsoreau. - --- Jospa todellakin tietäisit, miten jalomielinen minä olen, -- -jupisi Remy, -- niin kiittäisit minua vieläkin enemmän. - -Hän nousi ratsunsa selkään ja ajoi linnaan. Viiden minuutin kuluttua -hän pääsi perille. Siellä touhuilivat kaikki isäntänsä ruumiin -etsimisessä, sillä Saint-Luc oli, etemmäksi ehtiäkseen, ilmoittanut -väärän paikan. - -Remy lensi kuin meteoori heidän keskeensä ja vei heidät mukanaan. Hän -oli varovaisuustoimenpiteissään niin innokas, että rouva Monsoreau -ei voinut olla katselematta häntä kummastuksella. Muuan epäjalo -ajatus välähti hänen aivoissaan ja himmensi hetkeksi hänen sielunsa -enkelimäisen puhtauden. - --- Voi, minä pidin häntä Bussyn ystävänä! -- mutisi Diana, kun Remy -oli poistunut ja vienyt mukanaan kantopaarit ja hihnat, sanalla -sanoen kaikki mitä pelastustoimenpiteisiin tarvittiin. - - - - -28. - -Herttuan surunvalitusvierailu. - - -Heti kun keskustelu Anjoun herttuan ja hänen äitinsä välillä oli -päättynyt, riensi ensinmainittu hakemaan Bussyn käsiinsä saadakseen -selville niin odottamatta tapahtuneen käänteen tämän ajatustavassa. - -Bussy, joka jo oli ehtinyt mennä huoneisiinsa, otti prinssin -hymyillen vastaan. - --- Mitä! -- sanoi hän. -- Teidän korkeutenne: suvaitsee tulla minun -luokseni? - --- Niin, -- virkahti herttua. -- Tulen pyytämään sinulta selitystä. -Ensin sinä kehotat minua kaikin voimin pysymään lujana äitini -houkutuksia vastaan ja rohkeasti kestämään hyökkäyksen. Mutta -taistelun ollessa kuumimmillaan ja kun minä taidokkaasti olen saanut -väistetyiksi kaikki itseeni kohdistetut iskut, tuletkin sinä ja -sanot: riisukaa haarniska yltänne. - --- Annoin teille kaikki nuo neuvot, armollinen herra, koska en -tiennyt, missä tarkoituksessa kuningatar Katarina oli tänne saapunut. -Mutta nyt havaittuani hänen tulleen puoltamaan teidän korkeutenne -kunniaa ja onnea... - --- Mitä! Minun kunniaani ja onneani! Mitä sillä tarkoitat? - --- No, mitä sitten teidän korkeutenne tahtoo? Voittaa vihollisenne, -eikö niin? Sillä en minä ajattele niinkuin muut, että te nimittäin -uneksitte pääsevänne Ranskan kuninkaaksi. - -Herttua tarkasteli Bussya. - --- Muutamat ehkä sellaiseenkin kehottaisivat, -- jatkoi Bussy, -- -mutta ne ovat luullakseni teidän pahimpia vihamiehiänne. Jos ne -ovat liian itsepäisiä ja ellette te tiedä, miten pääsisitte niistä -eroon, niin lähettäkää ne minun luokseni. Minä osotan heille, että he -erehtyvät. - -Herttua virnisti suutaan. - --- Sitäpaitsi, -- jatkoi Bussy edelleen, -- punnitkaa tarkoin asiaa. -Onko teillä satatuhatta miestä ja kymmenen miljoonaa livreä, oletteko -liitossa vieraiden valtakuntien kanssa ja tahtoisitteko ryhtyä -sotimaan herraanne ja kuningastanne vastaan? - --- Minun herrani ja kuninkaani ei ole arkaillut tarttumasta aseisiin -minua vastaan. - --- Kyllä niinkin. Jos katselette asiaa siltä puolelta, niin olette -oikeassa. Huudattakaa sitten itsenne kuninkaaksi, kruunauttakaa -itsenne ja ottakaa itsellenne Ranskan kuninkaan nimi ja arvo. En -toivo mitään sen enemmän kuin teidän ylenemistänne, sillä ylenenhän -minäkin, jos te kerran ylenette. - --- Kuka puhuu Ranskan kuninkaaksi tulemisesta? -- vastasi herttua -ankarasti. -- Sinä teet kysymyksen, jota en koskaan ole jättänyt -kenenkään ratkaistavaksi, en ole tehnyt sitä edes itselleni. - --- No, niinpä onkin siis kaikki sanottu, eikä meillä enää voi olla -kiistelemistä, koska pääasiassa olemme yhtä mieltä. - --- Ettäkö olemme yhtä mieltä, sanot? - --- Niin, siltä minusta ainakin näyttää. Ottakaa siis vartiostoksenne -jokin kaartinkomppania ja tarjotut viisisataatuhatta livreä. -Pyytäkää, ennenkuin rauhansopimus allekirjoitetaan, sotaveroa -Anjousta sodankäyntiä varten. Kun kerran saatte rahat käsiinne, -niin tietysti ne myös pidätte. Ne eivät sido teitä mihinkään. Sillä -tavalla saatte sotaväkeä, rahaa, valtaa, ja mehän voisimme niillä -päästä... Herra ties miten pitkälle! - --- Mutta tultuani takaisin Parisiin ja kun he kerran ovat saaneet -minut valtaansa, niin he tekevät minusta pilkkaa. - --- Ooh, armollinen herra, nyt ajattelette toisin kuin puhutte. Hekö -tekisivät teistä pilaa! Ettekö kuullut, mitä leskikuningatar teille -tarjoo? - --- Hän on tarjonnut minulle paljo. - --- Sen ymmärrän, ja juuri se teitä hermostuttaa. Mutta onhan hän -kaiken muun ohella tarjonnut teille kaartinkomppanian ja sen -komppanian päälliköksi tulisi herra Bussy. No niin. Ottakaa tarjous -vastaan. Nimittäkää Bussy kapteeniksenne, Antraguet ja Livarot -luutnanteiksenne ja Ribeirac vänrikiksenne. Sallikaa meidän neljän -muodostaa tuo kunniavartiosto. Sittenpähän nähtäisiin, tokko kukaan -rohkenisi tehdä teistä pilaa tai jättäisi teitä tervehtimättä, kun -kuljette ohi, olipa se sitten vaikka kuningas itse. - --- Alanpa jo, kautta kunniani, uskoa, että sinä olet oikeassa, -Bussy. Minä mietin asiaa. Mutta mitä minun sisälle tullessani niin -tarkkaavaisesti lueskelit? - --- Se oli muuan kirje, joka... joka huvittanee teitä vieläkin enemmän -kuin minua. Mitähän minä ajattelinkaan, kun en kertonut sitä teille -heti! - --- Onko se siis jokin tärkeä uutinen? - --- Onpa niinkin. Ja lisäksi surullinen uutinen: Monsoreaun kreivi on -kuollut. - --- Mitä sanot? -- huudahti herttua hämmästyneenä, mutta ei silti -jaksanut salata iloansa. -- Monsoreauko kuollut? - --- Niin on. Olemmehan me kaikki kuolevaisia? - --- Mutta eihän usein noin äkisti kuolla. - --- Se riippuu asianhaaroista. Varsinkin jos tullaan surmatuksi. - --- Onko hänet sitten surmattu? - --- Siltä näyttää. - --- Kuka sen on tehnyt? - --- Saint-Luc, jonka kanssa hän oli joutunut riitaan. - --- Ah! Se kunnon Saint-Luc! - --- Ooh! Enpäs minä ole tiennytkään, että Saint-Luc kuului teidän -ystäviinne. - --- Hän on veljeni ystävä. Ja heti kun teemme sovinnon keskenämme, -tulee veljeni ystävistä myös minun ystäviäni. - --- Sehän on hyvä, armollinen herra. Olenpa iloissani nähdessäni -teidät noin hyvätuulisena. - --- Ja oletko varma siitä, että asia on totta? - --- Saamari! Niin varma kuin ihminen yleensä voi olla. Tässä on kirje -Saint-Lucilta itseltään, ja siinä hän ilmoittaa minulle tapahtumasta. -Ja koska minä epäilin yhtä paljo kuin tekin, lähetin lääkärini Remyn -ottamaan tarkemman selon asioista. - --- Kuollut! Monsoreau kuollut! -- huudahti herttua. -- Kuollut! -_Yksin!_ - -Tuo sana pääsi hänen huuliltaan vallan teeskentelemättömänä. - --- Hän ei ole kuollut yksin, -- vastasi Bussy, -- sillä Saint-Luc on -hänet surmannut. - --- Ooh, minä tiedän kyllä, mitä tarkoitan, -- sanoi herttua. - --- Onko teidän korkeutenne ehkä antanut jonkin toisen henkilön -toimeksi surmata hänet? - --- En, kautta kunniani! Entä sinä? - --- Minä olen, armollinen herra, liian halpa henkilö, jättääkseni -sellaisia tehtäviä toisten suoritettaviksi. Minun on itseni pakko -tarvittaessa sellaisista suoriutua. - --- Haa! Monsoreau, Monsoreau! -- huudahti prinssi pirullisesti -hymyillen. - --- Kuulkaapas, armollinen herra! Saattaisi luulla, että teillä oli -jotain kaunaa kreiviparkaa vastaan. - --- Ei minulla, mutta sinulla itselläsi sitä oli. - --- Onhan luonnollista, että minä häntä vihasin, -- virkkoi Bussy, -kalveten vasten tahtoaan. -- Eikö näet ollut hänen ansionsa, että -minä teidän korkeudeltanne sain kärsiä julman nöyryytyksen? - --- Vieläkö sitä muistelet? - --- En, armollinen herra, olettehan sen nähnyt. Mutta te, jonka -palvelija, ystävä ja orja hän oli... - --- No niin, no niin, -- murahti prinssi keskeyttäen tuon keskustelun, -joka hänestä alkoi tuntua kiusottavalta. -- Käske satuloimaan -hevoset, Bussy. - --- Satuloimaanko hevoset? Mihin on tarkoitus lähteä? - --- Méridoriin. Tahdon käydä surunvalitusvierailulla Diana-rouvan -luona. Sitäpaitsi olen tuota vierailua jo kauvan ajatellut enkä -tiedä, miksi en sitä jo ennemmin ole tullut tehneeksi. Mutta nyt -en sitä enää tuonnemmaksi lykkää. Saamari! En tiedä, mistähän se -johtunee, mutta tänään minua haluttaisi olla kohtelias. - --- Kautta kunniani, -- sanoi Bussy itsekseen, -- kun nyt Monsoreau -on kuollut eikä minun enää tarvitse pelätä, että hän myisi vaimonsa -herttualle, niin saakoon prinssi vallan mielellään nähdä Dianan. -Jos herttua häntä lähentelisi, niin kyllä hän, Bussy, osaisi -rakastettuaan puolustaa. Käyttäkäämme siis tilaisuutta hyväksemme, -kun sellainen kerran on tarjolla. - -Neljännestunnin kuluttua oli prinssi, Bussy ja lukuisa saattue -mukanaan, matkalla Méridoriin. - -Tuon mahtavan ratsastajajoukkueen nähtyään riensi linnan -portinvartija vallihaudalle saamaan tietoa vieraitten nimistä. - --- Anjoun herttua, -- huusi prinssi. Portinvartija tarttui heti -torveensa ja puhalsi merkkisoiton, jonka johdosta linnan kaikki -palvelijat kiiruhtivat laskusillalle. Vanha parooni itse ilmestyi -kynnykselle linnan avain kädessään. - --- Onpa uskomatonta, kuinka vähän täällä Monsoreauta kaivataan, -- -oudoksui herttua. -- Katsohan, Bussy, miten murheettomilta kaikkien -kasvot näyttävät. - -Muuan naishenkilö ilmestyi nyt rapuille. - --- Kas, siinähän kaunis Diana onkin! -- huudahti prinssi. -- Katso, -Bussy, katso! - --- Kyllä minä näen, -- vastasi Bussy. -- Mutta, -- lisäsi hän hiljaa, --- en täällä näekään Remytä. - -Diana tuli todellakin ulos ja hänen perässään kannettiin -paareja, joilla Monsoreaun kreivi lepäsi, silmänsä kuumeesta ja -mustasukkaisuudesta säihkyen. Hän näytti pikemmin intialaiselta -sulttaanilta kuin kuolinvuoteella viruvalta ruumiilta. - --- Ah, mitä tämä merkitsee! -- huudahti herttua Bussyyn päin -kääntyen. Bussy puolestaan oli sävähtänyt yhtä kalpeaksi kuin -nenäliinansa, jonka avulla hän koetti mielenliikutustaan peitellä. - --- Eläköön Anjoun herttua! -- huusi Monsoreau, kohottaen, vaikkakin -vaivaloisesti, kättään. - --- Hiljaa, hiljaa! -- lausui muuan ääni hänen takanaan. -- Te -saatatte verenne liikkeeseen. - -Se oli Remy. Loppuun asti lääkärinvelvollisuudelleen uskollisena -käski hän haavoitetun olemaan varovaisen. - -Hovissa ei mikään hämmästys kestä kauvan, ei ainakaan kasvojen -ilmeissä. Anjoun herttuakin muutti heti hämmästyksensä hienoksi -hymyilyksi. - --- Voi, paras kreivi! -- huudahti hän. -- Mikä iloinen yllätys! -Voitteko uskoa, että meille jo kerrottiin teidän kuolleen? - --- Tulkaa tänne, herrani, -- sanoi haavoitettu, -- tulkaa, että saan -suudella teidän korkeutenne kättä. Jumalan kiitos! Olen välttänyt -kuoleman ja toivon saavani vielä kauvan ja uskollisesti palvella -teidän korkeuttanne. - -Bussy, joka ei ollut ruhtinas eikä aviomies, tunsi kylmän hien -kohoavan ohimoilleen. Hän ei rohjennut katsella Dianaa. Hänen -sydäntään kirveli nähdessään tuon aarteen omistajan niin lähellä ja -jo kahdesti päässeenä irti hänen käsistään. - --- Kreivi Bussy, -- virkkoi Monsoreau. -- Seurattuanne hänen -korkeuttaan tänne, ottakaa vastaan vilpittömimmät kiitokseni, sillä -onhan minun elämästäni kiittäminen milteipä juuri teitä. - --- Mitä! Minuako? -- sammalsi Bussy, luullen kreivin laskevan pilaa. - --- Kyllä epäsuorasti, se on totta, mutta kiitollisuuteni on -sentäänkin yhtä suuri, sillä kas tässä on pelastajani! -- jatkoi hän, -osottaen Remytä, joka ojenteli epätoivoissaan käsiään taivasta kohti -ja olisi halunnut piiloutua vaikka maan uumeniin. -- Tätä miestä -saavat ystäväni kiittää siitä, että vielä elän. - -Huolimatta tohtori raukan viittailuista, että sairas pysyisi hiljaa, -puhui Monsoreau kuitenkin lämmöllä siitä huolenpidosta, taitavuudesta -ja uutteruudesta, jota Haudouin oli osottanut. - -Herttua rypisti kulmiaan ja Bussy loi Remyhyn kauhean katseen. -Lääkäriparka, Monsoreaun takana seisten, tyytyi vastaamaan vain -kädenliikkeellä, joka merkitsi: - --- Voi, se ei ole minun syyni! - --- Muuten, -- jatkoi kreivi, -- olen kuullut, että Remy on kerran -tavannut teidätkin kuolevana, samoinkuin hän löysi minut. Meidän -välillämme vallitsee nyt ystävyys. Saatte luottaa myötätuntooni, -kreivi Bussy. Kun Monsoreau rakastaa jotain, niin rakastaa hän -kaikesta sydämestään. Ja kun hän taas vihaa, niin on laita ihan sama. - -Bussy luuli huomaavansa, että kreivin hehkuva katse tällöin kohdistui -Anjoun herttuaan. Herttua ei huomannut mitään. - -Laskeuduttuaan hevosen selästä, tarjosi herttua käsivartensa Dianalle -ja virkkoi: - --- Suvaitsetteko, kaunis kreivitär, ottaa meidät vastaan taloonne, -jonka luulimme suruun vajonneeksi, mutta joka edelleenkin on rauhan -ja ilon koti. Mitä teihin tulee, Monsoreau, niin levätkää te. Lepo on -välttämätöntä haavoittuneelle. - --- Armollinen herra, -- vastasi kreivi, -- ei koskaan voida sanoa, -että niin kauvan kuin Monsoreau elää kukaan muu kuin hän itse -ottaisi teidät vastaan tässä talossa. Palvelijani kantavat minua, ja -kaikkialle, mihin menette, seuraan minä teitä. - -Olisi voinut luulla herttuan aavistaneen kreivin todellisen -ajatuksen, sillä hän päästi heti irti Dianan käden. - --- Menkää hänen luokseen, -- kuiskasi Remy Bussyn korvaan. - -Bussy lähestyi Dianaa, ja Monsoreau hymyili heille. Bussy tarttui -Dianan käteen, ja Monsoreau hymyili yhäkin. - --- Suuri muutos on tapahtunut, kreivi, -- virkkoi Diana puoliääneen. - --- Voi! -- mutisi Bussy. -- Miksi se ei ollut vieläkin suurempi? - - - - -29. - -Mitä haittaa voi olla liian leveistä kantotuoleista ja liian ahtaista -ovista. - - -Bussy ei eronnut Dianasta hetkeksikään. Monsoreaun hyvänsuopa hymyily -soi hänelle vapauden, jota hän ei jättänyt käyttämättä. - --- Voi! -- huokasi hän Dianalle. -- Minä olen totisesti surkuteltavin -ihminen! Saatuani kuulla kreivin kuolemasta kehotin minä prinssiä -palaamaan Parisiin ja sopimaan veljensä kanssa. Hän on siihen -suostunut, ja nyt te kuitenkin jäätte Anjouhun, Diana. - --- Äh, Ludvig, -- vastasi nuori nainen, hellästi Bussyn kättä -puristaen, -- kuinka voittekin sanoa, että me olemme onnettomia? -Niin monta ihanata päivää, niin paljo arvaamatonta onnea, joiden -muistoissa sydämeni vavahtelee, tuon kaikenko siis unohdatte? - --- Minä en unohda mitään, Diana. Päinvastoin muistan minä ne -liiankin hyvin. Ja siinäpä syy juuri on, miksi pidän itseäni niin -surkuteltavana, kun näet kaiken tuon onnen kadotan. Ettekö voi -käsittää minun kärsimyksiäni, jos minun täytyy palata Parisiin, sadan -penikulman päähän teistä! Sydämeni ihan pakahtuu sitä ajatellessani, -Diana. - -Diana katsahti Bussyyn. Kreivin katseesta kuvastui niin ahdistava -tuska, että Diana painoi päänsä alas ja vaipui syviin mietteisiin. - --- No niin, -- virkkoi hän äkisti. -- Te matkustatte Parisiin, mutta -minä matkustan myös. - --- Kuinka! Jättäisittekö Monsoreaun? - --- Vaikkapa minä hänet jättäisinkin, niin ei hän jätä minua. Ei, -uskokaa minua, Ludvig, on parempi, että hän tulee mukaan. - --- Haavoitettunako, sairaanako, niinkuin hän nyt on? Mahdotonta! - --- Hän tulee mukaan, sanon minä. Diana siirtyi nyt prinssin luo. -Monsoreau rypisti heti otsaansa. - --- Kerrotaan, -- virkkoi Diana hurmaavasti hymyillen, -- että teidän -korkeutenne rakastaa kukkia. -- Tulkaa, niin minä näytän teille koko -Anjoun kauneimmat kukat. - -Frans tarjosi hänelle kohteliaasti kätensä. - --- Minne viet hänen korkeutensa? -- kysäsi Monsoreau levottomasti. - --- Kasvihuoneeseen. - --- Vai niin. Kantakaa minutkin sinne, -- käski Monsoreau. - --- Kautta kunniani, teinkin oikein siinä, etten häntä tappanut, -- -ajatteli Remy. -- Jumalan kiitos! Hän kyllä surmaa itsensä. - --- Elkää sanoko herra Monsoreaulle poistuvanne Anjousta. Minä pidän -sitten muusta huolen, -- kuiskasi Diana hiljaa Bussylle. - -Bussy meni nyt prinssin luo, ja Monsoreaun kantotuoli poikkesi erään -pensaston taa. - --- Armollinen herra, -- sanoi Bussy, -- olkaa joka tapauksessa -varovainen. Elkää puhuko mitään Monsoreaulle siitä, että meillä on -sopimus tekeillä. - --- Mistä syystä? - --- Hän näet voisi ilmoittaa suunnitelmistamme leskikuningattarelle ja -saada hänet ystäväkseen. - --- Olet oikeassa, -- vastasi herttua. -- Epäiletkö siis Monsoreauta? - --- Epäilen, kautta jumalan! - --- Niin teen minäkin. Otaksunpa, että hän jonkin tarkoitusperän -vuoksi tekeytyi kuolleeksi. - --- Ei kaiketikaan. Kyllä hän on saanut kelpo miekanpiston. Tuokin -Remyn aasi, joka päästi hänet pintehestä, luuli aluksi, että hän oli -kuollut. Sielu on varmaankin naulitsemalla naulittu kiinni sen miehen -ruumiiseen. - -Oli jo ehditty kasvihuoneelle. Diana hymyili herttualle yhä -ystävällisemmin. - -Prinssi meni ensin sisälle, sitten Diana. Monsoreau olisi seurannut -perässä, mutta kun hänen kantotuoliaan yritettiin siirtää ovesta -sisään, niin huomattiinkin, ettei se siitä mahtunut, sillä ovi oli -liian ahdas. Monsoreaulta pääsi raivostuneen huuto. Diana meni -sisälle välittämättä vähääkään miehensä epätoivoisista eleistä. - -Nyt Bussy tajusi Dianan tarkoituksen. Hän jäi Monsoreaun luo ja sanoi -tälle rauhallisesti: - --- Turha vaiva, herra kreivi. Tämä ovi on liian ahdas eikä kantotuoli -sovi siitä sisälle. - --- Armollinen herra, armollinen herra! -- huusi Monsoreau prinssille. --- Elkää menkö kasvihuoneeseen. Siellä on ulkomaisia kasveja, joista -lemuaa myrkyllisiä tuoksuja, armollinen herra! - -Mutta Frans ei kuullut. Onnellisena saadessaan pitää Dianan kättä -omassaan, astui hän, tavallisen varovaisuutensa unohtaen, tuohon -viheriään labyrinttiin. - -Bussy kehotti Monsoreauta olemaan kärsivällinen, mutta siitä -huolimatta tapahtui se, mikä olikin odotettavissa: Monsoreau ei -jaksanut kestää kaikkea tuota ruumiillista ja sielullista tuskaa, -hän pyörtyi. Remy ryhtyi taas lääkäriksi ja määräsi, että sairas oli -vietävä takaisin huoneeseensa. - --- Sanokaapa minulle nyt, -- kysyi Remy Bussyltä, -- mitä minun nyt -on tekeminen? - --- Hoo, saamari vieköön! Tee loppuun se työ, jonka niin hyvin olet -alottanut. Jää hänen luokseen ja tee hänet terveeksi. - -Sitten hän kertoi Dianalle Monsoreaun tilasta. Diana erosi heti -herttuasta ja riensi linnaan. - --- Onnistuimmekohan? -- kysäsi Bussy Dianalta tämän ohikulkiessa. - --- Niin luulen, -- vastasi Diana. -- Mutta elkää missään tapauksessa -matkustako pois täältä, ennenkuin olette tavannut Gertrudia. - -Herttua ei välittänyt kukkasista muuten kuin Dianan seurassa -ollessaan. Heti Dianan poistuttua muistuivat kreivin varotukset -prinssille mieleen ja hän poistui kiireesti kasvihuoneesta. - -Sillävälin oli Diana tullut miehensä luo. Hetken kuluttua avasi -kreivi silmänsä. Ensi töikseen hän yritti äkisti nousta ylös. Mutta -sellaista aavistaen oli Remy sitonut potilaan lujasti sänkyyn kiinni. -Kreivi päästi nyt kiukkuisen huudon, mutta katsahdettuaan ympärilleen -hän huomasikin Dianan päänaluksensa vieressä. - --- No, se oli hyvä, -- virkkoi Monsoreau. -- Me matkustamme jo tänä -iltana Parisiin. - -Remy alkoi puhua matkustamista vastaan. Mutta Monsoreau ei ollut -häntä kuulevinaankaan. - --- Kuinka voitte ajatella mitään sellaista, te, joka olette -haavoittunut? -- kysyi Diana rauhallisesti. - --- Minä en välitä haavoistani. Mieluummin kuolen kuin näin kärsin. -Vaikka kuolisin matkalla, niin sittenkin matkustamme tänä iltana. - --- Tehdään niinkuin haluatte. - --- Niin, sitä toivoisin. Valmistaudu siis matkalle, minä pyydän. - --- Minä olen pian valmis. Mutta saanko tietää, mistä syystä olette -tehnyt näin äkillisen päätöksen? - --- Sen sanon teille sitten kun teillä ei enää ole mitään kukkia -prinssille näytettävinä tai kun minä olen saanut laitetuksi niin -suuret ovet, että minun kantotuolini mahtuu kulkemaan niistä kaikista. - -Diana vain painoi päänsä alas. - --- Mutta, rouva kreivitär... väitti Remy. - --- Kreivi tahtoo niin, -- vastasi Diana, -- ja minun velvollisuuteni -on totella. - -Remy oli eräästä Dianan antamasta merkistä huomaavinaan, että hänen -pitäisi lopettaa vastaväitteensä. Hän pysyi senvuoksi ääneti, mutta -ajatteli itsekseen: - --- Ne vievät siltä hengen, ja sitten sitä väitetään lääkärin syyksi. - -Sill'aikaa valmistausi Anjoun herttua lähtemään Méridorista. - -Gertrud tuli tuomaan Dianalta sellaisia terveisiä, että hänen täytyi -olla kreivin luona eikä hän niin ollen voinut sanoa prinssille -jäähyväisiä. Samalla hän sai kuiskatuksi Bussylle, että Diana -matkustaisi jo samana iltana. - -Herttua poistui seurueineen. - -Fransilla oli omituiset oikkunsa. Jos Diana olisi ollut häntä -kohtaan kylmäkiskoinen, olisi hän prinssiä haavoittanut, ehkäpä -jouduttanut hänen lähtöään Andersista. Nyt hän sitävastoin oli ollut -ystävällinen, ja hänen hymyilynsä oli kuin houkutellut häntä sinne -jäämään. Kun hän sitäpaitsi ei tiennyt mitään Monsoreaun päätöksestä, -ei hän hetkeksikään lakannut ajattelemasta sitä vaaraa, johon hän -antautuisi, jos hän liian helposti taipuisi leskikuningattaren -toivomuksiin. - -Bussy oli sitä jo aavistanut ja hän pani suuren merkityksen tähän -herttuan oikkuun. - --- Bussy, -- virkkoi Frans, -- ei ehkä ole varsin viisasta suostua -liian pian äitini esityksiin. - --- Olette oikeassa. Hänhän kuitenkin kuvittelee olevansa paras -valtiollinen äly maassa. - --- Ymmärräthän sen sijaan, että jos minä pyydän kahdeksan päivän -miettimisajan taikka muuten viivyttelen asiaa kahdeksan päivää, -joiden kuluessa voimme järjestää juhlallisuuksia ja haalia tänne -aateliston koolle, niin saa äitini nähdä, miten voimakkaita me olemme. - --- Se on järkevätä, armollinen herra. - --- Minä jään tänne kahdeksaksi päiväksi, -- sanoi herttua. -- Sillä -aikaa saan kyllä äitini tekemään monta myönnytystä, siitä voit olla -varma. - --- Oikein, armollinen herra. Puristakaa hänestä niin paljo kuin -voitte, mutta varokaa myös, ettei tuosta pitkittämisestä koidu -pahennusta. Esimerkiksi kuningas, joka tuntee teidän aikeenne, voisi -suuttua, sillä hän on ylen kiukkuisa. - --- Sinä olet oikeassa. Minun pitäisi lähettää veljeni luo joku -lähettiläs, joka ilmoittaisi hänelle minun palaamisestani. Siitä -juuri saisinkin ne tarvitsemani kahdeksan päivää. - --- Kyllä, mutta tuo lähettiläs joutuisi suureen vaaraan, -- väitti -Bussy. - -Anjoun herttua hymyili pirullista hymyään. - --- Siinäkö tapauksessa, että minä muuttaisin päätöstäni? -- kysyi hän. - --- Niin. Vastoin veljellenne antamaanne lupausta te sen kyllä -tekisitte, jos vain huomaisitte omain etujenne niin vaativan, vai -kuinka? - --- Ehkä. - --- Aivan niin! Ja teidän lähettiläänne pistettäisiin silloin -Bastiljiin. - --- Me emme ilmoittaisi lähettiläälle hänen matkansa tarkoitusta, vaan -antaisimme hänelle kirjeen. - --- Elkää antako hänelle mitään kirjettä, vaan ilmoittakaa hänelle -pikemminkin häntä uhkaavasta vaarasta. - -Mutta silloinhan ei kukaan ottaisi tehtävää niskoilleen. - --- Ooh, miksi niin luulisitte? - --- Tunnetteko ketään, joka uskaltaisi sellaiseen ryhtyä? - --- Tunnen yhden: itseni. - --- Sinäkö? - --- Juuri minä. Minä pidän monimutkaisista neuvotteluista. - --- Bussy, Bussy ystäväni! -- huudahti herttua. -- Jos sinä otat sen -tehdäksesi, niin voit luottaa ikuiseen kiitollisuuteeni. - -Bussy hymyili, sillä hän tunsi hänen korkeutensa kiitollisuuden -määrän. Herttua luuli hänen epäröivän. - --- Minä annan sinulle matkallesi kymmenen tuhatta écuta, lisäsi hän. - --- Ooh, armollinen herra! Voidaanko sellaisia palveluksia rahalla -palkita? - --- Matkustatko siis Parisiin? - --- Matkustan, vaikka jo tänä iltana, jos niin tahdotte, armollinen -herra. - --- Uljas Bussyni, suostutko siis todellakin? - --- Tiedättehän, että minä palvellakseni teitä, armollinen herra, -menisin vaikka tuleen. Te pidätte täällä Silläaikaa hupaista elämää. -Hankkikaa minulle jos voitte, leskikuningattarelta hyvä apotinpaikka. - --- Minä jo sitä tässä tuumailen, hyvä ystävä. Bussy oli suunniltaan -ilosta. Hän aikoi lähteä heti kun saisi Méridorista merkin. - -Merkki viivähti kuitenkin seuraavaan aamuun. Monsoreau oli ankaran -mielenliikutuksen vuoksi tuntenut olevansa niin heikko, että hän -katsoi parhaaksi levätä yönsä Méridorissa. - -Vasta seitsemän aikaan aamulla ilmoitettiin Bussylle, että Monsoreaun -kreivi, vanhan paroonin rukouksista ja Remyn varoituksista -huolimatta, oli kantotuolissa lähtenyt Parisiin. Hänen seurassaan -kulkivat ratsain Diana, Remy ja Gertrud. Bussy porhalsi heti samalle -tielle. - - - - -30. - -Saint-Luc palaa takaisin hoviin. - - -Niin paljo kuin kuningas luottikin Anjouhun lähettämäänsä -sanansaattajaan, nimittäin äitiinsä, ei hän kuitenkaan Katarinan -matkustamisen jälkeen ajatellut muuta kuin varustautumista veljensä -odotetun hyökkäyksen varalta. - -Chicotin kanssa hän kirjoitteli aakkosellisessa järjestyksessä pitkiä -luetteloja niistä henkilöistä, jotka eivät osottautuneet kuninkaan -puoluelaisiksi. Näitä listoja karttui päivä päivältä yhä enemmän. Ja -monesti tuli kuningas vilkaisseeksi varsinkin Saint- Luc'in nimeen. -Muuten kiihdyttivät hänen vihaansa tuota entistä suosikkia kohtaan -hovijuorut sekä Saint- Luc'in pakeneminen Anjouhun, sillä pakenemalla -Méridoriin joutui hän helposti ikäänkuin jonkinlaiseksi herttuan -esiairueeksi Angersissa. - -Muuanna iltana, kuninkaan syödessä illallista kuningattaren seurassa, -jonka turviin hän valtiollisten vaarain hetkellä tavallista useammin -hiipi, astui Chicot sisälle. - --- Uu... uh! -- puhkui hän. - --- Mistä on kysymys? -- kysyi kuningas. - --- Herra Saint-Luc on täällä. - --- Saint-Luc? -- Kuningas nousi pöydästä. - --- Suokaa anteeksi, -- sanoi hän kuningattarelle, -- nyt on kysymys -valtionasioista, jotka eivät voine teidän majesteettianne huvittaa. - -Kuningatar aikoi nousta pöydästä jättääkseen puolisonsa yksin. - --- Ei, rouvani, -- virkkoi Henrik. -- Jääkää vaan tänne, jos -haluatte. Minä menen virkahuoneeseeni. - --- Voi, sire! -- lausui kuningatar hellän osanottavasti, mitä -hän aina osotti tuota kiittämätöntä puolisoaan kohtaan. -- Elkää -vihastuko, minä pyydän. - --- Suokoon Jumala, etten sitä tarvitsisi tehdä! -- vastasi Henrik, -huomaamatta Chicotin suupielissä väreilevää pilkallista hymyä. - -Kun Henrik ja Chicot olivat tulleet ulos huoneesta, virkkoi kuningas: - --- Mitä hänellä on täällä tekemistä, sillä petturilla? - --- Kuka tietää? -- sanoi Chicot. - --- Olen varma siitä, että hän tulee tänne veljeni lähettiläänä, -sillä niinhän kaikissa kapinoissa tapahtuu. Ne muistuttavat sameata -vettä, jossa asianomaiset kalastavat itselleen kaikenlaisia etuja. -Hän on ihan varmasti lietsonut kapinaa ja sillä muka hankkinut -suojeluskirjan tullakseen loukkaamaan minua. - --- Kuka tietää? -- virkkoi Chicot taas. - --- Vielä, -- jatkoi Henrik, kävellen epävakaisin askelin, -- voi asia -olla niinkin, että hän tulee vaatimaan minulta takaisin tiluksiaan, -joiden tulot minä olen pidättänyt. Siinä olen ehkä menetellyt hieman -väärin, kun minä oikeastaan en voi syyttää häntä mistään rikoksesta. - --- Kuka tietää? -- toisti Chicot vieläkin. - --- Sinä kiukustutat minua tuolla ainaisella vatkutuksellasi: kuka -tietää? -- huudahti Henrik. - --- No, luuletko sitten itse huvittavasi muita ainaisilla -kysymyksilläsi? - --- Mutta tokihan tavallisesti jotain vastataankin. - --- Mitä minun sitten pitäisi vastata? Juuri sinä itse kiusotat minua -tyhmillä kuvitteluillasi. - --- Herra Chicot... - --- Herra Henrik... - --- Chicot ystäväni! Sinä näet, miten levoton olen, ja kuitenkin -moitit minua. - --- Heitä sitten hiiteen se levottomuutesi. - --- Mutta kaikki ihmiset pettävät minua. - --- Kuka tietää? Kuka tietää? - -Henrikin työhuoneeseen oli uutinen Saint-Luc'in palaamisesta koonnut -kuninkaan uskotut. Saint-Luc seisoskeli siellä vallan rauhallisena -kaikkien vihollistensa keskellä. Kaikkien kummallisinta oli, että -hän oli tuonut vaimonsa mukanaan ja antanut hänen istuutua eräälle -tuolille. Itse hän käveli edestakaisin, käsi miekankahvassa, ja -vastaili uhkaavin silmäyksin häneen kohdistettuihin uteliaihin ja -hävyttömiin katseisiin. - -Kaikkien mielet jännittyivät korkeimmilleen kuninkaan astuessa -sisään. Hän tuli, päättäen ajatuksissaan kiihottaa itseään. Hänen -seuralaisensa Chicotin katse oli taas niin rauhallinen ja arvokas -kuin mitä Ranskan kuninkaalla sellaisessa tilaisuudessa olisi pitänyt -olla. - --- Tekö täällä, hyvä herra? -- huudahti kuningas heti. - --- Niin, sire, -- vastasi Saint-Luc arvokkaasti. - --- Teidän läsnäolonne Louvressa minua todellakin mitä suurimmassa -määrin hämmästyttää. - -Tämän tylyn lauseen jälkeen vallitsi kuolonhiljaisuus hallitsijan ja -tuon hänen entisen suosikkinsa ympärillä. Saint-Luc ensinnä katkasi -äänettömyyden. Tavallisella tottumuksellaan ja ilman vähintäkään -arastelua hän lausui: - --- Sire, minua puolestani kummastuttaa vain yksi asia, se nimittäin, -ettei teidän majesteettinne nykyisissä oloissa ole odottanut -näkevänsä minua täällä. - --- Mitä se merkitsee, hyvä herra? -- kysyi Henrik kuninkaallisen -ylpeästi. - --- Teidän majesteettianne uhkaa vaara. - --- Vaara! -- huudahtivat hovimiehet. - --- Niin, hyvät herrat, suuri, uhkaava vaara. Vaara, jossa kuningas -tarvitsee kaikkien niiden apua, jotka ovat hänelle uskolliset. Ja -ollen vakuutettu siitä, että sellaisen vaaran aikana, jollaisena minä -sitä nyt pidän, ei kenenkään apu ole tarpeeton, saavun jättämään -kuninkaani jalkain juureen alamaisen pyyntöni saada häntä palvella. - --- Ahaa! -- virkahti Chicot. -- Näetkös nyt, poikani, että minä olin -oikeassa sanoessani: kuka tietää? - -Henrik III ei heti vastannut. Hän katsahti ympärilläolijoihin ja -niiden katseista hän huomasi sekä koirankurisuutta että kummastusta. - -Mutta Henrik huomasi myöskin sen, että kademieltäkin sisältyi heidän -uhkaaviin katseisiinsa ja eleihinsä. Kuitenkaan ei hän tuota pikaa -aikonut antautua. - --- Herrani, -- virkkoi hän vain, -- te olette täyttänyt ainoastaan -velvollisuutenne, sillä teidän asiannehan on minua palvella. - --- Se on kuninkaan kaikkien alamaisten velvollisuus, sire. Mutta -nykyisin on olemassa monta, jotka unohtavat maksaa velkansa. Minä, -sire, tulen kuitenkin maksamaan oman osuuteni ja pidän itseäni -onnellisena, jos teidän majesteettinne aina suvaitsee lukea minut -velallistensa joukkoon. - -Tällaisen nöyrtymisen jälkeen astui kuningas vähän lähemmäksi -Saint-Luc'ia. - --- Siis ei tuloonne ole mitään muita syitä kuin äsken mainitsemanne? - --- Sire, vastasi reippaasti Saint-Luc, huomattuaan kuninkaan -äänensävystä, ettei tämä häntä enää vihannut eikä epäillyt, minä -saavun ainoastaan siitä syystä, jonka jo mainitsin, ja teidän -majesteettinne voi vaikka heti heitättää minut Bastiljiin ja ammuttaa -minut. Mutta minä puolestani olen täyttänyt velvollisuuteni. Sire, -Anjoussa on kapina, Tourainessa se pian puhkee ja Guyennessä -puuhaillaan noihin molempiin liittymistä. Anjoun herttua yllyttää -kapinaan koko länsi- ja etelä-Ranskaa. - --- Siinäpä hänellä luullakseni onkin käytettävänään eteviä apureita, --- huudahti kuningas. - --- Sire, -- vastasi Saint-Luc, oivaltaen Henrikin; tarkoituksen, --- herttuata eivät hillitse mitkään neuvot eivätkä esitykset, eikä -kreivi Bussykaan, niin päättäväinen kuin hän onkin, saa haihdutetuksi -sitä pelkoa, jota herttua tuntee teidän majesteettianne kohtaan. - --- Vai niin, -- virkkoi kuningas salaa hymyillen, -- se kapinoitsija -siis vapisee? - -Chicot tyrkkäsi kyynärpäällään kuningasta ja tokasi: - --- Väistyppä vähän syrjään, jotta pääsen antamaan herra -Saint-Luc'ille kättä. - -Se vaikutti kuninkaaseen. Henrik meni entisen ystävänsä eteen, laski -kätensä hänen olalleen ja lausui: - --- Ole tervetullut, Saint-Luc! - --- Ah, sire! -- huudahti Saint-Luc ja suuteli kuninkaan kättä. -- -Minä siis saan jälleen tuntea rakkaan herrani! - --- Saat, mutta minäpä en tunne sinua, -- vastasi kuningas, -- sillä -sinä, Saint-Luc parka, olet hirveästi laihtunut. - -Siinä samassa kajahti naisen ääni: - --- Sire, se johtuu surusta, kun olemme pahoittaneet teidän -majesteettinne mieltä. - -Vaikka tuo ääni soinnahtikin lempeältä ja kunnioitettavalta, hätkähti -Henrik kuitenkin sen kuullessaan. - --- Rouva Saint-Luc! -- mutisi hän. - -Jeanne heittäytyi hänen jalkoihinsa. - --- Nouskaa ylös, rouva, -- sanoi kuningas. -- Minä kunnioitan -kaikkia, jotka kantavat Saint- Luc'in nimeä. - -Jeanne tarttui kuninkaan käteen ja vei sen huulilleen. Mutta Henrik -veti sen äkisti pois. - --- Menkää käännyttämään kuningasta, -- virkkoi Chicot nuorelle -rouvalle. -- Te olette, kautta jumalan, riittävän kaunis voidaksenne -sen tehdä. - -Mutta Henrik käänsi Jeannelle selkänsä, kietoi käsivartensa. -Saint-Luc'in kaulaan ja poistui huoneisiinsa tämän seurassa. - --- No niin, Saint-Luc, me olemme siis tehneet rauhan, -- sanoi Henrik. - --- Sanokaa, sire, pikemminkin, että te olette antanut armon, -- -vastasi Saint-Luc. - --- Hyvä rouva, -- kuiskasi Chicot hämmästyneelle Jeannelle, -- hyvä -vaimo ei saa hyljätä miestään... varsinkaan silloin, kun tämä on -alttiina vaaralle. - -Ja sen sanottuaan hän työnsi Jeannen menemään kuninkaan ja -Saint-Luc'in jälkeen. - - - - -31. - -. . . . . - - -Taitavan ratsastajan on varsin helppo tavata jalkaisinkulkijat ja hän -voi helposti päästä niistä edellekin. Niin oli Bussynkin laita. - -Toukokuu oli jo kulunut lopuilleen ja ilma oli painostavan kuuma, -minkävuoksi Monsoreau käski saattueensa pysähtyä erääseen metsään, -joka oli lähellä tietä. Heidän siellä levätessään ratsastaa porhalsi -Bussy ohitse. - -Helposti ymmärrettävistä syistä oli hän kysellyt vastaantulijoilta, -olivatko nämä ehkä nähneet joitakin ratsastajia ja talonpoikain -kuljettamaa kantotuolia. Aina Durtalin kylään saakka oli hän -saanut mitä rauhoittavimpia tietoja. Senvuoksi hän, ollen varma -siitä että Diana kulki hänen edellään, kannusti hevosensa raviin -ja mäentöyräillä silloin tällöin kurkistautui katsomaan, näkyikö -seuruetta lähistössä. Mutta vasten kaikkea odotusta hävisikin -seurue hänen käsistään. Vastaantulijat eivät enää olleet nähneet -kysymyksenalaisia henkilöitä. Ja saavuttuaan la Flechen kylään sai -hän selville, että hän olikin joutunut seurueen edelle, vaikka oli -luullut ratsastavansa sen jälessä. - -Nyt hän muisti tien vieressä olleen metsän ja ymmärsi, miksi hänen -ratsunsa oli juuri sillä kohtaa hirnahtanut. - -Hän teki heti päätöksensä, pysähtyi kylän kurjimpaan kapakkaan, -istahti erään ikkunan ääreen ja kätkeytyi sen suojustinten varjoon. -Bussy oli tämän kahvilan valinnut oleskelupaikakseen siitä syystä -että sitä vastapäätä oli mitä upein ravintola, johon hän otaksui -Monsoreaun pysähtyvän. - -Bussy oli arvannut oikein. Iltapäivällä seurue saapui. - -Matkustajat menivät ravintolaan, viimeisenä Diana, joka, mikäli Bussy -oli huomaavinaan, levottomasti silmäili ympärilleen. Bussy ajatteli -aluksi näyttäytyä hänelle, mutta malttoi kuitenkin mielensä. - -Tuli ilta. Bussy toivoi, että Remy menisi ulos tai että Diana -näyttäytyisi jossakin ikkunassa. Hän kietoi senvuoksi viitan -ympärilleen ja meni odottelemaan kadulle. - -Niin hän odotteli kello yhdeksään asti. Silloin ilmaantui portille -kahdeksan miestä. Neljä niistä meni sisälle. - --- Ahaa! -- ajatteli Bussy. -- Aikovatkohan he ehkä matkustaa yöllä? -Siinäpä olisi Monsoreau mainiosti ajatellut. - -Ihan oikein! Seurue läksi taas matkaan. - -Diana katseli uudelleen ympärilleen tarkkaavaisesti. Mutta Monsoreau -huusi häntä ja hänen täytyi mennä kantotuolin luo. - -Neljä miestä, jotka myöhemmin vuorostaan siirtyisivät kantajiksi, -sytyttivät tulisoihdut palamaan ja astuivat kaksi kummallekin -puolella seuruetta. - -Bussykin nousi hevosensa selkään. Nyt hänen ei tarvinnut pelätä -eksyvänsä tieltä eikä kadottavansa kulkuetta näkyvistään, sillä -tulisoihdut olivat mainioita oppaita. - -Monsoreau ei päästänyt Dianaa hetkeksikään näkyvistään. Hän puhutteli -taikka pikemminkin soimasi häntä. Kukkaishuoneessa käynti aiheutti -vielä lukemattomia päähänpistoja ja monia katkeria kysymyksiä. - -Niin matkattiin eteenpäin. Viimein Bussy, ilmoittaakseen läsnäolonsa, -äkkiä vihelsi pienellä hopeapillillä samaan tapaan, jolla hän -kotonaan tavallisesti kutsui palvelijoitaan. - -Remy tunsi heti tuon vihellyksen. Diana vavahti ja katsahti -tohtoriin. Tämä nyökäytti päätään, tuli lähemmäksi ja kuiskasi: - --- Se on hän. - --- Mistä on kysymys? -- huusi Monsoreau. -- Kuka puhuu teille, rouva? - --- Minulleko? Ei kukaan. - --- Ihan varmasti. Minä näin erään henkilöni varjon teitä lähenevän ja -kuulin äänen. - --- Se ääni oli herra Remyn. Oletteko hänellekin mustasukkainen? - --- En, mutta minä tahdon, että puhutaan ääneen. Se minua rauhoittaa. - --- On kuitenkin seikkoja, joita ei voida sanoa kreivin kuullen, -- -keskeytti Gertrud, tullen avuksi emännälleen, -- sillä ensiksikin -voidaan puhua asioista, jotka eivät lainkaan koske herra kreiviä, ja -toiseksi voi puhe johtua sellaisiin asioihin, jotka koskevat häntä -liiankin läheltä. - --- Mitä laatua se asia oli, josta Remy puheli kreivittärelle? - --- Se koski hyvin läheisesti herra kreiviä. - --- Mitä! -- huudahti Monsoreau. -- Sanokaa heti, minä tahdon sen -tietää. - --- Minä sanoin, herra kreivi, että jos te tuolla tavoin rasitatte -itseänne, niin kuolette, ennenkuin saamme kuljetuksi kolmattaosaakaan -koko matkasta. - -Soihtujen kaameassa valossa saattoi nähdä, miten Monsoreau lensi -kalmankalpeaksi. - --- Hän vartoo teitä tuolla, -- kuiskasi Remy Dianalle tuskin -kuuluvasti. -- Pysäyttäkää hieman hevostanne, niin hän saavuttaa -teidät. - -Remy oli puhunut niin hiljaa, että Monsoreau kuuli vain mutinaa. -Mutta hän ponnisti voimiaan, käänsi päätään sivulle ja näki Dianan -olevan takanaan. - --- Jos vielä kerran teette tuollaisen liikkeen, herra kreivi, -- -sanoi Remy, -- niin voitte saada verensyöksyn. - -Jo aikaisemmin oli Diana käynyt rohkeaksi. Hän pyöräytti nyt -hevosensa ympäri ja odotti Bussya. Samassa laskeutui Remy ratsunsa -selästä, heitti suitset Gertrudin huostaan ja kiiruhti kantotuolin -luo hoitamaan sairasta. - --- Saanko koettaa suonta, -- sanoi hän. -- Lyönpä vetoa siitä, että -herra kreivissä on kuumetta. - -Muutamien sekuntien perästä oli Bussy Dianan rinnalla. Rakastavaiset -eivät tarvinneet puhua ymmärtääkseen. Hetkisen he viipyivät -syleilyssä. Bussy ensin katkaisi äänettömyyden. - --- Sinä matkustat, ja minä seuraan sinua. - --- Voi, Ludvig, miten minun päiväni tulevat olemaan ihanat ja yöni -suloiset tietäessäni, että sinä olet minun lähelläni! - --- Mutta päivälläpä hän näkee meidät. - --- Ei näe. Sinä seuraat meitä kauvempana ja ainoastaan minä saan -sinua nähdä. Teitten mutkissa, mäkien kukkuloilla näkyvät sinun -hattusi töyhtö, sinun viittasi koristukset, sinun ilmassa hulmuava -nenäliinasi, ja kaikki nuo puhuvat minulle sinun nimessäsi, että -sinä rakastat minua. Kun minä auringon vaipuessa mailleen ja -hämärän laskeutuessa yli maiden saan nähdä vain sinun vartalosi -varjon lähettävän minulle lentosuudelman, niin voinpa pitää itseäni -onnellisena ja autuaana. - --- Puhu, puhu, rakas Diana. Et voi aavistaa, miten sointuisa on sinun -suloinen äänesi. - --- Ja kun me matkustamme yöllä... ja se tapahtuu usein, sillä Remy -on sanonut, että öinen viileys virkistää sairaan haavaa... öisin -matkustaessamme pysäytän minä, niinkuin nytkin, hevoseni, ja saan -silloin tällöin heittäytyä sinun syliisi ja hetkisen kertoa kaikesta, -mitä päivän kuluessa olen ajatellut. - --- Voi, miten minä sinua rakastan! - kuiskasi Bussy. - --- Katsos, -- jatkoi Diana, -- minä luulen meidän sielujemme niin -läheisesti yhdistyneen, että me, vaikkapa olemmekin erillämme ja -voimatta puhella toistemme kanssa, toisiamme edes näkemättä, olemme -onnellisia pelkän tietoisuuden vuoksi siitä, että olemme toistemme -lähellä. - --- Voi, niin, niin! Mutta saada nähdä sinut, saada sulkea sinut -syliini! Voi, Diana, Diana! - -Rakastavaiset unohtivat koko maailman. - -Yht'äkkiä kajahti ääni, mikä sai heidät kummankin hätkähtämään, -Dianan pelosta, Bussyn vihasta. - --- Diana! -- kuului ääni huutavan. -- Diana! Missä sinä olet? Vastaa! - --- Voi, se on hän, se on hän! Minä vallan unohdin hänet, -- mutisi -Diana. -- Voi, sinä suloinen unelma! Sinä julma unelma! - --- Kuule! -- virkkoi Bussy, -- kuule, Diana! Me olemme nyt toistemme -omat. Sano vain yksi sana, eikä mikään saa riistetyksi sinua minulta. -Diana, paetkaamme. Kuka voi estää meitä pakenemasta? Katsohan: meille -avautuu maailma, onni, vapaus! Sano sana vain, ja me pakenemme! Vain -yksi sana, ja sinä, vapaana hänestä, olet ikuisesti minun omani. - -Nuori mies pidätti häntä hetkisen. - --- Entäpä isäni? -- huokasi Diana. - --- Kyllä, mutta kun hän saa tietää, että minä rakastan sinua... -kuiskasi Bussy. - --- Voi! Ajattele sentään: isä! - --- No niin, en tahdo pakottaa sinua, rakas Diana. Käske, niin minä -tottelen. - --- Kuule, lausui Diana kätensä ojentaen, -- meidän kohtalomme on -tuolla. Olkaamme voimakkaampia kuin se kiusanhenki, joka meitä -seuraa. Elä pelkää mitään. Saat vielä nähdä, voinko minä rakastaa. - --- Hyvä jumala, meidän täytyy siis erota! -- mutisi Bussy. - --- Kreivitär, kreivitär! -- huusi ääni. -- Vastatkaa, muuten hyppään -minä pois tästä riivatun kantotuolista, vaikka siitä tulisi elämäni -loppu! - --- Jää hyvästi! -- sanoi Diana. -- Jää hyvästi! Hän saattaa toteuttaa -uhkauksensa ja se olisi hänen surmansa. - --- Suretko häntä? - --- Sinä mustasukkainen! -- kuiskasi Diana suloisesti hymyillen. - -Bussy päästi hänet menemään. Parin sekunnin kuluttua oli hän jo -kantotuolin luona. Kreivi oli jo melkein puolipyörryksissä. - --- Pysäyttäkää! -- huusi Monsoreau. Pysäyttäkää! - --- Saamari vieköön, -- sanoi Remy, -- ette saa pysäyttää! Hän on -hullu. Jos hän tahtoo tappaa itsensä, niin tappakoon. - -Kantotuoli solui niinollen edelleen, ja Gertrud kysyi -teeskentelemättä: - -Ketä kreivi sitten huutaa? Kreivitärhän on tässä minun vieressäni. -Vastatkaa itse, armollinen rouva. Kreivi varmaankin hourailee. - -Sanaakaan sanomatta siirtyi nyt Diana soihtujen valaisemaan piiriin. - --- Voi! -- huudahti Monsoreau. -- Missä te olitte? - --- Missäpä muualla kuin teidän takananne? - --- Olkaa minun lähelläni, ihan minun lähelläni. Elkää jättäkö minua! - -Pian päästiin seuraavaan pysähdyspaikkaan. Monsoreau nukkui muutamia -tunteja ja tahtoi sitten taas jatkaa matkaa. Hän ei niin paljo -tahtonut kiirehtiä Parisiin kuin päästä Angersista kauvemmaksi. - -Silloin tällöin uudistui kertojamme näytelmä. - -Remy tällöin ajatteli: kuolkoon vain mies harmista, lääkärin kunnia -on kuitenkin pelastettu. - -Mutta Monsoreau ei kuollut. Hän päinvastoin nähtävästi toipuneempana -saapui kymmenen päivää matkustettuaan Parisiin. - -Remy oli todellakin taitava mies, taitavampi kuin mitä oli toivonut. - -Matkan varrella oli Diana hellyydenosotuksillaan laimentanut Bussyn -ylpeyttä ja saanut hänet lupaamaan senkin, että hän perillepäästyä -tulisi tervehtimään Monsoreauta ja solmitsemaan sen ystävyyden, jota -tämä niin mielellään oli tahtonut hänelle tarjota! - - - - -32. - -Anjoun herttuan lähettiläs. - - -Ei kuulunut Parisiin leskikuningatar Katarinaa yhtä vähän kuin Anjoun -herttuatakaan. Ja uutinen veljesten välien rikkoutumisesta alkoi yhä -enemmän varmistua. - -Suosikit kuiskailivat kuninkaalle: - --- Sire, veljellenne on annettu huonoja neuvoja. - -Siinä kaikki, mitä niihin aikoihin kuninkaalle rohjettiin sanoa. -Ja kun tiedettiin, että oli olemassa vain yksi ainoa henkilö, joka -uskaltaisi ja kykenisi neuvomaan Fransia, niin katkeruus sen johdosta -Bussya kohtaan kasvamistaan kasvoi. - -Eräänä päivänä levisi tieto, että Anjoun herttua oli lähettänyt -lähettilään. Kun uutinen saapui Louvreen, herätti se yleisen -hämmingin. Kuningas vaaleni harmista ja hovimiehet tietystikin -menivät ihan kalmankalpeiksi. He vannoivat surmaavansa tuon -lähettilään mitä julmimmalla tavalla. - -He alkoivat tapansa mukaan kiillottaa miekkojaan ja harjoitella -miekkailua. - -Chicot pisti miekkansa ja tikarinsa tuppeen ja vajosi syviin -mietteisiin. - -Sen huomattuaan kuningas kysyi, mitä Chicot ajatteli. - --- Sire, -- vastasi Chicot kotvasen mietittyään, - --- Anjoun herttua joko lähettää lähettilään tai on lähettämättä. -Hyvää yötä, Henrik! - -Juuri kun Chicot aikoi paneutua pikku ettoneelle, kuului äänekästä -puhelua. Kaartinkapteeni astui hämmästyneenä sisälle. - --- Sire, -- sanoi hän, -- Anjoun herttuan lähettiläs on saapunut -linnan portille. - --- Onko hänellä saattuetta? -- kysyi kuningas. - --- Ei, hän on ihan yksin. - --- Niinpä hänet täytyykin ottaa vastaan kaksin verroin kohteliaammin, -Henrik, sillä hän on mies, jolla on sydän paikallaan, -- virkkoi -Chicot. - --- No niin, -- sanoi kuningas ja kalpeni, vaikka koettikin näyttää -rauhalliselta. -- Hovi saa kokoontua valtaistuinsaliin. Minä pukeudun -mustiin, sillä se väri sopii parhaiten silloin kun onnettomuudekseen -täytyy keskustella oman veljensä lähettilään kanssa. - -Kuninkaan valtaistuimen ympärille tunkeili soriseva ihmisjoukko. -Surumielisenä ja otsa rypyssä kuningas istui paikalleen. Kaikkien -katseet suuntautuivat sitä ovea kohti, jonka kautta vartioväen -kapteeni oli ohjaava lähettilään sisälle. - --- Sire, -- kuiskasi Queles kuninkaan korvaan, -- tiedättekö -lähettilään nimeä? - --- En, mitä minä sillä teen? - --- Se on Bussy, sire. Loukkaus on siis sitäkin suurempi. - --- Minusta siinä ei tunnu olevan mitään loukkausta, -- vastasi -kuningas, koettaen säilyttää kylmäverisyytensä. - --- Ehkäpä ei teidän majesteettinne sitä huomaa, -- selitti Schomberg, --- mutta me sen huomaamme. - -Henrik ei vastannut. Hän näki vihan kuohuvan valtaistuimensa -ympärillä ja piti itseään onnellisena senvuoksi, että sellainen mahti -oli hänen ja vihollistensa välissä. - --- Tulkoon hän sisälle, -- sanoi nyt kuningas. - -Tämän jälkeen vallitsi salissa hiljaisuus. Käytävässä kuului raskaita -askeleita ja kovaa kannusten kilinää. - -Pää pystyssä ja katse tyynenä astui Bussy sisään. Hän meni -suoraapäätä Henrikin eteen, tervehti arvokkaasti ja jäi ryhti -reippaana odottamaan kuninkaan puhuttelua. Tuo päättäväisyys -valtaistuimeni edessä soveltui kuitenkin ylimykselle eikä siinä ollut -mitään majesteettia loukkaavaa. - --- Mitä, herra Bussy, tekö se olettekin? -- virkkoi kuningas. -- Minä -luulin teidän olevan kaukana Anjoussa. - --- Sire, minä todellakin olen siellä ollut. Mutta, kuten näette, olen -poistunut sieltä. - --- Mikä syy on saattanut teidät tulemaan pääkaupunkiimme? - -Haluni saada käydä teidän majesteettianne alamaisimmasti -tervehtimässä. - -Kuningas ja suosikit katsahtivat toisiinsa. He nähtävästi olivat -odottaneet kiivaalta Bussylta kokonaan toisenlaista vastausta. - --- Eikö mikään muu? -- kysyi kuningas ylpeänä. - --- Kyllä, sire, hänen korkeutensa Anjoun herttua on myös käskenyt -minun esiintuomaan hänen kunnioittavimman tervehdyksensä. - --- Eikö herttua antanut teille mitään muuta tehtävää? - --- Antoi. Hän sanoi minulle, että koska hän oli halukas palaamaan -Parisiin leskikuningattaren seurassa, niin hän toivoi, että teidän -majesteettinne saisi jo edeltäpäin tiedon hänen, s.o. teidän -uskollisimman alamaisenne paluusta. - -Sanattomana hämmästyksestä ei kuningas kyennyt kyselyjään jatkamaan. -Silloin meni Chicot lähettilään luo ja sanoi: - --- Päivää, kreivi Bussy! Bussy käännähti Chicotiin päin, hämillään -siitä, että hänellä tässä seurassa saattoi olla ystäväkin. - --- Aah! Herra Chicot! Hyvää päivää! -- vastasi hän. -- Miten voi -herra Saint-Luc? - --- Hän voi varsin hyvin. - --- Eikö teillä ole minulle mitään muuta sanomista, herra Bussy? -- -keskeytti kuningas. - --- Ei, sire. Se vain, että jos hänen korkeudellaan on jotain -tärkeämpää ilmoitettavaa teidän majesteetillenne, tulee hän itse sen -tekemään. - --- Hyvä on! -- vastasi kuningas ja astui alas valtaistuimeltaan. - -Vastaanottotilaisuus oli loppunut ja seurue hajaantui. Mutta Bussy -huomasi, että kuninkaan neljä suosikkia vihanvimmaisina pyörähtelivät -hänen ympärillään. - -Muutamassa nurkassa jutteli kuningas kanslerinsa kanssa. Bussy ei -ollut suosikkeja lainkaan huomaavinaan, vaan jatkoi Chicotin kanssa -alkamaansa keskustelua. Mutta ikäänkuin olisi kuningas ollut samassa -vehkeilyssä suosikkien kanssa, kutsui hän äkkiä Chicotin pois. Tämä -kumarsi Bussylle kohteliaasti. Bussy puolestaan vastasi tervehdykseen -samalla mitalla. Nyt hän jäi yksin suosikkien pariin. - -Nämä kaikin mahdollisin keinoin koettivat Bussya ärsyttää, mutta -tämä pysyi tyynenä ja vastasi varsin sattuvasti heidän nenäkkäisiin -kysymyksiinsä. - -Sitten hän siirtyi poispäin tervehtiäkseen sisäänastuvaa Saint-Luc'ia. - -Saint-Luc tunsi, että Bussyn käsi oli kuumeinen. Siitä hän teki sen -johtopäätöksen, että jotain erityisempää oli tapahtunut, ja vei -senvuoksi Bussyn mukanaan salista. - -Kuningas saapui nyt suosikkien luo ja nämä kehuskelivat suurisuisesti -loukanneensa Bussya. - --- Hyvät herrat, -- sanoi kuningas, -- italialainen näyttelijäseurue -esittää tänä iltana muutaman huvinäytelmän. Minä pyydän teitä sitä -katsomaan. - -Läsnäolijat kumarsivat arvokkaasti ja kuningas poistui suuren oven -kautta juuri siinä samassa kun Saint-Luc pyörähti pienemmästä -ovesta sisälle ja antoi noille neljälle suosikille merkin pysymään -paikoillaan. - --- Anteeksi, herra Quélus, -- sanoi hän, -- asutteko edelleenkin -Saint-Honorén kadulla? - --- Asun, hyvä ystävä. Minkä vuoksi kysytte sitä? - --- Koska minulla on teille pari sanaa sanottavana. - --- Ahaa! - --- Ja teiltä, herra Schomberg, saanen ehkä myöskin kysyä osotettanne? - --- Minä asun Béthisyn kadun varrella, -- vastasi Schomberg ylen -ällistyneenä. - --- D'Epernon, teidän osotteenne minä tunnen, tehän asutte -naapurinani. Entä te, Maugiron? - --- Minä palvelen nykyisin täällä Louvressa. - --- Ahaa, minä alan ymmärtää, te tulette herra Bussyn puolesta, -- -virkkoi Quélus. - --- Minä en sano, kenen puolesta tulen. Minulla vain on sanottavana -teille jokunen sana, hyvät herrat, eikä mitään muuta. - --- Hyvä on. Voimmehan siis esimerkiksi mennä Schombergin asuntoon, -sillä se on tässä ihan lähellä. - --- Olkoon menneeksi, hyvät herrat, -- vastasi Saint-Luc. - - - - -33. - -Saint-Luc suorittaa tehtävänsä. - - -Kuten sanottu, oli Bussy lähtenyt vastaanottosalista ystävänsä -seurassa. Kulkiessaan tervehti hän kaikkia niitä, joita -hovimiesylpeys ei ollut saanut ihan välinpitämättömiksi niin -pelättävään henkilöön nähden kuin Bussy oli. Sillä näinä raa'an -väkivallan aikoina, jolloin personallinen voima oli kaikki kaikessa, -saattoi urhoollinen ja viisas mies muodostaa itselleen sekä -fyysillisen että moraalisen pikku valtakunnan itsensä ihanan Ranskan -keskelle. Sillä tavalla Bussykin hallitsi Henrik III:nen hovissa. -Mutta, niinkuin jo mainittu, hänet oli tänään valtakunnassaan otettu -verrattain huonosti vastaan. - -Heidän tultuaan ulos salista, pysähtyi Saint-Luc ja kysyi: - --- Voitteko ehkä pahoin, ystäväni? Olette niin kalpea kuin olisitte -pyörtymäisillänne. - --- En, -- vastasi Bussy, -- minä vain olen tukehtua vihasta. - --- Mitä! Välitättekö jotain noista houkkioista? - --- Ettäkö heistä välittäisin, te kysytte. Sen saatte pian nähdä. - --- Rauhoittukaa, Bussy. - --- Olettepa te merkillinen, kun vaaditte, että minun pitäisi -rauhoittua. Jos teille olisi sanottu puoletkaan siitä mitä minulle -sanottiin, niin olisi veri jo vuotanut. - --- Mitä sitten aiotte, Bussy? - --- Te, Saint-Luc olette ystäväni. Siitä olette jo antanut mainion -näytteen. - --- Voi, rakas Bussy, -- sanoi Saint-Luc, luullen Monsoreaun olevan -kuolleen ja haudatun, -- siitä asiasta ei kannata puhua. Kyllähän -isku oli kaunis ja onnistui mainiosti, mutta se ei ole minun ansioni. -Sen opetti minulle kuningas pitäessään minua vankina Louvressa. - --- Voi, hyvä ystävä! - --- Maatkoon Monsoreau siellä, missä makaa, ja puhelkaamme mieluummin -Dianasta. Kuinka hän rauhoittui, tuo pikku rukka? Antaako hän minulle -anteeksi? Milloin vietätte häitänne? - --- Annetaan ensin Monsoreaun kuolla. - --- Mitä! -- parahti Saint-Luc hätkähtäen kuin olisi käärme häntä -purrut. - --- Asia on näet sellainen, ettei valmu ole kovinkaan vaarallinen -yrtti, vaikka te aluksi luulitte eikä Monsoreau ole kuollut, -vaikkapa hän kaatuikin valmumättäälle. Hän päinvastoin elää ja on -mielettömämpi kuin ennen milloinkaan. - --- Äh! - --- Se on totta, kautta Jumalan! Hän vain miettii kostoa ja on -vannonut ensi tilaisuudessa teidät surmaavansa. - --- Hän elää, sanotte te. Millainen aasi on hänet sitten henkiin -virotellut? - --- Minun oma lääkärini. - --- Kuinka! Tätä minä en ymmärrä, -- jatkoi Saint-Luc saamastaan -tiedosta murtuneena. -- Minä siis olen menettänyt maineeni, minä -kun kerroin hänen kuolemastaan koko maailmalle. Hän kohtaa nyt -sukulaisensa surupukuihin puettuina. Minun täytyy siis puhdistautua -ja ensi kerralla antaa hänelle tusina iskuja yhden asemasta. - --- Saint-Luc, nyt minä vuorostani pyydän teitä pysymään rauhallisena, -sillä minulla on Monsoreausta enemmän hyötyä kuin otaksuttekaan. Hän -luulee herttuan antaneen teille toimeksi surmata hänet. Ja juuri -herttualle hän on mustasukkainen... Minua hän taas pitää ystävänään, -mikä onkin varsin luonnollista, sillä Remy lurjushan hänet pelasti. - --- Kuinka Remy sai sellaisen kirotun päähänpiston? - --- Vain siksi että hän on perin kunniallinen mies. - --- Hän on haaveilija, se heittiö! - --- Lyhyesti sanoen on Monsoreaun kiittäminen minua pelastuksestaan. -Minun huostaani hän uskoo vaimonsakin. - --- Ahaa! Minä käsitän nyt vallan hyvin, että tuo viimeinen seikka saa -teidät levollisemmin odottamaan hänen kuolemaansa. Mutta kaikesta -huolimatta olen yhäkin sangen hämilläni. - --- Mutta, Saint-Luc, nyt ei olekaan kysymys Monsoreausta. - --- Ei. Nauttikaamme siis elämästä niin kauvan kun Monsoreau on -sairaana. Mutta heti hänen parannuttuaan täytyy minun kai teetättää -itselleni panssaripaita. Ja te puolestanne saatte kysyä Anjoun -herttualta, onko Monsoreau ehkä tehnyt liiton leskikuningattaren -kanssa oppiakseen parhaimman kostamistavan. - -Bussy tarttui Saint-Luc'in käsivarteen ja virkkoi: - --- Niin ollen, Saint-Luc, huomaatte siis tehneenne minulle vain -puolittaisen palveluksen. - -Saint-Luc näytti hämmästyneeltä sanoessaan: - --- Siinä olette oikeassa. Ja jos tahdotte, että suoritan työni -uudelleen, niin teenpä sen todellakin: jos Monsoreau mulkoilee minuun -keltaisilla silmillään, saa hän kanssani tekemistä. - --- Ei, hyvä ystävä, me annamme Monsoreaun olla alallaan. Ja -jos luulette olevanne minulle jotain velassa, niin pyydän sen -suorittamaan eräällä toisella taholla. - --- Sanokaa sitten, Bussy, mitä tahdotte. - --- Missä suhteessa olette herroihin suosikkeihin? - --- Samallaisissa väleissä kuin koira ja kissa auringonpaisteessa. -Niin kauvan kun se paistaa meillä kaikille, emme sano mitään. -Mutta jos meistä joku saa kohdistumaan itseensä auringonsäteitä -enemmän kuin toiset, niin enpä mene takuuseen hampaitten ja kynsien -käyttämisen mahdollisuudesta. - --- Se ilahuttaa minua. Olettakaa, että säteet sattuvat epätasaisesti: -tahdotteko silloin näyttää hampaitanne ja ojentaa kynsiänne? - --- Minä en ymmärrä teitä, Bussy. - --- Oletteko ystävällinen ja menette herra Quélusin luo? -- kysyi -Bussy hymyillen. - --- Ahaa! - --- Alatteko siis minua ymmärtää? - --- Alan. - --- Tahdotteko olla ystävällinen ja kysyä häneltä, minä päivänä -hänelle parhaiten sopisi joko lävistää minut tai sallia, että minä -lävistän hänet? - --- Mielelläni, hyvä ystävä. Menen heti hänen luokseen. - --- Odottakaa vähän. Mennessänne Quéluksen luo voisitte ehkä samalla -käydä Schombergin luona ja tehdä hänelle samat kysymykset. - --- Hänellekin? Miettikää, Bussy, te otatte liian paljo samalla kertaa. - -Bussy jatkoi: - --- Koska olette niin palvelushaluinen, niin kai te käytte myöskin -Louvressa Maugironin luona, jonka otaksun oleskelevan täällä, koskapa -hän kauluksestaan päättäen on vartiopalveluksessa. Hänellekin -tehnette saman kysymyksen? - --- Kokonaista kolme, Bussy! Mitä te ajattelette? Mutta enempää ei kai -sentään enää tulle kysymykseen? - --- Tuleepa niinkin. Tahtonette olla hyvä ja etsiä käsiinne myöskin -d'Epernonin. Hänen kanssaan ette tarvitse kauvan viivytellä. Hän ei -ole mikään vaarallinen mies, mutta on kuitenkin luvun täytteenä. - --- Neljä miestä! - --- Niin, kaikki neljä. Mutta on itsestään selvää, ettei minun -tarvitse teidänlaistanne miestä pyytää osottamaan noille herroille -kaikkea sitä säädyllisyyttä, jota te niin suuressa määrässä omaatte. - --- Olkaa huoletta, ystäväni. - --- Hyvä! Herrat suosikit, nyt on meidän vuoromme nauraa! -- sanoi -Bussy hymyillen. - --- Mutta, ystäväni, ilmoittakaapa nyt taisteluehtonne. - --- Minä en aseta mitään ehtoja, vaan hyväksyn vastustajaini ehdot. - -Olemme jo nähneet, miten Saint-Luc kohtasi nuo neljä ylimystä -audienssisalissa ja heidän kanssaan läksi Schombergin asuntoon. Hän -jäi, sen ajan tavan mukaan, odottamaan etuhuoneeseen sill'aikaa kun -suosikit isossa salissa asettautuivat kukin omaan nurkkaansa. - -Kun se oli tapahtunut, avautuivat salin ovet, palvelija saattoi -Saint-Luc'in sisälle ja ilmoitti hänen nimensä. - -Isäntänä meni Schomberg vierastaan vastaan. - -Tämä puolestaan ei tervehtinyt, vaan pani hatun päähänsä. Se -muodollisuus antoi vierailulle sen oikean värityksen ja sisällön. - -Schomberg kumarsi ja sanoi, Quélusta osottaen: - --- Minulla on kunnia esitellä teille Jacques de Lévis, kreivi Quélus. - -Saint-Luc lähestyi pari askelta, kumarsi kohteliaasti Quélukselle ja -virkkoi: - --- Haluan tavata teitä, hyvä herra. Quélus kumarsi syvään. Schomberg -kääntyi nyt salin toiseen päähän ja lausui: - --- Saan luvan esitellä herra Ludvig de Maugironin. - -D'Epernonin edessä suoritettiin sama temppu. Sitten esitteli -Schomberg itsensä. Kun se oli tehty, istuivat suosikit paikalleen. -Saint-Luc yksin jäi seisomaan. - --- Herra kreivi, -- sanoi hän Quélukselle, -- te olette loukannut -Amboisen Ludvig de Clermontia, kreivi Bussya, joka nyt lähettää -teille kohteliaimman tervehdyksensä ja kutsuu teitä kaksintaisteluun -sinä päivänä ja tuntina, jonka te itse suvaitsette määrätä, -taistelemaan elämästä ja kuolemasta teidän sopivimmiksi katsomillanne -aseilla... Hyväksyttekö tämän haasteen? - --- Tietysti hyväksyn, -- vastasi Quélus rauhallisesti. Kreivi Bussy -osottaa minulle varsin suurta kunniata. - --- Minkä päivän määräätte? -- jatkoi Saint-Luc. - --- En tahdo määrätä mitään erityistä päivää, mutta pitäisin -suotavimpana, että se tapahtuisi kuta pikemmin, sen parempi. - --- Entä tuntimäärä? - --- Aamun valjettua. - --- Aseenne? - --- Miekka ja tikari, jos herra Bussy on niihin tyytyväinen. - -Saint-Luc kumarsi ja sanoi: - --- Kaikki, mitä te siinä suhteessa määräätte, on oleva lakina kreivi -Bussylle. - -Sitten hän kääntyi Maugironin puoleen. Tämä vastasi samalla tavalla. -Samoin myöskin toiset. - --- Mutta, -- huomautti Schomberg, jolle, isäntä kun oli, asia -viimeksi esitettiin, -- me unohdamme erään seikan. - --- Minkä sitten? - --- Ajatelkaahan, että jos me kaikki sattuisimme valitsemaan saman -päivän ja saman tunnin, niin saattaisi herra Bussy joutua hämilleen. - -Saint-Luc kumarsi kohteliaasti ja vastasi: -- Tietystikin menisi -herra Bussy hämilleen, niinkuin jokainen ylimys, jonka täytyi -taistella neljää niin urhoollista miestä vastaan. Mutta hän pyytää -ilmoittaa, ettei se olisi hänelle mitään uutta, koska sellaista -kerran ennenkin on sattunut Tournellesin luona Bastiljin lähellä. - --- Onko hän siis valmis taistelemaan meitä kaikkia neljää vastaan? - --- On, teitä kaikkia vastaan, -- vastasi Saint-Luc. - --- Erikseenkö kutakin vastaan? - --- Joko kutakin vastaan erikseen tahi kaikkia vastaan yht'aikaa. - -Ylimykset katsahtivat toisiinsa. Quélus alotti sitten keskustelun. - --- Se on herra Bussyn puolelta kauniisti tehty. Mutta, niin -arvottomia kuin me olemmekin, voimme kuitenkin kukin kohdaltamme -yrittää ja vuorotellen hyväksyä kreivin haasteen, ellei, mikä ehkä -olisi vieläkin parempi... - -Quélus katsahti ystäviinsä, jotka epäilemättä tajusivat hänen -tarkoituksensa ja antoivat hänelle myöntymismerkin. - --- Ellei, -- jatkoi hän, -- koska emme halua murhata urhoollista -miestä, annettaisiin kohtalon ratkaista, kenen osalle meistä herra -Bussy sattuisi joutumaan. - --- Mutta, -- huomautti d'Epernon, -- mihin me kolme muuta jäisimme? - --- Meistä kolme muuta! Herra Bussylla on varmasti siksi paljo ystäviä -ja meillä tarpeeksi vihollisia, niin ettei niidenkään kolmen tarvinne -seista kädet ristissä. Ettekö ajattele samoin, hyvät herrat? -- -jatkoi Quélus tovereihinsa kääntyen. - --- Ihan samaten, -- vastasivat kaikki. - --- Minusta olisi hyvin mieluista, -- sanoi Schomberg, -- että herra -Bussy tuohon tilaisuuteen kutsui myöskin herra Livarotin. - --- Ja minä puolestani, -- lisäsi Maugiron, toivoisin tapaavani siellä -herra Balzak de Entragues'in. - --- Siinä tapauksessa, -- huomautti Quélus, -- tulisi seurakunta -täydelliseksi vasta sitten, kun herra Ribeirac tulisi ystäviensä -mukana. - --- Hyvät herrat, -- vastasi Saint-Luc, -- minä olen ilmoittava -kreivi Bussylle teidän toivomuksenne ja luulen jo edeltäpäin voivani -vakuuttaa, että hän on liian kohtelias jättääkseen ne hyväksymättä. -Minulla ei siis enää ole muuta tekemistä kuin kiittää teitä kreivi -Bussyn puolesta mitä vilpittömimmin. - - - - -34. - -Monsoreaun kreivin varovaisuustoimenpiteitä. - - -Monsoreaun haava paranemistaan parani. Mutta eräänä kauniina päivänä -hän sai ankaran iskun kuullessaan Anjoun herttuan leskikuningattaren -seurassa saapuneen Parisiin. - -Kreivillä oli levottomuuteen syynsäkin, sillä paluunsa jälkeisenä -päivänä saapui prinssi ylihovijahtimestarin luo muka saamaan tietoa -Monsoreaun terveydentilasta. Ja kuinka hän olisikaan voinut sulkea -porttiaan ruhtinaalta, joka ilmaisi niin suurta osanottavaisuutta! -Prinssi otettiin siis vastaan, ja hän oli ylen kohtelias isäntää, -mutta etenkin emäntää kohtaan. - -Heti prinssin poistuttua kutsui Monsoreau puolisonsa luokseen -ja tämän käsivarteen nojautuneena kiersi kolmasti, lääkärin -vastaväitteistä huolimatta, nojatuolinsa ympäri, jonka jälkeen hän -tyytyväisenä istuutui alas. Diana ajatteli, että kreivillä oli jokin -ilkeä tuuma mielessä. - -Mutta se kuului Monsoreaun perheen yksityiselämän historiaan. -Palatkaamme siis Anjoun herttuan tuloon, sillä se kuuluu -kertomuksemme olennaiseen puoleen. - -Niinkuin hyvin voidaan ymmärtää, ei Frans-herttuan saapumispäivä -ollut niinkään vähäpätöinen herroille havaintojentekijöille. Tätä he -olivat huomaavinaan: - -Ylpeyttä kuninkaan puolelta, syvää lempeyttä leskikuningattaren ja -nöyrtyvää karskiutta herttuan taholta. Frans näytti ajattelevan: - --- Miksi olet kutsunut minut takaisin, kun kerran minun palattuani -olet niin happamen näköinen: Louvressa käyntinsä jälkeisenä päivänä -kävi herttua taas haavoittunutta katsomassa. Monsoreau, joka sai -tietää pienimmätkin yksityiskohdat kuninkaan kohtauksesta veljensä -kanssa, koki panna parastaan lietsoakseen herttuan vihamielisyyttä. - -Kun hän muuten tunsi voivansa yhä paremmin ja paremmin, tarttui hän -herttuan poistuttua vaimonsa käsivarteen ja kiersi, ei nojatuolinsa, -vaan huoneen ympäri. Sitten hän istui näöltään paljo tyytyväisempänä -kuin ensimäisellä kerralla. - -Samana iltana ilmoitti Diana Bussylle tämän vieraisille saapuessa, -että Monsoreaulla ihan varmasti oli jotain erityistä mielessään. - --- Hetkisen kuluttua jäivät Bussy ja Monsoreau kahdenkesken. - --- Kun kuitenkin ajattelen, -- virkkoi Monsoreau Bussylle, -- -että tuo ruhtinas, joka on olevinaan minulle niin ystävällinen, -on veriviholliseni, ja että hän Saint-Luc'in kautta tahtoi minut -murhata... - --- Mitä! Murhatako! -- huudahti Bussy. -- Ajatelkaahan toki, herra -kreivi, että Saint-Luc on kelpo aatelismies, että te itse olette -myöntänyt loukanneenne häntä, että olette vetänyt miekkanne esiin ja -että haavanne olette saanut taistelussa. - --- Sen myönnän. Mutta silt'ei ole sanottu, ettei hän olisi toiminut -herttuan yllytyksestä. - --- Kuulkaahan, -- sanoi Bussy, -- minä tunnen herttuan, mutta -vieläkin paremmin Saint-Lucin, ja voin vakuuttaa, että hän on -kiintynyt kuninkaaseen, mutta ei herttuaan. Jos Antraguet, Ribeirac -tai Livarot olisi teitä haavottanut, niin olisi kysymys aivan toinen, -mutta Saint-Luc... - --- Te ette tunne Ranskan historiaa niin hyvin kuin minä, -- keskeytti -Monsoreau, pysyen itsepäisesti kerran omaksumassaan ajatuksessa. - -Bussy olisi voinut hänelle vastata, että vaikka hän ei niin hyvin -tuntisi Ranskan historiaa, tuntisi hän sitäkin paremmin Anjoun -historian, varsinkin Anjoun sen osan, missä Méridor oli. - -Lopuksi Monsoreau toipui niin paljo, että saattoi kävellä -puutarhassa. Sieltä tultuaan hän virkkoi: - --- Tänä iltana me muutamme pois. - --- Mistä syystä? -- kysyi Remy. -- Eikö täällä ole tarpeeksi raitis -ilma tai eikö teillä ole tarpeeksi seuraa? - --- Päinvastoin, -- vastasi Monsoreau, -- minulla on sitä liiaksikin. -Anjoun herttua väsyttää minua vieraskäynneillään. Hän tuo aina -mukanaan joukon -- ylimyksiä, ja niiden aseitten kalina tekee ylen -pahaa minun hermoilleni. - --- Mihin aiotte sitten muuttaa? - --- Olen käskenyt laittamaan kuntoon Tournellesin kadun varrella -sijaitsevan pienen taloni. - -Bussy ja Diana loivat toisiinsa menneistä muistoista kertovan katseen. - --- Mitä, siihenkö hökkeliin! -- huudahti ajattelemattomasti Remy. - --- Vai niin, tunnetteko sen ennestään? - kysäsi Monsoreau. - --- Tunnen, -- vastasi le Haudouin. -- Kukapa ei tuntisi -ylihovijahtimestarin asuntoa, varsinkin sellainen, joka itse asuu -Beautreillesin kadulla? - -Monsoreau sai taas siitäkin tapansa mukaan synkkiä epäluuloja. - --- Sinne me muutamme, -- sanoi hän. -- Siellä ei voi ottaa vastaan -enempää kuin neljä henkilöä kerrassaan. Ikkunasta voi jo kolmen sadan -askeleen päästä havaita tulevat vieraat, niin että voi mennä niiltä -piiloon, jos tahtoo. - -Bussy puri huultaan. Hän pelkäsi kerran koittavan senkin päivän, -jolloin Monsoreau häntäkin piileskelisi. Diana huokasi. Hän muisti, -miten hän kerran oli nähnyt Bussyn tuossa pikku rakennuksessa -makaavan tajuttomana hänen omassa sängyssään. - --- Herra kreivi ei voi muuttaa sinne, -- sanoi Remy, -- koska -jokaisen ylihovijahtimestarin täytyy ottaa vastaan kaikenmoisia -lähetystöjä, elättää palvelijoita ja yleensä pitää huolta koko -metsästyspuuhasta. - --- Hm! -- murahti Monsoreau, luoden katseen, joka merkitsi: se on -totta. - --- Ja sitäpaitsi, -- jatkoi Remy, -- sillä minä olen yhtä hyvin -sydämen lääkäri kuin ruumiinkin... sitäpaitsi ei teitä tee -rauhattomaksi teidän oma oleskelunne täällä, vaan kreivittären. -Antakaa siis hänen muuttaa sinne. - --- Pitäisikö minun erota hänestä! -- huudahti Monsoreau ja loi -Dianaan katseen, josta pikemmin viha kuin hellyys uhkui. - --- No, erotkaa sitten virastanne ja jättäkää heti virkaerohakemus, -sillä luulenpa, että se on kaikkein viisainta. Teidän täytyy joko -hoitaa virkaanne tai olla sitä hoitamatta. Ellette sitä hoida, on -kuningas tyytymätön, jos taas hoidatte, niin... - --- Minä teen mitä minun tulee tehdä, -- keskeytti kreivi, purren -hampaitaan, -- mutta kreivittärestä minä en luovu. - -Kreivi oli tuskin saanut lausutuksi nuo sanat, kun pihalta jo alkoi -kuulua hevosten kavioitten töminää ja ihmisääniä. - --- Taaskin! -- mutisi kreivi. - -Samassa astui herttua huoneeseen. Monsoreau huomasi, että herttuan -ensi katse etsi Dianaa. Pian hänen epäluulonsa saivat uutta virikettä -sen kautta, että prinssi oli Dianalle hyvin kohtelias ja oli tuonut -tälle lahjaksi kallisarvoisen, kultakahvaisen tikarin. Kahvasta -muodostui hajupullo, ja terään oli sangen taidokkaasti kirjaeltu -kokonainen metsästysretki. - --- Sallikaa minun sitä katsoa, -- sanoi Monsoreau, peläten, että -jokin kirjelippu oli kätkettynä kahvaan. - -Prinssi täytti hänen pyyntönsä. - --- Te, joka olette metsästäjä, -- virkkoi hän, -- ymmärrätte terän -arvon. Kreivitär puolestaan arvostelkoon kahvaa. Kas, päivää, Bussy! -Oletko jo hyvissä väleissä kreivin kanssa? - --- Teidän korkeutenne unohtaa, että te itse tänä aamuna lähetitte -minut ottamaan selkoa siitä, miten kreivi Monsoreau voi. - --- Se on totta, -- sanoi herttua ja istahti Dianan rinnalle. Hän -puheli ensin hiljaa kreivittären kanssa, mutta huudahti hetken -perästä kuuluvasti: -- Tiedättekö, kreivi, tässä sairashuoneessa -on niin tukahuttava ilma, että kreivitär voi pahoin. Tarjoon -siis hänelle käsivarteni tehdäksemme pienen virkistävän kävelyn -puutarhassa. - -Mies ja rakastaja loivat toisiinsa katkeran katseen. - --- Saattakaa minua, -- pyysi Monsoreau Bussya. - --- Vai niin, -- virkahti herttua, huomattuaan ylihovijahtimestarin -tulevan perässä, -- tehän kävelette jo varsin hyvin. - --- Kyllä, teidän korkeutenne, -- ja toivon pian voivani saattaa -kreivitärtä, mihin ikinä hän menee. - --- Sehän on kyllä onnekasta, mutta kuitenkaan ei teidän pidä väsyttää -itseänne. - -Monsoreau huomasi itsekin, miten oikea tuo huomautus oli, ja istuutui -sellaiseen paikkaan, josta käsin saattoi pitää kävelijät näkyvissään. - --- Kuulkaapas, kreivi, -- sanoi hän Bussylle, -- jos tahdotte olla -oikein kohtelias, niin saattanette minun vaimoani vielä tänä iltana -pikku asuntoomme Tournellesin kadulle. Mielestäni on sittenkin -parempi, että hän on siellä kuin täällä. Saatuani hänet kerran -Méridorista tuon suden kynsistä, ei se tule nielaisemaan häntä -Parisissakaan. - --- Herra kreivi, -- huomautti Remy Bussylle, -- teidän ei sovi -suostua ehdotukseen. - --- Miksikä ei? -- kysyi Monsoreau. - --- Koska kreivi Bussy palvelee Anjoun herttuaa, ei herttua koskaan -antaisi hänelle anteeksi, jos hän olisi avullisena moisessa kujeessa. - --- Mitä minä siitä välitän? -- oli Bussy huutamaisillaan, mutta Remyn -katse sai hänen malttamaan mielensä. - -Monsoreau mietti hetkisen ja sanoi sitten: - --- Remy on oikeassa. Minun ei sovi pyytää teiltä sellaista -palvelusta. Minä menen itse hänen mukanaan. - --- Hullutusta! -- tokaisi Bussy. -- Tehän menetätte virkanne. - --- Se on kyllä mahdollista, mutta saan kuitenkin pitää vaimoni. - -Samana iltana vei Monsoreau todellakin Dianan Tournellesin kadun -varrella olevaan taloonsa, jonka lukijat jo vanhastaan hyvin tuntevat. - - - - -35. - -Vierailu. - - -Herttua oli joutunut vihanvimmoihinsa, kun ei enää ollut tavannut -Dianaa Méridorissa. Hän oli kreivittäreen miltei rakastunut, sitäkin -enemmän, kun naista piiloteltiin hänen katseiltaan. - -Toiselta puolen hän taas ei ollut luopunut valtiollisista -toiveistaan. Päinvastoin oli vakaumus hänen oman arvonsa suuruudesta -ylentänyt häntä hänen omissa silmissään melkoisesti. Parisiin -palattuaan hän heti uudelleen alotti salahankkeensa. Hetki olikin -suotuisa. Suuri joukko tyytymättömiä, rohkaistuneina siitä -näennäisestä voitosta, jonka kuninkaan heikkous ja Katarinan viekkaus -oli tuottanut herttualle, hääri hänen ympärillään. - -Hän sai pian tietää, että Monsoreau oli muuttanut asuntoa. Prinssi -muisti tuon Bastiljin lähellä olevan, Tournellesin kadun pikku talon -varsin hyvin. Eräänä päivänä hän läksi sinne, mukanaan Bussy ja -joukko nuoria aatelismiehiä. - -Prinssi astui sisälle Monsoreaun luo. Tämä lojui nojatuolissa. -Sill'aikaa Diana etuhuoneessa otti vastaan Bussyn ja syleili -häntä. Uskollinen Gertrud piti silmällä, ettei kukaan saisi heitä -äkkiarvaamatta yllättää. - -Monsoreau sävähti herttuan nähtyään kalmankalpeaksi. - --- Armollinen herra, -- huudahti hän, -- te täällä, tässä huonossa -hökkelissä! Tosiaankin on tämä liian suuri kunnia minulle -halpa-arvoiselle miehelle. - -Hän hymyili pilkallisesti. Prinssi ei ollut sitä huomaavinaan, vaan -meni sairaan luo ja virkahti iloisesti: - --- Missä hyvänsä kärsivä ystävä lieneekin, olen aina valmis käymään -häntä tervehtimässä. - --- Kuulenpa kuin kuulenkin, että teidän korkeutenne mainitsi sanan -ystävä. - --- Niin mainitsin. Kuinka voitte? - --- Paljo paremmin, armollinen herra. Voin kävellä ilman vaivaa ja -kahdeksan päivän kuluttua toivon olevani ihan terve. - --- Lääkärinnekö teille sitten on suositellut tätä Bastiljin ilmaa? -- -kysyi prinssi, äänessään mitä luonnollisin sävy. - --- Niin, armollinen herra. - --- Ettekö viihtynyt hyvin edellisessä asunnossanne? - --- En, armollinen herra. Siellä kävi liian paljo ihmisiä, ja se teki -paikan rauhattomaksi. - -Kreivi pani noihin sanoihinsa erityisen painon, mutta prinssi ei -ollut sitä huomaavinaan. - --- Mutta teillähän ei ole täällä minkäänlaista puutarhaa? - --- Puutarhaa ei tarvitakaan, teidän korkeutenne? - --- Missä siis kävelette? - --- Minä en kävele lainkaan, armollinen herra. Prinssi puri huultaan -ja heittäysi nojalleen tuolinselustinta vastaan. - --- Te tiedätte hyvin, herra kreivi, -- sanoi hän hetken kuluttua, -- -että monet pyrkivät saamaan teidän ylihovijahtimestarin virkaanne, -sillä teitähän pidetään kuolleena. - --- Olen vakuutettu siitä, että teidän korkeutenne voi osottaa asian -olevan päinvastoin. - --- Minä en voi osottaa mitään. Tehän hautaatte! itsenne -vapaaehtoisesti, hyvä ystävä. Te siis olette kuollut. - -Nyt oli Monsoreaun vuoro purra huuliaan. - --- Mitä te tahtoisitte minun tekevän, armollinen herra? Minä menetän -epäilemättä virkani, sillä minä pidän jotain muuta sitä edullisempana. - --- Sepä on kovin itserakasta menettelyä teidän puoleltanne! - --- Luonteeni on sellainen. - --- Koskapa niin on laita, niin teillä kait ei ole mitään sitä -vastaan, että kuningaskin saapi sen tietää? - --- Kuka puhuisi siitä mitään kuninkaalle? - --- Nähkääs, jos hän kysyy minulta asiasta, olen pakotettu kertomaan -meidän keskustelumme. - --- Aah, armollinen herra! Hänen majesteetillaan olisi liian paljo -tekemistä, jos hän ottaisi kuunnellakseen kaikkea mitä Parisissa -puhutaan. - --- Mitä puhutaan sitten Parisissa? -- kysäsi prinssi äkkiä ja -käännähti kuin olisi häntä käärme purrut. - -Monsoreau huomasi nyt keskustelun muuttuneen liian vakavaksi -sairaalle, joka ei vielä kyennyt tahtonsa mukaisesti toimimaan. Hän -senvuoksi lauhdutti sielussaan kiehuvan vihan, tekeytyi levolliseksi -ja virkkoi: - --- Mitäpä minä, potilasparka, tietäisin? Jos kuningas on tyytymätön -siihen, etten minä kykene hoitamaan virkaani, on hän väärässä, sillä -hän on tavallaan itse syypää minun nykyiseen tilaani. - --- Selittäkää tarkemmin. - --- Eikö Saint-Luc ole kuninkaan ystävä? Sitäpaitsi oli kuningas -opettanut hänelle iskun, jolla hän haavoitti minua, ja ehkäpä hänen -majesteettinsa olikin antanut Saint-Luc'ille sen tehtävän. - -Anjoun herttua teki puolittain myöntävän eleen ja sanoi: - --- Voitte olla oikeassa. Mutta kuningas on kuningas. - --- Kyllä, niin kauvan kuin hän sitä on, vai kuinka? - -Herttua hätkähti ja murahti: - --- Niinpä niin... Mutta eikö kreivittärennekin asu täällä? - --- Armollinen herra, hän on sairas. Muutoin olisi hän jo aikoja -sitten tullut tervehtimään teidän korkeuttanne. - --- Vai on hän sairas, kreivitär parka! No niin, suru siitä, että -näkee teidän sairastavan... - --- Niin, ennen kaikkea se, ja sitten väsymys matkasta. - --- Toivokaamme, ettei pahoinvointi kestä kauvan. Onhan teillä taitava -lääkäri? - --- On, teidän korkeutenne. Remy on hoitanut minua erinomaisen hyvin. - --- Eikö hän ole Bussyn lääkäri? - --- On kyllä, armollinen herra, mutta kreivi on luovuttanut hänet -minulle. - --- Oletteko siis hyvin ystävällisessä suhteessa Bussyyn? - --- Hän on minun paras ja, voinpa sanoa, ainoa ystäväni, -- vastasi -Monsoreau kylmästi. - --- Jääkää hyvästi, kreivi! -- lausui prinssi ja kohotti raskasta -oviverhoa. - -Silloin hän luuli näkevänsä naispukimen katoavan toisesta ovesta, ja -Bussy riensi vartiopaikalleen käytävään. - -Herttuan epäluulot lisääntyivät. - --- Me lähdemme nyt pois, -- sanoi hän Bussylle. - -Tämä juoksi ulos antamaan seurueelle poisvalmistautumiskäskyä, mutta -yhtä paljo myöskin salatakseen punastumistaan. - -Prinssi, jäätyään yksin etuhuoneeseen, tahtoi kiiruhtaa siihen -käytävään, jossa hän luuli nähneensä naisen haamun vilahtavan. Mutta -käännähdyttyään ympäri näki hän Monsoreaun kalmankalpeana seisovan -sillä samalla ovella, josta hän itse juuri oli tullut. - --- Teidän korkeutenne erehtyy ovesta, -- huomautti kreivi -pisteliäästi. - --- Vai niin, -- murahti herttua. -- Kiitos, ystävä! Jääkää hyvästi! - --- Raivostunein sydämin riensi Frans paluumatkalle eikä lausunut -sanaakaan Bussylle, tämän erotessa hänestä herttuan palatsin -portilla. Sisälle päästyään meni herttua heti työhuoneeseensa, ja -sinne Aurillykin hiipi perässä. - --- Aurilly, -- sanoi herttua, -- se aviomies tekee minusta pilkkaa. - --- Ehkäpä rakastaja myöskin, armollinen herra, -- vastasi -luutunsoittaja. - --- Mitä sinä puhut? - --- Totta, teidän korkeutenne. Toivon, että suotte minulle anteeksi, -sillä minä tein sen teidän tähtenne... - --- Jatka! Minä annan anteeksi jo edeltäpäin. - --- No niin. Sill'aikaa kun te viivyitte sisällä, olin minä pihalla -muutamassa vajassa tähystelemässä. - --- No mitä sinä näit? - --- Näin ensin naispuvun, sitten sen kantajan, sitten pari käsivartta, -jotka kietoutuivat hänen kaulaansa, ja lopuksi, koska korvani ovat -hyvin tarkat, kuulin pitkän ja hellän suudelman maiskauksen. - --- Mutta mikä mies se sitten oli? - --- Kahdesta käsivarresta en voi ihmistä tuntea, eikä hansikkailla ole -eri piirteitä. - --- Mutta voidaan tuntea se henkilö, jolle hansikkaat kuuluvat. - --- Kyllähän minusta näytti... mutta se on vain arvelua. - --- Vaikkapa niinkin, mutta sano kuitenkin. - --- No niin, armollinen herra, minusta tuntui siltä, että ne olivat -kreivi Bussyn hansikkaat. - --- Puhvelinnahasta, kullallakirjaillut, niinkö? -- huudahti herttua, -ja asia alkoi vähitellen hänelle selvitä. - --- Ihan sellaiset, -- vastasi Aurilly. - --- Totta kuin totta! Bussy, Bussy se on! -- huudahti herttua. --- Kylläpä minä olen ollut sokea -- tai paremmin sanoen, moista -rohkeutta en voinut ajatellakaan. - --- Emme kuitenkaan, armollinen herra, voi heti pitää asiaa varmana, -sillä olisihan kreivittären huoneissa mahdollisesti voinut olla jokin -mies piilossa. - --- Kyllä niinkin. Mutta käytävässä seissut Bussy olisi silloin nähnyt -miehen... ja hansikkaat sitäpaitsi... - --- Niin, ja suutelo. Ja sitäpaitsi kuulin minä vielä sanat: -huomisiltana! - --- Olisiko se mahdollista! - --- Armollinen herra, jos tahdomme toimia samoin kuin tässä tuonaan, -saamme piakkoin asioista varmuuden. - --- No huomisiltana siis. - --- Minä odotan teidän korkeutenne käskyjä. - --- Hyvä on!... Haa, Bussy! -- kuiskasi herttua itsekseen. -- Bussy, -isäntänsä pettäjä! Tuo rehellinen Bussy, joka ei tahdo minun pääsevän -Ranskan kuninkaaksi! - -Herttua hymyili helvetillistä hymyä ja käski Aurillyn poistumaan, -saadakseen yksinäisyydessä punoa ajatuksiaan. - - - - -36. - -Urkkijat. - - -Kello oli kymmenen illalla. Bussy kääri viitan ympärilleen ja -köysitikapuut kainalossa läksi Bastiljin puolelle. Perille päästyään -hän huomasi tulen ikkunassa. Se oli sovittu merkki. Hän heitti -rautakoukuilla varustetut tikapuunsa balkongille, ja ne tarttuivat -heti kiinni. - -Diana tuli nyt ulos ja kiinnitti tikapuut vielä paremmin. Sitten hän -antoi Bussylle merkin kiivetä ylös. - -Hetki oli varsin sopiva, sillä Bussyn kiivetessä ylös tikapuita oli -Monsoreau, joka jo yli kymmenen minuutin ajan oli ollut kuuntelemassa -puolisonsa oven takana, vaivaloisesti laskeutunut rappuja alas, -pidellen kiinni muutaman luotetun palvelijansa käsivarresta. - -Hän meni kadulle, mutta ei ainoatakaan ihmistä ollut näkyvissä. - --- Ellei minulle vain olisi väärin kerrottu? -- sanoi kreivi -palvelijalleen. - --- Ei, armollinen herra. Minä tulin juurikaan herttuan palatsista -ja ystäväni tallimestari vakuutti minulle herttuan käskeneen, että -hevoset oli illaksi satuloitavat. Mutta ehkäpä hän aikookin mennä -muuanne eikä tänne. - --- Minnepäs muuanne kuin tänne? -- mutisi Monsoreau, katse -uhkaavana. -- Kenties olisin kuitenkin tehnyt viisaimmin, jos olisin -jäänyt Dianan huoneisiin. Mutta niillä saattaa olla jokin sovittu -merkki. Diana olisi siinä tapauksessa ilmoittanut miehelle minun -läsnäolostani, enkä minä olisi saanut mitään tietää. Parasta on -sittenkin urkkia täällä ulkosalla. Missä täällä on se piilopaikka, -josta sinun tietämäsi mukaan voi nähdä kaiken, mitä tapahtuu? - --- Tulkaa tännepäin, armollinen herra. - -Noin kahdenkymmenen askeleen päässä portilta Bastiljiin päin oli -muutaman läheisen talon purkamisesta syntynyt kiviröykkiö. Sen -raunion keskeen oli palvelija tehnyt sopivan syvennyksen, johon -helposti voi mahtua kaksi ihmistä. Hän levitti siihen viittansa, -kreivi istuutui siihen ja palvelija kyyristäytyi isäntänsä jalkoihin. -Heidän vieressään oli ladattu pyssy. - -Palvelija olisi vielä halunnut tarkastaa, oliko ase käyttökunnossa, -mutta Monsoreau esti hänet siitä ja virkkoi: - --- Se on pian tehty. Me vainuamme kuninkaallista otusta, ja hirsipuu -on varattu sille, joka sellaisen ampuu. - -Silmillään, jotka paloivat kuin vaanimassa makaavan suden, tähysteli -hän milloin Dianan ikkunaan, milloin kadulle päin. Hän halusi -yllättää toiset, mutta pelkäsi tulevansa itse yllätetyksi. - -Monsoreau ehti olla piilopaikassaan tuskin kymmentä minuuttia, kun -jo kahden hevosen varjot tulivat näkyviin Saint-Antoinen kadulla. -Ratsastajat astuivat alas hevostensa selästä Tournellesin hotellin -kulmauksessa ja sitoivat hevosensa kiinni muuriin kiinnitettyihin -rautarenkaisiin. - --- Armollinen herra, -- sanoi Aurilly, -- luulenpa, että tulemme -liian myöhään. Hän on kaiketi lähtenyt suoraan teidän palatsistanne -ja siten ehtinyt kymmentä minuuttia aikaisemmin. - --- Mahdollista se kyllä on, -- vastasi prinssi, -- mutta ellemme saa -nähdä hänen menevän sisälle, saamme ainakin nähdä hänen tulevan ulos. - --- Onko liian uteliasta kysyä, millä tavalla teidän korkeutenne aikoo -menetellä? - --- Ei mikään ole sen helpompaa. Meidän tarvitsee vain kolkuttaa -portille. Sen voit tehdä esimerkiksi sinä, muka kyselläksesi, -miten Monsoreaun kreivi voi. Kaikki rakastavaiset säikähtävät -kolkutuksesta. Sinun mennessäsi portista sisälle tulee hän varmasti -ulos ikkunasta. - --- Entäpä Monsoreau? - --- Mitä pirua hänellä on sanomista? Hän on ystäväni, minä olen -levoton hänen terveytensä vuoksi ja lähetän jonkun tiedustelemaan -hänen tilaansa, koska pidin sitä viimeksi käydessäni huonontuneena. -Sehän on vallan yksinkertaista. - --- Onpa kyllä, armollinen herra, -- vastasi Aurilly. - --- Kuuletko, mitä ne puhelevat? -- kysäsi Monsoreau palvelijaltaan. - --- En vielä, armollinen herra. Mutta ne yhä lähenevät. - --- Kas tuossa on kiviröykkiö, -- virkkoi taas Aurilly. -- Se näyttää -olevan kuin luotu meitä varten, teidän korkeutenne. - --- Kyllä, mutta odottakaahan. Ehkäpä voimme nähdä ikkunaverhojen läpi. - -Diana oli sytyttänyt lamppunsa ja heikko valonsäde kimalteli -ikkunasta. - --- Täytyykö minun kärsiä tätä? -- mutisi hän. -- Onko minun -kestettävä tämä häväistys? Ei, ei! Kärsivällisyyteni on lopussa. En -voi nukkua enkä olla valveilla, en edes sairastaa rauhassa, kun tuo -kurja ruhtinas toimettomuudessaan on saanut halpamaisen päähänpiston. -Ei, minä en ole mikään alistuvainen raukka, minä olen Monsoreaun -kreivi. Tulkoon hän vain tänne, niin lävistän minä, kautta kunniani, -hänen aivonsa. Sytytin kuntoon, René... - -Kun prinssi huomasi, että oli mahdotonta erottaa mitään ikkunan läpi, -aikoi hän kätkeytyä kiviröykkiöön sill'aikaa kun Aurilly menisi -kolkuttamaan portille. Mutta samassa Aurilly, kaiken säätyerotuksen -unohtaen, tarttui prinssin käsivarteen. - --- Mistä on kysymys? -- kysyi prinssi kummastuneena. - -Tulkaa tänne! -- kuiskasi Aurilly. - Ettekö huomaa mitään -välähtelevän tuolla vasemmalla? - --- Näen kuin pienen tulikipinän kiviröykkiössä. - --- Siinä on palava sytytin. - --- Ahaa! -- kuiskasi herttua. -- Kukahan siellä olisi väijyksissä? - --- Jokin Bussyn ystävä tai palvelija. On parasta, että poistumme -hetkiseksi ja tulemme toiselta taholta takaisin. Palvelija antaa -silloin varmasti jonkun merkin, ja me luultavasti saamme nähdä Bussyn -pakenevan. - --- Olet oikeassa, -- vastasi prinssi. -- Tule! - --- Ne menevät tiehensä, -- sanoi Monsoreaun palvelija. - --- Niin menevät, -- vastasi Monsoreau. -- Tunnetko niitä? - --- Minusta näytti siltä, että ne olivat herttua ja Aurilly. - --- Niin minustakin. Mutta minun täytyy tulla siitä vielä varmemmin -vakuutetuksi. -- Tule mukaan! - -Monsoreau meni sisälle ja määräsi, että hänen kantotuolinsa oli -tuotava esille. - -Mitä herttua oli aavistanut, se tapahtuikin. Monsoreaun aikaansaaman -hälinän vuoksi oli Bussyn täytynyt paeta. - -Samana hetkenä, jolloin hän astui maahan, olivat herttua ja Aurilly -Bastiljin kulmauksessa ja näkivät miehen varjon Dianan ikkunan alla. -Varjo katosi nopeasti. - -Kantotuoli oli nyt valmis. Monsoreau läksi heti matkalle ja pysähtyi -pian herttuan palatsin edustalle. - -Hän pääsi aina vapaasti herttuan luo ja ilmestyi kynnykselle juuri -samassa kun Frans oli ehtinyt heittää hattunsa tuolille. Vaikkapa -salama olisi iskenyt herttuan huoneisiin, ei hän olisi voinut enemmän -hämmästyä. - --- Monsoreaun kreivi! -- huudahti hän kalveten ja vapisevalla äänellä. - --- Minä, armollinen herra, -- sanoi kreivi ja tukehdutti, tai oli -tukehduttavinaan, mielenliikutuksensa. - -Hän oli niin kiihdyksissään, että vaipui istumaan tuolille oven -viereen. - --- Voi, -- huudahti herttua, -- tehän ihan surmaatte itsenne, hyvä -ystävä. Luulenpa, että te olette pyörtymäisillänne. - --- Ei sentään, armollinen herra. Minulla on tällä hetkellä ylen -tärkeitä asioita teidän korkeudellenne ilmoitettavana. Kenties -senjälkeen pyörryn, se on kyllä mahdollista. - --- Puhukaa, kreivi, -- änkytti Frans hämmentyneenä. - --- Ei kaiketikaan syrjäisten läsnäollessa. Jäätyään kahdenkesken -alotti Monsoreau: - --- Teidän korkeutenne on kai ihan äsken saapunut kotiin? - --- Niinkuin näette. - --- On varomatonta, että teidän korkeutenne öiseen aikaan kuljeksii -ympäri katuja. - --- Kuka sanoo teille, että minä olisin niin tehnyt? - --- Vaatteissanne oleva tomu, armollinen herra. - --- Herra Monsoreau, -- virkkoi prinssi hyvin ymmärrettävällä äänellä, --- onko teillä mitään muuta tointa kuin olla ylihovijahtimestarina? - --- On, urkkijan toimi, armollinen herra. Kaikissa ihmisissä on -nykyisin enemmän tai vähemmän sitä vikaa, niin minussa kuin muissakin. - --- Mitä hyödyttää teitä urkkimisenne? - --- Saan selon siitä mitä tapahtuu. - --- Ilmoittakaa nyt minulle, mitä teillä on sanomista. Ehkä sallitte, -että istun? - --- Ei mitään ivaa, teidän korkeutenne, minunlaistani nöyrää -palvelijaa kohtaan, joka ei saavu näin myöhäisellä hetkellä muuta -varten kuin tehdäkseen teille erinomaisen palveluksen. Että minä -istuuduin lupaa pyytämättä, se tapahtui, kautta kunniani, senvuoksi, -etten jaksanut pysyä pystyssä. - --- Palveluksen, -- toisti herttua. -- Palveluksenko? - --- Niin, armollinen herra. Minä saavun luoksenne erään mahtavan -ruhtinaan puolesta. - --- Kuninkaanko? - --- Ei, Guisen herttuan. - --- Ahaa! Se muuttaa asian. Tulkaapa sitten lähemmäksi ja puhukaa -hiljaa. - - - - -37. - -Herttua allekirjoittaa. - - --- No niin, kreivi, mitä teillä siis on minulle Guisen herttuan -puolesta sanomista? - --- Paljo, armollinen herra. - --- Ovatko Guisen herttuat teille kirjoittaneet? Herttuat eivät enää -kirjoita mitään sitten Nicolas Davidin merkillisen katoamisen. - --- Oletteko sitten ollut armeijassa? - --- En, teidän korkeutenne. He ovat saapuneet Parisiin. - --- Ovatko Guisen herttuat täällä? - huudahti herttua. - --- Ovat, armollinen herra. - --- Enkä minä ole niitä nähnyt! - --- He ovat tarpeeksi varovaisia antautumatta itse ja jättämättä -teidän korkeuttanne vaaroille alttiiksi. - --- Mitä heillä on täällä tekemistä? - --- He ovat saapuneet siihen kokoukseen, josta te olette sopinut -heidän kanssaan. - --- Minäkö? Olenko minä tehnyt heidän kanssaan sopimuksen jostain -kokouksesta? - --- Olette. Samana päivänä, jolloin teidän korkeutenne pidätettiin, -saitte te kirjeen herttuoilta ja vastasitte heille minun kauttani, -että heidän oli saavuttava Parisiin toukokuun 31 ja kesäkuun 2 -päivän välillä. Meillä on tänään toukokuun 31. Vaikkapa te olisitte -unohtanutkin Guisen herttuat, eivät he kuitenkaan ole unohtaneet -teitä. - -Frans hämmästyi. Niin paljo oli tuon mainitun päivän jälkeen -tapahtunut, että hän oli unohtanut kokouksen, niin tärkeä kuin se -olikin. - --- Se on totta, -- sanoi hän. Mutta sitä sopimusta, joka silloin -vallitsi herttuoiden ja minun välillä, ei nyt enää ole olemassa. - --- Jos niin on laita, armollinen herra, niin tekisitte hyvin -ilmoittamalla siitä heille. Sillä minä luulen heidän katselevan asiaa -toisella tavalla. - --- Miten niin? - --- Ehken luulette nyt olevanne heistä erossa, mutta he ainakin vielä -luulevat olevansa sidottuina teihin. - --- Ansa, paras kreivini, syötti, mutta minunlaiseni mies ei annakaan -kahta kertaa narrata itseään. - --- Milloinka teidän korkeutenne siis on tullut narratuksi? - --- Enkö sitten Louvressakaan? - -Monsoreaun kreivitär - --- Oliko se Guisen herttuain syy? - --- Sitä en sano, -- mutisi herttua, -- mutta he eivät panneet tikkua -ristiin helpottaakseen minun pakoani. - --- Enkö minä ollut saanut toimekseni sanoa teille teidän tultuanne -Anjouhun, että te alati voitte heihin luottaa, samoinkuin he alati -luottivat teihin, ja että he sinä päivänä, jona te marssitte Parisia -vastaan, olisivat teidän sivullanne? - --- Se on kyllä totta, mutta minä en ole marssinut Parisia vastaan. - --- Armollinen herra, nyt te olette siellä kuitenkin. - --- Olen, mutta minä olenkin palannut veljeni ystävänä. - --- Teidän korkeutenne suvainnee minun huomauttaa, että te olette -Guisen herttuoihin nähden enemmänkin kuin liittolainen. - --- Mitä minä sitten olen? - --- Teidän korkeutenne on heidän rikostoverinsa. Herttua puri huultaan. - --- No eivätkö he ilmoittaneet teille syytä takaisin tuloonsa? - --- Koska he tietävät minun nauttivan teidän korkeutenne luottamusta, -ovat he uskoneet minulle asiainsa syyt ja ehdotuksensa. - --- Ja noiden ehdotusten tarkoituksena on edelleenkin...? - -Herttua hätkähti. - --- Tehdä teidän korkeudestanne Ranskan valtakunnan kuningas. Niin, -armollinen herra. - -Herttua punastui ilosta. - --- Mutta, -- jatkoi hän, -- onko hetki sopiva? - --- Kun kuningas nimitti itsensä liigan päälliköksi, oli se vain -komediaa, joka alussa sai osakseen hyväksymistä, mutta jota kuitenkin -heti kohta pidettiin sopimattomana. Nyt on käymässä taantumus, ja -koko maa nousee kuningasta ja hänen suosikkiensa hirmuhallitusta -vastaan. Sellaisen tilanteen vallitessa haluavat Guisen herttuat -saada kuninkaalle kilpailijan kruunusta ja heidän valintansa -on luonnollisesti kohdistunut teihin. Luovutteko aikaisemmasta -aikeestanne? - -Herttua oli ääneti. - --- No mitä miettii teidän korkeutenne? - --- Minä ajattelen, että... - --- Teidän korkeutenne tietää voivansa puhua minulle suoraan. - --- Ajattelen, -- jatkoi herttua, -- ettei veljelläni ole yhtään -lasta, että kruunu joutuu minulle hänen kuoltuaan ja että hänen -terveytensä on horjuvainen. Miksi siis antaisin nimeni, arvoni ja -luottamukseni hyödyttömään kilpailuun? Mitä varten minä, sanalla -sanoen, antautuisin vaaraan tavoitellakseni kruunua, joka kuitenkin -kerran vaaratta on kuuluva minulle? - --- Juuri siinä teidän korkeutenne onkin erehtynyt. Veljenne kruunu -ei joudu teille, ellette te sitä itse ota. Guisen herttuoista -ei itsestään voi tulla kuningasta, mutta he eivät koskaan tule -hyväksymään kuninkaaksi ketään muuta kuin juuri sen, jota itse -tahtovat. He ovat luottaneet teidän korkeuteenne, mutta jos te -kieltäydytte, hakevat he itselleen jonkun toisen. - --- Kenenkä? -- huudahti Anjoun herttua kulmiaan rypistäen. -- Kuka -muu rohkenisi istua Kaarle Suuren valtaistuimelle? - --- Joku Bourbonin sukuun kuuluva Valois-suvun jäsenen sijasta. -Molemmat polveutuvat Ludvig Pyhästä. - --- Navarran kuningasko siis? - --- Miksikä ei? Hän on nuori ja urhoollinen. Hänellä tosin ei ole -lapsia, mutta hän voi niitä saada. - --- Hän on hugenotti. - --- Hänhän luopui uskostaan Bartolomeuksen yönä. - --- Kyllä, mutta hän on sen uudelleen omaksunut. - --- Armollinen herra, mitä hän kerran on tehnyt pelastaakseen -henkensä, voi hän toisenkin kerran tehdä saadakseen päähänsä kruunun. - --- Kuvittelevatko he siis, että minä ilman muuta luopuisin -oikeuksistani? - --- Luulen sellaisenkin olevan ajateltavissa. - --- Minä tulen rohkeasti taistelemaan heitä vastaan. - --- He ovat kyllä tottuneet taisteluihin. - --- Minä asettaudun liigan etunenään. - --- Liiga on jo nyt heidän hoteissaan. - --- Minä teen liiton veljeni kanssa. - --- Hän on silloin kuollut. - --- Minä kutsun Europan kuninkaat avukseni. - --- Europan kuninkaat julistavat mielellään sotia toisiansa vastaan, -mutta punnitsevat tarkoin, ennenkuin ryhtyvät sotaan kokonaista -kansaa vastaan. - --- Kuinka? Kansaako vastaan? - --- Tietysti. Guisen herttuat ovat valmiit toimeenpanemaan -perustuslaillisen valtiomuodon, vaikkapa tasavallankin. - --- Minun puolueeni ei salli sitä, että Ranskasta tehtäisiin tasavalta. - --- Teidän puolueenne! Voi, armollinen herra! Te olette ollut niin -omanvoitonpyytämätön, että teidän puolueeseenne tuskin kuuluu muita -kuin minä ja Bussy. - --- Mitä varten sitten lainkaan käännytään minun puoleeni, jos minulla -kerran, niinkuin te sanotte, ei ole mitään valtaa? - --- Armollinen herra, te ette voi mitään ilman Guisen herttuoita, -mutta heidän kanssaan te voitte tehdä vaikka mitä. Sanokaa vain yksi -sana, ja te olette kuningas. - -Herttua nousi ylös ja käveli levottomana edestakaisin huoneessaan. -Vihdoin hän pysähtyi Monsoreaun eteen. - --- Olet oikeassa, kreivi, sanoessasi, että minulla on vain kaksi -ystävää: sinä ja Bussy. - -Nämä sanat hän lausui ystävällisesti hymyillen, sillä hän jo oli -ehtinyt rauhoittua ja tukahuttaa raivonsa. - --- No niin, -- jatkoi kreivi, -- tämä siis on, lyhyesti sanoen, -meidän suunnitelmamme. Kahdeksan päivän perästä on Kristuksen ruumiin -juhla. Kuningas järjestää tuoksi pyhäksi päiväksi juhlakulkueita -kaupungin kuuluisimpiin luostareihin. Kuten teidän korkeutenne -muistanee, esiintyy kuningas sellaisissa tilaisuuksissa ilman -vartioita, taikka jos hänellä niitä olisikin, jäävät ne luostarien -portille odottamaan. Kuningas pysähtyy jokaisen alttarin eteen, -lankee polvilleen ja lukee viisi "pater nosteria" ja viisi "ave -Mariata" ja laulaa seitsemän katumuspsalmia. Hän menee silloin -myöskin Pyhän Genovevan luostariin. Mutta siellä on vähää ennen -sattunut muuan tapaus... - --- Muuan tapaus? -- keskeytti herttua. - --- Niin. Osa laipiota on sattumalta edellisenä yönä pudonnut sisään. -Alttaria, jonka eteen kulkue pysähtyisi, ei niin ollen voida -järjestää asehuoneeseen, vaan luostarin puutarhan sisälle. - --- No! - --- Kärsivällisyyttä, armollinen herra! Kuningas menee sisälle, neljä -tai viisi henkilöä menee hänen mukanaan, ja heidän mentyään suletaan -portit. No niin. Teidän korkeutenne tuntee ne munkit, joiden toimeksi -jää ottaa vastaan hänen majesteettinsa. - --- Ne samat, jotka... - --- Samat kuin silloin, kun teidän korkeutenne valittiin kuninkaaksi. - --- Rohkenisivatko he siis satuttaa kätensä herran voideltuun? - --- Kyllä, mutta vain leikatakseen häneltä hiukset. - --- Uskallettaisiinko se tehdä? -- huudahti herttua hehkuvin katsein. --- Rohjettaisiinko koskea kuninkaan päätä? - --- Kyllä. Hän ei senjälkeen enää olisikaan kuningas. - --- Mitä sillä tarkoitatte? - --- Ettekö ole kuullut puhuttavan eräästä genovevalaismunkista, -eräästä pyhästä miehestä, joka saarnaa ja vartoo vielä tulevansa -tekemään ihmeitä? - --- Veli Gorenflotistako? - --- Juuri hänestä. No niin, kuningas saatetaan Gorenflotin kopille. Ja -tämä veli saa kuninkaan allekirjoittamaan kruunustaluopumisensa. Kun -se on tehty, astuu sisään Montpensierin herttuatar saksit kädessä. - -Frans seisoi ääneti kuin mykkä. Hänen kierot silmänsä laajentuivat -kuin kissalla tämän vaaniessa pimeässä saalistaan. - --- Lopun ymmärrätte hyvin, armollinen herra, -- jatkoi kreivi. -Kansalle ilmoitetaan, että kuningas on alkanut syvästi katua -syntejään ja sanonut tahtovansa jäädä koko iäkseen luostariin. Jos -jotkut rohkenisivat epäillä kuninkaan kutsumuksen todenperäisyyttä, -niin onhan Guisen herttualla hallussaan armeija, kardinaalilla on -kirkko ja Mayennella porvaristonsa. Noiden kolmen mahdin avulla -saadaan kansa uskomaan melkeinpä mitä tahansa. - --- Mutta minuapa tullaan syyttämään väkivallasta, -- huomautti -herttua. - --- Teidän ei otaksuta olleen saapuvillakaan. - --- Minua pidetään kruununanastajana. - --- Teidän korkeutenne unohtaa, että kruunustaluopuminen jo silloin on -tapahtunut. - --- Kuningas ei siihen koskaan suostu. - --- Veli Gorenflot tuntuu olevan ei ainoastaan taitava, vaan myöskin -voimiltaan väkevä munkki. - --- Onko päätös siis jo tehty? - --- On. - --- Eikö pelätä, että minä antaisin sen ilmi? - --- Ei, teidän korkeutenne. Siltä varalta, että te asian -ilmiantaisitte, on jo toinenkin päätös tehty, ja se koskee... teidän -henkeänne. - --- No niin, minä suostun. - --- Mutta teidän täytyy antaa tuo suostumuksenne myöskin kirjallisesti. - --- Olette hullu luullessanne, että minä sellaista tyhmyyttä tekisin. - --- Kuinka niin? - --- Entä jos yritys epäonnistuisi? - --- Juuri siitä syystä tahdotaan teidän korkeutenne allekirjoitusta. - --- Tahdotaanko siis sukeltautua minun nimeni turviin? - --- Niin juuri. - --- Siinä tapauksessa kieltäydyn sitäkin jyrkemmin. - --- Te ette voi enää kieltäytyä. - --- Oletteko hullu? - --- Kieltäytyminen on samaa kuin asian ilmiantaminen. - --- Mutta minähän tulen paljastaneeksi itseni allekirjoituksellani. - --- Kieltäytyessänne teette vieläkin hullummin: tulette syypääksi -omaan kuolemaanne. - --- Frans värisi. - --- Uskallettaisiinko...? -- änkytti hän. - --- Kaikkeen on uskallusta, teidän korkeutenne. Salaliittolaiset ovat -menneet liian pitkälle. Heidän täytyy onnistua mihin hintaan hyvänsä. - -Herttua epäröi, ja se oli hyvinkin ymmärrettävää. - --- Minä allekirjoitan... huomenna, -- virkkoi hän viimein. - --- Ei, teidän korkeutenne. Jos te lainkaan allekirjoitatte, tulee sen -tapahtua heti. - --- Mutta Guisen herttuoiden on kai ensiksi esitettävä sopimuskirja, -jonka nojalla minä teen liiton heidän kanssaan. - --- Se on jo tehty. Ja se on tässä. - -Herttua luki paperin. Sen tehtyään hän lysähti istumaan pöydän ääreen -tuolille. - -Monsoreau ojensi hänelle kynän. - --- Täytyykö minun siis allekirjoittaa? -- virkkoi Frans käsi otsalla. -Hänen päästään huimasi. - --- Jos vain tahdotte. Ei kukaan teitä siihen pakota. - --- Eikö se ole pakkoa, kun minua uhataan kuolemalla! - --- Minä en uhkaa teitä, armollinen herra, taivas minua siitä -varjelkoon, minä vain olen kertonut teille, miten asiat ovat. - -Herttua ponnisti viimeiset voimansa, otti, tai, paremmin sanoen, -kiskasi kynän kreivin kädestä ja kirjoitti nimensä paperin alle. - -Monsoreau katseli häntä vihasta hehkuvin silmin. Kun herttua oli -saanut nimensä kirjoitetuksi, hän miltei tempaisemalla otti paperin -ja pisti sen povelleen. - -Herttua katseli sitä hämmästyneenä, mutta ei tajunnut noitten -kalpeitten kasvojen kolkkoa ilmettä. - --- Ja nyt, armollinen herra, -- sanoi Monsoreau, -- minä pyydän -teidän olemaan varovaisen. - --- Mitenkä niin? - --- Elkää enää kuljeksiko, niinkuin tänä iltana, ympäri katuja Aurilly -mukananne. - --- Mitä tämä merkitsee? - --- Se merkitsee sitä, armollinen herra, että te tänä iltana olette -vainunnut vaimoa, jota hänen miehensä rakastaa ja jonka vuoksi hän on -mustasukkainen siihen määrään, että... että hän saattaa surmata kenen -hyvänsä, joka luvattomasti häntä lähentelee. - --- Tarkoitatteko ehkä itseänne? - --- Tarkoitan, teidän korkeutenne. Minä olen rakastanut Diana -Méridoria, hän on minun omani, ja niin kauan kuin minä hengitän, -ei kukaan saa häntä omakseen, ei edes prinssi. Ollaksenne siitä -vakuutettu vannon kautta kunniani ja tikarini, että se on totta. - -Sen sanottuaan hän ojensi tikarinsa melkein prinssin rintaan asti. -Tämä peräytyi taaksepäin ja, pelosta ja raivosta kalveten, virkkoi: - --- Luulen, että uhkaatte. - --- En, prinssini, en. Kuten äskenkin, minä vain ilmoitin teille, -miten asiat ovat. - --- Mitä te siis minulle ilmoitatte? - --- Ettei kukaan saa omistaa minun vaimoani. - --- Ja minä, -- huudahti herttua, -- vastaan sinulle, narri, että -ilmoitat minulle siitä liian myöhään, ja että jo nyt joku muu hänet -omistaa! - -Monsoreaulta pääsi mieletön huuto ja hän, tikariansa heiluttaen, -sammalsi: - --- Ette suinkaan se ole te... ettehän te... armollinen herra? - -Hänen olisi nyt tarvinnut vain ojentaa kätensä, saadakseen isketyksi -tikarinsa herttuan rintaan. - --- Te olette mieletön sanoi herttua ja vetäytyi syrjään sekä aikoi -soittaa palvelijoitaan. - --- En, minulla on kaikki aistimukseni tallella ja minä kuulenkin -oikein: ettekö sanonut, että joku jo omistaa minun vaimoni? - --- Sanoin, ja sanon sen vieläkin kerran. - --- Sanokaa minulle hänen nimensä ja todistakaa puheenne. - --- Kuka oli tänä iltana väijyksissä teidän talonne luona? - --- Minä itse. - --- No niin, sillä aikaa oli muuan mies teidän vaimonne luona. - --- Näittekö hänen menevän sisälle? - --- En, mutta minä näin hänen menevän ulos -- ikkunasta. - --- Tunsitteko miehen? - --- Tunsin. - --- Ilmaiskaa siis hänen nimensä, armollinen herra, sanokaa, kuka hän -on, taikka minä en vastaa siitä mitä teen. - --- Herra kreivi! Kautta ruhtinaallisen kunniani, kautta jumalan -ja kautta sieluni autuuden lupaan minä, että te kahdeksan päivän -kuluessa saatte tietää, kuka teidän vaimonne rakastaja on. - --- Vannokaa se minulle, armollinen herra. - --- Sen vannon. - --- Hyvä on, armollinen herra! Siis kahdeksan päivän kuluessa, -- -lausui kreivi ja löi kädellään rintaansa sille kohdalle, jossa -prinssin allekirjoittama paperi oli, -- kahdeksan päivän kuluessa... -taikka... tehän kyllä ymmärrätte. - --- Tulkaa takaisin kahdeksan päivän perästä. Siinä kaikki, mitä nyt -voin teille ilmoittaa. - --- Hyv'on! Kahdeksassa päivässä minulle palautuvat voimani. Ja se, -joka aikoo kostaa, tarvitsee kaikki voimansa. - -Hän teki jäähyväiskumarruksen, mikä samalla näytti sisältävän -uhkaustakin, ja riensi pois. - - - - -38. - -Muuan kävelymatka Tournellesin kadulle. - - -Herttuan ystävät olivat nyt palanneet Parisiin. He tunsivat aivan -liian hyvin kuninkaan, herttuan ja leskikuningattaren voidakseen -toivoa, että asiat hyvällä järjestyisivät. - -Herttua otti heidät ystävällisesti vastaan ja virkkoi: - --- Hyvät ystävät, teidän surmaamistanne taidetaan suunnitella. Olkaa -varuillanne. - --- Olemme tietenkin, armollinen herra, -- vastasi Antraguet. -- Mutta -eikö meidän pitäisi käydä tervehtimässä hänen majesteettiaan? Olisi -Anjoulle häpeäksi, jos me piilottelisimme, vai kuinka? - --- Olette oikeassa, -- vastasi herttua. -- Jos tahdotte käydä -tervehtimässä kuningasta, tulen minä mukaan. - -Nuoret miehet katselivat kysyvästi toisiansa. Silloin astui sisälle -Bussy ja tervehti sydämellisesti ystäviään. - --- Kylläpä te olette viipyneet! -- sanoi hän. -- Mutta mitä minä -kuulenkaan? Aikooko teidän korkeutenne mennä surmauttamaan itsensä -Louvressa, kuten Caesar Kapitoliolla? - --- Mutta, hyvä ystävä, mehän aiomme käydä käsikähmään kuninkaan -suosikkien kanssa. - -Bussy hymyili ja virkahti vain: - --- Saammepahan nähdä. - -Henrik III ei ottanut herttuan puoluelaisia vastaan. He saivat -turhaan odotella kalleriassa. Quélus, Schomberg, Maugiron ja -d'Epernon tervehtivät heitä kohteliaasti ja vakuuttelivat olevansa -ikävissään sen johdosta, ettei näille suotu sisäänpääsyä. - --- Hyvät herrat, -- sanoi Antraguet, sillä Bussy pysyttelihe -mahdollisimman paljo syrjässä, -- sanoma on varsin ikävä. Mutta kun -se tulee teidän kauttanne, kadottaa se paljo katkeruuttaan. - --- Arvoisat herrat, vastasi Schomberg, -- te olette äärettömän -kohteliaita. Emmeköhän voisi vaihtaa tätä audienssia, josta ei tullut -mitään, pieneksi kävelymatkaksi? - --- Todellakin, hyvät herrat, -- huomautti Antraguet, -- me aioimme -juuri ehdottaa samaa teille. - --- Mutta mihin me menisimme? -- kysyi Quélus. - --- Minä tunnen erään mainion paikan Bastiljin puolella, -- vastasi -Schomberg. - --- Me tietysti tulemme mukaan, hyvät herrat, -- selitti Ribeirac. - -Suosikit poistuivat nyt Louvresta herttuan ystävien seurassa. He -suuntasivat kulkunsa Tournellesin ympärillä olevan aitauksen luo, -jota aluetta käytettiin hevostorina ja jonka muodosti muutamia -näivettyneitä puita kasvava ruohokenttä. - -Nuo kahdeksan ylimystä olivat pujottaneet käsivartensa toistensa -kainaloon ja juttelivat mitä iloisimmalla tuulella tuhansista -leikillisistä asioista. - -Perille päästyään alotti Quélus keskustelun: - --- Katsokaahan, hyvät herrat, miten yksinäinen ja rauhallinen paikka! - --- Olette todellakin oikeassa, -- vastasi Antraguet ja kävi -miekkailuasentoon. - --- No niin, -- jatkoi Quélus, -- nämä herrat ja minä olemme -ajatelleet, että te jonakuna päivänä tahtoisitte tulla tänne meidän -mukanamme kreivi Bussyn todistajiksi. Hän on näet kunnioittanut meitä -haastamalla meidät kaikki neljä kanssaan kaksintaisteluun. - --- Se on totta, -- vakuutteli Bussy hämmästyneille ystävilleen. - --- Otatteko siis haasteen vastaan, hyvät herrat? -- kysyi Maugiron. - --- Epäilemättä, -- vastasivat nuo kolme ylimystä yksimielisesti. - --- Mainiota! -- huudahti Schomberg ja hieroskeli käsiään. -- Nyt -suvainnee itsekukin valita vastustajansa? - --- Minusta sellainen ajatus ei ole hullumpi, -- sanoi Ribeirac -säihkyvin katsein, -- ja siinä tapauksessa... - --- Ei, vartokaahan, -- keskeytti Bussy, -- se ei ole ihan oikein. -Meillä on kaikilla samallaiset tunteet. Antakaamme senvuoksi kohtalon -valita meidän itsekunkin vastustajaksi. Tiedättehän sitäpaitsi, että -se on aivan saman tekevää siinä tapauksessa, jos päätämme, että ne -meistä, jotka ensinnä suoriutuvat vastustajistaan, tulevat auttamaan -toisia. - --- Tietysti, tietysti! -- huusivat suosikit. - --- Siis on meillä sitäkin suurempi syy menetellä Horatiusten tavoin: -vetää arpaa keskenämme. - --- Seuratkaamme heidän esimerkkiään. - --- Mutta ennenkuin saamme tietää vastustajaimme nimet, sopikaamme -ehdoista ja taistelujärjestyksestä. Olisi sopimatonta päättää niistä -vasta sitten, kun arpa jo on vedetty. - --- Se on ihan yksinkertaista, -- huomautti Schomberg. -- Niinkuin jo -herra Saint-Luc sanoi, taistelemme me siksi, kunnes kaadumme. - --- Epäilemättä. Mutta millä aseilla me taistelemme? - --- Miekalla ja tikarilla, -- vastasi Bussy. -- Niiden käyttämisessä -me olemme harjaantuneita. - --- Minä päivänä? - --- Kuta pikemmin, sen parempi. - --- Ei, anteeksi, -- virkkoi d'Epernon, -- minulla on tuhansia asioita -toimitettavana, muun muassa tehtävä testamenttini. Minä siis ehdotan, -että odotettaisiin... kolme tai neljä päivää lisäisivät ruokahalua. - --- Niin puhuu vain urhoollinen mies, -- huomautti Bussy -pilkallisesti. -- Vetäkäämme nyt arpaa. - -Schombergin nimi tuli ensiksi, sitten Ribeiracin. Heistä siis tuli -ensimäinen pari. Quélus ja Antraguet tulivat toiseksi. Livarot ja -Maugiron kolmanneksi. Kun Quéluksen nimeä mainittiin, rypisti Bussy -kulmiaan, sillä hän oli toivonut saada tämän vastustajakseen, ja kun -d'Epernon oli huomannut tulleensa Bussyn vastustajaksi, kalpeni hän -niin, että hänen täytyi repiä viiksiään saadakseen väriä kasvoihinsa. - --- Hyvät herrat, -- lausui Bussy, -- mehän kaiketi olemme tuohon -ratkaisupäivään saakka ystäviä, eikö niin? Ettekö nyt tahtoisi syödä -päivällistä minun luonani? - -Kaikki kumarsivat suostumuksen merkiksi ja läksivät astelemaan Bussyn -palatsiin, jossa kelpo ateria heitä odotti. - - - - -39. - -Chicot nukkuu. - - -Kuningas käveli edestakaisin ja odotteli kärsimättömänä ystäväinsä -palaamista kävelymatkaltaan noiden neljän aatelismiehen seurassa. -Chicot oli matkan päässä seurannut kävelijöitä ja omin silmin nähnyt -sen, mikä kaikilta muilta olisi jäänyt näkemättä. Tultuaan heidän -aikeistaan vakuutetuksi päätti hän käydä ylihovijahtimestarin luona. - -Monsoreau oli tavattoman viekas ja ovela, mutta Chicotin pettämiseen -ei hänen kykynsä riittänyt. Gascognelainen esitti ystävällisen -tervehdyksen kuninkaalta. Hänet niin ollen otettiin hyvästi vastaan. - -Chicotin saapuessa virui Monsoreau sängyssään. Edellisiltainen -käyntinsä herttuan luona oli riistänyt häneltä hänen heikot voimansa. - -Siitä huolimatta saattoi Monsoreau verraten hyvin salata -katkeruutensa Anjoun herttuata kohtaan. Mutta kuta pidättyväisempi ja -varovaisempi kreivi oli, sitä selvemmin oivalsi häntä gascognelainen. - -Chicot, joka ymmärsi sairaita, halusi myös saada selville, eikö -kreivin kuume ollut samallaista narrispeliä, jota Nicolas Davidkin -oli potenut. Mutta koetettuaan kreivin suonta, sanoi hän itsekseen: - --- Hän on totisesti sairas eikä kykene mihinkään. Nyt on vielä Bussy -jälellä. Katsotaanpa, mihin hän kykenee. - -Hän riensi Bussyn palatsiin. Siellä oli kaikki juhlallisesti -valaistua ja sieltä tuoksahti vastaan ruokien lemuava haju, mikä -olisi saanut Gorenflotin hämmästyksestä huudahtamaan. - --- Viettääkö kreivi Bussy häitään? -- kysyi hän eräältä palvelijalta. - --- Ei, hyvä herra, -- vastasi palvelija. -- Kreivi on vain tehnyt -sovinnon muutamien hoviherrain kanssa ja tuota sovintoa juhlitaan -nyt aterioiden. Ja tuo ateria on komeanpuoleinen, siitä saatte olla -vakuutettu. - --- Hänen majesteettinsa voi siis olla huoletta, jollei vain Bussy -heitä myrkytä, mutta siihen taas ei _hän_ kykene, sen tiedän hyvin, --- ajatteli Chicot. - -Hän palasi Louvreen ja löysi Henrikin kävelemästä miekkailusalissa. -Kuningas jo oli lähettänyt kolme pikalähettiä hakemaan Quélusta, -mutta kun lähetit eivät käsittäneet syytä kuninkaan levottomuuteen, -olivat he ilman muuta pysähtyneet Birague nuoremman luo, paikkaan, -josta kukin, joka kantoi hovipukua, aina tiesi saavansa lasillisen -hyvää viiniä, palasen kinkkua ja syltättyjä hedelmiä. - -Chicotin ilmestyessä ovelle huusi Henrik hänelle: - --- No tiedätkö, mihin he ovat joutuneet? - --- Ketkä? - --- Rakkaat ystäväni. - --- He ovat varmaankin jo tällä hetkellä kaatuneet. - --- Onko heidät surmattu? -- kirkui Henrik, tehden uhkaavan liikkeen. --- Ovatko he kuolleet? - --- Pelkään heidän saaneen kyllikseen... - --- Sinä tiedät ja sittenkin naurat, hävytön! -- keskeytti kuningas. - --- Odotahan, poikani. Sanoessani, että he ovat saaneet kyllikseen, -tarkoitan heidän saaneen tarpeekseen viiniä. - --- Äh, narri, miten sinä säikäytit minua! Mutta miksi herjaat minun -ylimyksiäni? - --- Minä päinvastoin menettelen heitä kohtaan oikeudenmukaisesti. - --- Aina sinä laskettelet... Ole vakava, minä pyydän. Tiedäthän heidän -menneen herttuan ystävien mukana? - --- Tietysti sen tiedän. - --- No mitä siitä on ollut seurauksena? - --- Se mitä juuri sanoin: he ovat varmasti ihan juovuksissa. - --- Entä Bussy? - --- Bussy juuri on hankkinut heille humalan. Hän on vaarallinen mies. - --- Chicot, ole armelias! - --- Bussy tarjoo ystävillesi päivällisen. Pidätkö sitä hyvänä? - --- Bussyko?... Se on mahdotonta... verivihollisilleen. - --- Siksipä juuri, jos he olisivat ystäviä, niin ei heidän tarvitsisi -niin hirveästi juoda toistensa seurassa. Oletpa sinä kovin hyvä -harmitellessasi noiden ihmisten vuoksi. Ne naureskelevat, kilistävät -lasia ja ivaavat sinun hallitustasi. Vastaa sinä tuohon kaikkeen -niinkuin filosofi: he nauravat... no niin, naurakaamme mekin; he -syövät... me myös tahdomme syödä; käske meillekin tarjota jotain -lämmintä ja hyvää; he ivaavat... me menemme sen sijaan nukkumaan, -kun olemme saaneet syödyksi illallisemme. Kuningas ei voinut olla -hymyilemättä. - --- Sinä voit, -- jatkoi Chicot, -- imarrella itseäsi olemalla oikein -viisas. Ranskassa on ollut kuninkaita liikanimiltään paljaspää, -suuri, rohkea, laiska. Mutta olenpa varma siitä, että sinua tullaan -kutsumaan Henrik kärsivälliseksi... Ah, poikani! Kärsivällisyys on -kyllä sekin kaunis hyve, kun kellä kerran ei ole mitään muuta. - --- Minut on petetty, -- virkkoi kuningas. -- Nuo ihmiset eivät -käyttäydy aatelismiesten tavalla. - --- Kylläpä sinä olet levoton ystäviesi puolesta! -- huudahti Chicot -ja vei kuninkaan mukanaan ruokasaliin. -- Sinä murehdit, ikäänkuin he -olisivat kuolleet. Ja vaikka sinulle sanotaan, että he elävät, olet -kuitenkin nurkuvainen. - --- Sinä panet kärsivällisyyteni koetukselle, Chicot. - --- Pitäisitkö sitten parempana sitä, että kullakin heistä olisi -seitsemän tai kahdeksan miekanpistoa vatsassaan. Ole edes -johdonmukainen. - --- Toivoisin voivani luottaa ystäviini, -- virkkoi Henrik kumealla -äänellä. - --- Saamari, luota siis minuun. Olenhan minä sinulla, poikani, kunhan -vain ruokit minua hyvin. Minä tahdon fasaania ja sieniä, -- lisäsi -hän ja ojensi lautasensa. - -Henrik ja hänen ainoa ystävänsä menivät varhain levolle, kuningas -huokaillen ja raskain sydämin, Chicot ähkyen ja vatsa täynnä. - -Seuraavana aamuna ilmestyivät herrat Quélus, Schomberg, Maugiron ja -d'Epernon. Tavallisuuden mukaan avasi palvelija heille ovet. - -Chicot nukkui vielä. Kuningas ei ollut nukkunut. Nähtyään suosikit -hyppäsi hän mielettömänä ylös sängystään ja kiskaisi pois -hajuvesipeitot kasvoiltaan ja käsistään. - --- Menkää tiehenne! -- kirkui hän. Hämmästynyt palvelija ilmoitti -ylimyksille, että kuningas oli käskenyt heidät pois. He katselivat -kummastuneina toisiaan. - --- Mutta, sire, -- sammalsi Quélus, -- me tahtoisimme sanoa teidän -majesteetillenne... - --- Että ette enää ole juovuksissa! -- ärjyi Henrik. -- Eikö niin? - -Chicot avasi toisen silmänsä. - --- Anteeksi, sire, -- jatkoi Quélus vakavana. -- Teidän -majesteettinne erehtyy. - --- Enkä minä kuitenkaan ole juonut herttuan ystäväin kanssa, minä! - --- Ahaa! -- virkkoi Quélus hymyillen, -- minä ymmärrän, mutta... - --- Mitä mutta? -- tiuskasi Henrik. - --- Mutta jos teidän majesteettinne sallisi meidän selittää asiamme... - --- Minä vihaan juoppoja ja pettureita. - --- Sire! Sire! -- huusivat yhteen ääneen Schomberg, Maugiron ja -d'Epernon. - --- Kärsivällisyyttä, hyvät herrat! -- sanoi Quélus, hilliten heitä. -Hänen majesteettinsa on nukkunut huonosti ja nähnyt pahoja unia. Kun -me vain saamme hiukan puhella armollisen hallitsijamme kanssa, pääsee -hän täysin hereille. - -Tuollainen alamaisen nenäkäs selitys teki vaikutuksensa Henrikkiin. -Hän oletti, ettei mies, joka puhui niin rohkeasti, ollut voinut tehdä -mitään luvatonta. - --- Puhukaa sitten, mutta puhukaa pian, -- sanoi hän. - --- Se on kutakuinkin vaikeata, sire. - --- Kyllä, muutamia asioita puhutaan kierrellen kaarrellen. - --- Ei, päinvastoin, sire, me käymme suoraan asiaan, -- vastasi -Quélus, katsahtaen palvelijaan ja Chicotiin kuin pyytääkseen, että -kuningas lähettäisi ne pois. - -Henrik antoi merkin, palvelija poistui, ja Chicot, avaten toisen -silmänsä, virkkoi: - --- Elkää välittäkö minusta mitään, hyvät herrat. Minä makaan kuin -härkä. - -Ja silmänsä ummistettuaan alkoi hän kaikin voimin kuorsata. - - - - -40. - -Chicot herää. - - -Kun Chicotin kuultiin niin perinpohjaisesti kuorsaavan, ei kukaan -hänestä välittänyt. Sitäpaitsi oli häntä totuttu pitämään kuin -jonakin kuninkaan huoneeseen kuuluvana kapineena. - --- Teidän majesteettinne, -- lausui Quélus kumartaen, -- tuntee -asian vain puolittain, ja rohkenenpa väittää, että siitäkin vain -vähäpätöisimmän osan. Me tosin, eikä sitä aio meistä kukaan kieltää, -olemme syöneet päivällistä Bussyn luona, ja hänen keittiönsä -kunniaksi täytyy minun vielä lisätä, että me saimme hyvän päivällisen. - --- Etenkin oli muuan unkarilainen tai itävaltalainen viini minusta -kerrassaan mainiota, -- huomautti Schomberg. - --- Aah, senkin saksalainen! -- ehätti kuningas. -- Hän rakastaa -viiniä. Sitä olenkin aina ajatellut. - --- Minä olen ollut siitä varma, -- mutisi Chicot. -- Ainakin -kaksikymmentä kertaa olen minä nähnyt hänet juovuksissa. - -Schomberg käännähti äkisti Chicotiin päin. - --- Elä välitä minusta mitään, poikani, -- virkkoi Chicot. -- Henrik -voi sanoa sinulle, että minä puhelen unissani. - --- Sire, -- jatkoi Schomberg, -- minä en lainkaan salaa -taipumuksiani, olkoon se sitten pitämistä tai vihaamista. Viini on -hyvää. - --- Elä sano hyväksi sitä, joka saattaa unohtamaan hallitsijansa, -- -puhui kuningas nuhtelevalla äänellä. - -Schomberg aikoi vastata, mutta Quélus antoi hänelle merkin vaieta. - --- Minä tahdoin sanoa, sire, -- jatkoi Quélus, -- että me aterian -aikana ja erittäinkin sitä ennen olemme mitä vakavimmin keskustelleet -teidän majesteettinne eduista. - --- Sinun johdantosi on varsin pitkä, -- huomautti kuningas; -- se on -tavallisesti pahan merkki. - --- Kylläpä Valoisilainen osaa puhua! -- huusi Chicot. - --- Ahaa, narri mestari, -- virkahti Henrik ylpeästi. -- Ellet nuku, -niin mene tiehesi täältä. - --- Jollen nuku, -- vastasi Chicot, -- niin on siihen syynä se, että -sinun kielesi laulaa kuin kirkonkellot pitkänäperjantaina. - -Kun Quélus huomasi, ettei kuninkaallisessa palatsissa voida -keskustella näinkään vakavasta asiasta, sillä siellä aina väännettiin -kaikki asiat pilaksi, niin hän huokasi, kohautti olkapäitään ja nousi -harmistuneena ylös. - --- Sire, -- virkkoi d'Epernon hymyillen, -- nyt on kuitenkin -tärkeästä asiasta kysymys. - --- Tärkeästäkö? -- toisti Henrik. - --- Tietysti, jos yleensä kahdeksan urhoollisen ylimyksen henki on sen -arvoinen, että teidän majesteettinne katsoo tarvitsevansa kiinnittää -siihen minkäänlaista huomiota. - --- Mitä tämä merkitsee? -- huudahti kuningas. - --- Se merkitsee minun odottavan, että kuningas suvaitsisi kuunnella -mitä minä puhun, -- sanoi Quélus. - --- Minä kuulen, poikani, minä kuulen, -- virkkoi kuningas ja laski -kätensä Quéluksen olalle. - --- No niin, sire, minä sanoin teille, että meillä oli ollut vakavia -keskusteluja. Me olemme havainneet kuninkaanvaltaa uhattavan ja -heikennettävän. - --- Kaikki ihmiset liittoutuvat sitä vastaan, -- huomautti kuningas. - --- Se muistuttaa, -- jatkoi Quélus, -- noita pakanallisia jumalia, -jotka, kuten Tiberius ja Galigula, tulivat vanhoiksi voimatta -kuolla ja inhimillisten vaivojen tiellä vähitellen joutuivat -kuolemattomuuteen. Kun nuo jumalat olivat päässeet sinne asti, -olisivat he tulleet yhä enemmän raihnaisiksi, jollei jokin heidän -ihailijansa nuori mies olisi heitä nuorentanut, virotellut ja -uudestaansynnyttänyt laskemalla heidän suoniinsa nuorta, tulista ja -voimakasta verta, jonka kautta heidän elämänsä jälleen nuorentui. No -niin, sire, teidän kuninkaanvaltanne muistuttaa noita jumalia. Se ei -voi elää edelleen muutoin kuin uhrin kautta. - --- Hän haastelee mainiosti, -- murahti Chicot. -- Quélus, poikani, -kiiruhda saarnaamaan Parisin kaduille, ja minä panen vetoon -kokonaisen härän yhtä munaa vastaan siitä, että sinä olet voittava -yksinpä Gorenflotinkin jylisevän kaunopuheisuuden. - -Henrik ei vastannut mitään. Hänen mielessään näytti selvästi -jokin muutos tapahtuneen. Alussa hän oli heittänyt moittivia -katseita suosikkeihin. Vähitellen hänet valtasi totuus, hän kävi -miettiväiseksi, synkäksi ja levottomaksi. - --- Jatka, Quélus, -- sanoi hän. -- Sinä näet, että minä kuuntelen. - --- Sire, -- jatkoi tämä, -- te olette suuri kuningas, mutta aateli -on kaikkialle rakennellut esteitä ja aitoja, joiden yli ette enää -voi nähdä, tuskinpa niidenkään esteiden yli, joita mahtavaksi -paisunut rahvas vuorostaan rakentelee. No niin, sire, te, joka olette -urhoollinen, sanokaapa, mitä tehdään sodassa, jolloin pataljoona -on uhkaavasti asettunut kolmenkymmenen askeleen päähän toisesta -pataljoonasta? Pelkurit katsahtavat taakseen ja, jos tie on vapaana, -pakenevat. Urhoolliset sitävastoin hyökkäävät eteenpäin. - --- Hyv'on, eteenpäin! -- huusi kuningas. -- Jumal'aut! Enkö minä -ole ensimäinen ylimys valtakunnassani? Kuka on ollut päällikkönä -ihanammissa taisteluissa kuin mitä minä nuoruusvuosinani taistelin? -Vuosisata, joka nyt lähestyy loppuansa, ei voi mainita monta nimeä -korkeammalla kuin nimet Jarnac ja Moncontour. Siis eteenpäin, hyvät -herrat! Minä olen tavallisuuden mukaan taistelussa kulkeva teidän -etupäässänne. - -Chicot nousi istualleen ja virkkoi: - --- Olkaa vaiti, te muut siellä alhaalla. Antakaa minun puhujani -jatkaa. -- Jatka vaan, poikani Quélus, jatka! Sinä olet jo sanonut -paljo kaunista ja totta, mutta sinulla on vieläkin enemmän -sanottavana. Jatka! - --- Chicot, sinä olet, kuten useimmiten muulloinkin, oikeassa. Niin, -minä tahdon jatkaa sanoakseni hänen majesteetilleen, että hetki -on nyt tullut, jolloin kuningasvallan on saatava ne uhrit, joista -äsken puhuimme. Niitä esteitä vastaan, jotka vähitellen ympäröivät -koko kuninkuuden, tulee käymään neljä miestä, tietoisina siitä -että te, sire, heitä innostatte ja että jälkimaailma tulee heitä -kunnioittamaan. - --- Mitä sinä puhut, Quélus? -- kysyi kuningas, ollen yhtä levoton -kuin ihastuksissaankin. -- Keitä ne neljä miestä ovat? - --- Minä ja nämä ylimykset, -- vastasi tuo nuori mies -ylpeydentunteella, joka valtaa ihmisen silloin kun tämä uhrata -henkensä aatteensa puolesta. -- Minä ja nämä ylimykset tahdomme -uhrata itsemme... - --- Mitä tarkoitusta varten? - --- Teidän pelastukseksenne. - --- Lorua! Poikamaisuutta vain! -- huudahti Henrik. - --- Voi, sire! Siinä juuri on muuan yleisen ennakkoluulon ilmaus. Ja -teidän majesteettinne hyvyys meitä kohtaan on niin suuri, ettemme -sano sitä missään muussa muodossa. Mutta, sire, me näemme sen. -Puhukaa, sire, kuin kuningas, elkääkä kuten poroporvari. Elkää -olko uskovinanne, että Maugiron inhoo Antraguetia, että Livarot -on kiusaksi Schombergille, että d'Epernon kadehtii Bussya ja että -Quéluksella on halu käydä Ribeiracin kimppuun. Ei, ei! He ovat -kaikki nuoria, kunniallisia ja jalomielisiä. He voisivat kaikki -rakastaa toisiansa kuin veljiä. Ei mikään yksityinen riita saa meitä -tarttumaan miekkaan. Mutta Ranska on eripurainen Anjoun kanssa. Me -käymme tätä tietä kuin kuningasvallan puolesta taistelijat liigan -sotureita vastaan. Me saavumme teidän luoksenne ja sanomme: siunatkaa -meitä, armollinen herra, hymyilkää niille, jotka käyvät kuolemaan -teidän edestänne. Teidän siunauksenne voi ehkä tuottaa heille voiton, -teidän hymyilynne voi tehdä kevyeksi heidän kuolemansa. - -Kyyneliin heltyen avasi Henrik sylinsä Quélukselle ja noille toisille -ja puristi heitä kaikkia rintaansa vasten. - -Synkkänä ja vakavana katseli Chicot tuota kohtausta, ja hänen -kasvonsa, jotka tavallisesti olivat välinpitämättömät ja kylmät -taikka ivaan virnistyneet, olivat nyt yhtä jalon ja hyväntahtoisen -näköiset kuin toistenkin. - --- Voi, urhoolliset ystäväni! -- sanoi viimein kuningas. -- Te -osotatte kaunista harrastusta. Teidän aikeenne on jalo, ja minä -olen ylpeä, en siitä, että olen Rankan kuningas, vaan siitä, että -saan olla teidän ystävänne. Kun minä kuitenkin paremmin kuin muut -huomaan oman etuni, niin en tahdo vastaanottaa uhria, josta, jos -te kaatuisitte, olisi seurauksena vain se, että minä joutuisin -vihollisteni käsiin. Anjouta vastaan taisteleminen riittää kyllä -Ranskalle. Minä tunnen veljeni, Guiset ja liigan. Monesti elämäni -varrella olen kesyttänyt rajumpiakin hevosia. - --- Sire, -- virkkoi Quélus, -- teidän majesteettinne sanat tekevät -intomme kaksinkertaiseksi. Minä päivänä tulee taistelu tapahtumaan? - --- Ei milloinkaan! Minä kiellän sen jyrkästi. Ei koskaan, kuuletteko! - --- Antanette, sire, meille anteeksi, -- lausui Quélus. -- -Kohtauksesta sovittiin jo eilen. Sanat on sanottu, eikä niitä voida -peruuttaa. - --- Mutta kuningas voi vapauttaa juhlallisimmastakin sitoumuksesta -sanomalla: minä tahdon niin, sillä kuningas voi kaikkea. Sanokaa -vastustajillenne, että minä olen uhannut teitä vihallani, jos te -käytte käsikähmään. Ja että te ette itse sitä epäilisi, niin vannon -minä karkoittavani teidät, jos... - --- Malttakaa, sire! -- keskeytti hänet Quélus. -- Elkää vannoko, -sillä jos me olemme ansainneet teidän vihanne ja jos tuosta vihasta -aiheutuu meidän karkottamisemme, niin me siihen ilomielellä -alistumme, sillä me, kun emme enää oleksi teidän majesteettinne -alueella, saatamme pitää sanamme ja kohdata vastustajamme vieraalla -maalla. - --- Jos ne miehet tulevat pyssynkantaman päähän, panetutan minä ne -Bastiljiin! - --- Sire, -- vastasi Quélus, -- samana päivänä, jona teidän -majesteettinne tekisi sen, vaeltaisimme me paljain jaloin ja köysi -kaulassa Bastiljin päällikön Laurent Testun luo pyytämään, että -meidätkin teljettäisiin vankilaan samoinkuin nuokin ylimykset. - --- Minä siinä tapauksessa hakkautan niiltä päät poikki. Minä olen -kuningas, luulemma. - --- Jos vihamiehillemme sellaista tapahtuisi, sire, leikkaisimme -me kaulamme saman mestauspölkyn juurella, jossa heidän kaulansa -katkaistiin. - -Henrik oli hetkisen vaiti. Sitten hän sanoi: - --- Hyvä ja urhoollinen aatelisto!... Ellei jumala siunaa sitä asiaa, -jota miehet sellaiset puolustavat... - --- Elä pilkkaa, -- virkkoi Chicot ja tuli lähemmäksi kuningasta. -- -Heillä on jalo sydän. Mutta anna heidän tehdä niinkuin itse tahtovat. -Määrää noille nuorukaisille erityinen päivä, mutta elä sanele -kaikkivaltiaalle minkäänlaisia lakeja. - --- Hyvä jumala, hyvä jumala! -- mutisi Henrik. - --- Sire, me anomme alamaisimmasti, että te suostuisitte meidän -pyyntöömme, -- lausuivat nuo neljä ylimystä syvään kumartaen. - --- No hyvä on! Jumala on oikeudenmukainen ja antaa meille voiton. -Viettäkäämme ensin yhdessä Kristuksen ruumiin juhlaa. Sitten sen -jälkeisenä päivänä... - --- Kiitos, sire, kiitos! Siis kahdeksan päivän perästä! - -He kaikki riensivät suutelemaan kuninkaan kättä. Syleiltyään heitä -vieläkin kerran meni Henrik, silmät kyynelissä, rukoushuoneeseensa. - - - - -41. - -Kristuksen ruumiin juhla. - - -Kun Monsoreau neljäkymmentäkahdeksan tuntia kestäneen kuumeen jälkeen -taas pääsi jaloilleen, koetti hän urkkia selvän siitä, kuka oli hänen -kunniansa riistäjä. Mutta kun hän ei saanut selville mitään, tuli hän -enemmän kuin ennen vakuutetuksi Anjoun herttuan teeskentelemisestä ja -tämän pahoista aikeista hänen vaimonsa suhteen. - -Bussy kävi joka päivä ylihovijahtimestarin luona. Mutta saatuaan -Remyn kautta tiedon Monsoreaun urkkimistoimenpiteistä, ei hän enää -käynyt Dianan luona. - -Chicot oli saattanut Gorenflotin luostariin. Tällöin oli ollut -paljo puhetta kuninkaan jumalanpelosta, ja priori oli äärettömän -kiitollinen siitä kunniasta, jota hänen majesteettinsa tahtoi osottaa -luostarille vierailullaan. Se kunnia koituisi suuremmaksikin kuin -alussa oli odotettu. Apotin pyynnöstä oli kuningas luvannut viettää -kokonaisen päivän ja yön yksinäisyydessä heidän luostarissaan. - -Chicot siis sai siitä tiedon, ja kun hänellä tiedettiin olevan -suuri vaikutusvalta kuninkaaseen, kehoitettiin hänen väliin käymään -Gorenflotia tervehtimässä. - -Hän kävikin luostarissa useamman kerran, ja kun hänellä viittansa -sisällä tavallisesti oli jokunen viinipullo, otti veli Gorenflot -hänet erittäin hyvin vastaan. Hän sulkeutui kokonaisiksi tunneiksi -munkkiystävänsä kanssa tämän koppiin ja kaikki luulivat hänen ottavan -osaa munkin opintoihin ja rukouksiin. Yön juhlallisuuksien edellistä -päivää vasten vietti hän kokonaan luostarissa. Ja siellä alkoi levitä -huhu, että Gorenflot oli saanut Chicotin rupeamaan munkiksi. - -Jos ken öiseen aikaan olisi kuljeksinut luostarin läheisyydessä, -olisi hän kohdannut noita merkillisiä munkkeja, joista jo -kertomuksemme ensi luvuissa oli puhetta ja jotka enemmän muistuttivat -sotilaita kuin hengellisiä. Meidän on vielä lisättävä, että -Guisen herttuain palatsissa pidettiin joka ilta neuvotteluja mitä -suurimmassa salaisuudessa. - -Suurena juhlapäivänä oli ilma erittäin kaunis, ja kaduille -riputelluista kukista levisi ylt'yleensä ihana tuoksu. Chicot herätti -Henrikin ylös jo hyvin varhain. - --- Ah! -- murahti Henrik, -- sinä herätit minut suloisimmasta unesta, -mitä milloinkaan olen nähnyt. Minä näin unta, että Quélus oli yhdellä -ainoalla miekanpistolla tehnyt Antraguetin kanssa välinsä selviksi -ja oli tahrannut itsensä vastustajansa verellä. Mutta nythän on -jo päivä. Menkäämme rukoilemaan jumalaa, että uneni kävisi kerran -toteen. Tuo minulle jouhipaitani ja ruoskani. - --- Eikö hyvä aamiainen maistuisi paremmalta? -- kysyi Chicot. - --- Sinä pakana! Vai tahdot sinä mennä kuulemaan messua vatsa täynnä! - --- No niin, mutta kellohan on vasta tuskin kahdeksaa, ja sinulla on -aikaa ruoskia itseäsi iltaan asti. Puhelkaamme ensin hieman. Sinä et -sitä tule katumaan, valoisilainen, niin totta kuin nimeni on Chicot. -Sanoppa, poikani, minulle ensin, millä lailla kulutamme päivämme? - --- Ensin me kuulemme messua Saint-Germain-l'Auxerroisissa, sitten -syömme aterian Louvressa ja sitten järjestämme katumuskulkueen -pitkin katuja ja käymme kuuluisimmissa luostareissa. Olen luvannut -Pyhän Genovevan luostarin priorille jäädä sinne huomiseen asti erään -pyhimyksen luo, ja me rukoilemme koko yön aseittemme menestykseksi. - --- Minä tunnen sen pyhimyksen varsin hyvin. - --- Sitäkin parempi. Sinä siis tulet mukaan, Chicot, ja me rukoilemme -yhdessä. - --- Kyllä, ole huoletta. Mutta sanoppa, mitä tekevät veljesi ja hovisi? - --- Ne tulevat mukaan. - --- Entä vartiostosi? - --- Crillon odottaa minua ranskalaisine kaarteineen Louvressa ja -sveitsiläinen kaarti odottaa luostarinportilla. - --- Hyvä, -- sanoi Chicot. -- Nyt olen saanut tarpeeksi tietää. -Tuleeko juhlallisuudesta komea? - --- Toivoakseni jumala suo niin. - --- Sen saamme nähdä huomenna. Mutta onko jo varmasti päätetty, että -sinä menet Pyhän Genovevan luostariin? - --- On. - --- Ja viettääksesikö yön siellä? - --- Niin olen luvannut. - --- Kuulehan, poikani, minä en oikein pidä asian siitä puolesta. - --- Miksi niin? - --- En vain pidä. Päivällisen syötyämme saat kuulla toisen -juhlamenojärjestyksen, ja sen olen minä laatinut. - --- Olkoon menneeksi. - --- Ja vaikkapa et sitä hyväksyisikään, poikani, tapahtuu asia -kuitenkin minun tahtoni mukaan. - --- Mitä sillä tarkoitat? - --- Vaiti! Joku tulee. - -Anjoun herttua ilmoitettiin. Hänen mukanaan tuli Monsoreau. - -Kun Henrik sai nähdä kreivin, joka näytti kalpeammalta ja synkemmältä -kuin milloinkaan ennen, ei hän voinut olla tekemättä hämmästystä -ilmaisevaa liikettä. - -Herttua huomasi sen liikkeen, samoin kreivi. - --- Sire, -- lausui Frans, -- Monsoreaun kreivi tulee tervehtimään -teidän majesteettianne. - --- Kiitos, kreivi, -- virkkoi Henrik. -- Olen käynnistänne sitäkin -enemmän iloissani, kun te olette ollut vaikeasti haavoittuneena, eikö -niin? - --- Kyllä, sire. - --- Se kai tapahtui jollain metsästysretkellä, kuten minulle -kerrottiin? - --- Niin, metsästysretkellä, sire. - --- Mutta voitte kai nyt jo paremmin. - --- Minä olen jo täysin terve. - --- Sire, -- puuttui puheeseen herttua, -- sallitteko, että kreivi -Monsoreau, sittenkun hartaudenharjoitukset on suoritettu, järjestää -metsästysretken Compiègnelle? - --- Mutta, -- huomautti Henrik, -- etkö tiedä, että huomenna... - -Hän oli lisäämäisillään: taistelevat neljä ystävääni sinun neljän -ystäväsi kanssa. Mutta hän muisti, ettei salaisuutta sopinut -ilmoittaa, ja jätti sen sanomatta. - --- Minä en tiedä mitään, -- sanoi herttua. -- Teidän majesteettinne -ehkä suvaitsee minulle ilmoittaa... - --- Aioin vain sanoa, -- jatkoi Henrik, -- että kun minä ensi yön -tulen viettämään hartaudenharjoituksessa Pyhän Genovevan luostarissa, -en ehkä huomenna ehtisi valmistautua, mutta voihan kreivi mennä sinne -kuitenkin. Ellei metsästyksestä tulisi mitään huomenna, niin voisihan -se jäädä ylihuomiseen. - --- Kuuletteko? -- sanoi nyt herttua Monsoreaulle. - --- Kuulen, armollinen herra, -- vastasi tämä. Samassa tulivat sisälle -Quélus ja Schomberg. - --- Vielä yksi päivä! -- virkkoi Quélus tervehtien kuningasta. - --- Mutta ei onneksi enempää! -- lisäsi Schomberg. Sillävälin sanoi -Monsoreau herttualle: - --- Te siis karkoitatte minut, armollinen herra? - --- Eikö ylihovijahtimestarin velvollisuutena ole järjestää -metsästysretkiä kuningasta varten? -- kysyi herttua nauraen. - --- Minä ymmärrän, -- vastasi Monsoreau, -- ja näen, miten asia on. -Tänään päättyy teidän korkeutenne määräämä kahdeksas päivä, ja te -lähetätte minut mieluummin Compiègneen kuin täytätte lupauksenne. -Mutta teidän korkeutenne varokoon itseään. Tämän illan perästä voin -minä yhdellä ainoalla sanalla... - -Frans keskeytti kreivin puheen ja tarttuen hänen käsivarteensa -virkkoi: - --- Puhukaa hiljaa. Minä päinvastoin aion pitää antamani lupauksen. -Teidän metsästysmatkanne tulee kaikkien tietoon, koska se tapahtuu -viran puolesta. - --- No, entä sitten? - --- Te ette sinne matkustakaan, vaan piiloudutte asuntonne -läheisyyteen. Kun se mies, jonka te haluatte oppia tuntemaan, saa -tiedon teidän matkastanne, tulee hän kyllä paikalle. Mitä sitten -seuraa, on oma asianne, sillä minä en luullakseni ole sitoutunut -mihinkään muuhun. - --- Aa... jos niin on... virkahti Monsoreau. - --- Minä olen antanut kunniasanani. - --- Minulla on vieläkin parempaa: teidän allekirjoituksenne, -armollinen herra, on minulla. - --- Sen tiedän. - --- Hyvät herrat, -- lausui Henrik, -- nyt lähdemme -Saint-Germain-l'Auxerroisiin. - --- Ja sieltäkö Pyhän Genovevan luostariin? -- kysyi herttua. - --- Sieltä, -- vastasi kuningas. - - - - -42. - -Jatkoa. - - -Kristuksen ruumiin juhlan edellisenä iltana ja kun kaikki jo -oli kaksintaistelua varten järjestetty kävi Bussy Monsoreauta -tervehtimässä. Viimeksimainittu virkahti silloin muun muassa: - --- Paras kreivi, sallitteko, että annan teille erään neuvon? - --- Ilomielellä, -- vastasi Bussy. - --- Teidän sijassanne minä huomenna matkustaisin pois Parisista. - --- Minäkö? Mistä syystä? - --- En voi sanoa teille muuta kuin että teidän poissaolonne pelastaisi -teidät varsin tukalasta asemasta. - --- Tukalasta asemasta? Mistä sitten. - --- Ettekö tiedä, mitä huomenna tulee tapahtumaan? - --- En lainkaan, kautta kunniani. - --- Eikö Anjoun herttua ole uskonut teille mitään salaisuutta? - --- Ei mitään. Herttua uskoo minulle vain samaa mitä kaikille -muillekin. - --- No niin, minä tahdon sanoa teille, paras kreivi, että huomenna -tapahtuu tärkeitä asioita. Onpa kyseessä kuninkaan erottaminenkin. - -Bussy katseli Monsoreauta eräänlaisella epäluulolla, mutta tämän -kasvoista kuvastui pettämätön suoruus. - --- Herra kreivi, -- vastasi Bussy, -- te tiedätte, että minä palvelen -Anjoun herttuaa ja että henkeni ja miekkani ovat hänen. Kuningas, -jolle en koskaan ole tehnyt mitään pahaa, kantaa kaunaa minua vastaan -ja on aina käyttänyt tilaisuutta hyväkseen sanoakseen tai tehdäkseen -minulle jotain loukkaavaa. Juuri huomenna, -- Bussy alensi äänensä, --- sanon sen teille, mutta vain teille, ymmärrättehän... huomenna -aion senvuoksi uskaltaa panna henkeni alttiiksi nöyryyttääkseni -Henrik Valoisilaista hänen suosikkiensa persoonassa. - --- Oletteko siis päättänyt alistua kaikkiin niihin seurauksiin, joita -voi johtua uskollisuudestanne herttualle? - --- Olen. - --- Tiedättekö ehkä, mihin se kaikki voi johtaa? - --- Tiedän, missä aion pysähtyä. Ja niin paljo kuin minulla olisi -syytä moittia kuningasta, en kuitenkaan koskaan tule nostamaan -kättäni herran voideltua kohti. Annan toisten tehdä, niinkuin -parhaaksi katsovat, ja ketään loukkaamatta puolustan Anjoun -herttuata, jos häntä jokin vaara uhkaa. - -Monsoreaun kreivi oli hetken ääneti. Sitten hän laski kätensä Bussyn -olalle ja sanoi: - --- Paras kreivini, Anjoun herttua on raukka ja uskoton ihminen -ja hän voi pelkästä epäluulosta tai pelosta uhrata uskollisimman -palvelijansa, hartaimman ystävänsä. Luopukaa hänestä. Kuulkaa ystävän -neuvoa: oleksikaa huomenna maatilallanne Vincennesissä eli missä -muualla hyvänsä, mutta elkää ottako osaa juhlakulkueeseen. - -Bussy katseli tarkkaavaisesti Monsoreauta. - --- Hm! -- murahti hän. -- Miksi sitten itse kuulutte herttuan -puoluelaisiin? - --- Koska minä kunniaani koskevista syistä häntä vielä vähän aikaa -tarvitsen. - --- Niin on minunkin laitani, -- jatkoi Bussy. Monsoreau puristi -Bussyn kättä, ja samassa he erosivat toisistaan. Ylihovijahtimestari -meni Dianan luo ilmoittamaan tälle lähdöstään Compiègneen. - -Diana kuunteli sitä uutista ilolla. Hän oli mieheltään saanut kuulla -Bussyn lähestyvästä kaksintaistelusta d'Epernonin kanssa, mutta kun -tätä kuninkaan suosikeista pidettiin vähimmän vaarallisena, ei hänen -pelkonsa ollut kovin suuri. - -Bussy oli aikaisin aamulla käynyt herttuan luona, saattanut -tämän Louvreen ja mennyt sitten kuninkaan kulkueen mukana -Saint-Germain-l'Auxerroisiin. - -Huomatessaan Bussyn niin innokkaaksi ja iloiseksi oli herttua -tuntenut sisimmässään jonkinlaista omantunnonsoimausta. Mutta kaksi -seikkaa puhui hänen sielussaan sitä vastaan: ensinnäkin se suuri -vaikutusvalta, joka Bussylla oli häneen nähden, herätti pelkoa ja -pani hänen ajattelemaan, että Bussysta ehkä vielä kerran, päästyään -kovin lähelle hänen valtaistuintaan, itse asiassa tulisikin -todellinen kuningas; toiseksi synnytti Bussyn rakkaus Monsoreaun -kreivittäreen ruhtinaan sydämessä mustasukkaisuuden ja haavoitetun -lemmen tuskaa. - -Kun hän kuitenkin pelkäsi Monsoreauta melkein yhtä paljon kuin -Bussyakin virkkoi hän itsekseen: - --- Bussy joko on minun mukanani, auttaa minua rohkeudellaan ja -edistää niin ollen asiaani voittoon, jossa tapauksessa minä vähät -välitän Monsoreausta, taikka sitten hylkää minut, ja kun minä siinä -tapauksessa en ole hänelle mitään velkaa, hylkään minäkin hänet -vuorostani. - -Prinssi ei jättänyt nuorta miestä hetkeksikään näkyvistään. Hän näki -Bussyn rauhallisena ja hymyilevänä astuvan kirkkoon, ja luovutettuaan -kohteliaasti d'Epernonille edessään olevan paikan, polvistuvan tämän -taakse. - -Kun messua oli jonkun aikaa kestänyt, huomasi herttua Remyn tulevan -sisälle ja polvistuvan herransa viereen. Herttua hätkähti, sillä -hän tiesi, että nuori tohtori oli Bussyn uskottu. Hetkisen kuluttua -huomasi hän myös ihan selvästi, että Remy salaa pisti Bussyn käteen -pienen lipun. - --- Se on häneltä, -- ajatteli herttua. -- Diana antaa siinä tiedon -miehensä matkustamisesta. - -Bussy pani lipun hattuunsa, avasi ja luki sen. Prinssi huomasi, miten -hänen kasvonsa säteilivät ilosta. - --- Haa! Nyt olet hukassa, jos minut hylkäät! -- mutisi Frans. - -Herttua katsahti ympärilleen. Jos hän olisi nähnyt Monsoreaun, olisi -hän tuskin rohjennut odottaa iltaankaan Bussyn ilmiantamista. - -Messun loputtua läksi kulkue takaisin Louvreen, jossa ateria oli -järjestetty kuninkaalle tämän omissa huoneissa ja muulle hoviväelle -kalleriassa. Sveitsiläiskaarti oli komennettu riviin koko tien -pituudelta aina Louvren portille asti ja ranskalainen kaarti -Crillonin johdolla seisoi linnanpihalla. - -Louvreen päästyään meni Bussy Fransin luo ja lausui: - --- Minä haluaisin puhua pari sanaa teidän korkeutenne kanssa. - --- Etkö voi puhua asiastasi juhlakulkueen aikana meidän kävellessämme -vieretysten? - --- Teidän korkeutenne suvainnee antaa anteeksi, mutta minä juuri -aioinkin pyytää päästä ottamasta osaa juhlakulkueeseen. - --- Mistä syystä? -- kysyi herttua levottomalla äänellä. - --- Tehän tiedätte, armollinen herra, että huomispäivä on tärkeä -päivä, sillä se tulee ratkaisemaan riidan Ranskan ja Anjoun välillä. -Minä siis pyytäisin saada vetäytyä maatalolleni Vincennesiin -voidakseni tämän päivää olla rauhassa. - --- Sinä siis et tule myöskään Pyhän Genovevan luostariin? - --- Teidän korkeutenne, minä haluan olla koko päivän vapaana. - --- Mutta jos minä päivän kuluessa sattuisin tarvitsemaan ystäviäni? - --- Koska teidän korkeutenne ei tarvinne niitä muuhun kuin taisteluun -kuningastaan vastaan, niin katson minä itselläni olevan sitäkin -suuremman syyn pyytää vapautusta. Minä tulen taistelemaan d'Epernonin -kanssa. - -Monsoreau oli edellisenä iltana sanonut herttualle, että tämä saattoi -luottaa Bussyyn. Kaikki oli siis sen jälkeen muuttunut, ja tuo muutos -nähtävästi aiheutui kirkossa saadusta lipusta. - --- Sinä siis, -- sanoi herttua, purren hampaitaan yhteen, -- hylkäät -herrasi ja isäntäsi, Bussy? - --- Armollinen herra, sillä, joka huomenna aikoo uskaltaa henkensä -verisessä ja tuimassa kaksintaistelussa, jollainen meidän taistelumme -tulee olemaan, on ainoastaan yksi herra, jolle hän omistaa viimeisen -palveluksensa ja kunnioituksensa. - --- Sinä tiedät, että minulla tänään saattaa olla kysymyksessä kruunun -voittaminen, ja kuitenkin sinä minut hylkäät. - --- Armollinen herra, minä olen palvellut teitä ja palvelen vielä -huomennakin. Elkää pyytäkö minulta enempää kuin elämäni. - --- Hyvä on! -- vastasi herttua karkealla äänellä, -- te olette vapaa, -herra Bussy! Menkää! - -Prinssin kylmäkiskoisuudesta välittämättä riensi Bussy kotiinsa. - -Herttua huusi Aurillya. - --- No miten on käynyt, armollinen herra? -- kysyi luutunsoittaja. - --- Hän on itse lausunut oman tuomionsa. - --- Eikö hän siis tule teidän mukananne? - --- Ei. - --- Hän kai menee lipussa pyydettyyn kohtaukseen? - --- Menee. - --- Onko siitä ilmoitettu herra Monsoreaulle? - --- Kohtauksesta on kyllä, mutta ei miehen nimestä. - --- Onko teidän korkeutenne siis päättänyt uhrata kreivin? - --- Minä olen päättänyt kostaa ja pelkään enää vain yhtä asiaa: sitä -että Monsoreau luottaa liiaksi omiin voimiinsa ja taitavuuteensa ja -että Bussy mahdollisesti pääsee pälkähästä. - --- Teidän korkeutenne voi olla huoletta. - --- Selitä tarkemmin. - --- Onko kreivi varmasti päätetty uhrata? - --- On, kautta jumalan! Mies, joka pitää minua jonkinlaisessa -holhoustilassa, joka hallitsee minun tahtoani ja minun rakastettuani, -on kuin leijona, jonka vartia minä olen, nopeampi kuin hänen -herransa. Niin, Aurilly, hän on tuomittu ilman sääliä. - --- Hyvä on. Jos hän nyt välttäisikin Monsoreauta, ei hän kuitenkaan -pääse enään toisen käsistä. - --- Kenenkä? - --- D'Epernonin. - --- Sanoppa minulle, miten se on selitettävissä. - -Aurilly aikoi vastata, mutta muuan palvelija kutsui samassa herttuaa. -Kuningas oli istunut ruokapöytään ja kummasteli sitä, ettei Anjoun -herttua ollut siinä läsnä. - --- Voit sanoa sen minulle kulkueessa, -- virkkoi herttua Aurillylle -ja meni sitten palvelijan mukana. - -Nyt me tahdomme kertoa siitä, mitä d'Epernonin ja luutunsoittajan -kesken oli tapahtunut. - -Varhain sinä samana aamuna oli d'Epernon tullut herttuan palatsiin -ja pyytänyt saada puhutella Aurillya. Suosikki oli jo kauan tuntenut -luutunsoittajan ja tämä oli antanut hänelle opetusta musiikissa. -Sitäpaitsi oli d'Epernon viekas gascognelainen, ja useimmista -seikoista, mitä Anjoun herttuan luona tapahtui, sai hän tiedon -Aurillylta. - -Voimme vielä lisätä, että hän valtioviisaan ovelasti tunkeutui sekä -kuninkaan että herttuan ystäväksi, horjuen kummankin välillä ja -peläten toiselta puolen vastaisen kuninkaan vihoja, toiselta puolen -taas pysytellen nykyisen hallitsijan suosiossa. - -Hän tahtoi nyt puhutella Aurillya lähestyvän kaksintaistelunsa -johdosta Bussyn kanssa, sillä tuo taistelu teki hänet kovin -levottomaksi. Urhoollisuus ei koskaan kuulunut d'Epernonin -luonteeseen, ja oli vaadittu enemmän kuin rohkeutta, oli vaadittu -ylenmääräistä kylmäverisyyttä ajatellessa taistelua Bussyn kanssa: -hänen kanssaan taisteleminen oli samaa kuin varma kuolema. - -Kuultuaan ensimäiset sanat, joilla d'Epernon tätä asiaa kosketteli, -osotti luutunsoittaja, joka hyvin tunsi herransa salaisen vihan -Bussya kohtaan, teeskenneltyä osanottoa oppilaansa puolesta ja kertoi -tälle, että Bussy joka aamu kahden tunnin ajan harjoitteli miekkailua -Parisin taitavimman miekkailijan kanssa. - -D'Epernon kalpeni, mutta koetti kuitenkin hymyillä ja virkkoi: - --- Minähän siinä tapauksessa olen kuoleman oma! - --- En voi kieltää sitä pelkääväni. - --- Mutta onhan hulluutta taistella miehen kanssa, joka varmasti tulee -toisen surmaamaan! Mutta minä kyllä hänestä selviydyn. Gascognelainen -ei olla huvin vuoksi. Narrihan se olisi, joka vapaaehtoisesti -luopuisi elämästä, varsinkaan kun ei ole elänyt kahtakymmentä -vuotta kauvemmin. Jos Bussy on niin taitava, ei se enää olekaan -kaksintaistelua, vaan suoranainen murha. Ja jos se kerran on murha, -niin eikö, hitto vieköön, murha ole estettävissä... - --- Miten? - --- Murhalla. - --- Tietysti. - --- Kuka estää minua siitä, että minä, ennenkuin hän ehtii murhata -minut, murhaankin hänet? - --- Ei tietystikään kukaan. Minä ajattelin juuri sitä samaa. - --- Se vain on eroa, että minä, sen sijaan että julmasti surmaisin -hänet omin käsin, niinkuin hän aikoi tehdä minulle, jätän sen jonkin -toisen tehtäväksi. - --- Te kai siis palkkaatte muutamia lurjuksia? - --- Niin. - --- Se tulee maksamaan sievosen summan. - --- Minä uhraan siihen kolmetuhatta écuta. - --- Kun miehenne saavat tietää, kenen kanssa he tulevat tekemisiin, -niin tuskinpa saatte enempää kuin kuusi miestä kolmellatuhannella -eculla. - --- Eivätkö kuusi sitten riittäisi? - --- Kuusi! Bussy ehtisi surmata niistä neljä, ennenkuin saisi -pienimmänkään haavan. - --- Jos niin vaaditaan, uhraan minä kuusituhatta écuta. - --- Joko teillä on miehet tiedossa? - --- Minä tunnen kyllä koko joukon toimetonta väkeä, erotettuja -sotamiehiä ja sen semmoisia... - --- Mutta pitäkää varanne: jos he epäonnistuvat, saattavat he -ilmiantaa teidät. - --- Minulla on kuningas puolellani. - --- Se on hyvä se. Mutta kuningas ei voi estää sitä, -- että Bussy -surmaa teidät. - --- Totta se on, totta se on, -- myönteli d'Epernon miettiväisenä. - --- Minä voisin kyllä, sanoi Aurilly, -- mainita toisenkin keinon, -mutta te ehkä ette siihen suostu. - --- Minä suostun vaikka mihin, mikä vaan vapauttaa minut siitä -raivokkaasta sudesta. - --- No niin, muuan teidän vihollisenne vihamies on mustasukkainen. - --- Ahaa! - --- Hän juuri par'aikaa punoo muuatta salajuonta vihamiestään vastaan, -mutta hänellä ei ole rahoja. Noilla teidän kuudellatuhannella -ecullanne voi hän järjestää asian teidän kummankin parhaaksenne. Te -ette kai halua saada teosta aiheutuvaa kunniaa itsellenne? - --- En missään nimessä. Minä en halua mitään muuta kuin että jäisin -kokonaan syrjäiseksi. - --- Lähettäkää siis miehenne määrätylle paikalle ilmoittamatta omaa -nimeänne, niin kyllä toinen osaa käyttää niiden apua. - --- Mutta minun täytyy saada tietää, kuka tuo toinen on. - --- Minä näytän häntä teille Louvressa nyt aamupäivällä. - --- Onko hän siis aatelismies? - --- On. - --- Koska me nyt puhumme afääreistä, Aurilly, niin tahdon sanoa, että -nuo kuusituhatta écuta on milloin tahansa teidän käytettävinänne. - --- Onko asia siis päätetty? - --- On, peruuttamattomasti. - - - - -43. - -Pyhimyskulkue. - - -Kun ateria oli syöty, meni kuningas omiin huoneisiinsa pukeakseen -ylleen katumuspukunsa. Hetken kuluttua hän palasi paljain jaloin, -nuora vyöllä ja kapusonki kasvoilla. Sillävälin olivat hovimiehet -pukeutuneet samallaiseen asuun. - -Saint-Germain-l'Auxerroisin papit kulkivat etunenässä. Parisin -arkkipiispa kantoi pyhiä rippileipiä. Pappien ja arkkipiispan -välissä kulki takaperin joukko nuoria poikia, jotka heiluttivat -suitsutusastioita, ja joukko nuoria tyttöjä, jotka sirottelivat -kukkia tielle. - -Sitten tuli kuningas paljas-jaloin neljän ystävänsä kanssa, jotka -nekin olivat avojaloin, munkinkaaput yllään. - -Senjälkeen astui Anjoun herttua tavallisessa puvussaan. Koko hänen -hoviväkensä seurasi mukana valtakunnan ylimpine virkamiehineen. - -Louvresta lähtiessä oli kello jo puoli kaksi iltapäivällä. Crillon -ja ranskalainen kaarti olisi tahtonut seurata kuningasta, mutta -tämä antoi merkin, että se oli tarpeetonta. Crillon jäi niin ollen -vartioimaan palatsia. - -Kello oli jo lähes kuusi illalla, kun kulkue vihdoinkin saapui -Pyhän Genovevan luostariin. Apotti ja kaikki munkit seisoivat pyhän -rakennuksen kolmella rapulla vastaanottamassa hänen majesteettiaan. - -Matkan loppupuolella oli herttua, joka jo aamusta varhain oli -ollut liikkeessä, alkanut tuntea voivansa pahoin väsymyksestä -ja rasituksesta ja oli pyytänyt kuninkaalta lupaa saada mennä -palatsiinsa. Siihen Henrik oli suostunutkin. Prinssin ylimykset -poistuivat myöskin pyhimyskulkueesta, ikäänkuin suorastaan -näyttääkseen, että he kuuluivat herttuan eivätkä kuninkaan -saattueeseen. Mutta varsinaisena syynä oli se, että koska kolmen -heistä seuraavana päivänä tuli ottaa osaa kaksintaisteluun, niin he -tahtoivat olla liiaksi väsyttämättä itseään. - -Ja koska muka Quélus, Schomberg, Maugiron ja d'Epernon yhtä hyvin -kuin Livarot, Ribeirac ja Antraguetkin tarvitsivat lepoa, käski -Henrik heidän poistua. Arkkipiispa, joka aamusta asti oli ollut -virkatoimissa eikä ollut, yhtä vähän kuin muutkaan papit, maistanut -ruuan palaa, oli uupumaisillaan väsymyksestä. Kuningas sääli noitakin -pyhiä marttyyrejä ja, ehdittyään luostarinportille, päästi heidät -kaikki menemään. Sitten hän kääntyi priorin puoleen ja virkkoi tälle -tavallisella nenä-äänellään: - --- Tässä minä nyt olen. Minä tulen kurjan syntisen lailla etsimään -rauhaa teidän yksinäisyydestänne. - -Priori kumarsi. - -Sen jälkeen kääntyi kuningas niiden puoleen, jotka olivat kestäneet -päivän vaivat ja seuranneet häntä tänne saakka, sekä lausui: - --- Minä kiitän teitä, hyvät herrat. Menkää rauhaan! - -Kaikki kumarsivat syvään. Kuninkaallinen parannuksentekijä nousi -rappuja ylös, lyöden alinomaa rintaansa. Henrik oli parahiksi päässyt -yli kynnyksen, kun jo portit hänen takanaan sulettiin. Mutta kuningas -oli niin katseisiinsa vaipunut, ettei hän sitä huomannut. Eikä se -sitäpaitsi ollut mitään niin merkillistäkään, hän kun oli lähettänyt -pois kaikki seuralaisensa. - --- Me saatamme ensin, -- lausui priori, -- teidän majesteettinne -hautakappeliin, jonka parhaamme mukaan olemme koettaneet koristaa -sekä taivaallisen että maallisen kuninkaan kunniaksi. - -Kuningas nyökäytti päätään suostumukseksi ja seurasi prioria. -Mutta kun hän oli päässyt pois tuosta synkästä pylväskäytävästä, -jossa kaksi riviä munkkia seisoi, ja mennyt kappeliin, kiskaistiin -kaksikymmentä päähinettä niskaan ja näkyviin tuli katseita, -joista säteili ylpeys ja voitonvarmuus. Nuo kasvot eivät olleet -pelkureita eivätkä laiskoja munkinkasvoja, vaan niiden omituisuutena -olivat tuuheat viikset ja tumma iho, ja niistä kuvastui voimaa ja -toimeliaisuutta. Monet niistä olivat täynnänsä arpia, ja ylpeimpäin -kasvojen vierestä näkyivät vilkkaat naisenkasvot. - -Tämä nainen leikitteli kultasakseilla, jotka riippuivat hänen -kupeellaan, ja huudahti: - --- Nyt, veljet, olemme vihdoinkin saaneet valoisilaisen käsiimme! - --- Niinpä alan luulla, sisareni, -- vastasi Guisen herttua. - --- Emme vielä, emme vielä, -- mutisi kardinaali. Kuinka niin? - --- Riittääkö meillä porvareita musertamaan Crillon sotureineen? - --- Meillä on vielä parempaa, -- vastasi Mayenne, -- ja uskokaa -minua, ettei tulla ampumaan ainoatakaan laukausta. Kun kuningas -huomaa tulleensa vangituksi, huutaa hän, mutta kukaan ei vastaa -hänen huutoonsa. Me saamme sitten hänet joko houkuttelemalla tai -väkivallalla, mutta kuitenkaan itseämme ilmaisematta, luopumaan -kruunustaan. Ja tieto siitä leviää pian kautta kaupungin, ja meidän -puolestamme tulevat äänensä antamaan sekä porvarit että sotamiehet. - --- Suunnitelma on hyvä ja se tuskin voi olla onnistumatta, -- -huomautti herttuatar. - --- Se on kutakuinkin uskallettu, -- virkkoi kardinaali päätään -pudistellen. - --- Kuningas kieltäytyy allekirjoittamasta luopumiskirjaa. -- Hän on -urhoollinen ja saattaa mieluummin valita kuoleman. - --- Kuolkoon sitten! -- huudahtivat Mayenne ja herttuatar. - --- Ei, -- vastasi Guisen herttua päättäväisesti, -- ei! Mielelläni -tahdon ryhtyä hallitsemaan sellaisen ruhtinaan sijasta, joka -itse luopuu kruunustaan ja jota voidaan halveksia, mutta en -murhatun sijasta, jonka kuolemaa surraan. Sitäpaitsi unohdatte -suunnitelmistanne Anjoun herttuan, joka, jos kuningas murhataan, -tulee vaatimaan kruunua. - --- Vaatikoon vain! -- vastasi Mayenne. -- Veljemme kardinaali on -ottanut huomioonsa sen mahdollisuuden, ja Anjoun herttua tietää -luopumissuunnitelmasta. Hän on ollut yhteydessä hugenottien kanssa ja -on siis arvoton hallitsijaksi. - --- Hugenottienko kanssa? Oletko siitä varma? - --- Olen, sillä Navarran kuningas on auttanut häntä pakenemaan. - --- Hyvä on. - --- Sitäpaitsi on itse luopumiskirjaan liitettävä ehto meidän sukumme -hyväksi. Sen ehdon nojalla sinusta tulee valtionhoitaja, ja siltä -paikalta kuninkaanarvoon on vain yksi askel. - --- Kyllä, kyllä, selitti kardinaali, -- tuon kaiken olen ottanut -huomioon. Mutta saattaisi tapahtua, että ranskalainen kaarti -hyökkää luostariin saamaan varmuuden siitä, onko luopuminen tosi ja -vapaaehtoinen. Crillon ei ymmärrä leikkiä, ja hänessä olisi miestä -sanomaan kuninkaalle: Sire, henki on vaarassa, se on selvä se; mutta -pelastakaamme ennen kaikkea kunniamme. - --- Sen tekee kenraali, -- virkkoi Mayenne, -- ja on kyllä ryhtynyt -varovaisuustoimenpiteisiin. Meitä on täällä piiritystä kestääksemme -kahdeksankymmentä aatelismiestä ja lisäksi olen antanut jakaa -aseita sadalle munkille. Me voisimme pitää puoliamme kuukauden -ajan kokonaista armeijaa vastaan, lukuunottamatta sitä, että me, -jos joutuisimme tappiolle, voisimme paeta saaliinemme maanalaista -käytävää myöten. - --- Mutta mitä tekee Anjoun herttua tällä hetkellä? - --- Samaa mitä muulloinkin: kun vaara on kysymyksessä, väistyy hän -aina. Ja nyt hän on mennyt kotiinsa, jonne hän, ollen hyvässä -turvassa Bussyn ja Monsoreaun takana, odottaa uutisia. - --- Hänen pitäisi kuitenkin olla täällä eikä kotonaan. - --- Olet erehdyksissä, veljeni, -- vastasi kardinaali. -- Jos molemmat -veljekset vangittaisiin, pitäisivät sitä rahvas ja aateli salajuonena -kuningassukua vastaan. Meidän tulee olla varovaisia, ettemme -näyttäisi vallananastajilta. Me saamme kruunun perintöoikeuden -nojalla, siinä kaikki. Kun jätämme Anjoun herttuan rauhaan ja -leskikuningattaren asemilleen, niin kaikki puolustajamme meitä -siunaavat ja ihailevat. Ei kenelläkään ole meistä mitään sanomista. -Ainoa seuraus on vain se, että Bussyn ja sadan muun yhtä hyvät miekat -kohotetaan meitä vastaan. - --- Ah, Bussylla on huomenna kaksintaistelu suosikkien kanssa. - --- Ne hän surmaa kaikki, siitä saamme olla iloiset. Sittemmin -valtaamme hänet puolellemme. Minä nimitän hänet armeijan kenraaliksi -Italiaan, jossa sota epäilemättä piakkoin puhkee. Bussy on voimakas -persoonallisuus, ja minä häntä suuresti kunnioitan. - --- Ja todistaakseni, että minä pidän häntä yhtä suuressa arvossa, -lupaan minä leskeksi tultuani mennä hänen kanssaan naimisiin, -- -sanoa sukasi herttuatar. - --- Naimisiin hänen kanssaan! -- huudahti Mayenne. - --- Minua paljo ylhäisemmätkin naiset ovat tehneet hänelle vielä -enemmänkin, vaikka hän siihen aikaan ei ollutkaan mikään armeijan -päällikkö. - --- Nyt toimintaan! -- sanoi Mayenne. -- Niistä asioista saamme -keskustella myöhemmin. - --- Kuka on nyt kuninkaan luona? -- kysyi Guisen herttua. - --- Priori ja veli Gorenflot luullakseni, -- vastasi kardinaali. -- -Hän ei saa nähdä muita kuin tuttuja kasvoja; muuten se voisi herättää -hänessä epäluuloja. Nyt hän ensin katselee alttaria hautakappelissa -ja rukoilee pyhäinjäännöksiä. Sitten lausuu priori hänelle muutamia -heliseviä sanoja maallisesta turhuudesta, minkä jälkeen veli -Gorenflot, joka tuonnoin piti sen kuuluisan puheensa liigalle, -koettaa houkutella häntä suostumaan siihen, johon emme mielellämme -tahtoisi häntä pakottaa. - --- Sillä tavoin onnistuminen olisi tietysti paljo parempi, -- sanoi -herttua miettiväisenä. - --- Niinpä kyllä. Henrik on taikauskoinen ja heikko, -- virkkoi -Mayenne. -- Minä menen takuuseen siitä, että hän helvetin pelosta -tulee taipumaan. - --- Mutta minä, jatkoi herttua, -- en ole niinkään varma asiasta kuin -sinä. Me olemme nyt kuitenkin laskeneet pyydyksemme likoon emmekä -voi enää peräytyä. Jos priorin yritykset ja Gorenflotin houkutukset -epäonnistuvat, täytyy meidän turvautua viimeiseen keinoon, s.o. -säikäyttää häntä. - -Samassa kajahti kellon kumahdus holvissa, jonne hämärä jo alkoi -laskeutua. - --- Kuningas on menossa hautaholviin, -- sanoi Guisen herttua. No, -niin, Mayenne, meidän on huudettava ystävillemme ja näytettävä taas -munkeilta. - -Pian peittivät taas kapusongit noita rohkeita otsia, säteileviä -silmiä ja syviä arpia. Sitten alkoi kolmen- tai neljänkymmenen miehen -suuruinen munkkijoukko kolmen veljeksen johtamana lähetä hautaholvia. - - - - -44. - -Chicot ensimäinen. - - -Kuningas oli vajonnut syvään hartauteen, ja se ennusti Guisen -herttuoiden suunnitelmille menestystä. Hän kävi hautakappelissa, -mukanaan koko veljeskunta, suuteli pyhäinarkkua ja löi kunkin -toimituksen lopussa rintoihinsa ja lauloi katumuspsalmeja. - -Priori alotti kehotuksensa, ja niitä kuunteli kuningas katumusta -osottaen. Vihdoin priori kumarsi Henrikille ja virkkoi: - --- Sire, haluatteko nyt laskea maallisen kruununne iankaikkisen -jalkojen juureen? - --- Haluan, -- vastasi kuningas ja näytti hyvin liikutetulta. Hän oli -nyt tullut kopille, jonka kynnyksellä Gorenflot keikisteli. - --- Täälläkö? -- kysyi kuningas. - --- Juuri täällä, -- vastasi paksu munkki. Henrik astui koppiin ja -lausui liikutetulla äänellä: - --- _Hic portus salutis!_ - --- Niin, vastasi priori, -- _tässä on pelastuksen satama._ - --- Jättäkää meidät, -- sanoi Gorenflot, tehden majesteetillisen -liikkeen. - -Heti sulkeutuivat kopin ovet ja saapuvilla olleet poistuivat. -Huomattuaan, että kopissa oli penkki, istahti kuningas siihen ja -nojasi kyynärpäillään polviinsa. - --- Vai olet sinä nyt täällä, Herodes, senkin pakana! Vai olet täällä, -Nebukadnezar! -- kirkui Gorenflot, asettaen leveät kätensä kupeilleen. - -Kuningas näytti hämmästyneeltä ja sanoi: - --- Puhutteko minulle, veljeni? - --- Puhun, kenellekäs muulle? Voiko löytyä sellaisia soimaussanoja, -joita sinä et ansaitsisi? - --- Veljeni! -- mutisi kuningas. - --- Ah! Täällä ei sinulla ole mitään veljeä. Jo kauan olen minä -valmistanut puhetta... ja nyt minä sen sinulle pidän. Se on hyvien -saarnaajien tavan mukaan jaettu kolmeen jaostoon: Ensinnäkin -olet sinä suuri tyranni, toiseksi irstas heittiö ja kolmanneksi -viraltapantu hallitsija. Näistä kolmesta asiasta minä nyt tahdon -puhua. - --- Viraltapantuko, veli?... -- huudahti kuningas pimeästä sopestaan. - --- Niin, juuri nyt viraltapantu. Täällä eivät asiat olekaan niinkuin -Puolassa, etkä sinä pääse täältä pois. - --- Ansa! -- kirkui kuningas. - --- Voi, valoisilainen! Opi tuntemaan, että kuningaskin on vain -ihminen! - --- Tämähän on väkivaltaa, veli, selvää väkivaltaa! - --- Luuletko sitten, että me pidätämme sinut sääliäksemme sinua? - --- Te käytätte uskontoa väärin, veli. - --- Onko olemassa mitään uskontoa? -- huudahti Gorenflot. - --- Voi! -- huokasi kuningas. -- Kuinka voi pyhimys puhua tuollaista? -Te joudutte kadotukseen! - --- Kadotukseen ei jouduta! - --- Tehän puhutte kuin pakana, veljeni. - --- Kas niin, ei mitään siveyssaarnoja, valoisilainen! Oletko valmis? - --- Mihinkä? - --- Luopumaan kruunustasi. Minua on käsketty yllyttämään sinua siihen, -ja sen minä nyt teen. - --- Tehän teette kuolemansynnin. - --- Äh! -- virkahti Gorenflot, pirullinen hymy huulillaan. -- Minulla -on oikeus antaa syntejä anteeksi, ja minä annan itselleni tästä -synnistä jo etukäteen synninpäästön. No niin, veli valoisilainen, -luovu nyt vaan kiltisti kruunustasi! - --- Mistä? - --- Ranskan kruunusta. - --- Mieluummin kuolen. - --- Niinpä sitten kuoletkin... Kas, siinähän tulee priori. Tee pian -päätöksesi. - --- Minulla on kaartini ja ystäväni. Ne kyllä tulevat minua -puolustamaan. - --- Se on mahdollista. Mutta sitä ennen sinut tapetaan. - --- Antakaa minulle edes yksi minuutti ajatuksenaikaa. - --- Ei minuuttiakaan, ei sekuntiakaan! - --- Intonne on teille eduksi, veli, -- sanoi priori ja antoi -kuninkaalle merkin kädellään, ikäänkuin sanoakseen tälle: pyyntöönne -suostutaan. -- Sitten hän taas sulki oven. - -Henrik vaipui syviin ajatuksiin. - --- No, -- sanoi Gorenflot, -- mitä kuuluu? Henrik oli istunut siinä -noin kymmenen minuuttia, kun joku koputti ovelle. - --- Se on tapahtunut, -- sanoi Gorenflot, -- hän suostuu. - -Kuningas oli nyt kuulevinaan käytävästä jotain ilon ja hämmästyksen -sekaista hyminää. - --- Lukekaa hänelle asiakirja, -- lausui nyt muuan ääni, joka sai -kuninkaan hätkähtämään ja tahtomattaankin katsahtamaan ristikon -läpi. Muuan munkki ojensi kokoonkäärityn pergamenttilehden -Gorenflotille. Tämä luki sen kankeasti kuninkaalle. Kuninkaan tuska -näytti sanomattoman suurelta. Hän piteli kädellään otsaansa ja huusi -vaikertaen: - --- Mutta ellen nyt allekirjoita? - --- Siinä tapauksessa tulette kaksinverroin valmistamaan omaa -tuhoanne, jatkoi Guisen herttuan ääni. -- Pitäkää itseänne kuolleena -maailmalta elkääkä pakottako alamaisianne riistämään henkeä mieheltä, -joka on ollut heidän kuninkaanaan. - --- Minua ei voida koskaan pakottaa, -- sanoi Henrik. - --- Minä aavistin sitä, mutisi herttuatar synkin ja uhkaavin katsein. -Veljeni, jatkoi hän Mayennen puoleen kääntyen, -- antaa kaikkien -asestautua. Nyt on oltava valmiina. - --- Mihinkä? -- kysyi kuningas nöyrällä äänellä. - --- Kaikkeen, -- vastasi priori. - -Kuninkaan epätoivo yhä enemmän ja enemmän lisääntyi. - --- Valoisilainen! -- huusi Gorenflot. -- Ennen minä vihasin sinua, -nyt minä sinua halveksin. No niin, allekirjoita heti, muuten saat -kuoleman minun omasta kädestäni! - --- Olkaa kärsivälliset! -- pyyteli kuningas. -- Sallikaa minun -jättäytyä korkeimman turviin! - --- Hän haluaa vielä jonkun aikaa miettiä, -- sanoi Gorenflot. - --- Annettakoon hänelle aikaa keskiyöhön asti, -- vastasi kardinaali. - --- Kiitos, sääliväinen ihminen! -- huudahti kuningas epätoivoissaan. --- Palkitkoon sen sinulle jumala! - --- Hänellä on tosiaankin heikot aivot, -- virkkoi Guisen herttua, -- -ja me teemme Ranskalle palveluksen erottamalla hänet kruunustaan. - -Gorenflot oli alkanut syytää suustaan Henrikkiä vastaan mitä -katkerimpia soimauksia ja muistuttaa häntä kaikista hänen -hurjasteluistaan. - -Äkkiä kuului luostarin ulkopuolelta kovaa jyrinää. - --- Vaiti! -- huusi Guisen herttua. - -Syntyi mitä syvin hiljaisuus. Ja kohta kuultiin luostarin portilta -kaikuvia kumahduksia. - -Mayenne juoksi sinnepäin niin nopeasti kuin lihavuudeltaan suinkin -pääsi. - --- Hyvät ystävät! -- huusi hän. -- Aseellinen joukko on portin -ulkopuolella. - --- Häntä on tultu noutamaan, -- sanoi herttuatar. - --- Siinä yksi syy siihen, että hänen on heti allekirjoitettava, -- -huomautti kardinaali. - --- Kirjoita nimesi alle, valoisilainen, kirjoita nimesi! -- huusi -Gorenflot jylisevällä äänellä. - --- Tehän myönsitte minulle puoleen yöhön asti ajatusaikaa, -- sanoi -kuningas valittaen. - --- Vai muutat sinä mielipidettäsi, kun luulet saavasi apua, -- -vastasi Gorenflot. - --- Tietysti on minulla mahdollisuus... - --- Tulla tapetuksi, niin kyllä, ellette heti allekirjoita, keskeytti -herttuatar kiivaalla ja käskevällä äänellä. - -Gorenflot tarttui kuninkaan käteen ja ojensi hänelle kynän. Ulkoa -kuuluva melu yhä kasvoi. - --- Uusi joukko on piirittänyt oikeanpuoleisen rapun, -- ilmoitti -muuan munkki. - --- No niin, kirjoittakaa pian! -- huusivat Mayenne ja herttuatar -kärsimättömästi. - -Kuningas tarttui kynään. - --- Sveitsiläiskaarti tulee, -- huudahti priori hengästyneenä. -- Se -on asettautunut kirkkomaan oikealle puolelle. Koko luostari on nyt -piiritetty. - --- Hyvä on. Me tulemme puolustautumaan, -- vastasi Mayennen herttua -päättäväisesti. -- Minkään linnoituksen, jolla on sellainen -panttivanki kuin meillä, ei koskaan tarvitse antautua armoille. - -Hän on jo allekirjoittanut! -- ärjyi Gorenflot, kiskaisten -pergamentin Henrikin käsistä. Tämä kätki kasvonsa kapusonkiin. - --- No niin, -- nyt me olemme kuninkaita, -- sanoi kardinaali -herttualle. Pane hyvään talteen tämä kallisarvoinen asiakirja. - --- Mitä meidän on tehtävä? Mitä on tehtävä? -- huusi muuan -esiinjuokseva munkki, jonka kaapun alta huomasi selvästi aseellisen -ylimyksen. -- Crillon on saapunut ranskalaisine kaarteineen ja uhkaa -särkeä portit. Kuulkaa!... kuulkaa!... - --- Kuninkaan nimessä! -- kumahteli Crillonin kuuluva ääni. -- Avatkaa! - --- Nyt meillä ei enää ole mitään kuningasta, -- vastasi Gorenflot -eräästä ikkunasta. - --- Kuka sellaista väittää, lurjus? -- kysyi Crillon. - --- Minä, minä! -- huusi Gorenflot mitä röyhkeimmän ylpeästi. - --- Koettakaapa ampua tuota narria, -- sanoi Crillon sotilailleen, -- -niin että hän saa muutamia kuulia vatsaansa. - -Nähtyään kiväärejä ladattavan päästäytyi Gorenflot ikkunastaan ja -pudota mätskähti istualleen keskelle koppinsa lattiata. - --- Lyökää ovi sisään, ystäväni Crillon, -- kajahti silloin kesken -hiljaisuutta muuan hyvin tuttu ääni, ja se sai hiukset nousemaan -pystyyn käytävää vartioivilta niin vääriltä kuin oikeiltakin -munkeilta. Sanat lausui mies, joka oli sotamiesten rivien välitse -astunut ihan luostarin rapuille saakka. - --- Kyllä, teidän majesteettinne, -- vastasi Crillon ja löi jyriseviä -iskuja porttiin, niin että muurit vapisivat. - --- Mitä te tahdotte? -- kysyi priori, joka vapisevana oli ilmestynyt -erääseen ikkunaan. - --- Vai te se olette, arvoisa isä Toulon, -- sanoi sama ylevä ja -rauhallinen ääni. -- Antakaahan minulle takaisin narrini, joka lienee -jossain teidän kopissanne. Minulla on ikävä Chicotia. Louvressa -kaivataan häntä. - --- Ja minä, poikani, pidän oikein hauskaa, -- vastasi Chicot, -työntäen pois kapusonkin kasvoiltaan, ja alkoi tunkeutua munkkien -keskitse, jotka kauhusta huudahtaen väistyivät syrjään. - -Guisen herttua luki nyt tuon vieläkin kostean allekirjoituksen, jonka -hän niin suurella vaivalla oli saanut käsiinsä. Se kuului: - -_Chicot I._ - --- Mitä kummaa! Chicot ensimäinen! -- huusi hän. -- Kuolema ja kirous! - --- Voi! Me olemme hukassa! -- änkytti kardinaali. -- Paetkaamme! - --- Hei! -- kirkui Chicot ja antoi vyötäröillään riippuvasta nuorasta -aimo iskuja puolipyörryksissä olevalle Gorenflotille. Hei! - - - - -45. - -Korko ja pääoma. - - -Samassa kun salaliittolaiset olivat tunteneet oikean kuninkaan -muuttui heidän hämmästyksensä kauhuksi, ja Chicot I:sen -allekirjoittama luopumiskirja muutti heidän kauhunsa raivoksi. - -Chicot heitti kaapunsa syrjään, pani kätensä ristiin rinnoilleen ja -jäi, Gorenflotin paetessa mikäli taisi, liikkumattomana paikoilleen -seisomaan. - -Se oli hirvittävä hetki. Raivostuneet ylimykset syöksähtivät -gascognelaista kohti, aikoen kostaa tämän julman pilanteon. - -Mutta tuo aseeton mies ja häneen ilvehtivät kasvonsa pidättivät heitä -ehkä enemmän kuin kardinaalin esitykset, joilla hän tahtoi huomauttaa -tovereitaan siitä, ettei Chicotin kuolema mitään hyödyttäisi, mutta -voisi sen heille sitävastoin julmasti kostaa kuningas, joka yksissä -tuumin narrinsa kanssa oli heille tämän kamalan ilveilyn järjestänyt. - -Siitä johtui se, että tikarit ja miekat laskeutuivat alas Chicotin -edessä. Sillävälin kajahtelivat kuninkaan uhkaukset selvemmin, -ja kirveeniskut tiheämpään kumahtelivat. Näytti selvältä, ettei -portti voisi kauvemmin moista hyökkäystä kestää. Sitäpaitsi ei sitä -vähimmälläkään tavalla koetettu ehkäistä. - -Hetken harkinnan jälkeen antoi senvuoksi Guisen herttua -peräytymismerkin. Se sai Chicotin hymyilemään, sillä niinä öinä, -jotka hän oli viettänyt luostarissa, oli hän tutkinut maanalaisen -käytävän, löytänyt oven ja ilmoittanut sen kuninkaalle, joka taas -puolestaan oli sijoittanut sinne sveitsiläiskaartin päällikön -Tocquenotin. Chicot saattoi siis jo edeltäpäin tietää, että -liigalaiset toinen toisensa jälkeen joutuisivat satimeen. - -Kardinaali poistui ensin parinkymmenen ylimyksen kera. Senjälkeen -meni herttua, melkein yhtä monta munkkia mukanaan. Sitten Mayenne, -jota äärettömän suuri vatsansa ja raskas ruumiinsa pidättivät -viimeiseksi. Kun Mayenne ähkyen laahasi ruumistaan Gorenflotin kopin -ohi, ei Chicot enää hymyillyt. Hän nauroi niin, että piteli käsillään -vatsaansa. - -Kymmenen minuutin ajan odotteli Chicot kuulevansa, kuinka liigalaiset -peräytettäisiin takaisin maanalaisesta! käytävästä, mutta hänen -suureksi kummakseen tuntuivatkin nämä poistuvan yhä kauvemmaksi. - -Gascognelaisen mieleen pälkähti nyt muuan seikka, ja se sai hänet -nauramisen sijasta puremaan hammasta, sillä aika kului, eivätkä -liigalaiset palanneet. Olisivatko he ehkä huomanneet, että käytävän -suulla oli vartioita, ja kenties löytäneet toisen ulospääsytien? - -Chicot oli juuri lähtemäisillään kopista, kun samassa ovelle -ilmestyi muodottoman lihava möhkäle, joka, alkaen kiemurrella hänen -jaloissaan, huusi: - --- Voi minua kurjaa! Voi hyvä herra Chicot! Antakaa minulle anteeksi! -Antakaa anteeksi! - --- Mitä ihmettä! -- ajatteli gascognelainen. -- Gorenflothan juoksi -pois ensimäisenä ja palaa nyt yksin, vaikka hänen jo pitäisi olla -matkan päässä. - --- Voi hyvä herra Chicot, armollinen herra Chicot, auttakaa minua! -- -ulvoi munkki. - Antakaa anteeksi kelvottomalle ystävälle, joka katuu -tekoaan ja polvillaan rukoilee rikostaan anteeksi! - --- Mistä se johtuu, ettet sinä paennut toisten narrien mukana? - --- Koska minä en mahtunut samasta paikasta kuin toiset, sillä Herra -on vihassaan antanut minulle tämän onnettoman suuren ruumiin! Voi -sinua, onneton maha! sinä viheliäinen ihrapötsö! -- huusi munkki ja -löi molemmin käsin tuota surkuttelemaansa ruumiinosaa. -- Voi, miksi -minä en ole yhtä hintelä kuin te, herra Chicot! On kaunista, mutta -varsinkin onnellista olla heikko! - -Chicot ei ymmärtänyt munkin vaikeroimisesta vähääkään. - -Pääsivätkö siis toiset jostain ulos? -- kysyi Chicot jyrisevällä -äänellä. -- Pakenivatko ne muut? - --- Mitäpä niiden, herra Chicot, pitäisi sitten tehdä muuta! Tulisiko -heidän odottaa hirttonuoraa? Voi onneton vatsani! - --- Ole hiljaa, -- huusi Chicot, -- ja vastaa minulle! Gorenflot nousi -permannosta polvilleen. - --- Kysykää, herra Chicot, kysykää! Teillä on siihen oikeus. - --- Millä tavalla nuo muut pelastautuvat? - --- Ne juoksevat minkä käpälästä pääsevät. - --- Sen kyllä ymmärrän. Mutta mistä ne pääsivät ulos? - --- Eräästä reiästä. - --- Mistä reiästä, lurjus? - --- Se aukko on hautaholvissa. - --- Sitä tietäkö sinä kutsut maanalaiseksi käytäväksi! - --- En, paras herra Chicot. Maanalaisen käytävän suuta vartioidaan -ulkopuolelta. Samana hetkenä, jolloin suuri kardinaali Guise avasi -sen, kuuli hän jonkin sveitsiläisen sanovan: _mich dürstet_, ja se -kai merkitsee että: _minua janottaa_. - --- Helkkari vieköön! Kyllä minä tiedän mitä se merkitsee! Pakolaiset -ovat siis menneet toista tietä? - --- Ovat, herra Chicot, niinkuin jo sanoin, hautaholvin kautta. - --- Missä se holvi on? - --- Se lähtee pyhätöstä... - --- Sinä valehtelet. Jos he olisivat kulkeneet sen holvin kautta, -olisin minä nähnyt niiden menevän tästä ohitse. - --- Mutta, herra Chicot, juuri senvuoksi, ettei heillä ollut aikaa -tehdä tätä kierrosta, ovat he ryömineet aukosta? - --- Mistä aukosta? - --- Eräästä aukosta, jonka kautta valo pääsee puutarhasta holviin. - --- No, entä sitten? - --- Minut, joka olin liian paksu päästäkseni siitä läpi, kiskottiin -sääristä takaisin, koska olin toisten tiellä. - --- Mutta, -- huudahti äkkiä Chicot, ja hänen kasvonsa kirkastuivat, --- ellet kerran sinä siitä mahtunut, niin... - --- En mahtunut, vaikka koetinkin kaikin voimin päästä aukosta, mikä -hyvin näkyy olkapäistäni ja rinnastani. - --- Hän, joka on vielä paksumpi kuin Gorenflot, ei siis myöskään voine -siitä päästä, -- ajatteli Chicot itsekseen. - --- Herra Chicot, mitä käskette? - --- Nouse ylös, raukka! - -Munkki nousi viipymättä. - --- Saata minut aukolle. - --- Mihin vain haluatte, armollinen herra Chicot. - --- Kulje edellä, lurjus! - -Gorenflot alkoi mennä niin pian kuin osasi, ja Chicot napsautteli -häntä kädessään olevalla köydellä. Munkki kiiruhti puutarhaan ja -kääntyi erääseen siellä olevaan tiheään puuryhmään, josta kuului -kumeita valitushuutoja. - --- Tuossa on aukko, -- virkkoi hän hengästyneenä. - -Chicot meni sen luo ja näki jotain liikkuvan ruohokossa. Se oli -näköään kuin sellaisen otuksen takapuoli, jota Diogenes tavallisesti -kutsui kaksijalkaiseksi höyhenettömäksi kukoksi, ja sen vieressä oli -miekka ja munkinkaapu. - -Näytti selvältä, että henkilö, joka niin onnettomasti oli joutunut -aukkoon, oli riisunut yltään kaiken, mikä lisäisi hänen tilavuuttaan, -niin että hän nyt oli verrattain ohuesti puettu, ja kuitenkin koki -hän, kuten Gorenflot vähän ennen oli tehnyt, äärettömästi ponnistella -päästäkseen aukosta läpi. Kiroillen alkoi hän ähkyä: - --- Mieluummin juoksisin kujanjuoksua koko kaartin halki. Ai, ai, -hyvät ystävät, elkää vetäkö niin kovasti. Minun täytyy päästä -hitaammin. Minusta kyllä tuntuu siltä, että minä tästä pääsen, mutta -se käy hitaasti. - --- Aa! Mayennen herttua! -- mutisi Chicot. -- Nyt hän on joutunut -loukkuun, kuten sanotaan. - --- Ei minua ilman syytä kutsuta Herkuleeksi, -- karjui aukosta karkea -ääni. -- Minä koetan saada irti muutaman kiven tästä muurista. - -Hän ponnisteli tosiaankin niin kovasti, että muuan kivi alkoi liikkua. - -Chicot tömisti nyt jaloillaan tannerta, saaden karkulaiset -otaksumaan, että siellä juostiin. - --- Nyt ne tulevat! -- kuului holvista huutoja. - --- Vai niin, -- huusi Chicot, ollen olevinaan hengästyksissään -juoksemisesta, -- vai sinä se oletkin, kurja munkki! - --- Elkää virkkako mitään, armollinen herra, -- mutistiin holvissa. -- -Teitä luullaan Gorenflotiksi. - --- Haa, sinä jumalaton lurjus! Ja jokaisen sanansa painostukseksi -antoi Chicot, joka vihdoinkin oli päässyt niin kauvan kaipaamaansa -päämäärään, koko jäntevän kätensä voimalla köydestään iskuja siihen -osaan Mayennen ruumista, joka nyt niin mainiosti oli näkyvissä. - --- Olkaa hiljaa! -- kuului taas holvista huutoja. -- Hän pitää teitä -munkkina. - -Mayenne päästikin vain hyvin hiljaisia huudahduksia, kokien kaikin -voimin saada kiveä irti. - --- Ah, sinä petturi! -- jatkoi Chicot. -- Kelvoton munkki! Juoppo, -iletys, irstas otus! Siinä saat, tuossa... tuossa! - --- Armoa! -- mutisi Gorenflot, joka tuskassaan luuli itse saavansa -nuo iskut, jotka nyt kohdistuivat Mayenneen. -- Armoa, herra Chicot! - -Mutta Chicot, kaukana siitä että olisi hellittänyt, yhä vain kiihtyi -kostonhalussaan ja löi niin armottomasti, että Mayennen täytyi niin -paljo kuin hän jaksoikin hillitä itseään, päästää eräitä valittavia -ääniä. - --- Haa! -- huusi Chicot. -- Mistä syystä ei herra ole sallinut, -että minulla tässä edessäni, tuon kurjan munkinraadon sijasta olisi -Mayennen herttuan korkeasyntyinen ruumis, jolle olen velkaa joukon -iskuja seitsenvuotisen koron kanssa... kas siinä on... siinä on -sinulle... roisto! - --- Chicot! -- ulvoi herttua. - --- Minä itse, minä, Chicot, kuninkaan vähäpätöinen palvelija, jolla -on ainoastaan kaksi käsivartta, mutta joka tällä hetkellä soisi niitä -olevan sata. - -Ja yhä kiihtyneempänä iski Chicot entistäkin tiukemmin. Tuskissaan -ponnisti kidutettu kaikki voimansa ja sai vihdoin kiven irti. Samassa -hän piestyin seljin pääsi solahtamaan ystäviensä syliin. - - - - -46. - -Bussy ja Remy. - - -Kello oli yksitoista illalla. Anjoun herttua odotteli kärsimättömänä -sitä, että Guisen herttuan lähetti saapuisi ilmoittamaan hänelle -kuninkaan kruunustaluopumisen. - -Yht'äkkiä hän kuuli pihalta hevosen kavioiden kapsetta. Hän riensi -katsomaan ikkunasta. Ratsastaja oli laskeutunut alas satulasta. Se -oli Bussy, joka kaartin kapteenina tuli ennen kohtaukseen menoaan -antamaan yön aikana käytettävää tunnussanaa. - -Nähtyään tuon urhean, nuoren ylimyksen, jota vastaan hänellä ei -milloinkaan ollut ollut valittamisen syytä, sai hän hetkeksi -tunnonvaivoja. Mutta erään soihdun valaistuksessa näki hän Bussyn -kasvoilla säteilevän niin suurta iloa ja toivoa, että hänen koko -mustasukkainen harminsa jälleen heräsi. - -Tietämättä sitä, että herttua häntä katseli, ilmoitti Bussy -tunnussanan, hyppäsi hevosensa selkään ja riensi nelisessä pois. - -Hän ratsasti kotiinsa jättääkseen sinne hevosensa. Siellä hän tapasi -Remyn ja ilmoitti tälle aikovansa mennä Dianan luo. Nuori lääkäri -tarjoutui saattamaan häntä vähän matkaa. - --- Te voisitte joutua johonkin ikävään kohtaukseen kaduilla, herra -kreivi, -- sanoi hän. - -Bussy hymyili. - --- Niinpä kyllä, armollinen herra, elkää naurako! Minä kyllä tiedän -sen, että te ette pelkää mitään ikävyyksiä ja että tohtori Remy on -heikko toveri. Mutta kahden henkilön kimppuun on vaikeampi käydä kuin -yhden. Ja sitäpaitsi tahdonkin tulla mukaanne antaakseni teille hyvän -neuvon. - --- Sinäkö, Remy? No, tule sitten. Me puhelemme Dianasta. Suurin -huvini on saada nähdä se nainen, jota rakastan, ja sitä lähinnä -suurin on saada puhua hänestä. - --- On olemassa ihmisiä, -- vastasi Remy -- jotka pitävät suurempana -huvina saada puhua rakastetustaan kuin nähdä hänet. - -Bussy pisti kätensä nuoren tohtorin kainaloon ja niin he läksivät. - -Remy huomautti nyt kreiviä huomispäiväisestä taistelusta ja kehoitti -häntä luopumaan kohtauksestaan kreivittären kanssa ja käymään -levolle. -- Tavallisesti taistellaan huonosti, jos on vähän nukuttu, --- sanoi hän. - -Bussy hymyili. Remy pysyi väitteissään. - --- Katsos, Remy, -- sanoi Bussy, -- kun käteni tarttuu miekkaan, -kiinnittyy se siihen niin lujasti että hermojänteet tuntuva käyvän -teräksen lujiksi ja taipuisiksi, kun taas teräs näyttää saavan eloa, -ikäänkuin se olisi lihaa ja verta. Sillä tavalla muuttuu miekkani -käsivarret ja käsivarteni miekaksi. Ymmärräthän, ettei silloin voi -olla kysymys väsymyksestä. Miekanterä ei väsy. - --- Voi, armollinen herra, -- väitti Remy, -- huomenna on kysymys -taistelusta sellaisesta kuin Herkuleen taistelu Anteusta -tai Theseuksen Minotaurusta vastaan, sanalla sanoen jostain -verrattomasta. Siitä tulee taistelu, jota vastaisuudessa tullaan -nimittämään Bussyn kamppailuksi, ja minä toivoisin, ettette te tässä -taistelujen taistelussa saisi naarmuakaan. - --- Ole huoletta, hyvä Remy. Sinä saat nähdä ihmeitä. Minä miekkailin -tänä aamuna neljän miekkailumestarin kanssa, eivätkä he kokonaisten -kahdeksan minuutin aikana saaneet kertaakaan minuun sattumaan, jota -vastoin minä olin repinyt heidän takkinsa siekaleiksi. Minä hypin -kuin tiikeri. - -He olivat nyt tullet Saint-Antoinen kadulle. - --- Jää hyvästi! -- sanoi Bussy. - --- Enkö saa odotella teitä täällä? - --- Mitä se hyödyttäisi? - --- Tahtoisin tulla vakuutetuksi siitä, että te palaatte takaisin -ennen kello kahta, niin että teille jäisi ainakin neljä tai viisi -tuntia nukkumisaikaa ennen taistelua. - --- Mutta entä jos minä annan siihen kunniasanani? - --- Siinä tapauksessa olen levollinen. Enhän toki saata epäillä Bussyn -kunniasanaa. - --- Hyv'on! Minä annan sen sinulle. Kahden tunnin kuluttua olen kotona. - -Remy kuljeskeli filosofisin mietelmin pitkin autioita katuja Bussyn -palatsille päin. Mutta hänen juuri käännähtäessään Place Beaudoyerin -kadulle huomasi hän viisi kauhtanoihin kääriytynyttä aseellista -miestä tulevan vastaansa. - -Viiden henkilön ulkona olo näin myöhään oli jotain tavatonta. Hän -hiipi senvuoksi erään nurkkauksen taa. - -Kun nuo viisi miestä olivat ehtineet hänestä kymmenen askeleen -päähän, pysähtyivät he ja neljä niistä, sanottuaan ystävällisesti -hyvää yötä, meni tiehensä, mutta viides jäi siihen miettiväisenä -seisomaan. Samassa kuu pääsi pilkistämään pilven takaa ja valaisemaan -tuon yökulkijan kasvot. - --- Herra Saint-Luc! -- huudahti Remy. Kuultuaan nimeään mainittavan -kohotti Saint-Luc päätään ja huomasi miehen lähestyvän. - --- Remy! -- huudahti nyt vuorostaan Saint-Luc. - --- Minä itse, -- vastasi tohtori, -- ja olen onnellinen senvuoksi, -ettei minun tarvitse lisätä: teidän palvelijanne, koskapa te näytte -olevan vallan terve. Onko sopimatonta kysyä, mikä on saanut teidät -lähtemään Louvresta näin myöhään yöllä? - --- Asia on sellainen, rakas tohtorini, että minä kuninkaan käskystä -olen kierrellyt ympäri kaupunkia selittääkseni, jos minulta -kyseltäisiin hänen majesteettinsa kruunustaluopumisesta, ettei siinä -ole lainkaan perää. - --- No? - --- Ei ainoakaan ihminen ole sanonut sanaakaan. Ja kun jo pian on -keskiyö enkä minä ole kohdannut ketään muuta kuin Monsoreaun kreivin, -niin päästin ystäväni menemään kotiinsa. - --- Kuinka! Monsoreaunko? Oletteko tavannut hänet? - --- Olen. Hänellä oli kymmenen tai kaksitoista asestettua miestä -mukanaan. - --- Merkillistä! Hänenhän olisi pitänyt olla Compiègnessä! - --- Niin olisi pitänyt, mutta hän ei ole siellä. - --- Entä kuninkaan käsky? - --- Kuka tottelee kuningasta? - --- Tunsiko hän teidät? - --- Niin luulen. - --- Ja oliko teitä vain viisi? - --- Niin, minä ja ystäväni. - --- Eikö hän käynyt teidän kimppuunne. - --- Ei, hän minua päinvastoin väisti, ja se minua kovasti ihmetytti, -sillä minä jo odotin, että siitä tulisi aikamoinen yhteenotto. - --- Minne päin hän läksi? - --- Tixeranderien kadulle. - --- Voi hyvä jumala! -- huudahti Remy. - --- Mistä on kysymys? -- kysäsi Saint-Luc hämmästyneenä. - --- Mikä onnettomuus! Kreivi Bussy! - --- Mitä tarkoitatte, Remy? Tiedättehän, että minä olen hänen -ystävänsä. - --- Voi! Kreivi Bussy otaksui Monsoreaun menneen Compiègneen, ja nyt -on Bussy kreivittären luona. - --- Hm, tämähän alkaa tuntua hyvin vakavalta. - --- Niin, -- jatkoi Remy. -- Monsoreaussa on ihan varmaan syttynyt -epäluuloja ja hän on vain teeskennellyt matkustavansa Compiègneen. - --- Odottakaahan vähän -- virkkoi Saint-Luc ja löi kädellään otsaansa. --- Anjoun herttualla on sormensa tässä pelissä. - --- Mutta Anjoun herttuahan itse juuri tänä aamuna metsästysretkeä -ehdotteli. - --- Sitäkin suurempi syy. Onko teillä hyvät keuhkot, paras Remy? - --- On, niinkuin palkeet. - --- Juoskaamme siis kaikin voimin. Tehän tunnette talon? - --- Tunnen. - --- Juoskaa siis minun edelläni ja näyttäkää tietä. Nuoret miehet -alkoivat juosta niin nopeasti, että heidän juoksunsa olisi ollut -kunniaksi kahdelle ahdistetulle hirvellekin. - --- Onkohan Monsoreau paljokin meistä edellä? -- kysyi Remy. - --- Noin neljännestunnin matkan edellä, -- vastasi Saint-Luc ja -hyppäsi viiden jalan korkuisen kiviröykkiön yli. - --- Kunhan vain emme tulisi perille liian myöhään, -- virkkoi Remy ja -veti miekan tupestaan. - - - - -47. - -Murha. - - -Ilman arkuutta ja epäilyä oli Diana ottanut Bussyn vastaan, sillä hän -oli vakuutettu miehensä poismatkustamisesta. - -Ei milloinkaan ennen ollut tuo nuori nainen ollut iloisempi, ei -koskaan ollut Bussy tuntenut itseään onnellisemmaksi. - -Diana ajatteli kuitenkin uhkaavaa huomispäivää ja kuvaili tuolle -nuorelle miehelle, että tämän elämä oli hänenkin elämänsä. -Voittaminen ei yksin riittäisi. Bussyn täytyisi voitettuaan paeta -kuninkaan vihaa, sillä Henrik ei kaiketikaan koskaan antaisi -voittajalle anteeksi suosikkiensa tappiota tahi kuolemaa. - --- Voi, -- virkkoi Diana, kietoen käsivartensa rakastajansa -kaulaan ja katsellen tämän kauniita piirteitä. -- Etkö ole Ranskan -urhoollisin ylimys? Miksi sinun siis tarvitsee ajatella kunniasi -kartuttamista? Sinä jo olet niin ylempänä kaikkia muita, ettei ole -ylevää pyrkiä vieläkin kuuluisammaksi. Ethän sinä halua miellyttää -muita naisia, sillä sinähän rakastat minua ja pelkäisit kadottavasi -minut ainaiseksi, eikö niin? Ludvig? Ole arka elämästäsi! Minä en -sano sinulle: ajattele kuolemaa, sillä ei ainoakaan mies ole kyllin -voimakas, riittävän mahtava, surmaamaan minun Ludvigiani muuten kuin -petoksen kautta. Mutta voihan tulla haavoitetuksi, sinähän tiedät -sen, koska minä saan kiittää haavaa siitä, että olen oppinut sinut -tuntemaan. - --- Ole huoletta, -- vastasi Bussy hymyillen. -- Minä pidän varani, -niin ettei minua rumenneta. - --- Ajattelepas, mitä tuskaa tuntisitkaan, jos näkisit minun palaavan -haavoitettuna ja verisenä! No niin! Samaa tuskaa tulisin minäkin -tuntemaan, jos sinut verisenä näkisin. Ole varovainen, urhea -leijonani. Siinä kaikki, mitä sinulta pyydän. - --- Olen, Dianani, -- vastasi Bussy. - --- Voi, Ludvig! Sinä vastaat kuulematta mitä minä puhun. Sinä -katselet minua välittämättä siitä että minä puhun. - --- Niin, minä katselen, miten kaunis sinä olet. - --- Elä nyt ajattele minua. Muista, että asia koskee sinua, sinun -elämääsi, meidän elämäämme. Minä aion nyt sanoa sinulle jotain, mikä -tekee sinut, ei tosin voimakkaammaksi, mutta ainakin varovaisemmaksi. -Minä aion rohkastautua itse katselemaan sinun taisteluasi. - --- Sinäkö? - --- Niin, minä tahdon sen nähdä. - --- Se on mahdotonta, Diana. - --- Ei ole. Kuulehan! Sinä tiedät, että tässä viereisessä huoneessa -on ikkuna pihanpuolella, ja siitä ikkunasta avautuu näköala -Tournellesille. - --- Kyllä, minä muistan sen. Se on noin kaksikymmentä jalkaa korkealla -ja sen alapuolella on rauta-aidake. - --- Tuosta ikkunasta voin sinut nähdä. Asettaudu sellaiseen -asemaan, että sinut näen. Silloin tiedät minun olevan ikkunassa. -Voitpa nähdäkin minut... mutta mitä minä, houkkio, puhunkaan! -Vastustajillasi saattaisi olla jotain etua sinun hajamielisyydestäsi. - -Niin, hän ehkä voisi minut surmata sill'aikaa kun minä sinua -katselisin, -- virkkoi Bussy. -- Jos minut olisi tuomittu kuolemaan -ja minä itse saisin valita kuolintavan, niin valitsisin juuri -sellaisen. - --- Mutta eihän nyt ole kysymyksessä kuoleminen. Päinvastoin on -kysymys elämisestä. - --- Ja minä tulen elämään, ole huoletta. Sitäpaitsi on minulla hyvät -taistelutoverit. Sinä et tunne minun ystäviäni, mutta minä ne tunnen. - --- Hyvä on. Minä uskon sinua, rakkaani, mutta kuuntelehan nyt minua -ja lupaa totella. - --- Kyllä, kunhan vain et käske minun jättämään sinua. - --- Juuri sitä aioin sinulta pyytää. Minä vetoan sinun järkeesi. - --- Niinpä ei sinun itsesi olisi pitänyt sitä minulta riistää. - --- Ei mitään korusanoja, kaunis ylimykseni, vaan tottelevaisuutta. -Tottelevaisuudella osoitetaan parhaiten rakkautta. - --- Käske siis. - --- Sinun täytyy erota minusta. Sinun tulee nukkua. - --- Voi, nytkö jo? - --- Minä tahdon rukoilla jumalaa puolestasi ja sitten syleilet sinä -minua jäähyväisiksi. - --- Mutta sinuahan olisikin rukoiltava, niinkuin rukoillaan enkeleitä. - --- No etkö sitten usko, että enkelit rukoilevat jumalaa? -- virkkoi -Diana ja lankesi polvilleen. - -Sydämensä syvyydestä ja katse korkeuteen tähdättynä rukoili hän -sitten: - -Herra, jos tahdot, että sinun palvelijattaresi on elävä onnellisena -eikä hänen toivottomuudessaan tarvitse etsiä kuolemaa, niin suojele -häntä, jonka olet johdattanut minun tielleni, niin että voisin -rakastaa vain häntä, vain häntä! - -Hän oli parahiksi saanut lausutuiksi nuo sanat, ja Bussy oli hieman -kumartunut kietoakseen kätensä hänen ympärilleen ja suudellakseen -hänen otsaansa, kun äkkiä ikkunaruudut helisivät ja kolme asestettua -miestä ilmestyi balkongille samalla kun neljäs kiipesi kallerialle. - -Viimeksimainitun kasvoilla oli naamari. Oikeassa kädessään oli -hänellä pistooli, vasemmassa paljastettu miekka. - -Bussy seisoi silmänräpäyksen ajan liikkumattomana ja Dianan päästämän -kauhunhuudon jähmetyttämänä. Samalla oli Diana kietonut kätensä -Bussyn kaulaan. - -Naamioitu mies antoi merkin. Hänen kolme toveriaan tulivat pari -askelta lähemmäksi Yhdellä niistä oli aseenaan pyssy. - -Vasemmalla kädellään siirsi Bussy äkisti Dianan syrjään ja veti -oikealla miekkansa esiin. - --- Eteenpäin, eteenpäin, urhoni! -- huusi haudankaikuva ääni -samettinaamion alta. -- Hän on kauhusta puolikuollut. Pelko on hänet -surmannut. - --- Sinä erehdyt, -- sanoi Bussy. -- En ole koskaan ollut pelkuri. - -Diana aikoi tulla hänen lähelleen. - --- Mene syrjään, Diana! -- sanoi Bussy. Mutta kehotusta tottelematta -kiersi Diana toistamiseen käsivartensa hänen kaulaansa. - --- Tahdotko, että he surmaavat minut? - mutisi Bussy. - -Diana väistyi nyt sivulle. Hän huomasi, ettei hän tuolla tavalla -voisi auttaa rakastajaansa. - --- Ahaa! -- virkkoi äskeinen kolkko ääni. -- Sehän onkin herra Bussy. -Enpä minä, hullu, olisi tuota uskonut. Toden totta, hyvä, kelpo -ystävä! - -Bussy oli vaiti ja puri huultaan ja katseli ympäriltään -puolustusesineitä. - --- Hän on saanut tietää, -- jatkoi pilkallisesti sama synkkä ääni, --- että ylihovijahtimestari on poissa ja on jättänyt vaimonsa yksin, -minkävuoksi hän on tullut pitämään tälle seuraa. Miten hyvä, mainio -ystävä herra Bussy onkaan! - --- Aah? Vai te se olette, herra Monsoreau! -- virkahti Bussy. -- -Hyvä on! Poistakaa naamarinne! Minä tiedän nyt, kenen kanssa olen -tekemisissä. - --- Olkoon menneeksi, -- vastasi Monsoreau ja heitti kauvas mustan -samettinaamarinsa. Diana päästi heikon huudahduksen. Monsoreau oli -kalmankalpea ja hänen hymynsä muistutti pahan hengen hymyä. - --- Kas niin, hyvä herra, -- lausui Bussy, -- tehkäämme tästä loppu. -Minä en pidä meluamisesta. Puheiden pito ehkä soveltuu Homeroksen -urhoille ennen taisteluun menoa. Mutta minä olen vain pelkkä ihminen, -kuitenkin sellainen ihminen, joka ei pelkää. Käykää siis minun -kimppuuni tahi antakaa minun mennä. - -Monsoreau vastasi pilkkanaurulla, ja se sai Dianan vapisemaan, mutta -Bussyssa se synnytti mitä kiehuvinta vihaa. - --- Antakaa minun poistua! -- toisti nuori mies ja tunsi veren -kohoavan sydämestä päähän. - --- Ohoo! -- vastasi Monsoreau. -- Vai poistua! Mitä sillä -tarkoitatte, herra Bussy? - --- Mitelkäämme sitten miekkojamme ja tehkäämme selvä asiasta. Minun -täytyy päästä kotiini, ja minä asun kaukana täältä. - --- Eipähän! Te tulette jäämään tänne! Sillävälin näkyi kahden muun -miehen päät balkongin ristikon takaa. He astuivat nyt sisälle ja -asettautuivat toveriensa viereen. - --- Neljä ja kaksi on yhteensä kuusi, -- sanoi Bussy. -- Missä ovat -muut? - --- Ne odottavat oven ulkopuolella, -- vastasi Monsoreau. - -Diana vaipui polvilleen ja niin paljo kuin hän koettikin hillitä -nyyhkytystään, kuuli Bussy sen kuitenkin. Hän loi pikaisen silmäyksen -ensin Dianaan, sitten kreiviin. - --- Paras kreivi, -- virkkoi hän hetkisen harkittuaan, -- te tiedätte, -että minä olen rehellinen mies. - --- Kyllä, -- vastasi Monsoreau, -- te olette rehellinen mies samalla -tavalla kuin tuo rouva on rehellinen nainen. - --- Hyvä on, hyvä herra, se on kovaa, mutta ansaittua, ja kaikki vielä -sovitetaan. Mutta huomenna on minulla muuan asia selvitettävänä -noiden neljän ylimyksen kanssa, jotka te tunnette. Ja koska heillä -on etuoikeus, pyydän minä saada tänä iltana väistyä syrjään ja annan -teille kunniasanani siihen, että voitte sen jälkeen tavata minut, -missä haluatte. - -Monsoreau kohautti olkapäitään. - --- Kuulkaahan, -- jatkoi Bussy, -- minä vannon kautta jumalan -kuuluvani teille sittenkun olen taistellut herrojen Schombergin, -Quéluksen, Maugironin ja d'Epernonin kanssa. Jos he surmaavat minut, -silloinhan te saatte hyvityksen heidän kätensä kautta. Mutta jos taas -minä heidät surmaan, on teillä itsellänne tilaisuus kostaa. - -Monsoreau kääntyi miestensä puoleen. - --- Reippaasti eteenpäin, urhoni! -- huusi hän. - --- Ahaa, minä erehdyinkin! -- sanoi Bussy. -- Tässä ei näy olevankaan -kysymyksessä kaksintaistelu, vaan murha. - --- Kuten haluatte. - --- Näen, että me olemme pettyneet toistemme suhteen. Mutta varokaa -itseänne, varokaa itseänne. Anjoun herttua saattaa julmistua asiasta. - --- Ja kuitenkin on hän itse minut lähettänyt. Bussy värisi ja Diana -kohotti vaikerrellen kätensä korkeutta kohti. - --- Jos niin on, -- vastasi Bussy, -- niin täytyy minun turvautua -Bussyyn yksinään eli vain itseeni. Pitäkää miehuullisesti puolianne, -sankarit! - -Ja kuin kädenkäänteessä hän löi kumoon rukoustuolin, veti sen -pöydälle ja heitti vielä sen päälle erään tuolin, niin että hän -muutamassa silmänräpäyksessä oli saanut järjestetyksi itselleen -jonkinlaisen suojamuurin itsensä ja vihollistensa välille. Tämä -liike oli ollut niin nopea, että pyssystä ammuttu kuula sattui vain -rukoustuoliin ja tarttui siihen kiinni. Sillävälin Bussy kaatoi vielä -erään Frans I:n aikaisen pöydän, lisäten siten suojusvarustustaan. - -Diana, joka nyt oli suojassa hyökkääjiltä, ymmärsi, ettei hän voisi -muuten kuin rukouksien kautta auttaa rakastajaansa: hän senvuoksi -rukoili ylen hartaasti. Bussy loi katseen ensin häneen, sitten tuohon -tilapäiseen varustukseensa ja virkkoi: - --- Nyt eteenpäin! Mutta minun miekkani pistää. Varokaa itseänne! - -Monsoreaun yllytyksestä tekivät roistot liikkeen leijonaa kohti. -Tämä odotteli niitä palavin katsein. Muuan niistä ojensi kätensä -vetääkseen pois rukoustuolin, mutta ennenkuin hän ehti sitä -koskeakaan, halkaisi Bussyn miekka hänen kätensä aina olkapäähän asti. - -Mies päästi huudon ja kompuroi ikkunan luo. - -Bussy kuuli nyt nopeita askeleita käytävästä ja pelkäsi jäävänsä -kahden tulen väliin. Hän riensi ovelle sulkemaan reikeliä, mutta -se ehtikin avautua ennen. Bussy peräytyi askeleen asettautuakseen -vastarintaan sekä entisiä että uusia vihollisiaan vastaan. - -Kaksi miestä syöksähti ovesta sisälle. - --- Voi, rakas isäntä! -- huusi hyvin tuttu ääni. -- Tulemmeko liian -myöhään? - --- Remy! -- huudahti Bussy. - --- Luulenpa, -- huusi toinen ääni, -- että täällä ollaan murhaamassa! - -Bussy tunsi tuon äänen ja päästi ilohuudon. - --- Saint-Luc! - --- Minä itse, hyvä ystävä. - --- Ahaa! -- virkahti Bussy. -- Arvelenpa nyt, paras herra Monsoreau, -että teette viisaimmin antaessanne meidän mennä, sillä ellette nyt -lähde pois tieltä, tulemme me kulkemaan teidän ruumiittenne yli. - --- Kolme miestä tänne! -- kirkui Monsoreau. - -Kolme uutta roistoa ilmestyi balkongille. - --- Kas vaan! Luulenpa niitä olevan kokonaisen armeijan! -- virkkoi -ilveillen Saint-Luc. - --- Suuri jumala, varjele häntä! -- rukoili Diana. - --- Kurja! -- huusi Monsoreau ja riensi lähemmäksi lyödäkseen häntä. - -Mutta Bussy näki tuon liikkeen ja notkeana kuin tiikeri hyppäsi -yhdellä ainoalla loikkauksella yli suojavarustuksensa. Hänen -miekkansa sattui Monsoreaun miekkaan ja satutti tätä kaulaan, -mutta välimatka oli liian pitkä, ja ylihovijahtimestari pääsi vain -vähäisellä naarmulla. - -Viisi miestä hyökkäsi nyt Bussyn päälle. Yksi niistä kaatui heti -Saint-Luc'in miekasta. - --- Eteenpäin! -- huusi Remy. - --- Ei, Remy! -- sanoi Bussy. -- Ota ja vie pois Diana! - -Monsoreau päästi karjunnan ja tempaisi pistoolin eräältä lähinnä -seisovalta. - -Remy epäröi. - --- Mutta entäpä te itse? -- väitti hän. - --- Vie vain pois hänet, vie pois hänet! -- huusi Bussy. -- Minä jätän -hänet sinun huostaasi. - --- Voi hyvä jumala! -- mutisi Diana. -- Voi jumala, auta häntä! - --- Tulkaa, rouva, -- sanoi Remy. - --- En koskaan, en milloinkaan minä häntä hylkää. - -Remy nosti hänet syliinsä. - --- Auta, Bussy! -- huusi Diana. -- Auta! - -Naisparka houraili. Hän ei enää voinut erottaa ystävää vihollisesta... - --- Mene, mene, -- vastasi Bussy. -- Minä tulen sitten luoksesi. - --- Kyllä, kyllä! -- ulvoi Monsoreau. -- Sen kyllä uskon. - -Samassa laukaistiin pyssy. - -Bussy huomasi Remyn horjahtelevan ja kaatuvan ja samalla kaatavan -Dianan mukanaan. Bussylta pääsi tuskanhuuto. - --- Ei se ollut mitään, -- sammalsi Remy. -- Minä vain sain kuulan. -Hän on vahingoittumaton. - -Bussy käännähti heti ympäri ja samassa heittäytyi kolme miestä hänen -päällensä. Mutta Saint-Luc syöksähti Bussyn ja noiden kolmen väliin. -Niistä yksi kaatui. Toiset kaksi peräytyivät takaisin. - --- Saint-Luc! -- pyysi Bussy. -- Saint-Luc, sen naisen nimessä, jota -rakastat, vannotan minä sinun pelastamaan Dianan! - --- Entä sinä itse? - --- Minä olen mies. - -Saint-Luc kiiruhti nyt Dianan luo, joka oli kohottautunut polvilleen, -otti hänet syliinsä ja poistui ovesta. - --- Tännepäin! -- huusi Monsoreau. -- Tänne te miehet, jotka olette -rapuilla! - --- Haa, roisto! Haa, kurja konna! -- ärjyi Bussy. - -Monsoreau vetäytyi miestensä taa. Bussy teki pari hyökkäystä. Ensi -kerralla hän lävisti erään pään, toisella kerralla muutaman rinnan. - --- Tämä tekee meille hieman parempaa tilaa, -- sanoi hän, peräytyen -varustuksensa suojaan. - --- Paetkaa! mutisi Remy. -- Paetkaa armollinen herra! - --- Minäkö pakenisin murhaajia! -- huusi Bussy ja kumartuen nuoren -miehen puoleen kuiskasi: - --- Diana täytyy pelastaa. Mutta sano, Remy, mihin paikkaan olet -haavoittunut? - --- Pitäkää varanne! -- sanoi Remy. -- Pitäkää varanne! - -Neljä miestä syöksähti nyt todellakin ovesta rapuille. Bussy, huomasi -olevansa saarrettu kahdelta taholta. Mutta hänessä eli vain yksi -ainoa ajatus. - --- Diana! -- huusi hän. -- Diana! - -Ja silmänräpäystäkään hukkaamatta hyökkäsi hän samassa noita neljää -miestä vastaan. Niistä kaksi kaatui, toinen haavottuneena, toinen -kuolleena. Sitten hän, Monsoreaun lähestyessä, vetäytyi taas takaisin -varustukseensa. - --- Vetäkää haka kiinni! -- huusi Monsoreau. -- Ja vääntäkää avainta. -Me saamme hänet kiinni. - -Viimeiset voimansa ponnistaen oli Remy sillävälin laahautunut Bussyn -jalkoihin, lisäten siten ruumiillaan varustusta. - -Syntyi hetken väliaika. - -Huojuvin polvin, ruumis seinässä kiinni, käsivarsi taivutettuna ja -miekankärki alaspainettuna seisoi Bussy ja katseli ympärilleen. - -Seitsemän miestä virui lattialla, yhdeksän taistelijaa oli vielä -jälellä. - -Bussy laski niiden luvun muutamassa silmäyksessä. Mutta nähdessään -yhdeksän miekkaa välähtelevän, kuullessaan Monsoreaun yllyttävän -miehiään, tuntiessaan jalkainsa liukahtelevan veressä tuntui tuosta -urhoollisesta sankarista, joka ei koskaan ollut tuntenut pelkoa, -siltä kuin tuntuisi kuoleman kuva uhkaavana siinä hänen edessään ja -viittaili hänelle kamalin irvistyksin. - --- Yhdeksästä, -- ajatteli hän, -- voin tosin vielä surmata viisi, -mutta jälellejäävät neljä tulevat surmaamaan minut. Voimani saattavat -riittää vielä kymmeneksi minuutiksi. Hyvä on! Näinä kymmenenä -minuuttina tahdon minä tehdä sellaista, mitä ainoakaan ihminen ei -vielä ole tehnyt -- eikä tule tekemään. - -Riisuttuaan viittansa ja käärittyään sen kuin kilveksi vasemman -käsivartensa ympärille, syöksähti hän keskelle huonetta, ikäänkuin ei -hänen arvolleen soveltuisi enää taistella suojassa. Siinä hän kohtasi -joukon miekkoja, ja niiden kanssa hänen miekkansa terä kiemurteli -kuin kyy. Kolme kertaa oli hän hyökännyt, kolmasti oli hänen -miekkansa sattunut, ja haalea verivirta valui pitkin miekanterää -hänen rystyilleen. Sillä aikaa oli hän väistänyt parikymmentä -vimmattua iskua. Hänen viittansa oli repeytynyt rääsyiksi. - -Murhamiehet vaihtoivat taistelutapansa, nähtyään yhden toverinsa -kaatuvan ja kolmannen peräytyvän. He lakkasivat käyttämästä -miekkojaan. Toiset ahdistivat häntä pyssyjensä perillä, toiset -laukaisivat pistoolinsa, jotka vielä olivat olleet laukaisematta, -mutta hän väisti taitavasti kuulat joko heittäytymällä sivulle tai -kumartumalla alas. Tuona ratkaisevana hetkenä näytti hänen olentonsa -moninkertaistuneen, sillä hän ei ainoastaan nähnyt, kuullut ja -toiminut, vaan hän myöskin arvasi vainoojiensa salaisimmat ajatukset. - -Hänet valtasi nyt ajatus, että hän, jos surmaisi Monsoreaun, tulisi -taistelu päättymään. Senvuoksi hän hakikin tätä murhamiestensä -seasta. Mutta tämä, ollen yhtä rauhallinen kuin Bussy oli kiihkeä, -tyytyi vain lataamaan pistooleita miehilleen tai laukaisi niitä -taistelijain takaa. - -Mutta Bussylle oli helppoa raivata tietään. Hän hyökkäsi roistojen -keskeen, jotka samassa peräytyivät, niin että hän oli kasvot -vastatusten Monsoreaun kanssa. Tämä tähtäsi ja ampui Bussyä kohti -laukauksen. Kuula sattui Bussyn miekan terään ja taittoi sen pari -tuumaa kahvan yläpuolelta. - --- Aseeton! -- huusi Monsoreau. Aseeton! Bussy peräytyi pari askelta -ja tarttui miekkansa katkenneeseen terään. Silmänräpäyksessä oli se -hänellä kädessään, nenäliina sen suojaksi käärittynä. - -Taistelu alkoi nyt uudelleen ja tarjosi harvinaisen näyn. Melkein -aseeton mies taisteli yksinään kuutta hyvin asestettua miestä -vastaan, suojanaan kymmenestä ruumiista muodostunut valli. - -Kamppailu muodostui nyt entistään hirvittävämmäksi. Monsoreau, -aavistaen Bussyn haluavan saada itselleen uuden aseen, järjesti -kaikki miehensä hyökkäämään Bussyn kimppuun. Bussy joutui -saarroksiin. Tylsä, rikkinäinen teränpuolikas vavahteli hänen -kädessään. Väsymys alkoi jäykistää hänen käsivarttaan ja hän katsahti -epätoivoissaan ympärilleen, kun äkkiä muuan hänen jaloissaan oleva -ruumis sai eloa, nousi polvilleen ja ojensi hänelle eheän miekan. -Se oli Remy, joka täten viimeisenä ponnistuksenaan osotti Bussylle -uskollisuuttaan. - -Bussy päästi ilohuudon ja vetäytyi äkkiä takaperin irroittaakseen -nenäliinan kädestään ja heittääkseen katkenneen terän luotaan. - -Sillävälin hiipi Monsoreau Remyn luo ja laukasi pistoolinsa suoraan -tämän päähän. Remy retkahti permannolle kuolleena. - -Bussy tämän huomattuaan huusi tai oikeammin sanoen karjui. Kun -hän taas oli saanut puolustamismahdollisuuden, palasivat hänen -voimansakin. Hänen miekkansa viuhusi ainaisena ympyränä ja puhkaisi -milloin käden, milloin ohimon. - -Nyt oli ovi vapaa. Nopeana ja notkeana hän hyökkäsi sitä kohti, -koettaen painollaan murtaa sen auki. Mutta reikelit pitivät. - -Väsähtäneenä siitä laski Bussy oikean käsivartensa alas ja koitti -vasemmalla kädellään vetää reikeliä auki, kääntäen selkänsä oveen -päin ja kasvonsa roistoihin. Silloin hän sai luodin reiteensä ja -kaksi pistoa lonkkiinsa, mutta hänen oli onnistunut saada reikeli -vedetyksi ja avainta väännetyksi. Riemuiten hän pisti nyt kuoliaaksi -lähimmän roiston, hyökkäsi Monsoreauta kohti ja iski häntä rintaan. -Monsoreau alkoi kiroilla. - --- Ah! -- huudahti Bussy avatessaan ovea. -- Alanpa jo luulla -pääseväni täältä pois. - -Neljä jälellejäänyttä roistoa heittivät nyt pois aseensa ja -tarttuivat käsin kiinni Bussyyn. He eivät kyenneet haavottamaan -häntä miekoillaan, sillä hänen ihmeteltävä taituruutensa teki hänet -haavoittumattomaksi. He senvuoksi koettivat saada hänet kuristetuksi. -Mutta miekankahvalla ja terällä iskien sai Bussy sen estetyksi. -Kahdesti tuli taas Monsoreaukin lähemmäksi ja kahdesti hän myös -haavottui. - -Kolme miestä oli nyt tarttunut kiinni Bussyn miekkaan ja ne saivat -sen riistetyksi hänen käsistään. Silloin hän tarttui puiseen tuoliin -ja löi sillä kaksi miehistä maahan, mutta kolmannen olkapäähän -sattuessaan tuoli murtui. Mies jäi pystyyn ja iski tikarin Bussyn -rintaan. Bussy tarttui häntä ranteeseen, veti tikarin haavasta -ja käänsi sen terän vastustajaansa kohti ja pakotti hänet siten -lävistämään itsensä. Viimeinen miehistä hyppäsi ulos ikkunasta. Bussy -otti pari askelta seuratakseen häntä, mutta ruumiitten keskessä -makaava Monsoreau nousi nyt vuorostaan ylös ja iski veitsen hänen -polveensa. - -Bussy huudahti tuskasta ja haki katseillaan miekkaa ja, sellaisen -saatuansa, työnsi sen niin rajusti ylihovijahtimestarin rintaan, että -se lävisti Monsoreaun, nauliten tämän kiinni lattiaan. - --- Haa! huusi Bussy. -- En tiedä, täytyykö minunkin tässä paikassa -kuolla, mutta ainakin olen minä nähnyt sinun kuolevan. - -Monsoreau aikoi vastata, mutta heitti siinä samassa henkensä. - -Bussy laahautui nyt käytävään. Veri purskahti nyt polvesta ja -reidestä. Hän katsahti vielä viimeisen kerran ympärilleen. - -Kuu pääsi samassa paistamaan pilven lomasta ja sen säteet -valaisivat tuota veren vallassa olevaa huonetta. Säteet kuvastuivat -ikkunaruutuihin, hopeoiden rikkirevityt, kuulanreikien täyttämät -seinät ja valaisten noita kalpeita kasvoja, joille vielä -kuolemassakin oli jäänyt murhamiehen kamala, uhkaava ilme. Nähdessään -tuon taistelukentän, johon hän itse oli niin paljon kuolemaa -kylvänyt, valtasi hänet, niin haavoittunut ja kuolemaisillaan kun -olikin, jonkinlainen ylevyydentunne. Kuten jo oli sanonut, ei kukaan -muu kuolevainen olisi voinut tehdä sitä minkä hän oli tehnyt. Hänen -oli nyt vain paettava, pelastauduttava. Nyt saattoikin hän paeta, -sillä hän jätti jälkeensä vain ruumiita. - -Mutta kaikkea ei tuo nuori sankari vielä ollut voittanut. Hänen -päästyään rapuille näki hän aseiden valehtelevan puutarhassa. Muuan -kuula vingahti ja sattui hänen olkapäähänsä. Pihassakin oli siis -aseellisia miehiä. - -Silloin muisti hän sen pienen ikkunan, josta Dianan piti katsella -kaksintaistelua, ja laahautui sinnepäin niin nopeasti kuin kykeni. - -Ikkuna oli auki. Bussy sulki oven ja pani sen reikeliin, nousi sitten -voimiaan ponnistellen ikkunalle, istui siihen kahanreisin ja ajatteli -hypätä alas alhaalla olevan rauta-aidakkeen toiselle puolelle. - --- Voi, minä en jaksa! -- mutisi hän. - -Samassa kuului askeleita rapuilta. Sieltä oli tulossa muuan joukkue. - -Bussylla ei nyt enää ollut kykyä puolustautua. Hän kokosi kaikki -voimansa, käyttäen sitä kättänsä ja sitä jalkaansa, joita vielä -saattoi liikutella ja syöksähti alas. Mutta maahan päästyään -liukahti hänen jalkansa erääseen kiveen, sillä hänen kenkäinsä -pohjat olivat käyneet liukkaiksi verestä, ja hän horjahti aidakkeen -terävien rautapiikkien päälle. Muutamat niistä tunkeutuivat kiinni -vaatteisiin, ja hän jäi siihen riipuksiin. - -Silloin hän ajatteli ainoata elossaolevaa ystäväänsä ja huusi: -Saint-Luc! Saint-Luc! Tännepäin! Aah! Vai te siellä olette, herra -Bussy? -- vastasi muuan henkilö, joka oli piileskellyt eräässä -läheisessä puuryhmässä. - -Bussya värisytti, sillä ääni ei ollut Saint-Luc'in. - --- Saint-Luc! -- huusi hän toistamiseen. -- Tule! Elä pelkää mitään -Dianan vuoksi. Minä olen surmannut Monsoreaun. - -Hän toivoi Saint-Luc'in olevan siinä lähistöllä ja tulevan tiedon -saatuaan avuksi. - --- Ahaa! Onko Monsoreau surmattu? -- kysyi eräs toinen ääni. - --- On. - -Bussy näki kahden naamioidun henkilön tulevan esiin puuryhmästä. - --- Jumalan nimessä, -- hyvät ystävät, -- huusi hän, -- auttakaa -ylimystä, joka vielä on pelastettavissa, jos te tahdotte antaa -hänelle apuanne! - --- Mitä päätätte, armollinen herra? -- kuiskasi toinen. - --- Varomaton! -- vastasi toinen ääni. Armollinen herra! -- huusi -Bussy, joka oli kuullut heidän kuiskailemisensa, sillä aseman -epätoivoisuus oli tarkistanut hänen kuulohermojaan, -- armollinen -herra! Päästäkää minut tästä irti, ja minä annan teille anteeksi sen, -että olette minut ilmiantanut. - --- Kuuletko? -- virkkoi toinen naamioiduista. - --- Mitä käskette? -- kysäsi toinen. - --- Että sinä päästät hänet... - -Sitten hän lisäsi naamarinsa sisällä hymyillen: - --- ... hänen kärsimyksistään... - -Bussy käänsi päätään sille taholle, josta tuo pilkallinen ääni kuului. - --- Minä olen hukassa! -- mutisi hän. Samassa pantiin pyssynpiippu -hänen rintaansa, ja laukaus pamahti. - -Bussyn pää retkahti olkapäätä vasten ja kädet hervahtivat alaspäin. - --- Kirous seuratkoon sinua, murhaaja! -- huokasi hän. - -Hän lausui Dianan nimen ja heitti samassa henkensä. - -Hänen verensä tippui aidakkeelta sen naamioidun päälle, jota oli -kutsuttu "armolliseksi herraksi." - --- Onko hän kuollut? -- huusivat ikkunasta miehet, jotka olivat, oven -murrettuaan, tunkeutuneet sisälle. - --- On, -- vastasi Aurilly. -- Mutta paetkaa nyt, hyvät ystävät, sillä -ajatelkaa, että Anjoun herttua oli kreivi Bussyn ystävä ja suojelija. - -Miehet eivät mitään muuta toivoneetkaan. He katosivat nopeasti. - --- Mene nyt ylös, Aurilly, -- virkkoi herttua, -- ja heitä ikkunasta -tänne alas Monsoreaun ruumis. - -Aurilly kiiruhti ylös ja tapasikin ylihovijahtimestarin ruumiin. Hän -hilasi sen ikkunalle ja heitti siitä alas. Pudotessaan tahri tuo -eloton ruumis herttuan vaatteet verellä. - -Frans tutki kuolleen taskuja ja löysi sieltä oman ruhtinaallisen -kätensä allekirjoittaman asiakirjan. - --- Juuri tätä minä etsin, -- sanoi hän. -- Nyt ei meillä ole täällä -enää mitään tekemistä. - --- Entä Diana? -- kysyi Aurilly. - --- Ooh! Rakkauteni häneen on sammunut, ja koska hän ei meitä -tuntenut, niin voit nyt päästää irti sekä hänet että Saint-Luc. He -saavat mennä, mihin haluavat. - -Aurilly hävisi. - --- En pääse tälläkään kertaa kuninkaaksi, -- mutisi herttua, -repien paperin tuhansiksi palasiksi. Mutta en joudu myöskään päätä -lyhemmäksi tällä kertaa valtiopetoksesta. - - - - -48. - -Gorenflot on vähällä tulla hirtetyksi. - - -Salaliitto oli alusta loppuun ollut oikeata ilveilyä. -Sveitsiläiskaarti, joka oli sijoitettuna salaisen käytävän suulle, -ja Ranskan kaarti, joka oli piirittänyt luostarin korkeasyntyisten -petturien vangitsemistarkoituksessa, eivät saaneet vilahdukseltakaan -nähdä heistä ainoatakaan, sillä he kaikki olivat päässeet karkuun -maanalaista salaholvia myöten. - -Kuten sanottu, eivät he nähneet ainoatakaan ihmistä, mistä syystä -Crillon, mukanaan kuningas ja kolmekymmentä miestä, tunkeutui -luostariin. - -Kuolonhiljaisuus vallitsi tuossa laajassa rakennuksessa. Kokeneena -soturina olisi Crillon mieluummin halunnut kuulevansa melua, sillä -nyt hän pelkäsi väijytyksen olevan kysymyksessä. Mutta turhaan -avattiin ovia ja ikkunoita, turhaan nuuskittiin joka paikasta. Mitään -ei löytynyt. - -Kuningas kulki toisten edellä ja huusi kaikin voimin: - --- Chicot! Chicot! Kukaan ei vastannut. - --- Olisivatkohan he hänet surmanneet, -- arveli kuningas. -- Mutta -siinä tapauksessa he saavat, kautta jumalan, maksaa minun narrini -yhtä kalliisti kuin olisi hän aatelismies. - --- Olette oikeassa, sire, -- sanoi Crillon. -- Hän on todellakin -ylimys mitä urhoollisin. - -Chicot ei kuninkaan huutoihin vastannut, sillä hän oli parhaallaan -koputtelemassa Mayennea. Ja se työ oli hänestä niin hauskaa, ettei -hän nähnyt eikä kuullut mitään siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui. - -Mutta kun herttua oli päässyt menemään aukosta eikä Chicotin huomio -enää ollut kiintynyt mihinkään erikoiseen, kuuli hän huudot ja tunsi -Henrikin äänestä. - -Gorenflot oli sillävälin ollut pelästyksestä puolikuolleena. Niin -typerä kuin muuten olikin, käsitti hän kuitenkin, mikä häntä odotti. - --- Hyvä herra Chicot, -- änkytti hän, pidellen käsillään vatsaansa, --- onko mahdollista, että te luovutatte minut vastustajilleni, minut, -oman ystävänne Gorenflotin? - --- Senkin retale! -- sanoi Chicot. Gorenflot alkoi ulvoa. - --- Minä, joka olen syönyt niin mainioita päivällisiä teidän -seurassanne! -- huusi hän nyyhkyttäen. -- Minä, joka join niin -hyvällä halulla, että te aina kutsuitte minua sienien kuninkaaksi! -Minä, joka niin paljo pidin Runsaudensarvessa tilaamistanne -lihotetuista kanoista, etten koskaan jättänyt niistä syömättä edes -luita! - -Tämä luetteleminen tuntui Chicotista niin ylenmäärin ylevältä, että -se liikutti häntä täydelliseen anteeksiantoon asti. - --- Kaikkivaltias jumala! Siinä ne nyt ovat, -- kirkui Gorenflot. -- -Tuossa ne tulevat! Minä olen kuoleman oma. Voi hyvä, armollinen herra -Chicot, auttakaa minua! - -Paksu munkki lysähti kauhistuksissaan maahan. - --- Nouse ylös, -- sanoi Chicot. - --- Annatteko minulle anteeksi? - --- Saammehan nähdä. - --- Te löitte minua niin kovasti, että se kyllä riittää. - -Chicotilta pääsi raikuva nauru. Tuo munkki parka oli niin -hämmennyksissään, että hän luuli saaneensa Mayennelle annetut iskut. - --- Te nauratte, hyvä herra Chicot! -- sanoi hän. - --- Tietysti minä nauran, houkkio! - --- Saanko minä siis elää? - --- Se ei riipu minusta. Se riippuu kuninkaasta, jolla yksin on valta -päättää sinun elämästäsi. - -Samassa alkoi pimeyttä valaista kirkas soihtuvalo. Siinä välähteli -koko joukko miekkoja, ja ne nyt ympäröivät molemmat ystävämme. - --- Aa, Chicot! Rakas Chicotini! -- huusi kuningas. -- Olipa hauskaa -saada nähdä sinut taaskin! - --- Kuulkaahan, hyvä herra Chicot, -- kuiskasi munkki. -- Suuri -hallitsija iloitsee siitä, kun sai nähdä teidät jälleen. - --- No mitä sitten? - --- Ilossaan hän ei kiellä teiltä mitään. Pyytäkää siis häneltä minun -armahtamistani. - --- Täytyykö minun pyytää ilettävältä Herodekselta? - --- Vaiti, vaiti, paras herra Chicot! - --- No, sire, -- kysyi Chicot, -- kuinka monta olette saaneet kiinni? - --- Emme ainoatakaan, -- vastasi Crillon. -- Pettureilla on kai ollut -tiedossaan jokin salainen käytävä. - --- Mutta sinä kaiketikin olet ne nähnyt? -- kysyi kuningas. - --- Tietysti olen ne nähnyt. - --- Kaikkiko? - --- Jok'ainoan ensimäisestä viimeiseen. - --- Minä köyhä, syntinen ihminen... -- mutisi Gorenflot. - --- Ja sinä kaiketi tunsitkin ne kaikki? - --- En sire. Tunsin vain yhden ainoan enkä häntäkään -kasvonpiirteistään. - --- Kuka hän oli? - --- Mayenne. - --- Vai Mayenne, jolle olit velkaa... - --- Olin, mutta nyt me olemme kuitit, sire. - --- Ahaa! Kerroppa se minulle, Chicot! - --- Jonkun toisen kerran, poikani. Nyt meillä on muuta hommaamista. - --- Voi minua ihmisparkaa... -- toisti Gorenflot. - --- Haa! Te olette ottanut yhden vangin! -- huudahti äkisti Crillon ja -laski tukevan kätensä munkin olalle, joka paksuudestaan huolimatta -kuitenkin kumartihe. Chicot viivästytti tahallaan, vastaustaan -hetkisen ja antoi tuon munkki raukan sillä aikaa tuntea kauhun -kammottavia tuskia. - -Gorenflot oli vähällä menettää tajuntansa nähdessään ympärillään -niin monta välkkyvää miekkaa, niin monta vihastunutta katsetta. -Hetken kuluttua, jolla aikaa munkki parka odotteli saavansa kuulla -tuomiopasuunan jylinän, vastasi vihdoin Chicot: - --- Sire, katseleppa tarkoin tätä munkkia. Muuan sotamies valaisi -soihdullaan Gorenflotin kasvoja. Tämä ummisti silmänsä. - --- Saarnaaja Gorenflot! -- huudahti Henrik. - --- Minä, köyhä, raukka, ihmisparka... -- ulvoi munkki. - --- Hän juuri, -- vastasi Chicot. - --- Hänkö, joka...? - --- Aivan oikein! -- keskeytti gascognelainen. - --- Ahaa! -- virkahti kuningas ilmeisesti tyytyväisenä. - -Kylmä hiki valui virtoina Gorenflotin kasvoilta. Hänellä oli syytäkin -olla peloissaan, sillä miekkoja kilahteli hänen kasvojensa ympärillä -ja muutamat niistä olivat hyvinkin uhkaavia. Hän ne pikemminkin tunsi -kuin näki ja päästi heikon huudon. - --- Odotahan, -- sanoi Chicot. -- Kuninkaan täytyy saada tietää kaikki. - -Hän vei nyt Henrikin syrjään ja sanoi tälle. - --- Poikani, kiitä jumalaa siitä että hän on antanut tuon pyhän miehen -syntyä maailmaan, sillä juuri hän on meidät kaikki pelastanut. - --- Kuinka niin? - --- Hänhän ilmaisi minulle koko salaliiton. Ja jos teidän -majesteettinne viholliset saisivat hänet käsiinsä, olisi hän kuoleman -oma. - -Gorenflot kuuli vain nuo viimeiset sanat. - --- Kuoleman oma! -- tuskitteli hän ja kaatui maahan. - --- Arvon mies! -- virkkoi kuningas ja loi tuohon lihaläjään -hyvänsuovan katseen. -- Me tahdomme turvata häntä suojeluksemme -kilvellä. - -Gorenflot käsitti pikimmältään tuon armollisen katseen ja makasi -liikkumattomana maassa, toinen suupieli hymyssä ja toinen itkun -irvistyksessä. - --- Siinä olet oikeassa, kuningas, sillä hän on korvaamaton palvelija. - --- Mihin me hänet panisimme? -- kysyi kuningas. - --- Niin kauvan kuin hän on Parisissa, on hän suuressa vaarassa. - --- Entä jos minä antaisin hänelle muutamia vartijoita? -- sanoi -kuningas. - -Gorenflot kuuli sen ja ajatteli: - --- Herra jumala! Luulenpa pääseväni vankeudella. Siitä pidän enemmän -kuin hirsipuusta, kunhan vain saan riittävästi ruokaa. - --- Ei, -- vastasi Chicot, -- parasta on, että jätät hänet minun -huostaani. - --- No viekin hänet sitten mukanasi ja palaa takaisin Louvreen, jossa -minä tahdon valmistaa ystäviäni huomispäivän varalle. - --- Nouskaa ylös, arvoisa isä, -- virkkoi Chicot munkille. - --- Hän laskee pilaa, -- ajatteli Gorenflot. -- Senkin ilkiö! - --- Nouseppas ylös, senkin retale! -- kuiskasi Chicot ja potkasi häntä. - --- Voi! Tämän kaiken olen minä ansainnut! -- huusi Gorenflot. - --- Mitä hän sanoo? -- kysyi kuningas. - --- Sire, -- vastasi Chicot, -- hän muistelee kaikkia vaivojaan, -paastojaan ja valvomisiaan, ja kun minä nyt lupaan hänelle teidän -majesteettinne suojelusta, katsoo hän sen oikeudenmukaisesti -ansainneensa. - --- Mies rukka! -- virkkoi kuningas. -- Pidä hänestä hyvää huolta, -ystäväni. - --- Olkaa huoletta, sire! Minun seurassani ollessaan ei häneltä puutu -mitään. - --- Ah, herra Chicot! -- huusi Gorenflot. -- Paras herra Chicot, minne -minut viedään? - --- Sen saat pian tietää. Kiitä kuitenkin hänen majesteettiaan, senkin -syntinen elukka. Kiitä, sanon minä! -- kuiskasi Chicot. - --- Mistä, herra Chicot? - --- Kiitä, sanon minä sinulle! - --- Sire, -- sammalsi Gorenflot, -- koska teidän majesteettinne... - --- Niin, niin, -- virkkoi Henrik. -- Minä tiedän, mitä te olette -toimittanut matkallanne Lyoniin, liigan päivinä ja nytkin. Olkaa -huoletta: te tulette saamaan ansioittenne mukaisen palkan. - -Gorenflot huokasi syvään. - --- Mene heti talliin noutamaan Panurgea, -- sanoi Chicot. - -Munkki poistui mahdollisimman sukkelaan. - --- Nyt, poikani, -- virkkoi Chicot kuninkaalle, -- otat sinä -vartioiksesi kymmenen miestä ja lähetät ainakin toiset kymmenen -Crillonin johdolla Anjoun hotelliin hakemaan veljesi luoksesi, ettei -hän toista kertaa pääsisi käpälämäkeen. - --- Onko veljeni ehkä...? - --- Henrik, -- keskeytti Chicot, -- oletko havainnut minun neuvoni -huonoiksi? - --- En, jumalan tähden! - --- No tee sitten, niinkuin sanon. - -Henrik antoi ranskalaisen kaartin överstille käskyn saattaa Anjoun -herttua Louvreen. Crillon, joka ei katsellut prinssiä läheskään -hellämielin, läksi heti matkalle. - - - - -49. - -Chicot arvaa oikein. - - -Louvreen palattuaan huomasi kuningas ystäväinsä vaipuneen syvään -uneen. - -Hän hiipi heidän luokseen hiljaa, mukanaan Chicot, joka oli, saatuaan -varmaan talteen turvattinsa, rientänyt heti Louvreen. - -Yksi sänky oli tyhjä. Se oli d'Epernonin. - --- Ei vieläkään kotona! -- mutisi Henrik. -- Se varomaton! Se -onneton! Se hullu! Ja vaikka hänen on taisteltava Bussyn, tuon -Ranskan urhoollisimman miehen kanssa! Olla sitä ajattelematta! - --- Sire, -- ilmoitti muuan hovipoika, -- herra d'Epernon tulee nyt. - -D'Epernon oli toivonut voivansa huomaamatta hiipiä makuuhuoneeseen, -mutta havaittuaan, ettei päässyt häntä odottavasta läksytyksestä, -pysähtyi hän nolostuneena kynnykselle. - --- Ääh! Vai siinä sinä viimeinkin olet, onneton! -- huusi Henrik. --- Tulehan katsomaan ystäviäsi: he ovat ymmärtäväisiä. He ovat -oivaltaneet huomispäivän tärkeyden. Mutta sinä, onneton, sen sijaan -että olisit rukoillut, niinkuin he ovat tehneet, ja nukkunut, kuten -he nyt tekevät, juoksentelet ympäri kaikenmoisilla seikkailuretkillä! -Kylläpä sinä olet kalpea! Mahdatpa sinä huomenna olla kaunis olio, -kun jo tänä iltana näytät tuollaiselta! - --- Kas niin, -- jatkoi Henrik, -- paneudu vain heti maata, sen minä -käsken, ja nuku sitten. Luuletko saavasi unta? - --- Minäkö? -- huudahti d'Epernon, kuin olisi häntä tuo kysymys -syvästi haavoittanut. - --- Minä kysyn, voitko sinä nukkua? Tiedätkö, että teidän on päivän -sarastaessa taisteltava ja että päivä tähän vuodenaikaan nousee kello -neljä? Kello on nyt kaksi. Sinulla siis on parahiksi kaksi tuntia -lepäämisaikaa. - --- Kaksi tuntia, kun ne hyvin käytetään, riittävät jo paljoon. - --- Luuletko siis voivasi nukkua? - --- Aivan rauhallisesti, sire. - --- Mutta minäpä en sitä luule, minä. - --- Mistä syystä, sire? - --- Koska sinä huomispäivää ajatellessasi tulet levottomaksi. Voi! -Huomispäivä onkin jo tänään. Mutta huolimatta siitä että tuo onneton -päivä on jo tullut en minä tahdo sitä oikein uskoa enkä kykene -uskomaan. - --- Sire, minä lupaan nukkua, mutta teidän majesteettinne on myös -annettava minun se tehdä. - -Siinä olette oikeassa, -- huomautti Chicot. D'Epernon paneutui nyt -maata ihan rauhallisesti, ja se näytti Henrikistä ja Chicotista -olevan hyvän merkki. - --- Hän on urhoollinen kuin Caesar, -- virkkoi kuningas. - --- Niin urhoollinen, -- sanoi Chicot päätään pudistellen, -- etten -minä, kautta sieluni autuuden, ymmärrä sitä vähääkään. - --- Katsos, hän nukkuu jo, -- kuiskasi kuningas. Chicot meni -lähemmäksi sänkyä, sillä hän ei uskonut d'Epernonin pelottomuuden -menevän niin pitkälle. - --- Ahaa! -- huusi hän äkkiä. - --- Mitä se on? -- kysyi kuningas. -- Katso itse. - -Samalla osotti Chicot d'Epernonin saappaita. - --- Verta! -- mutisi kuningas. - --- Hän on kahlannut veressä, poikani. Millainen sankari? - --- Olisikohan hän haavoittunut? -- jatkoi kuningas tuskastuneena. - --- Ooh! Siitä hän kyllä olisi puhunut ellei hän vain Akhilleuksen -lailla olisi haavoittunut kantapäähän. - --- Mutta katsohan, hänen takissaan on myöskin veritahroja. Mitä -onkaan tapahtunut? - --- Ehkäpä hän on surmannut jonkun harjoitellakseen. - --- Tämä on merkillistä tämä, -- kuiskasi kuningas. - --- Hm, hm! - --- Sinä et vastaa minulle, Chicot! - --- Vastasinhan minä. Minähän sanoin: hm, hm! ja se merkitsee useinkin -paljon, poikani. - --- Voi! -- jatkoi Henrik. -- Millainenhan tulevaisuus minua odottaa! -Onneksi tulen minä huomenna... - --- Sano tänään, poikani. Sinä et ole selvillä ajasta. - --- Se on totta. Tänään tulen minä olemaan rauhallinen, sillä nämä -nuoret miehet surmaavat vastustajansa. - --- Uskotko sen, Henrik? - --- Olen siitä varma. He ovat urhoollisia. - --- Mutta minä en koskaan ole kuullut sanottavan heidän -vastustajiaankaan pelkureiksi, -- huomautti Chicot. - --- En minäkään. Mutta minulla on huoneessani jotain sellaista, mikä -saa minut vakuutetuksi asiasta. Minä näytän sen heti sinulle. - --- Tule sitten. - --- Odota vähän, -- sanoi Henrik. -- Minä en tahdo huomenna, eli -oikeastaan tänään, saattaa ystäviäni missään suhteessa epäiltäviksi -enkä aroiksi. Minä sanon heille hyvästit ja heti. - --- Tee niin, poikani. - -Ääni, jolla Chicot nämä sanat lausui, oli niin surumielinen, että -kuninkaasta tuntui kuin olisi kylmä jäävirta valahtanut hänen -suoniinsa, ja kyynel kimmelsi hänen silmissään. - --- Jääkää hyvästi, ystäväni! -- mutisi hän. -- Hyvästi, hyvät ystävät! - -Chicot kääntyi poispäin. Hänenkään sydämensä ei ollut kivestä. Mutta -kohta taas, melkein kuin vasten tahtoaan, katsahti hän jälleen noihin -nuoriin miehiin. Henrik kumartui ja suuteli heitä kaikkia otsalle. - -Yksi vaivainen vahakynttilä valaisi huonetta, levittäen heikkoa, -surumielistä valoa. Chicot ei ollut taikauskoinen, mutta hänestä -kuitenkin tuntui siltä, että se oli viimeinen hyvästijättö, ja että -nuo nuorukaiset lepäävät kuin kuolinvuoteillaan. - -Tuskin olivat kuningas ja Chicot poistuneet, kun d'Epernon jo avasi -silmänsä katsoakseen, olivatko he menneet tiehensä. Nuori mies -hyppäsi sängystään ja alkoi, mikäli voi, puhdistaa vaatteitaan ja -kenkiään verestä. - --- Minulla ei koskaan, -- mutisi hän, -- olisi ollut riittävästi -verta suonissani tuota miestä varten, joka sitä niin paljon tänä yönä -vuodatti. - -Sitten hän meni jälleen sänkyynsä. - -Henrik oli sillävälin vienyt Chicotin huoneeseensa ja avannut erään -pitkulaisen, silkillä vuoratun ebenholtsilaatikon. - --- Katso, -- sanoi hän. - --- Näen siinä olevan miekkoja, -- vastasi Chicot. - --- Niin, miekkoja, jotka pyhä isämme paavi itse on siunannut. Minulle -on maksanut sievosen summan tämän laatikon kulettaminen Rooman ja -Parisin välillä. Mutta niinpä olenkin saanut miekat. - --- Ovatko ne hyvin terävät? -- kysyi Chicot. - --- Tietysti, mutta suurimman arvon antaa niille niiden pyhyys. - --- Minä ymmärrän. Mutta minua kuitenkin huvittaisi tietää, ovatko ne -terävät. - --- Pakana! - --- Kas niin, poikani, puhukaamme nyt jostain muusta. Oletko -kutsuttanut Anjoun herttuan? - --- Olen. Hän odottaa alhaalla. - --- Miten aiot menetellä hänen kanssaan? - --- Aion sulkea hänet Bastiljiin. - --- Se on viisaasti tehty, mutta valikoi vaan varma vankityrmä. - --- Ole huoletta! - --- Minä tiedän, missä mustaa samettia on kaupan, poikani. - --- Mutta Chicot, onhan hän veljeni! - --- Se on totta se, ja hovissa onkin sinipunerva perhesurun väri. -Aiotko sanoa hänelle jotakin? - --- Aion, vaikkapa vain riistääkseni häneltä kaiken toivon ja -osottaakseni hänelle, että hänen salaiset aikeensa ovat paljastetut. - --- Hm! - --- Onko sinulla mitään sitä vastaan, että minä puhuttelen häntä? - --- Ei, mutta sinun sijassasi minä jättäisin keskustelun aiheen ja -lisäisin vankilan vartiostoa kaksinkerroin. - --- Saattakaa tänne Anjoun herttua! -- käski kuningas. - --- Vaikkapa niinkin, -- virkkoi Chicot päätään pudistellen. -- Minä -kuitenkin pysyn mielipiteessäni. - -Kohta senjälkeen astui herttua sisälle. Hän oli hyvin kalpea. Crillon -tuli hänen jälessään ja kantoi hänen miekkaansa. - --- Mistä olet hänet tavannut? -- kysyi kuningas sellaisella äänellä -kuin ei olisi herttua ollut lainkaan saapuvilla. - --- Sire, -- vastasi Crillon, -- hänen korkeutensa ei ollut kotona. -Mutta heti sen jälkeen kun minä teidän majesteettinne käskystä olin -piirittänyt hänen palatsinsa, saapui hänen korkeutensa ja antoi -vastarinnatta pidättää itsensä. - --- Sepä oli onnekasta se, -- vastasi kuningas ylenkatseellisesti. - -Sitten hän kääntyi prinssin puoleen ja kysyi: - --- Missä te olitte? - --- Missä tahansa lienen ollutkin, sire, -- vastasi herttua, -- niin -olkaa varma siitä että ajattelin teitä. - --- Sitäpä tässä itsekin aavistin, -- sanoi Henrik, -- ja teidän -vastauksenne osottaa, että minä olen ollut oikeassa ajatellessani -puolestani myöskin teitä. - -Herttua kumarsi rauhallisesti ja arvokkaasti. - --- Selittäkää, missä olitte? -- jatkoi kuningas ja meni veljensä -eteen. -- Mitä teitte sill'aikaa kun teidän rikostovereitanne -vangittiin? - -Rikostovereitani? - --- Niin, teidän rikostovereitanne. - --- Teidän majesteetillenne on väärin ilmoitettu. - --- Haa, hyvä herra! Tällä kertaa ette päässyt kynsistäni. Teidän -rikollinen uranne on lopussa. Te ette tälläkään kertaa tule saamaan -minun kruunuani. - --- Sire, sire, suvaitkaa rauhoittua. Joku on kiihoittanut teitä minua -vastaan. - --- Konna! -- huusi Henrik vihan vimmoissaan. -- Sinä tulet kuolemaan -nälkään Bastiljin syvimmissä luolissa. - --- Minä odotan teidän majesteettinne määräyksiä ja siunaan niitä, -vaikkapa ne tuottaisivatkin minulle kuoleman. - --- Sanokaa, pöyhkeilijä, missä olitte? - jatkoi kuningas. - --- Sire, minä pelastin teidän majesteettinne ja työskentelin teidän -hallituksenne kunnian ja rauhan puolesta. - --- Mitä! -- huudahti kuningas hämmästyneenä. -- Röyhkeytenne on -tosiaankin vertaistaan vailla! - --- Kas vaan! -- virkkoi Chicot heittäytyen selkäkenoon tuolilleen. -- -Kertokaapa se meille, prinssini. Sitä on hauska kuunnella. - --- Sire, -- jatkoi herttua, -- minä olisin ilmoittanut sen heti -teidän majesteetillenne, jos te olisitte kohdelleet minua veljenänne. -Mutta koska minua päinvastoin kohdellaan kuin rikollista, saa aika -puhua puolestani. - -Hän kumarsi nyt vieläkin syvempään kuin edellisellä kerralla. Sitten -hän kääntyi Crillonin ja toisten upseerien puoleen ja sanoi: - --- Kuka teistä on se, joka vie ensimäisen kuninkaallisen prinssin -Bastiljiin? - -Chicot oli hetkeksi vaipunut syviin mietelmiin, mutta äkkiä välähti -ajatus kuin salamanisku hänen päässään ja hän murahti: - --- Ahaa! Nyt alankin ymmärtää, mistä johtui se että d'Epernon oli -niin kalpea, mutta että hänen jaloissaan sen sijaan oli niin paljo -verta. - - - - -50. - -Valmistuksia. - - -Niinkuin jo edellisestä luvusta näkyi, ei kuningas nukkunut koko -yönä. Hän rukoili ja itki. Ja kun hän yleensä oli kaikissa kokenut -mies ja etenkin kaksintaisteluissa, läksi hän kolmen aikaan Chicotin -kanssa katselemaan paikkaa, jossa taistelun piti tapahtua. - -Kuningas oli kääriintynyt viittaansa ja hänen kasvojaan varjosti -leveälierinen hattu. - -Chicot, joka oli ollut kahdeksan päivää sitten tehdyn sopimuksen -todistajana, näytti nyt paikan, mihin taistelijat asettautuisivat. -Henrik alkoi sitä heti silmäillä, tarkasteli puita ja laski, miten -auringonsäteet sinne kohdistuivat. Sitten hän virkkoi: - --- Quélus saa huonon paikan. Häneen paistaa aurinko oikealta, -juuri hänen näkevään silmäänsä. [Quélus oli eräässä aikaisemmassa -kaksintaistelussa menettänyt vasemman silmänsä.] Maugiron tulee -sen sijaan olemaan ihan varjossa. Huonosti järjestetty. Mitä taas -Schombergiin tulee, ei hänen polvissaan ole erityistä voimaa, mutta -hän saa taakseen puun, ja se voi häntä peräytyessään suojella. Tämä -minua hänen suhteensa rauhoittaa. Mutta Quélus, Quélus parka! -- -lisäsi hän ja pudisteli surullisesti päätään. - --- Sinä herätät minussa osanottavaisuutta, -- sanoi Chicot. -- Elä -kiusaa noin itseäsi. Saamari! Sehän käy niinkuin se käy. - -Kuningas kohotti katseensa kohti korkeutta ja huokasi: - --- Suuri jumala! Kuule, kuinka hän pilkkaa. Mutta hän on onneksi -narri, sinä tiedät sen. - -Chicot kohautti olkapäitään. - --- Entä d'Epernon! jatkoi kuningas. -- Minä en todellakaan ole -oikeudenmukainen. En ajatellut häntä, joka joutuu tekemisiin Bussyn -kanssa. Kyllä hän joutuu pulaan! Katsele vain hänen paikkaansa, -hyvä Chicot! Vasemmalla hänellä on aitaus, oikealla puu, takanaan -kuoppa. Hän on vaarassa kaatua joka silmänräpäys, sillä Bussy on kuin -tiikeri, kuin leijona, kuin käärme. Hänen miekassaan on eloa: se -hyppii, se ojentuu, se vetäytyy, se käyristyy ja se kiemurtelee. - --- Ah! -- murahti Chicot. -- D'Epernonin suhteen en ole lainkaan -levoton. - --- Sinä olet väärässä. Hän antaa surmata itsensä. - --- Hän! Ooh, ei hän niin tyhmä ole. Hän on kyllä järjestänyt -varovaisuustoimenpiteensä. - --- Mitä sinä tarkoitat? - --- Tarkoitan sitä, että hän ei tule taistelemaan. - --- Uskomaton? - --- Minä tunnen gascognelaiseni, minä. Mutta nyt on parasta, että -palaamme takaisin Louvreen, sillä onhan jo selvä päivä. - --- Luuletko minun jäävän Louvreen taistelun ajaksi. - --- Tietysti sinä jäät sinne, sillä jos sinut nähtäisiin täällä, ja -jos ystäväsi voittaisivat, niin heti sanottaisiin, että sinä olit -hankkinut niille voiton jonkin taikavoiman kautta. Jos he taas -häviäisivät, väitettäisiin sinua syypääksi heidän tuhoonsa. - --- Mitä perustan minä juoruista ja arveluista? Minä tulen viimeiseen -hetkeen saakka rakastamaan ystäviäni. - --- Saat hyvin kernaasti olla vapaa-ajattelija, Henrik, ja minä -kunnioitan sinua siksi että rakastat ystäviäsi. Se on harvinainen -hyve ruhtinaissa. Mutta minä en tahdo, että sinä jätät Anjoun -herttuan yksin Louvreen. - --- Eikö Crillon ole siellä? - --- Ooh, Crillon ei ole mitään muuta kuin puhveli, rhinoceros, -villisika, ylenmäärin urhoollinen ja rohkea. Mutta veljesi on -sitävastoin kyykäärme, sisilisko, kettu, sanalla sanoen: hän -muistuttaa kaikkia niitä eläimiä, joiden voima piilee myrkyssä ja -viekkaudessa. - --- Olet oikeassa, Chicot. Minun olisi pitänyt panetuttaa hänet -Bastiljiin. - --- Enkö sanonut sinulle, poikani, että teit väärin puhutellessasi -häntä?... - --- Sanoit. Hänen varman ryhtinsä annoin narrata itseäni ja uskoin -hänen loruihinsa hänen minulle muka tekemistään palveluksista. - --- Siinäkin lisäsyy epäillä häntä. Mutta joutukaamme takaisin, -poikani. - -Jo olivat kaikki Louvressa jaloillaan. Nuoret ylimykset olivat -heränneet ensimäisinä. - -Kun kuningas ja Chicot saapuivat, huomasivat he heti d'Epernonin, -joka oli asetuttanut tahkon ylimysten yhteisen huoneen ovelle ja oli -nyt parhaallaan tahkoamassa miekkaansa. - --- Ja sinä sanot, Chicot, ettei hän ole bajardi urhokkuudessa! -- -lausui kuningas. - --- Minä väitän vain, että hän on hioja, -- vastasi -välinpitämättömästi Chicot. - -D'Epernon huomasi Henrikin ja huudahti! - --- Kuningas! - -Tekemästään päätöksestään huolimatta ja kun hänellä ei ollut -voimaakaan siinä pysyä, astui hän nyt huoneeseen. - -Kuten jo olemme sanoneet, osotti Henrik usein sekä -majesteetillisuutta että suurta itsensähillitsemiskykyä. Hänen -rauhalliset, miltei hymyilevät piirteensä eivät suinkaan tällä kertaa -vastanneet hänen sydämensä tunteita. - --- Päivää, hyvät herrat! -- sanoi hän. -- Huomaanpa teidän olevan -parhaallaan valmistuspuuhissa. - --- Niin olemme, jumalan kiitos, sire! -- vastasi Quélus. - --- Te näytätte synkältä, Maugiron. - --- Sire, kuten tiedätte, olen minä hyvin taikauskoinen. Ja kun olen -nähnyt pahoja unia, haen voimaa muutamasta pisarasta espanjalaista -viiniä. - --- Hyvä ystävä, -- vastasi kuningas, -- on muistettava... minä puhun -nyt Mironin mukaan, joka on suuri lääkäri... tulee muistaa, sanon -minä, että unet johtavat edellisen päivän vaikutelmista, mutta niillä -ei ole vähintäkään vaikutusta seuraavan päivän tapahtumiin. - --- Niinpä näettekin, sire, -- virkkoi d'Epernon, -- minun jo -puuhailevan varustuksiani, ja vaikka minäkin olen nähnyt pahoja unia, -on minun käsivarteni kuitenkin voimakas ja katseeni selvä. - -Sitten hän teki hyökkäyksen seinää kohti ja viilsi siihen pienen -naarmun vastatahkoamallaan miekalla. - --- Niin, -- virkahti Chicot, -- te olette varmaankin uneksinut, -että saappaanne olivat veriset. Se uni ei kuitenkaan ole paha. Se -merkitsee sitä, että teistä vielä kerran tulee Caesar tai Alexander. - --- Urhoolliset ystäväni, -- jatkoi Henrik, -- te tiedätte, että -kysymys on teidän hallitsijanne kunniasta ja että asia, jota -puolustatte, on osittain myöskin hänen asiansa, mutta kunnia -ainoastaan ja yksinomaan hänen, kuuletteko! Elkää siis ajatelko -minun mieskohtaista turvallisuuttani. Viime yönä olen minä sen -saanut turvatuksi niin ettei se enää pitkiin aikoihin joudu vaaraan. -Taistelkaa siis vain kunnian vuoksi. - --- Sire, -- vastasi Quélus, -- kenties me menetämme henkemme, mutta -kunnia tulee pelastetuksi. - --- Hyvät herrat, -- jatkoi kuningas, -- minä tahdon nyt antaa teille -erään neuvon: ei mitään väärinymmärrettyä urhokkuutta! Te ette hanki -minulle oikeutta siten että kaadutte, vaan surmaamalla vihollisenne. - --- Ooh, mitä minuun tulee, -- huudahti d'Epernon, -- niin en aio -säästää vastustajaani. - --- Minä, -- sanoi Quélus, -- en mene vastuuseen mistään, mutta minä -teen voitavani. - -Kuningas pani kätensä rinnoilleen. Kenties vapisi tuo käsi, ehkä -löi sydän rajusti. Mutta kuninkaan silmä oli kuiva, hänen katseensa -ylpeä, hän oli kuningas, joka lähetti sotilaitaan taisteluun ja -ystäviään kuolemaan. - -Ylimykset olivat nyt valmiit. Heidän oli nyt vain sanottava hyvästit -hallitsijalleen. - -Quélus kumarsi ja suuteli kuninkaan kättä, muut tekivät samaten. -D'Epernon polvistui ja virkkoi: Sire, siunaa minun miekkaani. - --- Ei, d'Epernon, -- vastasi kuningas, -- antakaa miekkanne -palvelijoillenne. Minä annan teille paremmat miekat kuin mitä teidän -omanne ovat. Mene hakemaan ne, Chicot. - --- En, poikani, -- vastasi gascognelainen. -- Jätä se tehtävä -kaartisi kapteenille. Minä en ole muuta kuin narri, vieläpä pakana, -ja jumalan siunaus saattaisi muuttua noituudeksi, jos ystäväni -paholainen näkisi sellaisia minun käsissäni. - --- Mitä miekkoja nuo ovat, sire? -- kysyi Quélus, huomatessaan erään -upseerin tuoman laatikon. - --- Italialaisia miekkoja, -- vastasi kuningas. -- Ne on taottu -Milanossa. - --- Kiitos, kiitos, teidän majesteettinne! -- huudahtivat nuoret -miehet. - --- Nyt luulen olevan ajan lähteäksenne, -- sanoi kuningas, voimatta -enää hillitä liikutustaan. - --- Sire, emmekö saa nähdä teitä taistellaksemme sitäkin suuremmalla -uljuudella? -- kysyi Quélus. - --- Ette, se olisi sopimatonta, -- vastasi kuningas. -- On -ilmoitettava teidän taistelevan kenenkään tietämättä ja ilman -että minä olisin antanut siihen lupaa. Elkäämme antako mitään -juhlallisuuden leimaa tälle taistelulle, vaan uskokoon kukin sen -aiheutuneen yksityisestä vihasta. - -Sitten hyvästeli Henrik heitä majesteetillisella liikkeellä. Mutta -kun he olivat päässeet näkymättömiin, kun ei enää kuulunut heidän -kannuksiensa eikä haarniskoittensa kalinaa, mutisi hän: Voi, hyvä -jumala!... ja vaipui nojatuoliinsa istumaan. - --- Mutta minä, -- virkkoi Chicot, -- minä tahdon katsella tuota -taistelua. En tiedä, miksi minusta tuntuu siltä kuin olisi -d'Epernonille tapahtunut jotain kummallista. - --- Lähdetkö siis pois luotani, Chicot? -- kysyi kuningas valittavalla -äänellä. - --- Lähden, sillä jos jokin heistä ei täytä velvollisuuttaan, niin -asetun minä hänen paikalleen taistelemaan kuninkaani kunnian -puolesta. - --- Mene sitten. - -Kuningas meni senjälkeen huoneeseensa, suletutti ikkunaluukut ja -määräsi, että hiljaisuuden tuli vallita linnassa. Crillonille, joka -tiesi taistelusta, hän sanoi: - --- Jos me voitamme, Crillon, niin tule sisälle kertomaan siitä -minulle. Jos taas meidät voitetaan, lyö kolme kertaa tuohon ovelleni. - --- Kyllä, sire, -- vastasi Crillon. - - - - -51. - -Bussyn ystävät. - - -Jos kuninkaan ystävät olivat nukkuneet yönsä rauhassa, niin olivatpa -Anjoun herttuan miehetkin käyttäneet samaa varovaisuustoimenpidettä -hyväkseen. He viettivät yönsä Antraguetin luona, jonka talo oli -valittu kohtauspaikaksi, se kun oli taistelupaikkaa lähinnä. - -Kellon lyödessä kolmea, siis kuninkaan ystävien parahiksi päästyä -hereille, olivat he jo kaikki jalkeilla terveinä, iloisina ja hyvin -asestettuina. - -Oli ihana aamu, ilma oli raitis ja taivas kirkas. - -Ennenkuin ylimykset läksivät matkalle, kysytyttivät he Bussya -Anjoun herttuan luota. Sanantuoja oli saanut vastaukseksi, ettei -Bussya ollut ollut siellä jälkeen kymmenen edellisenä iltana. -Hakija kiiruhti sitten Bussyn asunnolle ja sai kuulla, että kreivi -oli mennyt myöhään edellisenä iltana Remyn seurassa ulos. Muuten -ei Bussyn kotona oltu levottomia hänen poissaolostaan, sillä hän -useinkin oli moisilla matkoilla, ja sitäpaitsi oli tunnettua, -miten urhoollinen ja harjaantunut hän oli, niin ettei hänen -pitempiaikainenkaan poissaolonsa synnyttänyt mitään epäilyksiä. - -Kun nuo kolme ystävystä saivat kuulla tuon kaiken, virkkoi Antraguet: - --- Ahaa, nyt minä muistan, että kuningas on määrännyt suuren -metsästysretken Compiègnessä. Monsoreaun on siis täytynyt matkustaa -sinne. - --- Se on totta, -- sanoivat toiset. - --- Siinä tapauksessa, -- jatkoi Antraguet, -- minä tiedän, missä -Bussy on: sill'aikaa kun ylihovijahtimestari ajaa hirveä, hätyyttää -meidän ystävämme naarasta. Olkaa huoletta, hyvät herrat, hän on -lähimpänä taistelupaikkaa kuin me ja saapuu sinne varmastikin ennen -meitä. - -He läksivät. Päästyään Sainte-Catherinen kadulle kääntyivät he -kaikki Monsoreaun pikku talolle päin ja hymyilivät, mikä merkitsi -heidän kaikkien ajattelevan samaa asiaa. - --- Sinne näkyy taistelupaikka varsin hyvin, -- virkkoi Antraguet, -- -ja minä olen varma siitä, että Diana parka tulee monasti ikkunaan -taistelua katselemaan. - --- Katsohan, -- sanoi Ribeirac, -- luulenpa, että hän jo siellä -seisoo. - --- Kuinka niin? - --- Ikkunahan on auki. - -Se on totta. Mutta minkävuoksi siinä on tikapuut, vaikka talossa on -porttikin? - --- Sepä on merkillistä, -- huomautti Antraguet. Kaikki he kiiruhtivat -sinne levottomina. Muuan puutarhuri seisoksi balkongin ulkopuolella -ja näytti tarkastelevan maata. - --- Herra Bussy, -- huusi Antraguet. -- Ettekö jo tule meidän -luoksemme? Kiiruhtakaa, sillä me tahtoisimme ehtiä ensimäisinä -paikalle. - -Turhaan he odottivat vastausta. - --- Ei kukaan meille vastaa, -- sanoi Ribeirac. -- Mutta saamari, -miksikä tikapuut ovat tuolla? - --- Mitä teet sinä täällä? -- huusi Livarot puutarhurille. -- Sinäkö -olet nostanut tikapuut pystyyn? - --- Jumala minua varjelkoon! -- vastasi hän. - --- Mitä tarkoitat? - --- Katsokaa tuonne ylös! - -He kaikki kolme katsahtivat nyt ylöspäin. - --- Verta! -- huusi Ribeirac. - --- Niin, verta, -- toisti puutarhurimestari. - --- Portti on lyöty sisään, -- selitti Antraguetin palvelija. - -Antraguet kapusi heti tikapuita ylös. Balkongille päästyään katsahti -hän huoneeseen. - --- Mitä siellä näet? -- kysyivät toiset, kun näkivät hänen kalpenevan -ja horjahtelevan. - -Kauhun huuto oli hänen ainoa vastauksensa. Livarot kapusi nyt myöskin -ylös. - --- Ruumiita, kuolemaa, kuolemaa kaikkialla! -- huusi tuo nuori mies. - -He kumpikin astuivat nyt huoneeseen. Ribeirac jäi seisomaan -ulkopuolelle hämmästyksen vallassa. Sillävälin oli puutarhuri -huudoillaan kutsunut siihen kaikki ohikulkijat. - -Huoneessa oli ylt'yleensä jälkiä yön kauhistuttavasta taistelusta. -Veritahroja tai oikeammin sanoen verivirtoja näkyi lattialla. -Seinäpaperit olivat miekaniskuista ja pistoolin laukauksista -repeytyneet. Särkyneitä huonekaluja ja vaatekappaleita ja -ihmisruumiitten jäseniä ui tuossa kamalassa verimeressä. - --- Voi, Remy! Remy parka! -- huusi Antraguet. - --- Onko hän kuollut? -- kysyi Livarot. - --- Hän on jo jääkylmä, -- vastasi Antraguet. - --- Kokonaisen ryövärijoukon on täällä täytynyt mellastaa, -- kirkui -Livarot. - -Samassa huomasi Livarot auki olevan oven, ja verijäljet osottivat -taistelun ulottuneen sillekin suunnalle. Hän seurasi noita hirveitä -verijälkiä ja tuli rapuille. Piha oli tyhjä ja autio. Sillävälin oli -Antraguet, tulematta hänen perästään, mennyt viereiseen huoneeseen. -Kaikkialla oli verta. Hän meni ikkunan luo, kumartui katsomaan siitä -ulos, ja hänen kauhistuneet katseensa harhailivat tuossa pikku -puutarhassa. Rauta-aidakkeella riippui vielä onnettoman Bussyn -jäykistynyt, verentahraama ruumis. - -Ei se ollut huutoa, vaan mörinä, mikä purkautui Antraguetin rinnasta, -kun hän näki tuon näyn. Livarot juoksi sinne. - --- Katso, -- sanoi Antraguet, -- katso, Bussy on kuollut! - --- Bussy on murhattu ja heitetty ulos ikkunasta! -- huusivat he -yht'aikaa. -- Tule tänne, Ribeirac. - -Ribeirac syöksähti nyt pihalla olevasta pienestä portista puutarhaan. - --- Katso, hänen kätensä on läpipuhkaistu, hänen rintaansa on ammuttu -kaksi kuulaa, koko hänen ruumiinsa on täynnä haavoja. Voi, Bussy -parka! - --- Kostoa! Kostoa! -- ärjyivät kaikki. Poiskääntyessään Livarot -kompastui erääseen ruohikossa viruvaan ruumiiseen. - --- Monsoreau! -- huusi hän. - --- Mitä! Myöskin Monsoreau! - --- Niin, Monsoreau, täynnänsä reikiä kuin seula ja pää muserrettuna. -Mikä hirveä teurastus! - --- Entä Monsoreaun vaimo! -- huusi Antraguet. -- Diana! Kreivitär -Diana! -- huuteli hän. Kukaan ei vastannut. - --- Bussy! Bussy parka! -- huudahti epätoivoissaan Ribeirac. - --- Niin, -- sanoi Antraguet, -- meidän vaarallisimmasta miehestämme -on tahdottu päästä irti. - --- Se on pelkuruutta, kurjaa raukkamaisuutta! -- huusivat kaikki. - --- Menkäämme herttualle valittamaan, -- virkkoi muuan niistä. - --- Ei, -- vastasi Antraguet. -- Tämän koston täyttämistä emme jätä -kenellekään. Silloin se tulisi huonosti täytetyksi. Hyvät ystävät, --- jatkoi hän, -- katsokaa tämän mitä urhoollisimman miehen jaloja -kasvonpiirteitä! Katsokaa, kuinka hänen verensä vieläkin vuotaa. -Hän antaa meille esimerkin: hän ei jättänyt kostonsa täyttämistä -kenellekään muulle... Bussy, Bussy! Me tulemme tekemään niinkuin -sinäkin: ole huoletta, me kostamme! - -Näin sanoen hän painoi suunsa Bussyn kalpeille huulille, veti -miekkansa ja kastoi sen hänen veressään. - --- Bussy! -- lausui hän juhlallisesti, -- minä vannon sinun ruumiisi -kautta, että tämä veri tulee pestäväksi pois sinun vihollistesi -veressä. - --- Bussy! -- huusivat toiset. -- Me vannomme surmaavamme tai -kaatuvamme. Ei mitään armoa, ei vähääkään sääliä! - -Sen sanottuaan laskivat he kaikki kätensä Bussyn ruumiille. - --- Mutta, huomautti Livarot, -- meitä on nyt vain kolme neljää -vastaan. - --- Niin on, -- vastasi Antraguet, -- mutta me emme ole tehneet -murhaa, me, ja jumala antaa viattomille voimaa. - --- Jää hyvästi, Bussy! -- huusivat he kaikki. Kauhun jähmetyttäminä -läksivät he tästä kirouksen talosta. He olivat saaneet selvän -muistutuksen kuolemasta ja tunteneet sitä epätoivon tunnetta, joka -moninkertaistuttaa voimat, tuota jaloa harmistumista, mikä ylentää -ihmisen hänen maallista olemustaan korkeammalle. - -He raivosivat tiensä ihmisjoukon halki, joka hetki hetkeltä oli -lisääntynyt. Kohtauspaikalle päästyään, huomasivat he vastustajainsa -jo olevan siellä. Harmissaan siitä, että olivat jääneet viimeisiksi, -jouduttivat he kulkuaan. - --- Hyvät herrat, -- lausui Quélus, tervehtien ylhäisen -ylenkatseellisesti, -- meillä on ollut kunnia odottaa teitä. - --- Suokaa anteeksi, arvoisat herrat, -- vastasi Antraguet. -- Me -olisimme olleet täällä jo ennen teitä ellei yksi tovereistamme olisi -viipynyt. - --- Niin, herra Bussy puuttuu, -- virkkoi d'Epernon. -- Mahtaa olla -vaikeata saada häntä tänään hereille. - --- Me olemme jo odottaneet ja voimme kai vieläkin hetkisen odottaa, --- sanoi Schomberg. - --- Bussy ei tule, -- vastasi Antraguet. Hämmästys levisi nyt kaikkien -kasvoille. Vain, d'Epernonin kasvot näyttivät hieman erilaisilta. - --- Eikö hän tule? -- huudahti d'Epernon. -- Urhoollisista urhokkain -on siis pelkuri? - --- Se ei ole mahdollista, -- sanoi Quélus. - --- Minkävuoksi hän sitten ei tule? -- kysyi Maugiron. - --- Koska hän on kuollut, -- vastasi Antraguet. - --- Kuollut! -- huudahtivat muut kuninkaan puoltajat, paitsi -d'Epernon. Tämä ei sanonut mitään, mutta kalpeni hieman. - --- Murhattu! -- jatkoi Antraguet. - Ettekö sitä tiedä, hyvät herrat? - --- Emme, -- vastasi Quélus. -- Kuinka me sen tietäisimme? kysyi -d'Epernon. - --- Mutta onko se varmaa? Antraguet veti miekkansa. - --- Se on niin varmaa, -- sanoi hän, -- että tämä miekkanikin on -kasteltu hänen veressään. - -D'Epernon yhäkin pudisteli päätään. - --- Tuo veri huutaa kostoa, -- sanoi Ribeirac, -- kuuletteko sen, -herrat? - --- Saattaisi luulla, -- huomautti Schomberg, -- teidän sanojenne -sisältävän arvelun, että muka... - --- Tutkikaa, kenelle rikoksesta on hyötyä, sanovat oikeusoppineet, -- -mutisi Livarot. - --- Mitä! -- huusi Maugiron jyrisevällä äänellä. -- Tahdotteko -selittää tarkoituksenne kovasti ja selvästi, hyvät herrat? - --- Me olemme tulleet juuri sitä tarkoitusta varten, -- vastasi -Ribeirac, -- ja meillä on nyt syytä enemmän kuin tarvitaankaan -surmataksemme teidät vaikka sata kertaa. - --- Pian sitten miekat käsiin! -- huusi d'Epernon, vetäen miekkansa. --- Tapahtukoon se pian! - --- Hohoo! Vai on teillä hyvin kiire, herra gascognelainen! -- sanoi -Livarot. -- Ettepä pöyhkäillytkään noin silloin kun meitä oli neljä -neljää vastaan. - --- Onko meidän syymme, ettei teitä ole kolmea enempää? -- kysyi -d'Epernon. - --- Kyllä, se on teidän syynne! -- kirkui Antraguet. -- Hän on -kuollut, koska hänen mieluummin tahdottiin olevan murhatun kuin -esiintyvän ase kädessä tässä taistelupaikalla. Hän on kuollut -läpipistetyin käsin, niin ettei se käsi enää voisi pidellä miekkaa. -Hän on kuollut, koska mihin hintaan hyvänsä täytyi sammua niiden -silmäin, joiden salamat olisivat tuottaneet tuhon teille kaikille. -Ymmärrättekö jo, vai kuinka? - -Schomberg, Maugiron ja d'Epernon ärjyivät vihasta. - --- Jo riittää, herrat, -- keskeytti Quélus. -- Mene syrjään, -d'Epernon. Me taistelemme kolme kolmea vastaan. Nämä herrat saavat -nähdä, tokko me, oikeudestamme huolimatta, tahdomme käyttää -hyväksemme onnettomuutta, jota me yhdessä heidän kanssaan valitamme. -Tulkaa, hyvät herrat, tulkaa, ja kun näette meidän taistelevan -paljaan taivaan alla, jumalan silmien edessä, voitte siitä päättää, -olemmeko me murhamiehiä. Kas niin, aseisiin! aseisiin? - --- Voi, minä vihasin teitä ennen huusi Schomberg, -- mutta nyt minä -teitä halveksin! - --- Ja minä, -- vastasi Antraguet, -- olisin tunti sitten ilomielellä -lävistänyt teidät. Nyt olisin valmis teidät kuristamaan. Pitäkää -varanne, herrat, pitäkää varanne! - --- Pidämmekö takit yllämme? -- kysyi Schomberg. - --- Emme, me tahdomme taistella paljain rinnoin, sydän ilman suojaa, --- huusi Antraguet. - -Nuoret miehet riisuivat nyt osan vaatteita yltään. - --- Kas vaan, -- virkkoi Quélus, -- minä olen hukannut tikarini. Se ei -käynyt hyvin tuppeen, ja luultavasti olen sen pudottanut tielle. - --- Taikka olette sen unohtanut Monsoreaun taloon Bastiljin luo, --- sanoi Antraguet, -- ja kenties sellaiseen tuppeen, josta ette -uskaltanut sitä kiskaista irti. - -Quélus päästi raivon huudon ja kohotti miekkansa. - --- Mutta hänellähän ei ole tikariakaan, herra Antraguet, hänellä ei -ole tikaria! -- huusi juuri saapunut Chicot. - --- Sen pahempi hänelle! -- vastasi Antraguet. - --- Se ei ole minun syyni. - -Ja vetäen tikarinsa vasemmalla kädellään kohotti hänkin miekkansa. - - - - -52. - -Taistelu. - - -Vaikka Chicot luonnostaan ei ollut mikään tunteellinen ihminen, istui -hän kuitenkin sydän vapisevana eräällä aidakkeella. Hän ei pitänyt -herttuan ystävistä, suosikeita hän inhosi. Mutta kaikki nuo olivat -kuitenkin urhoollisia nuoria miehiä. Heidän suonissaan virtaili jaloa -verta, jonka pian tuli niin runsaana vuotaa. - -d'Epernon tahtoi vieläkin olla itsepäinen ja huusi: - --- Mitä, eikö minulla siis ole mitään tekemistä? - --- Ole vaiti, gascognelainen! -- kirkui Antraguet. - --- Minun täytyy saada olla mukana, -- jatkoi d'Epernon. -- Tässähän -tuli olla kahdeksan miestä. - --- Pois tieltä! -- huusi Ribeirac kärsimättömästi. - -D'Epernon siirtyi nyt mutisten syrjään ja kohotti ylpeästi päätään, -pistäen samalla miekkansa tuppeen. - --- Tulkaa, sanoi Chicot, -- te urhoollisin urhoollisista, muuten -tahritte saappaanne, kuten eilenkin. - --- Mitä hän sanoo, mestari narri? - --- Hän sanoo, että pian ilmestyy maahan verta ja että teidän täytyy -varoa siihen astumasta, niinkuin teitte viime yönä. - -D'Epernon oli mennyt kalmankalpeaksi. Hänen uhkamielisyytensä laukesi -tuohon kuvaukseen. Hän meni istumaan kymmenen askeleen päähän -Chicotista, jota hän ei voinut olla ilman kauhistusta katselematta. - -Ribeirac ja Schomberg lähestyivät toisiansa, vaihdettuaan ensin -tavanmukaisen tervehdyksen. - -Quélus ja Antraguet, jotka jo hetken ajan olivat olleet valmiita, -alottivat nyt taistelun. - -Maugiron ja Livarot vaaniskelivat toisiaan, pyrkien päästä -haluamiinsa asemiin. - -Taistelu alkoi samalla hetkellä kun kello Pyhän Paavalin kirkossa löi -viisi. - -Raivostus kuvastui taistelevien kasvoilta. Mutta heidän -yhteenpuristuneet huulensa, heidän kalpeutensa, käden vaistomainen -vavahteleminen ilmaisivat, että varovaisuus hillitsi heissä tuon -raivon. - -Kului useita minuutteja, ja ne sellaisen aseman vallitessa saattoivat -tuntua iäisyydeltä. Miekat kalahtivat vastakkain. Ei ainoatakaan -iskua oltu vielä annettu. - -Väsyneenä tahi ehkä pikemminkin vakuutettuna siitä että oli nyt -tullut tuntemaan vastustajansa laski Ribeirac käsivartensa alas ja -hengähti silmänräpäyksen. Schomberg hyökkäsi askeleen eteenpäin -ja antoi hänelle iskun. Ribeiracin kasvot olivat kalmankalpeat ja -verivirta purskahti hänen olkapäästään. Hän väisti toisen iskun -ikäänkuin tutkiakseen haavansa laatua. - -Schomberg aikoi uusia hyökkäyksen, mutta Ribeirac kohotti miekkansa -ja kohdisti häneen iskun, joka sattui hänen kylkeensä. Molemmat -olivat he nyt haavoittuneet. - --- Levätkäämme nyt muutamia sekunteja, jos suvaitsette, -- sanoi -Ribeirac. - -Quélus ja Antraguet olivat sillävälin yhä enemmän tulistuneet. Mutta -kun Quéluksella ei ollut minkäänlaista tikaria, oli hänen pakko -väistää vasemmalla kädellään, ja kun tuo vasen käsi oli paljas, tuli -siihen jokaisesta väistämisestä pieni naarmu, niin että käsivarsi -ennen pitkää oli ylt'yleensä veressä. Antraguet sitävastoin, etunsa -huomaten ja ollen yhtä taitava kuin Quéluskin, väisti varsin helposti -vastustajansa iskut. Kolme pistoa oli sattunut Quélukseen, vaikkakaan -ne eivät olleet vaarallisia, ja veri virtaisi kolmesta haavasta hänen -rinnastaan, mutta aina hän haavan saadessaan vain huusi: - --- Ei se ole mitään. - -Livarot ja Maugiron olivat edelleenkin varovaisia. Ribeirac tunsi, -että häneltä, sikäli kuin verensä vuoti, alkoivat voimat vähetä, -ja tuskasta mielettömänä hän hyökkäsi Schombergia kohti. Tämä ei -väistynyt askeltakaan takaperin, vaan tyytyi ojentamaan miekkansa -eteenpäin. He pistivät nyt kumpikin toisiaan, missä yrityksessä -Ribeirac sai rintansa lävistetyksi ja Schomberg sai haavan kaulaansa. -Kuolettavasti haavoittuneena vei Ribeirac vasemman kätensä -haavalleen, mutta paljasti sen kautta asemansa. Schomberg käytti -hetkeä hyväkseen ja antoi hänelle uuden iskun. Mutta Ribeirac tarttui -nyt oikealla kädellään kiinni vastustajaansa ja työnsi vasemmalla -kädellään tikarinsa kahvaa myöten hänen rintaansa. Sen terä upposi -suoraan hänen sydämeensä. - -Schomberg päästi kumean huudon ja kaatui takaperin, mutta veti -samassa mukanaan maahan Ribeiracin, jolla vielä oli miekka rinnassaan -kiinni. - -Nähdessään ystävänsä kaatuvan riensi Livarot, Maugiron kintereillään -hänen luokseen. Hän pääsi eräitä askeleita edelle, niin että hän ehti -auttaa Ribeiracia tämän koettaessa vapautua Schombergin miekasta. -Sen Livarot kiskasi irti ystävänsä rinnasta. Mutta Maugiron hänet -heti saavutti, ja hänen täytyi nyt puolustautua liukastavalla maalla -vaikeassa asemassa ja aurinko vasten kasvoja. - -Hetkisen kuluttua sai Livarot iskun päähänsä, niin että häneltä -kirposi miekka kädestä ja hän putosi polvilleen. - -Quélus ahdisti ankarasti Antraguetia. Maugiron kiiruhti lävistämään -Livarotin uudella iskulla, ja tämä kaatui. D'Epernonilta pääsi -tällöin kuuluva huuto. - -Quélus ja Maugiron hyökkäsivät nyt molemmat Antraguetia vastaan. -Quéluksesta vuoti runsaasti verta, mutta haavat olivat lieviä. -Maugiron oli miltei haavoittumaton. - -Antraguet huomasi vaaran. Hän ei vielä ollut saanut pienintäkään -naarmua, mutta hän alkoi tuntea väsymystä. Olisi kuitenkin ollut -turhaa pyytää aselepoa haavoittuneelta, villiytyneeltä ihmiseltä -ja toiselta, joka paloi taisteluhalusta. Yhdellä lyönnillä hän -heitti sivulle Quéluksen miekan, käytti tilaisuutta hyväkseen ja -hyppäsi ketterästi kaidepuille. Quélus teki hyökkäyksen, mutta hänen -miekkansa sattui vain laudoitukseen. - -Samassa ahdisti Maugiron Antraguetia sivultapäin. - --- Hän on hukassa, -- sanoi Chicot. - --- Eläköön kuningas! -- huusi d'Epernon. -- Rohkeutta, leijonani, -rohkeutta! - --- Vaiti, hyvä herra, jos suvaitsette! -- sanoi Antraguet. -- -Elkää loukatko miestä, joka aikoo iskeä niin kauan kuin kykenee -hengittämään. - -Samana hetkenä nousi Livarot polvilleen verilätäköstä, jossa oli -virunut ja iski tikarinsa Maugironin hartioihin. Tämä kaatui -raskaasti ja hervotonna maahan ja huokaili: Voi hyvä jumala! Minä -kuolen. - -Livarot vaipui sitten pyörtyneenä maahan. Ponnistelu ja viha olivat -vieneet hänen viimeisetkin voimansa. - -Herra Quélus, -- virkkoi Antraguet ja laski miekkansa alas, -- te -olette urhoollinen mies: minä tarjoan teille elämänne. - --- Minkävuoksi minä antautuisin? -- kysyi Quélus. -- Enhän minä vielä -makaa maassa. - --- Ette, mutta te olette täynnä haavoja, jotavastoin minä olen ihan -vahingoittumaton. - -Eläköön kuningas! -- huusi Quélus. -- Minulla on vielä miekkani, -herra. - -Sitten hän hyökkäsi Antraguetia kohti, mutta tämä väisti hänen -iskunsa, niin raju kuin se olikin. - --- Ei, hyvä herra, nyt teillä ei enää ole miekkaannekaan, -- sanoi -Antraguet, tarttuen Quéluksen, miekkaan kahvan juuresta ja vääntäen -sen hänen kädestään. - --- Voi! -- ärjyi Quélus. -- Miekka, miekka! - -Hän syöksähti kuin tiikeri Antraguetin päälle ja iski kummankin -käsivartensa hänen ympärilleen. Antraguet antoi sen tapahtua, siirsi -miekan vasempaan käteensä ja tikarin oikeaan ja alkoi taukoamatta ja -sokeasti iskeä Quélusta, jonka haavoista veri lakkaamatta virtasi -Antraguetin päälle. Mutta mikään ei saanut Quélusta päästämään -irti vastustajaansa. Aina kun sai tikarinpiston hän huusi: eläköön -kuningas! - -Hänen onnistui kerran työntää syrjään käsi, joka häntä haavoitti, ja -kiertäytyä kuin käärme vastustajansa ympärille. Antraguetista tuntui, -että hän oli vähällä tukehtua. Hän horjahteli ja kaatui, mutta -ikäänkuin kaikki seikat tänä päivänä olisivat olleet hänelle eduksi, -hän siinä kaatuessaan miltei tukehdutti Quélus paran. - --- Eläköön kuningas! -- mutisi tämä kuolintuskissaan. - -Antraguet onnistui vihdoinkin pääsemään irti. Toisella kädellään -tukien hän pääsi kohoamaan ja antoi vastustajalleen iskun, joka -kerrassaan lävisti tämän rinnan. - --- Oletko viimeinkin tyytyväinen? -- sanoi hän. Kaikki oli nyt -lopussa. Kuolemanhiljaisuus ja kauhu vallitsivat taistelupaikalla. - -Antraguet nousi verissään seisomaan. Mutta hän oli vain vihollistensa -veren tahraama. Itse hän oli saanut ainoastaan pikku naarmun käteensä. - -Kauhistuneena teki d'Epernon ristinmerkin ja pakeni kuin kummituksen -takaa-ajamana. - -Chicot juoksi nyt saapuville ja kohotti Quélusta, jonka -yhdeksästätoista haavasta vuoti veri. Tuo liike sai hänet jälleen -virkoamaan tajuihinsa. Hän avasi silmänsä ja virkkoi: - --- Antraguet! Minä vakuutan kautta kunniani, että olen syytön Bussyn -kuolemaan. - --- Minä uskon teidän sanoihinne, -- vastasi Antraguet liikutettuna. -Minä uskon teitä. - --- Paetkaa! mutisi Quélus. -- Paetkaa! Kuningas ei tule antamaan -teille anteeksi. - --- Ei, minä en aio jättää teitä tällä tavoin, vaikkapa mestauspölkky -minua uhkaisi, -- sanoi Antraguet. - --- Pelastakaa itsenne, nuori mies, -- kehotti Chicot, -- elkääkä -kiusatko jumalaa. Te olette ihmeen kautta pelastunut: elkää vaatiko -kahta sellaista samana päivänä. - --- Antraguet meni Ribeiracin luo, joka vielä hengitti. - --- No? -- kysäsi tämä. - --- Me olemme voittaneet, -- virkkoi Antraguet hiljaa, ettei loukkaisi -Quélusta. - --- Kiitos! -- vastasi Ribeirac. -- Kiiruhda nyt pois! - -Hän vaipui samassa hengetönnä maahan. - -Antraguet otti ensin oman miekkansa, sitten Schombergin, Maugironin -ja Quéluksen miekat. - --- Tehkää loppu minun elämästäni tai antakaa minulle takaisin -miekkani, -- kuiskasi raukealla äänellä Quélus. - --- Tässä se on, herra kreivi, -- vastasi Antraguet ja laski -arvokkaasti kumartaen miekan hänen viereensä. - -Kyynel kiilsi haavoittuneen silmässä. - --- Me olisimme saattaneet olla ystäviä, -- mutisi hän. - -Antraguet ojensi hänelle kätensä. - --- Hyvä! -- sanoi Chicot. -- Tämä on hyvin ritarillista. Mutta -pelasta nyt itsesi, Antraguet. Sinä ansaitset jäädä eloon. - --- Entä minun toverini? -- kysyi Antraguet. II. 25 - --- Minä hoidan niitä kuin olisivat he kuninkaan ystäviä, -- vastasi -Chicot. - -Antraguetin palvelija ojensi nyt hänelle viitan, jonka hän kääri -ympärilleen verhotakseen verentahrimat vaatteensa, ja jättäen -kuolleet ja kuolevat palvelijoiden ja aseenkantajien huolehdittaviksi -poistui Antraguet Porte Saint-Antoinen kautta. - - - - -53. - -Loppu. - - -Levottomuudesta kalpeana ja pienimmästäkin melusta väristen -käveli kuningas edestakaisin miekkailusalissa ja harjaantuneen -miekkailijan kokemuksella laski ajan, minkä hänen ystävänsä olivat -tarvinneet kokoontuakseen ja taistellakseen vihollistensa kanssa. -Samaten hän otti huomioon kaikki epäsuotuisat seikat suotuisten -ohella, johtuivatpa ne sitten heidän luonteestaan, voimastaan tahi -taituruudestaan. - --- Nyt, -- virkkoi hän itsekseen, -- menevät he Saint-Antoinen kadun -poikki... nyt he menevät aitauksesta sisälle... nyt he vetävät -miekkansa... nyt alkavat otella. - -Viimeisen sanan lausuttuaan alkoi kuningas lukea rukouksiaan. Mutta -sydän oli muita tunteita täynnä, ja vain huulet koneellisesti -liikahtelivat. - --- Kun vain Quélus muistaisi sen iskun, jonka olen hänelle opettanut, -ja panisi mieleensä, kuinka hänen samalla kertaa pitäisi väistää -miekanpisto ja itse iskeä tikarillaan, -- ajatteli hän. -- Mitä -Schombergiin tulee, on hän kylmäverinen ja tekee kyllä pian lopun -Ribeiracista... Ellei Maugironille satu mitään erikoista, selviytyy -hän varmasti Livarotista... Mutta d'Epernon, voi! Hän on varmaankin -nyt jo tällä hetkellä kuollut. Onneksi on hän minulle vähimmän rakas -noista neljästä. Mutta kaikeksi onnettomuudeksi ei tässä riitä se, -että hän on kuollut, sillä Bussy, tuo kauhea Bussy, hyökkää sitten -toisten kimppuun... Voi, ystävä raukat!... - --- Sire! -- kuului Crillonin ääni oven takaa. - --- Mitä! Nytkö jo? -- huusi kuningas. - --- Ei, sire, minä en tuo mitään muuta uutista kuin että Anjoun -herttua pyytää saada puhutella teidän majesteettianne. - --- Mitä hän sitten tahtoo? -- kysyi kuningas oven läpi. - --- Hän sanoo hetken tulleen, jolloin hänen pitää ilmoittaa teidän -majesteetillenne se palvelus, jonka hän on tehnyt, ja hän väittää, -että se ilmoitus jossain määrin haihduttaa teidän majesteettinne -levottomuutta. - --- No tulkoon hän sitten. Tuokaa hänet tänne, -- sanoi kuningas. - -Samassa ja juuri kun Crillon kääntyi täyttämään käskyä kuului nopeita -askeleita ja muuan ääni lausui Crillonille: - --- Minä tahdon hetipaikalla puhutella kuningasta... - -Kuningas tunsi äänen ja avasi itse oven. - --- Käy sisään, Saint-Luc, -- sanoi hän. -- Käy sisään. Mistä on -kysymys? Mitä sinulle on tapahtunut. Ovatko he kuolleet? - -Kalpeana ja verissään syöksähti Saint-Luc kuninkaan huoneeseen. - --- Sire sire! -- huusi hän ja heittäytyi kuninkaan jalkoihin. -- -Kostoa! Minä rukoilen teitä, sire! - --- Saint-Luc parka, -- sanoi kuningas, -- mitä sitten on tapahtunut -ja mikä saattaa sinut tuollaiseen epätoivoon? - --- Sire, teidän jaloin alamaisenne, teidän urhoollisin soturinne... - --- Mitä! -- murahti Crillon, joka otaksui olevansa tuohon viimeiseen -arvonimeen yksinoikeutettu. - --- ... on viime yönä murhattu, kavalasti murhattu, -- jatkoi -Saint-Luc. - -Yksi ainoa ajatus sydämessään rauhoittui kuningas heti. Ei siis -lainkaan ollut kysymys hänen neljästä ystävästään, koskapa hän -aamulla oli nähnyt ne kaikki yhdessä. - --- Viime yönäkö murhattu? -- kysyi kuningas. -- Kenestä sinä sitten -puhut, Saint-Luc. - --- Sire, minä tiedän hyvin, että te ette rakastanut häntä, -- puhui -Saint-Luc. -- Mutta hän oli uskollinen, ja minä vannon, että hän, jos -niin olisi vaadittu, olisi antanut henkensä teidän majesteettinne -puolesta. Muutoin hän ei olisi ollut ystäväni. - --- Aah! -- huusi kuningas, alkaen ymmärtää, kenestä oli kysymys, -ja hänen kasvoiltaan näkyi, ellei juuri ilon, niin ainakin toivon -välähdys. - --- Kostakaa Bussyn puolesta! -- huudahti nyt Saint-Luc. - --- Bussyn puolesta? -- toisti kuningas ja pani erityisen painon joka -tavulle. - --- Niin, sire, Bussyn puolesta, jonka viime yönä kaksikymmentä -murhamiestä on lävistänyt. Heitä tarvitsikin olla paljo, sillä hän -yksinään oli surmannut niistä neljätoista. - --- Onko Bussy kuollut? - --- On, sire, hän on kuollut. - --- Siinä tapauksessa hän ei tänä päivänä ota osaa kaksintaisteluun! --- huudahti tahtomattaan Henrik, joka yhä eli tuon ainoan ajatuksensa -vallassa. - --- Saint-Luc heitti kuninkaaseen silmäyksen, jota tämä ei voinut -kestää. Hän kääntyi poispäin ja huomasi Crillonin, joka siinä seisoen -odotteli lähempiä määräyksiä. Henrik antoi hänelle merkin saattaa -Anjoun herttua sisälle. - --- Ei, sire, jatkoi nyt ankaralla äänellä Saint-Luc, -- Bussy ei -ole taistellut tänään: juuri siitä syystä minä tulen rukoilemaan, -en kostoa, tein väärin sanoessani niin teidän majesteetillenne, -vaan oikeutta. Sillä minä rakastan kuningastani ja ennen kaikkea -kuninkaani kunniaa, niin että Bussyn murhalla on tehty teidän -majesteetillenne mielestäni huono palvelus. - -Anjoun herttua seisoi nyt ovella kalpeana ja liikkumattomana kuin -kuvapatsas. Polvillaan oleva Saint-Luc ei häntä huomannut. - -Saint-Luc'in sanat muistuttivat kuninkaan mieleen sen palveluksen, -jonka Anjoun herttua oli väittänyt hänelle tehneensä. Hänen katseensa -sattui herttuan katseeseen, eikä siinä enää ollut mitään epäilystä, -sillä Frans vahvisti myöntävällä päännyökäytyksellä Henrikin -otaksuman. - --- Tiedättekö, sire, mitä nyt tullaan sanomaan? -- puheli Saint-Luc. --- Niin, ihmiset sanovat, että jos teidän ystävänne pääsevät -voitolle, niin tapahtuu se siitä syystä, että te olitte surmauttanut -Bussyn. - --- Kuka niin on sanova? -- kysyi kuningas. - --- Saamari, kaikki ihmiset, sire, -- huomautti Crillon, sekaantuen -vasten tavallisuuttaan keskusteluun. - --- Ei, hyvä herra, -- vastasi kuningas, ollen levoton sen johdosta, -että Crillon, joka lähinnä Bussya oli urhoollisin mies hänen -valtakunnassaan, oli nuo sanat sanonut, -- sellaista ei tulla -sanomaan, sillä teidän on ilmoitettava minulle murhaajan nimi. - -Saint-Luc huomasi nyt kolmannen henkilön varjon. Se oli Anjoun -herttua, joka oli tullut paria askelta lähemmäksi ja jonka hän nyt -tunsi. - --- Kyllä, sire, -- sanoi hän ja nousi ylös polvistuvasta asennostaan, --- minä sanon hänen nimensä. Sillä minä tahdon mihin hintaan hyvänsä -pestä teidän majesteettinne puhtaaksi epäilyksestä, että niin -inhottava teko olisi tehty teidän toimestanne. - -No sano sitten, -- käski kuningas. Herttua seisoi paikallaan ja -odotti rauhallisena. Hänen takanaan seisova Crillon silmäili häntä, -pudistellen tarkoituksellisesti päätään. - --- Sire, jatkoi edelleen Saint-Luc, -- viime yönä oli Bussy -houkuteltu satimeen. Hänen käydessään tervehtimässä naista, jota -hän rakasti ja joka häntä rakasti, palaa mies, jolle muuan roisto -oli ilmoittanut kohtauksesta, mukanaan joukko murhaajia, jotka -sijoitettiin pihalle, puutarhaan, rapuille ja kaikkialle. - -Elleivät kuninkaan huoneen ikkunat, kuten jo olemme maininneet, olisi -olleet tiheitten uudinten peitossa, olisi voitu nähdä, miten herttua, -itsensähillitsemiskyvystään huolimatta, kalpeni nuo sanat kuullessaan. - --- Bussy puolustautui kuin leijona, sire, -- jatkoi Saint-Luc, -- -mutta hänen kimppuunsa kävi roistojen joukko ja... - --- Ja hän on kuollut, -- keskeytti kuningas. -- Hän on saanut -ansaitsemansa palkan. Minä on tahdo kostaa avionrikkojan kuolemaa. - --- Sire, minä en vielä ole lopettanut kertomustani, -- jatkoi -vielä Saint-Luc. -- Kun onneton ylimys lähes puolen tunnin ajan -oli puolustautunut huoneessa, kun hän oli voittanut vihollisensa, -pakeni hän haavoittuneena, vertavuotavana ja silvottuna. Olisi -vain tarvinnut ojentaa hänelle auttavan kätensä, minkä minä olisin -tehnytkin, elleivät murhaajat olisi köyttäneet minua, samoinkuin sen -naisenkin, jonka Bussy oli huostaani uskonut, lujasti käsistä ja -jaloista, eivätkä panneet kapulaa suuhuni. Kaikeksi onnettomuudeksi -eivät he olleet muistaneet peittää silmiäni, ja minä näin kahden -miehen lähestyvän onnetonta Bussya, jota, hän kun riippui -rauta-aidakkeen päällä, rautapiikit pitelivät kiinni, tunkeutuen -hänen ruumiiseensa ja vaatteisiinsa. Kuulin haavoittuneen rukoilevan -heiltä apua, sillä hänellä oli oikeus pitää noita kahta miestä -ystävinään. No niin, toinen heistä, sire... on hirveä sitä kertoa, -mutta, uskokaa minua, vielä hirveämpää on sitä nähdä ja kuulla... -tuo toinen käski toisen ampumaan hänet, ja toinen totteli. Crillon -puristi kätensä nyrkkiin ja rypisti kulmiaan. - --- Ja tekö tunnette murhaajan? -- kysyi kuningas vasten tahtoaan -liikutettuna. - --- Tunnen, -- vastasi Saint-Luc. - -Sitten hän kääntyi prinssiin päin ja ilmaisten äänessään ja -liikkeissään koko tähän asti hillitsemänsä vihan, lausui: - --- Tämä ruhtinas on murhaaja, samalla ystävä ja murhamies. - -Kuningas oli sitä odottanut. Herttua kuunteli sitä silmiäänkään -väräyttämättä. - --- Kyllä, -- vastasi hän rauhallisesti, -- kyllä, herra Saint-Luc -on kuullut ja nähnyt aivan oikein. Minä olen surmauttanut Bussyn, -ja teidän majesteettinne tulee lukemaan sen ansiokseni, sillä -Bussy, joka oli palvelijani, se on totta, aikoi tänä aamuna, minun -vastaanpanostani huolimatta, ryhtyä käyttämään aseita teidän -majesteettianne vastaan. - --- Sinä valehtelet, murhaaja, sinä valehtelet! -- huusi Saint-Luc. --- Bussy, jonka koko ruumis oli haavoja täynnä, käsi lävistettynä -ja olkapää kuulan murtamana, Bussy, joka riippui rauta-aidakkeella, -olisi herättänyt sääliä kiivaimmissakin vihamiehissään, jotka -varmasti olisivat häntä auttaneet. Mutta sinä, sinä La Molen ja -Coconnan murhaaja, sinä olet murhannut myöskin Bussyn, et senvuoksi, -että hän oli veljesi vihamies, mutta siitä syystä, että hän tunsi -sinun salaisuutesi. Haa! Monsoreau kyllä hyvin tiesi, miksi sinä teit -tämän rikoksen! - --- Tuhannen perkelettä! -- mutisi Crillon. -- Minkävuoksi minä en ole -kuningas! - --- Minua loukataan teidän luonanne, veljeni, -- sanoi herttua pelosta -vavisten, sillä hän ei tuntenut asemaansa varsin varmaksi nähdessään -Saint-Luc'in, hurjan katseen ja Crillonin suonenvedontapaisesti -puristuneen nyrkin. - --- Menkää, Crillon, -- kehotti kuningas. Crillon totteli. - --- Oikeutta, sire, oikeutta! huusi Saint-Luc. - --- Sire, -- virkkoi herttua, -- rangaiskaa minua sitten siitä, että -minä tänä aamuna olen pelastanut teidän majesteettinne ystävät ja -siten antanut loistavan hyvityksen asioillenne, jonka puolesta nyt -minäkin työskentelen. - --- Mutta minä, -- jatkoi Saint-Luc raivostuneena, -- minä sanon -sinulle, että se asia, jota sinä puolustat, tulee olemaan kirottu -asia, ja että missä tahansa liikutkin, kohtaa jumalan viha sinun -askeleitasi. Sire, sire! Onnettomia ovat teidän ystävänne, jos -veljenne on heitä suojellut! - -Kuningas värisi. Samassa kuului ulkoa epäselvää hälinää, kiiruisia -askeleita ja sitten äkisti uudistettuja kyselyitä ja vastauksia. -Senjälkeen syntyi mitä syvin hiljaisuus. Kesken tuota hiljaisuutta, -ikäänkuin olisi ääni taivaasta todistanut oikeiksi Saint-Lucin -sanat, kuului kolme harvaa, juhlallista lyöntiä, jotka Crillonin -voimakkaasta kädestä kumahtelivat ovelle. - -Kylmä hiki tihkui Henrikin otsalta ja hänen kasvonsa vääristyivät -kauhusta. - --- Voitetut! -- kirkui hän. -- Voi ystäväraukat? - --- Enkö jo sanonut teille äsken, sire! -- huudahti Saint-Luc. - -Herttua pani vavisten kätensä ristiin. - --- Näetkö, kurja konna, -- huusi ylevän ylpeästi tuo nuori mies, -- -näetkö nyt, miten salamurha pelastaa ruhtinaitten kunnian! Tule siis -ja murhaa minutkin. Minähän olen aseeton! - -Näin sanoen hän heitti hansikkaansa vasten herttuan kasvoja. Tämä -karjasi raivosta ja sävähti kalmankalpeaksi. - -Mutta kuningas ei nähnyt mitään eikä mitään kuullut. Hän oli antanut -päänsä vaipua käsiinsä. - --- Voi! -- mutisi hän. -- Voi ystäviäni! He ovat voitetut, -haavoitetut. Kuka antaa minulle heistä tietoja? - --- Minä, -- sanoi sisälleastuva Chicot. Kuningas tunsi tuon ystävänsä -äänen ja ojensi kätensä häntä kohti. - --- No? -- kysyi hän tuskissaan. - --- Kaksi on jo kuollut ja kolmas heittää pian henkensä. - --- Kuka on se kolmas, joka ei vielä ole kuollut? - --- Quélus, sire. - --- Missä hän on? - --- Boissyn hotellissa, jonne olen hänet antanut viedä. - -Kuningas ei kuullut mitään muuta, vaan syöksähti vaikertaen ulos -huoneesta. - - * * * * * - -Saint-Luc oli vienyt Dianan tämän ystävättären Jeanne de Brissacin -turviin. Siitä johtui se että hänen Louvreen tulonsa viivähti. - -Jeanne valvoi kolme päivää ja kolme yötä tuon onnettoman naisen -sairasvuoteen vieressä. Sairasta ahdistivat mitä kauheimmat -hourailut. Unettomuuden ja rasitusten uuvuttamana meni Jeanne -neljäntenä päivänä hetkiseksi lepäämään. Hänen palatessaan -ystävättärensä huoneeseen oli tämä jäljettömiin kadonnut. - -Tiedetään, että Quélus, tuo ainoa kuninkaan kolmesta taistelijasta, -joka vielä jäi henkiin taistelun tauottua, huolimatta siitä että -oli saanut yhdeksäntoista haavaa, kuoli kolmekymmentä vuorokautta -kestäneiden kamppailujen jälkeen Henrikin syliin. - -Henrik oli lohduton. Hän antoi noille kolmelle ystävälleen pystyttää -mahtavat hautapatsaat, joihin heidän kuvansa luonnollisessa koossa -olivat marmoriin veistetyt. Hän määräsi järjestettäviksi heille -sielumessuja, pappien oli rukoiltava heidän sielunsa autuuden -puolesta, ja hän itse liitti rukouksiinsa tällaisen säkeistön: - - Oi, pääskööt Herran armohon - Quélus, Schomberg ja Maugiron! - -Lähes kolmen kuukauden ajan vartioi Crillon Anjoun herttuaa, jota -kohtaan kuningas kantoi katkeraa vihaa ja jolle hän ei milloinkaan -antanut anteeksi. - -Syyskuu oli nyt tullut. Tähän aikaan sai Chicot, joka ei koskaan -jättänyt herraansa ja joka olisi lohdutellut Henrikkiä, jos tämä -yleensä olisi ollut lohdutettavissa, seuraavan kirjeen Beaunen -luostarista. Sen oli kirjoittanut muuan pappi ja oli sen sisältö -tällainen: - - 'Paras herra Chicot! - - Ilma on seuduillamme lämmin ja viininkorjuu lupaa tänä vuonna - hyvää. Kerrotaan, että kuningas, hallitsijamme, jonka hengen - minä kaiken todennäköisyyden mukaan olen pelastanut, alinomaa - on suruissaan. Mutta tuokaa hänet tänne meidän luostariimme, - paras herra Chicot, niin me houkuttelemme hänet maistamaan - muuatta 1550-luvulta asti säilynyttä viiniä, jota olen löytänyt - viinikellaristani ja joka on niin mainiota, että se saa ihmisen - unohtamaan suurimmatkin surunsa. Tämä viini on ehdottomasti - tekevä hänelle hyvää, sillä minä olen jumalallisista kirjoista - lukenut sanat, että hyvä viini huojentaa ihmisten sydämet. Se - kuuluu varsin sointuisalla latinankielellä. Saatte sen itsekin - lukea. Paras herra Chicot, tulkaa siis tänne kuninkaan, herra - d'Epernonin ja herra Saint-Luc'in kera, ja te saatte nähdä, että - me kaikki silloin hieman pullistumme. - - Korkea-arvoinen priori Gorenflot, - joka kutsuu itseään teidän nöyrimmäksi - palvelijakseen ja ystäväkseen. - - P.S. Sanokaa kuninkaalle, ettei minulla vielä ole ollut aikaa - rukoilla hänen ystäviensä sielujen puolesta, kuten hän on - käskenyt. Ne suuret puuhat, jotka virkaanasettamisestani ovat - minulle aiheutuneet, ovat siihen olleet syinä. Mutta heti - viininkorjuun jälkeen olen heitä muistava.' - --- Amen! -- sanoi Chicot. -- Riivatturaukat tulevat siis kerrankin -saamaan oikein tenhovia esirukouksia Herramme edessä! - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MONSOREAUN KREIVITÄR II*** - - -******* This file should be named 56493-8.txt or 56493-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/6/4/9/56493 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |