diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/56114-8.txt | 4857 | ||||
| -rw-r--r-- | old/56114-8.zip | bin | 87555 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 4857 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..a2f88af --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #56114 (https://www.gutenberg.org/ebooks/56114) diff --git a/old/56114-8.txt b/old/56114-8.txt deleted file mode 100644 index c35c7ba..0000000 --- a/old/56114-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4857 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista -tavoista 4: Talvitoimet, by Johannes Häyhä - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista tavoista 4: Talvitoimet - -Author: Johannes Häyhä - -Release Date: December 3, 2017 [EBook #56114] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN VANHOISTA TAVOISTA 4: TALVITOIMET - -Kirj. - -Johannes Häyhä - - - - - -Helsingissä, -Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, -1893. - - - - -SISÄLLYS: - -Syystoimet -Puhteet -Mustalaiset -Lääninmiehet -Pyhän vietto -Laskiaisen aika -Pääsiäisen aika -Kevättyöt - - - - -Syystoimet - - - Sisältö: Liinan loukuttaminen, harjaaminen ja häklääminen. Härän - teurastaminen. Harakan pyynti. Nikko. Lammasten ja sikojen - teurastaminen. Hamarakalat. Kuoleman ennustus lumen tulosta. - Tarvepuut. - -Vanhan kekrin (pyhäinmiestenpäivän) perästä ottivat Niemelän -naiset liinaroivaat pellon aidalta ja ahtoivat ne riihen -parsille. Ukko-Lauri lämmitti riihen aamupuolella vienommasti, -ettei äkkinäinen varistuminen olisi liinoja polttanut, ja sitten -iltapuolella vahvemmasti, jotta liinat kuivivat seuraavaksi aamuksi -loukutettaviksi. Naiset ja nuoremmat miehet kantoivat jo illalla -loukut ja lipsut romuhuoneesta riiheen. - -Aamulla sangen varhain kukon ensi kerran laulaessa pukivat nuoremmat -naiset ja miehet riihikot yllensä ja menivät riiheen liinoja -loukuttamaan. Riitta otti uunin päältä suuren joukon päreitä, joita -poltettiin riihen uunilla olevassa pihdissä. Talon emäntä, Mari-täti, -Helka-ämmä, ukko-Lauri ja Mauno-setä jäivät ainoastaan tupaan -toimittelemaan muita talon askareita. - -Riiheen tultuaan miehet laskivat alas pari parrellista liinoja, -jotka naiset jakoivat pioille (pivoille), joita miehet alkoivat -loukutella ensin tyvi- ja sitten latvapuolelta. Sikäli kuin miehet -saivat loukuttaneeksi luut irti liinakuiduista, sikäli naiset -lipsuivat pioihin jääneet päistäreet ja panivat piot viisikolle: -viisi pioa yhdelle punokselle. Kun kymmenen viisikkoa oli saatu -loukutetuksi ja lipsutuksi, ne pantiin nipulle ja jokainen nippu -sidottiin liinapiolla kiinni ja pantiin riihen ovensuun nurkkaan. -Kukon kolmannen kerran laulaessa, kun päivänsalo alkoi tuntua, veivät -emännät loukuttajille suuruspalaa. Toisten suurustellessa keräilivät -emännät loukkujen ja lipsujen alta sinne pudonneet liinakuidut -ja järjestelivät kuituja pioiksi. Suuruksen perästä jatkettiin -työtä siksi kunnes kaikki tuli tehdyksi. Sitten naiset korjasivat -liinaniput huoneeseen ja miehet kantoivat päistäreet pellolle, jossa -ne päivän tultua poltettiin. Päivällä korjattiin loukut ja lipsut -romuhuoneeseen. - -Riihestä päästyään pesivät loukuttajat kätensä ja kasvonsa, pukivat -tavalliset arkivaatteet päällensä, söivät murkinan ja kävivät -makaamaan. Iltapuolella päivää he ryhtyivät muihin askareihin, ja -illalla lämmitettiin ja kylvettiin sauna. - -Joulun välisinä arkipäivinä vietiin liinat uudestaan riiheen -häklättäviksi ja harjattaviksi. -- Häklä oli noin 20 tuuman pituinen -ja 6 tuuman levyinen lauta, jonka molemmat päät olivat pyöreät, vaan -keskikohta oli kapea. Pyöreissä päissä oli noin 4 tuuman pituiset -rautalankapiikit joiden päät olivat terävät. Toisessa päässä oli -piikkejä harvemmassa ja toisessa tiheämmästi. -- Naiset sitoivat -harjoonuorat riihen ahinlauta-alaisiin orsiin riippumaan, ja nuoran -päässä olevaan silmukkaan sidottiin liinapio toisesta päästä kiinni. -Sitten alettiin rautapiisellä harjalla latvistella liinoja. Se on: -harjattiin pion latva ja siitä saadut lepeet käärittiin kuontaloksi. -Kun toinen pää liinapiosta oli latvisteltu, käännettiin nuorassa -kiinni oleva pää latvisteltavaksi. Latvistekuontaloista kehrättiin ja -kudottiin säkki- ja elohurstikangasta. - -Kun kaikki liinat oli ensin latvisteltu, niin sitten ne -ruohinnettiin. Piot sidottiin uudestaan nuoraan ja harjattiin -toistamiseen harjallisista tehdyillä harjoilla, ensin toinen -ja sitten toinen pää. Siitä saadut lepeet tehtiin kuontalolle; -sitä kutsuttiin ruohinkuontaloksi. Ruohinkuontaloista kehrättiin -ja kudottiin ruohtimista, so. rohtimia, josta tehtiin housuja, -torppasäkkejä, naisten paidanalaisia ym. Jäljelle jääneitä kuituja -liinapiossa kutsuttiin aivinaksi. Aivinapiot suollettiin, so. -otettiin kuidut erikseen, joka tapahtui siten, että oikealla -kädellä otettiin pion päästä kiinni ja vasemmalla kädellä vedettiin -piosta latvimmaisemmat kuidut suoltajan syliin. Kun pio oli -suollettu, käärittiin se kuontalolle, josta kehrättiin ja kudottiin -liinanaivinaa. Siitä tehtiin paitoja, ylisiä, hienompia hursteja ym. - -Häklääminen kävi siten, että tupasesta otettiin vanha pöytärahi, -johon häklä naulattiin keskikohdalta kiinni. Latvisteleminen -toimitettiin häklän harvemmalla puolella siten, että ensin toinen ja -sitten toinen liinapion pää vedettiin häkläpiiden lävitse. Häklään -jääneet lepeet otettiin käsillä pois ja käärittiin kuontalolle. -Samalla tavalla liinat ruohinnettiin häklän tiheämmässä päässä. Sekä -harjatessa että häklätessä istuivat naiset riihi- eli saarajakuilla, -jotka oli tehty aatran vanhoista saarapuista, joihin oli pantu kolme -koivuista, liehkoa (kaarevaa) jalkaa. - -Kun kaikki liinat oli saatu kuontalolle, korjattiin kuontalot -huoneisiin ja talvella kehrättiin ja kudottiin kankaiksi. - -Eräänä aamuna meni Niemelän isäntä läävään emäntänsä kanssa -katsomaan, olisiko iso härkä jo kylliksi lihava ottaa tupaan eli -teurastaa. Tultuaan tupaan hän sanoi: - --- Kun ilmat alkavat jo kylmetä, ettei lihojen pilaantumisesta ole -pelkoa, ja meidän härkä näyttää myös olevan kylliksi lihava, niin -olen minä tuumannut sen tänä päivänä ottaa tupaan. Siksi ajaksi -menkööt naiset ja lapset joko riiheen tahi toisiin taloihin, etteivät -pelästy. Ukko-Lauri, Yrjö, Mauno-setä ja Antti tulkoot minun -avukseni. Yrjö varustakoon tarpeelliset nuorat ja Antti hiokoon minun -suuren kirveeni teräväksi. - -Sen kuultuaan läksivät naiset, lapset ja pojat ulos tuvasta ja -teurastajat varustivat tarpeelliset kapineet. Sitten he menivät -läävään (navettaan), jossa isäntä sitoi härälle nuoran päähän -tavallisin tempuin, päästi härän kytkyestä ja alkoi taluttaa -sitä tupaan; toiset miehet seurasivat perässä uhittaen härkää -menemään. Tuvan rappusia noustessa härkä teki vastarintaa, mutta -meni yhtäkaikki viimein, kun sitä vitsalla häristettiin. Tupaan -päästyä sidottiin nuora härän vasempaan takajalkaan, jonka jälkeen -isäntä otti kirveen tuvan ovenpielestä, antoi sarvinuoran Antille -ja jalkanuoran Yrjölle. Sitten isäntä iski härkää kirveen terällä -niskaan kaikesta voimastaan ja sanoi: - - Itse isken härkäjäni, - vanhan vaivani näköä. - -Heti kirveellä lyötyä puhalsi veri härän niskasta. Samassa nykäisi -Yrjö jalkanuorasta ja härkä kaatua romahti tuvan lattialle. Heti -härän kaaduttua sitoi Mauno-setä härän turvan kiinni hienolla -nuoralla ja piti päätä pystyssä, jotta veri paremmin vuotaisi. - -Heti kun härkä oli läävästä ulos talutettu, otti ukko-Lauri härän -koivuvitsasta tehdyn peräkkeen, vei sen kujalle, viskasi mennessään -metsään päin ja loitsi: - - Kekri karjan suojelija, - lauman kaiken kaitselija! - Siunaos sata sijahan, - tuota tuhat sarvipäätä - tämän peräkkeen perästä, - meidän läävän lämpimähän, - josta yksi otettihin, - talutettihin tupahan - eineheksi ihmisille, - suuren joukon suurukseksi. - -Sen tehtyään ukko-Lauri juoksi tupaan, jossa hän otti siltaluukun -auki ja johdatti härästä juoksevan veren ensin pieneen puukuppiin, -jonka täyteen saatuaan antoi veren juosta vapaasti sillan alle, vei -verikupin tanhualle kasvavan kuusen luo, kaasi kupista veren kuusen -juurille ja rukoili: - - Anna vastakin Jumala, - anna karjan kaunistua - näillä pienillä pihoilla, - tämän talon tanhuvilla. - Kasvata karjasta ruoka, - saata pellosta samaten - runsas kasvu kaikenlainen - ihmisille eineheksi. - Anna onni, suo menestys - pensovalle pellolleni, - kasvavalle karjalleni! - - Penso pelto, kasva karja - tämän kuusen kuuluvilla, - tämän hongan huojuvilla, - tienoilla tämän närehen. - Älköön kateen kierosilmä, - pahansuova, sortajainen - saakoho sijoa tässä, - tämän talon tienohilla! - Ken on katein katsoneepi, - kierosilmin keksineepi: - päällensä pahat pakanat, - ajatukset itsehensä. - -Sitten ukko-Lauri vei kupin tupaseen ja meni itse tupaan, jossa -kävi härän vatsalle istumaan ja tuuditteli edestakaisin, että veri -paremmin vuotaisi. - -Heti kun härkä havaittiin kuolleeksi, irroitettiin kaikki nuorat ja -alettiin nahkaa nylkeä. Isäntä ja Mauno-setä piirsivät terävällä -veitsellään takajalkojen kynnenranteiden ympäri ja siitä alaskäsin -siksi, kunnes koipia piisasi, aina haaroihin asti, niin että -veitset tulivat vastakkain, ja alkoivat sitten nahkaa kettää -(nylkeä) pitkin koipia. Antti ja Yrjö samaten nylkivät etukoivet. -Kun koivet oli nyljetty, leikattiin sorkat polven taivukkeesta -poikki. Ne naksautettiin vastakkain ennen kuin heitettiin sitä -varten varustettuun koriin. Kun koivet oli nyljetty, piirrettiin -nahka pitkin vatsaa halki, ja alkoivat isäntä oikealta ja Mauno-setä -vasemmalta puolelta kettää nahkaa härästä. Yrjö ja Antti menivät -muille toimille ja ukko-Lauri varusteli astioita rasvoille, -sydämyksille ym., jotka varsinaisista lihoista eroteltiin. - -Kun nahka oli kumpaiseltakin puolelta vatsaa nyljetty selkärankaan -asti, aukaistiin vatsa, josta ensin otettiin vatsalaukku ja suolet, -jotka nostettiin olkien päälle. Vatsalaukusta irroitti Mauno-setä -mahapaidan ja pani sen sitä varten varustettuun astiaan. Sitten -hän alkoi kierrellä suolia ottaen niiden ympäriltä rasvan, joka -kynttilärasvaksi korjattiin toiseen astiaan. Kiertäminen kävi siten, -että pitkä suoli irroitettiin ensin ja sitten se erotettiin pitkäksi -pötköksi. Kun kaikki rasva oli suolista irroitettu, kävi Mauno-setä -isännälle avuksi. - -Sillä aikaa kun Mauno-setä suolia kierretteli, otti isäntä -sydämyksien ympäriltä ja toisistakin paikoista rasvan, jonka hän -pani syöntärasvaksi siihen astiaan, johon mahapaita oli pantuna. -Kurkkutorvi, maksa, keuhkot ja sydänmunat pantiin eri astiaan ja ne -keitettiin ruuaksi jo samana päivänä. - -Kun sisälmykset oli irroitettu, isäntä leikkasi ensin etu- ja sitten -takajalat, jotka hän heti leikattuaan lyödä läppäsi entiselle -paikalle, jotta muka vastakin olisi lihan ottoa. Sitten hän kaivoi -rauhajaiset, jotka viskasi suolien sekaan, pisti puukolla reiän -polvinivusen yläpuolelle ja heitti härän jalat suureen tiinuun, -jossa oli vettä. Kylkiluut hakattiin kirveellä selkärangasta irti -ja pantiin vesitiinuun. Selkäranka lyötiin kahdeksi kappaleeksi ja -kaulapala leikattiin erikseen. Ne myös pantiin vesitiinuun. - -Kun kaikki lihaaminen oli lopetettu, nostettiin mahalaukku nahkan -sisään, joka solmittiin koivista yhteen ja kannettiin korennolla -pellolle. Siellä halaistiin mahalaukku, kolistettiin jätteet pellolle -ja satakerta vietiin kotaan, jossa naiset sen puhdistivat varilla -vedellä. Härän nahka ripustettiin tallin räystään alle kuivamaan. -Pellolle vietiin myöskin paksut suolet, vaan hienoista suolista -tehtiin makkaraa sitten kun ne ensin puhdistettiin visusti. - -Kohta kun suolet ja muut ravinnoksi kelpaamattomat jätteet oli viety -pellolle, keräytyivät niitä syömään koirat, kissat, harakat, varikset -ja pienet kotolinnut sekä siat. Lapsista oli sangen hauskaa, kun -harakat leiskuivat sian selässä. - --- Koetetaanpas pyytää joku varis tahi harakka, ehdotteli pieni Antti. - -Tämä tuuma oli toisista lapsista mieleinen. Eerikka, joka oli -vaurain heistä kaikista, otti suuren rikkakorin, asetti sen -syrjälleen kalikan nojaan, sitoi nuoran kalikan keskustaan, pani -rasvantähteitä korin alle ja kävi riihen kynnykselle vartioimaan -pitäen nuoran toisesta päästä kiinni. Kohta menikin pari harakkaa -korin alle rasvoja nuokkimaan. Sen huomattuaan Eerikka tempaisi -nuorasta, kalikka luiskahti korin reunasta, kori mennä lupsahti -alassuin maata vasten ja harakat jäivät korin sisään. Huomattuaan -vapautensa loppuneen nostivat harakat aika rähinän, mutta se ei -auttanut, vankina heidän vain täytyi olla. Pian olivat lapset korin -ympärillä ja siinä pidettiin jos jonkinmoista neuvoa, miten saada -harakat korista elävinä pois. He nostaa longottivat korin laitaa sen -verran että Eerikan käsi mahtui korin alle, mutta voi pahus, toinen -harakka pujahti siitä ulos ja lensi iloisena matkoihinsa pitäen aika -rähäkkää mennessään. Ei siis sopinut koria kohottaa, mutta mikä neuvo -auttoi? Vihdoin tuli ukko-Lauri lapsille avuksi. Hän leikkasi korin -pohjaan reiän, pisti kätensä koriin ja niin otti kun ottikin harakan -korista ja antoi sen Eerikalle, joka vei sen riiheen toisten lasten -seuraamana. Riihen ovi suljettiin kiinni ja harakka laskettiin irti. -Se koetteli lentää ylös parsille, mutta kun siellä oli savua, sen -täytyi laskeutua alas. Vähän aikaa se lennellä räpäköi pitkin lattiaa -etsien ulospääsyä. Vihdoin se lentää sujahti palavaan uuniin, jossa -päästi kauhean hätähuudon. Siellä se palaa kärvettyi kuoliaaksi. Paha -haju täytti riihen, jota haihduttaakseen lapset aukasivat riihen oven -ja akkunan. Samaan liittoon sattui Mauno-setä tulemaan. Kuultuaan -miten harakalle kävi hän torui lapsia aika lailla rääkkäyksestä. Hän -selitti ettei ihmisillä ole lupaa rääkätä minkäänlaista eläintä, -olkoon se pieni tahi suuri eläin. Tappaa ja syödä on lupa, vaan ei -rääkätä. Tuo koski kovasti lasten omilletunnoille, ja katuen pahaa -tekoaan he menivät tupaan. - -Heti kun härkä oli teurastettu, korjattiin oljet pellolle ja tuvan -verinen lattia pestiin kuumalla vedellä. Iltapuolella otettiin lihat -tiinusta, pantiin vartaille ja vietiin aittaan valumaan. Illansuussa, -kun lihat olivat kylliksi valuneet, isäntä suolasi ne suureen -lihatortoon (tiinuun). Sydämykset, so. keuhkon, maksan ja sydänmunat, -pani emäntä pataan, kiehutti ensin vähän aikaa, kaasi sitten -turvotusveden pois ja laski ne uudestaan puhtaasen veteen, jossa -keitti ne kypsiksi ja pani suolaa sekaan ja niin valmisti perheelle -illallisen. Ukko-Lauri otti härän rakon, pisti vanhan tuomisen -piipunvarren pään rakon sisään ja toisen pään pani suuhunsa, josta -puhalsi henkeä (ilmaa) rakkoon. Hän puhalsi niin kauan, että rakko -paisui suureksi ja tuli ohueksi. Sitten hän kääri rakon pään rihmalla -kiinni, halkaisi päreen pään, jonka väliin työnsi rakon pään, ja pani -sen uunin kohdalle lakeen kuivamaan. - -Riihestä oli paha katku takertunut pienen Antin kurkkuun, ja häntä -alkoi kovin nikottaa, niin ettei poika raukka saanut suutansa -suljetuksi, yhä vain pani "ykn, ykn". Tämän huomattuaan käski -Helka-ämmä Antin lukemaan perässään yhdessä hengenvedossa nikkoluvun. -Antti luki Helka-ämmän perässä hyvin sukkelaan: - - Nikko niineen, - toinen tuomeen, - kolmas koivuun, - neljäs niemeen, - viides vitsakseen, - kuudes kuusameen, - seitsemäs seipäänreikään, - kahdeksas kannonpäähän, - yhdeksäs yli kynnyksen, - kymmenes kynnykselle: - ja nikon pää poikki. - --- Olisit käskenyt pienen Antin olemaan hengittämättä, niin kauan -kuin suinkin olisi voinut, niin olisi nikko tauonnut loitsimatta, -sanoi suuri Antti, isännän vanhin poika, Helka-ämmälle. - --- Ei tässä nyt sinun viisauttasi tarvita, vaan me teemme niin kuin -meidän esivanhempamme ovat meitä opettaneet, vastasi Helka-ämmä -vihaisesti ja luetti pienellä Antilla vielä kaksi kertaa nikkoluvun, -ja niin vähitellen häikkeni nikko pienestä Antista. - -Seuraavana päivänä emäntä keitti sylttyä, johon otettiin vatsalaukku, -satakerta, härän turpa ja korvat, jotka ensin turvotettiin, sitten -kaadettiin turvotusvesi pois ja pantiin uudestaan kiehumaan. Melkein -koko päivän kesti syltynkeittoa, ennen kuin kaikki liha-aineet olivat -pehmeiksi kiehuneet. Vihdoin pani emäntä suolaa ja hiukan maitoa -sekaan ja niin oli syltty valmis. Se pantiin astioihin jäähtymään ja -syötiin harvinaisena herkkuna sunnuntaiaamuna murkinaksi. - -Sillä aikaa kun lampaita lihotettiin oraassa ja sikoja syötettiin -pahnassa, teurastettiin lehmä, joka toimi kävi samalla tavalla kuin -häränkin teurastaminen. - -Vihdoin kun lampaat olivat kylliksi lihavat ja niiden villa oli -kasvanut riittävän pitkäksi, teurastettiin lampaat. Emäntä neuvotteli -toisten vanhempain naisten keralla, mitkä lampaat otetaan ja mitkä -jätetään elämään. Kun asia oli selvillä, käski emäntä eräänä aamuna -lammasten paimenien mennä läävään ja antaa hänen määräämänsä lampaat -teurastettaviksi. Isäntä ja Mauno-setä menivät surmaksi (tappajaksi). -Paimenet ottivat emännän nimittämät lampaat kiinni, yhden kerrallaan, -ja taluttivat läävän ovelle, jossa miehet ottivat lampaan vastaan ja -tappoivat läävän edessä olevassa kujassa (katoksessa). Tappamiseen -käytettiin terävää puukkoa, jolla leikattiin puolen lampaan kaulaa. -Ensi aamuna teurastettiin kymmenen lammasta ja seuraavana aamuna -saman verran. - -Kun lampaat oli tapettu ja niistä veri kylliksensä vuotanut, ne -kannettiin tupaan, jossa ensiksi leikattiin päät poikki, sitten -nyljettiin sorkat ja leikattiin ne poikki. Sillä aikaa kun ukkomiehet -tätä toimittivat, varustivat nuoremmat miehet kynsipuut, jotka -sitoivat nuoralla orteen riippumaan. Kynsipuihin pistettiin lampaat -nivusistaan riippumaan. Olkia hajoitettiin kunkin teuraseläimen -kohdalle lattialle. Nahka ketettiin (nyljettiin) tuppinaisena, so. -halkaisematta, pantiin vartaalle, johon sorkkain kohdalle sovitettiin -pienet kapulat poikin puolin, ja vietiin tallin luhtiin kuivamaan. -Kun nahka oli nyljetty, aukaistiin lammasten vatsat, kierrettiin -suolet ja lihattiin samalla tavalla kuin raavaatkin. Viisi lammasta -oli yhtä aikaa tuvan orressa riippumassa, ja kun ne oli teurastettu, -niin nostettiin jälleen toiset viisi. Rasvat, jätteet ja lihat -korjattiin pois ja siivottiin tupa. - -Myöhemmin syksyllä teurastettiin neljä sikaa. Mauno-setä ja isäntä -ynnä pari nuorempaa miestä menivät sikopahnan luokse ja ottivat -pahnasta yhden sian kerrallaan, jota löivät ensin kurikalla otsaan -ja sitten kun sika kaatui pyörryksissä maahan, pistivät veitsellä -kurkkuun. Yksi mies piti aina sian kärsää kiinni, kun toinen pisti -veitsellä kurkkuun. Sitten vedettiin siat kelkalla saunan luokse, -jossa niistä ensin nyhdettiin harjakset, sitten ajeltiin villat -kuumalla vedellä ja vihdoin sidottiin siat sorkistaan seipääseen, -tehtiin tuli, johon ripustettiin suoloja ja liinansiemeniä, joita -ripsiessä Mauno-setä lausui: - - Tulonen Jumalan luoma, - Panu poika aurinkoinen! - Sulle minä suolat syötän, - liinan siemenet sirotan. - Jos sä suostut suoloihini, - otat uhrini hyväkses, - niin sä polta karvat kaikki - poies näistä porsahista, - vaan älä liikuta lihoja, - älä polta porsahia. - Jos sä suostut suoloihini - ja teet mieleni mukahan, - niin mä sun hyvänä pidän, - liinan jyvillä lihoitan, - syötän suolarakehilla. - -Sitten otti isäntä toisesta ja Yrjö toisesta seipäästä kiinni ja -he nostivat sian tulelle, jossa sitä kääntelivät ja polttelivat -jäljellejääneitä karvoja. Mauno-setä hankasi sikäli varpaluudalla -sian pintaa, jotta karvat paremmin kärventyisivät. Kun kaikki -karvat olivat palaneet, nostettiin sika ulos sitä varten asetetulle -laudalle, jossa ukko-Lauri alkoi puukolla kaltata sian pintaa. Sillä -aikaa toiset korvensivat toisen sian, jota Matti kävi kalttaamaan. -Tällä tavoin tulivat sikain pinnat puhtaiksi, yksi toisensa perästä, -ja ne sitten kelkalla vedettiin tupaan, jossa asetettiin yksi sika -kerrallaan tuvan pöytärahille kykkysilleen, kintut ristiin. - --- Taitaa käydä kovin hitaaksi, jos yksi sika kerrallaan lihataan, -sanoi isäntä. Noutakoon Yrjö tupasesta toisen rahin, jolle Mauno-setä -asettaa toisen sian ja lihaa sen. Sitten tulee työ joutuisammaksi, -kun kahden miehen tehdään. - -Yrjö teki niinkuin isäntä käski: toi rahin, jolle asetettiin toinen -sika samalla tavalla kykkösilleen. Ensin leikattiin sikain päät -poikki, sitten erotettiin selkäranka, etu- ja takajalat, kyljet ja -mara (vatsanalus). Sisälmyksistä irroitettiin rasvat ja otettiin -rakko, joka puhallettiin suureksi ja pantiin kuivamaan. Suolet -vietiin pellolle, josta harakat, varikset ym. kotolinnut saivat hyvän -aterian. Tällä tavalla lihattiin kaikki siat ja lihat suolattiin -aitassa olevaan suureen tortoon. Päät hakattiin kolmeksi kappaleeksi -ja sorkat suolattiin laskiaisrokassa syötäväksi. - -Syksyn korvassa, myöhemmällä, kun "Martti oli maalla, karttu jäällä, -paimenet kylän kululla", alkoivat järvet jäätyä. Niin pian kuin -jää kannatti ottivat Niemelän nuoret pojat kirveet kainaloonsa ja -menivät pyytämään hamarakaloja. Ne kalat jotka olivat tunkeutuneet -rantahietikolle, liikkuivat siellä aivan kömpelösti tahi olivat -yhdessä kohden. Kirkkaan jään läpi ne näkyivät aivan selvästi. -Missä pojat huomasivat joko mateen, hauin, ahvenen tahi muun kalan, -siihen he lyödä täryttivät kirveen hamaralla kalan pään kohdalle. -Tiettävästi tällaisesta täräyksestä kala kuoli tahi meni tainnoksiin. -Sitten tekivät pojat jäähän aukon, josta ottivat kalan jäälle. -Tällä tavalla saivat pojat kaloja koko joukon. Niitä kutsuttiin -hamarakaloiksi, kun ne olivat kirveshamaralla tapettuja. - - * * * * * - --- Tänä talvena näyttää olevan vanhain vuoro kuolla, koska lunta -kyettää näin iltapuolella ensi kerran tänä syksynä, sanoi Niemelän -isäntä eräänä marraskuun iltapäivänä tupaan tultuaan. - --- Eipä taida jousta vetää nuortenkaan suonet, vastasi ukko-Lauri -vähän äreästi. - --- Ukko-Lauria taitaa pelottaa kuolema, kun noin onkeensa otti -isännän sanat, virkkoi Mari-täti nauraen. Jo meidän pitää se tietää, -että voipihan nuorikin kuolla, mutta vanhalla on pakko. - --- Ei tosiaan nuoren nahka haasialla kestä, vastasi ukko-Lauri. -Mutta teillä näyttävät olevan vanhat tiellä, ja siksi ne joutaisivat -kuolemaan. - --- Tiellähän laiskat ovat riihessä, sanoi Mari-täti. Luulisi jo -meidän ikäisten ihmisten saaneen elämästä kyliänsä ja odottavan vain -kuolemaa niin kuin härkä hamaraa. - --- "Eteenpäin elävän mieli, kuollut taakseen katsokoon", sanoo vanha -sananparsi. Minäkin olen jo viisikahdeksatta vuotta vanha ja tuo -minun ukkoni Lauri on seitsemän vuotta minua vanhempi, mutta tämä -maailma on hänestä vielä niin makea, ettei hän raskisi sitä jättää, -aina vain eläisi, vaikkei kunnolla enää kykene mitään tekemään, -virkkoi Helka-ämmä. - --- Kyllähän sinä ämmäseni sanot olevasi valmis kuolemaan milloin -tahansa, mutta jos paraikaa kuolema tulisi sinua noutamaan, niin -taitaisi olla toiset kielet. Sinä työntäisit surmalle kenet tahansa, -jos vain itse saisit elää, sanoi ukko-Lauri lauhtuneena. - --- En työntäisi enkä tarjoisi edestäni ketään, siitä saisit olla -huoletta, vaan menisin itse. Minusta nähden sinä saisit elää vielä -toisen mokoman vuosia lisää. Minä olen jo saanut tarpeikseni tästä -elämästä, vastasi Helka-ämmä. - -Siihen päättyi se jupakka. - - * * * * * - -Seuraavana aamuna sanoi Mauno-setä: - --- Kun nyt jo alkaa lunta tuikkailla, niin eiköhän olisi parasta -käydä hakemassa reen pajuja, kainalotuomia ynnä muita tarpeita kotiin. - --- Niin minäkin arvelen, vastasi isäntä. Nyt on uusi kuu, ja lumen -härmä on sikseen jäällä, ettei enää niljota, jotta ranteilta sopii -hakea tuomia ja jokien varsilta pihlajoita ja pajuja. Antti ja -Eerikka menkööt Kuunjoen varsille ja Mauno-setä kävelköön Luorikon -ranteilla. - -Tämän kuultuaan pukeusi ukko-Lauri pian, otti kirveen tuvan penkin -alta ja alkoi sen kanssa kävellä Aitjärven rantaa kohden. - --- Kah, mihinkäs isäsi menee noin kiivaasti? kysyi Helka-ämmä -pojaltaan Matilta katsoessaan ikkunasta ulos. - --- En minä tiedä varmaan, vaan eikö tuo menne hakemaan reen pajuja -Aitjärven ranteilta, vastasi Matti. - --- Mene sinä Matti isäsi perästä ja hoida häntä; hän voipi langeta ja -särkeä vanhan päänsä, käski isäntä. - -Matti teki niinkuin käskettiin ja palasi vähän ajan perästä isänsä -kanssa tuoden pihlajoita ja tuomia tullessaan. Isäntä vähän nuhteli -ukko-Lauria, kun niin vanha mies syyttä, pakotta lähtee yksinään -pitkin ranteita kävelemään, vaikka talossa on nuorempiakin miehiä. - --- Minä kesällä kalastaissani näin niin erinomaisen hyvän tuomen -ja karttupuun; ne kävin nyt hakemassa, ennen kuin muut ennättävät, -vastasi ukko-Lauri. - -Iltapuolella palasivat toisetkin miehet kantaen olallaan ison joukon -kaikenlaisia tarvepuita, jotka oli väännetyllä vitsalla nidottu -nipulle ja nyt vietiin vastaiseksi varaksi rekikatokseen. - - - - -Puhteet - - - Sisältö: Lammasnahkain valmistaminen. Raavasnahkain parkitseminen - ja jako. Reen teko. Vempeleiden ja jalaksien painaminen. - Tupakkatyllin valmistaminen. Korien teko. Verkon kudonta. - Tulen pito. Kehrääminen. Nuotanköysien teko. Verkkorihmojen - kertaaminen. Sadut, arvoitukset ja runot. Riihen puiminen ja - ruokalajit. - -Tavallisesti varustettiin niin Niemelässä kuin muissakin taloissa -jo päiväiseen aikaan työaineet ja kapineet, joista aamu- ja -iltapuhteilla jotakin valmistettiin. Niinpä esim. ukkomiehet -pirottelivat jo päiväiseen aikaan pärehalot ulkona pihalla ja toivat -ne tuvan päreorsille sulamaan. Vitsat, joista puunuoraa punottiin, -tuotiin jo päivällä tupaan; samaten muutkin raaka-aineet varustettiin -jo päivällä, paitsi ne, jotka olivat tuvassa kuivamassa, niin kuin -reen jalakset, kaplaat, astialaudat ym. käsiteollisuuteen kuuluvat -ainekset. - -Kun lampaannahkat olivat tallin luhdissa kälvettyneet (puoleksi -kuivahtaneet), toi Mauno-setä ne vartaineen päivineen tuvan orsille -kuivamaan. Nahkain kyllin kuivuttua laitettiin hapatus. Mauno-setä -toi hapatustiinun tupaan, asetti sen pankonpäähän, pani sisään ensin -haaleaa vettä, sitten vähäsen ruis- ja vähän enemmän kaurajauhoja -sekä hitusen suoloja. Seoksen pari vuorokautta hapattua se oli valmis -käytettäväksi. - -Samana päivänä kun hapatus tehtiin otti Mauno-setä puolet eli -kymmenen lammasnahkaa tuvan orsilta, irroitti ne vartaista, sitoi -yhteen kimppuun nuoralla ja pani kimpun kelkkaan, johon hän myös -sijoitti tuuran ja kirveen, sekä otti pitkän seipään. Nämä kaikki hän -veti jäälle, hakkasi avannon tuuralla, teroitti seipään, jonka iski -vaajaksi keskelle avantoa. Vaajaan hän sitoi lammasnahkain ympärillä -olevan nuoran pään ja laski nahkakimpun avantoon likoon. Kelkan, -tuuran ja kirveen hän vei mennessään kotiin. - -Seuraavana päivänä Mauno-setä meni kelkan ja vartan kanssa jäälle, -jossa otti lammasnahkat avannosta, sotki niitä jäällä vartalla ja -huuhteli tarkoin joka nahkan erikseen avannossa siksi, kunnes ne -tulivat puhtaiksi. Sitten hän pani nahkat ja vartan kelkkaan, ja veti -ne riiheen valumaan. Nahkain kylliksi valuttua hän toi ne tupaan ja -latoi yksitellen hapatustiinuun. Nahkain päälle hän pani ristiin -päretikut, jotka hän kiinnitti pirkaleella ja painoi niin alas, ettei -nahkoja ja päreitä näkynyt yhtään. Sitten hän pani kannen tiinun -päälle. - -Hapatustiinun kohdalle orteen sitoi Mauno-setä riippumaan koivuisen -nahkakoukun, jossa hän joka aamupuhteella pusersi nahkoja. Hän -otti ensin kannen tiinun päältä ja pani sen kolpitsalle, kiukaan -rinnan penkille. Sitten hän otti pirkaleen ja päreet tiinusta ja -asetti ne tiinun kannelle. Sen perästä hän otti yhden lammasnahkan -kerrallaan, ripusti sen keskosistaan koukkuun ja pusersi nahkasta -hapatuksen niin tarkkaan kuin voi ja laski nahkan tiinun kannelle. -Sitten hän levitti nahkat ja upotti tiinuun takaisin. Tällä tavoin -tulivat vuorostaan päällimmäiset nahkat alimmaisiksi ja alimmaiset -päällimmäisiksi. Päreillä ja pirkaleella painettiin nahkat hapatuksen -sisään ja tiinun kansi laitettiin paikoilleen. Joka kerralla nahkoja -pusertaessaan koetteli Mauno-setä kynnellään, lähtisikö ihve (kelme) -reiden hiertymästä (lautumasta). Heti kun hän huomasi ihveen -erkaantuvan, hän otti nahkat hapatuksesta, pani ne vartaille ja vei -ulos kelmettymään räystään alle. Parin päivän perästä tuotiin nahkat -tupaan kuivamaan. - -Heti sen jälkeen kun nahkat oli otettu hapatuksesta, verestettiin -hapatus, so. hapatukseen lisättiin vähän haaleaa vettä, jauhoja ja -suolaa. Sitten pantiin siihen jäännöslammasnahkat, kun ne ensin -oli järvessä käytetty ja puhdistettu. Ne hoidettiin sitten edellä -kerrotulla tavalla. - -Kun nahkat olivat kyllin kuivaneet, ne sidottiin nuoralla yhteen -kimppuun ja vietiin aittaan kostumaan. Eräänä iltapuhteena toi -Mauno-setä taas lammasnahkat tupaan. Hän sitoi nuoran tuvan orteen, -johon kiinnitti kalikalla yhden lampaannahkan kaulan kohdalta. -Sitten hän otti nahkahankuran, jonka jalustimeen hän pisti oikean -jalkansa; oikealla kädellään hän piti hankuran päästä kiinni ja -vasemmalla kädellään nahkasta ja niin hän alkoi vetää hankuraa nahkaa -pitkin ylhäältä alaspäin. Aikansa näin tehtyään kun hän tunsi nahkan -alapuolelta pehmenevän, hän sitoi alapuolen nuoraan kiinni ja alkoi -hangata yläpuolta samalla tavalla. Isäntä toi seinäraudan, kiinnitti -sen tuvan seinään ja siinä hankaili ensin koipi- ja sitten muun -nahkan, sikäli kuin Mauno-setä hänelle antoi omia hankaamiansa. - -Kun muutamia nahkoja oli näin pehmitetty, toi ukko-Lauri leveän -laudan ja asetti sen pöydän rahin päähän ikkunan kohdalle sillä -tavoin, että laudan toinen pää meni penkin alle seinään kiinni ja -toinen pää tuli rahin nenää vasten, joten lauta tuli vinoon asentoon. -Laudan yläpäähän sitoi ukko-Lauri monin kerroin vanhan vaipan, -jonka päälle asetti lammasnahkan, kun ensin oli sen vatsan kohdalta -halaissut ja venytellyt nahkan suoraksi. Sitten hän otti pitkän, -kaksipäisen nahkaveitsen, jolla alkoi ensin hamaralla ja sitten -terällä silitellä nahkan lihapuolta istuen itse rahilla. Kun nahka -tällä tavalla oli saatu suoraksi ja lihasirpaleet erotettu, hän -alkoi liitupalasella hangata nahkaa, josta nahka tuli valkoiseksi -ja sileäpintaiseksi. Sitten hän hankasi vielä pienemmällä terävällä -puukolla siksi, kunnes nahka tuli aivan sileäksi. Liitupalasella hän -hankasi lopuksi. Koipinahkat hangattiin viimeiseksi. Ja niin oli -nahka valmis turkiksi. Aamupuhteella jatkettiin samaa tointa. - --- Näinköhän ukko-Lauri vielä jaksaa nahkoja hangata, kun niin -tanakasti työhön ryhtyy? kysyi isäntä. Apas jos antaisi olla koko -homman sikseen, kun tässä näkyy olevan nuoria voimia yllinkyllin? - --- Minä en anna virkaani toiselle niin kauan kuin suinkin jaksan. Jos -en jaksa, niin sitten vasta saavat nuoremmat jatkaa minun tointani, -vastasi ukko-Lauri nahkaa hangatessaan. - -Kun raavasnahkat (nautain vuodat) olivat viikon päivät olleet -räystään alla näivettymässä, vei Mauno-setä ne järveen ja laski -maltoon veteen likoamaan. Hän pujotti nuoran nahkain silmärei'istä, -iski vaajan virrattomaan (maltoon) veteen, sitoi nuoran vaajaan -kiinni ja jätti ne kuukauden ajaksi likoon, jotta karva lähtisi -pois luutuksetta (lipeättä). Sitten kun aika joutui toi Mauno-setä -tupaan suuren torron (tiinun), johon pani honakkaa (haaleaa) vettä -torron puolilleen ja siihen kesällä kiskottuja ja puituja parkkeja -(pajun kuoria) sekaan. Kun seos oli pari vuorokautta seisonut, niin -ilmaantui veden pinnalle kuplia. - -Nyt nostettiin raavasnahkat järvestä ja tuotiin tupaan, jossa ensin -toinen, sitten toinen nahka asetettiin pyöreän puun päälle. Kahden -puolen nahkaa kävivät isäntä ja Mauno-setä irroittamaan karvoja -nahkasta. Heillä oli kädessä särmäiset, sileäksi vuollut pirkaleet -(pärehalkojen sydänpuut), joilla he hankasivat nahkaa. Kun yksi kohta -oli paljaaksi ajettuna, käännettiin toinen kohta puun päälle, siksi -kunnes koko nahka oli paljaana. Sitten levitettiin nahka lattialle, -pantiin hienoa kuivaa parkkia nahkan pintapuolelle, nahka käärittiin -kokoon neljältä kulmalta ja nostettiin tortoon, jonne Eerikka ja -Matti menivät nahkaa tallaamaan (sullomaan). He tepertelivät siellä -niin kauan, kunnes nahka painui pohjaan. Tällä tavalla tehtiin joka -ilta, ja sitä sanottiin muussaamiseksi. Sitten kun nahka parin viikon -kuluttua alkoi vetää kurttuja, näytti punaiselta ja tuntui kättä -vastaan lauhakalta, niin otettiin nahka parkista, pantiin vartaalle -ja vietiin ulos kuivamaan. - -Kun härän nahka oli parkittu, otettiin lehmän nahka rekikatoksesta, -jonne se paljaaksi ajettuna oli viety kylmämään, ja pantiin -uudistettuun parkkiin. Sitä muussattiin samalla tavalla kuin häränkin -nahkaa ja kyllin kypsyneenä se vietiin niin ikään ulos kuivamaan. -Näiden perästä parkittiin vielä pari syksyllä teurastetun vasikan -nahkaa (sänkiäistä). - -Eräänä päivänä, kun raavasnahkat olivat jo kylliksi kuivaneet, toi -isäntä ne tupaan ja leikkeli tarpeen mukaisesti kappaleiksi. Viidelle -kyntömiehelle hän leikkasi ensin kurppos (paulakenkä-) nahkat, -ukko-Laurille, Mauno-sedälle ja itselleen uilo- (lapikas-) nahkat, -sekä vielä nuorille miehille ja itselleen saapasneuvot, samaten -naisille, vanhemmille ruohin- ja nuoremmille ummiskenkä- ja tytöille -lipokasnahkat. Jokapäiväisten jalkineiden tekemisestä sai kukin -itse pitää huolen, ainoastaan kirkkokengät kävi suutari tekemässä, -tahi milloin tämä ei joutanut, niin isännän vanhin poika Antti kävi -suutariksi. Jokapäiväisinä jalkineina käyttivät naiset yksinomaan -tuohitohveleita, joskus, vaikka ani harvoin, nahkalaapottimia. - -Kun lunta alkoi sataa ja talvi oli tulossa, otti Yrjö eräänä -iltana kaksi jalaskoivua, veisteli ja silitteli niitä. Sitten hän -pani ne rinnakkain rekihepoon, merkitsi kaplaiden reiät ja kaivoi -napakairalla kaksi reikää kunkin kaplaan kohdalle, joiden välisen -hän taltalla lohkoi pois, silitti reiät, sijoitti niihin kaplaat ja -naulasi ne kovasti kiinni. Sitten hän pani taas jalakset hepoon, -asetti kaplaat kohdakkain ja sitoi kaplaissa olevat koivunoksat -toisiinsa kiinni tuohella. Pajukimpun tupaan tuotuaan hän valitsi -siitä viisi pajua sekä kakarapajun ynnä kainalovitsat. Pajut hän -mittasi reen leveydellä, merkitsi kiskaistulla pajunkuorella kaplaan -kaulan paksuuden, jonka jälkeen hän teki puohteen pajuihin, niin -pitkän kuinka paksu kaplaan kaula oli. Puohteen valmiiksi saatuaan -hän voiteli sen tervalla ja pani tuvan uuniin hautumaan. Vähän ajan -perästä hän otti pajun uunista, väänteli puohdetta ja taivutteli ne -kaplasta myöten. Sitten hän hakkasi pajun päät viistoon ja pani pajun -paikallensa rekeen, sitoi pajun keskosistaan nuoralla ja rutisti -nuoran tiukasti kalikan avulla. Sitten hän halkaisi tuomisen vitsan, -vuoli sen notkeaksi, hautoi uunissa ja nitoi kahdesta kohden pajun -kiinni. Kainalotuomeksi hän otti paksumman tuomen, jonka tyvipuoleen -teki vään, jonka hän pisti etupajun väliin kaplaan luokse. Väkä -väännettiin kaplaan taitse yli maannousun, kierrettiin reen sevän -ympäri ja käännettiin kakarapajun mukaan, joka sitten sidottiin -tuomisella vitsalla kiinni. Näin kun oli laitettu kainalotuomet -kahden puolen jalasten maannousua, eivät jalakset päässeet oikenemaan. - -Kun reki oli saatu pajutetuksi, otti Yrjö näreiset puut, veisteli -ne, kaivoi reiät taltalla, vuoli sileäksi vuolimella ja asetti ne -kaplaiden päihin kaustaksi. Etupäät kaustoista hän nitoi tuomisella -vitsalla kainalotuomeen kiinni. Sitten hän irroitti hevon reestä, vei -reen porstuan seinää vasten pystyyn ja hevon hän vei romuhuoneeseen. -Sitten hän otti rautakiskon olallensa, käski Matin tuomaan sysisäkin, -ja niin sitä mentiin pajaan, jossa seppä valmisti kiskoista -reenraudat, kaivoi niihin reiät ja teki naulat. Sitten he kutsuivat -sepän illalliselle. Seuraavana päivänä Yrjö sijoitti ja naulasi -reenraudat jalasten alle, teki saverikot koivun vitsoista, kiersi -saverikot koivuisen aisan tyyrin ympäri ja niin oli reki valmis. - -Sillä aikaa kun Yrjö rekeä valmisti, painoivat toiset miehet tuomisia -vempeleitä (luokkeja) riihessä. Vemmeltuomi haudottiin kuumassa -riihen uunissa ja pantiin vemmel painimeen. Pari miestä väänti tuomea -ja kolmas sitoi nuoralla, sikäli kuin tuomi painui, tuomen painimeen -kiinni, ettei se päässyt lyhmähtämään. Kun tuomi oli taivutettu -painimen mukaan ja nidottu nuoralla, nostettiin se painimen kanssa -riihen ahdinlaudalle kuivamaan. - -Reenjalaskoivuiksi valitsivat hevosmiehet suorat, pieniä oksia -kasvavat terveet koivut ja toivat ne kotiin, jossa ukkomiehet -veistelivät ne tyvipuolelta kolmelta kulmalta, ja päähän jätettiin -väkä. Sitten haudottiin koivu riihen uunissa, pistettiin tyvipuoli -jalaspainimen reikään, pantiin naula vään kohdalle, sidottiin nuora -koivun latvapuolelle ja alettiin nuorasta vetää koivun latvaa -alaspäin. Näin taivutettiin koivu painumaan jalaspainimen mukaan. -Jos koivu oli rausakka (hauras) niin se kävi poikki taivuttaissa, -tahi jos se oli vetsakka (pehmyt) niin se lymähti, ja silloin siitä -ei tullut kalua. Hyvästi painunut jalaskoivu sidottiin painimeen -nuoralla ja annettiin ensin kuivaa riihessä useamman ahdoksen -ajan. Sitten päästettiin jalas painimesta irti ja tuotiin tuvan -jalasorsille kuivamaan ja kiinnitettiin niin, etteivät ne päässeet -oikenemaan. -- Orsia oli tuvassa: sidehirsi, joka oli mattohirsien -alla, poikinpuolin tupaa; kaksi pilliortta, jotka olivat päistä -sidotut uunin patsaasen, joista toinen meni poikin ja toinen pitkin -tupaa; nämä oli koristettu monenlaisilla koukeroilla; kaksi päreortta -ovensuussa ja kaksi jalasortta perällä tupaa sekä nurkkaorret -kaikissa muissa, vaan ei pöydänpään nurkassa. - -Eräänä päivänä Heikki toi kotiin paksun haapapölkyn, jonka hän heti -vei sepän pajaan. Iltapuolella hän meni pajaan, varisti rautahangon -pään ahjossa ja poltti kuumennetulla raudalla pitkin pölkkyä, ensin -keskelle yhden ja reunapuolille neljä reikää pitkin puuta. Reikäin -väliltä hän lohkoi pölkystä puuta terävällä tuuralla. Kun hän pölkyn -oli saanut komennoksi, hän kantoi sen kotiin, jossa sitten koverteli -pölkyn sisustaa haapatassilla ja taltalla. Ohuemmaksi sen saatuaan -hän silitteli sen vuolimella, teki toiseen päähän uurresahalla -uurteen ja pani pohjan, ja niin oli tupakkatylli valmis. Siihen hän -seuraavana syksynä tylläsi tupakkansa. - -Heikin veli Jaakko toi eräänä päivänä ison kuorman silavia -petäjiä Sunikoin kankaalta. Ne hän sirotteli liistepaanuiksi ja -toi paanut tuvan peräorsille sulamaan. Seuraavana aamupuhteena -hän kiskoi paanut liisteiksi. Liisteistä teki Heikki reslarekeen -liisteet ja hienommista liisteistä teki Matti tötterökorin ja -laakkiakorin. Edellisessä pidettiin rikkoja, jotka riihessä saatiin, -ja jälkimmäisellä kannettiin ruumenia. Antti laittoi hienoista -liisteistä lusikkakorin sekä pari pellavakoria ja Jaakko teki -potaatti- ja kalakoreja. - -Mauno-setä kiersi koivuisia vitsoja, joista Yrjö punoi puunuoraa, -jolla puureki kiinni köytettiin. Isäntä kutoi potkuverkkoa, -ukko-Lauri kutoi nuottaverkkoa ja nuoremmat pojat kutoivat merran -päällisiä. Joka iltapuhteella ukko-Lauri ja Mauno-setä tavallisesti -kiskoivat päreitä, ja aamupuhteilla ukko-Lauri kutoi verkkoa ja -Mauno-setä teki milloin mitäkin. - -Joka ilta niin pian kun ei enää tuvassa nähty, otettiin tuli, jonka -talon tyttäret vuoroin puhalsivat liedestä otetuista hiilistä, joita -pidettiin päretikkujen välissä. Jos tyttäriä ei sattunut olemaan -kotona, niin joku muu nainen sen silloin toimitti. Tulen puhaltamista -liedestä pidettiin laiskuuden merkkinä. "Laiska lietehen puhuvi, -hidas nainen hiilloksehen", oli sananlaskuna. Kun oli saatu tuli, -sytytettiin päre ja pantiin uunin patsaassa olevaan pärerautaan -palamaan. Toinen päre pantiin tuvan suurella pöydällä olevaan -"renkiin", jonka viereen tulen kohdalle asetettiin joko savivati -tahi hiililauta, etteivät nokiset hiilet päässeet pöytää nokeamaan. -Kolmas päre pantiin palamaan renkiin perämaalla olevalle naisten -pöydälle ja neljäs ovensuuhun. Jos joku erittäin tarvitsi tulta, -niin lapset saivat pitää palavaa pärettä. Talon suuret tytöt pitivät -silmällä, jos uunin patsaassa oleva päre paloi loppuun. Silloin -he sytyttivät toisen päreen. Pienemmät tytöt tahi pojat pitivät -silmällä suurella pöydällä palavaa tulta, ja jokainen tavallisesti -hoiti sitä tulta, mitä hän itse tarvitsi. Jos ei itse viitsinyt -uunilta mennä pärettä ottamaan, niin käski nuorempia. Tavallisesti -kuivattiin päreet uunissa ja uunin hölkissä, sitten ne pantiin uunin -päälle, josta jokainen sai ottaa tarpeisiinsa. Aamulla kukonlaulun -aikana, noin kello yhden eli kahden aikana, puhalsi emäntä tahi muu -vanhempi nainen tulen, jos liedessä sattui olemaan hiillosta. Muussa -tapauksessa iski tulen joku vanhemmista miehistä. Harvoin sentään -liedestä hillos sammui, kun se aina tuvan lämmittyä peitettiin -tuhkalla. - -Iltasilla tavallisesti ei hyvin kauan valvottu, mutta aamusilla -oltiin kukon kanssa kilpaa valvomassa. "Ilta virkku, aamu torkku, -se tapa talon hävittää", oli sananparsi, jota tarkoin noudatettiin. -"Kaikkea ihminen muuta katuu paitsi nuorta naimistansa ja varhain -nousemistansa." Joka ilta arkiseen aikaan, jos vain vähänkin oli -kylmempi ilma, suljettiin tuvan ikkunalunkut (luukut), jotka aamulla -päivän tultua avattiin auki. Tämän toimittivat vanhemmat miehet. -Juhla-aikoina ei luukkuja suljettu. - -Pitkillä aamupuhteilla toimittiin jos jotakin. Tavallisesti -vanhemmat naiset paikkailivat rikkinäisiä vaatteita tahi kehräsivät -värttinällä kankaan kuteita. Kuontalo oli heillä keträpuun lavassa, -itse he istuivat keträpuun päällä penkillä. He lappoivat kuitusia -kuontalosta, kiersivät sen hyppysissään, käärivät siten saadun -rihman värttänän ympäri, asettivat joko savesta poltetun tahi puisen -keträn (kekkärän, pyörän) värttänän alapäähän. Vasemmalla kädellään -he lappoivat (suolsivat) kuontalosta kuitusia rihmaksi ja oikealla -kädellään kiersivät värttänää. Kun värttänälle tuli jo enempi rihmaa, -joten se tuli raskaammaksi kädellä pyöritellä, niin he saattoivat sen -kädessään pyörimään ja heittivät sitten lattialle, jossa se pyöri -ja kiersi kehrätyt kuidut rihmaksi. Nuoremmat naiset kehräsivät -rukeilla (vokeilla). Pienemmät tytöt hoitivat tulta ja varsin pienet -lapset leikkivät lattialla. Mari-täti tavallisesti neuloi koko talven -sukkia, kintaita ja lapasia. - -Miehillä oli monenlaisia tehtäviä pitkillä puhteilla, niin kuin -jo edellä kerroin. Heidän toimiinsa kuului muun muassa nuorain -punominen. Liinoista punottiin lehmille kaulaimet, hevosille -ohjakset ja raippanuorat sekä niinistä muita nuoria, hienompia -ja paksumpia. Punottiin myös vitsanuorat ja nuottaköydet, jotka -tehtiin sikavilloista. Ukko-Lauri ja Mauno-setä olivat koko -mestarit sikavillaköysiä tekemään. He tekivät niitä ei ainoastaan -kotitarpeiksi mutta myöskin naapureille ja kävivätpä vielä kylässäkin -tekemässä palkan edestä. - -Eräänä iltana toi Mauno-setä korillisen puhtaaksi pestyjä ja -kuivattuja sianvilloja aitasta tupaan ja karttasi ne lepeille. -Kartatut lepeet hän kasteli ja asetti osan niistä kahden laudan -väliin tuvan penkille. Lautojen kohdalle penkin alle hän pani -vesipytyn. Sitten hän toi romuhuoneesta joukon keksoja. -- Keksa -oli ympyräisistä, sakarisormen paksuisista puupalikoista tehty -pystyristi, jonka yksi haara oli toisia pitempi. Kädellä pidettiin -kiinni pitemmästä haarasta. -- Nyt hän otti tuolin, istausi -siihen ja alkoi kehrätä sianvilloista lankaa. Noin pari vaaksaa -kehrättyään hän sitoi langan keksaan, jota hän pyöritti varresta -ympäriinsä oikealla kädellään lappaen samalla vasemmalla kädellään -sikavillaleveparrasta karvoja. Sikäli kuin lankaa tuli kehrätyksi, -hän kiersi sen ristiin keksan ympäri. Niin pian kuin yksi keksa -oli täyteen kehrätty, aloitettiin toinen. Tuon tuostakin kasteli -Mauno-setä lepeiden partaa, sikäli kuin se alkoi kuivua. Kun kaikki -sikavillat oli kehrätty, otti ukko-Lauri romuhuoneesta kelan, jonka -navan hän kiinnitti tuvan seinässä olevaan reikään. Sitten hän otti -kolme keksaa, joiden lankojen päät hän sitoi kelaan. Keksoista otti -Mauno-setä yhden ja pari nuorempaa poikaa yhden keksan kumpikin -käteensä, ja pojat purkivat lankaa keksoilta, sikäli kuin ukko-Lauri -kelaa pyörittämällä yhdisti langat yhdeksi säikeeksi. Tätä tointa -kutsuttiin kelaamiseksi. Säikeen kääri ukko-Lauri kelan ympärille. - -Kun keksojen luvusta arveltiin kolmasosa lankaa kelatuksi, niin -taitettiin langat, käärittiin säikeen pää rihmalla, ettei se päässyt -purkaantumaan, ja otettiin kartikka, jonka ympäri käärittiin kelalla -oleva säie. Sitten taasen kelattiin toinen säie samalla tavalla ja -käärittiin se niinikään kartikan ympäri. Samaten tehtiin kolmas säie. -Kun kaikki säikeet olivat valmiit, sitoi ukko-Lauri kaksi säikeen -päätä kelaan kiinni, ja Mauno-setä purki toiselta kartikalta ja -Mikko toiselta kartikalta säikeitä tuvan lattian pituudelta, joten -he joutuivat ovensuuhun. Nyt alkoi ukko-Lauri pyörittää kelaa ja -isäntä katsoi perään, jotta molemmat säikeet kiertyivät tasaisesti -toistensa ympäri. Tällä tavalla saatiin tuvan lattian pituinen köysi, -jonka ukko-Lauri kääri kelan ympärille. Sitten taas Mauno-setä ja -Mikko purkivat kartikoilta säikeitä sikäli kuin niillä piisasi ja -ukko Lauri kiersi ne köydeksi. Kun säikeet oli loppuun kierretty, -otti ukko-Lauri kolmannen kartikan, jonka säikeellä alkoi säiestää -köyttä. Se kun täytyi toimittaa käsillä, niin se kävi hitaasti. Ensin -hän Mauno-sedän avulla säiesti sen verran, että köyden pää ylöttyi -hänen jalkansa alle lattialle. Sitten hän purki köyttä kelalta -sikäli kuin tarve vaati ja kiersi kartikalla olevan säikeen köyden -ympäri siksi, kunnes pääsi kelaan asti. Näin hän pitkitti työtään -väsyksiin asti. Sitten tuli Mauno-setä säiestämistä jatkamaan. Tällä -tavalla valmistettiin yhdeksänkertainen nuotanköysi. Nuotan paulat -valmistettiin samalla tavalla, mutta ne tehtiin hienommat. Kun köysi -oli saatu valmiiksi, se kiinnitettiin huoneiden salvaimiin virumaan -(venymään). Sen jälkeen se oli valmis käytettäväksi ammattiinsa. - -Ukkomiesten puhdetöihin kuului muiden muassa myöskin verkko- ja -mertarihmojen kertaaminen. Kun naiset olivat liinoista kehränneet -rullat täyteen rihmaa, niin kerittiin ne kerälle. Joku ukkomiehistä -kiersi reidellänsä kerästä kaksi rihmaa yhteen niin pitkältä, että -kierretty rihma ylettyi tuvan lakihirteen naulattuun puukoukkuun. -Sitten kun rihma oli saatu koukkuun, käärittiin kierretty rihma -värttänän ympärille, keträ asetettiin värttänän päähän ja molempain -käsien välissä pyörittämällä saatettiin värttänä pyöriä hyrräämään. -Oikealla kädellä, jossa kiertämätön rihma oli, nosteli ja laskeli -kertaaja värttänää ylös ja alas. Kun värttänä lakkasi pyörimästä, se -kierrettiin uudestaan kämmenien välissä ja laitettiin taasen vapaasti -hyrrimään. Tätä pitkitettiin siksi, kunnes rihma tuli tarpeellisen -kieräksi. Kierretty rihma käärittiin taas värttänän ympärille, ja -kerältä purkaantui sikäli rihmaa kerrattavaksi. Jottei kerrattu rihma -värttänältä purkaantuisi, niin se sorpattiin värttänän päähän ja -jatkettiin työtä. Näin kerratusta rihmasta kudottiin nuottaverkkoja, -mertoja, santelosilmiä ja pauloja potkuverkkoihin ja loput käytettiin -vanhain verkkojen ja rysäin paikkaamiseen. Kerratessaan laulelivat -vanhukset joko Kalevalan tahi muita lauluja, joskus ja varsinkin -viimeisinä aikoina virsikirjan virsiä. Nuoremmat kuuntelivat ja -koettivat oppia ulkoa. Mitä ei kerralla opittu, sitä pyydettiin -vanhuksia toisen kerran laulamaan. Niinpä Niemelänkin ukko-Lauri -lauleli kerratessaan: - - Läksi vellokset vesille, - emon lapset lainehille. - Noin sanoi minun emoni, - varoitteli vanhempani: - Älä souda suota myöten, - älä kangasta kahua, - souda vieno vettä myöten, - laskettele lainehia. - Älä purressa puraja, - älä viere venehessä! - Pidä purtesi puhissa, - venosesi varusalla, - ettei kariin karahtaisi, - salakiveen kirpoaisi, - vene kaatuis kallellensa, - sysäyisi syrjällensä, - sinä vierisit vetehen, - alle aaltojen vajoisit. - Jäisi isäs itkemähän, - äitisi älisemähän, - isäs itkisi ikänsä, - emos yönsä uikuttaisi, - kuolis isäsi surusta, - emos ennen aikojansa! - -Nuoremmat naiset, tytöt ja pienemmät pojat työskentelivät -tavallisesti yhdessä ryhmässä. He kertoivat toisilleen satuja ja -arvoittelivat arvoituksia. Kuka ei kolmea arvoitusta osannut arvata, -se "ajettiin huikkolaan". Myös iltahämärissä, so. hämäräjuhla-aikana, -kokoontui usein suuri joukko kylän nuorisoa lämpiävään riiheen -tahi johonkin taloon, jossa haastettiin kaskuja ja arvoiteltiin -arvoituksia. Näissä tilaisuuksissa olivat äskennaineetkin -keralla. Näissä tilaisuuksissa harjoitettiin runolaulujakin, -varsinkin niitä lauluja, jotka nykyään on koottu Kantelettareen. -Nuorista, paimeniässä olevista, olivat paimenlaulut mielirunoja, -naimaiässä olevat nuorukaiset laulelivat kernaammin naimalauluja ja -rakkausrunoja, naineet taasen joko huoli-, kaiho- tai ilovirsiä, mikä -vain kullekin paraiten soveltui. - -Kalevalan runoja ja muita uroslauluja laulelivat vanhemmat miehet -illan pitkin ja varsinkin viinapannun ääressä istuissaan sekä -nuotalla ollessaan nuotion ääressä ja syksyaikoina ollessaan hevosia -paimenessa metsähalmeiden oraassa. Myöskin muita töitä tehdessä, jos -vain tehtävä työ suinkin myöten antoi, pistettiin lauluksi. Sillä -tavoin he oppivat lauluja toisiltaan. Tarkoin aina nuoret kuuntelivat -vanhempain lauluja ja koettelivat oppia ne ulkoa. Siksi vielä nytkin -joku muistaa - - mitä isänsä opetti - kirvesvartta vuollessansa, - mitä neuvoi emosensa - värttänätä vääntäessä. - -Riihiaamuina nousivat jo riihenpuijat tavallisesti puolesta öin, -pukivat illalla tuodut riihikot yllensä ja varustivat kaikki kampsut, -mitä siihen toimeen tarvittiin. Pienemmissä taloissa kävi neljä tahi -kuusi henkeä riihessä. Niemelässä, joka oli paikkakunnan suurin talo, -kävi kahdeksan, kymmenen, jopa kaksitoistakin henkeä riihtä puimassa, -aina sen jälkeen miten täynnä ahdosta riihi oli. Tytöt, nuoremmat -pojat ja nuorikot kävivät tavallisesti riihtä ahtamassa, vaan ei -puimassa. Myös varsin vanhat ja kivulloiset olivat poissa riihen -puimisesta. - -Kun riihi oli puitu, tulivat riihimiehet tupaan, pesivät, pukivat -toiset vaatteet yllensä, söivät suuruspalan ja kävivät makaamaan. -Riihen viskaajat menivät työhönsä murkinan syötyänsä ja vasta -työnsä lopetettuaan he kävivät makaamaan. Päivän tultua ukkomiehet -korjasivat oljet ja ruumenet sekä tuulsivat viljat ja korjasivat ne -aittaan. - -Niin kuin on jo mainittu, noustiin Niemelässä samaten kuin yleensä -koko Karjalassa ani varhain aamusilla. Kotvan valvottua tuli -varsinkin nuorille jo nälkä. Siksi oli suuruspala välttämätön. -Tavallisesti syötiin Niemelässä suuruspalaksi leipää ja suolakalaa. -Vanhemmat naiset nostivat puukuppiin hapanta taikinasta, jota -kastoivat leivällänsä ja söivät. Lapset saivat voileipää, kun ensin -olivat pesseet kätensä ja kasvonsa sekä harjanneet päänsä ja vähän -aikaa lukeneet kirjaa. Vanhemmat miehet eivät koskaan syöneet -suuruspalaa. Kun suuruspala oli syöty, käytiin tavallisesti makaamaan -"päivän eellosia". - -Kun kukonlaulu taajeni ja taivaanranta alkoi näyttää päivän tuloa, -niin teki joko emäntä tai joku muu vanhempi nainen tulen tupasen -lieteen ja pani edellisenä päivänä keitetyn sopan varistumaan. -Suuremmat lapset saivat hoitaa tulta ja hämmentää keitosta, ettei -se päässyt pohjaan palamaan. Kun keitos oli varistunut, se tuotiin -pöytään ja syötiin leivän ja kaljan kanssa murkinaksi. Eri päivinä -keitettiin erilaisia keitoksia. Niinpä esim. sunnuntaina keitettiin -kaalia, maanantaina lohkoa, tiistaina kaalia, keskiviikkona huttua, -torstaina lohkoa, perjantaina rokkaa ja lauantaina huttua. Kesäiseen -aikaan ei niin tarkoin noudatettu näitä sääntöjä, vaan keitettiin -useasti sakeaa rokkaa, sekaalia ja pirenaa. Usein laitettiin -takkeria ja kesävelliä sekä mämmiä ja kiisseliä. Myös olivat -hapanlohko, hapanhuttu ja omenavoi (potaattivoi) tavallisia ruokia. -Sunnuntaiaamuina syötiin joko omenia (potaatteja) lihan kanssa -paistettuna tahi palvattua lihaa. Kevätpuolella, kun lehmät poikivat, -syötiin juusto- (pihka-) maitoa sunnuntaina murkinaksi, milloin vain -sattui olemaan, vaan muuten muuta maitoa tahi voileipää. Kesällä -keitettiin maitolämmitystä joka sunnuntai päivälliseksi ja maitovoita -paistettiin jo lauantaina sunnuntaimurkinaa varten. Myöskin kala- ja -lanttukukkoja laitettiin talvella usein, ja varsinkin matkaeväiksi -ne olivat välttämättömiä. Juhlapäiviksi tehtiin piirakoita sekä -ryyneistä että potaateista. Joskus paistettiin rieskaa talvella -ja kiukkaa maitoa (piimää) kesällä. Jokapäiväisenä leipänä oli -tavallisesti kaurainen leipä, ohraisia leivottiin pyhiksi ja rukiista -leipää pitoihin ja juhliksi. Lehtikakkaroita paistettiin kesällä -sukulaisille tuomiseksi kuin myöskin oman perheen syötäväksi. -Munamaitoa keitettiin ainoastaan talon vävylle ja voimurua -saunavaimoille. - - - - -Mustalaiset - - - Sisältö: Mustalaisten tulo. Mustalaisheimot. Atrioitseminen. - Mustalaisen päiväläisenäolo. Lihan varkaus. Mustalaisten - sukuperä. Ruumissaarna. Tulevaisuuden ennustukset. Miesten lähtö. - Naisten mankuminen ja lähtö. Ryöstöretki. - -Eräänä päivänä tuli mustalaisia Niemelään kolmella hevosella reet -täynnä väkeä, miehiä, vaimoja ja lapsia, sekä kaksi sikaa, jotka -juoksivat perästä. Vaimot olivat pukeutuneet suuriin vaippoihin, -joiden sisään lapset oli kääritty. Suuremmat lapset istuivat äitiensä -vieressä vaipat ympärillä. - -Pihalle päästyään miehet pysäyttivät hevosensa, sitoivat ne kiinni, -nostivat reestä lapset, jotka ynnä naisten kanssa tulivat tupaan -sillä aikaa kun miehet laittoivat loimet hevostensa selkään. - --- Hyvää päivää, hyvä talon väki, toivottivat mustalaiset tupaan -tultuaan. Siellä ulkona on kylmä, että hampaat kaalia hakkaavat. - -Pian tulivat miehetkin tupaan puukot tupessa ja mustalaispamppu -(piiska) vasemmalla olalla, siima selkä- ja nuppupäävarsi -rintapuolella. Hekin tervehtivät talon väkeä hyvällä päivällä. - --- Johan Korri on nyt saanut koko joukkonsa kokoon, kun niin monta -hevoskuormaa on yhdessä seurassa, sanoi isäntä. - --- Ei, hyvä lautamies kulta, ne vielä kaikki tässä ole, vielä niitä -on kaksi hevoskuormallista toisilla kylillä, vastasi Korriksi -puhuteltu isovartaloinen ja könönenäinen mies. - --- Kuinka monta heimoa teitä oikeastaan on? kysyi Mauno-setä. - --- Jumala tiesi, isäntä kulta, kuinka monta heimoa meitä lieneekään, -vastasi mustalainen. Minä en tunne muita kuin oman heimoni, pienen -Antin, suuren Antin, Vilhelmin ja Hemmon heimot. Savossa päin kuuluu -olevan laaja ja rikas Hagertin heimo, josta minä olen joitakuita -miehiä markkinoilla nähnyt. - --- Katso, hyvä lautamies kulta, mikä meidän hevosilla lienee, kun ne -eivät syö, virkkoi Kalle niminen mustalainen. - -Isäntä katsahti ikkunasta pihalle ja sanoi: - --- Eihän hevoset mitä syö, kun ei mitään ole edessä. Mene sinä Pekka -ja laske luhdista heiniä vierasten hevosille. - --- Kyllä Feija tulee heinät hevosten eteen korjaamaan, kun vain Pekka -ne luhdista alas laskee, sanoi Korri. - -Sillä puhein läksivät nämä kaksi miestä hevosia ruokkimaan. - --- Onko teillä, isäntä kulta, lihaa uunissa palvaantumassa, kun niin -suloinen haju minun nenääni pistää? kysyi vanha mustalaisakka. - --- On kyllä, vastasi isäntä. - --- Sittenhän isäntä kulta antaa meille lihaa päivälliseksi ja emäntä -tuopi leipää, mankui mustalainen. - -Isäntä veti särän uunista ja nosti erään palan pöydälle puuvadissa. -Emäntä toi kolme kauraista leipää ja niin kävivät mustalaiset -atrioimaan. Sohvi toi kaljaa kapallisen juotavaksi. - --- Eihän tämä liha piisaa näin suurelle joukolle, tuo emäntä kulta -voita lisää, pyysi vanha mustalaisakka. - --- Eikö maaslaa vielä, virkkoi Yrjö jyrkästi. - --- Mitä sinä siinä mangut, sanoi Korri, antaahan hyvä emäntä -pyytämättäkin, kun näkee meidän tarvitsevan. - --- Mistäs mustalaisetkaan saavat, jos ei heille kukaan anna, virkkoi -emäntä ja meni voita hakemaan. - -Sillä aikaa kun mustalaiset söivät, isäntä otti särältä lihat, pani -ne koriin ja käski toisten miesten viedä lihakorin aitan yläkertaan -ja sijoittaa lihat aitan parvelle. - --- Menkää te lapset särää kaalimaan, tottahan hyvä isäntä sen -sallinee, virkkoi eräs mustalaisakka. - --- Tulkoot vaan, lupasi isäntä. - -Pian olivat mustalaislapset leipäpalat kädessä särää kaalimassa. -Talon lapset katselivat uteliaasti, kuinka sukkelasti mustalaisten -lapset liikkuivat. - --- Minua niin hiukoo, kun en ole oikein terve, etten saattaisi muuta -syödä kuin suolaa. Olkaa, emäntä kulta, niin hyvä ja tuokaa meille -suolakalaa, pyysi taasen vanha mustalaiseukko. - --- Nyt ovat kalat kannen alla, kun järvet ovat jäässä, virkkoi emäntä. - --- Tuohan noille kaloja, eiväthän he raukat mistään saa, jos ei -heille kukaan antaisi, käski isäntä ja emäntä toi kalat. - --- Eivätkös mustalaiset saisi tehdä työtä niin kuin muutkin ihmiset -eikä kuleksia muiden ihmisten vastuksena, työmiesten vaivannäköä -nauttimassa, sanoi Yrjö. Jos joku suomalaisista läksisi tuolla tavoin -kulkemaan, niin ei, lempo vie, henki eläiskään, vaan täytyisi nälkään -nääntyä. - --- Tuo mies ei näy ymmärtävän mitään, vastasi Kalle. Etkös sinä ole -raamatusta lukenut, että Kainin suvun pitää oleman kulkevaisen ja -pakenevaisen maan päällä. Siksi täytyy meidän, jotka olemme Kainin -sukua, kuljeksia ympäri maailmaa, eikä meidän työmme menesty, vaikka -me kuinka raataisimme. - --- Turhaa lorua. Kain oli peltomies ja maa kasvoi jotta rutisi. Ja -tekö olisitte Kainin sukua? Johan se suku hukkui vedenpaisumisessa, -vastasi Yrjö. - --- Aivan niin. Yrjöllä on oikein ja meidän Kalle ei näy tuntevan -koko asiaa, vaikka puhua mälkyttää, sanoi Korri. Kainin suku hukkui -vedenpaisumisessa, mutta me olemme Noakin pojan Haamin jälkeläisiä, -jonka isänsä kirosi ja käski olemaan orjain orja. - --- Ja sentähden te muka kulkea vetelehdätte ympäri maan ettekä kehtaa -mitään tehdä? virkkoi Yrjö. Olkaapa mitä sukua hyvänsä, niin joka -ei työtä tee, ei hänen syömänkään pidä; se on totuus, joka ei pala -tulessakaan. - --- Kuulkaahan, kunniallinen lautamies ja te hyvät talon ihmiset! Onko -tuo mies enää täysjärkinen, eikö hän liene vain päästänsä sekaisin? -sanoi Korri ihmetellen. - --- Jos kaikki ihmiset olisivat niin täysjärkisiä kuin Yrjö-setäni -ja minä, niin saisivat mustalaiset nälkään kuolla, jos eivät työtä -tekisi, virkkoi Antti. - --- Pitkäksi taitaisi mustalaisen päivä mennä työssä ollessa, sanoi -Matti nauraen. Kerran oli mustalainen palkkautunut rukiinleikkuusen -erääsen taloon. Kun päivä hänestä tuntui pitkälle, niin hän valitteli -selkäänsä pakottavan ja heittäytyi selälleen vähän väliä. Toiset -työmiehet uhkasivat antaa hänelle selkään, jos ei hän ahkerammin -leikkaisi. Vihdoin meni päivä keski-illoilleen ja mustalainen sanoi: -"Ollakka minulla pitkä salko, joka ylettyisi aurinkoon asti, niin -kyllä minä tuon päivänkakkaran sysäisin sukkelammin kulkemaan." Vähän -aikaa leikattuaan kehotti mustalainen toisia työmiehiä lähtemään -kotia. "Eihän vielä ole päivä maillaan, mitäs isäntä sanoisi, jos -me näin aikaiseen menisimme kotiin", virkkoivat toiset. "Ennen, -herra kiesait, onkin yö puolessa, ennenkuin päivä maillaan", valitti -mustalainen. Vihdoin tuli ilta ja työväki palasi kotiin. Illallisen -syötyä kysyi isäntä: "Paljonko mustalainen tahtoo päiväpalkkaa?" -"Kyllähän minulle pitäisi maksaa hyvä päiväpalkka, kun minä niin -ahkeraan koko pitkän päivän leikkasin", vastasi mustalainen. -"Piisaavatko ne rukiit sinulle päiväpalkaksi, mitkä sinä tänä päivänä -leikkasit?" kysyi isäntä. "Hei hertta vaariseni, eihän ne mihin -piisaa! Et usko isäntä kulta, kuinka ahkerasti minä tein työtä koko -päivän." - -Tämän jutun kuultuaan rehahtivat kaikki nauramaan, niin hyvin talon -perhe kuin mustalaisetkin. Naurun tauottua Korri sanoi: - --- Tuo juttu on jo niin vanha, että tuskin se lienee tottakaan. - --- Olkoon totta tahi valhetta, mutta se on omaansa kuvaamaan -mustalaisen luonnetta, sen laiskuutta ja ahneutta, vastasi Yrjö. He -puistavat ja mankuvat mitä vain tietävät talossa olevan. Ja jos ei -heille anneta, niin he uhkaavat. Ottavatpa vielä omin lupinsakin, jos -niin sattuu. - --- Koko minun heimossani ei ole varasta, ja jos minä tiedän kenen -mitä varastaneen, niin minä sen hakkaan, jotta kukko suurimmat luut -nokkii. Me kyllä otamme mitä hyvät ihmiset antavat, mutta emme -varasta, sanoi Korri ylpeästi. - --- Minä en tiedä mitä heimoa se mustalainen lienee ollut, joka toissa -syksynä kävi Ristolan aitassa lihaa varastamassa, kertoi Yrjö, mutta -nolosti sille kävi. Hän kiipesi yöllä aitan katolle ja meni katon -kautta aitan yläkertaan. Lihapotkan saatuaan hän tahtoi laskeutua -alakertaan ja niin päästä oven kautta ulos, jossa toinen mustalainen -oli odottamassa. Tikapuita kun ei pimeässä löytänyt, hän heittäysi -luukusta alas pitäen toisella kädellään kiinni yläkerran lattiasta -ja toisella kädellään hän hoiti lihapotkaa. Kun hän tunsi jalkansa -koskeneen johonkin esineeseen, hän heitti kätensä irti ja laskeusi -huoletta alas. Mutta sikäli kuin hän laski itseänsä, taipui hänen -jalkainsa alustakin. Yhtäkkiä hän tulla hurahti alakerran lattialle -ja tunsi jotain kauhistuttavaa saaneensa syliinsä. Se olikin Ristolan -ukkovainajan ruumis, joka oli viety aittaan ja asetettu salvon -päälle laudalle, jalkapuoli ulommaksi salvoa. Sille ruumislaudan -nenälle yhtyivät mustalaisen jalat, kun hän laskeusi yläkerrasta. -Hänen painonsa keikautti ruumislaudan pystyyn, joten ruumis, kun oli -nauhalla lautaan sidottu, keikahti laudan kanssa mustalaisen syliin. -Hädissään alkoi mustalainen huutaa minkä jaksoi. Koira, joka oli -tuvan porstuassa, alkoi haukkua kovasti. Tästä havahtui talon väki ja -isäntä meni ulos tiedustamaan mitä Halli haukkui. Kuultuaan aitasta -kovan huudon hän meni tupaan, otti useampia miehiä ja tulen keralleen -ja niin tuli aittaan katsomaan, mikä siellä niin onnettomasti huutaa. -Ulkona odottava toinen mustalainen, kun näki usean talon miehen -olevan liikkeessä, pötki pakoon. Mentyään aittaan näkivät talon -miehet miten asia oli, ottivat varkaan kiinni ja saattoivat hänet -kruununmiesten haltuun. Niin hassusti kävi sille mustalaispahalle. - --- Johan minäkin tuota varkautta kuulin ja tiesin että varas oli -Hemmon joukkoa, Otto nimeltä, vastasi Korri. - --- Mistä te mustalaiset olette oikeastaan kotoisin ja mitä -kansakuntaa te olette? kysyi Mauno-setä. - --- Sitä minä en voi tarkoin sanoa, mistä meidän esi-isämme ovat tänne -tulleet, vastasi Korri. Mutta eräs vanha ukko, joka jo aikojaan -on kuollut, kertoi että meidän esivanhempamme ovat tulleet tänne -itäiseltä maalta, missä ei milloinkaan ole talvea, ja sen maan nimi -pitäisi olla hänen puheensa mukaan Intian maa ja meidän kansan nimi -sint, ja sinteiksi meidän kansaa entiseen aikaan kutsuttiinkin, -vaikka nyt ollaan ruvettu sanomaan mustalaisiksi. Sen ukkovainajan -puheen mukaan pitäisi meitä olla paljon, ainakin yhtä paljon kuin -juutalaisia, mutta ne ovat hajaantuneet ympäri maailmaa; sillä me -olemme kirotut ja tuomitut kulkemaan paikasta paikkaan. - --- Vieläkös mustalaiset ovat missään kirjoissa, kun ei heillä ole -vakinaista asuinpaikkaa? kysyi Yrjö. - --- Kah, hyvää miestä, kuinka hän puhuu! Kirjoissahan me olemme -joka sorkka. Minäkin olen torpparin nimellä kirjoissa. Etkös sinä, -herttakulta, tiedä, että jokainen kuningas tahtoo tietää, kuinka -paljon väkeä valtakunnassa on, olivatpa ne sitten mustalaisia tahi -muita, vastasi Korri. - --- Olihan täällä meidänkin seurakunnassa entiseen aikaan -mustalais-Aatoltti torpparin nimellä, vaikka hän kuljeksi ympäriinsä -niin kuin muutkin mustalaiset. Kun Aatoltti kuoli, niin pidättivät -toiset mustalaiset hänelle ruumissaarnan ja meidän Kalle-kirkkoherra -sen pitikin. Hän saarnasi ensin tavallisesti, niin kuin ruumissaarnaa -ainakin, mutta Kalle-herra, kun oli itse suuri koiranleuka, ei -malttanut olla mustalaista tyssäämättä, vaan sanoi lopuksi: "Jaa, -monta hän petti ja hevosetta jätti!" Silloin suuttuivat mustalaiset -ja sanoivat toisilleen: "Lähdetään pois, lähdetään pois, jo meidän -raha meni, jo meidän raha meni ja hukkaan se menikin." - --- Niinhän se oli sanottavakin, kun hän haukkumaan rupesi, vaikka -rahan otti. Olipa se kunnoton pappi, sanoi mustalais-Kalle. - --- Olisiko isäntä kulta niin hyvä ja antaisi meidän hevosille vähän -kauroja, pyysi eräs vanha mustalaisukko. Pitäisi tästä lähteä -markkinoille ja syöttää vähän paremmin hevosia. - --- Vielä näille mitä! Ei kauroja, mankuvathan nämä paljonkin, kun -näkevät saavansa, virkkoi Antti. - --- Minun isävainajani antoi aina mustalaisille sekä muille -käypäläisille, eikä häneltä koskaan puuttunut. Niin olen minäkin -tehnyt, ja ainapa häntä on Luoja siunannut antamista. Kun minusta -aika jättää, niin tehkää sitten mitä tahansa. Mutta minä teen Herran -käskyn mukaan, joka sanoo: "Taita isoovalle leipäs, vie raadolliset -kulkijat huoneesees, ja koska näet alastoman, niin vaateta häntä, -ja älä käännä pois sinuas lihas tyköä", virkkoi isäntä, otti aitan -avaimen ja meni antamaan kauroja. - -Mustalaiset löivät omaan kieleensä. Pian suoriusi eräs mustalaispoika -ja nainen isännän perästä aittaan, josta poika otti kauravakan ja -vei hevosille kaurat. Mustalaisnainen pyysi isännältä rukiinjyviä -sioilleen ja isäntä antoi. - -Isännän aitassa ollessa alkoi Yrjö, isännän veli, torua mustalaisia -heidän laiskuudestaan. Mustalaiset koettelivat selitellä, että heidän -työllään ei ole menestystä, kun he ovat kirottu kansa. Tämän väitti -Yrjö valheeksi. Vihdoin Korri suuttui ja sanoi: - --- Jospahan olisit omassa taloudessasi, niin saisit muistaa -mustalaisia ja tulla vielä heitä rukoilemaan, mutta nyt kun -isäntäväki ja vanhemmat ihmiset ovat niin perin hyviä ihmisiä, niin -eivät he tahdo talolle mitään rikettä tehdä. - -Sillä aikaa kun talon miehet ja mustalaiset keskenään pakisivat, -toimivat mustalaisnaiset peräpuolella tupaa omiaan. He panivat -(povasivat) talon naisille korttia ja ennustelivat käsistä -tulevaisia asioita. Palkaksi antoivat talon naiset mustalaisille -sukkia, kintaita, lapasia, huntuja ja muita vaatekappaleita, joista -mustalaiset lukivat sulimmat kiitokset ja toivottivat, että hyvä -Jumala siunaisi tuhannenkertaisesti sijaan. - -Isännän tupaan tullessa olivat talon miehet Yrjö, Matti ja -Antti yhdeltä puolen sekä mustalaiset toiselta puolen kiivaassa -sanasodassa. Antti väitti, että se on synti, kun noin riskiä väkeä, -niin kuin mustalaiset ovat, maamiehet elättävät ja antavat heille -mitä ikänsä ylettyy ja sillä tavoin ikään kuin kehottavat mustalaisia -laiskuuteen ja työttömyyteen. - -Mustalaiset puolestaan sanoivat, että heidät on luotu sillä tavoin -elämään eivätkä he voi sitä asiaa auttaa. - --- Voisittehan ehkä pitää itsenne puhtaampina ja elää -säännöllisemmästi eikä noin siivottomasti kuin te nyt elätte. Te -vaihdatte ja ryöstätte toisiltanne akkoja, niin kuin Savolais-Matti -tänä aamuna pajassa kertoi, että mustalaisilla oli eilen tappelu -Savolaisessa eräästä nuoresta Liena-nimisestä mustalaisnaisesta. -Siinä tappelussa oli yksi mies saanut niin pahoja haavoja, jotta -täytyi jäädä taloon potemaan, eikä tiedä, jos siitä miestä -milloinkaan enää tullee, puhui Yrjö. - -Tämän kuultuaan Korri ensin vaaleni, sitten punastui. Hän alkoi -heti puhua toisille mustalaisille omalla kielellään. Pian he olivat -kiivaassa keskustelussa, jota kesti hetken aikaa. Talonväki katseli -mustalaisten levotonta liikuntoa ja vanhat miehet arvelivat, että -mustalaiset olivat suuttuneet siitä, kun Yrjö ja Antti heitä -soimasivat; mutta pian he huomasivat että mustalaisilla oli omat -tuumansa, kun Korri kysyi: - --- Tietääkö Yrjö kulta sanoa, kuinka paljon niitä mustalaisia oli -Savolaisessa? - --- Kaksi hevoskuormallistahan niitä Matti sanoi olleen. Kolme oli -miehiä ja muut olivat naisia ja lapsia, vastasi Yrjö. - --- Mihin päinhän ne lienevät lähteneet menemään? kysyi taas Korri. - --- Sitä ei Matti sanonut enkä minä tullut kysyneeksi, mutta -Savolaisestahan sen saisi tietää, vastasi Yrjö. - -Taas mustalaiset puhelivat vähän aikaa omalla kielellään. Vihdoin -Korri sanoi: - --- Kuulkaahan kunnioitettava lautamies: jos nämä, meidän joukko, -saisivat jäädä teille yöksi. Me miehet kävisimme tapaamassa niitä -mustalaisia, jotka eilen Savolaisessa olivat. Ne ovat Hemmon joukkoa, -ja niistä on yksi mies minulle vanhaa hevosvelkaa, niin jos minä -sattuisin saamaan velkani pois. Minä olen heitä tavoitellut jo monta -aikaa, mutta en ole milloinkaan heitä tavannut. - --- Saavathan he olla vielä vähän aikaa ja sitten mennä toisiin -taloihin yöksi; johan te nyt olette meillä olleetkin kotvan aikaa, -vastasi isäntä. - --- Mitä sinä Korri isännästä kiusaat. Johan meille piisaa oloa tässä -talossa. Onhan niitä muitakin taloja yötä olla. Onhan meillä lavea -lääni eikä tarvitse olla hyväin ihmisten vastukkeena niin kauan -aikaa, sanoi vanhin mustalaisakka, joka kuului olevan Korrin äiti. - -Pian suoriusi matkaan neljä riskiä miestä kahdella hevosella. Miesten -mentyä alkoivat naiset pyytää emännältä papuja, jauhoja, rasvaa, -lihaa, voita, kaaliksia, leipää ja villoja. Kun he näitä kaikkia -olivat saaneet, he läksivät toisiin taloihin kiittäen ja Jumalan -siunausta toivottaen lähteissään. - -Seuraavana aamuna palasivat mustalaiset Lahtelaan ja heillä oli -seurassaan nuori kaunis mustalaisnainen, jota Korri kohteli -erinäisellä lemmellä. He olivatkin siis käyneet ryöstöretkellä, -vaikka valehtelivat menevänsä hevosvelkaa perimään. Pian sen jälkeen -läksi joukko Niemelän kylästä. - -Mustalaisten taloista lähdettyä talon naiset pesivät astiat ja -lusikat, joita mustalaiset olivat käyttäneet. Samaten pestiin penkit, -pöydät, rahit ja tuolit sekä kaikin puolin siivottiin huolellisesti -mustalaisten jälki. - - - - -Lääninmiehet - - - Sisältö: Räsysaksan tulo. Kauppatavaroin luettelo. Kaupanteko. - Karhunkuljettajat. Karhun tanssi ja muut temput. Väkikartun - veto. Kertomus kuinka sudet söivät karhun. Karhu pelastajana. - Harjalainen. Konttikauppiaat. Kappamiehet. - -Eräänä päivänä katsoi Niemelän Sohvi akkunasta ulos ja sanoi -tupaväelle: - --- Tulkaas katsomaan kuka tuolta ajanee meille lakittavalla -hevosella? Sillä on kauhean iso reslareki ja siinä näyttää olevan -juuri kuin heiniä reessä. Miehellä on kilapannahkainen hattu päässä. - -Pian kahahtivat useat nuoret naiset akkunaan ja vähän aikaa -katsottuaan sanoi Anni: - --- Tuohan tuo näyttää olevan räsysaksa Kauranen, ja tuota vanhaa -tuttua et sinä Sohvi tuntenut! Nyt varusta räsyjä ja osta itsellesi -koreutta. - --- Kerkeäähän nuo ryysyt varustaa sittenkin, kun saadaan kuulla, mitä -hyvää hänellä on kaupittavana, vastasi Sohvi. - --- Minä jo melkein muistan ulkoa hänen tavarainsa luettelon, kun -joka talvi olen pari, kolme kertaa sen kuullut, sanoi Anni nauraen. -Kyllähän Longan Antillakin on loruja, kun hän tavaroitansa luettelee, -mutta eivät kenenkään luvut mene niin sätkälleen kuin tämän Kaurasen -luvut. Varustaipas nyt Sohvi oikein tarkkaan kuuntelemaan, kun hän -ilmoittaa pamisuttaa tavaroitansa, niin saat kuulla, miten metkasti -se sujuu. - --- No, oli menneeksi, minä kuuntelen tarkoin, vastasi Sohvi. - -Kun Kauranen pääsi pihalle, hän pysäytti hevosensa, sitoi sen -kiinni, viskasi heiniä eteen ja loimen hevosen selkään. Tuli sitten -tupaan, jossa hyvän päivän sanottuaan heitti hattunsa ja rukkasensa -pöytärahille, hieroi kämmeniään ja lausui: - - Ostetaankos taloon tähän - tavaraa, vaikka kuinka vähän? - Mulla ois yhtä ja toista - kalua myydä, kaikenlaista: - Suuria neuloja, - tupakkaseuloja, - pieniä neuloja, - pippuripalkoja, - parsinneuloja, - niin kuin salkoja, - sulkaneuloja, - sukkapuikkoja, - kinnasneuloja, - jauhoseuloja. - nuppineuloja, - ryyniseuloja, - savikukkoja, - pieniä lukkoja, - silmälasia, - savivatia, - kauneita peilejä - niin kuin leilejä, - kallekuoria, - liivinvuoria, - vingerporia - aivan somia, - pumpulilankaa, - vaikka mihin pankaa, - palmikon terttuja, - hetaleita, herttuja, - vaskisia, hopeisia - helmiä ja sormuksia, - nappeja ja hakasia, - suurta, pientä, naskalia, - saippuaa ja rikkiä, - sekä tenkelikkiä, - suuria, pieniä kampoja, - lehmuksesta vateja, - on myös ongenkoukkuja, - vaan ei ole siimoja, - löytyy lehtitupakkaa: - vinterskaa ja mahorkkaa, - rinkeliä, rääniköitä, - orehkia, kauruskoita, - kantvärkkiä, inkivääriä, - joilla saa yskää kääriä, - vanunkia, veitsiä, - kääntöpäitä, - neulapyssyjä - ynnä niitä, näitä. - Kaikki on helppoa, - rahaa ei maksa; - ottaapi ryysyjä - tämä räsysaksa. - Hyvän, huonon ryysyn - käärin yhteen myysyyn. - Kelpaa vanhat paidat - sekä hurstin laidat, - yliset ja aliset, - puhtaat sekä likaiset, - esiliinat, pöksyt, - hienot sekä paksut, - liinakalsut, riihikot, - merrat, potkut, verkot, - lapsenrievut, liinaviitat, - pyyhkeet sekä riihipaidat. - Kaikki yhteen käärin, - punnitsen ja häärin, - en tee koskaan väärin. - Ei mikään oo niin halpaa, - ettei mulle kelpaa: - ehiät ja rikkinäiset - ovat mulle yhtäläiset. - -Sitten vieras kätteli kaikkia talon miehiä. - --- Jos sinulla, Kauranen, lienee todella kaikkea tavaraa, jota nyt -ilmoitit, niin saa sanoa että - - kaikkia on Katin säkissä, - monta Monnon kukkarossa, - -virkkoi Mauno-setä kätellessään vierasta. - --- Suittaa olla, että minulla on enempikin tavaraa kuin nyt tässä -luettelin tai ei liene kaikkia näitäkään, vastasi vieras. Kun luku on -kerran niin laadittu, niin täytyy se loruttaa alusta loppuun, kävi -tavaran kanssa miten tahansa. - -Miesten keskenään pakinoidessa hakivat naiset ryysyjä. Sitten -mentiin pihalle ja kohta oli Kaurasen reen ympäristö aivan täynnä -ihmisiä, etenkin naisia, joilla oli ryysytyyskät kainalossa. Kauranen -mittasi ryysyt ja antoi tavaraa mitä vain kuka halusi ja hänellä -sattui olemaan, Suuressa punaisessa puukirstussa säilytti kauppias -hienoimmat rihkamatavaransa, vaan suuremmat tavarat niin kuin esim. -vadit, kupit ym., jotka enemmän ottivat tilaa, olivat peräpuolella -rekeä. Heti kun Kauranen aukaisi kirstunsa kannen, otti Niemelän -Mikko savikukon ja alkoi sitä soittaa vinguttaa. Muutamat naiset -koettelivat tinkiä kauppaa tehdessään, mutta Kauranen sanoi: - --- Ei tässä ole mitään tinkimistä. Kaikilla tavaroilla on määrätty -hinta. Jokaiselle ryysynaulalle lasketaan hintaa yksi kopeekka. -Kuinka monta naulaa on ryysyjä, niin monen kopeekan edestä minä annan -tavaraa. Siinä ei ole mitään tinkimistä; vaihda kuin veitsiä, saneli -saksa. - -Siinä tehtiin kauppoja monenlaisia. Naiset enemmiten ostivat -ryysyillä tarvitsemansa tavarat, vaan miehet maksoivat rahan -ostoksistaan. Kun kaikki kaupanteko oli päättynyt, niin Kauranen -matkusti toisiin taloihin. - - * * * * * - --- Mikähän vahinko lienee meidän Antille tullut, kun hänen hevosensa -juoksi kotiin eikä miestä näy missään, ilmoitti Mari-täti tultuansa -ulkoa tupaan eräänä päivänä. - -Tämän kuultuaan meni isäntä pihalle, jossa näki nuoren hevosen -valjastettuna aisoihin, vaan rekeä ja Anttia ei näkynyt missään. -Vähän ajan perästä tuli Antti kotiin läähättäen. Hän oli juossut niin -kiivaasti hevosen perästä, ettei tahtonut henkeäkään tavata. Tupaan -päästyään ja henkensä tavattuaan kertoi hän: - --- Kun minä ajoin lököttelin hiljakseen metsään puita hakemaan, niin -Kukkuraismäen polvekkeessa tulivat karhunkuljettajat vastaan. Heitä -ei hevonen enkä minä älynnyt, ennen kuin he olivat aivan edessä. -Tästä säikähtyi hevonen niin, että heti syrväysi tiepuoleen, reki -kaatui alassuin ja minä sirahdin reestä toituuvaalle (loitolle) -tiepuoleen. Kun hevonen yhtäkkiä kääntyi ympäri ja nykäisi -voimakkaasti alassuin olevaa rekeä, niin katketa rapsahtivat vanhat -vitsaiset saverikot reestä ja hevonen juosta ponnisti minkä käpälästä -lähti kotiin. Minulla ei muuta neuvoa ollut kuin juoksin perästä. - --- Olisithan sinä voinut tulla hiljempäänkin etkä juosta itseäsi -näännyksiin, kun näit hevosen kotiin laukkaavan, virkkoi Antin äiti. - --- Niin kyllä olisin tehnytkin, jos hevonen olisi juossut tietä -myöten, mutta kun minä näin hevosen jäälle päästyään laukkaavan -kohtisuoraan kotiin, niin ajattelin jos eläinraukka hätäpäissään -putkahtaa uhkuavantoon, jonka tiesin Kesselin lahdessa olevan, niin -sen tähden minä niin kiivaasti riensin perästä, selitti Antti. - --- No Jumalan kiitos, kun ei tuosta sen suurempaa vaaraa tullut -ja sinä Antti sekä hevonen olette terveenä päässeet kotiin, sanoi -Mari-täti iloiten. - -Vähän ajan perästä kuului Kermisen rannasta rummun pärinä. Niemelän -molemmat isot koirat rupesivat haukkumaan ja menivät jäälle. Heitä -seurasivat toistenkin talojen koirat. Pojat menivät porstuan -rappusille katsomaan. Kohta erottivatkin heidän silmänsä, että -tulijoina oli neljä miestä, jotka taluttivat kahta karhua. Koirat -seurasivat loitompana karhuja haukkuen harjat siirassa. Niemelän -rantaan tultua pärisivät rummut uudelleen. Niemelän pihalle päästyään -seurue pysähtyi, yksi mies tuli tupaan ja sanoi: - --- Strastui repatta, hjyva paiva. A sapkos tulla tuppa ja anta karhu -tanssi? - --- Jos eivät vain teidän karhunne mitään pahaa tee, niin tuokaa heitä -tupaan, vastasi isäntä. - --- Ei paha teke, ei paha teke, olka huoljet, sanoi mies ja meni -pihalle. - -Kohta tuotiin karhut tupaan. Iso rautarengas oli lävistetty -kumpaisenkin karhun ylähuulen läpi; renkaaseen oli kiinnitetty -rautavitjat, joista miehet taluttivat karhuja. Toiset miehet -kävelivät jäljestä. Jokaisella oli vahva rautapääsauva kädessä. Jos -karhu alkoi käydä uppiniskaiseksi, niin lyötiin sauvoilla armotta -jotta luut loikuivat. - -Kun karhuja tuotiin tupaan, olivat talon kissat Mirri ja Marri pankon -laidalla. Ne pelästyivät niin että karkasivat heti uunille. Siellä -ne nostivat karvansa pystyyn, sylkäisivät ja alkoivat murista hännät -purhallaan. Lapset parkaisivat pelästyksissään ja puristivat äiteinsä -kaulaan kätensä. Vaikka heille oli jo edeltä käsin selitetty, että -karhut tuodaan tupaan, ja näytettykin ikkunasta karhuja, kun ne -olivat pihalla, niin yhtä kaikki säpsähtivät lapset karhujen tupaan -tullessa. - -Tupaan päästyään karhut kävivät lattialle loikomaan. Ne näyttivät -olevan väsyksissä. - --- Anta hjuva isente kaks ljeba karhul, pyysi vanhin karhunkuljettaja. - -Isäntä käski Matin tuomaan tupasesta kaksi leipää, jotka annettiin -karhuille. Syödessään karhut murisivat. Sillä aikaa kun karhut -söivät, kokoontui Niemelän suureen tupaan kyläläisiä katsomaan -karhujen tanssia. He ihmetellen katselivat karhujen paksuja -jäntereitä ja suuria torahampaita sekä kertoivat monta juttua tuosta -merkillisestä pedosta, jolla on yhden miehen mieli ja yhdeksän miehen -voima. - --- On isente viinuska antat kaks vaterkka, pyysi karhusaksa. - --- Onhan viinaa, sanoi isäntä ja haki viinaa. - -Yleisö luuli, että karhuille annetaan viinaa, mutta miehet -pistelivätkin itse viinan suuhunsa ja alkoivat sitten komentaa -karhuja, jotka näyttivät olevan aivan haluttomat tanssimaan. Eräs -miehistä jo lyödä lojautti karhua sauvalla, mutta isäntä kielsi sen -ja sanoi: - --- Te ette saa minun talossani käydä rääkkäämään viattomia -luontokappaleita. Jos eivät ne lyömättä tanssi, niin menkää matkaanne. - --- Stostielait, sanoi ryssä ja kävi penkille istumaan. - --- Antakaa karhuille viinaa, niin kyllä ne tanssivat että töppöset -löyhkää, neuvoi seppä. - --- Anta isente vjel kaksi vaterkka viinuska, kul mine maksa, pyysi -karhunkuljettaja. - -Isäntä toi vielä lisää viinaa, jonka ryssä kaatoi kahteen kuppiin, -joita näytti karhuille ja sanoi: - --- On smirno, viinuska vuipit. - -Kohta olivat karhut pystyssä kahdella jalalla. Ryssä antoi ensin -vanhemmalle, sitten nuoremmalle karhulle kupin kumpaisellekin -etukäpäliin. Pian karhut loikkasivat viinan suuhunsa. Ryssä otti -tyhjät kupit pois, antoi karhuille sauvan kumpaisellekin käpäliin ja -sanoi: - --- Ikrait. - -Heti alkoivat toiset kaksi miestä lyödä rumpua ja karhut rupesivat -tanssimaan. Väki siirtyi ympäri tupaa jättäen piirin keskelle. Karhut -kävelivät kahdella jalalla ja pitivät etukäpälissään sauvaa, tuon -tuostakin ne lytkäyttivät ruumistaan ja mörisivät. Näin ne kulkivat -ympäri piiriä pari kolme kertaa ja sillä oli tanssi suoritettu. -Rahvas nauroi ja osoitti sillä tavoin mieltymystään. Sitten -lakkasivat rummut soimasta ja komentaja sanoi ensin venäjäksi ja -sitten suomeksi: - --- Kui piika maka? - -Heti kävivät karhut pitkälleen lattialle ja ojensivat koipensa -suoriksi. Sen jälkeen taas komentaja sanoi kahdella kielellä: - --- Kui poika hernettä varasta? - -Nyt kävivät karhut polvilleen ja mennä hiipivät hiljaa eteenpäin. Sen -jälkeen komentaja huusi taas: - --- Kui maatuska kirkko mene? ja antoi sauvat karhuille. - -Karhut kävivät sauvojen nojassa ja liikata lynkkäsivät. Sitten -komentaja sanoi taas venäjäksi ja suomeksi: - --- Kui pjäätä kivistä? - -Karhut rupesivat pitelemään päätään etukäpälillään ja murisivat. - -Kun nämä temput oli tehty, niin antoivat ryssät hatun kumpasellekin -karhulle etukäpäliin ja sanoivat: - --- Tenki pirat. - -Hatut saatuaan kävelivät karhut kahdella jalalla ympäri tupaa -pitäen hattuja etukäpäläinsä välissä. Kuka viskasi rahaa hattuun, -sille karhut kumarsivat, vaan kuka ei rahaa antanut, niin sille ne -vihaisesti murisivat. Kun ei enää kenkään rahaa antanut, karhut -veivät hatut isännälleen, joka otti rahat hatusta ja luki ne. -Saaduilla rahoilla maksoi ryssä isännälle viinan, vaan leivistä ei -isäntä rahaa ottanut. Loput rahat korjasi ryssä kukkaroonsa. Sitten -hän sanoi: - --- On kuka tahtot väkkarttu vettät karhu kans? - --- Uskaltaakohan siihen käydä väkikartun vetoon, jos karhu tekee mitä -pahaa? kysyi seppä. - --- Ei karhu teket pahho, minä on takko, vastasi ryssä. - -Pian ilmestyi kaksi nuorta miestä väkikartun vetoon. He toivat vahvan -kartikan ja laudan. Ryssän käskystä kävi vanhempi karhu toiselle ja -miehet toiselle puolelle lautaa, kumpaistenkin jalat olivat laudassa -kiinni. Karhu otti etukäpälillään kiinni kartikan keskeltä ja miehet -pitivät käsillään toinen toisesta ja toinen toisesta kartikan päästä. - --- Valmis, sanoi ryssä. - -Miehet koettelivat vetää väkikarttua puoleensa minkä jaksoivat, mutta -karhu piti voimakkaasti kiinni ja niin pysyi karttu paikoillaan. -Vihdoin kun karhu tunsi, että miehet olivat panneet kaiken voimansa -liikkeelle, se nykäisi yhtäkkiä väkikarttua niin voimakkaasti, että -miehet kohousivat ylös istualtaan ja tulla heilahtivat yli laudan -karhun puolelle suin päin lattialle. Tämä näytti huvittavan karhua -ja se mörisi hyvillä mielin. Rahvasta nauratti tämä tapaus. Noloina -nousivat miehet lattialta, eikä mieli enää tehnyt toista kertaa -voimia koettamaan karhun kanssa, vaikka heitä siihen kehotettiin. - --- Kyllä olet väkevä, vaikka hölmö sinä sentään olet, kertoi kylän -seppä. Tästä tulee jo parikymmentä vuotta aikaa, kun minä toisten -poikain keralla olin salossa hevosia paimenessa. Eräänä kuumana -yönä kuulimme hirmuisen kiljunnan ja rähinän Metsomäen puolelta. -Me riensimme sinne ja näimme, kuinka suuri parvi hukkia ahdisteli -karhua, mutta eivät susiparat uskaltaneet käydä karhun kimppuun, -vaikka heitä oli paljon. Vihdoin löysi karhu halkopinon, kiipesi -sen päälle, otti sylillisen halkoja pinosta ja viskata roppasi ne -susien päälle. Sudet siirtyivät edemmäksi, vaan lähenivät uudestaan -ja koettelivat saada karhua alas pinon päältä. Karhu uudisti entisen -temppunsa, ja usea hukka sai kyllä aika kolahduksen, niin että oikein -vokisi, mutta siitä huolimatta eivät sudet vain karhua jättäneet -rauhaan. Me kyllä koettelimme huutaa, vaan ei se näyttänyt mitään -vaikuttavan petojen tappeluun. Vihdoin kun halot olivat pinosta -loppuneet, sudet karkasivat vihan vimmassa kontion kimppuun. Vähän -aikaa kesti kauhea meteli, mutta hukat vihdoin voittivat karhun -ja söivät sen suuhunsa. Me kun olimme aivan aseettomat, emme -voineet mitään tehdä, vaan palasimme hevosten luo, jonne luulimme -pitkähäntien tulevan, mutta onneksi ne suuntasivat matkansa toisaanne -päin ja niin pääsimme heistä rauhaan. Tämä tapaus pelotti meitä niin -kovin, ettemme uskaltaneet nukkua koko yössä. - -Karhunkuljettajat menivät matkaansa ja miehet kertoilivat monta -tarinaa karhun urotöistä, joita halulla kuunneltiin. Ukko-Lauri -kertoi postissa ollessaan kuulleensa että karhu oli eräässä paikassa -pelastanut talonväen rosvojen käsistä. Asia oli ollut seuraava: - --- Karhunkuljettajat olivat kerran tulleet erääsen yksinäiseen taloon -illalla ja pyytäneet yösijaa, joka heille annettiin. He veivät karhun -olkilatoon yöksi ja itse kävivät tupaan makaamaan. Mutta yöllä tuli -taloon kolme rosvoa ja alkoi siinä elämöidä vaatien talosta rahaa, -muuten he uhkasivat tappaa joka ainoan hengen. Miehiä ei sattunut -talossa olemaan kotona kuin vanha ukko, joka hädissään koetteli hakea -rahakirstun avainta, mutta ei sitä niin pian tavannut. Rosvoilla oli -ollut hirmuiset aseet. Kun karhunkuljettajat havaitsivat vaaran, -meni toinen heistä ulos ja toi karhun tupaan käskien sen runtelemaan -rosvoja. Yhdellä iskulla löi karhu erään rosvon kuoliaaksi ja toiset -pötkivät pakoon, ja niin pelastui talonväki ja heidän omaisuutensa -rosvojen kynsistä. - --- Olkoonpa niinkin, että karhunkuljetuksesta on joskus ollut jotain -hyötyäkin, mutta kyllä niistä on enemmän vahinkoa, sanoi Antti. -Kuinka monta hevosta ja ihmistä karhut ovatkaan säikäyttäneet! -Törmälän Yrjökin toissa talvena pelästyi niin kovin karhua, että tuli -heikkomieliseksi, eikä miesparka taida ikänä tulla aivan terveeksi. -Ja mikä rääkkäys se onkaan karhuille, kun niitä kuljetellaan kaiken -talvea, pidetään vähällä ruualla ja lyödään armottomasti. Lahtelan -Paavo kertoi, kuinka viime talvena kuljettajat löivät karhua -Kuunjoen kohdalla niin armottomasti, että karhuraukka oikein tuli -liikkaavaksi. Saisi armollinen esivalta aivan kieltää koko karhujen -kuljettamisen. Välistä tunnottomat ihmiset riuhtovat ja tempaavat -vitjoista, niin että karhun huulet ovat aivan verisinä. Tunnollista -ihmistä oikein säälittää nähdessä tuollaista rääkkäystä. Tähän -esitykseen myöntyivät kaikki ja sillä tuumin meni kukin kotiinsa. - - * * * * * - -Eräänä päivänä tuli Niemelään harjaukko raskas nahkainen laukku -selässä ja keppi kädessä. Hyvän päivän tehtyään hän istahti penkille -ja heitti laukkunsa olaltaan. - --- A mitä osta emanta, mitä osta isanta ja mitä osta muu pere? Kaikk -on hjuva ja huuvista. Etsika vanha harju, etsika harjaksi, etsika -sika ja lehmä rakko, pyysi harjalainen. - --- Mistä Petruska matkustaa? kysyi Mauno-setä. - --- A taall kävele umpari kulla, a mitta ei kuulu, vastasi harjalainen. - -Mikko toi suuren puhalletun sianrakon, jonka harjamies leikkasi -pussiksi, pyysi sitten emännältä kaurajauhoja, joita pani rakon -sisään ja alkoi hieroa rakkoa. Sen pehmeäksi saatuaan hän puhdisti -pois kaurajauhot, jotka antoi emännälle. Rakkoon hän pani omia -tavaroitaan. Rakosta hän antoi Mikolle pari vaskisormusta. - -Mari-täti toi vanhan pellavaharjan, josta sai vaskisen kamman. -Petruska kolisteli vasaralla pihkat pois harjasta ja pisti sen sitten -konttiinsa. - -Talon tytöt toivat myös harjaksia ja ottivat helmiä ja kultanuppisia -neuloja. Ukko-Lauri osti itselleen niinikään harjaksilla vaskisen -korvalusikan. Emäntä osti elohopeaa ja haisupihkaa. Isäntä osti -vanhaa miestä (arsenikkia) ja Antti osti ketunmyrkkyä. - --- Mistäs Petruska on kotoisin? kysyi Yrjö. - --- Venäjältä olen Kaspskoi kupernista, johon Vuiburista tullo tuhat -virsta, vastasi Petruska. - -Sitten harjamies pyysi ja sai ruokaa, josta hän antoi emännälle -suuren parsineulan ja vähäsen kamferttia. Kun ei enää mitään kauppaa -tullut, harjalainen läksi matkaansa. - -Talven pitkään kulkee konttikauppiaita tai laukkuryssiä kylästä -kylään ja talosta taloon. Heillä on kaupattavana monenlaisia huiveja, -nauhoja, terttuja, hienoa pumpulivaatetta, pumpulilankaa, rihmaa -ym. Tavallisesti nämä ovat tehneet kauppoja puhtaalla rahalla, -mutta ovatpa he rahan asemesta ottaneet sukkia, kintaita, lapasia, -metsäeläinten nahkoja sekä hopeakaluja niin kuin solkia, rekkoja, -sormuksia ym. Nämä ovat olleet ne, jotka ovat kansalliskoristeet ja -arvokkaimmat esineet Suomesta kuljettaneet ikuiseen unholaan antaen -sijaan arvotonta rojua. - - * * * * * - -Ennen joulua oli suoritettava kaikki kappamiehet. Rovastille ja -kappalaiselle vietiin heidän saatavansa kotiin, mutta toiset -kappamiehet ajelivat ympäri pitäjää saataviaan kokoilemassa. Ensin -kävi seppä. Hän tuli jo lauantai-iltana sepänpäiville, viipyi yli -pyhän ja vasta maanantaina hän meni pois. Hänelle annettiin aprakaksi -(palkaksi) seitsemän kappaa, puoleksi rukiita ja puoleksi ohria, -kutakin aatraa kohden. Kun Niemelässä oli viisi kyntöaatraa tai -oikeastaan viisi työhön kykenevää hevosta, niin seppä sai palkakseen -yhden tynnyrin ja viisi kappaa sekä kapan papuja, kuvon olkia, pari -lammaskäpälää, viisikon liinaa ja villoja. - -Sitten tuli kanttori saatavilleen. Hänelle olisi tullut kolme kappaa -ohria ja kauroja, mutta Niemelän isäntä mittasi kolme kappaa rukiita -ja antoi vielä olkikuvon. Emäntä antoi liinoja viisikon. Voin ja -villat oli kanttori samaten kuin koulumestarikin jo saanut kesällä. - -Koulumestarille olisi tullut vain kappa rukiita, mutta Niemelän -isäntä antoi kolme kappaa. - -Jahtivoudille olisi tullut kappa rukiita numerolta, mutta kun -hän kävi joka talossa, niin hän sai kapan kustakin. Samoin sai -siltavoutikin, vaikka ei hänellekään olisi ollut tulevaa kuin kappa -rukiita numerolta. - -Suntion saatava oli puoli kappaa talolta, mutta koko kappa hänellekin -annettiin sekä vielä viisikko liinaa kellon nauhaksi. - -Haudankaivaja, joka piti pitäjäntuvan lämpimänä ja puhtaana, oli -saapa siitä toimestaan kapan rukiita numerolta, vaan hänellekin -annettiin kappa talosta, ja haudan kaivamisesta maksettiin -erittäin: kappa rukiita kesällä ja kaksi kappaa talvella, joka oli -asianomaisten kuolinpesäin suoritettava. - -Lautamiehen varsinainen palkka teki myöskin kapan rukiita numerolta, -mutta hänellekin annettiin kappa talosta. Tällä tavoin karttui näille -pikkuvirkamiehille monenvertaisesti tuloja yli heidän laillisten -saataviensa. - -Myös tuli talollisten suorittaa laamannin kapat, tuomarin kapat sekä -käräjän hyyrykapat. - -Kaikki nämä kappamiehet suoritettuaan sanoi Niemelän isäntä: - --- Jos kaikki ne saamamiehet, joille talonpoika saapi maksaa, -olisivat yhtaikaa aidalla, kun maamies siemenensä maahan kylvää, -niin ei moni uskaltaisi kylvää ollenkaan, vaan pelästyksissään -jättäisi koko toimen tekemättä, kun hänen vaivansa näöstä niin monta -malkkimahaa osansa ottaa, joten kylväjälle monesti ei jää kuin pienin -osa. - - - - -Pyhän vietto - - - Sisältö: Lauantaivalmistukset. Saunan kylpeminen. Kirkkoon lähtö. - Kirkkoon meno. Kirkossa olo. Kotiin tulo. Iltapuoli. - -Edellisissä luvuissa kerrotut tapaukset olivat joulun edellä -syystalvella toimitetut. Kun joulun vietosta olemme jo ennen -kirjoittaneet, niin harpataan ne yli ja siirrytään joulunjälkeisiin -toimiin. - -Siunatun ja kalliin joulujuhlan kuluttua on pitkä sininen talven -selkä edessä, jolloin elämä maalla on ikävän yksitoikkoista. -Ainoastaan sunnuntai- ja juhlapäivät virkistävät ihmisten mieliä ja -antavat uusia voimia nousevan viikon toimille, jotka pääasiallisesti -ovat samat kuin tämänkin viikon tehtävät. Sen tähdenpä sunnuntaita -ikävällä odotetaankin ja jo lauantaina varustetaan mitä pyhänä -tarvitaan. - -Lauantaina tuvan lämpöön aikana korjasivat Niemelän naiset rukkinsa -(vokkinsa) tuvasta eteiseen. Talon tyttäret ynnä nuoremmat naiset -pesivät varilla vedellä ja hankasivat tuohiviholla talon puuastiat, -pöydät, penkit, tuolit ja rahit sekä ikkunat pihtipielineen. -Emännät leipoivat ja paistoivat ohraisia pyhäksi. Potaatit -kuorittiin ja pantiin savivateihin lihan kanssa paistumaan uuniin -sunnuntaimurkinaksi. Ukkomiehet varustivat halot ja kiskoivat päreet -pyhän tarpeiksi. Poikamiehet toivat heiniä kotiin pyhän varalle. - -Päivällisen jälkeen oltiin tupatöissä. Miehet paikkailivat ja -tervailivat sekä omansa että naisten kengät. Pojat hakkasivat -ukkomiehille tupakat. Naiset varustelivat miehilleen ja lapsilleen -pyhävaatteita, rikkinäiset paikattiin ja kaikki vaatteet silitettiin -kaulaamalla. Pienten lasten rievut pestiin ja kuivattiin tuvan -nurkkaorsilla. Vanhemmat naiset korjailivat ja varustelivat -pyhävaatteitaan. Mari-tätikin paikkasi tuohitohvelinsa, jonka -tehtyään hän viskasi ne penkin alle ja sanoi: - --- Jos eivät liene kauniit, ovathan ne kumminkin vahvat; välttäväthän -ne jalan alle käydessä, pöydän alle syödessä. - --- Sauna jo kohta joutuu; jos tahdotaan ennen kylpemistä syödä, niin -sen pitää tapahtua pian, sanoi Kaisa saunasta tupaan tultuaan. - -Huttuvadit olivat jo pöydällä odottamassa ja voikin oli pesään -pantuna sekä pieni puukuppinen käännetty pesän päälle alassuin, -ettei voi pesässä jäähtyisi ja hyytyisi. Emännän kehotuksesta toivat -nuoremmat naiset maitoharmaata kapoilla ja niin kävi perhe syömään -ottaen itsekukin oman lusikkansa lusikkakorista. Pöytään istuttiin -tavallisessa järjestyksessä. - -Illallisen syötyään menivät ensin poikamiehet ja sitten vanhemmat -miehet saunaan. Pojat ensin kylpeä ropsivat, tulivat alas ja kävivät -saunan penkille istumaan ja keski-ikäiset miehet menivät lautasille -kylpemään. Sillä aikaa kun vanhemmat miehet kylpivät, pesivät tytöt -poikien päät selvitetyllä lipeällä ja omatekoisella saippualla. Kun -vanhemmat miehet kylpivät kauemmin, pojilla oli aikaa yhtä ja toista -tarinoida. - --- Kas Antti kun sinun ihoosi on tarttunut vastanlehtiä, kylläpäs -sinä olet kylpeä vatkannut aika lailla, virkkoi Matti. - -Antti poimi iholtaan vastanlehdet, viskasi ne lattialle ja sanoi: - --- Tuonne minä heidät laitan. En suinkaan minä rupea vastanlehdistä -syntejäni lukemaan, niin kuin meidän ukot tekevät. Minua oikein -viime kesänä nauratti, kun meidän ukko-Lauri saunasta tultuaan istui -huoneen rappusilla, noppoi vastanlehtiä pinnaltaan ja luki niissä -olevat reiät sanoen niistä saavansa tietää, kuinka monta syntiä hän -oli sinä päivänä tehnyt. - -Miesten tultua lautasilta alas tytöt pesivät heidänkin päänsä. Pojat -menivät lautasille ja pesivät siellä itsensä. Sitten he juosta -kipaisivat paljain jaloin tupaan, niin kuin olivat tulleetkin. Sitten -tulivat ukkomiehet saunaan ja lukivat hiljaa saunatervehdyksensä. - -Kun keski-ikäisten miesten päät oli pesty, niin hekin menivät -lautasille pesemään, jonka tehtyään he menivät tupaan. Vanhain -miesten päät kävivät tytöt pesemässä lautasilla. Ukkomiehet -puolestaan pesivät poikainsa pienet pojat, jotka he olivat -sylissään saunaan kantaneet. Kun lapset oli pesty ja kylvetetty, -ottivat tytöt heidät alas, panivat puhtaat paidat lasten ylle ja -antoivat ukkomiehille löylyä mikäli he tarvitsivat. Ukot kyllin -kylvettyään panivat paidat päällensä, tuohitohvelit jalkaansa, -ottivat kylvettämänsä pojat käsivarrelleen ja läksivät astumaan -tupaan. Tiellä käydessään he lukivat "Isä meidän", jonka pienokaiset -kertoivat sanasta sanaan ukkojen perästä. Tupaan tultua olivat -hivukset jäässä. - -Kun miehet olivat saunasta tupaan palanneet, tulivat naiset saunaan. -Vanhimmat naiset tulivat ensin. He pesivät ja kylvettivät miniäntensä -tyttäret, joille sitten äidit panivat puhtaat vaatteet ylle. Äidit -veivät lapset sitten tupaan. Vanhat vaimot tervehtivät saunaan -tultuaan ja loitsivat lautasille päästyänsä. Heidänkin päänsä pestiin -lipeällä ja maasaippualla. Vanhain naisten saunasta päästyä kylpivät -nuoremmat vaimot ja viimeiseksi tytöt. - -Kylpeissään sanoi Helka-ämmän miniä Elli: - --- Voi hirmuista kauhistusta! Minunkin anoppini aikoo mennä -rippikirkkoon huomenna ja tänä iltana noin taikuutta harjoittaa, niin -kuin te kuulitte ja näitte. Ja mikä vielä enemmän kauhistuttaa on se -ettei hän raukka pidä ehkä edes sitä syntinäkään. Ajattelin jo ruveta -hänelle sitä muistuttamaan, vaan eihän siitä olisi muuta tullut kuin -pahennusta. Kylläpäs meidän ukko koismaa muita koreudesta ynnä muista -paheista, mutta eipäs ämmäänsä sanallakaan nuhtele velhoudesta. - -Tupaan päästyään kampasivat naiset ensin lastensa, sitten omat -päänsä. Miehet myös kampailivat poikiensa ja omat päänsä. Sitten -tytöt laittoivat vuoteet vanhuksille sänkyyn, vaan pojille tehtiin -lisuista tilat lattialle. Nyt kun kaikki lauantaitoimet oli tehty, -käytiin levolle odottamaan sunnuntain tuloa. - -Sunnuntaiaamuna ei noustu niin varhain kuin arkioina. Kukko -räpsytteli siipiään ja huusi jo kolmannen kerran "kukko kiekuu", kun -Helka-ämmä nousi, puhui tulen liedestä, sytytti päreen palamaan ja -alkoi lukea suuresta virsikirjasta ripistä ja Herran ehtoollisesta. -Mari-täti nousi myöskin ja rupesi lukemaan "Huutavan ääntä". - -Sen perästä nousivat vanhemmat miehet ja vihdoin koko perhe. -Aamurukousten jälkeen alkoivat kirkkomiehet tuoda kirkkovaatteitaan -tupaan lämpiämään. Sitten käytiin suurukselle, johon kaikki muut -ottivat osaa, mutta ukko-Lauri ja hänen vaimonsa Helka-ämmä eivät -syöneet, kun he olivat rippikirkkoon menossa. - -Ukko-Lauri tiedusteli isännältä ynnä muilta miehiltä, olisiko -kenellä vaihtaa kopeekan rahoja pienemmiksi, jotta saisi panna -kirkonkukkaroon. Kun ei oman talon miehillä ollut niin pieniä rahoja, -niin ukko-Lauri laittoi poikansa toiseen taloon rahaa vaihtamaan, -josta tämä saikin neljänneskopeekkoja. Mauno-setä moitti ukko-Laurin -tarkkuutta, kun ei raatsi koko kopeekoita panna kirkonkukkaroon, -mutta ukko-Lauri vastasi: - --- Jos minä kumpaiseenkin kukkaroon panisin kopeekan ja vaimoni -tekisi samoin, niin menisi jo neljä kopeekkaa, mutta nyt se suoriaa -kopeekalla koko asia. - --- Viepikö mummo minut kirkkoon? kysyi pieni Elli Helka-ämmältä. - --- Jos mummon tyttö lienet, niin viepihän mummo piiansa kirkkoon, -vastasi mummo. Käyhän äidiltäsi kysymässä, laskeeko hän sinua -kirkkoon. - --- Olen minä mummon tyttö, olen, huusi pieni Elli mennessään ja -juoksi äitinsä luokse ja sanoi: - --- Laskeeko äiti minua kirkkoon? Mummo lupasi viedä. - --- Enhän minä lastani kieltäisi kirkkoon menemästä, jos et vain -paleltuisi, vastasi äiti. - --- Elli, sano äidillesi: "Ennenhän viina kylmettyy, ennen kuin piika -paleltuu", neuvoi Mari-täti, jotka sanat Elli kertoi äidillensä. - --- Jos niin on, niin menen ottamaan kirkkonuttusi tupaan, sanoi äiti -ja meni ulos. - --- Hyvää huomenta, toivotti Perätalon isäntä tultuansa Niemelän -tupaan. - --- Jumal antakoon hyvää huomenta, vastasi isäntä. Mitäs naapurille -kuuluu? - --- Eihän tässä mitään kuulu erinäistä, vastasi Perätalon isäntä. -Tulin pyytämään lautamiestä meidän ukkovainajata hautaan kantamaan ja -sitten iltapuolella meille ruumisrokalle. - --- Suur kiitosta kutsumuksestasi; kyllä minä tulen, ole huoletta, -vastasi lautamies. - -Kohta läksi Perätalon isäntä ja hänen perästään meni -Niemelästä joukko ihmisiä Perätaloon ruumista katsomaan. Matti -valjasti isällensä hevosen ja vanhukset alkoivat laittautua -kirkkovaatteisiinsa. Pikku Elliä koetettiin pukea niin hyvästi -kuin suinkin voitiin. Emäntä laittoi kirkkomiehille evästä -parkkikiskoiseen tuohikonttiin. - -Vaatteet yllensä saatuaan vanhukset istahtivat hiukan aikaa. Sitten -he nousivat, kättelivät jokaista tuvassa olevaa aikaihmistä sanoen: - --- Annetaan nyt anteeksi! - --- Anteeksi olkoon, vastasivat toiset. - -Kun kaikille oli anteeksi annettu, vanhukset läksivät. Miniä seurasi -heitä kaatut käsivarrella. Matti vei eväskontin ja asetti sen -reenseville. Mari-täti kantoi pienen Ellin rekeen ja asetti hänet -vanhusten keskeen. Kaatut laitettiin vanhusten eteen ja jaloille. -Hevosloimi käärittiin eväskontin ympärille. - --- Suur kiitosta, rakkaat lapseni, sanoi ukko-Lauri, kun kaikki oli -reilassa ja Matti antoi ohjakset isänsä käteen. - --- Herran haltuun, rakkaat vanhempani, vastasi Matti, kun vanhukset -alkoivat ajaa. - -Matkalla ei ensimmältä puhuttu mitään, mutta kun ajettiin talojen -sivuitse, pieni Elli kyseli talojen nimiä. Matkalla hevonen päristeli. - --- Miksikä hevonen päristeiksee? kysyi pieni Elli. - --- Silloin, lapseni, on matka onnellinen, kun hevonen päristelee, -vastasi ukko-Lauri. - -Vihdoin päästiin maantielle, jossa - - hepo juoksi, tie helisi, - reki rautainen rämisi, - vemmel piukkui pihlajainen, - -ja matkueehen yhtyi muista kylistä tulleita kirkkomiehiä. Muutamia -virstoja ajettua alkoi kirkontorni näkyä, jonka huomattuaan mummo -sanoi: - --- Jo Herran huone näkyy. - - Yks päivä parempi - huoneessa Herrani - kuin kaikki maailman ilo, - kuin nopiast poies kimoo; - mä oven vartijana - sull tahtoisin olla aina. (Vvk. 68:10) - -Pian oltiin kirkon luona ja ukko-Lauri ajoi pitäjäntuvalle. Mummo -nousi reestä ja nosti pienen Ellin myöskin, jonka kanssa hän meni -lämpymään pitäjäntupaan. Ukko-Lauri käänsi hevosensa pihaan, sitoi -sen kiinni, pani loimen selkään ja heiniä eteen, otti sitten -eväskontin olallensa ja meni tupaan hänkin. - -Piitäjäntuvassa asui haudankaivaja, joka nähtyään ukko-Laurin tuli -häntä tervehtimään. Kuulumiset kysyttyään sanoi haudankaivaja: - --- Varhainpas Niemelän ukko on liikkeellä. - --- Aikaiseen kirkkoon, myöhään käräjään, vastasi ukko ja ojensi -samalla eväskonttinsa pitäjäntuvan Sohville, haudankaivajan -emännälle, joka sen korjasi tupaseen. Haudankaivaja käski poikansa -riisumaan Niemelän hevosen ja juottamaan sen kirkkoaikana. -Niitä näitä siinä pakinoitaessa kertyi kirkkoväkeä kertymistään -pitäjäntupaan, niin että se viimein tuli aivan täyteen. - -Vähän ajan perästä tuli suntio avainnippu kädessä. Hän aukaisi -kellotapulin oven ja kapusi rappusia myöten ylös. Joukko pieniä -poikia ja Mäkelän iso koira Halli seurasivat häntä. Kellojen luokse -päästyään suntio aukaisi luukut. - --- Antakaa minun soittaa pientä kelloa, pyysi Mikkelin Pekka -suntiolta. - -Toiset pojat pyysivät samaten. Vihdoin tuli huuto niin kiivaksi, -ettei suntio enää voinut sitä kärsiä vaan karjaisi: - --- Suut kiinni, piritsat. Mikkelin Pekka saa soittaa. - -Sitten suntio otti ison kellon kielestä kiinni ja lyödä pamautti -sillä kellon laitaan. Kellon läppäyksen kuultuaan kirkkomiehet -nostivat hattunsa ja siunasivat. Naiset notkistivat polviaan ja -myöskin siunasivat. Yhdeksän kertaa läppäsi suntio kellon kieltä -laitaan: kolme Isälle, kolme Pojalle ja kolme Pyhälle Hengelle -kunniaksi. Sen tehtyään hän otti suuren kellon nuorasta kiinni ja -alkoi heiluttaen soittaa kelloa. Pekka soitti pientä kelloa samalla -tavalla. Halli istui vakaisesti turpa pystyssä ja ulvoi kellojen -soidessa. - -Aamukellon soitua sanoi Sutelan Olli Mikkelin Pekalle: - --- Kyllä sinä soitit huonosti, koska kello äänsi "käypi, käypi -länttyää, käypi länttyää, eikä kestä kenkä jalassa". - --- Kyllähän jokainen moittia osaa, vaikka ei tehdä osaa, vastasi -Pekka äkäisesti. - --- Halli pitää ajaa täältä pois, koska se niin pahasti ulisee, sanoi -suntio pojille käyden itse kakulleen pappilanpuolimmaiselle ikkunalle -selin poikiin. - -Pojat neuvottelivat vähän aikaa ja sitten jämähtivät Halliin kiinni, -nostivat sen ikkunalle ja yks, kaks Halli pudota puksahti alas -lumihankeen, josta himppusen aikaa lojuttuaan karkasi ylös, älähti -kerran "oih" ja läksi juosta ponnistamaan täyttä laukkaa, häntä -suorana kotiinsa eikä sen päiväsen perästä enää tullut koskaan -kellotapuliin ulvomaan. - -Suntio, huomattuaan mitä pojat Hallille tekivät, torui heidät -näpönähjäksi ja uhkasi laittaa heidät samaa tietä alas. Pojat olivat -häämeissään jokainen ja seisoivat noloina niin kuin syntisparka -ainakin. - --- Nyt kun ruumiille soitetaan, aloitetaan pienellä kellolla, koska -Aholan muori on vanhin haudattavista, sanoi suntio Mikkelin Pekalle. -Kas niin, nyt aletaan. - -Hautauskellot soitettuaan suntio kävi aukaisemassa kirkon ovet, -joista kohta tulvasi väkeä sisään. Kukin notkisti polviaan kirkon -kynnyksen yli astuttuansa ja siunasi itsensä. Sitten tuli suntio -takaisin kellotapuliin ja kävi katsomaan pappilanpuoleisesta -ikkunasta. - -Pappilan renki ajoi mustalla ruunalla ison pytingin rappusten eteen. -Länkien harjustimet olivat kulkusia täynnä ja reen perässä riippui -karhunnahka. Vähän ajan perästä tuli rovasti poikineen ja he kävivät -rekeen istumaan: rovasti vanhimman poikansa kanssa reen perään ja -nuorempi poika rengin viereen vasemmalle puolelle. Sitten alettiin -ajaa kirkolle. Niin pian kuin rovastin hevonen läksi liikkeelle, -soitti suntio papinkelloa siksi, kunnes rovasti pääsi kirkkoon. Sen -perästä soitti Mikkelin Pekka pienellä kellolla rippirahvasta. Renki -ajoi takaisin pappilaan hakemaan "naisvaltoja" kirkkoon. Kappalainen -ajoi toista tietä rouvineen ja tyttärineen kirkolle. Kanttori ajoi -heidän perästään. Suntio tuli myös kirkkoon, tervehti valtoja, -viritti tulen sakastin uuniin ja lämmitti ensin kätensä, sitten muun -ruumiinsa uunin edessä. - -Kansa istui sievästi kirkossa, miehet oikealla ja naiset vasemmalla -puolella. Parvilla oli nuori kansa, pojat miesten ja tytöt naisten -puolella. Edellisten joukossa oli pari pitäjän keikaria, Miettilän -Matti ja Hännin Pekka, jotka hiljaa kuiskailivat keskenään, ja suu -vääntyi tuon tuostakin sen verran nauruun kuin kirkon pyhyys salli. - --- Minä kun tulen kirkkoon, niin "Isä meidän" luettuani katsahdan -ensin tyttöjä, sitten tuttuja poikia ja muita miehiä sekä viimeiseksi -pappia, kuiskasi Hännin Pekka. - --- Tunnetko sinä Pekka tuota valkoveristä tyttöä, joka sopottelee -Niemelän Kaisan kanssa? kysyi Miettilän Matti. Se näyttää olevan -oikein rikoisa tyttö. - --- Se on Saarelan Anni, Niemelän Kaisan serkku, vastasi Pekka. - --- Kyllä on komea tyttö, vaan "mitä koiran koreudesta, pahan vaimon -valkeudesta". Hän kuuluu olevan häijysisuinen eikä niin nerokaskaan -kuin Niemelän Kaisa, virkkoi Matti. - --- Se suittaa olla turhaa ämmien lörpötystä, kuiskasi Pekka. -Tuonnäköinen ihminen ei voi olla häijy, vaikken minä sentään osaa -takaukseen mennä; sillä voipihan olla "mustalaissydän muria sekä -vankka vaikullakin". Useastihan häijy on kaunis ja kaunis on häijy. -Mutta niin viehättävää tyttöä ei ole koko pitäjässä kuin Niemelän -Kaisa on. Se kun joutuu aikaihmiseksi, niin se raastaa sydämen monen -pojan rinnasta, ja onnellinen se kuka Kaisan saa. - --- Ensi syksynähän siinä on kilpoopiika, todisti Matti. - --- Ketäs teiltä tuli kirkkoon? kysyi Niemelän Helka-ämmä Peräkylän -Marilta. - --- Vilppi ja Liisa tulivat. Olisi emäntäkin tullut, mutta ei päässyt, -kun lehmä tuli kipeäksi, vastasi Mari. - --- Jokos teillä on monta lehmää poikinut? kysyi Latun Kaija Törmälän -emännältä. - --- Ei ole vasta kuin kolme. Meidän lehmät ovatkin tänä vuonna -myöhäisiä, vastasi Törmän emäntä. Entäs teillä? - --- Ei meilläkään ole enempi kuin neljä. Kuusi niitä olisi oikeastaan -poikinut, vaan kaksi jääpi mahoksi, vastasi Latun Kaisa. - --- Jokos teidän pellavat on kehrättyjä montako korvoa te saitte -loimia ja montako kuteita? kysyi Laatokan Liippo Hallikaisen Kaisalta. - --- Ei meillä vielä ole kaikkia kuteita kehrätty, mutta palttinaloimia -on kymmenen korvoa ja rohtimista taitaa olla saman verran, vastasi -Kaisa. Entäs teillä? - --- Vähän meillä tänä vuonna saatiin, kun ruoste kesällä söi pellavat. -Meidän Mikko ja Sohvi kävivät keväillä pellavan teossa, ja nämä sen -keukoset eivät panneet ruosteelle syöttöä, vaikka emäntä käski ja -neuvoi tieten taiten. Siksi meidän pellavoista ei ole mihinkään tänä -vuonna. Ei saatu kuin viisi korvoa, huonoja höppyjä nekin, virkkoi -Liippo. - --- Vieläkö teillä on miten puimista? kysyi ukko-Lauri Vähikkälän -kompromilta, maanjako-oikeuden lautamieheltä. - --- On kaksi kekoa koskematta ja taitaa vielä tulla puolikymmentä -ahdosta kauroja, vastasi kompromi. - --- Meillä on vielä kuusi kekoa sekä närte otria ja kaksi närtettä -kauroja, selitti ukko-Lauri. Entiseen aikaan jätettiin meillä aina -joitakuita kekoja kasatuiksi, mutta nykyinen isäntä ei suvaitse -kasattuja kekoja; ne pitää saada vaikka uiden taiden puiduksi. - -Yhtäkkiä kuului parvilta oudonlainen älähdys ja kaikkein silmät -kääntyivät sinne. Maunolan Tuomaalta putosi hattu alas, kun hän -rehenteli reunapuulla. Siitä syystä hän huomaamattansa äännähti -kovemmin kuin suotava olisi ollut. Hän juosta tomotti rappusia myöten -alas hattuansa hakemaan. Suntio tuli myöskin siihen, nuhteli ensin -Tuomasta, sitten potkaisi suurta kirjavaa koiraa, joka älähti kerran -ja juosta lötkötti ulos kirkosta korvat lupallaan. - -Pitäjän vallasväki puheli niitä näitä sakastissa. Vihdoin katsoi -rovasti kelloaan ja virkkoi: - --- Nyt veikkoset on aika aloittaa jumalanpalvelus. - -Pappilan nuori herra, rovastin poika, joka äsken oli papiksi vihitty -ja määrätty isälleen apulaiseksi, saarnasi tänään ensi kerran pappina -ollessaan. Hän antoi kanttorille paperilapun, johon oli merkittynä -tänään laulettavat virret. Kanttori kumarsi ja meni. - -Mahtavan näköisesti astui kanttori lehterillensä, pani numerot -tauluunsa, käänsi sen ensin suoraan alttaria kohti, sitten vinoon -naisten puolelle ja sen jälkeen miesten puoleen ja taas suoraan, -istui alas, pisti murusen inkivääriä suuhunsa ja niisti nenänsä. -Noustuaan seisoalleen hän rykäisi pari kertaa "rikkaan yskää" ja -aloitti aamuvirren. Seurakunta yhdistyi yksimielisesti veisuun. -Loppuvärsyä veisattaessa alttarin puoleinen rahvas veti liian pitkään -kanttorin mielestä. Saadakseen heitä seuraamaan tahtiansa tahi -vaikenemaan hän lyödä rämäytti kirjan kansilla lehterin laitaan niin -että kirkko raikui. - -Aamuvirren viimeistä värssyä laulettaissa meni kappalainen alttarille -ja suntio avasi hänelle oven. Veisun loputtua sanoi suntio -peräkuorissa korkealla äänellä: - --- Rippi- ja herranehtoollisvieraat astukoot ylös kuoriin. -Hiljaisesti astui rippirahvas kuoriin ja kappalainen piti -rippisaarnan. Sen loputtua meni taas kukin paikoillensa ja saarnamies -meni myös sakastiin. - -Nyt soitettiin yhteen. Suntio vei viinipullot ja pikarin alttarille. -Sieltä tullessaan hän niisti herrasmaisesti nenäänsä. - -Kompromi sanoi vieressään istuvalle ukko-Laurille: - --- Kun suntion nenä pärähtää, niin koko kirkko tärähtää. Kun -alttaritoimitus oli päättynyt ja saarnavärsy laulettu, astui nuori -pappi saarnatuoliin ja kaikkein silmät tähtäsivät häntä. Rovasti -ja kappalainen menivät sakastista papin penkkiin, jossa naisvallat -istuivat. Kanttori tuli lehteriltään sakastiin. Suntio nosti -turkkinsa liepeet ja lämmitteli itseään siksi kunnes evankeliumia -alettiin lukea. Hän otti kiireesti kirjan kaapista, alkoi lukea -korkealla äänellä ja olikin jo ennen lopussa kuin pappi. Sitten hän -jatkoi taas tyytyväisenä entistä tointansa puhellen kanttorin ja -koulumestarin keralla aprakan ajosta ja rasittavaisista kylänluvuista. - -Saarnan päätyttyä meni kanttori taas lehterillensä ja suntio -toimillensa. Koulumestari pistäysi myös kirkkoon ja kävi -kirkonmiesten penkkiin istumaan. Ehtoollismessun perästä kävivät -ensin miehet, sitten naiset oikeuspöydässä (ehtoollisella). - -Kun jumalanpalvelus oli loppunut, meni kansa sievästi ulos kirkosta. -Lautamies Lemponen seisoi kirkkotarhan portinpielessä vierasmiehen -keralla ja manasi käräjiin ketä kerkesi ja asia antoi. Niinpä hän -kutsui Törmälän isäntääkin käräjiin vieraaksi mieheksi. Tuo asia -suututti isäntää ja hän sanoi lautamiehelle vihaisesti: - --- Eikö sinulla, sen pöhkö, ole tilaisuutta muualla haukkua ihmisiä -kuin kirkonmäellä. Olisithan sinä saanut tulla kotiini manaamaan, -tiedäthän sen etten minä karkuun mene, niin kuin Munnukan Juho tekee. - -Lemponen ei ollut kuulevinaan koko puhetta, jatkoihan vain tointaan -kaikessa rauhassa. - -Niemelän ukko-Lauri meni pitäjäntupaan, jossa söi emäntänsä ja -pienen Ellin kanssa evästään ja tähteet he antoivat haudankaivajan -emännälle, joka kiitti ja käski poikansa valjastaa Niemelän hevosen. -Sitten sanoi ukko jäähyväiset ja kiitokset haudankaivajan perheelle -ja alkoi ajaa kotiinsa. - -Pitäjän seppä, joka kirkon luona oli maistellut vähän yhden, vähän -toisen taskumatista, oli iloisella tuulella ja meni kirkosta -päästyään pappilaan silmävoidetta pyytämään rovastin rouvalta, joka -uteliaasti kysäisi: - --- Olihan seppä varmaan kirkossa. Mitäs tykkäät meidän nuoren herran -saarnasta? - --- Ai, hyvä kruustinna, vastasi seppä, se vasta oli kelpo saarna, -semmoista harvoin kuullaan. Se oli mainio saarna, sanon minä. Se ei -ollutkaan niin kuin pappa luopertelee. - -Rouva pudisti päätään ja meni toiseen huoneeseen eikä tullut enää -sepän näkyviin, vaan laittoi piian mukana sepälle silmävoiteen. - -Katsahtakaamme vielä, miten kotona sunnuntaita vietettiin. - -Kirkkomiesten lähdettyä istahti Mauno-setä pöydänpäähän ja otti -suuren virsikirjan, josta veisasi päivän evankeliumivirret. Mari-täti -luki peräpenkillä ikkunan vieressä päivän evankeliumin ja epistolan -rukouksineen. Anni luki "Kristityn vaellusta" ja emäntä "Huutavan -ääntä". Nuoremmat naiset, talon miniäimet, luettivat lapsiaan ja -sitten lukivat itse. Jokainen tunsi olevansa velvollinen lukemaan -päivän evankeliumin, epistolan ja rukoukset. Kun ne oli luettu, oli -velvollisuus täytetty. Jos vielä ennätettiin muutakin lukea, niin -hyvähän sekin oli, mutta siihen ei ollut pakkoa. - -Päivän tultua pantiin tupa lämpiämään. Kylän pienet pojat tulivat, -kuiskuttivat jotain talon pojille ja niin mentiin yhdessä mäkeä -laskemaan. Tuvan lämpöön aikana valmistettiin eläimille ravinnoksi -haudetta ruumenista ja rouhevedestä, jotka vietiin läävään. Hiehot ja -härät juotettiin kaivolla kylmällä vedellä. - -Uunista vedetyillä hiilillä keitti emäntä kaalin. Mauno-setä nouti -aitasta raavaslihaa, josta hakkasi niin monta palaa kuin talossa oli -henkilukua. Lapset tulivat pyytämään ja Mauno-setä antoi lihaa, jota -lapset söivät välipalakseen leivän kanssa. Emäntä korjasi lihanpalat -pataan kiehumaan ja toi ryynejä kaalin suurukseksi. Tähteet lihoista -vei Mauno-setä aittaan ja palasi jälleen entiseen toimeensa. - -Lahtelan emäntä pistäytyi Niemelän tupaan ja hänen kerallaan tuli -tupaan kaksi isoa koiraa. Mauno-sedän laulun kuultuaan alkoivat -koirat ulvoa. Mauno-setä ajoi koirat porstuaan ja kävi taas -laulamaan. Koirat rupesivat ulvomaan porstuassa. Nyt otti Mauno-setä -korennon, jolla ajoi koirat pihalle, sulki porstuan oven ja sanoi -vihaisesti: - --- Noista paholaisen vaunuhevosista on hukka heittänyt vastuksen, -jottei saa rauhassa lepopäivääkään pyhittää. - -Sitten hän jatkoi taas lauluaan ja koirat ulvoivat ulkona ikkunan -alla. - --- Teidän vanhukset näyttävät olevan erittäin hartaita sanan -viljelijöitä, sanoi Lahtelan emäntä talon emännälle. - --- Niinhän ne ovat, ei sitä voi kieltää, vastasi talon emäntä, vaan -minä en voi arvata, mitä hyvää mahtaa heidän pauhinastaan olla, kun -he eivät sanaakaan käsitä, mitä lukevat tahi laulavat. - --- Kyllähän he eivät taida lukuansa ymmärtää, vaan suittaahan heillä -sentään olla hyvä usko, virkkoi Lahtelan emäntä. - --- Uskoa ei suinkaan meidän vanhuksilta puutu, vastasi talon emäntä. -He ovat uskovinansa Jumalaan, vaan samalla he uskovat noituutta ja -palvelevat taikauksillansa epäjumalia, halteita ynnä muuta. Tokkohan -sellainen usko auttanee mitään? - -Tätä pakinaa olisi tainnut pitemmältäkin piisata, vaan Anni tuli -huomauttamaan, että hiilet olisi uunista vedettävä ja potaatit -pantava uuniin paistumaan. Sen kuultuaan läksi emäntä askareilleen ja -vieras alkoi pakinoida Mari-tätin kanssa. - -Vähän ajan perästä tuli pieni Juhana ulkoa tupaan ja sanoi: - --- Kirkkomiehet taitavat jo tulla kotiin, kun koirat kuuluvat -haukkuvan. Äiti, saanko minä mennä heitä vastaan? - --- Mene vain, mutta kavahda lapseni, jottet jää hevosten jalkoihin, -vastasi äiti. - -Poika läksi paikalla ja Lahtelan emäntä meni myös kotiinsa. - -Kirkkomiehet -- paitsi isäntää, joka meni Perätaloon ruumisrokalle -ja ukko-Lauria, joka viipyi pitäjäntuvalla -- tulivat melkein -yhtä aikaa, ja heillä oli jokaisella reessä lapsia, jotka olivat -varustautuneet kirkkomiehiä vastaan. Anni veti potaatit uunista -hiilikoukulla ja mätti ne tuohivakkaan, jonka hän kantoi suurelle -pöydälle. Sitten Anni peseysi ja muutti yllensä pyhävaatteet. - -Niin pian kuin kirkkomiehet olivat saaneet vaatteensa riisutuiksi, -he kävivät potaattipaistikoita syömään, johon myöskin kotona olijat -yhtyivät. Antti pyysi äitiänsä tuomaan voita, ja tämä toi puukupilla -voinsuolavettä, jossa oli voimurusia keralla. Sen kanssa syötiin -potaatit. Sen perästä käytiin kohta päivälliselle. - -Muu pere oli jo syönyt, kun ukko-Lauri tuli kirkosta. Tavallisuuden -mukaan oli Helka-ämmä taittanut pellon päästä kolme lepän varpua, -jotka hän pihalle päästyään viskasi tantereelle ja lausui: - - Terve maa, terve manner, - terve mantereen isäntä! - Terve tervehyttäjälle! - Nukkukohon Luojan nurmi, - maatkoon mantereen kamara - ettei vastais vatsoani - eikä sois sydänkäpyä. - -Matti meni vanhempiansa vastaan ja riisui hevosen. Heti ja Mari-täti -menivät myös kirkkomiehiä vastaanottamaan. Riisuessaan pientä Elliä -Mari-täti kysyi: - --- Sanos lapseni, mitä kaikkea sinä kirkossa näit? - --- Näinhän minä siellä paljonkin: papin, lukkarin ja kirkon väkeä -täynnä. Ne olivat kaikki niin yksituumaisia, että toinen teki sitä -kuin toinenkin, vastasi Elli. Kun Peräkylän Mari-täti alkoi yskiä, -niin tekivät kaikki samaa. Sitten aloitti lukkari laulun, ja jokainen -lauloi hänen kanssaan ja kaikilta läksi savua suusta. Minä luulin -heidän kaikkein polttavan tupakkaa, vaan kun en nähnyt piippua -kenenkään suussa, niin kysyin mummolta, mitä savua se oikeastaan oli. -Mummo vastasi, että se on henkeä, joka näkyy kylmässä kirkossa. - --- Mitäs pappi sanoi? kysyi Ellin äiti. - --- Pappi sanoi "langetkaamme polvillemme", ja kaikki kävivät -polvillensa. Minä seisoin penkillä mummon vieressä ja kävin myöskin -polvilleni, vaan kun penkki oli kapea ja minulla oli liukkaat kengät, -niin putosin penkin alle, josta mummo nosti minut jälleen ylös -penkille, vastasi pieni Elli. - -Mauno-setä kävi ukko-Laurin viereen istumaan ja kysyi: - --- Mitäs kirkossa kuulutettiin? - --- Eihän tuolla ollut muita tärkeitä maakuntaa koskevia kuulutuksia, -kuin että hollikyytiin käskettiin ja veronmaksu on ensi torstaista -kahden viikon päästä, vastasi ukko Lauri. - --- Kuuluihan kirkossa tänään saarnanneen pappilan nuori herra. -Minkälainen saarnamies se oli sinusta? kysyi Mauno-setä. - --- Se on kerrassaan kelpo saarnamies. Hän seisoo saarnastuolissa -niin rehdin näköisenä eikä riehu niin kuin meidän kappalainen, jonka -luulee välistä tulevan alas pyttyineen päivineen. Hän saarnasi niin -selvästi, että minäkin ymmärsin jokaisen sanan, vastasi ukko-Lauri. - --- Helppohan sitä on ymmärtää, kun hän puhuu meidän paikkakunnan -murretta eikä suomenkielistä ruotsia niin kuin meidän vanhat papit, -virkkoi Antti. - --- Älä poikaseni moiti meidän vanhoja herroja, kyllä hekin hyvästi -saarnaavat ja selvää suomea, aivan selvää se onkin. Mutta kun tätä -ennen oli rovasti, niin hänen saarnastaan oli vaikea saada selkoa. -Kumminkin se teki hyvän vaikutuksen. Vielä minä nytkin muistan, -kuinka hän meitä varoitti ensikerralla ripille päästäissänsä sanoen: -"Rakkaat lapse! muistaka, ette teitti vanhempa on teitti kasvattanu -suuren huolen alla", selitti Mauno-setä. - --- Taidathan sinä Mauno vielä muistaa, kuinka sama rovastivainaja -kerran Mikkelin sunnuntaina saarnatessaan oikein innostui ja huusi: -"Pikku laps on taiva valdakunda niiku harmapä ukko", virkkoi -ukko-Lauri. - --- Kyllähän tuon muistan, vaikken sanoja käsittänyt, vastasi -Mauno-setä. - --- Vielähän meidän vanhat papit nytkin sanovat: tehtiin häneltä ja -nähtiin häneltä, vaikka me muut ihmiset sanomme: hän teki ja hän -näki, virkkoi Antti. - --- Kuules äiti! sanoi pikku Elli. Kun me läksimme kirkosta, niin -tuli Peräkylän Mari-täti meidän luoksemme, itki ja sanoi mummolle: -"Kuulehan ystäväiseni, kun minulle kävi köyhästi tänä päivänä. -Repolan Auno valitti minulle aamupuolella tyttärensä sormessa olevan -raanin ja pyysi minua lukemaan raanin rasvaa; niin minä odotin -soveliasta tilaisuutta. Kun oikeutta (ehtoollista) antaissa väki -läksi kirkosta ja porstua jäi tyhjäksi, niin minä katsoin siinä -raanin rasvan. Vaan tultuani kirkkoon pappi jo messusi, joten minä en -kerennytkään käydä oikeuspöydässä" (ehtoollisella). - --- Voi kauheaa kauhistusta! virkkoi Ellin äiti. Herran huonekaan ei -saa olla rauhassa heidän taikauksiltaan, vaan he saastuttavat sen -pyhyyden. - --- Kyllähän taikaukset vähitellen jäävät pois, kun kansa valistuu ja -vanhat taikurit kuolevat, tuumasi Matti. - --- Minä en vie enää sinua milloinkaan kirkkoon, kun sinä kaikki -lörpöttelet mitä kuulet, tiuskaisi Helka-ämmä pikku Ellille. - --- Tuollainen asia sietäisi kuuluttaa saarnastuolissa, että kurjat -taikurit älyäisivät karttaa vastedes noin törkeää tekoa, sanoi Antti -vihaisesti. - -Päivällisen perästä kävivät vanhat ihmiset lepäämään. Nuorempi väki -luki kirjaa. Tytöt pyysivät ja saivat luvan käydä naapuritaloissa; -pojat seurasivat tyttöjä. Illansuussa tuli nuori väki kotiin. Antti -otti Raamatun ja luki siitä muutamia lukuja. Sen perästä veisattiin -muutamia ehtoovirsiä. Muutamia naapureita kokousi Niemelään ja hekin -ottivat osaa veisuun. Näin kului sunnuntai-ilta. Sitten käytiin -illalliselle. Isännän poissa ollessa jakoi Mauno-setä lihapalaset -miehille ja vanhin nainen kussakin naisten pöydässä jakoi nuoremmille -naisille ja lapsille. - --- Sinun pitää antaa lihavuittisi minulle, sanoi Juhana pienelle -Ellille. - --- Miksikä niin? kysyi Elli. - --- Siksi kun sinulta torstaina läksi hammas suusta, niin minä sinun -pyynnöstäsi viskasin sen uunille ja sanoin: - - Hyvä hammas kasvakoon, - kun hyvän palkan maksaa: - paha hammas kasvakoon, - kun pahan palkan maksaa, - -vastasi Juhana. - -Mitään puhumatta Elli antoi lihavuittinsa (osansa) Juhanille. - -Illallisen aikana tuli isäntäkin kotiin Perätalosta. Toiset miehet -kyselivät häneltä miten paljon siellä oli maahanpaniaisväkeä ja miten -paljon kertyi vaivaisten rahaa, joihin kysymyksiin isäntä vastasi ja -selitti samalla, että hän olisi jo aikaisemmin tullut kotiin, mutta -kun häntä kovin kiellettiin olemaan iltaan asti, niin siksi hän -viipyi näin kauan. Kun iltanen oli syöty ja ruoka korjattu, tehtiin -tilat ja käytiin levolle. - -Näin päättyi sunnuntai, viikon merkillisin päivä. - - - - -Laskiaisen aika - - - Sisältö: Paavalin ja kynttilän päivät. Talvikuukaudet: tammi-, - helmi-, maalis- ja huhtikuu. Satu suomen, rennun-, siansaksan, - varpusen- ja rastaankielillä. Laskiainen. Hevosen ammuksista - päästäminen. Yskän luku. - -"Paavali on talven napa, vaan kynttilä on kevättä." Nämä päivät -pidettiin puolipyhinä, jolloin ei mitään raskaampia töitä toimiteltu, -ei kehrätty eikä kerrattu. Loppiaisen perästä alkoivat kehruuviikot -ja niitä luettiin: ensimmäinen kehruuviikko (loppiaisviikko), toinen, -kolmas jne. aina Paavaliin asti ja siitä kyntteliin, kynttelistä -laskiaiseen, siitä pääsiäiseen, helluntaihin jne. Paavali, tuo -talvennapa, on vuoden kylmimmällä ajalla, ja "jos ei pauka Paavalina -eikä kylmä kynttilänä, ei oo kelpoa keseä". Jos tammi- ja helmikuussa -sataa lunta tasaisilla ilmoilla, niin tulevat heinä- ja elokuutkin -sateisiksi, mutta lumiryöpyt ennustavat kesän tuulia, sanoivat vanhat -ihmiset. Muuten nimitettiin tammikuuta isoksi ja helmikuuta vähäksi -tammeksi, niinkuin seuraava vanha tarina kertoo: Vähä tammi sanoi -isolle tammelle: - - Jos oisin sun asemallasi, - niin kylmäisin kytkyeen lehmät, - akan kädet taikinahan, - tantereesen sian sorkat. - Vaan voi poloinen päiviäni: - jos yöllä yritteleinkin, - killistäin mä kylmämähän, - niin päivällä parahalla - vesi silmästä sirahtaa. - -Tammikuun nimestä olemme saaneet vanhoilta ihmisiltä seuraavan -selityksen: - -Tammi on meidän vahvin puulajimme, jota esi-isämme sen vahvuuden -vuoksi pitivät sangen suuressa arvossa nimittäen sitä Jumalan -puuksi. Vieläpä nytkin sanotaan kovasta puusta: "niin on kuin -tammi". Sanotaanpa joskus tammeksi sitäkin, mikä ei oikeastaan tammi -olekaan; esim. vaalua, joka kulkee myllyaitan läpi ja johon on vesi- -ja hammasrattaat kiinnitetty, nimitetään paikoin tammeksi. Kenties -ennen, kun maamme oli puista rikkaampi, se lienee ollutkin tammea, -vaan nyt se tavallisesti on honkapuuta. Tästä on tämä kuu, joka on -vuoden kovimmalla ajalla, saanut tammikuun nimen. - -Helmikuun nimen ovat vanhat sanoneet tulevan siitä, että kun ilmat -tässä kuussa, varsinkin loppupuolella, ovat noivemmat (lauhkeammat) --- tietysti tässä tarkoitetaan vanhaa ajanlaskua -- niin että -räystäät vettä tippuvat ja yökylmä jäädyttää vesipisaraiset jääksi, -jotka aamusilla kimaltelevat niin kuin helmet neitosten kaulassa, -niin siitä syystä on tälle kuulle annettu nimeksi helmikuu. - -Maaliskuun nimestä olemme kuulleet monenlaisia selityksiä. -Uskottavalta näyttää, että se johtuu sanasta maali. Kun näet tässä -kuussa jo hanki kannattaa, niin seudun nuorukaiset hiihtivät -suksillaan johonkin soveliaasen paikkaan, asettivat maalin ja -rupesivat siihen ampumaan. Täten he harjaantuivat tarkoiksi -ampujiksi, joka entiseen aikaan, kun pääelinkeinona oli metsästys -ja kalastus, olikin sangen tähdellistä. Kuinka suuressa arvossa -joutsimiehet (ampujat) olivat, näemme esim. siitä, että ennen vanhaan -verot luettiin joutsittain, ja paikoin nytkin vielä, tahi ainakin -näihin aikoihin asti, kirkon rakennustyöt toimitetaan joutsittain -(jousittain) lukemalla kuinka monta jousta jännittävää eli vississä -iässä olevaa kussakin talossa oli. Tämän kuun ilmoista sanotaan: -"Minkä helmikuu helpottaa, sen maaliskuu maksaa. Sen verran suvella -sadetta kuin maaliskuussa sumua." - -Huhtikuun nimen voipi johtaa sanoista huhta ja huhtua. Tässä -kuussa näet aloitettiin huhdan teko sillä tavoin, että yhteisillä -metsämailla kävivät isäntämiehet merkitsemässä sen piirin, joka -seuraavana kesänä kaskeksi (huhdaksi) kaadettiin. Myös tämän -kuun loppupuolella käytiin kaski karsimassa toukokuun ahavilla -poltettavaksi. Ja kun tämän kuun lopussa lumi sulaa ja maa huhtautuu, -niin kuin sananparsi sanoo: "Maaliskuu maan avaapi, huhtikuu -huhteleepi", niin voipi tämän kuun nimi tästäkin syntyä. Muuten -sanotaan lumen sulamisesta: "Minkä maaliskuu säästää, sen huhtikuu -päästää". Taivaallisista talvikuista puhumme vastedes. - - * * * * * - -Eräänä päivänä laskiaisenalusviikolla olivat Niemelän kylän pienet -pojat kokoutuneet Niemelän lämpiävään suureen riiheen suksiaan -voitelemaan. Siinä ensin puhuttiin mäenlaskusta ja kuinka jyrkältä -mäeltä on kukin uskaltanut laskea alas. Kun nämä jutut olivat -loppuneet, kertoi Mattilan Simo seuraavan tarinan: - --- Laiska hevonen veti kerran suolakuormaa järven sivuitse. Kun tie -oli kallellinen, niin vierähti raskas kuorma tapaturmassa tieltä -järveen. Kun se vihdoin sieltä saatiin ylös nostetuksi, hupeni kuorma -koko joukon, sillä suolat olivat vedessä sulaneet paljon, joten -kuorma oli paljon keveämpi. "Tämä on hyvä keino", tuumi hevonen, -"minä käytän tätä keinoa vastakin hyväkseni". Toisen kerran veti taas -sama hevonen pellavakuormaa samaa tietä. Kun hän näki järven tulevan, -juoksi hän ja kaasi tahallansa kuorman veteen. Mutta kun pellavat -vedessä kastuivat, tulivat ne entistä raskaammiksi, niin että -hepoparka sai vetää minkä jaksoi, eikä sittenkään kuorma tahtonut -mäkeen nousta. "Ei vilppi ja viekkaus maailmassa auta", mietti -hevonen, "vaan rehellisyys ja totuus paikkansa pitävät". Eikä hän -siitä lähtien enää milloinkaan kuormaansa kaatanut, vaan veti aina -hyvästi. - --- Minä kerron tuon sadun rennunkielellä, sanelepas sinä Simo se -uudestaan, virkkoi Lahtelan Erkki. - -Simo kertoi edellä ja Erkki käänsi sen rennuksi perästä seuraavaan -tapaan: - --- Kalais vonenhe tive ränker lasuomaakuor venjär vuitsesi. Nikun -eti lio lallinenkal, iniin rähtivie kasras makuor patamassatur -tätiel veenjär. Niinkun ise doinvih täsiel tiinsaa lösy tetuksinos, -penike makuor koko konjou, läsil latsuo livato dessäve laneetsu -jonpal, tenjo makuor lio tistäen jonpal piämpike. "Mätä nion vähy -nokei", mituu vonenhe, "nami tänkäy takinvas väksenihy." Sentoi -ränker tive sitaa masa vonenhe lavapelmaakuor maasa tätie. Nikun -nihän kina venjär levantu, sijuok nihän ija sikaa hallansata -mankuor teenve. Tamut niku lavatpel dessäve tuivatkas, livattu ine -tistäen kaammaksiras ini täet pohekapar isai tääve kämin soijak, -käei tenkäänsit maakuor tonuttah keenmä tanous. "Jei pivilp ija -kausviek massamaail taau", timiet vonenhe, "nivaa hellisyysre ija -tuusto kansapaik tävätpi." Käei nihän täsii teinläh nääe loinkaanmil -maansakuor tanutkaa, nivaa tive naai västihy. - --- Hyvästi se oli, mutta kuulkaas pojat, kun minä kerron saman sadun -siansaksaksi, niin se vasta hauskaa, virkkoi Mäkelän Tuomas. Simo, -sinä joka et muita osaa kuin suomea ja tätä kieltä, kerro edellä. - -Simo kertoi taas edellä ja Tuomas käänsi sen siansaksaksi: - --- Heiska lavohen keti verran kuola suormaa sirven jävuitse. Teenku -kali ollallinen, vein niirähti kuskas raarma tupatarmassa jäältä -tierveen. Vin ku sehdoin saalta sietiin nölös ystetyksi, kupeni -huorma joko koukon, solla siilät velivat odessa palaneet suljon, -koten juorma eli ontista keljon päviämpi. "Oma tän kevä hyino", -heumi tuvonen, "känä miytän hystäkin vavakseni." Keisen torran täti -vees hema savonen kollavaspeermaa temaa saita. Nän han kuki turven -jälevän, häiksi jon ka jaasi kohallansa veerman tateen. Petta kun -mullavat kädessä vestuivat, nelivat tu rantista eskaammaksi, ein -nittä papoherka vei sataa janka miksoi, seikä ettenkään taarma -kohtunut nokeen mäystä. "Vi elppi ve jaukkaus ailmassa mouta", hietti -mevonen, "reen vähellisyys to jatuus piikkänsä pätävät." Häikä en -läitä sihtein minää elloinkaan kaarmaansa kootanut, veen vati hyinä -avasti. - --- Mutta kun minä kerron saman sadun varpusenkielellä, niin se vasta -on mies, joka ymmärtää, kehaisi Perätalon Pekka. Simo, kerropas sinä -edellä. - -Simo kertoi taas edellä ja Pekka käänsi sen varpusenkieleksi näin: - --- Lanaviiska henavivonen venäviti kenäverran sonaviila konaviirmaa -jänävirven sinävivuitse. Kunavin tenävii onavili konavillinen, -ninäviin venäviirähti ranaviskos konaviirma tanavipatunavirmassa -tenäviiltä jänävirveen. Kunavin senavii venävihdoin sinaviiltä -sanaviitiin ynävilös nonavistetutunaviksi, hunavipeni konaviirma -konaviko jonaviukon; sinävillä sonaviilat onavilivat venävidessä -sunavilaneet panaviljon, jonaviten konaviirma onavili enäkentistä -panaviljon kenäviviämpi. "Tämävivä onavin hynävivä kenäviino", -tunaviimi henavivonen, "minävinä känäviytän vanavistakin -hynäviväkseni." Tonaviisen kenavirran venäviti tanaviis sanavima -henavivonen penavillavas konaviirmaa sanavimaa tenäviitä. Kunavin -hänävin nänäviki jänävirven tunavilevan, jonaviiksi hänävin -janavi kanaviisi tanavihallansa konaviirman venäviteen. Munavitta -kunavin penavillavat venävidessä kanavistuivat, tunavilivat -nenävi enävintistä ranaviskaammanaviksi, ninäviin enävittä -henävipo-panavirka sanavii venävitää minävinkä janaviksoi, enäviikä -sinävittenkään tanavihtonut mänävikeen nonaviusta. "Enävi vinävilppi -janavi venäviikkaus manavilmassa anavuita", menämiitti henavivonen, -"vanaviin renävihellisyys janavi tonavituus panaviikkansa -pinävitävät." Enäviikä hänäviin sinäviitä länävihtin enävinää -minävilloinkaan konaviirmaansa kanaviitanut vanaviin venäviti -anaviina hynävivästi. - --- Kovin Pekka sinun varpusenkielesi on pitkäveteistä, mutta jos minä -rupeaisin raksuttelemaan rastaankieltä, jota minä Saarelan serkultani -opin, niin kuuntelisitte korvat hörkössä ja suut selällään ettekä -ymmärtäisi niin hölyn pölyä, vaan luulisitte sitä ulkomaan kieleksi, -sanoi Niemelän Mikko ja alkoi: - --- Riiskalasa rivonenhesa ritivesa rirrankesa riilasosa riirmaakesa -rirvenjäsä rivuitsesisa. Rinkusa rietisa riliosa rillallinenkasa, -riinnisa rierähtivisa riskasrasa riirmakesa paturmassatasa rieltätisa -rirveenjäsä. Rinkusa risesa rihdoinvisa rieltäsisa riitiinsasa -rilösysä ristetuksinosa, ripenihusa riirmakesa rikokosa, rilläsisa -riilatsosa rilivatosa ridessavesa rilaneetsusa riljonpasa, ritenjosa -riirmakesa riliosa rintistaesa riljoapasa riveämpikesa. "Rimätäsä -rinosa rivähysä riinokesa", riimitusa rivonenhesa, "rinämisä -riytänkäsä ristakinvasa riväksenihysä." Riisentosa rirrankesa -ritivesa riistasa rimasasa rivonenhesa rillavaspesariirmaakesa -rimaasasa riitätesa. Rinkusa rinhäsä rikinäsä rirvenjäsä rilevantusa, -riiksijosa rinhäsä rijasa riisikasa rihallansatasa riirmankosa -riteenvesa. Rittamusa rinkusa rillavatpesa redessävesa ristuivatkasa, -rilivattusa rinesä rintistäesä riskaammaksirasa, riinnisa rittäesä -ripohesarirkapasa riisasa ritäävesa rinkämisa riksoijasa, riikäesa -rittenkäänsisa riirmakesa rihtonuttasa rikeenmäsä riustanosa. -"Riiesa rilppivisa rijasa riekkausvisa riilmassamasa riutaasa", -riettimisa rivonenhesa, "riinvasa rihellisyysvesa rijasa rituustosa -riikkansapasa ritävätpisa." Riikähänesa riitäsisä rihteinläsä -rinääesä rilloinkaanmisa riirmaansakesa riitanutkasa, riinvasa -ritivesa riinaasa rivästihysä. - --- Kylläpä rastaankielessä on monta ärrää, vaikka ei tuo muuten ole -mikään ulkomaan konsti tuota oppia, virkkoi Simo. Mutta kun Pajarin -keisari kävi meillä mennätalvena, niin hän haastoi rennunkielen -rennuksi, kun oli vähän päissään, niin sitä ei ymmärtänyt kukaan, ei -siskonikaan, vaikka hän osaa pääskysen- ja tiaisenkielet, sanoi Matti. - -Kun sukset oli voideltu, ne nostettiin riihenparsille kuivamaan. -Seuraavana päivänä pojat ottivat suksensa ja menivät latuja tekemään -kotimäen rintaan. Se oli järven puolelta melkein jyrkkä, joten pienet -pojat tukeeksensa pistivät suksisauvan haarojensa väliin ja niin -pääsivät seisoallaan jäälle. - -Laskiaissunnuntai ei ollut muita pyhiä merkillisempi eikä -sitä millään erinäisellä juhlallisuudella vietettykään, mutta -laskiaistiistai sitä vastoin oli muita viikonpäiviä merkillisempi. Se -oli jo pyhä, jolloin naiset eivät kehränneet eivätkä miehet mitään -lastuja tehneet, sillä jos naiset olisivat silloin kehränneet, niin -eivät seuraavana kesänä olisi pellavat ja liinat kasvaneet. Jos taas -elukat olisivat saaneet astua miesten laskiaisena tekemien lastujen -päälle, niin olisivat niiden jalat tulleet kipeiksi. - -Päivälliseksi joka talossa oli keitetty sorkkarokkaa. Se oli muuten -keitetty niin kuin tavallinen papurokka, mutta mausteeksi oli pantu -edellisenä syksynä teurastettujen sikojen sorkat. Sorkkarokkaa -syödessä ei puhuttu sanaakaan vaan oltiin koko perheen tuumasta -ääneti, sitten eivät itikat ja muut sääsket kesällä vaivanneet. -Myös ei sormia nuoleksittu, vaikka ne olisivat syödessä tulleet -kuinka rasvaisiksi. Siten vältettiin lihapuikkojen tuleminen kynsien -ranteisiin. Syödessä erotettiin tarkoin sorkasta jokainen nivel -erikseen, jotka atrian loputtua tarkoin kerättiin ja pantiin pussiin. -Sitä pussia sitten iltapuolella mäkeä laskiessa joko isäntä tahi -emäntä kantoi vasemmassa kädessään. Tällä tavoin kun oli kolme mäkeä -laskettu, haudattiin sorkkapussi lumeen. Tällä taialla estettiin -siat tunkeutumasta aitauksiin ja eksymästä metsään sekä saatiin ne -pysymään yhdessä laumassa. - -Iltapuolella kiiruhti jokainen, ken vain kynnelle kykeni, mäenlaskuun -kotimäelle. Sinne kokoontui koko Niemelän kylän rahvas sekä nuorisoa, -varsinkin poikia ja tyttöjä lähikylistäkin. Pienemmät pojat laskivat -suksilla, sujahuttivat alas huutaen mennessään: - - Hei jui suijaa - pitkiä pellavia! - -Mitä pitempiä mäkiä laskettiin, sitä pitempiä pellavia arveltiin -seuraavana kesänä kasvavan. - -Pojat ja tytöt laskivat kelkoilla mäkeä. Tavallisesti istui tyttö -pojan sylissä. Vanhemmat ihmiset toivat mäen päälle reet, joihin -istausi väkeä niin paljon kuin vain suinkin mahtui. Reen alas mäkeä -juosta luikuessa lauloivat reessä olijat: - - Pellervoinen peikonpoika, - Samsa poika pikkarainen! - Pensottele pellavia, - liuo liinan siemeniä, - saata satalatvaiseksi - sata siementä sisässä. - Vartta pitkäksi viruta, - kuitu saata kaunihiksi, - jotta mä saisin juhlapuvun, - juhlapaidan palttinaisen, - aivan liinan aivinaisen. - -Viimeinen säe vedettiin kaksi kertaa. - -Vanhatpojat, vanhatpiiat ja kaikki ne yksinäiset ihmiset, joilla ei -kumppalia tahi mielitiettyä ollut, laskivat yksinään joko kelkalla, -suksilla tahi muilla laudankappaleilla, joka vain alas suijasi ja -jolla oli mahdollista joko seisoa tahi istua. Aika välistä joku -kaatua kellahti, jolloin alusta tavallisesti lenti aika kyytiä alas -mäkeä jättäen isäntänsä oman onnensa nojaan. Tälle kaikki nauraa -hohottivat. - -Varsin vanhat, jotka eivät enää kyenneet mäkeä laskemaan, katselivat -hartaasti toisten mäenlaskua osaa ottaen siihen mielessään ja -muistellen nuoruutensa hauskoja aikoja. Ne jotka eivät enää jaksaneet -mäkeen asti tulla, katselivat mäenlaskijoita joko tuvan ikkunasta -tahi porstuan rappusilta. Vasta illan tullen, yön pimeten läksivät -mäenlaskijat kotiinsa, jonne tultua ruokittiin eläimet, syötiin -illallinen ja käytiin levolle. Laskiaisiltana ja seuraavana aamuna ei -tulta otettu tupaan, vaan "päivä sai olla päreenä ja varis kukkona". - -Koko paastoaikana ei torstai-iltana kehrätty. Siten vältettiin -lampaitten tuleminen pyörivään tautiin seuraavana kesänä. Myös ei -perjantaipäivinä leivottu eikä syöty rasvaisia ruokia. - - * * * * * - -Eräänä aamuna tuli Matti tallista tupaan ja sanoi: - --- Mikä meidän lakkiruunalla lienee, kun se heittää myöhkää (nousee -ja laskee) tallin lattialla? - -Isäntä meni heti katsomaan hevosta ja sanoi: - --- Se on ammuksissa. Matti saa valjastaa voilakan ja mennä -Valaja-Mattia pyytämään hevosta huusaamaan. Mutta käy pian ja tulkoon -Matti sukkelaan. - -Ei kauan viipynytkään, kun Valaja oli talossa. Hän meni oitis -talliin, jonne myös isäntäkin tuli, sitten pyysi kourallisen -oljenkorsia joista valitsi sellaisen korren, jossa oli kolme eli -seitsemän kerkkää (solmua). Sen korren tähkällä hän kutkutti sairaan -hevosen vasempaa sierainta. Sen tempun tehtyään hän raapaisi -vasemmalla nimettömän sormensa kynnellä hevosen vasemman sieraimen -sisältä rikki, niin että siitä veri tiukkui. Tultuansa tupaan pyysi -ja sai huusari kourallisen suoloja rievun sisässä, pani suolat -liedelle, sylki niihin ja loitsi: - - Onko rutto Ruijan maalta, - amputauti Aunuksesta? - Vai on heinähettehistä, - notkoilta noroperiltä? - Vai on suolta sammalista, - rämehiltä räykyviltä? - Tahi tullut tuulen tietä, - ahavan ratoa myöten? - Vai lie kateen kainalosta, - vihansuovan sormen päästä? - Mene rutto Ruijan maalle, - Pohjan pitkille perille! - Siell on puuta purraksesi - sekä jäätä jäystääksesi. - Puut pitkät Pisamäellä, - hongat hornan kalliolla, - jäälautat Lapin vesissä, - Ruijan koskessa kovassa. - Pure puuta, jäystä jäätä, - jos on halu hampahilla! - Lienet ammus Aunuksesta, - Kuhavuoren kulman päältä, - mennös ampu Aunuksehen, - Kuhavuoren kukkulalle! - Siell on työtä tehdäksesi - sekä ruokaa syödäksesi: - kivet on kivistämättä, - paasit on pakottamatta. - Ei kivi kipuja itke, - paasi vaivoja valita, - vaikka paljon pantaisihin, - määrättä mätettäisihin. - Jos oot tullut tuulen tietä, - ahavaista ajaellut, - niin mene jänön jälille, - koukkupolven polkemille! - Jänöll on sileät jäljet, - ei ne tunnu iljangolla, - hän sun reessänsä vetääpi, - kelkassansa keikuttaapi! - Jos oot kateen kainalosta, - vihansuovan sormen päästä, - niin sä suoria kotiisi - isäntäsi iltaselle, - emäntäsi aamuselle. - Siell on oiva ollaksesi, - armas aikaellaksesi: - siellä syöt sä syyllisiä - ja kalvat katehia. - -Sitten noita pyysi ja sai hiivaa, johon sekoitti suolat, lausuen: - - Mehiläinen meidän lintu, - tuo suustasi simoa - kipehille voiteheksi, - haavoille paranteheksi, - jotta hepo hoivan saisi, - tulis jälleen terveheksi. - -Näin loitsittuaan noita meni ulos. Isäntä ja Mauno-setä menivät hänen -perästään talliin, jonne päästyä noita käski aukaista hevosen suun, -johon hän kaasi suolalla sekoitetun hiivan ja loitsi: - - Himmene nyt Hiiden hurtta - ja raukea Manalan rakki - syömästä sydänlihoja, - hevon pernaa perkomasta! - -Sitten noita otti vanteen puoliskon, jonka pingoitti, ja ampui sillä -ensin vasemmalta, sitten oikealta puolelta hevosen vatsaan, kolme -kertaa kummaltakin ja lausui: - - Painan mä pajusta jousen, - pihlajasta pingottimen, - jolla ammun noidan nuolen - Luojan luontokappaleesta! - Ota piru pistoksesi, - ammuksesi äijön poika! - Ammu tuonne ammuksesi, - pistä tuonne pistoksesi - vuorehen teräksisehen, - rautaisehen kalliohon. - Mit oot tyvin työntänynnä, - latvoin poies lappaele; - mit oot latvoin laskenunna, - tyvin poies työntäele. - Ei sinulla sijoa tässä, - sijankahan tarpehella, - muunne muuttaos majasi, - edemmä elosijasi! - -Nyt noita pisti kätensä hevosen takapuolesta sisään, tuli sitten ja -rutisteli hevosen sieraimia ja hieroi niitä. Kohta nousi hevonen -seisoalle, puisteleisi ja päristeleisi. - --- Käy nyt Matti hevosen selkään ja aja vähän matkaa jäällä, ensin -hiljemmin, sitten kovemmin niin että se vähän lämpiää, pane se -talliin ja anna heiniä eteen, neuvoi noita. - -Matti teki sen ja hevonen alkoi syödä niin kuin ennenkin. Sitten -noita sanoi Mauno-sedälle: - --- Tiedätkö sinä näillä seuduin olevan kaksihaaraista petäjää tahi -sellaista jossa on tuulen kopra? - --- Tiedän kyllä tässä meidän kankaalla olevan tuulenkoprapetäjän, -vastasi Mauno-setä. - --- Hyvä on, virkkoi noita. Ota napakaira kerallasi, minä otan tuosta -vanteesta palasen, niin vähän konstaamme, ettei ammus enää tule -uudestaan koskaan. - -Mauno-setä teki niin ja molemmat miehet menivät kankaalle, jossa -noita kaivoi napakairalla reiän tuulenkoprapetäjän kylkeen, otti -sitten vanteen päästä leikatun palan, iski sen kaivamaansa reikään ja -loitsi: - - Tuonne mä sinun sijoitan - kaarnakuoriseen kotiisi! - Hyvä siell on ollaksesi, - maja valmis maataksesi, - ammuskella aikojasi, - toukkiloita toisiasi. - Vietä siellä viikkojasi - sekä kuitasi kuluta. - Ellös tuolta toiste tulko - sinä ilmoisna ikänä, - kuuna kullan valkiana, - jos en pääsne päästämähän, - tulle toiste noutamahan - yheksällä oinahalla, - yhen uuhen kantamalla, - yheksän orihin kanssa, - yhen tamman varsasilla. - -Kun oli tultu taloon takaisin, syötettiin ja juotettiin -Valaja-Mattia. Syödessään Matti huomasi Mari-tätin rykivän -röksyttelevän. Hän alkoi kysellä, miten kauan yskä oli ollut ja oliko -mitään tehty sen parantamiseksi. Nämä tiedot saatuaan noita sanoi: - --- Hae vain pari pullia viinaa, minä katson siihen. Sitten panet -viinan saviastiaan palamaan, pidät suusi palavan viinan höyryssä -ja ryyppäät sitten viinan suuhusi. Puhtaat lankasukat pitää sinun -paneman jalkaasi, kun ensin olet voidellut jalkapohjasi talilla ja -varistanut ne tulen edessä. - -Mari-täti kuiskasi jotain emännälle ja tämä toi viinaa, jonka noita -syötyänsä kaasi savikuppiin, vei kupin liedelle ja alkoi loitsia: - - Mist on yskä yhtynynnä, - rykiminen ryhtynynnä? - Onko soista vai vesistä - vaiko vanhoista akoista? - Mene yskä muille maille - koiran leuoille koville, - rahkasoille vetelille, - maksoille meren mateihin! - Tahi mene akkalahan, - akkalasta Ukkolahan. - Älä yskä yksin ryi: - anna ämmien rykiä, - koukkuleukojen kokea, - Ukkolojen uikutella, - partasuiden paukutella. - -Sitten noita pisti viinan palamaan ja käski Mari-tädin pitää suunsa -palavan viinan liehmeessä. Sen tehtyään noita alkoi tehdä kotiinsa -lähtöä. Isäntä käski Antin valjastaa hevosen ja kyyditä vieraan -kotiinsa. Palkaksi pisti isäntä noidalle ruplan rahaa ja Mari-täti -antoi uudet lankaiset sukat. - -Eräänä iltana tuli Liisa läävästä ja kuiskasi jotakin emännälle, joka -vähän ajan perästä meni läävään päretulen kanssa. Tultuaan tupaan hän -sytytti lyhtyyn tulen ja meni uudestaan läävään. Kotvan aikaa siellä -oltuaan hän taas tuli tupaan, kun talonperhe jo oli ehtinyt käydä -levolle. Tupasesta emäntä otti rainnan, johon pani vähän haaleaa -vettä. Läävään tultuaan hän tunki oljenkorren vastasyntyneen vasikan -suuhun ja sanoi: - --- Olki on kova purraksesi. - -Sitten hän painoi vasikan turvan veteen ja lausui: - --- Vesi on musta juodaksesi. - -Sen tehtyään emäntä pesi lehmän utareet, herutteli lehmää ja hyräili: - - Heru, heru lehmäseni, - anna maito mielelläsi! - Mulle piimäsi pitele, - mulle voisi vuodattele. - Tuo voita kotoväelle, - oman perheen eineheksi, - vielä vierasten varaksi, - lasten leivän särpimeksi. - Pidä maitoset maruet, - aina uhkuvat utarat - lypseä lyhyen vaimon, - pienen piian piukutella. - Anna aina ajallansa, - älä pilolla pidätä. - -Lypsämästä päästyään emäntä meni maitorainnan kanssa tanhualla -kasvavan kuusen luo, jonka juurelle kaasi vähän maitoa kolme eri -kertaa ja rukoili: - - Ukko kultainen kuningas, - hopeainen hallitsija! - Kuule kultaiset sanani, - armahaiset lauseheni! - Kaitse aina karjojani, - katso karjani parasta! - Heruttele Hermikkiä, - tuorustele Tuomikkia, - mairuttele Mairikkia, - kutkuttele Kaunikkia, - anna maito Maanikille, - Omenalle uudet piimät! - Saata suonet soutamahan, - maitojoet juoksemahan, - maitopurot purkamahan, - maitokosket kuohumahan, - maitoputket puhumahan, - maitohormit huokumahan, - joka aika antamahan, - joka vuoro vuotamahan, - ylitse vihankin suovan, - pahansuovan paitsi mieltä, - maidon saamatta manalle, - katehesen karjan annin! - - - - -Pääsiäisen aika - - - Sisältö: Kevätkestit. Varkaiden noitien pelko. Talvikuut: - sydänkuut, vaahto-, hanki- ja sulamakuut. Kuu ilmain ennustajana - ja ajan määrääjänä. Virpolauantai. Piinaviikko. Pääsiäinen. - Kuohari. Kuohitseminen. - -Ennen rospuuttoa (kelirikkoa) pidettiin Niemelässä joka vuosi -tavanmukaiset kevätkestit. Jos kylänluvut (lukukinkerit) minä -vuonna sattuivat vuorolleen Niemelään, niin lukusten aikana olivat -kevätkestit, mutta muina vuosina ne olivat niin kuin jo mainittiin, -ennen lumen lähtöä kevättalvella. Tavallisesti niihin kesteihin -kutsuttiin kaikki sukulaiset, ja jokainen - - sen toi tullessansa, - minkä söi ollessansa. - -Niin muodoin ei kestinpito aineellista kulunkia paljon talolle -saattanut ruoka-aineisiin nähden, mutta heiniä ja kaurojahan se -sentään veteli, kun kestiä kesti pari vuorokautta. - -Tavallisesti kestivieraat tulivat lauantai-iltana. Hyvän illan -sanottuaan menivät miesvieraat suuren pöydän luokse ja naisvieraat -pysähtyivät ovensuuhun, jossa antoivat tuomisensa talon emännälle, -jonka jälkeen kunkin vieraan läheinen sukulaisnainen vei vieraansa -siihen paikkaan tuvassa, jossa hän itsekin oleskeli, riisui -vieraansa päällysvaatteet ja korjasi huoneeseensa. Miesvierasten -päällysvaatteet riisuivat talon tyttäret ja korjasivat ne -vaateaittaan. Miesvieraat antoivat isännälle tuomislasinsa -(taskumattinsa). Riisuttuaan kävivät vieraat penkille istumaan ja -talonväki kävi heitä tervehtimässä, miehet kättä antamalla ja naiset -likistämällä. Tuloryypyt antoi isäntä jokaiselle tultua. - -Kun kaikki vieraat olivat kokoontuneet, syötiin yhteinen illallinen. -Niin hyvin ruualle käydessä kuin myöskin herettäissä luettiin ja -veisattiin. Illallisen perästä tehtiin tilat ja talontyttäret -riisuivat ukkomiesten jalat, niin hyvin vieraiden kuin talon -miestenkin, ja korjasivat jalkineet, jotka taasen aamun tultua -antoivat omistajillensa. Sunnuntaiaamuna pidettiin yhteiset -rukoukset, jonka jälkeen syötiin murkina, ja sitten sai mennä -kirkkoon ketä halutti. - -Kirkkoaikana syötettiin vieraita naisia ja lapsia. Kirkosta tultua -syötiin yhteinen päivällinen, jonka jälkeen vanhat miehet vähän aikaa -lojahtivat (lepäsivät), vaan nuoremmat miehet ja naiset kävivät -naapuritaloissa. Heti päivällisen perästä kauroitettiin hevoset. - -Sillä aikaa kun nuoriso oli kylällä, kokoontuivat vanhemmat miehet -suuren pöydän ympärille, jossa kertoivat kaikenlaisia asioita, joita -kuuntelemaan ja osaa ottamaan oli joku naapurin vanhempikin mies -tullut. Tavallisesti alkoi keskustelu talven ilmoista, ja niistä -pääteltiin, minkälainen kesä oli seuraava. Sitten käännyttiin -talvitoimiin ja kukin kertoi mitä tiesi merkillisempää talven pitkin -tapahtuneen. Niinpä esim. Suutarin Pekka kertoi, kuinka he Venäjällä -rahdissa käydessään olivat menetelleet, kun eivät tahtoneet saada -kortteeria. - --- Meitä oli iso artteli, kertoi Pekka, kun menimme Suomesta -Pietariin rahdin tekoon. Edellisiltä rahtimiehiltä saimme tietää, -että oli edullista halkorahtia Inkeristä Pietariin, ja me ajoimme -heti neuvotulle paikalle. Iltapimeä kun oli, niin oli meillä työläs -saada kortteeria niin monelle miehelle ja hevoselle kuin meitä oli. -Me kävimme talosta taloon emmekä tahtoneet mihinkään päästä yöksi. -Vihdoin neuvoi meille eräs talonmies mistä saisimme kortteerin. -Siellä ei hän sanonut olevan ketään kortteeria eikä kenenkään -uskaltavan sinne mennä, kun sen talonväki oli "pitkän kynnen -pitäjiä". Me neuvottelimme vähän aikaa keskenämme ja päätimme jo -mennä toiseen kylään. Mutta vihdoin huusi Tolja: "Miehet, oletteko -te hullut? Kun tässä kylässä on kortteeri saatavana, niin te nyt -näin myöhään vielä ajaisitte toiseen kylään. Kuulkaa mitä minä olen -tuuminut. Niin kuin tiedetään, ovat inkeriläiset taikauskoisia ja -pelkäävät noitia. Minä heittäydyn noidaksi ja te tunnustakaa minut -sellaiseksi. Kun menemme taloon ja meille luvataan kortteeri, -niin minä heitän pihalle sukat jalastani ja pistän paljaat kengät -jalkaani. Sinä Pekka viet piilossa minun sukkani tupaan kuivamaan -ja tuot ne huomenaamuna minulle pihalle, jossa minä ne taas pistän -jalkaani. Tuvassa kun riisumme, niin ottakaa asia puheeksi, että -minulla ei olekaan sukkia. Kyllä minä sitten tiedän, mitä minä siihen -vastaan. Mutta kaikkien pitää oleman aivan yksituumaiset ja pitämän -minua suurena noitana, niin totta toisen kerran meiltä ei varasteta, -ei niin mitään." - -Tämä neuvo oli meistä kaikista hyvä, ja me päätimme seurata sitä. -Tultuamme taloon kysyimme kortteeria. Se luvattiin. Talo oli hyvin -varakkaan näköinen ja talonperettä ei muuta ollut kuin isäntä, -emäntä ja heidän täyskasvuinen tyttärensä, joka oli mitä sievimpiä -inkerittäriä. Päällysvaatteet riisuttuamme sanoi isäntä: "Meillä -olisi sauna kylvettävänä. Jos vieraat haluavat tulla kylpemään, niin -saatte luvan mennä saunaan." - -Me tietysti suostuimme ilolla isännän esitykseen ja aloimme riisua. -Kun Tolja veti paljaat kenkänsä jalastaan, minä sanoin kummastellen: -"Kah, eihän Toljalla ole sukkiakaan jalassa, vaikka on niin kova -pakkanen." "Milloinkas Tolja on ennen sukkia pitänyt, vaikka tulta -taivaasta sataisi, kyllä se poika osaa pakkasen lumoa, ettei se hänen -jalkojaan palella", vastasi Latun Matti. - -Tämä ihmetytti isäntää ja hän tuli oikein omin silmin katsomaan, -oliko Toljalla sukkia vai ei. Kun hän ei huomannut sukkia olevan, -niin hän sanoi kummeksien: "Miten se voipi olla mahdollista: -matkustaa näin pakkasella sukitta?" "Sen joka Suomesta tänne asti -matkustaa, täytyy tietää niin paljon konsteja, ettei jalkoja -palella", vastasi Tolja. - -Saunaan lähtiessään Tolja viskasi rahakukkaronsa talon pöydälle. "Älä -veikkonen noin taroisalle paikalle heitä rahakukkaroasi. Tietysti -ei sitä talonväki ota eivätkä oman arttelin miehet, mutta voipihan -joku matkalainen siepata kukkaron meidän saunassa ollessamme ja sinä -jäät rahoitta", huomautin minä. "Kuka minun kukkaroni varastaa, hän -varastaa viimeisen kerran tässä maailmassa", huusi Tolja ja juoksi -talon tyttären jäljestä saunaan. - -Saunasta tultuamme kyseli isäntä pelonalaisena Toljan kotopaikkaa, -vanhempia ynnä muuta. "Minä olen syntynyt Peräpohjan maalla, oikein -Lapinmaan rajoilla, ja tulin vanhempani keralla etelään. Pohjalaiset -eivät olekaan niin hölmöjä kuin muut suomalaiset, vaan he tietävät -yhtä ja toista", vastasi Tolja. - -Aamulla läksimme jo pimeän aikana metsään halonvetoon. Minä vein -Toljalle ulos kuivat sukat jotka hän pani jalkaansa. Laittoipa -vielä töppösetkin kenkäinsä päälle, kun oli kova pakkanen. Illalla, -kun tulimme kortteeritaloon, Tolja heitti taas pihalle töppöset ja -sukkansa jalastaan. Sukat minä taas vein tupaan, vaan töppöset Tolja -kätki heinien sisään. Näin hän teki joka aamu ja ilta, eikä meiltä -varastettu mitään, vaikka taloa varkaanpesäksi sanottiin. Päin -vastoin annettiin meille talosta kaassaa (keittoa) ja tsajua (teetä). - -Eräänä iltana, kun olimme jo ehtineet riisuuntua, tuli taloon vieras -mies ja nainen. He kuiskailivat vähän aikaa isännän kanssa. Vihdoin -isäntä kutsui Toljan luokseen ja kysyi, tahtoisiko Tolja olla hyvä -ja lukea hammassuoloja tälle vieraalle emännälle, joka oli hänen -sukulaisensa. - -Tolja mietti hetkisen ja sanoi sitten rohkeasti: "Oli menneeksi, -mustalaispoika sotamieheksi. Tarpeellisista pitää hädässä auttaa; -antakaa minulle pala riepua ja suoloja." - -Sen saatuaan Tolja asetti suolariepunsa liedelle ja alkoi lukea -pamisuttaa: - - Himmene nyt hiien hurtta - ja raukea Manalan rakki. - -Sitten lukea lurpotteli mitä sylki suuhun toi, vesi kielille vetäisi. -Meitä tahtoi naurattaa, vaan emme uskaltaneet; silloinhan olisi koko -Toljan noitakonsti mennyt myttyyn ja me emme enää olisi voineet olla -koko talossa. Siksi täytyi mukaantua oltavien olojen mukaan. - --- Osaako Tolja todellakin loitsia? kysyi Savolais-ukko. - --- Samalla tavalla kuin minä ja sinäkin, vastasi Suutarin Pekka. -Eiväthän ne mitään loitsulukuja olleet, joita Tolja lukea lorotteli, -olivathan vain semmoisia olevinaan. - --- Ja samanlaista ovat niidenkin konstit, jotka tietäjinä kuljeksivat -ja muita herkkäuskoisia narrailevat, sanoi Korjuksen Risto. - --- Eikö mitä, vastasi Mauno-setä. Kunhan sinä kuulisit oikean -tietäjän loitsivan, niin karvasi nousisivat pystyyn. Ne eivät olekaan -mitään lorotuksia, vaan totisia sanoja. - --- Ja toimittavat tietysti saman verran kuin Toljankin luvut, jatkoi -Risto. - --- Niilläpäs sitä ollaan tähän asti toimeen tultu, sanoi Mauno-setä -kiivaasti, vaan te nuoret tahdotte hävittää kaikki vanhat tiedot ja -vanhat uskot. - -Kun Suutarin Pekka huomasi, että tulee mielipiteissä erotus, josta -voisi seurata eripuraisuus, niin hän sanoi: - --- Antakaapas olla kiistanne ja kuunnelkaa, kun minä jatkan -kertomustani. Tolja luettuaan suolat antoi ne vieraalle emännälle ja -käski niitä panna kipeän hampaan päälle. Mutta jos se ei auttaisi, -niin pitäisi ottaa kirkon kynnyksestä puikko ja kaivella sillä -hampaita, niin se vissiin auttaisi. - --- Vieläkö Tolja otti mitään loitsimisestaan? kysyi Yrjö. - --- Ei hän ottanut mitään, vaikka toiset vihan väkeen tukitsivat, vaan -sanoi toimittavansa sen isännän sukulaiselle pieneksi palkaksi siitä, -kun meitä niin hyvästi pidettiin talossa. Mutta kun tarpeellisia -ilmestyi sen perästä useampia, niin hän otti jo vähin maksuakin, -vähän käsiverhoa, niin kuin Toljalla oli tapana sanoa, vastasi Risto. - --- Ei luulisi Toljaa semmoiseksi lyöpperiksi, että hän heittäytyi -noidaksi, vaikka ei mitään ymmärrä, sanoi Holttolan kirkonmies -kummeksien. - --- Mihin aikaan te rahdissa olitte? kysyi Lippolan kirkonmies. - --- Se oli joulun jälkeen, ensimmäisellä sydänkuulla, vastasi -Savolais-ukko, mutta en osaa sanoa monesko kehruuviikko se oli. - --- Mutta minä en ymmärrä koko sydänkuista niin mitään, vaikka olen -koko ikäni kuullut. Välistä sanotaan sydänkuun olevan jo jouluna -ja välistä myöhemmin. Mistä sen oikein tietää milloin ensimmäinen -sydänkuu alkaa ja milloin se loppuu? kysyi Suutarin Pekka. - --- Se kuu, joka syntyy talvipäivän pesässään ollessa (joulukuun -18-22) tahi sen perästä, on ensimmäinen sydänkuu. Täten on välistä -joulu sydänkuulla, ja silloin toivotaan hyvää vuoden tuloa. Jos -taasen ensimmäinen sydänkuu sattuisi syntymään myöhään, esim. -loppiaisen perästä, niin sinä vuonna ei toista sydänkuuta olekaan, -vaan sitten seuraa vaahtokuu, hankikuu, salamakuu, toukokuu jne. -Sydänkuiksi niitä sanotaan sen tähden, kun ne ovat talven sydännä. -Kun puu silloin on kuivimmillaan, niin hakataan rakennushirret -sydänkuulla. Vaahtokuun nimi on tullut lumen pyryämisestä, joka -ajelehtaa sinne tänne juuri kuin vaahto. Kun tässä kuussa ilmat ovat -jo lievemmät, niin alkaa jo lintujenkin mieli tehdä laulamaan, josta -on saatu sananparsi: - - Varis laulaa vaahtokuulla, - sydänkuulla synnyttelee. - -Neljättä kuuta nimitetään hankikuuksi, jolloin kun päivällä on -nuoskeampi, yökylmät kovettavat lumen niin, että hanki kannattaa. -Tämän kuun ilmoista sanotaan: "Minkälainen ilma on hankikuun -syntyessä, sellaisena se pysyy kesäpäivän seisahdukseen asti." - -Tämän kuun lopussa alkaa jo lumi sulaa ja mäkien harjuille ilmestyä -pälviä, sekä tänne pohjolan perälle ilmestyy ensimmäinen kesän -ilmoittaja, kiuru joka ylhäällä ilmassa visertelee. Kiurun laulusta -määrätään kesän tulo, sillä silloin tiedetään olevan - - kuu kiurusta kesään, - puoli kuuta peipposesta, - viik'kaus kivenvihasta, - västäräkistä vähäsen, - pääskysest ei päivääkään. - -Vanhat ihmiset ovat merkinneet, että jos Rekiheitto-Maariana -(25. päivänä maaliskuuta) kylmää, niin sen perästä kylmää vielä -neljäkymmentä yötä. - -Viides ja viimeinen talvikuu on sulamakuu, jolloin - - maat sulavat, veet valuvat, - kesä tulla keikuttelee. - -Jos luetaan vuoden kuut ensimmäisestä sydänkuusta alkaen, niin -saadaan väliin kaksitoista ja väliin kolmetoista kuuta vuodessa, -vaikka kirjakuukausia on vain kaksitoista. - -Tämän selityksen antoi Savolais-ukko talvikuukausista opiksi -nuoremmalle sukupolvelle. Tähän lisäsi vielä Holttolan kirkonmies -seuraavan selityksen kuusta: - --- Kuun, tuon kummallisen naapurin, joka - - milloin on kaita kasvoltansa, - milloin liiaksi lihava, - -sanotaan olevan kaikkein lähin taivaankappale. Se kasvaa idästä ja -vähenee lännestä. Varsin typeränä minä pidän sitä miestä, joka ei -heti ensi katsannolla huomaa milloin on ylä- ja milloin alakuu. Sille -minä heti sanon: - - Etkö tuhma kuuta tunne - idän puolta kasvavaksi, - luotehen väheneväksi. - -Ennen kuin uusi kuu rupeaa näkymään, on kuuton aika. Tätä pidetään -kehnoimpana aikana ja tällä ajalla syntyneitä ilmeisiä (ihmisiä) -arvellaan kovan onnen lapsiksi, joista sanotaan: - - Syntynyt on synkeällä - aivan kuutolla ajalla. - -Kuu jaetaan neljään kortteliin ja seitsemän vuorokautta luetaan -kuhunkin kortteliin ja kuutonta aikaa on puolitoista vuorokautta. -Ensimmäinen kortteli on uusi kuu, toinen täyttyvä kuu kolmas vähenevä -kuu ja neljäs kuunpohja. Kahta ensimmäistä korttelia nimitetään -yläkuuksi ja jälkimmäistä kahta korttelia sanotaan alakuuksi. Kuun -kääntymiseksi kutsutaan sitä aikaa, jolloin seuraava kortteli -alkaa. Täysi kuu on silloin, kun kuu näyttää ympyräiseltä niin kuin -astianpohja. Kuun paistetta nimitetään kuutamoksi eli kuuvaloksi, -vaan pimeä aika, jolloin ei kuu kumota, on ehäs. - -Kuun täytenä ollessa huomataan siinä olevan muutamia tummia pilkkuja, -joiden synnystä vanhat ihmiset ovat tienneet kertoa seuraavan tarinan: - -Kaksi miestä meni kerran yön pimeydessä varastamaan. Juuri kun he -pääsivät tarkoitettuun paikkaansa, nousikin kuu ja ehkäisi valollaan -heidän yrityksensä. Tästä suuttuneina he ottivat tervasaavin (korvon) -korentoon ja läksivät kuuta sokaisemaan. He kiipesivät korkealle -mäellä kasvavan pitkän puun latvaan, josta rupesivat tampilla kuuta -tervaamaan, vaan tarttuivatkin saaveineen päivineen kuuhun, jossa -nytkin vielä seistä kököttävät. - -Kuuta pidetään ei ainoastaan ajanmäärääjänä, mutta myöskin ilman -ennustajana. Kirkas täysikuu ennen kevätpäiväntasausta ennustaa -kaunista ilmaa, vaan sen perästä yöhalloja. Keltainen kuu merkitsee -sadetta, vaan punainen tuulta. Iso vaalea kehä kuun ympärillä -sumuisella ilmalla tietää rönsyilmaa, vaan muuten poutaa, niin kuin -sananparsi sanoo: - - Poudaksi on kuun kehä, - sateheksi päivän sappi. - -Jos kuu mailleen mennessään on punainen ja näyttää tavallista -isommalta, tiedetään myrskyn olevan tulossa. Jos uuden kuun sarvet -ovat terävät, tulevat pakkaset. Muuten voidaan laskea ilman laatu -neljännestä, viidennestä ja kuudennesta päivästä. - --- Kun nyt kuusta saadaan ilmain vaiheet tietää, niin mitä varten -ilmoja on allakkaan merkitty? Ne eivät kuitenkaan pidä paikkaansa, -vaan usein sattuu päin vastoin? Kukas sen tietää selittää? kysyi -Suutarin Pekka. - -Kun ei vanhemmista miehistä ollut sen selittäjää, niin sanoi -Korjuksen Risto: - --- Pappilan nuori herra selitti kerran meille sen asian näin: -Luonnonlain mukaan täytyy pienemmän totella suurempaa. Täten maa -tottelee aurinkoa ja kiertää sen ympäri. Samaten myöskin kuu kiertää -maan ympäri 19:ssä vuodessa ummelleen 235 kertaa, siis vähän yli 12 -kertaa vuodessa. Kun kuun on luultu vaikuttavan maan ilmanvaiheisiin, -niin almanakkaan on merkitty samat ilmanvaiheet, kuin ne 19 vuotta -takaperin olivat. Vaan nämä merkitykset eivät aina pidä paikkaansa, -niin kuin jokainen tietää, joten allakka ilmojen suhteen on -valehtelija. - --- Senhän kyllä jokainen näkee, että kuu kiertää maata, mutta että -maa kiertää aurinkoa on sula valhe ja herrojen hupsutusta, jota -he eivät itsekään usko, vaikka muille sitä tyrkyttävät. Johan -sitten jouduttaisiin jonnekin, jos maa liikkuisi, sanoi seppä, ja -siihen tuumaan toisetkin yhtyivät, ainoastaan isännän poika Antti -ja Korjuksen Risto olivat toista mieltä, mutta he eivät tahtoneet -vanhain miesten kanssa kiistellä. - -Vähän aikaa ääneti oltua sanoi Suutarin Pekka: - --- Jatkakoon vain kirkonmies kertomusta kuusta. - -Sitten Holttola jatkoi: - --- Niin kuin sanoin, pidetään kuuta ei ainoastaan yleisen ajan -määrääjänä, josta vuoden vaiheet tiedetään, vaan myös varsinkin -pimeällä vuoden ajalla katsotaan kuusta ynnä muista taivaanmerkeistä -ylösnousunkin aikaa. Niinpä esim. neuvotaan morsianta, jos ei talossa -olisi kukkoa, joka laulullaan ilmoittaa päivän tuloa, pitämään kuusta -vaaria, niin kuin siitä runo laulaa: - - Kun ei kukkoa talossa, - pidä kuuta kukkonasi, - Otavaista oppaanasi: - käyös ulkona usein, - käyös kuuta katsomassa, - Otavaista oppimassa, - tähtiä tähyämässä. - Konsa oikeittain Otava - sarvet suorahan suvehen, - pursto perin pohjoisehen: - silloin on aikasi sinulla - nousta luota nuoren sulhon, - saada viereltä verevän, - saada tulta tuhkasista, - valkeata vakkasesta, - tuli puikkohon puhua, - lienosti levittämättä. - -Niin kuin jokaiselle on tuttua toimitetaan erityisiä töitä -erityisillä kuun ajoilla. Kaikki tärkeimmät asiat, joille toivotaan -onnellista menestystä, toimitetaan yläkuulla. Niinpä esim. kaski -hakataan yläkuulla, ja samoin toimitetaan istutukset ja jos -mahdollista niin kylvökin yläkuulla. Huoneiden rakennustapeet ja -työkapineiksi tarvittavat puut hakataan yläkuulla, vuoden pimeimmällä -ajalla sydänkuulla. Naimiskaupat aloitetaan ja lemmennostot ynnä -muut semmoiset toimitetaan yläkuulla. Jota vastoin ne asiat, joiden -pitää raukeaman, toimitetaan alakuulla. Pärepuut kaadetaan alakuulla, -jotta ne paremmin turtaantuisivat ja kuolisivat. Tupa kylmätetään -alakuulla, jotta torakat ja muut syöpäläiset paremmin kuolisivat ja -häviäisivät. - --- Mutta kukas tietää mitä varten kuu välistä pimenee? kysyi Suutarin -Pekka. - --- Kuun syöminen eli pimeneminen ennustaa joko sotia, nälkävuosia, -ruttotautia tahi jotakin muuta Jumalan vitsausta, jolla hän tätä -syntistä kansaa rankaisee. Välistä taas kun joku hirmuvaltias, -pakanallinen kuningas, kiduttaa ja rääkkää viattomia alamaisiansa, -jota ei kuu hennoitse katsella, niin hän siksi kätkee kasvonsa. - -Näissä keskusteluissa kului ilta rattoisasti ja illallisen ajan -ehdittyä menivät naapuritalojen miehet kotiinsa ja Niemelän nuoriso -myöskin palasi kylältä, jonka jälkeen naiset toimittivat tavalliset -ilta-askareensa. Sen jälkeen syötiin illallinen ja pantiin maata. - -Seuraavana päivänä päivällisen perästä läksivät vieraat talosta. -Emäntä laittoi heille tuomisiksi piiraita ja ohraleipää. Korjuksen -nuorikko jäi oljamiin. Näin päättyivät kevätkestit. - - * * * * * - -Perjantaina ennen virpo- eli palmusunnuntaita leipoi Niemelän emäntä -suuren uunillisen rukiisia virpokaakkuja. Seuraavana lauantaina jo -aamusta alkain alkoi kulkea talossa virpojia. Niitä oli vanhoja -miehiä ja naisia sekä lapsia, joilla kaikilla oli torppasäkit ja -muutamilla miehillä tuohikontit olkapäillä, joissa he kantoivat -virpovitsoja, urvuille puhjenneita pajunoksia. Heti tupaan tultuaan -ja hyvän päivän sanottuaan he alkoivat virpoa eli pajunoksilla lyödä -selkään emäntää sanellen puolilaulaen seuraavan runonpätkän: - - Virvon, virvon vitsaksilla, - pieksän pajun varpasilla - tuoreeksi, terveeksi - tulevaksi vuodeksi: - emännälle lehmäonni, - orit-onni isännälle, - vuonaonni miniälle, - naintaonni tyttärelle! - Kuin monta varpaa, - niin monta vasikkaa, - kuin monta oksaa, - niin monta oritta, - kuin monta urpaa, - niin monta uuhia, - kuin monta haaraa, - niin monta sulhasta! - -Sitten virpojat istausivat penkille ja lausuivat: - - Pyydän, pyydän palkastani, - vaadin virpomisestani: - taikinasta kakkarainen, - haavanlehden paksukainen, - lehmästä voilusikkainen, - tarhakiven suurukainen, - kanakatrasta munanen, - kivensilmän täytykäinen. - -Tavallisesti emäntä antoi virvontapalkaksi virpokaakun, mutta -jos virpoja oli kuppari, velho tahi talon sukulainen, niin sille -annettiin sirunen voita leivän keralla tahi lapsisukulaiselle -kananmuna. Saatuaan antimet virpojat kiittivät seuraavilla sanoilla: - - Suur kiitosta, kosta Jumala, - edeskinpäin antamista! - Kasvakoon ja kaunistukoon - tämän vuodenkin ajalla: - isännälle ohrapellot, - emännälle kaalikuvut, - liinahalmeet miniälle, - pitkät pellavat tytölle! - -Sitten virpojat läksivät talosta jäähyväiset sanottuaan jättäen -virpovitsat, puolenkymmentä pajun oksaa nipuille sidottuna, tuvan -penkille. Virpovitsat emäntä korjasi lammasläävään, ja niillä -sitten touonalkajaispäivänä lampaita ajettiin laitumelle. Lapset ja -nuoremmat virpojat, jotka eivät virpolukuja osanneet, lausuivat vain -virpoissaan: - - Virpoi, varpoi - tuoreeksi, terveeksi - tulevaksi vuodeksi, - sulle vitsat, mulle kaakku. - -Seuraavana sunnuntaiaamuna jo ani varhain ihmisten vielä maatessa -tuli Perätalon seppä Niemelään ja hyvän huomenen sanottuaan hän alkoi -virpoa ropsia yötilallaan olevaa isäntää laulaen virpoessaan: - - Minä virvon viinan eestä, - sen punaisen pullon eestä! - -jonka tehtyään hän heitti virpovitsat isännän sänkyyn ja kävi itse -penkille istumaan. Kohta nousi isäntäkin, pukeusi ja haki aitasta -punaista eli siirappiviinaa, josta antoi aamuryypyt sepälle. Sitten -kun talon ukkomiehet nousivat, annettiin heillekin aamuryypyt. Kun -emäntä oli noussut, virpoi seppä häntäkin. Emäntä puolestaan antoi -myös ryypyn sepälle, joka ryypättyään toivotti: - - Isännälle ihra paksu, - emännälle leuka leveä. - -Sunnuntaiaamupuolella kävi vielä virpojia, mutta puolelta päivältä -ei enää ketään käynyt. Jos joku epähuomiossa sattui tulemaan puolen -päivän jälkeen, niin sen virpovitsat nostettiin tuvan uuninpatsaan -päähän, eikä annettu mitään antimia. Naapuritalojen lapset, jotka -eivät olleet köyhät, kävivät sunnuntaiaamuna virpomassa, vaan näille -ei annettu mitään, pyydettiin vain tulemaan virvontapalkoilleen -pääsiäisenä, jolloin heitä syötettiin ja annettiin kananmuna -virvontapalkaksi. - -Piinaviikolla, pääsiäisenalusviikolla, ei syöty mitään rasvaisia -ruokia, eikä kierotorstaina mitään kierretty: ei kehrätty, ei -kerrattu eikä vitsaakaan väännetty. Pitkänäperjantaina ei syöty muuta -ruokaa kuin mämmiä kauraisen leivän kanssa. -- Lehmiä ei juotettu -sinä päivänä; eivätkä muutamat antaneet lapsensa imeä, ennen kuin -aurinko oli laskenut. -- Ei myös käyty koko sinä päivänä toisissa -taloissa, vaan aamupuolella käytiin kirkossa ja iltapuolella luettiin -Kristuksen kärsimisen historiaa ja laulettiin piinavirsiä. Seuraavana -lauantaina jo varhain aamusilla keitettiin ja paistettiin pääsiäisen -varalle ja iltapuolella pestiin tupa. - -Pienemmät pojat olivat ahkeraan työssä pääsiäiskiikkua -valmistaissaan. He ottivat puuröykystä tuoreen koivun, jonka -sovittivat kahdelle tasakkain olevalle suojan salvaimelle, toivat -sitten metsästä pari hienon aisan kokoista koivua, joiden latvat he -varistivat lämpiävän riihen uunissa, kiersivät ne raksukalleen ja -laittoivat kantapajun koivujen tyveen. Näin valmiiksi saatu liekku -(kiikku) pantiin raksista riippumaan kiikkupuuhun. Tällä tavoin -valmistetussa kiikussa sitten pääsiäisenä pienemmät pojat ja tyttöset -kiikkua heiluttivat. - -Jos pääsiäissunnuntaiaamuna aurinko paistoi noustessaan, -tiedettiin hyvän marjakukkavuoden olevan tulossa. Mutta jos -päivä oli pilvessä noustessaan, niin marjain kukat panee halla -seuraavana vuonna. Variksen sanottiin tekevän ensimmäisen munansa -pääsiäissunnuntaiaamuna, vaikka olisi kuinka pakkanen tahansa. - -Löysäläiset ynnä ne joilla ei omaa hevosta ollut, menivät jo -kierotorstaina kirkolle ja olivat kirkossa pitkänäperjantaina sekä -molempina pääsiäispäivinä. Kortteeria olivat he joko pitäjäntuvassa, -pappilan perheentuvassa tahi kirkon naapuritaloissa. Vasta -pääsiäismaanantaina kirkonmenojen perästä he tulivat kotiinsa. - -Pääsiäissunnuntaina ajoi nuori väki kirkolle. Ken ei päässyt -hevosella, se astui jalkasin. Kirkolta päästyä ajettiin jäillä -kilpaa, jos nimittäin keli myöten antoi. Kun usea hevonen oli -rahdin teossa ynnä muissa raskaissa vedoissa rasittunut, niin eipä -pääsiäisenä enää kilpaamisesta ollut paljon haaraa. Rikkaiden hevoset -kyllä jaksoivat kilpailla. Siksipä sanottiinkin: - - Joka mies jouluna kilpaa, - se mies, ken pääsiäisnä. - -Pääsiäismaanantaina kävivät vanhemmat ihmiset kirkossa ja nuorempi -väki korjaili Aittamäellä olevaa napakiikkua. Iltapuolella -päivällisen perästä kokoutui kylän nuoriso Aittamäelle kiikkumaan. -Sinne tuli poikia vieraistakin kylistä. Muiden muassa saapui sinne -Lippolan Juhanakin, joka kiikutti kaikki Niemelän tytöt, ensin -vanhemmat ja sitten Kaisan viimeiseksi. Juhanalla ja Kaisalla näkyi -olevan paljon puhelemista keskenään, eikä kukaan kylän nuorisosta -sitä kariksi katsonutkaan, kun tiesivät heidän olevan kaukaista sukua -keskenään, vaikka ei kukaan, eivät asianomaiset itsekään tienneet, -missä suhteessa he olivat toisilleen sukua. Mutta hengenheimolaiset -he kyllä tiesivät olevansa ja semmoisina he rakastivat toisiaan. - -Iltahämärissä pyysi Niemelän Antti Lippolan Juhanaa kotiinsa. Siellä -syötettiin ja juotettiin vierasta ja pyydettiin jäämään yöksi, johon -Juhana ilomielin suostuikin. Tästä oli Kaisa niin hyvillään, kuin -olisi ollut seitsemännessä taivaassa. - -Seuraavina päivinä, tiistaina ja keskiviikkona, ei vielä mitään -varsinaista työtä toimitettu, kun ne päivät pidettiin puolipyhinä, -ainoastaan pienempiä käpellystöitä toimiteltiin. Naiset neuloivat -tahi ompelivat ja miehet korjailivat jalkineitaan ja työkapineitaan. - -Eräänä päivänä keväillä tuli kuohari Hämäläinen Niemelään. -Poikalapset, joita oli salvojalla pelotettu, menivät piiloon, ken -saunaan, ken riihen uunin taakse ja ken mihinkin kerkesi kuoharia -pakoon, ja pysyivät piilossansa niin kauan, kuin kuohari talossa oli; -vasta sen mentyä rohkenivat poikaparat tulla tupaan. - -Kuoharia syötettiin ja juotettiin talossa ja sitten vasta hän meni -virkaansa toimittamaan. Emäntä meni paimentytön kanssa lammasläävään -antamaan pässejä, jotka isäntä otti läävän kynnyksellä vastaan. -Hämäläinen toimeen käydessään puhalsi veitsen terään ja lausui: - - Rauta raukka, koito kuona, - teräs tenhon päivällinen! - Tehkäämme ikisovinto, - vannokaamme veljeyttä! - Älä tee tuhoa työtä - minun kättä käyttäissäni, - älä visko vihojasi - leikellessäni lihoa. - Älä visvoille viruta, - älä vammoille valuta - ulkoa tahi sisältä, - Herran hengen huovunnalta. - -Työnsä tehtyään hän sylkeä töppäsi haavaan ja lausui: - - Terva maahan tippukohon, - hongan rasva rapsukohon - ennen kuin veri viaton. - Sydämess sija verellä, - liha lämmin liikkuella, - luuhut lämmin luistaella. - Salvaksi sana Jumalan, - Luojan turva tukkeheksi, - salvaksi samoavalle, - veren tielle telkkimeksi. - Avun Luoja antakohon, - avun tuokohon Jumala! - -Kun yksi pässi oli kuohittu, isäntä vei sen jälleen läävään, josta -emäntä antoi toisen. Isäntä istui läävän kynnyksellä pitäen pässiä -sylissään. Hämäläinen oli kujassa ja kyykistyi polvilleen työtänsä -toimittamaan lukien joka kerran samat loitsut. - -Sen toimen tehtyään kaikki tulivat tupaan, jossa isäntä antoi -vieraalleen ryypyn. Sitten mentiin oritta kuohitsemaan. Hämäläinen -otti pari pärettä ja sytytti ne, sekä joukon pirkaleita, joista hän -teki tulen pihalle ja pani siihen muutamia halkoja palamaan. Tulta -tehdessään hän loitsi: - - Teen tulosen tervaksista, - latuskaisen lastusista, - sitä puilleni puhelen, - tuota haastan halkosille: - mesi puista purskukohon, - rasvaa rapahtukohon. - Minkä puillani puserran, - sima jääköhön sijahan. - Terva on tehty tervaksista, - hongista satahavuista. - -Tulen tehtyään hän pisti siihen atran luottimen varistumaan ja loitsi: - - Kasvoi härkä Kainunmaalla, - ylen suureksi yleni: - Hämehessä häntä häilyi, - pää keikkui Kemijoella. - Pieni mies merestä nousi, - uros aalloista yleni, - iski härän häilähytti, - kylin maahan kyykähytti. - Siit on voitehet otettu, - siit on katsehet kahottu, - jolla vihat viskotahan, - tulen voimat voitetahan, - raudan poltot poistetahan, - kuumehet kumistetahan. - -Sillä aikaa kun kuohari näitä toimitteli, toi isäntä suuren kuvon -ruisolkia, jotka levitti pihalle vuoteeksi. Sitten meni kuohari -talliin, suitsitti oriin, toi sen pihalle olkien päälle, sitoi nuoran -vasempaan takajalkaan ja seisoen itse hevosen edessä hän tempaisi -nuorasta, niin että ori kaatui olkien päälle. Niin pian kuin ori oli -kaadettu, käännettiin se selälleen ja sidottiin jalat nuoralla yhteen -kiinni. Jo oritta suitsittaissa alkoi kuohari loitsunsa ja jatkoi -sitä sikäli kuin hän hevosta käsitteli, aina eri tiloissa valitut -sanat, mitkä mihinkin tilaan soveltuivat. Hän loitsi seuraavilla -sanoilla: - - Otan tallista orihin, - sorajouhen soimen päästä, - sidon suuhun silkkisuitset, - panen päähän vaskipäitset. - Vien orihin vilkuttelen - kartanolle kaunihisti. - Seiso nyt selvällä sijalla, - ole olkivuotehella. - Hyvä täss on ollaksesi, - armas aikaellaksesi. - Älä kipsa, älä kapsa, - älä kaikkia kavahda, - mesiheinän helkähystä, - olenkorren kapahdusta! - Nyt kaadan hevoskapehen, - sorajouhen maahan sorran, - nurmelle mesinukalle, - maalle maksankarvaiselle, - villaisille vuotehille, - silkkisille sänkysille. - Tule pilvistä pitäjä, - hattaroista hallitsija, - pidätä tämä pirikka, - jaksa tämä jouhiharja, - ettei potki polviani, - särje säärivarsiani! - -Kun kansaa oli kosolta keräytynyt katsomaan tätä tärkeää toimitusta, -niin oriin sidottuaan kuohari otti salvattimet, nosti ne nenällensä, -katsoi niiden läpi kansanjoukkoon ja kaikille neljälle ilman -suunnalle, sylkäisi salvattimien läpi ja loitsi mahtavalla äänellä: - - Ken on katein katsoneepi, - kierosilmin keksineepi, - vastuksiin varustaineepi, - luonnon vihaisin luomin: - silmä juoskohon simana, - toinen voina vuotakohon, - tuonne helvetin tulehen, - pahan vallan valkiasen! - Ken on katein katsoneepi, - kierosilmin keksineepi: - tunge perkele tulehen, - suin tulehen, päin tulehen, - takaraivoin tantereesen. - Silmät käännä nurin narin, - niskat rutoin rutaise! - Sotke suolia sisässä, - keitä keuhkoja mahassa, - vello verta hartioissa, - ennen päivän nousemista, - koi Jumalan koittamista, - auringon ylenemistä; - ennen kuin sanani saapi - tahi mielijuohikkini! - -Nämä kateen sanat kuultuansa vetäysivät naiset ja arempiluontoiset -miehetkin pelonalaisina syrjään, ainoastaan Niemelän isäntä, -Mauno-setä, ukko-Lauri ja pari muuta miestä, jotka olivat kuoharille -apuna, jäivät siihen. Sitten salvaja kieraisi oriin munasrauhaset -salvattimien sisään, alkoi leikata ja leikatessaan loitsi seuraavat -verensulkusanat: - - Piäty veri vuotamasta, - hurme huppelehtamasta, - päälleni päräjämästä, - riuskumasta rinnoilleni. - Veri seiso kuni seinä, - asu hurme kuni aita; - kuin miekka meressä seisoo, - saraheinä sammaleessa, - paasi pellon pientareessa, - kivi koskessa kovassa. - Vaan jos mieli laatinevi - liikkua lipeämmästi, - niin sä liikkuos lihassa - sekä luissa luistaellos: - sisässä sinun parempi, - kalvon alla kaunihimpi, - suonissa sorottamassa - sekä luissa luistamassa - kuin on maahan vuotamassa, - rikoille ripajamassa. - Et sä maito maahan jouda, - nurmehen veri viaton, - hevon hemppu heinikkohon, - kumpuhun orihin kulta; - sydämessä sun sijasi, - keuhkoin alla kellarisi: - sinne siirräite välehen, - juokse sinne joutuisesti. - Et ole joki juoksemahan - etkä lampi laskemahan, - suohete sorottamahan, - venilotti vuotamahan. - - Tyydy nyt, tyyris, tippumasta, - punainen putoamasta, - kun et tyydy, niin tyrehdy; - tyytyi ennen Tyrjänkoski, - joki Tuonelan tyrehtyi - sinä suurna poutavuonna, - tulivuonna voimatoinna, - meri kuivi, taivas kuivi, - kaikki maan perustus kuivi. - - Kun et tuotakaan totelle, - vielä muuta muistetahan, - uudet keinot keksitähän: - huudan Hiidestä patoa, - kattilata kalmasista, - jolla verta keitetähän, - hurmetta varistetahan, - ilman tilkan tippumatta, - punaisen putoamatta, - veren maahan vuotamatta, - hurmehen hurisematta. - - Kun ei lie minussa miestä, - ukon pojassa urosta - tämän tulvan tukkijaksi, - tämän salvan salpaajaksi, - onpa itsessä Ukossa - vielä kylliksi kykyä - veren suuta sulkemahan, - tulevata tukkimahan. - Lukotkohon Luojan lukko, - sana herran salvatkohon - tämänkin veren veräjän, - tämän joen juoksevaisen. - - Oi Ukko, ylinen Luoja - taivahallinen Jumala! - Tule tänne tarvittaissa, - kule tänne kutsuttaissa. - Tunge turpea kätesi, - paina paksu peukalosi, - liitä sormesi lihava, - kämmenesi käännähytä - tukkeheksi tuiman reiän, - paikaksi pahan veräjän, - veren vuotamattomaksi, - suonten soutamattomaksi. - Vedä päälle lemmenlehti, - kultalumme luiskahuta - veren tielle telkkimeksi, - tulevalle tukkeheksi, - jottei parskuis parralleni, - valuis vaaterievulleni! - -Kun leikkaus oli toimitettu, kuohari otti tulesta kuuman luottimen, -jäähdytti sitä vähän aikaa ja alkoi sitten polttaa kärventää kuumalla -luottimella äsken leikattuja haavoja. Tätä tehtäessä hevosparka -riuhtoi itseään ja vinkui pahasti. Siitä huolimatta kuohari loitsi -kärventäissään: - - Panu poika Aurinkoisen, - Auringottaren tekemä, - alla ahjojen asuja, - liedoksessa lepäilijä! - Tuopas lunta, tuopas jäätä, - tuopas hyyhmeä hyveä, - jolla tulta tummentelen, - valkeaista vaivuttelen. - Tee tuli tehottomaksi, - humun huumehettomaksi. - Tuli nuorin tuupukohon, - valkeainen vaipukohon - hiilisehen hinkalohon, - alle ahjon Ilmarisen. - Rauetkohon raudan valta, - tulen valta vaipukohon, - veden valta valvokohon, - vesi on vanhin voitehista. - Vedäpäs vetinen lumme - kahden puolen kämmentäni - tulen tuiki polttamatta, - valkian varistamatta - kostaissa tulen tuhoja, - tulen lientä lievittäissä. - -Sitten päästettiin oriin jalat irti. Se nousta kepsahti seisoalleen -ja vietiin talliin heiniä ja kauroja syömään. Kuohari pesi veitsensä, -salvattimensa ja kätensä ja meni tupaan, jossa häntä syötettiin ja -juotettiin. Isäntä maksoi hänelle palkan käteen, kolme kopeekkaa -jokaisen pässin ja puolitoista ruplaa oriin kuohitsemisesta. Sitten -hän pyysi ja sai suoloja, joihin hän loitsi: - - Tuolta aina armot käyvät, - tuolta taivahan navalta, - ylimmäisen portin päältä, - itse Luojan istuimelta. - Oi Ukko ylinen Luoja, - taivahallinen Jumala! - Anna voimat voitehesi - näille suoloille hyville: - tekemähän terveyttä, - rauhoa rakentamahan, - jottei tuska päällä tunnu, - kipu keskeä kivistä. - -Loitsitut suolat antoi kuohari emännälle ja läksi matkaansa. Pienet -pojat tulivat kohta piilostaan ihmisten ilmoille. - - - - -Kevättyöt - - - Sisältö: Kangasten laittaminen ja kutominen. Niisien teko. Kasken - merkitseminen. Jyrin päivä. Kasken karsiminen. Kalanpyydysten - laittaminen. - -Jo kevättalvella alkoivat naiset kevätkankaita varustella. Rihmat -haudottiin tuhasta tehdyssä lipeässä ja käytiin huuhtomassa -järven avannossa, jonka jälkeen ne pantiin riu'uille kuivamaan ja -liinastumaan. Ensin ne kylmivät ja sitten leudolla ilmalla sulivat -jälleen. Sitten ne pantiin hangelle valkenemaan. - -Kun rihmat olivat kyllin valjenneet, otettiin loimirihmat tupaan -ja ripsittiin. Sen jälkeen tuotiin tupaan kerinlaudat, joille -loimivyyhdit asetettiin. Sitten iskettiin seinänaula tuvan pankkopuun -päähän. Seinänaulaan pantiin kehä, jolle alettiin loimirihmaa kehiä. -Kun kaartojen luvusta saatiin tietää miten pitkä kangas oli tuleva, -niin sitä mukaan kehitettiin loimia. - -Kun loimet oli kehitty, ne vietiin riiheen. Tuoreesta koivuvitsasta -tehtiin rakset, jotka sidottiin vartaaseen, joka mikkelipuulla -nostettiin ylös ja asetettiin yksi pää ahdinlaudalle ja toinen pää -ahdinlaudan orrelle. Kehäin rihmapäät pujotettiin raksien läpi ja -kiinnitettiin riihen takaseinässä olevaan alimmaiseen luontanaulaan. -Siitä vietiin rihmat seinän toisessa päässä olevaan luontanaulaan, -jonka taitse rihmat kierrettiin ja vietiin rihman alkupään luona -olevaan toiseen naulaan, ja sitten taas toisessa päässä olevaan -toiseen naulaan jne. sikäli, miten pitkä kangas oli. Rihmat juoksivat -kehiltä raksien läpi sikäli kuin niitä vain juoksutettiin. Jos ei -kangas yhtynyt koko seinän pituudelta, niin iskettiin naula siihen, -mihin kangasloimet ulettuivat, ja naulan eteen iskettiin seinään -tiuhta, jonka ylitse ja alitse vuoroin loimirihmat laitettiin. -Loppupäästä alettiin luoda takaisin alkupäähän. Kangasta luodessa oli -visu vaari pidettävä, että se meni järjestyksessä, sille naulalle -jolle se menevä oli. Jos sattui vahingossa menemään väärälle -naulalle, niin tuli viippi ja se oli vaikea korjata. Siksi sanottiin -olevan kaksi vaikeaa asiaa, nimittäin hutun juominen ja viipin -korjaaminen. - -Rihmat kun kehiltä loppuivat, niin oli kangas luotu. Sitten -otettiin tiuhtapuikko pois ja laitettiin sijalle tiuhtarihma, -ja kangasloimet pantiin letille, joka vietiin tupaan. Siellä se -käärittiin rihmasyrjälle siten, että kankaan loppupohjukka tuli -syrjän ympärille, johon se levitettiin tasaisesti ja pantiin -kaksi tiuhtapuikkoa, joista toinen pantiin pohjukkaan ja toinen -tiuhtarihman sijalle, joka otettiin pois. Tiuhtapuikot, jotka olivat -poikkipuolin kangasloimia, sidottiin molemmista päistä yhteen -rihmalla. Sitten kiinnitettiin loimirihmain pohjukat sydänvarpasella -rihmasyrjään ja loimilettiä purettiin siksi, että se ulottui -vaatesyrjän sijalla olevan käärikesyrjän ympäri ja sieltä taas -käärikesyrjän alaitse penkille. - -Sitten levitettiin rihmat tasaisesti kaikkein syrjien ympäri ja -alettiin kääriä kangasta. Se nainen, joka tuli kangasta kutomaan, -istausi kankaan taakse penkille, piti vanakasti (navakasti) -loimirihmoja tiukalla ja purki lettiä sikäli kuin tarvittiin. Joku -mies tahi riski nainen otti sitä varten tehdyn käärikekartun, jonka -pisti rihmasyrjän päässä olevain reikäin läpi ja alkoi kiertää syrjää -ympäriinsä. Täten kääriytyivät loimirihmat syrjän ympärille. Joku -vanhempi nainen seisoi rihmasyrjän takana ja hoiti rihmoja, että ne -tulivat tasaisesti syrjän ympäri. Sitten kun tiuhtapuikot, jotka oli -vedetty käärikesyrjän luo, olivat kulkeneet rihmasyrjään kiinni, -pysäytettiin kiertäminen, oiottiin ja levitettiin rihmat uudelleen -sekä vedettiin tiuhtapuikot taas alas käärikesyrjän luo ja alettiin -kiertää rihmasyrjää ympäriinsä. Tällä tavoin pitkitettiin käärimistä -siksi, kunnes se saatiin käärityksi. Vihdoin kun letti oli loppunut, -levitettiin loimirihmat loppupohjukasta lopinpuun ympärille, jota -pitämään joku meni kankaan alle, jossa kulki sikäli kuin kangasta -kierrettiin letin pitäjän luo. Rihmasyrjän hoitajalla oli kädessä -karttu, jolla hän välistä lyödä hakkasi syrjällä olevia rihmoja että -ne tiukemmin ja tasaisemmin kääriytyvät syrjän ympärille. Kun kangas -oli kääritty, niin laitettiin loimet pohjukoistaan käärikesyrjän -ympäri ja alettiin kitkuttaa, so. rihmasyrjän kartikasta nytkytettiin -syrjää edestakaisin, jotta loimet kävivät kiinteämmin syrjän ympäri. - -Kangasta lykkimään käydessä nostettiin rihmasyrjä kangaskorvakkeiden -päälle. Samoille korvakkeille tuotiin myöskin niidet hiulineen ja -niisikeppineen. Sitten lyötiin loimirihmojen solmukkeet poikki ja -niiden päät solmittiin niputtain yhteen. Lykkiessä tarvittiin kaksi -naista: toinen oli etu- ja toinen takapuolella niisiä. Takapuolella -istuva nainen otti nipun kerrallaan käteensä, erotti nipusta ensin -reunimmaisen loimirihman ja antoi sen häntä vastapäätä istuvalle -naiselle, joka pujotti rihman niisisilmukan lävitse, ja sitten -seuraavan loimirihman samalla tavalla toisen niiden silmukasta, -kolmannen rihman kolmannesta silmukasta, neljännen neljännestä -jne. Tiuhtapuikoilta katsottiin, jotta rihmat tulivat oikeassa -järjestyksessä pujotetuiksi. Jos sattui menemään väärin, niin siitä -tuli kankaaseen lapa, joka korjattiin joko tekemällä lisäniisi tahi -uudestaan pujottamalla. Jos yksi rihma sattui menemään kahteen -niiteen, niin siitä tuli vääräjäinen, ja jos ei sitä ajoissa huomattu -korjata, niin siitä kutoessa tuli toimitaittu. - -Kun kangas oli niisiin lykitty, alkoi pirtaan lykkiminen. Vitsan -varvasta tehtiin koukku, joka vuoltiin latakaksi (latuskaiseksi). -Siihen koukkuun sijoitti toinen nainen kaksi loimirihman päätä ja -työnsi ne ensimmäisestä pirran piin raosta, josta toinen nainen ne -otti vastaan; sitten toiset kaksi rihmaa toisesta raosta jne. siksi, -kunnes koko kangas tuli lykityksi (pujotetuksi). Jos sattui hairaus -tulemaan, niin se kutoessa saattoi piitämän. - -Kankaan lykkimisen perästä solmittiin loimirihmain päät yhteen -parittain ja rihmojen pohjukkaan pistettiin kepukka, joka molemmista -päistä kiinnitettiin nauhalla vaatesyrjään. Rihmasyrjän reikään -pistettiin kuvepuun pää ja toinen pää pantiin vaatesyrjälle. Se esti -rihmasyrjän pyörimisen, kun kangas kiinnitettiin kiinnityskartulla, -jonka pää pistettiin vaatesyrjän reikään ja kiinnityskarttuun pantiin -reikulainen, jonka reikään pistettiin rautainen kangaspuikko. - -Sitten tuotiin kangassukset, jotka kiinnitettiin peränuorasta penkin -alla olevaan rautanaulaan, ja suksien päihin solmittiin niisinuorat. -Myös kiinnitettiin pirrankaiteet miekkapuista pirtakeppiin, joka oli -kangaskorvakkeilla. Pirranraiteet sijoitettiin kaiteiden koloon, ja -niin saatiin kangas reilaan. - -Kun kaikki oli saatu reilaan, alettiin sitten kutoa. Ensin pisteltiin -loimien väliin muutamia oljenkorsia ja sitten jotain paksumpaa -kuderihmaa. Tällainen kutous oli nimeltään tutkain, ja sitä kudottiin -pietimen verran. Sitten sijoitettiin tutkaimen päässä oleva kepukka -vaatesyrjän loveen, laskettiin rihmasyrjältä kangasta, pantiin -päällyspuikko rihmasyrjälle ja alettiin kutoa oikein. - -Sitä naista, joka osasi hyvin kankaansa laittaa ja kutoa, pidettiin -selvänä, jonka - - kangas ei laske lapoja - päästä ei pirta piitämiä. - -Riski kutoja kutoi - - palttinaa kuin paperia, - seinä ja päivä. - -Laiskan kankurin pirta ääntää "huomen, huomen", vaan vireän panee -"tänäpäin, tänäpäin". Tällä sananparrella tarkoitetaan kutojain -sukkeluutta. - -Niin pian kuin kangasta saatiin sen verran, että se ylettyi -pari kertaa vaatesyrjän ympäri, leikattiin tutkain poikki. Kun -vaatesyrjän ympärille valmistui pitemmältä kangasta, purettiin kangas -vaatesyrjältä ja käärittiin pankolle, jonka keskitse pistettiin -kepukka ja sen päät sidottiin pirran kohdalle, kankaan alle niin, -ettei se yläpuolella tavannut pirtaan eikä alapuolella kutojan -jalkoihin, kun hän suksia polki. - -Vaikka kangas olisi ollut kuinka pitkä tahansa, niin ei kangasta -luodessa eikä kääriessä käyty syömään, vaan luotiin ja käärittiin -yhteen perään, sitten kangas muka veti vähemmän kudetta. Kun kangas -oli kääritty, vietiin käärikeneuvot juoksujalassa ulos ja viejä sanoi -mennessään: - - Niin kauan kangas on kankailla - kuin harakka seipään päässä. - -Tähän vastasi joku piloillaan: - - Niin kauan kangas on kankailla - kuin torakka seinänraossa. - -Lapset tai vanhemmat naiset tavallisesti tekivät käävejä (käämejä) -kankaan kutojalle käävikololla tahi käävivokilla. Palttina- ja -lankakäävien alle pantin paperia, joka esti käävit vieremästä. Käävit -pantiin sukkulaan kutoessa. - -Kun kangas oli jo niin loppuun kudottu, että loimirihmat tulivat -pohjukoilleen, otettiin rihmasyrjä pois ja loimet laitettiin -pohjukoistaan lopinlaudoille, joten sen saattoi tarkemmin kutoa. -Kaikki kun saatiin kudotuksi, leikattiin loimirihman päät poikki -ja solmittiin ne nipuille. Näitä kutsuttiin tutkainpäiksi. Näihin -tutkainpäihin solmittiin sitten seuraava kangas, joten ei jokaista -kangasta tarvinnut uudestaan lykkiä. Valmiiksi kudottu vaate myöskin -leikattiin poikki ja jätettiin pirran kanssa tutkaimeksi noin -pietimen verran. Valmiiksi saatu liina- ja pellavaskangas kasteltiin -ja levitettiin hangelle valkeamaan. Kun yksi puoli kangasta oli -kylliksi valjennut, niin käännettiin toinen puoli valkenemaan. Sitten -kuivattiin kangas ulkona, tuotiin tupaan ja venytettiin penkin raossa -ja leikattiin vaatekappaleiksi, joita kevään korvassa ommeltiin. -Sarka- ja sarssikankaat myöskin kasteltiin varissa vedessä, pantiin -tiinuun ja jaloilla vanutettiin, jonka jälkeen ne kaulattiin ja -kuivattiin. - -Jos kangasniidet olivat jo loppuun kuluneet, niin tehtiin uudet -niidet sitä varten valmistetusta kaksinkertaisesta niisirihmasta. -Romuhuoneesta tuotiin kolmesivuisen särmiön muotoiset niisipölkyt, -joiden yhdessä särmässä oli kolme ympyräistä napakairan reikää -yhtä kaukana toisistaan. Näihin reunimmaisiin reikiin pistettiin -niisivarpaset ja keskimmäiseen sydänvarpanen. Niisiharakka laitettiin -keskelle siten, että harakan reiästä kulki sydänvarpanen ja -harakan lovet asetettiin niisivarpasiin. Kaksi henkeä tarvittiin -niitä tekemään, toinen teki kävyllä ja toinen kerällä. Niiden -valmiiksi tultua otettiin sydänvarpanen ja niisiharakka pois, vaan -niisivarpaset jäivät kiintonaisina niisiin. Rihmalla erotettiin -paasmat, kolmekymmentä niisirihmaa kuhunkin paasmaan. Palttinakankaan -niidet tehtiin hienommasta, vaan muiden kankaiden paksummasta -rihmasta. - - * * * * * - -Eräänä aamuna hankikuussa, kun yöllä oli vahvasti kylmännyt ja -siis hanki hyvästi kannatti, kokoontuivat Niemelän kylän isännät -lautamiehen taloon neuvottelemaan ja päättämään kasken hakkuusta -tulevana kesänä. Heillä nimittäin oli yhteinen takamaa, salopalsta, -johon he tavallisesti vuosittain hakkasivat yhteisen suuren kasken, -ja sen piiri käytiin jo huhti- eli hankikuussa merkitsemässä ja sen -jälkeen se kesäkuussa hakattiin. - --- Mistä te hyvät naapurit olette tuumineet tänä vuonna kaskea -hakata? kysyi lautamies. - --- Me olemme päättäneet hakata Lakealtakankaalta; kun se on -petäjikköä niin se palaa hyvästi, ettei tarvitse viertää ja on muuten -helppoa raataa, vastasi Lahtelan isäntä. - --- Minä olen toista mielipidettä, sanoi lautamies. Kun Lakeakangas -on heleätä hiekkamaata, niin ei se kasva hyvin; etenkin, jos -sattuu poutakesä tulemaan, kuivaa ruiskasvu tupelle ja touot -samalla tavalla. Siis ei sen raataminen suuresti hyödyttäisi, -turmeltuisivathan vaan silavat petäjät, jotka nyt ovat jo huoneen -hirren paksuiset. - --- Kukapa meistä Jumalan ilmoja tietää, jos ne ovat poudat tahi -sateiset, virkkoi Mäkelän isäntä. Lakeakangas on helppo raataa ja se -palaa hyvästi; minä siis puolestani ehdottelen sieltä hakattavaksi. -Onhan näitä petäjiä likempänäkin hirsipuiksi, eikä sieltä asti -tarvitse hirsiä vedellä. - --- Kyllä se on totta, että meillä on puita likempänäkin, mutta ne -ovat vain männyn kerkkiä, joista ei milloinkaan tule kunnon hirsiä, -sanoi lautamies. Ajatelkaas hyvät naapurit, jos me langettaisimme -maahan semmoisen petäjikön, josta jo kymmenen vuoden perästä -saataisin paksuja honkaisia tuvan hirsiä, niin se olisi arvaamaton -vahinko, jos me nyt ne turmelisimme. Onhan meillä kaskimaata -muuallakin. Hakataan Koivikkomäestä, se on sekapuuta ja mullan maata. - --- Tästä pari vuotta takaperin hakattiin Koivikkomäkeen kaski, jota -ei mitenkään tahtonut osaksi saada, ja nyt taas tahdottaisiin sinne -hakata; minä en puolestani siihen suostu, virkkoi Mattilan isäntä. - --- Hakataan sitten Metsomäestä, mutta ei Lakealtakankaalta, sanoi -lautamies vakavasti. Ajatelkaa asiata järkevästi. Entisen määrän -mukaan jos hakattaisiin, niin tulisi teille neljälle talolle -puolen tynnyrin ala kullekin hakattavaksi ja meidän osalle koko -tynnyrin ala; siis olisi jo yhteensä kolmen tynnyrin ala semmoista -hyvää hirsimetsää kaadettava, josta me jokainen saisimme hyviä -rakennustarpeita. Ja entäs sellainen heleä hiekka, kun se kaskeksi -poltetaan ja kynnellä vellotaan, niin ei se miespolveen ota puuta -kasvaakseen. - --- Kuulkaa hyvät naapurit minun ehdotustani, selitti Perätalon -isäntä. Koska ei lautamies anna perään meidän toisten tuumille, -niin jättäköön hän osansa seisomaan ja kasvamaan ja me muut -hakkaamme osamme, kahden tynnyrin alan. Lähdetään vain nyt miehissä -merkitsemään mikäli kaadetaan kaskeksi ja mikäli jätetään seisomaan. - -Tähän toiset tyytyivät, ja niin lähdettiin miehissä -Lakeallekankaalle. Sinne päästyä merkittiin ensin kolmen tynnyrin -ala ja siitä erotettiin kolmasosa lautamiehen osaksi. Puut kolomalla -rajoitettiin piiri. Työ tehtiin täydellisessä sovussa, ja jokainen -oli tyytyväinen osaansa. - - * * * * * - -Jyrin (Yrjön) päivän aamuna varhain, vielä muiden maatessa, meni -Niemelän emäntä läävään, jossa otti muutamia karvoja jokaisen lehmän -ja lampaan kupeesta vasemmalta puolelta. Ne hän pani riepuun ja vei -saunaan. Sitten hän otti lehmien, lammasten ja hevosten kellot ja -vei ne likoamaan kodan vesitiinuun. Sitten hän teki tulen rouhepadan -alle ja meni tupaan, jossa havautti isännän. Isäntä meni talliin ja -otti jokaisen hevosen vasemmasta kyljestä muutamia karvoja, jotka -vei emännälle. Sitten havautettiin paimenet, jotka vuoteellaan -panivat jalkaansa -- tämän taian ansiosta eivät muka jalat tulleet -kipeiksi kesällä -- ja sen perästä pukeutuivat. Vanhin paimenista -otti romuhuoneesta jo syksyllä varustetun, juurineen maasta otetun -pihlajaisen virven, väänsi sen oven suuruiseksi vempeleeksi ja -pani sen läävän ovelle sisäpuolelle. Siihen sitten emäntä ripusti -punaisella langalla kaksi kananmunaa ja niiden välille karhun -hampaan oven yläkamanan kohdalle. Sitten paimenet menivät metsään, -soittivat luikulla (torvella) ja löivät lepenää, jotta muka metsän -pedot karkkoaisivat karjamailta. Lepenälauta oli noin puolen metrin -pituinen kuusinen tahi haapainen lauta, jota kalkutettiin palikoilla. - -Sillä aikaa kun lehmien rouhevesi varistui, otti isäntä huoneesta -kerän tuohia, jotka saroitteli ja kääri käähkärölle (kiepille) ja -vei rouhepataan hautumaan. Vähän aikaa haudottuaan hän vei tuohet -tupaan ja teki niistä kellon kantimet kolmeen lehmän- ja yhteen -lampaankelloon. Hevosenkellossa pidettiin nahkakannin. - -Ennen kuin kellojen kantimet valmistuivat, otti emäntä jauhoja -aitasta ja vei kotaan. Sitten pani hän jokaisen kellon puolilleen -vettä ja sekoitti jauhoja sekaan sekä pani lehmistä otettuja karvoja -lehmien, lampaista otettuja karvoja lammasten ja hevosten karvoja -hevosen kelloon, sotki ne taikinaksi, leipoi pieniksi kaakkusiksi -ja paistoi tuvan uunin leualla hiilitarhan keskessä. Kaakkujen -jäähdyttyä emäntä antoi niistä osan lehmille ja lampaille. Isäntä -antoi puolestaan kaakusta hevosille. Loput korjattiin talteen. - -Noin puolenpäivän rinnassa puhdistettiin lehmien kellot ja -kiinnitettiin kantimet niihin sekä vietiin läävään. Siellä kiersi -emäntä vanhimman lehmän kellolla jokaisen lehmän kolme kertaa ympäri -myötäpäivään ja lausui: - - Kuules kellos, - seuraa karjaas. - -Sitten hän sitoi kellon vanhimman lehmän kaulaan, jota tehdessään hän -lausui: - - Kellon kaulahan sivallan, - kuulun kellon lehmälleni. - Kuulu kello, kaiu kello, - kaiu karjamaan periltä - kaiu kotikartanohon! - Sä oot suurin lehmistäni, - vanhin vasikaisistani: - tuo sä karjani kotihin, - kalkutellen kartanolle, - saattele iltasavulle - vielä päivän paistaessa, - keski-illan kellertäissä. - Tuo jonossa Jumalan karja, - karja ehtoisan emännän. - -Toisille lehmille kelloa kaulaan pannessa ei luettu kuin alkupuoli -tästä luvusta. Jos milloin oli niin hyvä kesä Jyrkinä, että saattoi -jo touonalkajaiset pitää, niin laskettiin lehmät ulos toisia temppuja -tehden ja ajettiin ne metsään. Mutta jos Jyrkinä oli vielä lunta, -laskettiin vain lehmät kartanolle, jossa emäntä kävi karjan ympäri -kolme kertaa ja rukoili hiljaa itsekseen: - - Kaitse kaunoinen Jumala, - varjele vakainen Luoja: - kaitse kaikista pahoista - ja varjele vahingon tieltä, - ettei karja katoaisi - eikä tuskihin tulisi - tänä suurena suvena, - Herran hellänä kesänä! - Kuin katsoit katoksen alla, - niin katso kanervikossa. - Kuin sä hoidit huonehessa, - niin sä hoida hongikossa, - hoida honkien seassa, - hallitse havujen luona, - ettei vammat vaivuttaisi - eikä sorkka sorahtaisi, - luvultansa pois tulisi, - laadultansa lankeaisi. - Saata karja kaunihiksi - ja edistä emännän vilja - hyvänsuovan mieltä myöten, - pahansuovan paitsi mieltä. - Anna rauha raavahille, - sorkkasäärille sovinto, - vasikoille mielivalta, - paras valta paimenille. - Hoida karja huonompainen, - huonompainen, pienimpäinen, - ettei tulis turmiolle - eikä hätään häilähtyisi! - Anna karjan korvet käydä - pitkin Jumalan pihoa. - Aja karjani kotihin, - iloiten ison pihoille - ennen päivän päättymistä, - auringon alasmenoa! - -Jos vain lehmät suinkin voivat päästä lumelta, niin ne ajettiin -pellon päähän, jossa emäntä rukoili tässä kerrotun rukouksen, vaan -muuten, niin kuin jo sanoin, kotikartanolla. Missään tapauksessa -eivät lehmät Jyrkinä saaneet olla kauemmin ulkona kuin tunnin eli -pari. - -Muuten pidettiin Jyrin päivää jonkinlaisena pyhänä, syötiin parempaa -ruokaa eikä tehty mitään raskaampaa työtä. - -Niin pian kuin maa paljastui lumesta, mentiin kasken karsintaan. -Vanhin mies joukosta iski tulta, viskasi palavan taulan kaskeen ja -lausui: - - Paloi ennen paljon maita, - paljon maita, paljon soita - pahana palokesänä, - tulivuonna voimatonna: - paloi Pohjola poloinen, - paloi erä eteläinen, - paloi itä, paloi länsi, - paloi lounas sekä luode, - paloi kivet, paloi paaet, - paloi kaikki kalliotkin; - palakoon tämäkin kaski, - humahtakoon tääkin huhta, - ettei jäisi viertämistä - eikä kangen kiertämistä. - -Muutamat lukivat tämän loitsun kaskea polttamaan käydessään. - -Kasken karsiminen kävi siten, että alettiin kasken reunasta karsia, -ensin tyvimmäiset ja siitä latvaan päin hakattiin kaikki oksat -tarkoin poikki ja latva taitettiin viimeiseksi. Näin karsittiin -jokainen suurempi puu, ainoastaan pienemmät puut, jotka eivät -seipäiksi käyneet, jätettiin karsimatta. Kotoa lähdettiin kasken -karsintaan murkinalta ja palattiin kun päivä oli alhaisissa -puolipäiväisissä. - -Kotoväki kun näki kasken karsijain tulevan, nokesi kätensä ken uunin -huohulassa, ken padan kyljessä ja varustausi kasken karsijoita -nokeamaan, jotta muka kaski paremmin palaisi; sillä mitä nokisemmiksi -kasken karsijain kasvot saatiin, sen paremmin palaa kaski. Myös -naapurin pojat, jotka tiesivät Niemelän tyttöjen olevan kasken -karsinnassa, varustausivat heitä nokeamaan. - -Vanhemmat kasken karsijat, varsinkin miehet, tulivat rehdisti -porstuaan ja antoivat mielisuosiolla itsensä noeta, vaan nuoremmat -naiset ja etenkin tytöt kemistelivät porstuaan tullessaan. Sen -nähtyään pojat riensivät ulos tyttöjä nokeamaan. Tytöt karkuun -juoksemaan, pojat paihattivat perässä. Vihdoin erkanivat tytöt -toisistaan luullen näin paremmin säilyvänsä. Mutta pian päättivät -pojat kuka ketäkin tyttöä ahdistaa. Kas siinä juostiin, naurettiin -ja iukettiin ympäri kartanoa, huoneiden solasta (välistä) toisten -huoneiden solaan, tanhualta pihalle, pihalta saunan luo ja taas -takaisin tanhualle. Tätä iloa kesti siksi, kunnes jokainen poika -sai määräämänsä tytön noetuksi. Välistä tapahtui niin, että tyttö -juostessaan pääsi luikahtamaan tupaan ja niin säilyi nokeamatta, -sillä tuvassa ei ollut enää lupa noeta. - -Kun jonkun kasvot saatiin noetuksi, niin siinä oli vasta naurua ja -kikatusta. Äsken niin punakat posket muuttuivat äkkiä aivan mustiksi, -niin ettei usein koko kasvoissa ollut muuta valkeaa kuin hampaat ja -silmävalkolaiset. Muutamia taas saatiin vähemmin noeta. Kun näin -noettu tuli tupaan, niin kas siinä oli tupaväellä naurua ja riemua. - -"Myö, myö", sanoivat lapsetkin ja osoittelivat noettuin mustia -kasvoja tarkoittaen sillä, että noettu oli musta kuin mörkö. - -Sitten kun kasken karsijat olivat peseytyneet ja vaatteensa -muuttaneet, he söivät päivällisensä. - - * * * * * - --- Nyt olisi nuotta tuotava riiheen, ja korjattava. Meidän pitäisi -laittaa uusi siklaverkko, sanoi Mauno-setä eräänä päivänä. - --- Valjastakoot pojat hevosen, käy sinä toisissa taloissa ottamassa -miehiä kerallesi ja tuokaa vain nuotta lavasta riiheen ja korjatkaa, -mitä on korjaamista, käski isäntä, ja käsky toimitettiinkin pian. - -Seuraavana päivänä kokoontuivat kaikki nuotanosakkaat nuottaa -korjaamaan. Mauno-setä laittoi uuden nuottaköyden ja sorasimen -sekä siklaverkon ja paulat. Mäkelän ukko loi uuden peukalusverkon. -Lahtelan isäntä laittoi uuden särvysverkon, ja Perätalon olkarinta -laitettiin kuntoon. Mattilan isäntä paikkasi rintaverkkonsa ja -yläparvan. Uuden alaparvan toi Tinnon Martti ja uuden peräverkon -laittoi Tinnon Lauri sekä korjasi tuurikan. - --- Olisi oikeastaan laitettava uusi lokka, vaan ei taida kellään olla -tuohia ja männyn juuria, sanoi seppä. - --- Onhan tavaraa, sanoi Mauno-setä ja meni hakemaan. - -Hänen mentyään sanoi seppä: - --- Pitävällä on pitkät kynnet, säästävällä sääret väärät, niin kuin -Mauno-sedälläkin. Kas se mies varustaa kaikki tarpeet ajallansa. - -Mauno-setä teki lautasen suurukaisen lokan tuohilevyistä, nitoi sen -puunjuurilla kiinni ja pani paikoilleen yläpaulan yläparvaan. - --- Kun tässä on tuohia, niin tehdään uudet merkkilavukset, kun -entiset näyttävät olevan jo huonoiksi käyneet, ehdotteli seppä ja -niin laitettiin uusi tasausmerkki, keskimmäinen ja tarpiaislavus -(tarpiainen). - -Kun kuppi, jota kesäaikana nuottaa vetäessä pidettiin sorosimessa, -oli pilalle kulunut, tehtiin sekin uusi. Myös kivekset alapaulassa -ja lavukset yläpaulassa korjattiin ja uusittiin. Kokanhäntiäinen, -joka niinikään oli kulunut, laitettiin uusi. Nuottasalko, uitinhanko, -nostokoukku ja veturikokka sekä tarppasauva tarkastettiin ja -korjattiin, missä oli korjaamista. - -Kun nuotta oli reilassa, niin se vietiin jäälle, potkittiin sisään -ja vedettiin ylös seuraavana päivänä. Jään heikkouden tähden ei -ennätetty monta apajaa vetää, vaan nuotta täytyi korjata lavaan. -Sitten kalamiehet tarkastivat nuottavenheet. Kokka (etukeula) -täpättiin tappuroilla ja tohkoon (takaperään) laitettiin uusi -rautainen hanka, jota myöten köyttä kuljetettiin nuottaa potkiessa -ja vetäessä köysirattaalta järveen ja päinvastoin. Rataskorvat ja -tullinkorvat korjattiin kuntoon, samaten airot, mela ja äyskäri -(viskain). - -Jäiden sulaessa tekivät ukko-Lauri ja Mauno-setä uusia -merranrynkiä. Hienoista näreistä painettiin merranluokki ja -perävanteet, jotka rynkävarpasilla yhdistettiin sillä tavoin, että -luokkivanteisiin nidottiin puohtimista hienoilla männynjuurilla -neljä leuanalusvarpasta, kaksi kuvevarpasta kummallekin puolelle, -selkävarpanen yläpuolelle. Ne samat varpaset sidottiin perävanteeseen -kiinni tuohilla ja varpasten päät sidottiin myös tuohilla yhteen -huippuun. Luokki- ja perävanteen välille sidottiin myös muutamia -tuohia poikinpuolin, sekä kahden keskimmäisen leuanalusvanteen -välille ladottiin tuohista tallus eli kivitalla. Sitten vedettiin -merranpäällys ryngän päälle; päällykseen kiinnitettiin nielu, jonka -siimarihmat vedettiin kiinteästi perään (huippuun). Kalain eli nielus -laitettiin vasemmalle puolelle leuan alle. Kalaimeen pistettiin -muutama hieno havunoksa, joka silloin otettiin pois, kun kaloja -merrasta päästettiin. Kun selkänuora saatiin paikoilleen, niin oli -merta valmis. - -Kun merrat oli saatu valmiiksi, kudottiin potkuihin (käsiverkkoihin) -santelosilmät ja paulat kaksinkertaisesta rihmasta. Yläpaulaan -kiinnitettiin tuohiset pullot ja alapaulaan kivekset. Myös laitettiin -yläpaulan päähän kupasnuora ja kupas (puikkeri), ja sitten painettiin -verkko mustaksi rautalepän kuorilla, noella, raudanhiellä ja -ruosteella, jotka kaikki keitettiin suuressa padassa ja siilattiin; -sitten vasta pantiin verkot pataan mustenemaan. Kun verkot mustuivat -kylliksi, ne kuivattiin. Verkoilla pyydettiin kesällä kaloja. - -Kun vielä mainitsen, että talvella vedetyt aitarikkopuut hakattiin -haloiksi ja pinottiin kesällä poltettavaksi, niin olen kertonut -talvitoimet loppuun. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia itä-suomalaisten vanhoista -tavoista 4: Talvitoimet, by Johannes Häyhä - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA ITÄ-SUOMALAISTEN *** - -***** This file should be named 56114-8.txt or 56114-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/6/1/1/56114/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/56114-8.zip b/old/56114-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 2ba2fe4..0000000 --- a/old/56114-8.zip +++ /dev/null |