diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 20:24:25 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 20:24:25 -0800 |
| commit | ae1fe2844369b889a651ea9587a6e658b45b2fbe (patch) | |
| tree | 6ef5e92e09abd8d5c4c2ad1d2b8405ba43e1fe98 | |
| parent | 24b8a5079e67a70646bc68f92146a4d0b24289e8 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/56163-8.txt | 2493 | ||||
| -rw-r--r-- | old/56163-8.zip | bin | 48337 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2493 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e92b188 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #56163 (https://www.gutenberg.org/ebooks/56163) diff --git a/old/56163-8.txt b/old/56163-8.txt deleted file mode 100644 index 1df1a69..0000000 --- a/old/56163-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2493 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Untuvainen y.m. kertomuksia, by Selma Lagerlöf - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Untuvainen y.m. kertomuksia - - -Author: Selma Lagerlöf - - - -Release Date: December 11, 2017 [eBook #56163] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK UNTUVAINEN Y.M. KERTOMUKSIA*** - - -E-text prepared by Tuula Temonen and Tapio Riikonen - - - -UNTUVAINEN Y.M. KERTOMUKSIA - -Kirj. - -SELMA LAGERLÖF - -Suomennos. - - -Untuvainen ja Äidin valokuva teoksesta "Näkymättömiä siteitä", -Hopeakaivos "Sadun satu" nimisestä teoksesta. - - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1912. - - - - -I. - - -Onpa kuin näkisin heidät, siinä maantietä ajaessaan. - -Ihan selvästi näen miehen jäykän, laajalierisen silkkihatun, -jollaiset olivat käytännössä nelikymmenluvulla, hänen vaalean -liivinsä ja solmitun kaulaliinansa. Näen myös hänen kauniit sileäksi -ajetut kasvonsa, harvoine, vähäpätöisine poskipartoineen ja hänen -korkean, jäykän kauluksensa ja miellyttävän arvokkaisuuden hänen -pienimmässäkin liikkeessään. Hän istuu oikealla puolella rattailla -ja kokoilee ohjaksia ja hänen rinnallaan istuu sitten pienoinen -naisolento. Jumala häntä siunatkoon! Hänet näen vieläkin selvempään. -Ikäänkuin taulussa näen hänen kaidat pikku kasvonsa ja hatun -niiden ympärillä leuan alle kiinni solmittuna ja tummanruskeat, -sileäksikammatut hiukset ja suuren saalin ommeltuine silkkikukkineen. -Vaan kiesit, joilla he ajavat, ovat tietystikin sellaiset vihreäksi -maalatut, joissa istuimen selustan kapulat ovat sorvatut, ja -majatalon hevonen, jolla he ajavat ensimäisen peninkulman, on -tietysti pieni pyylevä maalaisruuna. - -Tyttöön olen ollut rakastunut ensi hetkestä. Se kuuluu kyllä -kummalliselta, sillä hänhän on vain pienoinen, häilyvä hupakko, mutta -minä olen joutunut hänen pauloihinsa tarkatessani katseita, jotka -seuraavat häntä, hänen matkalle lähtiessään. Ensiksikin näen isän -ja äidin seisovan leipuripuodin ovella ja silmäilevän häntä. Isällä -on aivan kyyneleet silmissä, mutta äidillä ei ole aikaa itkeä juuri -nyt. Hänen täytyy käyttää silmiään katsellakseen tyttöään, niin kauan -kun tämä vielä voi huiskuttaa ja nyökyttää hänelle. Ja sitten on -siellä luonnollisesti pitkin syrjäkatua lapsiparvia, jotka iloisesti -hyvästelevät häntä, ja ikkunoiden takaa ja ovien raoista heittelevät -pienet, herttaiset käsityöläisten tyttäret veitikkamaisia silmäyksiä, -ja jotkut nuoret oppipojat ja sällit häntä haaveillen katselevat. Ja -kaikki nyökyttävät päätään hyvässä tarkoituksessa ja toivoen heitä -pian tervetulleiksi takaisin. Entäpä sitten vielä noita levottomia -katseita, kun köyhät muijat tulevat ulos, niijaavat, ottavat pois -silmälasinsa, voidaksensa nähdä miten hän kaikessa komeudessaan ajaa -heidän ohitseen. Mutta ainoankaan epäystävällisen silmäyksen en näe -häntä seuraavan, en koko kadun mittaan. - -Kun hän on kadonnut näkyvistä, pyyhkii isä reippaasti hihallaan -kyynelet silmistään. - -"Elä ole huolissasi, äiti!" virkkaa hän. "Saat nähdä, että hän kyllä -suoriutuu. Untuvainen selviytyy kyllä, äiti, niin pieni kuin onkin." - -"Isä", virkkoi äiti painokkaasti, "puheesi on niin merkillistä. -Miksikä ei Anna Mari suoriutuisi? Hän on yhtä hyvä kuin joku muukin." - -"Tietenkinpä hän on, äiti, mutta kumminkin, äiti, kumminkin. En totta -totisesti tahtoisi olla hänen sijassaan matkalla sinne mihin hän nyt -on menossa. En maar." - -"Mihinpä sinulla vanhalla leipurimestarilla juurii olisi menoakaan", -virkkaa äiti, joka näkee, että isä on kovin levoton tyttärestään -ja että häntä tarvitsee hiukan leikillä piristää. Ja isä nauraa, -sillä hänen on yhtä helppo nauraa kuin itkeäkin. Ja sitten vanhukset -häviävät puotiin. - -Sillävälin Untuvainen, tuo kaarnanhiuskale, soma silkkikukkanen -oikein reippaalla mielellä ajaa hyryttelee tietä pitkin. Hän tosin -pelkää, niin, pelkää kylläkin hiukan sulhastaan; mutta oikeastaanhan -Untuvainen pelkääkin kaikkia ihmisiä, ja se on hänelle vain eduksi, -sillä senpä takia juuri kaikki ihmiset tahtovatkin näyttää hänelle, -etteivät he ole niin vaarallisia. - -Koskaan ennen hän ei ole tuntenut niin kunnioittavansa Mauritsia -kuin tänä päivänä. Kun he ovat jättäneet syrjäkadun ja kaikki -hänen ystävänsä jälelle, on kuin Maurits kohoaisi, kasvaisi ja -suurenisi. Hattu ja kaulus ja korvaparta jäykistyivät ja kaulaliinan -ruusuke pöyhistyy. On kuin äänikin paksuneisi hänen kurkussaan ja -pääsisi vaivoin kuuluville. Tyttönen tuntee itsensä tästä hiukan -alakuloiseksi, mutta on muhkeata nähdä Mauritsia noin suurenmoisena. - -Maurits on niin viisas, hänellä riittää loppumatta kehoituksia -- ei -sitä todellakaan uskoisi, -- mutta Maurits puhuu vain järkeä koko -matkan. Mutta kas, sellainen se Maurits on. Hän kysyy Untuvaiselta, -käsittääkö hän oikein mitä tämä matka hänen sulhaselleen merkitsee. -Luuleeko hän tätä vain huvimatkaksi pitkin maantietä? Kuuden -peninkulman matka hyvillä kieseillä, sulho rinnallansa, sehän voisi -näyttääkin oikealta huviretkeltä se. Ja sitä paitse on vielä matkalla -oiva määräpaikka rikkaan enon luona. Kai Untuvainen on pitänyt -kaikkea tätä leikkinä vain, vai kuinka? - -Jospa Maurits tietäisi, miten hän rukouksin ja kyynelin oli -valmistautunut tälle matkalle ja eilen keskustellut kauan äidin -kanssa maata pannessaan ja sitten nähnyt tuskallisia unia yöllä. -Mutta Untuvainen tekeytyi vain tyhmäksi, sitä enemmän saadaksensa -nauttia Mauritsin viisaudesta. Sitä tämä mielellään kyllä näyttelee -ja sen Untuvainen niin kernaasti, niin kernaasti hänelle suo. - -"Oikeastaan on harmillista, että sinä olet niin herttainen", -sanoo Maurits. Sillä sentähden Maurits oli kiintynyt häneen, ja -se kumminkin oli häneltä aika tyhmästi. Hänen isänsä ei ollut -ensinkään tästä mielissään. Entä äiti sitten. Maurits ei uskaltanut -ajatellakaan, mitä kaikkia keinoja äiti oli koettanut keksiä, kun -poika oli ilmaissut kihlanneensa köyhän tytön syrjäkadulta, tytön, -joka ei ollut saanut kasvatusta, jolla ei ollut erityisiä lahjoja, -eikä edes ollut kaunis, ainoastaan herttainen. - -Mauritsin silmissä oli tietysti leipurimestarin tytär yhtä hyvä kuin -pormestarin poikakin, mutta kaikki eivät olleet niin vapaamielisiä -kuin hän. Ja ellei Mauritsilla olisi ollut rikasta enoa, niin ei -tietenkään koko asia olisi voinut tulla kysymykseenkään, sillä eihän -hänellä, joka oli vain ylioppilas, ollut mitään jolla perustaa kotia. -Mutta jos he nyt voisivat voittaa enon puolelleen, niin he olisivat -autetut. - -Näen heidät niin selvästi tuossa maantietä ajaessaan. Tytöllä on -hiukan onneton ilme kuunnellessaan sulhonsa viisautta. Mutta miten -tyytyväinen hän on mielessään! Kuinka viisas Maurits on! Ja kun tämä -puhuu, mitä kaikkea hän saa uhrata morsiamensa tähden, niin se on -vain hänen tapansa ilmaista kuinka paljon hän pitää tytöstään. - -Ja mitäpä siitä vaikka hän oli odottanut, että Maurits tällaisena -päivänä, heidän ollessaan kahdenkesken, olisi ollut hiukan -toisenlainen kuin istuessa kotona äidin luona, -- silloinhan Maurits -ei olisi tehnyt oikein. Untuvainen on vain ylpeä sulhostaan. - -Maurits selittää parhaallaan hänelle millainen mies eno on. Sellainen -on mies, että jos hän vain tahtoo suosia heitä, niin he paikalla -ovat onnen satamassa. Teodor eno on niin mahdottoman rikas. Hän -omistaa yksitoista sulatusuunia, sitäpaitse maatiloja ja kartanoita -ja hänellä on osia kaikenlaisissa kaivannoissa. Kaiken tämän oikea -perijä on Maurits. Mutta hiukan epävakavaa on olla tekemisissä -enon kanssa, jos sattuu jotain, josta hän ei pidä. Ellei hän olisi -tyytyväinen Mauritsin vaimoon, niin hän voisi testamentata kaikki -muille. - -Pikku kasvot käyvät yhä värittömämmiksi ja ohuemmiksi, mutta Maurits -vain jäykkenee ja paisuu. Ei ole suuria toiveita, että Anna Mari -voisi panna pyörälle enon pään, samoin kuin Mauritsin. Eno on ihan -toisenluontoinen mies. Entä hänen makunsa, niin, Mauritsilla ei ole -korkeita ajatuksia hänen maustaan, mutta hän luulee, että mikä enoa -ihastuttaa, olisi jotain korkeaäänistä, jotain säihkyvän punaista. -Sitäpaitsi hän jo on niin piintynyt vanhapoika -- hänen mielestään -naiset vain ovat vaivaksi. Ainoa mitä tarvitaan on ettei eno pidä -häntä aivan mitättömänä. Kyllä Maurits sitten muusta huolen pitää. -Mutta mikään letus Anna Mari ei saa olla. Itkeekö hän? Ohoh, ellei -hän näytä reippaammalta heidän perille saapuessaan, niin eno sillä -kerralla antaa kummallekin matkapassit. - -Tyttönen iloitsee heidän itsensä takia, ettei eno ole niin viisas -kuin Maurits. Ei varmaankaan liene synti Mauritsia vastaan -ajatella, että on hyvä kun eno on aivan toisenlaatuinen ihminen -kuin Maurits. Sillä ajatteleppa, jospa nyt Maurits olisi eno, ja -kaksi köyhää nuorta henkilöä matkustaisi hänen luokseen saadakseen -jotain elämisapua, silloin varmaan Maurits, joka on niin järkevä, -pyytäisi kummankin heistä menemään omalle taholleen ja odottamaan -siksi, kunnes heillä on varoja mennä naimisiin. Vaikka kyllähän -eno oli tavallaan hirmuinen. Hänhän joi ja piti sellaisia suuria -kutsuja, joissa elettiin oikein hurjasti. Hän ei laisinkaan -ymmärtänyt säästämistä. Hän kyllä tiesi että kaikki ihmiset häntä -pettivät, mutta oli yhtä iloinen sentään. Ja huolimaton! Pormestari -oli lähettänyt Mauritsin mukana erään kannattamattoman liikkeen -osakkeita, mutta eno ostaisi ne kyllä häneltä, oli Maurits sanonut. -Eno ei välittänyt, mihin rahansa viskasi. Hän oli seisonut kaupungin -torilla ja heitellyt hopearahoja katupojille. Hyvin tavallista enolle -oli, että hän yhdessä yössä kulutti pelaamalla parisentuhatta riksiä -ja sytytti piippunsa kymmentaalarin setelillä. - -Niin he matkasivat ja siten he juttelivat ajaessaan. - -Illan suussa he saapuivat perille. Enon "residenssi", kuten hän -sitä kutsui, ei ollut suinkaan mikään tehdas. Se sijaitsi mahtavien -vuorien rinteellä, kaukana kaikesta hiilen savusta ja vasaran -kalskeesta, ja sieltä avautui laajoja näköaloja yli järvien ja -vuorenselänteiden. Se oli upeasti rakennettu, metsäkunnaiden ja -koivikkojen keskelle, mutta siihen tuskin ollenkaan kuului peltoja, -sillä se ei ollutkaan mikään maakartano, vaan huvilinna. - -Nuoret ajoivat pitkin koivu- ja saarnikujaa. Lopuksi he ajoivat -kahden matalan, tiheän kuusiaidan välitse, ja olivat juuri -pyörähyttää hevosen pihaan. - -Mutta juuri tien käännöskohtaan oli kunniaportti pystytetty, ja -eno alustalaisineen seisoi siinä tervehtimässä. Kas vaan, sitäpä -ei Untuvainen olisi voinut uskoa Mauritsista, että hän valmisti -hänelle sellaisen vastaanoton. Hänen mielensä kävi niin keveäksi. Hän -tavoitti sulhonsa käden ja puristi sitä kiitokseksi. Enempää hän ei -voinut sillä hetkellä tehdä, sillä he olivat juuri kunniaportin alla. - -Ja siinä nyt seisoi tuo hyvin tunnettu mies, ruukinpatruuna Teodor -Fristedt, kookas ja mustapartainen ja hyväntahtoisuutta säteilevä. -Hän heilautti hattuaan ja kohotti eläköön-huudon ja koko kansajoukko -huusi eläköötä, ja Anna Mari sai kyyneleet silmiinsä ja hymyili -samalla kertaa. Ja tietystikin täytyi heidän kaikkein pitää -hänestä heti ensi hetkestä, yksin jo sen johdosta miten hän katsoi -Mauritsiin. Sillä Untuvainen ajatteli, että nuo kaikki olivat tulleet -Mauritsin takia, ja hänen täytyi kääntää katseensa koko komeudesta -nähdäksensä vain sulhonsa, joka laajassa kaaressa lennätti hatun -päästään ja tervehti niin kuninkaallisen komeasti. Oi sitä katsetta, -jonka hänen sulhonsa sai! Patruuna Teodor oli vähällä hämmentyä ja -eläköön-huudon sijasta päästää kirouksen, kun hän sen näki. - -Ei, Untuvainen ei ainoallekaan ihmiselle pahaa toivonut, vaan -kuitenkin, jos talo olisi sattunut olemaan Mauritsin oma, silloin -tuo olisi sopinut mainiosti. Näytti kyllä juhlalliselta, kun -hän seisoi etehisen portailla, kääntyi joukon puoleen ja lausui -kiitoksen. Patruuna Teodor oli muhkea hänkin, mutta mitä oli hänen -esiintymisensä Mauritsiin verrattuna. Eno vain auttoi hänet, Anna -Marin alas rattailta, otti kuin palvelija vastaan hänen saalinsa -ja hattunsa, sillä välin kun Maurits kohotti hattunsa valkealta -otsaltaan ja virkkoi: "Kiitos, lapsukaiseni!" Niin, Teodor-patruuna -ei todellakaan ymmärtänyt käyttäytymistä, sillä kun hän nyt -eno-oikeudellaan sulki hänet syliinsä ja suudellessaan samalla -sattui huomaamaan, että Untuvainen vilkasi Mauritsiin, niin hän -kirota sätkäytti, kirosipa oikein rumasti. Untuvaisesta olivat -harvoin ihmiset epämiellyttäviä, vaan kyllä kai ei olisi helppo olla -Teodor-patruunan mieliksi. - -"Huomenna", virkkaa eno, "on täällä suuret päivälliset ja -tanssiaiset, mutta tänään nuori herrasväki saa levätä matkan -vaivoista. Nyt syömme vain illallisen ja sitte panemme maata." - -Heidät viedään vieraskamariin ja jätetään sinne kahdenkesken. -Patruuna Teodor kiitää ulos kuin tuuli, joka pelkää tulevansa sisälle -suljetuksi. Viiden minuutin päästä hän ajaa lehtikujaa pitkin -suurissa vaunuissaan, kuskin hoputtaessa hevosia niin että ne ovat -kuin pingoitetut hiihnat maata pitkin. Kuluu viisi minuuttia ja -eno on taas näkyvissä, ja nyt istuu vanha rouva hänen rinnallaan -vaunuissa. - -Hän tulee sisään, kulettaen käsikoukussaan ystävällistä, puheliasta -rouvaa, jota hän nimittää "vuorineuvoksettareksi". Ja tämä sulkee -Anna Marin kohta syliinsä, mutta tervehtää Mauritsia jotenkin -jäykästi. Ja niin hänen täytyykin tehdä, kukaan ei tohdi liian -vapaasti käyttäytyä Mauritsia kohtaan. - -Kaikessa tapauksessa on Anna Mari oikein iloinen tuon puheliaan, -vanhan rouvan tulosta. Tällä ja patruunalla on lystikäs tapa laskea -leikkiä keskenään. Tuntuu oikein kodikkaalta vieraassa paikassa. - -Mutta sitten, kun he ovat sanoneet hyvääyötä toisilleen ja Anna -Mari on mennyt pieneen kamariinsa, tapahtuu jotain niin ikävää ja -harmillista. - -Eno ja Maurits kiertelevät puutarhassa, ja Untuvainen ymmärtää, -että Maurits kulkee siellä selitellen tulevaisuustuumiaan. Eno ei -tunnu juuri virkkavan mitään, hän vain kulkee ja sätkii heinäntähkiä -kepillään. Mutta Maurits saa hänet kylläkin pian vakuutetuksi, että -parasta mitä hän voi tehdä on antaa Mauritsille hoitajan virka -jossain rautatehtaassaan, ellei häntä oikein haluta antaa koko -tehdasta. Mauritsissa on herännyt sellainen halu käytännölliselle -alalle, sitten kun hän on rakastunut. Hänellä on tapana usein sanoa: -"Eikö lie parasta, että minä, josta kumminkin tulee suuritilallinen, -alan nyt heti tutustua niihin asioihin. Mitäpä minua oikeustutkinto -hyödyttäisi?" - -He kulkevat juuri Untuvaisen ikkunan alitse, eikä mikään estä -heitä näkemästä että hän istuu siinä, mutta kun he eivät siitä ole -millänsäkään, niin hän tietysti on oikeutettu kuuntelemaankin. Tämä -asia todellakin koskee yhtä likeltä häntä kuin Mauritsiakin. - -Silloin Teodor-patruuna yhtäkkiä pysähtyy ja näyttää vihastuneelta. -Hän on aivan raivostuneen näköinen, ja Untuvainen on melkein -huutamaisillaan Mauritsille, että tämä olisi varuillaan. Mutta se on -nyt jo liian myöhäistä, siliä patruuna Teodor on tarttunut Mauritsia -rintaan, rutistaa hänen kaulaliinansa ja ravistaa häntä niin, että -hän luikertelee kuin ankerias. Sitten hän heittää hänet luotaan niin -voimakkaasti, että Maurits hoipertelee takaperin ja olisi kaatunut, -ellei olisi saanut tukea eräästä puusta. Ja siihen hän jäi seisomaan -ja virkkaa: "Mitä?" Mitäpä muuta hän virkkaisikaan. - -Untuvainen ei koskaan ennen ollut niin ihaillut Mauritsin -hillitsemiskykyä. Hän ei hyökkää Teodor-patruunan kimppuun -tappelemaan. Hän seisoo vain tyynenä, oman arvonsa tuntevana ja -ainoastaan hämmästyneenä. Tyttö ymmärtää, että Maurits hillitsee -mielensä vain siitä syystä, ettei koko matka jäisi hyödyttömäksi. Hän -ajattelee morsiantaan ja hillitsee mielensä. - -Maurits raukka, näkyy, että eno on häneen vihastunut. Maurits saa nyt -kärsiä morsiamensa takia. Eno kysyy, tiesikö hän, että hänen enonsa -oli nuorimies ja kotinsa nuorenmiehen koti, kun oli kulettanut sinne -morsiamensa ottamatta tytön äitiä mukaan. - -Hänen äitiänsä! Untuvainen loukkaantuu Mauritsin puolesta. Äitihän -itse oli kieltäytynyt tulemasta ja sanonut, ettei hän voinut jättää -leipuria. Niin Maurits vastaakin, mutta hänen enonsa ei huoli -mistään anteeksipyynnöistä. -- No, entäpä pormestaritar, hänen olisi -sopinut tehdä pojalleen se palvelus. Niin, jos hän siihen oli liian -ylpeä, niin olisi heidän ollut parasta jäädä kotiin. Kuinka he nyt -olisivat suoriutuneet, jos vuorineuvoksetar olisi ollut estetty -tulemasta? Kuinka voi tulla kysymykseenkään, että sulhanen ja morsian -kahdenkesken matkustavat halki maan? -- Vai niin, Maurits ei ollut -vaarallinen. -- Eipä ei, sitä hän ei ollut koskaan luullutkaan, mutta -ihmisten kielet ovat vaarallisia. Ja sitten kaiken muun lisäksi nuo -kiesikärryt! Totisesti olikin hän urkkinut käsiinsä koko kaupungin -kaikkein hullunkurisimmat kiesikärryt! Antaa sitten lapsiraukan ajaa -rytyyttää kuusi pitkää peninkulmaa kieseissä ja antaa hänen, patruuna -Teodorin, pystyttää kunniaportin kieseille! - --- -- Oliko kumma jos häntä, patruuna Teodoria, halutti kerrassaan -nujertaa hänet. Antaa patruuna Teodorin huutaa hurraata mokomillekin -häkkikärryille! - -Tuo mies käy aivan käsittämättömäksi. Kuinka Untuvainen ihaileekin -Mauritsia, joka voi seista niin tyynenä! Hänellä oikeastaan olisi -hyvä halu sekaantua leikkiin ja puolustaa Mauritsia, mutta hän arvaa, -ettei Maurits siitä pitäisi. - -Ja ennen nukkumistaan hän luettelee kaikki mitä olisi sanonut -Mauritsin puolustukseksi. Sitten hän vaipuu uneen, mutta vavahtaa -hereille taas ja kuulee korvissaan vanhan arvoituksen: - - Kohosi koira vuorille - Ja haukkui koko Ruotsille, - Sen nimi on kuin sun, - Sen nimi on kuin mun, - Kuin kaikkein maailman ihmisten. - Mi nimi sen? - Se Mikä on. - -Arvoitus oli kiusannut häntä monta kertaa. Voi miten se koira oli -tyhmä hänen mielestään! Mutta nyt unimielissään hän sekoittaa "Mikä" -koiran ja Mauritsin, ja hänen mielestään on kuin koiralla olisi -Mauritsin valkea otsa. Sitten hän nauraa. Hänen on yhtä helppo nauraa -kuin itkeäkin. Sen hän on perinyt isältä. - - - - -II. - - -Kuinka "se" on tullut? "Se" jonka nimeäkään hän ei uskalla mainita? - -Se varmaan on noussut kuin kaste ruohikkoon, kuin makeus marjaan, -kuin väri ruusuun, huomaamatta ja suloisesti, itseään ilmaisematta. - -Oikeastaan onkin yhdentekevä miten se on tullut ja mitä "se" -on. Olkoonpa sitten hyvää tai huonoa, suloista tai ikävää, kun -se kumminkin on tuota kiellettyä, jota ei koskaan olisi saanut -olla olemassakaan. Hän tuntee itsensä sen johdosta onnettomaksi, -levottomaksi ja syntiseksi. - -"Se" on sitä, jota hän ei koskaan tahdo enää ajatella. "Se" on -sitä, joka tulee irti nyhdettäväksi ja ulos heitettäväksi, olematta -kumminkaan sellaista, jota voidaan vangita ja johon voisi käsin -tarttua. Hän sulkee mielensä "siltä", ja sisälle se tunkee siitä -huolimatta. "Se" karkoittaa veren suorista ja kiiruhtaa sen kulkua, -se hajoittaa ajatukset aivoista ja hallitsee niitä, se väräjää kautta -koko hermoston ja tanssii sormenpäissäkin. "Sitä" on kaikkialla -hänessä, niin että jos hän voisi poistaa ruumiistaan kaiken -muun, jättäen vain "sen", niin se olisi hänestä jättänyt tarkan -jäljennöksen. Ja sittenkään se ei ollut mitään. - -Hän ei tahdo koskaan "sitä" ajatella, ja alati kumminkin täytyy hänen -"sitä" muistella. Miten hän onkin muuttunut näin kehnoksi? Ja sitten -hän tuumailee ja miettii, miten "se" on tullut? - -Oi, Untuvainen, oi niittyvillanen! Kuinka herkät ovatkaan meidän -mielemme ja miten helposti herätetyt meidän tunteemme! - -Hän oli varma ettei "se" tullut aamiaisella, aivan varmaan ei -aamiaisella. - -Silloin hän oli vain pelännyt ja kainostellut. Hän oli joutunut -sellaiseen sieluntuskaan, kun hän aamiaispöytään tultuaan ei -tavannutkaan Mauritsia, vaan ainoastaan patruuna Teodorin ja -vuorineuvoksettaren. - -Maurits oli tosin tehnyt viisaasti lähtiessään metsälle, vaikka oli -mahdotonta käsittää, mitä hän näin keskikesän aikaan metsästeli, -josta myöskin vuorineuvoksetar huomautti. Mutta Maurits tietenkin -arvasi, että hänen oli viisainta pysytellä poissa enon näkyvistä -muutamia tunteja, kunnes tämä ehti jälleen leppyä. Eihän hän -todellakaan voinut aavistaakaan että morsiamensa olisi niin ujo, -että hän melkein oli pyörtyä huomatessaan sulhonsa olevan poissa ja -jääneensä yksin Teodor-enon ja vuorineuvoksettaren kanssa. Maurits ei -ollut koskaan ollut ujo. Hän ei tiennyt mikä kiusa siitä oli. - -Sitä aamiaista, sitä aamiaista! Eno oli aluksi kysynyt -vuorineuvoksettarelta, oliko hän kuullut tarinan ihanasta Sigridistä? -Hän ei kysynyt Untuvaiselta, eikä tämä olisi kyennyt vastaamaankaan. -Vuorineuvoksetar tunsi hyvin kertomuksen, mutta eno kertoi sen -kumminkin. Silloin Anna Mari muisti Mauritsin pilkallisesti -kertoneen, että enolla oli talossaan vain kaksi kirjaa, nimittäin: -Afzeliuksen satuja ja tarinoita ja Nösseltin yleinen historia -naisille. "Mutta nepä eno tunteekin tarkoin", oli Maurits sitten -lisännyt. - -Anna Marin mielestä oli tarina soma. Hän piti siitä, että Pentti -Lagman antoi helmillä kirjaella sarkahameen. Hän näki edessään -Mauritsin. Kuinka kuninkaallisen ylpeältä hän olisi näyttänytkään -loihtiessaan esille helmet. Sepä juuri olisi ollut jotain, jota -Mauritsin olisi sopinut tehdä. - -Mutta kun eno oli päässyt siihen kohtaan kertomuksessa, jossa -mainitaan Pentti Lagmanin vetäytyneen metsään, päästäkseen tapaamasta -vihastunutta veljeään ja antaneen nuoren vaimonsa yksin kestää -myrskyn, silloin oli selvästikin tarkoituksena se, että eno ymmärsi -Mauritsin lähteneen metsälle välttääkseen hänen vihaansa, ja että hän -tiesi miten Untuvainen nyt istui miettien millä hänet lepytteleisi. --- -- Niin, eilen, silloin kyllä hän ja Maurits, olivat voineet -miettiä keinoja, kuinka hän enoa mielisteleisi, mutta tänään eivät -asiat olleet sinnepäinkään, että hän olisi voinut tätä toteuttaa. -Voi, koskaan ennen hän ei ollut käyttäytynyt niin typerästi! Veri -tulvi hänen kasvoihinsa, ja veitsi ja kahveli putoilivat kauheasti -kalisten hänen käsistään lautaselle. - -Mutta patruuna Teodor ei hituistakaan armahtanut, hän vain jatkoi -juttuaan, kunnes tuli siihen mainioon mahtisanaan: "Jospa se olisi -minun veljeltäni tekemättä, niin olisin itse sen tehnyt." Sen hän -oli lausunut niin merkillisellä äänenpainolla, että Anna Marin -täytyi katsahtaa ylös ja kohdata katse hänen ruskeista, nauravista -silmistään. - -Ja kun eno silloin oli nähnyt hädän tuijottavan hänen silmistään, -oli hän alkanut nauraa kuin poikaviikari. Ja sitten oli huudahtanut: -"Mitä luulette, vuorineuvoksetar, mitä mahtoi Pentti Lagman kotiin -tultuaan arvella kuullessaan: 'Jospa se olisi minun veljeltäni'... -Minä puolestani luulen, että hän seuraavalla kerralla jäi kotiin." - -Untuvaiselle nousi kyynelet silmiin, ja kun eno sen näki, niin -hän alkoi nauraa yhä enemmän. "Niin, oivan välittäjänpä onkin -veljenpoikani valinnut itselleen", tuntui hän tahtovan sanoa. "Jopa -nyt lopen häiriydyit osassasi, pikku näyttelijättäreni", ja joka -kerran kun Anna Mari oli katsonut enoa, olivat tämän ruskeat silmät -toistaneet: "Jospa se olisi ollut minun veljeltäni tekemättä, niin -olisin minä itse sen tehnyt." Oikeastaan ei Untuvainen ollut aivan -varma siitä, eivätkö silmät sanoneetkin veljenpoikani. Ja ajatteles -kuinka hän sitten oli käyttäytynyt! Hän oli purskahtanut ääneen -itkemään ja syössyt ulos huoneesta. - -Ei "se" tullut sillä kertaa, eikä aamupäiväkävelylläkään. - -Silloin oli kysymys ihan muusta. Hän oli silloin ihastuksissaan -tämän paikan kauneudesta, ja myöskin siitä, että sai olla luontoa -niin tuttavallisen likellä. Tuntui kuin hän olisi jälleen löytänyt -jotakin, jonka oli kadottanut kauan, kauan sitten. - -Leipurin mamseliksi, kaupunkilaisneitoseksi häntä luultiin. Mutta -hän oli muuttunut maalaistytöksi, samassa kun hänen jalkansa -kosketti hiekkakäytävää. Hän tunsi heti, että maalla on hänen oikea -olinpaikkansa. - -Niin pian kun hän oli hiukan rauhoittunut, oli hän uskaltanut -lähteä ulos, ominneuvoin tarkastelemaan ympäristöä. Hän oli ollut -katselemassa hiekotettua aukeaa etehisen portaitten edessä. Yhtäkkiä -oli hän alkanut notkutella vartaloaan. Hän sieppasi hatun päästään ja -heilautti saalin käsivarrelleen. Sitten hän asetti käden kupeelleen, -veti ilmaa keuhkoihin, niin että sieramet laajenivat ja vihelteli. - -Oo, kuinka miehekkääksi hän tunsi itsensä! - -Hän oli pariinkin kertaan koettanut tyynesti astua puutarhaan päin, -mutta se ei vetänyt häntä puoleensa. - -Äkkiä kääntyen läksi hän rakennusten ympäröimään takapihaan. Hän -oli tavannut karjapiian ja puhellut jonkun sanan hänen kanssansa. -Hän hämmästyi kuullessaan, kuinka reippaalta äänensä kajahti. Sehän -oli kuin joukkoa johtavan luutnantin. Ja hän tunsi itsekin, miten -reippaalta mahtoi näyttää, kun hän pää ylpeästi kohotettuna, hiukan -kallellaan, vartalonsa reippaasti, huolimattomasti huojuessa, viuhuva -pajuvirpa kädessä, asteli navettaan. - -Se kumminkaan ei ollut sellainen kuin hän oli odottanut. Siellä ei -ollutkaan pitkiä riviä sarvipäitä olentoja, joihin olisi voinut -tehdä valtavaa vaikutusta, sillä ne kaikki olivat laitumella. Pieni, -yksinäinen vasikka seisoi karsinassaan ja näytti odottavan häneltä -jotain. Hän meni sen luo, kohottausi varpailleen ja kannattaen -toisella kädellään hamettaan silitteli toisella vasikan otsaa, hipasi -hiukan vain sormensa kärjillä. - -Mutta kun hän vasikan mielestä ei vieläkään tuntunut tehneen -kylliksi, koska se työnsi ulos pitkän kielensä, niin hän armollisesti -antoi sille pikkusormensa nuoltavaksi. Vaan hän ei voinut olla -vilkasematta ympärilleen, ikäänkuin etsien jotain ihailijaa tälle -sankarityölleen. Ja silloin hän oli älynnyt, että patruuna Teodor -seisoi läävän ovella ja nauroi hänelle. - -Sitten oli eno seurannut mukana kävelylle. Mutta "se" ei tullut -silloin, ei lainkaan silloin. Silloin oli vain merkillinen ihme -tapahtunut, ettei hän enää pelännyt Teodor-patruunaa. Hänhän oli -samanlainen kuin äiti, hän tuntui tietävän kaikki hänen vikansa ja -heikkoutensa, ja se oli niin turvallista. Hänen ei tarvinnut näyttää -paremmalta kuin oli. - -Patruuna Teodor oli tahtonut viedä hänet puutarhaan lammikon -penkereelle, mutta se ei ollut Untuvaisen mieleen. Hän tahtoi tietää -mitä kaikkea näissä suurissa rakennuksissa oli. - -Sitten eno kärsivällisesti kulki hänen kanssaan maitokamariin ja -jääkellariin, viini- ja perunakellariin. Hän otti järjestyksessä -näytelläkseen hänelle ruoka-aitan ja halkoliiterin ja vaunuliiterin -ja mankelihuoneen. Sitten hän vei hänet työhevosten ja ajohevosten -talliin ja antoi hänen nähdä valjaskamarin ja palvelijain huoneen, -renkien pirtin ja veistohuoneen. Untuvainen kävi aivan pyörälle -näistä monen monista huoneista, jotka patruuna Teodor oli pitänyt -tarpeellisena rakennuttaa kartanoonsa, mutta hän innostui ja lämpeni -ajatellessaan miten ihanata olisi olla kaiken tämän haltijana, -niin ettei hän väsynyt, vaikka he kävivät katselemassa kaikki -lammasnavetat, sikolätit ja vilkasivatpa kanoja ja kaniinejakin. -Hän tutki tarkasti, ihastuksensa yhä kasvaessa, kutomakamarin ja -maitohuoneen, hiilivajan ja pajan. Lopuksi tarkasteltiin suuret -ullakot, pesunkuivaus-ullakot ja puidenkuivausosasto, heinäluhdit ja -lato, jossa säilytettiin kerppuja lampaille. - -Uinuva perheenemäntä heräsi hänessä kaikkea tätä täydellisyyttä -nähdessään. Mutta enimmän hän ihastui tilavaan panimohuoneeseen -ja kahteen somaan leipomapirttiin avaroine uuneineen ja laajoine -pöytineen. - -"Jospa äiti olisi saanut tämän nähdä!" virkkoi hän. - -Siellä leipomatuvassa olivat he istuneet ja levänneet ja hän oli -kertonut kodistaan. Mielellään hän saattoikin kertoa enolle. Eno oli -jo kuin ystävä, vaikkakin hänen ruskeat silmänsä nauroivat kaikelle, -mitä hän sanoi. - -Kotona oli niin hiljaista, ei ensinkään eloa eikä vaihtelua. Hän -oli ollut sairaloinen lapsena, ja siksi vanhemmat vartioivat häntä, -niin ettei hän saanut mitään tehdä. Kuin leikin vuoksi hän sai olla -auttamassa leipomossa ja puodissa... Kuinka olikaan, oli hän sattunut -mainitsemaan, että hänen isänsä kutsui häntä Untuvaiseksi. Siinä -yhteydessä hän oli myöskin virkkanut: "Kotona kaikki hemmoittelevat -minua, paitse Maurits, siksi minä pidän paljon hänestä. Hän kohtelee -minua niin viisaasti. Hän ei kutsu minua koskaan Untuvaiseksi, vaan -Anna Mariksi. Maurits on niin mainio." - -Voi kuinka enon silmät silloin olivat ilvehtineet ja nauraneet. Hän -olisi saattanut lyödä enoa pajuvirvallaan. Hän uudisti vielä kerran -melkein itku kurkussa: "Maurits on niin mainio." - -"Niin, kyllä tiedän sen, kyllä tiedän. Hänhän on tuleva perijäni", -oli eno vastannut. Siihen Anna Mari huudahti: "Mutta miks'ette te, -Teodor-eno, mene naimisiin! Sillä sehän vasta olisikin onnellinen, -joka saisi olla tällaisen kartanon rouva!" - -"Kuinkas silloin Mauritsin perinnön kävisi?" oli eno kysynyt aivan -sävyisästi. - -Silloin Anna Mari oli ollut vaiti pitkän aikaa, sillä eihän -hän voinut sanoa enolle, etteivät hän eikä Maurits välittäneet -perinnöstä, sillä sitäpä he juuri tavoittelivat. Hän rupesi -tuumailemaan, mahtoiko olla hyvin rumaa, kun he niin tekivät. Hänelle -tuli yhtäkkiä tunne, että hänen pitäisi pyytää enolta anteeksi sitä -suurta vääryyttä, jota he olivat hänelle tehneet. Mutta sitä ei hän -kumminkaan voinut. - -Heidän palatessaan sisälle juoksi enon koira heitä vastaan. Se oli -pienen pieni, kaitakoipi, reppakorva, gasellisilmäinen, mitätön, -kimakka-ääninen koiraressu. - -"Sinua varmaan ihmetyttää, että minulla on näin pieni koira!" virkkoi -patruuna Teodor. - -"Niin kylläkin", oli hän vastannut. - -"Vaan tiedä, en minä olekkaan valinnut Jennyä koirakseni, vaan Jenny -on ottanut minut isännäkseen. Varmaankin tahdot kuulla sen kaskun, -Untuvainen?" Sen nimen eno oli oitis ottanut onkeensa. - -Niin, kyllä Untuvainen tahtoi kuulla sen, vaikka hän heti ymmärsi, -että mitä eno aikoi sanoa, oli jotain ärsyttävää. - -"Niin, näes, kun Jenny tuli tänne ensi kerran, makasi se erään hienon -kaupunkilaisrouvan sylissä ja sillä oli peite selässä ja liina -päässä. Vaiti, Jenny, se on totta, että niin sinulla oli! Ja minä -ajattelin, sepä oli vasta kunnoton koirarepukka. Mutta tiedäppäs, -kun koirapahanen laskettiin rattailta, niin lieneekö sen mielessä -herännyt joitain lapsuudenmuistoja, vai mitä se nyt lie ollut, mutta -se alkoi hyppiä ja potkia ja tahtoi nyhtää pois peitteensä. Ja kohta -se alkoi käyttäytyä samoin kuin muutkin suuret koirat täällä, niin -että me sanoimme Jennyn varmaankin maalla kasvaneen. - -"Se makasi etehisen permannolla eikä edes vilkaissutkaan vieraskamarin -sohvaan, ja se hätyytti kanoja ja varasti kissan maitoa ja haukuskeli -kerjäläisiä ja hääräsi hevosen jaloissa, kun tänne tuli vieraita. -Meistä oli kerrassaan hauskaa nähdä sen kujeita. Arvaathan sen, -tuollainen nallikka, jota oli käsillä kannettu ja joka oli tottunut -vasussa makaamaan. Olihan se kylläkin ihmeellistä. -- Mutta -arvaappas, kun heidän piti matkustaa pois, ei Jenny tahtonutkaan -lähteä mukaan. Se seisoi portilla ja vikisi niin surkeasti ja -hyppi minua vastaan ja oikein pyytämällä pyysi, että saisi jäädä -tänne. Eikähän meillä ollut muuta neuvoa kuin antaa sen jäädä. Oli -liikuttavaa nähdä koirakurjaa, joka oli niin vähäinen ja kumminkin -halusi olla maalaiskoira. En ikinä olisi luullut, että tulisin -pitämään sylikoiraa. Kohta kukaties saan vaimonkin." - --- Oi kuinka on vaikea olla, kun on niin ujo ja kasvattamaton! Anna -Mari arvaili, mahtoiko eno kovin vihastua, kun hän niin pikaisesti -livisti tiehensä. Mutta hänestä oli tuntunut, kuin eno Jennystä -puhuessaan olisi tarkoittanut häntä. Ja asia ei kenties ensinkään -ollut niin. Mutta kaikessa tapauksessa -- -- niin, Untuvainen oli -käynyt niin noloksi. Hän ei voinut mitenkään jäädä. - -Mutta ei "se" tullut silloin, ei silloin. - -Vaan se varmaan lienee tullut sitten iltasella tanssiaisissa. Hänellä -ei ollut koskaan ennen ollut niin hauskaa tanssiaisissa! Mutta jospa -joku olisi tiedustellut, tanssiko hän paljon, niin olisi hänen, -hiukan mietittyään, täytynyt sanoa, ettei hän ollut usein tanssinut. -Mutta sehän juuri, että hän ei edes ollut huomannutkaan olleensa -hiukan unohdettu tanssiaisissa, oli paras todistus siitä, että -hänellä oli ollut oikein hauska. - -Hänestä oli ollut vain niin hauskaa katsella Mauritsia. Ja -sentähden juuri että hän oli ollut hiukan, hiukan ankara sulhoansa -kohtaan aamiaisella ja oli nauranut häntä eilen, oli nyt niin suuri -ilo katsella häntä tanssiaisissa. - -Untuvaisen mielestä ei Mauritsin etevämmyys ja kauneus ollut koskaan -esiintynyt niin edukseen kuin tänä iltana. Maurits oli kyllä -arvellut, että Anna Mari kenties tunsi itsensä syrjäytetyksi, kun -hän ei puhellut ja tanssinut yksin hänen kanssaan. Mutta Untuvaisen -paras ilohan oli nähdä kuinka kaikki pitivät Mauritsista. Olisiko hän -muka tahtonut asettaa heidän rakkautensa kaikkien katseltavaksi! Ei -Untuvainen ollut lainkaan niin tyhmä. - -Maurits tanssi useasti kauniin Elisabeth Westlingin kanssa. Mutta -se ei vähintäkään tehnyt Anna Maria levottomaksi, sillä Maurits -oli kerran toisensa perästä tullut hänen luokseen ja kuiskannut: -"Sinä näet, etten pääse hänestä, olemme lapsuuden ystäviä. On niin -harvinaista, että täällä maalla on kavaljeeri, joka on ollut mukana -maailmassa ja osaa sekä puhella että tanssia. Sinä saat, Anna Mari, -lainata minut tänä iltana patruunien tyttärille." - -Mutta eno ikäänkuin väistyi Mauritsin tieltä. "Ole sinä isäntänä -tänä iltana", virkkoi hän hänelle, ja Maurits oli isäntä. Hän ehti -kaikkialle, hän johti tanssit sekä juomingit ja piti puheen kauniille -seudulle ja naisille. Hän oli suurenmoinen. Sekä eno että Untuvainen -olivat silmäilleet Mauritsia, ja sitten heidän katseensa olivat -sattuneet yhteen. Silloin oli eno hymyillyt ja nyökäyttänyt hänelle -päätään. - -Eno varmaan oli ylpeä Mauritsista. Oli tuntunut vähän raskaalta, kun -ei eno ollut oikein kunnioittanut veljenpoikaansa. Aamuyöstä eno oli -käynyt kovaääniseksi ja juonikoksi. Hänkin oli tahtonut tanssia, -mutta tytöt väistivät häntä, kun hän tuli heidän luokseen, ja olivat -olevinaan tanssiin pyydettyjä. - -"Tanssi Anna Marin kanssa", oli Maurits sanonut Teodor-patruunalle, -ja se oli tietysti kuulostanut hiukan huoltapitävältä. Untuvainen -pelästyi niin, että aivan kyyristyi kokoon. - -Enokin loukkaantui, pyörähti ja poistui tupakkahuoneeseen. - -Mutta Maurits oli tullut morsiamensa luo ja lausunut kovalla, -kuuluvalla äänellä: - -"Sinä tärvelet kaikki, Anna Mari. Käydä sen näköiseksi, kun eno -tahtoo tanssia kanssasi. Jospa tietäisit, mitä hän sanoi minulle -sinusta eilen. Sinunkin täytyy jotain tehdä, Anna Mari. Onko -mielestäsi oikein jättää kaikki minun huolekseni?" - -"Mitä tahdot sitten, Maurits, minun tekemään?" - -"Hm, nyt ei enää mitään. Nyt on kaikki hukassa. Ajatteles kaikkia -tämäniltaisia voittojanikin! Mutta nekin ovat nyt turhat!" - -"Pyydän mielelläni enolta anteeksi, Maurits, jos tahdot." Ja -Untuvainen tarkotti sitä todella, sillä hän oli kovin suruissaan -siitä, että oli saattanut enolle harmia. - -"Se tietysti olisi oikeus ja kohtuus, mutta eihän sinunlaiseltasi, -joka olet niin naurettavan ujo, voi mitään odottaakaan." - -Siihen ei Untuvainen ollut mitään vastannut, vaan mennyt suorastaan -tupakkahuoneeseen, joka nyt oli melkein tyhjänä. Eno oli istahtanut -lepotuoliin. - -"Miksei eno tahdo tanssia kanssani?" oli hän kysynyt. - -Patruuna Teodor oli sulkenut silmänsä. Hän aukaisi ne ja katsoi kauan -häneen. Surullisempaa, sydäntäsärkevämpää katsetta ei Anna Mari ollut -koskaan nähnyt. Hänessä heräsi aavistus siitä, mitä vanki tuntee -ajatellessaan kahleitaan. Kävi niin sääliksi enoa. Tuntui kuin -eno tarvitsisi häntä paljoa paremmin kuin Maurits, sillä Maurits ei -kaivannut ketään. Hän oli niin hyvä sellaisenaan kuin oli. Sitten -Untuvainen laski kätensä patruuna Teodorin käsivarrelle, hiljaa vain -ja hyväillen. - -Yhtäkkiä enon katse elpyi ja kirkastui ja hän alkoi suurella -kädellään silittää Untuvaisen tukkaa. "Pikku äiti", oli hän sanonut. - -Siten "se" hänet valtasi, silloin enon silittäessä hänen tukkaansa. -Kaarrellen, kiemurrellen se hiipi, ritisten ja ratisten se saapui, -niinkuin tonttujoukko samoaa kautta synkän metsän. - - - - -III. - - -Ilta on tyyni ja ihana. Ohuet, pehmeät pilvet peittävät taivaan ja -ilmassa risteilee vilisten haapojen ja poppelien valkeita haivenia. - -On jo myöhäistä, eikä muita ole enää valveilla kuin patruuna Teodor, -joka kiertelee puutarhassaan ja miettii, miten voisi eroittaa tämän -nuoren miehen ja nuoren naisen. - -Ei sinä ilmoisna ikänä ole tapahtuva, että Maurits saa poistua -talosta tyttö rinnallaan, patruuna Teodorin jäädessä portaille -seisomaan, toivottaen heille onnellista matkaa. - -Onko lainkaan mahdollista sallia tytön lähteä talosta, jota hän -kolmen päivän aikana on vilkastuttanut ilonsa viserryksellä, nyt enää -kun hän vaatimattomalla tavallaan on totuttanut heidät siihen, että -hän ajatteli ja huolehti heistä kaikista, ja kun eno oli tottunut -näkemään tämän pehmeän, notkean olennon kiertelevän kaikkialla? -Teodor-patruuna virkkaa itsekseen, että se on kerrassaan mahdotonta. -Hän ei voi elää ilman tyttöä. - -Samassa hänen jalkansa nykäsee voikukkaa, jonka siemenet ovat -tuleentuneet, ja kuni ihmisten päätökset hajoaa valkea haivenpallo ja -sen valkeat untuvat liitävät kiireesti ylt'ympärille ja häviävät. - -Yö ei ole niin kylmä kuin yöt tavallisesti ovat tässä maankolkassa. -Harmaa pilviverho pidättää lämpöä. Tuulet ovat kerran sääliväisiä ja -lepäävät. - -Patruuna Teodor näkee hänet, Untuvaisen. Tämä itkee sitä että Maurits -on hänet hyljännyt, mutta eno kohottaa hänet syliinsä ja suutelee -pois hänen kyyneleensä. -- -- Pehmeinä ja pieninä tupruavat valkeat -haivenet puiden pulleista, kypsistä riipoista. Niin keveillä, että -ilma tuskin hennoisi päästää niitä putoamaan, niin pieninä ja -hentoina, että ne tuskin eroittuvat maasta. - -Teodor-patruuna nauraa itsekseen miettiessään Mauritsia. -Ajatuksissaan on hän seuraavana aamuna menevinään hänen luoksensa, -hänen vielä vuoteella maatessaan. "Kuuleppa Maurits", hän aikoo -sanoa. "En tahdo tukea sinun turhia toiveitasi. Jos menet naimisiin -tämän tytön kanssa, niin älä huoli odottaa äyriäkään minulta. En -tahdo olla osallinen tulevaisuutesi tärvelemisessä." - -"Pitääkö eno häntä sitten niin kehnona?" Maurits kysyy. - -"Enpä suinkaan, päinvastoin, hän on kyllä kelpo tyttö, mutta ei -kumminkaan sinulle sopiva. Sinulla täytyy olla moinen loistonainen -kuin Elisabeth Westling. Käytä nyt järkeäsi, Maurits; mitä sinusta -tulee, jos lakkautat opintosi ja rupeat tuon lapsen tähden -tehtailijaksi? Siksi et sovi, poikani. Siihen tarvitaan enemmän -kuin osata lennähyttää hattu kauniisti päästään ja lausua: 'Kiitos, -lapsukaiseni!' Olet kuin valettu virkamieheksi. Sinusta voi tulla -ministeri." - -"Jos enolla on niin hyvät ajatukset minusta", Maurits vastaa silloin, -"niin auttakaa minua suorittamaan tutkintoni ja antakaa meidän sitte -mennä naimisiin!" - -"En laisinkaan, en laisinkaan, poikaseni. Miten luulet sitten -virkaurasi käyvän, kun sinulla olisi vaimo riippana kintereilläsi? -Ei leipäkuormaa vetävä hevonen kiidä. Ajattele nyt leipurin mamselia -ministerin rouvana! Ei, sinun ei sovi mennä vielä kymmeneen -vuoteenkaan naimisiin, ei ennen kuin olet käynyt virkaylennykset -läpi. Mikä olisi tulos jos auttaisin teidät avioliittoon? Jok'ikinen -vuosi tulisitte luokseni rahaa kerjäämään. Ja siihen väsyisitte niin -te kuin minäkin." - -"Mutta, eno, olenhan toki kunnon mies, olenhan kihloissa." - -"Kuules nyt, Maurits! Kumpi on parempi? Sekö että tyttö saa -kymmenkunnan vuotta odotella ja sinä sitten et enää tahdokaan -mennä naimisiin hänen kanssaan, vai sekö että nyt paikalla puratte -kihlauksenne? No, ole nyt päättäväinen vain, nouse ylös, ota -kiesisi ja lähde kotiin, ennenkuin hän herää. Eihän kumminkaan -ole soveliasta, että sulhanen ja morsian kiertelevät maita -mantereita kahdenkesken. Minä kyllä huolehdin tytöstä, kunhan vaan -luovut tästä hullutuksesta. Vuorineuvoksetar saa saattaa hänet -kotiinsa. Tarjoon kyllä sekä parihevoset että umpinaiset vaunut, -jos niin tahdot. Sinä saat minulta apua, niin ettet tarvitse olla -levoton tulevaisuudestasi. Kas niin, ole nyt ymmärtäväinen, olet -vanhemmillesi iloksi, jos tottelet minua. Matkusta nyt vaan, -näkemättä häntä! Minä kyllä koetan puhua järkevästi tytölle. Hän -kylläkään ei tahdo olla sinun onnesi esteenä. Elä vaan koeta tavata -häntä ennen lähtöäsi, sillä hän on suloinen ja sinä voisit heltyä." - -Ja ne sanat kuultuaan Maurits tekee sankarillisen päätöksensä ja -matkustaa tiehensä. - -Ja kun hän on matkustanut, mitä sitte tapahtuu? - -"Roisto", huutaa huhajaa puutarhassa ankarasti ja uhkaavasti kuin -varkaalle. Patruuna Teodor kääntyy katsomaan. Eikö ollutkaan ketään? -Itsekö hän vain huutaa niin itselleen? - -Mitenkäs sitten käy? Niin, sitten hän valmistaa tyttöä siihen että -Maurits on poissa, näyttää hänelle että Maurits ei ansainnut häntä, -saa hänet halveksimaan Mauritsia. Ja kun tyttö sitten on suruansa -itkenyt hänen polvellaan, niin hän hellän hellästi ja varovaisesti -ilmaisee hänelle omat tunteensa, houkuttelee häntä, voittaa hänet. - -Hiutaleet putoavat putoilemistaan. Patruuna Teodor ojentaa suuren -kätensä ja tavottaa yhden niistä. - -Niin hieno, niin ohut, niin hento! Hän pysähtyy sitä katselemaan. - -Haiven toisensa perästä putoaa yhä vain hänen ympärilleen. Mikä on -niiden kohtalo? Tuuli niitä tupruttelee, ne tuhrautuvat multaan ja -raskaat jalat tallaavat ne! - -Patruuna Teodorista alkaa tuntua, kuin nämä hennot untuvat -raudanraskaina putoilisivat hänen päälleen. Kukapa tahtoisi -olla tuuli, kuka haluaisi olla maa, ken kengän korko, kun ovat -kysymyksessä nämä pienet turvattomat? - -Ja hämmästyttävän hyvin perehtyneenä Nösselt'in yleiseen historiaan -hän yhtäkkiä muistaa siitä tarinan, jota voi verrata hänen äskeisiin -mietteisiinsä. - -Oli aamunkoitto, ei laskeutuva yö kuten nyt. Meren rannalla, kallion -äyränteellä istui kaunis nuorukainen pantterinnahka hartioille -heitettynä, viiniköynnös-kiehkura hartioillaan ja tyrsossauva -kädessä. Kuka hän oli? Oi, Dionyysos itse! - -Ja tämä oli Naxoon rannikko. Ja Kreikan merta jumala katseli. Ja -Teeseus ohjasi mustapurjeisia laivoja, jotka kiireesti pakenivat -näköpiirin taa, ja luolassa, jonka aukko oli korkealla jyrkän -rantavuoren murroksessa, uinui Ariadne. - -Mutta yöllä oli nuori jumala ajatellut näin: "Mahtaakohan kuolevainen -nuorukainen olla kyllin arvokas omistamaan taivaallisen tytön?" -Ja Teeseusta koetellaksensa oli hän kerran unessa pelästyttänyt -häntä, että hän menettäisi henkensä, ellei heti luopuisi Ariadnesta. -Silloin tämä oli oitis noussut, rientänyt laivalle ja paennut tiposen -tiehensä, herättämättä edes tyttöä hyvästit heittääkseen. - -Nyt Dionyysos jumala istui siinä hymyillen, ihanimpien unelmiensa -tuudittamana ja odotti Ariadnea. Aurinko nousi, aamutuuli heräsi. -Hän vaipui hymyileviin haaveiluihinsa. Hän osaisi kyllä lohduttaa -hyljättyä, hän, itse Dionyysos jumala. - -Sitten Ariadne tuli, astuen luolasta säteilevän hymyilevänä. Hänen -silmänsä etsivät Teeseusta, ne harhailivat yhä etäämmälle ja -etäämmälle, laivan ankkuripaikalle -- siintävälle merelle -- -- -mustiin purjeisiin -- -- - -Ja nyt hän kirkaisten, hetkeäkään miettimättä, vähintäkään -epäilemättä syöksyi meren syvyyteen, kuolon, unohduksen kuiluun. - -Ja siinä nyt Dionyysos jumala, lohduttaja, istui. Niin se kävi. Niin -tietystikin oli tapahtunut. Patruuna Teodor kyllä muistelee Nösseltin -viitanneen parilla sanalla, että sääliväiset runoilijat mainitsevat -Ariadnen saaneen Dionyysoolta lohdutusta. Mutta nuo säälijät aivan -varmaan erehtyivät; Ariadne ei huolinut Dionyysoon lohdutuksista. - -Hyvä Jumala, siksikö, että tyttö on hyvä ja herttainen, niin että -häneen täytyy rakastua, niin, siksikö täytyy Untuvaisen joutua -onnettomaksi! - -Niiden viehättävien, pikku hymyilyjenkö palkaksi, jotka hän oli -lahjoittanut enolleen, vai siksikö että oli pehmeän pikku kätensä -luottamuksella laskenut hänen käteensä, vai senkötähden ettei hän -ollut suuttunut, kun eno ilveili hänen kanssaan, siksikö pitäisi -hänen nyt menettää sulhasensa ja joutua onnettomaksi? - -Mikä näistä hänen rikoksistaan tuottaa hänelle hänen tuomionsa? Sekö -että hänen kauttansa eno oli tullut huomanneeksi sielunsa sisimmässä -sopukan, joka hienona, puhtaana ja asumattomana aina tähän saakka -tuntuu odottaneen jotain hänen kaltaistaan pientä, hentoa, äidillistä -naisolentoa, vai sekö että tytöllä nyt jo on vaikutusvaltaa häneen, -niin että hän tuskin uskaltaa kirotakaan hänen kuullensa? Vai mistä -syystä pitäisi hänet tuomita? - -Oi Dionyysos parka, Teodor-patruuna parka! Ei ole helppo olla -tekemisissä näiden hienojen, vaaleiden, untuvanpehmeiden kanssa. -- -Ne syöksyvät mereen mustat purjeet nähdessään. - -Patruuna Teodor kiroo hiljakseen sitä, ettei Untuvainen ollut -mustatukkainen, punaposkinen, rotevarakenteinen. - -Silloin putoaa siihen haiven ja aikaa pakista: "Minäpä juuri olisin -seurannut sinua kaikkina aikoina. Olisin kuiskannut varoittavan sanan -korvaasi pelipöydässä. Minä olisin siirtänyt viinilasin loitomma. Ja -sinä olisit sallinut minun sen tehdä." -- "Olisin kyllä, -- olisin -kyllä", kuiskaa eno. - -Lennähtää taas hiutale ja tarinoi: "Minäpä olisin vallinnut suurta -taloasi ja tehnyt sen lämpimäksi ja kodikkaaksi. Minä juuri olisin -seurannut sinua kautta vanhuuden aution maan. Olisin sytyttänyt -lieteesi tulen, olisin ollut silmänä ja sauvana sinulle. Enkö olisi -kelvannut siihen?" -- "Suloinen pikku Untuva", vastaa eno, "olisit -kyllä kelvannut." - -Vielä liihottelee siinä haiven, joka puhuu: "On niin sääli minua. -Sulhoni matkustaa huomenna, sanomatta edes jäähyväisiä. Huomenna minä -itken, itken koko päivän, sillä on tuntuva minusta suurelta häpeältä, -etten ole kylliksi hyvä Mauritsille. Ja kun sitten tulen kotiin --. -En ymmärrä, kuinka voin palatakaan kotiin, kuinka voin astua isäni -kynnyksen yli tämän tapahduttua! Pitkin koko syrjäkatua sipistään -ja supistaan minun näyttäytyessäni. Kaikki ihmettelevät, mitä pahaa -minä olen tehnyt, kun minua on täytynyt näin pahoin pidellä. Mahdanko -minä sille mitään, että sinä rakastat minua?" Eno vastaa silloin itku -kurkussa: "Elä puhu niin, pikku Untuva! On liian aikaista puhua niin." - -Eno kävelee ulkona koko yön, ja vihdoin yösydännä käy hiukan -pimeäksi. Hän joutuu silloin suureen tuskaan, tämä synkeä, ahdistava -ilma tuntuu pysähtyneen jonkun ilkityön pelosta, joka tapahtuisi -aamulla. - -Silloin hän koettaa tyynnyttää yötä lausumalla ääneen: "Minä en tee -sitä." - -Mutta nyt tapahtuu suurin ihme. Yö joutuu kauheaan, tärisyttävään -tuskaan. Nyt ei enää vain putoile pieniä untuvia, vaan ilma täyttyy -suurien ja pienien siipien pärinästä. Hän kuulee kuin jotain -pakenemista, mutta ei tiedä mitä. - -Pakeneva pyyhkäisee hänen sivuitseen, se koskettaa hänen poskeaan, -sipaisee hänen pukuaan ja käsiään, ja nyt hän älyää mitä ne ovat. -Ne ovat lehtiä, jotka putoavat puusta, kukkasia, jotka pakenevat -korsistaan ja siipiä, jotka lentävät pois perhosista, se on laulu, -joka hylkää linnut. - -Ja hän ymmärtää, että auringon noustessa on hänen yrttitarhansa oleva -kerrassaan hävitetty. Se on tyhjä ja kylmä, ja tyly talvi vallitseva -siellä, ei kuulu linnun laulua, ei perhosleikki liehu. - -Hän viipyy ulkona, kunnes päivä valkenee ja hän melkeinpä hämmästyy -nähdessään vaahteroiden tummat lehtijoukot. "Vai niin", hän -silloin virkkaa, "mitä hävitystä se sitten olikaan, kun se ei -ollut puutarhan? Täältä ei ole kadonnut ruohon korttakaan. Tuhat -tulimmaista, juuri minähän, eikä puutarha, saan kylmän talven -ja pakkasen kourissa värjötellä tästä lähtien. Onpa kuin koko -elämäntarmo olisi pakosalla. Oi, vanha hupakko, tämä tunne on -haihtuvaa niinkuin kaikki muukin! Tämä kaikki on jo liikaa puuhaa -tuosta tyttöräpäköstä." - - - - -IV - - -Kuinka "se" esiintyykään hirmuisen sopimattomana silloin lähtöpäivän -aamuna! Niinä parina päivänä, jotka he olivat viipyneet täällä -tanssiaisten perästä, on "se" pikemminkin tuntunut jonain -kiihoittavana, jonain elvyttävänä, mutta kun nyt Untuvaisen on -lähdettävä, kun "se" huomaa, että sen täytyy todella loppua, ettei -sillä ole suoritettavanaan sen suurempaa osaa hänen elämässään, -silloin "se" jäykkenee raskaaksi, kankeaksi kuolon kylmyydeksi. - -Tuntuupa kuin täytyisi Anna Marin laahata kivettynyttä ruumistaan -rappuja alas aamiaishuoneeseen. Tervehtiessään hän ojentaa raskaan, -kylmän kivikäden, hän puhuu kankealla kivikielellä, hymyilee kovilla -kivihuulilla. Se on raskasta, raskasta työtä. - -Mutta ken voisi olla iloitsematta, ajatellessaan kuinka kaikki tänä -aamuna päättyy, kuten entisaikainen uskollisuus ja kunnia vaatii. - -Patruuna Teodor kääntyy Untuvaiseen päin aamiaispöydässä ja selittää -eriskummallisen karkealla äänellä, että hän on päättänyt antaa -Mauritsille Laxåhyttan hoitajapaikan, mutta koska mainittu nuori -mies, jatkoi eno, koettaen ottaa tavallisen puheluäänensä, ei ole -erittäin perehtynyt käytännöllisiin tehtäviin, niin ei hän saa -astua virkaansa ennenkuin hänellä on vaimo rinnallaan. Onko mamseli -Untuvainen hoitanut myrttiänsä niin, että se voi antaa sekä kruunun -että seppeleen syyskuussa? - -Untuvainen tuntee kuinka eno istuu ja katsoo häntä suoraan kasvoihin. -Hän tietää, että eno tahtoisi yhden ainoan katseen kiitokseksi, vaan -hän ei katso ylös. - -Maurits taas lennähtää pystyyn. Hän syleilee enoa ja meluaa -kauheasti. "Mutta, Anna Mari, mikset kiitä enoa? Sinun täytyy, Anna -Mari, taputtaa Teodor-enoa. Laxåhytta on ihanin paikka maailmassa. -Kas niin, Anna Mari!" - -Nyt Untuvainen kohottaa päänsä. Silmät ovat kyyneliä täynnä ja niiden -läpi kohdistuu Mauritsiin katse, täynnä nuhteita ja tuskaa. Ettei -Maurits älyä sen vertaa, hänhän suorastaan tahtoo ilmivalkean kanssa -mennä ruutikellariin. Sitten Untuvainen kääntyy Teodor-patruunan -puoleen, mutta ei kuten tähän asti, ujosti ja lapsellisesti, vaan -hänen käytöksessään on nyt jotain marttyyrimaista, jotain vangitun -kuningattaren kaltaista. - -"Eno uhraa aivan liian paljon hyväksemme", hän vain virkkaa. - -Niin muodoin on kaikki ratkaistu kunnian ja arvon vaatimusten mukaan. -Ei tuhlata ainoatakaan sanaa enää asiaan. Eno ei ole ryöstänyt Anna -Marilta luottamusta rakastettuunsa. Tyttö ei ole ilmaissut itseään. -Hän on uskollinen sille, joka on valinnut hänet morsiamekseen, -vaikkakin hän on vain köyhä tyttö syrjäkadun leipuripuodista. - -Ja sitten saadaan ajaa kiesit esille, matkalaukut köytetään kiinni ja -eväspussit täytetään. - -Teodor-patruuna nousee pöydästä. Hän menee ja asettautuu seisomaan -jonnekin ikkunan luo. Aina siitä hetkestä, kun tyttö käänsi -kyyneleisen katseensa häneen, on hän kuin poissa suunniltaan. Hän on -rutihullu, hän voisi heittäytyä tyttöön käsiksi, haluaisi puristaa -hänet rintaansa vasten ja huutaa Mauritsille: "tule irroittamaan -morsiamesi, jos voit". - -Eno seisoo kädet taskuissa. Puserretut nyrkit tutisevat kuin -suonenvedossa. Voiko hän sallia, että tyttö panee hatun päähänsä, -että hän sanoo vuorineuvoksettarelle hyvästit. - -Siinä hän nyt seisoo Naksoon kalliolla ja tahtoo varastaa itselleen -rakastetun. Ei, ei varastaa! Miksei kunniallisesti ja miehekkäästi -astua esille ja sanoa: "Minä olen kilpakosijasi, Maurits. Morsiamesi -saa valita meistä. Te ette ole naimisissa, ei ole mikään synti -koettaa voittaa häntä sinulta. Pidä tarkka vaari hänestä! Aion -käyttää kaikkia keinoja." - -Silloin Maurits olisi saanut varoituksen ja tyttö tietäisi menetellä -sen mukaan. - -Nivelet rutisivat, kun hän pusersi nyrkkiään. Kuinka Maurits -rähähtäisi nauramaan vanhaa enoansa, jos tämä astuisi esille näin -puhuen. Ja mitä apua siitä olisi! Mahdollisesti hän pelästyttäisi -tytön niin, ettei vast'edes enää saisikaan auttaa heitä? - -Mutta kuinka nyt käy, kun tämä lähestyy enoa sanoaksensa hyvästit? -Hän on vähällä huutaa tytölle, että tämä varoisi itseään, -pysytteleisi kolmen askeleen päässä hänestä. - -Hän seisoo yhä ikkunan luona ja kääntää selkänsä heille kaikille, -heidän täyttäessään eväspussia ja pukeutuessaan. Eivätkö he nyt ikinä -valmistu matkalle? Nyt hän jo on ehtinyt tuhanteen kertaan kokea -sen kaiken. Hän on tarttunut Untuvaisen käteen, suudellut häntä ja -auttanut hänet kieseihin. Hän on tehnyt sen jo niin monta kertaa, -että luulee tytön olevan jo poissa. - -Hän on myös toivottanut hänelle onnea. Onnea... Voiko hän tulla -onnelliseksi Mauritsin kanssa? Hän ei ole näyttänyt onnelliselta tänä -aamuna. No eihän vain, tietenkin hän on ollut onnellinen. Hänhän itki -ilosta. - -Enon siinä seisoessa sanoo Maurits yhtäkkiä Anna Marille: "Sellainen -tyhmeliini olenkin. Kerrassaan olin unohtaa puhua enolle isän -osakkeista." - -"Mielestäni olisi parasta, että jättäisit sen tekemättä", vastaa -Untuvainen. "Se ei kenties olisi oikein." - -"Lörpötystä, Anna Mari! Osakkeet eivät tuota juuri sanottavaa nyt, -mutta kuka tietää, vaikkapa tulee aika, jolloin ne kannattavat -paremmin? Ja sitä paitse mitä enolle merkitsee sellainen -pikkuseikka..." - -Untuvainen ei puhu tavallisella lämmöllä, vaan melkeinpä kuin -tuskassa. "Pyydän sinua, Maurits, elä tee sitä. Tottele nyt minua -tämän ainoan kerran!" - -Maurits katsoo häneen hiukan loukkaantuneena. "Tämänkö ainoan -kerran, ikäänkuin minä olisin sinun hirmuvaltiaasi. Sitä nyt en voi, -tiedätkö, tuon yhden ainoan sanan takia en voi noudattaa tahtoasi." - -"Elä kiinny sanoihin, Maurits! Tässä on kysymys muustakin kuin vain -kohteliaisuudesta ja sievistä sanoista. Minun mielestäni et tee -kauniisti, koettaessasi petkuttaa enoa nyt, kun hän on ollut meille -niin hyvä." - -"No vaikene jo, Anna Mari, vaikene jo! Mitä sinä ymmärrät -raha-asioista?" -- Mauritsin koko käytös on vielä ärtyisän tyyntä -ja ylpeää. Hän katselee morsiantaan kuin koulumestari parasta -oppilastaan, joka lausuu tyhmyyksiä itse tutkintopäivänä. - -"Ettet sinä vähääkään ymmärrä mistä on kysymys!" huudahtaa tyttö ja -huitoo epätoivoisena käsillään. - -"Totta tosiaan minun täytyy nyt puhua enon kanssa", virkkaa Maurits, -"jos ei muun vuoksi, niin vaan näyttääkseni, ettei tässä ole mistään -petoksesta kysymys. Sinä käyttäydyt niin, että eno voi luulla minun -ja isäni olevan todellisia roistoja." - -Ja hän astuu patruuna Teodorin luo ja tekee selkoa noista osakkeista, -jotka hänen isänsä haluaisi myydä enolle. Patruuna Teodor kuuntelee -häntä minkä saattaa. Hän ymmärtää oitis, että hänen veljensä, -pormestari, on takertunut huonoon kauppaan ja tahtoo nyt pelastautua -tappiosta. Mutta mitäpä siitä, mitäpä siitä? On varsin tavallista, -että hän tekee sellaisia uhrauksia kaikille sukulaisilleen. Mutta -oikeastaan ei hän ajattele sitä, vaan Untuvaista. Hän miettii mitä -piilee siinä vihastuneessa katseessa, jonka tämä heittää Mauritsiin. -Se ei juuri ollut rakkautta se. - -Ja sitten keskellä hänen epätoivoaan tästä pakollisesta uhrauksesta -välähtää hänelle pieni toivon säde. Hän seisoo tuijottaen siihen -niinkuin aavehuoneessa makaava mies tuijottaa vaaleaan sumuun, jonka -hän näkee kohoavan lattiasta, tihenevän, kasvavan ja muodostuvan -nähtäväksi todellisuudeksi. - -"Menkäämme huoneeseeni, Maurits", hän sanoo, "niin saat samassa -rahat." - -Mutta puhuessaan hän kaiken aikaa tarkastaa Untuvaista, nähdäksensä -voidaanko aavetta viekotella puhumaan. Mutta vielä ei näy muuta kuin -äänetöntä tuskaa hänen kasvoistaan. - -Mutta tuskin hän on ehtinyt pulpettinsa ääreen huoneessaan, kun ovi -avautuu ja Anna Mari astuu sisälle. - -"Teodor-eno", hän sanoo lujasti ja päättävästi, "elä osta niitä -papereja!" - -Kas, sitä Untuvaista! Niin, kuka olisi tätä sinusta uskonut, joka -näki sinut kolme päivää sitten, istuessasi Mauritsin rinnalla -kieseissä ja näyttäessäsi painuvan kokoon ja pienenevän joka sanasta, -jonka hän sanoi. - -Mutta pian Untuvainen tarvitseekin kaiken rohkeutensa, sillä nyt -Maurits todella suuttuu. - -"Vaiti", kähisee hän hänelle ja karjuu sitten, jotta pulpettinsa -ääressä rahoja laskeva kuulisi tarkoin hänen puheensa: "Mitä olet -saanutkaan päähäsi? Osakkeet eivät nyt anna mitään korkoa, sen olen -sanonut enolle, mutta eno tietää yhtä hyvin kuin minäkin, että ne -tulevat tuottaviksi. Luuletko että eno antaa minunlaiseni miehen -pettää itsensä? Eno kyllä ymmärtää paremmin nämä asiat kuin kumpikaan -meistä. Onko koskaan ollut minun tarkoituksenikaan kehua näitä -osakkeita hyviksi? Olenko sanonut muuta kuin että sille, joka voi -odottaa, voi tämä olla hyvä yritys." - -Patruuna Teodor ei virka mitään, ojentaa vain setelitukun -Mauritsille. Hän odottaa, saako tämä jo aaveen puhumaan. - -"Eno", virkkaa pieni lahjomaton totuuden julistaja, sillä onhan -tunnettu asia, ettei kukaan voi olla järkähtämättömämpi kuin nämä -untuvanpehmeät, nämä arat, kun he ovat totuuden puolella, "nuo -osakkeet eivät ole kolikonkaan arvoisia, eivätkä koskaan vastakaan -ole. Sen tietää jok'ikinen kotipuolellamme." - -"Anna Mari, sinähän kuvaat minut petturiksi!" -- - -Anna Mari mittaa katseillaan Mauritsia ikäänkuin hänen silmänsä -olisivat pari saksien terää, joilla hän pala palalta leikkelee rikki -kaiken sen komeuden, jolla hän on sulhasensa koristanut, ja kun hän -viimein näkee hänet koko hänen itsekkäisyytensä ja itserakkautensa -alastomuudessa, niin silloin pieni, hirmuinen kieli langettaa hänelle -tuomionsa: - -"Mitäpä muuta sitten oletkaan." - -"Anna Mari!" - -"Niin, mitäpä muuta me molemmat olemmekaan", jatkaa armahtamaton -kieli, joka kerran alkuun päästyään katsoo parhaaksi selvitellä -kerrassaan nämä asiat, jotka olivat vaivanneet hänen omaatuntoaan -siitä asti, kun hän oli alkanut ajatella, että myöskin rikkaalla -miehellä, joka oli tämän talon omistaja, oli sydän, joka voi kärsiä -ja kaivata. Ja nyt, koskapa kieli oli jo niin oivallisesti käynnissä -ja kaikki ujous kerrassaan tuntui hävinneen, jatkoi hän vielä: - -"Kun istuuduimme rattaille siellä kotona, mitä ajattelimme silloin? -Mitä me juttelimme matkalla? Sitä, miten voisimme petkuttaa enoa -täällä! 'Sinun tulee olla ylpeä, Anna Mari', sanoit sinä. 'Ja ole -sinä ovela, Maurits', sanoin minä. Me ajattelimme vain kuinka -mielistellä enoa. Paljon tahdoimme saada, emmekä antaa muuta -kuin teeskentelyä. Ei ollut aikomuksemme sanoa: 'Auta meitä, me -olemme köyhiä ja pidämme toisistamme', vaan me päätimme imarrella -ja hyväillä, kunnes eno ihastuisi sinuun tahi minuun, se oli -tarkoituksemme. Mutta me emme aikoneet mitään antaa vastineeksi, ei -rakkautta tai kunnioitusta, eikä edes kiitollisuuttakaan. Niin, miksi -et matkustanut yksin, miksi piti minun tulla mukaan? Tahdoit näyttää -minut hänelle, tahdoit että minä, että minä..." - -Patruuna Teodor nousee nähdessään Mauritsin kohottavan kätensä -morsiantaan kohti. Nyt on eno jo laskenut valmiiksi ja seuraa -tapausten kulkua sydän paisuen toiveista. Ja onpa kuin koko hänen -sydämensä olisi lennähtänyt sepposen selälleen, ottaaksensa tytön -vastaan, kun tämä kirkaisten syöksyy hänen syliinsä, lennähtäen -vähääkään empimättä ja viivyttelemättä, aivan kuin hänellä ei mitään -muuta pakopaikkaa olisi koko maailmassa. - -"Eno, hän aikoo lyödä minua!" - -Ja hän painautuu lujasti, lujasti hänen syliinsä. - -Mutta Maurits on jo taas tyyni. "Suo anteeksi pikaisuuteni 'Anna -Mari'", hän sanoo. "Koski kipeästi minuun kuulla sinun puhuvan niin -lapsellisesti enon läheisyydessä. Mutta enon tulee toki ymmärtää, -että sinähän vain olet lapsi. Kumminkin myönnän, ettei mikään, ei -edes oikeutetuin närkästyskään anna miehelle oikeutta lyödä naista. -Tules nyt tänne ja suutele minua. Sinun ei tarvitse paeta kenenkään -turviin minun vuokseni." - -Tyttö ei liikahdakaan, ei edes katsahdakaan taakseen, puristautuu -vain likemmä enoa. - -"Untuvainen, annanko hänen ottaa sinut?" kuiskaa Teodor-patruuna. - -Vastauksena on vain vavistus, joka myöskin värähtää kautta koko enon -ruumiin. - -Mutta patruuna Teodor tuntee itsensä niin terveeksi, niin -virkistyneeksi. Hänenkin on nyt mahdotonta niinkuin ennen katsella -täydellistä veljenpoikaa koko tämän täydellisyyden kirkkaassa -valaistuksessa. Hän rohkenee laskea pilaa hänestä. - -"Maurits", hän sanoo, "minun täytyy ihmetellä sinua. Rakkaus tekee -sinut heikoksi. Sinä voit noin vain yks' kaks' antaa anteeksi, että -hän kutsuu sinua lurjukseksi. Sinun täytyy heti purkaa kihlauksenne. -Kunniasi tähden, ajattele kunniaasi, Maurits! Ei mikään maailmassa -anna naiselle oikeutta loukata miestä. Kiipeä kieseihisi, poikaseni, -ja matkusta täältä ilman tätä turmeltua olentoa! Sehän on suorastaan -pelkkä oikeutesi, sellaisen herjauksen kärsittyäsi." - -Ja samassa kun hän on lopettanut tämän puheensa, laskee hän suuret -kätensä tytön pään ympärille ja taivuttaa sitä taaksepäin, niin että -voi suudella häntä otsalle. - -"Hylkää tämä kadotettu olento!" lausuu eno yhä uudelleen. - -Mutta nyt alkaa Mauritskin jo ymmärtää. Hän näkee kuinka Teodorin -silmissä ailakoi ja kuinka hymy toisensa perästä leijuu hänen -huulillaan. - -"Tule, Anna Mari!" - -Tyttö vavahtaa. Nyt Maurits häntä kutsuu niinkuin se, jolle hän on -luvannut itsensä. Tuntuu kuin hänen pitäisi mennä. Ja hän jättää -patruuna Teodorin niin äkkiä, ettei tämä ehdi estää häntä, mutta hän -ei kumminkaan voi mennä Mauritsin luo, vaan soljahtaa lattialle ja -jää siihen nyyhkyttäen istumaan. - -"Matkusta kotiin yksin häkkikärryissäsi, Maurits", sanoo -Teodor-patruuna tuikeasti. "Tämä nuori nainen vierailee talossani -vielä kauankin ja minä aion suojella häntä sinun hyökkäyksiltäsi." - -Eikä hän sen enempää ajattele Mauritsia, vaan nostaa tytön lattialta, -pyyhkii hänen kyyneleensä ja kuiskailee rakastavansa häntä. - -Ja Maurits nähdessään heidät niin, toisen itkien ja toisen -lohduttaen, huudahtaa: "Ahaa, siinä onkin liitto. Minut on petetty. -Tämä on ilveilyä. Minulta on ryöstetty morsiameni ja minua pilkataan. -Minun annetaan huutaa sitä, joka ei aio koskaan tulla. Toivotan onnea -sinulle tähän kauppaan, Anna Mari." - -Ja ulos syöksyessään ja paiskatessaan oven kiinni hän huutaa: -"Onnenonkija!" - -Patruuna Teodor tekee liikkeen kuin aikoen lähteä hänen jälkeensä -kurittamaan häntä, mutta Untuvainen pidättää häntä. - -"Oi, Teodor-eno, anna kaikin mokomin Mauritsin virkkaa viime sana. -Maurits on aina oikeassa. Onnenonkija, niin sitäpä juuri olenkin, -Teodor-eno." - -Hän hivuttautuu uudelleen tämän puoleen epäilemättä, kysymättä. Ja -patruuna Teodor on aivan pyörällä; juuri äsken Untuvainen itki ja nyt -jo nauraa, äsken hän aikoi mennä naimisiin toisen kanssa ja nyt jo -toista hyväilee. Silloin tyttö kohottaa päänsä ja hymyilee: "Nyt olen -sun pikku koirasi. Et pääse minusta." - -"Untuvainen", virkkaa patruuna Teodor tuimimmalla äänellään. "Tämän -olet sinä tiennyt kaiken aikaa!" - -Tyttö alkoi kuiskailla: "Jos tämä olisi jäänyt veljeltäni -tekemättä..." - -"Ja sinä tahdoit sittenkin, Untuvainen... Maurits on onnellinen, kun -pääsee sinusta. Sellainen tyhmä, valheellinen, petturi Untuvainen, -väärintekijä, pieni kaarnanpalanen, sellainen, sellainen..." - -Oi Untuvainen, oi silkkikukkanen! Etpä liene ollut vain onnenonkija, -olitpa varmaan onnenantajakin, muutoin ei olisi jäänyt sinun -herttaista rauhaasi taloon, jossa asuit. Vielä tänä päivänäkin -varjostavat taloa upeat vaahterat, ja koivunrungot ylenevät puhtaina, -pilkuttomina juuresta latvaan asti. Vielä tänäpäivänäkin saa -kyykäärme kaikessa rauhassa virua auringonpaisteessa kummullaan, -ja puistolammikossa uiskentelee säynäs, joka on niin vanha, ettei -kukaan henno onkia sitä. Ja sinne tultuani tunnen, että on ilmassakin -kuin juhla ja pyhäpäivä, ja tuntuupa kuin kukkaset ja linnut -liverteleisivät vieläkin ihania laulujansa sinusta. - - - - - - -HOPEAKAIVOS - - - - -Kuningas Kustaa Kolmas oli matkalla Taalainmaassa. Hänellä oli kiire, -niin että olisi myötä- ja vastamäet tahtonut ajaa täyttä karkua. Ja -kun oli sellainen vauhti, että hevoset oistonaan lentää laskettivat -ja vaunut tien käänteissä viistivät kahdella pyörällä, niin kuningas -pisti päänsä ulos vaununikkunasta ja huusi ajomiehelle: "Mikä siellä -pitelee, kun ei matka suju? Vai munakuormaako luulette ajavanne?" - -Kun oli kehnoilla teillä riennettävä sellaista menoa, olisipa -ollut kumma, että valjaat ja vaunut olisivat kestäneet. Eivätkä ne -kestäneetkään, vaan muutamassa mäentörmässä aisa katkesi, joten -kuninkaalta matka keskeytyi. Kuninkaan kavaljeerit hyppäsivät -vaunuista ulos ja sättivät ajomiestä, mutta vahinko kuin vahinko. -Matkan jatkamista ei ollut ajatteleminenkaan, ennenkuin vaunut olivat -korjatut. - -Kun hovimiehet siinä käänteleivät keksiäkseen jotakin kuninkaan -ajankuluksi, huomasivat he vähän matkan päässä kirkontornin kohoavan -metsikön takaa. He esittivät kuninkaalle, että hän istuisi johonkin -seuralaistensa vaunuista ja niillä ajaisi kirkolle. Olikin pyhäpäivä, -joten kuningas saattoi vaikkapa pistäytyä saarnaa kuulemaan, -sillävälin kun suuria matkavaunuja korjattiin. - -Kuningas suostui ja lähti ajamaan kirkolle. Tähän asti hän oli -tuntimääriä ajanut pimeitä, ikäviä salomaita, mutta täällä aukeni -hauskempi tienoo, jossa oli laajanlaisia peltoja ja kyliä ja jonka -halki Daljoki päivänpaisteessa hohtavana pintana solui tuuheiden -pajupensastojen välissä. - -Mutta kuninkaalla oli nyt huono onni, sillä kun hän kirkkomäellä -nousi pois vaunuista, silloin lukkari juuri alkoi lopettajaisvirren -ja väki alkoi lappaa pois kirkosta. Mutta ihmisten kävellessä hänen -ohitseen kuningas seisahtuikin siihen, toinen jalka vaunuissa, toinen -astuimella, ja paikaltaan liikahtamatta katseli heitä. Sellaista -uhkeata kansaa kuningas ei ollut ikipäivinä nähnyt. Miehet olivat -jokainoa yli keskimitan pituisia ja näöltään älykkäitä ja vakaita, ja -naiset astuivat ryhdikkäinä ja arvokkaina, sunnuntairauha kasvoillaan. - -Kuningas oli kaiken päivää tuskaillut kulkemiensa seutujen autiutta -ja kerran toisensa jälkeen sanonut kavaljeereilleen: "Nyt minä -varmaan olen valtakuntani perin köyhimmässä kolkassa." Mutta kun -hän nyt katseli väkeä, joka oli puettu pitäjän kauniiseen kuosiin, -ei hän enää muistanut ajatella sen köyhyyttä. Sen sijaan hän tunsi -sydämensä lämpenevän ja sanoi itsekseen: "Turhia viholliset puhuvat, -että Ruotsin kuningas on hädässä. Niin kauan kun minulla on tämän -näköisiä alamaisia, minä kyllä jaksan puolustaa sekä valtaistuimeni -että maani." - -Hän käski hovimiesten kuuluttaa väelle, että heidän keskellään -seisova vieras oli heidän kuninkaansa, ja että he kokoontuisivat -hänen ympärilleen, jotta hän voisi puhua heille. - -Ja sitten kuningas puhui kirkkoväelle. Hän seisoi puhuessaan sakastin -ylimmällä kiviportaalla, ja vielä nytkin sitä kapeaa porrasta -näytetään. - -Kuningas alkoi tehdä selkoa valtakunnan onnettomasta tilasta. Hän -sanoi, että Ruotsin kimppuun oli sekä ryssä että tanskalainen -hyökännyt, ja ettei se olisi muissa oloissa ollut vaarallista, mutta -nyt sotajoukko oli pettureita täynnä, joten kuninkaalla ei ollut -yhtään luotettavaa armeijaa lähetettäväksi vihollista torjumaan. -Hänellä ei senvuoksi ollut muuta neuvoa kuin itse lähteä maaseudulle -ja kysyä alamaisiltaan, tahtoivatko he liittyä pettureihin, vai -tahtoivatko he olla kuninkaalle uskollisia ja auttaa häntä väellä ja -rahalla, jotta hän voisi pelastaa isänmaan. - -Talonpojat pysyivät kuninkaan puheen ajan vallan ääneti, ja sen -loputtua he eivät vähimmälläkään merkillä ilmaisseet olevansa myöten -tai vastaan. - -Kuningas omasta mielestään luuli olleensa hyvin kaunopuheinen. -Kyynelet olivat monta kertaa hänen puhuessaan kihahtaneet hänen -silmiinsä. Mutta kun talonpojat yhä seisoivat tuskaisen epäröivinä -eikä heidän vastauksestaan näyttänyt sen selvempää tulevan, niin -hänen otsansa rypistyi ja hän kävi tyytymättömän näköiseksi. - -Talonpojat käsittivät, että kuningas alkoi kyllästyä pitkään -odotukseen, ja lopulta yksi heistä astui joukosta esiin. - -"Nyt on asia niin, Kustavi kuningas, ettemme osanneet tänään odottaa -kuninkaan käyntiä", talonpoika sanoi, "ja siitä syystä emme nyt -heti kykene sinulle vastaamaan. Nyt minä neuvoisin sinua menemään -sakastiin ja juttelemaan meidän pappimme kanssa, kunnes me täällä -tuumimme sitä äskeistä esitystäsi." - -Kuningas käsitti, ettei parempaa päätöstä heti käynyt odottaminen, -vaan että oli viisainta tehdä niinkuin talonpoika neuvoi. - -Sakastiin tullessaan hän tapasi siellä ainoastaan vanhan miehen, -joka näytti talonpoikais-äijältä. Hän oli pitkä ja vankka, ja hänen -suurten käsiensä pinta oli karkea kovasta työstä, eikä hänellä -ollut liperiä eikä kauhtanaa, vaan nahkahousut ja pitkä valkoinen -lammasnahkaturkki, niinkuin toisillakin miehillä. - -Hän nousi seisaalleen ja kumarsi kuninkaan astuessa sisään. - -"Tuolla ulkona sanottiin että tapaisin täällä papin", sanoi kuningas. - -Toisen kasvot siitä hieman punehtuivat. Hänestä tuntui -vastahakoiselta selittää, että juuri hän oli tämän pitäjän -kappalainen, kun näki kuninkaan pitävän häntä talonpoikana. - -"Niin, pappi kyllä tapaa täällä olla näihin aikoihin", hän virkkoi. - -Kuningas heitähti istumaan suureen korkeakenoiseen nojatuoliin, joka -sakastissa oli siihen aikaan ja on vielä nytkin ihan sellaisenaan, -paitsi että seurakunta on sen selkänojan koristanut kullatulla -kuningaskruunulla. - -"Onkos teillä tässä pitäjässä hyvä pappi?" kysäsi kuningas. Hän -tahtoi koetteeksi kerran näyttää olevansa huvitettu talonpoikain -oloista. - -Kun kuningas alkoi tällä tavalla kysellä, tuntui papista perin -mahdottomalta sanoa kuka hän oli. Parempi on antaa kuninkaan jäädä -luuloonsa että olen vain talonpoika, hän ajatteli, ja vastasi että -pappi oli kyllä hyvä. Saarnasi puhdasta ja oikeata Jumalan sanaa ja -koki elää niinkuin opetti. - -Kuninkaan mielestä tämä oli hyvä kiitos, mutta hänen tarkkaan -korvaansa tuntui kuin miehen äänessä olisi ollut hieman epäröimistä. - -"Kuuluu vähän puheesta kuin ei pappi sentään olisi ihan -mielenmukainen", hän virkkoi. - -"Hiukan omavaltainen hän kyllä on", sanoi pappi. Hän ajatteli, että -jos kuningas sittemmin sattuisi saamaan tietää kuka hän oli, ei hän -voisi ajatella että pappi oli siinä vaan itseään kehunut; siitä -syystä hän tahtoi lisätä hiukan moitetta mukaan. "Moni kyllä sanoo", -hän jatkoi, "että hän tahtoo oman päänsä mukaan hallita tämän pitäjän -asiat." - -"Sitten hän ainakin on johtanut ne parhaaseen päin", sanoi kuningas. -Hänen mieleensä ei ollut, että tuo talonpoika rupesi esimiestään -arvostelemaan. "Minusta täällä näyttää olevan vallalla hyvät tavat ja -vanhanaikainen yksinkertaisuus." - -"Kansa kyllä on kunnollista", sanoi pappi, "mutta se elää näin -erillään ja köyhyydessä. Eivät nämä ihmiset olisi sen parempia kuin -muutkaan, jos tämän maailman kiusaukset pääsisivät heitä lähemmäs." - -"No siitä vaarasta nyt vielä ei kannattane puhua", keskeytti kuningas -ja kohautti hartioitaan. Hän ajatteli, että nyt hän oli sattunut -sellaisen miehen seuraan, joka huolehtii joutavia. - -Kuningas ei nyt virkkanut sen enempää, vaan alkoi sormillaan -rummuttaa pöytään. Hän arveli jo kylliksi suvainneensa olla -sananvaihdossa talonpojan kanssa ja alkoi ihmetellä kuinka kauan -aikaa ne toiset tarvitsivat valmistaakseen vastausta. - -Noilla talonpojilla ei ole juuri erityisempää intoa tarjota -kuninkaallensa apua, hän ajatteli. Jos vaan vaununi olisivat -kunnossa, niin lähtisin tieheni kesken heidän neuvottelujensa. - -Papilla taas oli omat huolensa, hänen oli vaikea päästä selville -eräästä tärkeästä asiasta, joka täytyi saada ratkaistuksi. Hän alkoi -olla iloissaan siitä ettei ollut sanonut kuninkaalle kuka oli. Nyt -hän arveli voivansa kertoa hänelle sellaista, jota muuten olisi ollut -vaikea esittää. - -Hetken päästä hän katkaisi äänettömyyden ja kysyi kuninkaalta, oliko -hän tosiaan sanonut niin kuin hän äsken oli ollut kuulevinaan, että -viholliset olivat hyökänneet maahan ja että valtakunta oli vaarassa. - -Kuningas ajatteli, että pitäisi tuon miehen edes älytä antaa hänen -olla rauhassa. Kuningas tuijotti vaan häneen suurin silmin eikä -vastannut. - -"Kysyn siksi, kun en täältä sisältä oikein voinut kaikkia sanoja -kuulla", sanoi pappi. "Vaan jos tosiaan niin on, niin tahdoin sanoa, -että tämän seurakunnan pappi ehkäpä kykenisi kuninkaalle hankkimaan -rahaa, enemmänkin kuin mitä hän tarvitsee." - -"Äskenhän minulle taas sanottiin, että täällä kaikki ovat köyhiä", -sanoi kuningas, ajatellen että mitä se mies pakisee, kun ei edes -tiedä mitä itse on puhunut. - -"Niin, se on totta", tuli vastaukseksi, "eikä pappi ole rikkaampi -kuin muutkaan. Mutta jos kuningas armollisesti tahtoo kotvan minua -kuunnella, niin minä selitän miten papilla voi olla valta auttaa -häntä." - -"No puhukaa vaan", sanoi kuningas. "Näkyyhän teillä sana olevan -paremmin kielen päässä kuin ystävillänne ja kylänne miehillä, jotka -tuskin koko päivänä saavat vastaustaan valmiiksi." - -"Ei ole niinkään helppo kuninkaalle vastata", sanoi pappi. -"Pelkäänpä, että pappi sen kuitenkin lopulta saa toisten puolesta -tehdä." - -Kuningas heitti toisen jalkansa toisen yli, istuutui mukavammin -nojatuoliin, pani käsivartensa ristikkäin ja antoi päänsä painua -rintaa vasten. - -"No saa alkaa", virkkoi hän ikäänkuin olisi jo ollut torkuksissa. - -"Kerran oli viisi tämän pitäjän miestä metsällä hirvenajossa", alkoi -kappalainen. "Yksi heistä oli tuo mainittu pappi. Toisista oli kaksi -sotilasta, Olavi ja Eerik Svärd, neljäntenä tämän kirkonkylän kievari -ja viidentenä eräs Israel Petter Petterinpoika." - -"Ei nyt huoli niin monilla nimillä aikaa kuluttaa", murahti kuningas -antaen päänsä painua toiselle kupeelle. - -"Nämä miehet olivat hyviä metsästäjiä", pappi jatkoi, "ja onni -tavallisesti seurasi heitä. Mutta sinä päivänä he olivat risteilleet -laajalti kauan aikaa saamatta mitään. Viimein he heittivät kokonaan -ajon ja istuutuivat kanervikkoon juttelemaan. Tuli siinä puheeksi -ettei koko metsässä ollut viljelyskelpoista paikkaa, ei kuin mäkiä -ja rämeikköä. 'Ei ole Herramme tehnyt oikein, kun on meille näin -köyhän ansiomaan antanut', virkkoi yksi heistä. 'Muilla seuduin -ihmiset voivat hankkia rikkautta ja ylellisyyttäkin, mutta täällä me -raatamalla töintuskin pääsemme jokapäiväiseen leipään!'" - -Pappi oli hetken ääneti ikäänkuin epäillen kuuliko kuningas häntä, -mutta kuningas liikautti pikkusormeaan näyttääkseen vielä olevansa -valveilla. - -"Talonpojat siitä paraikaa keskustelivat, kun pappi sattui huomaamaan -outoa välkettä kallionkamarasta, josta hän oli sattunut polkemaan -sammalta pois. Onpas tuossa kummallinen kivi, hän ajatteli, ja -potkaisi vielä yhden sammalmättään syrjään. Hän kumartui ja otti -sammalesta siihen tarttuneen kivensirun, ja se välkkyi samoin kuin -kaikki muukin. 'Eihän ihmeessä tämä vain mahtane lyijyä olla?' hän -sanoi. Samassa toiset kapsahtivat pystyyn ja kaapivat pyssyntukilla -maan paljaaksi sammalista. Ja kun he sen olivat tehneet, oli somaa -nähdä, miten leveä, välkkyvä malmisuoni kierteli vuoren kuvetta. -'Miksikäs te tätä luulisitte?' sanoi pappi. Miehet iskivät irti -kivensiruja ja koettivat niitä hampaillaan. 'Mahtaa tuo nyt lyijyä -tai sinkkiä ainakin olla', he sanoivat. 'Ja koko vuori on sitä -täynnä', sanoi kievari." - -Kun pappi oli päässyt niin pitkälle, näkyi kuninkaan pää hiukan -kohoavan ja toinen silmä aukeni. - -"Tiedättekö, tunsikohan niistä ihmisistä kukaan malmeja ja -kivilajeja?" hän kysyi. - -"Ei, eivät he tunteneet", pappi vastasi. Silloin kuninkaan pää -painui, ja molemmat silmänsä olivat yhtä ummessa. - -"Sekä pappi että hänen toverinsa ihastuivat ikihyviksi", jatkoi -kappalainen huolimatta kuninkaan tylyydestä. "Nythän he luulivat -päässeensä aarteelle, josta heille ja jälkeläisilleenkin tulisi -ikuiset rikkaudet! 'No nyt tämä mies ei enään ole työn orja!' sanoi -toinen sotilaista. 'Onpa nyt varaa vaikka viikon virua ja pyhänä -kultavaljakolla kirkolle ajaa!' - -"Muuten he olivat järkeviä miehiä, mutta suuri löytö oli heidän -päänsä niin huumannut, että lepertelivät kuin lapset. Niin paljo -heillä sentään oli älyä, että jälleen asettivat sammalen paikoilleen -ja kätkivät aarteen. Senjälkeen he panivat tarkasti merkille missä -paikka oli ja lähtivät kotiin. - -"Ennenkuin he erkanivat, määrättiin, että papin piti matkustaa -Faluniin vuoripäälliköltä kysymään, mitä malmilajia se oli. Hänen -tuli palata niin pian kuin mahdollista, ja siihen asti he valallaan -vannoivat salaavansa kaikilta ihmisiltä malmipaikan." - -Kuningas kohotti taas hiukan päätään, vaan ei sanallakaan -keskeyttänyt kertojaa. Hän näytti nyt rupeavan uskomaan, että sillä -todellakin oli jotain tärkeätä sanottavana, koska ei ollut hänen -välinpitämättömyydestään tietääkseenkään. - -"Sitte pappi lähti matkaan, taskussaan pari malminäytettä. Hän -iloitsi rikastumisesta yhtä paljon kuin kaikki muutkin. Hän kuvaili -mielessään, miten rakennuttaisi uudestaan pappilansa, joka nykyään ei -ollut talonpoikaispirttiä parempi, ja sitten hän naisi erään rovastin -tyttären, josta hän piti. Muuten hän olisi vielä kauan saanut häntä -odottaa. Hän oli köyhä ja eleli syrjässä, hän tiesi että kestäisi -kauan, ennenkuin saisi paikan johon voisi vaimon viedä. - -"Pappi ajoi Faluniin kahdessa päivässä, ja siellä hän sai päivän -odotella vuoripäällikköä, joka oli matkoilla, sillä kenenkään toisen -puoleen hän ei uskaltanut kääntyä. Viimein hän tämän tapasi ja näytti -hänelle malmikappaleensa. Vuoripäällikkö otti ne käteensä. Hän -katsahti ensin niihin ja sitte pappiin. - -"Pappi kertoi löytäneensä ne eräästä kotipitäjänsä vuoresta ja arveli, -että olisikohan niissä lyijyä. - -"'Ei se lyijyä ole', sanoi vuoripäällikkö. - -"'Taitaa olla sinkkiä sitten?' kysyi pappi. - -"'Ei se sinkkiäkään ole', vuoripäällikkö sanoi. - -"Pappi tunsi kaiken toivonsa raukeavan. Niin masennuksissa hän tuskin -lienee koskaan ollut. - -"'Onko teidän pitäjässänne paljo tällaisia kiviä?' kysyi -vuoripäällikkö. - -"'On niitä kokonainen vuori', sanoi pappi. - -"Silloin vuoripäällikkö astui hänen luokseen ja löi häntä olalle -sanoen: - -"'Menetelkää nyt sitten niin, että siitä koituu sekä itsellenne että -valtakunnalle hyötyä, sillä tämä on hopeata!' - -"'Vai niin', sanoi pappi, ja hänen silmiään samensi. 'Vai on tämä -hopeata!' - -"Vuoripäällikkö rupesi selittelemään, miten hänen tulisi menetellä -saadakseen laillisen oikeuden kaivokseen, ja antoi hänelle paljon -hyviä neuvoja, mutta pappi oli ihan kuin lumeissa eikä kuullut hänen -puhettaan. Hän ei tahtonut tottua outoon sanomaan, että kotona -hänen köyhässä pitäjässään oli kokonainen hopeamalmivuori häntä -odottamassa." - -Kuninkaan pää kohosi niin äkkiä pystyyn, että pappi keskeytti -puheensa. - -"Sitten kävi varmaan niin", sanoi kuningas, "että kun hän palasi -kotiin ja alkoi työskennellä kaivoksessa, niin hän saikin nähdä, että -vuoripäällikkö vain oli laskenut leikkiä hänestä." - -"Eipä niinkään, ei vuoripäällikkö ollut häntä pettänyt", sanoi pappi. - -"No, saatte jatkaa", sanoi kuningas ja asettui entiseen tapaansa -kuuntelemaan. - -"Kun pappi viimein saapui takaisin ja ajoi halki kotipitäjän", jatkoi -kappalainen, "piti hän ensimäisenä tehtävänään kertoa tovereilleen -löydöstä. Ja ajaessaan Sten Steninpojan majatalon ohi hän aikoi -poiketa hänen luokseen kertomaan, että heidän löytönsä olikin -hopeata. Mutta kun hän seisautti veräjän eteen, näki hän lakanoita -ikkunoissa, ja leveä havutettu ura vei maantieltä portaille. - -"'Kukas täällä talossa on vainajana?' kysyi pappi pojalta, joka seisoi -nojallaan aitaa vasten. - -"'Kievari itse', poika vastasi. Ja sitten hän jutteli papille, että -isäntä oli viikon ajat juonut itsensä humalaan jokikinen päivä. -'Sitä viinaa, sitä viinaa täällä on mennyt vallan kauheasti', -poika sanoi. -- 'Miten se on käsitettävä?' kysyi pappi. 'Eihän -kievari koskaan ollut viinamiehiä.' -- 'Niin', virkkoi poika, 'hän -joi siksi, kun kehui löytäneensä jonkun kaivoksen. Kelpaa rikkaan -räiskiä, hän sanoi. Nyt hänen muka kannattaa hummata vaikka ikänsä. -Ja eilis-iltana hän juovuksissa lähti ajelemaan, mutta kaatoikin -rattaansa ja jäi itse alle.' - -"Kun pappi oli tämän kuullut, jatkoi hän matkaansa kotia kohti. Hänen -mieltään katkeroitti tuo äskeinen sanoma. Ja kuinka hän olikaan -matkalla iloinnut ajatuksesta, että saisi kertoa suuren uutisen! - -"Mutta pari askelta siitä ajettuaan pappi näki Israel Petter -Petterinpojan kävelevän vastaansa. Hän oli ihan entisellään, ja pappi -ajatteli, että olipa hyvä ettei onni ollut häneltä päätä huumannut. -Häntä pappi heti aikoi ilahuttaa sillä, että hän nyt oli rikas -mies. 'Päivää', sanoi Petter Petterinpoika, 'palaatko Falunista -nyt?' -- 'Palaan niinkin', sanoi pappi, 'ja tiedäppäs, että siellä -kävi paremmin kuin saatoimme aavistaakkaan; vuoripäällikkö näet -sanoi, että se meidän löytömme olikin hopeata!' Petter Petterinpoika -säpsähti vallan kuin maa olisi edessä avautunut. 'Mitästä sanot? -Hopeatako se on?' -- 'Niin on', vastasi pappi, 'meistä tulee rikkaita -miehiä jok'ainoasta ja voimme elellä herroiksi!' -- 'Ihanko tosiaan -se on hopeata?' toisti Petter Petterinpoika ja masentui yhä enemmän. --- 'Varmasti se hopeata on', vastasi pappi, 'enhän toki sinua pettää -tahdo. Älä nyt enää arkaile, vaan ole iloissasi!' - -"'Iloissaniko?' sanoi Petter Petterinpoika, 'minäkö iloissani! Luulin -sitä vain katinkullaksi, ja ajattelin, että parempi pyy pivossa kuin -kymmenen oksalla. Olen myönyt koko kaivososuuteni Olavi Svärdille -sadasta taalerista.' - -"Hän oli epätoivoissaan, ja papin lähtiessä hän jäi keskelle maantietä -seisomaan itkien ääneen. - -"Kotitaloon saavuttuaan pappi lähetti renkinsä Olavi Svärdin ja hänen -veljensä luo kertomaan, että heidän löytönsä oli hopeata. Hän tunsi -jo itse saaneensa tarpeeksi tämän hyvän uutisen levittämisestä. - -"Mutta illalla yksin ollessaan pappi taasen joutui suuren ilonsa -valtaan. Hän astui ulos pimeyteen ja nousi kummulle, jonka hän oli -ajatellut uuden pappilan paikaksi. Siitä piti tietenkin tulla komea, -yhtä uljas kuin piispanpuustelli. Hän oli kauvan ulkona, koko sen -yön, eikä hän tyytynyt vain uuden pappilan rakentamiseen. Hänen -mieleensä juohtui, että kun seutu niin suuria rikkauksia tuottaa, -niin sinne alkaa virrata väkeä ja viimein kaupunkikin kohoaa metsään -kaivoksen ympärille. Ja silloin hänen on pakko rakentaa uusi kirkko -kaupunkiin. Siihen varmaan suurin osa hänen rikkauttaan hupenee. -Mutta ei siinäkään vielä kylliksi, vaan hän kuvitteli, että kun -hänen kirkkonsa on valmis, niin kuningas ja useita piispoja tulee -sen vihkiäisiin, ja silloin kuningas kirkkoon hyvin ihastuu, -mutta huomauttaa, ettei hänellä, kuninkaalla, ole sopivaa asuntoa -paikkakunnalla. Ja siiloin ei hänellä muuta neuvoa kuin rakentaa -kuninkaalle linna uuteen kaupunkiin." - -Yksi kuninkaan kavaljeereista aukaisi nyt sakastin oven ja ilmoitti, -että suuret matkavaunut olivat jo korjatut. - -Ensi hetkessä kuningas oli heti valmis lähtemään, mutta malttoi -mielensä. "Antaahan kuulua miten lopuksi kävi", hän sanoi papille. -"Mutta nyt saisi jatkaa sukkelammin. Tiedämme jo miten mies uneksi ja -ajatteli. Tahdomme tietää miten hän toimi." - -"Hänen vielä istuessaan näine haaveineen", pappi jatkoi, "hänelle -tuotiin sana, että Israel Petter Petterinpoika oli itse lopettanut -päivänsä. Hän ei voinut kestää sitä, että oli myynyt kaivososuutensa. -Hänestä varmaankin tuntui mahdottomalta koko ikänsä nähdä toisen -nauttivan rikkaudesta, joka olisi voinut olla hänen." - -Kuningas oikaisihe hiukan pystympään. Hänen molemmat silmänsä olivat -auki. "Totisesti", hän sanoi, "minä tuon papin sijassa olisin saanut -kyllikseni koko kaivoksesta." - -"Kuningaspa on rikas mies", sanoi pappi. "Hänelle joka tapauksessa -jää yltäkyllin. Niin ei käy pappiparan, joka on ihan varaton. -Sellainen kun näkee, ettei Jumala siunaa hänen yritystään, niin hän -ajattelee: Minun täytyy luopua ajattelemasta, että hankkisin näillä -rikkauksilla itselleni mainetta ja hyötyä. Mutta enhän voi hopeata -jättää maahankaan makaamaan. Minun täytyy kaivaa se kätköstään -köyhäin ja puutteenalaisten hyväksi. Teen sen auttaakseni seurakuntaa -eteenpäin. - -"Yhtenä päivänä pappi siis lähti Olavi Svärdin luo, keskustellakseen -hänen ja hänen veljensä kanssa, mitä hopeakaivokselle nyt alussa -olisi tehtävä. Hän oli jo perille pääsemäisillään, kun sotilasten -mökin lähellä häntä vastaan tuli rattaat, joiden ympärillä kulki -saattomiehiä, pyssyt olalla, ja rattailla istui joku kädet selän taa -sidottuina ja nilkat köysissä. - -"Rattaat seisahtuivat papin mennessä ohi, niin että hän ennätti -tarkemmin katsella vankia. Tämän pää oli siteissä, joten ei ollut -helppo häntä tuntea, mutta papista hän kuitenkin näytti Olavi -Svärdiltä. - -"Hän kuuli vangin pyytävän vartijoiltaan, että saisi vaihtaa pari -sanaa papin kanssa. - -"Hän kävi silloin lähemmäs, ja vanki kääntyi häneen päin. 'Nyt sinä -olet ainoa, joka tiedät missä hopeavuori on', hän sanoi. - -"'Mitä sinä nyt puhut, Olavi?' kysyi pappi. 'Kas, siitä asti kun -saimme tietää, että olimmekin löytäneet hopeavuoren, emme velimiehen -kanssa tahtoneet enää sopia niin hyvin kuin ennen, vaan jouduimme -alituisesti riitaan. Ja eilen illalla kinastelimme siitä, kumpi -meistä oli ensimäisenä kaivoksen löytänyt, tai mikä lieneekin ollut -riidan aiheena, vaan siitä nousi tappelu ja minä löin veljeni -hengiltä, ja jättipä hänkin aimo muistomarjat tuohon otsalle. Ja nyt -kun minä joudun hirteen, niin sinä olet ainoa ihminen, joka tiedät -kaivoksen paikan. Mutta yhtä asiaa sinulta pyytäisin.' - -"'Puhu veikkonen', sanoi pappi. 'Teen puolestasi kaikki mitä voin.' - -"'Tiedäthän, että minulle jää monta pientä lasta', alkoi sotilas, -mutta pappi keskeytti hänet. - -"'Siitä sinä ole vallan huoletta. Mitä kaivoksesta tulee sinun -osallesi, sen he saavat, aivan kuin itse eläisit.' - -"'Ei', sanoi Olavi Svärd, 'toista minä aijoin pyytää. Älä anna -yhdellekään heistä mitään, mitä siitä kaivoksesta tulee.' - -"Pappi hämmästyi niin, että jäi avossasuin seisomaan eikä voinut -vastata. - -"'Joll'et sitä minulle lupaa, en voi rauhassa kuolla', sanoi vanki. - -"'No niin', sanoi pappi hitaasti ja vaivaloisesti, 'minä lupaan tehdä -niinkuin minulta pyydät.' - -"Sitte murhaajaa lähdettiin kulettamaan, ja pappi jäi seisomaan tielle -mietiskellen, kuinka voisi antamansa lupauksen täyttää. Kotiin -palatessaan hän koko matkan ajatteli sitä rikkautta, josta hän oli -niin kovin iloinnut. Mutta ehkäpä oli niin, ettei tämän puolen kansa -voinut rikkaudessa menestyä. Nyt oli jo neljä ennen uljasta ja -kelpo miestä turmioon joutunut. Hän oli näkevinään koko seurakunnan -edessään ja kuvitteli, miltä se näyttäisi, kun tuo hopeakaivos olisi -jokaisen turmellut. Ja hänkö itse, jonka tehtävänä oli pitää huolta -noiden köyhäin ihmisten sieluista, hänkö nyt veisi heidät suoraan -perikadon uhkaan?" - -Silloin kuningas yhtäkkiä kohottausi istuimeltaan suoraksi ja katsoa -tuijotti kertojaan. "Totta tosiaan", hän sanoi, "kaikesta päättäen -tällä kulmakunnalla on pappina miesten mies." - -"Eikä vielä kyllin siinä mitä jo oli tapahtunut", jatkoi pappi, "vaan -kun pitäjälle levisi tieto kaivoksen olemassaolosta, niin heitettiin -työt sikseen ja ruvettiin vetelehtämään, odottaen sitä aikaa jolloin -päästään sen suuren rikkauden jaolle. Koko seudun lois- ja irtainväki -kokoontui yksiin paikkoihin, ja juopottelut ja tappelut olivat -jokapäiväisiä sanomia. - -"Mutta monet eivät muuta tehneet kuin kuljeskelivat metsiä kaivosta -etsimässä, ja pappi huomasi, että kun hän vaan kotoaan liikahti, niin -heti ihmisiä lähti hänen jälkeensä, vakoillakseen oliko hän menossa -hopeavuorelle ja varastaakseen hänen salatietonsa. - -"Näin ollen ei papin auttanut muu kuin kutsua pitäjäläiset kokoukseen. - -"Ensi sanoikseen hän muistutti heidän mieleensä kaikkia niitä -onnettomuuksia, joita hopeakaivoksen löydöstä oli seurannut, ja hän -kysyi heiltä tahtoivatko he omaa turmiotaan vai tahtoivatko pelastua -siitä. Sitten hän heille sanoi, että älkööt odottako hänen, heidän -sielunpaimenensa, rupeevan viemään heitä perikatoon, sillä nyt hän -on päättänyt olla kenellekään ilmaisematta hopeakaivoksen paikkaa -eikä aikonut itsekään siitä kerätä rikkautta. Ja sitten hän kysyi -talonpojilta miten he vasta aikoivat menetellä. Jos he tahtoivat -yhä edelleen haeskella kaivosta ja odotella sen rikkauksia, oli hän -päättänyt lähteä niin kauas ettei sinne ikänä kuuluisi huhukaan -heidän kurjuudestaan. Sillä ehdolla vaan että he luopuisivat -kaivosajatuksistaan ja tekisivät työtä entiseen tapaan, aikoi hän -jäädä heidän luokseen. 'Tehkää miten tahdotte, mutta muistakaa, ettei -minulta ikäpäivänä kukaan saa tietoja hopeakaivosvuoresta.'" - -"Entä sitten", sanoi kuningas, "miten talonpojat tekivät?" - -"He taipuivat papin tahtoon", sanoi kappalainen. "He ymmärsivät, että -pappi katsoi heidän parastaan, kun heidän tähtensä itsekin jättäytyi -köyhäksi. Ja he antoivat hänen toimekseen mennä metsään ja peittää -kaivos huolellisesti oksilla ja kivillä, jottei kukaan sitä löytäisi, -eivät he eivätkä jälkeläisensäkään." - -"Ja onko pappi sitte elänyt yhtä köyhänä täällä kuin kaikki muutkin." - -"On", pappi vastasi, "hän on elänyt täällä yhtä köyhänä kuin muutkin." - -"Toki hän kuitenkin on mennyt naimisiin ja rakennuttanut uuden -pappilan itselleen", sanoi kuningas. - -"Ei hänellä ole ollut varaa mennä naimisiin, ja vanhassa hökkelissä -hän yhä asuu." - -"Se oli kaunis kertomus, ja ilokseni olen sitä kuunnellut", sanoi -kuningas, nyökäyttäen kiitollisesti päätään. - -Pappi seisoi äänetönnä kuninkaan edessä. Hetken kuluttua tämä -jatkoi: "Oliko tarkoitus että pappi luovuttaisi tämän hopeavuoren, -kun sanottiin että hän voisi minulle hankkia rahaa niin paljon kuin -tarvitsen?" - -"Sitä minä tarkoitin", sanoi toinen. - -"Enhän minä voi häntä peukalopihteihin panna", sanoi kuningas, "ja -mitenkä muuten sellainen mies lähtisi minulle vuorta näyttämään? -Siitä syystä hän juuri on luopunut sekä armaastaan että elämän -mukavuuksista." - -"Sehän on toista", sanoi pappi, "jos isänmaa sitä aarretta tarvitsee, -niin hän kyllä myöntyy." - -"Takaatteko minulle sen?" kuningas kysyi. - -"Sen kyllä takaan", sanoi pappi. - -"Eikö hän sitte välitä, miten pitäjäläistensä käy?" - -"Se jääköön Herran huomaan." - -Kuningas nousi tuoliltaan ja meni ikkunan ääreen. Hän seisoi hetkisen -katsellen ulkona seisovaa kansajoukkoa. Mitä kauemmin hän katsoi, -sitä kirkkaammin hänen suuret silmänsä alkoivat loistaa, ja hänen -hento vartensa ikäänkuin kasvoi. "Saatte tämän seurakunnan papille -viedä sellaiset terveiset", sanoi kuningas, "että ihaninta Ruotsin -hallitsijalle on nähdä tällaista kansaa." - -Sitten kuningas siirtyi ikkunasta ja kääntyi katsomaan pappia. Hänen -huulensa olivat hymyssä. "Onko tämän pitäjän kappalainen niin köyhä, -että hän aina kirkonmenojen loputtua vaihtaa mustat vaatteensa -talonpoikaispukuun?" kuningas kysyi. - -"Niin köyhä hän on", sanoi pappi, ja puna leimahti hänen karkeille -kasvoilleen. - -Kuningas meni takaisin ikkunan ääreen. Näkyi että hän oli verrattoman -hyvällä päällä. Kaikki jalo hänessä oli herännyt eloon. "Antaa -vaan kaivoksen jäädä koskematta", hän sanoi. "Kuka kerran on koko -ikänsä nälkää nähden ponnistellut saadakseen tämän kansan mielensä -mukaiseksi, hän ansaitsee saada sen sellaisena pitääkin." - -"Mutta jos valtakunta on vaarassa?" sanoi pappi. "Enemmän arvoisia -ihmiset ovat valtakunnalle kuin raha", sanoi kuningas. Ja sen -sanottuaan kuningas jätti papin hyvästi ja lähti sakastista. - -Ulkona kansajoukko seisoi yhä äänetönnä ja harvasanaisena kuin hänen -sisäänkin mennessään. Mutta kun kuningas astui alas portaita, niin -eräs talonpoika meni häntä vastaan. - -"Saitko nyt puhua pappimme kanssa?" talonpoika sanoi. - -"Sain kyllä puhua asiani hänen kanssaan", vastasi kuningas. - -"Silloin häneltä varmaan kuulit meidän vastauksemme", talonpoika -sanoi. "Kun käskimme sinun mennä sisään pappimme puheille, tiesimme, -että hän kyllä sinulle meidän puolestamme vastaa." - -"Niin, kyllä kuulin vastauksen", sanoi kuningas. - - - - -ÄIDIN VALOKUVA. - - -Eräässä kalastajakylän sadoista taloista, jotka kaikki kooltaan ja -muodoltaan muistuttivat toisiansa, joissa kaikissa oli yhtä monta -ikkunaa ja samankorkuiset savupiiput, asui vanha luotsi Mattsson. - -Kaikissa kalastajakylän huoneissa on samanlaisia huonekaluja, -kaikilla akkunalaudoilla kasvaa samankaltaisia kasveja, joka talon -nurkkakaapissa on samanlajisia simpukankuoria ja koralleja, ja -kaikilla seinillä riippuu samanlaisia tauluja. Esi-isiltä perittyä -tapaa seuraten elivät kaikki kalastajakylän ihmiset samankaltaista -elämää. Vanha Mattssonkin ijälliseksi tultuaan ojensi elämänsä -tarkasti tavan ja sääntöjen mukaan. Hänen talonsa, hänen huoneensa ja -elämänsä oli juuri niinkuin toistenkin. - -Seinällä vanhan Mattssonin sängyn kohdalla riippui hänen äitinsä -valokuva. Eräänä yönä hän näki unta, että äiti astui pois -puitteistaan, seisahti hänen eteensä ja virkkoi kovalla äänellä: -"Sinun pitää mennä naimisiin, vanha Mattsson!" - -Silloin vanha Mattsson alkoi selittää äidin kuvalle, että se on -mahdotonta. Hänhän oli jo seitsenkymmenvuotias. Mutta kuva uudisti -yhä painokkaammin: "Sinun on mentävä naimisiin, Mattsson!" - -Vanha Mattsson piti suuressa arvossa äidin valokuvaa. Se oli ollut -hänen neuvonantajanaan monessa vaikeassa pulmassa ja hänelle oli -aina käynyt hyvin, kun hän oli totellut sitä. Mutta tällä kertaa -ei hän ymmärtänyt sitä, sillä sen menettely soti aivan hänen ennen -ilmaisemiaan mielipiteitä vastaan. Vaikka hän makasi nyt ja uneksi, -muisti hän kumminkin selvästi ensimäiset naimapuuhansa. Hänen -paraallaan pukeutuessansa sulhaspukuun luiskahti naula seinästä -ja valokuva romahti lattialle. Hän ymmärsi silloin, että valokuva -varoitti häntä ottamasta vaimoa; mutta hän ei totellut. Hän sai -kumminkin kohta kokea, että valokuva oli ollut oikeassa. Hänen lyhyt -avioliittonsa oli ollut hyvin onneton. - -Kun hän toista kertaa pukeutui sulhaseksi, sattui samalla lailla. -Kuva suistui lattialle, ja sillä kertaa ei häntä haluttanut olla -tottelematon. Hän heitti morsiamensa, pakeni häistään ja palkkautui -merimieheksi. Vasta monta kertaa purjehdittuaan maan ympäri uskalsi -hän palata kotiseudulleen. - -Ja nyt se sama valokuva astui seinältä alas ja käski hänen naida! -Niin hyvä ja tottelevainen poika kuin hän olikin, tohti hän kumminkin -ajatella, että kuva kujeili hänen kanssaan. - -Mutta äidin kuva ankarine merituulten ja suolaisen vaahdon -karkaisemine kasvonpiirteineen oli tuiman totinen kuten ainakin. Ja -äänellä, joka monivuotisesta kalankauppaamisesta kaupungin torilla -oli käynyt kimakaksi ja kovaksi, hän yhä uudisti: "Sinun on mentävä -naimisiin, Mattsson." - -Vanha Mattsson pyysi äitiä ottamaan huomioonsa, millaisessa -yhteiskunnassa he elivät. - -Kaikki kalastajakylän sadat talot olivat jyrkkäkattoisia ja -valkeaksi rapatuita. Kaikki veneet olivat samaa kuosia ja niillä -oli samanlaiset purjeet. Siellä ei kukaan tehnyt mitään vasten -tavallista. Äiti itse, jos hän olisi elänyt, olisi ollut ensimäinen -vastustamaan sellaista avioliittoa. Äiti itse oli itsepintaisesti -seurannut sitä, mitä hyvä tapa ja yleinen käytäntö vaati. Ja olihan -aivan kuulumatonta kalastajakylässä, että joku seitsenkymmenvuotias -meni naimisiin. - -Mutta nyt ojensi äidin valokuva sormuksilla koristetun kätensä ja -suorastaan komensi häntä tottelemaan. Äiti oli aina ollut hänestä -kovin kunnioitusta ja pelkoa herättävä, kun hän esiintyi noin monilla -rimsuilla koristetussa mustassa juhlapuvussaan, suurine, kirkkaine -rintaneuloineen ja kilahtelevine kultaketjuineen. Jospa hän nyt edes -olisi tullut tavallisissa torivaatteissaan, ruudukas liina päässä -ja vahavaate-esiliina edessä, johon oli tarttunut kalansuomuja ja -silmiä, ei hän olisi ollut niin arka hänen edessään. Mutta nyt -Mattsson hätäpäissään lupasi mennä naimisiin, ja silloin äidin kuva -kiipesi takaisin puitteisiinsa. - -Seuraavana aamuna herätessään oli vanha Mattsson äärettömän -onneton. Ei juolahtanut hänen mieleensäkään olla tottelematon äidin -valokuvalle. Se tietysti tiesi mikä hänelle oli parasta. Mutta häntä -karmi ajatellessa mitä oli tulossa. - -Samana päivänä kosi hän köyhimmän kalastajan rumaa tytärtä. Tyttö oli -lyhyt, kyyryniskainen ja hänellä oli ulkoneva alaleuka. Vanhemmat -antoivat suostumuksensa, ja päivä määrättiin, jolloin he menisivät -kaupunkiin kuulutusta ottamaan. - -Tuulisten rantaniittyjen ja liejuisten lietemaiden kautta käy tie -kalastajakylästä kaupunkiin. Se on peninkulmia pitkä ja sanotaan -kalastajakylän asukkaiden olevan niin rikkaita, että he voisivat -kattaa sen kirkkailla hopearahoilla. Omituisen viehätyksen se -antaisi tielle. Välkkyvänä kuin kalanvatsa valkeine suomuineen -mutkitteleisi se saraheinämättäiden ja lätäköiden lomitse, joissa -vilisee piikkikaloja ja surkeasti kurnuttavia sammakoita. Kaunokit -ja asterit, jotka kaunistavat tätä ihmisten halveksimaa tietä, -kuvastuisivat kirkkaissa hopearahoissa ja ohdakkeet ojentelisivat -piikkejään suojelevasti niiden yli, ja siitä saisi tuuli heläjävän -sointupohjan puhallellessaan lietemaan kaislojen korsissa ja -puhelinlangoissa. Vanhalle Mattssonillekin kenties olisi ollut edes -hiukan hauskuutta, jos olisi saanut astua raskaan merisaappaansa -kilajaville hopearahoille; sillä varmaa on, että hän nyt jonkun aikaa -tuli kulkemaan tätä tietä useammin kuin olisi toivonut. - -"Hänen paperinsa eivät olleet selvät", kuulutuksesta ei tullut -mitään, syystä että hän viime kerralla karkasi ja jätti morsiamensa. -Kului aikaa, ennenkuin kirkkoherra oli kirjoittanut konsistoriin -hänen asiastaan ja ehtinyt saada hänelle uuden naimaluvan. - -Koko odotusajan tuli vanha Mattsson kaupunkiin joka toimituspäivä. -Hän istuutui ovensuuhun pastorinkansliaan ja odotteli, kunnes kaikki -olivat puhuneet asiansa. Sitten hän nousi ja kysyi, oliko lupa jo -tullut. - -Ei, sitä ei ollut tullut. - -Kirkkoherraa kummastutti, että kaikkivoipa rakkaus oli saanut niin -pauloihinsa tuon vanhan miehen. Siinä hän istui paksu neulottu -villanuttu yllään, korkeat merisaappaat jalassa ja merimieshattu -päässä, terävine, viisaine kasvoineen ja harmaine hiuksineen, -odottamassa naimalupaa. Kirkkoherran mielestä oli merkillistä -tuon kalastaja-ukon kiihkeä ikävä. "Mattsson pitää kiirettä -naimakaupallaan", virkkoi kirkkoherra. "Eikö Mattssonille mahtaisi -olla yhdentekevää, jos luopuisi koko puuhasta? Mattsson ei ole enää -nuori." - -"Kirkkoherra ei huoli liioin ihmetellä." Hän kyllä tiesi olevansa -aivan liian vanha, mutta hänen oli pakko mennä naimisiin. Ei ollut -muuta neuvoa. - -Ja niin hän tuli viikko toisensa perästä puolen vuoden ajan, kunnes -lupa joutui. - -Koko tämä aika ahdisteltiin Mattssonia kaikella tavalla. Kaikkialla, -nurmikkokentällä, jossa ruskeat kaIastuslangat riippuivat, sataman -sementillä päällystettyjen muurien luona, toripöytien ääressä, -jossa turskia ja rapuja kaupittiin, ja salmella, jossa sillin kutua -vainottiin, kuohui ihmettelyn ja ivan virta: "Vai niin, jo aikoo -naida Mattssonkin, joka lähti käpälämäkeen omista häistään." - -Ei säästetty morsianta enempää kuin sulhastakaan. Mutta parasta -kaikesta oli, että Mattsson itse kumminkin enimmän nauroi koko -asialle. Kukaan ei voinut pitää sitä hullunkurisempana kuin hän. -Äidin valokuva oli vähällä syöstä hänet epätoivoon. - -Oli ensimäisen kuulutuspäivän iltapuoli. Vanha Mattsson oli yhä ivan -ja ihmettelyn esineenä. Hän kulki pitkin satamaniemekettä valkealle -majakalle saakka saadaksensa olla rauhassa. Mutta siellä hän tapasi -morsiamensa, joka istui ja itki. - -Hän kysyi, olisiko tyttö mieluummin ottanut jonkun toisen. Tyttö -istui ja kaiverteli irti kalkkisiruja majakan seinästä ja heitteli -niitä veteen. Aluksi hän ei vastannut mitään. - -"Eikö ollut ketään, josta hän olisi pitänyt?" - -"Ei, tietystikään ei." - -Täällä majakan luona, jossa salmen kirkkaat vedet loiskivat, oli -kaunista. Loivalle rannalle, kalastajakylän pienille, mataloille -huoneille, etäiselle kaupungille, kaikelle tämä ikuinen kauneus valoi -hohdettansa. Pehmeästä autereesta, jota usein laskeutuu läntiselle -taivaalle, ilmestyy silloin tällöin kalastajan venhe. Se luovii -rohkeasti satamaa kohti. Kuohahtaa iloisesti kokassa, kun se syöksyy -satamaväylään. Purjeet lasketaan ja samassa liukuu vene aivan hiljaa. -Kalastaja heilauttaa hattuaan iloisesti tervehtien ja saatu saalis -kimaltelee veneen pohjalta. - -Vanhan Mattssonin seisoessa majakan luona solahti vene satamaan. -Nuori mies, joka hoiti peräsintä, kohotti hattuaan ja nyökkäsi -päätään tytölle. Ukko näki, miten tytön silmät loistivat. - -"Vai niin, sinä oletkin rakastunut kalastajakylän komeimpaan mieheen. -Häntä et tule koskaan saamaan. Yhtä hyvin voit ottaa sitten minut -kuin odottaa häntä." - -Mattsson huomasi, ettei hän voinut kiertää äitinsä kuvan neuvoa. -Jos tyttö olisi pitänyt jostakin toisesta, jonka hän mahdollisesti -olisi voinut saada, niin olisi hänellä ollut hyvä syy peräytyä koko -asiasta. Näin ollen ei maksanut vaivaa jättää häntä vapaaksi. - -Neljäntoista päivän kuluttua sitten vietettiin häät ja parin päivän -perästä tuli suuri marraskuun myrsky. - -Yksi kalastajakylän venheistä joutui tuuliajolle salmella. Peräsin -ja mastot menivät poikki, joten venheessä oltiin aivan avuttomia. -Vanha Mattsson ja viisi muuta miestä olivat väestönä ja he -ajelehtivat ruoatta pari päivää. Kun heidät pelastettiin, olivat he -aivan nääntymäisillään pakkasesta ja ponnistuksista. Koko vene oli -jäähilseessä ja heidän märät vaatteensa alkoivat jäykistyä kovassa -pakkasessa. Vanha Mattsson kylmettyi silloin niin, ettei hän koskaan -enää saanut entistä terveyttään. Hän makasi sairaana kaksi vuotta ja -sitten tuli kuolema. - -Moni ihmetteli sitä omituista seikkaa, että Mattssonin mieleen -oli juolahtanut mennä naimisiin juuri ennen onnettomuustapausta, -sillä siitä pienestä naisesta, jonka hän sai vaimokseen, tuli hyvä -hoitajatar hänelle. Miten hänen olisi käynytkään, jos hän vain -olisi jäänyt noin yksin, avutonna sairastamaan? Koko kalastajakylä -tunnusti, ettei hän ollut eläissään tehnyt viisaampaa tekoa kuin -naimisensa, ja hänen pientä vaimoansa pidettiin suuressa arvossa, -koska hän hoiti niin hellästi miestään. "Nyt ei hänen ole vaikea -päästä toisiin naimisiin", sanottiin. Ja vanha Mattsson kertoi -sairautensa aikana joka päivä vaimolleen tarinan äitinsä valokuvasta. -"Ota se kuoltuani, samoinkuin muukin omaisuuteni sitten on sinun", -hän sanoi. - -"Ja ota vaari äitini valokuvasta, kun nuoret miehet sinua kosivat. -Totta totisesti tässä kalastajakylässä ei ole ainoatakaan, joka -ymmärtäisi paremmin naima-asioita kuin se kuva." - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK UNTUVAINEN Y.M. KERTOMUKSIA*** - - -******* This file should be named 56163-8.txt or 56163-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/6/1/6/56163 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/56163-8.zip b/old/56163-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 375efd5..0000000 --- a/old/56163-8.zip +++ /dev/null |