diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/56194-8.txt | 13224 | ||||
| -rw-r--r-- | old/56194-8.zip | bin | 273813 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 13224 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..5338057 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #56194 (https://www.gutenberg.org/ebooks/56194) diff --git a/old/56194-8.txt b/old/56194-8.txt deleted file mode 100644 index daeeea6..0000000 --- a/old/56194-8.txt +++ /dev/null @@ -1,13224 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Suomalaisia sankareita II, by -Santeri Ivalo and Kyösti Wilkuna - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Suomalaisia sankareita II - Historiallisia kertomuksia - -Author: Santeri Ivalo - Kyösti Wilkuna - -Release Date: December 17, 2017 [EBook #56194] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISIA SANKAREITA II *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -SUOMALAISIA SANKAREITA II - -Historiallisia kertomuksia - - -Kirjoittaneet - -SANTERI IVALO ja KYÖSTI WILKUNA - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Oy, -1921. - - - - -SISÄLLYS: - -Neljäkymmentä vuotta soturinelämää -Vastoinkäymisten sankari -Sotapappi -Korpimajuri -Meri- ja metsäsissi -Herää hetkeksikin, tuuli! -Sotilas vakaa ja nuhteeton -Isonvihan nuijamiehet -Suurin suomalainen seikkailija -Uskollinen kutsumukselleen -Kansan valitsemia sotapäälliköitä -Revontulten loimutessa -Suomalainen äiti -Uumajan sankari -Vaari -Savolaisten suosikki -Aseveljet -Suomalainen sotamies -Selkäpuolen vartija -Kaksi jehua - - - - -KAKSI MIEKKAA - -TAAVETTI KIVEKÄS - - -Nevajoen suulla, siellä missä tämä valtava vesiväylä suuria kiemuroita -tehtyään moniksi suuhaaroiksi jakautuen purkautuu Suomenlahteen, seisoi -Kivekästen vanha talo. Noiden suuhaarojen välissä on joukko suurempia -ja pienempiä saaria, mutta kaikista vähäpätöisimmälle niistä oli -Kivekästen kantaisä pirttinsä rakentanut. Saarta oli jo vanhastaan, -ties mistä syystä, sanottu Jänissaareksi. Se oli mereltä katsoen -suurempien saarten suojassa ja niin lähellä Nevan Suomen puoleista -rantaa, että voimakas mies kykeni miltei kuivin jaloin loikkaamaan -manterelta saarelle. Ja niin pieni se oli, että asuinrakennus -tarpeellisimpine ulkohuoneineen täytti sen miltei kokonaan. Ja kun -merituuli sai Nevan vedet kohoamaan, saaren kamara katosi vedenpinnan -alle ja rakennukset näyttivät uiskentelevan virrassa. - -Mistä syystä Kivekkäät olivat juuri tällaisen paikan talolleen -valinneet, oli kaikille arvoitus. Olivathan suuremmat ja korkeammat -saaretkin siinä lähellä asumattomia. Mutta Kivekkäät eivät tällaisiin -ihmettelyihin mitään selitystä antaneet. Jänissaari oli heidän kehtonsa -ja kotisaarensa, siksi se oli heille rakas ja sillä hyvä. - -Jo muinaisista ajoista he olivat kalastajina ja kaupan miehinä saarella -majaa pitäneet. Tuntematonta oli, milloin ensimmäinen Kivekäs oli -ruuhensa tuon pikku saaren rantaan ensi kerran laskenut. Aikoja sitten -sen on täytynyt tapahtua. Monta kertaa olivat Länsi ja Itä sen jälkeen -näillä main yhteen törmänneet ja monta kertaa olivat sodan laineet -Jänissaarenkin sileäksi pyyhkäisseet. Mutta aina uudelleen oli joku -eloon jääneistä Kivekkäistä saarelle ilmestynyt ja pystyttänyt tupansa -entisen raunioille. - -Sen jälkeen kun Kustaa Aadolf Stolbovan rauhanpäätöksellä oli eristänyt -itäisen maailman meren yhteydestä, oli näillä main rauhan päivä -paistanut useita miespolvia ja kaikenlaatuinen viljelys oli päässyt -juurtumaan. Nevan mutkaan, hiukan matkaa ylöspäin Jänissaaresta ja -samalle kohtaa, johon Tyrgils Knuutinpoika aikoinaan oli rakennuttanut -linnan Lännen suojaksi, oli tänä rauhan kautena kohonnut pieni -kukoistava kauppakaupunki, joka tunnettiin nimellä Nevanlinna. Kerran -oli kyllä tänäkin aikakautena sodan liekki leimahtanut ja muuttanut -Nevanlinnan suitseviksi raunioiksi. Mutta kuin ihmeen kautta oli -Kivekästen tupa Jänissaarella sillä kertaa säilynyt. Se olikin kohta -satavuotias ja sitä hallitsi jo neljäs isäntä sen rakentajasta lähtien. - -Tuon rakentaja-isän poika oli ollut hakkapeliittana suuressa Saksan -sodassa, ja muistona hänestä säilytettiin talossa vielä nytkin hänen -suurta lyömämiekkaansa, jonka terässä näkyi koloja ja naarmuja -muistoina Saksan taistelutanterilta. Se riippui tuvan peräseinällä -niiden kahden pienen ikkunan välissä, joista aukeni näköala -Suomenlahdelle. - -Mutta tuolla kunnianarvoisella aseella oli toverikin siinä seinällä. Se -oli myöskin miekka, vaikka pahoin ruostunut ja kokonaan toisen -näköinen. Tuvan rakentaja, siis hakkapeliitan isä, oli sen kerran -löytänyt maasta siitä Nevan rannan kohdasta, missä muistitieto kertoi -idän miesten saaneen suuren voiton piispa Tuomaan ristiarmeijasta. -Miekka oli idän käyrä ase ja vuosisatoja maassa maattuaan se oli -kutistunut miltei ruodoksi. Hakkapeliitan isä oli ollut tietäjä sekä -käyttänyt tuota miekan hylkyä ties mihin tarkoituksiin. Ennen -kuolemaansa hän oli ripustanut sen peräseinälle ja sanonut, että niin -kauan säilyy rauha maassa kuin se siinä alallaan pysyy. No, pysyihän se -siinä, kun kukaan ei siihen kajonnut ja varsinkin kun hakkapeliitta -kotiuduttuaan ripusti oman raskaan aseensa ristikkäin sen päälle. Tämän -jälkeen se ei voinut edes pudota seinältä, ellei tuo toinen miekka -ensinnä vaarnastaan hellinnyt. Ennustuskin oli jo miltei unohtumassa, -kun vanha ase hakkapeliitan pojanpojan aikana vihdoin osoitti -elonmerkkejä. - -Tämän pojanpojan nimi oli Taavetti Kivekäs. Jo varhaisimmasta -nuoruudestaan hän oli toiminut kauppahommissa. Hänellä oli oma alus, -jolla hän ahkeraan kulki Viipurin, Tallinnan ja Novgorodin väliä, olipa -joskus käynyt Tukholmassa ja Lyypekissäkin saakka. Talvisin hän teki -taas laajoja rekimatkoja aina Moskovaan ja Vienan rannoille asti. Hän -oli tyypillinen rajan asukas. Idän hän tunsi yhtä hyvin kuin Lännenkin, -vaikka hän mieleltään, uskoltaan ja tavoiltaan olikin suomalainen, siis -Lännen mies. Notkeana, tarmokkaana ja aina valppaana miehenä hän oli -kerännyt itselleen melkoisen varallisuuden ja koska hän ei kuulunut -varsinaisiin Nevanlinnan porvareihin, nämä katselivat häntä aina -hieman karsaasti. Mutta mitä Taavetti Kivekkään tarvitsi heistä -välittää, sillä hänellä oli kaupankäyntinsä lupakirja Inkerin -kenraalikuvernööriltä, jolle hän samalla suoritti tiedustelutehtäviä. -Itää vastaan tuli näet olla alati varuillaan, sillä se oli kummallinen -yllätyksien maa. - -Oli paras heinäaika, kun Taavetti Kivekäs kerran jälleen palasi -moskoviittien maahan tekemältään kaupparetkeltä. Hän oli kiinnittänyt -aluksen tavara-aittansa seinään Jänissaaren kupeelle, antanut tuomiset -vaimolleen ja istui nyt parin apumiehensä kanssa aterioimassa. Syötyä -hän aikoi pistäytyä Nevanlinnaan kertoakseen pienen linnoituksen -komentajalle Idän kuulumiset. - -Mitään erikoista hänellä ei nyt ollut tiedossaan eikä mikään sodanvaara -näyttänyt sieltäpäin uhkaavan. Moskovassa olivat streltsit taas olleet -kapinassa nuorta tsaaria vastaan, mutta tulleet kukistetuiksi. Heidän -mestaamistaan oli kestänyt viikkokauden ja itse tsaarikin oli käytellyt -pyövelinkirvestä. Muuten kuului tuo tsaari, jonka äskettäin tiedettiin -Hollannissa olleen laivanrakennusmiehenä, Moskovassakin jatkavan -kirvesmiehen ja sepän harrastuksiaan. Ja Moskovan porteille hän kuului -asettaneen vahteja, jotka kaikilta kaupunkiin tulijoilta leikkasivat -parrat ja liian pitkät kauhtananhihat. Niin että liekö täyspäinenkään -koko mies, eivät ainakaan itse moskoviitit tuntuneet häntä sellaisena -pitävän, jopa jotkut olivat häntä Antikristukseksikin epäilleet. Mikään -vaara ei siis sellaisen miehen taholta saattanut Länttä uhata, -varsinkaan kun tsaari ei ollut vielä turkkilaisistakaan lopullisesti -selvinnyt. - -Tämän kummempia ei Taavetti Kivekkäällä ollut tällä kertaa linnoituksen -komentajalle kerrottavana. Syötyään ja apumiestensä poistuttua -askareilleen hän hankkiutui kaupunkiin lähtemään. Mutta ennen kuin hän -ehti tuvasta poistua, sai omituinen teräksen kilahtelu hänet -pysähtymään ja kääntämään katseensa peräseinälle, missä nuo kaksi -vanhaa asetta riippuivat. Nekö olivat kilinän aiheuttaneet vai mistä se -outo ääni tuli? Hänen korvansa eivät voineet valehdella, koska hänen -vaimonsakin oli kuullut saman äänen. Mutta eivät suinkaan miekat -voineet yksin liikahdella eikä seiniä liioin voinut mikään voima panna -tärähtelemään. Eihän täällä ollut maanjäristyksistä kuultu edes -puhuttavankaan. - --- Jokohan vanhan vaarin ennustus rupeaa toteutumaan? virkkoi vaimo. - --- Joutavia! Taisi sittenkin kuulua jostakin ulkoa, vastasi -Taavetti-isäntä ja lähti tuvasta. - -Pihalle tultuaan hänen huomionsa kiintyi nuoreen ja kookkaaseen -mieheen, joka seisoi pienen laiturin päässä ja uteliaasti tarkasteli -hänen alustaan. Miehen ulkomuodossa ja koko olemuksessa oli jotakin, -mikä heti ensi näkemältä painui iäksi mieleen. Kasvot olivat pyöreät ja -tarmokkaat, nenä rohkeasti esiin työntyvä, pienet viikset ylöspäin -suitut ja silmät tavattoman eloisat. Kaiken kaikkiaan oli hänessä -jotakin loikkaukseen valmistuvaa tiikeriä muistuttavaa. - -Hänen iäkkäämpi toverinsa istui airoja pidellen pienessä veneessä, -jolla he nähtävästi olivat tulleet Jänissaarelle. Kummallakin oli -moskovalaisen kaupankävijän ulkoasu. Kivekkään juuri lähestyessä -ottamaan selkoa, mikä vierailla oli asiana, nuorempi mies laskeutui -nopeasti veneeseen vanhemman alkaessa soutaa myötävirtaan. - --- Mitä miehiä ne nuo olivat? kysyi Kivekäs miehiltään. - --- Vennääksi kuuluivat haastelevan, kaipa ne olivat sen puolen -kauppamiehiä, arveli toinen miehistä. - --- Mutta mitä heillä täällä oli asiaa? - --- Eivät nuo mitään puhuneet. Ilman vain joutessaan täällä soutelevat. - -Mutta vastaus ei tyydyttänyt Kivekästä, joka tunsi olonsa omituisen -rauhattomaksi. Hän kiipesi aluksensa kannelle ja näki vieraiden -laskevan veneensä Hirvisaaren rantaan. Nuorempi mies hyppäsi maalle, -astui saaren korkeimmalle kohdalle ja alkoi vilkkaasti tehdä huomioita. -Sitten hän mittasi askelillaan saaren pitkin ja poikin. - --- Mitä merkillistä! murisi Kivekäs itsekseen. -- Aivan kuin aikoisi -saada tämän jokisuun omakseen! Tuosta täytyy puhua komendantille. - -Ajatuksiinsa vaipuneena hän lähti kaupunkiin. Tuvassa kuulunut kilinä -palasi hänen mieleensä eikä hän voinut olla asettamatta sitä tuon -vieraan ilmestymisen yhteyteen. Komendantti ei kuitenkaan kiinnittänyt -asiaan erikoista huomiota, ja kun hän itse ryhtyi iltapäivällä ottamaan -selkoa vieraista, ei hän tavannut näitä enää mistään. Ja sitten asia -haihtui hänenkin mielestään. - -Suunnilleen vuoden kuluttua tämän jälkeen tapahtui, että Kivekkään -tuvan peräseinän miekat saivat kolinallaan kaikki sisällä olijat -säikäyksen valtaan. Hakkapeliittamiekkaa kannattava naula näet irtautui -seinästä ja miekka putosi rämisten lattialle. Kivekäs otti sen -ylös ja katseli sitä miettivästi. Sitten hän tempasi ruostuneen -käyräraudan vihaisesti seinältä, viskasi sen penkin alle ja asetti -hakkapeliittamiekan sen paikalle naulaan. - -Saman päivän iltana saapui Nevanlinnaan kuriiri, joka kertoi, että -Moskova yhdessä Puolan ja Tanskan kanssa oli aloittanut sodan Ruotsia -vastaan. - --- Sitä se siis tiesi, lausui Kivekkään vaimo nyökäyttäen päätään -peräseinää kohti. - -Alkoi levoton aika. Inkerinmaalle tuotiin Suomesta sotaväkeä, ja -Kivekkään täytyi lopettaa kaupparetkensä. Kun nuori Kaarle-kuningas -myöhään syksyllä löi tsaari Pietarin sotajoukon Narvan luona, vallitsi -Nevanlinnassa ja koko Inkerinmaalla suuri riemu, sillä koettelemusten -luultiin olevan sillä ohitse. Mutta pahin olikin vielä edessä. -Kaarle-kuningas painui voittoisine armeijoineen Puolan sydämeen eikä -näyttänyt sen enempää välittävän tsaarin puuhista. Mutta tämä ei ollut -tappiostaan masentunut, sen saivat inkeriläiset piankin kokea. Laatokan -ja Suomenlahden välinen kannas, jossa Itä ja Länsi olivat vuosisatojen -kuluessa niin usein törmänneet yhteen, joutui taas sotanäyttämöksi, -jolla vuodesta toiseen Lännen suora ja Idän käyrä miekka iskivät -toisiaan vastaan. Kylät paloivat, viljelykset rappeutuivat ja -aseenkäyttöön kykenemättömät asukkaat pakenivat joko erämaihin tai -kokonaan pois synnyinseudultaan. Taavetti Kivekäs oli jättänyt kokonaan -rauhallisen ammattinsa, isoisän henki oli hänessä herännyt ja -kupeellaan tämän raskas hakkapeliittamiekka hän riensi taistelusta -taisteluun. Ennen pitkää tuli hänen nimensä laajalti tunnetuksi niin -ystäväin kuin vihollistenkin puolella. - - * * * * * - --- Hitto soikoon! urahti majuri Leijon pimeässä hapuillen. -- Tiellämme -voi olla mitä sudenkuoppia hyvänsä, emmekä tiedä niistä tämän -taivaallista, ennen kuin taitamme niskamme niiden pohjalla. Oletko -varma, että tämä on oikea tie? - --- Ihan varma! vastasi miehen ääni pimeästä. -- Tunnen nämä seudut kuin -viisi sormeani. - --- Hyvä, hyvä! Tiedänhän, että sinuun voi luottaa. Et ole ensi kertaa -matkalla päin vihollista. - --- Parissakymmenessä julkitappelussa olen ehtinyt jo olla venäläisten -kanssa ja lähes yhtä usein olen heidän keskellään muuten ollut. -Vakoilijana nimittäin. - --- Kyllä tiedän, kyllä tiedän. Olet sinä rivakka poika ja jos meillä -olisi kymmenenkään sinun veroistasi miestä armeijassa, eipä meillä -olisi hätääkään. Mutta nyt -- mene tiedä, mitä tästä lopuksi tulee. -Kuningas arvioi vihollisen liian heikoksi eikä huomaa, että he ovat -entisestään suuresti muuttuneet. Näkee kaikesta, että heillä on mies -peräsimessä. Mutta pitkältäkö luulet meillä olevan vielä taivalta? - --- Kolmisen Venäjän virstaa. - -He astelivat ääneti eteenpäin. Askelten tömähdykset ja hiljaiset, -katkonaiset sanat heidän takanaan ilmaisivat, että heidän kintereillään -marssi suurehko miesjoukko. Siinä oli parisataa suomalaista soturia, -jotka kenraalimajuri Cronhjort oli majuri Leijonin johdolla lähettänyt -Pähkinälinnan pienen varusväen avuksi. Heihin oli päivällä liittynyt -Taavetti Kivekäs viisikymmenmiehisen sissijoukkonsa kanssa sekä ottanut -opastaakseen koko joukon yön suojassa Pähkinälinnaan. Iltahämärissä oli -lähdetty Keltun kylästä liikkeelle ja puoliyön tienoissa oli määrä olla -perillä. - --- Mitä tuo outo kohina merkitsee? kysyi majuri Leijon, kun he olivat -hetken ääneti taivaltaneet. - --- Laatokka, vastasi Kivekäs. - --- Hitto vie, olin vähällä silmälleni tuiskahtaa, urahti majuri taas -hetken kuluttua. -- Eikö tässä voisi edes tuohusta sytyttää? - --- Ei mitenkään, ja neuvoisinpa teitä puhumaankin mahdollisimman -hiljaa. Voimme milloin hyvänsä törmätä pahki vihollisen etuvartion. Kas -tuolla näkyvät jo Pähkinälinnan tulet. Ja tuolla näette vihollisten -leirinuotioita. - -Heidän edettyään vielä hiljaisuudessa satakunta syltä kuului edestäpäin -venäjänkielinen huuto: Kuka siellä? - -Pieni apujoukko pysähtyi ääneti. Edestäpäin kuului läheneviä askelia -sekä sotilaille tuttua naksahtelua -- musketinhanoja viritettiin. -Kuiskaten majuri kutsui pari kärkipään miestä luokseen. Aseet valmiina -kaikki neljä kyyristyivät maahan. Samassa ilmestyi heidän eteensä -viiden venäläisen hahmot. Nämä eivät ennättäneet ääntä päästää, kun -olivat jo vainajia. Jatkettiin matkaa, kunnes törmättiin äkkiarvaamatta -suurempaan vartiojoukkoon. Nyt ehti kajahtaa puolikymmentä laukausta -sekä syntyä muutakin rähäkkää, ennen kuin vihollisista oli selvitty. -Hälytys oli tehty ja piirittäjäin leirissä huomattiin levotonta -liikehtimistä. - --- Nyt ei hiipiminen enää auta, vaan juoksujalkaa suoraan kohti -linnoitusta, sanoi Kivekäs. - -Majuri antoi miehille viimeiset määräykset, samoin Kivekäs omilleen. -Yhteinen kokoontumispaikka tiedotettiin niille, jotka pimeässä -mahdollisesti eksyisivät eivätkä pääsisi linnoituksen suojaan. Sitten -lähdettiin juoksujalkaa eteenpäin ja jokainen koetti pysytellä -toverinsa tuntumassa. - -Tuota pikaa pienen apujoukon ympärillä syttyi taistelun pauhina. -Muskettien tulet välähtelivät pimeässä ja taisteluhuudot kiirivät -pitkin Nevan rantoja. Linnanmuureilla liikkui tulia ja yhtä mittaa -jyrähteli tykinlaukauksia, Linnassa tietenkin luultiin, että -piirittäjät olivat aloittaneet rynnäkön. - --- Kylläpä sinä olet koko paholainen hakkaamaan, virkahti majuri -Kivekkäälle, joka hakkapeliittamiekkaansa heilutellen raivasi hänen -rinnallaan tietä sisimmän saartolinjan läpi. -- Ainakin kymmenen ryssää -olet ehtinyt jo toiseen maailmaan lähettää. Ei luulisi sinua -kauppasaksaksi. - --- Sepä minä en enää olekaan, vastasi Kivekäs. -- Siitä hetkestä -lähtien kun vihulainen samosi Inkerin rajan yli olen ollut sotilas -kiireestä kantapäähän. Mutta nyt olemmekin Nevan rannalla ja linna on -tuossa ihan ulottuvillamme. - --- Mutta miten sinne pääsemme? Uimallako vai? - -Kivekäs asetti kouransa torveksi suun eteen ja huusi linnaan, että -täällä oli ystäviä, joiden tuli päästä yli. Linnasta vastattiin ja -muutaman hetken kuluttua kuului pimeästä airon loisketta. Mutta -taistelun melske rannalla kiihtyi hetki hetkeltä, ja kun aamuyöstä -viimeinenkin rannalle ilmestynyt suomalainen oli korjattu veneeseen, -huomattiin, että koko apujoukosta oli vain viitisenkymmentä miestä -päässyt linnoituksen suojaan. Muut olivat joko pimeässä eksyneet ja -kadonneet metsiin tai kaatuneet taistelussa. - -Seuraavana aamuna Kivekäs seisoi linnanmuurilla ja kasvoillaan -kummastunut ilme tuijotti erästä vihollisen saartovallia kohti. Heti -päivän valjettua olivat venäläiset aloittaneet ankaran ammunnan ja -vallilla näkyi kolme heidän tykkiään. Niitä ladattiin parhaillaan ja -käskyjä tykkimiehille jakeli kookas mies kapteenin univormussa. - --- Mitäs meidän uljas partionjohtajamme täällä miettii? Onko ehkä -kypsymässä jokin uusi kepponen? - -Tämän lausui linnoituksen komentaja, eversti Schlippenbach lyöden -Kivekästä olkapäälle. - --- Tiedättekö, eversti, kuka tuo kookas venäläinen on? kysyi Kivekäs ja -osoitti tykistökapteenia. - -Eversti varjosti kädellä silmiään ja tähysti tarkkaan osoitetulle -patterille. - --- Sehän on... etkö häntä tunne? lausui hän lopuksi. - --- Aavistan, että hän on -- - --- Itse tsaari Pietari. Niin, hän se on aivan varmasti. Mutta kas, nyt -he suuntaavat tulikirnunsa juuri meitä kohti. - -He kyyristyivät suojaan, ja kohta sen jälkeen jymähti muurin reunaan -kolme perättäistä kuulaa singoten ilmaan pölyä ja kivensirpaleita. -Eversti ja Kivekäs suuntasivat jälleen katseensa patterille. - --- Olen nähnyt hänet kerran aikaisemminkin, sanoi Kivekäs synkästi. - --- Kenet? Tsaarinko? kysyi eversti. - --- Hänet juuri, ja Kivekäs kertoi kohtauksesta Jänissaarella kolmisen -vuotta sitten. - --- Nyt käsitän, millä matkoilla hän silloin liikkui, lopetti hän -kertomuksensa. -- Jospa olisin silloin hänet tuntenut, niin -- - --- Niin mitä? kysyi eversti huvittuneena. - --- Niin hän makaisi jo kolmatta vuotta Nevan pohjassa. - --- Hm, silloin olisivat asiat varmaankin kokonaan toisin näillä -maanäärillä, virkahti eversti. -- Mutta kas kuinka hän asettaa itsensä -alttiiksi meikäläisten kuulille. Koetetaanpa, eivätkö kanuunamme saa -hänestä urakkaa. - -He astuivat lähimmälle ampuma-aukolle, jonka tykki huolellisesti -suunnattiin tsaaria kohti. Eversti itse asetti sytyttimen -sankkireiälle. - -Kun se valtava tomupilvi, jonka laukaus oli nostattanut venäläisen -patterin ylle, alkoi haihtua, he näkivät tsaarin heilauttavan kättään -linnoitusta kohti sekä sitten peräytyvän suojaan patterin taakse. - --- Ei hän ole meidän saavutettavissamme, sanoi eversti pettyneenä. - -Päivän kuluessa kiihtyi venäläisten tulitus, niin että taukoamaton -jyrinä ja pauke täytti tienoon. Muurit murtuivat monin paikoin ja ennen -kuin aukot yön hetkinä oli ehditty tukkia, aloittivat viholliset päivän -sarastaessa yleisen rynnäkön. Joka suunnalta läheni linnaan lotjia ja -hirsilauttoja, kaikki täynnä vihreätakkeja musketteineen ja -rynnäkkötikkaineen. Syntyi vimmattu taistelu, jossa linnan kolme ja -puoli sataa puolustajaa sai osoittaa mihin he kelpasivat ja että he -olivat vanhan suomalaisen soturimaineen arvoisia. Rynnäkkö lyötiin -takaisin. - --- Sinähän olet ilmetty raivotappelija, sanoi eversti Kivekkäälle, -jonka taistelua muurin aukossa hän oli kammonsekaisella ihastuksella -hetkisen seurannut. - --- Soisin, että minulla olisi kahdenkymmenen miehen voimat omaini -lisäksi, sanoi Kivekäs pahoin lohkeillutta, veristä miekkaansa -silmäillen. - -Kahdesti päivän kuluessa venäläiset uudistivat vielä rynnäkkönsä. -Kummallakin kertaa heidät lyötiin takaisin. Heidän kaatuneitaan oli -kasoittain muurien juurella ja Nevan aallot kuljettivat alaspäin -miehettömiksi jääneitä hirsilauttoja, aseita ja kaatuneiden ruumiita. -Kokonaista kuusituhatta miestä menettivät venäläiset sinä päivänä. - -Eversti Schlippenbach piti upseereineen sotaneuvottelua, sillä äsken -oli tsaari tarjonnut heille kunniallista antautumista. Huomattiin, että -ampumavarat olivat aivan lopussa, muonaa ainoastaan viikkokaudeksi ja -miehet lopen uupuneita. Linnan puolustamista ei voitu enää paljonkaan -pitkittää. Päätettiin siis hyväksyä tsaarin antautumisehdotus, jonka -mukaan puolustajat saivat aseineen vapaasti lähteä linnasta. - -Ennen kuin antautumisesta ruvettiin neuvottelemaan, Kivekäs astui -everstin eteen ja pyysi lupaa jäljellä olevine miehineen poistua -linnoituksesta. Syyksi hän ilmoitti yksinkertaisesti sen, ettei hän -voinut eikä tahtonut _antautua_ venäläisille. Eversti suostui hänen -pyyntöönsä, koska oli syytä pelätä, että venäläiset tekisivät -antautumisehdoissa häneen nähden poikkeuksen, hän kun ei kuulunut -varsinaiseen sotaväkeen ja etenkin kun hänen nimensä oli venäläisten -keskuudessa tunnettu ja pelätty. - -Yön tultua Kivekäs souti siis kymmenkunnan miehensä kanssa maalle ja -miekka kourassa raivasi tiensä piirityslinjojen läpi jatkaakseen -muualla taistelua isänmaan vapauden puolesta. - -Pähkinälinnan antautumisen jälkeen Kivekäs oli jatkanut sodankäyntiä -omiin nimiinsä, tehnyt miehineen huimapäisiä partioretkiä venäläisten -keskuuteen, niin että nämä lopulta olivat näkevinään Kivekkään sormet -kaikessa mukana. - - * * * * * - -Pähkinälinnan menetyksen jälkeen oli pelätty vihollisen suoraa päätä -samoavan Nevanlinnan kimppuun ja sen takia suurin osa kaupungin -porvareita oli hätäännyksissään muuttanut Suomeen, minkä jälkeen -komendantti oli sytyttänyt kaupungin palamaan. Jäljellä oli vain -pienoinen joukko sotilaita linnoitusta puolustamassa. Kivekäs oli -myöskin siihen aikaan lähettänyt perheensä Viipuriin, mutta itse hän -pysyi miehineen synnyinseuduillaan pitäen Jänissaaressa päämajaa, josta -käsin hän teki rohkeita retkiään venäläisten valtaamille alueille. - -Viholliset eivät Pähkinälinnasta olleetkaan suoraa päätä samonneet -Nevanlinnaan, vaan virran suulla oli koko talvi saatu olla rauhassa -heidän yrityksiltään. Nyt oli jo toukokuu alussa ja Nevakin oli jo -purkanut jääpeitteensä. - -Oli vielä ani varhainen, kun Kivekäs heräsi unestaan. Ulkona sarasti jo -kuitenkin päivän alku. - -Juuri kun Kivekäs veti saappaita jalkaansa, kuului linnoituksesta päin -tykinjyräys, jota heti seurasi toinen, kolmas ja sitten melkein -yhtäaikaa puolikymmentä laukausta. Sen jälkeen kuului säännötöntä -muskettitulen räiskettä. Miehet kavahtivat jalkeille ja Kivekäs syöksyi -ulos. - -Kohta hän ilmestyi kuitenkin takaisin tupaan ja huusi: - --- Aseisiin, miehet, meidät on saarrettu! - -Tuossa tuokiossa miehet tempasivat aseensa ja syöksyivät päällikkönsä -kintereillä ulos. He joutuivat heti pihalla kahdelta suunnalta tulevaan -kuulasateeseen. Kivekäs vaipui maahan ja hämmästyneet miehet totesivat, -että hän oli saanut kuulan rintaansa. Heti hän kohosi kuitenkin -ryntäilleen ja nojaten selkänsä tuvanseinään viittasi alipäällikkönsä -Taneli Luukkosen luokseen. - --- Retkeni päättyy tähän kotikynnykselle, mutta sinä, Taneli, jatka -taistelua, hän sanoi painaen vasemmalla kädellä haavaansa ja puristaen -oikeassa rakasta hakkapeliittamiekkaansa. - -Sitten hän korotti äkkiä äänensä ja huusi miehille: - --- Oletteko lampaita? Puolustakaa saarta ja lyökää ryssä takaisin! - -Kolmelta puolen nousi venäläisiä lotjista saarelle. Hurjasti kävivät -Kivekkään miehet Luukkosen johdolla heidän kimppuunsa. Taistelun -melskettä säestivät linnoituksen kanuunat, sillä venäläisten päävoima -oli hyökännyt Nevanlinnan kimppuun. Siitä tuli verinen päivä ja taas -saivat Nevan aallot kuljetella merta kohti joukoittain venäläisten -ruumiita. - -Kun ensimmäinen hyökkäys linnoitusta vastaan oli lyöty takaisin, -vihollislotjat peräytyivät myöskin Jänissaaren rannalta ja sissit -saivat aikaa hiukan hengähtää. Kiireesti Luukkonen palasi nyt Kivekkään -luo. Tämä oli vielä hengissä. - --- Käy... nouda tuvasta... siellä on penkin alla sellainen ruostunut -moskovalaismiekka, hän sanoi voipuneella äänellä. - -Ihmetellen Luukkonen täytti käskyn. Kun Kivekäs oli saanut tuon vanhan -asekulun käteensä, hänen silmänsä välähtivät omituisesti. Hän kohotti -kätensä ja löi moskovalaisen aseen niin tuimasti oman miekkansa -hamaraan, että se rauskahti kahdeksi kappaleeksi. - --- Kas niin, tuo ei ole ikäänsä näillä mailla hallitseva! hän sanoi -palasia osoittaen, ja sitten omaa miekkaansa kohottaen lisäsi: -- Tämä -on lujempaa ainesta. Ja nyt, miehet, kaivakaa minulle hauta tuohon -pihan keskelle, sillä hetkeni ovat luetut. -- Minä olen tämän saaren -omistaja ja haltija, sen uumenissa tahdon maata ja vartioida saartani -ajasta aikaan. Ja vaikka moskoviitti tämän hetkeksi valtaisikin, minä -tulen haudastani huutamaan kirouksia vierasta anastajaa vastaan. Jos se -rakentaa kaupunkinsa minun haudalleni, minun ja esi-isäini omistamalle -maaperälle, kirousteni painosta sen muurit kerran sortuvat. Kaivakaa -hautani syväksi. Älkää irrottako miekkaa kourastani, kun laskette minut -haudan pohjalle. Viskatkaa jalkoihini haudan syvyyteen nuo -moskovalaisen aseen palaset. - -Haudan valmistuessa Taavetti Kivekäs heitti henkensä. Vasemman -nyrkkinsä kohottaen hän lausui Luukkoselle ja toisille miehille, jotka -hänen ympärillään seisoivat: - --- Jatkakaa taistelua! Jatkakaa sitä viimeiseen saakka! Älkää ilman -taistelua luovuttako tuumaakaan isäinne maasta. Ja jos menetätte, -ottakaa takaisin. Taistelkaa! - -Juuri kun sissit kävivät peittämään maan poveen päällikköään, -venäläiset ryhtyivät uuteen rynnäkköön linnoitusta ja Jänissaarta -vastaan. Tykkien jyristessä, muskettien paukkuessa ja kuulain vinkuessa -luotiin viimeiset multalapiot Kivekkään haudalle. - -Taistelu muodostui ensimmäistä hurjemmaksi. Joka suunnalta venäläiset -tunkivat ylivoimaisina Jänissaareen. Illan tullen Luukkonen raivasi -jäljelläolevien miestensä etunenässä itselleen tien Nevan Suomen -puoleiselle rannalle. Kun he hämärän langetessa pysähtyivät Parkalassa -metsän reunaan huoahtamaan, he näkivät valtavan tulipatsaan nousevan -ilmaan Jänissaarelta. Venäläiset olivat sytyttäneet Kivekkäiden vanhan -perintötalon palamaan. - --- Se kostetaan! sanoi Luukkonen synkästi pudistaen nyrkkiään Nevan -suuta kohti. - -Ja hän piti sanansa. Hän jatkoi sitkeästi vuodesta toiseen taistelua -miehineen, joita tästä alkaen niin ystävät kuin viholliset rupesivat -kutsumaan kivekkäiksi. Venäläiset eivät tienneet Kivekkään kaatumisesta -ja että hänet oli haudattu omaan kotisaareensa, vaan koettivat yhä -saada häntä käsiinsä luullen hänen olevan mukana kaikissa niissä -rohkeissa teoissa, joita Luukkosen sissit suorittivat. Kun Inkeri oli -kokonaisuudessaan joutunut venäläisten valtaan, kivekkäät jatkoivat -taistelua Suomen rajojen sisällä. He jatkoivat sitä vielä sittenkin, -kun koko Suomi oli vallattu ja varsinaiset sotatoimet tauonneet ja -tavan takaa he tekivät huimapäisiä retkiä Nevan suulle hävittääkseen -sen kaupungin alun, jota tsaari Pietari oli ruvennut sinne rakentamaan -ja jonka hän kohta Nevanlinnan valloituksen jälkeen nimitti ja määräsi -valtakuntansa pääkaupungiksi. - -Jänissaarelle kohosi mahtava Pietari-Paavalin linna. Mutta sen muurien -alla lepää saaren oikea isäntä, Taavetti Kivekäs, kourassaan raskas -hakkapeliittamiekka. - -_Kyösti Wilkuna_ - - - - -NELJÄKYMMENTÄ VUOTTA SOTURINELÄMÄÄ - -JUHANA HENRIK FIEANDT - - -Viipuri oli menetetty. Venäläiset olivat saaneet haltuunsa Suomen -itäisen rajavartion, joka kovimmissakin koettelemuksissa, äärimmilleen -ahdistettuna aina oli näihin asti säilynyt isänmaan murtumattomana -lukkona ja johon sen vuoksi valtakunta oli sokeasti luottanut. Tulipa -uhka kuinka ylivoimaisena tahansa, Torkkelin ja Possen varustus -kumminkin kestää, uskottiin Ruotsissa ja Suomessa vahvasti vuosisadasta -toiseen. - -Nyt oli tämä tuki ja turva sittenkin sortunut isonvihan hyökyyn. -Menetys järkytti valtavasti mieliä koko valtakunnassa, se vaikutti -typerryttävän nyrkiniskun tavoin. Miten se on mahdollista, kysyttiin, -kenen syytä on tämä onnettomuus? Maahan on nyt avoin viholliselle, -kynnys ja portti on poissa, -- Viipuri venäläisillä! Mitä on isänmaan -pelastamiseksi tehtävä? - -Herättiin vihdoinkin ajattelemaan Suomea, hätkähdettiin Ruotsiakin -uhkaavaa vaaraa, ryhdyttiin taas toimiinkin. Kykenemätön ylipäällikkö -Lybecker, joka ei ollut kylliksi huolehtinut Viipurin turvallisuudesta, -erotettiin virastaan, tarmokkaampi, toimekkaampi Nieroth pantiin -tilalle; sotaväkeä lisättiin Suomessa, sitä sijoitettiin Karjalaan, -- -tarkoituksena oli vieläpä ottaa Viipuri venäläisiltä takaisin. Ensiksi -oli se eristettävä Pietarin yhteydestä, niin että sen venäläinen -varusväki ei voisi saada apua eikä muonaa, ja sitten saartaa se joka -puolelta. - -Nieroth oli tässä mielessä kevättalvella 1711 määrännyt sen parin, -kolmen tuhannen miehen savolaisarmeijan, joka kenraali Armfeltin ja -eversti Stjernschantzin johdolla oli Savonlinnasta lähtien -menestyksellä taistellut Pohjois-Karjalassa vallaten maan Laatokkaa -myöten, samoamaan Karjalan kannakselle ja katkaisemaan venäläisten -huoltoyhteyden Pietarin ja Viipurin väliltä. Toisten suomalaisjoukkojen -piti tulla näitä vastaan Virolahdelta ja Säkkijärveltä. Vainolainen oli -kerta kaikkiaan pantava ahtaalle. - -Näissä merkeissä pienehköt suomalaiset suksimies- ja jääkäriosastot -keväällä 1711 liikehtivät Karjalan kannaksen moneen kertaan autioiksi -hävitetyillä mailla, hyökäten venäläisten vartiojoukkojen kimppuun ja -anastaen heidän kuormastojaan. Yksi joukko oli siten huhtikuun alussa -samonnut Muolaaseen asti ja lepäili kauniina kevätaamuna erään poltetun -kylän laidassa, missä vielä jokunen sauna tai riihi soi kylmältä -suojaa. - -Oli yömarssin jälkeen nukuttu muutamia tunteja ja päivä paahtoi -lämpimimmillään kylämäen suvista ahdetta, mihin miehiä nyt keräytyi -aamiaiselle, syömään viholliselta pari päivää sitten anastettuja -herkkuja. Jäseniä kangisti vielä eilisten ponnistusten jälkeen, ja kun -siinä tarinoitiin retken vaiheista ja vaivoista, pyrkivät muutamat -vanhemmat miehet vähän moitiskelemaan tätä rasittavaa seikkailuelämää. - --- Kun pääsisi saunaan ja sitten kotipankolle nukkumaan, murahti muuan -urho piipunnysäänsä virittäessään ja koipiaan oikoessaan. - --- Niin, uunin lämpö se olisi poikaa, vieläköhän tuota koskaan -tavannee, säesti hiukan haikeamielisesti toinen äijä puhuen samalla -näistä alituisista vaaroistakin vihollisten miehittämillä alueilla. - -Mutta osaston päällikkö, nuori solakka luutnantti, jonka -hienopiirteisiä kasvoja vasta untuvainen poskiparta varjosti, -heittäytyi selälleen törmälle päivän paistatettavaksi, käännähti siinä -viimeksi puhuneen puoleen, viittasi siniselle taivaalle ja virkkoi: - --- Mikäs sen ihanampaa on, Heikki, kuin keväinen törmä lepopaikaksi, -mikä sen suloisempaa kuin tämä vapaa soturinelämä. Paistatat päivää, -syöt vierestäsi viholliselta siepattuja eväitä ja laulelet sekaan, niin -että metsä raikuu. - --- Laulat ja odotat, kunnes tappelu alkaa ja vainolainen on niskassasi! - --- Niin juuri, Heikki, -- taikka en odota! Hyökkään itse ja isken kuin -salama, lämpenen, valmistan viholliselle kuumat paikat, -- sitten taas -lepään ja nautin. - -Nuoret miehet katsoivat ihastellen innokasta johtajaansa, mutta tuo -vanhempi uros, joka näkyi olevan tuttavallisissa suhteissa päällikköön, -jatkoi vielä: - --- Niin puhuu nuori mies, joka on vasta päässyt sodan makuun. Annahan -kun tässä ammatissa vanhenet ja koet sen kaikki kärsimykset. - --- Olenhan ollut jo matkassa minäkin, vastasi luutnantti -kerskailematta, -- mutta soturina minä elän ja kuolen. - --- Toden puhuit, virkkoi siihen tuo vanha soturi melkein ennustajan -tapaan, nousten ryntäilleen ja johtajaansa silmiin katsoen. -- Sotaan -kuolet! - --- Se on melkein meidän kaikkien kohtalo, myönsi luutnantti. -- Mutta -sanopas, Heikki, jos lienet tietäjä, kuinka ja koska se tapahtuu. -Tänäänkö vai kolmenkymmenen vuoden perästä? - --- Sitä en sano, vastasi tietäjä vältellen, -- vielä sinulla on monet -vaaran paikat edessäsi. Mutta kun se hetki kerran tulee, etköhän -silloin kadu sanojasi? - -Nuori luutnantti hypähti pystyyn. - --- Tule kysymään silloin, Heikki, ja minä vastaan: En kadu! Minä olen -elänyt ja kokenut paljon. - -Se oli leikkitarinaa lepotantereella, mutta siinä oli totta toinen -puoli. Ja nekin miehet, jotka valittelivat vaivojaan, ihailivat nuorta, -tulista ja neuvokasta päällikköään ja olivat hänen mukanaan valmiit -menemään vaikka hornan kitaan. Sen hän tiesi. Ja jos milloin oli -mielessä vähän alakuloisuutta, aina hän sai niihin valetuksi omaa -intoaan ja uskoaan. - -Nytkin hän reippaana asteli saunan kupeelle, tarttui pyssyynsä ja nousi -suksilleen virkkaen: - --- Taas painutaan metsään ja hiiviskellään idemmäksi. Mutta ensi yönä -tapella rytistetään, silloin savustetaan viholliset siihen uuteen -linnoitukseensa, jonka he ovat tänne Muolaaseen rakentaneet. Ja sitten -Viipurin valtatielle -- eteenpäin vain! - -Kohta olivat miehetkin, satakunta savolaista, suksillaan, joilla vielä -metsissä saattoi liikkua, ja leveänä kaarena painui joukko kyläraunion -takaiseen näreikköön. -- - -Tämä reipas luutnantti, joka johti osastoaan Karjalan kannaksella, oli -Juhana Henrik Fieandt, 26-vuotias soturi, soturin poika, joka itse jo -pian kymmenen vuotta oli ruutia haistellut. Hän ei siis ollut -ammatissaan niinkään vasta-alkaja kuin ehkä kasvojen sileydestä olisi -voinut päätellä. Jo 17-vuotiaana nahkapoikana oli hän ruvennut -rakuunaksi ja seurannut Kaarle-kuninkaan voittoisaa armeijaa Virossa, -jossa hän oli syntynyt, oli sitten palvellut Kuurinmaalla Lewenhauptin -joukoissa, sen jälkeen Inkerissä Maijdellin komennossa ja vihdoin -Armfeltin alaisena Savossa, jossa hänet oli ylennetty luutnantiksi. Nyt -hänellä oli jo oma osasto johdettavanaan ja hän oli hiljakseen -päättänyt, ettei hän tätä itsenäistä tehtävää suorittaessaan petä -esimiestensä luottamusta. - -Venäläiset olivat Inkerin vallattuaan ja Pietarin perustettuaan -vakinaisesti pesiytyneet Kannaksen rajakulmalle ja valtansa -vahvikkeeksi mm. rakentaneet Muolaan linnan. Se oli nyt siitä -hävitettävä, jos mieli päästä katkaisemaan venäläisten yhteydet -Viipuriin. Tätä tehtävää suorittamaan nuori Fieandt oli nyt joukkoineen -menossa. Kuinka suuri varusväki oli Muolaan linnassa, siitä ei ollut -tarkempaa tietoa. Joka tapauksessa se oli vallattava äkkirynnäköllä, -eikä piirittämällä. Fieandt tunsi vanhastaan tienoot ja taipalet näillä -mailla ja samosi siis varmasti ja arkailematta eteenpäin. - -Illan suussa lepäiltiin taas havuvuoteilla metsässä, mutta aamuyöstä -oli joukko virkeänä jalkeilla. Muolaan linna oli kivi- ja multavallien -ympäröimä korkea kunnas, johon oli rakennettu tornit ja -rintavarustukset tykkeineen. Sotaväkeä varten oli linnassa -puurakennuksia. Se oli teiden risteyksessä tärkeällä paikalla, ja -linnasta käsin oli vihollisen tarkoitus isännöidä tämänpuoleista -Karjalaa. Hyökkäystä tähän pesäpaikkaan olivat nuoren luutnantin -esimiehet pitäneet uhkarohkeana, hän oli itse tarjoutunut yrittämään ja -paloi nyt halusta päästä näyttämään kuntoaan. - -Itäinen muuri oli muita matalampi ja loivempi, sen olivat vakoojat jo -ennakolta kertoneet. Sitä kohti Fieandt aikoi rynnistää. Miehet -varasivat metsästä mukaansa pitkiä riukuja ja oksapuita, joita myöten -he voisivat kiivetä, ja vasta sisäpuolelle päästyä oli alettava -tappelu. Hiljaa he hiipivät metsän rintaan asti, mutta siitä aukean yli -luutnantti komensi miehensä juoksemaan, etteivät vartijat ehtisi liian -aikaiseen hälyttää linnuetta eikä käydä tykkeihinsä käsiksi. - -Itse hän juoksi ensimmäisenä kuin vihuri, solakka näre kainalossaan ja -miekka hampaissa, ja pyrynä tuiskahtivat miehet hänen perässään. -Miesten kavuttua muurin laelle alkoi linnan sisältä ja valleilta kuulua -huutoa ja jyminää. Mutta miesjoukko loikkasi muurin yli ja iski ensi -töikseen tulta sytyttäen palamaan lähinnä muuria olevan puurakennuksen, -jonka tuohikatto pian tuprahtikin liekkeihin. - -Tappeluhan siinä syntyi pimeällä linnan pihalla; ammuttiin läheltä, -lyötiin teräaseilla, käsiksikin käytiin. Mutta unestaan heränneet -venäläiset olivat hölmistyneitä, kun eivät tienneet pimeässä, paljonko -vihollisia oli heidän kimpussaan. Uusia kapusi myötäänsä itäisen muurin -ylitse. He eivät voineet käyttää tykkejään, he eivät ymmärtäneet koko -rytäkän syytä. Jotkut säikähtyneet avasivat silloin eteläisen portin ja -ryntäsivät siitä ulos ihan köytenään pakosalle, toisten seuratessa -mölyten perässä. Päälliköt kyllä karjuivat ja manasivat ja koettivat -järjestää miehiään vastarintaan sekä huutaa heitä pysähtymään. Mutta -Fieandt ei antanut heille hengähdyslomaa, hänen joukkonsa hyökkäsi -palavan puurakennuksen takaa pyssyt ja pistimet ojossa kohti ja -suorastaan ajoi vastustajat ulos linnasta. Antoipa vielä pauketta -kaupantekijäisiksi! - -Muolaan linnan valtaus sujui vähemmässä kuin tunnissa. Aamu ei ollut -vielä täysin valjennut, kun ne suomalaiset, jotka olivat pakenevia -ajaneet takaa, palasivat linnaan ja näkivät siellä jo omat miehensä -tykkien ääressä ja vartiopaikoilla valmiina puolustamaan linnaa koko -joukon sitkeämmin kuin sieltä äsken lähteneet. Muutamia kymmeniä -vankeja oli jo aseista riisuttuina suljettu tyrmään, tulipalo oli -estetty leviämästä muihin rakennuksiin, ja miehet tarkastelivat juuri -varastoissa olevia ruoka- ja sotatarvikkeita. Niitä oli kelpo määrät, -tälle joukolle oli evästä koko vuodeksi, ja sittenkin olisi saanut joka -päivä herkutella. - -Nuori Fieandt kulki varmana, reippaana ja iloa säteilevänä uudessa -valtakunnassaan, mutta hän ei myöskään laiminlyönyt tilanteen -aiheuttamia velvoituksia. Hän jakoi miehet työvuoroihin, toiset -vartioimaan, toiset nukkumaan, antoi heille varastosta vain yhden -viinaryypyn mieheen, mutta limppua ja silavaa sitä enemmän ja -kultakolikoitakin siekailematta. Ja miehet olivat onnellisia ja -ylpeitä. - -Touhuillessaan linnan pihalla nuori luutnantti tapasi saman -parta-äijän, joka eilen lepopaikalla oli vähän marissut näitä sodan -vaivoja, löi häntä olalle ja virkkoi toverillisesti: - --- Hei, Heikki, mitä sanot tänään? Et kai vaihda soturin ammattia -muuhun? - --- En vaihda. - --- Tiesinhän sen. Nyt saatkin lähteä viemään sanomaa Armfeltille -Jääskeen. Sano vain: Tie on auki, tulkaa! - - * * * * * - -Viipuria ei saatu valloitetuksi takaisin. Muolaan linnakin joutui -takaisin venäläisille sen jälkeen kun luutnantti Fieandt oli sieltä -lähtenyt taas uusille retkille. Karjala menetettiin kokonaan ja muukin -Suomi valloitettiin pala palalta sikäli kuin vuodet kuluivat ja sotaa -jatkui. Suomen aina huonosti varustetun ja aina huonosti johdetun -armeijan lähteet peräytyivät Kymijoelle ja senkin taakse, Hämeenlinnaan -ja siitä pohjoiseen. Etelä-Suomen rannikko kaupunkeineen joutui -vihollisten käsiin, samoin Turku ja Varsinais-Suomi. Suomen sotajoukon -rippeet peräytyivät yhä pohjoisemmaksi jättäen poloisen isänmaan -vainolaisen raastettavaksi. - -Peräytyvän armeijan mukana kulki Juhana Henrik Fieandtkin, nyt -kapteeniksi korotettuna, johtaen omaa osastoaan. Hän taisteli uljaasti, -milloin siihen vain sai tilaisuutta, ja jakoi edelleen miestensä kanssa -kaikki sodan vaivat ja vaarat. Partioretkistä hän sai viihdykettä niin -kauan kuin ylipäällikkönä oli Nieroth. Mutta hänen kuoltuaan alkoi taas -Lybeckerin kunniaton komento ja sitä oli toimeliaan soturin vaikea -sietää. - -Toivo heräsi taas henkiin Suomen armeijassa, kun sen ylipäälliköksi -vihdoinkin (1713) määrättiin kenraali Armfelt. Tämän jäykän suomalaisen -tunsi Fieandtkin hyvin heidän yhteisiltä Karjalan retkiltään, ja hän -tiesi samalla, että nyt saadaan edes tapella! Niin saatiinkin. -Pälkäneellä ja Kostianvirralla kapteeni Fieandt odotteli savolaisineen -päättäväisenä vihollisten maihinnousua ja hänen katseestaan säihkyi -taisteluinnon ja nuoruuden tulta, kun hän näki näiden lauttojen -lähenevän. Hän ei ollut enää sama sileänaamainen nuorukainen kuin -muutamia vuosia sitten Muolaassa. Sodan ja partioelämän yhtämittaiset -rasitukset olivat uurtaneet vakoja hänen kasvoihinsa ja kovettaneet -hänen piirteensä. Takkuinen ruskea parta peitti hänen poskensa ja ääni -soi karkeana, kun hän miehiään komensi. Mutta silmissä oli entinen tuli -ja kun hän komensi miehensä ryntäämään maihinnousevaa vihollista -vastaan, ei sitä iskua mikään kestänyt. Veteen ja lotjilleen oli -tunkeilijain vetäydyttävä Kostianvirran rantaan siltä kohdalta. - -Mutta mitä auttaa yhden osaston uljuus, kun ylivoima hyökkää leveällä -rintamalla ja toiset puolustajat väistyvät ja peräytyvät. Hammasta -purren ja sydän synkkänä marssi Fieandtkin pian taas myöhäissyksyn -veteliä teitä pitkin Pälkäneeltä peräytyvän armeijan mukana yhä -kauemmaksi pohjoiseen saaden vain joskus pikkukahakoissa häädellä -Hämeenkankaan yli pyrkiviä vihollisjoukkoja. - -Niin jouduttiin talven ajaksi Isoonkyröön. Nyt torjuttiin vihollista -helmikuun pakkasessa Napuen kentällä. Fieandt osastoineen taisteli -siellä taas keskustassa, jonka painostus pani vihollislaumat horjumaan -ja saattoi ne sekasortoon. Se oli verisin päivä, missä hän oli ollut -mukana. Laaja lumikenttä oli veren tahrima ja verta valui hänenkin -haavoittuneesta reidestään, mutta sitä hän ei huomannutkaan. Hän -komensi miehiään yhä eteenpäin, pääsi venäläisten tykkipattereille asti -ja huhki raisusti niitä vallatessaan. Voitto oli nyt käden ulottuvilla! - --- Hei, pojat, hei, Heikki, sinäkö siinä tappelet. Nyt vihollisen tykit -puremaan omiaan! - -Se oli sama vanha soturi, joka oli ollut mukana Muolaan valtauksessa ja -joka edelleen kuului hänen osastoonsa. Yhä lujemmin oli Heikki nuoreen -päällikköönsä kiintynyt, vaikkei hän sitä aina ilmituonut. Nytkin hän -viittasi kentän itäiselle, metsäiselle kulmalle virkkaen: - --- Onhan tämä tupenrapinaa. Mutta mitä nuo tuolla juoksevat? - --- Juoskoot mitä juoksevat, me painumme eteenpäin! - -Ja vallattujen tykkien ohi Fieandt porhalsi miehineen raivokkaasti -väistyvän vihollisen jälkeen. - -Hän ei ollut siinä taistelun tiimellyksessä huomannut, että vihollinen -oli metsän kautta kiertänyt Armfeltin voiton toivossa taistelevan -armeijan, saartanut sen kahdeltakin puolelta, ja että se nyt jo -hyökkäsi takaapäin. Eikä hän tahtonut uskoa sitä vieläkään, vaikka näki -jälkijoukkojen hajoavan. Hän ryntäsi vain eteenpäin ja vihollinen -väistyi hänen tieltään. Mutta toiset rinnalla kulkeneet osastot olivat -säikähtäneet saartoon joutumistaan, juosseet takaisin, joutuneet -epäjärjestykseen -- yleinen sekasorto vallitsi nyt vuorostaan Suomen -armeijassa. Hän vain taisteli edelleen voiton huumauksessa ja innosti -joukkonsa mukaan, karjui, iski ja eteni. - -Mutta seuraus oli, että näin edennyt keskustan osa ennen pitkää oli -umpisaarroksessa. Sen kimppuun hyökättiin nyt joka taholta, miehiä -kaatui, joukko hupeni. Toisaalla olivat saarretut joukot rynnänneet -metsään päin hajanaisin parvin. Fieandt oli jäänyt hyökkäämään -joukkoineen avoimelle kentälle ja siihen sen ylivoima piiritti. Jo -oivalsi toivottoman asemansa päällikkö itsekin, mutta muuta keinoa ei -hän nähnyt kuin taistellen rynnätä suoraan eteenpäin, missä vastarinta -olikin heikoin. - -Ehkäpä hän pieneksi sulaneine osastoineen olisi siitä päässytkin -murtautumaan läpi. Mutta hän huomasi samassa miehen kaatuvan vierestään -punertavaan lumitantereeseen ja viittovan hänelle siinä kättään. - --- Joko osuivat sinuun, Heikki? kysyi Fieandt tarttuen kaatuneen -ojennettuun käteen. - --- Jo -- hyvästi, kapteeni, tässä on nyt tämän ilon loppu! - -Fieandtin pysähdyttyä toveriaan hyvästelemään pari kasakkaa karautti -sivulta hänen kimppuunsa eikä hän ehtinyt iskeä vastaan. Kasakkahevonen -kaatoi hänet kinokseen ja ratsumies tuikkasi häntä keihäällään. - - * * * * * - -Haavoittuneena Juhana Henrik Fieandt joutui Napuen taistelussa -vangiksi, haavoittuneena ja käsistään kytkettynä hän sai kasakkahevosen -perässä juosta Hämeenkankaan yli takaisin etelään päin. Seuranaan -hänellä oli suuri määrä muita Napuella vangiksi joutuneita suomalaisia, -jotka nyt saivat palkkioksi urhoollisuudestaan kahleissa kulkea läpi -vihollisen ryöstämän isänmaansa kaukaista itää kohden. - -Murheellinen matka, kipu ruumiissa, suru sydämessä. Väliin oli -pysähdyttävä viikoiksi tai kuukausiksi viheliäisiin vankien -keräysleireihin, missä haavat miten kuten hoidettiin. Vilaukselta -Fieandt sai Hämeenlinnan vankileirissä nähdä nuoren vaimonsa, joka oli -pahaa aavistaen talonpoikaisvaimon vaatteissa tullut sinne miestään -kyselemään ja kantoi heidän esikoistaan sydämensä alla. Entistä -raskaammaksi nuorelle kapteenille muodostui jatkuva vaellus venäläistä -vankeutta kohti. Turtumus ja tylsyys rupesi jo valtaamaan vankiraukan -mielen, hän jo aika ajoin toivoi kuolemaa. - -Mutta Viipurissa, jossa vankiroikka taas viipyi muutaman viikon -saattajiaan odottamassa, hän tapasi ennen tuntemansa reippaan soturin -ja partiopäällikön, luutnantti Salomon Enbergin, jonka kanssa häntä -pidettiin samoissa kahleissa. Tämä iloluontoinen ja nokkela, monia -kokenut veitikka sai pian mielenraskauden hälvenemään ensi kertaa -vangiksi joutuneen kapteenin mielestä. - --- Ei tässä olla vielä lähelläkään loppua, tarinoi iloinen mies heidän -yhteisillä yöpahnoillaan. -- Minä tunnen nämä matkat. Pahin on -oikeastaan ohi. Kun Venäjälle tullaan, on jo vaellus ja vartiointi -helpompaa, siellä saadaan ruveta tuumimaan, mitä tietä pakoon on -yritettävä. - --- Pakoonko, sieltä asti? - --- Totta jumaliste, emme suinkaan me sinne jää. Olet ensikertalainen, -mutta opit pian nämäkin temput. Olemmehan upseereja. Kunhan päästään -näiden raakain kasakkain peitsiltä ja ruoskilta säädyllisempäin miesten -kuljetettaviksi, vaadimme upseerikyydit ja ajelemme troikassa... se -siellä myönnetään. Ja sitten vain varrotaan ensimmäistä pimeätä yötä, -jolloin livistetään... - --- Minne? Suomi on jo kohta kokonaan vihollisten vallassa. - --- Minne tahansa -- uusiin taisteluihin vain. Tämä alkutaival on nyt -kestettävä -- ehkei se ole pitkäkään. - -Moskovan liepeille asti toverukset saivat kuitenkin vankiroikassa -kulkea, ja aika vierähti syyskesään asti, ennen kuin tuli sellainen -sopiva yö. Eräässä kylässä oli vangit jaettava eri tahoille -sijoitettaviksi ja saattoi sattua, että myöskin Fieandt ja Enberg -siellä erotettaisiin toisistaan. Kuri ja komento oli jo tosiaankin -käynyt höllemmäksi; upseerivangit saivat kesähelteessä maata yönsäkin -niissä vankkureissa, joilla heitä oli päivällä kuljetettu. Tästä -kaikesta vangit keskustelivat eräänä iltayönä. Yö oli sateinen, ilma -raskas, vartijat olivat vetäytyneet katoksen alle rupattelemaan ja -torkkumaan... Nyt koitti hetki -- vangit puristivat toistensa kättä. He -pudottautuivat äänettömästi vankkureista läheiseen pellon ojaan, -hiipivät kumarassa korkeaan ruispeltoon ja sen läpi läheiseen metsään. -Ja sitten he juoksivat, juoksivat... - --- Minne päin lähdetään? - --- Tietysti pohjoiseen! - - * * * * * - -Kauan sotapakolaiset piileskelivät metsissä, söivät marjoja maasta ja -nauriita halmeilta ja kulkeutuivat näin vähin erin pohjoiseen päin. -Tuli talvi, kengät ja vaatteet kuluivat riekaleiksi, ruoka loppui, -pakolaisten oli pakko uskaltautua asutuille maille. Mutta silloin he -olivat jo ehtineet Aunukseen asti, jossa väki jo oli tällaisiin -pakolaisiin tottunut eikä heille mitään pahaa tahtonut. Säästämillään -rahoilla he ostivat karjalaisilta ruokaa ja vaatteita ja kulkivat -parroittuneina karjalaismusikkoina pyhiinvaellukselle Solovetskiin, -jossa he pyhäinkuvain edessä pomiloituaan saivat muutamiksi viikoiksi -ilmaisen ruoan ja asunnon ja tarpeellisen levon. - -Sotapakolaisten tarkoituksena oli pyrkiä Ruijaan ja sen kautta -Ruotsiin. Mutta luostarissa he saivat selville, että Norjakin oli nyt -vihollismaa -- Kaarle-kuningas oli näet joutunut sotaan Tanskaakin -vastaan. Silloin he muuttivat suunnitelmaa ja päättivät pyrkiä Vienan -harvaanasuttujen korpien kautta Koillis-Suomen erämaihin, jotka vielä -kuuluivat olevan vihollisen vallasta vapaita. Elätettyään itseään -syystalven kalastajina Suman rannikolla miehet ostivat toisilta -kalastajilta sukset ja hiihtivät metsäkyliä kierrellen, Uhtuan ja -Vuokkiniemen halki, Suomen rajaa kohden. Vuoden 1715 alussa he vihdoin -ohittivat rajan ja olivat muutaman päivän perästä Kajaanin linnassa. - -Tämä linna oli vielä suomalaisten käsissä. Siellä isännöi näihin -aikoihin kapteeni Juhana Meurman, pitäen pienen vartiojoukon voimalla -Suomen koko koillista kulmaa vielä venäläisistä vapaana. Tämän vanhan -sotatoverinsa vieraana Fieandt viipyi talvella pari kuukautta auttaen -linnan varustamisessa ja rajaseudun puolustuksessa. Mutta hänen kelpo -matkatoverinsa Salomon Enberg, jonka suonissa vanha partioveri pian -virkosi eloon, yhtyi jo kohta niihin sissijoukkoihin jotka täältä päin -ehtimiseen retkeilivät Sisä-Suomeen ja tekivät venäläisille -kaikkinaista kiusaa. - -Kajaanin linna, jota Kaarle IX:n toimesta oli ruvettu -rakentamaan Vuohenkikoskessa olevaan kalliosaareen Oulunjärven ja -Pohjois-Pohjanmaan turvaksi alituisesti hyökkäileviä ja ryösteleviä -venäläisiä ja karjalaisia vastaan, oli näihin aikoihin jokseenkin tasan -sadan vuoden ikäinen. Se oli hyvin suorittanut vartiopalveluksensa -kaukana pohjolassa, oli torjunut kaikki vihollisten pahat aikeet ja -turvannut maakunnalle rauhan. Isonvihan taistelujen riehuessa -linnanisäntä oli saanut aikaan sen, että rajarahvaan kesken -oli molemmin puolin tehty rauhansopimus, joka oli sallinut -seutukuntalaisten häiriöittä jatkaa elämistään korven laidassa. - -Mutta kun venäläiset edellisenä vuonna (1714) olivat saaneet koko -Suomen Kemijokea myöten haltuunsa, oli Kajaanin asema muuttunut. Sitä -oli vihollisen taholta ruvettu ahdistelemaan lännestä ja etelästä päin, -kasakkaparvet olivat väliin samonneet Sotkamoon ja Paltamoon ja ihan -linnan liepeille asti, johon 50 vuotta sitten oli rakennettu -kuninkaankartano. He olivat kerran jo ryöstäneet ja hävittäneet sen -pikkukaupunginkin, joka oli linnan turviin syntynyt. Mutta linna itse -oli tällöinkin torjunut kaikki hyökkäykset. Yksinäisenä Ruotsin vallan -vartiona se oli autiossa erämaassa. - -Linnanpäällikkö Meurman oli kuitenkin jo ikävystynyt erakkolinnaansa: -hän tunsi olonsa siellä orvoksi ja turvattomaksi. Sitä vastoin -pakolaisuudesta palannut kapteeni Fieandt mieltyi ensi hetkestä tähän -koskilinnaan, jota oli mahdoton yllättää ja josta sissijoukkoja saattoi -lähettää partioretkille Keski-Suomeen, ja hän päätti jäädä sinne. Tähän -päätökseen vaikutti sitä paitsi se seikka, että mies ikävöi jo kovasti -nuorta vaimoaan ja vankeusaikana syntynyttä lastaan, jota hän ei vielä -ollut nähnytkään. Hän lähetti sen vuoksi Sisä-Suomeen samoilevain -sissien mukana sanan Hämeessä asuvalle puolisolleen, että tämä -koettaisi matkustaa Kajaaniin miestään tapaamaan. Naisväellehän -sellainen retki toki oli mahdollinen. - -Mutta itse tahtoi Fieandt sitä ennen ilmoittautua armeijaan ja -joukko-osastoonsa, joka jätettyään Suomen oli vetäytynyt Länsipohjaan -ja jota siellä koetettiin uudelleen järjestää. Hankalahan sellainen -matka tietysti oli Pohjanmaan metsien halki, mutta hän oli tottunut -tekemään vieläkin hankalampia matkoja. Hyvällä suksikelillä hän -muutamassa viikossa paineli Kainuuseen ja tapasi vihdoin Armfeltin -Uumajassa. Siellä teki hän selkoa seikkailuistaan ja kärsimyksistään ja -Armfelt ylensi sisukkaan Fieandtin majuriksi. Tällä olisi tietenkin -ollut helpommat päivät Ruotsia puolustavassa Suomen armeijassa, jota -vastaan eivät venäläiset silloin hyökkäilleet, mutta hän kaipasi -takaisin kotimaahansa toimiakseen sen hyväksi juuri Kajaanissa. Ja niin -kävi, että Armfelt kutsui Meurmanin takaisin Ruotsiin ja lähetti J.H. -Fieandtin päälliköksi Ruotsin viimeiseen suomalaiseen varuskuntaan -Kajaanin linnaan. - -Sinne Fieandt lähti kesällä 1715 taaskin metsiä samoillen, yhdessä -kymmenkunnan muun suomalaisen, komppaniansa entisen soturin kanssa, -jotka tahtoivat edelleen taistella kotimaassa suositun päällikkönsä -johdolla. Näiden joukossa oli vanha Heikkikin, joka oli Uumajassa ylen -määrin ihastunut, kun siellä yhtäkkiä tapasi rakkaan kapteeninsa. Ja -yhtä ällistynyt oli Fieandtkin. - --- Heikki ilmielävänä! hän oli huudahtanut. -- Sinuthan jätin kuolemaan -Napuen kentälle, miten miekkonen sieltä hengissä selvisit? - --- Kuolleiden kirjoissahan siellä jo olinkin, vastasi Heikki. -- Mutta -siitäpä virkosin, luoti ei ollut minua sen pahemmin puhkaissut, ja -yöllä ryömin metsään ja asetuin erääseen tervahautaan makaamaan. Tuli -sinne muitakin pakolaisia, haavani sidottiin häthätää ja pian -painuttiin siitä kyröläisten piilopirtille, jossa kevään kuluessa vamma -parani. Oulussa jo joukkoni tapasin. - --- Ja jatkoit taistelua. Niin, eihän sitä ihminen luonnostaan pääse! - -Yhdessä nämä vanhat toverukset nyt Paltamon saloja pitkin samoilivat -Kajaanin linnaa kohti. Majuri lisäsi vauhtia kuta lähemmäksi koskivesiä -tultiin, sillä kärsimätön hän oli tietämään, oliko hänen vaimonsa -saanut viestin ja voinut saapua Kajaaniin. Näin oli käynyt, ja -ensimmäisten joukossa riensi saapuvia vieraita vastaan nuori vaimo -poikanen käsivarrellaan. - -Mikä ilon ja onnen hetki soturille. Kotionnea kesti nyt syksyn ja -alkutalven, lähes puolisen vuotta. Asuttiin suuren perheen tavoin -linnan lämpimässä tuvassa, jonka päädyssä oli päälliköllä oma -huoneensa, pyydettiin riistaa vedestä ja metsästä ja leipää haettiin -etäämpää venäläisten kuormastoista; lujitettiin varustuksia ja -vahdittiin linnaan tulevia harvoja kulkuteitä. Linnassa oli nyt -kaikkiaan satakunta miestä, niiden lisäksi vielä muutamia -porvariperheitä, jotka kaupungin palon jälkeen olivat sinne tulleet -turvaan. Ruutia ja ampuma-aseita oli myös riittävästi. - -Venäläiset jättivät Kajaanin toistaiseksi rauhaan. Pienet -kasakkaosastot eivät kyenneet mitään linnalle, jolla oli tykkejä -suojanaan. Näytti jo siltä, kuin Suomen valloittajat olisivat vallan -unohtaneet tämän erakkolinnan erämaahan. - -Mutta unohtumaan se ei sittenkään päässyt. Oli eletty tammikuuhun 1716. -Linnasta oli äsken lähtenyt 50-miehinen partiojoukko Nurmeksesta viljaa -hakemaan, siitä kun aina pyrki olemaan puute. Silloin hiihti eräänä -päivänä Vaalaan sijoitettu vartiomies kertomaan, että Oulusta päin oli -tulossa venäläinen sotajoukko tykkeineen, kuormineen ratsumiesten -polkiessa sille tietä. Majuri Fieandt käsitti nyt, mistä oli kysymys -- -lopussa olivat levon ja onnen viikot. - -Vihollista odotellessa ryhdyttiin hankkimaan linnaan muonavaroja. Niitä -toivat mukanaan nekin paltamolaiset säätyläisperheet, jotka -- kuten -kirkkoherra Erik Kajanus -- pakenivat linnan turviin tulossa olevia -julmia vainolaisia, mutta samalla siellä näin ruokaa tarvitsevainkin -lukumäärä lisääntyi. Toivottiin toki viimeiseen asti, että Nurmekseen -lähteneet ehtisivät ajoissa palata viljoineen. - -Mutta he eivät ehtineet. Viholliset tulivat ensiksi, leiriytyivät -kosken molemmille rannoille, ja piiritys alkoi. Pommittamalla ei -Kajaanin linnaa kukistettaisi, siitä oli Fieandt alun perin selvillä, -siksi lujat olivat sen muurit ja siksi voimakkaat sen tykit. -Rauhallisin mielin hän sen vuoksi katseli, kuinka kuumaverisyydestään -kuulu venäläisten päällikkö, kenraali Tshekin rakennutti pattereita, -joiden taakse hän kyhäytti hirsisalvoksia miestensä asunnoiksi. Hän -häiritsi tykinlaukauksillaan noita valmisteluja. Eikä Fieandt säikkynyt -vihollisten lukumäärääkään, vaikka niitä oli kolmisen tuhatta miestä, -eikä hän hätäillyt vielä sittenkään, kun pommitus alkoi ja linnan -muurit jymähtelivät soran ja kivien lennellessä pitkin pihoja. Hän -ampui vastaan, kulki valppaana tykiltä tykille ja tähtäili usein -itsekin. - -Niin menivät viikot, toinen ja kolmas, eikä linnalle ollut pahaa -vauriota tullut -- yksi ainoa mies oli kaatunut. Mutta Fieandt oli -kumminkin vastoin tapojaan taistelun soidessa, pitkin aikaa levoton ja -harmistunut. Häntä harmitti linnan turviin ahtautunut siviiliväen -paljous. Naiset ja lapset kirkaisivat aina kun tykinluoti seiniä -täräytteli. Sota on miesten työtä, naisten itku ja pelko pehmittää -miehisenkin luonnon, sen majuri nyt totesi omaltakin kohdaltaan -- -hänen rakkaimpansa olivat häntä itseäänkin aivan liian lähellä. - --- Olisi pitänyt ajaa papit ja naiset salolle, piilopirtteihin, puheli -hänelle eräänä päivänä Heikki-vanhus, ikään kuin lukien hänen omat -ajatuksensa. - --- Olisi pitänyt, mutta sydän heltyi ja antoi periksi, myönsi majuri. - -Hyvin vastahakoisesti hän olikin vastaanottanut paltamolaiset ja heidän -pappinsa linnaan. Mutta kun ne rukoilivat ja kuvasivat, miten -vihollinen oli viime talvena heidän kotejaan raastanut, kiskonut -vaatteet papiltakin niin tarkoin, että hänen oli täytynyt värjöttää -heidän edessään yhtä alastomana kuin oli maailmaan tullut, silloin oli -soturin sydän sulanut. - --- Niiden hätäilystä meille koituu vielä suurikin vastus. - --- Ja ne syövät varastomme, ennen kuin kelirikko ajaa piirittäjät -tiehensä -- apua ei meille mistään tule. - -Ruokavarat hupenivat arveluttavasti, sen majuri joka päivä totesi. Eikä -lisää voinut saada mistään. Synkkänä päällikkö käveli linnansa suojissa -ja ampumakäytävissä ja hänen mielessään kytivät synkät tulevaisuuden -aavistelut. - -Vierähti neljäskin viikko. Pohjoiseen muuriin oli jo ammuttu pahoja -lovia, joten se puoli vaati entistä tarkempaa valvontaa. Se ei -kuitenkaan huolestuttanut majuria. Mutta ruoan puute, vihlova nälkä! - -Lapset ja naiset huojuivat kalpeina, vartijatkin uupuivat heikosta -ravinnosta... Oli kiduttavaa miehisenkin miehen nähdä tätä kurjuutta... -tämä ei ollut enää sotaa! Jospa olisikin saanut rehellisesti tapella -mies miestä vastaan, voittaa tai kaatua. - -Vihdoin piirittäjäkin alkoi käydä kärsimättömäksi. Pommitus ei tehonnut -tarpeeksi, hyökkäämään ei päässyt, muonankuljetus kävi hankalaksi, aika -venyi pitkälle. Tshekin lähetti linnaan antautumisvaatimuksen ja lupasi -hyvät ehdot: tavaroineen, perheineen saivat sotamiehet vapaasti lähteä -Ruotsiin, muu väki minne tahtoi. Muussa tapauksessa hän hyökkäisi ja -kostaisi hirveästi. Fieandt vastasi kuivasti: - --- Antakaa tulla! - -Mutta hänen sydämensä vapisi. Viimeiset päivät olivat näet joka -tapauksessa käsissä. Hän oli salannut sen ympäristöltäänkin niin kauan -kuin mahdollista, nyt sen jo tiesivät kaikki. - --- Pitäisikö sittenkin antautua? hän kysyi itseltään. -- Ei koskaan! - -Yön hän valvoi pakkasessa valleilla, taisteli sisässään raivoisammin -kuin koskaan tappotantereella miettien mielessään, miten hän kunnolla -selviytyisi tilanteesta. Jo aamupimeällä unettoman yön jälkeen hän -kutsui miehet koolle sotaneuvotteluun, ilmoittaen heille lyhyesti ja -varmalla äänellä: - --- Muonat ovat lopussa, tiedätte sen, enintään päivän kestämme vielä. -Mitään kevennyshyökkäystä emme voi ajatella, antautumista emme -myöskään. Siksi on jäljellä viime keino -- kuolema linnassa. Mutta ei -nälkään nääntymällä. Meillä on ruutia kellarissa riittävästi. -Vuorokauden perästä, aamun valjettua, sytytän itse ruutisäiliön... - -Hän ei tahtonut siitä enempää keskusteltavan, ei kuulla vastaväitteitä, -ei vannottaa miehiään vaikenemaan. Hän ilmoitti vain päätöksensä ja -järjestettyään miehet taas vartiovuoroihin käveli rauhallisesti -huoneeseensa nukkumaan. Ja hän vaipui heti unen helmoihin. - -Mutta linnassa levisi sillä aikaa tieto päällikön päätöksestä, levisi -kauhua herättävänä, sydämiä kuohuttavana. Naiset pyörtyivät, toiset -raivosivat ja kirkuivat ja sanoivat Fieandtia julmuriksi. Ja kun -valvonnasta ja nälästä rasittunut majuri heräsi unestaan, hyökkäsi -hänen kimppuunsa oven täydeltä lähetystöjä ja rukoilijoita. Papit -vetosivat jumalansanaan, äidit lapsiinsa, kaikki armoon ja ihmisyyteen. - -Fieandt ei vastannut heille mitään. Hänen sydämensä vuoti verta, mutta -hän ei aikonut peruuttaa päätöstään. Hän käveli ulos, harhaili -vallikäytävään, pysähtyi tulisimpaan kuulasateeseen -- viholliset -ampuivat tänään aivan vimmatusti, kiukustuneina eilen saamastaan -kieltävästä vastauksesta -- katseli miehiään, jotka kalpeina mutta -uskollisina työskentelivät tykkiensä ääressä -- hän oli aivan kuin -turtunut. Noidenkin jäyhäluontoisten, karaistujen, kuoleman kourissa -monesti olleiden miesten silmissä paloi elämän halu ja synkkä syyttely. -Niin, henki on meille rakkaampi kuin maine... Mutta hän ei sittenkään -pitänyt mahdollisena purkaa eilistä päätöstään. - -Ilta pimeni taas, ammunta taukosi, äänetön oli pakkasyö, koski yksin -kohisi ja ulvoi. Majuri Fieandt seisoi yksin yössä kuvitellen vielä -kerran selviytyvänsä voittajana taistelusta. Mutta kun hän vihdoin -yösydännä hiipi arkituvan läpi, jonne nuo kituvat ihmiset olivat -nukkuneet kyyneleihinsä, silloin hän horjui. Häntä ei horjuttanut -nuoren vaimonsa itkunsumea, ääneti rukoileva katse eikä ojennetut -käsivarret. Mutta kun hän pysähtyi kehdon luo, jossa hänen esikoisensa -nukkui punaposkisena ja viaton hymy kasvoillaan, silloin hän notkahti -polvilleen kehdon ääreen. Silloin hän vasta tunnusti häviönsä. - - * * * * * - -Tshekin lähetti aamulla taas airuensa uudistamaan -antautumisvaatimuksensa luvaten nyt pienelle varusväelle oikeuden -lähteä aseineen, siis voittamattomana, linnasta. Ruoka oli tänään -lopussa, pohjoinen muuri oli rikki ammuttu. -- Sopimus tehtiin ja -vihollinen vahvisti sen ristiä suutelemalla. Kalpea miesjoukko astui -aseineen ja tavaroineen laskusillan yli päällikkönsä johdolla -mantereelle, muu joukko seurasi hynttyineen perästä ahmien niitä -leipäpaloja, joita piirittäjät naureskellen heille tarjosivat. - -Mutta niin pian kun linna oli venäläisten käsissä, he söivät sanansa. -Sotureilta riistettiin jo linnan edustalla aseet, heidän tavaransa -ryöstettiin, turkitkin kiskottiin yltä ja heidät köytettiin -sotavangeiksi. Fieandt ei tätä hämmästynyt, hän oli sitä päinvastoin -odottanut -- tunsihan hän jo vanhastaan vastustajainsa valat. Mutta se -oli hänestä nyt yhdentekevää. Hän oli nyt voittajainsa armoilla, koska -kerran oli luopunut oikeudestaan pelastua kuoleman avulla häpeästä. - -Vankeja lähdettiin viemään kosken autiolta ahteelta. Fieandtia ja hänen -perhettään varten oli toki varattu reki, ja kun hän siinä istui -lumiseen metsään tuijottaen, hän kuuli takanaan kumean jysäyksen -- ja -arvasi, että nyt oli Kajaanin linna räjäytetty. Vihollinen oli -sytyttänyt hänen ruutivarastonsa, joka hänen itsensä olisi pitänyt -tehdä. Hän käännähti silloin vaimonsa puoleen, joka piteli villaisiin -kiedottua poikaa sylissään, katsahti viattomana nukkuvaa lasta ja -virkkoi: - --- Paljon uhrasin sinun vuoksesi, poikani. Tuleeko sinusta miestä, joka -sen kerran maksaa! - -Vanha Heikki oli Fieandtin rouvan pyynnöstä saanut luvan ajaa päällikön -reessä auttaakseen heitä matkalla. Hän näki esimiehensä murtuneet -kasvot ja jäykkänä metsään tuijottavan katseen, kuuli hänen katkerat -sanansa ja ymmärsi, mitä tulisieluisen upseerin sisällä liikkui. - --- Oikein teit, virkkoi hän silloin, -- vielä saat taistella, sitähän -olet toivonut. - --- Haluaisin nyt olla kuolleiden kirjoissa, huoahti majuri. - --- Arvattavasti. Mutta näin on sittenkin parempi. Miehemme ovat jo -livistäneet pakoon yksi toisensa perästä -- vihollinen ei näy heitä -pahasti estelevänkään --, he tekevät vielä sisseinä venäläisille paljon -kiusaa, kun heissä henki on. - --- Livistä sinäkin, Heikki, ja kerro kaikille, miksi Kajaanin linna -antautui. - --- Sen teen. Vielä kerran tavataan. - -Seuraavassa pysähdyspaikassa Heikki karkasi. Hävitetyn, ryöstetyn ja -henkitoreissaan huohottavan maan halki kävi vankien matka taas Suomen -halki. Ajettiin ensiksi Turkuun, jonne jätettiin Paltamon kirkkoherra -ja muut säätyläisperheet. Lempeä ruhtinas Galitzin heidät pian -vapautti, mutta kun asiakirjoista kävi selville, että Fieandt oli -kerran ennen ollut sotavankina ja karannut, hänet määrättiin vietäväksi -Venäjälle, tällä kertaa entistä edemmäksi. Moskovaan päästyä -- vaimo -ja lapsi seurasi Fieandtia edelleen --, hänen asemapaikakseen -määrättiin vihdoin Kasiran pikkuinen kaupunki. Siellä eli pieni -vankiperhe vuoden päivät köyhyydessä ja kurjuudessa. - -Toiset vangit osasivat kuka mitäkin ammattia ja saattoivat sen avulla -vähän parantaa elintasoaan. Fieandtin ainoa ammatti oli soturin, hän ei -osannut muuta, ja siksi hänen perhettään kärsimys koetteli sitä -kovemmin. Nälkää, kylmää ja likaa -- lapsi sairastui, sille ei saatu -hoitoa, se näivettyi ja kuoli. Tuo rakas kirkassilmä, johon isä oli -toiveensa kiinnittänyt ja jonka vuoksi hän oli luopunut etuoikeudestaan -sortua linnansa mukana sankarina. Tämä kärsimysten lapsi oli nyt -kuopattava vieraaseen multaan. - -Silloin rupesi vihan raivo rajusti vellomaan majuri Fieandtin -rikkiraastettua sydäntä. Hän ei tahtonut vielä itse sortua -toimettomuuteen ja synkkyyteen, hän tahtoi vielä kerran taistella, -hänen täytyi vielä antaa patoutuneen vihansa päästä valloilleen. Hän -rupesi taas miettimään pakoa. - -Pakoa vaimon kanssa, joka kaiken lisäksi odotti lasta, pakoa kaukaa -Moskovan takaa! Se oli suorastaan mieletön ajatus! Mutta hänen täytyi -yrittää, hän ei saanut muuten rauhaa. Välipä tuosta, jos siinä -joutuukin kiinni ja saa surmansa! - -Venäläisen kerjäläisen asussa hän lähti vaimoineen vaeltamaan länteen -päin. Kulki almua pyydellen talosta taloon. Kielen hän jo osasi, arpia -hänellä oli riittävästi, surkeita juttuja oli hänellä kylliksi -kerrottavana -- herkkä kansa sääli ja auttoi kovaosaisia. Väliin oli -kylissä viivyttävä pitempäänkin, kun jalat olivat haavoilla ja -vaimoparka ei jaksanut kävellä. Eräässä kylässä vaimo synnytti vihdoin -tyttölapsen ja siellä oli siis viivyttävä pari kuukautta, ennen kuin -hentoa lasta voitiin lähteä edelleen kantamaan. Monet tuskat ja vaivat -pakolaiset kokivat. Lähes vuoden Fieandt oli ollut matkalla, kun hän -vihdoin saapui Viron rannalle ja pääsi sieltä salakuljettajan venheessä -meren yli Ruotsiin, Geflen kaupunkiin. Sisu vei hänet ja hänen -perheensä perille. - -Geflessä oli tuttuja suomalaisia pakolaisperheitä ja heidän puoleensa -vankeudesta palanneet kääntyivät. Mutta kukaan ei tuntenut tuota -kumaraista, kuihtunutta ja pitkäpartaista ukkoa entiseksi reippaaksi -Fieandtiksi. Hänen vakuutteluihinsa uskottiin kuitenkin ja hänelle -annettiin apua. Vaimo lapsineen sai turvapaikan Geflessä. - -Mutta itse majuri riensi taas ilmoittautumaan armeijaansa, jonka -rippeet edelleen olivat Uumajassa. Armfelt, joka parhaillaan kokosi ja -järjesteli joukkoaan uusia tehtäviä varten, hämmästyi tavatessaan -kadonneeksi luullun Kajaanin puolustajan, mutta ihastui samalla. -Fieandtin pakokertomuksen kuultuaan kenraali läimäytti häntä olalle ja -virkkoi: - --- Tervetuloa takaisin! Sinuun ei näytä surma pystyvän. Oletko valmis -uuteen yritykseen? - --- Aina. Saanko tapella taas venäläisiä vastaan? - --- Saanet kyllä pian. Mutta ensin tapellaan toisaalla, Norjassa. - --- Missä vain! - -Armfelt aikoi juuri näihin aikoihin (1718) lähteä suomalaisen -armeijansa kanssa sotaretkelle tunturien yli Norjaan, joka sekin -Tanskaan kuuluvana oli vihollismaa. Fieandt liittyi savolaistensa -päällikkönä tähän armeijaan. Heti sotisovan saatuaan ja miekan vyölleen -vyötettyään hän nuortui taas kuin taikaiskusta. Hän tunsi olevansa -vapaa soturi, joka sai taistella maansa puolesta. - - * * * * * - -Nolosti päättyi Norjan retki. Fieandt oli taas saanut uuden haavan ja -oli vielä heikko, kun hänen oli talvisten tunturien yli sakeassa -lumipyryssä opastettava savolaisensa takaisin. Mutta hän jännitti -voimansa ja tarmonsa eikä hellittänyt, vaikka miehiä tuupertui ja -jäätyi pakkashankeen ja hänen itsensäkin monesti olisi tehnyt mieli -nukahtaa sinne pehmoiseen lumeen. - -Viimein hänkin suistui tienoheen ja jäi makaamaan hankeen. Mutta hän ei -päässyt vielä kokonaan kangistumaan eikä peittymään pyryyn. Joku tuuppi -häntä kylkeen ja pakotti väkisin hänet nousemaan, vaikka hänen olisi -niin tehnyt mieli nukkua. - --- Kuka pahus...! -- Väsähtänyt mies nousi vaivalloisesti nietoksesta -ja katseli tylsästi eteensä. - --- Nouskaahan, majuri, tässä on jo kylä lähellä. - --- Kuka...? Hä, sinäkö Heikki -- vieläkö sinä elät! - --- Niin kuin tekin, majuri. Emmekä me joudakaan vielä kuolemaan. - --- Tahtoisin nukkua, sopersi Fieandt äärimmilleen uupuneena. - --- Ei nukuta nyt, -- meille on vielä suotu elonaikaa. Kuolema väistyy -vielä, tiedän sen. Sen ei ollut sallittu tavata meitä Kajaanissa, sen -ei ole sallittu tavata meitä täällä. -- Tarttukaahan käsipuoleeni, -rinne soluu tästä alaspäin, sieltä edestäpäin nousee jo savu... - - * * * * * - -Vielä saivat toverukset monta kertaa yhdessä tapella isonvihan -lopputaisteluissa. Vielä sodan viimeisinä hetkinä (1721), rauhanteosta -juuri neuvoteltaessa, venäläinen teki uuden hyökkäyksen Länsipohjaan, -jossa Suomen armeijan jäännökset yhä miehekkäästi puolustivat Ruotsia. -Vielä oli Fieandtin savolaisessa rykmentissä jäljellä muutama sata -miestä, joita hän johti varjellen Uumajan tietä. - -Muuan kasakkaparvi ryntäsi tietä pitkin varomattomasti eteenpäin. -Fieandt lepäili ja tupakoi miehineen tien poskessa muutaman riihen -kupeella, näki kasakkain kiitävän ohi ja lähetti heti osan -jääkäreistään niityn poikki heitä sivusta ahdistamaan. Miehet ampuivat -tarkasti kuten aina, viholliselle tuli hätä käteen ja se joutui -sekasortoon. Sen huomasi toinen, etäämpänä oleva kasakkaosasto, joka -ryntäsi apuun ja ratsasti pilvenä niitylle. Jo taisi käydä savolaisille -hullusti! Fieandt komensi tuossa tuokiossa kaikki miehensä riihen luota -ojan partaalta ampuvain aseveikkojen vahvistukseksi. Hän oli nähnyt -Heikinkin jo kaatuneen niitylle ja hyökkäsi nyt kuin hurjimus itse -joukkonsa etunenässä kasakoita häätämään. Hän sai peitsen olkapäähänsä, -mutta iski pistäjän miekallaan maahan, iski toisen -- hetken kuluttua -kasakat peräytyivät lähtien pakoon. Tie jäi suomalaisille, hyökkäys oli -torjuttu. - -Mutta savolaisia oli taas kymmenkunta kaatunut. Fieandt käveli -murheellisena näiden vainajain välissä, etsi -- niin, siinähän Heikki -makasi pellon pientareella, veri juoksi valtoimenaan haavasta. -Kaatuneen katse oli jo raukea, mutta vielä hän tunsi majurinsa, joka -hänen ylitseen kumartui. - --- Nyt loppui sota, kuiskasi kuoleva hiljaa. -- Tämmöistä se nyt oli! - --- Joko olet aivan valmis? kysyi Fieandt murtuneena. - --- Jo. Teidän täytyy vielä taistella, majuri, minä saan jo levätä. - -Majuri antoi savolaistensa luoda pientareelle haudan uskolliselle -toverilleen. Sitten hän lähti esikuntaan sidottamaan oman haavansa. - -Siellä hän kuuli kaksi uutista. Vihollisten viimeinen hyökkäys oli joka -kohdassa torjuttu, ja samalla oli saapunut sanoma, että rauha oli -solmittu Uudessakaupungissa. - -Isoviha oli päättynyt. - - * * * * * - -Mutta Juhana Henrik Fieandt ei ollut vielä taistellut viimeistä -taisteluaan. - -Rauha oli tehty, suomalaiset pakolaiset saattoivat vihdoin palata -hävitettyyn syntymämaahansa uutta elämää aloittamaan. Fieandtkin palasi -viimeisten savolaistensa kanssa Ruotsista, sai Savoon perheensäkin -vanhan hävitetyn virkatalonsa raunioille ja eleli siellä hiljaisena, -unohdettuna maalaisena, kasvatti lapsiaan ja viljeli maataan. - -Mutta kahdenkymmenen vuoden kuluttua syttyi uusi sota Ruotsin ja -Venäjän välillä, "hattujen sota", jolla toivottiin hyvitystä isonvihan -menetyksistä. - -Fieandt ilmoittautui armeijaan ja sai taas savolaiset komentoonsa. Hän -oli nyt lähes 60-vuotias mies, hän oli kuin vanha tervaskanto verevän -vesakon keskellä, mutta nuoret kuuntelivat ja kunnioittivat kokenutta -soturia, maineikasta karoliinia. - -Hän otti osaa Lappeenrannan taisteluun, missä Suomen ja Venäjän -armeijat verisimmin törmäsivät vastakkain. Mutta sittenkin oli tämän -uuden polven taistelu hänen mielestään velttoa -- siinä ei ollut -entisten taistelujen sisua. Sitä hän olisi tahtonut nuorille -oppilailleen opettaa ja itse taistelun tuoksinassakin tahtoi hän sitä -heille esimerkillään neuvoa. Hän ryntäsi sinne, missä tiimellys oli -tulisin ja apu tarpeellisin, karjui, komensi, iski ja nauroi. - --- Noin pojat! Iskekää tiukasti. Vähät strategiasta ja taktiikasta, -miesten voima ja urheus se kuitenkin on kaiken edellytys! - -Mistä 60-vuotias ukko oli saanut askeleihinsa kepeyttä, käsivarteensa -nuorekasta joustavuutta ja kestävyyttä, sitä kaikki ihaillen -ihmettelivät. Miekka oli koholla, tuuli heilutti tuuheita, harmaita -viiksiä, liikettä oli joka jäntereessä. Pienen mutta tärkeän kunnaan -valtaamisen oli hän asettanut savolaisilleen lähimmäksi tavoitteeksi, -ja hän syöksyi sitä kohti sellaista vauhtia, että nuorten miesten oli -vaikea pysytellä mukana. He seurasivat häntä kumminkin intoa hehkuen. - -Mutta yhtäkkiä vaipui iskuvalmis miekka alas, ukko juoksi vielä pari -askelta ja kaatui maahan. Kiväärinluoti oli lävistänyt vanhan rinnan. - -Pari miestä pysähtyi häntä katsomaan ja auttamaan. He näkivät veren -pulppuavan rinnasta ja ymmärsivät, mitä oli tapahtunut. - -Mutta vanha majuri nojasi raskaasti auttajansa käteen, ikään kuin -pyrkien vieläkin nousemaan. Ja hän läähätti: - --- Maltahan, Heikki... minä tulen... - -Samassa hän kumminkin lyyhähti kokoon, näytti jo ymmärtävän miten oli -käynyt, ja kuiskasi: - --- Näin, Heikki, näin minä olen elänyt ja taistellut. - -_Santeri Ivalo_ - - - - -VASTOINKÄYMISTEN SANKARI - -KAARLO ARMFELT - - -Liikkumattomana kuin kuvapatsas istui yksinkertaiseen, hiukan -kuluneeseen karoliiniasuun pukeutunut ratsastaja hevosensa selässä -Onkkaalan harjun korkeimmalla kohdalla. Ränsistynyt, kolmikulmainen -hattu varjosti ahavoituneita, lujapiirteisiä kasvoja, joiden harmaissa -ja lempeissä silmissä oli raskasmielinen, huolestunut ilme. - -Laajat maisemat levittäytyivät joka puolelta hänen katseensa eteen. -Järvenselkiä ja erämaita, jos minne katseensa käänsi. Tummanharmaina, -kalseina ja liikkumattomina päilyivät vedet, murheellisina seisoivat -syksyn alastomiksi riisuneet metsät ja alakuloisen näyn tarjosivat -vähäiset sänkipellot harjun alla sekä vehreytensä kadottaneet -niittytäplät järvien rannoilla. Oltiin lokakuussa ja talvi läheni -nopein askelin. - -Ratsastaja istui satulassaan katse itään suunnattuna. Alhaalla, suoraan -hänen edessään, oli kylä peltoineen ja harmaine taloineen. Niiden -takana luikerteli Kostianvirta, joka yhdisti vasemmalla leviävän -Pälkäneveden oikealla olevaan Mallasveteen. Niiden kahden viikon -kuluessa, jotka hän oli täällä viettänyt, hän oli tuon virran äyräälle -rakennuttanut lujan puolustusvyöhykkeen kasematteineen ja -ammuskellareineen käyttäen siihen kaiken sen taitonsa, minkä hän -ulkomaisilla sotaretkillä oli oppinut. Siellä olivat tykit -miehistöineen nytkin paikoillaan, mutta laukauskaan ei häirinnyt -syyspäivän raskasta hiljaisuutta. Virran vastakkaisella rannalla -kohoava mäki, jonka yli Hämeenlinnaan johtava tie valkoisena -nauhakkeena luikerteli, oli vihollisista tyhjä ja autiot olivat myöskin -ne sinne tänne polveilevat suojahautojen tapaiset, joiden avulla -venäläiset olivat kuluneina päivinä koettaneet virtaa lähestyä. Kerta -toisensa jälkeen oli suomalaisten tuli lyönyt heidät takaisin. Heidän -mätänemistilassa olevia kaatuneitaan näkyi sikin sokin mäen rinteessä. - -Nyt he olivat vetäytyneet pois ja hiljaisuus vallitsi tienoolla. Mutta -se oli tyyntä myrskyn edellä. Jotakin puuhattiin tuolla puolen -Mallasveden, jossa venäläinen armeija oli majoitettuna Harhalan, -Ruotsilan ja Äimälän taloihin. Paljain silmin ei sinne asti voinut -nähdä, mutta ratsastaja oli varma, että siellä rakennettiin suuria -lauttoja, joilla he voisivat kiertää suomalaisten selkään, kun virran -yli pääsy oli osoittautunut mahdottomaksi. - -Oli kuin hän tuolta korkealta paikaltaan olisi voinut heittää katseen -yli koko Ruotsin valtakunnan. Niin selvästi hän näki tällä hetkellä, -kuinka tähänastinen Pohjolan suurvalta oli kuin haaksi, jota aallot -joka puolelta pieksivät ja josta jo melkoinen osa oli vajonnut veden -alle. Muutamien vuosien loistoisaa voittojen kautta olivat seuranneet -häviöiden pitkät vuodet. Maan varat ja elävä voima oli loppuun -kulutettu, kuningas makasi toimettomana ja voimattomana Turkinmaalla, -samalla kun viholliset joka suunnalta kävivät nääntyneen valtakunnan -kimppuun. - -Valtavan hyökyaallon tavoin oli itä, tuo salaperäinen maailma, vierinyt -länttä kohti. Varustus varustuksen, maakunta maakunnan jälkeen oli -jäänyt tuon hyökylaineen alle. Lähtien Pähkinälinnasta ja Tartosta se -oli vierinyt Turkuun ja Riikaan saakka. Kuluneena suvena oli se -huuhtaissut alleen koko eteläisen Suomen. Ylimmän päällikön epäröinnin -ja kykenemättömyyden takia se oli menetetty miltei miekan lyönnittä -armeijan kuluttaessa aikansa hyödyttömiin ja väsyttäviin marsseihin -edestakaisin. Mielet olivat tylsistyneet ja armeijasta karkaamiset -käyneet jokapäiväisiksi. Vasta kun pahin oli tapahtunut, hallitus oli -erottanut Lybeckerin ja antanut ylimmän päällikkyyden hänelle, Kaarlo -Armfeltille. Täällä Hämeen sydämessä hän nyt seisoi kuuteentuhanteen -mieheen supistuneen Suomen armeijan kanssa vihollisen moninkertaista -ylivoimaa torjumassa. - -Kolmetoista vuotta oli kestänyt tätä sotaa, joka kaikesta päättäen oli -tekevä lopun Ruotsin suurvalta-asemasta. Mutta mikä oli tuleva -erikoisesti hänen isänmaansa, Suomen, kohtaloksi, sitä oli vaikea -sanoa. Synkältä tulevaisuus näytti. - -Pian hän täyttäisi neljäkymmentä seitsemän vuotta. Enemmän kuin puolet -tästä ajasta oli kulunut asepalveluksessa. Vaikka hän vanhemmiltaan -olikin saanut perinnöksi lempeän ja iloisen mielen, oli elämä sentään -hänen osalleen suonut perin vähän iloja. Sitä enemmän oli ollut vaivoja -ja vastoinkäymisiä, jotka olivat karkottaneet hymyn näkymättömiin. -Yhdeksänvuotiaana Armfelt oli kadottanut isänsä. Kohta sen jälkeen hän -oli reduktiossa menettänyt kotinsakin, jonka isoisä, ruotsalainen -talonpojan poika, oli upseeriksi ja aatelismieheksi kohotessaan -Inkerinmaalle perustanut. Hentona poikasena hän oli palvellut -suomalaisessa ratsuväessä yleten parinkymmenen ikään päästessään -korpraaliksi. Silloin hän oli lähtenyt hakemaan onneaan vierailta -mailta. Tavallisena sotamiehenä hän oli parisen vuotta kantanut -muskettia Ranskan armeijassa, mutta kohonnut sitten aste asteelta -kapteeniksi saakka. Kokonaista kaksitoista vuotta Armfelt oli palvellut -Ranskan armeijassa osallistuen lukuisiin taisteluihin Italiassa ja -Belgiassa. Paljon kokeneena, vakaana miehenä hän oli palannut -kotimaahan ja synnyinseudun kaipuu oli hänet saanut asettumaan -Inkeriin, jossa hän oli vuokrannut Hatsinan kruununkartanon -antautuakseen maamiehen rauhanomaiseen ammattiin. - -Saatuaan kodin kuntoon Armfelt oli tuonut sinne emännäksi erään etäisen -sukulaisensa, vasta viisitoistavuotiaan Lovisa Aminoffin. Vain vuoden -päivät oli kestänyt valoisaa perheidylliä, kun syttyi tämä loppumaton -sota. Silloin täytyi Hatsinan isännänkin jättää koti ja nuori puoliso -sekä astua armeijaan. Ensimmäiset sotavuodet hän oli saanut toimia -omalla kotiseudullaan, Inkerissä, mutta vuosien kuluessa oli sieltä -täytynyt peräytyä yhä kauemmaksi länteen ja pohjoiseen. Kuten -säälimätön reduktio oli riistänyt hänen lapsuutensa kodin, sota hävitti -nyt hänen miehuutensa kodin. Hänen uskollinen vaimonsa oli sen jälkeen -pienokaistensa kanssa saanut ajelehtia milloin missäkin, väliin -leirissä hänen luonaan, väliin muualla. Nyt he olivat turvassa Ruotsin -puolella. - -Armfelt loi silmänsä Mallasveden yli Äimälän niemelle, jossa hän tiesi -ruhtinas Galitzinin majailevan. Olisipa hänellä muutama tuhat enemmän -miehiä, tyhjiin raukeaisivat venäläisten yritykset heidän suuresta -ylivoimastaan huolimatta. Mutta apua oli turha mistään päin odottaa. -Täytyi tulla toimeen sillä mitä oli. Ja hän aikoi myös tulla toimeen. -Sotilailla, noilla kehnosti verhotuilla ja nälkää nähneillä miehillä -oli sama sisu kuin hänelläkin. Verettä ja hinnatta eivät he tulisi -askeltakaan isäinsä maasta muukalaiselle anastajalle luovuttamaan. - --- Ole uskollinen loppuun saakka, niin saat elämänkruunun. - -Se oli hänen tunnuslauseensa, ja siihen päättyi hänen mietteensä -nytkin, kun hän lähti hiljalleen ratsastamaan harjun rinnettä alas. -Tampereelle johtavalta tieltä hän kääntyi vasemmalle ja saapui kapeaa, -epätasaista kylätietä pitkin Mälkilän taloihin, jonne hän oli eversti -Danielsonin johtoon sijoittanut seitsemänsataa ratsumiestä -odotettavissa olevan saarrostuksen varalta. - --- Luulen, että he ensi yön aikana yrittävät tulla yli, ilmoitti tuo -luiseva ja synkännäköinen ratsuväen eversti. -- Tänään on Äimälän -puolella ollut tavallista vilkkaampaa. - --- No niin, eivät he meitä ainakaan yllätä. Asettakaa yöksi -kaksinkertaiset vartiot pitkin rantaa, pitäkää huoli, että he pysyvät -valppaina ja lähettäkää minulle ilmoitus heti kun jotakin tapahtuu. - -Hän ratsasti takaisin Kostianvirralle, tarkasti siellä olevat -vartiopaikat ja ampumahaudat sekä poistui pimeän tullen majapaikkaansa. -Talikynttilän valossa hän syventyi tarkastelemaan Suomen karttaa, johon -hän oli siniliidulla merkinnyt venäläisten valtaaman alueen. Siellä ja -täällä näkyvät numerot ilmaisivat venäläisten joukkojen vahvuuden, -sikäli kuin hän oli Löfvingin ja muiden partiomiesten avulla siitä -tietoja saanut. Nuo numerot olivat lakkaamatta kasvaneet, sitä mukaa -kuin hänen oma joukkonsa oli supistumistaan supistunut. Se osoitti -vääjäämättömästi, mitä lähin tulevaisuus oli tuova mukanaan. Pitkänä, -lohduttomana viivana näkyi kartalla tie, joka Tampereelta lähtien kulki -yli laajan ja aution Hämeenkankaan Pohjanmaalle ja sieltä edelleen -ympäri Pohjanlahden. Raskain ilmein hän kuljetti sormeansa pitkin tuota -viivaa ikään kuin olisi nähnyt itsensä jo siellä runnellun -sotajoukkonsa kanssa harhailemassa. - -Iäkäs silmäpuoli rakuuna, joka oli Hatsinasta kotoisin ja samalla hänen -uskollinen seuralaisensa näinä kovanonnen vuosina, toi hänen -yksinkertaisen illallisensa, johon kuului vain voileipä ja -tinavadillinen kauralientä. - --- Yhä laihemmaksi tämä käy, herra kulta, puheli ukko tuttavallisella -äänensävyllä. -- Kyllä sen sotilaatkin tietävät ja siksipä he -nureksimatta haukkaavat leipää ja silakkaa. Mutta toisenlainen napina -oli Lyypekkerin aikana... - --- No, no, Jooseppi, annahan sen asian olla, keskeytti kenraali -vakavasti. -- Illallinen on muuten vallan mainio. Soisin vain, että -sotilaillakin olisi tällaista. - --- Kyllähän te, herra kulta, soisitte sotamiespoloisille jos mitä -hyvää, senhän kaikki tietävät, mutta mistäpä otti paremmat herkut. Ja -kun silakatkin, ne keltakorvat, ovat jo aivan lopussa. Sitten ei -sotamiehillä ole muuta haukattavaa kuin paljasta leipää ja vettä -päälle. - -Puhelias ukko lähti huoneesta, Armfelt haukkasi illallisensa ja otti -saksankielisen nahkakantisen Raamattunsa esille. Viimeisten vuosien -kuluessa oli hän tuohon vanhaan perhekirjaan mieltynyt yhä enemmän. -Nykyään sen lukeminen oli hänelle jo yhtä tarpeellista kuin -jokapäiväinen leipä. Ihmeellistä virkistystä ja luottamusta -tulevaisuuteen hän sieltä aina sai, vaikka nykyhetki olisi näyttänyt -kuinkakin lohduttomalta. Varsinkin oli psalttari muodostunut hänen -mielikirjakseen. Lukuisat alleviivaukset todistivatkin, että sitä -ahkerasti tutkittiin. - -Luettuaan pari psalmia hän riisuutui ja laskeutui kapeaan telttasänkyyn -vaipuen velvollisuudentuntoisen miehen sikeään ja terveeseen uneen. -Päivä tuskin vielä häämötti, kun hänet herätti tykinjyräys, joka -vavahdutti matalan huoneen seiniä. Sitä seurasi kohta toinen jymäys, -sitten kolmas, neljäs... Muskettien räiskäyksiä kuului siinä välissä. -Jooseppi astui huoneeseen pesuvati kädessään. - --- Eivätpä sen pahukset anna yörauhaa ihmisille! hän murisi huomenta -toivotettuaan. -- Niitä kuuluu olevan mäki mustanaan tuolla virran -takana, ties mitä niillä sitten on mielessä, kun luulisi jo -vähemmästäkin uskovan, ettei siitä yli pääse. Muuten olin taas unessa -laskevinani koskea. Se on aina ennenkin merkinnyt siirtymistä. Taitaapa -siis olla parasta, että säälin ajoissa kaikki kamppeet kokoon. - --- Ehkä se... tee miten parhaaksi näet, vastasi Armfelt hajamielisesti, -pukeutui nopeasti ja sidottuaan miekan vyölleen kiiruhti ulos. - -Oli vielä joltinenkin hämärä, jota lisäsi järviltä ja virrasta nouseva -sakea usva. Etuvarustuksiin tultuaan hän ei voinut nähdä virran taakse. -Mutta pauke ilmaisi kyllä, että vihollinen oli jälleen toiminnassa. - --- Kaikesta päättäen he tänään yrittävät jotakin ratkaisevaa, virkkoi -hän eversti Stjernschantzille, joka myöskin oli jo saapunut valleille. - --- Mutta virran yli heidän on turha yrittää, vastasi eversti. -- Niin -ollen heillä täytyy olla jotakin muuta mielessä. - -Siitä saatiinkin kohta varmuus. Kenraalia kysellen pujottelihe vallien -sokkeloissa, sumun ja ruudinsavun keskellä rakuuna, joka oli täyttä -laukkaa saapunut Mälkilästä. Tavatessaan Armfeltin erään tykin luota, -jota nuoren vänrikin johdolla juuri ladattiin, hän ilmoitti vihollisten -olevan Mälkilän rannassa, jossa ratsumiehet parhaillaan koettivat estää -niiden maihinnousua. - --- Hyvä on, ratsasta takaisin minkä hevosestasi lähtee ja ilmoita -eversti Danielsonille, että minä tulen heti apuväen kanssa. Kestäkää -siihen saakka kuin miehet paikallanne! - -Kolmetuhatta miestä jalkaväkeä sai käskyn pikaisesti valmistautua -lähtemään Mälkilään. Varustusten puolustamisen Armfelt jätti -kenraalimajuri De la Barren huoleksi ja kuormaston oli edettävä kaiken -varalta Tampereen tielle. Nämä määräykset jaettuaan Armfelt asettui -jalkaväen etupäähän, ja niin lähdettiin rientomarssissa Mälkilää kohti. -Ammunta ja taistelun melske virran äyräällä kiihtyi, ja hetken kuluttua -alkoi juoksujalkaa etenevän jalkaväen korviin kuulua kiivasta ammuntaa -myöskin sumun seasta Mälkilän suunnalta. - -Kaksituhatta venäläistä krenatööriä yritti siellä parhaillaan astua -maihin suurilta hirsilautoilta, jotka oli jo soudettu rantaan. Taempana -metsän reunassa Danielson järjesti ratsumiehiään hyökkäykseen. Ne -olivat rannalta käsin jo tulittaneet vihollista ja sitten näiden -käsikranaattien tieltä väistyneet etäämmälle. Joukko haavoittuneita -miehiä ja hevosia kieriskeli rannalla. - -Hetkeäkään hukkaamatta Armfelt järjesti väkensä hyökkäykseen. Ensin -yhteislaukaus, sitten pistimet tanaan ja nyt juostiin eteenpäin -lumivyöryn tavoin hurraata huutaen. - -Yhteenotto oli raju. Tuskin ehti viiteenkymmeneen lukea, kun ranta oli -lakaistu puhtaaksi vihollisista. Käsirysy jatkui lautoilla, joilla -ennen pitkää makasi kasoittain kaatuneita. Osa vihollisista oli syösty -järveen, jonka vesi lähellä rantaa punersi verestä. Takimmaiset lautat -etääntyivät nopeasti järvelle tuiman kuulasateen seuraamina. Niillä -vallitsi surkea sekamelska ja pakenevien lauttojen miehistöstä oli -enemmistö kuolleita. Epätoivon vimmalla likaisen harmaat miehet -kiskoivat pitkiä, hirsistä veistettyjä airoja henkensä säilyttäneiden -upseerien heille vihaisesti ärjyessä. - -Tuskin oli vihollinen täten onnellisesti lyöty takaisin, kun Armfeltin -luo ratsasti täyttä vauhtia rakuunakorpraali tehden sen odottamattoman -ilmoituksen, että virstan päässä etelämpänä, Myttälän talojen luona, -jossa oli ollut vartiossa pienehkö ratsujoukko, nousi parhaillaan -maihin vielä paljon suurempi vihollisjoukko. - --- Käännös oikeaan, mars, mars! - -Juoksujalkaa miehet syöksyivät upseeriensa kintereillä läpi metsän ja -yli rantaniittyjen uhatulle paikalle. Siellä oli jo venäläisten -maihinnousuosaston päävoima, viisituhatta miestä, ehtinyt asettua -taistelurintamaan. Tuossa tuokiossa kehittyi tuima taistelu. Tykkejä ei -ollut kummallakaan puolen, ja sen vuoksi Armfelt kohta ensimmäisten -yhteislaukausten jälkeen komensi väkensä pistinhyökkäykseen vihollisen -keskustaa vastaan. Se ei kestänyt suomalaisten hurjaa rynnistystä, -mutta kun venäläisten sivustat samalla uhkasivat hyökkäysjoukon -molempia kylkiä, Armfeltin täytyi pysäyttää kiihtynyt joukkonsa ja -komentaa se takaisin. Taistelu kehittyi hetki hetkeltä yhä kuumemmaksi. -Kuitenkaan ei Armfelt, vaikka tuon tuostakin oli mukana käsirysyssä, -hetkeksikään kadottanut mielenmalttiaan. Kuten hän oli arvannutkin, -vihollinen yritti kerta kerralta saartaa suomalaisten oikeata sivustaa, -heidän suuri ylivoimansa kun soi heille siihen hyvän tilaisuuden. Mutta -Armfelt ei joutunut ansaan. Täydessä järjestyksessä hän peräytti -joukkoaan askel askelelta pitäen kaiken aikaa vireillä kiivasta tulta -ja torjuen vihollisen kaikki lähestymisyritykset. - -Kaksi tuntia oli näin taisteltu, kun Armfelt lähetti De la Barrelle -sanan, että hänen oli jätettävä varustukset virran rannalla ja -lähdettävä peräytymismatkalle. Siellä oli oteltu kaiken aikaa yhtä -kiivaasti kuin Mälkilässä ja Myttälässäkin. Kenraali Apraksin johti -täällä venäläisten hyökkäystä, itsensä Galitzinin toimiessa Mallasveden -yli tulleiden joukkojen päällikkönä. Kolme kertaa olivat venäläiset -kiivaan tykkitulen jälkeen yrittäneet virran yli, mutta joka kerta -heidät oli verissä päin syösty takaisin. Heidän kaatuneitaan makasi -hujan hajan virran äyräältä aina mäen harjalle saakka. - -Ottaen tykit mukaansa ja haavoittuneet rattaille sälyttäen De la Barre -lähti täydessä järjestyksessä liikkeelle. Tampereen tielle ehdittyään -Armfelt muodosti väkineen jälkijoukon lyöden kerta kerralta kintereillä -seuraavan vihollisen. Kauan se ei jaksanutkaan takaa-ajoaan pitkittää, -ja niin suomalainen sotajoukko sai rauhassa jatkaa matkaansa pitkin -alastomien metsien halki luikertelevaa, kivistä ja kuoppaista tietä. - -Kun tultiin kapealle ja ihanalle harjulle, johon vasemmalta kuulsivat -Roineen, oikealta Längelmäveden vesistöt, uupunut sotajoukko pysähtyi -lepäämään ja komppaniain varusmestarit ryhtyivät jakamaan sotilaille -leipä- ja silakka-annoksia. Välskärit pesivät ja sitoivat -haavoittuneita ja katsastuskirjurit laskivat mieshukkaa. Se oli -melkoinen, mutta paljon suurempia menetyksiä vihollinen oli kärsinyt. - --- Ottakaa ja syökää, herra kulta, kun ette koko päivänä ole vielä -Jumalan jyvää maistanut, toimitti Jooseppi, joka vihdoinkin tungoksen -keskellä sai käsiinsä isäntänsä. - -Hän levitti tohkeissaan eväsneuvonsa lattealle kivelle tien rinteeseen. -Ruokaa nähdessään Armfelt tunsi äkkiä hiukaisevaa nälkää ja kutsuen -ympärillään olevia upseereja pöytäkumppaneikseen hän kävi ahnaasti -käsiksi voileipään. - -Pienen lepotauon jälkeen kaksi eskadroonaa sai käskyn rientää -pysähtymättä Tampereelle, jossa heidän heti aamun valjetessa tuli -ryhtyä rakentamaan varustuksia Tammerkosken äyräälle. Siinä Armfelt oli -näet päättänyt asettua uuteen vastarintaan. Vihollisen piti tulla -tuntemaan, että vapaat miehet tätä maata puolustivat. - -Harjun poikki, järvestä järveen rakennettiin kaadetuista puista vahva -estemurros, jonka taakse eversti Danielson jäi ratsuväkensä kanssa -etuvartioon. Muu osa armeijaa jatkoi kolean iltatuulen murheellisesti -huokaillessa autioilla kankailla matkaansa Kangasalan kirkolle, jonne -se yöpyi. - - * * * * * - -Oli taas varhainen aamu muutamia päiviä myöhemmin. Aurinko punasi jo -honganlatvoja Pyynikin harjulla. - -Suurin osa armeijaa seisoi ison neliön muodostelmassa mainitun kukkulan -ja Tammerkosken välisellä niityllä. Neliön keskellä seisoi kolme -laihaa, repaleista ja synkeätä miestä. Eversti Stjernschantz luki -kuuluvalla äänellä sotaoikeuden päätöksen, jolla nämä kolme miestä -tuomittiin karkureina ammuttaviksi. Sadoittain sotilaita oli livistänyt -tiehensä Kostianvirran taistelun jälkeen. Nämä kolme vain olivat -joutuneet etuvartion käsiin ja nyt piti toisille antaa varoitus. - -Vallitsi kuoleman hiljaisuus. Nuo kolme eivät katsoneet kehenkään eikä -kukaan katsonut heihin. Hartiat riipuksissa, tylsinä ja kalpeina he -siinä seisoivat. Kuului muutamia komentosanoja, sitten räiskähti -yhteislaukaus, kaikki oli ohi. Armeija alkoi marssia järjestyksessä -takaisin kosken rantamalle. - -Armfelt oli ollut itse saapuvilla. Hän tunsi tuskan vihlaisun sekä -sotaoikeuden istunnossa että teloituspaikalla ollessaan. Mutta ei -auttanut. Armeija täytyi pitää koossa. Hän oli ensi sijassa sotilas ja -vasta toisessa ihminen, siksi täytyi inhimillisten tunteiden väistyä. -Tämä oli rautaista aikaa, ei hymyn eikä kyynelten. - -Etuvartio oli peräytynyt Kangasalan harjulta ja vihollisen etujoukkoja -parveili jo kosken takana. Varustukset olivat vasta puolivalmiit. -Päivän kuluessa saapui yhä lisää vihollisjoukkoja. Ilmestyi tykkejäkin -näkösälle ja alkoi laukausten vaihto. Se kiihtyi päivän mittaan -varsinaiseksi taisteluksi. Vihollisen huomattiin taaskin valmistelevan -kiertoliikettä. Pitkäaikainen puolustautuminen oli mahdotonta, sillä -Armfeltin käytettävänä oli miehiä tuskin kahta kolmatta osaa siitä mitä -Pälkäneellä. De la Barren hän oli nimittäin lähettänyt jo Kangasalta -Ruoveden kautta Pohjanmaalle, jossa Armfeltin piti liittyä häneen -Vaasan seutuvilla. - -Yön aikana hän lähti joukkoineen liikkeelle pohjoista kohti. -Hämeenkyrön jälkeen alkoi kolkko taival yli kymmenpeninkulmaisen -Hämeenkankaan. Kanervikkokankaita ja louhikkoisia erämaita -loppumattomiin. Maa oli jäässä ja toisinaan sateli lunta. Ja missä -asussa olivat sotilaat? Riekaleissa ja jalkineet risoina. Näkipä -miehiä, joilla paljaiden jalkojen suojana oli ainoastaan jonkinlaisia -riepuja, joita yhtä mittaa täytyi solmeilla kiinni. Ja entä muona? -Ainoastaan Pälkäneellä leivottua, kovaa ja kaunaista leipää. Silakatkin -olivat loppuneet. - -Tämän ryysyläisarmeijan etunenässä Armfelt ratsasti päivä päivältä yhä -laihemmaksi näivettyvän hevosensa selässä. Yövyttiin nuotioiden äärellä -taivasalla, ja kun vanha Jooseppi asetteli hänen eteensä voileipää ja -lihaa, jota hänellä vielä oli hitunen jäljellä, oli Armfeltista -vastenmielistä käydä siihen käsiksi nähdessään sotamiesten vaisuina -kaluavan leivänkannikoitaan ilman mitään särvintä. Nyyhkytys pyrki -rinnasta esille, mutta se täytyi aina uudelleen painaa alas. Ei -auttanut: eteenpäin mars! - -Päästiin vihdoin viljaville Vaasan seuduille ja pahin oli voitettu. -Armeija pääsi talvimajoitukseen lepäämään marssin rasituksista ja sen -huutavimmat puutteet voitiin poistaa. - -Mutta pitkällistä rauhaa ei vihollinen suonut. Suurin joukoin se samosi -samaisen Hämeenkankaan yli. Kovimman talven aikana, pyryssä ja -pakkasessa, taisteltiin kuuluisa Napuen taistelu. Vaikkakin se häviöön -päättyikin, se oli kuitenkin Suomen sotahistorian kunniakkaimpia -taisteluita. Pataljoonittain kaatuivat siinä suomalaiset paikoilleen ja -itse Galitzin tunnusti, ettei hän ollut niin vimmattua vastarintaa -kokenut sitten Pultavan päivien. Voitostaan huolimatta venäläiset -saivat nahassaan tuntea, että tämä maa kuuluu suomalaisille ja että he -eivät koskaan saa isännyyttään täällä lopullisesti vakiintumaan. -Pienenä ja nääntyneenäkin tällä kansalla on vielä ihmeellinen tarmo -tallella. Sitä on mahdoton millään ylivoimalla nujertaa. - -Pienen armeijapirstaleen kanssa Armfelt, joka miekka kädessä oli -raivannut itselleen tien vihollisten keskeltä Napuella, marssi jälleen -lumen ja nietosten yli pohjoista kohti sitä samaa tietä, jota hänen -katseensa oli niin raskasmielisesti seuraillut Pälkäneellä... - -Kesän tultua hänen päämajansa oli Raahessa. Vihollinen oli jättänyt -Pohjanmaan toistaiseksi rauhaan. Nyt oli armeija uudelleen koottava ja -varustettava. Mutta kykenikö tämä kuiviin imetty, raiskattu maa siihen --- maa, jonka vauraimmat osat olivat vihollisen vallassa? Kuka hennoisi -vaatia enää veroja ja väenottoja? Mutta sodan ankaruus ei tunne sääliä. -Eteenpäin elävän mieli! - -Ja ihmeellistä, ilman kovakouraisia toimenpiteitä hersyivät tämän -puolikuolleen maan apulähteet vieläkin. Kesän kuluessa Armfelt saa -kokoon kuusituhatmiehisen armeijan, vieläpä sen jotakuinkin -varustetuksikin. Nyt hän voi jo ajatella marssia etelään, päin -vihollista. Ainakin hän on laajan Pohjanmaan nyt pitävä hellittämättä -hallussaan. - -Mutta silloin saapuu odottamatta hallituksen käsky, että hänen on -tuotava armeijansa Ruotsiin! Sieltä ei ole näinä kovanonnen vuosina -liiennyt ainoatakaan miestä Suomen puolustukseksi ja nytkö täytyy -viimeisten Suomen soturien jättää viimeinen kolkka isänmaataan -vihollisten valtaan ja käydä vieraita rantoja puolustamaan! Entistä -rajumpi kapinanhenki riehuu kenraalin rinnassa. Mutta ei auta, sotilas -ei saa ääneensä arvostella ylempiensä määräyksiä, hänen täytyy totella. -Ja Kaarlo Armfelt on velvollisuuksien mies. Siis: yhä eteenpäin tuota -tietä, joka loputtomana luikertelee pohjoista kohti. - -Noina vuosina Suomen armeija sai suorittaa hyödyttömiä marsseja -edestakaisin Pohjois-Ruotsissa sekä silloin tällöin torjua rannikolle -ilmestyneitä vihollisia. Turkinmaalta palannut kuningas ryhtyi sitten -viimeiseen hullunyritykseensä: valloittamaan Norjaa. Tietysti tuli -suomalaisten olla siinä mukana niin kuin Puolan, Liettuan, Viron ja -Venäjän taistelutanterillakin. Armfelt sai käskyn suomalaisineen samota -tunturien poikki Keski-Norjaan. - -Se oli alusta loppuun onnettomuuksien ja sanoin kuvaamattoman kurjuuden -retki. Pitkiä marsseja tiettömissä tunturiseuduissa, joissa norjalaiset -sissit vaanivat joka vuorensolassa, nälkää, tauteja, vilua, napinaa -armeijassa, teloituksia... Sellainen oli tämän viimeisen sotaretken -sisällys. Sitten kuningas kaatui ja tuloksettomat sotatoimet katkesivat -siihen. Seurasi tuo kuuluisa Suomen armeijan paluu Öytunturin yli -uudenvuoden päivänä 1719 hirveässä lumimyrskyssä ja pakkasessa. Se oli -viimeinen huippu siinä onnettomuuksien sarjassa, jolla kohtalonvaltias -oli näinä kovina vuosina koetellut Suomen kansan kestävyyttä. -Kuudensadan suomalaisen ruumiit jäivät tuntureille ja ne, jotka -pelastuivat ihmisten ilmoille Ruotsin puolelle, olivat palelluttaneet -kuka minkin jäsenensä. - -Parisen vuotta vielä tämänkin jälkeen saivat nuo armeijan tähteet -värjötellä Ruotsin puolella ja kantaa muskettia vieraiden rantojen -suojaajina. Vasta kahdennenkymmenennen sotavuoden päätyttyä pilkahti -vihdoinkin rauhanpäivä pilvien keskeltä. Nyt oli Armfeltin viimeisenä -velvollisuutena johdattaa pariin tuhanteen mieheen supistunut -suomalainen armeijansa takaisin kotimaahan. - -Missä tilassa kohtasivat nuo vieraalta maalta palaavat soturit -ikävöidyn synnyinmaansa? Kodit raunioina, viljelykset tallattuina, -omaiset surmattuina! Mutta syvällä ovat kansan elämänjuuret. Niinpä -alkoi tämän autiuden keskeltä, rauhanpäivän leppeässä paisteessa, -odottamattoman vehmaana viritä uusi elämä. - -Nyt sai Armfelt vihdoin uudelleen pala palalta koota kotionnen, jonka -sota oli alkuunsa särkenyt ja jota ikävöiden hän oli kokonaista -kaksikymmentä vuotta saanut kuluttaa loputtomilla marsseilla ja -ainaisissa taisteluissa nähden ja kokien tavattomia inhimillisiä -kärsimyksiä. Lapsuuden ja miehuuden kodit olivat menneet, mutta tämä -mies, joka oli tottunut aina vankkumattoman tyynesti alkamaan uudesta, -perusti itselleen vanhuuden tyyssijan Isnäsin kartanoon Pernajan -pitäjässä. Valtiomiesten ja puoluepäälliköiden kiistellessä ja -juonitellessa hän vietti siellä hiljaisuudessa onnellista perhe-elämää -hoidellen talouttaan ja kasvattaen lapsiaan, joita uskollinen -Lovisa-rouva oli lahjoittanut hänelle avioliittonsa aikana kokonaista -yhdeksäntoista. - -Yhä enemmän hänen harrastuksensa oli vuosien mittaan kiintynyt -iäisyysasioihin. Pernajassa hän löysi hengenheimolaisen majuri -Creutzissä, joka sotavankeutensa aikana Siperiassa oli kääntynyt -pietistiksi kuten setänsäkin, kenraali Kaarle Kustaa Creutz. -Tämä jäyhä uskonnonsuunta oli sopusoinnussa Armfeltin luonteen ja -elämänkokemuksien kanssa, joten hänkin noina hiljaisina rauhan vuosina -kallistui yhä enemmän pietismiin. - -Vihdoin kiistelevät herrat Tukholmassa muistivat Armfeltiakin ja hänen -ansioitaan onnettomuuksien vuosina. Hänet ylennettiin vapaaherraksi ja -jalkaväen kenraaliksi sekä nimitettiin Suomen sotaväen ylipäälliköksi. -Mutta kohta sen jälkeen hän lähes seitsenkymmenvuotiaana, vaivojen ja -vuosien rasittamana muutti isäinsä tykö. Hän lepää puolisonsa rinnalla -Pernajan kirkossa. - -Harvat olivat ne voitot, jotka Armfelt pitkällä soturinurallaan -saavutti, eivätkä nekään olleet ratkaisevia ja historiallisesti -tunnettuja. Mutta siitä huolimatta hänen koko elämäntyönsä oli suuren -voiton veroinen. Jos hän olisi saanut johtaa hyvin varustettua armeijaa -suotuisten olosuhteiden vallitessa -- minkä loistavien voittojen sarjan -hän olisikaan voinut jälkeensä jättää! Ja toiselta puolen: kuinka moni -onnen päivien ja myötäkäymisten sankariksi korottama olisi kyennyt -maahan masentumatta täyttämään hänen sijansa noina kohtalokkaina -vuosina? Velvollisuuksilleen uskollisena hän kesti loppuun saakka ja -siksi Suomen kansa lukee aina Kaarlo Armfeltin jaloimpien sankariensa -joukkoon. - -_Kyösti Wilkuna_ - - - - -SOTAPAPPI - -GABRIEL LAURAEUS - - -Ihanassa runoelmassaan Olavi Vibeliuksesta on Runeberg kuvannut, miten -sodassa kysytään usein sankarimieltä ja uljuutta niiltäkin, jotka eivät -asetta kanna ja rintamassa taistele, vaan jotka muuten virkamiehinä tai -siviilihenkilöinä kohtaavat vihollisen ja joutuvat ristiriitoihin sen -kanssa. - -Varsinkin isonvihan pitkien sotavuosien varrella oli näin laita -Suomessa, ja erityisesti joutuivat täällä sodan kauhuista kärsimään ja -niiden johdosta sankarimieltä osoittamaan monet papit, nimittäin -sellaiset, jotka eivät antautuneet vihollisen tarkoitusperien -suosijoiksi, heidän neuvonantajikseen, veronkantajikseen tai -käskyläisiksi yleensä. Sotahistoria kertoo perin räikeitä tapauksia -useiden Suomen pappien senaikaisista kärsimyksistä. Kaikkein -tunnollisimmat hengenmiehet eivät venäläisten saapuessa paenneet muiden -vallassäätyläisten kanssa, vaan jäivät kaikesta vainosta huolimatta -seurakuntalaisiaan lohduttamaan ja auttamaan heitä raskaissa -koettelemuksissa. Urjalan kirkkoherran Simo Valleniuksen venäläiset -pieksivät kuoliaaksi, koska hän ei antautunut heidän apurikseen, ja -Janakkalan vanhaa pappia, tohtori Rungiusta, voittajat käyttivät -edeskäypänään juomingeissaan, pilkaten häntä ja komennellen häntä -potkuilla ja nyrkiniskuilla -- rangaistakseen häntä siten -"niskoittelusta". - -Mutta myöskin ne sotapapit, jotka seurasivat armeijan sielunhoitajina -sotaretkillä koti- ja ulkomailla jakaen siten joukko-osastojensa vaivat -ja kärsimykset, esiintyivät usein sankareina, jopa monessakin muodossa. -Seuraava tarina kertoo erään sellaisen suomalaisen sotapapin, Gabriel -Lauraeuksen, vaikeuksista, seikkailuista ja taisteluista sen -joukko-osaston mukana, jonka sielunhoitajaksi hän oli jo rauhan -vallitessa ryhtynyt. - - * * * * * - -Lauraeus oli köyhän turkulaisen kodin poika, joka oli antautunut opin -teille ja jo nuorena saanut kestää kaikki ne vaikeudet ja nöyryytykset, -joita varattoman teinin oli kestettävä edistyäkseen opin uralla. -Elättääkseen kouluaikana itseään hän oli opetellut käsitöitä, -harjaantunut puusepäksi ja suutariksi, ja näistä taidoista oli hänellä -myöhemmän elämänsä varrella paljon hyötyä. Viisikolmattavuotiaana hän -pääsi 1702 saarnaajaksi Porin rykmenttiin ja joutui tämän kanssa ennen -pitkää sotaretkille Liivinmaalle, missä Kaarle XII:n päätaistelut -siihen aikaan suoritettiin. Porin rykmentti liitettiin kenraali -Lewenhauptin armeijaan, joka suojeli Ruotsin alueita Itämeren -maakunnissa taistellen vuoroin puolalaisia, vuoroin venäläisiä vastaan -ja oli sitä varten vuosikausia alituisesti sotakannalla. - -Uuttera sotapappi, joka otti miestensä sielunhoidon ja hoivaamisen -oikealta kannalta, seurasi rykmenttiään sotatantereellekin. Hän ei -pitänyt vain säädettyjä ilta- ja aamurukouksia, vaan auttoi -haavoittuneita, lausui viimeiset lohdutuksen ja siunauksen sanat -kuoleville ja antoi heille sakramentin lähtöevääksi. Ja Lauraeus oli -juuri tuollainen tunnollinen pappi, joka ei karttanut ankarintakaan -taistelua. Kyetäkseen menestyksellisesti suorittamaan tehtävänsä ja -pitääkseen loitolla vihollisen, joka ahdisteli häntä työssä, hän kantoi -asetta, miekkaa ja pistoolia, ja taistelun kuumimmilleen kiihtyessä hän -usein itse suoranaisesti ja tehokkaasti osallistui otteluihin -rohkaisten miehiään esimerkillään. Papinkauhtanan alla sykki soturin -sydän. - -Niinpä hän otti uljaasti osaa Seelburgin pitkäaikaisen piirityksen -tulisiin kahakkoihin nousten sekä aseveikkojensa että esimiestensä -suosioon. Suuressa verisessä Gemäyerthofin taistelussa hän joutui ihan -etulinjoille ja haavoittui pahasti -- hän sai ruumiiseensa viisi eri -haavaa. Vähällä oli, ettei hän näin ruhjottuna joutunut vihollisten -jalkoihin ja vangiksi. Mutta niin suuri oli tässä taistelussa -haavoittuneiden lukumäärä ja niin sekasortoinen tilanne, että Lauraeus -sai maata 17 tuntia verta vuotavana, ennen kuin hänen haavansa -ehdittiin sitoa. Sotapappi, joka aina oli ollut haavurinakin -toimeliain, tarkin ja nopein, kaikkien hädänalaisten auttaja, virui nyt -itse yli puolen vuorokautta kentällä saamatta mitään apua ja hoitoa. -Mutta sitkeän, lujan ruumiinrakenteensa ansiosta hän voitti tämän -koettelemuksen sekä parani haavoistaan, joihin heikompi mies olisi -armotta kepertynyt. - -Liivinmaan verisissä taisteluissa suomalainen rykmentti toisensa -perästä menetti pappinsa. Kuka kaatui, kuka sairastui ja kuoli, kuka -taas palasi terveytensä menettäneenä kotimaahan. Gemäyerthofin -taistelun jälkeen oli tilanne armeijassa sellainen, että Lauraeus oli -yksin pitkät ajat viiden rykmentin pappina -- hän, haavoistaan -hiljalleen toipuva mies. Mutta hän ei työtä eikä vaivoja säikähtänyt, -hän koetti vointinsa mukaan täyttää tämänkin viisinkertaisen viran -ratsastaen kuin taistelulähetti rykmentistä toiseen, vaikka ne usein -sijaitsivat pitkien matkojen päässä toisistaan. Kauhtanan helmat -hulmusivat, kun sotapappi miekka vyöllään ja sakramenttilaukku -selässään ratsasti hävitettyjen tienoiden yli toimesta toiseen. Ja -sotamiehet, jotka vartiopaikoiltaan näkivät hänen noin ohitseen -viilettävän, viittasivat toisilleen ja virkkoivat: - --- Siinä menee taas urhea sotapappimme. - --- Siinäpä miesten mies, hän kelpaa papiksi, mutta sotilaaksi myöskin. - --- Ainoa pappi pian koko armeijassa, mutta ehtii kuitenkin tapella aina -kun ottelu syntyy... - --- Jumala häntä varjelkoon! - -Kun Kaarle-kuningas oli kutsunut Lewenhauptin armeijankin avukseen -Puolaan, josta hän lähti sotaretkelleen Venäjälle, Gabriel Lauraeus -joutui hänen armeijansa mukana kulkemaan Venäjän aroille asti ja -lopulta olemaan läsnä Pultavan kohtalokkaassa taistelussa. Siellä -Ruotsin "leijona" voitettiin, hänen voittamaton armeijansa pirstottiin, -tuhottiin, vangittiin, siellä suistui suuruus ja kääntyi historian -lehti. Olihan itse kuningaskin siellä joutua vangiksi ja pelastui -taistelutantereelta kiireisen paon ansiosta pienen miesjoukon kanssa -etelään päin. - -Sotapappi Lauraeukselle, joka tapansa mukaan tässäkin taistelussa oli -tarttunut aseisiin, ei aluksi käynyt näin onnellisesti. Hänet -yllättivät, kun hän haavoittuneita autteli, muutamat kasakat, jotka jo -kauhtanan ja päähineen riistivät sotaiselta papilta -- mutta hän -taisteli sittenkin vielä sinnikkäästi. Taisteli henkensä edestä, ampui -kasakan hevosen selästä, suisti toisen miekallaan ja kiepsahti sitten -ketterästi kasakkahevosen selkään. Loitolla eteni jo kuninkaan ja hänen -esikuntansa pieni, pakeneva parvi -- Lauraeus lasketti vihurina sen -jälkeen yli verisen taistelukentän, yli ruumiskasojen, kaatuneiden -tykkien ja voitostaan hurmaantuneiden venäläisosastojen lomitse. - -Outo oli tuo näky taistelutantereella. Pappi, jonka kaulassa vielä -liperit liehuivat, karauttaa siinä yksin paitahihasillaan, mutta -miekallaan huimasti hosuen, vihollisjoukkojen keskitse, jotka -hölmistyneinä pysähtyvät kummaa ilmiötä katsomaan ja -- antavat -houkkion mennä. Näin hän lopulta saavuttaa kuninkaan pakenevan parven -ja liittyy siihen jatkaakseen uutteraa ja uhrautuvaa toimintaansa -sotapappina ja haavurina muuttuneissakin oloissa. Kuningas otti -ilomielin sotaisan papin, jonka urotöistä hän jo oli kaskuja kuullut, -seurueeseensa ja vei hänet mukanaan turvapaikkaansa rajan taakse Turkin -puolelle. - -Benderissä Lauraeus vietti sitten kuninkaan seurassa monta kuukautta, -oli mukana hänen seikkailuissaan ja uhkarohkeissa pakohankkeissaan, -toimi sielunhoitajana, mutta samalla taistelijana. Myöhemmin hän -siirtyi Moldauhun, jonne Pultavan pakolaisista ja muista harhailevista -sotureista oli saatu kootuksi pieni ruotsalais-suomalainen sotajoukko. -Sotapappiahan sielläkin tarvittiin ja Lauraeus oli kohta valmis -sielläkin isänmaataan palvelemaan. - -Taistelua käytiin edelleen venäläisiä vastaan, yritettiin edes osittain -korjata musertavan tappion tuhoja. Mutta menestystä ei tällä pienellä -joukolla ollut. Ylivoimainen venäläisjoukko teki eräänä päivänä -hyökkäyksen sen majoituspaikkaa vastaan ja sotapappi, joka tällä kertaa -ei ollut aseissa, koska hän juuri taistelun alkajaisiksi piti -sotarukousta joukkoaan vahvistaakseen, joutui venäläisten vangiksi. -Joutui satojen muitten maanmiestensä kanssa ja sai heidän seurassaan -kahleisiin kytkettynä marssia kauas Sisä-Venäjälle, aina yhä kauemmaksi -läpi kylien ja suurten kaupunkien, jotka jo olivat sotavankeja täynnä. - -Täällä alkoi Lauraeukselle, joka nyt toistakymmentä vuotta yhteen -menoon oli retkeillyt Kaarle-kuninkaan ensin voittoisan, sitten lyödyn -armeijan mukana taistelusta taisteluun, uusi tehtävä, entistä -vaativampi ja vaikeampi, mutta myös entistä tärkeämpi. Hänen täytyi nyt -koettaa rohkaista ja vahvistaa kärsimyksiinsä ja masennuksiinsa -vaipumaisillaan olevia vankiraukkoja, joita jo näihin aikoihin oli -Sisä-Venäjällä tuhansia ja jotka olivat tyystin henkistä hoivausta -vailla. Nuo vangit, joilla ei ollut ruokaa eikä vaatteita ja jotka -eivät osanneet niitä itselleen hankkiakaan, olivat menehtymässä -ruumiillisiin kärsimyksiin. Nytpä Lauraeuksen kätevyys ja neuvokkuus -koitui heille avuksi. Hän opetti heille käsitöitä, ja vain niitä tehden -monet jaksoivat vankeudessaan elää. Mutta yhtä suuressa määrin he -olivat sortua sielullisiin kärsimyksiinsä, koti-ikävään ja lamauttavaan -alakuloisuuteen, ja näitä vammoja hänen voimallinen sananjulistuksensa -ja harras uskonnollisuutensa usein lääkitsi. Hän rohkaisi lamaantuneita -mieliä, kylvi niihin uskon ja toivon siemeniä. Ja vaikka Lauraeus itse -siirrettiin muka vaarallisena vankina yhä kauemmaksi itään, nämä jäivät -sieluun itämään ja sitä lämmittämään. - -Vihdoin Lauraeus joutui rasittavien, vuosikauden kestäneiden -kuljetusten jälkeen määräpaikkaansa Siperiaan ja sai lopuksi -karkotuspaikakseen Tobolskin kaupungin. Siellä oli jo ennestään koko -joukko sotavankeja, oli suomalaisiakin, ja lisää tuli minkä sota nyt -Suomessa jatkui. Nämä elivät tavattoman vaikeissa olosuhteissa, kun -vankiravinto oli aivan riittämätön ja he itse eivät saaneet mitään -ansaituksi. Lauraeus taas sielläkin opetti kohtalotovereilleen -käsitöitä, joihin siellä, asutuksen laitamailla, halukkaasti tahdottiin -perehtyä, ja sai aluksi itsekin toimeentulonsa samasta köyhänä -koulupoikana oppimastaan ammatista. - -Myöhemmin hän siirtyi toisille, etupäässä henkisille toimialoille. -Edistyneimmät vangit perustivat näet keskuuteensa Tobolskiin koulun, -joka aikoinaan tuli varsin huomatuksi, se kun oli ainoa koulu koko -laajassa maanosassa ja kaiken lisäksi hyvä koulu, joten sitä -venäläisetkin käyttivät hyväkseen. Lauraeus toimi monet vuodet tässä -koulussa, jota myöhemmin Venäjän valtiokin kannatti. - -Mutta siinä sivussa hän matkusteli ahkerasti -- saatuaan siihen luvan --- Siperiassa kaupungista toiseen vangittuja maanmiehiään tapaamassa ja -heille saarnaamassa. Ahdistuksen paine, kotimaan kaipuu ja -vapautumistoiveiden luhistuminen oli valtaosaan vangeista puhaltanut -ankaran uskonnollisen, pietistisen hengen, joka syvensi vankien -sielunelämää ja yhdisti heidät lujemmin toisiinsa. - -Tämä liike tempasi Gabriel Lauraeuksen mukaansa ja hänestä tuli pian -sen johtomiehiä. Se syvällinen hartaus, jonka vallassa nämä Siperian -herännäiset elivät, oli voimakkaana vastapainona elinvoimaa -hivuttavalle sotavankeudelle ja kotikaipuulle, ja Lauraeus vaali kauan -ja voimakkaasti tätä puhdistavaa ja kohottavaa liikettä. Ja itse hän oli -siihen niin täysin antautunut, ettei hän elämältä enää muuta -kaivannutkaan. - -Pitkän sodan jälkeen tuli kumminkin vihdoin rauha ja sotavangitkin -pääsivät, vaikka vasta vähitellen ja verkalleen, palaamaan -kotimaahansa. Ensimmäisten joukossa saivat sotapapit ja siviilivangit -paluuluvan. Mutta moneen vuoteen, niin kauan kuin vielä -suomalaisia sotavankeja oli Siperiassa, ei Lauraeus sieltä palannut -syntymämaahansa, vaan hän jatkoi uskollisesti ja uhrautuvasti -toimintaansa kohtalotoveriensa joukossa. Vasta vuosien perästä Lauraeus -seurasi muuatta palaavaa vankijoukkoa Venäjän kautta Suomeen, josta hän -oli sotapapiksi lähtenyt nuorena, terveenä miehenä ja jonne hän -viidenkolmatta vuoden poissaolon jälkeen saapui harmaahapsisena ukkona, -jota ei hävitetyllä kotiseudulla enää kukaan tuntenut. - -_Santeri Ivalo_ - - - - -KORPIMAJURI - -TANELI LUUKKONEN - - -Mäntyharjun Hietaniemeen olivat jalkarakuunat asettuneet lepäilemään ja -pääsiäisen pyhiä viettämään. Pataljoona olikin suurin piirtein koolla -lukuunottamatta Longströmin komppaniaa, joka partioi Karjalassa. Samoin -oli korpraali Nuutti Koivistolainen pienen komennuskunnan kanssa -tiedusteluretkellä Viipurin puolessa. - -Oli toinen pääsiäispäivä, ja kylän suurimmassa talossa, jossa -itse Luukkonen esikuntineen majaili, piti tänään vietettämän -jumalanpalvelus. Olihan pataljoonalla oma saarnaajakin, Toksovan -seurakunnan entinen kirkkoherra Henrik Lechlin, joka kohta kymmenisen -vuotta oli harhaillut Suomessa leivättömänä ja virattomana, sen jälkeen -kun venäläiset olivat vallanneet Inkerinmaan ja hävittäneet hänen -kotinsa. Joitakin aikoja hän oli jo liikkunut jalkarakuunain matkassa, -kunnes vuoden vaihteessa oli saanut virkavahvistuskirjan saarnaajaksi -majuri Luukkosen jalkarakuunapataljoonaan. Eihän se ollut mikään -lihavatuloinen paikka, sillä palkkaa hän sai ainoastaan tynnyrin -rukiita kuukaudessa, saman kuin pataljoonan päällikkö upseereineen. -Luukkonen oli kuitenkin järjestänyt asian niin, että tuon ruistynnyrin -sai kuukausittain hänen perheensä, jonka hän oli sijoittanut -Savonlinnaan hänen itsensä kuuluessa pataljoonan muonavahvuuteen. Mutta -tämäkin oli parempi kuin ei mitään, ja hän sai olla tyytyväinen, että -oli lähtenyt ajoissa onnettomasta Inkeristä. Mitä olivatkaan saaneet -kokea monet hänen virkatovereistaan, jotka luottaen vihollisen -vakuutuksiin olivat jääneet paikoilleen. Esimerkiksi Järvisaaren -kirkkoherran olivat kasakat kuopanneet kaulaa myöten maahan -kiristäessään häneltä rahoja ja pidelleet häntä julmasti pahoin. Ja -saman pitäjän lukkarin nuo raakalaiset olivat naulanneet elävänä -kirkonoveen ja siinä sitten rääkänneet. - -Eilen ja pitkänäperjantaina ei jumalanpalvelusta ollut pidetty, sillä -pastori oli ollut Savonlinnassa käymässä ja kotiutunut vasta illalla. -Sen vuoksi majuri oli tänä aamuna lähettänyt jumalanpalveluskutsun -miehilleen, joita majaili kaikissa kylän taloissa. Heitä kerääntyi -parhaillaan tilavaan pirttiin, joka oli siistitty pyhäasuun ja jonka -permannolle oli laudoista kyhätty tilapäisiä penkkejä. Valkeaksi pestyn -honkapöydän ääressä istui Luukkonen yllään upseerinpuku, jonka hän oli -hankkinut viime vuonna majurin valtakirjan saatuaan. Kapteeninkautenaan -hän oli käyttänyt vielä talonpoikaista sarkapukua. Hän oli leveä ja -harteva, lähes neljänkymmenen ikäinen mies. Hänen järeiden kasvojensa -iho oli kuin parkittu. Leveään leukaan oli ilmestynyt pari pientä -haavaa, josta saattoi arvata, että hän oli lauantaina saunassa -koettanut ajaa parransänkeään. - -Tuossa saapuivat kapteenit Iisakki Tillainen ja Simo Torikka. Luukkonen -viittasi heidät rinnalleen peräpenkille. He olivat kumpikin syntyään -inkeriläisiä talonpoikia samoin kuin hän itsekin. Tillainen, kookas, -vaaleaverinen ja tyyni mies, oli kuulunut jo Kivekäs-vainajan väkeen. -Torikka oli sodan alussa palvellut rakuunana everstiluutnantti Bergin -aatelislipullisessa, ja sen hajottua hän oli joutunut Luukkosen väkeen. -Hän oli kohonnut korpraalista luutnantiksi, ja nyt hän odotteli kreivi -Nierothilta kapteeninvaltuutusta, sillä hän oli äskettäin Luukkosen -suostumuksella ryhtynyt kokoamaan omaa komppaniaa. - -Hänen luutnantikseen piti tulla komennuksella olevan Nuutti -Koivistoisen veljen Paavon, joka oli inkeriläistä sukua hänkin ja -aloittanut sotilasuransa Kivekkään johdolla. - -Tähän inkeriläiseen kantajoukkoon kuuluivat edelleen korpraalit Yrjö -Volmari ja Olli Tanhuanpää, joille kummallekin Luukkonen oli jo -tammikuulla ehdottanut upseeriylennystä, vaikka vastausta ei päämajasta -ollut vielä annettu. Tanhuanpää oli kotiseudullaan joutunut venäläisten -käsiin ja joutunut väkisin heidän sotaväkeensä. Hän oli karannut heti -ensimmäisen tilaisuuden sattuessa, puikkelehtinut Suomeen, tavannut -täällä kotipuolensa miehiä omaperäiseksi jalkarakuunapataljoonaksi -järjestyneenä, liittynyt joukkoon ja ollut jo neljä vuotta uskollisesti -mukana kaikissa sen vaiheissa. - -Tupa täyttyi vähitellen miehistä. Ulkoasultaan se oli varsin kirjavaa -joukkoa. Toisilla oli täydellinen sotilasasu miekkoineen ja -kannuksineen, toiset olivat vain puoleksi sotilaan asussa ja osa -kokonaan talonpoikaisissa tamineissa. Kovakouraisia, arpinaamaisia -miehenköriläitä he olivat, kylmän ja kuuman, vilun ja nälän tuttuja, -lukemattomien vaarojen ja alituisten marssien karaisemia. Toiset, -etupäässä inkeriläinen kantajoukko, olivat liikkuneet jo kymmenisen -vuotta sotapoluilla, toiset olivat liittyneet joukkoon myöhempinä -vuosina. - -Pastori Lechlin oli tavannut jalkarakuunain joukossa muutamia -entisen seurakuntansa jäseniäkin. Erään näistä, Juho Sokan, -joka palveli Tillaisen komppanian varusmestarina, hän tunsi -jommoiseksikin veisaajaksi, ja hän oli suostutellut Sokan esiintymään -jumalanpalveluksissa lukkarina. Niinpä tämä monia kokenut sissi, joka -hänkin oli ollut mukana Kivekkään retkillä, asettui nyt pöydän päähän, -haki pitkästä nahkakantisesta virsikirjasta pastorin määräämän -pääsiäisvirren, karautti pari kertaa kurkkuaan ja aloitti: - - "Pääsiäispäivää nyt pitäkääm', - Jeesusta korkiast' kiittäkääm', - Joka ainoast' armosta - Päästi meit' pirun pauloista." - -Hitaasti ja kangerrellen eteni virsi ja ainoastaan muutama jörisevä -kurkkuääni yhtyi kannattamaan lukkarin ponnistuksia. Tupa kävi pian -kuumaksi ja suurin osa miehistä alkoi torkahdella, ennen kuin edes -ensimmäinen virsi oli saatu loppuun. Mutta saarnan alussa syntyi -pirtissä eloa. Sen aiheutti pihalta kuuluva reen ratina. Miehet -havahtuivat, alkoivat kurkistella ulos ja supatella keskenään. -Luukkonen, joka oli todennut tulijat Koivistolaisen komennuskunnaksi, -ärähti miehille, että näiden pitäisi pysyä hiljaa paikoillaan. Mutta -kun retkeltään palanneet partiolaiset astuivat tupaan seurassaan pari -suomalaista talonpoikaa ja niin ikään pari venäläistä sotilasta, jotka -peloissaan ja hölmistyneinä vilkuilivat ympärilleen, oli kaikkien -huomio siinä määrin kiintynyt tulijoihin, että jumalanpalveluksen -jatkaminen kävi toivottomaksi. Pastori lopetti saarnan lyhyeen, ja -kohta kun hän oli amenen sanonut, tuvan täytti sekava puheensorina. -Mutta majurin nyrkin jymäys ja hänen kumea ärjäisynsä sai äänet -vaikenemaan. - --- Nuutti, tee selkoa retkestäsi ja te muut pitäkää suunne kiinni! hän -komensi. - -Nuutti Koivistolainen ryhtyi kertomaan. Hän oli sujuttautunut Viipurin -tuolle puolen ja kohdannut siellä pienen tupakkakuormaston, jota -kymmenen sotilasta kuljetti Pietarista Viipuriin. Nuo kaksi kuuluivat -siihen joukkoon ja muut kahdeksan -- no, niiden ketarat käännettiin -taivasta kohti. Toisella näistä vangeiksi otetuista oli kirjekin, -kaiketi Viipurin komendantille tarkoitettu. - --- Entäs tupakat? huusivat miesjoukosta monet. - --- Tupakat on täällä, sepä tietty. - -Yksi Koivistolaisen miehistä pistäytyi ulos ja toi olkapäällään ison, -niinimattoon käärityn tavarapakan, jonka hän pudottaa jymäytti -lattiaan. - --- Siinä on aluksi piippuun ja poskeenkin pantavaa, hän sanoi ryhtyen -avaamaan niinimattoa. - -Näkösälle tuli kimppu mustia, tiiviisti yhteen puserrettuja -tupakanlehtiä. Saalis otettiin riemulla vastaan, sillä siitä tavarasta -alkoi olla taas puute, kun päämajasta viimeksi tullut tupakkalähetys -oli jo lopussa. - -Tupakkaa jaettaessa saapuivat kapteeni Lauri Kärki, joka muutamia -vuosia myöhemmin aateloitiin ja sai silloin tuon hieman hullunkurisen -nimen Kärkisudd, sekä kornetti Matti Karjander. Jälkimmäinen oli ollut -venäläisten vankina, mutta päässyt vaihdossa vapaaksi ja liittynyt sen -jälkeen Luukkosen joukkoon. Kumpikin oli aika hiprakassa ja esiintyi -äänekkäästi. Luukkonen katsoi velvollisuudekseen torua heitä tästä sekä -siitä, että olivat lyöneet laimin yhteisen jumalanpalveluksen. Mutta -silloinpa Karjander metakan nosti. - --- Mikä sinä olet upseerimiestä komentelemaan! huusi hän. -- Tämä poika -on palvellut upseerina ja oikeassa armeijassa, mutta sinäpä et ole -muuta kuin pelkkä korpimajuri! - --- Ottakaa mieheltä miekka ja sulkekaa hänet sikolättiin selviämään! -sanoi Luukkonen rauhallisesti. - -Käsky pantiin asianomaisen rähinästä ja vastarinnasta huolimatta -nopeasti täytäntöön. Kärki istahti siivosti nurkkaan ja alkoi täyttää -piippuaan vasta saadulla tupakalla. Luukkonen komensi miehet -hajaantumaan majapaikkoihinsa ja ryhtyi päällikkökunnan jäädessä tupaan -kuulustelemaan vankeja. Se kävi työläästi, sillä kaikkien saapuvilla -olevain venäjän kielen taito supistui varsin vähään. Mutta käyttämällä -sopivasti nyrkkejään apuna Luukkonen sai heiltä tietää yhtä ja toista. -Inkerinmaalla oli nykyään vähän sotaväkeä, tsaari itse oli Moskovassa, -inkeriläisiä kartanoita hän oli jaellut herroilleen. Niinpä oli -Soikkolaan asettunut muuan pajari. Kattilan kartanon oli tsaari -pidättänyt itselleen ja siellä hoidettiin nykyään hänen hevosiaan. -Ainoastaan pienehkö määrä rakuunoita majaili kartanossa. - -Luukkosen mielikuvitus lähti liikkeelle. Mitäpä jos tässä taas tekisi -retken entiselle kotiseudulleen? Oli mitä parhaat reki- ja suksikelit. -Mikäs olisi pyyhkäistessä meren yli Inkerin puolelle. Napattaisiin -sieltä tsaarin hevoset, sillä omat olivat jo laihtuneet aivan -luuskiksi. Eikä olisi hullumpaa siepata vangiksi se Soikkolan pajari. - --- Pärttyli, otapas kirjoitusneuvot, pyöräytetään tässä Nieruuthille -kirje, hän virkkoi elostuneena. - -Käskyn saaja oli nuori mies, niitä Turun ylioppilaita, jotka näinä -vuosina olivat kirjansa miekkaan vaihtaneet. Bartold Antonius hän oli -nimeltään ja hän oli jo neljä vuotta toiminut Luukkosen pataljoonassa -kirjurina, tulkkina, pataljoonan muonitusmestarina sekä yleensä majurin -oikeana kätenä. Vikkelä ja luotettava mies hän oli ja Luukkonen oli -hänellekin ehdottanut jo upseerinarvoa, vaikka sekin oli päämajassa -vielä ratkaisematta. Hänen veljensä Jaakko Antonius oli myöskin -jalkarakuunaväessä ja nykyään vääpeli arvoltaan. - --- Mitäs tähän sitten pannaan? Hän kääntyi Luukkoseen saatuaan -hanhensulkansa ja muut kirjoitusvehkeensä kuntoon. - --- No, ensinnäkin se, mitä tässä on saatu tietää noilta ryssiltä, ja -sitten pyydät lupaa, että pataljoona saa tehdä retken Inkeriin -vangitakseen Soikkolan pajarin ja anastaakseen tsaarin hevoset. Mutta -retkelle olisi päästävä hetimmiten, kun jäät vielä kantavat. Ja sitten, -panepas sinne myöskin, että nimismies Posa velvoitettaisiin -luovuttamaan kruunun makasiinista kymmenen tynnyriä kauroja hevosiamme -varten. Niin, ja lupa kyytihevosten ottoon, että miehistön muona -saadaan kuljetetuksi. Näistä asioista kirjoita! - -Hanhensulka alkoi rapista ja pian oli ruotsinkielinen kirje valmis. -Antonius ojensi sulan Luukkoselle allekirjoitusta varten. Sen -pitemmälle ei majurin oma kirjoitustaito ulottunut. Nimensä hän oli -Antoniuksen avulla oppinut kirjoittamaan ja se oli aina juhlallinen -toimitus, joka suuresti korotti hänen arvoaan päällikkökunnan silmissä, -sillä heistä useimmat eivät pystyneet piirtämään muuta kuin -puumerkkinsä. - --- Otapas sinä, Yrjö, kaksi miestä omasta komppaniastasi ja lähde oitis -viemään tämä kirje ynnä nuo vangit päämajaan, virkkoi Luukkonen -Volmarille, kun kirje oli valmis. -- Saman tien tuot kreivin -vastauksen. Mutta pidä kiirettä. - --- Longströmin Pekka käski sanoa paljon terveisiä, ilmoitti nyt -Koivistolainen, kun Luukkosen huomio kääntyi taas häneen. - --- Vai tapasit hänetkin! Missä se poika tätä nykyä oikein vaeltelee? - --- Säkkijärvellä hän oli palatessani ja piti siellä miehineen kemuja. - --- Vai oikein kemuja! Oli tietenkin vetänyt hyvän apajan? - --- No, joltisenkin. Oli Viipurin lähistöllä saanut siepatuksi yhdeksän -venäläistä kauppiaan renkiä hevosineen ja kuormineen. - --- Mitä kuormissa oli? - --- Niissä oli jos mitä hyvää, maltaita, silavaa, turskia, hunajaa, -munia, kaviaaria, herneitä ja tupakkaa. - --- Ohhoh, onpa nyt pojilla herranpäivät. Oikein tulee vesi suuhun tuota -kuullessa. - --- Pekka oli luvannut päästää miehet vapauteen kahdensadan ruplan -lunnaita vastaan. Kaksi niistä oli jo lähtenyt Viipuriin rahoja -haalimaan. Niillä rahoilla Pekka aikoo hankkia komppanialleen paremmat -varusteet. - --- Heh, heh, kyllä se Pekka osaa aina asiansa järjestää. Mutta mitäs -junnuja nämä kaksi ovat, jotka sinä mukanasi toit? - --- Käkisalmen puolen miehiä, jotka matkallani tapasin. He haluavat -tulla meidän pataljoonaamme. - --- Vai sillä tavalla. Mutta onkos teistä sotilaiksi? Oletteko ennen -missään väessä palvelleet? - --- Ei olla, mutta eiköhän tuota siihenkin harjaantune, vastasi toinen -miehistä. - --- No, sopiihan sitä koettaa. Onko Torikan Simo vielä täällä? Jaha, no -tuostapa saat kaksi miestä komppanian alkuusi. Koeta vanuttaa heistä -kelpo sotilaita. - --- Entäs tuota... maksetaanko sitä palkkaa? tiedustelivat miehet. - --- Vai palkka teillä onkin ensimmäisenä mielessä! Soo-o! Eikö riitä -tuollaisille metsästä tulleille vapaa leipä kruunun hoteissa ja lupa -tapella ryssää vastaan? Mitä! Puolikymmentä vuotta minäkin olen -tapellut ilman mitään palkkaa. Samoin Torikka tuossa, teidän tuleva -kapteeninne. Toista sataa vihollista hän on omin käsin jo ehtinyt -päiviltä nitistää eikä palkkaa ole ollut kuin vasta viime vuosina -tynnyri jyviä kuukaudessa. No, saattehan tekin, jumalanluomat, sen kuin -muutkin miehet, nimittäin puolitynnyriä kuussa, mutta vasta sitten kun -nähdään, mihinkä te kelpaatte. No, riittääkö se? - -Miehet mutisivat myönnytyksensä, Antonius merkitsi heidän nimensä -pataljoonan rulliin ja Torikka vei heidät komppaniansa majapaikkaan. -Huomenna piti korpraalin ryhtyä heistä sotilaita muokkaamaan. - -Ryhdyttiin tekemään kaikenlaisia valmisteluja Inkerin retkeä varten. -Muutaman päivän kuluttua Volmari palasi Liljendalista, jossa pääarmeija -tähän aikaan majaili. Kreivi Nierothilta oli Luukkoselle kirje, jossa -hänelle annettiin lupa Inkerin retkeen. Kaurojen saantia varten oli -kirjeen mukana asianomainen valtuutus. Mutta kirjeen jälkiosan kohta -sai majurin kovin kuohuksiinsa. Kas näin se Antoniuksen suomentamana -kuului: - -"Ja muutoin, koska Herra Majurin ja hänen haltuunsa uskotun miehistön -päälle on rahvaalta monta valitusta sisään tullut, että he eivät -ainoastaan mielivaltaisesti ota heidän hevosiaan, vaan muutoinkin -heille kaikenlaista vääryyttä matkaan saattavat, niin muistutetaan -Herra Majuria täten kaikki senkaltaiset vääryydet tyyten lopettamaan -sekä tämän jälkeen ylläpitämään vakavata disipliiniä hänen haltuunsa -uskotussa pataljoonassa, niin etteivät he omiamme vastaan vähintäkään -väkivaltaa harjoita, uhalla että jos tämän jälkeen vieläkin valituksia -kuuluu, minä en voi olla asiaan mitä vakavimmin käsiksi käymättä." - --- Jaa'a! Jaa'a! saneli Luukkonen päätään nyökäyttäen. -- Siinä se nyt -oli. Minä olen aina koettanut ihmisyyttä noudattaa ja kehottanut siihen -muitakin, mutta kuka tässä voi jokaisen jäljillä juosta katsomassa, -mitä ne maakunnassa liikkuessaan tekevät. Joukossa on monenlaista -miestä. - -Kun kaikki olivat kokoontuneet matkalle lähtöä varten, Luukkonen otti -asian vielä puheeksi saattaen ylipäällikön nuhteet omalla tavallaan -pataljoonan tiedoksi. - --- Ne teistä, niin päälliköistä kuin miehistäkin, jotka harjoittavat -väkivaltaa oman maan rahvaan keskellä liikkuessaan, varokoot tästä -lähin itseään, hän julisti karkealla sotaäänellä. - --- Päälliköistä painakoon tämän kalloonsa varsinkin kapteeni Kärki. - --- Minäkös se pahin pukari sitten olen! murahti Kärki silmiään -muljautellen. - --- En sanonut, että sinä olisit juuri se kaikista pahin, jatkoi -Luukkonen, -- mutta opiksesi saat monen muun kera ottaa. Pitäkää -mielessänne, että me olemme kuninkaan ja isänmaan palveluksessa olevaa -sotaväkeä eikä mitään metsärosvoja. Vähänkö meitä on sillä ja monilla -muilla nimillä haukuttu! Mutta siitä täytyy tulla loppu. Annahan tänne, -Pärttyli, se kreivin kirje, niin minä luen siitä, mitä hän asiasta -minulle kirjoittaa. - -Levitettyään kirjeen eteensä, aivan kuin olisi sen sisällyksestä -kyennyt selvän saamaan, hän luki kulmat rypyssä seuraavaa: - --- Ja annan minä täten Herra Majurille tiedoksi, että hänen on tästä -lähin pidettävä mitä ankarinta disipliiniä haltuunsa uskotussa -pataljoonassa sekä pahimmat väkivallantekijät ja järjestyksen rikkojat -joko vangittuina lähettämään tänne päämajaan tai itse heidät muitta -mutkitta hirtättämään. - -Hän antoi kirjeen takaisin Antoniukselle ja jatkoi: - --- Jaa'a, siinä sen nyt kuulitte. Tämä ei olekaan leikintekoa. -Disipliiniä, se tahtoo sanoa kuria käskee kreivi pitää yllä. Enkö minä -ole koettanut, mutta se ei näy riittäneen. No, lisätään puhtia. Joka -tästä puolin ei tottele, niin -- kirjeestä sen kuulitte. Uudet miehet -painakoot tämän varsinkin mieleensä. Ja muistakoon jokainen, ettei -täällä olla hyötymässä ja oman edun tähden, vaan taistelemassa isänmaan -ja kuninkaan puolesta. Ja nyt kursailematta matkaan! - -Hän nousi hevosensa selkään ja pataljoona lähti liikkeelle, toiset -ratsastaen, toiset reissä ajaen ja jotkut hiihtäen. Vaikka joukkoa -sanottiin pataljoonaksi, ei siinä tällä haavaa ollut miehiä paljonkaan -yli kahdensadan. Ratsuhevosia oli noin kuudellakymmenellä ja nekin -enimmäkseen surkean laihoja kaakkeja. Osalla oli täydelliset satulat, -toisilla ainoastaan loimi tai rehusäkki ja vitsasta punotut jalustimet. - -Kuljettiin hyvää vauhtia Virolahdelle, josta seuraavan päivän -iltapuolella lähdettiin pitkin Suomenlahden jäälakeutta ajelemaan kohti -Inkeriä. Omituinen surumielisyyden ja polttavan vihan sekainen tunne -valtasi Luukkosen taas, kuten aina ennenkin oltaessa matkalla -Inkerinmaata kohti. Syvällä olivat hänen juurensa siinä maassa. Muualla -hän tunsi olevansa kuin juureton puu ja alati hänen sydämensä veti -synnyinseuduille. Nevajoki oli kuin hänen heimonsa äiti, sen rannoilla, -Kolppanan pitäjässä, hän oli ensi kerran päivänvalon nähnyt, siellä -olivat hänen isänsä maata viljelleet ja siellä he maan mullassa -lepäsivät. Mutta kuka nyt isännöi hänen syntymäkodissaan? Muukalainen. - -Vuosi vuodelta oli hän nähnyt muukalaisvallan lujittuvan Nevajoen -varsilla. Se kirveli hänen sydäntään ja kannusti häntä uusiin -taisteluihin. Lukemattomia retkiä hän oli miehineen sitten Kivekkään -päivien tehnyt Inkeriin ja paljon tuhoa hän oli viholliselle tuottanut, -mutta se kaikki oli ollut vain kuin tulipalon sammuttamista sylkemällä. -Mitään ratkaisua ei hän kyennyt saamaan aikaan, mutta siitä huolimatta -hän tahtoi taisteluansa jatkaa ja elämänsä viime hetkeen noudattaa -Kivekäs-vainajan viimeistä kehotusta. - -Surullisena punersi rannaton ulappa auringon vaipuessa länteen ja -mieleen hiipi omituinen autiuden tunne. Luukkonen ratsasti pienen -joukkonsa etunenässä ahavan puremilla kasvoillaan yrmeä ilme ja silmät -herkeämättä tähdättyinä itään, jossa vihollisten tallaama synnyinseutu -värjötteli näköpiirin takana. Hän olisi tahtonut yhtä menoa painaltaa -perille, mutta hevosten uupumus pakotti sydänyön lähetessä pysähtymään. -Mukaan otetuista puista viritettiin pieniä nuotioita, joiden ääressä -miehet valmistivat illallisensa, ja hevosten rouskuttaessa appeitaan -partiomiehet nukahtivat satulain, loimien ja heinätukkojen päällä -taivasalla, keskellä aavaa jäälakeutta. Koko seuraava päivä jatkettiin -matkaa ja pysähdyttiin vasta auringon laskiessa lepäämään. Silloin -häämötti jo edessä Soikkolan niemi. Sydänyön hetkellä Luukkonen komensi -joukkonsa taas liikkeelle, sillä pimeän aikana oli hyökkäys tehtävä -kumpaankin paikkaan. - -Soikkolan kartanon valtaaminen ei tuottanut mitään vaikeuksia. Siellä -tavattiin vain joukko makeimmasta unestaan herätettyjä, pahoin -ällistyneitä palvelijoita, jotka eivät yrittäneetkään vastarintaa. -Pajari itse ei ollut kotona ja pelastui siis vankeudesta. Saaliiksi -otettiin mitä suinkin katsottiin kuljettamisen arvoiseksi, ennen -kaikkea pajarin pöytähopeat. Sitten pistettiin kartanon päärakennus -palamaan. - -Rosvoamistahan tämä oli ja murhapolttoa, mutta miksi eivät suomalaiset -sissit olisi sitä tehneet, kun venäläisten säännöllinenkin sotaväki -harjoitti Suomessa ehtimiseen samanlaista ilkivaltaa paljon suuremmassa -määrin. Ryöstiväthän he kirkkojenkin kalleudet ja kellot; eräs heidän -ylimmistä päälliköistään vei Venäjälle yksin piispa Henrikin hopeoidut -luutkin Turun tuomiokirkosta. - -Kattilan kartanossa kohdattiin yhtä vähän vastarintaa. Saaliiksi -saatiin sieltä neljäkymmentä hyvin syötettyä tsaarin hevosta sekä -vangiksi kymmenkunta rakuunaa. Liekkien hulmutessa lähdettiin -paluumatkalle ja pyyhkäistiin Suomenlahden jäätikölle. Onnellisesti -päästiin Tammion saarelle, jonne joukko asettui lepäämään ja josta -Luukkonen lähetti vangit ynnä kertomuksen retkestään kreivi Nierothille -Liljendaliin. Kun saarelle saapui sitten pari luotsia, jotka tiesivät -kertoa, että Soikkolaan oli komennettu sata kasakkaa, teki Luukkonen -vielä viime keleillä uuden retken meren yli ja tuhosi perin pohjin -tämän kasakkajoukon. - -Kesällä olivat sotatoimet yleensä seisauksissa, tsaarilla kun oli yllin -kyllin tekemistä oman maansa etelärajoilla. Luukkonen liikkui tapansa -mukaan partioretkillä pistäytyen kerran veneillä Viron puolellakin. -Viholliset eivät koskaan arvanneet olla kyllin varuillaan ja niin -kovasti venäläiset pelkäsivät häntä, että ruhtinas Menshikov -jopa kirjoitti kantelukirjeen hänen hävitysretkistään kreivi -Nierothille, joka ei tietenkään ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin -Luukkosta vastaan. Sen sijaan toimitettiin samaiselle Menshikoville -saksankielinen käännös siitä kenraalimajuri Armfeltin raportista, -jossa tämä kertoi niistä eläimellisistä julmuuksista ja -pöyristyttävistä raakalaisteoista, joita venäläiset olivat Karjalan -puolessa suorittaneet. - -Elokuussa Luukkonen sai Nierothilta määräyksen lähteä -tiedusteluretkelle Kannaksen puolelle. Kas, sepä jotakin oli! Siellä -vihollisen valtaamilla alueilla hän tunsi vasta olevansa oikein omassa -elementissään. Nyt hän saattoi sitä paitsi taas pistäytyä rakkaan Nevan -rannoillakin, kun yöt olivat tarpeeksi pimeät. Satamiehisen joukon hän -otti mukaansa ja lähti matkalle; toiset saivat Antoniuksen ja Torikan -johdolla jäädä partioimaan Viipurin länsipuolelle. - -Säkkijärveltä Luukkonen kulki miehineen veneillä saariston suojassa -Viipurin lahden vastakkaiselle rannalle. Kaislahdessa, johon hän yöpyi, -hän sai talonpojilta kuulla, että Pietarista päin oli tulossa -venäläisiä sotilaita. - --- Kuinka paljon? - --- Paljon niitä näytti olevan, ainakin pari sataa. - -Pari sataa! Siis ainoastaan kaksi yhtä vastaan. Tokihan Luukkonen -silloin yrittäisi, hän joka oli usein taistellut yksi kymmentä vastaan. -Niillä oli kenties kuormastokin mukanaan ja vangiksi otetuilta -saataisiin tietoja Pietarin puolen oloista. Kun talonpojat tiesivät -näiden jo illalla olleen Johanneksessa, saattoi aamuvarhaisella heitä -jo odottaa Kaislahteen. Ei siis muuta kuin etsiä soveliaat -väijytyspaikat. Kaislahden perukasta ne löytyivätkin, siinä missä -Viipurin tie kulki mainittuun lahteen laskevan pienen joen yli. Siinä -Luukkonen sijoitti miehistönsä asemiin ja niin alettiin pimeän -häivyttyä vartoa vihollista. - -Päivän valjetessa peittyi kaikki sakeaan sumuun. Kuului marssin -töminää, mutta oli mahdoton nähdä, pitikö talonpoikain tiedonanto -vihollisten lukumäärästä paikkansa. Mutta pitipä tai ei, tässä sitä nyt -joka tapauksessa oltiin ja iskemättä ei vihollista sopinut sivu laskea. -Pistoolinlaukauksella Luukkonen antoi hyökkäysmerkin ja hurraten hänen -miehensä syöksyivät tien kummaltakin puolen huolettomana etenevän -viholliskolonnan kylkiin. Ne joutuivat tietenkin tavattoman hämmingin -valtaan ja alkoivat sikinsokin pyrkiä takaisin pienelle sillalle. -Partiomiesten aseet tekivät pahaa jälkeä, yli maassa makaavain he -painelivat sillalle ja seurasivat kintereillä sillan toiselle puolen. -Mutta siellä viholliset äkkiä hävisivät kuin maan alle. Joka puolella -oli sakea sumuseinä vastassa. Arvatenkin jälkijoukko oli lähtenyt -pakoon minkä koivista pääsi. Luukkonen huusi miehensä koolle syöksyen -sitten heidän kärjessään takaa-ajoon. Pitihän heidän toki vankejakin -saada edes niin paljon, että voi näiltä kaikenlaisia tietoja puristaa. - -Oli aivan kuin helvetti olisi heidän edessään kitansa avannut. Musketit -paukkuivat ja kuulat viuhuivat ilkeästi heidän ympärillään. He -vastasivat yhteislaukauksella ja hyökkäsivät jälleen eteenpäin. Mutta -sumun keskellä oli muurina heitä vastassa taajat rivit vihreätakkeja. -Kun heidän miekkansa ja musketinperänsä saivat raivatuksi aukkoja -muuriin, seuraavassa hetkessä uudet miehet täyttivät ne. Ja nämä -uhkasivat jo heidän sivustojaankin. Kuuluvana Luukkosen komentohuuto -kajahti silloin ja nopeasti hänen miehensä sitä noudattaen peräytyivät -sillan yli. Mutta siellä he törmäsivät myös vihollisiin. Niistä oli -siis osa kahlannut puron yli heidän selkäpuolelleen! He olivat -auttamattomasti saarroksissa. - --- Eteenpäin, pojat, meidän täytyy raivata tie itsellemme, vaikka pää -menisi! huusi Luukkonen ja syöksyi miekka koholla vihollisten keskelle. - -Miestä kaatui oikealla ja vasemmalla, mutta aina näytti Luukkosesta -vihollismuuri yhtä vahvalta. Yhtäkkiä hän huomasi olevansa yksinään -vihollisten saartamana. Takaapäin häntä lyötiin musketinpiipulla -käsivarteen niin että miekka hervahti maahan, ja kun hän kumartui sitä -vasemmalla kädellään ottamaan, heittäytyi hänen päälleen miesjoukko, -niin ettei hän kyennyt paikaltaan liikahtamaan. Hän oli auttamattomasti -vanki -- ensi kerran kymmenvuotisten taisteluiden jälkeen. - -Taistelun meteli vaikeni joka puolella. Auringonsäteet hajottivat sumun -ja Luukkonen huomasi vihollisia olevan monin verroin enemmän kuin -tiedonantajat joko tahallisesta ilkeydestä tai taitamattomuudesta -olivat ilmoittaneet. Häntä ympäröi kerrassaan nelituhatmiehinen joukko, -jonka tsaari oli lähettänyt Viipurin puolustajain vahvistukseksi. -Viholliset olivat äärimmilleen kiihdyksissä tuosta äkkiyllätyksestä ja -kärsimästään mieshukasta, joka kaikesta päättäen nousi useihin -kymmeniin. Luukkosta lyötiin ja tyrkittiin ja joka hetki hänen henkensä -oli vaarassa. Hänet raahattiin sillan toiselle puolen, ja siellä hän -kohtasi kaksi miehistään sekä vanhan taistelutoverinsa, kapteeni -Tillaisen, jotka samoin olivat joutuneet vangiksi. - --- Miten on toisten laita? kuiskasi Luukkonen, -- eivät kai he kaikki -liene kaatuneet? - --- Toivottavasti suurin osa heistä pääsi pintehestä, vastasi Tillainen. - -Tyrkkien ja potkien heidät saatettiin erään korkeampiarvoisen upseerin -eteen, joka nähtävästi oli joukon päällikkö. Silmät kipinöiden tämä -syyti suustaan haukkumasanoja sekä heristi heille nyrkkejään. Jostakin -ilmestyi tulkin tapainen, jonka avulla päällikkö alkoi kysellä, -paljonko heitä oli ollut ja kenen toimesta he olivat tähän järjettömään -tekoonsa ryhtyneet. - -Luukkonen vastasi että heitä oli satamiehinen komennuskunta Suomen -armeijaan kuuluvaa sotaväkeä ja olivat he ylipäällikön käskystä -tiedusteluretkellä. Itsensä hän ilmoitti joukon päälliköksi. -Venäläisten päällikkö nauroi häijysti ja osoitellen häntä puhui jotakin -toisille upseereille, jotka myöskin nauroivat. Sekä Luukkosella että -Tillaisella oli yllään talonpoikaisnutut, joihin he retkelle -lähtiessään olivat pukeutuneet voidakseen väliin partioida yksinäänkin -huomiota herättämättä. Heidän ulkoasunsa perusteella venäläisten -päällikkö piti nyt nähtävästikin törkeänä valheena Luukkosen -ilmoitusta, että he olivat armeijaan kuuluvaa väkeä ja että hän itse -oli upseeri. Päällikkö puhui jälleen venäjää ympärillään seisoville -upseereille viitaten samalla tien vieressä kasvavaan petäjään. Tulkki -ilmoitti heille päällikön käskystä, että he saivat maantierosvojen -tavallisen palkan, minkä jälkeen heidän jokaisen neljän kaulaan -viskattiin nuoransilmukka. - --- Tällä tavallako te kohtelette kuninkaallisen Ruotsin armeijan -sotureita? huusi Luukkonen. -- Minä olen siinä armeijassa majuri ja -toverini tuossa kapteeni. Ellette usko, niin lukekaa tuosta! - -Hän tempasi sarkatakkinsa povesta kuluneen nahkalompakon, jossa oli -hänen majurinvaltakirjansa, sekä ojensi sen päällikköä kohti. Tämän -viittauksesta keskeytettiin toimitus ja paperia alettiin tutkia. Se -kulki kädestä käteen ja tulkki ryhtyi kääntämään sen sisällystä -venäjäksi. Upseerit alkoivat lukemisen päätyttyä vilkkaasti jutella -silmäten aina väliin Luukkosta, ja usein he toistivat nimeä "Kivikäs". -Heille oli selvinnyt, että tässä oli nyt heidän edessään se pelätty ja -vihattu Kivekäs, jota heikäläiset olivat vuosikausia koettaneet saada -käsiinsä. Päällikön katse kirkastui. Mikä onnenpotku, että juuri hänen -oli suotu saada käsiinsä tuo kuuluisa sissipäällikkö! Kyllä tsaari -tulisi häntä siitä muistamaan. Ja mikä riemu tästä nousisi sekä -Viipurissa että Pietarissa. Jei bohu! - -Silmukat poistettiin vankien kaulasta ja päällikkö katseli heitä nyt -iloisin ilmein. Olihan saalis hänelle kullan arvoinen. Riemukkaasti -lähdettiin jatkamaan matkaa Viipuriin. Vangit saivat astua vahvan -vartion keskellä. Perille saavuttiin puolenpäivän aikaan. Kulovalkeana -levisi Viipurin varusväen keskuuteen tieto, että kuuluisa Kivekäs oli -vankina tuotu kaupunkiin. Lakkaamatta tungeskeli uteliaita Luukkosen ja -hänen toveriensa ympärillä. - --- Vot Kivikas! Smotrijte! - -Heitä tirkisteltiin ja käsin kopeloitiin kuin outoja ulkomaan eläviä. -Ja pitkin päivää raahattiin heitä paikasta toiseen ja heidän -ympärillään oli aina sankka uteliaiden parvi. Linnoituksessa ammuttiin -tykillä tämän merkkitapauksen johdosta ja illalla upseerit panivat -toimeen suuret juomingit. - -Seuraavana päivänä vahva rakuunaosasto lähti viemään vankeja Pietariin. -Mukana seurasi tietysti tarkka raportti tsaarille siitä, kuinka arvokas -saalis vankien joukossa oli ja kenelle kunnia hänen vangitsemisestaan -oli lankeava. - - * * * * * - -Oli päästy joulun sivu. Vuoden viimeinen päivä alkoi juurii kallistua -iltaan. Ulkona oli vielä niin valoisa, että hyvin olisi lukea nähnyt. -Mutta huoneessa, jossa kohtalo oli määrännyt sissipäällikkö ja majuri -Taneli Luukkosen ottamaan uutta vuotta vastaan, oli jo niin pimeä, että -tuskin kykeni näkemään omaa kättään. Oli ehkä harhauttavaa sanoa hänen -olinpaikkaansa huoneeksi. Komero tai vieläkin paremmin luola oli sille -sopivin nimitys. Se oli ahdas ja matala, aivan epäsäännöllinen -muodoltaan. Komero oli selvästikin maanpinnan alapuolella, sillä -katonrajassa olevasta pienen pienestä ikkunan tapaisesta saattoi -toisinaan nähdä ohi kulkevan sotilaan saappaat. Tuo ikkuna oli syvällä -muurissa ja sen edessä oli jykevä rautaristikko. Ikkuna oli nyt -paksussa jäässä ja sieltä vuoti lakkaamatta vettä kivipermannolle. - -Luolassa ei ollut uunia eikä minkäänlaista kalustoa. Ei edes jakkaraa. -Nurkassa oli kasa kosteita ja tunkkaisia olkia. Käsistään ja jaloistaan -kahlehdittuna Taneli Luukkonen istui oljilla. Hänen hengityksensä -kohosi usvana luolan kattopaasia kohti. - -Jykevä ovi narisi saranoillaan. Sisään astui lyhty kädessä kesäturkkiin -ja muodottomiin huopatossuihin pukeutunut vartija, jonka rokonarpiset -kasvot riippuvine viiksineen olivat kelmeät ja ilmeettömät. Luomatta -vankiin katsettaan hän täytti mukanaan tuomastaan sangosta lattialla -olevan puisen juoma-astian. Turkkinsa povesta hän otti kimpaleen paksua -ryssänlimppua, jonka pudotti juoma-astian viereen. Sitten hän kohotti -lyhtyään ja silmäsi ikkunan ristikkoa. Kaiken tämän hän teki ääneti ja -yhtä hiljaa hän poistui luolasta. Ovi jyrähti kiinni, avain kitisi -lukossa ja sitten vallitsi luolassa taas haudanhiljaisuus, jota -häiritsivät ainoastaan ikkunalta tippuvat vesipisarat. - -Kylmän puistatus ajoi vangin pehkujen päältä liikkeelle. Hän alkoi -käsiään huitoen kävellä edestakaisin, jolloin kahleet herkeämättä -kilisivät lattiapaasia vasten. Mutta hän oli siihen jo niin tottunut, -että tuskin huomasikaan sitä. - -Lähes neljä kuukautta hän oli jo viettänyt tässä luolassa näkemättä -sinä aikana vilahdukseltakaan taivasta tai aurinkoa tai muita ihmisiä -kuin äänettömän, kelmeänaamaisen vartijansa ja kuulematta muita ääniä -kuin omien kahleittensa kilinän tai tykkien jyrinän, milloin venäläiset -voittojaan juhlivat tai ilmoittivat veden Nevassa nousevan. Niin, Nevan -keskellä oli hänen luolansa, Kivekästen vanhalla Jänissaarella, johon -suurilla ponnistuksilla oli rakennettu mahtava linnoitus. Mitä sanoisi -Kivekäs, jos hän nousisi haudastaan tuolta permannon alta ja näkisi -kaiken tämän? Kymmenessä vuodessa olivat olot muuttuneet siinä määrin, -että hän, Kivekkään entinen alipäällikkö käyskenteli kahlehdittuna -päällikkönsä haudalla. Kolkolta ja toivottomalta näytti kaikki -eikä hän päivän mittaan paljon mitään ajatellutkaan. Hän tunsi päivä -päivältä vaipuvansa yhä raskaampaan tylsyyteen. Ja kauanko hän -ruumiillisestikaan jaksaisi? - -Mistä syystä oli vangiksi joutunut upseeri kytketty kahleisiin ja -suljettu mokomaan luolaan? Kohta Pietariin saavuttua hänet oli viety -tsaarin eteen. Uteliaasti oli silloin kumpikin mies tarkastellut -toistaan. Luukkonen ei ollut häntä koskaan läheltä nähnyt, mutta -kuullut Kivekäs-vainajalta hänen ulkomuodostaan ja sen perusteella -hänellä oli varma ennakkokuva tsaari Pietarista. Se vastasikin -jotakuinkin todellisuutta. - -Silmäiltyään Luukkosen upseerivaltakirjaa ja käännätettyään sen -itselleen tsaari oli varsin lauhkealla äänellä tehnyt muutamia -kysymyksiä, joihin Luukkonen oli antanut selvät ja varmat vastaukset. -Sitten hän oli tehnyt odottamattoman tarjouksen. Jos Luukkonen vannoisi -uskollisuudenvalan tsaarille, hän saisi heti hänen armeijassaan -majurinviran niin ja niin suurine palkkaetuineen sekä vaimokseen niin -ja niin rikkaan pajarin tyttären. Mutta hetkeäkään epäröimättä -Luukkonen oli vastannut, ettei hän voi pettää maataan ja kuningastaan. -Silloin tsaarin poskipäissä oli alkanut nykiä, hänen kasvonsa olivat -hetki hetkeltä saaneet yhä tiikerimäisemmän ilmeen, ja yhtäkkiä hän oli -lyönyt Luukkosta nyrkillään vasten kasvoja. Sitten hänet oli heti lyöty -kahleisiin ja tuotu tänne tunkkaiseen luolaan. Ja siitä oli jo kulunut -neljä kuukautta. - -Mutta mikä oli tullut Tillaisen ja heidän kahden onnettomuustoverinsa -kohtaloksi? Sitten Pietariin tulon ei Luukkonen ollut heitä nähnyt. -Luultavasti tsaari oli Tillaiselle tehnyt samanlaisen tarjouksen kuin -hänellekin, mutta hän oli varma, ettei Tillainenkaan ollut kiusaukseen -langennut. Kituiko hän nyt samalla tavoin kahlehdittuna jossakin -toisessa komerossa täällä Jänissaarella? Vai oliko hänet vähemmän -vaarallisena säästetty tällaisesta kohtalosta ja viety toisten -sotavankien kera Sisä-Venäjälle? Se oli luultavampaa. - -Näännyksiin saakka käveltyään Luukkonen heittäytyi pehkuille ja vaipui -uneen kuumeen puna laihtuneilla poskillaan. Hän oli näkevinään -lattiapaasien liikkuvan ja tuijotti niihin hämmästyneenä. Aivan oikein, -kaksi niistä siirtyi sijoiltaan ja näkyviin kohosi Taavetti Kivekkään -pää. Ympärilleen silmäiltyään hän kohottautui, ojensi vasemman kätensä --- oikeassa oli tuttu karoliinimiekka -- ja pudisti Luukkosta jalasta. - --- Miksi sinä täällä joutilaana lojut? hän kysyi ankarasti. - --- Näethän, että olen kahleissa ja vankina, vastasi Luukkonen. - --- Näen kyllä, mutta sinä et saa haudalleni kuolla! Nyt alkaa juuri -uusi vuosi. Sen aikana minä päästän sinut kahleistasi, mutta muista -silloin velvollisuutesi. Aloita taistelu aina uudestaan, kunnes voitto -on meidän. - -Näin sanoessaan hän kohotti nyrkkinsä samalla tavoin kuin -kuolinhetkellään. Sitten hän painui takaisin maan alle vetäen -lattiapaadet paikoilleen. - -Uni oli ollut niin elävä, että Luukkonen ei herättyään ollut aluksi -selvillä, oliko hän todellakin nähnyt entisen päällikkönsä vaiko -uneksinut vain. Hän nousi jalkeille ja tunsi rinnassaan omituisen -ailahduksen. Väkevästi veri veti häntä elämään ja toimintaan. Tämä -luola ei totisesti saanut jäädä hänen haudakseen. Isänmaa kaipasi -entistä kipeämmin hänen vahvoja käsivarsiaan ja neuvokasta päätään. - -Pimeässä hän ojensi kahlehditut kätensä ristikkoa kohti. Tuohon -liikkeeseen sisältyi sekä rukous että vala. - - * * * * * - -Luukkosen vangiksi jouduttua olivat pataljoonan päällikkyyttä aluksi -hoitaneet Antonius ja Torikka, sittemmin kapteeni Samuli Hausen, joka -edellisenä kesänä oli liittynyt jalkarakuunoihin. Tällä kertaa heistä -oli vain puolet koolla Kivennavan Tonterin kulmalla, lähellä -Siestarjokea. Toiset olivat Longströmin ja Kärjen johdolla Käkisalmen -puolessa. He olivat leiriytyneet suojaisaan rotkoon metsien keskelle, -viettäen joutilasta iltapuhdetta nuotioiden ympärillä. Aamupäivällä -olivat Jaakko Antonius ja Paavo Koivistolainen lähteneet -tiedusteluretkelle Inkerin puolelle, ja heidän palattuaan aikoi koko -joukko lähteä sinne, jos olosuhteet tuntuivat suotuisilta. - --- Laihaksi alkavat eväämme taas käydä, sanoi Hausen, kun he ryhtyivät -illastamaan. -- Olisi jo aika saada taas jokunen muonakuormasto -siepatuksi. - --- Ellei kuormastoa satu tiellemme, voimmehan sen sijaan pistäytyä -tuolla Inkerin puolella puhdistamassa jonkun pajarin kartanon, -huomautti Torikka. -- Niitä onkin viime vuosina noussut kuin sieniä -sateella. Mikä heitä sitten tänne houkutteleekin. Luulisi heillä olevan -kyllälti paljon parempaa maata siellä Moskovan puolessa. Mutta tänne -laihemmille maille he vain tuppautuvat ja me, maan oikeat omistajat, -saamme katottomina harhailla metsissä. - -Tuimasti Torikka iski hampaansa kovaan leipäkannikkaan ja hänen -mustissa silmissään oli äkäinen ilme. - --- Tsaari se heitä tänne kauluksesta kiskoo, sanoi Antonius. -- Tahtoo -näet venäläistää uuden pääkaupunkinsa ympäristön. - --- Mutta pitäisipä poikien jo palata matkaltaan, arveli Hausen. -- Kun -eivät vain olisi kiikkiin joutuneet. - --- Siitä ei pelkoa, vastasi Antonius. -- Kyllä ne pojat päänsä -varjelevat. Saadaanpa nähdä, että ennen aamua he ovat täällä. - -He lopettivat illallisensa, sytyttivät piippunsa ja laittautuivat -pitkälleen nuotion hohteeseen. Juttelu tyrehtyi ja kuorsauksia alkoi -kuulua joka nuotiolta. Mutta väsyneinäkin he nukkuivat vain koiranunta. -Puolenyön tienoissa Antonius havahtui askelten kopseeseen ja kohotti -päänsä. Hän näki veljensä ja Koivistolaisen varovasti lähenevän -nuotiota. Seurassaan heillä oli kolmas mies, joka täysipartoineen, -pitkine kauhtanoineen ja virsuineen näytti venäläiseltä musikalta. Hän -nousi istualleen. - --- Vanginko toitte? hän kysyi. - --- Vanginpa hyvinkin, naurahti Jaakko-veli. - --- Terve, Pärttyli! sanoi virsuniekka ja ojensi kätensä. - -Antonius tuijotti häneen suu kolmantena silmänä, tuijotti ja väliin -hieroi silmiään. - --- Kautta sieluni autuuden! hän puhkesi lopuksi. -- Ääni on Taneli -Luukkosen, mutta... - -Hän antoi katseensa liukua vieraan parrasta hänen kauhtanaansa ja -lopuksi virsuihin. - --- Vaunuissa ajaen ja kullalta loistaenko sinä luulet Venäjänmaan -vankeudesta palattavan? nauroi vieras. - --- Ei mutta... jopa nyt jotakin... että ihanko siinä seisoo itse Taneli -Luukkonen? - -Unisia päitä kohosi näkyviin peitteeksi vedettyjen päällysnuttujen -alta. Luukkosen nimi kulki suusta suuhun, nuotiolta toiselle saaden -kaikki silmänräpäyksessä jalkeille. He kerääntyivät hänen ympärilleen, -kuhmuiset kourat ojentuivat puristamaan kaivatun päällikön kättä, ja -silmät kosteina he tarkastelivat häntä puolelta ja toiselta. - -Mutta kuinka tämä kaikki oli mahdollista? Saattoiko mies elävänä päästä -Pietari-Paavalin linnan komeroista? - -Kun ensi hämmästyksestä oli päästy, alkoi kysymyksiä sinkoilla joka -taholta. Istuttiin, Luukkonen sai eteensä ruokaa, johon hän ahnaasti -kävi käsiksi, ja syödessään hän kertoi lyhyesti seikkailunsa. - -Keskitalvella hänen vankeuttaan Pietari-Paavalin linnassa oli -huojennettu, joten hän oli saanut terveytensä ja voimansa jotakuinkin -säilymään. Karkaamiseen ei kuitenkaan ollut ilmaantunut tilaisuutta. -Heinäkuun lopulla hänet oli sitten kahleistaan vapautettu ja häntä oli -lähdetty toisten Suomesta tuotujen vankien kera kuljettamaan kohti -Moskovaa, josta matkan piti jatkua aina Siperiaan saakka. Ankarasti -heitä oli matkalla vartioitu. Mutta siitä huolimatta hän oli eräässä -yöpaikassa lähellä Moskovaa päässyt livistämään. Luoksepääsemättömiin -metsiin hän oli aluksi painunut ja elätellyt siellä viikkokauden -itseään metsän antimilla. Sitten hän oli kaikenlaisia syrjäpolkuja -pitkin alkanut suunnistautua kotimaata kohti. Milloin nälkä oli -pahemmin ahdistellut, hän oli pistäytynyt johonkin syrjäiseen kylään ja -selittänyt olevansa pyhiinvaellukselta palaava karjalainen raskolnikki. -Silloin hänelle oli annettu ruokaa yllin kyllin ja vielä evästä -matkalle. Niin hän oli onnellisesti päässyt aina Inkerin -pohjoiskulmalle, jossa oli tänään eräällä metsätiellä odottamatta -kohdannut Antoniuksen ja Koivistolaisen. - --- Paljonkos teitä on täällä koolla? hän kysyi kertomuksen lopetettuaan -ja saatuaan pahimman nälkänsä tyydytetyksi. - --- Kahdeksankymmentä kolme miestä ja he ovat tästä lähin taas teidän -komennettavissanne, vastasi Hausen. - --- Hyvä, meitä on aivan parahiksi. Oletteko valmiit aamuvarhaisella -seuraamaan minua pienelle retkelle Rajajoen taakse? Teemme siellä -sellaisen kaappauksen, että... että se tekee lopun koko tästä sodasta. - --- Tietysti me seuraamme! huusivat kaikki. -- Mutta mikä on se -kaappaus? - -Silmät uteliaisuudesta palaen he kurottelivat päätään ja tuijottivat -Luukkosta. Tämän silmissä oli omituinen hehku ja hänen äänensä sai -haltioituneen sävyn, kun hän lausui: - --- Tiedättekös, pojat, että tsaari on tätä nykyä vain muutaman -peninkulman päässä meistä ja sotilaita on hänen ympärillään vain -kourallinen. Napata sellainen otus vangiksi -- kas se olisi toista kuin -väijyä venäläisten limppu- ja rihkamakuormia. Luuletteko, että -vihollinen sen jälkeen kykenisi sotaa jatkamaan? Ei sinne päinkään! -Koko valtakunta lysähtää kokoon kuin häränrakko, johon tuikataan reikä. -Ryssä ajettaisiin Inkerin rajain taakse ja Nevan rannat olisivat taas -meidän. Mitä sanotte? Eikö kannata yrittää? - --- Vaikka pää menisi, minä ainakin olen siinä yrityksessä mukana, -innostui Torikka. -- Mutta onko varma, että tsaari on näillä main ja -ettei hänellä ole muassaan suurempaa sotajoukkoa? - --- Se on aivan varma. Pitkin matkaa urkin tietooni asioita, ja niinpä -sain eilispäivänä silminnäkijältä kuulla, että tsaari oleskelee tätä -nykyä Valkeasaaren kartanossa. Mukanaan hänellä ovat vain tavalliset -henkikasakkansa. Siinä lähistöllä, noin parin virstan päässä -kartanosta, majailee kyllä isohko joukko henkikaartilaisia, mutta me -voimme toteuttaa aikeemme heidän saamatta siitä mitään vihiä ennen kuin -kaikki on ohi. Kas, tällainen minulla on suunnitelma! - -Silmät sisäisestä innostuksesta liekehtien hän alkoi tehdä selkoa -suunnitelmastaan, jonka mukaan he pieniksi joukoiksi hajaantuen -saattoivat huomiota herättämättä lähestyä kartanoa sekä sitten merkin -saatuaan yhtäkkiä saartaa sen ja siepata tsaarin vangikseen. -Hengitystään pidättäen miehet kuuntelivat ja jokaisen katseesta saattoi -lukea palavan halun seurata päällikköä tälle huiman rohkealle retkelle. - --- Tällainen suunnitelma ei olisi voinut syntyä kenenkään muun kuin -suomalaisen korpimajurin päässä, lausui Antonius lyöden Luukkosta -olkapäälle. - --- Mutta nyt on parasta, että te kaikki asetutte hetkeksi levolle, -sanoi Luukkonen. -- Heti päivän valjetessa lähdemme liikkeelle ja -silloin tarvitaan sekä voimia että ripeyttä. - -Itse hän ei koko yönä silmiään ummistanut. Tuo suuri tuuma oli siinä -määrin saanut hänet valtoihinsa, että uni ja väsymys pysyivät hänestä -loitolla. Nyt, nyt oli hän viimeinkin Inkerinmaan puolesta iskevä sen -ratkaisevan iskun, josta hän oli vuosikaudet uneksinut! - -Kohta kun päivä alkoi hiukan kajastaa, hän herätti miehet. Kiireesti he -haukkasivat aamiaista ja lähtivät halki metsien kohti etelää. Miesten -oli vaikea pysyä Luukkosen kintereillä ja lepohetkinä he silmäilivät -häntä salaa ihmetellen päällikön järeillä ja parroittuneilla kasvoilla -hohtavaa haltioitunutta ilmettä. - - * * * * * - -Oli saman päivän ilta ja aurinko oli juuri vaipumassa Suomenlahden -helmaan. Viimeinenkin punerrus häipyi honkien latvasta sillä autiolla -kanervikkokankaalla, jossa Taneli Luukkonen kalvenneena ja verissään -makasi suuren kiven juurella. Juuri hämärän langetessa hän tuli -tuntoihinsa ja koetti nousta jaloilleen, mutta ei kyennyt. Kauan hän -hieroi otsaansa ja koetti muistella, mitä oli tapahtunut ja missä hän -oli. Vihdoin selkeni hänelle tapausten kulku. - -Valkeasaaren kartano oli saarrettu ja vallattu suunnitelman mukaan. -Yllätetyt vartijat olivat saaneet surmansa. Mutta talon lukuisa -naispalveluskunta oli ollut kiusallisena vastuksena päärakennukseen -tunkeuduttaessa. Myöskin eräs tsaarin päällystakkiin ja peruukkiin -pukeutunut henkiorja, joka parin toverinsa kanssa oli puolustautunut -eräässä lukitussa huoneessa, oli aiheuttanut harmillista viivytystä. -Kun kaikki lukuisat huoneet, ullakot ja komerot oli ehditty tarkastaa, -huomattiin tuhatmiehisen henkikaartilaisjoukon saartavan taloa. Tsaari -oli kohta hyökkäyksen tapahtuessa päässyt jotakin takatietä pakoon ja -hän itse johti nyt kaartilaisiaan sissien kimppuun. - -Silloin Luukkonen oli huutanut miehensä koolle ja he olivat hyökänneet -sille suunnalle, missä saartoketju oli vielä ohut. Hurjasti siinä oli -isketty puolelta ja toiselta. Nuutti Koivistolainen oli vaipunut maahan -Luukkosen rinnalle ja Torikka oli iskenyt verissään ympärilleen kuin -seitsemän vimmaista miestä. Yksi toisensa jälkeen oli kaatunut -Luukkosen rinnalta, miehet olivat hajaantuneet pieniksi ryhmiksi ja -lopulta Luukkonen oli ollut yksinään vihollisten keskellä. Pahasti -haavoittuneenakin hän oli jaksanut vielä heittäytyä isännättömäksi -joutuneen hevosensa selkään. Viimeisillä voimillaan miekkaa heiluttaen -hän oli raivannut tien itselleen ja ajanut täyttä karkua edessä olevan -metsän suojaan. Laukauksia oli ammuttu hänen jälkeensä, ja ainakin -kaksi kuulaa oli sattunut häneen. Mitä sen jälkeen oli tapahtunut, sitä -hän ei voinut muistaa. Arvatenkin hän oli verenvuodosta uupuneena ja -tajunsa kadottaneena pudonnut kiven kupeelle hevosen juostessa -matkoihinsa. - -Näin surkeasti oli siis päättynyt hänen suuri tuumansa, jolla hän oli -uskonut voivansa ratkaisevasti muuttaa tapausten kulun näillä pohjan -perillä. Se oli sammunut kuin tähti yöhön ja se kirveli häntä paljon -tulisemmin kuin ruumiissa olevat lukuisat haavat. Ja sammuva hän oli -itsekin, hän tiesi, ettei ollut aamua enää näkevä. Hyvä niin, kun -kerran kaikki oli rauennut. Mutta kuinka tämä oli mahdollista? Oliko -Jumala ainiaaksi hylännyt tämän köyhän maan ja kansan? Eikö sen -tiikerimäisen miehen mahtia voinut mikään rajoittaa? - -Luukkonen vaipui jonkinlaiseen horteeseen, ja silloin hän oli -kuulevinaan kumean kuin kiven sisästä kumpuavan äänen, joka sanoi: - --- Kaikella on rajansa, ja se mikä tänään on mahtava, on huomenna -heikko ja lyöty. Todella mahtava on se, joka kärsivällisesti odottaa -aikaansa ja pysyy uskollisena loppuun asti. - -Puolenyön aikana hän havahtui vielä kerran tiedottomuuden tilasta. -Silloin hän karkasi pystyyn, ojensi nyrkkinsä etelää kohti ja huudahti: - --- Se kuuluu sittenkin meille! minkä jälkeen hän kaatui raskaasti kiven -juurelle huokaisten viimeisen kerran. - -Hengissä Valkeasaaren rytäkästä päässeet sissit kokoontuivat samaan -aikaan edellisen yön leiripaikalle Tonterin metsässä. He eivät koskaan -saaneet tietää päällikkönsä lopullista kohtaloa. Se peittyi samanlaisen -hämärän verhoon, mikä ympäröi hänen nuoruuttaankin. Korven keskellä, -kotimaakunnan pohjoisrajalla valkenivat jylhän korpimajurin luut. - -_Kyösti Wilkuna_ - - - - -MERI- JA METSÄSISSI - -PIETARI LONGSTRÖM - - -Eräänä toukokuun päivänä 1711 oli Suomen armeijan ja laivaston uusi -ylipäällikkö kenraali Nieroth pääjoukkoineen leiriytynyt Virojoen -suulle Vehkalahdelle, mistä käsin hänen tarkoituksensa oli hyökätä -itään eristämään ja saartamaan Viipuria, joka edellisestä kesästä asti -oli ollut venäläisten hallussa. Tämä taitava ja tarmokas, mutta -ruumiiltaan jo raihnainen kenraali oli tänään taas ärtyneellä tuulella, -sillä huonoja viestejä oli tullut joka taholta. Ruotsin laivasto, jonka -olisi pitänyt heti jäitten lähtiessä saapua Uuraansalmeen estämään -venäläisten muonankuljetuksen Viipuriin ja auttamaan hänen hankkeitaan, -kuhnaili tapansa mukaan kaukana Karlskronan talvisatamassa. Vihollinen -ennätti saada Viipuriin apua. Nieroth oli tosin lähettänyt pari kolme -pienehköä joukko-osastoa veneineen Uuraansalmelle venäläisiä edes vähän -häiritsemään, mutta mitäpä ne pikkuveneet voivat, eikä nyt niidenkään -tiedustelumatkalta ollut saapunut mitään tietoja, joita hän kuitenkin -oli tänne vaatinut. Joutilaisuudessa kului aika ja se ärsytti toiminnan -miestä. Ja kaiken lisäksi olivat ruokalähetykset Kymijoelta, jossa -armeijalla Viipurin menetyksen jälkeen oli varastonsa, viivästyneet. -Miehillä rupesi olemaan nälkä. - -Harmistuneena kenraali käveli adjutanttinsa saattamana ahdetta pitkin -jokisuulle päin. Mutta yhtäkkiä hän pysähtyi ja katsoi kummissaan -eteensä: Kaksi isoa venäläistä lotjaa saapui verkalleen soutaen mereltä -päin rannikkoa kohti -- hyvin hän tunsi nuo hollantilaismalliset, -latteat ja matalapohjaiset, kömpelöt tsaari Pietarin alukset. - --- Mutta hittoja -- onko ryssä tullut hulluksi! hän virkkoi -adjutantilleen ja lähetti tämän kaukoputkella lähempää tähystämään. -- -Ei, ei siitä ollut epäilystä, musikoita oli soutajina ja lotjat olivat -raskaassa lastissa. Ja ihan ne alkoivat lähestyä Pajulahden -venelaituria. - -Kenraali vilkastui, käski tuoda ratsunsa, komensi puolensataa rakuunaa -mukaansa ja karautti nopeasti maihinnousupaikalle vastaanottamaan -tulijoita. Soutajat ja lotjat olivat todella venäläisiä, mutta -komentajana oli suomalainen luutnantti, joka oli siepannut tämän -saaliin Uuraansalmessa ja toi sen nyt Suomen armeijan käyttöön. - -Kenraali Nierothin kalpeat, ryppyiset kasvot kirkastuivat ilosta. Nyt -hän sai tietoja Uuraasta, sai ruokaa armeijalleen, -- kiireellä hän -kutsutti valtausjoukon johtajan puheilleen. - -Mies oli luutnantti Pietari Longström ja hän kuului Porin rykmenttiin, -vaikka olikin Savosta kotoisin. Keskikokoinen, notkea ja -sitkeännäköinen soturi, aivan tummaverinen ja mustatukkainen, silmätkin -pikimustat ja tuliset -- korea poika! Toiset kertoivat hänessä -virtaavan mustalaisverta, toiset taas hänen sukunsa polveutuvan väärän -koivun takaa jostakin Savonlinnan virkamiehestä, ja ehkäpä siihen -viittasi vierasperäinen nimikin. Joka tapauksessa hän kuitenkin oli -savolaisen talonpojan poika ja itsekin sekä sydämeltään että -murteeltaan ja sanasutkauksiltaan täysi savolainen, kenties tavallista -maatiaista vähän vikkelämpi ja kipakampi. - --- Miten nämä sait käsiisi? kysyi kenraali. - --- Vahdin niiden tuloa salmessa, ammuin alkuun muutamia soutajia ja -uhkasin siten ampua kaikki. Silloin he herkesivät soutamasta ja panivat -pyssynsä pois. Kiirehdin tuomaan lotjat talteen, sillä vihollisaluksia -näkyi selällä. - --- Ovatko toiset osastot vielä Uuraassa vartiossa? - --- Siellä ovat. Mutta enemmän siellä tarvittaisiin. - --- Saat palata sinne takaisin. Suoritit tehtäväsi reippaasti, Pietari, -siksi saatkin nyt oman itsenäisen joukon, sata miestä, komentoosi. -- -Kenraali myhäili tyytyväisenä, antoi käskyjä vankien sijoituksesta ja -viljalastin toimittamisesta leipureille. Mutta rannasta lähtiessään hän -kääntyi vielä nuoren luutnantin puoleen huomauttaen: - --- Itsenäiseen komentoon kuuluu kapteenin arvokin -- hae aamulla -valtakirjasi päämajastani. Mutta sitten heti takaisin! - -Siihen rantaäyräälle oli keräytynyt aika paljon kylän väkeä ja -sotilaita tätä maihintuloa katselemaan ja Pietari Longström oli nyt -siellä kaikkien ihailun kohteena. Hän kulki siellä parvesta parveen -vilpittömästi iloiten menestyksestään ja esimiehensä suosiosta, -tervehti reippaasti tuttaviaan upseereita ja sotilaita, jotka olivat -tulleet häntä onnittelemaan, ja purki nuortean riemunsa ilmoille. -Seisoipa väkijoukossa noin nelitoistavuotias, kirkassilmäinen, -vaaleatukkainen tyttökin, sievä typykkä katsellen ihailevin, loistavin -silmin reipasta, voitokkaana palannutta upseeria. Pietari tervehti -ohimennen häntäkin, pyöräytti tyttöä keveästi uumalta ja virkahti -nauraen: - --- Kas siinähän onkin sotapojan morsian! Mikä nimesi? - --- Sesilia... - --- Se sopii. Kun tuon tänne seuraavan lastin, tuon sulle, Sesilia, -kihlalahjat... - -Hän nauroi itse tuolle lupaukselleen poikamaisesti ja herttaisesti, ja -mustat silmät kimalsivat. - - * * * * * - -Mutta suomalaisten vartijain oli poistuttava Uuraansalmesta, jonka -venäläiset pian valtasivat, eikä Longströmkään ehtinyt tuoda sieltä -uutta kaappauslastia Virolahdelle, -- armeijan oli vihdoin vetäydyttävä -Vehkalahden varustuksiltaankin. - -Nierothin kuoltua oli ylipäälliköksi tullut taas kelvoton Lybecker, -joka suunnitteli suuria, mutta ei saanut pientäkään aikaan. Kesällä -1712 hän oli peräyttänyt Suomen armeijan Kymijoen taa, ja sinne sitten -jäätiin. - -Vanhoilta ajoilta oli Ruotsissa ja Suomessakin se käsitys yleinen, että -jos Viipuri joskus menetettäisiin, voidaan Suomea toki aina Kymijoella -puolustaa. Eikä vihollinen nyt yrittänytkään hyökätä joen yli. - -Mutta tsaari Pietari olikin tehnyt toisenlaisen suunnitelman. Hän oli -talven ja kevään kuluessa rakennuttanut paljon noita latteapohjaisia, -matalassa uivia ja airoilla soudettavia kuljetuslaivoja, jotka hän nyt -pani Uuraansalmesta lipumaan saariston sisäpuolitse länteen päin, ja -eräänä syyskuun päivänä lennähti Lybeckerille Ahvenkoskelle sanoma, -että venäläisiä laivoja liikkui Kymijoen suulla; ne olivat sen -länsirannalta jo vallanneet ruotsalaisen muonalaivan. Ruotsin laivasto, -joka purjehti Suomenlahdella, ei niistä tiennyt eikä syväkulkuisena -mahtanut niille mitään. - -Lybeckerille tuli hätä käteen. Vihollisen pääsy joen länsirannalle oli -koetettava estää, oli torjuttava niiden maihinnousuhankkeet, mutta -miten? - --- Lähetetään Longström osastoineen jokisuulle saapuvia ahdistelemaan, -kehottivat levottoman ylipäällikön neuvonantajat. - --- Olisiko siitä apua? - --- Hän on tottunut tällaisiin meriseikkailuihin, hän voi ehkä pelottaa -hyökkääjät pakoon.. - --- Lähteköön, koettakoon...! - -Pietari olikin nyt armeijan mukana peräytynyt ja lepäillyt -kyllästymiseen asti ja ryhtyi sen vuoksi täydellä innolla tarjottuun -tehtävään. Hän sai satasen miestä ja pari tykkiä oman osastonsa -lisäksi, painui rannikolle, hankki itselleen siellä veneitä ja lähti -tiedustelemaan vihollisen liikkeitä. Ruotsalaisen muonalaivan vienyt -kaleeri oli palannut takaisin itään päin ja kadonnut sille tielleen. He -tulevat kyllä takaisin kerran makuun päästyään, päätteli Pietari ja -menetteli sen mukaan. Hän valikoi itselleen sopivan vartiopaikan -eräässä niistä Kyminsuun saarista, joihin toista sataa vuotta myöhemmin -Kotkan kaupunki syntyi -- siitä hän saattoi hallita jokisuuta. Asetti -sinne tykkinsä, sijoitti miehensä piilopaikkaan lepäämään ja tähysteli -valppaasti. - -Ei näkynyt mitään. Autiot olivat rannat, joiden vihantaan lehtimetsään -syksy jo rupesi keltaansa sirottamaan, selät ja salmet olivat kuin -kuolleet. Pietaria rupesi jo huolettamaan, että ehkä venäläiset -laskevatkin maihin vielä lännempänä, jossakin Pyhtään rannikolla. - -Mutta niitä miettiessään loivalla rantakalliolla hänen päätään alkoi -huimata... Oliko se näköhäiriö vai mikä... lehto tuolla loitommalla -koillisessa salmessa liikkui! Hän tähysti suu ammollaan: saari siellä -todella liikkui ja läheni..., ja jo toinen ja kolmas! - -Silloin hän rämähti nauramaan, osoitti tuota luonnonilmiötä vieressään -loikovalle korpraali Forsmanille, joka nokkelana miehenä oli kaikissa -kujeissa hänen lähin apulaisensa, ja virkkoi: - --- Ryssä on pukenut kaleerinsa koivuilla juhannusasuun ja lähestyy -meitä noin juhlavasti. - --- Mitä varten? uteli ällistynyt korpraali. - --- Salatakseen sotajuonensa amiraali Wernfeltin laivastolta, selitti -Pietari tajuten vihollisen aikeet. -- Ruotsin laivasto vartioi merta, -mutta näkee saaristossa vain lehteviä maisemia. - --- Ja hyvin on kepponen näemmä onnistunut. - --- On toistaiseksi. Mutta tulkaapa sieltä lähemmäs niin saatte -juhlatervehdyksen! - -Kiireellä Longström sijoitti tykkinsä ampuma-asentoon ja kätkettyään -veneensä vartioineen saaren länsipuoliseen poukamaan määräsi -pyssymiehet rantavesaikkoon. Lehtipukuiset lotjat lähenivät -parinkymmenen airoparin soutamina pyrkien ilmeisesti saaren ohi -jokisuulle. Pian tähystäjät saattoivat huomata lotjissa lehvien takana -runsaasti sotaväkeä. Vihollinen yritti tosissaan ylläkköä. - -Longström laski ensimmäiset, aivan peräkkäin soutavat kaleerit -kiväärinkantaman päähän -- vasta silloin hän laukaisutti tykkinsä ja -antoi pyssymiestensä ampua. Soutaminen pysähtyi, airot kirposivat, -kallelleen vaipui ensimmäinen kaleeri ja miehiä näkyi kaatuvan -molemmissa. Leimahti toinen laukaus, ja kiireesti lähtivät kaleerit, -joista toinen ilmeisesti oli vioittunut, huopaamaan selälle. Samalla -kuitenkin niiden aseet alkoivat paukkua ja vihainen laukausten vaihto -sukeutui nyt siinä tuulisen ulapan laidassa. - -Suomalaisia, jotka kykkivät lehdossa ja rantakivien suojassa, ei -tulitus paljoakaan vahingoittanut, Longström saattoi levollisesti -jatkaa taistelua. Mutta hän pälyili kumminkin levottomasti ympärilleen. -Mihin oli joutunut se kolmas laiva, joka heti taistelun alussa oli -irtautunut muista. Hän kapusi rantapetäjään sitä tutkimaan. Ja aivan -oikein, se souti saaren vastapäistä, aukeampaa rantaa kohti ja oli jo -varsin lähellä sitä. Sinne täytyi toinen tykki ja osa miehistöä -kiireellä lähettää. Ja tulisesti nyt sitäkin koivulaivaa tervehdittiin. - -Mutta se oli päässyt liian lähelle rantaa! Venäläisten päällikkö -komensi miehensä kuulasateesta huolimatta hyppäämään veteen ja -kahlaamaan maihin ja heitä tulikin sieltä nyt sakeana pilvenä. Syntyi -taistelu saaren rannalla, ryssät levittivät rintamansa ja pääsivät -etenemään verkalleen ylivoimansa ansiosta. He olivat pian keksineet, -että suomalaisia oli täällä vain pieni joukko. Kotvan kesti tätä -epätasaista taistelua, mutta Longström älysi pian vastarinnan -toivottomaksi. Sitä pitkittämällä hän vain menettäisi miehensä. Siksi -hän jatkoi itse kymmenkunnan miehen kanssa kiivasta ampumista, mutta -lähetti Forsmanin johtamaan muun joukon veneisiin ja soutamaan -manterelle. Yksi vene oli vain jätettävä jälkijoukkoa varten. - -Tämä liike onnistuikin hyvin -- nuo siipirikot laivat olivat loitonneet -liian kauas selälle eivätkä päässeet sieltä pahasti hätyyttämään -pakenevia. Longström miehineen jatkoi metsänrinnassa taistelua. Mutta -kun hän sitten yhtäkkiä jätti tykkinsä ja juoksi tuolle viimeiselle -veneelle paetakseen hänkin saaresta miestensä kanssa, se olikin poissa. -Oliko senkin vienyt oma väki hätäännyksissään vaiko rantaa kiertänyt -venäläinen, siitä ei saatu koskaan selvää. Pieni suomalaisparvi oli -ehdottomasti saarroksissa -- ei auttanut muu kuin antautua. - -Näin Longström joutui venäläisten vangiksi. Katkeraahan se oli, mutta -hymyillen hilpeä mies koetti mukautua kohtaloonsa, tarjosi -vangitsijoilleen tupakkaa ja heittäytyi juttusille heidän kanssaan. Ja -henkensä hän pelasti. - - * * * * * - -Pietariin korjattavaksi vietävässä rikkiammutussa kaleerissa kapteeni -Longström kuljetettiin vankeuteen. Hänet suljettiin siellä kylmään, -kosteaan ja ahtaaseen tyrmään, jossa oli paljon muitakin sotavankeja. -Heidän joukossaan Pietari tapasi entisen esimiehensä ja partiotoverinsa -Taneli Luukkosen, joka toista vuotta sitten oli joutunut Viipurin -tienoilla satimeen. - -Mutta surkeassa tilassa oli nyt tuo ennen niin topakka ja -toimekas Taneli, kuuluisin ja pelottavin kaikista suomalaisista -sissipäälliköistä. Tauti oli hänet tyrmässä tavannut ja taittanut, -nälkä ja syöpäläiset olivat tehneet raunion verevästä miehestä, hänestä -ei ollut enää muuta jäljellä kuin heikosti lepattava elämänliekki. -Luukkonen kertoi hänelle pahnapahasilla maattaessa seikkailuistaan ja -huonosta onnestaan, mutta yhteen neuvoon hän aina terästi kaikki -kuiskivat puheensa: - --- Koeta paeta hinnalla millä hyvänsä, muuten varmasti menehdyt! - --- En siekailekaan, jos vain on vähänkin mahdollisuutta. - --- Vaikkei näyttäisi olevankaan, tiukkasi Taneli käheänä. -- Vaikka -olisi kuinka toivotonta tahansa, yritä -- anna mieluummin henkesi -mennä. Sillä tämä on pahempaa kuin helvetti. - -Kyllähän Pietari sen itsekin älysi ja hän päätti noudattaa riutuneen -ystävänsä neuvoa. Mutta mihinpä pakenet umpinaisesta tyrmästä? - -Sen verran Longström sai kuitenkin vartijoiltaan selville, että hänen -asiaansa tutkittiin... ei oltu selvillä siitä, oliko hän toiminut -sissipäällikkönä, jolloin hänellä oli Luukkosen kohtalo varmasti -edessään, vaiko vakinaisen armeijan upseerina, jolloin hän voisi päästä -Sisä-Venäjälle. Pietari teetätti silloin tyrmässä eräällä -kielitaitoisella kohtalotoverillaan anomuksen, jossa hän koetti -todistaa jälkimmäisen oikeaksi -- vaikkei hän todellisuudessa ollut -siitä itsekään aivan varma -- ja pyysi kuulustelua. Ja kuinka ollakaan, -eräänä päivänä Pietari vietiin johonkin virastoon kuulusteltavaksi. -Silloin hän puristi jäähyväisiksi Luukkosen jo kylmän raukeaa kättä -- -hän ei aikonut enää suurin surminkaan palata siihen haisevaan tyrmään. - -Eikä hän palannut. Tiukka ja pitkä kuulustelu pidettiin jossakin -linnoituksen virkahuoneessa, vallan nääntyneenä hän palasi sieltä -vartijansa saattamana etuhuoneeseen, joka oli sotaväkeä täynnä. Siellä -hän tyrkkäsi vartijansa kouraan hopeakolikon, pyytäen julmaan janoonsa -haarikan olutta. Vartija, jota itseäänkin janotti, heltyi ja lähti -olutta hakemaan. Mutta kun hän oli ovesta mennyt, silloin Longström -astui heti ryhdikkäänä ja komeana toisen oven suuhun, puki siellä -verkalleen ylleen venäläisen upseeritakin ja lakin ja astui ulos... - -Sotamiehet tekivät hänelle kunniaa, he eivät häntä eikä hänen asiaansa -siinä virastossa tunteneet. - - * * * * * - -Näin kapteeni Longström ainakin itse selosti pakonsa Pietarista -ilmestyessään keväällä 1713 yhtäkkiä Armfeltin armeijaosastoon, joka -silloin puolusti Helsinkiä venäläisten laivastohyökkäystä vastaan. Hän -sai kohta oman osastonsa takaisin komentoonsa, ja kun Armfeltin yksikön -pian sen jälkeen Ruotsin laivaston viipymisen vuoksi taaskin oli -peräydyttävä palavasta Helsingistä, jonka venäläiset nyt valtasivat, -seurasi hän sen mukana, mutta sai tällä välin jo taas erinäisiä -tehtäviä suoritettavakseen. - -Helsingin palo harmitti venäläisiä; he olivat valinneet tämän -satamakaupungin tukikohdakseen, mutta siellä ei ollut enää taloja eikä -varastosuojia, joita täytyi kiireellä ryhtyä rakentamaan. -Rakennusaineita saadakseen lähetti venäläisten päällikkö eräänä päivänä -kolme kaleeriaan Sipoon joelle purkamaan ja tuomaan pieltä Helsinkiin -talonpoikain taloja. Longström sai Tuusulassa ollessaan siitä vihiä ja -hiipi miehineen kiireesti metsien halki tälle "työmaalle". - -Venäläisillä oli vahvanlainen vartiosto, mutta se hölmistyi äkillistä -yöllistä hyökkäystä. Ketkä eivät rytäkässä kaatuneet, joutuivat -suomalaisen partioväen vangiksi. Longström poltti kaleerit jokeen ja -otti mukaansa muonaa sen verran mitä kantaa jaksettiin. Sinne jäivät -vihollisen rakennuspuut, ja suomalaiset jalkarakuunat palasivat 11 -vankia mukanaan aamupuhteella Tuusulaan, pääarmeijaan, johon -Lybeckerkin nyt oli Porvoosta poistuttuaan yhtynyt. Tämä kepponen -lohdutti Longströmiä: hänen syksyinen tappionsa Kyminsuussa ja talviset -kärsimyksensä Pietarissa tulivat pieneltä osalta kostetuiksi. Mutta -itse armeijan asemaanhan se ei mitään vaikuttanut, tämä vain peräytyi -pohjoiseen päin. - -Lybecker sai vihdoin eräänä päivänä kutsun saapua Tukholmaan -tutkittavaksi; mielet olivat sielläkin vihdoin hänen kunniattoman -sodankäyntinsä johdosta jo liiaksi myrtyneet. Armfeltista tuli -ylipäällikkö ja sen jälkeen Suomen armeija sai vihdoinkin ruveta -taistelemaan -- valitettavasti vain liian myöhään. - -Pälkäneen taistelun jälkeen, jossa Suomen armeija oli pahasti lyöty -hajalle, harhaili sisämaan metsissä ja kylissä syysmyöhällä 1713 paljon -pieniä, johtoa vailla olevia sotilasparvia, jotka osaksi eivät osanneet -takaisin armeijaan, jonka olinpaikkaa ne eivät tunteneetkaan, osaksi -tahallaan kiertelivät maata, karkulaisina tai sissijoukkoina. Niitä -keräilemään ja itsenäistä pikkusotaa käymään lähetettiin silloin mm. -Pietari Longström. Hän keräsikin pian ympärilleen metsistä toistasataa -miestä käsittävän joukon, jolla hän ahkerasti hätyytti vihollisen -selkäpuolta, tuhosi kasakkaparvia ja valtasi kuormastoja. Näin hän -vietti syyskauden Keuruun ja Vesilahden märissä metsissä, pakkastalven -Jämsän ja Saarijärven saloilla, ja monet kovat hän siellä koki, monesta -pälkähästä hän vain hädin tuskin neuvokkuudellaan ja nopeudellaan -selvisi. - -Mutta talven selän taittuessa rupesi sinne Sisä-Suomen metsäseutuihin -keräytymään yhä lukuisammin pakolais- ja partiojoukkoja. Isossakyrössä -oli taisteltu Suomen sotaväen viimeinen verinen taistelu ja voitetun -armeijan rippeitä samoin kuin vihollisten julmuutta pakenevia -talonpoikia kuljeskeli nyt avuttomina saloilla. He tuottivat suuria -kärsimyksiä väestölle, joka oli jäänyt paikoilleen. - -Longström koetti pitää joukossaan ankaraa mieskuria; hän rankaisi -armotta jokaisen väestöä vastaan tehdyn ilkityön, kielsi jyrkästi -kaiken omankädenoikeuden, kielsi varovaisuussyistä miehiltään -viinanjuonninkin, tasasi aina oikeudenmukaisesti viholliselta siepatut -saaliit miestensä kanssa ja jakoi loput hätää kärsivälle väestölle. -Tuon kurin takia miehet kunnioittivatkin häntä ja tottelivat hänen -käskyjään. Mutta monet muut joukot eivät olleet yhtä tunnontarkkoja, ja -kuukausi kuukaudelta miehet ja mielet yhä kovettuivat ja raaistuivat. - -Keväällä 1714, Napuen tappion jälkeen, armeijan tähteiden peräytyessä -Länsipohjaan ja koko Suomen jouduttua vihollisen valtaan, oli mieliala -metsiin paenneiden joukossakin synkimmillään. Venäläisten päällystö -määräsi hirmuisen rangaistuksen niille, jotka suosivat sissejä eivätkä -ilmoittaneet heidän puuhistaan. Sellaisten kylä oli poltettava, eikä -ainoastaan kylä, vaan metsänkin vainolaiset sytyttivät ja polttivat, -tuhotakseen muka siellä piileskelevät pakolaisetkin. Sissien suosijaksi -epäiltyä kidutettiin, ja hänet surmattiin säälittä. Monien kidutettujen -oli pakko tunnustaa ja he ilmoittivat mitä tiesivät. Mutta jos -kivekkäät taas pääsivät perille tästä, he puolestaan rankaisivat vielä -julmemmin jokaisen kavaltajan... - -Kesän lähestyessä sissisotaan kyllääntynyt Longström aikoi vetäytyä -armeijan luo Ruotsin puolelle, jolta hän ei viime aikoina ollut saanut -mitään ohjeita. Mutta sitä ennen hän päätti kuitenkin vielä poiketa -kotipuoleensa Savoon katsomaan, vieläkö siellä Joroisten salolla oli -ketään omaisista hengissä. - -Ilokseen hän huomasi että Savoa oli näihin asti vähemmän ryöstetty ja -hävitetty kuin muuta Suomea. Siellä ihmiset asuivat vielä -rintamaillaan, ruokaa oli ja uutta hankittiin. Partiokapteenin -kotitalokin oli paikallaan ja sen eläjät samoin. Mutta vain salavihkaa -Pietari siellä käväisi, ettei hän, jonka nimi venäläisten piirissä oli -jo huonossa huudossa ja jonka hengestä he olivat luvanneet suuria -palkintoja, aiheuttaisi omaisilleen kostoa ja kärsimystä. - -Täällä hän sai kuulla, että Savon vanha linna vielä oli suomalaisten -käsissä -- siksipä venäläiset eivät vielä olleetkaan uskaltaneet paljon -Savon vesillä liikkua eikä sen asutusta hävittää. Mutta linnaa -piiritettiin juuri näihin aikoihin; siellä kuului olevan puute sekä -ruoasta että miehistä. Lujilla ilmeisesti oli Olavin yksinäinen -varustus. - -Longström päätti silloin koettaa auttaa sitä hiukan. Hänen mukanaan oli -Keski-Suomesta Savoon tullut parikymmentä luotetuimpaa miestä ja näiden -kanssa hän souteli nyt Haukiveden ja Saimaan selkiä väijyen erästä -venäläistä muonasaattuetta. Sellaista ei nyt kuitenkaan tavattu; -Pietari yhdytti muutamassa salmessa vain pienen savolaismatkueen, joka -kuljetti venelastillista voita, lampaanlihaa ja muuta herkkua -Lappeenrannan markkinoille todennäköisesti venäläisille myytäväksi. Sen -lastin hän anasti, mutta ei ilmaiseksi. Hän maksoi osan siitä rahalla -ja antoi lopusta velkakirjan Ruotsin hallituksen suoritettavaksi. - --- Se on hiukan epävarma velkakirja, veisteli korpraali Forsman, joka -nyt kuten aina kulki hänen matkassaan. -- Ja mitäpä sinun hyödyttää -antaa maksua talonpojille, toiset sissit vievät heiltä heidän tavaransa -kuitenkin ilmaiseksi. - --- Mutta sepä ei ole oikein, sitä tapaa tahdon välttää milloin suinkin -voin. - --- Luuletko maineesi siitä paranevan -- yhtä mustana nyt kuitenkin kuin -muutkin kivekkäät. - --- Vaikka niinkin, otan rahani venäläisiltä takaisin! - -Saaliineen sissit soutivat varoen linnan läheisille vesille, missä jo -piiritysjoukkoon kuuluvia venäläisiä kuhisi. Vetivät veneensä -viidakkoon, vartioivat saarella sopivaa tilaisuutta ja vakoilivat -ympäristöä. - -Läheiseltä rannalta nousi savu. Sinne ulkosalle venäläiset olivat -rakentaneet suuren leivinuunin ja paistoivat siellä parhaillaan -joukoilleen leipää. - --- Särvintä on meillä aluksi, tuolta leipä otetaan, uhmaili Pietari -silloin. - --- Entä leipojat, heitä on toistakymmentä miestä, huomautti korpraali. - --- Otetaan nekin...! - -Ja illan suussa leipomisen vielä jatkuessa Pietari souti joukkoineen -leipomarannalle, yllätti leipurit ennen kuin he ehtivät lähettää -hätäviestiä ja lopetti jutun lyhyeen. Yhdeksän miestä antautui -sovinnolla. Heidät sijoitettiin sidottuina venäläisten veneisiin, -joilla Longströmin sissit nyt lähtivät täydessä jauholastissa jatkamaan -matkaa vaihdettuaan päähänsä venäläisten suuret lippalakit. Näin he -soutivat iltayöstä muina miehinä salmien kautta, joiden rannoilla -venäläiset olivat vartiossa antaen "omain" alustensa rauhassa kulkea -ohi. Mutta Kyrönvirralla, jota alaspäin sissit täydellä vauhdilla -laskivat, he ottivat taas omat päähineensä ja kääntyivät rohkeasti -linnan valkamaa kohti. Jo pamahti sieltä laukaus ja toinenkin, mutta -Longström huitoi käsillään ja huusi hurjasti: - --- Älkää ampuko, tuomme teille eväitä...! - -Hyvään tarpeeseen ne eväät linnassa olivatkin ja miehet myös. Siellä -oli vain toistasataa miestä puolustusväkeä, jolla majuri Busch oli jo -kuukauden pitänyt puoliaan. Nyt jatkettiin linnan puolustamista uudella -innolla, vaikka se toivotonta olikin, kun riittäviä apujoukkoja ei -mistään päin voitu odottaa. Näin vierähti pari viikkoa vihollisten -ankarasti ampuessa. Mutta sitten loppuivat ampumavarat, ruudit -ja luodit. Heinäkuun lopulla täytyi Buschin vihdoin ruveta -antautumiskeskusteluihin tinkien itselleen kunnialliset ehdot. -Mutta ennen antautumispäivää Pietari Longström lähti miehineen -Olavinlinnasta. Hän näet tiesi että häneen ja hänen miehiinsä nähden -eivät viholliset missään tapauksessa pitäisi antautumissopimustaan: -hirttonuora heitä odotti. Venäläiset olivat perin juurin äkämystyneet -näihin sisseihin, varsinkin leipomon ryöstön johdosta. Luotituiskusta -välittämättä lähti eräänä sadeyönä kolme venettä menetetyksi tuomitun -Linnansaaren eri rannoilta soutamaan selälle. Pari miestä menetettiin, -veneet saivat monta reikää kylkiinsä, mutta ne yhtyivät kuitenkin -kaikki sovitulla paikalla Saimaan sokkeloisessa saaristossa. - - * * * * * - -Longström oli jo, kuten sanottu, varhemmin aikonut lähteä pääarmeijan -luo Ruotsin puolelle, mutta tämä Savonlinnan seikkailu oli häntä taas -reipastuttanut. Venäläisten vartiointi oli täällä Itä-Suomessa -heikompaa kuin hän oli luullutkaan, rohkealla ja päättävällä -miesjoukolla saattoi heille siellä edelleen tehdä paljon kiusaa. Sen -vuoksi päätettiin soutaa etelään päin, siepata muonaveneitä ja häiritä -vihollisen kuljetuksia. Kesä oli kaunis ja lämmin, soma oli -saarivesillä vapaana soudella. - -Saimaan etelärannalle Longström jätti sitten kuitenkin veneensä, -luovutti niihin kertyneet muonat seudun väestölle ja painui taas -metsiin, joiden halki hän samosi merenrannikolle, vanhaan tuttuun -Vehkalahden saaristoon. Siellä venäläiset nyt isännöivät valtansa -tunnossa eivätkä muonalotjiaan kuljetellessaan enää pelänneet -hyökkäyksiä. Pietari järkytti pian heidän vahvan uskonsa. - -Paasion saaren rannalla oli -- niin kertoi manteren väestö, jota -Forsman vanhana virolahtelaisena kävi tervehtimässä -- parhaillaan -ankkurissa kaksi isoa lotjaa ja kaksi nuottavenettä, joilla venäläiset -kuljettivat muonaa ja muuta tavaraa armeijansa varastoon Helsinkiin. -Olipa mukana neljä venäläistä kauppiastakin, jotka olivat näiden -tavarain hankkijoita, mutta sillä venäläisellä kasakkakapteenilla, -jonka komennossa tämä laivue oli, ei ollut kuin kymmenkunta pyssymiestä -matkassa. - --- Siinä olisi paljon otettavaa, kun sen vain johonkin saisi -kuljetetuksi, huoahti korpraali Forsman, joka tämän viestin joukolle -toi. - --- Se on meidän saalistamme, laskettakoonpa se sitten vaikka -meren pohjaan, päätti Longström ja viipymättä hän varustautui -kaappausmatkalle. - -Valtaus onnistui. Venäläiset yllätettiin, he yrittivät kyllä -vastarintaa, mutta kun heidän kapteeninsa kaatui, muut antautuivat -pian. Saalis olisi ollut sanomattoman arvokas, mutta siitä ei voitu nyt -korjata talteen muuta kuin pieni osa, jonka sissit mättivät -veneisiinsä. Sitten kirveillä reiät lotjain pohjiin -- mukana taisivat -vajota syvyyteen niiden vartijatkin. - -Mutta nuo neljä venäläistä kauppiasta rukoilivat armoa niin -hätääntyneinä ja nöyrinä, että Pietarin sydän heltyi. Hän urahti: - --- No, heittäkää mereen tavarat tuosta toisesta nuottaveneestänne -- -kas niin --, veden ja ruoan saatte pitää, mutta soutakaa pian merelle -ja painukaa suoraan Venäjän rannikolle. Kas niin, hävitkää! - -Kupetsat lähtivät sanomattoman kiitollisina ja kiireesti matkaan -eivätkä kertaakaan taakseen katsoneet. Mutta Longströmin sissit -soutivat takaisin manterelle katsellen samalla miten lotjat vähitellen -vajosivat. Korpraali neuvoi heille taatun talon, missä saataisiin -levätä öisistä ponnistuksista. Sinne he tapansa mukaan vartijat -asetettuaan sitten yöpyivät. - -Aamulla Longström nousi ennen muita ja lähti yöpirtistä tienoita -tarkastamaan. Näin päivänvalossa hän tunsikin hyvin nämä seudut ja -talonkin, -- se oli Pajulahden ulkoniemessä --, täällähän hän oli -monesti retkeillyt silloin Nierothin aikana. Rantapajukkoon kätketyille -veneille kävellessään hän näki tytön rantakivillä vaatteita pesemässä. -Hän katseli syrjästä tuota notkeaa tyttöä, tunsi hänet, astui luo ja -virkkoi: - --- Terve, Sesilia. Nyt tulin tuomaan sinulle niitä kihloja, joita -viimeksi lupasin. - -Tyttö ojentautui, laski käärityt hameensa alas, punastui hiusmartoa -myöten ja tervehti ujosti. Hänestä oli näinä kolmena vuotena Pietarin -ollessa muualla kasvanut kaunis, kukkea impi, jonka povi jo korkeana -aaltoili, ja selvästi saattoi nähdä, että hänkin heti tunsi tuon -karkeamekkoisen, mustapartaisen ja päivän polttaman partiomiehen -samaksi nuoreksi luutnantiksi, joka oli häntä kerran Pajulahden -sillalla puhutellut. - --- No, otatko kihlat? puhui Pietari edelleen leikkisästi. -- Tule vain -täältä veneestä itse valikoimaan. Tuossa on kultaristi ja vitjat, sen -sain viime yönä venäläiseltä kupetsalta. Ja tuossa on koreata -kangasta... - -Tyttö ihaili sissin saaliita, mutta oli ymmällä ja katseli vain ujona -jalkoihinsa. Pietari istahti kivelle hänen viereensä ja jatkoi: - --- Älä arkaile, tiedäthän, sanasta miestä... Äläkä pelkää, en sinua -väkisin mihinkään vie. Mutta jos tästä kerran vielä rauha palaa, -silloin haen sinut omakseni -- tuletko? - -Tyttö ei vastannut, eikä Pietari vastausta vaatinutkaan. Hän jutteli -siinä omaksi huvikseen, olikin niin pitkä aika siitä kun hän oli -viimeksi tyttöjä jututtanut. - -Ja hän kyseli kainostelevalta Sesilialta hänen kotiolojaan ja -toimeentuloaan. Äidin ja tädin kanssa tyttö eli, miehet olivat kaikki -menneet sotaan kai kaatuneet tai Venäjälle viety. -- Näin tyttö jo -kertoi, hiukan puheliaammaksi sulaen. -- He olivat koettaneet -naisvoimin peltotilkkua viljellä ja pitää vesillä verkkoja ja rysiä, ja -hengissä sentään oli pysytty. Usein venäläiset olivat heillä -vierailleet, usein kiusanneet ja talon vähiä varoja ryöstäneetkin, -monesti olivat mökin eläjät henkeäänkin pelänneet, mutta eivät olleet -vainolaiset sitä toki vielä vieneet -- vaimoväkeä kun olivat. Mutta -venäläisten tullessa oli Sesilia aina pujahtanut metsään tai -nauriskuoppaan piiloon, -- häntä niin pelotti...! - --- Piileskele vastakin, älä laske vierasta liki, kehotti Pietari. -- -Mutta älkää myöskään hätäytykö, me käymme teitä joskus katsomassa. - -Tyttö istui siinä hiljaa kultavitja kädessään, ihaili sitä, mutta -näytti haluavan antaa sen takaisin. Pietari esteli: - --- Panehan talteen vain, vielä se joskus voi olla tarpeenkin. - -Ja kun jo toisia miehiä laskeutui tuvasta rantaan, tyttö kätki helyt -kiireellä povelleen. - -Veneestään sissit kantoivat nyt soramäkeen kaivamaansa kuoppaan talon -väelle yösijan palkaksi pari jauhosäkkiä ja muutakin lotjista otettua -muonaa -- heillä oli sitä taas itselleen yllin kyllin -- ja lähtivät -sitten veneillä uusille retkilleen. Mökin akat siunailivat ja -kiittivät, mutta iloitsivat ennen kaikkea siitä, että sissit olivat -kenenkään näkemättä lähteneet. Mutta veneiden kääntyessä niemen taa -Pietari Longström näki vielä valkotukkaisen tytön seisovan rannalla -kahden pajupehkon välissä kädellä silmiään varjostaen, ja hän tiesi, -että tuolla valkoisella immellä oli hänen antamansa kultavitjat, -kihlalahjat, povellaan... - - * * * * * - -Metsiin taas painuessaan sissit jättivät loputkin saaliistaan, jota -eivät voineet mukanaan kuljettaa, rannikkoväestölle. Mutta huonosti tuo -väki heidän lahjansa palkitsi. Venäläisille oli jo selvinnyt, että -sissijoukko oli käynyt upottamassa heidän muonalaivansa, ja näitä -uskalikkoja kasakat ryhtyivät nyt oikein järjestelmällisesti -pyydystämään. He tiukkasivat Virojoen eläjiltä partiomiesten -retkiä, ja hädissään nämä ilmiantoivatkin, minne päin metsiin -Longström joukkoineen oli painunut. Kaikki tiet nyt saarrettiin, -salotaipaleillekin asetettiin kasakkavartioita ja metsät haravoitiin -tarkoin. Kivekkäät oli kerrankin saatava satimeen. - -Iitin ja Luumäen saloilla yhtyi Longströmiin muitakin pakenevia -partiomiehiä, jotka hänelle kertoivat tuosta tiukasta ajojahdista. He -kertoivat myös, että lännestä päin toinen kasakkajoukko ahdisteli -samoihin metsiin toista suomalaista sissijoukkoa, joka luutnantti -Sahlon johdolla oli heille Kymin puolessa tehnyt kolttosia. Kolme eri -vihollisjoukkoa oli siis nyt sissejä saartamassa eikä näillä ollut -paljonkaan pelastuksen toivoa. - -Longström päätti vapautuakseen saarroksesta ja avatakseen pakotien -myöskin Sahlon väelle antautua taisteluun yhden kasakkaosaston kanssa. -Hänen joukkonsa oli nyt kasvanut sadan miehen suuruiseksi ja sillä oli -mainiot aseet -- lotjista oli saatu hyviä pyssyjä ja ampumavaroja. -Rohkeasti hän samosi suoraan pohjoista kohden. - -Valkealan kylän tienoilla hänen oli mentävä maantien yli, ja hän arvasi -kasakkain väijyvän siinä. Niin olikin laita. Vartioita oli pitkin -tietä, mutta pääjoukko, toistasataa kasakkaa, oli leiriytynyt mäelle -kylän laitaan ja siihen yöpynyt. Jättämättä vihollisen vakoilijoille -aikaa hälytyksen tekoon Longströmin sissit syöksyivät metsästä suoraan -kahdelta suunnalta kasakkaleiriin, ampuivat ensiksi hevoset ja sitten -niiden vartijat ja ryntäsivät sakeimpaan vihollisparveen. Heillä ei -ollut muuta kuin henkensä menetettävänä, mutta sen he tahtoivatkin joko -pelastaa taikka myydä kalliista hinnasta. Hurjemmin, raivokkaammin kuin -koskaan ennen he hyökkäsivät, ampuivat ja iskivät. Kasakat eivät olleet -aavistaneet hyökkäystä. Hetken taistelu riehui tuimana ja monta -kivekästäkin kentälle kaatui. Mutta ennen pitkää oli leiripaikka -suomalaisten käsissä ja vain osa kasakoista pääsi pakoon. - -He pakenivatkin nyt pitkälle, siirsivät pois joukkonsa joksikin aikaa -koko tältä Lappeenrannan--Hollolan väliseltä maantieltä, joka oli -käynyt heille kovin hankalaksi. Luutnantti Sahlo oli näet lännempänä, -Iitin puolessa, myös voitokkaasti murtautunut venäläisten saartolinjan -läpi taottaen heille tuntuvan tappion. - -Mutta viikon parin perästä viholliset olivat taas toipuneet -ällistyksestään ja ahdistelivat nyt edelleen kaikkia pohjoiseen päin -johtavia teitä pitkin vetäytyviä sissejä. Niinpä Longströminkin täytyi -joukkoineen samota kauas Sisä-Suomeen. Talveksi hän vetäytyi Kajaanin -seuduille asti, jotka olivat vielä suomalaisten hallussa. Hän majaili -muutamia kuukausia Säräisniemellä ja Paltamossa, josta käsin teki vain -suksilla vähäisiä muonanhakuretkiä vihollisen Pohjanmaan rannikolla -oleviin varastoihin. - -Tänne hän sai Ruotsiin vetäytyneen armeijan päämajasta uusia -määräyksiä. Armfelt oli saanut tiedon hänen laivakaappauksistaan ja -kehotti häntä jatkamaan niitä. Heti kevään tullen (1715) Longström -lähti Paltamon periltä etelään ja varasi Iisalmelta joukolleen veneitä -soutaakseen taas Saimaan vesille. Sydänkesään mennessä hän oli -kantajoukkoineen päässyt -- viholliselle alituista kiusaa tehden -- -melkein viimevuotista matkareittiä noudattaen Suomenlahden rannikolle, -Vehkalahden vesille -- sinne hänen oma luontonsa veti. Siellä hän -tapansa mukaan väijyi venäläisten kuljetusaluksia ja siellä hän taas -pikimmältään tapasi keltatukkaisen tyttönsä. Tällä kertaa hän ei -kuitenkaan uskaltanut tulla rantaan miesjoukolla, vaan hiipi yksin -Pajulahden metsiä myöten tutulle sorakuopalle, jätti sinne tuomisensa, -rupatteli hetkisen hilpeästi Sesilian kanssa ja lupasi poistuessaan -tulla taas ensi kesänä takaisin. - -Niin hän tulikin. Mutta keltatukkatyttöään hän ei silloin enää -tavannut. Kylmillä oli mökki Pajuniemen rannalla, autiona kuin paon tai -ryöstön jäljiltä. Ja juuri silloin, kun hänellä oli niin hyvät -tuomiset... - - * * * * * - -Entistä vaikeampi ja vaaranalaisempi oli Pietari Longströmin retki tänä -vuonna (1716) ollut Sisä-Suomessa. Kärsimysten piinaama väestö oli -sisseille yhä ynseämpi, maahan jo pesiytyneiden voittajain komento oli -entistä tiukempi. Vihdoin hän saapui miehineen merenrannikolle ja vaani -siellä saaristossa ja Kuorsalon luodoilla merisissinä vihollista -viikkokausia. Hän odotti Pietarista tulevia aluksia, joiden lasteja -hänen oli määrä upottaa, mutta niitä ei tullut -- toiseen suuntaan -kulki kyllä aluksia. - -Pari alusta laski ankkurinsa eräänä päivänä Pyötsaaren rannalle ihan -lähelle Pietarin väijymäpaikkaa ja yöpyi siihen. Houkutus kävi -partiomiehille ylivoimaiseksi; he tekivät hyökkäyksen laivoihin, -vangitsivat niiden miehistön, tarkastivat niiden lastin ja löysivätkin -odottamattoman rikkaan saaliin. Tavanmukaisten tavaroiden lisäksi -laivoissa oli runsaasti hopea- ja vaskirahoja -- luultavasti Viipurin -linnaväen sotakassa, joka oli aiottu paluumatkalla jättää -määräpaikkaansa. - --- En ole eläissäni luullut maailmassa näin paljon rahoja olevankaan, -ihmetteli korpraali Forsman availlessaan raha-arkkuja. -- Johan näillä -Ruotsin kuningas kävisi vuoden sotaa. - --- Ja rahastahan hänellä onkin ainainen puute, myönsi Longström. -- -Mutta miten toimitat nämä lastit Ruotsiin? - --- Mahdoton tehtävä. Mutta pitääkö nekin nyt upottaa? - --- Korjataan ainakin hopeat talteen. Jaetaan miehille, niin että -kerrankin tietävät saaneensa värväyspalkan. - -Ruotsin hallituksen jalkarakuunoille takaama palkka oli viime aikoina -maksettu sattumoisin, vuoden päivät se oli näiltäkin miehiltä aivan -saamatta. Nyt kapteeni jakoi heille siekailematta kymmenkertaisen -palkan ja sen lisäksi vielä runsaat voitto-osuudet, niin että joka -miehellä oli rahaa aikamoinen taakka. Mutta sittenkin jäi vielä eräitä -arkkuja avaamatta, kun miesten täytyi poistua uppoavista aluksista. - -Pietari itse oli kätkenyt oman runsaan osuutensa kolmeen suureen -tinapulloon, ja luodoilla retkeiltäessä hän vaali niitä tarkasti. Mutta -eräältä yönuotiolta Paasion rannalta kapteeni lähti yksin soutamaan -manteren puolelle sanoen aikovansa kätkeä tinapullonsa sinne vastaisia, -parempia aikoja varten. Hän souti jo tuttua reittiä Pajulahden -ulkoniemeen, mutta hän tahtoi kätkeä aarteensa yhdessä Sesilian kanssa, -jotta -- jos hän seikkailuihinsa sortuisi -- tytöllä tulevaisuudessa -olisi mistä elää. Niin rakkaaksi oli tuo aivan sattumalta kohdattu -tyttö jo näiden vaellusvuosien varrella hänelle käynyt, että hän -melkein kaikissa askareissaan aina ajatteli häntä. - -Mutta Pajulahden mökki oli tyhjä, oli kai niin ollut jo kauan, koska -naurismaakin oli kuokkimatta ja kaivotie oli nurmettunut. Karskin -kapteenin valtasi silloin kamala aavistus; mies, joka ei koskaan -hätkähtänyt kasakkapeitsen edessä eikä surrut satojen miestensä surmaa, -hän lyyhähti nyt kuin iskun saaneena aution tuvan kuluneelle -kynnykselle. Siinä hän synkkänä hoki: - --- Venäläiset vieneet, tappaneet tai raiskanneet... vieneet tyttöni, -ainoan iloni! - -Hän koetti kyllä itselleen todistella, että olivathan naiset voineet -itsekin pyrkiä tästä kovin yksinäisestä paikasta asutummille maille; -ehkä he olivat Virojoella tai Vehkalahdella. Mutta hän ei uskonut näitä -vakuutuksiaan. Viholliset olivat jonkun kielijän kautta voineet saada -vihiä, että hänen oli ollut tapana vierailla tässä mökissä. - --- He ovat nyt kostaneet, kostaneet karvaammin kuin itse -aavistavatkaan! - -Tunnin istui murtunut, mustahaiveninen mies siinä aution tuvan -kynnyksellä. Hän päätti vielä koettaa kyliltä tiedustella Pajuniemen -eläjien kohtaloa, mutta tunsi sen jo turhaksi -- orjaksi oli tyttö -viety! Ja hän, joka rohkeudellaan ja neuvokkuudellaan oli saanut -ihmeitä aikaan, ei voinut tälle nyt mitään! - -Hän nousi kankeasti kynnykseltä ja käveli veneelleen. Siinä -kimaltelivat tinapullot nousevan päivän hohteessa -- niiden näkeminen -vihlaisi miestä! Hän otti airon, kaivoi sillä kuopan kiven kupeelle, -kaivoi vihapäissään, kaivoi syvälle, ja viskasi sitten pullonsa kuopan -pohjalle. Täytti kuopan ja vyörytti kiven päälle. Ja lähti soutamaan. - -Valehtelematta hän saattoi kertoa Forsmanille kaivaneensa kaikki -rahansa maahan. Mutta mihin hän ne kaivoi, siitä hän ei mitään kertonut -komentaessaan kiireellä miehensä uudelle saalistusmatkalle. - - * * * * * - -Päämäärää vailla, entistään hurjempana, synkempänä ja sydämistyneempänä -Pietari Longström harhaili tämän jälkeen kauan eri puolilla Suomea. -Milloin hän liikkui Päijänteen vesillä, milloin hätyytteli vihollista -Vaasan valtatiellä tai Viipurin takana. Hän kävi vielä Savossakin, -kotikylässään Joroisten takamailla, mutta ei hänen mielensä kirkastunut -siitä käynnistä: poltettu oli nyt kotitalo, poissa sen asukkaat! - -Pietari kävi umpimieliseksi ja katkeraksi. Hän oli nyt omillekin -miehilleen usein juro ja tyly, sydänmaan kovia kärsinyttä kansaa hän -kohteli julmasti ja armottomasti -- hänen ainoa halunsa oli tuottaa -kasakoille niin paljon tuhoa kuin mahdollista. Mutta samalla hän päästi -kurin höltymään joukossaan, hän salli jo miestensä ryöstää mistä -saivat, juoda viinaa minkä tahtoivat, elostella, elämöidä vaarankin -paikoissa -- hän ei enää välittänyt omasta hengestään eikä muiden. - -Kammottavan maineen Longströmin joukko saavutti näihin aikoihin -Peräpohjolassakin, jossa hän talvisin majaili, milloin Sotkamon, -milloin Paltamon, milloin Pudasjärven metsäkylissä. Suotta eivät näiden -seutujen eläjät valittaneet Ruotsin esivallalle asti tästä älyttömästä -elämöimisestä, kuinka Longströmin miehet riistivät talonpojilta heidän -vähät viljansa keittääkseen sen viinaksi, kuinka he juopuneina -reuhasivat, pieksivät viattomia ja ajoivat talon väen talvipakkaseen. - -Mutta kerranpa raaistunut kapteeni kumminkin virkosi turtumuksestaan ja -inhimilliset tunteet pääsivät voitolle. Hän saapui eräänä päivänä -kosken rannalla sijaitsevaan Sotkamon taloon, johon jo ennen häntä oli -hänen miehiään ehtinyt. Siellä he tapansa mukaan jo olivat riiviöinä -mekastaneet. Varsinkin oli eräs entinen Kajaanin linnan mies -- linnan -olivat venäläiset vuosi sitten hävittäneet ja sen miehet kulkivat nyt -sisseinä saloilla --, Mäiväläinen nimeltään, riehunut hurjasti. Hän oli -ajanut perheen lapsineen pakkaseen, ja yksi talon pienokaisista oli -sinne kuollut. Kankea, kuihtunut ruumis oli äsken kannettu tupaan, -mihin Longström juuri saapui matkaltaan. - -Silloin hän hätkähti tuota lapsen hentoa ruumista katsellessaan ja -kalpeni ehkä ensi kerran elämässään. Hän synkistyi omia syntejään ja -laiminlyöntejään ajatellessaan, hän kimpaantui alaisensa julmuudesta. -Longström kutsui Mäiväläisen ulos pitääkseen hänen kanssaan lyhyet -käräjät. Mutta rannalle tultua, kun kapteeni kalpeana tarttui -pyssyynsä, mies ymmärsi hänen katseestaan, mistä nyt oli kysymys. Hän -heittäytyi silloin äkkiä jäiseen veneeseen, joka oli sulan kosken -rannalla, ja lähti soutamaan pakoon joen yli. Mutta jäinen vene ei -totellut soutajaa, ärjyvä talvinen koski ryösti veneen, joka täyttyi, -siinä sai raakalainen palkan konnuudestaan... - -Pietarin hilpeä luonne oli kovettunut, mutta hän kärsi kuitenkin jo -taas tästä elämänsä jylhyydestä ja alituisesta vaanijan ja vaanitun -ammatista. Mieluisana tuli hänelle silloin sydäntalvella Iijoen -varrelle sanoma, että Armfelt oli kutsunut hänet miehineen luokseen -Länsipohjaan. Heti Pietari lähti liikkeelle ja oikeinpa oudolta tuntui -hänestä taas olla ihmisten ilmoilla, siistiä pukunsa, tukkansa ja -partansa ja seurustella upseerina upseerien joukossa. Melkein oli jo -unohtunut häneltä sivistyneen ihmisen asu. - -Armfelt tarvitsi myöskin partiomiehiä ja tiedustelijoita Norjan -retkellään, jota hän juuri valmisteli, ja Longström sai jo etukäteen -kevatkelillä 1718 60-miehisine "vapaakomppanioineen" tehdä -Pohjois-Norjan tuntureille tiedustelumatkoja tutustuakseen teihin ja -tienoihin. Ja kun pääjoukko, Suomen jäljellä oleva armeija, vihdoin -kesällä lähti liikkeelle, oli hänen jalkarakuunainsa tehtävänä aina -vain samota etujoukkona noita vaikeita taipaleita ja vastaanottaa -vihollisen ensi iskut. Mutta siihenpä hän oli tottunut Suomessakin -- -aina olemaan vihollista lähinnä. - - * * * * * - -Kaarle-kuningas oli vastikään kaatunut Fredrikshallin edustalla, -vihollisen rohkeus oli siitä huimasti noussut ja se valmistautui nyt -antamaan maahansa tunkeutuneelle joukolle ratkaisevan iskun. -Hätätilaansa ei Armfelt kuitenkaan tahtonut vihollisille eikä omille -joukoilleen ilmaista, mutta tuskaisen hätäviestin sisälsi kuitenkin -kirje, jonka hän marraskuun puolivälissä lähetti Rörosista, -Pohjois-Norjasta, Ruotsin sodanjohdolle Skooneen kuvaten siinä -joukkonsa tilaa ja pyytäen kiireistä apua. Tätä viestiä viemään hän -lähetti taitavimman ja taatuimman partiomiehensä Pietari Longströmin -kuuden jalkarakuunan kanssa. - -Hän tiesi hyvin viestin lähettäessään, kuinka vaikeaa sen -perillevieminen oli, sillä norjalaiset olivat hänen selkäpuolellaan -miehittäneet kaikki kulkukelpoiset tiet ja vuorensolat. Longström -oivalsi itsekin tehtävänsä vaikeuden, vaaranalaisuuden ja -arkaluonteisuuden varsin selvästi, mutta käsitti myös sen tärkeyden, ja -valmistautui reippaasti kuten aina pitkälle matkalleen. - --- Mutta kuinka käyneekin, tähdensi kenraali antaessaan omin käsin -Longströmille nuo tärkeät kirjeet, -- älä näitä missään tapauksessa -luovuta vihollisen käsiin. Toimita ne perille, siitä riippuu joukkomme -kohtalo ja suomalaisen nimen kunnia, mutta jos tulee sellainen tiukka -paikka eteen, että haavoitut tai joudut vangiksi, hävitä kirjeet -parhaan kykysi mukaan. - --- Perille ne vien, jos se ihmiselle yleensä on mahdollista, mutta -viholliskäsiin ne eivät joudu, vakuutti Longström vakavasti. - -Hän seisoi siinä esimiehensä edessä nyt totisempana ja juhlallisempana -kuin koskaan aikaisemmin. Tuo aina nuortea ja hilpeä sissi oli -ilmeisesti vanhentunut viime vuosina, hänen piirteensä olivat käyneet -koviksi, hänen tumma ja tulinen katseensa kylmäksi, ja hopeaa oli jo -sekoittunut hänen ennen pikimustaan tukkaansa. Niinpä Armfelt lisäsi -katseltuaan häntä kotvan: - --- Tämän retken tehtyäsi siirränkin sinut sitten helpompiin, joskin -yhtä vaativiin toimiin. Olet jo rehkinyt kylliksi. - --- En sääli vaivojani, ilolla aina partioon lähden. Hyvästi, kenraali! - --- Hyvästi, kapteeni! - -Tukalaa oli jo alkutaipaleesta kulku oudossa, lumenpeittoisessa -vuoristossa, jossa rotko tai tunturiseinä yhtäkkiä saattoi sulkea -väylän, eikä pieni retkikunta kuitenkaan uskaltanut laskeutua -miehitettyihin laaksoihin. Mutta vielä vaikeammaksi muutti matkanteon -sama vaara, jota Longström itse oli Suomessa edustanut ja jolla hän -aina oli väijymänsä vihollisjoukon tuhonnut: Norjan talonpojat -taistelivat hekin sissijoukkoina sisukkaasti isänmaataan puolustaakseen -ja vaanivat sinne tunkeutunutta vihollista tuhotakseen sen. -Pari päivää tuntureilla taivalta tehtyään Pietari havaitsi näitä -talonpoikaisparvia joka taholla. Ne eivät vielä hyökänneet, eivätpä -usein näyttäytyneetkään, mutta Hegren tuntureita samotessaan hän -aavisti niiden läsnäolon kaikkialla ympärillään. - -Hän läheni jo kuitenkin valtakunnanrajaa, sitä autiota tunturimaastoa, -jonka yli hänen oli pyrittävä. Huomenna ehkä jo ollaankin siellä, hän -päätteli eräänä iltana laskeutuessaan vuoristorotkossa havuvuoteelle -nuotion ääreen. Mutta hän tunsi samalla mielensä tavattoman -levottomaksi... tuo tunne oli jotakin aivan outoa hänelle, joka oli -ennen voinut rauhassa nukahtaa missä vaaranpaikassa tahansa ja joka -saattoi liioittelematta kehua, että pelon tunne oli hänelle vieras. Se -oli jotakin toisenlaista levottomuutta, sisäistä tuskaa. Häntä väisti -nyt uni, hänelle muistuivat mieleen lapsuustanhuat, vanhemmat, -kotikaislikko. Ne olivat aivan kuin tuossa iltasumun takana. Sitten hän -näki edessään päivänpaisteisen lehdon Pajulahden rinteellä ja rannalla -keltatukkaisen tytön kädellään silmiään varjostamassa... Mies -käännähti. Mistä se nyt mieleen lensi tuo kaukainen, rakas muisto, -jonka hän jo aikoja sitten oli pakolla ajatuksistaan karkottanut, mikä -kumma loihtikaan yhtäkkiä ilmieläviksi nuo karkean soturin ainoat, -kauniit mutta katkenneet unelmat...? - --- Missähän lie keltatukkatyttöni, huoahti hän mietteissään. -- Vieläkö -lie hengissä -- kai hän hengissä on, vieraan orjana... Kerran tyttö -sieltä palaa kotimökilleen Pajulahden rannalle, mutta eipä taida enää -sinne palata merisissi, jonka kihlavitjat hän povelleen kätki... - -Siinä muistui nuotiolla lepäävän partiopäällikön mieleen myös se aarre, -jonka hän oli mökin alaiseen rinteeseen kaivanut, ja hänessä välähti -samassa ajatus kirjoittaa tytölleen kirje noista tinapulloista ja -ilmaista niiden kätköpaikka Sesilialle siltä varalta, että tämä vielä -palaisi kotiseudulleen. -- Tuleehan rauha kerran, mutta silloin se voi -olla myöhäistä...! Tuo ajatus valtasi hänet niin kokonaan, että hän -yhtäkkiä kaivoi esille repustaan kirjoitusvehkeet -- jotka hänellä aina -kaiken varalta oli matkassaan -- ja rupesi siinä lepattavan nuotiotulen -valossa kohmettunein käsin kirjettä rakentamaan. Hän pani siihen paljon -useampia lämpimämpiä ja hellempiä sanoja, kuin mitä hän koskaan -suullisesti oli immelle puhunut, kertoi aikeistaan, kertoi -aarteestaan, määritteli tarkoin sen paikan. Kirjeensä hän osoitti -Vehkalahden kirkkoherralle... olipa tuo kuka tahansa, kyllä hän -seurakuntalaisistaan selon ottaa, jos he vain paikalla ovat. Ja vaikka -kirje joutuisikin vieraisiin käsiin, yhdentekevää, ehkä niistä -tinapulloista on jollekin iloa... Kirjeensä hän aikoi, jos hänet -itsensä tapaturma tavoittaisi, jättää jollekin miehistään, matkamiesten -mukana aikoinaan Suomeen toimitettavaksi -- tuo mielen levottomuus oli -hänelle lähtökohtana kaikessa. Mutta nyt hän kätki kirjeen povelleen -kenraalin tärkeiden kirjeiden lomaan. - -Pietari oli niin kiintynyt tuohon puuhaansa, hääri niin innokkaasti -noissa menneissä muistoissaan -- miesten nuotiolla kuorsatessa -- että -yö oli jo puoleen kulunut, kun hänkin vihdoin asettui levolle. Mutta -aamuvarhaisella, ennen päivänkoittoa, hän oli taas jalkeilla, -reippaana, rohkeana ja toisia rohkaisevana, onnistumisestaan varmana -kuten aina. - -Kiireellä taipaleelle! Aamun valjetessa partiojoukko joutui vuolaan -vuoripuron partaalle. Heidän oli päästävä sen yli ja he hakivat nyt -sopivaa kahlaamoa. Siinä olikin kivikkokoski korkeanlaisen putouksen -yläpuolella, siksi matala, että siitä voitiin ylittää puro. Pietari -meni sitä edeltä tutkimaan valppaasti ympärilleen pälyillen, sillä -juuri tuollaisessa paikassa hän itse oli monesti kasakoita väijynyt ja -tuhonnut. Ei näkynyt vaaraa, mies laskeutui rantakiville, hyppäsi -kiveltä toiselle ja oli pian kosken vastaisella puolella. Silloin -pamahti laukaus rantakallion takaa. Pietari tunsi vihlovaa kipua, -rinnassaan ja kaatui... Ja samassa hyökkäsi kallioiden takaa esille -parvi aseellisia talonpoikia... - -Longström nousi vielä... hänen piti toki palata kosken yli, antaa -tärkeät kirjeet miehilleen toimitettaviksi perille... itse hän tunsi -kohtalonsa hetken tulleen. Mutta hän ei jaksanut enää hypätä... kylki -oli puhki... ja tuossa jo juoksi muuan nuori talonpoika häntä -vangitsemaan. Silloin Pietari tempasi kirjeet poveltaan, viskasi ne -koskeen, joka ne nielaisi, kuljetti edelleen ja hautasi putouksen -ärjyihin... - -Hänen partiomiehensä ampuivat nyt vimmatusti vastaan joen toiselta -rannalta yrittäen päästä päällikköään pelastamaan, ja tulinen taistelu -riehui tuokion kaatuneen ympärillä kosken partailla. Mutta Pietari -viittasi miehiään peräytymään ja pelastautumaan miten voivat, koska he -eivät kuitenkaan mahtaisi ylivoimalle mitään. Itse hän haavoittuneena -antautui vangiksi. - -Norjalaiset talonpojat kohtelivat häntä hyvin, kantoivat hänet -lehdespaarilla läheiseen kyläänsä ja hankkivat siellä haavurin häntä -hoitamaan. Mutta luoti oli iskenyt liian arkaan paikkaan, haavaa ei -voitu lääkitä. Päivän sairasti mies siellä kuumehoureissa; sitten hän -kuoli. - -Uljaalle partiopäällikölle ja viholliselleen kapteeni Pietari -Longströmille, norjalaiset pystyttivät hautapatsaan Lerfaldin -puutarhaan, johon hänet haudattiin. Samassa pikkukaupungissa -säilytetään vielä hänen aseitaan, joita hän kaatuessaan kantoi. - -Mutta kenraalin kirjeiden mukana Pietari oli viskannut koskeen myös -yöllä kyhäämänsä kirjeen, jonka hän oli osoittanut Vehkalahden -kirkkoherralle ja jossa hän teki testamenttinsa keltatukkaiselle -kihlatulleen. Virran viemänä meni myös vihje hänen tinapullojensa -kätköpaikasta. Niitä ei koskaan löydetty, vaikka noita korpraali -Forsmanin tiedonantojen pohjalla oikein viranomaisten toimesta sodan -jälkeen etsittiin. Ne ovat siellä kiven alla Pajulahden rannassa. Ehkä -ne sieltä vielä löytää joku keltatukkatyttö, jolle vaisto sanoo, minkä -kiven alla ne ovat. - -_Santeri Ivalo_ - - - - -HERÄÄ HETKEKSIKIN, TUULI! - -AMIRAALI NIILO EHRENSKIÖLD - - -Kuin kiusaten kirkuivat lokit suurenlaisen sotalaivan ympärillä, joka -liikahtamatta lepäsi Riilahden selällä, laajahkon salmen suussa -Hankoniemen länsipuolisessa saaristossa. Keski-ikäinen, päivän melkein -mustaksi polttama sotaherra, joka yksin seisoi laivan tervaisella, -paahteen hautomalla peräkannella, heitti puolittain vihaisen, -puolittain kateellisen silmäyksen noita yllään rääkyviä lentäjiä kohti, -jotka eivät tarvinneet tuulen apua viilettääkseen aavan meren ylitse, -ja hänen katseensa pysähtyi silloin pitemmäksikin ajaksi tarkkailemaan -heinäkuun pilvetöntä sinitaivasta. Sileänpuhdas ja imelänkorea se oli -vain tänäkin aamuna! Kunpa nousisi idästä teräksenharmaa pilvenlonka, -joka kasvaisi ja peittäisi tuon iljettävän sinen! - -Mutta ei noussut hattaraakaan miltään suunnalta. Meri lepäsi yltyleensä -rasvatyynenä heijastaen peilipinnastaan auringon helottavia säteitä, -jotka vaivuttivat koko luonnon nuokkuvaan raukeuteen. Rantakalliot -hohtivat kuumuutta, seisova merivesi hajahti tunkkaiselta, ja velttoina -kävelivät helteen nuuduttamat merimiehetkin laivan kannella jaksamatta -ryhtyä paljon mihinkään. Kaikki elämä oli hervahtanut toimettomuuteen -ja unteluuteen, sotalaivatkin lepäilivät siinä salmen suussa kuin -syvimmän rauhan hekumassa. - --- Ja kuitenkin... tämä on kirottua! Nyt juurihan olisi tulisimman, -sisukkaimman toiminnan hetki... - -Kiukkuisena ja kärsimättömänä mittaili kiusaantunut sotaherra laivansa -tervattua kantta. - --- Nyt juuri -- kylläpä tietäisin mitä tekisin, jos tuuli heräisi edes -hetkeksi unteluudestaan! Viilettäisimme näillä aluksilla Riianlahden -selän poikki, ampuisimme puolessa tunnissa venäläisten maitse -Lapinlahden kannaksen yli tänne kuljettamat kaleerit upoksiin ja sitten -nopeasti aavalle selälle pääjoukkoamme vastaan. Jopa silloin -näyttäisimme noille niemen ympäri soutaville Apraksinin orja-aluksille, -kuka käski tulla tänne Suomen vesille. Lentäisimme, kiertäisimme, -iskisimme...! Mutta ei... me emme lennä mihinkään. Tässä me olemme kuin -jaloista kahlitut vangit, tuomittuina toimettomuuteen, häviöön ja -häpeään. - -Hän huoahti raskaasti, lokkeja tähystellyt katse vaipui alas ja tarmon -nostattama into laukesi. Eihän tässä voinut tehdä mitään, jököttää vain -paikoillaan -- tuuli ei herännyt, pienintäkään pilveä ei noussut -taivaalle. - -Tätä kiduttavaa tilannetta oli jo kestänyt pari vuorokautta -- siinä -olivat toimettomuudessa kuluneet tärkeimmät, ratkaisevimmat päivät. -Nämä heinäkuun loppupäivät 1714 olivat satumaisen herttaiset ja kauniit --- heinänteolle ne olivat kai parhaita poutapäiviä, mutta Ruotsin -laivastolle, jonka olisi ollut varjeltava Suomen rannikkoa ja yleensä -maan länsiosaa venäläisen laivaston saarrolta, ne olivat kidutuksen ja -tuhon päiviä. - -Tässä pitkällisessä sodassa, joka sittemmin sai historiassa isonvihan -kamalan nimen, oli Ruotsin laivasto yleensä paljon paremmin kuin -maajoukot pitänyt puoliaan ja estänyt itäistä vihollista etenemästä. -Ruotsilla oli vanhastaan melkoinen sotalaivasto; venäläisillä taas, -joiden alueet hyvin pieneltä osalta ulottuivat meren rannikolle, ei -sodan alussa ollut laivastoa laisinkaan. Ja senkin jälkeen kun tsaari -Pietari valloitettuaan Inkerin ja Vironmaan ja perustettuaan Nevan -suuhun uuden pääkaupunkinsa, oli vähitellen hollantilaisten neuvolla ja -avulla rakentanut itselleen huomattavan määrän laivoja, olivat Ruotsin -ja Suomen merivoimat saaneet uuden kilpailijan pidetyksi loitolla -Suomenlahden itäisimpään soppeen suljettuna ja iskeneet sen takaisin -aina kun se sieltä vähänkin ulommaksi uskaltautui. Asteittain -vihollislaivaston liikkumisalue oli kuitenkin viimeisinä kesinä -Suomenlahdella maavoittojen ansiosta laajentunut. Se oli jo vallannut -Suomen rannikon Porvoota ja Helsinkiä myöten, jotka kaupungit se oli -hävittänyt, ja viime aikoina sen pääpyrkimyksenä oli ollut päästä -Hankoniemen ohitse valtaamaan Suomen läntistä rannikkoakin Turkuun -asti. Edellisenä talvena tsaari Pietari oli juuri tätä tarkoitusta -varten rakennuttanut vanhoilla Retusaarilla, joille nyt oli perustettu -merkittävä Kronstadtin merilinnoitus, satoja uusia kaleereja, ja näistä -muodostettu laivasto oli tänä kesänä ruhtinas Apraksinin komennossa -esiintynyt uhkaavampana kuin koskaan ennen. Mutta Hangon linjalla -Ruotsin vanha laivasto oli kaikesta huolimatta sitkeästi ja -menestyksellä pitänyt puolensa; kaikki Apraksinin yritykset kiertää -Hankoniemen kärki olivat rauenneet. Tsaari Pietari oli itse ollut -laivastonsa mukana ja koettanut kiihottaa sitä uusiin ponnistuksiin, -mutta Ruotsin laivaston vartioimasta niemen kärjestä oli aina ollut -pakko peräytyä. - -Vihdoin venäläiset olivat päättäneet käyttää oikotietä päästäkseen -Suomen länsivesille. He olivat ryhtyneet suurenmoiseen työhön: -rakentaneet Hankoniemen kapeimmalle kannakselle puolatien vedättääkseen -miehillä ja hevosilla kaleerilaivojaan kannaksen poikki! Kesäkauden oli -3.000 miestä ollut siinä työssä. Ja muutamia laivoja he niin olivat jo -saaneet sinne vedätetyksikin ohittaen Ruotsin laivaston, joka yhä vaan -Hankoniemen kärjen kohdalla merta vartioi. Uteliaana oli Ruotsin väki -seurannut tätä merkillistä hommaa, ja kun ensimmäiset venäläislaivat -todella oli saatu kannaksen poikki, oli ruotsalaisten yliamiraali -Wattrang lähettänyt suomalaisen vara-amiraali Ehrenskiöldin mukanaan -vähäinen laivasto-osasto -- 2 isompaa ja 6 pienempää laivaa -- antamaan -noille "oiustajille" asiaankuuluvat tervetuliaiset. - -Tällä matkalla Ehrenskiöld nyt oli, kun hän osastoineen joutui -Riilahden selällä tyveneen, josta ei päässyt mihinkään. Ruotsin -laivastossa oli näihin aikoihin miltei yksinomaan purjelaivoja, -uudemman ajan sotataito oli näet hylännyt vanhanaikaiset soudettavat -kaleerilaivat kömpelöinä ja miesten voimaa liiaksi kysyvinä. Mutta -tsaari Pietari oli kuitenkin rakennuttanut itselleen etupäässä juuri -näitä viimeksimainittuja -- hänellä ei ollut miehistä puutetta! -- ja -siten venäläiset laivat pääsivät suurelta osalta kulkemaan -tyvenelläkin. Mutta tällainen jatkuva tuulettomuus oli kuitenkin ylen -harvinainen tapaus -- oli kuin tuulten herra olisi sen ihan Ruotsin -laivaston kiusaksi ja sen toiminnan tyrehdyttämiseksi säätänyt näiksi -heinäkuun päiviksi. - -Ehrenskiöld oli toki soutuveneiden välityksellä ja lippumerkein -viestiyhteydessä päälaivastonsa kanssa, joka nyt oli yhtä täydelliseen -toimettomuuteen tuomittuna pysähtynyt vartiopaikalleen ulkomerelle -Hangon kohdalle, ja täältä rupesi pian saapumaan uusia jobinposteja. -Venäläiset olivat päättäneet käyttää heille erityisen suotuisia -sääsuhteita hyväkseen. Tsaari itse, joka oli majaillut Tallinnassa, oli -muutamia päiviä sitten saapunut sieltä Apraksinin laivastoon Porkkalan -tienoille ja nähtävästi valanut taas uutta intoa miehiinsä. Koko -venäläinen laivasto, johon kuului 180 alusta ja 20.000 miestä, oli -lähtenyt tuulettoman sään aikana soutamaan Hankoniemen ohitse länteen -päin. Se kulki hitaasti mutta varmasti eteenpäin. - -Vihoviimeinen kiusan hetki se oli tuolle suurelle ja verrattain -voimakkaalle Ruotsin päälaivastolle. Sen täytyi melkein vierestä -katsella, kuinka venäläinen laiva toisensa perästä hiipi rannikkoa -pitkin ja kuinka ne sitten pitkänä jonona soutivat ruotsalaisten -tykkien ohitse, sylkäisten kuin ilkkuakseen silloin tällöin vain -muutaman laukauksen merellä vartioivia, paikoilleen tuomittuja -purjelaivoja vastaan, jotka eivät päässeet liikkeelle estämään tuota -ärsyttävää hanhenmarssia. Amiraali Wattrang oli koettanut soutuveneillä -hinata edes muutamia laivojaan tykinkantaman päähän kurittaakseen noita -kulkijoita, mutta se oli ollut kovin hidasta ja vaivalloista hommaa -- -ainoastaan pari kaleeria hän siten oli saanut ammutuksi upoksiin. - -Mutta nyt läheni koko tuo satakeulainen ja tuhatairoinen Hangon -kiertänyt vihollislaivasto sota-orjain soutamana esteettömästi niitä -Riilahden vesiä, joihin Ehrenskiöld pienellä osastollaan oli pakosta -pysähtynyt tuulta odottamaan -- ja sen saattoi heti arvata, mikä -kohtalo tätä heikkoa osastoa siinä nyt odotti! Sen tiesi tuo -päivänpolttama merikarhu, joka kärsimättömänä lippulaivansa "Elefantin" -tervakantta mittaili, ja hän tähysti yhä uudelleen seesteiseen -avaruuteen, nousisiko sieltä pientäkään pilvenlonkaa, joka vielä viime -hetkessä ennustaisi tuulta, vapautumista ja toiminnan mahdollisuutta. - -Ei noussut. Ilmaa sumentamaan levisi vain harmajaa auerta, joka -rajoitti näkyvyyttä, mutta sen lävitse helotti ja paahtoi nouseva -aurinko edelleen punaisena ja painostavana. Meri tuntui höyryävän, -mutta värettäkään ei sen pinnalla liikkunut. Ei ollut mahdollisuutta -yrittää mitään. - --- Ja kumminkin on jotakin tehtävä, murahti levottomana asteleva -amiraali ääneensä. - -Niilo Ehrenskiöld oli näihin aikoihin 40-vuotias mies, terve, voimakas -ja roteva. Hän oli Turun lapsia ja oli osan nuoruuttaan viettänyt -Pohjanmaalla, jossa hänen isänsä oli maaherrana. Jo nuorena hän oli -kuitenkin astunut meriväkeen, jonka vapaaseen, rohkeaan elämään hänen -reipas luontonsa veti. Muutamia oppivuosiaan hän palveli kaukana -Ranskan sotalaivastossa ja oli nyt puolentoistakymmenen vuoden -kuluessa, Kaarle XII:n suuresta sodasta lähtien ollut mukana kaikissa -tämän ajan meritaisteluissa, kuljettanut sen alkuvuosina kuninkaan -voittoisaa armeijaa meren yli ja torjunut myöhemmin uhkaavasti -voimistuvaa itäistä vihollista. Hän oli ollut monissa tukalissakin -tilanteissa, monesti hän oli laivoineen murtautunut pahimmista -saarroksista, iskenyt ilomielellä ja rohkeasti silloinkin, kun tilanne -oli näyttänyt aivan toivottomalta. Mutta tällaisessa kiipelissä hän ei -ollut koskaan ollut. Vihollista ei näkynyt, tänä sydänkesän kauniina -päivänä oli hiljaista kuin sulimman rauhan aikana, mutta hän tiesi -kuitenkin olevansa vainolaisen armoilla, kykenemättä mihinkään. - --- Ja kumminkin on jotakin tehtävä, hän toisti itsekseen. -- Vihollinen -voi kaleereineen ehtiä tälle selälle minä hetkenä tahansa! - -Roteva soturi astui etumaston juurelle ja soitti siinä olevaa -hälytyskelloa. Miehiä ryntäsi ylös laivan uumenista asettuen riviin -kannelle, ja alipäälliköt kerääntyivät esimiehensä ympärille. - --- Meidän on valmistauduttava taisteluun, komensi Niilo ankarana. -- -Ankkurit ylös! - --- Mihinkä tästä sitten lähdetään? veistelivät upseerit katkeran -ivallisesti. - --- Purjehdimmeko vihollista vastaan? - --- Eiköhän ole parempi odottaa tässä. - --- Niin, ehkä päälaivasto ehtii tähän avuksemme! - -Näistä pistopuheista, joilla nuoremmat meriupseerit kevensivät apeaa -mieltään, ei esimies kumminkaan suuttunut. Kaikki käsittivät, että oli -välttämätöntä karistaa unteluus ja velttous miehistä ja valmistautua -siihen, mikä oli tulossa. Tykit tarkastettiin, ampumatarpeet kannettiin -esille kuin alkavaa taistelua varten, luukut suljettiin ja köydet -sidottiin. Miehet tottelivat käskyjä, hinasivat soutuveneiden avulla -laivat lähemmäksi toisiaan, upottivat saarien väliseen salmeen pari -suurta kalastajavenettä, ettei mikään vihollinen pääsisi selän puolelta -hyökkäämään, ja sulloivat panoksia tykkeihin. Mutta he tekivät sen -kaiken ensiksi hiukan epäillen ja naureskellen. Vihollistahan ei -näkynyt, vartijat eivät suurmaston huipusta antaneet mitään merkkejä, -ja hyökkäykseenhän ei tuulettomuuden takia voinut ryhtyä. Mutta työn -touhusta he vilkastuivat, ja ennen kuin päivä oli puolessa he olivat jo -selvillä siitäkin, miksi tällainen ylimääräinen touhu oli tarpeen. -Lippulaivan, "Elefantin", mastovahti ilmoitti näet silloin yhtäkkiä, -että Hangon reitillä näkyy alus, jonka airot kimaltavat -päivänpaisteessa, näkyy toinen ja kolmas, -- ne kasvavat ja lähenevät -rannikkoa pitkin. - --- Venäläiset ovat siis todella kiertäneet Hankoniemen! - --- Ja ovat pian niskassamme! - -Wattrangin päälaivasto ei ollut siis lopultakaan voinut pidättää -Apraksinin kaleereja. Kiireesti Niilo Ehrenskiöld kutsui nyt kaikkien -laivojensa päälliköt yhteiseen sotaneuvotteluun "Elefantin" kajuuttaan. -Se oli lyhyt ja vakava keskustelu. Useat viittasivat tilanteen -toivottomuuteen. Apraksinin venäläinen laivasto käsitti, niin kuin -monista ennakkotiedoista voitiin päättää, lähes 200 alusta, joissa oli -yli 300 tykkiä ja 20.000 miestä. Ehrenskiöldin osastossa oli 8 laivaa, -näistä vain kaksi suurehkoa, sekä yhteensä 900 miestä ja 30 tykkiä -- -voimasuhteet olivat selvät! Kaleerilaivat saattoivat liikkua ja -kiertää, mutta purjelaivojen oli pakko ampua paikoiltaan -- siinä ei -auttanut uljuus eikä taito. Puhuttiin jo antautumisestakin, mutta -lopultakaan ei muuta mahdollisuutta ollut kuin ryhtyä näissäkin oloissa -taisteluun -- se oli neuvottelun tulos. Ehrenskiöld sai tämän päätöksen -aikaan. Hän osoitti, että venäläinen ei ollut ennenkään pitänyt -sopimuksia ja että isänmaa odotti laivaston tekevän velvollisuutensa. - --- En tahdo kenenkään sanovan, että yksikään ruotsalainen tai -suomalainen laiva taistelutta luovutettiin viholliselle ja että -Kaarle-kuninkaan koulussa kasvatettu soturijoukko kamppailematta -antautui. Me taistelemme ja menemme pohjaan, muuta emme voi! - -Näin puhui päivettynyt amiraali laivanpäällikköjen neuvottelussa -värähtämättömällä äänellä, rauhallisesti ja riehahtamatta. Se oli -hänestä velvollisuuden ja kunnian koruton vaatimus, tällaiseen -tilanteeseenhan täytyi soturin aina varustautua. Nyt oli kohtalon hetki -koittanut hänelle ja hänen joukolleen: oli taisteltava loppuun asti. Ei -mikään tinkiminen voinut tulla kysymykseen, suoraviivainen ja -johdonmukainen oli karoliinin oppi ja ohjelma. - -Hänen sanansa olivat toisille päälliköille ilman muuta käsky. Heistäkin -se oli ainoa mahdollisuus, ja jos joku tunsikin sydänalassaan ankeutta -ja mielessään epäilyä siitä, hyödyttikö uhrata nämä urheat miehet ilman -mitään menestyksen toivoa, ei hän siitä mitään hiiskunut -- se ei olisi -ollut sopivaa soturin arvolle. - --- Niin on meneteltävä, vastasivat soturit esimiehensä esitykseen. - --- Aseta, Niilo, meidät vain kukin paikoillemme, me täytämme -velvollisuutemme. - --- Sen tiedän, virkkoi esimies, jonka äänessä nyt oli pehmeämpi sävy. --- Yhteinen on taistelumme ja kohtalomme! - -Sovittiin siitä, että laivat vetäytyvät hiukan syvemmälle salmeen; -siten rintama lyheni eikä ylivoima päässyt sivuilta pahasti -ahdistamaan. Lippulaiva "Elefantti", joka oli nimensä kaltainen, iso ja -kömpelö rumilus, mutta jossa olivat laivaston enimmät ja parhaat tykit, -oli hinattava keskisalmelle, sen viereen toinen suurehko fregatti -"Pollux" ja sitten heikommat pikkulaivat, joilla oli vain pari -suurempaa keulatykkiä kullakin, edelleen puolikuunmuotoisesti sivustoja -suojelemaan. Aseman muutosta taistelun varrella ei tuulen puutteessa -voitu ajatellakaan. - -Kun päälliköt nousivat kajuutasta kannelle näitä ratkaisevia -päätöksiään toteuttamaan, oli venäläisiä laivoja jo kerääntynyt -eteläiselle taivaanrannalle loppumaton jono, ja uusia näkyi yhä olevan -tulossa; ne peittivät harmajana vyöhykkeenä koko suvisen näköpiirin. -Toistaiseksi ne näyttivät laskeneen ankkurin, jääneet odottamaan -toisiaan ja huokaisemaan alkavaa työtään varten. Mutta toisenkin seikan -kannen alta nousseet miehet ympärilleen silmäillessään huomasivat. -Idästä, maan puolelta, oli taivaalle nousemassa hallava pilvi ja -loitompana selällä näkyi meren vihertävässä, lasinkirkkaassa kalvossa -tummahtavia juovia. Olisikohan puolelta päivin maatuuli todella -heräämässä, nousisikohan lopultakin sen verran vihuria, että saisi -levittää purjeet ja koettaa taistellen murtautua saartolinjan ohitse -tai lävitse päälaivaston luo? Sitä tarkkasivat kaikkien silmät. Vaikka -silloinkin tuhouduttaisiin ylivoiman puristukseen, vaikka upottaisiin -kujanjuoksussa, olisi liikkuva vapaa taistelu, hyökkäily, murto ja isku -sittenkin mieluisampaa -- ja onnistumisen mahdollisuus olisi aina -tarjolla... - --- Nouse, tuuli, nouse vielä viime hetkellä! rukoilivat ahavoituneet -miehet taivaalle tähyillessään. Ja miehet iskivät jo toiveikkaina -silmää toisilleen: - --- Ehkä sieltä tulee jotakin! - -Mutta tuuli ei herännyt. Kaakon pilvet hattaroituivat ja hajosivat, -maatuulen heikot vireet lakastuivat ja kuolivat, ennen kuin ne ulapalle -asti ehtivätkään, ja Riilahden aava selkä oli taas hetken kuluttua -kirkkaana, helottavana kalvona. Sankarimiesten vironneet toiveet -luhistuivat alkuunsa. - -Mutta nuo nousevan tuulen oireet, jotka olisivat saattaneet merkitä -pelastusta Ehrenskiöldin pienelle osastolle, olivat nähtävästi jo -saaneet Apraksinin suuren kaleerilaivaston kiireisen touhun valtaan. -Eteläisen taivaanrannan tumma seinä oli pian taas ruvennut liikkumaan -ja tuo tumma pitkänomainen aalto läheni nyt laajenevana vyöhykkeenä -verkalleen mutta varmasti. Jo vilkkuivat aironlavat venäläisten -soutaessa laajassa kaaressa asettuakseen leveänä rintamana noiden -kahdeksan laivan eteen ja sitten -- hyökätäkseen. - -Ehrenskiöldin pieni osasto oli jo asettunut ennalta määrättyyn -taisteluasentoonsa ja laivoissa suoritettiin enää vain viimeistelyjä. -Kaikki tapahtui hiljaa ja hätäilemättä; ei mitään melua eikä räyhääviä -komentoja kuulunut miltään taholta, tottuneina ja vakavina, -tehtävästään tietoisina kaikki miehet asettuivat paikoilleen odottamaan -hyökkäystä ja valmiina laukaisemaan. - -Mutta vielä ei vihollinen hyökännyt. Sen sadat laivat pysähtyivät -leveään rintamaansa loitommaksi selälle ja suomalaiset, jotka silmä -kovana tähystelivät valtavaa ylivoimaa, näkivät pienen, yksinäisen -soutupurren sieltä viilettävän salmen suuta kohden. - --- Sieltä tulee nyt antautumisvaatimus, päättelivät miehet mielessään -ja hymähtivät. - -Niin olikin laita. Apraksin oli lähettänyt oman adjutanttinsa -tarjoamaan Ehrenskiöldille kunniakkaita antautumisehtoja, koska -suomalaisten asema oli toivoton. - --- Miksi suotta vuodatettaisiin verta, puheli adjutantti -pikkualuksestaan "Elefantin" kupeelta, jonka kannella Ehrenskiöld -ryhdikkäänä seisoi. -- Jos luovutatte laivanne, saatte pitää henkenne! - --- Komennossani ei ole yhtään viholliselle luovutettavaa laivaa, -murahti Ehrenskiöld heti. - --- Mutta näettehän tilanteen, laivanne ovat jo ilman muuta meidän, -jatkoi airut. -- Saatte kunnialliset ehdot. - --- Tulkaa ottamaan laivamme, vastasi siihen amiraali sointuvalla -äänellä. -- Kunniasta ei voi olla silloin puhetta kun antaudutaan. - --- Vastaatte siis kieltävästi? - --- Niin, ja vastaamme tulella! - -Soutupurren ja päällikkölaivan välinen lyhyt keskustelu kuultiin -kaikkiin aluksiin, ja sen merkitys myös oivallettiin. - -Niiden johdosta ei hurrattu, ei ylvästelty eikä riehahdettu, mutta -kaikki hyväksyivät amiraalin vastauksen. - -Pursi poistui, ja miehet painautuivat taas vartiopaikoilleen. Hetkeksi -Niilo-herra jäi vielä mietteisiinsä vaipuneena ja liikahtamatta -"Elefanttinsa" kannelle, katsellen jähmettyneenä etääntyvää -sananviejää. Hän tunsi vastuunsa ja tiesi pienen osastonsa tuhon olevan -käsissä. Satojen miesten henki oli riippunut hänen vastauksestaan. Ehkä -tuhansia turvattomia lapsia oli jäävä orpoina muistelemaan kaatuneita -isiään, ja niiden kohtalo jotka eivät alkavassa taistelussa kaatuisi -tai hukkuisi, vaan joutuisivat venäläisten sotavangeiksi, oli kai -sittenkin oleva kaikista raskain. Hän ajatteli omiakin rakkaimpiaan, -jotka kotimaastaan jo olivat saaneet pakolaisina rientää vihollisen -tieltä Ruotsin puolelle ja joiden ajatusten kohteena hän alati tiesi -olevansa. Hekin jäävät tänään orvoiksi. - --- Viimeiset hetket siis käsissä, puhui hän itsekseen siinä -seistessään. -- Mutta ne viimeiset hetket on nyt käytettävä hyvän -soturin ja karoliinin tapaan! - -Reippaana hän nyt käännähti ja rupesi jakelemaan käskyjä -alipäälliköilleen. Vihollislaivat oli laskettava lähelle ennen tulen -avaamista, mutta silloin täytyikin laukaista yhtaikaa ja tarkasti -tähdäten! Eikä sen jälkeen ole ruutia säästettävä, sitä on tarpeetonta -jättää venäläisille tai mereen upotettavaksi. Täysi hinta on kuninkaan -laivastosta otettava, eikä vihollista ole laskettava äärelle ennen kuin -viimeinen tykki on lauennut! - -Rohkaisevina ja sytyttävinä hänen ohjeensa kaikuivat "Elefantin" -kannelta ja täydessä vireessä olikin miesten mieliala, kun ensimmäiset -viholliskaleerit sivulta soutaen saapuivat ampumamatkan päähän. Mutta -ääneti odottivat saarretut laivat salmessa, ikään kuin eivät olisi -ymmärtäneet, mistä oli kysymys. Kaleerien rintama sakeni, ne soutivat -yhä lähemmäs, soutivat varoskellen, mutta vastustajain äänettömyydestä -yhä rohkaistuneina, -- kenties nuo saarretut sittenkin ottavat -kehotukset vaarin ja antautuvat mielisuosiolla... - -Silloin vilahti Ehrenskiöldin päällikönlippu komentosillalla ja -yhtäkkiä pamahti jyhkeä yhteislaukaus. Sen vaikutus oli tuhoisa; poru -pääsi vihollisten laivoista, airot pysähtyivät ja sekaantuivat ja pari -laivaa retkahti kallelleen. Toisten täytyi rientää niiden miehistöä -pelastamaan. Mutta sitä eivät suomalaiset odottaneet. Uudet laukaukset -paukkuivat ehtimiseen ja uusia vaurioita syntyi hyökkääjäin aluksissa. -Nekin ampuivat mutta hämääntyneinä ja hutiloiden. Etäämpänä olevat -alukset eivät edessä olevain omiensa vuoksi kyenneet tähtäämään -salmeen. - -Nopeasti venäläiset vetäytyivät silloin tästä ensi hyökkäyksestään -selälle jättäen pari kaleeriaan uppoamaan rintamain väliin. Sieltä -loitommalta he nyt pommittivat salmea ja ryhtyivät ahdistamaan -sivustoilta Ehrenskiöldin pienempiä laivoja, joiden harvat tykit eivät -pystyneet kehittämään tulta. Nämä kärsivätkin jo pian pahoja vaurioita, -niiden mastoja katkesi ja miehiä kaatui, mutta ne pysyivät vielä -sittenkin rintamassa. Ja "Elefantti" ja "Pollux" pitivät keskisalmelta -vainoojat edelleen sopivan matkan päässä. - -Näin jatkui tiukkaa ampumista toista tuntia. Kömpelön "Elefantin" -partaassa ja vesirajassakin oli ammottavia reikiä, verta virtasi sen -kannella ja terveillä miehillä oli täysi työ kantaa haavoittuneita -ruumaan ja latoa kaatuneita kasoihin tieltä pois. Kaatuneiden -tykkimiesten tilalle Niilo-herra määräsi aina uusia; tuli ei saanut -hetkeksikään tauota, sillä sen vaikutus venäläiskaleereihin oli -edelleen tuhoisa. Niitä siirtyi yksi toisensa perästä siipirikkona -rintaman taakse ja toisia upposi siinä silmäin edessä Riilahden -syvänteeseen. - -Niilo-herran ääni kaikui komeana ja kannustavana komentosillalta, hänen -silmänsä ehtivät joka kohtaan, hän korjautti heti pahimmat vauriot ja -ylläpiti taistelukuntoa särkyneissäkin aluksissa. - -Mutta pienestä laivastosta oli kuitenkin tykki sieltä, toinen täältä jo -vaiennut -- vihollisen luodit, joita sateli tuiskuna, olivat usein -sattuneet arkoihin paikkoihin. Pikkualuksista oli pari jo aivan ääneti, -muuan niistä kellui vallan hylkynä. Silloin vihollinen näki hyväksi -uudistaa ryntäyksensä. He lähettivät nyt parhaat aluksensa tuleen -vallatakseen Ruotsin laivat, niin kauan kuin niistä vielä oli johonkin. -Syntyi tuokion hiljaisuus, kun hyökkääjät taas soutivat sivulta eteen -ja estivät omiaan ampumasta. Ehrenskiöldkin salli silloin miehilleen -pienen lepotauon, jakoi heille ryyppyjä ja voileipiä, ja antoi heidän -pyyhkiä hien naamoistaan, joita vihollistulen lisäksi yhä helottava -aurinko paahtoi. Kannelta hävityksen jäljet raivattiin taas pois ja -hätäilemättä miehet asettuivat jälleen ampuma-aukoilleen. Mutta tykkejä -ei nytkään laukaistu, ennen kuin hyökkääjät olivat aivan lähellä -- -silloin oli vaikutus taas tepsivä. - -Mutta tulitus ei ollut enää äskeisen veroinen, sen Niilo-herra saattoi -heti huomata; hänen tulikirnuistaan oli moni jo vaurioitunut ja -miehistäkin rupesi olemaan puute. Vihollinen vetäytyi kyllä taaskin -loitommaksi, mutta se ahdisti sieltä nyt sitkeästi ja sisukkaasti -välittämättä omista vaurioistaan, -- sekin oli jo kiihtynyt. Ja Niilon -molempien keskustan laivojen kunto oli niin pelottava, että hän näki -lopun lähestyvän. Miehiä virui siellä vieri vieressä, eikä -haavoittuneita enää ehditty korjata pois. Ja jo iski romahtava -mastonkappale itseään amiraaliakin olkapäähän, niin että hän verta -vuotavana hetkeksi tuupertui sillalle. Masennus jo valtasi "Elefantin" -jäljellä olevan miehistön, joka luuli päällikkönsä saaneen surmansa. -Mutta hänpä nousikin siitä tuokion kuluttua, repaleisena tosin ja -verissään ja oikea käsivarsi hervottomana; mutta hänen äänensä oli -edelleen heleä ja rohkaiseva, ja vasemmalla kädellään hän heilutti -herkeämättä miekkaansa joukkoaan ohjatessaan. - -Taistelu jatkui. Mutta Niilo huomasi sen hetki hetkeltä talttuvan. -Ainoastaan parista hänen pikkulaivastaan tuprahti enää tulta. -"Polluxinkin" ammunta heikkeni arveluttavasti; se laski jo korkean -viholliskaleerin niin lähelle itseään, että venäläiset kivääreillään -pääsivät sen miehiä teurastamaan, ja ennen pitkää tuo jättiläinen iski -valtaushakansa "Polluxin" partaaseen. Siellä taisteltiin nyt teräasein -mies miestä vastaan kuin manterella ikään. - -Niilo oivalsi, että sama uhka oli pian "Elefantillakin" edessään, sillä -sen laidan tykit, joka oli koko ajan ollut vihollista vastassa, olivat -melkein kaikki jo käyttökelvottomia. Hän päätti silloin kesken -taistelun tiimellyksen koettaa kääntää laivansa ehyen kyljen vihollista -vastaan. Se kävi tässä rasvatyynessä salmessa ainoastaan ankkurien -avulla vipuamalla ja vei paljon aikaa; sillä välin pääsi iso -vihollisalus jo arveluttavan lähelle kaataen "Elefantin" kannelta -miehistön rippeitä. Mutta laiva kääntyi kumminkin ja sen eheistä -tykeistä räjähti yhtäkkiä yhteislaukaus tuota liian lähelle -uskaltautunutta vihollisalusta vastaan. Koko tuo valtaisa jättiläinen -aivan kuin parahti; sen liitokset halkeilivat, se ryyppäsi sivun -täydeltä vettä ja vajosi verkalleen miesten kirkuessa, painui lopuksi -kuin kivipaasi siihen paikkaan veden pulpahtaessa korkealle sen -hukkumasijoilta. Hetkeksi vihollinen hätkähti tätä odottamatonta -vastaiskua, mutta suuttuneina lukuisat vihollisalukset soutivat samassa -tykkinsä tyhjentäneen "Elefantin" kimppuun ampuen sitä nyt yhtaikaa -joka puolelta. - -Niilon lippulaiva oli näet enää yksin taistelemassa, joten kaleerien -oli helppo se kiertää. Ruotsalaiset pikkulaivat olivat osaksi uponneet, -osaksi ne oli vallattu ja vieraskielinen voitonhuikkaus "Polluxin" -kannelta ilmoitti, että sekin oli jo joutunut vihollisten käsiin. -Ehrenskiöld tarttui nyt ainoalla terveellä kädellään kivääriin ja -kehotti miehiään tekemään samoin, sillä tykkejä ei enää ehditty ladata. -Mutta toivotonta oli sellainen taistelu huvenneella väellä. -Viholliskaleeri souti kohti ja laski mieshukasta välittämättä -"Elefantin" kylkeen. Niilon kädestä ammuttiin kivääri pois, hän sai -uuden pahan haavan reiteensä ja hänen katseensa sumeni. Hän näki -hyökkääjäin jo nousevan laivansa kannelle, näki miestensä tähteiltä -temmattavat aseet... Kohtalon hetki oli siis nyt tullut. Ja hänessä oli -vielä henki...! - -Silloin hän keräsi viimeiset voimansa, ontui komentosillan -vastakkaiselle kaiteelle ja viskautui sen yli päistikkaa alas. -Hypätessään hän kuuli vain venäläisten ilonhuudon ennen kuin tajunta -katosi. - -Riilahden taistelu oli päättynyt, niin kuin sen jo ennakolta tiedettiin -päättyvän, verisemmin vain ja katkerammin kuin oli osattu uskoakaan. -Muutamia rikkiammuttuja, käyttökelvottomia laivoja saivat viholliset -vallatuksi, muutamia satoja enimmäkseen haavoittuneita vankeja he -niistä korjasivat, mutta he olivat itse menettäneet sekä laivoja että -miehiä monin verroin enemmän. - -Noiden haavoittuneiden vankien joukossa oli kuitenkin suomalainen -amiraali Niilo Ehrenskiöldkin. Hän ei ollutkaan jaksanut hypätä -komentosillalta mereen asti. Hänen vaatteensa olivat tarttuneet -rikkiammutun maston vantteihin ja hän oli jäänyt tajuttomana roikkumaan -laivan kylkeen taivaan ja meren välille. Siitä voittajat tiedottoman -sankarin korjasivat. - -Kun Niilo monen tunnin kuluttua tuli tajuihinsa, hän huomasi makaavansa -haavasiteissä venäläisessä laivassa. Se herääminen oli hänelle raskain -kaikista heinäkuun 25. päivän kärsimyksistä, eikä hän voinut estää -kiukun kyyneltä valahtamasta poskelle. - - * * * * * - -Niilo Ehrenskiöld sai kokea runsain mitoin nöyryytystä vihollisen -vankina vielä pitkät ajat senkin jälkeen, kun hän oli verkalleen -toipunut monista haavoistaan. Tsaari Pietari oli itse ollut mukana -Riilahden taistelussa ja oli nähnyt pienen ruotsalaisen laivaston -sankarillisen kamppailun ja puolustautumisen viime hetkeen asti, mutta -hän pitikin voittoaan juuri sen vuoksi sitä suurempana ja -kunniakkaampana. Uuteen pääkaupunkiinsa Nevan varrelle palattuaan hän -vietti siellä tätä venäläisten laivaston ensimmäistä varsinaista -merivoittoa suurin juhlallisuuksin. Sotavankien täytyi voiton -todistajina marssia saatossa väkijoukon lomitse Pietarin kaduilla. -Niilo-herra oli tällä välin paljon vanhentunut, hänen uljas ryhtinsä -oli tullut kumaraksi, hänen oikea käsivartensa riippui vielä -hervottomana ja hänen mielensäkin oli samoin hervoton ja kaikkeen -kyllästynyt. - -Eikä se kumminkaan ollut asettunut lepoon. Se kapinoi nyt kohtaloa -vastaan, se väitti kärsineensä ansaitsematonta vääryyttä. Riilahden -tappio ei ollut hänen syynsä, niin hän mielensä hiljaisissa käräjissä -haastoi; se oli julman kohtalon, se oli Jumalan syytä, eikä hän voinut -kaikista kärsimyksistään huolimatta nöyrtyä sitä muistellessaan. - -Kolakka syysviima puhalsi pitkin Venäjän uuden pääkaupungin aukeita -katuja, joita myöten tsaari Pietari ratsasti streltsiensä ja -merimiestensä ympäröimänä juhlasaattonsa etunenässä. Saattueen keskellä -kulkivat Riilahden taistelun sotavangit, enimmäkseen rampoja ja tautien -taittamia miehiä, ja heidän kärjessään täytyi amiraali Niilo -Ehrenskiöldin kävellä kaikkien katseltavana. Hän käveli siinä kylmänä -ja välinpitämättömänä, sivuilleen katsomatta ja välittämättä väkijoukon -hurraahuudoista. Ei hän tuntenut pilkkaa eikä nöyryytystä. Hän tunsi -vain tuon kolean syystuulen puskevan polttelevia kasvojaan vastaan, ja -juuri se hänen mieltään ärsytti ja kirveli. Hän puri hampaansa yhteen -ja kohtaloa vastaan kapinoiden hoki ehtimiseen: - --- Tuuli, sinä merimiehen ystävä, miksi, miksi et voinut puskea ja -raivota silloin, kun sinua olisi työhön tarvittu. Miksi et herännyt -toimeesi sinä helteisenä heinäkuun päivänä! - -_Santeri Ivalo_ - - - - -SOTILAS VAKAA JA NUHTEETON - -KAARLE KUSTAA CREUTZ - - -Oli kamppailtu Pultavan verinen ja kohtalokas taistelu. Sekasorron -vallassa pakenivat etelää kohti pahoin runnellun karoliiniarmeijan -tähteet. - -Lewenhaupt oli ehdottanut kuninkaalle, että matkan jouduttamiseksi -hävitettäisiin kuormasto, jotta jalkaväen miehetkin pääsisivät hevosen -selkään, mutta tavanomaisella itsepäisyydellään kuningas sen kielsi. -Siksipä matkanteko sujui hitaasti ja pimeän tullen kasvoi sekasorto. -Kurista ja järjestyksestä ei ollut paljonkaan jäljellä, varsinkin kun -suuri osa upseeristoa oli jäänyt taistelukentälle tai joutunut -vihollisen vangiksi. - -Vankkurien pyörät kitisivät ja vinkuivat kuin menetettyä taistelua -valittaen, ja sitä säestivät miesten huudot, rähinä ja kiroukset. -Varsinkin jälkijoukossa oli melu ja sekasorto tavaton. Haukkuma- ja -kirosanoja kuultiin siellä monella eri kielellä ja murteella. -Eteläruotsalaisten laahustavaan puhetapaan sekaantuivat suomalaisten -kirosanojen karmivat ärrät. - -Kuuma kesäkuun yö oli miltei säkkipimeä. Joku sytytti kuivan heinätukon -palamaan valaistakseen sillä hetkisen ympäristöä. - --- Kuka hölmö siellä näyttää viholliselle tietä! kuului heti vihaisia -huutoja suomalaisten rakuunain taholta. -- Hiiteen tulisoihdut! Kyllä -sitä paeta osaa pimeässäkin. - --- Paeta, niin. Kuka olisi uskonut, että meidänkin kuninkaan piti -kerran lähteä pakoon pötkimään. - --- Mikä haaska siellä tukkii tien? Pois alta tahi tulee sapelista -päähän! - -Rähinä yltyi, mutta samassa kuului voimakas ja käskevä ääni: - --- Mikä meteli täällä! Hillitkää suunne ja säilyttäkää järjestys. Ei -ole vielä maailmanloppu käsissä. - --- Kenraali! kuiskivat miehet ja vaikenivat. - -Niin, kyllä he tuon miehen pimeässäkin tunsivat. Hän oli päivällä -taistelussa johtanut ratsuväkeä ja kuumimmankin temmellyksen keskellä, -ylivoimaisen vihollisen käydessä joka suunnalta kimppuun, he olivat -kuulleet tuon saman äänen. Yhtä tyynenä ja lujana se oli kaikunut -silloinkin ja saanut heidät kuolemaa halveksien syöksymään eteenpäin ja -jännittämään viimeisetkin voimansa. - -Syksyllä Lewenhauptin mukana pääarmeijaan tulleet olivat vasta eilen -lähemmin tutustuneet tuohon mieheen, mutta vanhemmat soturit tunsivat -kenraalimajuri Kaarle Kustaa Creutzin jo Puolan taistelutanterilta. - -Päivä alkoi valjeta. Oli saavuttu Nova-Sanzaran kylän luo ja kostealla -nurmikolla olivat sotilaat levänneet hetkisen. Kuningas oli nostettu -erääseen tuparähjään, hänen haavoittunut jalkansa oli uudelleen sidottu -ja kuumeen puna poskillaan hän oli kotvan uinahtanut. Mutta auringon -noustessa venäläistä ratsuväkeä näyttäytyi Pultavan suunnalla ja matkaa -oli jälleen jatkettava. Kuningas nostettiin uudelleen vaunuihin -haavoittuneen kenraali Hårdin rinnalle, drabantit nousivat satuloihinsa -ja niin jatkettiin taivallusta kohti Dnjepriä. - -Creutz ratsasti hetken aikaa kuninkaan vaunujen rinnalla, mutta sitten -hän jättäytyi jälkeen huolehtiakseen järjestyksestä jälkijoukoissa ja -torjuakseen venäläisten mahdolliset hyökkäykset. Hänen lähestyessään -kuormastoa vallitsi siellä suuri sekamelska ja hälinä. Muutamia -kuormahevosia oli sortunut tielle, pari painavaa vankkuria oli särkynyt -ja sen johdosta oli koko kuormasto pysähtynyt. - -Muutamalla sanalla Creutz vaimensi metelin, minkä jälkeen hän viittasi -luokseen kuormastoa johtavan upseerin. - --- Meidän on mahdotonta tällä tavoin jatkaa matkaa, ellemme mieli -joutua tekemisiin vihollisen kanssa, hän sanoi tälle. -- Hajottakaa -kaikki raskaammat kuormarattaat, jakakaa arvokkain sisältö miehistön -kesken ja antakaa hevoset haavoittuneiden ja heikkovoimaisten käyttöön. -Loput sytyttäkää tuleen. - --- Mutta..., epäröi upseeri, -- kenraali Lewenhaupthan ehdotti eilen -Pultavasta lähdettäessä samaa, mutta kuningas kielsi sen jyrkästi. - --- Tehkää kuten sanoin. - --- Ymmärrän, herra kenraali. - -Upseeri kohotti kätensä lakin reunaan ja ryhtyi helpotuksesta huoahtaen -täyttämään tehtävää, jonka vastuusta hän nyt tiesi olevansa vapaa. - -Jonkin ajan kuluttua jatkettiin matkaa, ja karoliiniarmeijan -jälkijoukon erottivat nyt perässä parveilevista vihollisista valtavat -tuliroihut. - -Seuraavana päivänä, joka oli kesäkuun viimeinen, levisi pakenevan -sotajoukon eteen leveä Dnjepr-virta. Oli saavuttu Perevolotsnaan, -Vorskla- ja Dnjepr-virran yhtymäkohtaan. Pienestä kaupunkipahasesta, -jonka tsaarin joukot olivat hävittäneet, oli jäljellä vain raunioita ja -kekäleitä. Samoin oli kaikki ylikulkuneuvot tarkoin tuhottu. - -Päivän kuluessa kerääntyi yhä uusia venäläisjoukkoja takana oleville -ylängöille. Karoliiniarmeijan tähteet olivat nyt kuin nuotan perukkaan -ahdetut. Kuljetusvälineiden puutteissa näytti virranylitys -mahdottomalta, puolustusasemaksi oli alava ja aukea virtojen kulmaus -mitä epäedullisin, ja takaa käsin uhkasi hetki hetkeltä vahvistuva, -ensimmäisen suuren voittonsa huumaama tsaarin armeija, samalla kuin -omat, lopen nääntyneet sotilaat kärsivät kaiken ja ennen kaikkea -ampumavarojen puutetta. Karoliiniarmeijan maailmaa järkyttävä uhma -oli kerrassaan hävinnyt ja mieliä painoi yleinen toivottomuus. -Talonraunioiden keskelle, lähelle Dnjeprin rantaa, oli kuninkaalle -pystytetty teltta. Sen edustalla seisoi illan hämyssä ryhmä korkeita -upseereja. Teltasta astui heidän keskelleen kenraali Lewenhaupt, joka -ääni kiihtymyksestä väristen alkoi selittää, kuinka hän oli tehnyt -kaikkensa saadakseen kuninkaan taivutetuksi pelastautumaan pienemmän -saattojoukkonsa kera Dnjeprin toiselle puolelle, mutta turhaan. Lopuksi -hän oli polvistunut kuninkaan telttavuoteen ääreen, mutta kuningas oli -vain töykännyt häntä rintaan ja sanonut itsellään olevan tärkeämpääkin -ajateltavaa. - --- Hän on itsepäisesti päättänyt uudistaa taistelun tässä mahdottomassa -paikassa, jatkoi Lewenhaupt. -- Kun minä loppujen lopuksi huomautin, -ettei meillä täällä ole mitään muuta mahdollisuutta kuin joko kaatua -viimeiseen mieheen tai joutua vangiksi, hänen majesteettinsa vastasi: -jaa, mutta sitä ennen täällä paukahtaa! Niin, minä tein, kuten sanottu, -voitavani. Koettakoot vuorostaan muut järkiinnyttää kuninkaan. - -Lewenhaupt työnsi kätensä asetakin poveen ja räpytti kiivaasti suuria, -ruskeita silmiään. Toiset hymähtelivät ja tuijottivat neuvottomina -jalkoihinsa. Creutz oli seisonut syrjittäin toisiin huulet tiukasti -yhdessä ja leveä otsa kurtussa. Lewenhauptin vaiettua hän kääntyi äkkiä -toisiin päin, läimäytti hansikkaillaan vasenta kämmentään ja virkkoi: - --- Se johtuu siitä, hyvät herrat, että te kohtelette häntä aina kuin -ikätoverianne, kuin täysi-ikäistä miestä konsanaan. Mutta hänhän on -suuri lapsi, juonitteleva ja uhitteleva lapsi, ja sen mukaan häntä on -myöskin kohdeltava, jos mieli saada hänet ajattelemaan järkevästi. - --- Hm, sopii koettaa, sopii koettaa, kuului toisten kenraalien -joukosta. - --- Ja niinpä minä koetankin, vastasi Creutz, ja toisten ällistykseksi -hän astui päättävin askelin telttaa kohti ja katosi oviverhon taakse. - -Siellä makasi kapealla telttavuoteellaan Kaarle XII huumaantuneena -vielä Pultavan edustalla saamastaan kohtaloniskusta. Voittamattomuuden -maineen saavuttanut, koko Euroopan tuntema sankari, jonka muotokuvia -oli levinnyt kaikkiin maihin ja jonka urotöistä kaikkialla kerrottiin -tarinoita, makasi siinä nyt lyötynä ja perikadon partaalle sysättynä. -Toinen jalka oli siteissä ja hän nojasi päätään oikeaan käteensä. -Kasvoilla, jotka olivat päivänpaahteen ja ruudinsavun mustaamat ja -joilla näkyi vielä jälkiä viime talven tavattomista pakkasista, oli -entinen kaikkea uhmaava ja järkkymätön ilme. Suurissa, tummansinisissä -silmissä näkyi vain synkeä tuijotus. - --- Suomalainen visakalloni! hän virkkoi puoliääneen Creutzin -nähdessään. - -Iloisempi ailahdus ilmestyi nyt hänen kasvoilleen aivan kuin Creutzin -näkeminen olisi äkkiä palauttanut hänen mieleensä Puolan ja Liettuan -voittoisat taistelutantereet. Kuinka hilpeästi hän olikaan Thornin -piirityksessä keskellä kuulasadetta taputtanut Creutzia olalle, kun -tämä partioretkeltä palatessaan oli neljänsadan miehensä kanssa -raivautunut nelinkertaisen vihollisjoukon läpi takaisin omiensa luo. -Kas, siinä oli juuri hänen mielensä mukainen soturi. Entä myöhemmin -Liettuassa, missä Creutz puolentoista tuhannen miehen etunenässä oli -rivakalla hyökkäyksellä valloittanut Kleckin ja Lahovicen kaupungit -sekä perinpohjin tuhonnut moninkertaisen venäläisjoukon. Haltioissaan -hän oli silloin sulkenut Creutzin syliinsä sekä ylentänyt hänet -keskellä taistelutannerta kenraalimajuriksi. - -Pian kuninkaan katseeseen kuitenkin palasi äskeinen raskasmielisyys. -Hänen ajatuksensa saivat toisen suunnan ja hän virkkoi: - --- Teidän isännehän oli Ruotsin laivaston amiraali minun isäni -taistellessa tanskalaisia vastaan, eikö niin, kenraali? - --- Niin kyllä, ja vaipui Öölannin luona Itämeren pohjan yhdessä -amiraalinlaivansa kanssa. - --- Aivan niin, aivan niin, tunnen sen tapauksen jo lapsuuteni ajoilta. - -Kuningas vaipui mietteisiinsä ja jatkoi sitten puolittain itsekseen: - --- Pohjaan, pohjaan, mutta ei vihollisten käsiin... - -Creutz käsitti hänen ajatusjuoksunsa ja alkoi yhtäkkiä puhua: - --- Teidän majesteettinne, täällä on moni sitä mieltä, että Teidän -majesteettinne olisi pelastauduttava Dnjeprin toiselle puolen. Mutta -minä uskallan olla toista mieltä. Mikä odottaa Teidän majesteettianne -tuolla virran takana? Suoranainen perikato. Siellä te joudutte yksin -taistelemaan koko maailmaa vastaan. Mutta täällä, uskollisten -joukkojenne keskellä te olette paljon paremmassa turvassa. Sen vuoksi -minä rukoilen sydämestäni Teidän majesteettianne pysymään täällä. - --- Yksin koko maailmaa vastaan, toisti kuningas itsekseen ja hänen -silmiinsä syttyi Creutzin niin hyvin tuntema hehku, joka niissä nähtiin -aina taistelun alkaessa. Hän kohosi ryntäilleen ja lausui tavalliseen -tinkimättömään tapaansa: - --- Käskekää panna kaikki kuntoon ylimenoa varten. Kuljen jo tänä iltana -Dnjeprin toiselle puolen. - -Creutz kumarsi syvään, niin syvään, että hän hyvin saattoi kätkeä sen -tyytyväisen hymyn, minkä kuninkaan sanat olivat hänen huulilleen -houkutelleet. Sitten hän poistui takaperin teltasta. - -Uteliaina toiset kenraalit kerääntyivät hänen ympärilleen. Creutz -seisoi heidän keskellään hymyillen ja hansikkaitaan heiluttaen. - --- No, saitko lapsen taivutetuksi? kysyi Lewenhaupt, jota Creutzin hymy -alkoi ärsyttää. - --- Hänen majesteettinsa käskee panna kaikki kuntoon joen ylitystä -varten. Se tapahtuu jo tänä iltana. - --- Olisiko se mahdollista? epäili Lewenhaupt, mutta Creutzin hymy -tarttui toisiinkin ja nopeasti ryhdyttiin käskyä toteuttamaan. - -Oli saatu hankituksi muutamia veneitä. Kahteen niistä sovitettiin -kuninkaan vaunut ja niihin kannettiin illan hämyssä kuningas. Kun hän -oli hyvästellyt armeijaan jäävät ylimmät upseerit sekä antanut -viimeiset määräyksensä, joista tärkein oli se, että vihollisen vangiksi -ei saanut antautua, drabantit tarttuivat airoihin ja lautta irtautui -rannasta. - -Creutzin kasvoilta oli hymy ehtinyt jo hävitä, ja ajatuksiinsa -vaipuneena hän seisoi rannalla niin kauan kuin lauttaa hiukankaan -näkyi. - --- Näin kulkee nyt tuntemattomiin kohtaloihin se rakas lapsi, jota me -vertamme vuodattaen olemme seuranneet halki puolen Eurooppaa, hän -lausui itsekseen. -- Miehuutta meiltä on vaadittu tähän saakka, mutta -kaksin verroin enemmän sitä vaaditaan tästä lähtien. Lehti on kääntynyt -ja vastoinkäymisten päivät ovat alkaneet. - --- Ne alkoivat jo vuosi sitten, silloin kun kuningas päätti tehdä tämän -onnettoman Ukrainan retken, katkaisi lähellä seisova Lewenhaupt hänen -yksinpuhelunsa. - --- Niin, mutta älkäämme häntä syyttäkö, sillä kaikessa tässä on -tapahtunut Jumalan tahto. Minulla on muuten varma aavistus, että me -näimme hänet nyt viimeisen kerran. - --- Samaa minäkin ajattelen, myönsi Lewenhaupt, -- ja kuinka me häntä -arvostelemmekin, niin rukouksissamme tulemme häntä aina muistamaan. - --- Amen! vastasi Creutz ja molemmat he lähtivät täyttämään raskaita -velvollisuuksiaan, sillä heidän kummankin johtoon oli kuningas uskonut -sotajoukon. - -Kaarle-kuninkaan lähdettyä vallitsi armeijassa entistä toivottomampi -mieliala. Sotaneuvottelussa kannattivat toiset, niiden joukossa Creutz, -taistelua sekä yritystä pelastautua Vorsklan yli tataarien kaanin -alueille, josta saattoi sitten pyrkiä kuninkaan tuntumaan. Mutta toiset -pitivät kumpaakin näistä toivottomana yrityksenä, ja itse Lewenhaupt -oli alakuloinen ja epävarma. Mitään yhtenäistä ja varmaa päätöstä ei -saatu aikaan. - -Tällä kannalla olivat asiat, kun leiriin saapui hurjasti ratsastava, -valkoista lippua huitova venäläinen upseeri, joka osoittautui ruhtinas -Menshikovin lähetiksi. - -Hän oli tullut ehdottamaan ruotsalaisille antautumista. - -Samalla levisi sotajoukkoon tieto venäläisten lähestymisestä. -Sotilasten hämmentyneissä aivoissa paisui vihollisten lukumäärä hetki -hetkeltä. Puhuttiin kolmestakymmenestä tuhannesta venäläisestä, jotka -tykkeineen olivat miehittäneet Pultavan puoleiset ylängöt. Pelko ja -sekasorto armeijassa kasvoi. Tylsästi sotilaat tuijottivat -upseereihinsa, jotka komensivat heitä asettumaan paikoilleen riviin. - --- Mitä Herran nimessä tästä tulee? huusi Lewenhaupt epätoivossaan -toisille kenraaleille. -- Näettehän, hyvät herrat, missä tilassa -sotajoukko on! Onko järjellistä, onko tarkoituksenmukaista tällaisissa -oloissa yrittää taistelua? - -Kaikki epäröivät. Synkkänä, kulmat rypyssä ja liikkumatta kuin vaskeen -valettuna Creutz istui satulassaan. Turhaan Lewenhaupt loi häneen apua -anovan katseensa. Creutz ei virkkanut sanaakaan. - --- Olisi kai paras lähettää neuvottelijat Menshikovin puheille, virkkoi -joku epävarmasti. - --- Ja heidän olisi venytettävä keskustelua mahdollisimman pitkälle, -jotta kuningas saisi aikaa poistua niin kauas kuin suinkin, lisäsi -toinen. - -Ehdotus hyväksyttiin ja sopimuksenhierojaksi valittiin yksimielisesti -kenraali Creutz. Toverikseen hän sai urhean eversti Dükerin. Venäläisen -lähettiupseerin seurassa he lähtivät heti matkaan. - -Menshikov oli kukkulalla, josta Creutzin havainnon mukaan oli mainio -näköala yli ruotsalaisten leirin. Sieltä saattoi helposti nähdä, kuinka -kehnosti asiat laaksossa olivat. Venäläiset asettelivat kiireesti -tykkejä paikoilleen ja Creutz käsitti, että kaiken ryhtinsä kadottanut -karoliiniarmeijan jäännös olisi tuhon oma, jos ne alkaisivat syöstä -tulta sen keskuuteen. Mutta hän ei antanut huolestuneisuutensa näkyä -ulospäin, vaan astui tyynenä ja arvokkaana Menshikovin eteen. -Kohteliaasti tuo piirakanpaistajasta ruhtinaaksi kohonnut tsaarin -suosikki tervehti molempia upseereja. - --- Te näette, hyvät herrat, itsekin, kuinka asiat ovat, hän aloitti -saksaksi viitaten oman sotajoukkonsa ja sitten ruotsalaisten asemiin, --- ja että taistelusta ei näin ollen voi syntyä muuta kuin turha -verenvuodatus. Sitä välttääksemme hänen tsaarillinen majesteettinsa -tarjoaa teille kunniallista antautumista. - --- Te olette nyt rohkeita äskeisen onnenne johdosta, vastasi Creutz. -- -Mutta vielä on Ruotsin sotavoiman ydin jäljellä. Jos siis meille ei -tarjota kunniallisia ehtoja, saatte piankin havaita, ettette ole lasten -kanssa tekemisissä. - -Kohteliaasti Menshikov vastasi: - --- Sen me olemme jo ennen kyllin selvästi havainneet. Siksipä sydämen -halusta tahtoisimme päästää noita urhoja, jotka ovat joutuneet -sellaiseen asemaan, ettei heitä enää voi mikään auttaa eikä pelastaa. -Näkeehän jokainen, jolla on vähänkin järkeä, että he ovat meidän -käsissämme. Jos te ryhdytte taistelemaan, maksaa se meille tietysti -jonkin määrän ihmishenkiä. Mutta siitä me vähät välitämme, sillä miehiä -meillä kyllä riittää. Lopuksi te olette kuitenkin mennyttä joka ainoa -mies. - -Creutz tiesi, että Menshikovin sanat olivat liiankin tosia. - --- Mitä ehtoja te sitten tarjoatte? kysyi hän lyhyesti. - --- Teidän tulee kaikkien antautua sotavangeiksi sekä luovuttaa aseenne -ja varastonne. Vaatteet ja yksityisen omaisuutenne saatte kuitenkin -pitää. - --- Hm, meitä ei siis riisuttaisi alastomiksi, hymähti Creutz katsahtaen -omaa yksinkertaista ja kulunutta pukuaan ja silmäillen sitten terävästi -loistava-asuista Menshikovia. - -Entinen piirakanpaistaja ei kestänyt todellisen ylimyksen katsetta, -vaan joutui hämilleen ja änkytti jotakin epäselvää. Creutz ei -puolestaan ollut sen parempia ehtoja odottanutkaan. Mutta tässä oli -tärkeintä voittaa aikaa ja sen vuoksi hän ilmoitti, ettei hän yksin voi -asiasta päättää, vaan ehdoista olisi myöskin kenraali Lewenhauptin -saatava tieto. Sovittiin, että eversti Düker ratsastaa siinä -tarkoituksessa ruotsalaisten leiriin. Creutz jäi venäläisten luo ja -näki, kuinka kasakat toivat mukanaan ruotsalaisia sotilaita, joita he -metsiköissä olivat saaneet käsiinsä näiden yrittäessä karata omasta -leiristään. Toisia saapui jopa kymmenmiehisinä joukkueina -vapaaehtoisesti venäläisten armoille heittäytymään. Mitä Creutz tämän -johdosta sydämessään tunsi, siitä ei Menshikovin vahingoniloinen silmä -saanut selkoa, sillä tuon lujatekoisen, leveäotsaisen kenraalin -ahavoitunut ulkomuoto ei ilmaissut mitään. - -Düker viipyi matkallaan. Hänen tuomainsa tietojen johdosta Lewenhaupt -oli jälleen ryhtynyt neuvottelemaan ylimpien upseerien kanssa. Myöskin -eri joukko-osastoilta tiedusteltiin, halusivatko he ryhtyä taisteluun. -Vastaukset olivat epäröiviä ja tilanteen toivottomuus kuvastui kaikkien -katseista. Venäläiset alkoivat tästä viivytyksestä hermostua. -Tuo maailmanmaineen saavuttanut karoliiniarmeija oli vielä -alennuksessaankin pelottava. Ties mitä ne suunnittelevat. Ei ollut -missään tapauksessa leikintekoa ryhtyä sen kanssa taisteluun. Ja tuo -järkkymätön Creutz, mitä hän mietti? Menshikov ahdisteli häntä -kysymyksillään, mutta ei saanut hänestä irti enempää kuin -vaskipatsaasta. Ärtyneenä hän lähetti yhden omista upseereistaan -ruotsalaisten leiriin kiirehtimään vastausta. Upseeri palasi ja -ilmoitti Lewenhauptin pyytävän vielä tunnin lykkäystä. Siihen täytyi -suostua ja Creutz laski itsekseen, että silloin on kuningas jo ehtinyt -saavuttamattomiin. - -Antautumispäätös synnytti ruotsalaisessa leirissä sekalaisia tunteita. -Kaksi Meijerfeltin rykmentin nuorta rakuunaupseeria piti häpeällisenä -antautua barbaareille, kuten he sanoivat. He paljastivat miekkansa ja -yhteisestä sopimuksesta lävistivät toinen toisensa. Jotkut -haavoittuneista repivät siteensä ja nääntyivät verenvuotoon. Mutta -suurin osa laski aseensa tylsän alistuvaisesti. Kasakat, joita -venäläisten taholta odottivat kidutukset ja surma, koettivat kauhun -vallassa piiloutua. Toiset heistä pyrkivät uimalla Dnjeprin yli, -jolloin suuri osa heistä hukkui virtaan. - -Musketit, miekat ja pistoolit koottiin isoihin kasoihin, joiden ääressä -venäläisiä sotilaita seisoi vartiossa. Menshikovin eteen laskettiin -rääsyiset liput, jotka menneinä onnen päivinä olivat niin ylpeästi -liehuneet voitokkaiden rykmenttien edessä. - --- Voiko tämän alemmaksi voiton kukkuloilta sortua? kuiskasi -toimituksen kestäessä Lewenhaupt ympärillään seisoville kenraaleille. --- Tuskin on yhdeksää vuotta kulunut siitä, kun samanlainen näytös -pantiin toimeen Narvassa. Silloin täytyi kahdentoistatuhannen -venäläisen laskea aseensa kahdeksantuhannen ruotsalaisen edessä. Nyt -saa yhdeksäntuhatta ruotsalaista kokea juuri saman nöyryytyksen. Tänään -sinä, huomenna minä. Ei mitään pysyväistä auringon alla. - -Alkoi sitten vaivalloinen marssi takaisin Pultavaan. Siellä -venäläiset juhlivat vielä suurta voittoa ja tsaari itse oli hyvässä -juhlahumalassa. Hän suhtautui mitä armollisimmin vankeihin. Ylimmät -upseerit hän kutsui omaan pöytäänsä ja joi opettajainsa maljan, kuten -hän heitä nimitti. - --- Minä tiedän, hän sanoi, -- että ruotsalaiset kuvailevat minua -julmaksi barbaariruhtinaaksi. Mutta minä olen kohteleva teitä niin, -että te huomaatte tämän arvostelun vääräksi. - -Hänen käskystään jaettiin kokonaista viisitoista tuhatta ruplaa -sotavangeille. He saivat riittävästi ruokaa sekä liikkua jokseenkin -vapaasti kaupungilla. - --- Pelkäsin paljon pahempaa, sanoi eräänä päivänä kapteeni Kaarle -Creutz sedälleen kenraalille, -- mutta hehän osaavat käyttäytyä kuin -ihmiset ainakin. - --- Tsaari ja hänen kansansa ovat kuin meri, vastasi setä. -- Tänään -tyyni ja päivänpaisteinen, mutta huomenna se voi olla mitä hirveimmän -myrskyn myllertämä. Tässä maassa saamme olla varustautuneina kaikkeen. - --- Mutta ehkäpä sotaa ei kestäkään enää kauan, väitti veljenpoika. - --- Toivossa on hyvä elää, mutta pelkään, että Baabelin vankeutemme -venyy kylläkin pitkäksi. Muistapas vain kuninkaamme itsepäisyyttä. - -Kenraali oli oikeassa. Heillä oli edessään kymmenvuotinen vankeus ja -monta kovaa he saivat vielä kokea. Syksyn tullen koko vankiarmeija sai -lähteä vaivalloiselle taipaleelle kohti Moskovaa, jossa tsaari oli -päättänyt edelleen ja oikein suurenmoisella tavalla juhlia voittoaan. -Itse hän ratsasti kulkueen etunenässä, sitten seurasivat saaliiksi -saadut liput, tykit ja muut aseet. Ruotsalaisilta saatujen tavarain -joukossa nähtiin muun muassa nekin veren tahrimat patjat, joilla -Kaarle-kuningasta oli Pultavan taistelussa kannettu. Tavarakuormain -jäljessä saivat astella ruotsalaiset kenraalit, sitten muu upseeristo -arvonsa mukaisessa järjestyksessä, ja viimeisinä sotilaat. - -Kadut olivat tungokseen saakka täynnä juopunutta kansaa, joka huusi, -luikkasi ja heitteli pilkkasanoja vangeille. Seinillä ja -kunniaporteissa näkyi kaikenlaisia vertauskuvallisia esityksiä -saavutetusta voitosta. Yhdessä oli kuvattuna Venäjän kaksipäinen kotka -nujertamassa Ruotsin leijonaa, toisessa taas venäläinen sotilas -taluttamassa samaista leijonaa, joka oli kahleissa ja pahoin laihtunut. - --- Mitä te tuosta arvelette? kysyi eräs Moskovaan asettunut -hollantilainen osoittaen viimeksi mainittua kuvaa ruotsalaiselle -kornetille. - -Tämä silmäili hetkisen kuvaa ja virkkoi: - --- Onpa hauska nähdä, että leijonassa on edes yksi paikka vielä -kahlehtimatta. - --- Mikä niin? kysyi hollantilainen kummissaan. - --- Häntä, jolla se voi lyödä moskovalaista vasten suuta! vastasi -kornetti ja jatkoi pää pystyssä matkaansa. - --- Ylpeitä vielä alennuksessaankin! mutisi hollantilainen -nuuskarasiaansa naputellen. - -Liikkumattomin ilmein kenraali Creutz kulki Lewenhauptin rinnalla. Hän -tunsi tällöin elävästi ihmiselämän epävakaisuuden ja kaiken -katoavaisuuden. Häntä ei liikuttanut vähääkään, mitä hänen ympärillään -tapahtui. Se oli kaikki vain hetken pilanäytelmää, joka siinä tuokiossa -saattoi vaihtua toiseksi. Kaikella oli määränsä ja tämän päivän -voittaja oli huomispäivän voitettu. Kumpi niistä sitten oli -kadehdittavampi? Eihän viisas Solonkaan ollut voinut myöntää onnensa -kukkuloilla olevaa Kroisosta onnellisimmaksi. Osat vaihtuivat niin -nopeasti, ja vasta kuolemassa ratkaistiin, kuka oli todella onnellinen. -Ei ollut muuta pysyvää kuin Herran sana ja siihen oli Creutz Pultavan -päivien jälkeen alkanut yhä enemmän syventyä. - - * * * * * - -Tuhannet vangit hajotettiin ympäri laajaa Venäjänmaata. Osa -sijoitettiin pohjoiseen Arkangelin ympäristölle, toinen osa etelään -Astrakanin seutuville, kolmannet Volgan latvoille Kasanin ympäristöön. -Tehdäkseen karkaamisista lopun tsaari siirrätti myöhemmin suuret joukot -vankeja Siperiaan, jossa Tobolskin kaupunki muodostui heidän -keskuspaikakseen. Kenraalit ja rykmentinpäälliköt saivat asua -Moskovassa, mutta alemmat upseerit ja papit, joita heitäkin oli -seitsemättäkymmentä joutunut sotavankeuteen, saivat seurata miehiään -kaukaisille seuduille. - -Tsaarin hartaana haluna oli saada sotavangit sulatetuksi omaan -kansaansa. Mutta hän pettyi toiveissaan. Aniharvat ruotsalaisista ja -suomalaisista sotavangeista lankesivat kiusaukseen ottaa vastaan -houkuttelevia virkatarjouksia. Nuo jyrkkäpiirteiset pohjoismaalaiset -pysyivät uskollisina isänmaalleen, tavoilleen ja uskonnolleen. -He muodostivat ennen pitkää valtion omine hallituksineen, -kirkkojärjestyksineen ja menoineen. Moskovassa olevat kenraalit -muodostivat hallituksen. He pitivät kirjaa vangeista ja hoitivat heidän -asioitaan, mikäli se noissa vaikeissa oloissa suinkin laatuun kävi. -Myöskin tuomiokapituli heillä oli Moskovassa ja sitä johti -henkidrabanttien saarnaaja Nordberg. Se valvoi sielunhoitoa -vankisiirtoloissa ja määräsi jokavuotiset saarnatekstit. - -Sen jälkeen kun kreivi Piper oli joutunut tsaarin vihoihin ja hänet oli -suljettu Pähkinälinnan kolkkoihin komeroihin ja kun kenraali Rehnsköld -oli päässyt palaamaan kotimaahan, joutui vankien huolto yksinomaan -Creutzille ja Lewenhauptille. Edellinen asui erään saksalaissyntyisen -leipurin omistamassa matalassa puutalossa, jossa kenraalin huostassa -oli pari pienoista huonetta. - -Oli varhainen talviaamu ja kenraali oli juuri noussut vuoteelta. Hänen -palvelijansa, ontuva suomalainen rakuuna, joka oli jo viidenkymmenen -korvissa, oli kontallaan pesän edessä, puhaltaen tuleen, joka ei oikein -tahtonut ottaa syttyäkseen. Kenraali oli juuri suorittanut -aamurukouksensa ja istuutui pöydän ääreen, jossa oli kirjoitusneuvot, -papereita ja kirjoja. Hän käänsi tätä nykyä saksankielestä erästä -Spenerin teosta, minkä hän oli päättänyt saada painetuksi ja sitten -vangeille jaettavaksi. Tällä kertaa hän ryhtyi kuitenkin kirjoittamaan -kirjettä Saksan pietismin johtajalle, professori Franckelle, jonka -kanssa hän oli jo useita vuosia ollut kirjeenvaihdossa. Eilen hän oli -saanut Franckelta kirjeen sekä lähetyksen hengellisiä kirjoja, -lääkkeitä ja rahaa, jotka tämä oli Saksassa keräämillään varoilla -hankkinut sotavangeille Venäjällä. Nyt hän ryhtyi ystäväänsä kiittämään -lohdullisesta kirjeestä ja suuriarvoisista lahjoista. - -Hän ei ehtinyt paperille panna kovinkaan monta lausetta, kun rakuuna -ilmoitti, että eräs vieras haluaa päästä hänen puheilleen. - --- Onpas se varhainen vieras, ihmetteli kenraali niistäen rätisten -palavaa talikynttilää. -- Onko hän meikäläisiä? - --- Kyllä, ja pappi, ellen erehdy. - --- Saata hänet sisään. - -Hetken kuluttua huoneeseen astui kookas mies yllään huurteinen -lammasnahkaturkki. - --- Ai, tekö, pastori? Ja ihan ilmielävänä? ihmetteli kenraali -tuntiessaan tulijan suomalaiseksi pastori Lauraeukseksi. -- Olette -saanut siis tiedon pappeinkokouksestamme ja olette vaeltanut tänne -Tobolskista saakka. - -Lauraeus, joka oli viikkoja kestäneen matkan jälkeen juuri saapunut -Moskovaan, heitti turkin yltään ja istuutui takkavalkean ääreen yhdessä -kenraalin kanssa, joka innokkaasti alkoi kysellä Tobolskin kuulumisia. - --- Mitään erinomaisempaa ei seurakunnassamme ole sattunut sitten kun -viimeksi teille kirjoitin, kertoi Lauraeus. - --- Kapteeni Creutz, veljenpoikanne, lähettää teille sydämelliset -terveisensä ja kiittää saamastaan kirjasta. - --- Se oli Arndtin "Totinen kristillisyys", jonka hänelle lähetin. -Tiedättekö, onko hän sitä myöskin tutkistellut? - --- Kyllä, ja hänessä itää Herran sana. Hän on seurakuntamme -nuhteettomimpia jäseniä. - --- Teettepä minut todella iloiseksi. Entä kuinka vangit tulevat toimeen -ja toimiiko koulunne jatkuvasti? - --- Toimeentuloon nähden ei ole pahempaa valittamisen syytä. Miesten -opittua eri ammatteja meillä on ollut puuttumaton jokapäiväinen leipä. -Nykyään meillä on siellä nahkurin työhuonekin, jossa työskentelee -useita upseereja. Koulu menestyy hyvin, kun venäläisten ja tataarien -antamien lahjojen avulla saimme kouluhuoneen korjatuksi. Oppilaita -siinä on nykyään yhdeksättäkymmentä. Jumalanpalveluksia pidämme -säännöllisesti ja tavat paikkakunnalla ovat huomattavasti parantuneet. - --- Niin, niin, minun sanani ei pidä tyhjänä palajaman... Jumala on -siunannut pyrkimyksemme, ja olomme täällä Baabelin virtain partailla on -muodostunut siedettävämmäksi kuin alussa uskalsimme toivoakaan. Mutta -kuulkaahan, kuinka lohduttavasti Francke meille taas kirjoittaa. -Toimitan tästä jäljennöksen teidän matkassanne Tobolskiin. - -Hän alkoi lukea kirjettä pastorille keskeyttäen tavan takaa -huudahduksilla sellaisilla kuin: -- Kuinka syvälle se mies onkaan -Jumalan tuntemisessa päässyt! - --- Ja katsokaapas, mitä muuta hyvää hän meille taas on lähettänyt, hän -sanoi kirjeen lukemisen lopetettuaan ja astuen laudanpätkistä kyhätyn -hyllyn ääreen, jossa oli monia erikokoisia paketteja ja -nahkakukkaroita. -- Täällä on lääkkeitä, rahalahjoja ja kirjoja -meikäläisille. Osan niistä saatte mukaanne Tobolskiin. - -Rakuuna ilmoitti aamiaisen olevan valmiina ja he asettuivat pöytään, -jossa oli mustaa venäläistä limppua, lämmitetty lihankimpale, -tattariryynivelliä ja kaljaa. - --- Piper-raukan kohtalo minua syvästi huolettaa, puheli kenraali -aterian aikana. -- Meillä on syytä erikoisesti sulkea hänet -rukouksiimme. Häntä muistaessani tuntuu oma asemani liiankin hyvältä ja -suorastaan ansaitsemattomalta. Ja entä maanmiehenne, majuri -Sprengtport, joka sai toista vuotta kitua kahleissa maanalaisessa -vankiluolassa. Nyt hänellä on sentään jo vapaammat olot. Kuta -kiinteämmin me vain jaksaisimme Herraan turvata, sitä vähäpätöisemmiltä -tuntuisivat tämän hetken vaivat. - -Yksinkertaisen ateriansa lopetettuaan he veisasivat virren säkeistön, -johon ovelle ilmestynyt rakuunakin yhtyi. - --- Ja nyt lähdemme pastori Nordbergin luo, sanoi kenraali heidän -pöydästä noustuaan. -- On ilo tavata taas eri suunnalta saapuneita -kohtalotovereita. - -Niin kuluivat kenraali Creutzin päivät ahkerassa työssä ja jumalansanan -viljelemisessä. Vuosi vuodelta hän syventyi yhä enemmän pietismin -henkeen, joka hänen kauttaan levisi hajallaan olevien vankienkin -keskuuteen. Vankeuden vaivat ja kalvava koti-ikävä olivat omiaan -suuntaamaan heidän ajatuselämänsä iäisyysasioihin. Niinpä kehittyi -kenraali Creutzin veljenpojastakin vakava pietisti, samoin kuin useista -muistakin upseereista. Siitä saivat näinä vaivojen ja vastoinkäymisten -vuosina voimaa myöskin monet kotimaassa toimivat soturit, muiden mukana -kenraali Armfelt. - -Levisipä sitten vihdoin Moskovaan ja aina Siperian äärille uutinen, -joka sai kohtaloonsa alistuneet sydämet riemusta sykähtelemään: rauha -oli tehty ja sotavangit saivat palata kotimaahan. Eri suunnilta heitä -virtasi kokoon, ja niin alkoi vaellus kauan ikävöityä kotimaata kohti. -Kuin Israelin lapset Baabelin vankeudesta he palasivat itäiseltä maalta -länteen. - -Kuusikymmenvuotias, harmaatukkainen mies oli jo kenraali Creutz -kotimaahan palatessaan. Seitsemän vuotta eli hän vielä rauhanteon -jälkeen pysyen loppuun saakka lujana siinä jäyhässä pietistisessä -maailmankatsomuksessaan, johon hän vankeusvuosinaan oli kasvanut. -Samoin oli laita hänen veljenpoikansakin, joka loppuikänsä vietti -hengellisten harrastusten ja rauhaisan kotielämän piirissä -sukukartanossaan Pernajassa. Heidän ja heidän hengenheimolaistensa -kautta tuo syvällinen pietistinen uskonsuunta juurtui Suomen maaperään --- suureksi siunaukseksi suomalais-kansalliselle valtioelämälle ja -kulttuurille, kuten tuleva aika oli osoittava. - -_Kyösti Wilkuna_ - - - - -ISONVIHAN NUIJAMIEHET - -GABRIEL PELDAN - - -Ilmajoen pappilan vanha rovasti istui eräänä lämpöisenä kesäpäivänä -työhuoneessaan ahkerasti kirjoittaen. Hän oli kookas, lihavahko ja -hyväntuulisen näköinen pappi, jonka harmaja tukka oli kähärä ohimoilta, -kasvot ilmeikkäät ja liikkeet vilkkaat. Paperit heilahtelivat nopeasti -hänen käsissään, kun hän niitä selaili ja järjesteli ja taas tarttui -hanhensulkaansa. - -Mutta hän olikin siinä nyt mielityössään. Tämä pappismies, Gabriel -Peldan, oli näet päätoimensa ohessa innostunut vanhoihin suomalaisiin -runoihin, joita hän oli keräillyt kansan keskuudesta, laulunkatkelmiin -Lemminkäisestä ja Joukamoisesta, ja nyt vanhoilla päivillään hän -kokoili ja kirjoitteli joutoaikoinaan näitä muistiinpanojaan. - -Silloin astui huoneeseen solakka, verevä neito, jolla oli -kukkaskiehkura kultaisessa tukassaan, sipsutti sievästi ukon luo ja -virkkoi: - --- Ettekö muista, isä, että tänään on syntymäpäiväni -- täällä vain -sisällä istutte ja kirjoittelette. Juhlapöytä on katettu ulkosalle -lehtimajaan, tuomen alle, toiset odottavat siellä... - --- Tulen, tulen, lapseni, pistän vain Joukahaiset piiloon... - -Ryytimaan kukitetulla juhlapöydällä olikin herkullisia mesikakkuja, -hunajaleivoksia ja kotitekoista vaahtoavaa simajuomaa. Ja pappilan -perhe, pyylevä emäntä ja eri-ikäisiä poikia ja tyttöjä, sekä -joku vieraskin oli jo ryhmittynyt tuuheaoksaisen, valkoisessa -kukkaspuvussaan hohtavan tuomen alle, joka levitti ympärilleen ihanaa -kesäistä tuoksua. Herkkuja maistettiin, juotiin päivän sankarittaren -maljat. - --- Montako ajastaikaa tänään täytätkään, Elisani? kyseli ukko -kulautettuaan sokerijuomaa kurkkuunsa. - --- Voi isä, minähän olen jo vanhapiika, täytän tänään 23 vuotta! - --- Niinpä niin, vuodet kuluvat, huoahti isä. -- Sinähän oletkin -esikoisemme, synnyit maailmaan tasan kolme vuotta sen jälkeen kun suuri -sota vihdoin oli päättynyt ja rauha oli tehty. Olimme edellisenä -syksynä äitisi kanssa, nuorikkoparina saapuneet tänne Ilmajoelle, -pitäjä olikin silloin kauan ollut papitta. - --- Eikä täällä ollut papilla asuntoakaan, eikä paljon sanankuulijoita, -säesti ruustinna, hänkin jo vanhoihin muistoihinsa vaipuen. - --- Ei ollut, myönsi rovasti. -- Poltettu oli pappila, kirkko ja koko -jokiranta, -- parikymmentä asuttua taloa taisi olla kaikkiaan koko -pitäjässä, nekin putipuhtaiksi ryöstettyjä. Ei ollut tuloja, ei mistä -elämisen olisi aloittanut. Vasta vähitellen palaili sekin väestö, joka -vielä oli hengissä, pakomatkoiltaan taikka Venäjän vankeudesta. Synkkä -oli syntymävuotesi, Elisa. Mutta elämään oli kuitenkin käytävä -silloinkin käsiksi; puskettiin maata, yritettiin vähitellen... - -Isonvihan kauhujen muisteleminen toi tuohon muuten hilpeään, sydänkesän -ihanuudesta nauttivaan perhejuhlaan hetkeksi vakavan mielialan. Silloin -kukitettu neito kiepsahti isänsä viereen, katsoi häntä syvästi silmiin -ja virkkoi: - --- Yhtä asiaa en ole koskaan oikein ymmärtänyt, isä. Kuinka sinä, joka -olet koko olennoltasi rauhanmies ja pappi, joka harrastat kirjojasi, -runoutta ja historiaa ja niissä elät, jouduit tuossa sodassa -sotapäälliköksi, partiosankariksi ja sodanlietsojaksi? Vetikö luontosi -siihen? - --- Ei lapseni, mutta olin nuori silloin, nyt olen vanha. - --- Mutta et ollut sotilas etkä upseeri, olit lukumies, juuri papiksi -valmistumassa, niin olet itse kertonut. - --- Niin olikin laita, mutta silloiset olot määräsivät kohtaloni. - --- Kerrohan siitä meille, isä! - -Vanha pappi kävi vakavaksi, suuntasi katseensa kauas yli keltaisina -hohtavien kenttien, ja vastasi: - --- Se on pitkä ja surullinen tarina. Mutta jos tahdotte, lapset, niin -kerron kyllä noista sen ajan muistoistani lyhyesti, mikäli ne itseäni -koskevat. - --- Kertokaa, kertokaa, kehotettiin joka taholta. - -Ja vanhus kertoi. - - * * * * * - --- Olin ylioppilaana Turussa vuoden 1713 alussa. Kiirehdin lopettamaan -lukuni niin kauan kuin siellä vielä oli professoreita, nekin pakenivat -toinen toisensa perästä Ruotsiin. Jo vuosikymmenen oli näet Suomessa -eletty suuren sodan kauhunaikoja, joihin kaikki lapsuuteni muistot -liittyvät. Turkuun saapui yhtenään jobinviestejä. Kuningas oli voitettu -Venäjällä, oli paennut Turkinmaalle hävinneen armeijansa pienen -sirpaleen kanssa, ja viipyi siellä. Vihollinen oli sillä välin -valloittanut Viron, sitten Inkerin, se läheni Suomea joka taholta. Jo -samosi se rajan yli, otti vuosi vuodelta paloja isänmaastamme, otti -vihdoin Viipurin, sitten Kymijoen ja Helsingin edeten Hämeeseen. Nuo -viestit meitä Turussa kerta kerralta hätkähdyttivät -- aina riensi -silloin uusi parvi säätyläisiä maalta ja kaupungista pakoon Ruotsiin, -mutta monet rupesivat jo turtumaan näihin jokapäiväisiin järkytyksiin. -Kohtalo oli muka näin määrännyt. Kerrottiin alituisesti, miten raaka -vainolainen teurasti kansaa niillä seuduin, missä vähänkin oli -avustettu kehnosti johdettua armeijaa taikka sen aseellisia -partiojoukkoja, kuvattiin kauhun vallassa, miten kylät ja metsätkin oli -poltettu ja nuorta väkeä ja lapsiakin nuoriin kytkettyinä oli raahattu -orjiksi Venäjälle, ja kysyttiin, mitä näin ollen vastarinta hyödytti. -Etelä-Suomen vallatuilla alueilla olikin väestö, talonpojat ja -papitkin, kiltisti alistunut vihollisen palvelukseen, heille veroja -maksamaan ja veroja kantamaan, koko maa näytti luisuvan ja nöyrtyvän -vainolaisen ikeeseen... Ja armeija aina vain peräytyi... - -Vanha rovasti vaikeni hetkeksi, ikään kuin raskaiden muistojen -uuvuttamana. Mutta sitten hän jatkoi taas: - --- Niiden harvojen ylioppilaiden kesken, jotka vielä jatkoivat lukujaan -Turussa, väiteltiin usein ja kiivaasti siitä, miten tähän kansan -nöyräselkäisyyteen olisi suhtauduttava, eikö olisi sittenkin koetettava -kohottaa kansan itsetuntoa ja nostattaa se vastarintaan. Toiset sitä -vaativat paheksuen etenkin pappien kansalle antamaa huonoa esimerkkiä, -joka suorastaan avusti vihollisen tarkoitusperiä. Mutta toiset -taipuivat valloittajan vaatimukseen. Mitä auttaa siviiliväen -rynnistellä, he sanoivat, se vain lisää omia kärsimyksiään. -- -Tapelkoon armeija, mikäli voi! - -Siitä väiteltiin taas kerran kevään alussa Turun sillalla. Minä olin -nuori ja tulinen, puolustin nousua perivihollista vastaan vaikkapa -kaikki kuoltaisiin... viittasin, sen vielä muistan, Horatiuksen -sanoihin: - - Dulce et decorum est - Pro patria mori... - --- Mutta minua pilkattiin, jatkoi rovasti hiukan kiihtyneenä. -- Ketä -minun kuolemani muka hyödyttäisi, kysyttiin. Noilla runosäkeillä veisin -kidutukseen ja surmaan joukon muitakin. Enhän sitä paitsi saisi ketään -"nostatetuksi", ja Turussahan toki itsekin nyrkkiä heristelin. - --- Tuo pilkka minuun pisti, mutta huomasin samalla, että siinä oli -paljon tottakin. Minulla oli luvut kesken, olin varaton poika, -- mutta -mitä luvuista, mitä viroista, jos koko isänmaa sortuu vainolaisen -jalkoihin, kun se ei edes ponnistelekaan pelastuakseen. Korvani soivat, -Turun kadut polttelivat jalkojani... Vihollinen oli äsken ottanut -haltuunsa Hämeenlinnan, josta Suomen armeija taas oli luopunut. Oli -vain ajan kysymys, milloin se on Turussa ja milloin minäkin joudun -vihollista kumartelemaan... Eräänä kevätaamuna viskasin päättävästi -vanhan teinirepun selkääni ja lähdin kävelemään Turusta Satakunnan -tietä pitkin. - --- En tiennyt minne kävelisin, mihin ryhtyisin, mutta sisu ei antanut -periksi, jotakin minun täytyi yrittää. Vaistomaisesti pyrin -kotipuoleeni Pohjanmaalle. En voinut uskoa, että tämän seudun kansa, -joka sata vuotta sitten oli noussut nuijakapinaan suistaakseen sortajaa -ja jonka venäläisvihan hyvästi tunsin, alistuisi yhtä raukkamaisesti -ikeeseen kuin maan muu väestö. Paljon en tosin luottanut omaan kykyyni -kansan nostattajana, olinhan asetoimiin ja sota-asioihin aivan -harjaantumaton, mutta mukana halusin olla kotiseutuani puolustamassa, -vaikkapa sinne kaatuisinkin. - --- Kotipuolessani täällä Ilmajoella tapasin sitten paljon -hengenheimolaisia, minun ei tosiaankaan tarvinnut kiihotuspuheita -sepitellä. Jonkin viikon kotitalossa viivyttyäni -- se on nyt, kuten -tiedätte, maan tasalle hävitetty -- lähdin veljeni Israelin kanssa -kiertelemään lähipitäjiin, Isojoelle, Kyröön ja Lapualle. Keskustelin -miesten kanssa... he eivät tahtoneet taistelematta luovuttaa ainakaan -omia kotejaan vainolaisille, sen näin heti. Nuijasodan aikainen veri -kuohahteli vielä Pohjanmaan miehissä, toiminnan halua oli, valitettiin -vain, ettei kelvoton armeija ryhtynyt mihinkään. Kysäisin silloin, eikö -olisi meidän pistettävä toimeksi, ja se kysymys lankesi aina -hedelmälliseen maahan. Kylissä ruvettiin kunnostamaan vanhoja -karhupyssyjä, ja ennen pitkää ilmoittautui Ilmajoelle eri tahoilta -nuoria miehiä, jotka kehottivat veljeäni ja minua järjestämään -vapaajoukon kotiseudun puolustukseksi -- siihen he olivat valmiit heti -liittymään. Kävimme silloin siekailematta työhön, hankimme aseita -Vaasasta ja mistä saimme ja hiihtokelin tultua (syksyllä 1713) -keräydyimme Pohjanmaan etelärajalle maakuntaamme puolustamaan. -Ilmajokelaisia oli kantajoukkomme, mutta paljon oli mukana muitakin -vanhojen nuijamiesten pojanpojanpoikia. - --- Suomen armeija oli, vihdoinkin kerran vastarintaa yritettyään, äsken -kärsinyt tappion Pälkäneellä ja peräytyi nyt lamaantuneena ja -hajanaisina parvina Hämeenkankaan yli Pohjanmaalle. Vihollinen oli kai -sen kintereillä -- tämä aavistus joudutti järjestäytymistämme. Aluksi -ei vainolainen kuitenkaan saapunut kankaan yli koko joukollaan, vaan -lähetti tänne kasakkaparviaan ja muita pienempiä osastojaan teitä ja -tienoita tutkimaan, ryöstämään ja polttamaan. Mutta Pohjanmaalle nämä -joukot eivät päässeet... Armeijastamme tosin ei ollut mitään apua, -mutta talonpoikaisparvemme olivat joka tiellä vastassa ja antoivat -hurjille kasakoille nopean kyydin takaisin. Kurikassa syttyi sitten -kerran tavallista tuimempi taistelu vanhan Santavuoren tantereen -lähistöllä. Venäläiset olivat silloin jo vallanneet Turunkin ja koko -Länsi-Suomen ja tulivat nyt suurella joukolla Porin tietä Pohjanmaalle. -Me emme tienneet tätä suuntaa varmistaa, vartioimme etupäässä -Hämeenkankaan taholla. Mutta kun kuulimme venäläisten olevan rannikolta -tulossa, riensimme pyrynä vastaan ja annoimme heille täällä niin kuumat -tervetuliaiset, että he eivät Ilmajoelle sillä kertaa ehtineetkään. -Sisukkaimmat heistä yrittivät tuossa Kurikan taistelussa kyllä vielä -karauttaa tietä myöten eteenpäin, mutta me odotimme hiljaa tiensyrjän -hangessa ja laukaisimme. Satoja kasakan ruumiita virui vielä seuraavana -kesänä tien poskessa Kurikan kankaalla kuoppaamattomina... - -Vanhaa rovastia näytti järkyttävän verinen muisto ja nuoria -kuuntelijoitakin tuo kuvaus puistatti. Mutta he tahtoivat kumminkin -kuulla enemmän ja haastoivat vaaria yhä kertomaan. - --- Niin, sellaisissa kotiseudun puolustamiseksi käydyissä kahakoissa se -talvi meni. Talonpoikia oli nyt joukkoomme kertynyt aika runsaasti, -monta tuhatta miestä, mikä osoitti, että kyllä väkeä saatiin -maanpuolustukseen, jos sitä vain oikeassa hengessä osattiin innostaa. -Mutta helmikuussa venäläisten koko pääjoukko alkoi saapua tykistöineen -ja kuormastoineen Pohjanmaalle, ja sitähän me partiomiehet emme -jaksaneet pidättää. Teimme sille vain kiusaa minkä kerkesimme ja -vartioimme tarmokkaasti syrjäteitä, niiden viereisiä kyliä -puolustellen. Mutta Armfelt hankkiutui sillä välin taistelukuntoon -järjestämällään armeijalla vastarintaan Isossakyrössä, ja kutsui -meidätkin avukseen siihen ratkaisevaan taisteluun. Tottelimme käskyä, -antauduimme hänen komentoonsa ja noin 3.000 talonpoikaa otti sitten -osaa Napuen taisteluun... - -Taas rovastivanhus keskeytti kertomuksensa ja hänen nuoret kuulijansa -ymmärsivät liiankin hyvin syyn siihen. Karmeana ja tuoreena tarinana -eli vielä kaikkien muistissa Napuen verinen päivä ja suomalaisen -sotajoukon siellä kärsimä lopullinen tappio. Sen nimen mainitseminen jo -herätti hirmun puistatuksia paikkakuntalaisissa. Vaalenneet pääkallot, -särkyneet ja maahan vajonneet tykinlavetit, ruostuneet rautakuulat ja -sinne tänne maahan pistetyt puiset hautaristit olivat näet vielä kyllin -näkyviä muistomerkkejä siitä, mitä siellä 30 vuotta sitten, helmikuun -19. p:nä 1714, oli tapahtunut. Vanhan kirkkoherran ei tarvinnut siitä -taistelusta kertoa. - -Mutta hän tahtoi kumminkin nähtävästi nuorille kuulijoilleen muutamilla -sanoilla puolustaa talonpoikaisjoukkoaan. Se ei Napuella väistynyt -omalla sivustallaan, niin kuin päällystö oman kunniansa pelastamiseksi -oli tahtonut myöhemmin uskotella. Se seisoi lujana metsän rinnassa ja -torjui puolestaan kaikki hyökkäykset. Tuhon aiheutti ratsuväki, joka ei -pystynyt torjumaan vihollisen kiertoliikettä, vaan taipui, horjui ja -pakeni... - --- Mutta senkin surunpäivän jälkimainingeissa, jatkoi rovasti, -- oli -meidän talonpoikaisjoukollamme, joka tosin nyt oli tuntuvasti -pienentynyt, tärkeä tehtävä, vaikkei sitäkään sotahistoriassa muisteta. -Armeijamme peräytyessä epäjärjestyksessä pohjoiseen päin näiden -seutujen säikähtynyt, tyrmistynyt väestö, jonka kimppuun voitostaan -humaltunut vihollinen surmaten ja hävittäen samosi, lähti kauhun -valtaamana ja hajanaisena laumana pakenemaan perääntyvän armeijan -mukana ja jäljessä. Syntyi ääretön sekasorto ja hämminki Pohjanmaan -ainoilla käytettävissä olevilla talviteillä. Peräytyvät sotaväenosastot -kaatoivat eteensä ahtautuneiden Vaasan porvarien ja muiden pakolaisten -rekiä, joissa he lapsineen ja vähine tavaroineen koettivat henkensä -hädässä päästä turvaan, tiepuoleen, kinoksiin, jopa pahoinpitelivätkin -pakolaisraukkoja. Tykit tarttuivat nietoksiin, syntyi ruuhkia, joihin -soturit ja pakolaiset pysähtyivät ja paleltuivat pääsemättä eteenpäin. -Yön pimeässä ihmiset eksyivät toisistaan. Kasakat sillä välin -ahdistivat takaapäin -- sydäntävihlovat hätähuudot kaikuivat -pakkassäässä talvisilla taipaleilla... - --- Talonpoikaiset suksimiehemme pystyivät vain eteenpäin ryntääviä -vihollisjoukkoja pysähdyttämään ja pidättämään. Kaadoimme murroksia -tiepuoleen, asetuimme niiden taa ja annoimme etujoukkona karauttaville -kasakoille lyijyä. He pysähtyivät silloin, peräytyivät, odottivat -lisäväkeä ja kävivät varovaisemmiksi, ja sillä välin ruuhkat pääsivät -kauempana purkautumaan. Monta vihollisen kuormaakin me niinä viikkoina -sieppasimme itsellemme ja pakolaisille eväiksi, mutta vähänpä se auttoi -siinä yleisessä surkeudessa. Pohjanmaakin joutui vainolaiselle, emme -voineet sitä pelastaa. Ja monesti mietin jäljestäpäin, olivatko nuo -turkulaiset vastaväittäjäni ehkä sittenkin oikeassa. Mutta tuntoni -mukaan olin koettanut tehdä parhaani isänmaaraukan pelastamiseksi. - --- Sellainen oli osuuteni isonvihan sotatapauksiin, virkkoi vanha -rovasti lopuksi vaatimattomasti ja näytti tahtovan lopettaa -kertomuksensa siihen. Mutta hänen nuoret kuulijansa eivät vielä olleet -saaneet tarpeekseen -- he odottivat lisää. Ja Elisa-neiti virkkoikin -tuokion kuluttua: - --- Mutta olittehan senkin jälkeen, isä, taisteluissa mukana, olitte -monta vuotta. Kertokaa siitäkin. - --- Siitä ei ole kovinkaan paljon kerrottavaa. Pakko oli jatkaa, kun -kerran sotapoluille olin antautunut, kun olin venäläisten henkipatoksi -julistama ja kun aseveikkoja yhä oli matkassa. Täytyi partioida, -pakoilla ja taistella. Kun vihollinen valtasi Pohjanmaan rannikon -Kemijokea myöten, vetäydyin sisämaahan, elin piilopirteissä, lähdin -sieltä käsin ehtimiseen ahdistamaan venäläisten varastoja auttaakseni -hätääntyneitä ja koettaakseni pitää talonpoikain mielet virkeinä. Eihän -siinä auttanut heittäytyä hankeen ja kuolla. Varsinaisena sissinä en -koskaan armeijaa palvellut, minulla ei ollut mitään jalkarakuunan -valtakirjaa enkä pelkästään murhatakseni tehnyt retkiä vihollisten -selkäpuolelle. Taistelin veljeni rinnalla talonpoikain johtajana, -kunnes Israel-veli eräässä kahakassa kaatui. Siunasin hänen hautansa -salolle -- sitä hautapaikkaa en ole sen jälkeen löytänyt. Sitten -liikuin yksin. Koetin Oulun seuduilla vielä kerran järjestää metsissä -lymyilevät talonpojat suuremmaksi yhtenäiseksi joukoksi, joka -armeijamme vetäydyttyä kokonaan Ruotsin puolelle vapauttaisi sen osan -Pohjanmaata, jossa venäläisillä oli verrattain vähän väkeä. Ja meidän -onnistuikin vuosina 1715-16 aika-ajoin puhdistaa suuri osa Pohjois- ja -Keski-Pohjanmaata venäläisistä, olimmepa tavallaan siellä pitkät ajat -isäntinä ja monet pakolaiset palasivat jo meidän turvissa takaisin -maitaan viljelemään. - -Mutta sitten venäläiset lähettivät taas vielä suurempia voimia -vastaamme. Meidän oli silloin taas väistyttävä, hajaannuttava, ja -eräässä ottelussa sain haavan -- arvenhan olette monesti nähneet -olkapäässäni -- ja jouduin venäläisten vangiksi. Siihen soturiurani -päättyi. - --- Kuinka se vangiksijoutuminen tapahtui, isä? kysyi henkeään pidättäen -perheen nuorin vesa. - --- Sellainen tapahtuu sodassa vallan juohevasti, lapseni, hymähti ukko -herttaisesti. -- Oli pakkaspäivä. Joukkomme oli peräytymässä -valtatieltä salolle. Olimme viivähtäneet eräässä vielä asutussa -talossa, josta väki kuitenkin kuultuaan vihollisten taas palanneen -näille main hankkiutui piilopirteille. Perheen vähät tavarat oli jo -sälytetty kelkkaan, kun nähtiin kasakkain lähestyvän taloa. Antaaksemme -hätääntyneelle talonväelle tilaisuuden päästä edes metsän peittoon, me -pyssymiehet jäimme hetkeksi hyökkääjiä torjumaan, vaikka meitä olikin -vähemmän. Ammuimme rakennusten suojasta ja pysäytimme todellakin -kasakat. Mutta siirtyessäni parempaan väijymispaikkaan sain olkaani -luodin ja kaaduin. Käskin nyt miesteni hiihtää salolle ja jäin itse -maahan makaamaan. Eikä ollut henkeni silloin monen äyrin hintainen -- -joko peri sen pakkanen tai kasakka. Mutta mikä lie mennyt vihollisiin -sillä kertaa, he luulivat kai saaneensa tavallista paremman saaliin. He -raastoivat minut mukaansa, veivät ensiksi Vaasaan hoidettavaksi ja -sitten Turun linnaan tutkittavaksi. Ne olivat kärsimysten ja -nöyryytysten viikkoja nuo, ihme oli, etten silloin sortunut. Mutta -raskainta kaikesta oli sittenkin se, että venäläiset myöhemmin, kuten -tiedätte, pakottivat minut Turussa kirjurintöihinsä -- siis -palvelukseensa, jota välttääkseni juuri olin neljä vuotta sitten -Turusta retkilleni lähtenyt. - --- Mutta kohtelihan ruhtinas Galitzin sinua hyvin, sen olet myöntänyt, -virkkoi taas Elisa-neiti saadakseen isänsä vieläkin kertomaan. - --- Niin, venäläisten ylipäällikkö koetti suostutella suomalaisia -lukumiehiä puolelleen käyttääkseen heitä apunaan valloitettua maata -hallitessaan. Olihan heidän saatava jonkinlainen järjestys maahan. -Mutta hyvin puolinaista oli tuo suopeus. Kun en osoittanut heille -tarpeeksi suurta uskollisuutta enkä kuuliaisuutta, kun koetin auttaa -ahdistettuja maanmiehiäni taikka huomautin esimiehille heidän -alaistensa tekemistä julmuuksista, suljettiin minut uudelleen tyrmään. -Pääsin välillä vapaaksi, mutta minut vangittiin taas ja vietiin -Pietariin, josta vasta sodan päätyttyä pääsin palaamaan. -- Mutta sehän -ei kuulu enää soturinmuistoihini, joita sinä, Elisa, minulta kyselit. -Nuo sotamuistot, niin tuloksetonta kuin taisteluni lie ollutkin, -- -elävät kuitenkin mielessäni valoisina, kauniina kuvina, jota vastoin -myöhemmät vankila- ja palvelusvuodet kaikkine nöyryytyksineen säilyvät -muistissani usvaisina, hämäränomaisina painajaisunina. - -Vanha rovasti oli lopetettuaan tarinansa noussut penkiltä ja seisoi nyt -siinä kookkaana, ryhdikkäänä ja pystypäisenä. Nuori polvi saattoi vielä -kuvitella, kuinka hän oli ollut uljas ja voimakas johtaessaan -Pohjanmaan talonpoikia vihollista vastaan. Niinpä perheen nuorin vesa -vielä kysäisikin: - --- Etkö halunnut jäädä sotaväkeen, isä, kun vapaaksi pääsit... -Upseeriksi..? Olithan jo päällikkö...? - --- En, lapseni, sota oli lopussa, maa jälleen vapaa, vaikkakin pahasti -silvottu ja runneltu. Ei, minä olen aina kammonnut sotaa ja -verenvuodatusta -- ainoastaan silloin kun isänmaa on hädässä eikä -mitään muuta keinoa enää ole, on turvauduttava tuohon viimeiseen -keinoon, aseeseen. Suokoon Jumala, ettei siihen Suomessa enää -tarvitsisi turvautua samaan tapaan kuin isonvihan aikoina. Minä olen -rauhan mies, lukumies, niin kuin oikein sanoit, Elisa; vain pakko teki -minusta soturin, ja sellaisena koetin täyttää velvollisuuteni. Palasin -oikealle alalleni, niin kuin talonpoikanikin palasivat aurojensa -ääreen... - -Pappilan perhe oli isän tarinaa kuunnellen jäänyt istumaan kukkivan -tuomen alle pitkään, ei kukaan ollut huomannut ajan kulumista. Vasta -kun rovasti viittasi taivaalle ja osoitti, että auringon kehrä oli jo -ehtinyt kauas lännen puolelle, havahtui ruustinnakin omista, -äänettömistä muistoistaan ja mietelmistään, läimäytti kätensä yhteen ja -huudahti: - --- Mutta, hyvänen aika, minullahan palaa päivällispaisti uunissa! - -_Santeri Ivalo_ - - - - -SUURIN SUOMALAINEN SEIKKAILIJA - -TAPANI LÖFVING - - -Eräässä Hämeenlinnan vanhimman osan tornihuoneessa, valoisassa ja -verrattain siistissä kamarissa, jota usein oli käytetty "parempain" -vankien säilytyshuoneena, istui muutamana talvipäivänä 1742 -lyhyenläntä, mutta lujatekoinen ja tanakka mies kapteenin puvussa -katsellen ristikkojen välitse verestävin silmin ja vihan vääristämin -kasvoin Vanajaveden lumiselle selälle. Hän istui liikahtamatta, -tuijotti melkein tylsästi eteensä, mutta hänen harvapartainen leukansa -värisi ja hänen hengityksensä läähätti -- selvästi näkyi, että hänen -sisässään kävi ankara aallokko. - -Yhtäkkiä hän jymäytti luisevan nyrkkinsä pöytään, joka oli hänen -edessään, ja ärähti itsekseen: - --- Niin pitkälle on nyt tässä maassa päästy, että Tapani Löfving on -suljettu vankikoppiin! Isänmaalle vaarallisena miehenä, kavaltajana, -venäläisten lahjomaksi epäiltynä...! - -Hänen rintansa huohotti, mutta hän risti kätensä ja sai taas hurskaan -rauhan ilmeen kasvoilleen. - --- Älä salli Jumala, sinä, joka minua ennen sadoista vaaroista autoit -ja pelastit, älä salli minun tässä nyt pakahtua katkeruuteeni tästä -kiittämättömän maailman palkasta! Nykyisellä sukupolvella ei ole tietoa -eikä käsitystä sen miehen teoista, ansioista eikä kärsimyksistä, jonka -he ovat tyrmään sulkeneet, auta minua ymmärtämään heidän typeryytensä -ja tärkeytensä...! - -Mies ei kuitenkaan malttanut pysyä kauan siinä ristissä käsin. Rauhan -ilme kaikkosi pian hänen kasvoiltaan, hän lähti lattialle kävelemään ja -puheli edelleen itsekseen: - --- Mitä kohtalon ivaa tämä sentään onkaan! Ruotsin hallitus antautuu -uuteen sotaan Venäjää vastaan -- se ei saanut kyllikseen 20 vuotta -sitten! --, mutta sen tärkeimpiä toimenpiteitä silloin on, että juuri -se mies, jonka työt ja ansiot viimeisen suuren vihan ajoilta ovat -kuuluisimmat kaikista, jolla on tiedustelijana rajaton kokemus ja -koeteltu taito, joka vieläkin voisi tehdä maalleen mitä parhaita -palveluksia, juuri hänet vangitaan ja hänet häväistään. Voiko suurempaa -sokeutta ajatella! - -Pieni, luiseva mies päästi käheän naurun, katkeran ja ilkkuvan, käveli -vielä tuokion lattialla suuttumustaan suitsuttaen ja istahti sitten -taas miettimään. - -Niin oli tosiaankin käynyt "hattujen sodan" toisen vuoden alussa, että -isonvihan kuuluisa seikkailija ja ovelaksi tunnettu tiedustelija Tapani -Löfving oli pidätetty silloisessa rajakaupungissa, Haminassa, -syytettynä armeijalle aiheuttamastaan vahingosta sekä tuotu -Hämeenlinnaan vankina säilytettäväksi, kunnes asia tarkemmin -tutkittaisiin. - -Tämä pidätys ei tuntunut kummalta kohtalon ivalta ainoastaan Tapanista -itsestään, vaan monesta muustakin, joka tunsi hänen lukuisat, edellisen -sodan aikaiset palveluksensa maalleen ja vahingontekonsa viholliselle, -hänen miltei lukemattomat kepposensa, taistelunsa ja seikkailunsa -venäläisten valtaamassa Suomessa. Mutta Löfvingin asia näytti nyt -todellakin pahalta. Hän oli tosiaankin tässä uudessa sodassa -aiheuttanut Ruotsin sotalaitokselle sekä vahinkoa että -- ja varsinkin -sen johdolle -- häpeätä, eikä oltu selvillä, oliko hän, ovela mies, -tehnyt sen taitamattomuudesta vaiko tahallaan. - -Kun sodan puhjetessa kesällä 1741 Ruotsin ja Suomen sotavoimia koottiin -rajalle ja venäläisetkin puolestaan lähtivät Viipurista liikkeelle -länttä kohden, jo 53-vuotias Löfving eleli pienessä kapteenin -puustellissaan Porvoon pitäjässä hiukan nyrpeänä sen johdosta, ettei -hän mielestään ollut saanut tarpeeksi tunnustusta eikä palkkaa -edellisessä suuressa sodassa suorittamistaan ansiokkaista teoista. - -Löfving lähti asekutsun saatuaan vuoden 1742 alussa Haminaan, rajalle, -tahtoen taas osoittaa kykyään ja taitoaan, ja hänet lähetettiinkin -venäläisen ylipäällikön helmikuussa 1742 irtisanottua aselevon -kokeneimpana vakoojana vihollisen puolelle tiedustelemaan sen -varustuksia, liikkeitä ja aikeita. Hän liikkui siellä Viipuria myöten -monenlaisissa valepuvuissa, niin kuin isonvihan aikoinakin, jolloin hän -venäläisten valtaamassa Turussa tunkeutui ihan johtopaikoille asti, -urkki, vaani, kyseli ja palasi sitten Haminaan kertomaan, että -vihollisen pääsotaliike, hyökkäys Haminaa vastaan, oli odotettavissa -aivan heti, ehkä päivän parin perästä. - -Juuri tämä tieto oli aiheuttanut ruotsalaisten esikunnassa ja koko -sotajoukossa pakokauhun. Ei ollut varustauduttu vastaanottamaan -venäläisten päähyökkäystä nyt aselevon jälkeen Haminaan, sillä -puolustusasemat eivät siellä olleet kyllin lujat. Ja niin pantiin -armeija suin päin perääntymään Haminasta. Siellä poltettiin ja -räjäytettiin varustuksia ja varastojakin, oltiinpa vähällä polttaa -laivastokin ja koko linnoitus, ja itse peräytyminen Kymijokea kohden -suoritettiin sekasortoisen pelon vallassa. - -Mutta venäläisten hyökkäystä Haminaan ei kuulunutkaan; ja muutamain -päiväin perästä kävi selville, etteivät he ilmeisesti olleet -aikoneetkaan tällä kertaa hyökätä Haminaan, vaan että he päinvastoin -keskittivät joukkojaan pohjoisemmaksi, josta Ruotsin sodanjohto jo -tällä välin oli ehtinyt vähentää väkeään. - -Suuttumus ja häpeä sai nyt ruotsalaisen ylijohdon valtoihinsa. -Löfvingiä syytettiin muiden vikapäiden ohella tästä harmillisesta -kolttosesta. Kysyttiin, oliko hän sen tahallaan aiheuttanut, ehkä -venäläisten Viipurissa lahjomana -- tiedettiinhän, että hän oli -palkkansa pienuuden tähden kauan kantanut nurjaa mieltä esivaltaansa -vastaan ja kerran jo pyytänyt lupaa saada muuttaa maasta pois -venäläiselle alueelle, Viroon... Mies napattiin kiinni. - -Mitään vilppiä ei nähtävästi ollut Löfvingin tiedonannoissa, -hän oli kertonut kokemansa ja kuulemansa hyvässä uskossa, oli kaiketi -vain antanut vetää itseään nenästä. Hänen isonvihan aikainen -tiedustelutaitonsa oli nähtävästi jo vanhentunut, hän oli udellut -uutisia upseereilta ja muilta, jotka eivät sodanjohdon suunnitelmia -tunteneet, joille ehkä tahallaan oli annettu väärät tiedot. Ukko -Löfving oli uskonut... - -Nyt hän istui linnassa ja hautoi näitä harmeja mielessään. Eihän hän -ihan sisimmässään voinut kieltää, että hänelle herkkäuskoisuudessaan -tällä kertaa oli tullut erehdys, mutta hän kiisti omissakin -mietteissään tämän ja todisteli, että kaikki merkit viittasivat -Haminaan, ehkä ryssät olivat sitten viime hetkessä muuttaneet -mielensä... Mutta yleensä hänen ajatuksensa eivät tässä kysymyksessä -pitempään viipyneet. Sodanjohto tahtoi tässä vain sysätä oman -hätiköimisensä hänen niskoilleen, päätteli Löfving, ja siinä oli -varmaan paljon tottakin. Hän hautoi kuitenkin etupäässä sitä loukkausta -ja häväistystä, joka hänelle, vanhalle karoliinille ja ihaillulle -partiosankarille, nyt oli tehty. Hän näki tässä vain tylyä -kiittämättömyyttä ja typeryyttä, huutavaa vääryyttä! - -Tapanilla oli korkea käsitys omista, isonvihan aikaisista ansioistaan, -ja se käsitys oli hänessä näiden kahdenkymmenen rauhanvuoden varrella, -jolloin hänen teoistaan ja retkistään kaikkialla koko valtakunnassa oli -ihaillen kerrottu, entisestään voimistunut. Jokaisesta seikkailusta oli -kasvanut suurtyö ja jokaisesta voitetusta vastuksesta neronteko, ja hän -kuvitteli joskus tosiaankin olevansa oikeastaan isonvihan ainoa -varsinainen sankari. - -Näistä seikkailuistaan hän oli vuosien varrella jo kirjoittanut -muistiinpanoja, päiväkirjan tapaisia kuvauksia, joita hän oli paikka -paikoin kaunistellut ja paisutellut. Mielensä kiihkossa ja kärsimäänsä -vääryyttä korostaakseen oli Löfving, joka oli saanut tuoda arkkunsa -vankilaan, kaivanut muistiinpanonsa sieltä esille ja hän otti nuo -paperinsa nytkin pöytälaatikosta ruveten niitä taaskin selailemaan. -Niitä oli monenlaisia, sekä sellaisia, joita hän oli itse tapausten -aikana metsien kätköissä tai pimeissä pirteissä kirjoittanut, että -toisia, joita hän myöhemmin oli muistinsa mukaan kyhännyt, mutta yhtä -arvokkaita ja rakkaita ne nyt olivat hänelle kaikki. - --- Näitä tekoja ja kärsimyksiä ei nykypolvi muista eikä tahdo muistaa. -Se on vain valmis heittämään Tapani Löfvingin tunkiolle. Näin hän -papereitaan lehteillessään kiivaili ja hänen sappensa kuohahti -uudelleen. -- Mutta lähdepäs sinä nykypolven mies niitä temppuja -suorittamaan, yritä yhtäkään sadasta, niin olet kohta hätää kärsimässä. - -Yksinäisen vangin näitä ainaisia ajatuksiaan hautoessa huoneeseen astui -vartija, ontuva, harmaaviiksinen sotavanhus kantaen vangille aterian. -Vartija oli vanha karoliini hänkin ja monessa suhteessa hänen -mielialansa kävivät yhteen vangitun kapteenin ajatusten kanssa: Ei -tästä nykypolvesta eikä sen sodankäynnistä ollut mihinkään, se oli -velttoa ja saamatonta sukua... ja itse tämä sotakin... pehmeää -lapsenleikkiä, joutavaa vätystelyä se oli siihen entiseen ryminään -verrattuna. - --- Sinäpä sen sanoit, virkahti Löfving, vartijan kerrottua uusimmista -sotauutisista ja lausuttua niiden johdosta murhaavan arvostelunsa. -- -Näillä miehillä ei ole sitä sisua, jota oli Kaarle-kuninkaan -kasvateilla, ei sitä miehuutta eikä kestävyyttä. Katselin tässä juuri -vanhoja papereitani... tuossakin muistiinpano siitä, miten viholliset -kuljettivat minua kaksikymmenvuotiaana poikasena Lieksasta, Karjalan -rajakapteenin maatilalta, vankinaan. Juoksepas sinä nykyajan uros -melkein alasti päiväkausia käsistäsi kytkettynä kasakkahevosen perässä, -ja säilytä sittenkin tarmosi ja malttisi niin, että vielä kykenet -pelastumistasi ajattelemaan. Pakenepas lukitusta aitasta, jonka -ympärillä kokonainen komppania vartioi, pakene kasakkaparven -takaa-ajamana ja surmaa heitä henkipattona ollessasi. Mistä otat nyt -samantapaisen miehen. Hä? - --- Ei näistä nykyisistä ole mihinkään, myönsi vartija. - --- Ei. Ja se oli kuitenkin ihan ensimmäinen tulikokeeni suuren sodan -alussa, sen jälkeenhän siinä vasta mies miehistyi ja hammas karkeni. -- -Löfving selaili edelleen kellastuneita lehtiään unohtaen höyryävän -rokan siihen pöydän kulmalle. - --- Kuulehan vielä, -- tämä seikkailu sattui muuten juuri näillä -Hämeenlinnan mailla, tästä vähän Helsinkiin päin. Piti ottaa selko, -paljonko rannikolta päin oli venäläisiä tulossa meidän täällä -majailevia joukkoja vastaan. Hiivipäs heidän keskelleen, makaa riihen -parvella maantien vieressä ja lue miehet ja hevoset ja tykit, ja jää -sitten sinne, kun ryssän joukko tekee yöleirinsä samaan riiheen ja sen -ympärille. Puhkaise yöllä katto ulos päästäksesi, kapua alas, tapa pari -vartijaa ja pakene vihollisleiristä tietoinesi ja saaliinesi omiesi -luo. Monessako on nykyisin sama mielevyys ja miehuus? - -Vanha vartija oli jäänyt vankinsa huoneeseen juttelemaan -- ei näkynyt -hänellä olevan erityistä kiirettä -- ja kuunteli nyt mielenkiinnolla, -miten Löfving purki sisuaan ja kertoi jännittäviä katkelmiaan menneiltä -vuosilta. Uunin pankolle istahtanut tuuheaviiksinen vartijavanhus vain -väliin heitti lomaan jonkin kysymyksen tai myöntävän tai ihailevan -huudahduksen. Tapani jatkoi kerran lämpenemään päästyään noita -rakkaita, joskin raskaita muistelmiaan: - --- Entäs sitten seikkailuni Ahvenanmaalla, jossa ihan yksin saatoin -venäläiset aivan sekasortoiseen tilaan. Vai makaisitko sinä vuorokauden -pakkasessa likomärkänä jäisellä kallionkielekkeellä, jossa satakunta, -ei, tuhat vihollista pyssymiestä näkee sinun olevan ja ampuu sinua kuin -maalitaulua sekä kaikin keinoin ahdistelee! Siitä piti sitten kahlata -peninkulma, pari, vertavuotavin, paleltunein jaloin -- näillä samoilla -sorkilla -- aavan merenselän poikki, kengät takaperin jaloissa, että -kasakka eksyisi... Eikä se eksynyt... - --- Se on kuin satua, myönsi vartija kuunnellen ihastuneena kertomusta. - --- Niin on kuin satua, mutta se oli sittenkin vakavaa todellisuutta. Ja -piiloile sitten päiväkausia autiolla luodolla nälkäisenä uskaltamatta -mennä ihmisten ilmoille, -- jos menet, olet taas satimessa. -Yliluonnollista ponnistusta sellaisia kestäneeltä mieheltä vaadittiin, -ja se mies olin minä. - -Tapani kiihtyi omista kertomuksistaan; nuo taistelujen ja jännittäväin -vaarojen muistot häntä itseään hurmasivat ja ikään kuin huumasivat. -Mutta hetken kuluttua hän rupesi kuin jollekin vastaanväittäjälle -puhumaan: - --- On kysytty, oliko niistä retkistäni vastaavaa hyötyä? -- Oliko -hyötyä siitä, että lukemattomat kerrat anastin vihollisten -muonakuormat, että sieppasin tiedot heidän läheteiltään ja toimitin ne -omalle päällystölleni, että kerrankin anastin merellä suuren -kuljetuslaivan... Kun anastin postin Uudenkaupungin tienoilla, suuren -venäläisen rahalähetyksen. Sekään ei ollut puuropään tekoja. Sain -eräänä talvena vihiä matkalle lähteneestä venäläisestä saattueesta, -jolla oli kallis laukku kuljetettavanaan, karautin parin miehen kanssa -perästä, antauduin taisteluun, tuhosin paljon suuremman saattojoukon ja -valtasin laukun... Ne rahat kyllä sitten toisessa kahakassa menetin, -- -mereen upposivat --, mutta ryssätkin jäivät niitä vaille. - --- Päästänne luvattiinkin iso hinta, virkkoi vartija, joka Tapanin -tarinoita jo vähän ennestäänkin tunsi. - --- Vuosi vuodelta he lisäsivät sitä henkirahaa. Sen vuoksi retkeilinkin -loppuaikoina enimmäkseen yksin, etten muita saattaisi vaaraan, ja aina -valepuvussa, etteivät ystävänikään tietäisi minua pelätä. Niinpä söin -aterioita venäläisen ylipäällikön, ruhtinas Galitzinin asunnossa, ja -hankin sieltä tietoja, kuuntelin kasakkaupseerien keskusteluja Vehmaan -nimismiehen tallinyliseltä... Mutta mitäpä niistä tässä sinulle kerron, -niitä oli satoja yhtä uskaliaita ja vaikeita seikkailuja, joista -ainoastaan neuvokas ja urhoollinen mies saattoi selviytyä. - -Pieni mies tarttui nyt rokkakuppiinsa, joka jo pöydän laidalla oli -jäähtynyt, söi ateriansa hiukan kiihtyneesti ja kiireisesti, mutta -lauhtui ja rauhoittui sitä tehdessään. Ja kun vartija ruoan tähteitä -korjatessaan hänelle ikään kuin lohdutellen virkkoi, että olihan hän -toki esivallaltaan saanut tunnustusta ja palkkiota teoistaan, niin hän -varsin tyynesti ja tyytyväisenä vastasi: - --- Sainpa kyllä silloin, sen ajan esimiehet osasivat antaa arvoa -ovelalle tiedustelijalle. Kaarle-kuningashan kutsui minut varta vasten -Lundiin puheilleen, jotta kertoisin hänelle seikkailuistani -- se oli -juuri vuotta ennen hänen kuolemaansa. Hän nautti niistä ilmeisesti, -taputti minua kiitollisena olalle ja soi minulle armonosoituksia. -Ja Tukholmassa sotapäälliköt kirjoittivat minulle kiittäviä -suosituksia ja ylensivät minut arvossa -- entisestä puotipojasta ja -rykmentinkirjurista vänrikiksi, luutnantiksi ja vihdoin kapteeniksi. He -ymmärsivät miehen arvon -- nämä nykyiset sotaherrat sen ymmärtävät -niin, sulkevat parhaan tiedustajansa häpeällisesti tyrmään...! - -Viimeiset sanansa Löfving sinkautti taas suustaan sapekkaan katkerasti. -Ja kun hän samalla viittasi ikkunansa rautaristikkoon, välähti hänen -katseessaan raju kiihko. - -Vartija oli jo menossa ovella. Mutta hän palasi vielä takaisin pöydän -ääressä istuvan vangin luo, kumartui hänen puoleensa ja kuiskasi: - --- Mutta kun olette niin ovela mies, kapteeni, miksette pakene tästä -tyrmästä? Varmaan te siihen keinon keksisitte. - --- Kymmenen keinoa vähintään, huudahti Tapani ylvästellen. -- Mutta, -Tapani Löfving ei tästä kolosta pakene, ei! Minun täytyy täällä istua -opettaakseni loukkaajani ymmärtämään, kenet he ovat vanginneet. Minut -tunnetaan koko valtakunnassa, minua ihaillaan -- heille selviää kyllä -aikanaan kiittämättömyytensä ja typeryytensä määrä. Nämä paperit sen -takaavat! - -Hän läimäytti kädellään kellastuneita papereitaan ja iloinen luottamus -kuvastui silloin taas hänen kasvoiltaan. - -Yksin jäätyään Tapani Löfving istui vielä kauan paperiensa -ääressä. Hänessä oli jo aikaisemmin herännyt ajatus toimittaa nuo -päiväkirjamuistiinpanonsa jälkimaailmaa varten Porvoon kirjastoon ja -saattaa ne siten kerran kaiken kansan tietoon, ja nyt se ajatus häntä -lämmitti ja rohkaisi... Kirjoituksiaan lukiessaan ja niitä tapahtumiin -verratessaan hänen täytyi myöntää, että eihän se kaikki tosin niin -ovelaa eikä rutirohkeaa ollut, kuin miksi se tässä oli kuvattu. -Ryssäthän olivat monesti alakynnessä senkin takia kun eivät seutuja, -teitä eikä väestön kieltä tunteneet, joten heitä oli helppo puijata. Ja -usein hänen taitava pakonsa onnistui vain hyvien ihmisten avulla. Totta -oli sekin, että Suomessa toimi paljon sissejä muitakin, jotka -suorittivat yhtä rohkeita ja vaikeita tekoja, vaikkei heitä yhtä paljon -tunnettu. - --- Mutta kaiken kaikkiaan, rehellisesti ja kehumatta sanoen olin minä -sittenkin isonvihan suurin seikkailija! -- Hän nousi seisomaan, katsoi -tuikeasti lumiselle järvenselälle ja jatkoi puoliääneensä: -- Se, minkä -kahdentoista vuoden aikana partiomiehenä ja tiedustelijana suoritin, -vaati miehuutta, kärsimyksiä ja vaivoja. Sellaista elämäntyötä ei -yhdellä häväistysjutulla pyyhkäistä pois. Kovan taistelun täyteistä se -oli ja -- vaikka sen itse sanon -- monesti sankarin työtä, ja sellaisen -työn maineen täytyy elää! - -Lujapiirteiset, melkein juhlalliset olivat yksinäisen vangin kasvot, -kun hän näin virkahtaen taas rauhallisempana istahti pöytänsä ääreen. - - * * * * * - -Ja tuossa oman elämäntyönsä arvioinnissa oli Tapani Löfving epäilemättä -oikeassa. Hän oli neuvokkuudellaan ja sitkeydellään suorittanut miehen -työn omalta osaltaan isänmaan vaikeimmassa kamppailussa, samalla kun -hän todella oli suurin suomalainen seikkailija. Hän oli taitavampi -muita, ennen kaikkea vihollistaan, ja usein hän esiintyi todella -sankarina. Ja oikeassa hän oli siinäkin, kun hän leimasi -kiittämättömyydeksi ja typeryydeksi sen, että tällä tavoin maansa -puolesta taistellut ja ansioitunut mies -- vaikkapa olisi kerran -tiedustelutoiminnassaan erehtynytkin -- suljettiin vankilaan epäiltynä -sen saman vihollisen auttamisesta, jota tuhotakseen hän oli 12 vuotta -henkensä hinnalla ponnistellut ja vertaan vuodattanut. Se oli -anteeksiantamaton erehdys. - -Sellaiseksi sen esivalta myöhemmin totesikin, vapauttaessaan Löfvingin -vankeudesta ja kaikesta edesvastuusta, mutta viidettä kuukautta hän oli -silloin saanut vankilassa istua ja katkeroitua sydänjuuriaan myöten. - -Kapteeni Löfving eli vielä tämän jälkeen nauttien eläkettä ja viljellen -pientä puustelliaan kolmekymmentäviisi vuotta ja tuona aikana hänen -seikkailunsa ja satumaiset retkensä taas ehtivät tulla tutuiksi uudelle -miespolvelle, joka niille antoi arvon. Syystä onkin Tapani Löfvingin -nimi jäänyt aikakirjoihin isonvihan merkillisimpänä ja sadunomaisimpana -sankarihahmona. Hänen päiväkirjansa on saatettu julkisuuteen monessa -muodossa ja vieläkin on jokainen uusi Suomen nuorisopolvi innostuksella -ja ihailulla lukeva hänen kuvauksiaan noista tarumaisista teoista, -rohkeista retkistä ja taisteluista sekä kestetyistä kärsimyksistä. - -_Santeri Ivalo_ - - - - -USKOLLINEN KUTSUMUKSELLEEN - -TUOMAS von RAJALIN - - -Varsinais-Suomen ja Satakunnan mailla ovat Suomen vanhimmat pellot, -siellä on suomalaisen sivistyksen kehto. Sinne johtavat useimpien -sivistyssukujemme juuret ja siellä on ikivanhoja talonpoikaiskoteja, -jotka aikojen kuluessa ovat antaneet ituja milloin mihinkin -säätyluokkaan, ovatpa joskus kaikki neljä säätyä saaneet jäseniä -yhdestä ja samasta kodista. Tarina Aaroni Perttilän jälkeläisistä ei -siis suinkaan ole vailla todellisuuspohjaa. - -Olipa muinoin syrjäisessä sopukassa Huittisten Rajalassa talo, ei -suuren suuri eikä vallan vähäinenkään, tuollainen keskikokoinen, hyvin -toimeen tuleva tila, jossa elämä kulki vakiintunutta rataansa päivästä -toiseen. Sama suku oli sen isästä poikaan omistanut kenties aina niiltä -ajoin, jolloin Henrik-piispa näillä main liikkui kristinoppia -saarnaamassa. Suku jakaantui sitten kerran kolmeen haaraan, joista yksi -jäi talonpoikana isäin ammattia jatkamaan, toinen aloitti pappissuvun -ja kolmas vapaaherrallisen aatelissuvun. - -Tuomaita olivat talon isännät olleet kenties aina piispa Tuomaan -ajoista. Tuomas oli veljestenkin isä ja Tuomas hänen vanhin poikansa. -Tästä viimeksi mainitusta piti siis sukutavan mukaan tulla isän -seuraaja, mutta kohtalo oli toisin päättänyt. Tuomas-pojan saattoi -kohtalo maailmalle, samoin toisen veljen ja vasta kolmas jäi kotikontua -viljelemään. - -Tämän häiriön vanhassa ja vakiintuneessa sukujärjestyksessä sai aikaan -tiedonpuun hedelmä, jonka maisteleminen kaikkina aikoina on -osoittautunut ihmislapselle vaaralliseksi. Isä-Tuomas oli näet päässyt -tiedonhedelmien makuun ja sen seuraukset tulivat näkyviin pojissa. Hän -oli kirjamies, joka ei ainoastaan kyntänyt ja kylvänyt, vaan luki -myöskin sanaa. Talossa oli näet jykevä, painava Raamattu ja lisäksi -vielä Eerikki Sorolaisen postilla. Tässä jälkimmäisessä kirjassa oli -ankaran oikeaoppisuuden ohella aikamoinen määrä myöskin maallista -viisautta. Siinä puhuttiin luonnon ihmeistä, tähtitaivaan -äärettömyydestä ja ennen kaikkea vanhoista tapauksista sekä oman että -vieraiden kansojen keskuudessa. Näitä Tuomas-isä mietiskeli pelloilla -ja metsässä askarrellessaan ja hän halusi tietää lisää, saada -vastauksen moniin mielessään heränneihin kysymyksiin. Tiedonlähteet -olivat kuitenkin ratki rajoitetut. Mutta -- eivätkö hänen poikansa -voisi tulla osallisiksi siitä, mihin isä ei enää yltänyt? Kauan hän -hiljaisuudessa mietiskeli asiaa ja niin kypsyi hänessä lopulta päätös -panna poika opintielle. - -Valinta kohdistui vanhimpaan poikaan, joka oli juuri siinä iässä, -jolloin koulunkäynti on aloitettava ja jolla kaikesta päättäen oli -lukupäätä. Tuomas-poika oli ujo ja hiljainen miehenalku, samaa tyyntä -ja sitkeätä ihmislajia kuin isäkin. Mutta umpinaisen kuoren alla oli -hengen virkeyttä. Pojan mielikuvitus oli alituisessa vireessä ja niin -kaukana omissa maailmoissaan hän eleli toisinaan, että suoritti arkiset -askarensa nurinkurisesti. Se oli Sorolaisen postillasta poimittujen -asiain ansiota. - -Mutta olipa toinenkin tiedonlähde, joka sai pojan mielikuvituksen -liikkeelle. Talossa eleli vanhuuden päiviään upposokea vaari, poikien -isosetä, joka nuoruudessaan oli purjehtinut merillä sekä viisi vuotta -ollut ratsumiehenä Saksan sodassa. Hänelläpä piisasi ihmeellisiä -juttuja matkoista ja seikkailuista, haaksirikoista kaukaisilla merillä -ja upeiden linnojen valloituksesta Saksanmaalla. Hän oli nähnyt -Joosefin jyväaitat Egyptissä ja ollut parin päivämatkan päässä Siinain -vuorelta. Ihmeellisen muodon saivat pojan mielikuvituksessa laivat. Ne -olivat jonkinlaisia suunnattoman suuren veneen ja ison talon -yhdistelmiä. Hiukan samaan tapaan kuin Nooan arkki, joka oli Raamattuun -kuvattuna. Isosedältä hän uteli lakkaamatta laivoista ja sai siten -tuohon rakennelmaansa lisäpiirteen toisensa jälkeen. Ja entäs meri, se -mahtoi olla jotakin tavatonta! Ei viikkokausiin muuta kuin rannaton -ulappa edessä. Ja aallot vaari kuvasi Huittisten kirkon harjaa -korkeammiksi. Pääskysten pakinaa kuunnellen ja pilvien lentoa seuraten -poika makasi usein kesäisinä ehtoina pihapihlajan alla ja mietiskeli -niitä ihmeellisiä asioita, joita maailma oli täynnänsä. Epämääräinen -ikävä ja polttava kaipuu jonnekin kauas valtasi silloin hänen mielensä. -Kun hän ummisti silmänsä, oli hän keinuvinaan aavalla merellä ja -saattoi kuulla tuulen huminan ja aaltojen loiskinan. Hän oli -laivapoika, joka söi vehnäkakkua ja hernerokkaa ja jolla oli oma -salaperäinen kojunsa kannen alla. - -Mutta silloin hänen mielikuvituksensa oli suorastaan syöksyä radaltaan, -kun isä syksyn lähestyessä ilmaisi kauan harkitsemansa tuuman, jonka -mukaan Tuomaan tuli lähteä Raumalle papinkouluun. Tuskin sai poika -lähimpinä öinä unta silmiinsä. Nyt hän näkisi yhdellä iskulla -ensinnäkin kaupungin, toiseksi meren ja kolmanneksi laivoja. Niin, ja -lisäksi vielä monta muuta ihmettä. Hän oli jo kuin puolittain siinä -ihmemaailmassa, josta hän oli niin paljon uneksinut, ja viimeiset -päivät ennen kotoa lähtöä hän eli omituisessa huumeessa. - -Hän riensi Raumalla ensi töikseen meren rannalle. Kuinka valtavasti sen -kohina häneen vaikuttikaan, kun hän kyhmyisiä petäjiä kasvavan nummen -takaa sen ensi kerran kuuli. Se huumasi ja veti omituisesti puoleensa, -ja kun hän näki aaltojen loppumattomana sarjana ajavan toisiaan takaa, -hän seisoi rantahietikolla hämmentyneenä ja vapisevin jäsenin. Tuon -vihreän veden tuoksu päihdytti ja hän tunsi olevansa kuin rantaan -kiinni noiduttu. Ja kun ulapan ääreltä ilmestyi hänen näköpiiriinsä -valkoinen kiitävä purje, hän ei voinut siitä katsettaan irrottaa. - -Sinä päivänä meri otti hänet vangikseen päästämättä häntä ikinä enää -lumoistaan. - -Aina vapaahetkinään hän kiiruhti satamaan tai avoimen meren äärelle. -Hänen kotoinen mielikuvansa laivasta särkyi, mutta sen tilalle -ilmestynyt todellinen laiva oli vielä ihmeellisempi. Siinä oli -vantteja, köysitikkaita, märssykoreja, poikkiraakoja ja sen -seitsemiä merkillisyyksiä, joita kaikkia hän ei ollut kyennyt -mielikuvituslaivaansa sijoittamaan. Entä kun purjeet levitettiin ja -laiva lähti aalloilla kiitämään? Se oli näky, joka sai hänessä aina -joka hermon väräjämään eikä hän voinut paikaltaan liikahtaa, ennen kuin -laiva oli kadonnut taivaanrannan taakse. Voi kuinka hän kadehti niitä -miehiä, jotka saivat yötä päivää asua laivassa, kiipeillä köysistöissä -ja vinhaa vauhtia purjehtia kaukaisille ihmemaille! Eikä niissä ollut -ainoastaan miehiä, vaan usein hän näki laivoissa ikäisiään poikasiakin. -Mitä hän olisikaan antanut saadakseen vaihtaa paikkaa heidän kanssaan. -Miltei tietämättään hän jäljitteli heidän hajasääristä, keinuvaa -käyntiään, piti käsiään housuntaskuissa ja pyöritteli poskessaan -olematonta mälliä. - -Koulussa hän sai nimen Rajalinus, sillä eihän oppineeseen säätyyn -kuuluva saanut kantaa niin raakaa nimeä kuin Rajala. Ensimmäisinä -päivinä hän istui koulunpenkiltä kuin puulla päähän lyötynä, sillä -hänen korvissaan kaikui ruotsi ja latina, joista hän ei tietysti -ymmärtänyt hölynpölyä. Mutta niin oli useimpain muidenkin oppilaiden -laita. Vähitellen hän kuitenkin alkoi perehtyä ja oppiminen oli hänelle -varsin helppoa. Mutta koulu ja sen ratki kuivat oppiaineet eivät -tarjonneet hänelle läheskään sitä viehätystä kuin meri, satama ja -laivat. Niihin hän ei koskaan voinut kyllästyä. Ne tempasivat usein -koulutunnillakin hänen ajatuksensa mukaansa, niin että hän istui -hajamielisenä ja saattoi antaa mitä hullunkurisimpia vastauksia. -Silloin sai hän patukkaa kämmenelleen. - -Lähes kaksi vuotta hän kävi koulua. Sitten meri otti hänet ainaiseksi -omakseen. Se tapahtui aivan sattumalta. Vähän ennen lyhyttä kesälomaa -hän liikkui eräänä iltapäivänä tapansa mukaan satamassa. Siellä hän -kiipesi erään laivan kannelle, jonka lastausta juuri lopetettiin ja -jonka aamulla varhain piti lähteä merelle. - --- Tästähän me saammekin uuden laivapojan, kuuli hän äkkiä karhean -äänen lähellään sanovan. - -Laivan kapteeni ja perämies siinä seisoivat mitellen häntä katseillaan. -Tuomaan ohimoita alkoi äkkiä kuumottaa eikä hän tiennyt, mitä sanoa tai -tehdä. - --- Vai mitä, nuori mies, jatkoi kapteeni, -- eikö sinulla ole halua -kehittyä kunnon merimieheksi? - -Oli, oli, herra paratkoon, Tuomas-pojassa liiaksikin sitä halua. Jos -hän vain muuten kelpasi? - --- No tottahan nyt tuollainen pojan jollikka. Jos hän muuten vain luuli -ankkuripaikastaan pääsevänsä, sopi hetimmiten muuttaa laivaan, sillä -aamulla varhain piti purjeet nostettaman. - -Asuntoon hän palasi kuin unissakävijä. Yhdestä asiasta hän oli aivan -varma: hän lähtee huomenna merille. Kyllä hän tunsi, että asiasta -pitäisi ilmoittaa koulun rehtorille ja isällekin, mutta -- nepä -olisivatkin voineet tehdä tenän ja silloin hän olisi tukehtunut kuin -kala kuivalla maalla. Niin vahvasti veti häntä meri puoleensa. - -Vasta satamasta hän lähetti erään tutun pojan mukana sanan asuntonsa -emännälle, että hän on lähtenyt merelle. Niin hän jätti kotimaan rannat -ja vihkiytyi koko eliniäkseen meren palvelukseen. Tietysti isä äimistyi -ja suuttui aika lailla saatuaan asiasta tiedon ja äiti itki haikeat -kyynelet, mutta asia ei ollut enää autettavissa. Poika ei palannut enää -koulunpenkille, kuten isä alussa toivoi. Isän toiveet kouluttaa pojasta -pappi olivat siis sammuneet. Mutta hän oli sitkeätä juurta eikä -heittänyt mielestään tuumaa, minkä kerran oli pannut alulle. Olihan -hänellä vielä kaksi muuta poikaa. Niistä sai nyt keskimmäinen astua -opintielle. Tämä oli sisäisestikin tyynempää lajia kuin Tuomas, hänen -mielensä ei häilähdellyt, kuurona meren houkutuksille hän istui -koulunpenkillä ja ahtoi päähänsä latinaa, kreikkaa ja hepreaa. Ja -niinpä hänestä määrävuosien kuluttua tuli pappi, josta papillinen -sukuhaara jatkui sitten edelleen. - -Vaikka uutuuden viehätys laivasta ja merielämästä ajanoloon haihtuikin, -ei Tuomas koskaan katunut lähtöään eikä tuntenut ikävää takaisin -manteren elämään. Monta kovaa sai hän kokea, varsinkin alussa, sillä -kovakouraista väkeä olivat hänen uudet käskijänsä. Mutta hän pureutui -uuteen ammattiinsa toisenlaisella sisulla kuin mitä oli koulussa -osoittanut. Laivapojan tehtäviin perehdyttyään hän sai oppia kiipeämään -mastoissa sekä käsittelemään purjeita ja ruoria. Hänen kätensä -känsistyivät, lihakset vahvistuivat ja luonto karkeni. Ei hänen enää -satamissa oltaessa tarvinnut toisia jäljitellä, sillä koko hänen -olemukseensa oli kuin itsestään tullut merimiehen reilua -huolettomuutta. Käyntikin oli muuttunut hajasäärisen keinuvaksi. Hänen -nimestäänkin huuhtoi meri us-päätteen pois, niin että hän toverien -kesken oli nyt pelkkä Rajalin. - -Kaipasiko hän enää kotia ja omaisia? Totta kai. Usein hän kojussa -maatessaan, kun takilassa kohisi tuuli ja laineet pieksivät laivan -kylkiä, näki silmänsä ummistaessaan niin ihmeen elävänä edessään kodin, -omaiset, tuuhean pihapihlajan ja harmaan asuinrakennuksen, jonka -räystään alla oli kokonainen rivi tuohitötteröihin laitettuja -pääskysenpesiä. Silloin valtasi hänet haikea ikävä ja omantunnon tuska, -ja hän päätti käydä kotona heti kun hänen laivansa ensi kerran -poikkeaisi Raumalle tai Ulvilaan. Silloin hän sopisi isän kanssa. Mutta -noihin satamiin ei sattunut asiaa ja kotonakäynti siirtyi vuodesta -toiseen. - -Kolme vuotta hän kierteli Itämerta ja sen lahtia ehtien käydä näiden -seutujen kaikissa huomattavimmissa kaupungeissa. Hän oli nyt -seitsemäntoistavuotias ja täysi merimies. Oli jo aika purjehtia -aavemmille ulapoille. Hän pestautui Lyypekissä englantilaiseen laivaan -ja lähti maailman merille. Nyt hän sai keinua vesillä, joilla ei maata -nähty viikkomääriin, nähdä auringon paistavan pystysuoraan sekä oppia -tuntemaan pasaati- ja monsuunituulet. Hän näki maita, joissa vallitsi -ainainen kesä, joiden värilliset asukkaat puolialastomina lepäilivät -palmupuiden siimeksessä ja joissa sai syödä mitä moninaisimpia -hedelmiä. Monia kaupunkeja hän näki ja tutustui lukemattomiin outoihin -asioihin. Niilin virrankin hän näki ja "Joosefin jyväaitat", sai -etäältä kuulla Ikuisen kaupungin humun ja ulapalta käsin katsella -Etna-vuoren tulenpurkauksia. Valppain silmin hän teki kaikkialla -havaintoja ja hänen tietomääränsä laajeni laajenemistaan. - -Muutaman vuoden kuluttua hän vaihtoi kauppalaivan englantilaiseen -sotalaivaan, uljaaseen fregattiin, jonka matruusina hän purjehti eri -merillä ja perehtyi yhä syvällisemmin merimiehen ammattiin. Ja -palveltuaan vielä ranskalaisessakin sotalaivassa hän oppi englannin -lisäksi myöskin tämän maan kieltä. Yhdeksän vuotta näin maailman -merillä risteiltyään hän palasi kokeneena ja kielitaitoisena -merimiehenä takaisin Itämeren äärille. - -Ruotsi oli siihen aikaan suurvaltana mahtinsa huipulla. Miltei kaikki -Itämeren rannikot olivat sen hallussa ja tämän merivallan tukena oli -uljas sotalaivasto, johon kuului satakanuunaisia linjalaivoja, noita -sen ajan komeita merijättiläisiä, fregatteja, prikejä ja hyvin paljon -pienempiä saaristoaluksia. Laivaston keskuspaikkana oli Karlskronan -sotasatama Itämeren partaalla. Sinne saapui eräänä syksyisenä -päivänä nuori ja tummaksi ahavoitunut Tuomas Rajalin, näytti -amiraalinvirastossa Englannin ja Ranskan palveluksessa saamiaan -todistuksia sekä tarjoutui palvelukseen. Tosin hän puhui ruotsia varsin -ontuvasti, mutta mitäs siitä, kun mies oli saanut mainion koulutuksen -ja osasi kahden suuren kansan kieltä. Hänet siis otettiin Ruotsin -sotalaivastoon, ja hän sai aliupseerin arvon sekä opetusperämiehen -toimen. - -Hän oli nyt kuudenkolmattavuotias, paljon kokenut ja karaistunut mies. -Mutta eräissä suhteissa hän oli vielä täydellinen lapsi, äärimmäisen -ujo ja saamaton. Se tuli näkyviin hänen käytöksessään majapaikkansa -tytärtä kohtaan. Ensi talvikausi hänen täytyi näet asua kaupungissa -yksityisen luona, sillä meriväen kasarmeissa ei ollut tilaa ja laivat -olivat talviteloillaan. Hän oli saanut asunnon laivuri Hallongrenin -talossa. Laivurilla, joka itse oli merimatkoilla, oli yksi ainoa lapsi, -yhdeksäntoistavuotias Botilla-neitsyt. Tyttö oli ruskeasilmäinen ja -pyöreäleukainen veitikka, jolla oli hyvin ärsyttävät hymykuopat. Niin -paljon maailmaa kuin Tuomas oli nähnytkin, tämä tyttö vaikutti häneen -uuden ja oudon ilmestyksen tavoin. Ensi iltaa talossa ollessaan hän ei -tiennyt, miten olla ja käyttäytyä. Hän tunsi esiintyvänsä suunnattoman -kömpelösti ja siitä hänen olonsa kävi yhä tukalammaksi. Hänen -ohimoitaan kuumotti, eikä hän tiennyt, mihin luoda katseensa. Tyttöä -hän ei uskaltanut silmäilläkään, mutta havaitsi siitä huolimatta, -kuinka tämä syrjästä tarkasti häntä ja näytti olevan joka hetki valmis -nauruun pyrskähtämään. - -Tietysti Tuomas hiukan kotiuduttuaan vapautui pahimmasta ujoudestaan. -Mutta tyttöä hän ei uskaltanut omasta aloitteestaan puhutella ja -katsoakin häntä tohti vain varkain. Milloin hän jäi huoneeseen kahden -kesken tytön kanssa, nousi hiki hänen otsalleen, kunnes äänettömyys ja -tytön nauruvalmius kävivät sietämättömiksi. Silloin hän mutisi jotakin -kiireellisestä asiasta, tempasi lakkinsa ja riensi matkoihinsa. - -Tietenkin tytön kiusoittelunhalu yltyi tästä, ja yhä useammin Tuomaan -täytyi paeta kotoa. Mutta kohta kun hän oli poissa tytön ulottuvilta, -jokin alkoi vetää häntä sinne takaisin. Hänen täytyi saada salaa -katsella tyttöä, ja se kävi parhaiten silloin, kun tyttö hetkeksi oman -itsensä unohtaen hyräili ja teki askareitaan. - -Tuomas sadatteli ujouttaan ja saamattomuuttaan ja punoi yhtä mittaa -suunnitelmia, miten päästä lähestymään tyttöä. Mutta ei asia -kehittynyt, ennen kuin tapahtui ihme, jonka näyttämönä olivat kapeat -ullakonportaat. Tuomaalla oli talon katonrajassa pieni makuusuojansa, -ja ollessaan eräänä päivänä menossa sinne hän huomasi portaiden -yläpäässä tytön, joka palasi ylisiltä. Tuomas yritti palata takaisin, -mutta silloin sattui pieni onnettomuus, josta se ihme sitten sukeutui. -Tyttö miten lie horjahtanut, tuli nurin niskoin alas ja osui -- suoraan -Tuomaan syliin. Nyt ei auttanut ujostella; Tuomaan täytyi kietoa vankat -käsivartensa tytön ympärille ja nostaa hänet alas. Tyttö ei ollut -vahingoittunut, ja kun Tuomas laski hänet lattialle, oli tyttö -hämmennyksissään ja katse alas luotuna niin vastustamaton, että Tuomas -käsittämättä oikein itsekään kuinka se tapahtui, kietoi uudelleen -kätensä tytön ympärille ja -- suuteli häntä. Tosin se tapahtui -hätäisesti ja koko lailla taitamattomasti, mutta joka tapauksessa se -oli selvä tapaus. Siksi sen ainakin tyttö tuntui käsittävän, sillä hän -riistäytyi irti ja juoksi tiehensä. Ja Tuomas -- hän juoksi myöskin -tiehensä. Mutta siitä hetkestä lähtien hän oli vapautunut ujoudestaan, -jota vastoin tyttö näytti nyt suorastaan joutuneen sen valtaan. Tuomaan -nähdessään hän loi katseensa alas, punastui usein eikä ollut enää yhtä -kärkäs nauramaan hänen hullunkurisille englanninsekaisille lauseilleen. - -Sattuipa sitten kevättalven kuluessa, että tyttö toisenkin kerran -joutui Tuomaan vahvojen käsivarsien syleilyyn. Tällöin hän ei -riistäytynyt pakoon, vaan nojautui turvallisesti Tuomaan rintaa vasten. -No, sillähän asia oikeastaan olikin lukossa. Tarvitsi vain ilmoittaa -siitä Botillan vanhemmillekin. Äitihän tietysti oli jo aikoja -havainnut, mihin suuntaan asiat kehittyivät eikä hänellä ollut mitään -sitä vastaan. Olihan Tuomas kaikin puolin luottamusta herättävä nuori -mies ja lisäksi "styyrmanni" kuninkaallisessa laivastossa. Sellaisella -miehellä oli kyllä tulevaisuutta. Isä puolestaan, kun hän kotiutui, -mieltyi heti nuoreen opetusperämieheen, jonka hän meriasiain tuntijana -huomasi mestarikseen. Niinpä hän kerran rommia maisteltuaan taputti -Tuomasta olkapäälle ja lausui ennustuksen, jolle kaikki nauroivat, -mutta joka vuosien kuluessa sittenkin oli toteutuva, että hänen tuleva -vävypoikansa oli päättävä päivänsä amiraalina. - -Nuoret saivat siis ryhtyä itselleen pesän sijaa katselemaan. Mutta ne -puuhat keskeytti sota. Aluksi kierteli kaikenkaltaisia huhuja ja -amiraalinvirasto alkoi tulisella kiireellä puuhata laivojen -varustamista. Huhtikuun lopulla nuori kahdeksantoistavuotias kuningas -saapui sitten Karlskronaan ja amiraalilaivaan asettuen komensi -laivaston merille. Oli se juhlallinen näky, kun viidettäkymmentä -eri suuruista alusta käsittävä laivasto levitti purjeensa ja -kiiti kuin joutsenparvi merelle. Koko kaupunki oli silloin -kerääntynyt rannalle. Jäähyväislaukaukset paukkuivat, liinat -ja hatut liehuivat ja katkeamattomina kaikuivat hurraahuudot. -Botilla seisoi sataman äärimmäisellä ulkonemalla ja näki yhden ainoan -laivan, jonka peräkannella harteva aliupseeri viittoi hänelle -jäähyväistervehdyksiään. Hän seisoi paikallaan ja huiskutti liinaansa -niin kauan kuin laivaa vähänkin näkyi. Kun se häipyi kokonaan -näkyvistä, hän puhkesi nyyhkytyksiin ja lähti allapäin kotiin -astelemaan. - -Muutaman päivän merellä risteiltyään kuningas palasi maihin, mutta -laivasto jatkoi matkaansa Juutinraumaan. Siellä oli vastassa yhtä uljas -Tanskan laivasto. Oli odotettavissa suuri meritaistelu. Mutta -Kattegatissa olivat tulossa Ruotsin avuksi Englannin ja Hollannin -yhtyneet laivastot. Silloin Tanskan laivasto vetäytyi kiireesti omien -rannikkojensa suojaan. Ruotsin laivasto tuli Kööpenhaminan edustalle ja -alkoi pommittaa kaupunkia. Muutamien päivien ajan kuului juhlallista -jyrinää, mutta mitään sanottavaa ei saatu aikaan. Silloin päätti nuori, -huimapäinen kuningas kuljettaa sotajoukkonsa Juutinrauman yli ja nousta -maihin Tanskan maaperälle. Heinäkuun viidentenäkolmatta päivänä se -saatiin laivaston tukemana onnelliseen päätökseen. Kaksikymmenvuotinen -Pohjan sota oli alkanut. - -Seurasi pitkä sarja maavoittoja. Yhdeksän vuoden kuluttua ne päättyivät -Pultavan tappioon ja sitten seurasi yhtä pitkä ajanjakso pelkkiä -tappioita, joiden johdosta Ruotsi kadotti suurvalta-asemansa ja sai -voimattomana alistua nöyryyttävään rauhaan. Koko tämän pitkällisen -sodan ajan oli Ruotsin laivasto ollut toiminnassa, mutta ainoatakaan -huomattavampaa voittoa ei se koko aikana saavuttanut, ei se ollut -osallisena missään ratkaisevassa taistelussakaan. Kesät kuluivat -turhiin risteilyihin ja pieniin kaappauksiin. Talveksi vetäydyttiin -aina Karlskronaan. - -Suuri oli ilo laivuri Hallongrenin kodissa, kun laivasto ensimmäisen -sotakesän syksynä ankkuroi Karlskronan satamaan ja Tuomas terveenä ja -merituulten ahavoittamana ilmestyi taloon. Isä Hallongren ei sodan -takia voinut toistaiseksi lähteä merille ja nytpä hän sai mieleistänsä -seuraa. Ja kylläpä hänellä riitti kyselemistä ensi iltoina. - -Kodin perustamista jatkettiin ja sitten joulun aikana Tuomaan ja -Botillan avioliitto solmittiin merisotilaiden kirkossa. - -Siitä lähtien maailmaa harhaillut Tuomas Rajalin vietti täyteläistä -elämää. Kesät merellä rakasta suolantuoksua hengittämässä ja talvet -kotilieden ääressä herttaisen ja aina iloisen puolisonsa seurassa. -Joutilaisuudessa eivät talvet suinkaan kuluneet, vaan päivät käytettiin -merisotilaiden opettamiseen ja harjoituksiin sekä laivojen ja niiden -varustuksien parantelemiseen. Kaiken tämän ohella Rajalin opiskeli -itsekin lukien ammattialaansa kuuluvia teoksia, joita suinkin saattoi -amiraliteetista käsiinsä saada. Hän oli lujasti päättänyt pyrkiä -urallaan eteenpäin. - -Koreanimisiä aatelismiehiä oli tukuittain niin armeijassa kuin -laivastossakin ja niitä oli työläs sivuuttaa sellaisen tuntemattoman -erämaanpojan kuin Tuomas Rajalinin. Mutta kunto raivaa aina väkisinkin -tien itselleen ja saa ennemmin tai myöhemmin osakseen huomiota ja -tunnustusta. Niinpä Rajalin viidennen sotavuoden lopulla vihdoinkin -ylennettiin aliluutnantiksi. Neljä vuotta myöhemmin hän sai -yliluutnantin arvon, ja vielä kaksi vuotta, niin hänellä oli kapteenin -arvo sekä oma laiva komennossaan. - -Kun kuningas heti ensi otteellaan oli pakottanut Tanskan rauhaan, ei -Ruotsin laivastolla ollut oikeastaan minkäänlaista vastustajaa -Itämerellä. Mutta itään oli kohoamassa pelottava valtakunta. Se -jättiläinen, joka tätä maailman kulmaa muodosteli uudelleen, valtasi -kohta ensimmäisinä sotavuosina Nevajoen suun ja alkoi sinne -uskomattomin ponnistuksin rakentaa valtakunnalleen uutta pääkaupunkia. -Hän rupesi myöskin tyhjästä luomaan laivastoa. Linjalaivoja, -fregatteja, kaleereja -- ja varsinkin kaleereja laskettiin siellä -ehtimiseen vesille. Kun tämä laivasto oli kasvanut kyllin suureksi se -uskaltautui merelle ja alkoi uhmata Ruotsin laivastoa. - -Oli päästy kesään 1714. Rajalin, joka oli jo miehuutensa täysissä -voimissa, oli aluksineen mukana laivastossa, joka ankkuroi Hankoniemen -edustalle estääkseen Venäjän uuden laivaston pääsemästä Turkuun ja -Ahvenan saaristoon. Toistasataa kaleeria sekä useita suurempia aluksia -käsittävä vihollislaivasto lipui pitkin Suomen rannikkoa ja patoutui -saarten suojaan Hankoniemen kainaloon. Pitemmälle ei se Ruotsin -laivaston pelosta uskaltanut ja suuret linjalaivat eivät liioin -tohtineet tulla saarten sokkeloihin sitä hätyyttämään. - -Tsaari oli itse matkassa ja aina väsymättömänä ja neuvokkaana hän -päätti huomaamatta livahtaa laivoineen Hankoniemen toiselle puolen. -Ruvettiin rakentamaan niemen kapeimman kohdan poikki kapulasiltaa, jota -pitkin kaleerit piti vedettämän toiselle puolen. Mutta amiraali -Wattrang, Ruotsin laivaston komentaja sai yrityksestä tiedon ja teki -sille tenän. Sillan itäpään lähistölle hän lähetti muutamia laivoja -pommittamaan vihollisen sinne ahtautuneita kaleereja ja länsipuolelle -lähetettiin vara-amiraali Niilo Ehrenskiöld kahdeksan aluksen kera -ottamaan asianomaisella tavalla vastaan kaleerit, jos niitä alkaisi -siltaa pitkin liukua sille puolen. - -Kannaksen ylitys oli näin turhaan rauennut. Mutta silloin tuli sattuma -venäläisten avuksi. Syntyi muutamia päiviä kestävä tyven. Ruotsin -laivat eivät päässeet ankkuripaikaltaan hievahtamaankaan. Harmi ja -katkeruus sydämessään täytyi ruotsalaisten toimettomina katsoa, kuinka -venäläiset kaleerit loppumattomana jonona soutivat Hankoniemen kärjen -ympäri. Ehrenskiöldille, joka aluksineen oli asettunut kapeaan salmeen -Riilahden selällä, tarjottiin kunniallista antautumista, mutta hän -kieltäytyi. Syntyi useita tunteja kestänyt verinen taistelu, jossa -suurin osa Ehrenskiöldin miehistöstä kaatui ja hän itse eloonjääneiden -kanssa joutui pahoin haavoittuneena venäläisten vangiksi. Tämä -kalliilla hinnalla ostettu voitto, venäläiset kun taistelussa -menettivät nelisentuhatta miestä, oli tsaarin ensimmäinen merivoitto, -jonka muistoa hän sen jälkeen joka vuosi suurin juhlallisuuksin vietti. - -Ehrenskiöld oli suomalainen samoin kuin Rajalinkin ja lisäksi he olivat -ikätovereita. Mutta kuntonsa lisäksi oli edellisellä tuo komealta -kalskahtava nimi, jonka hänen isänsä oli aatelisarvon mukana saanut. -Niin hän olikin päässyt maanmiestään hyvän joukon pitemmälle uralla, -joka nyt toistaiseksi katkesi hänen jouduttuaan vuosikausiksi -sotavankeuteen Venäjälle. - -Kesästä kesään jatkui risteilyä, kaappauksia, vartiopalvelusta. Mitään -ratkaisevaa ei merellä tapahtunut. Näytti kuin Ruotsin ja Venäjän -laivastot olisivat tahallaan sellaista välttäneet. Tanskakin oli -uudelleen liittynyt Ruotsin vihollisiin ja sen laivaston kanssa sattui -silloin tällöin huomattavia yhteenottoja, jotka tavallisimmin -päättyivät Ruotsin laivaston tappioon. Miltei ainoana valokohtana -Tanskaa vastaan käydyssä merisodassa oli eräs pienehkö meritaistelu -Etelä-Ruotsin rannikolla, jossa Rajalin sai tilaisuuden osoittaa -itsenäistä päällikönkuntoa. - -Kapteeniksi tultuaan hän oli komentanut "Werden"-nimistä fregattia, -jossa oli 52 kanuunaa ja 320 miestä. Ollessaan yksin risteilemässä -Blekingen rannikolla, Karlskronan lähivesillä hänet yllätti -Hanön-saaren luona tanskalainen laivasto-osasto, johon kuului kaksi -linjalaivaa ja kolme fregattia. Mainittua saarta kiertäessään hän -joutui miltei vihollisten syliin. Taistelu kävi välttämättömäksi. Mutta -niin tyynenä Rajalin seisoi komentosillallaan ja niin varmoina -kajahtelivat hänen käskynsä, että hämmingin valtaan joutunut miehistö -sai uutta ryhtiä ja täytti yhtenä miehenä tehtävänsä. Nähtiin pian, -mihin kuntoon entinen suomalainen maalaispoika oli laivansa saattanut. -Se totteli komentajaansa kuin hyvin koulittu virma juoksija -ohjaajaansa. Nopeilla liikkeillään ja äkkikäännöksillään "Werden" esti -vihollisia yhtaikaa kimppuunsa käymästä, jota vastoin se itse vuoron -perään iski milloin mihinkin viholliseensa. Se liikahti kuin notkea -pantteri kömpelön susilauman keskellä. Kun se oli saanut ammutuksi -laidallisen kahta fregattia kohti ja pitkin kantta, ne tulivat -kykenemättömiksi jatkamaan taistelua ja lähtivät kiireesti pakoon. -Jäljellä olevat eivät voineet estää "Werdeniä" perääntymästä -Karlskronan turviin. - -Tästä urotyöstään Rajalin sai ansaitun tunnustuksen ja hänet -ylennettiin kommodoriksi, mikä vastasi everstin arvoa maaväessä. Hän -sai nyt komennettavakseen linjalaiva "Ulrika Eleonoran", jossa oli -kokonaista kahdeksankymmentäneljä kanuunaa. - --- Enkös minä ole alunperin sanonut, että amiraalina hän vielä uransa -päättää! virkkoi tyytyväisenä vanha Hallongren, joka vävynsä kunniaksi -pani toimeen pidot ystäväpiirilleen. - -Loppui vihdoin tuo pitkällinen sota, joka lopulta oli tuottanut vähän -kunniaa ja vaivuttanut valtakunnan syvän nääntymyksen tilaan. Ennen -niin uljaasta laivastostakaan ei ollut kuin rippeet jäljellä. -Sitä enemmän tarjoutui nyt Rajalinin kaltaiselle miehelle -toimintamahdollisuuksia kauppalaivaston ja yleensä merenkulun -elvyttämisessä ja kohentamisessa. Seuraavat vuodet kuluivatkin -yhtämittaisessa rauhallisessa työskentelyssä rakkaan meriammatin -hyväksi. Opintojaan hän oli kaiken aikaa käytännöllisen työn ohella -jatkanut ja niiden sekä suuren kokemuksensa pohjalla hän julkaisi kaksi -tutkielmaa, toisen purjehdustaidosta ja toisen laivanrakentamisesta. -Valtio palkitsi kummankin kirjoituksen ja hänestä tehtiin -ekipaasimestari. - -Hän oli jäänyt leskeksi rakkaasta Botillastaan, vuosien taakka alkoi -painaa hartioita ja tukka hopeoitui. Mutta lepoon ei hänen sallittu -vielä siirtyä. Ilmassa alkoi tuntua jälleen sodankäryä. Häikäilemätön -hattupuolue lietsoi uutta sotaa Venäjää vastaan. Laivaston piti olla -valmiina ja lähteä merelle jo ennen sodan julistusta. Mutta kuka -laivaston komentajaksi? Ansiokkain, kunnollisin ja kokenein mies -laivastossa oli Tuomas Rajalin ja häneen kiintyivät kaikkien katseet. -Mutta kävikö laatuun asettaa miestä, joka oli aivan tuntematonta -alkuperää, käskijäksi upseereille, joiden useimpien nimet päättyivät -kenen -hjelmiin, kenen -stjernaan, kenen taas johonkin muuhun komealta -kuulostavaan sanaan? Mutta ansiot, ansiot, niitähän ei kukaan voinut -kieltää Rajalinilta. Ja oliko niitä muistettu ja palkittu? No, nyt se -tehtiin, ja kun amiraaliksi ylennetystä Rajalinista samalla tuli von -Rajalin, ei aatelisten meriupseerien tarvinnut nähdä aatelitonta miestä -ylikomentajanaan. - -Vanhan "Ulrika Eleonoran" hän valitsi amiraalinlaivakseen. Sen -suurmastoon kohosi toukokuun 11. päivänä 1741 merkkilippu ja samoin -kuin neljä vuosikymmentä sitten oli nytkin Karlskronan satama -tulvillaan kaupunkilaisia, jotka hurrasivat ja huiskuttivat liinojaan -poistuvalle laivastolle. Se oli vanhan merisankarin viimeinen retki. -Murheita ja vastoinkäymisiä se oli tulvillaan, kuten koko onneton -hattujen sota. Rajalin aavisti sen jo lähtiessään, sillä kaikki -varustelut olivat tuiki puutteelliset ja hänelle annetut toimintaohjeet -ahtaat ja typerät. Niiden mukaan tuli laivaston pysyä ankkurissa -Perkel-saaren luona Haminan edustalla, odottaa siinä sodan julistusta -ja pitää silmällä Venäjän laivaston toimia. Ankkuripaikka oli mitä -sopimattomin, kun muun muassa juomavesi oli haettava monien -peninkulmien päästä. Tukholman neuvosherrat eivät kuitenkaan suostuneet -paikan muutokseen. Kaikki toimenpiteet olivat takaperoisia kuten aina, -milloin monta päätä on hallitusta hoitamassa. Muonalähetykset -laivastolle viivästyivät ja miehistö sai kärsiä puutetta. Laivoissa -alkoivat riehua tuhoisat taudit. Kun Rajalin omalla vastuullaan teki -purjehdusretken merelle virkistääkseen laivaston mielialaa, hän sai -muistutuksen Tukholmasta. Taudit levisivät ja lopulta oli puolet -laivaston miehistä sairaana. Joukkohautauksia toimitettiin joka päivä. -Näin ollen ei laivasto kyennyt lähtemään liikkeelle, kun siihen sodan -julistuksen jälkeen lopultakin tuli käsky. - -Rajalin oli tehnyt rakkaan laivastonsa hyväksi kaiken mahdollisen. Ikä -ja vastoinkäymiset murtivat hänen vahvat, meren karaisemat voimansa. -Kun laivastoon saapui tieto onnettomasti päättyneestä Lappeenrannan -taistelusta, se koski häneen niin, että hänen oli laskeuduttava -sairasvuoteelle "Ulrika Eleonoran" kajuutassa. Pian sen jälkeen -amiraalinlaivan puolitankoon vedetty lippu ilmoitti, että vanhan -amiraalin elämänjuoksu oli päättynyt. - -Kaksi poikaa oli Botilla lahjoittanut miehelleen ja nämä palvelivat jo -molemmat luutnantteina laivastossa. He saattoivat nyt isänsä ruumiin -takaisin Karlskronaan, jossa se suurin juhlallisuuksin haudattiin. - -Molemmat nämä pojat kohosivat aikoinaan nopeasti arvoasteissa. -Nuoremmasta, josta myöskin tuli amiraali, tehtiin lisäksi vapaaherra. -Hänenkin poikansa kohosi amiraaliksi ja saavutti Ranskan merisodassa -suurta mainetta. - -Ruotsi sai, paitsi Tuomas Rajalinin henkilökohtaisen panoksen -sotalaivaston hyväksi myös hänen perintönään Suomesta kokonaisen -voimakkaan merisuvun, jonka jälkeläisiä vieläkin elää paroneina -Ruotsissa. Monella tavoin ja moninaisten korkojen kanssa Suomi on siis -aikojen kuluessa maksanut Ruotsille velan länsimaisesta sivistyksestään -ja oikeusjärjestyksestään. - -Eräs Tuomas Rajalinin aikainen upseeri on hänestä lausunut seuraavan -koruttoman arvostelun: "Hän oli peloton mies ja ammatissaan meidän -merimiehistämme taitavin ja perehtynein siihen aikaan." - -Tuomas Rajalin oli kuin pienoiskuva kansastaan: ei mitään häikäiseviä -loistotekoja, mutta koko elämä uupumattoman tarmon kannattamaa jäyhää -pyrkimystä eteen- ja ylöspäin. Vaikkakin hän oli varjossa elänyt ja -vaatimatonta sukuperää, hänen miehekäs kuntonsa oli kuitenkin sitä -lajia, jota ajanoloon on mahdoton huomiotta sivuuttaa. Ja niinpä hän, -itse koskaan esille pyrkimättä, päätti päivänsä yhteiskunnan huipulla. -Kunpa tulevaisten aikojen historia voisi merkitä lehdilleen samanlaisia -piirtoja koko siitä kansasta, jonka poikia merisankari Tuomas von -Rajalin oli. - -_Kyösti Wilkuna_ - - - - -KANSAN VALITSEMIA SOTAPÄÄLLIKÖITÄ - -MIKKO SALLINEN, LAURI ROIVAS, TAPANI RÄTY - - -Häikäilemätön ja röyhkeä hattupuolue oli kuin olikin saanut -valtiopäivillä ajetuksi tahtonsa läpi huolimatta järkeväin ja -maltillisten ainesten vastustuksesta. Niin joutui Suomi taas uuden -kerran sodan jalkoihin, kun elämä isonvihan kauhujen ja kärsimysten -jälkeen oli parahiksi uudelle oraalle päässyt. Syyskesällä 1741 -alkoivat sotatoimet ja loppumattomien venäläisjoukkojen nähtiin -marssivan Viipurin ohi, kullakin sotilaalla oli selässään lähes itsensä -kokoinen limppu. Lappeenrannassa tapahtui ensimmäinen huomattavampi -yhteenotto, jossa suomalais-ruotsalainen sotajoukko joutui perinpohjin -häviölle. Sen jälkeen asiat kehittyivät askel askelelta yhä kurjempaan -ja häpeällisempään suuntaan. Koko sota oli osoituksena siitä, kuinka -Ruotsin sotilaallinen selkäranka oli Pultavan taistelussa -auttamattomasti ja ainiaaksi murtunut ja kuinka Suomea tuohon maahan -liittäneet siteet olivat arveluttavasti lahonneet. - -Miltei ainoana valokohtana tämän häpeällisen ja mieltä masentavan sodan -historiassa on se into ja urheus, millä Pohjois-Karjalan talonpojat -vuoden 1742 kuluessa itse valitsemiensa päällikköjen johdolla -puhdistivat maakuntansa vihollisista. - - * * * * * - -Savupirtin ikkunaluukku oli työnnetty puoleksi auki, päivä pistihe -siitä sisään ja valaisi yhdestä hongasta veistetyn pöydän, jonka -ääressä kaksi miestä istui aterioimassa. Pöydän toisessa päässä leipoi -rotevatekoinen, nuorenpuoleinen nainen piirakoita ja orteen -ripustetussa pärekopassa, jonka nainen jauhoisilla käsillään tavan -takaa tyrkkäsi heiluvaan liikkeeseen, äänteli pienokainen. Kahden -varttuneemman lapsen äänet kaikuivat pihalta, jossa he touhusivat -kelkan kanssa. - --- Eikö siellä Eimisjärvellä päin ole vihollisista mitään kuultu? kysyi -nainen luoden miehiin katseensa. - --- Ei ole sota tuntunut siellä enempää kuin täällä Konnunniemen -puolellakaan, vastasi miehistä lyhyempi ja hartiakkaampi. - --- Kiihtelysvaaran pappi kertoi minulle kynttelinpäivän aikana, että -joulun tienoissa on tehty aselepo, mainitsi pitempi miehistä, joka -istui isännän paikalla pöydän päässä. -- Eikä ole kuulunut, että sitä -olisi vielä purettu. Äijillä on ollut kuulemma Pietarissa muuta hommaa, -etteivät ole joutaneet sotimaan. Pietari-vainajan tytär kuuluu -kiepauttaneen itsensä keisarin istuimelle ja siitä lie riittänyt -kaikenlaista jälkiselkkausta. - --- Kuulin siitä minäkin jo muutamilta Korpiselän miehiltä, jatkoi -toinen. -- He kertoivat saaneensa tehdä valankin uudelle -keisarinnalleen. Heillä on siis jo kolmatta kertaa akanpuoli keisarina -sitten isonvihan. Tämä nykyinen on nimeltään Elisapetti. - --- Jospa nyt syntyykin pian rauha, kun naisihminen on päässyt keisarin -istuimelle, arveli emäntä. - --- Akkaväkeen ei ole luottamista senkään vertaa kuin miehiin, -naurahtivat miehet. -- Niiden mieli heilahtaa niin helposti tuulten -mukaan. - -Miehet lopettivat ateriansa, johon oli kuulunut karkeata leipää, pari -uunissa paistettua oravaa ja ohrapuuroa sekä piimää. He nousivat -pöydästä ja pitempi arveli: - --- Kaipa tässä nyt jaksettaneen karhunpesälle hiihtää. Siellä onkin -mainio keli. - --- Kun vähän varrotte, niin joutuvat nämä piiraat eväiksenne, että -jaksatte sieltä takaisinkin hiihtää, virkkoi emäntä. - -Miehet istahtivat sivupenkille ja alkoivat jutella edessä olevasta -karhunjahdista. He olivat näköjään yhdenikäiset, siinä puolivälissä -neljääkymmentä. Pitempi, notkealiikkeinen mies, jolla oli avonaiset -kasvonpiirteet ja leuassa lyhyt ruskea kihara parta, oli talon isäntä, -nimeltään Mikko Sallinen. Muutamia vuosia sitten hän oli Liperin -Röksänkylästä muuttanut tänne Ilomantsin lounaiskulmalle joutuen siten -jahtitoverinsa Laurin naapuriksi, joka oli Roivaksen sukua. Tosin he -eivät olleet mitään rajanaapureita, sillä Roivaksen taloon Eimisjärven -kylään oli kokonaista pari peninkulmaa. Mutta sehän ei ollut -niihin aikoihin Karjalan saloilla matka eikä mikään. He olivat -molemmat laajalti tunnettuja metsämiehiä ja karhunkaatajia. Koska -kummallakin oli varsin vähäiset talot, he joutivat pitkin talvea -samoilemaan metsissä. Siten olikin metsänkäynti muodostunut heidän -pääasiallisemmaksi elinkeinokseen. Lisäksi he olivat saavuttaneet -mainetta taistellessaan edellisvuosina rajan takaa ryöstöretkille -tulleita sissejä vastaan. Pari eri kertaa he pienen mutta rohkean -miesjoukon etunenässä olivat pelastaneet maakunnan sellaisten -rosvojoukkojen hävityksiltä. - -Roivas oli illalla Sallisen kutsusta saapunut Konnunniemeen. Viimeksi -mainittu oli syystalvella keksinyt karhunpesän Haarajärven sydänmailla -ja sinne heidän oli nyt tarkoitus hiihtää. - -Emäntä otti piiraat uunista, Mikko-isäntä sovitti ne hylkeennahkaiseen -laukkuunsa ja kumpikin otti naulasta pitkäpiippuiset luodikkonsa. -Karhukeihäät, joita sopi samalla käyttää suksensauvana, seisoivat -ovinurkassa. Varustuksiin kuului vielä leveäteräinen kirves, joka -työnnettiin vaaleasarkaista mekkoa kiertävän villavyön alle. - --- Luikkipa haukkuu ulkona sillä äänellä kuin vieraita olisi tulossa, -virkkoi Sallinen, kun he olivat jo valmiit lähtemään. Hän työnsi päänsä -ikkuna-aukosta ja loi katseensa vaaran rinteelle, jota pitkin tie hänen -taloonsa kohosi. -- Puolikymmentä miestä pyssyt selässä hiihtää tänne -niin että lumi tuiskuaa. - --- Herra varjelkoon, eihän vain vihollisia! huudahti emäntä keskeyttäen -askarensa. - --- Eihän ne nyt toki niin hulluja ole, että noin pienellä joukolla -juuri meille tulevat, arveli Sallinen rauhallisesti. - --- Mutta jos niillä on vihollinen takanaan? - --- Eipä näy muita liikkeellä niin pitkälle kuin silmä kantaa. Mutta -mikähän niitä nyt noin lennättää? Näkee jo hiihdosta, että jotain -tavallista kummempaa on matkassa. Maltas... eiköhän tuo etumainen ole -Röksän Haapalainen. Onpa kuin onkin. Ja Latukainen ja Lykkö -Tohmajärveltä. Niidenhän piti kaikkien olla rajavartiojoukossa -Kiteellä. Pian kuullaan, mitä siellä on tapahtunut. - -Jo kuului suksen suihke pirttiinkin ja kohta sen jälkeen astuivat -vieraat hiestyneinä ja punoittavina sisälle. - --- Jumalan terveeksi! -- Miehet pistivät kättä kaikille tuvassa -oleville. - --- Kiteeltäkö matka? Sallinen kysyi. - --- Sieltä tullaan kuin tuli olisi hännässä, vastasi ensimmäisenä -pirttiin astunut, leveärintainen ja täyspartainen mies, jota Sallinen -oli nimittänyt Haapalaiseksi. - --- No mitä niille main kuuluu? Kai aselepo on vielä voimassa? - --- Vai voimassa! Olisitpa ollut toissa päivänä Kiteellä näkemässä, niin -tietäisit minkä verran ryssän sanoihin on luottamista. Ellet sitä -nimittäin ennestään tiedä. - --- Mutta mitä siellä Kiteellä on sitten tapahtunut? Onko vihollinen -taas rajan tällä puolen? - --- On, ja lähes kolmentuhannen miehen voimalla. - --- Kasakoitako? - --- Kasakoita ja muuta roskaa lisäksi. Päällikkönä muuan kenraali -- -mikä lie ulkomaalainen heittiö. Sortavalasta käsin painoivat -päätäpahkaa Kiteelle. Ensiksi tuli hajanaisia parvia, toissa päivänä -sitten pääjoukko. - --- Entä te? Rupesittekos vastarintaan? - --- Hittoako varten me siellä muutenkaan olisimme koolla olleet, vastasi -Haapalainen ärtyisesti. -- Me tahdoimme, että olisi heti käyty -kärkiparvien kimppuun, jolloin me varmasti olisimme voittaneet. Mutta -kruunun asettamat upseerit eivät uskaltaneet, olivat jänishousuja. -Samanlaisia raukkoja olivat heidän miehensäkin. Eivät ryhtyneet -taisteluun silloin kun vihollisia oli vähemmän ja me olisimme voineet -ajaa ne takaisin. Kun vihollisen päävoima tuli Kiteelle ja alkoi -saartaa, nuo raukat antautuivat ampumatta yhtään laukausta. Mutta me -talonpojat emme antautuneet, vaan kävimme päin. Kovin suuri ylivoima -oli kuitenkin vastassamme. Kymmenen yhtä vastaan. Toistasataa miestä -jäi kentälle, osa taisi joutua vangiksi. Me loput, kuutisenkymmentä -miestä, hakkasimme tien itsellemme ja pelastuimme. - -Pirtissä syntyi tukala äänettömyys. Sallinen sen vihdoin katkaisi. - --- Vai niin surkeasti siellä asiat päättyi, hän lausui. -- Ja nyt koko -lauma tietysti ryöstää ja polttaa sielläpäin. - --- Kiteen kirkonkylä on jo porona, jatkoi Haapalainen. -- Eikä viivy -kauan, ennen kuin ne leviävät tännekin. Jos me nimittäin annamme niiden -rauhassa temmeltää. Vai annammeko, Sallinen? - --- Ei niin kauan kuin johonkin kykenemme, vastasi puhuteltu, jonka -kasvot ja silmät olivat äkkiä saaneet päättäväisen ilmeen. -- On kai -Karjalassa vielä miehiä, jotka uskaltavat ojentaa pyssynsä muutakin -kuin metsänotusta vastaan. Olimme tämän Roivaksen kanssa lähdössä -karhunajoon, mutta taisikin tulla toisenlainen jahti. Mitä sanot, -jätetäänkö karhu kasvamaan ja lähdetään toisenlaiseen jahtiin? - --- Niinpä tässä jo hengessäni päätin, vastasi Roivas yksivakaisesti. - --- Oli hyvä, että tapasimme saman tien tämän Roivaksenkin, Haapalainen -puuttui taas puheeseen, -- sillä hänelle meillä oli myös asiaa. Ja se -näyttää onnistuvan, sillä te puhutte molemmat kuin miehet. - --- Oliko teillä kenties jotain muutakin kuin saada meidät yhtymään -joukkoon? kysyi Sallinen. - --- Oli hiukan enemmänkin. Me ryssän saarroksista päässeet olimme eilen -koolla Onkamossa. Siellä päätettiin kerätä lisää miesvoimaa ja -päälliköiksi päätimme ottaa teidät molemmat. Kruunun upseereja emme -enää huoli. Meidät lähetettiin ilmoittamaan teille kokouksen -päätöksestä. Maanantaina oli määrä sekä entisten että uusien miesten -kokoontua Kiihtelysvaaran kirkolle, tai jos vihollinen on jo sinne -ehtinyt, niin sitten Revonkylään. Mitä sanotte? - --- Kuten kuulitte, tulemme molemmat mukaan, lausui Sallinen hetken -mietittyään. -- Mutta miksi juuri päälliköiksi? Teidän joukossannehan -on miehiä, jotka ovat olleet taistelussa mukana. Miksi ei valittu -esimerkiksi tätä Haapalaista? - --- Emmepä rupea tässä turhia kinastelemaan ja kursailemaan, virkkoi -viimeksi mainittu. -- Te kumpikin olette jo ennen kunnostautuneet ja -koko Karjalassa tiedetään, mitä miehiä te olette. Jompikumpi tai -molemmat teistä ovat ylimmät päällikkömme. Minä johdatan alipäällikkönä -oman kulmakuntani miehiä. Sellainen oli kokouksen päätös. - --- Eihän sovi olla kahta ylipäällikköä, siitä tulee vain sotkua, -ilmoitti nyt Roivas mielipiteensä. -- Sallinen olkoon ylipäällikkönä, -minä toimin niin kuin Haapalainenkin alipäällikkönä. - --- On siis päätetty, että Sallinen on meidän kenraalimme, lopetti -Haapalainen asian. -- Roivas olkoon hänen kapteeninsa. Ja nyt meidän on -kiireesti vietävä viesti Ilomantsin ja Pielisten puolelle, että miehet -kokoontuvat maanantaina Kiihtelysvaaralle. - -Emäntä valmisti matkasta väsyneille miehille aterian ja isäntä pani -saunan lämpiämään, sillä eihän heidän puhdasverisinä suomalaisina -sopinut niin tärkeään toimeen valmistautua ilman saunomista. Kohta -kylvystä tultua miehet nousivat suksilleen ja hajaantuivat eri -ilmansuunnille. Maaliskuu alkoi olla puolessa, ilmassa oli jo kevään -tuntua ja suksi juoksi liukkaasti pitkin häikäisevää hankea. - -Aselepo oli joulukuun alussa tehty määräämättömäksi ajaksi. Venäläiset -olivat sen nyt lopettaneet ja kenraali Fermor oli hyökännyt rajan yli -Kiteelle. Siellä oli luutnantti Bergmanin ja vänrikki Knorringin -johtama pieni rajavartiosto, jonka vahvistukseksi oli kerääntynyt -muutamia satoja talonpoikia. Mainitut upseerit löivät epäröimisellään -laimin taistelun oikean hetken ja laskivat sitten sotilaineen -ryhdittömästi aseensa, kuten edellisestä on selvinnyt. Näin oli -maakunnan puolustaminen jäänyt kansan omiin käsiin. Ripeästi se siihen -ryhtyikin. Kuin kulovalkea levisi tieto Kiteen tapahtumista ympäri -pohjoisia pitäjiä. Joka talossa, missä vain oli kynnelle kykeneviä -miehiä, paahdettiin suksia, teroitettiin keihäitä ja valettiin luoteja. -Ja maanantaina hiihti joka ilmansuunnalta miehiä Kiihtelysvaaran -kirkolle. - -Enonkylästä saapui muiden mukana kolme Rädyn veljestä, Heikki, Risto ja -Tapani. Heidän isänsä, Antti Räty, toimi vielä kihlakunnan -postinkuljettajana, vaikka olikin jo vanha ja kivulloinen mies. -Voimallinen hän oli miehuusvuosinaan ollut ja isonvihan aikana hän oli -tehnyt monta urotyötä, käydessään Pielisen kulmilla pienen miesjoukon -kanssa sotaa omissa nimissään. Siitä hän oli tullut niin kuuluisaksi, -että itse Simo Hurtta oli kerran vartavasten tullut häntä katsomaan. - -Nyt ei ukko enää kyennyt mukaan, mutta olipa hänellä sen sijaan -lähettää kolme poikaa. Vanhin veljeksistä, Heikki, oli jo useita vuosia -toiminut isäntänä kotitalossa. Mutta nuorin heistä, Tapani, otti -sotapolulla kuin itseoikeutettuna johdon käsiinsä. Hän oli kookkain ja -hartevin veljeksistä, lisäksi ripeäliikkeinen, päättävä ja tuima -katseeltaan. Näki kohta, että sitä miestä ei ollut hyvä ärsyttää. Enon -puolen miehet olivat jo valinneet hänet johtajakseen. Siten hänestä -Roivaksen ja Haapalaisen ohella tuli yksi alipäällikkö lisää Sallisen -joukkoon. - -Miehiä kokoontui Kiihtelysvaaran kirkolle neljättäsataa. Sallisen -liikkeelle lähettämät tiedustelijatkin palasivat ja ilmoittivat, että -noin viisisatamiehinen vihollisjoukko oli tehnyt tuhojaan Tohmajärvellä -ja oli nyt tulossa Kiihtelysvaaraa kohti. Luultavastikin se yöpyisi -Onkamoon. - -Mitä tehdä? Vartoako täällä niiden tuloa vai lähteäkö vastaan? -Vihollisella oli ylivoima. Se ei itsessään merkinnyt mitään, mutta oman -joukon kehno aseistus arvelutti Sallista. Ainoastaan osalla miehiä oli -pyssyt. Useimpien ainoana aseena oli keihäs tai tappara. Mutta oli -yritettävä. Onkamoon hyökkäämistä vaativat varsinkin Kiihtelysvaaran -miehet, joiden koteja vaara lähinnä uhkasi. - -Voimien epätasaisuuden takia oli viisainta käydä yllättäen vihollisen -kimppuun. Päätettiin siis lähteä liikkeelle ja käydä sydänyöllä -rynnäkköön. - -Iltahämärässä Sallisen joukko saapui Onkamojärven pohjoispäähän. Siinä -pysähdyttiin levähtämään ja odottamaan eteenpäin lähetettyjä -tiedustelijoita. Nämä palasivat parin tunnin kuluttua ja ilmoittivat -vihollisten asettuneen taloihin Onkamo- ja Särkijärvien väliselle lähes -peninkulman pituiselle kannakselle. - -Sallinen jakoi miehet kolmeen joukkoon, joiden tuli yhtä monelta -suunnalta samanaikaisesti hyökätä vihollisen kimppuun. Roivas sai yhden -joukon kanssa hiihtää Särkijärven ympäri sekä hyökätä etelästä -kannakselle. Tapani Räty hyökkäisi lännestä kierrettyään Onkamossa -olevan ison Makkolan saaren. Sallinen itse kävi kimppuun pohjoisesta. -Juuri sydänyön hetkenä tuli aloittaa rynnistys ja jos kannas olisi -pakko jättää vihollisen haltuun yhdyttäisiin Kostamolammen -pohjoispäässä. - -Otava osoitti juuri puolta yötä, kun Sallinen miehineen karkasi -juoksujalkaa ensimmäisten talojen kimppuun. Vahdit ennättivät hälyttää, -ennen kuin saivat keihäistä surmansa, ja puolipukeutuneita vihollisia -syöksyi ulos taloista. Pitkin pihoja ja pihasolia taisteltiin tähtien -valossa. Syntyi heti käsirysy eikä ampuma-aseita juuri voinutkaan -käyttää, sillä ystävät ja viholliset olivat aivan sekaisin. Kirves -kädessään Sallinen liikkui huimana ja notkeana huudellen kehotuksia -miehilleen ja iskien maahan jokaisen kätensä ulottuville joutuneen -vihollisen. - -Ensimmäisistä taloista selvittyä hyökättiin eteenpäin. Mutta siellä oli -vihollinen jo ehtinyt järjestyä ja Sallisen joukkoon alkoi sataa -kuulia. Sitten joukko ratsumiehiä odottamatta karkasi täyttä ravia -päälle. Sallisen rivit menivät hajalle ja miehet etsivät suojaa mistä -saivat. Etenemistä ei voinut enää ajatella. - --- Kostamolammille, mutta hätäilemättä ja järjestyksessä! huusi -Sallinen. - -Päivän valjetessa olivat kaikki hengissä säilyneet sovitussa -kokoontumispaikassa. Viimeisenä saapui Räty miehineen. Hän oli vielä -täyden taistelukiihkon vallassa ja alkoi vaatia, että hyökkäys -uudistettaisiin heti. Hän oli vallannut koko keskiosan kannasta, mutta -sitten hänenkin oli täytynyt peräytyä, kun viholliset olivat saaneet -apuväkeä kahdelta suunnalta. Harmissaan siitä, ettei ollut voinut -kuljettaa pois vihollisten kokoamaa ryöstösaalista, hän olisi tahtonut -heti palata taistelukentälle. Siihen eivät toiset johtajat kuitenkaan -suostuneet. Päätettiin sen sijaan valita Kiihtelysvaaraan johtavan tien -varresta hyvä puolustuspaikka ja odottaa, lähtisikö vihollinen sille -suunnalle. - -Niin ei kuitenkaan käynyt. Yöllisestä hyökkäyksestä säikähtyneenä -vihollinen lähti takaisin etelää kohti jättäen Onkamoon satakunta -kaatunutta. Sallisen koko joukon mieshukka supistui pariinkymmeneen. -Ryöstösaaliinsa vihollinen vei mennessään, mutta taistelutanner jäi -kuin jäikin suomalaisten haltuun. - -Savonlinnan läänin maaherrana toimi siihen aikaan vanha karoliini K.J. -Stjernstedt, joka väsymättömällä innolla hoiteli lääninsä puolustusta -minkä noissa tukalissa oloissa suinkin voi. Hänen puheilleen lähti nyt -Sallisen kehotuksesta Roivas kertoakseen hänelle verekset uutiset sekä -saadakseen aseita ja varusteita talonpoikaisarmeijalle. Rantasalmella -Roivas tapasi maaherran, joka oli sangen tyytyväinen talonpoikain -toimiin. Hän vahvisti heidän päällikkövaalinsa ja lähetti Roivaksen -mukana sen vähän aseita ja ampumatarpeita, mitä hänen hallussaan oli. - --- Otetaan ryssältä lisää, Sallinen lohdutti miehiään. - -Piakkoin siihen tulikin tilaisuus. Saapui näet tieto, että uusia -vihollisjoukkoja oli Korpiselän kautta matkalla pohjoisia pitäjiä -kohti. Kiireesti Sallinen lähti miehineen uhatulle suunnalle. -Tullessaan Ilomantsin lounaiskulmalle he kuulivat vihollisen lähenevän -Oskolankylää, joka oli Sallisen kotoa noin peninkulman päässä etelään. -Nopeasti Sallinen järjesti miehensä väijyksiin mainitun kylän -lähistölle. - -Illan suussa lähestyi tienoota pahaa aavistamatta noin parisatamiehinen -vihollisjoukko. Yhtäkkiä pyssyt alkoivat paukkua mäkien rinteissä -kahdella suunnalla. Ja kun vihollinen oli vielä puolipökerryksissään, -tulla sujahti eri puolilta suksimiehiä yhtenä lumiryöppynä ja niiden -pitkät keihäät ja leveäteräiset kirveet alkoivat levittää ympärilleen -tuhoa ja kuolemaa. - -Tämä vihollisten etujoukko tuli miltei perin juurin tuhotuksi. Ja nyt -saatiin hyvänmoinen täydennys vaillinaiseen aseistukseen. Reippain -mielin hiihdettiin seuraavana aamuna rajaa kohti ja pysähdyttiin -Öllölänniemeen, josta lähetettiin suksimiehiä edelleen Korpiselkää -kohti ottamaan selkoa, oliko sieltä odotettavissa uusia -vihollisjoukkoja. - -Auringon laskun aikaan tiedustelijat palasivat tulista vauhtia ja -toivat sanan, että vihollisjoukko lähenee täydessä marssirivistössä. -Oppaana tällä joukolla tiedustelijat tiesivät olevan -- erään -konnunniemeläisen, joka oli äskettäin kadonnut paikkakunnalta ja joka -tunnettiin Sallisen vihamieheksi. Niinpä niin, täytyyhän jokaisella -huomatulla suomalaisella olla aina Joukahaisensa. - -Sallinen oli jo valinnut joukolleen puolustusaseman. Se oli erinomainen -luonnon luoma vallihauta Poukkurinteellä, jonka editse Korpiselältä -tuleva talvitie kulki. Vallihaudan muodosti syvänne, joka keväisin -täyttyi vedellä, mutta oli kesällä ja talvella kuiva. Sen molemmat -seinämät muodostivat suojaavan harjanteen, jolla kasvoi tiheä näreikkö. -Tähän syvänteeseen Sallinen sijoitti miehensä. Kaksi pienempää joukkoa -asettui Roivaksen ja Rädyn johdossa syrjemmäksi metsään, ja näiden oli -määrä ahdistaa vihollista sivuilta. - -Varrottiin. Hiljaisina levisivät ympärillä äärettömät erämaat ja -jäätynyt hangenpinta kimalteli kevättalvisen kuun hohteessa. Jännitys -kasvoi hetki hetkeltä. - -Jo kuului ääniä, reen jalasten kitinää ja satojen askelten töminää. - --- Muistakaa malttaa mielenne, sanoi Sallinen viimeisen kehotuksensa. --- Kukaan ei saa laukaista ennen kuin minun pyssystäni tuli välähtää. - -Vihollisen etujoukko tuli näkyviin. Tulijat lähenivät huolettomasti -eivätkä näyttäneet aavistavan mitään. Yhä lähemmäksi he saapuivat -Poukkurinnettä, jonka näreiden lomasta ojentui heitä kohti satakunta -raehauleilla ladattua pyssynpiippua. Yhtäkkiä rikkoo öisen hiljaisuuden -kumea pamaus. Silmänräpäyksessä sitä seuraa korvia vihlova, huumaava -räiske. Pensaiden välistä leimahtelee tuli ja pökertyneiden venäläisten -korvissa viheltävät ja vinkuvat raehaulit. On aivan kuin metsänhenget -olisivat raippoineen ja piiskoineen karanneet heidän keskelleen. -Kymmenittäin heitä makaa hangella huutaen ja valittaen, ja ennen kuin -he ehtivät tuolta turman paikalta pois, räiskähtää heidän ympärillään -uusi vihurinpuuska. Suinpäin he syöksyvät nyt takaisinpäin jättäen -tielle suuren joukon vaikeroivia tovereitaan. - -Miehet hyökkäävät nyt poukamasta ajaakseen vihollista takaa. Mutta -Sallinen komentaa heidät takaisin varustuksen turviin. Parasta olla -toistaiseksi paljastamatta itseään viholliselle, joka arvatenkaan ei -vielä sen tien pakoon lähde. Ladataan siis pyssyt uudelleen ja -varrotaan taas... - -Venäläisten päällikkö tahtoisi käydä hyökkäykseen ja karkottaa -karjalaiset asemista. Mutta hänen väkensä on suunniltaan säikähdyksestä -ja opas, joka on joutunut suoranaisen kauhun valtaan, kertoo -suurentelevia juttuja vihamiehestään Sallisesta ja tämän väen -paljoudesta. Kukaties siellä on vielä varsinaista sotaväkeäkin. Pelko -tarttuu lopulta päällikköönkin ja hän komentaa häiriön valtaan -joutuneen joukkonsa paluumatkalle. - -Nyt Sallinen lähtee miehineen poukamasta. Pieniksi joukkueiksi -jakautuneina he seurailevat liukkailla suksillaan vihollisen -kintereillä ja molemmilla sivuilla. Yhtä mittaa pamahtelevat laukaukset -puiden välistä ja yhä vinhemmin pakenevat viholliset sirottaen -kaatuneitaan pitkin tietä. Noille vikkelille suksiniekoille he eivät -mahda mitään, sillä sellaisia suksimiehiä ei heillä ole itsellään ja -ratsumiehet eivät taas kykene syvässä lumessa heitä seuraamaan. Vasta -päivän valjetessa Sallinen jättää vihollisen rauhassa jatkamaan pakoaan -sekä palaa miehineen omalle puolen rajaa. - -Sallinen piti edelleenkin tarkoin silmällä vihollisten hommia rajan -toisella puolen. Mutta mikään vaara ei sieltä enää sinä keväänä -uhannut. Vieläpä keskikesänkin Pohjois-Karjala sai olla rauhassa, niin -että talonpoikaisarmeijan jäsenet pääsivät kesäisiä kotitöitään -hoitamaan. - -Mutta syksyllä puhkesi Ilomantsin ja Pielisten laajoilla perukoilla -tuhoisa sissisota. Rajan takaa samosi tuon tuostakin säännöttömiä -sissijoukkoja, joita ryöstönhimo oli houkutellut liikkeelle ja jotka -useinkin olivat samaa Karjalan heimoa, uskonnoltaan vain toisia. -Varsinkin tuli tunnetuksi ja vihatuksi eräs rajantakainen -sissipäällikkö, nimeltä Musta-Timo. - -Lokakuun lopulla Sallinen ja Roivas olivat miehineen liikkeellä -Tohmajärven puolella, josta he olivat karkottaneet siellä riehuneen -rosvojoukon. Silloin saapui sana, että Suojärveltä käsin oli samonnut -kolmisatamiehinen joukko, joka oli ryöstänyt ja polttanut Eimisjärven -ja Konnunniemen sekä edennyt Enoon päin. Sallisen ja Roivaksen koditkin -olivat siis nyt tuhkana. Raivoissaan miehet lähtivät liikkeelle -kostaakseen nämä tihutyöt. He jakaantuivat kahdeksi joukoksi. Sallinen -lähti suuremman kanssa painaltamaan Enoa kohti. Roivas muutaman -kymmenen miehen kera Konnunniemeen. Hänen tuli katkaista siellä tie -vihollisilta, koska oli luultavaa, että he Sallisen tulosta tiedon -saatuaan lähtisivät suinpäin samoja jälkiä takaisin. - -Eimisjärvelle tultuaan Roivas totesi, että hänen kotinsa samoin kuin -useimmat muutkin kylän talot olivat tuhkana. Perheensä ja kalleimman -omaisuutensa hän oli kuitenkin yhdessä Sallisen kanssa toimittanut -Liperin Röksän kylään, jossa nämä olivat paremmassa turvassa -viholliselta. - --- Tämä on Mustan-Timon työtä, sanoi Roivas synkästi. -- Mutta kyllä -minä siitä maksun perin! - -Hän lähti miehineen Konnunnientä kohti. Puolitaipaleessa hän kohtasi -keskenkasvuisen pojan, joka kertoi, että viholliset palaavat -pohjoisesta suuren ryöstösaaliin kanssa. Rätyä peläten he eivät olleet -uskaltaneet edetä Enoon saakka vaan olivat kylliksi saalista saatuaan -kääntyneet paluumatkalle jo paljon aikaisemmin. Sallinen ei liioin -ollut vielä ehtinyt heidän kimppuunsa. - -Roivaksen täytyi siis pienen joukkonsa kanssa hoitaa asiat yksinään. -Pojan tietämän mukaan viholliset olivat jo aivan likellä. Nopeasti -Roivas teki päätöksensä. - -Edessä oli leveä ja vuolas Mäntyjoki, jonka yli tie Konnunniemeen kulki -siltaa myöten. Siinä päätti Roivas käydä vihollisten kimppuun. Hän -antoi miehille käskyn, jolloin nämä tarttuivat kirveisiinsä ja alkoivat -hakata sillan vuoliaisia. Aivan poikki ei niitä kumminkaan pantu, vaan -jätettiin sen verran tukipuuta jäljelle, että silta pysyi paikoillaan. -Mutta vähänkin raskaampaa painoa se ei kestäisi vaan romahtaisi alas. - -Tämän tehtyään he piiloutuivat kahden puolen tietä sille puolen jokea, -josta vihollista odotettiin. Pyssyt ladattuina, keihäät ja kirveet -vierellään he makasivat louhikkojen ja pensaiden suojassa mielessään -tuima päätös tuhota perin pohjin kotiensa hävittäjät. - -Ilta jo hämärsi kun väijyjäin korviin kantautui ääniä suurehkon -miesjoukon lähestymisestä. Vallitsi kolkko hiljaisuus, virran laineet -vain liplattivat sillanarkkuja vasten. Jo tulivat näkyviin sissit. -Sekavana rykelmänä he huolettomasti taivalsivat tietään, jutellen ja -naureskellen. Kaikilla oli jotakin kannettavaa ja joukossa oli myös -ryöstettyjä hevosia, jotka oli kuormitettu kaikennäköisellä saaliilla. - -Etumaiset astuivat jo sillalle. Silloin pamahti Roivaksen pyssy ja sitä -seurasi heti parikymmentä tuimaa laukausta. Kauhuissaan kaikki -syöksyivät sillalle takimmaisten työntäessä etumaisia. Kuului valtava -rysähdys, jota säestivät kauhun huudot. Silta oli sortunut ja virran -lyijynkarvaiset laineet kuljettivat epätoivoisesti pinnalla pyristeleviä -miehiä. - -Läheskään kaikki heistä eivät olleet ehtineet sillalle sen romahtaessa. -Mutta heitä uhkasi toisenlainen tuho. Kohta yhteislaukauksen ammuttuaan -Roivaksen miehet olivat tarttuneet kirveisiin ja keihäisiin rynnäten -kuin hornanhenget rannalla seisovien vihollisten niskaan. Harvat heistä -yrittivät vastarintaa ja sitä yrittäneet surmattiin siinä tuokiossa. -Useimmat heittäytyivät taakkansa ja aseensa maahan viskattuaan virtaan. - -Hevosista oli osa kuormineen jäänyt rannalle. Kun Roivaksen miehet -hajaantuivat pitkin rantaa pelastaakseen joesta siellä uiskentelevia -tavaroita ja estääkseen vielä pinnalla näkyviä vihollisia pääsemästä -maalle, pamahti toisella rannalla muutamia laukauksia. Yksi kuulista -vingahti ihan Roivaksen korvan ohitse. - --- Roivas, Roivas, a tuuhan sie tänne, niin suoles puuhun vyyhteämme! -kuului sieltä huuto. - -Musta-Timo seisoi siellä kymmenkunnan toverinsa kanssa. Olivatko he -ehtineet yli ennen sillan romahtamista vai kuinka he olivat sinne -päässeet? Häijyjä uhkauksia huudellen he auttelivat virrasta maalle -niitä tovereitaan, jotka olivat jaksaneet uida rannan ulottuville. -Mutta kun Roivaksen miehet alkoivat kiireesti ladata pyssyjään, he -loittonivat nopeasti metsän suojaan, josta Musta-Timo huuteli vielä -pilkallisia huomautuksia Roivakselle. - --- Sen hirtehisen ei pidä rajan yli pääsemän! sanoi Roivas hammasta -purren. -- Kuka lähtee kanssani takaa-ajoon? - -Siihen olivat kaikki valmiita. Roivas valitsi viisi rivakinta miestä, -määräten loput jatkamaan tavarain pelastamista. - -Sillan hirsistä he kyhäsivät häthätää lautan, sauvoivat yli ja lähtivät -painaltamaan rosvojen jälkeen. Tuli pimeä ja heidän oli mahdoton nähdä -pitemmälle eteensä. Ei kuulunut myöskään pakenevain ääniä. Läpi yön he -painelivat kuitenkin eteenpäin ja saapuivat aamulla rajalle asettuen -siinä vartomaan vihollisiaan, joiden he otaksuivat viettäneen yötä -jossakin metsän kätkössä nuotion äärellä. Mutta heitä ei kuulunut koko -päivänä ja tyhjin toimin he palasivat Eimisjärvelle. Siellä he saivat -vihiä, että Musta-Timo miehineen olisikin kääntynyt Ilomantsin -suunnalle. Roivas lähti heti sinne. - -Illansuussa he saapuivat Maukkulan kylään, jonka autiot talot olivat -poltolta säästyneet. He kohtasivat vanhan muorin, joka itku kurkussa -alkoi purkaa heille haikeita valituksia rosvojen tihutöistä. Aamulla -heitä oli tullut toistakymmentä kylään ryöstelemään ja kaikenlaista -kiusaa tekemään. Muorilta olivat vieneet ainoan lehmän ja luvanneet -syödä sen iltamurkinoikseen. Johtaja oli ollut iso, mustaverinen mies. - --- Etpäs näe huomisaamua! urahti Roivas tapparansa vartta kouristaen. - -Muori saattoi neuvoa ainoastaan suunnan, mihin rosvot olivat lähteneet. -Hetkeäkään hukkaamatta Roivas alkoi miehineen seurailla heidän -jälkiään. - -Kauan he samoilivat pimeässä metsiä ristiin rastiin. Miehet jo väsyivät -ja ehdottivat yönuotiota tehtäväksi. Mutta Roivas ei hellittänyt. -Vihdoin he näkivät tulen pilkahduksen edessäpäin. Varovasti he hiipivät -lähemmäksi. Suojaisaan paikkaan kanervikkokankaan rinteeseen Musta-Timo -oli miehineen rakentanut nuotion. He olivat teurastaneet mukanaan -tuomansa lehmän ja paistoivat parhaillaan suuria lihakimpaleita. - --- Tulis nyt Roivas, a sais lihoa, sanoi Musta-Timo nostaen -hiillokselta paistinkimpaleensa. - -Miehet nauroivat ja ryhtyivät hyvillä mielin aterioimaan. - --- Päästänkö jo sitä paholaista rintaan? kuiskasi yksi Roivaksen -miehistä. - --- Ei millään mokomin! vastasi Roivas. -- Minä haluan itse päästä -häneen kourin kiinni. - -Hän sijoitti miehensä niin lähelle tulen valaisemaa aluetta kuin -huomiota herättämättä suinkin kävi laatuun, antoi heille ohjeensa ja -astui sitten nuotion piiriin. - --- Tässä minä olen, hän sanoi pyssy ojennettuna. -- Joka vain -liikahtaa, saa heti kuulan nahkaansa. Enkä minä ole yksin. - -Hän viittasi päällään ja sissit näkivät joukon pyssynpiippuja puiden -takaa ojentuvan heitä kohti. Ikävästi ällistyneinä ja pelokkaasti -pälyillen he istuivat alallaan, toisilla suussaan juuri haukattu pala. -Musta-Timo koetti huomaamatta hivuttautua lähemmäksi pyssyään, jonka -hän oli asettanut nojalleen honganrunkoa vasten. - --- Alallasi taikka --! jyrähti Roivas, tähdäten pyssynsä -rosvopäällikköön, joka hammasta purren kyyristyi maahan. -- Jos sinussa -on miestä, niin pane puukkosi syrjään ja tule ottelemaan mies miestä -vastaan. Minä lupaan miesteni puolesta, että te saatte rauhassa mennä -menojanne, jos sinä vain voitat minut. Mutta muut pysykööt sen aikaa -alallaan, elleivät mieli saada noita pyssyjä laukeamaan. - --- Oli männeeks! sanoi Musta-Timo, laski puukkonsa maahan ja nousi -seisomaan. - -Roivas asetti pyssynsä puunrunkoa vasten. He astuivat muutaman askelen -eteenpäin ja tarttuivat toisiinsa tuimin ottein. Syntyi vimmattu -ähellys. Musta-Timo oli vahva mies, huomattavasti kookkaampi kuin -Roivas. Painin temmellyksessä hän kiskoi Roivasta askel askelelta, -nähtävästi määrätyssä tarkoituksessa kohti omia miehiänsä. Sen Roivas -huomasi ja tehden äkkiä hurjan ponnistuksen heitti vastustajansa -selälleen. Kipeästi parkaisi silloin Musta-Timo, sillä hän oli kaatunut -maassa makaavan puunrungon päälle ja oksantynkä oli tunkeutunut hänen -hartiainsa väliin. Hänen miehensä syöksyivät ylös ja yrittivät temmata -aseensa, mutta samassa Roivaksen miesten pyssyt alkoivat paukkua. Viisi -sissiä kaatui nuotion äärelle, loput loikkasivat metsään. Mutta Roivas -oli jo heidän kintereillään ja hänen tapparansa kaatoi heistä yhden -toisensa jälkeen. - -Niin sai Musta-Timo jäljellä olevine miehineen surmansa pimeänä -lokakuun yönä Ilomantsin saloilla. Voittajat ottivat heidän -ryöstösaaliinsa ja palasivat hävitetyille asuinsijoilleen. - - * * * * * - -Pielisjärven kulmille ei koko sodan aikana ilmestynyt säännöllisiä -sotajoukkoja, omia paremmin kuin vihollisiakaan. Mutta siitä huolimatta -leimahtelivat tänä syksynä sielläkin sodan liekit. Rajan takaa tulleet -säännöttömät sissijoukot tekivät siellä tuhojaan hyökkäillen -äkkiarvaamatta, tavallisesti sydänyöllä rauhallisten kylien kimppuun, -ryöstäen mitä mukanaan voivat kuljettaa ja pistäen lopuksi talot -palamaan. - -Tapani Räty taisteli sillä kulmalla pienoisen joukkonsa kanssa heitä -vastaan. Väliin hän oli ypöyksinäänkin liikkeellä. Niinpä hän syyskuun -lopulla ajoi takaa erästä pienehköä rosvojoukkoa, joka oli päässyt -pakoon Enosta, missä hän miehineen oli tuhonnut heidän päävoimansa. -Vornansillan lähellä hän tapasi heidät, kun he olivat asettuneet -nuotiolle jokitöyräälle yötä viettämään. Rädyn pitkäpiippuisessa -pyssyssä oli ankara panos; hän tähtäsi siten, että sai kaksi -perättäistä miestä pyssynsä eteen ja ampui. Molemmat kuukertuivat -maahan. - --- Hoi miehet, käykää päälle! hän huusi sen jälkeen olemattomille -miehilleen. - -Typertyneet rosvot, joita oli enää kuusi jäljellä, heittäytyivät jokeen -muka yli päästäkseen ja hukkuivat sinne. Toisen yhdeksänmiehisen -joukkueen hän yllätti seuraavana aamuna eräästä kaskiriihestä, jossa he -kuorsasivat makeimmassa aamu-unessa. Hän salpasi toisen ovenpuoliskon -kiinni, ja kun sissit koettivat jäljellä olevasta ahtaasta aukosta -tunkeutua ulos, jokainen heistä sai surmansa hänen tapparastaan. - -Olipa hän sitten kuukautta myöhemmin parinkymmenen miehen keralla -partioimassa Pielisjärven itäkulmalla, jonne häntä oli pyydetty avuksi. -Hattuvaarassa hän kohtasi äkkiarvaamatta lähes kymmenen kertaa -suuremman vihollisjoukon ja joutui epätasaiseen taisteluun. Hänen pieni -joukkonsa lyötiin hajalle ja ainoastaan pimeän turvin hän itse pääsi -pakenemaan metsän suojaan. - -Lopen uupuneena hän osui heinäladon luo eräällä metsäniityllä. Hän -kiipesi heinien päälle katon rajaan ja vaipui uneen. Aamuhämärissä hän -heräsi siihen, että hänen pyssynsä ja kirveensä, jotka hän oli laskenut -vierelleen heinille, temmattiin pois. - --- Jo nyt olet säkissä, Räty! kuului ulkoa ääni, jota säesti monen -miehen pilkkanauru. - -Kymmenmiehinen vihollisjoukko oli seuraillut hänen jälkiään ja -saartanut hänet latoon. - --- Niinpä ollaan, mutta säkinsuu ei näytä vielä olevan kiinni, vastasi -Räty tyynesti samalla kun hänen aivonsa toimivat kiihkeästi löytääkseen -jonkin pelastuksen tien. - --- Ka kohta vedetään suukin kiinni, huusivat sissit. -- Elä sie, veli -hopea, hätäile! Suat ite valita, poltammeko siut sinne heiniin vai -tinanko kurkkuus valamme. - -Kuului rytinää ja siinä samassa Räty seisoi ladonkatolla. Rosvot eivät -ehtineet hämmästyksestään tointua kun heidän keskellen alkoi pyrynä -lennellä kattomalkoja. He hajaantuivat ja siinä samassa Räty loikkasi -maahan kädessään pelottavan pitkä koivupuinen malka. - --- Eipäs olla enää säkissä! hän huusi ja alkoi huimia. - -Viisi rosvoista sai surmansa hänen kangestaan ja loput pötkivät -suinpäin pakoon. Räty korjasi omansa ja kaatuneiden aseet ja lähti -kokoamaan itselleen uutta joukkoa. - -Näin taisteltiin noilla kaukaisilla perukoilla, jossa asui vapautta -rakastava, esi-isäin tavoille uskollinen kansa. Sillä aikaa kun -ruotsalaiset kenraalit Suomen rintamailla tekivät raukkamaisen teon -toisensa jälkeen, tapahtui täällä sankaritekoja, jotka olisivat -ansainneet aikakirjoissamme paljon maineikkaamman sijan kuin mitä -niille tähän saakka on suotu. - -Vaikka Pohjois-Karjalakin sai kokea sodan hävityksiä, säästyi se -kuitenkin pahemmilta vaurioilta -- omain miesten urhokkuuden ansiosta. -Kansa onkin säilyttänyt kiitollisessa muistissa Sallisen, Roivaksen ja -Rädyn nimet. Elääpä Rädyn muisto seuraavassa sananparressakin: "Suti, -puti matkaan! Rätykäinen tulee!" mikä osoittaa, kuinka pelätty Räty -lopulta oli rajantakalaisten keskuudessa. - -Myöhempinä aikoina kehotettiin esivallan taholta valitsemaan Karjalan -jääkärien alipäälliköksi näiden kuuluisain sissipäälliköiden -jälkeläisiä. Niinpä heitä oli mukana Kustaan sodan ja sittemmin -Suomen sodan taisteluissa, jolloin vanhojen karjalaisten -talonpoikaispäälliköiden riviin liittyi uusi loistava nimi: Olli -Tiainen. Ja varmasti näiden muinaisten urhojen jälkeläisiä oli myöskin -siinä taistelussa, joka historiassamme kantaa nimeä Suomen vapaussota. - -_Kyösti Wilkuna_ - - - - -REVONTULTEN LOIMUTESSA - -CARL JOHAN ADLERCREUTZ - - -Oli pakkaspäivä tammikuun alussa 1809. Suomen armeijan nälkään ja -tauteihin nääntymäisillään olevat tähteet olivat edellisen vuoden -loppuviikkoina nietoksien halki kahlanneet Oulusta Kemijoen taakse ja -ne oli siellä sijoitettu kyliin ja taloihin Kemin ja Tornion -välimaille. Noita rakkaan, tuonaan vielä voittoisan armeijansa -lamaanlyötyjä rippeitä oli vielä viimeisen kerran käynyt tarkastamassa -kenraali Adlercreutz, joka sodan Suomessa päätyttyä katsoi tehtävänsä -sen todellisena, joskaan ei nimellisenä ylipäällikkönä päättyneeksi ja -oli juuri lähdössä Tukholmaan tekemään tiliä toimistaan ja sodan -surkeiden tulosten syistä. Hän oli tarkastanut pitkin Kemijoen vartta -asetetun rajavartioston asemat, oli heittänyt hyvästit siellä vielä -asepalvelusta suorittaville joukko-osastoille, joita hän rakasti ja -jotka ihailivat häntä, ja nousi nyt rekeen matkustaakseen pois, ensin -Haaparantaan, jossa pääesikunta sijaitsi, ja sieltä sitten etelään -päin. - -Päivä oli puolessa, mutta pohjolan harmaja hämärä peitti kuitenkin -lumisen, aukean ja alavan maiseman jäätävään, sumuiseen huntuunsa. Reki -lähti huurteisen hevosen vetämänä ja jalasten vinkuessa pakkaslumessa -verkalleen lipumaan länteen päin. - -Reen perällä istui kookas, kyömynenäinen ja susiturkkeihin verhoutunut -mies, jonka terävät silmät tähystivät raskasmielisesti autiota maisemaa -ja jonka luisevilla kasvoilla lepäsi ankaraksi jähmettynyt piirre. -Hänen murheellista, sydänjuuria myöten surevaa mieltään masensi kaiken -muun lisäksi vielä tämä luonnon lohduton yksitoikkoisuus. Äskeisellä -tarkastusmatkalla hänen rintansa oli ollut pakahtua pakkasessa -värjöttäville pojilleen jäähyväisiä lausuessaan, ja kumminkin hän -tiesi, että näiden miesten kohtalo ei sittenkään ollut raskain. Vielä -kurjemmassa tilassa olivat ne tuhannet, jotka kuumesairaina makasivat -pienissä, harmaissa, lumenpeittoisissa ja täyteensullotuissa mökeissä -maantien varrella, ja jotka riittävää hoitoa saamatta olivat tuomitut -sinne kuolemaan. Ja he olivat kuitenkin kaikki taistelleet sankareina -maansa puolesta. Nyt niitti tauti sitä kallista viljaa, sitä -kelvollista sotilasainesta, jota pystyvä sodanjohto olisi voinut -käyttää kotiseudun pelastamiseen. "Suomen armeija on piankin Peräpohjan -hautuumailla", oli eräs hänen upseereistaan äsken synkästi virkkanut. -Ja mies puhui totta! - --- Miksi piti käydä näin? Ja kumminkin oli edellytyksiä päinvastaisen -tuloksen saavuttamiseen! - --- Entä minä, enkö ole raukka, kun nyt pakenen tämän armeijan luota -etelän onnellisemmille maille? - --- Minun täytyy, en voi muuta. Minun täytyy saada purkaa sisuni -vallanpitäjille, selittää heille, kuinka kurjasti he ovat jättäneet -Suomen vihollisille, kuinka loppumaton rikosten ja typeryyksien sarja -on syössyt tämän armeijan perikatoon. Minä menehdyn, ellen nyt saa -selittää ja syyttää! - -Näin väitteli yksinäinen ajaja hiljaisissa mietteissään reen verkalleen -edetessä Kemijoelta. Tien varrella näkyi siellä täällä nietokseen -kepertyneen, väsymykseensä nääntyneen ja paleltuneen soturin -hautaamatta jäänyt ruumis, näkyi särkynyt reki tai pohjaton saapas. -Jokainen tuollainen näky puistatti satojen taisteluiden karaisemaa -kenraalia ja hän rupesi, ikään kuin puolustautuen, mielessään tutkimaan -syitä kärsittyyn onnettomuuteen. - --- Esivallan syy, miksi pani kelvottomat ylipäälliköt puolustusta -johtamaan eikä heillekään antanut tehokasta apua... Miksi nyt -viimeksikin nimitettiin vanhuuttaan jo horiseva Klercker armeijan -ylipäälliköksi, kun vihdoinkin oli keksitty Klingsporin kunnottomuus ja -raukkamaisuus. Miksei nytkään... - -Tapahtunut syrjäytys viimesyksyisessä päällikönvaihdoksessa kaiveli -Adlercreutzin kunnianhimoista mieltä... silloin olisi toki vieläkin -yhtä ja toista voitu korjata, vaikka se tosin myöhäistä olikin. - --- Klercker lähti kulkemaan edeltäjänsä jälkiä...! - -Tähän harmiin oli Adlercreutzin mieli ensiksi kiintynyt rekimatkan -hiljaisessa itsetilittelyssä, mutta hän myönsi samalla rehellisesti, -ettei se asian ytimeen paljonkaan vaikuttanut. Olihan hänellä silloin -jo käsissään aloitevalta ja varsin laaja toiminnan vapaus, mutta -silloin ei ollut enää mitään tehtävissä. Syyt olivat syvemmällä ja -kauempana, ja niitä oli paljon. - -Mutta kun hän niitä siinä rupesi itselleen selvittämään, ei hän saanut -ajatustaan kohdistetuksi mihinkään aivan tiettyyn, ratkaisevaan -seikkaan. Syyt ja tapaukset johtuivat toisistaan, ne olivat niin -moninkertaisesti toisiinsa punoutuneet. Miksei jo alunpitäen pysähdytty -taistelemaan Hämeenlinnassa... niin, Klingspor vetäytyi taaksepäin ja -vetosi hallitukselta saamiinsa perääntymisohjeisiin... Miksei -tehokkaammin avustettu Fieandtia Karstulassa, vaan päästettiin ryssä -kiertämään... niin, turhaan odotettiin aina sitä Ruotsista tulevaa -apuväkeä...! Miksi luovutettiin Viapori, miksei toimeenpantu -maihinnousua vihollisen selän taa...? Joka kohdassa oli syy lopultakin -kelvottoman ja toimettoman hallituksen, joka ei tehokkaasti toiminut -Suomen armeijan avustamiseksi... Sillä ei ollut kyllin voimakasta -tahtoa pitää hallussaan ja pelastaa Suomi, kuningas ja hänen -neuvostonsa jättivät Suomen pienen armeijan kamppailemaan oman onnensa -varaan, se uhrasi tämän maan... - -Tähän samaan päätelmään reessä istuvan kenraalin mietteet kiertyivät -aina, kuinka hän katselikin ja käänteli tapahtumain menoa ja -onnettomuuksien syitä. Hänen mielensä täytti ääretön viha ja katkeruus -tuota kelvotonta hallitusta kohtaan, joka oli tehnyt tyhjäksi heidän, -taistelevain miesten ja urheiden joukkojen, parhaat ponnistukset ja -lopuksi jättänyt ne nääntymään. Hallitus oli kelvoton, sen täytyy -sortua...! - --- Mutta sittenkin... -- Yksin ajavan kenraalin ajatukset -kaivautuivat vieläkin syvemmälle, kohdistuen väliin miehekkäisiin -itsesyytöksiinkin... -- Mutta sittenkin, ehkä minäkin olisin voinut eri -tilanteissa toimia toisin. Olisin, kun näin miten asiat menivät, voinut -aikaisemmin ja tarmokkaammin temmata ohjat käsiini ja toimia kielloista -huolimatta. Olisin saattanut jo taistelun alkuvaiheessa tehdä tenän, -kääntää perääntyvät joukot vihollista vastaan ja johtaa ne -taisteluun... Varmasti olisin saanut useimmat alaiseni johtajat mukaani -ja menestys olisi sitten pyhittänyt omavaltaisuuteni... Niin, tietysti -olisi kaikki voinut epäonnistuakin ja siitä olisi silloin koitunut oma -häviöni, sotilasurani katkeaminen, ehkä henkenikin menetys. -Uppiniskainen ja uhmaileva esikuntapäällikkö olisi tietysti uhrattu -muille varoitukseksi. Mutta mitäpä yhden miehen menetyksestä, mitäpä -omasta suistumisestani, -- jos olisi ollut mahdollisuus kääntää jo -alunpitäen sotaonnen pyörä, ja se mahdollisuus _oli_ olemassa. -- -Miksen yrittänyt esimerkiksi Tampereella, taikka Lohtajalla, taikka -Himangalla, -- kaiken uhalla? - -Reessä ajava kenraali myönsi, että häneltä oli siihen puuttunut -aloitekykyä ja uskallusta uhmata ylipäällikköä ja hallitusta, hänellä -ei ollut edellytyksiä niin suuriin tekoihin, ei samaa jäntevyyttä kuin -jollakin Napoleonilla... Hän ei ollut saanut kasvaa oman maansakaan -keskuksessa, hänhän oli vain ollut syrjämaakunnan vaatimaton -rykmentinpäällikkö, vailla omaa päätösvaltaa ja mahtajain kannatusta... - -Siitä kierähtivät yksin ajavan kenraalin ajatukset taas kaukaisempiin -muistoihin, lapsuutensa ja nuoruutensa huolettomiin aikoihin... Lyhyt -pohjolan päivä oli jo päättynyt, illan tummanharmaa pimeys peitti -kolkon, ilottoman luonnon; näreikkömetsä tien varrella seisoi -juhlallisena, vakavana ja synkkänä vartiona maantien kahdella puolella. -Kanto tai jykevä puun juuri, joka pistihe esiin lumen alta, muotoutui -katsojan silmissä omituiseksi esineeksi, milloin tykiksi, milloin -hautapatsaaksi... muuten oli kaikki jatkuvaa yksitoikkoisuutta, -vaivuttavaa, unettavaa ja kuolettavaa... - -Ajajan silmäluomet painuivat raskaina alas. Hän ei nukkunut, hän -torkkui vain väliin avoimin, väliin suljetuin silmin, jonka aikana -ajatukset liitelivät kaukomaille ja muistot ja unelmat muodostivat -häilyvän katkonaisen kuvasarjan, joka utuisena välähti esiin -pakkasillan pimeästä kaikotakseen pian taas olemattomiin. - -Hän näki edessään isänsä, köyhän kornetin, vaatimattoman kodin -hiljaisessa Kiialassa, missä hän vietti varhaisimman lapsuutensa. Se -oli ankaran järjestyksen koti, siellä lapsi kasvoi ikään kuin marssin -tahdissa. Mutta lapsena hän jo muuttikin sieltä pois omaa elämänuraansa -aloittamaan. Hänet lähetettiin näet 13-vuotiaana ratsumiehen oppiin -Suomen rakuunaväkeen ja valmistumaan upseeriksi. Keveästi ja -rattoisasti kului toveripiirissä nuoruuden ja opiskelun aika... pian -hän oli suorittanut upseerintutkintonsa ja palveli sitten solakkana -luutnanttina Karjalan rakuunoissa. - -Kuvasarja loihti esiin nyt hilpeän, reippaan ajan, jolloin hän -upseerina kävi Sprengtportenin koulua ja seurasi häntä Ruotsiin, minne -kuningas oli (1772) kutsunut Suomesta sotaväkeä vallankaappaustaan -tukemaan. He olivat silloin reippaita poikia, se oli repäisevää, -hurmaavaa aikaa... - -Kapteenina hän opetti sitten monet vuodet omaa ratsuväkipataljoonaansa -Savossa ja saavutti mainetta sen hyvästä kurista ja kunnosta. Kunnes -alkoi "Kustaan sota", jolloin hän ensi kerran joutui tuleen ja sai -tositoimissa kunnostautua. Savon prikaati, johon hänenkin pataljoonansa -kuului, oli sodan alkaessa 1788 määrätty hyökkäämään Savonlinnaa -vastaan ja valloittamaan tämä Tottin perustama rajan tukikohta. Innolla -hän ryhtyi tähän retkeen ja valmistautui alkumenestystä saavutettuaan -karkottamaan viholliset linnan seutuvilta. Mutta silloin rupesi -Kymijoelta saapumaan outoja kuulumisia: Anjalassa oli upseereilla omat -hankkeensa ja Hastfer, joka oli Savon prikaatin päällikkö, kävi niistä -kovin levottomaksi. Hän keskeytti koko Savonlinnan piirityksen ja -vetäytyi takaisin omalle puolelle rajaa. Niin häipyi kapteeni -Adlercreutzinkin unelma saada taistella vihollisalueella ja valloittaa -40 vuotta sitten menetetty Suomen kolkka takaisin. - -Hän taisteli sitten ratsumiehineen rajan pinnan lukuisissa pienehköissä -kahakoissa, niitti sievän voiton Pirttimäellä, sai haavan Porosalmella, -ylennettiin majuriksi... se oli ripeätä toiminnan aikaa. Tämä valoisa -muistikuva virkisti reessä torkahtelevan kenraalin. Hän näki itsensä -reippaana ja nuorena upseerina, joka tanssitti Savon tyttöjä milloin -herraspidoissa, milloin talonpoikain tanhuvilla ja joi toveriensa -kanssa, mutta suoritti kuitenkin aina kunnolla tehtävänsä. -Talvimajoituksenkin aika muuttui iloiseksi siellä kaukana Savon -sydämessä sotatoimien pysähdyttyä. Paikkakunnan nuorison kanssa pantiin -toimeen reippaita rekiretkiä ja hilpeitä suksimatkoja... karkeloimalla -vietettiin pitkä sotatalvi... Ja kun sota päättyi, hän oli kuitenkin -hankkinut itselleen niin suuret ja tunnustetut ansiot, että hänet -everstinä nimitettiin Uudenmaan Rakuunarykmentin päälliköksi. Kymmenen -vuoden toiminta siinä... hyvä kuri ja reipas järjestys... kotoinen -Kiiala kehittyi ja vaurastui... ja sen isäntä samoin... Kustaa kuningas -tuli 1802 Suomeen, piti paraatin Parolassa, missä Adlercreutz tervehti -häntä maan komeimman sotaväenosaston päällikkönä, ja samana päivänä -hänet ylennettiin kenraaliksi. - -Se oli ollut kevyttä ja pikaista nousua, jatkuvan menestyksen aikaa, ja -onni suosi häntä edelleen. Mutta sitten häntä odottivat jo vakavammat -suoritukset ja vaateliaammat tehtävät. Maan sotalaitos oli rappiolla. -Adlercreutzin saavuttamaa taitoa ja sotilaallista kykyä tarvittiin sen -uudelleen järjestämiseen ja vahvistamiseen. Hänen nimikokseen -perustettiin Suomessa aivan uusi pestattu rykmentti, jonka päälliköksi -hän tuli -- se oli miehelle suuri kunnia --, ja siitä piti nyt luotaman -mallirykmentti. Tarmolla kävi vielä nuori kenraali tähän työhön käsiksi -ja hän loikin kunnollisen, komean rykmentin, josta koko maassa -ylpeiltiin... - -Nopeasti liitelivät muistot ja mielikuvat. Reessä ajaja kuvitteli, että -jos hän olisi saanut vaikuttaa vielä kauemmin, hän olisi ehkä -uudistanut Suomen koko sotalaitoksen, niin että se heti sodan sytyttyä -Venäjää vastaan olisi lyönyt hyökkääjän ratkaisevasti heti rajalla... - -Mutta se oli kaikki kuvittelua, sekin, minkä hän oli tehnyt, oli niin -vähäistä... Hyvää pyrkimystä, mutta alkuunsa lopahtanutta...! - -Hän käännähti reessään, huoahti, valveutui ja rupesi taas tarkkaavammin -katselemaan ympärilleen. Maisema oli muuttunut, synkästä metsästä oli -tultu aukeammille maille ja sieltä etäämmällä, sivulta, häämötti -matalia, mustia rakennuksia, joista vilkkui valoja. Oli tultu Kaakamon -kylään ja kyytimies poikkesi maantieltä sinne. Piti syöttää hevosta, -väitti hän, ja kenraalikin taipui kernaasti hänen ehdotukseensa. Hän -tahtoi näet tervehtiä ennen lähtöään tännekin sijoitettuja sotamiehiä -ja tarkastaa heidän majoitustaan. - -Poikettiin lähinnä olevaan suurimpaan taloon ja kenraali asteli isossa -susiturkissaan reippaasti pirttiin. Mutta heti kiskaistuaan oven auki -hän peräytyi ja seisoi siinä kotvan aikaa ilmaa haukaten, ennen kuin -astui sisään. Tympeä, ummehtunut ilma, kostea ja sietämätön löyhkä -tulvahti sieltä häntä vastaan niin sakeana, että hän oli tukehtua. -Liedellä paloi tuli, jonka ääressä häärittiin joissakin keittohommissa, -ja lepattava valkea loi häilyvän, hämärän valaistuksen matalaan, -mustaseinäiseen pirttiin. Tervastulen kituliaassa valossa hän näki -miehiä makaavan pitkin permantoa vieri vieressä ja niin tiheässä, että -tuskin jäi astujalle rakoa väliin. Repaleisissa sotilasvaatteissaan -miehet siinä makasivat pahnoilla tai paljaalla lattialla ja ainoastaan -muutama heistä kapsahti sotilaallisesti pystyyn tuntiessaan tulijan -kenraaliksi. - --- Nukkuvatko nuo toiset? kysyi kenraali miehiä tervehtiessään. - --- He ovat useimmat sairaita, vastasi kenraalia kohti astunut -korpraali. -- Kolme kuollutta kannettiin äsken ulos. - --- Onko heillä hoitoa? - --- Kävihän täällä välskäri eilen, mutta minkä se sille voi! - -Kenraali käveli pari askelta peremmäksi ja näki itse kuumeen hohteen -makaajain kasvoilla, kuuli heidän horisevan houreessaan. Toiset olivat -kalpean ja nääntyneen näköisiä. - --- Annetaanko teille edes riittävästi ruokaa? hän kysyi synkän -aavistuksen vallassa. - --- Väliin annetaan, vastasi korpraali vältellen, luoden katseensa alas. -Ja kenraali ymmärsi hyvin tuon väistävän katseen merkityksen. - -Hän lausui oman avuttomuutensa tuntien rohkaisun sanoja miehille, -lupasi parannusta heidän oloihinsa ja poistui kuin paeten pirtistä. -Häntä rupesi siellä sakeassa ilmassa pyörryttämään --, ei ollut ihme, -että potilasraukat siinä siivossa kuolivat! Suru ja suuttumus myllersi -taas hänen rinnassaan. Noiden poikien avulla oli taistelutantereella -voitu tehdä ihmeitä ja olisi voitu vieläkin enemmän, jos olisi ollut -parempi komento, -- ja nyt heidät näännytetään näihin mätäpesiin... - -Kenraali kutsutti kylään sijoitetun sotaväen upseerit ja lääkärit -puheilleen ja piti heille nuhdesaarnan kurjan majoitustilanteen -johdosta. Mutta hän pääsi pian selville, että parempia majoituspaikkoja -ei ollut näistä köyhistä kylistä saatavissa, kaikki mökit ja saunatkin -olivat väkeä täynnä... Lääkäri vakuutti että hän oli tehnyt voitavansa, -mutta hänellä ei ollut lääkkeitä eikä apulaisia -- vain taitamattomia -välskäreitä ja nuoria oppilaita, joista ei ollut suurta apua. Nälän -aiheuttama tauti oli saanut ruton luonteen... kun olisi edes -riittävästi ja parempaa ravintoa...! - --- Eikö teille toimiteta muonaa? - --- Kuormastot ovat tyhjät, varastot jäivät venäläisille. Uusia -odotetaan Ruotsista, mutta niitä ei tule... - --- Taas sitä yhtä samaa toiminnan hataruutta...! Missä hän vain -liikkuikin, minne hän ajatuksensa suuntasikin, aina hän törmäsi samaan --- ylimmän johdon kelvottomuuteen. Hallitus oli kykenemätön täyttämään -tehtävänsä, se juuri oli syössyt maan turmioon. Eikä mitään parannusta -synny, ellei valtakunnan keskushermossa saada muutosta aikaan. He eivät -tiedä, minkälaista täällä on, taikka eivät usko... He saakoot nyt -kerran kuulla totuuden... - -Entistä malttamattomampana Adlercreutz tahtoi päästä matkustamaan -Ruotsin pääkaupunkiin selittämään herroille, minkälainen oli tilanne, -ja vaatimaan jyrkkää mielenmuutosta keskusjohdolta. Tässäkin kylässä -hänen mielensä oli vielä entisestään masentunut ja katkeroitunut. Hän -kärsi suoranaisia tuskia nähdessään rakkaan ja kelvollisen suomalaisen -sotaväkensä surkean tilan, ja niin pian kuin hevonen oli hiukan -levähtänyt, hän nousi kuin paeten rekeensä ja lähti ajamaan länttä -kohti. - -Ilta oli muuttumassa pakkasyöksi. Päivällä tienoon yllä raskaina -levänneet pilvet olivat haihtuneet, taivas oli nyt sees ja tähdet -tuikkivat hallavalta laelta. Aukealla rannikolla puhalsi jäätävä viima, -joka peitti reen ja hevosen paksuun kuuraan, pisteli ihoa ja kouraisi -sydäntä. Kenraali painautui syvemmälle susiturkkiinsa, vaipui melkein -kuin avuttomana makaamaan reen pohjalle ja hänen ajatuksensa lähtivät -taas äskeistä kehäänsä kiertämään. - -Olisikohan tämän vuosi sitten syttyneen sodan meno muuttunut toiseksi, -jos hänelle, Kiialan kenraalille, silloin heti olisi uskottu -ylipäällikkyys... Varustuksethan olivat riittämättömät ja apujoukot -Ruotsista jäivät joka tapauksessa tulematta... Mutta kuka tietää: -rohkea ote, repäisevä isku oikealla ajankohdalla olisi sen kaiken -voinut korvata. Samalla olisi itse kansa ollut nostatettava aseisiin, -niin kuin Savossa. Hullummin ei ainakaan olisi voinut käydä kuin nyt -kävi. Jatkuva peräytyminen taittoi uskon kansalta ja itseluottamuksen -armeijalta. - -Kuvitelmistaan innostuvan kenraalin koura puristui vällyjen sisällä -nyrkkiin ja hänen silmistään sinkosi salamoita. Mutta kuvitelmat -palasivat taas todellisuuden pohjalle. - -Vasta Siikajoella hänessä kypsyi päätökseksi tuo mielessä kauan kytenyt -tuuma iskeä vastaan ylipäälliköltä kysymättä. Klingspor oli taas -siitäkin ajanut pari peninkulmaa pohjoisemmaksi, jossa hän sitä paitsi -oli joutua käpälälautaan! Mene nyt kysymään häneltä! Ja ryssä kävi ylen -uhkarohkeaksi... oli kai varma, että me aina vain peräydymme. Se tahtoi -antaa meille lisää kiirettä, puristi sivustoilta, tuppasi edelle -- ja -kiirettähän sitä jumalaparatkoon pidettiinkin. Mutta vihollinen -heikensi samalla pahasti keskustaansa -- hitto, miten se ällistyi, kun -minä silloin löin. Ja mikä yty syttyikään meidän poikiin, he rupesivat -elämään, kun kerran saivat hyökätä, jäntereisiin kasvoi voimaa, -- sitä -rynnistystä Siikajoen jäällä ja sitten pappilassa...! - -Mies kohottautui korjassaan, innoittava muisto lämmitti häntä. Hän -vetäisi turkinkauluksen sivummalle ja katsoi säkenöivin silmin -pakkasyöhön. Siellä oli taivaanranta ruvennut elämään, revontulet -siellä liekehtivät ja ajoivat toisiaan kuin sotajoukot vinhassa -tahdissa. Ne olivat vielä kelmeitä, kirmasivat matalalla, mutta niiden -kylmä liekki ikään kuin antoi vauhtia mielikuvitukselle ja virkisti -sitä. - --- Jospa silloin olisi toimittu yhteen menoon -- mikä voitto siitä -olisi tullutkaan! Mutta Klingspor ei luottanut menestykseeni, viivytti -vain kalliin viikon ajan ja antoi ryssäin huokaista. Tarvittiin toinen, -yhtä uskalias ja tarmokas isku, Revonlahden selkäsauna viholliselle, -ennen kuin hän uskoi, että tästä voidaan päästä palaamaan etelään päin. -Mutta silloinkin taas vitkasteltiin, menetettiin kalliita viikkoja. -Hitto soi, meidän olisi silloin pitänyt panna Klingspor rekeen ja -lähettää hänet Ruotsiin! - -Pohjanpalo laajeni läntiseltä taivaanrannalta yhä ylemmäksi ja -ulommaksi, kävi yhä värikkäämmäksi, räiskyvämmäksi ja vaihtelevammaksi. -Rajua voimaa ja intohimoa oli tuossa vinhassa kilvassa, jossa -tuliaallot ajelivat toisiaan, sitä oli komea katsella, seurata tulten -syöksyä -- ja samalla unelmoida! - --- Kuusi kallista viikkoa, puheli reessä istuja itsekseen. -- Kelirikko -muka, kevättulvat, kuormastokärryjen puute -- tottahan siinä kaikessa -oli totta siteeksi! Mutta pääsipähän ryssä perääntymään tieltä ja -kokoamaan voimiaan, -- silloin olisi meidän ollut iskettävä, ajettava -vain vihurina Tutshkovia takaa -- noin, noin juuri! - -Hän silmäili intomielin taivaan näytelmää, missä tuliaalto tuhosi -toistaan, ja innostui siitä yhä. Ja hän kirosi ääneensä mietteittensä -sekaan, niin että kyytimies jo käännähti katsomaan... Hän oli ollut -tomppeli totellessaan tuota pelkuria ukkoa ja hänen akkamaisia -neuvonantajiaan, eikä ollut toiminut omin päin jatkuvasti; olivathan -miehet silloin parhaassa vireessä, he olisivat vaikkapa uineet jokien -ylitse ja vetäneet tykit perässään, kun vain saivat venäläisille antaa -köniin! - --- No, saavutetuinhan voitto Pulkkilassa ja saatiin Savo vapaaksi. -Mutta retki sinne oli ehkä turha -- olisi kai Sandels niistä Obukovin -joukoista selvinnyt yksinkin ja anastanut niiden kuormastot. -Pääarmeijan olisi viivyttelemättä ollut painuttava rannikkotietä -etelään, aina Hämeeseen asti, -- vihollisen olisi ollut siellä vaikea -enää järjestäytyä vastarintaan. Minulla oli kurikka kädessäni, olin -iskemässä, -- mutta toiset pitelivät kiinni, isku myöhästyi. Se oli -koko sotaretken pahin erehdys, siitä perimmältään johtui lopullinen -tappio. - -Läntisellä taivaalla oli revontulten palo hetkeksi talttunut. Taivas -liekehti hiljakseen ylt'yleensä, leimahdellen ja tuprahdellen, kiihtyen -ja laimentuen. Luonnon leikki näytti ikään kuin lepäävän rajuimmasta -temmellyksestään. - -Sitä katselevan kenraalin ajatuksetkin kulkivat taas rauhallisempaa -latua. Hän muisteli kaihoten, kuinka asema todellakin oli kevään -kesäksi muuttuessa Suomen armeijalle edullinen. Itä-Suomessa ei ollut -mitään huolen aihetta, selkäpuolta ei siis tarvinnut pelätä, ja -aseisiin noussut talonpoikainen kansa teki monin paikoin vähäisten -vihollisjoukkojen aseman suorastaan tukalaksi -- vaikkakaan ei -ylipäällikkö heidän liikehtimistään kannattanut. Mutta Suomen armeijan -ylipäällikkö istui silloin toimettomana Raahessa pelaten korttia, ja -Ruotsista, josta juuri nyt meren auettua odotettiin tehokasta apua, -tuli erityisen lähetin mukana käskykirje siitä, kuinka tykistöupseerien -tuli pukeutua paraateihin ja tanssiaisiin! Viheliäisyyden -viheliäisyyttä! - --- No, iskettiinhän sitten vihdoinkin ja voimalla lyötiinkin. Lapuan -päivä oli hikinen ja raskas, mutta loistava. Kyllä silloin tapeltiin, -yön marssin uuvuttamat miehet ryntäsivät kuin tuulenpyörre, ja -vihollisen täytyi väistyä. Likeltä piti, ettei sen koko armeija -joutunut satimeen, enkä ole sellaista kiireistä pakoa nähnyt, kuin -minkä vihollinen täällä suoritti. Hip ja hei, se retki meni -vauhdikkaasti alamäkeä ja ennen pitkää oli Etelä-Pohjanmaa puhdas. Se -oli kaunista heinäkuuta, -- annapa, että tuo kaikki olisi saatu -suorittaa kesäkuussa! Nyt oli ryssä tällä välin saanut sujautetuksi -lisää väkeään Keski-Suomeen, ja siellä ei Fieandt lopultakaan kestänyt. -Mutta me painelimme rannikolla etelään, noin -- kas sillä voimalla, -juuri sellaista tulta oli liikkeissämme! - -Taivas loimusi taas, revontulet välkähtelivät komeampina ja -korkeammalle kuin koskaan ennen. Koko alava avuton lumimaisema valkeni -kirkkaaksi kuin päivällä ja revontulten vihurit näyttivät heijastuksena -ryntäilevän pitkin kinoksiakin ajaen sielläkin toisiaan. Jo paloi -täytenä loimuna keskitaivaskin, räiski ja sähisi, niin että sitä oli -melkein pelottava katsella, -- tuohan voi sytyttää koko maailman -tuleen! Mutta yhä uudet, voimakkaat tulilaineet vyöryivät ylöspäin... - --- Eteenpäin, pojat! - -Nyt taisteltiin jo Alavudella, rynnättiin ketjussa pitkin järven -rantaa... Pistimin eteenpäin, voitto on meidän...! Tuossa on heikko -paikka, se horjahtelee, sinne tukea, -- Lode saa hyökätä eturintamassa, -koska hän on vanhin. Kas niin, venäläisten rintama murtuu, se väistyy, -se pakenee -- hurraa! - --- Ja sittenkin meidän oli peräydyttävä sellaisen voiton jälkeen. Oh, -kuinka se oli karvasta ja katkeraa, vieläkin rintani kapinoi ja -sydämeni vuotaa verta. - -Venäläiset olivat ehtineet saada liian suuren ylivoiman, Fieandt ei -kestänyt Karstulassa, Klingspor ei toimittanut hänelle ajoissa apua. -Adlercreutzin voitot olivat jääneet turhiksi. Hän yritti vieläkin, -ponnisti, iski, mutta isku kilpistyi nyt takaisin. Voitto kääntyi -tappioksi, kaunis marssi etelään muuttui viheliäiseksi peräytymiseksi -pohjoiseen. - -Tulet loimusivat edelleen taivaalla, räiskyivät entisellä voimallaan. -Reessä ajaja, joka katseli niiden temmellystä ja oli ihaillut niitä, ei -jaksanut enää niistä nauttia. Ne tuntuivat nyt pilkkaavan häntä, -syyttävän, moittivan... oli kuin ajaja ja ajettava olisivat vaihtaneet -osia. Katselijan mielen täytti katkeruus ja suru, hän puolusteli nyt -itseään hiljaisissa mietteissään. - --- Enhän voinut sille mitään, miehenä iskin ja poikani ponnistivat -urhoina, mutta armeijalta oli selkäranka poikki... Eikö minun muka -olisi pitänyt ryhtyä taisteluun Oravaisissa, -- yritettävähän oli, -miten soimaisinkaan itseäni, jos en olisi yrittänyt, pinnistänyt -viimeisiä voimianikin. Mutta missä olivat luvatut apujoukot -- hallitus -oli meidät hylännyt, Jumalakin oli meidät hylännyt! - -Hänen sydäntään kouristi taas. Hän tiesi, että häneltä olisi riittänyt -aloitekykyä ja voimaa, hän olisi edelleen rynnännyt ja iskenyt, niin -kuin nuo taivaan raivoisat tulet, mutta joukoilta loppuivat voimat ja -uusia ei tullut... - --- Voi teitä, jotka uhrasitte tämän sankariarmeijan! Minun täytyy saada -teille huutaa: Raukat, petturit, akat, väistykää! - -Näin intoillessaan kenraali oli kohonnut reessään melkein pystyyn ja -viime sanansa hän oli huudahtanut ääneensä. Kyytimies kääntyi -säikähtyneenä katsomaan ja tiedusti: - --- Mitä käskette, kenraali? - --- Aja paremmin, nopeammin! Minun täytyy vielä tänä yönä ehtiä -Haaparantaan ja vaihtaa siellä uudet hevoset, minun _täytyy_ nyt yhtä -painoa ajaa etelämmäksi, kauas -- tekemään puhdasta! Aja! - -Kyytimies joudutteli väsynyttä juhtaansa, ja ennen pitkää jo -Tornionjoen takaiset tulet välähtivätkin vastaan. Kenraali oli -talttuneena istahtanut takaisin vällyjensä alle ja katseli sieltä -rauhallisemmin taivaan tulia, jotka jo nekin olivat ruvenneet -heikkenemään ja rauhoittumaan. Taival oli pian lopussa. Kenraali -Adlercreutz oli sen varrella elänyt muistoissaan ja mietteissään -uudelleen elämänsä sekä kauneimmat että katkerimmat hetket, ja pakotti -nyt, asutuille maille joutuessaan, muistojen virvatulet rinnassaankin -lauhtumaan. - -_Santeri Ivalo_ - - - - -SUOMALAINEN ÄITI - -MARIA CHARLOTTA GROTENFELT - - -Iloinen takkavalkea räiskyi arkihuoneen suuressa liedessä. Sen -loisteessa oli asettunut viettämään iltapuhdetta Juvan Vehmaisten -kartanon koko perhekunta, johon tällä haavaa kuului, ei enempää eikä -vähempää kuin kaksitoista henkeä eli juuri täysi tusina, kuten yksi -lapsiparvesta oli tänään päivällispöydässä huomauttanut. Varsinaiseen -perheeseen kuului jäseniä oikeastaan vain yhtä vaille tusina. -Kahdentenatoista oli Heddi-täti, joka loppiaisena oli tullut kotoaan -Koikkalan kartanosta ja siitä lähtien vieraillut täällä vanhemman -siskonsa kodissa. - -Ei ollut syytä pelkoon, että Grotenfeltien sukupuuta ainakaan tällä -suunnalla mikään pikainen kuivuminen uhkaisi, sillä kokonaista yhdeksän -tervettä ja verevää pikku Grotenfeltia peuhasi ja myllersi siinä isän, -äidin ja tädin vaiheilla. Kun ne asetti riviin vanhimmasta nuorimpaan, -kuten isä sotilastottumuksiaan noudattaen usein mielellään teki, -muodostui siitä niin loivasti ja tasaisesti aleneva rivi, että vesi -olisi juuri ja juuri päässyt juoksemaan pitkin päiden varaan asetettua -kourua. Ja olipa hauska heidän sillä tavoin rivissä seistessään tutkia -ja vertailla paljonko jokainen näistä yhdeksästä oli saanut isän ja -äidin kasvonpiirteitä ja missä suhteessa. - -Haikara oli siis ollut varsin uskollinen vieras Vehmaisten kartanossa. -Suunnilleen parin vuoden väliajoin se oli uudistanut vierailunsa. Sen -viimeinen lahja, joka osasi lausua jo "pappa" ja "mamma", harjoitteli -tädin polvien varassa nousemaan seisaalleen. Varttuneemmat leikkivät -hevosineen ja nukkeineen, olipa joulupukki tuonut kallisarvoisen -Tukholmassa painetun kuvakirjankin, jonka opettavaisia allekirjoituksia -isä parhaillaan selitti isommille lapsille. - -Isä, Kaarle Herman Grotenfelt, oli Savon Jalkaväkirykmentin majuri. -Näinä talvikausina ei sotilailla ollut suurta vaivaa virastaan. -Upseerit asuivat puustelleissaan ja kartanoissaan, sotilaat torpissaan. -Kesän aikana vain kokoonnuttiin yhteisiin harjoituksiin. - -Majuri Grotenfelt oli perheihminen kiireestä kantapäähän. Missään hän -ei niin viihtynyt kuin kotona rakkaan perheensä ja palveluskuntansa -keskellä. Nämä iltahetket pesävalkean ääressä olivat hänelle mitä -mieluisimpia. Kun päivän työt päättyivät ja oli muutama hetki pidetty -hämäräntuntia, hän laittoi itse valkean arkihuoneen uuniin, jonka -ympärille sitten koko perhe kerääntyi. Vähitellen pienokaiset, -nuorimmasta päästä lähtien, vaipuivat toinen toisensa jälkeen kesken -leikkinsä uneen. Silloin hänestä oli mieluista kanniskella heitä -makuuhuoneeseen ja auttaa riisumisessa. Ja kun arkihuone näin oli -vähitellen tyhjentynyt pikkuväestä, hän teki päivän viime kierroksen -ulkosuojiin ja väenpirttiin, jossa sielläkin oli monenmoista -askarrellen vietetty iltaa loimuavan takkatulen ääressä. - -Oli niin herttaista ja turvallista viettää iltaansa pesävalkean -loisteessa, kun ulkona paukkui keskitalven pakkanen ja paksujen -nietosten kattama ympäristö näytti kuun valjussa hohteessa niin -kuolleelta. Ja rinnassa oli sitäkin turvallisempi tunne, kun tiesi, -että maassa on rauha ja ihmisillä hyvä tahto ja että mikään pakko ei -aja liikkeelle kodin ja perheen piiristä. - -Nämä joulukauden jälkeiset pitkät härkäviikot, joita kesti aina -pääsiäisen pyhiin, olivat vuoden rauhallisin aika. Silloin ei -tapahtunut juuri mitään, mikä olisi ihmisen rauhaa häirinnyt, ja -luonnon kolkkoutta korvasi takkavalkea, jonka piirissä rauha ja onni -niin hyvin viihtyvät. Varsinainen joulukausi on aina rauhattomampi. -Tapaninpäivästä alkaen maakunnan säätyläiset olivat parisen viikkoa -liikekannalla kuin paimentolaiset. Aisatiu'ut ja kulkuset helisivät -teillä, kun perhekunnat suuriin rekiin, hirven- ja karhuntaljojen -väliin sulloutuneina ajelivat vieraisille naapurien ja sukulaisten luo. -Ja kun ei ollut mihinkään kiirettä, viivyttiin vierailuretkillä -vuorokausimääriä. Kun naapuri oli kolmen neljän ja viidenkin -peninkulman päässä, eihän silloin päiväseltään voinut vieraisilla -pistäytyä. - -Vehmaisten herrasväkikin oli taas ollut liikekannalla. Oli käyty -Dunckerien ja Fieandtien luona Ristiinassa ja veljen luona Joroisten -Järvikylässä, oman pitäjän vierailuista puhumattakaan. Ja siinä välissä -oli vuorostaan saatu majoittaa vastavieraita Vehmaisiin. Niitä tulla -humahti välistä useampia rekikuntia yhtaikaa, niin että huoneet aivan -kuhisivat vieraista ja emäntä sai miettiä päänsä ympäri, mihin saada -yöksi kaikki sijoitetuksi. Sellaista se oli aina joulun tienoissa, -mutta nyt, helmikuuta alettaessa, oli kohu asettunut ja elämä painunut -arkiseen uomaansa, jossa sen hiljaista kulkua eivät mitkään sivulliset -häirinneet. - -Nuorin perheenjäsen oli juuri nukahtanut tädin helmaan ja täti oli -aikeissa lähteä häntä vuoteeseen kantamaan, kun ulkoa alkoi raikua -aisakellon ääni ja portaiden eteen pysähtyi reki. - --- Keitä nyt tulee? kuului useammasta suusta ja kaikki katsahtivat -kysyvinä toisiinsa. - -Majuri läheni ikkunaa ja kurkisti kuun valaisemalle pihalle. Turkkeihin -kääriytynyt sotilashenkilö nousi reestä ja astui kuistille. Majuri -sytytti kynttilän ja meni kylmään eteiseen vierasta vastaan. Se oli -nuori vänrikki, joka kunniaa tehden ojensi majurille kirjeen. Samassa -hän sanoi hyvästit ja joutamatta tulla sisälle virvokkeita nauttimaan -lähti ajamaan Joroisiin, jossa hänen tuli jättää samanlaiset kirjeet -siellä asuville upseereille, muun muassa majurin nuoremmalle veljelle, -Berndt Adolf Grotenfeltille, joka hänkin oli majuri ja palveli Savon -Jääkärirykmentissä. - -Kynttilä toisessa ja kirje toisessa kädessä majuri palasi -arkihuoneeseen. Hänen huulensa värähtelivät mielenliikutuksesta. -Kaikkien katseet kiintyivät kirjeeseen, ja äidin ja tädin äkillinen -kalpeneminen ilmaisi, että he olivat ymmärtäneet. Kirjeen lakkaan -kiinnitetyt kolme höyhentä ilmaisivat sen tarkoituksen. - --- Mutta avaahan toki, Kaarle! sanoi rouva ja hänen äänensä tuli -kuiskauksena. -- Ehkä se ei sittenkään sisällä mitään vaarallista. - -Majuri laski kynttilän pöydälle ja mursi kirjeen auki. Se oli -prikaatin päällikön, kreivi Cronstedtin allekirjoittama ja siinä -käskettiin kirjeen saajaa heti lähtemään prikaatin tavanmukaiseen -kokoontumispaikkaan Mikkeliin. Rauha oli rikottu ja venäläinen -armeijakunta oli marssimassa rajalle. - -Majuri tuijotti kauan kirjeeseen mitään puhumatta. Mutta eihän asiaa -käynyt salaaminen, ja hilliten mielenliikutuksensa hän ilmoitti -omaisilleen lyhyesti kirjeen sisällön. - --- Herra Jumala! kuului yhtaikaa äidin ja tädin suusta hiljainen -huudahdus, kun heille paljastui se kaamea tosiasia, että sota kaikkine -kauhuineen ja onnettomuuksineen oli ihan ovella. - -Kuin pommi putosi tämä sanoma keskelle koti-idylliä pannen -silmänräpäyksessä kaikki mullin mallin. Jo parisenkymmentä vuotta oli -saatu nauttia rauhaa ja siihen oli totuttu. Sitä odottamattomampana -tuli nyt tämä sodan viesti. Tosinhan herrat jouluvierailujen aikana -olivat höyryävien punssimaljojen ääressä paljonkin keskustelleet sodan -mahdollisuuksista. Olihan Napoleon ainaisena sodan uhkana Euroopalle ja -vallankin Ruotsille, sillä tunnettiinhan toki täälläkin asti kuninkaan -ylpeä ja uhkamielinen suhtautuminen tuohon maailmanvalloittajaan, jota -Kustaa Aadolf ahdasmielisyydessään suvaitsi verrata Ilmestyskirjan -petoon. Mutta eihän Napoleonkaan voisi hevillä ulottaa sotatoimiaan -näille kaukaisille rannoille ja Venäjän puolelta taas ei luultu minkään -vaaran uhkaavan, sillä olivathan keisari Aleksanteri ja Ruotsin -kuningas langoksia. Tottahan sellaisten suhteiden vallitessa säilyisi -rauha valtakuntain välillä. - -Mutta nyt olivat rauhanvuosiin tottuneiden upseerien ja virkamiesten -poliittiset arvailut julmasti pettäneet. Edessä oli kova ja vääjäämätön -todellisuus, johon täytyi miten kuten mukautua. Suruun ja apeuteen ei -ollut aikaa, sillä käskyä oli viipymättä toteltava, eikä sotilaan -perheessä sopinutkaan heittäytyä kyyneleisen avuttomuuden valtaan. - -Perheenäiti nieli siis kyynelensä ja ryhtyi tekemään matkavarustuksia. -Tieto levisi nopeasti väen puolellekin ja ykskaks oli koko talo -jalkeilla. Huoneet valaistiin kynttilöillä ja ovissa kuljettiin -edestakaisin. Yksi rengeistä sai määräyksen lähteä isännän mukaan, ja -hän alkoi kiireesti varustaa tilavaa matkarekeä kuntoon. Rouva -juoksenteli edestakaisin ja penkoi kaappejaan ja kirstujaan. Oli -muistettava senkin seitsemän kapistusta ja pikku asiaa. Alusvaatteita, -lämpimiä sukkia, kotona valmistettuja lääkkeitä, eväitä... Olihan siinä -puuhaa ja lentämistä. Majurin aseita puhdistettiin ja kiillotettiin -väentuvassa, itse hän autteli milloin pakkauksessa, milloin antoi -poissaolonsa ajaksi ohjeita isäntärengille tai puheli rohkaisun sanoja -perheenjäsenille. - -Vihdoin oli kaikki valmiina ja seurasi eronhetki. Majuri koetti saada -sen niin lyhyeksi kuin suinkin. - --- Jumalan haltuun, Kaarle! Kirjoita niin usein kuin saat tilaisuutta -ja muista pitää terveydestäsi huolta. Ota aina vilustuessasi sitä -kamferttisekoitusta. - -Nyyhkyttävällä äänellä rouva lausui nämä viime toivotuksensa ja -kehotuksensa pihalla isompien lasten ympäröimänä ja Heddi-tädin -peitellessä rekeen majuria, joka puolestaan kehotti heitä rientämään -sisälle pakkasen kourista. - --- Jumalan haltuun ja iloisiin näkemiin! - -Reki risahti, hevonen lähti liikkeelle ja muutaman hetken kuluttua -aisakellon ääni häipyi kuutamoiseen yöhön. - -Vasta yksin jäätyään, yön hiljaisina hetkinä, kun kuu aavemaisesti -valaisi huonetta, jossa nukkuvien lasten hengitys huokui joka puolella, -majurinrouva purskahti haikeaan, hillittömään itkuun. Minkälaiseksi -elämä oli nyt muodostuva? Miten hän tuli yksinään toimeen suuren -lapsijoukon ja laajan talouden kanssa? Näkikö hän miestään koskaan -enää? Hän tunsi olevansa kuin köynnöskasvi, jolta raaka käsi on äkkiä -temmannut tuen ja joka on voimattomana vaipunut maanpinnalle. - -Mutta tapahtui tuo elämässä lakkaamatta uudistuva ihme: nainen, joka on -elänyt miehensä tuen turvin, saa yhtäkkiä voimia seisoa omin jaloin ja -täyttää sotatielle lähteneen miehensä tyhjäksi jääneen sijan. -Leskikuningatar, jota miehensä eläessä on pidetty varsin vähäpätöisenä -naisena, tarttuukin miehensä menetettyään yhtäkkiä tarmokkaasti -hallitusohjiin ja johtaa maan asioita moitteettomasti siksi, kunnes -hänen poikansa on kypsynyt astumaan isän paikalle. Samoin talonemäntä -yksin jäätyään hoitaa isännän tehtävät, niin ettei taloudenhoidossa -huomaa mitään häiriötä. - -Syvä äitiyden velvoitus sai majurinrouva Grotenfeltinkin pian -vapautumaan surunsa vallasta. Ja ihmeekseen hän huomasi, että elämä -Vehmaisten kartanossa jatkui entistä kulkuaan. Hän tunsi päivä päivältä -kuin kasvavansa ja vahvistuvansa uuteen asemaansa suuren perheen ja -talouden ainoana tukipylväänä, johon kaikki turvallisin mielin -nojautuivat. Ja hän osasi käskeä ja järjestellä asioita, sillä hänen -omissa suonissaankin virtasi sotilasverta: isoisä, Eerik Fabritius, oli -ollut luutnantti ja ottanut osaa pikkuvihan taisteluihin. - -Kaikkialla maakunnassa vallitsi levottomuus ja arkiset toimet -pysähtyivät. Viestillä -- "ryssä on hyökännyt maahan!" -- oli -ikimuistoisista ajoista kaamea kaiku. Sitä paitsi isonvihan kauhut -olivat kansalla vielä tuoreessa muistissa. Ensi säikäyksessään monet -ajattelivat pakoa tai erämaihin piilottautumista. Taistelunhaluiset -taas hiihtivät Mikkeliin pyytämään aseita. Mutta niitä ei ollut -riittävästi sotilaillekaan ja mieli lamassa saivat miehet palata -kotikonnuilleen. - -Juva oli rajapitäjä ja muutama päivä majurin lähdön jälkeen sinne -marssi jo Puumalasta käsin vihollisjoukko. Se kulki siivosti pitäjän -läpi ja ihmisten mielet rauhoittuivat. Metsiin ei tarvinnutkaan paeta -ja jokapäiväinen elämä palautui entisiin uomiinsa. - -Taisteluita ei tapahtunut. Oma sotaväki samoin kuin vihollisetkin -siirtyivät yhä pohjoisemmaksi. Rintaman takana elettiin kuin säkissä, -eikä suuremman maailman menosta saatu juuri mitään varmoja tietoja. - -Eräänä kevättalven päivänä ilmestyi Vehmaisiin pohjoissavolainen -talonpoika, joka syrjäteitä hiihdellen oli sivuuttanut vihollisten -varmistusjoukot. Takkinsa vuorin alta hän ratkoi esiin kirjeen, jota -tuomaan majuri oli hänet palkannut. Silloin oli juhlapäivä Vehmaisissa. -Sillä aikaa kun uskollista ja rohkeaa kirjeentuojaa syötettiin ja -juotettiin parhaan mukaan, luki äiti kyynelsilmin isän kirjettä, jossa -tämä kertoi voineensa kaikin puolin hyvin. Peräytymistä jatkettiin yhtä -mittaa pohjoiseen. Ouluun saakka oli Savon prikaatikin määrätty -marssimaan. Se oli katkeraa, mutta ylipäällikön käskyä täytyi -noudattaa. - -Tuli kevät ja jäänlähdön aikana alkoi pohjoisesta kuulua voitonsanomia. -Sotaliikkeet alkoivat kehittyä päinvastaiseen suuntaan kuin talvella. -Viholliset työntyivät yhä etelämmäksi, ja kun kevätkylvöt alkoivat -orastaa, saatiin kuulla kapteeni Malmin ilmestyneen Mikkeliin -suomalaisen joukon kanssa. Uutinen sai mielet syttymään Vehmaisissa. -Saattoihan isäkin milloin hyvänsä ilmestyä pataljoonansa kera näille -tienoin. - -Kun uutinen tiesi Järvikylän majurin ilmestyneen joukkoineen -kotipitäjäänsä Joroisiin, ei Maria-rouva malttanut odottaa enää, vaan -valjastutti hevosen ja lähti vanhimman poikansa kanssa tapaamaan -lankoaan. Lanko oli kuin olikin Joroisissa, missä hän parastaikaa -laittoi puolustusasemaa Joroisten virran varsille. Pettymyksekseen -Maria-rouva kuuli, että hänen miehensä oli Siikajoen taistelun jälkeen -komennettu pääarmeijaan, jonka mukana hän vielä oli kaukana -Keski-Pohjanmaalla. - --- Mutta kyllä ne pian marssivat sieltä Etelä-Suomeen, lohdutti lanko. - -Sellaisessa voitonhuumassa elettiin noina alkukesän päivinä. Omien -sotilaitten ilmaantuminen paikkakunnalle sai talonpoikien sotainnon -uudestaan leimahtamaan. Syntyi partiojoukkoja, jotka ryöstivät -vihollisen kuormastoja, hätyyttelivät pienempiä joukko-osastoja ja -vaikeuttivat kaikin tavoin heidän sotatoimiaan. Siihen saakka siivosti -käyttäytyneiden venäläisten mieli riehahti ja he ryhtyivät -kostotoimiin. - -Sillä aikaa kun kenraali Bagrationin joukot taistelivat Joroisissa -karkottaakseen Grotenfeltin pienen joukon asemistaan, hajaantui pieniä -ratsujoukkoja lähipitäjiin ryöstelemään ja vangitsemaan miehistä -väestöä. Hätä ja kauhistus valtasi ihmisten mielet, ja kuka vain -kerkesi, pakeni tavaroineen ja eläimineen saloille. - -Tulipa sitten eräänä päivänä naishenkilö läähättäen Vehmaisiin ja -kertoi vihollisjoukon olevan matkalla tännekin. Hätääntyneinä kaikki -loivat katseensa rouvaan, joka tasapainonsa kadottaneiden keskellä -yksin pysyi tyynenä. Hän kutsutti miehet työmaalta, varusti heidät -eväillä ja käski heidän kiireesti painua metsään ja pysytellä siellä -erään syrjäisen niityn ladossa, kunnes hän lähettää sanan. Lukittuaan -sitten aitat ja ripustettuaan niiden avaimet vyöllensä hän jäi lasten -ja naispalvelijain kanssa odottamaan vihollisten tuloa. - -Jo näkyi tomupilvi tiellä, maa tömähti ja siinä samassa oli piha täynnä -villin näköisiä ratsumiehiä. Ne alkoivat heti nuuskia väentupaa ja -ulkohuoneita. - -Rouva oli lasten ja muutamien naispalvelijain kanssa arkihuoneessa. -Ääneti ja kalpeina he odottivat, mitä tuleman piti. Perheen nuorin vain -jokelteli ja tahtoi ikkunan ääreen nähdäkseen pihalla temmeltäviä -hevosia. - -Portailla kolisivat raskaat saappaat, ovi temmattiin auki ja -kynnykselle ilmestyi pölyn peittämä upseeri, joka tervehtimättä ja -vihaisin ilmein tarkasteli huoneessa olijoita. Hänen katseensa pysähtyi -lopuksi rouvaan, joka seisoi keskellä huonetta, sekä hänen vyöllään -riippuviin avaimiin. Kätensä kurottaen hän huusi saksaa solkaten: - --- Avaimet tänne nopeasti! - -Rouva oli kalpea, mutta tyyni. Hän kääntyi lapsiin, jotka olivat -ryhmittyneet hänen taakseen. - --- Riviin! hän komensi. - -Manööveri oli lapsille niin tuttu, että he aivan vaistomaisesti -tottelivat äidin komennusta. Ja vaistomaisesti toimi äitikin, ilman -ennalta harkittua suunnitelmaa. Nopeasti he muodostivat poikki huoneen -ulottuvan rivin ikänsä mukaisessa järjestyksessä. Rivin alimmassa -päässä seisoi nuorin sormi suussa ja nojaten selkäänsä lapsentytön -polviin. Yhdeksän pyöreätä silmäparia tähyili kynnyksellä seisovaa -upseeria. - --- Kas tässä on minun komennossani oleva pataljoona, -- sanoi äiti -samalla kielellä, jota upseerikin oli käyttänyt. -- Näitä varten minä -tarvitsen kaiken sen muonan, mitä talossa on jäljellä, ja sen vuoksi -minä en voi luovuttaa teille avaimia. - -Upseeri mitteli häntä hurjistunein silmäyksin. Tekikö tuo nainen -hänestä pilkkaa? Ja kuinka ärsyttävän totisina nuo yhdeksän silmäparia -seurasivat hänen pienimpiäkin liikkeitään! - -Nuorimman katse oli kiintynyt upseerin messinkihelaiseen miekantuppeen. -Hän ojenteli käsiään ja jättäen paikkansa rivissä lähti iloisena -jokeltaen, horjahtelevin askelin lähestymään upseeria. Mutta tukensa -menetettyään hän kadotti tasapainonsa, vaappui hetken paikallaan, -putosi sitten istualleen ja alkoi itkeä tillittää. - --- Maljutka! virkkoi upseeri hellällä äänellä, ojensi kätensä ja auttoi -pienokaisen jaloilleen sekä talutti hänet paikalleen riviin. - -Kun hän jälleen ojentui, oli hänen kasvoiltaan kokonaan hävinnyt -äskeinen hurja ilme. Hänen silmänsä hymyilivät, kun hän vielä kerran -tarkasti kotijoukon riviä. Sitten hän löi kantapäänsä yhteen, nosti -kätensä lakinreunaan, kääntyi ja poistui huoneesta. - -Jännitys laukesi ja kaikki riensivät ikkunaan. Upseeri huusi jotakin -ympäri talon hajaantuneille sotilailleen, nämä kokoontuivat kiireesti -pihalle ja hyppäsivät satulaan. Upseeri loi vielä katseensa arkihuoneen -ikkunaan, teki kunniaa ja sitten he lähtivät ratsastamaan kadoten -tomupilveen. - -Sen jälkeen elämä sai Vehmaisten kartanossa kulkea rauhallista latuaan. -Vaikka vihollisia tavan takaa kulkikin pitäjän läpi he eivät kertaakaan -poikenneet Vehmaisissa. - -Pari kertaa kesän kuluessa rouva sai mieheltään tietoja, sitten siirtyi -sotanäyttämö taas yhä pohjoisemmaksi. Lopulta levisi tieto, että -sotajoukko oli siirtynyt kokonaan oman maan rajojen ulkopuolelle. -Ahdistavan tuskan päiviä elettiin silloin niin Vehmaisissa kuin -lukuisissa muissakin soturikodeissa, joiden perheenpää oli armeijan -matkassa. Taudeista, nälänhädästä ja muusta kurjuudesta kertoivat -pohjan periltä silloin tällöin saapuvat niukat tiedot. - -Mutta tätä ahdistuksen aikaa ei kestänyt kauan. Pian maahan levisi -riemun sanoma, että rauha oli tehty. Sotilaat alkoivat palailla -kotiseuduilleen, ja niinpä koitti sekin ilon päivä, jolloin majuri -Grotenfelt ilmestyi Vehmaisiin jäädäkseen sinne nyt ainaiseksi. - -Kun kovia kokenut isä oli tuon rakkaan piirinsä keskellä kertoillut -vaiheistaan ja häneltä ehtimiseen udeltiin yhä uusia ja uusia asioita, -hän keskeytti kertomuksensa ja virkkoi: - --- Mutta kuvatkaapa te nyt puolestanne minulle oma osuutenne sotaan. - --- Mitäs osuutta meillä olisi ollut sotaan muuta kuin surra ja ikävöidä -sinua, vastasi äiti. - --- No, no, teidän koko pataljoonanne on ollut taistelussa ja -karkottanut vihollisen Vehmaisista, hymyili isä. -- Kyllä minä kuulin -siitä jo kotimatkallani ja tulin oikein ylpeäksi urotyöstänne. - -Äiti punastui ja isän nipistäessä häntä korvalehdestä vanhin pojista -ryhtyi kertomaan tapausta. - --- Kas niin, sinä olet ollut paljon onnekkaampi pataljoonankomentaja -kuin minä, nyökäytti majuri vaimolleen. -- Ja lisäksi sinä olet ollut -suomalaisen äidin jalo esikuva. Tiedätkö, tämä rohkaisee minua enemmän -kuin luuletkaan. Se herättää minussa uuden luottamuksen isänmaamme -tulevaisuuteen. Kansa, jolla on sellaisia äitejä, ei ole tuomittu -hukkumaan. - -_Kyösti Wilkuna_ - - - - -UUMAJAN SANKARI - -JOAKIM ZACHARIAS DUNCKER - - -Helteisen päivän ja rasittavan vartiopalveluksen jälkeen Ruotsin -sotajoukon tähteet lepäilivät eräänä heinäkuun iltana 1809 asemissaan -pienen joen rannalla Pohjois-Ruotsissa, Hörneforsin vesisahan -seutuvilla, Uumajasta vähän etelään päin. Iltahuuto oli juuri -kajahtanut juhlallisena tyynen kesäillan hämärässä, tavanmukainen -iltarukous oli joukko-osastossa pidetty ja miehet valmistautuivat nyt -yöpymään telttoihinsa lämpöiselle jokitörmälle tai sahalaitoksen eri -rakennuksiin. - -Sillan korvassa, korkeiden lautatapulien lomassa, majaili myöskin -osasto suomalaista jalkaväkeä, savolaisia ja pohjalaisia sotureita, -viimeinen suomalainen joukko, joka nyt Kainuun sopimuksen jälkeen vielä -oli aseissa ja taisteli Ruotsin puolella sinne tunkeutuvaa venäläistä -armeijaa vastaan. Savolaisen osaston päällikkö, eversti J.Z. Duncker, -istui sahan voutirakennuksen pienellä kuistilla päivän ponnistuksesta -lepäillen ja tarinoiden verkalleen lähettinsä, 18-vuotiaan kersantti -Argillanderin kanssa, joka rajattomasti ihaili esimiehensä sotaista -kuntoa ja urhoollisuutta ja kyseli uteliaana monenmoista hänen Suomen -sodan jo kuuluisiksi käyneistä sankariteoistaan. - -Duncker oli juuri kertonut katkelman Pulkkilan tulisesta ottelusta, -jossa puolet miehistöstä kaatui hänen ympäriltään, mutta jossa hän -sittenkin yhä hyökkäsi ja lopuksi mursi vihollisen vastustuksen. -Silloin hän oli saanut urotyönsä palkintona viedä voitonsanoman -Tukholmaan, jossa hänet lyötiin ritariksi ja sai siellä paljon muutakin -kunniaa osakseen. - --- Ne päivät olivat kai hurmaavia, intoili nuori kersantti kademielin. --- Ja silloin te, eversti, ajattelitte tietysti vain uusia voittoja, -uutta kunniaa. - --- Enpä voi sitä sanoa, vastasi mustapintainen, päivettynyt upseeri -verkalleen, ja hänen kasvonsa ikään kuin sulivat leppoisammiksi. -- -Ajattelin pientä, matalaa tupaa kaukana Savon sopukassa, hiljaista -nurkkaa, jossa nuori äiti keinuttaa kehdossa makaavaa, puolen vuoden -ikäistä poikalasta, joka iloisesti jokeltaa ja ojentelee äitiä kohti -pyöreitä käsivarsiaan. Siellä olisin silloin tahtonut olla, syrjässä -kaikesta hovin loistosta ja -- sodan pauhustakin. - -Tätä ei nuori kersantti oikein ymmärtänyt. Hän käsitti kyllä, että tuo -savolaistupa oli everstin oma koti, jossa hänen nuori vaimonsa miestään -ikävöiden hoiteli heidän esikoistaan, ja ymmärsi, että hän ajatteli -heitä aina kaivaten. Mutta että tuo koti-ikävä voisi hetkeksikään -vaimentaa voittoisan soturin ja uljaan upseerin sotaisat unelmat ja -yhäti kasvavan kunnianhimon, sitä ei hänen sotahuumeinen, nuori -mielensä käsittänyt. Tuokion kuluttua hän kysäisikin: - --- Ehdittekö jännittäväin, kaiken huomionne vaativain sotatapausten -varrella useinkin muistella tuota kaukaista Savon sopukkaa? - --- Usein, niin, melkein joka hetki, vastasi eversti, luoden nuoreen -tarinatoveriinsa sydämellistä lauhkeutta säteilevän silmäyksen. - --- Taistelun tuoksinassakin? - --- Kotini muisto elää sieluni pohjalla silloinkin, vaikka tietysti -hetken tehtävät vaativat kaiken tarkkaavaisuuteni. Mutta kun taistelun -jälkeen pakkasessa tai sateessa heittäydyn hetkeksi nuotion ääreen -pitkälleni, on tuo kotituvan tutunomainen kuva kohta mielessä ajaen -tuokioksi kaikki muut huolet ja vaivat loitolle, lämmittäen sieluani ja -kutsuen luokseen. Taikka kun vartiopaikassa tarkkailen vaanivan -vihollisen salajuonia ja jännittyneenä harkitsen, aikooko se hyökätä -vai kiertää ja mikä vastaveto minun on eri tapauksissa tehtävä, silloin -tämä kaikki tuntuu minusta usein joutavuudelta ja turhuudelta, koko -tämä sota on minusta silloin julmaa, älytöntä leikkiä... Elämälle antaa -arvoa ainoastaan kodin onni ja rauha ja se työ, jonka ihminen kodissaan -tekee... Ikävöin kotiin rakkaitteni luo, en sitä koskaan kiellä. - -Nuoresta kersantista tämä oli soturin puheeksi hentomielistä -haihattelua, joka ei sopinut uskalikolle ja kuolemaa halveksivalle -soturille eikä kunnioitetulle esimiehelle. Haudottuaan hetken ongelmaa -hän virkkoi: - --- Jos olisimme savolaisinemme olleet keväällä Kainuussa, jossa -Gripenberg suostui Suomen armeijan kanssa laskemaan aseet ja -antautumaan, silloin olisitte tekin, eversti, jo päässyt palaamaan -kotiin, Savoon... - -Mutta silloin Dunckerin tummat silmät leimahtivat. Hän käännähti -vilkkaasti nuorukaiseen päin ja huudahti: - --- Sellaiseen antautumiseen en olisi koskaan suostunut. Sotilas ei saa -laskea asettaan eikä antautua, niin kauan kuin hän vielä voi tapella. --- Lausuttuaan tuon melkein kiihkeästi heittäytyi nuorekas, -jaloryhtinen, mustapintainen eversti selkäkenoon seinää vasten, risti -sormensa polvensa ympäri ja puheli taas hiljaisemmalla äänellä. -- -Mutta toivotonta ja tarkoituksetonta on varsinkin meidän suomalaisten -taistelu täällä Pohjanlahden takaisilla rannoilla. Kotimaamme on -valloitettu, sen takaisin voittamisesta ei ole mitään toiveita. Se -kuningaskin, jolle olemme valamme vannoneet, on suistettu vallasta... -Meidät, kourantäyden savolaisia ja pohjalaisia, on kohtalon leikki -heittänyt tänne meren taa kauas kodeistamme ja omaisistamme ties kuinka -pitkäaikaiseen taisteluun, jonka avulla emme voi enää pelastaa -menetettyä maatamme emmekä kotejamme... - -Everstin katse, joka oli suuntautunut kauas illan autereista, itäistä -taivaanrantaa kohden, oli kaihoisa ja tuijottava; oli kuin hän olisi -tuon harmaan autereen läpi koettanut tähystää sinne, missä suomalaisen -järven rannalla oli pieni, matala tupa... Mutta sitten hän hymähti ja -jatkoi: - --- Kuten näet, nuori ystäväni, kalvaa minua väkevä kodin kaipuu. Eräs -tuttavistani onkin ivallisesti väittänyt, että jos minun annettaisiin -valita joko taivaan valtakunta tai Savonmaa, valitsisin Savon. Ja totta -tosiaan, niin minä tekisin! - -Samassa hän karahti ryhdikkäänä, solakkana ja rotevana pystyyn -penkiltään ja jatkoi: - --- Enkä kuitenkaan ole hentomielinen, -- poika, oletko koskaan kuullut -kenenkään sanovan sellaista Dunckerista? - --- En, vastasi nuori kersantti melkein häveten. Hän oli ruvennut -keskustelun varrella ymmärtämään esimiestään: eversti Duncker oli sekä -tunteiden että tekojen mies ja siinä hän poikkesi edukseen tavallisista -sotureista. Tuollaista miehekkyyttä hän entistä enemmän alkoi ihailla. - - * * * * * - -Oli heinäkuun viidennen päivän ilta, juuri sen päivän, jonka Runeberg -on kohottanut meille jälkipolvelle merkkipäiväksi ja jota kesän -ihanimmalla ajalla usein vieläkin vietämme. Äidit leipovat usein siksi -päiväksi vehnäskakun ja kahvit juodaan ulkona lehtimajassa Dunckerin -muistoksi, joka tuo mieliimme hiukan surunvoittoisen, mutta samalla -kohottavan tunnelman. Me muistamme: - - Vaan kysy, jos sa jolloinkaan - riveistä noista sotilaan - tavannet, urhon harmaan, - oliko miestä kuitenkin, - jok' oli urhoist' urhoisin, - saat vastauksen varmaan: - "Niin, herra, tunsin Dunckerin." - -Hänen sankaritarinansa on yhtä lyhyt kuin loistava. Se välähti -kirkkaaksi jo kohta Suomen sodan alussa, jolloin kapteeni J.Z. Duncker -jätettyään nuoren vaimonsa ja parikuukautisen poikansa "pieneen tupaan" -Ristiinan pitäjään lähti Savon joukkoaan johtamaan ja kunnostautui -Jynkän rannalla, Pulkkilassa, Paukarlahdella, Koljonvirralla, -Salahmissa. Hän saavutti jatkuvasti mainetta lukuisissa taisteluissa -Ruotsin Länsipohjassa, jossa hän kerran toisensa perästä torjui -vihollisten uhkaavat hyökkäykset. Hän oli tullut kuuluisaksi yhtä -paljon uskaliaisuudestaan ja pelottomuudestaan kuin sitkeydestään. -Hänen Savossa suorittamansa lukuisat hyökkäykset vihollisen -selkäpuolelle, sen kuormastojen kaappaukset ja sen kulkuyhteyksien -katkaisemiset olivat toisaalta tehneet hänen nimensä pelätyksi -venäläisten taholla. Niinpä hän hyökkäyksillään Sandelsin pääleiristä -Toivolasta kesällä 1808 pakotti venäläiset muuttamaan koko alkuperäisen -suunnitelmansa hyökätä Savosta Keski-Suomen halki Adlercreutzin -armeijan selkään. Ja milloin hän vain oli ottanut puolustaakseen -jotakin uhattua asemaa tai suorittaakseen jonkin vaaranalaisen -liikkeen, hän toteutti sen kylmäverisesti ja kuolemaa pelkäämättä, -näyttipä tilanne kuinka toivottomalta tahansa. Jynkän rannalla hän -vastasi Sandelsin lähetille, joka kysyi hätääntyneenä, voiko hän nyt -pelastaa pataljoonansa, jota monta vertaa suurempi vihollinen joka -puolelta ahdisti avoimella jäällä: - --- Minä teen sen! - -Ja hän teki sen. Ja kun Barclay de Tolly armeijoineen maaliskuussa 1809 -saapui Pohjanlahden yli Ruotsin puolelle, lähetettiin sitä vastaan -saaristoon, Ostnäsiin, vain tuhatkunta savolaista ja pohjalaista, ts. -kaikki suomalaiset, mitä silloin enää Ruotsissa oli. Vihollisen -ratsuväki karautti jäällä tämän Dunckerin johtaman pikkujoukon ohitse -ja asettui sen ja rannikon väliin katkaistakseen siltä paluutien. -Dunckerille ehdotettiin silloin antautumista, mutta hän vastasi: - --- En antaudu niin kauan kuin miehistäni yksikin jaksaa ampua. - -Ja hän johti sitkeästi taistellen suomalaisensa vihollisen ratsuväen -ohitse rannikolle. Kun vihollisjoukon päälliköt näkivät hänen paluunsa -lopultakin onnistuvan, he tekivät miekoillaan Dunckerille kunniaa ja -ratsastivat pois. - -Nämä ja lukuisat muut Dunckerin tässä sodassa suorittamat sankarityöt -tunnettiin jo yleisesti Ruotsissa ja Suomessa ja ne tunsi hyvin sekin -nuori kersantti, joka tuona heinäkuun iltana, päivän työstä -lepäiltäessä, ihastellen kuunteli päällikkönsä puheita Hörneforsin -törmällä, missä Dunckerin pataljoonan savolaiset jalkamiehet juuri -laittautuivat levolle. - -Mutta heidän tarinointinsa keskeytettiin. Tehtaan päärakennuksesta, -jossa esikunta majaili, saapui airut kutsumaan everstiä Sandelsin -tarjoamille illallisille, jotka tämä, äsken nimitetty ylipäällikkö, oli -siellä valmistuttanut itselleen ja lähimmille päälliköilleen. - -Duncker meni tupaan vähän siistimään pukuaan ja sukimaan tummaa, hien -tahmentamaa tukkaansa ja partaansa. Mutta tuokion kuluttua karautti -ratsumies päämajan pihaan ja riensi hätäisenä Sandelsin luo. Hetken -kuluttua tuli toinen lähetti, yhtä hätäinen ja hiestynyt kuin -ensimmäinen. Päärakennuksen rappusissa ja edustalla syntyi hälinää ja -juoksua. - -Duncker katsahti ikkunasta kuultuaan hälinän ja arvasi heti, mistä oli -kysymys: vihollinen hyökkää! Puolustusasema, johon Ruotsin väki ynnä -sen ytimenä yhä oleva suomalainen joukko-osasto oli tänne joen -pohjoiselle rannalle sijoittunut oli epäedullinen ja hyökkäyksille -altis, sen olivat päälliköt koko ajan oivaltaneet. Ja vihollisella oli -kolminkertainen ylivoima käytettävänään. Tästä kehkeytyy tiukka ottelu, -päätteli eversti jo ensi merkeistä. - -Hän lähetti sen vuoksi kersanttinsa heti nostattamaan Savon miehet -aseisiin ja ilmestyi jo samassa itsekin heitä järjestämään. Silloin hän -jo näki jämtlantilaisten nahkapoikain, jotka olivat olleet jonkin -matkan päässä etuvartiossa, juoksevan hurjassa paossa peltojen poikki -sahaa kohden ja kasakkaparvia aaltoili metsän reunassa. - -Oli yhdestoista hetki käsillä. Ehtimättä odottaa mitään ohjeita Duncker -järjesti kiireesti savolaisensa ampumaketjuun sillan korvassa olevien -lautatapulien taakse ja väliin ja alkoi sieltä käsin tarkalla -kivääritulella pidätellä hyökkääviä kasakoita. Sillä aikaa toiset, -levänneet osastot koettivat pysäyttää ja järjestää hätääntyneet -jämtlantilaiset taas vastarintaan. - -Vihollisen hyökkäys hidastuikin ja pysähtyi hetkeksi ja sillä aikaa -ennättivät upseerit, joista useimmat olivat jo kerääntyneet -päärakennukseen Sandelsin juhlaillallisille, päästä joukkojensa luo ja -johtaa ne taisteluun. Oli annettu käsky peräyttää Ruotsin sotaväki -verkalleen sillan yli joen toiselle puolelle, missä oli parempi -puolustusasema, ja näitä liikkeitä ruvettiin nyt kiireellä -suorittamaan. Hetken kuluttua Sandels itsekin astui päärakennuksesta -ulos, nousi ratsunsa selkään ja lähti ajamaan sillalle. Ryssä ampui nyt -kolmelta taholta ja hyökkäili perääntyviä ruotsalaisia ahdistellen. - -Sandels oli päärakennuksen pihalta ratsastaessaan kiukustuneen ja -kiusaantuneen näköinen -- hänhän tiesi ennakolta, että hyökkäystä -voitiin odottaa, olisi vain pitänyt peräytyä joen taakse jo ajoissa. -Mutta häntä suututti tällä hetkellä eniten se, että sahanhoitajan -saliin katettu illallispöytä jäi koskemattomaksi ja ettei hän ollut -vieraittensa vitkastelun vuoksi ehtinyt noista herkuista palaakaan -maistaa, ennen kuin tuli tämä äkkilähtö! Eipä hän näin kiireisessä ja -kunniattomassa perääntymisessä ollut koskaan ennen ollut mukana. Nyt ei -auttanut muu, mutta Toivolan ja Koljonvirran etevä, urhea päällikkö oli -tästä kaikesta tällä hetkellä ärtynyt ja alaisilleen pisteliäs. - -Hän ratsasti siltaa kohti niiden lautatapulien ohi, joiden lomassa ja -suojassa Dunckerin savolaiset ampuivat pitäen kasakoita loitommalla. -Tuo tilapäinen, omituinen "rintavarustus", jonka takana miehet ampuen -kykkivät, tuntui hänestä kai naurettavalta, kaikki oli tänään niin -viheliäistä... ja hän virkkoi ohi ajaessaan ivallisesti Dunckerille: - --- Luulenpa, että eversti pelkää... - --- En ole pelännyt koskaan, vastasi Duncker loukkaantuneena, ja hänessä -leimahti heti harmin tuli. Hänestäkö sanottiin, että hän pelkäsi...! - -Hän olisi tahtonut vastata vielä kipakammin, mutta Sandels ratsasti jo -loitolla. - -Kerrotaan, että nuo edellä mainitut, ivalliset sanat pääsivät -harkitsematta ja leikkisässä mielessä hetkellisesti ärtyneen kenraalin -suusta eikä niiden tarkoituksena ollut loukata vanhaa ystävää ja -sotatoveria. Tunsihan Sandels jos kukaan Dunckerin sananparreksi -käyneen uljuuden ja pelottomuuden heidän lukemattomista yhteisistä -otteluistaan, mutta olisihan hänen pitänyt tuntea hänen -arkatunteisuutensakin. Mutta lautatapulien luona taistelevaan -suomalaiseen nämä sanat vaikuttivat myrkylliseltä pistokselta, joka -kuohutti hänen verensä ja kalvoi hänen sydäntään. Vaikka hän olisi -elänyt sata vuotta, ei hän olisi voinut koskaan unohtaa niitä sanoja. - -Tilanteesta ja jo perinteeksi tulleesta tottumuksesta johtui, että -Dunckerin suomalaisineen oli jäätävä jälkijoukoksi sillan korvaan -suojelemaan ylipäällikön ja ruotsalaisten osastojen perääntymistä ja -hän teki sen uljaasti ja sitkeästi kuten aina. Kaikki olivat jo -pelastuneet sillan taa ja järjestyneet siellä tehokkaampaan -vastarintaan, mutta Duncker suomalaisineen taisteli vielä joen aukealla -törmällä pitäen viholliset, jotka jo sankoin parvin ryntäsivät, -loitolla sillalta. - -Pohjalainen pataljoona, joka savolaisen rinnalla oli suojellut -paluutietä vetäytyi myöskin pääjoukon luo ja olisi ilmeisesti ollut -Dunckerinkin aika perääntyä. Mutta hän ei ollut siitä tietävinäänkään. -Eräs hänen luutnanteistaan astui silloin hänen luokseen ja virkkoi: - --- Pohjalaiset perääntyvät jo, eikö meidänkin ole aika lähteä? - --- En peräänny käskyttä -- koska pelkään, vastasi Duncker siihen -katkerasti ja taisteli edelleen. - -Hetken kuluttua saapui myöskin pohjalaisen pataljoonan lähetti -ilmoittamaan, että he ovat jo jättäneet asemansa ja että saarrokseen -joutumisen vaara uhkasi savolaisia. - --- Pohjalaiset väistykööt taistelusta, mutta minä en savolaisineni tee -sitä koskaan, vastasi Duncker tälle sanantuojalle kirpeästi. Myrkky -vihloi hänen vertaan ja hän komensi miehiään yhä ampumaan seisoen itse -suorana ketjunsa edessä, kookkaana ja uljaana, mutta kasvoiltaan -synkänpunoittavana ja uhman ilme tummissa silmissään. - -Vihdoin oli Sandelskin älynnyt, että Dunckerin itsepäisyyteen oli tällä -kertaa aivan erityinen syy; hänelle selvisi, että mies oli -loukkaantunut Sandelsin äskeisistä sanoista, jotka tämä oli jo valmis -hyvittämään. Hän lähetti sen vuoksi oman adjutanttinsa kutsumaan -Dunckerin takaisin vaaranalaiselta vartiopaikalta. Viholliset -ympäröivät silloin jo savolaiset niin läheltä, että adjutantti -ainoastaan henkensä hinnalla saattoi ratsastaa Dunckerin luo -- hänen -takinliepeensä ammuttiinkin jo puhki. Hengästyneenä ja hätääntyneenä -adjutantti käski Dunckerin kiireesti perääntymään -- hänellä oli jo -itsellään hoppu ratsastaa siitä helvetin paikasta takaisin. Mutta -Duncker ottikin ojentaakseen nuorta adjutanttia hänen käyttämistään -sanoista. - --- Tekö, nuori mies, tiedätte paremmin kuin minä, koska minun on -peräännyttävä! Ei, käenpoika, kyllä minä tiedän hetkeni... - -Adjutantti palasi niine terveisineen ja pääsikin kuin ihmeen kaupalla -ehein nahoin vihollisen tulen lävitse, mutta hänen hevoseensa sattui -kaksi luotia. Duncker savolaisineen taisteli sitä vastoin edelleen -paikoillaan, latasi ja laukaisi, niin kuin ei mikään erityinen vaara -olisi heitä uhannut. Heinäkuun ilta alkoi jo hämärtää. Sen turvin -vihollisparvet olivat vähitellen hiipineet niin lähelle savolaisia, -että heidän kivääriensä tuli näkyi pensaikosta, eikä tämä seikka -tietenkään ollut voinut jäädä tarkkanäköiseltä, kokeneelta everstiltä -huomaamatta. Mutta hän ei ollut millänsäkään, poltteli vain piippuaan. - -Nuori kersantti Argillander seisoi yhä lähettinä Dunckerin vieressä -kuljetellen hänen käskyjään ketjua pitkin. Hän virkkoi Sandelsin -adjutantin lähdettyä esimiehelleen hiljaa ja ujosti: - --- Te ajattelette, eversti, yhä kenraalin äskeisiä sanoja, eikö niin? -Mutta te olette ne jo täysin kumonnut. - --- Ei, poikaseni, minä ajattelen vain sitä pientä savolaista tupaa, -josta sinulle äsken kerroin, vastasi Duncker rauhallisesti, ja sytytti -piippunsa uudelleen. - -Niin lähelle olivat ryssät jo saartoketjunsa vetäneet, että heidän -äänensä kuului savolaisten ampumaketjuun. He olivat myöskin tunteneet -vanhan vastustajansa Dunckerin ja eräs mies heidän joukostaan kuului -äkkiä huutavan hämärän halki: - --- Antaudu, Duncker! Olet saarrettu, et voi meitä enää väistää. - --- Piru antautukoon, en minä. Pojat, tukkikaa suu tuolta huutajalta! - -Monta laukausta pamahti, mutta rohkea huutaja oli jo painautunut maata -vasten ja pelastui. Mutta Dunckerin sanoihin vastattiin myös samassa -vihollisen puolelta: Ampukaa! - -Läheltä pamahti yhteislaukaus. Yksi luoti lävisti Dunckerin rinnan. Hän -kaatui käskien nyt vihdoinkin sotamiestensä pelastautua parhaansa -mukaan. Savolaiset eivät kuitenkaan olisi tahtoneet jättää rakasta -päällikköään, mutta heidän oli enää mahdotonta pelastaa häntä -- -vihollinen oli jo edessä. Hämärässä useimmat hiipivät silloin -taaksepäin puolustusketjusta ja pelastautuivat Sandelsin joukkoon, näin -suoritettuaan sisukkaasti sen viimeisen taistelun, missä he olivat -mukana Ruotsin manterella. - -Kaatuneen everstin luo jäi vain yksi mies, nuori kersantti Argillander, -joka ei viime hetkessäkään voinut luopua ihailemastaan esimiehestä. -Tämä hintelä nuorukainen seisoi siinä kaatunutta tukien vielä kun -ryssät tulivat ja ottivat verta vuotavan Dunckerin huostaansa vangiten -samalla kersantin. Nuorukainen sai siten olla mukana, kun Duncker -vietiin vihollisen leiriin sidottavaksi ja kun tämä ennen pitkää rupesi -tekemään kuolemaa. - --- Ota lompakkoni, kelloni ja tämä piippuni, puhui kalvennut, nyt -hervottomaksi voipunut sankari hiljaa kersantille. -- Vie ne, jos -säilytät henkesi, Savoon, siihen pieneen tupaan, jonka kyllä löydät. -Vie sinne viimeinen tervehdykseni nuorelle leskelle ja isättömäksi -jäävälle pojalleni. - --- Varmasti teen sen, lupasi kyynelehtivä nuorukainen, jonka suru oli -siihen paikkaan murtaa. -- Vienkö teiltä kenellekään muulle mitään -viestiä tai käskyä? - -Kersantin mielessä pyörivät vielä kenraali Sandelsin äskeiset, -loukkaavat sanat ja hän arveli everstin ehkä vielä tahtovan niiden -johdosta jotakin lausua. Mutta Duncker vastasi hiljaa: - --- Älä kenellekään muulle, kotiväelle vain. Sano: heitä kaivaten ja -muistellen kuolin. - -Puhkiammuttu rinta alkoi samassa korahdella, haavasta pulppuava veri -tukki hengityksen, ja tuokion kuluttua Zacharias Duncker kuoli. - -Se oli suomalaisten viimeinen taistelu tässä sodassa, sen jälkeen -sotatoimet vaimenivat, syntyi välirauha ja sitten rauha. Mutta kallis -oli suomalaisille se uhri, jonka he tässä viimeisessä ottelussa -maksoivat Ruotsille vanhan purkautuneen liiton hinnaksi. Entisen -emämaan koskemattomuuden lunnaina Duncker muutamaa päivää myöhemmin -kätkettiin Uumajan kirkkomaalle, mikä silloin oli venäläisten hallussa. -Sandels lähetti heinäkuun 6:ntena päivänä airuen venäläisten päämajaan -pyytäen Dunckerin ruumista haudatakseen sen. Venäläiset kieltäytyivät -luovuttamasta vainajaa vastaten, että he kyllä ymmärtävät saattaa -asiaankuuluvalla kunnioituksella ja juhlallisuudella hautaan tämän -sankarin, jota hekin, vaikka hän vastustaja olikin, olivat oppineet -ihailemaan. Hänen rinnalleen samaan kirkkomaahan venäläiset hautasivat -samassa taistelussa kaatuneen uljaan kasakkaeverstinsä Airekovin, -molemmat sotilaallisin kunnioituksin, torvien soidessa ja tykkien -paukkuessa. - -Kaukainen Savonmaa ei saanut vainajanakaan takaisin poikaansa, joka -sinne ja omaan pieneen kotiinsa oli niin hartaasti ja miehekkäästi -ikävöinyt. - -_Santeri Ivalo_ - - - - -VAARI - -OTTO von FIEANDT - - --- Onko vaari jo jalkeilla? - -Keski-ikäinen ratsumies esitti tämän kysymyksen Tolppilan pihamaalla -Karstulan kirkonkylässä varhaisena elokuun aamuna, kun sumu lepäsi -vielä elovainioilla ja järvellä. Hän oli juuri sitonut höyryävän -ratsunsa tallin seinään ja lähestyi noin viidenkymmenen ikäistä -soturia, joka avopäin ja asetakin napit auki paistoi pihakiven kupeelle -tekemänsä pienen tulen ääressä vartaaseen pujoteltuja ahvenia. - --- Niin jalkeillako? venytti kalanpaistaja laiskasti kääntämättä -katsettaan ahvenista. - -Toinen ei viitsinyt uudistaa kysymystään, vaan kumartui ottamaan -nuotiosta palavan tikun, jolla alkoi sytytellä piippuaan. - --- Tuntuupa olevan -- vai luuletko viidestäkään maaherran läänistä -löytyvän miestä, joka noin isännän äänellä osaisi kurkkunsa karaista? -suvaitsi kalanpaistaja ryhtyä selittämään. - -Harmaassa, malkakattoisessa asuintuvassa oli kaksi porstuan ja kamarin -toisistaan erottamaa tupaa. Toisen tuvan ikkunaluukku oli työnnetty -syrjään ja sen takaa kuului karmea rykäisy, joka tuntui tulevan kuin -vuoren uumenista. Kohta sen jälkeen pisti ikkuna-aukosta näkyviin -pitkävartinen, savuava piippu, jota seurasi karheatukkainen pää -konkkanenineen, suurine viiksineen ja tummine, pörhöisine -kulmakarvoineen. - -Äkeästi ilmestys puhalsi suustaan pitkän savun, nuuhkaisi kosteata -aamuilmaa, kohotti kulmansa ja tähysteli eri suunnille yläilmoihin -antaen katseensa lopuksi pysähtyä tulen luona oleviin miehiin. Hän -viittasi piipunvarrella merkin ratsumiehelle, joka harppasi ripeästi -ikkunan eteen ja teki kunniaa. - --- No, mitä olet saanut selville retkelläsi? - -Ääni oli käreä, siinä ei ollut hempeyden vivahdustakaan. - --- Ryssän etujoukot, noin viisisataa ratsumiestä, tulivat eilen -Kalmariin. Pääjoukko saapui sinne illalla myöhään ja tänään he jatkavat -varmasti matkaa tänne Karstulaan. - --- Varmasti? Mistä sinä sen _niin_ varmasti tiedät? murahti piippumies -ja puhalsi savun ratsumiehen silmille. - --- Sen huomasi kaikesta. Ensi yönä tai viimeistään huomenaamuna he ovat -täällä kanuunoineen päivineen. - --- Jokohan ovat? No olkoon sitten, kyllä minä niiden parrat täällä -vanutan. -- Eerikka, pistähän murkinaa pöytään, lähden tässä vähän -ratsastamaan. - --- Heti paikalla, herra eversti, vastasi kalanpaistaja, joka tällä -välin oli ahvenineen siirtynyt tupaan. - -Hänen täydellinen nimensä oli Eerik Ampuja, entinen ruotusotilas Savon -jalkaväessä ja syntyisin Ristiinan pitäjästä kuten eversti itsekin. -Torppansa hän oli jo vuosia sitten jättänyt pojalleen, joka palveli -korpraalina Fieandtin väessä, toimien itse sen jälkeen everstin oikeana -kätenä hänen sotilaspuustellissaan sekä nykyisin sotaretkellä. Hän se -piti tarkan huolen kaikista niistä everstille kuuluvista varusteista, -sukista, saappaista, lämpimistä alusvaatteista, eväistä ja -tupakkavehkeistä, jotka Ulriika-rouva sotaretkelle lähdettäessä oli -hänen huostaansa uskonut. Kotoa varatut eväät olivat tietysti jo aikoja -sitten loppuneet, mutta pitkin matkaa Eerikka osasi hankkia täydennystä -tyhjeneviin leipäsäkkeihin, voipyttyihin ja viinanassakkoihin, niin -ettei everstin ollut koskaan tarvinnut tyhjän pöydän ääreen istua. -Liikkeelle lähdettäessä hän sääli tavarat, kymmenet mytyt, kirstut, -pytyt ja nassakat omille vankkureille, joiden keulalle hän itse asettui -ohjaamaan, suupielessään lyhytvartinen, ikimustunut nysä. - -Ketterästi hän kattoi honkapöydälle aamiaisen, johon sisältyi -aloittamaton puolikova reikäleipä, voita vihreäksi maalatussa -katajavanteisessa pytyssä, valtava kimpale palvattua naudanlihaa sekä -äsken paistetut ahvenet. - -Pöydän ääreen asettuessaan Fieandt huomasi sukulaisensa, majuri -Furumarkin, joka laskeutui juuri pihalla hevosen selästä. - --- Hoi, serkku, täällä olisi jotakin hampaan rakoon. Luulenpa, että -naudankontta maistuu yöllisen ratsastuksen jälkeen. Mutta missä -Hästesko on? - --- Hän johtaa pataljooniamme salmen taakse. Minä poikkesin tänne -saamaan lähempiä määräyksiä. - -Edellisenä päivänä, jolloin Fieandt joukkoineen vielä oli Kalmarissa, -Karstulan ja Saarijärven puolitaipaleessa, hän oli lähettänyt -Furumarkin ja Hästeskon kahden pataljoonan kanssa valtaamaan vihollisen -etuvartioasemia Kolkanlahdessa, Saarijärven pohjoiskulmassa. Mutta -kohta heidän liikkeelle lähdettyään hän oli saanut kuulla -tiedustelijoiltaan, että Vlastov oli vastikään saanut huomattavia -apujoukkoja sekä valmistautui etenemään pohjoista kohti. Tällöin -Fieandt oli päättänyt vetäytyä takaisin Karstulaan, jossa oli parempi -puolustusasema kuin Kalmarissa ja jonne hän Pääjärven ja -Karstulanjärven välisen salmen pohjoisrannalle oli jo edellisen viikon -kuluessa rakennuttanut valleja. Furumarkille ja Hästeskolle oli -lähetetty paluukäsky, jota noudattaen he olivat läpi yön marssineet -Karstulaan. - --- Eerikka hoi, kaksi kumausta! huusi Fieandt, kun Furumark oli -asettunut pöytään häntä vastapäätä. - --- Toimessahan tässä juuri ollaan, mutta mikä riivattu tuon tulpan on -saanut noin lujaan juuttumaan, murisi Eerikka askarrellen juurivasun -suojaaman, viiden kannun vetoisen pyöreän pullon kimpussa. - -Tulppa irtaantui ja hän kaatoi ison tinapikarin täyteen helmeilevää -nestettä. - --- Olkoonpa onneksi tälle päivälle, sanoi Fieandt ja tyhjensi pikarin, -ojentaen sen täytettäväksi pöytätoveriaan varten. - -He kävivät käsiksi pulleisiin ahveniin ja söivät hetkisen ääneti. - --- Päämajasta emme voi siis odottaa mitään apua? kysyi Furumark -saatuaan tyydytetyksi pahimman nälkänsä. - --- Kyllähän sen tiedät kysymättäkin, murahti Fieandt. -- Klingsporiin -vetoaminen on sama kuin hakisi tukea suomättäästä. - --- Niinpä niin, mutta onhan siellä Adlercreutz. - --- Hm -- mm! murahteli Fieandt lausumatta kuitenkaan sen selvemmin -julki ajatustaan hänestä. - -Kaikesta näki, että hän oli äkeissään Adlercreutzillekin. Eikä suotta. -Tämäkään ei näet ollut kiinnittänyt erikoisempaa huomiota Fieandtin -raportteihin ja avunpyyntöihin, vaan arvellut Fieandtin kuvittelevan -vihollisen voimat suuremmiksi kuin ne olivatkaan. Ihminen näkee -tavallisesti omat vikansa suurennettuina toisessa. Niinpä Adlercreutz -uskoi Fieandtista sitä, mitä hän itse teki ja oli kaiken aikaa tehnyt. -Päämajan tiedustelutoiminta oli aina ollut hataralla kannalla ja -Adlercreutzilla oli tavallisesti liioiteltu käsitys vastustajansa -voimista. Fieandt sen sijaan oli talonpoikaisjärkeensä luottava mies -vailla mielikuvituksen lentoa. Hän tunsi jo entuudestaan nämä -seudut ja nojautui aina retkillään kansan apuun. Nytkin hän oli -paikkakuntalaisten apua käyttäen hankkinut tarkat tiedot vihollisen -voimista ja aikeista. Häntä harmitti syystä, etteivät hänen -tiedonantonsa päämajassa johtaneet mihinkään tuloksiin. Eikö siellä -todellakaan käsitetty tämän Saarijärven--Kokkolan tien merkitystä? Jos -vihollinen ylivoimallaan pakottaisi hänet peräytymään Lintulahdestakin -pohjoisemmaksi, silloin sillä olisi hallussaan tuo tärkeä tienristeys -ja pääarmeija Alavudella ja Kuortaneella joutuisi selkäpuolelta -uhatuksi. No, sitä ennen aikoi Fieandt kuitenkin iskeä niin että -tuntui. - --- Saamme kuumat paikat, virkkoi Furumark, -- sillä Vlastovilla on -ainakin kaksi kertaa niin paljon väkeä kuin meillä ja lisäksi täällä -Karstulassa ovat miltei kaikki maastoedut hänen puolellaan. Hänen -etujoukkonsa seurasivat aivan meidän kintereillämme ja minä hetkenä -hyvänsä hän voi aloittaa hyökkäyksensä. - --- Aloittakoon, leikintekoa hänelle ei tule oleman Karstulan -sivuuttaminen, sanoi Fieandt jatkaen hetken perästä: -- Pelkäsin heidän -tulevan suuremmallakin voimalla, mutta nyt on Kamenski palannut -Keuruulle, kuten arvasinkin, kuultuaan pääarmeijamme voitosta. - --- Mitä, onko pääarmeija ollut taistelussa? kysyi Furumark. - --- Jahaa, sinä et vielä tiedäkään. Minulle saapui eilen ilmoitus, että -pääarmeija on viime keskiviikkona taistellut Alavudella ja ajanut -vihollisen tiehensä niiltä main. Kamenski rientää nyt tietysti Keuruun -kautta sikäläisten joukkojen avuksi. - --- Sepä oli mainio uutinen! sanoi Furumark silmät ilosta loistaen. -- -Olisipa meillä nyt vain muutama pataljoona lisäväkeä, mekin -siirtäisimme tämän vasemman sivustan hyvän matkaa etelämmäksi. - --- Sinäpä sen sanoit. Mutta kun apua ei ole lähetetty, saamme koettaa -tulla omillamme toimeen niin kauan kuin suinkin. - -He lopettivat aamiaisensa ja Fieandt ryhtyi lataamaan piippuaan. Juuri -kun hän asetteli kytevää taulankipenettä pesän suulle, nuori ja hoikka -vänrikki astui tupaan saappaat yltä päältä loassa. Fieandt lietsoi -suurikoppaista piippuaan niin että posket painuivat kuopalle ja öljy -varressa turisi, samalla kun hän kopan ylitse loi tuikean katseen -tulijaan. - --- Kas poikaa, hän sanoi, kun piippu oli alkanut tasaisesti palaa. -- -Viimeinkin sinä palaat. Annahan kuulua, mitä olet saanut toimeksi? - -"Poika" oli everstin nuorin veli, Yrjö Maunu von Fieandt, joka -vänrikkinä palveli vanhemman veljensä joukko-osastossa. Viikon -puolivälissä hänet oli määrätty Rautalammin komppanian kera metsien -kautta kiertämään Vlastovin selän taakse Honkolan kylään, joka oli -Saarijärven ja Laukaan välillä, lähellä Kuopiosta tulevan tien -risteystä. Siellä hänen piti hävittää vihollisten varastovajat sekä -polttaa pari siltaa. - -Sekös oli ollut mielityötä vänrikki Fieandtille, samoin kuin hänen -satapäiselle miesjoukolleen, joka näin odottamatta pääsi kiertelemään -oman kotiseutunsa metsäkulmia. Joukossa oli miehiä, jotka tunsivat -niillä main jokaisen metsälammen, uudistalon ja salojen keskitse -kiertelevät kinttupolut. Oli ollut hauska retkeillä elokuun kuulaina -päivinä kotoisissa metsissä, levähdellä yksinäisissä taloissa ja hautoa -niiden saunoissa matkan vaivoista puutuneita jäseniä. Mutta retken -hauskat puolet saivat nyt jäädä kuvailematta, kun vänrikki ryhtyi -tekemään selkoa toimistaan ankaralle vanhemmalle veljelleen. - --- Saitteko sillat hävitetyksi? tämä kiiruhti kysymään. - --- Niistä ei ole jäljellä muuta kuin kasa hiiliä arkkujen päällä, -vastasi vänrikki. - --- Entä varastovajat? - --- Samoin tuhkana. - --- Menetitkö paljonkin miehiä? - --- En yhtään. Eikä ruutiakaan haaskattu muuta kuin panos mieheen. -Pistinhyökkäyksellä ajoimme vartioväen käpälämäkeen. Toistakymmentä -ryssää jäi kentälle. - --- Poltitte kai varastovajat tavaroineen päivineen? - --- Täytyi, kun ei ollut lähistöllä tarpeeksi ihmisiä, joille olisimme -muonan jakaneet. Ainoastaan pienehkön määrän veivät metsäkyliltä -mukaamme tulleet talonpojat selässään. - -Fieandt itse oli kesäkuun alussa vallannut Perhossa venäläisiltä suuret -muonavarastot ja jakanut ne paikkakunnan talonpojille. Mutta ymmärsihän -hän, ettei se tällä kertaa ollut käynyt päinsä, kun vihollisia kuhisi -joka puolella. - --- No mitä muuta sinulla on matkaltasi kerrottavana? - --- Ennen varastojen ja siltojen hävitystä yllätin venäläisen -kuormaston, joka oli matkalla Laukaalta Saarijärvelle. Siinä oli -satakunta kuormaa muonaa ja ampumatarpeita Vlastovin armeijalle. - --- No, ja sinä? - --- Minä tietysti anastin kuormaston ja hävitin kaiken mitä emme itse -voineet mukaamme ottaa. - --- Hyvä, hyvä, entä näitkö huomattavampia vihollisjoukkoja liikehtivän -jompaankumpaan suuntaan? - --- En, mutta sen sijaan itse Kamenskin adjutantteineen pienen saattueen -kera menossa Möttöseen päin. - --- Mitä? Kamenskin? Kerrohan tarkemmin! -- Ja eversti jännittyi siinä -määrin, että otti piipun suustaan. - --- Kun olimme eräältä Laukaan mieheltä kuulleet suuren kuormaston -olevan matkalla Saarijärvelle, asetuimme Honkolan tuolla puolen -väijyksiin erään mäen rinteeseen sakeaan viidakkoon. Siinä -odotellessamme ajoivat näkyviin vaunut pienen kasakkajoukon saattamina. -Vaunuissa istui nuori venäläinen kenraali parin adjutanttinsa seurassa. -Makasimme niin lähellä tietä, että kuulin heidän keskustelunsa. Mieleni -teki kovin napata heidät vangiksi, mutta kuormasto, varastot ja sillat -olisi silloin täytynyt jättää. Ja sitä paitsi en silloin vielä tiennyt, -että siinä oli itse Kamenski. - --- Aijai, poika, olisitpa kernaasti saanut jättää kuormastot ja muut, -sillä Kamenskin vangitseminen olisi merkinnyt meille sata kertaa -enemmän. Mutta enpä tahdo sinua moittia, sillä sotilaan on ennen -kaikkea seurattava annettuja määräyksiä. Ja kelpo tavalla olet ne -täyttänyt. Mutta onko sinulla mitään tietoja Vlastovin miesvoimista? - --- Niitä on vähintään kolmetuhatta ja etujoukot ovat tuossa tuokiossa -täällä. Kamenski oli heti Möttöseen tultuaan palannut sieltä takaisin -sekä vienyt osan joukoista mukanaan. - --- Aivan kuten arvasinkin. Useimmat tiedonannot pitävät siis yhtä -siinä, että meitä vastassa on kolmentuhannen miehen voima. - --- Suunnilleen kaksi yhtä vastaan, lisäsi Furumark. - --- Eikö tässä maassa ole täytynyt monesti taistella yksi kymmentäkin -vastaan, lopetti Fieandt, kopisti tuhkan piipustaan ja nousi seisomaan. - -Samassa alkoi kylän laitamalta, Saarijärven suunnalta, kuulua -laukauksia. - --- Hätäinen mies se Vlastov, murisi Fieandt, otti patukkansa naulasta -ja astui pihalle Eerikan ryhtyessä kiireesti säälimään kamppeitaan -kokoon kuljettaakseen sitten vankkurinsa salmen taakse suojaan. - -Everstin ratsu talutettiin esiin. Fieandt täytti uudelleen piippunsa, -tunnusteli satularemmejä ja solkia, olivatko ne asianmukaisessa -kunnossa, ja nousi sitten hätäilemättä satulaan. Samassa tuli Eerikka -juoksujalkaa tuvasta. - --- Unohditte tämän, hän sanoi ojentaen everstille litteän tinapullon, -jonka hän oli täyttänyt paloviinalla. - --- Kyllä kai tänään kurkku tarvitseekin kostuketta, arveli Fieandt, -työnsi pullon taskuun, löi patukalla hevosta lautasille ja savuja -tuprutellen ajaa hölkytteli Saarijärven tielle. - --- Varokaa, eversti, täällä tulee kohta kuumat paikat, huusi hänelle -luutnantti Brunow, joka johti kylää kohti perääntyviä etuvartioita. - -Laukauksia pamahteli yhä taajempaan ja joka puolelta kuului surinaa ja -vihellystä. Mutta Fieandt ei näyttänyt sitä huomaavankaan. Äreästi hän -nyhjäisi levottomasti vikuroivaa ratsuaan ja pölläytteli piipustaan -täyteläisiä savukiemuroita tarkastellen samalla lähenevää vihollista. -Ladatessaan ja ampuessaan sotilaat loivat häneen hymyileviä -syrjäsilmäyksiä. Oli jukoliste siinä vaaria kerrakseen! - --- Siirtykää hiljalleen kylään ja liittykää siellä Hämeen pataljoonaan, -jonka kanssa sitten yhdessä vetäydytte salmen taakse, hän antoi -määräyksensä. -- Mutta sitä tehdessänne kärventäkää niiden pirujen -partoja minkä ehditte. - -Yhtä verkkaan hän ratsasti takaisin kylään antaen hämäläisille vielä -viimeiset määräykset, minkä jälkeen hän jatkoi matkaa päävarustuksiin -Höyläniemen salmen eli Enovirran pohjoisrannalle. Kirkon seutuvilta -lähdettyään kulkee Lintulahteen ja Perhoon johtava tie pitkin noin -kilometrin ja paikoin puolentoista levyistä nientä, jonka -pohjoispäässään katkaisee mainittu Enovirta. Se on varsin kapea salmi, -jonka yli johtaa pienoinen silta. Kahden puolen sitä, pitkin salmen -rantoja, oli Fieandt kaadetuista puista, kivistä ja turpeista -rakennuttanut vallituksia. Siellä olivat jo paikoillaan hänen kuusi -kanuunaansa ja ketjuun asettuneina odottelivat Turun ja Uudenmaan -pataljoonat patterien suojassa vihollista. Taempana metsän suojassa oli -aamiaispuuhissa kaksi pataljoonaa savolaisia, jotka oli komennettu -sinne reserviin. - -Salmen puoleisessa päässä kohoaa Höyläniemi melkoiseksi mäeksi. -Suomalaisten miehittämä vastakkainen ranta oli tuntuvasti sitä -alempana, joten niemeä pitkin hyökkäävällä vihollisella oli maastosta -suurta etua. Näitä etuja vähentääkseen Fieandt oli hakkauttanut mäkeä -peittäneen metsän maahan. Siten oli näköala suomalaisten varustuksista -jotakuinkin avoin kirkonkylää kohti. - -Fieandtin asema ei siis ollut suinkaan kovin edullinen, varsinkaan kun -sen saattoi itäpuolitse kahdestakin kohdasta kiertää, jos vain -vihollinen osasi käyttää kiertotietä hyväkseen. Mutta kuitenkin tämä -oli paras mahdollinen puolustautumispaikka koko Saarijärven--Kokkolan -välisellä taipaleella, ja niinpä oli Fieandt koko suomalaisella -itsepäisyydellään ja sitkeydellään päättänyt tässä tehdä vastarintaa -ylivoimaiselle viholliselle. - -Päivä valkeni kirkkaana ja sumu haihtui järviltä ja niityiltä. Sotilaat -kiipesivät patterille nähdäkseen paremmin, mitä kirkonkylässä tapahtui. -Siellä oli Hämeen pataljoona jo täydessä taistelussa. Musketit -paukkuivat taajaan ja yhä sakenevat ruudinsavupilvet ajautuivat -aamutuulen mukana Pääjärvelle. Kylän takana näkyi ylenevää mäkeä vasten -valkoisena nauhakkeena Saarijärven tie, jota pitkin marssi yhä uusia ja -uusia venäläisjoukkoja, jotka kylän äärelle tultuaan hajaantuivat -hyökkäyslinjaan. - -Hyvässä järjestyksessä, ladaten ja ampuen, hämäläiset vetäytyivät -Höyläniemelle. Fieandt oli kiivennyt patteriston takana olevalle isolle -kivelle ja tarkasteli kaukoputkella tapausten kehitystä. - --- Nyt ne raahaavat kanuunansa esille, hän murahteli itsekseen. -- Kas -paholaisia, eivätköhän rupea miesvoimin kiskomaan niitä tuonne Muhosen -kalliolle. - -Kirkon lähistöllä oli jyrkkä ja louhikkoinen kallionnyppylä, jonka -laelle venäläiset parhaillaan raahasivat kahta kanuunaa. - --- Mutta kyllä minä teidän korvanne kuumennan! uhkasi hän ja huusi -luokseen luutnantti Reiherin. - -Hän osoitti tälle venäläisten tulikirnuja ja kysyi, kantoivatko omat -tykit sinne asti. - --- Luulisinpa kantavan, ainakin noiden kuusinaulaisten, vastasi -pitkäkasvuinen, jämerä ja miehekäs Reiher. - --- No anna paukkua sitten, kuului Fieandtin määräys. - -Pattereilla syntyi eloa, kun tykkimiehet kävivät Reiherin johdolla -käsiksi työhönsä ja ensimmäistä laukausta tervehdittiin innokkain -hurraahuudoin. Sotilaat vetivät henkeensä kitkerää ruudinkatkua, heidän -sieraimensa laajenivat ja silmiin syttyi taistelukiihko. Fieandt -tarkasti kaukoputkellaan tulosta ja nähdessään kartessipanoksen -pudonneen ihan kallion juurelle synnyttäen hämminkiä venäläisten -tykkimiesten keskuudessa, hän huusi tyytyväisenä: - --- Ei yhtään hullummin! Lisää vain samaa maata! - -Hän työnsi kaukoputken taskuunsa, otti esille piipun ja alkoi täytellä -sitä pulleasta, koreasta nahkamassista. - -Nyt jyrähti venäläisten puolella ensimmäinen kanuunanlaukaus. Ammus -putosi salmeen loiskauttaen vettä korkealle. Miehet tervehtivät sitä -kompasanoilla. - -Hämäläiset olivat jo ehtineet niemen korkeimmalle kohdalle. Vielä -viimeinen yhteislaukaus takaa-ajaviin venäläisiin, minkä jälkeen he -juoksujalkaa syöksyivät mäeltä alas ja yli sillan. Kohta kun viimeinen -mies oli ehtinyt yli, sytytettiin silta palamaan. Hämäläiset saivat -marssia reserviin lepäämään. - -Kanuunanpauke taajeni molemmilla puolin. Vihollisen panoksia sattui -patteriin ja putoili sen taakse. Ensimmäiset haavoittuneet, joihin oli -sattunut kartessin sirpaleita, saivat mennä sidontapaikalle reservin -taakse. - -Mäellä vastapäätä oli Höyläniemen talo, joka oli jäänyt kaadetun metsän -keskelle paljaana seisomaan. Fieandtin oli tehnyt mieli hävittää sekin, -mutta hän ei ollut kuitenkaan raskinut pistää liekkeihin vauraan -näköistä taloa. Nyt se tarjosi hyvän suojan salmea kohti hyökkääville -vihollisille. Heidän jääkäreitään vilahteli jo rakennusten välissä ja -sinne kuljetettiin myöskin paria kanuunaa. Kaksi suomalaisen -patteriston kolminaulaista kohdisti heti tulensa taloon. - -Kaadettujen puiden välitse hiipi venäläistä jalkaväkeä yhä lähemmäksi -salmea. - --- Tulta, pojat, niin että paukkuu! huusi Fieandt sen nähdessään. - -Hänen käskynsä toistui pitkin linjaa ja tuima muskettituli pysähdytti -venäläisten etenemisen. Mutta yhä uudestaan he yrittivät lähestyä -salmea ja palavaa siltaa. Kiivaana ja keskeytymättä jatkui -kanuunanpauke ja muskettituli kummallakin puolen. - -Kädessään ainainen nahkapatukkansa ja toisessa piippu Fieandt asteli -patteriston vaiheilla jaellen käskyjä ja pitäen kokonaisuutta silmällä. -Kuin elovainiolla kotonaan Ristiinassa hän liikkui tutun joukkonsa -keskellä, jäykkänä ja hätäilemättömänä, milloin kiitellen, milloin taas -tiuskien ja moittien. - --- Ehee, niin sitä pitää! hän lausahti tyytyväisenä nähdessään kuinka -rivakasti muuan turkulainen käsitteli muskettiaan. -- Sehän käy kuin -rasvattu. Mutta muistakaa tähdätä tarkkaan. Ei sovi kruunun ruutia -harakoille haaskata. - -Muutaman askelen päässä hän tapasi erään miehen kyyryllään patterin -suojassa, missä hän naputteli puukollaan musketinlukkoa. - --- Hoi, mitä sinä siellä värkkäät? hän huusi miehelle. - --- Lukko mennyt epäkuntoon eikä lyö tulta, selitti mies nousten -seisomaan. - -Fieandt otti musketin mieheltä ja tarkasti lukkoa. - --- Tolvana, mikset ole aikanaan pitänyt huolta aseestasi. Sietäisit -saada ympäri korviasi! Ja ruveta sitten puukolla vioittunutta vieteriä -korjaamaan! Ota tuolta kaatuneelta pyssy, ammu sillä ja tiedä huutia! - -Hän käveli eteenpäin ja läiskytteli patukkaansa saapasvarteen. Sotilas, -jolta vihollisen kuula oli murskannut vasemman ranteen, istui maassa -ähkyen ja kättään pidellen. - --- Mitä, käpälääsikö olet saanut? lausui eversti tultuaan kohdalle. -- -Mutta miksi siinä kuukit ja vertasi vuodatat? Mene sidottavaksi. Vai -etkö jaksa kävellä? No, ota tuosta vahvistusta. - -Hän tarjosi kulauksen taskumatistaan miehelle, joka kiitollisena lähti -sidontapaikalle kuulain ympärillä vinkuessa ja pöllyttäessä hiekkaa -ilmaan. - -Fieandt palasi entiselle paikalleen, kuivasi hien kasvoiltaan, -keikautti tinapullostaan ryypyn ja sytytettyään piipun nojasi -kyynärpäillään kiveen puhallellen ilmaan leveitä savupilviä. - --- Kyllä, kyllä siinä yrittää saatte, hän puheli itsekseen, venäläisten -turhia etenemisyrityksiä silmäillessään. -- Ei tästä niin vain -lentämällä mennä. Ähäh, saitkos! hän lopetti puhelunsa nähdessään liian -rohkeasti esiintyneen venäläisen keikahtavan nurin. - -Hänen vierelleen pysähtyi pölyinen rakuuna hypäten hevosen selästä -maahan. - --- No, mikä sinulla on hätänä, kun olet hevosesikin likomäräksi ajanut? - -Kiireesti rakuuna teki selkoa asiastaan. Vihollisjoukko oli ilmestynyt -suomalaisten vasemmalle sivulle, sen matalan salmen taakse, joka -yhdisti Karstulanjärven ylempänä olevaan pienempään järveen. Vastassa -oli ainoastaan pienoinen vartiojoukko, joka nyt koetti estää niiden -pääsemistä yli. Apua tarvittiin kiireesti. - -Fieandt sai käsiinsä majuri Furumarkin ja sanoi tälle: - --- Ota Savon jääkäripataljoona, riennä juoksumarssissa tuonne (hän -viittasi patukan kärjellä uhatulle suunnalle) ja anna vasten kuonoa -niille ylipyrkijöille. - -Tämän määräyksen annettuaan hän pisti piipun jälleen suuhunsa ja -syventyi seuraamaan taistelua Enovirran rannalla. - -Venäläisjoukko, joka everstiluutnantti Lukovin johdolla oli kiertänyt -Karstulanjärven ympäri edellä mainitulle salmelle, oli kuljettanut -mukanaan myöskin yhden tykin, joka alkoi syöstä tultaan suomalaisjoukon -kylkeen. Lukov itse oli heti salmen rannalle tultua pistäytynyt -lähimpään taloon aamiaista haukkaamaan. Sitä tehdessään hän kumosi -ahkerasti ryyppyjä ja oli tuota pikaa täydessä humalassa. Kun sotilas -tuli ilmoittamaan, että salmen takana oli pieni suomalaisjoukko, joka -tulellaan estää ylimenon, hän vimmastui silmittömästi, hyppäsi satulaan -ja huutaen sotilaita seuraamaan itseään ajoi täyttä karkua salmeen. -Siellä hänet tapasi suomalainen kuula ja vertavuotavana hän putosi -veteen. Töin tuskin saivat sotilaat hänet maalle kannetuksi. - -Sillä kannalla olivat asiat, kun Furumark savolaisineen saapui -paikalle. Lukovin lähin upseeri otti päällikkyyden ja päällikkönsä -menetyksestä raivostuneet venäläiset alkoivat yhä sisukkaammin pyrkiä -yli. Niin virisi tämän toisenkin salmen rannalla vimmattu taistelu. -Furumark sai vaikean haavan ja siitä tiedon saatuaan Fieandt lähetti -paikalle vielä majuri Blåfieldin uusmaalaisten kanssa. Nyt saatiin -venäläiset työnnetyksi takaisin ja ensimmäinen saarrosyritys raukesi -tyhjiin. - -Vlastov oli päättänyt edetä hinnalla millä hyvänsä. Siihen häntä -kiirehti myöskin Kamenskin ankara määräys. Ja ylivoimaansa luottaen hän -ajoi yhä uusia miehiä tuleen. Tunti tunnilta jyrisi ja paukkui -Enovirran rannalla ja koko tienoo peittyi sakeaan savupilveen. -Kanuunain ja muskettien piiput polttelivat kättä, kaatuneiden ja -haavoittuneiden luku kasvoi kasvamistaan, mutta siitä huolimatta -Fieandtin joukko säilytti sisukkaasti asemansa. Yksikään venäläinen ei -ollut vielä päässyt salmen yli, jonka vesi punoitti niiden verestä, -jotka sitä olivat yrittäneet. Ilman kiertotietä olisivat Vlastovin -yritykset olleet turhat. - -Kymmenen tuntia oli kestänyt yhtämittaista taistelunpauhinaa. Silloin -Fieandtille saapui uusi ja entistä yllättävämpi jobinposti. Venäläinen -joukko oli ilmestynyt Humpin myllylle, joka oli neljän kilometrin -päässä suomalaisten selän takana, Perhoon johtavan tien läheisyydessä. -Karstulan ja Karppisen järvien ympäri kaartaen johti sinne Systemäeltä, -Saarijärven tieltä, kapea metsätie. Fieandt oli toivonut etteivät -venäläiset osaisi käyttää tätä vähäpätöistä tietä hyväkseen. Mutta -siinä hän pettyi. Aamulla Karstulaan marssiessaan oli Vlastov -lähettänyt sitä myöten majuri Rimanin puolentoista pataljoonan kera -suomalaisten selkään. - --- Kas vain piruja! ärähti Fieandt saatuaan sanoman. - -Hänen silmänsä muljahtivat ja tuimasti hän imaisi piipustaan -viimeiset henkisavut. Sitten hän viittasi piipunvarrella kapteeni -Nordensvanin luokseen ja käski hänen lähteä Hämeen pataljoonan kanssa -rientomarssissa Humpin myllylle. Parin kanuunan eteen valjastettiin -nopeasti hevoset ja ne lennätettiin Nordensvanin joukon matkaan. - --- Anna niille kuka käski! kuului Fieandtin viime määräys -Nordensvanille. - -Patterin kanuunat olivat nyt vähentyneet kahdella ja reservikin oli -poissa. Saarroksiin joutumisen vaara oli ilmeinen. Fieandt käsitti, -että paikan jatkuva puolustaminen ei käynyt enää laatuun. Karmein -mielin hän antoi siis päällikkökunnalle peräytymiskäskyn. -Majuri Hästesko, tuo hätäilemätön ja jäyhä suomalainen, sai -turkulaispataljoonan kera jäädä suojaamaan perääntymistä. Hänen tuli -myöskin kuljettaa jäljellä olevat kanuunat pois. - -Vlastov johti Höyläniemen talosta käsin taistelua. Kohta kun hän -huomasi suomalaisten aloittavan perääntymisensä, hän komensi väkensä -hurjaan hyökkäykseen. Hurraten ja pistimet sojossa venäläiset -syöksyivät pitkin linjaa alas puoleksi palaneelle sillalle. Jotka eivät -sitä myöten ehtineet yli, heittäytyivät salmeen ja kahlasivat toiselle -rannalle. Mutta turkulaiset seisoivat vielä vankkumatta patterin takana -ja yli tulleet venäläiset saivat raehaulipanoksia vasten silmiään. -Loput työnnettiin pistimin salmeen. - -Uusia venäläisiä riitti kuitenkin aina tilalle. Kun suomalainen -pääjoukko oli hävinnyt metsän suojaan ja toinen venäläisten rynnäkkö -lyöty takaisin, varustautui Hästesko seuraamaan toisia. Mutta miten -saada kanuunat liikkeelle, sillä kaikki niitä varten varatut hevoset -olivat saaneet surmansa venäläisten kuulista? No, ei niitä ainakaan -vihollisen saaliiksi sopinut heittää. Miehet tarttuivat kiinni -tykinlavetteihin ja kiskoivat niitä käsivoimin perässään. - -Venäläiset seurasivat kintereillä ja pataljoonan jälkijoukko sai olla -yhtämittaisessa käsirysyssä. Kasakoitakin vilahteli jo puiden välissä. -Ne tekivät sivulta hyökkäyksen jälkijoukon kimppuun ja saivat haltuunsa -yhden kanuunan. - --- Kanuuna menetetty! kulki sanoma pitkin rivejä. - --- Se otetaan, pojat, takaisin! huusi luutnantti Brunow ja miekka -sojossa hän karkasi komppaniansa etunenässä vihollista päin. - -Verisen käsikähmän seurauksena oli, että kanuuna otettiin takaisin. Kun -samalla kohdattiin pieni suomalainen rakuunajoukko, saatiin hevosia -kanuunain eteen, jotka nyt lennätettiin parempaan turvaan etupäähän. -Kolme kertaa vihollisen ratsuväki hyökkäsi peräytyväin suomalaisten -kimppuun ja Turun pataljoona oli jo kerran saarroksissa, mutta pistimet -tanassa ja hurraata huutaen se raivasi itselleen tien. Virsta virstalta -ja tunti tunnilta jatkui taistelua ja kaatuneita sekä haavoittuneita -makasi pitkin tietä ja tienvieriä. - -Fieandtin johtaessa pääjoukon perääntymistä ilmestyi eteen yhtäkkiä -venäläisiä. Se oli Rimanin joukkoa, jota Nordensvan ei ollut metsässä -vielä tavannut. Saarroksiin joutumisen kauhu valtasi miehet ja kaikki -yritti mennä sekaisin. Fieandt ärjyi ja läimäytteli pampullaan -malttinsa kadottaneita. Kun Nordensvankin vihdoin metsässä harhailtuaan -yhtyi joukkoon, käytiin hyökkäykseen, jolloin venäläiset työnnettiin -tieltä pois ja perääntymistä voitiin taas rauhassa jatkaa. - -Aurinko laski metsän taa ja hämärä lankesi maille. Mutta yhä jatkui -taistelun pauhu, huudot, pauke ja kuolinvoihkaukset Perhoon johtavalla -tiellä. Oli jo joltisenkin pimeä, kun sivuutettiin Möttölän kylä ja -saavuttiin Uittosalmen sillalle. Kun kaikki olivat ehtineet yli, -sytytettiin silta palamaan ja Fieandt aikoi järjestää puolustusta. -Mutta nähdessään, kuinka rivit olivat arveluttavasti harventuneet ja -kuinka lopen näännyksissä väki oli -- olihan se syömättä ja lepäämättä -ollut tulessa kokonaista seitsemäntoista tuntia, -- hän huomasi -vastarinnan pitkittämisen turhaksi. Kun oli tunnin verran huoahdettu, -jatkettiin pimeässä matkaa kohti Lintulahtea. - -Väsyneenä ja synkkänä Fieandt istui satulassaan. Yön hiljaisuutta -häiritsivät vain askelten raskas töminä ja kanuunanpyörien jyrinä. -Silloin tällöin iskivät hevosten kaviot tulta tien kivistä. Oli -mahdotonta ottaa pimeässä selkoa paljonko miehiä seurasi mukana ja -missä järjestyksessä he kulkivat. Mitä hyödytti tämä rehkiminen, kun -kaikki meni kuitenkin vikaan? Mitä ponnistuksia ja taisteluita hänellä -olikaan ollut kesän kuluessa kestettävänä tällä samalla tiellä. Kaikki -oli näyttänyt toisenlaiselta, kun hän kesäkuun alussa oli pienen joukon -kera metsäteitä samoten saapunut Kivijärven perukkaan ja sieltä -veneillä kulkenut kirkolle. Kivijärven miehet olivat olleet -- sehän -oli sunnuntaipäivä -- kirkolla koolla vannoakseen käskyn mukaan -uskollisuudenvalan keisari Aleksanterille. Mutta nähdessään odottamatta -omia sotilaita he olivat jättäneet valanvannomisen sikseen ja yhtyneet -ilomielin hänen joukkoonsa. Miehissä oli sitten samottu metsäpolkuja -pitkin Perhoon, jossa oli tehty huikea kaappaus: vallattu venäläisten -rikas muonavarasto ja otettu satalukuinen vartiojoukko vangiksi. Perho -päätukikohtanaan hän oli sitten tehnyt rohkeita partioretkiä eri -suunnille puhdistaen Keski-Suomen perukat kokonaan vihollisista. Sitten -hän oli lisäväkeä saatuaan marssinut etelää kohti. Kolme eri kertaa hän -oli taistellut Lintulahdellakin. Menetettyään ensi kerralla sitkeän -vastarinnan jälkeen tuon tärkeän tienristeyksen, hän oli kohta sen -jälkeen ottanut sen takaisin. Mutta suurella ylivoimalla Vlastov oli -rynnännyt kahdelta suunnalta jälleen hänen kimppuunsa, jolloin hänen -oli melkein saarroksiin jouduttuaan ollut pakko miekka kädessä raivata -itselleen tie Perhoon. Siinä taistelussa hän oli menettänyt toista -sataa miestä ja kaksi upseeria. Sen jälkeen hän oli taistellut samaa -vihollista vastaan kahdeksan kuumaa tuntia Perhon Kokonsaaressa -menettäen lähes parisataa miestä kaatuneina ja haavoittuneina. - -Noin tuhat virstaa hän oli marssinut kuluneina kuukausina edestakaisin -näillä main. Ja nyt nuo monet vaivannäöt ja uhrit näyttivät kaikki kuin -hukkaan heitetyiltä. Miksi? Kun ei päämajassa tajuttu tilannetta eikä -sieltä saatu edes välttämätöntä apua. Ylimmässä sodanjohdossa oli -auttamaton, kurja vätys, ja kaikista ylin mies oli pähkähullu. Aivan -korpesi hänen kirjelmänsäkin, jolla hän Siikajoen voiton päivinä ensi -kerran muisti suomalaista armeijaa. Se oli sisältänyt vain armollisen -määräyksen siitä, kuinka puuteroituina ja millaisia peruukkeja käyttäen -armeijaupseerit saivat esiintyä paraateissa ja tanssiaisissa. He, -puuterit ja peruukit! Hän, Fieandt, joka asteli tervalta haiskahtavissa -kotitekosaappaissa, ei ollut koskaan sellaisia käyttänyt. Kaikista -vähimmin ne saattoivat tulla kysymykseen tällaisena aikana, jolloin -joka hetki katsottiin kuolemaa silmiin. - -Mitä liekin korkeimmassa päämajassa, tuolla tähtitarhojen takana, -päätetty Suomen kohtalosta? Synkältä näytti tällä haavaa kaikki. - -Sydänyöllä saavuttiin Lintulahteen. Kun oli huolehdittu varmistuksista, -etsi kukin yösijan mistä löysi. Mihin lie Eerikkakin eksynyt pimeässä -vankkureineen? Muuan sotilas kantoi olkisylyksen erään talon -ummehtuneeseen pirttiin. Siellä ei ollut muita ihmisiä kuin vanha -ruotimuori, joka pelästyksissään siunaili ja uikutti uunin päällä. -Sotilas levitti oljet lattialle. Saappaat jalassa ja vaatteet päällä -Fieandt heittäytyi oljille, levitti viitan peitteeksi ja vaipui kohta -raskaaseen uneen. -- - -Aamulla paistoi taas aurinko ja reipastuneena Fieandt astui tuvan -portaalle, jossa hän tuuheat kulmansa kohottaen katseli ympärilleen, -katseli pilvettömälle taivaalle ja veti kuuluvasti nenäänsä aamuilmaa. -Mutta ryhtyessään tarkastamaan miehistöä hänen hyvä tuulensa haihtui. -Tuhannestaseitsemästäsadasta oli enää jäljellä vain puoli neljättäsataa -asekuntoista miestä. Kaikki kuormat olivat täynnä haavoittuneita. -Kaikkia ei ollut edes voitu korjata, joten melkoinen osa oli jäänyt -vihollisten käsiin. Upseeristonkin rivit olivat harventuneet. -Luutnantti Norrgren oli kaatunut, ja Furumarkin lisäksi olivat -haavoittuneet kapteeni Nordensvan, Ladau ja Vahlberg sekä luutnantti -Brunow. Varsinkin Nordensvanin tila oli arveluttava. Näin ollen oli -mahdotonta asettua Lintulahdessakaan uusiin asemiin, kuten Fieandt -eilen perääntymään lähdettäessä oli päättänyt. Täytyi jatkaa matkaa -pohjoisemmaksi. Karmein mielin hän tarkastuksen jälkeen kirjoitti -päämajaan lähetettävän raportin, otti sitten ryypyn ja haukkasi hiukan -aamiaista, minkä jälkeen varustauduttiin jatkamaan matkaa. - -Kun Eerikka, joka oli kuin olikin saapunut yöllä onnellisesti -Lintulahteen ja nyt kaiken aamua pahoitellut, ettei hän pimeässä -löytänyt herraansa tälle illallista taritakseen, istui jo valmiina -vankkuriensa keulalla ja Fieandt varustautui juuri nousemaan satulaan, -marssi Karstulan suunnalta ripeässä tahdissa kymenmiehinen Savon -jääkärien joukko. - --- Missä vietävässä te olette kuhnailleet? ärjäisi Fieandt joukon -etunenässä astuvalle korpraalille. - -Tämä teki kunniaa ja alkoi sitten rauhallisesti, leveällä -savonmurteella kertoa: - --- Ka, jouduimme siellä tappelun pyräkässä toisista erilleen ja kun -metsiä kierreltyämme viimein tulimme Uittosalmeen, oli silta jo -hävitetty ja te muut tipotiessänne. Ja kun ryssät olivat niin lähellä, -että ihan suuhun pakkasivat tulemaan, ei meidän auttanut muu kuin -painua uudelleen metsään. Siellä vietimme yönkin, sillä eihän sitä -hittokaan nähnyt säkkipimeässä kahlata tietöntä metsää. Aamulla sitten -osuimme erääseen taloon ja panimme saunan lämpiämään... - --- Mitä tulimmaista! Rupesitte saunomaan ja vihollinen kintereillä! - --- No ka, kun oltiin ruudinsavusta mustia kuin neekerit, ettemme -voineet toisiamme tuntea. Päätimme ottaa hyvät löylyt ja vähän -virauttaa naamataulujamme. Arveltiin, että jos tuossa aikaa hiukan -meneekin niin sen notkeammin sitten käy taipaleenteko kylpeneillä -jäsenillä. - --- No, ja sitten? - -Korpraali jatkoi kertomustaan. Kun he juuri hikoilivat kuumassa -löylyssä ja hutkivat itseään, alkoivat ulkona paukkua laukaukset. Aseet -ja vaatteet oli jätetty saunan seinämälle ja pari toveria vartioon. -Nämä olivat huomanneet ryssäjoukon ilmestyneen pellon laitaan ja ampua -pamauttivat. Suinpäin miehet syöksyivät saunasta, tempasivat aseensa ja -ampuivat yhteislaukauksen tungettelijoita kohti. Sitten vaatteet -kainaloon ja yli pellon päinvastaiselle suunnalle. Ryssien kuulat -olivat vinkuneet korvissa, mutta onnellisesti he olivat päässeet -metsään ja seisoivat nyt tässä ehein nahoin ja kylpeneinä miehinä, -paitsi niitä kahta vartijana seissyttä, joiden naamataulusta kyllä -näki, etteivät he olleet päässeet löylystä osallisiksi. - -Ympärillä seisovat nauroivat ja Fieandtinkin silmässä vilahti veitikka. - --- Kyllä te olette aika jalleja! hän sanoi ainoastaan, mutta äänessä -oli lauhkea sävy. - -Hän kiipesi satulaan ja marssi pohjoista kohti alkoi. Tie oli kuivaa ja -aurinko paistoi leppeästi pilvettömältä taivaalta. Väkisinkin haihtui -alakuloisuus ja äreys Fieandtin mielestä. Hän hymähteli itsekseen -tuolle saunajutulle. Olivatpa nuo aika jukuripäitä! Hätäkös oli olla -sellaisen joukon etunenässä, vaikka väliin selkäänsäkin sai. Kuinka -armailta näyttivätkään taas nämä karut maisemat. Nuo kivikkokankaat, -kääkkyräpetäjät ja sitkeät katajat, ne aivan kuin nyökkäsivät päätä ja -sanoivat, ettei tässä ole mitään hätää, tämä maa ei voi kuulua muille -kuin suomalaisille, ja sillä hyvä. - -Huomaamattaan Fieandt kaivoi taskustaan piipun ja laittoi sen palamaan. -Kun takana marssivat sotilaat näkivät, miten molemmin puolin everstin -päätä alkoi pöllähdellä täyteläisiä savupilviä, he nyökäyttivät -toisilleen merkitsevästi päätään: - --- Vaari alkaa jo olla ennallaan. - -Lisätodistuksen tähän he saivat Perhossa, johon yövyttiin ja jossa -eversti lämmitytti itselleen saunan. - -Metsiin eksyneitä miesjoukkoja saapui yhtä mittaa. Kun illalla -Yliveteliin ehdittäessä toimitettiin uusi tarkastus ja väenlasku, oli -riveissä jo toistatuhatta miestä. Lopullinen tappio oli alun -neljättäsataa miestä. - -Mainitun pitäjän Tunkkarin kylään Fieandt pysähtyi. Hän hävitti -Perhojoen yli vievän sillan ja rakennutti puolustusasemat joen -äyräälle. Kun hän oli tarkastanut varustuksensa ja paikoilleen asetetut -tykit, jotka kaikki oli saatu Karstulasta pelastetuksi, hän sytytti -piippunsa ja läjäytti tyytyväisenä pamppuaan saappaankorkoon. Nyt sai -Vlastov taas tulla, jos hänellä käpälät syyhyivät. Tässä sitä taas -koeteltaisiin voimia. - -_Kyösti Wilkuna_ - - - - -SAVOLAISTEN SUOSIKKI - -KARL WILHELM MALM - - -Rantasalmen triviaalikoulussa oli koko talven 1788-89 jatkettu lukuja -ja tehty hiljaa ja uutterasti henkistä kylvöä maassa vallitsevasta -sotatilasta ja rajakahakoista huolimatta. Mieliala oli tosin pitkin -tätä lukuvuotta ollut hiukan levoton ja hermostunut tuossa sydänmaan -syrjäisessä opinahjossa, jossa savolaisten vallasperheiden pojille -annettiin tieteiden alkeita; vähän väliä oli sinnekin asti saapunut -kuulumisia Etelä-Suomen monenlaisista oudoista ja jännittävistä -tapahtumista. Kuningas oli tullut sotajoukkoineen maahan julistaen -sodan Venäjää vastaan, ja Rantasalmen koulussakin, joka oli lähellä -itäistä rajaa ja saattoi siis helposti joutua tapausten pyörteeseen, -oli jo uneksittu loistavista voitoista ja suurista sotatöistä. -Mutta niitä ei ollut sitten kuulunutkaan. Päinvastoin saapui -viestejä sisäisistä hankauksista Ruotsin ja Suomen sotaväessä, -puoluevehkeilyistä ja toimettomuudesta. Kuningas oli -- niin kerrottiin --- lähtenyt äkkiä kuin paeten Suomesta pois, sotajoukko oli jäänyt -joutilaana asemilleen ja vähitellen oli vakaantunut se käsitys, ettei -siitä sen enempää rytäkkää synnykään. Rantasalmella siis jatkettiin -lukuja, pidettiin loma ja alettiin kesällä 1789 taas uusi lukukausi. - -Mutta silloin ei kuitenkaan kyetty enää pitempään tekemään tässä -koulussa rauhan kylvöä. Sota oli leimahtanut uuteen liekkiin ja sen -jymy oli tullut liian lähelle -- Savonkin rajoilla jo tapella -jytistettiin, jopa aika kuumastikin. Häiritseviä ja järkyttäviä -viestejä saapui eri tahoilta, koululaisten kodeista tuli huolestuneita -kyselyjä, vieläkö siellä poikia pidetään, ja sotaväenosastoja marssi -tuhka tiheään tämänkin rauhaisan seudun halki. Vihollisen -painostuksesta Suomen väen oli peräydyttävä. Silloin opettajat -päättivät laskea nuoret kasvattinsa kotiseudulleen ja sulkea koulun, -joka uhkasi joutua sodan jalkoihin. - -Pienin parvin palailivat nyt 15-17 vuoden ikäiset pojat Rantasalmelta -eri tahoille, etelään, länteen ja pohjoiseen. Eräs ryhmä matkasi -veneellä Varkauden reittiä pohjoiseen päin, kohti Kuopion nuorta -kaupunkia. Siinä veneessä, niin kuin tietenkin muissakin koulusta -palaavissa poikajoukoissa, keskusteltiin vilkkaasti sotatapahtumista ja -maan kohtalosta. Vuosi sitten oli uneksittu loistavista voitoista -- -nyt oli isänmaa suuressa vaarassa ja sen puolustaminen ja pelastaminen -kysymyksessä. Tietoisuus siitä painoi nuorten koulupoikienkin mieltä. -Savon vanhan linnan seutuvilla tapeltiin ja niin ikään etelämpänä, -Suur-Savon rintamailla. Monen pojan teki mieli lähteä mukaan sotaan -maata ja kotiseutua puolustamaan, mutta he olivat vielä liian nuoria -eikä kotoa ollut saatu lähtölupaa... ehkä vielä saadaan... - -Näistä huolista ja toiveista keskusteltiin poikaparvessa eräänäkin -päivänä levähdettäessä Leppävirran rannalla, mihin samoihin aikoihin -oli saapunut veneellinen Pohjois-Savosta saapuneita alokkaita, -nahkapoikia, jotka olivat matkalla eteläiselle rintamalle. Hiukan -etäämmällä muista koulutovereistaan istui törmällä solakka, kalpeahko -ja vakavakatseinen poika omiin mietteisiinsä vaipuneena. Hän oli Kalle -Malm Kuopion Julkulanniemeltä, Rantasalmen koulun parhaita ja -tunnollisimpia oppilaita, hyvä lukumies ja kelpo toveri. Tämä reipas, -mutta hiukan umpimielinen ja yksivakainen poika oli pitkin matkaa -hautonut mielessään sotaanlähtöä, ja nyt tällä rannalla, jossa hän -tapasi kotoisten talollisten poikia, mietteet kypsyivät hänessä -päätökseksi. Kun siis toiset toverit hetken kuluttua laskeutuivat -veneelleen jatkaakseen matkaansa pohjoiseen päin, Kalle Malm astui -heidän luokseen rannalle ja virkkoi: - --- Viekää, pojat, terveiseni kotiin Julkulanniemelle. Sanokaa, että -minä en nyt vielä tulekaan kotiin... - --- Hä... tännekö jäät, vai...? Näin kysyivät rantahiekalle pysähtyneet -koulupojat kummissaan ja kerääntyivät vakavakatseisina veneestä -reppunsa hakeneen toverinsa ympärille. -- Aiotko todella lähteä -sotimaan? - --- Liityn näihin kotipuolen sotapoikiin, tunnen heistä muutamia; aion -tarjoutua vapaaehtoisena Savon jääkärirykmenttiin. - --- Kotonasi käymättä...? - --- Kotona voisivat ruveta estelemään, parempi on kun päätän itse ja -yksin, vastasi nuori Malm harkitusti. -- Isänmaa tarvitsee nyt -poikiaan, mieleni tekee päästä tositoimiin, miksi siis vitkastelisin. -Soutakaa te Kuopioon, viekää terveiset kotiin, minun matkani kääntyy -tästä etelään... - -Ja hän käveli reppuineen nahkapoikien veneelle tarjoutuen siihen -soutajaksi. Ja vilkkaat savolaispojat, joiden suosikki tämä reipas -Malmin Kalle aina oli ollut, ottivat hänet ilolla mukaansa. - - * * * * * - -Näin Karl Wilhelm Malm joutui 17-vuotiaana koulupoikana, vapaaehtoisena -tarjokkaana "Kustaan sotaan", puolustamaan Savoa vihollisten -hyökkäyksiltä. Hänet otettiin empimättä Savon jääkäriksi -- olihan hän -ikäisekseen roteva ja miehekäs -- ja lyhyen harjoitusajan perästä hän -jo pääsi ruutiakin haistamaan ja sotatoimiin. Monissa tämän sodan -suuremmissa taisteluissa -- jotka enimmäkseen suoritettiinkin Savossa --- hän oli mukana, sai tulikasteensa ihan koulunsa lähitienoilla, -Parkuinmäen tappelussa, sai Mikkelin rintamalla tunnustusta -urhoollisuudestaan ja neuvokkuudestaan ja yleni -- lukumies kun oli -eikä vailla tuttavia upseeripiireissä -- sodan lopulla luutnantiksi. -Kotipuolen pojat hurrasivat, kun hänestä tehtiin heidän lähin -päällikkönsä. - -Tämä sotavuosi ratkaisi samalla K.W. Malmin elämänuran. Hän ei palannut -enää sodan päätyttyä Rantasalmen kouluun, hänestä ei tullut pappia eikä -virkamiestä, vaan hän jäi sotilaaksi, jonka ammatin hän oivalsi -kutsumuksekseen. Ja kun yhdeksäntoistavuotias luutnantti Karl Wilhelm -Malm sodan päätyttyä tuli päivettyneenä ja miehistyneenä käymään -kotonaan Julkulanniemellä, jossa hänen vuokseen oli näinä vuosina -vuodatettu monet huolen ja ikävän kyynelet, mutta jossa hänen rohkeasta -sotaanlähdöstään ja hänen menestyksestään armeijassa oli samalla -vilpittömästi iloittu, silloin hänen vanhempansakin hyväksyivät hänen -päätöksensä jäädä sotilaaksi -- olihan poika itse uransa valinnut. - -Hän jäi upseeriksi Savon prikaatiin, harjoitti ja opetti savolaisia -nahkapoikia, joiden leikkisän luonteen hän tunsi tarkalleen ja joiden -hilpeihin kompiin hän oli lapsuudestaan asti mieltynyt. Hän eleli -hiljaisena maamiehenä pienessä luutnantinpuustelissa Joroisissa -niukalla palkallaan ja muokkasi maata. Vuodet kuluivat, parta kasvoi, -ikää karttui. Nuori luutnantti perusti perheen, muutti isänsä kotiin -Julkulanniemelle aikoen siinä maata viljellen asua elämänsä iltaan -asti. - -Mutta kun lähes 20 vuotta oli kulunut hänen lähdöstään vapaaehtoisena -Savon väkeen, tempasi uusi sota hänet pyörteeseensä. Taas oli syttynyt -sota Venäjää vastaan, ja Karl Wilhelm Malmin, joka tällä välin oli -ylennyt kapteeniksi, oli lähdettävä johtamaan savolaista Kerimäen -komppaniaansa maahan tunkeutuneita vihollisia vastaan. - -Kustaan sota oli ollut leikkiä, nyt tuli tosi eteen, miehelle miehen -tehtävä. - -Malm olikin v. 1808 mies parhaissa voimissaan, terve ja jäntevä -- -vakava piirre hänen kasvoillaan oli vain entisestään terästynyt. -Maalaisaskareissa oli mieli tosin vähän talttunut ja ruumiskin oli -hiukan kangistunut, mutta se vertyi pian, kun oli nopeasti koottava -joukkoja talvisotaretkelle. Entinen soturinveri alkoi taas kuumana -virrata hänen suonissaan. Malttamattomana ja tyytymättömänä Malm -totteli esimiestensä käskyjä, kun sodan alussa yhä vain oli -peräydyttävä pohjoiseen päin, eikä hän hyväksynyt Klingsporin -kunniatonta sodankäyntiä koskaan myöhemminkään. Heti kun tarjoutui ensi -tilaisuus vastarinnan tekoon ja taisteluun jäljessä tulevaa vihollista -vastaan, hän oli siihen koko innollaan valmis ja kävi kuin ilves -käsiksi ylivoimaiseen viholliseen. - -Tämä tapahtui Jynkän rannalla, vähän etelään päin Kuopiosta. Malmin ja -Dunckerin osastot olivat turvanneet jälkijoukkona pääarmeijan paluuta -ja jäällä kävi nyt voitonvarma venäläinen sinnikkäästi saartaen -myöhästyneen jälkijoukon kimppuun, joka ei ajoissa ollut saanut -esimiehiltään perääntymiskäskyä. Päällikkönä tässä kahakassa oli -Duncker, Malm johti vain toista sivustaa, jonka tuli paksussa lumessa -jäällä torjua vihollisen kiertoliike. Mutta hän teki sen tavalla, -jolla hän heti sodan alussa voitti esimiestensä luottamuksen, ja -ennen kaikkea omien sotamiestensä, jotka näkivät läheltä hänen -kylmäverisyytensä, uljuutensa ja tarmonsa. Hän säästi miehiään turhilta -vaaroilta, väistyi kun tarvittiin; mutta kun hetki oli tullut, silloin -hän ryntäsi vihurina ja itse ensimmäisenä vihollista vastaan ja pakotti -sen pysähtymään... Näin hän ohjasi aukean jään poikki komppaniansa -melkein eheänä lähes peninkulman taipaleen pääjoukon luo Toivolaan. - -Savon joukko peräytyi yhä pohjoisemmaksi -- niin kuin Suomen -pääarmeijakin Pohjanlahden rannikolla -- esimiestensä käskystä pitkin -talvea. Se oli raskasta marssia niille, joiden täytyi jättää -maakuntansa, kotiseutunsa ja kotinsa vihollisten jalkoihin. Siinä -lamaantuivat hilpeiden savolaistenkin mielet, into ja usko laski -arveluttavasti. Apeana ja harvapuheisena kapteeni Malmkin marssi -poikainsa keskellä Pohjanmaan lakeuksia kohti. Olihan hänen täytynyt -jättää omakin kotinsa, rakas Julkulanniemi, vihollisten käsiin ja -heidän raastettavakseen, ja se kirveli isännän sydäntä. Mutta sama -tietoisuus kirveli, sen hän tiesi, jokaisen miehen mieltä, sillä -kaikiltahan heiltä jäi nyt koti ja perhe vihollisen valtaan. Suru ja -kiukku vatvoi pakkasessa marssivien miesten sydäntä. Harvoin enää -singottiin heidän parvessaan sukkeluuksia, kankeasti kävi taipaleilla -tarinointi, mutta siitäkin vähästä, mitä pitkillä marsseilla puhuttiin, -ymmärsi päällikkö ja miehistö jo muutamista viitteistä, että sydämissä -asui sama suru ja sama kiukku. - -Mutta kun pakoretki vihdoin päättyi Siikajoen ja Pulkkilan taistelujen -jälkeen, -- viimeksi mainittuun Malmkin poikineen otti tehokkaasti -osaa, -- ja kun siitä taas päästiin karkottamaan Pohjanmaalle asti -tunkeutunut vihollinen, silloin miehet heti elpyivät ja heidän silmänsä -ja sielunsa kirkastuivat. Oli melkoinen ero niiden joukko-osastojen -välillä, joissa oli ruotsinmaalaisia, miehistön kieltä ja mieltä -tuntemattomia upseereja, ja niiden, joita johtivat suomalaiset, kansan -keskuudessa kasvaneet ja sen kanssa välittömiin suhteisiin joutuneet -miehet. Näissä viimeksi mainituissa tunnettiin ja ymmärrettiin ilot ja -surut, toiveet ja pettymykset, selvemmin ja syvemmin ja niissä kävivät -myös välit läheisemmiksi ja joustavammiksi. Niinpä, kun kapteeni Malm -Pulkkilassa sai ilmoittaa joukolleen: - --- Nyt, pojat, nyt palataan takaisin Savoon! silloin oivalsi jokainen -mies, mitä se sana merkitsi itse sanojalle ja mitä heille kaikille. - --- Hei, takaisin, kotiin Savoon, huudahtivat miehet hurmaantuneina, ja -siinä huudossa helähti ilmoille kirkasta riemua, niin voimakasta ja -harrasta toivoa ja luottamusta ja kiitollisuutta, että vähältä piti, -etteivät kapteeni ja korven pojat syleilleet toisiaan. - --- Ajetaan pois vihollinen Julkulanniemeltä! Se oli parasta, mitä -miehet osasivat suosimalleen päällikölle luvata kiitollisuutensa -palkinnoksi ja hän ymmärsi täydelleen, mitä siihen lupaukseen sisältyi. - --- Pois Kuopiosta ja koko maasta, vastasi vakavakatseinen kapteeni -salaamatta omankaan mielensä lämmenneitä tunteita. - -Pulkkilassa Malm saikin nyt ensi kerran aivan itsenäisen -päälliköntehtävän ja kaiken lisäksi erittäin kunniakkaan ja -vastuullisen: hänen tuli heti, Sandelsin pääjoukon vielä lepäillessä -Pohjanmaalla, ajaa etujoukkona takaa vihollisarmeijan Savoon päin -peräytyviä tähteitä, antaa niille lisää kiirettä ja ahdistaa niiden -kuormastoja. Oli mitä pahin keväinen kelirikko -- huhtikuun viimeiset -ja toukokuun ensimmäiset päivät olivat käsissä --, täytyi marssia -lumisohjussa ja vetelillä teillä ja miehiltä olivat saappaat jo -huonoiksi kuluneet. Mutta siitä huolimatta marssivat Savon jääkärit -keveästi suositun kapteeninsa johdolla näitä teitä etelään, paljon -keveämmin kuin talvella pohjoiseen, eivätkä he kaivanneet pitkiä -yölepojakaan. Aina kun he ehättivät edestä pakenevan vihollisen -jälkijoukon kintereille, he hihkaisivat ja hyökkäsivät kohti. Eikä -kapteeni totta tosiaan pidätellyt miehiään -- ensimmäisten joukossa hän -johti aina metsäisillä taipaleilla rynnäkköä. - -Valitettavasti ylijohto oli antanut vain liian pienen joukon, -ainoastaan sata savolaista jääkäriä, hänen komentoonsa, joten niillä ei -voitu suurempia kiertoliikkeitä tehdä. Mutta kun ehdittiin asutummille -maille, Iisalmen kyliin, liittyi häneen runsaasti paikkakunnan väestöä, -jonka hän vanhastaan tunsi. Hänen pelkkä esiintymisensä innostutti heti -aseisiin puhdistamaan kotikulmaa vihollisista. Malm ei ollut puhuja, -vielä vähemmän kansankiihottaja, hän oli yksivakainen ja harvapuheinen -soturi, mutta mihin hän vain ehti -- taikka mihin hänen tiedettiin -olevan tulossakin, -- siellä tapahtui kohta kansannousu, siellä kävivät -herrat ja talonpojat ja mökkiläiset yksissä tuumin ahdistamaan -vihollista, sieppaamaan sen kuormastoja ja hevosia ja miehiäkin. -Iisalmelaiset saattoivat jättää Malmille jo hänen salmelle saapuessaan -ison elintarvikevaraston ja puolensataa vankia, jotka he muutamien -talonpoikien, koulunopettajien ja maanmittarien johdolla olivat -taistellen anastaneet. Ja nämä vapaaehtoiset, tosin huonosti -aseistetut, mutta sitä terhakammat talonpoikaisjoukot kartuttivat nyt -pitkin matkaa Malmin vähäisen osaston vahvuutta, kun sen oli -riennettävä edelleen vapauttamaan Kuopiota. - --- Kuopioon, Kuopioon! huudahtelivat täyteen intoonsa virinneet -savolaisjääkärit, kun he vain muutaman päivän Iisalmella levättyään -painuivat vettyneitä teitä ja märkien metsien halki etelään päin. - -Kuopioon oli vihollinen pitkin talvea koonnut itselleen suuria ase- ja -ruokavarastoja ja siksipä sen oletettiin puolustavan kaupunkia sitä -sitkeämmin. Mutta Malm arvellen sen sittenkin yrittävän viedä -varastonsa pois jakoi miehistönsä kolmeen osaan saartaakseen eri -kulmilta tuon rakkaan kotoisen pikkukaupunkinsa. Paljon miehiä ei eri -saarrostusjoukkoihin riittänyt eikä talonpoikien sotataitoon ollut -kovin paljon luottamista. Malttamattomina muutamat niistä hiukan -pilasivatkin suunnitelmia ja päästivät osan vihollisista kuormastoineen -karkuun. Mutta Malmin pääsuunnitelma onnistui kuitenkin. Kuopio -kierrettiin ja vallattiin tiukan tappelun jälkeen; kaduillakin -taisteltiin, talo talolta oli keskiosa miehitettävä, sillä vihollinen -puolusti sitkeästi varastojaan ja sairaitaan, joita se oli sinne -koonnut. Mutta vastarinta murtui: Kuopio ja sen mukana koko -Pohjois-Savo oli taas vapaa. - -Kun kapteeni Malm kuivaili taistelun jälkeen raatihuoneen torilla hikeä -otsaltaan, astui maaherra Vibelius, joka vihollismiehityksen ajan oli -koettanut suojella maakunnan etuja, häntä kohti, kiitti häntä kaupungin -pelastuksesta ja virkkoi: - --- Sinun käsiisi, urhea soturi, jätän nyt maaherranvirankin. - --- Miksi niin? kysyi Malm kummissaan. - --- Minä olen palvellut vihollista, koettanut sen aikana tehdä parhaani. -Nyt on parasta, että kaikki valta keskittyy yksiin käsiin, yhden miehen -vastuuseen. - --- Onko se välttämätöntä? - --- On. Autan sinua tietysti. - -Niin tuli kapteeni Malmista joksikin ajaksi Kuopion maaherrakin. Ja hän -oli maakuntansa ihailluin ja rakastetuin mies, kun hän myöhään tänä -valoisana toukokuun iltana, pantuaan pienemmän osaston ajamaan -Varkauteen väistynyttä vihollista edelleen takaa ja järjestettyään -väkensä lepotiloille, ratsasti rakkaaseen Julkulanniemeensä -tervehtimään syntymäkotiaan ja kotiväkeään, omaa, hiljaista maataloaan, -jonka hän nyt oli pelastanut vihollisten käsistä. Siellä hän pitkästä -aikaa taas nukkui vuoteessa -- kotoisessa vuoteessa! Hänen sydämensä -riemuitsi -- sillä itsehän hän oli tämän onnenhetken hankkinut. - -Mutta ennen maata menoaan hän lähetti Sandelsille, joka vielä viipyi -Pohjanmaalla, pikaviestin: - --- Nyt voit tulla joukkoinesi takaisin Savoon! Tie on selvä ja eväitä -on täällä riittävästi! - -Onnellisen alkukesän kapteeni Malm vietti tänä sotavuonna Savossa. - -Se oli herkeämättömän toiminnan aikaa. Milloin hän pienellä -partiojoukolla kuritti pökerryksistään selvinnyttä ja Savoon takaisin -työntyvää vihollista Mikkelin tienoilla, milloin hän kahakoi -Joroisissa, milloin ystävänsä Dunckerin kanssa partioi kaapaten -rohkeasti kuormastoja, pakottaen vihollisen liikkumaan varovammin. -Mutta koko ajan hän sai sisukkaasti taistella kotiseutunsa puolesta, -jota hän rakasti ja joka luotti häneen. - -Kotiseudun puolustusta edisti kapteeni Malmin tärkeä toiminta -Pohjois-Karjalassa, johon hänet loppukesällä komennettiin. - -Sandelsin johtaman Savon pääarmeijan asemaa Toivolassa, Kuopion -pohjoispuolella, uhkasi näet idästä päin, Joensuun suunnalta, lähenevä -uusi vihollisjoukko, jota vastassa oli aluksi vain Tiaisen johtamia -vapaaehtoisia talonpoikaisparvia. Tämä vaara oli nyt torjuttava ja -kapteeni Malm sai parin-, kolmensadan savolaisen jääkärin avulla hoitaa -koko tämän sivustan. - -Se oli puolustustehtävä, mutta Malmin luonteelle ominaista oli, että -hän kohta siirtyi puolustuksesta hyökkäykseen. Ja samoin oli hänelle -ominaista, että hän täälläkin innostutti talonpoikaisen rahvaan, joka -jo aikaisemmin oli noussut aseisiin, mukaansa vihollista maasta -häätämään. Jo pelkkä huhu, että Malmin kapteeni oli tulossa avuksi, sai -sadat aikaisemmin epäröivät talonpojat tarttumaan aseisiinsa. Ja vaikka -tämä harjaantumaton väki taas täälläkin sotki hänen suunnitelmiaan, oli -sen luottamuksellinen mukanaolo kumminkin hänen menestykselleen -ratkaiseva. - --- Olipa harmi että talonpojat malttamattomuudellaan säikyttivät -viholliset perääntymään, ennen kuin me ehdimme panna ne kierrokseen, -valitti aina urhea ja seikkailuvalmis luutnantti Bonsin eräänä aamuna -Pielisen joensuulla Malmille, kun he jääkäreineen ehtivät venäläisen -kenraali Aleksejevin leirille, jonka tämä edellisenä päivänä, juuri -ennen Malmin saapumista, oli kiireessä tyhjentänyt lähtien paljon -suuremmalla joukollaan pakosalle Tohmajärvelle päin. Talonpojat olivat -ruvenneet liian aikaisin ampumaan ja Aleksejev oli luullut Malmin jo -saapuneen. - --- Olihan se harmi, myönsi kapteeni. -- Hänen reipas suunnitelmansa oli -ollut saartaa viholliset ja sulkea ne loukkuun siihen joensuulle. Mutta -hän ei tahtonut liiaksi moittia talonpoikia ja suunnitteli jo -mielessään tapahtuneen erehdyksen muuttamista menestyksekkääksi -tempaukseksi. -- Mitähän, jos ajamme viholliset rajan toiselle puolelle -ja siirrämme sodan sinne, -- miksi meidän koko ajan pitäisi omassa -maassamme tapella! - --- Tehtävämme oli puolustusluontoinen ja osastomme on pieni, vastasi -Bonsin epäillen esimiehensä lennokkaan ajatuksen onnistumista. - --- Mutta talonpoikien avulla joukkomme kasvaa ja he ovat -taistelutuulella. Vihollinen taas on hätäännyksissään ja pakenee -- -annetaan vauhtia! - --- Annetaan vain, hitto soi! innostui nyt luutnanttikin asiaan. -- -Olisipa se kunniakasta, jos päästäisiin rajan taakse, näytettäisiin -pääarmeijallekin hyvää esimerkkiä. - --- Ja autettaisiin sitä. Takaan, että viholliselle tulee kiire Savosta, -jos me vain ryntäämme Etelä-Karjalaan! - --- Mutta silloin saamme kyllä pitää kiirettä -- vihollinen kokoaa -voimiaan. Miehet marssimaan, jääkärit ja talonpojat! - --- Juuri niin, levätään sitten voittajina tai haudassa! - -Malmin päätös synnytti mahtavan innostuksen hänen pienessä joukossaan, -joka nyt yhdessä talonpoikien kanssa lähti rientomarssissa vihollisen -jälkeen. Yhteenlaskettuina heitä oli noin 600 miestä, talonpojilla oli -sadan vuoden ikäisiä kiväärejä ja karhupyssyjä olallaan ja ainoastaan -kaksi tykkiä heillä oli mukanaan. Aleksejevilla sitä vastoin oli -puoliväliin toista tuhatta miestä komennossaan, oli ratsuväkeä, oli -runsaasti tykistöä, mutta hän tunsi sittenkin maan horjuvan jalkainsa -alla Malmin talonpoikaispartioiden parveillessa hänen ympärillään. Hän -ei tiennyt paljonko niitä oli, mistä ne tulivat ja milloin ne -hyökkäsivät, ymmärsi vain, että näillä Malmin pojilla on puhti -pohkeissa ja piru mielessä. Siksi hän perääntyi. Ensin Tohmajärvelle, -jossa hän kokosi vartiostot ympärilleen, ja sitten yhtä painoa -Pälkjärvelle, -- Malmin sissit ja jääkärit koko ajan kintereillään. - -Siellä -- lähellä Venäjän silloista rajaa -- hän pysähtyi hetkeksi -huokaisemaan ja siellä syntyi elokuun 9. p:nä 1808 taistelu. Malm -hyökkäsi näet empimättä ja viipymättä, vaikka tiesikin joukkonsa -vihollista paljon heikommaksi; hän luotti vihollisen säikähdykseen ja -ystäväinsä talonpoikien hurjaan sisuun ja järjesti ovelasti miehensä -kahta tietä ryntäämään ajaen heti aluksi muutaman vihollisosaston -suohon. - -Pälkjärven kirkon seutuvilla kehittyi ja keskittyi taistelu -kuumimmaksi; sitä kesti runsaasti kuusi tuntia. Mutta Malm ei -hetkeksikään laskenut miestensä hyökkäysintoa laimenemaan eikä siis -päästänyt joukkonsa pienemmyyttä näkyviin. Hän seisoi tyynenä, -teräväsilmäisenä ja valppaana keskellä kuulasadetta ja johti taitavasti -eri osastojaan yhä eteenpäin, niitä iloisesti kannustaen. Ja saman -lujan uskon hän valoi apulaisiinsakin. - --- Vihollinen on saatava omalle puolelleen rajaa, hän huudahti -Bonsinille, joka miehineen ryntäsi hikipäin pistin ojossa kirkonmäkeä -puhdistamaan. - --- Ja se saadaan, vastasi luutnantti varmasti. - -Ja se saatiin. Menetettyään kolmatta sataa miestä ja ison osan -kuormastoaan Aleksejev vetäytyi sekasortoisine joukkoineen kirkolta ja -pakeni suoraa päätä rajan yli. - --- Nyt on Suomi tältä kulmalta vihollisista puhdas, virkkoi Malm -riemuaan salaamatta luutnantilleen, kun he taistelun jälkeen hetkisen -huokasivat ja katselivat, miten päivän sankareina tapelleet talonpojat -rupesivat heti hilpeinä keittämään venäjänjauhosta iltapuuroaan. -- -Tekisipä armeijamme maan muissa osissakin saman tempun! - --- Niin, ottakoon Klingspor nyt oppia sinusta, vastasi luutnantti. -- -Mutta emme kai jää tähän? - --- Emmehän toki! Pitäähän meidän kerrankin hyökätä vihollisen alueelle -ja antaa Aleksejeville sielläkin kyytiä. - --- Lähdetäänkö heti? - --- Ota osastosi, pistäkää pian illallinen poskeenne ja rynnätkää tuota -pikaa. Tuolla puolen rajan me aamulla tapaamme! - -Ensimmäisen ja ainoan kerran tässä sodassa suomalainen sotaväki samosi -nyt vihollisalueelle, mistä Malm lähetti voitonviestin Sandelsille. Ja -hän liikkui joukkonsa pienuudesta huolimatta sielläkin siksi -omaperäisesti, että Aleksejev lastasi Sortavalassa kiireellä varastonsa -ja miehensä laivoihin ollakseen valmis purjehtimaan Laatokan yli, jos -se kesytön savolainen tulisi häntä vielä rannikollekin ahdistamaan. - -Syyskesän ja syksyn Malm vietti jääkäreineen ja talonpoikineen -Pohjois-Karjalassa, puolustellen sitä ja torjuen venäläisten kaikki -yritykset hyökätä sieltä päin Sandelsin selkään. Hän sai pian uuden -vastustajan, nuoren ruhtinas Dolgorukin, jolla oli entistä suuremmat, -verekset sotavoimat käytettävänään, ja hänen oli silloin pakko -vähitellen taistellen vetäytyä pohjoiseen päin. Mutta Taipaleella, -Joensuusta hiukan luoteeseen päin, hän puolustautui kumminkin lähes -kymmenkertaista ylivoimaa vastaan niin sitkeästi ja niin kauan, että -Dolgoruki vasta sen jälkeen, kun Suomen läntinen armeija oli syyskuussa -Pohjanmaan rannikolla kärsinyt ratkaisevat tappionsa ja perääntynyt, -pääsi etenemään Sandelsin silloin jo jättämiin asemiin Toivolassa. Malm -olikin silloin tehnyt tehtävänsä Karjalassa. Mutta sieltä saamansa -käskyn nojalla peräytyessäänkään sisukas Malm ei suostunut siirtymään -taistelutta, vaan hän kahakoi vielä savolaisineen itsepäisesti joka -salmella ja joka sillalla, ennen kuin hän kirvelevin sydämin taas -luovutti palan rakasta Savoaan viholliselle. - -Venäläiset pelkäsivät ja kunnioittivat tätä miestä, hänen pelkkä -nimensä aiheutti heissä kauhua. Hän oli valppaana heitä vastassa joka -taholla, jokaisen veräjän suussa, mutta he näkivät hänet usein -sielläkin, missä hän ei ollutkaan. Kerrankin oli kymmenkunta -talonpoikaa Juankoskella vakoilemassa sinne sijoitetun venäläisosaston -touhuja. Työn tehtyään partion päällikkö kutsui tuohitorvella miehensä -kokoon metsään lähteäkseen paluumatkalle. Viholliset kuulivat töräyksen -ja huusivat: - --- Malmin kapteeni tulee, kuuletteko! - --- Hän on jo tuolla metsän reunassa! - -Ja suin päin viholliset lähtivät pakenemaan Malmin pelkkää nimeä. - -Raskasta oli Malmin poikien marssi syyssateilla, kun heidän oli jälleen -peräännyttävä Sandelsin armeijan mukana pohjoiseen päin. Kesä oli ollut -kaunis ja menestyksellinen, he olivat omalta osaltaan pitäneet -vihollisen aisoissa ja tuottaneet sille tappion toisensa perästä. -Katkeraa oli, kun heidän nyt sittenkin täytyi perääntyä. Eikä "Savon -joukko" sitä enää vastarinnatta tehnytkään. Iisalmella taisteltiin -sitten tämän sodan tuimimmat ja verisimmät, Koljonvirran ja Salahmin -taistelut. Niissä kapteenista majuriksi tällä välin ylennetty Malm -kunnostautui otellen yhtä uljaasti ja neuvokkaasti kuin Karjalassa. -Viimeksi mainittu taistelu, jossa Malm johti etujoukkoa, tuli olemaan -tämän sankarin viimeinen. Oli marraskuun 9. päivä. Molemmat sotajoukot, -Sandelsin ja Tutshkovin, seisoivat lähikylissä vastakkain -- uusi -yhteenotto oli käsillä. Sandels tahtoi iskeä ensiksi ja lähetti -Salahmista iltayöstä osaston hyökkäämään metsien halki yöpuulla -lepäilevien vihollisten selkään. Retki yöpimeän, syysmärän ryteikön -läpi oli ylen vaivalloinen, mutta Malmia ja hänen poikiaan kannusti -vanha into -- he aikoivat iskeä samalla vastustamattomalla voimalla -kuin Pälkjärvellä. Ja iskivätkin. Mutta silloin heille selvisi, että -heidän iskunsa oli nyt tehoton. Petos oli tapahtunut, vihollinen oli -saanut sanan, saartajat joutuivat kierrokseen. Ylivoima oli täysin -varustautuneena heitä vastassa joka taholla. - --- Mikä nyt neuvoksi? kysyi Bonsin varmana siitä, että hänen aina -neuvokas päällikkönsä kyllä keksii pääsyn tästäkin pälkähästä. - -Mutta mitään pelastumisen mahdollisuutta ei ollut, sen sai Malm pian -selville. Tyynesti, mutta tavallistakin vakavammalla äänellä hän -vastasi: - --- Nyt ei auta muu kuin tapella viimeiseen asti. Hyökätä kohti -- -eteenpäin, mars! - -Monesti Malm oli poikineen iskenyt hartiavoimin, mutta ei koskaan niin -tuimasti kuin tänä marraskuun yönä ja aamuna. Ensimmäisen vastaansa -tulleen pataljoonan hän heti voitti ja otti vangikseen, mutta edessä -oli toinen, joka sulki häneltä tien, kolmas ja neljäskin. Niiden läpi -hän päätti syöksyä pistinhyökkäyksellä ja murtautua Virran sillalle, -jonka toisella puolella hän tiesi oman väen olevan vastassa. Hurjasti -siinä pimeässä hyökättiin, taisteltiin raivokkaasti pistimin ja -pyssynperin, ja niin tiukka oli johtajan ote, kun hän komensi ja karjui -osastonsa etunenässä, että edessä oleva elävä seinä taipui ja väistyi. -Mutta toinen seinä oli aina sen takana... - -Silloin saapui ylemmältä taholta käsky, että hyökkääjien oli -peräännyttävä, ja ihme kyllä vetäytyminen onnistuikin nyt pääosastolle. -Mutta Malm itse taisteli vielä lähimpine poikineen suojellen -peräytymistä; vasta viimeksi hän ajatteli omaa pelastustaan. Silloin -tuli luoti sivulta, pirstoi majurin reiden ja kaatoi hänet -tantereeseen. - --- Perääntykää pojat, hän huusi kaatuessaan. -- Nyt on tie auki, kohta -se voi taas olla tukossa. - -Mutta hänen jääkärinsä eivät perääntyneet. He ryhmittyivät maassa -makaavan majurinsa ympärille, taistelivat siinä edelleen toisten jo -lähdettyä ja koettivat nostaa pahasti haavoittuneen päällikkönsä maasta -kantaakseen hänet mukaansa. Mutta silloin Malm karjaisi karkeimmalla -käskijänäänellään, jota pojat aina olivat tottuneet sokeasti -tottelemaan: - --- Älkää koskeko minuun, siitä ei tule mitään. Jättäkää minut, -totelkaa, perääntykää! - -Vieläkin miehet vitkastelivat, taistellen yhä päällikkönsä ympärillä. -Verestävin silmin haavoittunut nousi silloin ryntäilleen ja huusi: - --- No, totteletteko, vai...! - -Silloin he tottelivat, perääntyivät ja pelastuivat. Majuri Malm jäi -yksin lepäämään vesakkoon voimattomana ja verta vuotavana, mutta -sittenkin sisimmältään tyytyväisenä, että häntä oli viimeiseen asti -toteltu. - -Hetken kuluttua venäläiset korjasivat hänet siitä ja kantoivat -sidottavaksi. Samalta tantereelta korjattiin monta muutakin -haavoittunutta suomalaista soturia ja upseeria. Mutta kun venäläiset -keksivät, että tämä vesakossa haavoittunut upseeri oli heidän -urhoollisin ja taitavin vastustajansa, pelottava majuri Malm, he -siirsivät erityisen kunnioittavasti hänet eri taloon hoidettavaksi ja -osoittivat hänelle kaikkea mahdollista huomaavaisuutta. - -Mutta Savoon he eivät kuitenkaan uskaltaneet jättää häntä sairastamaan --- siksi vaarallinen tämä mies oli heille. Niin pian kuin -haavoittunutta voitiin kuljettaa, he veivät hänet veneellä Saimaan -vesiä myöten etelään päin ja myöhemmin Pietariin asti. Haavat paranivat -vähitellen huolellisella hoidolla ja muutenkin häntä kohdeltiin Venäjän -pääkaupungissa miehenä, jota kohtaan vastustaja tunsi kunnioitusta. - -Sota oli päättynyt Savossa, pian koko Suomessakin, ja majuri Malmille -selvisi, että hän oli nyt sotilasuransa päätepisteessä. Hänet valtasi -vangiksi jouduttuaan, jopa heti Salahmin taistelun jälkeen, jolloin hän -kuuli koko Suomen armeijan lopullisesti perääntyneen ja sitten -suostuneen aselepoon, omituinen mielenrauha ja tyydytyksen tunne. Hän -tiesi omasta puolestaan tehneensä kaiken mahdollisen syntymäseutunsa ja -kotimaansa puolustamiseksi, tiesi miehenä täyttäneensä velvollisuutensa -siihen hetkeen asti, jolloin hän haavoittui, ja tiesi myöskin -kotikansansa sen tunnustavan. Enempää hän ei voinut. Rauhallisesti hän -makasi vankina tautivuoteellaan, muistellen ponnistuksiaan ja Savon -poikiaan. - -Venäläiset laskivat hänet vapaaksi ja palaamaan kotiinsa jo ennen kuin -Haminan rauha oli solmittu, ja hän palasikin sieltä hiljaisena, -yksivakaisena ja vaatimattomana maamiehenä rakkaaseen Savoonsa -kotitilaa viljelemään. Sotaisista kunnianosoituksista ja arvomerkeistä, -joita hänelle joskus tarjottiin, ei hän välittänyt, maan mahtajien -puheille hän ei koskaan virkoja kärkkyen pyrkinyt eikä vaatinut mitään -palkintoja, -- olihan hän vain täyttänyt velvollisuutensa soturina ja -halusi nyt kätkeytyä maaseudun rauhaan. Sinne hän sitten unohtuikin. - -Mutta joskus pyhäilloin, jolloin entiset Savon jääkärit -kirkkomatkallaan poikkesivat vanhaa, suosittua "kapteeniaan" -tervehtimään, palasivat yhteisesti kestetyt taisteluvaiheet elävinä ja -värikkäinä miesten tarinoihin ja silloin elettiin iloisessa -seurustelussa uudelleen kaikki kahakat ja retket. Vilkkaasti luisti -tarina majurin tuvassa, kasku ja muistelma seurasi toistaan ja Malmin -vartalokin oikeni taas suoraksi ja ryhdikkään sotilaalliseksi, kun hän -mitteli lattiaa edestakaisin ja selitti miehille, millainen tilanne -todella milläkin hetkellä oli ja miksi oli tehtävä juuri niin kuin -silloin tehtiin. Jos silloin joku joukosta oli muistavinaan asian -toisin ja väitti vastaan, majurin vakavat kasvojenpiirteet kovenivat -ankariksi ja hän saattoi jyrähtää vastaan: - --- Hä, kiisteletkö sinä päällikkösi kanssa, tottahan minä asian -tiedän... - -Mutta samassa laukesi jyrkkyys hilpeään kompaan ja yleinen, iloinen -nauru remahti ystävyksinä tarinoivien miesten piirissä. - -_Santeri Ivalo_ - - - - -ASEVELJET - -KAARLE KUSTAA RAMSAY ja HENRIK von QVANTEN - - -Kello oli vasta neljä aamulla, kun toisen prikaatin adjutantti, -luutnantti Ramsay, havahtui unestaan. Hän työnsi syrjään viitan, jonka -hän oli vetänyt silmilleen sääskien suojaksi, ja kohosi istualleen. -Aurinko oli vasta puiden latvojen tasalla, heinänhelpeissä kimaltelivat -vielä kastehelmet ja kapean Kauhavanjoen pinnalla leijaili usvapilviä. -Joka puolella kedoilla ja pellonpientareilla näkyi nukkuvia sotilaita -ja niityillä joen takana torkkuivat päät nuupollaan armeijan hevoset, -joiden täyteen ahdetut vatsat pullottivat kuin tynnyrit. Liikkeellä ei -näkynyt vielä muita kuin kulkuvartio, joka pistimet auringossa -kimallellen verkalleen asteli Lapualle johtavalla tiellä. - -Kaikesta päättäen oli tästä päivästä muodostuva yhtä helteinen kuin -eilisestäkin, jolloin armeija oli hikeä valuen ja pölyä niellen -marssinut Alahärmästä tänne Kauhavalle. Nääntyneet miehet olivat -yöpyneet taivasalle. Kuumuuden takia oli luutnantti Ramsaykin muutamien -upseeritoveriensa kanssa valinnut yösijan ulkoa jokiäyräältä, läheltä -kirkkoa. Mutta hänen päällikkönsä, eversti von Döbeln, samoin kuin -kenraali Adlercreutz ja muut korkeammat upseerit olivat majoittuneet -lähitaloihin. - -Luutnantti Ramsay oli vasta viidenkolmatta ikäinen, harvinaisen -sirorakenteinen ja uljasryhtinen, vaikuttamatta silti koskaan -pöyhkeältä. Hänen säännöllisiin kasvoihinsa oli laihuuden ja -päivettyneisyyden takia tullut jotakin terävää, mitä kuitenkin lievensi -suurten silmien haaveksiva ilme. Koko hänen olemuksessaan oli -tuollaista puoleensavetävää nuoren miehen puhtautta, avomielisyyttä ja -rehtiyttä, mikä sai kaikki rykmentin upseerit ja sotilaat pitämään -hänestä aivan erikoisella tavalla. Porilaisten lempipojaksi häntä -yleensä armeijassa sanottiinkin. - -Kun hän siinä varhaisen aamuauringon loisteessa istui virran äyräällä -ja tuijotti vedenkalvoon, oli hänen ilmeensä tavallistakin kaukaisempi. -Hän muisteli untaan, josta hän hetki sitten oli havahtunut. Hän oli -nähnyt elävänä edessään lapsuudenkodin, Jackarbyn kartanon lähellä -Porvoota, sekä rakkaan ja ikävöimänsä äidin, joka oli jäänyt sinne -vihollisten valtaamalle alueelle, kun hänen veljineen oli täytynyt -perääntyä armeijan mukana yhä kauemmaksi pohjoiseen. Tämä ei suinkaan -ollut ensimmäinen kerta, jolloin hän uneksi äidistään, mutta tällä -kertaa oli unennäössä kuitenkin ollut jotakin erikoista; se oli hyvin -selkeä uni, jonka tunnelma oli leppoisa ja vienon surumielinen. Mutta -vieläkin enemmän häneen vaikutti unen jälkimmäinen osa. Äidin ja kodin -haihduttua näkyvistä hän oli ollut harhailevinaan kentällä, jota peitti -tiheä sumu. Yhtäkkiä oli hänen rinnalleen ilmestynyt hänen veljensä, -majuri Antero Wilhelm. Veli oli lyönyt häntä olkapäälle, nyökäyttänyt -mitään puhumatta päätään ja poistunut kiireesti hänen luotaan. Muutamia -askelia otettuaan hän oli kuitenkin kääntynyt ja nyökäyttänyt vielä -kerran kuin kutsuen päätään sekä hävinnyt sen jälkeen sumuun. - -Mitähän tämä kaikki merkitsi -- jos nyt unet yleensä mitään -merkitsivät? Mutta oli omituista, ettei hän ollut lähes kahteen -kuukauteen saanut veljeltään kirjettä eikä muutoinkaan kuullut hänestä -mitään -- tuosta kuusi vuotta vanhemmasta veljestään, johon hän lähinnä -äitiään oli niin lujin sitein kiintynyt. Kohta Revonlahden taistelun -jälkeen oli veli lähtenyt Ruotsiin viemään kuninkaalle voitonsanomaa -sekä viholliselta vallattuja lippuja. Tukholmasta Antero-veli oli -sitten kirjoittanut pitkän ja intomielisen kirjeen kertoen saaneensa -majurin arvon ja Miekkatähdistön ritarimerkin sekä lähtevänsä kenraali -v. Vegesackin adjutanttina takaisin Suomeen. "Piakkoin tavataan siis -Etelä-Suomessa, ehkäpä juuri kotona rakkaan äitimme luona", oli veli -lopettanut kirjeensä. - -Päämajaan Uudessakaarlepyyssä oli jo parisen viikkoa sitten saapunut -tieto, että Vegesack oli juhannuksen aluspäivinä yrittänyt maihinnousua -Lemulla, lähellä Turkua, mutta hänet oli lyöty takaisin. Veljestään -Ramsay ei ollut kuitenkaan kuullut mitään eikä myöskään kuulunut -kirjettä, jota hän odotti joka päivä kärsimättömästi. - -Hänet havahdutti raskasmielisistä mietteistään vänrikki v. Qvanten, -joka oli nukkunut hänen rinnallaan ja joka nyt kuorsaamasta laattuaan -alkoi kääntyillä viittansa alla nostaen vihdoin näkösälle pyöreän ja -pörröisen päänsä. Niin pian kuin Ramsayn katse osui ystäväänsä, hänen -apeat mietteensä haihtuivat ja hänen kasvojaan valaisi iloinen hymy. -Hän ei koskaan voinut katsoa hymyilemättä Qvanteniin, sillä tämän koko -olemuksessa oli jotakin, mikä väkisinkin pakotti toisen hyvälle -tuulelle. Hänen lyhyt ja tanakka vartensa päättyi pyöreään, -pörrötukkaiseen päähän, ja kasvot nykerönenineen ja alasriippuvine -kiinalaisviiksineen olivat yhtä pyöreät. Mutta tällä haavaa Qvanten oli -pölyn, ruudinsavun ja päivänpaahteen mustaamine kasvoineen enemmän -neekerin kuin kiinalaisen näköinen. - -Tästä hänen vähemmän edullisesta ulkomuodostaan huolimatta pidettiin -rykmentissä vänrikki Qvantenista lähes yhtä paljon kuin Ramsaysta. -Hänen suurista ja toisistaan loitolla olevista silmistään loisti -sellainen aitosuomalainen rehellisyys ja verraton hyvänsävyisyys, että -hänestä väkisinkin täytyi pitää. - -Niin toistensa vastakohdat kuin Ramsay ja Qvanten olivatkin sekä -ulkomuodoltaan että luonteeltaan, olivat he heti tutustuttuaan -kiintyneet toisiinsa. Vähitellen heistä oli kehittynyt rykmentin -parhaat ystävykset, jotka aina loma-aikoina nähtiin yhdessä. - -Kun rykmentin nuoremmat upseerit olivat Siikajoen päivän iltana -juhlineet ensimmäistä voittoa, Qvanten oli malja kädessä tullut Ramsayn -luo ja kieli jo sammaltelevana puhunut: - --- Kuulehan, Kalle, vaikka sinä oletkin luutnantti ja vapaaherra ja -kaunis mies, ja minä vuosistani huolimatta vänrikki-pahanen, -ilmanaikaista tusina-aatelia ja ulkonäöltäni täysi neekeri, niin -sallithan minun kuitenkin syleillä sinua merkiksi siitä, että minä -pidän sinusta äärettömästi. - -He olivat syleilleet toisiaan, ja Qvanten oli itku kurkussa -vakuuttanut, että tässä maailmassa oli vain kolme, joista hän oikein -todenteolla piti, nimittäin hänen vanha äitinsä, Kalle Ramsay ja... -ja... - --- Ja Loviisa, oli Ramsay siihen lisännyt. - --- Ei, ei mitään sellaista, vaan -- se kolmas on taskumattini, oli -Qvanten väittänyt. - -Mutta kyllähän Ramsay tiesi, että Qvanten oli sittenkin sillä -kolmannella tarkoittanut Loviisaa, sillä hän ei viljellyt taskumattiaan -sen innokkaammin kuin muutkaan. Hän oli ennen sodan puhkeamista -korviaan myöten rakastunut tuohon Loviisaan ja suunnitellut yötä ja -päivää rakkaudentunnustusta, mutta ei ollut edes eronhetkenäkään -rohjennut sitä tehdä, siinä määrin hän oli huolestunut omasta -rumuudestaan. - -Niin, se oli ollut Siikajoella. Mitä pauhaavan ilon ja keväisen -jäänlähdön päiviä ne olivatkaan olleet! Kuin riemukulussa oli siitä -lähtien seurattu perääntyvän vihollisen kintereillä kohti etelää ja -kotiseutua. Oli tämä Pohjanmaa sentään toisenlaista maailmaa kuin -Etelä-Suomi, sen olivat ystävykset monta kertaa matkan varrella -todenneet. Yksin nuo kaikkialla törröttävät aidanseipäätkin tuntuivat -huutavan, että täällä ei kärsitä vierasta sortajaa. Entä minkä -innostuksen valtaan armeija olikaan joutunut Siikajoella, kun päämajaan -oli kymmenien peninkulmien päästä saapunut suksilla hiihtäen -talonpoikaislähetystö pyytämään aseita, sillä monta tuhatta pohjalaista -talonpoikaa oli valmiina nousemaan armeijan avuksi, että ryssä -saataisiin maasta ajetuksi. Mutta kuinka olikaan Klingspor -- se -"kaksileukainen aasi", se "taikinapää" ja "mätisäkki" ja mitä kaikkia -nimityksiä nuoremmat upseerit keskuudessaan hänestä käyttivätkin -- -kuinka olikaan hän osannut taas nopeasti sammuttaa miesten innostuksen. -Niin, otettuaan nenäänsä nuuskaa kultaisesta rasiastaan hän oli -taputtanut lähetystön miehiä ystävällisesti olkapäälle ja kehottanut -heitä palaamaan kiltisti kotiinsa. Armeija oli kyllä pitävä huolen -niistä asioista. Sellaista se oli. Ja kunpa armeija edes olisi saanut -sydämensä mukaan pitää huolta vihollisen maasta ajamisesta, ainakin -Hämeenlinnassa asti jo oltaisiin. Mutta eteneminenhän oli ollut niin -tuskastuttavan hidasta. Koko armeija paloi eteenpäin rynnistyksen ja -taistelun halusta ja tämän tahtonsa voimalla se sai kiskoa marskia -perässään kuin suunnatonta kivirekeä, joka vastaan haraten venyi -kaukana perässä. Uudessakaarlepyyssä hän nytkin istui, kun armeijan -tuli tänään käydä vihollisen päävoiman kimppuun Lapualla. Mutta hyvä, -että oli edes lopultakin saatu lupa taistella ja taas hiukan edetä. -- -Qvanten kohosi istumaan, hieroi unen silmistään ja virkkoi: - --- Onnellista huomenta, veikko! Tänään sitä taas pitkästä aikaa -tapellaan. - --- Ja lisätään uusi helmi voittojen ketjuun, lisäsi Ramsay. - --- Niin tietysti, nyökäytti Qvanten, -- sitä tuskin kukaan armeijassa -epäilee. - -He istuivat hetkisen ääneti. Ramsayn mieleen palasi jälleen uni ja sen -johdosta hän virkkoi: - --- Saapas nähdä, eikö tänään päämajasta tulevan kuriirin matkassa saavu -vihdoinkin kirje veljeltäni. - -Qvanten alkoi rykiä ja kakistella ja selvitellä kurkkuaan, kunnes -vihdoin sai sanotuksi: - --- Kuule, veli, tuota noin... ehkä on parasta, että sinä lakkaat -odottamasta sitä kirjettä. - --- Kuinka niin? kääntyi Ramsay äkkiä toverinsa puoleen ja Qvantenista -tuntui, että hänen terävä katseensa tunkeutui ihan hänen sielunsa -pohjaan. - --- Niin vain että... hän sammalsi ja koetti välttää tuota katsetta. - --- Että... että veljeni on kaatunut? - --- Niin... siellä Lemun taistelussa. - -Qvanten huokasi helpotuksesta, että se viimeinkin tuli sanotuksi. Asia -oli nimittäin niin, että samalla kertaa kuin päämajaan oli saapunut -tieto Lemun taistelusta, oli tullut myöskin ilmoitus majuri Ramsayn -kaatumisesta mainitussa taistelussa. Kukaan ei olisi ollut halukas -ilmoittamaan asiasta luutnantti Ramsaylle, kun tiedettiin, miten -syvästi veljekset olivat toisiinsa kiintyneet. Mutta jonkunhan se oli -kuitenkin tehtävä ja lopuksi velvoittivat upseeritoverit siihen -Qvantenin, koska hän oli nuoren Ramsayn lähin toveri. Monta päivää oli -Qvanten poloinen pureksinut tuota katkeraa palaa ja miettinyt sanoja ja -tapaa, millä hän soveliaimmin ja hellävaraisimmin ilmoittaisi tuon -asian. Sitä hän oli illallakin miettinyt koko ajan, kun he vierekkäin -nurmikolla maaten juttelivat ja odottelivat unta. Mutta hän ei ollut -löytänyt sanoja, kunnes asia nyt vihdoinkin kuin vahingossa pulpahti -esiin. - -Nähdessään, kuinka Ramsay painoi päänsä käsiin ja kuinka hänen -hartiansa tärähtelivät sisäisestä tuskasta, hän alkoi kuitenkin katua -ja soimata itseään tomppeliksi, aasiksi ja jos miksi. Nythän oli -taistelu edessä ja hän, pöllöpää, oli ajattelemattomasti mennyt -masentamaan toverinsa mielen, jonka tänään olisi pitänyt olla ehyt ja -intoa täynnä. Eikö hän hyvin olisi voinut odottaa vielä esimerkiksi -seuraavaan päivään. - --- Tuota... sellaista on huhuttu, mutta saattaahan tieto yhtä hyvin -olla perätönkin, hän alkoi neuvottomuudessaan peruutella. - --- Ei, veljeni on kaatunut, olen siitä nyt aivan varma ja... ja siitä -olen myöskin varma, että olen itse tänä päivänä seuraava häntä, sanoi -Ramsay vakavasti ja kohotti päänsä. - -Hän oli kukistanut mielenliikutuksensa eikä hänen suurissa silmissään -näkynyt jälkiäkään kyynelistä. - --- Mutta kuinka... mistä sinä sellaista sait päähäsi, hölmistyi -Qvanten. - -Sydämessään riehuvasta myrskystä huolimatta täytyi Ramsayn taas -hymyillä, sillä niin hullunkuriselta Qvanten näytti, kun hän tukka -pörröllään, silmät renkaina ja suu auki tuijotti häneen. - --- Näin veljeni juuri vähän ennen kuin heräsin, ja hän kutsui minua -seuraansa, Ramsay vastasi. - --- Mutta kuulehan, alkoi Qvanten innokkaasti, -- ei uniin ole -luottamista. Naiset niistä välittäkööt! Eikä sekään pidä yhtään -paikkaansa, että sotilas aamulla ennen taistelua tietää muka -kuolemansa. Revonlahden taistelun edellä olin sellaista itsessäni -tuntevinani, mutta en silti saanut naarmuakaan. Niin että saat olla -aivan varma -- - -Hänen sanatulvansa keskeytti kiivas musketinpauke, joka kuului siltä -kohtaa, missä Lapualle johtava tie sukelsi metsän suojaan. Kirpeinä ja -terävinä räiskähtelivät laukaukset aamuraikkaassa ilmassa ja puiden -välistä pöllähteli näkyviin ruudinsavupilviä. Siellä oli etuvartiossa -Karjalan jääkäreitä everstiluutnantti Aminoffin johdolla. - -Toverukset kavahtivat jalkeille ja samassa alkoivat rummut päristä -ympäri leirialuetta. Unisia pörröpäitä kohosi joka puolella näkyviin ja -tuota pikaa vallitsi kirkon lähistöllä vilkas liike ja hyörinä. -Kiireessä sotilaat haukkasivat kylmän aamiaisensa, sen jälkeen armeija -asettui suureen neliöön, jonka keskellä seisoi päällikkökunta ynnä -mukana olevat sotapapit ja hartaina kaikuivat virren sanat: - - Minä vaivainen mato ja matkamies, - mont' vaarallist' vaellan retkee, - kun käyn isänmaatani etsien - ja odotan ehtoon hetkee. - -Tasan kello seitsemän päättyi lyhyt jumalanpalvelus ja joukot -aloittivat heti marssinsa kohti Lapuaa. Etumaisena kulki ratsuväki ja -sitten neljäs prikaati, jonka muodosti viisi pataljoonaa savolaista -jalkaväkeä sekä Savon jääkäreitä. Näiden jäljessä ajaa jyristi tykistö. -Sitten seurasi toinen prikaati, jonka muodostivat Döbelnin kuuluisat -porilaiset. Hämäläisistä ja uusmaalaisista kokoonpantua kolmatta -prikaatia seurasi jälkijoukkona turkulaisten muodostama ensimmäinen -prikaati. - -Tuhannet askelet tömisyttivät maata, sakeana pilvenä kohosi tiestä -pöly, jonka keskeltä välkehtivät soturien kaluunat ja pitkät pistimet, -ja riveistä kaikui reipas sotilaslaulu. - -Ammunta, joka oli ajanut jalkeille Ramsayn ja Qvantenin, taukosi -yhtä äkkiä kuin oli alkanut. Siellä oli ollut vain venäläinen -tiedustelujoukko, jonka etuvartio oli heti ajanut käpälämäkeen. -Etuvartijoina toimineet Karjalan jääkärit olivat saaneet -vahvistuksekseen eskadroonan rakuunoita sekä yhden kolminaulaisen tykin -ja he marssivat nyt armeijan kärkijoukkona kohti Lapuaa. - -Viimeisenä lähti Kauhavalta liikkeelle kuormasto. Selviteltyään oman -prikaatinsa kuormat matkalle ajaa karkuutti Ramsay pitkin tien sivua -ohi jälkijoukkojen saavuttaakseen oman rykmenttinsä. Kuten ennenkin -nähdessään rakkaan kotoisen armeijan marssimassa taisteluun isänmaan -vihollista vastaan, hänen sydämessään ailahti riemukas tunne. Mutta -tällä kertaa ei tuo tunne purkautunut riehakkuutena, vaan sitä kahlitsi -raskas paino. Hän näki veljensä sumun keskeltä viittovan hänelle -ja sitten hän näki äidin, silmät kyynelissä, seisovan kahden -seppelöidyn ruumiskirstun äärellä. Hymyillen hän nyökäytteli päätään -upseeritovereille ratsastaessaan ohi, mutta koko ajan pysyi tuo kuva -hänen sisäisen silmänsä edessä. Ja niin oli laita koko päivän, vaikka -hän moitteettomasti täyttikin tehtävänsä prikaatin adjutanttina, jopa -saattoi vanhaan tapaan taistelun pyörteissä innostua haltioitumiseen -saakka. - -Reippaasti käsiään heilutellen ja laulunpätkää hyräillen Qvanten asteli -komppaniansa edessä. Kun Ramsay ehti hänen kohdalleen, Qvanten loi -häneen tutkivan silmäyksen. Nähdessään Ramsayn hymyilevän hänen tuli -äkkiä tavattoman hyvä olla. Lämmin hohde ruskeissa silmissään hän -kääntyi komppaniaansa ja takaperin astellen alkoi johtaa laulua. -Miehistön valtasi sama tunne ja täysin keuhkoin he alkoivat vedellä -vanhaa sotilaslaulua: - - Poijat ne marssi Weikselin poikki - verinen miekka vyöllä. - Eikä ne venäläistä pelänneet - päivällä eikä yöllä. - -Qvantenilla oli hyvä tenoriääni ja Ramsay oli monesti pannut merkille, -että hän laulaessaan muuttui suorastaan kauniiksi. Niin oli nytkin, ja -äkkiä tuli Ramsayn mieleen, että oli mahdotonta, ettei Loviisa tai kuka -neito hyvänsä voisi rakastua Qvanteniin. Hän sai halun rohkaista tuota -kunnon toveriaan ja ratsastaen hänen rinnalleen hän otti Qvantenia -kädestä ja kuiskasi: - --- Kuulehan, Heikki, sinun täytyy heti tavattuasi kosia Loviisaa. Olen -aivan varma, että hän rakastaa sinua. - -Qvanten punastui hiusrajaan saakka ja mumisi joitakin katkonaisia -sanoja, samalla kun silmiin kihonnut kosteus ilmaisi, että toverin -sanat olivat öljyä hänen palavalle sydämelleen. He puristivat toistensa -kättä ja toivottivat toisilleen onnea edessä olevan taistelun varalle, -minkä jälkeen Ramsay kannusti hevostaan ja ratsasti Döbelnin rinnalle -prikaatin etupäähän. - -Kapea tie luikerteli somasti kiviperäisen metsämaan halki. Toisinaan se -sukelsi tiheään kuusikkoon, jossa hikoilevia sotilaita vastaan lehahti -kostea viileys. Kuta korkeammalle aurinko kohosi, sitä helteisemmäksi -kävi ilma. - -Kahdeksan tienoissa olivat etumaiset joukot ehtineet matkan -puoliväliin. Silloin tuli pysähdys, kun edestäpäin alkoi kuulua -kiivasta ampumista. Oli törmätty yhteen vihollisen etujoukkojen kanssa, -jotka oli lähetetty tänne metsään hidastamaan suomalaisten etenemistä. -Sotilaat heittäytyivät sammalistoon huoahtamaan kärkijoukon koettaessa -raivata metsää puhtaaksi. - -Mutta pysähdys alkoi ennen pitkää tuskastuttaa niin sotilaita kuin -upseereitakin. Döbelnin kehotuksesta Ramsay ratsasti ottamaan selkoa, -mitä etupäässä tapahtui. - -Hänen edessään alkoi musketinpauke kuulua yhä lähempää. Puiden oksat -rapisivat ja väliin kuului ilmassa tuttu surina aivan kuin suuri paarma -olisi lentänyt vihaisesti tietänsä. Kuului jo tykinjymäyskin. -Arvatenkin siellä meikäläiset kärkimiehet koettivat raehaulipanoksin -puhdistaa metsää vihollisista. - -Tultuaan etumaisen savolaispataljoonan luo Ramsay kohtasi -Adlercreutzin, joka punoittavana, kulmat rypyssä ratsasti -päinvastaiselta suunnalta ja ehdittyään savolaisten luo huusi majuri -Tujulinille: - --- Meidän pitäisi päästä eteenpäin, mutta ne paholaiset perääntyvät. -Viekää te, majuri, savolaisenne tuleen, he eivät koskaan peräänny. - -Muutapa ei tarvittukaan. Puiden varjossa lepäilevät savolaiset -kavahtivat jaloilleen, ottivat valmiiksi ladatut muskettinsa, -hajaantuivat ketjuun kahden puolen tietä ja hurraata huutaen syöksyivät -eteenpäin. Karjalaiset olivatkin jo väsyneet oltuaan koko yön -etuvartiossa, ja nyt he pääsivät vuorostaan lepäämään. - -Savolaisten raivatessa tietä marssittiin taas hiljalleen eteenpäin. -Mutta vihollisen vastarinta kävi yhä sitkeämmäksi, puu puulta täytyi -heidät karkottaa ja aina vain vilahteli edessä uusia vihreätakkeja. -Laukaukset pamahtelivat taajaan ja kautta metsän sekaantui pihkan ja -kanervan tuoksuun kitkerä ruudinhaju. Kaatuneita ja haavoittuneita -näkyi tuolla ja täällä. - -Tavantakaa täytyi pysähdellä, jolloin porilaiset alkoivat käydä -kärsimättömiksi. Eversti Döbeln tiedusti Adlercreutzilta, eikö hän -saisi lähettää jotakin osaa rykmentistään savolaisten tilalle. - --- En tahdo loukata savolaisia, sillä he tappelevat siellä kuin miehet, -vastasi Adlercreutz. -- Mutta jos he itse suostuvat vaihdokseen, niin -olkoon menneeksi. - -Ramsay sai ratsastaa ottamaan asiasta selkoa. - -Kuta lähemmäksi eturintamaa hän ehti, sitä sankemmaksi kävi ruudinsavu -ja sitä taajempaan kuului surinaa ja vihellystä. - -Vasemmalla ratisivat pensaat, kuului kirouksia ja äkäistä ähellystä, ja -yhtäkkiä astui sieltä esiin everstiluutnantti von Törne, paljastettu -miekka kainalossaan, leyhytellen hatullaan vilvoitusta kasvoilleen, -jotka punoittivat ja vuodattivat hikeä. - -Rauhatonta ratsuaan hilliten Ramsay tervehti everstiluutnanttia ja -esitti asiansa. - --- Hoo, vai sillä tavalla, vastasi ukko äreästi. -- Vai pitäisi meidän -jättää työmme kesken. Ei tule kuuloonkaan. Entä tämä? Katsokaahan -tänne. - -Hän käänsi selkäpuolensa Ramsayhin, joka nyt huomasi että ukon -univormutakin toinen lieve oli riekaleina ja toinen tipotiessään. Hänen -seisoessaan tapansa mukaan hajasäärin ja huudellessaan kompasanoja -puiden suojasta ammuskeleville miehilleen oli vihollisen kuula löytänyt -tiensä hänen jalkainsa välitse saaden aikaan tämän harmillisen -raivauksen. - --- Tämä täytyy ensin kostaa, jatkoi everstiluutnantti. -- Jos me -väsymme kesken, niin silloin vasta saatte tulla tilallemme. - -Hän painoi äkeästi lakin päähänsä ja työntyi metsään tien oikealle -puolelle. Sieltä alkoi kuulua kiivaita komennushuutoja ja pitkin linjaa -Savon jääkärit syöksyivät pistimet ojossa juoksujalkaa eteenpäin. - -Ramsay palasi takaisin ja hänen mukanaan levisi pitkin marssikolonnaa -juttu ukko Törnen takinliepeitä kohdanneesta onnettomuudesta ja kuinka -se oli puolella lisännyt armeijan etenemisvauhtia. Hilpeän mielialan -vallitessa, kokkapuheiden kaikuessa ja hien virtanaan valuessa -marssittiin vinhaa vauhtia eteenpäin kuin olisi oltu matkalla -elonkorjuutalkoihin. - -Ammunta edessäpäin lakkasi, metsä harveni, kohottiin matalalle -mäenharjanteelle ja äkkiä aukeni eteen Lapuan tasanko. - -Tuo näkymä kertoi uuraasta, monien sukupolvien työstä kotoisella -maaperällä. Lämmin, kotoinen ja supisuomalainen tuntu tulvahti tuosta -laaksosta voimakkaasti niitä suomalaisia sotureita vastaan, jotka -heinäkuun neljäntenätoista päivänä 1808 levittäytyivät Ritamäen -harjanteella taistelurintamaan. Joka puolella näkyi tuleentuvia -viljavainioita ja heinäviä niittyjä ja niiden keskellä luikerteli -hopeanauhana Lapuanjoki. Pitkin sen rantoja seisoi tiheässä vauraita -taloja, toiset ruskeiksi paahtunein honkahirsin, toiset punaiseksi -maalattuina valkoisin ystävällisin ikkunalaudoin. Kaivonvintit ja -tuulimyllyjen siivet kurkottivat autereista taivasta kohti. Kylän -keskustassa, muutamain pihlajain siimeksessä seisoi punaiseksi maalattu -kirkko ja sen lähellä, tien toisella puolen, pappila. Kaikki oli niin -tuttua ja kotoista. Ja taulun taustana kohosi lakeuden vastakkaisella -äärellä yksinäisyydessään jylhä Simsiön vuoren selänne, jonka tummat -havumetsät puunsivat helteisen autereen verhosta. - -Yksi ainoa tunne täytti suomalaisen sotajoukon tätä maisemaa -katsellessaan: väkevä halu valloittaa miekka kädessä muukalaiselta tämä -laakso, jonka heidän esi-isänsä olivat aikoinaan kuokka ja kirves -aseenaan riistäneet metsältä. Tuo laakso toi heidän mieleensä vanhan, -paljon kärsineen, lempeän äidin kasvot -- äidin, joka sanattomin -ilmein pyytää pojaltaan apua. Väkevät tunteet paisuttivat sotilaitten -rintaa, silmät kostuivat ja känsäiset kourat puristivat lujasti -musketinpiippuja. "Me tahdomme voittaa ja me voitamme." Upseerit -lukivat tuon päätöksen sotilaittensa kasvoista ja sotilaat näkivät sen -heijastuvan päällikköjensä ilmeistä. Koko armeija oli kuin yksi ainoa -olento, jolla on yksi ainoa määrätty tahto: päästä mitä kiireimmin -käsiksi noihin, joilla ei ollut minkäänlaista oikeutta tähän maahan, -mutta jotka siitä huolimatta olivat röyhkeästi miehittäneet tuon edessä -olevan kylän, rakentaneet sinne varustuksiaan ja tallanneet sen -viljelyksiä. Päästä käsiksi noihin kutsumattomiin ja ajaa heidät tämän -maan ääriltä -- se oli halu, joka ikään kuin poltti heidän suonissaan -ja tuikehti tulena heidän silmistään. Lisäksi valtasi suomalaisen -sotilaan tällä hetkellä, jolloin Suomen pääarmeija, puhtaasti -suomalaisista miehistä koostunut, seisoi silmäkkäin venäläisten -pääarmeijan kanssa, voimakas aavistus siitä, että se aika oli -lähenemässä, jolloin Suomen mies vihdoinkin oli ottava isännänohjat -omiin käsiinsä maassa, minkä kohtalon vallat olivat osoittaneet sille -asuinsijaksi. - -Sotajoukko ei tarvinnut kaunissanaisia kehotuspuheita, sen tunsi -kenraali Adlercreutz omasta itsestään. Oli vain annettava -toimintaohjeet ja tuo joukko syöksyisi kuin lumivyöry alas ja lakaisisi -kaikki tieltään. - -Sillä aikaa kun everstiluutnantti Charpentier ajatti tykkejänsä esiin -ja laittoi niitä asemiin mäenrinteelle ja kun arkkiatri Bjerkén -apulaisineen ja välskäreineen laati läheisen torpan pihalla kuntoon -lääkintävarusteitaan, istui Adlercreutz satulassa esikuntansa ja -prikaatinpäällikköjen keskellä sekä tarkasteli kaukoputkella -vihollisten sijaintia. Ne olivat muodostaneet kolmatta kilometriä -pitkän rintaman. Vasen sivusta oli Isonkylän talojen ja jokiäyrään -suojassa, oikealla sivustalla oli taas tukenaan Liuhtarlan talot ja sen -puolen korkein joenäyräs. Keskustassa, siis molempien kylien välisellä -vainiolla, oli vihollisen ratsuväki ja tykkipatterit. Sankkana metsänä -kohosivat siellä kasakkain pitkät piikit ja heidän edessään näkyi -venäläisten ylipäällikkö, kenraali Rajevski, joka esikuntineen -tarkasteli metsän kohdusta esiin purkautuvia suomalaisjoukkoja. - -Kohta suomalaisten etujoukkojen tullessa näkyviin Ritamäellä -venäläisten kanuunat alkoivat jyrähdellä. Everstiluutnantti Charpentier -vastasi tuleen niin pian kuin sai omat kanuunansa kuntoon. Mutta -kummaltakaan puolen eivät laukaukset kantaneet perille. Sen vuoksi -jyrinä hetken kuluttua vaikeni ja jälleen vallitsi tienoolla -jännittynyt hiljaisuus, jolloin molemmat armeijat tähystelivät vaanien -toisiaan. - -Pian oli Adlercreutzin hyökkäyssuunnitelma valmis. Päähyökkäys oli -suunnattava edessä olevien vainioiden yli vihollisen vasenta siipeä -vastaan samalla kun kolmas prikaati kiertäisi metsän suojassa -venäläisten oikean siiven kimppuun. Döbeln porilaisineen sai osalleen -päähyökkäyksen. - -Döbeln ratsasti Porin rykmentin eteen, joka seisoi valmiissa -marssikolonnassa. Hänen sanansa kajahtivat lyhyinä ja terävinä kun hän -jakoi käskynsä. Hänen miekkansa välähti kuin salama auringon säteissä, -kun hän rivakalla liikkeellä tempasi sen tupesta. Rummut alkoivat -päristä ja rivistö lähti liikkeelle. - -Qvanten ei voinut tänä juhlahetkenä hillitä intoaan, vaan aloitti -laulun, johon koko rykmentti heti yhtyi täydestä sielustaan. Niin -porilaiset etenivät kuin laulun siivillä pitkin Ritamäen rinnettä -kaartavaa tietä. Pidätetystä innosta väristen katselivat heidän -etenemistään ensimmäisen ja neljännen prikaatin miehet, jotka oli -jätetty reserviin mäen harjanteelle. Samaa etenemistä katsoivat yhtenä -silmänä, ahdistavan jännityksen vallassa sekä hartain rukouksin ja -menestyksen toivotuksin myös ne monet paikkakunnan asukkaat, jotka -olivat ajoissa hiipineet Simsiön vuorelle ja siellä turvassa odottivat -tulossa olevaa suurta näytelmää, joka ratkaisisi heidän kotiseutunsa ja -koko isänmaan kohtalon. - -Kun rivistö oli päässyt puolisen kilometriä eteenpäin, alkoivat edessä -olevat ruispellot äkkiä elää. Rukiin keskellä vilahteli venäläisiä -sotilastakkeja ja musketinpiippuja ja siinä silmänräpäyksessä alkoi -eteneviä vastaan räiskyä murhaava tuli. Hyökkäysjoukko oli jo lisäksi -viholliskanuunain kantomatkan sisällä ja kuolemaa levittäen alkoivat -kartessit ja kranaatit räiskähdellä sen keskellä. Etumainen komppania -hajaantui nopeasti ketjuksi ja syöksyi pistimet ojossa puhdistamaan -ruispeltoja venäläisistä tiraljööreistä, joita Rajevski oli sinne -kätkenyt, mutta joita Ritamäeltä ei ollut lainkaan huomattu. Samalla -levittäytyi muu rivistö kahden puolen tietä venäläisten koko vasemman -sivustan mittaiseksi rintamaksi. Neljä kuusinaulaista tykkiä, jotka -rivistön keskellä oli kuljetettu tänne, aloitti maantieltä tulen -venäläisten pattereita vastaan. Juuri kun Döbeln oli antamaisillaan -yleisen etenemiskäskyn, saapui Adlercreutzin adjutantti nelistäen -tuoden käskyn, että porilaisten oli toistaiseksi jäätävä siihen missä -olivat sekä odotettava myöhemmin annettavia ohjeita. - -Rehti, peloton ja kunnon Adlercreutz! Hän oli suomalainen kiireestä -kantapäähän, mutta suomalaisten hyveiden ohella hänellä oli myöskin -eräitä suomalaisen luonteen heikkouksia. Hän oli hyvin intomielinen ja -touhukas, mutta ei kyllin kylmäverinen ja harkitseva, mitä hänen -asemansa ehdottomasti olisi vaatinut. Tuo nuhteeton urho ja Siikajoen -sankari esiintyi usein arveluttavana hätikkönä. Jos hän olisi -perusteellisemmin ja kylmäverisemmin suunnitellut Lapuan taistelun, hän -olisi saartoliikkeiden avulla voinut perinpohjin tuhota venäläisen -pääarmeijan ja antaa sodankululle ratkaisevan käänteen. Nyt hänen -herkkäuskoisuutensa oli aiheuttanut pysähdyskäskyn eteneville -porilaisille. Niityllä Alapään talojen edustalla oli räjähtänyt kaksi -venäläisten kanuunoista harhaan ammuttua kranaattia ja kohta oli -Adlercreutz ollut näkevinään siellä kätkössä aivan uuden -venäläisjoukon, joka saattaisi muka kiertää kylään hyökkäävien -porilaisten selkään. - -Döbelnin prikaati sai siis toimettomana pysähtyä mitä epäedullisimpaan -asemaan, sillä aikaa kun eversti Gripenberg sai käskyn kahden -hämäläispataljoonan kanssa kaartaa puhdistamaan Alapäätä oletetuista -vihollisista. Vihollinen jatkoi murhaavaa tultaan jota vastaan -porilaiset saivat etsiä suojaa maantien- ja pellonojista. Kaatuneita -oli jo kymmeniä ja haavoittuneiden valitushuudot kaikuivat joka -puolelta. Bjerkénin käskyläiset liikkuivat kylmäverisesti paareineen -kuulasateessa ja kantoivat verta valuvia, voihkivia sotilaita -sitomapaikalle Ritamäelle. - -Porilaisten kärkijoukko oli Adlercreutzin pysähtymiskäskyn saapuessa -ehtinyt pienen torpan luo, joka oli tien vieressä noin puolen -kilometrin päässä Isonkylän taloista. Döbeln oli adjutanttinsa ja parin -muun upseerin seurassa asettunut torpan ulkohuoneiden suojaan, mistä -saattoi pitää silmällä porilaisten ketjuja. Venäläisten ammunta jatkui -taukoamatta ja yhtä mittaa satoi kartesseja maassa ja ojissa makaavien -porilaisten keskelle. Döbeln samoin kuin toisetkin upseerit oli -laskeutunut satulasta. - --- Mitä hittoa tämä oikein merkitsee! hän tiuskahti tähystettyään -hetken Ritamäelle, työnsi alahuulensa pitkälle ja hakkasi -ratsupiiskalla kärsimättömästi saapasvarttaan. - -Ramsay yritti vastata, mutta odottamaton tapaus keskeytti hänen -sanansa. Pitkin linjaa kavahtivat porilaiset yhtäkkiä pystyyn, -ojensivat pistimensä ja syöksyivät huikeasti hurraten kylään. - --- Mitä, kuka on antanut käskyn? huusi Döbeln silmät kipinöiden. - -Sitä ei tiennyt kukaan. - --- Lähtivät varmaan omasta aloitteestaan, huomautti Ramsay. - --- Mikä olikin tässä tilanteessa viisainta, sanoi Döbeln, joka oli -äkkiä hillinnyt itsensä. - -He hyppäsivät satulaan ja karauttivat maantielle. Koko kylä oli jo -peittynyt sakeaan ruudinsavupilveen. Tuon pilven sisällä salamoi, -jyrisi ja paukkui, sieltä kaikui hurraahuutoja ja monia muita huutoja -ja ääniä. Se kaikki sekaantui yhdeksi ainoaksi valtavaksi pauhinaksi. -Mitä siellä mahtoikaan tapahtua ja mihin suuntaan kehittyivät asiat -pilven sisällä, kyselivät itseltään kammonsekaisella jännityksellä -syrjästäkatsojat. Mutta olkaa huoleti te paikkakuntalaiset Simsiöllä ja -te sotaveikot Ritamäellä. Porilaisten raivoisa sisu, heidän -musketinperänsä ja pitkät pistimensä tekevät puhdasta jälkeä. Talo -talolta, sola solalta, nurkka nurkalta he ajavat noita kutsumattomia -vieraita kuin russakoita ulos Lapuan Isostakylästä. Ryske ja pauhina -käy joka talon pihalla, sieltä kuuluu karjuntaa, kuolinvoihkauksia ja -päälleryntäävien porilaisten katkeamatonta hurraamista. - -Pitäen silmällä kokonaisuutta Döbeln eteni adjutanttinsa seurassa -pitkin maantietä. Kylän piiriin tullessaan hän huomasi, että joen -takana, kirkon ja pappilan ympärillä, vilahteli myöskin venäläisiä. Hän -lähetti Ramsayn viemään kapteeni von Konowille käskyä, että hän -varaketjussa olevan komppaniansa kanssa hyökkäisi sillan yli joen -taakse ja puhdistaisi sen puolen vihollisista. - -Käskyn täytettyään ja palatessaan päällikkönsä luo huomasi Ramsay -yhtäkkiä Qvantenin, joka makasi selällään hamppupellon pientareella -heitellen oikeata kättänsä kuin kuumesairas. Ramsay heittäytyi -satulasta ja juoksi hänen luokseen. - --- Kuinka on laitasi, veli? hän kysyi ja polvistui toverinsa viereen. - -Qvanten liikutti kuivia huuliaan, mutta ei saanut mitään sanotuksi. -Hänen kyljessään oli ammottava musketinkuulan jälki, josta pulppusi -verta. Kun Ramsay oli antanut hänelle taskumatistaan virkistystä, -levisi Qvantenin kalvenneille kasvoille hymyn häive ja hän sanoi -heikolla äänellä: - --- Minun marssini on päättynyt. Kiitos toveruudestasi. Ja sitten... -kuule, se kolmas oli sittenkin Loviisa. Mutta minut oli määrätty -kihloihin ainoastaan isänmaan kanssa. Sano viime tervehdykseni äidille -ja Loviisalle. Ja kiitos kaikesta. - -Hän ummisti voipuneena silmänsä. Ramsay pysäytti kaksi ohi juoksevaa -sotilasta. Näiden musketeista ja toisen päällysviitasta muodostettiin -nopeasti paarit ja sotilaat lähtivät kiireesti kantamaan tajutonta -Qvantenia Ritamäelle. - -Silmä kosteana Ramsay tuijotti hetkisen sotilaitten jälkeen heidän -kantaessaan pois hänen parasta toveriaan. Entistä elävämmin hän oli -samalla näkevinään äitinsä kyyneleisin silmin kahden ruumiskirstun -ääressä. Mutta tätä kesti vain silmänräpäyksen. Seuraavassa hetkessä -hän syöksyi jo satulaan ja ajoi täyttä neliä takaisin kylään. - -Hän ei tavannut Döbelniä äskeisellä paikalla ja matkaansa jatkaen hän -saapui tienristeykseen. Vasemmalla hänen edessään oli Filppulan -taloryhmä kaksikerroksisine asuinrakennuksineen. Se oli vielä -venäläisten hallussa. Asuinrakennuksen ikkunoista, solista ja nurkkien -takaa satoi kuulia. Ramsayn valtasi samanlainen huimapäinen -hyökkäysinto kuin Siikajoellakin. Miekkansa temmaten hän asettui -paikalle rynnistävän pienen porilaisryhmän etupäähän ja karautti ohjat -löyhinä pihaan. - -Mutta jo solalla kirposi miekka hänen kädestään ja hän suistui -nurinniskoin maahan. Sotilaat syöksyivät hänen ohitseen taloon ja -hurjan temmellyksen keskellä Ramsay kieriskeli maassa ankarien tuskien -vallassa, sillä rinnan alle sattunut iso ja rosoinen musketinkuula oli -pahoin raadellut hänen sisälmyksensä. Hetken kuluttua hän kadotti -kokonaan tajuntansa. - -Kenraali Rajevski oli Euroopan monilla sotakentillä kunnostautunut, -kylmäverinen ja neuvokas päällikkö. Kun hänen vasen sivustansa oli -karkotettu Isostakylästä ja hänen tykkinsä vaiennettu, hän muodosti -nopeasti uuden rintaman, jonka vasen kärki nojautui Liuhtarlaan, oikea -taas Ritamäen itäpäähän. Tätä uutta rintamaa vastaan hyökkäsi nyt koko -suomalaisarmeija. Venäläiset painuivat yhä idemmäksi, kohti omaa -ilmansuuntaansa, ja illan suussa hävisivät heidän viimeisetkin -joukkonsa Ränkimäellä kasvavan metsän suojaan. He eivät ehtineet -korjata edes haavoittuneitaan, jotka he olivat kuljettaneet Liuhtarlaan -sidottaviksi. Pakoon lähtiessään kasakat sytyttivät Liuhtarlan talot ja -rannalle keväällä kerätyn tervavaraston. Liekkeihin joutuneiden -haavoittuneiden parkuna kaikui takaa-ajoon syöksyvien suomalaisten -korviin. Palavia tervatynnyreitä vierähteli jokeen ja pian näytti koko -virtakin olevan liekkien vallassa. - -Tuntiessaan jonkun kohottavan hänen päätään Ramsay tuli vielä kerran -tuntoihinsa. Hänen ylitseen kumartuneena oli luutnantti Brakel, jonka -Döbeln oli lähettänyt adjutanttiaan etsimään. - --- Jaksatko nousta, veli, että saatan sinut lääkärin luo? kysyi Brakel. - --- Ei, anna minun olla tässä, ei minulla ole enää monta silmänräpäystä -jäljellä, kuiskasi Ramsay. Sano sen sijaan, kuinka taistelun on käynyt? - --- Vihollinen on lyöty ja pakenee parhaillaan Kuortanetta kohti. - --- Hyvä, hyvä! Vie äidilleni viime tervehdykseni ja sano, ettei hän -kovin surisi, sillä minä tunnen tällä haavaa itseni äärettömän -onnelliseksi. Ja niin on varmaan veljenikin tuntenut. Äitini -- niin, -hän on uhrannut isänmaalle molemmat poikansa ja isänmaa on varmasti -siunaava hänen muistoaan. - -Hänen sanansa heikkenivät soperrukseksi, hetkinen vielä ja hän ummisti -silmänsä ainaiseksi. - -Kun kesäyön hämy verhosi tienoon ja Simsiön päällä helotti valju kuun -puolikas, oli vainioille, missä kuolo oli porilaisten joukosta -korjannut runsaimman saaliin, kaivettu kaksi hautaa, iso ja pieni. -Edelliseen sijoitettiin ne satakuusi suomalaista soturia, jotka Lapuan -valloitus oli vaatinut uhrikseen. Toiseen laskettiin lepäämään -rinnatusten ystävykset Ramsay ja Qvanten sekä kolme muuta kaatunutta -upseeria, nimittäin luutnantit Blume ja Gestrin sekä kapteeni Aminoff. -Venäläisten nelisensataa kaatunutta lojui vielä hajallaan ympäri -taistelualuetta. - -Päällikkökunnan hyvästellessä kaatuneita urhoja kirjoitti nuori -luutnantti Montgomery, joka myöhemmin tuli tunnetuksi Suomen sodan -ensimmäisenä historioitsijana, päiväkirjaansa sanat: "Nuori Ramsay -kuoli yleisesti kaivattuna urhoollisuutensa, kuntonsa ja isänmaallisen -mielensä tähden ja hänen hautansa taistelutantereella kastui kaikkien -urhoollisten kyynelistä." - -Heinäkuisen yön autereisessa hämyssä, virren sävelten kaikuessa, -ryhtyivät paikkakunnan miehet peittämään hautoja, joista kerran oli -ylenevä kaunis sato -- hautoja, joiden äärellä satasen vuotta myöhemmin -sytytettiin se vapauden soihtu, mikä esi-isäin taistelut, unelmat ja -aavistukset muutti todellisuudeksi ja teki tästä maasta itsenäisen -Suomen valtakunnan. - -_Kyösti Wilkuna_ - - - - -SUOMALAINEN SOTAMIES - -PAAVO RAPP - - -Paavo Hiskianpoika Kekäläisenä hän oli Lapinlahden Pörsänmäellä tähän -maailmaan ilmestynyt, mutta kun hän tarjoutui edesmenneen Juho -Kranaatin tilalle ruotusotilaaksi Kuopion komppaniaan, ristivät herrat -tarjouksen hyväksyessään hänet Rappiksi -- siihen aikaan kun kaiken, -mikä joutui lähempään kosketukseen korkean kruunun kanssa, piti -esiintyä ruotsiksi puleerattuna. Sellaisenkin savolaisen mullikan kuin -Paavo Hiskianpoika Kekäläisen. Tuohon Rapp-nimeen toverit ja naapurit -ja yleensä kaikki suomea haastavat kruunun alamaiset tietysti -kiireimmiten liittivät yhden äänteen lisää, niin että se sai -säällisemmän muodon Rappi. Ja sitten tietysti toverit ja tuttavat -huusivat hänelle aina tavatessaan: "Terve, rappi!" mistä taas oli -mainion mukava kehitellä leikinlaskua edelleen, varsinkin kun -asianomainen itse autteli voimiensa mukaan. - -Kuten sanottu, Rappi oli oikea savolainen mullikka, sitkeä, -hätäilemätön ja perin juurin hyvänahkainen. Häntä sai kaltata ja -vanuttaa kuinka hyvänsä, mutta silti hän aina pysyi samana -hyväntuulisena jässäkkänä. Suuttumisen taito puuttui häneltä -luultavasti kokonaan. Ainakaan ei kukaan muistanut häntä koskaan -nähneensä raivopäisenä. - -Hän oli keskikokoinen, hartiakas ja pyöreänomainen. Pää, kasvot ja -vartalo, kaikki oli hänessä pyöreätä. Ja hyvässä lihassa hän pysyi -aina. Silloin kun oli ruokaa, hän söi tavattomasti, mutta ruoan -puutteessa voi olla syömättäkin vaikka päiväkausia, ilman että hänen -pyöreä naamataulunsa siitä kävi ryppyiseksi tai että hänessä alkoi -ilmetä pahantuulen merkkejä. Rakasta lehtimälliään hän vain käänteli -silloin poskessaan sitä ahkerammin. Lämpimästä hän piti tavattomasti. -Sydäntalven kylmät kuukaudet, jolloin ei ollut sanottavia tehtäviä, hän -vietti mieluimmin uuninpankolla, vedellen unia aamusta iltaan ja -illasta aamuun. Mutta milloin pakko ajoi pakkasen kouriin, ei hän juuri -hytissyt, vaan oli ja liikuskeli verkkaan kuin kotipirtin lämpimässä. - -Hän oli jo lähellä kolmeakymmentä saadessaan edesmenneen Kranaatin -paikan Savon jalkaväen Kuopion komppaniassa. Ylleen hän sai komean -kruunun asun kaluunoineen, rensseleineen ja korkeine koppahattuineen -sekä olalleen piilukkomusketin huikean pitkine pistimineen. Tätä -juhlallista asua käytettiin kuitenkin vain kesäisissä harjoituksissa -Kuopiossa. Väliajat, paitsi juhlapäivinä, hän oli (se on makaili) -vanhaan kotikuosiin verhoutuneena. Kaikki sotamiehen ammattiin kuuluvat -temput ja äksiisit hän oppi ilman pahempia hikoiluja, tarvitsematta -juuri kertaakaan tehdä tuttavuutta vääpelin pampun kanssa, sillä -päänupin puolesta hän oli joltinenkin. Olihan näet äitimuorikin -aikoinaan ollut kyläkunnan parhaita lukuihmisiä: osasi katkismuksensa -kannesta kanteen kuin vettä valaen. - -Ampujana Paavo Rappi oli komppaniansa ensimmäinen. Lapinlahtelaiset -levittivät sellaista juttua, että Rapin Paavo ampui kymmenen laukausta -yhteen ja samaan kuulanreikään. Kuinka tuon asian laita sitten -oikeastaan lie ollut, sillä jalkaväen suurireikäiset ja sileäpiippuiset -musketit olivat kaikkea muuta kuin tarkkoja, mutta niin ainakin -lapinlahtelaiset kehuivat iisalmelaisille ja maaninkalaisille, milloin -he tunsivat tarvetta ylvästellä oman pitäjänsä etuisuuksilla naapurien -edessä. Mutta saattoi puheessa olla perääkin, sillä kun näki, miten -hätäilemättä Rapp asetti pyssynperän poskelleen, näpisti mällin -liikkumattomaksi poskeen ja tähtäsi, uskoi mielellään, että se mies ei -ammu harhaan, jos ase suunnilleenkaan on kutinsa pitävä. - -Sotamiehen oikeuksien ja velvollisuuksien mukana Rappi sai -asuttavakseen asianomaisen sotilastorpan siihen liittyvine -verosaatavineen. Siihen aikaan hän oli vielä naimaton mies, niin että -emännyydestä sai äitimuori ruveta pitämään huolta. Mutta kun muori -poikansa sotamiehyyden toisena vuotena äkkiarvaamatta jätti tämän -maailman, täytyi Paavon ruveta oikein tosissaan emäntää katselemaan. -Eikä siinä suurta vaivaa ollutkaan, sillä tulijoita olisi ollut vaikka -joka sormelle ottaa. Ei siis muuta kuin valita mieleisin joukosta. Ja -Paavo valitsikin Maijan, joka oli kaikin puolin yhtä puhdas rotuihminen -kuin hän itsekin. - -Kappaleen kolmatta vuotta he elelivät kaikessa rauhassa, Paavon -marssiessa kesäisin äksiiseissä ja talvisin kuorsatessa uunin päällä. -Heillä oli jo kävelemistä aloitteleva poika ja toinen pian tulossa. Se -tulikin eräänä helmikuun aamuyönä, juuri kun Paavo tavallisella -lempipaikallaan kuorsasi makeimmassa aamu-unessa. Kun Maija suurella -vaivalla sai hänet hereille, hän kuuli ihmisalokkaan jo kitisevän -vuoteella. - --- Pojallako taas nakkasit? hän kysyi haukotellen ja päätään kynsien. - --- Ka, eipä tässä nyt tyttöjä keskitalvella, vastasi Maija. - --- Tuota, kävisinköhän naapurin Lienaa tiedustelemassa tänne, jos niin -kuin lapsenämmää tarvitsisit? kysyi Paavo saatuaan tarpeekseen -haukotella. - --- Mitä tuhatta tässä lapsenämmillä tehdään, arveli eukko. -- -Äidillänikin oli puoliväliin toistakymmentä tenavaa eikä hän kertaakaan -ollut tarvinnut apuihmistä. Melkein seisovilta jaloin kehui useimmat -laittaneensa. - -Paavo kohentautui uunilta alas ja ryhtyi auttelemaan eukkoa, jotta -äsken tullut saatiin pestyksi ja kapaloihin ja jotta elukat siinä -ohella tulivat ruokituiksi. Kun pienokainen oli sijoitettu pärekoppaan -ottamaan ensimmäisiä uniaan, kuului nurkan takaa suksensuihketta ja -kohta sen jälkeen astui huurupilven seuraamana sisälle mies, joka hyvät -huomenet toivotettuaan muitta mutkitta ojensi Paavolle arpakapulan. -Sota oli syttynyt ja jokaisen armeijaan kuuluvan oli hetkeäkään -hukkaamatta riennettävä asianomaiseen kokoontumispaikkaan. - --- Herra siunatkoon! kuului Maija-emännän huulilta hiljainen huudahdus, -mutta Paavo käänteli ääneti mälliään ja kynsi korvallistaan, kunnes -vasta viestintuojan hankkiutuessa jatkamaan matkaa lausahti: - --- Katohan ruojaa sitä ryssää, kun ei malttanna oottaa niin kauan, että -olisi ehitty tuolle poikaviikarille nimi toimittaa. - --- Mikäs tässä meille sitten neuvoksi tulee? päivitteli Maija vesissä -silmin. - --- Ka, mikähän teillä on hätänä täällä lämpöisessä pirtissä. Suuhun -panemista on ja pesään panemista niinikään, lohdutteli Paavo. - --- No niin, niin, kyllähän me, mutta entäs sinä poloinen, joka joudut -sinne sodan pauhuun. Tokko elävin silmin enää nähtäneekään. - --- Mikseipä vielä nähtäisi. Ole sinä vain huoleti, kyllä minä takaisin -tulen, jahka vihollinen on sysätty rajan taakse. - -Näin eukkoa lohdutellen Paavo ryhtyi verkalleen lähtöä hommaamaan, -muutti päälleen kruunun tamineet, työnsi poveensa vankan käärön -tupakanlehtiä ja puhdisti aseensa. Eukko haki kätköistään sukkia ja -vanttuita sekä työnsi rensseliin eväiksi paksun limpun, voirasian ja -aikamoisen lihankimpaleen. - --- Kyllä kai siellä saa paastota jos palellakin, puheli hän sitä -tehdessään, -- ja hyvä jos sittenkään hengissä pääsee. - --- Sehän kuuluu vähän niin kuin ammattiin, se paastoaminen ja -paleleminen -- ja hengestäänkin pääseminen, jos oikein lujille ottaa, -arveli Paavo, -- mutta mitäpä tässä nyt turhia edeltäpäin -vesittelemään. Ties vielä, kuinka herroiksi siellä pidetään. - -Seurasi sitten eronhetki. Ei siinä liikoja tunteiltu. Pistettiinhän -kättä toisilleen ja sekin tapahtui hieman kuin varkain. Ovelle -mennessään Paavo vielä toimitti: - --- Katohan torpan perään ja... ja sitten kun minä palaan, lämmitetään -sauna ja ruvetaan elämään kuin ennenkin. - -Kaikesta päättäen hänellä oli mielessä jotakin juhlallisempaa -lähtösanoiksi, mutta mikä siinä lie kangertanut, että esille tuli vain -tuo sauna-asia. Sen jälkeen hän työntyikin jo pyssyineen ja muine -kantamuksineen ovesta ulos sekä painui taipaleelle. - -Kun komppania oli saatu Kuopiossa täysilukuiseksi, lähdettiin -viivyttelemättä hevoskyydillä Mikkeliin. Sinne virtasi miehiä ja -hevosia joka ilmansuunnalta, niin ettei Rappi ollut Kuopion -markkinoillakaan nähnyt niin paljon väkeä koolla. Yöt täytyi maata -pitkin lattioita niin ahtaalla kuin silakat tynnyrissä ja päivisin -pidettiin harjoituksia tai seistiin vahdissa. Vihollisen sanottiin -olevan jo rajan tällä puolen, mutta vilaustakaan siitä ei vielä ollut -nähty. - -Talvi oli ylen tuima ja useina päivinä pakkanen lähenteli -neljääkymmentä astetta. Piti siinä tarjeta, kun suurella osalla -sotilaita oli varsin puutteelliset päällystamineet. Alkoipa sitten -eräänä päivänä helmikuun lopulla kierrellä huhu, että vihollinen on -tuossa tuokiossa Mikkelin edustalla. Siitäkös Cronstedt hätääntyi ja -niin sai koko prikaati seisoa taisteluvalmiina pitkän talvisen yön -tuollaisessa tulipalopakkasessa. Se oli yksi niitä kohtalokkaita -laiminlyöntejä, joihin ylempi päällystö varsinkin tiedustelutoiminnan -osalta usein tämän sodan aikana syyllistyi. Venäläisiä ei näkynyt eikä -kuulunut, mutta seuraukset siitä, että prikaati lähes neljänkymmenen -asteen pakkasessa sai koko yön seistä aseissa, tulivat seuraavana -päivänä näkyviin. Satakunta miestä oli paleltunut niin pahoin, että -heidät täytyi lähettää sairastupaan. Ja lisäksi hyvin monet olivat -palelluttaneet kuka korvansa, kuka varpaansa. - --- Toinen korva meni, sanoi Rappi vieruskumppanilleen, -- mutta onhan -varaa mennäkin, kun kotona on kokonaista kuusi korvaa reservissä. - -Kohta sen jälkeen lähdettiin, vaikka vihollista ei ollut nähtykään, -perääntymään Pieksämäelle, josta Cronstedtin saamiensa ohjeiden mukaan -oli jatkettava matkaa Kuopion ja Iisalmen kautta Ouluun. Se oli ylen -vaivalloista matkantekoa tykistön ja suurehkon kuormaston kanssa, sillä -lunta oli kaikkialla vahvasti ja pakkanen jatkui päivästä päivään yhtä -ankarana. Jokainen koetti suojella itseään miten parhaiten taisi. -Upseerit kulkivat turkeissa ja miehet olivat käärineet korviensa -ympärille mitä suinkin olivat saaneet. Nähtiinpä yhden ja toisen -hartioilla naisen hamekin. Sen vuoksi tarjosi prikaati kinosten -keskellä eteenpäin rämpiessään varsin kirjavan näyn. Leipä ja muu -syötävä jäätyi tietysti kivikovaksi, niin että sitä täytyi nuotion -ääressä sulatella, ennen kuin siihen hampaat pystyivät. Yöt vietettiin -kuumiin savupirtteihin ahtautuneina, milloin satuttiin isompaan kylään, -mutta enimmäkseen saatiin pitkä talviyö viettää taivasalla nuotioiden -ympärillä. - --- Väärässäpä oli kuin olikin se Mykkälän vanha vaari, virkkoi Rappi -eräänä päivänä rivitoverilleen. - --- Missä asiassa? kysyi toveri kummastuneena. - --- No kun se kerran kivenkovaan intti, että maailma ei koskaan mene -eteenpäin, vaan aina taaksepäin. Mutta onpahan entisestään edistytty -tässä sodankäynnissäkin. - --- Miten niin edistytty? - --- No ka, niinhän nuo vanhat kertovat, että entisissä sodissa -seisottiin vastatusten ja tapeltiin verissäpäin. Mutta nyt marssitaan -vain siivosti peräkanaa. Eikö ole maailma muuttunut parempaan päin? - -Mutta muutama päivä tämän sananvaihdon jälkeen sai Rappi aiheen -epäillä, että Mykkälän vaari ehkä sittenkin oli oikeassa. Hän sai näet -tapella lämpimiinsä asti ja tehdä oikein kädestä pitäen vihollisen -tuttavuutta. - -Siinä maaliskuun puolivälissä oli prikaati saapunut Kuopioon, josta -piti hiukan levähdettyä jatkettaman matkaa eteenpäin. Kolmisatamiehinen -joukko, mihin Rappikin kuului, oli kenttävartiossa Jynkän kylän -lähistössä muutama virsta Kuopiosta etelään. Yö oli vietetty nuotioilla -ja kohta päivän valjettua hyökkäsi kenraali Tutshkov kahdentuhannen -miehen kanssa tämän pienen joukon kimppuun, jota johtivat kapteenit -Duncker ja Malm. Siitä kehittyi viitisen tuntia kestävä kuuma taistelu, -ensimmäinen huomattavampi ottelu itäisellä sotanäyttämöllä. Kerta -kerralta tuo pieni joukko löi vihollisen hyökkäykset takaisin. - --- No tämähän jotakin on, lausui Rappi tyytyväisenä työntäen uutta -panosta lämminneen muskettinsa piippuun. -- Ei tässä ehdi kylmäkään -tulla. - --- Eikä muijaakaan ikävä, lisäsi vieruskumppani. - --- No ei totisesti. Ja jos olisi heti siellä Mikkelissä päästy -tällaiseen tosihommaan, niin minullakin kukaties olisi molemmat korvat -jäljellä. - -Kylmäverisesti nuo kaksi kookasta miestä, Duncker ja Malm, liikkuivat -kuulasateessa sotilaittensa keskellä jaellen käskyjään kuuluvalla -äänellä. Varsinkin Malmilla oli ehtymätön varasto meheviä sananlaskuja -ja sutkauksia, joita hän välillä huuteli sotilailleen. Elostunut, -hilpeä mieliala vallitsi riveissä ja katkeamattoman paukkeen keskellä -kuultiin naurunpurkauksia. Kaikki kävi kuin talkoissa. Olivat ne -miesten miehiä, nuo Duncker ja Malm, samoin kuin luutnantti Burmankin, -pelottomia, kansanomaisia ja suomalaisia kiireestä kantapäähän. Hätäkös -oli sellaisten miesten johdolla tapella vihollista vastaan. - -Vihollisia oli seitsenkertainen ylivoima. Mikäpäs heidän oli silloin -ryhtyä saartoliikkeisiin vaikka kahdeltakin suunnalta. Mutta kun edessä -ja sivuilla oli avonainen jäätikkö ja aurinko paistoi häikäisevän -kirkkaasti, huomattiin vihollisen aikeet ajoissa. Täytyi ryhtyä -perääntymään Kuopion suunnalle. Mutta se kävi hätäilemättä ja -järjestyksessä. Haavoittuneet korjattiin mukaan, ja aina tavan takaa -pysähdyttiin raehaulipanoksilla ja muskettitulella häätämään -kantapäillä tungeksivaa vihollista. - -Oltiin jo virstan päässä alkuperäisistä asemista, kun Kuopiosta saapui -prikaatinadjutantti, luutnantti Brusin. Dunckerin luo ratsastaen hän -kysyi korskasti: - --- Kuka on herra kapteenille antanut luvan jättää asemat? - -Sitä nulkkia! Eikö hän nähnyt, miten täällä olivat asiat? Kummastuneena -Duncker silmäili häntä kiireestä kantapäähän, viittasi sitten -vihollisiin päin ja sanoi: - --- Nuo sen tekivät välttämättömäksi. - -Virallisesti kuin paraatissa Brusin ilmoitti nyt: - --- Saan ilmoittaa, että prikaati on jättänyt Kuopion ja että herra -kapteeni saa pelastaa etuvartion miten parhaiten taitaa. - --- Sen aionkin tehdä, vastasi Duncker kylmästi, minkä jälkeen -adjutantti teki kunniaa ja ratsasti takaisin Kuopioon. - -Tämän Suomen sodan ensimmäisen huomattavamman taistelun johdosta -jaettiin erinäisiä suosionosoituksia. Kapteeniksi ylennettiin muun -muassa -- luutnantti Brusin! Dunckerista, Malmista ja Burmanista ei -mainittu mitään. Heidän kunnioittamisestaan piti huolen -- kenraali -Tutshkov. Hän kutsui taistelun jälkeen upseerinsa koolle ja piti heille -luennon siitä, kuinka taitavasti ja kylmäverisesti peräytyminen on -suoritettava. Hän piti esimerkillisenä Dunckerin johtamaa suomalaisen -etuvartioston vetäytymistä. - -Brusinin lähdettyä jatkettiin tuota taistellen perääntymistä. Lunta oli -vahvalti ja liikehtiminen oli työlästä, varsinkin kun mukana täytyi -laahata paria kanuunaakin. Vihollinen seurasi itsepintaisesti -kintereillä ja kasakat uudistivat tavan takaa hyökkäyksensä. - -Oli taas pysähdytty rintamaan parin pienen saaren edustalle. Tuimalla -muskettitulella vihollinen karkotettiin ampumamatkan ulkopuolelle ja -Duncker viestitti juuri pitkin linjaa käskyn matkan jatkamisesta. - -Rappi oli laskenut kuumenneen muskettinsa hangelle jäähtymään ja -noussut itse edessä olevan kinoksen päälle nähdäkseen paremmin -ympärilleen. Hän oli itsekin lämmennyt, otti lakin päästään ja kuivasi -hikeä kasvoiltaan. Ampuessaan hän oli siinä määrin tuohtunut, että oli -pureskellut mällinsä rikki ja syljeksinyt sen pikku hiutaleina -suustaan. Siitä aiheutunut tyhjyyden tunne oli mitä kiireimmin -poistettava. Hän otti tupakanlehtikäärön taskustaan ja käänteli sitä -käsissään päästäkseen selville, mistä kohtaa olisi mukavin haukata. - -Siinä puuhassa hän ei tietysti mitenkään joutanut huomaamaan, kuinka -vihollinen oli ajattanut esille muutamia haupitseja murtaakseen niillä -aukkoja suomalaisten rintamaan. Ensimmäinen niistä jo jyrähti, ja -kirkkaalla taivaalla näkyi kaartuva viiru, jonka suunta oli juuri sitä -kinosta kohti, minkä päällä Rappi seisoi. Eri suunnilta kuului -varoitushuutoja, mutta Rappi oli siinä määrin syventynyt uuden mällin -laatimiseen, ettei hän niitä huomannut. Juuri kun hän työnsi -lehtikäärön takaisin taskuun, pudota tömähti vonkuen kiitävä -haupitsinpanos hänen jalkojensa juureen, kaivautui kinokseen ja -pelmautti ilmoille kokonaisen lumivyöryn. Rappi tunsi putoavansa alas -kaatuen samassa selälleen ja peittyen ryöppyävään lumeen. - -Hän makasi muutaman hetken liikkumatta, jäsenissään omituinen -herpaantuneisuus. Ensimmäiseksi alkoivat ajatukset liikkua. - --- Katohan pakanaa, kun pyyhkäisi jalat altani! hän virkkoi itsekseen. - -Hän oli varma siitä, että kanuunankuula oli katkaissut hänen jalkansa -polvia myöten. Siksi hän oli pudonnut polven mitan alemmaksi ja -kaatunut. - -Mutta olipa ihme, ettei jalkoja sen pahemmin kivistänyt. Verta niistä -kuitenkin mahtoi vuotaa aivan tuhottomasti. Hän koetti varovasti -liikutella jalantynkiään, mutta kivistystä ei vain tuntunut. - -Olipa se merkillistä. - --- Se tuo sotamiehen ruumis näkyy tottuvan mihin hyvänsä, arveli hän -itsekseen, -- ja sitä vartenpa ne äksiisit ovatkin. - -Hiukan totuttuaan ajatukseen, että hän nyt oli jalaton mies, hänen teki -mieli myöskin silmillään todeta tämä uusi asiaintila. Varovasti hän -kohotti jalantynkiään, kunnes ne muuhun ruumiiseen nähden muodostivat -suoran kulman. - --- No saamari! hän ihmeissään huudahti nähdessään jalat saappaineen -päivineen aivan ennallaan. - -Valehtelivatko hänen silmänsä vai oliko tässä noituus matkassa? Hän -tunnusteli käsin polviaan ja pohkeitaan sekä hakkasi saappaita toisiaan -vasten. Ei pienintäkään kipua tuntunut. Hänelle alkoi juuri selvitä, -että hän oli vain polviaan myöten pudonnut kanuunankuulan kaivamaan -käytävään, kun hän samalla kuuli naurunrähäkkää aivan läheltään. - -Hän kapsahti seisaalleen muistamatta epäillä sen enempää jalkojansa, ja -näki edessään joukon kasakoita. Nämäpä olivat iloisen naurunrähäkän -päästäneet nähdessään kinoksesta pistävän esiin miehen jalat, jotka -sätkyivät kuin heitä luokseen viittoen. Toveriensa Rappi näki marssivan -jo pyssynkantaman ulkopuolella. - -Ensi ällistyksestä toinnuttuaan hän tempasi musketin käteensä ja yritti -loikata toveriensa jälkeen. Mutta siinä samassa ympäröivät hänet -kasakat, jotka nauraa hohottivat hänelle vasten silmiä. - --- Kyllä minä opetan teidät räkättämään! sanoi Rappi ja alkoi huitoa -ympärilleen. - -Hän sai pari lievää piikinpistoa ja tehtiin siinä tuokiossa -aseettomaksi. Sitten hän sai marssia rintaman taakse sekä katsoa -päältä, kuinka venäläiset ahdistelivat hänen poistuvia tovereitaan. - --- Saamari sentään! pääsi häneltä jälleen ja harmissaan hän raapi -korvallistaan. -- Oli se sentään sikamaista, että hänen juuri piti -ensimmäisenä joutua vangiksi. Mitähän siitä Lapinlahdellakin -sanottaneen? - -Häntä vartioi parrakas kasakka, joka ei ollut mikään koirankuonolainen, -vaan hyväntahtoinen vanha starikka, joka omalla kielellään lohdutteli -vankiaan ja tarjosi hänelle tupakkaa. Iltapuolella lakkasi taistelu, -kun Duncker joukkoineen oli onnellisesti päässyt Toivolaan, jossa hän -yhtyi muuhun prikaatiin. Venäläiset asettuivat suojattomaksi jätettyyn -Kuopioon. - -Siellä Rappi huomasi, ettei hän toki ollut ensimmäinen vangiksi -joutunut suomalainen. Niitä oli matkan varrella jälkijoukosta napattu -jo useita kymmeniä, ja illalla heidät teljettiin Kuopiossa erään -kasakkain miehittämän talon saunaan. - -Seuraavana aamuna vietiin Rappi kuulusteltavaksi. Muuan esikuntaupseeri -koetti tulkin välityksellä urkkia häneltä kaikenlaisia tietoja -Cronstedtin armeijaosaston miesluvusta, aselajeista ym. Rappi puri -mälliään ja päätti olla mitään puhumatta. Mutta sitten johtui hänen -mieleensä syöttää heille ajankulukseen pajuköyttä, kuten hän myöhemmin -kertoi. Niinpä hän ilmoitti Cronstedtin komennossa hänen tietämänsä -mukaan olevan kaksikymmentätuhatta miestä ja kanuunoita hän oli omin -silmin laskenut sataseitsemän kappaletta, vaikka niitäkin luultavasti -oli, kuten miehiäkin, tosiasiassa toista vertaa enemmän. Upseeri -suuttui hänen jutuistaan, iski nyrkkinsä pöytään ja käski viedä tuon -suurvalehtelijan hiiteen. Niin saatettiin Rappi takaisin saunaan -kohtalotoveriensa luo. Iltahämärissä, juuri kun vangeille jaettiin -hiukan leipää, pantiin kaupungilla toimeen hälytys ja jostakin kuului -ampumisen pauketta. Varmaankin hyökkäsivät suomalaiset takaisin -kaupunkiin ja vangeissa heräsi pikaisen vapautumisen toivo. - -Kun leivänjakaja oli poistunut, Rappi tunnusteli ovea ja huomasi sen -ihmeekseen aukeavan. Pihalla ei näkynyt ketään, ainoastaan portilla -seisoi pari kasakkaa selin saunaan. Rappi pujahti ulos ja hiipi -halkovajan suojaan. Vartija palasi saunan luo ja telkesi oven, ennen -kuin Rapin toverit olivat ehtineet rohkaista mielensä ja seurata hänen -esimerkkiään. - -Ampuminen kaupungilla taukosi. Venäläisten oma tiedusteluretkeltä -palaava joukko oli ollut syynä hälytykseen. Mutta Rappi oli kuin olikin -päässyt loukusta, vaikka olikin vielä keskellä vihollisen miehittämää -pikku kaupunkia. Takasolia ja ulkohuoneiden kattoja hyväkseen käyttäen -hän loittoni nopeasti vankeuspaikastaan. Pimeän lisäksi puhkesi -iltayöstä sakea lumipyry. Sen turvin hän pääsi kaupungista. Metsä ei -ollut kaukana ja sinne päästyään hän arveli jo olevansa täysin -turvassa. - -Aamusella hän sai eräästä torpasta sukset alleen ja illan suussa hän -ilmestyi sotamiestorppansa pihalle Lapinlahdella. Maija ihan kiljasi, -kun hän työntyi pirttiin. Ja oliko se ihme, sillä edellisen illan ja -tämän päivän hän oli kuolleeksi luulemaansa miestä itkenyt. Eilen oli -näet Savon armeija marssinut Lapinlahden läpi ja Maija oli tietysti -monet eväät matkassaan rientänyt heidän levähdyspaikkaansa. Siellä -olivat Paavon komppaniatoverit sitten kertoneet asian. Kallaveden -jäällä oli tapeltu tuimasti ja sinne oli Rappi jäänyt monen muun kelpo -toverinsa kanssa. Monet miehet olivat omin silmin nähneet, kuinka -kanuunankuula oli sattunut Rappiin ja hän ääntä päästämättä oli -kaatunut hangelle. - -Niin että oikeinko se nyt todella oli hänen oma Paavonsa tuo pirttiin -ilmestynyt sotamies? - --- Ka, kukahan minä nyt sitten muukaan olisin? arveli Rappi -rauhallisesti, astui peremmäksi ja levitti märät käsineensä -muurinolalle kuivamaan. -- Oikeinpa hikosin hiihtäessäni. Pitääpä -pistää sauna lämpiämään. - -No, ei ainakaan tuo mikään kummitus ollut -- mies, joka puri mälliä ja -puhui saunan lämmittämisestä. - --- Mutta miten ihmeessä sinä sitten elossa olet? puhkesi Maija, -- kun -sanoivat oikein kanuunankuulan sinuun käyneen? - --- Ka, eihän se kanuunankuula muuta kuin jalat altani pyyhkäsi. - --- Jalat altasi pyyhkäsi, ja Maija alkoi tarkastella hänen jalkojaan. - --- Mitä katsot? kysyi Rappi vihdoin, -- vai luuletko, että minä -lainajaloilla liikun? Totta kai ainakin nämä saappaat tunnet. Tuossahan -on tuo paikkakin, jonka joulun edellä siihen pistin. - -Tultuaan viimeinkin vakuuttuneeksi miehensä ruumiillisesta -olemassaolosta Maija joutui sellaisen riemun valtaan, että oikein -syleilemään rupesi. Ihan oli Rappi mällinsä pudottaa, sillä sellaista -ihmettä heillä ei ollut koskaan ennen tapahtunut. - -Oli se löyly, jonka Rappi sinä iltana saunassaan otti saadessaan nyt -viimeinkin kylpeä monen viikon edestä. Lopuksi hän pyyhki tervaa -kasakanpiikin ruvettuneisiin jälkiin. Ja kyllä hänelle ruokakin -maistui, sillä vankeuspäivät olivat olleet miltei yhtämittaista -paastoa. - -Seuraavana päivänä hän paahtoi suksensa ja nukkui sitten lähes -kokonaisen vuorokauden. Eipä ollut kiirettä, kyllä hän suksilla pian -saavuttaisi marssivan armeijan. Mutta ei se sentään käynytkään niin -nopeasti. Venäläiset olivat kyllä pitäneet huolen siitä, että Cronstedt -eteni hyvänlaista vauhtia pohjoista kohti. Sitä paitsi täytyi Rapin -käyttää kaikenlaisia mutkittelevia syrjäteitä sekä tehdä väliin -suuriakin kaarroksia välttääkseen vihollisia jotka olivat jo ehtineet -hänen ja prikaatin väliin. Suojailmoilla hän pysähtyi väliin -vuorokausiksi lepäämään tienvarren taloihin, joissa häntä, vihollisen -käsistä pelastunutta omaa sotilasta, hoideltiin kuin parasta vierasta. - -Vasta huhtikuun puolivälissä hän eräänä iltana Rantsilassa törmäsi -omiin etuvartijoihin. Saatuaan selville talon, missä hänen oma -komppaniansa majaili, hän sai talon pirttiin työntyessään toverinsa -yhtäläisen ällistyksen valtaan kuin aikaisemmin oman Maijansa. Puheen -sorina taukosi siinä paikassa ja kaikki tuijottivat suu auki Rappiin. -Mutta kun asia oli hiukan selvinnyt, niin sittenkös alkoi sadella -kysymyksiä, ihmettelyjä ja lopuksi tietysti toinen toistaan mehevämpiä -leikinlaskuja, joihin Rappi tavanomaisella hätäilemättömyydellään -vastaili. - -Seuraavan päivän kuluessa hänen seikkailunsa tuli leirissä niin -tunnetuksi, että itse Cronstedtkin haetti Rapin puheilleen sekä antoi -hänelle poislähtiessä kokonaisen taalerin tupakkirahoiksi. Mutta pian -saatiin Rantsilan leirissä muuta puheen aihetta. Päämajasta saapui näet -sanantuoja, joka kertoi Siikajoen taistelusta ja vihollisen tappiosta. -Siitäkös ruvettiin hurraamaan, ja uutista juhlittiin monta päivää. Kuin -yhdellä iskulla olivat mielet vapautuneet sen tympeyden vallasta, mihin -yhtämittainen vihollisen edessä juokseminen oli ne painanut. Vihdoinkin -saataisiin tehdä täyskäännös. - -Mutta ei kuulunut käskyjä käydä päin vihollista, mihin kaikki olisivat -kuitenkin olleet niin valmiit. Päivä toisensa jälkeen kului, kaikki oli -aivan ennallaan ja mieliin alkoi hiipiä entinen tympeys. Mutta hiukan -toista viikkoa Siikajoen voiton jälkeen syntyi Rantsilan leirissä -elämää ja liikettä. Illan suussa nähtiin joka suunnalta rientävän -sotilasjoukkoja kirkon luo, jonne prikaatin oli käsketty kokoontua. Oli -näet saapunut käsky Adlercreutzilta, että Cronstedtin tuli seuraavana -aamuna varhain hyökätä vihollisen kimppuun Revonlahdella; Adlercreutz -itse kävisi samaan aikaan pienemmällä joukolla pohjoiselta suunnalta -saman vihollisjoukon kimppuun. - -Iloisin mielin ja raikuvin lauluin lähdettiin kevätillan hämärässä -marssimaan Paavolaa kohti. Mutta pian taukosivat laulut, kun miehet -saivat hiessä päin rämpiä huonokuntoisia metsäteitä, sillä parhaillaan -vallitsi mitä pahin kelirikko ja lunta oli kuluneena talvena kertynyt -tavallista runsaammin. Eteenpäin kuitenkin mentiin ja koko prikaatia -elähdytti kiihkeä halu käydä päätäpahkaa vihollisen kimppuun niin pian -kuin siihen vain käsiksi päästiin. - --- Katsohan, Paavo, tällä kertaa paremmin eteesi, ettei vihollinen saa -taaskin pyyhkäistyksi jalkoja aitasi, varoitti vieruskumppani Rappia, -heidän siinä pimeän päissä eteenpäin tarpoessaan. - --- Kai tuo yksikin kerta riitti minun kohdalleni, vastasi Rappi -vakaisesti. - -Sydänyön aikaan saavuttiin Paavolan kirkolle, jossa levähdettiin tunnin -verran ja haukattiin eväitä. Sitten taas eteenpäin. Matka kävi yhä -vaivalloisemmaksi kuta lähemmäksi päämäärää saavuttiin. Varsinkin -soiden ylittäminen kysyi voimia, kun miehet saivat usein vyötäröitä -myöten huppuroida lumisohjossa. Mutta kukaan ei valittanut uupumustaan, -vaikka hiki valui virtanaan ja jäsenet vapisivat ponnistuksista. Niin -hitaasti kuin matkanteko tapahtuikin, eteenpäin mentiin kuitenkin -lakkaamatta. - --- Tämähän käypi oikein tavallisesta saunomisesta, arveli Rappi, joka -tavantakaa oli työntänyt poskeensa uuden mällin, aivan kuin olisi siitä -saanut uutta voimaa ponnistuksiinsa. Myöhemmän elämänsä varrella olikin -hänellä tapana sanoa, että Revonlahden tappelu kysyi häneltä kokonaista -puoli naulaa tupakkaa. - -Päivä alkoi sarastaa, mutta oppaat ilmoittivat Revonlahden kirkolle -olevan vielä melkoisen taipaleen. Sieltäkäsin kuului kanuunan jyrinää -ja etäistä musketinpauketta. Adlercreutz oli siellä pienen joukkonsa -kanssa jo täydessä taistelussa. Uupuneen joukon into kasvoi -kaksinkertaiseksi ja hengähtämättä painallettiin eteenpäin. - -Vihdoin kohdattiin vihollisen etuvartio, joka muutamia laukauksia -ammuttuaan lähti kiireesti tiehensä. Seurasi hetken pysähdys ja lyhyt -rukous. Sitten prikaati jakaantui kahdeksi kolonnaksi, joiden tuli -molemmin puolin jokea hyökätä kirkonkylään. Siellä oli ampuminen jo -vaiennut, sillä Adlercreutz oli arvatenkin vetäytynyt takaisin. - -Talo talolta hyökättiin tuimassa kuulasateessa eteenpäin. Taistelu ei -ollut monituntinen, mutta sitä kuumempi. Voitto oli perinpohjainen. Ja -sellainen juhlamieli ja voitonhumu vallitsi sinä iltapäivänä -Revonlahden kirkolla, että tuskin Siikajoellakaan oli ollut toista -viikkoa aikaisemmin niin repäisevää. - --- No, terve Rappi, sinä olet hengissä ja liikut omilla tolpillasi niin -kuin ennenkin, huusivat illallispuuhissa olevat tuttavat Rapille, kun -hän heidän nuotiolleen astui. - --- Miksikäs minä nyt toista kertaa olisin antanut jalkoja altani -lakaista, vastasi Rappi. - --- Etkä muutenkaan näytä hikirupea saaneen. - --- En tuon enempää, sanoi Rappi näyttäen kahta pistimen läpeä -univormunsa liepeessä. -- Pappilan pihaan kun hyökättiin, niin muuan -peijakas kohta ensimmäiseksi rei'itti takkini. Mutta minä kun samassa -hotaisin sitä päähän, niin siihen tulikin semmoinen reikä, ettei siitä -miehestä paikkaamallakaan eläjää tule. - --- Sinäpä se taisit siellä pappilan pihassa sitä ryssän kenraaliakin -haavoittaa. - --- Kyllähän minä siellä yhden jos toisenkin reiän tein ihmisen nahkaan, -ties vaikka siinä olisi kenraaliinkin sattunut. Muuten siellä oli -sellainen rytäkkä, etten mokomaa ole ennen unissanikaan kokenut. - -Saaliiksi oli monen muun hyvän ohella saatu vihollisen kuormastoakin. -Niinpä saivatkin nyt väsyneet sotilaat syödä itsensä oikein -kylläisiksi. Ja sitten levättiin päiväkaupalla. - --- Niinhän tämä on kuin häissä, kehaisi Rappi. - -Itse Klingsporkin suvaitsi saapua Revonlahdelle Cronstedtin osastoa -tarkastamaan. Vapunpäivänä, sakeassa lumipyryssä, vietettiin -kiitosjumalanpalvelus, jolloin miehet sydämen pohjasta veisasivat: "Nyt -Herraa hyvää kiittäkää!" - -Saman päivän iltana saapui leiriin viisisataa kannua viinaa, jonka -Oulun porvarit muun hyvän ohella olivat lähettäneet Revonlahden -voittajien kestitykseksi. Ja siitäpä syntyi iloinen vapunvietto, -jolloin jokaiselta leirinuotiolta kaikui kevätiltaan iloinen -laulunhoilotus. - - * * * * * - --- Kuorsaavat että maa tärisee, tuumi Rapp astuessaan -kalakantamuksineen savuavalle nuotionjäännökselle, jonka ympärillä -hänen komppaniatovereitaan makasi mikä missäkin asennossa. -- Hei -pojat, nouskaahan jo kontillenne, päiväkin on jo tangon korkeudella. - --- Mikäs ihme nyt Rappiin on mennyt, kun muita herättelee, ärisi yksi -miehistä. -- Itse pahin unikeko koko joukosta! - --- Kävin kalassa, selitti Rappi, -- ja sain tuollaisen kantamuksen. -Nouskaahan perkaamaan niitä, niin saadaan tässä oikein herkullinen -murkina. Silkalla leivällä tässä onkin taas saatu toimeen tulla. -Katsokaahan, miten lihavia ahvenen köriläitä. - -Tieto maittavasta aamiaisesta sai miehet kohentautumaan ylös. -Haukotellen ja päätään raaputtaen he siinä istuivat ja näyttivät kovin -haluttomilta kaikkeen. Vähitellen he saivat kuitenkin puheen päästä -kiinni, ja Rapin osoittama tavaton aamuvirkeys antoikin jutulle hyvän -aiheen. - --- Saadaanpas vain nähdä, miten äijän käy, kun noin hoppuilee, arveli -yksi joukosta. -- Pian se taas jalkansa menettää ja joutuu vihollisen -hoteisiin. - -Rappi naureskeli ja arveli, ettei hänellä ollut mitään sellaista retkeä -vastaan kuin oli se viimetalvinen. Sai käydä kotona kylpemässä ja -sitten toisten perään hiihdellessään pidettiin häntä joka talossa kuin -pappia. - --- Lihonuthan se ruoja olikin sillä matkalla, arvelivat toiset. - -He ryhtyivät perkaamaan ahvenia, jotka Rappi oli pyydystänyt läheisestä -Kyyjärven lahdesta. Aamu oli vielä varhainen ja vain harvoja sotilaita -liikuskeli leirialueella. Suurin osa heistä vietti sääskien takia yönsä -ulkona pienten savuavien nuotioiden ääressä. Ja kyllähän nyt tarkeni, -kesä kun oli vehmaimmillaan. - -Täällä Kyyjärven rannoilla, Lintulahden kylässä, he olivat jo hyvän -aikaa saaneet makailla. Vaikka olihan täällä äskettäin käyty kaksi -kuuman puoleista tappeluakin. Saatu hiukan verrytellä jäseniä, kuten -Rappi sanoi. Ensi kerralla vihollinen oli ajanut Fieandtin joukkoa -Lintulahdesta, mutta parin päivän päästä oli paikka otettu takaisin ja -tässä sitä nyt taas oltiin. - -Revonlahden taistelun jälkeen ei Cronstedtin prikaati ollutkaan päässyt -samoja jälkiä takaisin kotipuoleen, vaan se oli saanut liittyä -pääarmeijaan. Koko toukokuu oli vietetty miltei yhtämittaisessa -toimettomuudessa, niin että armeija oli jälleen joutunut syvän -kyllääntymisen valtaan. Kesäkuussa oli sitten pari savolaispataljoonaa, -joista toiseen Rappikin kuului, lähetetty majuri Grotenfeltin -komennossa avuksi Fieandtille, joka pienoisen joukon kanssa oli Perhon -tienoilla käynyt partiosotaa. Vahvistusta saatuaan Fieandt oli edennyt -tänne Lintulahteen ja ottanut täällä olevan teiden risteyksen -haltuunsa. - -Kalat saatiin peratuksi, miehet pujottelivat ne vartaisiin ja alkoivat -paistaa. Vesi kielellä he odottivat niiden kypsymistä. Mutta juuri kun -heidän piti ryhtyä murkinoimaan, tuli hälytys. Metsästä Karstulan -suunnalta, missä oli suomalaisten etuvartio, alkoi äkkiä kuulua -kiivasta ja nopeasti lähenevää ampumista. Samassa alkoivat -leirialueella rummut päristä ja unisia miehiä juoksenteli talojen -välissä. - --- Katohan sitä viheliäistä Lastohvia, kun ei anna ihmisille -ruokarauhaa, päivitteli Rappi ja sulloi rensseliinsä kuumia ahvenia. -- -Ottakaa, miehet, kalat matkaanne, kyllä ne päivän mittaan maistuvat. - -He riensivät määrätylle paikalleen. Etuvartio saapui jo kylään ja -tuokiossa taistelun pauhina täytti tienoon. Venäläiset rynnistivät -ylivoimaisina kahdelta eri suunnalta Fieandtin asemia vastaan. -Puolisenkymmentä tuntia taisteltiin mitä sisukkaimmin. Silloin -Fieandtin täytyi antaa joukolleen perääntymiskäsky, koska häntä muuten -uhkasi saarroksiin joutuminen. Mutta hänen joukkonsa oli joutunut jo -hajalleen, joten kaikille ei voitu toimittaa peräytymiskäskyä. Eri -komppaniat ja ruodut saivat niin ollen menetellä oman päänsä mukaan. - -Keskellä kuuminta tiimellystä ja sakeata ruudinsavua Rappi huomasi -yhtäkkiä, että hän oli kymmenen toverinsa kanssa joka puolelta -vihollisten ympäröimä. Heille huudettiin antautumiskehotuksia. - --- Kehno teille antautukoon! ärjäsi korpraali, joka oli heidän -johtajanaan. - --- Hurraa, pojat! ja pistimet sojossa he hyökkäsivät sille suunnalle, -missä vihollismuuri näytti ohuimmalta. - -He olivat kirjavanaan kuhmuja, sinelmiä ja pieniä verihaavoja -päästessään vihollisten keskeltä erääseen ruispeltoon, josta he -jatkoivat matkaa läheiseen metsään. Joukko vihollisia seurasi -kintereillä ja kuulat viuhuivat ympärillä, kun he porhalsivat -eteenpäin. Kun vainoojista ei enää kuulunut mitään, he vaipuivat -uupuneina sammalmättäille erään eteensä osuneen tien varressa ja -alkoivat tarkastella haavojaan. - --- Uhhuh, olipa siinä löylyä kerrakseen, puuskutti Rappi. - --- Löylyä oli ihan tarpeeksi, mutta vettä puuttui, lisäsi korpraali. -- -Janottaa niin vietävästi, että melkein olisin valmis vaihtamaan -taivasosani vesituoppiin. - --- Ja minulla taas on suden nälkä, ilmoitti Rapp, kaivoi rensselistään -kalat ja leivänkannikan sekä alkoi hyvällä halulla murkinoida. - -Toiset seurasivat hänen esimerkkiään. Syödessään he neuvottelivat, -mihin heidän tämän jälkeen oli ryhdyttävä. Taistelun pauhina oli jo -laannut, ainoastaan yksinäisiä laukauksia pamahteli enää kylästä päin. -Miten oli siellä käynyt? Siitä täytyi lähteä ottamaan selkoa sekä -pyrkimään omien luokse, joko ne sitten olivat herroina kylässä tai -pakomatkalla pohjoiseen. Mutta ensin täytyi hiukan levätä, sillä -jäsenet tuntuivat kovin raukeilta. Mutta pitkälleen heittäytyessään -heistä jokainen torkahti heti sikeään uneen. - -He torkahtivat ja -- havahtuivat suuren kasakkajoukon synnyttämään -töminään. Pako puiden suojaan, jota he unenpöpperössään yrittivät, oli -myöhäistä. Heidät oli jo keksitty, ympäröitiin tuokiossa ja riisuttiin -aseista. He olivat vankeja. Tie, jonka varteen he olivat asettuneet -lepäämään, vei Lintulahdesta Alajärvelle ja Kuortaneelle. Sitä pitkin -oli Kulnev kasakkajoukkonsa kanssa matkalla Vlastovin avuksi ja nämä -olivat yllättäneet Rapin tovereineen. - --- No voi peijakas! päivitteli Rappi ja kynsi hartaasti korvallistaan. - --- Hätäkös sinulla, joka olet jo tällaiseen tottunut, kiusoitteli häntä -muuan aseveikko. - --- Vähät minä muusta, vaan se minua harmittaa, kun ne aamulla nuotiolla -juuri tällaista minulle ennustivat, arveli Rappi. -- Kyllä niillä nyt -iloa riittää, kun tässä jälleen tavataan. - -Lintulahti oli menetetty ja vankeja oli otettu enemmänkin kuin heidän -ryhmänsä. Ne kerättiin yhteen ja lähetettiin vahvan saattueen matkassa -Jyväskylään. Siellä heitä säilytettiin parisen viikkoa eikä koko aikana -ilmaantunut tilaisuutta karkaamiseen. Sen jälkeen ratsujoukko lähti -saattamaan heitä Tampereelle. Tällä matkalla Rappi livisti. Se tapahtui -Oriveden ja Kangasalan välillä. Tie kulki eräässä kohdin pitkän jyrkän -mäen harjannetta. Heti vasemmalla oli syvä rotko, jonka rinteessä -kasvoi tiheätä pensaikkoa aivan tien reunaan saakka. - -Tuonnepa olisi hyvä loikata, juolahti Rapin mieleen ja siinä samassa -hän pisti toimeksi. Saattajat ratsastivat edellä ja jäljessä, vankien -marssiessa keskellä. Suinpäin Rappi vieri rotkon pohjaan alkaen sitten -juosta minkä koivista lähti. Vartijat eivät voineet hevosillaan seurata -häntä ja kestäisi aikoja, ennen kuin he jalkaisinkaan kykenisivät sen -tekemään. Laukauksia kyllä pamahteli, mutta tiheän pensaston suojassa -oli Rappi niiltä täydessä turvassa. Takaa-ajo oli turhaa, ja kun Rappi -metsän uumeniin tultuaan tiesi olevansa vihollisen saavuttamattomissa, -hän heittäytyi pehmeälle mättäälle selälleen ja nauroi sydämensä -pohjasta. - --- Eipä totta vie olisi luullut sen noin helposti käyvän! Nyt tuli vain -liikkua viisaasti, jos mieli päästä onnellisesti omien luo. Mutta kyllä -se kävisi, sillä onhan kaikkialla rauhallisia syrjäteitä ja -metsäpolkuja ja hän tiesi paikkakunnan asukkaitten joka paikassa -suojaavan ja auttavan häntä eteenpäin. - --- Nyt alkoi taas lihomismatka, hän tuumi hymyillen ja lähti -suunnistamaan pohjoista kohti. - -Hän alkoi noudatella Ruoveden ja Virtain kautta Pohjanmaalle johtavaa -tietä pysytellen kuitenkin tarpeellisen välimatkan päässä varsinaisesta -maantiestä. Kun hän seuraavana päivänä läheni Kautun salmea, alkoi -edestäpäin, verrattain läheltä, kuulua ampumista. Hölmistyneenä hän -pysähtyi ja alkoi miettiä, mitä ihmeessä se saattoi merkitä. Eiväthän -suomalaiset mitenkään liene tänne asti ehtineet? Mutta eiväthän -toisaalta venäläiset liene ruvenneet toisiaan ampumaan. Asiasta täytyi -ottaa selvä. Jospa hän siellä hyvinkin kohtaisi aseistettuja -maanmiehiään. - -Hän hiipi varovasti lähemmäksi. Ampuminen koveni ja hän luuli -kuulleensa jo suomalaisia komennushuutoja. Alkoi näkyä ruudinsavua ja -jopas hän keksi puiden välissä miehiäkin. Näillä oli suomalaisen -jääkärin korkeat lakit. Rohkeasti hän astui miesten luo ja etsi asetta -yhtyäkseen joukkoon. Ei näkynyt kuitenkaan yhtään kaatunutta, jolta -olisi saanut musketin. Maantie oli lähellä ja siellä seisoi pitkä -kuormasto, jota puolusti joukko venäläisiä. Kun ammuntaa oli vielä -hetkisen kestänyt, suomalaiset syöksyivät käsirysyyn, jolloin jäljellä -olevat venäläiset antautuivat. - --- Hei, mikäs mies se tämä on? huudahti suomalaisjoukon päällikkö, -iloisen näköinen vanttera mies nähdessään Rapin. - -Rappi kertoi hänelle tarinansa. - --- No sinähän olet kuin luotu meidän joukkoomme, sanoi päällikkö. -- -Kas tuossa sinulle ase. - -Rappi sai yhden venäläisiltä otetuista musketeista. Suomalaisia oli -neljäkymmentä Porin jääkäriä sekä lisänä joukko talonpoikia ja entisiä -Viaporin linnoitussotilaita. He olivat äskettäin tulleet kiertoteitse -Pohjanmaalta tänne vihollisen selkäpuolelle ja päällikkönä heillä oli -vääpeli Roth. Eilen he olivat pohjoisempana anastaneet myöskin ison -kuormaston sekä polttaneet erään tärkeän sillan. - -Rapilla ei ollut mitään tähän omaperäiseen pikku joukkoon liittymistä -vastaan. Kun lähellä oleva Kautunsalmen yli johtava silta oli -perinpohjin hävitetty, saalis lastattiin veneisiin ja soudettiin -Ruoveden selällä olevaan saareen, jonka Roth oli ottanut -päätukikohdakseen. Nyt seurasi muutamia viikkoja kestävä vilkkaan -toiminnan aika, jolloin tämä pieni, mutta sitä uskaliaampi joukko -saattoi venäläiset armeijaosastot mitä tukalimpaan asemaan. Muonaa oli -miehillä jakaa syrjäisillekin ja väliajoin he makailivat kylläisinä -luoksepääsemättömillä saarillaan. Se oli Rapin mielestä oikeata -herraselämää, jota olisi saanut kestää pitempäänkin. Mutta -valitettavasti Klingspor ei halunnut antaa Rothille apuväkeä, ja -elokuun alkupuolella hänet kutsuttiin joukkoineen kokonaan pois. - -Kauhajoella Roth pääsi liittymään omaan rykmenttiinsä. Rappi olisi -halunnut lähteä omaan pataljoonaansa, mutta hänen käskettiin -toistaiseksi jäädä Porin rykmenttiin, missä hänet merkittiin Rothin -komppanian kirjoihin. Samahan se hänelle oli ja kyllä kai hän -tuonnempana pääsisi vielä omien savolaistoveriensa joukkoon. - -Kesä kauniine päivineen ja vielä kauniimpine voittoineen alkoi olla -mennyttä. Pitkin linjaa ruvettiin jälleen liikehtimään pohjoista kohti. -Syyskuun puolivälissä saavuttiin Oravaisiin vihollisten ahdistaessa -joka puolelta. Rappi ei tällöin enää ollut Porin rykmentin riveissä. -Vähässäkyrössä hän oli tiehen juuttuneita kanuunarattaita auttaessaan -loukannut jalkansa, jäänyt jälkeen sekä joutunut sitten majuri -Ehrnroothin johtamien Savon jääkärien riveissä ottamaan osaa tuohon -sodan verisimpään taisteluun. - -Kun voitontoivein alkanut taistelu muuttuikin tappionomaiseksi, -savolaiset joutuivat pistimin raivaamaan tien vihollisjoukon läpi. Jos -Rappi oli ennenkin ollut löylyssä, nyt hän vasta lämpimänsä sai. -Huohottaen ja puhallellen hän iski puolelle ja toiselle kuin -kuokkamies. Oltiin jo pääsemässä hiukan väljemmälle, kun hän äkkiä sai -iskun päähänsä sekä tunsi samalla kipeän piston olkapäässään. Maailma -musteni hänen silmissään ja hän tuupertui maahan. Taistelun laineet -vierivät hänen ylitseen ja eteenpäin hyökkäävät viholliset tallasivat -häntä jaloillaan. - -Sydänyön aikana, säkkipimeässä ja kylmässä, Rappi tuli tuntoihinsa. Hän -makasi kauan alallaan ja koetti selvitellä itselleen, kuka ja missä hän -oli. Yökylmä selvitti vähitellen iskusta huumaantuneen pään ja hän -muisti päivällä käydyn taistelun. Hän tunnusteli päätään. Veressä se -oli, mutta mitään pahempaa haavaa ei siinä tuntunut olevan. Vasenta -olkaa kivisti sen sijaan kovin ja sen puoleinen käsi oli ihan pölkyksi -ajettunut. Entä jalat? Varovasti hän tunnusteli niitäkin ja huomasi ne -toimintakykyisiksi. - --- Hätäkös silloin, kun tolpat kerran kannattavat, hän tuumi ja kömpi -ähkien seisaalleen. - -Huutoja ja vaikerruksia kuului pimeyden keskeltä yltympäri. Taempana -näkyi rivi nuotioita, joiden äärellä liikkui tummia haamuja. Kehähän ne -mahtoivat olla? - -Hapuillen muskettinsa maasta hän lähti siihen nojaten kulkemaan tulia -kohti. Miltei joka askelella hän kompastui kaatuneisiin ja jalkoja -livetti verisellä maankamaralla. - -Lähemmäksi tultuaan hän kuuli nuotioilta venäjänkielistä -puheenpolitusta. Silloin hän kaarsi toisaalle, kulki pimeimpiä -paikkoja, kompasteli ja nousi ja raahautui yhä eteenpäin, kunnes pääsi -metsän kätköön... - - * * * * * - -Surkeassa tilassa armeija marssi Oravaisten veripäivän jälkeen kohti -pohjoista. Onneksi oli vihollinenkin siksi uupunut, ettei jaksanut -pahemmin hätyyttää. Kuukauden lopulla tehtiin sitten Lohtajalla aselepo -ja molempien taistelevien puolien joukko-osastot sijoitettiin eri -paikkoihin lepäämään. Suomen armeijan kolmas eli Savon prikaati oli -määrätty Kalajoelle. Mainitun pitäjän Tyngänkylässä oli Savon -jalkaväkeen kuuluva Kuopion komppania saanut erään talon -majapaikakseen. - -Lähes puoleen oli sota harventanut komppanian. Ja jäljellä oleva osakin -sai, kuten koko armeija, kärsiä kaiken puutetta. Muonaa oli ylen -niukasti, vaatteet riekaleina ja jalkineet hajallaan. Mutta savolainen -hyväntuulisuus säilyi silti ja kun komppania kokoontuneena talon -pirttiin vietti pärevalkean loisteessa kolkkoa lokakuun iltaa, kuultiin -miesjoukosta silloin tällöin mojova sukkeluus, joskin leikinlasku sujui -vaisummin kuin kesällä, minkä lisäksi se oli saanut katkeramman sävyn. - -Juuri kun miehet levittivät olkia lattialle pannakseen makuulle, astui -pirttiin sotilas, jonka ulkoasu oli vieläkin viheliäisempi kuin heidän -omansa. - --- Ka, pianhan minä tulinkin oman puolen miesten tykö, virkkoi tulija -ja asettaen muskettinsa seinän nojalle astui keskemmälle. - -Kaikki vaikenivat ja tuijottivat silmä kovana mieheen. - --- Onpa niin kuin eivät mielisi tunteakaan, arveli mies, -- vaikka -eihän se nyt mikään vanhan testamentin aikainen asia ole, kun -Lintulahdessa viimeksi yksissä oltiin. - --- On kuin onkin, koira vieköön, tuo äijä Rapin Paavo -- ellei vain -itse vihtahousu kummittele, lausui viimein yksi miehistä. - --- Ihan se sama, Rapin Maijan laillinen aviomies, tuumi Rappi ja -istahti uuninpenkille ryhtyen päästelemään selästään rensseliä, jonka -hän samoin kuin muskettinsakin oli uskollisesti kuljettanut Oravaisista -mukanaan. - -Toverien täytyi oikein käsistä pitäen tulla tunnustelemaan Rappia, -jonka he olivat luulleet silloin Lintulahdella saaneen surmansa. Ja -sitten täytyi Rapin tehdä heille selkoa ihmeellisistä vaiheistaan. - --- On se pakana sitkeähenkinen, antoivat toverit tunnustuksensa. -- -Mutta oletpa tainnut toisenkin läven nahkaasi saada, koska nuttusikin -on vielä noin veressä? - --- Eipä tuota kummempaa ole sattunut, vastasi Rappi. -- Olkapäässä -minulla vain on läpi. - --- Läpi? - --- Niin. Vaikka sen piipunvartesi työnnät tuosta sisään, niin selän -puolelta tulee pää näkyviin. Pistimellään sai ryssä siellä Oravaisissa -siihen läven hotaistuksi. - --- Katsos kummaa! Ja tokko olet tuohon sidettäkään saanut? - --- Mistähän tähän nyt siteet. Itse olen sitä vähän hoidellut. Eräässä -metsätorpassa, johon tappelutantereelta kontturoin, sain käsiini -tervapytyn, kastoin siinä pari tappuratukkoa ja työnsin ne kumpaankin -reikään. Etteivät näet kylmänvihat pääsisi runtelemaan. Kannuksessa -sain sitten saunoa ja siitä suli tuo käsi, joka oli aluksi kuin pölkky. - --- Mutta lihomisen näyt tällä retkelläsi kokonaan unohtaneen. - --- Kuka tässä lihomaan, kun en muutamaan viikkoon ole edes kunnon -tupakkapurua suuhuni saanut. - --- No otahan, veikkonen, tuo. Se taitaakin olla viimeinen tupakkapötky -koko komppaniassa. - -Yksi miehistä ojensi Rapille sormen mittaisen lehtikäärön, jonka tämä -hartaudella sijoitti poskeensa. - -Seuraavana päivänä välskäri neuloi hänen haavansa ja saatuaan sitten -viikon päivät rauhassa lepäillä hän oli kutakuinkin ennallaan. Silloin -sitä taasen lähdettiin pohjoista kohti, sillä aselepo oli jo päättynyt. -Pyhäjoen Yppärinkylää pitemmälle ei Rapin kuitenkaan tarvinnut sitä -ilmansuuntaa kohti taivaltaa. Siellä joutui jälkijoukko, johon Rappikin -komppaniatovereineen kuului, tuliseen kahakkaan vihollisen kanssa. Ja -siellä pyyhkäistiin taas jalat hänen altaan -- vieritse lentänyt -kanuunankuula heitti ilmanpaineellaan hänet nurin ja tainnoksiin, josta -havahtuessaan hän huomasi olevansa vihollisten keskellä. - --- Voi sun saamarin saamari! hän noitui ja kynsi korvallistaan entistä -hartaammin. Mutta kohta hän lohduttautui lauseella: Kolmas kertahan se -vasta toden tekee. Ja muutenkin näyttää minulla olevan erikoinen -taipumus joutua vangiksi. - -Tietenkin hän päätti taaskin livistää kohta kun sopiva tilaisuus -ilmaantuisi. Mutta sitä ei tällä kertaa ilmaantunutkaan, vaan hän sai -marssia muiden vankien kera yhä kauemmaksi etelään vahvan saattojoukon -vartioimana. Samaan aikaan taivalsivat hänen taistelutoverinsa -sanomattomia vaivoja kärsien päinvastaiselle ilmansuunnalle, kunnes -loppujen lopuksi saivat jättää synnyinmaansa rajankin selkänsä taakse. -Samoin tapahtui Rapille Suomen kaakkoisrajalla. Hänet vietiin monen -muun suomalaisen mukana sotavankeuteen Venäjälle. - -Niin sanotun Kainuun sopimuksen jälkeen pääsivät kovia kokeneet -suomalaiset soturit palaamaan seuraavana vuonna Ruotsista -kotiseudulleen. Kun Lapinlahdella levisi tieto, että hengissä -säilyneitä oman puolen sotilaita oli alkanut ilmestyä paikkakunnalle, -riensi Rapin Maija sydän kurkussa heidän puheilleen. - --- Pyhäjoella tapeltiin viimeisen kerran, kertoi ensimmäinen, -- ja -sinne jäi meistä Rappi. Kanuunankuula taisi sattua, itse näin hänen -maahan tuupertuvan, mutta oli niin kiire, etten joutanut lähempää -katsomaan. - -Silloin Maija puhkesi haikeaan itkuun. - --- Vaikka kyllähän se Paavo on niin sitkeähenkinen mies, ettei sitä -ryssä hevillä hengiltä saa, alkoi nyt sotamies Maijaa lohdutella. -- En -minä ollenkaan pitäisi ihmeenä, vaikka se vielä kotiin ilmestyisi. - -Ja sitten hän kertoi lisän kanssa Rapin vaiheista sotaretkellä -innostuen tarinansa päätteeksi yhä vakuuttavammin uskottelemaan, että -kyllä se pakana sieltä vielä kotiin kontturoi. - -Tämä jäikin Maijalle ainoaksi lohdutukseksi. Päivä päivältä heikkeni -sekin. Mieli harmaana hän eleli kahden poikansa kanssa entisessä -sotilastorpassa ja tottui yhä enemmän siihen ajatukseen, että Paavo oli -iäksi mennyttä. - -Päästiin siitä vähitellen seuraavaan syksyyn. Silloin eräänä -ehtoopäivänä Maija kuuli navettaan mennessään kolinaa saunasta. -Ihmeissään hän meni kurkistamaan, että mikä rumahinen siellä mellastaa. - --- Herra Kiesus! hän kiljasi tullessaan ovelle ja oli ihan maahan -lyyhistyä. -- Paavoko se on vai...? - --- No kukahan tää nyt sitten muukaan, vastasi rauhallisesti Rappi, joka -oli polvillaan pesän edessä ja kiskoi halosta syöttötuohta. -- Rupesin -näät ensi työkseni tätä saunaa lämmittämään, kun ruumista kutisee niin -ettei tahdo enää nahoissaan pysyä. Täitäkin on vaatteensaumat ihan -luokonaan. Siellä ryssän maalla kun niillä ei näät ole minkäänlaisia -saunoja. - -Saatuaan pesän palamaan hän nousi ja pisti kättä Maijalle, joka jälleen -valmisti miehelleen yllätyksen ripustautumalla hänen kaulaansa. Kun -siitä oli selvitty, siirryttiin pirttiin, jossa isä tapasi nuoremman -vesansakin jo kävelevänä pojan mukulana. - -Sellainen on koruton tarina suomalaisen sotamiehen vaiheista ja -kärsimyksistä siihen aikaan, jolloin Suomen kansa kokonaisuudessaan -osasi vielä rakastaa köyhää isänmaataan ja jolloin se yksimielisesti, -kylki kyljessä, puolusti sitä vierasta valloittajaa vastaan. - -_Kyösti Wilkuna_ - - - - -SELKÄPUOLEN VARTIJA - -OLLI TIAINEN - - -Eräänä kevättalven kirkaspaisteisena sunnuntaina v. 1808 oli -jumalanpalvelus Pielisjärven kirkossa jo päättynyt. Mutta kirkkorahvas, -joka tavallisesti "aamenen" paukahdettua heti kiirehti kuin kilvaten -rekiinsä ja suksilleen joutuakseen ajoissa kukin kotikyläänsä -murkinoimaan, viipyi tänään vielä kirkkotörmällä. Naiset istuivat jo -rekilöissään odottamassa taikka rupattelivat lähtöä tehden tiellä, -mutta miehet seisoivat sankkana parvena kirkonoven seutuvilla, -portailla ja porstuassa, seisoivat vakavina kasvoiltaan, silmäkkäin -toisiinsa ja keskustelivat vakavista asioista. - -Suntio saapui jo sulkemaan kirkkoa, mutta eräs ryhdikäs, roteva -talonpoika, jonka tuuheiden kulmakarvojen alta välähtelivät vilkkaat -silmät, astui hänen eteensä, virkkaen: - --- Annahan olla vielä hetkinen... - --- Kirkkoko sulkematta? kysyi suntio kummissaan. - --- Niin... tässä vielä vähän tuumataan... - -Miehet pitivät siinä näet ankaraa neuvottelua, ja näytti siltä, että -heillä oli vieläkin asiaa kirkkoon. Äsken päättyneissä kirkonmenoissa -ei kyllä ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, saarnakin oli aivan -tavallinen, mutta sitten lopuksi oli kuulutusten joukossa luettu eräs -tiedonanto, joka oli pannut mietteitä miesten päähän ja pysäyttänyt -heidät tähän törmälle tuumiskelemaan. - -Johan muutamia viikkoja sitten oli tännekin Pohjois-Karjalan -kulmakunnalle lennähtänyt sana, että sota on syttymässä Ruotsin ja -Venäjän välillä, -- elettiin vuoden 1808 alkupuolta -- ja sitten tuli -jo tieto, että venäläiset olivat hyökänneet Kymijoen yli Etelä-Suomeen. -Näistä sotaisista uutisista oli miesten kesken ollut paljon tarinaa jo -silloin, varsinkin niiden kesken, jotka olivat eläneet entisen -sota-ajan parikymmentä vuotta sitten. Muutamaan viikkoon ei näillä -syrjämailla ollut sitten asiasta sen enempää kuulunut, mutta nyt -yhtäkkiä kuulutusten lopuksi vanha kirkkoherra luki väräjävällä äänellä -erään hänelle äsken virkateitse toimitetun paperin, jossa joku -venäläinen sotapäällikkö kehotti koreasanaisesti seudun väestöä -alistumaan nöyrästi uuteen asiaintilaan, Venäjän valtaan, ja ilmoitti, -että niitä, jotka muodossa tai toisessa ryhtyivät vastarintaan, -pidettiin kapinoitsijoina. Kuolemanrangaistus uhkasi jokaista, joka -tavattaisiin ase kädessä... - -Tämä kuulutus oli tänään pysäyttänyt pielisjärveläiset kirkon ovelle. - --- Nuo siis tahtovat pitää meitä jo Venäjän alamaisina, vaikkei mitään -valloitusta ole tapahtunut, ihmetteli muuan joukosta. - --- Eikä se niin helpolla tapahdukaan, lisäsi siihen tuo tuuheakulmainen -mies, joka oli käännyttänyt suntion ovelta. -- Entä sitten se väite, -että meitä pidettäisiin kapinoitsijoina, jos ryhdymme kotiseutua ja -isänmaata puolustamaan, -- ketä vastaan me silloin kapinoimme! - --- Onhan sitä ennenkin vastaanotettu vihollisia ase kädessä, kun ovat -tänne rajan yli yrittäneet, -- kapinoitsija lienee kai se, joka -vastarinnatta luovuttaa maansa. -- Näin virkahti kumeasti eräs vanhempi -mies. - --- Tämän kuulutuksen takaa kuultaa toinen ajatus, puhui silloin -äskeinen roteva, keski-ikäinen mies. Vihollinen tahtoisi tulla muitta -mutkitta tänne ja ottaa kaikessa rauhassa maakuntamme haltuunsa. Se kai -tietää, että tällä kulmalla ei ole sotaväkeä vastassa, ja aikoisi siten -ilman miekan iskua marssia tänne peloteltuaan meidät toimettomiksi ja -aseettomiksi, -- ehkä kaartaakseen täältä Savossa olevan sotaväkemme -selkäpuolelle. Mukavaahan se olisikin... - --- Mutta siihen ei suostuta, innostui nyt eräs nuorempi mies joukosta. --- Eihän me vihollista tänne isännäksi oteta! - --- Ei mielisuosiolla, -- eihän niitä ole huolittu tänne ennenkään! - --- Eikä ainakaan tappelematta! - -Vähitellen mielet kuumenivat keskusteltaessa ja eräs vanha isäntämies -rupesi jo muistelemaan: - --- Onhan meillä täällä kirkossa pyssyjä ja muita aseita entisten sotain -ajalta talletettuina. Ne pitäisi jakaa ajoissa miehille, ennen kuin -vihollinen tulee ja korjaa ne. - -Hän lausui julki ajatuksen, joka jo oli kytenyt monen muunkin mielessä. -Pielisten niin kuin muidenkin Pohjois-Karjalan kirkkoihin oli aikoinaan -koottu ja talletettu joukko kruunun aseita, joilla väestö ennen -rajasotien aikana oli puolustanut maitaan, mutta jotka hallitus sitten -rauhan taas palattua oli halunnut haltuunsa. Ne olivat kyllä sangen -vanhanaikaisia, raskaita ja ruostuneita kiväärejä, mutta niillä oli -torjuttu vihollista jo yli 50 vuotta sitten Roivaksen ja Sallisen -aikoina, joiden sitkeät taistelut kotikulmansa puolesta tämän seudun -kansa vielä hyvin muisti, ja vielä ne asian vaatiessa laukesivat -nytkin. - -Siekailematta sen enempää miehet palasivat kirkkoon ja kantoivat -kätköpaikasta alttarin alta sylittäin vanhoja tuliluikkuja jakaen ne -siinä paikassa eri kyläkuntien kesken. Paljonhan niitä ei ollut eikä -ruutia eikä lyijyä ollut niihinkään, mutta rekiin ne kuitenkin -kannettiin ja peitettiin raanujen alle. Nyt sai suntio vihdoin sulkea -kirkon. - -Mutta miesten vielä puuhatessa kirkonmäellä ajoi Sarkkilan isäntä Isak -Stenius, joka äsken jo oli kirkolta lähtenyt, oriinsa täydellä höyryllä -takaisin. Hän oli juurikään tavannut taipaleellaan matkamiehen, joka -oli Pälkjärveltä, ja tämä oli kertonut, että ryssät kokosivat joukkoja -Sortavalasta päin rajalle Ruskealaan -- Suomen ja Venäjän välinen raja -kulki silloin isonvihan ajoista asti Ruskealan ja Kiteen -pohjoispuolitse Savonlinnaa kohden, joka oli venäläisten hallussa --, -aikoen ilmeisestikin samota Pohjois-Karjalaan. - --- Sitähän tässä juuri epäiltiin, huudahti silloin se ryhdikäs, -tuuheakulmainen mies, joka äsken oli ensimmäisenä aseita jakamassa. -- -Viholliset yrittävät pelottaa kuulutuksillaan kansan nöyräksi ja sitten -marssia sotaväkineen maakuntaan. Tässä taitaakin tarvita näitä -kiväärejä pikemmin kuin luultiin, jos ei todella tahdota venäläistä -tänne isännäksi. Sotaväkeä täällä ei ole, meidän talonpoikien on -tartuttava aseisiin kotejamme puolustamaan, ja se on tehtävä heti! - -Tämä ruskeatukkainen, kookas mies, jonka silmät paloivat hänen näin -puhuessaan, oli Olli Tiainen Nurmeksesta, mies parhaissa voimissaan -- -lähes neljänkymmenen ikäinen -- ja entuudestaan jo pitäjänsä -johtomiehiä, vaikkei ollutkaan isäntämies. Hänen isänsä oli muuttanut -sinne Pohjanmaalta uudisasukkaaksi. Oltuaan nuorena miehenä mukana -Kustaan sodassa hän oli nainut talontyttären Ylikylän Reittulasta ja -muuttanut sinne kotivävyksi, -- siellä hänen perheensä eli. Jo poikana -hän oli oppinut lukemaan, vieläpä kirjoittamaankin, ja oli sitten sodan -jälkeen tehnyt monia matkoja ja usein ajanut pitäjäläisten asioita -maaherran luona Kuopiossa taikka piispan puheilla Porvoossa. Hän -kuunteli erityisen tarkkaavaisena Sarkkilan isännän tuomaa uutista -julistaen päättävästi, että venäläisten tulon varalta on -varustauduttava ja ryhdyttävä vastarintaan. - --- Mutta aseita on liian vähän, ei puolta sataakaan, näillä emme -viholliselle paljoa mahda, puheli eräs harkitseva talonpoika. - --- Totta on, niitä on hankittava lisää, totesi Olli säikähtämättä. -- -Niitä on pyydettävä Kuopiosta, maaherralta taikka kenraalilta, ja -samalla ilmoitettava sinne Pielisen talonpoikien päätöksestä. Sillä -olemmehan me nyt päättäneet joka mies lähteä vihollista vastaan. - --- Joka mies kuin sotamies! Ja tieto päätöksestä on vietävä kaikkiin -kyliin näiden vesien varsilla. Niin miehet innostuneina lupasivat ja -toisiaan kehottivat. - --- Mutta kuka asialle Kuopioon? - --- Kukas muu kuin Tiaisen Olli. Ja tässä onkin nyt kiire, ala vain -nousta rekeesi, Olli, kyllä me viemme sanan akallesi Nurmekseen! - -Niin päätettiin asiat kirkontörmällä ja ennen pitkää Olli Tiainen istui -reessään ajaen Kuopiota kohti pitäjäläistensä ankaralle asialle. Siinä -hän vasta oikein ennätti itsekin miettiä, kuinka laajakantoinen ja -vakava se yritys todella oli, johon Pielisen talonpojat olivat yhtäkkiä -pitemmittä valmisteluitta, ilman ammattitaitoista johtoa, ilman varoja -ja varastoja päättäneet ryhtyä: aseelliseen taisteluun vihollisen -harjoitettua sotaväkeä vastaan. Mutta niin oli tehtävä, totesi Olli -aprikoituaan asiaa perusteellisemmin; valitsemisen varaa ei nyt ole, -kotikulmaa ei voi jättää puolustamatta periviholliselle... Itse hän oli -taas joutunut siinä yrityksessä ensimmäisenä aisoihin... hän aavisti -kyllä, että johto ja vastuu oli jäävä hänelle, -- siihen olivat -pitäjäläiset jo vanhastaan tottuneet. Hän ei ollut ehtinyt käydä omalle -perheelleen hyvästiäkään sanomassa... siellä vaimo ja lapset odottivat -isää kotiin. Mutta nyt ei ollut aika ajatella yksityisasioita, -yhteinen, suuri asia vaati kokonaan miehen mielen ja mietteet. -- - -Kuopiossa Tiainen tapasi Savon prikaatin päällikön, kenraali -Cronstedtin. Pääjohdolta saamansa määräyksen nojalla Savon osasto oli -näet vähitellen perääntynyt Varkaudesta talvitietä pohjoiseen päin, -majaili nyt Kuopiossa ja odotti siellä ilmoitusta, olisiko sen -sieltäkin vetäydyttävä yhä pohjoisemmaksi vai saisiko se ryhtyä -taisteluun jäljessään seuraavaa venäläisarmeijaa vastaan. Olli Tiaisen -viesti oli tälle kelpo kenraalille silloin juuri hyvin tervetullut, -Pielisen talonpoikien päätös ilahdutti häntä suuresti. Sillä jos, niin -kuin hän toivoi, voitaisiin käydä vastarintaan, oli kovin tärkeää, että -vihollinen kohtaisi vastarintaa Pohjois-Karjalassakin eikä pääsisi -sieltä Enon ja Kaavin kautta kiertämään hänen selkäpuolelleen, jolloin -hänen olisi hajotettava vähät joukkonsa kahdelle rintamalle. - -Lyhyesti ja selvästi Nurmeksen talonpoika esitti asiansa ylhäiselle -sotaherralle ja tämä lupasi hänelle heti aseita, -- niitä oli, -varsinkin vanhempia, melkoinen määrä varastossa. Olli sai heti rekeensä -kuorman ja kehotuksen lähettää kohta rahtimiehiä hakemaan lisää pyssyjä -ja ampumatarpeita. - --- Mutta kuka teitä harjoittaa ja johtaa siellä? - --- Ei ole ketään, saamme itse yrittää. - --- En voi täältäkään antaa teille apua, pahoitteli kenraali. -- Mutta -sinähän olet vanha sotilas, astu rohkeasti johtoon, minä annan sinulle -siihen nimityksen. Olet tästä hetkestä Pohjois-Karjalan rajakapteeni. - -Olli kiitti luottamuksesta, mutta epäili sen edesvastuun taakkaa, -tahtoahan häneltä ei puuttunut. - --- Nyt ei ole lupa epäillä kenenkään pyrkimyksiä, isänmaa vaatii ja -kutsuu, lausui kenraali silloin. -- Päällikkyytesi merkiksi annan -sinulle tämän miekan ja lakkiisi kiinnitettäväksi kuparisen -kapteeninsoljen, jossa onkin kuvattuna Karjalan vaakuna... Jumalan -haltuun vain, pitäkää uljaasti puolianne siellä Karjalassa, älkää -laskeko vihollista läpi -- ehkä mekin täällä vihdoin jotakin -yritämme... - -Niine viesteineen Tiainen palasi Pielisjärvelle laittaen jo matkan -varrelta rahtimiehiä hakemaan kuormia Kuopiosta. Kevät oli jo ehtinyt -pitkälle, mutta sittenkään ei ollut varmuutta, yrittäisivätkö rajalle -kerääntyneet venäläiset vielä talvikelillä, ennen kelirikkoa, -hyökkäystä Pielisjoelle. Kaikessa hiljaisuudessa talonpojat -varustautuivat kaiken varalta Olli Tiaisen ja Sarkkilan isännän Isak -Steniuksen johdolla, jonka Olli oli pyytänyt apulaisekseen. Tämä oli -entinen ylioppilas, mutta oli jättänyt lukualan viljelläkseen tilaansa -ja oli täysin sulautunut kansan mielialaan ja ajatusmaailmaan, Karjalan -mies kauttaaltaan. - -Eväitä koottiin Pielisjoen niskaan, vakoojia laitettiin rajalle, ja oli -sovittu, että kun tulipatsas kohoaa Kolin korkeimmalta harjalta, -merkitsi se sitä, että nyt vihollinen oli lähenemässä ja Karjalan -miesten oli aseineen kokoonnuttava Ahvenuksen salmeen, minkä kautta -Pielisjärvi on yhteydessä Ruhoveden kanssa. Lähtövalmiina siinä -odoteltiin. Mutta kelirikko tuli, jäät lähtivät, eikä vainolaista -kuulunut. Nuotiota ei sytytetty Kolivaaran laella. - -Vakoojat toivat kuitenkin pian Pielisiin ja Lieksaan, missä Tiainen ja -Stenius olivat lähiseudun miesten kanssa koolla, tietoja, että -vihollinen edelleen teki valmisteluja Ruskealassa, ja eräänä päivänä -lennähti sitten sanoma, että nyt ne ovat kenraali Aleksejevin johdolla -lähteneet liikkeelle rajan yli Pälkjärvelle. - -Olli Tiainen antoi sytyttää viestitulet ja lähetti sovitut sanomat -kaikille tahoille, ja ennen pitkää rupesi suuria kirkkoveneitä ja -pieniä nuottaveneitä näkymään seliltä, kaikkien suuntautuessa -Ahvenuksen salmeen. Toisia miehiä tuli jalan pyssyineen, joilla -ampumista he olivat kotisaloilla harjoitelleet, ja kontteineen, joissa -heillä oli kuulat ja kalakukot, ja kysyivät, että missä se vihollinen -on. - --- Tulossa se on, mutta täällä kotinurkilla sitä ei ruveta odottamaan, -vastasi Tiainen reippaasti. -- Astutaan sitä vastaan kappaleen matkaa. - --- Astutaan vain, myöntyivät sisukkaat miehet. - -Talonpoikia oli kertynyt lähes kolmesataa ja he marssivat veneensä -jätettyään maantietä myöten Kaltimoon päin, marssivat vakava ilme -karkeilla kasvoillaan, mutta askelissa oli varmaa päättäväisyyttä -- -oli oltava valmiina taisteluun, missä vain vihollinen vastaan tuli. -Kaltimon niskassa, jossa joukko lepäili päivän, ei tavattu vielä -venäläisiä. Tiainen oli täältä lähettänyt heinäkuun viime päivänä -etujoukon edellään Mönnivaaraan, ja sieltä tulikin seuraavana aamuna -sanantuoja kertomaan että Pälkjärveltä samoava kenraali Aleksejev oli -äsken jakanut joukkonsa kahteen osaan. Pääjoukko, jota kenraali itse -johti, oli nyt kulkemassa Joensuuhun, mutta toinen, pienempi osasto -suuntautui Mönnivaaraan. Viimeksi mainittua paikkaa kohti Tiainen lähti -nyt joukkoineen rohkeasti marssimaan, -- tuo pienempi osastohan se -ilmeisesti pyrki Pielisiin. - -Lähellä Mönnivaaraa tuli jo karjalaisten lähettämä etujoukko vastaan. -Se oli ollut kosketuksissa vihollisen kanssa, mutta perääntynyt, ja -tiesi kertoa, että vihollisen parin kolmen sadan miehen osasto oli -juuri tulossa maantietä pitkin. Silloin Tiainen pysäytti joukkonsa, -asettui sen eteen silmät palaen ja huusi: - --- Tässä, pojat, tässä tulee nyt ensimmäinen koetus. Tässä annetaan -viholliselle tervehdys ja nahkapojille tulikaste! - --- Tässäkö maantiellä? kyselivät miehet. - --- Ja maantien laidassa. Lasketaan vihollinen tulemaan lähemmäksi. - -Siinä oli harjun rinne, jolle maantie nousi, alangossa kasvoi tiheää -vesakkoa maantien kahden puolen. Sinne Tiainen sijoitti väkensä leveään -rintamaan, asettui itse komentajaksi maantien toiselle puolelle ja -määräsi Isak Steniuksen toiselle. Jännittyneinä odotettiin toista -tuntia, silmä kovana maantielle tähystäen. - -Jo rupeaa kumu kuulumaan etäältä, jo jyskää sorainen tie. Kasakat -ajavat edellä etujoukkona, mutta kohta niiden jäljessä kulkee jalkaväki -raskaat reput selässä. Tiainen oli käskenyt miestensä odottaa suokurpan -kurnutusta, ennen ei saa ampua, ja ratsuväki pääsee siten jo kulkemaan -vaanivien talonpoikien ohi saapuen harjun rinteelle. - -Silloin kuuluu sovittu kurpan ääni ja samassa pamahtaa sata pyssyä -- -kohta perästä toinen sata maantien molemmilta puolilta. Vihollinen, -joka oli luullut edessään olevan vain pienen partiojoukon, hämmentyy ja -hätääntyy. Miehiä kaatuu, ammuttuja hevosia sätkyttelee tiellä, -metsässä paukkuu, eikä kuitenkaan näy vihollista, mitä vastaan hyökätä! -Mutta se on lähellä, se on joka paikassa, joka pensaasta pamahtaa. - -Venäläisjoukko kääntyy kiireesti takaisin, miehet sotkeutuvat toistensa -jalkoihin, juoksevat henkensä edestä. Silloin karjalaisetkin astuvat -esiin vesakosta, lähtevät ajamaan takaa pakenevia, iskevät ja ampuvat -oikein vanhan vihan voimalla. - -Olli Tiainen karjalaisineen saavutti tässä riidattomasti ensimmäisen -voittonsa, Mönnivaaran voiton, ja iloitsi siitä vilpittömästi. Sillä -siinä nyt miehillä luonto karaistui ja usko kasvoi. Mutta Olli oivalsi -kyllä voiton saadun liian helposti, vihollinen oli tässä kovin -vähälukuinen ja sekin yllätettiin. Hän oli aivan varma, että vihollinen -palaa piankin takaisin suuremmalla joukolla ja käy silloin toisella -tavalla taisteluun, ja siihen uuteen otteluun ei tällainen suojattoman -maantien mukainen avomaasto ollut sopiva. Sitä paitsi oli vihollisen -pääjoukko edessäpäin, ehkä jo Joensuussa, ja saattoi sieltä pian nousta -jokivarrelle. Vastoin uskaliaimpien kehotuksia, että oli lähdettävä -väistyneen vihollisen takaa-ajoon, Tiainen päätti peräytyä ja valita -turvallisemman taistelupaikan. Osan miehiään hän jätti Kaltimon solaan -etuvartioksi, mutta pääjoukkoineen hän palasi Ahvenukseen, jonne hän -kaivautti rintavarustukset ja keräsi koko rannikolta kaikki veneet -- -vihollisilta piiloon. - -Täällä karjalainen talonpoikaisjoukko, joka nyt oli antanut -vihollisille selvän tiedon olemassaolostaan, saikin viipyä kauan, sai -odottaa ikävystymiseen asti. Vihollinen ei enää moneen viikkoon -rynnännyt sinne päin, se varoi näitä saloseutuja ja koetti sen sijaan -päästä Joensuusta Kuopiota kohti. - -Tänä odotusaikana Tiainen kävi itse parin miehen kanssa Joensuussa -ottamassa tilanteesta selkoa. Pielisensuussa, nykyisen kaupungin -paikkeilla, ei silloin vielä ollut paljon asutusta, mutta eräänlainen -kylä jo sentään oli. Oli kruunun viljamakasiini, josta viljat kumminkin -jo oli tyhjennetty, oli kruunun viinanpolttimo ja pari kolme taloa, -joista suurin oli tuomari Martti Steniuksen talo. Tänne oli Aleksejev -joukkoineen majoittunut aikoen marssia eteenpäin. Mutta hän jäikin -sinne odottamaan kuten talonpojat Ahvenukseen, ja monesta painavasta -syystä, -- siitä pääsi Tiainen nyt perille. - -Hänen oikea sivustansa ei ensinkään ollut turvattu, talonpojat -uhkasivat siellä. Ja Savon armeija peräännyttyään jo kauas Pohjanmaalle -oli Siikajoen ja Pulkkilan taistelujen jälkeen vihdoin palannut -takaisin Kuopioon asti eversti Sandelsin johdolla ajaen venäläiset -siitäkin melkoisesti etelämmäksi. Vihdoin venäläiset kuitenkin -lujittivat asemansa Kuopion pohjoispuolella ja Aleksejev sai käskyn -marssia sinne auttamaan omiaan ja kiertämään Sandelsin Toivalassa -olevat varustukset. Sandels oli sen vuoksi lähettänyt sieltä majuri -Malmin pienellä osastolla Joensuuhun päin tätä siipeään suojelemaan, ja -tuo parin sadan miehen osasto oli Aleksejevin nyt ensi töikseen -tuhottava. - -Venäläisten päällikkö oli Joensuussa rakentanut tällaista retkeä varten -jo pitkin kesää lauttoja, joilla viedä miehensä -- niitä hänellä oli -puoliväliin toista tuhatta -- ja kuormastonsa yli, ja hän tarkasteli -itse eräänä iltapäivänä heinäkuun jälkimmäisellä puoliskolla noita -uusia kuljetusneuvojaan, joilla huomenissa oli siirryttävä salmen taa. -Hän istui komean ratsunsa selässä alipäällikköjensä ympäröimänä salmen -rannalla ja antoi lauttamiehille viimeisiä ohjeitaan. Silloin tuli -luoti salmen takaa ja tappoi hevosen hänen altaan -- kenraali suistui -suulleen hiekkaiselle ahteelle. Samassa sieltä tuli useampiakin luoteja -iskien päällikkönsä ympärille keräytyneiden upseerien parveen, -- -näille tuli kiire lähtö rannalta. Ja sen sijaan että Aleksejev olisi -johdattanut joukkonsa salmen yli pohjoiseen päin, hän lähti hyvässä -järjestyksessä mutta kovaa kyytiä perääntymään etelään, Pälkjärvelle, -josta hän kevätkesällä oli tullut. - -Hän oli näet tuon uhkaavan laukauksen syitä tutkiessaan saanut -selville, että Joensuun tienoillekin oli kerääntynyt melkoisia -aseellisia talonpoikaisjoukkoja, jotka vain odottivat majuri Malmin -osastoa yhtyäkseen siihen ja ahdistaakseen Joensuuhun pesiytyneet -venäläiset kuin nuotan pohjukkaan. - -Tämäkin talonpoikien nousu oli suurelta osalta Olli Tiaisen työtä. Hän -oli Joensuun tienoille saavuttuaan tavannut sen puolen talonpoikia, -kertonut heille Mönnivaaran voitostaan ja innostanut nämäkin miehet -aseisiin. Kuultiin majuri Malmin olevan tulossa pohjoisesta ja -päätettiin toimia yhdessä hänen kanssaan. Tiaisen neuvo oli, että -talonpojat odottaisivat salmen takana, ja sinne he kerääntyivätkin -sataisena joukkona. Malmin toivottiin saapuvan perille tänne jo -seuraavana päivänä -- silloin oli vihollinen vastaanotettava lämpimästi -heti kun se lauttoineen oli saapunut salmen yli. - -Talonpojat vaanivat nyt rantalepikossa odottaen ratkaisevaa huomista -päivää ja katsellen, kuinka venäläiset salmen takana viimeistelivät -lauttojaan, jotka loistivat valkoisina päivänpaisteessa. Mutta muutamat -malttamattomat nuoret miehet eivät silloin jaksaneetkaan kestää -houkutusta. Tuo kimonsa selässä istuva rehevä upseeri oli liian sopiva -maalitaulu. Yksi nuorista miehistä tähtäsi kauan ja tarkasti kiven -varasta, -- jo liikahdutti liipaisinta, pyssy laukesi... Kenraali -suistui maahan, ja kun eräät toiset talonpojat myös ensi laukauksen -kuultuaan kävivät ampumaan, syntyi edellä kerrottu hälinä ja pakokauhu -lauttarannalla. - -Nuoret miehet olivat laukauksistaan mielissään, mutta Tiainen torui -heidän malttamattomuuttaan. Ja kun majuri Malm miehineen seuraavana -päivänä saapui salmen rannalle, toruskeli hänkin, sillä ampujat olivat -pilanneet hyvän apajan, riistäneet varman, suuren saaliin suomalaisten -käsistä. Kuten saattoi arvata, vihollinen lähti nyt perääntymään -Joensuuhun. - -Täällä autioksi jääneellä leirillä tapasivat toisensa Tiainen ja Malm, -joka viimeksi mainittu jo oli kuullut Ollin toimista ja saavutuksista. -Pitkään siinä talonpoikaispäällikkö ja kansan suosima armeijanupseeri -neuvottelivat keskenään. He päättivät toimia yhdessä ja yhteisen -suunnitelman mukaan. Malmin joukko olikin liian heikko ahdistellakseen -yksin vihollista, mutta aseellisten talonpoikien avulla saatettiin toki -saavuttaa hyviäkin tuloksia. - -Liitettyään joukkoonsa joen suulle kertyneet talonpojat Malm aikoi -lähteä viipymättä ajamaan takaa peräytyvää Aleksejevin armeijaa. Mutta -Tiaisen oli palattava oman joukkonsa luo Ahvenukseen suojelemaan sen -puoleisia teitä ja estämään siellä venäläisiä etenemästä. - --- Terve mieheen, ehkä tavataan taas jossakin yhteenotossa, virkkoi -majuri hyvästiksi. - --- Voikaa hyvin, majuri, toivotti Tiainen. -- Kyllä Pielisen puoli -koetetaan selvänä pitää. - - * * * * * - -Syyskuun alussa lähtivät vihdoin venäläiset, jotka tällä välin olivat -jo vetäytyneet kokonaan Suomen alueelta, liikkeelle Ruskealasta taas -pohjoiseen päin -- niin kertoivat tiedustelijat lisäten, että heillä -oli nyt uusi, nuori ja ylhäinen ylipäällikkö, ruhtinas Dolgoruki; vanha -Aleksejev oli näet kykenemättömänä pantu viralta. Pielisen puolellakin -oli siis alkava uusi toiminnan aika. - -Näihin aikoihin, elokuun lopussa ja syyskuun alussa, täytyi melkoinen -osa Ahvenuksen vartiojoukosta laskea kotiin elonkorjuuseen ja -pikaviesti laitettiin nyt keräämään miehiä kokoon. Pienempi -venäläisosasto, joka yritti edetä maantietä, käännytettiin kyllä heti -takaisin, mutta voima ei riittänyt vastaanottamaan isompaa. Tiainen -lähti silloin itse Nurmekseen saadakseen siltä kulmalta lisää väkeä, -- -somahan oli samalla pistäytyä kotonakin. Sillä aivan heti ei venäläisiä -suuremmin joukoin odotettu Pielisen puolelle, he tekevät tietysti taas -ensi hyökkäyksensä majuri Malmia vastaan Joensuun suunnalla. Isak -Stenius johti vartiostoa sillä aikaa Ahvenuksessa. - -Mutta venäläiset ryntäsivätkin odotettua pikemmin kasakat etunenässä, -ensin Kaltimonniskaan, josta karjalaisten etuvartiot perääntyivät -taistelun jälkeen, ja sitten Ahvenukseenkin. Jo etujoukkojen -hyökkäyksen voimasta saattoi päätellä, että supistuneen karjalaisjoukon -oli vaikea puolustaa Ahvenuksen varustuksia. Samalla Stenius sai eri -tahoilta tietoja, että häntä vastaan samosi nyt kokonainen vahva -venäläinen armeijaosasto, parituhatta miestä kaikkia aselajeja. -Viholliseen oli näet syöpynyt se käsitys, että täällä Pielisen puolessa -vaani melkoinen joukko varsinaista suomalaista sotaväkeä, jota ei -sopinut jättää sivustauhaksi. Talonpojat olivat Ahvenuksessa joutessaan -kiertäneet hattuihinsa tuohesta tai kankaasta samanlaiset valkoiset -nauhat, kuin Savon jääkäreilläkin, ja eräät luulivat tämän tempun -erehdyttäneen vihollisia. Mutta luultavampaa oli, että heidän -väkivahvalla yrityksellään oli nyt laajempi tarkoitus: kiertää -Nurmeksen ja Sotkamon kautta Suomen armeijan selkäpuolelle. Joka -tapauksessa melkoinen armeija alkoi eräänä päivänä piirittää Steniuksen -pariasataa talonpoikaa Ahvenuksen salmessa, ja silloin tämä huomasi -parhaaksi vetäytyä ajoissa Pielisen itäpuolelle yhtyäkseen siellä -Tiaisen tuomiin vereksiin miehiin. - -Näin talonpoikaisjoukko joutui syyskuun puolivälissä lähelle -Pielisjärven pitäjän rajaa, Vornan sillalle, keskelle laajaa -suoperäistä erämaata. Siellä Stenius päätti eräänä sateisena päivänä -ainakin viivyttää perässään tulevaa vihollista, vaikkei Tiaista -vieläkään kuulunut. Siinä sillan korvassa oli maa loivaa aavikkoa, -eteenpäin pääsi kulkemaan ainoastaan maantietä. Mutta korkeat harjut -kohosivat kapean joen vastakkaisella rannalla ja sinne talonpojat -asettuivat väijymään aavikolta tulevaa vihollista. Osan väkeään Stenius -sijoitti särkemänsä sillan taa, ikään kuin ylimenopaikkaa puolustamaan, -mutta muun joukon hän kätki ylängölle murrosten suojaan. - -Vihollinen tuli, mutta älysi nyt ajoissa väijytyksen jo ennen sillalle -menoaan ja lähestyi paikkaa illan suussa syyskuun 9. p:nä aluksi -varovasti. Sitten päällikkö komensi rakuunansa ryntäämään joen yli ja -murroksia kohti. Talonpoikien tarkka tuli pakotti kuitenkin uljaasti -hyökkäävän venäläisen ratsuväen perääntymään, -- toisen ja kolmannenkin -kerran. Lujasti siinä oteltiin ja kuumaa taistelua käytiin koko -sateinen iltapäivä aina yöhön asti. Venäläiset hyökkäsivät yhä -uudelleen hurjasti, heitä kaatui joukoittain maantielle ja -suomättäille. Vereksin joukoin he siitä huolimatta ahdistelivat -talonpoikia, mutta turhaan -- he eivät saaneet sillan puolustajia -murroksistaan karkotetuksi. Ja yöpimeällä heidän oli vihdoin paljon -väkeä menetettyään peräännyttävä pääjoukkonsa luo Kelvän kylään. Vornan -silta jäi karjalaisten käsiin. - -Mutta talonpoikain aikomuksena ei ollut tässä sen pitempään -puolustautua. Pääsihän tuon kapean puron yli toisesta paikasta ja -Steniuksen oli yhdyttävä Tiaisen osastoon. Hän jatkoi siis vielä samana -yönä peräytymistään ja Jouhiansalmella tulikin Tiainen seuraavana -päivänä vastaan. Siinä salmen pohjoisrannalla varustauduttiin heti -tiukempaan vastarintaan; mielet olivat taas äskeisen ottelun johdosta -reippaat ja toiveikkaat. Olihan jo Vornan sillalla nähty, että suurikin -vihollisjoukko voidaan näillä erämaantaipaleilla pysäyttää, ehkä -tuhotakin, ja olihan Olli Tiainen, johon seudun väestö niin varmasti -luotti, taas johdossa, itse käskijänä. - -Tämä hyörikin nyt toimekkaana ja väsymättömänä monenmoisissa -valmisteluissa. Hänen kookas vartalonsa nähtiin kaikkialla, hänen -ruskea tukkansa hulmusi tuulessa, kun hän kulki miesjoukosta toiseen, -lähetti tiedustelijoita metsäpolkuja myöten seuraamaan vihollisen -liikkeitä, asetti osastojaan väijyksiin ja puhutteli niitä rohkaisten: - --- Tässä annetaan nyt ryssille se viimeinen selkäsauna, että tietävät -käyneensä Pielisen takana. - -Ja tarkaten valitsemaansa taistelupaikkaa hän selitti miehiään -innostaen: - --- Tässä ajetaan ryssät joko salmeen tai takaisin, kunhan vain meidän -miehet pitävät paikkansa. - -Suurella joukolla ja suurella pauhulla vihollisjoukko pian tulla -törmäsi etelästä päin. Tiaisella oli päävarustuksensa Jouhiansalmen -pohjoisrannalla, mutta sen eteläpuolellekin, metsän rintaan, hän oli -sijoittanut muutaman osaston, jota hän itse johti. Venäläisten -lähestyessä Jouhian salmea maantietä myöten, Olli teki osastoineen -metsästä hyökkäyksen sitä vastaan, ampui, ja peräytyi salolle. Teki -siellä kierroksen taaksepäin, ryntäsi taas metsästä maantielle, missä -venäläisten jälkijoukko kulki, ja säikäytti samalla tavalla sitä... - -Venäläisissä vahvistui käsitys, että heillä oli täällä suuri, -ylivoimainen vihollinen vastassaan. Ja kun se saapui salmelle, jonka -ylitse ei näyttänyt olevan mitään mahdollisuutta päästä, ei ollut -lauttoja, ei veneitä --, niin rupesi vihollista huolestuttamaan -sellainen sodankäynti. Heillä oli tosiasiassa moninkertainen ylivoima, -oli harjoitettua väkeä, tykkejä ja ratsumiehiä, mutta he tunsivat -itsensä sittenkin avuttomiksi talonpoikien sisukkaita joukkoja vastaan. -Näitä hääri heidän ympärillään joka taholla, he hyökkäsivät milloin -mistäkin, ampuen joka vesakosta, eikä niitä saanut kiinni. Ja tuolla -leveän salmen takana heillä on lujat varustukset... - -Yön venäläinen ylipäällikkö viipyi siinä Jouhiansalmen rannalla -alituisen ammunnan jatkuessa, mutta aamulla hän lähti koko osastoineen -palaamaan kiireesti takaisin. Eikä vihollinen enää pysähtynyt -tappelemaan talonpoikaisjoukon kanssa, vaikka tämä kiusoitellen pyöri -sen kintereillä. - -Pakosta oli venäläisten lopulta täytynyt luopua yrityksestään kiertää -Pielisjärvi sen itäpuolelta. Taistelut olivat olleet tulisia, -talonpoikienkin riveistä oli tuoni niittänyt paljon saalista, moni mies -oli haavoittunutkin. Toiset hoitelivat heitä kylissä, toiset lepäsivät -niissä, mutta Tiainen nurmeslaisineen hyökkäsi yhä väistyvän vihollisen -jäljessä antaen sille vielä kyytiä matkalle. Ja niin pian kuin Tiaisen -hattu välkkyvine päällikönmerkkeineen näkyi metsän reunassa, tuli -viholliselle aina kiire -- häntä he eniten pelkäsivät ja vihasivatkin. -Vasta ajettuaan viholliset loitolle Nurmeksen sankari palasi Jouhian -salmen rannalle sitä vielä vartioivien miestensä virittämälle -nuotiolle, ja tempasi päästään hattunsa, jossa vaakunavaski kimalteli. -Hän paljasti päänsä vilvoittaakseen kuumaa otsaansa, jossa hiki -helmeili, mutta paljasti sen myöskin kiittääkseen Korkeinta hänen -armostaan ja avustaan näissä kovissa koettelemuksissa. - -Viikon Tiainen vartioi miehineen vielä Nurmekseen menevää tietä, mutta -vihollista ei enää kuulunut. Tiedustajiensa kautta, jotka milloin -kerjäläisukkoina, milloin naisten puvuissa liikkuivat vihollisten -leiripaikoilla, hän tulikin siihen käsitykseen, että viholliset -kohtaamansa sitkeän vastarinnan johdosta jo olivat luopuneet -aikomuksestaan kiertää Sotkamon ja Kajaanin kautta Savossa ja -Pohjanmaalla taistelevan suomalaisen armeijan selkäpuolelle. Asema -siellä suuremmilla sotatantereilla oli näet tällä välin jo taas -muuttunut suomalaisille surkeaksi, ja ryssät laativat nähtävästi sen -johdosta nyt aivan uudet suunnitelmat jättäen joukkonsa Karjalassa -paikoilleen. - -Tätä ei Tiainen silloin vielä tiennyt, mutta hän päätti joka -tapauksessa, kun vihollista ei enää kuulunut, siirtyä äskeisiltä -taistelumailta uusille. Hän lähti nyt joukkoineen Enoon estääkseen -venäläisiä sen kautta kulkemasta Iisalmelle, jossa Savon armeija -Sandelsin johdolla edelleen taisteli. - -Täälläkin hän suoritti tärkeää vartiopalvelusta pitkin koko syksyä. -Suuremmat ja pienemmät venäläisjoukot yrittivät kyllä kulkea sitä -kautta monta kertaa, mutta aina hän karkotti ne ja kaappasi niiden -kuormastot. Monta kertaa lähetti vihollinen Joensuusta ja Kuopiostakin, -jonne se jo tällä välin oli etelästä päässyt etääntymään, erityisiä -retkikuntia vangitsemaan Tiaista ja hänen vapaajoukkoaan... tiukalle -siinä usein otti, mutta sitkeästi ja tarmokkaasti Olli yhäti -puolustautui Enon erämailla säilyttäen joukkonsa ehjänä. - -Venäläiset olivat kuitenkin olevinaan isäntiä Savossa ja Karjalassa ja -asettivat sinne jo oman maaherransakin. Mutta Tiainen näytti heille -pian, minkälaista heidän isännyytensä oli. Uusi venäläinen maaherra -saapui eräänä päivänä kasakkajoukon mukana Enon rajallekin ja oli -siellä pitävinään komentoaan. Tiainen sai vihiä asiasta, hiipi -miehineen kylään, saartoi kasakkajoukon, nujersi siitä melkoisen osan -ja otti maaherran vangikseen. Se temppu huvitti enolaisia kovasti, ja -"maaherra" vietiin saattue mukanaan Sandelsin haltuun Iisalmelle. - -Varsinkin Tiaista itseään venäläiset näiden kolttosten johdosta -vihasivat yhä katkerammin -- hän oli tuottanut heille liian monta -pettymystä ja vahinkoa, -- ja erityisesti sen vuoksi he koettivat -pyydystää häntä käsiinsä. He yrittivät siihen peliinsä houkutella -karjalaisiakin, lupasivat 500 ruplan palkinnon sille, joka surmaisi -Tiaisen tai toisi heille vankina. Sen tiesi Olli hyvin itsekin, ja -eräässä tiukassa paikassa, jolloin hänen joukkonsa pelastuminen näytti -epävarmalta, hän virkkoi suoraan: - --- Minua ryssä himoitsee, teidät se jättäisi rauhaan. Tahdotteko, että -antaudun heille -- vähät yhden miehen hengestä! - --- Ei koskaan! huusivat siihen miehet. - --- Mutta muistakaa, kukin saa silloin palata kotiinsa, vaimonsa ja -lastensa luo, ja se, joka minut luovuttaa viholliselle, saa vielä 500 -ruplaa. - --- Ei koskaan! kaikui joukosta suuttunut ja raivokas huuto. -- Jos ken -siihen kauppaan kävisi, hänet me hirttäisimme lähimpään puuhun! - -Taistelua jatkettiin silläkin kertaa ja pelastuttiin taas pälkähästä. -Ja viholliselle tehtiin uusia kolttosia, minne he vain yrittivätkin. - -Mutta Tiaisen ponnistellessa täydellä voimalla näissä puuhissaan -varmana siitä, että talven tullen vihollinen taas ajettaisiin rajan -taakse, saapui eräänä joulukuun päivänä Enon erämaille sanoma, että -välirauha venäläisten kanssa oli tehty Pohjanlahden rannalla, -Olkijoella, ja että Suomen armeijan tähteet olivat jo peräytymässä -taikka peräytyneet pois koko maasta, jonka ne sitten luovuttivat -voittaneelle viholliselle. Sitä ei Tiainen ensiksi uskonut, hän jatkoi -yhä edelleen omaa pientä sotaansa. Mutta tuo tieto varmistui, siitä -kuulutettiin pian kirkossa, sodankäynti kiellettiin molemmin puolin. - -Silloin Olli Tiainen masentui. Hän valmistautui juuri eräässä -syrjäkylässä hyökkäämään valtatiellä majailevan venäläisjoukon -kimppuun, hänellä oli talveksi taas monet rohkeat suunnitelmat. Hän -masentui ja suuttui: - --- Näinkö maa hylätään! Meitä vihollinen ei kuitenkaan ole kukistanut. - --- Pääjoukot eivät ole kestäneet, apua ei tullut Ruotsista, selitti -sanantuoja. - --- Mikseivät kaikki miehet siellä muualla nousseet aseisiin niin kuin -me, miksi kököttivät raukkoina kodeissaan! - -Hänen oli vaikea tottua ja tyytyä tähän ajatukseen. Ja kun sanoma -saapui, että kaikki talonpojat, vaikka ovatkin olleet aseissa, saavat -nyt palata rauhassa kotiinsa, kukaan ei heitä ahdista, ei Tiaisen -luonto taipunut siihen. Häntäkään ei ollut kyllä pantu poikkeusasemaan, -mutta hän ei luottanut venäläisten lupaukseen -- siksi synkästi hän -tiesi heidän häntä vihaavan -- eikä hän kärsinyt elää heidän -alaisenaan. Laskettuaan menemään miehensä, jotka murtuneina ja -myrtyneinä kätkivät maahan rakkaat aseensa ja kyynel silmässä -hyvästelivät Tiaista, hän nousi itse suksille, -- oli jo tullut talven -ensimmäinen lumikeli. Yksin hän painui saloille. - -Niitä kierrellen Olli pistäytyi pikimmiltään Nurmeksessa heittämässä -perheelleen hyvästit, mutta hiihti sitten yhteen menoon yhä -pohjoisemmaksi. Hän ei voinut vannoa Venäjälle sitä uskollisuuden -valaa, jota nyt uuden vuoden (1809) pyhinä vaadittiin kirkoissa -kaikilta, hän hiihti Paltamon korpien halki Pudasjärvelle, sieltä -saloja pitkin Kemijoelle ja sen yli Tornioon ja edelleen Suomen -armeijan tähteiden viimeiseen sijoituspaikkaan. - -Ruotsissa kutsuttiin Olli Tiainen, jonka taistelut Karjalassa -tunnettiin, uuden kuninkaan luo ja hänelle annettiin siellä eläke ja -kunniamerkki rintaan ja luvattiin maata Ruotsissa viljeltäväksi. Näin -tahtoi Ruotsin kruunu palkita hänen ansionsa siitä, että hän oli -puolustanut maata tärkeällä paikalla ja varjellut armeijan selkäpuolta. - -Tiainen jäikin muutamiksi vuosiksi sodan jälkeen Ruotsiin. Mutta siellä -ei Karjalan mies tietenkään viihtynyt. Ruotsin alamaisena ja Ruotsin -passilla hän teki ensiksi vierailumatkan kotiseudulleen, tervehtimään -perhettään sekä lapsuutensa ja taistelujensa rakkaita maita, palasi -vielä Ruotsiin, mutta muutti sieltä vuonna 1818 kokonaan Nurmekseen -eläen vielä puolentoista vuosikymmentä hiljaisena, vanhenevana miehenä -ja vaatimattomana maanraivaajana Ylikylän Reittulan tutuilla -tanhuvilla. Karjala, jonka puolesta hän oli elänyt ja sotinut, veti -urhean poikansa luokseen ja kätki hänet vihdoin poveensa. Mutta Venäjän -keisarille ei Olli Tiainen koskaan vannonut uskollisuuden valaa. - -_Santeri Ivalo_ - - - - -KAKSI JEHUA - -ROTH ja SPOOF - - --- On ne koko jehuja! - -Tämän loppuarvostelun lausui eräs Porin rykmentin Ruoveden komppanian -sotilas, kun osa mainitun joukko-osaston miehiä lepäsi Lapuan -taistelupäivän iltana erään talon pihanurmella muistellen päivän -tapauksia ja innostuen lopuksi kertomaan toisilleen komppanian -suosituimpien miesten, vääpeli Rothin ja kersantti Spoofin osuudesta -niihin. Spoof, suuri veitikka, oli taas keskellä tuiminta kuulasadetta -huutanut "kukkokiekaa" niin hiivatin luonnollisesti, että koko -pataljoona, upseerit ja miehet, olivat purskahtaneet nauruun. Ja kun -oli hyökätty kylään eikä vihollisia tahdottu saada eräästä tuvasta -lähtemään, oli Roth hyökännyt pistooli toisessa ja miekka toisessa -kädessä yksinään ovelle ja karjaissut: "Kädet ylös!" Siitä vihollinen -oli hölmistynyt niin, että koko tuvallinen antautui vangiksi. Entä kun -muuan nuori kasakkaupseeri, jonka miekka välähteli kuin salama, ajoi -tulisella ratsullaan huimapäisesti heidän keskelleen ja ympärilleen -iskien sai heidät hajaantumaan, niin silloinkos Roth tarttui hevosta -turvan alta. Jos kasakka oli vikkelä pistämään ja lyömään, Roth oli -yhtä vikkelä väistämään. Hellittämättä otettaan hevosesta hän pysytteli -sen pään suojassa. Kelpasi sitä katsoa! Niin olivat miehet unohtuneet -tuota näytelmää katsomaan, etteivät huomanneet mennä avuksikaan, ennen -kuin paikalle ilmestyi Spoof, joka hetkeäkään siekailematta loikkasi -kuin ilves hevosen selkään kasakan taakse ja heitti tämän nurinniskoin -kenttään, jolloin hänet otettiin vangiksi. - --- Olivat ne todellakin jehuja. - -He olivat keskenään hyvät ystävykset ja suunnilleen ikätoveritkin, Roth -vain muutamia kuukausia vanhempi. Iloisia veitikoita molemmat, -varsinkin Spoof, vaikka eivät poikasia enää. Kumpikin oli nimittäin jo -siinä puolivälissä neljääkymmentä ja kummallakin oli vaimo sekä muutama -lapsi. He olivat sotureita kiireestä kantapäähän. Rothin isä ja -isoisäkin olivat aikoinaan palvelleet samassa Porin rykmentissä, toinen -vääpelinä, toinen majoitusmestarina. Niin että se oli oikeata -vääpelisukua. Tanakka mies oli tämä nykyinen Juho Jaakko Roth. Kantoi -peijakas selässään kolme ruistynnyriä ja suolasäkin viskasi parin sylen -päästä rattaille. Marsseilla hän ei osoittanut uupumisen merkkejä, -vaikka olisi menty minkälaista vauhtia peninkulma toisensa jälkeen. Kun -muut perille päästäessä heittäysivät nääntyneinä pitkälleen, laski Roth -leikkiä ja ehdotti kilpajuoksua päivän päättäjäisiksi. - -Kaarle Juho Spoof, kersantti samassa Ruoveden komppaniassa, jossa -ystävänsä Roth palveli vääpelinä, oli vallaton veitikka, tanssimestari -ja iloisten viisujen laulaja. Kun Roth oli lyhyen vanttera, hartiakas -ja pyöreä, oli Spoof pitkä ja solakka, uljasmuotoinen ja tavattoman -notkea. Hän oli syntynyt Oulujärven rantamilla, Paltamossa, jossa isä -oli palvellut maanmittarina. Heitä oli kuusi veljestä, joista -neljä oli sotilasuralla, palvellen kersantteina ja vääpeleinä eri -joukko-osastoissa. Vanhin veli oli pappi ja kappalaisena Lapualla. -Siksipä kersantti Spoofin ensimmäisiä tehtäviä olikin taistelun -päätyttyä ollut etsiä käsiinsä veli, jonka hän olikin tavannut -kaikessa turvassa kappalaisen puustellissa, mikä oli syrjässä -taistelutantereelta. - -Sinne Spoof vei ystävänsä Rothinkin vieraisille, kun he seuraavan -päivän iltapuolella saivat hiukan lomaa. Samaan aikaan oli heidän -pataljoonanpäällikkönsä, majuri Eek, sotamarskin puheilla isossa -pappilassa. Klingspor oli näet saatuaan voitosta sanoman uskaltautunut -Lapualle saakka ja majoittunut rovastilaan, jossa vähää ennen oli -asunut venäläinen ylipäällystö. - -Majuri Eek esitti sotamarskille rohkean suunnitelman. Vihollisen -selkäpuolelle pitäisi lähettää pienehkö komennuskunta rohkeita, -paikkakuntaa tuntevia miehiä, jotka hävittäisivät siltoja, -muonamakasiineja sekä tulossa olevia kuormastoja katkaisten siten -venäläisten yhteyden etelään. Se helpottaisi suuresti pääarmeijan -hyökkäystoimintaa. - -Sotamarski pudisti arvelevaisesti päätään. Tuuma oli hänestä liian -rohkea, se ei mitenkään sopisi yhteen hänen varovaisten periaatteidensa -kanssa. Mutta äsken saavuttamansa voiton huumaama Adlercreutz, joka -myöskin oli saapuvilla, innostui heti Eekin suunnitelmaan. Myöskin muut -yliesikunnan upseerit kannattivat sitä. Sotamarski otti nuuskaa ja -koetti tehdä vastaväitteitä. Varovasti, varovasti tuli menetellä eikä -heittäytyä harkitsemattomiin tekoihin. Mutta askel askelelta hänen -täytyi antaa periksi hyökkäysintoisten upseerien häntä ahdistaessa. - --- No olisiko herra majurilla sitten sopivia miehiä, joista tällainen -komennuskunta voitaisiin koota? kysyi hän lopuksi Eekiltä. - --- Minun pataljoonassani on kaksi sellaista aliupseeria, jotka ovat -kuin luodut tällaiseen tehtävään, kuului vastaus. -- Menen takuuseen, -että he saavat enemmän aikaan kuin me osaamme odottaakaan. He -palvelevat kumpikin Ruoveden komppaniassa, jonka miehistö on kotoisin -juuri niiltä seuduilta, missä komennuskunta tulisi toimimaan. Tampereen -ja Virtain väliset tienoot ovat heille tuttuja ja he liikkuvat siellä -kuin kotonaan. - -Keskustelun lopputuloksena oli, että Roth ja Spoof haettiin isoon -pappilaan, jossa sotamarski tiedusteli heidän omaa mielipidettään -ehdotetun partioretken johdosta. Kumpikin heistä ihastui tuumaan heti -siitä kuultuaan ja kilvan he kuvailivat sotamarskille, mitä kaikkea he -noilla metsäisillä ja järvisillä seuduilla voisivat saada aikaan. - --- Mutta vihollinen on tällä haavaa Kuortaneella ja Alavudella, siis -suoraan meidän edessämme, sanoi sotamarski. -- Kuinkas te luulette -Ruoveden puolelle pääsevänne? - --- Missä emme pääse suoraan, siinä kierrämme, vastasi Roth. -- Eihän -yksi Rajevski voi koko Suomenmaata meiltä tukkia. - --- Aika jehuja! pääsi nyt sotamarskiltakin, vaikka tuo arvostelu -lausuttiin ranskaksi. - -Asia oli päätetty ja marski taputti molempia jehuja olkapäälle -teroittaen heille vielä erottaessa varovaisuutta. Sitten he saivat -valita omasta komppaniastaan neljäkymmentä miestä, minkä määrän -sotamarski oli luvannut heidän komentoonsa. Valikoiminen ei ollut -helppoa, sillä joka ainut mies komppaniassa pyrki matkaan. Olihan -tilaisuus päästä kotiseudulle ja lisäksi kahden sellaisen miehen -johdossa. Ja käydä siellä vihollisen selän takana sotaa omin päinsä, -olihan se toki toista kuin makailla täällä pääarmeijassa! Mutta vain -kolmannes komppaniasta pääsi matkaan. Jehut tunsivat miehistön kuin -viisi sormeaan, ja kun he kerran ryhtyivät valikoimaan, niin sai olla -varma, että he ottivat komppanian parhaimmiston omaan laumaansa. - --- Lisää värvätään kotipuolessa, kehui Roth. -- Jos te tältä puolen -käytte päälle, niin kyllä me sen puolen hoidamme. Puristetaan -vihollinen pihtiin. - -Koko rykmentin kadehtien katsellessa tämä nelikymmenmiehinen joukko -lähti vielä samana iltana Nurmon ja Seinäjoen kautta taivaltamaan -etelää kohti. Metsäpolkuja samoten he pääsivät venäläisten ohi, niin -ettei näillä ollut asiasta aavistustakaan, ennen kuin Virtain ja -Ruoveden puolelta alkoi heidän päämajaansa Alavudelle saapua toinen -toistaan haikeampia jobinposteja. Lapualta lähdöstä ei ollut ehtinyt -kulua täyttä viikkoa, kun jehut olivat jo ehtineet hävittää Visuveden -ja Ruoveden yli kulkevat sillat sekä anastaa kaksi suurta kuormastoa, -joiden mukana heidän saalikseen oli joutunut, paitsi suurta -muonamäärää, lähes satakunta hevosta sekä joukko vankeja. - -Päämajakseen jehut valitsivat pienen Saukonsaaren Ruoveden järvessä, -Kautunsalmen lähistöllä. Siellä tapaamme heidät koolla heinäkuun -kahdentenakymmenentenä päivänä. Ellei huomannut paria ohkaista -savupatsasta, olisi saarta kauempaa katsoen luullut asumattomaksi. -Rantaan tultua vallitsi siellä kuitenkin mitä vilkkain touhina. Koko -saari oli ensinnäkin kaadetuista puista, kivistä ja turpeista -kyhättyjen vallien ympäröimä. Pensailla ja kuusennäreillä ne oli niin -naamioitu, ettei niitä kauempaa voinut huomata. Eräs poukama oli -täpösen täynnä suurempia ja pienempiä veneitä, joita oli tänne kerätty -joka suunnalta, ettei vihollinen saisi niitä käytettävikseen. - -Saaren keskustassa oli miesten majapaikka. Oljista ja kaisloista oli -sinne kyhätty pari laajaa katosta, jotka sadeilmalla tarjosivat suojaa. -Ja helteisinä päivinä ne soivat varjoa miehille, joita vieri vieressä -paitahihasillaan loikoili niiden siimeksessä. Kummankin katoksen -välissä oli litteistä kivistä kyhätty leivinuuni, jota parhaillaan -lämmitettiin parin tanakkatekoisen naisihmisen hääriessä -leipomispuuhissa. Toisen katoksen perällä oli korkea pino anastetuista -kuormastoista tuotuja jauhosäkkejä, joista leipäaineet oli saatu. -Leivinuunin lähistöllä oli toinenkin tulisija, jossa muuan mieshenkilö -hoiteli paria lihakeittopataa. - -Hiukan sivummalla näkyi karsinan muotoinen aitaus, jonka keskellä -loikoili parikymmentä venäläistä sotilasta, joukossa kaksi upseeriakin. -Ne olivat vankeja, joita aitauksen veräjällä vartioi kaksi ladatuilla -musketeilla varustettua miestä. - -Jehujen nelikymmenmiehinen joukko oli tänä lyhyenä aikana ehtinyt -kasvaa jo lähes sataan mieheen. He olivat etupäässä ympäristön -talonpoikia, mutta joukossa näkyi myös muutamia entisiä Viaporin ja -Svartholman sotilaita, jotka mielihyvin olivat liittyneet tähän -omaperäiseen ja rohkeaan joukkoon. Tyytyväisenä ja kylläisenä -kelletteli siellä katoksen siimeksessä myöskin savolainen Paavo Rappi, -joka venäläisten käsistä päässeenä oli yhyttänyt jehujen joukon juuri -kun se anasti toista muonakuormastoa Kautunsalmen lähistöllä. - -Miehistä toiset kuorsasivat sikeässä unessa, toiset juttelivat ja -jotkut parsivat vaatteitaan tai paikkailivat jalkineitaan. Spoof oli -eilen tiedusteluretkeltä palatessaan tuonut Pekkalan kartanosta -pussillisen perunoita, jotka muille paikkakuntalaisille olivat vielä -aivan outoja. Niitä oli nyt tuhassa paistettu kokonainen kasa, ja Spoof -avojaloin sekä paitahihasillaan ryhtyi niitä maistelemaan. - --- Hei, miehet, käykääpä käsiksi herkkuun! hän puhui muutamille -ympärillään seisoville paikkakuntalaisille. -- Ettekö tunne jo -tuoksustakin, että tämä on toisenmoista herkkua kuin teidän nauriinne? - --- Taitavat olla herrojen herkkuja, arveli yksi miehistä. -- Tokko -noista lie talonpojan syötäväksi? - --- Kyllä nämä kasvavat talonpojan pellossa yhtä hyvin kuin herrankin. -Pommerissa näitä viljelivät ja söivät kaikki. - --- Onko kersantti ollut Pommerissakin? - --- Missäs minä en olisi ollut. - --- Taisitte olla jo siinä Porrassalmen sodassakin? - --- Tietysti. - --- Mutta nuori te silloin vielä olitte? - --- Eipä niin järin nuori, olihan minulla ikää jo viisitoista vuotta. - --- He, he, siis kasvava poika vielä. Mutta taisipa pelottaa ensi kertaa -tiimellykseen joutuessa. - --- Saatteko selkoa siitä hepreasta? huusi Spoof, kiinnittämättä -huomiotaan toisen viime sanoihin, Rothille ja korpraali Kortmanille, -jotka hiukan syrjempänä istuen tutkivat jotakin kirjettä apunaan eräs -joukkoon liittynyt ylioppilas. - --- Vähitellen, vähitellen, vastasi Roth, nostamatta katsettaan -paperista. - -He tuntuivat keskustelevan innokkaasti, jopa toisinaan väittelevänkin. -Eilen illalla oli Roth ollessaan parin miehen kanssa liikkeellä -napannut Kurun kirkon lähistöllä kiinni pohjoiseen menevän venäläisen -kuriirin, jonka hän oli tuonut vankina tänne päämajaan. Kuriirilta -löydettyä venäjänkielistä kirjettä he nyt niin innokkaasti tutkivat. -Kukin heistä oli jonkin verran perillä venäjänkielestä ja panemalla -päänsä yhteen he saivat kirjeestä yhtä ja toista irti. Muutaman hetken -kuluttua Roth viittasi Spoofia seuraan. - --- Kuulehan, veikko, hän alkoi silmät loistaen puhua. -- Olemme tästä -paperista saaneet niin paljon selville, että Tampereelta on lähdössä -pohjoiseen kaksi uutta muonalähetystä, toinen maanteitse, toinen -vesitse. Mitäs arvelet siitä? - --- Tietysti me sieppaamme ne. - --- Niinpä niin. Mutta tuo maitse kulkeva kuormasto meneekin Jämsään. -Meidän on siis jakaannuttava kahtia. Toinen joukko lähtee vesitse -Tamperetta kohti, toinen taas marssii Orivedelle ja odottaa siellä -kuormastoa. Haluatko ottaa sen osallesi? - --- Miksi ei, jos teidän ylhäisyytenne kerran käskee. Mutta suoraa -kieltä puhuakseni minä paljon mieluummin olisin mukana siinä tulossa -olevassa meritaistelussa. Olen syntynyt Oulujärven rannalla ja sen -vuoksi laineet vetävät minua vastustamattomasti puoleensa. - --- No, sitten sinä saat toisen puolen laivastostamme komentoosi. -Kortman lähtee Orivedelle ja pitää kuormastosta huolen. Lähdemme -liikkeelle heti päivällisen syötyämme. - -Leirissä syntyi vilkas häärinä. Nukkujat herätettiin, keittopatojen -sisältö jaettiin miehille ja vangeille, ja kun vahva ateria oli -nautittu, ryhdyttiin heti lähtöpuuhiin. Kortman sai mukaansa -kaksikymmentä Porin jääkäriä sekä yhtä monta talonpoikaa, ja heti kun -heidät oli Kautunsalmessa soudettu maalle, he lähtivät marssimaan -Orivettä kohti. Roth ja Spoof ottivat yhtä suuren joukon ja lähtivät -kesäillan tyvenessä soutelemaan niitä monisokkeloisia, ihania -vesistöjä, joita pitkin Ruovedeltä päästään Tampereelle. Saaren -suojaksi ja vankien vartijoiksi jäi parikymmentä miestä, joille Roth -vielä rannasta lähtiessään teroitti mitä suurimman valppauden -tärkeyttä. - -Aamuauringon kullatessa vesistön läntisellä rannalla olevia metsäisiä -kukkuloita pieni laivue saapui Toikanlahteen sen leveän salmen suulle, -joka erottaa Vankoveden Näsijärvestä. Veneet piilotettiin lahden -perukkaan ja miehet astuivat maalle einehtimään. Läheiselle kukkulalle -asetettiin vartija pitämään silmällä Tamperetta kohti leviäviä selkiä. - -Keskipäivää lähestyttäessä virisi hyvänlainen etelätuuli. - --- Sopiipa niiden nyt viilettää myötätuuleen, arveli Roth järvelle -silmäillen. - --- Paremmasta ei voisi uneksiakaan, lisäsi Spoof. -- Me makailemme -täällä kaikessa rauhassa ja annamme tuulen lykätä saalista -verkkoomme. Kuka olisi uskonut, kun viime talvena näitä samoja maita -tulipalopakkasessa vihollisen edellä marssittiin, että muutamassa -kuukaudessa kaikki näin muuttuu. Hitto vieköön ne viime talven juoksut! -Kun ei saanut edes lämpimikseen tapella. - -Laineet liplattivat rannan hietikkoon, päivä paistoi lämpimästi ja -leuto tuuli karkotti itikat. Miehet alkoivat torkahdella, ja kun -vartija puolenpäivän aikaan juoksi kukkulalta alas, hän tapasi kaikki -umpiunessa. - --- Tampereelta päin tulee aika vauhtia isonlainen purjealus, hän -ilmoitti. - --- Hyvä, että pääsee tässä taas hiukan jäseniään verryttelemään, -virkkoi Roth. - -He asettuivat kahteen suureen kirkkoveneeseen. Toista komensi Roth, -toista Spoof. Soutajiksi määrättiin yksinomaan talonpoikia, päälliköt -samoin kuin muutkin sotilashenkilöt asettuivat veneiden pohjalle -ollakseen mikäli mahdollista näkymättömissä. - -Salmen puoliväliin ehdittäessä tuli purjealus näkyviin. Jotkut miehistä -tunsivat sen tamperelaisen Idmanin jaalaksi. Se kulki syvässä ja oli -siis hyvänmoisessa lastissa. Lähemmäksi tultua veneet erkanivat Rothin -käskystä toisistaan ja soutivat eri puolille jaalaa. Kohdalle tultuaan -he käänsivät veneet nopeasti ympäri ja alkoivat seurata jaalan -kummallakin sivulla. Roth nousi seisomaan ja miehet pitivät muskettinsa -ampumavalmiina. - -Jaalassa oli näkyvissä vain kolme miestä, nekin kaikesta päättäen -suomalaisia. Yksi, herrasmiehen näköinen, seisoi kajuutan katolla, -toinen kokkapurjeen äärellä ja kolmas hoiti peräsintä. - --- Laskekaa purjeet alas, tai muuten me ammumme! huusi Roth. - -Kun purjeen luona oleva mies vitkasteli, toisti Roth käskynsä -tiukemmin. Nyt herrasmies juoksi esiin ja pudotti purjeet alas, jolloin -jaalan vauhti huomattavasti hiljeni. Samassa ryömi matalasta kajuutan -ovesta esiin venäläinen upseeri. Hän vaihtoi jonkin sanan herrasmiehen -kanssa ja huusi sitten jotakin venäjäksi, jolloin aluksen perältä -kohosi näkyviin sotilaitten päitä. Nämä olivat loikoilleet kaikessa -rauhassa jauhosäkkien välissä ja paistattaneet päivää. - -Molemmat veneet olivat jo aivan aluksen kyljissä ja niistä ojentui -parikymmentä ampumavalmista muskettia venäläisiä kohti. Säikähtyneinä -sotilaat jättivät esille ottamansa aseet ja ryömivät jauhosäkkien -väliin. Upseeri näki nyt parhaaksi astua jaalan reunalle ja ilmoittaa -pardon-sanalla antautuvansa vangiksi. Roth ja Spoof nousivat muutamien -miesten seuraamina kannelle ottaen ensi töikseen upseerilta ja hänen -miehiltään aseet. Kaikkiaan jaalassa oli kaksitoista miestä. -Suomalainen herrasmies oli jaalanomistaja Idman, jonka venäläiset -olivat pakottaneet alusta kuljettamaan. Hänellä ei luonnollisesti ollut -mitään tapahtunutta vastaan. - -Jaalassa oli lastina kaksisataa säkkiä jauhoja sekä yhtä monta -säkillistä valmiita leipiä ynnä yhtä ja toista muuta hyvää. - --- Ei meitä hevin nälkä uhkaa, virkkoi Roth. -- Tuskin saamme tätä -saaliin paljoutta enää sopimaankaan saarellemme. On parasta, että -ryhdymme niitä hetimmiten jakamaan paikkakunnan väestölle. - --- Liian mukavasti tämä käy, päivitteli Spoof. -- Ei nytkään ammuttu -yhtään ainoata laukausta. Pelkään, että me tällaisella sodankäynnillä -lihomme liikaa ja käymme uneliaiksi. - --- Älä sure, veikkoseni, lohdutti Roth häntä, -- sillä luulenpa, että -meitä pikapuoliin uhkaa myrsky joka ilmansuunnalta. Syntimme -venäläisten silmissä kasvavat päivä päivältä. Heidän kiukkunsa -lisääntyy yhtä rintaa nälän kanssa. - -Veneet sidottiin jaalan perään, purjeet nostettiin uudelleen ja niin -lähdettiin viilettämään pohjoista kohti. Venäläiset soltut irvistelivät -tyytyväisinä, kun olivat ilman hengenvaaraa selviytyneet jutusta, mutta -heidän luutnanttinsa murjotti happamen näköisenä, sillä eipä häntä -ainakaan ylennyksillä ja kunniamerkeillä palkittaisi tämän johdosta. - --- Kuulkaahan, sanoi Roth Idmanille vietyään hänet hiukan syrjään, -- -sanokaapas totuus, paljonko venäläisiä tällä haavaa on Tampereella? - -Idman mietti hetkisen, vilkaisi ympärilleen ja sanoi: - --- Ainoastaan kaksi komppaniaa. - --- Ja heidän päällikkönsä? - --- Eräs majuri Judenjev. - -Rothin silmät alkoivat kiilua. - --- Mitäs arvelet? hän virkkoi Spoofille. -- Eikö kannattaisi yrittää? - --- Kyllä minä ainakin tahdon olla mukana, vastasi Spoof. - --- Siellä on melkoiset varastot ja Judenjev vartioi niitä hyvin -valppaasti, sanoi Idman. -- Kaupunkiin on mahdoton päästä yllättämällä. -Sitä paitsi Hämeenlinnasta käsin voi saapua lisäväkeä milloin hyvänsä. - --- Teemme yrityksen ennen kuin lisäväkeä ehtii saapua, Roth sanoi. - --- Mutta jos nyt onnen kaupalla saisittekin Tampereen haltuunne, niin -luuletteko noin vähillä miehillä myös kykenevänne sen pitämään? Idman -kysyi. - --- Emme tietysti suurempaa voimaa vastaan, sanoi Roth. -- Mutta mikä -estää meitä pyytämästä pääarmeijasta lisäväkeä? Sitä paitsi, vähänkös -se merkitsee, että saamme Tampereen sillan ja sikäläiset varastot -hävitetyksi. Sitten voivatkin taas tulla Tampereelle, jos mielivät. - --- Ja kaikkein parasta on, Spoof lisäsi, että saadaan taas haistella -hiukan ruudinsavua. Tämä sota jauhosäkkejä vastaan alkaa käydä niin -armottoman nukuttavaksi. - -Tultiin Saukonsaarelle, jossa kaikki oli ennallaan. Vangit saivat käydä -aitaukseen toisten joukkoon, missä vasta vangiksi joutunut luutnantti -tapasi pari upseeritoveriaan. Heidän naamansa venähtivät pitkäksi kun -he tapasivat toisensa tällaisissa oloissa. Ensi hämmästyksestä -toivuttuaan he alkoivat omalla kielellään vilkkaasti kiroilla kovaa -kohtaloaan. - -Saarelle oli sillä aikaa saapunut nimismies Bergström. Hänessä oli -herännyt vastustamaton halu saada tavata noita rohkeita miehiä, joista -tätä nykyä puhuttiin kaikkialla. Lähiseutujen väestö halusi toimia, ja -kun vain olisi aseita, nimismies kertoi, heistä saisi kokoon -minkälaisen armeijan hyvänsä. Iltamyöhällä saapuikin saarelle useita -venekuntia miehiä tarjoutuen Rothin joukkoon. Mutta kun ei ollut -aseita, ei heitä voitu ottaa. Sen sijaan he saivat veneensä täyteen -jauhoja ja naapureilleen vietäväksi he saivat terveiset, että hekin -tulisivat täältä muonaa hakemaan. - --- Kun vihollinen hävittää Suomen maata, niin me ruokimme Suomen kansaa -vihollisen leivällä, eikö se ole oikeus ja kohtuus? Spoof arveli. - --- Nyt te saatte vapaasti palata jaaloinenne kotiin, sanoi Roth -Idmanille, kun alus oli tyhjennetty. - --- Sitäpä minä varon tekemästä, Idman vastasi. -- Jokseenkin varmasti -he alkaisivat syyttää minun olleen samassa juonessa teidän kanssanne ja -hyvässä lykyssä joutuisin nuoran silmukkaan. Ei, kyllä minä katson -parhaimmaksi jäädä tänne. - -Kuultuaan Rothin päätöksestä hyökätä Tampereen kimppuun nimismies -Bergström innostui sissien rohkeista tuumista siinä määrin, että hän -tarjoutui lähtemään päämajaan pyytääkseen sieltä lisäväkeä, joka -mahdollisen Tampereen valtauksen jälkeen kävisi aivan välttämättömäksi. -Kun Roth oli laatinut hänelle tarkan selostuksen siihenastisesta -toiminnastaan sekä vastaisista suunnitelmistaan, innokas nimismies -lähti oitis matkaan mennäkseen kiertoteitä suomalaisten päämajaan. - -Aamuyöllä Kortman palasi retkellään. Hänellä oli mukanaan melkoinen -kuormasto ja muutamia vankeja. Saalis jaettiin paikkakuntalaisille aina -hevosia myöten, jotka heidän tuli kuljettaa etäisimpiin salokyliin, -etteivät ne tilanteen mahdollisesti muuttuessa enää voisi joutua -vihollisen käsiin. Koko yön oli saarella ja sitä ympäröivillä vesillä -vilkas liikenne, kun tyhjiä ja täyteen lastattuja veneitä heinäkuisen -yön hämyssä souti eri suunnille. - -Seuraavana aamupäivänä jehut lähtivät kahdeksankymmenen miehen kera -soutamaan Tamperetta kohti. He olivat päättäneet ryhtyä hyökkäykseen -puolenyön tienoissa, jolloin hämy suojaisi yritystä ja vihollisista oli -suurin osa makuulla. Kortman sai tällä kertaa jäädä lepäilemään ja -vartioimaan saarta. - -Illan suussa pieni laivue nousi maihin Siivikkalassa. Siitä oli maitse -noin peninkulman matka Tampereelle. Suunnitelma oli seuraava: Roth -lähtisi kolmenkymmenen miehen kanssa maitse Tampereelle ja aloittaisi -hyökkäyksen puolenyön aikana. Kun hän siten oli kääntänyt venäläisten -huomion itseensä, tekisi Spoof päähyökkäyksen järven puolelta. - -Hiukan levähdettyään Roth lähti pienen joukkonsa kanssa liikkeelle. -Pehmoinen hämärä kätki tienoot vaippaansa ja kesäyön hiljaisuus -vallitsi kaikkialla. Huomiota herättämättä joukko pääsi Pyynikin -rinteille saakka. Siellä he kohtasivat äkkiarvaamatta venäläisen -kulkupartion. Ensimmäiset laukaukset pamahtivat. Pari miestä -menetettyään vihollinen vetäytyi nopeasti takaisin. Hurraata huutaen -alkoi Roth miehineen juosta kohti pientä kaupunkia, joka tuolloin -pikemminkin muistutti maalaiskylää. - -Mutta viime päivien tapaukset olivat saaneet majuri Judenjevin -valppaaksi. Ennen kuin Rothin pieni joukko oli ehtinyt kaupungin -reunaan, heidän eteensä levittäytyi toista sataa venäläistä. Syntyi -kiivas ammunta. - --- Kyllähän venäläinen on mestari pyssyään paukuttamaan, virkkoi Roth -vieressään olevalle jääkärille, -- eikä se hevillä piittaa toisenkaan -ampumisesta. Mutta jospa koettaisimme vanhaa porilaista tapaa ja -antaisimme heidän maistaa pistintä. Sitä ne kyllä osaavat kunniassa -pitää. - -Hän kohosi seisaalleen antaakseen ryntäyskäskyn. Mutta silloin hän -huomasi, että ketjussa oli ainoastaan hänen viisitoista porilaistaan. -Toiset viisitoista, jotka olivat venäläisiltä saaduilla aseilla -varustettuja talonpoikia, olivat rytinän alettua hiipineet -hiljaisuudessa tiehensä. Kuulien vinkuna oli näissä ensikertalaisissa -herättänyt sellaisen kammon. - --- Saamari! tuli Rothilta sydämen pohjasta. - -Että heitä pitikin olla niin vähän! Kyllähän he olisivat venäläisten -läpi tunkeutuneet kaupunkiin, mutta mitä siitä olisi ollut hyötyä. -Heidät saarrettaisiin joka puolelta ja lopuksi he olisivat joka mies -tuhon omia. Ei, parasta oli vetäytyä hiljalleen takaisin ja jatkaa -ampumista. - -Venäläiset lähenivät askel askelelta ja samassa tahdissa perääntyivät -porilaiset ladaten ja laukoen muskettejaan, jotka alkoivat jo kuumeta. - --- Ehee, jopa siellä on Spoofkin puuhassa, Roth virkkoi, kun -vastakkaiseltakin puolen kaupunkia alkoi kuulua ammuntaa. - -Venäläiset pysähtyivät ja joutuivat selvästikin hämilleen. Uhkasiko -heitä vaara selän takaakin? Juoksujalkaa heidän lähettinsä riensi -kaupungille. - --- Pojat, yhteislaukaus ja sitten huikea hurraa päälle! komensi Roth. --- Koetetaan mitä ääni vaikuttaa, koska on uskallettua tuoda näin vähiä -pistimiä näkösälle. - -Käsky täytettiin reippaudella, joka ei jättänyt toivomisen varaa. -Säikähtyneinä venäläiset ottivat jalat alleen ja porilaiset päästivät -makean naurun nähdessään ja kuullessaan, kuinka pakenevien päällikkö, -luultavasti itse Judenjev, ärjyi ja huitoi miestensä keskellä. -Porilaiset saivat hyvän tilaisuuden panostaa uudestaan muskettinsa. - --- Kas pahalaista, siellä on jo tykitkin äänessä! lausahti Roth, kun -kosken puolelta kuului kaksi kanuunan laukausta. -- Taitaapa siellä -Spoofkin tarjeta. Hänellä on tietysti vastassaan toinen puoli ryssiä ja -lisäksi vielä kanuunoita. Myttyyn taisi yrityksemme mennä. Mutta -yrittänyttä ei laiteta. - -Judenjev oli nähtävästi tullut jo vakuuttuneeksi vastustajien -vähälukuisuudesta, sillä yhä itsepintaisemmin hän alkoi ahdistella -Rothin vähäistä joukkoa. Yrittipä hän kiertoliikettäkin, mikä pakotti -Rothin sitä nopeammin vetäytymään taaksepäin. Puolitaipaleessa -Siivikkalaan mennessä venäläiset lopettivat ammunnan uskaltamatta -poistua sen kauemmaksi Tampereelta. Porilaiset jatkoivat rauhassa -matkaansa ja aamun sarastaessa he saapuivat Siivikkalaan melkein -yhtaikaa kuin Spoofin laivuekin laski rantaan. - --- Hukkaan meni hyvät humalat! huusi Spoof veneestä nousten. -- Olivat -penteleet paremmin varuillaan kuin luulimmekaan. Maalle me sentään -nousimme, mutta pitemmälle ei kärsinyt mennä. Saimme parista kanuunasta -raehauleja ympäri korviamme niin että vinkui. Olisin niin hiivatin -mielelläni siepannut ne kanuunat itselleni, mutta sitä varten olisi -täytynyt tehdä pieni saarrostus ja siihen ei liiennyt väkeä. Niinpä ei -auttanut muu kuin hetken siinä rannalla teutaroituamme palata kiltisti -veneisiin ja kartessipanosten vonkuessa ympärillämme soutaa selälle -minkä airoista irti sai. - --- Entä silta? Se teidän tietysti täytyi jättää rauhaan? - --- Viisi miestä lähetin heti hyökkäyksen alkaessa pikku veneellä sillan -kimppuun. He ampuivat vartijat ja räjäyttivät yhden arkkuvälin. Mutta -mitäpäs siitä, pianhan ne sen vertaisen vahingon korjaavat. - --- Entäs mieshukka? - --- Ei sorkkaakaan! - --- Ei minultakaan, vastasi Roth ja lisäsi iloisesti: -- Kaikki hyvin -sitä myöten. Uusi yritys tehdään paremmalla menestyksellä, jahka -Bergström tuo meille apuväkeä. - --- Sitä saamme kyllä vartoa, arveli Spoof. -- Meillä on hitaanpuoleinen -ylipäällikkö. - -Lähdettiin soutelemaan takaisin Ruovedelle. Rothin matkassa olleet -talonpojat, jotka olivat jo Siivikkalassa toisten sinne saapuessa, -saivat arkanahkaisuutensa takia pitkin matkaa niellä kirpeitä -sukkeluuksia, joita jääkärit heille taritsivat. - -Torjuttuaan hyökkäyksen majuri Judenjev kirjoitti raportin kreivi -Buxhövdenille. Hätääntyneessä äänilajissa hän kuvaili siinä -vaaranalaista asemaansa, häntä kun "maan puolelta lakkaamatta ahdisti -kenraali Rutt ja meren puolelta amiraali Spuff". Pikainen apu oli -välttämätön tahi muutoin hänen täytyisi jättää Tampere ja hävittää -siellä olevat varastot. - -Samaan aikaan kenraali Rajevski piti Alavudella sotaneuvottelua -upseerien kanssa. Synkin värein hän kuvaili sitä tukalaa asemaa, mihin -Roth oli hänen armeijansa saattanut. Lyhyin yhteys etelään oli -katkaistu ja muonalähetykset enempää kuin kuriiritkaan eivät enää -saapuneet. Viime päivinä oli sotilaitten täytynyt elätellä itseään -juurilla ja nauriilla. - -Kokouksen kestäessä saapui viesti kertoen muona-aluksen Näsijärvellä ja -kuormaston Orivedellä joutuneen suomalaisten käsiin. - --- Siinä kuulette, hyvät herrat! huudahti Rajevski. - -Yksimielisesti päätettiin peräytyä Jyväskylän kautta Hämeenlinnaan. -Jehut olivat siis kourallisella miehiään katkaisseet venäläisten -pääarmeijalta elinhermot ja pakottaneet sen pitkälle perääntymistielle. -Jospa pääarmeija tai paremmin sanoen ylin johto olisi osoittanut -vähänkään samanlaista uskaliaisuutta ja toimintatarmoa, mitä kaikkea -olisikaan saatu aikaan! - -Virroilla oli venäläisillä isohko varasto, jota vartioimassa oli -kolmisensataa miestä. Jehut olisivat niin mielellään jo tulomatkallaan -hävittäneet tuon varaston, mutta niin suurta ylivoimaa vastaan he eivät -sentään katsoneet voivansa viedä pientä joukkoaan. Tampereen retkeltä -palattuaan he saivat pohjoiseen lähetetyiltä tiedustelijoilta kuulla, -että venäläiset olisivat itse polttaneet varastonsa ja lähteneet sen -jälkeen matkoihinsa näiltä vaarallisilta seuduilta. - --- Ohhoh, nythän tämä käy jo itsestään! huudahti Spoof, -- meidän ei -tarvitse muuta kuin paistaa perunoita ja kuorsata täällä saarellamme. - -Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan he saivat ennen pitkää kylliksi -tekemistä. Muutaman päivän kuluttua Bergström palasi matkaltaan, mutta -yksinään. Klingspor ei ollut suostunut lisäväen lähettämiseen, koska -oli uhkarohkeata ryhtyä mihinkään hyökkäystoimintaan. Sen sijaan -käskettiin Rothin vetäytyä takaisin pääarmeijaan. - --- Tähänkö nämä juhlat sitten loppuivatkin! huudahti Spoof. - -Eivät olleet erikoisen mairittelevia ne nimitykset, joilla Bergströmin -tuomien uutisten johdosta sotamarskia muisteltiin Saukonsaaren -leirillä. Tavallisen hyväntuulisuutensa kadottaen Rothkin raapi -korvallistaan ja näytti ylen happamelta. Mutta kun hänelle saapunut -paluukäsky oli suusanallinen eikä siis täysin tarkka, hän päätti lykätä -lähtönsä paikkakunnalta. - -Siellä rupesi olo kuitenkin käymään kuumaksi. Peräytyvän Rajevskin -tilalle lähetetty uusi komentaja, kreivi Kamenski, lähetti eversti -Sabanejevin johdolla kokonaista kaksi pataljoonaa jehujen kimppuun. -Heinäkuun viimeistä edellisenä päivänä jehut kävivät äkkiarvaamatta -tämän ylivoimaisen vihollisjoukon kimppuun lähellä Ruoveden kirkonkylää -saattaen äkillisellä hyökkäyksellään venäläiset vaikeaan asemaan. Oli -vähällä, ettei Sabanejev lähtenyt paluumatkalle. Moneen päivään hän ei -uskaltanut liikkua Ruoveden kirkolta minnekään. Vesille hän ei alusten -puutteessa voinut yrittääkään. Vasta elokuun kolmantena päivänä hän -eteni varovasti Kautunsalmelle. Siellä jehut olivat taas vastassa ja -iltahämärään saakka paukkuivat musketit. Kun aamulla ei vastustajia -näkynyt eikä kuulunut, Sabanejev rakennutti lauttoja, joilla alettiin -lähestyä Saukonsaarta varovasti ja sydän kurkussa. Sieltä ei kuulunut -hiirenhiiskausta. Odottaen joka hetki saavansa yhteislaukauksen -niskaansa venäläiset nousivat maalle ja kapusivat vallitusten yli. - -Saari oli typötyhjä. Edellisenä yönä olivat jehut miehineen, -sotasaaliineen, vankeineen ja lukuisine veneineen lähteneet lipumaan -pohjoista kohti. Viikkoa myöhemmin he yhtyivät Porin rykmenttiin -Kauhajoella. Kolmisen viikkoa sitten Roth ja Spoof olivat lähteneet -neljänkymmenen miehen kanssa matkaan. Nyt he palasivat sadan miehen, -saaliin ja ison vankijoukon kanssa pakotettuaan sitä ennen venäläisten -pääarmeijan pitkälle perääntymisretkelle. Tämän loistavan sotaretken -aikana he olivat menettäneet yhden ainoan miehen. - -Eräs aikalainen lausuu Rothin ja Spoofin toiminnasta: "Jos tämä -sankarillinen partiointi olisi suoritettu Euroopan sydämessä, se olisi -saavuttanut loistavan sijan suurtenkin kansain historiassa." Mutta -meidän kehno ylijohtomme ei kiinnittänyt siihen tarpeellista huomiota -eikä ryhtynyt omalla tahollaan vastaaviin toimenpiteisiin, joten -jehujen sankariretki jäi yksinäiseksi ilmiöksi, samalla kun se on -räikeä esimerkki siitä, miten meillä jo menneinä aikoinakin syvät rivit -ja ylin johto katselivat asioita eri tavalla. Silloin kun edelliset, -antamatta turhien kuvittelujen pelotella itseään, kävivät uskaliaasti -taisteluun maamme perivihollista vastaan, horjui, epäröi ja vitkasteli -ylin johto, päästäen valtit veltosti käsistään. Mutta Rothin, Spoofin -ja monien muiden heidän kaltaistensa suomalaisten sankarien muisto on -meihin luonut vahvan uskon ja luottamuksen, että Suomen kansa kerran -vielä on myöskin ylimpään johtoonsa saapa itsensä mittaisia miehiä. - -_Kyösti Wilkuna_ - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Suomalaisia sankareita II, by -Santeri Ivalo and Kyösti Wilkuna - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMALAISIA SANKAREITA II *** - -***** This file should be named 56194-8.txt or 56194-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/6/1/9/56194/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/56194-8.zip b/old/56194-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 17fb6c0..0000000 --- a/old/56194-8.zip +++ /dev/null |