NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 2565 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..80986fd
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #56055 (https://www.gutenberg.org/ebooks/56055)
diff --git a/old/56055-8.txt b/old/56055-8.txt
deleted file mode 100644
index 910044b..0000000
--- a/old/56055-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,2565 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Neitsyt Maarian lahja, by L. Onerva
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Neitsyt Maarian lahja
-       ynnä muita legendoja
-
-
-Author: L. Onerva
-
-
-
-Release Date: November 27, 2017  [eBook #56055]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NEITSYT MAARIAN LAHJA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-NEITSYT MAARIAN LAHJA YNNÄ MUITA LEGENDOJA
-
-Kirj.
-
-L. ONERVA
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Ahjo,
-1918.
-
-Juusela & Levänen O.Y. kirjapaino.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Neitsyt Maarian lahja
-Siniyön taru
-Jama ja Ristin mies
-Manalan vaaka
-
-
-
-
-NEITSYT MAARIAN LAHJA
-
-
-Tämä tapahtui ristiretkien aikaan ritari Bertrandin linnassa, Auvergnen
-maakunnassa. Turhaan oli nuori linnanrouva jo pitkät ajat odotellut
-ritari Bertrandia kotiin palaavaksi. Maine oli jo tiennyt kertoa pyhän
-yrityksen epäonnistumisesta. Oli saapunut naapurilinnoihin joitakin
-mukana olleita asemiehiä. Oli samonnut ohi messuavia ja meluavia
-pyhiinvaeltajia. Ritari Bertrandista ei vain jälkeäkään.
-
-Puoli vuotta kului nain epätoivoisessa levottomuudessa. Jaksamatta enää
-syödä tai nukkua istui nuori linnanrouva päivät ja yöt pääksytyksin pää
-käsivarsien varassa pienen akkunakomeronsa ääressä, niin että
-akkunankamanaan syöpyi jälki hänen hiuduttavasta kaihostaan.
-
-Syys teki tuloaan. Linnan muurit kävivät päivä päivältä yhä
-harmaammiksi ja ainainen sade levitti ruskean-viheriän lietteen yli
-kuolleiden lehtien peittämän maan. Oli juuri joulun aatto, kun
-linnanrouva sai varmuuden pahimmille aavistuksilleen. Ritari Bertrand
-ei ollut enää koskaan palaava.
-
-Katkeria kyyneliä vuodattaen polvistui nuori leski Neitsyt Maarian
-kuvan eteen palavaan rukoukseen.
-
-Hän ei oikein itsekään tiennyt, mitä hän rukoili. Apua, lohdutusta,
-voimaa! Voimaa elää, ei itsensä vuoksi, vaan lapsensa vuoksi, joka nyt
-isättömänä oli syntyvä maailmaan. Hän huusi Jumalan lempeän äidin
-turvaa tälle turvattomalle: että hänestä tulisi isänsä nimen mainehikas
-kantaja, äitinsä vanhuuden vara, sankari, jolle ei oltu nähty vertaa...
-
-Ja vähitellen lakkasivat hänen kyyneleensä vuotamasta. Pyhän Neitsyen
-katseesta tuntui virtailevan ikäänkuin vahvistava rauha, ja kauan
-valvoneen vaimoparan silmälaudat painuivat virkistävään uneen.
-
-Ja katso, silloin liikahti Neitsyt Maarian pää, hän astui alas
-kultaiselta istuimeltaan, kumartui uupuneen puoleen, ja vieno ruusun
-lemu ja enkelien hyminä täytti ilman.
-
-"Rukoilet lapsesi puolesta", sanoi taivaan kuningatar, "pyydätkö
-hänelle tämän maailman hyvää vai tulevaista? Onko lapsesi sielu vai
-ruumis sinulle kalliimpi? Minulle vaiko itsellesi tahdot hänestä
-ritarin?"
-
-Linnanrouva tunsi suuren ahdistuksen sydänalassaan ja suuret
-hikikarpalot vierivät alas hänen otsaltaan.
-
-"Miten raskas on taivaanvaltakunnan tie", ajatteli hän. "Parhaassa
-kukoistuksessaan on Pyhä Neitsyt riistänyt minulta jo puolison. Mutta
-Pyhä maa on vielä pakanain käsissä, ja poikani nuori henki on uhrattava
-samalla alttarilla kuin isänsäkin. Sitä vaatii Pyhä Neitsyt, ja enemmän
-tulee kuulla Jumalaa kuin inhimillisen heikkoutensa ääntä."
-
-Ja kapinoivalla mielellä, mutta nöyrällä sydämellä hän vastasi:
-
-"Jumalan äiti, lapsi, jonka synnytän, on oleva sinun, ja käyköön
-Jumalan valtakunnan kunnia maallisen edellä!"
-
-Silloin levisi hymyily Pyhän Neitsyen lempeän kirkkaille kasvoille ja
-hän sanoi:
-
-"Olet koettelemuksen hyvin kestänyt. Olkoon siis, kuten sanot. Mutta
-koska sinä olet antanut lahjan minulle, niin tahdon minäkin puolestani
-antaa lahjan sinulle. Vielä ennen aamun koittoa on sinulla kaksi lasta,
-joista toinen on oleva sinun, toinen minun, toinen saavuttava pitkän
-iän, toinen varhaisen onnen paratiisissa!"
-
-Samana yönä vielä, juuri kun ensimäiset valot alkoivat syttyä
-akkunoihin aikaisen jouluaamun hämärissä, synnytti ritarinrouva
-kaksoiset, poikia molemmat. Hän päätti nimittää toista isänsä mukaan
-Bertrandiksi; toiselle annettiin nimeksi Félicien.
-
-Jo varhain ilmeni näiden molempien lasten luonteiden erilaisuus.
-Bertrand oli vilkas ja iloinen, Félicien hiljainen ja surullinen.
-Myöskin oli Bertrand ilmeisesti lahjakkaampi ja kauniimpi veljeään.
-
-Vaikka äidit hellästä myötätunnosta useinkin kiintyvät enemmän
-heikompaan lapseensa, oli ritarinrouvan laita aivan päinvastainen.
-Hänen sydämensä oli sillä lapsella, joka kantoi isänsä nimeä ja joka
-muutenkin, ulkomuodoltaan ja koko olennoltaan, oli ilmeinen isänsä.
-Lisäksi kiihoitti hänen äidinrakkauttaan salainen pelko tämän
-lempilapsen varhaisesta kadottamisesta.
-
-"Varmasti on Neitsyt Maaria valinnut juuri hänet ritarikseen", huokaili
-hän usein, "ja määrännyt Félicienin minun lohdukseni!"
-
-Ja samaan suuntaan näyttivät kaikki merkit viittaavan.
-
-Linnanrouvan oli tapana kauniina suvipäivinä samoilla poikineen
-metsissä ja kedoilla. Jos hän silloin hetkiseksi pysähtyi levähtämään
-jonkun vilpoisan puron reunalle, haihtui Bertrand heti kuin tuuli hänen
-luotaan. Hän ei malttanut hetkeäkään pysyä paikallaan. Luonnon hurmaava
-kauneus, sen lukemattomat äänet ja värit vetivät häntä puoleensa. Hän
-juoksi ja huhuili, matki lintujen liverrystä, tunnusteli, poski maata
-vasten, sammalien hienoa samettia, kokoili kimputtain ruusuja ja
-liljoja, jotka hän palatessaan riemusta huutaen pudotti äitinsä
-polville.
-
-Mutta äiti ajatteli kyynelten sumentaessa hänen silmiään: "Lapsi parka,
-paratiisin ruusuja ja liljoja varten luotu!"
-
-Félicien sitä vastoin istui koko ajan äitinsä vierellä katsellen häneen
-surullisilla silmillään.
-
-"Lapseni, miksi et mene leikkimään kukkien kanssa?" saattoi äiti
-tällöin kysyä.
-
-Ja poika vastasi hiljaa:
-
-"Sinä olet kauniimpi kuin kaikki maailman kukkaset!"
-
-Äiti huokasi sydämessään:
-
-"Onneton lapseni, minun itsekkäälle onnenkaipuulleni uhrattu, kenties
-paratiisin porteilta karkoitettu, kuinka voin ottaa vastaan sinun
-rakkauttasi, jos se tapahtuu iankaikkisen autuutesi hinnalla! Pyhä
-Neitsyt, miksi kuulitkaan silloin minun syntisen mieleni salaisia
-toivotteluja! Toisen poikani vuoksi en huolehdi, hänethän olet sinä
-itse ottanut armolliseen huomaasi. Kuitenkin paheksuit lahjaani, kun
-näit, että annoin sen vastahakoisella sydämellä, ja siksi annoit sinä
-minulle tämän toisen, tämän surun lapsen, ja epäsit häneltä armosi.
-Kuinka osaankaan minä yksin, ilman sinun apuasi, ohjata hänet oikealle
-polulle!"
-
-"Lapseni", kuiskaili hän, "puhuthan syntiä, silmäsi ovat pimitetyt.
-Kedon kukkaset ovat kauneinta, mitä Jumala on luonut, ei kukaan ole
-kauniimpi niitä, paitsi Jumalan äiti, tuo taivaallinen lilja paratiisin
-yrttitarhassa!"
-
-Talvi-iltoina he kaikin kolmisin usein tekivät hiljaisia kuutamoretkiä
-linnan valleille. Silloin saattoi Bertrand jäädä tuntikausiksi tähtiin
-tuijottamaan ja hänen aavisteleva kaipuunsa paloi tuntemattomien
-salaisuuksien maahan. Ihaillen katseli äiti hänen ylevää hartauttaan.
-
-"Hän tuntee jo koti-ikävää Pyhän Neitsyen helmaan", ajatteli hän. Mutta
-Félicieniä hän hellävaroin opasti:
-
-"Poikani, luo silmäsi ylös tähtien kirkkauteen. Siellä asuu Jumala."
-
-"Anna minun katsoa sinun silmiisi, äiti", vastasi poika. "Ne ovat
-kirkkaammat kuin kaikki tähdet, ja niissä näen minä Jumalan."
-
-Mutta ritarinrouvalle tuotti Félicienin vastaus ainoastaan tuskaa ja
-lisää omantunnon vaivoja.
-
-"Selvää on", ajatteli hän, "että Félicien-parka menee kadotukseen
-Jumalaa tuntematta, ja selvää on, että juuri minä olen hänen
-pyhityksensä tiellä."
-
-Ja taas hän puhui hänelle kauan ja kauniisti ihmisen viheliäisyydestä
-ja äärettömästä rakkauden Jumalasta, jonka iankaikkista kuvaa ihmisen
-sielun silmissä ei edes rakkaimman omaisen, ei parhaimman ystävän hahmo
-saisi koskaan himmentää.
-
-Kun lapset ylenivät nuorukaisiksi, tulivat heidän erilaiset luonteensa
-yhä voimakkaammin näkyviin. Bertrand oli ritari kiireestä kantapäähän,
-ritari peloton ja moitteeton. Hän oli uljaista uljain, kaikissa
-turnajaisissa ensimäinen. Eivätkä kotoiset toimet sittenkään riittäneet
-hänelle, hänen mielensä hehkui kaukaisiin seikkailuihin ja
-sankaritöihin, samoihin ristinsotiin, joihin hänen isänsäkin kerran
-nuorena urhona oli lähtenyt.
-
-Mutta Félicienillä oli tytön mieli. Ei väkisinkään saanut häntä miekan
-mittelöihin eikä muihin ritarilliselle asemiehelle kuuluviin
-harjoituksiin. Kyyneleet silmissä hän vaikeroi:
-
-"Minun on paljon helpompi ottaa itse vastaan lyöntejä kuin lyödä muita,
-ja ennen kuolisin kuin surmaisin jonkun toisen!"
-
-"Voi, minun onneton poikani", huokasi salaa ritarinrouva, "olet
-minun kaltaiseni, olet saanut minun heikon naisluontoni minun
-nuoruudensyntini vuoksi, sentähden, että kerran kiistasin Pyhän
-Neitsyen kanssa lapseni sielusta!"
-
-"Lapseni, armahaiseni, sydänkuormani", haasteli hän, "ihmisen tulee
-juuri aina tehdä sitä, mikä on vaikeaa, niin, sitä, mikä on kaikista
-vaikeinta, ollakseen Jumalan mielen mukaan! -- Sano, lapseni, mikä
-olisi sinulle kaikista vaikeinta?"
-
-Félicien katsoi äitiinsä hymyilevällä surumielisyydellä ja silitti
-hänen ohimoilla jo harmenevia hapsiaan: "Erota sinusta, äiti, se olisi
-minulle vaikeinta", vastasi hän yksinkertaisesti.
-
-"Niinpä pitää sinun siis erota minusta", puhui äiti ikäänkuin
-kuumeessa, "sielusi autuuden vuoksi ja sentähden, että se myös varmasti
-on Jumalan tahto. Itsensä kuolettamisen kautta vasta käy tie
-paratiisiin. Tiedäthän, että veljesi Bertrand jo valmistelee lähtöä
-kauas vieraille maille. Niin, sinne on hän rientävä Pyhän maan ritarien
-etunenässä. Hän, näetkös, toimii Jumalan mielen mukaan. Hän on Neitsyen
-valittu, kuten isänsäkin. Ja minä aavistan, etten enää koskaan elävin
-silmin tule näkemään häntä. En sure, en napise, sillä tämä pyhä retki
-avaa hänelle portit iankaikkiseen elämään. Ja jokainen, joka antaa
-henkensä pelastaakseen Pyhän maan pahojen käsistä, saa iankaikkisen
-elämän. Etkö seuraisi sinäkin veljesi esimerkkiä?"
-
-"Lähtisin riemumielin pakanoiden luo, jos saisin lähteä heidän luokseen
-ystävänä, rauhan palmut käsissäni, mutta en voi saapua heidän luokseen
-vihamiehenä, sotisopaan puettuna."
-
-"Pakanoita _täytyy_ vihata, se on Jumalan tahto. He ovat Pahan
-vallassa."
-
-"Niin, he ovat tietämättömiä ja onnettomia ja tarvitsevat siis enemmän
-rakkautta kuin vihaa", puhui Félicien sisäänpäin kääntyneesti. "Rakkaus
-yksin voi kypsyttää raa'at rypäleet Herran viinamäessä."
-
-"Jos olet keksinyt otollisemman tavan palvella Jumalan valtakunnan
-asiaa kuin taattosi ja veljesi, niin sano minulle. Mitä siis aiot
-tehdä? Mistä alottaa?"
-
-"Itsestäni."
-
-"Itsestäsi!" huudahti äiti kauhistuneena. "Kiusaaja ehkä kuiskii
-korvaasi joitakin oman onnen pyyteitä, jotka meidän tulee unohtaa. Mitä
-sitten tahtoisit itsestäsi tehdä?"
-
-Lämmin tuikahdus valaisi Félicienin tumman katseen.
-
-"Tahtoisin tehdä itseni hyväksi, äiti", sanoi hän sydämellisesti, "ja
-sitten, niin, sitten kaikki muut, kaikki ihmiset, nuo pakanatkin..."
-
-"Älä anna ylpeyden hengen saada valtaa itsessäsi. Ei kukaan ihminen ole
-kokonaan hyvä, ei voi tullakaan kokonaan hyväksi. Vai oletko koskaan
-nähnyt edes kristittyjen joukossa kokonaan hyvää ihmistä?"
-
-"Sinä olet hyvä, äiti", vastasi Félicien.
-
-Ritarinrouva riisti epätoivoissaan hiuksiaan.
-
-"Poikani!" huusi hän, "suuri synti painaa minun tuntoani! Kerran
-nuoruuteni ajattelemattomuudessa olen vetänyt kirouksen ylleni ja
-sinunkin sielusi yli! Älä kysy miten! Mutta jos minua rakastat, niin
-lähde luotani, lähde rukoilemaan meille molemmille armoa Kristuksen
-meidän Vapahtajamme haudalla. Se antaisi minulle rauhan."
-
-"Jos se tuottaa sinulle helpoitusta, armas äiti, lähden kyllä. Ja
-toivon, että rukoukseni antavat sinulle rauhan", vastasi Félicien.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Yhtyäkseen muiden ristiretkeläisten joukkoon oli Bertrandin ja
-Félicienin matkattava veneellä pienen vuoristojärven yli.
-
-Heidän saapuessaan rantaan oli ilma mitä ihanin, ja päästäkseen
-nopeasti perille valitsivat ritarinuorukaiset aivan keveän ja
-nopeakulkuisen haahden.
-
-He olivat jo astuneet purteen, kun he kaukaa näkivät jonkun
-juoksujalkaa kiirehtivän heidän jälessään. Pieni, muodoton olento
-viittoi ja antoi merkkejä. Nuorukaiset odottivat.
-
-Tulija oli muuan vesipäinen narri, joka ilkeytensä ja elukkamaisten
-tihutöittensä vuoksi oli kaikkialta karkoitettu ja joka kauan
-henkipattona oli elellyt korven peitossa.
-
-Ilvehtien rupesi hän nuorukaisia rukoilemaan:
-
-"Ottakaa, arvon ritarit, vanha syntisäkki mukaanne eväiksi! Ei ole
-enää prinssejä eikä koiria tässä kirotussa kristittyjen maassa,
-pakanakuninkaan hoviin halajaisin. Ja sinne kai sinäkin pyrit, kaunis
-tyttö", lisäsi hän osoittaen Félicieniä.
-
-Bertrandin veri kuohahti:
-
-"Kurja haaska, pyhäin häväisijä!" huusi hän sivaltaen miekan tupestaan.
-
-Mutta Félicien ehti väliin:
-
-"Malta mielesi, veliseni! Miksi emme ottaisi tätä onnetonta ihmistä
-mukaamme! Hän ehkä juuri parhaiten tarvitsee Pyhän maan siunausta. Ja
-miksi emme aloittaisi retkeämme hyvällä työllä, ehkä se koituu
-siunaukseksi yrityksellemme."
-
-"Hullu olet, veljeni, aina ollut", huudahti Bertrand. "Mutta tämä on
-kaikista hulluinta, mitä vielä olen suustasi kuullut. Tuo henkipatto
-narri on paha ja ilkeä olento, tuomittava Jumalan ja ihmisten edessä,
-kuinka voisi hänestä koitua meille mitään siunausta!"
-
-"Jos hän on paha, voi hänet ehkä voittaa hyvyydellä."
-
-"Mistä olet tuollaista oppinut?"
-
-"Äitini hyvyys on paistanut ylleni, silloin kun itse olen ollut täynnä
-pimeitä ja pahoja ajatuksia", vastasi Félicien uneksivasti.
-
-"Enkeli olet, totta tosiaan, veliseni", hymähti Bertrand jo
-lauhtuneempana, pistäen miekkansa tuppeen, "Ja tällä kertaa olit oikein
-suojelusenkelini. Minulla on kiivas luonto. Enkä kuitenkaan olisi
-koskaan voinut antaa itselleni anteeksi, jos äsken olisin tahrannut
-puhtaan kalpani noin saastaisella verellä."
-
-"Heitä siis vesitautinen raatosi venheeseen!" komensi Bertrand narria.
-"Félicienin vuoksi otan sinut!"
-
-Ja niin he kolmisin lähtivät.
-
-Keskellä järveä nousi äkkiä ankara myrsky. Ja pieni vene, joka oli
-liikalastissa, oli joka hetki vaarassa hukkua.
-
-"Yksi mies mereen!" huusi Bertrand. "Muuten olemme hukassa! Siinä nyt
-näet tuhmuutesi seuraukset, veli-parkani. Narri on vetänyt kirouksen
-ylitsemme! Narri laidan yli!"
-
-"Malta mielesi Jumalan nimessä, veljeni! Ethän toki aio satuttaa
-kättäsi heikompaan!" huudahti Félicien.
-
-"Yhden meistä on kuoltava, jotta toiset kaksi pelastuisivat. Ja kuka on
-siihen sopivampi kuin tuo paatunut epäsikiö, josta ei ole kenellekään
-hyötyä eikä iloa! Hyvän työn tekee ihmisille se, joka vapauttaa
-maailman tuollaisesta mätäpaiseesta!"
-
-"Jumalan tähden, rakas veljeni, jos kuolemasta on kysymys, olen minäkin
-ehkä siihen sopivampi kuin hän. Jos hän todellakin on sellainen
-kauhistus Jumalalle ja ihmisille, olen minä kenties silloin valmiimpi
-astumaan Jumalan tuomio-istuimen eteen!"
-
-"Juuri siksi, että sinä olet armelias, lempeä ja hyvä, pitää sinun
-vielä kauan elää täällä meidän keskellämme, kanssa-ihmistesi
-siunaukseksi! Kätesi ovat pelkkiin hyviin töihin luodut!"
-
-"Mitä hyvää voisi lähteä enää kädestä, joka kerran on kieltäytynyt
-ojentamasta oljenkortta hukkuvalle sielulle! En olisi arvollinen
-elämään enää hetkeäkään, jos olisin aiheuttanut veljeni kuoleman!"
-
-Ja ennenkuin kukaan ehti arvata, mikä hänellä oli mielessä, oli hän jo
-hypännyt laidan yli ja kadonnut syvyyteen.
-
-Kauhistuneina tuijottivat narri ja Bertrand aaltoihin, jotka
-silmänräpäyksessä olivat nielleet uhrinsa. Sitten epätoivoisen tuskan
-ja kostonhimon soentamana syöksi Bertrand käsiksi narriin heittääkseen
-hänet, tuon onnettomuuden aiheuttajan, samaa tietä.
-
-Mutta samassa lankesi hän kuin salaman satuttamana polvilleen purren
-pohjalle.
-
-Hänen edessään juuri samalla paikalla, missä Félicien vielä äsken oli
-seisonut, seisoi itse Pyhä Neitsyt valkeissa vaatteissa, kultainen
-säteikkö pään ympärillä. Ja Bertrand kuuli kuin soiton hyminän hänen
-lempeänsuloisilta huuliltaan: "Tämä oli minun rakas poikani, johonka
-minä mielistyin."
-
-Samassa tyyntyi myrsky.
-
-"Minä olen nähnyt Jumalan Äidin!" olivat ainoat sanat, mitkä pääsivät
-Bertrandin huulilta.
-
-"Totisesti olen minä nähnyt Jumalan Pojan. Hän kuoli minun kurjan
-puolesta", nyyhkytti narri.
-
-Ja ritari ja vesipäinen henkipatto itkivät toistensa sylissä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Pyhä Neitsyt itse on ottanut poikasi, ritari Bertrandin leski!"
-saapuivat viestit linnanrouvan korviin.
-
-"Neitsyt Maaria on ilmestynyt! Ihme on tapahtunut!"
-
-"Näetkö, tuolla he jo saapuvat, todistajat, vesipäinen narri ja jalo
-ritari Bertrand sylitysten itkien, Jumalaa ylistäen ja siroitellen
-tuhkaa silmilleen! Katso, katso, jalo rouva!"
-
-Pitkin tietä samosi taaja ihmisjoukko, ja munkkien kuoro kuului
-laulavan:
-
-    "Sub tuum praesiduum confugimus,
-    Sancta Dei Genitrix, Sancta Dei Genitrix..."
-
-Bertrand polvistui äitinsä eteen:
-
-"Äiti, anna minulle anteeksi, olen ollut huono poika. En ole malttanut
-kuunnella opetuksiasi. Olen ollut sokea. Olen yrittänyt valloittaa
-Jumalan valtakuntaa ulkonaisen taistelun tietä ja unohtanut sisäisen.
-Nyt vasta ovat silmäni avautuneet. Äiti, nyt en enää luovu viereltäsi.
-Näytä minullekin tie paratiisiin, niinkuin näytit veljelleni
-Félicienille! Jotta minäkin kerran kelpaisin Jumalan Äidille!"
-
-Koko kansanjoukko polvistui ritarin esimerkkiä seuraten. Ja munkit
-rukoilivat:
-
-    "Sed a periculis cunctis liberata nos semper,
-    Virgo gloriosa, Virgo gloriosa..."
-
-"Jumalan äiti itse opasti häntä, en minä sokeista sokein!" nyyhkytti
-ritarinrouva. "En tuntenut Pyhän Neitsyen omaa!"
-
-"Hän oli Jumalan Poika! Hän kuoli minun kurjan syntisen puolesta",
-todisti narri. "Ja minä pilkkasin häntä! Tästä lähin tahdon pyhittää
-elämäni hänen muistolleen!"
-
-"Niin on hyvyyden voima sittenkin suurempi kuin pahuus ja rakkaus
-väkevämpi kuin sotajoukot!" sanoi Bertrand.
-
-"Hän tahtoi lähteä Pyhälle maalle rauhan palmut käsissään! Hän oli siis
-oikea Pyhän Neitsyen ritari. Niin vähän me ihmiset tajuamme taivaan
-aivoituksia", kuiskasi itsekseen ritarinrouva.
-
-"Ihme! Ihme! Ihme on tapahtunut. Pyhä Neitsyt itse on näyttäytynyt!"
-kuului sankasta pyhiinvaeltajaparvesta yhä uusiutuvia huudahduksia, ja
-munkit virittivät jälleen virren:
-
-    "Pia mater et humilis,
-    ora pro nobis!"
-
-Pyhän Félicienin luostari tuli pian kuuluksi siunauksellisesta
-toiminnastaan. Keskellä levottoman ja väkivaltaisen ajan kauhuja
-levitti se Neitsyt Maarian tavoin suojelevan kätensä jokaisen apua
-tarvitsevaisen yli.
-
-Mutta vähitellen sen hurskaat asujamet toinen toisensa jälkeen
-muuttivat Ikuisuuden kartanoihin. Ja lopulla nähtiin sen autioissa
-suojissa enää vain vanha, valkeahapsinen, vesipäinen erakko, joka
-horjuvin askelin kasteli luostaripihan ruusuja ja vapisevalla kädellään
-ojensi vesiruukun väsyneelle vaeltajalle. Mielellään hän myös johdatti
-vieraan haudalle, jonka alla lepäsi hurskas äiti ja hänen molemmat
-Pyhälle Neitsyelle lahjoittamat lapsensa.
-
-Ja hellin, lapsellisin värein maalattu Neitsyen kuva hymyili haudan
-yläpuolella olevasta muurikomerosta lempeää hymyään satavuotiselle
-katumuksentekijälle, ojentaen häntä kohti valkoista paratiisin liljaa
-pian lähestyvän vapahduksen merkiksi.
-
-
-
-
-SINIYÖN TARU
-
-
-Kaukana aamuruskon kukkuloilla eleli muinoin pyhä veljeskunta, jonka
-elämä oli omistettu kaikkivaltiaan ja salaperäisen Suuren Hengen
-palvelukselle.
-
-Tämän luonnonluostarin koossapitävänä voimana oli vanha, lumivalkea
-Syvärauha, joka lempeän ja viisaan isän tavoin ohjasi lapsiaan. Hänellä
-oli, ei vain sanskriitin ja muinaisten jumalaistietojen, vaan myös
-ihmissydänten salatut avaimet hallussaan. Hän osasi punnita
-iankaikkisuuden vaa'alla haihtuvain elonhetkien kultaa ja vallita
-vapaudella kohoavia sieluja.
-
-Autuuden Toivon majoissa, joksi noiden pyhien veljien yhdyskuntaa
-nimitettiin, pyrittiin Suuren Hengen lähelle kaikkia niitä erilaisia
-teitä, joita haltioituminen, totuudenjano ja siveellinen toimintahalu
-ihmiselle avaa. Kukin sai valita hartaudelleen mieleisensä
-ilmaisumuodon.
-
-Veljistä nuorin, joka kauniin lauluäänensä vuoksi oli saanut nimekseen
-Helisevä Puu, oli tummakiharainen, kalpea ja haaveellinen. Hän vaelteli
-päivät päästään yksinäisen hurmauksen vallassa himmeässä pilarikossa
-uhritulten vierillä, ja hänen joka hetki uudestisyntyvä laulunsa kohosi
-aamuin illoin pyhästä seetri- ja sypressilehdosta kohti korkeutta kuin
-suitsutus.
-
-Mutta noiden ikuisena hämäryytenä hymiseväin pyhien puiden
-ulkopuolella oli sensijaan elämää ja kirjavuutta. Siellä ryöppysivät
-kirkassilmäisten kukkien riemuavat pengermät laineina alas aurinkoisia
-rinteitä, ja niiden juurilla levisi ruusustoina, palmuviitoina ja
-uhkuvina hedelmätarhoina notkuvia laaksoja, joiden halki vienot,
-piilipuiden varjostamat vedet uurtuivat kuin hopearihmat.
-
-Siellä, veden solinan ja lintujen helskyttelevän liverryksen keskellä,
-ahersivat Autuuden Toivon maallikkoveljet kylväen ja kastellen
-kaikenlaatuisia hyödyllisiä yrttejä, oksastaen puita, kooten ja
-kuivaten hedelmiä. Ja heidän keskellään käyskeli heidän päämiehensä,
-helläkätinen tarhuri Kultasäde, jonka tukka oli keltainen kuin kulta ja
-silmä lämpöinen kuin auringon kypsyttävä säde.
-
-Kansa, joka veljeskunnan ryytimaasta kävi noutamassa itselleen
-elantotarpeita, ei voinut kylliksi ylistää Kultasäteen ihmeellistä
-kauneutta.
-
-"Hän on itse yrttitarhansa ihanin kukkanen", sanoivat he kaikki "ja
-hänen poskensa pyöristys on hienompi ja pehmeämpi kuin persikan."
-
-Mutta sentään oli suuremman rakkauden ihmisten parissa saavuttanut
-nöyrä ja hiljainen, mitättömän näköinen Vedenkaari.
-
-Ei kukaan tiennyt, mistä hän oikeastaan oli saanut nimensä. Siitäkö,
-että hän aina oli harmaaseen puettu, ijätön ja väritön kuin veden
-aaluva sumuisena päivänä? Vai siitäkö, että hän aina piili nimettömän
-vaatimattomuuden varjoon niinkuin sateen pisara, joka taivaalta
-kiiruhtaa maan pimeään syliin kenenkään näkemättä virvoittamaan
-nääntyneen luonnon juuria?
-
-Vedenkaari tunsi olevansa jumalanpalvelija ainoastaan olemalla ihmisten
-auttaja. Sentähden oli hän kieltäytynyt siitä häiritsemättömän rauhan
-siunauksesta, mistä muut veljet nauttivat, mennäkseen ulos
-tuntemattomille kurjuuden kujille auttamaan köyhiä ja sairaita,
-pelastamaan vuorille tai aavikoille uupuneita, opastamaan eksyneitä,
-joten ei kenenkään väsyneen vaeltajan tarvinnut mennä Autuuden Toivon
-majojen sivuitse saamatta sieltä hoivaa ja turvaa.
-
-Merkillisin kuitenkin kaikista pyhistä veljistä oli Siniyö. Hänessä oli
-jotakin rajatonta ja salaperäistä niinkuin vaikenevassa taivaanlaessa,
-kun se illan tullen pilviotsaisena laskeutuu aution tunturin huipulle
-aamua odottamaan. Ja Suuri Henki vaikutti hänessä välittömämmin kuin
-muissa. Hän saattoi kuulla Hänen äänensä tuulen huminassa ja aaltojen
-kohinassa, ukkosen jyrinässä ja hiipuvan hiilloksen hiljaisessa
-ritinässä. Hän näki Hänen kuvansa syvinä, sykähdyttävinä unelmina
-milloin lähteen silmässä, milloin sateenkaaren kajastuksessa, milloin
-kesäillan ruskottavissa hattaroissa, milloin ikivanhojen puiden
-mahtavissa varjoissa. Hän luki Metsien ja Merien kirjasta asioita vielä
-ihmeellisempiä ja salatumpia kuin ne, jotka löytyvät pyhissä kirjoissa
-sanskriitin kielellä.
-
-Sentähden oli hänet kokonaan jätetty yksinäisyydelle ja vapaudelle. Hän
-vaelsi missä sattui, luostarille pyhitetyn alan ulkopuolellakin, samoin
-kuin tuo pieni armelias harmaa velikin, mutta karttaen ja paeten
-ihmisseuraa. Ainoastaan joskus sattumoisin, kohdatessaan Vedenkaaren
-jossakin hurskaassa toimituksessa, auttoi hän tätä, joka oli
-ruumiiltaan hento ja heikko, nostamaan jotakin suurta kuormaa, sillä
-hänen verensä oli väkevä kuin aurinkoinen meri. Ei kukaan jaksanut
-kantaa harteillaan niin suuria taakkoja eikä samota niin pitkiä matkoja
-kuin hän.
-
-Mutta Siniyön yksinäiset vaellukset kävivät aikaa myöten yhä pitemmiksi
-ja pitemmiksi. Hän kiipesi vuorille niin korkeille, ettei mikään
-ihmisjalka ollut niitä vielä ikinä koskettanut, hän unohtui
-tuntikausiksi keskelle polttavaa aavikkoa kadottaen tunnostaan ajan ja
-paikan sen hiekkajyvien äärettömyyden edessä, ja hän antoi veneensä
-ajautua ulapalle autioina tähtiöinä, jolloin syvyyden ja korkeuden
-kartanot paljastivat salaperäiset hahmonsa yltä ja alta. Hänen halunsa
-paloi etsimään Suuren Hengen heijastusta yhä pohjattomammista
-lähteistä, yhä ylhäisemmistä taivaankaarista.
-
-Mutta yhtä usein pysähtyivät hänen silmänsä siihen pieneen
-muurahaisvilinään, joka siellä täällä meren rannalla ja vuoren
-rinteellä osoitti kaupungin paikkaa. Sinne hänellä ei ollut lupa mennä,
-olihan hän vihkiytynyt yksinäisyydelle. Mutta ajatuksiaan ei hän
-voinut estää sieltä. Etenkään senjälkeen, kun hän kerran eräässä
-vastaantulevassa karavaanissa oli nähnyt nuo mustat silmät, nuo valkean
-vaipan alla värähtelevät hienot jäsenet, tuon ihanan tuntemattoman,
-joka ilmestyksen tavoin oli kohonnut hänen eteensä hiekkameren
-yksinäisyydestä ja jälleen häipynyt pois kirjaillun kameelinsa
-keinuvalla kannella.
-
-Senjälkeen kapinoi hänen ajatuksensa: Miksi piti hänen etsiä Suurta
-Henkeä vain vuorilähteistä, vain merestä ja taivaasta, miksi ei hänen
-silmistään? Olivathan ne kirkkaammat kuin vuorilähde, syvemmät kuin
-meri ja äärettömämmät kuin taivas!
-
-Ja yhä korkeammalle ja korkeammalle vuorten yksinäisyyteen kiipesi
-Siniyö paeten haaveittensa houkutusta.
-
-Vihdoin hän ei päässyt etemmäksi enää. Hän oli ikuisen lumen ja jään
-valtakunnassa, ja sakea pilvi peitti häneltä kaiken, sekä erehtyväisten
-asunnot tuolla alhaalla, myrhan ja balsamin tuoksuisissa,
-nauruahelisevissä kylissä, että Suuren Hengen kirkkauden taivaalla.
-
-Silloin hän painoi polttavan otsansa lumeen ja itki.
-
-"Mitä hyötyä on minulla siitä", valitti hän, "että osaan lukea Metsien
-ja Merien kirjaa, kun en koskaan saa lukea Elämän kirjaa enkä tavailla
-ihmisten sydämiä! Oi, Suuri Henki, silloin vasta olet todella suuri,
-jos olet sielläkin; silloin vasta olen oikea palvelijasi, jos löydän
-sinut sieltäkin! Ja minä löydän. Ainoastaan yhtä anon minä Sinulta.
-Anna minulle rakkauden lahja! Se on se tuli, jolla sulatan sydämet
-niinkuin aurinko sulattaa jään, jolla poltan pois sen kuonan, mikä
-vielä pimittää kuvasi tomun lasten sieluissa! Se on se soihtu, jonka
-avulla löydän Sinut!"
-
-Siniyön kuumat kyyneleet sulattivat jäisen kallion kyljen ja hänen
-rukouksensa puhkaisivat itselleen tien aurinkoon. Hänen jalkojensa
-juureen muodostui lähde, jonka helmeilevässä välkkeessä Siniyö jälleen
-näki Kaikkivaltiaan. Mutta Hänen ilmestyksensä katsoi häneen nyt tuon
-ihanan tuntemattoman silmillä ja niin pakoittavalla voimalla kuin ei
-vielä koskaan ennen.
-
-Siitä ymmärsi Siniyö, että hänen rukouksensa oli kuultu ja että
-rakkauden ihme oli ottanut hänet valtoihinsa.
-
-Täynnä riuduttavan ikävän ja riemullisen odotuksen vavistusta riensi
-Siniyö myrskynä alas vuorelta, kysellen tien varsilta neuvoa
-kulkiessaan:
-
--- Metsän himmeä siimes, sano minulle, minne on mennyt minun armaani?
-
--- Hän on laskeutunut hehkuvalle tasangolle.
-
--- Tasanko, minne on mennyt minun armaani?
-
--- Hän on vierryt vesihelmisen virran tietä.
-
--- Kaunis, vesihelminen virta, sano minulle, onko hän lähelläkin?
-
--- Hän on luopunut minusta ja kääntynyt mutkittelevalle polulle.
-
--- Polku, näetkö häntä vielä?
-
--- Hän on jättänyt minut ja sortunut valtamaantielle.
-
--- Oi, valkoinen maantie, kaupungin tie, sano minulle, minne olet hänet
-vienyt?
-
--- Marmorikadulle, joka johtaa kultaiseen kaupunkiin.
-
--- Oi, häikäisevä valontie, vieläkö hyväilet hänen valkoisia jalkojaan?
-
--- Hän on astunut sisälle kuninkaan palatsiin.
-
--- Oi, palatsi, maanpiirin kunnia, anna hänet minulle!
-
-Ja Siniyö, jonka rakkaus oli tehnyt runoilijaksi, istuutui kuninkaan
-palatsin portille laulamaan armaansa ylistystä. "Tietäkää kaikki
-kansa", niin hän lauloi, "ettei ole toista niin ihanaista ihmisten
-tytärten seassa. Hänen hiuksensa ovat mustemmat kuin etelän yö ja
-hienommat kuin silkkiäispuun kuidut. Hänen silmänsä ovat kirkkaammat
-kuin vuorilähde, syvemmät kuin meri ja äärettömämmät kuin taivas. Hänen
-rakkautensa on suloisempi kuin viini, kallisarvoisempi kuin kallein
-helmi ja vaikeampi saavuttaa kuin valtaistuin."
-
-Näin lensi kuninkaantyttären maine hänen laulunsa siivillä halki
-maailman, ja kaikilta ilmansuunnilta alkoi tulvata kosijoita hänen
-luokseen.
-
-Niitä tuli kameelien, norsujen ja uhkeiden orhien selässä. Ihanaisesti
-vyötettyjä nuorukaisia ja kultakypäräisiä miekkamiehiä. Ja heidän
-jälessään tuli pitkät saatot orjia, jotka kantoivat lahja-aarteita.
-
-Kilpailun tuoksinassa peittyi palatsin kynnys vereen ja kukkasiin.
-
-Kaikki saivat tulla koettamaan onneaan. Ainoastaan Siniyölle, joka
-tomussa ja pölyssä ja rakkautensa näännyttämänä virui palatsin
-portilla, lähetti kuninkaan tytär tällaisen sanan:
-
-"Olet liian ruma ja köyhä tavoittamaan kättäni. Etkö siis tiedä, mitä
-minusta lauletaan: että minun rakkauteni on kallisarvoisempi kuin
-kallein helmi ja vaikeampi saavuttaa kuin valtaistuin. Ainoastaan
-kullalla ja jalokivillä tilkoitettua tietä sinä voit päästä luokseni,
-sillä minun hiusteni yö himoitsee jalokivien tuikkavia tuliperhosia ja
-minun rakkauteni vaatii kultaisen lippaan asuakseen ja purppuraisen
-verhon levätäkseen."
-
-Tästä sanasta murtui Siniyön sydän, ja suuri tyhjyys lankesi hänen
-ylleen.
-
-"Minun lauluni", ajatteli hän, "jonka tuli soida Suuren Hengen
-ylistystä, on rangaissut minua, koska olen kaiuttanut sitä tomun lapsen
-kunniaksi."
-
-Hän lähti murheellisena astumaan ja huomaamattaan saapui hän samaan
-paikkaan erämaan laidassa, jossa hän kerran oli nähnyt tuon kauniin
-kuninkaantyttären. Ja nyt muistui hänen kuvansa hänen mieleensä
-kauniimpana kuin milloinkaan.
-
-Hän puhkesi katkeraan valitukseen:
-
-"Mitä hyötyä oli minulla rakkauden lahjasta, kun en kuitenkaan saanut
-rakastettuani! Minä houkko, joka aioin sulkea hänet sydämeni kultaiseen
-lippaaseen, koristaa hänet laulujeni jalokivillä ja verhota hänet
-rakkauteni purppuraan! Ikäänkuin ne olisivat olleet hänen arvoisiaan!
-Himon, tuskan ja turhamaisuuden mitättömiä helyjä ne olivat ja ne
-kylvivät vihaa, murhaa, mustasukkaisuutta ja kaikenlaista levottomuutta
-hänen kynnykselleen ja istuttivat ylpeyden hengen hänen sydämeensä. Ei
-ole rakkaus oikea tie ihmisten sydämiin. Oi, Suuri Henki, sitten vasta
-olet todella suuri, Ihmisten Hyväntekijä, jos muutat tuon erämaan
-hiekan edessäni kullaksi ja jalokiviksi ja annat sen kaiken minulle,
-jotta minä kullalla ja jalokivillä tilkoitettua tietä myöten pääsisin
-hänen luokseen, sovittaisin vääryyteni ja kirkastaisin Sinun kuvasi
-hänen sydämmessään!"
-
-Samassa alkoi koko erämaa säteillä ja säihkyä, ja taivaanrannalla
-siinsivät kangastuksena kultaisen kaupungin portit. Siitä ymmärsi
-Siniyö, että Suuri Henki taaskin oli kallistanut korvansa hänen
-huokaukselleen.
-
-Siniyöstä tuli rikas, vielä rikkaampi kuin kaikki ne kypäräsulhot,
-jotka hän köyhänä laulajana oli nähnyt vierivän ohitseen palatsiin.
-
-Mutta kulta sai vallan hänessä ja kulta kovetti hänen sydämensä.
-
-Turhaan odotti kuninkaantytär luokseen sitä, joka kultavuoriensa takaa
-hallitsi puolta maailmaa ja jonka aarreaitassa oli jalokiviä niinkuin
-erämaassa hiekkajyviä. Vihdoin ei hän enää voinut vastustaa palavaa
-kaipaustaan, vaan pukeutui kauniiksi, riipusti käädyt kaulaansa ja
-helmiristit rinnoilleen ja lähti Siniyön luo.
-
-"Sinä yksin olet voinut vastustaa kauneuteni voimaa", sanoi
-kuninkaantytär. "Kaikista maanpiirin mahtavista olet sinä ainoa, joka
-et ole tullut minua kumartamaan. Sinä olet voimakkaampi ja ylpeämpi
-kuin kaikki muut, ja siksi minä rakastan sinua. Olen heittänyt pois
-ylpeyteni, jotta sinun ei tarvitsisi heittää omaasi."
-
-Siniyö raoitti väsyneesti silmiään:
-
-"Olet liian ruma ja köyhä minulle. Sinun pääsi on tyhjä kuin lasihelmi,
-sinun sydämesi on kuollut kuin kivi ja sanasi täynnä kavalia käärmeitä
-niinkuin jäsenesi kissan kultakäätyjä."
-
-Tämän sanottuaan kovettui hänen sydämensä vieläkin enemmän.
-
-Ja mitä enemmän ihmiset kiittivät ja kumarsivat häntä ja tuhlasivat
-hänelle suosionosoituksiaan, sitä enemmän hän inhosi, halveksi ja
-vihasi heitä, tietäen heidän rakastavan vain hänen rikkauksiaan. Ei
-missään ympärillään nähnyt hän enää vilpittömiä mieliä, kaikkialla vain
-valhetta ja imartelua.
-
-Siitä vapautuakseen pujahti hän joskus valepuvussa ulos asunnostaan ja
-kierteli tuntemattomana vaeltajana kurjaliston kaupunginosissa. Raa'at
-solvaukset ja töytäykset ja hänen omaa maankuulua nimeään kohtaan
-singotut herjasanat vaikuttivat silloin hänen kullanpölyiseen sieluunsa
-virkistävästi kuin kylpy. Nämä köyhät ja hätääkärsivät ihmiset olivat
-sittenkin ainoat, joita hän vielä saattoi kunnioittaa, sillä he ainakin
-kadehtivat ja kirosivat häntä rehellisesti. Mutta hänen kätensä
-kieltäytyi heitä auttamasta, sillä hän oli liian ylpeä ostamaan heidän
-rakkauttaan.
-
-Omantunnon rauhan luuli hän kuitenkin siitä huolimatta voivansa
-itselleen kustantaa, ja hän palkkasi erityisiä viranhoitajia
-hyväntekeväisyyttä harjoittamaan. Mutta tuskin olivat nämä kultaan
-koskettaneet, kun he jo kuivettuivat hyviin töihin kykenemättömiksi.
-
-Näin kävi jokaisen, joka siihen koski.
-
-Kaikkialla, missä kulta kulki, puhalsi itara ja hedelmätön
-itsekkäisyyden henki sielut sammuksiin, ja se jätti jälkeensä pelkkiä
-erämaita.
-
-Ja Siniyö itse riutui pois. Hän ei enää tuntenut, ei tahtonut, ei
-halunnut mitään. Kaikki inhimillisen yhteenkuuluvaisuuden siteet
-katkeilivat hänen sielustaan. Ikävyys kalvoi häntä, elämä painoi, ilma
-tukahdutti. Hän oli kuin elävänä haudattu kultavuoriensa alle.
-
-Sen vihdoin ymmärrettyään kauhistui Siniyö. Ja viimeisillä voimillaan
-hän kokosi kaikki aarteensa ja kaivoi ne syvälle maan sisään, jotta ei
-kukaan enää koskaan löytäisi niitä. Muun omaisuutensa kantoi hän
-roviolle.
-
-Ja sitä myöten kuin tulen liekit nielivät sitä ja se katosi hänen
-silmistään, suli hänen sydämensä, ja vihdoin laukesi hän helpottavaan
-itkuun huoaten:
-
-"Oi, Suuri Henki, Ihmisten Armahtaja, pyyhi pois minun pahojen tekojeni
-ja minun tekemättömien hyvien töitteni jäljet! Kuolemaa ja kirousta on
-levittänyt maailmaan se kulta, jonka olen ihmisille antanut, sillä sitä
-antaissani on minun sydämeni ollut kovempi kuin kivi ja henkeni
-hedelmättömämpi kuin erämaan hiekka. Ei ole kulta oikea tie ihmisten
-sydämiin. Kullan vuoksi kadotin kauniin rakastettunikin. Mutta ehkäpä
-kadotin sen, jota rakastin, että oppisin rakastamaan myös niitä, joita
-en vielä rakastanut. Ei ole ihmisten sydämiin varmastikaan muuta tietä
-kuin hyvyys, hyvyys! Oi, että minä vielä saisin elää ja olla hyvä!"
-
-Kun Siniyö oli uhrinsa toimittanut, tunsi hän sydämensä jälleen
-lämpimäksi ja laajaksi. Siitä hän ymmärsi, että taivaallinen tuli oli
-armonsa alttarilta taas heittänyt kipinäisen hänen sieluunsa ja antanut
-hänen jälleen elää.
-
-Hän vaelsi takaisin kaupunkiin mitättömänä ja nöyränä pyytäen
-ainoastaan saada palvella ihmisiä ja olla hyvä.
-
-Mutta kun hän oli köyhä, ei hän voinut auttaa lähimmäisiään muulla kuin
-kättensä työllä.
-
-Kun ihmiset huomasivat, että tässä oli sellainen mies, joka ei vaatinut
-mitään itselleen eikä pitänyt puoliaan, sälyttivät he hänen päällensä
-kaikki raskaimmat ja karkeimmat työt, orjuuttivat häntä ilmaiseksi,
-sallimatta hänelle edes yön lepoa ja raviten häntä potkuilla ja piiskan
-sivalluksilla.
-
-Perin heikkona ja uupuneena täytyi Siniyön vihdoin rukoilla itselleen
-helpompaa tehtävää. Nälästä ja rääkkäyksestä tutiseva kun hän oli,
-luulivat jotkut häntä jo ikälopuksi ja myöntyivät säälistä suomaan
-hänelle talonvahdin paikan.
-
-Tässä toimessa hän aluksi näytti voivan menestyä. Mutta kun tuli
-tietyksi, että tuon talon vahtina oli sellainen mies, joka ei lyönyt,
-vaikka häntä lyötiin, eikä koskaan sanonut pahaa sanaa lähimmäisestään,
-käyttivät hänen isäntäväkensä vihamiehet tilaisuutta hyväkseen,
-murhasivat talon omistajat ja ryöstivät sen putipuhtaaksi aivan hänen
-silmiensä edessä.
-
-Siniyö joutui nyt syytteeseen ja sai istua kauan vankityrmän
-syvyydessä.
-
-Kun hän sieltä vihdoin pääsi vapaaksi, ei kukaan enää huolinut hänen
-apuaan, tai sitten tarvitsivat ihmiset sitä sellaiseen, johon hän ei
-kyennyt: väijymiseen, varastamiseen, pettämiseen, valehtelemiseen,
-keinottelemiseen ja murhaamiseen.
-
-Vihdoin otettiin hänet oikein valtakunnan nimessä uudestaan kiinni,
-pantiin ase käteen, ja hänelle annettiin määräys mennä yhdessä muiden
-kanssa tappamaan valtakunnan vihollisia. Kun hän niskoitteli,
-kieltäytyi edelleenkin surmaamasta ketään, julistettiin hänet
-yhteishyvän viholliseksi ja maan kavaltajaksi. Ja tällä kertaa olisi
-hän silmänräpäyksessä saanut hengellään maksaa tottelemattomuutensa,
-ellei häntä vähämielisenä olisi vapautettu ja heitetty korpeen
-kuolemaan.
-
-Siinä hänen mättäällä istuessaan ja ihmetellessään sitä, ettei kukaan
-maailmassa pyytänyt hyvyyttä, niin, ettei maailmassa edes ollut lupa
-olla hyvä, kulki siitä ohi muuan vanha ja sairas kerjäläinen, joka
-aneli almua. Siniyö tuli iloisesti liikutetuksi tästä kauan
-kaipaamastaan hyväntyön tilaisuudesta, mutta samassa muisti hän, ettei
-hänellä ollut mitään antaa.
-
-"Rakas veljeni!" sanoi hän, "ei minulla ole muuta kuin nämä repaleet
-ylläni. Jos niillä voin auttaa sinua, niin ota ne!"
-
-Kerjäläinen myöntyi. Mutta tuskin oli Siniyö saanut vaatteensa
-riisutuksi, kun jo kerjäläinen oikaisi koukistuneen vartalonsa ja
-rähähti ilkamoivaan nauruun:
-
-"Tahdoin vain todistuksen siitä, että tosiaan olit vähämielinen! Minä
-olen rosvo ja nämä sinun rääsysi ovat minulle kullan arvoiset. Tästä
-lähin olen minä Siniyö. Sinulla on ennestään huono maine, jonka loistoa
-minä nyt aion vähän lisätä. Sinun nimissäsi voin suorittaa vielä monta
-mainehikasta tekoa, poikaseni! Sinä et osaa todistaa minua vastaan,
-etkä kelpaa siihen, vaikka osaisitkin!"
-
-Ja rosvo sitoi Siniyön köydellä kiinni puuhun ja jätti hänet siihen.
-
-Suuret tuskankarpalot vierivät Siniyön otsalle, ja hän huusi taivaalle:
-
-"Oi, Suuri Henki, Ihmisten Opettaja, miksi tämä kaikki minulle
-tapahtuu? Ei ole siis hyvyydelläkään valtaa ihmisten yli! Hyvyys ei ole
-muuta kuin heikkoutta. Enkö ole ollut kuin majakanvartija, joka
-väärästä säälistä ja mitättömiin tarpeisiin on jaellut pois öljyn
-lampusta, jonka piti valaista elämän suurta valtamerta! Oi, Suuri
-Valonantaja, anna minulle säkene sinun ikuisesta valostasi! Sitä ilman
-palvelee hyväkin pahaa, niinkuin minäkin olen tehnyt. Minun typeryyteni
-syy on se, että nyt pahuus riemuitsee ja hyvyys on kärsinyt tappion.
-Oi, Ikuinen Järki, heitä soihtu minun aivojeni pimeyteen, jotta voisin
-hävittää pahan juuriaan myöten ja perustaa maailmaan hyvyyden
-valtakunnan!"
-
-Ja katso, puu kumartui hiljaa vankiraukan yli ja irroitti hellävaroin
-hänen siteensä.
-
-Kaikkivaltias oli vielä kerran täyttänyt hänen erehtyvän ihmismielensä
-rukouksen.
-
-Siniyö sai valon vallan. Hänen aivojensa fosfori paloi väkevällä
-ylemmyydellä yli kaiken muun kansan, itsetietoisena ja kaikkivaltiaana.
-Sen sähköllä loihti hän esiin luonnon ja ihmishengen salatuimmat
-voimat, pakoitti ne itselleen alamaisiksi ja keskitti ne kaikki
-hyvyyden valtakuntaa valmistamaan. Hän keksi järjestelmiä, niin
-nerokkaita ja täydellisiä, ettei kurjuudella ja onnettomuudella enää
-ollut mitään jalansijaa, ja puolustuskoneita niin murhaavia ja
-henkeviä, että tavallinen raaka pahuus väistyi niiden tieltä kuin
-varjo.
-
-Lopuksi oli hänen vain enää erotettava nisut lusteista ja muserrettava
-hyvyyden valtakunnan viholliset. Pahan täytyi saada palkkansa, jotta
-ihmiset jälleen voisivat uskoa oikeuteen.
-
-Ketkä olivat pahoja?
-
-Oh, niitä oli hän nähnyt pitkän vaelluksensa aikana monenlaisia. Hän ei
-enää oikein tarkasti voinut palauttaa mieleensä heidän pahuutensa
-mittaa ja määrää. Heissä oli sentään aina ollut jotakin hyvääkin. Siltä
-ainakin nyt tuntui. Miten aika lievensi! Miten se upotti unhoon kaiken
-ruman ja nosti esiin muistojen merestä vain kauneuden katoamattomat
-satusaaret, sen simpukkahelmelliset riutat. Mutta eihän hän ollut
-kokenut elämässään tuota kaikkea! Tai oli sittenkin! Ja jokainen helmi
-oli pusertunut esiin kirvelevästä sydäntuskasta, ja tuska saanut
-alkunsa pahuudesta. Niin, juuri nuo ihmis-ilkimykset olivat tämän
-kauniin helmitien hänen sieluunsa kirjailleet.
-
-Ja mitä kauemmin Siniyö heihin katsoi, sitä kirkkaammiksi heidän
-hahmonsa muuttuivat hänen mielessään ja lopuksi he muodostivat, nuo
-hänen elämänsä pahantekijät, hänen sisäisten silmäinsä edessä vain
-yhden ainoan, sankan ja juhlallisen saaton, joka hitaasti ja hartaasti
-vaelsi kohti tuon uuden hyvyyden valtakunnan säteileviä portteja.
-Nekin, joissa oli kaikkein vähinten hyvää, nyökkäsivät hänelle kuin
-hyväntekijälleen kiitollisina ja onnellisina päätään, ikäänkuin
-vakuuttaen: jos me olemmekin huonoimpia, on meissä silloin myös eniten
-kasvamisen ja kaunistumisen varaa, eniten tilaa hyvälle, eniten ilon
-aiheita itsellesi, meistä tulee vielä uuden valtakuntasi parhaita
-jäseniä...
-
-Niin, ehkäpä olikin vain pelkkä onnettomuus syynä heidän pahuuteensa,
-ja siellä hyvyyden valtakunnassa muuttuvat pahatkin hyviksi, ajatteli
-Siniyö, ja hänen järkensä, joka ei tähän asti kertaakaan ollut jättänyt
-häntä pulaan, kieltäytyi häntä neuvomasta enempää.
-
-Silloin päätti hän lähteä yksinäisyyden hiljaisten lähteiden luo
-kirkastumaan.
-
-Vaelluksensa varrella koetti hän koko ajan etsiä vastaantulevien
-ihmisten kasvoilta tuota parantumatonta pahuutta, josta hän ennen niin
-oli kärsinyt ja jonka hävittämiseksi hän oli keksinyt mahtavat
-murhakoneensa. Mutta ihme, hän ei löytänyt sitä enää! Pikemmin oli hän
-näkevinään jokaisen vastaantulijan silmässä heijastuksen Suuren Hengen
-läsnäolosta.
-
-Liian pitkäaikainen tuijottaminen hyvyyden kaukovaltakuntaan oli
-nähtävästi huikaissut hänen näkönsä.
-
-"Voi minua sokeaa raukkaa", vaikeroitsi hän, "joka en osaa enää erottaa
-pahaa hyvästä, enkä Suurta Henkeä ryövärin sielusta! Tai ehkä olen
-erehtynyt alun pitäin! Tai ehkä on maailma ennenkin ollut hyvä ja minä
-itse yksin paha! Minä itse olen ollut itsekäs, ylpeä, kullanhimoinen,
-julma, murhan- ja kostonhaluinen ja olen nähnyt muut itseni kaltaisina!
-Kuka voi antaa valoa minun hämäryyteeni? Luostarin vanhus, viisas
-Syvärauha on ainoa, ainoa! Takaisin, takaisin hiljaisuuden pyhiin
-kartanoihin!"
-
-Autuuden Toivon majoissa oli paljon muuttunut Siniyön poissa ollessa.
-
-Se ei ollut enää sama rauhan ja siunauksen tyyssija kuin ennen. Kun
-veljet olivat tulleet tietämään, että Siniyö oli luopunut heistä
-maailman vuoksi, olivat he pahentuneet hänestä, ja heidän keskuudessaan
-vallitsi nyt ainainen riita, kateus, katkeruus ja kaikenkaltainen
-levottomuus ja tyytymättömyys.
-
-"Siniyö istuu kuninkaantyttären portilla ja laulaa kaikelle kansalle
-kooten mainetta ja kunniaa, joka oikeastaan kuuluisi minulle", ajatteli
-Helisevä Puu.
-
-"Siniyöllä on yhtä paljon kultaa ja koristuksia kuin minulla on
-puissani pomeransseja ja yrttitarhassani kukkasia, eikä hän ole tehnyt
-mitään niitä ansaitakseen", ajatteli Kultasäde.
-
-"Siniyö on tehnyt hyvyydestään oman ylpeytensä keppihevosen, vienyt sen
-kaduille ja turuille kaikkien nähtäväksi, pahojen ja pakanoiden
-pilkattavaksi, ja riistänyt täten harmaalta hiljaisuudeltani pyhyyden
-sädekehän", ajatteli Vedenkaari.
-
-Ja he unohtivat työnsä ja kinastelivat keskenään niin, että heidän
-melskeensä tyrehdytti lintujen laulun ja purojen solinan.
-
-Ainoastaan vanha Syvärauha pysyi niinkuin ennenkin vaikenevassa
-yksinäisyydessään.
-
-Kun Siniyö saapui luostariin, ottivat veljet hänet vastaan iskuilla ja
-ivasanoilla.
-
-"Me uskoimme, että sinä yksinäisillä vaelluksillasi etsit Suurta
-Henkeä, mutta sinä etsitkin pahaa maailmaa ja sen viettelyksiä ja pidit
-meitä kaikkia pilkkanasi. Niin, sinä kavalsit meidät ja samalla kaiken,
-mitä meissä oli parasta, ja näin pahoiksi olet sinä meidät nyt tehnyt!"
-huusivat he.
-
-"Rakkaat veljet", vastasi Siniyö hiljaisesti, "olette oikeassa: minä
-olen ollut paha ja minä yksin, ette te, ei maailmakaan, vaikka sitä
-kerran luulin siksi. Mutta se johtui vain siitä, että näin silloin
-maailman itseni kaltaisena. Olen paljon vaeltanut ja tullut lopulta
-siihen uskoon, että nousimme me vuorille tai laskeuduimme me laaksoon,
-menimmepä vaikka maailman ääriin asti, emme koskaan kohtaa muuta kuin
-oman itsemme elämän tiellä. Olen tullut huomaamaan, että meille ei
-tapahdu muuta kuin mitä me tahdomme itsellemme tapahtuvan, sillä
-sisäinen tapaus on ainoa todellinen. Jos rakastatte, eivät rakkautenne
-ulkonaiset vaiheet merkitse mitään, ainoastaan ne itsetuntemuksen vaot,
-jotka se viljelee sielunne syvyyksiin. Jos teidät kavalletaan, ei itse
-kavallus ole mitään, ainoastaan se anteeksiantamus ja tietoisuuden
-valo, jotka se teissä synnyttää. Jos ei tuo kavallus ole vahvistanut
-teidän uskoanne, avartanut teidän näköpiiriänne, syventänyt teidän
-rakkautenne alaa, on teidät turhaan petetty, eikä teille silloin ole
-tapahtunut yhtään mitään."
-
-Syvä ihmettely ja itsetutkisteleva hiljaisuus lankesi veljien yli.
-
-Samassa aukeni Syvärauhan hartauskammio ja vanhus astui sieltä ulos
-sauvaansa nojaten ja tullen veljien luo.
-
-"Lapset, mistä tämä hiljaisuus ja rauha keskellänne?" kysyi hän. "Ja
-miksi ovat linnut taas alkaneet laulaa ja purot solista?"
-
-"Siniyö on palannut takaisin."
-
-"Ja hänen kanssaan Suuri Henki", lisäsi vanhus.
-
-"Suuri Henki", kuiskasivat pyhät veljet langeten polvilleen.
-
-"Isäni", huokasi Siniyö, "minä palaan tietämättömämpänä kuin lapsi..."
-
-"Emme koskaan pääse tietämättömyydestämme, me voimme ainoastaan
-parantaa sen lajia", vastasi vanhus.
-
-"Isäni, en osaa erottaa enää pahaa hyvästä, ja olen nähnyt Suuren
-Hengen heijastuksen ryövärin kasvoilla. Missä on oikea Jumala?"
-
-"Oikea Jumala on viisaan sydämessä."
-
-"Kuka on siis viisas?"
-
-"Se, jonka sielussa tieto ja rakkaus, järki ja hyvyys ovat tehneet
-sovinnon ja jonka sydämen ovelle kolkuttaessaan itse onnettomuus
-kirkastuu ja laskee aseensa."
-
-"Isäni, suuri onnettomuus on kolkuttanut minun sydämeni ovelle, sillä
-minä tahdoin tehdä oikeutta ja olla vanhurskas, mutta järkeni ja
-hyvyyteni jättivät minut pulaan."
-
-"Järki synnyttää oikeudentunnon, mutta ainoastaan viisaus tuo mukanaan
-todellisen hyvyyden. Järki avaa oven viisaudelle, mutta rakkaus
-ravitsee sitä. Rakasta ja sinä tulet viisaaksi, tule viisaaksi ja sinun
-täytyy rakastaa. Sinä hetkenä, jolloin sinä tunsit rakastavasi
-vihamiehiäsi ja tahdoit palkita pahan hyvällä, sinä hetkenä tulit sinä
-viisaaksi, poikani."
-
-"Sinä hetkenä kuihtuivat tekojen kukkaset käsissäni."
-
-"Ainoastaan ne teot, jotka eivät olleet parhaimman itsesi tasalla."
-
-"Mitä minun siis tulee tehdä, isäni?"
-
-Vanhus viittasi aurinkoon.
-
-"Olla vain, niinkuin aurinko tuolla, joka pelkällä olemassa-olollaan
-valaisee ja lämmittää ja karkoittaa pahat kohtalot. Se on viisaan osa."
-
-"Lapset", jatkoi hän sitten kääntyen muiden veljien puoleen, "Siniyön
-harhailut ovat päättyneet. Hän on aina etsinyt Suurta Henkeä ja nyt on
-hän Hänet löytänyt ja tuonut hänet mukanaan ikuisiksi ajoiksi Autuuden
-Toivon majoihin. Ettekö tunteneet, miten hänen tullessaan pahat
-ajatuksenne lakastuivat ja pahat kohtalot pakenivat ympäriltänne.
-Siniyö on suuren kilvoituksen kilvoitellut ja saanut rauhan, joka vain
-harvoille annetaan. Hän on nyt päässyt niille seesteisille
-korkeuksille, joilla ei mikään maallinen varjo enää pimitä jumaluuden
-kasvoja. Hänen yönsä on lopussa, hänen autuuden aamunsa alkanut. Siksi
-olkoon hänellä tästä lähin minun nimeni, Syvärauha, jota aina olen
-koettanut hurskaudella kantaa, mutta jota en enää tarvitse. Myöskin
-minä, rakkaat lapseni, olen löytänyt lopullisen rauhan, vielä
-äärettömämmän ja ikuisemman kuin hän, ja minun henkeni on kohta astuva
-riemuiten rajan yli suuren Nirvanan syliin."
-
-Tämän sanottuaan kallisti hän päänsä hiljaa olkaa vasten ja hänen
-silmänsä raukenivat ikuiseen lepoon. "Isä", sanoivat pyhät veljet
-Siniyölle, "Suuri Henki on puhunut."
-
-"Tapahtukoon siis Hänen tahtonsa nyt ja aina", vastasi Siniyö.
-
-Ja hän lähti, jäljessään vaikenevain veljien hurskas saattue,
-hiljalleen nousemaan pyhään sypressilehtoon, kohti himmeiden
-pilarikkojen rauhaa, suitsuttamaan kiitosuhria Suurelle Hengelle,
-Ihmisten Hyväntekijälle, Armahtajalle ja Opettajalle, ja laulamaan
-Ikuisen Viisauden ylistystä.
-
-
-
-
-JAMA JA RISTIN MIES
-
-ELI
-
-LAULU RASAGILISTA
-
-
-Monta kertaa on ihmissuvun alkukehto ehtinyt keinahtaa siitä asti, kun
-Hämärän kansa eli. Siitä ei ole enää jälellä muuta kuin varjojen varjo.
-
-Mutta Hämärän suo uinuu vieläkin jossain autiona ja salaperäisenä,
-asumattomien aarniokorpien kätköön hautautuneena, tuimien tundrojen ja
-kuumien lähteiden, aukeiden lumiarojen ja hehkuvain tiikeriviidakkojen,
-maan sydämeen asti viiltävien krokotiilivirtojen ja taivaan pimittäväin
-alppiketjujen takana.
-
-Siellä se on, Hämärän suo, josta kaikki kertovat, mutta jota kukaan ei
-enää löydä.
-
-Kullankaivajat, jotka syys-iltoina lumituiskun työntyessä sisään
-tilapäisen majan hatarasta ovesta yhteenleiriytyneinä tuijottavat
-kytevän hiilloksen surumieliseen hehkuun, saattavat näin
-kummitusjuttujen hetkellä innostua haastelemaan Hämärän suon
-houkutuksista.
-
-Se on aaveiden, menninkäisten ja yöllisten peikkojen karkelotanhut.
-Niin, kyllähän kaikki sen tietävät, minkätähden siellä virvat tanssivat
-ja millaisilla paikoilla ne yleensä palavat. Aarteiden yllä! Mutta
-kirottu on paikka. Ja onneton se, joka uskoo aarnivalkeiden vilkutusta.
-Suo upottaa, kietoo huumaaviin huuruihin ja tuoksuihin. Kenkään ei
-sieltä palaa. Ja ryövärien rauhattomat sielut harhailevat näin ijästä
-ikään aarnihautojen yllä odotellen aarteenkaivajia syväreihinsä. Sillä
-aikoinaan on sinne hirtetty seitsemän ryöväriä, jotka ovat kaivaneet
-kultansa maahan, ei kenkään tiedä mihin. Mutta vasta kun joku on
-palauttanut maan uumenista pois heidän vääryydellä ryöstämänsä kullat
-ja jalokivet, vasta silloin saavat heidän kirotut henkensä rauhan.
-
-Hiipuva tuli vangitsee hetkeksi karkeat seikkailijat kuin noidan
-nuotio. Ja joku joukosta alkaa hyräillä hiljaa yksitoikkoisella
-nuotilla vanhaa arkiveisua:
-
-    Hämärän suolla korpit koikkuu,
-    Hämärän hongissa hirtetyt roikkuu.
-
-    Hämärän suolla lyhtyukot liikkuu,
-    kadotetut sielut mättäillä kiikkuu.
-
-    Hämärän suo syö konnut ja pellot,
-    Hämärän suolla soi tuomiokellot.
-
-    Hämärän impi vietteli monta.
-    Voi matkamiestä, voi onnetonta!
-
-Ahavoituneiden, kovapiirteisten miesten silmät kiiluvat epämääräisten
-kullanhimokuvitelmien kiihotuksesta. Mutta vaikka he muuten eivät
-pelkää Jumalaa eivätkä pirua, karmaisee kylmä väristys silloin tällöin
-heidän selkäpiitään.
-
--- Mikä se on se Hämärän impi, josta laulussa puhutaan? kysäisee joku.
-
--- No se on vain se olematon hui hai, se lirkutuksen liirum laarum, se
-akkaväen merkki, jota ilman ei mitään viisua maailmassa osata rustata,
-tokaisee toinen.
-
--- Minua viehättäisi Hämärän suo enemmän, jos siellä tosiaan
-vilkuttaisi impi eikä seitsemän ryöväriä, virkkaa toinen nuori mies
-leikillisesti.
-
--- Hämärän suo on suuri vihkimätön hautausmaa, siellä makaa kokonainen
-kansa, alkaa vanha, takkupartainen ukko kertoa. Tiedetäänhän tuo. Ei se
-aina ole ollut sellainen upottava liejukasa, sellainen paholaisen
-vellikattila kuin nyt. Kerran lainehti se viljavina vainioina ja vilisi
-elämää ja ihmisiloa. Mutta yltäkylläisyydessään Hämärän kansa käänsi
-sydämensä pois Jumalasta ja kielsi maan, ravinnon-antajansa. Silloin
-aukeni maa...
-
--- Ja Hämärän impi on varmaan se sama tyttö, joka asetti leivät
-astinlaudakseen, ettei kastelisi kauniita tanssikenkiään, keskeyttää
-toveri.
-
-Vanhus vaikenee loukkaantuneena.
-
--- Jaarituksia kaikki! ryhtyy nyt puheisiin jäyhän näköinen mies.
-Jos tuo ihmeellinen virvojen suo todella on olemassa, on se
-yksinkertaisesti mätänevien aineiden kaasutynnyri. Siitä syntyvät nuo
-näköhäiriöt.
-
--- Miks'ei siellä siis voisi mädätä kokonainen kansakin!
-
--- Ja seitsemän ryöväriä!
-
--- Ja kaunis tyttö!
-
--- Niin, ja lisäksi aarteineen päivineen!
-
-Ryöväriveri nousee jälleen kullankaivajain päähän.
-
-Jokainen on näkevinään edessään kuin hyppivänä tulenkielenä
-salaperäisen lyhtyukon, joka viittoo mättäältä mättäälle, kunnes
-vihdoin aarteen paikka aukeaa...
-
-Mutta villit aropaimenet, jotka ovat rakentaneet kotinsa hurjan hevosen
-selkään, jotka ajavat villejä härkiä ja yötä päivää karauttelevat
-silmänkantamattomia lakeuksia, he tietävät, ettei nopeimmallakaan
-orhilla saa kiinni Hämärän suota. Se on, ja sitä ei ole. Se kierii
-edellä kuin kärrin pyörä, tai jälessä kuin käärmeen kerä. Se on
-kohtalo, kehto ja hauta, liete, josta ihminen hetkeksi nousee ja johon
-hän jälleen kerran vajoaa, kun maa pettää jalon ratsun alla...
-
-Mutta Hämärän immen alkuperäisen nimen on aikojen halki puhaltava tuuli
-heidän herkkiin luonnonlapsenkorviinsa säilyttänyt. He manaavat sitä
-uhmaten ja hellitellen, silloin kun luonnon lepyttämisen tarve puhkeaa
-loitsivaksi hoilaukseksi heidän levottomassa mielessään:
-
-    Hei myrskyhyn soita!
-    Hi-oo, hi-uu!
-    Kas Hämärän noita
-    jo ilmassa lensi
-    Rasagil, Rasagil!
-    Hi-oo, hi-uu!
-    Sen silmät loistaa
-    kuin lahopuu.
-    Rasagil, Rasagil!
-    Hi-oo, hi-uu!
-
-    Häävuoteemme tuolla
-    -- hi-oo, hi-uu --
-    on Hämärän suolla!
-    Hei ratsumies!
-    Rasagil, Rasagil!
-    Hi-oo, hi-uu!
-    Kuin kukkanen hohtaa
-    sen hehkuva suu.
-    Rasagil, Rasagil!
-    Hi-oo, hi-uu!
-
-Ja vieläkin etäämmäs on Hämärän suon usvainen tarupiiri kylvänyt
-kuvitelmiensa helmellistä härmää, kauas uneksivien pronssi-ihoisten
-laaksolaisten palmukaupunkeihin, pyhien, hitaina vierivien virtojen
-marmorikaltaiden vieremille. Sielläkin nuori turbaanipäinen, Tuhat yksi
-yön kasvatti haaveilee kauniista Rasagilista. Mutta hänen
-mielikuvituksessaan on Rasagilin yöllinen noitaratsastus muuttunut
-lumotun prinsessan loppumattomaksi kaihoksi.
-
-Siellä hän, tuo iki-ihanainen Hämärän suossa, suuren lumpeen kukan
-terälehdellä uinuu ikuista untaan, kunnes joku ritari hänet vihdoin
-vapauttaa lumoista. Vain kerran vuodessa hän herää kärsimyksensä
-kauheaan tietoisuuteen. Silloin hän ojentelee valkeaa kättään ilmaan
-Hämärän suon huuruista. Tai kohoaa taivaalle kuin punapalteinen
-pilvenhattara särkyäkseen heti jälleen kyyneliksi ja pudotakseen pisara
-pisarelta takaisin tuohon niljaiseen lampeen, johon paholaiset ovat
-kytkeneet hänen sielunsa. Tai tanssii hän mieletöntä tanssia kuin
-lepattava tulenliekki kiertäen vankilansa ympärillä kehää, joka on
-loputon kuin hänen vapauden-ikävänsä, sammuakseen taas aamun
-sarastaessa pois kokonaiseksi vuodeksi...
-
-Nuorukaisen silmiin syntyy seikkailunhalun hehku.
-
--- Dnaya, sanoo hän tummalle, turpealle imettäjälleen, joka seisoo
-hänen vierellään viuhkaa leyhytellen, kerro taas minulle satu
-Rasagilista. Kuvaa hänen kauneuttaan.
-
-Musta vaimo hymähtää:
-
--- Entä sitten, jos hän onkin kaunis. Se kauneus on noidan kauneutta,
-joka katoaa, jos siihen koskettaa. Se on ansa. Sanotaan, että kerran
-olisi muuan jalo ritari päättänyt uhrata itsensä tuon onnettoman
-suoprinsessan pelastamiseksi. Hän oli lyönyt kuoliaaksi kaikki
-jättiläislierot ja lasisilmäkäärmeet, jotka vartioivat suon silmää.
-Niin, hän oli, onneton, tunkeutunut aina keskihetteelle asti, aivan
-noidutun unikukkasen kupeille asti. Siinä hän oli pysähtynyt ja
-huutanut prinsessaa nimeltä: Rasagil, Rasagil! Silloin oli toiselle
-puolen lampea suon huuruista noussut yht'aikaa seitsemän alastonta
-naisolentoa, joiden silmät olivat etanoita, hiukset vettä valuvaa
-vesiruohoa, ruumis vihreää liejua. Ja ne olivat istuutuneet riviin
-mättäälle ja niiden rinnat luikersivat pökkelöisten polvien väliin kuin
-käärmeet. Sen hirveämpiä noitia ei hän vielä milloinkaan ollut nähnyt.
-Ja kun hän kysyi lumo-olennoilta: Kuka teistä on Rasagil? räjähti hänen
-korviinsa kammottava naurunrämäkkä ja kaikki seitsemän alkoivat ryömien
-häntä lähestyä ja heidän jäleltään peittyi maa kuin niljaiseen lukin
-seittiin. Silloin luopui ritarista rohkeus, hän pudotti miekkansa ja
-syöksyi kauhun vallassa pakoon. Kun hän vihdoin pääsi ihmisten
-ilmoille, oli järjen valo hänet jättänyt. Paholaiset olivat ottaneet
-hänenkin sielunsa, säikytettyään sen ensin ulos ruumiista kammottavilla
-näyillä. Jaa, jaa, muori huokasi syvään. Mikä lienee koko Rasagil! Minä
-puolestani luulen, että hän on noita hänkin, ja istuu öisin kalmistolla
-susien kanssa kaluamassa kuolleiden luita. Jaa, jaa, juuri niin minä
-luulen.
-
--- Missä on Hämärän suo, muori? kysyy nuorukainen.
-
--- Varjelkoon sinua Kaikkitieto voimallinen suurissa sotavaunuissaan!
-Sellaista ei pidä kysyä. Se on siellä ja täällä. Niinkuin liekkiä
-ympäröi savu ja peilinkalvoa tomu, niin ympäröi hyvän ja pahan henki
-ihmistä joka paikassa.
-
-Ja vanha uskottu orjatar leyhyttelee hiljaa viuhkallaan pois auringon
-ja liian kuumeisen sadun hehkua nuorukaisen kulmilta.
-
-Näin kiertelee ammoin eläneen Rasagilin maine vieläkin laulun ja
-tarinan siivillä. Mutta mikään laulu ei kerro Jamasta, Hämärän kansan
-viimeisestä kuninkaasta, jonka nimeen kuitenkin läheisesti liittyy koko
-Hämärän kansan ja Rasagilinkin kohtalo, ja joka muutenkin varmasti oli
-merkillisempi henkilö kuin Rasagil.
-
-Tämä on Jaman tarina sellaisena kuin se on kulkeutunut erääseen
-yksinäiseen tunturiluostariin ja siellä kuin ihmeen kautta säilynyt
-jälkimaailmalle:
-
-Jama oli korkea ja voimallinen kuningas, oikeamielinen ja hyvä. Hänellä
-ei ollut muuta kuin yksi vika, se ettei hänellä ollut Jumalaa.
-
-"Minä olen matkustanut maailmaa paljon", sanoi hän usein, "ja olen
-nähnyt monenlaisia jumalia. Milloin ovat ihmiset kumartaneet niitä
-näkyvässä muodossa, kullassa ja kuolleissa kivissä, milloin taas
-kuunnelleet niiden ääntä tuulessa ja myrskyssä, katselleet niitä
-kasvoista kasvoihin auringossa ja ajattomassa avaruudessa. He ovat
-maanneet niiden edessä polvillaan ja ryömineet kuin madot rukouksessa
-ja aina ovat he olleet yhtä onnettomia. Jumalat ovat olleet julmia ja
-kuuroja. Pahalle on käynyt hyvin ja hyvälle huonosti. Samum-tuuli on
-tuhonnut vääryydellä jumalisenkin muulinviejän karavaanin, aurinko
-pistänyt kuoliaaksi viattoman, rutto ahmaissut uutteran ja hyvinvoivan
-heimon. Ja siitä ovat ihmiset ärtyneet entistä ilkeämmiksi. En tarvitse
-sellaisia jumalia. Aina osaan olla itse parempi isä lapsilleni. Pahuus
-tulee onnettomuudesta. Koetan tehdä heimoni onnelliseksi, niin se
-samalla tulee hyväksi."
-
-Ja kuningas Jaman tuumat näyttivät menestyvänkin.
-
-Ei kellään ollut niin onnellista ja ihanaa maata kuin Hämärän kansalla.
-Myrskyt ja luonnonvoimat kaarsivat sitä. Vain vienot länsituulen vireet
-humisivat silkin pehmoisina huokauksina täyteläisissä banaani- ja
-leipäpuissa, guanapensaissa ja sokeriruovostoissa. Ihmiset kasvoivat
-iloisiksi ja eläimellisen kauniiksi. Elämä vieri eteenpäin
-rikkumattomassa sopusoinnussa, erottavaa juopaa hyvän ja pahan,
-rikoksen ja rangaistuksen, vapauden ja orjuuden välillä ei ollut.
-
-Jamalla oli kolme poikaa, Hadra, Tamir ja Liu-Liu, ja yksi tytär,
-Rasagil.
-
-Onnellinen isä, joka pojissaan, ja syystä kylläkin, ihaili voiman,
-älykkäisyyden ja hyvyyden kolmea peräkkäistä ilmestysmuotoa, näki taas
-tyttäressään Rasagilissa maailman täydellisimmän kauneuden
-moitteettoman perikuvan.
-
-Näytti tosiaan siltä, että Jaman menestys ilman Jumalaa oli saattava
-häpeään koko Jumalan olemuksen.
-
-Mutta Jumala ei salli itseään pilkattavan.
-
-Jumala näki, että Jama sydämessään kallistui yhä enemmän jumaloimaan
-omaa itseään. Mutta kun hän kuitenkin oli puhdas ja korkeatavotteinen,
-päätti Jumala suuressa armossaan pelastaa hänen kuolemattoman sielunsa
-iankaikkisesta kadotuksesta ja ilmoittaa itsensä tälle korskealle
-kuninkaalle, joka ei tahtonut Hänestä mitään tietää.
-
-Hän lähetti Jaman tykö Ristin miehen.
-
--- Kuningas Jama, sanoi Ristin mies, minä olen tullut sinun luoksesi
-johdattaakseni sinut Jumalan tykö.
-
--- Mitä varten? naurahti Jama. Etkö näe, että osaan hoitaa asiani
-ilmankin Jumalaa, niin, että menestyn paremminkin kuin ne, jotka joka
-hetki huutavat jumalia avukseen.
-
--- Jumala on ainoastaan yksi, sanoi Ristin mies. Hän, joka tekee veden
-pieniksi pisaroiksi ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi, kätkee valkeuden
-käsissänsä ja käskee sen palata, osoittaa aamuruskolle hänen sijansa ja
-määrää ihmiselle hänen elonsa päivät. Ilman Häntä on sielu sidottu
-surkeuden köysillä ja se hukkuu ennenkuin se sen havaitseekaan, ja
-vääryydet ja ylitsekäymiset ovat sen ainoa askare.
-
--- Mistä vääryydestä voit minua soimata, Ristin mies? kysyi kuningas.
-
--- Kiittämättömyydestä.
-
--- Näkee, että olet muukalainen etkä tunne minua, virkahti kuningas
-hymyillen. Ei ole ketään koko maassani, joka minua syyttäisi
-väärämielisestä ynseydestä tai armottomasta kitsaudesta, vielä vähemmän
-unohtavasta kiittämättömyydestä. Jokaiselle olen runsain käsin
-palkinnut hänen vaivansa, eikä minun omatuntoni pääse minua siitä
-kalvamaan koko minun elinaikanani, sillä minun hyvät tekoni todistavat
-minun puolestani.
-
--- Kuningas Jama, jokainen hyvä aivoitus ja hyvä teko on Jumalasta
-lähtöisin, sillä meidän omatuntomme kuuntelee silloin Hänen ääntään, ja
-sinä kannat siitä kiitoksen yksin itsellesi. Kuinka en siis kutsuisi
-sinua kiittämättömäksi Korkeinta kohtaan!
-
--- Ihmeelliset ovat puheesi, Ristin mies. Missä on sitten tuo Korkein,
-josta puhut?
-
--- Tahdotko, että osoitan sinulle tien Hänen luokseen?
-
--- Millainen on se tie?
-
--- Se tie on ristin tie tai toisin sanoen, kärsimyksen tie.
-
-Kuningas pudisti päätään.
-
--- Sinä puhut mielettömiä. Juuri sentähden, että jumalat antavat
-ihmisille turhia, ansaitsemattomia kärsimyksiä, olen jumalista
-luopunut, ja nytkö pitäisi minun varta vasten etsiä kärsimystä
-löytääkseni sinun jumalasi. Hornaan ristin tiesi, se ei sovi minulle!
-Minun käsitykseni on se, että ihmisen tulee parhaansa mukaan karttaa
-kärsimystä ja kurjuutta. Kaikki paha maailmassa johtuu siitä.
-Onnettomuus tekee ihmiset pahoiksi ja rikollisiksi.
-
--- Heikot se pahentaa, voimakkaat se parantaa, vastasi Jumalan
-lähettiläs. Se on koettelemus, jolla Jumala erottaa hyvän ja huonon
-aineksen, ja se koettelemus tulee vielä kerran sinullekin, kuningas,
-sinun perhekunnallesi ja huoneellesi.
-
--- Mene pois, pahan ilman ennustaja, sanoi kuningas nyrpeästi, ja vie
-mennessäsi paha jumalasi, joka uhkaa vainota viattomia. Minun käteni ei
-ole koskaan levännyt raskaana alamaisteni yli.
-
--- Ei koskaan käyttänyt ruoskaa?
-
--- Ei, Ristin mies.
-
--- Suokoon Jumala, ettei kätesi, joka väärästä lempeydestä on
-kieltäytynyt kurituksella neuvomasta, olisi vielä pakoitettu
-rankaisemaan!
-
-Ristin mies kääntyi lähteäkseen pois.
-
-Kuninkaan otsalla kulki pilvi. Hän ikäänkuin epäröi.
-
--- Viivy! huudahti hän sitten.
-
--- Sinä epäilet minun vanhurskauden tuntoani, niinkuin sinä epäilet
-ihmisten hyvyyttä, musta mies, sanoi hän. Minä tahdon näyttää sinulle,
-että sinun uskosi joutuu häpeään. Jää tänne ja seuraa tekojani ja
-kansani vaellusta. Tahdon voittaa hyvyydellä nuo sinun pahat enteesi.
-Mutta jos missä näet syyllisen ja syytä rikoksista rangaista, niin käy
-silloin luokseni ja vaadi minua tilille, ja niin totta kuin olen
-kuningas, ei käteni silloin ole väärästä lempeydestä kieltäytyvä
-panemasta täytäntöön vanhurskauden ja oikeuden lakia.
-
--- Tapahtukoon tahtosi, kuningas Jama, vastasi Ristin mies. Mutta
-rukoile ajoissa kaikkivaltiaan Jumalan apua, kuningas! Muista, että
-ihminen, parhainkaan, ei riitä vanhurskauden mitaksi.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kuningas Jama tunsi vanhentuvansa. Ristin miehen sanat muistuivat hänen
-mieleensä useammin kuin hän olisi tahtonut. Miten hän oli lausunutkaan?
-"Suokoon Jumala, ettei kätesi, joka väärästä lempeydestä on
-kieltäytynyt kurituksella neuvomasta, olisi vielä pakoitettu
-rankaisemaan!" Mielettömyyksiä! Miksi olisi hän kovuudella ja kurilla
-neuvonut lapsiaan, kun lempeyskin riitti. Ja kyllä elämä eläjänsä, työ
-tekijänsä opetti. Mutta voisihan hän katsella, mitä mahdollisuuksia
-heillä oli menestyä siinä koulussa, noilla lapsilla. Hadran, esikoisen,
-tulisi ehkä jo saada harjoitella kerran ottamaan voimakkaisiin käsiinsä
-valtakunnan ohjat. Niin, niin, elämän kuriin oli vähitellen
-totuteltava.
-
-Ja Jama kutsutti luokseen uljaan, väkevän Hadran ja uskoi hallituksen
-ylimmän johdon hänen käsiinsä. Tämän jälkeen kävi hän entistä
-mietteliäämmäksi ja sulkeutui omaan oloonsa.
-
-Kului aika.
-
-Niinpä ilmestyi taas Ristin mies eräänä päivänä kuninkaan eteen.
-
--- Saavun sinun tahdostasi, kuningas Jama, sanoi hän, sillä sinä käskit
-minun seurata tekojasi ja kansasi vaellusta ja käymään luoksesi
-silloin, kun missä näen syyllisen tai syytä rangaista.
-
--- Kuka nyt on rikkonut sinua vastaan, ukko parkani? kysyi kuningas
-myöntyväisesti muhoillen.
-
--- Olen Jumalan lähettiläs, vastasi Ristin mies. En puhu omalla suulla,
-puhun suulla suuremmalla, en omasta puolestani, vaan Jumalan rauhan
-puolesta, jonka esikoisesi Hadra polkee jalkoihinsa. Hän on väkevä ja
-hänen väkevyytensä on hänen turmionsa. Hän on käynyt valloittamaan
-vieraita maita eikä hänen murhanhimollaan ole enää mittaa eikä määrää.
-Missä hänen sotavankkurinsa vierivät, siellä huppeloi viattomain hurme.
-
--- Minä olen aina ollut rauhaa rakastava ruhtinas, vastasi Jama, ja
-hallinnut maatani rauhan lakien mukaan. Mutta on toisia, jotka
-käsittävät hallitustyön velvollisuudet toisin ja sodankäynti on sangen
-tavallinen ja suosittu tapa hoitaa valtakunnan etuja. Poikani, joka
-kuuluu nuoreen sukupolveen, on kenties ottanut oppia muilta ikäisiltään
-ruhtinailta, eikä sitä ole hänelle viaksi luettava, sillä hän on
-luullut menettelevänsä oikein ja valtakunnan parhaaksi. Kuitenkin,
-koska minun on omantuntoni mukaan mitattava vanhurskautta ja olen
-antanut kuningassanani sinulle siitä, että syylliseksi havaittu on
-saapa rangaistuksensa, niin kadottakoon poikani Hadra valtiasoikeutensa
-nuoruudenkiihkonsa vaimennukseksi ja saakoon toinen poikani,
-ymmärtäväinen ja rauhallinen Tamir hänen virkansa.
-
-Taas kului aikaa kotvanen.
-
-Niinpä ilmestyi Ristin mies uudestaan kuninkaan eteen.
-
-Hänet nähdessään kuningas rypisti otsaansa.
-
--- Sinä pahan ilman lintu, mitä mahdatkaan taas tulla vaakkumaan
-korvaani! Eikö poikani Tamirkaan enää sinua tyydytä? Mistä voit häntä
-moittia? Sodan roihut ovat sammuneet. Ihmiset ahertavat rauhallisessa
-työssä ja valtakunta on sovussa ja ystävällisissä väleissä kaikkien
-naapuriensa kanssa.
-
--- Jos poikasi Hadran luonne oli hävittävää tulta, niin oli se
-kuitenkin puhdas, mutta poikasi Tamirin luonne on likainen ja vielä
-paljon vaarallisempi valta-asemaan. Hän on niitä, jotka mätänevät
-elävältä ja kylvävät mätäpesäkkeitä ympärilleen. Hänen älynsä on
-kehittynyt viekkaudeksi ja kunniattomaksi omanvoitonpyynniksi. Hän on
-myynyt sielunsa kullan perkeleelle ja kavaltanut kansansa vieraille.
-Hän on pannut koko valtakunnan viljan puntarin nokkaan, joka kuljettaa
-ravinnon muukalaisille ja kokoaa kultaa hänen omiin aarreaittoihinsa.
-Ei yksikään enää syö, mutta jokainen myö. Kansa nääntyy nälkään
-täyteläisten riisivainioiden vierellä. Niin, kuningas, jos Hadra oli
-murhamies, on Tamir varas ja tunnoton nylkyri.
-
-Kuningas otti päästään kiinni.
-
--- Onneton mies, puhutko totta? Jos niin on, on Tamir tänä hetkenä
-erotettu! Onni onnettomuudessa on, että minulla vielä on kolmas poika,
-Liu-Liu, jonka luonne on lempeämpi kuin naisen ja joka on kuin luotu
-rasitetun kansan lääkäriksi. Hänen sydämensä on sääliä täynnä, ja minä
-luulen, että hän rakastaa lähimmäistään melkein enemmän kuin itseään.
-Hän astukoon parantamaan kovasydämisen veljensä iskemiä haavoja. Ja,
-lisäsi kuningas, älköön minun enää tarvitko nähdä kasvojasi, musta
-mies. Minä pelkään sinua ja pian oppisin kenties sinua vihaamaan.
-Liu-Liuhin panen toivoni siinäkin suhteessa.
-
-Pitkät ajat pysyikin Ristin mies poissa.
-
-Sitten hän tuli.
-
-Kuningas katsoi häneen uhkaavasti, tutkivasti.
-
--- Älä puhu, ennenkuin olet tarkoin punninnut sanasi, sanoi Jama.
-Näetkös, nyt vasta olen viisastunut niin paljon, että ymmärrän
-syyllisiä voitavan etsiä ja löytää muidenkin eikä vain minun poikieni
-joukosta. Ymmärrätkö mies? Oletko varma siitä, että oma pääsi ijän
-kaiken istuu paikallaan hallituksessa? On suuri synti tehdä ihmisiä
-onnettomiksi. Minä olen ollut onnellinen, nyt tiedän, mitä onnettomuus
-on. Älä saata minua epätoivoon!
-
--- Kun maassa ei enää ole muuta kuin epätoivoa, niin kuinka ei se
-kurkistaisi sisään kuninkaankin ovesta, vastasi Ristin mies
-hiljaisesti. Vihasikin uhalla olen velkapää lausumaan kuninkaalle
-totuuden. Liu-Liu, jonka lähetit parantamaan rasitettua kansaa, on
-kyllä ollut lääkäri, mutta perkeleen palveluksessa, lääkäri, joka
-virvoittavan terveysjuoman asemasta on valanut riuduttavaa myrkkyä
-potilaittensa ruumiiseen ja sieluun. Jos he ennen olivat mätiä, ovat he
-nyt pelkkiä raunioita. Juuri Liu-Liun lempeä, säälivä sydän oli hänen
-turmionsa ja kaiken kansan turmio, oi kuningas. Hän ei kestänyt nähdä
-lähimmäisensä kärsivän. Hän tahtoi päästää heidät pois tietämisen,
-tuntemisen tuskasta, hän opetti heidät polttamaan riisistä kiihoittavaa
-nestettä, tulilientä, joka kihosi heidän aivoihinsa niin, että he
-unohtivat kurjuutensa ja rupesivat tanssimaan tyhjänä palavin
-silmäkuopin ja nälkiintynein jäsenin kaameaa luurankotanssia autuaassa
-onnenhurmauksessa. Nyt he hyppivät ja ulvovat kuin villit eläimet ja
-koroittavat särkyvät, taudin syömät äänensä päihtyneisiin ja
-riemullisiin lemmenkiljahduksiin. Ja kun he eivät enää ole jaksaneet
-hoitaa riisipeltojansa, on Liu-Liu neuvonut heitä jättämään ne
-kesannoksi, suurien kirjavien unikkojen valtaan, jotka kätkevät
-itseensä vieläkin väkevämpää kuolemanhurmaa kuin riisi. Unikkojen
-tahmea maito, josta he imevät kuolemaa ahnaasti kuin lapsi äitinsä
-rintaa, siirtää heidät jo olevaisuuden rajan toiselle puolen, ja puolet
-kansaasi, oi kuningas, nukkuu noiden kirjavien ketojen lumonäkyjen
-horroksissa. Ei ole Jumala antanut siunausta siemenellesi, oi kuningas.
-Nöyryytä jo itsesi Jumalan kaikkivaltiaan edessä ja rukoile armoa!
-
--- Rukoile sinä minua, etten kaada myrkylliseen kitaasi tuota
-kuvaamaasi hornan juomaa, niin ettet enää ikinä herää! huusi kuningas
-kiihdyksissään. Kuka tässä on kuningas? Enkö minä vielä ole herra
-valtakunnassani? Eikö minun käsivarteni vielä ole voimakas ja järkeni
-selvä! Eikö minun ääneni kaiku ole vielä kyllin käskevä herättääkseen
-torkkuvan ja laiskan kansan, jota liian lempeä poikani on hemmoitellut?
-
-Ja pitkällisen erakkuutensa jälkeen astui kuningas jälleen ulos
-kansansa joukkoon kaikilla vallanmerkeillään koristettuna.
-
-Kun kuninkaan kolme poikaa näkivät, että Jama täydellä todella aikoi
-syrjäyttää heidät kaikki ja ottaa jälleen itse vallan käsiinsä,
-tuomitsivat he hänet mielessään vanhuuden höperöksi ja kokosivat häntä
-vastaan sotajoukon.
-
-Mutta Jama, joka nyt oli sydämeensä asti satutettu, nousi kuin
-haavoitettu urosleijona, ja hänen käsivartensa oli väkevämpi kuin
-nuoruuden päivinä. Ja hän piiritti kapinalliset poikansa joka kulmalta,
-ahdisti heitä saarrolla ja löi heidät maan tomuun kuin pitkäisen
-leimaus. Eikä yksikään heistä jäänyt eloon.
-
-Kuin yksinäinen kaskiskanto oli nyt mahtava kuningas Jama kultaisessa
-palatsissaan, ja suru asusti siitä asti lakkaamatta hänen rinnallaan.
-
-Hänen ainoa lohdutuksensa, hänen hämärtyvien silmiensä ilo ja suruisen
-sydämensä päivänpaiste oli enää Rasagil.
-
-Rasagil sai rikkautta ja kunniaa niinkuin ei kukaan kuolevainen.
-Rasagil sai asua helmiäiskammiossa ja Jaman karavaanit matkustivat maan
-ääriin etsimään hänelle myrhaa ja nardusta ja balsamia ja kalliita
-käätyjä ja kirjailtuja kankaita, otsarihmoja ja seppeleitä. Rasagil oli
-Jaman epäjumala.
-
-Mutta Ristin miestä ei kuningas voinut enää sietää. Hän antoi käskyn
-ajattaa hänet ulos valtakunnasta.
-
-Vain yhden ainoan kerran pyysi Ristin mies vielä saada puhutella
-kuningasta.
-
-Kauan Jama epäröi ja empi.
-
-"Minä en kestä häntä, minä en kestä häntä", mutisi hän itsekseen.
-
-Mutta sitten muistaen, että tämä kerta olisi viimeinen, päätti hän
-vielä kerran koota entisen hyvyytensä ja suostua hänen pyyntöönsä.
-
--- Sinun kanssasi tuli onnettomuus maahani, sanoi kuningas, vie se myös
-pois mennessäsi. En rankaise sinua. Tahdon olla jalomielinen. Mene
-terveenä! Hyvästiähän vain tulitkin sanomaan!
-
--- Muutakin.
-
-Kuningas muuttui mustaksi kasvoiltaan ja hänen kätensä tapaili miekan
-kahvaa.
-
-Sitten hän kääntyi äkkiä ympäri ja hänen värähtelevät huulensa
-höpisivät joitakin epäselviä sanoja kuin hengen hädässä.
-
--- Mitä sinä sanot, kuningas?
-
--- Minun täytyi äkkiä muistutella mieleeni kaikki elämän aikaiset hyvät
-päätökseni, jotta jaksaisin olla hyvä, sillä nyt olivat voimani pettää,
-vastasi kuningas soinnuttomasti.
-
--- Sitä sanotaan minun kielelläni rukoilemiseksi, sanoi Ristin mies
-hiljaa, sisäinen säteily kasvoillaan.
-
--- Puhu siis!
-
--- Jalo kuningas, isku, joka minun nyt täytyy sinulle antaa, on
-ankarampi kuin kaikki entiset. Hyvä, että vahvistit itsesi sitä ennen
-rukouksella. Rasagil...
-
--- Malta kielesi, kurja!
-
--- Niin, Rasagil, jatkoi Ristin mies tyynesti ja varmasti, jonka
-ruumista sinä olet koristanut kullalla ja purppuralla ja otsarihmoilla
-ja seppeleillä, on sisältäpäin tosiaan pelkkä valkeaksi silattu hauta
-täynnä kuolleiden luita ja lieroja. Hän on julmempi murhaaja kuin
-Hadra, saastaisempi varas kuin Tamir ja saatanallisempi myrkyttäjä kuin
-Liu-Liu. Sanoma hänestä on kulkenut yli maan ja meren ja hänen häpeänsä
-on tuttu kaikille paitsi sinulle, kuningas Jama. Hän on saastuttanut
-itsensä kaikkiin päämiehiin ja valtamiehiin, esimiehiin ja ylimmäisiin
-ja kaikkinaisiin hevosmiehiin ja kupehista vyötettyihin muukalaisiin
-nuorukaisiin ja koreasti maalattuihin orjiin ja jumalattomiin
-luontokappaleihin. Lukematon on hänen värttämiestensä paljous ja
-niiden, jotka tulijuoman hurjissa kemuissa ovat hänen neitsyytensä
-povea taputelleet...
-
-Ristin miehen puhe katkesi kesken. Jaman miekka oli lävistänyt hänen
-sydämensä.
-
-Jamasta tuntui, että hänenkin sydämensä seisahti.
-
-Maa jalkojen alla huojui, aika vieri pois, pois... Kaikki sammui,
-himmeni, hävisi olemattomiin. Vihdoin hän avasi silmänsä ja päästi
-suuren parahduksen niinkuin lapsi, joka äitinsä kohdusta ensi kerran
-vedetään päivän valoon.
-
-"Minä onnettomista onnettomin, epätoivoisista epätoivoisin, nyt minä
-olen murtunut mies, nyt katkesi valtikkani kahva! Murhaaja olen,
-kuningassanani syöjä olen, minä, minä, suurin syyllinen kaikista!"
-valitti onneton kuningas äkkipikaisuudesta toinnuttuaan. "Ristin miehen
-veri huutaa minun päälleni, lasteni ja kansani turmio syyttää minua
-huonosta hoidosta. Kaikki olen turmellut. Minä, minä yksin olen
-syyllinen. Ei Hadra, ei Tamir, ei Liu-Liu, ei Rasagil, ei! Ah, Rasagil,
-Rasagil, sinä kaunein, rakkain, kuinka uskoa sinusta sellaista! Mutta
-Ristin mies palveli totuuden jumalaa, Ristin mies ei valehdellut! Ja
-minä kurja surmasin hänet! Annoin hänelle kuningassanani, että käteni
-aina rankaisisi syyllisen. Rasagil, Rasagil! En voi. Minä yksin olen
-syyllinen, joka olen antanut sinun kaltoin kasvaa. Sinuako siitä
-rankaisisin! Ei, minun on aika käydä katumuspukuun. Nyt vasta sen
-huomaan, kun on liian myöhäistä! Miksi aina näinkin syyllisen toisessa,
-miks'en koskaan itsessäni? Millä voin enää sovittaa lapsilleni ja
-kansalleni aiheuttamani onnettomuuden. Miksi et sinäkään paremmin minua
-neuvonut, Ristin mies? Tai neuvoithan toki, olit oikeassa. Vasta
-onnettomuudessa hyvyys koetellaan. Minun ei kestänyt koetusta.
-Rikollisena, syyllisenä seison nyt sinun jumalasi edessä, Ristin mies.
-Minä olen antanut sinulle kuningassanani, mutta tästä päivästä lähtien
-en ole enää kuningas, olen ainoastaan vaivainen, syntinen ihminen, joka
-rukoilee syntien anteeksi antamista, eikä minulla myöskään siis ole
-enää oikeutta asettua tuomariksi Rasagilin ylitse, niinkuin ehkä olisit
-toivonut. Voin enää vain rangaista itseäni. Tästä lähin otan minä sen
-ristin, joka kirposi sinun käsistäsi ja etsin sinun jumalaasi."
-
-Ja kuningas Jama pukeutui katumuspukuun, otti sauvan käteensä ja lähti
-tuntemattomana vaeltamaan ulos valtakunnastaan. Ja kansa, joka luuli
-häntä maasta karkoitetuksi profeetaksi, pilkkasi häntä ja heitteli
-kiviä hänen jälkeensä. Mutta Jama jatkoi matkaansa päätään nostamatta.
-
-Ainoastaan Rasagilin palatsin kohdalla hän seisahti. Sieltä kuului
-laulu ja soitto ja karkelon helske, ja juhlasoihdut, värilliset
-hunnut, rubiinitähdet ja paljaat jäsenet välkähtelivät avonaisista
-kristalli-ikkunoista.
-
-Jama lankesi polvilleen maahan ja suuret kyyneleet vierivät hänen
-silmistään. Ja hän rukoili palavasti: "Jumalani, ristin tien Jumala,
-anna heille anteeksi, sillä eivät he tiedä, mitä he tekevät. Minä olen
-puu ja he ovat vain hedelmiä minun huonosta varrestani. Heitä minut
-tuleen ja polta minut juurineen."
-
-Sitten hän hitaasti jatkoi matkaansa.
-
-Mutta tuskin oli hän päässyt valtakunnan rajain toiselle puolen, kun
-maa avautui Rasagilin ja Hämärän kansan jalkojen alla ja nieli heidät
-kaikki ja heidän jumalattoman menonsa.
-
-Jama oli ainoa, joka pelastui hengissä koko Hämärän kansasta. Hän
-vaelsi etäisille maille ja lopetti päivänsä hurskaana erakkona eräässä
-syrjäisessä tunturiluostarissa.
-
-Inhimillisellä ymmärryksellä katsottuna antoi siis Jumala kokonaisen
-kansan joutua turmioon vain murtaakseen yhden ylpeän sydämen ja
-opettaakseen Jaman rukoilemaan. Hän antoi hänen valtakuntansa hävitä
-maan päältä vain pelastaakseen hänen kuolemattoman sielunsa. On kyllä
-napisijoita, joiden heikko, heltyvä sydän kieltäytyy uskomasta yhden
-sielun hintaa niin kalliiksi. Mutta Jumalan aivoitukset eivät ole
-ihmisten arvioitavissa.
-
-
-
-
-JOULU-UNELMA
-
-Sielujen valkea Vaakamies seisoi synkkänä Manalan vaa'an vierellä.
-
-Aina vain samaa murheellista työtä! Mitata hukkaan mennyttä elämää,
-tuleen heitettäviä akanoita autuuden täyteläisten tähkäin asemasta.
-
-Aarreaitat, joihin iankaikkisuuden vilja piti koottaman, pysyivät
-tyhjinä. Maailmassa vallitsi yhtämittainen kauneuden katovuosi, pitkä
-kuin ihmiskunnan ikä. Maa-elo, jonka piti tuleennuttaa sinne kylvetyt
-sielujen siemenet ihmisyyden ihaniksi hedelmiksi, vain turmeli ne,
-mädännytti, teki tyhjäksi.
-
-Mutta Jumalan ääretön aurinkovuosi kiiruhti siitä huolimatta kohti
-Tuhatvuotisen valtakunnan tuntematonta aamunkoittoa, ja ihmisten pieni
-vuosi painui kohti loppuaan, niinkuin niin monasti ennenkin. Eikä
-iankaikkisuuden sadosta toivoa nytkään. Vähemmän kuin milloinkaan!
-
-Vanha Sydäntenpunnitsija huokasi raskaasti.
-
-Eikö hänellä siis tänä vuonna Suuren Tähden yönä olisikaan yhtään
-ainoata sielua Jumalalle lahjaksi lähetettävänä taivaan tähtijuhlaan!
-Ensi kerranko kävisi niin? Aina oli hän ennen jonkun iankaikkisuuden
-hedelmän saanut ihmisyyden vainiolta talteen kootuksi, ei tosin aivan
-parasta lajia, mutta kelpaavaa tavaraa kuitenkin. Pitäisikö nyt
-lähettää ala-arvoista viljaa? Ei, se ei käynyt päinsä. Hänen, jonka
-nimenä oli Oikeamielinen, Erehtymätön, Salankatsoja, hänen täytyi
-vaa'ita vanhurskauden lakien mukaan.
-
-Vaakamies viittasi Viikatemiehen luokseen.
-
-"Aika täyttyy taas", sanoi hän tälle. "Pian on minun tehtävä tili
-kokoamieni sielujen arvoista Isälle Ylituomarille. Vielä puuttuu
-paljon. Sentähden sinä, Väsymätön, Monikäsivartinen, Kaikenkorjaaja,
-käy työhösi! Riennä jouduttamaan eloa! Mutta tällä kertaa tuo huonoin
-ja paras, tuo köyhin ja rikkain, tuo kevein ja raskain, tuo tyhjin
-korsi ja täyteläisin tähkä, pilaantunein ja puhtain, jotta kerrankin
-saisin nähdä ihmisyyden rajat. Tahdon tällä kertaa tehdä oikein
-suurlaskelmia, näetkös", lisäsi hän. "Ja jotta helpommin erottaisit
-nisut lusteista, annan sinulle mukaan tämän sydänten kuvastimen:
-pieninkin paha ajatus tai turmeltunut kohta elinaineessa heittää siihen
-varjon."
-
-Viikatemies lähti matkaan.
-
-Tavallisesti olivat hänen retkensä suoritetut lyhyemmässä ajassa kuin
-mitä ajatus tarvitsee iskeäkseen maalitauluunsa, sillä hän oli nopeampi
-kuin salama, mutta tällä kertaa hän viipyi ja viipyi, niin että vanha
-Vaakamies jo yritti tuskastua.
-
-"Hänkin vanhenee jo liikaa", mumisi hän, "kauan ei häntä enää voi
-käyttää."
-
-Vasta viimeisenä ehtoohetkenä ennen Suuren Tähden syttymistä ilmestyi
-Viikatemies tuiki uupuneena Manalan valtaisaan vaakasaliin.
-
-"Ikiviisas Vaakamies", sanoi väsynyt Elonkorjaaja, "liian vaikea oli
-tehtävä, jonka annoit minulle, halvalle palvelijallesi. Olenhan vain
-oppimaton ulkotyömies, en mikään syiden syvien tutkija. Vasta ihmisten
-neuvoihin turvautumalla ja monen erehdyksen jälkeen olen löytänyt mitä
-pyysit, oi Oikeamielinen.
-
-"Ensin kävin etsimään hyvää, valitakseni hyvästä parhaan, niinkuin olit
-käskenyt. Mutta ihmisten sieluissa on useampia kerrostumia kuin lasten
-maalatuissa leikkimunissa ja useimmiten on hyvyys heissä vain
-tuollainen maalattu kuori, tyhjyyden koreavärinen peite.
-
-"'Mistä tunnetaan sielu, joka on ylivuotavaisen rikas hyvyydestä?'
-kysyin ihmisiltä. 'Hedelmistään', vastasivat he. 'Mitkä ovat siis hyvän
-sielun hedelmät?' kysyin jälleen. 'Hyvät työt', vastasivat he. Ja minä
-lähdin etsimään hyviä töitä.
-
-"Huomasin, että ihmiset nimittivät niitä yhteisellä nimellä
-hyväntekeväisyydeksi. Jouduin anteliaisuuden, armeliaisuuden, köyhäin,
-orpojen, hourujen ja sairasten hoidon vainioille. Kaikkialla näin
-näivettyneitä, kutistuneita, epämuotoisia, rumia olentoja, ja minun oli
-usein sangen vaikea erottaa holhoojia holhottavista.
-
-"Suurimman hyväntekeväisyysjärjestön suurinta hyväntekijää kysyessäni
-vietiin minut kimakkaäänisen naisen eteen, jolla oli terävät
-kiilusilmät ja kasvot raskaissa poimuissa, niinkuin on usein
-näyttelijöillä tai papeilla valheessa vietetyn elämän jälkeen. 'Onko
-mahdollista, että täältä löydän ihmisyyden ihanimman hedelmän?' kysyin
-hämmästellen itseltäni. Käänsin, oi Sydäntentutkija, kuvastimesi hänen
-sydäntään vastaan ja kuvastin meni himmeään pilveen.
-
-"Käännyin siis pois, mutta ihmiset, joilla on paljon tarkempi silmä
-erottamaan pahaa kuin hyvää, nauroivat epäonnistuneelle yritykselleni
-ja minä kuulin heidän tirskuvan ja ilvehtivän takanani: 'Kas siinä on
-vasta ensikertalainen elämänkoulussa? Mennäpä etsimään jotakin hyvää
-hyväntekeväisyyden alalta! Hän, tuo suuri hyväntekijä, tekee hyvää vain
-siksi, ettei hän kykene tekemään pahaa! Hän on vetäytynyt pois
-maailmasta, kaikkien iloisten ja terveiden ihmisten parista vain siksi,
-että hän itse on kauhistus kaikille ja että kaikki karttavat häntä kuin
-spitaalitautia. Hän ostaa rakkautta vanhoilta vaimoilta ja vaivaisilta
-vain siksi, että hän on ollut liian ruma ja tuhma saamaan sitä elämänsä
-keväässä miltään mieheltä! Hänen uhrautuvaisuutensa on pelkkää valhetta
-ja vallanhimoa! Hänen 'yleishyödyllinen' toimintansa on mitä
-suurimmassa määrässä vahingollista! Hän turmelee ja vangitsee
-rampojensa sielut, tukee heikkoja, jotta he eivät enää koskaan pysyisi
-pystyssä omilla jaloillaan ilman hänen apuaan. Hän ryöstää heidät ensin
-putipuhtaiksi voidakseen sitten lahjoittaa heille säälinsä, joka
-luetaan hänelle itselleen ansioksi! Hän...'
-
-"En kestänyt kuulla enempää. Vedin kiireimmän kautta pisimmät
-peninkulmasaappaani jalkaani. Ihmiset ovat monin verroin varmempia
-mustaajia kuin konsanaan sinun kuvastimesi, oi Erehtymätön!
-
-"'Mikä sitten on tosihyödyllistä toimintaa, vilpittömästä mielestä
-lähtenyttä?' huokailin.
-
-"'Käy isänmaallisen ja valtiollisen elämän taistelun piiriin! Siellä
-tehdään työtä, joka vapauttaa sieluja. Siellä tapaat henkiä, jotka ovat
-kyllin rikkaita ja jaloja jakaakseen onnea jälkeentulevilleenkin!'
-neuvottiin minua.
-
-"Vaelsin vaiteliaana ja empien läpi julkisuuden touhun. Olin näet
-käynyt jo epäileväisemmäksi, oi Ikituomari. Silloin tällöin vedin
-kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa esiin kuvastimesi, oi Kuolematon, Sen
-värit kielivät aina itsekkäästä kunnian- ja rahanhimosta, veljesvihasta
-ja suvaitsemattomuudesta, julmuudesta ja murhanmietteistä, valheesta ja
-panettelusta.
-
-"Astuin silloin yli valtakuntien ja kansallisuuksien rajain. Aloin
-etsiä ihmisyyden ihannetta ihmissieluista, henkeä sellaista, jonka koko
-ihmiskunta tunnustaisi hyväntekijäkseen.
-
-"Kyselin:
-
-"'Kuka on antanut teille uskonnon, tieteen ja taiteen siunauksen?'
-
-"Ihmiset kohauttivat halveksivasti olkapäitään.
-
-"'Kuka on ilmoittanut teille Jumalan, kuka opettanut rakkauden,
-veljeyden ja vapauden oppia?'
-
-"Synkkiä kasvoja ja kirouksia sain nyt vastaukseksi, jos sain mitään
-ollenkaan. Ei kenelläkään ollut aikaa sellaiseen. Kaikki riensivät,
-riensivät, aivan niinkuin heillä olisi ollut tulinen kiire minun
-syliini. Suurissa kaupungeissa laihat, kuoppasilmäiset, täpläposkiset
-ihmiset, jotka minun kohta täytyy pelastaa tänne, oi Hautojenkaitsija,
-pyörivät hurjaa vauhtia kuin hampaat näkymättömässä rattaassa.
-Sähkövaunut jyrisivät, sähkölangat ja kaukopuhelimet surisivat ja
-kilisivät lennättäen ilomielin vihanviestejä maanosasta toiseen. Ja
-keskellä yötäkin valaisivat miljoonat keinotekoiset tulipallot tuota
-hukatun voiman tuskasta sähisevää pimeyttä, jossa ihmisillä oli niin
-kiire kärsiä ja tuottaa kärsimystä.
-
-"'No kuka on teille antanut kaiken tämän turhan hyörinän, tämän
-helvetillisen menon ja melskeen, joka on yhteistä kaikille kansoille?
-Häntä te sitten ainakin yksimielisesti kiroatte?' huudahdin vihdoin
-epätoivoissani.
-
-"Silloin levisikin ihmeekseni autuas ja ylpeilevä hymy kaikkien
-kasvoille:
-
-"'Muukalainen, etkö siis tiedä, että me elämme sähkön uljaalla
-aikakaudella! Tämä, jota sinä nimität turhaksi hyörinäksi ja
-helvetilliseksi melskeeksi, on hengen voittoa aineen yli. Kiitetty
-olkoon sähkön keksijä!'
-
-"'Kuka hän on sitten?' kysyin.
-
-"Sitä he eivät tienneet. Olivat unohtaneet. Mutta kaikkialla, minne
-tulinkin, ylistivät ihmiset häntä.
-
-"'Hän on maailman suurin mies', sanoivat he; 'Hän on työn kuningas. Hän
-on uhrannut elämänsä ihmisten onnelle. Hän on nerollaan voittanut
-luonnon esteet, murtanut ajan ja paikan rajat, antanut ihmisten käsiin
-salatut valo- ja voimalangat. Tehnyt silmät ja korvat kaikkinäkeviksi
-ja -kuuleviksi. Lahjoittanut ihmisille uudestaan jo kadonneen
-jumaluuden aavistuksen!'
-
-"Kauan turhaan ja uutterasti etsittyäni löysin vihdoin pienestä
-ullakkokamamarista hyljätyn syrjäkujan varrelta tuon merkillisen
-miehen, jota kaikki ylistivät, mutta jota ei kukaan tuntenut.
-
-"Erakkona hän eli, ihmeellisten putkiensa, koneittensa keskessä,
-luomispölyynsä hautautuneena. Pari tuntia yössä unta riitti hänelle,
-syödä hän tuskin muisti tai malttoi ja säälittäviin rääsyihin oli hän
-puettu kuin kerjäläinen.
-
-"Lähestyin häntä uteliaana ja samalla epäröiden. Jos hän ei olekaan
-langennut rahan- ja kunnianhimon syntiin, on hänellä tietysti muita
-salapaheita, jotka himmentävät kuvastimen ajattelua. Hän on luultavasti
-kitsas tai pahasisuinen.
-
-"Suuntasin kuvastimeni ukkopahaiseen. Mutta mikä olikaan hämmästykseni,
-oi Sydäntenpunnitsija, kun kuvastimeen ei tullut pienintäkään
-himmennystä. Maailma voi siis välistä erehtyä olemaan oikeassa, oi
-Oikeamielinen. Tämän miehen sielu, jonka rikkaudella kaikki kansat
-rehentelevät, oli puhtaampi kuin vastasyntyneen lapsen. Tässä tuon
-sinulle hänen sielunsa, oi Manalan Mahtaja!"
-
--- Astu esiin siis, sinä hyvien hedelmien sielu, sanoi Vaakamies. Mitä
-olet tehnyt elämälläsi?
-
-Sielu värisi.
-
--- En ymmärrä, sopersi se.
-
--- Minne olit matkalla maan päällä?
-
--- En tiedä.
-
--- Etkö koskaan kysynyt sitä itseltäsi?
-
--- En luule. En ehtinyt sellaista ajatella.
-
--- Mitä sitten teit?
-
--- Työtä.
-
--- Työtä minkä vuoksi?
-
--- En tiedä. Luultavasti työn itsensä vuoksi.
-
--- Tekikö se sinut onnelliseksi? Tekikö se muita onnellisiksi?
-
--- Sitä en muistanut kysyä.
-
--- Muistitko elää?
-
--- Elää, elää... Mitä se on? En tunne tuota sanaa, sammalsi sielu.
-
--- Tunnetko itsesi? Kuka olit?
-
--- En koskaan ehtinyt ajatella itseäni...
-
--- Astu vaa'alle!
-
-Oli kuin höyhen olisi lennähtänyt vaa'alle, se ei hievahtanutkaan.
-
-Vaakamies pudisti surullisena päätään. Ei yhtään pahaa työtä. Ei
-hyvääkään. Sielu parka!
-
--- Palaathan takaisin elämästä samanlaisena kuin sinut sinne
-lähetettiin. Lapsisieluna! Hedelmättömänä umpikotelona! Se ei kelpaa
-täällä. Suuri työmies, suuret työsi eivät täällä merkitse mitään, kun
-et ole yhtään niistä päästänyt sydämeesi ja tuonut mukaasi. Sielusi on
-jäänyt tyhjäksi. Et ole muistanut avautua elämälle; siksi vaatii nyt
-raskas velvollisuuteni minua lähettämään sinut takaisin elämään, lapsen
-ruumiiseen, johon kuulut. Tunne itsesi ja palaa sitten takaisin!
-
-Samana hetkenä syttyi maan päällä ensi-iltatähtien kera uusi elämä.
-
-"Miten hän on surullisen ja syvämietteisen näköinen", kuiskasi nuori
-isä kumartuen vastasyntyneen yli. "Aivan kuin hän nyt jo tutkisi elämän
-tarkoitusta ja kysyisi: mistä ja mihin?"
-
-"Hän on Suuren Tähden lahja meille, varmasti antaa tähti hänelle myös
-oikean vastauksen", virkahti raukea äiti onnellisena hymyillen.
-
-Mutta Manalan mailla kääntyi Vaakamies tyytymättömänä Viikatemiehen
-puoleen:
-
-"Hänen rikkautensa oli koneellista, ulkonaista, hänen puhtautensa
-pelkkää tyhjyyttä. Ja häntä sinä tolvana luulit ihmisyyden
-täyteläisimmäksi tähkäksi!"
-
-"Ei ole hyvä mennä luulemaan ihmisistä mitään. Se ei kuulu minun
-virkaani, johan sen sanoin", vastasi Viikatemies happamasti. "Mutta sen
-ainakin takaan, että pahan painoa saat minulta ihan tarpeeksi asti.
-Siitä oli maailmassa oikein runsauden pula. Kahlasin loassa ja liassa
-kainaloitani myöten. Epäsiistiä hommaa! Ja millaista seuraa sitten!
-Sain juoda veljenmaljoja kaikenlaisten ylönjuomarien ja -syömärien,
-irstailijoiden ja mässääjien, varkaiden ja murhamiesten, kiristäjien ja
-koronkiskurien kanssa päästäkseni heidän lähettyvilleen. Ovelia
-veijareita nuo pahantekijät! Mutta ihminen on puutteellinen pahassakin,
-sen sain aivan raivostumiseen asti kokea. Ei kellään ollut aivan
-kaikkia paheita. Kuvastimesi vetäytyi kylläkin sangen synkkään pilveen
-heidän edessään, mutta ei koskaan aivan nokimustaksi. Aina jäi
-kuitenkin johonkin kulmaan joku valonheijastus, Joku satunnainen hyvä
-ajatus tai katumuksen oire heidän sielussaan nähtävästi pilasi minulta
-pelin.
-
-"Aioin jo palata tyhjin toimin. Silloin juolahti mieleeni nerokas
-ajatus. Sillä ei tolvanakaan sentään ole enää aivan sama tolvana
-käytyään läpi koko inhimillisen nerouden rikosluettelon, oi
-Kaikkitietävä. Päätin kääntyä avunpyynnöllä erään vanhan
-jesuiittarippi-isän puoleen, johon jo muutenkin olin silmäni iskenyt ja
-jota vahvasti epäilin oikeaksi uhrikseni. Jos ei maailman mustinta
-sielua ollut mahdollisesti hänellä itsellään, oli se varmaan jollakin
-hänen ripitettävistään. Ja eikös osannutkin tuo vanha kettu livistää
-pois sormistani, mutta neuvon hän antoi, joka tepsi.
-
-"'Hae käsiisi joku runoilija', sanoi hän viekkaasti. 'Minäpä tiedän,
-mistä he tekevät runoja. Kaikista seitsemästä kuolemansynnistä he niitä
-tekevät, niin juuri! Siinä on taiteen salaisuus. Se on suorastaan
-isästä perkeleestä. Sieltäpäin löydät miehesi!'
-
-"Täten pääsin sen sielun perille, jonka tässä nyt tuon sinulle, oi
-Salankatsoja, ja josta toivon saavani ansaitun kiitoksen. Yö ei ole sen
-mustempi kuin kuvastimesi pinta hänen katseensa alla. Ja koko maailman
-todistus on yksimielinen hänestä. Hänen pahuutensa on ihailtavan
-kauaskantoista. Hänen rumat kirjansa ovat turmelleet puolen
-ihmiskuntaa. Hänen kauniit kirjansa ovat valhetta, josta vielä useammat
-ovat pahenneet, sillä hän puhuu niissä jaloudesta ja puhtaudesta, ja
-hän on itse juonut ja syönyt ja mässännyt ja tehnyt tihutöitä. Hän
-kehoittaa niissä ihmisrakkauteen, julistaa uusia kauneus- ja
-kasvatusevankeliumeja, ja räikeällä ivalla on hän itse ensimäisenä
-polkenut nämä aatteet, hyljännyt oman vaimonsa, työntänyt omat lapsensa
-maantielle. Mutta niille, jotka häneen siitä huolimatta ovat uskoneet,
-on hän ollut kaikista vaarallisin. Hän on hulluilla houreillaan saanut
-ihmiset särkemään kotionnensa, hän on houkutellut kansat kapinaan ja
-valtiot vallankumouksiin. Hän on kylvänyt onnettomuutta ja sekasortoa
-ja veljesverta, mutta itse ei hän ole hiuskarvaakaan uhrannut
-itsesytyttämänsä vahingonvalkean puolesta tai sen sammuttamiseksi.
-Viattomain veri huutaa hänen päälleen!
-
-"Näin todistivat ihmiset tuosta miehestä, jota toiset nimittivät
-filosofiksi, toiset runoilijaksi, toiset mielipuoleksi. Ja hän itse
-todisti samaa. Hän kirosi itseään ja elämäänsä ja rukoili päästä
-mukaani rajan toiselle puolen. Olen varma siitä, ettei kukaan ole
-huonommin hoitanut leiviskäänsä maan päällä. Aineellisen tomumajansakin
-oli hän päästänyt niin hajalleen, ettei siinä enää ole madoilla
-suurtakaan vaivaa, oi Hautojenkaitsija!"
-
--- Musta sielu, astu eteeni, käski Vaakamies. Onko sinulla jotakin
-puolustukseksesi sanottavana?
-
--- Ei mitään, vastasi sielu väsyneesti.
-
--- Mitä etsit elämästä?
-
--- Elämän ja ihmissielun salaisuutta.
-
--- Ja luulit sen piilevän pahassa?
-
--- En keksinyt muuta tietä. Vasta tuota pimeää miilua kaivaessani tulin
-aavistamaan valkeuden, pahasta tulin ymmärtämään hyvän. Jokainen ruma
-teko sytytti hengessäni uuden kauneuden-ikävän, jokainen tuhmuus
-valkaisi viisauden...
-
-"Liian kallis hinta", mumisi Sydäntenpunnitsija.
-
--- Mutta etkö sitten _tehnyt_ yhtään hyviä tekoja?
-
--- Minä tein ainoastaan teoksia.
-
--- No katsotaanpa, katsotaanpa? Pannaan vaa'alle. Kas vaan: unelmia,
-pelkkiä unelmia, todella ihania, heleitä, pulmusen puhtaita! Niillä on
-kyllä arvonsa niilläkin. Mutta ne ovat köykäistä tavaraa. Eivät jaksa
-painaa alas pahoja tekoja. Sielu parka, eikö sinulla ole yhtään, yhtään
-todellista tekoa, toteutettua unelmaa? Muistutteleppas!
-
--- Minä uneksin vain sellaista, jota oli mahdoton toteuttaa, sellaista,
-joka häämöitti vasta kaukana kaukana taivaan rannalla.
-
--- Koetitko edes?
-
--- Ne, jotka koettivat tehdä haaveistani todellisuutta, väärensivät
-kauneimman unelmani, likasivat, pilasivat, häväisivät, vetivät alas
-parhaimman uskoni...
-
--- Eikö kukaan ymmärtänyt?
-
--- Ei ainoakaan. He kivittivät, kirosivat minua kaikki...
-
--- Kaikkiko?
-
--- Kaikki.
-
--- Sielu parka, olisit ollut paremman kohtalon arvoinen. Nyt
-sensijaan...
-
--- Niin, kadotettu olen, tiedän, keskeytti sielu. Olin kadotettu jo
-silloin, kun hukkasin uskoni ihmisyyteen.
-
--- Unelmia, paratiisin arvoisia, taivaallisia, mutta ei yhtään tekoa,
-sääli, sääli, murisi vanha, lahjomaton Sydäntenpunnitsija epäröiden.
-
-Sillä hetkellä syöksähti vaakasaliin uusi sielu, jonka hentojen siipien
-värinä levittäytyi kuin kimalteleva tähtisumu Manalan synkille
-paasille.
-
--- Mistä tulet? Kuka kutsui sinua? kysyi Sydäntenpunnitsija ankarasti.
-
--- Kutsumatta tulen, oi Manalan Valtias. Rakastin liiaksi. En voinut
-elää ilman häntä, jota rakastin.
-
--- Vaa'alle, sinä Kuoleman lain uhmaaja! ärähti Vaakamies.
-
-Mutta samassa, Manalan vaa'an vastausta tarkatessaan, hänen koleat
-kasvonsa kirkastuivat.
-
-Siinähän se nyt olikin hänen edessään tuo iankaikkisuuden täyteläinen,
-raskas tähkä, säteilevä paratiisikukkanen, jollaista eivät vielä
-koskaan Manalan vaakasalin seinät olleet nähneet, tuo elämän
-tuleennuttama ihmisyyden hedelmä, jota hän niin kauan turhaan oli
-ikävöinyt!
-
--- Sielu, sanoi hän heltyen ja ihastellen, sinä olet kokonaan hyvä,
-niin, kokonaan, sinulla on ainoastaan yksi synti, se, että kutsumatta
-tulit, mutta koska se johtui rakkaudesta, on minulla oikeus lähettää
-sinut taivaan tähtisaliin, rakkauden Jumalan itsensä luo sitä anteeksi
-anomaan.
-
--- Tahdon samaan paikkaan, minne joutuu hänkin, minun rakastettuni. En
-voi olla erillään hänestä pitkää iankaikkisuutta!
-
--- Missä on hän tuo niin suuresti rakastamasi sielu?
-
--- Hän on tuossa.
-
-Sielu viittasi runoilijaan.
-
--- Oh, hänen tiensä käy tuonne alas!
-
-Valkea sielu parahti.
-
--- Mahdotonta. Se on suuri, hirveä erehdys! Hänen on päästävä tuhat
-kertaa kunniakkaammalle paikalle kuin minä, joka olen vain hänen halpa
-opetuslapsensa. Jos kerran sanot minulle, että minä olen hyvä, niin on
-hän tuhat kertaa parempi. Hän on tehnyt minut siksi mitä olen. Hän on
-uneksinut esiin minut. Ilman häntä en olisi kypsynyt ihmiseksi. Hän on
-syventänyt minut antamalla minulle surun lahjan. Hän on avartanut
-henkeni ihmisyyttä syleilevillä unelmillaan. Hän on kartuttanut
-elinvoimaani yksinäisen kamppailunsa sankarillisella esimerkillä. Mutta
-minä en ole mitään hänen rinnallaan. Olin vain hänen unelmiensa heikko
-ruumiillistuma, hänen ikuisuus-ikävänsä mitätön, ajallinen heijastus,
-vain nainen, jolla oli rakkauden lahja.
-
--- Ja elämässä ehkä tuomittu hänestä erilleen?
-
--- Niin.
-
--- Kuka olit sinä sitten tuossa ajan ja aineen murenevassa muodossa?
-
--- Hänen vaimonsa.
-
--- Hänen vaimonsa!
-
-Syntyi silmänräpäys sitä ikuisuushiljaisuutta, jolloin totuus itse
-nostaa kasvonsa elämän äkkityveneksi seisahtaneen valtameren
-läpikuultavasta syvyydestä.
-
--- Ja noin vähän tiesit sinä ihmissielusta, sinä ihmissielun
-salaisuuden tutkija! sanoi sitten Vaakamies kääntyen hitaasti uneksijan
-puoleen. Luulit olevasi kaikkien kiroama ja väärinymmärtämä ja
-hyljätyllä vierelläsi sykki ihanien unelmiesi elävä ihmisyys. Jos sinä
-olet hänet todella tehnyt, kuten hän itse väittää, niin on hän,
-vaimosi, juuri sinun ainoa hyvä tekosi, se, jonka sinä olit unohtanut,
-mutta joka nyt voittamattomalla kauneudellaan voi pelastaa
-kuolemattoman sielusi. Löytäkää siis vihdoin toisenne, te harhailleet,
-eksyneet, sielut, jotka vasta yhdessä muodostatte ihmisyyden suuren
-jumal-ajatuksen: teoksi muuttuvan jalon unelman! Te kuulutte yhteen!
-Menkää, kovasti kilvoitelleet sielut, Herranne rauhaan!
-
-Ja taivaan tähtisalin portit avautuivat Manalan voittaneille.
-
-Mutta jäätyään vanhan Viikatemiehen kanssa kahden Manalan autioon
-vaakasaliin, puheli Vaakamies hänelle seuraavasti:
-
-"Vanha veikko, taidatpa olla vähän nyrpeissäsi minulle siitä, että
-soimasin sinua äsken hieman. Hm, erehtyyhän sitä! Ei ollenkaan ihme,
-ihmiset ovat todellakin ovelaa väkeä. Tai hyvin teit tehtäväsi, vanha
-veikko! Sainhan minä parhaimman ja pahimman, kuten halusinkin. Tuonne
-menivät nyt molemmat taivaan ilosaliin. Mitä puhunkaan...! Sekaannun
-vähän puheissani... Ei ollut minulta oikein ruveta noin etukäteen ja
-erikoisesti valitsemaan hyviä ja pahoja. Taisin sotkeutua vähän
-mitoissani. Luulen, näes, että minäkin nyt annoin vähän, tosin
-ainoastaan hyvin vähän, vetää itseäni nenästä... Kuinka he
-näyttivätkään kauniilta yhdessä! Unelma ja teko, niin, mutta niiden
-olisi pitänyt olla yhdessä sielussa ja heitä oli kaksi. Yksin he olivat
-avuttomia, puutteellisia, epävapaita kumpikin. Mutta siinä seistessään
-vieretysten he paistoivat silmiini aivan kuin sopusoinnun täydellisyys.
-Jokin liikutti minun vanhaa sydäntäni. En ole toki ennen noin punninnut
-ihmisiä toistensa kautta ja parittain. Entä sitten! Onhan nyt Suuren
-Tähden armojuhla. Sinäkin, Viikatemies, vanha veikko, käy lepäämään...
-Kas, kas, ei edes kuule Luunkolistelija, mitä puhun, siinä torkkuu jo.
-Torkkukoon! Meidän täytyy odottaa... Maailmassa kypsyy sittenkin
-jotakin, ihmissieluissa tapahtuu jotakin... Täytyy antaa niille
-aikaa..."
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK NEITSYT MAARIAN LAHJA***
-
-
-******* This file should be named 56055-8.txt or 56055-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/6/0/5/56055
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/56055-8.zip b/old/56055-8.zip
deleted file mode 100644
index 41c395c..0000000
--- a/old/56055-8.zip
+++ /dev/null