Sentinels relocatedHEADmain

1 files changed, 0 insertions, 16280 deletions

diff --git a/56492-8.txt b/56492-8.txt
deleted file mode 100644
index bcb11fd..0000000
--- a/56492-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,16280 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Monsoreaun kreivitär I, by Alexandre Dumas
-père
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Monsoreaun kreivitär I
-       Historiallinen romaani
-
-
-Author: Alexandre Dumas père
-
-
-
-Release Date: February 3, 2018  [eBook #56492]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MONSOREAUN KREIVITÄR I***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-Note: Project Gutenberg has the other volume of this work.
-      Volume II: see http://www.gutenberg.org/ebooks/56493
-
-
-
-
-
-MONSOREAUN KREIVITÄR I
-
-Historiallinen romaani
-
-Kirj.
-
-ALEXANDRE DUMAS
-
-Suomennos.
-
-
-
-
-
-
-Porissa,
-Otto Andersin'in kustannuksella,
-1912.
-
-Otto Andersin'in kirjapainossa.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-  1. Saint-Luc'in häät.
-  2. Saint-Luc'in häät (jatkoa).
-  3. Se joka avaa portin, ei aina astukaan siitä sisälle.
-  4. Unta on joskus hyvin vaikea erottaa todellisuudesta.
-  5. Vastanaineet.
-  6. Vastanaineet (jatkoa).
-  7. Miten kuningas vietti illan.
-  8. Kuninkaan kääntymys.
-  9. Kuningas pelkää sitä, että on ollut pelkuri, ja Chicot
-     pelkää tulevaa pelkoansa.
- 10. Kuinka Herran ääni erehtyi ja puhui Chicot'ille,
-     vaikka luulikin puhuvansa kuninkaalle.
- 11. Bussyn tutkimukset.
- 12. Mikä Bryan de Monsoreau oli miehiään.
- 13. Miten Bussy taas löysi sekä valokuvan että sen henkilön,
-     jota kuva esitti.
- 14. Kuka oli Diana de Méridor.
- 15. Neuvotteluja.
- 16. Avioliitto.
- 17. Avioliitto (jatkoa).
- 18. Henrik III:nen tapa matkustaa.
- 19. Veli Gorenflot.
- 20. Yö luostarikirkossa.
- 21. Lisää seikkailuja.
- 22. Muuan sukutietolöytö.
- 23. Matkatoveri.
- 24. Lapseton ukko.
- 25. Talo Saint-Antoinen kadun varrella.
- 26. Isä ja tytär.
- 27. Gorenflot'in herääminen.
- 28. Gorenflot'in mietelmät.
- 29. Gorenflot ratsastaa aasilla.
- 30. Enemmän seikkailuja matkalla.
- 31. "Kultaisen joutsenen" ravintola.
- 32. Munkki ripittää asianajajaa, ja päinvastoin.
- 33. Taistelu.
- 34. Anjoun herttua.
- 35. Chicot ja kuningas.
-
-
-
-
-1.
-
-Saint Luc'in häät.
-
-
-Palmusunnuntaina vuonna 1578 vietettiin loistavaa juhlaa siinä
-upeassa palatsissa, jonka Montmorencyn kuuluisa perhe äskettäin oli
-rakentanut. Tämä perhe oli sukua kuninkaallisille ja senvuoksi se
-kaikessa kilpailikin ruhtinaallisten sukujen kanssa. Kuningas Henrik
-III:nen suosikki Francois d'Epinay de Saint-Luc oli tänä päivänä
-mennyt naimisiin Jeanne de Cossé-Brissac'in kanssa, ja juuri sen
-johdosta juhla oli järjestetty.
-
-Päivällinen oli syöty Louvressa, ja kuningas, joka hyvin
-vastenmielisesti oli antanut suostumuksensa tähän avioliittoon, oli
-juhlien aikana hyvin ankaran näköinen, mikä ei lainkaan soveltunut
-tuon iloisen juhlan henkeen, ja hänen musta pukunsakin oli
-täydellisessä sopusoinnussa katkerain kasvonpiirteitten kanssa. Tämä
-kuninkaan vakavuus herätti kaikissa läsnäolevissa synkkiä tunteita,
-varsinkin nuoressa morsiamessa, johon kuningas heitti jotenkin
-ystävällisiä silmäyksiä.
-
-Kuitenkaan ei kukaan ihmetellyt tätä kuninkaan synkkää katsantoa
-juhlain kestäessä, syynä siihen oli muuan niistä hovisalaisuuksista,
-joita kaikki mitä varovimmin koettavat karttaa, niinkuin purjehtija
-kiertää vedenalaisia kareja, joihin alus, jos se niihin törmää,
-ehdottomasti tuhoutuu.
-
-Päivällinen oli juuri lopetettu, kun kuningas äkkiä nousi ylös, ja
-kaikkien muidenkin täytyi seurata hänen esimerkkiään, niidenkin,
-jotka vielä olisivat tahtoneet nauttia pöydän antimista. Saint-Luc
-loi nyt pitkän katseen nuoreen vaimoonsa, ikäänkuin senkautta
-rohkeutta saadakseen. Sitten hän lähestyi kuningasta ja virkkoi:
-
--- Suvainneeko teidän majesteettinne osottaa minulle armon
-kunnioittamalla läsnäolollanne niitä tanssiaisia, jotka minä tänä
-iltana aion teidän kunniaksenne toimeenpanna Montmorencyn palatsissa?
-
-Synkkämielisen ja harmistuneen näköisenä käännähti Henrik III ympäri,
-mutta kun kerran tuo syväänkumarteleva Saint-Luc oli esittänyt
-pyyntönsä ylen rukoilevin äänin ja katsein, vastasi kuningas
-kuitenkin:
-
--- Kyllä, herraseni, me tulemme, vaikka te tosin ette ansaitsekaan
-tätä meidän ystävyytemme osotusta.
-
-Rouva de Saint-Luc kiitteli nöyrästi kuningasta; mutta Henrik käänsi
-hänellä selkänsä, lausumatta kohteliasta sanaakaan.
-
--- Mitä onkaan kuninkaalla sinua vastaan? kysyi nyt nuori vaimo
-puolisoltaan.
-
--- Rakas ystäväni, vastasi Saint-Luc, sitten myöhemmin, kunhan tuo
-ankara viha on ehtinyt haihtua, minä sen sinulle sanon.
-
--- Mutta onko varmaa, että se lainkaan haihtuu? huomautti Jeanne.
-
--- Sen täytyy haihtua, vastasi sulhanen.
-
-Neiti de Brissac ei vielä tarpeeksi kauvan ollut ollut rouva de
-Saint-Luc'ina, jotta olisi tahtonut olla itsepäinen. Hän tukahutti
-senvuoksi uteliaisuudentunteensa ja päätti lykätä kysymystensä
-tekemisen sopivampaan aikaan, jolloin hän kyllä pakoittaisi
-Saint-Luc'in niihin vastaamaan.
-
-Montmorencyn palatsissa odoteltiin Henrik III:nen saapumista juuri
-sillä hetkellä, josta tämä kertomuksemme alkaa. Kello oli yksitoista,
-eikä kuningasta vielä kuulunut.
-
-Saint-Luc oli kutsunut näihin tanssiaisiin niin hyvin kuninkaan
-ystävät kuin omatkin miehensä. Hän oli lähettänyt kutsun myöskin
-prinsseille ja näiden ystäville, etupäässä Alenconin herttualle,
-josta nyttemmin Henrik III:nen noustua valtaistuimelle, oli tullut
-Anjoun herttua. Mutta tämä herttua ei ollut saapunut edes Louvreen,
-ja näytti siltä, ettei hän ilmestyisi näihinkään Montmorencyn
-palatsissa pidettäviin tanssiaisiin.
-
-Navarran kuningas ja kuningatar oleskelivat Béarnissa ja olivat ilmi
-riidassa kuninkaan kanssa, syystä että olivat käyneet hugenottien
-etunenään. [Hugenotit = protestanttisuuteen kallistuva uskonlahko.
-Suoment. muist.]
-
-Niinkuin tavallista oli, kuului myöskin Anjoun herttua
-vastustuspuolueeseen, mutta se ei tapahtunut julkisesti, vaan salassa
-ja siten, että hän aina piiloutui ystäviensä selän taakse.
-
-Oli itsestään ymmärrettävissä, että herttuan seurapiiriin kuuluvat
-jalosukuiset olivat alituisessa epäsovussa niiden jalosukuisten
-kanssa, jotka elivät kuninkaan suojassa ja lähettyvillä, ja
-siitä johtui, että ainakin pari kertaa kuukaudessa taisteltiin
-kaksintaisteluja, joissa useinkin joku surmattiin tai vaikeasti
-haavotettiin.
-
-Medicin Katarina oli päässyt toiveittensa perille. Hänen rakkain
-poikansa oli noussut sille valtaistuimelle, jota Katarina oli
-tavoitellut tälle pojalleen tai oikeammin sanoen itselleen, ja hän
-hallitsikin poikansa nimessä, vaikka teeskentelikin kääntyneensä
-kokonaan pois näistä maallisista ja antautuneensa huolehtimaan
-yksinomaa sielunsa autuudesta.
-
-Saint-Luc, ollen itsekin kovin levoton sen johdosta, ettei
-kuninkaallisia alkanut kuulua, koetti kuitenkin rauhoittaa appeansa,
-joka oli miltei pois suunniltaan tuosta uhkaavasta epäsuosiosta.
-Varmasti vakuutettuna, kuten muutkin, kuningas Henrikin ystävyydestä
-Saint-Luc'ia kohtaan, hän oli luullut naittavansa tyttärensä
-kuninkaan suosikille, ja kuitenkin alkoi nyt näyttää siltä kuin
-olisikin hänen vävypoikansa epäsuosioon joutunut aatelismies.
-Saint-Luc koetti kaikin tavoin tyynnyttää, vaikkei itsekään ollut
-tyyni, ja hänen ystävänsä Maugiron, Schomberg ja Quélus tuota
-hermostuneisuutta vielä liehakoivilla valituksillaan lisäsivät.
-
--- Voi, rakas ystäväni, virkkoi Quélus, luulenpa tosiaankin, että
-sinä tällä kertaa olet hukassa. Kuningas on sinulle vihoissaan siitä,
-että olet nauranut hänen neuvoskunnalleen, ja herttua sen johdosta,
-että olet nauranut hänen nenälleen.
-
--- Ei suinkaan, vastasi Saint-Luc; kuningas ei voi saapua siitä
-syystä, että hän on tehnyt toivioretken erääseen Vincennermetsässä
-sijaitsevaan luostariin, ja herttua pysyy kotonaan, koska hän on
-rakastunut erääseen naiseen, jota en muistanut kutsua näihin juhliin.
-
--- Mutta, väitti Maugiron, etkö huomannut kuninkaan katsetta
-päivällisten aikana? Oliko se sopusoinnussa pyhiinvaellusretken
-kanssa? Mitä Anjoun herttuaan tulee, niin onhan mahdollista, että
-olet oikeassa, mutta mikseivät hänen ystävänsä voisi saapua? Näetkö
-heitä täällä ainoatakaan? Et, et edes Bussya, tuota kerskailijaa.
-
--- Niinpä niin, hyvät herrat, huomautti Brissac'in herttua ja
-pudisteli murheellisena päätään, minusta tämä tuntui täydelliseltä
-epäsuosiolta. Voi, hyvä jumala, millä tavalla onkaan minun
-perheeni, joka aina on ollut kuninkuudelle uskollinen, saattanut
-vihastuttaa kuninkaan? -- Näin sanoessaan kohotti tuo vanha hovimies
-epätoivoissaan molemmat kätensä taivasta kohti.
-
-Nuoret herrat katselivat Saint-Luc'ia ja nauroivat ääneen, ja se yhä
-enemmän liikutti marsalkkaa. Ajatuksiinsa vaipuneena kysyi morsian
-itseltään, millä tavalla Saint-Luc oli voinut loukata kuningasta.
-
-Saint-Luc sen tiesi, ja juuri siitä syystä hän oli kaikista
-levottomin.
-
-Äkkiä kuului salin ovelta huuto: Kuningas tulee.
-
--- Ah! huudahti marsalkka iloissaan, nyt en pelkää mitään; jos nyt
-herttuakin vielä tulee, niin olenpa tyytyväinen.
-
--- Mutta minua, mutisi itsekseen Saint-Luc, minua kuninkaan läsnäolo
-pelottaa enemmän kuin hänen poissaolonsa; sillä varmasti saapuu
-hän tänne ainoastaan tehdäkseen minulle jonkin kepposen, ja aivan
-samanlaisesta syystä jää Anjoun herttua tänne tulematta.
-
-Näistä alakuloisista mietteistään huolimatta hän riensi kuitenkin
-kuningasta vastaan. Kuningas oli nyt viimeinkin jättänyt mustan
-pukunsa ja esiintyi mitä komeimmin puettuna.
-
-Mutta samalla hetkellä kun Henrik III näyttäytyi yhdellä ovella,
-ilmestyi vastakkaiselle ovelle toinenkin Henrik III, aivan
-samanlaisessa ulkoasussa, niin että hovimiehet, jotka olivat
-rientäneet ensinmainittua kohti, äkkiä pysähtyivät ja jäivät siihen
-paikkaansa neuvottomina seisomaan.
-
-Henrik III huomasi tämän ja kysyi:
-
--- No, hyvät herrat, mistä on kysymys? Kaikuva nauru kajahti
-vastaukseksi.
-
-Jo luonnostaan jotenkin ärtyinen ja varsinkin tässä tilaisuudessa
-kärsimätön kuningas rypisteli silmäkulmiaan, mutta Saint-Luc riensi
-hänen luokseen ja virkkoi:
-
--- Sire [Sire (lue: Siir) = herra; romaanissa mainittuna aikana
-käytettiin tätä arvonimeä ainoastaan hallitsijoita puhuttaessa.
-Suoment. muist.], teidän hovinarrinne Chicot on pukeutunut aivan
-samalla lailla kuin teidän majesteettinnekin ja nyt hän antaa naisten
-suudella kättään.
-
-Henrik III alkoi nyt nauraa, sillä Chicot sai harvinaisen suuressa
-määrässä käyttää vapauttaan tuon viimeisen valois'ilaisen hovissa.
-
-Mutta Chicot ei ollutkaan mikään tavallinen narri. Ennenkuin hänestä
-tuli Chicot, oli hänen nimensä ollut de Chicot. Hän oli siis
-aatelismies, mutta Mayennen herttua oli kohdellut häntä huonosti
-ja hän oli senvuoksi paennut Henrik III:nen turviin. Mutta tämän
-kuninkaan suojeluksen hän palkitsi useinkin laskettelemalla suustaan
-ylen katkeria totuuksia.
-
-Kuuleppas, mestari Chicot, kaksi kuningasta on täällä liikaa! huusi
-Henrik III.
-
--- Siinä tapauksessa, vastasi Chicot, voit sallia minun näytellä
-kuningasta omalla tavallani. Näyttele sinä itse veljeäsi Anjoun
-herttuaa; ehkäpä voidaan sinulle sitten sanoa asioita, joista saat
-selville, et sitä mitä hän ajattelee, vaan sitä mitä hän tekee.
-
--- Huomaanpa todellakin, virkkoi kuningas ja katseli vihaisesti
-ympärilleen, ettei anjoulainen veljeni ole täällä.
-
--- Siinä siis vieläkin yksi syy, mikä kehottaa sinua ottamaan hänen
-paikkansa, huomautti Chicot. Minä olen nyt Henrik ja sinä olet Frans.
-Minä nousen valtaistuimelle ja sinä voit tanssia; minä otan sinun
-sijastasi kuninkaankujeet hartioilleni, ja sinä, hallitsijaparka,
-voit sill'aikaa hiukan huvitella.
-
-Nämä sanat kuultuaan kuningas katsahti Saint-Luc'iin.
-
--- Oletpa oikeassa, Chicot, virkkoi kuningas, minä tulen tanssimaan.
-
--- Aivan varmaan, ajatteli Brissac, olin minä erehtynyt luullessani
-kuninkaan olevan meihin vihastunut; hänhän on päinvastoin mitä
-parhaimmalla tuulella.
-
-Ja hän juoksenteli edestakaisin ja onnitteli itseään sen johdosta,
-että oli tullut antaneeksi tyttärensä miehelle, joka oli niin
-kuninkaan suosiossa.
-
-Sillävälin oli Saint-Luc lähestynyt nuorta vaimoaan. Tämä ei ollut
-juuri kaunis, mutta silmänsä olivat kauniit, hampaat valkoiset ja iho
-lumoava.
-
--- Ystäväni, virkkoi hän miehelleen, mistä se johtuu, että
-kuninkaan on väitelty olevan minulle vihoissaan? Hänhän on nyt koko
-täälläoloaikansa minulle hymyillyt.
-
--- Etpä sanonut noin silloin kun nousimme päivällispöydästä; hänen
-katseensakin oli sinua silloin pelästyttänyt.
-
-Mutta varmasti olikin hänen majesteettinsa silloin huonolla tuulella;
-nyt sitävastoin...
-
--- Nyt ovat asiat vieläkin pahemmin, keskeytti Saint-Luc; kuningas
-hymyilee yhteenpuristetuin huulin: se on pahan merkki. Ystävä
-raukkani, kuningas ihan varmaan suunnittelee meihin nähden jotain
-epämieluista yllätystä. Voi, älä katso minuun niin hellästi, minä
-pyydän; käännä minulle pikemmin selkäsi. Katsos, tässäpä juuri
-tuleekin Maugiron; ole rakastettava häntä kohtaan.
-
--- Ystäväni, huomautti Jeanne hymyillen, sinäpä annat
-minulle jotenkin omituisen tehtävän; jos minä täyttäisin sen
-kirjaimellisesti, niin voitaisiinpa luulla...
-
--- Ah! huokasi Saint-Luc, olisippa suotavaa, että jotain sellaista
-todellakin luultaisiin.
-
-Hän käänsi selkänsä yhä enemmän hämmästyneelle vaimolleen ja meni
-puhuttelemaan Chicot'ia, joka näytteli osaansa mitä hullunkurisimman
-vakavasti.
-
-Henrik, joka nyt käytti hyväkseen tuota kuninkuudesta vapautumistaan,
-tanssi lakkaamatta, mutta ei päästänyt Saint-Luc'ia hetkeksikään
-näkyvistään.
-
-Väliin kuningas kutsui hänet luokseen kertoakseen hänelle jonkin
-kaskun. Ja olivatpa nuo jutut hupaisia tai eivät, oli niillä
-kuitenkin sellainen vaikutus, että Saint-Luc niille ääneensä nauroi.
-Joskus tarjosi kuningas hänelle konvehtirasiastaan manteleita
-tai hedelmiä, ja Saint-Luc tietenkin kehui niitä mainioiksi. Jos
-Saint-Luc hetkeksikin sattui katoamaan muihin saleihin vieraitansa
-puhutellakseen, niin lähetti kuningas heti jonkun upseerinsa häntä
-noutamaan. Ja hymyillen Saint-Luc palasikin herransa luo, joka ei
-näyttänyt olevan tyytyväinen ilman hänen seuraansa.
-
-Kesken solinan kuului yht'äkkiä vihastunut ääni ja osui kuninkaankin
-korviin.
-
--- Luulenpa kuulevani Chicot'in äänen! huudahti Henrik. Kuuleppas,
-Saint-Luc, kuningas tuntuu tulevan pahalle tuulelle.
-
--- Kyllä, sire, vastasi Saint-Luc, huomaten kuninkaan tarkoituksen,
-luulen, että hän on joutunut riitaan jonkun kanssa.
-
--- Meneppä katsomaan, mitä se on, jatkoi kuningas, ja tule sitten
-heti takaisin ilmoittamaan siitä minulle.
-
-Samanlaisella nenä-äänellä, jolla kuningas väliin puhui, kuultiin
-Chicot'in todellakin huutavan:
-
--- Ja kuitenkin olen minä julkaissut ylellisyyskieltoja! Mutta jos
-ne eivät riitä, julkaisen minä useampia, niin monta, että ne vielä
-kerran riittävät; jos minun asetukseni eivät ole hyviä, niin on
-niillä ainakin se hyvä puoli, että niitä on monta. Belzebubin kautta,
-kuusi hovipoikaa, herra de Bussy, sepä on aivan liian paljo!
-
-Näin sanoen Chicot pani poskensa pullolleen, heilautti ruumistaan ja
-asetti kätensä lonkkiensa päälle, aivan niinkuin kuningaskin usein
-teki.
-
--- Mitä hän sanoo Bussystä? kysyi kuningas, kulmiaan rypistellen.
-
-Saint-Luc aikoi juuri vastata kuninkaalle, kun vierastulva äkkiä
-jakaantui kahtia, tehden tilaa kuudelle hovipojalle, jotka olivat
-puetut kultakirjailtuihin vaatteisiin ja joiden rinnassa komeili
-herransa jalokivistä säteilevä vaakuna. Heidän jälestään tuli nuori,
-ryhdillään ylhäinen ja katseitaan karski, kaunis aatelismies; miehen
-yksinkertainen, tumma samettipuku muodosti täyden vastakohdan hänen
-hovipoikainsa koreille pukimille.
-
--- Bussy! huudettiin joka taholta; Amboisen Bussy!
-
-Monet riensivät nyt tätä nuorta miestä vastaan, toiset siirtyivät
-sivulle, päästääkseen hänen kulkemaan edelleen.
-
-Maugiron, Schomberg ja Quélus olivat siirtyneet kuninkaan viereen,
-ikäänkuin häntä puolustaakseen.
-
--- Katsokaas, virkkoi ensinmainittu, tarkoittaen Bussyn odottamatonta
-ilmestymistä ja Anjoun herttuan poisjäämistä, tuossa tulee renki,
-mutta missä on isäntä?
-
--- Kärsivällisyyttä! vastasi Quélus; rengin edellä kulkevat rengin
-rengit. Rengin herra tulee kai perästä.
-
--- Kuuleppas Saint-Luc, lausui Schomberg, kuninkaan suosikeista
-nuorin, mutta myöskin urhoollisin, Bussy kunnioittaa sinua kovin
-huonosti; katsoppa vaan hänen mustaa pukuansa. Tuhat tulimaista!
-soveltuuko tuo nyt häihin?
-
--- Ei, katkaisi Quélus, se pikemminkin sopisi hautajaisiin.
-
-Ah! mutisi Henrik, jospa nämä olisivatkin hänen omat hautajaisensa ja
-jospa hän kantaisäkin tuota surupukua oman kuolemansa muistoksi!
-
--- Anjoun herttua, virkkoi Maugiron, ei kuitenkaan saavu. Oletkohan
-silläkin taholla epäsuosiossa, Saint-Luc?
-
-Tuo _"-kin"_ pääte kajahti hyvin epämiellyttävältä Saint-Luc'in
-korvissa.
-
--- Mitä varten hänen pitäisi tulla Bussyn jälestä? huomautti
-Quélus. Ettekö muista, että kun hänen majesteettinsa teki
-Bussylle sen kunnian, että kysyi tältä, tahtoisiko hän palvella
-hänen majesteettiaan, niin tämä vastasi, ettei hänen, joka oli
-clermontilaista sukua, tarvinnut palvella ketään, vaan saattoi hän
-tyytyä palvelemaan ainoastaan omaa itseään, ollen vakuutettuna siitä,
-että hän oli yhtä hyvä ruhtinas kuin kukaan muukaan maailmassa.
-
-Kuningas rypisti silmäkulmiaan ja puri huultaan.
-
--- Siitä huolimatta, jatkoi Maugiron, näyttää kuitenkin siltä, että
-hän palvelee Anjoun herttuaa.
-
--- Siinä tapauksessa, vastasi Quélus kylmästi, on Anjoun herttua
-jotain enemmän kuin meidän kuninkaamme.
-
-Tämä huomautus haavoitti Henrik III:tta mitä syvimmin, sillä hän aina
-oli salaisesti vihannut veljeänsä Anjoun herttuata. Hän kalpenikin
-silminnähtävästi, vaikkei vastannutkaan mitään.
-
--- Malttakaa, malttakaa, hyvät herrat, keskeytti Saint-Luc vavisten;
-kunnioittakaa nyt hieman minun vieraitani älkääkä häiritkö iloista
-mielialaa hääpäivänäni.
-
-Nämä Saint-Luc'in sanat saivat nähtävästi Henrikin ajattelemaan
-jotain muuta, ja hän toisti:
-
-Niin, älkäämme häiritkö iloa Saint-Luc'in hääpäivänä.
-
-Mutta nuo sanat hän lausui omituisella äänellä, minkä Saint-Luc
-kylläkin huomasi.
-
--- Vai niin, huudahti Schomberg, Bussy on nyt siis Brissac'in perheen
-liittolainen, koskapa Saint-Luc tahtoo häntä puolustaa! Tuntuupa
-minusta tosiaankin siltä, ettei tässä matoisessa maailmassa, jossa
-tuskin kyetään itseänsä puolustamaan, ainakaan tarvitse puolustaa
-muita kuin sukulaisiaan, liittolaisiaan ja ystäviään.
-
-Kuningas loi Saint-Luc'iin vihaisen katseen.
-
-Sen murtamana riensi tämä sanomaan:
-
--- Minä en puolusta häntä vähintäkään.
-
-Tällävälin oli Bussy tullut lähemmäksi ja aikoi juuri tervehtiä
-kuningasta, kun Chicot, muka harmistuneena siitä, että näkisi toisen
-saavan osakseen sen kunnianosotuksen, jonka olisi tullut kuulua
-hänelle, huudahti:
-
--- Kuuleppa Bussy, Amboisen Bussy, Clermontin Ludvig, Bussyn
-kreivi... koskapa sinua välttämättä on kutsuttava kaikilta nimiltäsi,
-jotta kuulisit. Etkö näe oikeata Henrikkiä, hullujen kuningasta? Tuo,
-jonka luokse nyt menet, on Chicot, minun hovinarrini, hän, joka tekee
-niin monta hullutusta, että minä väliin olen aivan haljeta naurusta.
-
-Bussy meni kuitenkin Henrikin luo, mutta tämä virkkoi:
-
--- Ettekö kuule, herra de Bussy, että teitä huudetaan?
-
-Ja suosikkiensa nauraessa käänsi kuningas tälle nuorelle soturille
-selkänsä.
-
-Bussy punastui harmista, mutta oli ottavinaan kuninkaan huomautuksen
-todeksi, ja, ikäänkuin ei olisi hovimiesten pilkallista hymyilyä
-huomannutkaan, kääntyi Chicot'in puoleen sekä virkkoi:
-
--- Ah, anteeksi, sire! Mutta onpa olemassa kuninkaita, jotka niin
-paljo muistuttavat narreja, että teidän tulee antaa minulle anteeksi,
-kun luulin teidän hovinarrianne kuninkaaksi.
-
--- Hm! mutisi Henrik, mitä hän sanoo?
-
--- Ei mitään, sire, virkkoi Saint-Luc, joka koko illan näytti
-toimivan rauhanvälittäjänä.
-
--- Kuulkaapa, herra Bussy, se on todellakin anteeksiantamatonta,
-lausui Chicot ja nousi varpailleen, aivan niinkuin Henrikin oli
-tapana tehdä, kun hän milloin tahtoi näyttää majesteetilliselta.
-
--- Pyydän anteeksi, sire; olin hajamielinen.
-
--- Siihen ovat teidän hovipoikanne syynä, lausui Chicot
-tyytymättömällä äänellä. Te joudutte häviölle hovipoikainne vuoksi:
-se on tunkeutumista meidän oikeuksiimme.
-
--- Kuinka niin? kysyi Bussy, oivaltaen, että kun hän vastasi narrille
-samassa äänilajissa, niin sen naurettavuus kohdistui kuninkaaseen.
-Uskallanko pyytää teidän majesteetiltanne selitystä?
-
--- Kultakirjailtuja pukuja tuommoisille lurjuksille! jatkoi Chicot,
-osottaen hovipoikia sormellaan, samalla kun te, jalosukuinen,
-clermontilainen, melkein ruhtinas, käytte puettuna vaan mustaan
-samettiin.
-
--- Sire, selitti Bussy ja käännähti kuninkaan suosikkeihin päin, asia
-on sellainen, että kun eletään aikana, jolloin lurjukset pukeutuvat
-ruhtinaitten tavoin, niin luulenpa ruhtinaitten osottavan hyvää
-makuaistia pukeutuessaan lurjuksiksi, jotta heidät voitaisiin näistä
-erottaa.
-
-Tämän säväyksen saivat nuo komeasti puetut suosikit äskeisen
-irvistelynsä palkaksi.
-
-Henrik katsahti harmista kalpeneviin ystäviinsä. Nämä näyttivät vaan
-odottavan merkkiä herraltaan hyökätäkseen Bussyn kimppuun. Quélus,
-joka oli kiukustunein ja olisi jo -- ellei kuningas olisi sitä
-nimenomaan kieltänyt -- aikoja ennen käynyt otteluun Bussyn kanssa,
-asetti jo kätensä miekankahvaan. -- Oliko tuo tarkoitettu minulle ja
-minun ystävilleni? kysyi nyt Chicot.
-
-Näin sanoen oli narri näyttävinään niin naurettavan arvokkaalta ja
-loukkaantuneelta, että puolet koko seurueesta purskahti nauramaan.
-Toinen puoli ei nauranut, mikä olikin vallan luonnollista, sillä
-juuri se oli naurun esineenä.
-
-Tällävälin oli Bussyn kolme ystävää, riitaa aavistaen, tullut Bussyn
-luo. Nämä olivat d'Entragues, Livarot ja Ribeirac.
-
-Saint-Luc arvasi Bussyn tulleen prinssin puolesta saamaan rettelön
-aikaan. Hän tuli yhä enemmän levottomaksi, riensi Quélus'en luo ja,
-pistäen kätensä miekankahvaan, huudahti:
-
--- Jumalan nimessä, ystäväni, malta mielesi!
-
--- Malta itse, vastasi tämä. Tuo roisto tarkoittaa yhtä hyvin sinua
-kuin minuakin; se joka sanoo jotain jostain meistä, hän sanoo sitä
-meistä kaikista, ja se joka tarkoittaa meitä kaikkia, hän loukkaa
-kuningasta.
-
--- Quélus, Quélus! jatkoi Saint-Luc, muistappa Anjoun herttuaa,
-joka kätkeytyy Bussyn selän taakse ja joka aina on paljo valppaampi
-silloinkun on poissa, ja paljo pelättävämpi, silloinkun ei ole
-näkyvissä. Et kai tahdo loukata minua ajattelemalla, että minä
-pelkäisin renkiä; hänen herraansa ainoastaan minä pelkään.
-
--- Vieppäs tuhatta! huusi Quélus, mitä meidän tarvitsee pelätä, kun
-me kerran kuulumme Ranskan kuninkaalle? Jos me rohkenemme käydä
-vaaroihin hänen puolestaan, niin kyllä hän meitä suojelee.
-
--- Kyllä sinua, kyllä; mutta minua... jatkoi Saint-Luc alakuloisena.
-
--- Kissa vieköön! vastasi Quélus, minkävuoksi sitten menit naimisiin,
-kun kerran tiedät miten kateellinen kuningas on ystäväinsä onnesta?
-
--- Itse kukin on omaa itseänsä lähinnä, ajatteli Saint-Luc, ja koska
-minä tahdon elää rauhassa ainakin avioliittoni neljätoista ensimäistä
-päivää, niin koetanpa järjestää asiat siten, että saan Anjoun
-herttuan ystäväkseni.
-
-Tällaisin tuumin hän jätti Quélus'en yksikseen ja siirtyi Bussyn luo.
-
-
-
-
-2.
-
-Saint-Luc'in häät (jatkoa).
-
-
-Noiden pilkallisten sanojensa jälkeen Bussy kohotti ylpeästi
-päätään ja näytti odottavan vastausta. Mutta kaikki olivat kuin
-mykkiä. Muutamat eivät kuninkaan läsnäollessa uskaltaneet osottaa
-hyväksymistään sille, mitä olivat kuulleet; toiset taas eivät Bussyn
-nähden uskaltaneet ilmaista hylkäävää ajatustaan.
-
-Tämä viimeksimainittu, huomattuaan Saint-Luc'in lähestyvän, luuli nyt
-viimeinkin tavanneensa sen, jota etsi.
-
--- Herrani, sanoi hän, varmaankin aiheuttavat äsken lausumani sanat
-sen keskustelun, jota näytte haluavan?
-
--- Äsken lausumanne sanatko? toisti Saint-Luc mitä kohteliaimman
-näköisenä; anteeksi, mutta minä en ole kuullut mitään, en kerrassaan
-mitään. Havaitsin teidät ja halusin vaan lausua teidät tervetulleeksi
-ja kiittää teitä siitä kunniasta, minkä läsnäolollanne talolleni
-osotatte.
-
-Bussy oli joka suhteessa voittamaton henkilö; urhoollinen
-uhkarohkeuteen asti, mutta samalla oppinut, sukkela ja säädyllinen.
-Hän tunsi Saint-Luc'in rohkeuden ja ymmärsi vallan hyvin, että
-isännän ominaisuus esti hänen tällä hetkellä tuota rohkeuttaan
-näyttämästä. Kenelle muulle tahansa Bussy olisi virkkanut tavallisen
-sananpartensa tai oikeammin kaksintaisteluvaatimuksensa; mutta nyt
-hän tyytyi vaan kumartamaan Saint-Luc'ille ja muutamin ystävällisin
-sanoin vastaamaan tämän kohteliaisuudenosotukseen.
-
-Ahaa, virkkoi Henrik, huomattuaan Saint-Luc'in keskustelevan Bussyn
-kanssa, luulenpa, että kukkopoikani antaa tuolle kerskailijalle
-pienen läksyn.
-
-Siinä hän tekee oikein; mutta minä en tahdo, että hänet tapetaan.
-Riennä, Quélus; ei, älä sinä, Quélus, sinulla on huono pää; vaan
-sinä, Maugiron: mene sinä tuonne kuulemaan, mitä hän sanoo.
-
-Maugiron riensi pois, mutta Saint-Luc sen huomasi ja saapui jo
-puolitiessä häntä vastaan.
-
--- Mitä sanoit tuolle Bussy-narrille? kysyi kuningas.
-
--- Minäkö, sire?
-
--- Niin, sinä juuri.
-
--- Minä sanoin hänelle hyvää iltaa, vastasi Saint-Luc.
-
-Siinäkö kaikki? mutisi kuningas.
-
-Saint-Luc huomasi tehneensä tyhmyyden ja jatkoi senvuoksi:
-
--- Minä lausuin hänelle hyvää iltaa, sire, mutta lisäsin samalla,
-että minä huomis-aamuna saisin kunnian sanoa hänelle hyvää huomenta.
-
-Tämä valhe oli olevinaan viittaus kaksintaisteluun.
-
--- Ahaa, virkkoi Henrik, sitäpä minä aavistinkin, hurjuri!
-
--- Mutta teidän majesteettinne suvainnee pitää tämän salaisuuteni
-omana tietonaan! lausui Saint-Luc.
-
--- Ohoo, sanoi Henrik, en minä kysele tätä tehdäkseni sinulle
-esteitä. Onpa totisesti totta, että jos sinä vapautat minut tuosta
-miehestä, saamatta itse naarmuakaan, niin...
-
-Suosikit heittivät tällöin toisiinsa salaisia silmäyksiä, mutta
-Henrik III ei ollut niitä huomaavinaan.
-
--- Sillä, jatkoi kuningas, tuo narri on siihen määrään röyhkeä,
-että...
-
--- Niin kylläkin, puuttui Saint-Luc puheeseen; mutta olkaa kuitenkin,
-sire, vakuutettu siitä, että hän ennemmin tahi myöhemmin on löytävä
-voimakkaampansa.
-
--- Hm! hm! mutisi kuningas ja rypisti otsaansa; hän pitelee
-miekkaansa kuin aika mies. Miksei mikään hullu koirakaan häntä pure?
-Siten pääsisimme hänestä paljo helpommalla.
-
-Hän katseli Bussya karsain silmin. Tämä käveli noitten kolmen
-ystävänsä kanssa edestakaisin salissa ja teki pilaa niistä, joiden
-tiesi olevan Anjoun herttuan pahimpia vihollisia ja jotka siis
-tietysti kuuluivat kuninkaan parhaisiin ystäviin.
-
--- Hitto soikoon! huudahti Chicot, älkääpäs noin loukatko minun
-rakastettavia jalosukuisiani, herra de Bussy; sillä niin kuningas
-kuin olenkin, vedän miekan huotrastani, aivan kuin olisin narri.
-
--- Haa, tuota hullua! mutisi Henrik; kunniani kautta, hän ei ole
-oikeassa!
-
--- Jos Chicot vielä jatkaa tuota pilaansa, niin minä häntä kuritan,
-sanoi Maugiron.
-
--- Älä tee sitä, Maugiron; Chicot on aatelismies ja on hyvin arka
-kunniastaan. Sitäpaitsi hän ei ole enimmin rangaistava, sillä hän ei
-ole hävyttömin joukosta.
-
-Tällä kertaa ei enää ollut epäilemistäkään kuninkaan tarkoituksesta.
-Quélus antoi merkin d'O'lle [d'O (lue: Doo) oli yksi kuninkaan
-suosikeista. Suoment.] ja d'Epernon'ille.
-
--- Hyvät herrat, virkkoi hän, vietyään heidät syrjempään,
-neuvotelkaamme. Sinä, Saint-Luc, juttele kuninkaan kanssa ja saata
-päätökseen se rauhanneuvottelu, jonka niin onnellisesti näyt
-alottaneen.
-
-Saint-Luc piti mieluummin viimemainitusta seikasta; hän lähestyi
-senvuoksi kuningasta ja Chicot'ia, jotka par'aikaa puhelivat
-keskenään.
-
-No, kysyi d'Epernon, mitä sinulla on meille sanomista? Minä olin
-juuri hakkailemassa Joyeuse'n rouvaa, ja sanonpa jo edeltäkäsin,
-että ellei asiasi ole mitä tärkeintä laatua, en anna sinulle tätä
-häiritsemistäsi anteeksi.
-
--- Minä vaan tahdon ilmoittaa teille, hyvät herrat, vastasi Quélus,
-että minä tanssiaisten päätyttyä lähden viipymättä metsästysretkelle.
-
--- Hyvä! virkkoi d'O; millaiselle metsästysretkelle?
-
--- Villisikajahdille.
-
--- Mitä hullutusta tuo nyt on! Lähteäppä kylmässä ilmassa metsiin ja
-rämeisiin?
-
--- Vaikkapa niinkin; mutta minä menen sentään.
-
--- Yksinkö?
-
--- En, Maugironin ja Schombergin seurassa; me metsästämme kuninkaan
-laskuun.
-
--- Ahaa, minä ymmärrän! huudahti Schomberg ja Maugiron yht'aikaa.
-
--- Kuningas haluaa, että hänelle huomenna tarjotaan villisian pää.
-
--- Jolla on alaskäännetty kaulus, sanoa säväytti Maugiron,
-tarkoittaen Bussyn yksinkertaista, alaspäin käännettyä kaulusta.
-
--- Mutta mistä sitten on kysymys? virkkoi d'O.
-
--- Ooh, katseleppa ympärillesi, ystäväni; etkö näe kenenkään nauravan
-sinulle vasten kasvoja?
-
--- Kyllä, Bussyn luullakseni.
-
--- No, mutta eikö hän sinun mielestäsi olisi villisika, jonka pää
-saattaisi miellyttää kuningasta?
-
--- Ja luuletko, että kuningas...?
-
--- Juuri hänpä sitä toivookin, keskeytti Quélus.
-
--- Hyvä, olkoon menneeksi! Siis metsästämään!
-
-Bussy oli huomannut tämän neuvottelun ja, arvaten sen koskevan häntä
-itseään, saapui lähemmäksi ja virkkoi ystävälleen:
-
--- Ei, mutta katsokaapa, miten nuo seisovat yhdessä ryhmässä! Sehän
-on oikein liikuttavaa; luulisipa näkevänsä Damonin ja Pythiaan,
-Castorin ja...; mutta missä onkaan Pollux?
-
--- Pollux on mennyt naimisiin, vastasi d'Entragues, ja siitä syystä
-on nyt Castor jäänyt parittomaksi.
-
--- Mutta mistä mahtanevatkaan ne keskustella? kysyi Bussy ja loi
-suosikkeihin halveksivan katseen.
-
--- Lyönpä vetoa siitä, virkkoi Ribeirac, että ne neuvottelevat
-jostain uudesta voitelukeinosta.
-
--- Ei suinkaan, hyvät herrat, sanoi Quélus hymyillen; me puhumme
-metsästyksestä.
-
--- Mutta eiköhän nyt, herra Cupido, ole liian kylmä ilma metsästää;
-tehän voitte palelluttaa kätenne.
-
--- Ooh, vastasi Maugiron yhtä kohteliaasti, meillä on verrattain
-lämpimät käsineet ja villavuoriset vaatteet.
-
--- No, sittenpä voin olla rauhallinen, virkkoi Bussy; aiotteko mennä
-metsälle hetikin?
-
--- Jo tänä yönä, vastasi Schomberg.
-
--- Minä tahdon siitä sitten ilmoittaa kuninkaalle, virkkoi Bussy;
-sillä mitäpä sanoisikaan hänen majesteettinsa, jos huomisaamuna saisi
-tietää, että hänen ystävänsä ovat saaneet nuhan ja rintakolotuksen?
-
--- Älkää suotta vaivatko itseänne, hyvä herra, sanoi Quélus; hänen
-majesteettinsa jo tietää, että me aiomme mennä metsästämään.
-
--- Leivosia kai? virkahti Bussy, ivallinen ilme katseessaan.
-
--- Ei, herraseni, jatkoi Quélus; aiomme metsästää villisikoja. Meidän
-täytyy välttämättä saada villisianpää.
-
--- No, herra de Bussy, tuletteko mukaan metsälle? kysyi d'O.
-
--- En, vastasi tämä samaan tapaan; minun täytyy huomenna
-olla Anjoun herttuan luona herra de Monsoreaun vastaanoton
-tapahtuessa. Armollinen herra on, kuten tiedätte, nimittänyt hänet
-ylihovijahtimestariksi.
-
--- Mutta entäpä yöllä? kysäsi Quélus.
-
--- Ooh, tänä yönä on minulla yhtä vähän aikaa; olen luvannut saapua
-kohtaukseen erääseen taloon Saint-Antoinen etukaupunkiin.
-
--- Vai niin, puuttui d'Epernon puheeseen; oleskelisikohan
-Margareta-kuningatar ehkä tuntemattomana Parisissa? Olemme kuulleet
-teidän olevan de La Molen perillisen.
-
--- Se on totta; mutta minä luovuin joku aika sitten tuosta
-perinnöstä, ja tarkoitan nyt kokonaan toista henkilöä. Herra de
-Quélus, minä aioin pyytää teiltä pienen neuvon.
-
--- Hyvin mielelläni. Vaikken olekaan lakimies, voin kuitenkin kehua
-antavani erittäin hyviä neuvoja, etenkin ystävilleni.
-
-Väitetään, että Parisin kaduilla liikkuminen on vaarallista;
-Saint-Antoinen etukaupunki on verrattain autio; mitä tietä neuvotte
-minun kulkemaan?
-
--- Kautta kunniani, vastasi Quélus, jos olisin teidän sijassanne,
-niin menisin Pré-aux-Clerc'in luona lossilla joen ylitse toiselle
-puolelle, ja sieltä kulmauksessa olevan tornin luota kulkisin
-rantakatua Grand-Châtelet' iin päin. Sen jälkeen seuraisin
-Tixéranderien katua, joka johtaa Saint-Antoinen etukaupunkiin päin;
-päästyänne Saint-Antoinen kadun toiseen päähän ja kuljettuanne
-selkkauksitta Tournelles'in hotellin ohi, on luultavaa, että te ehjin
-nahoin pääsette tarkoittamaanne taloon.
-
--- Kiitän teitä hyvistä neuvoistanne, herra de Quélus, lausui Bussy.
-Tehän mainitsitte Pré-aux-Clerc'in luona olevan lossin, kulmauksessa
-olevan tornin, Grand-Châtelet'iin päin vievän rantakadun ja sitten
-Tixéranderien ja Saint-Antoinen kadut? Minä en poikkea askeltakaan
-tältä tieltä, olkaa varma siitä.
-
-Bussy kumarsi ja meni, lausuen samalla ääneen d'Etragues'ille:
-
--- Noista ihmisistä ei päästä rauhaan; mennään pois.
-
-Bussy ja hänen ystävänsä poistuivat, kääntyen kuitenkin useamman
-kerran ympäri ja katsellen taakseen.
-
-Suosikit seisoivat aivan rauhallisina paikoillaan eivätkä olleet
-huomaavinaan mitään.
-
-Kun Bussy käveli viimeisessä salongissa, missä rouva de Saint-Luc
-oli, antoi miehensä tälle pienen merkin. Naisille ominaisella
-tarkkanäköisyydeliä ymmärsi Jeanne heti sen tarkoituksen; hän riensi
-heti Bussyn luo ja virkkoi tälle:
-
--- Ah, herra de Bussy, nykyisin ei puhuta mistään muusta kuin eräästä
-sonetista, jota väitetään teidän sepittämäksenne.
-
--- Kuningasta vastaanko, hyvä rouva?
-
--- Ei, mutta kuningattaren kunniaksi. Oi, lukekaapa se minulle, minä
-pyydän.
-
--- Mielelläni, hyvä rouva, sanoi Bussy ja tarjosi rouva de
-Saint-Luc'ille käsivartensa. Sitten he poistuivat toisiin huoneisiin,
-ja Bussy luki ulkoa rouvalle sonettiaan.
-
-Tällävälin oli Saint-Luc huomaamatta tullut suosikkein luo. Quélus
-virkkoi nyt:
-
--- Otusta ei ole vaikea seurata näin selviltä jäliltä. Siis
-Tournelles'in hotellin luona, lähellä Porte Saint-Antoinea.
-
--- Ottaako kukin palvelijansa mukaansa? kysyi d'Epernon.
-
--- Ei, ei, vastasi Quélus. Minä kyllä miestä vihaan, mutta minua
-hävettäisi, jos rengin keppi sattuisi häneen; siihen hän on liian
-hyvä aatelismies.
-
--- Menemmekö kaikki kuusi samalla kertaa? kysyi Maugiron.
-
--- Kaikki viisi, mutt'ei kaikki kuusi, huomautti Saint-Luc.
-
--- Ah, sehän on totta, olimme vähällä unohtaa, että sinä olet
-viettänyt häitäsi tänään, virkkoi Schomberg.
-
--- Hyvät herrat, sanoi nyt Saint-Luc; vaimoni ei minua pidätä, mutta
-kyllä kuningas.
-
--- Kuinka? Kuningasko?
-
--- Hän juuri, hänen majesteettinsa tahtoo, että minä olen mukana
-saattamassa häntä takaisin Louvreen.
-
-Nuoret miehet katsahtivat hymyillen toisiinsa, mutta sen hymyn
-tarkoituksesta ei Saint-Luc päässyt lainkaan selville.
-
--- No niin, sanoi Quélus, kuningas tuntee sinua kohtaan niin
-ääretöntä ystävyyttä, ettei hän voi olla ilman sinun seuraasi.
-
--- Muutoin me emme Saint-Luc'ia tarvitsekaan, huomautti Schomberg. Me
-siis jätämme hänet kuninkaalleen ja rouvalleen.
-
-Nyt kuului Henrikin ääni huutavan Saint-Luc'ia.
-
--- Hyvät herrat, lausui tämä, onnea retkellenne ja jääkää hyvästi
-niin kauvaksi.
-
-Hän riensi pois, mutta sen sijaan, että olisi mennyt kuninkaan luo,
-hiipikin hän vieraita täynnä olevain huoneitten halki muutamalle
-ovelle, jonka lähistöllä Bussy edelleenkin oli tuon nuoren rouvan
-seurassa. Tämä oli tehnyt parastaan viihdyttääkseen Bussyä seurassaan.
-
--- Aah, hyvää iltaa, herra de Saint-Luc! lausui nuori aatelismies.
-Mutta tehän näytätte hyvin innostuneelta! Ehkäpä aiotte mennä mukaan
-sille suurelle metsästysretkelle, joka on kyseessä? Se kyllä olisi
-todistuksena rohkeudestanne, mutta ei lainkaan kohteliaisuudestanne.
-
--- En, hyvä herra, en minä sinne mene; minä olin juuri teitä
-etsimässä.
-
--- Todellako?
-
--- Pelkäsin jo sitäkin, että olitte ehkä jo mennyt tiehenne. Hyvä
-Jeanne! virkkoi hän nuorelle vaimolleen, mene sanomaan isällesi, että
-hänen tulee puhutella kuningasta muutaman silmänräpäyksen ajan; minun
-täytyy lausua jokunen sana herra de Bussylle.
-
-Jeanne ei käsittänyt tuosta kaikesta mitään, mutta noudatti kuitenkin
-miehensä toivomusta.
-
--- Mitä on teillä minulle sanomista? herra de Saint-Luc? kysyi Bussy.
-
--- Tahdon sanoa teille, herra de Bussy, vastasi Saint-Luc, että jos
-olette luvannut saapua johonkin kohtaukseen tänä iltana, teette
-parhaiten, kun lykkäätte kohtauksen huomiseksi, sillä Parisin
-kadut eivät ole turvallisia. Ennen kaikkea menettelette viisaimmin
-karttaessanne Tournelles'in hotellin seutuja, sillä siellä on sopiva
-paikka salaväijyjille. Jumala varjelkoon minua ajattelemasta, että
-sellainen mies kuin te voisitte mitään pelätä; mutta ajatelkaa
-kuitenkin asiata ja punnitkaa minun sanojani.
-
-Siinä silmänräpäyksessä kuului Chicot'in huuto:
-
--- Saint-Luc, Saint-Luc, älä piilottaudu sillä lailla! Huomaathan,
-että minä sinua odotan.
-
--- Sire, tässä minä olen, vastasi Saint-Luc ja riensi esiin.
-
-Narrin vieressä seisoi Henrik III, jonka hartioille jo muuan
-hovipoika asetteli raskasta kärpännahkavuorista viittaa, samalla kun
-toinen ojensi hänelle hansikkaita -- ne ulottuivat kyynärpäihin asti
--- ja kolmas silkkivuorista samettinaamaria.
-
--- Sire, virkkoi Saint-Luc, kohdistaen sanansa kumpaankin Henrikkiin,
-minä ehkä saan kunnian kantaa tulisoihtua teidän kantotuoleillenne
-asti.
-
-Sitäpä sinä et saa tehdä, vastasi Henrik, Chicot menee omalle
-taholleen, minä taas omalleni. Ystäväni ovat kelvottomia, antaessaan
-minun palata yksin Louvreen, samalla kun itse tahtovat huvitella
-leikkimällä laskiaisnarreja. Huomaat siis, ettet voi jättää minua
-kulkemaan yksin. Sinä olet nyt nainut ja vakava mies; sinun on
-vietävä minut takaisin kuningattaren luo. Tule, ystäväni.. Hohoi!
-Tuokaa hevonen herra de Saint-Luc'ille. Älkää kumminkaan, se on
-tarpeetonta, lisäsi hän; minun kantotuolini on riittävän leveä; tässä
-on tilaa kahdellekin.
-
-Jeanne oli kuullut jok'ainoan sanan tästä keskustelusta; hän olisi
-tahtonut puhua, sanoa pari sanaa miehelleen, ilmoittaa isälleen, että
-kuningas aikoi viedä Saint-Luc'in mukanaan; mutta tämä pani sormen
-suulleen merkiksi, että vaimonsa pysyisi vaiti.
-
-Helkkari! mutisi Saint-Luc itsekseen; nyt, kun olen koettanut saada
-Anjoun Frans'in ystäväkseni, pitää minun karttaa yhteentörmäystä
-Valois'in Henrikin kanssa! Sire, lisäsi hän ääneen, tässä minä olen,
-teidän palvelijanne. Olen niin kiintynyt teidän majesteettiinne, että
-vaikka teidän majesteettinne käskisi minun seuraamaan itseään aina
-maailman ääriin, niin minä olisin valmis sen tekemään.
-
-Nyt syntyi seurueessa syvä hiljaisuus, jotta kaikki voisivat
-kuulla kuninkaan jäähyväissanat morsiamelle ja hänen isälleen.
-Jäähyväissanat olivatkin mitä herttaisimmat.
-
-Jäätyään yksin kamarineitostensa kanssa Jeanne meni huoneeseensa ja
-polvistui muutaman pyhimyksenkuvan eteen. Senjälkeen hän käski, että
-hänet jätettäisiin yksin.
-
-Herra de Brissac lähetti kuusi palvelijaansa Louvren portille
-odottamaan nuoren sulhasen paluuta ja saattamaan häntä kotiin.
-Mutta kahden tunnin odotuksen jälkeen palasi yksi palvelijoista
-ilmoittamaan marsalkalle, että kaikki Louvren portit olivat suljetut
-Ennen viimeisen portin sulkemista oli vartiossa oleva kapteeni
-sanonut:
-
--- On turhaa odottaa kauvemmin; ei ainoakaan ihminen tule enää tänä
-yönä Louvresta ulos; kuningas on mennyt makuulle, ja kaikki ihmiset
-jo nukkuvat.
-
-Marsalkka kertoi tämän tyttärelleen. Jeanne selitti olevansa liian
-levoton voidakseen mennä nukkumaan ja että hän aikoi olla valveilla
-sinne asti, kunnes miehensä palaisi takaisin.
-
-
-
-
-3.
-
-Se joka avaa portin, ei aina astukaan siitä sisälle.
-
-
-Se aukea paikka, jonka yhdellä puolen oli Porte Saint-Antoine ja
-Brétagnen hotelli, oli verrattain laaja, mutta päivälläkin siinä
-liikkui hyvin vähän ihmisiä ja iltaisin se oli vallan tyhjä, sillä
-öiset kulkijat näyttivät mieluummin käyttävän Bastiljin puoleista
-tietä, turvautuakseen tarpeen tullen tornivartijaan, joka saattaisi,
-vaikkakaan ei mieskohtaisesti tulla avuksi, huutamalla kutsua apua
-tai ainakin säikäyttää ilkivallantekijöitä. Tähän aikaan olivat
-näet kadut oikeita ryövärien pesiä, ja yövartijan ammattia tuskin
-tunnettiin.
-
-Yö, jonka kuluessa tuonnempana kerrottavat tapahtumat tapahtuivat,
-oli niin kylmä, pimeä ja usmainen, ettei kukaan linnoituksen
-ulkopuolelta olisi voinut havaita yövartijaa, ja vaikeatapa olisi
-tämänkin ollut erottaa ohikulkijoita.
-
-Lähellä Porte Saint-Antoinea, kaupungin sisäosaan päin, oli yhdellä
-puolen Saint-Paulin kirkko ja toisella puolen Tournelles'in hotelli.
-Juuri tämän rakennuksen päässä, Sainte-Catherinen kadulle päin,
-muodosti muuri kulmauksen. Se oli juuri se sama paikka, josta
-Saint-Luc oli puhunut Bussylle.
-
-Ei ainoatakaan lyhtyä ollut valaisemassa koko tätä vanhan Parisin
-osaa.
-
-Tänä yönä, joka oli alkanut tiukanpuoleisella pakkasella ja päättyi
-kovaan lumisateeseen, ei noilla jäätyneillä kujilla kuulunut
-ainoankaan kulkijan askeleita. Mutta sitävastoin olisi tottunut
-silmä saattanut Tournellesin hotellin mainitussa kulmauksessa
-erottaa muutamia tummia haamuja, joiden liikkeistä saattoi päättää,
-että ne olivat ihmisiä, jotka liikkumalla koettivat säilyttää
-ruumiinlämpöään, samalla kun väliin seisoskelivatkin ja näyttivät
-odottelevan jotain seikkailua.
-
-Torninvartija, joka pimeässä ei näitä mustia varjoja nähnyt, ei olisi
-voinut kuulla heidän keskustelijaankaan, sillä niin kovin hiljaa nuo
-varjot puhelivat, ja kuitenkin oli tuo keskustelu verrattain tärkeätä.
-
--- Kirottu Bussy oli oikeassa, -- sanoi muuan varjoista. -- Tämä
-yö muistuttaa todellakin paljo sitä yötä, joka johtuu mieleeni
-Varsovasta, silloinkun Henrik oli Puolan kuninkaana, ja jos tämä vain
-pysyy näin kylmänä, niin saattaapa täällä tosiaankin paleltua, kuten
-hän jo ennusti.
-
--- Hui hai, Maugiron, -- vastasi eräs toinen. -- Sinähän vaikertelet
-kuin akka. Lämmin nyt ei tosin kyllä ole, mutta vedäppä kappa
-silmillesi ja pistä kätesi taskuihin, niin etpä tunne vähääkään vilua.
-
--- Saattaapa tosiaankin, Schomberg, -- puuttui kolmas puheeseen,
--- helposti huomata, että sinä olet saksalainen; mutta mitä minuun
-tulee, niin vuotavat jo huuleni verta ja viikseni ovat kankeana
-kuurasta.
-
-Käsien laita on hullummin, -- lausui neljäs; -- löisinpä vetoa, ettei
-minulla sormia olekkaan, niin vähän niissä enää on tuntoa.
-
--- Mikset lainannut äidiltäsi puuhkaa, Quélus parka? -- jatkoi
-Schomberg; -- tuo kunnon rouva olisi kyllä mielellään lainannut
-sen sinulle, varsinkin jos olisit sanonut tarvitsevasi sitä
-metsästäessäsi Bussya, jota hän rakastaa kuin ruttotauti.
-
--- Vielä vähän kärsivällisyyttä, -- virkkoi viides; -- olen varma
-siitä, että te pian saatte kiroilla liian kovaa kuumuutta.
-
--- Kunpahan taivas sen soisi!
-
--- No, luulenpa, että rukouksesi kuultiin paikalla, sillä näenpä
-jonkun tulevan tuolta Saint-Paulin katua pitkin.
-
--- Erehdys! Hän se ei voi olla.
-
--- Miks'ei?
-
--- Koska hänen piti kulkea toista tietä.
-
--- No, olisiko nyt kumma, jos hän olisi aavistanut väijytystä ja
-senvuoksi valinnut toisen tien?
-
--- Sinä et tunne Bussya. Hän kulkee sitä tietä, jota on sanonut
-kulkevansa, vaikka saisi tietää pirun itsensä häntä siellä
-odottelevan.
-
--- Miten liekään, -- puuttui Quélus puheeseen, -- mutta tuolla tulee
-kaksi ihmistä.
-
--- Totta totisesti, niinpä tuleekin, -- vakuuttelivat pari muuta.
-
--- Käykäämme päälle, -- virkkoi Schomberg.
-
--- Hei, hei! -- huusi d'Epernon. -- Älkäämme tappako ketään
-kunniallista porvaria tai rehellistä rouvaa. Katsokaas, nyt ne
-pysähtyvät!
-
-Itse asiassa olivatkin nuo kaksi kulkijaa, nähtävästi epätietoisina,
-pysähtyneet Saint-Paulin kadun päähän.
-
--- Ahaa, -- kuiskasi Quélus, -- mahtoivatkohan ne nähdä meidät?
-
--- Miten se olisi ollut mahdollista? Mehän tuskin näemme toisiamme.
-
--- Olet oikeassa. Mutta katso, nyt ne kääntyvät vasemmalle,
-pysähtyvät erään talon eteen ja näyttävät etsivän jotakin.
-
--- Niinpä tosiaankin tekevät.
-
--- Näyttää siltä kuin aikoisivat ne jonnekin, -- virkkoi Schomberg.
--- Jokohan nuo ehkä pääsisivät meiltä karkuun?
-
--- Hm! -- virkahti Maugiron, -- ei se voi olla hän, sillä hänhän oli
-aikonut tulla Saint-Antoinen etukaupunkiin, mutta nämähän sitävastoin
-tulivat suoraan pitkin Saint-Paulin katua.
-
--- Ätsh! -- ärähti Schomberg. -- Ken tietää, vaikka se lurjus olisi
-antanut väärän ilmoituksen matkansa suunnasta.
-
--- Niin, eipä olisi mahdotonta sekään, -- vastasi Quélus.
-
-Tämän otaksuman johdosta hyökkäsivät suosikit kuin joukko nälkäisiä
-koiria paljastetuin miekoin portin edustalla seisovia kahta miestä
-vastaan.
-
-Toinen näistä oli juuri saanut pistetyksi avaimen lukkoon ja
-oli avaama isillään portin, kun hyökkääjien melu sai nuo kaksi
-salaperäistä vaeltajaa kääntymään ympäri.
-
--- Mitä tämä merkitsee, d'Aurilly? -- kysyi toinen heistä. --
-Aikovatkohan ne hyökätä meidän kimppuumme?
-
--- Ah, armollinen herra, -- vastasi portin avaaja, -- siltä se
-tosiaankin näyttää. Ilmaisetteko itsenne vai haluatteko pysyä
-tuntemattomana?
-
--- Asestettuja miehiä! Väijytys!
-
--- Varmastikin jokin kilpailija, joka on päässyt jäljillemme; sitä
-jo aavistin! Nainen on liian kaunis, teidän korkeutenne, voidakseen
-pysyä huomaamattomana.
-
--- Rientäkäämme sisälle, d'Aurilly. Piiritys kestetään paremmin
-portin sisä- kuin ulkopuolella.
-
--- Tietysti, armollinen herra, ellei linnoituksen sisäpuolella ole
-vihollisia; mutta ken tietää, ellei vaan...
-
-Hän ei ehtinyt jatkaa puhettaan. Sillä nuolen nopeudella olivat
-nuoret jalosukuiset kulkeneet sen noin sadan askeleen pituisen
-välin, joka heidät rakennuksesta erotti. Quélus ja Maugiron,
-jotka olivat hiipineet pitkin muurin vierustaa, syöksähtivät
-portin ja sisällepyrkijäin väliin katkaistakseen näiltä kaiken
-paon mahdollisuuden, samalla kun Schomberg, d'O ja d'Epernon
-valmistautuivat hyökkäämään näiden kimppuun.
-
--- Iskekää! Iskekää! -- kirkui Quélus, noista viidestä lihavin.
-
-Se, jota toverinsa äsken oli nimittänyt armolliseksi herraksi ja
-kysynyt tältä, tahtoisiko hän pysyä tuntemattomana, kääntyi nyt
-Quélukseen päin, astui askeleen tätä kohti ja, pannen ylpeästi
-kätensä ristiin rinnoilleen, virkkoi kumealla ja pitkäveteisellä
-äänellä:
-
--- Luulenpa, herra Quélus, teidän sanovan: iskekää! puhuessanne
-Ranskan kuninkaallisesta prinssistä.
-
-Quélus hätkähti hämmästyneenä takaisin. Anjoun herttua! -- huusi hän.
-
--- Anjoun herttua! toistivat toiset.
-
--- No niin, hyvät herrat, -- jatkoi Frans jyrisevällä äänellä,
-aiotteko vieläkin huutaa: iskekää!
-
--- Armollinen herra! änkytti d'Epernon, -- se oli vaan pilaa; antakaa
-meille anteeksi!
-
--- Teidän korkeutenne, -- virkkoi vuorostaan d'O, -- emme
-voineet aavistaa tapaavamme teidän korkeuttanne tässä autiossa
-kaupunginosassa.
-
--- Pilaa? toisti Frans, välittämättä d'On huomautuksesta. -- Onpa
-teillä merkillinen tapa lasketella pilaa, herra d'Epernon. Sanokaapa
-sitten, kenelle pila oli tarkoitettu, koska se kerran ei ollut
-minulle.
-
-Teidän korkeutenne, -- vastasi Schomberg arvokkaasti, -- me näimme
-Saint-Luc'in lähtevän Montmorencyn hotellista ja kulkevan tännepäin,
-ja se tuntui meistä niin kovin oudolta, niin että halusimme tietää,
-mikä oli saattanut sulhasen hylkäämään morsiamensa.
-
-Anteeksipyytely oli verrattain hyvin keksitty. Sillä luultavasti
-saisi Anjoun herttua seuraavana päivänä tietää, ettei Saint-Luc
-todellakaan ollut viettänyt Montmorencyn hotellissa yötään.
-
--- Herra de Saint-Luc? Pidättekö siis minua hänenä?
-
--- Pidimme, teidän korkeutenne, -- vastasivat kaikki nuo viisi
-aatelismiestä yht'aikaa.
-
--- Mutta miten on mahdollista sekottaa meitä kahta toisiimme? --
-kyseli nyt Anjoun herttua. -- Herra de Saint-Luchan on päätään
-pitempi minua.
-
--- Se on totta, teidän korkeutenne, -- vastasi Quélus. -- Mutta hän
-on täsmälleen yhtä pitkä kuin herra d'Ayrilly, jolla on kunnia olla
-teidän korkeutenne seurassa.
-
--- Ja sitäpaitsi on yö jotenkin pimeä, lisäsi Maugiron.
-
--- Ja kaiken lopuksi jatkoi Quélus -- ei teidän korkeutenne saattane
-epäilläkään, että meillä olisi teidän korkeaan persoonaanne nähden
-pienintäkään ilkeyteen vivahtavaa aikomusta, ei edes siinäkään
-tapauksessa, vaikkapa kysymys koskisi vaan teidän korkeutenne
-huvitusten häiritsemistä.
-
-Sill'aikaa kun Frans kuunteli näitä enemmän tai vähemmän uskottavia
-vastauksia, joita nuoret aatelismiehet pelon tai hämmästyksen
-valtaamina jakelivat, oli hän taitavasti askel askeleelta d'Aurillyn,
-tuon luutunsoittajansa ja tavallisen yöseikkailutoverinsa, seuraamana
-päässyt etenemään sivummaksi portilta ja oli nyt sellaisen välimatkan
-päässä siitä, ettei sitä vallitsevan pimeän vuoksi enää voinut
-erottaa toisista porteista.
-
--- Minun huvitusteni? -- toisti herttua, äänessään katkera sävy. --
-Mikä on saattanut teidät siihen luuloon, että minä täältä haen jotain
-huvitusta?
-
--- Ooh, teidän korkeutenne, joka tapauksessa, lienettepä tullut tänne
-missä tarkoituksessa tahansa, pyydämme, että suotte meille anteeksi.
-
--- Hyvä. Hyvästi, hyvät herrat!
-
--- Teidän korkeutenne, -- lisäsi d'Epernon, -- voi olla vakuutettu
-meidän vaiteliaisuudestamme ja...
-
-Herttua, joka jo oli astunut pari askelta poispäin, kääntyi
-nyt äkisti ympäri, rypisti silmäkulmiaan ja huudahti rajusti:
-vaiteliaisuutta! Kuka pyytää teiltä mitään sellaista?
-
--- Teidän korkeutenne, -- vastasi d'Epernon, -- me luulimme, että
-teidän korkeutenne näin myöhään ja mukananne uskottunne...
-
--- Te erehdytte. Kuulkaa nyt, mitä teidän pitää uskoa ja mitä minä
-tahdon muidenkin uskovan.
-
-Nuo viisi aatelismiestä jäivät kuuntelemaan kunnioittavasti vaieten.
-
--- Minä aioin mennä -- jatkoi Anjoun herttua hyvin hitaasti,
-ikäänkuin tahtoen leikkaamalla saada jok'ainoan sanansa painumaan
-kuulijainsa mieleen -- Manasse-juutalaisen luo, joka ennustaa
-kämmenestä ja kahvista. Niinkuin tiedätte, asuu hän Tournellesin
-kadulla. Aurilly havaitsi teidät teidän ohimennessänne ja piti teitä
-vartiovuorollaan kiertelevinä jousimiehinä. Myöskin olemme me --
-lisäsi hän jonkinlaisella hilpeydellä, mikä pelotti niitä, jotka
-tämän ruhtinaan luonteen tunsivat -- oikeina yöaaveina hiiviskelleet
-muurien vieruksia ja piileskelleet porttiholveissa säästyäksemme
-teidän ankarilta katseiltanne.
-
-Näin puhuessaan oli prinssi vähitellen päässyt Saint-Paulin kadulle
-ja oli nyt niin lähellä Bastiljin vartiopaikkoja, että hänen
-äänensä jo olisi kuultu, jos hänen kimppuunsa olisi vielä yritetty
-hyökätä. Hän näet tunsi siksi hyvin veljensä juurtuneen vihan, että
-hän, kuninkaan suosikkien kunnioittavista anteeksipyytelemisistä
-huolimatta, edelleenkin näitä epäili.
-
--- Ja kun te nyt -- jatkoi prinssi -- tiedätte, mitä teidän pitää
-uskoa ja, ennen kaikkea, mitä teidän tulee minulle sanoa, niin jääkää
-hyvästi, hyvät herrat!
-
-Aatelismiehet kumarsivat prinssille. Tämä vielä poistuessaankin
-katsahti useamman kerran taakseen.
-
--- Teidän korkeutenne, -- virkkoi d'Aurilly, -- vannon, että
-noilla ihmisillä on paha mielessä. Nyt on keskiyö ja, niinkuin ne
-huomauttivat, me olemme autiossa kaupunginosassa. Rientäkäämme
-takaisin palatsiin, teidän korkeutenne.
-
--- Ei, -- sanoi prinssi ja pysäytti hänet. -- Meidän on päinvastoin
-käytettävä tilaisuutta hyväksemme, kun he nyt ovat menneet pois.
-
--- Teidän korkeutenne erehtyy, -- huomautti d'Aurilly. -- Eivät ne
-suinkaan ole menneet tiehensä, vaan, kuten teidän korkeutenne itsekin
-voi nähdä, ainoastaan palanneet piilopaikkaansa. Ettekö niitä näe,
-armollinen herra? Ne seisovat tuolla Tournellesin hotellin kulmassa.
-
-Frans tähysteli sinnepäin ja havaitsi d'Aurillyn olevan oikeassa. Nuo
-viisi jalosukuista olivat taas asettuneet entiseen vartiopaikkaansa,
-ja näyttipä jotenkin uskottavalta, että heillä oli käymässä jokin
-yritys, jonka prinssin ilmestyminen oli keskeyttänyt, taikka aikoivat
-he sitten vainuta prinssin ja tämän seuralaisen jälkiä tullakseen
-vakuutetuiksi siitä, menivätkö nämä todellakin Manasse-juutalaisen
-luo.
-
--- Millaisen päätöksen suvaitsee teidän korkeutenne tehdä? kysyi
-d'Aurilly. -- Olen valmis tekemään, mitä teidän korkeutenne käskee.
-Mutta minusta olisi tänne jääminen nyt varomatonta.
-
--- Tuhannen tulimaista! -- mutisi prinssi. -- Vierailusta luopuminen
-on kuitenkin kiusallista.
-
--- Tietenkin, armollinen herra. Mutta sehän voidaan lykätä. Ja,
-niinkuin minulla on ollut kunnia sanoa, talohan on vuokrattu
-kokonaiseksi vuodeksi. Me tiedämme naisen asuvan ensimäisessä
-kerroksessa; olemme lahjoneet hänen kamarineitonsa ja meillä on
-portin avain. Tällaiset edut puolellamme käy meidän odottaminen.
-
--- Oletko varma siitä, että sait portin auki?
-
--- Olen.
-
--- Mutta lukitsitko sen myöskin?
-
--- Lukitsin, teidän korkeutenne.
-
-Vaikka d'Aurillyn vastauksen äänensävy olikin täydellisimmän
-vakuuttava, on meidän kuitenkin huomautettava, ettei hän ollutkaan
-niin ihan varma siitä, oliko tosiaankin tullut portin lukinneeksi.
-Hänen varma vastauksensa rauhoitti kuitenkin prinssiä.
-
--- Mutta minä olisin kuitenkin itse tahtonut tulla vakuutetuksi...
-
--- Siitäkö, mitä nuo tuolla aikovat? Ah, teidän korkeutenne!
-Pelkäämättä erehtyväni voin vakuuttaa, että he ovat asettuneet
-väijymään jotakin. Teidän korkeudellanne on paljo vihamiehiä. Ken
-tietää, mitä kaikkea he saattavat uskaltaa?
-
--- Hyv'on! Menkäämme sitten, mutta vielä me kuitenkin myöhemmin
-palaamme takaisin.
-
--- Emme ainakaan tänä yönä, armollinen herra. Älkää moittiko minun
-varovaisuuttani. Minä en näe tässä mitään muuta kuin salajuonen.
-Ja tämä pelko on luonnollinen, syystä että onhan minulla kunnia
-seurata ensimäistä kuninkaallisen suvun prinssiä... sen saman kruunun
-perillistä, jota niin monet eivät toivoisi koskaan hänen päässään
-näkevänsä.
-
-Nämä viimeiset sanat tekivät Fransiin sellaisen vaikutuksen, että hän
-heti päätti lähteä pois. Kuitenkaan ei hän tehnyt sitä kiroilematta
-huonoa onneaan ja kuvittelematta vielä vast'edes jonkin sopivan
-tilaisuuden tullen kostavansa noille viidelle jalosukuiselle sen
-kepposen, jonka he täten olivat hänelle tehneet.
-
--- Palataan sitten palatsiin, -- virkkoi hän. -- Siellä tapaamme
-Bussyn, sillä nyt hän ainakin lienee palannut noista kirotuista
-häistä. Hän lienee kuitenkin hakenut siellä jotain riitaa, mistä
-johtuu, että hän ehkä jo on tappanut tai tulee tappamaan jonkin
-noista sänkykamarisuosikeista. Ja se on ainoa seikka, mikä minua
-hieman lohduttaa.
-
--- Niin, armollinen herra, -- lisäsi d'Aurilly, -- toivokaamme Bussyn
-suhteen parasta. En toivo mitään sen enempää ja luotan, niinkuin
-teidän korkeutennekin, Bussyyn äärettömästi.
-
-He menivät nyt matkoihinsa.
-
-Mutta kun he parahiksi olivat ehtineet kääntyä Jouyn kadun
-kulmauksessa, niin havaitsivat nuo viisi aatelismiestä Tison'in kadun
-päässä ratsastajan.
-
--- Nyt -- virkkoi Quélus -- on hän vihdoinkin käsissämme!
-
--- Mahdotonta! arveli Maugiron.
-
--- Miksi niin?
-
--- Koska tuo mies ratsastaa yksin. Mutta meistähän hän jäi
-Livarot'in, d'Entragues'in ja Ribeirac'in seuraan, ja ne eivät ole
-sallineet hänen ratsastaa yksin.
-
--- Mutta hän se on kuitenkin, -- huomautti d'Epernon. -- Etkö kuule
-hänen äänekästä hymähtelyään tai tunne hänen karskia ryhtiään? Hän on
-todellakin yksin.
-
--- Siinä tapauksessa -- virkkoi d'O -- piilee siinä jokin salajuoni.
-
--- Salajuoni tahi ei, -- vastasi Schomberg, -- niin on se kuitenkin
-hän, ja siispä aseisiin, aseisiin!
-
-Se oli tosiaankin Bussy. Hän ratsasti vallan huolettomana pitkin
-Saint-Antoinen katua. Niinkuin muistamme, oli Saint-Luc häntä
-varottanut, mutta niistä epäluuloista huolimatta, joita tuo
-Saint-Luc'in puhe oli hänessä herättänyt, oli hän, ystäväinsä
-itsepintaisista rukouksista välittämättä, eronnut heistä Montmorencyn
-hotellin portilla.
-
-Teko oli juuri niitä uhkarohkeita temppuja, joita tuo urhoollinen
-översti rakasti.
-
-Sitäpaitsi oli Bussy ajatellut, että Saint-Luc, joka ei lukeutunut
-hänen ystäviinsä ja jonka osanottavaisuus aiheutui vain oikeastaan
-hänen kiusallisesta asemastaan, että Saint-Luc, sanomme, oli
-kehottanut häntä näihin varovaisuustoimenpiteisiin saattaakseen
-hänet vihamiestensä silmissä naurettavaksi, jos jotkut todellakin
-olisivat asettuneet häntä väijymään. Ja Bussy pelkäsi naurunalaiseksi
-joutumista paljo enemmän kuin vaaraa. Hän oli vihamiestensäkin
-kesken tunnettu urhoollisuudesta, mikä joskus saattoi johtaa mitä
-uhkarohkeimpiin yrityksiin vain tuon yleisen arvonannon säilyttämisen
-tarkoituksessa. Oikean muinaisajan sankarin tavoin oli hän siis
-eronnut kolmesta urhoollisesta toveristaan, jotka olisivat halunneet
-tulla hänen mukanaan. Yksinään, ilman muita aseita kuin miekkansa
-ja tikarinsa, suuntasi hän kulkuaan sitä taloa kohti, missä häntä,
-päinvastoin kuin mitä olisi voinut luulla, ei odottanut rakastajatar,
-vaan kirje, jonka Navarran kuningatar hänelle heidän ystävyytensä
-muistoksi aina kerran kuukaudessa lähetti, ja jonka tuo urhoollinen
-ylimys, kuningatar Margot'ille antamansa lupauksen mukaisesti, itse
-persoonallisesti yön aikaan kävi kirjeentuojalta noutamassa.
-
-Hän oli minkään häiritsemättä päässyt Sainte-Catherinen kadulle,
-kun hänen valpas ja harjaantunut katseensa havaitsi pimeässäkin ne
-ihmisolennot, joita Anjoun herttua ei heti ollut älynnyt.
-
-Bussy laski noitten tummien haamujen lukua.
-
--- Kolme, neljä, viisi, -- virkkoi hän, paitsi palvelijoita, jotka
-ovat kätkeytyneet johonkin toiseen lymypaikkaan ja syöksyvät esiin
-herrainsa huudon kuultuaan. Ne näyttävät pitävän minua arvossa.
-Mutta tuleepa tästä joka tapauksessa tiukka työ yhden ainoan miehen
-osaksi. Kunnon Saint-Luc ei siis minua pettänytkään, ja vaikkapa hän
-nyt olisikin ensimäisenä ojentamassa miekkansa minua vastaan, niin
-sanoisinpa kuitenkin: kiitos varotuksesta, toveri!
-
-Näin ajatellen hän ratsasti eteenpäin ja tunnusteli, pääsikö oikea
-käsivarsi vapaasti liikkumaan kapan alla, jonka hän aivan huomaamatta
-oli aukaissut.
-
-Ja juuri tällöin kuului Schombergin huuto: aseisiin! Ja nuo viisi
-ylimystä syöksähtivät yht'aikaa esille.
-
--- Vai niin, hyvät herrat, -- lausui Bussy lujasti, mutta
-rauhallisella äänellä. -- Bussyparka siis onkin se villisika, joka
-oli kaadettava? Kuulkaapas, hyvät herrat, villisika tulee kyllä
-raapimaan eräitä naarmuja muutamien teikäläisten nahkaan. Te tiedätte
-minun pitävän lupaukseni.
-
--- Se on kyllä mahdollista, vastasi Schomberg, -- mutta se ei estä
-sitä, herra Bussy d'Amboise, että te olette epäkohtelias hölmö,
-koskapa ette älyä astua alas hevosenne selästä puhutellessanne meitä,
-jotka seisomme.
-
-Samassa tunsi Bussy hevosensa horjahtavan, sillä Schomberg oli
-harvinaisen taidokkaasti, josta taidostaan hän jo oli näyttänyt monta
-esimerkkiä, heittänyt jonkinlaisen metsästysveitsensä hevosen toiseen
-takajalkaan.
-
-Eläin vaipui vavisten maahan.
-
-Valmiina kaikkeen oli Bussy silmänräpäyksessä hypännyt alas satulasta
-ja heilutti nyt paljastettua miekkaansa.
-
--- Haa, konna! Se oli minun lempihevoseni, -- huusi hän. -- Sen saat
-kalliisti maksaa!
-
-Ja kun Schomberg, rohkeutensa innostamana, ei ollut oikein laskenut
-itsensä ja Bussyn miekan välistä matkaa, ojentuikin äkkiä Bussyn
-käsivarsi, ja hänen miekkansa tunkeutui syvälle Schombergin reiteen.
-
-Schomberg päästi huudon.
-
--- No, -- virkkoi Bussy, -- enkö minä pidä sanaani? Nyt on jo yksi
-saanut nahkansa naarmuihin. Sinun olisi, hölmö, pitänyt iskeä Bussyn
-ranteeseen eikä hevosen polveen.
-
-Ja tuossa tuokiossa oli Bussy suunnannut pitkän miekkansa kärjen
-noiden neljän muun kasvoja ja rintaa kohti, ja, halveksien avun
-huutamista, kääri nyt kappansa vasemman käsivartensa ympärille
-jonkinlaiseksi kilveksi sekä vetäytyi takaperin päästäkseen muurin
-viereen, jota vastaan hän saattoi nojata, tulematta ahdistetuksi
-selkäpuolelta. Kaiken tämän tapahtuessa antoi hän kymmenen iskua
-minuutissa ja tunsi tällöin useinkin pehmeätä suhahdusta, joka
-merkitsi sitä, että miekka oli sattunut vihollisen ruumiiseen.
-Silmänräpäykseksi hänen jalkansa liukahti ja hän tuli tahtomattaan
-katsoneeksi maahan päin. Tätä hetkeä käytti Quélus hyväkseen
-antaakseen hänelle iskun sivulta.
-
-Haavotettu! huusi Quélus.
-
--- Kyllä, takkiin, -- vastasi Bussy, joka ei halunnut tunnustaa asiaa
-oikeata laitaa.
-
-Senjälkeen hän syöksähti Quélusta kohti ja mitteli niin taitavasti
-miekkaansa tämän kanssa, että tuon nuoren miehen ase lensi hänestä
-kymmenen askeleen päähän. Mutta Bussy ei ehtinyt täydentää tuota
-voittoaan, sillä siinä samassa ahdistivat häntä d'O, d'Epernon ja
-Maugiron raivokkaina. Schomberg oli nyt saanut haavansa sidotuksi ja
-Quélus oli hakenut miekkansa. Bussy huomasi niin ollen, että hänet
-joka puolelta piiritettäisiin, ellei hän silmänräpäyksessä pääsisi
-muurin viereen.
-
-Hän hypähti taaksepäin ja pääsi siten kolmen askeleen päähän
-vihollisistaan. Mutta taaskin oli pian neljä miekkaa hänen
-kimpussaan. Se oli jo kuitenkin myöhäistä, sillä tehtyään vielä
-yhden harppauksen taaksepäin oli hän muurin luona ja pääsi tukemaan
-sitä vasten. Siinä seisoi hän nyt, väkevänä kuin Akilles, hymyillen
-vain niille lukemattomille miekaniskuille, joita hänen päänsä ympäri
-suhisi. Mutta äkkiä tunsi hän kylmän hien kohoovan otsalleen ja hänen
-silmissään musteni. Hän oli unohtanut haavansa, ja nämä pyörtymisen
-merkit muistuttivat häntä siitä.
-
--- Ahaa! sinä siis vihdoinkin antaudut! -- huusi Quélus ja iski yhä
-hurjemmin.
-
-Päätä itse, onko asia niin, -- vastasi Bussy.
-
-Näin sanoessaan antoi hän Quélus'elle miekanlappeellaan niin
-voimakkaan iskun ohimoon, että tämä tupertui takaperin.
-
-Hurjana raivosta päästi Bussy nyt kauhean huudon ja hyökkäsi
-eteenpäin. D'O ja d'Epernon väistyivät tieltä, Maugiron oli nostanut
-Quélus'en ylös ja piteli häntä käsiensä varassa. Bussy taittoi
-jalallaan tämän miekan, haavotti taitavalla pistolla d'Epernon'ia
-käsivarteen, ja silmänräpäyksen ajan hän oli voittajana. Mutta Quélus
-tuli taas pian tuntoihinsa, Schomberg, vaikka olikin haavottunut,
-alotti taistelun uudelleen, neljä miekkaa välähteli taaskin Bussyn
-pään päällä, jo toisen kerran luuli hän olevansa hukassa. Hän
-vetäytyi askel askeleelta takaisin päästäkseen jälleen muuriin
-kiinni. Hän tunsi selvästi, että voimansa olivat lopussa. Miekka
-ei enää osunut siihen suuntaan, johon epäselvä ajatus sen oli
-tarkoittanut, vasemmalla kädellään tavotteli hän muuria, kosketti
-sitä, ja kivien kylmyys häntä hieman virkisti. Mutta hänen suureksi
-ihmeekseen antoikin tämä muuri perään. Siinä olikin puolittain
-aukinainen portti. Silloin heräsi Bussyssa jälleen toivo; hän kokosi
-kaikki voimansa tätä ratkaisevaa silmänräpäystä varten. Vielä
-neljännesminuutin ajan olivat hänen hyökkäyksensä niin tiheitä, että
-hän sai torjutuiksi kaikki miekat luotaan tai että vihollisensa
-olivat pakoitetut laskemaan ne alas. Äkkiä vetäytyi hän portista
-sisään ja, päästyään onnellisesti sisäpuolelle, painalti porttia niin
-voimakkaasti, että se jysähtäen paukahti lukkoon.
-
-Nyt oli taistelu päättynyt ja Bussy oli vaarasta vapaa; hän oli
-voittaja, sillä hän oli pelastunut.
-
-Ilostajuopunein silmin katseli hän porttiluukun tiheän ristikon läpi
-vihollistensa kalpeita kasvoja. Hän kuuli mielettömiä miekaniskuja
-turhaan suunnattavan tukevaa tammiporttia vastaan, kuuli huutoja
-ja kirouksia. Vihdoin hänestä tuntui siltä kuin maa ja muuri hänen
-jalkainsa alla horjuisivat. Hän astui muutamia askeleita eteenpäin ja
-oli tullut pihamaalle. Siellä hän vaipui uupuneena muutamalle rapulle.
-
-Senjälkeen hän ei enää tiennyt mitä tapahtui: hänestä tuntui kuin
-olisi hän astunut alas haudan hiljaisuuteen ja yöhön.
-
-
-
-
-4.
-
-Unta on joskus hyvin vaikea erottaa todellisuudesta.
-
-
-Ennenkuin Bussy oli mennyt tainnoksiin, oli hänessä ollut vielä
-sen verran tolkkua, että oli pistänyt nenäliinansa haavan kohdalle
-vaatteiden alle ja tiukentanut miekanhihnaa siltä kohdalta, mikä niin
-ollen muodosti jonkinlaisen siteen haavaan, josta jo oli vuotanut
-niin paljo verta, että hän pyörtyi.
-
-Mutta olkoonpa nyt niin, että elinvoimat hänen aivoissaan vielä
-tuon näennäisen tajuttomuudenkin aikana toimivat, taikka että tämä
-taintumustila oli lakannut ja sen sijaan tullut kuume, jonka jälkeen
-hän uudelleen vaipui tainnoksiin, tuo kaikki oli yhdentekevää siihen
-nähden, mitä Bussy näki tai luuli näkevänsä ollessaan tuossa unen tai
-todellisuuden tilassa.
-
-Hän oli nyt huoneessa, jonka huonekalut olivat veistokuvilla
-koristetut, jonka seinäpaperit olivat täynnänsä mytologisia kuvioita
-ja jossa oli maalattu katto. Siellä oli kaksi akkunaa, ja niiden
-väliin oli asetettu nuoruutta ja kauneutta säteilevän naisen kuva.
-Bussysta tuntui siltä kuin kuvan kehyksenä olisi vaan jonkinlainen
-ovenpielus. Maaten pitkänään ja liikkumattomana sängyssä ja kuin
-jonkin yliluonnollisen voiman kahlehtimana katsella tuijotteli Bussy
-noita kuvioita Oliko hän nähnyt ne ennen, vai näkikö hän ne nyt ensi
-kerran? Tähän kysymykseen hän ei voinut antaa itselleen vastausta,
-sillä siksi oli hänen päänsä aivan liian epäselvä.
-
-Mutta yht'äkkiä astui naisenkuva ulos kehyksestään, ja ihastuttava
-olento, valkoiseen villapukuun pettuna, hiukset hulmuavina läheni
-häntä. Tämä nainen oli niin ihmeellisen kaunis, että Bussy teki rajun
-liikkeen heittäytyäkseen hänen jalkoihinsa. Mutta hän tunsi olevansa
-sidottuna sänkyyn samallaisilla siteillä kuin ruumis on kahlittu
-hautaansa.
-
-Tuo tunne sai hänen tarkastelemaan sänkyä, jossa makasi. Se
-näytti olevan hienotekoinen sänky Frans I:sen ajoilta valkoisine,
-damastikankaasta tehtyine verhoineen.
-
-Seinille piirretyt kuviot eivät enää kiinnittäneet Bussyn huomiota.
-Muotokuva oli nyt hänelle kaikki kaikessa, ja hän koetti kiinnittää
-katsettaan siihen tyhjään sijaan, minkä oli täytynyt jäädä kehyksen
-sisäpuolelle: mutta sen kehyksen edessä leijaili kuin pilvi, eikä hän
-päässyt siitä selville. Hänen katseensa kohdistui uudelleen tuohon
-salaperäiseen olentoon, ja Bussy alkoi kohteliaasti häntä puhutella.
-
-Mutta yht'äkkiä nainen hävisi, ja tumma ruumis asettautui Bussyn ja
-naisen väliin.
-
-Bussy tästä kovin harmistui ja kävi niin kiukkuiseksi tuota vierasta
-kohtaan, että hän, jos vaan olisi kyennyt liikkumaan, ihan varmasti
-olisi käynyt hänen kimppuunsa. Hän jo todella sitä yrittikin, mutta
-se oli hänelle mahdotonta.
-
-Samassa kuuli hän vastatulleen lausuvan:
-
--- No, viimeinkin siis olen saapunut perille!
-
-Olette, hyvä herra, ja nyt voitte ottaa siteen kasvoiltanne, vastasi
-niin suloinen ääni, että Bussyn kaikki sydänhermot siitä vavahtelivat.
-
-Bussy teki liikkeen nähdäkseen, oliko tuo suloääninen nainen sama,
-jota muotokuva esitti. Mutta hänen yrityksensä olivat tuloksettomia.
-Hän ei nähnyt mitään muuta kuin nuoren, miellyttävän miehen, joka
-otti siteen silmiltään ja jäi oudoksuen katselemaan ympärilleen.
-
--- Hiikkariin tuo mies! ajatteli Bussy.
-
-Hän koetti saada puetuksi tuon ajatuksensa sanoiksi tai teoksi; mutta
-niin toinen kuin toinenkin oli vallan mahdotonta.
-
-Ah, nyt minä ymmärrän, -- virkkoi nuori mies ja lähestyi sänkyä, --
-Te olette haavottunut, hyvä herra, eikö niin? Sallikaa minun katsoa;
-me koetamme teitä lääkitä.
-
-Bussy tahtoi vastata, mutta ei kyennyt. Hänen silmiään verhosi kuin
-lasimainen kalvo ja hänen sormenpäissään pisteli kuin tuhansin
-neuloin.
-
--- Onko haava kuolettava? -- kysyi taas se suloinen ääni, mutta
-samalla niin osaaottavaisen surumielisenä, että se sai kyynelet
-kihoamaan Bussyn silmiin.
-
--- Sitä en vielä tiedä, mutta olen sen pian teille sanova, -- vastasi
-nuori mies. -- Tajutonna hän kuitenkin on.
-
-Vain tämän saattoi Bussy vielä käsittää: hän tunsi vielä kerran
-kuulevansa kuin jotain poistuvain hameitten kahinaa. Sitten hänestä
-tuntui siltä kuin valettaisiin kuumaa rautaa hänen kylkeensä, mutta
-senjälkeen hän kokonaan menetti tajuntansa.
-
-Kun hän tästä horrostilastaan heräsi, tunsi hän kylmän tuulen
-hivelevän kasvojaan, ja karkeita ääniä osui hänen korviinsa. Hän
-avasi silmänsä nähdäkseen, riitelivätkö ehkä nuo seinälle maalatut
-kuviot keskenään, ja hän koetti tarkastella, vieläkö muotokuva oli
-paikoillaan. Mutta hän ei nähnyt seiniä eikä kattoa eikä kuvaa;
-kaikki olivat kadonneet. Hänen oikealla puolellaan seisoi harmaisiin
-vaatteisiin puettu mies, valkea, verentahraama esiliina edessään,
-mikä oli kääritty paremmin toiselle puolelle; vasemmalla puolellaan
-näkyi muuan augustinolaismunkki, joka koetteli kädellään hänen
-päätään. Etupuolella seisoi jokin vanha nainen ja kuului mutisevan
-eräitä rukouksia.
-
-Bussyn harhaileva katse kiintyi pian erääseen suunnattomaan
-kivimöhkäleeseen, joka näkyi vähän tuonnempana hänen edessään, ja
-hän tarkasteli sitä hyvin huomaavaisesti saadakseen selville, mikä
-se oli. Hän tunsi silloin Templen harjoineen, ja sen yläpuolelta
-kirkkaan talvisen taivaan, jota nouseva aurinko kultaili.
-
-Bussy havaitsi makaavansa ihan yksinkertaisesti kadulla tai oikeammin
-sanoen Temppelitornin vallihaudan vierustalla.
-
--- Kiitoksia, paljo kiitoksia, hyvät ihmiset, -- virkkoi hän, --
-vaivastanne tuodessanne minut tänne. Minä tarvitsin ilmaa, mutta
-olisihan sitä voitu hankkia minulle avaamalla akkuna, ja minä olisin
-maannut paremmin damastisängyssä kuin täällä kadulla. Mutta hyvä
-näinkin. Jollette vielä ole saaneet maksua, niin löydätte minun
-taskustani joukon kolmattakymmentä kultapalaa; ottakaa ne, hyvät
-ystävät, ja jakakaa keskenänne.
-
--- Herra, -- sanoi lahtari, -- emme me ole kantaneet teitä tänne.
-Te olitte jo täällä ennen meidän tuloamme, ja me havaitsimme teidät
-kulkiessamme tästä ohi päivän koittaessa.
-
--- No, entäs nuori tohtori? -- kysyi Bussy. -- Oliko hänkin täällä?
-
-Ympärilläolevat katsahtivat kummastuneina toisiinsa.
-
--- Hän hourii vielä, -- virkkoi augustinolaismunkki päätään
-pudistellen; sitten hän sanoi Bussylle: -- luulen tekeväsi parhaiten,
-jos tunnustat syntisi, poikani.
-
-Bussy tuijotti munkkiin.
-
--- Täällä ei ole mitään lääkäriä, nuori miesparka, -- virkahti eukko.
--- Te olitte aivan yksin ja hyljättynä. Tuolla lumessa voitte nähdä
-äskeisen makuusijanne.
-
-Bussy tunsi kylkeänsä pakottavan, muisti saaneensa miekanpiston,
-vei kätensä sisälleen ja huomasi nenäliinan olevan haavan päällä,
-miekanhihnan kiinnipitämänä.
-
--- Onpa tämä merkillistä! huudahti hän.
-
-Ympärilläseisojat noudattivat nyt saamaansa lupaa ja jakaen rahoja
-keskenään valittivat kovalla äänellä haavotetun surkeutta.
-
--- Kas niin, -- virkkoi Bussy huomattuaan rahat jaetuiksi, -- nyt on
-kaikki hyvin, hyvät ystävät. Viekää nyt minut takaisin palatsiin.
-
--- Sen me kyllä teemme, nuori miesrukka, teurastaja on vahva, ja
-sitäpaitsi on hänellä hevonen, jota voitte käyttää.
-
--- Niin onkin, -- selitti teurastaja. -- Sekä minä että hevoseni
-olemme käytettävissänne, jalo herra.
-
--- Hyvä on, poikani, -- virkkoi munkki. -- Sill'aikaa kun lahtari
-noutaa hevostaan, voitte saada rippinne.
-
--- Taivaan kautta! -- huudahti Bussy ja nousi ylös. -- Toivonpa,
-ettei minun tilani ole niinkään vaarallinen. Järjestäkää siis, isä,
-asiat niin, että voitte ripittää jotain sellaista, jolla on kiiruumpi
-kuin minulla. Minulla on vilu ja minä tahdon mahdollisimman pian
-päästä palatsiin lämmittelemään.
-
--- Mikä sitten on palatsinne nimi?
-
--- Bussyn hotelli.
-
--- Mitä sanotte! -- huudahtivat kaikki muut. -- Bussyn hotelli.
-
--- Niin, minkävuoksi se on teistä niin kummallista.
-
--- Te kuulutte siis Bussyn väkeen?
-
--- Olen Bussy itse.
-
--- Bussy! -- huusivat kaikki. -- Jalo Bussy, urhoollinen Bussy,
-kuninkaallisten suosikkien kauhistus! Eläköön Bussy!
-
-Näin sanoen nostivat he tuon nuoren miehen käsivarsilleen ja
-kantoivat hänet voittokulussa palatsiin, mutta munkki meni tiehensä
-ja, laskien rahaosuuttaan, mutisi:
-
--- Jos mies kerran on tuo kirottu Bussy, niin ei minua lainkaan
-ihmetytä, ettei hän halunnut rippiä.
-
-Palatsiinsa saavuttuaan kutsutti Bussy luokseen lääkärinsä, joka ei
-pitänyt haavaa vaarallisena.
-
--- Sanokaa minulle, -- kysyi Bussy, -- onko tämä haava jo ollut
-sidottuna?
-
--- Sitä en todellakaan voi sanoa, -- vastasi tohtori.
-
--- Ja sanokaa minulle, -- jatkoi Bussy, -- onko haava niin
-vaikealaatuinen, että se olisi saattanut minut hourailemaan?
-
--- Epäilemättä.
-
--- Tuhannen vietävä! -- huudahti Bussy. -- Silloinhan olisivat kai
-nuo koreat seinät, komea sänky, muotokuva ja ihastuttava nainen
-samoinkuin tohtorikin, joka oli sokkosilla ja jolle minä olin
-huutamaisillani: varokaa, polttaa, polttaa! -- silloinhan olisi
-kaikki tämä ollut vaan hourailua, eikä mikään muu totta, paitsi se,
-että minä taistelin kuninkaan suosikkien kanssa. Mutta missäs me
-tappelimmekaan? Ahaa, jopa muistan, se tapahtui lähellä Bastiljia.
-Minä nojasin muuria vastaan, ja muurissa oli portti, joka aukeni
-oikeaan aikaan. Suurella vaivalla sain sen paiskatuksi lukkoon
-ja sitten tulin pitkään käytävään; mutta sitten en muista enää
-mitään, ennenkuin tulin tuntoihini. Mutta tulinkohan minä tosiaankin
-tuntoihini, vai onko tuo kaikki ollutkin unta? Mutta toden totta,
-hevoseni lienee kai löydetty kuolleena paikalta. Tohtori, olkaa hyvä
-ja huutakaa joku palvelijani tänne.
-
-Tohtori huusi palvelijan sisälle.
-
-Bussy sai nyt tietää, että hevonen vertavuotavana ja haavotettuna
-oli laahautunut palatsin portille, missä se päivän sarastaessa oli
-tavattu hirnumassa. Talossa oli heti syntynyt hälinä. Bussyn kaikki
-uskolliset palvelijat olivat rientäneet häntä etsimään, ja monet
-niistä olivat vieläkin sillä tiellään.
-
-Siis vain muotokuva on unta, -- virkkoi Bussy, -- ja senhän tietysti
-täytyikin sitä olla: sillä kuinka olisi mahdollista, että kuva astuu
-ulos kehyksestään puhuttelemaan lääkäriä, jonka silmien edessä on
-side? Minä olen narri voidessani ajatella mitään tuollaista. Ja
-kuitenkin kaikitenkin oli muotokuva niin kovin miellyttävä!
-
-Bussy koetti nyt mielessään muistella, miltä tuo kuva oli näyttänyt,
-ja sitä muistellessaan hän tunsi ruumiissaan suloista puistatusta,
-kuin jonkinlaista horkkaa, jonka rakkaus synnyttää ja joka samalla
-kertaa sekä lämmittää että jäädyttää sydäntä.
-
--- Ja kaikkea tuota minä olisin uneksinut! -- huudahti hän, tohtorin
-sitoessa hänen haavaansa. -- Kautta Jumalan! Se on mahdotonta.
-Sellaista unta ei voida nähdä!
-
-Hän alkoi jo ainakin sadatta kertaa toistaa mielessään: Minä olin
-tanssiaisissa, Saint-Luc varotti minua Bastiljin seuduista, olin
-Antraguet'in, Livarot'in ja Ribeirac'in seurassa, mutta erosin heistä
-ja läksin rannalle päin. Tournellesin hotellin luona sain minä
-roistot näkyviini; ne hyökkäsivät päälleni ja haavoittivat hevoseni.
-Me tappelimme urhoollisesti, minä jouduin pitkään käytävään, tunsin
-voivani pahoin, ja sitten... Ah! siinä minä nyt taaskin olen; tuo
-_sitten_ tappaa minut. Se on kuumetta, hourailua, unta, tuo _sitten_.
-
--- Ja sitten, -- lisäsi hän huoaten, -- löysin itseni Temppelitornin
-vallihaudan luota, missä muuan augustinolaismunkki halusi minua
-ripittää. Mutta minä kyllä vielä otan asiasta selon, jatkoi hän
-hetken vaitioltuaan. -- Sanokaapas minulle, tohtori, tarvitseeko
-minun pysytellä neljäätoista päivää sisällä tämän naarmun tähden,
-niinkuin minun piti olla viime kerralla?
-
--- Riippuu asianhaaroista. Voitteko kävellä ja liikutella itseänne?
-
--- Voinpa niinkin, -- vastasi Bussy. -- Tuntuu aivan siltä kuin
-minulla olisi elohopeata säärissäni.
-
--- Kävelkääpä kerran huoneen ympäri, jotta saan nähdä.
-
-Bussy hyppäsi ylös sängystään ja osotti puheensa todeksi kävelemällä
-nopeasti huoneen ympäri.
-
--- Siitä tulee pian hyvä, -- virkkoi tohtori, -- kunhan ette vain
-nouse hevosen selkään ratsastamaan kymmentä peninkulmaa ensimäisenä
-päivänä.
-
--- No, sepä vasta oli kunnon puhetta, tohtori! -- huudahti Bussy.
--- Kuitenkin olen nähnyt toisenkin lääkärin tänä yönä. Hänen
-kasvonpiirteensä ovat niin kiintyneet muistiini, että jos hänet vielä
-kerran tapaan, tunnen hänet paikalla, sen voin vastata.
-
--- Jalo herra, -- sanoi tohtori, -- häntä ei maksa vaivaa etsiä;
-miekanpistosta johtuu aina hieman kuumetta, se pitäisi teidän
-paraiten tietää, teidän, joka niin monta kertaa olette saanut niitä
-tuntea.
-
--- Ah! -- huudahti Bussy, saaden äkkiä päähänsä erään ajatuksen,
-sillä hän ei mitenkään voinut olla ajattelematta tuota salaperäistä
-yötä. -- Olisikohan uneni ehkä alkanutkin jo portin ulko- eikä
-sisäpuolella? Kenties ei ole olemassakaan mitään kivitettyä käytävää
-enemmän kuin mitään damastisänkyäkään tai muotokuvaa? Ehkäpä ne
-lurjukset luulivat minun kuolleen ja kantoivat Temppelitornin luo?
-Siinä tapauksessa on varmaa, että kaikki muu on unennäköä. Suuri
-Jumala! Jos on totta, että minun on kiittäminen heitä tästä unestani,
-joka saa kaiken vereni kuohumaan, niin vannonpa tuhoavani heidät
-viimeiseen mieheen.
-
--- Jalo herra, -- sanoi tohtori, -- jos haluatte tulla pian
-terveeksi, niin ette saa olla noin raju.
-
--- Lukuunottamatta Saint-Luc'ia, -- jatkoi Bussy kuuntelematta
-tohtorin sanoja. Mitä häneen tulee, on kysymys aivan toinen; hän
-on käyttäytynyt minua kohtaan kuin ystävä. Minä teen ensimäisen
-tervehdyskäyntini hänen luonaan.
-
--- Mutta ette ennen kello viittä iltapäivällä, -- huomautti tohtori.
-
--- Olkoon menneeksi, -- vastasi Bussy. -- Mutta minä vakuutan teille,
-etten tule sairaaksi siitä, jos menenkin ulos ihmisiä tapaamaan,
-mutta pikemminkin siitä, että pysyn täällä hiljaa yhdessä kohdin ja
-istun yksinäni.
-
--- Se saattaa kyllä olla mahdollista, -- myönnytti tohtori. Te
-olette joka suhteessa merkillinen potilas. Tehkää niinkuin haluatte,
-armollinen herra: minä määrään teille vain yhden seikan, ja se on,
-ettette hanki itseenne uutta miekanpistosta, ennenkuin tämä entinen
-on parantunut.
-
-Bussy lupasi noudattaa tohtorin määräystä niin hyvin kuin taisi, ja
-annettuaan pukea itsensä noudatti hän kantotuolinsa esiin ja käski
-viedä itsensä Montmorencyn hotelliin.
-
-
-
-
-5.
-
-Vastanaineet.
-
-
-Ludvig clermontilaista, joka tavallisemmin tunnettiin Amboisen
-Bussyn nimellä, pidettiin kuudennentoista vuosisadan suurimpina
-sotapäällikköinä, vaikkapa hän kuolikin jo parahiksi kolmenkymmenen
-vuoden vanhana. Hän oli kaunis mies ja oikea ylimys. Kuninkaat
-ja ruhtinaat tavottelivat hänen ystävyyttään, ja kuningattaret
-suvaitsivat jaella hänelle mitä herttaisimpia hymyilyjään. Bussy oli
-La Molen jälkeen tullut Navarran Margaretan suosituksi, ja tuo kelpo
-kuningatar, joka tuon entisen suosikkinsa kuoleman jälkeen kaipasi
-lohdutusta, oli kauniin Bussyn vuoksi tullut tehneeksi niin monta
-tyhmyyttä, että hänen puolisonsakin, Henrik, siitä harmistui, Henrik,
-joka ei muuten tuollaisista juuri paljoa perustellut, -- tyhmyyksiä,
-joita hänen lankonsa Frans, Anjoun herttua, ei koskaan olisi
-antanut hänelle anteeksi, ellei tuo rakkaus olisi tehnyt Bussysta
-hänen puoluelaistaan. Tälläkin kertaa uhrasi herttua kaikkensa sen
-levottoman kunnianhimonsa vuoksi, joka koko elämänsä ajan tuotti
-hänelle niin paljo kärsimyksiä.
-
-Mutta kaiken tämän aikana ei Bussy ollut, kuten ennenkään, tuntenut
-vähintäkään pelkoa, ei edes tähän asti tiennyt, mitä rakkaus oli.
-
-Henrik III oli tarjonnut Bussylle ystävyyttään, mutta Bussy oli siitä
-kieltäytynyt lausumalla, että kuninkaitten ystävät olivat samalla
-niiden renkejä ja väliin vielä pahempaakin sekä ettei sellainen
-tarjous hänelle kelvannut. Henrik III:nnen oli täytynyt niellä
-tämä loukkaus, mikä muuttui yhäkin loukkaavammaksi sen kautta että
-Bussy otti Fransin herrakseen. Frans oli, kuten sanottu, Bussyn
-herra, ei kuitenkaan samalla tavalla kuin häkinvartija on leijonan:
-hän palvelee ja ruokkii sitä, ettei se repisi häntä kappaleiksi.
-Sellainen oli tämä Bussy, jota Frans aina työnti edellään. Bussy sen
-kyllä tiesi, mutta se sopi juuri hänen suunnitelmiinsa.
-
-Hänen ajatuskantansa muistutti Rohanin perheen mielilausetta:
-kuningas en voi olla, ruhtinaana oloa ylenkatson, olen Rohan. Bussy
-ajatteli: Ranskan kuningasta minusta ei tule, mutta Anjoun herttuasta
-se voi tulla, ja silloin tulee minusta _hänen_ kuninkaansa.
-
--- Onko herra de Saint-Luc kotona? kysyi Bussy palatsiin saavuttuaan.
-
--- Ei, armollinen herra, -- vastasi portinvartija.
-
--- Mistä minä sitten saan hänet käsiini?
-
--- Minä en tiedä, -- vastasi vanha palvelija. -- Me olemme kaikki
-hyvin levottomia, sillä herra de Saint-Luc ei eilisillasta alkaen ole
-ollut kotona.
-
--- Mitä sanotte? -- huudahti Bussy epäillen.
-
--- Asia on siten kuin minulla on ollut kunnia sanoa, armollinen herra.
-
--- Onko sitten rouva de Saint-Luc kotona?
-
--- On.
-
--- Menkää sanomaan hänelle, että olisin iloinen, jos saisin tulla
-häntä tervehtimään.?
-
-Viiden minuutin kuluttua palasi portinvartija ilmoittamaan, että
-rouva de Saint-Luc odotti häntä.
-
-Bussy meni rappuja ylös. Jeanne otti hänet vastaan isossa
-salissa. Hän oli hyvin kalpea, hänen silmänsä olivat punaiset
-nukkumattomuudesta ja hänen kasvoiltaan saattoi havaita kyynelten
-jälkiä.
-
--- Olkaa tervetullut, herra de Bussy, huolimatta siitä pelosta, jota
-teidän läsnäolonne minussa herättää, -- lausui tuo nuori nainen.
-
--- Mitä te tarkoitatte, hyvä rouva? -- kysyi Bussy. -- Kuinka saattaa
-minun läsnäoloni herättää teissä pelkoa.
-
--- Ah! onhan teidän ja Saint-Luc'in kesken viime yönä tapahtunut
-kaksintaistelu. Myöntäkää se!
-
-Minun ja herra de Saint-Luc'in kesken? -- huudahti Bussy
-hämmästyneenä.
-
--- Niin. Hänhän lähetti minut pois saadakseen puhutella teitä hieman
-kahdenkesken. Te olette Anjoun herttuan palveluksessa, ja Saint-Luc
-on kuninkaan. Teillä on varmastikin ollut jokin riita keskenänne,
-herra de Bussy. Minä rukoilen teitä; sanokaa minulle totuus. Tehän
-näette minun levottomuuteni. Saint-Luc tosin läksi kuninkaan
-seurassa, mutta tehän olette voineet sopia kohtauksestanne jossain
-muualla. Oi, minä vannotan teitä, sanokaa, mitä Saint-Luc'ille on
-tapahtunut!
-
--- Hyvä rouva, -- vastasi Bussy. -- Se mitä minulle sanotte, on
-tosiaankin kummallista. Odotin teidän kysyvän kuinka on minun haavani
-laita, ja nyt olisikin minun päinvastoin tehtävä selkoa toisesta
-henkilöstä.
-
--- Ah! Onko Saint-Luc todellakin teitä haavoittanut? Te olette
-taistellut hänen kanssaan! -- huudahti Jeanne. Olinhan sittenkin
-oikeassa.
-
--- Ettepä niinkään, hyvä rouva. Saint-Luc'illa ja minulla ei ole
-ollut pienintäkään käsikähmää, eikä hän, Jumalan kiitos, ole minua
-haavottanut. Päinvastoin on hän tehnyt kaiken voitavansa saadakseen
-sen estetyksi. Hän kai jo on puhunut teille siitä ystävyydestä, mikä
-nyttemmin meidän välillämme vallitsee?
-
-Hänkö? Kuinka hän olisi voinut siitä minulle puhua, kun minä en ole
-saanut häntä nähdäkään?
-
--- Ettekö ole häntä nähnyt?
-
--- Ah, en! En lainkaan.
-
--- Mutta missä ihmeessä hän sitten mahtaa olla?
-
--- Sitäpä juuri aioin itsekin kysyä teiltä, -- huokasi Jeanne.
-
--- Mutta kertokaahan toki, hyvä rouva, mitä kaikkea on tapahtunut,
--- lausui nyt Bussy, arvaten asiain oikean laidan. -- Tämähän on
-naurettavaa.
-
-Rouvaparka katsahti Bussyyn hämmästyksissään.
-
--- Ei, ei, se on hyvin ikävää, tarkoitin sanoa, -- jatkoi Bussy
-äkisti. -- Minun haavastani on vuotanut niin paljo verta, ettei pääni
-ole vallan selvä. Kertokaa nyt, taivaan tähden, tämä surkea juttu.
-
-Jeanne kertoi nyt kaiken mitä tiesi, nimittäin että kuningas oli
-käskenyt Saint-Luc'in seuraamaan itseään, että Louvren portit oli
-sulettu ja että vartija oli lähettänyt pois herra de Brissac'in
-palvelijat.
-
-Hyvä! -- virkkoi Bussy. -- Nyt ymmärrän kaiken: hänen majesteettinsa
-on vienyt Saint-Luc'in kanssaan Louvreen, ja sinne päästyään ei
-Saint-Luc ole saanut lähteä sieltä pois.
-
--- Miksikä ei? -- kysyi Jeanne.
-
--- Ooh, hyvä rouva, -- vastasi Bussy neuvottomana, -- ettehän toki
-vaadi minun ilmaisemaan valtiosalaisuuksia?
-
--- Mutta -- jatkoi nuori rouva selittelyjään -- sekä minä että
-isäni olemme käyneet Louvressa, ja vastasivat, etteivät meidän
-tarkoitustamme ymmärtäneet ja että herra de Saint-Luc ihan varmaan
-olisi kotonaan.
-
--- Siinäpä vieläkin lisätodistus siihen, että Saint-Luc edelleenkin
-on Louvressa, -- huomautti Bussy.
-
--- Niinkö luulette? -- kysäsi Jeanne äkkiä.
-
--- Olen siitä varma, hyvä rouva. Haluatteko itse tulla siitä
-vakuutetuksi?
-
--- Kuinka se voisi käydä päinsä?
-
--- Sallikaa minun pitää siitä huolta.
-
--- Mutta minä vakuutan teille, että minun palatsiin menoni on aivan
-turhaa; minut ihan varmasti palautetaan sieltä takaisin samalla
-tavalla kuin viime kerrallakin. Sillä jos hän todellakin siellä
-olisi, niin miksi sitten en saisi häntä nähdä?
-
--- Tahdotteko todellakin tulla Louvreen tapaamaan miestänne?
-
--- Mutta ellei hän ole siellä?
-
--- Minä vakuutan, että hän on siellä.
-
--- Merkillistä! Mutta herra de Bussy, pääsettekö te itse tosiaankin
-Louvreen?
-
--- Pääsen, syystä etten minä ole rouva de Saint-Luc.
-
--- Minä en teitä ymmärrä.
-
--- Tulkaa vaan mukaan ja luottakaa minuun.
-
--- Te käytte yhä enemmän ja enemmän käsittämättömäksi. Te väitätte,
-ettei rouva de Saint-Luc saa tulla Louvreen, ja kuitenkin tahdotte
-itse viedä minut sinne.
-
--- En lainkaan, rouvaseni; en minä tahdo viedä sinne rouva de
-Saint-Luc'ia, naishenkilöä!... Hyi!
-
--- Te teette minusta pilaa, herra de Bussy, ja se on väärin tehty,
-sillä näettehän tuskani.
-
--- Eipä niinkään, kaunis rouvani; kuunnelkaa nyt vaan minua ja
-ymmärtäkää. Te olette kaksikymmenvuotias, teillä on mustat silmät
-ja pitkä vartalo ja te muistutatte minun nuorinta hovipoikaani:
-muistatteko sitä soreata poikaa, jolle kultavaatteet eilenillalla
-niin hyvin sopivat?
-
--- Ooh, mitä hullutuksia, herra de Bussy! -- huudahti Jeanne
-punastuen.
-
--- Kuulkaapas, tämä on ainoa keino, joka minulla on teille
-ehdotettavana. Tehän voitte sen joko hyväksyä tai hylätä. Tahdotteko
-tavata miestänne, sanokaa!
-
--- Antaisin kaikkeni maailmassa saadakseni häntä nähdä!
-
--- Minä lupaan, että saatte hänet nähdä ilman että siitä koituu
-teille vähintäkään vaivaa.
-
--- Niin... mutta...
-
--- Olen sanonut teille, millä tavalla.
-
--- Olkoon sitten menneeksi, herra de Bussy. Minä alistun
-ehdotukseenne. Pyytäkää sitten joltain hovipojaltanne minulle
-vaatteet lainaksi. Lähetän jonkin kamarineitsyeni niitä noutamaan.
-
--- Ei, hyvä rouva, sitä ei tarvita. Minä lähetän teille jonkun niistä
-uusista puvuista, joita olen niille lurjuksille valmistuttanut
-kuningattaren ensi tanssiaisia varten; koetan valita sellaisen, jonka
-luulen teille parhaiten sopivan. Sitten tapaamme toisemme ja menemme
-yhdessä Louvreen.
-
-Jeanne hymyili ystävällisesti ja, ojentaen kätensä Bussylle, virkkoi:
-
--- Annatteko minulle anteeksi epäilykseni, herra de Bussy?
-
--- Sydämestäni, rouvaseni; minullahan on nyt tilaisuus järjestää
-seikkailu, joka saa koko Europan nauramaan. Siis oikeastaan olenkin
-minä teille kiitollisuuden velassa.
-
-Kun Bussy oli jättänyt nuorelle rouvalle hyvästit, palasi hän
-kotiinsa järjestämään asioita kuntoon tämän suunnitellun naamiohuvin
-varalle.
-
-Illalla Bussy ja rouva de Saint-Luc kohtasivat toisensa edeltäpäin
-sopimassaan paikassa. Ellei tuon nuoren naisen yllä olisi ollut hänen
-oman hovipoikansa puku, ei Bussy olisi häntä tuntenut. Hän olikin
-tuossa valepuvussaan vallan hurmaava. Vaihdettuaan muutamia sanoja
-suuntasivat he askeleensa Louvrea kohti.
-
-Matkalla tuli heitä vastaan niin lukuisa seurue, että se täytti
-melkein koko kadun ja sulki heiltä tien. Jeanne pelästyi; mutta
-vartijoista ja soihduista tunsi Bussy Anjoun herttuan, joka
-sitäpaitsi oli helposti tunnettavissa ratsastamistavastaan ja
-valkeasta samettiviitastaan.
-
--- Teidän korkeutenne! Teidän korkeutenne! -- huusi Bussy niin
-kovasti kuin keuhkoistaan sai irti.
-
-Hevosten kavioitten kopseesta ja yleisestä äänten sorinasta
-huolimatta osui tämä huuto herttuan korviin, ja hän pyörähytti heti
-ympäri ja ylen iloisena huudahti:
-
--- Sinäkö, Bussy? Luulin sinun olevan kuolettavasti haavottunut ja
-aioin juuri tulla sinun taloosi.
-
--- Tosiaankin, teidän korkeutenne, -- vastasi Bussy edes kiittämättä
-prinssiä tämän osanottavaisuudesta. Ellen tällä hetkellä ole
-kuollut, niin on minun siitä kiittäminen ainoastaan omaa itseäni.
-Hankittepa minulle tosiaankin kauniita seikkailuja, armollinen herra!
-Saint-Luc'in eilisissä tanssiaisissa oli oikea ryövärikopla. Niin,
-eipä siellä ollut ainoatakaan muuta teidän puoluelaistanne kuin minä,
-ja ovatpa ne, kautta kunniani, olleet lähellä vuodattaa jok'ainoan
-veripisaran minusta.
-
--- Kautta taivaan, sen saavat ne kalliisti maksaa, Bussy; niiden on
-maksettava minulle sinun veresi, pisara pisarasta!
-
--- Teidän korkeutenne sanoo nyt niin, -- jatkoi Bussy vanhaan
-vapaaseen tapaansa --, ja kuitenkin olen minä varma siitä, että te
-hymyilette ensimäiselle, joka teitä vastaan tulee.
-
--- No, -- vastasi prinssi, -- tuleppa siis mukanani Louvreen, niin
-saat omin korvin kuulla.
-
--- Mitä saan kuulla, teidän korkeutenne?
-
--- Saat kuulla sen, mitä minä olen sanova veljelleni.
-
--- Mutta minäpä en tulekaan kanssanne Louvreen, jos vaan torain
-saanti on kysymyksessä. Sitä saattavat prinssit ja suosikit pitää
-hyvänään, jos haluavat.
-
--- Ole vaan levollinen ja luota siihen, että minä tulen ottamaan
-asian vakaalta kannalta.
-
--- Lupaako teidän korkeutenne, että sovituksesta tulee loistava?
-
--- Minä lupaan, että sinä tulet olemaan siihen tyytyväinen. Mutta
-taidatpa yhäkin epäillä, luulemma?
-
--- Teidän korkeutenne, minä tunnen teidät niin hyvin.
-
--- Tule mukaan, sanon minä. Minä vastaan siitä, että he tulevat
-saamaan puheenaihetta.
-
--- Eipä milloinkaan saattaisi onni olla tämän suosiollisempi, --
-kuiskasi Bussy Jeannen korvaan. -- Noiden hellien veljesten kesken
-syntyy kauhea kiista, ja sillävälin saatte te tavata miestänne.
-
--- No, -- jatkoi prinssi, -- vieläkö pysyt epäilyksissäsi vai
-täytyykö minun antaa ruhtinaallinen sanani pantiksi?
-
--- Eihän toki, sehän ennustaisi onnettomuutta, -- vastasi Bussy. --
-Minä seuraan teitä omalla uhallani, tulipa mitä tuli, armollinen
-herra, ja jos minua loukataan, niin minä kostan.
-
--- Ei, uljas ylimykseni, -- sanoi herttua, -- ei ole sinun, vaan
-minun asiani kostaa. Tiedä, -- lisäsi hän hiljaisemmalla äänellä, --
-että minulle on tunnettua, ketkä sinun kimppuusi kävivät.
-
--- Äh! -- intti Bussy. -- Teidän korkeutenne olisi nyt viitsinyt
-vaivautua kuulustelemaan moisia asioita.
-
--- Kyllä, sanonpa sinulle, että olen itse heidät nähnyt.
-
--- Missä sitten, teidän korkeutenne?
-
--- Porte Saint-Antoinen luona, jonne itselläni; oli asiaa, -- vastasi
-prinssi. -- Ne hyökkäsivät minunkin kimppuuni ja olivat vähällä minut
-murhata, jo aavistinkin, että ne ehkä väijyivät sinua, muutoin...
-
--- Mitä te tarkoitatte, armollinen herra?
-
--- Oliko sinulla silloin tuo hovipoika mukanasi? -- kysäsi prinssi
-kuin ohimennen ja keskeytti sen uhkauksen, jonka juuri oli aikonut
-lausua.
-
--- Ei, teidän korkeutenne, -- vastasi Bussy. -- Olin ihan yksinäni;
-mutta entä te?
-
--- Minun seurassani oli Aurilly, -- selitti prinssi..
-
--- Mutta minkävuoksi sinä olit yksin?
-
--- Senvuoksi, että halusin säilyttää maineeni pettämättömästä
-rohkeudestani.
-
--- Ja haavottivatko ne sinua? -- keskeytti hänet prinssi hänelle
-ominaisen pikaisesti, kun ei ollut halukas kuulemaan pistopuhetta.
-
--- Teidän korkeutenne, en halua tehdä heille sitä iloa, että
-myöntäisin sen. Mutta, meidän kesken sanoen, sainpa kuitenkin melko
-piston kylkeeni.
-
--- Äh, ne roistot! -- huudahti herttua. Aurilly oli siis oikeassa
-vakuuttaessaan, että niillä oli paha mielessä.
-
--- Kuinka? -- huudahti Bussy. -- Te huomasitte salajuonen; teillä
-oli mukananne Aurilly, joka käsittelee miekkaa yhtä hyvin kuin
-luuttuakin. Hän oivalsi, että niillä oli paha mielessä. Teitä oli
-kaksi, ja niitä vain viisi. Ettekä te jääneet väijyksiin auttaaksenne
-sitä, jonka päälle ne hyökkäisivät?
-
--- Mutta mitä minun sitten sinun mielestäsi olisi pitänyt tehdä?
-Enhän minä tiennyt, ketä asia koski.
-
--- Äh, teidän korkeutenne, kun te kerran tunsitte kuningas Henrik
-III:nnen ystävät, niin olisi teidän pitänyt arvata, että asia koski
-jotakin teidän omaa ystäväänne, ja koskapa ei juuri löydy ketään
-muuta kuin minä, jolla on rohkeutta olla teidän ystävänne, niin
-olihan helposti arvattavissa, että ne vaanivat juuri minua.
-
--- Ehkä olet oikeassa, rakas Bussyni, -- vastasi prinssi. -- Mutta
-minäpä en silloin sitä ajatellut.
-
--- Ette, ette, -- huokasi Bussy, sillä hän ei löytänyt mitään muuta
-sanaa, jolla olisi voinut ilmaista ajatuksensa herrastaan.
-
-Pian saavuttiinkin Louvreen. Vartija oli todellakin saanut käskyn,
-ettei saisi päästää ketään sisälle, mutta tämä ei tietenkään voinut
-koskea valtakunnan ensimäistä miestä lähinnä kuningasta. Prinssi ja
-hänen seurueensa katosivat siis heti nostosillan holviin.
-
--- Teidän korkeutenne, -- virkkoi Bussy heidän päästyään
-linnanpihalle, -- pitäkää nyt puolianne ja muistakaa, että
-lupauksenne tulee täytetyksi. Minun täytyy täällä sillävälin
-keskustella pari sanaa erään henkilön kanssa.
-
--- Jätätkö minut sitten, Bussy? -- kysyi herttua levottomana, sillä
-hän olisi toivonut Bussyn olevan saapuvilla.
-
--- Minun täytyy. Mutta olkaa varma siitä että kun ottelu käy
-kuumimmilleen, saavun minä paikalle. Huutakaa vaan lujasti,
-armollinen herra, niin että minä teidät kuulen, sillä ellen kuule
-teidän huutavan, en tietenkään saavu sinne kuninkaan puheille.
-
-Kun nyt herttua astui drabanttisaliin, hiipi Bussy Jeannen seuraamana
-sisimpiin huoneisiin.
-
-Bussy tunsi Louvren yhtä hyvin kuin oman palatsinsa. Hän nousi eräitä
-kivirappuja myöten, kulki parin tyhjän korridoorin halki ja pääsi
-viimein jonkinlaiseen eteishuoneeseen.
-
--- Odottakaa minua täällä, -- sanoi hän Jeannelle.
-
--- Oi, Jumalani, jätättekö minut tänne yksikseni? -- kysyi nuori
-nainen pelästyneenä.
-
--- Se on aivan välttämätöntä, hyvä rouva. Minun täytyy ottaa selko
-tiestä ja hankkia teille sisäänpääsy.
-
-
-
-
-6.
-
-Vastanaineet. (Jatkoa).
-
-
-Bussy meni suorastaan Henrik III:nen sänkykamariin, joka muinoin oli
-ollut Kaarle IX:nen asehuoneena. Silloin olivat jahtitorvet, pyssyt
-kirjat ja käsikirjoitukset tätä huonetta koristelleet. Henrik III
-oli sinne sen sijaan asetuttanut kaksi sametti- ja silkkipeitteistä
-sänkyä, aiheeltaan vallattomia tauluja, pyhäinjäännöslippaita,
-paavin vihkimiä pyhiä esineitä, itämaisia hajutyynyjä sekä sievosen
-valikoiman komeita floretteja.
-
-Bussy tiesi varsin hyvin, ettei Henrik nyt ollut tässä huoneessa,
-koska tämä oli antanut audienssin veljelleen. Mutta yhtä hyvin hän
-tiesi myöskin sen että kuninkaan huoneen vieressä oli toinen huone
-sitä hänen suosikkiaan varten, joka kulloinkin sattui kuningasta
-enimmän miellyttämään. Ja kun Henrik oli ystävyytensä puolesta ylen
-vaihettelevainen ruhtinas, niin olivat tässä huoneessa eri aikoina
-saaneet olla vuorotellen Maugiron, d'O, Schomberg, d'Epernon ja
-Quélus, ja tällä kertaa piti siellä, mikäli Bussy arveli, asuntoaan
-Saint-Luc, jota kohtaan, kuten olemme nähneet, kuninkaan hellyys oli
-käynyt mm voimakkaaksi, että hän oli hennonnut riistää tuon nuoren,
-miehen tämän vaimolta.
-
-Seikka oli se, että Henrik III, tämä merkillinen luonne, tämä samalla
-kertaa pikkumainen, syväajatuksinen, pelkuri ja urhoollinen ruhtinas,
-joka aina oli ikävystynyt, unelmoiva ja levoton, tarvitsi alituista
-huvia, retkeilyjä, naamiohuveja ja vehkeilyjä; öisin valoa, iloista
-rattoisuutta, rukouksia ja hurjasteluja. Hänen olisi pitänyt syntyä
-jossain itämaisessa kaupungissa orjien, eunukkien, filosofien ja
-sofistein pariin; hänen hallituksensa olisi silloin tullut huomatuksi
-hentomielisistä irstailuista ja ennen tuntemattomista hullutuksista,
-muistuttaen sekä Neroa että Heliogabalusta.
-
-Kun Bussy ei epäillytkään tapaavansa täällä Saint-Luc'in, koputti hän
-näihin huoneisiin vievän eteisen ovelle.
-
-Vartiossa oleva kapteeni avasi oven.
-
--- Herra de Bussy! -- huudahti hän kummastuneena.
-
--- Niin, juuri minä itse, paras herra de Nancey, -- vastasi Bussy. --
-Kuningas haluaa puhutella herra de Saint-Lucia.
-
--- Hyvä on, -- vastasi kapteeni. -- Siitä ilmoitetaan herra de
-Saint-Lucille.
-
--- Mutta mitä herra de Saint-Luc parka sitten tekee? -- jatkoi Bussy.
-
--- Hän leikkii Chicot'in kanssa, armollinen herra, odotellessaan
-kuningasta, joka on mennyt vastaanottosaliin.
-
--- Sallitteko, että hovipoikani odottelee minua täällä? -- kysyi
-Bussy.
-
--- Varsin mielelläni, -- vastasi upseeri.
-
--- Tule sitten sisälle, Jean, -- virkkoi Bussy nuorelle
-seuralaiselleen. Hän osotti muuatta akkunanloukkoa, ja rouva parka
-meni sinne heti kuin kätköön.
-
-Hän oli sinne juuri parahiksi ehtinyt, kun Saint-Luc astui samassa
-sisälle. Kohteliaisuudesta siirtyi herra de Nancey niin kauvas
-huoneen toiseen päähän, ettei hän voinut kuulla mitä puhuttiin.
-
--- Mitä kuningas taaskin tahtoo minusta? -- kysyi Saint-Luc
-vihaisesti. -- Vai niin, se olettekin te, herra de Bussy.
-
--- Minä itse, paras Saint-Luc. Mutta ennen kaikkea -- tässä hiljensi
-Bussy ääntään -- kiitos minulle tekemästänne palveluksesta!
-
--- Ah, -- virkkoi Saint-Luc, -- olihan luonnollista, etten minä
-voisi sallia, että teidän kaltaisenne urhoollinen ylimys tulisi
-salakavalasti murhatuksi. Kuitenkin pidin teitä tällä hetkellä
-kuolleena.
-
--- Eikä siitä paljo puutukkaan, mutta _ei paljo_ tällaisessa
-tapauksessa merkitse samaa kuin _jotenkin paljo_.
-
--- Kuinka niin?
-
--- Niin, olen päässyt pälkähästä saamalla kylkeeni aimo miekanpiston,
-jonka kuitenkin, mikäli otaksun, olen tullut koron kanssa
-Schombergille ja d'Epernonille takaisin maksaneeksi. Mitä tulee
-Quélus'een, niin saa hän kiittää kovaa pääkoppaansa. Se oli kovempia,
-mitä milloinkaan olen tavannut.
-
--- No kertokaapa sitten minullekin seikkailunne; se minua hieman
-lohduttaisi, -- virkkoi Saint-Luc ja haukotteli niin että olisi
-luullut leukojen repeävän.
-
-Siihen ei minulla nyt tällä hetkellä ole aikaa, paras Saint-Luc.
-Sitäpaitsi olen tullut tänne kokonaan toisesta syystä. Teillä on
-täällä luullakseni melkoisen ikävä.
-
--- Kuninkaallisen ikävä, se olisi oikea sana.
-
--- No, niinpä voinkin teitä sitten hiukan huvittaa. Hitto vieköön,
-palvelus ansaitsee vastapalveluksen, mikäli ajattelen.
-
--- Oletpa oikeassa, eikä teidän palveluksenne ole suinkaan
-vähäpätöisempi kuin minun teille tekemäni, sillä voihan kuolla
-ikävään yhtä hyvin kuin miekanpistoonkin. Se käy kyllä hitaammin,
-mutta sitäkin varmemmin.
-
--- Kreivi parka! -- vastasi Bussy. -- Kuten jo epäilinkin, olette te
-vankina.
-
--- Niin, siinä määrin kuin sitä yleensä voi olla. Kuningas väittää,
-ettei kukaan muu kuin minä voi häntä huvittaa. Hänen majesteettinsa
-on tosiaankin oikein hyvä. Sillä eilispäivästä asti olen minä
-irvistellyt hänelle paljo pahemmin kuin hänen apinansa ja ollut häntä
-kohtaan hävyttömämpi kuin hänen hovinarrinsa.
-
--- No, enkö voi tehdä teille mitään palvelusta?
-
--- Voittepa niinkin, -- virkkoi Saint-Luc, -- voitte mennä minun
-kotiini tai paremmin sanoen marsalkka de Brissac'in luo rauhottamaan
-vaimoani. Hän on tietenkin hyvin levoton minun vuokseni ja pitää
-minun menettelyäni lievimmin sanoen kummallisena.
-
--- No, mitä pitäisi minun sanoa hänelle?
-
--- Hitto vieköön, kertokaa hänelle mitä itse olette nähnyt, että minä
-olen vankina enkä pääse pois Louvresta ja että kuningas lakkaamatta
-lörpöttelee minulle ystävyydestään ja hyveistään.
-
--- No, mitäpä te hänelle vastaatte? -- virkahti Bussy nauraen.
-
--- Minä vastaan hänelle, että minä olen, kun on kysymys ystävyydestä,
-kiittämätön peto, ja kun tulee kyseeseen hyve, olen minä turmeltunut
-olento, mikä ei kuitenkaan estä häntä jatkamasta ja yhä uudelleen
-huokailemasta: Ah, Saint-Luc, onko sitten hyve pelkkää tyhjää
-sanahelinää? Kun hän on näin sanonut ensin ranskan kielellä, sanoo
-hän sen sitten latinaksi ja toistaa vihdoin kreikaksi.
-
--- Niin, no mitä tahdotte hänen tekevän? Hän luulee voivansa
-käännyttää teitä. Mutta oliko siinä kaikki, mitä aioitte minulta
-pyytää?
-
--- Oli. En tiedä, minkä muun palveluksen voisittekaan minulle tehdä.
-
--- No, niinpä on palvelukseni sitten jo täytetty.
-
--- Mitä tarkoitatte?
-
--- Nähkääs, minä arvasin, mitä oli tapahtunut, ja olen jo edeltäpäin
-ilmoittanut siitä rouvallenne.
-
--- No mitä hän vastasi?
-
--- Aluksi hän ei ottanut minua uskoakseen, mutta -- lisäsi Bussy ja
-katsahti akkunaan päin -- toivonpa, että hän viimein tulee siitä
-vakuutetuksi. Pyytäkää siis minulta jotain muuta, jotain vaikeata,
-vaikkapa vallan mahdotontakin. Silloinhan olisi hauskaa sitä koettaa.
-
--- No, rakas Bussyni, minä pyydän teidän sitten muutamain
-silmänräpäysten ajaksi lainaamaan ritari Astolfin siivellisen hevosen
-ja tuomaan sen akkunaani. Minä nousen teidän taaksenne sen selkään,
-ja te lennätätte minut kotiin vaimoni luo. Sitten olette vapaa
-jatkamaan matkaanne mielenne mukaan vaikka kuuhun.
-
--- Ystäväni, -- virkkoi Bussy, -- olisi paljo yksinkertaisempaa viedä
-tuo hevonen vaimonne luo, niin että hän voisi lentää sen selässä
-tänne.
-
--- Tännekö?
-
--- Niin, juuri tänne. Eikö se olisi vieläkin lystillisempää,
-sanokaapas? Sitten teillä ei enää olisi ikävä.
-
--- Eipä olisikaan, kautta kunniani! minulla on täällä tosiaankin
-hyvin ikävä. Kysykää vain Chicot'ilta. Tästä aamusta alkaen en
-ole sietänyt häntä nähdäkseni, ja kolmasti olen jo käskenyt hänet
-ulos. Se narri siitä niin raivostui, että me olisimme voineet
-kuolla nauruun hänen vihanpurkauksensa nähdessämme, mutta, mitä
-arvellettekaan, minä en edes vetänyt suutani hymyyn. Luulenpa että
-jos vaan tätä olotilaa kauvemmin jatkuu, niin minä joko aivan
-yksinkertaisesti murhaan hänet huvittaakseni itseäni taikka annan
-sitten hänen tappaa itseni.
-
--- Älkää, piru vieköön, leikitelkö sillä lailla. Tiedättehän, että
-Chicot on varma ampuja. Sitäpaitsi olisi teillä ruumisarkussa
-vieläkin ikävämpi kuin täällä, vai kuinka? Mutta kuulkaapas,
-haluatteko, että lahjoitan teille hovipoikani?
-
--- Kiitoksia paljo, -- sanoi Saint-Luc -- Minä inhoan hovipoikia.
-Kuningas on antanut minulle luvan haetuttaa tänne kenen tahansa
-palvelijoistani, mutta minä hylkäsin kuninkaan kohteliaan tarjouksen.
-Tarjotkaa hänet kuninkaalle, joka parhaallaan valikoipi itselleen
-uutta palvelusväkeä. Mitä minuun itseeni tulee, niin en tästälähin
-salli kenenkään muun palvelevan itseäni kuin naisten.
-
--- Ah, -- intti Bussy vastaan. -- Sopisihan nyt ainakin koettaa.
-
--- Bussy, -- vastasi Saint-Luc kiihottuneena, -- ette menettele
-ystävällisesti tehdessänne minusta pilaa tällä tavalla.
-
--- Mutta kun minä sanon tietäväni, mitä teiltä puuttuu.
-
--- Ei, ei, tuhat kertaa ei!
-
--- Halloo, poika, tule tänne!
-
--- Hiisi vieköön! -- huudahti Saint-Luc yhä vihassaan kiihtyen.
-
-Hovipoika riensi punehtuneena piilopaikastaan esiin.
-
--- Oo! Mitä tämä on? -- mutisi Saint-Luc vallan nolostuneena,
-tunnettuaan Jeannen.
-
--- No? -- kysyi Bussy. -- Lähetänkö hänet nyt pois.
-
--- Ei, ei! -- huudahti Saint-Luc. -- Ah, Bussy, Bussy, nyt se olenkin
-minä, joka jään teille ikuisen ystävyyden velkaa.
-
--- Te tiedätte, Saint-Luc, että teidän ääntänne eivät syrjäiset
-kuule; mutta muistakaa, että teidät kyllä nähdään.
-
--- Se on totta, -- vastasi Saint-Luc ja vetäytyi taaksepäin.
-
-Herra de Nancey, oudoksuen Saint-Luc'in liian ilmeikkäitä eleitä ja
-kasvonpiirteitä, alkoi tosiaankin tarkata keskustelua, kun äkisti
-kuninkaan vastaanottohuoneesta kuuluva melu käänsi hänen huomionsa
-puoleensa.
-
--- Ah! -- huudahti hän. -- Kuningas varmaankin riitelee jonkun kanssa!
-
--- Niinpä todellakin luulen, -- vastasi Bussy ja oli olevinaan
-levoton. -- Koskisikohan se ehkä Anjoun herttuaa, jonka kanssa minä
-tulin tänne?
-
-Vartiotapitävä kapteeni vei nyt kätensä miekankahvaan ja riensi
-kalleriaan, josta tosiaankin kuului verrattain ankaraa riitelemistä.
-
--- Sanokaapa nyt, enkö järjestänyt asioita hyvin? -- virkkoi
-Bussy Saint-Luc'ille. -- Tuolla ovat Anjoun herttua ja kuningas
-tukkanuottasilla keskenään, ja koska se epäilemättä on mitä maukkain
-huvinäytelmä, niin kiiruhdan minä sinne, jottei se jäisi minulta
-näkemättä. Käyttäkää te sill'aikaa tilaisuutta hyväksenne, ei
-paetaksenne, se ei maksaisi vaivaa, sillä kuningas saisi teidät
-kuitenkin pian käsiinsä, vaan viedäksenne varmaan talteen tämän
-hovipojan, jonka minä nyt luovutan teille. Käykö päinsä kätkeä hänet
-johonkin?
-
--- Käy, hitto soikoon. Sitäpaitsi, ellei se mielellään kävisi päinsä,
-niin täytyy sen väkisin käydä päinsä. Mutta onneksi olen minä
-olevinani sairas ja pysyn hyvin siivosti kamarissani.
-
--- Niinpä jääkää siis hyvästi, Saint-Luc, ja te, hyvä rouva,
-muistakaa minuakin esirukouksissanne!
-
-Tyytyväisenä siihen, että oli saanut tehdyksi Henrik III:lle
-tällaisen kepposen, läksi Bussy hyvin iloisena vastaanottohuoneesta
-ja riensi kalleriaan, jossa kuningas, vihasta punottaen, koetti
-raivostuneelle Anjoun herttualle todistella, että juuri Bussy itse
-oli ollutkin päällehyökkääjänä tuossa yöllisessä kahakassa.
-
--- Minä vannon ja vakuutan, sire, -- huusi Anjoun herttua, -- että
-d'Epernon, Schomberg, Maugiron, d'O ja Quélus väijyivät häntä
-Tournellesin hotellin luona.
-
--- Kuka sen on teille sanonut?
-
--- Olen nähnyt sen itse, sire, omilla silmilläni.
-
--- Pimeässäkin? Yöhän oli sysimusta.
-
--- Niinpä en tuntenutkaan heitä kasvoistaan.
-
--- Mistä sitten? Olkapäistä ehkä?
-
--- Ei, sire, äänestä.
-
--- Ne siis puhuttelivat teitä?
-
--- Tekivätpä vielä enemmänkin: luulivat minua Bussyksi ja hyökkäsivät
-kimppuuni.
-
--- Teidänkö kimppuunne?
-
--- Juuri minun.
-
--- Entä mitä teillä tekemistä oli Porte Saint-Antoinen luona?
-
--- Mitä se teihin koskee?
-
--- Haluan sen tietää. Olen utelias tänä päivänä.
-
--- Olin matkalla Manassen luo.
-
--- Manassen, senkö juutalaisen?
-
--- Niin, tehän tavallisesti käytte Ruggieri-nimisen ennustajan luona.
-
--- Käyn, missä haluan; minä olen kuningas, minä.
-
--- Tuollainen on kiertelevän vastauksen antamista.
-
--- Muuten, -- jatkoi kuningas --, olenkin se minä, joka tässä saan
-sanoa. Bussy on heittänyt kaksintaisteluhansikkaansa ja se tapahtui
-Saint-Luc'in tanssiaisissa.
-
--- Bussyko siis olisi vaatinut viiden henkilön samalla kertaa
-kanssaan taisteluun! Ei, suokaa anteeksi, sire. Bussy on urhoollinen,
-mutta ei kuitenkaan mikään hullu.
-
--- Mutta, helkkari vieköön, kun minä kerran sanon, että itse kuulin
-haasteen! Sitäpaitsi hän sellaiseen kyenneekin, koska hän, kaikista
-teidän selityksistänne huolimatta, on haavottanut Schombergia
-reiteen, d'Epernonia käsivarteen ja oli ollut vähällä lyödä
-kuoliaaksi Quéluksen.
-
--- Vai niin, todellako? -- virkkoi herttua. -- Siitä hän ei ole
-maininnut mitään. Minäpä lausun siitä hänelle tunnustukseni.
-
--- Mutta minä, -- huomautti kuningas --, en aio ollakaan kohtelias,
-vaan aion päinvastoin rangaista tuota taistelupukaria muille
-varoitukseksi.
-
--- Ja minä, -- lausui nyt herttua --, minä, jota teidän ystävänne
-ahdistelevat, haluaisin tietää, olenko minä teidän veljenne vaiko en,
-ja löytyykö koko Ranskassa, teidän majesteettianne lukuunottamatta,
-ainoatakaan ihmistä, joka rohkenee katsoa minua kasvoihin luomatta
-katsettaan alas kunnioituksesta tai pelosta.
-
-Nyt astui Bussy esille.
-
--- Sire, -- lausui hän, -- suvainnette vastaanottaa minun alamaisen
-tervehdykseni.
-
--- No, kas siinä hän onkin! huudahti Henrik.
-
--- Minusta tuntui, sire, siltä, että te suvaitsitte puhua minusta, --
-virkkoi Bussy.
-
--- Kyllä, -- vastasi kuningas, -- oli oikein hyvä, että tulitte.
-Minun mielestäni teidän ulkomuotonne todistaa sitä, että voitte
-hyvin, huolimatta siitä, että minulle on väitetty teidän olevan
-sairaan.
-
--- Suonen iskeminen puhdistaa ihoa, sire, -- vastasi Bussy.
-Senpävuoksi minun siis täytyy näyttääkin terveeltä.
-
--- No, koska teitä on haavotettu ja pahoinpidelty, niin vedotkaa
-tuomioistuimeen, herra de Bussy, ja minä lupaan, että teille tullaan
-osottamaan oikeutta.
-
--- Anteeksi, sire, -- väitti Bussy vastaan, -- minua ei ole
-haavotettu eikä lyöty eikä minulla ole mitään valittamista.
-
-Henrik katseli kummastuneena Anjoun herttuaa.
-
--- Luullakseni te väititte niin, -- sanoi kuningas.
-
--- Bussy on saanut miekanpiston, vastasi Anjoun herttua.
-
--- Onko se totta? -- kysyi kuningas Bussyn puoleen kääntyen.
-
--- Tietysti sen pitää olla totta, teidän majesteettinne, kun
-teidän veljenne kerran niin sanoo, -- vastasi Bussy. -- Ensimäinen
-kuninkaallinen prinssi ei voi valehdella.
-
--- Ja vaikka te olette saanutkin miekanpiston, -- jatkoi Henrik, --
-niin ettekö kuitenkaan aio valittaa?
-
--- Minä en valittaisi, sire, muuten kuin siinä tapauksessa, että
-minulta hakattaisiin poikki oikea käsi, mikä saisi aikaan sen, etten
-itse kykenisi kostamaan. Vaikkakin, -- lisäsi tuo jäykkäniskainen
-taistelupukari, -- toivon pahimmassa tapauksessa voivani tehdä sen
-vasemmalla kädellä.
-
--- Häpeämätön! -- mutisi Henrik.
-
--- Sire, -- virkkoi Anjoun herttua, -- te puhuitte juuri äsken
-oikeudesta. Hyvä on! Antakaa sitten oikeutta, me emme halua mitään
-sen enempää. Määrätkää tutkimus toimeenpantavaksi, niin että saadaan
-selville, kuka on järjestänyt salaväijytyksen ja suunnitellut
-murhayrityksen.
-
-Henrik punastui.
-
--- Ei, -- vastasi hän. -- Tällä kertaa tahdon mieluummin olla
-tietämättä, ketä lurjukset ovat, ja antaa niille kaikille
-anteeksiannon. Sen sijaan vaadin, että näiden kiihkeitten vihamiesten
-on solmittava rauha keskenään, ja minä olen pahoillani siitä,
-että Schomberg ja d'Epernon haavainsa vuoksi eivät ole nyt täällä
-saapuvilla. Kuulkaapas, Anjoun herttua, kuka minun ystävistäni oli
-teidän käsityksenne mukaan kiivain? Teidän pitäisi olla helppo tähän
-vastata, koska te kerran väitätte nähneenne heidät.
-
--- Sire, -- vastasi herttua, -- se oli Quélus.
-
--- Se on kyllä totta, -- vastasi Quélus, -- minä en sitä kiellä.
-Teidän korkeutenne on aivan oikeassa.
-
--- Hyvä on, -- jatkoi nyt Henrik. -- Herra de Bussyn ja herra de
-Quélus'en on nyt kaikkien nimessä tehtävä sovinto.
-
--- Mitä sillä tarkoitatte, sire? -- kysyi Quélus.
-
--- Minä tahdon, että te heti paikalla syleilette toisianne minun
-läsnäollessani.
-
-Quélus rypisti kulmakarvojaan.
-
--- Mitä, signor, -- virkkoi Bussy, kääntyen Quélus'en puoleen ja
-matkien italialaisen Pantalonin eleitä. -- Ettekö tahdo suoda minulle
-sitä kunniaa?
-
-Tämä käänne tuli niin odottamatta ja Bussy näytteli osansa niin
-hyvin, että kuningas itsekin alkoi nauraa.
-
--- Kas niin, hyvä herra, se on kuninkaan tahto, -- jatkoi Bussy.
-
-Näin sanoen kietoi hän käsivartensa Quélus'en kaulaan.
-
--- Toivon, ettei tämä merkitse mitään, -- kuiskasi Quélus Bussylle.
-
--- Olkaa huoletta, -- kuiskasi jälkimäinen vastaukseksi. -- Me kyllä
-vielä jonakin kauniina päivänä tapaamme toisemme.
-
-Harmista punaisena vetäytyi Quélus takaisin, mutta Bussy pyörähti
-kantapäillään ja läksi audienssisalista, hankittuaan siellä tällä
-syleilemisellään itselleen verivihollisen.
-
-
-
-
-7.
-
-Miten kuningas vietti illan.
-
-
-Tämän kohtauksen jälkeen, joka oli alkanut traagillisesti ja
-päättynyt koomillisesti ja josta huhu pian levisi yli koko kaupungin,
-siirtyi kuningas harmistuneena huoneisiinsa. Chicot seurasi hänen
-mukanaan ja pyysi illallista.
-
--- Minulla ei ole nälkä, -- vastasi kuningas lyhyesti ja meni
-sänkykamariinsa.
-
--- Se on mahdollista, -- vastasi Chicot, -- mutta niinpä olenkin minä
-sitä enemmän nälissäni.
-
-Kuningas ei ollut Chicot'in sanoja kuulevinaankaan. Hän näytti olevan
-aikeissa mennä Saint-Luc'in huoneeseen, joka vain ohuen lautaseinän
-kautta oli erotettuna hänen huoneestaan.
-
--- Varro täällä, narri. Minä tulen pian takaisin, -- sanoi hän.
-
--- Älä pidä kiirettä, poikani, -- virkkoi Chicot, -- älähän toki
-pidä kiirettä. Kuitenkin toivon itsekin, -- jatkoi hän itsekseen,
-kun näki kuninkaan menneen tiehensä, että annat minulle hiukan aikaa
-järjestääkseni sinulle pienen yllätyksen.
-
-Chicot kutsui nyt palvelijan sisälle.
-
--- Kuningas on muuttanut mielipidettään, -- sanoi narri. Hän tahtoo
-hyvän illallisen itselleen ja Saint-Luc'ille. Erityisesti hän on
-määrännyt, että viiniä ei saa puuttua.
-
-Palvelija riensi täyttämään Chicotin antamia määräyksiä, eikä voinut
-epäilläkään, etteivät ne olisi olleet kuninkaan omia.
-
-Henrik oli, kuten sanottu, mennyt Saint Luc'in luo. Tämä taas,
-saatuaan jo edeltäpäin tiedon majesteetin tulosta, oli pannut
-maata ja antanut erään vanhan palvelijan ryhtyä lukemaan itselleen
-rukouksia. Palvelija oli seurannut Saint-Luc'ia Louvreen ja joutunut
-sinne vangiksi samoinkuin isäntänsäkin. Kauvempana eräässä nurkassa
-istui syvään uneen vaipuneena Bussyn sinne tuoma nuori hovipoika.
-
-Kerran vain vilkaistuaan huomasi kuningas kaikki tämän.
-
--- Kuka tuo nuorukainen on? -- kysyi hän levottomasti.
-
--- Teidän majesteettinnehan on antanut minulle luvan kutsua tänne
-jonkin hovipojistani.
-
--- Ahaa! No, kuinka sinun laitasi nyt on?
-
--- Sire, minussa on kovaa kuumetta, -- vastasi Saint-Luc.
-
--- Niin, oletpa tosiaankin aivan tulipunainen kasvoiltasi, poikaseni,
--- jatkoi kuningas. -- Annappa kun koettelen sydämenlyöntiäsi.
-Tiedät, että minussa on hiukan lääkärin vikaa.
-
-Saint-Luc ojensi kätensä. Hän oli silminnähtävästi huonolla tuulella.
-
--- Sydämenlyönti on todellakin kovin epätasaista, virkkoi kuningas.
--- Minä haetan tänne henkilääkärini ja valvon itse sinun luonasi.
-
--- Sire, sitä en minä voisi milloinkaan sallia.
-
--- Minä annan laittaa vuoteen itselleni tänne sinun kamariisi,
-Saint-Luc. Me puhelemme koko yön. Minulla olisi tuhansia asioita
-kerr...
-
--- Ah! -- keskeytti hänet Saint-Luc epätoivoissaan. -- Te sanotte
-olevanne lääkäri, sire, ja olevanne minun ystäväni, ja kuitenkin
-tahtoisitte estää minua nukkumasta. Onpa teillä, sire, lääkärinä
-totta tosiaankin hyvin omituinen tapa kohdella potilaitanne, ja
-ystävänä yhtä omituinen tapa kohdella ystäviänne.
-
--- Mutta haluatko sitten olla ihan yksin, niin sairas kuin oletkin?
-
--- Sire, minullahan on hovipoikani Jean.
-
--- Mutta hänhän nukkuu?
-
--- Juuri sillä tavoin tahdonkin itseäni vartioitavan; sillä silloin
-ne eivät estä minua nukkumasta.
-
--- Salli siis minun valvoa edes samoin kuin hänkin. Minä en tule
-puhuttelemaan sinua muulloin kuin valveilla ollessasi.
-
--- Sire, minua on hyvin vaikea saada hereille, ja jokaisen täytyy
-olla hyvin tottunut minuun voidakseen antaa minulle anteeksi kaikki
-ne hullutukset, joita minä latelen suustani, ennenkuin pääsen
-täydellisesti hereille.
-
--- No, tee sitten kuten haluat, mutta tule nyt ainakin hetkeksi minun
-luokseni.
-
--- Olkoon menneeksi, sire, mutta minä sanon jo edeltäkäsin, että
-minusta tulee mahdollisimman huono hovimies, sillä minä olen niin
-uninen, että voin nuuskahtaa mihin tahansa.
-
--- Sinä saat haukotella niin paljo kuin haluat.
-
--- Miten paljo te kiusaattekin, sire, vaikka teillä on niin monta
-muuta ystävää!
-
--- Nepä ovatkin nykyisin ihanassa tilassa! Bussy on löylyttänyt niitä
-kelpo lailla. Schomberg on saanut miekanpiston reiteensä, d'Epernon
-ranteeseensa, Quélus on vieläkin tuperruksissa eilen saamastaan
-iskusta ja tämänpäiväisestä syleilystä. Vielä ovat jälellä d'O, joka
-ikävystyttää minut kuoliaaksi, ja Maugiron, joka tiuskuilee minulle.
-Kas niin, herätä nyt tuo passarikunttura, niin että hän voi auttaa
-yöviittaa, yllesi.
-
--- Jos teidän majesteettinne tahtoo olla armollinen ja jättää minut
-yksikseni, niin olen minä viiden minuutin kuluttua teidän luonanne.
-
--- Olkoon sitten niin. Voit sillävälin muistutella mielessäsi
-joitakin hupaisia juttuja, joille saamme nauraa.
-
-Tämän jälkeen meni kuningas, joka näin oli osaksi saanut tahtonsa
-läpi ajetuksi, vähemmän tyytymättömänä huoneeseensa.
-
-Ovi oli parahiksi sulkeutunut hänen mentyään, kun hovipoika äkkiä
-hyppäsi ylös tuoliltaan.
-
--- Ah, Saint-Luc! -- huusi hän. -- Vieläkö nytkin jätät minut? Voi,
-jumalani, tätä tuskaa! Minä kuolen kauhusta, jos vaan havaitaan,
-että...
-
--- Rakas Jeanne, -- keskeytti Saint-Luc ja osotti vanhaa palvelijaa,
--- Gaspard on täällä. Hän suojelee sinua kaikilta vaaroilta.
-
--- Kenties on parasta, että minä menen tieheni, -- virkkoi nuori
-rouva punastuen.
-
--- Jos välttämättä niin tahdot, Jeanne, -- vastasi Saint-Luc
-murheellisena, -- niin annan saattaa sinut takaisin Montmorencyn
-hotelliin, sillä ulosmenokielto koskee ainoastaan minua. Mutta jos
-olet yhtä hyvä kuin olet kaunis ja jos vähänkään säälit Saint-Luc
-parkaa, niin voisit odottaa häntä hetkisen. Minä tulen olemaan niin
-lopen sairas, että kuningas aivan pian väsyy niin ikävään seuraan ja
-ihan varmaan lähettää minut pois.
-
-Jeanne loi katseensa alas.
-
--- Mene sitten, -- virkkoi hän, -- niin minä odottelen. Mutta minä
-sanon niinkuin kuningas, että älä viivy kauvan.
-
--- Jeanne, minun rakas Jeanneni, -- sanoi Saint-Luc. -- Luota siihen,
-että minä palaan mahdollisimman pian takaisin sinun luoksesi.
-Sitäpaitsi olen saanut erään ajatuksen, jonka palattuani kerron
-sinulle.
-
--- Antaako se ajatus sinulle vapautesi takaisin?
-
--- Minä toivon sitä.
-
--- Mene sitten, ystäväni.
-
--- Gaspard, -- jatkoi Saint-Luc, -- katso perään, ettei kukaan saa
-tulla tänne sisälle, sulje ovi neljännestunnin kuluttua ja lähetä
-avain minulle kuninkaan luo. Mene sitten kotipalatsiini sanomaan,
-ettei kenenkään tarvitse olla levoton kreivittären tähden, äläkä
-palaa takaisin ennenkuin huomisaamuna.
-
-Gaspard lupasi täyttää nämä määräykset.
-
-Saint-Luc puserti vaimonsa kättä ja riensi sitten Henrikin luo, joka
-jo oli alkanut käydä kärsimättömäksi.
-
-Yksin jäätyään Jeanne levottomana mietti keinoja, miten selvitä tästä
-tukalasta asemasta.
-
-Kun Saint-Luc astui kuninkaan huoneeseen, tuoksahti häntä vastaan
-niiden kukkien synnyttämä väkevä lemu, joita Henrik aivan
-sananmukaisesti jaloillaan tallasi. Kylmästä vuodenajasta huolimatta
-näkyi siellä ruusuja, jasmiineja, orvokkeja ja neilikoita, ja niistä
-muodostui pehmeä ja lemuava matto tuon turhamielisen kuninkaan
-jalkojen alle.
-
-Kattoa koristivat mitä kauneimmat maalaukset, ja huoneessa oli, kuten
-ennemmin on sanottu, kaksi sänkyä, toinen niistä tavattoman suuri.
-Tämän sängyn ympärillä oli kullasta ja silkistä kudottu verho, johon
-oli maalattu mytologisia kuvia ja Ceneuksen historiaa kuvailevia
-tapahtumia, Ceneuksen, joka väliin oli mies, väliin nainen.
-
-Akkunain uutimet olivat samaa vaatetta kuin sänkyverhokin. Katosta
-riippui kullattu, hopeainen lamppu kultaketjuissaan, ja siinä paloi
-öljyä, josta levisi huoneeseen mitä suloisin tuoksu. Sängyn oikealla
-sivulla seisoi kultainen satiiri, pitäen kädessään kynttiläjalkaa,
-jossa paloi neljä paksua, ruusunväristä, hajuvesillä höystettyä
-vahakynttilää. Niistä, samoinkuin lampustakin, levisi riittävästi
-valoa tähän avaraan huoneeseen.
-
-Kuningas istui ebenholtsinojatuolissaan. Hänen paljaat jalkansa
-lepäsivät kukkien päällä joita oli siroteltu matolle, ja polviensa
-päällä hän piteli seitsemää tai kahdeksaa espanjalaisrotuista
-koiranpenikkaa. Kaksi kamaripalvelijaa kähersi ja kampasi parhaallaan
-hänen hiuksiaan, viiksiään ja ohutta, pörröistä partaansa.
-
-Kolmas voiteli kuninkaan kasvoja punaisella, hyvänhajuisella
-seoksella. Ja silmät ummessa sekä indialaisen jumalan vakavuudella ja
-majesteetillisuudella antoi kuningas palvelijainsa toimittaa tämän
-iltapuhdistuksen.
-
--- Saint-Luc, -- kysyi hän kärsimättömästi, -- missä on Saint-Luc?
-
-Siinä samassa Saint-Luc astuikin sisälle. Chicot tarttui hänen
-käteensä ja saattoi hänet kuninkaan luo sanoen:
-
--- Kas tässä on ystävä Saint-Luc. Käske nyt hänenkin hankauttamaan
-itseään tuolla iskoksella, sillä muuten hän haisee sinusta pahalle,
-sinusta, joka itse haiset niin hyvälle, taikka sitten sinä haiset
-liian hyvälle hänestä, joka itse ei haise millekään. Mutta joutuin
-tänne voide ja kammat! Minäkin haluan koettaa, miltä se maistuu.
-
--- Chicot, -- vastasi kuningas, -- sinun ihosi on niin karkea, että
-se kuluttaisi kaikki minun pumadani, jotka parahiksi itselleni
-riittävät, ja sinun tukkasi on sellainen, että se särkisi rikki minun
-kampani.
-
--- Minun ihoni on käynyt karkeaksi sinun palveluksessasi, sinä
-kiittämätön ruhtinas, ja minun hiukseni ovat jäykistyneet siitä että
-sinä ikävystytät minua siinä määrin, että ne itsestään nousevat
-pystyyn. Mutta jos sinä kiellät voitelun minun ulkonaiselta
-ihmiseltäni, niin sitä pahempi, enpä sanokaan enää mitään, poikani.
-
-Henrik kohautti olkapäitään, ikäänkuin ollakseen ylen vähän narrin
-pilasta huvitettu.
-
--- Älä häiritse minua lörpötyksilläsi, -- virkkoi hän. Sitten hän
-kääntyi Saint-Luc'in puoleen ja kysyi:
-
--- No, poikaseni, miten on pääsi laita?
-
-Saint-Luc vei käden otsalleen ja huokasi.
-
--- Voitko ajatella, -- jatkoi Henrik, -- että olen nähnyt
-tuon Amboisen Bussyn. Ai, sinähän poltat minut! -- huusi hän
-kamaripalvelijalleen.
-
-Tämä lankesi hämmästyen polvilleen.
-
--- Amboisen Bussyn? -- toisti Saint-Luc levottomana.
-
--- Niin, -- jatkoi kuningas. -- Mutta ajattele, että niitä typeriä
-lurjuksia oli viisi eivätkä kuitenkaan saavuttaneet tarkoitustaan.
-He sietäisivät tulla telotetuiksi. Jos sinä, Saint-Luc, olisit ollut
-mukana, niin luuletko, että olisit onnistunut paremmin?
-
--- On mahdollista, etten minä olisi ollut tovereitani onnellisempi,
--- vastasi Saint-Luc.
-
--- Äh, mitä sinä lörpöttelet! Minä löisin tuhannen ecun vedon siitä,
-että sinä satuttaisit Bussyn kymmenen kertaa sill'aikaa kun hän saa
-sattumaan vain kuusi kertaa. Huomenna tahdomme koettaa. Miekkailetko
-usein.
-
--- Kyllä, minä harjoittelen itseäni melkein joka päivä, kun vaan voin
-hyvin, mutta sairaana en kelpaa mihinkään.
-
--- Kuinka monesti sait minuun viime kerralla sattumaan?
-
--- Tarkoitan, että olimme suunnilleen tasaväkisiä.
-
--- Niin, mutta minä miekkailen paremmin kuin Bussy. Ole hyvä
-äläkä revi minulta viiksiäni irti! -- huusi Henrik toiselle
-kamaripalvelijalleen.
-
-Tämäkin lankesi polvilleen.
-
--- Sire, -- sanoi Saint-Luc, -- neuvokaa minulle jokin lääke
-sydämenahdistusta vastaan.
-
--- Täytyy syödä, -- vastasi kuningas.
-
--- Olet oikeassa, valoisilainen, -- lausui Chicot, -- ja kun minulla
-on sydän- tai vatsatauti ja kun en tiedä, kumpaako lajia se on, niin
-seuraan sinun neuvoasi.
-
-Samalla kuului kummallista ääntelemistä, niinkuin apinan leukain
-lätinää tämän syödessä.
-
-Kuningas kääntyi häneen päin ja näki, miten Chicot oli syönyt jo
-miltei kokonaan sen kahdelle hengelle tuodun aterian, jonka tämä
-kuninkaan nimessä oli tilannut.
-
--- Mitä hiivattia sinä teet, Chicot? -- kysyi kuningas.
-
--- Minä voitelen itseäni sisäpuolelta, -- vastasi Chicot, -- koska en
-saa tehdä sitä ulkonaisesti.
-
--- Ah, sitä lurjusta! -- huusi Henrik ja teki niin kiivaan liikkeen
-päällään, että kamaripalvelijan pumadan tuhrimat sormet tunkeutuivat
-kuninkaan suuhun.
-
--- Syö, poikani! -- sanoi Chicot vakavasti. -- Minä en ole niin
-tyrannillinen kuin sinä, vaan sallin mielelläni, että sinä voitelet
-itseäsi, kuten haluat, sekä sisä- että ulkopuolisesti.
-
--- Sinä tukahdutat minut! -- kiljui kuningas vihastuneena
-kamaripalvelijalleen, joka polvistui samaten kuin toisetkin.
-
--- Mene noutamaan vartiota pitävää kapteenia! -- huusi Henrik, --
-mene heti!
-
--- Mitä on kapteenilla täällä tekemistä, poikani? -- kysyi Chicot ja
-maiskautteli suutaan.
-
--- Hänen on tultava lävistämään sinut miekallaan, ja niin laiha kuin
-ruumiisi onkin, paistatetaan se minun koiraini ruuaksi.
-
-Chicot nousi ylös ja huusi:
-
--- Chicot'in lihaa sinun koirillesi! Aatelismies paistiksi
-rakkiloillesi! Antakaa hänen tulla, tuon kapteenin, niin saammepahan
-nähdä, poikani!
-
-Näin sanoen veti narri esiin pitkän miekkansa ja teki niin
-hullunkurisia hyökkäyksiä kamaripalvelijoita vastaan, että kuningas
-ei saattanut olla nauramatta.
-
--- Minulla on nälkä, -- sanoi kuningas vaikeroivalla äänellä, -- ja
-tuo lurjus on syönyt minulta kaikki.
-
--- Kas miten sinä olet oikullinen, Henrik! -- virkkoi Chicot. -- Minä
-tarjosin sinulle illallista, mutta sinä et sitä halunnut. Sinulle
-on kuitenkin vielä hiukan lihanlientä jälellä. Minä olen ravittu ja
-menen nyt maata.
-
--- Minäkin menen tieheni, -- sanoi Saint-Luc. -- Sillä jos minä
-täällä vielä istun, pettää minun kunnioitukseni kuningastani kohtaan.
-Minä saan ihan varmaan kuumekohtauksen, sillä minä tunnen ankaraa
-puistatusta.
-
--- Ota sitten nämä mukaasi, -- lausui kuningas ja ojensi
-Saint-Luc'ille muutamia koiristaan.
-
--- Mitä minun on näille tehtävä, sire?
-
--- Aseta ne viereesi sänkyyn, ne vetävät sinusta taudin itseensä.
-
--- Minä kiitän, sire, -- vastasi Saint-Luc ja asetti ne takaisin
-koriin, -- en luota lääkkeisiin.
-
-Senjälkeen hän kumarsi kuninkaalle ja poistui huoneesta. Chicot oli
-myöskin poistunut. Kamaripalvelijat panivat nyt kuninkaan kasvoille
-hienon liinaisen naamarin, joka oli voideltu hyvänhajuisella
-pumadalla. Sitten pukivat he hänen ylleen ruusunpunaisesta silkistä
-ommellun yöryijyn, pumpuleilla täytetyn. Kun se oli tehty, ojensivat
-he hänelle parin mitä hienoimpia nahkaisia hansikkaita. Nämä
-hansikkaat ulottuivat aina kyynärpäihin saakka, ja nekin olivat
-öljyllä ja hajuvesillä voidellut.
-
-Kun nämä kuninkaallisen pukemistaidon salaisuudet oli saatu
-selvitetyiksi, tarjottiin kuninkaalle lihanlientä kultakupista, mutta
-ennenkuin hän vei kupin huulilleen, kaatoi hän siitä puolet erääseen
-toiseen kuppiin ja käski sen viedä Saint-Luc'ille.
-
-Sitten tuli Meidän Herramme vuoro, joka tänä iltana, nähtävästikin
-Henrikin suuren hajamielisyyden vuoksi, sai verrattain huolimattoman
-kohtelun osakseen. Sillä kuningas luki vain yhden ainoan rukouksen
-eikä pyhään helminauhaansa edes koskenutkaan. Senjälkeen hän nousi
-lämmitettyyn sänkyynsä.
-
-Päästyään viimein oikein kunnolleen noiden lukemattomien tyynyjen
-väliin, käski hän ottamaan kukat pois ja avaamaan akkunan minuutin
-ajaksi ilmanvaihdon vuoksi, minkä jälkeen marmoriuuniin sytytettiin
-palamaan suuri viiniköynnöksistä kyhätty takka, joka leimahti
-hetkisen kuin meteori, mutta ehti kuitenkin ennen sammumistaan
-levittää miellyttävää lämpöä huoneeseen.
-
-Sitten sulki kamaripalvelija sängyn uutimet ja laski sisälle
-kuninkaan mielikoiran Narcissuksen, joka yhdellä loikkauksella
-hyppäsi sänkyyn, käännähteli muutaman kerran ja asettautui sitten
-makaamaan herransa jalkoihin.
-
-Lopuksi sammutettiin kynttilät ja niiden sijaan sytytettiin heikosti
-valaiseva yölamppu palamaan, jonka jälkeen sekin kamaripalvelija,
-jonka tehtävänä nämä viimeksimainitut askareet olivat olleet,
-varpaisillaan poistui huoneesta.
-
-Ja huolettomampana, tyytyväisempänä ja uneliaampana kuin hänen
-valtakuntansa toimettomat munkit ei Ranskan kuningas viitsinyt
-muistaa edes sitä, että Ranskan valtakunta oli olemassa, sillä
-muutaman minuutin kuluttua hän nukkui.
-
-Puoli tuntia myöhemmin näkivät ne, jotka vielä kallerioissa
-valvoivat ja jotka saattoivat nähdä kuninkaan akkunaan, miten
-kuninkaallinen lamppu vihoviimein kokonaan sammui ja kuun hopeaiset
-säteet punertavan valon sijaan siihen lankesivat. Luonnollisestikin
-he ajattelivat, että hänen majesteettinsa nukkui. Kaikellainen
-melu linnan sisä- ja ulkopuolella oli lakannut, ja kaikki oli niin
-äänetöntä, että olisi voinut kuulla yökön siipien suhinan Louvren
-pimeissä käytävissä.
-
-
-
-
-8.
-
-Kuninkaan kääntymys.
-
-
-Kun kaksi tuntia oli tätä syvää hiljaisuutta kestänyt, kuului
-yht'äkkiä kauhea huuto kuninkaan makuuhuoneesta. Vielä kuului jokin
-raskas esine putoavan ja helinä, kuin olisi jokin posliiniastia
-mennyt rikki. Siihen tuli vielä lisäksi levottomain askelten ääniä,
-minkä jälkeen kuului uudelleen huutoa ja koirain haukuntaa.
-
-Heti on valot sytytetty, miekkoja vedetään esiin, ja unisten
-vartijain askeleet kumahtelivat pitkissä käytävissä.
-
--- Aseisiin! huudetaan joka taholta. -- Aseisiin! Kuningas huutaa;
-rientäkää kuninkaan luo!
-
-Ja kilpaillen siitä, kuka ensin ehtisi, syöksähtävät siinä
-samassa sisälle kaartinkapteeni, sveitsiläisen kaartin översti,
-hovipalvelusväki ja sotilaat, niin että kuninkaan huoneessa tuossa
-tuokiossa loimuaa ainakin parikymmentä tulisoihtua.
-
-Muutaman kumoonkaatuneen nojatuolin ja särkyneitten posliinikuppien
-vieressä ja sen huiskinhaiskin heitellyn sängyn etupuolella, josta
-peite ja lakana olivat pudonneet lattialle, seisoi Henrik omituisessa
-yöpuvussaan naurettavana, kalpeana, hiukset pystyssä ja silmät
-tuijottavina. Hänen oikea kätensä oli ojossa ja se vapisi kuten
-tuulen heiluttelema lehti. Vasenta kättään hän suonenvedontapaisesti
-piteli sen miekan kahvassa, johon koneellisesti oli sattunut
-tarttumaan. Yhtä levottomana kuin herransakin seisoi koira ulvoen
-hänen jalkainsa juuressa.
-
-Kuningas näytti kauhusta vallan mykistyneeltä, eikä ainoakaan hänen
-ympärillään olevista rohjennut tätä äänettömyyttä häiritä, vaan
-kaikki katselivat levottomina toisiinsa ja tuskaisina vartoivat
-selitystä. Puoleksipuettuna ja väljään kappaan kietoutuneena riensi
-nuori, vaaleakutrinen kuningatar, Lothringin Lovisa, tuo lempeä ja
-herttainen olento, joka eli pyhimyksen elämää, puolisonsa huudosta
-kauhistuneena sisälle.
-
--- Voi hyvä jumala, sire, -- huusi hän, vavisten vielä enemmän kuin
-muut, -- mitä on teidän majesteetillenne tapahtunut?... Teidän
-huutonne on kuulunut minun huoneisiini saakka, ja minä olen rientänyt
-tänne kuulemaan, mitä on tapahtunut.
-
--- Ei mitään... ei mitään, -- sammalsi kuningas liikuttamattakaan
-tuijottavia silmiään, jotka näyttivät kuin ilmasta hakevan jotain
-kaikille muille näkymätöntä esinettä.
-
--- Mutta teidän majesteettinne on huutanut, -- jatkoi kuningatar. --
-Voiko ehkä teidän majesteettinne pahoin?
-
-Kauhu Henrikin kasvoilla oli niin ilmeinen, että se vähitellen
-tarttui kaikkiin läsnäolijoihin. Kuningasta tarkastettiin, jotta
-saataisiin varmuus siitä, ettei häneen ollut sattunut salamanisku tai
-ettei mikään käärme ollut häntä purrut.
-
--- Ah, sire! huudahti kuningatar. -- Älkää, jumalan tähden, jättäkö
-meitä tällaiseen levottomuudentilaan, tällaiseen ahdistukseen!
-Haluatteko lääkäriä, sire?
-
--- Lääkäriä? -- toisti kuningas entisellä kamalalla äänellään. -- Ei,
-ei mitään lääkäriä, vaan rippi-isää! Ruumis ei ole sairas, vaan sielu.
-
-Nyt alettiin tutkia oveja, akkunoita, lattiata, kattoa, mutta ei
-missään näkynyt jälkeäkään siitä näkymättömästä esineestä, joka niin
-kovasti näytti kuninkaan mieltä järkyttäneen.
-
-Tähän tapahtumaan liittyvä salaperäisyys yhä vaan lisääntyi, sillä
-kuningas edelleenkin innokkaasti pyysi saada rippi-isää.
-
-Heti nousi pikalähetti ratsun selkään, ja tuhansia kipinöitä säihkyi
-hevosen kavioista Louvren linnanpihalla. Viiden minuutin kuluttua
-saapui, unestaan herätettynä tai oikeammin sanoen vuoteestaan,
-ylöskiskottuna, palatsiin jesuiittaluostarin pääpappi. Hänen
-tullessaan melu taukosi ja hiljaisuus sai jälleen vallan, mutta
-levottomia kyselyjä ja johtopäätöksiä edelleenkin tehtiin, sillä
-kuninkaan pyyntö kaikkia kovin kauhistutti.
-
-Seuraavana aamuna on kuningas noussut hereille ennenkuin kukaan
-muu ja antanut määräyksen, että Louvren portit piti suljettaman
-kaikilta muilta paitsi luostarin pääpapilta. Senjälkeen hän kutsuu
-luokseen rahastonhoitajansa ja juhlamenojenohjaajan, ottaa sitten
-messukirjansa, lukee rukouksia ja leikkaa irti pyhäinkuvia sekä
-määrää äkisti, että hänen ystäväinsä on kokoonnuttava hänen luokseen.
-
-Tämän käskyn johdosta riennettiin ensin Saint-Luc'in luo, mutta
-havaittiin hänen olevan entistäkin enemmän sairaana. Hänen
-sairautensa oli muuttunut syväksi horrostilaksi, niin että hän oli
-ainoa koko palatsissa, joka ei ollut kuullut mitään yöllisestä
-sekasorrosta, vaikkakin hänet erotti kuninkaasta ainoastaan ohut
-lautaseinä.
-
-Kun Henrik saa kuulla tämän, tekee hän ristimerkin ja antaa
-määräyksen, että hänen apteekkarinsa on noudettava sairaan luo.
-Senjälkeen käskee hän, että Louvressa on otettava käytäntöön
-Augustinolaisluostarin ankarat säännöt. Sitten käy kuningas mustiin
-puettuna ja synkkänä ohi Schombergin, joka ontuu, ohi d'Epernonin,
-jolla on käsivartensa siteissä, ohi Quélus'en, joka vieläkin tuntee
-taistelun jälkiä päässään, ohi d'O'n ja Maugironin, jotka pelosta
-vapisevat. Ohikulkiessaan hän heitä ruoskii ja käskee heidän ruoskia
-itseään niin paljo kuin jaksavat, d'Epernon huomauttaa silloin, että
-koska hänen oikea kätensä on siteissä, pitäisi hänen päästä vapaaksi
-juhlamenoista, sillä hän ei kykene antamaan vuorostaan takaisin
-niitä iskuja, joita itse saa toisilta, mikä olisi kuin jonkinlainen
-epäsointu ruoskimis-sinfoniassa. Henrik vastaa hänelle silloin, että
-hänen katumuksensa sen kautta käy jumalalle sitäkin otollisemmaksi.
-Kuningas itse on ensimäinen antamaan esimerkin riisuessaan vaatteet
-yltään ja ruoskiessaan itseään kuin marttyyri. Chicot tapansa mukaan
-aikoo nauraa ja ilveillä, mutta kuningas luo häneen katseen, joka
-merkitsee sitä, ettei sellaiseen nyt ole oikea aika. Narri ottaa
-silloin ruoskan ja alkaa ruoskinnan, mutta sillä erotuksella, että
-hän, sen sijaan että ruoskisi itseään, ruoskiikin muita, ja kun
-hän ennen pitkää havaitsee, ettei hänen lähentyvillään enää ole
-ainoatakaan selkää, alkaa hän heitellä iskujaan vasten tauluja ja
-kuvanveistoksia.
-
-Tämä katumustoimitus näyttää kuningas Henrikkiä vähitellen
-tyynnyttävän, vaikka hän vieläkin näyttää olevan hyvin kiihdyksissä.
-
-Kiiruusti hän lähtee huoneistaan ja käskee odottamaan itseään siellä,
-ja tuskin hän on ehtinyt poistua, niin ruoskiminen heti kuin jostain
-lumousvoimasta lakkaa. Ainoastaan Chicot edelleenkin ruoskii d'O'ta,
-jota hän inhoo, ja tämä maksaa hänelle takaisin minkä jaksaa, niin
-että sitä jo melkein saattoi sanoa ruoskimis-kaksintaisteluksi.
-Henrik menee sillävälin kuningattaren luo, lahjoittaa hänelle
-kultaisen kaulanauhan, joka oli maksanut viisikolmattatuhatta
-écusta, suutelee häntä kummallekin poskelle, mitä hän ei ole
-tehnyt kokonaiseen vuoteen, ja pyytää häntä riisumaan päältään
-kuninkaallisen puvun ja pukeutumaan katumusvaatteisiin.
-
-Lothringin Lovisa, aina lempeä ja mukaantuvainen, suostuu siihen
-heti, mutta kysyy vain, minkävuoksi hänen puolisonsa, lahjoitettuaan
-hänelle niin kallisarvoisen kaulanauhan, nyt tahtoo, että hänen
-pitäisi pukeutua säkkiin ja tuhkaan.
-
--- Minun synteini tähden, -- vastaa Henrik.
-
-Tämä vastaus on kyllin riittävä kuningattarelle, joka paremmin kuin
-kukaan muu tuntee sen syntipaljouden, minkä vuoksi hänen puolisonsa
-tarvitsee katumusta. Puolisonsa toivon mukaan menee hän senvuoksi
-pukeutumaan niinkuin tämä haluaa.
-
-Kuninkaan saapuessa takaisin huoneisiinsa alkaa siellä ruoskiminen
-uudelleen, d'O ja Chicot ovat verentahraamat. Kuningas kiittää heitä
-siitä ja kutsuu heitä ainoiksi ja todellisiksi ystävikseen.
-
-Kymmenen minuutin kuluttua saapuu kuningatar, katumuspukuun
-pukeutuneena. Heti jaetaan vahakynttilöitä koko hoviväelle, ja
-kuninkaan tahtoon taipuen lähtevät hienot hovimiehet, kauniit
-hovinaiset ja nuo hyvät parisilaiset paljasjalkaisina, ankarasta
-pakkasesta huolimatta, Montmartreen. Aluksi kalisevat hampaat
-kylmästä, mutta useat kulkijat ovat jo lämminneet ruoskinnasta,
-varsinkin ne, jotka Chicot'in läheisyydessä oleksivat. d'O on
-lopultakin tunnustanut tulleensa voitetuksi ja pysytteleikse
-viidenkymmenen askeleen päässä narrista tämän takapuolella.
-
-Kello neljä oli tuo surkea kävelymatka lopussa, luostari oli saanut
-runsaita lahjoja, hovihenkilökunnan jalat olivat turvoksissa ja
-kaikkien selät kuin nyljetyt. Kuningattarella oli ollut yllään
-karkeasta kankaasta neulottu puku. Oli itketty, rukoiltu, paruttu,
-laulettu psalmeja ja poltettu suitsutussavua.
-
-Kaikki tämä oli toimitettu kuninkaan tahdon täyttämiseksi, ilman
-että kukaan olisi voinut keksiä syytä, miksi tämä ruhtinas, joka
-paria iltaa aikaisemmin oli ollut niin iloinen ja tanssinut niin
-innokkaasti, nyt niin yht'äkkiä oli masentunut.
-
-Hugenotit, liigalaiset ("liittolaiset") ja vapaa-ajattelijat osasivat
-antaa oikean arvon tälle äkilliselle masennuspuuskalle, ja nauraen he
-olivat katselleet tämän parannuksentekijäjoukon ohikulkua.
-
-Kuningas palasi takaisin kokonaan paastoavana, selkänsä ja
-olkapäänsä täynnä pitkiä punaisia ja sinisiä naarmuja. Hän ei
-eronnut kuningattaresta koko päivänä, ja jokaisen tien varrella
-olevan kappelin luona lupasi hän tälle suuria summia ja suunnitteli
-pyhiinvaellusmatkoja, joita tekisi hänen seurassaan.
-
-Chicot, ruoskimisesta väsyneenä ja nälissään sen tavattoman
-ruumiinliikunnan johdosta, johon kuningas ystävänsä oli velvoittanut,
-oli muutamain hovin vapaamielisten kanssa Montmartren luona hiipinyt
-puutarhaan erääseen sen ajan sangen huomattuun ravintolaan, siellä
-virkistellyt itseään viinillä ja syönyt kokonaisen paistetun ankan
-sekä sen jälkeen hiipinyt takaisin paikallensa kulkueeseen, joka nyt
-oli paluumatkalla Louvreen. Kaksinkertaisin voimin hän nyt ruoski
-kaikkia niitä, jotka olivat hänen lähellään, ja antoi siten mitä
-täydellisimmän synninpäästön, kuten hän itse sitä nimitti.
-
-Illan tultua tunsi kuningas jo tähän kaikkeen väsyneensä. Hän
-tarjoilutti itselleen ylen yksinkertaisen illallisen, hauteli
-runneltua ruumistaan ja meni sitten tapaamaan Saint-Luc'ia ja
-havaitsi tämän olevan valveilla ja sangen hilpeällä päällä.
-
-Kuningas oli paljo entisestään muuttunut. Kaikki hänen ajatuksensa
-olivat nyt kääntyneet pois inhimillisten asiain turhuudesta kohti
-katumusta ja kuolemaa.
-
--- Ah! -- virkkoi hän kovin surullisesti. -- Jumala on menetellyt
-oikein tehdessään elämän niin katkeraksi!
-
--- Miksikä niin, sire? -- kysyi Saint-Luc.
-
--- Sillä kun on väsynyt tähän maailmaan, niin toivoo vaan kuolemaa,
-sitä lainkaan pelkäämättä.
-
--- Anteeksi, sire! -- vastasi Saint-Luc. -- Te puhutte oman
-käsityksenne mukaisesti, mutta mitä minuun tulee, niin en suinkaan
-halua kuolla.
-
--- Kuuleppas, Saint-Luc! -- vastasi kuningas ja pudisti päätänsä. --
-Jos tahtoisit menetellä oikein, niin seuraisit minun neuvoani tai
-paremmin sanoen esimerkkiäni. Jos haluat, niin minä hylkään kruununi,
-ja sinä hylkäät vaimosi, ja sitten menemme me kumpikin luostariin.
-Minulla on siihen jo edeltäpäin paavin suostumus, ja jo huomispäivänä
-voimme tehdä asiaankuuluvat lupaukset. Minä aivan yksinkertaisesti
-annan kutsua itseäni veli Henrikiksi.
-
--- Anteeksi, sire! Te ette enää välitä kruunustanne, koska olette
-sitä jo niin kauvan kantanut. Mutta minä sitävastoin en ajattele
-lainkaan samalla tavalla vaimostani, jonka juuri äsken olen saanut.
-Suokaa siis anteeksi se etten voi ehdotusta hyväksyä.
-
--- Saint-Luc parka! lausui kuningas ja puristi käsiään vastakkain.
-
--- Eilen, sire, olisitte vallan hyvin voineet ehdotella minulle
-luostarielämää, sillä silloin olin raskasmielinen ja synkkä,
-silloin olisin ilomielin mennyt kaivoon tai luostariin, yhdentekevä
-kumpaanko, mutta tänään on asia, piru vieköön, kokonaan toinen!
-
--- Luulenpa, että kiroilet, Saint-Luc! -- virkkoi, kuningas.
-
--- Kiroilenko, sire? Onkohan se mahdollista? Mutta onhan teidänkin
-tapanne joskus kiroilla, mikäli muistan.
-
--- Niin olen kyllä tehnyt, Saint-Luc, mutta tästälähin en sitä enää
-tee.
-
--- Minä puolestani en uskalla sanoa sitä samaa. Tosin aion kiroilla
-mahdollisimman vähän, mutta siinä onkin kaikki, mitä voin luvata.
-
--- Saint-Luc, -- lausui kuningas hetken jälkeen, -- tahdotko viettää
-tämän yön minun huoneessani?
-
--- Mitä minä siellä tekisin?
-
--- Kas, me sytytämme paljo kynttilöitä palamaan. Minä panen maata,
-sinä istut minun sänkyni vieressä ja luet minulle.
-
--- Ei, paljo kiitoksia, sire!
-
--- Sinä siis hylkäät minut, Saint-Luc. Sinä hylkäät minut?
-
--- En, sire, en lainkaan. Minä tahdon täyttää teidän toivomuksenne,
-mutta sillä ehdolla, että teidän majesteettinne käskee tuomaan
-sisälle komean illallisen ja lähettää noutamaan musiikkia ja...
-
--- Saint-Luc! Saint-Luc! -- huusi kuningas raivoissaan.
-
--- En voi sille mitään, sire, että olen iloinen ja hilpeä tänä iltana.
-
-Henrik ei vastannut mitään.
-
--- Saint-Luc, -- virkkoi hän vihdoinkin kumealla äänellä, -- satutko
-milloinkaan näkemään unta?
-
--- Hyvinkin usein sire.
-
--- Mitä ajattelet unista?
-
--- Ajattelen, että ne joskus ovat meille todellisuuden korvauksena,
-ja juuri viime yönä sain nähdä ihanan unen.
-
--- No, millaista unta sitten näit?
-
--- Näin unta, että kaunis vaimoni...
-
--- Niin, -- virkkoi kuningas, -- Eeva oli myöskin kaunis, ja
-kuitenkin on hän tuottanut turmion meille kaikille.
-
--- Ahaa, sire, siitäkö siis johtuu teidän tunnonvaivanne?
-
--- Olen minäkin uneksinut jotain, -- mutisi kuningas.
-
--- Hyvä on, sire, -- jatkoi Saint-Luc. -- Minä näin unta, että
-vaimoni oli muuttunut pikku lintuseksi ja lennellä liiteli tänne
-Louvreen.
-
--- Voi sinua maailmallista ihmistä! -- vastasi kuningas.
-
--- Sire, voitte mielellänne kutsua minua maailmalliseksi. Jos minä
-nyt tänä yönä valvon teidän luonanne, niin tahdon saada edes jonkin
-korvauksen, hukkaanmenneestä unestani. Jos siis teidän majesteettinne
-tahtoo haetuttaa soittajia ja...
-
--- Riittää, jo riittää, Saint-Luc, -- keskeytti hänet kuningas
-ja nousi seisomaan. -- Sinä tuottaisit turmion sekä minulle että
-itsellesi, jos minä vielä viipyisin täällä. Hyvästi siis! Toivon
-jumalan lähettävän sinulle terveellisen ilmestyksen, joka saa sinun,
-yhdessä minun kanssani katumaan syntejäsi ja ajattelemaan sielusi
-autuutta.
-
--- Minä sitä epäilen, sire. Olenpa siitä niin varmakin, että
-neuvon teidän majesteettianne ajamaan kuta pikemmin sen parempi
-tuon Saint-Luc-lurjuksen ulos portista, koska hän on kieltäytynyt
-tekemästä parannusta.
-
--- Ei niin, Saint-Luc. Minä toivon, että sinussa vielä tapahtuu jokin
-herätys, sellainen, minkä minäkin olen saanut osakseni, ja nyt minä
-menen rukoilemaan, sinun puolestasi.
-
--- Hyvää yötä sitten, sire!
-
-Nyt alkoi Saint-Luc hyräillä ensimäistä värssyä muutamasta
-kevytmielisestä laulusta, jota kuningas hyvällä tuulella ollessaan
-tavallisesti lauleli. Henrikille tuli silloin kova kiire rientää
-tiehensä Hän sulki oven ja omaan huoneeseensa mennessään mutisi:
-
--- Suuri jumala, sinun vihasi on oikeudenmukainen, sillä maailma
-muuttuu yhä pahemmaksi ja pahemmaksi!
-
-
-
-
-9.
-
-Kuningas pelkää sitä, että on ollut pelkuri, ja Chicot pelkää tulevaa
-pelkoansa.
-
-
-Tultuaan takaisin Saint-Luc'in luota havaitsi hän koko hovin käskynsä
-mukaisesti kokoontuneen suureen kalleriaan. Hän jakeli nyt erinäisiä
-suosionosotuksia ystävilleen, se on, hän lähetti d'O'n, d'Epernonin
-ja Schombergin maalle, uhkasi Maugironia ja Quélusta ankarasti
-rangaista, jos he vielä kerran rohkenisivat antautua riitaan Bussyn
-kanssa, ojensi viimeksimainitulle kätensä suudeltavaksi ja puristi
-veljeänsä Fransia kotvasen sydäntänsä vasten.
-
-Tällävälin lähestyi se tunti, jolloin kuninkaalla oli tavanmukainen
-iltavastaanottonsa, mutta saattoipa helposti havaita, että Henrik
-mahdollisimman pitkälle viivytti tätä tilaisuutta. Vihdoin löi
-Louvren kello kymmenen, ja Henrik katsahti tutkivasti ympärilleen
-kuin valitakseen ystäväinsä seasta sen, jonka tuli olla hänen
-esilukijanaan Saint-Luc'in sijasta, joka oli pyytänyt siitä
-tehtävästä päästä.
-
-Chicot oivalsi kuninkaan ajatuksen ja huudahti tavanmukaisella
-rohkeudellaan:
-
-Kuuleppas, Henrik, sinä katselet minua niin ystävällisesti tänä
-iltana. Ehkäpä haet jotakin, jolle tahtoisit lahjoittaa jonkin
-lihavan abotinpaikan kymmentuhannen livren tuloineen? Hitto vieköön,
-miten mainio priori minusta tulisikaan! Anna se paikka minulle,
-poikani, anna se minulle!
-
--- Tule minun kanssani, Chicot, -- lausui kuningas. -- Hyvää yötä,
-hyvät herrat! Minä menen nyt nukkumaan.
-
-Chicot kääntyi nyt hovimiesten puoleen, pyöräytti viiksiään ylöspäin
-ja Henrikin ääntä matkien toisti:
-
--- Hyvää yötä, hyvät herrat! Me menemme nyt nukkumaan.
-
-Hovimiehet purivat huuliaan ja kuningas harmista punastui.
-
--- Kuulkaa! Lähettäkää meille minun parturini, minun
-hiuksenkähertäjäni ja kamaripalvelijani, -- jatkoi Chicot, -- mutta
-ennen kaikkea minun pumadani!
-
--- Ei, niitä ei tarvita mitään tänä iltana, -- sanoi kuningas. --
-Paasto on alkanut ja minä olen katumuksentekijä.
-
--- Mutta minäpä pidän hirveästi pumadasta, minä, -- intti Chicot.
-
-Kuningas ja narri menivät nyt kuninkaalliseen sänkykamariin.
-
--- Kuules, Henrik, -- virkkoi nyt Chicot heidän makuuhuoneeseen
-tultuaan, -- siis olen minä tänä iltana sinun suosikkisi ja
-välttämätön seuralaisesi. Olen siis kaunis ja rakastettava tänään,
-minä.
-
--- Ole vaiti, narri! -- vastasi kuningas. -- Ja te, -- sanoi hän
-kamaripalvelijalleen, -- saatte poistua täältä.
-
-Palvelijat tottelivat. Henrik ja Chicot jäivät kahdenkesken ja Chicot
-jäi kummastuneena katselemaan kuningasta.
-
--- Miksi lähetit ne pois? -- kysyi hän. -- Eiväthän ne ole
-vielä meitä voidelleet. Aiotko ehkä itse voidella minut omalla
-kuninkaallisella kädelläsi? Hyv'on! Sekin voi olla katumuksentekoa
-yhtä hyvin kuin mikään muukaan.
-
-Henrik ei vastannut. Kuningas ja narri katselivat hetken toisiaan
-äänettöminä.
-
--- Rukoilkaamme! sanoi Henrik viimein.
-
--- Paljo kiitoksia! vastasi Chicot. -- Sepä ei ole kovinkaan hauskaa.
-Jos sinä siitä syystä toit minut tänne, niin palaanpa mieluummin
-takaisin siihen huonoon seuraan, josta juuri läksin. Hyvästi,
-poikani! Hyvää yötä!
-
--- Pysähdy! -- käski kuningas.
-
--- Ah! -- virkkoi Chicot. -- Tämähän muistuttaa tyranniutta! Sinä
-olet oikea itsevaltias. Minulla on täällä ikävä, minulla. Koko
-päivän olet pakoittanut minun ruoskimaan rikki ystäväini ihoa, ja
-nyt tahdot, että leikki taas tänä iltana uudelleen alotetaan. Hitto
-soikoon, Henrik, luovu jo tuosta! Meitä ei ole enempää kuin kaksi, ja
-kun ruoskintaan ottaa vain kaksi osaa, niin sattuu jok'ainoa isku.
-
--- Vaikene, hurja lörpöttelijä, -- jatkoi kuningas, -- ja ajattele
-katumuksen ja parannuksen tekemistä!
-
--- Vai siihen sitä taas tultiin! Minunko pitäisi katua? Mitä luulet
-minun tarvitsevan katua? Kenties sitä, että olen ruvennut narriksi
-munkille? No niin, tunnenpa tosiaankin sitä katuvani.
-
--- Ei ainoatakaan herjausta, lurjus, ei ainoatakaan herjausta! --
-sanoi kuningas.
-
--- Kuulehan! -- jatkoi Chicot. -- Haluaisin mieluummin olla
-suljettuna leijonahäkkiin tai apinaparven seuraan kuin olla hullun
-kuninkaan parissa. Hyvästi! Nyt minä menen tieheni.
-
-Kuningas otti avaimen pois ovesta.
-
--- Henrik, -- virkkoi Chicot, -- minä sanon sinulle, että sinä näytät
-sangen kamalalta, ja ellet anna minun mennä, niin huudan apua; minä
-huudan, minä lyön ovet rikki ja samoin akkunat. Muista, että olen
-sinulle sen sanonut!
-
--- Chicot, -- virkkoi kuningas kovin surullisella äänellä, Chicot,
-ystäväni, sinä teet pilaa minun tuskastani.
-
--- Ahaa, minä ymmärrän, -- vastasi Chicot; -- sinä pelkäät olla
-yksin. Niinhän aina tyrannit pelkäävät. Ota kuitenkin minun pitkä
-miekkani ja anna minulle tuppi, niin menen tieheni. Mitäpä sanot
-siitä?
-
-Kuultuaan sanan "pelkäät" sai Henrik epämääräisen puistatuksen.
-Sitten hän äkkiä nousi ylös ja alkoi kävellä pitkin askelin
-edestakaisin huoneessa. Hänen ulkomuotonsa ilmaisi mitä suurinta
-mielenliikutusta, hänen kasvonsa olivat niin äärettömän kalpeat,
-että Chicot tosiaankin alkoi uskoa kuninkaan olevan sairaan. Ja
-nähtyään, miten kuningas tuijottavin katsein teki lattialla useamman
-kierroksen, virkkoi hän:
-
--- Poikani, mitä sinulta puuttuu? Kerro huolesi ystävällesi
-Chicot'ille.
-
-Nämä sanat kuultuaan pysähtyi kuningas narrin eteen ja, katsellen
-häntä terävästi, sanoi:
-
--- Niin, sinä olet ystäväni, ainoa ystäväni.
-
--- Valenceyn apotinpaikka on vapaana, -- huomautti Chicot.
-
--- Kuulehan, Chicot, -- jatkoi Henrik, -- voitko olla vaitelias?
-
--- Samoin myöskin Pithiviersin apottikunta, jossa saa syödä niin
-hyviä lintupasteijoja.
-
--- Narrimaisista puolistasi huolimatta, -- jatkoi kuningas, -- olet
-sinä hyväsydäminen mies.
-
--- No, niinpä annakin sitte minulle rykmentti äläkä apottikuntaa.
-
--- Olet kaiken lisäksi hyvä neuvonantaja.
-
--- Siinä tapauksessa on parasta, että teet minusta valtioneuvoksen,
-vaikka ei sentään, sillä kun asiaa tarkemmin ajattelen, huomaankin
-pitäväni enemmän rykmentistä tai apottikunnasta. Minä en halua päästä
-valtioneuvokseksi, sillä silloin täytyisi minun aina olla samaa
-mieltä kuin kuningas.
-
--- Vaiti, vaiti, Chicot! sillä hetki lähestyy, tuon kauhun hetki.
-
--- Vai niin, joko se taaskin purkaantuu Sinun päällesi? -- kysyi
-Chicot.
-
--- Sen saat itse nähdä ja kuulla. Odota vain!
-
--- Mitä minä saan nähdä ja kuulla?
-
--- Odota, sanon minä. Saat omin korvin kuulla kaikki ja tulla asiasta
-vakuutetuksi.
-
-Ei, ei, sanon minä. Minä en tahdo odottaa. Mikä hiisi on sinut,
-Henrik, tehnyt noin hulluksi?
-
--- Oletko sinä rohkea, Chicot?
-
--- Siitä saatan todellakin kerskailla. Mutta enpä piru vieköön,
-sallikaan urheuttani tällä tavoin koeteltavan. Kun Ranskan ja Puolan
-kuningas huutaa ja pauhaa keskellä yötä, niin että sitä on synti
-ja häpeä kuulla, silloin olen minä, köyhä parka, ainoa, jonka on
-pidettävä sinulle seuraa. Hyvästi, Henrik! huuda upseereitasi,
-sveitsiläistä kaartiasi, linnanhuovejasi, ja anna minun mennä tieheni
-vaaran edestä, jota en tunne enkä näe.
-
--- Minä käsken sinun jäämään tänne, -- lausui kuningas vakavasti.
-
--- No sepä oli, kautta kunniani, mukavaa: te tahdotte komentaa pelkoa
-itseään, sire.
-
--- Kuulehan, ystäväni, -- virkkoi nyt kuningas. -- Tahdonpa kertoa
-sinulle kaikki tyyni, koska minun se välttämättä on tehtävä,
-saadakseni sinut vaikenemaan.
-
--- Hyv'on! -- vastasi Chicot ja veti huostrastaan tavattoman suuren
-miekkansa. -- Kun kerran tietää, mitä pitää pelätä, niin silloin osaa
-myöskin puolustautua. Kerroppa nyt, kerro poikaseni.
-
-Näin sanoen istahti Chicot mukavasti suureen nojatuoliin ja asetti
-paljastetun miekkansa polviensa väliin.
-
--- Viime yönä, -- alotti Henrik, -- minä makasin ja olin vaipunut
-uneen...
-
-Niin minäkin, huomautti Chicot.
-
--- Silloin tunsin äkkiä hienon tuulahduksen hivelevän kasvojani.
-
--- Aah, se oli vain koirasi, joka nälissään nuoleksi voidetta
-kasvoiltasi.
-
--- Minä heräsin kovin hämmästyneenä ja tunsin, miten partani karvat
-naamion alla kauhusta nousivat pystyyn.
-
--- Ooh, sinun tarinasi synnyttää minussa suloisen puistatuksen,
--- virkkoi Chicot ja ryömi kokoon siihen nojatuoliinsa ja painoi
-leukansa miekkansa kahvanpäähän.
-
--- Silloin, -- jatkoi kuningas, mutta niin hiljaisella ja
-vapisevaisella äänellä, että Chicot hädintuskin saattoi sanoja
-kuulla, -- silloin kuului tässä huoneessa ääni niin valittava, että
-se sai sydämeni sisimmät kielet väräjämään. Kurja syntinen, -- niin
-sanoi ääni. Kuule minua, sinä paatunut, oletko vakaasti päättänyt
-edelleenkin jatkaa jumalatonta elämääsi?
-
--- Älä, sanoiko ääni tosiaankin niin, huudahti Chicot. -- No,
-silloinpa tuntuu Meidän Herramme ääni melkoisesti muistuttavan sinun
-kansasi ääntä, mikäli minä asioita käsitän.
-
--- Senjälkeen, -- jatkoi taas kuningas, -- seurasi tuhansia muita
-moitteita, joita, minä sen vakuutan, oli hyvin kiusallista kuulla.
-
--- Kuule! keskeytti Chicot. -- Sano minulle hiukan enemmän poikaseni.
-Kerro minulle, mitä ääni sanoi, niin että minä saisin tietää, onko
-Meidän Herramme kaikesta täysin selvillä.
-
--- Jumalaton! -- kirkui kuningas. -- Jos sinä epäilet, niin minä
-rankaisen sinua.
-
--- En, -- vastasi Chicot, -- en lainkaan epäile. Ihmettelen vain,
-että Meidän Herramme aina tänne asti on viivytellyt antaessaan
-sinulle nämä moitteet. Hän on tullut hyvin pitkämieliseksi
-vedenpaisumuksen jälkeen. Mutta siitä huolimatta, poikani, pelkäsitkö
-tosiaankin kovasti?
-
--- Pelkäsin. Hiki valui suurina karpaloina ohimoiltani ja veri
-jähmettyi suonissani.
-
--- No se oli luonnollista. Silloin sinä rupesit huutamaan, ihmisiä
-syöksyi sisälle, he etsivät kaikkialta, mutta mistään ei Meidän
-Herraamme löydetty. Poikani, ole nyt vilpitön ja sano vasten tapaasi
-suora totuus: mitä ajattelee rippi-isäsi tästä ilmestyksestä?
-
--- Hän värisi, teki ristinmerkin ja kehoitti minua katumaan, niinkuin
-jumala on käskenyt.
-
--- Ihan oikein. Mutta mitä sanoi hän itse ilmestyksestä tai oikeammin
-sanoen äänestä?
-
--- Hän sanoi, että se oli Sallimuksen lähettämä, että se oli ihmetyö
-ja että minun tulisi ajatella valtakunnan parasta. Niinpä olenkin jo
-tänä aamuna ..
-
--- Mitä olet tehnyt tänä aamuna, poikani?
-
--- Minä olen antanut satatuhatta livreä jesuiitoille ja sitten olen
-ruoskittanut verille omani ja hovimiesteni ruumiit.
-
--- Oikein! Entä sitten?
-
--- Niin, sitten, niin... Mitäpä arvelet siitä, Chicot? Mutta minä
-en nyt puhukaan ilveilijälle, vaan kylmäveriselle, rauhalliselle
-miehelle, ystävälle.
-
--- Sire, virkkoi Chicot, -- arvelenpa, että painajainen on ollut
-Teidän majesteettinne kimpussa.
-
--- Sinä siis luulet?..
-
--- Että kaikki tyyni on ollut vain unta, joka ei uudistu, ellei
-teidän majesteettinne sitä kovin paljon ajattele.
-
--- Untako? -- sanoi Henrik ja pudisti päätänsä. -- Ei, ei, minä olin
-täysin valveilla, sen voin sinulle vakuuttaa.
-
--- Sinähän nukuit, Henrik?
-
--- Enpäs, minä vain loikoilin silmät auki. Näin kuun välähtelevän
-akkunan läpi, näin, miten miekankahvani koriste juuri siinä paikassa,
-missä sinä nyt olet, oudosti kimalteli.
-
--- Miten oli lampun laita?
-
--- Se oli sammunut.
-
--- Rakas poikani, se oli unta, unta vain!
-
--- Mutta miksi et usko, Chicot? Eikö satu väliin, että jumala puhuu
-kuninkaille, kun hän tahtoo toimittaa jonkin suurtyön täällä maan
-päällä.
-
--- Tietenkin hän heille puhuu, -- vastasi Chicot -- mutta niin
-hiljaa, etteivät he koskaan sitä kuule.
-
--- No, ymmärrätkö nyt miksi tahdon sinun jäämään luokseni? kysyi
-kuningas.
-
--- Enpä totta tosiaankaan ymmärrä, -- vastasi Chicot!
-
--- Katsos, senvuoksi että saisit omin korvin kuulla mitä ääni sanoo.
-
--- Ja että minun luultaisiin laskettelevan pilaa kun sitten kerron
-kuulemani muille! Chicot on niin vähäpätöinen, niin halpa, niin
-narrimainen olento, ettei kukaan häntä usko, vaikka hän jotain
-kertoisikin. Se ei ollut hullummin ajateltu, poikaseni.
-
--- Miksi et pikemmin usko, että minä saatan sinun tietoosi tämän
-salaisuuden koeteltuun ystävyyteesi luottaen?
-
--- Ooh, älä valehtele, Henrik! Sillä jos ääni vielä kerran puhuu,
-tulee se kaiken muun lisäksi moittimaan sinua vielä tästä valheesta,
-ja sinulla on kyllä jo ennestäänkin tarpeeksi monta syntiä
-omallatunnollasi. Mutta, vaikkapa niinkin, minä suostun tuumaan.
-Minulla ei sitäpaitsi ole mitään sitä vastaan, että saan kuulla
-Meidän Herramme äänen. Kentiespä sillä on jotain minullekin sanomista.
-
--- No niin, mitä minun on nyt tehtävä?
-
--- Sinun on mentävä makaamaan, poikani.
-
--- Mutta kenties on parempi että olen valveilla? -- Luuletko ehkä
-voivasi estää Meidän Herraamme puhumasta, jos seisot suorana
-lattialla? Kuningas ei ole muuta kuin kruunuansa korkeampi muita
-ihmisiä, ja kun hänellä ei ole sitä päässään, niin, usko minua
-Henrik, hän ei ole suurempi kuin hekään, usein paljo pienempi.
-
--- Hyvä on! -- virkkoi kuningas. -- Sinä siis jäät tänne, etkä nuku?
-
--- Sitä en voi luvata. Unen laita on sama kuin pelonkin, poikaseni.
-Se ei riipu asianomaisen omasta tahdosta...
-
--- Mutta sinähän ainakin tahdot koettaa pysytellä hereillä, vai miten?
-
--- Kyllä koetan, ole huoletta. Minä nipistän itseäni silloin tällöin.
-Sitäpaitsi herättäähän minut ääni.
-
--- Älä tee pilaa äänestä, -- sanoi Henrik, joka jo oli nostanut
-toisen jalkansa sänkyyn mutta kiskaisi sen takaisin.
-
--- Kuules! huomautti Chicot. -- Pitääkö minun auttaa sinua pääsemään
-sänkyysi?
-
-Kuningas huokasi syvään ja silmäiltyään levottomasti joka suunnalle
-ryömi väristen sänkyynsä.
-
--- Nyt, -- virkkoi Chicot, -- on minun vuoroni. Hän heittäysi
-pitkäkseen nojatuoliin ja sulloi tyynyjä ympärilleen.
-
--- Miten voitte, sire? -- kysyi hän.
-
--- Enpä hullummin, -- vastasi kuningas. -- Entä sinä?
-
--- Mainiosti. Hyvää yötä, Henrik!
-
--- Hyvää yötä, Chicot! Älä nuku!
-
--- En nuku, sen suhteen kyllä pidän varani, -- vastasi Chicot ja
-haukotteli niin että suunsa oli revetä.
-
-Senjälkeen torkahtivat he kumpikin, kuningas teeskennellen
-nukkuvansa, Chicot nukkuakseen todellakin.
-
-
-
-
-10.
-
-Kuinka Herran ääni erehtyi ja puhui Chicot'lle itse, vaikka luulikin
-puhuvansa kuninkaalle.
-
-
-Noin kymmenen minuutin ajan olivat kuningas ja Chicot liikkumatta,
-mutta yht'äkkiä lensi kuningas ylös, heräten siitä suloisesta
-uupumistilasta, mikä tavallisesti käy unen edellä. Myöskin Chicot
-hypähti pystyyn, ja molemmat katselivat hämmästyneinä toisiaan.
-
--- Mistä on kysymys? -- kysyi Chicot.
-
--- Tuulenhenki, tuulenhenki! -- kuiskasi kuningas.
-
-Samalla hetkellä sammuivat vahakynttilät, joita pieni, kultainen
-kuvapatsas piteli käsissään, senjälkeen lamppu ja huonetta valaisi
-vain takkavalkean viimeiset jätteet.
-
--- Sepä oli merkillistä! huudahti Chicot ja nousi seisomaan.
-
-Vaiti! Ääni kuuluu pian, -- sanoi Henrik ja ryömi kyyryyn siinä
-sängyssään.
-
-Samassa kuului todellakin terävä, kolea ääni, joka aivan sängyn luona
-kuului lausuvan nämä sanat:
-
--- Paatunut syntinen, oletko siellä?
-
--- Olen, Herra, -- vastasi kuningas, ja hänen hampaansa kalisivat
-pelosta.
-
--- Hm! -- myhähti Chicot. Olipa se verrattain käheä ääni tullakseen
-taivaasta. Mutta vaikkapa niinkin, kamalaa se joka tapauksessa on.
-
--- Kuuletko minua? -- kysyi ääni.
-
--- Kuulen, Herra, vastasi Henrik, -- ja minä olen nöyryyttänyt itseni
-sinun vihasi edessä.
-
--- Luuletko siis totelleesi minua jatkoi ääni, -- sen kautta että
-olet kujeillut itseksesi koko päivän, ilman että sydämelläsi on siinä
-ollut vähintäkään osaa?
-
--- Hyvin sanottu! huudahti Chicot. Kuningas puristi tutisten käsiänsä
-vastakkain.
-
-Chicot'in hiljaa lähetessä hänen sänkyänsä.
-
--- No, onneton! -- mutisi Henrik. Uskotko nyt?
-
--- Varro vähän, -- vastasi Chicot.
-
--- Mitä sinä täältä haet?
-
--- Ole vaan vaiti! Hiivi hiljaa pois sängystäsi ja anna minun tulla
-sinne sinun sijaasi.
-
--- Miksikä niin?
-
--- Kas että taivaan viha kohdistuisi minuun sinun sijastasi.
-
-Luuletko sitten että minä sen kautta säästyisin?
-
--- Sopiihan meidän koettaa.
-
-Ystävällisen itsepintaisesti veti hän sitte Henrikin ulos sängystä ja
-ryömi itse sinne.
-
--- Mene nyt istumaan minun nojatuoliini Henrik, ja anna minun olla
-hetkinen rauhassa.
-
-Henrik teki, niinkuin oli pyydetty, sillä hän alkoi vähitellen
-ymmärtää narrin tarkoituksen.
-
--- Sinä et vastaa, -- jatkoi ääni. -- Se merkitsee sitä, että sinä
-edelleenkin paadut synneissäsi.
-
--- Ah, anteeksi, Herra, anteeksi! virkkoi Chicot, puhuen nenäänsä ja
-matkien kuninkaan ääntä.
-
-Sitten hän kääntyi Henrikkiin päin ja sanoi:
-
--- Eikö sinusta ole kovin hupaista, poikani, ettei hyvä Jumala
-tunnekaan Chicot'ia?
-
--- Kuinka se on mahdollista?
-
--- Odota, niin saatpa nähdä.
-
--- Onneton! -- lausui ääni.
-
--- Niin, Herra, -- vastasi Chicot. -- Minä olen paatunut, kauhea
-synnintekijä.
-
--- Tunnusta sitten syntisi ja kadu.
-
--- Minä tunnustan, -- vastasi Chicot, -- että olen ollut suuri
-petturi serkkuani Condéta kohtaan, jonka vaimon olen vietellyt, ja
-minä kadun sitä.
-
--- Mitä sinä sanot? mutisi kuningas. -- Oletko vaiti! Siitä
-tapahtumastahan on kulunut jo kauvan.
-
--- No, -- sanoi Chicot, -- siirtykäämme johonkin muuhun asiaan.
-
--- Jatka! puhui ääni.
-
--- Minä myönnän, -- jatkoi nyt tuo vale-Henrik, -- että olen
-menetellyt roistomaisesti puolalaisia kohtaan, jotka olivat valinneet
-minut kuninkaakseen, siinä että heidät yöllä salaa hylkäsin ja vein
-mukanani kruunulle tulevat jalokivet. Tätäkin minä kadun.
-
--- Lurjus! kuiskasi Henrik. -- Se on unohdettu jo aikoja sitten.
-
--- Mutta minunhan täytyy edelleenkin narrata ääntä, huomautti Chicot.
--- Anna minun olla rauhassa.
-
--- Puhu! kehoitti ääni edelleen.
-
--- Minä tunnustan, -- sanoi Chicot, -- että olen riistänyt Ranskan
-kruunun veljeltäni Alenconin herttualta, jolle se oikeudenmukaisesti
-kuului, koska minä jo muodollisesti olin siitä luopunut ottaessani
-vastaan Puolan kruunun, ja minä kadun sitäkin.
-
--- Roisto! -- mutisi Henrik.
-
--- Siinä ei ole vielä kaikki, -- jatkoi ääni.
-
--- Oi, ei olekaan! Minä tunnustan senkin että minä yksissä neuvoin
-äitini Medicin Katarinan kanssa olen koettanut karkoittaa Ranskasta
-lankoani, Navarran kuningasta, tuhottuani kaikki hänen ystävänsä
-sekä sisartani Margaretaa, surmautettuani kaikki hänen rakastajansa.
-Kaikkea tätä minä vilpittömästi kadun.
-
--- Voi sinä konna! sähisi kuningas hampaitaan purren.
-
--- Henrik, poikani, älkäämme suututtako Herraa koettamalla salata
-sitä, minkä hän jo tietää yhtähyvin kuin mekin.
-
--- Mutta nyt ei ole kysymys politiikasta, -- jatkoi ääni.
-
--- Vai niin, -- vastasi Chicot ylen valittavalla äänellä, -- lienee
-kysymys minun elämäntavoistani, eikö niin?
-
--- Juuri niin, -- vastasi ääni.
-
--- Totta on, oi Herra! jatkoi Chicot, yhä vain nenäänsä puhuen, --
-että minä olen veltto, elostelija, laiskuri, typerä ja tekopyhä
-olento.
-
--- Niin, se on totta se -- vastasi ääni koleasti.
-
--- Ja minä olen kohdellut huonosti naisia, varsinkin jaloa vaimoani.
-
--- Vaimoansa tulee rakastaa niinkuin itseänsä ja enemmän kuin mitään
-muuta! -- jyrisi ääni.
-
--- Ah! -- huokasi Chicot, -- siinä suhteessa olen paljo syntiä tehnyt.
-
--- Ja sinä olet johdattanut toisiakin synnintekoon senkautta että
-olet näyttänyt huonoa esimerkkiä.
-
--- Se on totta, varsin totta.
-
--- Sinä olet ollut vähällä saattaa tuon Saint-Luc paran tuhon omaksi.
-Lähetä hänet jo huomenna takaisin omaistensa luo.
-
--- Ahaa! -- kuiskasi Chicot. -- Ääni tuntuu olevan hyvin läheistä
-sukua Cossen talon väen kanssa.
-
--- Ja ellet nimitä häntä herttuaksi, niin tulet iankaikkisesti
-palamaan siinä samassa uunissa, jossa Sardanapalus, Nebukadnezar ja
-marsalkka Retz sinua odottavat.
-
-Henrik huokasi levottomasti, sillä tämän uhkauksen kuultuaan tarttui
-häneen hirveä pelko.
-
--- Mutta etkö huomaa, -- kuiskasi Chicot, -- kuinka taivas pitää
-Saint-Luc'in puolta? Saattaisipa hyvällä syyllä uskoa, että hän saa
-Meidän Herraltamme kaiken mitä haluaa.
-
-Henrik ei näyttänyt kuuntelevan Chicot'in pilahuomautuksia, tai eivät
-ne ainakaan, jos hän ne ehkä kuulikin, saaneet häntä rauhoittumaan.
-
--- Minä olen hukassa, -- huudahti hän. -- Minä olen hukassa! Tämä
-ylhäältä tuleva ääni tappaa minut, minä tunnen sen.
-
--- Ylhäältä tuleva, niinkö sinä sanot? Ei, korkeintaan se tulee
-sivulta.
-
--- Kuinka, sivultako? -- huudahti Henrik.
-
--- Niin, sillä etkö kuule, poikani, että ääni tulee tuosta seinästä?
-Meidän Herramme asuu ihan varmasti Louvressa. Luultavasti menettelee
-hän samaten kuin Kaarle Suuri: hän kulkee Ranskan kautta astuakseen
-alas helvettiin.
-
--- Jumalankieltäjä! Herjaaja! huusi Henrik.
-
--- Se kunnia, mikä sinulle, Henrik on osotettu, on suuri, ja minä
-onnittelen sinua sen johdosta, mutta pidän sinua sentään kovin
-kylmäkiskoisena. Sillä sinuthan erottaa hyvästä Jumalasta vain
-ohut lautaseinä etkä kuitenkaan mene hänen luokseen visiitille.
-Valoisilainen! Minä en tunne sinua enää. Sinä et ole kohtelias.
-
-Samalla hetkellä leimahtivat muutamat hiilet takassa palamaan
-levittäen huoneeseen hieman valoa ja valaisten Chicot'in kasvot.
-Niistä huokui sellaista hilpeyttä, että kuningaskin sitä kummeksui ja
-lausui moittien:
-
--- Kuinka tulet laskeneeksi pilaa, Chicot. Miten sinä uskallat.?
-
--- Tietysti minä uskallan ja tahdon että sinäkin teet samoin. Tee nyt
-neuvoni mukaan, poikani.
-
--- Tahdotko siis, että minun pitäisi mennä?
-
--- Tahdon. Mene katsomaan, onko Meidän Herramme todellakin
-viereisessä huoneessa.
-
--- Mutta entä jos ääni edelleenkin puhuu?
-
--- Olenhan minä täällä vastaamassa, ja hyväpä onkin, että minä
-jatkan keskustelujani sinun nimissäsi. Ääni silloin luulee, että
-sinä vieläkin olet täällä sisällä. Sillä sinun täytyy myöntää, että
-taivaallinen ääni on hyvin herkkäuskoinen eikä näytä varsin hyvin
-tuntevan väkeänsä. Miten onkaan mahdollista, että minä kokonaisen
-neljännestunnin olen saanut soittaa suutani, ilman että se olisi
-minua tuntenut. Onpa se tosiaankin nöyryyttävää henkiolennolle.
-
-Henrik rypisti kulmiaan. Mutta Chicot'in pila oli jo kuitenkin osaksi
-järkyttänyt hänen käsittämätöntä herkkäuskoisuuttaan.
-
--- Luulen sinun olevan oikeassa, Chicot, -- virkkoi kuningas: --
-Minua todellakin haluttaa mennä katsomaan.
-
--- Tee niin, poikani. Mutta kiiruhda! -- sanoi Chicot.
-
-Henrik avasi nyt hiljaa sen käytävän oven, joka vei viereiseen
-huoneeseen, siihen samaan, jossa Saint-Luc, niinkuin muistetaan, oli.
-Hän oli parahiksi ehtinyt astua muutaman askeleen, kun jo kuuli äänen
-uudistavan nuhdesaarnansa. Chicot vastaili mitä vaikertelevimmalla
-äänellä.
-
-Kun kuningas ehti kauvemmaksi käytävään, huomasi hän kummakseen,
-miten, samalla kun Chicotin ääni tuntui kuuluvan kauvempaa, tuo
-ihmeellinen ääni sitävastoin tuntui lähenevän ja että se kuulosti
-tulevan Saint-Luc'in huoneesta.
-
-Kuningas aikoi koputtaa ovelle, mutta samalla hän huomasikin,
-että valoa kiilui avaimenreijästä. Hän rupesi siitä tirkistämään.
-Hänen kalmankalpeat kasvonsa muuttuivat äkkiä verenpunaisiksi, ja
-hieroessaan silmiään erottaakseen paremmin, ettei se, mitä hän näki,
-ollut harhanäkyä, hän huudahti:
-
--- Kautta Jumalan! Kuinka on mahdollista, että minusta uskalletaan
-tehdä näin hävytöntä pilaa?
-
-Kas tässä selitys siitä, mitä Henrik näki. Huoneen yhdessä nurkassa
-seisoi Saint-Luc, tohvelit jalassa ja yöviitta yllään ja puhui
-jonkinlaiseen puhetorveen kaikki ne uhkaavat sanat, joita kuningas
-oli pitänyt ylhäältä tulevana äänenä, ja hänen olkaansa vasten
-nojaten seisoi yöpuvussaan nuori nainen, joka silloin tällöin tempasi
-puhetorven hänen kädestään ja puhui siihen kaikkea sellaista, mitä
-koirankurisuutensa hänelle mieleen johdatti, tehden samalla äänensä
-mahdollisimman voimakkaaksi. Ne kumpikin nauroivat tukehtuakseen joka
-kerta kun ottivat suunsa pois puhetorvesta, sillä Chicot vastaili
-yhäkin mitä valittavimmalla äänellä ja matki täydelleen kuninkaan
-nenäänsäpuhumista.
-
--- Saint-Luc'in vaimo! Reikä seinässä! Petosta! -- mutisi Henrik. --
-Oo, ne roistot saavat sen minulle kalliisti maksaa!
-
-Kuullessaan erään lauseen, joka oli entisiäkin loukkaavampi, astui
-Henrik askeleen takaperin ja potkasi oven auki hämmästyttävän
-voimakkaasti.
-
-Puolialaston Jeanne riensi kirkuen sänkyyn ja kääriytyi sen verhon
-sisään. Kauhusta kuolonkalpeana, puhetorvi kädessään, Saint-Luc
-polvistui kuninkaan eteen, jonka kasvot raivosta olivat liidunvalkeat.
-
--- Ah! -- huusi Chicot kuninkaan huoneessa, -- ah! armoa! Minä huudan
-avuksi pyhän neitsyen ja kaikki pyhimykset!... Minä kuolen.
-
-Mutta ei kumpikaan viereisessä huoneessa olevista näyttelijöistä
-ollut tässä naurettavassa näytelmässä ehtinyt sanoa ainoatakaan
-sanaa, niin äkisti oli näytelmän aihe muuttunut. Henrik ensimäisenä
-keskeytti äänettömyyden.
-
--- Pois! -- huusi hän, ja raivolla, mikä ei suinkaan ollut
-hallitsijan arvon mukaista, tempasi hän puhetorven Saint-Luc'in
-kädestä ja kohotti sen ylös sillä lyödäkseen Saint-Luc'ia.
-
-Mutta sukkelasti, kuin käärmeen puremana, syöksähti Saint-Luc ylös ja
-lausui:
-
--- Sire, teillä ei ole oikeutta lyödä minua muuhun paikkaan kuin
-päähän. Minä olen aatelismies.
-
-Henrik heitti puhetorven syrjään, mutta samassa otti sen Chicot
-ylös. Kun näet Chicot oli kuullut oven potkaistavan sisään, oli hän
-ymmärtänyt, että välittäjä oli nyt tarpeen, minkävuoksi hän heti
-paikalla riensi hätään.
-
-Hän jätti Henrikin ja Saint- Luc'in aloilleen, juoksi sängyn luo,
-sillä hän aavisti, että joku oli siellä kätkössä ja veti sieltä esiin
-vapisevan nuoren rouvan.
-
--- Katsos, -- huusi hän, -- Aatamia ja Eevaa syntiinlankeemuksen
-jälkeen! Sinä kai karkoitat heidät pois, Henrik?
-
--- Karkoitan, -- vastasi kuningas jylhästi.
-
--- Odotappa sitten, niin saat minusta miekka kädessä vartioivan
-enkelin, -- jatkoi Chicot ja, asettuen kuninkaan ja Saint-Luc'in
-vähin, ojensi puhetorven molempain rikollisten päitten yli sekä
-lausui:
-
--- Tämä on minun paratiisini, jonka te nyt tottelemattomuutenne
-kautta olette menettäneet. Minä kiellän teitä tänne palaamasta.
-
-Saint-Luc oli kietonut käsivartensa vaimonsa uumien ympärille
-puolustaakseen tätä, jos niin tarvittiin, kuninkaan vihaa vastaan.
-Chicot kuiskasi hänelle:
-
--- Jos teillä on hyvä hevonen, niin kannustakaa sitä niin kauvan,
-kunnes se kaatuu kuoliaana maahan, mutta laittakaa vaan asiat
-niin, että olette täältä kahdenkymmenen liöön päässä jo varhain
-huomisaamuna.
-
-
-
-
-11.
-
-Bussyn tutkimukset.
-
-
-Sillävälin oli Bussy palannut asuntoonsa. Hän mietiskeli lakkaamatta
-edellisen yön seikkailujaan.
-
--- Se on ainakin varmaa, -- sanoi hän itsekseen, -- että minun
-kimppuuni on hyökätty ja että minut on haavotettu, sen tunnen täysin
-tarkasti. Bastiljin tienoossa minun päälleni käytiin, kun olin
-menossa Saint-Antoinen esikaupunkiin noutamaan Navarran kuningattaren
-kirjettä. Siis oli hyökkäyspaikka siellä, lähellä jotakin porttia, ja
-siinä portissa oli luukku, jonka läpi minä katselin, sittenkun portti
-oli tullut paiskatuksi kiinni, ja silloin minä näin, miten kalpea
-Quélus oli ja miten hänen silmänsä säkenöivät. Sitten tulin johonkin
-pitkään käytävään, ja sen päässä oli rappu, johon minä kompastuin,
-ja lopuksi löysin itseni paljaan taivaan alta kadulla makaamasta ja
-vieressäni seisoivat munkki, teurastaja ja muuan vanha nainen.
-
--- Mutta mistä se johtuu, että kaikki muut unet niin äkisti mielestä
-haihtuvat, mutta tämä sen sijaan syöpyy sinne yhä syvemmälle? Ah, --
-huokasi Bussy, -- siinäpä juuri piileksii asian merkillisyys!
-
--- Eihän ole mahdollista, -- jatkoi hän, -- että unesta jäisi jälelle
-sellainen vaikutus. Minä näen sielussani, milloin vain tahdon, koko
-huoneen, seinäpapereissa ja katossa olevat kuviot, damastiverhoisen
-sängyn, valokuvan ja sen kauniin, vaaleanverisen naisen, vaikkakaan
-en ole ihan varma siitä, olivatko ehkä nainen ja valokuva yksi ja
-sama. Vihdoin näen nuoren lääkärin, joka silmät peitettyinä tuotiin
-minun sänkyni ääreen. Kaikki tämä on niin ollen minun johdikkeenani.
-Näidenhän pitäisi riittää tuntomerkeiksi, ja minä olisin ylen tyhmä,
-ellei minun onnistuisi saada valaistusta asiaan. Nyt Bastiljin
-kentälle!
-
-Tämä päätös oli kylläkin kaikkea muuta mutta ei lainkaan viisas
-sellaisen miehen tekemäksi, joka edellisenä iltana vähällä oli
-tulla murhatuksi juuri samassa paikassa, jonne nyt aikoi mennä.
-Bussy otti kuitenkin lujimman miekkansa, kietoi kapan hartioilleen,
-nousi kantotuoliinsa ja käski sen pysäyttämään Roi de Sicile-kadun
-päässä. Siellä hän nousi pois kantotuolistaan ja käski palvelijansa
-odottamaan, minkä jälkeen hän läksi Bastiljiin päin.
-
-Kello oli yhdeksän, ja Parisin kadut olivat autiot ja tyhjät.
-Bussy katseli ympärilleen, tunteakseen jälleen sen paikan, missä
-hänen hevosensa oli kaatunut hänen altaan, ja luuli sen piankin
-löytäneensä. Hän alkoi nyt jotenkin tarkoin tutkia jokaista porttia
-havaitakseen luukun, josta oli katsellut Quélusta. Mutta kaikissa
-porteissa oli samallainen luukku ja porttien sisäpuolella käytävä,
-mikä ei suinkaan ollut mitään kummallista, kun ajatellaan, että
-portinvartijoita siihen aikaan ei yksityisten taloissa käytetty,
-mistä syystä kolmeneljäsosaa taloista oli rakennettu juuri tähän
-tapaan.
-
-Kautta jumalan! -- virkahti Bussy harmissaan. -- Jos minä nyt
-kolkutan jok'ainoalle portille, kyselen jok'ikiseltä vuokralaiselta
-ja tuhlaan tuhat ecua saadakseni palvelijat ja kamarineitsyet
-puhumaan, niin saanhan toki vihdoinkin selville sen, mitä haluan.
-Oletetaan, että taloja on viisikymmentä ja että minä käyn kymmenessä
-talossa kunakin iltana, niin en tarvitse enempää kuin viisi iltaa.
-
-Bussy oli juuri lopettanut yksinpuhelunsa, kun hän yht'äkkiä havaitsi
-heikon valon, joka vuoroon nousi ja laski.
-
-Tämä valo läheni hitaasti. Se pysähtyi väliin ja heilahti milloin
-oikealle, milloin vasemmalle.
-
--- Bastiljin seutu on ihan varmaan ihmeellinen paikka, -- ajatteli
-Bussy. -- Mutta tahdonpa kuitenkin odottaa ja katsoa, mitä tämä
-kaikki merkitsee.
-
-Voidakseen tehdä mukavammin havaintojaan kietoi Bussy viittansa
-ympärilleen ja rupesi nojalleen muuatta porttia vasten. Yö oli niin
-pimeä, ettei ihmistä voinut erottaa neljän askeleen päästä.
-
-Lyhty sillävälin kuitenkin lähenemistään läheni, heilahdellen
-mitä omituisemmin kummallekin puolelle. Mutta kun Bussy ei ollut
-taikauskoinen, tuli hän piankin vakuutetuksi siitä, ettei valo
-ollut mitään niitä virvatulia, jotka niin kauheasti matkustavaisia
-keskiajalla pelästyttivät, vaan pelkästään tavallinen lyhty, jota
-jokin ihminen kantoi.
-
-Muutamain sekuntien kuluttua osottautui tämä johtopäätös oikeaksi.
-Noin kolmenkymmenen askeleen päässä havaitsi Bussy tumman varjon,
-josta vähitellen muodostui elävä olento, lyhty vasemmassa kädessään.
-Ensi näkemällä näytti tämä olento kuuluvan noiden kunnianarvoisten
-juomarien veljeskuntaan, sillä vain juopumuksen laskuun saattoi panna
-ne ympyrät, joita hän kierteli, ja sen merkillisen kärsivällisyyden,
-jolla hän kompasteli kuoppiin.
-
-Sattuipa hän kerran liukahtamaankin, ja aimo jysäys, jota seurasi
-lyhdyn omituinen liike ylhäältä alas, näytti merkitsevän sitä, että
-jaloiltaan epävakainen yökulkija oli löytänyt tanakamman pohjan.
-
-Bussyssa alkoi herätä jonkinlainen myötätunto, jota jalo mieli aina
-juopunutta, apuatarvitsevaa olentoa kohtaan tuntee, ja hän juuri
-aikoi lähestyä tätä Backuksen palvelijaa, mutta huomasikin lyhdyn
-taas niin kiiruusti kohoavan, että hän havaitsi lyhdyn kantajalla
-olevan ruumiissaan enemmän voimia kuin mitä olisi ollut syytä otaksua.
-
--- Ahaa! -- mutisi Bussy. -- Vieläkin seikkailu; siltä se ainakin
-näyttää.
-
-Lyhty läheni taas, ja sen valossa Bussy kummakseen havaitsi, että sen
-kantajan silmien edessä oli side.
-
--- Onpa todellakin merkillinen päähänpisto olla sokkosilla lyhty
-kädessä, varsinkin sellaisella maalla kuin mitä tämä on, -- ajatteli
-Bussy. -- Mahtanenko minä taaskin nähdä unta?
-
-Hän näki taas sokkomiehen kulkevan muutamia askeleita eteenpäin.
-
--- Toden totta! -- virkahti Bussy. -- Luulenpa, että tuo houna
-puhelee itsekseen. Hän ei ihan varmaan ole juopunut eikä hullu, vaan
-yksinkertaisesti jokin matematikko, joka hakee ratkaisua johonkin
-probleemiin.
-
-Tämän päätöksen tehtyään kuuli Bussy miehen hokevan:
-
--- Neljäsataakahdeksankymmentäkahdeksan,
-neljäsataakahdeksankymmentäyhdeksän, neljäsataayhdeksänkymmentä...
-sen pitäisi olla tässä lähellä.
-
-Sen jälkeen irrotti tuo salaperäinen mies kääreen silmiltään ja
-huomattuaan olevansa erään talon edessä, meni sen portille ja katseli
-sitä tarkoin.
-
--- Ei, tämä se ei ole.
-
-Senjälkeen hän veti taas siteen silmilleen ja jatkoi laskemistaan.
-
--- Neljäsataayhdeksänkymmentäyksi, neljäsataayhdeksänkymmentäkaksi,
-neljäsataayhdeksänkymmentäkolme. Nyt minun pitäisi olla perillä.
-
-Hän otti taaskin pois siteen, meni sitä lähinnä olevalle portille,
-missä Bussy seisoi, ja tutki sitä.
-
--- Hm, hm! -- myhähti hän hetken kuluttua. -- Se saattaisi olla
-tämäkin. Ei, kyllä, ei! Nämä kirotut portit ovat ihan toistensa
-kaltaisia.
-
--- Saman havainnon olen minäkin tehnyt, -- sanoi Bussy itsekseen. --
-Tämä seikka lujittaa minun luottamustani laskumestariin.
-
-Tämä asetti nyt taaskin kääreen silmilleen ja jatkoi laskemistaan
-aina neljäänsataanyhdeksäänkymmeneenyhdeksään.
-
--- Jos nyt suoraan edessäni on portti, niin sen täytyy olla oikean,
--- virkkoi hän.
-
-Siinä oli tosiaankin portti, ja se oli juuri sama portti, jonka
-pimentoon Bussy oli kätkeytynyt. Kun siis tuo otaksuttu matematikko
-kohotti lyhtyään ja otti kääreen silmiltään, joutui hän seisomaan
-Bussyn kanssa ihan vastakkain.
-
-Mitä ihmettä! -- huudahti Bussy. -- Tässähän lääkäri onkin! Te
-sidoitte eilen erään aatelismiehen, jota oli haavotettu kylkeen.
-
--- Kyllä, ja te olette se sama aatelismies. Minäpä en osannut odottaa
-tapaavani teitä täällä.
-
--- Mitä te sitten etsitte?
-
--- Sitä taloa, jonne minut haettiin.
-
--- Ettekö siis tuntenut sitä entuudestaan? Kuinka olisin sitä voinut
-tuntea? Minuthan saatettiin sinne sidotuin silmin.
-
--- Oletteko siis tosiaankin ollut tässä talossa?
-
--- Olen, joko tässä tai jossakin noissa toisissa, en voi sanoa missä,
-koska juuri parast'aikaa olen sitä etsimässä.
-
--- Hyväpä on! huomautti Bussy. -- Niinpä en olekaan nähnyt unta.
-
--- Mitä tarkoitatte? Minä en teitä ymmärrä.
-
--- Nähkääs, minun täytyy teille sanoa, että luulin koko tämän
-tapahtuman olleen unta vain -- miekanpistosta lukuunottamatta, kuten
-ymmärrätte.
-
--- Sitä en lainkaan ihmettele, sillä minä aavistin, että siinä piili
-jokin salaisuus.
-
--- Niin juuri, salaisuus, jonka minä haluaisin saada selville.
-Tahdotteko auttaa minua siinä suhteessa?
-
--- Hyvin mielelläni.
-
--- Mikä on nimenne, ystäväni?
-
--- Hyvä herra, -- vastasi nuori lääkäri, -- minä en tahdo nousta
-suurten hevosteni selkään, kuten sanotaan. Tiedän, että minun pitäisi
-tuollaisen kysymyksen kuullessani ylpeästi ojentautua suoraksi ja
-käsi kupeella sanoa: entä teidän oma nimenne, hyvä herra? Mutta
-teillä on pitkä miekka ja minulla vain lansettini. Sitäpaitsi te
-näytätte jalosukuiselta, mutta minä sen sijaan olen märkä ja likainen
-korvia myöten. Niinpä vastaankin vallan vilpittömästi, että nimeni on
-Remy-le-Haudouin.
-
--- Kiitän luottamuksestanne! Minä olen Clermontin kreivi Ludvig,
-Bussyn herra.
-
--- Amboisen Bussy! Bussy sankari! -- huusi nuori lääkäri
-teeskentelemättömän ihastuksissaan. -- Olisitteko tuo kuuluisa
-Bussy!...
-
--- Olen, minä itse, vastasi Bussy ujostellen. -- Ja kun me nyt olemme
-tehneet keskenämme tuttavuutta, niin olkaapa hyvä ja tyydyttäkää
-hieman minun uteliaisuuttani. Kuinka te osuitte tulemaan tähän.
-
--- Niin, onpa se kylläkin merkillistä. Herra kreivi, kuulkaapas,
-mitä minulle on tapahtunut. Minä asun Beautreillisen kadun varrella,
-viidensadan askeleen päässä täältä. Olen köyhä kirurgi ja olen
-opiskellut verrattain paljo saamatta kuitenkaan mitään suurempaa
-tunnustusta. Nyt sattui kahdeksan päivää sitten, että muuan mies
-arsenaalin toisella puolen sai syvän puukonpiston. Minä ompelin
-haavan kiinni, ja siitä sain ympäristössä jonkinlaista mainetta.
-Siitä on minun kiittäminen sitäkin onnea, että minut edellisenä yönä
-herätti suloinen ääni.
-
--- Naisäänikö? -- huudahti Bussy.
-
--- Niin. Mutta, jalo herra, pankaa tarkoin huomioonne, mitä minä
-sanon. Niin kokematon kuin olenkin, olen kuitenkin varma siitä, että
-se oli jonkin palvelijattaren ääni.
-
--- No, mitä teitte silloin?
-
--- Minä nousin ylös ja avasin oveni. Mutta tuskin olin tullut
-etehiseen ennenkuin kaksi pientä kättä, jotka eivät olleet erittäin
-hienot, käärivät siteeni silmieni eteen.
-
--- Ilmanko mitään virkkamatta?
-
--- Sanottiinpa tietenkin jotain. Minulle puhuttiin: Tulkaa, älkää
-koettako katsoa, mihin menette, olkaa vaitelias, ja kas tässä on
-teille palkintonne.
-
--- Ja millainen oli palkkionne?
-
--- Minun käteeni pistettiin kultarahoilla täytetty kukkaro.
-
--- Entä mitä te vastasitte?
-
--- Että minä olin valmis seuraamaan ihastuttavaa saattajatartani.
-Enhän minä tiennyt, oliko hän ihastuttava vaiko ei. Mutta minä
-ajattelin, ettei kohteliaisuus, vaikkakin hieman liioiteltu, voisi
-vahingoittaa.
-
--- Ja te menitte vastaansanomatta?
-
--- Tietystikin menin. Sillä olen usein lukenut sellaisista
-tarinoista ja aina havainnut, että niistä lääkärille johtui jotakin
-miellyttävää. Minä siis läksin. Minua kuletettiin kovaa, jäätynyttä
-maata myöten, ja minä laskin aina viiteensataankahteen askeleeseen
-saakka.
-
--- Se oli varovaisesti tehty, ja teidän pitäisi nyt olla oikealla
-portilla.
-
--- Niin, ainakaan ei minun pitäisi olla sieltä kaukana, koska minä
-nyt olen laskenut neljäsataayhdeksänkymmentäyhdeksän askelta, ellei
-se nuori nainen kuletellut minua kiertoteitä, jota minä hänestä
-melkein epäilen.
-
--- Mutta voittehan kai tehdä joitakin havaintoja?
-
--- Panin merkille kaiken, sikäli kuin henkilö, joka ei voi nähdä,
-yleensä saattaa merkille panna. Minä kuljin portista, porttikäytävän
-halki ja sitten rappuja myöten, joissa oli kaksitoista porrasta.
-
--- Ja oliko ovi aivan siinä vieressä?
-
--- Ei, ensin oli luullakseni korridoori, sillä minä kuulin, että
-kolme eri ovea avattiin. Kuultuani sitten miellyttävän naisäänen
-lausuvan muutamia sanoja vietiin minut siihen huoneeseen, jossa te
-makasitte, ja minun käskettiin ottamaan side pois silmiltäni.
-
--- Missä minä silloin olin?
-
--- Te makasitte eräässä damastiverhoisessa sängyssä.
-
--- Huoneessa, jonka seinäpapereita mytologiset kuviot koristivat?
-
--- Aivan niin. Ja sitten oli vielä kahden akkunan välissä...
-
--- Nuoren, ihastuttavan tytön muotokuva?
-
--- Niin. Hyv'on! Sitten minä sidoin haavanne.
-
--- Ja sen teittekin mainiosti, sillä jo tänä aamuna oli haava melkein
-parantunut.
-
--- Siitä on teidän kiittäminen erästä minun keksimääni salvaa.
-Monesti, kun en ole tiennyt, keneen kohdistaisin kokeiluni, olen
-vedellyt haavoja omaan ihooni, ja vamma on parantunut aivan heti.
-
--- No, herra Remy, kertokaapa enemmän!
-
--- Sitten te menitte jälleen tajuttomaksi, ja ääni kysyi, miten
-teidän laitanne oli.
-
--- Missä oli nainen tämän kysymyksen tehdessään?
-
--- Hän oli jossain sivuhuoneessa, niin etten minä voinut häntä nähdä,
-ja minä vastasin, ettei teidän haavanne ollut vaarallinen ja että se
-piankin paranisi.
-
--- Näyttikö hän siitä rauhoittuvan?
-
--- Oo, hän näytti tulleen vallan ihastuksiinsa, sillä hän huudahti:
-Ah, hyvä Jumala, vai niin onnellisesti!
-
--- Sanoiko hän todellakin niin? Rakas herra Remy! Minä tahdon toimia
-teidän parhaaksenne. Entä sitten?
-
--- Sitten oli kaikki päättynyt. Teidän haavanne oli sidottu, minulla
-ei enää ollut mitään tekemistä, ja ääni lausui minulle: Jatkakaa,
-hyvä herra, niinkuin olette alkanutkin, älkääkä saattako ikävyyksiä
-naisparalle, joka on toiminut vain myötätuntoisuudesta. Asettakaa
-jälleen side silmillenne ja sallikaa saattaa itsenne kotiin ilman
-vastaväitteitä.
-
--- Ja lupasitteko te?
-
--- Lupasin. Minä annoin siihen kunniasanani.
-
--- Ja oletteko sen pitänyt?
-
--- Senhän näette itsekin, -- vastasi nuori mies varsin naivisti, --
-koskapa juuri nyt haen porttia.
-
--- Mainiota! virkkoi Bussy. Se on kaunis ominaisuus, ritarillinen
-ominaisuus, ja vaikka se minua eräässä suhteessa harmittaakin, en
-kuitenkaan voi olla sanomatta: Ojentakaa minulle kätenne, herra Remy!
-Te ansaitsisitte olla aatelismies.
-
--- Hyvä herra, -- sanoi Remy, minulle on oleva ikuiseksi kunniaksi
-se että olen saanut puristaa urhoollisen Bussyn kättä. Kuitenkin on
-minulla jotain sydämelläni.
-
--- Mitä niin?
-
--- Nähkääs, kukkarossa oli kokonaista kymmenen kultarahaa, ja se on
-aivan liian paljo sellaiselle, joka ottaa viisi sou'ta käynneistään
-silloinkun ei tee niitä ihan ilmaiseksi. Juuri sentähden olen nyt
-etsimässä taloa.
-
--- Jättääksenne ehkä kukkaron takaisin.
-
--- Aivan niin.
-
--- Paras herra Remy. Minä vakuutan, että te olette aivan liian
-tunnollinen. Te olette nämä rahat rehellisesti ansainnut, ja ne
-kuuluvat teille.
-
--- Niinkö arvelette? -- kysyi Remy ylen tyytyväisenä.
-
--- Minä menen siitä vastuuseen. Ainoa seikka siinä vain on se, ettei
-tuon naisen olisi tullut sitä teille maksaa, sillä minä en tunne
-häntä eikä hän minua.
-
--- Siinä siis vieläkin yksi syy, mikä velvoittaa minun jättämään
-rahat takaisin.
-
--- En minä sano sitä. Tahdoin vain huomauttaa, että minäkin olen
-teille velassa.
-
--- Tekö velassa minulle?
-
--- Olen, ja minä aion sen myöskin maksaa. Mitä te teette Parisissa?
-Antakaa kuulua... sanokaa... luottakaa minuun, paras herra Remy...
-
--- Mitäkö minä teen Parisissa? En mitään, herra kreivi. Mutta kyllä
-minä jotain tekisinkin, jos minulla vain olisi potilaita.
-
--- No sehän sopii vallan mainiosti. Minä hankin teille heti yhden
-sellaisen: tahdotteko saada minun kanssani tekemistä. Minä olen hyvä
-"kundi". Tuskin näet kuluu päivääkään, etten minä joko saisi itse
-tai antaisi muille jotain ruumiinvammaa. Puhukaa... tahdotteko ottaa
-paikataksenne ne naarmut, joita minä saan tai annan?
-
--- Ah, herra kreivi! -- virkkoi Remy. -- Minä olen aivan liian
-vähäpätöinen voidakseni...
-
--- Ei sinnepäinkään, hitto vie! Te päinvastoin olette juuri sellainen
-mies, jota minä tarvitsen. Teillä on yhtä kevyt käsi kuin naisella,
-ja teillähän on sitäpaitsi tuo verraton salvanne.
-
--- Mutta, armollinen herra...
-
--- Te tulette asumaan minun luonani... te saatte omat erityiset
-huoneenne, omat palvelijanne. Ottakaa vastaan minun tarjoukseni
-tai muuten saatatte minut kovin pahalle mielelle. Sitäpaitsi te
-ette vielä ole suorittanut tehtäväänne loppuun, teidän on vieläkin
-sidottava minun haavani, rakas Remy.
-
--- Herra kreivi, -- vastasi nyt nuori lääkäri, -- minä olen niin
-haltioissani, etten tiedä, miten taitaisin iloani ilmaista. Minä siis
-saan opiskella ja minä saan käytännöllistä kokemusta!
-
--- Ei, minähän sanon haluavani teitä ainoastaan itseäni varten... ja
-ystäväni, kuten ymmärrätte. Ettekö satu muistamaan jotain vieläkin
-liikuttavampaa seikkailua?
-
--- En, en ainoatakaan.
-
-No auttakaapa minua sitten pääsemään asiasta hiukan selville, jos se
-suinkin on mahdollista.
-
--- Millä tavalla sitten, herra kreivi?
-
--- Niin, kuuleppas! Te, joka olette havaintokykyinen mies, joka
-luette askeleet, kompuroitte pitkin seinävieriä ja tunnette ihmiset
-äänestä, te ehkä voitte sanoa, mistä johtuu se että sittenkun te
-olitte minut sitonut minut kannettiin talosta kadulle Temppelitornin
-vallihaudan luo?
-
--- Teidätkö, herra kreivi?
-
--- Juuri minut. Oletteko te jollain tavoin ollut avullisena tässä
-minun siirtämisessäni?
-
--- En suinkaan. Minä päinvastoin olisin pannut sitä vastaan, jos
-minun neuvoani olisi kysytty... Kylmä ilma olisi voinut olla teille
-mitä vahingollisin.
-
--- Siis en koskaan tule hullua hurskaammaksi. Tahdotteko auttaa minua
-vielä hetkisen talon etsinnässä?
-
--- Minä tahdon kaikkea, mitä te vaan tahdotte, armollinen herra.
-Pelkään vain, ettemme pääse mihinkään tulokseen, sillä ovathan nämä
-talot kaikki toistensa kaltaisia.
-
--- Olkoot, -- sanoi Bussy. -- Mutta meidän on tultava tänne uudelleen
-päiväs-aikana.
-
--- Kyllä, mutta päivällä meidät ehkä huomataan.
-
--- Silloin meidän on tehtävä erinäisiä kysymyksiä, ja niinpä me
-lopuksi saavutammekin tarkoituksemme. Meitä on nyt kaksi emmekä me
-juoksentele unia utelemassa, vaan olemme tekemisissä todellisuuden
-kanssa. Ja uskokaa minua, Remy, se jo on paljo se!
-
-
-
-
-12.
-
-Mikä Bryan de Monsoreau oli miehiään.
-
-
-Ei se ollut iloa, vaan jonkinlaista huumausta, jota Bussy
-tunsi tultuaan vakuutetuksi siitä että hänen unikuvansa olikin
-todellisuutta ja että tuo kaunis nainen todellakin oli osottanut
-hänelle jalomielistä vieraanvaraisuutta. Hän ei tahtonut päästää
-käsistään myöskään sitä nuorta lääkäriä, jonka juuri äsken
-oli henkilääkärikseen korottanut. Remyn täytyi nousta hänen
-kantotuoliinsa, sillä kreivi pelkäsi, että jos hän vain hetkeksikin
-hänestä eroaisi, lääkäri livahtaisi kuin henki hänen käsistään.
-Hän aikoi senvuoksi viedä hänet kotiinsa Bussyn hotelliin ja pitää
-häntä siellä seuraavaan päivään asti, saadakseen sitten ajatella,
-päästäisikö hän hänet vapaaksi vaiko ei. Koko kotimatkan ajan sateli
-uusia kysymyksiä, mutta eipä Remy tiennyt juuri paljoa enemmän
-kuin Bussykaan, paitsi että hän oli vakuutettu siitä, ettei ollut
-uneksinut, koska hän ei ollut ollut tainnoksissa. Mutta jokaiselle
-rakastuneelle nuorelle miehelle, ja Bussy oli päivänselvästi
-rakastunut, merkitsee jo paljo se, että hänellä on toveri, jolle hän
-voi puhua siitä naisesta, jota rakastaa. Remy häntä tosin ei ollut
-nähnyt, mutta se olikin Bussyn silmissä päinvastoin ansioksi, sillä
-näin ollen voi Remy saada hänet käsittämään, miten paljo ylempänä
-nainen joka suhteessa oli muotokuvaansa.
-
-Bussy olisi mielellään halunnut koko yön puhua tuosta tuntemattomasta
-naisesta, mutta Remy alotti lääkärintehtävänsä selittämällä, että
-haavottuneen tuli nukkua tai ainakin maata pitkällään levollisesti.
-Väsymys ja kipu neuvoivat kreiville samaa, ja nämä kolme yhtynyttä
-mahtia hänet viimein voittivatkin.
-
-Hän ei kuitenkaan mennyt makuulle, ennenkuin oli osottanut uudelle
-kotilääkärilleen asunnoksi kolme huonetta, joissa hän itse nuorempana
-oli asunut ja jotka sijaitsivat Bussyn hotellin kolmannessa
-kerroksessa. Tultuaan sitten vakuutetuksi siitä, ettei nuori lääkäri,
-joka näytti olevan uuteen asuntoonsa tyytyväinen, salaa pakenisi
-palatsista, siirtyi hän omaan upeaan asuntoonsa.
-
-Seuraavana aamuna herätessään hän huomasi Remyn seisovan sänkynsä
-vieressä. Tuo nuori mies oli viettänyt yönsä voimatta uskoa onneensa,
-ja hän odotteli vain Bussyn heräämistä tullakseen vakuutetuksi siitä,
-ettei hän nyt vuorostaan ollut nähnyt unta.
-
--- No, -- kysyi Remy, -- miten voitte, armollinen herra?
-
--- Mainiosti, paras lääkärini. Entä te itse? Oletteko tyytyväinen?
-
--- Olen, niin tyytyväinen, jalo suojelijani, etten tahtoisi vaihtaa
-asemaani kuningas Henrik III:nen kanssa, vaikka hän eilispäivän
-kuluessa lienee harpannutkin monta askelta taivaanvaltakuntaa
-kohti. Mutta eipä tässä nyt siitä olekaan kysymys, vaan meidän on
-tarkastettava haavaa.
-
-Se näytti varsin pian paranevan. Bussy oli nukkunut hyvin, ja kun
-kerran uni ja onnellisuudentunne tulivat kirurgille avuksi, niin eipä
-hänellä enää ollut juuri mitään tekemistä.
-
--- No, -- kysyi Bussy, -- mitäpä sanotte haavasta?
-
--- Minä sanon, etten mielelläni antaisi teidän tietää, että te jo
-olette melkein terve, pelosta että te lähetätte minut takaisin
-Beautreillisen kadulle, viidensadankahden askeleen päähän tuosta
-kuuluisasta talosta.
-
--- Josta me vielä otamme selon, etkö usko, Remy?
-
--- Anteeksi! -- huomautti Remy. -- Luulen, että te sanoitte minua
-sinuksi, armollinen herra?
-
--- Niitä, joista pidän, minä sinuttelen. Loukkaannutko siitä?
-
--- Enhän toki, päinvastoin! -- huudahti nuori mies, kokien tarttua
-Bussyn käteen ja suudella sitä. -- Luulin kuulleeni väärin. Oi,
-armollinen herra, te teette minut niin äärettömän iloiseksi!
-
--- Rakas ystäväni, minä toivon vain, että sinäkin puolestasi pitäisit
-minusta hiukan, että katsoisit olevasi täällä niinkuin kotonasi ja
-että sinä sallit minun, sill'aikaa kun muutat tänne tavarasi, olla
-läsnä tänään ylihovijahtimestarin virkaanasettajaisissa.
-
--- Ah, virkkoi Remy, -- nythän te jo taas olette valmis tekemään
-uusia hullutuksia!
-
--- En, päinvastoin lupaan olla hyvin järkevä.
-
--- Mutta teidänhän täytyy nousta ratsun selkään?
-
--- Niin täytyy. Se on aivan välttämätöntä.
-
--- Jos teillä on oikein hiljainen konkari, niin ottakaa sitten tänään
-se, minkä haluaisitte satuloida sille naiselle, joka on niin sen
-muotokuvan näköinen -- te tiedätte kyllä minkä.
-
--- Kuuleppas Remy. Sinäpä, toden totta, olet löytänyt oikean tien
-sydämeeni. Minä pelkäsin kovin, ettet sinä sallisi minun ottaa osaa
-tähän metsästykseen, tai oikeammin sanoen tähän leikkiin, sillä
-hovinaiset, samoinkuin kaupungin muutkin uteliaat naiset, tulevat
-siihen myös osaaottamaan. Nyt, rakas Remy, ymmärtänet jo, että tuon
-salaperäisen naisen täytyy olla hovin naisten tai kaupunkilaisten
-naisten joukossa. Varmastikaan hän ei ole mikään yksinkertainen
-porvaristyttö. Kauniit seinät, maalattu katto ja damastisänky,
-sanalla sanoen, kaikki tuo aistikas ylellisyys todistaa sitä, että
-hän on ylhäinen tai ainakin varakas nainen. Arveleppa, että minä
-kohtaisin hänet metsästysretkellä?
-
--- Kaikki on mahdollista, -- vastasi Remy filosofisesti.
-
--- Paitsi talon löytäminen, -- huokasi Bussy.
-
--- Ja sitten sinne pääseminen, vaikka se löydettäisiinkin, -- lisäsi
-Remy.
-
--- Ooh, minä kyllä tiedän erään keinon: minä hankin itseeni uuden
-miekanpiston, -- huomautti Bussy.
-
--- Hyvä on, -- virkkoi Remy. -- Se antaa minulle toivoa saada jäädä
-teidän luoksenne.
-
--- Olkaa huoleti siihen nähden, -- sanoi Bussy. -- Minä en, kautta
-kunniani, nyt tahdo olla ilman sinua.
-
--- No niin, -- virkkoi nuori lääkäri, -- on siis päätetty, että te
-otatte osaa metsästysretkeen saadaksenne selon naisesta, ja että minä
-palaan Beautreillisin kadulle koettaakseni hakea tarkoitettua taloa.
-
--- Olisipa somaa, -- pisti Bussy väliin, -- jos me, kun ensi kerran
-tapaamme toisemme, olisimme kumpikin etsimisessämme onnistuneet.
-
-Vincennerin metsässä oli todellakin määrätty suuri metsästysretki
-toimeenpantavaksi Monsoreaun kreivin ylihovijahtimestarin toimeen
-asettamisen johdosta. Edellisen päivän katumuskulkue ja kuninkaan
-ankara parannuksenteko olivat aluksi panneet monen epäilemään, tokko
-kuningas mieskohtaisesti tulisikaan mukaan. Sillä kun kuningas
-väliin sai tällaisen jumalisuuden puuskan, sattui useinkin, ettei
-hän moniin viikkoihin poistunut Louvresta, ellei hän mennyt
-hartaudenharjoituksessaan niin pitkälle, että läksi suoraapäätä
-johonkin luostariin. Mutta koko hovin suureksi kummastukseksi
-saatiinkin aamulla tietää, että kuningas oli lähtenyt Vincennerin
-torniin metsästääkseen yhdessä veljensä ja koko hovinsa kanssa.
-
-Kello yhdeksän olivat siis kaikki koolla, ja uusi hovimies, jota
-tuskin kukaan tunsi ja joka senvuoksi oli yleisen uteliaisuuden
-esineenä, esiintyi uljaan mustan ratsun selässä. Kaikkien katseet
-suuntautuivat häneen.
-
-Hän oli noin kolmenkymmenenviiden vuoden ikäinen mies,
-rotevakasvuinen, kasvoissa rokonarpia. Hänen ihonsa muutti väriään
-aina erilaisten mielenliikutusten mukaan, ja siitä syystä hänen
-ulkomuotonsa ensi näkemältä teki epämiellyttävän vaikutuksen.
-
-Puettuna vihreästä kankaasta tehtyyn hopeakaluunaiseen takkiin,
-jota koristivat olkalaput, joihin kuninkaan vaakuna oli kirjaeltu,
-kantaen vasemmassa kädessään metsästyskeihästä ja oikeassa sauvaa,
-joka hänen, tällaisissa tilaisuuksissa vallitsevien juhlamenojen
-mukaisesti, oli annettava kuninkaalle, saattoi Monsoreaun kreivi
-todellakin näyttää uljaalta ritarilta, mutta mikään kaunis
-aatelismies hän ei suinkaan ollut.
-
--- Hyi kuitenkin, miten ruman lepakon te olette tuonut meille
-herttuakunnastanne, armollinen herra! -- sanoi Bussy Anjoun
-herttualle. -- Tuollaisiako aatelismiehiä teidän suosionne etsii
-maaseudulta? Vakuutanpa, ettei hänen moistaan löydy edes itse
-Parisista, joka kuitenkin on jotenkin suuri kaupunki ja jossa
-asuu verrattain runsaasti rumia miehiä. Väitetään, että te hyvin
-lämpimästi olette suositellut häntä kuninkaalle.
-
--- Kreivi de Monsoreaun on palvellut minua uskollisesti, -- vastasi
-Anjoun herttua lakoonisesti, -- ja minä palkitsen häntä sen johdosta.
-
--- Hyvin puhuttu, armollinen herra. Ja onhan kaunista, että
-ruhtinaat osaavat antaa tunnustusta, sitäkin kauniimpaa, kun se on
-niin harvinaista. Mutta ellei mitään muuta vaadita, niin tuntuupa
-minusta, että olen minäkin palvellut armollista herraa uskollisesti,
-ja minä pyydän teidän olemaan vakuutettu siitä, että minä kantaisin
-ylihovijahtimestarintakkia paljo paremmin kuin tuo pitkä kummitus.
-Ei, mutta katsokaapas, hänellähän on punainen parta. Se oli vielä
-lisäkaunistus!
-
--- Minä en ole kuullut, -- vastasi Anjoun herttua, -- että
-hovitoimeen päästäkseen pitäisi olla luotu Apolloksi tai
-Antinoukseksi. Minä katson sydämeen enkä kasvoihin, tehtyihin
-palveluksiin, en herran valittuihin.
-
--- Teidän korkeutenne epäilemättä pitää minua kovin uteliaana, --
-jatkoi Bussy, -- mutta minun täytyy tunnustaa kykenemättömyyteni
-arvaamaan, minkä palveluksen herra de Monsoreau on saattanut teidän
-korkeudellenne tehdä.
-
--- Oletpa oikeassa, Bussy, -- vastasi herttua äreästi. -- Olet, kuten
-sanottu, ylen utelias, ja vieläpä aivan liian kovin.
-
-No niin, sellaisia ne ovat ruhtinaat! -- huudahti Bussy vanhaan
-arkailemattomaan tapaansa. -- He kyselevät alituiseen, ja heille
-täytyy vastata kaikkeen, mutta jos kerrankin rohkenee tehdä heille
-itselleen kysymyksen, ei heiltä saa milloinkaan vastausta.
-
--- Oikeassa olet, -- sanoi herttua, -- mutta voithan kysyä Monsoreaun
-kreiviltä itseltään.
-
--- Sepä oli todellakin kelpo neuvo, -- huomautti Bussy, -- ja hänen
-suhteensa hänhän on vain alhainen aatelismies -- on minulla aina
-keinoni jälellä, ellei hän anna vastausta.
-
--- Millainen keino?
-
--- Sanon hänelle, että hän on epäkohtelias herra.
-
-Asiaa sen enempää ajattelematta käänsi nyt Bussy selkänsä prinssille
-ja lähestyi hattu kourassa herra de Monsoreauta, joka, ollen kaikkien
-katseitten esineenä, ihailtavan kylmäverisesti odotti, että kuningas
-tulisi vapauttamaan hänet tästä epämiellyttävästä tarkastelemisesta.
-
-Nähdessään Bussyn iloisena ja hymyillen hattu kourassa lähenevän
-muutti hänkin muotonsa hiukan iloisemmaksi.
-
--- Anteeksi, hyvä herra, -- lausui Bussy, -- mutta te näytte olevan
-niin kovin yksinänne. Olisikohan ehkä se suosio, jota te nykyisin
-nautitte, jo värvännyt teille yhtä paljo vihollisia kuin teillä oli
-ystäviä kahdeksan päivää ennen kuin teidät ylihovijahtimestariksi
-nimitettiin?
-
--- Kyllä, herra kreivi, voisinpa melkein vannoa sen päälle. Mutta
-saanenko kysyä, minkävuoksi saan kunnian tulla häirityksi tässä
-yksinäisyydessäni?
-
--- Kas, -- sanoi Bussy tyhmänrohkeasti, -- se johtuu siitä suuresta
-ihailusta, jota Anjoun herttua on saanut minun teitä kohtaan
-tuntemaan.
-
--- Millä tavalla sitten?
-
-Hän on kertonut minulle teidän viimeisen urotyönne, sen saman, jonka
-johdosta teidät nimitettiin ylihovijahtimestariksi.
-
-Herra de Monsoreau kalpeni tällöin niin kauheasti, että hänen
-kasvojensa rokonarvet näkyivät mustina täplinä hänen kellertävällä
-ihollaan. Samalla hän loi Bussyyn katseen, joka ennusti
-vihanpurkausta.
-
-Bussy huomasi menetelleensä tyhmästi, mutta hän ei ollut niitä
-miehiä, joiden tapana oli peräytyä. Pikemminkin hän kuului niihin,
-jotka useinkin höystävät tyhmänrohkeuttaan nenäkkyydellä.
-
--- Te sanotte, herra kreivi, -- lausui ylihovijahtimestari, -- että
-herttua on kertonut teille minun viimeisestä urotyöstäni?
-
--- Aivan niin, hyvä herra, -- vastasi Bussy, -- ja senvuoksi minä
-hartaasti haluaisin kuulla kertomuksen siitä teidän omasta suustanne.
-
-Herra de Monsoreau puristi metsästyskeihästä suonenvedontapaan
-nyrkiksi puristuneessa kädessään, ikäänkuin hän olisi tahtonut sillä
-Bussyn lävistää.
-
--- Kautta kunniani, -- virkkoi hän, olisin varsin halukas antamaan
-tunnustukseni teidän kohteliaisuudellenne ja suostumaan pyyntöönne,
-mutta kaikeksi onnettomuudeksi tulee juuri tuossa kuningas ja estää
-minun sitä tällä haavaa tekemästä. Mutta jos niin haluatte, niin
-voihan se tapahtua vähän myöhemmin.
-
-Kuningas saapui nyt ratsastaen. Hän ei näyttänyt olevan kovinkaan
-mieltynyt herra de Monsoreauhon, mutta otti kuitenkin verrattain
-ystävällisesti sen sauvan, jonka ylihovijahtimestari polvistuen
-hänelle ojensi.
-
-Nyt alkoi metsästys.
-
-Bussy asettui sellaiseen paikkaan, että saattoi nähdä kaikkien
-ratsastavan ohitse, ja hän tutki tarkoin kaikki naiset nähdäkseen,
-eikö hän niiden joukossa tapaisi muotokuvan alkuperää. Mutta se oli
-turha vaiva. Paljo kauniita ja miellyttäviä naisia oli kyllä mukana,
-mutta sitä suloista olentoa, jota hän etsi, ei ollut niiden mukana.
-
-Hän oli niin ollen pakotettu tyytymään ystäväinsä seuraan, ja
-Antraguet oli, kuten ainakin, hilpeä ja veitikkamainen.
-
--- Olemme saaneet hirveän ruman ylihovijahtimestarin, -- sanoi hän
-Bussylle. -- Mitäpä sinä sanot hänestä?
-
--- Hän on kamala. Neuvoppa minulle hänen vaimonsa.
-
--- Ylihovijahtimestari on poikamies, ystäväiseni, -- vastasi
-Antraguet.
-
--- Kuka on sen sinulle sanonut?
-
--- Rouva de Veudron, jonka mielestä hän on varsin kaunis mies ja joka
-mielellään tahtoisi tehdä hänet neljänneksi miehekseen. Katsoppa
-vaan, miten hän ruskealla hevosellaan laskea karauttaa miehen perään.
-
--- Mikä on hänen maatilansa nimi? -- kysyi Bussy.
-
--- Oo, hänellä on niitä niin monta.
-
--- Onko hän sitten rikas?
-
--- Niin väitetään. Mutta siinäpä onkin kaikki. Hän näet lienee
-alempaa aatelia.
-
--- Kuka sitten on tuon maalaisjunkkarin rakastajatar?
-
--- Hänellä ei ole ketään. Tuo jalo ritari näyttää pitävän kunnianaan
-olla omaa erityistä lajiaan. Mutta Anjoun herttua viittailee sinulle.
-Riennä hänen luokseen!
-
--- Odottakoon hän hiukan. Tuo kreivi kiihottaa vimmatusti minun
-uteliaisuuttani. Hän on minusta eriskummallinen, vaikken itsekkään
-voi sanoa mistä syystä. Minä aavistan, että saan vielä jotain
-tekemistä hänen kanssaan.
-
--- Livarot hänet tuntee, -- jatkoi Antraguet. -- Hän on samalta
-seudulta kotoisin. Tuleppa tänne, Livarot! Kerro meille jotakin
-tuosta Monsoreausta.
-
--- Mielelläni. Kerronpa siis muutamin sanoin, mitä tiedän ja mitä
-ajattelen hänestä. Minä pelkään häntä.
-
--- Hyvä on. Kun nyt olet sanonut, mitä sinä hänestä ajattelet, niin
-sano meille myöskin, mitä hänestä tiedät.
-
--- No niin, kuulkaapa siis... Noin puoli vuotta sitten olin eräänä
-iltana matkalla enoni maatilalta ja ratsastin juuri Méridorin metsän
-halki, kun äkkiä kuulin kauhean kirkunan ja samassa näin valkean
-tamman ilman ratsastajaa nelistävän ohitseni. Kannustin hevostani,
-ja erään pitkän käytävän päässä havaitsin mustalla hevosella
-ratsastavan miehen. Mutta tämä mies ei ratsastanut tavalliseen
-tapaan, vaan hän niin sanoakseni lensi eteenpäin. Sama tukahutettu
-kirkuna kuului uudelleen, ja minä huomasin, että mies piteli edessään
-satulassa naista, jonka suun päälle hän oli pannut kätensä. Minulla
-oli metsästyspyssyni mukanani. Te tiedätte, että minun kuulani
-tavallisesti sattuu verrattain hyvin. Minä tähtäsin, ja kautta
-kunniani olisin hänet tappanut, ellei juuri samalla hetkellä kuin
-minun piti laukaista sytytin oli sammunut. Sitten kysyin eräältä
-halonhakkaajalta, mikä hän oli miehiään tuo mustalla hevosella
-ratsastaja, ja hän vastasi minulle, että se oli herra de Monsoreau.
-
--- No mutta, -- huomautti Antraguet, -- eihän naisenryöstö ole mitään
-tavatonta, vai miten, Bussy?
-
--- Ei suinkaan, -- vastasi Bussy, mutta pitää niiden toki antaa
-huutaa, jos ne vain haluavat.
-
--- Kuka oli sitten nainen? kysyi Antraguet.
-
--- Sitä ei ole koskaan saatu tietää.
-
--- Hyvä! -- virkkoi Bussy. -- Se mies on joka tapauksessa hyvin
-omituinen ihminen ja hän herättää minussa mitä suurinta mielenkiintoa.
-
--- Varmaa vain on, sanoi Livarot, -- että tuolia jalolla herralla on
-kamala maine.
-
--- Onko hänestä jotain muutakin kerrottavaa?
-
--- Ei, itse asiassa. Hän ei ole koskaan tehnyt mitään julkista pahaa.
-Väitetäänpä vielä niinkin, että hän on alustalaisiaankin kohtaan
-verrattain hyvä mikä ei kuitenkaan estä sitä, että häntä siellä
-ympäristöllä pelätään kuin itse pirua. Sitäpaitsi hän on yhtä mainio
-metsästäjä kuin Nimrod, eikä kuninkaalla ole koskaan ollut hänen
-vertaistaan ylihovijahtimestaria. Hän sopii tähän toimeen paremmin
-kuin Saint-Luc, jolle toimi ensin oli aiottu, mutta joka sen menetti
-Anjoun herttuan väliintulon vuoksi.
-
--- Etkö kuule, että Anjoun herttua sinua huutaa? -- virkkoi Antraguet.
-
--- Ooh, anna hänen vain huutaa. No tiedätkö, mitä kerrotaan
-Saint-Luc'ista?
-
--- En. Onko hän yhäkin kuninkaan vankina? -- kysyi Livarot nauraen.
-
--- Kyllä kai hän on, -- selitti Antraguet, -- koska häntä ei näy
-täällä.
-
--- Eipä niinkään, ystäväiseni. Hän on viime yönä kello yhden aikaan
-matkustanut tarkastamaan vaimonsa maatiloja.
-
--- Onko hänet karkotettu?
-
--- Kyllä kai, siltä se kumminkin näyttää.
-
--- Saint-Luc karkotettu, se ei liene mahdollista!
-
--- Se on niin totta kuin evankeliumi, hyvä ystävä. Marsalkka de
-Brissac on sen itse minulle tänä aamuna kertonut.
-
--- No sepä on jotain niin harvinaista, ettei herra de Monsoreaunkaan
-olemus sille vertoja vedä!
-
-Livarot'in ja Antraguet'in seuraamana ratsasti nyt Bussy viimeinkin
-Anjoun herttuan luo.
-
--- Ah, armollinen herra, -- huudahti Bussy, -- miten kelpo mies
-onkaan tuo herra Monsoreau!
-
--- Vai niin arvelet? No oletko kysynyt häneltä, minkä palveluksen hän
-on minulle tehnyt?
-
--- Olen. Hän ilmaisi minulle aivan kohteliaasti, että hän on teidän
-korkeutenne, hankkija, asiamies.
-
--- Kuinka sinä sanoit? -- kysyi herttua ja hänen otsansa samassa
-synkistyi. -- Mitä tämä pila merkitsee, Bussy?
-
--- Se merkitsee sitä, armollinen herra, että hän teitä varten
-kuljettelee naisia suurella, mustalla ratsullaan, ja että hän, ne kun
-epäilemättäkään eivät tiedä sitä kunniaa, mikä heitä odottaa, pitää
-kättään niiden suun edessä estääkseen niitä huutamasta.
-
-Herttua rypisti kulmiaan, puristi uhkaavasti kätensä nyrkkiin,
-kalpeni ja alkoi ratsastaa niin vimmattua neliä, että Bussy
-ystävineen jäi kotvasen matkan jälkeen.
-
--- Ahaa, -- virkkoi Antraguet. -- Pila oli mainio!
-
--- Se oli sitäkin parempi, -- huomautti Livarot, -- koska kaikki
-eivät näytä pitävän sitä pilana.
-
--- Hitto vieköön! -- virkkoi Bussy. -- Näyttääpä siltä kuin olisin
-minä satuttanut herttuata kovin arkaan kohtaan.
-
-Kohta sen jälkeen kuultiin herttuan huutavan:
-
--- No, Bussy, missä olet? Tuleppas tänne!
-
--- Täällä minä olen, armollinen herra, -- vastasi Bussy ja ratsasti
-prinssin luo. Tämä päästi raikuvan naurun.
-
--- Luulenpa, armollinen herra, -- sanoi Bussy, -- että te nauratte
-sille, mitä minä äsken teille sanoin.
-
--- En, Bussy, en minä sille naura.
-
--- Ah, sitäpä mieluumminkin olisin tahtonut, sillä olisihan minulla
-silloin ollut se ansio, että olin saanut ruhtinaan nauramaan,
-ruhtinaan, joka harvoin näyttää iloiselta.
-
--- Ei, Bussy, minä nauran sille, että sinä sepittelet tarinoita
-saadaksesi tietää asian oikean laidan.
-
--- Minä vakuutan, armollinen herra, että olen puhunut teille totta.
-
--- Hyvä niinkin. Mutta kerroppa nyt, kun me olemme kahden kesken,
-minulle tuo pikku juttusi. Mistä olet saanut kuulla sen, mitä minulle
-sanoit?
-
-Méridorin metsästä, armollinen herra. Tälläkin kertaa herttua
-kalpeni, mutta ei sanonut mitään.
-
--- On ihan varmaa, -- mutisi Bussy, -- että herttua on jollain
-tavalla sekoittunut juttuun ryöväristä ja mustasta hevosesta,
-naisesta ja valkeasta tammasta.
-
--- Armollinen herra, -- jatkoi Bussy ääneen ja nauroi nyt hän
-vuorostaan herttuan vakavalle katsannolle. -- Jos te haluatte jotain
-erityistä palveluksentekoa, niin sanokaa se meille. Me kyllä sitten
-koetamme parastamme, vaikkapa meidän tarvitsisi viedä voitto herra de
-Monsoreausta.
-
--- Bussy, -- vastasi herttua, -- minulla olisi tosiaankin
-pyydettävänä sinulta muuan palvelus, ja minä tahdon sinulle nyt
-ilmaista, mitä laatua se on.
-
-Kerttua vei nyt Bussyn hiukan syrjemmäksi.
-
--- Kuulehan! -- virkkoi hän. -- Minä olen sattumalta kirkossa nähnyt
-erään kauniin naisen. Ja kun hänen kasvonpiirteensä, joita tosin
-huntu verhosi, muistuttivat minulle erästä naista, jota olen suuresti
-rakastanut, niin tulin minä seuranneeksi häntä ja ottaneeksi selon
-siitä, missä hän asuu. Hänen kamarineitsyensä on lahjottu ja minulla
-on hänen asuntonsa portin avain.
-
--- Hyvä, armollinen herra. Tähän astihan näyttää kaikki käyneen hyvin.
-
--- Odotahan, niin saat kuulla. Väitetään, että hän on siveä, vaikka
-onkin vapaa, nuori ja kaunis.
-
--- Ah, armollinen herra, nythän me joudumme mielikuvituksen maille.
-
--- Kuuleppas, sinä olet rohkea ja pidät minusta, ainakin mikäli itse
-väität.
-
--- Minulla on omat hetkeni.
-
--- Rohkeutesiko hetket?
-
--- Ei, mutta ne hetket, jolloin minä teidän korkeudestanne pidän.
-
--- No, onko nyt ehkä sattumalta sellainen hetki?
-
--- Kenties on.
-
--- Nyt pitäisi minun hyväkseni tehdä sellaista, jota tavallisesti
-tehdään vain omaksi hyväkseen.
-
--- Ahaa! -- virkkoi Bussy. -- Pitäisikö minun ehkä mennä hakkailemaan
-teidän rakastajatartanne, niin että teidän korkeutenne tulisi
-vakuutetuksi siitä että hän on yhtä siveä kuin kauniskin? Siihen minä
-kyllä suostun.
-
--- Ei, tarkoitus olisi saada tietää, käykö joku muu hänen luonaan.
-
--- Kuulostaa vain. Tämähän alkaa käydä monimutkaiseksi! Selittäkää
-hieman selvemmin, armollinen herra.
-
--- Minä tahtoisin, että sinä piilottautuisit johonkin sopivaan
-paikkaan ja sitten sanoisit minulle, kuka on se mies, joka käy hänen
-luonaan. Jos suostut tekemään minulle tämän palveluksen...
-
--- Niin tekee teidän korkeutenne minusta vuorostani
-ylihovijahtimestarin heti kun paikka tulee avonaiseksi?
-
--- Kautta kunniani, Bussy, minä pidän sinut sitäkin suuremmalla
-syyllä muistissani, kun en vielä koskaan ole tehnyt mitään hyväksesi.
-
--- Kas, kun teidän korkeutenne on itsekin sen huomannut!
-
--- Sen olen jo aikoja sitten sanonut itselleni.
-
--- Mutta tietysti hyvin hiljaa, kuten ruhtinaiden on tapana puhella
-sellaisista asioista. Myönnän kuitenkin, armollinen herra, että
-antamanne tehtävä minua kovin vähän miellyttää.
-
--- Sinähän kuitenkin tarjouduit tekemään minulle jonkin palveluksen,
-ja nyt olet heti valmis peräytymään.
-
--- Mutta tehän, hitto vie, tahdotte, että minun pitäisi toimittaa
-urkkijan tehtäviä, armollinen herra!
-
--- Eihän toki, ainoastaan ystävänpalvelusta. Älä sitäpaitsi
-luule sen olevan niinkään helppoa. Kenties siinä vielä tulee
-miekanmittelykin kysymykseen.
-
-Bussy pudisti päätään.
-
--- Armollinen herra, -- sanoi hän, -- on olemassa tehtäviä, jotka
-parhaiten suorittaa itse, vaikkapa onkin ruhtinas.
-
--- Kieltäydytkö sinä siis?
-
--- Kieltäydyn, kautta kunniani, armollinen herra. Herttua rypisti
-kulmiaan.
-
--- No minä sitten seuraan sinun neuvoasi ja menen itse, ja jos minut
-surmataan tai haavotetaan, niin muista, että olin pyytänyt ystäväni
-Bussyn ottamaan tai antamaan sen saman miekanpiston, mutta että hän
-ensi kerran elämässään oli varovainen.
-
--- Teidän korkeutenne, -- vastasi Bussy. -- Tässä muuanna iltana te
-sanoitte minulle: Bussy, minä vihaan noita suosikkeja, jotka aina
-kiusaavat ja loukkaavat meitä. Sinähän voisit mennä Saint-Luc'in
-häihin ja hakea riitaa heidän kanssaan ja maksaa heille heidän
-velkansa. Minä menin sinne, armollinen herra. Niitä oli viisi,
-minä olin yksin. Minä uskalsin niitä uhmailla. Ne asettautuivat
-väijyksiin, karkasivat kimppuuni, tappoivat hevoseni, ja kuitenkin
-minä haavotin niistä kahta ja olin vähällä tappaa kolmannen. Tänään
-te pyydätte minun ahdistamaan naista. Suokaa anteeksi, armollinen
-herra, tämä on niiden palvelusten ulkopuolella, joita ruhtinas voi
-ritarilta pyytää, ja minä niinollen kieltäydyn.
-
--- Hyvä on! -- sanoi herttua. -- Minä siis teen tehtäväni yksin
-taikka Aurillyn seurassa, niinkuin viimeksikin.
-
--- Mitä! -- huudahti Bussy, tuntien kuin harson silmiltään putoavan.
--- Oliko teidän korkeutenne samoissa puuhissa, kun te tässä
-tuonnoissa iltana satuitte yhteen niiden hienojen herrain kanssa,
-jotka olivat minua vaanimassa?
-
--- Olinpa niinkin.
-
--- Teidän kaunis tuntemattomanne, -- kysyi Bussy, -- asuu siis ehkä
-Bastiljin kentän puolella?
-
--- Niin asuu, ja se on seutua, jossa voi tulla pahoinpidellyksi,
-senhän tiedät omasta kokemuksestasi.
-
--- Onko teidän korkeutenne käynyt siellä tarkastusmatkalla sen yön
-jälkeenkin?
-
--- Olin minä eilen.
-
--- Näkikö teidän korkeutenne sitten mitä?
-
--- Näin erään miehen hiiviskelevän siellä lähistöllä. Hän
-epäilemättäkin koetti ottaa selkoa siitä, vaaniskeliko häntä kukaan.
-Koska hän luultavasti huomasi minut, pysytteli hän itsepintaisesti
-naisen asunnon edustalla.
-
--- Oliko mies yksin, armollinen herra? -- kysyi Bussy.
-
--- Oli noin puolen tunnin ajan, mutta sitten tuli hänen luokseen
-toinen mies ja sillä oli lyhty kädessään.
-
--- Ahaa! -- virkahti Bussy.
-
--- Silloin alkoivat kappaan kääriintynyt mies..., -- jatkoi prinssi.
-
--- Ensimäiselläkö siis oli kappa yllään? -- keskeytti Bussy.
-
--- Niin. Silloin alkoivat, kuten sanottu, kappaan kääriintynyt ja
-lyhtyä kantava mies puhella keskenään, ja kun näytti siltä, etteivät
-he niinkään pian lähtisi paikaltaan, läksin minä sieltä tieheni.
-
--- Harmissanne tuosta kaksinkertaisesta vastoinkäymisestä?
-
--- Tietystikin, kautta kunniani, minä myönnän sen. Jos minä siis
-onnistun pääsemään tuohon taloon, joka vallan hyvin saattaa olla
-jokin ryövärienpesä...
-
--- Niin ei teillä olisi mitään sitä vastaan, että siellä teidän
-sijastanne murhattaisiin yksi teidän ystävistänne.
-
--- Vai niin sinä puhut! Ei, minä toivoisin, että tuo ystävä, joka
-ei ole ruhtinas ja jolla ei ole niitä vihollisia, mitä minulla on,
-ja joka sitäpaitsi on tuollaisiin seikkailuihin tottunut, ottaisi
-selon sen vaaran suuruudesta, mikä minua siellä ehkä odottaa, ja
-ilmoittaisi sen minulle.
-
--- Teidän sijassanne, armollinen herra, minä luopuisin kaikista
-ajatuksista tuon naisen suhteen.
-
--- En, en lainkaan. Siihen hän on aivan liian kaunis.
-
--- Mutta tehän sanotte itse, että tuskin olette häntä nähnytkään.
-
--- Olen nähnyt häntä tarpeeksi paljo tietääkseni, että hänellä on
-ihastuttavan vaaleat hiukset, jumalalliset silmät, verraton iho ja
-hurmaava vartalo. Oivaltanet hyvinkin, ettei sellaisesta naisesta
-mielellään luovuta.
-
--- Oivallan, armollinen herra, sen tosiaankin ymmärrän. Minua teidän
-asemanne jo alkaa säälittää.
-
-Herttua silmäili Bussya.
-
--- Se on, kautta kunniani, totta.
-
--- Etkö laske leikkiä?
-
--- En. Ja todistukseksi siitä voin sanoa, että jos teidän
-korkeutenne tahtoo antaa minulle toimintaohjeita ja näyttää minulle
-kyseessäolevan talon, niin olen minä valmis vartioimaan talon
-edustalla tänä iltana.
-
--- Oletko siis muuttanut mielipidettäsi?
-
--- Ah, armollinen herra, eihän kukaan muu ole erehtymätön kuin meidän
-pyhä isämme Gregorius XIII. Sanokaa vain minulle, mitä minun on
-siellä tehtävä.
-
--- Sinun on kätkeydyttävä jonkun matkan päähän siitä portista, jonka
-sinulle tulen näyttämään, ja jos joku mies menee taloon, on sinun
-seurattava häntä saadaksesi selon siitä, kuka hän on.
-
--- Mutta entä jos hän sisään mentyään sulkee portin kiinni?
-
--- Olenhan sinulle sanonut, että minulla on avain.
-
--- Aah, se oli totta. On siis vain yksi seikka otettava varteen,
-nimittäin se, etten erehdyksestä seuraisi väärää miestä ja että avain
-kuuluisikin johonkin toiseen porttiin.
-
--- Ooh, portin suhteen ei voi erehtyä. Siinä on sisäpuolella
-porttikäytävä. Sen päätyttyä on raput vasemmalla puolella. Noustuasi
-kaksitoista porrasta tulet korridooriin.
-
--- Kuinka teidän korkeutenne tietää tuon kaiken, vaikkette itse
-koskaan ole käynyt koko talossa?
-
--- Olenhan sinulle sanonut, että kamarineitsyt on lahjottu, ja hän on
-kertonut minulle kaikki tyyni.
-
--- Piru vie, miten mukavaa onkaan olla prinssi! Jos se olisin
-ollut minä, niin olisin itse saanut ottaa selon talosta, mennä
-porttikäytävään, lukea raput ja osata korridooriin. Se olisi vaatinut
-hirveän pitkän ajan, ja taivas tiesi, olisinko sittenkään onnistunut.
-
--- Suostutko siis tuumaan?
-
--- Voiko teidän korkeudeltanne milloinkaan mitään kieltää? Teidän
-korkeutenne tahtonee kai tulla näyttämään minulle portin.
-
--- Ei se nyt ole tarpeellista. Metsästysretkeltä palatessamme teemme
-pienen mutkan, kulkemalla Porte Saint-Antoinen ohitse, ja silloin
-minä näytän sinulle talon.
-
--- Vallan mainiosti, armollinen herra. Mutta mitä minun on tehtävä
-sille miehelle, jos hän näyttäytyy?
-
--- Ei mitään muuta kuin seurattava häntä, kunnes saat selville kuka
-hän on.
-
--- Se on hieman vaikeata. Voipa esim. tuo mies olla niin varovainen,
-että pysähtyykin puolitiehen ja siten keskeyttää minun tutkimukseni.
-
--- Minä jätän koko asian sinun huostaasi menetelläksesi niinkuin
-parhaaksi näet.
-
--- Teidän korkeutenne siis sallii minun toimia niinkuin toimisin
-itseäni varten?
-
--- Kyllä, aivan täydellisesti.
-
--- Minä toimin sitten niin, armollinen herra.
-
--- Mutta tästä ei saa mainita sanaakaan meidän nuorille
-kavaljeereillemme.
-
--- Aatelisen kunnian kautta sen vakuutan!
-
--- Etkä ota ketään mukaasi.
-
--- En. Vannon meneväni yksin.
-
--- Hyv'on. Se on siis päätetty. Kotimatkalla kuljemme Bastiljin ohi:
-minä osotan sinulle portin... sinä tulet mukanani minun kotiini...
-minä annan sinulle avaimen... ja tänä iltana...
-
--- Näyttelen minä teidän korkeuttanne; se on päätetty.
-
-Bussy ja herttua liittyivät nyt taas metsästysretkeen, jota ylen
-taitavasti johti herra de Monsoreau.
-
-Kuningas oli ihastuksissaan, ja ylihovijahtimestari sai kuulla
-kohteliaisuuksia sekä häneltä että herttualta.
-
--- Armollinen herra, -- sanoi Monsoreau viimeksimainitulle, -- olisin
-kovin onnellinen, jos olen osannut toimia teidän mieliksenne, koska
-minun on juuri teitä tästä toimestani kiittäminen.
-
--- Mutta te tiedätte, hyvä herra, -- puuttui herttua puheeseen, että
-jos edelleenkin haluatte pysyä minun suosiossani, täytyy teidän tänä
-iltana lähteä Fontainebleauhon. Kuningas tahtoo metsästää siellä
-ylihuomenna ja sitä seuraavina päivinä, eikä ole liikaa, että te
-käytätte yhden päivän tutustuaksenne metsään.
-
--- Minä tiedän sen, armollinen herra, -- vastasi Monsoreau, --
-ja olen jo järjestänyt kaikki kuntoon matkustaakseni ensi yönä
-määräpaikkaan.
-
--- Ah, siinähän herra de Monsoreau onkin! -- virkkoi Bussy. --
-Tästälähin ei teidän ole ajattelemistakaan lepoa, ei yöllä eikä
-päivällä.
-
-Tätä sanoessaan näytti Bussy ivalliselta, ja herttua loi Monsoreauhon
-läpitunkevan katseen.
-
-Tämä oli Bussyn sanoista kalvennut niinkuin ensi kerrallakin, ja
-hänen kasvonsa olivat käyneet yhtä kamaliksi.
-
-
-
-
-13.
-
-Miten Bussy taas löysi sekä muotokuvan että sen henkilön, jota kuva
-esitti.
-
-
-Kello viisi iltapäivällä palasi kuningas hoveineen Parisiin
-Saint-Antoinen esikaupungin kautta, ikäänkuin hänellä olisi ollut
-aavistus Anjoun herttuan toivomuksesta.
-
-Monsoreaun kreivi oli sanonut ruhtinaille hyvästit selittämällä
-lähtevänsä jo heti Fontainebleauhon. Seurueen kulkiessa Bastiljin ohi
-tahtoi kuningas kiinnittää ystäväinsä huomiota linnoituksen jylhään
-ja synkkään ulkonäköön, ikäänkuin muistuttaakseen heitä siitä, mikä
-heitä odotti, jos heistä joskus tulisi hänen vihollisiaan.
-
-Monet yskän ymmärsivät ja olivat kahta vertaa huomaavaisempia hänen
-majesteettiaan kohtaan.
-
-Sillävälin virkkoi Anjoun herttua aivan hiljaa Bussylle, joka
-ratsasti hänen vieressään:
-
--- Katsoppas oikealle, Bussy, ja pane merkille tuo pieni puutalo,
-jonka päädyssä on madonnan kuva. Laske sitten silmilläsi siitä
-eteenpäin neljä taloa.
-
--- Hyvä on, -- vastasi Bussy.
-
--- Se on järjestyksessä viides, -- jatkoi herttua, -- juuri tuo, joka
-on Sainte-Catherinen kadun vastapäätä.
-
--- Minä näen sen, armollinen herra. Huomaatteko, miten akkunat
-kaikkialla ovat uteliaita kasvoja täynnä?
-
--- Lukuunottamatta sitä taloa, jota minä tarkoitan, -- huomautti
-herttua. -- Siinähän kaikki akkunat ovat suljetut.
-
--- Mutta siellähän kuitenkin siirretään muuatta uudinta syrjään, --
-virkkoi Bussy sykähtelevin sydämin.
-
--- Ilman että siellä kuitenkaan ketään näkyy, -- vastasi herttua. --
-Ah, hänet on kai viety sinne kätköön, tai piiloutuu hän sitten itse.
-Joka tapauksessa on tuo talo oikea. Kotiin päästyämme annan sinulle
-avaimen.
-
-Bussy koetti tunkea katsettaan tuon puoleksi avonaisen uutimen läpi,
-mutta turhaan.
-
-Palatsiinsa päästyään kysyi Bussy heti Remyltä, kuinka tämä oli
-yrityksissään onnistunut.
-
--- Minä aioin juuri tehdä teille saman kysymyksen, armollinen herra.
-
--- Etkö siis ole saanut mitään selkoa?
-
--- Taloa on yhtä vaikea löytää päivällä kuin yölläkin. Epäilen neljää
-tai viittä eri taloa, jotka ovat vieretysten.
-
--- Silloinpa, -- virkkoi Bussy, -- luulen olleeni sinua onnellisempi.
-
--- Kuinka niin, armollinen herra? Oletteko tekin ollut siellä selkoa
-ottamassa?
-
--- En. Olen vain kulkenut siitä ohitse.
-
--- Ja oletteko tuntenut portin?
-
--- Niin toivon.
-
--- Ja milloin saan tietää teidän löytäneen sen onnen, jota etsitte?
-
--- Varhain huomisaamuna.
-
--- Ettekö tarvitse minua sillävälin?
-
--- En, en millään lailla, rakas Remy.
-
--- Ettekö tahdo minuakaan mukaanne?
-
--- Se on aivan mahdotonta, hyvä ystävä.
-
--- Mutta olkaa sitten ainakin varovainen, armollinen herra.
-
--- Ah! -- virkkoi Bussy nauraen, on hyödytöntä puhua minun
-varovaisuudestani. Sen ominaisuuden suhteen minut kyllä jo tunnetaan.
-
-Bussy söi päivällistään ikäänkuin ei lainkaan olisi tiennyt,
-missä, miten ja milloin hän söisi. Kun kello oli lyönyt kahdeksan,
-otti hän parhaimman miekkansa, pisti, kuninkaan äsken antamasta
-kiellosta huolimatta, pari pistoolia vyöhönsä ja kuljetutti itsensä
-kantotuolissaan Saint-Paulin kadulle.
-
-Sinne saavuttuaan tunsi hän pian tuon pikku madonnankuvalla
-varustetun talon, laski sitten neljä seuraavaa taloa, tuli
-vakuutetuksi siitä että viides oli oikea, ja meni sitten, väljään
-kappaansa kääriintyneenä, loitommaksi, asettuen Sainte-Catherinen
-kadun kulmaukseen ja vakaasti päättäen odottaa siellä kaksi tuntia,
-ja että, ellei ketään sen ajan kuluessa näyttäytyisi, hän senjälkeen
-toimisi omin neuvoin.
-
-Saint-Paulin kello oli juuri lyönyt yhdeksän, kun Bussy alotti
-vartioimisensa.
-
-Tuskin oli hän ehtinyt seisoa siinä kymmentä minuuttia, kun hän jo,
-kovasta pimeästä huolimatta, näki kahden ratsastajan lähestyvän.
-Päästyään Tournellesin hotellin kohdalle ratsastajat pysähtyivät.
-Toinen niistä astui alas satulasta ja antoi ohjat toiselle, joka
-luultavasti oli palvelija, ja nähtyään tämän palaavan takaisin
-samaa tietä, jota he olivat tulleetkin, ja häviävän pimeyteen
-suuntasi toinen askeleensa sitä taloa kohti, jonka Bussy oli saanut
-vartioitavakseen.
-
-Talon lähelle tultuaan katseli tuo tuntematon varovasti ympärilleen
-joka puolelle ja meni sitten portista sisälle.
-
-Bussy kuuli, että portti suljettiin. Kreivi odotteli hetkisen
-peläten, että tuo salaperäinen henkilö ehkä oli jäänyt tähystelemään
-portinluukusta. Muutamain minuuttien kuluttua avasi Bussy itse hiljaa
-portin ja astui siitä sisään.
-
-Hän havaitsi, ettei luukku ollut korkeammalla kuin että hän saattoi
-katsella siitä, ja kaiken todennäköisyyden mukaan oli hän juuri siitä
-samasta luukusta nähnyt Quélus'en.
-
-Mutta Bussy ei nyt ollut tullut vanhoja muistojaan virittääkseen. Hän
-kulki siis verkalleen eteenpäin, hamuillen porttikäytävässä puoleen
-ja toiseen, kunnes hän vasemmalta puolelta löysi nuo tutut raput.
-Siellä hän hetkeksi pysähtyi kahdestakin syystä. Ensiksi tunsi hän
-polviensa horjuvan ja toiseksi hän luuli erään äänen sanovan:
-
--- Gertrud, kerro emännällesi, että minä olen täällä ja tahdon häntä
-tavata.
-
-Nuo sanat kuulostivat niin käskeviltä, ettei niihin ollut
-vastaansanomista. Hetken kuluttua kuuli Bussy naisäänen vastaavan:
-
--- Herra on hyvä ja käy salonkiin. Emäntäni tulee sinne pian.
-
-Sitten kuuli Bussy vielä yhden oven suljettavan. Hän ajatteli Remyn
-laskemia portaita. Hän laski nyt vuorostaan kaksitoista porrasta ja
-pääsi eteiseen.
-
-Hän muisti nyt käytävän ja kolme ovea ja astui varovasti muutamia
-askeleita eteenpäin, hapuillen käsillään ympärilleen. Hän löysi jo
-yhden oven, nähtävästi sen saman, josta tuo tuntematon mies oli
-kulkenut. Sitten hän kulki eteenpäin ja löysi vielä oven, tunnusteli
-sitä, ja käteensä osui avain, minkä jälkeen hän, väristen kiireestä
-kantapäähän asti, väänsi lukon auki ja avasi oven.
-
-Huone, johon Bussy nyt joutui, oli aivan pimeä, lukuunottamatta
-sitä heikkoa valoa, mikä virtasi sisälle sisempänä olevan salongin
-puoliavoimesta ovesta. Hän tarkasteli niitä katon ja seinäin
-osia, joihin tuo heikko valo kohdistui, ja tunsi jälleen ne samat
-mytologiset kuviot, jotka hän jo kerran ennenkin oli nähnyt. Hän
-hamuili käsillään ja löysi veistokuvasängynkin. Nyt hänen ei enää
-tarvinnut lainkaan epäillä. Hän oli tosiaankin samassa huoneessa,
-jossa eräänä yönä haavotettuna ja vieraanvaraisesti kohdeltuna oli
-herännyt.
-
-Bussyn sydän löi yhä voimakkaammin, kun hän nyt piiloutui laajan
-sänkyverhon taa kuunnellakseen. Hän kuuli tuon tuntemattoman miehen
-kävelevän levottomasti edestakaisin viereisessä huoneessa, väliin
-äkkiä pysähtyvän ja hampaittensa välistä mutisevan: no, eikö hän
-koskaan tulekaan?
-
-Pian kuului avautuvan ovi jostain salongin toiselta puolelta. Naisen
-kevyitä askeleita kuului matolta, silkkihameen kahina osui Bussyn
-korviin, ja tämä nuori mies kuuli naisäänen pelokkaasti, mutta
-samalla halveksien puhuvan:
-
--- Tässä minä olen, hyvä herra. Mitä te taaskin tahdotte minusta?
-
--- Ho hoo! -- virkkoi Bussy itsekseen. -- Jos tuo herra on rakastaja,
-niin täytyy minun itseään aviomiestä vilpittömästi onnitella.
-
--- Hyvä rouva, -- vastasi tuo niin kylmästi vastaanotettu vieras, --
-minulla on kunnia ilmoittaa teille, että koska minä huomenna olen
-pakoitettu matkustamaan Fontainebleauhon, niin tulen viettämään tämän
-yön täällä.
-
--- Tuotteko mitään tietoja isästäni? -- kysyi nainen. -- Te muistatte
-millaisen sopimuksen teimme eilen: kun minä suostuin tulemaan teidän
-puolisoksenne, niin tapahtui se sillä ehdolla, että joko minun isäni
-tulisi Parisiin tai saisin minä palata hänen luokseen.
-
--- Heti kun minä olen palannut takaisin Fontainebleausta, matkustamme
-me hänen luokseen, sen vakuutan kunniasanallani. Mutta sillävälin...
-
--- Ei, hyvä herra, älkää sulkekokaan sitä ovea, se on turhaa. Minä en
-vietä ainoatakaan yötä saman katon alla teidän kanssanne, ennenkuin
-olen saanut rauhottavat tiedot isäni kohtalosta.
-
-Nainen lausui nämä sanat varmalla äänellä ja puhalsi nyt kimeän
-vihellyksen pieneen hopeapilliin. Sillä tavalla niihin aikoihin
-kutsuttiin palvelijoita sisälle.
-
-Samalla avautui se ovi, josta Bussy oli tullut sisään, ja nuoren
-naisen kamarineitsyt riensi esiin. Hän oli kookas ja tanakkatekoinen
-maalaistyttö, joka jo näytti odottaneen tätä emäntänsä kutsumusta
-saapuakseen heti paikalle.
-
-Salonkiin astuessaan hän jätti oven selko selälleen. Huoneeseen,
-jossa Bussy oli, tuli siten yhä enemmän valoa, ja hän havaitsi nyt
-akkunain välissä olevan muotokuvan.
-
--- Gertrud, -- lausui nainen, -- sinä et saa mennä nukkumaan, vaan on
-sinun oltava minun läheisyydessäni, niin että voit kuulla, kun sinua
-huudan.
-
-Kamarineitsyt poistui.
-
-Bussy hiipi hiljaa ovelle tarkastellakseen oven ja seinän välisestä
-raosta. Mutta niin hiljaa kuin hän menikin, narahti lattia hänen
-jalkainsa alla juuri samana hetkenä, jolloin hän ryhtyi raosta
-tähystelemään.
-
-Narinan kuultuaan kääntyi nainen ympäri, ja Bussy tunsi muotokuvassa
-näkemänsä naisen, unelmainsa hengettären.
-
-Vaikkei mies mitään kuullutkaan, käännähti kuitenkin hänkin ympäri.
-Ja Bussy tunsi miehen Monsoreaun kreiviksi.
-
--- Ahaa! -- virkkoi Bussy itsekseen. -- Valkea tamma... ryöstetty
-nainen... kaikesta päättäen saan olla jonkin kauhean jutun
-todistajana.
-
-Bussy näki naisen seisovan kalpeana ja halveksuvin ryhdein. Monsoreau
-oli istuutunut: hän ei ollut kalpea, vaan kellervänvihreä, hän polki
-jalkaansa lattiaan ja pureksi kynsiään.
-
--- Hyvä rouva, -- virkkoi viimein Monsoreaun kreivi, -- ei enää
-halunne teeskennellä minulle olevansa vainottu uhri. Olette
-Parisissa, olette minun talossani. Ja vieläkin enemmän: te olette
-Monsoreaun kreivitär, minun vaimoni.
-
--- Kun minä kerran olen teidän vaimonne, niin miksi te sitten
-kieltäydytte viemästä minua isäni luo? Miksi sitten yhäkin pidätte
-minua piilossa maailman silmiltä?
-
--- Oletteko sitten unohtanut Anjoun herttuan, hyvä rouva?
-
--- Tehän olette vakuuttanut, ettei minulla, kun minä kerran olisin
-tullut teidän vaimoksenne, enää olisi mitään pelättävää hänen
-puoleltaan.
-
--- Hyvä rouva, minun on edelleenkin oltava varovainen.
-
--- Hyvä! Järjestäkää nuo varovaisuustoimenpiteenne ja tulkaa sitten
-takaisin.
-
--- Diana, -- virkkoi kreivi, jonka viha nähtävästi yhä yltyi, --
-Diana, älä laske leikkiä pyhästä avioliitosta. Annan sinulle sen
-neuvon.
-
--- Laittakaa asiat siihen kuntoon, hyvä herra, ettei minun tarvitse
-epäillä miestä, ja minä tulen pitämään avioliittoa kunniassa.
-
--- Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että minun olisi toiminnallani
-pitänyt saavuttaa teidän täydellinen luottamuksenne.
-
--- Enpä luule, että teidän menettelytapaanne olisi johtanut yksistään
-osanottavaisuutenne minun parhaakseni. Ainakin on sattuma teitä
-suuresti auttanut.
-
--- Ah! Tämä on jo liian paljo! -- huudahti kreivi. -- Minä olen
-omassa talossani, te olette minun vaimoni, ja tulkoonpa teille vaikka
-itse helvetti avuksenne, niin kuulutte te sittenkin tänä yönä minulle.
-
-Bussy vei kätensä miekankahvaan ja astui askeleen eteenpäin, mutta
-Diana ei antanut hänelle aikaa astua sisälle.
-
--- Kuulkaa, -- lausui Diana ja veti tikarin esiin pukimensa
-liepeistä, katsokaahan, miten minä teille vastaan.
-
-Näin sanoen hän syöksähti siihen huoneeseen, jossa Bussy oli,
-paiskasi oven kiinni, pani sen hakaan ja, Monsoreaun uhkaillessa ja
-ovelle kolkuttaessa virkkoi:
-
--- Te tunnette minut, hyvä herra, ja jos rikotte ovesta pienenkään
-palasen, niin tapaatte minut kuolleena kynnykseltä.
-
--- Olkaa levollinen, hyvä rouva, -- kuiskasi Bussy, sulkien Dianan
-syliinsä, -- te saatte puolestanne kostajan.
-
-Diana oli päästämäisillään huudon, mutta hän oivalsi, että ainoa
-vaara saattoi uhata häntä vain oman miehensä taholta. Hän senvuoksi
-pysyi vaiti, vaikka vapisi rajusti.
-
-Monsoreaun kreivi polki mieletönnä lattiaa, mutta kun hän
-epäilemättäkin oli vakuutettu siitä, että Diana panisi uhkauksensa
-täytäntöön, poistui hän viimein salongista ja löi oven mennessään
-kiinni. Sinne sisälle kuului, että hän lähti tiehensä koko talosta,
-kulkien rappuja alas.
-
-Hyvä herra, -- lausui nyt Diana, irrottautuen Bussyn käsivarsista ja
-vetäytyen askeleen taaksepäin, -- kuka te olette ja miten te olette
-tullut tänne?
-
--- Rouvani, -- vastasi Bussy, avasi salongin oven ja polvistui
-Dianan eteen, -- olen sama mies, jonka hengen te olette pelastanut.
-Miten voisittekaan luulla, että minä olen tunkeutunut tänne jossakin
-pahassa tarkoituksessa tai että olisin suunnitellut jotain teidän
-kunniaanne vastaan?
-
-Salongista tuleva valohohde valaisi nyt nuoren miehen
-kasvonpiirteitä, ja Diana tunsi hänet heti.
-
--- Oi, tekö täällä, hyvä herra! -- huudahti hän ja pusersi käsiään
-yhteen. -- Te täällä! Oletteko sitten kuullut kaiken?
-
--- Olen, sen pahempi, hyvä rouva.
-
--- Mutta kuka te sitten olette?
-
--- Hyvä rouva, minä olen Clermontin Ludvig, Bussyn kreivi.
-
--- Tekö tuo urhokas Bussy! -- huudahti Diana teeskentelemättä ja
-aavistamatta, miten suurta riemastusta tuo hänen huudahduksensa
-nuoren miehen sielussa herätti.
-
--- Ah, Gertrud, -- jatkoi hän, kääntyen kamarineitsyensä puoleen,
-joka oli kuullut emäntänsä jonkin kanssa puhelevan ja kauhuissaan
-rientänyt sisälle, Gertrud, minun ei enää tarvitse pelätä mitään,
-sillä tästä hetkestä lähtien uskon kunniani Ranskan urhoollisimman ja
-ritarillisimman aatelismiehen käsiin.
-
-Sitten hän ojensi kätensä Bussylle ja virkkoi: -- Nouskaa ylös, hyvä
-herra. Minä tiedän, kuka te olette. Nyt täytyy teidän vuorostanne
-saada tietää, kuka minä olen.
-
-
-
-
-14.
-
-Kuka oli Diana de Méridor.
-
-
-Bussy nousi ylös onnen hurmaamana ja astui Dianan seurassa siihen
-samaan salonkiin josta Monsoreaun kreivi juuri äsken oli lähtenyt.
-
-Hän katseli Dianaa ihaillen ja kummastellen. Hän ei ollut rohjennut
-uskoa, että se nainen, jota hän etsi, voisi kestää vertailua hänen
-unelmainsa naisen kanssa, ja kuitenkin hän nyt havaitsi todellisuuden
-kohoovan vielä yläpuolellekin kaiken sen, jota hän oli pitänyt
-pelkkänä mielikuvana.
-
-Diana oli kahdeksantoista tai yhdeksäntoista vuoden ikäinen ja oli
-siis nuoruutensa ja kauneutensa ensi kukoistuksessa. Ei saattanut
-erehtyä Bussyn katseen ilmeistä. Diana havaitsi hänen ihailevan
-itseään, eikä hän rohjennut häiritä Bussyn tunteita.
-
-Lopulta katsoi Diana parhaaksi katkaista tämän vaitiolon.
-
--- Hyvä herra, -- lausui hän, -- te olette vastannut minun toiseen
-kysymykseeni, mutta ette toiseen. Minä kysyin teiltä, kuka te olitte,
-ja te olette sen minulle sanonut. Mutta minä kysyin teiltä myöskin,
-kuinka te tänne tulitte, ja tähän kysymykseen te ette ole vastannut.
-
--- Rouvani, -- vastasi Bussy, -- niistä muutamista sanoista, jotka
-sain selville teidän keskustelustanne herra de Monsoreaun kanssa,
-olen havainnut, että syyn minun täällä olooni aivan yksinkertaisesti
-selittää se kertomus, jonka te ystävällisesti olette luvannut minulle
-jutella. Ettekö minulle juur'ikään sanonut, että minä saisin tietää,
-kuka te olette?
-
--- Sanoin kylläkin, kreivi. Minä olen kertova teille kaikki, --
-vastasi Diana. -- Teidän nimenne on jo riittävä luottaakseni teihin,
-sillä olenpa useinkin kuullut mainittavan tätä nimeä, kun on ollut
-kysymys urhoollisesta ja ritarillisesta miehestä, jolle voi uskoa
-kaikkensa.
-
-Bussy kumarsi.
-
--- Eräistä kuulemistanne sanoista, -- jatkoi Diana, -- olette jo
-ehkä käsittänyt, että minä olen parooni de Méridorin tytär, erään
-anjoulaisen vanhimman ja jaloimman nimen ainoa perijätär.
-
--- Olenpa, -- virkkoi Bussy, -- kuullut puhuttavan eräästä parooni
-de Méridorista, joka Pavian taistelussa olisi voinut pelastua, mutta
-joka, saatuaan tietää, että kuningas oli vankina, jätti miekkansa
-espanjalaisille ja pyysi saada seurata Frans I:tä Madridiin. Hän ei
-eronnut kuninkaasta ennenkuin sai palata Ranskaan neuvottelemaan
-kuninkaan lunnaista.
-
--- Hän oli minun isäni, hyvä herra, ja jos te milloin satutte
-astumaan Méridorin linnan suureen saliin, niin näätte siellä tuon
-uskollisuuden muistomerkkinä Leonardo da Vincin maalaaman kuningas
-Frans I:sen muotokuvan.
-
--- Ah! -- huomautti Bussy. -- Siihen aikaan ymmärsivät ruhtinaat
-palkita uskollisia palvelijoitaan.
-
--- Espanjasta palattuaan isäni meni naimisiin. Hänen kaksi ensimäistä
-lastaan, kaksi poikaa, kuoli, ja se tuotti isälleni suuren surun,
-sillä hän siten kadotti nimensä jatkumisen toivon. Kuningaskin kuoli
-pian. Silloin isäni tuska muuttui toivottomuudeksi. Muutamien vuosien
-kuluttua siirtyi hän pois hovista ja meni puolisoineen Méridorin
-linnaan. Siellä synnyin minä kymmenen vuotta veljieni kuoleman
-jälkeen.
-
-Kaikki isäni rakkaus kohdistui nyt minuun. Hänen tunteensa minua
-kohtaan ei ollut hellyyttä, se oli jumaloimista. Kolmen vuoden
-kuluttua syntymisestäni kuoli äitini. Se oli uusi, kauhea isku
-isälleni.
-
-Minä kasvoin ja vaurastuin hänen hoivissaan. Minä olin hänelle kaikki
-kaikessa, ja hän oli minulle samoin. Niin tulin kuudentoista vuoden
-vanhaksi aavistamattakaan, että oli olemassa toinenkin maailma kuin
-se, jossa elin isäni, joutsenieni ja turtturikyyhkyisieni parissa,
-ajattelematta, että tämä rauhallinen elämä milloinkaan voisi lakata,
-ja tietystikin sitä koskaan toivomatta.
-
-Méridorin linnaa ympäröivät joka puolelta laajat metsät, jotka
-omisti Anjoun herttua. Niissä vilisi runsaasti metsäpeuroja,
-metsäkauriita ja hirviä, joita ei kukaan ajatellutkaan häiritä ja
-jotka, kun ne saivat olla kokonaan rauhassa, viimein tulivat aivan
-kesyiksi. Muutamat niistä tunsivat minun ääneni, niin että ne
-juoksivat luokseni, kun minä niitä huusin. Niiden joukossa oli muuan
-naarashirvi, Daphne, joka oli niin kesy, että söi minun kädestäni.
-
-Muutamana keväänä ei sitä näkynyt kokonaiseen kuukauteen. Minä luulin
-sen kuolleen ja itkin sitä kuin hyvää ystävääni, kun sitten eräänä
-päivänä näin taas saman hirven kahden pikku vasikan seurassa. Aluksi
-nuo pienokaiset minua pelkäsivät, mutta nähtyään emänsä nuolevan
-kättäni ymmärsivät ne, ettei niiden tarvinnut mitään pelätä, ja
-tulivat nekin vuorostaan luokseni.
-
-Samoihin aikoihin levisi huhu, että Anjoun herttua oli lähettänyt
-jonkin varakuvernöörin provinssin pääkaupunkiin. Muutamain päiväin
-perästä saatiin tietää, että tämä jo oli saapunutkin ja että hän oli
-kreivi de Monsoreau.
-
-Oi, miksi tuntui tuo nimi niin epämiellyttävältä minun korvissani ja
-silloin kun kuulin sitä ensi kertaa lausuttavan? En voi selittää tätä
-tuskallista mielenliikutusta muuksi kuin aavistukseksi.
-
-Kului kahdeksan päivää. Ympäristössä puhuttiin hyvin eri tavalla
-tästä Monsoreaun kreivistä. Eräänä aamuna kajahtivat metsässä
-metsästystorvet ja koirain haukunta. Minä juoksin aina puiston
-kalleriportille asti ja ehdin juuri parahiksi näkemään, miten minun
-Daphneni salamannopeudella kiiti ohitse, liuta koiria perässään.
-Vasikat juoksivat mukana.
-
-Heti sen jälkeen näin miehen ratsastavan mustalla ratsulla samaan
-suuntaan. Hän oli herra de Monsoreau.
-
-Minä huusin, olisin tahtonut pyytää armoa tuolle suojattiraukalleni,
-mutta hän joko ei kuullut minun ääntäni tai ei siitä välittänyt, niin
-metsästysinnon vallassa kun oli.
-
-Lainkaan ajattelematta sitä, miten levottomaksi saisin isäni, jos
-hän saisi tietää poissaoloni, juoksin samalle suunnalle, minne olin
-nähnyt miehen ratsastavan. Toivoin kohtaavani kreivin itsensä tai
-jonkin hänen seuralaisensa pyytääkseni heitä lakkaamaan hirveni
-ahdistamisesta. Tietämättä minne menin juoksin näin puolen liöötä
-[lieue (lue: liöö) on vanha ranskalainen tiemitta, vastaten
-tavallisimmin noin 4,5 kilometriä. Suoment.]. Olin kadottanut
-näkyvistäni sekä hirven, koirat että metsästäjän. Kohta en enää
-kuullut koirain haukuntaakaan. Vaivuin erään puun juurelle ja aloin
-itkeä. Hetken kuluttua kuuluivat metsästäjät lähenevän. Nousin heti
-ylös ja riensin sinnepäin, mistä kuulin ääniä.
-
-Eräässä metsän aukossa näin tosiaankin Daphneparan huohottaen
-juoksevan ohitseni. Sillä oli nyt ainoastaan toinen vasikkansa
-mukanaan. Toinen oli nähtävästi uupunut ja joutunut koirain
-revittäväksi.
-
-Emä itsekin näytti väsyneeltä. Sen ja koirain välinen matka oli sama
-kuin ensi kerrallakin. Hirven juoksu oli muuttunut epätasaiseksi
-hypinnäksi, ja ohi rientäessään se surullisesti vaikeroi.
-
-Turhaan huusin kaikin voimin. Herra de Monsoreau ei nähnyt mitään
-muuta kuin takaa-ajamansa eläimen, ja hän ratsasti eteenpäin ehkä
-vieläkin nopeammin kuin ensi kerralla.
-
-Hänen takanaan näkyi kolme tai neljä metsästyspalvelijaa, jotka
-torvin ja huudoin yllyttivät koiria. Metsästysseurue kiiti ohitse
-kuin myrskytuuli ja katosi metsään.
-
-Olin epätoivoissani, mutta pian aloin toivoa, että seurue vielä
-kolmannenkin kerran kulkisi ohitseni. Kuljin senvuoksi pientä polkua
-myöten, jonka tiesin johtavan Beaugén linnaan. Tämä linna oli
-Anjoun herttuan oma, ja oli sinne matkaa isäni linnasta lähes kolme
-liöötä. Se tuli piakkoin näkyviini, ja vasta nyt minä muistin, että
-olin kävellyt nuo kolme liöötä, että olin yksin ja että kotini oli
-verrattain kaukana.
-
-Myönnän, että minut valtasi jonkinlainen epävarma levottomuudentunne
-ja että minä tällöin ajattelin vain menettelyni varomattomuutta ja
-sopimattomuutta. Kuljin erään padon reunustaa, sillä aioin pyytää
-puutarhurin, joka usein oli antanut minulle kukkia, kun olin ollut
-siellä isäni keralla, saattamaan itseäni kotiin, mutta silloin taas
-kuulin metsästysseurueen lähenevän. Pysähdyin hetkeksi kuuntelemaan.
-Melu kasvoi, ja minä unohdin kaiken muun. Melkein samalla hetkellä
-näin naarashirven syöksähtävän metsästä esiin padon toiselta puolen.
-Se oli nyt yksinään, sillä se jo oli kadottanut toisenkin vasikkansa.
-Veden näkeminen näytti antavan sille lisää voimia. Se syöksyi patoon
-kuin tahtoen tulla minun luokseni.
-
-Alussa hirvi ui jotenkin reippaasti. Minä katselin sitä kyyneleet
-silmissä ja melkein yhtä paljo henkeä pidättäen kuin se itsekin.
-Mutta vähitellen sen voimat väsyivät, jota vastoin koirat, jotka nyt
-olivat päässeet niin likelle saalistaan, näyttivät kaksin verroin
-ponnistavan voimiaan. Pian ne hirven saavuttivatkin. Samana hetkenä
-ilmestyi herra de Monsoreau metsän reunaan. Hän hyppäsi hevosensa
-selästä maahan ja juoksi padon luo. Minä ponnistin kaikki voimani
-huutaakseni ojennetuin käsin: armahtakaa eläintä! Ihan varmasti
-hän kuuli minun huutoni, sillä hän kääntyi ympäri, ja minä näin
-hänen hyppäävän veneeseen, jonka hän oli irrottanut ja jolla hän
-nyt nopeasti läheni hirviparkaa. Olin aivan varma siitä, että herra
-de Monsoreau riensi täyttämään toivomustani, kun äkkiä näinkin
-hänen vetävän esiin metsästysveitsensä: sen leveä terä välähti
-auringonpaisteessa, ja minulta pääsi huuto, sillä hän oli iskenyt
-aseen kahvaa myöten eläimen kaulaan. Verivirta pulpahti haavasta
-ja punasi veden. Hirviparka päästi valittavan äänen, kohosi miltei
-pystyyn vedenpinnan yläpuolelle ja kaatui sitten kuoliaana veteen.
-
-Minulta pääsi huuto miltei yhtä surkea kuin Daphnelta ja minä
-nyykähdin taintuneena siihen padon reunalle.
-
-Kun taas tuntoihini tulin, niin havaitsin makaavani Beaugén linnassa.
-Isäni, joka oli haettu paikalle, oli itkien vieressäni istumassa.
-
-Seuraavana päivänä sain palata takaisin Méridoriin, missä en
-kuitenkaan kolmeen neljään päivään kyennyt lähtemään huoneestani.
-
-Neljäntenä päivänä ilmoitti isäni minulle, että koko minun
-sairastamiseni ajan oli herra de Monsoreau, joka oli nähnyt minua
-pyörtyneenä kannettavan pois, joka päivä tullut tiedustelemaan minun
-terveydentilaani. Hän oli ollut ihan onneton saatuaan tietää, että
-hän vasten tahtoaan oli joutunut tähän tapahtumaan syypääksi, ja oli
-anonut lupaa saada pyytää minulta anteeksi, ilmoittaen, ettei hän
-rauhoittuisi ennenkuin saisi kuulla tuon anteeksiannon minun omasta
-suustani.
-
-Olisihan näyttänyt kovin omituiselta, jos minä olisin kieltäytynyt
-häntä vastaanottamasta. Vastenmielisyydestäni huolimatta en voinut
-hänen pyyntöänsä kieltää.
-
-Päivää myöhemmin hän sitten saapui. Minä oivalsin oman asemani
-naurettavuuden, sillä onhan metsästäminen huvia, johon naisetkin
-usein ottavat osaa. Se siis olinkin minä, jonka tavallani tulin
-pyytää anteeksi tuo omituinen mielenliikutukseni, osottaessani
-niin suurta hellyyttä Daphneparkaa kohtaan. Nyt tuli kreivin vuoro
-teeskennellä epätoivoaan, ja parikymmentä kertaa hän kunniansa kautta
-vakuutti, että jos hän olisi osannut aavistaakaan, miten suurta
-hellyyttä minä hänen uhriansa kohtaan tunsin, olisi hän ilomielellä
-eläimen säästänyt. Nuo selittelyt eivät kuitenkaan tehneet minuun
-lainkaan vakuuttavaa vaikutusta, ja kreivi poistui luotani
-ymmärtämättä sitä, mitä minä hänestä sydämessäni ajattelin.
-
-Poistuessaan hän pyysi isältäni luvan saada pian palata takaisin.
-Hän oli syntynyt Espanjassa ja saanut kasvatuksensa Madridissa, ja
-isääni huvitti keskustella hänen kanssaan siitä maasta, jossa hän
-itsekin niin kauvan oli oleskellut. Sitäpaitsi oli kreivi syntyisin
-hyvästä perheestä, oli maakunnan varakuvernöörinä ja vielä, mikäli
-kerrottiin, Anjoun herttuan suosikki. Isälläni ei niin ollen ollut
-mitään syytä kieltää häneltä tuota hänen pyyntöään.
-
-Tästä hetkestä alkaen hävisi minulta ellei juuri onneni, niin
-ainakin rauhani. Piakkoin havaitsin, minkä vaikutuksen olin kreiviin
-tehnyt. Alussa hän kävi vain kerran viikossa, mutta pian kahdesti,
-ja viimein hän tuli joka päivä. Minä näin, että isäni oli huvitettu
-hänen puheistaan, jossa aina oli jotain hyvin järkevää. En luullut
-tarvitsevani olla tyytymätön, sillä mitäpä minulla olisi ollutkaan
-valittamista? Kreivi oli minulle kohtelias kuin rakastetulleen ja
-arvokas kuin jos olisin ollut hänen oma sisarensa.
-
-Eräänä aamuna tuli isäni luokseni tavallista vakavamman näköisenä,
-mihin kuitenkin näytti sisältyvän jonkinlainen tyydytyksen tunne.
-
--- Lapseni, -- virkkoi hän minulle, -- olethan, aina vakuuttanut
-olevasi onnellinen, jollei sinun tarvitse minusta erota?
-
--- Ah, isäni! -- huudahdin minä. -- Tiedäthän, että se on minun sisin
-toivomukseni!
-
--- Se on hyvä, Dianani! -- jatkoi hän ja kumartui suutelemaan minun
-otsaani. Vain sinusta itsestäsi riippuu tämän toiveesi toteutuminen.
-
-Minä aavistin, mitä hänellä oli minulle sanomista, ja menin niin
-kauhean kalpeaksi, että hän vetäytyi takaperin ennenkuin ehti
-huulillaan koskettaa minun otsaani.
-
--- Diana, lapseni! -- huudahti hän. -- Oi jumalani, mikä sinulle tuli?
-
--- Herra de Monsoreau, eikö niin? -- änkytin minä.
-
--- Niin, minkävuoksi ei? -- kysyi hän hämmästyneenä.
-
--- Oi, ei milloinkaan, isä, jos vähääkään lastanne rakastatte, ei
-milloinkaan!
-
--- Diana rakkahin, -- lausui hän nyt, -- kuinka minä voisinkaan sinua
-mihinkään pakoittaa. Tiedäthän, että minä vain sinua pyydän. Ajattele
-yhden viikon aika asiaa, ja jos, kahdeksan päivän kuluessa...
-
--- Oi, ei, ei! -- huudahdin minä. -- Se on tarpeetonta. Ei kahdeksaa
-päivää, ei kahdeksaa tuntia, ei ainoatakaan minuuttia. Ei, ei, oi, ei!
-
-Minä ratkesin itkemään.
-
-Isäni lohdutteli minua. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt minun
-itkevän sillä lailla, hän sulki minut syliinsä ja yhä lohdutellen
-lupasi kunniasanallaan, ettei hän enää milloinkaan puhuisi tästä
-naimiskaupasta.
-
-Kuukauden ajan herra de Monsoreau todellakin pysyi poissa, enkä
-minä kuullut hänestä edes puhuttavan, kun isälleni ja minulle
-eräänä aamuna lähetettiin kutsu saapua suuriin juhliin, jotka herra
-de Monsoreau aikoi järjestää Anjoun herttuan kunniaksi. Herttuaa
-varrottiin vieraaksi siihen maakuntaan, jonka nimellä häntä
-itseäänkin kutsuttiin. Juhlat pidettäisiin Angersin kaupungintalolla.
-
-Kirjeen mukana seurasi personallinen kutsu myöskin prinssiltä. Tämä
-kirjoitti isälleni muistavansa muinoin nähneensä hänet kuningas
-Henrikin hovissa, ja että hänelle taaskin olisi mieluista hänet nähdä.
-
-Ensin tunteeni sanoi minulle, että minun oli pyydettävä isäni
-kieltäytymään kutsuista, ja varmasti olisin saanutkin hänen
-taipumaan, jos kutsu olisi tullut vain herra de Monsoreaulta. Mutta
-prinssilläkin oli kutsussa osansa, eikä isäni rohjennut loukata hänen
-korkeuttaan kieltäytymällä juhlaan saapumasta. Menimme siis näihin
-pitoihin. Herra de Monsoreau otti meidät vastaan niinkuin ei mitään
-olisi tapahtunut. Hän kohteli minua samoinkuin kaikkia muitakin
-naisia, ja minä tunsin olevani onnellinen sen johdosta, etten minä
-hänen puoleltaan joutunut minkään erityisen huomaavaisuuden esineeksi.
-
-Mutta lainkaan samanlainen ei ollut asia Anjoun herttuaan nähden.
-Jo alussa hän kiinnitti katseensa minuun. Minä tunsin sen katseen
-kiusaavan itseäni. Ja selittämättä isälleni syytä, miksi halusin
-päästä pois tanssiaisista, pyysin sitä häneltä niin kauvan, että me
-vihdoin läksimme ennen muita.
-
-Kolmen päivän kuluttua ilmestyi Monsoreaun kreivi Méridoriin. Näin
-hänet kaukaa ja vetäydyin omaan kamariini.
-
-Pelkäsin, että isäni kutsuisi minua, mutta sitä hän ei tehnyt. Puoli
-tuntia myöhemmin näin herra de Monsoreaun ratsastavan tiehensä,
-eikä kukaan ollut ilmoittanut minulle hänen käynnistään. Ja
-vieläkin enemmän: ei edes isäni maininnut minulle hänestä. Luulin
-vain huomaavinani, että hän tämän käynnin jälkeen oli entistäänkin
-vakavampi.
-
-Kun eräänä päivänä tulin kävelyltä, ilmoitettiin minulle, että herra
-de Monsoreau vieraili isäni luona. Isäni oli useamman kerran kysellyt
-minua ja levottomana ihmetellyt, minne minä olin mahtanut mennä, sekä
-käskenyt minun palattuani siitä hänelle heti ilmoittamaan.
-
-Samassa tulikin isäni luokseni.
-
--- Lapseni, -- virkkoi hän minulle, -- muuan syy, jonka mainitseminen
-sinulle on tarpeetonta, pakoittaa minun muutamiksi päiviksi eroamaan
-sinusta. Älä kysele minulta mitään. Ajattele vain, että sen syyn
-täytyy olla kovin tärkeän, joka saa minun kahdeksan, tai neljäntoista
-päivän, ehkäpä kuukaudenkin ajan olemaan näkemättä sinua.
-
-Minua puistatti, vaikken voinutkaan aavistaa sitä vaaraa, mikä minua
-uhkasi. Mutta herra de Monsoreaun kaksi viimeistä käyntiä eivät
-ennustaneet minulle mitään hyvää.
-
--- Mihin minä sitten siksi aikaa menen, isäni? -- kysyin minä.
-
--- Sinä matkustat Luden linnaan, sisareni luo, missä saat olla
-kätkössä kaikkien katseilta. Asia järjestetään siten, että pääset
-sinne yön aikaan.
-
--- Etkös sinä, isäni, tule mukaan?
-
--- En, minun täytyy jäädä tänne poistaakseni kaikki epäluulot.
-Talonväkenikään ei saa tietää sitä, mihin sinä matkustat.
-
--- Mutta ken sitten minut sinne vie?
-
--- Kaksi henkilöä, joihin minä saatan luottaa.
-
--- Oi, hyvä jumala!
-
--- Lapseni, -- virkkoi isäni, -- sen täytyy tapahtua.
-
-Olin isäni rakkaudesta niin vakuutettu, etten tehnyt mitään
-vastaväitteitä enkä pyytänyt minkäänlaista selitystä. Sovittiin vain
-siitä että Gertrud, imettäjäni tytär tulisi mukaan.
-
-Kello kahdeksan aikaan illalla -- oli hyvin pimeä ja kylmä, sillä
-talvi jo oli tullut -- tuli isäni minua noutamaan. Läksimme talosta
-aivan hiljaa, kuljimme halki puutarhan, ja hän itse avasi erään
-pienen, metsään päin johtavan portin. Siellä tapasimme jonkinlaiset
-hevospaarit ja kaksi miestä. Isäni puheli heidän kanssaan kotvasen ja
-jätti minut heidän huostaansa, mikäli minusta näytti. Sitten nousin
-minä paareille, ja Gertrud istui minun viereeni. Isäni syleili minua
-vielä kerran, ja senjälkeen me läksimme matkaan.
-
-En tiennyt, että minua uhkasi mikään vaara ja että minun
-senvuoksi olisi ollut pakko lähteä Méridorin linnasta. Kyselin
-siitä Gertrudilta, mutta hän ei tiennyt siitä sen enempää kuin
-minäkään, enkä minä uskaltanut puhutella saattajiamme, joita en
-tuntenut. Jatkoimme niin matkaamme mitä äänettömimmin ja, mikäli
-näytti, tarkoin harkituita kiertoteitä myöten. Noin kahden tunnin
-kuluttua, juuri kun minä paarien yksitoikkoiseen liikuntaan olin
-uinahtamaisillani, herätti Gertrud minut äkkiä ylös, tarttuen
-käsivarteeni, sillä paarit olivat pysähtyneet.
-
--- Ah, hyvä neiti, -- virkkoi tuo tyttöparka, -- mitä nyt onkaan
-tapahtunut?
-
-Minä pistin pääni ulos uudinten välistä ja näin, että meidän
-ympärillämme oli kuusi ratsastajaa. Saattajiltamme, jotka olivat
-tahtoneet puolustautua, oli riistetty aseet ja heidät oli sidottu.
-
-Olin liian pelästynyt kyetäkseni huutamaan apua, ja mitäpä meidän
-huutomme sitten olisivat merkinneetkään?
-
-Se henkilö, joka näytti olevan tuon naamioidun joukon johtaja, läheni
-nyt paareja ja virkkoi:
-
--- Olkaa levollinen, hyvä neiti, mitään pahaa ei teille tule
-tapahtumaan, mutta teidän täytyy seurata meitä.
-
--- Mihin sitten? -- kysyin minä.
-
--- Erääseen paikkaan, jossa teitä, tarvitsematta pelätä mitään,
-tullaan kohtelemaan kuin kuningatarta.
-
-Tämä lupaus kauhistutti minua paljo enemmän kuin mitä uhkauskaan
-olisi tehnyt. Oi isäni, isäni! -- änkytin minä.
-
--- Kuulkaas, hyvä neiti, -- kuiskasi minulle Gertrud, -- minä tunnen
-tämän seudun, minä olen teille uskollinen, olen väkevä, ja olisimmepa
-kovin onnettomia ellei meidän onnistuisi paeta.
-
-Tämä lohdutus, jonka palvelijaparkani tahtoi minulle antaa, ei
-tietysti lainkaan minua rauhoittanut. Onhan kuitenkin suloista tuntea
-toisten osanottoa suruunsa, niin että minäkin jo hieman rohkaseuduin.
-
--- Hyvä on, hyvät, herrat, -- sanoin minä. -- Mehän olemme
-turvattomia naisia emmekä siis voi puolustautua.
-
-Meidän matkamme kääntyi nyt kokonaan toiselle suunnalle. --
-
-Niinkuin helposti saatamme ymmärtää, kuunteli Bussy mitä
-tarkkaavaisimmin Dianan kertomusta. Versovassa lemmessä on miltei
-uskonnollista tunnetta sitä henkilöä kohtaan, jota on alkanut
-rakastaa. Nainen, jonka sydän kerran on omakseen valinnut, on
-tämän vaalin kautta tullut kohotetuksi kaikkien muitten naisten
-yläpuolelle. Häntä katsellaan kuin jonkinlaisen suurennuslasin läpi,
-hän tulee ikäänkuin kirkastetuksi. Kaikki hänen liikkeensä ovat kuin
-suosionosotusta, jokainen hänen sanansa kuin armo. Hänen katseensa
-ilostuttaa, hänen hymyilynsä ihastuttaa rakastajaa.
-
-Nuori mies oli niin ollen antanut tuon kauniin kertojan kuvailla koko
-aikaisemman elämänsä, ajattelemattakaan häntä keskeyttää. Jok'ainoa
-yksityiskohta tuosta elämästä, jota Bussy tunsi olevansa kutsuttu
-suojelemaan, teki häneen syvän vaikutuksen. Äänettömänä ja miltei
-henkeään pidättäen kuunteli hän Dianan puhetta kuin olisi hänen koko
-olemassaolonsa riippunut jok'ainoasta sanasta.
-
-Kun nyt tuo nuori nainen hetkeksi kertomuksensa keskeytti, ei
-Bussy jaksanut hillitä kärsimättömyyttään, vaan huudahti käsiään
-puristellen: Oi, jatkakaa, jatkakaa!
-
-Diana ei voinut olla huomaamatta sitä mielenkiintoa, minkä hän
-nuoressa miehessä oli herättänyt: ääni, eleet ja kasvojenilmeet
-olivat täydessä sopusoinnussa tämän lausuman toivomuksen kanssa.
-Diana hymyili surumielisesti ja jatkoi:
-
--- Me matkustimme noin kolme tuntia, minkä jälkeen paarit
-pysähtyivät. Minä kuulin jonkin portin sarannoissaan narisevan,
-muutamia sanoja vaihdettiin, paarit läksivät taas liikkeelle, ja
-minä olin huomaavinani, että me kuljimme erään nostosillan yli. En
-erehtynytkään, sillä tirkisteltyäni ulos havaitsin, että olimme
-saapuneet linnanpihalle.
-
-Mutta mikä linna se olikaan? Sitä en tiennyt minä eikä Gertrudkaan.
-Monesti matkan varrella me olimme koettaneet tutkistella seutua,
-mutta olimme nähneet vain metsää. Olimme kuitenkin otaksuneet, että
-meidän eksyttämiseksemme oli kuljettu kaikenmoisia kiertoteitä tässä
-metsässä.
-
-Paarien ovi avattiin, ja sama mies, joka meitä jo oli puhutellut,
-pyysi meidän nyt astumaan ulos.
-
-Minä tottelin mitään virkkamatta. Kaksi miestä, jotka epäilemättä
-kuuluivat linnan palvelusväkeen, olivat tulisoihtuineen tulleet
-ottamaan meitä vastaan. Meille annetun julman lupauksen mukaisesti
-osotettiin meille, vankeudestamme huolimatta, mitä suurinta
-kunnioitusta. Me menimme soihdunkantajien mukana. He saattoivat
-meidät muutamaan upeasti kalustettuun sänkykamariin.
-
-Kelpo illallinen oli katettu pöydälle.
-
--- Te olette täällä kotonanne, hyvä neiti, -- virkkoi mies, joka
-jo kahdesti ennen oli meitä puhutellut. -- Ja koska kamarineito on
-teille tarpeellinen, niin saatte pitää tuon, jonka olette tuonut
-mukananne. Hänen huoneensa on tässä teidän huoneenne vieressä.
-
-Me vaihdoimme Gertrudin kanssa iloisen silmäyksen.
-
--- Jos haluatte jotain, -- jatkoi naamioitu mies --, niin koputtakaa
-vain tuohon oveen. Siinä huoneessa on aina joku henkilö valveilla ja
-hän täyttää heti käskynne.
-
-Tästä näennäisestä huolenpidosta me havaitsimme, että meitä
-vartioitiin.
-
-Sitten naamioitu mies kumarsi ja poistui. Me kuulimme hänen panevan
-mennessään oven lukkoon.
-
-Nyt me olimme Gertrudin kanssa kahdenkesken. Gertrud virkkoi
-hiljaisella äänellä:
-
--- Huomasiko neiti, että me nousimme vain muutamia portaita pihaa
-ylemmäksi?
-
--- Huomasin.
-
--- Siis olemme alakerroksessa.
-
--- Tietystikin.
-
--- Ja senvuoksi, -- lisäsi Gertrud hiljemmin ja kiinnitti katseensa
-akkunain ulkopuolella oleviin luukkuihin, -- senvuoksi...
-
--- Ellei noissa akkunoissa vaan ole mitään rautaristikkoa, --
-keskeytin minä.
-
--- Niin, ja onko neidillä uskallusta?
-
--- Uskallusta! -- toistin minä. -- Ah, ole vaan huoletta, kyllä minä
-sitä saan!
-
-Minä menin akkunan luo ja koetin saada selville sen hakoja. Minä tai
-pikemminkin Gertrud löysi ne kohta, ja luukku saatiin auki.
-
-Minulta pääsi ilohuuto: minkäänlaista rautaristikkoa ei akkunoissa
-ollut.
-
-Mutta Gertrud jo oli saanut selville syyn tähän vartijoittemme
-puolelta tapahtuneeseen otaksumaamme huolimattomuuteen: rakennuksen
-sillä sivustalla aivan rakennuksessa kiinni oli leveä pato. Olimme
-siis vieläkin varmemmassa tallessa kuin jos akkunain edessä olisi
-ollut rautaristikko.
-
-Vaan kun minä nyt katsahdin ympärilleni, niin tunsinkin heti
-paikat: me olimme vankeina Beaugén linnassa, jossa, kuten jo olen
-maininnut, niin usein olin ollut isäni kanssa ja jonne minut kuukausi
-aikaisemmin oli kuletettu samana päivänä, jolloin Daphneparkani
-surmattiin.
-
-Beaugén linna kuului Anjoun herttualle, ja vasta nyt minulle kuin
-salamaniskusta selvisi asian oikea laita. Minä katselin patoa synkän
-tyytyväisenä. Se saattaisi olla viimeisenä turvapaikkana väkivaltaa
-ja häpeätä vastaan.
-
-Me panimme luukut jälleen kiinni, ja minä heittäysin sänkyyn. Gertrud
-istahti muutamaan nojatuoliin ja nukahti.
-
-Parikymmentä kertaa lensin minä sinä yönä pystyyn, äärettömän kauhun
-valtaamana. Mutta sitä pelkoa ei aiheuttanut mikään muu kuin se
-asema, johon olin joutumat. Ei mitään ilkeitä tarkoituksia itseäni
-kohtaan ollut havaittavissa. Päinvastoin linnassa kaikki nukkuivat,
-tai ainakin olivat nukkuvinaan, eikä minkäänlainen melu häirinnyt yön
-hiljaisuutta.
-
-Aamu vihdoinkin sarasti, ja samassa määrässä kuin ympäristöt tulevat
-näkyviin yön hämärästä vahvistui minun alkuperäinen pelkonikin.
-Pakeneminen oli kerrassaan mahdotonta ilman ulkoapäin tullutta apua.
-Ja mistäpä tuo apu sitten tulisi?
-
-Lähempänä yhdeksää koputettiin meidän ovellemme. Minä menin Gertrudin
-huoneeseen sanomaan tälle, että hän päästäisi pyrkijät sisälle.
-
-Samat palvelijat, jotka me jo edellisenä iltana olimme nähneet,
-tulivat nyt korjaamaan pois illallisruokaa, johon emme olleet
-koskeneetkaan, ja järjestämään aamiaista.
-
-Gertrud teki niille eräitä kysymyksiä, mutta mitään vastaamatta
-poistuivat ne huoneesta.
-
-Minä palasin takaisin huoneeseeni. Kaikki oli minulle nyt selvillä.
-Anjoun herttua oli nähnyt minut Monsoreaun kreivin toimeenpanemassa
-juhlassa. Hän oli mieltynyt minuun. Isälleni oli asiasta kerrottu
-ja hän oli tahtonut pelastaa minut ja saattaa minut turvaan niiden
-vainoojien tieltä, joiden alaiseksi minä epäilemättä joutuisin.
-Senvuoksi hän oli lähettänyt minut pois Méridorista, mutta hänen
-varovaisuutensa oli ollut hyödytöntä, sillä pakomme oli tullut ilmi
-joko uskottomain palvelijain tai onnettoman sattuman kautta, ja minä
-olin joutunut sen saman miehen käsiin, jolta hän oli tahtonut minut
-piilottaa.
-
-Gertrudin hartaista pyynnöistä minä join kupillisen maitoa ja söin
-palasen leipää. Koko aamupäivän me suunnittelimme mielettömiä
-pakosuunnitelmia. Me näimme sadan askeleen päässä venheen airoineen
-rantaruohikkoon kiinnitettynä: Jos tuo vene olisi ollut meitä
-lähempänä, olisimme varmasti voineet pelastua.
-
-Meille järjestettiin päivällinen samoinkuin aamiainenkin oli
-järjestetty. Minä istuin pöytään, mutta yht'äkkiä, kun olin taittanut
-palan leipää, putosi siitä pieni paperilappu.
-
-Minä avasin sen nopeasti. Se sisälsi vain nämä sanat:
-
-"Muuan ystävä pitää teidän kohtaloanne silmällä. Huomenna saatte
-tietoja hänestä ja isästänne".
-
-On helppo käsittää, miten iloiseksi minä tulin. Sydämeni sylkytti
-niin että rintani oli haljeta. Näyin lapun Gertrudille, ja
-jälelläolevan osan päivästä kulutimme odotellen ja toivoen.
-
-Toinen yö kului yhtä rauhallisesti kuin ensimäinenkin. Vihdoinkin
-tuli tuo niin hartaasti odotettu aamiaistunti, sillä en lainkaan
-epäillyt löytäväni taaskin leivästä paperilapun. En erehtynytkään.
-Tähän lappuun oli kirjoitettu seuraavaa:
-
-"Se henkilö, joka teidät on ryöstättänyt, saapuu Beaugén linnaan
-tänä iltana kello kymmenen. Mutta ystävä, joka harrastaa teidän
-parastanne, saapuu akkunanne alle kello yhdeksän ja tuo kirjeen
-isältänne, joka pyytää teidän osottamaan hänelle sitä luottamusta,
-mitä te ilman tätä kirjettä hänelle tuskin osottaisitte. Polttakaa
-tämä lappu".
-
-Minä luin uudelleen ja yhä uudelleen tämän kirjeen ja heitin
-sen sitten tuleen. Käsiala oli minulle vallan vierasta, ja minä
-tunnustan, etten saattanut lainkaan tietää, keneltä se lappu mahtoi
-olla.
-
-Me jäimme Gertrudin kanssa arvailemaan. Ainakin sata kertaa riensimme
-me akkunan ääreen katsomaan, näkyisikö ketään padon luona tai metsän
-laidassa. Mutta kaikki oli äänetöntä ja autiota.
-
-Noin tunnin kuluttua päivällisestä koputettiin ovellemme. Tämä
-oli ensi kertaa, jolloin luoksemme pyrittiin muuhun aikaan kuin
-ateriatunteina. Koska emme voineet sulkea oveamme sisäpuolelta, emme
-voineet muuta kuin päästää tulija sisälle.
-
-Se oli sama henkilö, joka oli puhutellut meitä jo hevospaareilla
-ollessamme ja sittemmin linnanpihalla. Hänen kasvojaan en voinut
-tuntea, sillä aikaisemmin meitä puhutellessaan oli hän ollut
-naamioitu. Mutta jo ensimäisistä sanoista, jotka hän lausui, minä
-tunsin hänet äänestä.
-
-Hän jätti minulle kirjeen.
-
--- Kenen puolesta tulette, hyvä herra? -- kysyin minä.
-
--- Jos neiti suvaitsee lukea kirjeen, -- vastasi tämä, -- niin saa
-neiti sen siitä kyllä nähdä.
-
--- Mutta minä en tahdo lukea tätä kirjettä, koska kerran en tiedä,
-keneltä se tulee.
-
--- Neidillä on oikeus tehdä niinkuin neiti vaan haluaa. Minun on
-käsketty jättämään tämä kirje, ja minä jätän sen tähän teidän
-jalkainne juureen.
-
-Mies asetti todellakin kirjeen lattialle ja poistui sitten huoneesta.
-
--- Mitä minä nyt teen? -- kysyin minä Gertrudilta.
-
--- Jos uskaltaisin antaa neidille neuvon, niin kehoittaisin lukemaan
-tuon kirjeen. Ehkäpä saamme siitä selville jonkin uhkaavan vaaran,
-jotta sitten voimme välttää.
-
-Neuvo oli niin älykäs, että minä peruutin aikaisemman päätökseni ja
-mursin kuoren auki.
-
-Tässä Diana keskeytti hetkeksi kertomuksensa, nousi ylös, avasi
-pienen piirongin ja otti sieltä esille erään kirjeen.
-
-Bussy silmäili päällekirjoitusta ja luki: Méridorin Dianalle.
-
-Ja katsahtaen nuoreen naiseen hän lisäsi:
-
--- Tämä on Anjoun herttuan käsialaa.
-
--- Ah! -- vastasi Diana huoaten. -- Hän ei siis minua pettänytkään!
-
-Kun Bussy epäili ottaa kirjettä esiin, jatkoi Diana:
-
--- Lukekaa, hyvä herra. Onhan sattuma saattanut teidän tietoonne
-elämäni tärkeimmät tapahtumat. Minulla ei enää saa olla mitään teiltä
-salattavaa.
-
-Bussy luki:
-
-    'Onneton ruhtinas, jonka sydämeen teidän taivaallinen kauneutenne
-    on syvästi koskenut, saapuu tänä iltana kello kymmenen teidän
-    luoksenne pyytämään anteeksi käyttäytymistään teitä kohtaan,
-    käyttäytymistään, jota hän ei mitenkään muuten voi puolustaa kuin
-    sen voittamattoman rakkauden nimessä, jota hän teitä kohtaan
-    tuntee
-
-                                                    _Frans_.'
-
--- Siis on tämä kirje todellakin Anjoun herttualta? -- kysyi Diana.
-
--- On, -- vastasi Bussy. -- Se on hänen käsialaansa ja siinä on hänen
-omakätinen nimikirjoituksensa.
-
-Olisiko hän sitten ehkä vähemmän syyllinen kuin mitä minä olen
-luullut? -- huokasi Diana.
-
--- Kuka? Prinssikö? -- kysyi Bussy.
-
--- Ei, mutta Monsoreaun kreivi.
-
-Nyt Bussy vuorostaan huokasi.
-
--- Jatkakaa, -- pyysi hän, -- ja me koetamme sitten arvostella oikein
-sekä ruhtinasta että kreiviä.
-
-Diana jatkoi:
-
-Tämä kirje, jota minulla ei ollut mitään syytä pitää väärennettynä,
-koska se kaikin puolin soveltui minun omiinkin epäilyksiini, ilmaisi
-minulle, niinkuin Gertrud jo oli aavistanut, sen vaaran, mikä minua
-uhkasi, ja teki minulle tuon tuntemattoman ystävän väliintulon
-sitäkin kalliimmaksi, kun hän isäni nimessä tarjosi minulle apuansa.
-Minun koko toivoni liittyi niin ollen häneen.
-
-Aloimme uudelleen tähystellä akkunasta, mutta emme havainneet mitään,
-mikä olisi antanut meille jotain toivoa.
-
-Tuli pimeä. Neljä tai viisi tuntia oli meidän vielä odottaminen,
-ennenkuin ratkaiseva hetki tulisi, ja me varroimme mitä suurimman
-tuskan valtaamina.
-
-Noin seitsemän seudussa me näimme hienon sumun nousevan padosta.
-Mutta tästä sumusta huolimatta me saatoimme erottaa esineet, tai
-olivat sitten silmämme pimeyteen jo tottuneet.
-
-Kun meillä ei ollut kelloa, emme ajan kulumista varmaan tienneet,
-mutta yht'äkkiä me näimme metsän laidassa muutamien varjojen
-liikkuvan. Nuo varjot näyttivät varovasti lähenevän. Kentiespä
-olisimme pitäneetkin niitä vain näköhermojemme leikittelynä, ellemme
-olisi kuulleet hevosen hirnuntaa.
-
--- Ne ovat ystäviämme, -- mutisi Gertrud.
-
--- Tai on se sitten prinssi, -- sanoin minä.
-
--- Ooh, prinssikö? -- vastasi hän. -- Hän ei piilottelisi tuolla
-tapaa.
-
-Tämä huomautus haihdutti epäilykseni ja rauhoitti minua. Meidän
-tarkkaavaisuutemme yhä jännittyi.
-
-Kohta näimme erään miehen lähestyvän. Minusta näytti siltä että hän
-erosi erilleen muutamista muista metsän laitaan jääneistä henkilöistä.
-
-Tämä mies meni suoraan venheen luo, irrotti sen, nousi siihen, ja
-venhe liukui äänettömästi padon yli.
-
-Aina sitä mukaa kuin se läheni kiinnitin minä katsettani voidakseni
-nähdä pimeyden läpi. Luulin heti tuntevani Monsoreaun kreivin pitkän
-vartalon ja synkät kasvonpiirteet, ja viimein, kun hän oli vain
-kymmenen askeleen päässä, en enää lainkaan epäillyt, että se oli hän.
-
-Nyt minä pelkäsin tuota apua miltei yhtä paljo kuin vaaraakin.
-
-Seisoin äänettömänä ja liikkumatta akkunan vieressä, niin ettei hän
-voinut minua nähdä. Päästyään muurin juurelle kiinnitti hän venheensä
-erääseen rautarenkaaseen, ja pian näin minä hänen päänsä akkunan
-tasalla.
-
-Tällöin minä en voinut pidättää hiljaista huudahdusta.
-
--- Ah, suokaa anteeksi! -- virkkoi Monsoreaun kreivi. -- Minä luulin,
-että te minua odotitte.
-
--- On totta, että jotain odotin, hyvä herra, -- vastasin minä. --
-Mutta minä en tiennyt, että se olitte te.
-
-Katkera hymyily ilmestyi minun näin sanottuani kreivin kasvoille.
-
--- Kuka vartioi Méridorin Dianan kunniaa ellen minä ja hänen isänsä?
-
--- Minulle lähettämässänne kirjeessä te, hyvä herra, ilmoititte
-saapuvanne tänne isäni nimessä.
-
--- Aivan niin, hyvä neiti, Ja koska ajattelin, että te minua ehkä
-epäilisitte, niin lukekaa tästä paroonin lähettämä kirje.
-
-Emme olleet sytyttäneet kynttilöitä, mutta takkavalkean valossa näin
-minä lukea:
-
-    'Rakas Dianani! Monsoreaun kreivi on ainoa, joka voi sinut
-    uhkaavasta vaarasta pelastaa, ja se vaara on äärettömän suuri.
-    Usko itsesi aivan kokonaan hänen huostaansa aivan kuin hän olisi
-    paras ystäväsi, minkä taivas on voinut avuksemme lähettää.
-
-    Myöhemmin sanon sinulle, mitä sisimmästä sydämestäni toivoisin
-    sinun tekevän, jotta saisimme hänelle velkamme maksetuksi. Minä
-    olen sinun isäsi ja pyydän sinun uskomaan sanojani, ja pyydän
-    vielä, että olet armelias itsellesi ja isällesi'.
-
-Eihän minulla oikeastaan ollut mitään Monsoreaun kreiviä vastaan. Se
-vastenmielisyys, jota hän minussa herätti, oli pikemmin vaistomaista
-kuin mihinkään tosisyihin perustuvaa. Minulla ei ollut häntä vastaan
-mitään muuta muistuttamista kuin että hän oli tappanut minun hirveni,
-ja sehän oli jotenkin lievä rikos metsästäjään nähden.
-
--- Hyvä herra, -- sanoin minä, -- olen lukenut isäni kirjeen. Hän
-sanoo, että te aiotte viedä minut täältä pois, mutta hän ei sano
-minne.
-
--- Minä vien teidät Méridoriin.
-
--- Saanko minä siis taaskin nähdä isäni?
-
--- Kahden tunnin kuluttua.
-
--- Ah, hyvä herra, jos te puhutte totta... Minä keskeytin lauseeni.
-Kreivi nähtävästikin tahtoi kuulla ajatuksen loppuun.
-
--- Voitte luottaa minun myötätuntooni, -- lisäsin minä vapisevalla
-äänellä, sillä minä aavistin, mitä hän tuosta myötätunnosta saattoi
-odottaa.
-
--- Hyvä neiti, -- virkkoi nyt kreivi, -- oletteko sitten valmis
-tulemaan minun mukanani?
-
-Minä katsahdin levottomasti Gertrudiin. Saattoi helposti havaita,
-etteivät kreivin synkät kasvonpiirteet herättäneet hänessäkään
-luottamusta.
-
--- Ajatelkaa, että jokainen minuutti, mikä kuluu, on kalliimpi
-kuin mitä milloinkaan voitte aavistaa, -- sanoi kreivi. -- Olen jo
-viipynyt täällä lähes puolen tuntia. Kello on kohta kymmenen, ja
-silloin saapuu prinssi Beaugén linnaan. Jos hän ehtii saapua, en
-minä voi muuta kuin panna hyödyttömästi elämäni alttiiksi, elämäni,
-jonka menettämistä tällä hetkellä en ajattele, sillä toivon nyt vielä
-voivani pelastaa teidät.
-
--- Mutta miksi ei isäni ole tullut tänne?
-
--- Urkkijat ympäröivät teidän isäänne. Hän ei voi astua askeltakaan
-ilman että saataisiin selville, mihin hän menee.
-
--- Entä miten on teidän itsenne laita? -- kysyin minä.
-
--- Mitä minuun tulee, on asia kokonaan toinen. Minähän olen prinssin
-ystävä ja uskottu.
-
--- Mutta, hyvä herra, -- huudahdin minä, -- kun te kerran olette
-prinssin ystävä ja uskottu, niin...
-
--- Niin petän minä hänet teidän tähtenne. Niin, se on totta. Mutta
-sanoinhan minä teille äsken myöskin sen, että minä uskallan panna
-elämäni alttiiksi pelastaakseni teidän kunnianne.
-
-Kreivin sanoissa oli niin vakuuttava ääni, että vaikka minusta olikin
-kovin vastenmielistä jättäytyä hänen turviinsa, en kuitenkaan tullut
-väittäneeksi mitään vastaan.
-
--- Kuulkaa! -- sanoi kreivi. -- Jos vielä epäilette, niin katsokaapas
-tuonne!
-
-Hän viittasi kädellään ja minä näin joukon ratsastajia, jotka
-lähenivät linnaa.
-
--- Mitä nuo ovat? -- kysyin minä.
-
--- Siinä saapuu Anjoun herttua seurueineen, -- vastasi kreivi.
-
--- Neiti, neiti! -- huusi Gertrud. -- Siinä tapauksessa meillä ei ole
-yhtään aikaa hukattavana!
-
--- Olemme jo kuluttaneet liiaksi kallista aikaa -- virkkoi kreivi. --
-Tehkää, jumalan tähden, heti päätöksenne!
-
-Minä horjahdin istumaan muutamalle tuolille. Voimani pettivät.
-
--- Kuulkaa, -- sanoi kreivi, -- kuulkaa, kuinka ne kolkuttavat
-portille. Viiden minuutin kuluttua on jo myöhäistä.
-
-Minä koetin nousta, mutta en voinut.
-
--- Tule auttamaan minua, Gertrud, -- sammalsin.
-
--- Ah neiti! -- virkkoi tuo tyttö parka. -- Ettekö kuule, että portti
-avattiin? Ettekö kuule, miten hevosten kaviot tömisevät pihalla?
-
--- Kuulen, kuulen, -- vastasin minä ja koetin nousta, mutta voimani
-pettivät.
-
--- Ah, eikö muussa olekaan vikaa? -- sanoi Gertrud ja sieppasi minut
-ylös niin keveästi kuin olisin ollut lapsi sekä jätti minut kreivin
-syliin.
-
-Tuntiessani tämän miehen kosketuksen itseeni minä hätkähdin, niin
-että olin pudota hänen sylistään veteen. Mutta hän pusersi minua
-lujasti rintaansa vasten ja laski minut sitten venheeseen. Gertrud
-tuli perästä.
-
-Nyt huomasin, että huntuni oli pudonnut veteen ja että meidän pakomme
-ehkä sen avulla saataisiin selville.
-
--- Huntuni, minun huntuni! -- virkoin minä kreiville. -- Ottakaa pois
-minun huntuni!
-
--- Ei, on parempi, että se jää siihen, -- vastasi hän.
-
-Sitten hän tarttui airoihin ja alkoi kiiruusti soutaa.
-
-Samalla havaitsimme, että huoneeseeni ilmestyi valoa ja että siellä
-ihmishaamuja liikuskeli edestakaisin.
-
--- Olenko pettänyt teitä, -- lausui Monsoreaun kreivi, -- ja eikö
-aika jo ollut täpärällä?
-
--- Kyllä, kyllä, hyvä herra, -- vastasin minä. -- Te olette
-todellakin minun pelastajani.
-
-Me näimme nyt, että kamariin astui muuan mies, jonka edestä kaikki
-muut siirtyivät syrjään. Tämä mies tuli avonaisen akkunan luo,
-kumartui katsomaan siitä alas, huomasi vedessä uiskentelevan hunnun
-ja päästi huudon.
-
--- Näettekö nyt, että olin oikeassa jätteessäni hunnun veteen? --
-sanoi kreivi. -- Herttua otaksuu teidän heittäytyneen veteen, ja
-sill'aikaa kun hän teitä sieltä etsityttää on meidän helpompi paeta.
-
-Minua värisytti havaitessani, miten tarkkanäköisesti hän jo edeltäpäin
-oli tuonkin seikan osannut ottaa lukuun.
-
-Siinä samassa laski venhe rantaan.
-
-
-
-
-15.
-
-Neuvotteluja.
-
-
--- Tuskin olimme päässeet maihin, ennenkuin seitsemän tai kahdeksan
-miestä riensivät meitä vastaan. Ne olivat kreivin saattueeseen
-kuuluvia, ja niiden joukosta olin minä tuntevinani ne kaksi, jotka
-olivat kulkeneet paariemme mukana silloinkun ratsastajat, jotka
-sittemmin veivät meidät Beaugén linnaan, karkasivat kimppuumme.
-Muuan tallirenki piteli suitsista kahta hevosta, joista toinen oli
-kreivin musta ratsu ja toinen eräs valkea hepo, minua varten varattu.
-Kreivi auttoi minua pääsemään satulaan. Gertrud saisi ratsastaa erään
-palvelijan kanssa samalla hevosella.
-
-Me läksimme eteenpäin täyttä neliä. Minä huomasin kreivin pitelevän
-ratsuni suitsia, vaikka olinkin hänelle sanonut osaavani aivan hyvin
-ratsastaa. Mutta hän vaan selitti minulle, että hevoseni oli hieman
-pelkuri.
-
-Olimme ratsastaneet noin kymmenen minuuttia, kun kuulin Gertrudin
-huutavan itseäni. Käännähdin ympäri ja näin, että muutamat miehet
-olivat lähteneet kulkemaan ihan päinvastaiseen suuntaan ja veivät nyt
-Gertrudia mukanaan metsään päin, samalla kun kreivi ja muu seurue
-tuli minun mukanani.
-
--- Gertrud! -- huusin minä. -- Hyvä herra! Miksei Gertrud tulekaan
-meidän mukanamme?
-
--- Se on välttämätön varovaisuustoimenpide, -- vastasi kreivi. Jos
-meitä lähdetään ajamaan takaa, täytyy meillä heitä sotkeaksemme olla
-kahdet jäljet. Nyt tullaan kummallakin taholla kertomaan, että muuan
-nainen, eräitten miesten seuraamana, oli nähty ratsastavan ohitse.
-Niin ollen saatamme toivoa, että Anjoun herttua lähtee väärälle
-taholle ja ajaa takaa palvelijatartanne teidän asemestanne.
-
-Vaikkakin tämä vastaus tuntui vallan luonnolliselta, ei se kuitenkaan
-minua rauhoittanut. Mutta mitäpä minä taisin tehdä? Minä huokasin ja
-jäin odottamaan, mitä tuleman piti.
-
-Muuten kulki kreivi todellakin sitä tietä, joka vei Méridoriin.
-Me ratsastimme niin nopeasti, että meidän jo noin neljännestunnin
-kuluttua olisi pitänyt saapua linnaan. Mutta päästyämme muutamaan
-metsässä olevaan tienristeykseen, jonka minä hyvin tunsin, kääntyi
-kreivi äkisti vasemmalle ja läksi ratsastamaan linnasta poispäin
-vievää tietä. Minä aloin heti huutaa, ja ratsuni kiivaasta kulusta
-huolimatta tuin jo kädelläni satulasta hypätäkseni maahan, kun kreivi
-kiersi käsivartensa minun ympärilleni, nosti minut pois satulasta ja
-asetti minut eteensä oman hevosensa selkään. Valkea ratsuni, joka nyt
-tunsi olevansa vapaa, pakeni hirnuen metsään.
-
-Tuo kaikki tapahtui niin nopeasti, että minä tuskin olin ehtinyt
-huudahdustakaan päästää, ennenkuin kreivi jo oli pannut kätensä minun
-suulleni estääkseen ääneni kuulumasta.
-
--- Hyvä neiti, -- virkkoi hän, -- minä vannon toimivani ainoastaan
-teidän isänne tahdon mukaisesti, mistä annan teille selvät todisteet
-ensimäisessä pysähdyspaikassamme. Ellei tämä todistus ole teille
-riittävä, niin vakuutan kautta kunniani, että tulette pääsemään
-vapaaksi.
-
--- Mutta tehän, hyvä herra, sanoitte vievänne minut isäni luo!
-
--- Niin kylläkin sanoin, sillä te epäilitte tulla mukaani, ja
-silmänräpäyksenkin enempi epäilys olisi tuottanut hänelle, teille ja
-minulle turmion, mikä teidän jo olisi pitänyt huomata. Kuulkaapas, --
-jatkoi kreivi ja hillitsi hieman hevostaan, -- haluatteko aiheuttaa
-isänne kuoleman? Tahdotteko syöstä itsennekin turmioon? Sanokaa vain
-yksi ainoa sana, jaa minä vien teidät heti Méridorin linnaan.
-
--- Tehän mainitsitte voivanne esittää todistuksia siihen, että
-toimitte isäni tahdon mukaisesti.
-
--- Mainitsin. Ja tässä on todistus, -- virkkoi kreivi. -- Ottakaa
-tämä kirje ja lukekaa se ensimäisessä majapaikassamme. Jos te kirjeen
-luettuanne edelleenkin haluatte palata linnaan, niin toistan minä,
-kautta kunniani, että teillä on siihen vapaus. Mutta jos pidätte
-isänne käskyjä kunniassa, niin olenpa varma siitä, ettette sinne
-palaa.
-
--- Hyvä on, hyvä herra, rientäkäämme sitten pysähdyspaikkaamme, sillä
-minä haluan päästä selvyyteen siitä, missä määrin olette puhunut
-minulle totta.
-
--- Mutta muistakaakin sitten, hyvä neiti, seuraavanne minua
-vapaaehtoisesti.
-
--- Vapaaehtoisesti kylläkin, sikäli kuin nuoren tytön voidaan sanoa
-toimivan vapaasti silloinkun hänellä toisella puolen on isänsä
-kuolema ja oma häpeänsä silmäinsä edessä ja toisella puolen pakko
-turvautuminen mieheen, jota hän tuskin tuntee. Mutta samapa se.
-Minä seuraan teitä vapaaehtoisesti, hyvä herra. Siitä voitte saada
-varmuuden heti, jos vaani suvaitsette antaa minulle hevosen.
-
-Kreivi antoi nyt eräälle ratsupalvelijalleen merkin, että tämä
-astuisi satulastaan alas. Minä hyppäsin kreivin hevosen selästä
-maahan, ja hetken perästä ratsastin uudella hevosella hänen sivullaan.
-
--- Valkea ratsu ei liene täältä kaukana, -- virkkoi kreivi sille
-miehelle, joka oli luovuttanut minulle hevosensa. -- Koeta hakea se
-käsiisi metsästä. Tapaat meidät La Châtressa.
-
-Minua puistatti. La Châtre oli kymmenen liöön päässä Méridorin
-linnasta Parisiin päin.
-
--- Hyvä herra, -- sanoin minä, -- minä tulen mukaanne. Mutta La
-Châtre'ssa me selvitämme ehtomme.
-
--- Se on toisin sanoen sitä, hyvä neiti, -- vastasi kreivi, -- että
-te La Châtre'ssa tulette antamaan minulle määräyksiänne.
-
-Tämä näennäinen alistuminen ei minua lainkaan rauhoittanut. Kuitenkin
-minä, koskapa minulla ei ollut muutakaan keinoa välttää Anjoun
-herttuan ahdistelemisia, jatkoin äänettömänä matkaani. Päivän
-sarastaessa me saavuimme La Châtre'en. Mutta sen sijaan että olisimme
-ratsastaneet suoraan kylään ohjasimmekin hevosemme muutamalle
-syrjäiselle tuvalle.
-
-Minä pysäytin äkisti hevoseni.
-
--- Mihin me nyt menemme? -- kysyin minä.
-
--- Kuulkaahan, hyvä neiti, -- vastasi kreivi. -- Minä olen
-jo huomannut teidän oivallisen ymmärryksenne, ja juuri tähän
-ymmärrykseenne minä nyt vetoon. Kuinka me voisimmekaan, koettaessamme
-paeta ruhtinaan edestä, joka lähinnä kuningasta on valtakunnan
-mahtavin mies, mennä sisälle tavalliseen ravintolaan kylän keskelle,
-missä ensimäinen talonpoika, joka meidät näkisi, antaisi meidät ilmi?
-Yhden ihmisen voisi kyllä lahjoakin, mutta ei kokonaista kyläkuntaa.
-
-Kreivin kaikkiin sanoihin sisältyi niin paljo tarkkanäköisyyttä,
-etten minä voinut väittää mitään vastaan.
-
-Tupaan tultuamme näytti siltä, että meitä jo oli odotettu. Minun
-huomaamattani oli joku joukkueestamme jo edeltäpäin ratsastanut
-tänne. Ja aimo takkavalkea rätisi loimuten tuvan viereisessä pienessä
-siistissä kamarissa, jossa valmiiksi laadittu vuode oli odottamassa.
-
--- Tässä on teidän huoneenne, hyvä neiti, -- lausui kreivi. -- Minä
-nyt vartoon teidän määräyksiänne.
-
-Sitten hän kumarsi ja jätti minut yksin.
-
-Otin heti esille isäni kirjeen... Tässä se on, kreivi Bussy. Minä
-otan teidät tuomariksi. Lukekaa itse.
-
-Bussy otti kirjeen ja luki:
-
-    'Rakas Dianani! Jos sinä, kuten otaksun, pyyntöni mukaisesti
-    olet seurannut Monsoreaun kreiviä, niin on hän jo varmaankin
-    sinulle sanonut, että sinä onnettomuudeksesi olet liian
-    paljo miellyttänyt Anjoun herttuaa ja että tämä ruhtinas
-    on kuljetuttanut sinut Beaugén linnaan. Päätä siis tästä,
-    mitä sinun on tuon ruhtinaan puolelta pelättävä ja millainen
-    kohtalo sinua uhkaa. Mutta onpa olemassa keino tämän häpeän
-    estämiseksi, häpeän, jota minä en jaksaisi kestää, ja se on
-    siinä, että sinä ojennat kätesi jalolle ystävällemme. Kun
-    sinä kerran olet Monsoreaun kreivitär, tietää kreivi kyllä
-    suojella vaimoansa, ja hän on vannonut sen tekevänsäkin kaikin
-    ajateltavissa olevin keinoin. Toivomukseni siis on, rakkahin
-    lapseni, että tämä avioliitto solmitaan mahdollisimman pian.
-    Ja jos sinä minun toivomukseni täytät, niin annan minä sinulle
-    isällisen siunaukseni ja rukoilen Jumalan lahjoittamaan sinulle
-    kaiken sen onnellisuuden, jollaista hänen rakkautensa jakelee
-    sinunlaisillesi sydämille.
-
-                                            Sinun oma isäsi'.
-
--- Jos tämä kirje todellakin on teidän isänne kirjoittama, hyvä
-rouva, -- sanoi Bussy, -- niin onhan se, sen pahempi, aivan liian
-selvä.
-
--- Kyllä se on hänen, siitä ei ole epäilemistäkään. Mutta kuitenkin
-luin minä sen kolmasti läpi, ennenkuin tein mitään päätöstä. Hetken
-kuluttua kutsuin minä kreiviä.
-
-Hän astui heti sisälle, ja siitä sain selville että hän jo oli
-odotellut oveni ulkopuolella.
-
--- No, -- kysyi hän, -- oletteko lukenut kirjeen?
-
--- Olen, -- vastasin minä.
-
--- Epäilettekö edelleenkin minun alttiuttani ja kunnioitustani?
-
--- Jos olen sitä epäillyt, niin on tämä kirje saanut minun muuttamaan
-mielipiteeni. No, hyvä herra, jos minä nyt suostun seuraamaan isäni
-neuvoa, niin mitä aiotte tehdä?
-
--- Aion viedä teidät Parisiin, hyvä neiti, koska teidän on siellä
-helpoin pysyä salassa.
-
--- Entäpä isäni?
-
--- Heti kun kakki vaarat on vältetty, tuon paroonin teidän luoksenne.
-
--- Hyvä on! Minä olen valmis jättäytymään suojelukseenne
-määräämillänne ehdoilla.
-
--- Minä en määrää mitään, hyvä neiti, -- vastasi kreivi, -- esitän
-vain keinon teidät pelastaakseni.
-
--- No niin. Minä otan tarjoamanne pelastuksen vastaan, mutta kolmella
-ehdolla.
-
--- Puhukaa, hyvä neiti.
-
--- Ensimäinen niistä on se, että Gertrud annetaan minulle takaisin.
-
-Hän on jo tuolla ulkona, -- vastasi kreivi. Toinen on se, että te ja
-minä matkustamme Parisiin kumpikin eri teitämme.
-
--- Juuri sitä samaa aioin minäkin teille ehdottaa rauhoittaakseni
-teitä...
-
--- Ja kolmas ehto on sellainen, että avioliittoamme, ellen minä
-puolestani pitäisi sen ratkaisemista välttämättömänä, ei solmita
-muuten kuin isäni läsnäollessa.
-
--- Se on minunkin hartain toivomukseni, ja minä luotan hänen
-siunaukseensa, niin että taivaskin sitten liittoamme siunaisi.
-
-Minä en voinut enää puhua. Olin luullut kreivin näitä kolmea ehtoa
-vastustavan, mutta ne päinvastoin näyttivät sopivan hänen omiinkin
-suunnitelmiinsa.
-
--- Ja nyt, hyvä neiti, -- sanoi Monsoreaun kreivi, -- sallinette,
-että minä vuorostani annan teille eräitä neuvoja?
-
--- Puhukaa vaan, hyvä herra.
-
--- Ensimäinen olisi sellainen, että te matkustaisitte yönaikaan.
-
--- Siihen suostun.
-
--- Sitten, että te jättäisitte minun huolekseni pysähdyspaikkojen
-valinnan. Kaikki varovaisuustoimenpiteeni tarkoittavat vain yhtä
-ja samaa asiaa, nimittäin sitä, että te pääsisitte turvaan Anjoun
-herttualta.
-
--- Jos te, hyvä herra, kuten väitätte, todellakin minua rakastatte,
-niin ovathan etumme yhteisiä. Minulla siis ei ole mitään
-vastaväitteitä.
-
--- Lopuksi pyydän teidän tyytymään siihen asuntoon, jonka teille
-Parisista valitsen, miten koruton ja syrjäinen se sitten tuleekin
-olemaan.
-
--- Minä en haluakaan mitään muuta kuin saada elää huomaamatonta
-elämää. Ja kuta koruttomampi, kuta syrjäisemmässä paikassa asunto on,
-sitä parempana sitä pakolainen pitää.
-
--- Niinpä siis olemme kaikessa yksimielisiä, hyvä neiti. Ja
-toimiakseni määräämänne suunnitelman mukaisesti ei minulla näin ollen
-ole muuta tekemistä kuin vakuuttaa teille nöyrää kunnioitustani,
-lähettää tänne teidän palvelijattarenne ja valita teidän
-matkustamiseenne.
-
--- Ja minä puolestani tahdon toimia yhtä jalomielisesti kuin tekin,
--- vastasin minä. -- Pitäkää lupauksenne, niin pidän minäkin omani.
-
--- En toivo mitään muuta, -- virkkoi kreivi, -- ja tämä lupaus
-saattaa minut vakuutetuksi siitä, että minusta piankin tulee
-onnellisin kuolevaisista.
-
-Tämän sanottuaan kreivi kumarsi ja poistui huoneesta.
-
-Viiden minuutin kuluttua tuli Gertrud sisälle.
-
-Suuri oli tuon hyväsydämisen tytön ilo, sillä hän oli luullut, että
-hänet tahdottiin minusta ainiaaksi eroittaa. Minä kerroin nyt hänelle
-kaikki. Minä tarvitsin jonkin henkilön, jolle voin suunnitelmani
-kertoa, jonkin, joka voi auttaa minua niitä toteuttaessani ja joka,
-jos niin tarvittiin, ymmärtäisi totella jo ensimäistä viittausta.
-Monsoreaun kreivin myöntyväisyys minua oudoksutti. Minä luulin jonkin
-petoksen piilevän siinä sopimuksessa, jonka äsken olimme keskenämme
-tehneet.
-
-Juuri kun olin saanut Gertrudille tämän kaiken kertoneeksi kuulimme
-hevosen kavioiden kopsetta. Minä riensin akkunaan ja näin kreivin
-ratsastavan pois samaa tietä, jota me olimme tulleetkin. Mutta miksi
-hän näin palasi takaisin, edelleen matkustamatta, sitä en voinut
-käsittää. Hän oli kuitenkin ensi ehdon täyttänyt jättäessään minulle
-Gertrudin. Nyt pois matkustamalla täytti hän toisen. Minulla siis ei
-ollut mitään valittamisen syytä. Sitäpaitsi hänen poismenonsa minua
-joka tapauksessa rauhoitti, menipä hän sitten mille suunnalle tahansa.
-
-Olimme tuvassa koko päivän. Illalla tuli luoksemme mies, joka
-näytti olevan joukkueen johtaja, ottamaan vastaan, kuten hän sanoi,
-määräyksiäni. Koska minusta vaara näytti vähenevän aina sitä mukaa
-kun pääsisin kauvemmaksi Beaugén linnasta, vastasin hänelle, että
-olin valmis jatkamaan matkaa milloin hyvänsä. Viiden minuutin
-kuluttua hän saapui taas ja ilmoitti, että kaikki oli kunnossa.
-Portin ulkopuolella tapasin valkean ratsuni. Se siis oli löydetty.
-
-Me matkustimme yhtä mittaa koko yön ja pysähdyimme vasta päivän
-vaietessa. Laskujeni mukaan olimme kai kulkeneet lähes viisitoista
-liöötä. Muuten oli kreivi järjestänyt asiat kaikkien mahdollisuuksien
-varalta, niin ettei väsymys ja kylmä saisi minua rasittaa. Tamma,
-jolla ratsastin, oli mainion tasainen kulussaan. Ja tuvasta
-lähtiessäni levitettiin hartioilleni turkisvuorinen viitta.
-
-Kaiken matkaa osotettiin minulle alituista huomaavaisuutta ja
-kunnioitusta. Oli jotenkin varmaa, että joku matkusti meidän
-edellämme järjestämässä jo etukäteen levähdyspaikkojamme, mutta oliko
-se kreivi itse, sitä en ole koskaan saanut tietää, sillä sopimuksemme
-mukaisesti en nähnyt häntä kertaakaan koko matkalla.
-
-Seitsemännen päivän illalla näin eräältä mäeltä suuren joukon
-rakennuksia. Se oli Parisi.
-
-Me pysähdyimme nyt yön tuloa odottaaksemme. Pimeän tultua läksimme
-taas matkaan. Kaupunkiin päästyämme ratsastimme suoraan Bastiljin
-lähistölle. Täällä kohtasimme erään miehen, joka näytti meitä
-odottavan ja joka virkkoi:
-
--- Tässä se on.
-
-Portti oli auki, ja alimmalle rapulle asetettu lamppu valaisi
-koko eteisen.
-
--- Hyvä neiti, -- sanoi saattueen johtaja, -- te olette nyt päässyt
-perille. Tähän päättyy nyt tehtävämme, jona oli ollut saattaa teidät
-tänne.
-
-Saattajamme tervehtivät nyt kunnioittavasti ja: ratsastivat tiehensä.
-
-Gertrudin ensi tehtävänä oli sulkea portti, ja me nousimme sitte
-rappuja ylös. Me tulimme tähän samaan taloon, jossa te, kreivi
-Bussy, ja minä nyt olemme. Tultuani makuukamariin sain suureksi
-hämmästyksekseni nähdä siellä oman muotokuvani.
-
-Kuvan tunsin heti. Se oli riippunut isäni huoneen seinällä Méridorin
-linnassa. Kreivi oli epäilemättäkin pyytänyt sitä isältäni ja saanut
-sen.
-
-Minua puistatti, sillä tästä uudesta havainnostani tein sen
-johtopäätöksen, että isäni jo nyt piti minua Monsoreaun kreivin
-puolisona.
-
-Me kuljimme kautta koko asumuksen. Se oli kolkko, mutta mitään
-sieltä ei puuttunut. Kaikissa huoneissa oli tuli viritetty takkaan,
-ja ruokasalissa odotti meitä hyvin katettu pöytä. Vilkaisin siihen
-ohimennen ja huomasin, että siihen oli katettu vain yhdelle. Se minua
-hieman rauhoitti.
-
--- Neiti, -- virkkoi Gertrud, -- te näette nyt, että kreivi pitää
-loppuun asti lupauksensa.
-
--- Niin näkyy, sen pahempi, -- vastasin minä huoaten. -- Olisin
-pikemmin suonut, että hän muutamia niistä olisi rikkonut. Siten hän
-olisi vapauttanut minut omista lupauksistani.
-
-Seuraavana päivänä Gertrud meni ulos katsastelemaan. Hänen palattuaan
-sain tietää, että me asuimme Saint-Antoinen kadun varrella,
-Tournellesin hotellin vastapäätä, ja että tuo meidän oikealla
-puolellamme ylenevä linnoitus oli Bastilji.
-
-Nämä tiedot eivät muuten minulle mitään merkinneet. En tuntenut
-Parisia, koska en milloinkaan ennen ollut siellä ollut.
-
-Päivä kului ilman mitään erityisempää, mutta kun minä illalla aioin
-istuutua illallispöytään, kuului portilta kolkutusta.
-
-Gertrud ja minä katsahdimme hämmästyneinä toisiimme. Kolkutus
-uusiutui, ja nyt se oli kovempaa kuin ensi kerralla.
-
--- Mene katsomaan, kuka siellä on, -- sanoin minä.
-
--- Entä jos se on kreivi? -- kysäsi hän nähdessään minun kalpenevan.
-
--- Jos se on kreivi, -- vastasin minä väkinäisesti, -- niin avaa
-portti hänelle. Hän on rehellisesti pitänyt lupauksensa, ja hän on
-saapa nähdä, että minäkin pidän omani.
-
-Hetken kuluttua tuli Gertrud takaisin.
-
--- Se on kreivi, -- virkkoi hän.
-
--- Käyköön hän sisälle, vastasin minä. Gertrud siirtyi syrjään
-kreivin tieltä, joka jo oli ilmestynyt kynnykselle.
-
--- No niin, hyvä neiti, -- kysyi hän, -- olenko nyt uskollisesti
-täyttänyt sopimukseni.
-
--- Olette, hyvä herra, ja minä teitä siitä kiitän, -- vastasin minä.
-
--- Suvainnette siis, että tulen näin tervehdyskäynnille? -- lisäsi
-hän hymyillen. Siihen hymyyn sisältyi hieman ivaa.
-
--- Käykää vaan sisään, hyvä herra.
-
-Kreivi tuli lähemmäksi, mutta jäi seisomaan, kunnes minä annoin
-hänelle merkin, että hän istuisi.
-
--- Tuotteko mitään tervehdyksiä? -- kysyin minä.
-
--- Mitä ja keneltä, hyvä neiti?
-
--- Isältäni Méridorista.
-
--- Minä en tule Méridorin linnasta enkä ole paroonia edes nähnyt.
-
--- No tuletteko ehkä Beaugésta Anjoun herttuan luota?
-
--- Tulen. Olen ollut Beaugéssa ja puhellut herttuan kanssa.
-
--- No?
-
--- Hän pelkäsi, että te olisitte kuollut.
-
--- Te kai koetitte saada hänet siitä vakuutetuksi?
-
--- Tein kaikki mitä voin esittääkseni asiat siinä valossa.
-
--- Missä herttua nyt on?
-
--- Parisissa. Hän saapui tänne eilen illalla.
-
-Monsoreaun kreivitär 181
-
--- Miksi hän niin äkisti on palannut takaisin?
-
--- Koska ei mielellään viihdytä siellä missä luullaan naisen kuoleman
-olevan alituisena muistuttajana.
-
--- Oletteko tavannut häntä hänen Parisiin saavuttuaan?
-
--- Olen. Tulen juuri suoraan hänen luotaan.
-
--- Onko hän puhunut teille minusta?
-
--- Minä en antanut hänelle siihen aikaa. Pyysin hänen täyttämään
-erään lupauksen, jonka hän oli minulle antanut. Hän on nimittäin
-luvannut, että minut niiden palvelusten vuoksi, joita olen hänelle
-tehnyt, nimitetään ylihovijahtimestariksi.
-
--- Vai niin! -- sanoin minä surullisesti hymyillen, sillä mieleeni
-johtui Daphne-parkani kuolema. -- Te olette pelottava metsästäjä.
-Minä sen varsin hyvin muistan. Te olette varmaan täysin oikeutettu
-tuohon toimeen.
-
--- En minä saa sitä tointa taitavuudestani metsästäjänä, hyvä neiti,
-saan sen vain prinssille tekemistäni palveluksista. Minulla kylläkään
-ei ole minkäänlaista oikeutta tähän toimeen, mutta Anjoun herttua ei
-rohkene olla minua kohtaan kiittämätön.
-
-Noissa vastauksissa, huolimatta siitä kunnioittavasta äänestä, millä
-ne lausuttiin, oli jotain mikä minua kauhistutti, sillä niistä huokui
-järkähtämätön tahdonvoima.
-
-Olin hetken ääneti.
-
--- Onko minun lupa kirjoittaa isälleni? -- kysyin minä.
-
--- Epäilemättä. Mutta ajatelkaapa, että teidän kirjeenne voivat
-joutua toisiin käsiin.
-
--- Onko minun kielletty menemästä ulos?
-
--- Teiltä ei ole kielletty mitään, hyvä neiti, mutta minä pyydän vain
-huomauttaa teille siitä, että teidän jälkiänne voidaan urkkia.
-
--- Kaiketi saanen ainakin sunnuntaisin käydä kuulemassa messua?
-
--- Turvallisuutenne vuoksi olisi parempi, että jättäisitte sen
-tekemättä, mutta jos sitä nyt välttämättä haluatte, niin seuratkaapa
-yksinkertaista neuvoani ja käykää vain Sainte-Catherinen kirkossa.
-
--- Missä se kirkko on?
-
--- Tämän talon vastapäätä kadun toisella puolen.
-
--- Kiitän teitä, hyvä herra, tästä luvasta. Syntyi taas vaitiolo.
-
--- Milloin saan tämän jälkeen teitä nähdä, hyvä herra?
-
--- Odotan teidän lupaanne, milloin saan tulla takaisin.
-
--- Miksi te sitä tarvitsisitte?
-
--- Tietystikin. Olenhan aina tähän asti ollut teille vieras.
-
--- Teillä siis ei lainkaan ole avainta tähän taloon?
-
--- Sellaiseenhan on oikeus ainoastaan teidän miehellänne.
-
--- Hyvä herra, -- vastasin minä, ollen enemmän kauhuissani tästä
-kovin nöyrästä vastauksesta kuin mitä olisin ollut, jos se olisi
-lausuttu tiukemmassa äänilajissa, -- te tulette takaisin silloinkun
-teitä haluttaa tai silloinkun luulette itsellänne olevan minulle
-jotain tärkeätä sanottavaa.
-
--- Minä kiitän teitä, hyvä neiti, minä tulen käyttämään hyväkseni
-tätä lupaa, mutta en käytä sitä väärin... ensimäisenä todisteena
-siitä on se, että minä pyydän edelleenkin vakuuttaa teille
-kunnioitustani ja saan lausua jäähyväiset.
-
-Näin sanoen kreivi nousi lähteäkseen.
-
--- Joko nyt lähdette? -- huudahdin minä yhä enemmän hämmentyneenä
-hänen menettelytavastaan, jota en lainkaan olisi odottanut.
-
--- Hyvä neiti, -- vastasi kreivi, -- minä tiedän, että te ette
-rakasta minua, enkä minä halua väärinkäyttää teidän asemaanne, mikä
-pakoittaa teidän suvaitsemaan minun huolenpitoani. Kun minä en liian
-usein käy teitä katsomassa, niin toivonpa, että te vähitellen totutte
-minun läsnäolooni. Ja niin ollen tulee teidänkin uhrautumisenne
-siedettävämmäksi, kun hetki saapuu, jolloin teistä tulee minun
-vaimoni.
-
--- Hyvä herra, -- sanoin minä ja nousin ylös, minä tunnustan
-täydellisesti teidän vilpittömän esiintymisenne, ja sanojenne
-kalseudesta huolimatta osaan antaa niille niiden arvonsa. Olette
-oikeassa, ja minä olen osottava teille samaa vilpittömyyttä,
-jota te puolestanne olette osottanut minulle. Minulla oli eräitä
-ennakkoluuloja teihin nähden, mutta toivon, että aika huuhtoo ne pois.
-
--- Sallikaa minun, hyvä neiti, -- virkkoi kreivi, -- yhtyä tähän
-toivomukseen, tuota onnellista hetkeä odotellessani.
-
-Sitten hän kumarsi niin kunnioittavasti kuin olisi ollut minun
-halvin palvelijani, antoi Gertrudille, joka oli kuunnellut meidän
-keskusteluamme, merkin valaista hänen ulospääsyään ja läksi huoneesta.
-
-
-
-
-16.
-
-Avioliitto.
-
-
--- Hän on kautta jumalan, kummallinen ihminen, -- huomautti Bussy.
-
--- Onpa kyllä, hyvin kummallinen onkin, sillä hänen rakkaudessaan
-minuun näyttää piilevän vihan koko katkeruus. Senvuoksipa Gertrud
-palattuaan näkikin minun olevan surullisemman ja säikähtyneemmän kuin
-milloinkaan ennen. Hän koetti minua rauhoittaa, mutta selvästi näkyi,
-että tyttö parka oli itse yhtä levoton kuin minäkin. Se jäätävä
-kunnioitus, se pilkallinen alistuvaisuus ja ne tukahutetut intohimot,
-jotka niin leikkelevinä sisältyivät hänen sanoihinsa, kauhistuttivat
-minua paljo enemmän kuin suoraan ilmaistu tahto, jota vastaan minä
-kyllä olisin voinut taistella.
-
-Seuraavana päivänä oli sunnuntai. Niin pitkälle taaksepäin
-kuin muistan en ole jumalanpalveluksessa läsnäoloani koskaan
-laiminlyönyt. Kuulin Sainte-Catherinen kirkon kellojen kutsuvan
-minua. Näin ihmisten vaeltavan Herran huoneeseen. Käärin tiheän
-hunnun ympärilleni ja kiiruhdin Gertrudin kera olemaan kellojen
-kutsumukselle kuuliainen.
-
-Kirkkoon päästyäni hain syrjäisimmän sopukan ja piiloutuin ihan
-seinän viereen. Gertrud asettautui kuin suojaksi ihmisjoukon ja minun
-väliin, mutta tällä kertaa se ei olisi ollut tarpeellista, sillä ei
-anoakaan ihminen näyttänyt kiinnittävän meihin vähintäkään huomiota.
-
-Seuraavana päivänä tuli kreivi taas ja kertoi minulle, että hänet
-oli nimitetty ylihovijahtimestariksi. Anjoun herttuan vaikutusvalta
-oli hankkinut hänelle tämän toimen, joka jo puolittain oli luvattu
-eräälle kuninkaan suosikille, Saint-Luc'ille. Se oli saavutus,
-jota Monsoreaun kreivi tuskin oli uskaltanut toivoa. Hän kertoi
-minulle tuon uutisen nähtävästikin siinä toivossa, että hänen uusi
-arvonimensä jouduttaisi minun suostumustani, mutta hän ei lainkaan
-näyttänyt tahtovan minua pakoittaa. Hän ei ollut itsepäinen, hän
-luotti vain lupaukseeni ja asiain kehittymiseen.
-
-Minä puolestani aloin toivoa, että kun Anjoun herttua piti minua
-kuolleena eikä siis mitään vaaraa ollut otaksuttavissa, minä pääsisin
-kreiville antamastani lupauksesta vapaaksi.
-
-Kului viikko. Sen kuluessa kävi kreivi kahdesti luonani, ollen yhtä
-kylmä ja kunnioittava kuin ennenkin.
-
-Seuraavana sunnuntaina menin taaskin kirkkoon ja asettauduin samaan
-paikkaan kuin ensi kerrallakin. Varmuudentunteesta johtuu usein
-varomattomuus: rukousteni aikana oli huntuni pudonnut maahan...
-jumalan huoneessa ajattelin ainoastaan jumalaa... Rukoilin
-parhaallaan hartaasti isäni puolesta, kun tunsin Gertrudin tarttuvan
-äkisti käsivarteeni. Hänen täytyi toistaa tuo varoitusmerkki
-saadakseen minut hartaudestani havahtumaan. Nostin pääni pystyyn,
-katsahdin koneellisesti ympärilleni ja havaitsin kauhukseni Anjoun
-herttuan, muutamaan pilariin nojaten, tutkivan minua katseillaan.
-
-Muuan henkilö, joka pikemmin näytti hänen uskotultaan kuin
-palvelijaltaan, seisoi hänen vieressään.
-
--- Se oli Aurilly, -- huomautti Bussy, -- herttuan luutunsoittaja.
-
--- Luulenpa todellakin, -- virkkoi Diana, -- että juuri tuon saman
-nimen Gertrud sittemmin minulle mainitsi.
-
--- Jatkakaa, hyvä rouva, -- pyyteli Bussy, -- olkaa armelias ja
-jatkakaa! Nyt alan ymmärtää jo kaikki tyynni.
-
--- Vedin heti harson kasvoilleni, mutta se oli liian myöhäistä.
-Hän oli nähnyt minut. Ja vaikkei hän olisikaan minua suorastaan
-tuntenut, niin oli häneen kuitenkin syvästi vaikuttanut minun,
-yhdennäköisyyteni naisen kanssa, jota hän oli rakastanut ja jonka
-hän luuli joutuneen surman suuhun. Nousin ylös ja kiiruhdin kirkon
-ovelle, mutta sinne päästyäni näin hänet taaskin. Hän oli pistänyt
-sormensa vihkivesiastiaan ja ojensi minulle vihkivettä.
-
-En ollut sitä huomaavinani, vaan menin hänen ohitseen, mutta taakseni
-katsomattakin ymmärsin, että meitä seurattiin. Jos olisin tuntenut
-Parisin, olisin koettanut johdattaa herttuan johonkin harhaan,
-mutta en vielä milloinkaan ollut kulkenut mitään muuta tietä kuin
-sitä, mikä vei asunnostani kirkkoon, enkä minä tuntenut ainoatakaan
-ihmistä, jonka luona olisin voinut pyytää itselleni neljännestunniksi
-vieraanvaraisuutta. Minulla ei ollut ainoatakaan ystävää, oli vain
-yksi ainoa puolustaja, jota pelkäsin enemmän kuin vihollista.
-
--- Voi hyvä jumala! -- mutisi Bussy. -- Miksei sallimus tai kohtalo
-jo ennemmin ole ohjannut minua teidän tiellenne?
-
--- Samana iltana, -- jatkoi Diana, -- kävi Monsoreaun kreivi luonani.
-En tiennyt itsekään, pitikö minun kertoa hänelle seikkailuni, mutta
-hänpä itse haihduttikin kaikki epäilykseni siinä suhteessa.
-
--- Te kysyitte minulta, -- sanoi hän --, oliko messussa käyminen
-kiellettyä, ja minä vastasin teille, että teillä oli vapaa
-toimintavalta, mutta että te menettelisitte viisaimmin, jos olisitte
-sinne menemättä. Ette tahtonut minua uskoa. Tänä aamuna olette ollut
-kuulemassa messua Sainte-Catherinen kirkossa. Prinssi joka kaikeksi
-onnettomuudeksi sattui olemaan siellä, on teidät nähnyt.
-
--- Se on totta, hyvä herra, ja minä olin epätietoinen siitä,
-kertoisinko sen teille, koska en varmaan tiennyt, tunsiko prinssi
-minut todellakin.
-
--- Teidän näkemisenne on tehnyt häneen syvän vaikutuksen. Teidän
-samannäköisyytenne sen naisen kanssa, jota hän kaipaa, on ollut
-hänestä vallan harvinainen. Hän on seurannut teidän jälkiänne
-ja toimeenpannut tutkimuksia, mutta ne ovat kaikki olleet ihan
-tuloksettomia, sillä kukaan ei tiedä teistä mitään.
-
--- Hyvä jumala! Mitä luulette hänen aikovan tehdä? -- huudahdin minä.
-
--- Herttua on intohimoinen ja järkkymätön luonne, -- vastasi
-Monsoreaun herra.
-
--- Oi, toivonpa, että hän on minut unohtava!
-
--- Sitä en usko. Kun teidät kerran on nähnyt, ei teitä niin hevillä
-unohdeta. Minäkin olen tehnyt kaikkeni unohtaakseni teidät, mutta en
-ole voinut.
-
-Nyt havaitsin kreivin katseessa ensimäisen intohimonkipinän. Ennen en
-ollut sitä huomannut.
-
-Tämä kauhistutti minua enemmän kuin mitä minua oli aamupäivällä
-prinssin näkeminen kauhistuttanut.
-
-Olin hetkisen ääneti.
-
--- Mitä aiotte tehdä? -- kysyi kreivi.
-
--- Enkö voisi muuttaa asuntoa, muuttaa johonkin Parisin toiseen
-laitaan, tai, mikä vieläkin parempi, palata Anjouhun?
-
--- Tuo kaikki ei lainkaan hyödyttäisi, -- vastasi Monsoreaun kreivi
-päätään pudistellen. -- Anjoun herttua on kauhea vainukoira:
-menittepä te mihin tahansa, niin aina hän on kintereillänne, kunnes
-saa teidät viimein käsiinsä.
-
--- Voi hyvä jumala! Te minut pelästytätte!
-
--- Se ei ollut tarkoitukseni. Sanon teille vaan sen, miten asiat
-ovat, en mitään muuta.
-
--- No, minä siis vuorostani saanen tehdä teille saman kysymyksen,
-jonka te äsken teitte minulle. Mitä te aiotte tehdä, hyvä herra?
-
--- Sen pahempi, -- vastasi kreivi katkerasti, -- olen minä mies,
-jolla on vähän neuvokkuutta. Olen maininnut teille erään keinon. Se
-keino ei teitä tyydytä. Minä luovun siitä, mutta pyydän, ettei minun
-tarvitse ajatella mitään muutakaan keinoa.
-
--- Mutta, hyvä jumala, ehkäpä vaara ei olekaan niin suuri kuin miksi
-sitä luulette!
-
--- Sen on teille tulevaisuus osottava, hyvä neiti, -- sanoi kreivi ja
-nousi ylös. -- Joka tapauksessa sanon vielä kerran, ettei kreivitär
-Monsoreaun nykyisin tarvitsisi läheskään niin paljo pelätä prinssiä,
-koska minä tämän uuden virkani vuoksi tulen ihan kokonaan olemaan
-riippuvainen kuninkaasta, ja siis minä ja vaimoni voisimme tietenkin
-luottaa hänen suojelukseensa.
-
-Minä vastasin vain huokaamalla. Se mitä kreivi sanoi oli hyvin
-todennäköistä.
-
-Monsoreaun kreivi oli hetkisen vaiti, ikäänkuin antaakseen minulle
-aikaa vastatakseni, mutta minulla ei ollut siihen voimia. Hän oli
-noussut seisomaan ja oli nyt aikeissa lähteä. Katkera hymy leikki
-hänen huulillaan. Hän kumarsi ja poistui huoneesta.
-
-Luulin kuulleeni hänen kiroilevan rappuja alas mennessään.
-
-Huusin Gertrudia, joka kreivin täällä oleskellessa tavallisesti oli
-kabinetissa tai makuukamarissa. Hän kiiruhti luokseni.
-
-Minä seisoin toisen akkunaverhon takana, niin että saatoin kenenkään
-huomaamatta nähdä kaiken, mitä kadulla tapahtui. Seisoimme siinä
-akkunan ääressä noin neljännestunnin, mutta mitään emme huomanneet.
-
-Kun Gertrud seuraavana päivänä meni ulos, puhutteli häntä muuan nuori
-mies: se oli sama henkilö, jonka hän edellisenä päivänä oli nähnyt
-prinssin seurassa. Miehen kysymyksiin ei Gertrud mitään vastannut,
-niin että mies lopulta tuli kärsimättömäksi ja meni matkoihinsa.
-
-Tämä tapaus minua äärettömästi kauhistutti. Se tuntui olevan alkuna
-vainoon, mikä ei suinkaan päättyisi tähän ensimäiseen yritykseen.
-Pelkäsin, ettei kreivi sinä iltana saapuisi luokseni ja että yön
-aikana ehkä aiottaisiin tunkeutua asuntoomme. Lähetin siitä syystä
-kreiville sanan, ja hän saapui heti.
-
-Kerroin hänelle kaikki ja kuvailin hänelle tuon nuoren miehen
-ulkomuotoa, sikäli kuin Gertrud oli sen minulle kuvaillut.
-
--- Hän on Aurilly, -- virkkoi kreivi. -- Mitä Gertrud on hänelle
-vastannut?
-
--- Gertrud ei ole vastannut hänelle mitään.
-
-Kreivi näytti hetkisen miettivän.
-
--- Hän on menetellyt väärin ollessaan vastaamatta, -- sanoi kreivi.
--- Nyt on kysymys ajan voittamisesta. Tänään olen vielä Anjoun
-herttuasta riippuvainen. Mutta neljäntoista päivän kuluttua,
-ehkäpä jo kahdeksan päivän perästä, herttua päinvastoin on minusta
-riippuvainen. Asiaa on siis pitkitettävä. Toivo antaa hänelle
-kärsivällisyyttä, jyrkkä kielto sitävastoin voi saada hänen tekemään
-epätoivoisen päätöksen.
-
--- Oi, kirjoittakaa isälleni! -- huudahdin minä. -- Hän on
-heittäytyvä kuninkaan jalkain juureen, ja kuningas on säälivä ukon
-kyyneleitä.
-
--- Se riippuu siitä, millä tuulella kuningas sattuu olemaan, ja
-siitä, onko hänen politiikkansa mukaista olla sillä hetkellä Anjoun
-herttuan ystävä vai vihamies. Muuten tarvitaan kuusi päivää sanan
-saattamiseen isällenne, ja isänne tarvitsee toiset kuusi päivää
-tänne saapuakseen, ja näiden kahdentoista päivän kuluessa voi Anjoun
-herttua, ellemme me häntä siitä estä, saada paljo aikaan.
-
--- Millä tavalla sitten voisimme häntä estää? Kreivi ei vastannut.
-Minä ymmärsin, mitä hän ajatteli, ja loin katseeni alas.
-
--- Hyvä herra, -- sanoin minä lyhyen äänettömyyden jälkeen, --
-antakaa Gertrudille määräyksenne. Hän tulee ne täyttämään.
-
-Tuskin huomattava hymyily väreili kreivin huulilla minun näin ensi
-kertaa turvautuessani hänen suojelukseensa.
-
-Hän keskusteli sitten vähän aikaa Gertrudin kanssa, minkä jälkeen hän
-kääntyi minun puoleeni ja virkkoi:
-
--- Hyvä neiti, minut huomattaisiin, jos nyt lähtisin täältä. Parin
-tunnin kuluttua on pimeä. Sallitteko, että kulutan tämän ajan teidän
-seurassanne?
-
-Kreivillä oli melkein oikeus sitä vaatiakin, ja kuitenkin hän tyytyi
-vain pyytämään. Minä viittasin hänelle merkin, että hän sai jäädä.
-
-Nyt vasta huomasin, miten hyvin kreivi kykeni hillitsemään
-itsensä. Tuossa tuokiossa oli hän saanut poistetuksi tähän meidän
-seurusteluumme liittyneen molemminpuolisen nolouden, ja hänen
-puheensa tuli vähitellen vaihtelevaksi ja huvittavaksi. Kreivi oli
-matkustellut paljo, nähnyt paljo, ajatellut paljo. Ja kahdessa
-tunnissa tulin minä jotenkin hyvin tajunneeksi sen, mistä johtui,
-että tuolla merkillisellä miehellä oli ollut niin suuri vaikutus
-isääni. --
-
-Bussy huokasi.
-
-Pimeän tultua kreivi nousi ylös ja sanoi jäähyväiset. Senjälkeen
-asettausin minä Gertrudin kanssa akkunaan nähdäksemme kadulle.
-Tällä kertaa erotimme selvästi kaksi miestä, jotka pitivät taloamme
-silmällä. Useamman kerran lähenivät he porttia. Olimme sammuttaneet
-valot, niin etteivät he voineet nähdä meitä. Lähempänä yhtätoista
-miehet menivät tiehensä.
-
-Kun Gertrud seuraavana päivänä meni kaupungille, kohtasi hän
-taas saman nuoren miehen, jonka ennenkin oli nähnyt. Tämä tuli
-häntä vastaan ja teki hänelle kysymyksiä samoinkuin edellisenäkin
-päivänä. Tällä kertaa Gertrud ei ollut niin vaitelias, vaan vaihtoi
-muutamia sanoja hänen kanssaan. Seuraavana päivänä hän oli vieläkin
-puheliaampi ja kertoi miehelle, että minä olin erään virkamiehen
-leski, että minulla ei ollut omaisuutta ja että minä elin hyvin
-yksinäistä elämää. Mies olisi halunnut tietää vieläkin enemmän, mutta
-hänen oli sillä kertaa tyytyminen jo saamiinsa tiedonantoihin.
-
-Seuraavana päivänä tuntui Aurillyssä heränneen epäilyksiä sen
-kertomuksen suhteen, jonka Gertrud oli hänelle sepittänyt, sillä hän
-puhui nyt Anjousta, Beaugésta ja mainitsipa Méridorinkin.
-
-Gertrud vastasi, että kaikki nuo nimet olivat hänelle aivan
-tuntemattomia.
-
-Silloin ilmoitti mies hänelle olevansa Anjoun herttuan uskottu ja
-että herttua oli nähnyt minut ja rakastunut minuun. Senjälkeen hän
-teki loistavia tarjouksia tahtoen, että minä päästäisin prinssin
-luokseni.
-
-Joka ilta tuli herra Monsoreau minua tervehtimään, ja minä kerroin
-hänelle, mitä kunakin päivänä oli tapahtunut. Hän viipyi nyt
-tavallisesti luonani kello kahdeksasta puoleen yöhön saakka. Mutta
-selvästi näkyi, että hän oli hyvin levoton.
-
-Lauvantai-iltana näin minä hänen tulevan luokseni tavallistaan
-kalpeampana ja liikutetumpana.
-
--- Hyvä neiti, -- sanoi hän minulle, -- teidän täytyy luvata, että te
-tiistaina tai keskiviikkona suostutte herttuan rukouksiin.
-
--- Mitä varten? -- kysyin minä.
-
--- Koska herttua on päättänyt raivata tieltään kaikki esteet, koska
-hän tällä hetkellä on ystävällisissä suhteissa kuninkaaseen, eikä
-kuninkaan apuun siis ole luottamista.
-
--- Mutta tapahtuuko sitten ennen tiistaita jotain sellaista, mikä
-meidät pelastaa?
-
--- Ehkäpä. Joka päivä vartoan sitä tapahtumaa, mikä tekee prinssin
-minusta riippuvaksi. Joudutan sitä tapausta, en ainoastaan
-toivomuksin, vaan myöskin teoin. Huomenna minun täytyy jättää teidät
-yksin ja matkustaa Monsoreauhon.
-
--- Täytyykö? -- sanoin minä levottomasti, mutta siihen
-levottomuuteeni sisältyi salaista iloakin.
-
--- Täytyy, -- vastasi kreivi. -- Minun täytyy siellä tavata muuan
-henkilö voidakseni jouduttaa sitä tapahtumaa, josta äsken puhuin.
-
--- Entäs jos me vielä tiistaina olemme samallaisessa asemassa kuin
-nytkin, niin mitä silloin on tehtävä? Oi, jumalani, jumalani!
-
--- Mihinpä minä voisin ryhtyä ruhtinasta vastaan, kun minulla
-ei ole mitään oikeutta teitä puolustaa? Teidän täytyy alistua
-välttämättömään kohtaloonne.
-
--- Oi, isäni, isäni! -- huudahdin minä. Kreivi katseli minua
-terävästi.
-
--- Te siis inhoatte minua kutakuinkin paljo? -- virkkoi hän.
-
--- Ooh, hyvä herra!
-
--- Mutta mistä te siis saatatte moittia minua?
-
--- Ah, en mistään, päinvastoin!
-
--- Enkö ole ollut uskollinen kuin ystävä, kunnioittava kuin veli?
-
--- Te olette kaikin puolin käyttäytynyt kuin kunnon mies.
-
--- Enkö ole saanut omaa lupaustannekin?
-
--- Olette.
-
--- Olenko kertaakaan teitä siitä muistuttanut?
-
--- Ette.
-
--- Ja kuitenkin, vaikka olosuhteet nyt kerran ovat sellaisia, että
-teidän on valitseminen kunniallisen ja halveksittavan aseman välillä,
-te mieluummin haluatte tulla Anjoun herttuan jalkavaimoksi kuin
-kreivi Monsoreaun puolisoksi.
-
--- Sitä minä en sano, hyvä herra.
-
--- Mutta tehkää sitten päätöksenne.
-
--- Päätökseni on jo tehty.
-
--- Tullaksenneko Monsoreaun kreivittäreksi?
-
--- Niin, mieluummin kuin Anjoun herttuan jalkavaimoksi.
-
--- Mieluummin kuin herttuan jalkavaimoksi! Onpa tuo vaihtoehto
-tosiaankin houkutteleva!
-
-Minä en vastannut mitään.
-
--- Hyvä niinkin, -- sanoi nyt kreivi. -- Minä käsitän teidät.
-Koettakoon Gertrud kaunein sanoin saada ne pysymään poissa tiistaihin
-asti, niin sittenpähän saamme nähdä.
-
-Seuraavana päivänä meni Gertrud tavallisuuden mukaan kaupungille,
-mutta Aurillya hän ei nähnyt. Hänen palattuaan olimme me levottomia
-miehen poisjäämisestä kuin mitä ennen olimme olleet, kun hän oli
-käynyt Gertrudia puhuttelemassa. Gertrud meni vielä kerran ulos vain
-sitä varten, että olisi tuon miehen tavannut, mutta ei onnistunut
-nytkään.
-
-Lähetin hänet silloin kreivin luo, mutta tämäkin oli poissa, eikä
-kukaan tiennyt, missä hän oli.
-
-Tunsimme olevamme yksinäisiä ja hyljättyjä. Ensi kertaa huomasin nyt,
-miten kerrassaan väärin olin kreiviä kohtaan menetellyt.
-
--- Oi, hyvä neiti, -- huudahti Bussy, -- älkää pitäkö niin kiirettä
-antaessanne anteeksi tuolle miehelle. Hänen käyttäytymisessään on
-jotain, mitä emme vielä jaksa käsittää, mutta jonka kyllä lopuksi
-saamme selville. --
-
--- Tuli ilta ja uusi pelko sen mukana. Olin valmistautunut kaikkeen
-muuhun kuin jättäytyäkseni elävänä Anjoun herttuan käsiin. Olin
-varannut itselleni tämän tikarin ja päättänyt surmata itseni
-prinssin silmien edessä samana hetkenä kun hän yrittäisi tehdä
-minulle väkivaltaa. Laitoimme kaikenmoisia varustuksia ovien eteen.
-Kadulle vievässä portissa ei -- sen pahempi -- ollut sisäpuolella
-minkäänlaista hakaa. Sammutimme lampun ja asetuimme tavallisuuden
-mukaan vartiopaikkaamme akkunan luo.
-
-Kaikki oli hiljaista kello yhteentoista asti, mutta silloin
-näimme viiden miehen tulevan Saint-Antoinen kadulta. He näyttivät
-neuvottelevan ja asettautuivat sitten lymypaikkaan Tournellesin
-hotellin luo.
-
-Aloimme vavista pelosta, sillä noilla miehillä luultavasti oli
-joitakin pahoja aikomuksia meihin nähden. Ne pysyivät kuitenkin
-aloillaan, mutta neljännestunnin kuluttua niiden saapumisesta
-huomasimme kaksi muuta miestä Saint-Paulin kadun kulmauksessa. Kuu
-pilkisti pilvien välistä, ja Gertrud ehdi nähdä, että toinen näistä
-viimeksimainituista oli Aurilly.
-
--- Siinä on, sen pahempi, prinssi uskottuineen, -- mutisi hän.
-
--- Niin on, -- vastasin minä väristen, -- ja nuo viisi muuta ovat
-heidän apureitaan.
-
--- Mutta he eivät pääse sisään muuten kuin lyömällä portin rikki, ja
-räiskeen ja melun kuullessa rientävät kyllä naapurit meille avuksi.
-
--- Miten voit luulla naapurien tekevän sitä? Eiväthän he meitä
-tunnekaan, ja mitä syytä heillä olisikaan käydä käsikähmään meitä
-puolustaakseen? Onnettomuudeksemme, Gertrud, ei meillä ole ketään
-muuta todellista puolustajaa kuin kreivi.
-
--- No, miksi neiti sitten alinomaa kieltäytyy rupeamasta
-kreivittäreksi?
-
-Minä vain huokasin.
-
-
-
-
-17.
-
-Avioliitto (jatkoa).
-
-
-Sillä välin olivat ne kaksi henkilöä, jotka olivat näyttäytyneet
-Saint-Paulin kadun kulmauksessa, hiipineet talojen seinuksia myöten
-ja pysähtyneet meidän portillemme.
-
-Me avasimme hiljaa akkunan kuunnellaksemme.
-
--- Oletteko varma siitä että se on juuri tämä? -- kysyi muuan ääni.
-
--- Olen, armollinen herra, ihan varma. Tämä on viides talo
-Saint-Paulin kadulta lukien.
-
--- Ja luuletko avaimen käyvän?
-
--- Luulen. Olen ottanut kohojäljennöksen lukosta.
-
-Minä tartuin Gertrudin käsivarteen ja puristin sitä
-suonenvedontapaisesti.
-
--- Entä kun olemme päässeet sisälle? -- jatkoi sama ääni.
-
--- Sisälle päästyämme saatte minun antaa huolehtia lopusta.
-Kamarineitsyt meille kyllä avaa oven. Teidän korkeudellanne on
-taskussaan kulta-avain, joka on yhtä hyvä kuin tämäkin.
-
--- No, avaa sitten portti!
-
-Senjälkeen kuulimme, miten avainta lukossa väännettiin. Mutta äkkiä
-syöksähtivät ne henkilöt, jotka näyttivät piileskelevän vaanimassa
-Tournellesin hotellin luona, prinssiä kohti ja huusivat: iskekää!
-iskekää!
-
-Tästä kaikesta en käsittänyt lainkaan mitään, aavistin vain,
-että jokin odottamaton apu oli tullut pelastukseksemme. Lankesin
-polvilleni ja kiitin taivasta.
-
-Prinssin tarvitsi kuitenkin vain näyttää itsensä ja mainita nimensä,
-niin jopa kaikki äänet vaimenivat, kaikki miehet laskeutuivat alas,
-ja päällekarkaajat peräytyivät askeleen takaperin.
-
--- Niin, niin, -- huomautti Bussy, -- eihän se ollutkaan prinssi,
-jota he halusivat, se olin minä.
-
--- Joka tapauksessa, -- jatkoi Diana, -- sai tämä päällehyökkäys
-prinssin lähtemään pois, ja nuo viisi aatelismiestä siirtyivät
-takaisin Tournellesin hotellin luo. Oli otaksuttavaa, ettei meidän
-ainakaan tänä yönä tarvinnut mitään pelätä. Seisoimme kuitenkin
-akkunassamme odotellen ihan vaistomaisesti jotain erikoisempaa vielä
-tapahtuvan.
-
-Emme tarvinneetkaan kauvan odottaa. Muuan ratsastaja ilmestyi
-pian näkyviin. Nähtävästi juuri häntä nuo viisi aatelismiestä
-odottivatkin, sillä he huusivat heti: aseisiin! ja syöksyivät häntä
-vastaan.
-
-Nähdessämme teidän mitä urhoollisimmin taisteltuanne vetäytyvän
-takaperin tukeaksenne asuntomme porttia vasten, heräsi Gertrudissa
-ja minussa ajatus mennä avaamaan teille portti. Hän loi minuun
-kysyvän katseen ja minä vastasin myöntävästi. Mutta me, niinkuin jo
-olen teille sanonut, olimme laatineet kaikenmoisia murroksia oviemme
-eteen. Huonekalujen syrjään siirtäminen vei minuutin, ja samalla
-hetkellä kun pääsimme eteiseen, kuulimme portin paiskattavan kiinni.
-
-Kumpikin jäimme liikkumattomina seisomaan. Ken oli sitten tuo
-sisäpuolelle tullut henkilö, ja miten hän oli päässyt portista?
-
-Pian kuulimme askeleita porttikäytävästä. Näimme horjuvan ja käsiään
-ojentelevan miehen: hän kaatui hiljaa vaikertaen ensimäisille
-portaille.
-
-Oli selvää, ettei tätä miestä enää ahdistettu. Hän oli sulkenut
-portin, jonka herttua kaikeksi onneksi oli jättänyt auki. Sillä
-tavoin hän oli päässyt vainoojainsa käsistä rauhaan, ja oli nyt
-vaarallisesti, ehkäpä kuolettavastikin haavoittuneena sortunut
-rapuille.
-
-Missään tapauksessa ei meillä ollut mitään pelättävää. Päinvastoin
-tarvitsi tuo mies meidän hoivaamme ja apuamme.
-
--- Mene hakemaan lamppu, -- sanoin minä Gertrudille.
-
-Hän riensi sisälle ja toi sieltä pian valoa.
-
-Emme olleet erehtyneet: te olitte pyörtynyt. Tunsimme teidät
-samaksi sankariksi, joka vähäistä ennen oli niin miehuullisesti
-puolustautunut, ja ilman mitään epäilyä päätimme me avustaa teitä
-kaikilla käytettävissämme olevilla keinoilla.
-
-Hetken perästä olimme saaneet kannetuksi teidät minun huoneeseeni ja
-asetetuksi teidät sänkyyn.
-
-Teidän tajuttomuudentilaanne kesti yhäkin, ja välskärin apu näytti
-olevan tarpeen. Gertrud muisteli kuulleensa jostain merkillisestä
-parantamistapauksesta, jonka muuan nuori, Beautreillisen kadulla
-asuva lääkäri muutamia päiviä aikaisemmin oli suorittanut. Hän tiesi
-lääkärin asunnon ja tarjoutui mennäkseen häntä noutamaan.
-
--- Mutta, -- sanoin minä hänelle, -- lääkärihän ehkä saattaisi
-ilmaista meidät.
-
--- Olkaa huoletta, -- vastasi Gertrud, -- minä kyllä osaan olla siinä
-suhteessa varovainen.
-
-Gertrud on samalla sekä reipas että varovainen, ja minä luotan häneen
-täydellisesti. Minä siis annoin hänen mennä.
-
-Hän palasi pian takaisin nuori lääkäri mukanaan. Lääkäri oli
-suostunut tulemaan hänen mukaansa silmät sidottuina. Minä jäin
-salonkiin, mutta hänet saatettiin siihen huoneeseen, jossa te
-makasitte.
-
-Siellä hän sai ottaa siteen pois silmiltään.
-
--- Niin, -- virkkoi Bussy, -- tuo tapahtui juuri samana hetkenä,
-jolloin minä tulin tajuihini. Minä näin muotokuvan ja luulin näkeväni
-teidän astuvan sisälle.
-
--- Minä tulin sisälle tosiaankin, -- sanoi Diana. -- Levottomuuteni
-oli varovaisuuttani suurempi. Tein nuorelle lääkärille muutamia
-kysymyksiä, hän tutki teidän haavanne, meni takuuseen teidän
-hengestänne, ja minä jonkun verran rauhoituin.
-
--- Kaikki tuo on painunut minun muistiini, mutta vain hämäränä unena.
-Ja kuitenkin, -- jatkoi tuo nuori mies, pannen käden sydämelleen --,
-oli siinä jotain, mikä lakkaamatta sanoi minulle, etten minä ollut
-uneksinut.
-
--- Kun välskäri oli teidät sitonut, -- jatkoi vuorostaan Diana, --
-otti hän taskustaan pienen pullon ja kaatoi siitä muutamia pisaroita
-huulillenne. Se oli hänen selityksensä mukaan lääkettä, joka antaisi
-teille unta ja lieventäisi kuumetta.
-
-Aivan kohta lääkkeen nautittuanne ummistuivat teidän silmänne
-jälleen, ja te vaivuitte samallaiseen tajuttomuudentilaan, mistä
-äsken hetkisen olitte ollut hereillä. Minä peljästyin, mutta lääkäri
-vakuutti, ettei mitään vaaraa ollut olemassa ja että teidän vain oli
-annettava nukkua.
-
-Sitten pani Gertrud taas siteen lääkärin silmille ja saattoi hänet
-takaisin asuntoonsa, mutta Gertrud oli matkalla havaitsevinaan, että
-lääkäri laski askeleitaan, ja se meitä pelästytti. Me päätimme siis
-hävittää kaikki merkit teille osottamastamme vierasvaraisuudesta.
-Mutta tärkeintä oli saada teidät itsenne meiltä pois.
-
-Minä kokosin kaiken rohkeuteni. Kello oli kaksi aamulla, ja kadut
-olivat tyhjät ja autiot. Gertrud otti kantaakseen teitä. Minä autoin
-häntä, ja niin veimme teidät Temppelitornin vallihaudan luo. Sitten
-palasimme takaisin, ihmetellen itsekin rohkeuttamme, kun olimme,
-me kaksi turvatonta naista, rohjenneet mennä ulos siihen aikaan
-vuorokaudesta. Mutta jumala varjeli meitä: emme tavanneet ainoatakaan
-ihmistä eikä meitä koko matkalla ollut kukaan edes nähnytkään.
-
-Päästyäni taas omiin huoneisiini minä pyörryin.
-
--- Ah! -- huudahti Bussy. -- Kuinka minä voin milloinkaan palkita
-teille kaiken sen hyvän, mitä puolestani olette tehnyt?
-
-Syntyi hetken äänettömyys. Sainte-Catherinen tornikello kuului lyövän
-kaksi.
-
--- Kello on kaksi, -- huudahti Diana hätkähtäen, -- ja te yhäkin
-olette täällä!
-
--- Oi, -- rukoili Bussy, -- älkää ajako minua pois ennenkuin olette
-kertonut minulle kaikki, ennenkuin olette sanonut minulle, miten
-voisin olla teille veljen, ja sanokaa tälle veljellenne, mitä hänen
-olisi tehtävä sisarensa hyväksi.
-
--- Ei mitään nyt enää, sen pahempi, -- virkkoi nuori nainen. -- Nyt
-on kaikki myöhäistä.
-
--- Mutta mitä tapahtui seuraavana päivänä? -- kysyi Bussy.
-
--- Gertrud tapasi kadulla Aurillyn, joka nyt oli itsepäisempi kuin
-milloinkaan ennen. Hän ei kuitenkaan sanallakaan maininnut edellisen
-yön tapahtumista, mutta pyysi herransa puolesta kohtaushetkeä.
-Gertrud oli suostuvinaan, mutta pyysi kohtauksen lykkäämistä
-keskiviikoksi, siis tähän päivään asti, voidakseen saada minut
-suostumaan asiaan. Aurilly lupasi, että hänen herransa odottaisi
-siihen asti.
-
-Illalla saapui Monsoreaun kreivi. Me kerroimme hänelle kaiken muun
-paitsi teitä koskevaa puolta asiassa. Sanoimme hänelle, että herttua
-edellisenä iltana oli avannut portin väärällä avaimella, mutta että
-hänen kimppuunsa samana hetkenä, jolloin hänen piti astua portista
-sisään, oli hyökännyt viisi miestä, joiden joukossa olivat herrat
-d'Epernon ja Quélus. Kuulin nämä kaksi nimeä mainittavan ja ilmaisin
-sen kreiville.
-
--- Minä jo olen kuullut siitä puhuttavan, -- sanoi kreivi. -- Hän on
-siis hankkinut itselleen väärän avaimen. Sitäpä aavistinkin.
-
--- Eikö lukkoa voitaisi muuttaa? -- kysyin minä.
-
--- Hän teettää silloin uuden avaimen, -- vastasi kreivi.
-
--- Mutta jos portin sisäpuolelle laitetaan haka?
-
--- Siinä tapauksessa hän murtaa portin.
-
--- Miten on sen tapauksen laita, jonka, sikäli kuin sanoitte, piti
-tehdä herttua teistä riippuvaksi.
-
--- Se on lykkäytynyt epämääräiseksi ajaksi. Jäin mykkänä seisomaan,
-ja kylmä hiki kohosi otsalleni. Oivalsin, ettei minulla Anjoun
-herttuan välttämiseksi ollut mitään muuta keinoa kuin suostua
-tulemaan kreivin puolisoksi.
-
--- Hyvä herra, -- sanoin minä, -- herttua on uskottunsa kautta
-ilmoittanut suostuvansa odottamaan keskiviikko-iltaan asti. Pyydän
-teidän saapumaan tänne tiistaina.
-
--- Minä tulen, hyvä neiti.
-
-Sanaakaan lisäämättä hän nousi ylös ja poistui. Minä seurasin häntä
-katseillani. Sen sijaan että olisi mennyt kotiinsa asettui hän
-Tournellesin hotellin muurin viereen ja näytti päättäneen vartioida
-minun asuntoani koko yön.
-
-Jok'ainoa näyte tuon miehen kiintymyksestä itseeni oli kuin uusi
-tikarinpisto sydämeeni.
-
-Nuo kaksi päivää kuluivat nopeasti kuin sekunnit, eikä mikään seikka
-meidän yksinäisyyttämme häirinnyt. Sitä mitä minä noina kahtena
-päivänä kärsin, tuntien nopeata kulkua kuunnellessani, on mahdoton
-sanoin kuvailla.
-
-Kun tiistai-ilta joutui, olin minä aivan masennuksissa. Olin äänetön
-ja päältäpäin nähdenkin tunteeton kuin kuva. Sydämeni vain rajusti
-sykki, mutta koko muu olentoni näytti lakanneen elämästä.
-
-Gertrud pysyttelihe alinomaa akkunan ääressä. Minä istuin tässä,
-missä nytkin istun. Tuontuostakin kuivailin kylmää hikeä otsaltani.
-
-Äkkiä ojensi Gertrud kätensä. Tuo liike, joka ennen olisi saanut
-minut vapisemaan, ei nyt tehnyt minuun vähintäkään vaikutusta.
-
--- Neiti! -- virkkoi hän. -- Neljä miestä... minä näen neljä
-miestä... ne tulevat tännepäin... nyt ne avaavat portin... ne tulevat
-sisälle...
-
--- Tulkoot, -- vastasin minä paikaltani liikahtamatta.
-
--- Mutta nuo neljä miestä ovat ihan varmasti Anjoun herttua, Aurilly
-ja kaksi heidän seuralaistaan.
-
-Ainoaksi vastaukseksi siihen otin minä tikarini esiin ja asetin sen
-viereeni pöydälle.
-
--- Ah! Antakaa minun ainakin mennä katsomaan! -- huusi Gertrud ja
-riensi ovelle.
-
--- Mene vaan, -- vastasin minä. Hetkisen kuluttua tuli Gertrud
-takaisin.
-
--- Neiti, -- sanoi hän, -- se onkin kreivi.
-
-Piilotin taaskin tikarin poveeni mitään virkkamatta ja käännyin
-sitten kreiviin päin, joka jo oli tullut sisälle. Epäilemättä hän
-hämmästyi minun kalpeuteni vuoksi.
-
--- Onko totta, mitä Gertrud sanoi, -- huudahti hän -- että luulitte
-minua herttuaksi ja että olisitte, jos se olisi ollut hän, surmannut
-itsenne?
-
-Tämä oli ensi kertaa, jolloin näin hänen tulleen liikutetuksi. Mutta
-oliko tuo liikutus sitten todellista vaiko teeskenneltyä?
-
--- Gertrud on menetellyt väärin kertoessaan sen teille, hyvä herra,
--- vastasin minä. -- Mutta koska siellä ei ollutkaan herttua, niin
-onhan kaikki taas hyvin.
-
-Nyt oli hetken äänettömyyttä.
-
--- Niinkuin tiedätte, en minä ole tullut yksin, -- sanoi kreivi.
-
--- Gertrud mainitsi, että teitä oli neljä henkilöä.
-
--- Aavistatteko, ketä nuo muut ovat?
-
--- Otaksun, että yksi niistä on pappi ja että muut kaksi ovat
-todistajiamme.
-
--- Oletteko siis valmis tulemaan minun puolisokseni?
-
--- Olihan se jo päätetty. Tahdon vain muistaa sopimuksemme olleen
-sellaisen, ettei minua -- ellen itse puolestani myönnä sitä
-välttämättömäksi -- vihitä muuten kuin isäni läsnäollessa.
-
--- Muistan tuon ehdon täydellisesti, hyvä neiti, mutta luuletteko,
-että välttämättömyys sitä nyt vaatii?
-
--- Kyllä niin luulen.
-
--- Entä mitä muuta?
-
--- Minä olen, hyvä herra, valmis vihittäväksi teidän kanssanne.
-Mutta huomatkaa, mitä nyt teille sanon: minä en missään tapauksessa
-todellisuudessa tule teidän puolisoksenne, ennenkuin olen saanut
-nähdä isäni.
-
-Kreivi rypisti silmäkulmiaan ja puri huuliaan.
-
--- Hyvä neiti, -- sanoi hän, -- tarkoitukseni ei ole teitä millään
-muotoa pakoittaa. Jos vaaditte lupauksenne takaisin, niin minä sen
-teille annan: te olette vapaa. Mutta...
-
-Näin sanoen kreivi meni akkunan luo.
-
--- ... mutta, -- sanoi hän, -- katsokaahan tuonne!
-
-Nousin ylös sen sisäisen voiman ajamana, mikä pakoittaa meitä saamaan
-varman vakuutuksen onnettomuudestamme, ja akkunan alla havaitsin
-kappaan kääriintyneen miehen: mies näytti koettavan pyrkiä taloon.
-
--- Oi, hyvä jumala! -- huudahti Bussy. -- Ja te sanotte, että tämä
-tapahtui eilen?
-
--- Niin, hyvä kreivi, noin kello yhdeksän eilisiltana.
-
--- Jatkakaa! -- kehoitti Bussy.
-
--- Hetken perästä saapui muuan toinen mies, ja sillä oli lyhty
-kädessään. Hän alkoi keskustella ensinmainitun kanssa.
-
--- Mitä noista kahdesta miehestä ajattelette? kysyi kreivi Monsoreau
-minulta.
-
--- Ajattelen, että siinä on herttua uskottuineen, -- vastasin minä.
-
-Bussy huokasi syvään.
-
--- Määrätkää nyt, -- jatkoi kreivi, -- jäänkö minä tänne vai onko
-minun poistuttava?
-
-Hetkisen minä epäilin -- niin, huolimatta isäni kirjeestä, huolimatta
-antamastani lupauksesta, huolimatta minua uhkaavasta vaarasta minä
-vieläkin epäilin, ja ellei noita kahta miestä olisi ollut tuolla
-ulkona...
-
--- Voi minua onnetonta! -- huudahti Bussy. -- Kappaan kääriintynyt
-mies olin minä, ja tuo toinen, joka kantoi lyhtyä, oli se sama nuori
-lääkäri, jonka te olitte tänne haetuttanut!
-
--- Tekö se olitte? -- huudahti Diana hämmentyneenä.
-
--- Minä se olin, minä, joka tultuani yhä enemmän ja enemmän
-vakuutetuksi siitä, että uneni olikin ollut todellisuutta, koetin
-saada selon siitä talosta, jossa minua oli hoidettu, siitä huoneesta,
-johon minut oli saatettu, siitä naisesta, tai oikeammin sanoen
-enkelistä, joka eteeni oli ilmestynyt. Ah! Eikö minulla olekin oikeus
-huudahtaa: voi minua onnetonta!
-
-Bussy näytti murtuneelta.
-
--- Oletteko siis nyt hänen puolisonsa? -- kysyi hän hetken kuluttua.
-
--- Eilispäivästä alkaen, -- vastasi Diana.
-
-Syntyi uudelleen vaitiolo, jota ei häirinnyt mikään muu kuin heidän
-kummankin huokaileva hengitys.
-
--- Mutta, -- kysäsi Diana äkisti, -- kuinka olette päässyt tähän
-taloon?
-
-Bussy näytti hänelle mitään virkkamatta avainta.
-
--- Avain! -- huudahti Diana. -- Kuinka olette saanut tämän avaimen?
-Kuka on sen teille antanut?
-
--- Eikö Gertrud ole luvannut saattaa prinssiä tänä iltana teidän
-luoksenne? Prinssi on havainnut herra Monsoreaun ja minun tässä
-ulkopuolella: hän pelkäsi jotain ansaa ja lähetti minut puolestaan
-tänne.
-
--- Ja te otitte tuon tehtävän suorittaaksenne? -- sanoi Diana
-moittien.
-
--- Se oli ainoa keino päästäkseni teidän luoksenne. Voitteko olla
-niin epäoikeuden mukainen, että viitsitte suuttua minuun siitä että
-olen etsinyt elämäni korkeinta autuutta ja suurinta tuskaa!
-
--- Olen teille vihainen siitä syystä, -- virkkoi Diana, -- että olisi
-ollut parempi, jos te ette olisi minua enää nähnyt. Silloin olisitte
-minut unohtanut.
-
--- Ei, hyvä rouva, -- sanoi Bussy, -- te erehdytte. Jumala itse on
-päinvastoin minut tänne lähettänyt ottamaan selvän siitä ovelasta
-suunnitelmasta, jonka uhriksi te olette joutunut. Kuulkaa: samana
-hetkenä, jona teidät näin, omistin elämän teille. Se tehtävä, jonka
-otin suorittaakseni, alkaa juuri nyt. Te kai haluatte saada jotain
-tietoa isästänne?
-
--- Ah, kyllä!
-
--- Hyv'on! -- sanoi Bussy. -- Otan hankkiakseni teille tietoja
-hänestä. Pitäkää vaan ystävällisessä muistossanne se mies, joka tästä
-hetkestä alkaen elää ainoastaan teitä varten.
-
--- Mutta entä avain? -- huomautti Diana levottomasti.
-
--- Avaimen, -- vastasi Bussy, -- annan tässä nyt teille, sillä en
-tahdo ottaa sitä vastaan keneltäkään muulta kuin teiltä. Aatelisen
-kunniani kautta voin kuitenkin vakuuttaa, ettei mikään sisar ole
-milloinkaan uskonut avainta uskollisemman ja kunnioittavamman veljen
-haltuun kuin mitä minä olen.
-
--- Luotan urhoollisen Bussyn sanoihin, -- lausui Diana ja ojensi
-hänelle avaimen takaisin.
-
--- Hyvä rouva, -- virkkoi Bussy, -- neljäntoista päivän kuluttua
-saamme tietää, mikä mies herra Monsoreau oikeastaan on.
-
-Hän kumarsi arvokkaasti ja poistui huoneesta.
-
-Diana kuuli hänen menevän. Hänen askeltensa kaiku oli jo kauvan
-sitten lakannut kuulumasta, mutta sykkivin sydämin ja silmät
-kyynelissä Diana yhäkin vaan kuunteli.
-
-
-
-
-18.
-
-Henrik III:nen matkustamistapa.
-
-
-Noin kello kahdeksan seudussa seuraavana aamuna vaelsi joukko
-väljiin kappoihin kääriintyneitä aatelismiehiä ratsain Louvren
-isosta portista ulos. Niiden jälestä tulivat hovipojat, sitten iso
-liuta lakeijoita ja viimeisenä ihan kuninkaan hevospaarein edellä,
-komppania sveitsiläiskaartia.
-
-Nämä paarit, joita kahdeksan upeasti koristeltua muuliaasia veti,
-ansaitsevat puolestaan erityisen kuvauksen.
-
-Se muistutti jotain tavattoman suurta, neljän pyörän päälle asetettua
-laatikkoa. Se oli noin viisitoista jalkaa pitkä ja kahdeksan jalkaa
-leveä ja oli sisäpuoleltaan hyvin topattu. Siellä missä tie oli huono
-käytettiin kahdeksan muuliaasin sijasta suurta härkälaumaa.
-
-Tähän laatikkoon mahtui kuningas Henrik III hoveineen,
-lukuunottamatta kuningatarta, joka hyvin harvoin matkusti puolisonsa
-mukana.
-
-Paitsi itseään kuningasta matkusti näissä merkillisissä ajopeleissä
-hänen henkilääkärinsä Marc Miron, hänen kappalaisensa, jonka nimeä
-emme tiedä, hänen hovinarrinsa Chicot sekä viisi tai kuusi suosikkia,
-joista tällä kertaa olivat mukana Quélus, Schomberg, d'Epernon,
-d'O ja Maugiron. Lisäksi oli niissä pari suurta vinttikoiraa,
-jotka silloin tällöin haukotellen kurkottivat käärmemäisiä päitään
-noitten istuvain, loikovain, seisovain tai polvillaan olevien
-henkilöiden keskeen. Lopuksi oli siellä vielä kori, jossa oli pieniä
-englantilaisia koiranpentuja, ja sitä koria kuningas piteli joko
-polvillaan tai sitten kaulassaan riippuvassa nauhassa.
-
-Katokkeesta riippui kullatuista teräslangoista tehty lintuhäkki, ja
-sen sisällä oli mitä kauneimpia turtturikyyhkysiä. Tällä kertaa oli
-noissa kuninkaallisissa paareissa vielä pari kolme apinaa, koska nuo
-eläimet siihen aikaan olivat muodissa viimeisen valoisilaisen hovissa.
-
-Marmorinen madonnankuva oli asetettu paarien perällä olevaan
-kullattuun komeroon. Madonnan, katse näytti näkemästään hyvin
-hämmästyneeltä.
-
-Kaikissa sen aikuisissa suorasanaisissa ja runomuotoisissa
-pilakirjoituksissa -- ja niitä oli paljo -- oli varsin usein
-kosketeltu noita kuninkaallisia paareja, ja niitä nimitettiinkin
-Noakin arkiksi.
-
-Kuninkaan istuinpaikka oli ihan madonnankuvan alla. Hänen jalkainsa
-juuressa istuivat Quélus ja Schomberg, ja kutoivat nauhaa. Se olikin
-sen ajan nuorten miesten vakavimpia toimia, ja muutamat olivatkin
-siinä taidossa kehittyneet sangen pitkälle. Muutamassa nurkassa istui
-Maugiron ja ompeli harso-ompelusvaakunaansa uutta lauselmaa, jonka
-hän luuli omaksi keksinnökseen, vaikka olikin sen vain palauttanut
-entuudesta muistiinsa. Toisessa nurkassa keskustelivat kappalainen
-ja lääkäri keskenään. D'O ja d'Epernon, silmät yhäkin unisia,
-tähystelivät silloin tällöin uudinten välistä ja haukottelivat
-kilpaa vinttikoirien kanssa. Lopuksi nähtiin Chicotin istuvan
-portaalla, sääret paarien ulkopuolella, niin että hän mielensä
-mukaan voi laskeutua ajopelistä alas ja nousta niihin takaisin, ja
-hänen kuultiin lakkaamatta laulavan virsiä, lukevan pilakirjoituksia
-sekä ajan vallitsevan vimman mukaisesti sepittävän tilapäisiä
-pilkkarunoja, ja hovimiehiin nähden hän osasi käyttää niissä
-sellaisia vertauksia, että ne olivat hyvin epämieluisia niille,
-joihin hän tällä tavoin sattui hyökkäyksensä kohdistamaan.
-
-Kun oli päästy Place du Châteletin kohdalle, alkoi Chicot veisata
-virttä.
-
-Kappalainen käännähti silloin ympäri ja rypisti silmäkulmiaan.
-
--- Chicot, ystäväni, -- virkkoi kuningas, -- varoppas vähän. Iske
-suosikkeihini niin paljo kuin haluat, ole häijy minua itseänikin
-kohtaan, sano mitä haluat meidän Herrastamme, sillä jumala on hyvä,
-mutta älä iske ivaasi kirkkoa vastaan.
-
--- Kiitos neuvosta, poikani, -- sanoi Chicot. -- Minä en huomannut
-arvoisaa kappalaistamme, joka mielellään tahtoo saada olla rauhassa,
-varsinkin ateriatuntien aikana. Ei lainkaan virsiä, sanot sinä.
-Sinähän haastelet kuin kruunu. Se on liian vanhanaikaista. Sen sijaan
-tahdon minä laulaa sinulle aivan uuden laulun.
-
--- Millä säveleellä? -- kysyi kuningas.
-
--- Aina samalla säveleellä, -- vastasi Chicot ja alkoi täyttä kurkkua
-laulaa:
-
-Miljoona velkaa on Henrikillä...
-
--- Enemmän minulla on velkaa, -- sanoi Henrik. -- Sinun runosepollesi
-on väärin ilmoitettu, Chicot.
-
-Chicot jatkoi mistään välittämättä:
-
-    Miljooneja velkaa on Henrikillä,
-    sitä suosikit kylläkin suurentaat.
-    Mut Henrikki velkansa maksais millä?
-    Hänpä rahvaalta riistää mannut maat.
-    On onneton se, joka joutuu vaan
-    nyt lurjusten kynsiin: hän hoklaistaan,
-    tahi myypi hän itsensä nahkoineen
-    noiden petojen nieltäväks tuimikseen.
-
--- Hyvä! -- huusi Quélus, yhäkin kutoen silkkinauhaansa. -- Sinulla
-on kaunis ääni, Chicot. Annappa kuulua toisen värssyn, ystäväni.
-
--- Kuulehan valoisilainen, -- virkkoi Chicot, vastaamatta mitään
-Quélus'elle, -- kielläppäs ystäviäsi kutsumasta minua ystäväkseen,
-sillä se loukkaa minua.
-
--- Puhu runomittaan, Chicot, -- sanoi kuningas, -- sinun proosastasi
-ei ole juuri mihinkään.
-
--- Olkoon menneeksi, -- vastasi Chicot ja alotti taas:
-
-    On puku niillä niin hirmuinen,
-    sitä kunnon neito ei kehtais kantaa.
-    Kun päätään he kääntävät sivullen,
-    eipä kaulus tahtoisi perää antaa.
-    Ah, katsos tärkkäystä tuota vaan!
-    Ei kelpaa nyt vehnäliistarikaan,
-    riisryynit kun tärkiksi jauhetaan.
-
--- Mainiota! -- huudahti kuningas. -- Etkö se olekin sinä, d'O, joka
-olet keksinyt riissitärkkäyksen?
-
--- Ei, sire, -- huomautti Chicot. -- Se on herra Saint Mégrin, joka
-viime vuonna kaatui Mayennen miekan lävistämänä. Hänellä ei ole
-mitään muuta kuin tuo tärkkinsä ja se tapa, jolla hän Guisen herttuan
-kanssa taisteli, toiseen maailmaan päästäkseen. Jos häneltä otetaan
-tärkkinsä pois, niin jää hän puolitiehen.
-
-Välittämättä mitään kuninkaasta, jonka kasvonpiirteet tuon viimeisen
-huomautuksen kuullessaan synkkenivät, jatkoi Chicot:
-
-    Ja tukka on kammattu keskolaiseen...
-
--- Huomatkoon, että kysymys edelleenkin on hänen majesteettinsa
-suosikeista, -- keskeytti Chicot itse.
-
--- Kyllä, kyllä, antaa tulla vaan, -- virkkoi Schomberg.
-
-Chicot jatkoi:
-
-    Ja tukka on kammattu keskolaiseen:
-    se on edestä pitkä ja takaa lyhyt.
-    Jos tahdot sa puhkaista muotipaiseen,
-    toki suosikkeihin sa ensinnä yhyt.
-
--- Laulusi on jo liian vanha, -- sanoi d'Epernon.
-
--- Vanhako? -- ihmetteli Chicot. -- Sehän on vasta eilispäivältä.
-
--- Hyv'on! Mutta muoti onkin muuttunut tänä aamuna. Katso itse!
-
-Nyt otti d'Epernon pois päähineensä ja näytti Chicotille, että hänen
-tukkansa oli yhtä lyhyt otsalta kuin niskastakin.
-
--- Hyi, miten ruma pää! -- sanoi Chicot. Sitten hän jatkoi:
-
-    Ne nyt päähänsä hierovat rasvat ja talit,
-    siksi kaikuvat naurusta narrien salit,
-    -- hiusrasvan lie laatinut itse piru.
-    Entä päähine? Tuommoinen tirunliru!
-
--- Minä hyppään neljännen värssyn yli, -- sanoi Chicot, -- se on
-kovin epämoraalinen. -- Senjälkeen hän taas jatkoi:
-
-    Niin ettäkö es'isät urhokkaat,
-    joiden maineesta usein iloita saat,
-    kera miekan, ja kilven taistellen
-    tuollaisia kankeita kaullalleen
-    kai huolivat? Tuskinpa tukkaakaan
-    he tuommoiseks suostuivat piippaamaan!
-
--- Erinomaista! -- huusi Henrik. -- Jos veljeni olisi täällä, niin
-olisi hän sinulle, Chicot, ylen kiitollinen.
-
--- Ketä sinä kutsut veljeksesi, poikani? -- sanoi Chicot. -- Onko se
-ehkä Josef Foulon, Pyhän Genovevan luostarin apotti, jonka edessä
-sinun väitetään tekevän luostarilupauksesi?
-
--- Ei, ei se hän ole, -- huomautti Henrik, joka hyväntahtoisesti
-suvaitsi vastata Chicotin pilaan. -- Minä tarkoitan veljeäni Fransia.
-
--- Ahaa, oletpa oikeassa. Hän ei ole veljesi Herrassa, hän. Hyvä,
-hyvä, sinä tarkoitat Fransia, Jumalan armosta Ranskan kuninkaallista
-prinssiä, Brabantin, Luxenburgin, Gelderin, Alenconin, Anjoun,
-Tourainen, Berryn, Evreuxin ja Châtaan-Thierryn herttuaa, Flanderin,
-Hollannin, Zeelannin, Zutphenin, Mainen, Perchen, Nantesin, Meulonin
-ja Beaufortin kreiviä, Frieslannin ja Mechelnin herraa, Belgian
-vapauden puolustajaa, jolle luonto on antanut yhden nenän ja rokot
-kaksi, ja josta minä olen sepittänyt seuraavan laulun:
-
-    Ei kumma ole laisinkaan,
-    jos kaksi nenää Fransill' on.
-    Ken naamiota käyttää vaan,
-    kaks nokkaa saa se kelvoton.
-
-Suosikit räjähtivät täyttä kurkkua nauramaan, sillä Anjoun herttua
-oli heidän personallinen vihamiehensä, ja prinssiin kohdistettu
-epigrammi sai heidät hetkeksi unohtamaan ne solvaukset, jotka Chicot
-juuri äsken oli heihin itseensä suunnannut.
-
-Kuningas, johon tähän asti oli sattunut vain muutamia kipinöitä
-tuosta ilotulituksesta, nauroi vieläkin makeammin kuin nuo
-toiset. Jaellessaan sokeria ja leivoksia koirilleen, kohdisti hän
-pistopuheensa veljiinsä ja ystäviinsä.
-
-Äkkiä huudahti Chicot:
-
--- Se ei ole lainkaan politisesti meneteltyä sinun puoleltasi.
-Henrik, se on liian rohkeata ja varomatonta.
-
--- Mikä niin? -- kysyi kuningas.
-
--- Chicotin kunnian kautta, sinun pitäisi olla vaiti semmoisista
-asioista. Hyi!
-
--- Mistä asioista? -- uteli Henrik kummastuneena.
-
--- Siitä, mitä sinä sanot itsestäsi kirjoittaessasi nimesi. Voi,
-pikku Henrik, voi, poikani!
-
--- Pitäkää varanne, sire, -- virkkoi Quélus, joka Chicotin
-teeskennellyn ystävyyden takaa vainusi jotain ilkeyttä.
-
--- Mitä hittoa sinä meinaat, narri? -- kysyi kuningas.
-
--- Kuinka sinä kirjoitat nimesi? Selitäppäs!
-
--- Hitto vieköön... minä merkitsen... minä kirjoitan Henri de Valois.
-
--- Hyvä. Huomatkaa nyt, hyvät herrat, -- jatkoi Chicot, etten minä
-ole sitä hänelle sanellut. Katsokaamme. Noiden kolmentoista kirjaimen
-joukossahan on V-kirjain?
-
--- Tietysti on. Aikaahan Valois V:llä.
-
--- Ottakaapa esiin muistikirjanne, herra kappalainen, sillä nyt
-saatte kuulla sen nimen, joka teidän tästälähin on kirjoitettava, kun
-on kysymys hänen majesteetistaan. Henri de Valois on vain muodostelma.
-
--- Kuinka?
-
--- Niin, se on vain muodostelma. Minä sanon teille pian kuninkaamme
-oikean nimen. Kuten sanottu: Valois-nimessä on V. Kirjoittakaa V
-muistikirjaanne.
-
--- Se on jo tehty, -- sanoi d'Epernon.
-
--- Eikö siinä ole myöskin i?
-
--- On kyllä. Se on Henri sanan viimeinen kirjain.
-
--- Mitähän varten tyhmät ihmiset näin erottelevat kirjaimia
-toisistaan, vaikka ne kuuluvatkin yhteen, -- puhui Chicot. --
-Kirjoittakaa nyt i V:n viereen. No, joko se on tehty?
-
--- Jo, -- myönnytti d'Epernon.
-
--- Hakekaamme nyt l kirjain. Onhan sekin tässä nimessä, eikö niin?
-Sitten a, se on myöskin. Sitten vielä toinen i ja lopuksi n. Hyv'on!
-Osaatko nyt lukea, Nogaret?
-
--- Minun täytyy häpeäkseni tunnustaa, etten osaa, -- virkkoi
-d'Epernon.
-
--- Mitä sinä puhut, lurjus! Luuletko ehkä olevasi liian ylhäinen,
-niin että sinulla olisi oikeus olla tyhmä?
-
--- Hullu! -- huusi d'Epernon ja heristi kepillään Chicotin päätä.
-
--- Lyö vaan, mutta tavaa myöskin, -- sanoi Chicot.
-
-D'Epernon alkoi nauraa ja tavata.
-
--- Vi-lain, vilain, -- luki hän. [Vilain = heittiö, roistomainen.
-Suom. muist.]
-
--- Hyvä! -- huusi Chicot. -- Näethän, Henrik, miten se alkaa. Nyt
-olemme löytäneet sinulle oikean ristintänimesi. Toivonpa, että sinä
-myönnät minulle eläkkeen, sittenkun olen saanut selvän myöskin
-sukunimestäsi.
-
--- Sinä hankit itsellesi kelpo selkäsaunan, Chicot.
-
--- Mistä hankitaan ne raipat, joilla aatelismiehiä lyödään, poikani,
-sano, tuodaanko ne Puolasta?
-
--- Luulenpa kuitenkin, -- virkkoi Quélus, -- ettei herra Mayenne
-säästänyt sinua, Chicot parka, tavatessaan sinut rakastajattarensa
-luota?
-
--- Se tilinpäätös on edelleenkin selvittämättä, -- vastasi Chicot.
-
--- Saatpa nähdä, Quélus, sanoi d'Epernon, -- että on sinun syysi, jos
-meiltä nyt sukunimi jääpi kuulematta.
-
--- Älä pelkää, -- selitti Chicot, -- sen kyllä muistan.
-
--- No sano se sitten! -- huusivat kaikki yhteen ääneen.
-
--- Jälelläolevien kirjainten joukossa on meillä ensinnäkin iso H.
-Kirjoita siis H muistiin, Nogaret.
-
-D'Epernon totteli.
-
--- Sitten e ja r. Tuonnempana Valois nimessä on o. Senjälkeen
-valitsemme d ja e kirjaimet, jotka yhdessä s kirjaimen kanssa, jolla
-sukunimi päättyy, muodostavat sanan... tavaa, d'Epernon... H, e, r,
-o, d, e, s.
-
--- Herodes, -- sanoi d'Epernon.
-
--- Vilain Herodes! -- huudahti kuningas.
-
--- Oikein, -- sanoi Chicot, -- niin sinä joka päivä kirjoitat nimesi,
-poikani.
-
-Näin sanoen Chicot vetäytyi takaperin, ollen olevinaan ylen
-kauhuissaan.
-
--- Herra Chicot, -- virkkoi Henrik, -- te menette sopivaisuuden
-rajojen yli.
-
--- Minäkö? -- kysäsi Chicot. -- Minä sanon vaan asian niinkuin se on,
-minä, enkä mitään muuta. Mutta sellaisiahan kuninkaat ovat. Kun sanot
-niille kerrankin totuuden, niin ne heti tulevat häijyiksi.
-
--- Olisipa tuo tosiaankin varsin kaunis sukutiedollinen selitys! --
-sanoi Henrik.
-
--- Älä kiellä sitä, poikani, -- puhui Chicot. -- Se on aivan
-paikallaan kuninkaalle, jonka kaksi tai kolme kertaa kuukaudessa
-täytyy turvautua juutalaisiin.
-
--- On tavallista, että tuon lurjuksen aina täytyy saada viimeinen
-sana sanotuksi! -- huudahti kuningas. -- Ollaanpas vaiti, hyvät
-herrat, niin ettei hän ainakaan saa iloita kenenkään vastauksesta.
-
-Heti syntyi mitä syvin hiljaisuus. Tätä äänettömyyttä, jota Chicot ei
-lainkaan näyttänyt olevan halukas katkaisemaan, oli kestänyt muutamia
-minuutteja, kun Noyersin kadun kulmauksessa huomattiin narrin äkkiä
-hyppäävän paareista alas, raivaavan tiensä saattojoukkueen läpi ja
-heittäytyvän polvilleen erään verrattain kauniin talon eteen.
-
--- Mitä nyt, pakana! -- huusi kuningas. -- Jos aiot polvistua
-jossain, niin tee se edes ristin edessä, joka on Sainte-Genevièven
-kadun keskellä, äläkä tuon talon edessä, joka ei ole mikään kirkko
-eikä edes kappeli.
-
-Chicot ei vastannut siihen mitään, vaan rukoili kuuluvalla äänellä
-seuraavan rukouksen, jota kuningas kuunteli sanaakaan siitä
-kadottamatta:
-
--- Kaikkivoipa, oikeamielinen jumala... tunnen tämän jälleen ja
-olen tunteva tämän koko elämäni ajan... tässä on se talo, jossa
-Chicot on saanut kärsiä, joskaan ei sinun tähtesi, oi jumala, niin
-ainakin erään sinun luomasi olennon tähden. Chicot ei ole milloinkaan
-rukoillut, että Mayennelle, hänen kärsimystensä aikaansaajalle,
-tai mestari Nicolas Davidille, niiden toimeenpanijalle, tapahtuisi
-jotain pahaa. Ei, oi Herra! Chicot on ollut kyllin viisas
-odottaakseen, sillä Chicot on kärsivällinen. Chicot on jo kuuden
-vuoden ajan liittänyt herroilta Mayennelte ja Nicolas Davidilta
-tulevan saatavansa korot pääomaan. Kymmenen koron mukaan sadalta,
-joka on laillinen korko, koskapa itse kuningaskin maksaa sen
-muilta lainatessaan, kasvaisi siis pääoma seitsemässä vuodessa
-kahdenkertaiseksi. Salli siis, suuri jumala, että Chicotin
-kärsivällisyys kestää vielä yhden vuoden, niin että ne viisikymmentä
-raippaa, jotka Chicot tässä talossa Lothringin prinssilurjuksen ja
-tuon normandialaisen asianajajaroiston käskystä on saanut ja joiden
-vuoksi Chicotin ruumiista vuosi tuopillinen verta, kasvaisivat
-kumpaankin lurjukseen nähden erikseen kahdeksi tuopiksi verta
-ja sadaksi raipaksi. Älköön Mayennella, niin paksu kuin onkin,
-älköönkä Nicolas Davidilla, niin pitkä kuin hän taas on, riittäkö
-verta Chicotin velan maksuksi, vaan jääkööt he velkaa ainakin
-viisitoista tai kaksikymmentä prosenttia ja heittäkööt henkensä
-kahdeksannellakymmenellä tai kahdeksannellakymmenelläviidennellä
-lyönnillä.
-
-Kaikkien pyhimysten nimeen!
-
--- Amen! -- sanoi kuningas.
-
-Chicot suuteli sitten maata ja kaikkien katselijain suureksi
-kummastukseksi -- he eivät tuosta näytelmästä rahtuakaan käsittäneet
--- meni jälleen istumaan entiselle paikalleen kuninkaallisiin
-hevospaareihin.
-
--- Kuuleppas, -- sanoi kuningas, jonka arvokkuudesta nyttemmin oli
-haihtunut suuri annos, mutta jolla vielä kuitenkin oli oikeus saada
-vastaus tekemiinsä kysymyksiin, -- kuuleppas, mestari Chicot! Mitä
-merkitsee koko tuo pitkä, merkillinen litania, mitä merkitsevät
-kaikki nuo lyönnit rintaan ja yleensä koko tämä sinun meininkisi tuon
-maallisen talon edustalla?
-
--- Sire, -- vastasi Chicot, -- kaikki tämä merkitsee sitä että Chicot
-on samallainen kuin kettu. Chicot nuolee niin kauvan niitä kiviä,
-jotka ovat hänen omalla verellään tahritut, kunnes hän kykenee samoja
-kiviä vasten musertamaan niiden päät, jotka ovat hänen vertaan
-vuodattaneet?
-
--- Sire, -- huudahti Quélus -- lyönpä vetoa siitä, että Chicotin
-rukouksella on yhteyttä sen saman asian kanssa, josta me äsken
-puhuimme, sillä hänhän mainitsi, niinkuin teidän majesteettinne
-kuuli, Mayennen herttuan nimen.
-
--- Lyökääpäs vetoa, kreivi Quélus, -- virkkoi Chicot, -- lyökääpäs
-vetoa, niin te voitatte.
-
--- Puhuuko hän sitten totta? -- huudahti kuningas.
-
--- Puhun, sire, -- jatkoi Chicot. -- Tässä talossa oli Chicotilla
-rakastajatar, hyvä ja ihana olento. Eräänä iltana Chicotin ollessa
-tämän rakastajattarensa luona piiritytti muuan mustasukkainen
-ruhtinas talon, otatti Chicotin kiinni ja antoi piestä häntä niin
-julmasti, että Chicotin oli hypättävä akkunasta kadulle. Koska oli
-aivan ihme, ettei Chicot siinä ruhjoutunut kuoliaaksi, polvistuu
-hän nyt joka kerta talon ohitse kulkiessaan, rukoilee rukouksen ja
-kiittää Herraa, joka oli pelastanut hänet niin suuresta vaarasta.
--- Voi Chicot parkaa! Ja te juuri äsken häntä tuomitsitte, sire!
-Kuitenkin minusta tuntuu siltä että sellainen toiminta kuin hänen
-aivan hyvin soveltuu hyvälle kristitylle.
-
--- Pideltiinkö sinua hyvinkin pahoin, Chicot parkani?
-
--- Kamalan pahasti, mutta ei kuitenkaan niin pahasti kuin olisin
-halunnut.
-
--- Kuinka niin?
-
--- Nähkääs, minulla ei olisi ollut mitään sitä vastaan, vaikka olisin
-saanut vakavammankin iskun.
-
--- Syntiesikö takia?
-
--- Ei, mutta Mayennin vuoksi.
-
--- Ahaa, minä ymmärrän. Sinun tarkoituksesi on maksaa Caesasille...
-
--- Caesarilleko? Ooh, ei. Älkäämme sekottako henkilöitä, sire:
-Caesar, hän on tuo suuri kenraali, tuo urhoollinen soturi, tuo
-veljeksistä vanhin, hän, joka tahtoo tulla Ranskan kuninkaaksi. Se
-on sinun asiasi, se, poikani. Maksa sinä, Henrik, omat velkasi. Minä
-kyllä maksan omani.
-
-Henrik ei pitänyt siitä, että hänelle puhuttiin Guisen herttuasta.
-Chicotin huomautus sai hänet senvuoksi niin vakavalle tuulelle, että
-ehdittiin aina Bicêtreen asti, ennenkuin täten keskeytynyt keskustelu
-taas oli päässyt käyntiin.
-
-Louvren ja Bicêtren väliseen matkaan oli tarvittu kolme tuntia, ja
-toivehikkaimmat laskivat saavuttavan Fontainebleauhon seuraavan
-päivän iltana, jota vastoin pessimistit olisivat olleet valmiit
-lyömään vetoa siitä, ettei sinne päästäisi ennenkuin kolmantena
-päivänä puolenpäivän seudussa.
-
-Chicotin ajatus oli se, ettei sinne lainkaan saavuttaisi.
-
-Illempana kuljettiin erään ravintolan ohi, jonka nimi oli "Ranskan
-hovi." Sieltä lemusi siihen raittiiseen ulkoilmaan paistien suloinen
-tuoksu ja sen kyökistä kuului hilpeätä melua.
-
-Chicotin nenää kutittelivat ohikuljettaessa nuo miellyttävät tuoksut.
-Hän kumartui ulommas paareista ja näki ravintolan rapuilla seisovan
-useita väljiin viittoihin kääriintyneitä miehiä. Muuan miehistä oli
-pieni ja paksu ja sen kasvot olivat kokonaan joutuneet leveälierisen
-hatun varjoon.
-
-Kaikki nuo miehet riensivät sisälle heti kun olivat huomanneet
-kulkueen. Mutta tuo lyhyt ja paksu mies ei ehtinyt sisään yhtä
-pian kuin toiset, Chicotilla oli siis tilaisuus tarkastella
-häntä likemmin. Samana hetkenä, jolloin tuo paksu mies pujahti
-ravintolaan, hyppäsi gascognelaisemme alas kuninkaallisista paareista
-ja pyydettyään hevosensa eräältä hovipojalta, joka talutti sitä
-suitsista, eristäytyi hän hämärän turviin koko saattueesta. Kun
-viimeiset ratsastajat olivat kadonneet näkymättömiin ja kun pyörien
-jyrinäkin oli lakannut kuulumasta, hiipi hän esiin piilopaikastaan
-ja lähestyi porttia, ikäänkuin olisi ollut tulossa Fontainebleausta.
-Päästyään akkunan luo loi hän pikaisen katseen ruudun läpi ja
-havaitsi suureksi tyytyväisyydekseen, että nuo äskeiset miehet
-yhäkin olivat siellä ja niiden joukossa myös se lyhyt ja paksu,
-johon hänellä oli ollut kunnia kiinnittää erityistä huomiotaan.
-Kun Chicotilla kuitenkin tuntui olevan omat syynsä siihen, että
-tämän henkilön ei tarvinnut häntä tuntea, tilasi hän pullon viiniä
-viereiseen huoneeseen, mutta valitsi siellä itselleen sellaisen
-paikan, ettei kukaan hänen sitä näkemättään voinut kulkea ulos eikä
-sisälle.
-
-Chicot saattoi tästä kamaristaan silmäillä siihenkin toiseen. Siellä
-hän nyt näki tuon paksun ja lyhyen miehen, joka kaikesta päättäen
-oli vakuutettu siitä, ettei hänen tarvinnut pelätä urkkijoita,
-koskapa hän antoi loimuavan, viiniköynnöksistä viritetyn takkavalkean
-valaista täydelleen koko olentoaan.
-
--- Enpä erehtynytkään, -- ajatteli Chicot. -- -- Jo rukoillessani
-rukoustani Ryuerssin kadulla oli kuin olisin aavistanut tämän miehen
-ilmestymistä. Mutta minkävuoksi hän tulee noin salaisesti ystävämme
-Herodeksen hyvään pääkaupunkiin? Miksi hän väistyi piiloon nähdessään
-meidän kulkevan ohi? Eiköhän hyvä jumala enää myöntäisikään minulle
-niitä odotusvuosia, joita häneltä olen rukoillut, vaan pakoittaisi
-minun maksamaan velkani ennenkuin otaksuinkaan?
-
-Chicot huomasi piankin suureksi ilokseen, että hän saattoi siitä
-paikaltaan ei ainoastaan nähdä vaan myöskin onnellisen sattuman
-kautta kuulla miesten kaikki keskustelut. Tämän havainnon tehtyään
-hän alkoi mitä tarkkaavaisimmin kuunnella.
-
--- Hyvät herrat, -- virkkoi tuo paksu ja lyhyt mies seuralaisilleen,
--- luulenpa että jo on aika lähteä matkalle. Kulkueen viimeinen
-osasto on jo aikoja sitten mennyt ohitse, ja minä otaksun, että tie
-tähän aikaan on vapaa.
-
--- Ihan vapaa, armollinen herra, -- vastasi muuan ääni, joka sai
-Chicotin hätkähtämään. Tuo ääni oli sellaisen henkilön, johon Chicot
-ei vielä ollut kiinnittänyt vähääkään huomiotaan, sillä hän oli
-pitänyt silmällä vain päähenkilöä.
-
-Viimeksi puhunut henkilö oli se, jota hän armolliseksi herraksi oli
-kutsunut, tavattoman pitkä. Hän oli yhtä kalpea kuin tuo toinen oli
-punakka, ja yhtä matelevainen kuin tuo toinen oli ylpeä.
-
--- Haa, mestari Nicolas! -- mutisi Chicot hienosti nauraen. -- Sinä
-kaakotat; se on hyvä! Käypä mainion hyvin tällä kertaa, jos me
-erkanemme, puhuttelematta toisiamme.
-
-Chicot tyhjensi sitten lasinsa ja maksoi laskunsa, niin ettei mikään
-häntä pidättäisi silloin kun hän katsoisi parhaaksi poistua.
-
-Tämä varovaisuustoimenpide olikin paikallaan, sillä nuo seitsemän
-henkilöä, jotka olivat kohdistaneet Chicotin huomion itseensä,
-maksoivat laskunsa hekin, tai oikeammin sanoen, tuo paksu ja lyhyt
-mies maksoi niiden kaikkein puolesta. Senjälkeen he nousivat
-ratsujensa selkään, kääntyivät Parisiin vievälle tielle ja hävisivät
-yön hämärään.
-
--- Hyvä, sanoi Chicot. -- He menevät Parisiin. -- Niinpä käännyn
-minäkin sinne takaisin.
-
-Hän hyppäsi hevosensa selkään ja seurasi miehiä taampaa, kadottamatta
-hetkeksikään näkyvistään heidän harmaita viittojaan. Joukkue
-ratsasti kaupunkiin Porte-Saint-Antoinen kautta ja katosi sitten
-mehiläisparven tavoin Guisen hotelliin, joka ikäänkuin näytti heidän
-tuloaan odottavan, sulkeakseen kohta senjälkeen porttinsa.
-
--- Vai niin, -- tuumiskeli Chicot, asettautuen syrjään Quatre Filsin
-kadun kulmaukseen, -- tässä siis ei olekkaan Mayenne yksin pelissä,
-vaan myöskin Guise. Tähän asti tämä juttu on ollut vain vähän
-kummallista, mutta nyt alkaa tämä kaikki käydä jo huvittavaksi.
-Kärsivällisyyttä vaan!
-
-Chicot odotti todellakin hyvän aikaa huolimatta siitä että häntä
-paleli ja että hän oli nälissään. Viimein avautui taaskin palatsin
-portti: mutta noiden seitsemän viittoihin kääriintynnen ratsumiehen
-sijasta ilmestyikin sieltä nyt seitsemän genovevalaismunkkia,
-jotka, kapusonkeihinsa kietoutuneina, läksivät kulkemaan nöyrästi
-kumartunein päin ja suunnattoman suuria rukousnauhojaan nypistellen.
-
--- Ohoo! -- huudahti Chicot itsekseen, -- mikä odottamatoin ratkaisu!
-Onko siis Guisen hotelli niin täynnänsä pyhyyttä, että sudetkin
-siellä muuttuvat lampaiksi heti kun ovat astuneet sen portista
-sisälle? Tämä kaikkihan käy yhä huvittavammaksi.
-
-Chicot seurasi sitten munkkeja samoinkuin oli seurannut ratsastajia.
-Hän oli varma siitä että noiden kaapujen sisässä nyt olivat samat
-henkilöt, joita viitat olivat vähän aikaisemmin verhonneet.
-
-Munkit kulkivat Seinen yli ja kääntyivät Sainte-Genevièven kadulle.
-
--- Hm, hm! -- ajatteli Chicot. -- Pitäisiköhän meidän nyt kääntyä
-takaisin Fontainebleauhon? Siinä tapauksessa en ole kulkenut lyhintä
-tietä. Mutta ei. Me emme tule matkustamaan niin kauvas.
-
-Munkit pysähtyivät tosiaankin Pyhän Genovevan luostarin eteen
-ja astuivat sen eteiseen, jonka pimennosta näkyi muuan samaan
-veljeskuntaan kuuluva munkki tarkoin tutkivan sisälletulijain käsiä.
-
--- Piru vieköön! -- ajatteli Chicot. -- Näyttääpä siltä kuin pitäisi
-kaikilla luostariin tänä iltana pyrkijöillä olla puhtaat kädet.
-Siellä ihan varmasti on kysymyksessä jotain tavallista harvinaisempaa.
-
-Chicot joutui nyt verrattain hämilleen sen johdosta, miten saisi
-pysäytetyiksi nuo seuraamansa henkilöt näkyvissään. Neuvottomana
-katseli hän ympärilleen ja kummastuksekseen huomasi, että kaikkia
-luostariin suuntautuvia katuja myöten vaelsi munkkeja, muutamat
-yksin, toiset kaksittain, ja että ne kaikki painautuivat luostariin.
-
--- Ahaa, ajatteli Chicot, -- tänä iltana mahtaa olla
-munkkiveljeskunnan kokous, johon Ranskanmaan kaikki
-genovevalaismunkit ovat kutsutut. Kautta kunniani, tämä on ensimäinen
-kerta, jolloin minun tekee mieleni ottaa osaa munkkikunnan kokoukseen.
-
-Yhä vaan tulvi munkkeja eteiseen, ja ne kaikki näyttivät käsiään tai
-jotain kädessään olevaa merkkiä.
-
--- Menisin hyvin mielelläni tuonne sisälle noiden mukana, -- ajatteli
-Chicot, -- mutta voidakseni sen tehdä kaipaan kahta ehdottomasti
-välttämätöntä kappaletta: ensinnäkin tuota kunnioitustaherättävää
-munkinkaapua ja toiseksi tuota merkkiä, jota nuo näyttelevät veli
-portinvartijalle. Sillä niillä varmastikin näkyy olevan joku merkki.
-Ah, veli Gorenflot, veli Gorenflot, olisitpa sinä nyt käsissäni,
-kunnon ystäväni!
-
-Tämä huudahdus pääsi Chicotilta muistellessaan muuatta
-genovevalaismunkkia, joka useinkin oli hänen pöytätoverinaan silloin
-kun hän ei sattunut syömään Louvressa.
-
-Munkkeja näkyi edelleenkin virtaavan luostariin niin suurin joukoin,
-että olisi pian luullut puolten parisilaisista kääriintyneen kaapuun.
-Väsymättä tarkasteli portinvartija yhtä tarkkaavaisesti heidän
-käsiään.
-
--- Saapa nähdä, -- mutisi Chicot, -- eiköhän tuolla tänä iltana
-puuhailla jotain eriskummallista. Minun täytyy yhäkin jatkaa
-tutkimuksiani. Kello on nyt kahdeksan, ja almujenkerääminen
-on toimitettu. Minun siis pitäisi tavata veli Gorenflot
-_Runsaudensarvessa_, sillä juuri nyt on hänen illallisensa aika.
-
-Chicot kannusti hevostaan ja ratsasti täyttä neliä Saint-Jacquesin
-kadulle, jonka varrella tuo Runsaudensarvi-niminen ravintola
-sijaitsi. Siellä kävivät tavallisesti ylioppilaat ja viiniinmenevät
-munkit.
-
-Chicotkin siellä hyvin tunnettiin, ei jokapäiväisenä vieraana, vaan
-eräänä niistä salaperäisistä kävijöistä, jotka silloin tällöin
-pistäytyivät uhraamaan muutamia kultakolikoita ja hiukan järkeään
-mestari Claude Bonhometin ravintolassa.
-
-
-
-
-19.
-
-Veli Gorenflot.
-
-
-Ilta oli niitä kylmiä talvi-iltoja, jolloin ravintolasalien
-ikkunoista hohtavat takkavalkeat tuntuvat kaksinverroin
-houkuttelevammilta.
-
-Chicot astui aluksi saliin ja katseli siellä uteliaana ympärilleen
-joka soppeen, mutta kun hän ei mestari Clauden vieraitten seassa
-nähnytkään etsimäänsä henkilöä, meni hän, koteutunut taloon kun oli,
-suorastaan keittiöön.
-
-Isäntä seisoskeli siellä erään hengellisen kirjan lukemiseen
-syventyneenä, odotellen samalla sitä että tavattoman suurelle
-paistinpannulle asetettu rasva ehtisi sulaa ja saisi tarpeeksi
-korkean lämpömäärän, jotta siihen voisi sekottaa paistettavia
-aineksia. Chicotin sisään astuessa kohotti mestari Bonhomet päätään.
-
--- Vai te se olette, hyvä herra, -- sanoi hän ja paiskasi kirjan
-kiinni. -- Hyvää iltaa ja hyvää ruokahalua!
-
--- Kiitos, hyvä ystävä, tästä kaksinkertaisesta toivomuksesta, vaikka
-toinen puoli tuleekin siitä teidän eduksenne. Mutta käyhän sekin
-päinsä.
-
--- Kuinka niin? Mitä te tarkoitatte?
-
--- Niin, tiedätteköhän, etten minä mielelläni syö yksin.
-
--- Jos niin on laita, hyvä herra, -- sanoi Bonhomet ja kohotti
-vihreätä lakkiaan, -- niin voin minä kyllä tehdä teille seuraa.
-
--- Kiitos, rakas isäntäni! Tiedän teidät sangen hyväksi
-pöytätoveriksi. Mutta asia on nyt sellainen, että minä etsinkin
-muuatta toista.
-
--- Kenties veli Gorenflotia? -- kysyi Bonhomet.
-
--- Häntäpä juuri, -- vastasi Chicot. -- Joka hän on alottanut
-illallisensa?
-
--- Ei, ei vielä. Mutta pitäkäähän kuitenkin kiirettä.
-
--- Minkävuoksi minun pitäisi kiiruhtaa?
-
--- Nähkääs: hän on viiden minuutin kuluttua lopettanut illallisensa.
-
--- Veli Gorenflot ei ole illallistaan vielä alottanutkaan, ja
-kuitenkin hän on lopettanut sen jo viiden minuutin kuluttua, sanotte
-te?
-
--- Hyvä herra, -- sanoi mestari Claude, -- tänään on keskiviikko, ja
-paasto alkaa.
-
--- No, entä sitten? -- kysyi Chicot äänellä joka ilmaisi, ettei hän
-paljo luottanut Gorenflotin uskonnolliseen tunnontarkkuuteen.
-
--- Niin, mitäpä minä tietäisin? -- virkkoi Claude ja teki liikkeen
-ikäänkuin sanoakseen: en minä ymmärrä tästä kaikesta enempää kuin
-tekään, mutta niin se kuitenkin näyttää olevan.
-
--- Ihan varmaan, -- jatkoi Chicot, -- on hänen ruumiillisessa
-ihmisessään jotain epäkunnossa. Vain viisi minuuttia Gorenflotin
-illallista varten! Tänään saattaa kohtalo minut ihmeellisten asiain
-todistajaksi.
-
-Chicot siirtyi nyt erääseen pieneen, yksinäiseen huoneeseen, jonka
-punaruudukkailla uutimilla varustetun lasioven hän paiskasi auki.
-Siellä hän puhdistamattoman kynttilän valossa näki tuon kunnon
-munkin, joka välinpitämättömän näköisenä lautasellaan pyöritteli
-vedessäkeitettyä pinaattiannosta. Hän koetti saada tuota annostaan
-mehukkaammaksi sekottelemalla siihen muutamia juustonsiruja.
-
-Veli Gorenflot oli noin kolmenkymmenenkahdeksan vuoden ikäinen ja
-suunnilleen viiden jalan pituinen. Mutta tuon lyhyehkön vartalon
-korvasi kuitenkin, kuten tuo arvon veli itse väitti, ruumiinmuotoja
-ihailtava sopusuhtaisuus. Sillä se mitä hänen pituudestaan puuttui
-tuli korvatuksi toisaalle. Hänen selkänsä näet oli ainakin kolmen
-jalan levyinen, mikä, kuten tiedetään, vastaa lähes yhdeksän jalan
-ympärimittaa.
-
-Hänen herkulesmaisten olkapäittensä keskestä yleni lihakseton kaula.
-Onnettomuudeksi oli tämä kaulakin sopusoinnussa muun ruumiin kanssa,
-s.o. se oli lyhyt ja paksu, mistä johtui että veli Gorenflot,
-ankaramman mielenliikutuksen sattuessa, oli aina lähellä saada
-halvauksen. Mutta tietoisena tuosta häntä aina uhkaavasta vaarasta ei
-veli Gorenflot koskaan kiivastunutkaan. Harvoinpa häntä näki niinkään
-hämmästyneenä kuin nyt, jolloin Chicot äkkiarvaamatta astui sisään.
-
--- Hei, rakas ystävä! Mitäpä te siinä puuhailette? -- huudahti
-gascognolaisemme, katsellen vuoroon pinaattiin, vuoroon Gorenflotiin,
-väliin puhdistamattomaan kynttilään ja väliin vedellä täytettyyn
-lasiin, johon värikkeeksi oli tipahutettu muutamia pisaroita viiniä.
-
--- Niinkuin, hyvä veli, näette, syön minä illallista, -- vastasi
-Gorenflot äänellä, joka soinnahti yhtä kimeästi kuin hänen
-luostarinsa kellot.
-
--- Sanotteko tuota illallisen syömiseksi? Vihanneksiako ja juustoa?
-Laskette leikkiä!
-
-Monsoreaun kreivitär
-
--- Meillä on tänään paaston ensimäinen keskiviikko. Ajatelkaamme
-myöskin autuuttamme, hyvä veli, autuuttamme, -- sanoi Gorenflot
-nenäänsä puhuen ja loi hurskaasti katseensa taivasta kohti.
-
-Chicot seisoi nolostuneena. Hänen katseestaan huomasi, että hän jo
-useamman kerran oli nähnyt Gorenflotin kokonaan toisella tavalla
-viettävän pyhää paastoaikaa.
-
--- Autuuttamme, -- toisti hän. -- Mitä helkuttia on vedellä ja
-vihanneksilla meidän autuutemme kanssa tekemistä?
-
--- Kirjoitettu on: perjantaina älköön kukaan syökö lihaa, älköönkä
-myöskään keskiviikkona, -- vastasi Gorenflot.
-
--- Mutta miten te söitte aamiaisenne?
-
--- Aamiaista en ole lainkaan syönyt hyvä veli, -- vastasi munkki, yhä
-enemmän nenäänsä puhuen.
-
--- Vai niin! Ellei kysymys sitten ole muusta kuin nenäänsä
-puhumisesta, -- virkkoi Chicot, -- niin olen minä valmis kilpailemaan
-siinä maailman kaikkien genovevalaismunkkien kanssa. Kun kerran ette
-ole syönyt aamiaista, -- jatkoi hän, nenäänsä korottaen, -- niin
-mitäpä olette sitten tehnyt, hyvä veli?
-
--- Olen kirjoittanut puhetta, -- vastasi Gorenflot ja kohotti ylpeänä
-päätään.
-
--- Ahaa! Puhetta! Missä se tulee pidettäväksi?
-
--- Tänä iltana luostarissa.
-
--- Vai niin! -- ajatteli Chicot, -- puhe luostarissa tänä iltana.
-Sepä kuuluu hauskalta.
-
--- Minä mietinkin nyt juuri lähteä sinne, sillä kuulijani tulevat
-muuten ehkä kärsimättömiksi, -- sanoi Gorenflot ja pisti suuhunsa
-ensimäisen lusikallisen juustopinaattiansa.
-
-Chicot muisti nyt tuon suuren munkkijoukon, jonka hän oli nähnyt
-hiipivän luostariin, ja ajatellessaan, että Mayennen herttuakin
-kaiken todennäköisyyden mukaan oli siellä, ihmetteli hän kovin sitä,
-miksi Gorenflot, jota tähän saakka ei oltu pidetty kaunopuhujana,
-juuri tänä iltana oli valittu puheenjohtajaksi Lothringin prinssille
-ja niin suurilukuisalle seurakunnalle.
-
--- No sanoppas muuta! virkkoi hän. -- Mihin aikaan teidän on tuo
-puheenne pidettävä?
-
--- Kello yhdeksän ja puoli kymmenen välillä, hyvä veli.
-
--- Hyvä. Kello on vasta neljännestä vailla yhdeksän. Toivon teidän
-viipyvän vielä viisi minuuttia. Piru vieköön! Siitähän on jo kulunut
-enemmän kuin kahdeksan päivää, kun me viimeksi söimme yhdessä!
-
--- Se ei ole teidän eikä minun vikani, -- vastasi Gorenflot, --
-eikä meidän ystävyytemme siitä vähääkään kärsi, saatte olla siitä
-vakuutettu, rakkahin veli. Asemannehan vaatii teidän alituiseen
-olemaan suuren kuninkaamme Henrik III:nen lähettyvillä, hänen, jota
-jumala varjelkoon! Ja minun säätyni veloittaa minun keräämään almuja
-ja lukemaan rukouksia. Ei siis lainkaan ole kummallista, että me niin
-harvoin tapaamme toisiamme.
-
--- Niinpä niin, -- sanoi Chicot. -- Mutta juuri senvuoksi minusta
-onkin sitä suurempi syy pitää aina tavatessamme hiukan hauskaa.
-
--- Minäkin olen siitä hyvin iloissani, -- vastasi Gorenflot mitä
-ystävällisimmin silmäyksin, -- mutta kuitenkin täytyy minun nyt
-poistua teidän luotanne.
-
-Munkki oli juuri nousemaisillaan ylös.
-
--- Syökäähän toki edes vihanneksenne, -- virkkoi Chicot, asettaen
-kätensä hänen olalleen ja pakoittaen hänen siten pysymään paikoillaan.
-
-Gorenflot katsahti pinaattiinsa ja huokasi. Sitten hän loi silmäyksen
-punertavaan veteen ja käänsi siitä päänsä pois.
-
-Chicot havaitsi nyt tulleen sopivan ajan hyökkäyksen tekemiseen.
-
--- Ettekö vielä muista tuota pikku päivällistä, jonka tässä
-tuonnoissa päivänä söimme Porte Montmartressa, jossa me, sill'aikaa
-kun suuri kuninkaamme Henrik ruoski itseään ja muita, pureksimme
-paistettua ankkaa ja krapupasteijoja ja joimme tuota herkullista
-bourgogneviiniä. Miksikä te sitä kutsuittekaan?
-
--- Se oli muuan minun synnyinseudultani peräisin oleva viinilaji, --
-sanoi Gorenflot.
-
--- Niin, niin, nyt minäkin sen muistan. Se on sitä samaa maitoa, jota
-te olette imenyt aina siitä lähtien kun tulitte tähän maailmaan, te
-Noakin kelpo jälkeläinen.
-
-Alakuloisesti hymyillen nuoleksi Gorenflot suupieliään.
-
--- Mitä piditte siitä viinistä? -- kysyi Chicot.
-
--- Se oli hyvää, -- vastasi munkki. -- Mutta löytyypä kuitenkin
-parempaakin.
-
--- Niinpä isäntämme Claude Bonhomet tässä eräänä iltana väittikin,
-että hänellä on kellarissaan sellaista viiniä, joiden rinnalla hänen
-Porte Montmartressa olevan virkaveljensä viinit ovat vaan viheliäistä
-kuraa.
-
--- Niin, se on totta, -- myönsi Gorenflot.
-
--- Mitä, onko se mahdollista? -- huudahti Chicot. -- Ja kuitenkin
-istutte te juomassa punaiseksi värjättyä vettä, vaikka teidän vain
-tarvitsisi ojentaa kätensä saadaksenne tuollaista viiniä? Hyi
-kuitenkin!
-
-Näin sanoen Chicot tarttui Gorenflotin lasiin ja kaasi sen sisällön
-lattialle.
-
--- Kaikella on oma aikansa, hyvä veli, -- huomautti Gorenflot. --
-Viini on hyvää, kun sen juotua ei ole muuta tekemistä kuin ylistää
-jumalaa, joka meille sen on lahjoittanut. Mutta kun on pidettävä
-puhe, silloin on vesi suositeltavampaa, ei tietenkään maun vuoksi,
-mutta kumminkin hyödyn vuoksi.
-
-Äh, murahti Chicot. -- Minä, jonka myös on pidettävä puhe,
-ja luulenpa siinä onnistuvanikin, aion pyytää pullon tuota
-bourgogneviiniä. Ja sanokaapa, Gorenflot, minulle, mitä neuvoisitte
-minun ottamaan palanpainoksi?
-
--- Ottakaa mitä muuta hyvänsä, -- vastasi munkki, -- mutta älkää
-tällaista pinaattia. Tämä on kaikista huonointa.
-
--- Hyi! -- sanoi Chicot, otettuaan veli Gorenflotin lautasen ja
-haistettuaan sitä. -- Hyi!
-
-Sitten hän kääntyi ja huusi isäntää. Tämä nähtävästikin oli jo ollut
-varuillaan ja ilmestyi heti kynnykselle.
-
--- Mestari Claude! Tuokaa tänne pari pulloa sitä viiniä, jota te
-tässä eräänä iltana niin kovin kehuitte.
-
--- Pari pulloa! sanoi Gorenflot. -- Mitä te niin paljolla teette, kun
-minä kerran en mitään maista?
-
--- Jos te olisitte tahtonut juoda mukana, niin olisin minä tilannut
-neljä pulloa, ehkäpä kuusi, olisinpa voinut sanoa: tuokaa niin paljo
-kuin sitä teillä on! -- virkkoi Chicot. -- Mutta kun saan juoda
-yksinäni, ei juominen tunnu niin hyvältä, ja kaksi pulloa riittää
-varsin hyvin.
-
--- Kaksi pulloa on tosiaankin kohtuullista, -- huomautti Gorenflot,
--- ja ellette lisäksi syö muuta kuin eräitä yksinkertaisia
-ruokalajeja, niin ei rippi-isällänne ole teille mitään huomautettavaa.
-
--- En tietenkään, -- sanoi Chicot. -- Rasvaa paaston aikana! Hyi toki!
-
-Sillaikaa kun mestari Bonhomet meni kellariin noutamaan sieltä noita
-kahta pulloa, pujahti Chicot ruokasäiliöön ja otti sieltä esiin
-lihotetun kanan.
-
--- Mitä te siellä teette, hyvä veli? -- uteli Gorenflot, joka
-osanotolla seurasi Chicotin kaikkia liikkeitä, -- mitä teette siellä?
-
--- Niinkuin näette, isken minä kynteni toutaimeen, niin ettei kukaan
-muu pääse tähän käsiksi.
-
-Paaston aikana on näitä tällaisia ruokatavaroita hyvin vähän
-saatavissa.
-
--- Toutaimeen! -- huudahti Gorenflot hämmästyneenä.
-
--- Tietystikin tämä on toutain, -- sanoi Chicot, ja pisti tuon
-herkullisen linnun nenänsä alle.
-
--- Milloin toutain on saanut nokan? -- kysyi munkki.
-
--- Nokan? -- myhähti gascognelainen. -- Missä se on? En minä näe
-tässä muuta kuin kitaset.
-
--- Entä nuo siivet? kysyi munkki.
-
--- Eviähän ne ovat.
-
--- Entäpä höyhenet?
-
--- Nehän ovat suomuja, rakas Gorenflot. Tehän taidatte olla
-hiprakassa!
-
--- Hiprakassa! -- huudahti Gorenflot. -- Hiprakassa! Ah, sepä
-sattuikin paikalleen: minä, joka olen syönyt vain pinaattia ja juonut
-vettä!
-
-No, niinpä onkin sitten pinaatti ja vesi noussut teille päähän.
-
--- Loruja, arveli Gorenflot. -- Tuossahan on isäntämme. Hän
-ratkaiskoon asian.
-
--- Minkä niin?
-
--- Sen, onko tuo toutain vai kana.
-
--- Olkoon menneeksi. Mutta ensin hänen täytyy vetää korkit
-viinipulloista, sillä minä tahdon tietää, onko viini oikeata. Vetäkää
-korkit pois, mestari Claude!
-
-Mestari Claude teki työtä käskettyä ja kaatoi puoli lasia Chicotille,
-joka tyhjensi sen yhdellä siemauksella. Sitten hän maiskutti suutaan,
-istahti alas ja virkkoi:
-
--- Ah, minä olen huono viinintuntija! Minun kieleni ei maista
-lainkaan mitään. On mahdotonta sanoa, onko tämä parempaa tai
-huonompaa kuin Porte Montmartren viini. Enpä ole varma edes siitä,
-vaikka tämä olisi samaa viiniä.
-
-Gorenflotin silmät säkenöivät katsellessa Chicotin lasin pohjalle
-jääneitä rubiininpunaisia pisaroita.
-
--- Kuulkaapas, hyvä veli, sanoi Chicot ja kaatoi noin sormustimen
-täyden viiniä munkin lasiin, -- tehän olette täällä maailmassa
-palvellaksenne lähimäisiänne. Selittäkää nyt minulle.
-
-Gorenflot tarttui lasiin, vei sen huulilleen ja imi hitaasti ne
-muutamat pisarat, joita siinä oli.
-
--- Se on kyllä samaa lajia, -- virkkoi hän. -- Se on varmaa, mutta...
-
--- Mutta? toisti Chicot.
-
--- Mutta sitä oli liian vähän voidakseni sanoa, oliko se huonompaa
-vai parempaa.
-
--- Kuitenkin tahtoisin minä sen mielelläni tietää, -- sanoi Chicot.
--- Enpä, hitto vie, tahdokkaan, että minua petetään. Jollei teidän
-hyvä, veli, tänä iltana olisi pidettävä puhetta, niin pyytäisin minä
-teidän tosiaankin vielä kerran maistamaan viiniäni.
-
--- No, olkoon menneeksi, teidän vuoksenne, -- vastasi munkki.
-
--- Sepä oli kunnon miehen sana, -- lausui Chicot. Näin sanottuaan hän
-kaatoi munkin lasin puolilleen.
-
-Gorenflot kohotti lasin huulilleen yhtä juhlallisesti kuin äskenkin
-ja maisteli sen sisällön yhtä vakavasti.
-
--- Tämä on parempaa, -- sanoi hän, -- sen minä takaan.
-
--- Äh! Te pidätte isännän puolta.
-
--- Sen, joka on tottunut juomaan, -- huomautti Gorenflot, -- tulee
-ensi siemauksesta tuntea laji, toisesta hyvyys ja kolmannesta ikä.
-
--- Ikä, te sanotte, -- tokaisi Chicot. -- Silloinpa olisin halukas
-tietämään, miten vanhaa tämä viini on.
-
--- Se on varsin helppoa saada tietää, -- selitti Gorenflot ja ojensi
-lasiaan. -- Kaatakaa minulle vain kaksi tippaa, niin minä sanon sen
-heti.
-
-Chicot kaatoi munkin lasin melkein täyteen. Munkki tyhjensi sen
-hitaasti, mutta yhteen hengenvetoon.
-
--- Tämä on vuodelta 1561, -- sanoi hän, pannen lasin takaisin
-pöydälle.
-
-Niin, joulun seudusta vuodelta 1561, -- vakuutteli Claude Bonhomet.
--- Se sattui ihan oikein.
-
--- Veli Gorenflot, -- sanoi nyt gascognelainen ottaen hatun päästään
-ja kumartaen munkille, -- Roomassa on julistettu pyhimykseksi monta
-sellaista, jotka olisivat sen paljo vähemmin ansainneet kuin te.
-
--- Tämä johtuu vain pienestä tottumuksesta, hyvä veli, -- väitti
-Gorenflot ujosti.
-
--- Ja taipuvainen myös, -- arveli Chicot. -- Eipä tottumus, hitto
-vie, yksinään riitäkään, siitä olen itsekin todistuksena, minä, jolla
-nyt toki hiukan lienee tähänkin tottumusta. Mutta mitä nyt aiotte
-tehdä?
-
--- Nousen ylös, kuten näette.
-
--- Mitä varten?
-
--- Lähteäkseni luostariin.
-
--- Maistamattako minun toutaintani?
-
--- Aah, sehän oli totta, -- huudahti Gorenflot. -- Näyttää siltä,
-kunnon veli, että te vieläkin vähemmän ymmärtäisitte ruokia kuin
-juomia. Mestari Bonhomet, mikä elukka tämä on?
-
-Gorenflot näytti isännälle tuota kiistan esinettä. Isäntä katseli
-tuollaisen kysymyksen tekijää kummastuneena.
-
--- Niin, -- puuttui Chicotkin puheeseen, -- teiltä kysytään, mikä tuo
-otus on?
-
--- Tule ja puserra! -- huudahti isäntä. -- Kanahan se on!
-
--- Kana! -- kertasi Chicot kummastunein katsein.
-
--- Tietystikin! -- jatkoi mestari Claude.
-
--- No, onko teillä vieläkin jotain vastaanväittämistä? kysyi
-Gorenflot riemuissaan.
-
--- Niin, niin, -- sanoi Chicot, -- näyttääpä siltä kuin olisin minä
-väärässä. Mutta kun minun mieleni kerran tekee syödä tuo kana syntiä
-tekemättä, niin tehkää minulle, hyvä veli, ainakin se palvelus...
-pyydän teitä molemminpuolisen ystävyytemme nimessä... että kastatte
-sen muutamilla vesipisaroilla toutaimeksi.
-
--- Ahaa! -- virkkoi Gorenflot nauraen.
-
--- Niin, minä pyydän teitä, -- jatkoi gascognelainen, -- sillä muuten
-tulen ehkä tehneeksi syntiä, syömällä kiellettyä ruokaa.
-
--- Olkoon menneeksi, -- sanoi Gorenflot, joka, ollen luonnostaan
-kelpo pöytäkumppani, nyt oli alkanut tulla paremmalle tuulelle.
-Siihen kai oli osaltaan vaikuttanut tuo kolme kertaa tapahtunut
-viinin maisteleminenkin. -- Mutta eipä tässä enää olekkaan vettä.
-
--- Jossain on kirjoitettu, en muista varmaan missä: voit hätätilassa
-käyttää hyväksesi sitä mitä sinulla on. Tarkoitus pyhittää
-välikappaleet. Kasta viinillä, hyvä veli, kasta viinillä. Elukasta
-voi tosin siten tulla vähemmän katolilainen, mutta ei silti huonompi.
-
-Chicot täytti munkin lasin ääriään myöten. Nyt oli ensimäinen pullo
-tyhjennetty.
-
--- Bacchuksen, Comuksen ja Momuksen nimeen kastan minä sinut
-toutaimeksi, -- sanoi Gorenflot.
-
-Sitten hän kastoi sormenpäänsä viiniin ja pudotti niistä muutamia
-pisaroita kanan päälle.
-
--- Kas niin, -- virkkoi gascognelainen, munkin lasia kilistäen,
--- tyhjentäkäämme nyt lasi vastakastetun kunniaksi. Tulkoon hän
-mahdollisimman pian paistetuksi, ja täydentäköön mestari Claude
-Bonhometin taitavuus ne ominaisuudet, joita tällä kanalla jo
-luonnostaan on!
-
--- Niin, vastakastetun malja! -- huusi Gorenflot nauraen ja iski
-nahkaansa lasillisen bourgognea, jonka Chicot oli hänelle kaatanut.
--- Toutaimen malja! Tämä on totta, kautta kunniani, oivallista viiniä.
-
--- Mestari Claude, -- sanoi Chicot, -- pankaa heti tämä toutain
-paistumaan. Voidelkaa se tuoreella voilla, johon on sirotettu
-hienoksihakattua läskiä ja maustesipulia. Kun se alkaa muuttua
-ruskeaksi, niin pankaa pari käristettyä leivänpalaa paistinpannulle
-ja tarjoilkaa se sitten lämpöisenä.
-
-Gorenflot ei sanonut sanaakaan, mutta hän näytti hyväksyvän nuo
-annetut määräykset katseellaan ja nyökäyttämällä päätään tuskin
-huomattavasti. Se näytti merkitsevän täydellistä suostumusta.
-
--- Vielä, -- jatkoi Chicot, huomattuaan tarkoituksensa onnistuneen,
--- vielä, mestari Bonhomet, me haluamme sardelleja ja makrilleja.
-Olemme paastoavaisia niinkuin hurskas veli Gorenflot juuri huomautti,
-ja minä tahdon täydellisen paastopäivällisen. Hei, odottakaapas...
-kaksi pulloa tätä teidän mainiota viiniänne vuodelta 1561.
-
-Keittiöstä alkoivat höyryt vähitellen tunkeutua munkin nenään. Vesi
-kihosi hänen suuhunsa, hänen silmänsä säkenöivät, mutta vielä hän
-jaksoi hillitä itsensä ja tekipä vielä liikkeen noustakseen ylöskin.
-
--- Mitä! -- huudahti Chicot. -- Aiotteko lähteä pois juuri nyt, kun
-tässä pitäisi maistaa toutainta?
-
--- Minun täytyy se tehdä, hyvä veli, -- sanoi Gorenflot, ja loi
-katseensa taivasta kohti, ikäänkuin antaakseen Meidän Herrammekin
-ymmärtää, miten suuren uhrauksen hän nyt aikoi tehdä.
-
--- On kuitenkin hyvin varomatonta pitää puhe paastottuaan.
-
--- Minkävuoksi? -- kysyi munkki.
-
--- Sillä teidän hengityksenne tekee tenän, hyvä; veli. Galenus sanoo:
-Ihmisen kieli on heikko ja herpaantuu helposti.
-
--- Se on, sen pahempi, totta, -- selitti Gorenflot, -- sitä olen
-monesti itsekin saanut kokea. Jos minulla olisi ollut riittävän
-vahvat keuhkot, olisi minusta tullut oikea kaunopuhuja.
-
--- Siinä sen nyt näette, -- virkkoi Chicot.
-
--- Onneksi, -- jatkoi Gorenflot ja istahti taas paikalleen, --
-onneksi on minussa sitä enemmän hartautta.
-
--- Niin kyllä, mutta ei hartauskaan yksin riitä. Teidän sijassanne
-maistaisin minä näitä sardelleja ja joisin muutaman tipan tätä
-nektaria, jumaltenjuomaa.
-
--- No, ojentakaapa sitten tänne yksi sardelli ja yksi ainoa lasi
-viiniä.
-
-Chicot pani sardellin munkin lautaselle ja kaatoi viiniä hänen
-lasiinsa.
-
-No, miltäs tuntuu? kysäsi Chicot, joka, narratessaan munkkia syömään
-ja juomaan, itse pysyi verrattain kohtuullisena. -- Miltäs tuntuu?
-
--- Tunnenpa todellakin olevani vähemmän heikko kuin äsken, -- vastasi
-Gorenflot.
-
--- Mutta piru vieköön! virkkoi Chicot, -- kun on pidettävä puhe, niin
-ei riitä että tuntee itsensä, kuten te sanotte, vähemmän heikoksi,
-vaan täytyy tuntea olevansa voimakas ruumiiltaan ja sielultaan. Ja
-teidän sijassanne, -- jatkoi gascognelainen, -- minä tuohon tilaan
-päästäkseni söisin toutaimen kummankin evän. Sillä ellette syö tämän
-enempää, saatatte te haiskahtaa viinille.
-
--- Kas pentele! -- sanoi Gorenflot. -- Olettepa oikeassa. Sitä minä
-en tullut ajatelleeksi.
-
-Ja kun kana juuri tällöin tuotiin pöytään, leikkasi Chicot siitä heti
-yhden jalan, joita hän eviksi kutsui. Munkki maisteli sitä ja söi.
-
--- Kautta jumalan! -- huudahti Gorenflot. -- Kylläpä tämä onkin
-mehukasta kalaa!
-
-Chicot leikkasi nyt toisen "evän" ja pani senkin munkin lautaselle,
-tyytyen itse siiventynkään.
-
--- Entä miten tämä viini on hyvää! -- jatkoi Chicot, vetäen korkin
-kolmannesta pullosta.
-
-Sittenkun Gorenflotin suuri vatsa kerran oli päässyt alkuun, ei
-mies enää lainkaan voinut hillitä itseään, vaan hän pureksi toisen
-siiventyngänkin niin paljaaksi, ettei siihen jäänyt mitään muuta kuin
-pelkät luut. Senjälkeen hän huusi Bonhometia ja sanoi tälle:
-
--- Mestari Claude, minä olen hyvin nälissäni. Ettekö äsken tahtonut
-tarjota minulle läskipannukakkua.
-
--- Tietysti, -- sanoi Chicot, -- sehän on jo tilattu. Vai kuinka,
-Bonhomet?
-
--- Totta kai, -- vastasi isäntä, sillä hän ei koskaan vastustellut
-vieraitaan tällaisissa asioissa.
-
--- No, tuokaa se sitten tänne, mestari Claude! -- huusi munkki.
-
--- Viiden minuutin kuluttua, -- vastasi isäntä, oivallettuaan
-Chicotin salaisen silmäniskun, ja riensi heti valmistamaan tuota
-tilattua annosta.
-
--- Ah! -- virkkoi Gorenflot ja antoi tavattoman suuren nyrkkinsä,
-jossa oli kahveli, vaipua pöydälle -- Nyt tuntuu olo tosiaankin
-paremmalta.
-
--- Eikö asia siis ole niinkuin minä sanon? -- huomautti Chicot.
-
--- Ja jos pannukakku nyt olisi tässä niin haukkaisin sen yhtenä
-ainoana suupalana, aivan samoin kuin nyt tyhjennän tämän lasin
-yhdellä siemauksella.
-
-Säkenöivin silmin tyhjensi nyt munkki kolmannesta pullosta
-neljänneksen.
-
--- Vai niin, -- sanoi Chicot, -- ette siis tuntenut voivanne varsin
-hyvin?
-
--- Olin aivan uuvuksissa, hyvä ystävä, -- vastasi Gorenflot. -- Tuo
-kirottu puhe oli minut lopen väsyttänyt. Kokonaiseen kolmeen päivään
-en mitään muuta ajatellutkaan.
-
--- Mutta niinpä sen sitten täytyy ollakin mainion, -- tuumi Chicot.
-
--- Kerrassaan! vastasi munkki.
-
--- Lukekaapa sitä hiukan meidän tässä pannukakkua odotellessamme.
-
--- Ei, sitä en tee, -- sanoi Gorenflot. -- Kristillinen puhe pöydän
-ääressä! Oletko milloinkaan kuullut sellaisesta puhuttavankaan, herra
-narri? Ehkäpä kuninkaasi hovissa?
-
--- Siellä kyllä pidetään verrattain kauniita puheita kuningas
-Henrikille, jota jumala varjelkoon! -- virkkoi Chicot ja nosti
-hattuaan.
-
--- Mitä ainetta niissä kosketellaan? -- kysyi Gorenflot.
-
--- Siveyttä, -- vastasi Chicot.
-
--- Sitäpä mahdankin uskoa! -- huusi munkki,, heittäytyen selkäkenoon
-tuolin selustinta vastaan. -- Mutta siitä huolimatta on sinun
-kuninkaasi kutakuinkin siveetön otus.
-
--- Minä en tiedä, onko hän siveellinen vai ei, -- sanoi Chicot,
--- mutta sen kuitenkin tiedän, ettei minun ole tarvinnut olla
-todistajana mihinkään sellaiseen, jota olisin tarvinnut punastua.
-
--- Sen kyllä, hitto vieköön, uskon, -- vastasi munkki. -- Siitä
-lienee jo kauvan, jolloin sinä olet osannut punastua, senkin vetelys!
-
--- Mitä! -- huudahti Chicot. -- Minäkö vetelys! Minäkö, joka olen
-itse säännöllisyys, itse pidättäväisyys ruumiiltani ja sielultani!
-Minäkö, joka otan osaa kaikkiin juhlakulkueisiin ja kaikkiin
-paastoihin!
-
--- Mutta entäpä sinun Sardanapaluksesi, sinun Herodeksesi, sinun
-Nebukadnezarisi! Vai teeskenneltyjä kulkueita ja paastoja! Onneksi
-aletaan jo kokonaan osata ulkoa tuo sinun kuninkaasi Henrik III,
-jonka piru periköön!
-
-Tällöin tuli mestari Bonhomet sisälle, pitäen toisessa kädessään
-tuota kaivattua pannukakkuvatia ja toisessa kahta avaamatonta
-viinipulloa.
-
--- Tuokaa tänne, tuokaa tänne! -- kirkui munkki silmät sädehtien ja
-nauraen niin makeasti, että kaikki nuo hänen kaksikymmentäkaksi lujaa
-hammastaan selvästi näkyivät.
-
--- Mutta, rakas ystäväni, -- huomautti Chicot, -- tehän sanoitte,
-että teidän olisi pidettävä puhe?
-
-Se on minulla täällä, -- vastasi munkki, lyöden otsaansa, johon alkoi
-kohota sama punottava väri kuin poskiinkin.
-
--- Kello puoli kymmenen, -- muistutti Chicot.
-
--- Ah, minä vaan narrasin, -- sanoi munkki.
-
--- Milloinka siis puhe on pidettävä?
-
--- Kello kymmenen.
-
--- Kello kymmenenkö? Minä luulin, että luostari sulettaisiin kello
-yhdeksältä.
-
--- Sulettakoon vaan, -- sanoi Corenflot ja katseli kynttilänvaloa
-täysinäisen lasinsa läpi, -- se ei minua liikuta; minulla on avain.
-
--- Luostarin avain! -- huudahti Chicot. -- Teilläkö olisi luostarin
-avain?
-
--- Se on täällä taskussani, -- vastasi Gorenlfot ja löi kämmenellään
-kaapuunsa.
-
--- Mahdotonta! -- intti Chicot. -- Minä tunnen luostarinsäännöt. Olen
-ollut katumusmatkalla ainakin kolmessa luostarissa. Avainta ei uskota
-tavallisen veljen huostaan.
-
--- Mutta tässä se nyt kuitenkin on, -- sanoi Gorenflot, heittäytyen
-tuolinsa selustinta vasten ja näyttäen Chicotille muuatta pientä
-rahaa.
-
--- Mitä! Rahaako? -- tokaisi Chicot. -- Ahaa, minä ymmärrän! Te
-lahjotte portinvartijan päästäksenne sisälle silloinkuin haluatte, te
-paatunut syntinen!
-
-Gorenflot nauraa hohotti, niin että suu leveni korviin asti, ja
-änkytti, hymyillen herttaisesti kuin autuuttatunteva juopunut:
-
--- Muuta ei tarvita.
-
-Sitten hän aikoi pistää rahan taskuunsa.
-
--- Odottakaapas, odottakaapas, -- keskeytti Chicot. -- Kas peijakas,
-miten soma raha!
-
--- Varustettu kerettiläisen kuvalla, selitti Gorenflot. -- Siihen on
-sydämen kohdalle kaivettu reikä.
-
--- Kun tätä tarkoin katselen, -- sanoi Chicot, niin näenpä, että se
-on Navarran kuninkaan rintakuvalla varustettu raha, ja sen läpi on
-tosiaankin reikä porattu.
-
--- Tikarinpisto, niin, -- puhui Gorenflot. -- Kuolema
-kerettiläiselle! Se, joka kerettiläisen tappaa, on jo etukäteen
-tullut julistetuksi pyhimykseksi, ja minäkin puolestani lahjoitan
-sille, jumala minua armahtakoon, paratiisiosuuteni.
-
--- Ahaa! -- mutisi Chicot itsekseen. -- Nyt alkaakin asia minulle
-selvitä. Mutta tuo syntinen ei vielä ole tarpeeksi humalassa.
-
-Hän täytti uudelleen munkin lasin ja huusi:
-
--- Kuolema kerettiläiselle ja eläköön messu!
-
--- Siis, -- virkkoi Chicot, joka muisti veli portinvartijan
-tarkastelleen kaikkien luostarinkirkkoon pyrkivien käsiä,
--- siis teidän tarvitsee mentyänne näyttää vain tuota rahaa
-portinvartijalle... ja...
-
--- Minä pääsen sisään, -- täydensi Gorenflot.
-
--- Ilmanko mitään vaikeuksia.
-
--- Hm! Yhtä helposti kuin tämä viini solahtaa kurkustani alas.
-
-Näin sanoen nielaisi munkki uuden naukun tuota ihanaa juomaa.
-
--- Se merkitsee, -- jatkoi Gorenflot, joka nyt oli aivan juovuksissa,
--- se merkitsee, että veli Gorenflotille avataan ovet selkoselälleen.
-
--- Ja te pidätte sitte puheenne?
-
--- Minä pidän puheeni, -- toisti munkki. -- Näin se käy: Minä astun
-sisälle, ymmärräthän, Chicot, minä astun sisälle.
-
--- Tietystikin ymmärrän. Olen pelkkänä korvana.
-
--- Tulen siis sisään, kuten sanottu. Seurakunta on suurilukuinen ja
-hyvin valikoitua. Siellä on parooneja, kreivejä, herttuoita.
-
--- Ehkäpä prinssejäkin?
-
--- Niin, prinssejäkin, -- toisti munkki. -- Olet oikeassa, ei
-pienempiä eikä suurempia kuin prinssejä. Minä käyn hyvin nöyränä
-Liiton uskottujen joukkoon.
-
--- Liiton uskottujen? -- toisti nyt vuorostaan Chicot. -- Mitähän se
-uskollisuus mahtaa merkitä?
-
--- Minä käyn Liiton uskottujen joukkoon. Veli Gorenflotia huudetaan,
-ja minä astun esille.
-
-Näin sanoen nousi munkki seisomaan.
-
--- Kyllä, niinhän se käy, -- virkkoi Chicot. -- Jatkakaa!
-
--- Minä esiinnyn, -- jatkoi Gorenflot ja koetti kasvonilmeillään
-kuvata sanoja, mutta ehti hädintuskin ottaa yhden ainoan askeleen
-lattialla, kun jo retkahti pöydännurkkaa vasten ja kaatui nurin.
-
--- Hyvä! -- virkkoi Chicot, nostaen hänet pystyyn ja asettaen
-tuolille istumaan. -- Te astutte esiin,, tervehditte kuulijakuntaanne
-ja sanotte?
-
--- Ei, en minä sano mitään. Ne ovat ystävät, jotka sanovat.
-
--- No, mitä sanovat sitten ystävät?
-
--- Ystävät sanovat: Veli Gorenflot! Hm! Kaunis nimi liigalaiselle,
-veli Gorenflot!
-
-Ja munkki mainitsi useamman kerran tyytyväisenä omaa nimeänsä.
-
--- Kaunis nimi liigalaiselle! -- toisti Chicot. -- Minkähänlaisia
-salaisuuksia tuo juopporatti tulisi ilmaisemaan? -- lisäsi hän hiljaa
-itsekseen.
-
--- Sitten alan minä, -- jatkoi munkki, samalla kun hän torkahteli,
-nousi ylös ja nojautui seinää vasten, sillä hän oli aivan liemenä.
-
--- Te alatte? -- kysyi Chicot, pidellen häntä lujasti seinää vasten
-kuin Pajazzo Arlekinia.
-
--- Minä alotan: Hyvät veljet, nyt on kaunis päivä valtaistuimelle.
-Veljet, onpa nyt ihana päivä oikealle valtaistuimelle.
-
-Chicot havaitsi nyt, että oli aivan mahdotonta saada munkista enää
-mitään selkoa, minkävuoksi hän päästi tämän irti. Veli Gorenflot
-romahti alas ja satutti jaloillaan pöytään, niin että eräitä tyhjiä
-pulloja putoili lattialle.
-
--- Amen! -- virkkoi Chicot.
-
-Miltei samana hetkenä alkoi kuulua ankara kuorsaaminen, niin että
-tuon pikku huoneen ikkunaruudut helisivät.
-
--- Hyvä! -- sanoi Chicot. -- Ravinto tekee vaikutuksensa. Ystävämme
-uinailee vähintäänkin kaksitoista tuntia, ja minä voin arkailematta
-riisua vaatteet hänen yltään.
-
-Chicot irroitti ensinnäkin munkin kaapun nyörit ja veti sen sitten
-hänen päältään. Senjälkeen hän käänsi Gorenflotin ympäri kuin
-ruissäkin, kietoi hänet pöytäliinaan, solmitsi servietin hänen
-päähänsä, pisti hänen kaapunsa oman viittansa alle ja meni keittiöön.
-
--- Mestari Bonhomet, -- sanoi hän, pistäen tämän kouraan kultarahan,
--- tässä on illallisestamme ja siitä, että pidätte toistaiseksi
-huolta hevosestani, sekä erittäinkin siitä, ettette herätä tuota
-kunnon veli Gorenflotia, joka nukkuu vanhurskaan unta.
-
--- Hyvä, -- vastasi isäntä, joka huomasi olevan parasta tyytyä tähän
-yksinkertaiseen selitykseen, -- hyvä, luottakaa vaan minuun herra
-Chicot.
-
-Chicot kiiruhti S:t Etiennen kadulle, missä hän kääri Gorenflotin
-kaapun ympärilleen ja otti rahan toiseen käteensä. Kello oli nyt
-neljännestä vaille kymmenen, ja hän riensi sykkivin sydämin Pyhän
-Genovevan luostarikirkkoa kohti.
-
-
-
-
-20.
-
-Yö luostarikirkossa.
-
-
-Kääriessään munkinkaapun ylleen oli Chicot varovaisena tehnyt itsensä
-harteikkaammaksi oman viittansa ja muiden vaatteittensa avulla,
-jotka kaapu kokonaan peitti. Hänen partansa väri oli sama kuin
-Gorenflotillakin, ja vaikkakin tämä oli syntynyt Saônen, jota vastoin
-tuo toinen oli nähnyt päivänvalon Garonnen varrella, oli Chicot
-kuitenkin niin usein huvitellut matkimalla tuon ystävänsä ääntä,
-että hän tällä matkimisellaan osasi johdattaa syrjäiset harhaan.
-Ja tiedetäänhän, ettei munkinkaapuun kääriintynyttä henkilöä voida
-tuntea muusta kuin äänestä ja parrasta.
-
-Chicotin saapuessa oltiin kirkonovi juuri sulkemaisillaan.
-Gascognelainen näytti reikäniekkaa rahaansa ja pääsi heti sisälle.
-Kaksi munkkia kulki hänen edellään, hän meni niiden perässä ja
-saapui heidän seurassaan kappeliin, jonka hän jo entuudestaan tunsi,
-sillä hän oli usein ollut siellä kuninkaan keralla, joka piti Pyhän
-Genovevan luostaria erityisessä suojeluksessaan.
-
-Kuorin alla, joka oli kahdeksaa tai kymmentä jalkaa varsinaista
-kirkkoa korkeammalla, oli maanalainen kirkko. Luostarikirkkoa
-valaisivat tällä kertaa vain muutamat harvat lamput.
-
-Chicot huvittelihe aluksi laskemalla munkkien lukumäärän.
-Varsinaisessa kirkossa oli satakaksikymmentä ja kuorissa kaksitoista,
-siis yhteensä satakolmekymmentäkaksi. Nuo kuorin kaksitoista
-munkkia olivat asetetut riviin alttarin eteen. Chicot havaitsi
-tyytyväisyydekseen, ettei hän ollut ihan viimeinen noiden pariin
-liittyessään, joita Gorenflot oli Liiton uskotuiksi kutsunut. Hänen
-jälestään saapui vielä kolme munkkia, ja nämä, väljiin, harmaisiin
-kaapuihinsa kietoutuneina, asettuivat kuoriin.
-
-Muuan pieni kuoripoika läksi nyt kävelemään ympäri kirkkoa ja
-nähtävästi laski läsnäolijain lukua, minkä jälkeen hän kuiskasi
-jotain noille kolmelle viimeksitulleelle munkille.
-
--- Meitä on satakolmekymmentäkuusi, -- lausui tämä munkki kaikuvalla
-äänellä Se on Herran luku.
-
-Heti nousivat nuo varsinaiseen kirkkoon polvistuneet
-satakaksikymmentä munkkia seisaalleen ja kävivät sitten istumaan
-tuoleille tai penkeille. Nyt sulettiin kirkonovet.
-
-Niin rohkea kuin Chicot olikin, tunsi hän kuitenkin sydämensä
-tavallista kovemmin värähtelevän, kuullessaan lukon rautojen
-narahtavan. Hieman tointuakseen istahti hän saarnastuolin edustalle,
-ja hänen katseensa kiinnittyi noihin kolmeen viimeksi saapuneeseen
-munkkiin, jotka näyttivät olevan tämän seurakunnan mahtavimmat.
-
-Heitä varten oli tuotu nojatuolit esiin, ja he istuivat niihin kuin
-kolme tuomaria. Heidän takanaan istuivat nuo kaksitoista muuta
-munkkia.
-
-Nyt soitettiin kolmasti pienellä kellolla kuin äänettömyyden merkiksi.
-
--- Veli Monsoreau, -- lausui sama munkki, joka jo ennenkin oli
-puhunut, -- mitä uutisia tuotte Anjoun maakunnasta Yhdistyksellemme?
-
-Kaksi seikkaa sai Chicotin kuuntelemaan entistäänkin
-tarkkaavaisemmin: ensinnäkin se, että tämä ääni kuulosti niin
-voimakkaalta ja käskevältä kuin olisi se pikemmin ollut tarkoitettu
-tulemaan taistelussa olevan soturin rautakypärän alta kuin
-munkinkaapun sisästä. Toinen seikka oli Monsoreaun nimen kuuleminen.
-
-Kookaskasvuinen munkki nousi nyt reippain askelin saarnastuoliin.
-Chicot koetti saada nähdä hänen kasvonsa, mutta se oli mahdotonta.
-
--- Hyvä, -- ajatteli hän, -- ellen minä saa nähdä noiden kasvoja,
-niin eivät hekään saa nähdä minun kasvojani.
-
--- Hyvät veljet, -- alkoi nyt puhua ääni, jonka Chicot heti tunsi
-ylihovijahtimestarin ääneksi. -- Anjoun maakunnasta saapuneet
-uutiset eivät ole läheskään rauhoittavia. Meiltä tosin ei puutu
-siellä myötätuntoa, mutta edustajiakaan ei meillä siellä ole.
-Liiton laajentaminen tässä maakunnassa oli uskottu parooni
-Méridorin huostaan. Mutta jouduttuaan epätoivoon tyttärensä
-äskettäin tapahtuneen kuoleman johdosta, on ukko surussaan tullut
-laiminlyöneeksi pyhän Liigan asian, emmekä me nykyisin voi
-ottaa häntä lukuun, niin kauvan kuin hän suree tuota sattunutta
-onnettomuuttaan. Mitä minuun itseeni tulee, tuon minä Yhdistykseen
-kolme uutta jäsentä. Neuvosto ratkaiskoon, otetaanko nämä kolme
-veljeä, joista minä vastaan yhtä hyvin kuin itsestäni, pyhän
-Yhdistyksen jäseniksi.
-
-Kuului suostumuksensorinaa. Ja veli Monsoreau astui paikalleen.
-
--- Veli La Hurière! -- huusi sama munkki, joka näytti toimivan
-jonkinlaisena airueena. -- Ilmoittakaa meille, mitä olette
-toimittanut Parisissa.
-
-Toinen munkki nousi nyt vuorostaan saarnastuoliin.
-
--- Veljet! -- puhui hän. -- Te tiedätte parhaiten, miten minä olen
-ollut katoliselle opille uskollinen ja kuinka minä olen antanut tästä
-uskollisuudestani näytteen sinä suurena päivänä, jolloin se sai
-voiton. Niin, hyvät veljet, minä olen alati ollut, jumalan kiitos,
-suuren Guisen Henrikkimme uskollinen puoltaja ja herra Bermeltä sain
-minä täyttääkseni ne käskyt, jotka nyt olen täyttänyt aina niin
-pitkälle, että surmasin omat vuokralaiseni. Tämä uskollisuuteni
-pyhälle asialle sai aikaan sen, että minusta tehtiin yhden
-kaupunginkorttelin tarkastusmies, ja minä rohkenen sanoa, että se oli
-uskonnolle onnellinen seikka. Olen näin ollen saanut selville kaikki
-kerettiläiset Saint-Germain-l'Aauxerroisin korttelista, jossa l'Arbe
-Secin kadulla edelleenkin pidän Tähti-nimistä ravintolaa teidän
-palvelukseksenne, veljet. Ja merkittyäni ylös kerettiläisten nimet
-ilmaisen minä ne ystävillemme. En tosin nykyisin janoa yhtä paljo
-kuin ennen hugenottien verta, mutta kuitenkin pidän suuressa arvossa
-sen pyhän liiton tarkoitusperiä, jonka perustamista me puuhaamme.
-
--- Nyt on pidettävä korvat auki, -- ajatteli Chicot. -- Tuo La
-Hurière oli, ellen väärin muista, hurja kerettiläisten murhaaja ja on
-Liigan suuressa suosiossa.
-
--- Puhukaa, puhukaa, -- kehottivat useat äänet yht'aikaa.
-
-La Hurière, joka nyt katsoi sopivan hetken tulleen, puhelahjojensa
-käyttämiseen, johon hänellä harvoin oli tilaisuutta, vaikka hän luuli
-kaunopuhujaksi syntyneensäkin, ajatteli hetkisen, rykäsi ja jatkoi:
-
--- Ellen erehdy, hyvät veljet, niin ei tehtävänämme ole ainoastaan
-yksityisen kerettiläisyyden tukahduttaminen. Hyvien ranskalaisten
-täytyy olla vakuutettuja siitä, ettei heidän milloinkaan tarvitse
-lukea kerettiläisten joukkoon niitä ruhtinoita, jotka ovat kutsutut
-heitä hallitsemaan. No niin, veljet. Millä kannalla ovat nyt siinä
-suhteessa asiamme? Frans II, joka lupasi olla uskollinen asiallemme,
-on kuollut lapsettomana, myöskin Kaarle IX, joka olikin innokas, on
-lapsetonna kuollut. Kuningas Henrik III, jonka uskoa ja tekoja minun
-ei käy tutkiminen eikä tuomitseminen, tulee nähtävästi kuolemaan
-lapsettomana. On vielä jälellä Anjoun herttua, mutta hän on myöskin
-lapseton ja näyttää lisäksi olevan pyhästä Liigasta välinpitämätön.
-
-Tällöin keskeyttivät puhujan useat äänet, joista varsinkin erotti
-ylihovijahtimestarin. Tämä lausui: Miksi välinpitämätön? Mistä saatte
-aiheen sanoa niin?
-
--- Sanon välinpitämätön, koska hän ei vieläkään ole liittynyt
-Liigaan, vaikkakin se korkea-arvoinen veli, joka äskettäin huusi
-minua, on luvannut sen hänen puolestaan.
-
--- Kuka sen on sanonut, ettei hän ole meihin liittynyt? -- kysyi sama
-ääni. -- Onhan juuri äsken uusia jäseniä ilmoitettu. Teillä ei ole
-oikeutta epäillä ketään ennenkuin nimilaput on aukaistu.
-
--- Se on totta, -- sanoi La Hurière. -- Minä siis odotan vielä
-vähän aikaa. Mutta Anjoun herttua, joka hänkin on kuolevainen ja
-lapseton... sillä on huomattava, että heidän suvussaan kuollaan
-nuorina... kenelle silloin kruunu joutuu? Niin, hurjimmalle
-hugenotille, mitä ajatella voi, kaksinkertaiselle luopiolle,
-Nebukadnezarille.
-
-Myrskyisät suostumuksenhuudot keskeyttivät nyt La Hurièren.
-
--- Niin, minä tarkoitan Henrik bearnilaista jonka vastustamiseksi
-tämä Yhdistys etupäässä on muodostunut, Bearnin Henrikkiä, jonka
-useinkin luullaan olevan Paussa tai Tarbesissa lemmenseikkojaan
-selvittelemässä, mutta jota kuitenkin saa tavata Parisissa.
-
--- Parisissako? -- huudahtivat monet yht'aikaa. -- Parisissa! sehän
-on mahdotonta.
-
--- Hän on täällä! huudahti La Hurière. -- Hän oli täällä samana
-yönä, jolloin rouva de Sauves murhattiin. Hän on täällä ehkäpä tällä
-hetkelläkin.
-
--- Kuolema bearnilaiselle! -- kirkuivat useat.
-
--- Niin, kuolema hänelle! huusi La Hurière. -- Jos hän sattumalta
-tulee Tähti-ravintolaan, niin lupaan minä... mutta sinne hän ei
-tule. Kettua ei kahta kertaa vangita samaan loukkoon. Hän menee
-kyllä asumaan muualle jonkin hyvän ystävänsä luo, sillä on sillä
-kerettiläisellä ystäviä. No niin. Juuri näiden ystäväin lukua on
-koetettava saada vähennetyksi. Yhdistyksemme on pyhä, Liigamme
-on laillinen, sen on pyhittänyt ja siunannut pyhä isämme, paavi
-Gregorius III. Minä vaadin, ettei tätä enää pidetä salassa, vaan
-että kortteleiden tarkastusmiehille jaetaan listoja, niin että
-he voivat kiertää talosta taloon ja kehottaa kaikkia kunnon
-kansalaisia merkitsemään niihin nimensä. Ne, jotka sen tekevät,
-olkoot ystäviämme, mutta niitä, jotka siitä kieltäytyvät,
-pidämme vihollisinamme. Ja jos vielä tilaisuus tarjoutuu uuteen
-Bartolomeuksen-yöhön, mikä oikeille uskovaisille näyttää tulevan yhä
-välttämättömämmäksi, niin teemme me sen saman, jonka kerran ennenkin
-olemme tehneet, ja säästämme siten Herraltamme vaivan erottaa
-ohdakkeet nisuista.
-
-Tätä puhetta palkittiin myrskyisin suosionosotuksin. Kun ne olivat
-loppuneet, korotti sama munkki, joka jo ennenkin oli puhunut, äänensä
-ja lausui:
-
--- Pyhä yhdistys kiittää veli La Hurièreä hänen innokkuudestaan.
-Hänen tekemänsä ehdotus otetaan harkittavaksi ja äänestys siitä
-toimeenpannaan korkeimmassa neuvostossa.
-
-Uusia hyvähuutoja. La Hurière kumarteli monta kertaa, laskeutui
-sitte saarnastuolista alas ja meni istumaan paikalleen, ikäänkuin
-voitonriemunsa painosta nääntyneenä.
-
--- Ahaa, -- mutisi Chicot. -- Alanpa jo tätä hieman käsittää. Poikani
-Henrikin katolilaisuuteen luotetaan vähemmän kuin Guisein. Koska
-Mayennellä on sormensa tässä pelissä, niin on luultavaa, että Guiset
-aikovat keskelle valtiota muodostaa itselleen pikku yhteiskunnan,
-jota he aikovat hallita niin että suuri Henrik, joka on kenraali,
-ottaa osalleen armeijan, paksu Mayenne ottaa porvarit ja tuo kuulu
-kardinaali kirkon. Ja seuraus siitä on oleva se, että Henrik
-poikani jonakin kauniina päivänä saa havaita, ettei hänellä ole
-hallittavanaan mitään muuta kuin rukousnauhansa, ja hänen pyydetään
-hyvin kohteliaasti vetäytymään johonkin luostariin. Tämä on, kautta
-sieluni autuuden, hyvin järjestettyä! Niin, mutta... onpa vielä
-jälellä Anjoun herttua, onpa saakuri soikoon! Miten hänestä sitten
-päästään?
-
--- Veli Gorenflot! -- huusi nyt sama ääni, joka jo oli huutanut
-ylihovijahtimestarin ja La Hurièren nimet. Mutta oliko nyt niin, että
-Chicot oli ajatuksiinsa vaipunut, tai ei hän sitten ollut tuohon
-nimeen tottunut, vaikkapa hän oli anastanutkin veli Gorenflotin nimen
-ja kaapun, pääasia oli, ettei hän vastannut.
-
--- Veli Gorenflot! -- toisti kuoripojan ääni, joka oli niin sointuva
-ja kimeä, että Chicot sen kuullessaan säpsähti.
-
--- Ahaa! -- mutisi hän. -- Tuopa onkin luullakseni naisen ääni.
-Niinkö että tässä kunnianarvoisessa kokouksessa ovat sekaisin ei
-ainoastaan eri säädyt, vaan myöskin eri sukupuolet?
-
--- Veli Gorenflot! -- uudisti sama naisääni. -- Ettekö ole täällä?
-
--- Ohoo! -- mutisi Chicot. -- Veli Gorenflot, sehän olen minä.
-
-Sitten hän lausui kuuluvasti, munkin nenä-ääntä matkien:
-
--- Kyllä, kyllä! Täällä minä olen. Olin niin syventynyt vakaviin
-mietteisiin, joita veli La Hurièren puhe oli minussa herättänyt,
-etten kuullut, kun nimeäni huudettiin.
-
-Kumea suosionosotuksensorina kuului tällöin La Hurièren puheen
-vuoksi, joka edelleenkin piti kaikkien mieliä jännityksessä. Tämän
-sorinan kestäessä ehti Chicot tointua.
-
-Voisi ajatella, ettei Chicotin ehkä olisi tarvinnut vastata mitään,
-kun Gorenflotia huudettiin, sillä kaikilla läsnäolijoilla oli
-kaapupäähine vedetty pään yli. Mutta, kuten muistetaan, oli kaikkien
-lukumäärä selvillä. He niin ollen tunsivat toisensa ja odottivat
-toisiansa. Jos siis läsnäolevia olisi käyty tarkemmin tutkimaan, mikä
-luonnollisestikin olisi tapahtunut, elleivät nimeltään mainitut olisi
-vastanneet, niin olisi petos heti tullut ilmi ja Chicotin asema olisi
-voinut käydä varsin arveluttavaksi.
-
-Chicot siis ei hetkeäkään epäillyt. Hän nousi mahdollisimman
-kumaraisena saarnastuoliin ja sinne kavutessaan veti hän kauhtanaansa
-yhä enemmän kasvoilleen.
-
--- Hyvät veljet, -- alotti hän äänellä, joka vallan erehdyttävästi
-muistutti munkin ääntä, -- minä olen tämän luostarin almujenkerääjä,
-ja te tiedätte, että tämä toimeni oikeuttaa minun tunkeutumaan
-kaikkiin asumuksiin. Minä siis tätä oikeuttani käytän Herran
-kunniaksi. Veljet, -- jatkoi hän, muistellen Gorenflotin puheen
-alkua, mikä niin häpeällisesti oli tullut keskeytyneeksi, -- hyvät
-veljet, tämä on ihana päivä valtaistuimelle, tämä päivä, joka nyt
-meidät täällä yhdistää. Puhukaamme kursailematta, veljet, koska nyt
-olemme Herran huoneeseen kokoontuneet.
-
-Mikähän Ranskan kuningaskunta on? Ruumis. Pyhä Augustinus on sanonut:
-_Omnis civitas corpus est, s.o._ "jokainen valtio on ruumis." Mikä on
-nyt ruumiin hyvinvoimisen ehto? Hyvä terveys. Miten ruumiin terveys
-säilytetään? Siten, että isketään varovasti suonta, silloinkun voimia
-näyttää olevan liiemmälti. Kun siis on otaksuttavaa, että katolisen
-uskon vihamiehet ovat voimakkaita, koskapa me niitä pelkäämme, niin
-täytyy tästä suuresta ruumiista, jota me yhteiskunnaksi kutsumme,
-vielä kerta iskeä suonta. Tätä kuulen joka päivä hokevan niiden
-uskovaisten, joilta kuletan luostariin munia, kinkkua ja rahaa.
-
-Tämä Chicotin puheen alkuosa teki kuulijoihin eloisan vaikutuksen.
-Tuo suostumuksensorina antoi Chicotille hiukan ajatuksenaikaa. Sitten
-hän jatkoi:
-
--- Ehkä voidaan tehdä se huomautus, että kirkko inhoo verta. Mutta
-huomatkaahan, rakkaat veljet: jumaluusoppineet eivät sano, mitä verta
-kirkko inhoo, ja minä voisin panna härän vetoon yhtä munaa vastaan
-siitä, etteivät he suinkaan tarkoita kerettiläisten verta. Ja vielä
-toinenkin huomautus, hyvät veljet! Olen sanonut kirkko: mutta me emme
-ole vain pelkkä kirkko, me. Veli Monsoreaulla, joka äsken tässä niin
-kaunopuheliaasti esiintyi, on, siitä olen vakuutettu, metsästysveitsi
-vyössään. Veli La Hurière käyttää mainiosti paistinvarrasta: _Veru
-agreste, lethiferum tamen instrumentum_. Minä itsekin, joka nyt puhun
-teille, hyvät veljet, minä Jakob Nepomuk Gorenflot, olen heilutellut
-muskettia Champagnessa ja avustanut hugenottien polttamista heidän
-pyhättöihinsä. Tämä olisi minulle ollut tarpeeksi kunniakasta ja
-vakuuttanut minulle paratiisin autuuden. Niin ainakin luulin. Mutta
-silloin syttyi äkisti omassatunnossani arvelu: hugenotteja oli ennen
-niiden polttamista pidelty hieman pahoin. Se lienee hyvää asiata
-vahingoittanut, niin ainakin rippi-isäni väitti. Niinpä riensinkin
-ottamaan munkinkaapun ylleni. Ja saadakseni huuhdelluksi itsestäni
-sen tartunnan, joka minuun kerettiläisistä ehkä oli jäänyt, olen
-siitä hetkestä asti tehnyt lupauksen olla pidättyväinen kaikesta ja
-seurustella vain hyvien katolilaisten kanssa.
-
-Tämä Chicotin puheen toinen osa teki ainakin yhtä hyvän vaikutuksen
-kuin ensimäinenkin, ja itsekukin näytti ihailevan niitä keinoja,
-joita Herra oli käyttänyt veli Gorenflotin käännyttämiseksi.
-
--- Nyt on minun vielä, -- jatkoi Chicot, -- puhuminen johtajista,
-joitten suhteen minun, halvan veljen, käsityksen mukaan olisi
-erinäisiä huomautuksia tehtävä. On kylläkin kaunista ja varsinkin
-varovaista, että öiseen aikaan munkinkaapuihin kääriintyneinä
-hiivitään tänne veli Gorenflotin puhetta kuulemaan. Mutta minusta
-tuntuu siltä, ettei noiden johtajain velvollisuus supistu vain tähän.
-Niin suuri varovaisuus voi aiheuttaa salajuonia noiden kirottujen
-hugenottien taholta, jotka -- se täytyy myöntää -- ovat huimapäisiä,
-kun tappelusta tulee kysymys. Minä siis vaadin, että me käymme asiaan
-käsiksi tavalla, joka on arvokkaampaa sellaisille rohkeille miehille
-kuin mitä me olemme tai miltä me ainakin tahdomme näyttää. Mitä me
-haluammekaan? Kerettiläisyyden perinpohjaista hävittämistä... No
-niin, sitähän voidaan, mikäli minusta näyttää, ääneen ja julkisesti
-julistaa vaikka katoilta. Miks'emme kulje kautta Parisin katujen
-pyhänä juhlakulkueena, sen sijaan että hiiviskelemme yövarkaitten
-tavoin, jotka jok'ainoassa kadunkulmassa pelkäävät näkevänsä
-yövartijan? Mutta missä on se mies, joka tahtoisi antaa esimerkin?
-kysytte te. Hyv'on! Sen olen tekevä minä, Jakob Nepomuk Gorenflot,
-minä, pyhän genovevalaismunkiston halpa veli, tämän luostarin
-vähäpätöinen ja nöyrä almujenkerääjä, minä sen teen, ja haarniska
-rinnallani, kypärä päässäni ja musketti käsivarrellani lähden, jos
-niin vaaditaan, kulkemaan niiden hyvien katolilaisten etunenässä,
-jotka tahtovat minua seurata. Saisimmehan täten ainakin johtajamme
-häpeään. Nyt he piilottautuvat, ikäänkuin kirkon puolustaminen olisi
-vain jonninjoutava asia!
-
-Chicotin puhe oli mieleen useille sellaisille liiton jäsenille, jotka
-pitivät parhaana keinona tarkoitustensa saavuttamiseen samantapaista
-Bartholomeuksen-yötä, mikä kuusi vuotta aikaisemmin oli toimeenpantu,
-ja jotka siis johtomiestensä hitautta paheksuivat. Niinpä nyt tämä
-puhe sytyttikin useimmissa sydämissä pyhän liekin leimuamaan. Ja
-lukuunottamatta noita kolmea munkkia, jotka yhäkin pysyivät ääneti,
-alkoi koko seurakunta yksimielisesti huutaa: Eläköön messu! Ylistetty
-olkoon urhoollinen veli Gorenflot! Juhlakulkue! Juhlakulkue!
-
-Innostus oli sitäkin suurempi, kun tämä nyt kysymyksessäoleva
-veli ensi kertaa esiintyi tällaisessa valaistuksessa. Tähän
-asti olivat hänen lähimmät ystävänsä kylläkin pitäneet häntä
-innokkaimpiin kuuluvana, mutta sellaisiin innokkaihin, joita
-itsensäsäilyttämisvaisto piteli varovaisuuden rajoissa. Nyt sen
-sijaan ei ollut hiventäkään jälellä siitä arkuudesta, jota hän
-ennen oli osottanut. Veli Gorenflot oli nyt äkisti syöksähtänyt
-esiin ja täysin taisteluvalmiina. Tämä suuri hämmästys oli hänelle
-loistava hyvitys, ja monet, joiden ihastus oli sitäkin suurempi, kun
-tämä kaikki tapahtui niin odottamatta, asettivat mielessään veli
-Gorenflotin, joka saarnasi ensimäistä yleistä juhlakulkuetta, Pietari
-Erakon rinnalle, joka oli ensimäistä ristiretkeä saarnannut.
-
-Onnettomuudeksi tai ehkäpä juuri onneksi sille, joka tämän
-innostuksen oli aiheuttanut, ei tuon innostuksen jatkuminen kuulunut
-johtajien suunnitelmiin. Muuan niistä kolmesta munkista, jotka eivät
-olleet ottaneet osaa tuohon yleiseen hyväksymishuutoon, kuiskasi
-muutaman sanan kuoripojan korvaan. Ja pian kuultiin naisäänen
-kolmasti huutavan:
-
--- Hyvät veljet! On jo aika erota. Kokous on päättynyt.
-
-Puoliääneen puhellen nousivat munkit ylös, ja aikoen seuraavassa
-kokouksessa yksimielisesti pyytää juhlakulkueen toimeenpanemista,
-jota miehuullinen veli Gorenflot oli ehdottanut, painautuivat
-he verkalleen ovea kohti. Moni heistä läheni saarnastuolia
-onnitellakseen veli Gorenflotia sen puheen johdosta, jonka hän
-niin hyvällä menestyksellä oli pitänyt. Mutta Chicot, joka epäili,
-että hänen äänensä, johon kaikesta huolimatta liittyi hieman
-gascognelaista murretta, niin lyhyen välimatkan päästä tunnettaisiin,
-ja että hänen vartalonsa, joka oli kahdeksan tuumaa pitempi kuin veli
-Gorenflotin, ehkä herättäisi kummastusta, oli laskeutunut polvilleen
-ja näytti Samuelin tavoin syventyneen yksityiseen keskusteluun Herran
-kanssa.
-
-Kuitenkaan ei Chicot ollut päässyt tarkoituksensa perille. Mayennen
-herttuan näkeminen oli saanut hänet erkanemaan kuninkaan seurueesta.
-Ja Parisiin sai hänet palaamaan Nicolas Davidin näkeminen. Niinkuin
-jo aikaisemmin olemme kertoneet, oli Chicot tehnyt kaksinkertaisen
-kostolupauksen. Mutta kun hän oli liian vähäpätöinen henkilö
-uskaltaakseen julkisesti käydä Lothringin sukuun kuuluvan prinssin
-kimppuun, täytyi hänen kärsivällisesti jäädä odottamaan sopivaa
-tilaisuutta. Vaan sitä hänen ei tarvinnut ajatella Nikolas Davidin
-suhteen, joka oli vain vähäinen normandialainen asianajaja ja joka
-ennen oli ollut sotilaana.
-
-Chicot näki munkkien toisen toisensa perästä menevän ulos ja
-tunnusteli niiden kaapujen ja kapusonkien alta mestari Nicolas
-Davidin pitkää ja hintelää vartaloa. Silloin hän sattumalta huomasi,
-että kutakin munkkia heidän poistuessaan, tarkastettiin samalla tapaa
-kuin sisääntullessakin ja ettei kukaan päässyt ulos ennenkuin oli
-näyttänyt portinvartijalle merkkiä, jota tämä hyvin tarkoin tutki.
-Ensin luuli Chicot nähneensä väärin ja epävarmuuden tunne valtasi
-hänet hetkeksi. Mutta tuo epävarmuus muuttui pian varmuudeksi, ja se
-sai hiukset nousemaan hänen päässään pystyyn ja kylmän hien kohoomaan
-hänen otsalleen.
-
-Veli Gorenflot oli hänelle kyllä ilmaissut sen merkin, jolla hän
-pääsi sisälle, mutta oli unohtanut ilmaista sitä, jonka avulla hän
-pääsisi sieltä ulos.
-
-
-
-
-21.
-
-Lisää seikkailuja.
-
-
-Chicot riensi saarnastuolista alas saadakseen, jos mahdollista, nähdä
-tuon vaaditun merkin ja hankkiakseen sen itselleen, jos se suinkin
-kävisi päinsä.
-
-Päästyään viimeisten ulospyrkijäin luo ja noustuaan varpailleen,
-paremmin nähdäkseen, sai hän todellakin selville, että merkkinä oli
-pieni tähdenmuotoinen raha.
-
-Gascognelaisellamme oli taskussaan jotenkin runsaasti pientä rahaa,
-mutta kaikeksi onnettomuudeksi ei ainoatakaan tuon vaaditun rahan
-muotoista, sillä eihän sillä tavalla silvottu raha tietenkään ollut
-käyttökelpoinen.
-
-Chicot seisoi epäröiden. Jos hän menisi ovelle eikä voisi näyttää
-tähdenmuotoista rahaa, niin hänet tietysti saataisiin ilmi ja hän
-joutuisi satimeen. Hän ryömi muutaman pilarin ja rippituolin väliin.
--- Jos minä nyt, -- ajatteli hän, -- hukkaan oman asiani, niin
-hukkaan minä myös kuninkaallisen Henrik-hupsun asiat, Henrikin,
-josta minä hullu pidän, vaikka teenkin hänestä pilaa ja olen hänelle
-epäkohtelias.
-
-Nyt huusi kuoripoika:
-
--- Onko täällä enää ketään? Ovet suljetaan heti.
-
-Ei kukaan vastannut. Chicot kurkisti päätään ja huomasi kirkon olevan
-tyhjän, lukuunottamatta noita kolmea munkkia, jotka vielä istuivat
-kuorissa.
-
--- Hyvä, -- tuumaili Chicot, -- kunhan vaan ikkunoita ei suljeta,
-niin olen tyytyväinen.
-
--- Tehkäämme nyt tarkastuskierros, -- sanoi kuoripoika
-portinvartijalle.
-
--- Saamari vieköön! -- ajatteli Chicot. -- Tuon kuoripojan soisin
-minä hiiden kattilaan!
-
-Portinvartija sytytti vahakynttilän.
-
-Ei silmänräpäystäkään saanut nyt hukata. Portinvartija tulisi
-kulkemaan neljän askeleen päässä Chicotista, ja tämä tulisi
-huomatuksi. Chicot siirtyi nyt taidokkaasti ympäri pilaria ja
-pysyttelihe aina varjon kohdalla sen siirtyessä, avasi vihdoin
-rippituolin, joka oli vain ha'alla suljettu, pujahti sinne sisälle ja
-veti oven kiinni.
-
-Portinvartija ja kuoripoika kulkivat ihan siitä ohitse.
-
--- Saakuri! -- mutisi Chicot. -- Tämä portinvartija, tuo kuoripoika
-ja nuo kolme munkkia eivät ikipäiviksi jää tänne kirkkoon. Kun
-he ovat menneet tiehensä, nostan minä tuoleja penkkien päälle ja
-toivoakseni pääsen ikkunasta ulos... mutta ulos tultuani joudunkin
-minä pihalle, eikä piha ole lainkaan samaa kuin katu. Voisi olla
-yhtä hyvä viettää yönsä tässäkin rippituolissa. Gorenflotin kaapu
-on lämmin. Tästä tulisikin vähemmän pakanallinen yö kuin jos sen
-ehkä jossain muualla viettäisin, ja senhän minä lukisin autuuteni
-tulopuolelle.
-
-Portinvartija sammutti nyt lamput, niin että koko kirkossa vallitsi
-synkkä pimeys. Samassa löi kello kaksitoista.
-
--- Piru periköön! -- ajatteli Chicot. -- Ollappa puolenyön aikaan
-yksinään kirkossa! Jos poikani Henrik olisi minun asemassani, niin
-pelkäisi hän luullakseni aika lailla. Ja nyt, Chicot, ystäväni, hyvää
-yötä!
-
-Chicot koetti saada mahdollisimman mukavan asennon siinä
-rippituolissaan, sulki ovessa olevan pikku ha'an ja ummisti silmänsä.
-
-Hänen silmänsä olivat tuskin kymmentä minuuttia olleet ummessa ja
-hänen aistimustensa harhaileva liitely tiesi unen lähestymistä, kun
-yht'äkkiä kimeä lyönti, niinkuin olisi isketty johonkin kuparilevyyn,
-kajahti kautta kirkon.
-
--- Mi... mitä! -- sanoi Chicot itsekseen, aukaisi silmänsä ja
-kuunteli. -- Mitäpä tämä merkitsee?
-
-Samassa sytytettiin kuoriin muuan lamppu, ja sen sinertävä valo
-valaisi noita kolmea munkkia, jotka yhäkin liikkumattomina istuivat
-paikoillaan. Chicotissa oli eräänlaista taikauskoista pelkuruutta.
-Niin rohkea kuin tämä gascognelainen olikin, ei hän kuitenkaan ollut
-aivan vapaa aikansa ennakkoluuloista. Hän teki ristinmerkin ja mutisi
-hiljaa:
-
--- _Vade retro, Satanas!_ [Mene pois minun tyköäni, saatana. Suom.]
-
-Mutta kun valo ei näiden sanojen painostuksesta sammunut, minkä
-se varmasti olisi tehnyt, jos se olisi ollut helvetin liekkiä, ja
-kun nuo kolme munkkia, tästä hänen "Vade retro'sta" huolimatta,
-edelleenkin istuivat paikoillaan, alkoi gascognelainen arvella, että
-hän olikin tekemisissä luonnollisen valon kanssa ja, ellei ihan
-oikeitten munkkien, niin kuitenkin lihaa ja verta olevien ihmisten
-kanssa. Kuitenkin häntä värisytti.
-
-Silloin nousi verkalleen muuan kuorin lattian kivistä. Harmaa
-kapusonki ilmestyi synkän aukon suulle, ja vähitellen kohosi sieltä
-kokonainen munkki, jääden seisomaan marmorilattialle, samalla kun
-kivi hiljaa liukui paikoilleen. Tämän nähdessään katosi Chicotilta
-viimeinenkin luottamus niihin loitsusanoihin, joita hän ennen oli
-niin varmoina pitänyt. Hänen hiuksensa nousivat pystyyn, ja hän jo
-alkoi uskoa, että kaikki Pyhän Genovevan luostarin apotit ja munkit
-nousisivat sillan alta haudoistaan.
-
--- Veli Monsoreau, -- sanoi yksi kuorin kolmesta munkista sille, joka
-niin kummallisella tavalla oli siihen ilmestynyt, -- onko hän, jota
-me odotamme, jo saapunut.
-
--- On, armolliset herrat, -- vastasi puhuteltu..
-
--- Avatkaa hänelle ovi.
-
--- Ahaa, -- ajatteli Chicot. -- Tässä huvinäytelmässä tuntuu olevan
-kaksi näytöstä, ja minä olen nähnyt niistä vasta ensimäisen.
-
-Tästä pikku pilastaan huolimatta oli Chicot edelleenkin hyvin
-peloissaan. Veli Monsoreau meni sillävälin avaamaan holvin ovea.
-
-Keskimäkien munkki siirsi nyt päänsä yli vedetyn kapusongin sivulle.
-Kun täten hänen kasvonsa paljastuivat, huomasi Chicot niissä suuren
-arven, josta parisilaiset niin innostuneina tunsivat sen miehen, jota
-jo pidettiin katolilaisten sankarina ja josta odotettiin koituvan
-heidän marttyyrinsa.
-
--- Suuri Guisen Henrik omassa korkeassa persoonassaan, -- mutisi
-Chicot kummastuneena. -- Ja hänen kaikkein typerin majesteettinsa
-Henrik III luulee hänen parhaallaan olevan piirittämässä La Caritétä!
-Aa, nyt minä alan käsittää! Tuo, joka istuu hänen oikealla puolellaan
-ja joka siunasi läsnäolijoita, on Lothringin kardinaali, ja
-vasemmanpuolinen, hän, joka puhui kuoripojalle, on ystäväni Mayennen
-herttua.
-
-Ikäänkuin hetipaikalla vahvistaakseen Chicotin arvailut oikeiksi,
-siirsivät nuo toisetkin munkit päähineensä syrjään silmiltään.
-Oikeanpuoleisella tuli näkyviin kuulun kardinaalin ilmeikkäät
-piirteet, leveä otsa ja läpitunkeva katse. Vasemmalla paljastuivat
-Mayennen herttuan arkipäiväiset kasvot.
-
--- Ahaa! Nytpä sinut tunnenkin, -- virkkoi Chicot, -- sinä ylen vähän
-pyhä, mutta sangen syntinen kolmiyhteys. Saammepa nyt nähdä, mitä
-sinä aiot sanoa ja tehdä. Olen pelkkänä silmänä ja korvana.
-
--- Luulitko hänen tulevan? -- kysäsi arpiniekka veljeltään
-kardinaalilta.
-
--- Minä en sitä ainoastaan luullut, -- vastasi tämä, -- vaan olin
-siitä ihan yhtä varma kuin siitäkin, että minulla on kaapuni sisällä
-kaikki, mitä pyhään voitelemiseen tarvitaan.
-
--- Vai niin, -- tuumaili Chicot, -- tuntuupa siltä kuin aiottaisiin
-täällä jokin voidella. Ja minullakin on aina ollut ääretön halu saada
-olla läsnä jossain voitelutilaisuudessa. Sattuipa se mainiosti!
-
-Tällävälin nähtiin noin parinkymmenen munkin, kapusongit päitten
-ympärillä, tulevan holvin ovesta ja asettautuvan kirkkoon. Yksi
-heistä nousi, herra Monsoreaun ohjaamana, kuoriin ja asettui Guisen
-oikealle puolelle.
-
-Guisen herttua katsahti tuota joukkoa, joka oli äskeistä paljo
-vähälukuisempi syystä että se kaikesta päättäen oli erikoisesti
-valikoitua, ja, tultuaan vakuutetuksi siitä, että kaikki häntä
-tarkasti kuuntelisivat, alkoi puhua:
-
--- Hyvät ystävät, aika on kallis. Minä siis käyn suoraan aikaan.
-Te olette juuri äsken kuulleet... sillä minä otaksun, että te
-olette ottaneet osaa aikaisempaan kokoukseen... Te olette äsken
-kuulleet esitettävän erinäisiä valituksia siihen suuntaan, että
-muutamat meidän ensimäisistä miehistämme, sekin ruhtinas, joka
-on valtaistuinta lähinnä, muka olisivat ajatuskannaltaan meidän
-asiamme suhteen velttoja, jopa kelvottomiakin. Hetki on tullut,
-jolloin meidän on osutettava tälle ruhtinaalle sitä kunnioitusta
-ja oikeutusta, mitkä olemme hänelle velkaa. Te saatte nyt kuulla
-hänen itsensä puhuvan, ja te, jotka harrastatte sitä että pyhän
-Liigan ensimäinen päämäärä saavutetaan, saatte itse päättää, missä
-määrin teidän johtajanne ansaitsevat niitä moitteita kylmyydestä ja
-välinpitämättömyydestä, joita äsken teki täällä muuan pyhän Liigan
-veli, jolle emme ole katsoneet tarpeelliseksi tätä salaisuuttamme
-ilmaista, minä tarkoitan munkki Gorenflotia.
-
-Tämän nimen lausui Guisen herttua äänellä, joka ilmaisi
-vastenmielisyyttä tuota taisteluhaluista genovevalaismunkkia kohtaan.
-Ja se sai Chicotin siinä rippituolissaan hilpeälle tuulelle.
-
--- Veljet, -- jatkoi herttua, -- se ruhtinas, jonka myötävaikutusta
-meille oli luvattu, se ruhtinas, jonka vähintäkään suostumusta,
-tännetulemisesta puhumattakaan, me tuskin olimme osanneet edes
-toivoa, tämä ruhtinas on tässä.
-
-Kaikkien katseet kiintyivät uteliaina Lothringin prinssien oikealla
-puolella seisovaan munkkiin.
-
--- Armollinen herra, -- lausui Guisen herttua ja kääntyi tuon
-munkin puoleen, joka nyt oli yleisen tarkkaavaisuuden esineenä,
--- Jumalan tahto näyttää minusta selvältä. Sillä koska te olette
-suostunut liittymään meihin, niin se osottaa sitä että asiamme on
-oikea. Sallikaa, prinssi, minun tehdä teille pieni pyyntö: poistakaa
-kapusonki silmiltänne, niin että teidän uskottunne saavat omin silmin
-tulla vakuutetuiksi siitä että te olette pitänyt sen lupauksen, jonka
-me teidän niinessänne olemme heille antaneet, lupauksen, joka on
-ollut niin mieluinen, etteivät he ole rohjenneet sitä uskoa.
-
-Tämä salaperäinen henkilö, jota Guisen Henrik näin puhutteli,
-siirti nyt päähineensä syrjään. Chicot, joka sen kauhtanan alta oli
-odottanut saavansa nähdä jonkin lothrinkilaisen prinssin, josta ei
-vielä ollut kuullut puhuttavan, havaitsi hämmästyksekseen Anjoun
-herttuan kalpeat kasvonpiirteet, niin kalpeat, että ne muistuttivat
-marmoripatsasta.
-
--- Ahaa, -- virkkoi Chicot, -- veljemme Anjou. Hän ei siis väsy
-tavottelemasta valtaistuinta toisten turvin.
-
--- Eläköön Anjoun herttua! huudahtivat kaikki läsnäolijat.
-
-Frans kävi entistäänkin kalpeammaksi.
-
--- Älkää pelätkö mitään, armollinen herra, -- sanoi Guisen Henrik. --
-Tämä kirkko on kuuro, ja portit ovat hyvin suletut.
-
--- Onnistunut varovaisuus! -- mutisi Chicot.
-
--- Hyvät veljet, -- virkkoi Monsoreaun kreivi. -- Hänen korkeutensa
-pyyntö saada puhua muutamia sanoja tälle seurakunnalle.
-
--- Hän puhukoon, hän puhukoon! huusivat kaikki yhteen ääneen. -- Me
-kuuntelemme.
-
-Nuo kolme Lothringin prinssiä kääntyivät nyt kumarrellen Anjoun
-herttuan puoleen. Tämä näytti olevan maahan luhistumaisillaan.
-
--- Hyvät herrat, -- alotti hän niin kumealla ja väräjävällä
-äänellä, että hänen ensimäisiä sanojaan hädintuskin saattoi
-kuulla, -- hyvät herrat, minä uskon, että Jumala, joka usein
-näyttää välinpitämättömältä ja kuurolta tämän maailman asioiden
-suhteen, päinvastoin alinomaa pitää kaikkinäkevän katseensa meihin
-kiinnitettynä, ja että hän vaan näennäisesti pysyy toimettomana ja
-mykkänä, korjatakseen jonakin päivänä, ennemmin tahi myöhemmin,
-jonkin odottamattoman iskun kautta ne hairahdukset, joita ihmisten
-hurja kunnianhimo synnyttää.
-
-Herttuan puheen alku oli, samoinkuin hänen oma luonteensakin,
-verrattain synkkä. Hetkisen vaiettuaan jatkoi hän jonkunverran
-varmemmalla äänellä:
-
--- Minäkin olen tarkastellut tätä maailmaa, ja kun minun heikko
-katseeni ei jaksanut tunkeutua yli maailman, olen kiinnittänyt
-katseeni Ranskaan. Mutta mitä olen minä tässä kuningaskunnassa
-nähnyt? Niin, koko kristillisen uskon olen nähnyt perustuksiaan
-myöten järkytettynä, Jumalan oikeat palvelijat hajotettuina
-ja vainottuina. Olen mittaillut sen kuilun syvyyttä, joka jo
-kaksikymmentä vuotta on ollut kerettiläisyyden kautta avoinna,
-kerettiläisyyden, joka kalvaa uskonoppeja, pyrkien muka pääsemään
-varmemmin lähemmäksi Jumalaa, ja minun sieluni on ollut, samoinkuin
-profeetankin, tuskan läpitunkema.
-
-Kuului hyväksymisen sorinaa. Herttua oli näyttänyt olevansa
-osaaottavainen kirkon kärsimyksille, mikä jo sinänsä oli sama kuin
-sodanjulistus niitä vastaan, jotka tätä kirkkoa vainosivat.
-
--- Tässä syvässä murheessani, -- jatkoi prinssi, -- hiipi korviini
-huhu, että useat jalosukuiset miehet, hurskaat ja esi-isien
-tavoille uskolliset, aikoivat lujittaa vioittunutta alttaria. Olen
-tarkastellut ympärilleni, ja minusta on tuntunut siltä kuin jo nyt
-olisin sen viimeisen tuomion todistajana, jolloin Jumala erottaa
-kadotetut valituista. Toisella puolen ovat kadotetut: olen kauhulla
-vetäytynyt heistä pois. Toisella sivulla ovat valitut. Ja minä olen
-nyt tullut heittäytyäkseni heidän syliinsä. Hyvät veljet! Tässä minä
-olen.
-
-Voimakkaat hyväksymishuudot, joihin Lothringin prinssit olivat
-antaneet merkin, kajahtivat nyt kautta kirkon. Sitten otti
-kardinaali, joka seisoi herttuata lähinnä, askeleen häntä kohti ja
-lausui:
-
--- Onhan teidän korkeutenne saapunut tänne vapaaehtoisesti?
-
--- Aivan vapaaehtoisesti.
-
--- Kuka on siis teille kertonut pyhästä salaisuudesta?
-
--- Mies, joka on uskonnon innokas puolustaja, kreivi Monsoreau.
-
--- No niin, -- sanoi nyt vuorostaan Guisen herttua, -- kun nyt teidän
-korkeutenne kuuluu meikäläisiin, niin suvainnette sanoa meille, mitä
-aiotte tehdä pyhän Liigan hyväksi?
-
-Aion kaikin tavoin palvella roomalais-katolista uskontoa, -- vastasi
-tulokas.
-
--- Hitto vieköön: -- puhui Chicot itsekseen. Ovatpa nämä, kautta
-kunniani, kovin typerää väkeä, koska he luulevat tarvitsevansa
-piileskellä sanoakseen moisia asioita. Mikseivät he ihan suoraan
-esitä asiaa korkealle herralleni Henrik III:lle? Kaikki tuo
-olisi juuri hänen makunsa mukaista. Juhlasaattueet, kuritukset,
-kerettiläisyyden tukahduttaminen niinkuin Roomassa, polttoroviot
-niinkuin Flanderissa ja Espaniassa. Taivas minua varjelkoon, mutta
-minunpa mieleni tekisi nousta ylös tästä rippituolistani ja mennä
-esittelemään itseni, niin syvästi on tuon Anjoun hyvän herttuan puhe
-minua liikuttanut! Jatka, sinä majesteetin mainio veli, jalo nauta,
-jatka!
-
-Ikäänkuin tämän kehoituksen varteenottaen jatkoi Anjoun herttua
-tosiaankin:
-
--- Mutta uskonnon asia ei ole ainoa tarkoitusperä, mihin näiden
-jalosukuisten on pyrittävä. Mitä minuun itseeni tulee, niin olen
-ottanut huomiooni erään toisenkin päämäärän.
-
--- Miksipä niin? -- ajatteli Chicot. -- Olen minäkin aatelismies. Ja
-asia koskee siis minua yhtä paljo kuin muitakin. Puhu, Anjou, puhu!
-
--- Teidän korkeutenne! Teitä kuunnellaan mitä tarkkaavaisimmin, --
-huomautti kardinaali.
-
--- Ja meidän sydämemme sykähtelevät toivosta, puuttui Mayennen
-herttua puheeseen.
-
--- Tahdon siis kantaani selittää, -- jatkoi Anjoun herttua ja koetti
-tunkea levottoman katseensa kirkon pimeyteen, kuin tullakseen
-vakuutetuksi siitä, ettei hänen sanojaan kuulisi kukaan muu kuin ne,
-jotka ansaitsivat saada hänen luottamuksensa.
-
-Monsoreaun kreivi oivalsi prinssin levottomuuden ja rauhoitti häntä
-hymyilemällä hieman ja heittämällä häneen silmäyksen.
-
--- Niin, -- jatkoi prinssi, alentaen tuntuvasti ääntään, -- kun
-aatelismies on ajatellut, mitä hän on velkapää jumalalleen, niin
-ajattelee hän senjälkeen, mitä hän on velkaa...
-
--- Kuninkaalleen! -- kuiskasi Chicot.
-
--- Maalleen, -- jatkoi herttua. -- Ja hän tekee itselleen kysymyksen,
-nauttiiko hänen isänmaansa tosiaankin sitä kunniaa ja hyvinvointia,
-mitä se voisi nauttia. Sillä oikean jalosyntyisen on nauttimistaan
-eduista kiittäminen ensinnäkin jumalaa ja sitten isänmaataan.
-
-Kuului vilkasta hyväksymistä.
-
--- No, mihin kuningasraukka sitten jää? kysäsi Chicot itsekseen.
-
--- Kysyin siis itseltäni, -- jatkoi herttua, jonka ulkoneviin
-poskipäihin vähitellen alkoi kohota kuumeinen puna, -- nauttiiko
-maani sitä rauhaa ja onnekkuutta, jota tämä kaunis ja ihana Ranska
-ansaitsee nauttia, ja seuraukseni minä näin, ettei niin ollut
-asianlaita. Hyvät veljet, todellisuudessa on tämä valtakunta
-taistelevien tahtojen, melkein yhtä mahtavien, haluttuna saaliina.
-Hallituksen tahdon heikkoudessa, tuon tahdon, joka unohtaa, että sen
-alamaistensa parhaaksi tulisi hallita kaikkea, joka vain silloin
-tällöin hetkellisesti muistaa tätä kuninkuuden periaatetta ja
-silloinkin melkein aina soveltaa sitä niin sopimattomalla tavalla,
-että mahtisanat ovat enemmän vahingoksi kuin hyödyksi, tuossa
-heikkoudessa, sanon, on Ranskan paha henki taikka sen johtomiesten
-sokeudessa, joiden tiliin kaikki paha on luettava. Mutta vaikka emme
-tunnekaan oikeata syytä tahi vaikka sitä ehkä enintään epäilemme,
-niin on onnettomuus silti yhtä tuhoava. Enkä minä puolestani aseta
-sitä kaikkea pahaa, mitä tapahtuu, niin paljo kuninkaan itsensä
-niskoille, kuin niiden rikosten seuraamukseksi, joita Ranska on
-uskontoa vastaan tehnyt, ja niiden jumalattomuuksien syyksi, joita
-kuninkaan erinäiset väärät ystävät harjoittavat. Tämä, hyvät herrat,
-on saanut minut vakuutetuksi siitä, että minun, voidakseni palvella
-sekä kirkkoa että valtaistuinta, on liittyminen niihin, jotka kaikin
-keinoin pyrkivät hävittämään kerettiläisyyden ja syöksemään vallasta
-uskottomat neuvonantajat. Tämän, hyvät herrat, tahdon minä tehdä
-Liigan hyväksi, liittyessäni nyt siihen.
-
--- Ahaa! -- mutisi Chicot, -- nyt pistää pukinsorkka esiin!
-
-Tämä Anjoun herttuan puhe, joka lukijoistamme ehkä on tuntunut
-pitkältä, sillä onhan sen aikuisesta politikasta jo kulunut kolme
-ja puoli sataa vuotta, innostutti kuulijoita siihen määrin, että
-useimmat heistä olivat tulleet ihan prinssin luo kuullakseen hänen
-jok' ainoan sanansa.
-
-Näytelmä oli tosiaankin harvinainen. Kaikkien kapusongit olivat
-siirretyt pois kasvoilta. Ja niinpä tulivat näkyviin nuo jalot,
-rohkeat, vilkkaat kasvojenpiirteet ja uteliaisuudesta loistavat
-silmät. Kaikkea tätä valaisi vain yksi ainoa kuorissa hienosti
-tuikkava lamppu, jota vastoin muu osa kirkkoa oli pimeätä.
-
-Joukon keskeltä saattoi erottaa Anjoun herttuan kalpeat kasvot.
-Hänen korkea otsansa varjosti kuoppaisia silmiä ja hänen suunsa
-avautuessaan muistutti pääkallon kamalaa irvistystä.
-
--- Armollinen herra, -- virkkoi nyt Guisen herttua, -- kiittäen
-teitä niistä sanoista, joita juuri äsken olette lausunut, luulen
-pitävän ilmoittaa teille, että teidän ympärillänne on vain ystäviä,
-jotka kunnioittavat ei ainoastaan äsken ilmaisemianne periaatteita,
-vaan myöskin teidän personallisia ominaisuuksianne. Ja jos teidän
-korkeutenne sitä epäilisi, niin saa tämän kokouksen loppu teidät
-vakuutetuksi siitä paljo tuntuvammalla tavalla kuin mitä olette
-otaksunutkaan.
-
-Anjoun herttua kumarsi ja loi levottoman katseen ympärilläseisojiin.
-
--- Ahaa! -- mutisi Chicot. -- Ellen kovin erehdy, onkin tämä vasta
-alkunäytöstä. Ja tästä kaikesta päättäen tulee tapahtumaan jotain
-sellaista, mikä on paljo tärkeämpää kuin kaikki nuo tähän asti
-lausutut hölynpölyt yhteensä.
-
--- Jos teidän korkeutenne, -- virkkoi kardinaali, huomattuaan
-prinssin levottoman katseen, -- ehkä tuntisi jonkinlaista pelkoa,
-niin toivon, että pelkkä niiden henkilöiden nimien mainitseminen,
-jotka nyt tällä hetkellä ovat teidän ympärillänne, teitä rauhoittaa.
-Tässä ovat herrat d'Entrageus, Ribeirac ja Livarot, nuoria
-ylimyksiä, jotka teidän korkeutenne ehkä tuntee ja jotka ovat yhtä
-urhoollisia kuin lojaalisiakin. Tässä ovat vielä hiippakunnan
-päämies Castillonista, parooni Lusignan, herrat Cruse ja Leclere,
-kaikki vakuutettuja teidän kuninkaallisen korkeutenne viisaudesta ja
-onnellisia saadessaan teidän suojeluksessanne työskennellä uskonnon
-ja valtaistuimen vapauttamiseksi niitä rasittavasta ikeestä. Me siis
-kiitollisina otamme vastaan ne käskyt, joita teidän korkeutenne
-suvaitsee meille antaa.
-
-Anjoun herttua ei voinut olla tekemättä ylevämmyyden tunteen
-aiheuttamaa liikettä. Nuo Guiset, jotka muulloin olivat niin ylpeitä,
-ettei heitä koskaan oltu onnistuttu kukistamaan, puhuivat nyt
-tottelemisesta:
-
-Mayennen herttua jatkoi:
-
--- Syntyperänne ja ymmärtämyksenne vuoksi olette te, armollinen
-herra, liiton luonnollinen päämies, ja me odotamme teiltä ohjeita
-siihen, miten meidän on meneteltävä noiden kuninkaan väärien ystävien
-suhteen, joista täällä äsken puhuimme.
-
--- Mikään ei ole sen yksinkertaisempaa, -- vastasi prinssi kuumeisen
-innostuneesti, mikä innostus heikoissa sieluissa useinkin korvaa
-rohkeuden puutetta. -- Kun myrkylliset loiskasvit kukoistavat
-vainiolla, jonka rehevää viljaa ne turmelevat, niin on sellainen
-vahingollinen rikkaruoho juurineen irti kiskottava. Kuninkaan
-ympärillä ei ole ystäviä, vaan hovimiehiä, jotka ovat hänelle
-turmioksi ja tuottavat Ranskanmaalle ja kristikunnalle alituista
-häpeätä.
-
--- Se on totta, -- virkkoi Guisen herttua kumealla äänellä.
-
--- Sitäpaitsi, -- jatkoi kardinaali, -- estävät nuo hovimiehet
-meidän, hänen majesteettinsa todellisten ystäväin, häntä
-lähestymästä, mikä oikeus kuitenkin pitäisi meille kuulua
-virka-asemamme ja syntyperämme vuoksi.
-
--- Jättäkäämme siis, -- puuttui Mayennen herttua kiihkeästi
-puheeseen, -- jättäkäämme siis Liigan muille puolustajille uskonnon
-asioista huolehtiminen. Meillä taas on muuta ajattelemista. On
-henkilöitä, jotka meitä uhmailevat, jotka meitä loukkaavat, jotka
-alinomaa osoittavat kunnioituksen puutetta sitä ruhtinasta kohtaan,
-jota meidän ennen muita tulee kunnioittaa ja joka on meidän
-päämiehemme.
-
-Anjoun herttuan otsalle nousi puna.
-
--- Tuhotkaamme, -- jatkoi Mayenne, -- viimeiseen mieheen nuo kirotut
-sikiöt, joita kuningas meidän kustannuksellamme rikastuttaa, ja
-sitoutukoon meistä kukin surmaamaan niistä yhden. Meitä on täällä
-kolmekymmentä. Laskekaamme, kuinka monta heitä on.
-
--- Se on viisasta puhetta, -- sanoi Anjoun herttua, -- ja te,
-Mayennen herttua, olette jo suorittanut tehtävänne.
-
--- Sitä, mikä nyt jo on suoritettu, ei oteta lukuun, -- vastasi tämä.
-
--- Teidän täytyy antaa meillekin jotain tekemistä armollinen herra,
-virkkoi Entragues. -- Minä otan osalleni Quelus'en.
-
--- Ja minä Maugironin, -- sanoi Livarot.
-
--- Ja minä Schombergin, -- lisäsi Ribeirac.
-
--- Hyvä, hyvä! -- jatkoi herttua. -- Ja sitten on meillä vielä Bussy,
-minun urhoollinen Bussyni, joka kyllä ottaa parin heistä osalleen.?
-
--- Entä me sitten, entäpä me? -- huusivat kaikki muut liigalaiset.
-
-Kreivi Monsoreau astui nyt esiin.
-
--- Ahaa, -- ajatteli Chicot, jota ei enää naurattanut. -- Tahtoo kai
-ylihovijahtimestarikin olla mukana metsästyksessä.
-
-Eikä Chicot erehtynytkään.
-
--- Hyvät herrat! -- lausui Monsoreaun kreivi. -- Pyydän saada
-kiinnittää hetkeksi huomiotanne. Me olemme päättäväisiä miehiä,
-mutta kuitenkin me pelkäämme puhua avoimesti keskenämme. Me olemme
-ymmärtäväisiä ja kuitenkin takerrumme pikkumaisuuksiin. Hyv'on,
-hyvät herrat, enemmän uskallusta, enemmän rohkeutta, enemmän
-avosydämisyyttä! Ei tässä nyt ole kysymys kuningas Henrikin
-suosikeista eikä siitä vaikeudesta, mitä saamme kokea lähestyessämme
-hänen majesteettinsa persoonaa. Meitä kaikkia, hyvät herrat,
-huolestuttaa seuraava seikka: Nykyinen hallituksemme on sellainen,
-ettei Ranskan aateli voi sitä sietää: litanioita, mielivaltaa,
-voimattomuutta, hurjasteluja, ääretöntä tuhlausta pidoissa,
-jotka saavat koko Europan hymyilemään, kitsastelemista kaikessa,
-mikä koskee sotalaitosta ja taiteita. Sellainen menettely ei ole
-taitamattomuutta eikä heikkoutta, se on mielettömyyttä, hyvät herrat.
-
-Synkkä hiljaisuus seurasi ylihovijahtimestarin sanoja. Niiden
-vaikutus oli sitäkin syvempi, kun kukin itsessään ajatteli juuri
-sitä samaa, mitä tämä nyt ääneen oli lausunut, niin että kaikki
-hätkähtelivät, ikäänkuin olisivat kuulleet oman äänensä kaiun. Heitä
-värisytti se että he kaikki olivat yhtä mieltä puhujan kanssa.
-
-Kreivi Monsoreau, kovin ymmärtäen, että tämä äänettömyys oli vain
-hyväksymisen merkkiä, jatkoi:
-
-Pitääkö meidän elää toimettoman ja velton kuninkaan alaisina sinä
-hetkenä, jolloin Espanja sytyttää polttoroviot, jolloin Saksa näkee
-uusien kerettiläislahkojen versoavan luostarien hämäristä, jolloin
-Englanti taipumattomalla politiikallaan silpoo sekä aatteita että
-päitä? Kaikki kansat puuhaavat jotain kunniakasta. Me sitävastoin
-nukumme. Suokaa anteeksi, hyvät herrat, että olen sanonut tämän näin
-suuren ruhtinaan läsnäollessa, ruhtinaan, joka ehkä perheellisten
-ennakkoluulojen vuoksi on minun rohkeuttani moittiva. Meitä, hyvät
-herrat, on kokonaisen neljän vuoden ajan hallinnut... ei kuningas,
-vaan munkki.
-
-Nyt puhkesi myrsky valloilleen. Nuo äsken niin rauhallisesti ja
-kylmästiharkitsevat miehet hoilasivat kuin hullut.
-
--- Alas valoisilainen! huudettiin. -- Alas Henrik-munkki! Me tahdomme
-hallitsijaksemme jalon ruhtinaan, ritarillisen kuninkaan, vaikka
-tyranninkin, jos niin vaaditaan, mutta emme munkkia!
-
--- Hyvät herrat, hyvät herrat, lausui Anjoun herttua teeskennellen,
--- antakaa anteeksi, minä pyydän, veljelleni, joka pettää itse
-itseään tai, oikeammin sanoen, antaa muiden pettää itseään!
-Sallikaahan minun toivoa, että Liigan valpas väliintulo ja meidän
-ehdotuksemme saattavat hänet taas oikeille jälille.
-
--- Sähise, käärme, sähise! -- puhui Chicot itsekseen.
-
--- Armollinen herra, -- virkkoi nyt puolestaan Guisen herttua, --
-teidän korkeutenne on ehkä liian äkillisesti saanut kuulla liiton
-vilpittömän ajatuksen, mutta te olette sen nyt joka tapauksessa
-kuullut. Niin, nyt ei enää ole kysymys bearnilaista, tuota kaikkien
-hullujen linnunpelätintä vastaan. Ei ole kysymys liitosta kirkon
-ylläpitämiseksi, sillä se kyllä voi itsekin pitää itsensä pystyssä.
-Hyvät herrat, nyt on kysymys Ranskanmaan aatelin kohottamisesta siitä
-alennustilasta, missä se nyt on. Liian kauvan on meitä pidättänyt se
-kunnioitus, jota teitä kohtaan tunnemme. Liian kauvan on se rakkaus,
-jota me tiedämme teidän tuntevan perhettänne kohtaan, pidättänyt
-meitä mielikuvituksen rajoissa. Nyt, armollinen herra, on kaikki
-ilmaistu, ja teidän korkeutenne saa nyt nähdä Liigan varsinaisen
-kokouksen menon, johon tämä, mitä täällä juuri on tapahtunut, on
-ollut vain alkuvalmistusta.
-
--- Mitä te tarkoitatte, herttua? kysyi prinssi, sydämensä sykähdellen
-sekä levottomuutta että kunnianhimoa.
-
--- Armollinen herra, -- jatkoi Guisen herttua, -- me emme ole,
-niinkuin ylihovijahtimestari aivan oikein lausui, yhtyneet
-kiistelemään kuluneista teoreettisista kysymyksistä, vaan toimimaan
-tarmolla. Tänään me valitsemme itsellemme päällikön, joka kykenee
-kunnioittamaan ja rikastuttamaan Ranskan aatelistoa. Ja kun jo
-vanhojen frankkien ikivanha tapa oli päällikköä valitessaan
-antaa hänelle arvonmukainen lahja, niin tarjoamme me nyt tässä
-valitsemallemme johtajalle...
-
-Anjoun herttua seisoi äänetönnä ja liikkumatta. Ainoastaan hänen
-kalpeudestaan saattoi aavistaa hänen mielenliikutuksensa.
-
--- Hyvät herrat, -- jatkoi Guisen herttua, ottaen takana olevalta
-penkiltä erään verrattain raskaan esineen ja nostaen sen molemmin
-käsin ylös, -- hyvät herrat, tässä on se lahja, jonka minä kaikkien
-meidän nimessä lasken prinssin jalkain juureen.
-
--- Kruunu! -- huudahti Anjoun herttua ankaran mielenliikutuksen
-valtaamana, -- kruunuko minulle, hyvät herrat!
-
--- Eläköön Frans III! -- huusivat kaikki, niin että kirkon holvi
-tärähteli.
-
--- Minäkö? Minäkö? -- änkytti herttua, vavisten samalla sekä ilosta
-että kauhistuksesta. -- Minäkö? Mutta sehän on mahdotonta! Eläähän
-veljeni vielä, ja veljeni on Herran voideltu.
-
--- Me erotamme hänet, -- sanoi Guisen herttua, -- ja jäämme
-odottamaan sitä, että Jumala hänen kuolemallaan vahvistaa sen vaalin,
-jonka nyt olemme toimittaneet, tai pikemminkin sitä, että joku hänen
-alamaisistaan, väsyneenä tähän kunniattomaan hallitukseen, myrkyn tai
-tikarin avulla jouduttaa Jumalan tuomiota!...
-
--- Hyvät herrat, -- virkkoi Anjoun herttua entistäänkin heikommalla
-äänellä, -- hyvät herrat!
-
--- Armollinen herra! puhui nyt vuorostaan kardinaali, -- tässä on
-nyt meidän vastauksemme teidän korkeutenne äsken lausumaan jaloon
-arveluun, että Henrik III oli Herran voideltu. Mutta me olemme hänet
-erottaneet: hän ei enää ole Jumalan valitsema. Te, armollinen herra,
-tulette olemaan se. Tämä temppeli on yhtä kunnioitettava kuin Reimsin
-temppelikin, sillä täällä ovat Parisin suojeluspyhimyksen, pyhän
-Genovevan, maalliset jätteet levänneet. Tänne on Clovis, Ranskan
-ensimäinen kristitty kuningas, haudattu. Armollinen herra, tässä
-pyhässä temppelissä sanon minä, joka kuulun kirkkoruhtinaisiin ja
-joka, ilman että se osottaisi mitään liioiteltua kunnianhimoa, voin
-toivoa kerran tulevani sen päämieheksi: armollinen herra, tässä on
-voiteeksi pyhää öljyä, jonka paavi Gregorius XIII on lähettänyt.
-Nimittäkää, armollinen herra, Reimsin vastainen arkkipiispa,
-nimittäkää konnetaabeli, ja muutamassa hetkessä on teistä tullut
-voideltu kuningas, ja teidän veljeänne Henrikkiä sitävastoin,
-ellei hän mielisuosiolla luovuta teille kruunua, tullaan pitämään
-vallananastajana. Sytyttäkää alttarilla olevat kynttilät!
-
-Siinä samassa astui esiin kuoripoika, joka nähtävästi oli tätä
-määräystä jo odotellut, sakaristosta, kynttilänsytytin kädessään,
-ja muutamissa minuuteissa oli alttarille ja kuoriin sytytetty
-viisikymmentä vahakynttilää. Alttarilla näkyi nyt jalokivistä
-säteilevä hiippa ja liljoilla koristeltu leveä miekka. Nuo olivat
-arkkipiispanhiippa ja konnetaabelimiekka. Pimeähkössä kirkossa, jota
-kuorin valot eivät jaksaneet valaista, kajahti nyt urkujenääni: _Veni
-creator!_
-
-Tämä harvinainen yllätys, jonka nuo kolme Lothringin prinssiä
-olivat järjestäneet ja jota Anjoun herttuakaan ei ollut odottanut,
-teki syvän vaikutuksen läsnäolijoihin. Rohkeat tunsivat yhäkin
-rohkaistuvansa, ja heikot tunsivat tulevansa väkeviksi.
-
-Anjoun herttua ojentihe suoraksi ja astui, nopeammin kuin mitä olisi
-odottanut, suoraan alttarin luo, otti hiipan vasempaan käteensä ja
-miekan oikeaan, palasi niiden kanssa Guisen herttuan ja kardinaalin
-luo, jotka jo edeltäpäin odottivat saavansa kysymyksessäolevan
-kunnian, pani hiipan kardinaalin päähän ja sitoi miekan herttuan
-vyölle.
-
-Yksimieliset hyväksymishuudot seurasivat tätä toimitusta, joka oli
-sitäkin odottamattomampi, kun prinssin horjuvainen luonne oli hyvin
-tunnettu.
-
--- Hyvät herrat, -- lausui prinssi läsnäolijoille, -- sallikaa, että
-Mayennen herttua, Ranskan marsalkka, merkitsee ylös teidän nimenne,
-sillä sinä päivänä, jolloin minusta tulee kuningas, lyödään teidät
-kaikki ritareiksi.
-
-Suosionosotukset kävivät kaksinkertaisiksi.
-
--- Hitto vieköön! virkkoi Chicot itsekseen, -- olisipa tässä nyt
-mainio tilaisuus saada sininen nauha! Sitä tilaisuutta ei minulle
-enää milloinkaan satu, ja kuitenkin täytyy minun nyt jättää se
-käyttämättä.
-
--- Nyt alttarille, sire! -- sanoi kardinaali:
-
--- Herra Monsoreau, översti, herrat Ribeirac ja d'Entragues,
-kapteenit, herra Livarot, luutnantti henkivartiostossani, -- puhui
-Anjoun herttua, -- asettautukaa niihin paikkoihin kuorissa, joihin
-nyt saamanne arvo teidät oikeuttaa.
-
-Mainitut henkilöt menivät, oikean kruunauksen juhlamenojen
-mukaisesti, niihin paikkoihin, jotka he hovisääntöjen mukaan olivat
-oikeutetut saamaan.
-
--- Hyvät herrat, -- jatkoi Anjoun herttua, kääntyen toisten puoleen,
--- pyytäkää te kaikki minulta jotakin, ja minä toivon, ettei
-kenenkään tarvitse poistua täältä tyytymättömänä.
-
-Sillävälin oli kardinaali siirtynyt alttarin taa ja pukeutunut siellä
-papilliseen asuun, minkä jälkeen hän astui sieltä esiin, kädessään
-pyhä voide, jonka hän pani alttarille. Sitten hän antoi kuoripojalle
-merkin, ja tämä toi raamatun ja ristin. Kardinaali otti vastaan ne
-kummankin, asetti ristin raamatun päälle ja ojensi ne sitten Anjoun
-herttualle, joka pani niiden päälle sormensa.
-
--- Jumalan nimessä, -- lausui Anjoun herttua, -- lupaan minä
-kansalleni voimassapitää ja kunnioittaa pyhää uskontoamme, niinkuin
-hänen kaikkeinkristillisimmän majesteettinsa ja kirkon vanhimman
-pojan tulee. Tämän minä vannon Jumalan nimessä ja hänen pyhän
-evankeliuminsa kautta!
-
--- Amen! vastasivat kaikki läsnäolijat yhteen ääneen.
-
-Guisen herttua, joka juuri oli nimitetty konnetaabeliksi, meni nyt
-alttarin luo ja laski sille miekkansa. Kardinaali sen siunasi. Sitten
-hän veti miekan tupesta, tarttui kiinni sen terään ja ojensi sen
-uudelle kuninkaalle, joka tarttui sen kahvaan.
-
--- Sire, -- puhui hän, -- ottakaa tämä miekka, joka Herran
-siunauksen kera on teille annettu, niin että te sillä ja pyhän
-hengen avulla kykenette taistelemaan kaikkia vihollisianne vastaan
-ja suojelemaan ja puolustamaan pyhää kirkkoa ja sitä kuningaskuntaa,
-joka on teidän huostaanne uskottu. Ottakaa tämä miekka jakaaksenne
-oikeutta, suojellaksenne leskiä ja turvattomia ja hillitäksenne
-sattuvia epäjärjestyksiä. Niin että te kunnian ja kaikkien hyveiden
-ympäröimänä ansaitsette olla hallitsemassa hänen sivullaan, jonka
-esikuva te täällä maan päällä olette, ja joka ikuisesti hallitsee
-isän ja pyhän hengen kanssa.
-
-Anjoun herttua laski miekan alas, niin että sen kärki kosketti
-lattiaan, ja kohotettuaan sitä sitten taivasta kohti antoi hän sen
-Guisen herttualle.
-
-Kardinaali otti nyt pyhän voiteen ja teki peukalollaan ristinmerkin
-polvistuneen herttuan otsalle sanoen:
-
--- Minä voitelen sinut pyhällä öljyllä kuninkaaksi isän, pojan ja
-pyhän hengen nimeen.
-
-Senjälkeen hän tarttui molemmin käsin kruunuun ja piteli sitä
-prinssin pään yllä, laskematta sitä kuitenkaan siihen. Guisen ja
-Mayennen herttuat astuivat nyt esiin ja pitelivät kruunua yksi
-kummaltakin puolelta, ja kardinaali, joka piteli sitä vain vasemmalla
-kädellään, lausui, kohottaen siunaavaisesti oikean kätensä prinssin
-yli:
-
--- Kruunatkoon sinut Jumala kunnian ja oikeuden kruunulla!
-
-Sitten hän painoi kruunun prinssin päähän ja lisäsi:
-
--- Ota vastaan tämä kruunu isän, pojan ja pyhän hengen nimessä!
-
-Kaikki vetivät miekkansa huotristaan, kohottivat ne ylös ja huusivat:
-Eläköön kuningas Frans III!
-
--- Sire, -- sanoi nyt kardinaali Anjoun herttualle, -- tästä päivästä
-lähtien hallitsette te Ranskanmaata, sillä teidät on voidellut paavi
-Gregorius XIII, jonka edustaja minä olen.
-
--- Tihulainen! -- tuumaili Chicot. -- Kylläpä tämä kaikki käy
-juhlallisesti!
-
--- Hyvät herrat, -- lausui Anjoun herttua, nousten ylpeänä ja
-majesteetillisena pystyyn, -- en koskaan ole unohtava niiden
-kolmenkymmenen jalosukuisen nimeä, jotka ensimäisinä havaitsivat
-minut arvokkaaksi heitä hallitsemaan. Ja nyt hyvästi, hyvät herrat!
-Sulkekoon teidät Jumala pyhään suojelukseensa!
-
-Niin hyvin kardinaali kuin Guisen herttuakin kumarsivat, mutta Chicot
-huomasi, että nuo kaksi Lothringin prinssiä, sill'aikaa kun Mayennen
-herttua saattoi uutta kuningasta alttarilta, hymähtivät pilkallisesti
-toisilleen.
-
--- Kies'avita! -- tuumi gascognelainen. -- Mitähän tämäkin merkitsee?
-Ja mitä tämä näytelmä tarkoittaa, jos kerran kaikki pettävät?
-
-Anjoun herttua meni alas holviin, jonne läsnäolijatkin yksi
-toisensa perästä häntä seurasivat, lukuunottamatta noita kolmea
-veljestä, jotka poistuivat sakaristoon, portinvartijan sammutellessa
-kynttilöitä.
-
-Kirkkoa valaisi nyt vain yksi ainoa lamppu.
-
-
-
-
-22.
-
-Muuan sukutietolöytö.
-
-
-Chicot nousi nyt siinä rippituolissaan suoraksi, oikoakseen
-herpaantuneita jäseniään. Hän otaksui, että tämä kokous olisi ollut
-viimeinen, koskapa kello oli jo kaksi yöllä. Mutta äkkiä näki hän
-suureksi kummastuksekseen noiden kolmen Lothringin prinssin tulevan
-sakaristosta takaisin. He olivat riisuneet yltään munkinkaaput ja
-esiintyivät nyt tavallisissa pukimissaan.
-
-Heti heidän ilmestyttyään päästi kuoripoika niin kimakan ja makean
-naurun, että se tarttui Chicotiinkin. Hänkin alkoi nauraa, tietämättä
-miksi.
-
-Mayennen herttua lausui kiiruusti:
-
--- Älä naura niin kovaan, sisko! Ne tuskin ovat vielä ehtineet ulos
-ja saattavat kuulla.
-
--- Hänen siskonsa! -- mutisi Chicot ylen hämmästyksissään. -- Olisiko
-siis tuo kuoripoika tosiaankin nainen?
-
-Tämä siirsi nyt kapusonkinsa taakse. Ja silloin tulivat näkyviin
-todellakin sirot ja ihastuttavat naisenkasvot.
-
-Hän oli Guisen herttuan sisar, rouva Montpensier, vaarallinen
-seireeni, joka oli osannut munkinkaapuunsa taitavasti salata kaltevat
-olkansa ja vähäisen ontumisensa.
-
-Tuossa ruumiissa, johon Jumala oli liittänyt enkelin pään, asui
-helvetillinen sielu. Chicot hänet heti tunsi, sillä hän oli usein
-nähnyt hänet tämän serkun, kuningatar Louisen luona.
-
--- Ah, veli kardinaali, -- virkkoi herttuatar reippaasti, -- kylläpä
-sinä osaat mainiosti näytellä vanhurskasta! Entä miten hyvin sinä
-puhut Jumalasta! Minä jo eräänä hetkenä sinua ihan pelkäsin ja luulin
-sinun ottavan asian toden kannalta. Ja hän kun antoi voidella ja
-kruunata itsensä! Äh, kuinka hurjalta hän näytti kruunu päässään!
-
--- Yhdentekevää, -- vastasi herttua. -- Me olemme nyt saaneet aikaan
-sen, mitä olemme tahtoneet, eikä Frans voi nyt enää peruuttaa
-sanojaan Monsoreau, jolla epäilemättä on jotain salaista, yksityistä
-hyötyä tästä kaikesta, on saattanut asiat sellaiseen päätökseen, että
-me voimme olla varmoja siitä ettei Anjou meitä hylkää, niinkuin hän
-teki La Molelle ja Coconnosille, vaikka olisimme lähellä mestauslavaa.
-
--- Ooh, -- virkkoi Mayenne, -- sitä tietä ei meidänlaisia ruhtinaita
-niinkään helposti saada astumaan.
-
-Chicot oivalsi nyt, että Anjoun herttua oli pantu pussiin. Ja koska
-hän inhosi prinssiä, olisi hän tuosta koirankujeesta tahtonut
-syleillä Guisejä, Mayenneä tietenkään lukuunottamatta.
-
--- Ovathan kaikki ovet hyvin suljetut? -- kysyi kardinaali.
-
--- Ovat, siitä minä vastaan, -- sanoi herttuatar. -- Voinhan muuten
-mennä katsomaan.
-
--- Älä, älä, saatat olla väsyksissä, pikku kuoripoikaparkani.
-
--- En lainkaan. Täällä on ollut liian hauskaa voidakseen väsyä.
-
--- Mayenne! Sinähän sanoit hänen olevan täällä? -- kysyi herttua.
-
--- Sanoin.
-
--- Mutta enpäs minä ole häntä nähnyt.
-
--- Sen kyllä uskon. Hän on piilossa.
-
--- Missä sitten?
-
--- Eräässä rippituolissa.
-
-Nämä sanat kajahtivat Chicotin korvissa kuin ilmestyskirjan
-satatuhatta pasuunaa.
-
--- Kuka on piilossa rippituolissa? kysyi hän levottomana itseltään.
--- Hitto vieköön! Enpä voi otaksua sitä miksikään muuksi kuin omaksi
-itsekseni!
-
--- Hän siis on nähnyt ja kuullut kaiken? -- jatkoi herttua kyselyään.
-
--- No, mitä se tekee? Eikös hän ole meikäläisiä?
-
--- Tuo hänet tänne, Mayenne, -- sanoi herttua.
-
-Mayenne laskeutui alas kuorista, näytti katselevan ympärilleen ja
-astui sitten suoraan sitä rippituolia kohti, jossa gascognelainen oli
-piilossa. Chicot oli lujaluontoinen mies. Mutta tällä kertaa hänen
-hampaansa kauhusta kalisivat ja kylmä hiki tihkui hänen otsaltaan.
-
--- Ha haa, -- ajatteli hän ja alkoi vetää miekkaansa kaapun alta
-esiin, -- enpä aiokaan raukan tavoin kuolla tähän onkaloon! Voinpa,
-piru vieköön, katsella kuolemaa suoraan kasvoihin, ja koska minulla
-nyt on hyvä tilaisuus, niin saanenpa ainakin tuon roiston surmatuksi
-ennenkuin itse tulen tuhotuksi.
-
-Pannakseen tämän rohkean aikeensa täytäntöön, oli Chicot jo saanut
-miekan käteensä ja vienyt kätensä ovenripaan, sitä aukaistakseen, kun
-herttuatar huusi:
-
--- Ei siinä, Mayenne, ei siinä! Tuossa toisessa, joka on vasemmalla
-puolen, kaikkein viimeisessä!
-
--- Ah! -- huokasi gascognelainen niin syvään, että Gorenflot olisi
-voinut häntä siitä kadehtia, -- sepä sattui parhaaseen aikaan. Mutta
-kuka hemmetti on sitten tuossa toisessa?
-
--- Tulkaa ulos, mestari Nicolas David, -- sanoi Mayenne, -- täällä
-nyt ei ole muita.
-
--- Täällä minä olen, armollinen herra, -- virkkoi rippituolista
-ryömivä mies.
-
--- Hyvä on, -- tuumi gascognelainen, -- minä kaipasinkin sinua tästä
-juhlasta, mestari Nicolas. Mutta nytpä saankin sinut käsiini ihan
-etsimättäni.
-
--- Olettehan nähnyt ja kuullut kaiken? -- kysyi Guisen herttua.
-
--- Olen kuullut jok'ainoan sanan, mitä täällä on sanottu ja tulen
-muistamaan pienimmätkin yksityiskohdat kaikesta. Siitä saatte olla
-vakuutettu, armollinen herra.
-
--- Te siis voisitte jättää tästä kaikesta täydellisen selostuksen
-hänen pyhyytensä Gregorius XIII:nen lähettiläälle? -- kysyi herttua.
-
--- Voisin.
-
--- Veljeni Mayennen herttua on sanonut minulle, että te olette
-tehnyt kerrassaan ihmeitä meidän hyväksemme, -- jatkoi herttua. --
-Kertokaapa, mitä kaikkea olette tehnyt.
-
-Kardinaali ja herttuatar tulivat nyt uteliaina! heitä lähemmäksi.
-
--- Olen tehnyt sen, mitä olen luvannut, armollinen herra, -- vastasi
-Nicolas David. -- Se tahtoo sanoa, että olen keksinyt keinon, jonka
-avulla te voitte saada Ranskan kruunun.
-
--- Vai senkin! -- mutisi Chicot. Koko maailmahan haluaa päästä
-Ranskan kuninkaaksi! Paras näkyy olevan pohjalla.
-
-Chicot oli taas saanut entisen iloisuutensa, sillä olihan hän
-ennen muuta niin odottamattomalla tavalla välttänyt uhkaavan
-vaaran. Toiseksi hän oli saanut selville täydellisen salaliiton.
-Kolmanneksi hän siten oli löytänyt keinon kukistaakseen kaksi pahinta
-vihamiestään, Mayennen ja Nicolas Davidin.
-
--- Mutta jos laittomuus siinä on ylen silmiinpistävä, -- virkkoi
-Guisen herttua, -- niin voimme luopua koko keinosta. En tahdo saada
-niskaani kaikkia kristikunnan n.s. laillisia kuninkaita.
-
--- Tämän väitteen olen jo ottanut huomioon, armollinen herra, --
-selitti asianajaja, kumartaen herttualle. Kokeneena juristina
-olen ottanut selvää erilaisista asiakirjoista, jotka antavat
-vahvistuksen väitteelleni kruunun perimysoikeuteen nähden. Saada
-todistus laillisuudesta on samaa kuin voittaa kaikki. Ja siihen
-nähden olen minä, armolliset herrat, saanut selville, että te olette
-kruunun laillisia perillisiä ja että Valoisin suku on ainoastaan
-valtaanpäässyt sivuhaara.
-
--- Varmuus, jolla Nicolas David lausui nämä sanat, herätti hänen
-korkeissa kuulijoissaan uteliaisuutta ja iloa.
-
--- On kuitenkin vaikeata todistaa, -- puuttui Guisen herttua
-puheeseen, -- että Lothringin suku, niin ylhäistä kuin se onkin,
-voisi kilpailla etevämmyydessä Valoisin suvun kanssa.
-
--- Sepä on sittenkin todistettavissa, armollinen herra, -- sanoi
-mestari Nicolas ja veti taskustaan esille erään pergamentin.
-
-Herttua otti pergamentin asianajajan kädestä.
-
--- Mikä tämä on? -- kysyi hän.
-
--- Lothringin suvun sukutaulu.
-
--- Ja kuka on suvun kantaisä.
-
--- Kaarle suuri, armollinen herra.
-
--- Kaarle suuri! -- huudahtivat kolme veljestä yht'aikaa, tosin
-ilmaisten hieman epäilystään, mutta samalla myös jonkin verran
-tyytyväisyyttä. -- Sehän on mahdotonta! Olihan ensimäinen Lothringin
-herttua, -- jatkoi Guise, -- vain Kaarle suuren aikalainen, mutta
-hänen nimensä oli Ranier eikä hän lainkaan ollut tuon suuren keisarin
-sukulainen.
-
--- Odottakaahan, armollinen herra, -- virkkoi Nicolas. -- Ymmärrätte
-kai, etten minä aio esittää todistusta siten, että se hetipaikalla
-voidaan kumota. Ennen muuta tarvitaan pitkää oikeudenkäyntiä,
-joka antaa parlamentille ja kansalle tekemistä, ja sillä aikaa te
-voitte voittaa puolellenne, ette kansaa, sillä se jo nyt on teidän
-puolellanne, vaan parlamentin. Kuulkaa nyt seuraavaa, armolliset
-herrat: Ranier, ensimäinen Lothringin herttua, oli Kaarle suuren
-aikalainen. Gilbert, hänen poikansa oli Ludvig hurskaan aikalainen.
-Henrik, Gilbertin poika, eli taas yksin ajoin Kaarle kaljupään kanssa.
-
--- Mutta... -- väitti Guisen herttua.
-
--- Hieman kärsivällisyyttä, armollinen herra. Tässä siis juuri
-saavumme pääasiaan. Kuulkaahan nyt tarkoin. Bona...
-
--- Niin, -- huomautti herttua, -- hän oli Ricinin, Ranierin toisen
-pojan tytär.
-
--- Oikein! -- jatkoi asianajaja. -- Kenen kanssa hän joutui naimisiin?
-
--- Lothringin Kaarlen, Ludvig IV:nen, Ranskan kuninkaan pojan kanssa.
-
--- Niin se oli, -- sanoi David. -- Lisätkää tähän: Lotharin veljen
-kanssa, Lotharin, jolta, silloin kun hän oli nimeltään Ludvig V,
-vallananastaja Hugo Capet riisti Ranskan kruunun.
-
--- Ah, ah! -- huudahtivat yht'aikaa Mayennen herttua ja kardinaali.
-
--- Jatkakaa, -- lausui Guisen herttua, -- tuossa kaikessa on jotain
-totta.
-
--- Lothringin Kaarle siis peri veljensä Lotharin tämän suvun
-sammuessa. Nyt on Lotharin suku sammunut, siis olette te, hyvät
-herrat, Ranskan kruunun ainoat ja oikeat perijät.
-
--- Saakuri! -- ajatteli Chicot, -- tuo skorpiooni on myrkyllisempi
-kuin luulinkaan!
-
--- Mitäpä on tästä sanottava, veli? -- kysyivät kardinaali ja
-Mayennen herttua.
-
--- Minä sanon, -- vastasi herttua, -- että täällä Ranskassa
-kaikeksi onnettomuudeksi on olemassa muuan laki, jota kutsutaan
-"saalilaiseksi" ja joka, sen pahempi, tekee tyhjäksi kaikki meidän
-vaatimuksemme.
-
--- Sitä väitettä olen odottanutkin, armollinen herra! -- huudahti
-David ylpeästi ja itserakkaasti.
-
--- Mutta mainitkaapa ensimäinen esimerkki saalilaisen lain
-sovelluttamisesta.
-
--- Valoisin Filipin nouseminen valtaistuimelle vastoin Englannin
-Edvardin oikeutettua vaatimusta.
-
--- Milloinka se tapahtui? Guisen herttua koetti muistella.
-
--- Vuonna 1328, -- sanoi kardinaali arvelematta.
-
--- Siis 341 vuotta Hugo Capetin vallananastuksen jälkeen ja 240
-vuoden kuluttua Lotharin suvun sammumisesta. Siis oli teidän
-esi-isillänne ollut oikeus kruunuun jo 240 vuotta ennen kuin
-saalilaista lakia alettiin sovelluttaa. Ja tietäähän jokainen, ettei
-millään lailla ole sellaista taannehtivaa vaikutusta.
-
--- Te olette taitava mies, mestari Nicolas David, -- sanoi Guisen
-herttua ja katseli ihaillen asianajajaa, vaikka siihen ihailuun oli
-liittynyt jonkun verran halveksumistakin.
-
--- Se on mainiosti harkittua, -- virkkoi kardinaali.
-
--- Kerrassaan erinomaista! -- myönsi herttuatar. -- Minä siis nyt
-olen kruununprinsessa enkä mene naimisiin kenenkään sen halvemman
-kanssa kuin ehkä Saksan keisarin.
-
--- Ja tuollaista sekamelskaako tarvitsisi minunlaiseni mies! --
-mutisi Guisen herttua. -- Pitäisikö nyt alistua siihen, että kansan
-totellakseen tulisi tarkastella moisia pergamentinlehtiä, kun se sen
-sijaan saisi nähdä miehen aateluuden tämän silmäin säihkystä ja tämän
-miekanpitelystä?
-
--- Oikeassa olet Henrik, ihan oikeassa. Jos vain kasvot otettaisiin
-huomioon, niin tulisi sinusta heti kuningas, sillä nuo toiset
-ruhtinaathan sinun rinnallasi näyttävät, mikäli väitetään, kerrassaan
-roskaväeltä. Mutta, niinkuin mestari Nicolas David juuri äsken
-sanoi, oikeusjuttu kruunun saamiseksi on välttämätön, ja kun se
-kerran on voitettu, niin onpa, kuten sinä itse olet sanonut, meidän
-kilpemme yhtä hyvä kuin niidenkin, jotka istuvat Europan muilla
-valtaistuimilla.
-
--- No, niinpä onkin tämä sukutieto oikea, -- sanoi Guisen Henrik
-huoaten. Ja kas tässä, mestari Nicolas David, on teille ne kaksisataa
-kulta-écuta, jotka veljeni Mayennen herttua on pyytänyt minun teille
-jättämään.
-
--- Ja tässä on vielä toiset kaksisataa korvaukseksi siitä uudesta
-tehtävästä, jonka annamme teidän toimitettavaksenne, lausui
-kardinaali asianajajalle. Tämän silmät tyytyväisyydestä säkenöivät,
-kun hän solahutti kultarahat syviin taskuihinsa.
-
--- Puhukaa, armollinen herra. Olen valmis kuulemaan teidän
-korkeutenne käskyjä.
-
--- Emme voi jättää teidän toimeksenne tämän sukutaulun viemistä
-Roomaan pyhälle isälle Gregorius XIII:lle, sukutaulun, johon hänen on
-annettava hyväksymisensä, ennenkuin se mihinkään kelpaa. Te olette
-liian halpa henkilö voidaksenne päästä Vatikaanin ovista sisälle.
-Meidän täytyy siis se tehtävä jättää Pierre de Gondylle.
-
--- Kyllähän nämä Gondyt, -- puuttui puheeseen herttuatar, --
-ovat älykästä väkeä, mutta meidän ei ole niihin luottamista.
-Heitä kannustaa vain oma kunniahimonsa, ja senhän ne voivat saada
-tyydytetyksi yhtä hyvin palvelemalla kuningas Henrikkiä.
-
--- Sisaremme on oikeassa, -- virkkoi Mayennen herttua tavalliseen
-suoraan tapaansa. -- Emme voi uskoa asiatamme Pierre de Gondylle yhtä
-varmasti kuin Nicolas Davidille, joka on meidän puoluelaisiamme ja
-jonka me voimme hirtättää silloinkuin mielemme tekee.
-
-Tällä herttuan leikinlaskulla, jonka hän ihan kursailematta lausui
-asianajajan kuullen, oli tuohon liigalaisparkaan mitä omituisin
-vaikutus. Hän räjähti räikeään nauruun, josta samalla kuvastui mitä
-suurin kauhu.
-
--- Veljeni Kaarle vain laskee leikkiä, -- sanoi Guisen Henrik tuolle
-kalpenevalle asianajajalle, -- ja mehän tiedämme, että te olette
-asiallemme uskollinen. Sen olette jo monta eri kertaa osottanut.
-Kuitenkin olen jo etukäteen ryhtynyt varovaisuustoimenpiteisiin.
-Pierre de Gondyn on vietävä tuo sukutaulu Roomaan, tietämättä
-itsekään siitä mitään. Paavi saa sen sitten joko hyväksyä taikka
-hylätä, ilman että Gondyllä on siitä aavistustakaan. Te, Nicolas
-David, saatte matkustaa jotenkin samoihin aikoihin hänen kanssaan
-ja odotella häntä Chalons'issa, Lyonissa tai Avignonissa, meiltä
-saamainne määräysten mukaisesti. Niin ollen tulette te olemaan ainoa,
-joka tuntee tehtävän salaisuuden. Näettehän siis, että yhä olette ja
-tulette jäämäänkin meidän uskotuksemme.
-
-David kumarsi.
-
--- Ehtosi tiedät, ystävä parka! -- mutisi Chicot. -- Tulet
-hirtetyksi, jos vähääkään luikertelet. Mutta ole huoletta! Sillä
-pyhän Genovevan kautta vannon minä, että sinä nyt tällä hetkellä
-heilut kahden hirsipuun välillä, mutta että se niistä, joka nyt on
-sinua lähinnä, on juuri se, jonka minä aion sinulle valmistaa.
-
-Nuo kolme veljestä pukeutuivat taas kaapuihinsa ja poistuivat,
-samoinkuin heidän sisarensa, kirkosta. David meni heidän perästään.
-
-Portinvartija sulki oven, sammutti kuorissa tuikkavan lampun ja meni
-sitten tiehensä.
-
-Kului viisi, Chicotin mielestä hyvin pitkää minuuttia, ilman että
-mikään häiritsi hiljaisuutta ja pimeyttä.
-
--- Hyv'on! -- tuumi gascognelainen. -- Nyt tuntuu näytelmä viimeinkin
-olevan lopussa. Onpa jo aika koettaa päästä täältä pois.
-
-Chicot, joka nähtyään hautain aukenevan ja rippituoleissa olevan
-asukkaita, oli luopunut ensi aikomuksesta jäädä kirkkoon aamun
-sarastukseen asti, ryömi nyt varovasti ulos rippituolistaan. Hän oli
-jo aikaisemmin muutamasta nurkasta huomannut tikapuut, joita kaiketi
-käytettiin ikkunain puhdistamiseen. Hän ei hukannut hetkeäkään.
-Hapuillen käsillään eteensä hän hiipi hiljaa eteenpäin, ja hänen
-onnistui, kolinaa synnyttämättä, päästä tikapuitten luo, jotka hän
-sitten nosti ikkunaa vasten. Kuun valossa hän huomasi, ettei ollut
-laskelmissaan erehtynyt: ikkuna oli luostarin kirkkotarhan puolella,
-ja sen takana taas oli Bordellen katu.
-
-Hän avasi ikkunan, asettui siihen kahanreisin istumaan ja ilon tai
-pelon aiheuttamalla voimalla siirsi tikapuut kirkon sisäpuolelta sen
-ulkopuolelle. Laskeuduttuaan kaikella kunnialla maahan, piilotti hän
-tikapuut erääseen pensaaseen, hiipi sitten kadun vieressä olevan
-muurin juurelle ja kiipesi siitä ketterästi yli, pudottaen muutamia
-irtonaisia kiviä kadulle.
-
-Näin pitkälle päästyään Chicot hieman hengähti. Saaden vain
-muutamia pieniä naarmuja, oli hän välttänyt vaaran, jolloin hänen
-henkensä useamman kerran oli ollut hiuskarvan varassa. Hän riensi
-nyt Saint-Jacquesin kadulle eikä pysähtynyt ennenkuin oli päässyt
-Runsaudensarven ravintolan luo. Sen ovelle hän koputti.
-
-Mestari Claude Bonhomet tuli itse avaamaan. Hänen tapaisensa mies
-hyvin tiesi, että pikku epäjärjestyksistä kyllä tulee runsas maksu.
-Hän pitikin enemmän noista ylimääräisistä tuloista kuin tavallisista.
-
-Heti paikalla hän tunsi Chicotin, huolimatta siitä, että tämä oli
-lähtenyt sieltä ulos aatelismiehenä ja palasi nyt takaisin munkkina.
-
--- Ah, tehän se olettekin, hyvä herra! -- virkkoi hän. -- Tervetuloa!
-
-Chicot pisti ecuun rahan hänen kouraansa.
-
--- Miten veli Gorenflot jaksaa? -- kysäsi hän.
-
-Leveä, irvistystä muistuttava hymyily levisi ravintoloitsijan
-kasvoille. Hän avasi pikku huoneen oven ja sanoi:
-
--- Katsokaa itse!
-
-Veli Gorenflot kuorsasi ihan samassa paikassa, johon Chicot oli hänet
-jättänytkin.
-
--- Kas hiivattia, sehän on minun kunnon ystäväni! -- virkkoi
-gascognelainen. -- Aavistamattasi olet sinä nähnyt merkillisen unen.
-
-
-
-
-23.
-
-Matkatoveri.
-
-
-Näiden tapahtumain jälkeisenä päivänä olisi lukijamme, jos hän olisi
-kulkenut Parisista Angersiin vievää tietä, Chartresin ja Nogentin
-välillä huomannut kaksi ratsastajaa, aatelismiehen palvelijoineen.
-
-Edellisenä iltana olivat nämä ratsastajat, hevoset vaahdossa,
-saapuneet Chartresiin. Olipa toinen hevosista sortunutkin
-tuomiokirkon edustalle. Ja kun se sattui tapahtumaan juuri siihen
-aikaan, jolloin uskovaiset menivät messuun, oli Chartresin
-porvareille ollut aika hupaista katsella tuota puolikuollutta
-hevosta. Sen omistaja ei taas näyttänyt tapahtuneesta vahingosta
-vähääkään välittävän, ikäänkuin hevonen olisi ollut jokin
-jonninjoutava arvoton koni. Olivatpa muutamat huomanneet senkin, että
-pitempi ratsastaja oli pistänyt ecun muutaman pojan kouraan, jotta
-tämä johdattaisi matkustavaiset johonkin läheiseen ravintolaan. Saman
-ravintolan takaportista olivat matkustajat puoli tuntia myöhemmin
-ratsastaneet edelleen uusilla, levänneillä hevosilla.
-
-Päästyään avoimelle kedolle, läheni pitempi ratsastaja lyhempää ja,
-sylinsä levittäen, virkkoi:
-
--- Paras pikku vaimoni, nyt voit syleillä minua kaikessa rauhassa.
-Sillä nyt meillä ei enää ole mitään pelkäämistä.
-
-Rouva Saint-Luc -- sillä hänpä se juuri olikin -- kumartui
-miellyttävästi hiukan sivulle ja siirtäen väljää viittaansa, johon
-oli kietoutunut, laski kätensä nuoren miehen olkapäälle, katsoi häntä
-syvälle silmiin ja painoi suudelman hänen huulilleen.
-
--- Ah! -- huudahti Saint-Luc. -- Miten suloista onkaan tuntea
-olevansa vapaa! Oletko sinä, Jeanne, milloinkaan ollut vapaa?
-
--- Minäkö? -- vastasi tuo nuori nainen reippaasti. -- En milloinkaan!
-Vasta nyt voin ensi kerran sanoa olevani täysin vapaa. Isäni oli
-epäluuloinen. Äitini ei juuri koskaan kävellyt ulkosalla. Minä
-en koskaan saanut pistää nokkaani oven ulkopuolelle muuten kuin
-opettajattaren, kahden kamarineitsyeen ja pitkän lakeijan seurassa,
-niin etten muista juoksennelleeni nurmikolla kertaakaan sen perästä
-kun vallattomana pikku lapsena juoksentelin yli Méridorin laajain
-metsäin ystäväni Dianan seurassa, jolloin me useinkin jouduimme niin
-eksyksiin, ettemme saaneet selkoa toisistamme. Mutta sinä, rakkahin
-Saint-Luc, sinä kai ainakin olet ollut vapaa?
-
--- Minäkö vapaa?
-
--- Niin, tietysti. Mieshän...
-
--- Senpähän tiedät! En koskaan. Minähän olen aina oleskellut
-kuninkaan luona enkä ankarain hovisääntöjen vuoksi ole koskaan saanut
-sieltä poistua. Heti kun hetkeksikään erkanin hänen seurastaan,
-kuulin hänen vaikeroivan äänensä alituiseen huutavan:
-
--- Saint-Luc, hyvä ystäväni minulla on ikävä, tule ikävöimään minun
-kanssani. -- Vai vapaa minä olisin ollut! Jopahan jotakin! Ei minun
-ruumistani silloin olisi kureliivi kuristanut eivätkä kaulukset
-kaulaani puristaneet. En silloin olisi tarvinnut tukkaani kähertää,
-enkä olisi huolinut tuosta pirullisesta barettipäähineestä, joka
-nuppineuloin oli pääkuoreeni kiinnitetty. Ah, ei, ei, paras Jeanne,
-luulenpa olleeni vielä enemmän sidottu kuin mitä sinä olet ollut!
-Mutta niinpä nyt näetkin, miten minä vapaudestani nautin. Se on,
-kautta jumalan, ihanaa, ja miten kumman lailla sen tuleekaan
-itseltään riistäneeksi, kun kerran on vapaus valita.
-
--- Mutta entä jos meidät saadaan kiinni, Saint-Luc? -- huomautti
-nuori rouva ja katsahti levottomasti taakseen. -- Entä jos meidät
-teljetään Bastiljiin?
-
--- Ooh, kyllä me osaamme pysytellä piilossa, -- vastasi Saint-Luc.
-
--- Niin, -- myönnytti Jeanne, -- kai me säilymme turvassa. Jos sinä
-tuntisit Méridorin, sen suunnattomat tammimetsät, sen loppumattomat
-polut, sen kirkkaat, solisevat purot, jotka luikertelevat katveisten
-lehdikköjen lomitse, niin sinä saisit kaiken tuon keskellä nähdä
-tämän pikku valtakunnan kuningattaren, näiden Armidan puutarhain
-haltiattaren, kauniin, verrattoman Dianan. Sinä tulet häntä
-rakastamaan, Saint-Luc, siitä minä olen vakuutettu.
-
--- Minä rakastan häntä jo etukäteen, koska hän kerran on sinua
-rakastanut.
-
--- Oi, olenpa varma siitä, että hän vieläkin minua rakastaa ja on
-aina rakastava! Diana ei ole oikullinen eikä hänen ystävyytensä
-ole vain hetkellinen. Ajatteleppa, miten autuasta elämää me
-tulemmekaan viettämään siinä kukkaisasumuksessa, jonka kevät pian
-on ihanimmilleen sulostuttava! Diana hoitaa isänsä taloa. Meidän ei
-siis tarvitse olla levottomia. Vanha parooni on soturi Frans I:sen
-ajoilta, jonka menneisyydestä on vain yksi ainoa muisto: Marignanon
-voitto ja Pavian tappio. Nykyisin häntä johtaa vain yksi ainoa ajatus
-ja yksi ainoa tulevaisuuden toivo: hänen rakas Dianansa. Me voisimme
-asua Méridorissa ilman että hän koskaan saisi sitä tietää. Ja jos hän
-sen saa tietää, niin tarvitsee meidän vain pitää hänen puoltaan, kun
-hän sanoo, että Diana on maailman kaunein tyttö ja että Frans I on
-suurin sotapäällikkö, mitä milloinkaan on ollut olemassa.
-
--- Se on oleva ihanaa, -- sanoi Saint-Luc, -- mutta minusta tuntuu
-siltä, että minulla paroonin kanssa tulee syntymään vakavia kiistoja.
-
--- Mistä niin? Frans I:stäkö?
-
--- Ei. Hänen sotaherransa minä jätän rauhaan. Mutta mitä tulee tuohon
-maailman kaikkein kauniimpaan tyttöön, niin...
-
--- Eihän minua voi lukea tyttöihin kuuluvaksi, sillä olenhan minä
-sinun vaimosi!
-
--- Ah, todellakin, niinhän se onkin! -- myönnytti Saint-Luc.
-
--- Ajatteleppas, rakkaani, meidän elämäämme! -- jatkoi Jeanne.
--- Aamusta iltaan me samoilemme metsiä, jotka ovat sen pikku
-paviljonkimme ympärillä, sen saman, jonka Diana asunnoksemme antaa.
-
--- Rientäkäämme, Jeanne, -- kiirehti Saint-Luc.
-
--- Minä jo nyt niin mielelläni olisin Méridorissa.
-
-He kannustivat hevosiaan, ja nämä kiitivät nopeasti eteenpäin. Niin
-he pääsivät Chartresista Mansiin ja viipyivät siellä, ollen melkein
-täydellisesti turvassa kaikelta etsinnältä, koko päivän. Seuraavana
-päivänä he tulivat siihen hietaiseen metsäseutuun, joka ulottui
-Guecelardista Ecomoyhin, ja olivat iloissaan siitä, että vielä samana
-iltana ehtisivät Méridorin linnaan.
-
-Saint-Luc oivalsi nyt, että he olivat pelastuneet, sillä hän tunsi
-kuninkaan vaihtelevan mielenlaadun, joka oli väliin äkkipäinen,
-väliin veltto. Hän tiesi, että kuningas siinä mielentilassaan,
-jossa oli Saint-Luc'in poistuessa ollut, olisi joko lähettänyt
-heidän jälkeensä kaksikymmentä pikaratsastajaa ja sata sotamiestä
-ja käskenyt niiden noutaa heidät kuolleina tai elävinä eteensä,
-tahi olisi häneltä ehkä päässyt syvä huokaus ja hän olisi, käsiään
-sängystään ojennellen mutissut:
-
--- Ah, Saint-Luc, sinä petturi! Miksi en ole sinua jo ennen tuntenut?
-
-Mutta kun pakolaiset eivät olleet nähneet mitään pikaratsastajia
-eivätkä ainoatakaan sotamiestä, niin oli todennäköistä, että Henrik
-III mainitussa tilaisuudessa oli ollut välinpitämättömällä tuulellaan.
-
--- Hyvä! -- ajatteli Saint-Luc. -- Rajuilma onkin nyt sen sijaan
-kohdistunut Chicot parkaan, joka, niin hullu kuin onkin -- ja ehkäpä
-juuri senvuoksi, että hän on hullu --, oli antanut minulle niin
-mainion neuvon. Minä pääsen koko pälkähästä korkeintaan sillä, että
-tulen antaneeksi aihetta enemmän tai vähemmän sattuvaan pilkkarunoon.
-
-Äkkiä huomasi Saint-Luc, miten hänen vaimonsa laski kätensä hänen
-käsivarrelleen. Hän hätkähti, sillä se ei ollut mitään hyväilyn
-tapaista.
-
--- Katsoppas: -- huusi Jeanne.
-
-Saint-Luc käännähti ympäri ja huomasi kaukaa ratsastajan, joka
-matkusti samaa tietä kuin hekin ja joka näytti kannustavan ratsuaan.
-
-Tuon henkilön äkillistä ilmestymistä piti Saint-Luc pahana enteenä,
-joko siitä syystä, että todellisuus tahtoi nyt häiritä hänen iloista
-mielioloansa, tai senvuoksi, että hänen osottamansa tyyneys oli
-teeskenneltyä ja että hän yhäkin pelkäsi jotain kuninkaan oikkua.
-
--- Meidän on paettava, -- virkkoi Jeanne ja kannusti hevostaan.
-
--- Ei, -- vastasi Saint-Luc, sillä tuntemastaan pelokkuudesta
-huolimatta ei hän vielä ollut mahtiaan menettänyt. -- Ei ole tarpeen.
-Tuo ratsastajahan on, sikäli kuin saatan nähdä, aivan yksinäinen,
-eikä meidän tule lähteä yhtä ihmistä karkuun. Voimmehan ratsastaa
-sivulle ja antaa hänen mennä ohitse, niin voimmehan sitten jatkaa
-matkaamme.
-
--- Mutta entä jos hän pysähtyy?
-
--- No, jos hän pysähtyy, niin saammehan silloin nähdä, kenen kanssa
-olemme tekemisissä, ja voimme sitten toimia asianhaarain mukaan.
-
--- Olet oikeassa, -- vastasi Jeanne, -- ja on väärin, että minä
-pelkään, kun minulla kerran on Saint-Luci'ni suojelijanani.
-
--- Mutta kun kumminkin oikein asiata ajattelen, niin lienee sentään
-parasta, että pakenemme metsään, -- jatkoi Saint-Luc, katsahdettuaan
-vielä kerran tuntemattomaan, joka, heti pakolaiset huomattuaan oli
-päästänyt ratsunsa täyteen neliseen, -- sillä hänen hattunsa nauha ja
-hänen kaulusröyhelönsä herättävät minussa hiukan epäluuloa.
-
--- Ah, kuinka voivat nauha ja röyhelö sinua pelästyttää?
-
--- Nauhan väri on juuri hovin muotia ja kaularöyhelö on ihan äsken
-leikattu. Sitäpaitsi ovat tuollaiset nauhat kallisarvoisia, niin
-ettei niitä mikään köyhä maalais-aatelismies kanna. Ei, hyvä Jeanne,
-kyllä meidän on kiiruhdettava, sillä tuo ratsastaja näyttää minusta
-korkean herrani ja kuninkaani lähettiläältä.
-
--- Niin, joutukaamme, -- myönnytti nuori rouva ja värisi kuin
-haavanlehti ajatellessaan sitä mahdollisuutta, että hänen pitäisi
-erota miehestään.
-
-Mutta pakeneminen oli helpommin sanottu kuin tehty. Kuusia oli niin
-tiheässä, että niiden oksat muodostivat kuin jonkinlaisen muurin, ja
-hieta oli niin pehmoista, että hevoset upposivat siihen kovin syvälle.
-
--- Oi, hyvä jumala, juuri meitähän tuo ratsastaja ajaa takaa! --
-huudahti nuori rouva.
-
--- Kautta kunniani, -- virkkoi Saint-Luc, pysäyttäen hevosensa, --
-jos hän ajaa meitä perästä, niin katsotaanpa mitä hän haluaa. Sillä
-jos hän hyppää alas hevosen selästä, niin tapaa hän meidät tuossa
-tuokiossa.
-
--- Hän pysähtyy, -- huomautti Jeanne.
-
--- Näkyypä hän laskeutuvan alaskin, -- lisäsi Saint-Luc, -- ja
-tulevan tänne metsään. Minä menen häntä vastaan.
-
--- Odotappas! -- virkkoi Jeanne, pidättäen miestään. -- Minusta
-tuntuu siltä, että hän huusi.
-
-Sidottuaan hevosensa kiinni muutamaan puuhun, tunkeutui tuo
-tuntematon mies metsään ja huusi:
-
--- Kuulkaahan, jalo herra! Älkää hiidessä pitäkö tuollaista kiirettä!
-Olen löytänyt erään esineen, jonka te olette hukannut. Pysähtykäähän
-toki, pikku herra palvelija! -- jatkoi tuntematon. -- Te olitte
-unohtanut rannerenkaanne Courvillen majataloon. Helkkari vieköön!
-Nainen ei jätä saattajaansa tuolla tavoin jälkeensä, vaikkapa hän
-olisikin itse kunnon rouva de Cossé. Äitinne nimessä, pyydän, älkää
-antako minun juosta tällä lailla!
-
--- Minäpä tunnen tuon äänen! -- huudahti Saint-Luc.
-
--- Ja hän mainitsi minun äitini nimen.
-
--- Oletko sitten unohtanut rannerenkaasi, ystäväni?
-
--- Olenpa niinkin! Huomasin sen vasta tänä aamuna, mutta en voinut
-muistaa, mihin sen olin jättänyt.
-
--- Oo, sehän on Bussy, meidän ystävämme! -- huudahti Saint-Luc ja
-riensi tulijaa vastaan.
-
--- Saint-Luc! En siis erehtynytkään, -- virkkoi Bussy iloisella
-ja soinnukkaalla äänellään ja yhdellä harppauksella loikkasi
-vastanaineiden luo. -- Hyvää päivää, hyvä kreivitär! -- jatkoi hän
-nauraen ja ojensi Jeannelle esineen, jonka tämä tosiaankin oli
-unohtanut Courvillen majataloon.
-
--- Tuletteko pidättämään meidät kuninkaan nimessä, herra Bussy? --
-kysäsi Jeanne hymyillen.
-
--- Minäkö? En, kautta taivaan! En ole hänen majesteettinsa kanssa
-niin hyvä ystävä, että saisin sellaisia toimia tehtäväkseni. Löysin
-teidän rannerenkaanne Courvillesta ja siitä päätin, että te olette
-matkalla tännepäin. Kannustin hevostani, sain teidät näkyviini,
-oivalsin heti, ketä te olitte, ja olen nyt; tahtomattani tullut
-ajaneeksi teitä takaa. Suonette minulle anteeksi.
-
--- Siis vain sattuma, -- virkkoi Saint-Luc, joka yhäkin hiukan
-epäili, -- on saattanut teidät matkustamaan samaa tietä meidän
-kanssamme?
-
--- Niin, sattuma, tai paremmin sanoen sallimus, -- vastasi Bussy.
-
-Viimeinenkin epäilyksen hiven katosi nyt Saint-Luc'ista, nähdessään
-tuon kauniin ylimyksen säteilevät kasvot ja hänen verrattoman
-hymyilynsä.
-
--- Siis tekin olette matkalla? -- kysyi Jeanne.
-
--- Matkalla olen, -- vastasi Bussy ja hyppäsi ratsunsa selkään.
-
--- Mutta ette ainakaan meidän tapaamme? Nimittäin epäsuosioon
-joutumisen vuoksi.
-
--- Eipä paljo puutu!
-
--- Mihin sitten matka?
-
--- Angersiin päin. Entä teillä?
-
--- Sinne meilläkin.
-
--- Ahaa! Jopa ymmärrän. Brissac on noin kymmenen liöön päässä täältä,
-ja te kai aiotte pelästyneiden kyyhkysten lailla etsiä suojaa
-esi-isien linnasta. Sehän on vallan jumalallista, ja minä kadehtisin
-teidän onneanne ellei kateus olisi niin suuri vika.
-
--- Ah, herra Bussy, -- sanoi Jeanne myötätuntoisuuttaan ilmaisten, --
-menkää naimisiin ja te tulette yhtä onnelliseksi kuin mekin olemme.
-Minä vakuutan, että on hyvin helppoa olla onnellisia, kun vaan
-rakastaa toisiaan.
-
-Näin sanottuaan hän loi hymyillen katseensa Saint-Luciin, ikäänkuin
-vaatiakseen tämän todistamaan väitteensä todenperäisyyden.
-
--- Hyvä rouva, -- vastasi Bussy, -- minä epäilen sellaista
-onnea. Eipä aina teidän tavallanne päästäkään kuninkaallisilla
-etuoikeuksilla naimisiin.
-
--- Lorua! Teitähän kaikki rakastavat.
-
--- Kun kaikki rakastavat, hyvä rouva, -- vastasi Bussy huoaten, --
-niin on se sama kuin ei kukaan rakastaisi.
-
--- No niin, -- virkkoi Jeanne, katsahtaen merkitsevästi mieheensä,
--- sallikaapa, että me naitamme teidät. Se ensinnäkin olisi hyväksi
-turvaksi monelle tuntemalleni naineelle miehelle. Sitten lupaan minä
-vielä, että te saisitte tuntea sitä autuutta, jonka olemassaolon nyt
-kiellätte.
-
--- Minä en kiellä sellaisen autuuden olemassaoloa, hyvä rouva, --
-vastasi Bussy, taaskin huoaten, -- minä vain väitän, ettei se autuus
-tule minun osakseni.
-
--- Tahdotteko, että minä toimitan teidät naimisiin? -- toisti rouva
-Saint-Luc.
-
--- Jos tahdotte naittaa minut oman mielenne mukaan, niin minä vastaan
-kieltävästi, mutta jos naitatte minut minun oman makuni mukaan, niin
-silloin suostun.
-
--- Te sanotte tuon sellaisella äänenpainolla kuin olisitte päättänyt
-jäädä poikamieheksi.
-
--- Ehkäpä.
-
--- Te kai sitten olette rakastunut sellaiseen naiseen, jonka kanssa
-ette saa mennä naimisiin?
-
--- Arvatkaa, herra kreivi, -- virkkoi Bussy, -- ja pyytäkää
-vaimoltanne, ettei hän iskisi tuhansia tikarinpistoja minun sydämeeni.
-
--- Olkaa varuillanne Bussy. Te saatatte minut tosiaankin
-kuvittelemaan, että olette rakastunut vaimooni.
-
--- Siinä tapauksessa täytyy teidän toki myöntää, että minä olen ylen
-tunnollinen rakastaja ja että aviomiehet menettelevät väärin, jos
-ovat minulle mustasukkaisia.
-
--- Se on totta, -- vastasi Saint-Luc muistaen, että se oli
-juuri Bussy, joka oli tuonut hänen vaimonsa Louvreen. -- Mutta
-samantekevää. Myöntäkää kuitenkin, että sydämenne ei enää ole teidän
-omanne.
-
--- Sen myönnän, -- vastasi Bussy.
-
--- Rakkaudestako vaiko jostain oikusta se johtuu? -- kysyi Jeanne.
-
--- Äärettömästä rakkaudesta, hyvä rouva.
-
--- Minä teen teidät terveeksi: minä toimitan teidät naimisiin,
-niinkuin jo sanoin.
-
--- Sitä minä epäilen.
-
--- Ja minä teen teidät niin onnelliseksi kuin miksi te yleensä
-ansaitsette tulla.
-
--- Äh, hyvä rouva. Ainoa onneni nykyisin on saada olla onneton.
-
--- Minä olen kovin itsepäinen, sen sanon teille jo edeltäpäin, --
-vakuutteli Jeanne.
-
--- Olen sitä minäkin, -- vastasi Bussy.
-
--- Teidän täytyy taipua, kreivi.
-
--- Kuulkaapas, hyvä rouva, -- virkkoi nyt tuo nuori mies. --
-Matkustakaammepa nyt yhdessä hyvinä ystävinä. Ensinnäkin me, jos
-suvaitsette, ratsastaa karahutamme pois tältä hietamaalta ja sitten
-valitsemme majapaikaksemme tuon soman pikku kylän, joka näkyy tuolta
-kauvempaa.
-
--- Niin, sen tai jonkin muun.
-
--- Samapa se, minulle se on ihan yhdentekevää.
-
--- Tuletteko siis meidän mukanamme?
-
--- Tulen, siksi kun saavun sinne, jonne aion, ellei teillä
-puolestanne ole mitään sitä vastaan.
-
--- Päinvastoin. Mutta vielä parempi olisi, että tulisitte sinne,
-mihin me aiomme.
-
--- Ja mihin sitten?
-
--- Méridorin linnaan.
-
-Veri kohosi Bussyn kasvoille ja virtasi sitten takaisin sydämeen. Hän
-meni niin kalpeaksi, että olisi paljastanut itsensä, ellei Jeanne
-siinä samassa olisi hymyillen katsahtanut mieheensä.
-
--- Vai Méridorin linnaan, hyvä rouva, -- virkkoi Bussy, toinnuttuaan
-sen verran, että kykeni hyvin lausumaan sen nimen. -- Mikä linna se
-on, jos saan luvan kysyä?
-
--- Se on maatila, jonka muuan hyvä ystäväni omistaa, -- vastasi
-Jeanne.
-
--- Teidän hyvä ystävänne... joka... joka nytkin oleksii maatilallaan?
--- jatkoi Bussy.
-
--- Tietenkin, -- vastasi rouva Saint-Luc, ollen kokonaan tietämätön
-niistä tapahtumista, joita kahden viimeisen kuukauden kuluessa
-Méridorin linnassa oli sattunut. -- Ettekö sitten koskaan ole
-kuullut puhuttavan parooni Méridorista, joka on Poitoun varakkaimpia
-ylimyksiä, ja...
-
--- Ja...? -- toisti Bussy huomatessaan, että Jeanne katkaisi
-lauseensa.
-
--- Ja hänen tyttärestään, Diana Méridorista, kauneimmasta tytöstä,
-mitä maa milloinkaan on päällään kantanut?
-
--- En, hyvä rouva, -- vastasi Bussy ja oli vähällä tukehtua
-mielenliikutuksesta.
-
-Ja sill'aikaa kun Jeanne vielä kerran omituisin silmäyksin katsahti
-mieheensä, kysyi tuo kaunis ylimys sielussaan itseltään, mikä
-kumman kohtalo hänet oli satuttanutkin noiden ihmisten pariin,
-jotka puhuivat Diana Méridorista ja jotka ikäänkuin kaikuna tulivat
-vastanneeksi hänen sydämensä ainoaan ajatukseen.
-
-Olikohan tarkoitus tutkia häntä? Se ei ollut lainkaan luultavaa.
-Mahtoiko se olla jokin ansa? Sehän oli miltei sula mahdottomuus.
-Saint-Luc oli lähtenyt Parisista jo ennenkuin hän oli saanut tietää,
-että Monsoreaun kreivitär oli Diana Méridor.
-
--- Onko tästä vielä pitkältäkin matkaa linnaan? -- kysyi Bussy.
-
--- Seitsemän liöötä luullakseni. Ja loisinpa vetoa siitä, että
-vietämmekin yömme siellä emmekä tuossa pikku kylässä, josta äsken
-mainitsitte. Tehän tulette meidän mukanamme, vai kuinka?
-
--- Tulen, hyvä rouva.
-
--- No, -- virkkoi Jeanne, -- se on jo askeleen ottamista lähemmäs
-sitä autuutta, jota teille ehdotin.
-
-Bussy kumarsi. Hetkisen olivat he kaikki ääneti. Mutta Bussy, joka
-vielä halusi saada yhtä ja toista tietää, rohkaistui vihdoin tekemään
-muutamia kysymyksiä.
-
--- Millainen mies on se parooni Méridor, josta te puhuitte?
-
--- Täydellinen ylimys, entisajan ritari.
-
--- Kenen kanssa hänen tyttärensä on naimisissa? -- kysyi nyt Bussy,
-koettaen saada ääneensä mahdollisimman varmaksi.
-
--- Dianako naimisissa?
-
--- Mitä kummallista siinä olisi?
-
--- Ei mitään. Mutta Diana tietystikään ei ole naimisissa, sillä
-silloin olisin minä siitä ensimmäisenä saanut tiedon.
-
-Tuskallinen huokaus pulpahti Bussyn rinnasta.
-
--- Neiti Méridor on siis isänsä luona? -- kysyi hän.
-
--- Niin toivomme, -- vastasi Saint-Luc korostaen sanojaan, siten
-vaimolleen osottaakseen, että oli häntä ymmärtänyt ja että hän
-hyväksyi hänen ajatuksensa ja suunnitelmansa.
-
--- Ah, katsokaapas tuonne! -- huudahti yht'äkkiä Jeanne ja kohottausi
-satulassaan. -- Tuolla jo näkyvät linnantornit! Näettekö, herra
-kreivi?
-
--- Näen, näen, -- vastasi Bussy niin voimakkaan mielenliikutuksen
-valtaamana, että se häntä itseäänkin hämmästytti. -- Kyllä minä näen.
-Se on siis Méridorin linna.
-
-Ja tuota uljasta herraskartanoa katsellessaan muistui hänelle
-mieleen vanki parka, joka oli kätketty Saint-Antoinen kadun varrella
-sijaitsevaan ahtaaseen asuntoon.
-
-Vielä kerran hän huokasi, mutta nyt se ei ollut yksistään
-tuskanhuokaus. Lupaamalla autuutta oli rouva Saint-Luc saanut hänet
-jo melkein toivomaan.
-
-
-
-
-24.
-
-Lapseton ukko.
-
-
-Kahden tunnin kuluttua he saapuivat Méridorin linnaan.
-
-Bussy oli kysynyt itseltään, pitäisikö hänen noille hyville
-ystävilleen kertoa se seikkailu, jonka kautta Diana oli joutunut
-pois Méridorista. Mutta jos hän kerran asiasta jotain mainitsisi,
-olisi hänen ilmaistava paitsi sitä, minkä koko maailma kohta saisi
-tietää, myöskin sellaista, jonka hän vain yksin tiesi ja jota hän
-ei kenellekään tahtonut ilmaista. Hän niin ollen luopui aikeestaan,
-sillä siitä olisi aiheutunut lukemattomia uteluja, kyselyjä ja
-viittauksia.
-
-Sitäpaitsi tahtoi Bussy Méridorissa esiintyä kokonaan outona
-henkilönä. Hän halusi ilman mitään valmistelua nähdä parooni
-Méridorin, kuulla hänen puhuvan Monsoreaun kreivistä ja Anjoun
-herttuasta. Sanalla sanoen: hän tahtoi tulla vakuutetuksi, ei siitä,
-missä määrin Dianan kertomus oli totuudenmukainen, sillä hän ei
-hetkeäkään ollut epäillyt tuon enkelinpuhtoisen olennon tiedonantoja,
-vaan siitä, eikö Diana ehkä jossain suhteessa ollut saattanut erehtyä
-ja oliko se selonteko, jota hän niin osanottavaisesti oli kuunnellut,
-kaikin puolin paljastanut asiain oikean laidan.
-
-Niinkuin näkyy, otti Bussy huomioonsa kaksi seikkaa, jotka
-pysyttävät miehen rakkauden huumeessa ollessaankin järkevyyden
-piirin sisäpuolella: hän oli näet varovainen uskottujensa valinnassa
-ja hän tahtoi omistaa tuolle jumaloimalleen olennolle mitä syvintä
-kunnioitusta.
-
-Ja niinpä joutuikin rouva Saint-Luc, naisellisesta
-tarkkanäköisyydestään huolimatta, kokonaan väärään käsitykseen Bussyn
-tunteista; ja Bussyn itsensähillitsemistaito sai rouvan vakuutetuksi
-siitä, että tuo nuori mies nyt vasta ensi kertaa kuuli Dianan nimeä
-mainittavan ja luuli kai saavansa nähdä vain tavallisen mukiinmenevän
-maalaistytön.
-
-Senvuoksi hän valmistautuikin nauttimaan Bussyn pian huomattavasta
-hämmästyksestä.
-
-Kuitenkin häntä itseäänkin hämmästytti muuan seikka, se nimittäin,
-että kun vartija torventoitotuksella oli antanut tiedon vieraiden
-saapumisesta, ei Diana kiiruhtanutkaan nostosillalle, vaikka hän
-ennen aina tuon merkin kuultuaan oli niin tehnyt. Dianan sijasta
-näkyi linnan portista kompuroivan ukko, vuosien koukistama, keppi
-tukenaan. Iltatuuli läikytteli hänen lumivalkeita hiuksiaan.
-
-Kaksi isoa koiraa kintereillään hän meni nostosillan yli. Päästyään
-rintavarustukselle kysyi ukko heikolla äänellä:
-
--- Kuka kunnioittaa ukko parkaa tulemalla häntä tervehtimään?
-
--- Minä! Minä, paras parooni Augustin, -- kajahti nuoren rouvan
-reipas ääni.
-
-Mutta sen iloisen hämmästyksen ilmeen sijaan, jota Jeanne oli
-odottanut näkevänsä, ukko vain kohotti päätään ja tuijotti tulijoihin.
-
--- Te, -- virkkoi hän, -- te? Minä en näe mitään. Ken te sitten
-olette?...
-
--- Voi hyvä Jumala! -- huudahti Jeanne. -- Ettekö sitten enää minua
-tunne? Ah, onhan totta, että valepukuni...
-
--- Antakaa anteeksi, -- lausui ukko, -- mutta en enää näe juuri
-lainkaan. Vanhuksen silmät eivät kestä itkemistä, ja kun ne itkevät
-liian paljo, niin kyyneleet himmentävät niiden näön.
-
--- Ah, rakas parooni, -- virkkoi nyt nuori rouva, -- huomaanpa
-todellakin, että silmänne ovat käyneet ylen heikoiksi. Sillä muuten
-olisitte te kyllä, valepuvustani huolimatta, minut tuntenut. Minun,
-siis täytyy sanoa teille nimeni: minä olen kreivitär Saint-Luc.
-
--- Saint-Luc! -- toisti ukko. -- Minä en tunne teitä.
-
--- Tyttönimeni oli Jeanne de Cossé Brissac.
-
--- Ah, hyvä Jumala! -- huudahti ukko ja koki vapisevin käsin saada
-rautaporttia auki.
-
-Jeanne, joka ei vähääkään ymmärtänyt tästä omituisesta vastaanotosta,
-jota hän oli kuvitellut aivan toisenlaiseksi ja jonka hän luki ukon
-vanhuuden ja hänen heikontuneitten sielunvoimainsa syyksi, hyppäsi,
-huomattuaan tulleensa tunnetuksi, ratsunsa selästä alas ja heittäytyi
-vanhan tapansa mukaan paroonin syliin. Tällöin hän huomasi, että ukko
-itki.
-
--- Ukko itkee ilosta, -- ajatteli hän. -- Ah! Sydänhän on aina niin
-nuori.
-
--- Tulkaa, -- virkkoi ukko, suudeltuaan Jeannea otsalle.
-
-Ikäänkuin ei olisi rouvan seuralaisia huomannutkaan, palasi parooni
-hitain askelin linnaan, koirat perässään.
-
-Linna näytti hyvin omituiselta ja surumieliseltä. Kaikissa ikkunoissa
-oli sisäpuoleiset luukut suljetut, ja koko linnaa olisi voinut
-verrata tavattoman suureen hautaan. Ne muutamat harvat palvelijat,
-joita siellä täällä liikuskeli, olivat muotiinpuetut. Saint-Luc loi
-katseen rouvaansa ikäänkuin kysyäkseen, tällaisenako tämä oli luullut
-linnan tapaavansa. Jeanne sen katseen ymmärsi ja kun hän itsekin
-halusi päästä tuosta kiusallisesta epävarmuudentunteesta, tarttui hän
-paroonin käteen ja kysäsi:
-
--- Mutta missä on Diana? Eikö hän kaikeksi onnettomuudeksi olisikaan
-täällä kotona?
-
-Ukko pysähtyi äkisti, kuin salaman satuttamana, katseli nuorta rouvaa
-kauhun ilme kasvoillaan ja huokasi:
-
--- Diana!
-
-Tuon nimen kuultuaan katsahtivat koirat herraansa ja päästivät
-surkean ulvonnan.
-
-Bussya väkistenkin värisytti. Jeanne katsahti Saint-Luciin, eikä
-tämä puolestaan tiennyt, pitikö hänen mennä eteenpäin vaiko kääntyä
-takaisin.
-
--- Diana! -- toisti ukko, kuin olisi hän tarvinnut aikaa
-ymmärtääkseen tuon hänelle tehden kysymyksen. -- Ettekö siis tiedä...?
-
-Hän alkoi suonenvedontapaisesti nyyhkyttää.
-
--- Mutta missä hän sitten on? Ja mitä on tapahtunut? -- huusi Jeanne
-hämmästyksissään.
-
--- Diana on kuollut! -- vastasi ukko ja epätoivoisin liikkein ojensi
-kätensä taivasta kohti. Hän vaipui rappujen ensi portaille, jonne
-saakka jo oli ehditty kulkea, puristi päätään käsillään ja heilutteli
-sitä edestakaisin, ikäänkuin karkottaakseen mielestään sen surullisen
-muiston, joka lakkaamatta häntä kiusasi.
-
--- Kuollut! -- huudahti Jeanne kalmankalpeana kauhusta.
-
--- Kuollut! -- toisti myöskin Saint-Luc ukko rukan suruun osaaottaen.
-
--- Monsoreau on siis saattanut ukon siihen luuloon, että Diane olisi
-kuollut! -- ajatteli Bussy.
-
--- Kuollut! Kuollut! -- toisteli parooni. -- He ovat hänet surmanneet!
-
--- Voi, vanhaa ystävääni! -- änkytti Jeanne ja puhkesi tuon
-surusanoman kuultuaan, kyyneliin, mikä keino estää heikon naissydämen
-menehtymästä.
-
--- Mutta vaikka niinkin on, -- virkkoi ukko vaivaloisesti ylös
-kompuroiden, -- vaikka taloni on tyhjä ja autio, on se kuitenkin yhtä
-vierasvarainen kuin ennenkin. Käykää sisälle.
-
-Jeanne tarttui ukon käsivarteen ja astui sisään. Toiset seurasivat
-perässä.
-
-Salonkiin päästyään istahti ukko, tai paremmin sanoen horjahti,
-muutamaan nojatuoliin.
-
-Jeanne ei rohjennut katkaista äänettömyyttä. Hän pelkäsi
-kysymyksillään repivänsä auki ukon haavoja, eikä hän kuitenkaan,
-aivan samoin kuin kaikki muutkin nuoret ja onnelliset, saattanut
-uskoa kuulemansa onnettomuuden todenperäisyyttä. Eräänä ikäkautena ei
-käsitetä, mitä kuolema on, sillä sitä ei ajatella.
-
-Parooni täytti itsestään hänen toivomuksensa kysymällä:
-
--- Sinähän, paras Jeanne, sanoit olevasi naimisissa. Onko tämä herra
-sinun miehesi?
-
-Tätä sanoessaan parooni osotti Bussya.
-
--- Ei, parooni Augustin, -- vastasi Jeanne. -- Tämä toinen on kreivi
-Saint-Luc.
-
-Saint-Luc kumarsi syvään tuolle onnettomalle, isälle. Tämä tervehti
-häntä hyväntahtoisesti ja suvaitsi hiukan hymyilläkin. Senjälkeen hän
-loi väsyneen katseensa Bussyyn ja virkkoi:
-
--- Kuka on sitten tämä toinen herra? Onko hän miehesi veli vai onko
-hän sinun omia sukulaisiasi?
-
--- Ei, tämä herra ei ole sukulaisemme, vaan ystävämme. Hän on
-Clermontin Louis, Amboisen kreivi Bussy, hänen korkeutensa Anjoun
-herttuan seuralainen.
-
-Nämä sanat kuultuaan ukko hätkähti, kavahti seisomaan ja heitti
-Bussyyn salamoivan katseen, mutta sitten, ikäänkuin tuon äänettömän
-uhmauksen lamauttamana, vaipui takaisin nojatuoliinsa ja päästi syvän
-huokauksen.
-
--- Mitä tämä merkitsee? -- kysyi Jeanne.
-
--- Tunteeko parooni teidät? -- kysäsi Saint-Luc Bussylta.
-
--- Minulla on ensi kertaa kunnia nähdä parooni Méridoria, -- vastasi
-Bussy rauhallisesti. Hän yksin oli oivaltanut, minkä vaikutuksen
-Anjoun herttuan nimen kuuleminen oli ukkoon tehnyt.
-
--- Haa! -- Vai kuulutte te Anjoun herttuan hoviväkeen! -- sanoi
-parooni. -- Te olette tuon villipedon seuralainen, tuon pahan hengen,
-ja uskallatte sen vielä tunnustaa. Ja teillä on rohkeutta näyttäytyä
-minun edessäni!
-
--- Onko hän hullu? -- kysyi Saint-Luc hyvin hiljaa puolisoltaan,
-katsellen kummastuneena paroonia.
-
--- Tuska on varmaankin tehnyt hänet mielipuoleksi, -- vastasi Jeanne
-väristen.
-
-Parooni Méridorin sanoja seurasi vieläkin uhkaavampi katse kuin
-ensimäinen. Mutta Bussy, joka aina osasi olla kylmä ja rauhallinen,
-kesti tuon katseen, pysyen mitä arvokkaimmassa asennossa, eikä
-vastannut sanaakaan.
-
--- Niin, tuo villipeto, -- jatkoi ukko, jonka pää näytti yhä enemmän
-menevän sekaisin, -- tuo murhamies, joka on surmannut tyttäreni!
-
--- Isä parka! -- mutisi Bussy.
-
--- Mutta mitä hän sanookaan! -- huudahti Jeanne kysyvä ilme
-katseessaan.
-
--- Ettekö sitten tiedä, -- jatkoi ukko ja tarttui Jeannen ja
-Saint-Luc'in käsiin, -- ettekö sitten tiedä, Anjoun herttua on
-surmannut minun Dianani, että Anjoun herttua on surmannut minun
-lapseni, minun tyttäreni!
-
-Ukko lausui nämä viimeiset sanansa niin katkeralla äänellä, että
-kyyneleet kihosivat itse Bussynkin silmiin.
-
--- Hyvä parooni, -- virkkoi nyt rouva Saint-Luc, -- vaikkapa niinkin
-olisi, vaikka minä tosin en voi pitää sitä mahdollisena, niin ei
-teidän kumminkaan pidä tuosta hirveästä onnettomuudesta syyttää tätä
-mitä oikeamielisintä ja ritarillisinta ylimystä. Sillä nähkääs,
-hyvä ystäväni! Herra Bussy ei tiedä koko asiasta mitään. Hänhän
-itkee niinkuin mekin. Olisiko hän tullutkaan tänne, jos hän olisi
-aavistanut sellaista vastaanottoa! Ah, paras parooni! Kertokaa!
-meille rakastamanne Dianan nimessä, miten tämä kamala onnettomuus on
-tapahtunut.
-
--- Ettekö siis tiedä mitään? -- kysyi ukko Bussyn puoleen kääntyen.
-
-Tämä kumarsi vaieten,
-
--- Ah, hyvä Jumala! -- huokasi Jeanne. -- Eihän siitä ainoakaan
-ihminen mitään tiedä.
-
--- Dianani on kuollut, eikä hänen paras ystävänsäkään sitä tiedä!
-Mutta tottahan on, etten minä ole kirjoittanut enkä puhunut siitä
-kenellekään. Minusta tuntui siltä, ettei kukaan enää voisi elää, kun
-minun Dianani kerran oli kuollut. Minusta tuntui, kuin pitäisi koko
-maailma häntä surra.
-
--- Puhukaa, puhukaa! Se lieventää teidän tuskaanne, -- kehotti Jeanne.
-
--- No niin, -- lausui parooni nyyhkyttäen. -- Tuo halpamainen
-ruhtinas, Ranskan aatelin häpeäpilkku, sai nähdä minun Dianani ja,
-huomattuaan hänet kauniiksi, ryöstätti hänet ja kuljetutti hänet
-Beaugén linnaan raiskatakseen hänet, kuin olisi hän ollut jonkin
-halvan maaorjan tytär. Mutta minun jalo, siveä Dianani valitsi
-mieluummin kuoleman. Hän syöksyi ulos ikkunasta veteen. Ja ainoastaan
-hänen huntunsa löydettiin veden pinnalta.
-
-Jeanne oli vallan kaamea liikutuksesta. Hänkin katseli kreiviä
-jonkinlaisella kauhulla.
-
--- Ah, kreivi Bussy! -- huudahti Saint-Luc. -- Sehän on kauheata!
-Teidän täytyy hylätä tuo konnamainen ruhtinas. Sellainen jalo sydän,
-kuin teillä on, ei voi kiintyä ryöväriin, murhaajaan!
-
-Mutta sen sijaan, että olisi vastannut Saint-Luc'in kehotukseen,
-astui Bussy askeleen parooni Méridoria kohti.
-
--- Herra parooni, -- lausui hän, -- tahdotteko suoda minulle kunnian
-saada keskustella kanssanne kahdenkesken?
-
--- Ah! Tehkää se! -- huudahti Jeanne.
-
--- Puhukaa, hyvä herra, -- lausui parooni vavisten.
-
-Bussy kääntyi nyt Saint-Luc'in ja tämän vaimon puoleen, loi heihin
-merkitsevän silmäyksen ja virkkoi:
-
--- Suostumuksellanne, hyvät ystävät, pyydän saada jäädä kahdenkesken
-paroonin kanssa.
-
-Saint-Luc puolisoineen poistui salongista. Kun ovi oli heidän
-mentyään sulkeutunut, lähestyi Bussy paroonia ja kumarsi syvään.
-
--- Herra parooni, -- lausui hän, -- te olette äsken minun kuulteni
-syyttänyt sitä ruhtinasta, jonka palveluksessa minä olen, ja tuon
-syytöksen olette tehnyt niin ankarassa muodossa, että minä olen
-pakotettu pyytämään selitystä.
-
-Ukko teki halveksumista osottavan liikkeen.
-
--- Oi, älkää käsittäkö väärin minun kunnioittavia sanojani. Minä
-pyydän syvimmästi osaaottaen ja toivoen voivani lieventää teidän
-tuskaanne, herra parooni, että kertoisitte minulle yksityiskohdittain
-sen surullisen tapahtuman, josta äsken mainitsitte kreivi ja
-kreivitär Saint-Lucille. Selittäkää: onko asia tosiaankin niinkuin
-luulette ja onko jo kaikki toivo mennyttä?
-
--- Hyvä herra, -- vastasi ukko, -- minä tosiaankin toivoin hetkisen.
-Muuan ylevämielinen ja oikeuttarakastava ylimys, Monsoreaun kreivi,
-rakasti tytär parkaani ja seurasi hänen vaiheitansa.
-
--- Monsoreaun kreivi! Voisitteko ehkä selittää minulle, millaista
-hänen käyttäytymisensä tässä asiassa on ollut?
-
--- Ah, hän käyttäytyi jalosti ja arvokkaasti, sillä Diana oli
-hylännyt hänen kosimistarjouksensa! Siitä huolimatta hän ensimäisenä
-kertoi minulle herttuan halpamaisista suunnitelmista. Juuri hän
-minulle neuvoi, miten voisin tehdä ne tyhjiksi. Pelastaakseen
-tyttäreni teki hän vain yhden ainoan vaatimuksen, joka yhä enemmän
-paljasti hänen luonteensa jalouden: hän pyysi näet, että jos hänen
-onnistuu pelastaa Diana herttuan käsistä, saada Diana puolisokseen,
-niin että hän, nuori, toimelias ja rohkea kun oli, paremmin voisi
-suojella häntä tuon mahtavan ruhtinaan ahdisteluilta, joille hänen
-isä raukkansa ei mitään mahtanut. Minä suostuin siihen ilomielin,
-mutta -- sen pahempi -- se oli turhaa. Hän saapui liian myöhään
-ja sai todetuksi vain sen, että Diana parka kuoleman kautta oli
-pelastautunut häpeästä.
-
--- Eikö Monsoreaun kreivi ole antanut itsestään mitään tietoa tuon
-onnettoman tapauksen jälkeen? -- kysyi Bussy.
-
--- Tuosta kauheasta tapahtumasta on kulunut ainoastaan yksi kuukausi,
-ja tuo onneton ylimys ei kaiketikaan ole tahtonut näyttäytyä minulle,
-kun hänen jalot suunnitelmansa kerran raukesivat tyhjiin.
-
-Bussy painoi surullisena päänsä alas. Kaikki oli hänelle nyt
-selvillä. Hän oivalsi nyt, millä tavoin Monsoreaun oli onnistunut
-ryöstää tuo nuori tyttö ruhtinaalta ja miten Monsoreau pelkäsi
-prinssin saavan selville, että tytöstä oli tullut hänen vaimonsa.
-Tuon pelon vuoksi oli sitten Monsoreaun täytynytkin kuvitella tytön
-isä raukalle, että tyttö olisi kuollut.
-
--- Mitä aiotte sanoa, herra kreivi? -- kysyi ukko, huomattuaan nuoren
-miehen otsan synkistyvän.
-
--- Hyvä parooni, -- vastasi Bussy. -- Minä olen Anjoun herttualta
-saanut toimekseni saattaa teidät Parisiin, sillä hänen korkeutensa
-haluaa tavata teitä.
-
--- Tavata minua! -- huudahti parooni. -- Pitäisikö minun joutua
-näkemään tuo mies kasvoista kasvoihin! Mitäpähän sillä murhamiehellä
-olisi minulle sanomista?
-
--- Ken tietää? Ehkäpä hän tahtoo puhdistaa itsensä.
-
--- Ja vaikkapa hän voisikin itsensä puhdistaa, -- huudahti ukko, --
-niin onhan tyttäreni kuitenkin kaikitenkin kuollut! Ei, kreivi Bussy,
-ei! Minä en lähde Parisiin.
-
--- Herra parooni, -- sanoi Bussy vakaalla äänellä, -- sallikaa että
-olen itsepäinen. Velvollisuuteni on saattaa teidät Parisiin, ja juuri
-sitä varten olen tänne tullutkin.
-
--- No niin! Minä lähden sinne! -- huudahti ukko vihasta vavisten. --
-Mutta voi niitä, jotka ovat tehneet minut onnettomaksi! Kuninkaan
-on kuultava minun valituksiani, ja ellei hän sitä tee, niin vetoan
-minä Ranskan kaikkiin ylimyksiin. Unohdinpa, -- mumisi hän, -- tässä
-tuskassani, että minulla on käsissäni muuan ase, jota vielä en ole
-lainkaan käyttänyt. Niin, herra kreivi, minä lähden mukaanne.
-
--- Ja minä, herra parooni, -- virkkoi Bussy tarttuen hänen
-käteensä, -- toivotan teille sitä kärsivällisyyttä, sitä tyyneyttä
-ja arvokkuutta, mitä jokaisen kristityn tulee osottaa. Jumalan
-laupeus jaloja sydämiä kohtaan on loppumaton, ettekä te vielä
-tiedä, mitä hän ehkä on teidän varallenne varannut. Pyydän vielä,
-että te ette siihen päivään saakka, jona tuo laupeus ehkä ilmenee,
-pidä minua vihollisenanne, sillä te ette aavista, mitä minä tulen
-teidän hyväksenne tekemään. Huomenna me siis, herra parooni, jos
-suvaitsette, päivän vaietessa lähdemme matkalle.
-
--- Minä suostun, -- vastasi ukko ja tuli vasten tahtoaankin
-liikutetuksi siitä lämmöstä, millä Bussy lausui nuo viimeiset
-sanansa. -- Siihen saakka, lienettepä sitten ystävä tai vihamies,
-olette te minun vieraanani, ja minä saatan teidät huoneeseenne.
-
-
-
-
-25.
-
-Talo Saint-Antoinen kadun varrella.
-
-
-Kreivi ja kreivitär Saint-Luc eivät olleet tointua hämmästyksestään.
-Bussy oli saanut parooni Méridorin lähtemään Parisiin!
-
-Aamun tultua otti parooni jäähyväiset vierailtaan ja pyysi heidät
-jäämään linnaan. Mutta kun se Saint-Lucista ja hänen puolisostaan
-tuntui epämiellyttävältä, päättivät he mahdollisimman pian lähteä
-Méridorista ja siirtyä läheisyydessä olevaan Brissacin linnaan.
-
-Bussy ei tarvinnut pitkää aikaa omituisen esiintymisensä
-esittämiseen. Hän kuiskasi muutamia sanoja nuoren kreivittären
-korvaan. Tämän katse heti hyvin omituisesti kirkastui.
-
-Ukko ei ollut siitä mitään huomannut. Katsellen esi-isiensä linnaa
-hyväili hän koneellisesti koiriansa ja antoi liikutetulla äänellä
-eräitä määräyksiä palvelijoillensa jotka näyttivät alakuloisilta ja
-surullisilta. Noustuaan sitten vanhan lempiratsunsa selkään viittasi
-hän kädellään Méridorin linnalle jäähyväiset ja läksi ratsastamaan
-sanaakaan sanomatta.
-
-Iskien iloisesti silmää vastasi Bussy Jeannen hymyilyyn ja pyörähteli
-siinä ystäviään hyvästellessä useamman kerran. Juuri heidän
-erotessaan oli Jeanne kuiskannut hänelle:
-
--- Jopa te esitättekin merkillistä osaa, kreivi! Minähän olin
-luvannut, että teitä Méridorissa odottaa onni, ja nyt päinvastoin
-juuri te itse tuottekin täältä paenneen onnen tänne takaisin.
-
-Matkan varrella koetti Bussy, osottaen ukolle mitä suurinta
-huomaavaisuutta, saavuttaa tämän luottamusta ja siten hälventää
-ukon alussa kuohahtunutta vihastumista. Ja siinä hän epäilemättä
-onnistuikin, sillä kun he seitsemännen päivän aamulla saapuivat
-Parisiin, lausui parooni Méridor matkatoverilleen seuraavat sanat,
-mitkä todistivat hänessä mielenmuutoksen tapahtuneen:
-
--- Onpa ylen kummallista, kreivi: nyt olen lähempänä onnettomuuttani
-kuin milloinkaan ennen ja kuitenkaan en ole läheskään niin levoton
-tänne saapuessani kuin mitä olin Méridorista lähtiessäni.
-
--- Kahden tunnin kuluttua, hyvä parooni, -- virkkoi Bussy, -- tulette
-te arvostelemaan minua juuri niinkuin minä teitä haluankin.
-
-Matkustajamme saapuivat Parisiin S:t Marselin etukaupungin kautta.
-
--- Minne me nyt menemme? -- kysyi ukko. -- Louvreen kaiketikkin?
-
--- Minä vien teidät ensin omaan kotiini, herra parooni, -- virkkoi
-Bussy, -- niin että voitte hetkisen levähtää.
-
-Kreivin talonväki jo miltei luuli, ettei se enää koskaan saisi nähdä
-herraansa. Palattuaan näet Dianan luota kotiinsa oli hän hiipinyt
-sisälle eräästä takaportista, johon vain hänellä oli avain. Sitten
-hän itse oli satuloinut hevosensa ja lähtenyt matkalle ilman että
-häntä olisi nähnyt kukaan muu kuin Remy-le-Haudouin. Hänen äkillinen
-katoamisensa, ne vaarat, joiden alaisena hän edellisenä päivänä oli
-ollut, ja hänen seikkailunhalunsa olivat saattaneet monenkin siihen
-luuloon, että hän oli joutunut vihollistensa virittämien salajuonien
-uhriksi.
-
-Ainoastaan Remy, tuo nuori lääkäri, oli hyvällä tuulella ja väitti
-Bussyn elävän ja voivan hyvin. Remy oli näinä päivinä usein
-palatsista poissa, eikä kukaan tiennyt, missä hän kävi.
-
-Niinpä saapui hän kerrankin tuollaiselta salaperäiseltä retkeltään
-ja sattui pääsemään palatsiin juuri siinä samassa kun palatsin piha
-kajahteli kreivin saapumista ilmaisevista ilohuudoista.
-
--- Olette iloisia nähdessänne minut elossa, -- virkkoi Bussy. --
-Kiitos siitä! Ette kaiketi usko, että minä itse olen nyt tässä, vaan
-että se on minun varjoni. Mutta uskokaahan kuitenkin, että minä se
-sittenkin olen. Auttakaa nyt heti tätä herraa alas hevosen selästä ja
-pankaa tarkoin mieleenne, että minä pidän häntä suuremmassa arvossa
-kuin jotain ruhtinasta.
-
-Bussy itse saattoi vanhuksen rappuja ylös ja osotti hänelle paljon
-enemmän huomaavaisuutta kuin mitä hän itse oli saanut osakseen
-Méridorin linnassa. Vanha parooni tunsi suurta mielihyvää tämän
-hyväntahtoisen kohteliaisuuden johdosta. Ystävällisesti hymyillen
-tarttui hän siihen kullattuun pikariin, jossa kreivi itse ojensi
-hänelle tervetuliaisjuoman.
-
--- Kiitos, kiitos, hyvä herra, -- sanoi ukko. -- Mutta emmekö jo pian
-lähde sinne mihin aiomme?
-
--- Kyllä, hyvä parooni, aivan pian. Olkaa ihan levollinen, sillä tuo
-tapahtuva kohtaus tuottaa minulle yhtä paljo iloa kuin teillekin.
-
--- Mitä te tarkoitatte, kreivi, ja mistä johtuu se, että te miltei
-aina puhutte minulle arvoituksilla?
-
--- Minä sanon teille, herra parooni, että on olemassa laupias
-kohtalo, ja että me nyt olemme lähellä sitä hetkeä, jolloin minä
-teidän nimessänne voin kääntyä tuon kohtalon puoleen.
-
-Kummastellen katseli parooni Bussya. Mutta Bussy teki kädellään
-kunnioittavan liikkeen ikäänkuin sanoakseen: minä palaan hetken
-kuluttua. Sitten hän riensi ulos.
-
-Niinkuin hän arvasi, oli Remy oven takana. Bussy tarttui heti tuon
-nuoren miehen käsivarteen ja veti hänet mukanaan muutamaan kamariin.
-
--- No, paras Hippokrates, miten pitkälle ovat asiamme kehittyneet?
-
--- Mitkä asiat?
-
--- Helkkari, tietenkin S:t Antoinen kadun asiat!
-
--- Luulen, että olemme päässeet ylen tärkeään kohtaan, ainakin teidän
-mielestänne, armollinen herra: minulla näet ei ole mitään uutta
-kerrottavana.
-
-Bussy hengitti helpommin.
-
--- Eikö siis mies ole palannut takaisin? -- kysyi hän.
-
--- On kylläkin. Mutta onnistumatta. Tähän juttuun kuuluu isäkin,
-joka kaikesta päättäen tulee tekemään asiassa päätöksen, ja tuota
-poissaolevaa henkilöä näytään joka päivä odotettavan.
-
--- Hyvä on! -- virkkoi Bussy. -- Mutta kuinka olet saanut kaiken tuon
-tietoosi?
-
--- Tehän ymmärrätte, armollinen herra, -- vastasi Remy avomielisesti,
--- ettei minulla teidän poissaolossanne ollut mitään tekemistä
-lääkärinä, mutta olen koettanut toisella tavalla käyttää vapauttani
-teidän hyväksenne.
-
--- No kerroppa sitten: mitä olet tehnyt? Kerro paras Remy. Olen
-pelkkänä korvana koko mies.
-
--- Nähkääs, teidän matkustettuanne vuokrasin pikku huoneen S:t
-Antoinen ja S:te Catherinen katujen kulmauksesta, ja siitä saatoin
-pitää silmällä tarkoittamaamme taloa. Mutta pianpa sainkin selville,
-että minun täytyi käyttää vieläkin tehokkaampia keinoja.
-
--- No?
-
--- Minä... minä rakastuin.
-
--- Hm! -- myhähti Bussy voimatta käsittää, mitä hyötyä hänellä
-saattoi olla Remyn rakkaudesta.
-
--- Asia on niinkuin olen teille sanonut, -- toisti nuori tohtori
-vakavana. -- Minä rakastuin kuin hullu.
-
--- Keneen?
-
--- Gertrudiin.
-
--- Gertrudiinko? Monsoreaun kreivittären kamaripalvelijaanko?
-
--- Juuri häneen, kamarineitoseen. Minä en ole mikään aatelismies,
-niin että minun olisi lupa rakastua ylhäisiin naisiin.
-
--- Remy parka, -- sanoi Bussy, -- ole varma siitä, että pidän
-uskollisuuttasi suuressa arvossa. Mutta jatka!
-
--- Niin, armollinen herra, vastasi Remy. -- Lähemmin ajatellen ei
-siinä sittenkään ole niin paljon valittamista. Gertrud on ylen
-siivo tyttö, kahta tuumaa minua pitempi, ja hän jaksaisi varsin
-helposti tarttua minua kaulukseen ja pidellä minua suoralla kädellä
-koholla, mikä osottaa, että tytöllä on verrattain hyvin kehittyneet
-käsivarsilihakset. Se on aikaansaanut minussa häntä kohtaan
-kunnioituksen, josta hän on mielissään. Ja kun minä aina myönnyn
-hänen puheisiinsa, niin ei meille synny koskaan väittelyä. Hänellä on
-lisäksi eräässä suhteessa ihailtavaa nerokkuutta: hän kertoo asiat
-mainion hyvästi.
-
--- Vai niin hän tekee!
-
--- Niin. Minä saan häneltä tietää kaiken mitä talossa tapahtuu...
-Hm, mitähän te, herra kreivi, siitä sanotte? Luullakseni ette ole
-pahoillanne saadessanne eräitä tietoja siltä taholta.
-
--- Paras Remy. Sinä olet hyvä henki, jonka sattuma tai kohtalo on
-minulle lähettänyt. Olet siis hyvissä väleissä Gertrudin kanssa?...
-
--- Olen, se on vallan varmaa, -- vastasi Remy ja oli olevinaan asian
-johdosta kovin ylpeä. -- Eilen illalla käväsin hänen luonaan ja
-puhelin hetkisen.
-
--- Miten pääsit niin pitkälle?
-
--- Päivää sen jälkeen, kun olin muuttanut mainitsemaani pieneen
-kamariin, odottelin pikku-portilla, että sydämeni valittu menisi
-ostoksilleen torille, missä hän tavallisesti käy joka aamu kahdeksan
-ja yhdeksän välillä. Kymmentä yli kahdeksan näin hänen tulevan ulos
-ja heti riensin häntä vastaan.
-
--- Tunsiko hän sinua enää?
-
--- Tunsi. Hän päästi huudon ja alkoi juosta tiehensä. Minä nelistin
-perässä ja minun oli ylen vaikea saada häntä kiinni, sillä hän
-luikerteli taitavasti kuin paholainen, mutta olivatpa helmukset
-kuitenkin hieman tiellä.
-
--- Jesus! -- parkaisi tyttö.
-
--- Pyhä neitsyt! -- kirkaisin minä.
-
-Tämän huutoni vuoksi sai hän kaiketikin minusta hyvän ajatuksen. Joku
-toinen minua pakanallisempi olisi varmaankin huudahtanut "helkkaria"
-tai "pirun vietävää."
-
--- Tohtori! -- virkkoi hän.
-
--- Ihanainen kamarineitoseni! -- sanoin minä. Silloin hän hymyili.
-Mutta pian hän taas tuli vakavaksi ja lausui:
-
--- Te petytte, hyvä herra. Minä en tunne teitä.
-
--- Mutta minäpä tunnen teidät, -- huudahdin minä. -- Sillä minä elän
-vain teitä varten ja olen ihastunut teihin siinä määrässä, että olen
-muuttanut vanhasta Beautreillisin kadun varrella olleesta asunnostani
-S:t Antoinen kadulle, S:te Catherinen kadun kulmaukseen. Asuntoa olen
-muuttanut ainoastaan siitä syystä, että saisin usein nähdä teidät.
-Ja jos teidän vielä joskus tarvitsisi käyttää minun apuani sitomaan
-jonkun nuoren ylimyksen haavoja, niin ei teidän tule hakea minua
-entisestä asunnostani, vaan uudesta.
-
--- Olkaa hiljaa! sanoi tyttö.
-
--- No, näettehän nyt, että olen oikeassa! -- vastasin minä. -- Ja
-sillä tavoin alkoi tai oikeastaan uudistui meidän tuttavuutemme.
-
--- Niin ettäkö sinä nyt tällä hetkellä olet?...
-
--- Niin onnellinen kuin rakastaja yleensä voi olla... Gertrudin
-rakastaja, ymmärrättehän. Kaikki on sopusuhtaista tässä maailmassa.
-Ja minä olen enemmänkin kuin onnellinen, minä olen ylen autuas, koska
-olen päässyt niin pitkälle kuin halusinkin teitä! palvellakseni.
-
--- Mutta entäpä jos hän epäilee?...
-
--- Ei hituistakaan. En ole sanaakaan maininnut teistä. Eihän toki
-soveltuisikaan, että Remy-le-Haudoin parka olisi tuttu niin ylhäisten
-miesten kanssa, kuin kreivi Bussyn. Olen vain huolettomasti kysäissyt
-häneltä: kyllä kai teidän nuori isäntänne nyt jo voi paremmin?
-
--- Mikä isäntämme? -- kysyi tyttö.
-
--- Se nuori herra, jonka haavat minä sidoin teidän luonanne.
-
--- Ei hän ollut minun isäntäni, -- vastasi siihen tyttö.
-
--- Oo, antakaa anteeksi! Minä otaksuin niin... vain ajattelin... --
-jatkoin sitten juttuani.
-
-Oi, hyvä Jumala, ei hän ollut isäntä, -- vastasi tyttö minulle
-huoaten. -- Se nuori mies parka oli meille vallan outo. Olemme
-nähneet hänet ainoastaan yhden kerran sen perästä.
-
--- Tiedättekö edes hänen nimeänsä? kysyin minä.
-
--- Tiedämmepä kyllä.
-
--- Kaiketi olette sen kuullut ja myös unohtanut?
-
--- Eipä niinkään. Ei sellaista nimeä unohdeta.
-
--- Kuka hän sitten oli?
-
--- Oletteko koskaan kuullut puhuttavan kreivi Bussystä?
-
--- Helkkari, -- vastasin minä, -- Bussystäkö, urhoollisesta
-Bussystäkö?
-
--- Niin juuri, sillä se oli hän.
-
--- Entäs naishenkilö?
-
--- Emäntäni on naimisissa, hyvä herra.
-
--- No, saahan silti olla naimisissa ja uskollinen ja kuitenkin joskus
-ajatella jotain kaunista nuorta miestä, jonka on sattunut näkemään...
-etenkin silloin kun tuo nuori mies on haavoittunut.
-
--- Ollakseni vilpitön, -- virkkoi Gertrud, -- en minäkään voi
-väittää, että emäntäni ei häntä ajattelisi.
-
-Bussy kovin punastui.
-
--- Me puhelemmekin hänestä kahdenkesken ollessamme, -- jatkoi sitten
-Gertrud.
-
--- Kelpo tyttö! -- huudahti kreivi.
-
--- No, mitäpä te hänestä sanotte? -- kysyin minä vuorostani.
-
--- Minä kerron hänen urotöistään, mikä onkin helppoa, sillä eihän
-Parisissa muusta puhutakkaan kuin niistä miekanpistoista, joita hän
-antaa ja saa. Olenpa emännällekin opettanut muutaman muodissa olevan
-pikkulaulun.
-
--- Ah, minä tiedän! -- vastasin. -- Eikö se kuulu tällä tavalla:
-
-    "Tuo ritari Bussy hän pelvoton
-    ja uljas ja rohkea on.
-    Ja Amboisen herran ken ystäväks saa,
-    ei petä hän, vaikkapa horjuis maa."
-
--- Mainiosti! huudahti Gertrud. -- Emäntäni ei milloinkaan laula
-mitään muuta laulua kuin tuota.
-
-Bussy pudisti nuoren lääkärin kättä. Omituinen autuuden väristys
-tuntui hänen suonissaan.
-
--- Ja onko tuossa nyt kaikki, mitä sinulla on kerrottavaa? -- kysyi
-hän. Ihminenhän on haluissaan täyttymätön.
-
--- Kaikki on siinä, armollinen herra. Mutta ennen pitkää saan kyllä
-enemmänkin tietää. Eihän, kissa vieköön, yhdellä kertaa voi saada
-kaikkia asioita selville.
-
-
-
-
-26.
-
-Isä ja tytär.
-
-
-Tämä Remyn kertomus teki Bussyn ylen onnelliseksi, sillä hän sai
-siitä selville kaksi seikkaa: ensiksi että Monsoreauta yhäkin
-entiseen tapaan vihattiin ja että häntä, Bussya, samassa määrässä
-rakastettiin.
-
-Hänen mielestään ei aikaa lainkaan ollut hukattavissa, ja jokainen
-hetki, joka pitkittäisi ukko raukan tuskia, olisi kuin rikos.
-Tytärtään itkevä isä on niin onneton, että henkilö, joka häntä voisi
-lohduttaa eikä tee sitä mahdollisimman pian, menettelee kuin väärin.
-
-Bussy ja parooni läksivät heti ulos, Remy mukanaan. Vanhus oli
-kovin alakuloinen ja levoton. Millä tavalla tulisi herttua hänet
-vastaanottamaan ja mitä uutta ikävyyttä tuosta kohtaamisesta
-aiheutuisi?
-
-Väliin loi hän katseensa Bussyyn ja kysyi itseltään, mikä kumma voima
-sai hänen sokeasti seuraamaan tuota ylimystä, joka palveli sitä samaa
-ruhtinasta, jonka syytä kaikki hänen kärsimyksensä olivat. Eikö
-hänen pikemminkin pitäisi asettua Anjoun herttuata vastaan ja sen
-sijaan, että Bussyn saattamana menisi tämän luo, lähteäkin suorastaan
-Louvreen ja heittäytyä valituksineen kuninkaan eteen? Mitäpä
-prinsseillä olisikaan hänelle sanomista? Millä tavoin prinssi voisi
-häntä lohduttaa? Eikö prinssi ollut niitä, jotka tuhlaavat muutaman
-sanan niiden haavain lievittämiseksi, joita itse ovat antaneet,
-sanan, joka panee haavan yhä enemmän kirvelemään hetken kuluttua?
-
-Sillävälin saavuttiin S:t Paulin kadulle. Taitavan sotapäällikön
-tavoin oli Bussy lähettänyt Remyn jo edeltäpäin tutkimaan maaperää ja
-järjestämään pääsyä linnoitukseen.
-
-Remy kääntyi Gertrudin puoleen ja palasi pian ilmoittamaan
-isännälleen, ettei mikään estänyt pääsemästä heitä Monsoreaun
-kreivittären huoneisiin.
-
-Helposti ymmärrettävistä syistä puhuivat tällöin Bussy ja Haudoin
-hyvin hiljaa keskenään.
-
-Kerran katsahti parooni kummastuneena ympärilleen.
-
--- Mitä! -- mutisi hän. -- Täälläkös Anjoun herttua asuu?
-
-Hänessä alkoi herätä jotain epäilystä talon yksinkertaisen ulkomuodon
-vuoksi.
-
--- Ei aivan hän, -- vastasi Bussy hymyillen, -- mutta vaikkapa se ei
-olekaan hänen asuntonsa, niin on se ainakin sellaisen naisen, jota
-hän on rakastanut.
-
-Pilvi levisi nyt vallan ylimyksen otsalle.
-
--- Hyvä herra, -- sanoi hän hevostaan pidättäen, -- me maalaiset emme
-ole tottuneet tämmöisiin. Kevytmieliset parisilaiset järkyttävät
-meidän mieliämme niin suuresti, ettemme me voi saapua heidän
-salaperäisiin kohtauksiinsa. Jos Anjoun herttua tahtoo tavata parooni
-Méridoria, niin on se mielestäni tapahtuva hänen omassa linnassaan
-eikä hänen rakastajattarensa talossa. Sitäpaitsi, -- lisäsi vanhus
-huoaten, -- miksi tahdotte te, joka näytte olevan kelpo mies, viedä
-minut sellaisten naisten luo? Saattaaksenneko minun ymmärtämään,
-että Diana parkani vielä eläisi ellei hän olisi valinnut kuolemaa
-mieluummin kuin häpeän?
-
--- Malttakaa, malttakaa, hyvä parooni, -- virkkoi Bussy, -- älkää
-etukäteen tehkö mitään vääriä johtopäätöksiä. Aatelisen kunniani
-kautta ei tässä ole lainkaan kysymys mistään sellaisesta, jota te
-tarkoitatte. Nainen, jonka saatte nähdä, on täysin siveellinen ja
-ansaitsee kaikkien kunnioituksen.
-
--- Ken hän sitten on?
-
--- Hän on... erään tuntemanne ylimyksen puoliso.
-
--- Niinkö? Mutta minkä vuoksi sitten sanotte, hyvä herra, että
-prinssi on häntä rakastanut?
-
--- Koska minä aina puhun totta, herra parooni. Astukaa sisälle ja
-päättäkää itse!
-
--- Muistakaa, että minä murehdin lastani ja että te sanoitte minulle:
-Toivokaa, Jumalan armo on suuri. Luvata minulle lohdutusta on melkein
-samaa kuin luvata minulle ihmeitä.
-
--- Käykää sisään, -- kehoitti Bussy ystävällisesti hymyillen.
-
-Parooni laskeutui ratsunsa selästä. Gertrud oli rientänyt portille
-ja katseli kummastellen Remytä, Bussya ja vanhusta voimatta
-aavistaakkaan, mikä kohtalon oikku oli saattanut nuo kolme yhteen.
-
--- Riennä ilmoittamaan Monsoreaun kreivittärelle, -- virkkoi Bussy,
--- että minä olen palannut ja haluan heti puhutella häntä. Mutta,
-sielusi tähden, -- lisäsi hän hiljaa, älä mainitse sanaakaan mukanani
-olevista henkilöistä!
-
--- Monsoreaun kreivitär! -- huudahti ukko hämillään. -- Monsoreaun
-kreivitärkö?
-
--- Astukaa vaan sisälle, herra parooni, -- puheli Bussy ja työnsi
-vanhusta hiljaa eteiseen.
-
-Vanhuksen kavutessa horjuvin askelin rappuja ylös kuului Dianan
-värähtelevä ääni lausuvan:
-
--- Kreivi Bussy, niinkö sanot, Gertrud! kreivi Bussy! Tulkoon hän
-sisälle!
-
--- Mikä ääni! -- huudahti parooni ja seisahtui äkkiä rapuille. --
-Mikä ääni! Voi, hyvä Jumala!
-
-Samassa ilmestyi ylimmälle rapulle Diana, auringonsäteiden sattuessa
-hänen kasvoilleen. Hän oli hurmaavampi kuin ennen milloinkaan.
-
-Nähdessään tämän näyn, jota vanhus piti ylenluonnollisena
-ilmestyksenä jostain toisesta maailmasta, pääsi häneltä huuto, ja
-hänen siinä ojennetuin käsin ja tuijottavin silmin seisoessaan oli
-hän niin kauhistuneen ja mielipuolen näköinen, että Diana, joka oli
-syöksähtämäisillään hänen syliinsä, hämmästyneenä siitä pidättäytyi.
-
--- Diana siis elää! -- mutisi parooni. -- Diana, Dianani, jonka jo
-sanottiin kuolleen. Oi, hyvä Jumala!
-
-Ja iäkäs soturi murtui nyt ilosta, hänen horjuvat polvensa eivät
-enää tahtoneet häntä kannattaa, ja ellei hän olisi tarttunut Bussyyn
-kiinni, olisi hän kaatunut rapuilta alas tuon rakastamansa olennon
-nähden, joka näyn lailla leijaili hänen väsyneissä silmissään.
-
--- Voi, hyvä Jumala! -- huudahti Diana esiin rientäen. -- Mikä on
-tullut isälleni, kreivi Bussy?
-
-Ja kauhistuneena siitä omituisesta vaikutuksesta, jonka tämä kohtaus,
-mistä hän luuli isällään olleen edeltäpäin tiedon, oli aikaansaanut,
-katsahti nuori nainen kysyvästi ympärilleen.
-
--- Parooni Méridor piti teitä kuolleena ja murehti teitä, niinkuin
-isän tuleekin sellaista tytärtään murehtia, -- vastasi Bussy.
-
--- Kuinka! -- huudahti nyt Diana. -- Eikä kukaan ole päästänyt häntä
-harhaluulostaan?
-
--- Ei kukaan, ei kukaan! huokaili vanhus, alkaen vähitellen tointua
-mielenliikutuksestaan. - Ei edes kreivi Bussy.
-
--- Kiittämätön! -- virkahti Bussy hieman moittivalla äänellä.
-
--- Kyllä, -- vastasi vanhus, -- olette oikeassa, sillä tämä
-hetki haihduttaa kaiken tuskani. Oi Dianani, rakkahin Dianani!
--- jatkoi hän ja suuteli tytärtään ja ojensi kätensä Bussylle.
-Sitten, ikäänkuin olisi jokin tuskallinen muisto tai uusi pelon
-tunto tahtonut hiipiä hänen sydämeensä siellä vallitsevan ilon
-vastapainoksi, hän virkkoi:
-
--- Mutta, kreivi Bussy, tehän sanoitte, että minä saisin nähdä
-Monsoreaun kreivittären. Missä hän on?
-
--- Oi, isäni! -- mutisi Diana.
-
-Bussy kokosi kaiken voimansa ja virkkoi:
-
--- Te näette hänet silmäinne edessä. Monsoreaun kreivi on teidän
-vävynne.
-
--- Mitä? -- änkytti ukko. -- Monsoreaun kreivikö minun vävyni? Ja
-kaikki nämä ihmiset, sinäkin, Diana, olette pitäneet sen minulta
-salassa!
-
--- En uskaltanut kirjoittaa sinulle peläten, että kirje ehkä joutuisi
-herttuan käsiin. Sitäpaitsi luulin sinun tietävän kaikki.
-
--- Mutta mistä syystä, -- kysyi vanhus, -- on tämä kaikki pidetty
-minulta salassa?
-
--- Voi, isäni, selitä se itse, jos voit, -- huudahti Diana. -- Miksi
-on Monsoreaun kreivi pitänyt sinua siinä uskossa, että minä olisin
-kuollut? Miksi ei hän ole ilmoittanut sinulle sitäkään, että hän on
-minun mieheni?
-
-Parooni vapisi kuin olisi häntä pelottanut tutkia tuota
-hämäräperäisyyttä. Hän loi arastelevia ja kysyviä katseita
-tyttäreensä ja Bussyyn.
-
-Sillävälin oli tultu saliin.
-
--- Monsoreaun kreivi vävyni! -- sammalsi parooni Méridor yhäkin
-hämmennyksissään.
-
-Eihän sen pitäisi sinua kummastuttaa, -- huomautti Diana
-surullisesti. -- Olethan itse käskenyt antamaan käteni hänelle.
-
--- Olen, jos hän pelastaisi sinut.
-
--- No niin, hän on pelastanut minut, -- sanoi Diana kumealla äänellä
-ja vaipui rukoustuolinsa ääreen. -- Hän on pelastanut minut,
-vaikkakaan ei onnettomuudesta, niin ainakin häpeästä.
-
--- Mutta miksi hän sitten on pitänyt minua siinä luulossa, että sinä
-olit kuollut? -- huudahti ukko. -- Miksi antoi hän minun kuihtua
-epätoivosta, kun hän yhdellä ainoalla sanalla olisi voinut virottaa
-minut elämään?
-
--- Oi, siinä piilee jotakin! -- huudahti Diana. -- Isä, ethän jätä
-minua enää? Kreivi Bussy, suojelettehan meitä, suojelettehan?
-
--- Ikävä kyllä, hyvä rouva, -- vastasi nuori mies syvään
-kumartaen, -- mutta minun ei sovi enemmälti tunkeutua teidän
-perhesalaisuuksiinne. Saatuani kuulla miehenne omituisesta
-menettelystä olin velvollinen hankkimaan teille suojelijan, jolle
-huoletta voitte uskoa asianne. Tämän suojelijan olen nyt hakenut
-Méridorista. Te olette nyt saanut isänne, ja minä siirryn syrjään.
-
--- Hän on oikeassa, -- virkkoi vanhus surullisesti. -- Monsoreaun
-kreivi on peljännyt Anjoun herttuan vihaa, ja kreivi Bussy pelkää
-sitä myöskin.
-
-Diana loi nuoreen mieheen katseen kuin olisi se tahtonut sanoa:
-
--- Voitteko te, jota urhoolliseksi Bussyksi kutsutaan, Monsoreaun
-tavoin pelätä herttuan vihaa?
-
-Bussy ymmärsi Dianan katseen tarkoituksen ja hymyili.
-
--- Herra parooni, -- virkkoi hän, -- suokaa minulle anteeksi se
-omituinen kysymys, jonka pyydän teidän tekemään, ja te, hyvä rouva,
-joka tiedätte harrastukseni teidän parhaaksenne, antakaa anteeksi
-tekin.
-
-Isä ja tytär katsoivat äänettöminä toisiinsa.
-
--- Herra parooni, -- jatkoi Bussy, -- olkaa hyvä ja kysykää
-Monsoreaun kreivittäreltä...
-
-Hän korosti näitä viime sanoja. Nuori nainen vaaleni. Bussy sen
-huomasi ja jatkoi:
-
--- Kysykää tyttäreltänne, onko hän onnellinen siinä avioliitossa,
-jonka te olette hänelle määrännyt ja johon hän on suostunut.
-
-Diana puristi käsiään ja heltyi itkemään. Se oli hänen ainoa
-vastauksensa Bussyn kysymykseen. Selvempää vastausta hän ei olisi
-voinut antaakkaan. Vanhan parooninkin silmiin kyyneleet kihosivat,
-sillä hän alkoi oivaltaa, että hänen kovin pitkälle kehittynyt
-ystävyytensä kreivi Monsoreaun kanssa oli suureksi osaksi ollut syynä
-hänen oman tyttärensä onnettomuuteen.
-
--- Onko siis tosiaankin totta, -- kysyi Bussy, että te, herra
-parooni, olematta siihen viekkaudella, tai väkivallalla pakotettu,
-olette antanut tyttärenne käden Monsoreaun kreivittärelle?
-
--- Olen, jos hän tyttäreni pelastaisi.
-
--- Ja hän on sen todellakin tehnyt. Minun ei siis tarvitse teiltä,
-herra parooni, kysyäkään, aiotteko lupauksessanne pysyä.
-
--- Sanansa pitäminen kuuluu kaikille, etenkin aatelismiehille,
-niinkuin te itse tiedätte paremmin kuin kukaan muu, hyvä herra.
-Monsoreaun kreivi on pelastanut tyttäreni hengen. Siis tyttäreni
-kuuluu Monsoreaun kreiville.
-
--- Ah! huokasi nuori nainen. -- Miksi en olekin kuollut?
-
--- Hyvä rouva, -- sanoi Bussy, -- kuten nyt näette, olin oikeassa
-sanoessani, ettei minulla täällä enää ole mitään tekemistä. Isänne
-jättää teidät Monsoreaun kreiville, ja te itse olette luvannut kuulua
-hänelle, heti kun saatte nähdä isänne terveenä ja reippaana.
-
--- Ah, älkää särkekö sydäntäni, kreivi! -- huudahti Diana ja tuli
-nuorta miestä lähemmäksi. -- Isäni ei tiedä, että minä sitä miestä
-pelkään; hän ei tiedä, että minä sitä vihaan. Isäni itsepäisyydessään
-pitää häntä pelastajanani, mutta minä, minä, joka vaistomaisesti
-häntä vihaan, väitän varmasti: se mies on minun pyövelini.
-
--- Diana, Diana! huudahti vanhus. -- Onhan hän pelastanut sinut!
-
--- Kyllä, -- huusi nyt Bussy, joka ei enää jaksanut pysyä
-varovaisuuden ja harkinnan rajoissa, -- kyllä. Mutta jos teille on
-kuviteltu vaaran olleen suuremman kuin mitä se itse asiassa oli, jos
-koko vaara oli vain tekaistua, jos... mistä minä tiedän?... kuulkaa
-minua, herra parooni, tässä kaikessa piilee salaisuus, jonka minä
-tulen paljastamaan. Ja sen voin teille vakuuttaa, että jos minulla
-olisi ollut onni olla Monsoreaun kreivin asemassa, niin olisin
-minäkin teidän kauniin, viattoman tyttärenne häpeästä pelastanut,
-mutta kautta sieluni autuuden, minä en olisi tahtonut häneltä
-korvausta tuosta palveluksestani.
-
--- Hän rakasti tytärtäni, -- virkkoi paroni Méridor, joka kyllä
-itsekin oivalsi Monsoreaun kreivin käyttäytymisessä ilmenneen
-inhottavuuden, -- ja täytyyhän rakkaudelle antaa anteeksi.
-
--- Entäs minä sitten! -- huudahti Bussy. -- Ettekö luule minun...
-
-Mutta hämmästyneenä itsekin tästä varomattomasta puuskauksestaan,
-joka vastoin hänen omaa tahtoaan oli vähällä paljastaa hänen
-salaisuutensa, malttoi Bussy kuitenkin hillitä mieltänsä. Vain
-tulinen katse näytti selittävän lopunkin keskenjääneestä lauseesta.
-Diana sen tarkoituksen kuitenkin ymmärsi, ehkäpä sellaisenaan
-vieläkin paremmin kuin loppuun lausuttuna.
-
--- Hyvä on, -- puhui nyt Diana punastuen. -- Olettehan ymmärtänyt
-minua? Ystäväni, veljeni... olettehan itse tahtonut, että minä teitä
-noilla nimillä nimittäisin, ja mielelläni sen teenkin... ystäväni,
-veljeni voitteko tehdä jotakin hyväkseni?
-
--- Mutta Anjoun herttua, Anjoun herttua! -- mutisi ukko, joka alati
-ajatteli prinssin vihaa kuin uhkaavaa pilveä.
-
--- Minä en, herra parooni kuulu niihin, jotka ruhtinasten vihaa
-pelkäävät, -- vastasi nuori mies, -- ja erehtyisinpä kovin, jos
-luulisin siltä taholta olevan mitään pelättävissä. Jos niin haluatte,
-parooni Méridor, teen minä teidät prinssin kanssa niin hyväksi
-ystäväksi, että juuri hän on puolustava teitä Monsoreaun kreiviä
-vastaan, jonka puolelta luullakseni varsinainen vaara uhkaakin, varma
-vaara, vaikkakin tuntematon, vielä näkymätön, mutta ehkä kuitenkin
-sellainen, joka ei ole vältettävissä.
-
--- Mutta jos herttua saa tietää Dianan elävän, on kaikki hukassa, --
-lausui vanhus.
-
--- Ah, -- huokasi Bussy. -- Aina huomaan, että te kaikesta puheestani
-huolimatta kuitenkin luotatte paremmin Monsoreaun kreiviin kuin
-minuun. Älkäämme siitä siis enää puhuko. Hyljätkää siis tarjoukseni,
-herra parooni, kieltäytykää vastaanottamasta sitä tehokasta apua,
-jota minä olisin tahtonut teille tarjota. Heittäytykää sen miehen
-syliin, joka niin arvokkaalla tavalla on teidän luottamuksenne
-palkinnut. Niinkuin olen sanonut, on tehtäväni nyt päättynyt. Minulla
-ei ole täällä enään mitään tekemistä. Jääkää hyvästi, herra parooni!
-Hyvästi, hyvä rouva! Te ette näe minua enää. Hyvästi!
-
--- Oi! -- huudahti Diana, tarttuen nuoren miehen käteen, -- oletteko
-nähnyt minun hetkeäkään epäilevän? Oletteko kuullut minun ajatelleen
-hänestä muutoin kuin yhdellä tavalla? Ette. Polvillani minä teitä
-rukoilen: älkää hyljätkö minua, kreivi Bussy, oi, älkää hyljätkö
-minua!
-
-Bussy pusersi kauniin rukoilijan käsiä, ja hänen vihansa hälveni
-kokonaan, niinkuin hälvenee lumi toukokuun auringon säteissä.
-
--- Koska niin on, -- lausui Bussy, -- niin teidän tahtonne
-tapahtukoon! Minä otan, hyvä rouva, suorittaakseni sen pyhän
-tehtävän, jonka nyt toimekseni annatte, ja kolmen päivän sisällä...
-sillä minun täytyy tavata prinssiä, jonka kerrotaan kuninkaan kanssa
-menneen pyhiinvaellusmatkalle Chartresiin... kolmen päivän sisällä te
-näette minut jälleen, niin totta kuin nimeni on Bussy.
-
-Lähestyessään nyt Dianaa paloi hänen katseessaan kuin juopumuksen
-huumaava tuli, ja hän kuiskasi:
-
--- Me olemme liittoutuneet Monsoreauta vastaan. Muistakaa, ettei hän
-ole tuonut isäänne teidän luoksenne, älkääkä olko minulle uskoton.
-
-Sitten hän syöksyi ulos ovesta.
-
-
-
-
-27.
-
-Gorenflotin herääminen.
-
-
-Erotessamme viimeksi Chicotista oli hän ihastuneena jäänyt
-katselemaan veli Gorenflotin häiriintymätöntä unta. Hän pyysi
-hotellin isännän olemaan sanallakaan mainitsematta siitä, että hän
-oli lähtenyt ulos kello kymmenen illalla ja tullut takaisin vasta
-kello kolme aamulla.
-
-Koska mestari Bonhomet oli pannut merkille, että milloin narri ja
-munkki söivät yhdessä, maksoi narri aina, niin hän piti narria
-suuressa arvossa, jota vastoin hän munkista verrattain vähän välitti.
-Hän lupasi senvuoksi Chicotille olla yön tapahtumista sanaakaan
-hiiskumatta. Sitten hän poistui vieden Chicotin neuvon mukaan
-kynttilän mennessään.
-
-Kuitenkin tuntui Chicotista ylen vaikealta saada kaikki pimeässä
-uudelleen järjestetyksi, niin ettei Gorenflot herätessään mitään
-huomaisi. Senvuoksi hän puhalsi takassa olevat hiilet hehkumaan.
-
-Tämän puhaltelemisen kestäessä lakkasi Gorenflot kuorsaamasta ja
-mumisi:
-
--- Hyvät veljet, on raju ja myrskyinen ilma. Se on Herran hengitys,
-joka panee minun puhumaan.
-
-Sen jälkeen hän alkoi uudelleen kuorsata.
-
-Chicot odotti hetken, siksi kunnes uni taas oli voittanut
-Gorenflotin, ja alkoi sitten kiskoa munkkia irti pöytäliinan sisästä.
-
--- Huu! -- puheli Gorenflot. -- Millainen kylmyys! Se estää
-viinirypäleet kypsymästä.
-
-Chicot oli nyt hetkisen hiljaa.
-
--- Te tunnette harrastukseni, veljet, niin kirkon kuin Guisen
-herttuankin hyväksi.
-
--- Lurjus! -- sanoi Chicot.
-
--- Olen lausunut ajatukseni, -- jatkoi Gorenflot. -- Mutta se on
-vallan varmaa, että...
-
--- Mikä on varmaa? -- kysyi Chicot ja kohotti munkkia ylös
-kääriäkseen viitan hänen ylleen.
-
--- Se on varmaa, että ihminen on viiniä voimakkaampi. Veli Gorenflot
-on painiskellut viinin kanssa, niinkuin Jaakoppi enkelin kanssa, ja
-Gorenflot on voittanut.
-
-Munkki avasi nyt toisen silmänsä ja huomasi Chicotin...
-
--- Mitä? -- Onko täällä aaveita? -- mutisi hän.
-
--- Hän on vielä ihan sekaisin, -- virkkoi Chicot, kietoi kaapun
-munkin ympärille ja veti kapusongin hänen päähänsä.
-
--- No, sepä oli hyvä, -- mutisi munkki. -- Sakastinvartija on
-sulkenut kuorin oven, niin että nyt ei enää tunnu vetoa.
-
--- Nyt saat herätä silloinkun haluat, -- puhui Chicot.
-
--- Herra on minun rukoukseni kuullut, -- mutisi munkki, -- ja
-pohjatuuli, jonka hän lähetti viinirypäleitä vahingoittamaan, on
-vaihtunut leppoiseksi länsituuleksi.
-
-Chicot teki nyt pöytä- ja ruokaliinoista itselleen lattialle
-jonkinlaisen vuoteen ja laskeusi maata.
-
-Hänen kasvoillensa kohdistuvat päivän ensi säteet ja isännän
-keittiössä rähisevä ääni saivat Gorenflotin vihdoinkin puolittain
-hereille. Vaivaloisesti hän kömpi istualleen ja alkoi tarkastella
-pöydällä vallitsevaa epäjärjestystä. Sitten siirtyi hänen katseensa
-Chicotiin, jonka toinen käsivarsi oli huolimattomasti heitetty otsan
-yli, niin että hän munkin huomaamatta saattoi nähdä kaikki tämän
-liikkeet. Chicot oli kuorsaavinaan ja tekikin sen niin luontevasti,
-että se entistä enemmän todisti hänen mainiota matkimiskykyään.
-
--- On jo selvä päivä, -- huudahti munkki, -- saamari soikoon! Vallan
-selvä päivä. Näyttääpä siltä kuin olisin täällä viettänyt yöni...
-Entä luostari! Tuhannen sarvipäätä!
-
-Hän alkoi nyt sitoa viittaansa kiinni, sillä Chicot ei puolestaan
-ollut pitänyt sen sitomista välttämättömänä.
-
--- No, olkoon miten tahansa, -- jatkoi munkki, -- olen joka
-tapauksessa nähnyt merkillistä unta. Olin olevinani kuollut ja
-ympärilleni oli kääritty veren tahraama vaate.
-
-Gorenflot ei ollutkaan ihan kokonaan erehtynyt. Hän oli kerran
-hetkiseksi herännyt ja pitänyt silloin pöytäliinaa, johon Chicot
-oli hänet kietonut, käärinliinoina ja viinin jättämiä merkkejä
-veripilkkuina.
-
--- Onneksi se olikin vain unta, -- virkkoi Gorenflot ja katsahti
-jälleen ympärilleen.
-
-Hänen silmänsä sattuivat Chicotiin, joka huomatessaan munkin häntä
-katselevan, yhä enemmän kuorsasi.
-
--- Onpa hauskaa katsella juopunutta ihmistä, virkkoi Gorenflot. --
-Ah, miten hän on onnellinen voidessaan noin nukkua! Helppoapa se
-onkin, sillä hän ei ole minun vaatteissani.
-
-Hän huokasi nyt niin äänekkäästi, että se huokaus luultavasti olisi
-herättänyt gascognelaisen, jos tämä todellakin olisi nukkunut.
-
--- Herättäisinköhän hänet kysyäkseni häneltä neuvoa? -- puheli
-munkki. -- Hän on hyvä neuvonantaja.
-
-Chicot kuorsasi kaikin voimin.
-
--- En, -- jatkoi Gorenflot, -- hän voisi pitää itseään minua
-etevämpänä. Voinhan hänettäkin keksiä jonkin hyvän valheen... Mutta
-olipa se vale sepitetty miten hyvästi tahansa, niin vaikea minun
-on kuitenkin suoriutua ilman arestia. Enhän minä tosin niin kovin
-pelkääkkään itse arestia, mutta siihen kuuluu vain vettä ja leipää,
-ja se on pahinta. Jospa minulla olisi edes hiukan rahaa, jolla voisin
-lahjoa veli vanginvartijan!
-
-Kuultuaan viimeisen toivomuksen veti Chicot taskustaan
-runsassisältöisen kukkaronsa ja kätki sen varovasti alleen. Se ei
-ollut lainkaan turha varovaisuustoimenpide, sillä Gorenflot alkoi
-ryömiä lähemmäksi ja mutista:
-
--- Jos hän olisi hereillä, ei hän kieltäisi minulta muutamaa écuta.
-Mutta minä en tahdo häiritä hänen lepoansa... ja senvuoksi otan tuon
-lantin häntä itseään herättämättä.
-
-Veli Gorenflot alkoi nyt kopeloida nukkujan taskuja.
-
--- Onpa kummallista, -- puheli munkki, -- ettei taskuissa ole mitään.
-Ehkäpä hänellä on jotain hatussaan?
-
-Chicot tyhjensi nyt salaa kukkaronsa sisällön käteensä ja pisti
-tyhjän kukkaron housuntaskuunsa.
-
--- Hm! Hatussakaan ei ole mitään, -- haasteli munkki. -- Sepä
-merkillistä! Ystäväni Chicot on ymmärtäväinen narri eikä liiku
-koskaan ilman rahaa. Ah, minä vanha veitikka! -- lisäsi hän irvistäen
-niin makeasti, että suu venyi korviin asti, -- minähän unohdin sinun
-housuntaskusi.
-
-Hän hiivitti kätensä Chicotin housuntaskuun ja veti sieltä esiin
-tyhjän kukkaron.
-
--- Voipas vietävää! -- mutisi hän. -- Kuka nyt lystin maksaa?
-
-Munkki nousi äkkiä ylös, hiipi tosin vielä epävarmoin, mutta
-kuitenkin jo nopein askelin huoneesta, pujahti keittiön kautta ulos,
-sanomatta isännälle sanaakaan, ja riensi sitten tiehensä.
-
-Pussi seljässä jatkoi nyt tuo almunjakajaveli kulkuaan, teeskentelevä
-mietiskely kasvoillaan, jota ohikulkijat saattoivat ajatella
-hartaudeksi, mutta joka kuitenkin oli kokonaan muuta. Sillä
-veli Gorenflot mietti lakkaamatta keksiäkseen jonkin sopivan
-hätävalheen, joihin munkit ja sotilaat turvautuvat, sattuessaan
-juopotteluretkillään viivähtämään.
-
-Luostarin luo päästyään näyttivät nyt sen portit hänestä entistäänkin
-synkemmiltä. Ja hän teki ikäviä johtopäätöksiä siitä että havaitsi
-portille kokoontuneen useita keskenään keskustelevia munkkeja, jotka
-levottomina tähystelivät kaikille ilmansuunnille. Mutta ehdittyään
-parahiksi Saint-Jacquesin kadun kulmauksen ohi, syntyi veljien
-kesken, kun he hänet olivat nähneet, sangen vilkas liike, ja se sai
-hänet vallan kauhistumaan.
-
--- He puhuvat minusta, -- mutisi hän, -- he osottelevat minua. Minua
-on yöllä etsitty. Poissaoloni on synnyttänyt suuttumusta. Minä olen
-hukassa!
-
-Hänen päätään huimasi. Hänessä välähti ajatus paeta. Mutta useita
-munkkeja jo riensi häntä vastaan. Häntä ehdottomasti ajettaisiin
-takaa. Veli Gorenflot tunsi sitäpaitsi itse liiankin hyvin, ettei
-häntä oltu luotu juoksijaksi. Hänet kyllä piankin saataisiin kiinni
-ja köytettynä laahattaisiin luostariin.
-
-Häpeissään hän siis lähestyi tovereitansa, jotka näyttivät arkailevan
-puhutella häntä.
-
--- Ah! -- mutisi Gorenflot. -- Ne eivät ole minua tuntevinaankaan.
-Minä olen heille häpeäksi!
-
-Viimein läheni heistä muuan Gorenflotia ja virkkoi:
-
--- Rakas veli parka!
-
-Gorenflot huokasi ja nosti silmänsä taivasta kohti.
-
--- Tiedättekö, että priori, luostarin esimies, teitä odottaa?
-
--- Ah, hyvä Jumala!
-
--- Niin, -- lisäsi kolmas, -- hän on sanonut, että heti kun te
-palaatte luostariin, on teidät saatettava hänen eteensä.
-
--- Sitäpä juuri pelkäänkin, -- ajatteli Gorenflot.
-
-Ja pikemmin kuolleena kuin elävänä hän astui luostariin, jonka portti
-paiskahti kiinni hänen sisälle päästyään.
-
--- Aa... tekö se olette? -- huudahti portinvartija. -- Tulkaa pian,
-pian! Arvoisa priori teitä odottaa.
-
-Portinvartija tarttui Gorenflotin käteen ja vei tai oikeammin sanoen
-laahasi hänet priorin huoneeseen.
-
-Priorin vihastunutta katsetta peläten katseli Gorenflot vain alas.
-Hän tunsi seisovansa esimiehensä edessä, jonka syystä pitäisi olla
-kiukustunut.
-
--- Ah! Vihdoinkin olette siis täällä! -- sanoi priori.
-
--- Kunnianarvoisa isä..., änkytti munkki.
-
--- Kuinka levottomiksi te olette saattanutkin meidät! -- jatkoi
-priori.
-
--- Te olette aivan liian hyvä, isä, -- jatkoi Gorenflot, joka ei
-voinut käsittää sitä hiljaista äänensävyä, jolla häntä puhuteltiin.
-
--- Teitä on pelottanut tulla tänne takaisin yöllisen tapauksen
-jälkeen, eikö niin?
-
--- Myönnän, etten ole uskaltanut, -- vastasi munkki, ja kylmät
-hikikarpalot kohoilivat hänen otsalleen.
-
--- Ah, rakas veli, -- puhui priori, -- te olette menetellyt hyvin
-ajattelemattomasti!
-
--- Sallikaa, että selitän teille, isä...
-
--- Mitäpä teidän tarvitsee minulle selittää? Teidän
-mielenpurkauksenne...
-
--- Eikö minun tarvitse teille mitään selittää? Se onkin parempi,
-sillä en todellakaan tiennyt, miten sen tekisin.
-
--- Sen hyvin käsitän. Hetken innostus, kiihtymys on teidät vallannut.
-Sellainen innostus on hyve, sellainen kiihtymys on pyhä tunne.
-Mutta liiallisuuteen menevät hyveet saattavat kääntyä virheiksi ja
-kunnioitettavimmatkin tunteet vähitellen muuttua moitittaviksi.
-
--- Antakaa anteeksi, isä, -- sanoi Gorenflot. -- Mutta jos te nyt
-tästä jotain käsitättekin, niin en minä ainakaan käsitä. Mitä te
-puhuitte mielenpurkauksesta?
-
--- Siitä teidän viime öisestä.
-
--- Luostarin ulkopuolellako? -- kysyi munkki pelokkaasti.
-
--- Ei, vaan luostarissa.
-
--- Olenko esiintynyt mieltäosottavasti luostarissa?
-
--- Juuri te.
-
-Gorenflot kynsäsi nenäänsä. Hän alkoi ymmärtää, että nyt oli jokin
-erehdys kysymyksessä.
-
--- Minä olen yhtä hyvä katolilainen kuin tekin, mutta kuitenkin minä
-kauhistuin teidän uskaliaisuuttanne.
-
--- Uskaliaisuuttaniko? -- virkkoi Gorenflot. -- Olenko siis ollut
-uskalias?
-
--- Enemmän kuin uskalias, hyvä ystävä. Te olette ollut vallan rohkea.
-
--- Ah, liian kiivas mielenlaatu on annettava anteeksi. Minä teen
-parannuksen, isä.
-
--- Kyllä niinkin, mutta kuitenkin täytyy minun sekä omasta että
-teidän puolestanne pelätä mielenpurkauksenne seurauksia. Jos asia
-olisi tapahtunut vain meidän keskuudessamme, niin ei se olisi mitään
-haitannut.
-
--- Kuinka? -- kysyi Gorenflot. -- Tuntevatko sen siis muutkin?
-
--- Tietysti. Tiedättehän itsekin, että enemmän kuin sata maallikkoa
-oli saapuvilla, ja ne kuulivat joka sanan puheestanne.
-
--- Puheestani? -- toisti Gorenflot, joutuen yhä enemmän ja enemmän
-ymmälle.
-
--- Myönnän, että se oli kaunis, myönnän, että suuri menestyksenne
-saattoi teidät liiaksi innostumaan, että yksimieliset
-suosionosotukset menivät teidän päähänne. Mutta mennä niin pitkälle
-kuin ehdottaa juhlasaattuetta kautta Parisin katujen, aikoa pukea
-ylleen haarniskat ja kypärät ja kääntyä kaikkien hyvien katolilaisten
-puoleen, se teidän täytyy myöntää olleen jo liikaa.
-
-Gorenflot seisoi siinä hämmästyksestä mykkänä.
-
--- On kuitenkin yksi keino saada kaikki korjatuksi, -- jatkoi priori.
--- Se hengellinen kiihkeys, joka teidän jaloa sydäntänne polttaa,
-voisi vahingoittaa teitä Parisissa ollessanne, missä niin monta
-urkkijaa on kintereillänne. Toivon senvuoksi teidän lähtevän...
-
--- Mihin, isä? -- kysyi Gorenflot, vakuutettuna siitä, että hänen
-olisi meneminen arestiin.
-
--- Maaseudulle.
-
--- Karkoitus! -- huudahti Gorenflot.
-
--- Jos jäätte tänne, saattaa käydä paljo pahemmin, rakastettu veli.
-
--- Mitä minulle sitten voisi tapahtua?
-
--- Voisitte joutua rikosoikeudellisen syytteen alaiseksi, mistä
-kaiken todennäköisyyden mukaan aiheutuisi elinkautinen vankeus,
-ehkäpä mestauslavakin.
-
-Gorenflot oli kulmankalpea. Hän ei voinut käsittää, millä tavalla
-hän olisi tehnyt itsensä syypääksi elinkautisen vankeuden tai
-kuolemanrangaistuksen ansaitsemiseen juopuessaan ravintolassa ja
-vietettyään yönsä poissa luostarista.
-
--- Parhain veli, jos te alistutte tähän tilapäiseen karkoitukseen,
-niin te ette ainoastaan vältä vaaraa, vaan saatte myös tilaisuuden
-istuttaa uskon siemeniä maaseudullekin. Yöllä tekemänne ehdotus
-on täällä vaarallinen ja mahdotonkin toimeenpanna, mutta Parisin
-ulkopuolella se ehkä kävisi päinsä. Matkustakaa siis mahdollisimman
-pian, veli Corenflot. Se saattaa jo olla myöhäistäkin, jos vaan
-poliisi on saanut käskyn vangita teidät.
-
--- Kunnianarvoisa isä, mitä te sanotte? -- änkytti munkki, ollen
-yhä enemmän hämillään siitä, että tuohon hänen heikkoudensyntiinsä
-pantiin nyt niin suuri paino, -- poliisi, te sanotte? Mitä minulla on
-sen kanssa tekemistä?
-
--- Teillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, se ehkä voisi saada
-tekemistä teidän kanssanne.
-
--- Onko minut sitten ehkä ilmiannettu?
-
--- Voisinpa lyödä siitä vetoa. Matkustakaa siis, matkustakaa:
-
--- Matkustakaa, sanotte te, arvoisa isä, -- puhui Gorenflot
-avuttomana. -- Se on helppo sanoa. Mutta millä minä matkustaessani
-elän?
-
--- Ah, mikään ei ole sen helpompaa! Tehän olette luostarin
-almujenkerääjä. Siinä on teidän tulolähteenne. Keräyksenne kautta
-olette te tähän asti elättänyt muita, nyt te keräyksellänne elätätte
-itseänne, ja sitäpaitsi ei teillä siinä suhteessa ole mitään
-pelättävää. Sillä edustamanne mielipiteet hankkivat teille kyllä
-riittävästi puolustajia, niin ettei teiltä ole puuttuva mitään. Mutta
-matkustakaa jumalan tähden! Matkustakaa, älkääkä palatko, ennenkuin
-teitä kutsutaan!
-
-Gorenflotin tullessa ulos riensivät kaikki munkit häntä vastaan
-saadakseen koetella hänen käsiään ja vaatteitaan. Menivätpä muutamat
-kunnianosotuksissaan niinkin pitkälle, että suutelivat hänen kaapunsa
-liepeitä.
-
--- Hyvästi! -- virkkoi heistä muuan häntä syleillen. -- Hyvästi! Te
-olette pyhä mies. Muistakaa minua rukouksissanne.
-
--- Ätsh! -- ajatteli Gorenflot, -- minä olen pyhä mies! Enpä vielä
-ennen ole moista kuullut.
-
--- Jääkää hyvästi, -- sanoi muuan toinen ja pusersi hänen kättään, --
-jääkää hyvästi, te uskon urhokas soturi!
-
--- Hyvästi, marttyyri! -- puheli kolmas ja suuteli hänen kaapuaan. --
-Sokeutta on meissä vielä, mutta valon hetki on pian koittava.
-
-Gorenflotia heiteltiin siten sylistä syliin ja kohteliaisuuksia
-sateli hänelle satelemistaan hänen saapuessaan luostarin portille. Se
-sulettiin heti hänen siitä mentyään. Hän loi tuohon porttiin katseen,
-jota on mahdoton kuvailla, ja hän poistui Parisista miltei takaperin,
-ikäänkuin olisi kuolon enkeli uhkaillut häntä välkkyvällä miekallaan.
-
-Ainoat sanat, mitkä hänen suustaan pääsivät hänen saapuessaan
-kaupungin portille, kuuluivat näin:
-
--- Piru vieköön! Ell'eivät nuo jok'ikinen ole hassuja, niin olen minä
-itse sitten pähkähullu!
-
-
-
-
-28.
-
-Gorenflotin mietelmät.
-
-
-Aina siihen surulliseen päivään asti, jolloin veli Gorenflotia
-kohtasi tämä odottamaton onnettomuus, ei hän, joka luotti hyvään
-jumalaan ja luostarin keittiöön, milloinkaan ollut ajatellut
-itselleen muuta kuin nuo ylimääräiset vierailut Runsaudensarven
-ravintolassa. Ja noita ylimääräisiä vierailuja, jotka riippuivat
-vanhurskaitten ihmisten hyväntahtoisuudesta, ei käynyt järjestäminen
-muuten kuin raha-almujen välityksellä. Niiden almujen pysähdyspaikka
-oli mainittu ravintola, josta niitä liikeni luostariin vain sikäli
-mitä jäi yli siitä summasta, minkä hän oli matkalla kuluttanut. Tosin
-hänellä oli ystävänsä Chicot, joka rakasti hyvin katettua pöytää
-ja iloista seuraa. Mutta Chicot vietti verrattain epäsäännöllistä
-elämää. Munkki tapasi hänet väliin kolmena, neljänä päivänä
-perättäin, mutta sitten saattoi kulua neljätoista päivää, kuukausi,
-kuusi kokonaista viikkoakin, ilman että munkki häntä kertaakaan
-kohtasi. Jospa Gorenflotilla kuitenkin olisi ollut rahoja. Mutta
-priorin vastaus hänen kysymykseensä oli ollut yksinkertainen ja
-vailla kaikkea apostolista hyväntahtoisuutta, niinkuin muutama
-Luukas-evankelistan lause:
-
--- Etsikää, niin te löydätte!
-
-Kuitenkin tuntui hänestä mieluisimmalta välttää häntä uhkaava vaara,
-tuntematon, mutta ääretön vaara, mikäli hän oli priorin sanoista
-saanut selvää. Munkki parka ei kuulunut niihin, jotka saattoivat
-käyttää valepukua ja siten eksyttää takaa-ajajat. Hän päätti niin
-ollen heti lähteä matkaan ja riensi siinä tarkoituksessa kiiruisin
-askelin kaupungin portista ulos ja hiipi varovasti, mahdollisimman
-hintelöksi tekeytyen, yövartiain ja sotilasten ohi, sillä hän
-pelkäsi, että poliisi jo ehkä häntä vainusi, niinkuin Pyhän Genovevan
-luostarin priori oli varotellut.
-
-Mutta päästyään nyt vapaaseen luontoon istahti hän tien viereen
-ja, nojaten ihraista leukaansa leveään käteensä, alkoi syventyä
-miettimään nykyistä tilaansa.
-
-Gorenflot huokasi syvään, sillä kello oli nyt lähes yhdeksän eli siis
-se aika, jolloin luostarissa syötiin päivällistä, sillä munkit, jotka
-eivät ajan sivistyneisyyden vaatimuksia seuranneet, söivät vielä
-vuonna 1578 vanhan, hyvän tapansa mukaan päivällistä kello kahdeksan
-aamulla.
-
-Koko joukko ajatuksia syntyi paastoavan Gorenflotin aivoissa.
-Pää-ajatus, josta hänen oli vaikeinta luopua, oli siinä, että
-hän palaisi Parisiin, menisi luostariin ja selittäisi priorille
-tyytyvänsä mieluummin vankeuteen kuin maanpakolaisuuteen, että hän,
-jos niin vaadittiin, alistuisi kuritukseen ja ruoskintaankin, kun
-hänelle vain annettaisiin hänen ateriansa, joiden luvun hän nyt
-tahtoi vähentää viideksi päivää kohti.
-
-Tätä ajatusta, joka enemmän kuin neljännestunnin ajan kierteli
-munkkiparan aivoissa, seurasi toinen, hieman järkevämpi, nimittäin
-että hän heti menisi Runsaudensarven ravintolaan ja lähettäisi sieltä
-noutamaan Chicotin ellei tämä vielä siellä olisi. Hän kuvailisi
-narrille tätä surullista asemaansa, johon hän Chicotin Bachuspitojen
-johdosta oli joutunut, pitojen, joihin hänkin, Gorenflot,
-heikkoudessaan oli ottanut osaa, ja pyytäisi tältä jalomieliseltä
-ystävältään pientä raha-apua.
-
-Noin neljännestunnin punnitsi Gorenflot vieläkin tätä
-suunnitelmaansa, sillä hän oli harkitseva mies eikä suunnitelmakaan
-ollut hullumpi.
-
-Lopuksi hän teki vielä kolmannenkin suunnitelman, hieman rohkean
-kyllä, että hän näet toista tietä, Porte Saint-Germainen kautta,
-palajaisi takaisin Parisiin ja jatkaisi salaisesti almujenkeräämistä
-kaupungissa. Hän tunsi hyvän "ostajapiirinsä" ja hyvätuloisimmat
-paikat ja tiesi erityisiä pikku katuja, joiden varsilla hän tiesi
-asuvan hyviä ystäviä, jotka harjoittivat tuottavaa siipikarjakauppaa
-ja jotka harvoin jättivät pistämättä jotain lihotettua kukkoturvakkoa
-almunkerääjän pussiin. Hän muisteli kiitollisena eräitä taloja,
-joissa kesällä syltättiin hedelmiä ja muuta sen tapaista, mikä
-Gorenflotin oman arvelun mukaan tapahtui etupäässä siitä syystä, että
-nuo ihmiset sittemmin saisivat jättää almunkerääjän pussiin, hänen
-isällisen siunauksensa vastalahjaksi, jonkin purkin kiisseliä tai
-tusinan syltättyjä pähkinöitä taikka laatikollisen kuivatuita omenia,
-joiden pelkkä hajukin jo saattoi herättää kuolleet haudoistaan.
-
-Tämä viimeinen suunnitelma häntä varsinkin miellytti. Hän ajatteli
-että itse luonto oli määrännyt hänelle sellaisen elintavan. Mutta
-toteuttaakseen tämän suunnitelman ja voidakseen viettää tuota
-suloista elämäntapaa täytyisi hänen jäädä Parisiin ja olla aina
-vaarassa joutua poliisien tai hengellisten viranomaisten tielle,
-jotka kaikki nuo olivat vaarallisia seikkailuihin ryhtyneelle
-munkille. Sitäpaitsi oli vielä huomioonotettava muuan seikka:
-Pyhän Genovevan luostarin rahastonhoitaja ei kylläkään jättäisi
-luostaria almujenkerääjättä. Gorenflot saattaisi niin ollen tavata
-toisenkin almunkerääjän, jolla olisi laillisempi oikeus ammattinsa
-harjoittamiseen.
-
-Tämä ajatus sai Gorenflotin värisemään, ja hänellä oli siihen
-tosiaankin syytäkin.
-
-Näin pitkälle oli hän mietiskelyissään päässyt, kun hän kaukaa
-huomasi ratsastajan saapuvan täyttä neliä. Ratsastaja laskeusi
-hevosensa selästä erään talon luona, joka sijaitsi noin sadan
-askeleen päässä siitä, missä Gorenflot istui. Mies kolkutti. Hänelle
-avattiin, ja pian pujahti ratsastaja hevosineen portin sisäpuolelle.
-Aivan heti palasi ratsastaja, jonka Gorenflot tunsi viitastaan,
-kuitenkin portista takaisin ja kätkeytyi muutaman lähellä olevan
-kiviröykkiön taa.
-
--- Tässä on varmasti kyseessä jokin salajuoni, -- mutisi Gorenflot.
--- Ellei minun tarvitsisi pelätä seurauksia, tekisin minä sen
-tyhjäksi.
-
-Piilossa oleva mies huomasi nyt Gorenflotin, joka siinä edelleen
-entisessä paikassaan käsi leukaa varten istui. Vieras oli nyt
-huolettomasti kävelevinään kiviröykkiön takana.
-
--- Tuo ryhti, -- puheli Gorenflot, -- tuo vartalo... minusta tuntuu
-siltä kuin tuntisin ne entuudestaan. Mutta ei, sehän on mahdotonta.
-
-Tuntematon mies, joka oli kääntynyt selin Gorenflotiin, kumartui nyt
-äkisti alas. Kuului hevosen kavioiden kapsetta.
-
-Kolme miestä, joista kaksi näytti olevan palvelijoita, tuli
-muuliaaseilla ratsastaen. He sivuuttivat tuon tuntemattoman miehen
-häntä joko näkemättä tai kiinnittämättä häneen erityistä huomiotaan,
-jota vastoin tuo vaaniskeleva mies näytti tarkoin heitä tähystelevän.
-
--- Minäpä sainkin estetyksi rikoksen tapahtumasta, -- tuumiskeli
-Gorenflot, -- ja minun läsnäoloni täällä, juuri tänä hetkenä, kuuluu
-sekin jumalallisen tahdon ilmauksiin. Sellainen tarvittaisiin
-vieläkin, jotta minä saisin aamiaisen itselleni.
-
-Ratsastajain ohimentyä riensi mies takaisin taloon.
-
--- Hyv'on, -- puheli Gorenflot, -- tämä seikka, ellen kovin suuresti
-erehdy, hankkii minulle sen mitä nyt haluan. Väijyksissä oleva
-ihminen ei pidä siitä, että hänet on huomattu. Minulla on nyt
-salaisuus tiedossani, ja olipa se vaikka vain kuuden äyrin arvoinen,
-käytän minä sitä kuitenkin hyväkseni.
-
-Vitkastelematta ohjasi Gorenflot askeleensa taloa kohti. Mutta kuta
-lähemmäksi rakennusta hän tuli, sitä selvemmin muisti hän ratsastajan
-sankarilliset kasvot, hänen pitkän miekkansa ja ne sapekkaat
-silmäykset, joita hän oli noihin toisiin ratsastajiin luonut. Kaikkea
-tuota ajatellessaan Gorenflot mutisi:
-
--- Luulen varmasti erehtyneeni. Sellainen mies ei missään tapauksessa
-anna säikäyttää itseään.
-
-Ovelle ehdittyään tuli Gorenflot siitä täydellisesti vakuutetuksi
-ja kynsi epäillen korvallistaan. Äkkiä hänen kasvonsa kuitenkin
-kirkastuivat. Jotakin välähti nyt päähäni, ajatteli hän.
-
--- Sepä oli mainio ajatus, -- toisti hän itsekseen. -- Minä sanon
-hänelle näin: jokaisella ihmisellä on suunnitelmansa, toivomuksensa
-ja mielihalunsa. Jos te annatte minulle vähän rahaa, niin minä
-rukoilen teidän suunnitelmainne toteutumisen puolesta. Jos hänen
-aikomuksensa ovat huonoja, niin tarvitsee hän sitäkin suuremmalla
-syyllä esirukousta puolestaan ja ihan varmaan antaa minulle almun.
-Minä puolestani ryhdyn sitten punnitsemaan asiaa ensimäisen
-asiantuntijan kanssa, jonka saan käsiini. Sillä täytyyhän toki
-saada tietää, onko rukoiltava sellaisten suunnitelmien puolesta,
-joita ei tunne ja joita ehkä on syytä epäillä. Minä teen sitten
-tuon asiantuntevan henkilön neuvon mukaisesti, ja edesvastuu
-asiassa lankeaa siis hänen niskoilleen eikä minun. Ellen minä ehkä
-tapaisikaan ketään, jolta voisin kysyä neuvoa, niin saattaisinpahan
-omalla vastuullanikin rukoilla hänen toiveittensa toteutumisen
-puolesta. Tulenhan kuitenkin hankkineeksi itselleni aamiaisen tuon
-paha-aikeisen miehen almuilla.
-
-Tämän päätöksen tehtyään hiipi Gorenflot rakennuksen luo ja
-odotti siellä. Viiden minutin kuluttua avautui portti. Hevonen
-ratsastajineen ilmestyi taas näkyviin.
-
-Gorenflot tuli nöyränä lähemmäksi.
-
--- Hyvä herra, -- virkkoi hän, -- jos viisi _pater nosteria_ ja viisi
-_ave Mariaa_ teitä miellyttäisi, niin...
-
-Mies käännähti ympäri.
-
--- Gorenflot! huudahti hän.
-
--- Herra Chicot! -- lausui munkki vallan hämmennyksissään.
-
--- Mihin helkkunaan sinä, veli, olet menossa? -- kysyi Chicot.
-
--- Sitäpä en tiedä. Entäs te?
-
--- Minä kyllä tiedän, mihin minä menen, -- vastasi Chicot. -- Minun
-tieni kulkee suoraan eteenpäin.
-
--- Onko matkan määrä kauaksikin?
-
--- Aina sinne asti, mihin pysähdyn. Mutta koskapa sinä, veli, et voi
-selittää syytä täällä oloosi, epäilen minä muuatta asiaa.
-
--- Mitä niin?
-
--- Sitä että sinä olet nuuskimassa minua.
-
--- Hyvä Jumala! Minäkö nuuskimassa teitä? Taivas minua varjelkoon!
-Minä vain teidät huomasin, siinä kaikki.
-
--- Mitä sitten näit?
-
--- Näin teidän vaaniskelevan niitä ratsastajia, jotka tästä menivät
-ohi.
-
--- Sinä olet hullu.
-
--- Mutta tehän piilouduitte noitten kivien taa ja tähystelitte sieltä
-hyvin tarkasti.
-
--- Kuulkaapas, Gorenflot! Minä aion rakennuttaa itselleni talon tähän
-kaupungin edustalle. Nuo kivet ovat minun, ja minä tahdoin vain
-tutkia, onko niiden laatu hyvää.
-
--- Se muuttaa asian, -- vastasi munkki, uskomatta Chicotin puheista
-sanaakaan.
-
--- Mutta mitä sinulla itselläsi on täällä kaupungin ulkopuolella
-tekemistä?
-
--- Ah, herra Chicot! Minut on karkoitettu, -- vastasi Gorenflot ja
-huokasi syvään.
-
--- Mitä?
-
--- Karkoitettu, sanon minä.
-
-Näin sanoen kietoi Gorenflot kaapun ympärilleen ja näytti
-sellaiselta, jolle suuri onnettomuus myöntää oikeuden turvautua
-kanssaihmistensä apuun. -- Veljeni ajavat minut luotaan, -- jatkoi
-hän. -- Minä olen hyljätty, minut on pantu pannaan.
-
--- Äh! Mistä syystä?
-
--- Kuulkaahan, herra Chicot, -- virkkoi munkki, pannen kätensä
-sydämelleen. -- Uskokaapa minua tahi älkää, mutta, kautta kunniani,
-minä en tiedä siihen syytä.
-
--- Ellei se vaan johdu teidän viimeisestä renttuilemisestanne, veli?
-
--- Laskette julmaa pilaa, -- vastasi Gorenflot. -- Tiedättehän vallan
-hyvin mitä minä olen tehnyt eilis-illan jälkeen.
-
--- Tiedän, -- jatkoi Chicot, -- mitä teitte kello kahdeksan ja
-kymmenen välillä, mutta missä olitte kymmenestä kolmeen, sitä en
-tiedä.
-
--- Kuinka? kymmenestä kolmeenko?
-
--- Niinpä tietenkin, sillä kello kymmenen te menitte tiehenne.
-
--- Minäkö? -- virkkoi Gorenflot ja tuijotti gascognelaiseen.
-
--- Te, ja minä teiltä vielä kysyin, mihin te aiotte mennä.
-
--- No, mihin minä sanoin meneväni?
-
--- Te vastasitte menevänne luostariin pitämään puhetta..
-
--- Tuossa kaikessa on siis kuitenkin hieman perää, -- mutisi
-Gorenflot ällistyneenä.
-
--- Saamari vieköön! Tietysti se on totta. Te luittekin osan
-puheestanne, joka oli verrattain pitkä ja joka sisälsi raskaita
-syytöksiä kuningas Henrik III:ta vastaan.
-
--- Ah! -- ähki Gorenflot.
-
--- Niin raskaita, -- jatkoi Chicot, -- ettei minua lainkaan
-ihmetyttäisi, vaikkapa teitä ajettaisiinkin takaa kapinoitsijana.
-
--- Te saatte minulta silmät auki, herra Chicot. Näytinkö minä ihan
-valveillaolevalta puhuessani teidän kanssanne?
-
--- Minun täytyy myöntää, veli, että tosiaankin näytitte minusta hyvin
-omituiselta. Varsinkin oli teidän katseissanne kovin tuijottava ilme.
-Olisi voinut luulla teidän puhelevan unissanne.
-
--- Kuitenkin, -- virkkoi Gorenflot, -- olen minä varma siitä, että
-ellei itse piru ole ollut mukana pelissä, heräsin minä tänä aamuna
-Runsaudensarvessa.
-
--- No, onko siinä mitään kummastuttavaa?
-
--- Mitä? Eikö se sitten ole kummallista, koska te kerran väitätte
-minun poistuneen sieltä kello kymmenen eilen illalla?
-
--- Niin kyllä, mutta tehän tulitte takaisin kello kolme aamulla, ja
-todistuksena siitä voin mainita, että te jätitte oven auki, ja minua
-paleli niin vietävästi.
-
--- Jos tuo, mitä puhutte, on totta...
-
--- Se on sula totuus. Kysykää mestari Bonhometilta, niin saatte
-kuulla. Hän juuri avasi teille portinkin. Sanonpa teille senkin, että
-te takaisin tullessanne olitte kovin pöyhkeä, ja minä sanoin teille:
-Hyi sentään, veli! Pöyhkeys ei sovi miehelle, kaikista vähimmän
-munkille.
-
--- Mistä syystä minä sitten olin pöyhkeä?
-
--- Siksi että teidän puheenne oli saanut menestystä ja että Guisen
-herttua, kardinaali ja Mayennen herttua, jota Jumala varjelkoon,
-olivat lausuneet teille kohteliaisuuksia, -- vastasi gascognelainen
-hattuansa kohottaen.
-
--- Niinpä onkin minulla nyt kaikki selvillä, -- sanoi Gorenflot.
-
--- Sehän on hyvä se. Te siis myönnätte olleenne mukana tuossa
-kokouksessa... miksi hiivatiksi te sitä kutsuittekaan? Ahaa, nyt minä
-muistankin, pyhäksi Liitoksi. Niin se oli.
-
-Gorenflot painoi päänsä alas ja huokasi.
-
--- Minä olen unissakävijä, -- virkkoi hän. -- Sitä en ollut voinut
-aavistaakaan.
-
--- Unissakävijä! -- toisti Chicot. -- Mitä se merkitsee?
-
--- Se merkitsee sitä, herra Chicot, -- vastasi munkki, -- että
-minussa henki voittaa aineen siinä määrässä, että aineen maatessa on
-henki valveilla ja antaa tehtäviä aineelle, jonka täytyy totella.
-
--- Vai niin, veli, -- jatkoi Chicot, -- tuohan kovin muistuttaa
-noituutta. Jos teissä asustaa paha henki, niin ilmaiskaa se
-avomielisesti minulle. Mies, joka puhuu unissaan, joka käy unissaan,
-joka pitää alentavia puheita unissaan kuningasta vastaan, hänen
-laitansa ei, hitto vie, ole oikein. Pakene pois, Belzebub! _Vade
-retro, Satanas!_
-
-Ja Chicot käänsi ratsunsa ympäri.
-
--- Siis tekin minut hylkäätte, herra Chicot? Ah, sitäpä en olisi
-teistä uskonut!
-
-Ja tuo epätoivoon joutunut munkki alkoi nyyhkyttää.
-
-Chicot heltyi tuon selvän epätoivon edessä.
-
--- Kuuleppas, mitä sinä sanoitkaan?
-
--- Ah, en tiedä. Tulen ihan hulluksi. Pääni on sekaisin ja vatsani on
-tyhjä. Auttakaa minua, herra Chicot!
-
--- Te puhuitte matkustavanne.
-
--- Puhuin. Se oli totta. Minäkin teille sanoin, että kunnianarvoisa
-priori on käskenyt minun matkustamaan.
-
--- No, mihin sitten aiot matkustaa?
-
--- Sitä en tiedä, -- vastasi Gorenflot ja kohotti molemmat kätensä
-taivasta kohti. -- Armeliaisuuden nimessä, herra Chicot, lainatkaa
-minulle kaksi ecua matkarahoiksi.
-
--- Minä teen enemmänkin kuin sen, -- vastasi Chicot. -- Minä otan
-teidät mukaani.
-
-Gorenflot katseli gascognelaista epäillen, ikäänkuin ei olisi
-rohjennut toivoakaan niin suurta hyväntahtoisuutta.
-
--- Mutta sillä ehdolla, että te käyttäydytte hyvin siivosti. Sen
-sijaan saatte olla miten jumalaton tahansa. Suostutteko tarjoukseeni?
-
--- Suostunko muka siihen, -- virkkoi munkki. -- Suostunko muka
-siihen... Mutta onko meillä runsaasti matkarahaa?
-
--- Katsokaapa tätä! -- sanoi Chicot ja veti esiin täysinäisen
-kukkaron.
-
-Gorenflot hykähti ilosta.
-
--- Paljoko siinä on? kysyi hän.
-
--- Sataviisikymmentä pistoolia.
-
--- No, mihin me matkustamme?
-
--- Saattepahan nähdä.
-
--- Entä milloin syömme aamiaista?
-
--- Heti.
-
--- Mutta millä tavalla minä matkustan? -- kysyi Gorenflot levottomana.
-
--- Et ainakaan minun hevosellani. Sen sinä heti ratsastaisit
-kuoliaaksi.
-
--- No, mitenkäs sitten?
-
--- Näes, vallan yksinkertaisesti. Sinulla on vatsaa kuin
-Silenuksella, sinä olet juoppo niinkuin hänkin. Hyv'on. Jotta
-yhdenmukaisuus tulisi vieläkin täydellisemmäksi, ostan minä sinulle
-aasin.
-
--- Te olette minun kuninkaani, herra Chicot! Te olette minun
-aurinkoni! Ostakaa vanha aasi. Te olette jumalani! Mutta sanokaahan,
-missä me syömme aamiaista.
-
--- Tässä, hiikatti ollen, juuri tässä. Katso, mitä tuonne portin
-päälle on kirjoitettu, ja lue, jos osaat!
-
-Oli tosiaankin tultu jonkinlaisen ravintolan luo. Gorenflot tähysteli
-silmillään Chicotin osottamaan suuntaan ja luki:
-
-_Täällä saadaan kinkkua, munia, ankeriaspasteijoja ja valkosta
-viiniä._
-
-On mahdotonta kuvailla Gorenflotin kasvoissa tapahtunutta muutosta
-hänen nähtyään tuon kirjoituksen. Hänen piirteensä kävivät
-säteileviksi, hänen silmänsä kiiluivat, hänen suunsa levisi auki ja
-sieltä näkyi kaksi riviä kiiltävän lujia hampaita.
-
-
-
-
-29.
-
-Gorenflot ratsastaa aasilla.
-
-
-Syynä siihen, minkävuoksi Chicot nyt oli niin välinpitämätön oman
-vatsansa vaatimuksista, joille hän tavallisesti, niin narri kuin
-olikin tai ainakin kehasteli olevansa, antoi yhtä suuren arvon kuin
-konsanaan mikään munkki, oli se, että hän ennen Runsaudensarvesta
-lähtöään oli syönyt varsin hyvän aamiaisen. Väitetäänhän sitäpaitsi
-kiihkeitten intohimojen huonontavan ruokahalua, ja Chicotia painoi
-nyt todellakin voimakas intohimo.
-
-Munkin istuessa suurustamassa ravintolassa hankki Chicot aasin, jolle
-Gorenflot heti antoi nimen Panurge.
-
-Chicot katsahti aamiaispöytään ja teki sen johtopäätöksen, että hän,
-silti olematta tyranni, saattoi vaatia toveriltaan, että tämän olisi
-tultava toimeen ilman päivällistä. Hän virkkoi sellaisella äänellä,
-johon Gorenflot ei rohjennut mutista vastaan:
-
--- Hei, toveri! Nyt me lähdemme. Ja Melunissa me syömme illallista.
-
-Chicotin ääni oli niin käskevä ja hän oli osannut tuohon lujaan
-vaatimukseensa liittää niin suloisen lupauksen, että Gorenflot heti
-toisti:
-
--- Meluniin! Meluniin!
-
-Viivyttelemättä nousi Gorenflot tuolille ja siitä aasinsa selkään.
-Ylpeänä kuin se jumalaistarujen olento, johon Chicot täydellä syyllä
-oli häntä verrannut, ratsasti hän ravintolasta.
-
-Ketterästi kuin kokenut ratsastaja ikään hyppäsi Chicot ratsunsa
-selkään, ja niin alkoivat ratsastajat painaa hienoa ravia. Näin
-kulettiin neljä liöötä ja sen jälkeen hetkinen levähdettiin. Munkki
-heittäysi nurmikolle nukkumaan. Chicot sitävastoin teki laskelmiaan.
-Matkustaisivatko he kymmenen liöötä päivässä? Korkeintaan sellaisen
-matkan saattoi vaatia aasin ja munkin yhteisiltä voimilta.
-
-Chicot pudisteli päätään.
-
--- Se ei vetele, -- mutisi hän katsellen nurmikolla nukkuvaa
-Gorenflotia. -- Tuo ei vetele. Jos tuo kaapumekko haluaa seurata
-minua, täytyy hänen matkustaa vähintäänkin viisitoista liöötä
-päivässä.
-
-Chicot nykäsi Gorenflotia.
-
--- Olemmeko jo Melunissa? -- huudahti munkki puolihorroksissa. --
-Minulla on nälkä.
-
--- Emme, toveri, -- vastasi Chicot, -- emme vielä. Ja senpävuoksi
-sinut herätänkin. Meidän täytyy kiiruhtaa mahdollisimman nopeasti. Me
-matkustamme, hiisi vieköön, liian hitaasti.
-
--- Ettekö sitten pidä hitaasta matkustamisesta, herra Chicot? Mikä
-meillä on hätänä? Kuta kauvemmin viivymme matkalla, sitä kauvemmin
-saamme olla yksissä. Minähän matkustan uskonnon levittäjänä ja
-te huviksenne, eikö niin? Hyv'on, kuta hitaammin me matkustamme,
-sitä pikemmin pääsee uskonto leviämään ja sitä paremmin voitte te
-huvitella. Minua haluttaisi viipyä muutamia päiviä Melunissa. Siellä
-saa syödäkseen, mikäli olen kuullut, mainioita ankeriaspasteijoja, ja
-minä niin mielelläni tahtoisin vertailla Melunin pasteijoja muualla
-saataviin pasteijoihin. Mitäpäs siitä sanotte, herra Chicot?
-
--- Minä sanon, -- vastasi gascognelainen, -- mielipiteeni olevan ihan
-päinvastainen, nimittäin sen, että me matkustamme mahdollisimman
-nopeasti emmekä jääkään Meluniin syömään, vaan illastamme vasta
-Montereaussa voittaaksemme takaisin sen ajan, jonka olemme hukanneet.
-
-Gorenflot tuijotti matkatoveriinsa, ikäänkuin ymmärtämättä sitä mitä
-oli kuullut.
-
--- No niin, nyt meidän on lähdettävä, -- kehotti Chicot.
-
-Munkki, joka oli pitkänään nurmikolla, kädet pään alla, nousi
-verkalleen ylös ja huokasi.
-
--- Mutta, -- jatkoi Chicot, -- jos tahdotte jäädä jälkeen ja
-matkustaa niinkuin teille on mukavinta, niin onhan se vapaassa
-vallassanne.
-
--- En, enhän toki, -- virkkoi Gorenflot, ajatellen kauhulla sitä
-hyljättyä asemaansa, josta hän äsken ikäänkuin ihmeen kautta oli
-pelastunut. -- En lainkaan. Minä tulen mukananne, herra Chicot. Pidän
-teistä liian paljo raskiakseni teistä erota.
-
--- No, nouskaakin sitten satulaan, toverini, -- sanoi Chicot.
-
-Gorenflot vei aasinsa muutaman paalun luo ja onnistuikin pääsemään
-selkään tällä kertaa ei kuitenkaan kahanreisin, vaan jalat aasin
-samalle kupeelle, naisten ratsastustapaan. Hän väitti sellaisessa
-asennossa olevan mukavamman tarinoida. Asianlaita oli kuitenkin
-sellainen, että munkki siinä asennossa saattoi ratsastaa nopeammin
-kuin ennen, pitelemällä kiinni aasin harjasta ja hännästä.
-
-Chicot päästi ratsunsa täyteen raviin, ja aasi seurasi ulvahdellen
-perässä.
-
-Ensi hetket olivat Gorenflotille kauheita. Onneksi oli se ruumiinosa,
-jonka päällä hän istui, siksi laaja, että hänen oli helpompi kuin
-jonkin muun pitää tasapainoa.
-
-Chicot höllensi väliin ohjia ja tähysteli tarkasti eteensä tielle,
-mutta kun hän ei havainnut siellä mitään haluamaansa, lisäsi hän
-entistä enemmän vauhtia.
-
-Gorenflot oli alussa vaiti, sillä hänellä oli täysi työ
-pysytelläkseen aasinsa selässä. Mutta päästyään hiukkasen
-hengähtämään ja huomattuaan Chicotin alituisen eteensä tähystelevän
-kysäsi hän:
-
--- Mitä te tutkitte, paras herra Chicot?
-
--- En mitään, -- vastasi tämä, -- minä vain katson, mihin me olemme
-menossa.
-
--- Ooh, Meluniin! Niinhän te itse äsken sanoitte.
-
--- Mutta emmehän me liikahda paikaltamme, toveri!
-
--- Kuinka! Emmekö liikahda paikaltamme? -- huudahti munkki. -- Mehän
-lasketamme lakkaamatonta ravia.
-
--- Neliseen, neliseen! -- huusi gascognelainen ja kannusti hevostaan.
-
-Esimerkkiä seuraten alkoi Panurgekin nelistää sellaista vauhtia,
-ettei se ennustanut ratsastajalle mitään hyvää. Gorenflotin hätä
-suureni.
-
--- Kuulkaahan, kuulkaahan, herra Chicot! -- huusi hän heti kun kykeni
-jotain puhumaan. -- Sanotteko tätä huvikseen matkustamiseksi? Minusta
-tämä ei ole lainkaan huvittavaa.
-
--- Eteenpäin, eteenpäin! -- vastasi Chicot.
-
--- Mutta tie on pahaa ja lisäksi vastamäkeä.
-
--- Hyvät ratsastajat laskevat aina neliä ylämäessä.
-
--- Kyllä, mutta minäpä en pyri olemaankaan hyvän ratsastajan
-kirjoissa.
-
--- No, jääkää sitten jälkeen.
-
--- En, helkkarissa, -- huudahti Gorenflot. -- Sitä en suinkaan halua.
-
--- No eteenpäin siis!
-
-Chicot kannusti hevosensa vieläkin tiukempaan neliseen.
-
--- Kas niin, nyt alkaa Panurge korahdella, -- kirkui Gorenflot. --
-Nyt se pysähtyy!
-
--- Jää hyvästi sitten, toveri! -- huusi Chicot.
-
-Gorenflotin teki aluksi mieli vastata samalla tavalla. Mutta silloin
-hän muisti, että hevosella, jota hän sydämensä pohjasta sadatteli
-ja joka kantoi selässään niin mielikuvituksellista olentoa, oli
-myöskin kukkaro kannettavanaan, ja se oli juuri tuon miehen taskussa.
-Hän niin ollen alistui kohtaloonsa, painalti sandaaleillaan hurjan
-aasinsa kylkeä ja pakotti sen taas neliseen.
-
--- Panurge parkani kaatuu! -- vaikeroi munkki saadakseen siten
-Chicotin ajattelemaan omaa etuaan, koskapa tämä ei muuten toverinsa
-vaikeasta asemasta välittänyt. -- Panurge kaatuu. Se on ihan varma.
-
--- No, anna sen kaatua, toveri, -- vastasi Chicot, hiljentämättä
-tehdyn huomautuksen johdosta vähääkään ratsastustaan. -- Kaatukoon
-vaan, niin ostamme muuliaasin.
-
-Ikäänkuin olisi aasi ymmärtänyt nuo uhkaavat sanat, kääntyi se samana
-hetkenä pois valtatieltä pienelle polulle, jonne Gorenflot tuskin
-jalkaisinkaan olisi uskaltanut mennä.
-
--- Auttakaa! -- kirkui munkki. -- Auttakaa! Minä putoan jokeen!
-
--- Vielä mitä! -- vastasi Chicot. -- Jos te putoatte jokeen, niin
-vastaan minä siitä, että te pysytte pinnalla.
-
--- Ah! -- vaikeroi Gorenflot, -- minä hukun, se on varma! Ja kaikki
-tämä tapahtuu siitä syystä, että minä olen unissakävijä!
-
-Chicot oli nyt päässyt muutamalle mäennyppylälle ja pysäytti äkisti
-ratsunsa.
-
-Gorenflot, joka oli huonompi ratsastaja kuin Chicot ja jonka ohjina
-suitsien asemesta oli vain marhaminta, jatkoi sillävälin menoaan.
-
--- Pysähdy, helkkarissa, pysähdy! -- ärjyi Chicot. Mutta aasi oli nyt
-saanut halun nelistää, ja aasin päähänpistot ovat hyvin itsepäisiä.
-
--- Pysähdytkö, -- kirkui Chicot, -- taikka, kautta aatelisen
-kunniani, lähetän kuulan koipiisi!
-
-Kun Chicotin ääni kajahti ja yhä kovemmin ja kovemmin ja munkki jo
-oli kuulevinaan sen kuulan suhinaa, jolla häntä uhattiin, teki hän
-liikkeen, joka oli varsin helppo sen tavan takia, jolla hän istui:
-hän näet hyvin hiljaa ja varovasti laskeutui aasin selästä alas.
-
--- Kas niin! -- virkkoi hän saatuaan jalkansa maahan ja pidellen
-molemmin käsin marhaminnasta. Aasi oli vetänyt häntä mukanaan
-pari askelta, mutta sitten pysähtynyt. Gorenflot kääntyi ympäri
-katsellakseen Chicotin kasvoilta sitä tyytyväisyyttä, minkä tämä
-hänen taitavasti suorittamansa liike pitäisi toisessa herättää. Mutta
-Chicot piilotteliheksi erään kallion takana ja vielä yhäkin viittaili
-ja uhkaili.
-
-Tuo varovaisuus saattoi munkin ajattelemaan, että jotain mahtoi
-piillä sen takana. Hän tähysteli eteensä ja huomasi viidensadan
-askeleen päässä kolme muuliaaseilla ratsastavaa miestä. Hän tunsi
-heti ratsastajat samoiksi, joita Chicot jo aikaisemmin kiviröykkiön
-takana oli vaaniskellut.
-
-Chicot seisoi paikallaan siksi kun ratsastajat olivat häipyneet
-näkymättömiin. Vasta sitten hän meni toverinsa luo.
-
--- Kuulkaapas, -- virkkoi Gorenflot, jonka kärsivällisyys alkoi
-loppua, -- selittäkääpäs minulle, herra Chicot, mitä me tässä
-oikeastaan kujeilemme. Äsken meidän piti ratsastaa neliä, ja nyt
-meidän on pysähtyminen tähän keskelle tietä.
-
--- Hyvä ystävä, vastasi Chicot, -- minä tahdoin saada selville,
-onko teidän aasinne hyvää rotua ja oliko minua petetty, sillä olin
-maksanut siitä kaksikymmentäkaksi livreä. Nyt olen vakuutettu asiasta
-ja olen varsin tyytyväinen kauppaan.
-
-Helposti ymmärrettävistä syistä ei munkki tuollaista selitystä
-uskonut ja hän aikoikin siitä toverilleen huomauttaa. Mutta hänen
-sävyisä luontonsa sai voiton ja kuiskasi hänen korvaansa, ettei
-hänen pitäisi ryhtyä mihinkään enempään väittelyyn. Mielipahaansa
-salaamatta vastasi hän siis vain:
-
--- Olkoon menneeksi! Minua kovin väsyttää ja minulla on nälkä.
-
--- No, mitä siihen tulee, -- jatkoi Chicot ja taputti iloisesti
-munkkia olalle, -- niin olenpa minäkin väsynyt ja nälissäni, ja
-ensimäisessä ravintolassa, joka eteemme tulee, me voitelemme
-sisuksia, sen lupaan varmasti, toveri.
-
--- Sepä hyvä, -- virkkoi munkki, nousten aasinsa selkään. --
-Rientäkäämme siis viipymättä etsimään sitä siunattua paikkaa.
-
-Kaivattu ravintola ilmestyikin pian matkustavaistemme eteen, mutta
-Gorenflotin suureksi hämmästykseksi käskikin Chicot hänen laskeutua
-alas aasinsa selästä ja tehdä kierroksen ravintolan ympäri.
-Gorenflot, jonka tajuntakyky oli nopeasti edistynyt, huomasi pian
-syyn siihen: nuo kolme ratsastajaa, joiden jälkiä Chicot näytti
-seuraavan, olivat näet pysähtyneet ravintolan portin edustalle.
-
--- Siis noiden kirottujen ihmisten oikun mukaan meidän täytyy
-järjestää matkamme, aikamme ja ateriamme. Se on hävyttömän ikävää!
-
-Hän huokasi syvään.
-
-Panurge, joka puolestaan huomasi, että tahdottiin poiketa suoralta
-tieltä, minkä koko maailma, yksinpä aasitkin, tietävät olevan
-lyhimmän pysähtyi äkisti ja näytti olevan haluton kulkemaan eteenpäin.
-
--- Katsokaas, -- virkkoi Gorenflot valittaen, -- minun aasinikaan ei
-tahdo enää lähteä.
-
--- Vai ei se tahdo lähteä? -- sanoi Chicot. -- Odotahan, odotahan!
-
-Hän meni muutaman pensaan luo ja leikkasi siitä viittä jalkaa pitkän
-vitsan, paksun kuin sormen ja samalla kestävän ja taipuisan.
-
-Panurge ei kuulunut niihin tyhmiin nelijalkaisiin, jotka eivät ota
-selkoa siitä, mitä niiden ympärillä tapahtuu. Aasi oli silmillään
-seurannut jokaista Chicotin tekemää liikettä ja alkoi epäilemättä
-tuntea häntä kohtaan jonkinlaista kunnioitusta. Ja kun Panurge luuli
-Chicotin tarkoituksen ymmärtävänsä, riensi se heti nopein askelin
-eteenpäin.
-
--- Panurge menee nyt! -- huusi munkki Chicotille.
-
--- Menköön vaan, -- tuumaili toinen. -- Sille, joka matkustaa aasin
-ja munkin seurassa, ei ruoska ole milloinkaan tarpeeton kapine.
-
-Ja gascognelainen otti kuin ottikin vitsan mukaansa.
-
-
-
-
-30.
-
-Vieläkin seikkailuja matkalla.
-
-
-Kuitenkin näyttivät Gorenflotin vastoinkäymiset nyt olevan
-vähenemässä, varsinkin siltä päivältä. Sillä mutkan tehtyään tulivat
-he taas suurelle valtatielle ja pysähtyivät muutamaan toiseen noin
-kolmeneljännes liöön päässä olevaan ravintolaan. Chicot vuokrasi
-huoneen, jonka ikkunat olivat maantielle päin, ja tilasi huoneeseensa
-illallista, mutta selvästi saattoi huomata, että syöminen oli
-hänestä vain sivuseikka. Hän söi vähän, mutta sitä enemmän tähysteli
-ja kuunteli kaikkea mitä taisi. Tuota tähystelemistä kesti kello
-kymmeneen asti. Mutta kun Chicot siihen mennessä ei ollut mitään
-nähnyt eikä kuullut, antoi hän määräyksen, että hänen hevosensa ja
-munkin aasi olivat pidettävät matkavalmiina päivän valetessa.
-
-Gorenflot, joka hyvän aterian nautittuaan oli vaipunut suloiseen
-yltäkylläisyyden uinailuun, päästi sen kuullessaan syvän huokauksen.
-
--- Päivänvaletessako? -- virkahti hän.
-
--- Niin, saamari soikoon! -- jatkoi Chicot. -- Sinun on totuttava
-nousemaan ylös siihen aikaan.
-
--- Mistä syystä? -- kysyi Gorenflot.
-
--- Entä sinun aamusaarnasi?
-
--- Luostarin priori on minut niistä vapauttanut, -- vastasi munkki.
-Chicot kohautti olkapäitään, ja sana "laiskureita!" purkautui hänen
-huuliltaan.
-
--- Niinpä niin, laiskureita, -- virkkoi Gorenflot. -- Ja miksikäs ei?
-
--- Ihminen on syntynyt työntekoon, -- huomautti gascognelainen
-vakavasti.
-
--- Mutta munkki levätäkseen, -- selitti Gorenflot. -- Ovathan munkit
-poikkeuksia tavallisista ihmisistä.
-
-Ollen tyytyväinen tähän selitykseensä, mikä näytti saaneen itse
-Chicotinkin vakuutetuksi asiasta, astui Gorenflot arvokkaana
-huoneesta ulos ja ohjasi sitten askeleensa sänkyynsä, jonka Chicot,
-peläten munkin mahdollisia varomattomuuksia, oli valmistuttanut omaan
-makuuhuoneeseensa.
-
-Seuraavan aamun sarastaessa olisi veli Gorenflot, ellei olisi
-nukkunut mitä sikeimmässä unessa, saattanut nähdä, miten Chicot nousi
-ylös ja meni ikkunan luo tähystelemään uudinten välistä. Vaikka
-olikin ikkunaverhojen suojassa, peräytyi Chicot kuitenkin hetkisen
-kuluttua askeleen takaperin, ja jos Gorenflot olisi ollut valveilla,
-olisi hän kuullut ennenmainittujen muuliaasien kavioitten äänen
-kivetyllä pihalla.
-
-Chicot riensi heti Gorenflotin luo ja puisteli häntä siksi kunnes hän
-viimein avasi silmänsä.
-
--- Enkö siis saa hetkenkään lepoa? -- änkytti Gorenflot, vaikka oli
-nukkunut kymmenen tuntia yhtäpäätä.
-
--- Pian ylös! -- huusi Chicot. -- Me matkustamme heti paikalla.
-
--- Entä aamiainen? -- kysyi munkki.
-
--- Sen saamme Montereauhin mennessämme.
-
--- Mikä paikka on Montereau? -- kysyi nyt maantiedettä ylen vähän
-taitava munkki.
-
--- Montereau, -- vastasi gascognelainen, -- on kaupunki, jossa
-syödään aamiaista. Siinä on sinulle tarpeeksi tietoja. Vai eikö?
-
--- On, -- virkkoi Gorenflot yksikantaan.
-
--- Nyt, veikko, -- sanoi gascognelainen, -- menen minä maksamaan
-laskumme. Ja ellette viiden minuutin kuluttua ole valmis, matkustan
-minä yksin.
-
-Munkin pukeutumiseen ei yleensä tarvita pitkää aikaa. Gorenflot
-tarvitsi siihen kuitenkin kuusi minuuttia. Portille ehdittyään
-huomasi hän Chicotin sotilaallisen täsmällisenä päässeen jo vähän
-matkaa edelle.
-
-Tällä kertaa piti Chicot sanansa, ja aamiainen syötiin Montereaussa.
-
-Siten jatkettiin matkaa monta päivää. Eräänä iltana tuli Chicot ylen
-pahalle tuulelle, sillä hän ei päivällisten jälkeen ollut nähnyt
-takaa-ajettaviansa.
-
-Tuskin oli päivä ehtinyt sarastaa, kun hän jo oli jalkeilla ja
-kiskomassa toveriaan hereille. Jo matkan alusta pyyhkäsivät he täyttä
-ravia, mikä ennen pitkää kiihtyi mitä nurjimmaksi neliseksi. Mutta
-niin nopeasti kuin matkustivatkin eivät he kuitenkaan saaneet mitään
-muuliaaseja näkyviinsä. Keskipäivän aikaan olivat aasi ja hevonen
-menehtyä uupumuksesta. Chicot meni nyt muutamaan Villeneuve-le-Roin
-sillan luona sijaitsevaan tullitaloon.
-
--- Oletteko nähnyt kolmen matkustajan ratsastavan tästä tänä aamuna
-ohi muuliaaseilla? -- kysyi hän.
-
--- Emme, mutta kyllä eilen illalla seitsemän seudussa, -- vastasi
-tullivartija.
-
--- Panitteko merkille, miltä ne näyttivät?
-
--- Paninpa niinkin ja näin ne niinkuin muutkin matkustajat.
-
--- Millaista väkeä ne näyttivät olevan?
-
--- Yksi näytti isännältä ja toiset kaksi palvelijoilta.
-
--- Juuri niitä tarkoitankin, -- sanoi Chicot.
-
-Hän pisti ecun tullimiehen kouraan.
-
-Sitten hän mutisi itsekseen:
-
--- Vai eilen illalla seitsemän seudussa! Ne ovat kaksitoista tuntia
-edellä. Mutta reippautta!
-
--- Kuulkaapas, herra Chicot, -- virkkoi munkki, -- te sanotte, että
-reippautta. Sitä kyllä on minussa itsessäni, mutta katsokaapas vaan
-Panurgea.
-
-Tuo eläin parka, joka jo kaksi päivää oli yli voimainsa ponnistellut,
-todellakin horjui.
-
--- Ja katsokaapa hevostannekin, -- jatkoi Gorenflot, -- katsokaahan,
-missä tilassa se on!
-
-Jalo eläin oli yltäpäältä vaahdossa, ja veri näytti tahtovan pusertua
-hevosparan silmistä. Chicot tutki tarkoin kumpaakin elukkaa ja näytti
-olevan samaa mieltä toverinsa kanssa. Gorenflot hengitti hieman
-keveämmin.
-
--- Kuuleppas, veli almujenkerääjä, tässä on nyt tehtävä nopsa päätös.
-
--- Mutta senhän teimme jo pari päivää sitten!
-
--- On välttämätöntä, että me erkanemme, -- sanoi Chicot, käyden
-suorastaan asiaan.
-
--- Äh! -- murahti Gorenflot, -- aina vaan samaa pilaa! Erota! Mitä
-varten?
-
--- Te matkustatte liian hitaasti, toveri.
-
--- Vai niin! Minähän riennän kuin tuuli. Olemmehan tänä aamuna
-laskeneet neljä viisi tuntia yhtä kyytiä.
-
--- Eikä se sittenkään riitä.
-
--- Lähtekäämme siis heti matkaan. Kuta nopeammin me matkustamme, sitä
-pikemmin pääsemme perille. Sillä kait me kuitenkin kerran johonkin
-määräpaikkaan saavumme.
-
--- Hevosenipa ei pääse eteenpäin eikä teidän aasinnekaan.
-
--- No, mitä meidän sitten on tehtävä?
-
--- Me jätämme ne tähän ja otamme ne taas palatessamme.
-
--- Entäpä te? Meinaatteko jatkaa matkaa jalkaisin?
-
--- En, me ostamme itsellemme muuliaasit.
-
-Chicot tuli pian takaisin, tuoden tullessaan kaksi muuliaasia,
-joilla he sinä päivänä ratsastivat kaksikymmentä liöötä. Illalla
-sai Chicot erään hevosenkengityspaikan edustalla ilokseen nähdä
-kolme muuliaasia, mutta gascognelaisen tottunut silmä havaitsi
-pian, että silavyöt ja muulien omistajat olivat poissa. Satulat
-oli otettu niiden selästä, ja niin hyvin isäntä kuin palvelijatkin
-olivat tipotiessään. Ja elukoiden ympärillä hääriskeli joukko
-Chicotille tuikituntemattomia henkilöitä, jotka näyttivät arvioivan
-niiden hintaa: muuan hevoskauppias, hevosenkengittäjä ja pari
-fransiskaanimunkkia.
-
--- Meneppä tuonne, -- virkkoi Chicot Gorenflotille, -- ja lähentele
-noita munkkeja. Vie ne johonkin syrjään ja puhele heidän kanssaan --
-munkeilla ei kait liene mitään salattavaa toisiltaan. Ota selville,
-mistä nuo muuliaasit ovat tulleet, mitä ne maksavat ja mihinkä niiden
-omistajat ovat menneet.
-
-Gorenflot totteli. Hän palasi takaisin hetken perästä.
-
--- Ensinnäkin olen saanut kuulla, -- kertoi hän, -- että olemme
-matkalla Lyoniin.
-
--- Sen tiedän minäkin, -- vastasi Chicot.
-
--- Se muuliaasien omistajista, joka on näyttänyt isännältä, on toisen
-palvelijan seurassa lähtenyt Avignoniin päin.
-
--- Entä toinen palvelija?
-
--- Hän on jatkanut matkaa Lyoniin.
-
--- Hyvä! Mutta miksi on isäntä lähtenyt Avignoniin? Luulin hänen
-aikoneen Roomaan. Mutta, -- jatkoi Chicot kuin itsekseen -- minähän
-kyselen sinulta asioita, joita et tunne.
-
--- Tunnenpa niinkin, -- vastasi Gorenflot.
-
--- Kuinka! Tunnetko?
-
--- Tunnen. Hän on lähtenyt Avignoniin syystä että hänen pyhyytensä
-paavi on lähettänyt sinne erään lähettilään, jolla on valtuutus
-toimia hänen nimessään.
-
--- Hyv'on! -- virkkoi Chicot, -- minä ymmärrän!... Entä muuliaasit?
-
--- Muuliaasit olivat perin uupuneet ja he olivat myyneet ne eräälle
-hevoskauppiaalle, joka taas puolestaan tarjosi niitä fransiskaaneille.
-
--- Kuinka paljosta?
-
--- Viidestätoista pistoolista kappaleelta.
-
--- Mutta kuinka he senjälkeen ovat matkaa jatkaneet?
-
--- Hevosilla, jotka he olivat ostaneet eräältä ratsumestarilta, joka
-taas oleksii täällä hankkimassa hevosia rykmentin tarpeeksi.
-
--- Helkkari vieköön, toveri! -- huudahti Chicot. -- Sinä olet kelpo
-mies, ja vasta tänään osaan antaa sinulle oikean arvon. Mutta
-saata nyt päätökseen asti tämä asia, kun sen niin onnellisesti
-olet alottanut. Ota meidän muuliaasimme ja tarjoa niitä kymmenestä
-pistoolista fransiskaaneille. He kai pitävät sinun kauppaasi
-edullisempana.
-
--- Niin ne tekevätkin, -- sanoi Gorenflot. -- Muuten minä ilmiannan
-heidät heidän priorilleen.
-
--- Hyvin ajateltu, toveri! Sinä esiinnyt yhä enemmän eduksesi.
-
--- Mutta kuinkas me, -- kysyi Gorenflot, -- jatkamme matkaamme?
-
--- Hevosilla, hyvä ystävä.
-
--- Ai ai! -- mölähti munkki ja kynsäsi korvallistaan.
-
--- Mitä nyt? -- virkkoi Chicot. -- Sinähän olet kelpo ratsastaja!
-
--- Äh, -- murahti Gorenflot, -- hätätilassa kylläkin.
-
-Chicot meni kauppalan majataloon. Sieltä hän löysi ratsumestarin
-ja osti tältä heti kaksi hevosta. Ratsumestari merkitsi
-ne matkalla kuolleiksi ja saattoi se siitä syystä myydä
-kolmestakymmenestäviidestä pistoolista.
-
-Gorenflot sai myös pian asiansa toimitetuksi. Hän oli myynyt
-muuliaasit fransiskaanimunkeille. Varsin tyytyväisenä salli Chicot
-hänen mennä juomaan pullon viiniä. Munkki joi kaksi. Sitten he
-kumpikin nousivat ratsujensa selkään.
-
-Kun Gorenflot huomasi illallisensa ikäänkuin lentävän edellään,
-kannusti hän reippaasti hevostaan. Sitäpaitsi oli hän nyt jo
-edistynyt ratsastamistaidossa: sen sijaan että olisi pitänyt toisella
-kädellään kiinni harjasta ja toisella hännästä, niinkuin ennen oli
-tehnyt, tarttui hän nyt molemmin käsin satulannuppiin ja laski
-menemään sellaista kyytiä kuin Chicot vaan toivoi. Lopuksi innostui
-hän vieläpä enemmänkin kuin suojelijansa. Sillä joka kerta kun Chicot
-hiljensi nelisensä raviksi, antoi munkki mennä neliä ja huutaa
-hoilasi hevoselleen.
-
-Ja niinpä hyvistä harrastuksista seuraa ansaittu palkinto: seuraavan
-päivän iltana oli Chicot saavuttanut mestari Nicolas Davidin, joka
-edelleenkin esiintyi palvelijan puvussa, eikä enää päästänytkään
-mestaria näkyvistään. Kahdeksantena päivänä Parisista lähdettyään
-saapuivat he kaikki kolme illan suussa Lyoniin.
-
-Tämä tapahtui suunnilleen samaan aikaan, jolloin Bussy ja kreivi ja
-kreivitär Saint-Luc saapuivat Méridorin linnaan.
-
-
-
-
-31.
-
-"Kultaisen joutsenen" ravintola.
-
-
-Mestari Nicolas David, palvelijaksi pukeutuneena valitsi asunnokseen
-kaupunkiin päästyään sen parhaan majatalon, nimittäin "Kultaisen
-joutsenen".
-
--- Onko sinullakaan mitään sitä vastaan, jos me menemme asumaan
-"Kultaiseen joutseneen?" -- kysyi gascognelainen matkatoveriltaan.
-
--- Eipä vähintäkään.
-
--- Mene vuokraamaan sieltä meille huone. Sano, että odotat jotain
-sukulaistasi. Asettaudu senvuoksi odottelemaan minua portille.
-Minä kävelen sillävälin muualla enkä tule sinne, ennenkuin tulee
-pimeä, jolloin toivon löytäväni sinut sovitulta paikalta. Kun tulet
-tuntemaan huoneiston, niin vie minut meidän huoneeseemme niin etten
-tapaa ketään sellaista, jonka en haluaisi minua näkevän. Ymmärrätkö?
-
--- Täydellisesti, -- vastasi Gorenflot.
-
--- Valitse suuri ja valoisa huone mahdollisimman lähellä sitä
-huonetta, jonka tuo kaupunkiin äsken saapunut matkustaja on
-vuokrannut. Huoneen tulee olla kadunpuoleisen, niin että minä voin
-nähdä majataloon tulevat ja sieltä poistuvat henkilöt. Elä millään
-ehdolla mainitse minun nimeäni ja lupaa runsaat juomarahat.
-
-Gorenflot suoritti tehtävänsä mitä parhaiten. Huone vuokrattiin, ja
-iltapuoleen saapui Chicot. Munkki, viekkaana kuin kaikki muutkin
-kirkonpalvelijat, vaikka yleensä ovatkin luonnostaan tyhmänpuoleisia,
-ilmoitti Chicotille, että heidän huoneensa, huolimatta siitä että
-sillä oli toinen sisäänkäytävä kuin Nicolas Davidin huoneella,
-kuitenkin oli ihan viimeksimainitun huoneen vieressä ja että sen
-erotti siitä vain lautaseinä, jonka tarvittaessa saattoi helposti
-porata läpi.
-
--- Se mitä nyt olet minulle sanonut, -- virkkoi Chicot, -- ansaitsee
-palkinnon, ja sinä saat tänä iltana illallispöydässäsi Xeres-viiniä.
-Totisesti sinä sitä saat, niin totta kuin nimeni on Chicot.
-
-Chicot kutsutti nyt isännän sisälle. Tämä saapui, mutta ilmoitti,
-että hänen ensin täytyi puhua muutama sana erään toisen
-matkustavaisen kanssa.
-
-Chicot arvasi että tämä matkustavainen oli hänen ystävänsä asianajaja.
-
--- Mitäpähän heillä olisi toisilleen puhumista? -- virkkoi Chicot.
-
--- Luuletteko ehkä, että isäntä ja tuo teidän matkustavaisenne ovat
-salaisessa liitossa keskenään?
-
--- Saamari! Näettehän sen selvästi, koskapa tuo lurjus, joka juuri
-oli täällä sisällä ja joka luullakseni oli isäntä...
-
--- Kyllä hän oli isäntä itse, -- huomautti munkki.
-
--- Koska hän alentuu puhuttelemaan palvelijaksi puettua miestä.
-
--- Ooh, -- sanoi Gorenflot, -- hän on nyttemmin muuttanut pukua. Minä
-olen hänet nähnyt. Hän on kokonaan mustiin puettu.
-
--- Ahaa! -- virkkoi Chicot. -- Isäntä siis varmasti tietää
-salaisuuden.
-
--- Ettekö tahdo, että minä koettaisin ripittää hänen eukkoaan? --
-kysäsi Gorenflot.
-
--- En, -- vastasi Chicot. -- Minusta olisi parempi, että sinä
-kävelisit hieman kaupungilla.
-
--- Entäpä illallinen? -- huomautti Gorenflot.
-
--- Sen annan minä kattaa valmiiksi sinun poissaollessasi. Tuossa on
-ecu, jolla voit odotellessasi pitää lystiä.
-
-Parahiksi oli Gorenflot ehtinyt päästä ulos, kun Chicot jo otti
-esille poran ja kaivoi sillä reiän seinään. Seinän paksuuden vuoksi
-hän tosin ei voinut nähdä sen takana olevan huoneen kaikkia osia,
-mutta kun hän pani korvansa reiän kohdalle, saattoi hän jotenkin
-selvästi kuulla kaikki mitä huoneessa puhuttiin.
-
-Huoneessaolijat olivat kuitenkin asettuneet sellaiseen paikkaan, että
-Chicot selvästi näki isännän ja Nicolas Davidin, jotka keskustelivat
-keskenään.
-
-Chicot tosin ei saanut ihan joka sanasta selkoa, mutta sen verran
-hän kuitenkin sai keskustelusta selville, että Davis kerskui
-uskollisuudellaan kuninkaaseen ja puhui eräästä tehtävästä, jonka
-herra de Morvilliers oli hänen suoritettavakseen uskonut.
-
-Davidin puhuessa kuunteli isäntä kylläkin hyvin arvokkaasti, mutta
-samalla jonkun verran välinpitämättömästi, sillä hän vastaili vain
-lyhyesti. Chicosta tuntui hänen katseessaan ja äänessään olevan
-eräänlaista ivaa joka kerta kun David puhui kuninkaasta.
-
--- Ha haa -- ajatteli Chicot, -- eiköhän isäntämme vain lienekin
-liigalainen? Siitä minun otettava selko.
-
-Ja kun Nicolas Davidin kamarista ei enää kuulunut mitään tärkeämpää
-keskustelua, odotti Chicot vuorostaan, että isäntä nyt tulisi häntä
-tapaamaan.
-
-Viimein ovi avattiinkin.
-
-Isäntä piteli lakkia kädessään, mutta hänen kasvoillaan oli sama
-ivallinen ilme kuin asianajajan kanssa keskustellessaankin.
-
--- Istukaa alas, paras herra, -- sanoi Chicot. -- Ennenkuin ryhdymme
-tekemään erityistä sopimusta, pyydän teidän aluksi kuulemaan, mitä
-minulla on teille sanomista.
-
-Isäntä ei näyttänyt lainkaan tyytyväiseltä ja teki kädellään merkin,
-että hän halusi jäädä seisomaan.
-
--- Te olette nähnyt minun saapuneen erään munkin seurassa, -- jatkoi
-Chicot.
-
--- Olen.
-
--- Vaietkaa! Elkää puhuko siitä kenellekään! Tämä munkki on
-karkoitettu.
-
--- Vai niin, -- virkkoi isäntä. -- Olisiko hän ehkä joku valepukuinen
-hugenotti?
-
-Chicotin kasvoilta kuvastui loukattu arvokkuus.
-
--- Hugenotti! -- sanoi hän inhoten, -- kuka sanoo hänen olevan
-hugenotin? Tietäkää, että tämä munkki on minun sukulaiseni ja ettei
-minun sukulaisissani ole ainoatakaan hugenottia.
-
--- Ooh, hyvä herra, sellaista on ennenkin nähty.
-
--- Ei milloinkaan minun perheeni keskuudessa. Tämä munkki päinvastoin
-on hugenottien vannoutunut vihollinen ja on joutunut hänen
-majesteettinsa epäsuosioon, majesteetin, joka, kuten tiedätte,
-hugenotteja suojelee.
-
-Isäntä näytti innostautuvan Gorenflotin kohtalosta.
-
--- Vaiti! -- virkkoi hän, pannen sormen suulleen, ja tuli lähemmäksi.
-
--- Kuinka! Mistä syystä? -- kysyi Chicot. -- Olisiko tällä ehkä
-sattumalta jokin kuninkaan puoluelainen?
-
--- Minä pelkään, että on, -- virkkoi isäntä ja pudisteli päätään. --
-Tässä viereisessä huoneessa asuu myös muuan matkustaja.
-
--- Siinä tapauksessa, -- sanoi Chicot, -- lienee parasta, että
-minä ja sukulaiseni heti lähdemme tiehemme, sillä maanpakolaisena,
-vihattuna...
-
--- Mihinpä te sitten menisitte?
-
--- Meillä on runsaasti osotteita, joita olemme saaneet ystävältämme,
-ravintolanisäntä La Hurièreltä.
-
--- La Hurière! Tunnetteko La Hurièren?
-
--- Vaiti! Siitä ei saa puhua, mutta me tutustuimme häneen
-Bartholomeuksen yönä.
-
--- Vai niin, -- myhähti isäntä. -- Huomaan, että te ja sukulaisenne
-olette jumalaapelkääväisiä ihmisiä. Tunnen minäkin La Hurièren. Te
-siis sanotte, hyvä herra, että teidän sukulaisenne...
-
--- Että hän varomattomasti on saarnannut hugenotteja vastaan, että
-hänellä on ollut harvinainen menestys ja että hänen majesteettinsa,
-mielettömänä siitä menestyksestä, mikä hänelle paljasti kansassa
-vallitsevan mielialan, ajattaa häntä takaa pannakseen hänet vankilaan.
-
--- Entä sitten? -- kysyi isäntä teeskentelemättömästi osaaottaen.
-
--- Silloin minä vein hänet pois.
-
--- Ah, rakas herra, siinä teitte vallan oikein.
-
--- Guisen herttua on kyllä tarjoutunut häntä suojelemaan.
-
--- Mitä sanotte? Guisen Henrik? Henrik arpinenko?
-
--- Ei, Henrik pyhä.
-
--- Niinkuin sanotte, Henrik pyhä.
-
--- Mutta minä pelkään sisällistä sotaa.
-
--- Hyvä, -- sanoi isäntä, -- jos kerran olette Cuisen herttuan
-ystäviä, niin tunnette kai tämän.
-
-Nyt teki isäntä jonkinlaisen vapaamuurarimerkin, jonka perusteella
-liigalaiset tunsivat toisensa.
-
-Sinä merkillisenä yönä, jonka Chicot oli viettänyt Pyhän Genovevan
-luostarissa, ei hän ollut huomannut vain tätä merkkiä, joka ainakin
-parikymmentä kertaa oli toistettu hänen silmäinsä edessä, vaan
-myöskin toisen merkin, jolla edelliseen vastattiin.
-
--- Tietysti minä tuon tunnen. Entä te tämän?
-
--- Paras herra, -- puhui nyt isäntä, -- pitäkää minun taloani
-omananne, pitäkää minua ystävänänne. Minä ajattelen teitä veljenäni,
-ja jos teiltä puuttuu rahaa, niin...
-
-Tähän vastaukseksi veti Chicot taskustaan kukkaron, joka, vaikka sitä
-olikin vähän tullattu, kuitenkin vielä oli kunnioitettavan täysi.
-
--- Saadakseni teidät yhä enemmän vakuutetuksi asiasta, -- lisäsi
-Chicot, -- tahdon sanoa teille, että me matkustamme oikean uskon
-levittämisen tarkoituksessa ja että matkakustannuksemme suorittaa
-pyhän liiton rahastonhoitaja. Neuvokaa siis meille sellainen
-majatalo, missä meillä ei ole mitään pelkäämistä.
-
--- Saamari! -- virkkoi isäntä, -- te ette voi missään olla paremmassa
-turvassa kuin täällä. Muistakaa, että minä sen teille sanon.
-
--- Mutta tehän juuri äsken mainitsitte jostain henkilöstä, joka asuu
-viereisessä huoneessa?
-
--- Mainitsin kyllä. Mutta pitäköön hän varansa, sillä jos vaan
-kerrankaan huomaan hänessä mitään urkkijan oireita, ajan hänet ulos
-portista, niin totta kuin nimeni on Bernovillet. Sanokaa vain sana,
-ja minä ajan hänet ulos ovesta.
-
--- Ei, ei! Miksikä niin? -- jatkoi Chicot. -- Antakaa hänen
-päinvastoin olla. On parasta pitää vihollisensa lähellään. Silloin
-niitä ainakin voi pitää silmällä.
-
--- Oletteko oikeassa? -- vastasi Bernovillet ihastuen.
-
--- Mutta mistä syystä otaksutte tämän miehen olevan meidän
-vihollisemme? Sanon _meidän_ vihollisemme, -- lisäsi gascognelainen
-mitä herttaisimmin hymyillen, -- sillä huomaanhan jo, että me olemme
-veljiä.
-
--- Epäilemättä, -- vastasi isäntä. -- Kas, hyvä ystävä, minä epäilen
-tuota miestä, koska hän saapui tänne lakeijan puvussa ja sittemmin
-puki ylleen jonkinlaisen asianajajan puvun. Nyt minä kuitenkin
-väitän, ettei hän ole asianajaja eikä palvelija, sillä minä hänen
-viittansa alta, joka oli heitetty tuolille, näin pitkän miekan
-kären. Lisäksi on hän hyvin omituisella tavalla puhunut minulle
-kuninkaasta ja lopuksi on hän sanonut saaneensa jonkin tehtävän herra
-de Morvilliersilta, joka, kuten tiedätte, on itse Nebukadnezarin
-ministeri.
-
--- Herodes, niinkuin minä häntä nimitän.
-
--- Sardanopolus, -- lisäsi isäntä.
-
--- Hyvin sanottu! -- huusi Chicot.
-
--- Ah! Huomaan, että me ymmärrämme toisiamme.
-
--- Kyllä me ymmärrämme, -- vastasi Chicot. -- Minä siis jään tänne.
-
--- Niin toivon.
-
--- Mutta ei sanaakaan minun sukulaisestani!
-
--- Ei ainoatakaan sanaa, sen lupaan.
-
--- Eikä minusta itsestänikään.
-
--- Miksi te sitten minua luulette? Mutta hiljaa, tuolta tulee joku.
-
-Gorenflot ilmestyi kynnykselle.
-
--- Ah, hänhän se onkin, tuo arvon mies! huudahti isäntä mennen
-munkkia vastaan ja tehden liigalaisten merkin. Gorenflot sekä
-hämmästyi että kauhistui.
-
--- Vastaa, vastaahan veljeni, -- sanoi Chicot. -- Isäntämme tietää
-kaiken ja tuntee myöskin salaisuuden.
-
--- Minkä salaisuuden? -- kysyi Gorenflot.
-
--- Pyhän liiton, -- virkkoi Bernovillet hiljaa. Gorenflot teki
-vaaditun merkin, ja se ylenmäärin ilahdutti isäntää.
-
--- Mutta, -- sanoi Gorenflot, jonka mieli teki muuttaa
-keskusteluainetta, -- minullehan oli luvattu Xeres-viiniä.
-
--- Xeres, Malaga, Alicante ja kaikki muutkin kellarini viinit ovat
-teidän käytettävissänne, hyvä veli.
-
-Gorenflot ei tuosta kaikesta tajunnut kerrassaan mitään. Kolmena
-päivänä perättäin hän joi itsensä humalaan: ensimäisenä päivänä
-Xerestä, toisena Malagaa ja kolmantena Alicantea.
-
-Näinä päivinä ei Chicot ollut lähtenyt mihinkään huoneestaan, vaan
-oli aamusta iltaan pitänyt asianajajaa silmällä. Isäntä, joka luuli
-Chicotin tuota otaksuttua rojalistia pelkäävän, teki asianajajalle
-senkin seitsemän kepposta. Mutta ei mikään -- siltä ainakin näytti
--- saanut suuttumaan Nicolas Davidia, joka Kultaisen joutsenen
-ravintolaan oli määrännyt kohtauksen Pierre de Gondyn kanssa eikä
-mitenkään tahtonut lähteä tuosta asunnostaan, peläten herttuoiden
-lähettilään ehkä eksyvän hänestä. Siitä syystä eivät asianajajaa
-näyttäneet isännän loukkaukset lainkaan liikuttavan. Mutta heti kun
-mestari Bernoville oli pannut poistuessaan asianajajan oven kiinni,
-oli Chicot tähystyspaikaltaan havainnut, miten Nicolas David kaikin
-keinoin koetti purkaa vihaansa.
-
-Jo tulonsa jälkeisenä päivänä, isännän vastenmielisyyden huomattuaan,
-oli hän, nyrkkiään ovea kohden puiden, sanonut:
-
--- Odotappa vain viisi tai kuusi päivää, senkin lurjus, niin kyllä
-sen vielä saat minulle maksaa! Chicot siis tiesi tarpeeksi. Hän oli
-vakuutettu siitä, ettei Nicolas David lähtisi ravintolasta, ennenkuin
-olisi saanut lähettilään vastauksen.
-
-Mutta viikon kuluttua Nicolas David sairastui, sen jälkeen kun
-isäntä, Chicotin vastaväitteistä huolimatta, oli antanut asianajajan
-ymmärtää, että hän, isäntä, mahdollisimman pian tarvitsi tämän
-asuttavana olevan huoneen. Isäntä kehoitti hänen lähtemään talosta,
-koskapa hän vielä saattoi kävellä. Mutta asianajaja pyysi saada jäädä
-seuraavaan päivään, jolloin hän toivoi voivansa paremmin. Seuraavana
-päivänä hän kuitenkin oli paljo sairaampi.
-
-Isäntä tuli itse kertomaan tämän uutisen ystävälleen liigalaiselle.
-
--- Tiedättekös mitä? -- virkkoi hän käsiään hieroen, --
-tuo rojalistimme, tuo Herodeksen ystävä, taitaa joutua
-kenraalitarkastuksen alaiseksi.
-
-Liittolaisten kesken tarkoitettiin _kenraalitarkastuksella_
-muuttamista tästä maailmasta toiseen.
-
--- Äh, -- murahti Chicot. -- Luuletteko hänen sitten kuolevan?
-
--- Hänessä on kovin ankara kuume ja hän heittelehtii sängyssään kuin
-mielipuoli. Lääkärit eivät ymmärrä sen taudin laatua.
-
-Chicot näytti miettiväiseltä.
-
--- Miltä hän näyttää? -- kysyi hän.
-
--- Hän on kalmankalpea ja huutaa vimmatusti.
-
--- Mitä hän sitten puhuu?
-
--- Hän huutaa: varjelkaa kuningasta! Kuninkaalle on pahaa tekeillä.
-Ja sitten hän väliin sanoo odottavansa jotain henkilöä Avignonista ja
-haluavansa tavata sitä ennen kuolemistaan. Eikö olisi hassua jos hän
-kuolisi täällä?
-
--- Olisippa kyllä, varsin somaa, -- arveli Chicot. -- Mutta minä
-en kuitenkaan toivoisi hänen kuolevan, ennenkuin tuo Avignonista
-odotettu henkilö on saapunut.
-
--- Miksi niin? Kuta pikemmin hän kuolee, sitä pikemmin hänestä
-pääsemme.
-
--- Niinpä tietenkin, mutta minä en ulottaisi vihaani niin pitkälle,
-että toivoisin ruumiin ja sielun tuhoutumista, ja kun kerran tuo
-Avignonista saapuva henkilö tulee häntä ripittämään, niin...
-
--- Mutta käsittänette kai, ettei koko tuo Avignonjuttu ole mitään
-muuta kuin kuumehouretta, jonka hän on päähänsä saanut, ja ettei hän
-suinkaan odota ketään.
-
--- Kukapa tietää! -- tuumaili Chicot.
-
--- Ah, te olette tosi kristitty, te!
-
--- Paha on hyvällä palkittava, niin neuvoo jumalallinen laki.
-
-Isäntä poistui mitä syvimmin Chicotia ihaillen.
-
-Gorenflot, joka ei ottanut mihinkään näihin tällaisiin osaa, rupesi
-silminnähtävästi lihomaan. Kahdeksan päivän kuluttua huojui rappu
-hänen allaan ja hän hädintuskin mahtui niissä kulkemaan, niin että
-hän eräänä iltana kummastellen lausui Chicotille luulevansa rappusten
-kavenneen. Muuten ei hän lainkaan ajatellut Nicolas Davidia, ei
-liigaa eikä uskonnon valitettavaa rappeutumista. Hänen ainoana
-huolenaan oli koettaa valikoida sopivia viinilajeja niihin runsaisiin
-ruokiin, joita hän itselleen tilaili. Isäntä, joka kerta kun näki
-hänen menevän ulos tai sisälle, vain hämmästyksissään ihmetteli:
-
--- Kukapa olisi voinut aavistaa, että tuo paksu munkki on niin mainio
-kaunopuhuja!
-
-
-
-
-32.
-
-Munkki ripittää asianajajaa, ja päinvastoin.
-
-
-Päivä, jolloin ravintola vapautuisi epämiellyttävästä vieraastaan,
-näytti vihdoinkin sarastavan. Mestari Bernovillet syöksähti Chicotin
-kamariin niin täyttä kurkkua nauraen, että gascognelaisen täytyi
-hetkinen odottaa, ennenkuin sai tietää syyn siihen.
-
--- Se kuolee! -- huusi tuo laupias ravintolanisäntä. -- Se heittää
-henkensä! Viimeinkin se oikaisee sorkkansa!
-
--- Ja sekö nyt teistä sitten on niin hauskaa? -- kysyi Chicot.
-
--- Tietysti. Mutta onpa se kallista kujetta.
-
--- Mikä on kujetta?
-
--- Ähäh! Tunnustakaa vaan suoraan, että te, hyvä ystävä, olette
-saaneet aikaan sen kepposen.
-
--- Minäkö järjestänyt kepposia? Mitä te tarkoitatte? Mitä on hänelle
-tapahtunut?
-
--- Mitäkö hänelle on tapahtunut? Tehän tiedätte hänen alituiseen
-huutaneen sitä henkilöä, jonka piti saapua Avignonista.
-
--- Onko tuo henkilö siis vihdoinkin saapunut?
-
--- On.
-
--- Oletteko nähnyt hänet?
-
--- Olen, piru vieköön!
-
--- Minkä näköinen hän on?
-
--- Avignonista tullut mieskö? Hän on pieni, laiha ja punakka.
-
--- Se on hän? -- huudahti Chicot.
-
--- No, kas niin, oikeassapas olin! Tehän se juuri hänet noudatitte
-tänne, koskapa tiedätte, minkä näköinen hän on.
-
--- Lähettiläs on siis tullut! Kertokaapas minulle kaikki hyvin
-tarkoin, veli Bernovillet.
-
--- Sen olen tekevä. Noin tunti takaperin näin erään pienen miehen
-ratsastavan ison hevosen selässä ja pysähtyvän portille.
-
--- "Onko mestari Nicolas täällä?" kysyi ratsastaja. Tiedättehän, että
-tuo rojalisti lurjus on sillä nimellä ottanut täällä asunnon.
-
--- "Kyllä hän on täällä", vastasin minä.
-
--- Ilmoittakaa hänelle, että se henkilö, jota hän on odottanut
-Avignonista, nyt on saapunut.
-
--- Aivan heti, hyvä herra. Mutta minun täytyy jo edeltäpäin
-huomauttaa teitä eräästä asiasta -- mestari Nicolas, joksi te häntä
-kutsutte, on kuolemaisillaan.
-
--- Sitä suuremmalla syyllä on teidän toimitettava mitä pikemmin minun
-terveiseni perille.
-
--- Mutta hän on hyvin sairas. Hän on saanut tarttuvan kuumetaudin.
-
--- No, kiiruhtakaa sitten, taivaan tähden! -- puhui mies.
-
--- Tahdotteko siis välttämättä, vaarasta huolimatta, tavata häntä?
-
--- Minun _täytyy_ häntä tavata, sanon minä.
-
-Se pieni mies puhui niin rajulla ja käskevällä äänellä, ettei mikään
-vastustus voinut tulla kysymykseen. Minä siis saatoin hänet kuolevan
-huoneeseen.
-
--- Onko hän nyt siellä? -- kysyi Chicot.
-
--- On. Ja eikö olekin hassua? Mikä onnettomuus, ettei voi kuulla,
-mitä ne puhuvat!
-
--- Mutta mikä estää teitä menemästä sinne sisälle?
-
--- Hän lähetti minut pois teeskennellen ripityttää itsensä.
-
--- Mutta voittehan kuunnella oven takana.
-
--- Siinä olette oikeassa, -- virkkoi isäntä ja riensi huoneesta ulos.
-
-Chicot puolestaan kiiruhti heti omalle tähystyspaikalleen ja
-näki Pierre de Gondyn istuvan sairaan pääalusen vieressä. Mutta
-he kumpikin puhelivat niin hiljaa, ettei Chicot erottanut heidän
-keskustelustaan ainoatakaan sanaa. Viiden minuutin kuluttua nousi de
-Gondy ylös, sanoi jäähyväiset ja meni tiehensä.
-
-Chicot riensi ikkunan luo.
-
-Ratsupalvelija piteli suitsista sitä suurta hevosta, josta isäntä oli
-puhunut. Pian ilmestyi siihen myöskin Guisen herttuain lähettiläs,
-nousi nopeasti satulaan ja läksi ratsastamaan suoraa päätä Parisia
-kohti.
-
--- Saamari! -- murahti Chicot. -- Kunpahan tuo mies vaan ei veisi
-mukanaan sukutaulua. Mutta minä hänet kyllä ehdin saada kiinni,
-vaikkapa minun pitäisi ajaa kymmenen hevosta kuoliaiksi. Mutta ehkäpä
-ei sentään, -- jatkoi hän, -- sillä nuo asianajajat ovat viekkaita
-kettuja, varsinkin tämä, ja minä epäilen... Mutta haluaisinpa tietää,
--- lisäsi hän ja käveli kärsimättömänä edestakaisin lattialla,
-ikäänkuin olisivat hänen ajatuksensa kohdistuneet kokonaan toiselle
-taholle, -- tahtoisinpa tietää missä Gorenflot lurjus majailee!
-
-Siinä samassa tuli isäntä takaisin.
-
--- Mies on matkustanut pois, -- sanoi hän.
-
--- Rippi-isäkö?
-
--- Juuri hän, vaikkei hän olekaan mikään rippi-isä yhtään enempää
-kuin minäkään.
-
--- Miten sairas voi?
-
--- Hän on keskustelun jälkeen mennyt tainnoksiin.
-
--- Oletteko varma siitä, että hän edelleenkin on huoneessaan?
-
--- Piru vieköön! Hän kait ei lähde huoneestaan, ennenkuin hänet
-viedään hautaan.
-
--- Hm! Menkää nyt hakemaan tänne minun matkatoverini mahdollisimman
-pian.
-
--- Vaikkako hän olisi juovuksissakin?
-
--- Vaikka juovuksissa, olkoon missä tilassa tahansa. Se tapahtuu
-hyvän asian tähden.
-
-Bernovillet riensi heti ulos. Hän oli asiaansa innostunut mies.
-
-Nyt oli Chicotin vuoro saada kuume. Hän näet ei tiennyt, pitikö hänen
-rientää de Gondyn jälkeen vaiko mennä Nicolas Davidia tapaamaan.
-Jos asianajaja olisi niin sairas kuin mitä ravintolanisäntä väitti,
-oli luultavaa, että hän oli jättänyt paperinsa de Gondylle. Siitäpä
-syystä Chicot kävelikin levottomana huoneessaan, sivellen kädellään
-otsaansa ja hapuillen aivoissaan harhailevista ajatuksista sitä
-johtotähteä, mikä ehkä päästäisi hänet tästä epäselvyyden pälkähästä.
-
-Viereisessä huoneessa oli ihan hiljaista, eikä Chicotikaan voinut
-tähystyspaikaltaan erottaa mitään muuta kuin sängynnurkan.
-
-Yht'äkkiä kuului ääniä rapuilta. Chicot hätkähti: munkki sieltä tulla
-jyrysi.
-
-Mukanaan isäntä, joka turhaan pyysi häntä vaikenemaan, kapusi
-Gorenflot ylös rappuja, kovaa melua pitäen.
-
-Chicot ehätti ovelle.
-
--- Vaiti! ole hiljaa, juoppolalli! -- huusi hän.
-
--- Juoppolalli, vaikka on vain hiukkasen maistellut! -- hihkui
-Gorenflot.
-
--- Kuulehan, tulehan tänne! Ja te, Bernovillet, tehän tiedätte...
-
--- Kyllä minä tiedän, -- vastasi isäntä merkitsevästi ja poistui
-huoneesta.
-
--- Tule tänne, sanon minä! -- jatkoi Chicot ja veti munkin
-huoneeseen. -- Meidän on puheltava vakavasti, jos sinä vaan siihen
-kykenet.
-
--- Oh! -- ähkyi Gorenflot, -- te laskette leikkiä, toveri. Minä olen
-yhtä vakava kuin aasi juodessaan.
-
--- Eli juotuaan, -- huomautti Chicot ja kohautti olkapäitään.
-Hän antoi munkin istuutua. Hänen katseensa oli niin vakava, että
-Gorenflotkin nyt ymmärsi täytyvänsä kuunnella.
-
--- No niin, mistä nyt _taaskin_ on kysymys? -- kysäsi Gorenflot,
-otaksuen Chicotin jälleen valmistavan hänelle ikävyyksiä.
-
--- Katsohan -- vastasi Chicot ankarasti, -- kysymys on siitä, ettet
-sinä lainkaan näy ajattelevan kutsumuksesi täyttämistä. Sinä kulutat
-päiväsi juopotteluun, eikä uskonnon asia sillä välin suinkaan edisty.
-
-Gorenflot tuijotti hämmästyneenä nuhtelijaan.
-
--- Minäkö? -- virkkoi hän viimein.
-
--- Juuri sinä. Katsoppa vaan, minkä näköiseltä nytkin näytät. Kaapusi
-on repaleinen, ja sinä itse olet jossain tapellut, koska silmäsi on
-sinertävä.
-
-Ettäkö minä? -- jatkoi Gorenflot, hämmentyen yhä enemmän noista
-nuhteista, joihin Chicot ei ollut häntä totuttanut.
-
--- Niinpä kyllä. Olet liassa polvien yläpuolelta. Ja minkälaista
-likaa sitten! Savea! Se todistaa, että sinä olet ottanut humalan
-jossain esikaupungissa.
-
--- Se on kyllä ihan totta, -- myönsi Gorenflot.
-
--- Voi sinua, syntinen! Ja genovevalaismunkki! Jos olisit edes
-fransiskaani, niin kävisi se jotenkuten päinsä. Varo itseäsi tuolla
-tavoin vastaisuudessa käyttäytymästä, sillä muuten minä erkanen
-sinusta. Ja onpa Lyonissa sitäpaitsi poliisejakin.
-
--- Armahtakaa minua, hyvä suojelijani! -- änkytti munkki ja alkoi,
-ellei juuri itkeä, niin kuitenkin ulvoa kuin petoeläin.
-
--- Hyi! -- nuhteli Chicot. -- Ja sinun tuolla tavoin hummaillessasi
-on tässä vieressä muuan naapuri ihan kuolemaisillaan.
-
--- Se on totta, -- myönsi Gorenflot katuvaisin katsein.
-
--- Sanoppa nyt: oletko kristitty? Jaa tahi ei?
-
--- Olen minä kristitty? -- huudahti Gorenflot, syöksähtäen ylös.
--- Olenko minä muka kristitty! Sen vannon paavin hatun kautta,
-että olen, ja sen voisin todistaa vaikka pyhän Laurentiuksen
-tulikoetuksella.
-
-Ja kädet ojennettuina, ikäänkuin vannoakseen valan, hän alkoi laulaa,
-niin että ikkunaruudut vähällä olivat särkyä:
-
-    "Mua kristityksi kutsutaan,
-    ma siitä rikkauteni saan".
-
--- Jo riittää, -- virkkoi Chicot, -- kun kerran olet kristitty, niin
-elä salli veljesi kuolla ripittämättä.
-
--- Oikeassa olet. Missä sitten on tuo veljeni? Minä hänet kyllä
-ripitän, -- sanoi Gorenflot. -- Mutta ensin tahdon saada jotain
-juodakseni, sillä minä kuolen janoon.
-
-Chicot ojensi munkille ison pikarillisen vettä, ja munkki kulautti
-sen melkein pohjaan.
-
--- Ah, poikani, -- sanoi hän, -- nyt alan nähdä paljo selvemmin.
-
--- Sepä on toki hyvä, -- vastasi Chicot, aikoen käyttää hyväkseen
-tuota valoisampaa silmänräpäystä.
-
--- No, mutta ketä minun on ripitettävä?
-
--- Naapuri parkaamme, joka on kuolemaisillaan.
-
--- Lähetä sille tuopillinen hunajalla sekoitettua viiniä, -- neuvoi
-Gorenflot.
-
--- Sitä en häneltä kylläkään kadehti, mutta hän tarvitsee pikemmin
-sielun kuin ruumiin ruokaa. Sinun on mentävä hänen luokseen.
-
--- Luuletteko minun olevan siihen tarpeeksi valmistuneen, herra
-Chicot? kysyi munkki hämillään.
-
--- Sinäkö? En ole nähnyt sinulla siihen tehtävään olevan milloinkaan
-enemmän kutsumusta kuin juuri nyt. Sinun tulee johdattaa hänet
-oikealle tielle, jos hän on eksynyt harhaan. Sinun on näytettävä
-hänelle suorin tie paratiisiin, jos hän sitä vaan haluaa.
-
--- Minä riennän hänen luokseen.
-
--- Elähän! Odotahan vähän! Minun täytyy selittää sinulle miten sinun
-on meneteltävä.
-
--- Mitä varten? Ikäänkuin minä en kahteenkymmeneen vuoteen olisi
-oppinut kutsumustani täyttämään!
-
--- Kyllä hyvinkin, mutta sinun tulee täyttää ei ainoastaan oma
-kutsumuksesi, vaan myöskin minun tahtoni, jolta sinun on kysyttävä
-neuvoa.
-
--- Teidänkö tahtonne?
-
--- Niin. Ja jos sinä sen täsmällisesti täytät, niin, huomaappa, mitä
-nyt sinulle sanon, niin sijoitan minä tuhat écuta Runsaudensarven
-ravintolaan sinun kontollesi, juodaksesi tai syödäksesi, kumminpuolin
-vaan haluat.
-
--- Syödä ja juoda samalla kertaa, siitä minä enimmin pidän.
-
--- Olkoon menneeksi. Tuhat écuta sinä saat, jos vaan ripität kuolevan.
-
--- Tietysti minä hänet ripitän, vaikka siihen paikkaan menehtyisin.
-Mutta sanokaapa minulle nyt, millä tavoin minun tulee häntä ripittää.
-
--- Kuule sitten: tuo munkinkauhtanasi herättää suurta kunnioitusta.
-Sinä puhut Jumalan ja kuninkaan nimessä. Sinun täytyy
-kaunopuheliaisuutesi avulla pakottaa tuo mies antamaan sinulle ne
-paperit, jotka hän juur'ikään sai Avignonista.
-
--- Mutta mitä varten minä häntä siihen pakottaisin?
-
-Chicot katsahti sääliväisesti munkkiin.
-
--- Ansaitaksesi nuo tuhat écuta, senkin pöllö! -- sanoi hän.
-
--- Aivan oikein, -- vastasi Gorenflot. -- Nyt minä menen.
-
--- Odotahan vähän. Hän tulee sanomaan sinulle, että hän juuri äsken
-antoi ripittää itsensä.
-
--- No, jos hän kerran jo on ripityttänyt itseään, niin mitäpä minulla
-siellä silloin enää on tekemistä?
-
--- Sinun on vastattava hänelle, että hän valehtelee ja että se
-henkilö, joka äsken kävi hänen luonansa, ei ollut mikään rippi-isä,
-vaan pelkkä vehkeilijä samoin kuin hän itsekin.
-
--- Mutta silloin hän suuttuu.
-
--- Mitä sinä siitä välität? Hänhän on kuolemaisillaan.
-
--- Se on totta.
-
--- Sitten sinun tulee puhua Jumalasta, perkeleestä ja mistä vaan
-tahdot, mutta tavalla tahi toisella on sinun järjestettävä asiat
-siten, että saat käsiisi Avignonista tulleet paperit.
-
--- Mutta entä jos hän kieltäytyy luovuttamasta niitä minulle?
-
--- Siinä tapauksessa on sinun evättävä häneltä synninpäästö, sinun on
-julistettava hänet kirkonkiroukseen, pantava pannaan.
-
--- Taikka minä riistän häneltä paperit väkisin.
-
--- Tee kuten haluat. Mutta näytäppä nyt, oletko riittävän selvä
-voidaksesi täsmälleen täyttää minun määräykseni?
-
--- Aivan säntilleen, sen saatte nähdä.
-
-Näin sanoen nosti Gorenflot kätensä leveille kasvoilleen,
-ikäänkuin sivelläkseen niiltä pois kaikki juopumuksen jälet. Hänen
-katseensa muuttui tyyneksi, vaikkakin, jos sitä olisi lähemmin
-tarkastellut, siinä olisi voinut huomata jotain tuijottavaa. Hänen
-suustaan pääsi vain arvokkaita sanoja, ja kaikki hänen liikkeensä
-ilmaisivat selvyyttä, vaikkapa hän vielä vapisikin hieman. Hän astui
-juhlallisena ovea kohti.
-
--- Varro vähäsen! -- sanoi Chicot. -- Kun hän on luovuttanut sinulle
-paperit, niin pitele niitä lujasti toisessa kädessäsi ja koputa
-toisella kädelläsi seinään.
-
--- Mutta entä jos hän ei annakkaan niitä minulle?
-
--- Niin koputa kuitenkin.
-
--- Hyvä on.
-
-Gorenflot läksi nyt huoneesta. Sillä aikaa Chicot, ollen mitä
-ankarimman mielenliikutuksen vallassa, asetti korvansa seinää vasten
-voidakseen kuulla vähäisimmänkin melun. Muutaman minuutin kuluttua
-astui munkki naapurin huoneeseen. Asianajaja kohosi ylemmä sängyssään
-ja tuijotti sisälletulijaa.
-
--- Päivää veljeni! -- virkkoi Gorenflot, astui keskelle huonetta ja
-ojensi suoraksi paksun vartalonsa.
-
--- Mitä haette täältä, isä? -- mutisi sairas heikolla äänellä.
-
--- Poikani, minä olen vain munkki parka ja olen saanut tietää teidän
-olevan vaarallisesti sairaana. Senvuoksi olen tullut puhumaan teille
-sielunne autuudesta.
-
--- Minä kiitän, -- sanoi kuoleva, -- mutta luulen teidän
-huolenpitoanne tarpeettomaksi. Nyt minä tunnen voivani vähän paremmin.
-
-Gorenflot pudisti päätään.
-
--- Niinkö luulette? -- kysyi hän.
-
--- Olen siitä varma.
-
--- Se on vain saatanan juoni, saatanan, joka tahtoo, että te
-kuolisitte ilman rippiä.
-
--- Siinä tapauksessa saatana pettyy, -- virkkoi sairas, -- sillä minä
-olen juuri äskettäin ripityttänyt itseni.
-
--- Kenen edessä?
-
--- Erään avignonilaisen papin. Gorenflot pudisti vielä kerran päätään.
-
--- Se ei ollut mikään pappi, -- virkkoi hän.
-
--- Kuinka! Eikö se ollut pappi?
-
--- Ei.
-
--- Kuinka sen tiedätte?
-
--- Minä tunnen hänet, -- vastasi Gorenflot niin varmalla äänellä,
-että asianajaja hämmentyi, niin vaikeata kuin yleensä onkin saada
-asianajajia hämmästymään.
-
--- Niin ollen, koska teidän terveydentilanne ei ole parempi, --
-jatkoi munkki, -- ja koska tuo mies ei ollut mikään pappi, on teidän
-annettava ripittää itsenne.
-
--- Minä en pyydä mitään muuta, -- vastasi asianajaja hieman
-kovemmalla äänellä, -- kuin että saan ottaa ripin keneltä itse haluan.
-
--- Teillä ei enää ole aikaa haetuttaa ketään muuta, poikani.
-Sitäpaitsi, koska minä kerran olen täällä...
-
--- Mitä! Eikö minulla ole aikaa? -- huudahti sairas äänellä, joka
-alkoi kuulostaa yhä voimakkaammalta. -- Mutta kun minä sanon teille,
-että voin paremmin, kun vakuutan, että tällä kertaa varmasti vältän
-kuoleman...
-
-Gorenflot pudisti kolmannen kerran päätään.
-
--- Mutta minä, -- sanoi hän yhtä varmasti, -- minä, poikani,
-vakuutan, ettei minulla ole vähääkään toivoa teidän toipumisestanne.
-Teidät on tuominnut kuolemaan niin hyvin lääkäri kuin jumalallinen
-Sallimuskin. On julmaa sanoa se teille, sen hyvin ymmärrän. Mutta
-sitä tietähän me kaikki ennemmin taikka myöhemmin matkaamme. On
-olemassa vaaka, oikeuden vaaka, ja onhan sitäpaitsi lohduttavaa
-kuolla, kun tietää heräävänsä toisessa elämässä. Siis, rakas lapseni,
-ripityttäkää itsenne.
-
--- Minäpä vakuutan teille, isä, että tunnen itseni paljo
-voimakkaammaksi, ja se todennäköisesti johtuu teidän pyhästä
-läsnäolostanne.
-
--- Erehdystä, poikani, erehdystä, -- selitti Gorenflot. -- Viimeisenä
-hetkenään tuntee ihminen jonkinlaista liekehtivää elinvoimaa, se
-on kuin lamppu, joka sammumisensa edellä vielä kerran leimahtaa.
-Selittäkääpä nyt, -- jatkoi munkki ja istahti sängyn reunalle, --
-tunnustakaapa minulle pyyteenne, salahankkeenne ja vehkeilynne.
-
--- Pyyteeni, salahankkeeni ja vehkeilyni! -- toisti Nicolas David,
-jota alkoi hieman pelottaa tuo merkillinen, hänelle tuiki tuntematon
-munkki, joka nähtävästi hyvinkin tunsi hänet itsensä.
-
--- Ne juuri, -- jatkoi Gorenflot ja näytti ihan rauhassa
-valmistautuvan kuuntelemaan. -- Sittenkun olette puhunut minulle
-kaiken, annatte te minulle paperit. Kentiespä Jumala suo minun
-silloin antaa teille synninpäästö.
-
--- Mitkä paperit? -- huudahti sairas äänellä niin voimakkaalla, että
-olisi voinut luulla hänen olevan täysin terveen.
-
--- Ne paperit, jotka tuo luuloteltu pappi on tuonut teille
-Avignonista.
-
--- Mutta kuka on sanonut teille, että tuo luuloteltu pappi on
-tuonut minulle mitään papereita? -- kysyi asianajaja, pistäen
-toisen jalkansa ulos sängystä. Hänen äänensä oli niin raju, että
-Gorenflot hätkähti ja oli hämmentyä tehtävässään. Hän siitä kuitenkin
-pian tointui ja ajatteli sopivan hetken tulleen osottaakseen
-päättäväisyyttään.
-
--- Hän, joka sen on sanonut, tietää mitä sanoo, -- virkkoi munkki.
--- Siis paperit tänne, paperit, taikka minä en anna minkäänlaista
-synninpäästöä.
-
--- Haa! Vai tarvitsen minä sinun synninpäästöäsi, roisto! -- huudahti
-David, syöksähtäen ylös sängystä ja tarttuen Gorenflotin kurkkuun.
-
--- Hyvänen aika! huudahti tämä. -- Tehän hourailette! Ettekö siis
-halua ripityttää itseänne?
-
-Asianajajan peukalo, joka taidokkaasti oli osunut munkin kurkun
-kohdalle, keskeytti hänen puheensa, ja siitä seurasi korinan tapainen
-sähinä.
-
--- Kyllä minä ripitän sinut, minä, sinä kirottu munkki! -- huusi
-asianajaja David. -- Ja mitä hourimiseen tulee, niin saatpa nähdä,
-tokko se estää minua kuristamasta sinua kuoliaaksi.
-
-Veli Gorenflot oli väkevä, mutta kaikeksi onnettomuudeksi oli hän nyt
-siinä herpoutumisen tilassa, jolloin juopumus vaikuttaa hermostoon
-ja veltostuttaa sen, mikä tavallisesti tapahtuu samalla kertaa kuin
-siveelliset ominaisuudet toiselta puolen alkavat jälleen voimistua.
-
-Hän siis kykeni ainoastaan nousemaan tuoliltaan, tarttumaan molemmin
-käsin kiinni asianajajaan ja heittämään hänet luotaan. Totuus vaatii
-sanomaan, että veli Gorenflot, niin väsähtänyt kuin olikin, kuitenkin
-antoi Nicolas Davidille niin voimakkaan sysäyksen, että tämä lensi
-selälleen kauvas lattialle. Mutta vihasta mielettömänä hän nousi
-ylös, tarttui siihen pitkään, vaatteittensa alla olevaan miekkaan,
-jonka mestari Bernovilletkin oli nähnyt, vetäisi sen huotrasta ja
-syöksyi munkkia kohti.
-
--- Nyt onkin sinun vuorosi ripityttää itsesi, -- sanoi hän karkealla
-äänellä, -- taikka muuten täytyy sinun kuolla.
-
-Gorenflot selvisi humalastaan täydellisesti, tuntiessaan kylmän
-miekankären kaulallaan.
-
--- Ahaa! -- virkkoi hän. -- Te ette siis ollutkaan sairas. Se olikin
-siis vain teeskentelyä.
-
--- Sinä unohdat, ettei nyt enää olekkaan sinun vuorosi kysellä, vaan
-ainoastaan vastata. Kuka sinä olet?
-
--- Senhän vallan hyvin näette, -- vastasi munkki.
-
--- Se ei ole mikään vastaus, -- virkkoi asianajaja, puristaen
-lujemmin miekkansa kahvaa.
-
--- Mutta varokaahan, helkkarissa! Jos te tapatte minut ennenkuin
-ehdin vastata, niin ettehän saa mitään tietää.
-
--- Se on totta. Mikä nimesi?
-
--- Veli Gorenflot.
-
--- Oletko siis tosiaankin munkki?
-
--- Olenpa tietenkin.
-
--- Mistä johtuu se, että sinä olet Lyonissa?
-
--- Siitä että minut on karkoitettu.
-
--- Kuka on neuvonut sinua tähän majataloon?
-
--- Sattumus.
-
--- Kuinka kauan olet täällä ollut?
-
--- Kuusitoista vuorokautta.
-
--- Mistä syystä olet urkkinut minun puuhiani?
-
--- Sitä en ole tehnyt.
-
--- Mistä sitten tiesit minun saaneen joitakin papereita?
-
--- Koska minulle oli niin sanottu.
-
--- Kuka sen sinulle sanoi?
-
--- Hän, joka lähetti minut tänne teidän luoksenne.
-
--- Kuka sinut sitten tänne lähetti?
-
--- Sitä en voi teille sanoa.
-
--- Mutta se sinun kuitenkin täytyy sanoa.
-
--- Odottakaa, odottakaa! -- kirkui munkki. -- Malttakaa! Minä huudan
-apua, minä huudan...
-
--- Ja minä sinut tapan.
-
-Munkilta pääsi huuto. Veripisara kimalteli jo asianajajan
-miekankäressä.
-
--- Mikä on hänen nimensä? -- kysyi hän.
-
--- Ah, nyt en voi enää pidättäytyä, -- huokaili munkki. -- Olen ollut
-ilmaisematta sitä niin kauvan kuin olen voinut.
-
--- Se on kyllä totta. Sinä olet pelastanut kunniasi. Mutta sanoppa
-nyt, kuka sinut on tänne lähettänyt.
-
--- Hän on...
-
-Gorenflot yhäkin epäili. Hän ei mielellään olisi ilmaissut ystäväänsä.
-
--- Sano heti paikalla! -- ärjäsi asianajaja ja polki jalkaansa
-lattiaan.
-
--- Enhän minä siitä mihin pääse. Hän on Chicot.
-
--- Kuninkaan narriko?
-
--- Hän juuri.
-
--- Ja missä hän on nyt?
-
--- Tässä, -- kuului siinä samassa kolmas ääni. Chicot oli ilmestynyt
-kynnykselle kalpeana, vakavana ja paljastettu miekka kädessä.
-
-
-
-
-33.
-
-Taistelu.
-
-
-Kun mestari Nicolas sai nähdä tuon miehen,, jonka hän tunsi
-pahimmaksi vihollisekseen, teki hän kauhua ilmaisevan liikkeen.
-
-Gorenflot käytti tilaisuutta hyväkseen heittäytyäkseen syrjään ja
-siten pelastaakseen kaulansa asianajajan miekan tieltä.
-
--- Auttakaa minua! -- huusi hän. -- Auttakaa!
-
-Hän tahtoo minut tappaa!
-
--- Ahaa, paras herra David! -- virkkoi Chicot. -- Vai te se
-olettekin! Onpa hauskaa tavata teitä.
-
-Sitten gascognelainen kääntyi munkin puoleen ja sanoi tälle:
-
--- Paras Gorenflot, sinun läsnäolosi munkkina oli täällä äsken
-tarpeellinen, kun luultiin tämän herran olevan kuolemaisillaan, mutta
-nyt, voidessaan paremmin, hän ei enää tarvitse mitään rippi-isää,
-vaan saa hän sen sijaan tekemistä aatelismiehen kanssa.
-
-David koetti saada huulilleen halveksivaa hymyilyä.
-
--- Juuri niin, sellaisen aatelismiehen kanssa, joka näyttää teille
-olevansa oikeata lajia, -- jatkoi Chicot. -- Gorenflot, menkääpä
-huviksenne vartioimaan porstuaan, ettei kukaan saa häiritä minua
-keskustellessani tämän herran kanssa.
-
-Gorenflotista ei ollut mikään mieluisempaa kuin päästä Nicolas
-Davidista mahdollisimman kauvas. Hän riensi ulos paljo keveämmin
-askelin kuin oli tullut sisälle. Chicot sulki sitten oven ja pani
-reikelin hakaan.
-
-David tunsi alussa helposti selitettävää mielenliikutusta, mutta pian
-hän siitä tointui, sillä hän luotti taitavuuteensa miekkailijana,
-huomattuaan olevansa tekemisissä vain yhden ainoan henkilön kanssa.
-Kun gascognelainen oli saanut suletuksi oven ja kääntynyt ympäri,
-näki hän Davidin nojaavan sänkyään vastaan, ja miekka kädessään
-hilpeästi hymyilevän.
-
--- Pukekaa vaatteet yllenne, herra, -- sanoi Chicot. -- Annan teille
-siihen aikaa, sillä en halua olla edullisemmassa asemassa kuin
-tekään. Tiedän, että olette taitava miekkailija, mutta se on minulle
-ihan samantekevää.
-
-David alkoi nauraa.
-
--- Pila on mainio, -- virkkoi hän.
-
--- Onpa kyllä, varsinkin minun mielestäni, koska olen sen itse
-sanonut. Ja se tulee teistä pian tuntumaan vieläkin paremmalta,
-sillä olettehan älykäs mies ja ymmärrätte sellaisia asioita. Mitäpä
-luulette minun täältä hakevan, mestari Nicolas?
-
--- Kaiketikin niitä iskuja, jotka minä jäin teille Mayennen herttuan
-nimessä velkaa sinä päivänä, jolloin te niin ketterästi hyppäsitte
-ulos ikkunasta.
-
--- En, hyvä herra, ne minulla ovat kylläkin mielessäni ja minä kyllä
-maksan ne takaisin sille henkilölle, joka minulle ne antoi, olkaa
-varma siitä. Mutta nyt minä olen tullut hakemaan muuatta sukutaulua,
-jonka herra Pierre de Gondy juuri äsken on teille jättänyt.
-
-David kalpeni.
-
--- Mitä sukutaulua?
-
--- Sitä, joka osottaa, niinkuin tiedätte, että Guisein herttuat
-suorassa linjassa polveutuvat Kaarle Suuresta.
-
--- Ahaa, -- sähähti David, -- te olette siis urkkija, hyvä herra.
-Minä pidin teitä vain narrina.
-
--- Minä olen, jos teitä niin haluttaa, kumpaakin: urkkija, saadakseni
-teidät hirtetyksi, ja narri, voidakseni sitten hirttämisellenne
-nauraa.
-
--- Minäkö tulisin hirtetyksi?
-
--- Siekailematta, hyvä herra. Toivoakseni ette voi vaatia
-kaulanne katkaisemista, sillä sellainen oikeus kuuluu ainoastaan
-aatelismiehille.
-
--- Mutta kuinka se voi käydä päinsä, jos saan luvan kysyä?
-
--- Aah, ei mikään ole sen helpompaa. Minun vain tarvitsee kertoa
-totuus. Minun täytyy sanoa teille, paras herra David, että minä
-viime kuussa olin saapuvilla eräässä kokouksessa, joka pidettiin
-Guisen herttuoiden ja rouva de Montpensierin kesken. Pyhän Genovevan
-luostarissa.
-
--- Tekö?
-
--- Minä olin rippituolissa, niinkuin tekin, mutta vastakkaisella
-puolella olevassa. Niissä on surkean epämukavata istua, vai kuinka?
-Minulla oli enemmänkin syytä sitä valittaa, minä kun olin pakotettu
-odottamaan kokouksen loppua, ja se kesti melko kauvan. Kuulin kaikki
-puheet, näin Anjoun herttuan kruunaus-ilveilyn, mikä ei lainkaan
-huvittanut. Sen sijaan meni tuo pikku loppunäytös aika lailla mukiin
--- tuo Lothringin herttuoiden sukutaulu, jonka oli tarkastanut,
-korjannut ja parantanut mestari Nicolas David.
-
--- Vai tunnette te siis sukutaulun, -- virkkoi David, vaivoin
-vihaansa hilliten.
-
--- Tunnen, -- vastasi Chicot, -- minusta se oli harvinaisen
-hyvin suunniteltu. Mutta saattaapa sellainen suuri ymmärrys olla
-onnettomuudeksikin: voi niin pian tulla hirtetyksi. Onpa synti,
-ajattelin minä, sallia niin kelpo miehen, kuin Davidin, tulla
-hirtetyksi, miehen, joka on mainio miekkailija, etevä asianajaja
-ja vieläpä päälle päätteeksi hyvä ystäväni, kun kerran voin en
-ainoastaan pelastaa hänet joutumasta nuoran jatkoksi, vaan myös avata
-hänelle tien onneen ja menestykseen. Kun siis kuulin teidän puhuvan
-matkustamisestanne, päätin minäkin seurata jäljissänne, minkä olen
-tehnytkin. Kaiketi ymmärrätte, etten minä ole matkustanut perässänne
-Parisista Lyoniin päästääkseni teidät taas käsistäni. Kaivoin pienen
-reiän tuohon seinään, ja olen voinut siitä pitää teitä mahdollisimman
-paljo silmällä. Myönnänpä saaneeni siitä nauttiakin useamman kerran
-päivässä. Vihdoin te sairastuitte, ja isäntä aikoi ajaa teidät täältä
-tiehenne. Olitte sitoutuneet tapaamaan herra de Gondyta "Kultaisessa
-joutsenessa" ja pelkäsitte, että tuo herra ehkä saisi teidät muualta
-käsiinsä. Sairaus siis saattoi olla teeskentelyä, enkä minä siihen
-kokonaan uskonutkaan. Mutta olisihan voinut olla myöskin todellista.
-Ja kun me kaikki olemme kuolevaisia, minkä seikan totuudesta te pian
-tulette vakuutetuksi, niin minä lähetin luoksenne siivon munkin,
-ystäväni ja matkatoverini, herättämään teissä katumusta ja saamaan
-teidän tekemään parannuksen. Mutta, paatunut syntinen kun olette, te
-tahdoitte hänet tappaa. Nyt olen minä itse tullut tänne sanomaan:
-sopikaamme asiasta, tahdotteko luopua yrityksestänne?
-
--- Millä tavalla?
-
--- Otaksukaamme, että te tosiaankin olisitte ollut sairas,
-ajatelkaamme, että ystäväni Gorenflot olisi teidät ripittänyt ja te
-olisitte antanut hänelle hänen pyytämänsä paperit. Silloin olisin
-minä antanut teille anteeksi ja laulanut sydämeni pohjasta teille
-kuolinvirrenkin. No niin, minäpä en tahdo olla elävää kohtaan
-sen ankarampi kuin kuolluttakaan. En siis voi muuta kuin sanoa
-teille nämä sanat: Herra David, te olette mainio mies, te osaatte
-miekkailla, ratsastaa, riidellä, narrata itsellenne rahoja. Sanalla
-sanoen: te voitte tehdä mitä hyvänsä. Olisi vahinko, jos sellainen
-mies äkisti häviäisi maan päältä, missä hänet on määrätty niin
-monessa asiassa onnistumaan. No niin, paras herra David, luopukaa
-pois salaliitosta. Uskokaa minua. Rikkokaa välinne Guisein kanssa!
-Antakaa paperit minulle, ja aatelisen kunniani kautta minä lupaan
-sovittaa teidän välinne kuninkaan kanssa.
-
--- Mutta entäpä jos minä en teille niitä anna? -- kysyi Nicolas.
-
--- Ellette niitä anna, lupaan yhtä pyhästi surmata teidät. Tuntuuko
-tämä teistä edelleenkin yhtä naurettavalta, herra David?
-
--- Tietysti.
-
--- Mutta jos annatte minulle paperit, -- jatkoi Chicot, -- jää
-kaikki unhotuksiin. Te ette minua ehkä usko, herra David, sillä
-teillä on huono luonne ja te kuvittelette, että minun vihani teitä
-kohtaan on sammumaton. Niin ei kuitenkaan ole. Tietysti minä teitä
-vihaan, se on totta, mutta vielä enemmän vihaan minä Mayennen
-herttuaa. Antakaa minulle aseet käsiini häntä vastaan, niin minä
-pelastan teidät. Ja jos vielä haluatte minun tähän puheeseeni
-lisäävän jotain sellaista jota ette koskaan usko, kun kerran ette
-itse rakasta ketään muuta kuin omaa itseänne, niin tietäkää sitten,
-että minä pidän kuninkaasta, niin typerä, turmeltunut ja oikullinen
-kuin hän onkin, sillä juuri hän on suojellut minua tuota Mayennen
-teurastajaa vastaan. Minä tahdon, että minun Henrik kuningas parkani
-saa hallita kaikessa rauhassa, mikä kävisi mahdottomaksi, jos Guiset
-ja Nicolas Davidin sukutaulu häntä vastustavat. Antakaa siis minulle
-tuo sukutaulu, niin minä kunniani kautta lupaan olla ilmaisematta
-nimeänne ja toimia teidän onneksenne.
-
-Näin puhuessaan Chicot katseli hyvin tarkkaavaisesti Davidia. Hän ei
-kuitenkaan kertaakaan huomannut mitään muutosta asianajajan kolkossa
-katseessa, ei pieninkään parempi tunne näyttänyt lieventävän noita
-kamalia piirteitä.
-
--- Huomaan, -- jatkoi Chicot, -- hyvät puheeni hukkaan menneiksi.
-Te siis ette minua usko. Minulle jää siis vain yksi ainoa keino
-rangaista teitä minua kohtaan tekemistänne vääryyksistä ja saada
-maailma vapautetuksi miehestä, joka ei luota rehellisyyteen eikä
-ihmisyyteen. Minä teidät hirtätän. Hyvästi, herra David!
-
-Tämän sanottuaan astui Chicot takaperin askeleen ovea kohti,
-päästämättä kuitenkaan asianajajaa näkyvistään.
-
-Tämä sitävastoin astui askeleen eteenpäin.
-
--- Ja luuletteko, että minä teidät päästäisin täältä ulos! -- huusi
-asianajaja. -- Enpä suinkaan, rakas urkkijani, enhän toki, Chicot
-ystäväni. Sen, joka on perillä moisista salaisuuksista, täytyy
-kuolla! Ken uhkaa Nicolas Davidia, hänen täytyy kuolla! Kun tullaan
-sisälle sillä tavoin kuin te, niin on kuoltava!
-
--- Te puhutte ihan minun toivomuksieni mukaan, -- vastasi Chicot
-yhtä kylmäverisesti. -- Minua vain hieman epäilytti, koska varmasti
-olen teidät surmaava. Antakaa siis paperit minulle, -- lisäsi hän
-jyrisevällä äänellä, -- taikka minä teidät tapan ja ilmaisen vielä
-paikankin, miltä kohdalta ruumista: minä lävistän teidän kurkkunne
-samasta paikasta, josta te äsken aioitte iskeä ystäväni Gorenflotin
-suonta.
-
-Chicot oli parahiksi saanut nuo sanat lausutuiksi, kun jo David
-raivoisasti naurahtaen syöksähti hänen päällensä.
-
-Taistelijat olivat suunnilleen yhtä pitkät. Mutta Chicotin laihuus
-peittyi hänen vaatteisiinsa, jota vastoin asianajajan pitkä ja laiha
-varsi oli suojaton. Hän muistutti pitkää ja notkeata käärmettä,
-mutta, niinkuin Chicot jo oli hänelle sanonut, hänellä oli
-vertaisensa vastustaja vastassaan. Chicotista, joka miltei joka päivä
-harjoitti miekkailua kuninkaan kanssa, oli noiden harjoitusten kautta
-kehittynyt yksi taitavimmista miekkailijoista koko valtakunnassa,
-minkä myöskin Nicolas David pian huomasi. Hän peräytyi askeleen
-taaksepäin.
-
--- Ahaa! -- huudahti Chicot, -- luulenpa, että te jo alatte minua
-ymmärtää! Sepä hyvä! Sanon siis vielä kerran: antakaa paperit tänne!
-
-David vastasi vain hyökkäämällä uudelleen gascognelaisen kimppuun,
-ja uusi miekkailu alkoi, tuimempi kuin ensimäinen, vaikkapa Chicot
-edelleenkin tyytyi vain väistämään toisen iskuja. Tämä toinen yritys
-päättyi samalla tavalla kuin ensimäinenkin: asianajaja näet peräytyi
-muutamia askeleita.
-
--- Nyt on minun vuoroni, -- sanoi Chicot ja astui askeleen eteenpäin.
-
-Chicotin lähetessä koetti David häntä väistää. Vihdoin sai Chicot
-häntä miekallaan pistetyksi siihen paikkaan, johon oli ennustanutkin:
-miekka tunkeutui asianajajan kurkkuun.
-
--- Kas siinä nyt saitte sen, minkä lupasin, -- virkkoi Chicot.
-
-David ei vastannut. Hän vaipui lattialle ja hänen suustaan tulvahti
-hiukan verta.
-
-Chicot peräytyi nyt vuorostaan muutaman askeleen. Sillä vaikkapa
-käärmettä haavoittaakin kuolettavasti, saattaa se vieläkin hiukan
-liikahtaa ja pistää.
-
-David koetti laahautua sänkynsä luo, ikäänkuin vielä jotain
-salaisuuttaan säilyttääkseen.
-
--- Ahaa! -- huusi Chicot. -- Luulin, että olet yhtä ovela kuin kettu,
-mutta sinähän päinvastoin oletkin tyhmä kuin aasi! Minä en tiennyt,
-mihin olit kätkenyt paperisi, mutta nyt sinä sen minulle itse näytät.
-
-Ja Davidin kiemurrellessa kuoleman tuskissa riensi Chicot sängyn
-luo ja löysi päänaluksen alta pienen pergamenttikäärön, jota David,
-uhkaavaa vaaraa aavistamatta, ei ollut arvannut paremmin piilottaa.
-
-Samana hetkenä kun Chicot avasi käärön katsoakseen, oliko siinä juuri
-se asiakirja, jota hän haki, kohottausi David raivostuneena ylös,
-mutta kaatui samalla ja heitti henkensä.
-
-Silmät ilosta säkenöiden tutki Chicot pergamenttia ja pani sen sitten
-povitaskuunsa. Sitten hän asetti vainajan, joka oli kuollut melkein
-ilman ulkonaista verenvuotoa, sillä haavan laadun vuoksi oli veri
-juossut sisäänpäin, sänkyyn pitkäkseen, kasvot seinään päin, avasi
-oven ja huusi Gorenflotia.
-
--- Kylläpä te olette kalpea! -- virkkoi munkki sisälle tultuaan.
-
--- Olen, -- vastasi Chicot. -- Tämän miesraukan viimeiset hetket ovat
-mieltäni jossain suhteessa liikuttaneet.
-
--- Onko hän sitten kuollut? -- kysyi Gorenflot.
-
--- Niin on ainakin syy otaksua, -- vastasi Chicot.
-
--- Vaikka hän äsken oli niin terve!
-
--- Liian terve. Hän halusi niellä esineitä, jotka olivat hänelle
-liian vaikeasti sulavia, ja hän on kuollut jostain sellaisesta, mikä
-on mennyt väärään kurkkuun.
-
--- Ah! -- virkkoi Gorenflot. -- Se roisto aikoi kuristaa minut,
-kirkonmiehen! Senvuoksi on Jumala antanut hänelle kurituksen.
-
--- Antakaa hänelle anteeksi, veli. Tehän olette kristitty.
-
--- Minä annan hänelle anteeksi, vaikkapa hän säikäyttikin minua melko
-lailla.
-
--- Mutta se ei riitä, -- huomautti Chicot. -- Teidän täytyy sytyttää
-eräitä vahakynttilöitä ja mutista muutamia rukouksia hänen tomunsa
-ääressä.
-
--- Mitä varten?
-
--- Kysyt mitä varten? Siksi, ettei sinua vangita murhaajana.
-
--- Minäkö murhaaja! Tuon miehen murhaaja! Eikö vielä muuta? Hänhän
-päinvastoin tahtoi murhata minut.
-
--- Niinpä vainenkin! Ja kun hän ei siinä onnistunut, niin hänen
-verensä joutui kuohuksiin, verisuoni ratkesi rinnassa, ja niin tuli
-hänestä loppu. Siis te jo huomaatte, Gorenflot, olleenne syynä
-hänen kuolemaansa. Tosin kylläkin viaton syy. Mutta ennenkuin
-syyttömyytenne tulisi selvitetyksi, saattaisitte te joutua moniin
-ikävyyksiin.
-
--- Luulen teidän olevan oikeassa, herra Chicot.
-
--- Sitäkin suuremmalla syyllä, kun tässä Lyonin hyvässä kaupungissa
-on verrattain valpas poliisi.
-
--- Jeesus! -- mutisi munkki.
-
--- Tehkää siis niinkuin olen sanonut, veli: jääkää tähän. Kerratkaa
-kaikki rukoukset, joita muistatte tai ette muista, ja lähtekää sitten
-matkalle illalla, älkää liian kiiruusti, mutta ei myöskään liian
-hitaasti. Tunnettehan tuossa kulmauksessa asuvan hevosenkengittäjän?
-
--- Tunnen. Juuri häneltä minä sain eilen illalla tämän iskun, --
-sanoi Gorenflot, sinistynyttä silmäänsä osottaen.
-
--- Liikuttava muisto tosiaankin! No niin! Minä järjestän asiat siten,
-että te saatte sieltä hevosen, ymmärrättehän? Nouskaa satulaan ja,
-jos hiukankin olette omasta itsestänne selvillä, osaatte kyllä
-Parisiin. Villeneuve-le-Roi'ssa myytte hevosenne ja otatte Panurgen
-takaisin.
-
--- Aa, tuon kelpo Panurgen! Mutta, -- lisäsi munkki kovin
-surullisella äänellä, -- millä minä elän matkustaessani?
-
--- Kun minä kerran annan, niin annan minä riittävästi enkä jätä
-ystäviäni kerjuulle, niinkuin tehdään Pyhän Genovevan luostarissa, --
-sanoi Chicot. -- Tässä saat!
-
-Ja Chicot veti taskustaan kourallisen kultarahoja ja kaatoi ne munkin
-leveälle kämmenelle.
-
--- Jalo mies! -- huudahti Gorenflot. -- Sallikaa minun jäädä
-luoksenne tänne Lyoniin! Minä pidän tästä Lyonista.
-
--- Mutta oivalla toki yksi asia, sinä kolminkertainen pöllö! Minä en
-jää tänne, minä, vaan lähden matkalle niin joutuun, etten neuvoisi
-sinua lähtemään mukaani.
-
--- Kuten haluatte, herra Chicot, vastasi Gorenflot säyseästi.
-
--- Se on hyvin, toveri, -- jatkoi Chicot. -- Nyt minä sinusta pidän.
-
-Chicot siirtyi nyt isännän luo, vei tämän syrjään ja virkkoi:
-
--- Mestari Bernoville, aavistamattanne on talossanne sattunut tärkeä
-tapahtuma.
-
--- Noh? -- kysäsi isäntä tuijottaen. -- Mitä on tapahtunut?
-
--- Tuo mieletön rojalisti, uskonnon vastustaja, tuo inhottava
-hugenottien suosija...
-
--- On tänä aamuna tavannut erään Roomasta saapuneen lähettilään.
-
--- Sen kyllä tiedän, koskapa itse sen teille kerroinkin.
-
--- No niin. Pyhä isämme paavi, jolle on uskottu kaiken oikeuden
-jakaminen, niin maallisen kuin hengellisen, on vartavasten lähettänyt
-tuon lähettilään tämän kapinoitsijan luo, vaikkei tämä aavistanut,
-missä tarkoituksessa.
-
--- Mitä varten hän sitten tuli?
-
--- Menkää sairaan kamariin, mestari Bernovillet, kohottakaa peitettä
-ja katsokaa hänen kaulaansa, niin saatte syyn tietää.
-
--- Mitä te puhutte? Te minut pelästytätte.
-
--- En sano enää mitään. Tämän oikeuden on sallittu tapahtua teidän
-talossanne, mestari Bernovillet. Paavi on senkautta osottanut teille
-suuren kunnian.
-
-Sitten pisti Chicot kymmenen écuta isännän käteen ja riensi talliin
-noutamaan hevosiaan. Isäntä kiiruhti rappuja ylös Davidin kamariin ja
-löysi siellä Gorenflotin, joka oli lukemassa rukouksiaan. Bernovillet
-meni sängyn luo ja kohotti täkkiä. Hän näki haavan Chicotin
-ilmoittamassa paikassa.
-
--- Noin kaikki uskonnon viholliset hukkukoot! -- sanoi hän ja teki
-salaisen merkin Gorenflotille.
-
--- Amen! -- vastasi munkki.
-
-
-
-
-34.
-
-Anjoun herttua.
-
-
-Oli muuan huhtikuun viimeisiä päiviä. Chartresin tuomiokirkko upeili
-juhlakoristeissaan.
-
-Paljain jaloin oli kuningas astunut kirkkoon ja seisoi nyt keskellä
-kirkkoa. Hän silmäili ympärilleen nähdäkseen, olivatko kaikki hänen
-hovimiehensä ja ystävänsä uskollisesti saapuneet. Mutta eräät,
-joiden jalkoja katukivet olivat rasittaneet, olivat panneet kengät
-jalkoihinsa, ja toiset lepäilivät nälkiintyneinä ja väsyneinä jossain
-tien varrella olevassa majatalossa, johon olivat hiipineet. Vain ani
-harvat olivat pitkine katumusviittoineen ja paljasjalkaisina astuneet
-kirkon kostealle lattialle.
-
-Se uskonnollinen seremonia, jonka piti hankkia Ranskalle
-kruununperillinen, oli nyt tapahtuva: pyhän neitsyen kaksi paitaa,
-joiden ihmeitätekevää vaikutusta siinä suhteessa ei saatettu
-epäillä, se kun niin usein ennenkin oli toteutunut, kaivettiin nyt
-esille kultaisista arkuistaan, ja kansaa tulvahti joukottain tähän
-juhlatilaisuuteen.
-
-Yleisen hiljaisuuden vallitessa kuuli Henrik III merkillistä ääntä,
-joka muistutti hiljaista naurunhohotusta, ja vanhan tavan mukaan
-etsi hänen katseensa Chicotia, sillä hänestä tuntui siltä, ettei
-kukaan muu viitsisi nauraa niin juhlallisessa tilaisuudessa. Se
-ei kuitenkaan ollut Chicot, joka oli naurahtanut nuo pyhät paidat
-nähdessään. Chicotia ei näkynytkään tuossa pyhässä toimituksessa,
-ja se kuningasta kovin harmitti. Olihan Chicot hänestä hävinnyt,
-niinkuin muistetaan, jo matkalla Fontainebleauhon, eikä hän sen
-jälkeen ollut kuullut narrista mitään. Nauraja oli mies, joka
-ihan äskettäin näytti saapuneen kaupunkiin, sillä hänen loistava
-ratsastuspukunsa oli kauttaaltaan tomussa.
-
-Huomattuaan kuninkaan käännähtävän, jäi hän hetkeksi kunnioittavana
-seisomaan.
-
-Henrik, joka oli tyytymätön senvuoksi, että tuo mies oli saapunut
-niin myöhään ja että sillä oli kokonaan erilainen puku kuin toisilla,
-loi häneen vihaisen katseen.
-
-Vastatullut ei näyttänyt siitä kuitenkaan olevan millänsäkään, vaan
-astui eteenpäin ja polvistui sen tuolin viereen, jossa Anjoun herttua
-istui. Tämä, joka näytti pikemminkin vaipuneen syviin ajatuksiin kuin
-hartaudenharjoituksiin, ei pannut mitään huomiota siihen, mitä hänen
-ympärillään tapahtui. Hetken kuluttua hän kuitenkin uinailuistaan
-heräsi, kääntyi äkkiä sivulle ja huudahti puolittain kuuluvasti:
-Bussy!
-
--- Hyvää päivää, armollinen herra! -- sanoi ylimys, kuin olisi
-tavannut herttuata edellisenä iltana ja ikäänkuin ei mitään
-merkittävämpää olisi heidän viime näkemästään tapahtunut.
-
--- Mutta oletko ihan pois suunniltasi? -- virkkoi prinssi.
-
--- Kuinka niin, armollinen herra?
-
--- Koska olet lähtenyt oleskelupaikastasi, missä sitten lienet
-ollutkin, ja tullut tänne Chartresiin näkemään madonnan paitoja.
-
--- Armollinen herra, minun täytyy saada puhutella teitä hetimiten.
-
--- Miksi et ole tullut ennemmin?
-
--- Koska se on ollut mahdotonta.
-
--- Mutta mitä kaikkea onkaan tapahtunut niinä lähes kolmena viikkona,
-jotka sinä olet ollut häveissä?
-
--- Juuri siitä tahdon teitä puhutella.
-
--- Kai sinä odotat siksi kunnes pääsemme ulos kirkosta.
-
--- Täytyyhän se tehdä, jaa juuri se minua kiusottaakin.
-
--- Vaiti! Tämä pian päättyy. Sitten menemme minun asuntooni.
-
-Kuningas veti nyt tosiaankin oman paitansa ylle pyhän neitsyen
-karkean paidan, ja hovinaistensa avulla kommaili kuningatar samaa.
-Sitten polvistuivat kuningas ja kuningatar valtaistuinkehyksen alle
-ja olivat kotvasen vaipuneina hartaisiin rukouksiin. Sillävälin
-painoivat muut, hallitsijaa miellyttääkseen, otsansa lattiaan.
-Vihdoin nousi kuningas ylös, riisui yltään pyhän paidan, tervehti
-arkkipiispaa ja kuningatarta ja suuntasi askeleensa kirkon ovelle.
-Mutta äkkiä hän, huomatessaan Bussyn, pysähtyi.
-
--- Haa, hyvä herra, -- sanoi hän, -- meidän hartaudenharjoituksemme
-ei näytä teitä miellyttävän, koskapa ette voineet riisua yltänne
-kultianne ja silkkejänne, vaikka kuninkaanne on pukeutunut tomuun ja
-tuhkaan.
-
--- Sire, -- vastasi Bussy arvokkaasti, vaikka harmista hiukan
-punastuikin, -- ei kukaan minua hurskaammin haluaisi ottaa osaa
-teidän majesteettinne hartauteen, mutta minä palaan nyt juuri
-pitkältä ja vaivaloiselta matkalta ja sain vasta tänä aamuna
-tietää teidän majesteettinne matkustaneen Chartresiin. Olen niin
-ollen matkustanut kaksikymmentäkaksi liöötä viidessä tunnissa,
-sire, ehtiäkseni ajoissa tänne. Siinä syy, miksi en ole ehtinyt
-vaihtaa vaatteita, eikä sitä teidän majesteettinne muuten olisi
-huomannutkaan, jos olisin jäänyt Parisiin sen sijaan, että nyt
-saavuin nöyränä liittämään rukoukseni teidän majesteettinne
-toivomuksiin.
-
-Kuningasta näytti tämä vastaus tyydyttävän, mutta kun hän samalla
-tuli katsahtaneeksi ystäviinsä, joista eräät kohauttelivat Bussyn
-selityksen johdosta olkapäitään, pelkäsi hän pahoittavansa heidän
-mielensä, jos käyttäytyisi ystävällisesti veljensä puoltajaa kohtaan,
-ja meni mitään sanomatta edelleen.
-
--- No, -- virkahti herttua, -- huomasitko miten Schomberg, Quélus ja
-Maugiron kohauttelivat olkapäitään sinun anteeksipyynnöllesi?
-
--- Sen näin hyvinkin selvästi, -- vastasi Bussy välinpitämättömästi.
-
--- No?
-
--- Luuleeko teidän korkeutenne, että minä tahtoisin surmata
-aatelismiehen kirkossa? En, sitä tehdäkseni olen liian hyvä kristitty.
-
-Herttua meni nyt sanomaan jäähyväiset veljelleen, joka, kaiketikin
-pyhän neitsyen vaikutuksesta, oli verrattain myötätuntoisella
-mielellä ja antoi siis Anjoun herttualle luvan palata Parisiin,
-milloin tämä vaan halusi. Herttua ja Bussy riensivät heti
-ensinmainitun asuntoon.
-
--- Hyvä ystävä, -- sanoi prinssi, -- kerroppa nyt minulle
-seikkailusi. Arveleppa: minä jo luulin sinun kuolleen.
-
--- Sen kyllä arvaan, armollinen herra.
-
--- Voinet kuvitella, että koko hovi jo oli mielissään sinun
-katoamisesi johdosta. Mutta nyt ei ole siitä kysymys. Sinä läksit
-minun luotani ottamaan selkoa eräästä kauniista, tuntemattomasta
-naisesta. Kuka hän oli, ja onko minulla mitään toiveita hänen
-suhteensa?
-
--- Kyllä, herra, te saatte niittää, mitä olette kylvänyt, nimittäin
-suuren häpeän.
-
--- Kuinka sanoitte, hyvä herra? -- kysyi herttua, ollen enemmän
-kummastuksissaan noista omituisista sanoista kuin Bussyn
-halventavasta äänilajista.
-
--- Kuulin sen jo teidän korkeutenne, -- vastasi Bussy kylmästi. On
-siis turhaa sanoa sitä uudelleen.
-
--- Selittäkää lähemmin, hyvä herra, ja jättäkää arvoitukset ja
-pistosanat Chicotin huoleksi.
-
--- Hyvä on, armollinen herra. Minä tyydyn vain terästämään hiukan
-teidän muistianne.
-
--- Mutta ken sitten on tuo nainen?
-
--- Minä luulen, että teidän korkeutenne oli hänet tuntenut.
-
--- Oliko se siis hän? -- huudahti herttua.
-
--- Oli, armollinen herra.
-
--- Ja oletko sinä hänet nähnyt.
-
--- Olen.
-
--- Onko hän puhutellut sinua?
-
--- Tietysti. Vain kummitukset eivät puhu. Muuten oli ehkä teidän
-korkeudellanne syytä pitää häntä kuolleena, ja ehkäpä te sitä myöskin
-toivoitte.
-
-Herttua kalpeni ja seisoi kuin murtuneena kuullessaan nuo sanat
-mieheltä, jolta hänen pikemminkin olisi pitänyt odottaa imartelua.
-
--- Niin, armollinen herra, -- jatkoi Bussy, -- vaikka te miltei
-olitte pakottanut nuoren naisen etsimään marttyyrikuolemaa, on hän
-kuitenkin siitä pelastunut. Mutta älkää rauhottuko liian pian älkääkä
-vielä uskoko asian tulleen ratkaistuksi. Sillä samalla kun hän on
-pelastanut henkensä, on hän joutunut vielä pahemman onnettomuuden
-uhriksi kuin mitä kuolema olisi ollut.
-
--- Mitä sitten on hänelle tapahtunut? - kysyi herttua liikutettuna.
-
--- Hänelle on tapahtunut, armollinen herra, sellaista, että muuan
-mies on pelastanut hänen kunniansa ja elämänsä, mutta että se sama
-mies on vaatinut häneltä tuosta työstään niin kalliin palkan, että
-hänellä oli täysi syy katua ottaneensa lainkaan pelastustarjousta
-vastaan.
-
--- Jatka!
-
--- No niin, armollinen herra, välttääkseen joutumasta Anjoun herttuan
-jalkavaimoksi, on neiti de Méridor heittäytynyt miehen sellaisen
-syliin, jota hän inhoo.
-
--- Mitä sinä puhut?
-
--- Minä sanon, että Diana de Méridor nykyisin on Monsoreaun
-kreivittärenä.
-
-Tavallisesti niin kalpea ruhtinas sävähti nuo sanat kuultuaan
-tulipunaiseksi.
-
--- Kristuksen veren kautta! -- huusi hän raivostuneena. -- Onko tuo
-tosiaankin totta.
-
--- On, kautta Jumalan, koska minä olen sen sanonut, -- vastasi Bussy,
-katse ylpeänä.
-
-En minä sitä tarkoittanut, -- sanoi prinssi, -- enkä minä lainkaan
-epäile teidän uskottavuuttanne, Bussy. Minä tahdoin vain itseltäni
-kysyä, oliko mahdollista, että joku minun ylimyksistäni olisi
-uskaltanut ryöstää minulta sen naisen, jota minä rakastin.
-
--- Miksikäs ei? -- vastasi Bussy.
-
--- Ehkä siis sinäkin olisit tehnyt samoin?
-
--- Minä olisin menetellyt vieläkin paremmin, armollinen herra. Olisin
-sanonut teille, että te olitte tahrannut kunnianne.
-
--- Malttakaahan hetkinen, Bussy, -- virkkoi herttua, joka nyt jo
-hieman tointui. -- Olkaa hyvä ja kuulkaa minua. Ymmärrätte, hyvä
-ystävä, etten minä koetakaan puhdistautua.
-
--- Siinä teette väärin, hyvä prinssi, sillä te ette ole tavallista
-ylimystä parempi, kun on kysymys kunnianasioista.
-
--- Hyv'on! Juuri siitä syystäpä minä pyydän teitä Monsoreaun
-tuomariksi.
-
--- Minuako?
-
--- Teitä juuri. Ja teidän tulee sanoa minulle, eikö hän ole
-käyttäytynyt minua kohtaan kuin petturi.
-
--- Teitäkö kohtaan?
-
--- Niin, minua kohtaan, jonka tarkoitukset hän tunsi.
-
--- Ja teidän korkeutenne tarkoituksena oli...
-
--- Saada Diana rakastamaan itseäni.
-
--- Saadako hänet rakastamaan?
-
--- Niin, mutta etten missään tapauksessa käyttäisi väkivaltaa.
-
--- Ja sekö oli tarkoituksenne, armollinen herra? -- kysyi Bussy
-ivallisesti hymyillen.
-
--- Epäilemättä, ja se tarkoitus minulla oli viimeiseen hetkeen asti,
-vaikka Monsoreau koetti sitä kaikin mahdollisin verukkein vastustaa.
-
--- Armollinen herra, mitä te sanotte? Onko tuo mies siis tahtonut
-pakottaa teitä häväisemään Dianan?
-
--- On.
-
--- Neuvoillaanko?
-
--- Kirjeillään. Haluatteko nähdä yhden niistä?
-
--- Ah! -- huudahti Bussy, -- voiko tätä kaikkea uskoa!
-
--- Odota hetkinen, niin saat nähdä. Herttua otti nyt pienestä
-laatikosta esille kirjeen ja ojensi sen Bussylle.
-
--- Lue, -- sanoi hän, -- koskapa epäilet ruhtinaasi sanojen
-todenperäisyyttä.
-
-Bussy otti vapisevin käsin kirjeen ja luki:
-
-    'Armollinen herra. Teidän korkeutenne voi olla levollinen. Asia
-    järjestyy hyvin helposti, sillä nuori henkilömme matkustaa tänä
-    iltana kahdeksaksi päiväksi erään tätinsä luo, joka asuu Luden
-    linnassa. Mitä tuon nuoren tytön ennakkoluuloihin tulee, niin
-    vakuutan minä, että ne haihtuvat heti kun hän saa nähdä teidän
-    korkeutenne. Sillävälin olen minä toimessa... ja vielä tänä
-    iltana on hän oleva Beaugén linnassa.
-
-    Teidän kunink. korkeut. uskollinen palvelija
-
-                                      _Bryant de Monsoreau_.'
-
--- No, mitäpä sanot siitä? -- kysyi prinssi, kun Bussy kahdesti oli
-lukenut kirjeen läpi.
-
--- Minä sanon, että teitä palvellaan hyvin, armollinen herra.
-
--- Päinvastoin, minut on petetty.
-
--- Olette oikeassa: minä unohdin lopputuloksen.
-
--- Se konna! Hän on kuvitellut minulle, että tyttö olisi kuollut.
-
--- Tyttö, jonka hän teiltä varasti. Se oli alentava teko. Mutta,
--- lisäsi Bussy purevan ivallisesti, -- Monsoreaun kreiville antaa
-anteeksi hänen rakkautensa.
-
--- Haa! Luuletko niin!
-
--- Hm, -- myhähti Bussy, -- minulla ei ole siihen nähden mitään
-määrättyä mielipidettä. Minä luulen niin, jos tekin niin luulette.
-
--- Kerro nyt minulle, millä tavalla hän on menetellyt.
-
--- Hän on kuvitellut nuoren tytön isälle, että tyttö oli viety
-pois teidän määräyksestänne. Hän saapui Beaugén linnaan tuoden
-tytölle kirjeen Méridorin paroonilta. Suostutettuaan tytön lähtemään
-mukaansa sulki hän hänet Saint-Antoinen kadun varrella sijaitsevaan
-taloon, jossa hän, alituiseen pelotellen tyttöä teidän muka pahoilla
-aikomuksillanne, sai viimein tytön pakotetuksi menemään avioliittoon
-kanssaan.
-
--- Ja eikö tuo ole mitä inhottavinta halpamaisuutta? -- huudahti
-herttua.
-
--- Se on vain räikeämpää kuin teidän oma menettelynne, -- vastasi
-Bussy ujostelematta.
-
--- Haa, Bussy? Saatpa nähdä, enkö minä ole kostava.
-
--- Kostava! Teidän korkeutenne, sitä te ette tee.
-
--- Kuinka?
-
--- Ruhtinaat eivät kosta, armollinen herra. He rankaisevat. Teidän
-tulee nuhdella Monsoreauta hänen halpamaisuudestaan ja rangaista
-häntä siten, että annatte neiti Méridorille takaisin hänen entisen
-vapautensa.
-
--- Kuinka se kävisi päinsä?
-
--- Ei mikään ole sen helpompaa: avioliitto on solmittu pakotuksesta,
-sillä ei siis ole mitään lain voimaa. Purattakaa se. Silloin te,
-armollinen herra, menettelisitte arvokkaan ylimyksen ja ylevämielisen
-ruhtinaan tavoin.
-
--- Ahaa! -- virkkoi prinssi epäluuloisena. -- Mikä lämpö sanoissa!
-Sinä siis olet erittäin huvitettu tästä asiasta?
-
-Minäkö? En hituistakaan. Mutta mikä minua huvittaa, armollinen
-herra, on se, ettei kenenkään tarvitsisi sanoa, että Bussy palvelee
-uskotonta ruhtinasta ja kunniatonta miestä.
-
--- Hyvä on! Sinä saat nähdä. Mutta kuinka tämä avioliitto saataisiin
-puretuksi?
-
--- Vallan helposti: käyttämällä tytön isän välitystä.
-
--- Mutta hänhän on Anjoussa?
-
--- Eipä olekkaan, armollinen herra. Hän on tyttärensä luona
-Parisissa. Puhukaa hänen kanssaan, armollinen herra. Saakoon hän
-teissä vihamiehen asemesta ystävän.
-
--- Milloin saan häntä tavata?
-
--- Heti kun pääsemme Parisiin.
-
--- Hyvä! Asia on ratkaistu, minä annan ruhtinaallisen sanani sen
-vakuudeksi.
-
-
-
-
-35.
-
-Chicot ja kuningas.
-
-
-Hiljaista oli Louvressa, sillä kello oli vasta yksitoista
-aamupäivällä. Kaikki tahtoivat olla häiritsemättä kuningasta, joka
-lepäili rasittavan pyhiinvaellusmatkan jälkeen.
-
-Kaksi ratsastajaa saapui samaan aikaan, mutta eri tahoilta, Louvren
-pääportille.
-
--- Ah! Herra Chicot! -- huudahti toinen.
-
--- Kas vaan, kreivi Bussy! -- vastasi jälkimäinen.
-
--- Te kai tulette tervehtimään kuningasta? -- kysyi Bussy.
-
--- Luullakseni tekin?
-
--- En. Minä tulen tapaamaan Anjoun herttuata. Tiedättehän, herra
-Chicot, -- lisäsi Bussy hymyillen, -- ettei minulla ole onnea kuulua
-kuninkaan suosikkeihin.
-
--- Se on kuninkaan vika eikä teidän. Bussy kumarsi.
-
--- Hyvä herra, -- sanoi hän, -- tahdotteko ystävällisesti tehdä
-minulle pienen palveluksen?
-
--- Varsin mielelläni.
-
--- Hyvä on! Te saatte liikkua Louvressa missä haluatte, jota vastoin
-minun täytyy jäädä eteissaliin. Olkaa senvuoksi hyvä ja ilmoittakaa
-Anjoun herttualle, että minä olen täällä.
-
--- Anjoun herttua aikoo epäilemättä käydä tervehtimässä hänen
-majesteettiaan. Miksi ette tule minun kanssani?
-
--- Minä pelkään saavani happamia silmäyksiä kuninkaalta.
-
--- Se kyllä ennen pitkää muuttuu, olkaa siitä varma.
-
--- Ahaa! Te olette siis ennustajakin, herra Chicot?
-
--- Välistä. Tulkaa siis, herra Bussy.
-
-He menivät nyt kumpikin sisälle: toinen ohjasi askeleensa Anjoun
-herttuan huoneisiin, toinen kuninkaan makuukamariin.
-
-Henrik III oli juuri herännyt. Hän oli soittanut kelloa, ja joukko
-palvelijoita ja hovimiehiä oli syöksähtänyt kuninkaan huoneeseen. Jo
-oli lihanliemet, mausteviinit ja lihapasteijat tuotu sisälle, kun
-Chicot varsin hilpeänä astui korkean herransa eteen. Ennenkuin sanoi
-hyvää päivääkään alkoi hän heti syödä vadista ja juoda kultamaljasta.
-
--- No, kautta Jumalan! -- huusi kuningas ihastuksissaan, vaikka
-olikin olevinaan suuttunut, -- luulenpa, että siinä on Chicotin
-lurjus, se karkuri!
-
--- Mitä sanot, poikani? -- virkkoi Chicot, istahtaen kursailematta
-tomuisine saappaineen kultaisin liljoin kirjailtuun nojatuoliin,
-jossa Henrikin oli tapana istua. -- Me kai unohdamme sen pienen
-Puolanmatkan, jolloin näyttelimme paimenten osaa, sill'aikaa kun
-Puolan herrat esittivät koiria...
-
--- No niin, taaskin on minun kiusanhenkeni täällä, -- sanoi Henrik.
--- Olenkin saanut olla rauhassa kolme viikkoa.
-
--- Äh! -- murahti Chicot. -- Aina sinä valitat. Voisippa sinua,
-saamari vie, luulla joksikin omaksi alamaiseksesi! Selitäppä nyt,
-mitä olet tehnyt minun poissaollessani, pikku Henrikkini? Olet kai
-hallinnut tätä Ranskan kaunista kuningaskuntaa ylen hupaisesti, vai
-miten?
-
--- Herra Chicot, te unohdatte, kuka olette?
-
--- Näyttääkö kansa kieltään, häh?
-
--- Hullu!
-
--- Onko ketään hyvin käherrettyä pikku herraa hirtetty? Ah, anteeksi!
-Minä en huomannut teitä, herra Quélus.
-
--- Chicot, meistä tulee vihamiehiä.
-
--- Sanoppa myös, onko meidän taikka juutalaisten raha-arkuissa yhtään
-rahaa? Se ei olisi lainkaan hullumpaa, sillä me tarvitsemme hiukan
-huvittelua. Elämä tuntuu, kautta kunniani, kovin ikävältä!
-
-Näin sanottuaan hän mielihalulla alkoi pistellä suuhunsa keltaisiksi
-paistetuita pasteijoja.
-
-Kuningas alkoi nauraa. Niin hän tavallisesti aina lopuksi teki.
-
--- No, -- sanoi hän, -- missäpä sinä olet ollut niin kauvan? Olen
-etsityttänyt sinua Parisin kaikista pahamaineisista paikoista.
-
--- Oletko siis etsityttänyt myöskin Louvren?
-
--- Ehkäpä sinä kaiken lopuksi olet ollutkin katumusmatkoilla.
-
-Ihan oikein. Olen hiukan tutkistellut uskontoa, nähdäkseni, missä
-kunnossa se oli. Mutta se ei ollutkaan niin pian tehty. Olen saanut
-kyllikseni munkeista. Hyi, moisia kurjia olentoja!
-
-Tällöin astui sisään Monsoreaun kreivi ja tervehti kuningasta hyvin
-kunnioittavasti.
-
--- Vai te se olette, herra ylihovijahtimestari, -- sanoi Henrik. --
-Milloinka järjestätte meille komean metsästyksen?
-
--- Silloin kun teidän majesteettinne haluaa. Olen juuri saanut
-tietää, että S:t Germainen-Layessa on runsaasti villisikoja.
-
--- Villisiat ovat kovin vaarallisia, -- puuttui Chicot puheeseen. --
-Ellen väärin muista, oli Kaarle IX vähällä menettää henkensä eräällä
-villisikametsästysretkellä, ja sitäpaitsi ovat metsästyskeihäät
-raskaita ja tekevät rakkoja meidän hienoihin käsiimme. Eikö niin,
-poikani?
-
-Herra Monsoreau katsahti karsaasti Chicotiin.
-
--- Kuulehan, -- sanoi gascognelainen Henrikille, -- siitä ei ole
-pitkää aikaa, kun sinun ylihovijahtimestarisi kohtasi suden.
-
--- Kuinka niin?
-
--- Koska hän minusta niin paljo muistuttaa sellaista eläintä.
-Varsinkin on silmä hämmästyttävän yhdennäköinen.
-
-Monsoreaun kreivi kalpeni vihasta ja virkkoi? -- Herra Chicot, minä
-en ymmärrä narreja, kun en ole elänyt hovissa, ja tahdon saada teille
-sanotuksi, että en pidä loukkauksista kuninkaani läsnäollessa,
-kaikkein vähimmin ollessani täällä virka-asioilla.
-
-No niin, hyvä herra, -- sanoi Chicot, -- te olette meidän hovimiesten
-suora vastakohta. Meistä on viimeinenkin narritemppu ollut hyvin
-hupainen.
-
--- Mikä narritemppu? -- kysyi Monsoreau.
-
--- Se että teidät nimitettiin ylihovijahtimestariksi. Te huomaatte
-siitä, että vaikkei minun pikku Henrikkini olekkaan ihan niin suuri
-narri kuin minä, on hän kuitenkin paljo suurempi hullu.
-
-Monsoreau loi kamalan silmäyksen gascognelaiseen.
-
--- No, no, -- virkkoi Henrik, riitaa peläten, -- puhukaamme nyt
-jostain muusta, hyvät herrat.
-
--- Puhutaan vaan, -- myönnytti Chicot, -- puhutaanpa vaikka Charterin
-madonnasta ja hänen ansioistaan.
-
--- Ei mitään jumalattomuuksia, Chicot! -- huusi kuningas ankarasti.
-
--- Minäkö puhuisin jumalattomuuksia? -- puolustihe Chicot. Luulenpa,
-että pidät minua kirkonpalvelijana etkä soturina!
-
-Hyvä herra, -- sanoi Monsoreau hyvin hiljaa Chicotille, -- ettekö
-haluaisi hiukan keskustella kanssani tuossa ikkunankomerossa?
-
-Kuinka sellaista kysyttekään? Sen teen mitä suurimmalla mielihyvällä.
-
--- Mennään sitten syrjään.
-
--- Mielelläni, vaikka kauvas metsään, jos teitä vaan haluttaa.
-
--- Jättäkää nuo huomautuksenne: täällä ei niille voi kukaan nauraa,
--- virkkoi Monsoreau, mennen narrin seurassa ikkunankomeroon. -- Nyt
-on meidän puhuttava totuutta, herra Chicot, herra hullu, herra narri.
-Aatelismies, pankaa mieleenne, aatelismies kieltää teitä nauramasta
-hänelle ja pyytää teitä ajattelemaan, ennenkuin määräätte kohtauksen
-johonkin metsään, sillä siellä kasvaa koko joukko keppejä ja vitsoja,
-ja ne kyllä kelpaavat toimittamaan saman tehtävän kuin nekin, joilla
-Mayenne niin vakavasti teitä kuritutti.
-
-Haa! -- sanoi Chicot ilman huomattavaa mielenliikutusta, vaikka hänen
-tummat silmänsä salamoivatkin. -- Haa, hyvä herra! Te muistutatte
-minulle siitä, mitä minä olen Mayennelle velkaa. Tahdotteko ehkä
-saada minusta velkamiehen itsellenne, niinkuin minä olen hänen
-velallisensa?
-
--- Käsittääkseni te, hyvä herra, unohdatte suurimman velkojanne.
-
--- Se väitteenne minua kummastuttaa, herra kreivi, sillä voinpa
-kehua, että minulla on hyvä muisti. Kuka siis on tuo velkoja, jos
-saan luvan kysyä?
-
--- Mestari Nicolas David.
-
--- Aa, mitä häneen tulee, niin te erehdytte, -- vastasi Chicot
-kolkosti hymyillen. -- Hänelle en enää ole mitään velkaa. Hänen
-saamisensa on maksettu.
-
-Samassa saapui siihen kolmaskin ja puuttui keskusteluun. Se oli Bussy.
-
--- Kas, siinähän on herra Bussy, -- sanoi Chicot. -- Tulkaapas
-minua hiukan auttamaan. Herra Monsoreau on, kuten näette, vetänyt
-minut tänne syrjään ja tahtoo ahdistaa minua kuin hirveä. Sanokaa,
-herra Bussy, hänelle, että hän erehtyy, että hän onkin tekemisissä
-villisian kanssa ja että villisika hyökkää metsästäjän päälle.
-
--- Herra Chicot, -- puheli Bussy, -- luulenpa teidän menettelevän
-väärin herra ylihovijahtimestaria kohtaan, jos otaksutte, ettei hän
-pidä teitä sinä, mikä olette, nimittäin hyvänä aatelismiehenä. Hyvä
-herra, -- jatkoi Bussy kreivin puoleen kääntyen, -- minulla on kunnia
-ilmoittaa teille, että Anjoun herttua haluaa teitä puhutella.
-
--- Minuako? -- kysyi Monsoreau levottomasti.
-
--- Juuri teitä, hyvä herra, -- vastasi Bussy.
-
-Monsoreau loi Bussyyn katseen, joka näytti tahtovan tunkeutua hänen
-sielunsa pohjaan. Kreivi vain rauhallisesti hymyili.
-
-Anjoun herttua odotteli vastaanottohuoneessaan, lueksien sitä
-kirjettä, minkä lukijamme jo tuntevat. Kuultuaan oviverhojen
-siirtyvän, luuli hän Monsoreaun tulevan ja kätki nopeasti kirjeen.
-
-Bussy astui sisälle.
-
--- Armollinen herra, hän tulee heti.
-
--- Eikö hän epäile mitään?
-
--- No, mitäpä siitä, jos epäilisikin? kun te kerran olette hänet
-vähäpätöisestä henkilöstä ylentänyt, niin voittehan tehdä hänet
-jälleen vähäpätöiseksi.
-
--- Tietysti, -- vastasi herttua, katseessaan hajamielisyyden ilme,
-niinkuin tavallisesti aina, milloin pontevuus tuli kysymykseen.
-
--- Näyttääkö hän teistä tänään vähemmän rikolliselta kuin eilen?
-
--- Sata kertaa enemmän. Hänen rikoksensa ovat sitä laatua, että ne
-tuntuvat sitä suuremmilta, kuta enemmän niitä ajattelee.
-
--- Onhan asia, -- huomautti Bussy, -- sitäpaitsi ihan yksinkertainen.
-Hän on petollisesti ryöstänyt nuoren, jalosukuisen tytön, hän
-on kaikenmoisin petoksin ja keinoin, jotka ovat aatelismiehelle
-arvottomia, pakottanut hänet kanssaan avioliittoon. Hänen täytyy
-itsensä pyytää tuon avioliiton purkamista, tai on sitä pyydettävä
-teidän hänen sijaansa.
-
--- Kyllä se on päätetty.
-
--- Ja isän ja tyttären nimessä on minulla teidän kunniasananne
-takeena siitä?
-
--- On.
-
--- Pankaa mieleenne, että he tuskallisina odottavat teidän ja tuon
-miehen välisen keskustelun tulosta.
-
--- Nuori tyttö tulee pääsemään vapaaksi, Bussy, minä sen sinulle
-lupaan.
-
--- Ah! -- huokasi Bussy. -- Jos sen saatte aikaan, niin toimitte
-todellakin ylevämielisen ruhtinaan tavoin.
-
-Näin sanoen hän tarttui herttuan käteen, siihen käteen, jolla oli
-päätetty niin monta väärää lupausta, ja suuteli sitä kunnioittavasti.
-
-Samassa kuului etuhuoneesta askelia.
-
--- Hän on nyt siinä, -- sanoi Bussy.
-
--- Tulkaa herra Monsoreau sisälle! -- huusi Frans niin ankaralla
-äänellä, että Bussy luuli voivansa pitää sitä hyvänä merkkinä.
-
-Tämä nuori ylimys, joka oli miltei varma asiansa onnistumisesta, ei
-voinut pidättää katseestaan eräänlaista ylpeyden ivaa Monsoreaun
-kreiviä tervehtiessään. Ylihovijahtimestari puolestaan vastasi Bussyn
-tervehdykseen lasimaisella katseella, jonka taakse hän visusti salasi
-sielunsa tunteet.
-
-Bussy siirtyi etuhuoneeseen, missä oli useita muitakin aatelismiehiä.
-Hän näytti päältäpäin verrattain tyyneltä ja antamatta kenenkään
-huomata sitä kauheata ahdistusta, joka hänen sieluaan painoi,
-odotteli hän tuskallisena tuon hänelle niin tärkeän keskustelun
-tulosta.
-
-Riittävästi tunsi Bussy Monsoreaun oivaltaakseen, ettei tämä
-mielisuosiolla antautuisi. Mutta Anjoun herttuahan tarvitsisi vain
-lausua tahtonsa julki saadakseen hänet tottelemaan, taikka saattaisi
-hän miehen kokonaankin lannistaa.
-
-Äkkiä kuului kajahtavan prinssin ääni, ja se tuntui käskevältä.
-
--- Ah! -- ajatteli Bussy, ollen ilosta pois suunniltaan, -- herttua
-pitää sanansa!
-
-Mutta tuon huudahduksen jälkeen ei herttuan ääntä enää kuulunut.
-Yht'äkkiä avautui ovi herttuan huoneeseen, ja sieltä sisäpuolelta
-kuului iloisia ääniä.
-
-Bussy tiesi, että herttua oli ylihovijahtimestarin kanssa
-kahdenkesken ja että heidän keskustelunsa, jos se olisi jatkunut
-hänen toivomaansa suuntaa, olisi pitänyt olla kaikkea muuta kuin
-iloista. Nuo odottamattomat äänet saivat hänet senvuoksi vapisemaan.
-
-Pian kuuluivat äänet lähempää, oviverho kohotettiin ylös. Monsoreau
-oli tulossa selin takaisin, syvään kumartaen, ja herttua saattoi
-häntä ovelle asti ja lausui:
-
--- Hyvästi, hyvä ystävä! Asia on päätetty.
-
--- Hyvä ystävä! -- mutisi Bussy. -- Oi, mitä se merkitsee?
-
--- Siis, armollinen herra, -- sanoi Monsoreau, -- on asian julkiseksi
-tekeminen nyt teidän korkeutenne mielestä parasta?
-
--- Niin on, -- vastasi herttua, kaikki tuo salakähmäisyys on vain
-lapsellista.
-
--- Minä siis, -- virkkoi ylijahtimestari, -- esittelen hänet tänä
-iltana hänen majesteetilleen.
-
--- Tehkää se pelkäämättä. Minä valmistan asiata jo edeltäkäsin.
-
-Herttua kumartui sitten ihan lähelle ylihovijahtimestaria ja kuiskasi
-jotakin tämän korvaan.
-
--- Se kaikki on toimitettu, armollinen herra, -- vastasi tämä.
-
-Monsoreau kumarsi vielä kerran herttualle, joka nyt katsahti
-ympärilleen, mutta ei huomannut Bussya, sillä tämä seisoi oviverhon
-laskosten takana.
-
--- Hyvät herrat, -- sanoi Monsoreau, kääntyen aatelismiesten
-puoleen, jotka kumartelivat! tälle uudelle, Bussyakin etevämmälle
-suosikille, -- hyvät herrat, suvaitkaa minun ilmoittaa teille muuan
-uutinen: hänen korkeutensa on antanut minulle luvan tehdä tunnetuksi
-avioliittoni neiti Diana de Méridorin kanssa, ja saan minä kunnian
-esitellä hänet tänä iltana hovissa.
-
-Bussy horjui: vaikkakaan isku ei ollut odottamaton, oli se kuitenkin
-niin valtava, että hän sen johdosta tunsi aivan kuin luhistuvansa
-kokoon. Vaistomaisesti siirsi hän oviverhon syrjään. Hän seisoi nyt
-herttuan kanssa kasvot vastatusten. He olivat kumpikin kalmankalpeat,
-vaikkakin erilaisista syistä, ja he loivat toisiinsa katseen, joka
-Bussyn puolelta ilmaisi halveksumista ja Anjoun herttuan puolelta
-kauhua.
-
-Monsoreau tunkeutui aatelismiesjoukon läpi, joukon, josta sateli
-hänelle kohteliaisuuksia ja onnitteluja.
-
-Bussy teki liikkeen mennäkseen herttuan luo. Mutta tämä huomasi, mitä
-hänellä oli odotettavissa, ja ehti laskea oviverhon alas ja sulkea
-oven: kuului, miten avainta lukossa käännettiin.
-
-Bussy tunsi veren pakkautuvan sydämeensä. Hänen kätensä siirtyi
-vaistomaisesti vyössä riippuvaan tikariin ja hän veti tikarin kuin
-koneellisesti ulos tupesta, sillä intohimonsa olivat useinkin alussa
-hillittömät. Mutta syvä ja katkera tuska tukahutti hänen vihansa. Hän
-huomasi kuitenkin, että jos hän jäisi siihen, hänen surunsa saattaisi
-tehdä hänet naurunalaiseksi. Senvuoksi hän riensi alas linnanpihalle,
-hyppäsi ratsunsa selkään ja alkoi täyttä neliä ratsastaa S:t Antoinen
-kadulle päin.
-
-Parooni ja Diana odottelivat rauhattomina Bussyn lupaamaa vastausta.
-He näkivät nuoren ylimyksen palaavan kalpeana ja murtuneen näköisenä.
-Diana oivalsi kaiken ja parkasi. -- Rouva, -- huusi Bussy, --
-halveksikaa, vihatkaa minua! Luulin olevani jotakin tässä maailmassa,
-ja olenkin vain mitätön atoomi, tomuhiukkanen. Luulin voivani saada
-jotain aikaankin, enkä kykene repimään edes sydäntä rinnastani.
-Hyvä rouva, te olette tosiaankin Monsoreaun kreivin puoliso, hänen
-laillinen vaimonsa, tänä hetkenä julkisesti siksi tunnustettu, ja
-teidät tullaan tänä iltana esittelemään hovissa. Mutta minä olen
-houkkio raukka, viheliäinen hupsu, tahi oikeammin, niinkuin te, herra
-parooni, sanoitte, Anjoun herttua on pelkuri konna.
-
-Ja niin sanottuaan hän, jättäen isän ja tyttären mitä
-kuvaamattomimman kauhun valtaan, syöksähti tuskasta ja raivosta
-mielipuolena ulos huoneesta, heittäysi ratsunsa selkään, kannusti
-sitä hurjasti, ja käsi suonenvedontapaisesti sydäntä painaen, lensi
-pois kuin kauhuaherättävä henkinäky.
-
-_Ensimäisen osan loppu._
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MONSOREAUN KREIVITÄR I***
-
-
-******* This file should be named 56492-8.txt or 56492-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/6/4/9/56492
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-