diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/56224-8.txt | 5224 | ||||
| -rw-r--r-- | old/56224-8.zip | bin | 122966 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5224 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..c4855ff --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #56224 (https://www.gutenberg.org/ebooks/56224) diff --git a/old/56224-8.txt b/old/56224-8.txt deleted file mode 100644 index 9775f2c..0000000 --- a/old/56224-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5224 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Rooman keisareita marmorihahmossa, by Viktor Rydberg - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Rooman keisareita marmorihahmossa - -Author: Viktor Rydberg - -Translator: Aarni Kouta - -Release Date: December 22, 2017 [EBook #56224] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ROOMAN KEISAREITA MARMORIHAHMOSSA *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -ROOMAN KEISAREITA MARMORIHAHMOSSA - -Kirj. - -Viktor Rydberg - - -Suomentanut - -Aarni Kouta - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1909. - - - - -I - - -Jos nousette Kapitoliumille nähdäksenne Julius Cesarin -- ja missä -hänet kohtaisi, ellei siellä? -- niin älkää odottako saavanne -katsella Sullan "huolettomasti vyötettyä poikaa", jonka olento -on hillitön, eleet houkuttelevat, tukka kihara, silmät mustat ja -vilkkaat ja jäsenet kauniisti pyöristyneet ja solakat! Se Cesar, -Afroditen jälkeläinen, jonka nuoruudenkauneus veti forumille -kokoontuneiden kansalaisten katseet puoleensa ja hurmasi kuningas -Nikomedeen, on kadonnut. Menettepä vasemmalle nähdäksenne hänen -rintakuvansa Kapitoliumin museon keisarisalissa tai oikealle, missä -hänen jättiläispatsaansa vartoo teitä konservaattorien palatsiin -johtavassa kaarikäytävässä, niin ette ole havaitseva jälkeäkään -keikarista, josta Cicero lausui: "Nähdessäni hänen äärettömän -huolellisesti käherretyt kutrinsa ja huomatessani, kuinka hän -pyyhkäisee niitä sormellaan, tuntuu minusta mahdottomalta, että tuo -ihminen voi hautoa mielessään niin suurta onnettomuutta -- Rooman -tasavallan kukistamista." - -Mutta onpa melkein vahinko, että hän on poissa. Hänen tulisi -näyttäytyä uudelleen, ei ainoastaan kuvassa, vaan ilmielävänä -Korsolla. Englantilaiset, jotka joukottain kuljeksivat siellä, -tuntisivat ehkä hänen toogansa alla oman Pelhaminsa sukulaisen. -Nuoret roomalaiset tervehtisivät häntä uneksittuna esikuvanaan. -Parisilaisen keikarin viimeinen vivahdus -- se joka, jesuiittakouluissa -kasvatettuna, alkaa tunkea syrjään toisen keisarikunnan epäonnistuneen -esikuvan miehekkäästä hienostumisesta, "petit-crevé'n" -- tuijottaisi -ihmetellen pakanaan, jonka neroa säihkyvien kasvonpiirteitten kauneutta -kohottaisi tuo tyhjä ja seminaarilaishurskas, mutta ei vaatimaton -katse, joka on ominaista noille nuorille ranskalaisille ja josta lukee -selvästi kuin julistuksesta: _je ne sais rien; donc je suis un homme -du monde_. - -Julius Cesarin jättiläispatsas konservaattorien palatsissa on -antiikinen teos, todennäköisesti ensimäiseltä keisariajalta, mutta -ei suinkaan mestariteos. Älkäämme kiinnittäkö huomiotamme siihen, -että Rooman kultaisen nuorison johtajaa ei edes aavistukseltakaan voi -nähdä tässä, sillä kuvanveistäjä on tahtonut esittää vanhentunutta -imperaattoria, maailman yksinvaltiasta, ei nuorta patriisia. Mutta -siitä puuttuu niin paljon, minkä luulimme eriämättömästi kuuluvan -Cesarin olemukseen. Edessämme seisoo täysin varustettu sotapäällikkö, -jonka luukovissa ukonkasvoissa ei milloinkaan ole loistanut sen -neron välkähdystä, joka salamoin pirstoi Gallian ja Germanian -sotajoukot, musersi Pompejuksen soturimaineen, kukisti tasavallan ja -hävitti muinaisroomalaisen hyveen tähteet. Ei pilkahdustakaan siitä -herttaisuudesta, joka niin vanhan kuin nuorenkin Cesarin ominaisuus -valloitti vastustajan, tai siitä kauneudentunnosta, joka teki hänestä -taiteilijan historioitsijain ja kaunopuhujain joukossa, tai siitä -ylevämielisyydestä, joka inhimillisellä aatelilla kultasi demoonisen -itsekkäisyyden. Onko tämä se mies, joka olemuksensa runoilijavoimalla -teki monivuotisen vaivaloisen sotaretken ylevähenkiseksi -sankarirunoksi harmaantuneille sotureille, joiden oli seurattava -häntä varustusten ja sälyjen kuormaa kantaen aseidenmittelystä -toiseen halki gallialaisten ja belgialaisten kaikkien maanäärien, -Reinin yli Germanian metsiin, yli meren tuntemattomaan Britanniaan? -Mies, joka jäsenet riutuneina irstailuista, sairaudesta ja -valvomisista kulki paljainpäin auringonpaahteessa ja rankkasateessa -legioonainsa edessä ja jonkun vesistön keskeyttäessä retken ui -ensimäisenä yli ja sotajoukon horjuessa syöksyi taistelun tuoksinaan, -otellen miehenä rivissä, sittenkuin hän sotapäällikkönä oli -valmistanut kaikki voiton varalle? - -Jos näissä piirteissä on neroa, niin on se luvunlaskijan, joka ajan -vaatimuksista, yhteiskunnan vammoista, ihmisen hyveistä, virheistä -ja paheista on sommitellut monimutkaisen laskelman ja ratkaissut sen -omia tarkoitusperiään varten kylmällä kestävyydellä. - -Jos niissä on omaatuntoa, niin se ilmenee kreikkalaisen runoilijan -pilkallisissa sanoissa, jotka usein lie olleet Cesarin huulilla: - - Pyhinä oikeus ja laki pidä! Jos - ne rikot, riko vuoksi valtaistuimen! - -Jos niissä on intohimoa, on se sitä, josta riemastuneet sotamiehet -lauloivat seuratessaan sotapäällikkönsä triumfivaunuja: - - Vaimoasi, miesi, varo! Kaljupää saa kaupunkiin! - -Vieläkin pahempia asioita he lauloivat samassa tilaisuudessa -jumaloidusta päälliköstään, mutta eivät mitään, mikä olisi osunut -herkempään kohtaan. Akilleun arka paikka oli kantapää; Cesarin -päälaki. Ennen aikojansa harvenivat nuo niin hyvin hoidetut -kiharat, ja se oli turmiollinen enne Roomalle. Sillä enemmän kuin -Aleksanterinpatsas, jonka hän näki Gadeksessa, kiihoitti tämä -häntä hänen tarkoitettua päämaaliansa kohti; hän ei voinut nostaa -kättä päähänsä muistamatta, että oli jättänyt sen iän, jolloin -Makedonian sankari oli valloittanut maailman. Hän koetti auttaa -itseään "diskonteerauksella"; kampa lainasi takaraivolta peittääkseen -paljasta päälakea, mutta lopuksi paljastui lainanantajakin. Cesarin -historioitsijat väittävät, että niistä kunnianosoituksista, -joita senaatti tuhlasi hänelle, oli oikeus alati käyttää -laakeriseppelettä se, joka häntä enin miellytti, koska seppele peitti -hänen paljaspäisyyttään. Olipa asian laita miten tahansa: joka -hiuskarvalta, joka putosi tästä päästä, kasvoi kihara "dioneisen -Cesarin tähteen", komeettiin, joka ennusti uutta ajanjaksoa Roomalle -ja on vielä, antiikisissa kohokuvissa, hänen otsallaan kuten -kaksoistähdet dioskuurien. - -Mutta kylliksi jo tuosta Cesar-patsaasta. Toiset taideteokset samassa -kaarikäytävässä ja palatsin pihalla näyttävät olevan iroonisen hengen -sinne asettamia ja järjestämiä. Läheisyydessä on kaksi suunnattoman -suurta päätä: toinen on, niin arvellaan, erään Domitianus-kolossin, -toinen erään Othon. Jättiläishedelmiä, jotka ovat kasvaneet Cesarin -kyntämässä vaossa. Vastapäätä häntä pusertaa jalopeura hekumallisesti -leukansa hevoseen, joka vapisee sen käpälien alla. Kansalaissodat, -jotka imevät tasavallan veren. Tämän komean ryhmän vieressä tuijottaa -hämärästä rautaristikon takaa vangittuja barbaareja, joiden kädet -ovat hakatut poikki. Haamuja, niin kammottavia ja uhkaavia, ikäänkuin -Saga olisi asettanut ne siihen enteeksi kuolemantuomiosta, jonka hän -on julistanut cesariselle Roomalle. Domitianuspään ääressä sen uurnan -jalusta, joka on kätkenyt vanhemman Agrippinan tomun. Kourallinen -muinaisroomalaisen hyveen tuhkaa. - -On olemassa toisia ja parempia kuvia keisarikunnan perustajasta. -Missään ei kohtaa kuitenkaan sitä Cesaria, josta koulunpenkillä -uneksimme. Useimmissa on kärsivät, synkät, jopa tuskallisetkin -kasvot. Yötä päivää kutoo tämä henki suurten hyödyllisten -ajatusten kudosta; mutta hän aavistaa, että ennenkuin muisto hänen -lainrikoksestaan on ennättänyt kääriytyä tuohon kimaltavaan harsoon, -on hän itse vaipuva lävistetyn toogan alle. Hän aavistaa kenties -pahempaakin: että hänen varjonsa on tuomittu ikuiseen triumfikulkuun, -jota suvun kaikki tunnottomimmat sielut seuraavat; että filosoofien -hylkiöt tulevat, hänen kunniakseen ja hänen suurempien tai pienempien -jäljittelijäinsä turvaksi, laatimaan opin kaksinaisesta siveyslaista, -toisen sallimuksen asettamille sankareille ja toisen tavallisille -ihmisille; että historian loistavimmat rikolliset tulevat viittaamaan -häneen kuin vanhurskauttavaan esikuvaan ja, jos kohtalon iskut -kohtaavat heitä, kätkeytymään hänen vaippaansa, elleivät pidä -parempana ristiinnaulitun Messiaan purppurakaapua, jonka osanahan oli -joutua arpaaheittävien sotamiesten saaliiksi. - -Harhaillessaan halki maailman seuraa vaeltava juutalainen cesarisen -aaveen voitonvaunujen jälkiä, jotka eivät pääty milloinkaan. Hänen -edessään kiitää sen sankarin haamu, joka iski lain pyhyyteen -parantumattoman haavan antaessaan rikokselle onnen ja neron -viekoittelevan kauneuden; hänen takanaan kaikuu sen sankarin ääni, -joka itse alistui lain alle ja täytti aina ristinkuolemaan saakka -vanhurskauden vaatimukset. Niin on tuo Jerusalemin poloinen vaeltaja -hoippuva Rubikonin ja Jordanin Messiaan välillä, kunnes viimeinen -ääni, joka ylistää menestyksen epäjumalaa, on vaiennut, ja se -tapahtuu silloin, kun seitsemäs sinetti on murrettu yli maailman. - -Cesarin kuvan viereen olisi asetettava Gordianuksen -- vastakohdan -vuoksi. Uskon, että Cesarin marmorihuulet vetäytyisivät hymyyn hänen -ajatellessaan sitä kauhua, jota Gordianus tunsi nähdessään, että -hyrsky oli viskannut hänet sille rannalle, jonne hän itse hehkuvin -mielin ja purjehdustaidon kaikilla keinoilla koetti päästä. - -Tapahtui kerran, että ajatuksiinsa vaipunutta iäkästä, kunnioitettua -miestä, joka vietti vapaat hetkensä kirjojen parissa, häiritsivät -huudot, jotka kaikuivat hänen talonsa ympärillä. Sotamiehet ja -porvarit olivat saartaneet sen. Sotilas, toisessa kädessään -paljastettu miekka ja toisessa jostakin lipusta repäisty -purppuravaate, ryntäsi kansanjoukon etunenässä portin läpi atriumiin -ja karjui vapiseville orjille: "Missä on prokonsuli?" Osoitettiin -erästä huonetta. Lauma syöksyy sinne ja löytää uhrinsa sohvalla -lepäämässä. Mauricius, joukon johtaja, viskaa purppuravaatteen -vanhuksen yli, nostaa miekan ja huutaa: "Terve, Gordianus Augustus!" -"Terve!" yhtyvät nuo kaikki muut ja lankeevat polvilleen. Mutta -vanhus viskaa kauhulla purppuravaatteen luotaan kuin Nessusmanttelin -ja huutaa: "Poistukaa! Maximinus on keisarinne, en minä." -- -"Maximinus", vastataan hänelle, "on jumalien ja ihmisten vihollinen! -Maximinus vainoo sinun omaa henkeäsi! Pelasta meidät! Pelasta -isänmaa! Ota Cesarin diadeemi!" -- "En milloinkaan!" -- "Sinun -täytyy. Valitse diadeemi tai kuolema! Ota purppura tai raastamme -sinut kappaleiksi! Sinä ja poikasi, teidän tulee hallita meitä." --- "Säästäkää minua!" -- "Emme!" -- Mauricius tarttuu purppuraan, -keisariarvon tunnusmerkkiin, viskatakseen sen vielä kerran hänen -hartioilleen. Vanhus koettaa puolustautua ja kaatuu painiskelussa -lattialle. Hänet otetaan kiinni, nostetaan ylös, purppura kääritään -väkivalloin hänen ympärilleen ja häntä näytetään keisarina -riemuitsevalle kansalle. - -Jonkun aikaa senjälkeen oli nuorempi Gordianus kaatunut eräässä -ottelussa ja vanhus itse asettanut silmukan kaulaansa, päästäkseen -kantamasta diadeemia. Ihminen on olioiden mitta, lausuivat -kreikkalaiset ajattelijat. Maailman valtiudella on se arvo, minkä -sille asettaa. Mutta ellei Gordianus ollut Julius Cesar, ei hän -voinut myöskään odottaa, että joku Brutus olisi vapahtanut hänet. - - * * * * * - -Merkillisin Cesarin uusista elämänkertojista ja tuomareista lienee -Napoleon III. _L'Histoire de Jules César_ nimisen teoksensa -esipuheessa hän on yhdistänyt kaksi erilaista historiallista -katsantotapaa toisiinsa. Cesariin nähden hän on "deterministi", -ylistää mielipidettä timanttikovasta välttämättömyydestä. -Cesar on otettava sellaisena kuin hän oli: henkenä, joka oli -siten muodostunut, että ajan luonne löysi hänessä tarkimman -ilmaisumuotonsa, sai hänestä ajattelevat aivonsa ja toimeenpanevan -kätensä. Sellaista luonnetta ei ole mitattava siveyslain mittapuulla, -sillä ylempänä siveyslakia on välttämättömyys -- korkean tekijän -kielellä _La Providence_. Kaitselmus synnyttää toisinaan -neroja, joilla on suoritettavana kohtalon tehtävä, _une mission -providentielle_, täällä maailmassa. Heidän näet tulee osoittaa se -tie, jota kansojen pitää kulkea. Toimivatko he itse täysin tietoisina -siitä, että ovat kaitselmuksen lähettiläitä ja välikappaleita, se -on kysymys, jota tekijä ei ryhdy selvittelemään. Kyllin: kun he -toimivat, tapahtukoonpa se sitten heidän kutsumuksensa korkeasta -tunteesta tai heidän noudattaessaan itsekkäitä intohimoja ja -poikiessaan kaikkea, mikä siihen saakka on ollut pyhää, tekevät he -Kaitselmuksen työtä. He eivät voineet toimia toisin. - -Mitä taasen kansoihin tulee ei keisarillinen ajattelija ole -deterministi. Ne ovat saaneet valintavapauden kallisarvoisen, mutta -vaarallisen lahjan. Ne voivat kulkea sitä tietä, jonka sallimuksen -suoma sankari on osoittanut heille, tai valita toisen. Onnellisia -ne kansat, jotka älyävät seurata sellaisia vapahtajia kuin Cesar ja -Napoleon I. Mutta - - "voi niitä kansoja, jotka väärin tuomitsevat ja vastustavat - heitä! Ne tekevät kuten juutalaiset: ne ristiinnaulitsevat - Messiaansa; ne ovat sokeita ja rikollisia!" - -Juhlallinen varoitus, raskas tuomio! Noilla poloisilla kansoilla on -syytä valittaa sitä tahdon vapautta, jonka ovat saaneet osakseen. -Toivottavampaa niille olisi sallimussankarien turvallinen asema: -he eivät saata kerätä syytä niskoilleen. Pahinta on, ettei -kansoilla, jotka ovat halukkaita seuraamaan sitä vapahtavaa neroa, -joka lähetetään niitä johtamaan, ole ainoatakaan ratkaisevaa -tunnusmerkkiä, jonka mukaan voisivat eroittaa tosi Messiaan -väärästä, niiltä kun on riistetty sisällisen todistuksen, -siveyslain, tunnusmerkki sopimattomana käytettäväksi sellaisia -neroja arvosteltaessa. Vai onko tarkoitus, että ihmisten silmäin -tulee aueta näkemään näiden taivaallista valtuutusta, kun joku Cesar -murtautuu valtion rahastohuoneeseen ja uhkaa kuolemalla sitä nuorta -rohkeata kansantribuunia, joka, velvollisuutensa mukaisesti, on -asettunut Saturnuksen temppelin portaille ja lailla vastustaa näitä -esiinsyöksyviä ryöstäjiä. Tai kun Napoleonit hajoittavat valtiopäiviä -ja viskaavat kadulle maan korkeimman tuomioistuimen? Valitettavasti -kyllä nämä teot muistuttavat niin harhauttavasti rikoksia, että -kansat lempeämmän tuomarin kuin korkean kirjailijamme edessä olisivat -ehkä johonkin määrin syyttömiä, jos erhettyisivät ja käsittäisivät -nämä rikolliset pikemmin kutsutuiksi kuritushuoneeseen kuin Messiaan -valtaistuimelle. Kun asian laita on näin, on kai alati oleva sokeita, -jotka ajattelevat, että se Messias, joka on antanut todistuksen -itsestään ihmisten omassatunnossa, on ainoa tämän nimen arvoinen. -Mutta toiselta puolen -- ja se lohduttanee -- on niitä alati oleva -monta, jotka tervehtivät Messiaslippuna jokaisen Cesaria ja hänen -onneansa kantavan laivan lippua. -- Roomalaiset jumaloivat Gajus -Juliustaan ja ansaitsivat sen autuuden, jonka tekijä on luvannut -niille kansoille, jotka seuraavat sallimussankarin viittausta. Sen -pitkän kuolinkamppailun aikana, jollaisena heidän yhteiskuntansa -cesarinen aikakausi ilmenee, heitä ravittiin leivällä ja huvitettiin -näytelmillä. - - * * * * * - -Tämän vuosisadan alkupuolella pani englantilainen konsuli Fagan -toimeen kaivauksia Rooman vanhassa satamakaupungissa Ostiassa -ja löysi silloin muun muassa Paros-saaren marmorista veistetyn -rintakuvan, vikaantumattoman ja niin raikashohteisen, kuin se -juuri olisi lähtenyt mestarin työpajasta. Kuva, joka esittää -nuorukaista, jonka kasvonpiirteet ovat -- jos niin saan sanoa -- -etsityn hienot, on nähtävissä Museo Chiaramontissa Vatikaanissa, ja -hohtavasta karrarasta tehtyjä jäljennöksiä tapaa kaikkialla Rooman -taidekauppiaiden ikkunoissa, sillä tuo pää vaikuttaa magneettisesti -ohikulkijain katseisiin. Jos kuvitteluvoimallasi tahdot tehdä -samanlaisia kokeita kuin Wagner, alkemisti, sulattamillaan -ja tislausastioillaan, niin ota helleenisen sivistyksen ja -inhimillisyydentunteen tuoksu, ota myös täysi mitta helleenistä -viekkautta ja yhdistä nämä aineet roomalaiseen järkevyyteen ja -tahdonvoimaan, ja jos sielullasi on luovaa kykyä, niin olet -muodostanut itsellesi kuvan nuoresta Oktaviuksesta, jota sittemmin -nimitettiin Cesar Oktavianus Augustukseksi. - -Otsa, silmät ja suu muodostavat tässä omituisen sielullisen -kokonaisuuden. Silmissä ei ole sitä terävää ja etsivää, mikä ilmaisee -aikomusta tahtoa tunkeutua toisen sielun kätköihin; mutta ne aukeevat -katse kirkkaana, joka vangitsee tarkastuksen alaisen esineen ja -johtaa vaikutelmat, puhtaat ja selkeät, aivoihin, joiden mahtavasta, -mutta johdonmukaisen rauhallisesta työstä tuo otsa antaa aavistuksen. -Hieno hymy huulilla todistaa, että työ on onnistunut, että hän on -päässyt meistä selville ja tietää minkä arvoisia olemme. Mutta tuossa -hymyssä ei ole mitään, mikä meitä loukkaisi. Hänen arvostelunsa -on yhtä lempeä kuin se on sattuva. Joskin hän käyttää hyväkseen -vikojamme, niin tahtoo hän kuitenkin hyötyä mieluummin hyveistämme, -jos meillä niitä on, ja viskaa kernaasti hyväntahtoisuuden painon -vaakakuppiin antaakseen jälkimäisten voittaa edelliset. Hänen -omissa kasvoissaan on sielun voimien harvinaisen tasapainon leima. -Niissä on kohtuullisesti kaikkea, neroakin. Näistä kasvonpiirteistä -saattoi Horatius, Cesar Augustuksen ystävä, saada aiheen "aurea -mediocritakseensa". - -Nuori Oktavius on kaunis, saattaisipa sanoa ihana. Kun katselee tuota -kasvojenmuodostusta, missä otsa ja nenä ovat melkein yhtenä viivana -ja joka on enemmän helleeninen kuin moni niistä kreikkalaisista -muotokuvista, joita meillä nyt on, niin johtuu mieleen, että -Oktavius-suku sai alkunsa Thuriissa, ateenalais-sybariitisessa -uudispaikassa Ala-Italiassa. Elämäkerrankirjoittaja Suetonius kertoo -meille näiden muotojen värit. Keveästi aaltoilevat hiukset vivahtivat -keltaiseen, silmien loiste oli lempeä ja ystävällinen, iho oli -ruskean ja valkean välimailla. - -Cesarin perillinen ei muistuttanut nuorta Gajus Juliusta -keikarimaisessa olemuksessa. Hän pukeutui yksinkertaisesti ja -vaatimattomasti. Hiuksistaan, joita Cesar olisi kadehtinut, hän ei -lainkaan huolehtinut, muulloin kuin hiustenleikkaaja-orjan astuessa -sakset kädessä sisään. Se oli hänelle yhtä kiusallinen hetki kuin -pesu pikkupilteille. Silloin tapahtui, että hän kutsui toisenkin -hiustenleikkaajan ja antoi heidän alkaa kummankin korvansa kohdalta, -kunnes sakset sattuivat yhteen päälaella. Sillä aikaa hän luki -jotakin kirjaa, ja kun tuo ikävä toimitus oli suoritettu, ei hän -luonut hetkeksikään katsettansa peiliin nähdäkseen, oliko saksien -yksipuolinen työ saanut aikaan yhtenäistä kokonaisuutta. - -Roomassa on Augustuksesta monta antiikista marmorikuvaa, jotka -esittävät häntä eri ikäkausina. Nyt olemme nähneet hänet -nuorukaisena. Paras kuva hänestä kypsyneenä miehenä, imperaattorina -kaikessa loistossaan ja upeudessaan, kaivettiin vuonna 1863 Kampagnan -maasta ja on se nyt Braccio Nuovossa Vatikaanissa. Kävelyretki -löytöpaikkaan maksaa vaivan. Astutaan ulos Porta del Popolon kautta -ja kuljetaan vanhaa flaminilaista tietä kappaleen matkaa Kampagnaa, -jonka historialliset muistot täyttävät vaeltajan sielun, suurenmoisen -ihanien maisemien hyväillessä hänen silmäänsä. Täällä avartuu se -taistelutanner, joka ratkaisi kilpailun pakanuuden ja kristinopin -välillä. Täällä Milvius-sillan luona, missä nyt pyhä Nepomuk, -pöhistyneenä tekohengellisyydestä ja barokkimahtipontisuudesta, -kuvastelee virrassa, hukkui Tiberin liejuun keisari Maxentius ja -hänen kerallaan pakanuuden asia. Taistelu alkoi lähellä noita -punakellervinä hohtavia kallioita ("Saxa rubra"), jotka kohoavat -matkamme perillä, ja siirtyi myöhemmin kaupunkia kohti. Rooma -ei tiedä vielä ratkaisua, ja senaattorit miettivät vavisten -kummalleko rakentavat riemuportin, kumpaako -- Konstantinusta -vaiko Maxentiusta -- he juhlivat "vapauden palauttajana" tai -kummalleko antavat "tyrannin" häpeäleiman, sillä aseonni ratkaisee -sen kysymyksen. Vihdoin he näkevät Pinciuksen kukkuloilta vanhojen -mainehikkaiden lippujen, joihin on piirretty S.P.Q.R., vaipuvan -maahan ja Konstantinuksen voitosta juopuneiden sotajoukkojen -ryntäävän esiin ristinlipun alla. Senvuoksi terve Konstantinus! Häpeä -Maxentiuksen muistolle! Jumaluushan, "_divinitas_", puhuaksemme -Konstantinuksen-portin teoloogisen varovaista kieltä, antaa hyveelle -aina menestyksen. Onni on ansion mitta. - -Ohi nasolaisten haudan, joka muistuttaa Augustus-imartelijaa -Ovidiusta, mutta ei saanut kätkeä hänen tomuaan, Nicolas Poussinin -laakson, taistelukentän, missä nuo 305 fabiolaista kaatuivat, me -kuljemme ja niin joudumme Livian, Augustuksen puolison huvilalle. -Sorasta, joka peitti tämän komean huvilan raunioita, löydettiin -ihanin Augustus-patsas, mikä meidän ajallemme on sattunut. -Kuva oli kappaleina, mutta nämä olivat täydelliset ja melkein -vikaantumattomat, niin että taideteos Teneranin huolellisissa -käsissä, ilman mainittavaa korjaamista, kasvoi jälleen kokonaiseksi. -Augustus on tässä imperaattorin puvussa, rikkaasti kirjaillussa -haarniskassa, tunikassa ja purppuraviitassa, valtikka vasemmassa -kädessä ja oikea käsivarsi ojennettuna, ikäänkuin hän, varjellen -ja siunaten, kutsuisi alas olympisen rauhan yli maan. Suetoniuksen -mukaan oli Augustuksella "harvinaisen kaunis vartalo". Sen -huomaa tässä. Jäsenien sopusuhtaiset mitat muistuttavat hänen -henkensä tasapainoa. Asento on miellyttävä, päässä ja liikkeissä -lempeimmän majesteetin leima. Näyttää kuin tuo haarniskaan puettu -maailmanpäällikkö toistaisi Virgiliuksen häntä tarkoittavaa säettä: - - Kalske kalpain lakkaa ja aika ankara heltyy. - - * * * * * - -Tässä patsaassa oli hänen puolisonsa katse useasti levännyt, -mutta millaisin tuntein? 24-vuotiaana meni Augustus naimisiin -Livian kanssa; yli puolivuosisataa kestäneen yhteiselämän jälkeen -Augustus vaipui kuolemaan hänen helmassaan. Hänen silmänsä etsivät -vielä kuolossa puolison silmiä; hänen viimeiset sanansa olivat: -"Livia, muista onnellista avioliittoamme!" Voiko rakastava ja -velvollisuudentuntoinen puoliso saada korkeampaa ylistystä? Ankara -Tacituskin antaa keisarinnan yksityiselämälle parhaimman arvolauseen. -Ja kuitenkin on häneen kohdistettu hirvittävimmät epäluulot. Jos ne -olisivat tosia, niin Augustus olisi pitänyt kodissaan ja sydämessään -hornanhenkeä sen olennon muodossa, jota hän luuli siveellisen naisen -esikuvaksi. Augustusta ympäröi kukoistava suku, mutta salaperäinen -demooninen voima oli hiipinyt hänen kynnyksensä yli, ja toinen -toisensa jälkeen niistä, joita hän rakasti, joutui aikaisen kuoleman -tai sellaisen kohtalon uhriksi, joka teki kuoleman toivottavaksi. -Viimein hän olisi voinut valittaa pohjoismaalaisen runoilijan -sanoin: "heimoni lyöty kuin lakkapää honka". Huhu kertoo, että -Livia, pitäessään hellää huolta Augustuksesta, raivasi tieltä hänen -sisarenpoikansa ja vävynsä, nuoren toiveita herättävän Marcelluksen, -ja hänen tyttärensä pojat, Luciuksen ja Gajus Cesarin, sekä viimein -sekoitti myrkyn puolisolleen valmistaakseen Tiberiukselle tien -valtaistuimelle. Lateraanimuseossa on hänen kuvansa, mutta näiden -kasvojen kylmä kauneus ei ilmaise jälkimaailmalle mitään siitä, minkä -ne kätkivät hänen ympäristöltään. Lapio on saattanut päivänvaloon ne -seinät Palatinuksella, joiden sisällä hän imetti Tiberiusta ja petti -hänen isänsä antautuakseen Augustuksen vangiksi. Nämä seinät, kuten -seinät hänen huvilassaan Kampagnalla, säteilevät vielä iloisessa -väriloistossa, mutta hirvittävät tarut kummittelevat niin toisessa -kuin toisessakin paikassa, ja vaeltaja jättää ne synkkiä kysymyksiä -mietiskellen. Livian huvilan luona on lehto, josta leikattiin oksat -Cesarien laakerikruunuihin. Monen Rooman keisarin otsalle ovat nämä -seppeleet heittäneet Livian ajatusten varjon. - - * * * * * - -On useita muitakin hyviä kuvia Augustuksesta kuin ne, joista nyt -puhuttiin. Villa Albanin kasinoon johtavassa pylväskäytävässä -on kaksi valtaistuinpatsasta, joista etenkin toinen vaikuttaa -majesteettisesti. Otrikolin löytörikkaasta maasta on tuotu -Vatikaaniin Augustus ylimäisenä pappina, pää toogan verhoomana. Eräs -rintakuva Kapitoliumin museossa esittää häntä korkeassa iässä, mutta -arvokkaisuutta ja suloa säteilevänä. - -Yhdessäkään näistä kuvista ei lukijan palvelija ole eroittanut -sitä, mitä Ampère, _L'Histoire romaine à Rome'n_ nerokas tekijä, -on löytänyt näistä piirteistä. Hän sanoo, että Augustus on -epärehellisen näköinen, että hänen katseensa ilmaisee teeskentelijän, -että monivuotiset juonet, pelko ja valhe ovat painaneet häneen -levottomuuden ja uhan häviämättömän leiman. Mutta Ampère ei -esiinny puolueettomana tuomarina, vaan intoilevana asianajajana. -Hän on ottanut jalon asian, tasavallan asian ajaakseen, eikäpä se -haitanne, kun historiankirjoittajien joukossa niin moni Lachaud -on valmis puhumaan vastakkaisen puolesta. Mutta ei hän ole -katsellut Augustusta Palatiumin auringon valossa, vaan pikemmin -Tuilerian kaasuliekkien hohteessa jonakin yönä, kun joku uudempi -Cesar oli kerännyt ympärilleen valtiokaappauksen sotapäälliköitä, -ostetuita senaattoreja, arveluttavia naisia, sallimusopin miehiä ja -kauneudenmaailman kameliankasvattajia. Sellaisten näkyjen vaikutuksen -alaisena piirtää Ampère Augustuksensa ja tekee hänet näkemästään -vastuunalaiseksi. Täten tartutaan kyllin kauaksi syiden sarjaan, -mutta ei siltä tartuta oikein. Kunnon tasavaltalainen ei tee keisaria -tai kuningasta tai kansanjohtajaa tai jotakin aateryhmää ensi sijassa -vastuunalaiseksi vapauden ja siveyden häviöstä; hänestä on kansa itse -syypää -- Rooman cesarismiinsa, Ranskan omaansa. Se on arvoton oppi, -tuo oppi "viattomasta kansa raukasta", ja paljon valheellisempi kuin -de Maîstre'n väite: _les peuples n'ont jamais que le gouvernement -qu'ils méritent_. Ja surkuteltava näky on, että mahtava ja sivistynyt -kansa ei tahdo vastata kohtaloistaan maailman tuomioistuimen edessä, -vaan alati syyttää jotakin Pekkaa tai Paavoa. - -Augustus ei ole epärehellisen näköinen -- mutta viekkaan, se -myönnetään. On kuitenkin ero viekkauden ja epärehellisyyden välillä. -Toinen on vielä kunniallisuuden rajojen sisällä; toinen kaukana -ulkopuolella. Mitä "levottomuuteen" ja "uhkaan" tulee, niin niistä -ei näy jälkeäkään. Päinvastoin: Augustus-kuvat vahvistavat tosiksi -Suetoniuksen sanat, että "hänen piirteensä olivat rauhalliset ja -iloiset, puhuipa hän tai oli vaiti". Kun on nähnyt ne, niin ymmärtää, -miten on saattanut syntyä taru gallialaisesta päälliköstä, joka -tahtoi syöstä Augustuksen kuiluun, mutta jonka esti siitä Augustuksen -kasvojen lempeä ilme. - -Katselemistapaamme vaikuttaa enemmän kuin luullaan ajatuksemme -katsellusta. Ja Ampère ajattelee, kuten tiedämme, vain huonoa -Augustuksesta. - -Tacitus puhuu tästä varovaisuudella, joka jyrkästi eroaa siitä -innosta, millä myöhemmät historioitsijat ovat käyneet paljastamaan -hänen sisäistä ihmistään, ja siitä varmuudesta, millä he ovat -tuominneet hänet. Selvemmin kuin yksikään seuraajistaan on "Rooman -vuosikirjojen" tekijä huomannut arveluttavaksi yhdistää hajanaiset -piirteet Augustuksen elämästä kokonaiskuvaksi, jolla olisi -psykoloogista totuutta. Näennäisen kokonaisuuden saattaa kyllä -luoda mitättömällä terävyydellä ja vähäisellä taidolla, jos leimaa -teeskentelyksi kaiken sen hyvän, jolla hän oli useita vuosikymmeniä -aikansa esikuvana. Mutta tuollaiseen helppohintaiseen selitykseen -ei Tacitus saata antautua. Toiselta puolen hän ei myöskään tahdo -kaunistella miestä, jonka hyveetkin näyttivät hänestä aiotuilta -kiirehtimään Rooman kansan ja valtion häviötä. Senvuoksi hän -säästää arvosteluja tai asettaa ne toisten suuhun. Liian ankarana -puhdistamaan tai puolustamaan sitä, joka täydensi Cesarin työn, -asettaa hän kuitenkin kammotun yksinvaltiaan kuvan niin edulliseen -valoon kuin totuus suinkin sallii. Hänen vallanhimonsa varjo -himmenee, kun näkee sen kansan orjamaisuuden rinnalla. Tacitus -tunnustaa, että kansa piti orjuuden turvallisuutta vapauden vaaroja -parempana. Se rakasti kahleitaan yhtä paljon kuin Augustus valtaansa. -Tacitus viskaa vastuun raskaimman kuorman kansan hartioille ja -kääntyy vaieten siitä miehestä, joka kohotti itsensä valtion herraksi -alentuessaan kansanhengen heikkouden palvelijaksi. - -Gibbon olisi saattanut oppia jotakin suuren roomalaisen -historioitsijan varovaisuudesta ja Ampère jotakin hänen selkeätä -kieltä puhuvasta ja ylväästä äänettömyydestään. Mutta Gibbon -pitää muitta mutkitta teeskentelyä avaimena siihen arvoitukseen, -jonka nimi on Oktavianus Augustus. Tämä on kylmästi laskeva -pää, tunteeton sydän, pelkurimainen luonne, teeskentelijä, joka -yhdeksäntoistavuotiaasta seitsemänkymmenenseitsemänvuotiaaseen -on käynyt teeskentelyn verhossa hänen aikansa pääsemättä hänestä -selvyyteen. - -Eikö tämä aika sitten ollut vajonnut kyllin syvälle epäilläkseen -jokaista hyvettä ja sietääkseen jokaista pahetta? - -Sen kuvan, jonka Gibbon on piirtänyt muutamalla kovalla vedolla, -valmistaa Ampère hienoimpia yksityiskohtia myöten. Mutta joka -varjostuksesta, jonka hän kuvaan tekee, ei se käy ainoastaan -rumemmaksi, vaan myös epätodellisemmaksi, ja kun hän tekee -Augustuksen jokaisesta sanasta, hänen jokaisesta teostaan valheen tai -petoksen, silloin täytyy lukijan viimein kysyä itseltään, onko tämä -tervettä psykologiaa ja onko todellakin valaistu hänen luonnettaan ja -vaikuttimiaan tekemällä hänestä hirviön, joka viisikymmentä vuotta -herkeämättä ja onnellisesti näyttelee siveellistä, osan tunkeumatta -sieluun ja muuttumatta jonkinlaiseksi luonteeksi, kuten toisilla -näyttelijöillä. - -Augustus kaunisti Roomaa ihanilla rakennuksilla ja taideteoksilla, -mutta ei keisarillisella palatsilla. Hillittömän ylellisyyden ajalla, -jolloin Rooman kansalaiset ympäröivät itseään itämaisten kuninkaiden -loistolla ja itämaiset kuninkaat rakensivat temppeleitä Rooman -senaatin ruhtinaalle, asui tämä pienessä talossa Palatinuksella, -jonka ennen omisti puhuja Hortensius. Sisäänkäytävän kummallakin -puolella kasvoi laakeripuu; oven yläpuolella riippui senaatin -lahjoittama tammilehväseppele. Pilarikäytävä talon edustalla oli -pieni ja rakennettu, ei marmorista, ei edes travertiinistä, vaan -tulivuoren tahraisesta karstakivestä, peperiinistä, joka on kehnoin -roomalaisista rakennusaineista. Ken astui sisään toivoen löytävänsä -näiden vaatimattomien muurien takaa marmorikuvia, taitehikkaita -talouskapineita, kallisarvoisia mosaiikeja, hän erehtyi. Siellä -ei ollut mitään, mikä osoitti rikasta miestä ja taiteentuntijaa. -Pöydät, sohvat ja muu näkyvissä oleva muistuttivat yksinkertaista -porvarikotia. Pieni kamari yläkerrassa oli isännän työhuone. Sitä -hän nimitti "Syrakusakseen". Mieluimmin hän työskenteli kuitenkin -omaisiensa ympäröimänä. - -Tässä asunnossa eli Rooman valtakunnan herra yli 40 vuotta. Lapset, -jotka kasvoivat hänen lietensä luona, opetti hän itse lukemaan. -Täällä hän ilolla katseli naissukulaisiaan värttinän ja kangaspuiden -ääressä. Arkioloissa ei keisari pukeutunut milloinkaan muihin kuin -niihin kankaisiin, jotka hänen puolisonsa, sisarensa tai tyttärensä -olivat valmistaneet. - -Miksi hän valitsi tämän elintavan, kun hän loistossa olisi voinut -voittaa Persian muinaisen suurkuninkaan? Lähellä on vastaus, että -hän teki niin, koska se oli hänen luonteensa mukaista. Etäällä ei -ole toinenkaan vastaus: hän oli kansalaistensa korkein siveystuomari -ja piti velvollisuutenaan olla heille esikuvana isien koruttomissa -elintavoissa. - -Mutta eipä! Ampère on nähnyt syvemmälle. Kun Augustusta ilahuttaa -nähdä ylpeän Liviansa tai kauniin, vielä moitteettoman Juliansa -värttinän ääressä, tai kun hän ottaa pienen Lucius Cesarin polvelleen -ja kärsivällisesti opettaa hänelle kirjaimen kirjaimelta, silloin -on hän teeskentelijä, joka pienillä kodikkailla kuvilla tahtoo -viekoitella Rooman kansan unohtamaan yksinvaltiaan yksinkertaisen -perheenisän takia. Pöydät ja tuolit eivät ole niin viattomia, miltä -ne näyttävät: Ken on tullut tietoon niiden omistajasta huomaa niissä -_les ruses de son caractère et l'hypocrisie de sa politique_. Itse -talon peperinistä tehdyt pilarit ovat kujetta: _jusque dans le choix -de sa maison et des matériaux dont elle était formée, Auguste semble -avoir cherché à tromper sur la nature de son pouvoir_. Lähelle -taloaan rakensi Augustus komean Apollotemppelin, jonne hän perusti -valikoidun kirjaston, joka oli koristettu kuuluisien kirjailijoiden -patsailla tai rintakuvilla. Siinä jälleen ansa! _Toujours le même -calcul: il se faisait petit, pour se faire puissant_. Kun hän teetti -roomalaisille uuden forumin, teki hän sen karkoittaakseen mielistä -vapaudenmuistot, jotka kummittelivat vanhalla, vaikkakin tunnustaa -täytyy, että nämä kummitukset temppelien, basilikojen, patsaiden, -puhujalavojen y.m. muodossa tuskin jättivät kansalaisjoukoille -kädenkääntymätilaa. Ja kun itsepäiset talonomistajat estivät häntä -antamasta torilleen säännöllistä muotoa, oli se kunnioitus, jota hän -tässä osoitti yksityistä oikeutta kohtaan, ainoastaan keino yleisen -oikeuden rankaisemattomaan loukkaamiseen. - -Lukiessani näitä Ampèren selityksiä saan vaikutuksen liiallisesta -rasituksesta. Augustus rasittaa itseään liiaksi ja Ampère samoin: -toinen teeskennelläkseen suuressa ja pienessä, tärkeässä ja -joutavassa, mahdollisessa ja mahdottomassa; toinen ollakseen -teräväjärkinen soveltuipa tahi ei ja saadakseen lukijan vakuutetuksi -siitä, että, joskin viekas Oktavianus pettää koko maailmaa, on häneen -nyt vihdoinkin sattunut silmä, joka seuraa vilpistelijää kaikissa -hänen harhailuissaan ja lymypaikoissaan ja vieläpä paljastaa hänet -peperiininkin takaa. - -Omasta puolestani ei minua haluta riistää Augustukselta kaikkia -muita inhimillisiä ominaisuuksia, tehdäkseni häntä teeskentelyn -ruumiilliseksi abstraktsiooniksi. Älkäämme kieltäkö häneltä -huojennusta saada toisinaan olla maailmalle omana itsenään. Tällä -hänen itsellään lienee ollut, kuten jokaisella toisellakin, omat -vastakohtansa ja ristiriitaisuutensa. Ihmissielu on joustava kapine -ja on siinä tilaa tuollaisille. Ei ole lainkaan mahdotonta, että -samassa rinnassa asuu vapaudenrakkaus ja vallanhimo, tasavaltainen -omatunto ja kuninkaalliset taipumukset. Teeskentely, jota enin -harjoitetaan, ei tarkoita maailman, vaan itsensä pettämistä. -Tahdotaan luulotella itselleen että omatunto on tyydytetty, kun -myönnytään intohimoon. Siinä mielessä oli Augustus epäilemättä -teeskentelijä. Ja tuomitkaamme häntä ankarasti siitä! -- Meillä on -oikeus siihen, se on velvollisuutemme. Sillä jos tuomitsisimme häntä -lempeästi, niin kuinka paljon mieluummin tahtoisimme antaa anteeksi -samat viat -- muutamille muille. Myöntäkäämme näet, että on olemassa -samanlainen teeskentelijä, joka on lähempänä kutakin meistä kuin -Augustus! - -Oktavianus oli hienosti sivistynyt henki, joka oli altis mitä -erilaisimmille vaikutuksille ja ideoille -- ei tosin syvästi -altis, mutta laaja ja selkeä, johon oli yhdistynyt kyky punnita -ja arvioida vaikutuksia. Lähemmin tarkastaessa huomaa hänen -elämässään joukon piirteitä, jotka vääjäämättömästi todistavat, -että hän pyrki siveellisesti ylhäiseen sekä että hänellä oli -kauneudenaistia. Mutta roomalaiselle, suvustaan huonontuneimmallekin, -edellyttäen että hänellä vielä oli siveellistä tuntoa, ei ollut -kohottavampaa näkyä kuin vanha vapaavaltio, missä vallitsi -sankarimieli, luja laintunto ja tyhjentymätön uhrautuvaisuus. -Epäillä nyt Augustuksessa tämän suuruuden muistojen verivihollista, -heltymätöntä teeskentelijää, joka vapaudenystävän naamiossa hautoo -yhä uusia murhasuunnitelmia kansalaisitsenäisyyttä vastaan, on -psykoloogisessa suhteessa sekä väkivaltaista että tarpeetonta. -Se ei selvitä, vaan hämmentää hänen sielunsa arvoitusta. Olemme -vakuutetut siitä, että hän ihaili tasavaltaa ja rakasti sen muistoja. -Riennämme kuitenkin lisäämään: ihaili tasavaltaa, koska kukaan ei -tahtonut palauttaa sitä, rakasti sen muistoja, koska ne olivat -niin kaukana, tuolla puolen kansalaissotien ja diktaattoriaikojen -kauhuja. Siis platoonista rakkautta, ihailua etäältä. Mutta ne ovat -teeskentelemättömimmät kaikista tunteista. Ne joutuvat vähimmän -kiistaan itsekkäiden tarkoitusperiemme kanssa. Me uskomme niihin, -koska emme saa milloinkaan tilaisuutta vakavasti koetella niitä. -Tällä käsityksellä ei tuota Augustukselle mitään kunniaa, eikä -se ole tarkoituskaan; mutta tekee hänet vähemmän hirviömäiseksi, -inhimillisemmäksi siihen määrin kuin hän itsensä vuoksi kainostelee -palvella omanvoitonpyyntiään. Hänelle annetaan tilaisuus meidän -kaikkien lailla sisustaa johonkin sielun kammioista pyhäkkö -jollekin palvelemisen arvoisemmalle, jota hän jumaloi, koska tämä -jumaloiminen aateloi häntä hänen omasta mielestään, haittaamatta -hänen itsekkäisyyttään. Moni ruhtinas on pitänyt itseään hyvänä -tasavaltalaisena, niin kauan kuin ei tullut kysymykseen tasavallan -perustaminen. - -Uskallan mennä hiukan pitemmälle. Jos on ollut kyllin uskalias -lausumaan sen ajatuksen, että Augustus tunsi, vaikkapa vain -platoonisia, tunteita tasavaltaa kohtaan, niin lisättäköön, että -tämä rakkaus ei ollut lainkaan toimeton, ei ihan joutilaana vaipunut -katselemaan vahingotonta ihannetta. Jos tahdomme olla oikeamielisiä, -niin meidän täytyy myöntää, että sama mies, jonka voimakas ja -kohtuullinen hallinto soi maailmalle rauhan, jollaista ei siihen -saakka oltu milloinkaan nautittu, kävi suurella kestävyydellä -sisällistä sotaa niitä ajanvirheitä vastaan, jotka synnyttävät -yksinvallan ja tukevat sitä. Totta on, että sotaa käytiin -varovaisesti, sillä varovaisuus, sanoi hän itse, on sotapäällikön -parhain hyve; mutta hänen tarkoitusperiensä totisuutta todistavat -ne rohkeat iskut, joita hän iski, missä sävyisyys ei riittänyt. -Voidaanko ajatella, että vapaan yhteiskuntamuodon salakavala -vihollinen panisi alttiiksi henkensä valaakseen terveitä voimia -valtionlaitoksiin, jotka olivat olleet vapauden suojana ja joilla -yhä vielä oli sama tehtävä? Augustus pani henkensä alttiiksi -puhdistaessaan sopivilla keinoilla senaatin sadoista jäsenistä, -jotka olivat yksinvallan parhaita välikappaleita: tuhlaajia, jotka -perikadon partaalla odottivat lunastusta Cesarin armosta, ryömijöitä, -jotka olisivat pitäneet kunnianaan häpeällisimmät toimet vallan -palveluksessa. Ritarisäätyäkin hän koetti kohottaa, ja teroitti -kansan mieleen, että almut alensivat sen arvoa, että köyhinkin -roomalainen kansalaisoikeutensa vuoksi oli aatelismies, jolla oli -velvollisuuksia yhteiskuntaa ja itseänsä kohtaan. Augustus näki, -että se, mikä ennen oli ollut ja jota vieläkin nimitettiin Rooman -kansaksi, miedontui yhä enemmän yleismaailmalliseksi roskaväeksi. -Mikään muutos ei ollut edullisempi yksinvallalle. Kansalla on -muistoja ja se tuntee itsensä päteväksi yhteiskuntavallaksi. Mutta -roskaväki vailla suku-luetteloa, vailla isänmaallisia muistoja ja -senvuoksi vailla oman arvon tuntoa elää kernaasti imperaattorin -viljanjakamisista, iloitsee hänen näytelmistään ja seuraa hänen -viittaustaan. Augustus koetti hillitä tätä muutosta. Rooman kansan -veri ei saisi rappeutua, sen muinainen henki ei aivan tukahtua -kasvavan orjamielisyyden alle, ja tätä tarkoitusta varten keisari -ryhtyi toimenpiteisiin, joita laajentunut näkemys ihmiskunnan -tarpeista ei olisi myöntänyt hänelle, toimenpiteisiin, jotka -vaikeuttivat orjan ja vapautetun kohoamisen kansalaisluokkaan. -Cesarismi oli muutoin, kuten tiedetään, suuresti "liberaali", -kun oli kysymyksessä aitausten murtaminen, jotka olivat esteenä -yhdenvertaisuuteen, mutta saattoivat olla vapauden turvana. - -Tämä hänen tunteensa roomalaisveren pyhyydestä ilmeni myös kokeessa -suojella vanhaa kviriitistä kansanpukua, toogaa, ulkomaalaisilta, -helleenisiltä ja gallialaisilta puvuilta. Tämän tapainen -haaveksiminen oli anteeksiannettavaa. Kuinka suuria muistoja olikaan -tässä puvussa! Useammin kuin kerran oli maailman kohtalo ollut toogan -liepeen varassa. Ja kuinka plastillisen rikas se onkaan ylväästi -laskeutuvissa poimuissaan! Kun Augustus eräänä päivänä kulki forum -romanumin yli ja näki väkijoukon vilinässä niin vähän toogia ja niin -monta vieraskuosista ja -väristä vaippaa, toisti hän surullisesti -Virgiliuksen säkeen: - - Rooma herra on maan, sen toogaa kantava heimo. - -Etäällä olivat nyt ne päivät, jolloin "roomalainen perheenäiti" -oli kunnianimi. Yhteiskunnan syntiinlankeemus ei ala Eevasta, vaan -Aadamista. Nainen puoltaa niin kauan kuin suinkin hyvää tapaa; hän -tekee sen peritystä tottumuksesta, ellei kunniallisuuden kaipuusta. -Mutta kun mies on tehnyt hänet vertaisekseen paheessa, vajoaa hän -pian syvemmälle kuin mies, ja turmelus on silloin parantumaton, -sillä suvun kehto keinuu häväistyn lieden ääressä. Tähän oli tultu -Roomassa. Rooman kansan rappiotila ilmeni räikeimmin roomalaisen -naisen rappiossa. Vanhimmat ja jaloimmat suvut sammuivat, vapaiden -kansalaisten joukko väheni vuosittain, sillä miehet pelkäsivät -avioliiton turmia. Avio oli nimensä heittämistä irstailevan vaimon -häväistäväksi. Silloin pidettiin parempana vapaata rakkautta, sillä -vähemmän loukkaavaksi katsottiin sitä, että orjatar petti kuin -että aviovaimo petti. Augustus ryhtyi lain voimalla suojelemaan -kotia ja valtiota. Mutta laki on voimaton siellä, missä tapa on -kuollut. Kuitenkin on muistamisen arvoinen se näky, kun vanha -imperaattori seisoi suorana aitiossaan näyttämötalossa, ja jokainen -mies ritaripenkeissä huutaa kiivaita eleitä tehden hänelle: "Alas -aviolakisi!" Kun huuto kaikuu kasvavalla voimalla, viittaa Augustus -Germanikuksen ja hänen lapsensa luoksensa ja nostaa pienimmän pojan -syliinsä. Hänen vieressään seisoo nyt roomalaisten jumaloima sankari, -nuori perheenisä miehekkäässä kauneudessaan. Keisari osoittaa häntä -ja kukoistavia lapsia rauhoittaakseen korkeimman maallisen autuuden, -siveellisen kodin, kuvalla myrskyisen kansan ja näyttääkseen, kuinka -hyvää hän oli tarkoittanut laeillaan. - -Augustuksesta tehdään niin teräväpäinen, kun epäillään kaikessa, -mihin hän ryhtyy ja mitä hän jättää tekemättä, ansoja vapaudelle. -Ja kuitenkin hän olisi ollut sangen lyhytnäköinen, ellei olisi -huomannut, mitä Kaligula, Nero, Domitianus helposti saattoivat -havaita: että hirmuvalta ei tiedä omaa parastaan, ellei se elä -hyvässä sovussa siveettömyyden kanssa. - -Jos Augustus olisi odottanut, että hänen pyrkimyksensä herättää -jälleen siveellistä kansanhenkeä heti synnyttäisi uuden Kato-suvun, -niin luultavaa on, että mahdollisuus niin siunauksesta runsaaseen -menestykseen olisi pikemmin jäähdyttänyt kuin kiihoittanut hänen -intoaan. Mutta hän tiesi varmasti, että kylvönsä hyvä siemen lankesi -epäkiitolliseen maahan ja antoi parhaimmassa tapauksessa myöhäisen -sadon. Oman valtansa takia hänellä ei ollut mitään peljättävää -paremman suvun nousemisesta. Luihin ja ytimiin saakka lienee hän, -kuten häntä ympäröivät vakavat miehetkin, tuntenut Horatiuksen -ennustuksen, että senaikuiset roomalaiset, isiään huonommat, -synnyttäisivät itseään kehnompia jälkeläisiä. - -Kaksi kertaa Augustus tarjoutui luopumaan korkeimmasta vallasta. -Se on leimattu hänen teeskentelynsä julkeimmaksi piirteeksi. Uskon -minäkin, että hän tuskin olisi tehnyt tarjousta, ellei olisi ollut -varma ratkaisusta. Tämä on todennäköistä miehestä, jonka ainoa -intohimo -- mutta ei ainoa halu -- oli valta ja joka niin hyvin -käytti sitä yhteiskunnan edistämiseksi. Mutta oliko tämä teko -senvuoksi vain teeskentelyn hedelmä? Eikö se sisältänyt senaatille ja -kansalle muistutusta jostakin, minkä he näyttivät tahtovan unhoittaa: -että Rooman valtakunnan yksinvaltias oli kansan edusmies, sen vallan -satunnainen hoitaja ja että hän tarvitsi, pysyäkseen kutsussaan, -kansan selvästi osoitettua tahtoa ja uudistettua myöntymystä siihen? -On niin usein sanottu, että Augustus tahtoi "pettää kansaa vapauden -varjolla". Mutta eikö se huolenpito, millä hän vaali tasavaltaisia -nimiä ja muotoja, ole paremmin selitettävissä siten, että hän tahtoi -pitää avoinna paluutien vapaavaltioon sen ajan varalle, kun hän ja -hänen lähimpänsä olivat jättäneet näyttämön? "Vapauden varjon" ei -kukaan antanut pettää itseään, ei se, joka tahtoi, eikä sekään, -joka ei tahtonut vapauden todellisuutta. Tuntee huonosti sen ajan -roomalaiset, jos kieltää heiltä kyvyn arvostella kaiken liian -alhaiseksi ja selittää kaikki pahimmaksi. He eivät pitäneet kaunista -varjoa todellisuutena, mutta kaunista todellisuutta, jos se joskus -ilmestyi, pitivät he kernaasti varjona. Augustus, joka oli juonut -helleenisen ajatuskannan lähteistä, tiesi, että jälkimaailma antoi -hänelle suuremman kunnian tasavallan uudestiluojana kuin tyrannian -perustajana. Ja eikö se ole suuressa määrin hänen ansionsa, että -tarvittiin vuosisatoja, ennenkuin Rooman valtakunta oli ennättänyt -vajota mihinkään itämaisen despotian tapaiseen? Tosiaan: kunnia tästä -koituu enemmän hänelle kuin senaatille ja kansalle. Sitä vapauden -varjoa, jota hän ylläpiti, on kiittäminen siitä, että kun maailma -oli suljettu tasavallalta, oli tasavaltalaisilla vielä kuitenkin -turvapaikka -- keisarinistuimella. Siellä saattoivat sellaiset miehet -kuin Antoninit, Tacitus, historioitsijan jälkeläinen, Julianus -vielä toimia vapaavaltion hengessä, vaikka kansa ei kyennyt saamaan -elähytystä tästä hengestä. - -Kun Augustus luopumistarjouksen jälkeen palasi senaatin juhlallisesta -kokouksesta majaansa Palatinuksella, niin emme usko, että hän -ajatteli itsekseen: "millainen viekas veitikka sinä olet... _dolis -instructus et arte pelasga!_ kuinka hyvin osaat tyydyttää ihmisten -halua tulla petetyiksi!" Pikemmin hän tahtoi uskotella itselleen, -että askel, jonka hän äsken otti, oli vääjäämätön todistus -epäitsekkäisyydestä ja kansalaismielisyydestä. Jos itsetuntemus -hänet joskus petti, niin tapahtui se tässä. Hän ei ole milloinkaan -ajatellut itseään Brutusten ja Katojen eläväksi poliitiseksi -vastakohdaksi. Näiden suurten nimien kantajien leiri oli toinen -kuin se, minne kohtalo viskasi hänet Cesarin perillisenä; mutta -hänen kunnioituksensa heitä kohtaan oli teeskentelemätön: hän ylisti -lempirunoilijainsa kanssa _atrocem aninum Catonis_ ja yhtyi heidän -kysymykseensä: _Quis te, magne Cato, tacite relinquet?_ Nautittuaan -päivällispöydässään kolme -- suuremmissa tilaisuuksissa kuusi -- -ruokalajiaan ja odottaessaan sohvalla kädessään Eneidi pientä -päivällisunta, jota hänen oli tapana nauttia otsa käden varassa, -lepäsi hänen katseensa ehkä useammin kuin kerran Virgiliuksen -säkeissä: - - Tahdotko valtiaat tarquinilaiset nähdä ja Bruton - mahtavan sielun, ensimäisen konsulin, hänet, - liktorikimput mi sai ja vallan uhkaavat kirveet? - - Vapauden kauniin turvaksi täytyi rangaista sinun, - onneton isä, poikias, jotka vehkeili salaa! - Aika vastainen minkä tuomion lausuukin, Brutus, - rakkaus maatas ja kunniaa kohtaan syämmesi voitti. - -_Ultor Brute! Pulchra libertas!_ Augustus saattoi nukahtaa huulillaan -nämä sanat pelkäämättä rauhattomia unia. Brutuksen varjo ja vapauden -ihanuus olivat hänelle esteetisesti miellyttäviä, mutta eivät -poliitisesti vaarallisia haamuja, ja yksinvalta oli edeltäkäsin niin -juurtunut kaikkien mieliin, että hän pitkän hallituksensa aikana ei -saanut milloinkaan tilaisuutta vakavasti koetella vapaudenrakkautensa -arvoa vallanhimonsa painon suhteen. Itse hän luuli olevansa -parhain Kato, mitä Roomassa oli, ja varmaankin hän siihen suuntaan -viittasi, kun hän usein, puheen sattuessa hänen ystäväpiirissään -muinaisroomalaiseen hyveeseen, lausui helposti lohdutetulla kaiholla: -"meidän täytyy tyytyä siihen Katoon, joka meillä on". - -Ilman tällaista, vaikkapa vain liian imartelevaa käsitystä itsestään, -ei hän tuskin olisi voinut pitkän elämän aikana ja monen perhesurun -kohtaamana säilyttää sitä sielun rauhaa, joka levitti iloa hänen -olemukseensa ja teki hänet lempeäksi ja ystävälliseksi. Meidän -tulee voida antaa hänelle anteeksi, että hänen hyveensä edistivät -yksinvaltaa, nähdessämme, että seuraavien Cesarien paheet eivät -voineet kukistaa sitä. - - - - -II. - - -Kapitoliumin museon keisarisalissa on tietääkseni täydellisin -kokoelma antiikisia imperaattoririntakuvia, mitä on olemassa. -Ylhäistä seuraa se on, mutta syytä on kysyä, onko se yhtä hyvää kuin -se on valittua. Torilta, missä Markus Aureliuksen ratsastajapatsas -kehoittaa meitä muistamaan keisarikunnan valopuoliakin sen varjojen -rinnalla, lankeevat auringonsäteet sisään monelle mahtavalle -otsalle ja uljaalle profiilille, ja se vaikutus, minkä Rooman -herroista ehdottomasti saa, on kieltämättä voiman ja kehittyneen -luonnonlaadun, kehittyneen hyvässä ja pahassa. On taipuvainen -uskomaan, että "luonnollinen valinta" on säännöllisesti ollut -määräävänä, olipa se sitten edeltäjän tahto tai valtaneuvosten äänet -tai legioonain aseet tai henkivartian kullanjano, jotka aukaisivat -tien maailmanvaltakunnan kunniaistuimelle. Vähäpätöisiä kasvoja ei -ole monta. - -Mutta harvat ilmaisevat myöskin jaloutta, ja keisarisaliin astuttua -tuntuu siltä kuin olisi joutunut alemmaksi ihmiskunnan portailla, -jos äskettäin on seisonut vanhojen vapaavaltioiden lainlaatijain, -sankarien, ajattelijain ja runoilijain kuvien joukossa. Useat niistä -on taide ihannoinut, ja muutamat on taltta vapaasti runoillut; mutta -useimpiin on heidän oma elämänsä lyönyt ylevän ja syvän luonteen -leiman. Jos tahtoo nähdä antiikisen ihmiskunnan kukkasen, niin on se -etsittävä kansalaisten eikä ruhtinaiden joukosta. Valta, kaivattu -tai omistettu, ei nähtävästi ole suotuisin ehto inhimilliselle -kehitykselle. Orjuus vielä vähemmän. - -Harvoin loistaa Rooman imperaattorin piirteistä siveellisen tahdon -rauhallinen ja lempeä voima, kuten Antoninus Piuksen ihanista -kasvoista; useammin kylmästi laskevan, ihanteettoman, suuriin -näkyihin kykenemättömän älyn voima; joskus eläintenkesyttäjän taito -kukistaa, ja toisinaan myöskin hillittömäin intohimojen valta, joka -oikeastaan on heikkoutta. - -Toinen havainto on, että suvut ilmaisevat taantumusta, vaikkakin -keskeytyksiä sattuu siinä. Ne alkavat hienolla säännöllisellä -tyypillä, joka suuremmassa tai pienemmässä määrässä pysyy kaikissa -niin sanotun julilaisen suvun jäsenissä, ja jossa olisi taipuvainen -näkemään esteetisen kasvatuksen vaikutuksen, jota on kautta -sukupolvien harjoitettu. Ne ovat ihmisiä, jotka ovat kasvaneet -helleenisten maalausten ja kuvanveistosten joukossa, jotka ovat -saaneet henkisen ravintonsa Kreikan kirjallisuudesta ja liikkuneet -piireissä, missä jokainen ele, joka rikkoo kauneudenvaatimuksia -vastaan, loukkaa, missä ei kukaan voi toivoa menestystä hallitsematta -ulkonaistaan ja olematta tietoinen ympäristön mielialasta, ja missä -havainto teroittuu näkemään siloitettua seurapiirinsä ihmisissä. -Flaviuksissa esiintyy karkeampi kasvojenmuodostus: "sivistynyt" -väistyy maalaisen tieltä, esteetinen porvarillisen. Rehellinen, -hyväntahtoinen, mutta voitonhimoinen tullivirkamies, joka oli heidän -kantaisänsä, on nähtävästi antanut Vespasianukselle ja Titukselle -kasvonsa perinnöksi. Muutamilla Antonineista on sielukas ulkomuoto, -joka yllin kyllin korvaa julilaisten hienostumisen; mutta kauneus -edellisissä on vähemmän perintöä kuin personallista voittoa, on -enemmän henkistä kuin ruumiillista kykyä. Heidän piirteissään, kuten -heidän aikakaudessaan, pyrkii antiiki korkeampaan elämänmuotoon, -siveelliseen, pelastuakseen kuolemasta. Heidän jälkeensä ovat -epämääräisesti tai barbaarisesti muodostuneet kasvot tavalliset. -Raa'at sotilaat ja henkisesti köyhät valtakunnanhoitajat vaihtelevat -keskenään, ja ominainen molemmissa lajeissa yhtyy vastenmieliseksi -kokonaisuudeksi Konstantius Kloruksessa ja Konstantinuksessa. - -Keskeymättä aleneva, lopulta teknillisestikin kykenemätön taide -tekee tehtävänsä heittääkseen Rooman keisarikuvien ylle varjon -Rooman häviöstä; mutta tyypin ja ilmaisumuodon taantuminen ei -ole senvuoksi vain taltan synnyttämä näköhäiriö, yhtä vähän -kuin Rooman maailmanvallan riutuminen on sen huonontuvan -historiankirjoituksen esiinloihtima harhakuva. Jos meillä olisi -kautta aikojen kulkeva kuvasarja, joka esittäisi tarkasti niiden -merkkimiehien kasvonpiirteet, niin huomaisimme hämmästyksellä -ihmiskunnan ulkomuodossa aikakausien leiman. Luopioksi nimitetyn -Julianuksen rintakuva, joka on viimeisen edellinen pää Kapitoliumin -keisarisalissa, ilmaisee, että antiikinen taide alimmalla -porrasasteellaan ei ollut ihan kykenemätön kuvastamaan niiden -piirteitten neroa, jota sen tuli tulkita. - - * * * * * - -Aikansa suurenmoisiin taideteoksiin kuului muistomerkki, jonka -oli pystyttänyt Venus genetrix'in temppelin eteen Tiberiukselle -neljätoista aasialaista kaupunkia, jotka maanjäristys oli hävittänyt -ja hän jälleen rakentanut. Patsaat ympäröivät sirosti sidottuna -allegoorisena seppeleenä keisarin jättiläispatsaan jalustaa, josta -eräs vapaa, Puteolista kaivettu jäljennös on joutunut aikamme -osaksi, antaen meille aavistuksen siitä, mitkä kauneuden nautinnot -menetettiin, kun tämä teos hävitettiin. Monet muut Tiberiuspatsaat, -jotka imartelu tai pelko, tai, kuten tässä tapauksessa, kiitollisuus -oli pystyttänyt, on viha musertanut; mutta siitä huolimatta meillä -on hyviä kuvia Augustuksen perillisestä. Perintöön sisältyy tämän -kasvonpiirteet. Huolimatta käyrästä nenästä -- roomalaisnenästä, -jota niin harvoin näkee Roomassa -- on Tiberiuksella niin suuressa -määrin yhteisiä sukupiirteitä isäpuolen kanssa, että usea on epäillyt -lähempiä siteitä heidän välillään. Silmiin pistävimmät ovat ehkä nämä -piirteet, jos vertaa nuoren Oktaviuksen Ostiasta löydettyä rintakuvaa -niihin nuoren Tiberiuksen rintakuviin, joita on Lateraanimuseossa ja -Napolin Museo nazionalessa. Mutta vuodet eivät hävitä yhtäläisyyttä, -vaikka toisen ilme yhä enemmän pimenee ja jäykistyy ja käy -monimutkaiseksi, kun sitävastoin toisen alkaa yhä enemmän säteillä -lempeyttä ja rauhaa. - -Jos olisi tilaisuudessa näkemään vierekkäin ne Tiberiuskuvat, jotka -nyt ovat hajallaan Vatikaanin, Kapitoliumin, Lateraanin, Villa -Albanin, Villa Borghesen, Museo nazionalen, Louvren ja muissa -museoissa, ja jotka esittävät häntä eri ikäkausina, voisi jossakin -määrin seurata hänen henkensä retkeä läpi kuoleman varjojen laakson, -kunnes hän häviää Akeroniin. Erityisesti painuu mieleen Vejistä -vuonna 1811 löydetty jättiläispää, joka on Museo Chiaramontissa. -Edessään ei näe matalaa henkeä, vaan syvästi vajonneen, ja sitä -katsellessa juohtuu mieleen langennut ylienkeli. Samassa museossa -kohtaamme Pentelicumin marmorista tehdyn jättiläispatsaan: Tiberius -olympolaisena. Hänessä on suuruuden leima, mutta taiteilijan koe -valaa häneen jotakin Zeusin lempeästä majesteetista on käynyt -mahdottomaksi toteuttaa. - -Samoinkuin patsaat, kuvaa Suetonius hänet kauniiksi, -sirovartaloiseksi ja leveäharteiseksi. Mutta hän ei herätä -luottamusta. Etenkin piirteet suun ympärillä ovat omiaan synnyttämään -epäluuloja. Museo Chiaramontin valtaistuinpatsailla on teeskennelty -ja suloinen hymyily, joka tahtoo ilmaista hyvyyttä, jota vastoin -pieni hienosti uurrettu alahuuli, joka kohoaa leuan suuresta -syvennyksestä, vahvistaisi luonnollisessa asemassaan pilkallisuuden -vivahduksellaan sitä itsetietoista ylemmyyttä, joka lepää hänen -leveällä, uljaasti muodostuneella otsallaan. Eräs Kapitoliumin -museon rintakuvista ilmaisee suun ympärillä kauan tukautetun, mutta -vanhoilla päivillä hillittömästi puhkeavan aistillisen himon. -Tuo kerrottu hymy on suurten avoimien silmien kylmän katseen -räikeänä vastakohtana. Kun on kuullut niin paljon Tiberiuksen -epäluuloisuudesta, niin odottaisi, että silmä ilmaisisi tämän -ominaisuuden, mutta niin ei ole asian laita. Epäluuloinen on vielä -tiedonhaluinen tarkastamansa esineen suhteen; hän empii vielä sen -todennäköisyyden, että esine kadottaisi, ja sen mahdollisuuden -välillä, että se saattaisi voittaa lähemmin sitä tarkastellessa. -Mutta tämä katse ei tutki, ei emmi, vaan todellistuttaa edeltäpäin -säädetyn ratkaisun, mikä antaa kaiken ylenkatseelle alttiiksi. Pään -viivat ovat jalot ja profiili komea. Tacitus kertoo meille, että -näppylät ja pöhöttymät rumensivat noita hyvin muodostuneita kasvoja; -syystä kyllä kieltäytyy taide valaisemasta meitä sellaisesta. - -Patsaat eivät anna meille käsitystä hänen tavallisesta ryhdistään. -Tahdon näkökannalta katsoen oli se sen vastakohta, minkä huomaamme -monessa nousukkaassa, joka pakottaa eleensä jäykiksi ja näkönsä -ylpeäksi, koska hän tuntee, että hänen täytyy esittää sitä mitä -hän ei ole. Tiberiuksella oli luonnostaan nämä eleet ja tämä näkö; -mutta koetti, vaikkakaan ei erikoisella menestyksellä, lieventää -niitä. Kuten nousukkaassa heti huomaa tekemällä tehdyn siinä, mikä -erottaa hänet joukosta, niin havaittiin keinotekoisuus Tiberiuksen -alttiudessa kansalaisia kohtaan. Kun hän luuli olevansa yksin tai -kulki ajatuksissaan, oli hänen muotonsa pilkallinen ja synkkä. - -Ampère on luullut huomaavansa, että Tiberiuksen otsa on rauhallisempi -kuin Augustuksen. Tässä on jonkun verran totuutta. Sillä jälkimmäisen -otsa ilmaisee havainnon ja koettelemisen työtä; edellisen sitävastoin -ajatuksen hiljaista hautomista. Augustus ei lakannut milloinkaan -lukemasta ihmissielua, koska hän ei halveksinut sitä; se oli -kirjamaailma, josta hän löysi aina jotakin uutta, ja hän nautti -kuin luonnontutkija ja otti hyödyn kuten viisas mies kokeiluistaan. -Tiberius on taasen, valtaistuimelle noustuaan, jo kauan sitten -lopettanut käytännöllisen oppiaikansa ihmistuntemuksessa ja siirtynyt -teoriaan. Hän on itse asiassa luotu teoreetikoksi. Puhujana ja -kirjeenkirjoittajana punnitsee hän kultavaa'alla jokaisen sanan eikä -käytä ainoatakaan, ennenkuin on tarkoin harkinnut sen loogillisen -arvon -- ei aina ollakseen selvä, vaan myöskin aikeessa peittää -ajatustaan. Kirjelmissään senaattiin sovittaa hän jokaisen yksityisen -tapauksen sääntöön ja kysyy, tai oikeammin, osoittaa itse, kuinka se -on ratkaistava silmälläpitäen tätä, ja hänen ajatuksensa liittyvät -aina sitoviksi tai kietoviksi johtopäätössarjoiksi. Myöskin -historioitsijat kuvaavat häntä jäykäksi puhujaksi, paitsi -- ja tämä -on psykoloogisesti merkillistä -- paitsi silloin kuin hän joskus -on puhunut viattomasti syytetyn puolesta; silloin aukenee hetkeksi -suljettu yhdistysjohto hänen järkensä ja sydämensä välillä, ja -muutoin niin harvinainen lämpö tekee jäisen sanan sujuvaksi. Hänen -tahtonsa "yleistyttää" osoittautuu kaikessa. Siitä johtui se, että -hän vähemmän kiinnitti huomionsa ihmisiin kuin ihmiseen. Ja se -johtopäätös, joksi hän on koonnut havaintonsa hänestä, oli: hän on -niin halveksittava, että hän ei olisi vihaamisen arvoinen, ellei hän -myös olisi vaarallinen. - -Tultuaan tähän johtopäätökseen hän ei luule maksavan vaivaa tutkia -turhamaisuuden, omanvoiton pyynnin, kateuden, viekkauden ja tuhmuuden -erilaisia sekoituksia, joita hän kohtaa inhimillisen periolemuksen -monivivahteisissa ilmestyksissä. Tuollainen tutkimus katkeroittaisi -yhä enemmän sitä synkkää mieltä, mikä häntä vaivaa. Ainoastaan -varovaisuuden näkökannalta, enemmän tai vähemmän vaarallisina, -saattaisi maksaa vaivan tutkia heitä. Mutta yksinkertaisinta on varoa -kaikkia ja löytää järjestelmä, joka viskaa tämän taakan niille, joita -on pidettävä silmällä. Tämän järjestelmän hän on vaivatta löytänyt. -Ja se huohottava tuska, jonka alaisena tämä pitää maailman, muodostaa -hänen omalla otsallaan lepäävän levollisuuden samalla kertaa -selittävän ja jyrkän vastakohdan. - -Tiberius on yksi Rooman suurimpia sotapäälliköitä. Mariuksen kuoleman -jälkeen ei yksikään ollut vapahtanut maailmanvaltakuntaa niin -suurista vaaroista kuin hän. Tämän ja muun, mikä tuottaa hänelle -kunniaa, on taipuvainen unohtamaan hänen ilkitöittensä takia; mitä -suurta hän vaikuttikin, sitä ei suoritettu häikäisevällä tavalla. -Hän halveksi sitä, mitä ranskalaiset kutsuvat nimellä _la mise en -scène_, taitoa asettaa jokin asia lavalle. Julius Cesar ymmärsi -perinpohjin tämän taidon, ja etempänä tulemme näkemään erään Othon, -jonka elämä oli ollut atellaanista peliä, pukeutuvan kuolinhetkellä -murhenäytelmän traagilliseen naamioon ja esittävän sortuvaa sankaria -niin hyvin, että hän saattoi houkutella historian jumalattaren -kyyneliin. Tiberiuksen urotöissäkin on jotakin levollisesti -toteutettua teoriaa. Ne versoivat samoista juurista kuin hänen -rikoksensa. Hänen suurin hyveensä sotapäällikkönä oli epäilyn -vahvistama varovaisuus; mutta taipumus epäilyyn viholliseen nähden on -melkein samaa kuin kyky arvata edeltäpäin. Tiberius, joka sommitteli -teorioja kaikista uhkaavista mahdollisuuksista vihollisen puolelta -ja epäili kaikkia mahdollisia huolimattomuuksia ja heikkouksia -käskynalaisten taholta, ryhtyi molemmanpuolisiin toimenpiteisiin -ja voitti hiljaisessa, sitkeässä taistelussa, herättämättä suurta -huomiota ja synnyttämättä ihastusta. Paitsi Augustusta oli ehkä -Vellejus Paterkulus, hänen alapäällikkönsä, ainoa, joka antoi -täyden arvon hänen sotapäällikkösuuruudelleen. Koko hänen elämänsä -kävi sitten salaiseksi sotaretkeksi. Olipa hän sitten Roomassa tai -Kaprilla -- Germanian aarniometsät rytöineen, väijymäpaikkoineen -ja vaanivine peitsimiehineen olivat alati hänen silmissään, vaikka -metsät olivat nyt pylväsrivejä ja germaaninen turkisviitta oli -muuttunut toogaksi, väijymäpaikka imarteluksi. - -Rahtunen ihmisenhalveksimista on pienille sieluille tavallista --- on heidän itsetiedotonta itsensätutkistelemista -- mutta -ihmisenhalveksiminen, ollakseen perinpohjainen, edellyttää syvää -luonnetta. Se muistuttaa loiskasvia, joka rehoittaa hyvin mehuisassa -puussa. Kenen olemuksessa ei ole tilaa inhimilliselle ihanteelle -verratakseen siihen omaa "aistillisen-järkevää" minäänsä ja toisia, -jotka ympäröivät häntä, ja ketä ei syvästi järkytä vertailun -ratkaisu, hän ei vaivu ihmisenhalveksijaksi eikä korota itseään -pyhimykseksi. Tiberius ei ollut ainoastaan päänsä ja tahdonlujuutensa -puolesta rikaslahjainen. Hänen oikeudentuntonsa oli alussa voimakas, -hänen intonsa suojella avutonta palava. Usein hän ilmestyi -tuomiosaliin, istuutui huoneen johonkin nurkkaan, jotta ei olisi -tunkenut preettoria hänen tuoliltaan, ja kuunteli oikeusjuttua. -Turvattu oli köyhä nurjalta tuomiolta, vaikka häntä vastassa olisi -ollut mahtavimmat juonet, kun tuo korkea, synkkäpiirteinen mies -oli kuunnellut hänen asiaansa. Mahdollista on, että Tiberiuksen -oikeudentunto, tarkasti punniten, oli suuttumusta siitä, että valtion -viisautta, laeissa lausuttua, saattoi asianajajain ja rikollisten -viekkaus pettää, mahdollista on, että se oli metsästäjän suuttumusta, -joka näkee, että lammas on tarttunut satimeen ketun asemesta. Mutta -mitä hyvää voimme lausua tästä Cesarista, se käyköön täydestä -painostaan; paha hänessä on kyllin painava sittenkin. - -Raha hänen kädessään oli kauan hyväätekevä valta. Säästäväisenä -kotioloissa oli hän avulias hädässä, jota ei itse ollut aiheuttanut, -ja suunnattomia onnettomuuksia hän lievensi suunnattomalla -anteliaisuudella. "Rikkauden jalo käyttäminen", sanoo Tacitus, "oli -hyve, jota hän kauan säilytti, sitten kuin oli luopunut toisista". - -Tiberius ei kohdistanut epäluulojaan vähimmän itseensä. Hän alisti -itsensäkin sen tuomion alle, jonka oli lausunut ihmissuvusta. -Synkässä maailmankatsomuksessaan, päivä päivältä enenevässä -ja -- myöntää täytyy -- ympäristön kehnouden suuressa määrin -vireissä pitämässä ihmisenhalveksimisessaan hän näki vaurioita -yhteiskunnalle ja omalle tulevaisuudelleen. Ensimäisen ja onnellisen -hallitusvuotensa aikana tuli hän lausuneeksi senaatissa usein sanoja, -jotka synnytti, siltä tuntuu, tuskallinen aavistus siitä, että hänen -sielussaan tulisi tapahtumaan muutos pahimpaan. - -Se suku, jota Tiberius hallitsi, oli huonompi kuin se, joka oli -Augustuksen lempeän valtikan alla. Horatiuksen ennustus siitä oli -toteutunut. Ei ollut sitä ruhtinaan kiitettävää tekoa, jota ei -olisi selitetty väärin ja palkittu herjauksilla. Hänen hyvyytensä -selitettiin voiman puutteeksi, hänen jalomielisyytensä pelkuruudeksi, -hänen huolenpitonsa köyhän oikeudesta kansan suosion etsimiseksi, -ja kun hän joskus oli kieltäytynyt vastaanottamasta jumalallista -kunnioitusta eikä sallinut rakentaa itselleen temppeliä, muistuttaen -heikosta inhimillisestä luonnostaan, oltiin yksimielisiä siitä, että -hän oli "alhainen sielu, joka ei välittänyt kunnianosoituksesta". -Siten kiihoitettiin sitä pahaa henkeä, joka asui Tiberiuksessa, -ja joka taisteli hänen paremman minänsä kanssa. Hänellä oli -varovaisuusjärjestelmänsä valmiina, mutta ei tahtonut vielä sovittaa -sitä käytäntöön. Kun senaatti huusi eräänä päivänä, että Cesarin -herjaajia olisi rangaistava, pyysi hän, "että he eivät aukaisisi -sitä ikkunaa". Kauan hän osoittautui yhtä tunteettomaksi moitetta -kohtaan kuin hän oli katkera ja nuhteli imartelusta. "Vapaassa -yhteiskunnassa", sanoi hän, "ovat ajatus ja kieli vapaita". Mutta -mietelause ei tee nahkaa kovaksi; eikä sekään ole varmaa, että -ihmisen halveksiminen tekee kylmäksi hänen moitteelleen. Yhdeksäntenä -hallitusvuotenaan Tiberius oli valmis alistamaan maailman -järjestelmänsä alle. - -Tiberius oli kasvanut ympäristössä, missä _yksi_ ajatus oli -kaikkivaltias: valta; _yksi_ intohimo: vallanhimo. Kaikki kilvoittelu -kiersi tätä pistettä. Rakkautta hän oli saanut osakseen vain -äidiltään, ja tämä rakkaus oli itsekkäisyyden verho, joka etsi -tyydytystään pojan ylenemisessä. Tiberius vetäytyi silloin takaisin -kovaan kuoreensa ja tukahutti sydämen jokaisen äänen, sydämen, joka -oli yhtä taipuvainen palavaan rakkauteen kuin kiehuvaan vihaan. -Isäpuoltaan Augustusta kohtaan, joka piti valoisasta ja iloisesta -ympäristöstä, osoitti hän kunnioitusta, mutta kylmällä ja arvokkaalla -tavalla, ja oli hänelle kuuliainen, mutta velvollisuudentunnon -jäykässä muodossa eikä sydämellisyydestä. Hän näki, että Augustus -oli kiintynyt vilkkaaseen, joustavaan ja rakastettavaan Drusukseen, -ja tiesi, että keisari valtiollisista syistä pani arvoa siihen -kansansuosioon, jonka tämä oli voittanut, eikä hän saattanut -ylpeydestä tehdä elettä, kasvonilmettä, sanoa sanaakaan, jota -voitaisiin väärin tulkita kokeeksi kilpailla tuon lemmikin kanssa -isäpuolen suosiosta. Hyväksyttävillä perusteilla ei häntä voi -syyttää siitä, että hän itse olisi milloinkaan tavoitellut valtaa; -Livia, hänen äitinsä, työskenteli hänen puolestaan, ja kysymys on -aina avoinna, eikö sitä alakuloisuutta, elämään kyllästymistä, -joka häntä painosti siihen aikaan, pahentanut hirvittävä aavistus -niistä keinoista, joita Livian kerrotaan siinä käyttäneen. Tällä en -mitenkään tahdo sanoa, että vallanhimo oli hänelle vierasta; mutta -huoletta voi sanoa, että valta yhtä vähän kuin mikään muu kangasti -hänen sielussaan sokaisevin värein. Hänestä ei ollut mikään päämaali -pyrkimisen arvoinen; mutta kun hänelle annettiin tehtävä, ahdettiin -hänelle velvollisuuksia virkamiehenä ja sotapäällikkönä, hoiti -hän tehtävänsä nerokkaasti ja suoritti sen Klaudiusten perityllä -tahdonvoimalla. - -Siitä piiristä, joka ympäröi häntä kylmillä laskelmilla ja hiipivillä -juonilla, irtautui hän rakkaudesta siihen naiseen, josta tuli hänen -ensimäinen puolisonsa. Valtiolliset syyt tempasivat hänet Tiberiuksen -helmasta ja sitoivat tämän Juliaan, Augustuksen tyttäreen, joka -häpäisi tämän ylvään miehen kunnian. Kun avioerosta oli kulunut -vuosia, Tiberiuksen kävellessä erästä Rooman katua, tahtoi sattuma, -että hän ja hänen ensimäinen vaimonsa kohtaisivat toisensa. Kun he -olivat kulkeneet toistensa ohi, pysähtyi Tiberius ja katsoi hänen -jälkeensä: pilkallinen muoto katosi, kovat piirteet heltyivät, ja -hän, joka piti mielenliikutusta häpeänä ja kaikkein vähimmän tahtoi -panna tunteitaan alttiiksi kansanjoukolle, puhkesi kyyneliin. Hän oli -nähnyt elämänsä onnen kulkevan ohitseen. - -Hänen ensimäinen rakkautensa ei ollut hänen ainoa unelmansa. Emme -tiedä, mikä se tapaus oli, joka hetkeksi hälvensi sen epäilyn ja -ihmisenhalveksimisen usman, joka oli peittänyt hänen henkeään, -ja salli auringonsäteen lahjoittaa versomisvoimaa jollekin, joka -muistutti luottamusta kuolevaista kohtaan. Kylliksi: tällainen tunne -oli herännyt hänessä Sejanusta, pretoriaanien ylipäällikköä kohtaan. -Epäilemättä se vietti kuitenkin sangen taistelevaa elämää, kunnes -sattui tapahtuma, joka ei ainoastaan vahvistanut hänen luottamustaan, -vaan järkytti vielä koko hänen teoriaansa ihmisestä. Tämä tapahtui -matkalla Napoliin ja Kapriin, sittenkuin hän oli jättänyt Rooman -aikomatta palata sinne milloinkaan. Hän oli ennättänyt puolimatkaan, -Terracinan lähitienoille, missä Fundanus-vuoret kohoavat ja tarjoavat -näköalan, joka toiselta puolen ulottuu Roomaan saakka, toiselta -puolen Napoliin ja Vesuviukseen. Vuorenrinteellä oli luola, jossa -keisarin pisti päähän syödä illallista. Ruokavieraina olivat -Sejanus, kaksi muuta ylhäistä roomalaista ja muutamia kreikkalaisia -tiedemiehiä. Nämä laskivat leikkiä viinin ääressä, mutta Cesar lienee -täälläkin hautonut synkkiä ajatuksiaan, sillä hänen edessään oli -ilta-auringon paisteessa Pandatarian saari, Julian karkoituspaikka. -Silloin kuuluu ukkosen kaltainen jylinä: lohkareita vyöryy -kalliosta, joka on luolan aukon yläpuolella, muutamia palvelijoita -on murskaantunut, soraa ja pikkukiviä irtautuu katosta, vieraat -pakenevat, mutta Sejanus lankeaa polvilleen ja peittää ruhtinaan -ruumiillaan. Henkivartia, joka vieremän tauottua rientää paikalle, -löytää hänet vahingoittumattomana. - -Että toiset olivat heittäneet hänet oman onnensa nojaan, siinä hän -näki tavallisen ja rankaisemattoman äkkiarkuuden ilmaisun. Mutta -häntä ihmetytti se, että Sejanus oli jäänyt. Tässä ei ollut aikaa -harkintaan, tässä oli uskollisuus ilmennyt silmänräpäyksellisesti -vaikuttavana syynä. Tiberiuksen täytyi uskoa, ja hän tahtoi uskoa. -Mitä filosoofi oli etsinyt kynttilällä ja lyhdyllä löytämättä, sen -olivat lempeät jumalat antaneet nyt ruhtinaalle hänen tuskallisen -sielunsa lievitykseksi: ihmisen ja samalla ystävän. Fundanuksen -kallionlohkareet olivat iskeneet aukon hänen teoriaansa. Mutta -aukko tukettiin muutamia vuosia myöhemmin, sittenkuin oli saatu -ilmi salaliitto, jonka luolatapahtuman jälkeen kaikkivaltias ja nyt -keisariarvoa tavoitteleva Sejanus oli tehnyt herraansa vastaan. Se -tukettiin pettäjän ja hänen viattomien lastensa ruumiilla. Siten oli -teoria jälleen kokonainen ja valmis ja vankemmalla pohjalla kuin -milloinkaan, mutta Tiberius itse oli ehdottomasti mennyttä miestä. -Siitä hetkestä hän ei uskonut enää mitään; siitä hetkestä hän oli -hillitön tyranni. _Pidän sutta korvista!_ Se oli nyt hänen tavallinen -sanantapansa. Sudella on pienet korvat, eikä sitä tullut laskea -käsistään. Mikään ei kuvaa paremmin hänen omaa käsitystänsä tilastaan. - -Ellei ota lukuun näitä pian rauenneita unelmia rakkaudesta ja -ystävyydestä, käy toivottomuus mustana kuteena koko hänen elämänsä -läpi. Hänen terävä katseensa näkemään inhimillistä kurjuuttamme -liittyi vakuutukseen, että se ei voinut milloinkaan käydä -paremmaksi. Edistymisen ajatus oli kaukana antiikin miehistä; se -ei kannustanut heitä lohdulliseen taisteluun. Mutta parhaimmilla -heistä oli kannustimena tietoisuus siitä, että iäti tietäraivaava -taistelu hyvän ja pahan välillä vaatii miekkaa hyvän puolelle. -Tiberiukselta puuttui tämäkin kannustin. Hän näki -- ja tämä herättää -myötätuntoisuutta -- hän näki närkästyksellä, että pahan ikuinen -voittokulku muodosti maailman menon. Pintapuolinen ja sävyisä sielu -olisi pilapuheilla karkoittanut surun epikuurolaisissa seuroissa; -Tiberiuksen aika soimasi todellakin keisaria siitä, että hän ei -koettanut tätä parannuskeinoa synkkää mielentilaa vastaan. Nöyrä ja -uskova mieli olisi löytänyt lievitystä, ellei lääkettä, pyrkimyksessä -täydellistymiseen. Mutta Tiberius hautoi toivotonna tuskaansa. -Laastaroida Augustuksen lailla yhteiskunnan haavoja ja koettaa omalla -esimerkillä ja yleisillä laeilla parantaa tapoja, se oli hänestä -veden kantamista seulalla. Vastenmielisyydellä hän tajusi elämän -taisteluksi olentojen kesken, jotka eivät ansainneet olemassaoloa, -ja oman asemansa taistelussa enin alttiiksi annetuksi, kaikkien -voimakkaasti itsekkäiden tahtojen välittömäksi tarkoitusperäksi. -Heti Sejanuksen petoksen ilmitulon jälkeen selvisi, että tämä hänen -ainoa ystävänsä oli murhannut hänen ainoan poikansa, ja tämän hän oli -tehnyt yksissä tuumin pojan vaimon kanssa! Ja mitä säälimättömämmin -hän nyt sovellutti suojelujärjestelmäänsä, sitä hirvittävämpiä -olivat ne inhimillisen alhaisuuden näyt, jotka avautuivat hänen -silmilleen ja kiihoittivat yhä kiihkeämpiin purkauksiin. Sitä lisäsi -vielä epätoivo jälkimaailman tuomiosta, jonka alaiseksi hän oli -itsensä saattanut, sillä hän, joka halveksi niin syvästi elävien -arvostelua, antoi kuitenkin arvoa tulevien sukupolvien arvostelulle. -Tämä ristiriitaisuus ei ole harvinainen... "_nomen erit indelebile -nostrum_", tunto siitä, että kuuluu historiaan, ja että ihmiskunnan -omatunto, kaikkien aikakausien vahvistama, tuomitsee nimen, se -taivuttaa jäykimmänkin niskan. -- Asemaansa hänen tuli kuitenkin -suojella, koska kohtalo oli säätänyt, että se oli hänen, vaikka hän -tunsi vihlovaksi ristiriidaksi uhrata katalain ihmisten hekatombeja -yhden katalan turvallisuudeksi. Mitä kauemmin taistelu riehui, sitä -syvemmälle hän vaipui sen aaltoihin, ja lopulta oli hänen henkinen -olemuksensa muuttunut vihaksi, kostoksi ja itsesäilytysvaistoksi, -joka hillittömästi hyrskyää. - - * * * * * - -Tiberiuksen järjestelmä oli yksinkertainen: kun kaikki epäilevät -kaikkia, valtaa yhteiskunnan lamauttava pelko, joka on tyrannin -kilpi. Ilmianto on se Medusanpää, millä hän suojelee itseään. Läpi -kaikkien yhteiskuntakerrosten, kaikkiin koteihin, hapuilevat hirviön -polyyppikäsivarret ja tuntosarvet. Julkeiden ilmiantajien joukossa -on nimiltään mitä ylhäisimpiä miehiä: Gajus Grackus, Porcius Kato! -Jokaista kuolevaista epäilee kuuntelijaksi, jokaista sanaa ansaksi, -jokaista hymyä kavaluudeksi. Isällä on syytä epäillä poikaansa, -miehellä vaimoansa. Tässä yksi ainoa kuva tältä ajalta. - -Ritari Titius Sabinus uskalsi vielä kunnioittaa Germanikuksen -leskeä ja lapsia, vaikkakin he olivat ruhtinaan vihan esineitä. -Eräänä päivänä Titius kohtaa kadulla senaattori Latiariksen, joka -tervehtii ja aloittaa vähäpätöisiä asioita koskevan keskustelun ja -puristaa lopuksi hänen kättään kuiskaten kunnioituksensa hädästä -kestävää ystävyyttä kohtaan. Muutamaa päivää myöhemmin kohtaavat he -jälleen kadulla toisensa; senaattori kutsuu taas ritarin taloonsa, -vie hänet makuuhuoneeseensa, mihin yksikään kuuntelija ei pääse, ja -lausuu kauhunsa Cesaria kohtaan, joka kasaa tunnolleen yhä useampia -rikoksia. Hänen vieraansa keventää sydäntään samankaltaisilla -sanoilla; hän on niin kauan kantanut mykkää ja senvuoksi -kaksinverroin raskaampaa surua. Heti senjälkeen on Tiberiuksella -Latiariksen, Porcius Katon ja kahden muun senaattorin allekirjoittama -syytöskirjelmä Titius Sabinusta vastaan. Kirjelmässä kerrotaan, -kuinka Latiaris näiden neljän valtaneuvoksen yhteisestä sopimuksesta -otti Titiuksen kiinni kadulla ja vei hänet väijymäpaikkaan; kuinka -paikka, joka oli valittu heidän keskusteluaan varten, yksinäisen -näkönsä vuoksi herätti Titiuksessa luottamusta, ja kuinka isäntä -oli Porcius Katolle ja noille kahdelle muulle isälle valmistanut -piilopaikan makuukamarin katon ja laudoituksen väliin, jossa oli -rakoja joista kuunnella. - -Kuten huomataan: he kerskuvat ilkityöllään. Tällä he eivät panneet -mitään alttiiksi, sillä Tiberius halveksi heitä jo syvästi, mutta he -saattoivat voittaa jotakin. Palkka, jota kaksi heistä toivoi, oli -konsulinvirka; kuitenkaan ei ole yksikään vuosi Rooman aikakirjoissa -heidän nimiensä tahraama. Vähän aikaa senjälkeen syytettiin -Latiarista itseään valtiorikoksesta; hänet tuomittiin, mestattiin ja -heitettiin, alastomana ruumiina, alas Gemonia-portaita. - -Sellaiset tapahtumat olivat tavallisia. Ilmiantaja seurasi -ilmiannettua kuolemaan. Tiberius vihasi välikappaleitaan enemmän -kuin heidän uhrejaan; se, joka pettää ystävän, vaanii tilaisuutta -pettääkseen ruhtinaansa. Tiberius tunsi itsensä kavalien villipetojen -saartamaksi ja piti pelastuksenaan ja halusi ärsyttää niitä toisiaan -vastaan. Aletun ajometsästyksen täytyi jatkua pysähtymättä: -keskeytys, ja kaikki syöksyisivät hänen ylitseen hänen seisoessaan -keskellä areenaa. - -Hän seisoo henkisellä tavalla siellä. Ruumiillisesti hän on -vetäytynyt kallioiden sulkeman Kaprin suojaan. Siellä hän etsii -irstailussa muutamien hetkien unhoitusta kammottavilta näyiltä, -muutamien hetkien helpoitusta vihlovalta tuskalta. Hän oli, kuten -tiedämme, peruuttanut järjestelmänsä sovelluttamisen; mutta Sejanus -oli koetellut kelvolliseksi ja hyväksynyt sen, aavistamatta -itseään sen uhriksi, ja sittenkuin se oli päässyt hyvin käyntiin, -liikkui se itsestään, saatanallinen perpetuum mobile. Jos Tiberius -laskee kätensä sille pysäyttääkseen sen, tempaa se hänet rattaansa -hampaisiin ja murskaa hänet. - -Mutta nämä gladiaattorit, jotka surmaavat toinen toisensa korvalla ja -kielellä, imartelevat häntä kuolemaan saakka. _Ave Cæsar, morituri te -salutant!_ Taidekin, vapauden tytär, ylistää tyrannia ja -- ylistää -hänen järjestelmäänsä. Erään Villa Borghesessa olevan Tiberiuspatsaan -juuressa on korva. Taiteilija on tahtonut sanoa, että Cesar on -jumala, joka kuulee salaisimmankin kuiskauksen. - -Tiberius ei säästänyt omia sukulaisiaan uhratessaan toisten. Onko -lukija katsellut Agrippinan valtaistuinpatsasta, Kapitoliumin -keisarisalin kaunistusta, muistamatta sitä kohtausta, jolloin -centuriooni, hänen vartiansa, kohottaa kepin niin ylvästä päätä kohti -ja puhkaisee hänen toisen silmänsä? Sellaisen pahoinpitelyn alaiseksi -joutuneena toteuttaa Agrippina aikeensa kuolla nälkään. Ja kun hän on -kuollut, kiittää senaatti Cesaria tämän armosta Agrippinaa kohtaan! - -Jos joku sattui tänä aikana puhumaan Brutuksesta ja Kassiuksesta, -vaati varovaisuus, että hän nimitti heitä _parricidæiksi_, sana joka -vastasi kahtakin, sillä sen voi selittää sekä _isänmurhaajaksi_ -että _maankavaltajaksi_. Into lisäsi kernaasti sanan _latrones: -ryöväri_. Tasavallan ja keisarivallan vastakohta, jota Augustus -ei ollut tahtonut tunnustaa edes itselleen, oli nyt päivänselvä, -eikä ketään hämmästyttänyt, että tasavallan muistot peloittivat -cesarismia. Ne olivat kuitenkin vahingottomia, nämä muistot, -haamuja, jotka harvoin ilmestyivät muutoin kuin haudan partaalla. -Sinä yönä, jolloin Germanikuksen tomu kätkettiin maan poveen, kaikui -soihtujen valaisemalla Marskentällä olevan sotajoukon, virkamiesten -ja kansan suusta yksi ainoa huuto: _tasavalta on kukistunut! -Kaikki toivo on turha!_ Ja kun Junian, Katon sisarentyttären, -tomu viedään polttolavalle, kannetaan ruumissaatossa sadottain -korkeitten esi-isien kuvia; mutta Brutuksen ja Kassiuksen -- sanoo -Rooman suurin historioitsija -- loistivat ylinnä kaikista, siksi -että heidän kuviaan ei näytetty. Ne loistivat poissaolollaan. Vanha -historioitsija Kremutius Kordus pantiin syytteeseen siitä, että hän -oli ylistänyt Brutuksen isänmaanrakkautta ja nimittänyt Kassiusta -_viimeiseksi roomalaiseksi_. Tämän hän teki eräässä kirjoituksessaan, -jonka hän oli lukenut ystävälleen, keisari Augustukselle; mutta nyt -hänet haastettiin, myöhään kyllä, vastaamaan rikoksestaan. Hän piti -loistavan puheen, suojellakseen historian oikeutta, mutta ei itsensä -puolustukseksi. "Seitsemänkymmentä vuotta", sanoi hän viimein, -"seitsemänkymmentä vuotta kukistumisensa jälkeen elävät Brutus ja -Kassius vielä kuvissaan, joita ei edes voittajakaan ole tuhonnut. -Eivätkö he sitten olisi turvallisia perintö-osastaan aikakirjojen -muistossa? Jos te kaadatte minut, niin ei ole puuttuva niitä, jotka -vaalivat heidän muistoaan ja minunkin." Sitten hän jätti senaatin ja -päätti päivänsä. - -Ei Tiberius eivätkä muutkaan seuraavista itsevaltiaista ole -voineet estää, että antiikinen kuva Markus Junius Brutuksesta on -saanut sijansa "kuuluisien miesten salissa" Kapitoliumin museossa. -Taideteoksena on tämä rintakuva hyvä, mutta kasvonpiirteet -eivät olleet sellaiset, joita odotin. Torin toisella puolen, -konservaattorien palatsissa, nähdään komea antiikinen rintakuva -toisesta Brutuksesta -- Lucius Juniuksesta, epäilemättä ihannepää, -mutta niin luonnonmukainen, jotta on taipuvainen uskomaan, että -etrurilainen taiteilija on jälkimaailmalle jättänyt Rooman ensimäisen -konsulin ylväät piirteet. Eräs patsas, jonka pitäisi esittää samaa -Brutusta, Villa Albanissa, on sitävastoin iljettävä irvikuva, joka on -orjan, mutta ei vapaasyntyisen taiteilijan taltan arvoinen, ja jota -myöhemmän ajan korjaukset ja lisäykset ovat yhä enemmän pahentaneet. -En tiedä onko olemassa yhtään kuvaa Kassiuksesta. Ehkä hän on niiden -monien nimettömien, mutta usein hyvin miellyttävien roomalaispäiden -joukossa, joita on Italian museoissa. Kaivettaessa sitä huvilaa -Tivolissa, joka syystä tai aiheetta on saanut hänen nimensä, ei -löydetty yhtään Kassiuspäätä, mutta kyllä taideteos, joka todistaa -rakkautta tasavaltaisiin muistoihin, nimittäin Periklespää, joka on -joutunut British Museumiin. - - * * * * * - -Sillä aikaa kuin verilöyly jatkuu yksitoikkoisena ja väsyttävänä -kaikessa kauhussaan Roomassa, hoippuu sen alkuunpanija Kaprin -kallioilla. Saaren rannoille on vaikeata päästä: ainoastaan -pienemmät alukset voivat laskea siellä maihin. Vartiat sulkevat -jokaisen nousupaikan ja tutkivat jokaisen sinne saapuvan. Kun purje -lähenee yli auringonvälkkeisen lahden, on siinä syytöskirjelmiä -tai syytettyjä, joita keisari itse tahtoo kuulustella, tai on se -hankkija, joka Kampanian nuorison joukosta on löytänyt uuden saaliin -hänen luonnottomalle himolleen. - -Tiberius ei voi peittää sitä, että hän on onneton. Tuskat voittavat -hänen ylpeytensä. Ainakin kerran hän on tahtonut keventää sydäntään -tunnustamalla onnettomuutensa. Ja tämä tunnustus ei ole mikään -kuiskattu luottamus, vaan titaaninen tuskanhuuto, joka tunkee läpi -aikojen. Jälkimaailmalle, joka on tuomitseva hänet, sanoo hän, että -hän on tuominnut itsensä, ja näyttää, armoa kerjäämättä, eumeniidien -raateleman rintansa. - -_"Mitä minun tulee kirjoittaa teille, kokoontuneet isät, tai -kuinka minun tulee kirjoittaa, tai mitä minun ei lainkaan tule -kirjoittaa tänä hetkenä, jos sen tiedän, niin rangaiskoot jumalat ja -jumalattaret minua hirveämmillä tuskilla kuin ne ovat, joihin nyt -tunnen joka päivä nääntyväni."_ - -Niin aloitti hän kerran erään kirjelmän senaattiin. Tuntuu siltä kuin -kuulisi tuskanhuudon kadotettujen valtakunnan esikartanosta. Seneka -muisti mahdollisesti nämä sanat kirjoittaessaan ajatuksen: "Syntisen -ensimäinen ja suurin rangaistus on synti: pahaan tekoon on rangaistus -kätkeytynyt." Mutta jos rikoksesta kasvaa rangaistus, versoo -rangaistuksesta sovitus, ja meillä on oikeus surra voimia, jotka -hukkuivat tämän sielun kuiluun. Hän on synkän tyylin mahtavimpia -hahmoja, mistä aikakirjat tietävät kertoa, ja hän vartoo vielä -mestarikättä, joka kykenee häntä kuvaamaan. Puhdistaa häntä se käsi -ei voi. Stahrin tämän tapainen koe on varoitus. - -Michel Angelolle tapahtui, että sittenkuin hän oli alkanut -muovata marmoriin erästä jättiläisajatustaan, huomasi hän virheen -kiven raerakenteessa. Silloin hän heitti taltan ja jätti teoksen -valmistamatta -- johon oli lyöty suuruuden leima ja joka kuitenkin -oli tuomittu hyljättäväksi. Tiberiusta ajatellessa olisi gnostikon -saattanut vallata tunne, että Demiurgos aionien työpajassa oli -aikonut tämän hengen kunnian astiaksi, mutta auttamattoman vian takia -hänen sielunsa raerakenteessa heittänyt taltan ja jättänyt hänet -kunniattomuuteen. - -Saamattomassa, kodin piirissä höperönä ja puolihulluna pidetyssä -veljenpojassaan Klaudiuksessa oli Tiberius löytänyt hyvän sydämen. -Tästä löydöstä hämmästyneenä aikoi hän tehdä hänet seuraajakseen, -mutta luopui aikeestaan, ehkä senvuoksi, ettei tahtonut, että hyvyys -aikakirjoissakin kantaisi narrinkaapua. - - - - -III. - - -Gajus Cesar Kaligula oli seurannut Tiberiusta Kaprille ja oleskellut -siellä hänen kuolemaansa saakka. Jos varoitus aina olisi hyvä -opettaja, niin olisi Kapri ollut hänelle hyvä koulu. - -Sen ylenkatseen, jota Tiberius tunsi nuorta sukulaistaan kohtaan, -palkitsi tämä sokealla kuuliaisuudella. Oliko se vain teeskentelyä, -kuten yleensä selitetään, vai oliko se vielä enemmän vanhuksen -ylivoimaisen pelkoaherättävän ja demoonisen luonnon vaikutusta --- Gajus Cesar näyttää kadottaneen itsensä ja omaksuneen isoisän -minuuden. Kun Tiberius hymyili suloista hymyään, hymyili Gajus -samalla lailla; kun uhka sai hänen otsansa ryppyyn ja pilkka väreili -hänen huulillaan, teki Gajus samoin. Sellaisena hetkenä lienee -hänen piirteensä kuvannut se mestarikäsi, joka on muovannut hänen -Kapitoliumin museossa olevan basalttirintakuvansa. Pää on hiukan -sivulle kallistunut, otsalla on ukkospilvi, silmät säkenöivät, hieno -suu puristuu vihaisesti ja pilkallisesti kokoon; mutta huomaa heti, -että tämä näkö on matkittua tai opeteltua: teatterityranni se on vain -vielä, joka ilmenee näissä säännöllisissä piirteissä. "Koko hänen -ulkokuorensa", sanoo Tacitus, "apinoi sitä, minkä Tiberius kunakin -päivänä oli pukenut ylleen, ja hän käytti melkein tämän sanoja". - -Kuinka tätä nyt selitettäneekin, niin ei ole epäilemistäkään, että -se ehkäisi Kaligulan henkistä kehitystä. Minusta tuntuu kuin tässä -mielettömässä väkivallantekijässä olisi halki koko elämän ollut -jäljellä jotakin lapsimaista, lukuunottamatta sen viattomuutta ja -rakastettavaisuutta. Nämä ominaisuudet karisivat hänestä aikaisin. -Mutta häneltä puuttuu täydellisesti, kuten lapselta, itsetuntemus, -hän on lapsen lailla taipuvainen sadunomaiseen ja kuvittelua -kiihoittavaan, hänellä on lapsen halu saada tietää valtansa laajuus, -sen kykenemättömyys käsittämään toisten tahtojen olemassaolon -pätevyyttä, sen taipumus turmelemiseen ja ilman päämaalia luomiseen. -Hänen häpeällisimmissä ilkitöissään on jotakin "naivia", jotakin -luonnonvakaata, ja hänen julmuuksissaan näyttäytyy suunnitelman -ja päämaalin suora vastakohta. Hän oli matkinut edeltäjäänsä, -mutta ei tutkinut häntä. Sinä hetkenä kuin tämä kuolee, katoaa -matkittu, ja edessämme on, kahdestakymmenestäviidestä ikävuodesta -huolimatta, pahankurinen poika, joka on saanut maailman ja ihmiset -leikkikaluikseen ja kohdistaa heihin hillittömän ilkivaltaisuutensa. - -Kaligula ei ollut kauan ollut keisarina, kun hän kunnioitti Bajaea, -sen ajan ylellisintä kylpypaikkaa, käynnillä, jota ei milloinkaan -tultu unhoittamaan. Se hieno ja irstaileva maailma, joka kokoontui -tänne ja piti täällä juhliaan, joista "Penelope palasi Helenana", -sai nauttia silloin näytelmästä, joka saattoi jännittää elämään -väsyneitäkin hermoja. Lahden toisella rannalla, puolen Ruotsin -peninkulman päässä, on Puteoli. Maantie näiden molempien kaupunkien -välillä ei ole mainittavasti pitempi, mutta suorin tie on aina -lyhyin, ja Gajus Cesar määräsi rakennettavaksi sillan niiden -väliin. Ja minkälaisen sillan! Sen tuli kaikessa muistuttaa teiden -kuningasta, Via appiaa. Niin monta alusta kuin kiireessä voitiin -saada kokoon, koko se laivasto, jonka tuli Egyptistä tuoda vuoden -viljavarat maailmankaupunkiin, järjestettiin, ankkureihinsa -kiinnitettyinä, kaksinkertaiseen riviin ja peitettiin maantomulla, -joka laskettiin hakatuilla kivillä ja varustettiin käytävillä ja -peninkulmapatsailla. Kyytipaikkoja keisarillisille lentoläheteille -ja ravintoloita janooville matkamiehille ei saanut myöskään puuttua. -Muutamissa päivissä oli Cesarin tahto ja rakennusmestarin huolenpito -päästään loihtineet ilmoille tämän ihmeen, johon verrattuna Xerxeen -silta Hellesponton yli oli vähäpätöinen asia. Mutta suurenmoisinta -tässä kuitenkin oli se, että työstä ei ollut mihinkään. Hyöty on -maallisen ihmisen, elämän proosaan kypsyneen, yrityksen näkökanta; -mutta lapset ja jumalat ovat korotettuja sen yläpuolelle. Kun jumala -tekee suurtöitä, niin hän leikkii. Vihkimispäivä koitti. Bajæn -kylpyvieraat mietiskelivät missä puvussa tai oikeammin minä jumalana -Gajus esiintyisi. Ehkä Afroditena? Kaunis Gajus oli usein nähty -rakkaudenjumalattaren puvussa. Tai Jupiterina kullatussa tekoparrassa -ja kädessä kimppu salamoita? Tai Neptunuksena pidellen kolmikärkeä -ja kasvoillaan Cesarin niin hyvin esittämä ilme: _Quos ego...!_ Tai -ehkä jumalan ja ihmisen välisenä olentona, päällään ylt'yleensä -jalokivien peittämä penula? Ne olivat tyhjäntoimittajien kysymyksiä -ja vedonaiheita; sillä roomalaiseksi tai edes ihmiseksi puettuna -ei Gajusta oltu nähty senjälkeen kuin hän muutti Palatinukselle. -Mutta tällä kertaa olivat kaikki arvanneet väärin. Oli unhoitettu, -että Gajuksen mielessä olivat nyt Germanian sotakarkelot. Hän tuli -hevosen selässä, puettuna kultakirjailtuun kreikkalaiseen viittaan, -kupeellaan miekka ja espanjalainen nahkakilpi hihnassa yli olkapään. -Sotajoukko pretoriaaneja seurasi häntä. Hän viittaa Puteoliin päin, -ajaa täyttä laukkaa yli sillan ja palaa voittajana kaupungista, -johon leikillä on rynnätty. Seuraavana päivänä on myöskin juhla: -silloin Cesar näyttäytyy kaksipyöräisissä kullatuissa vaunuissa, -hevosten vetämänä, jotka ovat kuuluisia sen ajan "urheilussa". -Illalla säteilee silta ja koko se kehä vuoria ja kukkuloita, -jotka ympäröivät sisimmän osan Puteolin lahtea, lukemattomien -tulisoihtujen valossa. Kaikki tuo muistuttaa jättiläisteatteria. -Sillalla, joka nyt on avattu suurelle yleisölle, vilisee iloisia -ihmisparvia, silloin kuuluu yhdellä erää vihlova huuto. Gajus -Cesarin viittauksesta syöstään kävelijät mereen. Niiden yli, jotka -pysyttelevät uiden pinnalla tai jotka ovat tarttuneet laivanruoreihin -ja ankkuriketjuihin, sataa kangen- ja aironiskuja, kunnes he vajoavat -syvyyteen. - -Kauan puhuttiin Bajæssa tästä koirankurista, kauemmin kuin Cesarin -kylvyistä hyvätuoksuisissa esanseissa tai hänen päivällisistään, -jotka nielivät miljonia. - -Kaligula haaveksi rakentamista; mutta melkein kaikki, mitä hän -rakennutti, oli tarkoituksetonta kuten mainittu siltakin. On vaikeata -ajatella taiteilijoita ikävämmässä asemassa kuin hänen arkkitehtinsä -olivat. Gajuksella oli oma makunsa kirjoihin ja taideluomiin -nähden, eikä yksikään pienokainen koulunpenkillä ole urheammin -hyljännyt kaikkea, mikä siihen saakka on ollut kauneuden esikuvana. -Tästä terävästä arvostelijasta oli Virgilius pölkkypää, Livius -lörpöttelijä; kerrotaan, että hän oli aikonut heittää Homeroksen -laulut yleisesti hävitettäväksi, ehkä muistellen sitä ankaruutta, -jolla Tiberius oli vaatinut hänen lukemaan niitä. Kaikkien täytyi -taipua Gajuksen makuun, ja todennäköistä on, että tuo suuri määrä -siihen aikaan niin tavallisia Virgiliuspatsaita hävisi hänen -hallitessaan: meidän aikamme osaksi ei ole tullut yhtään, mutta -arviolta on annettu runoilijan nimi eräälle Kapitoliumin museossa -olevalle antiikiselle rintakuvalle, johon on herttaisesti yhtynyt -hänen runottarensa ja luonteensa piirteet. Gajuksen arvostelut -arkitehtuurista olivat aivan yhtä repivää laatua. Huvilinnojaan ja -huviloitaan varten hän teki suunnitelmia, joita hän luuli nerokkaiksi -sikäli kuin ne sotivat tervettä järkeä vastaan. Rakennusmestarin -tuli totella ja pitää huoli siitä, jos elämänsä oli hänelle -kallis, että kaikki oli valmiina sen ajan kuluessa, jonka Cesar -kärsimättömyydessään oli määrännyt. - -Lähellä Karakallan termejä ja Porta San Sebastianoa on kolumbariumi, -johon Augustuksen vapautetut orjat ovat haudatut. Siellä on komero, -joka on koristettu barokin maun mukaan typistetyllä kiekuralla. Ei -odottanut antiikin pohjalla tapaavansa ennusmerkkiä siitä tyylistä, -joka enemmän kuin puolentoista tuhannen vuoden päästä kaunistaisi -Rooman kirkkoja ja portteja kiharilla tekotukilla; mutta huomaa -kohta, että maku ei ole synnyttänyt tätä kummallisuutta, vaan -on tilanpuute pakottanut sen. Jos aika olisi säästänyt jonkun -Kaligulan huvilinnoista, niin epäilen, että meitä olisi siellä -hämmästyttänyt moni pieni esitunne barokki- ja rokokotyylistä. Mutta -näistä rakennuksista on jäljellä ainoastaan hänen Palatinuksella -olevan keisarilinnansa mahtavat rauniot ja sen sillan tukimuuri, -jonka hän tältä kukkulalta rakennutti korkealle forum romanumin -yli Kapitoliumin toiselle huipulle. Silta oli tienä kahden korkean -jumalan välillä, silloinkuin nämä tahtoivat neuvotella tärkeistä -asioista. Toinen jumalista oli Jupiter Kapitolinus; toinen jolle -keisari oli rakennuttanut temppeleitä, perustanut papistoja, -pystyttänyt kultapatsaita ja miettinyt kalliita ja oivallisia -uhreja -- oli Gajus itse. Heidän puhelunsa tapahtui siten, että -Gajus, jota myös Jupiter Latiarikseksi nimitettiin, kuiskasi -jumaltoverinsa korvaan ja asetti sitten oman korvansa hänen suulleen. -Toisinaan kohotti Jupiter Latiaris uhkaavasti äänensä. Jupiter -Kapitolinuksella, joka ei milloinkaan vastannut samalla äänellä, oli -kuitenkin syytä napista, ellei omasta niin sukulaistensa puolesta, -sillä keisari oli tuotattanut Roomaan joukon Kreikan ihanimpia -jumalankuvia ja hakkauttanut niiltä päät poikki antaakseen niille -toiset, joilla oli hänen omat kasvonpiirteensä, ja kerrottiin, että -hän oli aikonut Olympon Zeulle saman kohtalon. - -Tämä muistuttaa kieltämättä hulluutta. Kaligulan aikalaiset -epäilivätkin, että hänen aivonsa eivät olleet kunnossa. Kuiskailtiin -rakkaudenjuomasta, joka oli hämmentänyt hänen järkensä. Mutta antakaa -kaikkivalta pojannulikalle, asettakaa orjia tai imartelijoita hänen -valtaistuimensa ympäri, ja mielettömyys on ilmenevä ilman Kanidiaksen -taitoja. - -Gajus oli kateellinen. Ne suurten miesten patsaat, jotka Augustus oli -siirtänyt ääriään myöten täynnä olevalta Kapitoliumilta Marskentälle, -murskasi hän kappaleiksi, sillä Roomalle oli kylliksi _yksi_ suuruus. -Jos hän huomasi, että kaunis mies teatterissa veti puoleensa -naisten katseet, niin voi sitä miestä! Hän oli kuoleman oma; hän -oli varastanut Cesarilta sen suosion, jota kauniimpi sukupuoli -oli velvollinen yksinomaan hänelle osoittamaan. Kateus esiintyy -lapsen koko teeskentelemättömyydellä, kun kansa taputtaa käsiään -vaunutaistelija Poriukselle, joka voitosta iloiten vapauttaa orjansa. -Kaligula huutaa istuimeltaan: "tämä kansa kunnioittaa enemmän -gladiaattoria kuin ruhtinastaan", ja hän syöksyy niin kiivaasti -ulos, että sotkeutuu toogaan ja suistuu portaita alas. Sellaisessa -tilaisuudessa hän toivoi, että Rooman kansalla olisi ollut _yksi_ -kaula pyövelien huojennukseksi. - -Hänen tyranniallaan on, kuten ennen on huomautettu, kokonaan toinen -leima kuin Tiberiuksen. Toinen on julmuudessaan viekas ja laskeva, -toinen ajattelematon ja ilkivaltainen. Pelkästä juonikkaisuudesta -hän herättää kaikkien luokkien vihan etsimättä kenestäkään tukea. -Hän antaa senaattorien toogaan puettuina juosta tuhansia askeleita -vaunujensa vieressä; juhlissa, joita hän vietti näyttelijäin -ja irstaiden naisten kanssa, olivat senaattorit orjanpuvussa -pöytäpalvelijoina. Ritarisäätyä hän ei pidä sellaisen alennuksen -arvoisena; mutta hänen huvituksiinsa kuuluu asettaa jätkiä sirkuksen -ja amfiteatterin ritaripenkkeihin ja katsella tappeluita, joita siitä -syntyy. Rikkaita kansalaisia hän pusertaa kuin sieniä tyhjennettyään -vajaassa vuodessa Tiberiuksen aarrekammion. Joskus hän antaa tälle -hankkimistavalle hullunkurisen leiman, kuten silloin, kun vanha -Aponius Saturninus, joka on sattunut nukahtamaan eräässä keisarin -toimeenpanemassa julkisessa huutokaupassa ja unessa nyökkäämään -päätään huutokaupanpitäjälle, huomaa itsensä herättyään Cesarin -kolmentoista gladiaattorin omistajaksi 1 1/2 miljonan kruunun -kauppahinnasta. Joita elinaikana ei imetty tyhjiin, niiden täytyi -tehdä Cesar perillisekseen ja odottaa myrkytystä. Hänen ahneutensa, -samoinkuin hänen ilkivaltansakin, kohtasi köyhiäkin. Kantajien täytyi -luovuttaa keisarille kahdeksas osa päiväpalkastaan. Kun vilja-aitat -olivat täynnä, huvitti häntä sulkea ne ja antaa joukkojen nähdä -nälkää. Legioonia hän ei myöskään empinyt härsyttää. Kun Kaligula -lapsena oleskeli vanhempiensa luona leirissä Reinin rannalla, olivat -Germanian legioonat nousseet kapinaan. Nyt, noin kaksikymmentä vuotta -myöhemmin, tahtoi hän surmauttaa heidät viimeiseen mieheen saakka; -mutta muutti ympäristönsä hartaista rukouksista päätöksensä siten, -että ottaisi verikymmenykset heiltä. Dio Kassiuksen mukaan hän -pani toimeen ajatuksensa; Suetoniuksen mukaan pakeni hän paikalta -ja luopui aikeesta, kun legioonissa, jotka olivat kutsutut kokoon -aseitta ja saarretut ratsujoukoilla, muutamat sotamiehet aavistivat -petosta ja riensivät tarttumaan miekkoihinsa. - -Aikakirjat kätkevät muutamia Kaligulan lausuntoja, jotka tekevät -mahdolliseksi silmäyksen hänen sieluunsa. Itse ylisti hän -horjumatonta lujuuttaan parhaaksi ja kuvaavimmaksi ominaisuudekseen. -Tämä lausunto heittää valonvälkähdyksen hänen sisäiseen maailmaansa. -Psykolooginen kokemus osoittaa poikkeuksetta, että sydämettömät -ihmiset ihailevat itseään lujamielisinä. Ajaja, joka ruoskaniskuilla -raatelee kaakkinsa haavoittunutta selkää, luulee olevansa -lujatahtoinen mies, niin kauan kuin hänen oma selkänsä on vapaana, -ja toisten sääli vahvistaa vain hänen itseihailuaan. Pelkurien -sydämettömyys on toinen sääntö, jota sen poikkeukset eivät kumoa. -Cowards are cruel, lausuu Gay ja on siinä oikeassa, vaikkakaan hän ei -aina ole lisätessään: - - but the brave - Love mercy and delight to save. - -Kaligulan pelkuruus on tunnettu. Hänen elämäkerrankirjoittajansa -kertovat surullisen hullunkurisia todistuksia siitä. Hänen kuviteltu -lujuutensa ei kestänyt edes uhkaavan vaaran näkyä. Mutta arka -poika, jota lujakourainen mies suojelee, luulee voivansa haastaa -kanssansa taisteluun kokonaisen maailman. Kaligula, jota ympäröi -hyvinpalkattu joukko rotevakasvuisia germaaneja ja vapautettuja -gladiaattoreita, luuli samaa. Pelkuruus sopii hyvin yhteen uhman -kanssa. Mutta Gajukselle oli uhma samaa kuin rohkeus. Siis: tämä -raukka ihaili itseään lujana ja urhoollisena miehenä ja sai yhä -useammista rikoksista lisäkiihdykettä itseihailulleen. Tiberius kärsi -omantunnontuskia. Kaligula ei kypsynyt milloinkaan niin suureen -ihmisyyteen, että omantunnontuskat olivat hänelle mahdollisia. Kun -hänen isoäitinsä Antonia kerran uskalsi soimata häntä jostakin -ilkityöstä, kohtasi hän kummastuneen silmäparin ja kuuli vastauksen: -_oletko unhoittanut, että kaikki on minulle luvallista?_ Mitä lapsi -saa tehdä, ja mitä siltä ei nimenomaan ole kielletty, se on sille -luvallista. Itse hänen käsityksensä majesteetista oli lastenkamarin -syrjäkuva, missä mörkö on maailman hirvittävin asia. Hänet nähtiin -kuvastimen ääressä harjoittavan ilkeimpiä kasvonilmeitä voidakseen -esiintyä kuten elämän ja kuoleman herralle sopii. - -Kaligulalla oli unettomia öitä, mutta niitä saattaa olla, -vaikkakaan omatunto ei ole sairas. Syynä siihen oli pikemmin -kuvitteluvoima, jonka liejussa hirviöt ja iljetykset rypivät, -odottaen hetkeä, jolloin voisivat muuttua teoksi. Hän ei voinut -milloinkaan lakata ihmettelemästä valtansa laajuutta ja iloitsi -sitä enemmän sen äärettömyydestä, mitä kauemmaksi hän eteni yli -niiden rajojen, jotka sisällinen laki on asettanut ulkonaisen -herroille. Vastapainon puutteesta hänen tahtonsa hikoili verta -kuten ihmisruumis ilmanpaineen puutteesta. Usein vartiat näkivät -hänen hoippuvan tähtien välkkeessä ja kuutamossa palatsin laajoissa -pylväskäytävissä tai sillalla, joka kulki yli forum romanumin. -Missä asioissa askaroivat hänen ajatuksensa silloin? Tavallisesti -hurjissa kaunopuhekappaleissa, jotka saivat senaatin kauhuun -seuraavana päivänä. Ennenkuin hän alkoi tällaisen puheen, lausui hän -kernaasti edeltä sanat: "Vedän yötutkielmieni miekan huotrastaan". -Erityisesti häntä huvitti puhua pahantekijäin puolesta ja syyttömien -turmioksi, koska hänen asianajajataitonsa näyttäytyi silloin -suuremmaksi. Siveellisesti tylsämielisenä ei hän silti ollut mikään -tyhmyri. Hänellä oli mielijuohteita, joita ilkeys teroitti, hänellä -oli logiikka, jota pahuus karkaisi, ja tyyli, jolle hirvittävän -ihaileminen antoi kantavuutta. - -Ellei tämä ihminen ollutkaan täysijärkinen, niin epäilen kuitenkin, -ettei häntä yksityisenä miehenä täydellä syyllä olisi voitu sulkea -hourujenhuoneeseen. Pikemmin hän olisi joutunut kuritushuoneeseen. -Missä hulluuden ja rikoksen raja on, siitä ei ole vielä päästy -selville, vaikkakin jokainen päivä vaatii syyntakeisuuskysymyksen -ratkaisemista. Että Kaligula rakensi linnan lemmikkihevoselleen -Incitatukselle ja valitsi sille hovikunnan, sitä eivät taida ainakaan -ratsastusseuramme katsoa järjettömyyden merkiksi, eikä myöskään ole -niin hullua, että hän aikoi tehdä Incitatuksen Rooman konsuliksi. -Huonompia konsuleita oli Roomalla ollut, ja tätä arvoa seuraavat -virkatehtävät eivät olleet enää niin tärkeät, että Incitatus ei olisi -voinut hoitaa niitä tallirengin avulla. - -Kaksi miestä Kaligulan hovissa oli hänen säälimättömän pilansa -esineitä. Toinen oli hänen setänsä Klaudius, toinen kaartineversti -Kassius Kerea. Tämän verrattomat miehuudennäytteet taistelukentällä -eivät suojelleet häntä häpeällisimmältä pilkalta keisarilinnassa. -Kerea sieti tai näytti sietävän sitä iäkkään sotilaan jäykällä -kärsivällisyydellä; Klaudius oppineen vanhuksen hajamielisellä -levollisuudella. Toisesta tuli Kaligulan surmaaja, toisesta hänen -seuraajansa. - -Eräänä päivänä, kun Kaligula lähti teatterista, odotti häntä -holvikäytävässä kaksi kaartineverstiä, joiden tehtävänä oli ottaa -päivän tunnussana. Toinen heistä oli Kerea. Kun tämä muutoin kysyi -tunnussanaa, oli keisarin tavallinen pilkallinen vastaus: _Priapus!_ -Mutta Kerea pysyttelihe tällä kertaa hiukan taampana, ja Kaligula -antoi toiselle everstille tunnussanan: _Jupiter!_ Tuskin sana -oli lausuttu, ennenkuin kajahti huuto: Niinpä _kohdatkoon hänen -vihansa sinut!_ ja Kerean miekka veristyi keisarin ruumiissa. -Useita salaliittolaisia syöksyi hänen kimppuunsa, ja ennenkuin -germaanilainen henkivartio oli ennättänyt esiin, makasi Kaligula -maassa verisenä ja elottomana möhkäleenä. - - * * * * * - -Ne patsaat ja rintakuvat, joita meillä on Gajus Cesarista, -todistavat, että hänen herkeämätön pyrkimyksensä saavuttaa hirveä -ulkonäkö onnistui verrattain lyhyessä ajassa -- hänet surmattiin näet -29:nä elinvuotenaan. Välimatka Kapitoliumin museon galleriassa olevan -kauniin nuorukaisen ja Villa Borghesessa olevan toogakuvan välillä -on suunnaton, vaikkakin yhtäläisyys on silminnähtävä. Edelliseltä ei -tahtoisi tuomita ylevän kehityksen mahdollisuutta. Ennen mainitusta -basalttipäästä saman museon keisarisalissa ei lue muuta kuin -pahaa, mutta vielä, niin sanoaksemme, matkitussa muodossa. Tässä -hän koettaa olla iljettävän näköinen. Haarniskapatsas Napolissa, -sankaripatsas Vatikaanissa ja toogapatsas Villa Borghesessa ovat -kuin merkkipylväitä tiellä selväpiirteiseen roistouteen. Viimeksi -mainitussa taideteoksessa ja Villa Albanissa olevassa erinomaisessa -patsaassa hänet esitetään papillisessa puvussa, ja tämä, kuten -kasvojen ilmekin, johtavat mieleen tilaisuuden, jolloin hän esiintyi -uhraajana ja kaatoi kirveellä -- uhrieläimen? Ei, vaan pahaa -aavistamattoman alttaripalvelijan, joka seisoi vieressä. Villa -Borghesen Kaligula viistoine silmineen ja suussaan ilkeä piirre -tuntuu miettivän samallaista pilaa. - -Kaligulan kuoleman jälkeen katosivat yhtenä yönä ne lukemattomat -Roomassa olevat patsaat, joilla oli hänen kasvonpiirteensä. -Onnellista on, että hävittämisen into kannustaa keräämisen intoa. -Muutoin ei aikamme voisi verrata Kaligulaa, Neroa, Kommodusta -marmorihahmossa aikakirjojen samoihin miehiin. Gajus Cesarin Napolin -museossa oleva haarniskapatsas kaivettiin esille Gariglianossa samaan -aikaan kuin eräs Trajanuspatsas. Ainoastaan keräilijän mieleen -saattaa juontua säilyttää niitä saman katon alla. - - - - -IV. - - -Jos Klaudius eläisi jälkimaailmalle vain säätäneissään laeissa, -teettämissään rakennuksissa ja niissä patsaissa, joita hänestä vielä -on jäljellä, niin ne houkuttelisivat ehdottomasti imartelevaan -käsitykseen Kaligulan seuraajasta. - -Klaudiuspatsaat Rooman museoissa hämmästyttävät. Epäsikiö, joksi -hänen oma äitinsä nimitti häntä, gladiaattorileikkien ystävä, -herkuttelija ja juoppo, oppinut hölmö, tahdoton mielipuoli -- kaikki -lausuntoja, joita on kerätty hänen niskoilleen -- onko mahdollista, -että hänellä on ollut mitään yhtäläisyyttä näiden kuvien kanssa, -joiden säännöllisistä julilaisista piirteistä säteilee surumielisyys -ja lempeys meitä vastaan. - -Niin, päättäen siitä, mitä tiedämme Rooman muotokuvataiteesta, -olemme velvolliset siihen uskomaan. Tätä taidetta ei voi soimata -imartelemisesta. Se antoi, mitä roomalaiset siltä vaativat: jyrkkää, -heltymätöntä luonnonmukaisuutta, eikä se tehnyt poikkeusta Cesareihin -ja heidän perheisiinsäkään nähden, ei edes heidän naisiinsa. - -Löytää melkein vastenmielisiä todistuksia siitä. Kypsyyden iän yli -ennättänyt keisarinna on esitettävä Venuksena. Mahdollista on, että -hän kernaasti luopuisi tästä kunniasta, ja että hän kernaasti olisi -kuin - - "die alten, die sich klug verhüllen", - -mutta hänellä on Cesarin puolisona velvollisuuksia arvoansa kohtaan -ja hänen täytyy alistua kohtaloonsa. Rakkaudenjumalatarhan oli -julilaisen suvun kantaäiti: senvuoksi käyvät hänen atribuuttinsa, -vaikkakaan ei hänen kauneutensa, perintönä jokaiselle perheenäidille -cesarisen lieden ääressä, samoinkuin paavi perii pyhän Pietarin -avaimet, perimättä ehkä hänen uskoaan. Ja niin on taiteilijan -ikuistutettava hänen alaston sulonsa, ja hän tekee sen niin -totuudenmukaisesti, että se pieni amoriini, joka sormi suulla seisoo -kuvan juuressa, ei voi kuiskata näille suloille muuta kuin: verhotkaa -itsenne! - -Voihan sitäpaitsi sanoa, että hienoin imartelu oli pysytellä -todellisuudessa, jonka olisi pitänyt olla kyllin hyvä eikä tarvita -taiteen oikaisuja. - -Sitä vaati joka tapauksessa varovaisuus, sillä kokkailijoita -ja irvihampaita oli yllin kyllin toreilla ja kokoussaleissa ja -kylpylaitoksissa, minne keisarilliset kuvat olivat asetetut. Imartelu -olisi herättänyt pilkkaa. Se syy, jonka vuoksi Sturleson kiittää -muinaisajan virsiä suurmiesten urotöistä, kun laulut olivat lauletut -heille itselleen, voidaan sovittaa myöskin keisarikuvien tarkkuuteen: -turhamaisuuteen perustuva, kaikille selvä poikkeaminen totuudesta -- -"se olisi ollut pilkkaa, eikä ylistystä". - -Ainoastaan niissä patsaissa ja kohokuvissa, jotka esittävät jotakin -keisaria jumalana, voidaan havaita ihannoimista, mutta sellaista, -joka tahtoo kirkastaa luontoa sitä korjaamatta. - -Siis on uskottava, että Klaudiuksella on ollut nämä miellyttävät -piirteet. Kaikki eri talttojen luomat ja eriarvoiset kuvat -hänestä todistavat yhtäpitävästi sitä. Ja sitä eivät hänen -historioitsijansakaan kiistä vastaan. Tosin he ovat laskeneet pilaa -hänen turhantarkasta käytöksestään ja huojuvasta käynnistään, -mutta yksikään ei ole väittänyt häntä rumaksi. Suetoniuskin, -joka innokkaasti kokosi kaikkea, mikä voisi saattaa Klaudiuksen -muiston naurunalaiseksi, puhuu "käskevästä arvokkaisuudesta hänen -ulkoasussaan, (_autoritas dignitasque formæ_), hänen seisoessaan, -istuessaan tai levätessään." - -Klaudiuspatsas Vatikaanin rotondassa on merkillinen taideteos. -Vanhentunut Hamlet! Se on ensimäinen vaikutus. Mutta Hamlet ja -Klaudius Cesar, Shakspearen hieno romantisen-moderni uneksija, ja -tuo saamaton, heikko, aistillinen ukko Rooman valtaistuimella -- -tuollaisen vertailunhan täytyy synnyttää lukuisia vastaväitteitä! Se -on totta, mutta en luovu kuitenkaan siitä uskosta, että Shakspeare -oli lukenut Klaudiuksesta, ennenkuin hän kirjoitti Hamletin, että -Suetoniuksen kuvaus onnettomasta roomalaisesta ruhtinaanpojasta ja -Saxon satu onnettomasta tanskalaisesta olivat yhdistyneet runoilijan -mielikuvituksessa, silloinkuin se loi Hamletin. Surullinen nuoruus -hovissa, joka pakotti heidät teeskentelemään mielipuolisuutta, oli -heille molemmille yhteistä. Ja että Hamlet oli syvälle kätkeytyneenä -Klaudius Cesarin sieluun ja että Shakspearen terävä katse on -löytänyt hänet sieltä ja antanut hänen perhosena lentää ulos tuosta -muodottomasta kuoresta, sen on näkevinään Vatikaanin patsaasta, jonka -mestari, niin sanoaksemme, on veistänyt marmoriin sen kreikkalaisen -sanan, jolla Augustus osui Klaudiuksen luonteen pääpiirteeseen. Sana, -sovitettuna häneen, ei vaadi mitään selityksiä: kun kuulee sanan -_meteoria_, kuvittelee mielessään liitelyä äärettömissä avaruuksissa, -usman ja pilvien joukossa, empivän elämän tyhjien unelmien vallassa, -jota surullisuus tahdon heikkoudesta painostaa ja jota suuret aikeet -joskus ovat koskettaneet. Sellainen oli nuoren Hamletin elämä ja -sellainen Rooman vanhan imperaattorin. Sen lukee hämmästyttävän -selvästi jokaisesta piirteestä. - -Hänen päänsä on hyvin muodostunut, jota vastaan kauneuden -näkökannalta tuskin lie muuta muistuttamista, kuin että kasvojen -soikea muoto on hiukan kokoonpuristunut. Leveällä otsalla lepää -raskasmielisyyden pilviä. Silmät, joiden katse on empivä, surullinen -ja hyväntahtoinen, ilmaisevat mietiskelevän ja kärsivän hengen, joka -tuntee itsensä jalosyntyiseksi, mutta kykenemättömäksi nauttimaan -vapaudestaan. Suu on hyvin muovailtu ja ilmaisee hienotunteisuutta, -jota ei olisi tässä odottanut, mutta joka selviää puolueettomasti -tarkastaessa Klaudiuksen luonnetta. Ryhti on ylevä, mutta -ponnisteltu, jäsen rakenne virheetön, lukuunottamatta liian kapeita -hartioita. Kokonaisuus tekee huolestuneen ja kuitenkin voittavan -vaikutuksen. On näkevinään onnettomuuden, jolla on oikeus vedota -osanottoon, ja heikkouden, joka on yhtynyt liian suureen hyvyyteen -herättääkseen ainoastaan surkuttelua ja ylenkatsetta. - -Tämäkin patsas todistaa, että vanhaa puheenpartta antiikin -viileydestä sietää tinkiä. Kun esine oli sellainen, että paino -lankesi enemmän elämän särkymisen kuin sopusoinnun puolelle, luotiin -taideteoksia, jotka henkivät sitä lämpöä, jonka sielunvoimien -epätasainen toiminta synnyttää. Mutta antiikin teokset eivät ole -kaupaksi: ostajia kohtaan ne ovat kylmiä. Ne eivät antaudu millään -teennäisellä sielukkuudella, millään eleiden liioitteluilla, -millään laskoksien mutkikkaisuudella miellyttämään barbaarin makua. -Me yllätämme ne niiden tunnetunnustuksessa; mutta ne eivät tahdo -yllättää _tunnetunnustuksillaan_. Usein on huomautettu, että ne -näyttävät olevan olemassa itsensä vuoksi, kukkasen lailla, joka -kenenkään näkemättä puhkee kauneuteensa aarniometsän syvyydessä. - -Se Klaudiuspatsas, josta nyt on puhuttu, kaivettiin esille Civita -Lavignassa vuonna 1865. Vatikaanin rotondassa on myös erinomainen -rintakuva samasta keisarista, ja Lateraanissa säilytetään toista -valtaistuinpatsasta, joka myöskin on hyvä teos. Kaikki ne -puhuvat hyvin perikuvastaan, ja kaikki ne näyttävät todistavan, -että niiden mestari on rakastanut tehtäväänsä. Tämä rakkaus, -jonka huomaa, ties mistä syystä, ei ole aina ryhtynyt Rooman -keisaripatsaiden taiteilijoissa yhteistyöhön silmän ja maun -kanssa. Tämän yhteisvaikutuksen huomaa Klaudiuskuvissa, Vatikaanin -ihanassa Nerva-patsaassa, muutamissa parhaissa Trajanus- ja -Antoninus-Pius-kuvissa, mutta muutoin harvoin. - -Jos jätämme museot mennäksemme Kampagnalle, kohtaa Klaudius meidät -sielläkin. Kampagna sulkee syliinsä hänen muistonsa, ja se ja tämä -muisto kaunistavat toisiaan. Se surumielisyys ja se häviön suuruus, -jonka huomaa poloisen keisarin piirteissä, tavataan tässä luonnon -ja taiteen muodostamassa ryhmässä. Aqua Claudian holvikaaret -kulkevat halki Rooman erämaan, kuten järkähtämätön päätös joskus -halki usmaisten avaruuksien tämän Cesarin sielussa. Vuorilta, -jotka idässä saartavat Rooman taivaanrantaa, kulkevat Klaudiuksen -vesijohdon kaaret monipeninkulmaisen matkan ikuiseen kaupunkiin: -vanha kirjoitus Porta Maggioren yläpuolella kertoo, mistä kohdasta ne -tulivat Roomaan, ja ne viisi kaarta, jotka ovat jäljellä Palatinus -vuoren rinteellä Via di Gregorian puolella, lausuvat meille, minne -johto päättyi, tyhjennettyään lähderaikkaan juoksunsa moniin -marmorilampiin, jotka taide oli kaunistanut. Jos kulkee Via Appia -Nuovaa tai Frascatin tietä, näkee silmän kantamiin, pitempien tai -lyhyempien välimatkojen päässä, nämä suunnattomat kaaret, jotka usein -kohoavat sadan jalan korkeuteen ja jotka helposti erottaa suuruutensa -tähden samaan suuntaan kulkevista Aqua Marcian kaarista. Vaikeata on -uskoa, että tämän jättiläistyön on saanut aikaan heikoin kaikista -Cesareista; omituinen kohtalon leikki on, että juuri hänen nimensä -yhtyy muistomerkkiin, joka enemmän kuin mikään todistaa muinaisen -Rooman valtaa ja roomalaisen kansanheimon tahdonvoimaa. - -Jos on jossakin niistä pienistä höyrylaivoista, jotka kyntävät -Tiberiä, matkustanut Ostiaan, kohtaa samallaisen ristiriitaisuuden. -Siellä missä nyt näkee muutamia kurjia hökkeleitä, oli muinoin -Rooman väkirikas ja upea satamakaupunki, ja tämän kaupungin ja -sen sataman, joka luettiin maailman ihmetöihin, oli kiittäminen -Klaudiusta kukoistuksestaan. Tiberin suu Ostian luona oli jo ennen -Julius Cesarin aikaa niin virran liejun ja meren hiekan sekoittama, -että suuremmilla aluksilla ei uskallettu purjehtia sinne. Yksi Julius -Cesarin suurista suunnitelmista oli tehdä Ostia jälleen Rooman -satamaksi; mutta hän ei olisi toteuttanut tätä ajatusta, vaikkakin -olisi saanut elää, sillä hän, jota vaikeudet muutoin kannustivat, -antoi yrityksen raueta, sittenkuin asiantuntijat olivat selittäneet -sen mahdottomaksi. Klaudius otti suunnitelman uudelleen esille. -Asiantuntijat epäsivät jälleen. Keisari antoi heidän esittää syynsä, -tutki niitä, hylkäsi ne ja määräsi, että oli ryhdyttävä työhön. -Muutamia vuosia myöhemmin oli Ostia satama, jonka suunnattomien -käsivarsien välissä Egyptistä ja Afrikasta saapuva viljalaivasto -löysi vakavan ankkuripohjan ja jonka aallonmurtajan yllä kohosi -majakka, joka kilpaili Alexandrian majakan kanssa. - -Sabinilaisvuorten takana, eräässä Apenninien muodostamassa -kattilalaaksossa on Celanojärvi, muinaisajan Fucinus. Vuonna 1752, -jolloin vesi järvessä oli hyvin alhaalla, paljastuivat erään vanhan -kaupungin jätteet, ja niiden joukosta löydettiin patsaita keisari -Klaudiuksesta ja hänen toisesta vaimostaan, Agrippinasta. Mistä vain -joku Klaudiuspatsas on löydetty, siellä on vanha keisari elänyt -muistossa jonkin hyödyllisen yrityksen vuoksi. Niinpä täälläkin. -Fucinuksella ei ollut mitään näkyvää laskupaikkaa ja peitti se usein -ympäröivän seudun tulvallaan. Julius Cesar aikoi senvuoksi ehkäistä -veden korkeuden tunnelilla, jonka piti kulkea sen vuoren läpi, jota -nykyään nimitetään Monte Salvianoksi. Mutta Klaudiuksen osalle -oli tässäkin langennut ottaa esille ja toteuttaa Cesarin ajatus. -Yksitoista vuotta työskenteli 30,000 miestä vuoren murtamisessa. -Vuonna 54 jälkeen Kristuksen oli työ loppuunsuoritettu. Se, kuten -niin moni muukin, rappeutui keskiajalla. Yli tuhannen vuotta -Klaudiuksen jälkeen otettiin asia uudelleen esille, ja uusi tunneli -on nyt lahjoittanut maanviljelykselle Celanojärven ympäristöllä -viljavia maankaistaleita varmaksi omaisuudeksi. Vuonna 1875 juhli -Italia tätä suurtyötä lyömällä muistorahan sen alkuunpanijasta, -ruhtinas Alessandro Torloniasta. - - * * * * * - -Klaudius oli lapsena ja nuorukaisena sairaloinen. Hänen ruumiin- ja -sielunvoimansa kehittyivät niin hitaasti, että hän vielä -täysi-ikäisenä oli "lastenhoitajan" hallussa. Kodissa kohtelivat -kaikki häntä sydämettömästi, äitikin. Hänen kuultiin valittavan, että -hän oli synnyttänyt vaivaisen olennon maailmaan, ja jos hän tahtoi -merkitä jonkun tavattoman tuhmaksi, lausui hän aina: "hän on tuhmempi -kuin poikani Klaudius". Se kauneus ja nero, jolla hänen veljensä -Germanikus loisti, teki vertailun kautta Klaudiuksen aseman vieläkin -vaikeammaksi. Ainoa sukulaisista, joka osoitti hänelle hyvyyttä, oli -keisari Augustus. Niistä kirjeistä, joita tämä kirjoitti Livialle -(ja joista Suetonius on antanut meille otteita) huomaa muun muassa, -että keisari jonkun aikaa kutsui Klaudiuksen joka päivä pöytäänsä -toivoen voivansa vieroittaa hänet siitä ihmisarkuudesta ja siitä -tomppelimaisesta käytöksestä, joka teki hänet niin naurettavaksi. -Nuorukainen oli, paetakseen ivaa ja pilkkaa, vetäytynyt niin -näkymättömiin kuin suinkin ja valinnut seuralaisikseen muutamia -kunnioitettavia kirjatoukkia, joilla ei ollut rahtuakaan helleenisten -tiedemiesten maailmantottumusta, siroja eleitä ja kevyttä -seurusteluääntä. Näiden ystävien ohjaamana oli hän innolla antautunut -opiskelemaan. Titus Livius, erinomainen historioitsija, keisarin -helmaystävä, ilmestyi joskus tähän piiriin ja innosti Klaudiuksen -historialliseen kirjailemiseen, ellei muun, niin senvuoksi, että -nuorukaisen sielulla olisi ollut ylevää työskentelyä. Mutta keisari -huomasi pian sekä naurukseen että ikäväkseen, että nuori ruhtinas -ei ollut omistanut ainoastaan niitä tietoja, joita jollakin -Sulpicius Floruksella, jollakin Athenodoruksella oli tarjottavana, -vaan myöskin heidän turhantarkat eleensä. Mitä tehdä hänelle? Kun -keisari kirjoitti yhden näistä kirjeistä, oli juhla Mars Ultorin -kunniaksi tulossa, jonka hän oli säätänyt, ja siellä olisi pitänyt -koko keisarillisen huoneen olla läsnä. Mutta voitiinko Klaudius -parkaa ("_misellus_") ottaa mukaan? Voisikohan hän, vaikkakin oli -21 vuotias, käydä kypsyneestä ihmisestä? Eikö panisi itseään ivalle -alttiiksi, jos näyttäisi hänet niin häijyyn pilaan taipuvalle -kansalle kuin roomalaiset olivat? Kirjeenkirjoittaja myöntää, että -nämä kysymykset huolestuttivat häntä, ja että hän nyt kerta kaikkiaan -tahtoi saada ratkaisun siitä, onko Klaudius mahdollinen seuraelämään -ja valtiolliseen elämään vai eikö. -- Toisessa tilaisuudessa -kirjoittaa keisari, että hän on löytänyt sielun aateluutta tuon -hullunkurisen kuoren alla -- löytö, joka tuottaa kunniaa hänen -yhtä terävälle kuin hyväntahtoiselle katseelleen -- ja hän lausuu -ihmettelynsä siitä ajatuskulun yhtenäisyydestä ja lausumatavan -selvyydestä, joihin Klaudius kykeni pitäessään harkitun esitelmän, -kun hänen tapanaan taas arkioloissa oli lörpötellä. - -Saman huomion oli Rooman kansa usein tilaisuudessa tekemään, -sittenkuin Klaudius oli noussut valtaistuimelle. Kun hän ei -puhunut valmistautumatta, eivät hänen puheensa senaatissa olleet -ainoastaan selviä, vaan myöskin runsasaineisia ja huomattavia -perinpohjaisuutensa takia; ja siitä huolimatta kului tuskin -päivääkään, jolloin ei forumilla tai yksityisissä piireissä voitu -toistaa jotakin hänen lausumaansa tuhmuutta tai hupsua sanankäännettä. - -Sitä säälivää ystävällisyyttä, jota Augustus oli osoittanut hänelle -hänen nuoruutensa ilottomina päivinä, hän säilytti muistossaan -mitä suurimmalla kiitollisuudella. Se, että Augustus oli katsonut -välttämättömäksi sulkea hänet kaikista valtion virka-arvoista, -lukuunottamatta auguripapin tointa, ja testamentissaan muistanut -häntä ainoastaan vähäpätöisellä rahasummalla, ei vähentänyt -hänen kiitollisuuttaan. Jos Rooman valtakunnassa oli joku, joka -keisarikunnan perustajassa näki korkeamman olennon ja kiinnitti -vakavan merkityksen hänen korottamiseensa jumalien joukkoon, niin se -oli tämä hänen seuraajistaan. - -Tiberiuksen hallitusaikana oli Klaudius vielä ankarammin -eristetty yleisistä toimista. Kun senaatti antoi hänelle paikan -ja äänestysoikeuden konsulinarvoisten jäsentensä joukossa, kumosi -Tiberius päätöksen selittäen avonaisesti, että hänen sukulaisensa ei -ollut täysijärkinen. Siihen ylenkatseeseen, jolla Tiberius kohteli -häntä, ja siihen pelkoon, jota hän tunsi, että tuo "mielipuoli" -tekisi Cesarin huoneen naurettavaksi, sekaantui kuitenkin toisiakin -tunteita. Hänkin oli havainnut Klaudiuksessa jaloa kuntoa; häntä -närkästytti, että ne harvinaiset taipumukset hyvään ihmiseen, jotka -hän luuli tässä löytäneensä, olivat yhtyneet niin auttamattomaan -heikkouteen, ja testamentillaan hän koetti turvata Klaudiukselle -itsenäisen ja huolettoman taloudellisen aseman. Mutta Kaligula ryösti -hänen omaisuutensa, ja Klaudius eli sitten köyhän oppineen elämää -sen kaikkine kieltäymyksineen. Onneton hän ei ollut kuitenkaan, -lukuunottamatta niitä hetkiä, jolloin hänet kutsuttiin hoviin -ollakseen siellä Kaligulan pilkallisten sanansutkausten maalitauluna. -Hän löysi lohtunsa lukemisesta ja kirjailemisesta ja hänen leponaan -olivat ne tyhjät unelmat, joihin hän antautui, sittenkuin oli -lähimmästä ravintolasta tuodulla aterialla tyydyttänyt alati -suurenmoisen ruokahalunsa ja rakkautensa albaniviiniin. Silloin kun -hän ei oleskellut maalla, asui hän eräässä kehnossa talossa Rooman -laitakaupungilla, naapurien rakastamana, jotka kunnioittavalla -kohtelulla näyttivät tahtovan hyvittää sen pilkan, jota hän sai -kokea sukulaistensa puolelta. Kreikkalaisen kirjamaailman hän oli -perusteellisesti tutkinut; hänen historialliset tutkimuksensa -olivat tarkat ja laajat; hänen työskentelynsä kirjailijana -laveudeltaan suurenmoinen ja, hänen aikalaistensa lausunnoista -päättäen, sisällöltään kunnioitettava. Rooman historiaa hän -kirjoitti kaksikymmentäkolme nidosta; etrurilaisia tutkimuksia -hän kirjoitti kaksikymmentä kirjaa ja kartagolaisia kahdeksan. -Sitäpaitsi hän kirjoitti "Ciceron puolustuksen" tämän vastustajaa -Asinius Gallusta vastaan, teoksen lautapelistä, toisen latinankielen -oikeinkirjoituksesta, sekä lopuksi laajoja muistiinpanoja omasta -elämästään. Luettakoon auttamattomaksi vahingoksi tieteelle se, että -hänen etruriset ja kartagolaiset historiansa ovat joutuneet hukkaan, -sillä epäilemättä niissä olisi ollut suunnattomasti kirjatietoja -ja suuri määrä tunnontarkkoja tosiasioita, jotka ovat saadut jo -kauan sitten kuivuneista lähteistä. Klaudiuksella oli kokonaan -meidän päiviemme ammattioppineen luonne, joka rakkaudella syventyy -tutkimansa esineen pienimpiin yksityiskohtiin, eikä uskalla lausua -arvostelua mistään tutkimatta tarkasti kaikkea, mitä siihen saakka on -tutkisteltu ja lausuttu samasta aineesta. - -Tämä ominaisuus oli ehkä hänen suurimpia onnettomuuksiaan valtakunnan -hallitsijana. Se teki hänet turhantarkaksi ja virkavaltaiseksi -holhoojaksi jokaisessa pikkuasiassa, jonka hän tiesi ymmärtävänsä, -ja houkutteli hänet hyvää tarkoittavaan, mutta naurua ja suuttumusta -herättävään sekaantumiseen määräystensä kautta talouskokeissa ja -muissa asioissa, joita ne virkamiehet, joita määräykset koskivat, -ymmärsivät ainakin yhtä hyvin kuin hän itse. Mutta vielä pahempaa -oli: sama hänen ominaisuutensa teki hänet aivan saamattomaksi -niissä joka päivä esiintyvissä kysymyksissä, joita hän ei tuntenut -käsittävänsä. Tuntien sen tylsyyden, millä hän sai vaikutelmat -kaikesta, mikä ei kiihoittanut hänen nautintoaan, ja tietäen -sen hitauden, jolla hän muodosti ajatuksiaan, ei hän luottanut -lainkaan arvostelukykyynsä välittömästi vaikuttavana, ja sellaisiin -kysymyksiin hänellä ei ollut muuta vastausta kuin holbergiläinen: -"kysykää hovimestariltani!" Vähimmän hän uskoi voivansa lukea toisten -ajatuksia ja aikeita, erottaa rehellistä epärehellisestä ja ystävää -vihollisesta. Tämän huolen hän heitti niille ympäristönsä ihmisille, -jotka kerta kaikkiaan olivat voittaneet hänen luottamuksensa. Ne -syytökset, joiden uhriksi suuri joukko senaattoreja ja ritareja -joutui hänen hallitusaikanaan, ovat kaikki tyynni asetettavat -tämän ympäristön syntiluetteloon. Kun keisarin kuoltua tutkittiin -hänen papereitaan, niin huomattiin, ettei hän itse milloinkaan -ollut vaatinut eikä aloittanut yhtään syytöstä. Tavallisesti hän -ei tiennyt langetetuista kuolemantuomioista mitään, ennenkuin -ne olivat toimeenpantuja, usein ei jälkeenkäänpäin, niin että -hän kutsui pöytäänsä ylhäisiä roomalaisia, jotka jo olivat -mestattuja valtiopetoksesta. Hän tunsi olevansa "kykenemätön -puolustamaan itseään", kuten Tacitus on sanonut; kun hän oppineista -tutkimuksistaan tai tärkeitten lakiehdotusten mietiskelyistään tai -askarteluistaan virkavaltaisessa töryssä herätettiin katselemaan -ympäröivää elämää, ja kun hän kuuli puhuttavan valtiolle -vaarallisista juonista ja uhkaavista salaliitoista, istui hän -neuvottomana ja epäillen, tokko voisi saada selville mikä oli totta -ja mikä valhetta, mikä todellista ja mikä kuvailtua kuulemassaan, ja -hän alistui niiden mielivallan alaiseksi, joiden "käytännölliseen -kykyyn" hän luotti ja joiden rakkaudesta ja ystävyydestä hän -luuli olevansa varma. Että tämä oli heikkous, turmiollinen ja -ruhtinaalle arvoton, sen hän tuskallisesti tiesi ja koetti tukauttaa -tuota tunnetta päivällispöydän huvitteluilla ja väsymättömillä -tutkimuksilla. - -Hän teki kuitenkin uutteria yrityksiä kehittääkseen arvostelukykyään -käytännöllisen elämän tarpeissa. Senvuoksi hän asettui usein -tuomarinistuimelle, silloinkin kun oli esillä vähäpätöisempiä -oikeudenkäyntejä. Hänen yrityksensä olla tuomarina onnistuivat -milloin mitenkin. Toisinaan hänen onnistui kuunnella tarkkaavaisesti -niitä perusteita ja vastaperusteita, joita asian käsittelyssä -esitettiin, ja kun hän sitten oli jonkun aikaa harkinnut, saattoi -hän julistaa päätöksen, joka todisti älykkäisyyttä. Mutta yhtä -usein tapahtui, että mietiskelyt mahdollisesti etrurilaisesta tai -kartagolaisesta ajanlaskusta tai jostakin lautapelitehtävästä -hämmensivät hänen ajatuksensa, ja sen mukaiseksi tuli tuomiokin. -Sellaisessa tilaisuudessa viskasi toinen asianomaisista, eräs -helleeni, hänelle vasten kasvoja sanan tyhmyri. Keisari otti nöyrästi -vastaan syytöksen, tuntien että se oli hyvin ansaittu. Toisen kerran -hänen istuessaan tuomarina tunkeutui saliin suloisia ruuanhöyryjä -eräästä lähellä olevasta temppelistä, jonka papit olivat kautta koko -kaupungin tunnettuja herkkusuita. Klaudius unhoitti silloin sekä -oikeudenkäynnin että riitapuolet ja kiirehti tuomarinistuimelta -pappien ruokasaliin, missä hän istuutui ja nautti perusteellisen -aterian. - -Yleensä voidaan sanoa, että hänen hermostonsa oli häntä voimakkaampi. -Hän oli ylen heikko aistiärsytyksiin nähden. Naisellinen kauneus, -jalo viini, herkullinen pöytä olivat kiusauksia, joihin hän lankesi -tuntematta muita kuin äänettömiä vastaväitteitä, jota vastoin hän -asioissa, jotka eivät vedonneet aisteihin, vaan mietintöön, osoitti -tahdonvoimaa, sittenkuin oli muodostanut niistä vakuutuksen. -Tämän ärtyisyyden perustalla on selitettävissä ne monet synnit, -joita hän teki hovitapoja vastaan, vieläpä säädyllisyyttä ja -maltillisuuttakin vastaan, jotka jokainen roomalainen tahtoi ottaa -huomioon ulkonaisessa esiintymisessä. Hän saattoi juhlallisissakin -tilaisuuksissa ja valtaistuimella osoittaa iljettävää, joskin -nopeasti ohimenevää ja aivan vaaratonta kiukkua odottamattoman -vastaväitteen johdosta; hän saattoi vuodattaa kyyneleitä, jos -hiukankin vedottiin hänen sydämeensä, ja nauraa kohti kurkkua, kun -jokin näytti hullunkuriselta, minkä seurusteluäly vaati sivuuttamaan. -Kun hänen herkeämätön pyrkimyksensä esiintyä keisarille arvokkaalla -tavalla ei kantanut parempaa hedelmää, niin älköön ihmeteltäkö -seuraavaa tapausta, joka sattui hänen vielä eläessään yksityisenä -miehenä ja "vanhana ylioppilaana". Hän tahtoi silloin, kuten -toisetkin kirjailijat, julkisilla luennoilla päästä selville, -minkälainen menestys hänen julkaisemattomilla kirjoituksillaan olisi. -Ensimäiselle luennolle saapui paljon väkeä, ja kunnioittavalla -äänettömyydellä odotettiin, mitä ruhtinaan vaatimattomalla ja -suositulla sukulaisella olisi sanottavaa. Mutta kun tämä oli -aloittanut esitelmänsä, murtui penkki tavallista paksumman kuulijan -alla. Luentosali selvisi pian siitä naurukohtauksesta, minkä -tämä herätti; mutta se, joka ei voinut hillitä nauruhermojaan, -oli luennoitsija itse, ja kuulijoiden täytyi poistua, sittenkuin -kauan olivat turhaan vartoneet, että hän antaisi heille muutakin -nautittavaa kuin naurunhohotusta. - -Tähän hermoärtyisyyteen kuului hänen hätäilevä pelkonsakin, jota -väärin on tulkittu arkuudeksi, sillä sitä vastasi moraalinen rohkeus, -joka usein voitti sen. Hänen tosin kyllä lyhyeltä sotaretkeltään -Britanniassa ei tuo innokas juttujenkerääjä Suetonius ole voinut -kertoa yhtään ainoata piirrettä, mikä oikeuttaisi syyttämään -keisaria pelkuruudesta. Saman ruumiillisen heikkouden perustalla -on selitettävissä se hekumallinen nautinto, minkä joskus oltiin -näkevinään hänen kasvonpiirteissään, silloin kuin hän näki -verenvuodatusta. Hänen aikalaisensa, jotka niin kyllästymättömästi -kaipasivat julmia gladiaattorileikkejä, eivät kai milloinkaan -olisi huomauttaneet tästä, elleivät olisi havainneet sitä juuri -ruhtinaassa, jonka ihmisystävällinen mielenlaatu oli yleisesti -tunnettu. - -Klaudiuksen kasvoista lukee, että hän murehti tappioita taistelussa -sisällisen lakinsa ja jäseniensä lain välillä. Tutkimukset ja -mietiskelyt olivat hänen ainoana turvanaan aistien viettelyjä -vastaan. Kun hän silloin oli vaipuneena ajatustensa ja unelmiensa -maailmaan, saattoi esineitä kulkea hänen katseensa ohi hänen -niitä näkemättä, ääniä kaikua hänen läheisyydessään hänen niitä -kuulematta, tapahtumia sattua, jotka liikuttivat kaikkia hänen -ympärillään olevia hänen niistä mitään aavistamatta. Hänen sielunsa -oli camera obscura, joka imi itseensä kapean valonsiinnon ja jätti -kaiken muun pimeään. Hänen täytyi kääntää katseensa ulkonaisista -ilmiöistä, ellei mielinyt joutua jonkun hermovaikutelman orjaksi. -Hänellä kun ei ollut äkillisiä mielijuohteita eikä terävää katsetta, -niin hän koetti voimiaan käytännöllisten kysymysten teoreetisen -solmun etsimisessä ja selvittelemisessä, ja tämän hän teki usein -tavalla, joka todisti filosoofisia lahjoja. Tacitus on antanut -meille merkillisen näytteen tästä. Gallia Comatan ylhäisemmät -asukkaat, joilla oli Rooman kansalaisoikeudet ja joiden kieli ja -sivistys oli kauan ollut roomalainen, vaativat itselleen oikeutta -saada hakea ja tulla nimitetyiksi Rooman valtionvirkoihin. -Vaatimus herätti katkeruutta ja kiivasta vastarintaa ei ainoastaan -senaattorien ja ritarien joukossa, vaan pääkaupungin rahvaassakin; -sillä huolimatta kaikista säätyjaoista ja arvoluokista tahtoi vielä -tähän aikaan jokainen kaupungin muurien sisäpuolella syntynyt -katupoikakin käydä korkeammasta henkilöstä kuin parhaimmat -kansalaiset maaseutukaupungeissa, ja itse asiassa oli olemassa eräs -ajatustavan voimassapitämä, vaikkakaan ei valtioelämään sovellutettu -pappisvaltainen järjestys Rooman vallanalaisten maiden ja kansojen -välillä, jossa italialaiset saivat ensimäisen sijan, kreikkalaiset -toisen, gallialaiset kolmannen ja niin edespäin aina egyptiläisiin -saakka, jotka tavallisesti asetettiin alimmalle asteelle. Nyt -tuumittiin Roomassa, saisivatko ihmiset, joiden isät olivat olleet -barbaareja ja Tiberinkaupungin turmiollisimpia vihollisia, tunkeutua -itse senaattiin ja kantamalla purppurareunaista toogaa nöyryyttää -Romuluksen jälkeläisiä. Huuto veren, heimon, "kansojen" oikeudesta -kaikui sillä kertaa yhtä voimakkaasti kuin meidän päivinämme. Silloin -kutsui Klaudius senaatin kokoon ja piti vastahakoisesti kuunteleville -isille esitelmän, joka tahtoi näyttää toteen, että Rooma ei ollut, -ei ollut milloinkaan ollutkaan sitä, mitä he tahtoivat mielessään -kuvitella: yhteiskunta, joka oli rakennettu kansallisuuden pohjalle. -Hän muistutti oman ikivanhan sukunsa sabinilaisesta alkuperästä, -julilaisten sukuluetteloa Alba Longasta ja Porciusten Tuskulumista. -Hän muistutti eqveistä, hernikeistä, etruskeista, lukaneista ja -niin monesta muusta kansasta, jotka Rooma oli kukistanut, mutta -elähyttääkseen heitä roomalaisella hengellä ja sivistyksellä ja -sulattaakseen heidät yhdeksi kokonaisuudeksi itsensä kanssa. - -Nyt nimitettiin näiden heimojen jälkeläisiä roomalaisiksi ja -he rakastivat Roomaa isänmaanaan. Hän osoitti, että valtiot -sellaiset kuin Ateena ja Sparta olivat käyneet perikatoon -siksi, että pysyttelivät liian ankarasti veren perustassa, kun -Rooma sitävastoin pääsi maailman herrauteen senvuoksi, että se -taisteli enemmän sivistyksensä levittämisen kuin jonkun määrätyn -kansanheimon ylivallan puolesta. "Kokoontuneet isät," niin hän -lopetti puheensa, "kaikki, mitä nyt pidetään ikivanhana, oli -kerran uutta: patriisivirkamiesten jälkeen tuli plebejejä, heidän -jälkeensä latinalaisia, heidän jälkeensä taas virkamiehiä toisista -italialaisista heimoista. Tämäkin on saavuttava vanhuuden tavan, ja -mitä nyt puolustamme aikakirjojen esimerkeillä, on sekin kerran oleva -aikakirjain esimerkkien joukossa." - - * * * * * - -Hänen puheensa senaatissa eivät käsitelleet aina niin tärkeitä -valtiollisia kysymyksiä. Kuten edellä on mainittu sekaantui hän -kaikkeen, mihin tiesi kykenevänsä, eikä mikään aine tuntunut hänestä -silloin arvottomalta valtion päämiehen puuttua sen käsittelyyn. Kun -senaatti oli eräänä päivänä ryhtynyt harkitsemaan kysymystä jostakin -muutoksesta kaupungin kehnompien ruokapaikkojen ja kapakoiden -säännöissä, ilmestyi keisari kuriaan, ja kun hän syystä kyllä -oli sitä mieltä, että yksikään kokoontuneista isistä ei tuntenut -paremmin niitä paikkoja kuin hän, joka niin useasti oli tuonut -päivällisateriansa niistä, vieläpä astunut niiden kynnyksenkin yli -pelatakseen viinimitan ääressä lautapeliä vakinaisten vieraiden -kanssa, niin hän nousi ja antoi, senaattorien närkästykseksi ja -nauruksi, tarkkoja selityksiä siitä, mitä huomioita hän itse oli -tehnyt näiden paikkojen laitoksista, tavaroista ja hinnoista. - -Siitä elämästä, jota hän näin kuvaili, oli kohtalo hänet äkkipikaa -siirtänyt valtaistuimelle. Me kaikki tiedämme kuinka se tapahtui. -Kaligula oli kaatunut salaliittolaisten miekaniskuista, ja senaatti, -ensimäisen sanoman saavuttua tästä, oli kokoontunut Kapitoliumille -palauttaakseen kiireesti koottujen kaupunkilaiskohorttien aseiden -suojassa "vapauden entiselleen", kuten tuo kaunis lausetapa kuului. -Mutta senaattorien kiistellessä siitä, kuinka tämä on tapahtuva, ja -kuinka vapaudella on turvattava järjestys ja omistusoikeus, eikä -vähimmän omistusoikeus orjiin, sattuu muutaman kivenheiton päässä -surullisen hullunkurinen tapaus, joka yhdellä erää tekee tyhjäksi -tuon suurenmoisen suunnitelman. Eräs pitkäkyntinen sotamies on -sekasorron aikana hiipinyt autioon keisarinlinnaan ja löytää sieltä -jalkaparin erään oviverhon alta. Jalkojen omistaja lankee kauhuissaan -polvilleen ja rukoilee, että hänen henkeään säästettäisiin. -Sotamiehen, joka tuntee rukoilijan erääksi keisarillisen huoneen -jäseneksi, Kaligulan sedäksi Klaudiukseksi, päähän pälähtää -silloin oivallinen tuuma. Hän varastaa Klaudiuksen ja kohtaa, -kiirehdittyään tämän kanssa palatsista, muutamia aseveikkoja, -jotka auttavat häntä nostamaan varastetun saaliin kantotuoliin -ja siirtävät sen pretoriaanileiriin. Pretoriaanit, jotka ovat -suutuksissaan siitä luottamuksesta, jota senaatti on osoittanut -kaupunkilaiskohorteille, ja haaveksivat sitäpaitsi enemmän palkkoja -ja rahalahjoja kuin vapautta, huutavat Klaudiuksen keisariksi. Kansa, -joka on kokoontunut senaatin neuvotteluhuoneen ulkopuolelle, yhtyy -vannomaan uskollisuusvalaa, kaupunkilaiskohortit marssivat takaisin -kasarmeihinsa, vapaudenhuudot lakkaavat ja senaattorit hajaantuvat -kuin akanat tuuleen. Ne aivot, joissa pretoriaanivalta siten ensiksi -otti miehuuden kekseliäänä kujeena, jonkinlaisena varkausajatuksena, -ansaitsevat kuolemattomuuden yhtä hyvin kuin joku toinenkin, -joka on saanut kunnian kantaa sytyttävän kypenen jo valmiiseen -historialliseen ilotuleen: sotamiehen nimi oli Gratus ja oli hän -syntyisin Epiruksesta. - - * * * * * - -Kaikesta, mitä Klaudiuksen hallitessa tapahtui, lienee hänen -ensimäisen puolisonsa Messalinan kohtalo se, mikä enin on herättänyt -tapojen kuvaajain huomiota. Tacitus maalaa elävin värein tämän -julman ja rikollisen naisen elämän viimeiset tapahtumat. Viimeinen -hänen vapaaehtoisten tai pakotettujen rakastajainsa pitkässä -sarjassa oli Cajus Silius, kaunein Rooman nuorukaisista. Niin -vaarallista kuin olikin ottaa vastaan hänen suosionsa, niin vieläkin -turmiollisempaa oli työntää se luotaan. Jälkimäisessä tapauksessa -vartosi miestä kuolema; edellisessä ainakin mahdollisuus saada -rankaisematta nauttia niistä rikkauksista ja arvonosoituksista, -joita keisarinna tuhlasi intohimonsa esineille, sillä vaikkakin -koko Rooma tiesi ja puhui hänen hurjista irstailuistaan, niin ei -Klaudiuksella näyttänyt olevan pienintä aavistustakaan niistä. -Saattaa sanoa, että koko kaupunki oli hänen uskottunsa ja että hän -teeskenteli vain miehelleen. Pakotettuaan Siliuksen hylkäämään -nuoren vaimonsa, tuli hän usein tämän taloon, oli melkein aina -Siliuksen rinnalla, kun tämä näyttäytyi ulkona, ja ympäröi hänet -ruhtinaallisella loistolla. Tuli syksy. Keisari oli matkustanut -Ostiaan ollakseen läsnä Backusjuhlassa, ja Messalina käytti hyväkseen -hänen poissa oloaan viettääkseen hänkin palatsissaan Palatinuksella -viininkorjuujuhlaa ja tämän yhteydessä -- niin uskomattomalta kuin -se kuuluukin -- häitään rakastajan kanssa, häitä, joista ei tiedetä, -tuliko niiden vain esittää häitä vaiko olla lailliset, mutta joista -tiedetään, että ne tapahtuivat augurien läsnäollessa, että niihin -oli kutsuttu todistajia, että niissä uhrattiin jumalille, suudeltiin -ja syleiltiin. Senjälkeen seurasi viininkorjuujuhla, joka oli -järjestetty hurjaksi juomingiksi. Viinipusertimet ovat käynnissä, -rypäleen mehut virtaavat, juhlaan osaaottavat naiset, puettuina -ainoastaan Backuksen papittaren eläimennahkaan, tanssivat uhraavina -tai juopuneina backanteina. Heidän keskellään nähdään Messalina tukka -valloillaan liehuen ja tyrsusta heiluttaen, ja hänen rinnallaan -Silius, tämäkin melkein alastomana, muratilla seppelöitynä ja -koturnissa. Palatsin rakennukset ja kamarit kaikuvat mässäävän kuoron -lauluista ja evoehuudoista. Eräs humalaisista osanottajista, Victius -Valens, kiipee korkeaan puuhun ja silmäilee ympärilleen. "Mitä näet?" -huudetaan hänelle. "Hirvittävän myrskyn, joka tulee Ostiasta", kuului -hänen ennustava vastauksensa. Heti sen jälkeen syöksyy lähettiläitä -palatsiin ilmoittaen, että keisari tietää kaikki ja saapuu kostamaan. -Orgia hajoaa kauhuissaan. Vieraat hajaantuvat joka taholle, mutta -heidän jäljissään ovat jo centurioonit, jotka vangitsevat heidät, -missä heitä vain tavataan, kaduilla ja taloissa. Messalina on -ainoa, joka nopeasti jälleen saavuttaa mielenmalttinsa. Hän rientää -palatsista puutarhoihinsa, jotka olivat nykyisellä Monte Pinciolla, -ja käskee lapsiensa, Britannikuksen ja Oktavian, kiirehtimään -isäänsä vastaan ja heittäytymään hänen syliinsä. Itse päättää hän -kiirehtiä lasten edelle. Hän tuntee puolisonsa heikkouden ja rakentaa -toivonsa kauneutensa, hyväilyjensä ja kyyneltensä voimaan ja lastensa -esirukouksiin. - -Niin riensi hän jalkaisin tuon pitkän matkan Monte Pinciolta sille -kaupunginportille, jolla nyt on apostoli Paavalin nimi. Siellä -hän heittäytyy ihan uupuneena ensimäiseen käytettävissä olevaan -ajoneuvoon ja kiirehtii edelleen tietä, joka Tiberin rantaa pitkin -vie Ostiaan. Nyt hän näkee keisarillisen saattueen edessään: hän -huomaa keisarin ja tämän rinnalla kolme hovimiestä, joiden joukossa -on Narcissus, hänen vihollisensa ja ilmiantajansa. Klaudiuksen -kasvot virittävät jälleen eloon hänen rohkeutensa, keisarin piirteet -ilmaisevat enemmän tuskaa kuin suuttumusta: hänen huulillaan ei ole -koko matkalla ollut muuta kuin nämä sanat: "Lapsieni äidin, lapsieni -äidin häpäisemä! Oi poloisia lapsiani!" Hetki oli ratkaiseva. Se -on syöksevä surmaan jomman kumman: Messalinan tai Narcissuksen. -Molemmat käsittävät tämän. Messalina huutaa jo etäältä: "Cesar, -kuule Oktaviasi, kuule Britannikuksesi äitiä!" Klaudius ei ollut -milloinkaan voinut vastustaa tämän äänen sointua, tämän ihanuuden -näkyä; mutta Narcissus tukauttaa Messalinan äänen huudolla: "Cesar, -älä unhoita Siliusta! älä unhoita noita häpeällisiä häitä!", ja -kun keisarinna tahtoo kiirehtiä vaunujen luo, aukaisee Narcissus -kääröstä hänen ja hänen puolisonsa väliin ilmiantokirjelmän, -jossa kerrotaan Messalinan irstailuista. Keisari vaikenee, kaikki -vaikenevat, paitsi Narcissus, jonka ääni kaikuu voimakkaana ja -käskevänä ja pakottaa ympäristön tottelemaan. Keisarilliset vaunut -saattueineen jatkavat matkaansa. Kaupunginportilla vartoo heitä eräs -vestaali pidellen kädestä Britannikusta ja Oktaviaa; mutta Narcissus -poistaa lapset paikalta ja määrää vestaalin jälleen hoitamaan -velvollisuuksiaan. Senjälkeen ajaa hän keisarin suoraan Siliuksen -taloon, jonka Messalina on koristanut julilaisen ja Klaudiusten suvun -taideaarteilla, ja sieltä pretoriaanien luo, jotka huutavat kuolemaa -syyllisille. Silius asetetaan tuomioistuimen eteen, tunnustaa -empimättä kaiken ja mestataan heti. Kun Klaudius on palannut takaisin -palatsiin, ilmoittaa hän, että hän itse tahtoo seuraavana aamuna -kuulustella "tuota onnetonta". Mutta Narcissus, joka tietää, että -Messalinan ei tarvitse muuta kuin heittäytyä keisarin jalkoihin -voittaakseen jälleen hänen sydämensä, lähettää heti muutamia vahdissa -olevia centuriooneja panemaan toimeen kuolemantuomiota, kuten hän -sanoo. He löysivät hänet makaavana maassa äitinsä jalkojen juuressa, -epätoivoissaan väännellen käsiään, kuuntelematta vanhusta, joka -pyysi hänen kiirehtimään ennen pyöveleitä ja kuolemaan vähemmän -häpeällisen kuoleman oman käden kautta. Kun sotamiehet astuivat -sisään, tarttui keisarinna vihdoinkin tikariin ja kohotti sen kohti -kaulaansa ja rintaansa, mutta vapiseva käsi kieltäytyi tottelemasta. -Eräs henkivartioston eversti lävisti hänet silloin miekallaan. Kun -Klaudiukselle ilmoitettiin, että Messalina oli "heittänyt henkensä", -tyhjensi hän maljansa eikä lausunut mitään. Hän ei maininnut -milloinkaan enää keisarinnan nimeä. - -Vielä vanhuudessaankin heikkona naiselliselle kauneudelle, antoi -Klaudius nuoren ja ihanan veljensätyttären Agrippinan lumota itsensä, -naisen, josta tuli hänen toinen puolisonsa ja sanan surullisimmassa -merkityksessä äitipuoli hänen pojalleen Britannikukselle, jonka -vahingoksi hän valmisti kaikki korottaakseen oman poikansa Lucius -Domitiuksen (Neron) Cesariksi. Kun hän epäili, että Klaudius, jota -hän tähän saakka oli mielensä mukaan ohjannut, tahtoi ehkäistä -hänen tuumansa, antoi hän tälle myrkkyä, kuten väitetään. Kertomus -tapahtumasta ei vaiennut siitä, että hän kunnioitti Klaudiuksen nimeä -ja muistoa suurella temppelirakennuksella. Tämän jäännökset ovat -vielä Celius vuorella Koliseumin takana. - -Pysyvämmin on kuitenkin Klaudius itse tehnyt muistonsa kunnioitetuksi -ihmisystävällisillä laeilla. Vielä kaivetaan toisinaan vanhan Gallian -maasta patsaita, joissa on sen keisarin nimi, joka poisti Druidien -ihmisuhrit ja saattoi roomalaisen sivistyksen siellä ratkaisevaan -voittoon. -- Roomassa on alue, joka yli kaksituhatta vuotta on ollut -vihitty säälin valloille. Se on Tiber-saari. Missä nyt vuosisatoja -on ollut sairaala kirkon ja luostarin yhteydessä, siellä oli -muinoin Eskulapius-temppeli, josta köyhät sairaat etsivät apua ja -hoivaa. Sydämettömyys tunki kuitenkin täälläkin esiin hyötyäkseen -armeliaisuudesta. Tunnottomilla herroilla oli tapana viedä sairaat -orjansa Tiber-saarelle vaatiakseen heidät takaisin, jos paranivat, -mutta muutoin heittääkseen heidät oman onnensa nojaan. Klaudius -lopetti tämän väärinkäytöksen. Hän laati lain, joka lienee tuntunut -monesta orjanomistajasta yhteiskunnalle vaaralliselta, sillä laki -määräsi, että jokainen sinne viety orja, joka parani, oli vapaa -mies, ja että jokainen herra, joka surmasi sairaan orjan mieluummin -kuin hoiti häntä tai toimitti hänet sairaalaan, oli saava murhaajan -rangaistuksen. - -Tällaiset muistot sovittakoot jossakin määrin sitä, mitä tämä Cesar -heikkoudessaan on rikkonut. Hän oli kahlehdittu jalo sielu. Paha -kyllä, että sellaista heikkoutta tuomitaan usein ankarammin kuin -tahdonvoimaa, jolla ei ole mitään siteitä, ei edes omantunnon, -pudistettavana yltään. - - - - -V. - - -Eräänä päivänä keisari Klaudiuksen hallitessa oli sataviisikymmentä -tuhatta katsojaa, mikä määrä mahtui Circus maximukseen, kokoontunut -katselemaan troilaista leikkiä. Rooman jaloimpien sukujen poikien -piti näyttää keisarille, senaatille ja kansalle taitoaan pyöritellä -hevosta ja käytellä aseita. - -Nuorten parvi ratsasti ympyrän sisälle ja tervehti Cesaria ja -senaattoreita. Sitten se jakautui yhtäsuuriin joukkoihin, jotka -merkin saatuaan vastakkain törmäten piirittivät toisensa kiertelevin -rivein, pakenivat ja ajoivat takaa, hajaantuivat taisteleviin parviin -ja kokoontuivat uudelleen yhdistettynä ryhmänä keisarin ja senaatin -eteen. Keskellä tätä vilinää, joka oli kuin - - "parvi delfinien, mi merten aavoilla telmii, - leikkinä aallot Carpatin lyö ja Libyan laineet", - -nähtiin kymmenvuotias poikanen, ihanan Agprippinan ihana poika -Lucius Domitius Ahenobarbus. Kruununperillinen, hento Britannikus, -oli myöskin mukana ritarileikissä, jonka nuorta Julusta hänen -piti esittää; mutta katsojain silmäykset, kättentaputukset ja -ihastushuudot eivät tulleet hänen osakseen, vaan Lucius Domitiuksen, -jonka kauneus, notkeus ja väsymättömyys hurmasi kaikkia. Myöskin -painui päivä häipymättömästi hänen mieleensä ja vaikutti koko hänen -elämäänsä. Rooma oli, silmästä silmään, täyttänyt pojalle yleisen -ihailun huumaavan maljan; nuorukaisena ja miehenä, diadeemi otsalla, -halasi hän yhä uudelleen kohottaa tuon maljan huulilleen. - -Nero -- kuten häntä nimitettiin silloin, kun keisari pian senjälkeen -teki hänet pojakseen ja kruununperillisekseen -- oli nyt kansan -lemmikki ja näytti ansaitsevan tämän aseman. Kaikki, jotka olivat -hänen lähellään, olivat ihastuneet hänen kauniiseen ulkomuotoonsa ja -iloiseen, hyväntahtoiseen, melkein naisellisen hentoon luonteeseensa. -Opettajat ylistivät hänen rikkaita sielunlahjojaan ja ahkeruutta, -jolla hän viljeli niitä. Innokkaimmin hän antautui niihin -oppiaineisiin, jotka vaativat kuvittelukykyä. Harvoin hänet nähtiin -toimettomana: vapaahetkensä kirjasta ja ruumiinharjoituksista hän -vietti maalaamalla, muovailemalla, kaivertamalla ja harjoittamalla -runotaidetta. - -Ne miehet, joille hänen kasvatuksensa oli uskottu, kirjailija Seneka -ja sotapäällikkö Afranius Burrus, huomasivat kuitenkin, ettei -ollut epäilemistäkään, että nuo loistavat lahjat olivat yhtyneet -turmiollisiin puutteisiin. Ne kaunopuheliaisuuskokeet, joilla tuo -mietelauseita laativa Seneka tahtoi istuttaa totuuden rakkautta -poikaan, osoittautuivat vaikutuksettomiksi: jos tämä oli joutunut -syylliseksi johonkin rikokseen, koetti hän kekseliäällä valheella -suoriutua pulasta, ja ellei se onnistunut, niin hän vaiensi nuhteet -suuteloilla ja parannuslupauksilla, joita ei kai milloinkaan -täytetty. Vanha Burrus, äreä poikaa ja töykeä keisaria kohtaan, -voitti hänen kunnioituksensa, mutta ei hänen luottamustaan. Seneka -taas, jonka olento yhdisti hienoon ja arvokkaaseen ulkomuotoon -jotakin tunteellista, pääsi lähemmäksi nuorukaisen sielua ja -oli hänellä Neron opastajana kaunopuhujataidossa runsaasti -tilaisuutta opettaa tälle stoalaista ihannetta, jota molemmat -opettajat kannattivat ja joka kieltämättä oli omiaan herättämään ja -vahvistamaan siveellistä tahtoa. Useasti kyllä sai oppilas kuulla, -että "hyvää on tehtävä sen itsensä vuoksi palkkaa ajattelematta" ja -että "pahetta on kartettava, vaikkapa se voisikin paeta jumalien -ja ihmisten katseita". Tuo järkähtämätön hyve, jota ei kukistuva -maailmanrakenne, vielä vähemmän rahvaan vimma ja tyranniuhka, voi -säikyttää, esitettiin usein kyllä puhujalavalta vilkkaalle pojalle, -jonka sielu saattoi kuvastella kaikkea jaloa, mutta kuvastimen -tavoin, kuvan jättämättä edes pintaankaan pienintä jälkeä. Jos hän -nautti miehen esittämisestä, jota kohtalo ei voinut masentaa, niin -johtui se siitä, että tuo hahmo olisi näyttänyt komealta pronssissa -tai koturnissa. - -Mutta Senekan opeissa oli myös jotakin, joka vieroitti nuorukaisen -niistä. Itse hän oli hellätuntoinen muiden kärsimyksille ja -hyväntahtoinen kaikkia kohtaan, niin kauan kuin tämä ei ollut -vaivaloista; mutta nyt hän kuuli nimitettävän "niitä silmiä -heikoiksi, jotka kyyneltyivät toisten valuessa vettä", ja hän -kuuli sitä verrattavan nauruun toisten nauraessa, haukotukseen -toisten haukotellessa. Sillä samat stoalaiset, jotka julistivat -ihmiskunnan veljeyttä, antoivat vähän taikka eivät ollenkaan arvoa -helläsydämisyydellä sellaisenaan: he eivät kiinnittäneet huomiota -tuohon kauniiseen luonnonlahjaan, ainoastaan siveelliseen ansioon. -Mutta sille, joka ei saavuta jälkimäistä, voi olla turmiollista oppia -halveksimaan edellistä. Vielä enemmän on oppilasta täytynyt loukata -Senekan arvostelut taiteesta. Hän, kuten Cicero, kuten niin moni -muukin roomalainen, kuuluivatpa he nyt stoalaiseen kouluun tai eivät, -saattoi lausua, että taltta ja sivellin olivat Kreikan poikasille -sopivia leikkikaluja, mutta tuskin Rooman miehille, ja ne jotka -kannattivat tätä mielipidettä, lausuilivat kernaasti Virgiliuksen -sanoja: - - Pronssin henkivän -- hellällä kädellä muovatkoon toiset: - marmoriin vangitut hahmot päästäkööt toiset (niin luulen), - hienommin lauseensa laatikoot, mitta tarkempi olkoon - taivaan kierrosta heillä, tähtien synnystä enteet. - Roomalainen, oi muista! sa synnyit herraksi kansain, - taitosi ompi se, -- piirille maan sa tarjoat rauhan, - lyödyille armon sa annat, uhmaajan asehet riisut. - -Neron koko elämä osoittaa, että hän ei kyennyt aavistamaan mitään -jumalallista tai edes mitään korkeampiarvoista elämälle muussa kuin -kauniissa muodoissa. Sellaiset lausunnot eivät voineet senvuoksi -muuta kuin ärsyttää häntä. Ne ilmaisivat, että roomalainen kätki -helleeniläistyneen ulkokuoren alle vielä barbaarin, ja Nero teki -elämänsä päämaaliksi karkoittaa sen sieltä. Hän kai luuli siten vain -täyttävänsä sen, mitä kaksi vuosisataa jo oli yrittänyt. Ja tässä hän -osoitti, ellei tahdonvoimaa, jota häneltä puuttui kaikessa muussa, -niin kauneudenkiihkoa, jota kiihoitti hänen luottamuksensa omaan -taiteilijakykyynsä ja hänen unelmansa voitoista kilpaleikeissä, joita -pindarolaiset laulut ylistivät. - - * * * * * - -Italian taidesuojissa on ainakin neljä antiikista teosta, -jotka esittävät Lucius Domitiusta hänen poika- ja ensimäisinä -nuorukaisvuosinaan. Huomattavimmat ovat kaksi Napolin Museo -nazionalessa. Pieni toogapatsas näyttää meille hänet noin -kahdeksanvuotiaana. Kummalliset kasvot osoittaa meille tämä kuva: -piirteet kokonaisuudessaan todistavat vieläkin hennompaa lapsuutta, -jota vastoin otsalla ja silmissä on jo jotakin uneksivaa, mikä -viittaa kesken kypsyvään tunne-elämään. Sen vieressä nähdään -rintakuva Nerosta viisi- tai kuusitoistavuotiaana. Yksikään ei -ole iloisemmin luonut katsettaan maailmaan kuin tämä nuorukainen. -Kaikissa piirteissä elämänriemua, jota haaveellisuus hänen silmissään -pikemmin kohottaa kuin tukauttaa. Otsa niin kirkas, posken syvennys -niin raikas, suu niin hymyävä, koko olento niin naivi ja täynnä -luottamusta tulevaisuuteen, joka on toteuttava hänen ruusuiset -unelmansa, että vain epämieluisesti myöntää itselleen, että nämä -kasvot eivät ole läheskään niin luottamusta herättävät kuin -luottavaiset, ja että tuo pieni pysty ylähuuli kielii esteetisestä -herkkusuusta ja jotakin vielä sen lisäksi. Aseta tämän Neropatsaan -viereen jokin niistä monista, joita on olemassa Markus Aureliuksesta -poikana! Silloin huomaa pimeyttä toisen poikasen hymyn takaa; valoa -toisen miettiväisen ja surumielisen totisuuden takaa. - - * * * * * - -Nero nousi niin sanoaksemme koulunpenkiltä valtaistuimelle. -Hän oli jo ollut jonkun aikaa naimisissa Klaudiuksen tyttären -Oktavian kanssa, mutta ei vielä täyttänyt seitsemäätoista vuotta, -kun pretoriaanit, senaatti ja kansa tervehtivät häntä keisarina. -Viehättävien ominaisuuksiensa takia hän oli suuremmassa määrin kuin -yksikään edeltäjistään, ehkä suuremmassa kuin yksikään seuraajistaan, -kansan uskollisuuden esineenä. Tämän tunteen totisuutta ja voimaa -todistaa se kestävyys, jolla siinä pysyttiin, surumielisyys, joka -henkii kautta sen vihan ja ylenkatseen, jotka vihdoinkin tulivat sen -sijaan, kukkaset, joita tuntemattomat kädet vuosikausia siroittelivat -hänen haudalleen, ja kauan kulkevat tarut siitä, että hän oli elossa -ja jälleen tulisi takaisin sovittamaan kunniakkaalla hallituksella -nuoruutensa hairahdukset ja rikokset. - -Maailma riensi nyt riemuiten nuorta Cesaria vastaan ja kilvan -kiirehti näyttämään hänelle kaikkea sitä iloa ja kauneutta, mikä -odotti, että hänen kätensä poimisi ne. Hän näki edessään Rooman -elämän Backuskulkueen, sen nautinnonhaluisen kilvoittelun ja yleiset -juhlat, joita vietettiin valloitettujen maailmanosien aarteilla. -Hän näki myös stoalaisen ihanteen, josta hän opetushuoneessa oli -kuullut niin paljon, mutta ainoastaan muutamien tasavaltalaisten -synkillä kasvoilla, muutamien sotilaitten ankarassa katseessa -ja muutamien viisasten juroissa olennoissa, jotka olivat -vastahakoisina katselijoina ja joita sellaisina kärsittiin, koska ne -muinaisroomalaisen hyveen heikot varjot, joita he heittivät näyttämön -ylle, taittuivat esteetisen vaikuttavasti vasten orgian loistoa. -Voiko ihmetellä, ettei keisari-nuorukaista haluttanut asettua heidän -joukkoonsa, vaan tahtoi hän olla tuon evoe'a huutavan kulkueen -Dionysos ja tehdä valtikan tyrsukseksi, joka saattaisi helleenisen -poljennon huumaukseen ja antaisi telmeelle kreikkalaisen viehkeyden? - -Tämän backanaalin osanottajista ei runoilijoiden suunnattomasti -ylistämä muinaisroomalainen hyve ollut muuta kuin lapsi, jonka -entisajan pakollinen kehnous oli synnyttänyt jumalien pelosta. -Mutta miksi olisivat isät kukistaneet maailman, elleivät siksi, -että jälkeläiset nauttisivat siitä? Mitä jumaliin tuli, niin -heidän temppelinsä olivat jäljellä mahtavina suojamuureina -Kreikan taltantuotteiden ympärillä, ja temppelitapojen mystiika -houkutteli enemmän kuin koskaan, sittenkuin naiset olivat huomanneet -suloisemmaksi tehdä syntiä, pyhät tunnehuumaukset kun saattoivat -sovittaa epäpyhiä; mutta jumalat itse eivät nähneet nyt vaivaa -maailman menosta ne kun Epikuroksen luvalla joivat nektariaan -Olympossa. - -Isien tapaa ei saanut kunnioittaa edes vanhentuneena elämänmuotona; -se tehtiin naurunalaiseksi kuin vanhanaikainen ja mauton puku. Kuului -asiaan halveksia sen hyviä ominaisuuksia. Saattaa liioittelematta -sanoa, että käytöstapa oli sopusoinnussa sellaisen yhteiskunnan -kansalaisvelvollisuuden kanssa kuin cesarinen Rooma oli. -Itsenäisyyttä ja kunniaa ei ollut ulkopuolella vanhainroomalaisten -ahdasta piiriä, ja kaikki tiesivät, että nuo samat miehet olivat -tyytymättömiä asiain kulkuun ja tahtoivat, vaikkakaan eivät -voineet toivoa, vapauden palauttamista. Eräällä epikurolaisella, -Tigellinuksella, Neron suosikilla, oli kylliksi ajatuksenselvyyttä -näkemään ja kylliksi hävyttömyyttä lausumaan, että se innostus -yleiseen hyvään, jota stoalaisuus teroitti mieliin, uhkasi uutta -valtiomuotoa, ja että parhain kansalainen nykyään oli se, joka ei -välittänyt mistään muusta kuin leivästä ja huvituksista. - -Huvituksiin antauduttiinkin kokonaan. Orgia oli kuumeentapainen, ja -siihen oli syynsä olemassa. Tiberiuksen, Kaligulan ja Klaudiuksen -hallitessa oli murhaaminen jatkunut melkein taukoamatta. Ylhäistä -hänen juhlissaan vartioi pyöveli. Toisena päivänä tyhjennettiin malja -Cesarin pöydän ääressä ja toisena vietiin kuolemaan. Tämä oli niin -tavallista. Isku saattoi kohdata milloin tahansa. Senvuoksi eläköön -elämän narrinpeli, eläköön kuoleman! Samoinkuin irstailut "l'ancien -régimen" aikana matkivat barokkityylissä elämää Roomassa tähän -aikaan, niin on ranskalainen "après nous le déluge" vapaa käännös -kreikkalaisesta sanantavasta, joka silloin oli kaikkien huulilla: -"kuolemani jälkeen kaaos!" Kerran kun Nero kuuli sen, huusi hän: "ei, -kaaos minun eläissäni!" - -Tällaiseen maailmaan astui nuori ruhtinas, ja itsestään seuraa, -että sen kaikkein huonoimmat ainekset kilvan ryntäisivät tuon -kokemattoman kimppuun etsiäkseen hänen vikojansa, kehittääkseen ne -paheiksi ja saadakseen vaikutusvaltaa niiden palvelijana. Lähin -seurustelupiiri, joka liittyi hänen ympärilleen, kuvasteli ajan -henkeä ja hänen omaansa. Siinä nähtiin epikurolaisuuden ensimäiset -johtajat: Markus Salvinus Oto, suurpiirteinen hekumoitsija; Kajus -Petronius, hekumoitsija elegansissa, ja Tigellinus, hekumoitsija -saatanallisuudessa. Siinä nähtiin myöskin runoilijoita ja -taiteilijoita, ja alussa oli kaikessa esteetinen tunnelma. Jalompia -aineksia ei puuttunut kokonaan: niiden joukkoon on, kaikista -heikkouksista huolimatta, luettava Lukanus, Pharsalian runoilija, -ja tuskinpa on luultavaa, että tämä seura, vaikuttipa se kuinka -vahingollisesti tahansa Neroon, oli huonompi kuin ne muut, jotka -viettivät hurjia juhliaan Rooman palatseissa tai upeitten huviloiden -pylväskäytävissä ja yrttitarhoissa. - -Seuran sieluna oli Kajus Petronius, hovin _arbiter elegantiarum_, -sen kaikkivaltias makutuomari ja juhlienjärjestäjä. Nero ihaili -häntä kauan, saattaapa sanoa, naivisti. Hänen seurustelutapansa -oli lumoava, hänen olentonsa ja eleensä olivat täydelliset, hänen -arvostelujaan kirjallisuudesta ja taiteesta ei kukaan vastustanut. -Ajan maku oli ruumiillistunut tässä Rooman kultaisen nuorison -esikuvassa. Hänen esiintymisensä luonteva ja siloitettu vallattomuus -oli sekin sopusoinnussa päivän tunnussanan kanssa: luonnollisuutta -elämässä, luonnollisuutta taiteessa, ja näytti se olevan hienostuneen -luonteen ilmaisumuoto, jonka varma käyttäytymisaisti saattoi viskata -jäykemmät ja juhlallisemmat muodot, joissa seuraelämä ennen oli -liikkunut, romuläjään, johon vanhat periaatteet olivat viskatut. -Jos tämä on sama Petronius, joka on kirjoittanut "Satyrikonin" --- teoksen, jota 16:nnen vuosisadan ranskalaiset epikurolaiset -niin innokkaasti lukivat -- ja jos hän seurustelussa näyttäytyi -samaksi kuin kirjoituksissaan, niin hän ei ollut hienostuneesta -kyynillisyydestään huolimatta mahdoton hyvään, ja silloin hän on -tähdännyt terävän pilkkansa etupäässä oman koulunsa mauttomampia -ilmiöitä vastaan. Petronius ja hänen ystävänsä nimittivät itseään -epikurolaisiksi, mutta hylkäsivät punnitsevan ja laskevan -epikurolaisen kohtuuden ikävänä ja siis sopimattomana muistuttimena -elämän juhlassa inhimillisestä puutteellisuudesta. Vastoin stoalaisia -he tahtoivat näyttää, että ne, jotka tekevät elämän huvinäytelmäksi, -voivat kehittää yhtäläistä kuntoa ja kuoleman halveksimista kuin -ne, joille elämä on velvollisuudenkoulu. Oto Lusitanian maaherrana, -Petronius Bitynian prokonsulina olivat kunnioitettavia hallitsijoita. -Moni epikurolainen, joka oli heittänyt juhlaseppeleen ja tarttunut -aseisiin, oli taistelutantereella osoittanut miehuutta, joka olisi -ansainnut Burruksen ja Domitius Korbulon ylistyksen. Ja koitti -viimein päivä, jolloin Petronius, samoin kuin Oto, saattoivat -näyttää, että epikurolainen jätti elämän näyttämön yhtä levollisena -kuin stoalainen. - -Sellaiset olivat ne elämän esikuvat, jotka määräsivät Neron -maailmankatsomuksen. Nauti tämä maailma, ja kaunista nautinto -taiteella ja sulostuta se osanotolla! Tämä oli parhaimmassa -tapauksessa se käsitys, johon he kohosivat. Uskottiin täydelleen, -että jokainen tätä korkeampi päämaali oli houretta, että -sivistyksellä ei ollut muuta tarkoitusta kuin hienostaa viettejä -ja monistaa nautintokeinoja, ja että kieltäymyksen hyve oli -yhteiskunnalle yhtä tarpeeton kuin se oli yksityiselle raskas. -Yhteiskunnan muodostaa inhimillinen seurusteluhalu ja sitä ylläpitää -itsekkäisyys. Ne edut, joita se tuottaa, ovat sellaisia, että -eivät edes yhteiskuntaa tukevat, saati sitten sitä kuluttavat -jäsenet tahdo elää ilman niitä. Ja kun yksityisen tulee, kuten -vaalipaikalla, panna henkensä alttiiksi kokonaisuuden puolesta, -ovat kunnianhimon kiihko ja mieskurin tavat kyllin voimakkaita -viemään legioonia samoihin urotöihin, jotka muinoin isänmaallisuus -ja velvollisuudentunne synnyttivät. Näitä oppeja julistettiin -silloin Palatinuksen keisarilinnassa, eikä niiltä ole, sittenkuin -se hävitettiin, milloinkaan puuttunut suojaa yltään. Senekan -stoalaisilla puheharjoituksilla ei ollut Neroon muuta vaikutusta, -kuin että ne ärsyttivät häntä äänettömiin vastaväitteisiin; varsinkin -huomatessaan, että opettaja filosoofivaipan alle kätki liian -himokkaan mielen tämän maailman tavaraa kohtaan, ei hän ryhtynyt -taisteluun hänen korkeitten periaatteittensa kanssa. Senekan ja -toisten jaloa elämänviisautta ylistävien tahdonheikkoutta Nero -epäili teeskentelyksi. Eikä kestänyt kauan, ennenkuin hän piti -kaikkia teeskentelijöinä, jotka eivät sanoissa ja töissä käsittäneet -oppia lihan vapauttamisesta: hän arvioi ihmisten rehellisyyden ja -luotettavaisuuden sen röyhkeyden määrän mukaan, jolla he ilmaisivat -paheensa. Uusi Dionysos, jota himojen pantterivaljakko veti, tahtoi -nähdä ympärillään ihmiskunnan, joka oli heittänyt yltään teeskentelyn -viimeisen repaleen ja alastomana kuin menaadit seurasi hänen -riemuvaunujaan. - - * * * * * - -Nero ei tuntenut vallanhimoa sellaisenaan, mutta sitä paremmin -aseman arvon, joka lupasi hänelle riemusta runsaan elämän ja hänen -helleeniläistyttämissuunnitelmiensa toteuttamisen. Hallitustaakan -tahtoi seitsentoistavuotias keisari ottaa niin kevyesti kuin suinkin, -epäillen sekä kykyään että haluten iloisempia askareita. Ja niin -juhla seurasi juhlaa Palatinuksella tai keisarillisissa huviloissa -tai kullatuissa aluksissa, joiden kultakoristeiset, purppuraanpuetut -soutajat, jotka olivat valitut Aasian kauneimpien nuorukaisten -joukosta, kuljettivat sävelien soidessa Cesaria ja hänen hilpeätä -seuraansa Tiberiä alas ja pitkin Bajen ja Napolin paratiisin-ihania -rantoja. Neron toisena hallitusvuotena muuttuivat nämä huvittelut -öisiksi retkeilyiksi ja koirankuriksi Rooman kaduilla ja matkoiksi -Milvius-sillan luona oleviin ulkoravintoloihin, huvituksiksi, jotka -synnyttivät tappeluita ja muita suuttumusta herättäviä mellakoita, -jollaisessa kerran tapahtui, että valhepuvussa oleva keisari sai -perusteellisen selkäsaunan eräältä kansalaiselta, jonka vaimoa -hän oli solvannut. Jos mies olisi vaiennut, olisi Nerokin tehnyt -samoin; mutta hän oli kyllin epäviisas ja lähetti keisarille -anteeksipyyntökirjeen, ja kun siihen vastattiin, että hän oli Cesarin -epäsuosiossa, seurasi hän viittausta ja päätti päivänsä. Tuollaiset -tapaukset eivät kuitenkaan järkyttäneet toivoa, että vuosia -seuraava vakaantuminen tekisi Nerosta erinomaisen ruhtinaan. Kansa -piti vilkkaasta nuorukaisesta, joka tahtoi nähdä kaikki iloisina -ja siroitteli aarteensa joka suunnalle. Vakavat henkilöt hänen -ympäristössään kiinnittivät huomionsa niihin yksinäisiin vaelluksiin, -joita hän mielellään teki kauniissa seuduissa, pitäen niitä -merkkinä siitä, että hän kohta kyllästyisi meluaviin huvitteluihin. -Hän ei vetäytynyt myöskään kokonaan asemansa velvollisuuksista. -Senaatin neuvotteluissa hän oli usein läsnä ja harjoitti hyvällä -arvostelukyvyllä tuomarintointaan. Hallituksen periaatteita koskevat -lupaukset, jotka hän oli tehnyt, täytettiin. Hovi ja valtio, jotka -olivat sekoitetut Klaudiuksen hallitessa, eroitettiin; senaatti -sai jälleen ratkaisuvaltansa; veroja vähennettiin ja erinomaisia -lakeja säädettiin. Trajanuksella oli tapana sanoa Neron viidestä -ensimäisestä hallitusvuodesta, että ei ole ollut parempia kuin -ne. Kunnia sellaisen miehen sellaisesta arvostelusta langennee -ensi sijassa Senekan ja Burruksen osalle, jotka olivat keisarin -neuvonantajia kuten ennen hänen opettajiaan; mutta osa siitä on kai -kuitenkin tuleva sille, joka turvautui heihin ja itse kauan turvasi -heitä heidän vihollisiltaan ja kadehtijoiltaan. Älköön unohdettako, -että nuorukaista ympäröivät ystävät, jotka huvituksen ja esteetisen -haaveilun naamarilla peittivät kunnianhimoisia ja ahnaita aikeita -ja alati yllyttivät häntä kysymyksillä: sinäkö olet se, jonka tulee -totella Senekaa ja Burrusta, vai heidänkö tulee totella sinua? Oletko -koulupoika vai keisari? - -Niistä laeista, joita säädettiin, mainittakoon petroninen, joka -kielsi orjanomistajan ilman laillista tuomiota luovuttamasta orjaa -taisteluun petoeläimien kanssa. Huomaamme eräästä kohdasta Senekan -kirjoituksissa -- ja tästä ovat Rooman historioitsijat vaienneet --- että Neron huolenpito epävapaasta yhteiskuntaluokasta ulottui -paljon pitemmälle: hän perusti erityisen viran orjien suojaksi heidän -isäntiensä puolelta tulevaa mielivaltaa, ilkeyttä ja julmuutta -vastaan. Keisarin halu antaa kaikille turvattu sija ihmiskunnan -suuren juhlapöydän ääressä toimi tässä yhdessä Senekan oppien ja -niiden jalojen pyrkimysten kanssa, jotka roomalaisen lainopin alalla -olivat stoalaisen koulun tunnusmerkkeinä. - -Tunnettuahan on, että ihmisteurastusta Rooman amfiteatterissa -jatkui jonkun aikaa kristittyjen keisarien hallitessa ja että -Honorius vasta kielsi sen, sittenkuin eräs itämainen munkki oli -joutunut siellä osoittamansa säälin uhriksi, mikä kiihoitti hänen -katseluhaluisten uskonveljiensä raivoa. Älköön silloin salattako -sitä kunniaa, joka tulee Nerolle senvuoksi, että hän tahtoi ja -uskalsi riistää kansalta sen luulotteleman oikeuden amfiteatterin -verisiin huvituksiin ja muutti gladiaattorileikit viattomiksi -aseharjoitusnäytöksiksi! Koko hänen elinaikanaan ei arenalla surmattu -ketään, ei edes kuolemaan tuomittua rikollista. Tämä oli lempeyttä, -jota Rooman historioitsijat, samoin kuin heidän aikalaisensa, -pitivät vähäpätöisenä tai ihan arvottomana, ja minkä yksi heistä -vain sivumennen mainitsee; mutta meidän aikamme pitäisi voida toisin -tuomita. Flavilaiset keisarit antoivat jälleen roomalaisille heidän -lempihuvituksensa ja suuressa amfiteatterissa, jonka he rakensivat -Neron kultaisen talon lammen yli, vuoti veri virtanaan Tituksenkin -hallitessa, hänen, jota nimitettiin "ihmissuvun hekumaksi", ja -jonka kuvapatsaan juurelle Villa Borghesessa antiikinen taiteilija -on asettanut mesileivän merkiksi hänen sielunsa suloudesta. Neron -ansiota tässä asiassa ei erikoisesti vähentäne se, että hänen -vastenmielisyytensä näytelmiä kohtaan, joissa palkattu roskaväki, -sotavangit, orjat ja rikolliset kiihoitettiin toisiaan vastaan -ärsyttääkseen katselijain petomaista vaistoa, oli oikeastaan vain -nurja puoli hänen rakkaudestaan helleenisiin leikkeihin, missä -vain vapaasyntyiset ja moitteettomat miehet ja nuorukaiset saivat -esiintyä ja missä kansa sai iloita niistä neron, voiman ja kauneuden -kukkasista, jotka joka olympiaadi puhkesivat sen elämänpuun latvaan. - -Sanaa majesteettirikos, jolla alhaiset ilmiantajat Tiberiuksen, -Kaligulan ja Klaudiuksen päivinä olivat pitäneet Roomaa pelossa -ja tuottaneet turmion niin monelle, ei kuultu Neron hallitusajan -ensi puoliskolla. Kielet olivat päästetyt valloilleen, ja -niiden hillittömyys kohdistui usein itse keisariin. Toreilla ja -kylpypaikoissa saatettiin yhtä hyvin kuin yksityisissä piireissä -lukea ja laulaa pilkkalauluja, joita nimensä maininneet tekijät -olivat sepittäneet Nerosta. Saattoipa niitä esittää hänelle -itselleenkin, ja ainoa tapa, millä hän kosti niiden kirjoittajille, -oli se, että hän mittasi heille samalla mitalla ja antoi ystäviensä -levittää kautta kaupungin niitä häväistyskirjoituksia, joita hän -oli sommitellut panettelijoita vastaan. Suetonius huomauttaa hyvin -merkillisenä asiana, että Nero koko elinaikanaan ei ollut ketään -kohtaan niin ystävällinen kuin niitä, jotka olivat ahdistaneet -häntä pilkalla ja häväistyksellä. Suetonius on kuitenkin hiukan -liioitellut; sillä sittenkuin syytökset majesteettirikoksesta -jälleen olivat tulleet käytäntöön -- mikä tapahtui vastoin keisarin -tahtoa -- näyttää hänen ympäristönsä pakottaneen hänet toiseen -käsitykseen arvonsa pyhyydestä, ja silloin saattoi olla vaarallista -ärsyttää Cesaria. Runoilija Persiuksen laulujen julkaisija meni -varovaisuudessa niin pitkälle, että muutti sanat: "Kuningas -Midaalla on aasin sievät korvat" viattomammaksi kysymykseksi, eikö -frygialaisen ruhtinaan kohtalo koskenut kaikkia lukijoita. Totta -on kuitenkin, että Nero elämänsä synkimpänä aikanakin saattoi -kärsivällisesti kestää kuulemansa soimauksen, jos kukaan rohkeni -antamaan hänelle sellaista. - -Kaikissa maissa, joihin kreikkalainen sivistys oli ennättänyt, oli -nyt kolme vuosisataa tunnettu melkein sairaloista kaipuuta ainiaaksi -kadonneen muinaishelleenisen elämän ihanuuteen. Kuninkaat haaveksivat -vanhan Hellaan tasavaltalaisista, ottivat arvonimiensä joukkoon sanan -filhelleeni ja pitivät kunnianaan saada nimensä Ateenan porvarien -luetteloon korvaukseksi siitä, että olivat kaunistaneet kaupunkia -temppeleillä ja muistopatsailla. Järkiperäinen Cicero tunsi jalkainsa -alla pyhän maan polkiessaan Attikan mannerta. Voimakkaimmin oli -tämä kaipuu kuitenkin vallannut Rooman kauneutta haaveksivan nuoren -imperaattorin. Nero ymmärsi, että huolimatta helleenisyyden kaikista -voitoista myytin, tarun, historiankirjoituksen, kaunopuheisuuden -ja runouden aloilla, huolimatta innosta, joka kehoitti katsomaan, -ostamaan ja jäljittelemään Kreikan maalauksia ja marmoriteoksia, -oli kreikkalainen sivistys Rooman elämälle vielä samaa kuin -helleeniset rakennusmuodot monelle Rooman palatsille: se oli -dekoratiivinen, mutta ei konstruktiivinen elementti. Taide ei ollut -Roomassa kansan luonnonvietin ilmestys, vaan huvitus, toisinaan -myöskin "sivistyneiden" tutkimuksen esine; se oli ja pysyi siellä -ulkomaalaisena taimena, jota ylhäiset hoitivat samalla huolenpidolla -kuin afrikalaisia kasvia puistoissaan. Apelles, vaikkakin oli -keksinyt sananparren: "suutari, pysy lestissäsi", uskoi, että rahvaan -arvostelu taiteen tuotteista oli pätevämpi kuin taiteilijain. -Roomassa taas rahvas oli _profanum vulgusta_, jonka yläpuolella -oli tuntijain luokka, joka antoi itselleen nimen _Sapientes viri, -sapiens_ sanan alkuperäisimmässä merkityksessä. Sama ilmiö, jonka -kohtaa kaikkialla, minne taide on tuotu eikä voi siellä oikein -koteutua. - -Nerolla oli nyt se nuoruudenrohkea usko, että hän kansaa esteetisesti -kasvattamalla saattoi tehdä Roomasta Ateenan. Näyttämön, arenan, -luentosalien ja vastaperustettujen kymnaasioiden piti tehdä tämä -ihmetyö. Julkiset leikit aateloitaisiin korkeampien säätyjen -esiintymisellä niissä; itse tahtoi keisari, kilpaillen muiden kanssa -kauneuden voitonseppeleistä, taittaa niskat muinaisroomalaiselta -ylpeydeltä taiteen harjoittajia kohtaan. Hänen vanha neuvonantajansa -varoitti häntä kiirehtimästä tätä yritystä ja onnistui vähäksi aikaa -hillitsemään hänen intoaan; mutta se kävi sitä voimakkaammaksi, -kun pato oli murrettu, ja upotti hänet ja hänen valtaistuimensa -pyörteisiinsä. - -Roomalaisten ruumiinharjoitusten tarkoituksena oli yksinomaan -kartuttaa sotaista kuntoa. Mutta Nero tahtoi yhdistää niihin sen -kreikkalaisen voimistelun, joka muodosti jäsenet kauniiksi ja -antoi ryhdille ja liikkeille suloa. Vanhainroomalaisten harmi -tästä kaikuu vielä Tacituksen vuosikirjoista. Antaakseen kansalle -käsityksen siitä aistista, jolla helleenit suorittavat asetanssinsa, -kutsui hän kreikkalaisia nuorukaisia Roomaan, antoi heidän esittää -pyrriike-tanssin ja palkitsi heidät Rooman kansalaisoikeuksilla. -Itse hän antoi kansan katsella ruumiinharjoituksiaan Marskentällä, -antoi voimistelujuhlanäytöksiä Septa Juliassa (Via latan varrella -Kapitoliumin pohjoisrinteen alla) ja perusti omalla kustannuksellaan -komeita kymnaasioita Antiumiin, Bajeen ja Ravennaan. - -Rooman teatteri oli alhaisella kannalla. Klassilliset taideteokset, -niin kreikkalaiset murhenäytelmät kuin roomalaiset mukailut -attikalaisista huvinäytelmistä, viettivät kituvaa elämää -pantomiimien, koreiden ja tuhmien tenhonäytelmien, Laureoluksen -kaltaisten rikosnäytelmien ja karkeiden realististen ilveilyjen -rinnalla. Jos sellaisessa kappaleessa sattui tulipalo, niin -rakennettiin talo, varustettiin se kallisarvoisilla talouskaluilla ja -sytytettiin tuleen, ja kansa katseli huvikseen, kuinka näyttelijät -kaikin voimin ryöstivät liekkien keskellä. Nero, joka saattoi nauttia -moisesta, tahtoi kuitenkin elvyttää dramaatisen taiteen, ja luuli -voivansa tehdä sen siksi, mikä se oli ollut helleenien keskuudessa. -Tätä tarkoitusta varten hän perusti juvenaaliset leikit, joissa -draama oli pääasiana, ja hän esiintyi itse laajalle, mutta vielä -suljetulle piirille näyttelijänä. - -Nuo tähän saakka niin ra'at ja kamalat gladiaattorinäytökset oli -hän, kuten äsken mainittiin, kesyttänyt vahingottomiksi leikeiksi, -joissa Rooman etevimpien sukujen jälkeläiset näyttivät taitavuuttaan -aseiden käytössä. Eräässä tilaisuudessa nähtiin Neron amfiteatterissa -Marskentällä neljänsadan senaattorin ja kuuden sadan ritarin ottavan -osaa miekkaleikkeihin. Nerolle kai kangasti kauan tämä päivä -roomalais-helleenisen aikakauden aamuruskona. -- Mutta kuinka Tacitus -jyrisee, ja kuinka monilla kömpelöillä vastalauseilla Kassius Dio -turhaan koettaa saada meidät itkemään Rooman alennusta sinä päivänä! - -Viidentenä hallitusvuotenaan otti keisari sen askeleen, jota hän -luultavasti piti ratkaisevana Rooman helleeniläistyttämiseen, -pannessaan toimeen Neron leikkien nimellä jäljittelyn Olympian -leikeistä. Neronit vietettäisiin kuten nämäkin joka viides vuosi -ja kuuluisi niihin kilpailuja runotaiteessa, kaunopuheisuudessa, -musiikissa, voimistelussa, ratsastuksessa ja ajotaidossa. Kaikin -voimin koetettiin, että näistä leikeistä olisi muodostunut Rooman -kansan suuruudelle arvoinen juhlatilaisuus. Keisari kilpaili itse ja -voitti latinalaisessa kaunopuheisuudessa ja runoudessa, samoin myös -sitransoitossa. Kaikki esiintyjät ja katselijain suuri joukko olivat -kreikkalaiseen pukuun puetut, ja näytti jonkun aikaa jälkeenkinpäin -siltä, kuin se poistaisi roomalaisen vaateparren jokapäiväisestäkin -käytännöstä. - -Neron helleeniläistyttämissuunnitelmalla näytti olevan mitä parhain -menestys. Sitä kohtaan, jota meidän päivinämme katsottaisiin -taiteen sovelluttamiseksi elämään, oli innostus, liian kuuma -ollakseen kestävä, vallannut ylhäiset. Kaikki, sanoo Kassius -Dio, harjoittelivat sitä, mihin luulivat kelpaavansa. Miehillä, -aviovaimoilla, tytöillä ja pojilla oli erityiset harjoituskoulunsa, -ja ne, jotka eivät voineet esiintyä muutoin, liittyivät näytelmien -kuoroihin. - -Mutta pinnan alla kävi syvimmän harmin virta näitä keksintöjä -kohtaan, joissa Kreikka kosti Roomalle tappionsa. Uusi Hion -Tiberin varrella ikäänkuin näki muuriensa vielä kerran aukenevan -Pallas Ateenalle tulevalle petokselliselle uhriannille. Toogaa -kantavat Laokoonit kirosivat mutisten danaoiden pahoja lahjoja, -Rooman Kassandrat ennustivat maailman loppua, ja vastustajaryhmä -muodostui, joiden nurina kuului niiden suosionosoitusmyrskyjen -halki, jotka seurasivat hovin makua. Niille, jotka moittivat -keisaria, vastattiin näillä kysymyksillä: "Eivätkö puhujien ja -runoilijoiden voitonpalkinnot ole omiaan kannustamaan neroja -kilpailuun? Eikö jumalainen tietäjä Apollo seiso laulajan ja -sitransoittajan koristuksissa sekä Rooman että Kreikan temppeleissä? -Eikö nelivaljakkoisen biigan ajaminen ole kuninkaallinen taito, jota -muinaisajan ruhtinaat harjoittivat, runoilijain laulut ylistivät ja -joka oli jumalille pyhitetty?" -- Se seikka, että nurisevain täytyi -vastata myöntävästi näihin, ei jäähdyttänyt heidän suuttumustaan. - - * * * * * - -Jos nuori keisari oli unelmoinut elämänsä autuaalliseksi, niin hän -pian sai luopua tästä harhaluulostaan. Ei ole epäilemistäkään, -että hän nousi valtaistuimelle toivoen jättävänsä jälkimaailmalle -kerran muiston ihmisystävällisestä ruhtinaasta, ja silloin voi -kuvitella hänen tunteitaan, kun hän, tuskin vielä diadeemin -kantajana, sai kuulla, että kuolemantuomioita oli jo pantu täytäntöön -hänen nimessään, ja että vielä useampia oli tekeillä, ellei hän -kiireellisesti puuttuisi asiaan. Se oli Agrippina, Neron äiti, -joka tahtoi vihkiä poikansa hallituksen vihollistensa verellä. -Hänet saatiin estetyksi ja hänen täytyi luopua aikeen täytäntöön -panosta; mutta tästä hetkestä saakka jatkui sekä äänettömästi että -julkisesti katkeroitunut taistelu vaikutusvallasta Neroon toiselta -puolen hänen, toiselta Senekan ja Burruksen välillä, ja kaunis -kun Agrippina vielä oli, niin väitetään, että hän ei kammonnut -häpeällisimpiäkään keinoja turvatakseen tämän vaikutuksen itselleen. -Tuntiessa inhimillisten tunteitten sofistiikan näyttää uskottavalta, -että hän kuvitteli mielessään tarkoittavansa yksinomaan poikansa -parasta. Hän oli tuntenut Lucius Domitiusta kohtaan tämän poikana -ollessa kiihkeätä hellyyttä ja kieltämättä osoittanut parhaimmalla -mahdollisella opettajain valinnalla toivovansa, että poika kasvaisi -siveellisesti voimakkaaksi. Ei hän myöskään laiminlyönyt, kun keisari -oli suostunut ympäristönsä houkutuksiin, lisätä omia sanojaan -opettajain nuhteisiin, jotka tämä, ollen vielä monessa suhteessa -poikamainen, vastaanotti häpeästä punehtuen ja luvaten parannusta. -Mutta hillitön kunnianhimo oli kuitenkin äidin kaikkien tekojen -vaikuttimena. Niinpä kutsuttiin senaattorit kuriasta keisarin -linnaan, jotta hän, kätkeytyneenä erään esiripun taakse, voisi -seurata heidän neuvottelujaan. Eikä hän aina kärsinyt esirippuakaan -itsensä ja valtion asioiden välillä. Eräässä Neron juhlallisessa -armenialaisten lähettiläitten vastaanotossa astui Agrippina esiin -jakaakseen valtaistuimen keisarin kanssa: läsnäolijat seisoivat -hämmästyksestä liikkumattomina, mutta Seneka, ainoa joka ei -kadottanut mielenmalttiaan, pyysi ruhtinasta rientämään äitiään -vastaan ja -- sanoo Tacitus -- esti siten häpeällisen kohtauksen. Kun -Nero, joka aina oli tuntenut vastenmielisyyttä puolisoansa Oktaviaa -kohtaan, rakastui erääseen kauniiseen vapautettuun orjattareen, -Akteen, ja sanottiin hänen tahtovan korottaa tämän valtaistuimelle, -ja kun Pallas, äidin suosikki, erotettiin hovivirastaan, ja ne Neron -ystävät, joita hän piti vaarallisimpina vastustajinaan, näyttivät -saavuttavan yhä suuremman vaikutusvallan häneen, muuttui Agrippinan -rakkaus vihaksi. Nyt hän ei kehoittanut, rukoillut eikä hyväillyt -enää; hän paljasti pojalle ne rikokset, joilla oli valmistanut tälle -tien valtaan, ja uhkasi kertoa sen kaikille. Hän uhkasi tarttua -Britannikuksen, oikean vallanperijän käteen, mennä hänen kanssaan -pretoriaanien leiriin ja rukoilla näitä säälimään hyljättyä keisarin -poikaa. - -Tämä uhkaus lienee vienyt nelitoistavuotiaan Britannikuksen hengen. -Keisarillisella aterialla ojennettiin hänelle, niin väitetään, -juoma, jonka vaikutuksesta hän yhdellä erää menetti puhelahjan -ja hengityskyvyn. Hämmästyneet vieraat rauhoittuivat Neron -vakuutuksesta, että se oli kaatumataudin kohtaus, jota poika oli -pienestä pitäen potenut, ja lyhyen keskeytyksen jälkeen oli iloinen -mieliala jälleen palannut pitoihin. Mutta kaupungilla levisi huhu, -että Britannikus oli kuollut myrkkyyn. Kuiskailtiin, että Nero oli -syyllinen, ja näiden kuiskijain joukossa oli monta, jotka eivät -pitäneet asiaa niin erittäin paheksuttavana, "sillä veljesriidathan -olivat niin tavallisia ruhtinassuvuissa, ja valtion etu saattoi -vaatia, että kasvava valtaistuimellepyrkijä ajoissa poistettiin". -Oppi "raison d'État'sta" ja "kahdesta moraalista" oli, kuten näkyy, -syöpynyt roomalaisten lihaan ja vereen. Oltiin tietävinään, että -myrkynsekoittajatar Lokusta oli kutsuttu vankilasta Neron luo -myrkkyä valmistamaan; oltiin tietävinään sen centurioonin nimi, -joka oli noutanut Lokustan; niin, toreilla ja kylpylaitoksissa ja -partureissa tiedettiin niin monta sivuseikkaa tähän tapaukseen, -ikäänkuin syyllinen itse olisi kierrellyt ja tuttavallisesti kertonut -tiedonsaaneille kaikki, mitä kahden kesken oli tapahtunut tässä -salaperäisessä asiassa. - -Tässä olemme joutuneet kohtaan, missä tämän teoksen kirjoittajan -tulisi nöyrästi luopua kynästä ennemmin kuin väittää kuuluisia -historioitsijoita vastaan ja saattaa itseään epäilyksenalaiseksi -siitä, että hän on koettanut pestä puhtaaksi yhden historian -onnettomimmista neekerilapsista. Kuitenkin olkoon kysymys sallittu, -eikö ole liiankin mahdollista, että julilais-klaudilaisen suvun -flavilaisen jälkeläisen liehakoiminen yhdistyneenä siihen -vaikutukseen, minkä kauhu, viha ja pöyristyttävien uutisten -tavoittelu tekevät mielikuvitukseen, on kutonut Neron kuvan ympärille -taruja, jotka teräväjärkisyys ehkä vielä kykenisi osittain erottamaan -todellisuudesta. Eikö asian laita ole niin, että roomalaiset -aikakirjain kirjoittajat, silmälläpitäen Neron myöhempää elämää, -ovat luulleet, että hän jo nuorukaisena, poikana, ei ainoastaan ole -kyennyt kaikkeen, vaan on ollut osallisena kaikkein pahimmassa, -mikä on pantu hänen äitinsä syyksi. Eivätkö flavilaisen ajanjakson -historiankirjoittajat ole Tacituksen tiedonlähteitä? Ja mitä tämä -ylevämielinen ajankuvaaja kertoo vain empien ja huhuna, eikö se -ole jo varmaa Suetoniukselle ja muille? On todennäköistä, että -Burrus kuoli siihen pitkälliseen kaulatautiin, josta sekä Tacitus -että Suetonius kertovat, mutta eikö viimeksimainittu lausu, samoin -kuin hänen jälkeensä Kassius Dio, vähääkään varomatta, että Nero -lähetti vanhalle opettajalleen myrkkyä? Eivätkö he sano, että Nero -potkaisi kuoliaaksi toisen puolisonsa, Poppea Sabinan, vaikkakin -Tacitus tietää kertoa, että keisarin muutamien salaisten vihamiesten -väittäessä tätä toiset vakuuttivat, että Poppea oli kuollut myrkkyyn? -Ja itse ei Tacitus usko, että Nero tahallisesti olisi aiheuttanut -hänen kuolemansa, "sillä hän toivoi lapsia ja rakasti vaimoaan -intohimoisesti". Kuvauksissa Britannikuksen kuolemasta on monia -ristiriitaisuuksia. Kiinnittämättä huomiotani siihen seikkaan, ettei -Subrius Flavus eikä Julius Vindex, syyttäessään Neroa niin monesta -muusta rikoksesta, syytä häntä veljenmurhasta -- seikka, joka ei ole -suuriarvoinen, kun näiden miehien sanat ovat luultavasti esitetyt -roomalaisten kirjailijain tavallisella vapaudella -- uskallan -kuitenkin olla sitä mieltä, että äidinmurha on Neron ensimäinen rikos. - -Tällä en ole tahtonut väittää mahdottomaksi Neron syyllisyyttä -Britannikuksen kuolemaan. Olen vain tahtonut tuoda esiin Kassius -Dion toisessa yhteydessä olleen lausunnon siitä, että "mahdollinen -kerrottiin todellisena ja todennäköinen totena". - -Neron julmuus on käynyt sananparreksi. Mutta se julmuus, joka -nauttii toisten tuskasta -- hekumoitsijain ja hysteeristen naisten -julmuus, joiden hermoja tuskan ja veren näkeminen kiihoittaa -- -oli Nerolle vierasta: hän kuoli liian nuorena ja terveydeltään -liian murtumattomana langetakseen siihen. Hänen harteilleen ei voi -myöskään sälyttää jonkun Kaligulan roistoluonnetta, joka murhasi -senvuoksi, että hänellä oli siihen valta. Yhtä vähän häntä voidaan -syyttää julmuuden tavallisimmasta lajista, jonka töitten maksuhalu -ja kostontunne synnyttävät, ja joka kaikkina aikoina on päässyt -valtaan lainsäädännössä, sitä suuremmassa määrässä mitä raaempi tai -pelkurimaisempi aika on ollut. Hän oli päinvastoin pitkämielinen ja -anteeksiantavainen, milloin vain saattoi vaaratta ja uhrauksitta -olla sitä. Mutta herttainen luonne ilman siveellisten periaatteiden -tukea on aivan liian epäluotettava elämän koettelemuksissa. Sen -näkee parhaiten niin sanotuista luonnonkansoista, joissa julmuus -voi äkkiä puhjeta esiin kesken ihmissielun kauniiden ominaisuuksien -naiveja ilmauksia. Ja huolimatta kaikesta mässäämisestään -ylenmäärin hienostuneen sivistyksen muodoissa oli ja pysyi Nero -"luonnonihmisenä". Kun itsesäilytysvaisto heräsi, kun hän näki, että -hänen elämäänsä uhattiin tai elämän nautinnon ehtoja, menetti hän -tajuntansa; kuvitteluvoima, joka voi tehdä odotetut onnettomuudet -pahemmiksi kuin tapahtuneet, valtasi hänet, ja jos hänen ympäristönsä -silloin oli sellainen, että se kiihoitti häntä sensijaan että -olisi ehkäissyt, niin hän iski armotta. Ajan tunnuslauseena oli -sitä paitsi kaikin keinoin etsiä nautintoa ja karttaa tuskaa. -Mutta epikurolaisuuden villi-ihmiselle, jonka käteen oli asetettu -maailmanvaltikka, oli kärsimysten syiden poistaminen melkein samaa -kuin niiden välttäminen. Jos hän epäili astua askeleen toisesta -toiseen, niin oli olemassa peloittavia, rohkaisevia ja hyväileviä -ääniä, jotka vannottivat hänen tekemään niin ja tuntuivat olevan -oikeassa, sillä sittenkuin hän oli astunut rikoksen Rubikonin yli, -riensi kaikki riemuiten häntä vastaan. Ja se arvokas levollisuus, -jolla stoalainen kävi kuolemaan, se ärsyttävä kevytmielisyys, -jolla epikurolainen jätti elämän juhlan, olivat yhtä paljon omiaan -uskottelemaan tyrannille, että kaikki, elämä ja kuolema ja tuomio -elämästä ja kuolemasta, oli leikkiä. - -Neron vuosikausia kestänyt tuska Agrippinan vehkeilyjen vuoksi johti -useasti hänen ajatuksensa etsimään keinoa, miten päästä äidistä -vapaaksi; mutta äidinmurhaan hän ei olisi ehkä milloinkaan kypsynyt, -ellei olisi joutunut Poppea Sabinan, Rooman kauneimman naisen, -demoonisen vallan alaiseksi. Vain Neron luonteen kevytmielisyys -voi selittää sen, että hän, jota alati vireillä olevat juonittelut -ympäröivät, joka oli keskipisteenä äidin ja diadeemia tavoittelevan -rakastajattaren välisessä hurjassa taistelussa, siinä taistelussa, -jota hänen opettajansa ja neuvonantajansa, jotka koettivat palauttaa -häntä velvollisuuden tielle, ja irstailevat seurakumppanit kävivät, -jotka juonittelivat kaikkia niitä ja sisällisesti toisiaan -vastaan -- että hän huolimatta kaikesta tästä saattoi antautua -niin sydämellisesti kuin hän sen teki pilaan ja juhliin ja -taiteenharjoituksiin ja helleeniläistyttämisunelmiin. Mutta koitti -päivä, jolloin tämä taistelu kävi hänelle sietämättömäksi, jolloin -hän ei kauemmin voinut kuunnella Poppean soimauksia siitä, että hän -oli "holhouksenalainen raukka, toisten tahdon orja", eikä voinut -vastustaa tämän naisen rukouksia, hyväilyjä ja kyyneleitä, vallankin -kun tällä oli ystäviä, jotka peloittivat keisaria kansan vihalla -"Agrippinan hallitusta" kohtaan, sekä kun tämä saattoi lähettää Neron -luo viettelijän, hänen entisen opettajansa Anicetuksen, joka hänen -lapsuutensa ystävyydestä takoi aseen hänen elämänsä aiheuttajaa -vastaan, ja, kun hetki oli tullut, esitti suunnitelman, miten -Agrippina voisi kadota kuplankaan ajan virralla ilmaisematta millä -tavoin. - -Jos Rooman valtiosanomalehti _Acta Diurna_ olisi vielä saatavissa, -voisi vuoden 59 kokoelmasta lukea, että "eräs murhamies, Agerinus -(eräs Agrippinan uskotuista palvelijoista), oli tavattu Cesarin -luona miekka kädessä, ja että hänen hallitsijattarensa, tuntien -tunnonvaivaa aikomansa rikoksen johdosta, oli itse sovittanut -syyllisyytensä". -- Toisin sanoen: Agrippina oli kuollut, ja -kaikki hyvät kansalaiset olivat velvolliset uskomaan, että hän -murhayrityksen jälkeen poikaansa vastaan oli itse lopettanut -elämänsä. Toisin tietävät kuitenkin roomalaiset historioitsijat -kertoa. - -Nero ja hänen hovinsa oli läsnä Minervajuhlassa Bajessa. Agrippina -kutsuttiin sinne, ja keisari antoi hänelle panna kuntoon Baulin -maatilan lähellä Misenoksen nientä. Äiti tuli, Nero oli häntä -vastaanottamassa ja toimeenpani hänen kunniakseen juhlan, joka kesti -myöhään yöhön. Hänet saatettiin senjälkeen erääseen upeaan laivaan, -jonka piti viedä hänet Bauliin. Laiva oli niin rakennettu, että se -vaivatta saatettiin upottaa. Tähtikirkas yö ja ilman ja meren tyyneys -olisivat kuitenkin tehneet haaksirikon epäillyttäväksi; ryhdyttiin -senvuoksi toiseen toimenpiteeseen ja lastattiin hänen hyttinsä -yläpuolella oleva katto niin kovin, että se murtui. Eräs mukana oleva -hovinainen murskaantui; toinen hovinainen, joka istui ruhtinattaren -jalkojen juuressa, joutui laivan vyörähtäessä veteen, ja soutajat -iskivät airoilla hänet kuoliaaksi; mutta itse Agrippinan onnistui -pelastua murhamiesten käsistä uimalla, ja hänet nostettiin erääseen -vastaantulevaan veneeseen. Ensi tiedon saapuessa suunnitelman -epäonnistumisesta lähettää pelästynyt Nero Anicetuksen sotamiesten -kera Bauliin. Ne murtautuvat Agrippinan makuuhuoneeseen ja surmaavat -hänet kepiniskuilla ja miekanpistoilla. - -Sanoessaan jäähyväisiä äidille oli Nero sulkenut hänet syliinsä ja -suudellut hänen suutaan ja poveaan. Tacitus, joka kertoo tämän, ei -tiedä, tuleeko hänen nähdä siinä huippuunsa kehitetyn teeskentelyn, -vai "pidättikö perikatoonsa rientävän äidin viimeinen näkeminen pojan -sydämen sen koko hurjuudella hänessä kiinni". Viimemainittu otaksuma -tuntuu meistä olevan täydellisesti sopusoinnussa Neron luonteen -kanssa. Psykoloogisesti niin hienoa huomautusta ei tapaa, paitsi -Tacituksella, milloinkaan keisarillisen Rooman henkisesti köyhillä -historiankirjoittajilla. - -Kun rikos oli tehty, valtasi kauhu Neron. Ne rauhalliset hetket, -joita hänen myöhemmän elämänsä varrella saattoi olla, olivat vain -aselepoa alati vaanivien tunnonvaivojen välillä. Joskin epikurolaiset -opit, irstailevat huvitukset ja haaveilu kauneudenmaailmasta, -joka ei sisältänyt muuta kuin kauneutta, olivat tukauttaneet -hänen siveellisen luonteensa sen idulla ollessa, niin oli hänen -kuvitteluvoimansa sitä elävämpi. Hän näki unissaan ne äidin rinnat, -joista lapsi oli saanut ravintonsa, ja jotka nuorukainen oli -lävistänyt. Hän kutsutti noitia itämailta manaamaan ja sovittamaan -murhatun varjoa; mutta tämä karkoitti unen hänen vuoteeltaan ja -levon hänen valveillaolostaan. Läheisimmiltään hän ei voinut salata -niitä tuskia, joita kärsi: hän kertoi itse, että näki nukkuessaan ja -valveilla ollessaan raivottaria käsissä palavat soihdut ja heiluvat -ruoskat. Tehdessään taidematkansa Kreikkaan, ei hän uskaltanut saapua -eleusilaisiin mysteerioihin, sillä hän tunsi, että hän olisi paennut -airuen huutaessa: "syylliset ja rikolliset pysytelkööt kaukana!" -Bajeen hän ei palannut milloinkaan: niiden rantojen näkeminen, joilla -rikos oli tehty, oli hänelle sietämätöntä. Poppea Sabina, joka oli -luullut, että ensimäinen este hänen ja keisarillisen korkeuden -välillä oli poistettu, huomasi pettyneensä odotuksessaan, ja täytyi -hänen vielä vuosikausia, vaikkakin Neron lumoutunut sydän oli hänen -tukenaan, taistella saavuttaakseen päämaalinsa. - - * * * * * - -Nero antoi mielellään kuvata itseään Apollona, runotaiteen, laulun -ja sitransoiton jumalana. Itsestään on selvää, että aikakauden -parhailla kreikkalaisilla mestareilla oli tehtävänä ikuistuttaa -hänet sellaisena pronssiin ja marmoriin. Mutta tuntuu siltä kuin -heidän imartelevat talttansa eivät olisi tyytyneet tähän tehtävään: -ne eivät tahtoneet esittää vain Neroa Apollona, vaan myöskin -Apolloa Nerona. Jumalan ihannekauneus ei saanut häiriytyä; mutta -taiteilijat sellaiset kuin Zenodoros saattoivat henkiä tähän -kauneuteen vivahduksia keisarin kauniista piirteistä. Täten lienee -tämä aika synnyttänyt omituisen Apollotyypin, joka kahden tai kolmen -taideteoksen muodossa on tullut meidän aikamme osaksi. Parhain näistä -taideteoksista on samalla oivallisin, mitä meillä on myöhemmän -antiikin ajoilta: maailmankuulu Belvederen Apollo. - -Tämän kirjoittajalle on tällä kuvapatsaalla esteetisen ja -taidehistoriallisen merkityksensä rinnalla vielä toinenkin. -Rohkenen uskoa, että se on maan povesta noussut todistaja Neron -taistelusta omantunnontuskiensa kanssa. Hän on tahtonut omin silmin -saada varmuuden siitä, että verivelka on sovitettavissa, ja tässä -hiljaisessa aikomuksessa hän on antanut jonkin etevän taiteilijan -luoda tai ehkä delfiläisen mallin mukaan tehdä Apollon Katharsioksen. - -Patsas kaivettiin neljännentoista sataluvun loppupuolella Antiumista, -Neron syntymä- ja lempikaupungista, erään huvilan sorasta, jonka -otaksutaan olleen hänen omansa. Kuvasta puuttui silloin vasen -käsi ja oikean kaikki sormet, ja niiden mukana olivat myöskin sen -tunnusmerkit kadonneet. Senvuoksi on oltu näihin päiviin saakka -epätietoisia ja arvailtu jos johonkin suuntaan, mitä jumala on -esitetty toimivan. Tavallisin selitys on, että taiteilija on -ajatellut sitä hetkeä, jolloin Apollo, puolustaakseen pyhäkköään -Delfissä gallialaisten saaliinhimoisilta joukoilta, personallisesti -kävi egidi kädessä heitä vastaan ja ajoi heidät salamalla ja myrskyn -pyörteellä pakoon. Overbeck, joka hyväksyy tämän mielipiteen, -kuvittelee, että jumala tässä teossa on asetettu Versaillesin -Artemiksen ja Kapitoliumin Ateenan väliin. Mutta nykyään on -Karl Bötticher, tuntuu minusta, näyttänyt toteen, että kuvan -riippuvassa oikeassa kädessä on ollut delfiläinen lustralikimppu, -jonka solmupunoksesta hän on löytänyt jäännöksen tukena olevasta -puunrungosta. Mutta lustralikimppu oli pytolaisen Apollon lisämerkki -hänen asemassaan _verivelan sovittajana_. - -Tässä kuvassa on jotakin varhaisaistittua häikäisevää ilmestystä. -Vasen käsivarsi uhkaavasti tai torjuen ojennettuna rientää jumala -majesteettisessa vihassa jotakin vastaan, joka sopimattomasti on -lähestynyt hänen pyhää ympäristöään. Karl Bötticher ajattelee -sitä kohtausta Aischyloksen "Eumenideissä", jolloin Orestes, -äidinmurhaaja, raivottarien vainoamana, on syöksynyt Apollon -temppeliin ja syleillyt sen alttaria; hän kuvittelee edelleen, että -jumala sinä hetkenä näkee omantunnontuskien jumalattarien tunkeutuvan -pyhäkköön, ja että hän närkästyneenä, jousi vasemmassa kädessä, käy -niitä vastaan ja ajaa ne temppelistä ja senjälkeen lustralikimpulla -päättää sen teon, jolla Oresteen verivelka sovitetaan. - -Tämä ei nyt ole niin aivan yhtäpitävä Aischyloksen kuvauksen kanssa, -mutta yhtyy kuitenkin siihen samassa pääkohdassa, mikä olikin -kylliksi taiteilijalle. Mikään kuva ei voinut paremmin kuin sellainen -muistuttaa uudelle Orestekselle, että sovitus jumalallisten valtojen -kanssa oli mahdollinen, eikä mikään ollut enemmän omiaan hänen -synkkinä hetkinään loistamaan rauhan toivona. - -Aischyloksen mukaan ei kuitenkaan edes itse Apollo kykene lepyttämään -eumenidejä: hän voi ainoastaan uuvuttaa ne joksikin aikaa. Tämä -jumalan haltioima runoilija, joka helleenin kauneudentuntoon -ja filosoofiseen vaistoon yhdistää heprealaisten tietäjien -suurpiirteisen olemuksen ja syvän siveellisen totisuuden, on tuntenut -ja tahtonut ilmaista, että uskonnolliset tavat ja temppelipalvelukset -voivat lieventää tunnonvaivoja, mutta eivät sovittaa syntiä, eivät -tehdä ehjäksi rikottua. Apollo itse kehoittaa Orestesta pakenemaan -Pallas Ateenan luo ja siellä, areopagin edessä, alistumaan Jumalan -tuomioon ihmiskunnan oikeuden ja kohtuuden tunnossa. Eumenidit -seuraavat häntä sinnekin ja laulavat tuomioistuimen kynnyksellä -sen sydäntäjärkyttävän kuoron, jota Schiller on tarkoittanut ja -vapaasti jäljitellyt ihanassa balladissaan "Die Kraniche des Ibycus". -Areopagin jäsenet kuuntelevat kanteita ja vastauksia, ja kun on -näyttäytynyt, että heidän äänensä ovat langenneet tasan vapauttamisen -vaakakuppiin ja tuomitsemisen, niin ratkaisee viisas ja lempeä Pallas -asian Oresteen hyväksi. Mutta hän antaa tunnonvaivoillekin arvonsa ja -antaa juhlallisessa soihtukulkueessa saattaa ne armon jumalattarien -hahmossa siihen temppeliin, jonka kansa on pyhittänyt näille -jumalattarille areopagin rinnalla. - -Nerokin tunsi, että hän nyt oli asetettu saman tuomion alaiseksi, ja -hän pelkäsi kohdata ihmisten katseita. Mutta ah! ne eivät näyttäneet -vaativan mitään sovitusta. Totuuden, joka on paradoksissa "kansan -ääni on Jumalan ääni", näyttää historia joskus hirvittävästi -kieltävän. Niin roomalaisessa kansanäänestyksessä vuonna 59, ja niin -ranskalaisessa vuonna 1852, joka tältä näkökannalta ja katsomatta -niihin keinoihin, joiden kautta se syntyi, lienee hirvittävin -tapahtuma uudemmassa historiassa. Senaattorit, sotilaat, Kampanjan -kaupunkien hallitukset ja raadit riensivät kilvan keisarin luo -rohkaistakseen häntä onnitteluillaan. Siitä huolimatta pelkäsi -Nero palata Roomaan. Tosin vakuuttivat hänen ystävänsä, että -"kansan uskollisuus oli kasvanut Agrippinan kuoleman kautta"; mutta -milloinkaan hän ei kai voinut kuitenkaan aavistaa sitä näytelmää, -joka vartosi häntä. Senaatti virkapuvussaan on häntä vastassa; -parvekkeilla, joita on rakennettu pitkin pääkatuja, riemuitsee naisia -ja lapsia; kansalaiset tunkeilevat hänen vaunujensa ympärillä, -kiitosuhrit palavat temppeleissä, ja näin kulkee äidinmurhaaja -voittokulun pitäjänä ylös Kapitoliumille. Senaatti kokoontuu kuriaan -ja julistaa Rooman nimessä, että Agrippinan kuolema oli onni -valtiolle. - -Yksi ainoa isistä häpesi yhtyä tähän julistukseen. Hän oli stoalainen -Trasea Petus. Hän toteutti Tigellinuksen sanan: stoalaiset ovat -yhteiskunnalle vaarallista sukua. - -Mutta ei edes se aulius, jolla Rooman senaatti ja kansa ottivat -Neron verivelan harteilleen, kyennyt palauttamaan hänen -sielunsa tasapainoa. Vuodesta 59 alkaen huomaa useimmissa hänen -suunnitelmissaan ja yrityksissään jotakin pingoitettua ja -kuumeentapaista. Hänen huvituksensa käyvät hillittömämmiksi, hänen -lapsuudesta saakka tuntemansa, tähän asti tukautettu, ei milloinkaan -taltutettu kaipuunsa huumautua kansan suosiosta teatterissa ja -arenalla vastustamattomaksi ja rajattomaksi. Mutta vielä huomaa hänen -sisimmässään taistelun paremman ja huonomman välillä. On selvää, -että hän jonkun aikaa äidinmurhan jälkeen on tahtonut sovitusta -- -ei yleisen mielipiteen kanssa, joka näytti olevan hänen puolellaan, -ei Olympon jumalien kanssa, jotka hän kielsi ja joita hän pilkkasi, -mutta sen jumaluuden kanssa, joka ilmeni hänen järkytetyssä -sydämessään. Kahtena seuraavana vuonna hän koetti uskollisesti -täyttää ruhtinaan velvollisuuksia, ja nämä vuodet voidaan vielä -lukea niihin kultaisiin, joita Trajanus ylisti. Valtakunnan hallinto -meni tasaista menoaan, hyviä lakeja säädettiin, keisari osoittautui -ystävälliseksi ja tuomarina lempeäksi ja armeliaaksi. Vuonna 61 -sairastui hän hengenvaarallisesti ja huomautti kuolemaa odottaessaan, -että jalo Memmius Regulus oli kelvollisin valtiota ohjaamaan. Vielä -vuonna 62 saattoi se mies, josta sanottiin, että hän ei milloinkaan -ollut poikennut oikeuden tieltä eikä milloinkaan imarrellut, Trasea -Petus, senaatissa nimittää Neroa erinomaiseksi ruhtinaaksi. - -Mutta samana vuonna kuultiin ensi kerran Neron hallitessa sana -majesteettirikos. Niitä verisiä komparunoja uutta Orestesta vastaan, -joita aamuisin luettiin kuvapatsaitten jalustoista ja basilikojen -muureista, ei Nero ollut ottanut huomioonsa. Mutta nyt tapahtui, että -entinen kansantribuni, sittemmin preettori Antistius, suuressa ja -ylhäisessä seurassa esitti pilkkalauluja, joita hän oli sepittänyt -keisarista. Kielen, emme voi sanoa sanan, vapaus oli tähän saakka -ollut rajaton, ja vaikkakin kaikki tiesivät, että Cesar muutamia -tunteja myöhemmin tietäisi koko tapauksen, luuli Antistius -olevansa turvassa ja olisi ollutkin, ellei Kossutianus Kapito, -Tigellinuksen arvoinen vävypoika, olisi ilmiantanut häntä senaatille -majesteettirikoksesta. Silloin asian täytyi kulkea kulkuaan. Laki -määräsi kuolemanrangaistuksen, mutta Trasea Petus äänesti maanpakoa, -ja tämä tuli senaatin päätökseksi. - -Samana vuonna kuoli Burrus, ja iäkäs Seneka vetäytyi syrjään, -väsyneenäkö hovielämään ja valtion asioihin, vaiko Poppean ja -epikurolaisten suosikkien juonien kukistamana, sitä on vaikea -sanoa. Keisari kiitti opettajaansa siitä tuesta, jota oli häneltä -saanut nuoruusvuosien liukkaalla tiellä, ja otti häneltä hellät -jäähyväiset. Tästä hetkestä saakka oli Nero kokonaan Poppean ja -Tigellinuksen vaikutuksen alaisena. Tämä nimitettiin Burruksen -jälkeen pretoriaanien ylipäälliköksi. - -Poppea Sabinalla oli nyt poistettavana kunnianhimonsa tyydyttämisen -viimeinen este: Neron yhtä kunnioitettava kuin onneton puoliso -Oktavia; ja tämän suoritti Poppea ja hänen rikostoverinsa Tigellinus -mitä häpeällisimmillä keinoilla. Mahdollista on, että Nero uskoi sen -väärän syytöksen aviorikoksesta, joka sepitettiin Oktaviaa vastaan; -joka tapauksessa hän tahtoi uskoa, saadakseen siteen tämän kanssa -rikki, ja se, että hän suvaitsemalla otti osaa tähän iljettävään -vainoamiseen, joka päättyi hänen puolisonsa surmaamiseen, todistaa -intohimon orjaa sen kaikessa kurjuudessa. Hänen ratansa kallistui -nyt äkkipikaa kohti perikatoa: kuusi jäljellä olevaa vuotta hänen -elämästään -- hän oli tähän aikaan nelikolmatta vuotias -- on -demoonisten juhlien, hurjien irstailujen huumausta, jotka koettelevat -kaikkea, mitä perinpohjin turmeltunut kuvitteluvoima ilvehtien johtaa -mieleen, rajatonta taiteilijavoittojen kilvoittelemista ja hillitöntä -murhaamista, todellisten tai luuloteltujen vaarojen kiihdyttäessä -itsesäilytysvaistoa. Yksi keskeytys orgiassa tapahtui, silloinkuin -Poppea lahjoitti hänelle tyttären. Mutta isänilo, kuumeentapainen -sekin, muuttui hurjaksi suruksi lapsen kuollessa, ja suru viskasi -hänet uusiin, mahdollisesti vielä mielettömämpiin irstailuihin. - - * * * * * - -Runsailla lahjoilla varustettu kansanheimo, joka astuu -sivistyksen radalle, halukkaana oppimaan toisilta, itsenäisenä -opin käsittämisessä, kehityksessä ja sovelluttamisessa, iloisena -nuoruudenvoimansa tuntemisesta, itse kauniisti muodostuneena -ja sellaisen luonnon ympäröimänä, joka herättää väri- ja -muotokauneusaistia, tahtoo kernaasti koko ympäristölleen antaa sen -terveyden ja sopusoinnun leiman, minkä se tuntee omassa henkisessä -ja ruumiillisessa olemuksessaan. Niin syntyy taide, ja siihen iloon, -jonka sen ensimäiset naivit ilmestykset jo herättävät, yhtyy kansassa -tunne siitä, että minkä se tuntee kaikkein korkeimmaksi, mitä se -palvelee jumalallisena, mitä se kunnioittaa tapana ja lakina ja mitä -se rakastaa hyvänä ja jalona, ansaitsee ennen kaikkea tulla, mikäli -mahdollista, kauneissa muodoissa katseltavaksi. Kansa tahtoo nähdä -toden totena ja kauniina, hyvän hyvänä ja kauniina; sen kauneuselämä -yhdistyy sen elämään jumalanpelossa ja valtiossa ja saa, kiitokseksi -siitä, että se kaunistaa uskon- ja isänmaanelämää, korkeita -vaikutuksia, arvokkuutta ja ihanteellisuutta niiltä. Kumpikaan ei -ole toisensa palvelija; ne ovat yhdenvertaisia sisaria ja syleilevät -toisiaan kuin kariitit. Ne kasvavat kansan kera, ja niinkuin se -rakastaa uskoaan ja isänmaataan, rakastaa se taidettaan ja ymmärtää -sitä kaikissa sen vaiheissa, sillä ne seuraavat toisiaan kehityksessä -kautta lapsuusvuosien, nuoruuden ja miehuuden. Hitaasti, mutta -raikkaimmalla pojanmielellä pyrkii taide eteenpäin sitä kohtaavien -teknillisten vaikeuksien kautta, sillä kansassa ei ole yhtään -luokkaa, joka olisi noussut yläpuolelle suuren yleisön kantaa, ei -mitään korkeampaa esteetistä sivistystä, joka, parempaan tottuneena, -hymyilee kotimaiselle yksinkertaisuudelle ja pilkkaa tottumattoman -käden kömpelöä, mutta hellää vaivannäköä kauneusaistin palveluksessa; -mutta jokaisen edistysaskeleen, jonka käsi tekee, jokaisen voitetun -teknillisen vaikeuden joukko näkee ja ihailee niitä. Siten on -helleeninen taide kehittynyt ja itse asiassa jokainen, joka on -elänyt omaa elämäänsä ja syvemmin vaikuttanut. Yksinkertaisimmassa -talonpoikaismaalauksessa, joka ilmaisee sielun ensimäisiä jälkiä, -on enemmän toivoa kauneudenkeväästä kansalle kuin kaikkein -tunnollisimmassa jäljennöksessä kaikkein suurimman ulkomaalaisen -mestarin taulusta. - -Niin tulivat roomalaiset ja tekivät itsensä Kreikan herroiksi -ja oppivat vähitellen ihailemaan taidetta, joka jo kauan sitten -valmiissa ja täydellisessä muodossaan näytti muodostavan oman -maailmansa, joka ei ollut kaivannut siveellisten voimien -myötävaikutusta syntyäkseen ja kukoistaakseen. He anastivat -sen tuotteet voitonsaaliina ja nautintokeinoina ja käänsivät -ylenkatseellisesti selkänsä omien maanmiestensä ja lähimpien -naapuriensa muotoaistin vähäpätöisille ilmaisuille. Mutta niin -totta kuin se on, että eri ajoilla ja eri kansoilla on toisiltaan -oppimista, niin totta lienee myöskin se, että ulkoapäin tuotua -taidetta, joka tukauttaa toisen sen oraalla ollessa, joka tahtoo -versoa kotimaisista taipumuksista, ei voida kokonaan merkitä -henkiselle voittopuolelle, niin kauan kuin ei ole osoittautunut, että -se korkeamman sivistyksen kasvitarhasta voidaan istuttaa kylmään -maahan, totuttaa ilmaan, että se voi sisältyä kansan henkiseen -talouteen kuten ulkomaalaiset viljalajit sen ajalliseen. Mutta tämä -on ylen harvinaista. Kreikkalaiset taideteokset täyttivät Rooman -ja Italian; torit, basilikat, temppelit, kylpylaitokset, kodit -upeilivat täynnänsä niitä, suvut kasvoivat niiden keskuudessa, ja -kuitenkin pysyivät roomalaiset oikeastaan vieraina helleenisen -taiteen hengelle. Ulkoapäin tuodussa taiteessa on jotakin, joka -työntää kansantunnon luotaan: joukko tuntee hämärästi, että -tällä maahantuonnilla on tehty vääryyttä sille itselleen ja -sen kehittymättömille taipumuksille. Muutamissa käy tämä tunne -epäilyksi siitä, että taide on siveellisen yksinkertaisuuden -vihollinen; useimmat käsittävät sen rikkaitten ja ylhäisten -leikkikaluksi. Ja kun terävää silmää tarvitaan huomaamaan sen -epäilemättä jalostavaa vaikutusta, niin ei käy kieltäminen, -että se laajentaa kuilua kansankerrosten välillä, antaa niiden -kehityksen huipulle ja sisällykselle erilaisuuden, joka ei -ole terve, muodostaa jumaloitsijainsa keskuuteen jonkinlaisia -tuntijoita ja herkuttelijoita, jotka eivät juuri ole kauniimpia -ilmiöitä kuin tavalliset herkkusuut, ja toisinaan veltostuttaa -myöskin halun yhteiskuntaelämän työhön. Eikä voi myöskään kieltää, -että sillä on jonkinlainen taipumus muuttua _ars voluptariaksi_, -vedota esteetisestä halusta hekumaan, niin että tarvitaan, joita -meidän päivinämme onneksi on, voimakkaita poliisimestareita -kauneudenmaailmassa, jotta se voitaisiin pitää kurissa. Helleenisessä -taiteessa ilmeni tämä taipumus heti, kun se oli tehty ylhäisten -makedoonialaisten palvelijaksi. - -Innossaan sovelluttaa taidetta elämän kaikkiin aloihin ei Nero itse -ollut muuta kuin yksi noista esteetisistä mässääjistä, jotka syntyvät -ja kukoistavat niillä ehdoilla, joihin ylempänä on kosketettu, ja -kauneus oli ja pysyi hänelle kukkaseppeleenä ilojen maljan ympärillä. -Siitä ei hänellä ollut mitään voittoa korjattavana sisälliselle -ihmiselleen. Sievillä muodoilla leikkivä mielikuvitus ei vahvista -sitä, joka kadottaa velvollisuudentunteen silloin, kun velvollisuus -näyttää kovalta, ja hyväntahtoisuuden, kun se vaatii uhrausta. - -Sen nälkävesan vaiheet, jonka kreikkalainen taide synnytti Roomassa, -ovat, huolimatta museoiden rikkaudesta, vielä hämärät, eivätkä -suinkaan ole käyneet selvemmiksi niiden kokeitten kautta, joilla -ennen vuotta 1870 tahdottiin uudemman cesarismin kunniaksi muuttaa -nälkävesa puun latvaksi. Senvuoksi ei voi niin varmasti sanoa, -millainen vaikutus Neron ajalla oli Rooman taiteeseen; mutta että -se on ollut merkillinen, se pidettäköön sitä kernaammin tiettynä -asiana, kun keisarillisen Rooman taidehistoria on enemmän kuin mikään -muu tekemisissä niiden mielitekojen ja oikkujen historian kanssa, -jotka seurasivat toisiaan hovissa ja joita etevimmät taiteentuntijat -ja mesenaatit uskollisesti noudattivat. Selvää on, että maku Neron -aikana oli toinen kuin Augustuksen. Ankarampi tyyli ja kohtuus, -jotka Augustuksen aikakausi otti vielä huomioon, väistyi sen halun -tieltä, joka tahtoi hämmästyttää jättiläismäisyydellä ja hurmata -sirolla ja ärsyttävällä luonnollisuudella. Hadrianuksen aikana oli -vallalla oppinut valikoimisfilosofia, joka asetettiin idealismin -edelle; Antoninien aikana idealismi, joka muodostui jäykäksi ja, jos -niin saan sanoa, stoalaiseksi. Tuo henkisesti yhä köyhemmäksi käynyt -ja kaavamainen idealismi pakenee senjälkeen realismin tieltä, joka -toisinaan lähestyy raakuutta. Taide, ylhäisten orja, joutui, kuten -soveliasta olikin, yhä enemmän ja enemmän heidän orjiensa valtaan. -Septimius Severuksen aikana on teknillinenkin taitavuus alentunut, -ja Konstantinien aikana puhkeaa ilmoille barbaria, jonka henkinen -tyhjyys ja teknillinen puutteellisuus turvautuu tyyliin, joka ei -kykene barokin vallattomuuteen, mutta ennustaa sen mahtipontisuutta. - -Nerosta itsestään taiteilijana ovat vanhojen arvostelut -erilaisia. Ruhtinaalle oli kunniaksi harjoittaa runotaidetta, -historiankirjoitusta ja kaunopuheisuutta; hänen oli sallittu käyttää -sivellintä ja talttaa; ei pantu pahaksi, jos hän pienemmässä -ystäväpiirissä lauloi sitran säestyksellä; mutta vanhatroomalaiset -ajattelivat kauhulla imperaattoria, joka tanssi ja puhui näyttelijän -naamiossa, ja jos hän teki sen julkisesti, niin ei kielessä löytynyt -sanoja hänen tuomioonsa. On silloin enemmän kuin todennäköistä, että -ne, jotka näkivät hänen esiintyvän teatterissa, eivät koettaneet -puolueettomasti arvostella hänen kykyään näyttelijänä, laulajana ja -sitransoittajana, ja että tämä mielentila ei myöskään vaikuttanut -edullisesti heidän arvosteluihinsa hänen kelvollisuudestaan muiden -taiteitten aloilla. Tacitus ei hylkää kokonaan hänen runoelmiaan, -mutta moittii niitä voiman ja kokonaisuuden puutteesta. Suetonius -puolustaa Tacitusta vastaan Neron oikeutta niihin runoihin, jotka -kävivät hänen nimellään, eivätkä hänen pahimmat vihollisensa edes -ole tahtoneet asettaa häntä Baviusten ja Meviusten joukkoon. -Sama Suetonius huomauttaa, että "Nero harjoitti sangen suurella -menestyksellä maalausta ja kuvanveistotaidetta". Hajanaisista -lausunnoista selvenee myös, että se into, jolla hän oli harjoittanut -ääntään ja tutkinut draamallista tekniikkaa, oli kantanut hedelmiä. -"Naupliuksen pahoista töistä sinä laulat erinomaisesti, mutta omia -hyviä lahjojasi sinä et käytä", sanoi hänelle kerran eräs kyynillinen -filosoofi kadulla. Luultavasti ei maailma pitänyt tyhjää narrinpeliä -hänen kanssaan peittäessään hänet kilpaleikkien voitonseppeleillä. -Sellainen olisi ollut sietämätöntä hänen ympäristölleen, ja olisi -kai hän itsekin huomannut sen lopulta. Uskottavampaa on, että hänen -taiteensa oli kyllin kehittynyt, jotta taidetuomarit voivat antaa -jotakuinkin hyvällä omallatunnolla hänen keisarillisen arvonsa lahjoa -itseään, pahemmin pelkäämättä hänen epäsuosiotaan. - -Sittenkuin keisari monta vuotta oli esiintynyt laulajana ja -valjakonohjaajana suuremmille, mutta suljetuille piireille, sai -suuri yleisö vuonna 64 ensi kerran nähdä maailman herran julkisella -näyttämöllä polvillaan katselijain edessä ja pyytäen hyväntahtoista -tuomiota miehiltä, joilla oli kehittynyt maku. Tämä tapahtui -Napolissa, kreikkalaisessa kaupungissa. Tietysti tulvivat kaikki -kuulemaan häntä; kättentaputukset ja riemuitsevat suosionosoitukset -johtivat hänen mieleensä hänen poikana saavuttamansa loistovoiton -Circus maximuksessa. Vanhainroomalaisten nurkumiseen diadeemin -häpäisemisestä vastasi hän antamalla lyödä rahan, jossa nähtiin Nero -Cesar Augustus sitransoittajan puvussa. - -Kaksi vuotta senjälkeen lähti hän taidematkalleen Kreikkaan, joka -oli huumaava korybanttiretki ja hävitysretki samalla kertaa, telmien -triumfista triumfiin kautta ylellisten juhlien ja häpeällisten -irstailujen, yli teiden, joille siroiteltiin kultaa ja ruumiita. -Ryöstävä ja murhaava Tigellinus järjesti kaiken yhdeksi ainoaksi -suunnattomaksi bakkanaaliksi, häikäiseväksi ja kauhistuttavaksi. -Siitä mielettömästä loistosta, joka pantiin liikkeelle, voi saada -käsityksen, kun tietää, että Nero arkioloissa, tavallisilla -huviretkillään johonkin Rooman naapurikaupunkiin, kuljetti mukaansa -pienen parven kullalla koristettuja edeltäratsastajia, ajajia ja -juoksijoita ja tuhatvaunuisen kuormaston, jolla oli tulipunaisiin -puetut ajajat ja hopein kengitetyt vetäjät. Hellaan kaupungit olivat -koristetut häntä vastaanottamaan; kansaa tulvi pyhiin leikkeihin -todistamaan hänen voittojaan kilpaleikeissä. Yksin "claqueen", -joka oli seurannut keisaria Italiasta, kuului tuhansia nuoria -miehiä, joilla kaikilla oli koristuksena ritarisäädyn kultainen -sormus. Keisarinnakin oli mukana. Ei kuitenkaan Poppea Sabina, -joka sitä ennen oli kuollut, ja jonka tomua Nero oli kunnioittanut -ruumispuheella, jossa hän -- kuvaavaa hänen elämänkatsomukselleen -- -ylisti yksinomaan ja ainoastaan Poppean kauneutta, kiinnittämättä -huomiotaan niihin parempiin ominaisuuksiin, joita tällä -mahdollisesti oli ollut tai koristamatta häntä niillä hyveillä, -joita muistopuhujat, elleivät muut, löytävät puheenesineestään. Uusi -keisarinna oli eräs nuorukainen. Se hämmästyttävä yhdennäköisyys, -joka tällä -- Sporus oli hänen nimensä -- ja Poppealla oli, oli -Nerolle kyllin suuri syy pukeakseen hänet naisenpukuun, julkisesti -vihittääkseen itsensä tähän nuorukaiseen ja näyttääkseen hänet -roomalaisille keisarinnana. Sporusta ympäröi Kreikanmatkalla koko -se hovikunta, joka kuului Cesarin puolisolle, ja häntä seurasi -kuormavaunuja täynnä kallisarvoisia naisten juhlapukuja. Eräs -filosoofi, jolta Nero kysyi, mitä tämä piti keisarinnasta, vastasi: -"ah, kunpa jumalat olisivat antaneet sinun isällesi sellaisen -puolison eikä ketään muuta!" -- Koko retki oli kuin halujen -vapauttamisen tahallinen symbooli maailmassa, joka oli karkoittanut -kaiken siveellisen paatoksen murhenäytelmissä dramatiseerattuihin -myyteihin ja salli sen tapahtua tunnehuumauksen vuoksi. Roomaan -palatessaan vastaanotettiin Nero kuin voittokulun pitäjä. Ja -siihenhän oli syynsä. Cesarin personassa Hellas oli voittanut -Rooman, mutta ainoastaan siksi, että Rooma samassa personassa oli -voittava Hellaan. Eneaan jälkeläinen oli kostanut Ilionin häviön, -ja se maailmanhistoriallinen taistelu, joka syntyi Ledan munasta, -oli päättynyt maailmanhistorialliseen sovitusjuhlaan, kun keisari, -voitettuaan olympisen oliviseppeleen, julisti "Kreikan vapauden". -Kappale Rooman kaupunginmuurista revittiin, jotta voittokulkue -olisi saanut tilaa. Etunenässä kulki 1800 miestä kantaen yhtä monta -seppelettä, jotka Nero oli voittanut laulajana ja näyttelijänä. -Sitten peitsimiehiä kantaen pronssitauluja, joissa kerrottiin, -missä ja mikä kuuluisa taiteilija missäkin laulussa tai osassa oli -kullakin seppeleellä voitettu. Sitten Augustuksen triumfivaunuissa -Nero itse kultakuteisessa purppuratunikassa ja tähtiä täyteen -siroitetussa kreikkalaisessa vaipassa, kutreilla Olympian olivi ja -kädessä pytiläinen laakeri. Triumfivaunujen jälkeen pretoriaanit -loistavissa asetamineissaan ja viimeksi ritarisääty valtapuvussaan -ja senaattorit purppurapäärmeisessä toogassa. Talot kukkaisin -koristettuina, kaupunki yöllä lukemattomien soihtujen valaisemana -ja kaikuen huutoja: terve Olympionikos! terve Pytionikos! terve -Nero-Apollo! Nuo kahdeksantoistasataa voitonseppelettä ripustettiin -egyptiläiseen obeliskiin Neronsirkuksessa, jotta alkuajan -sivistys, kreikkalais-roomalaisen sivistyksen äiti, myöskin -saisi kunnianosoituksensa. -- Se on sama obeliski, joka nyt on -Pietarintorin suihkukaivojen välissä. Se on elonsa varrella nähnyt -paljon, ja mitä se tulee vielä näkemään? - -Neron taiteilijaura oli, sekin, okainen. Kertaakaan hän ei esiintynyt -pelvotta. Astuessaan esille hän oli kalpea ja vapisi, ja vasta -katselijain rohkaisevat huudot antoivat hänelle uskallusta. Häntä -kiusasi se epäily, että riemu kohdistui enemmän keisariin kuin -taiteilijaan, ja saavutettujen voittojen jälkeen hän toivoi tappiota, -voidakseen uskoa tuomareitten puolueettomuuteen, mutta kun joskus -sattui, että hänet voitettiin, kadehti hän onnellista kilpailijaa. - -Hänen lempiosiaan olivat molemmat äidinmurhaajat Orestes ja -Alkmeon. Kuinka on selvitettävissä se, että hän siten pakotti -kuvitteluvoimansa siihen tuskan maailmaan, josta hän muutoin tahtoi -vapahtaa itsensä? Nauttiko hän eläessään toisen personassa ne tuskat, -jotka hän oli niin syvästi tuntenut omassaan? Tahtoiko hän uskottaa -jälkimaailmalle, että hän, joka kernaasti näytteli Orestesta, -ei voinut olla sellainen todellisuudessa? Tai tuottiko hänelle -lievitystä tunnustaa syntinsä toisen nimessä? Psykolooginen ilmiö -on, että rikolliset, kun luulevat olevansa turvassa, puhuvat sen -laatuisista rikoksista, joihin ovat syyllisiä. Murha tahtoo tulla -ilmi, sanoo vanha sananlasku. Ehkäpä tällä on jokin samantapainen -aiheensa. - - * * * * * - -Ne kaksi vuotta, jotka olivat lähinnä ennen Kreikan taidematkaa, -kuuluvat Neron elämän turmiollisimpiin. Vuonna 64 oli se palo, joka -hävitti suuremman osan maailmankaupunkia: vuonna 65 tuli Pison -salaliitto ilmi, jonka Rooma sai maksaa jaloimmalla verellään. -Nero, joka oli Antiumissa tulipalon syttyessä, saapui sen pahimmin -raivotessa pääkaupunkiin. Mecenaksen tornista Esquilinus-vuorella, -josta Horatius on kertonut, katseli hän palon komeutta ja lauloi, -demoonisesti hurmautuneena tulimeren ihanuudesta, laulua Ilionin -häviöstä. - -Todennäköisesti hän oli itse runoillut tämän laulun: tiedetään -ainakin, että hän on kirjoittanut epoksen, jota nimitetään Troicaksi. -On vahinko, ellei kirjallisuudelle, niin kuitenkin Neron luonteen -tuntemiselle, että runo on hävinnyt. Sen on täytynyt olla laadultaan -jotakin erikoista, sillä kun ruhtinaalle muutoin oli kunniaksi, että -hän luettiin runoilijain joukkoon, pidettiin Troican luomista Neron -häpeänä. Juvenalis huomauttaa eräässä satiirissaan, että Orestesta on -kuitenkin tuomittava lempeämmin kuin Neroa, sillä - - -- -- -- -- lavall' laulanut ei Orestes, - tehnyt Troicaa ei. -- -- -- -- - -Tämän arvoituksen selitys on ehkä eräässä Kassius Dion rivissä, joka -syyttää Neroa siitä, että "hän ylisti Troijan kuningasta Priamusta -onnelliseksi, tämä kun oli nähnyt omaistensa ja valtionsa häviön". -Toisin sanoen: Troica lienee ylistänyt sellaista autuutta ja liian -selvästi näyttänyt, että runoilijan haltioituminen ei ollut syntyisin -Apollosta, vaan jostakin esteetisestä Tyfonista, jolle suuren -hävityksen ylevyys merkitsee enemmän kuin sen aiheuttama kurjuus. -Ja ollen riippumaton siveellisistä hellätuntoisuussyistä, lienee -Troican tekijä sitäpaitsi kuvannut Zeusin ja Ganymedeksen, Ankisen -ja Afroditen, Pariksen ja Helenan rakkaudenseikkailut kaikissa -yksityiskohdissa niin elävin värein, että hänen aikansakin, joka -saattoi sietää uskomattoman paljon siltä alalta, piti sitä liian -voimakkaana. Minkälaisen kyvyn roomalaiset myönsivät hänellä olevan -tuntea "puhtaasti esteetisesti" ja pitää kauneudenaistin vapaana -"häiritseviltä vaikutuksilta", sitä todistaa tuo muutoin valheellinen -huhu, että hän nähdessään murhatun äitinsä ruumiin ei lausunut muuta -kuin ihastuksensa tämän kauneudesta. Tätä huhua vastustivat hänen -vihollisensakin ja kumosivat sen. Mutta varmaa on, että jos Nero -esteetisellä teoriallaan on uusromantikkojen edeltäjä, niin hän -oli mies sovelluttamaan oppiaan voimakkaammin kuin itse Schlegel -"Lucindassaan". - -Kuten tiedetään, epäilivät monet roomalaiset, että Nero oli pannut -toimeen palon ja lähettiläittensä kautta estänyt sammutuksen. Epäily -perustui siihen vakaumukseen, että hän saattoi ostaa näytelmän kuinka -kalliista hinnasta tahansa, sekä vahvistui siitä, kun nähtiin hänen -käyttävän uuden keisarilinnansa hyväksi suuria aloja palaneista -kaupunginosista. Mutta varmasti ei tämä palo, niin kaunis kuin se -olikin näytelmänä ja tervetullut Neron rakennussuunnitelmille, -ole kuitenkaan syvemmin karvastellut kenenkään mieltä kuin hänen, -sillä lukemattomat taideteokset, ja niiden joukossa monet arvoltaan -määräämättömät, muinaisen Hellaan ylistetyimpien taiteilijain -maalaukset ja patsaat, olivat hävinneet liekeissä. Kuitenkin kävi -mieliala keisaria kohtaan niin uhkaavaksi, että hänen ystävänsä -näkivät sopivaksi johtaa epäilyn toiselle taholle ja viitata -kristittyihin. Ja enemmän kuin mahdollista on, että syytöksen -tekijät uskoivat sen todeksi. Kristittyjen uskokunnasta oli -hirvittäviä valheita liikkeellä. Vielä miespolvea myöhemmin, jolloin -roomalaisilla oli ollut aikaa paremmin tutustua heidän oppeihinsa, -saattoi niin oikeamielinen mies kuin Tacitus, joka hyvin tunsi -historioitsijan velvollisuuden perustaa arvostelunsa tietoihin eikä -huhuihin, nimittää tuota uutta uskoa iljettäväksi taikauskoksi ja -lukea sen siksi "kelvottomaksi ja häpeälliseksi, mikä kaikilta -tahoilta virtaa pääkaupunkiin ja saa siellä tunnustajia". Siihen -aikaan vallitsi suuri mielten jännitys kristittyjen ja heidän -juutalaisten veljiensä välillä, ja on arvailtu, että Poppea Sabina, -joka lienee ollut jonkun verran Mooseksenuskoon taipuvainen, teki -tämän syytteen. Mutta uskokaamme mieluummin, että hän suojeli -juutalaisia, niin että niitä, joihin kristityt muutoin sekoitettiin, -ei sotkettu vainoon! Epäily ja syyte kristittyjä kohtaan selitettiin -luontevasti sillä toiveella, joka heillä oli, ja jonka he kai myöskin -varomattomasti lausuivat mätänevän Rooman valtakunnan häviöstä ja -Kristuksen pikaisesta tulosta. Moni kristinuskoinen odotti siihen -aikaan joka aamun sarastaessa tuhatvuotisen valtakunnan ensimäisen -päivän valkenemista. Oli kristittyjä, sanoo Tacitus, jotka -tunnustivat rikoksen. Hän ei kerro kuitenkaan niistä keinoista, -joilla sellainen tunnustus puserrettiin esille. Ja nämä ilmiantoivat -uskonveljiä laumoittain, jotka todistettiin ja tuomittiin "ellei -juuri palonsytyttämisestä, niin kuitenkin ihmissuvun vihaamisesta". - -Tigellinuksella, Kajus Petroniuksen kadehtijalla ja kilpailijalla -taidetuomarina ja juhlanjärjestäjänä, oli jo kauan sitten ollut -etusija Neron suosiossa ja oli hän saattanut keisarilliset huvitukset -toiseen ajanjaksoon. Hienostuneet orgiat olivat väistyneet -helvetillisen hekumakultin tieltä, joka ei pysytellyt suljettujen -ovien takana, vaan uhrasi kaikkien nähden ja kutsui kaikki -uhrijuhlaan. Se oli Tigellinus, joka pani toimeen nuo hurjat yöjuhlat -Tiberillä ja Agrippinan lammella, joissa tuhansien soihtujen valossa -kiihoitetut ja valloilleen päästetyt himot viskasivat kaiken ikäiset, -jokaisen säädyn ja sukupuolen toisensa helmoihin. Se oli Tigellinus, -joka järjesti tuon häpeällisen hääjuhlan, jossa keisari, puettuna -morsiusharsoon, vihittiin erääseen nuorukaiseen, Pytagorakseen, -ja "missä saatiin nähdä kaikki, minkä yö muutoin, naiseenkin -yhtyessä, peittää pimeyteen". Ja luultavasti se oli sama Tigellinus, -joka ylinnä valvoi ja johti niitä juhlia, joita nyt vietettiin -Janikuluksen alapuolella Neron sirkuksessa ja puutarhoissa, -missä tuomitut kristityt, neulottuina tervattuihin säkkeihin ja -paaluihin ripustettuina, olivat soihtuina. Hän oli kyllä huolehtinut -siitä, että palaneen ihmislihan käry häviäisi suitsutusastioitten -liekkeihin, jotka levittivät arapialaisten sulotuoksujen hajua. -Sellaisia asioita olivat roomalaiset tottuneet pitämään tärkeinä. - - * * * * * - -Palo antoi keisarille toivotun tilaisuuden toteuttaa suurenmoisia -rakennussuunnitelmia. Rooma kohosi entistään kauniimpana. Talojen -korkeutta vähennettiin, avonaisia pihoja tehtiin, ja pitkin leveitä -katuja, jotka leikkasivat toisiaan suorakulmaisesta, oli molemmin -puolin katettuja pilarikäytäviä. Ja nyt hän saattoi myöskin toteuttaa -houreensa keisarilinnasta, jonka veroista ei maailma milloinkaan -ollut nähnyt. Palatsi nousi uskomattoman nopeasti -- uskomattoman, -kun muistaa, että kaiken pienimpiä yksityiskohtia myöten tuli -todistaa cesarista rikkautta ja helleenistä makua ja osoittaa mitä -huolellisinta työtä. Tacitus, joka poikavuosinaan lienee nähnyt -_kultaisen linnan_ ("domus aurea"), sanoo, että "sen jalokiviä ja -kultaa ei ihailtu niin paljon, sillä sellainen oli siihen aikaan -tavallista ja halpaa ylellisyyttä, vaan niittyjä ja lampia ja niitä -suunnattomia aloja ja maisemia, jotka aukenivat metsikköjen välistä". -Niityillä oli laitumella oivallisten kotieläinten laumat; lehdoissa -lauleli upean kirjavia lintuja ja kuljeskeli mitä erilaisimpia kesyjä -petoja. Kultaiset laivat ja rakennukset, jotka esittivät kaupunkeja, -kuvastelivat suurimmassa lammessa. Palatsin edustalla, ulkonevalla -etupihalla, jonka kolmikertainen pilarikäytävä oli tuhannen jalan -pituinen, oli kullan- ja hopeansekaiseen pronssiin valettu kuva -Nero-Apollosta, 120 jalkaa korkea, kreikkalaisen Zenodoroksen teos, -joka oli aikakauden suurin kuvanveistäjä ja Pliniuksen mukaan tuon -jo silloin kuolevan pronssiinvalamistaidon mestari. Ne linnan -seinäpinnat, joissa ei ollut mitä upeampia freskoja ja stukkatureja, -olivat kullalla, jalokivillä ja helmillä kirjailtuja, lattiat -kallisarvoisimmalla mosaiikilla, jota tuskin voi kuvitellakaan -mielessään muistamatta, että erään Vesuviuksen rinteellä olevan -maaseutukaupungin porvaristalosta on voitu löytää sellainen -lattiamosaiiki kuin Aleksanterintaistelu. Ruokasalien katot olivat -katetut norsunluulevyillä, joiden aukeamista sulotuoksujen vihma -levisi vieraitten yli. Suurin ruokasali oli ympyränmuotoinen, jonka -katto -- luultavasti tähtikuvioilla koristettu -- liikkui öin päivin -yhtä rinnan taivaanlaen kanssa. Linnan kylpylaitokset varustettiin -johdoilla, jotka toivat osaksi merivettä, osaksi vettä Rooman ja -Tivolin välillä olevista rikkilähteistä. "Nyt alan vihdoinkin -ihmisiksi asua", lausui Nero linnaa vihittäessä. - -Tuo suunnaton rakennus oli kuin kaupunki itsessään. Se vanhojen, -uudelleen rakennettujen keisaripalatsien ryhmä, joka peitti -Palatinus vuoren, muodosti kultaisen linnan toisen sivustan. Yli -sen notkokohopaikan, jota nimitetään Veliaksi, ja joka Rooman -torin etelälaidasta ulkonee Palatinuksesta, oli linna rakennettu -Esquilinusvuorelle ja käsitti siellä useampia kortteleita. -Esquilinuksen ja Coeliuksen välinen laakso lankesi myöskin sen -alueelle. Tavallinen sisäänkäytävä -- tai oikeammin: läpikäytävä -- -oli sillä kohdalla, mihin sittemmin Tituksen riemuportti pystytettiin. - -Tuskin valtaistuimelle päässeinä kiirehtivät Flaviukset tuhoamaan -tätä ihmetyötä. Se oli Rooman ihanimman osan raastamista, -raakuutta, jota ei edes viha Neroa kohtaan olisi antanut anteeksi, -ellei tekoa olisi tehty imartelevaksi huomaavaisuudeksi kansaa -kohtaan. Roomalaiset olivat valittaneet, että Nero tahtoi tehdä -maailmankaupungin yksin vain omaksi asunnokseen; he saattoivat nyt -sanoa, että Flaviukset olivat pyhittäneet kultaisen talon maan -qviriitien huvituksille. Yli sen suuren lammen, joka oli kantanut -Neron välkkyviä laivoja, rakennettiin amfiteatteri, jota sittemmin -nimitettiin Kolosseumiksi, ja jonka muurit vieläkin hämmästyttävät -maailmaa. Sen osan palatsin päätypuolesta, joka oli Coeliusta kohti, -kätki Titus erään ulkonevan, useampia kerroksia korkean, mahtavien -holvien tukeman rakennuksen taakse. Palatsin muut osat, joita ei -revitty perustuksia myöten, peitettiin mullalla ja saivat olla niiden -suurenmoisten termien pohjana, jotka Titus lahjoitti roomalaisille. -Kuinka nämä olisivat voineet valittaa kultaisen linnan hävitystä, kun -he ylellisten kylpyjen nautinnoista vaelsivat amfiteatterin hermoja -tärisyttäviin leikkeihin ja niistä takaisin termien pylväskäytäviin, -juodakseen ja keskustellakseen niiden varjossa, kuvapatsaiden, -solisevien suihkukaivojen ja tuoksuvien ruusujen keskellä Suburran -ihanuuksista. - -Neron jättiläispatsas sai jonkun aikaa olla paikoillaan, mutta se ei -esittänyt enää Neroa, vaan auringonjumalaa. Kun Hadrianus rakennutti -kultaisen linnan etupihan raunioille Venus- ja Rooma-temppelinsä, -veti jättiläispatsaan sellaisenaan 24 elefanttia sille paikalle -mainitun temppelin ja amfiteatterin väliin, missä nyt näkee jätteen -sen jalustasta. Kommodus antoi häveliäästi kuvalle omat säännölliset, -mutta yksinkertaiset ja tuhmat kasvonpiirteensä. Ei tiedetä, -milloinka Zenodoroksen patsas hävitettiin; mutta luultavasti se -tapahtui aikakaudella, joka antoi vähemmän arvoa taideteokselle kuin -kullan- ja hopeansekaiselle pronssille. - -Flaviuksien ei kuitenkaan onnistunut jälkimaailmalta kokonaan tuhota -Neron palatsia. Termien alaisia jätteitä on etsitty ja löydettykin, -ja kun uudemman ajan suurin taiteilija astui alas kultaisen talon -nyt maanalaisiin käytäviin, sai hän sieltä vaikutuksia, jotka -loivat uuden käänteen dekoratsioonimaalauksen historiaan. Se oli -Rafael, joka Giovanni da Udinen seuraamana teki tämän löytöretken. -He näkivät silloin rikkaammassa väriloistossa sen, mitä siellä -vieläkin voi nähdä, vaikka yhä enemmän kosteuden vioittamana ja -oppaan tulisoihdun mustaamana: dekoratsiooneja, joihin tyhjentymätön -mielikuvitus oli leikkien tuhlannut rikkauksiaan, ja kun he jälleen -nousivat päivänvaloon, toivat he hengessään mukanaan suunnitelmat -niihin seinämaalauksiin, jotka Rafael sitten piirsi ja Giovanni da -Udine valmisti Vatikaanin Damaskuspihaa kiertäviin kaarikäytäviin --- taideteoksen, joka enemmän kuin mikään muu renessansin luomista -osoittaa, että se suoranaisesti yhtyy antiikiin. - -Se sisäänkäytävä, jonka kautta Rafael raivasi itselleen tien Neron -käytäviin, täyttyi pian jälleen soralla, ja taru syntyi, yhtä -perusteeton kuin arvotonkin tuolle jalolle taiteilijalle, että tämä -itse oli antanut tukkia aukon estääkseen toisien tekemästä samoja -tutkimuksia. Vasta vuonna 1812 päästiin jälleen niiden kaivamisten -kautta, jotka Napoleon toimeenpani, kultaisen linnan yhteen osaan. -Suurempi jälelläoleva osa vartoo vielä lapiota. - -Pimeys käytävissä, joihin valo tuli ylhäältä, on tavalliselle -matkustajalle vaikea este maalausten tutkimisessa. Eräässä käytävässä -näkee kotkia siivet levällään ja nokassa julilaista ruhtinashuonetta -esittäviä ympyräkuvia. Holvissa löytyvien maalauksien joukossa on -maisemia, tauluja jumaluustarustosta, kuten Venus ihaillen poikansa -kauneutta, ja myytillis-historiallisia, kuten Faustulus paimen -naarassuden kasvattipoikien edessä. - -Tituksen kylpylaitoksen toisella puolen, Esquilinus vuorella ovat -niin sanotut Sette Sale't, holvit, jotka alkujaan olivat kultaisen -linnan kylpylaitosten vesisäiliöitä ja palvelivat sittemmin termejä -samassa tarkoituksessa. Eräästä Sette Salen ja noiden termien välillä -olevasta maanalaisesta kammiosta, eikä siitä käytävästä, jonka opas -mainitsee, löydettiin vuonna 1506 Laokoonryhmä. - -Neron muista rakennussuunnitelmista ei tullut mitään. Niihin -kuului Korinton kannaksen kaivaminen, jonka työn hän itse aloitti -taidematkallaan Hellaassa ensimäisellä lapionpistolla. Toista -suunnitelmaa -- ulottaa Rooman muurit mereen saakka ja puhdistaa -Tiber, niin että suuret laivat olisivat voineet laskea maihin -Aventinuksen alapuolelle -- ei ennätetty alkaa, eivätkä siihen -flavilaiset jälkeläisetkään ryhtyneet, jotka tahtoivat painaa unhoon -kaiken, mikä koski Neroa, paitsi hänen rikoksensa. - - * * * * * - -Kun ne summat, jotka menivät Neron rakennusyrityksiin ja -ylelliseen hovielämään, olivat kyllin suuret tyhjentämään Rooman -valtakunnankin aarrekammiot, ryhdyttiin niitä täyttämään jälleen mitä -epähurskaimmilla keinoilla. Kansan rakkaus nuorta keisaria kohtaan -oli vuosi vuodelta vähentynyt, tyytymättömyys ja harmi kohonnut -vuosi vuodelta, ja aika näytti tulleen, jolloin ne, jotka tahtoivat -nähdä hurjan orgian päättyvän, saattoivat toivoa hyökkäykselleen -menestystä. Ne, jotka vihasivat Cesaria, tekivät sen eri syistä -ja kuuluivat erilaisiin piireihin, mutta löysivät toisensa ja -saattoivat yhtyä yhteistoimintaan. Itse näytti keisari päättäneen -yleisen mielentilan sen ihastuksen mukaan, jolla kansa Roomassa ja -Italian muissa kaupungeissa ympäröi häntä, ja sen innon mukaan, -jolla ylhäiset riensivät hyväksymään ja matkimaan kaikkea, mihin -hän ryhtyi. Mutta Tigellinus näki hiukan pintaa syvemmälle ja oli -kauan vaatinut, että keisari, turvatakseen itseään ja ystäviään, -ottaisi käytäntöön sen ilmiannoille perustuvan hirmujärjestelmän, -joka oli ylläpitänyt edellisiä hallituksia. Aina vuodesta 61 alkaen, -josta saakka Tacitus laskee Neron olleen Tigellinuksen vallassa, oli -tämä punaisen-epikurolainen pretoriaanipäällikkö koettanut saada -etenkin stoalaisia epäluulon alaisiksi ja aina toistanut, että -heidän filosofiansa "antaa ihmisille ylpeyden, joka tekee heidät -rauhattomiksi ja kunnianhimoisiksi." Näiden epäluulojen ensimäisiksi -uhreiksi joutui kaksi korkeasukuista roomalaista: Sulla ja Rubellius -Plautus. Vallitsevaa ajansuuntaa ei mikään voi paremmin kuvata kuin -ne syyt, joilla Tigellinus puolusti Plautuksen raivaamista tieltä: -hän on ottanut meidän tasavaltalaiset isämme esikuvakseen, hän on -omaksunut stoalaisen filosofian, hän on rikas eikä antaudu kuitenkaan -yksityisen elämän huvituksiin, hän välittää valtiosta ja harrastaa -yleisiä asioita! Sullan surmasi Massiliassa salamurhaaja. Plautus, -joka silloin oleskeli Aasiassa, oli eräältä vapautetulta orjalta, -jonka oli onnistunut päästä perille ennen Neron lähettilästä, saanut -tietää, että hänen pyövelinsä olivat odotettavissa. Keskustelu -filosoofien Ceraunuksen ja Musoniuksen kanssa vahvisti hänen -päätöksensä, jonka mukaan hän mieluummin alistui tyrannin tahtoon -kuin etsi pelastuksensa kapinasta. Kun sotamiehet, joiden tehtävänä -oli toimeenpanna kuolemantuomio, astuivat hänen taloonsa, näkivät -he hänet riisuutuneena ja tekevän voimisteluliikkeitä. Hänen päänsä -hakattiin poikki ja lähetettiin Roomaan. -- Kaksi vuotta myöhemmin -surmasi eräs Augustuksen jälkeläinen, Torquatus Silanus itsensä, -mieluummin kuin odotti varrottua ilmiantoa valtiopetoksellisista -salahankkeista. - -Sellaisia oli epäilemättä tekeillä. Mutta Neron hallituksen -vihollisilla ei ollut miestä, joka olisi voitu asettaa etunenään. He -sopivat lopulta Kajus Kalpurnius Pisosta. Vaikkakin Piso oli nerokas, -synnyltään ylhäinen, rikas ja seurustelutavaltaan miellyttävä, -ei hän kuitenkaan ollut se, jonka vastustajaryhmän parhaimmat -ainekset saattoivat ihastuksella nostaa kilvelle. Häneltä puuttui, -sanoo Tacitus, siveellistä vakavuutta. Epikurolainen oli hänkin, -ja vanhatroomalaiset huomauttivat, että hän, samoinkuin Nero, oli -häväissyt itsensä näyttelijätaidolla. -- Salaliittoon otti osaa -muutamia Rooman parhaista miehistä, muutamia myöskin sen kaikkein -huonommista. Kun muutamilla oli päämaalina isänmaan pelastus, niin -toisilla oli yksityisen kaunan tyydyttäminen. Niinpä halpamielisellä -hekumoitsijalla Klaudius Seneciolla, joka oli kuulunut Neron -lähimpään ystäväpiiriin ja vielä seurusteli hovissa, sekä -Quintianuksella, jota keisari oli ärsyttänyt eräällä pilkkalaululla. -Nämä tahtoivat saada toisen miehen, eivät toista järjestelmää -valtaistuimelle, ja he saivat enemmistön puolelleen. Vähemmistö, -johon kuului useita Burruksen ankaran koulun käyneitä henkivartioston -upseereja, olisi toivonut, että itse järjestelmä muuttuisi ja joku -stoalainen saisi diadeemin: joko nuori, yleisen mielipiteen suuresti -kunnioittama filosoofi Lucius Silanus tai kaikkine vikoineen arvossa -pidetty vanha Seneka. "Häpeä" -- lausui eräs salaliittolaisista, -kaartintribuni Subrius Flavus -- "on sama, jos sitransoittaja -raivataan tieltä ja traagillinen näyttelijä tulee sijaan." Flavus oli -ehdottanut Senekaa keisariksi. - -Antiikin käsityskannan mukaan oli tyranninmurha urotyö, ei rikos. -Käsityskanta oli muodostunut helleeniläisissä vapaavaltioissa, missä -kansalainen, joka oli polkenut lakia, oli joutunut lainsuojattomaksi -eikä hänen surmaamisestaan ollut rangaistusta. Roomassa ei nyttemmin -voitu sovelluttaa tätä käsityskantaa, sillä keisarin valta oli -laillisella pohjalla. Mutta ihmeellistä on, että Rooman historiassa -nähdään vielä kauan myöhemmin eri tilaisuuksissa ilmenevän tunteen -siitä, että keisarikunta oli oikeudenloukkaus, jolle ei aika -milloinkaan voinut antaa kantavuutta; vielä miespolvien kuluessa -tiesi halvinkin legioonasotamies, joka taisteli valtakunnan rajoilla, -että valtiomahti oikeuden mukaan oli etsittävä siitä epämääräisestä -käsitteestä, jota nimitettiin _Rooman senaatiksi_ ja _kansaksi_. -Salaliittolaisilla oli sitäpaitsi valittavana vain keisarinmurha tai -sisällinen sota, ja hehän saattoivat teeskennellä syyksi cesarista -oppia "raison d'État'sta", valitessaan edellisen sekä varmempana -että vahingottomampana. Ja niin sovittiin lopullisesti päivästä ja -paikasta. Nero surmattaisiin sirkuksessa Ceresjuhlaa vietettäessä. -Erään liittoutuneista tuli jonkun tekosyyn nojalla lähestyä keisaria, -heittäytyä rukoilevana hänen jalkainsa juureen, tarttua hänen -sääriinsä, kaataa hänet maahan ja pidättää häntä, kunnes hänen -seurueeseensa kuuluvat liittoutuneet upseerit olivat ennättäneet -syöstä esiin ja surmata hänet miekoillaan. Kun Nerolla, huolimatta -kaikista irstailuista, oli suunnattomat ruumiinvoimat -- ihmeteltiin -sitä, että hän kreikkalaisissa leikeissä ei ollut esiintynyt -painijana ja nyrkkitaistelijanakin -- tarjoutui voimistaan kuuluisa -konsuli Lateranus ensimäiseksi hyökkääjäksi. Sillä aikaa tuli Pison -Cereksen temppelin luona, joka ei ollut kaukana sirkuksesta, odottaa -Fenius Rufusta -- pretoriaanipäällikköä, joka hoiti virkaa sillä -aikaa kuin Tigellinus, hänen kanssaveljensä arvossa, johti hovin -huvituksia -- jotta tämä olisi seurannut häntä pretoriaanileiriin, -missä hän olisi ottanut vastaan henkivartiajoukkojen -kunnianosoituksen. - -Mutta melkein viime hetkellä ilmiantoi eräs vapautettu orja -suunnitelman. Ensimäisten joukossa, jotka hänen ilmiantonsa -perustalla laahattiin kuulusteluun, oli eräs nainen, Epikaris. -Hirveimmät kidutukset, joita kesti kaksi päivää ja aina -kuolemaan saakka, eivät voineet puristaa häneltä sanaakaan -salaisuudesta. Miehet sitävastoin eivät kestäneet pyövelin -kidutuskoneiden näkemistä: he tunnustivat rikoksensa ja ilmaisivat -monta liittoutunutta. Kauimmin salattiin kahden yllämainitun -pretoriaaniupseerin nimet: Fenius Rufuksen ja Subrius Flavuksen, -mikä lisäsi näiden molempien turmaa, sillä Rufus valittiin Neron -kanssa johtamaan tutkimusta, ja Flavus oli virkansa puolesta -määrätty olemaan läsnä. Syytetyt ehkä toivoivat vielä, että Rufus -ja Flavus tekisivät hyökkäyksen. Ja Flavus oli mies tekemään sen. -Käsi miekankahvassa kysyi hän viittaamalla päämieheltään, eikö -hän paljastaisi miekkaansa ja pistäisi kuoliaaksi Cesarin; mutta -Rufus antoi kieltävän merkin. Se ankara tapa, jolla Rufus piti -tutkintoa, ärsytti liittoutuneet ilmiantamaan hänet: hänet otettiin -kiinni tuomioistuimelta ja eräs sotamies sitoi hänet. Flavuskin -mainittiin ja hän tunnusti. Kun Nero kysyi, kuinka Flavus oli voinut -unhoittaa uskollisuudenvalansa, vastasi tämä: "Minä vihasin sinua, -ja kuitenkaan sinulla ei ollut yhtään uskollisempaa sotilasta, niin -kauan kuin ansaitsit rakkautta... minä aloin vihata sinua, kun -sinusta tuli äitisi ja puolisosi surmaaja, kun sinusta tuli ajuri, -ilvehtijä ja murhapolttaja." Kun Flavus mestauspaikalla näki haudan, -joka oli kätkevä hänet, ja huomasi, että se ei ollut niin syvä ja -avara kuin laki määräsi, huomautti hän: "ei edes tässäkään noudateta -sotasääntöjä", ja kun pyöveli kehoitti hänen rohkeasti kurottamaan -kaulansa, sanoi hän: "kunpa sinä voisit iskeä yhtä rohkeasti!" - -Piso ennätti ennen kuolemantuomiota ja leikkasi poikki suonensa. -Lateranus surmattiin orjien mestauspaikalla. Kaupunki täyttyi -ruumiista; syyttömät saivat surmansa syyllisten kanssa. Cesarin -epikurolaisuus sai nyt sopivan tilaisuuden tehdä stoalaisuuden -vahingottomaksi, vaikkakaan ei voitu todistaa muuta, kuin että yksi -ainoa stoalainen, runoilija Lukanus, oli ottanut osaa salaliittoon. -Heihin kuului kourallinen miehiä, Stoan roomalaisia ystäviä; mutta -vapauden muistoja vaalittiin heidän keskuudessaan, eikä ajan -hylkiöistä kehnoinkaan voinut kieltää, että nämä miehet muodostivat -roomalaismaailman ytimen ja olivat paremman tulevaisuuden ainoana -ankkuripohjana. Ensimäinen isku oli kohdistettu Senekaan; Poppea ja -Tigellinus johtivat tässä Neron kättä. Senekan vaimo tahtoi kuolla -yhdessä miehensä kanssa, ja nuo iäkkäät puolisot aukaisivat yht'aikaa -suonensa. Kun veri valui liian hitaasti, otti Seneka myrkkyä, ja kun -tämäkään ei vaikuttanut, astui hän kylpyyn ja kuoli sen höyryyn. -Hänen viimeiset sanansa ylistivät Jupiter vapauttajaa. Hänen vaimonsa -elämä pelastettiin vastoin tämän tahtoa. - -Senekan viimeiset sanat johtavat ajattelemaan muutamia rivejä eräässä -hänen kirjoituksessaan: "Niin, kiitos olkoon kuoleman, ei syntyminen -ole mikään rangaistus; sen avulla minä voin onnettomuuden uhatessa -pysyä levollisena ja itsenäisenä. Minulla on tuki olemassa. Ei ole -vaikeata palvella, kun herraansa kyllästyneenä voi yhdellä ainoalla -askeleella saavuttaa vapauden." - -Jos nämä rivit tiesivät hänen omaa kohtaloansa, niin löytyy toisia, -jotka ennustivat Neron. "Jumala koettelee, vartuttaa ja karkaisee -sitä, jota hän rakastaa. Mutta veltot, jotka näyttävät olevan -hänen lemmikkejään ja joita hänen kätensä näyttää suojelevan -onnettomuuksilta, hän säästää tuleville vastuksille." - -Senekan aika tunsi hyvin hänen vikansa; kun Subrius Flavus -nimitti häntä siitä huolimatta tahrattomaksi mieheksi, niin hän -käytti ajan mittaa ja vertasi Senekaa muihin. Hänen sielunsa -virheitä kuvasi ja liioitteli kerran itse Forumin puhujalavalta -eräs Rooman taitavimmista panettelijoista. Mutta se kunnioitus, -jonka hänen aikalaisensa antoivat hänelle sitä kernaammin, mitä -parempia itse olivat, painakoon jälkimaailman vaakalaudalla -enemmän kuin rahan-alttiin asianajajan herjaukset ja Kassius Dion -yhtä vihamieliset kuin arvostelua vailla olevat hyökkäykset. -Filosoofi meidän aikamme merkityksessä hän ei ollut: siihen -häneltä puuttui logiikan terävyyttä, vaikkakin hän inhimillisen -tutkimuksen tulevaisuudesta on lausunut hämmästyttäviä aavistuksia. -Hän oli maailmanmies ja valtiomies ja tahtoi olla stoalainen -elämäntaiteilija. Jokainen mies, jonka katse oli tähdätty -korkeampaan päämaaliin sellaisena aikana kuin Senekan oli, ja joka -kehoitti nuoria pyrkimään siihen, ansaitsee jo senvuoksi meidän -kunnioituksemme, eikä ole kadottanut myötätuntoamme siksi, että hän -taistelussa hengen ja lihan välillä maksoi, kuten kaikki, veron -heikkoudelle. - -Museoissa on monta antiikista rintakuvaa, joille on annettu -Senekan nimi, useimmille, ehkä kaikille, väärin. Epäjärjestyksessä -oleva, otsalla riippuva tukka ja himmeä katse on niiden kaikkien -tunnusmerkkinä, niin erilaisia kuin ne muutoin ovatkin. Ne, jotka -ovat antaneet nimen näille kuville, näyttävät vain ajatelleen -stoalaista filosoofia ja sekoittaneet hänet kyynilliseen. Seneka oli -nuorena ollessaan kaunis mies ja naisten suosikki; hänen ulkomuotonsa -vanhempina päivinä kerrotaan olleen hienon ja arvokkaan. - -Lukanus oli ollut Neron nuoruudenystävä. Miten keisarin herttainen -ulkokuori oli häikäissyt runoilijaa, sen näemme tämän Pharsalia -runosta, missä tekijän ihailu ruhtinasta kohtaan taistelee hänen -tasavalta-ihastuksensa kanssa. Mutta myöhemmin ystävien väli kävi -kylmäksi. Troican tekijä kadehti Pharsalian tekijää, ja kateuteen -yhtyivät epäluulot tasavaltalaista ja stoalaista kohtaan. Oikeuden -edessä valtasi Lukanuksen hetkeksi arkuus ja hän ilmiantoi oman -äitinsä ja monta ystävää salaliittoon osallisina. Hän katui tätä -hetkeä. Kun veri virtasi hänen avatuista suonistaan ja hän tunsi -jalkojensa kylmenevän, alkoi hän laulaa lauluaan "kuolevasta -soturista" ja kuoli laulu huulillaan. - -Kolmas stoalainen, vanha sotapäällikkö ja lainoppinut Kassius -Longinus, ajettiin maanpakoon senvuoksi, että hänellä esi-isiensä -kuvien joukossa oli Kassiuksenkin, Julius Cesarin surmaajan kuva. -Hänen nuori, tavoiltaan puhdas oppilaansa, Lucius Silanus, jonka -muutamat liittoutuneista olivat tahtoneet tehdä keisariksi, -tuomittiin maanpakoon, mutta Neron lähettiläät surmasivat hänet -Kampaniassa. Heidän johtajansa kehoitti Silanusta aukaisemaan -suonensa; mutta tämä sanoi, että "hän ei tahtonut riistää murhaajilta -näiden kunniakasta tehtävää" ja ryhtyi aseettomana taisteluun -sotamiesten kanssa, jotka lävistivät hänet miekoillaan. -- Maanpakoon -ajettiin myöskin stoalaiset Musonius Rufus ja Helvidius Priskus sekä -useita filosoofeja. Musonius oli siihen aikaan Stoan ensimäinen -mies. Makedonialainen Stobeus on kokoelmissaan säilyttänyt yhden -hänen ajatelmistaan: "jos vaivannäöllä teet hyvää, niin vaivannäkö -on katoava, hyvä pysyvä; jos huvia tuntien teet pahaa, niin paha on -pysyvä, mutta huvi katoava". - -Itse hyveellekin, kuten Tacitus sanoo -- Trasea Petukselle tuli vuoro -kuolla. Hän oli hovin pahin silmätikku; sekä etäisissä leireissä että -Roomassa luettiin valtionlehteä, jotta olisi nähty, mitä Trasea _ei_ -ollut tehnyt, mihin senaatin päätöksiin hän _ei_ ollut ottanut osaa: -senmukaan tuomittiin niiden arvo. [Lähempiä tietoja tästä lehdestä -saa lukija Albert Lysanderin Rooman kirjallisuuden historiasta, -joka vahinko kyllä on jäänyt keskeneräiseksi.] Tämä oli epähurskas -tapa lukea tätä hurskasta lehteä, mutta syy ei ollut sen, vaan -Trasean. Senlisäksi tuli toinen rikos, jonka hoviepikurolaiset olivat -keksineet, nimittäin se, että "Trasean ja hänen ystäviensä jäykän -ja synkän olennon tarkoituksena oli moittia Neroa ja tämän ystäviä -kevytmielisyydestä". Keisarille kerrottiin myöskin, että kansa teki -vertauksen: Katon suhde Cesariin on sama kuin Trasean suhde Neroon. -Kun Petus sai kuolemantuomion, oli hänen luonaan useita Rooman -ylhäisiä miehiä ja naisia koolla; itse hän keskusteli filosoofi -Demetriuksen kanssa sielun kuolemattomuudesta. Hän otti levollisesti -jäähyväiset surevalta ystäväpiiriltä ja aukaisi suonensa. Kun veri -alkoi valua, sanoi hän kvestorille, joka oli tuonut kuolemantuomion: -"Katso, nuorukainen, ja suokoot jumalat, että se, minkä näet, ei -olisi sinulle enne! Mutta sinä olet syntynyt aikana, jolloin voi -olla hyödyllistä karaista sieluaan mielenlujuuden näkemisellä." -Hän kääntyi senjälkeen Demetriuksen puoleen, joka oli jäänyt -jälelle, ja jatkoi tämän kanssa keskeytynyttä keskustelua ihmisen -katoamattomuustoiveitten perusteista. - -Kahta vuotta myöhemmin, Neron oleskellessa Kreikassa, valitsi -Tigellinus keisarin kunniakkaan sotapäällikön, Domitius Korbulon, -uhriksi. "Se on minulle oikein", sanoi Korbulo ja syöksyi miekkaansa. --- Kaunis rintakuva Kapitoliumin museossa säilyttää tämän sankarin -piirteitä jälkimaailmalle. - -Niin kävivät stoalaiset kuolemaan. Kajus Petronius, Neron entinen -helmaystävä, piti huolta siitä, että saatiin inhottava irvikuva -heidän erostaan elämästä. Tigellinus oli mitä löyhimmillä perusteilla -syyttänyt häntä osallisuudesta Pison salaliittoon. Neron koko -entinen ihailu Petroniusta kohtaan oli nyt siirtynyt, sen hän tiesi, -hovin uuteen juhlainjärjestäjään. Tigellinus oli kaikkivaltias; -keisarilla, jonka sielu ei voinut olla intohimoisen rakkauden tai -sokean ystävyyden sidettä vailla, oli tapana sanoa: "En voi elää -ilman Tigellinusta, eikä Tigellinus ilman minua." Petronius päätti -senvuoksi olla odottamatta oikeudenkäynnin tulosta. Hän kutsui -ystävänsä juhlaan, aukaisi suonensa ja sitoi ne monta kertaa, -jatkaakseen iloista seurustelua, jossa maljan ääressä laulettiin -kevytmielisiä lauluja ja kerrottiin Rooman ylhäisen maailman -uusimmista rakkausseikkailuista. Palvelijoiltaan hän otti jäähyväiset -antamalla osittain lahjoja, osittain selkäsaunoja. Sitten hän -teki testamenttinsa ja luetteli siinä Neron kaikki rikokset ja -paheet. Sittenkuin hän oli sulkenut sen ja pitänyt huolta, että se -tuli lähetetyksi keisarille, astui hän pöydän iloihin ja niistä -kuolinvuoteelle. - - * * * * * - -Mitä salaliitot Roomassa eivät olleet saaneet aikaan, sen tekivät -kapinat maakunnissa. Julius Vindex, Gallian maaherra, oli -ensimäinen, joka kohotti kapinalipun; sitten Galba Espanjassa ja -Rufus pohjois-Germaniassa. Sanoma Vindexin luopumisesta tuotiin -Nerolle tämän katsellessa erästä voimisteluleikkiä Napolissa, eikä -se tuntunut tekevän häneen mitään vaikutusta. Hänen ajatuksensa -askartelivat niinä päivinä niin vilkkaasti eräässä uudessa -keksinnössä musiikin alalla, vesiuruissa, että hän kerran keskellä -yötä kutsui muutamia senaattoreja luokseen, jotta ei aina aamuun -saakka olisi salannut heiltä sitä uutista, että oli keksinyt -tavan, millä antaa uruille vahvemman ja kirkkaamman äänen. Vasta -uudistettujen kehoitusten jälkeen hän palasi Roomaan. Uudet sanomat -lännestä ja pohjoisesta aukaisivat vihdoinkin hänen silmänsä näkemään -vaaran suuruuden. Ja nyt vaihtelivat hänen sielussaan hetkittäin -tuskan ja hänen tavallisen kevytmielisyytensä tunteet. Milloin -hänen piti käydä uskollisten italialaisten joukkojensa kanssa -kapinallisia vastaan; milloin hänen mielikuvituksensa ilvehtien -loihti hänen sieluunsa, että hän yksin ja aseettomana kävisi -kapinallisia legioonia vastaan, jotka Cesarin nähdessään laskisivat -aseensa ja antaisivat hänelle jälleen rakkautensa; milloin hän -ajatteli elää yksityishenkilönä taiteellaan kaipaamatta kadotettua -valtaa. Lopulta hän päätti lähteä liikkeelle mukanaan ne sotavoimat, -jotka olivat hänen käytettävinään. Varustukset tehtiin kaikessa -kiireessä, ei kuitenkaan niin nopeasti, että niitä kuvapatsaita -ja maalauksia ja soittokoneita, jotka hän otti myötänsä kaikille -matkoille, ei olisi nytkin voitu ottaa mukaan. Mutta hän ei huomannut -ympäristönsä sileistä kasvoista, senaattorien alamaisesta olennosta -eikä sotamiesten silmistä, että kaikki pitivät häntä jo hukkaan -joutuneena. Galban lähettiläät olivat lupauksilla ja rahoilla -sahanneet poikki hänen asemansa viimeisenkin tuen. Keisarillinen -näyttelijä oli katoava kuin laskuluukun kautta Hadekseen. Hän -herää tai herätetään eräänä myrskyisenä yönä, eikä löydä ketään -läheisyydestään. Palvelijat poissa, palvelus poissa, hovimiesten -huoneet tyhjinä, ei ainoatakaan vartiaa palatsin ympärillä. Käy -ukkonen ja sataa. Hän kiirehtii takaisin makuuhuoneeseensa ja -etsii myrkkyrasiaansa, mutta sitä ei löydy. Viimein näyttäytyy -muutamia varjoja. Sporus, hovivirkamiehet Epafroditus ja Faon ja -vielä eräs neljäs, jonka nimeä ei mainita. He ilmoittavat, minkä -Nero jo on arvannut: että pretoriaanit Tigellinuksen johtamina ja -germaanialainen henkivartiosto ovat luopuneet hänestä. Hän tahtoo -silloin lähettää noutamaan gladiaattori Spekulusta kuollakseen hyvin -tähdätystä miekanpistosta; mutta nuo neljä uskollista tempaavat hänet -mukaansa, heittävät kauhtanan hänen ylleen, sitovat liinan hänen -silmilleen ja nostavat hänet hevosen selkään. Ratsastajat karauttavat -niiden katujen halki, jotka johtavat Nomentanuksen portille. -Portin oikealla puolella oli muurilla ympäröity pretoriaanileiri, -nykyinen Campo Militare. Sieltä kuuluu myrskyn halki huutoja ja -riemua. Kapinan ystävät senaattorien joukossa ovat kiirehtineet -sinne, julistaneet Neron isänmaan viholliseksi ja kehoittaneet -sotilaita huutamaan Galban keisariksi. Muutamat yökulkijat, jotka -tulivat pakenevia vastaan, huomauttivat: "nuo ajavat takaa Neroa". -"Mitä uutta kaupungista?" kysyvät toiset, joita he tapaavat portin -ulkopuolella. Keisarin hevonen säikkyy maantien vieressä makaavan -ruumiin hajua; liina putoaa Neron kasvoilta, ja salaman valossa eräs -erotettu pretoriaani tuntee hänet ja tervehtää häntä nimeltä. Vanhat -kirjailijat lisäävät, ehkäpä tehdäkseen asian vaikuttavammaksi, että -sattui maanjäristys, joka lisäsi yön kauheutta. - -Vajaan ruotsalaisen neljännespeninkulman päässä kaupungista, pyhän -vuoren toisella puolen, nykyisillä Tenuta Serpentanan mailla, oli -Faonin huvila, pakolaisten päämäärä. He poikkesivat maantieltä -oikealle eräälle syrjätielle, joka rämeisen, ruokojen ja pensaiden -peittämän tantereen yli johti maakartanon takapuolelle. Pensaikossa -he laskeusivat satulasta ja päästivät hevoset vapaiksi. Välttääkseen -orjien huomiota, päätettiin tunkeutua huvilaan murtamalla aukon -puutarhamuuriin. Muuria murrettaessa kätkeytyi keisari erään -lammen kaislikkoon ja virvoitti itseään mutaisella vedellä. Faon -oli näyttänyt hänelle toisen piilopaikan, jonka vielä voi tuntea -Suetoniuksen kuvauksesta: holvinmuotoisen kolon, joka johtaa -soranottopaikkaan, mutta Nero oli kieltäytynyt "elävänä laskeutumasta -hautaan". Huvilan puutarhassa odotettiin nyt tuskallisesti, mitä -lähinnä seuraavat tunnit toivat mukanaan. On selvää, että Faon ja -Epafroditus, ottaessaan keisarin mukaansa uskoivat muutoksen hänen -edukseen mahdolliseksi. Lähettiläs toisensa jälkeen lähetettiin -kaupunkiin kuulemaan, mitä siellä tapahtui. He palasivat tuoden -mukanaan yhä pahempia uutisia. - -Erilaiset kuvaukset Neron viimeisistä hetkistä kumoavat toisensa -niissä kohdin, joissa ne tahtovat syyttää häntä pelkuruudesta. Hän -ei osoittanut kuolemanpelkoa, mutta nähdessään kaiken menetetyksi, -suututti häntä se, että oli niin kauan antanut toivon pettää itseään. -Kuitenkin -- ajatus siitä, että hänen ruumistansa runneltaisiin, -kauhistutti tätä mielikuvitusten ihmistä. Useampia kertojahan pyysi -ympärillä olevien pitämään huolta siitä, että kukaan ei tekisi -väkivaltaa hänen kuolleelle ruumiilleen. Useampia kertoja hän valitti -myöskin sitä, että maailma menetti nyt suuren taiteilijan. ["Qualis -artifex morior!"] - -Itse määräsi hän, että hauta oli kaivettava, ja otti siihen mitan -ruumiinpituudestaan. Hän katseli, kuinka hauta luotiin auki ja pyysi -innokkaasti muutamia marmorisiruja asetettavaksi sen ympärille. Tätä -tehdessä saapui sanoma, että ratsumiehiä lähestyi, jotka etsivät -Neroa. Kohta kuultiin heidän karauttavan huvilan portille johtavaa -tietä. Nojaten Epafrodituksen käsivarteen vei hän silloin tikarin -kurkkuunsa. Hän kykeni vielä tällä hetkellä näkemään kohtalonsa -sellaisena kuin näyttämöllä näytellessään murhenäytelmän viimeistä -kohtausta, ja hänellä oli kylliksi mielenmalttia lausuakseen -Homeroksen säkeen: - - Korvissa kaikuvi vauhkojen ratsujen kavioiden kapse. - -Sitten hän työnsi tikarin kaulaansa. - -Nero eli vielä ratsastajien tunkeutuessa huvilaan. Eräs centuriooni, -joka näki hänet pitkällään ja vertavuotavana maassa, riensi painamaan -vaippansa hänen haavaansa, tukkiakseen verenvuodon. "Liian myöhään!" -sanoi kuoleva, ja lisäsi liikutettuna: "tämä on uskollisuutta". Ne -olivat hänen viimeiset sanansa. - -Hänen rukouksensa kuolleen ruumiinsa puolesta kuultiin, ja hänelle -suotiin myöskin arvokas hautaus. Neron molemmat imettäjät ja hänen -ensimäinen rakastajattarensa Akte, jotka saivat riemuhuutojen -juuri Galballe kaikuessa osoittaa suruaan, laskivat hänen uurnansa -Domitiusten sukuhautaan Puutarhakukkulan rinteelle. - - * * * * * - -Galban hallitus ei kestänyt seitsemää kuukautta, ja kun Oto oli -hänen ruumiinsa yli raivannut itselleen tien valtaistuimelle, oli jo -sellainen muutos tapahtunut roomalaisten mielialassa, että joukko, -tahtoessaan lausua uuden ruhtinaan tervetulleeksi, nimitti häntä -Neroksi. Oto itsekin lienee pannut Neron nimen itäisiin maakuntiin -meneviin kirjelmiinsä, missä Neroa aina oli rakastettu. Neron -patsaita pystytettiin jälleen toreille ja julkisiin rakennuksiin. -Vielä kaksikymmentä vuotta Neron kuoleman jälkeen saattoi -seikkailija, joka sanoi olevansa Lucius Domitius Ahenobarbus, -saada kannatusta idän kansojen keskuudessa; vain vaivalla saatiin -parttilaiset luovuttamaan hänet. - -Tätä kiintymystä niin rikollisen ja moitittavan keisarin muistoon -tuskin voidaan selittää, kuten on tahdottu tehdä, joukkojen -kiitollisuudella siitä huolenpidosta, jolla hän oli huolehtinut -leivästä ja näytelmistä. Viljanjakamiset olivat yhtä runsaat ja vielä -säännöllisemmät hänen edeltäjäinsä ja jälkeläistensä aikana. Ja mitä -julkisiin huvituksiin tuli, piti joukko hänen esteetisiä hankkeitaan, -hänen laulu- ja sitransoittokilpailujaan, hänen kreikkalaisia -näytelmiään ja voimisteluleikkejään huonona korvauksena niistä -verisistä gladiaattoritaisteluista, jotka hän oli lakkauttanut. -Kansa muisti, uskon minä, tuon elämäniloisen ja kauniin nuorukaisen, -jolla oli ollut niin lupaavat taipumukset, eikä unohtanut hänen -hallituksensa ensimäisiä ja onnellisia vuosia noiden myöhempien, niin -synkkien ja onnettomien vuoksi. Ja se kai tunsi olevansa osallinen -hänen vikoihinsa ja rikoksiinsa, niin osallinen kuin on mahdollista -olla heittämättä yksityisen edesvastuuta sen historian syntipukin -niskoille, jota nimitetään "Ajaksi". - -Joukon, kuten hovinkin, juhlaministeri Neron myöhemmillä päivillä, -Tigellinus, oli ja pysyi kansan vihan esineenä. Se näki tässä -miehessä Neron pahan hengen ja huusi hänen kuolemaansa. Galba oli -suojellut kavaltajaa; Oto ei voinut tai ei tahtonut sitä. Kun -Tigellinus näki sen kohtalon, joka uhkasi häntä, pani hän toimeen -irstaat juhlat ja leikkasi orgian kestäessä kurkkunsa poikki -partaveitsellä. - - * * * * * - -Neron ulkonäöstä poika- ja nuoruusvuosina on ylempänä puhuttu. Niistä -monista kuvista, joita on olemassa hänen miehuusvuosiltaan, lienee -Kapitoliumin museossa oleva paras. Eloisa pää on hiukan sivulle -kääntynyt -- sama asento, jota Karakalla sittemmin matki -- ja silmät -ovat alas luotuina, ikäänkuin Cesar jumalien pöydästä heittäisi -taiteentuntijan katseen maahan ja näkisi siellä jotakin, joka -herättää hymyn hänen herkutteleville huulilleen. Kasvonpiirteitten -epikurolaista ilmettä lisää täyteläinen, ei kuitenkaan Vitelliuksen -lailla paisuva kaksinkertainen leuka, jonka alta nousee poskia kohti -kapea, hyvin hoidettu partakiehkura. - -Vatikaanissa on pieni patsas, joka esittää Neroa sitransoittajana. -Se on hätäisesti valmistettu teos, mutta se itseensätyytyväisyys, -jolla laulaja suorittaa esitystään, on saatu onnistuneesti esille, -ja silmät ilmaisevat sitä kaukonäköisyyttä, josta Plinius puhuu, -ja jota ehkä Suetoniuskin tarkoittaa sanalla "hebetior". Saman -ilmeen katseessa, mutta siihen yhtyneenä jotakin tuskallista ja -huonotuulista, huomaa Louvren tunnetussa rintakuvassa, jonka -sädediadeemin ympäröimä otsa on matala ja posket ulkonevat. Se on -niin sanottu karaktääripää, jolla myöhempi taiteilija on pikemmin -tarkoittanut kuvata keisaria sellaiseksi kuin jälkimaailma on -kuvitellut hänet, eikä sellaiseksi kuin hän oli. Sama huomautus -koskee toista niistä kahdesta Nero-patsaasta, jotka ovat Firenzessä. -Eräs karrikatyyriprofiili, jonka ehkä joku vahdissa oleva pretoriaani -on huvikseen kaivertanut, löydettiin muutama vuosi sitten eräältä -Palatinuksen muurilta. Profiili on kaikesta liioittelustaan -huolimatta sattuvasti Neron näköinen. - -Suetonius sanoo, että hänen kasvonpiirteensä olivat enemmän -kauniit kuin miellyttävät. Hänen hiuksensa olivat, kuten kaikkien -Domitiusten, vaaleanruskeat, hänen silmänsä harmaansiniset. Hän oli -keskikokoinen ja lihomiseen hyvin taipuva. Näytelmätilaisuuksissa -- -kun hän nimittäin istui katselijain joukossa eikä itse esiintynyt -- -käytti hän tahkottua smaragdia silmälasina. Tämä "lornetti", ainoa -mikä tunnetaan antiikin ajoilta, on antanut uudemmalle optiikalle -paljon miettimisen ja väittelyn aihetta. Kirjeissään kreikkalaisten -ja roomalaisten kivenhiomistaidosta on Lessing omistanut muutamia -rivejä tälle aineelle. - -"Johanneksen Ilmestyskirjasta" löydämme kaiun niistä tunteista, -jotka Rooman kristittyjen hirveä vainoaminen herätti heidän -uskokunnassaan. Suuri Babylon, kaupunki seitsemällä vuorella, on -epäilemättä Rooma, ja harvat ovat kai ne historiallisesti asioita -tarkastelevat, jotka vielä epäilevät sitä, että peto, "jonka luku -on ihmisen luku, nimittäin 666", on Nero. Jos kirjoitetaan Cesar -Nero heprealaisilla kirjaimilla ja lasketaan yhteen niiden lukuarvo, -niin saadaan tulokseksi 666. Ennustukset Antikristuksesta lienevät -jossakin yhteydessä Suetoniuksen kertomien ennustuksien kanssa siitä, -että Nero, jos hän menettäisi Rooman valtikan, perustaisi Jerusalemin -kuningaskunnan tai suuremman itämaisen vallan, valloittaisipa lopulta -jälleen maailmanvaltaistuimenkin. Keskiajankin tarut kertovat -hänestä. Sanotaan, että kummitukset ja perkeleet oleskelivat Neron -haudan ympärillä Monte Pinciolla ja peloittivat roomalaisia, kunnes -onnistuttiin ankaralla manauksella karkoittamaan ne. Mutta haudalle -kasvoi aikojen kuluessa suunnattoman suuri saksanpähkinäpuu, jossa -joukko korppeja piti hirvittävää melua. Arvattiin, että ne olivat -noita poismanatuita demooneja, ja arvaamista vahvisti se huomio, -että puun latva yöllä muuttui basalttikuvuksi. Paavi Paskal II -(1099-1118) oli suuresti huolissaan melun johdosta eikä tiennyt -mitään apua siihen, ennenkuin madonna ilmestyi hänelle ja antoi sen -yksinkertaisen neuvon, että puu oli hakattava poikki ja poltettava. -Kiitollisena tästä neuvosta ja totellen madonnan viittausta -rakennutti hän silloin tämän kunniaksi Neron haudan ylle ensimäisen -Santa Maria del Popolon kirkon. -- Todellinen munkkimielikuva! - - * * * * * - -Roomalainen keisariaika on kaikista varjopuolistaan huolimatta -viehättävä. Meidän sivistyksemme, niin roomalaisesta eroava kuin se -onneksi oikeastaan onkin, on kuitenkin niin paljon sukua sille, että -me helpommin voimme ymmärtää Juliusten, Flaviusten ja Antoninusten -aikakauden ihmisiä ja tuntea paremmin heidän tunteitaan kuin niiden, -jotka ovat eläneet tuhannen vuotta lähempänä meitä. Valtioelämän -kuihtuminen cesarismin aikana teki tilaa rikkaammalle elämälle -sosiaalisella alalla. Milloinkaan ei kai mikään aikakausi ennen -meidän päiviämme ole tehnyt niin monta koetta tällä alalla ja -tehnyt sitä niin riippumatta juurtuneista käsityksistä. Ne kaksi -pääsuuntaa, jotka käyvät alituista taistelua niin historian kuin -yksityistenkin povessa, ja joita silloin nimitettiin stoalaisuudeksi -ja epikurolaisuudeksi, mutta jotka esiintyvät kaikkina aikoina eri -nimisinä ja eri vivahteisina, filosoofisessa ja teoloogisessa asussa --- eivät ole kai milloinkaan esiintyneet niin selväpiirteisinä -toistensa rinnalla ja toisiaan vastaan kuin cesarisessa Roomassa, -eikä missään kai tarjoudu rikkaampaa alaa moraalipataloogisille -kokeille kuin siellä. Epikurolaisuus ja stoalaisuus saivat molemmat -tilaisuuden, käsissään maailman ohjakset, koetella edellytyksiään -ja sovelluttaa johtopäätöksiään. Lihan evankeliumi ja kaiken -siveellisyyden hylkäävä taide teki sen Neron aikana; stoalaisuus -Antoninien. - -Ehkä muutamista lukijoistani tuntuu, että olen kuvannut Neron liian -valoisasti. Se kai johtunee siitä, että ottamatta lukuun puhtaasti -yksilöllistä, jonka hyvin voi tuntea, mutta ei suoranaisesti kuvata, -koska kuvauksen esineeltä puuttuu vertailukohtia ja kielenä sanoja -siihen -- lukuunottamatta tätä en ole voinut löytää Neron luonteesta -muita aineksia kuin niitä, joita löytää tuhansista kaltaisistamme. Ne -ovat siellä, ja ne vaikuttavat enemmän tai vähemmän vahingollisesti, -koska se siveellinen ilmakehä, jossa ne ovat, estää niiden -kehittämästä tuhoamisvoimaansa. Tahdon heikkous ja nautinnonhalu ovat -sangen tavallisia ilmiöitä; kauneudentunto ilmenee myöskin elämässä -ympärillämme, vaikkakin suhteellisesti heikommassa määrässä kuin -kreikkalais-italialaisten kansojen keskuudessa, ja se on oikeutettu -ja onnea tuottava valta siellä, missä se toimii yhdessä siveellisten -voimien kanssa. Mutta missä asian laita ei ole niin -- missä se -yksinvaltiaasti esiintyy ihmisessä, joka on saanut vallan toimia -mielensä mukaan, ja ympäristössä, jonka voitto on tämän ihmisen -heikkouksien hyväkseen käyttäminen, ja aikana, jolloin taide on -alennettu aistillisten nautintojen palvelijaksi ja ilma on täynnä -itsekkäitä oppeja, jotka omaksutaan ihastuksella, koska ne lupaavat -vapautusta taikauskon orjuudesta -- siellä voivat nämä ainekset, -räjähdysaineitten lailla, joihin sytyttävä isku on sattunut, puhjeta -vulkaaniseksi hävitykseksi. Kaligulan ja Domitianuksen kaltaiset -olennot ovat ihmiskunnan kunniaksi harvinaisia ja ovat ne kai -useimmiten vankiloissa tai hourujenhuoneissa; mutta Neroja _in petto_ -löytynee useampia kuin aavistetaan. Ja tämä on ehkä se oppi, mikä -voidaan saada tästä kuvasta. - -Rooman muurien sisäpuolella oli samana päivänä sellaisia -miehiä kuin Sofonius Tigellinus, Nero, Seneka, Trasea Petus ja -Paavali tarsolainen, inhimillisen luonteen vivahteluja hekkuman -saatanallisesta palvelijasta aina orjantappurakruunun ihanteen -palvelijaan saakka. He ovat samana hetkenä saattaneet polkea Forumin -kivitystä. Ja kun hoviepikurolaiset, jotka tekivät kauneuden yhtä -riippumattomaksi siveydestä kuin myöhempi aika tahtoi tehdä uskonnon -järjestä, viettivät hurjia juhliaan Palatinuksella, vaelsi sen ajan -Ghettossa köyhä teltantekijä Kilikiasta, armeliaasti katsoen näitä -lihan orgioita, siksi, että hän tunsi sen vallan omissa jäsenissään, -ja syventyen lunastuksen syvään salaisuuteen: synnin hävittämiseen -ja eksyneitten ihmisten palaamiseen todellisen kauneudenihanteen, -luomisen esikoisen, henkisen ruumiin yhteyteen. - - * * * * * - -Eräässä Kapitoliumin museon salissa nähdään suunnattoman suuri -patsas, joka esittää erästä Rooman keisaria. "Mutta sehän on Kristus, -jolla orjantappurakruunun sijasta on diadeemi", kuulin kerran erään -naisen huudahtavan. Hän lausui tässä sen, mitä moni lienee tuntenut -tätä kuvaa katsellessaan. Sielun aateli ja hyvyys säteilevät näistä -kasvoista: ne hymyilevät meitä vastaan, ja kuitenkin tahtoo näyttää -siltä kuin tuo hymyilevä olisi mitannut inhimillisen tuskan syvyyden. -Mutta ei ainakaan pintapuolisesti katsottuna hänen elämänsä osoita -mitään vaellusta Golgatalle. Tämän miehen henkinen majesteetti ei -kätkeytynyt orjan muotoon, ja jos purppuraviitta milloinkaan on -sulkenut sisäänsä sisällistä sopusointua ja elämäniloa, niin oli se -hänen, sillä hänen ratansa oli kauttaaltaan levollinen ja onnellinen, -ja... sielun rauha oli viimeinen sana, joka kuultiin hänen -huuliltaan. Mutta taiteilija, joka muovasi hänen kuvansa, lienee -tiennyt, mitä äänettömiä kärsimyksiä tuotti epärehellisenä aikana -olla rehellinen mies, henkisen pelkuruuden aikana olla henkisesti -rohkea mies, olla ruhtinas, kun on ihanteellisia päämaaleja, ja -pyrkiä vanhurskauteen ympäristössä, jonka itsekkäät tarkoitukset -odottavat epähurskaudelta edistymistään. - -Sen kuvan läheisyydessä, joka esittää Antoninus Piuksen piirteitä, -nähdään marmorihahmossa kaunis mietiskelevä pojanpää ja sen vieressä -suurempi patsas, joka näyttää, kuinka vuodet ja surut poistaessaan -nuoruuden kauneuden, voivat lahjoittaa toisen katoamattomamman. Nämä -molemmat taideteokset esittävät Markus Aureliusta, joka seurasi -Antoninusta cesarin valtaistuimelle. - -Se taulu, jonka keisariajan Rooma muodostaa, tarjoaa yli neljän -vuosisadan kehysten sisällä harvoja välivaloja. Se muistuttaa -maalausta, jonka mestari, tottuneena Italian ilmaan, vain -säästäväisesti käyttää ylimenovärejä, himmeitä valoja ja -puolivarjoja. Valo ja pimeys taistelevat siinä melkein taukoamatta -keskenään, ja eri värit rajoittavat toisiaan vähentymättömän -selkeästi ja varmasti. Rooman cesaristen aikakirjojen ensimäiset -vuosisadat esiintyvät joko räikeissä luomavarjoissa tai säteilevässä -valossa. Niiden aikojen miehet ja naiset tekevät samoin. Kaikkien -luonne kuvastuu jyrkkänä. Kaikki ovat määränneet kantansa, valon tai -pimeyden. - -Ei senvuoksi, että siihen aikaan ei olisi ollut joukottain ihmisiä -kuten nytkin, jotka pelosta tai periaatteitten puutteesta olisivat -tahtoneet olla ulkopuolella taistelua; mutta siksi, että ei kukaan -huomatussa asemassa oleva voinut tehdä sitä. Kun nämä lukemattomat -arat tai vakaumusta vailla olevat ihmiset olivat kuulleet ylhäältä -ratkaisevan sanan ja siten saaneet tietää, kuinka oli puhuttava ja -toimittava, jotta pysyisi vallan ja armon suojassa, niin heidän -joukostaan kohotettiin pahin rääkynä miehiä kohtaan, joilla oli -omatunto, ja voimakkaimmat ihastushuudot kaikuivat, kun pyövelin -miekka oli katkaissut rehellisen miehen pään. - -_Comme il faut_ opinioonilla -- kaikki mitä keisari sanoi -ja teki, oli "comme il faut" -- oli hirvittävä valta siihen -henkiseen roskaväkeen, joka etsi hetken varmuutta ja tulevaisuuden -mahdollisuuksiaan esiintymällä sen kätyrinä. Se roskaväki kihisi -hovin vastaanottohuoneissa ja senaattorien saleissa, toreilla -ja pylväskäytävissä, se osasi keskustelukäytöstavan ja osoitti -epäilynalaiset. Jos huomattiin ajatuksen varjokin, jonka "hyvä -käytöstapa" oli julistanut pannaan, silloin kävi hälinä kautta -kätyririvien yhteiskunnan vaarasta ja Jupiterin häpäisemisestä. Se -että harvoin puuttui epäilynalaisia, on paras todistus siitä, että -aika ei ollut kokonaan mädäntynyt. - -Mutta keisari on kuolevainen ja valtaistuin voi tulla vapaaksi, -eikä jälkeläistä tiedetä. Kun sellaista sattuu, tapahtuu _comme il -faut_ opinioonissa äkillinen muutos. Tuo niljainen hirviö, joka -paisui ja laajeni, kunnes se oli karkoittanut kaiken kunnon ja -kunnian julkisesta elämästä ja kaiken rehellisyyden ja luottamuksen -seurustelupiireistä; se vetäytyy silloin aivan hiljaa mahdollisimman -pieneen kokoon salaisimpaan soppeen, odottaakseen siellä huomiota -herättämättä seuraavaa houkutussanaa. - -Toissapäivänä oli Domitianus maailman hallitsija. Minne ikinä -Roomassa meni, tapasi hänen nimellisiään riemuportteja, hopeapatsaita -ja kultapatsaita, joilla oli hänen kasvonpiirteensä. Näistä ei oltu -voitu saada kylliksi. Rooman vanhan muistorikkaan torin tila oli -pieni; mutta _comme il faut_ opiniooni oli laskenut ja todistanut, -että siellä kuitenkin oli tilaa kaikkein tärkeimmän ja oikeutetuimman -kunniapatsaan pystyttämiselle: kuva Domitianuksesta hevosen selässä, -ratsastajapatsas, jonka suunnattomassa suuruudessa tulisi voittaa -kaikki sellaiset patsaat maailmassa. Ja taideteos saatiin aikaan ja -paljastettiin riemulla. - -Toissapäivänä vielä paistoi syyskuunaurinko kullatun -imperaattorikuvan otsalle. Toissapäivänä vielä ylistettiin -kaikissa ylhäisissä päivällispöydissä Falernon ääressä keisarin -viisautta, joka oli antanut lain raskaan käden langeta stoalaisten -filosoofien yli, näiden kiihoittajien, jotka kuvailemalla mahdottomia -yhteiskuntaihanteita olivat levittäneet vaarallisia käsityksiä kansan -keskuuteen ja huutamalla hyvettä ja itsenäisyyttä olivat panneet -nuorten hulluttelijain päät pyörälle ja vietelleet heidät ihailemaan -murhamies Brutusta, hyveilveilijä Katoa, korupuhuja Senekaa. - -Mutta eilen oli tapahtunut jotakin. Domitianusta ei ollut enää. -Ken olisi aavistanut sitä? Itse hovimiehet hänen ympärillään... -Parthenius, hänen uskottunsa... ehkä keisarinnakin... He ovat tehneet -sen pelastaakseen itsensä kuolemasta... Kyllin: hänet oli surmattu ja -hän makasi verilätäkössä sänkykamarissaan. - -_Comme il faut_ opiniooni oli eilen aamulla mykistynyt. Päivemmällä -alkoi se jälleen saada ääntä, mutta sen ääni oli matala. Ihmiset, -jotka vuosikausia olivat hautoneet kätkettyä vihaa ja käyneet siitä -mielipuolisiksi, olivat, sanoman saapuessa tapahtumasta, heittäneet -kaiken varovaisuuden ja alkaneet raastaa Domitianuksen riemuportteja -ja patsaita. Eikä kukaan estänyt heitä. Ehkä olisi senvuoksi -hyödyllisintä yhtyä riemuun tyrannin kuoleman johdosta. Mutta ehkä on -hyödyllisempää säästää muutamia tunteja ilohuutoja. - -Senaatti on valinnut Nervan keisariksi. Vanhan Coccejus Nervan, -josta oli tehty se huomio, että hän vaikeni, kun juhlatilaisuuksissa -purettiin närkästystä stoalaisia lavertelijoita ja roskaväen -ystäviä kohtaan. Ajatteleppa, jos stoalaisilla nyt olisi toiveita? -Täytyy olla valmistunut sellaisen mahdollisuuden varalle. -Comme-il-faut-opinioonin jäsenet muistavat, että heillä itsekullakin -on palatseissaan ja huviloissaan pieniä hyvin lukituita piilopaikkoja -taideteoksille, joita ei aina voida näyttää. Siellä on muun muassa -patsaita Zenosta, stoalaisen filosofian perustajasta, Kleanteksesta, -Athenodoruksesta ja Katosta, Kornutuksesta ja Musonius Rufuksesta. -Esille ne nyt ja sellaisille paikoille, että ne pistävät jokaisen -vieraan silmään! Odotahan vielä kuitenkin hiukan! Mitä sanovat -kaartinsotilaat? Kerrotaan levottomuudesta pretoriaanileirissä. -Ehkäpä sotamiehillä onkin toinen keisariehdokas, saman kaltainen ja -suuntainen kuin Domitianus! Paras panna Zeno ja Kornutus jälleen -lukkojen taakse. Nyt vaeltavat pretoriaanit uhkaavin joukoin -Palatinuksen kukkulalle. Onko Nerva hukassa? Ei, kaartilaiset -ovat hyväksyneet senaatin vaalin, mutta sillä ehdolla, että -sotamiehille ystävällisen Domitianuksen murhaaja jätetään heidän -käsiinsä. Kuitenkaan ei olla vielä varmoja siitä, ettei käännettä -tapahdu. Ennenkuin tehdään päätös, täytyy kuulustella niiden -comme-il-faut-opinioonin jäsenten mielipidettä, jotka samalla ovat -suurimman tunnustuksen saavuttaneita pelkureja ja viekastelijoita, -ja joilla on herkin vainu, niiden, jotka eivät milloinkaan kiirehdi -eivätkä myös lyö laimin oikeata hetkeä. - -Ne ovat nyt puhuneet. Ne ovat suun täydeltä pilkanneet ja kironneet -Domitianusta ja hurskaasti kiittäneet korkeampia valtoja siitä, että -despooti sai ansaitun palkkansa. Ne lausuilevat nyt tekoinnolla -Musonius Rufuksen kauniita mietelauseita ja toistavat, melkein -kyyneleet silmissä, Virgiliuksen säettä: - - Kato, kätkeä ken voi nimesi, taikka sun, Kossus? - -Asema ei siis enää ole epäselvä. Ja ilmanmuutos yhteiskunnan -kukkuloilla näyttää pysyväiseltä, kun Nerva valitsee Ulpius -Trajanuksen ottopojaksi ja jälkeläiseksi, miehen, joka on kasvanut -aseitten keskellä ja sotilaan vilpittömällä vastaanottavaisuudella -kuunnellut stoalaisten saarnoja muinaisroomalaisesta miehuudesta -ja alttiudesta yleiselle hyvälle. Tästä lähin, ja niin kauan -kuin tätä ilmaa kestää, on siis _comme il faut_ pysyä vapaana -epikurolaisuudesta, joka tähän saakka oli kuulunut "hyvään tapaan"; -leimata nautinto-oppi ihmiselle arvottomaksi ja yhteiskunnalle -vahingolliseksi, merkitä sen kannattajat hekumoitsijoiksi ja -ateisteiksi, jotka älkööt astuko taloon, joka on _comme il faut_, -lähettää poikansa Zenon oppilaiden kouluihin eikä milloinkaan -kyllästyä ihailemaan stoalaista ihannetta, miestä, joka sanoo -ilkeälle tyrannille totuuden ja pysyy levollisena maailman pylväitten -horjuessa. - -Muutos, joka tapahtui Nervan astuessa valtaistuimelle, ei ollut -laadultaan hetkellinen. Rooma sai kultakauden, joka kesti yli 80 -vuotta. Jos saamme nimittää "maailmaksi" niitä Europan, Aasian ja -Afrikan osia, jotka olivat Rooman valtakunnan rajojen sisäpuolella -ja olivat osallisia kreikkalais-roomalaisesta sivistyksestä, niin -voi sanoa, että maailmaa ei oltu milloinkaan paremmin hallittu eikä -se ollut milloinkaan ollut onnellisempi kuin tällä aikakaudella. -Vanhemman ja uudemman ajan valtioiden ruhtinasluettelot voivat -tuskin näyttää sen vastinetta, joka alkoi Nervalla ja päättyi Markus -Aureliukseen. Se että erinomaiset ominaisuudet menevät perintönä -isältä pojalle, pojanpojalle ja pojanpojan pojalle, on harvinaista -valtaistuinportaiden sekä ylä- että alapuolella. Nervan, Trajanuksen, -Hadrianuksen, Antoninus Piuksen, Markus Aureliuksen loistavaa -sarjaa ei voi ottaa todistukseksi tästä harvinaisesta ilmiöstä, -sillä tässä oli jokainen edeltäjä adopteerannut jälkeläisensä. -Vallanperimyksen määräsi valinta, eikä veri. Adoptiivikeisarikunnan -ajatus kesti suurenmoisesti kokeensa, mutta siitä oli vähän hyötyä -jälkimaailmalle, sillä kestävää laitosta siitä ei milloinkaan -voi tulla. Tässä riippui se siitä satunnaisuudesta, että -neljällä keisarilla peräkkäin ei ollut miespuolista jälkeläistä. -Viidennellä oli poika. Tämän pojan valtaistuimelle nousuun loppui -adoptiivikeisarikunta, sekä myöskin roomalaisen maailman kultakausi. - -Aina siihen saakka oli _comme il faut_ opinioonin raskaana -velvollisuutena ollut nimittää hyvää hyväksi ja huonoa huonoksi. -Huvitti kyllä siihenkin aikaan useita kunniallisten miesten ja -naisten tahraaminen. Mutta ajattele kuitenkin aikaa, jolloin -sellainen ei kuulunut tunnustettuun hyvään tapaan, ja jolloin sitä -paitsi uskalsi nimittää _un chat un chat et Rollin un fripon!_ -Ajattele edelleen aikaa, jonka keisarilliset hallitsijat olivat -kasvatetut tasavaltaisten periaatteitten mukaan! Kun keisari -Markus Aurelius merkitsi päiväkirjaansa, mitä hän piti suurimpina -hyväntekoina, joita hän oli poikavuosinaan saanut nauttia, niin -kiitti hän myös lämpimästi sitä miestä, "joka opetti minut tuntemaan -Thraseuksen, Helvidiuksen, Katon, Brutuksen; joka antoi minulle -käsityksen siitä, millainen vapaa valtio on, missä on sääntönä -kansalaisten luonnollinen tasa-arvoisuus ja samat oikeudet heille -kaikille; joka antoi minulle käsityksen hallitsijavallasta, joka -ennen kaikkea kunnioittaa kansalaisten vapautta". -- Ja kun hän -samassa päiväkirjassa rakkaudella kuvasi jaloa kasvatti-isäänsä, -niin hän kirjoitti muun muassa: "Minä kiitän jumalia siitä, -että kasvatuksestani piti huolta ruhtinas ja isä, joka puhdisti -sieluni itserakkaudesta ja ylpeydestä ja näytti minulle, että -keisaripalatsissakin voi elää melkein yhtä yksinkertaisesti kuin -vaatimaton kansalainen, osoittamatta senvuoksi vähemmän aatelia ja -voimaa, kun tulee olla ruhtinas ja käsitellä valtion asioita." - -Kokemus näyttää vahvistavan, että kasvatus, joka herättää nuoressa -mielessä sellaisia elämänihanteita, voi olla hyödyksi niille, jotka -ovat kutsutut valtion peräsimeen. Jos se kasvatus luo tasavaltalaisia -valtaistuimelle, niin se on siten luonut ainoan pettämättömän -parannuskeinon joukkojen tasavaltalaisuutta vastaan. - -Se jyrkkä vastakohta -- päivänvalo yön pimeyden vieressä -- jonka -Antoninien aikakausi muodosti Juliusten ja Flaviusten rinnalla, -ei perustunut mihinkään ihmeeseen eikä uudestaluomiseen, vaan -ainoastaan siihen, että ne yhteiskunta-ainekset olivat nyt vallalla, -jotka ennenkin olivat olleet olemassa ja muodostaneet yhdistävän -langan Gracchusten ajan ja keisarikunnan välillä, mutta jotka ennen -olivat muodostaneet "epäluulonalaiset", "valtiolle vaaralliset", -"jumalattomat", -- sillä jumalattomuudestakin heitä oli syytetty, -ja sen olivat tehneet epikurolaiset, jotka eivät uskoneet muuhun -kuin atoomeihin ja atoomiyhteyksiin ja atoomiyhteys ihmisen -määräykseen olla nauttiva eläin! He olivat keisariajalla käyneet -niin hurskasnaamaisiksi, nämä epikurolaiset siitä saakka kuin -kävi hyväksi tavaksi tehdä vanhoja roomalaisia ja Zenon oppilaita -ajometsästyksen esineiksi. He, epikurolaiset, eivät olleet -- -lukuunottamatta varomatonta Lucretiusta -- milloinkaan käyneet -roskaväen uskon kimppuun, vaan osoittaneet sitä kohtaan kaikkea -valtion turvallisuudelle tarpeellista kunnioitusta, sekä myöntäneet -jumalillekin hienomman atoomiyhdistyksen muodossa olevan olemassaolon -ja varanneet heille taivaallisen asunnon, missä he häiritsemättömässä -iäisessä rauhassa voivat - - "juoda - kuohuvia maljojansa, - katseen kylmän tomuun luoda, - jossa kulkee mainen kansa", - -jotavastoin stoalaiset tahtoivat ravita kansaa uskontoa hävittävillä -aatteilla korkeimmasta olennosta, kaikkialla läsnäolevasta -maailmanhengestä, jossa ihmissuvulla olisi orgaaninen yhteytensä, ja -yhteiskuntaa tuhoavalla puheella vapaudesta, tasa-arvoisuudesta ja -veljeydestä, vieläpä orjankin kutsumuksesta inhimillisiin oikeuksiin -ja velvollisuuksiin. -- Alas nuo korupuhujat, jotka kaikessa -hullunkurisuudessaan ovat vaarallisia! se oli ollut sotahuuto -Juliusten ja Flaviusten aikana. Noilla vaarallisilla korupuhujilla -oli valta Antoninien aikana. Ja ne eivät osoittautuneet lainkaan -vaarallisiksi. Eivät edes pahalle, huolimatta kaikista heidän -kauniista kokeistaan edistää hyvää. - -Kolmekymmentäviisi vuotta oli kulunut Antoninien aikakautta, kun -eräs kalpea, kaunis kymmenvuotias poika -- hän, joka myöhemmin -tuli tunnetuksi Markus Aureliuksena -- sai eräältä opettajaltaan -kreikkalaisen kirjan ja kehoituksen lukea se. Kirjan oli kirjoittanut -muuan Arrianus ja sisälsi se erään entisen orjan oppeja ja -mietelauseita. Tästä orjasta oli myöhemmin vapaana miehenä tullut -stoalaisen filosofian opettaja ja hänen nimensä Epiktetos oli käynyt -hyvin kuuluisaksi. - -Kirja teki syvän vaikutuksen pojan mieleen. Se ei olekaan -kummallista. Muuan kristitty erakko, pyhä Nilus, sattui myöskin erään -kirjan kautta tutustumaan Epiktetokseen. Luultavasti hän ei tiennyt -alkaessaan lukea teosta, että se oli pakanan kirjoittama; mutta hän -käytti sitä sitten, sanoi hän, todellisen kristinuskon oppikirjana. -Epiktetos on tälläkin vuosisadalla vahvistanut ja lohduttanut -erästä jaloa miestä: neekeriorjaa Toussaint l'Ouverturea, Haitin -vapaudensankaria, Bonaparten kostonhimon uhria. - -Epiktetos oli frygialainen orja, keisari Neron tunnetun -suosikin Epafrodituksen oma. Hänen herransa, joka oli kaikkien -roskaväkiluonteitten lailla taipuvainen ryömimään ylempiensä edessä -ja katkeroittamaan alempiensa elämän, pahoinpiteli häntä kerran -mitä väkivaltaisimmalla tavalla. "Jos lyöt minua niin kovaa, niin -murskaat ehkä jalkani", sanoi Epiktetos. Konna jatkoi lyömistään -ja murskasi hänen toisen jalkansa. "Sanoinhan, että niin kävisi", -virkkoi vain kidutettu pyövelilleen. Sittenkuin hän oli vapautettu -orjan siteistä, perusti hän koulun ja saavutti maineen stoalaisena -tapainopettajana. Hän ei saarnannut kapinaa, vaan kärsivällisyyttä ja -alistumista; mutta siinä välinpitämättömyydessä maallista loistoa ja -ylhäisyyttä kohtaan, jota hän teroitti mieliin, ja siinä äänettömässä -ylenkatseessa, jota hänen esitelmänsä henkivät kaikkea halveksittavaa -kohtaan yhteiskunnan kukkuloillakin, piili vaara yhteiskunnan -olemusta kohtaan, niin arveltiin, ja Domitianus karkoitti -filosoofin Roomasta. Hän eli senjälkeen Nikopoliksessa Epiruksessa. -Domitianuksen kuoleman jälkeen hän sai oppilaita kaikista maailman -ääristä, ja sittenkuin keisari Hadrianus oli lahjoittanut hänelle -ystävyytensä, pidettiin hyvään tapaan kuuluvana ihailla häntä. Hänen -kuoltuaan myytiin hänen tavattoman kehnot huonekalunsakin korkeista -hinnoista. Hänen huono savilamppunsa huudettiin 3,000 drakmista. - -Kirja, joka sisälsi Epiktetoksen oppeja, teroitti kymmenvuotiaan ehkä -jo synnynnäistä sisäisen puhtauden tuntoa. Tämä tunne hallitsi sitten -Markus Aureliuksen koko elämää. Hän oli tuskallisen tarkka siitä, -että hänen sielunsa nerous liikkuisi lumivalkeiden verhojen sisällä. - -Poika luki stoalaisista kirjoituksistaan: - -"Terveys, kunnia, halu, rikkaus, sairaus, häpäisy, tuska, köyhyys -ovat ulkonaisia etuja tai ulkonaisia vastuksia, joilla tai joita -ilman voi saavuttaa täydellisen onnen, sillä sen antaa alistuminen -Jumalan tahtoon." - -"Kaikki ihmiset ovat jumalallista syntyperää ja senvuoksi -samanarvoisia. He ovat kaikki määrätyt olemaan järjellisiä olennoita -ja ovat samojen henkisten ja luonnollisten lakien alaisia. Koko -ihmiskunta on yksi kansa, koko maailma yksi valtio, jonka hallitsija -on Jumala ja jonka hallitusmuoto on iankaikkinen maailmanlaki. Kun -olemme päässeet niin pitkälle, että emme milloinkaan napise tätä -lakia vastaan, silloin olemme saavuttaneet todellisen vapauden -ja järkähtämättömän sielunrauhan, silloin emme ajattele itseämme -muutoin kuin koetellaksemme itseämme, ja silloin täytämme ilolla -velvollisuutemme ihmiskuntaa ja isänmaata kohtaan, kaikkia veljiämme -ja sisariamme kohtaan." - -Kuinka usein ovatkin sellaiset sanat olleet "helisevää vaskea ja -kiliseviä kulkusia"! Mutta jos niiden arvo senvuoksi alentuisi, niin -minkä arvon saisivat silloin vuorisaarnan totuudet? - -Kun poika luki isänmaansa aikakirjoja, huomasi hän, että stoalaiset -opit olivat todellakin antaneet jotakin elämälle. Kuolevan vapauden -viimeisten kouristusten aikana, sen paheitten hirvittävän karnevaalin -aikana, joka kulkee Rooman keisarihistorian ensimäisen vuosisadan -halki, oli miehiä -- ja ne kuuluivat Stoan kouluun --, jotka -näyttivät hänelle inhimillisen luonnon aatelin ja muuttumattomasti -kuolemaan saakka noudattivat velvollisuudentunnon käskyjä. Elävä -esimerkki vaikuttaa enemmän kuin sana. Tuleva keisari oli vasta -kaksitoistavuotias, silloinkuin hän lupasi itselleen, että hän -koettaisi elää kuten stoalainen filosofia opetti ja niinkuin -todelliset stoalaiset olivat eläneet. Elinajaksi sitova lupaus -tulee tavallisesti liian aikaisin pojan huulilta. Tällä kertaa -se pidettiin. Peljättävä on lupaus, joka velvoittaa kääntymään -pois kaikesta maallisesta ilosta ja etsimään vain (käyttääksemme -kristillistä lausumatapaa) Jumalan valtakuntaa ja sen vanhurskautta! -Markus Aurelius uskoi, kuten stoalaiset yleensä, että sielunrauha -olisi pidetyn lupauksen hedelmä. Niissä kuvissa, joita museoissa on -hänestä, on hänen kasvonpiirteissään tuskallisen surumielisyyden -leima. Mutta hänen otsansa on päivänpaisteinen. Hyveen _palkkana_ -hän ei ollut vaatinut sitä rauhaa, joka voi sulostuttaa kärsimystä. -"Vaatia hyveestä palkkaa", kirjoitti hän kerran, "olisi samaa kuin -silmä vaatisi palkkaa siitä, että se näkee, ja jalka siitä, että -se käy. Ihmisen tulee tehdä hyvää sisällisestä tarpeesta, kuten -viiniköynnös synnyttää rypäleensä vaatimatta korvausta siitä". - -Markus Aurelius oli 40 vuotta vanha noustessaan valtaistuimelle. -Filosoofi osoittautui kelvolliseksi ruhtinaaksi. Hän paransi -lainsäädännön ja oikeudenkäytön, laajensi valtakunnan kulkuneuvoja, -edisti tieteitä, lisäsi hyväntekeväisyyslaitoksia, käytti Rooman -aseita voitokkaasti sen vihollisia vastaan, antoi senaatille -laajennetut oikeudet, oli ankara lahjomista ja mielivaltaista -vallankäyttöä kohtaan, ja hänen sanottiin olleen kaikkien -sorrettujen turva. Hänen "sanottiin" olleen ja hän tahtoi olla -sitä; mutta kuinka paljon vallitsevasta sorrosta tulee ruhtinaan -tietoon? Mitä suurempi valta hänellä on, sitä vähemmän hän -tavallisesti saa tietää. Ollen varovainen lahjoja antaessaan, -jotta ei olisi niillä vahingoittanut, lahjoitti Markus Aurelius -kuitenkin hallitsijarahoistaan loput, joita hän ei yksinkertaiseen -elintapaansa tarvinnut. - -Hän alkoi jokaisen aamun rukouksella ja lopetti päivän -itsetutkimuksella. - -Ollen tunteellinen, herkkätuntoinen, johon näkemänsä kehnous -vaikutti tuskallisesti, täytyi jokaisen päivän, minkä hän eli, -tuottaa hänelle piinapenkin tapaista kidutusta. Mutta hän ei tahdo -tuntea katkeruuden varjoakaan ihmisiä kohtaan, jotka valmistavat -hänelle kärsimyksiä. Hänen kirjoittamistaan itsetutkisteluista -huomaa, että hän itsepintaisesti piti heitä vain heikkotahtoisina -veljinä, joita oikealle tielle viemään tarvittiin vahvauskoista -kättä, ja kun hän tunsi kiusausta tuomitsemaan ankarasti toista, -sanoi hän itselleen, että hän itse oli hairahtunut ja tarvitsi -anteeksi antoa. Kiittämättömyyttä hän oli usein saanut osakseen; -mutta, kirjoittaa hän, ei ole mitään oikeutta vaatia kiitollisuutta; -kun sitä saa, niin se on Jumalan lahja. Kiittämättömille täytyy -yhä tehdä hyviä töitä; pahansuoville ja vihollisille tulee antaa -anteeksi. Hänen ympäristössään ja laajoissa piireissä ulkopuolella -kävi kauhunhuudahdus, jota seurasi mitä ankarimpia soimauksia, kun -hän armahti kapinoitsijat, jotka olivat tahtoneet riistää häneltä -diadeemin. Sehän oli kavaltajien palkitsemista! Keisari vastasi, että -hänen kohtalonsa oli Jumalan kädessä; että Rooma voi saada paremman -ohjaajan, jos hän itse poistetaan, ja että ei ole mikään taito antaa -anteeksi, kun rikos ei ole suuri. - -Epiktetoksesta Markus Aurelius eroaa siinä, että hän, edellisen -pitäessä ihmistä voimakkaana tekemään itsensä kohtalosta -riippumattomaksi, on sitä enemmän vakuutettu hänen heikkoudestaan. -Voittaessaan kiusaukset vihaan, kärsimättömyyteen, suruun, -levottomuuteen tai toivottomuuteen, jotka tahtoivat vallata hänet, -hän uskoi, että ei saanut siihen voimia itseltään, vaan kaiken voiman -yliluonnollisesta lähteestä. - -On vaikeata uskoa terveeseen toimintakykyyn siinä, missä toivoa -puuttuu. Stoan oppilaat olivat säännöllisesti toimintavoimaisia -miehiä, jotka tunsivat velvollisuudekseen vaikuttaa yhteiskunnan ja -yksityisten hyväksi; mutta he varoittivat tekemästä sitä menestyksen -toiveesta. Toive voi pettää; mutta velvollisuus on joka tapauksessa -jäljellä. Pysyväistä yhteiskunnan parannusta ei voida saada aikaan -ilman yhteiskunnan jäsenten parannusta, ilman heidän mielenlaatunsa -ja ajatustapansa muutosta. Mutta kuka kuolevainen uskoo kykenevänsä -siihen? Markus Aurelius ei tahtonut kadottaa toivoa siitä, että -ainakin pienellä alalla sellainen toiminta oli mahdollinen. Mutta -hän näki myöskin toiveista luopuvan mahdollisuuden. "Tee ihmiset -paremmiksi, jos voit!" kirjoittaa hän; "ellet, niin muista, että -sinulle on annettu kärsivällisyys, jota sinun tulee käyttää heidän -hyväkseen. Lukemattomia vuosisatoja ovat kuolemattomat jumalat -kärsineet ihmisten mielettömyyksiä, vieläpä tehneet heille runsaasti -hyviä töitä. Mutta sinä, jolla on niin lyhyt elämänaika, oletko jo -väsynyt, joko kärsivällisyytesi on lopussa, vaikkakin itse olet -puutteellinen olento, joka tarvitset Jumalan kärsivällisyyttä? Jos -muistat, että meidän kaikkien tulee kohta kuolla, niin sinulle käy -helpommaksi rakastaa vihollisiasi. On olemassa vain yksi asia, -jolla on todellinen arvo: noudattaa totuutta ja oikeutta ja elää -suuttumatta valhettelevain ja väärämielisten ihmisten joukossa". - -Markus Aureliuksen jumalanpelko oli epäilykselle altista uskoa. -Hänen kirjoittamiensa rivien välistä lukee, että sillä, millä -ennen kaikkea oli merkitystä hänelle: elämällä henkisessä -puhtaudessa, velvollisuuden täyttämisessä ja rakkaudessa, täytyi -olla hänelle pysyvä arvonsa, _joskin_ hänen uskonsa Jumalaan ja -ihmissieluun jumalallisesta lähteneenä olisi harhakuva. Hän oli -liian rehellinen ummistaakseen silmänsä niiltä mahdollisuuksilta, -jotka avautuvat mietiskelevälle mielelle, ja hän oli siveellisesti -liian herkkätuntoinen, rakentaakseen sen dogmien ja järjestelmien -horjuvalle pohjalle. Hän kieltäytyi, yksinäisessä taistelussaan -ihanteen puolesta, siitä mielen lohdutuksesta ja ajatuksen levosta, -jonka miellyttävän metafysiikan valitseminen ja siihen perehtyminen -antaa. Velvollisuutta ei saanut tehdä metafysiikasta riippuvaksi. -Kuinka syvästi hän tästä kieltäytymisestä kärsikin, niin hänen -päiväkirjamuistiinpanonsa, hänen teoksensa "Puheluja itseni kanssa" -ovat saaneet senkautta yleisinhimillisen arvon. Ne voivat ylentää ja -lohduttaa jokaisen mieltä, lahkoon ja kirkkoon katsomatta; ja ne ehkä -säilyttävät tulevinakin vuosisatoina paikkansa kirjojen joukossa, -joita kannattaa nimittää "sielun lääkkeeksi". - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Rooman keisareita marmorihahmossa, by -Viktor Rydberg - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ROOMAN KEISAREITA MARMORIHAHMOSSA *** - -***** This file should be named 56224-8.txt or 56224-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/6/2/2/56224/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/56224-8.zip b/old/56224-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a728c01..0000000 --- a/old/56224-8.zip +++ /dev/null |