diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/56031-8.txt | 2373 | ||||
| -rw-r--r-- | old/56031-8.zip | bin | 39856 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2373 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e9c5ae7 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #56031 (https://www.gutenberg.org/ebooks/56031) diff --git a/old/56031-8.txt b/old/56031-8.txt deleted file mode 100644 index d18ec73..0000000 --- a/old/56031-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2373 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kiljusen Plättä, by Jalmari Finne - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Kiljusen Plättä - -Author: Jalmari Finne - -Release Date: November 22, 2017 [EBook #56031] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KILJUSEN PLÄTTÄ *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - -KILJUSEN PLÄTTÄ - -Kirj. - -Jalmari Finne - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1917. - - - - - - -SISÄLLYS: - -Plättä näyttää voimiaan -Mökö ja Luru Plätän hoitajina -Plätän tutti -Plättä ihmeolentona -Kiertue Plättä Kiljunen - - - - -Plättä näyttää voimiaan - - -Kun Kiljusen pojat, lihava ja mulkosilmäinen Mökö sekä laiha ja -terävänenäinen Luru, saapuivat joululomalle kotiin, oli isä heitä -asemalla vastassa. Hän rykäisi pojilleen pari kertaa ja sanoi sitten -niin juhlallisesti, kuin ainoastaan sellainen monissa merkillisissä -vaiheissa ollut mies kuin isä Kiljunen saattaa: - --- Rakkaat poikani, minulla on teille molemmille ilmoitettavana suuri -uutinen! Teillä on nyt sisar. - -Pojat päästivät sellaisen hurraahuudon, että pari asemalla -seisoskellutta koiraa lähti häntä koipien välissä kiireesti karkuun ja -veturinkuljettaja säikähdyksissään pani sellaisen höyryn veturiin, että -koko juna lähti niin äkkiä liikkeelle, jotta monet junassa seisoneet -putosivat istualleen. - -Mökö ja Luru uskoivat, että he olivat saaneet sisaren, joka oli aivan -heidän ikäisensä. Kummalliselta se kuuluu, mutta ihan totta se on, että -Kiljusen pojat eivät koskaan olleet nähneet pikku lasta. Kyllä tämän -seikan ymmärtää, kun ajattelee, millaisia nämä pojat olivat. Missä -tahansa he liikkuivatkin, niin syntyi aina hirveä metakka ja hälinä, ja -arvaahan, että äidit aina kiireimmän kautta veivät juuri pienet lapset -turvaan, jotta ne eivät joutuisi metakassa tallattaviksi. - -Luru nykäisi Mököä ja kuiskasi, jotta isä ei kuulisi, he olivat -nimittäin koulussa oppineet jo kuiskaamaankin: - --- Tietysti me sitä vedämme palmikosta! - -Kiljusen poikien mielestä oli palmikosta nykiminen tytöille jotain -hyvin hauskaa. - -Arvaahan, kuinka pojat hämmästyivät nähdessään uuden sisarensa. -Eiväthän he olleet kuvitelleetkaan, että se olisi sellainen. - --- Eihän se ole mikään tyttö, huudahti Mökö. Sehän on lihakäärö. - --- Oikea kretliininen lihaklöntti! sanoi Luru. - --- Se on kaunis tyttö, sanoi äiti Kiljunen, ja sen nimi on Olga -Vilhelmiina. - -Pojat eivät sanoneet mitään, vaan menivät pois. - --- Ja tuollaista ne sitten sanovat tytöksi, arveli Mökö. Emme me siitä -huoli. - --- Annetaan sen mennä sinne, mistä se on tuotukin, tuumi Luru. - -Seuraavana päivänä he kuitenkin päättivät ottaa selkoa siitä, mikä tuo -uusi elävä oikeastaan oli. He hiipivät siihen huoneeseen, missä -sisarensa oli, ja kun ei ketään ollut läsnä, rupesivat katselemaan -sitä. Tyttö makasi vasussaan ja räpytteli silmiään. - --- Osaa se ainakin silmää iskeä, sanoi Luru. - --- Ehkä se puhuukin, tuumi Mökö. - -Hän kumartui vauvan puoleen ja kysyi: - --- Mikä sinun nimesi on? - -Lapsi ei hiiskunut. - --- Se taitaa olla mykkä, tuumi Mökö. - --- Tai ehkä se on kuuro, arveli Luru. - -Hän kumartui lapsen puoleen ja huusi niinkuin vain Kiljusen poika osaa -huutaa: - --- Puhu nyt jotain! Halloo! - -Eihän tyttö puhunut, mutta kyllä se äänen päästi, ja se olikin -sellainen ääni, että siitä jo huomasi sen kuuluvan Kiljusen sukuun. - -Isä ja äiti ryntäsivät saapuville, ja pojat katsoivat viisaimmaksi -livistää pakoon. - -Pikku sisareensa he lähemmin tutustuivat vasta kesäkuun alussa, jolloin -olivat palanneet koulusta kesälomalle. Kaupungissa he eivät olleet -juuri milloinkaan muistelleet vauvaa, sillä eihän siitä ollut -leikkitoveriksi ja eihän se osannut puhuakaan. Mutta kylläpä sisar pian -näytti, että hän osaa leikkiä ja leikkiä niin, että se tuntuu. - -Tämä poikien lähempi tutustuminen sisareensa tapahtui seuraavalla -tavalla. - -Kotiin tultuaan menivät pojat katsomaan sisartaan nähdäkseen oliko se -yhtään muuttunut. Siitä oli sininen väri kadonnut ja se jo heilutti -käsiään ja päästeli ääniä. Useimmin se sanoi: Plät, plät! Se oli sitä -merkillistä kieltä, jota lapset aina puhuvat ja jota vain äidit -ymmärtävät. - --- Mikäs Plättä sinä olet? kysyi silloin Mökö. - --- Plät, plät, vastasi vauva hymyillen, sillä se jo osasi hymyilläkin. - -Ja tästä hetkestä alkaen rupesivat pojat kutsumaan sisartaan Plätäksi, -ja niin tekivät pian muutkin. - -Kun Plättä ojenteli käsiään, kysyi Mökö, mitä se oikeastaan tahtoi, ja -silloin äiti selitti, että se halusi tarttua Mökön tukkaan kiinni. Mökö -ei ollut kaupungissa viitsinyt mennä parturille tukkaansa -leikkuuttamaan, vaan oli se haapparollaan sinne ja tänne. - --- Kumarruhan alemmaksi, jotta se saa ottaa tukastasi kiinni, sanoi -äiti. - -Ja Mökö kumartui. - -Plättä päästi oikein ilohuudon ja samassa sen pienet kädet olivat -tarranneet veljensä tukkaan ja tarranneet oikein lujasti. Mökö -parkaisi. Totta kai hän parkaisi, kun Plättä kiskoi oikein vimmatusti. -Se oli perinpohjaista tukistamista. - -Äiti nauroi ja Luru nauroi, mutta Mökö ei suinkaan nauranut, hän vain -parkui. Ja Plättä kiljui ilosta. - --- Päästä irti, senkin krapu! huusi Mökö. - -Plättä ei päästänyt. - -Mökö oikaisi vartalonsa saadakseen siten Plätän lopettamaan -tukistamisen. - -Mutta ei vaan Kiljusen Plättä sillä tavalla päästänyt otettaan. Se piti -kiinni, piti oikein lujasti. Ja kun Mökö oikaisi itsensä, niin seurasi -Plättä mukana. Siinä se nyt roikkui pitäen pienillä käsillään kiinni -veljensä tukasta. - -Äiti koetti irroittaa sen käsiä. Plättä huusi kiukusta. Mökö koetti -ravistaa sitä irti, Plättä oikein vinkaisi suuttumuksesta. Ja se ei -hellittänyt. Eipä ollut Mökö eläissään vielä saanut sellaista -tukkapöllyä. - -Koko perhe melusi. Isä ja äiti huusivat, Mökö kiljui tuskasta, Plättä -vinkui ja Luru nauroi, sillä hän ei mitenkään surrut sitä, että -veljensä sai tukkapöllyä. - -Ei tiedä, kuinka kauan Plättä tässä olisi roikkunut, ellei äiti olisi -tarttunut Plätän jalkoihin ja kiskonut toisaanne, Mökön kiskoessa -toisaanne. Ja silloin oli Plätän viimein pakko hellittää. Mutta kyllä -se oli niin kiukkuinen, että kesti kauan, ennenkuin äiti sai sen -rauhoittumaan. - -Nyt kihelmöitsi Mökön pää, kyllä sen arvaa, kun sillä tavalla oli -tukistettu. Hän meni kiiruimman kautta kaivolle ja antoi siellä Lurun -kaataa pari sangollista vettä päähänsä. Siitä tuska hiukan väheni. - --- Se on ihan hengenvaarallinen, sanoi Mökö. Minä menen ja leikkuutan -tukkani. - --- Niin minäkin teen, sanoi Luru. - -Hän ymmärsi aivan hyvin, että muuten hänkin joutuu jonakin hetkenä -samaan kidutukseen. - -Pojat tiesivät, että parin kilometrin päässä oli kauppiaalla -tukanleikkauskone. He menivät kiireimmän kautta tämän luo, ja Mökö -sanoi: - --- Nyt pitää leikata tukka ihan nahkaa myöten! - -Ja kyllä poikien tukka leikattiinkin niin tarkoin, että pää oli ihan -puli. Mökö muistutti nyt ihan isäänsä, jonka pää oli kalju. - -Vahingoniloisina pojat tulivat kotiin ja menivät heti Plätän luo. - --- Koetahan nyt, jos osaat ottaa kiinni, sanoi Mökö kumartuen sisarensa -puoleen. - -Tämä ojensi heti kätensä, mutta ei saanut mistään kiinni. Ja koko ajan -se päästeli sellaisia pikkuisia kiukun vingahduksia. - --- Annahan minunkin koettaa, sanoi Luru. - -Hän kumartui puolestaan Plätän puoleen, ja tämä etsi käsillään jotain -tukkoa, josta olisi voinut pitää kiinni, mutta ei löytänyt, vaikka -kuinka olisi hakenut. Ja se oli kovasti pahalla tuulella. - -Äkkiä se sieppasi Lurun nenästä kiinni. Lurullahan oli pitkä nenä, -aivan kuin äidillään. Mutta Plättä ei saanut varmasti kiinni, jonka -vuoksi Luru pelastui. - --- Hyvä oli, ettei saanut kiinni, sanoi hän, sillä kyllä kai minä -olisin saanut oikein pitkän kärsän, kun se siitä olisi roikkunut ja -riippunut. - --- Tehdään sille kiusaa, sanoi Mökö. Rasvaa nenäsi ja anna sen sitten -koettaa ottaa siitä kiinni. - -Tuuma oli Lurun mielestä aivan verraton. Hän meni kiireimmän kautta -keittiöön, otti sieltä voita ja sillä voiteli nenänsä. - --- Koetahan nyt, sanoi hän tyytyväisenä ja kumartui Plätän puoleen. - -Plättä ojensi kätensä ja tarttui Lurun kovasti ulkonevaan nenään. Se -sieppasi siitä kiinni, mutta sormet liukuivat. Se ärähti pahasti, -yritti taas, mutta ei nytkään onnistunut. - --- Koeta vain, et sinä siitä kiinni saa, lausui Luru hyvillään. - -Samassa olikin Plättä löytänyt toiset kohdat, mihin voi tarttua kiinni. -Ne olivat Lurun korvat. - -Ja nyt se piti niistä kiinni aivan vimmatusti, piti koko voimallaan. Ja -varmuuden vuoksi se vielä koetti ottaa suuhunsa Lurun nenää. - -Kyllähän jokainen huutaa, kun korvista revitään, ja Plättä ei suinkaan -hellästi pidellyt Lurun kuulolaitoksia. - -Luru säikähtyi niin, että meni selälleen kumoon ja Plättä putosi hänen -päälleen. Ja siinä se nyt kiskoi veljeään korvista, kiskoi niin, ettei -kiukkuisin opettajakaan voi sen pahemmin tehdä. - -Ja kun äiti koetti kiskoa sitä pois, niin se teki vain Lurun korviin -yhä kipeämpää. Ja kun kiskaistiin, niin huusi Luru tuskasta ja Plättä -kiukusta, sillä se ei olisi tahtonut päästää otettaan. - -Eikä se päästänyt. Täytyi se jättää siihen, ja kun ei kukaan enää -vastustanut, niin päästi se viimein otteensa, jolloin Luru korvat aivan -tulipunaisina nousi ylös, äidin ottaessa lapsen syliinsä. - --- Siitä taisi tulla oikein uusi Kullervo, sanoi Mökö. - --- Kullervo repi ainoastaan kapalonsa rikki, sanoi Luru, mutta tämä -repii vielä kerran aivan varmasti meidät rikki. - --- Plättä ei ole paha, se on oikein kiltti tyttö, sanoi äiti. Pankaahan -sormenne sen suuhun, niin näette, kuinka se sitä imee. - --- Minä en anna sille sormiani, sanoi Mökö. Se puree. - --- Ei sillä ole vielä hampaita, sanoi äiti. - -Mökö uskoi äitiään ja pisti sormensa Plätän suuhun. Tämä rupesi sitä -imemään ja nukkui siihen. - --- Taitaa siitä tulla kerran oikea ihminen, sanoi Luru. - -Siinä hän oli oikeassa. Kyllä siitä tuli ihminen. Mutta millainen, sen -pojat pian saivat nähdä, kun joutuivat sen kanssa enemmän tekemisiin. - - - - -Mökö ja Luru Plätän hoitajina - - -Eräänä kesäaamuna sanoi äiti Kiljunen pojilleen: - --- Isän ja minun täytyy lähteä koko päiväksi pois. - --- Menkää vain, sanoi Mökö. - --- Te saatte sillä aikaa hoitaa Plättää, jatkoi äiti. - --- Kyllä me hoidamme, sanoi Luru. - --- Olettehan te hyvin viisaita poikia, sanoi isä Kiljunen, kyllä te -aina osaatte yhden päivän hoitaa niin kilttiä lasta, kuin Plättä on. - --- Tottahan tuon osaa tehdä, sanoi Mökö. Antaa ruokaa sille, kun se -huutaa, ja panna se maata silloin, kun sen tulee uni. - --- Se on vielä niin pieni, ettei sen kanssa tarvitse edes leikkiäkään, -lisäsi Luru. - --- Jos jonnekin menette, niin sanokaa Miinalle, kyllä hän sillä aikaa -pitää Plätästä huolta. - -Miina oli Kiljusen herrasväen palvelijatar. - -Isä ja äiti Kiljunen läksivät tyytyväisinä pois, sillä he luottivat -aivan varmasti poikiinsa ja näiden suureen viisauteen. - -He olivat jo täyttä touhua menneet hyvän matkaa, kun äiti äkkiä muisti -jotain. - --- Isä, sanoi hän, jos Plätälle tulee vahinko, niin mitä sitten? - --- Mikä vahinko? kysyi isä Kiljunen. - --- Sellainen jokapäiväinen vahinko, kuin lapsille tapahtuu aina. - --- Hoitakoot pojat senkin, lausui isä. - -Mutta äiti kääntyi ympäri ja juoksi hirveällä touhulla kotiin. - --- Pojat, pojat, sanoi hän, muistakaa pitää Plättä aina kuivana. - --- Kyllä pidämme, sanoivat pojat. - -Äiti kääntyi ympäri ja läksi menemään. Nyt hän oli aivan varma siitä, -että kaikki päättyy hyvin. - -Vähän ajan päästä tuli Miina poikien luo. - --- Minun täytyisi mennä asialle koko päiväksi, sanoi hän. Hoitakaa -sillä aikaa Plättää hyvin. - --- Kyllä hoidamme, sanoi Luru. - --- Miina saa mennä rauhassa, lausui Mökö. - --- Pöydällä on teille ruokaa, sanoi Miina. Ja siellä on myös velliä -Plättää varten. - --- Kyllä me osaamme syödä ja syötämme Plättääkin, sanoi Luru. - -Ja Miina läksi omille matkoilleen varmana siitä, että pojat suoriutuvat -aivan erinomaisesti tehtävästään. - -Pojat ottivat tehtävänsä aivan vakavasti. He istuivat Plätän kehdon -ääressä ja puhelivat sen kanssa. Se tietää, että pojat puhuivat ja -heidän sisarensa plättäili. - --- Eihän tässä mitään vaivaa ole, sanoi Mökö. Lapsen hoitaminen on -hyvin helppoa tehtävää. - --- En minäkään ymmärrä, miksi vanhat ihmiset aina pitävät sellaista -uhoa lasten hoitamisesta, sanoi Luru. - -He eivät tienneet vielä, mikä oli tulossa. - -Pojat puhuivat ja Plättä vastaili omalla tavallaan. Äkkiä se tuli -vakavaksi eikä sanonut mitään, katsoi vain eteensä. - --- Mitähän se nyt ajattelee noin syvästi? sanoi Mökö. - --- Varmaankin tämän elämän monimutkaisuutta, sanoi Luru. - -Samassa Mökö huusi: - --- Nyt minä tiedän, mitä se ajatteli. Katsohan tuonne. - -Ja hän viittasi kehdon alle. Kehto oli juurikori, joka oli jalkojen -varassa. Luru katsoi sen alle. - --- Se tippuu! sanoi hän. - --- Niin, se tippuu! - -Luru sieppasi sisarensa kehdosta ylös. Lapsi ja kehto olivat aivan -märät. - --- Miksi sinä et sanonut sellaista hiukan aikaisemmin? lausui Mökö -Plätälle. - --- Ehkä se tahtoo jatkaa, sanoi Luru. - -Plättä vain plättäili. - --- Kysytään, lausui Mökö. - -Hän kumartui sisarensa puoleen ja sanoi: - --- Tahdotko vielä mennä lilille? - -Plättä, joka roikkui Lurun sylissä, nyökkäsi. - --- Se tahtoo. Tuo tänne astia, lausui Luru. - -He koettivat saada Plättää istumaan tarkoitusta varten tuodulle -astialle, mutta tyttö ei mitenkään osannut istua siinä, ja kun Luru -jätti hänet vähäksi aikaa pitelemättä, kaatui hän astioineen päivineen. - --- Kyllä se on niin taitamaton, ettei uskoisi kenenkään tekevän tuolla -tavalla! sanoi Mökö kiukuissaan. - -Luru oli nostanut Plätän pystyyn. Tämä oli pojan hommista niin -ihmeissään, ettei edes itkenyt. - --- Äiti sanoi, että meidän pitää pitää se kuivana, lausui Mökö. - --- Kuivaa sinä, minä pitelen, vastasi Luru. - -Ja Mökö haki pyyheliinan, jolla hän kuivasi Plätän. Luru tarkasti -sisartaan. - --- Ei se ole vielä oikein kuiva. Tuo tänne palkeet, sanoi hän. - -Talossa oli pienet käsipalkeet, joilla valkeata pesään tehtäessä -lietsottiin tulta. Mökö meni hakemaan palkeet. Plättä asetettiin -suulleen lattialle ja nyt pojat vuoron perään puhalsivat palkeilla -siihen ilmaa. - -Plätästä oli tämä niin hauskaa, että se koko ajan nauraa kikatti. - -Pojat ottivat märät vaatteet sisarensa yltä, tyhjensivät kehdon ja -veivät kaikki vaatteet pihalle auringonpaisteeseen kuivumaan. Mökö otti -päältään oman paitansa ja se pantiin Plätän ylle. Patjojen sijasta -otettiin äidin vuoteelta tyynyjä ja pantiin kehtoon. - -Plättä näytti aivan tyytyväiseltä kaikkeen. - -Poikien tuli nälkä. He menivät ruokasaliin syömään. - --- Täällä on velliä Plätälle, sanoi Luru. Vie sinä lautanen sille. - -Mökö otti lautasen ja lusikan, nosti Plätän kehdossaan istumaan, pani -lautasen sen syliin ja lusikan sen käteen lausuen: - --- Syö nyt! - -Ja Mökö jätti Plätän siihen palaten jatkamaan syömistään ruokasaliin. -Kun pojat sieltä tulivat katsomaan sisartaan, oli velli kaatunut Plätän -syliin ja se iloissaan pureskeli lusikkaa. - --- No, nyt se taas on sotkettu, sanoi Luru. - -He ottivat paidan Plätän päältä pois, tyhjensivät taas kehdon ja veivät -kaikki vaatteet pihalle kuivumaan. Lurun paita pantiin nyt Plätän ylle -ja kehtoon pantiin kaikki tyynyt isän vuoteesta. Mutta nyt ei Plättä -ollutkaan tyytyväinen, vaan huusi. - --- Mitähän se nyt tahtoo? kysyi Luru. - --- Mitä sinä tahdot? kysyi Mökö kumartuen Plätän puoleen. - --- Puh, puh, vastasi Plättä. - --- Ahaa, sanoi Luru, se tahtoo taas tulla kuivatuksi palkeilla. Saamasi -pitää. - -Tyttöä alettiin jälleen kuivata palkeilla. Mökö katseli tätä toimitusta -ja sanoi: - --- Eiköhän olisi ensin pitänyt pestä siitä velli pois, sanoi hän. - --- Eihän äitikään pese Plättää muuta kuin kaksi kertaa viikossa, sanoi -Luru. Ja eilen se pestiin. Antaa olla vain, kyllä velli kuivuu. - -Ja velli kuivui kiinni Plätän ruumiiseen. - --- Mutta pitää kai sille antaa ruokaa yhtä kaikki, sanoi Mökö. - --- Annetaan vain, lausui Luru. - -He noutivat ruokasalista ruokaa ja alkoivat syöttää Plättää. Mutta kun -ruokaa tippui Plätän rinnoille, keksivät pojat sen, että tyttö -nostettiin kehdon laidan nojaan sillä tavalla, jotta sen leuka oli -reunaa vasten. Mökö piteli sitä tässä asennossa, ja Luru pisteli ruokaa -suuhun. - --- Syö nyt, jotta tulet vahvaksi, sanoi Luru ja ajoi ruokaa yhtä mittaa -Plätän suuhun. - -Ja Plättä söi niin, että oli viimein aivan sininen. - --- Ei siihen kai nyt enää mahdu enempää, sanoi Mökö. - --- Nyt se pitäisi nukuttaa, sanoi Mökö. - --- Minä tiedän siihen keinon, lausui Luru. - -He veivät kehdon pihalle, panivat sen molempiin päihin nuoran ja näistä -asettivat kehdon riippumaan tikapuiden pienasta. Tässä he nyt -heiluttivat sisartaan. Mutta Plättä ei vain nukkunut. Se plättäili -iloissaan kehdossaan. - --- Emme me tässä koko päivää jouda heiluttamaan sitä, sanoi Mökö. -Pullakin saa jotain tehdä. - -Pulla tuotiin, sen kaulaan pantiin nuora ja nuora sidottiin kehtoon -kiinni. Pulla ei pitänyt laisinkaan tästä hommasta ja hyppeli -vimmatusti, jolloin kehto joutui kovaan liikkeeseen. - --- Kyllä se nyt heiluu, sanoi Luru. - -Ja tyytyväisinä läksivät pojat leikkimään. - -Pulla haukkui vimmatusti ja tahtoi seurata heitä. Kun pojat olivat -kadonneet, jäi se istumaan kehdon alle. - -Kylän koiria kulki ohitse, näkivät Pullan ja tulivat sitä tervehtimään. -Jostakin tuntemattomasta syystä syntyi silloin kova rähäkkä koirien -kanssa. Pulla koetti iskeä niihin hampaillaan, nämä hyökkäsivät Pullan -kimppuun, ja kohta olivat kaikki yhtenä keränä, jolloin kori tietysti -heilui aivan vimmatusti. - -Pojat kuulivat tämän ja riensivät katsomaan. He saapuivat juuri -parahiksi näkemään, kuinka kehto kallistui aivan peloittavassa määrässä -ja Plättä alkoi painua sen toiselle laidalle. Samassa Pulla nykäisi, ja -pläiskis, putosi Plättä keskelle koiraparvea. Se moksahti erään suuren -villakoiran niskaan suulleen ja hädissään tarrasi sen tuuheaan turkkiin -kiinni. - -Aijai, kuinka villakoira säikähtyi! Se oikein kiisi pakoon. Tietysti. -Plättä, jolla oli kovat kourat, piti kiinni koiran karvoista, jotta ei -putoaisi. - -Ja koira meni eteenpäin ja Plättä sen selässä. - --- No, nyt juoksuun! huusi Luru. - -Molemmat pojat kiitämään jäljestä. Kyllä se oli huimaa menoa, kun -Kiljusen pojat kerrankin juoksivat oikein täyttä totta. Koira meni -ulvoen aivan kuin hullu eteenpäin, pojat menivät, niin että kintut -vilisivät jäljestä. Koira hyppäsi aidan yli ja Plätän paita vain -hulmusi kun se keikahti kauniisti mennessään koiran selässä myöskin -aidan yli. - -Tätä menoa jatkui kauan aikaa. Viimein löytyi Plättä keskeltä -lantatunkiota, jonne se oli pudonnut koiran selästä. Täällä se -tyytyväisenä istui. Mutta pojat eivät olleet tyytyväisiä nähdessään -sisarensa. Arvaahan sen, minkä näköinen oli sen paita, oikeastaan Lurun -paita, joka oli sen yllä, ja millainen se oli itse. - --- Ei se ole suinkaan kauniin näköinen, sanoi Luru ottaessaan Plätän -syliinsä. - --- Eikä hyvän hajuinen, sanoi Mökö. - --- Se ainakin on hyvä asia, sanoi Luru, ettei tässä tarvita palkeita. -Plättä on aivan kuiva. - -He veivät sisarensa, josta ei enää voinut laisinkaan sanoa, minkä -värinen se oli, kehtoon. Varmuuden vuoksi he päästivät kehdon -tikapuista irti, sillä eihän tiennyt, mikä vaara voisi uhata sitä -jälleen, jos se siinä roikkuisi. - -Plättä oli kaikesta tästä jo niin uupunut, että se nukkui aivan heti. -Väsyneitä olivat pojatkin juoksustaan ja menivät pitkälleen pihamaalle -ja nukkuivat. Pulla oli väsynyt sekin ja nukkui poikien viereen. - -Talossa oli kaikki aivan hiljaista. Ja se oli kaikista merkillisintä, -sillä Kiljusen herrasväen asunnolla ei juuri koskaan ollut hiljaista. - -Mutta kylläpä oli poikien herääminen sen sijaan sitä meluisempi. Oikein -Kiljusen herrasväen tavalliseen malliin oleva metakka seurasi tätä -hiljaisuutta. Ja tämä johtui seuraavasta seikasta. Plättä heräsi -ensimmäiseksi. Se kaatoi kehtonsa ja putosi maahan. Mutta kun se oli -terve ja roteva lapsi, niin ei se sanonut yhtään mitään, kierieli vain -vähän aikaa maassa ja sitten alkoi kontata eteenpäin. - -Pihamaa oli hiukan viettävä ja Plättä vuoroin ryömi, vuoroin kieri sitä -myöten, kunnes tuli sen toiseen laitaan. Täällä oli suuri -muurahaiskeko. - -Plättä oli utelias olento. Se näki joukon tuollaisia pikku eläviä ja -koetti saada niitä käsiinsä. Kun ne pakenivat, meni Plättä niiden -jäljestä ja joutui viimein aivan muurahaiskeon lähelle. - -Muurahaiset ryntäsivät kilvan tytön kimppuun ja koettivat purra, mutta -minne ne olisivat purreet, kun Plättä oli aivan yltä yleensä liassa ja -lannassa, jotta siinä ei ollut yhtään tyhjää paikkaa. - -Pesän kohta tuntui pehmoiselta ja Plättä kapusi sen päälle ja nousi -istumaan ihan keskelle kekoa. Ja tässä se nyt komeili aivan mustanaan -muurahaisista, joita kulki pitkin sen ruumista. Pojat heräsivät. - --- Missä on Plättä? sanoi Luru. - -He katsoivat kehtoa kohden, se oli kumossa ja lapsi poissa. Nyt pojat -päästivät oikein Kiljusen poikain huudon. Ja sitten he alkoivat kiljua -niin että seutu kaikui: - --- Plättä! Plättä! - -Kyllähän Plättä nimensä tunsi. Se nosti molemmat muurahaisista aivan -mustat kätensä ilmaan ja päästi hänkin puolestaan huudon. - --- Voi Pöllösen pöröpömppeli! huusi Luru. Tuolla Plättä on, keskellä -muurahaispesää! - --- Pian auttamaan, pian auttamaan! huusi Mökö. - -Pojat ryntäsivät tulista vauhtia muurahaiskeon luo. Salaman nopeudella -he olivat ottaneet sisarensa sieltä pois ja Luru kantoi häntä sylissään -vähän matkaa. - -Äkkiä hän huusi ja heitti Plätän Mökölle. Pian tämäkin huusi ja heitti -Plätän maahan. - -Mitä oli tapahtunut? - -Tietysti muurahaiset olivat pysytelleet kiinni Plätässä ja nyt ne -olivat siirtyneet Mököön ja Luruun. - -Plättä istui maassa ja oikein hirnui ilosta katsellessaan veljiään. Hän -saikin nähdä Kiljusen poikain tekevän sellaisia temppuja, ettei kukaan -muu ole niitä nähnyt. Mökö hyppi kuin hullu ilmaan, kierieli maassa ja -huitoi ympärilleen. Luru väänteli itseään niin moneen mutkaan, ettei -aina tiennyt, oliko hän enää oikein entiseen tapaan pantu kokoon. He -koettivat sillä tavalla saada muurahaisia irtaantumaan itsestään. Mutta -eihän se auttanut, sillä muurahaiset olivat menneet vaatteiden sisään. -Nyt he alkoivat pistellä käsiään jokaisesta aukosta, mistä vain sopi, -housunlahkeista, hihojen suista, takin kauluksen välistä. Luru -varsinkin oli tässä suhteessa aivan erinomaisen taitava. Ja Plättä -katseli suurella ihastuksella tätä. Hän ei välittänyt muurahaisista -mitään, vaikka nämä olivat ryhtyneet rakentamaan uutta pesää itselleen -Plätän päähän ja kiireimmän kautta kuljettivat neulasia pitkin hänen -ruumistaan sinne. - -Kun Mökö ja Luru eivät mitenkään saaneet muurahaisia lähtemään pois, -oli heidän pakko riisua kaikki vaatteet yltään ja siinä he nyt -tanssivat Plätän edessä aivan ilkialasti. - -Kun he tällä tavalla olivat päässeet vapaiksi vaivoistaan, ryhtyivät he -ajattelemaan, millä keinoin he sisarensa puhdistaisivat noista pienistä -mustista elukoista. - -Eivät he voineet ruveta nyppimään muurahaisia pois, sillä sehän olisi -kestänyt kauhean kauan. Mutta kyllä Kiljusen pojat aina keksivät -pulassa keinoja. - -He veivät Plätän hiekkakuopalle. Väärin on sanoa, että he veivät, sillä -eivät he uskaltaneet ottaa häntä syliinsä, oikeammin on sanoa, että he -roikottivat, koska Mökö kantoi jaloista ja Luru käsistä. - -Hiekkakuopalla he alkoivat sisartaan heitellä hiekalla. Eihän Plättä -tällä tavalla suinkaan tullut puhtaammaksi, mutta se seuraus siitä oli, -että muurahaiset ainakin katosivat kokonaan. - --- Kyllä sitä taitaa pitää varjella aivan yhtä päätä, sanoi Luru -veljelleen viedessään muurahaisista vapaan sisarensa kehtoon. - -Ja he päättivät pitää tästälähin Plättää silmällä, jotta se ei pääsisi -minnekään karkaamaan. - -Plättä istui vähän aikaa kehdossaan ja sitten se päästi oikein hirveän -äänen. - --- Mikähän sille nyt tuli? kysyi Luru. - --- Sen on kai taas nälkä, sanoi Mökö. - --- Tahdotko sinä namnam? kysyi Luru. - --- Plät, plät, vastasi Plättä. - --- Koetetaan, vastasi Mökö. - -Ja nyt he jälleen syöttivät sisartaan, joka ahmi oikein suurella -nautinnolla. Syötyään vatsansa täyteen se meni pitkälleen ja nukkui. - -Pojat istuivat kehdon luona ja vartioivat. Mutta aika kävi kovin -pitkäksi heille, sillä hehän olivat nuoria poikia, joiden teki mieli -puuhata ja hommata. - --- Ei meidän molempien tässä tarvitse olla, sanoi Luru. Istu sinä, -Mökö, ensin vähän aikaa täällä ja minä menen leikkimään yksinäni. - -Ja Luru meni jättäen Mökön siihen. - -Aika tuli kovin pitkäksi Mökölle. Hän nousi vähän ajan päästä -katsomaan, mitä veljensä teki. Hän piti samalla kuitenkin koko ajan -kehtoa silmällä. - -Luru oli mennyt tallin luo veistämään itselleen tuulimyllyä. Mökö kävi -hänen luonaan ja vähän ajan päästä palasi kehdon luo. Plättä nukkui. - -Hän palasi taas Lurun luo, viipyi hiukan kauemmin ja palasi taas -katsomaan Plättää. - -Tällä tavalla hän teki pitkän ajan ja kerta kerralta hän viipyi yhä -kauemmin. Kun Luru oli saanut tuulimyllynsä valmiiksi, ei Mökö enää -muistanut Plättää laisinkaan. - -Tänä hetkenä Plättä heräsi ja katosi. - -Katoaminen tapahtui tällä tavalla. Plättä heräsi ja sen teki mieli -päästä kehdostaan pois. Kun se jo kerran oli kaatanut sen, ymmärsi se -nytkin, ettei tarvinnut mitään muuta tehdä kuin kumartua toiselle -laidalle, niin pääsi kehdosta pois. Se seisoi siis laitaa vasten ja -heilutti. Vähän ajan päästä oli kehto kumossa ja Plättä maassa -rämpimässä. - -Kehto oli lähellä talon seinää, siinä oli kellarin ikkuna ja se oli -auki. Plättä meni tätä kohden. Ulkona oli kuuma, ikkunasta tuli viileä -ilma vastaan. Plättä meni ikkuna-aukkoon, ryömi yhä pitemmälle ja -putosi kellariin. Kaikeksi onneksi oli kellarin lattia hyvin lähellä ja -ikkunan alla sattui olemaan vanhoja olkia, joiden päälle Plättä putosi. -Se ihmetteli vähän aikaa olinpaikkaansa, alkoi sitten ryömiä eteenpäin -ja joutui keskelle perunakasaa. Oli kesä ja perunat olivat jo itäneet. -Plätän oli jälleen nälkä, se alkoi nyppiä perunoista ituja ja maistella -niitä. - -Kaiken sen lisäksi, mitä Plätän ruumiissa jo entisestään oli, tuli nyt -vielä multaa. Hän oli nyt niin likainen, kuin yleensä voi ajatella -lapsen olevan. Tuskin kenenkään muun kuin Kiljusen lapsi voisikaan -tulla niin likaiseksi. - -Mökö tuli katsomaan sisartaan. Kehto oli taas kumossa. Hän huusi Lurun -saapuville. Molemmat menivät muurahaispesälle. Eihän Plättä siellä -ollut. He katselivat ympärilleen, kiipesivät koivuunkin, joka kasvoi -keskellä pihamaata, arvellen Plätän kiivenneen sinne. Eihän Plättä -sielläkään ollut. He huutelivat niin kovaa kuin suinkin jaksoivat, -huusivat siksi, kunnes olivat aivan sinisiä. Ei kuulunut mitään -vastausta. Pojat seisoivat vähän aikaa katsoen toisiinsa aivan -kauhuissaan. - --- Tässä ei auta mikään muu kuin antaa Pullan etsiä, sanoi Luru. - -Pulla tuotiin väkipakolla kehdon luo. Sen kuonon eteen pantiin Plätän -kehdossa olleita vaatteita. Hyi, kuinka Pulla aivasteli, arvaahan sen -kylläkin! Monen selityksen ja monen haistelemisen jälkeen se kai -viimein ymmärsi, mistä oli kysymys. Se haisteli maata ja meni kellarin -luukun kohdalle, kurkisti siitä sisään ja alkoi iloisesti haukkua. -Kellarista kuului Plätän kova kirkaisu. - -Luru, joka oli laihempi, meni ikkunasta sisään, nosti sisarensa ylös, -ja Mökö vei hänet pihalle. - -Ei tarvitse sanoakaan, että Plättä täältä tullessaan oli hyvin -likainen. - -Pojat asettivat sen eteensä nurmelle istumaan ja katselivat vähän aikaa -aivan sanattomina sitä. Heidän oli vaikeaa käsittää, että lapsi voi -tulla näin likaiseksi. - --- Ei kai äiti ota Plättää mielellään vastaan tällaisena, sanoi viimein -Luru. - --- Ei kai, sanoi Mökö. Kai se olisi puhdistettava. - --- Mutta millä me puhdistamme? - -Niinkuin sellaista olisi tarvinnut laisinkaan kysyä. Kyllähän Kiljusen -pojat aina keksivät keinoja. - -Ja keino oli tämä. He laahasivat esiin talon paloruiskun, kantoivat sen -vettä täyteen. Mökö pumppusi ja Luru suuntasi letkun pään Plättää -kohden. Jotta suihku ei liian kipeästi koskisi siihen, pani hän -peukalonsa sen eteen, jolloin vesisade levisi. - -Osaksi oli Plättä tästä mielissään, osaksi vihoissaan. Vuoroin se -nauraa kikatti, vuoroin parkui kiukusta. Mutta pojat eivät välittäneet -mistään. - -Kun ruisku kymmenennen kerran oli täytetty ja tyhjennetty Plätän päälle -suihkuna, voi sanoa, että tyttö oli puhtaan näköinen. Kun se vielä oli -pyyheliinalla kuivattu ja varmuuden vuoksi palkeillakin sen päälle -puhallettu, arvelivat pojat sen nyt olevan jälleen ihmismäisessä -kunnossa. - -He katselivat sisartaan vähän aikaa pää kallellaan. - --- Äiti panee aina kylvyn jälkeen perunajauhoja sen istuimen kohdalle, -sanoi Luru. Kai meidänkin pitää niin tehdä? - --- Tietysti, sanoi Mökö. - -Hän kävi etsimässä perunajauhoja, pani niitä lautaselle, asetti Plätän -istumaan sen päälle, nosti sisarensa jälleen ylös, istutti uudelleen -sen. Hän olisi kai tätä hommaa uusinut vaikka kuinka monta kertaa, -ellei lautanen olisi mennyt rikki. Omasta vuoteestaan he etsivät -puhtaat patjat kehtoon, koristivat sen reunat kukkasilla, ja kun isä ja -äiti Kiljunen illalla tulivat kotiin ja näkivät Plätän nukkuvan -puhtaana ja rauhallisena kehdossaan, löi äiti kätensä yhteen ja sanoi: - --- Kyllä minun poikieni huostaan voi aina lapset uskoa! Ei kukaan hoida -niin hyvin kuin he. - -Ja kai se niin on. - - - - -Plätän tutti - - -Plätällä oli tutti, valkoinen räsynpalanen, jonka sisään oli pantu -sokeria ja sitten nuoralla sidottu räsy kiinni. - -Tämä hävisi eräänä päivänä. Kun Kiljuset olivat kaikessa hyvin -perusteellisia ihmisiä, ryhtyivät he sitä innokkaasti etsimään. - -Äiti Kiljunen huomasi tutin häviämisen ensiksi ja huusi: - --- Onko kukaan nähnyt Plätän tuttia? - -Kukaan ei ollut sitä nähnyt. - -Sitä etsittiin joka paikasta huoneissa. Tuttia vain ei löydetty. Luru -huusi äkkiä: - --- Pullan suussa on jotain, joka voi näyttää tutilta. - -Ja sen suussa olikin todella jotain, joka näytti tutilta. Koko -herrasväki ryntäsi Pullan luo. Pullahan oli hyvin viisas koira, joka -tunsi kaikki herrasväkensä tavat. Kun se siis näki kaikkien tällä -tavalla yht'aikaa ryntäävän, ymmärsi se heti, että tässä oli -kysymyksessä jotain muuta kuin leikki. Se siis painoi häntänsä -koipiensa väliin ja livisti tiehensä. - -Isä Kiljunen ja Mökö pomppoilivat eteenpäin, äiti Kiljunen ja Luru -loikkivat. Pulla piti tarpeettomana juosta pihamaalta pois, kyllä hän -sielläkin arveli voivansa välttää isäntäväkeään. Ensin se tietysti -kiersi pihamaan, mutta kun se huomasi, että herrasväki voi hänet -piirittää johonkin nurkkaan, läksi se kiertämään taloa. Tämä ei -tietystikään ollut viisasta, sillä herrasväki asettui nurkan taakse -vahtimaan. Pulla hiipi hiljaa lähelle, ja juuri kun herrasväki rynnisti -eteenpäin, hyppäsi se Lurun kinttujen välistä pakoon. Pulla oli viisas -koira. - -Nyt jakaantui Kiljusen herrasväki kahteen leiriin, toinen puoli, -pomppoilevat, ajoi Pullaa takaa talon ympäri, toinen puoli, loikkivat, -vahtasivat nurkan takana, Lurun pidellessä kärpäshaavia ja äiti -Kiljusen levittäessä esiliinansa pyydystääkseen siihen Pullan. Pulla -hyppäsi äiti Kiljusen yli. Tämä kuuluu mahdottomalta, mutta totta se -on, eikä se mahdotonta olekaan, kun ajattelee, että äiti Kiljunen oli -mennyt kyyryyn, ja laiha ihminen menee aina hyvin paljon kyyryyn. Pulla -oli siis taas päässyt pakoon. Isä Kiljunen keksi silloin keinon. -- -Verkko! huusi hän. - -Talossa oli vanha verkko, jota joskus maailmassa oli käytetty -kalastuksessa. Se oli hyvin pahasti repeytynyt, ja kun ei herrasväki -sitä korjaillut, ei sillä tietysti oltu saatu kaloja, ja siksi se oli -jäänyt käyttämättä. Isä Kiljunen haki sen nyt esiin talon ylisiltä. - -Verkko asetettiin Pullalle ansaksi sillä tavalla, että pojat pantiin -pitelemään sen kummastakin päästä kiinni ja isä ja äiti Kiljunen -lähtivät ajamaan Pullaa sitä kohden. Verkko asetettiin sille puolelle -pihaa, missä talli, navetta ja sikolätti olivat. Ja nyt alkoi jahti. - -Isä ja äiti Kiljunen huusivat ja huitoivat. Pulla juoksi heidän -edellään pitäen yhä suussaan sitä, jota herrasväki luuli Plätän -tutiksi. - --- Pitäkää verkko kireällä! huusi isä Kiljunen pojille. - -Pojat tottelivat. - -Pulla juoksi kovaa kyytiä verkkoa kohden, äiti ja isä Kiljunen sen -jäljestä. Verkossa olevasta suuresta reiästä meni Pulla verkon toiselle -puolelle, mutta eiväthän isä ja äiti Kiljunen siitä mahtuneet, ja -seurauksena oli, että he lankesivat kireälle pingoitettuun verkkoon. -Verkko pääsi samassa poikien käsistä irti ja molemmat vanhemmat -kierivät maassa verkkoon sotkeutuneina. - -Ja kyllä he sotkeutuivatkin yhä enemmän. On oikein häpeällistä -ajatella, että kaksi vanhaa ihmistä tällä tavalla meni verkkoon Pullan -kaltaisen koirapahasen tähden. Äiti potki kuin hullu ja silloin hän -sotkeutui yhä enemmän. Isä huitoi kuin hassu, verkko repeili ja hän -sotkeutui siihen entistä enemmän. - -He nousivat pystyyn, äiti Kiljusen laihojen kinttujen pistäessä esiin -kahdesta suuresta repeämästä. He hyppäsivät kuin linnut koettaessaan -irtaantua, mutta kaatuivat uudelleen. Ja kun verkko oli aivan lähellä -sikokarsinaa, kaatuivat he täydellä voimalla karsinan aidan päälle; se -meni kumoon, ja isä sekä äiti Kiljunen ropsahtivat karsinaan, menivät -sinne mukkelismakkelis. - -Kiljusilla oli porsas, jonka he olivat ostaneet keväällä ruokkiakseen -sitä kesän ja syksyn, saadakseen siitä joulupaistin. Kun porsas näki -herrasväen tulevan tällä tavalla karsinaansa, niin säikähtyihän se. Se -hyppäsi ensin karsinan toiselle puolelle, ja samassa silmänräpäyksessä -se oli jo mennyt Kiljusen isän ja äidin yli ja karannut pihamaalle. - --- Porsas karkaa! huusivat pojat. - -Tämä tapaus antoi verkossa-olijoille jättiläisvoimat, he kiskaisivat, -verkko repesi aivan kokonaan ja he pääsivät vapaiksi. Ja nyt alkoivat -he ajaa porsasta takaa. He olivat aivan kokonaan unohtaneet Plätän -tutin, eikä heillä ollutkaan mitään syytä etsiä sitä Pullan hampaista, -sen Luru huomasi porsaan päästyä pakoon ja tarkastettuaan Pullan -suustaan pudottamaa esinettä. Se ei ollutkaan mitään muuta kuin Plätän -räsynuken pää. - -Sanoin kuvaamaton oli voima ja vimma, jolla Kiljusen herrasväki nyt -läksi porsasta takaa-ajamaan. Se oli aivan toisenlaista jahtia kuin -Pullan ahdistaminen. Porsas ei nimittäin koskaan juokse aivan suoraan, -vaan tekee äkkiä kaikenlaisia mutkia, ja tämä seikka sai merkillisiä -selkkauksia aikaan. - -Kun porsas meni täyttä laukkaa eteenpäin, niin pomppoili ja harppaili -Kiljusen herrasväki sen jäljestä ihan vimmatusti. Mutta kun porsas -äkkiä teki käännöksen, ei herrasväki voinutkaan yhtä nopeasti kääntyä, -vaan he töytäsivät toisiinsa ja olivat yhtenä läjänä pihamaalla. - -Tällä välin oli porsas tietysti jo pihamaan toisella puolella. Pulla -oli ryhtynyt auttamaan herrasväkeään ja koetti ajaa porsasta takaa. -Mutta ei siinä Pullakaan onnistunut. Sekin sai tehdä silloin tällöin -hyvin merkillisiä kuperkeikkoja, kun porsas äkkiä pysähtyi ja Pulla -meni sen yli ja kaatui maahan. - -Tästä syntyi tietysti sellainen melu, että koko lähikylän väki riensi -apuun. Ja kun he olivat hyvin auttavaisia ihmisiä, niin ryhtyivät he -kaikki ottamaan porsasta kiinni. - -Kaikki portit suljettiin, ja ihmisiä asettui pitkään riviin ajamaan -porsasta pihamaan nurkkaan. Porsas käveli rauhallisesti, vilkuen vain -silloin tällöin hiukan taakseen. - -Juuri kun tultiin pihamaan nurkkaan, se mennä pujahti portin alitse. - -Ja nyt vasta oikein juoksu alkoikin. Kaikki oli tähän asti ollut vain -leikkiä sen rinnalla. - -Porsas juoksi suoraan rantaan. Tietäähän jokainen, että porsas ui -hyvin. Tietysti Kiljusen herrasväen porsas vielä paremmin kuin muiden. - -Tämä lähti uimaan eteenpäin. Kaikki ihmiset ryntäsivät rantaan, ja -monet vauhdin vaikutuksesta mulskahtivat veteen. - -Eihän siinä auttanut mikään muu kuin mennä veneeseen ja lähteä -soutamaan jäljestä. - -Kaksikymmentä ihmistä meni veneeseen, jossa ei olisi saanut olla muuta -kuin korkeintaan kymmenen. Vähän matkaa rannasta päästyä vene painui -pohjaan ja ihmiset saivat lähteä uimaan. Vene kiskottiin ylös, -tyhjennettiin ja nyt läksi viisi miestä Kiljusen herrasväen kanssa -porsasta takaa ajamaan. Tämä oli sillä välin päässyt jo hyvin pitkälle -ja ui saarta kohden, jossa se viimein nousi maihin, ja niin kiire sillä -oli mennä puiden suojaan, ettei se joutanut edes ravistamaan vettä -päältään. - -Mutta pian tulivat takaa-ajajatkin. - -Kun heitä oli niin vähän, niin käytiin veneellä noutamassa koko kylän -väki sinne. Ja nyt alettiin järjestää oikein täydellinen jahti. Kaikki -ihmiset asettuivat suureen piiriin saaren rannoille, jokainen otti -karahkan käteensä ja läksi hitaasti astumaan eteenpäin. Tällä tavalla -koetettiin saada porsas saarretuksi. Viisi eri kertaa se pääsi tämän -kehän sisältä pois, tavallisesti livistäen jonkun kinttujen välistä. - -Mutta ahkeruus kovankin onnen voittaa, sanoo sananlasku, ja niin -voittivat piirittäjätkin viimein porsaan. Ne pääsivät aivan sen lähelle -joka puolelta. Porsas ei enää välittänyt pakoonmenosta, istui vain -rauhallisesti kannon päässä ja kovasti ihmetteli, miksi hänen tähtensä -oli näin paljon vaivaa nähty. - -Porsas tuotiin kotiin ja veneellä saatiin monta kertaa soutaa saareen, -ennenkuin koko kylän väki oli tuotu takaisin. - -Vaikka kaikki nämä ihmiset olivat tulleet auttamaan kenenkään -pyytämättä, min nyt ne vaativat itselleen palkan. Ja isä Kiljusen -täytyi maksaa. Kylläpä se porsas tuli kovin kalliiksi hänelle. - -Kun kyläläiset olivat menneet pois, syntyi perheen kesken neuvottelu -siitä, minkä tähden tämä kaikki oli tapahtunut, ja silloin huomattiin, -että Plätän tutin tähden oli nähty tämä vaiva. Ja tutti oli yhä vielä -kateissa. - --- Missä ihmeessä se tutti on? sanoi äiti Kiljunen. - --- Se ei voi olla missään muualla kuin täällä sisällä, sanoi isä -Kiljunen, joka kaikessa oli tavattoman viisas mies. - -Ei auttanut silloin mikään muu keino kuin kantaa kaikki tavarat -pihalle, jotta päästäisiin selville siitä, missä tutti oli. - -Olisi luullut, että herrasväki muutti jonnekin, kun he kuljettivat -tällä tavalla kampsujaan. Tietysti kylän väki taas tuli auttamaan -heitä. - -Ihan kaikki tavarat tuotiin pihalle. Eihän kukaan voinut uskoa, että -tutti olisi kukkien keskellä tai että se olisi kattolampussa, mutta -nekin laahattiin pihalle. Viimeksi oli jäljellä enää vain Plättä ja -hänen kehtonsa. Kun herrasväki meni sitä nostamaan, niin mitä he -näkivätkään? - -Niin, mitä he näkivätkään? - -Plätän istumassa kehdossaan ja tuttinsa suussaan. Se oli pudonnut -kehtoon, mistä Plättä oli sen löytänyt ja pannut taas suuhunsa. - - - - -Plättä ihmeolentona - - -Vanhemmilla on usein tapana opettaa lapsiaan aivan kuin koiria tekemään -kaikenlaisia pikkuisia temppuja. Jos Kiljusen herrasväki monessa -suhteessa erosi kaikista muista ihmisistä, niin tässä suhteessa he -ainakin olivat aivan samanlaisia. Heidän suurin ilonsa oli saada Plättä -päästelemään kaikenlaisia ääniä ja tekemään kaikenlaisia liikkeitä. On -aivan turhaa niitä selittää, sillä ne olivat juuri samoja, joita kaikki -pikkulapset tekevät vanhempiensa kehoituksesta. - -Plättä oli hyvin oppivainen, siitä tuli oikein taitava. Juuri tämä -seikka herätti eräänä päivänä pojissa oivallisen tuuman. He eivät -olleet koskaan ennen nähneet pikkulapsia ja siis uskoivat, että heidän -sisarensa oli aivan merkillinen. Ja kun jokin olento oli merkillinen, -niin saattoi sen avulla ansaita rahaa. - -Pojat päättivät lähteä Helsinkiin Plättää näyttämään. - -Mutta kun he tiesivät, etteivät vanhempansa koskaan antaisi siihen -lupaa, päättivät he salavihkaa lähteä matkalle. - -Eräänä päivänä sanoi Luru äidilleen: - --- Saammeko viedä Plätän leikkimään kanssamme? - --- Tietysti saatte, lausui äiti, joka muisti, miten hyvin pojat olivat -Plättää hoitaneet vanhempien poissaollessa. - -Luru otti siis Plätän kainaloonsa ja läksi hänen kanssaan tallin -taakse. Täällä Mökö odotti häntä suuren kannellisen korin kanssa. Tähän -pantiin Plättä ja kansi sen päälle. Jotta lapsen olisi mukava korissa -olla, oli sinne pantu ruohoja. - --- Ja nyt asemalle! sanoi Luru. - --- Emme me jaksa roikottaa tätä lihaklönttiä sinne asti, sanoi Mökö. -Ottakaamme hevonen. - -He ottivat hevosen tallista, nousivat sen selkään molemmat ja ottivat -korin syliinsä. Ja nyt lähdettiin täyttä laukkaa ajamaan. - -Heidän saapuessaan lähelle asemaa sanoi Luru: - --- Kyllä ne arvaavat, että olemme tätä tietä menneet, ja tahtovat -pidättää meidät Lähdetäänkin maantietä myöten Helsinkiin koska meillä -kerran on hevonen. - --- Lähdetään vain, sanoi Mökö. - -Ja he lähtivät. - -Tällä välin oli äiti Kiljunen kaivannu Plättää ja etsi sitä kaikkialta. -He huutelivat, ei mistään kuulunut vastausta. He etsivät, missään ei -ollut poikia eikä Plättää. - -Palvelijatar silloin sanoi nähneensä poikien ratsastaneen pois. - --- Meidän täytyy kiireimmän kautta lähteä asemalle! sanoi isä. - --- Mutta meillä ei ole hevosta, sanoi äiti. - -Isä Kiljunen muisti entisaikaan suomalaisten ajaneen paljon härillä. -Heillä ei ollut härkää, mutta olihan lehmä. - -Lehmä siis valjastettiin rattaitten eteen. Ja sitten lähdettiin. - -Kun lehmä ensi kertaa oli tällaisessa hommassa, niin se ihmetteli -aluksi, vaikka ei olisi luullut Kiljusen herrasväen lehmän mitään -ihmettelevän. Mutta kyllä tämä lehmä oli kovin kummastunut. Ja kun -lehmä on kummastunut, niin ei koskaan voi tietää, mitä se tekee. - -Eikä Kiljusen isä ja äiti myöskään edeltäpäin tienneet, mitä tapahtuisi -heille matkallaan asemalle. - -Vähän matkaa lehmä juoksi maantietä pitkin, mutta sitten se arveli -tarvitsevansa ruokaa ja kun tien vieressä oli ruohoja, niin se meni -sinne, kärryt jäljessä tietysti ja kärryillä ihmiset. Vähän ajan päästä -he olivat ojassa kumossa. Lehmä vain seisoi ja ihmetteli, miksi ne -sinne menivät eivätkä pysyneet rattailla. - -Kun jälleen oli päästy maantielle ja kuljettu parikymmentä metriä, -pysähtyi lehmä ihmettelemään erästä aidanseivästä eikä mitenkään -tahtonut mennä eteenpäin. - -Äiti Kiljunen meni vetämään sitä sarvista ja isä lykkäsi rattaitten -perästä. Näin päästiin taas vähän matkaa. - -Mutta vähän ajan päästä lehmä pysähtyi aivan kokonaan. - -Molemmat Kiljuset miettivät, mitä he nyt tekevät. Äiti muisti silloin, -millä tavalla hän ennen oli saanut lehmän seuraamaan itseään. Hän otti -tien vierestä heinätukon ja pitäen sitä lehmän suun edessä sai tämän -heti lähtemään liikkeelle. Mutta kun lehmä koko ajan siinä astellessaan -söi, niin täytyi yhtä päätä myös koota heiniä. Jouduttaakseen matkaansa -sopivat Kiljuset asiasta siten, että isä keräili heiniä ja äiti piti -niitä lehmän suun edessä. - -Ja tällä tavalla he pääsivät eteenpäin. Lehmä ei enää kertaakaan -pysähtynyt. Mutta matkaan asemalle, jonka he kävellen olisivat -suorittaneet kahdessa tunnissa, tarvittiin nyt kuusi tuntia. - -Vihdoin viimein he saapuivat asemalle ja kiiruhtivat heti -asemapäälliköltä tiedustamaan, olivatko Mökö ja Luru Plätän kanssa -matkustaneet junalla jonnekinpäin. Kukaan ei ollut heitä nähnyt. Isä ja -äiti Kiljusen suru oli hyvin suuri. Asemapäällikkö silloin keksi -keinon. Hän sähkötti Helsinkiin ja sieltä sähkötettiin kaikille -asemille ja kaikille maan nimismiehille, että jos jossain näkyisi kaksi -hyvin puettua poikaa kuljettamassa pikkuista tyttöä, heidät otettaisiin -kiinni. Isä ja äiti Kiljunen olivat laatineet itse sähkösanoman. Heidän -mielestään ei mitenkään voinut sanoa heidän pojistaan, että ne olivat -roivisen näköisiä, ja siksi pantiin sähkösanomaan: kaksi hyvin puettua -poikaa. - -Tämän toimitettuaan he rauhallisella mielellä alkoivat pyrkiä kotiaan -kohden. Kyllä Mökö ja Luru ehdottomasti jostakin saataisiin kiinni, -koska kaikkialle maassa oli lähetetty heistä tiedonanto. - -Jos he hitaasti olivat päässeet asemalle, niin se oli vielä tulista -kiirettä verrattuna kotimatkaan. Lehmä ei enää välittänyt ruohosta, -vaan tahtoi itse käydä naukkailemassa. Ja se meni minne se itse halusi -ja viipyi niin kauan kuin se itse tahtoi. Se kääntyi joka tienhaarassa -ja meni joka polkua myöten. Sarvista vetämälläkään ei sitä saanut enää -menemään sinne minne herrasväki tahtoi. Lopulta Kiljuset nöyrinä -alistuivat seuraamaan lehmänsä oikkuja. He risteilivät kautta pitäjän -ja saapuivat viimein kotiin. - -He olivat tarvinneet kotimatkaa varten viisi päivää. Se on ihan totta, -he tarvitsivat todellakin viisi päivää. - -Tällä välin Mökö ja Luru ajoivat hevosen selässä Helsinkiä kohden. -Plättä keinui mukavasti korissa ja nukkui koko ajan. - -Heidän ajaessaan erään Helsingin lähellä olevan aseman ohi katseli -asemapäällikkö, joka oli saanut tiedon karanneista pojista, pitkään -heihin, mutta kun Mökö ja Luru eivät olleet hyvin puettuja ja kun -missään ei näkynyt pikkuista tyttöä heidän mukanaan, ei hän näitä -pidättänyt. - -Pojat tulivat Helsinkiin ja menivät heti paikalla hevosineen -Senaatintorille, joka oli heille hyvin tuttu entisistä seikkailuista. - -Väkeä oli kokoontunut heidän seuraansa suuri määrä. Torille päästyään -asettuivat pojat yliopiston rappusille, ottivat Plätän korista ja -sanoivat ihmisille, että he näyttävät näille ihmelasta, joka tekee -kaikenlaisia temppuja. - -Plättä oli oppinut nousemaan jaloilleen seisomaan ja tässä asennossa -notkistelemaan polviaan, nytkytellen ruumistaan. - -Luru komensi: - --- Retku, Plättä! - -Silloin Plättä alkoi ihmisten suureksi iloksi retkua. - -Olihan jokainen nähnyt pikku lasten tekevän tällaista, mutta ei kukaan -vielä yliopiston portailla, sen vuoksi se herätti hyvin suurta -huomiota. - -Toinen temppu oli se, johon Luru komensi Plätän sanomalla: - --- Ruiskuta, Plättä! - -Tämän Plättä suoritti siten, että otti maitopullonsa, joka hänelle oli -otettu mukaan, ja heiluttaen sitä käsissään ruiskutti siitä ihmisten -päälle maitoa. Lähinnä olevat saivat maitoa päälleen ja nauroivat -toisten taputtaessa käsiään. - -Katselijat seurasivat suurella ihastuksella Plätän esiintymistä. Kyllä -hän olikin kaunis, pyöreä kuin isänsä, pystynenäinen ja vääräsäärinen, -silmät kuin kaksi suurta nappia päässä. Muuan nainen kysyi: - --- Syökö se? - -Hän tarjosi Plätälle vehnäleipää. Ja Plättä tietysti söi. Tämäkin -huvitti kaikkia, sillä eihän oltu nähty kenenkään syövän sellaisella -paikalla, kuin yliopiston portaat ovat. - -Kun Plättä alkoi väsyä, sanoi Luru: - --- Huomenna kello seitsemän illalla me olemme taas täällä! - -Silloin kaikki hurrasivat. - -Yönsä viettivät lapset Kaisaniemessä, jossa he laskivat hevosensa -syömään nurmikolle, menivät keskellä lammikkoa olevaan joutsenien ja -ankkojen saareen lammen reunalla olevalla veneellä ja panivat siellä -lintujen suureksi harmiksi heidän joukkoonsa maata. Ihmisiä oli -kerääntynyt tavattoman suuri määrä lammen ympärille katsomaan näitä -merkillisiä lapsia. - -Aamulla pojat miettivät, mistä he saisivat huoneuston, jossa voisivat -pitää näytöksiään, sillä he olivat huomanneet, että ulkoilmassa ei -kukaan maksanut heille mitään. Ja ansaitsemistahan varten he olivat -tulleet kaupunkiin. - -Olihan Kansallisteatteri aivan lähellä. Siellähän he ennenkin olivat -olleet. He kävivät kysymässä, pääsisikö sinne näytäntöjä antamaan. -Heille vastattiin kieltävästi. - --- Ei kai auta mikään muu, kuin olla Senaatintorilla, sanoi Luru. - -Illalla he olivat siellä taas. Aivan ensiksi ilmoitti Luru, että hän -oli aikonut mennä Kansallisteatteriin, mutta sitä ei hänelle oltu -annettu. - -Tästä syntyi hirveä metakka. Joukossa oi muutamia kovin innostuneita. -He sanoivat että teatteri on rakennettu kansan varoilla ja siis sinne -täytyy jokaisen päästä. Ja riemukulussa vietiin Mökö, Luru ja Plättä -sinne, avattiin väkisin ovet ja näytäntö alkoi. - -Ovella muutamat seisoivat kooten kymmenen penniä jokaiselta. Sinä -iltana annettiin yhteensä viisi näytäntöä, niin suuri oli uteliaiden -määrä. - -Poliisit olivat koettaneet estää näytäntöjä, mutta Mökön ja Lurun -innokkaimmat kannattajat sanoivat, että se oli kansan tahto, joka -määräsi teatterin heidän näytäntöjään varten. - -Seuraavana päivänä oli innostus niin suuri, että Mökön ja Lurun täytyi -antaa näytäntöjä jo aamupäivälläkin. Ja Plättä retkui ja ruiskutti. On -mahdotonta tarkkaan kuvata kaikkea sitä, mitä nämä näytännöt saivat -aikaan. Yhtenä seurauksena oli se, että kaikki kaupungin kaupat -suljettiin illalla jo kello seitsemältä [huomaa, että tämä tapahtui jo -ennen vapaussotaamme], jotta kauppa-apulaiset pääsisivät katsomaan -Plättää. Työväki, joka usein sai olla työssä jälkeen seitsemän eikä -siis päässyt näytäntöön, nosti hirveän metakan ja vaati, että heidän -työpäiväänsä on lyhennettävä. He asettivat jyrkän vaatimuksen -kahdeksantuntisesta työpäivästä, ja uhkaava paperi jätettiin -eduskuntaan, joka silloin oli koolla. Kun täällä sanottiin, etteivät he -nyt jouda päättämään asiaa, niin sanoi lähetystö, joka oli paperin -vienyt, että koko eduskunta oli vain yhtä retkua, joka nyki ja -hytkytti, mutta ei tehnyt mitään perusteellista työtä. - -Ja maata uhattiin suurlakolla, ellei kansa pääse katsomaan Plätän -retkutusta. - -Teatterin johtaja oli maalla. Hänelle oli ilmoitettu, miten teatteri -oli anastettu. Hän saapui kiireimmän kautta estämään näytäntöjä, mutta -kansa kantoi hänet käsillään teatterista pois, eikä hän uskaltanut -tehdä muuta kuin seisoa Rautatientorilla ja väännellä käsiään niin, -että nikamat natisivat. - -Senaatti piti täysi-istunnon tämän asian vuoksi, mutta kukaan ei -uskaltanut ryhtyä estämään Kiljusen poikien näytäntöjä, koska se oli -kansan tahto. - -Ihmisiä alkoi maalta tulla niin paljon näytäntöihin rautatietä myöten, -että kaikki rautatieläiset vaativat itselleen palkankorotusta, uhaten -muuten lopettaa liikenteen rautatiellä. - -Eduskunta hätääntyi ja huomasi, että sen täytyy, voidakseen järjestää -kaikki asiat, olla koolla paljoa kauemmin kuin alkujaan oli määrätty. -Sen vuoksi kiireimmän kautta pidennettiin eduskunnan kokoontumisaikaa -kahdella kuukaudella. Ja kun eduskunnan jäsenet surusta ja murheesta -alkoivat laihtua, pyysivät he palkankorotusta valtiolta ja saivat sen. - -Näiden näytäntöjen menestys riippui siitä, että ihmiset olivat -näkevinään Plätän esiintymisessä jotain hyvin syvällistä. Kun hän -retkui, niin se merkitsi eduskunnan työntekoa, kun hän ruiskutti, niin -se tarkoitti sanomalehtien tarpeetonta kirjoittelemista tärkeistä -asioista. Ja innostus nousi korkeimmilleen, kun pojat keksivät aivan -uuden tempun. Plätälle annettiin suuri kerä villalankaa. Se alkoi -purkaa sitä ja tätä tehdessään kietoutui itse siihen niin lujasti, -ettei lopulta voinut itseään edes liikuttaa. Ne, jotka pääsivät -purkamaan Plättää, saivat maksaa aivan eri maksun, ja niiden nimet -mainittiin aina seuraavana päivänä sanomalehdissä. Tätä lankoihin -takertumista sanottiin senaatin työksi, koska se aina sekaantui omiin -asioihinsa. Kun senaattorit saivat siitä kuulla, pyysivät he saada -erikoisen näytännön. Sellainen annettiin heille, ja he läksivät hyvin -alakuloisina pois teatterista. - -Näin oli kulunut viisi päivää, ja kautta maan sanomalehdet kertoivat -näistä näytännöistä, ja mielet olivat hyvin kiihtyneet, sillä toiset -puolustivat näytäntöjä, toiset sanoivat, että ne pitää heti lopettaa. -Mutta ne, jotka koettivat estää, joutuivat uhkausten alaisiksi, ja -silloin he lakkasivat hommastaan. - -Kiljusen isä ja äiti olivat tulleet lehmänsä ja rattaittensa kanssa -kotiin. Lehmä oli hyvissä voimissa, mutta rattaat olivat metsissä -ajellessa menneet aivan pilalle. Toisesta pyörästä ei ollut enää muuta -kuin pienat jäljellä. - -Kotona he katsoivat sanomalehteen ja tunsivat heti kuvasta, joka oli -lehdissä, lapsensa. - -He kiiruhtivat Helsinkiin, etsivät lapsensa ja veivät heidät kotiin. -Senaatin puheenjohtaja oli asemalla saattamassa, samoin suuri joukko -yhdistyksiä lippuineen. - -Ja rahaa oli pojilla hyvin paljon mukanaan. Hevonen oli lihonut -kaupungin puistossa ja oli matkaansa kaikesta päättäen hyvin -tyytyväinen. - -Mutta eduskunta oli säätänyt kahdeksantuntisen työpäivän kautta maan. -Sen oli Plätän retkutus saanut aikaan. - - - - -Kiertue Plättä Kiljunen - - -Plätän Helsingissä saavuttama maine oli niin suuri, että isä Kiljunen -sanoi: - --- Nyt meidän perheeseemme onkin tullut sellainen olento, että hän -tuottaa meille sekä rahaa että kunniaa. - --- Millä tavalla? kysyivät pojat. - --- Me perustamme kiertueen, vastasi isä. - --- Mikä se kiertue on? kysyi Luru. - --- Se on sellainen joukko ihmisiä, joka kiertää paikasta toiseen -näyttäen itseään jossain salissa ja saaden siitä rahaa. - --- Meidän matkamme Helsinkiin oli siis jonkinmoinen kiertue, sanoi -Mökö. - --- Oli kyllä muuten, mutta teillä ei ollut mitään näytelmäkappaletta. -Ja näytelmäkappale kuuluu kiertueen ohjelmaan. Minä kirjoitan -kappaleen, ja sitten me kaikki lähdemme. - -Ja isä Kiljunen kirjoitti näytelmän, jossa oli neljä näytöstä ja viisi -henkilöä, jos Pullakin lasketaan joukkoon, sillä poikien vaatimuksesta -piti Pullan päästä mukaan. Tietysti isä Kiljunen tahtoi ottaa -ainoastaan oman perheensä mukaansa, koska hän pelkäsi vieraitten -helposti pilaavan kaiken. - -Näytelmän nimi oli: "Löydetty lapsi eli Sydämiä kukkaisnurmella." Isä -Kiljunen oli nimittäin lukenut elokuvien ohjelmia sanomalehdistä ja -niissä oli jokaisella kappaleella kaksi nimeä. Näytelmän nimi "Löydetty -lapsi" kuvasi kyllä sisältöä, sillä kappaleessa pieni lapsi katosi joka -näytöksen alussa ja löydettiin sen lopussa. Tämä osa oli aiottu -Plätälle, joka siis näytelmän aikana katoaisi neljä kertaa ja -löydettäisiin neljä kertaa. Näytelmän toinen nimi "Sydämiä -kukkaisnurmella" ei laisinkaan sopinut näytelmän sisältöön, mutta eihän -se mitään merkinnyt. - --- Pääasia on, että näytelmän nimi vaikuttaa houkuttelevalta, sanoi isä -Kiljunen. - -Näytelmä oli tietysti, koska isä Kiljunen sen oli kirjoittanut, hyvin -vilkas ja siinä juostiin ja huudettiin kovasti paljon. Ensimmäisessä -näytöksessä Plättä meni tyhjään tynnyriin ja oli siellä piilossa siksi, -kunnes Pulla haisteli hänen jälkensä ja viimein löysi sieltä hänet. -Toisessa näytöksessä Plättä kiipesi pesään ja putosi sieltä esiin vasta -silloin, kun pantiin pesään tuli. Kolmannessa näytöksessä hän meni -vesisaaviin ja oli sinne hukkua. Tämä tietysti oli vain olevinaan, -sillä saavi oli tyhjä, ei siinä ollut yhtään vettä. Neljännessä -näytöksessä tuli suuri lintu, joka otti Plätän siivilleen ja aikoi -hänet viedä ilmaan, mutta viimeisessä hetkessä toiset riensivät apuun -ja pelastivat lapsen. - -Plätällä oli siis tässä näytelmässä paljon tehtävää. Eihän kenenkään -muun lapsi olisi oppinut niin nuorella iällä sellaista määrää -kaikenlaisia temppuja kuin Kiljusen Plättä. - -Hän oli paljon oppivaisempi kuin Pulla, joka ei tahtonut mitenkään -ensimmäisessä näytöksessä tehdä oikein. Kun Plättä oli kiivennyt lautaa -myöten tynnyrin suulle ja siitä sitten pudotti itsensä sinne -asetettuihin pehkuihin ja Pulla tuli näyttämölle, niin tahtoi se aina -aivan heti mennä tynnyrin luo, vaikka näytelmän mukaan sen piti ensin -haistella pitkin näyttämöä ja etsiä joka paikasta muualta. Viisi päivää -saatiin Pullaa vitsa kädessä opettaa, ennen kuin se oikealla ajalla -tuli tynnyrin luo. - --- Muut kiertävät pitkin maata talvella, sanoi isä Kiljunen eräänä -päivänä, kun näytelmä oli valmiiksi harjoitettu. Me menemme kesällä, -sillä tarvitseehan ihmisten pitää hauskaa silloinkin. - -He olivat päättäneet käydä melkein kaikissa Suomen kaupungeissa, ja -sanomalehtiin oli pantu suuria uutisia, joissa huomautettiin tästä -ihmeellisestä taidetilaisuudesta, joka oli valmistettu kansalle. - --- Alkakaamme maan sydämestä, sanoi isä Kiljunen. - -Tämän tähden he ensimmäiseksi menivät Jyväskylään. Seminaarin -juhlasaliin oli valmistettu lava ja näyttämö, missä Kiljuset -esiintyivät. Kun herrasväki oli sinne saapunut aivan viime hetkessä, -eivät he ennättäneet tarkastaa kaikkia näyttämövehkeitä, ja sen vuoksi -tapahtuikin yhtä ja toista merkillistä. Ensimmäinen näytös ei tuottanut -muuta häiriötä kuin sen, että tynnyri, johon Plättä kiipesi, oli niin -ahdas, että kun hän pudotti itsensä sen ylälaidalta alas ja putosi -pehkuihin, ei hän päässytkään siellä kääntymään niinkuin piti, vaan jäi -päälleen pystyyn. Hänen kinttunsa räpyttelivät hyvin pahasti ilmassa. -Tiesi, miten hänen olisi käynyt, ellei muuan hyväsydäminen rouva olisi -tullut yleisön joukosta ja ottanut Plättää syliinsä saliin. Kiljuset -eivät tätä huomanneet laisinkaan. Kun siis tuli se hetki, jolloin -Plättä oli löydettävä tynnyristä, ei siellä ollutkaan ketään. Mutta -Pulla, joka aina oli viisas, osasi muuttaa näytelmän juonen tapausten -mukaan, se meni näyttämön reunalle ja alkoi siinä vimmatusti haukkua. - -Toisessa näytöksessä, jossa Plätän piti mennä pesään, ei uunissa, joka -oli paperista maalattu, ollutkaan mitään pesän aukkoa. Mutta niin -kekseliäs oli Plättä, että hän tyrkkäsi päällään uuniin, se meni puhki -ja siitä Plättä meni sisään. - -Kolmannen näytöksen saavi oli tuotu näyttämölle täynnä vettä, sillä isä -Kiljunen oli sanonut, että hän tarvitsee vesisaavin ja tietysti se -käsitettiin sillä tavalla, että siinä piti olla vettäkin. Kun Plättä -tuli sen reunalle, katseli hän ensin vettä vähän aikaa, kiipesi sitten -takaisin ja tarttui sen laitaan. Ja hän kaasi sen. Eihän tämä olisi -käynyt päinsä, ellei saavia olisi pantu pienen rahin päälle seisomaan. -Vesi meni kaikki yleisön puolelle ja siitä syntyi sellainen hälinä -vähäksi aikaa, että Kiljuset tulivat näyttämön takaa katsomaan, mitä -oli tapahtunut. Pian oli kaikki kunnossa, tyhjä saavi jälleen pystyssä -ja Plättä kiivennyt sinne. - -Neljännessä näytöksessä esiintyi äiti Kiljunen lintuna. Hän oli ottanut -jalkaansa isä Kiljusen alushousut ja ylleen ihopaidan, ja siivet oli -tehty vanhan pöytäliinan kappaleista, jotka olivat kiinnitetyt -käsivarsiin ja siiven ruodot oli tehty kahden vanhan sateenvarjon -raudoista. Pyrstönä hänellä oli metson pyrstö, joka oli pantu kiinni -nuorilla hänen vyölleen. Hän muistutti aivan elävästi Gallen-Kallelan -maalaamaa Louhen kuvaa "Sammon ryöstössä". Hänen ilmestymisensä herätti -suurta ihastusta. - -Seuraava kaupunki oli Vaasa. Lyseon rehtori ja yhteiskoulun johtajatar -olivat päättäneet, etteivät lapset saa mennä katsomaan Kiljusten -kiertuetta, joka antoi näytäntönsä kaupungin teatterihuoneella. Tämän -vuoksi naulasivat he katujen kulmiin suuret paperit, missä lapsia -kiellettiin menemästä teatteriin. Tietysti kaikki silloin menivät -sinne. Rehtori ja johtajatar asettuivat teatterihuoneen portaille -vahtiin molempien koulujen vahtimestarit mukanaan, kummallakin -hiilihanko kädessään. Johtajatar huusi niin, että hänen äänensä oli -aivan käheä ja silmälasit tipahtivat aina vähän väliä hänen nenältään. -Ja he saivat lapset estetyksi pääsemästä sisään. - -Teatterissa oli isä Kiljunen tarkastanut, ettei mitään sellaisia -häiriöitä kuin Jyväskylässä enää tapahtuisi, ja näytäntö sujui sen -vuoksi aivan rauhallisesti siksi, kunnes päästiin viimeiseen -näytökseen. Muutamat lyseon alaluokan pojista olivat pujahtaneet -näyttämölle, sillä he tahtoivat ainakin nähdä Plätän. Ja silloin -parin pahankurisen pojan mieleen juolahti kostaa johtajalle ja -johtajattarelle. He sieppasivat Plätän syliinsä ja läksivät juoksemaan -karkuun. - -Teatterin luota johtaa kaupungin halki Puistokatu. Tätä myöten pojat -alkoivat juosta huutaen teatterin lähellä oleville koululaisille: - --- Plättä on meillä! - -Kaikki tietysti läksivät suurella riemulla jälestä. Johtaja kiljaisi -kauhusta, johtajatar oli pyörtyä. Molemmat menivät teatteriin ja -kiljuivat: - --- Plättä on varastettu! - -Aijai, mikä metakka siitä syntyi. Näyttämöllä oli isä Kiljunen etsinyt -Plättää. Ja kun hän tämän kuuli, niin hän ryntäsi heti näyttämöltä -katsomoon ja siitä suoraa päätä kadulle. Äiti Kiljunen, joka oli jo -pukeutunut linnuksi, tuli hänen jäljestään. Nyt juostiin pitkin -puistokäytävää kirkon ohitse, Plättää kantavat pojat edellä, toiset -lapset heidän jäljestään ja sitten Kiljuset koko yleisön keralla. - -Puistokadun keskellä on Topeliuksen kuvapatsas. Pojat kiipesivät sen -päälle ja asettivat Plätän istumaan setä Topeliuksen hartioille. Plättä -piti Topeliuksen kaulasta kiinni ja hirnui ilosta, sillä tämä oli kovin -hauskaa Plätän mielestä. - -Kun äiti Kiljunen pääsi patsaan luo, oli hän niin hätääntynyt, ettei -hän ensin aluksi tiennyt, mitä hänen piti tehdä. Hän vain juoksi -patsaan ympäri leksuttaen siipiään ja kiljui. Pojat kiipesivät -patsaalle, ottivat Plätän alas ja nyt he kaikki palasivat -teatterihuoneelle. - -Mutta yleisö ei enää tullutkaan sinne, sillä kaikki luulivat, että tämä -oli ollut viimeinen näytös. Seuraavana päivänä olivat lehdissä -arvostelut ja niissä sanottiin, että lyseon rehtori ja yhteiskoulun -johtajatar suorittivat tilapäiset osansa näytelmässä tavattoman -etevästi ja suurella antautumisella ja innostuksella. - -Sitten Kiljuset tulivat Kokkolaan, missä näytäntö annettiin -yhteiskoulun juhlasalissa. Täällä Kiljuset näkivät kaupunkilaisten -noudattavan aivan samanlaista tapaa kadulla kävellessään kuin hekin. -Kukaan ei kävellyt nimittäin kaupungin pääkadun katukäytävillä vaan -aina keskellä katua. - -Kiljuset olivat jo niin tottuneet näyttelemiseen, ettei esiintymisessä -tapahtunut mitään häiriötä. Ihastus olikin sen vuoksi tavattoman suuri. -Näytännön jälkeen muutamat pojat, jotka olivat kovasti rakastuneet -Plättään, tahtoivat, että hänelle oli osoitettava kunnioitusta aivan -samoin kuin suurille taiteilijoille osoitetaan. He vaativat siis, että -Plättä oli teatterista vietävä kotiin vaunuissa, joita ihmiset vetävät. -Ja vaunuja vetämään he tahtoivat asettaa opettajansa. Nämä hankasivat -kovasti vastaan ja sanoivat: - --- Tästähän tulee oikeaa plättäntuuta, emmekä me sellaiseen suostu! - -Mutta erään tehtailijan pojat olivat kuulleet vanhempiensa sanovan, -että nykyään voi saada mitä tahansa, kun vain väittää, että se on -kansan tahto. He siis huusivat: - --- Opettajien täytyy! Se on kansan tahto! - -Ja silloin heti opettajat suostuivat. Kun siis Kiljusen herrasväki meni -asemalle, se oli juhlallista. Edellä kulki Pulla, sitten vetivät -opettajat rattaita, joilla Plättä istui äitinsä sylissä. Kiljusen pojat -kävelivät rattaitten vieressä ja isä niiden takana. Kaikki koulun -partiopojat ja -tytöt muodostivat kunniakujan, käsissään pitkät kepit. - -Raahessa, jonne Kiljusen herrasväki sitten saapui, olisi näytäntö -sujunut aivan erinomaisesti, ellei heti alussa olisi tapahtunut pientä -selkkausta. Ja sen sai Pulla aikaan. Kun Raahe on vanha merikaupunki, -haisee siellä kaikki mereltä, siis suolaiselta. Ja tästä hajusta ei -Pulla ensinkään pitänyt. Rakennuksessa, missä näytännöt annettiin, oli -vahtimestarina entinen merimies, josta ei suolainen haju ollut koskaan -lähtenyt. Pulla alkoi kiivaasti häntä haukkua. Mies suuttui ja potkaisi -Pullaa. Pulla suuttui vielä enemmän ja kävi hänen housunlahkeisiinsa -kiinni. Eihän vanhalla merimiehellä koskaan housut ole kiinni muuta -kuin vyöllä. Kun siis Pulla oikein kovasti kiskoi, luisuivat housut -vyön alta. Sitä on mahdotonta selittää, mutta se vain lopputulos oli, -että Pullalla oli vähän ajan päästä miehen housut suussaan ja läksi -niiden kera juoksemaan yleisön puolelle. Eihän kukaan mies voi olla -ilman housuja. Tämäkin läksi siis ottamaan niitä pois. Pulla juoksi -tuolien ja penkkien alitse ja mies hänen jäljestään. Kaikki koettivat -ottaa Pullaa kiinni, mutta se ei onnistunut. Se läksi ulos ja mies -hänen jäljestään. Mutta nyt täytyi jo näytännön alkaa. Isä Kiljunen ei -ensin tiennyt, miten ensimmäinen näytös esitettäisiin, kun Pulla oli -poissa, sillä Pullallahan oli siinä hyvin tärkeä osa, kun se haisteli, -missä Plättä oli. Lopulta isä pelasti näytelmän juonen, kulkien hän -vuorostaan nelinkontin pitkin maata ja haistellen. - -Ja tultiin Ouluun. Työväentalo oli tungokseen asti täynnä väkeä ja -odotus sekä jännitys oli suuri. Kun Plättä ensimmäisessä näytöksessä -tuli näyttämölle ja alkoi kontata tynnyriä kohden, nousi hän -seisaalleen ja katseli yleisöön päin. Aivan eturivissä istui eräs vanha -koulunrehtori. Plättä tahtoi sanoa tälle jotain ystävällistä ja -osoittaen sormellaan häntä lausui: - --- Plut, plut! - -Kaikki ihmiset kääntyivät rehtoriin päin ja nauroivat. Kaikki olisi -pysähtynyt tähän, ellei Plätän mieleen olisi juolahtanut ruveta -retkumaan. Hän siis seisoi paikallaan ja nytkytti ruumistaan ja nauroi. -Rehtori suuttui ja luuli Plätän jollain tavalla häpäisevän häntä, joka -oli entinen eduskuntalainen; hän nousi seisomaan ja piti oikein -kasvatusopillisen esitelmän Plätälle, johon tämä vastasi: - --- Plät, plät! - -Yleisö luuli tämän kaiken kuuluvan näytelmään ja taputti hurjasti -käsiään. - -Viimein Plättä kiipesi tynnyriin ja näytäntöä voitiin jatkaa. Mutta -neljännen näytöksen aikana, kun linnun piti riistää Plättä, tekikin -tämän äkkiä mieli päästä vanhan rehtorin luo. Hän läksi siis yleisön -puolelle. Äiti Kiljunen tulla haapparoi suurine siipineen näyttämölle -ja etsi Plättää. - --- Prää! huusi silloin Plättä, joka oli kiivennyt rehtorin polvelle. - -Äiti Kiljunen ei ollut yhtä taitava kuin isä Kiljunen muuttamaan -kappaletta, sillä eihän hän sitä ollut kirjoittanutkaan, eikä siis -osannut panna omiaan siihen. Hän läksi yleisön puolelle. Muutamat pikku -tytöt, jotka istuivat lähellä, pelästyivät tätä suurta hirveää lintua -ja alkoivat parkua. Äiti Kiljunen koetti heitä rauhoittaa ja hyppeli -heidän edessään. Mutta siitä tytöt vielä enemmän alkoivat huutaa. He -pakenivat näyttämön puolelle. Pian olivat kaikki pienet lapset siellä, -ja äiti Kiljunen hyppeli yleisön puolella. Saatiinhan näytäntö viimein -loppumaan, vaikka ainoastaan sillä tavalla, että rehtori meni -näyttämölle ja piti sieltä oikein innostuttavan ja isänmaallisen -puheen. Mutta kun yleisö viimein läksi teatterista, ei se oikein ollut -selvillä siitä, miten näytelmä päättyy, kun sitä häiriöittä näytellään. - -Näytännön jälkeen meni koko Kiljusen herrasväki katsomaan koskea. Isä -Kiljunen, jolla oli hyvin suuret ajatukset itsestään, ihmetteli sitä, -ettei koskea oltu pysäytetty hänen kunniakseen. Hänelle koetettiin -kyllä selittää, että se oli mahdotonta. Mutta isä Kiljunen ei sitä -uskonut, vaan sanoi: - --- Puhukaa mitä puhutte! Jos me Kiljuset asuisimme tässä kaupungissa, -niin ei meille mikään olisi mahdotonta! - -Ja se koski kovasti pohjalaisten kunniaan, sillä he uskoivat voivansa -saada mitä tahansa aikaan. - -Nukuttuaan yön hotellissa rautatieaseman lähellä he aamulla läksivät -etelää kohden ja tulivat Tampereelle. Kyllähän Kiljusen pojat tämän -kaupungin tunsivat, sillä täällähän he olivat vähän aikaa kouluakin -käyneet. - -Tässä kaupungissa tapahtui jälleen näytännön aikana yhtä ja toista -huomattavaa. Joku pahankurinen mies alkoi heti ensimmäisen näytöksen -aikana matkia koiran haukuntaa Pullan tultua näyttämölle. Pulla höristi -korviaan ja ärähti vastaan. Mies haukkui yhä kiivaammin, ja kaikki -ihmiset nauroivat nähdessään, miten Pullan karvat kiukusta nousivat -pystyyn. Pulla ei enää muistanut laisinkaan osaansa näytelmässä, vaan -seisoi lavan etuosassa ja räkätti oikein voimainsa takaa. Ja koko -yleisö ryhtyi vuorostaan matkimaan koiran haukuntaa. - --- Tässähän menee kaikki aivan sekaisin, sanoi isä Kiljunen. - -Hän tuli äidin ja poikien keralla näyttämölle ja koetti taltuttaa -Pullaa. Mutta se ei onnistunut. Pulla läksi juoksemaan pitkin näyttämöä -ja Kiljusen herrasväki jäljestä. Yleisö luuli tämän kuuluvan -kappaleeseen ja taputti ihastuneena käsiään. Tässä hötäkässä kaatui -tynnyri, jonka sisällä Plättä oli, ja alkoi vieriä yleisöön päin. -Näyttämön ja katsomon välillä oli syvennys orkesteria varten, ja kun -nyt ei soittokuntaa tarvittu, niin oli tämä aukko peitetty laudoilla. -Tynnyri vieri tämän laudoituksen päälle. Kiljusen herrasväki riensi -näyttämön puolelta pelastamaan Plättää, ja yleisön puolelta tulivat -monet samassa tarkoituksessa. Eihän laudoitus sellaista painoa -kestänyt, vaan se rusahti rikki, jolloin kaikki putosivat syvennykseen. - -Tässä rymäkässä halkesivat isä Kiljusen housut takaosastaan. Kun Plättä -tynnyreineen oli saatu nostetuksi ylös, ja kaikki ihmiset olivat -kiivenneet jälleen paikoilleen, pyysi isä Kiljunen anteeksi näytännön -keskeyttämistä, sillä hänen täytyi ensin ommella housunsa. Mutta siihen -yleisö vastasi, että he tahtovat nähdä senkin toimituksen. Ja niin sai -isä Kiljunen mennä suulleen tynnyrin päälle ja äiti Kiljunen ompeli -siinä kaikkien nähden yleisön laulaessa "Hämäläisten laulua". Toinen ja -kolmas näytös kului seikkailuitta, mutta tultiin neljänteen näytökseen, -jossa äiti Kiljusen piti olla lintuna, ja siinä tapahtui jälleen -odottamattomia asioita. Kun Kiljuset nyt näyttelivät oikeassa -teatterissa, oli isä Kiljunen arvellut lisäävänsä vaikutusta -viimeisessä näytöksessä sillä, että äiti tulisi lentäen näyttämölle. -Tätä tarkoitusta varten pantiin kattoon köysi, joka sidottiin äidin -vyötäröille, ja kaksi vahvaa miestä oli näyttämön takana kiskomassa -häntä ilmaan. - --- Ylös! komensi isä Kiljunen. - -Silloin miehet kiskaisivat, ja äiti Kiljunen lensi ilmaan. Mutta millä -tavalla! Nuora oli sidottu huonosti tai oli äiti Kiljusen ruumiin paino -aivan toisenlainen kuin muiden ihmisten, seuraus vain oli se, että hän -tuli roikkumaan pää alaspäin ja hädissään hän räpytteli siipiään ja -kiljui kauheasti. - -Isä Kiljunen näki tämän, suuttui ja löi miehiä huutaen: - --- Senkin tyhmeliinit! Tapetut linnut pannaan roikkumaan pää alaspäin, -ei elävät! - -Miehet säikähtivät ja päästivät köyden käsistään. - -Roiskis! Samassa putosi äiti Kiljunen näyttämölle päälleen. Mutta -semmoisia ihmisiä Kiljuset olivat, ettei heille koskaan mitään vahinkoa -tapahtunut, ei nytkään. Äiti keikahti siitä istualleen ja sitten yhteen -kyytiin meni kaksi kertaa itsensä ympäri. - -Muita onnettomuuksia ei tapahtunut, mutta riittihän sekin jo yhden -kaupungin osalle. - -Tultuaan Turkuun joutuivat Kiljuset teatterilla kovan kurin alaiseksi. -Täällä oli vahtimestari, joka sanoi, että hän tietää kaikki asiat -paremmin kuin koskaan Kiljusen herrasväki. Kylläpä isä Kiljunen tästä -suuttui, sillä hänhän oli omasta mielestään maailman viisain mies. -Herrasväki piti neuvottelua ja päätti kostaa vahtimestarille. - -Ensimmäiseksi toimi Plättä. Ollessaan näyttämöllä kappaleen alussa hän -huomasi vahtimestarin seisovan näyttämön sivulla katsomassa heitä. -Plättä, joka, niinkuin tiedämme, oli ikäänsä katsoen hyvin väkevä -lapsi, konttasi vahtimestarin luo, tarttui äkkiä tämän kinttuihin -kiinni ja samassa oli mies kumossa. Hän kaatui näyttämön puolelle -yleisön suureksi ihastukseksi, ja Plättä sai aivan myrskyiset -kättentaputukset osakseen, kun ennätti vahtimestarin maatessa -näyttämöllä kiivetä hänen selkäänsä ja nousten siinä seisomaan rupesi -retkumaan. Vahtimestari nousi, Plättä siirtyi pitkin hänen selkäänsä ja -tuli viimein hänen hartioilleen ja lopulta pään päälle yhä siinä -retkuen. Vahtimestari ei uskaltanut liikahtaa peläten Plätän putoavan. -Äkkiä Plättä tuli vakavaksi ja lakkasi retkumasta. - -Mitä olikaan tapahtunut? Plättä oli kostanut. Vahtimestari oli lopulta -aivan märkä. Arvaahan, mistä hän oli vettä päähänsä saanut. - -Toisen näytöksen aikana heräsi Plätässä ajatus, jonka hän toteuttikin. -Vahtimestarilla oli kihara tukka ja tämä viekoitteli kovasti Plättää, -joka hyvin mielellään tarttui ihmisten tukkaan. Kun siis Plättä meni -pesään ja vahtimestari oli mennyt pesän sisälle ottaakseen Plätän -vastaan, tarttui Plättä hänen tukkaansa ja oikein lujasti tarttuikin. -Kuului hirveä hätähuuto, sillä kiharatukkaisilla on aina kovin arka -päänahka, ja kun vielä Plättä oikein täydellä voimalla tarrasi, niin -tuntuihan se. Vahtimestari ei muistanut enää, missä hän olikaan, vaan -koetti irtaantua Plätästä, ja silloin kaatua romahti koko uuni -näyttämölle ja vahtimestari oli jälleen yleisön katseltavana. Tietysti -Kiljuset eivät rientäneet ollenkaan hänelle avuksi, vaan antoivat hänen -yksinään suoriutua Plätästä. Ja sepä oli vaikeaa. Plättä tarrasi yhä -lujemmin kiinni. Vahtimestari ravisti päätään, Plättä heilui. Hän -kiskoi Plättää alaspäin, mutta Plättä kirkaisi niin, että koko teatteri -kaikui. Ei vahtimestari olisi päässyt tästä takkiaisesta irti, ellei -hän olisi keksinyt erästä hyvin sukkelaa tuumaa. Hän meni erääseen -kohtaan näyttämöllä, jossa hän voi tarttua sähkölankoihin käsillään, ja -antoi virran kulkea läpi ruumiinsa. - -Plättä tipahti aivan kuin omena puusta maahan saatuaan sähköiskun. - -Kolmannen näytöksen aikana oli vahtimestari päättänyt kostaa Kiljusen -herrasväelle. Ja hän keksi oikein oivallisen tuuman. Kun tässä -näytöksessä piti olla vesisaavi, johon Plätän piti mennä, niin hän -laittoi saavin pohjaan reiän ja siihen kiinnitti permannon läpi -näyttämöllä olevan palopostin letkun. Ja sitten hän asettui seisomaan -palopostin viereen pitäen kättään vesijohdon hanassa. Hän hymyili, -aijai, kuinka vahingoniloisesti hän hymyili! - -Mitään pahaa aavistamatta ryömi Plättä saaviin. Samassa väänsi -vahtimestari vesijohdon auki. Suuri suihku tuli äkkiä saavista ja nosti -mukanaan Plätän ilmaan. Ja tämän suihkun varassa Plättä pysyi kauan -aikaa korkealla. Mutta eihän äiti Kiljunen tällaista voinut katsella. -Hän ryntäsi näyttämölle, tarttui saavin pohjassa olevaan letkuun ja -suuntasi äkkiä suihkun vahingonilosta hymyilevää vahtimestaria kohden. -Vahtimestari koetti juosta pakoon, mutta aina vain paksu vesisuihku -osui häneen. Hän koetti juosta näyttämön poikki karkuun, mutta silloin -äiti suuntasi suihkun taas häneen, ja kun vahtimestari sattui olemaan -yleisön ja äiti Kiljusen välissä, meni suihku suoraan yleisöönkin. -Kylläpä siellä syntyi kirkuna ja parkuna, poru ja huuto, kun ihmiset -saivat täyden suihkun vasten kasvojaan. Äiti riensi katsomaan, mikä -hätä oli katsojien joukossa, pitäen letkun päätä kainalossaan. - --- Kääntäkää torvi toisaanne! huusivat ihmiset. - -Äiti totteli ja nosti letkun päätä hiukan ylöspäin, ja silloin suihku -osui ensimmäisellä rivillä olevien päälle. - --- Ei saa tänne suihkuttaa! huusivat nämä. - -Äiti nosti taas letkua ja silloin vesi meni toiselle riville. - -Luru huomasi viimein, mistä vesi tuli letkuun, meni sulkemaan hanan ja -yleisö pääsi rauhoittumaan. - -Vahtimestari oli karannut teatterista aivan kokonaan. Niin ainakin -luultiin, mutta se ei ollut totta, sillä hän oli mennyt keksimään uusia -keinoja kostaakseen. Ja viimeisessä näytöksessä hänen kostonsa -huomattiin. - -Äiti Kiljunen tuli näyttämölle lintuna. Hän ei ollut enää tahtonut -mennä roikkumaan nuorasta vaan hyppeli pitkin maata. Ja hän hyppeli -tällä kertaa aivan tavattomasti. Vahtimestari oli nimittäin kaikessa -salaisuudessa mennyt äiti Kiljusen vaatteiden luo ja oli pistellyt -hänen pukuunsa kuuluvan pyrstön aivan täyteen pitkiä nuppineuloja. - -Kun äiti Kiljunen siis hyppeli näyttämöllä yllään isä Kiljusen ohuet -alushousut, pistivät nämä nuppineulat oikein kovasti. Hän hyppäsi -korkealle, mutta mitä enemmän hän hyppi, sitä enemmän neulat pistivät -ja sitä enemmän hän taas hyppi. Yleisön mielestä se oli oikein korkeaa -taidetta, ja totta se olikin, sillä hän hyppi hyvin korkealle. -Ihmeellisimmän loikkauksen hän teki silloin, kun näytelmän mukaan isän -piti häätää lintu pois lyömällä tätä suurella luudalla, jolloin isä -Kiljunen läjäytti oikein voimansa takaa äiti Kiljusta pyrstöön. - -Näytännöstä oli aivan eri mieliä kaupungissa. Valtuusto kokoontui ja -päätti, ettei Kiljusen herrasväkeä enää koskaan päästetä kaupunkiin, -mutta siitä taas toiset suuttuivat ja sulkivat valtuuston -istuntohuoneeseensa, josta he eivät päässeet pois, ennenkuin -Helsingistä kaksi senaattoria oli saapunut heidät vapauttamaan. - -Hämeenlinnassa, jonne Kiljusen herrasväki tämän jälkeen saapui, oli -kaikki aivan rauhallista. Ei näytännön aikana tapahtunut mitään muuta -häiriötä, kuin että eräs vanha muija, joka oli teatterin siivooja, -tahtoi näytännön aikana mennä näyttämön läpi katsojien puolelle. Kun -näyttämölava oli korkealla, ei hän päässyt siitä hyppäämään alas; hän -istui sen vuoksi lavan reunalle ja alkoi siitä liukua, mutta Kiljusen -pojat riensivät auttamaan ja silloin sattuivat astumaan hänen -hameenliepeelleen, jolloin se jäi kiinni näyttämön lattiassa olevaan -naulaan. Kun siis muija hyppäsi alas, jäivätkin hameet ylös. Olipa -siinä hommaa, ennenkuin hänet oli päästetty vapaaksi. - -Lahdessa oli koko työväenyhdistys ottamassa Kiljusia vastaan, sillä kun -Plätän retkumista pidettiin jonkinmoisena kuvana eduskunnan toiminnasta -ja lahtelaiset vihasivat eduskuntaa, niin päättivät he kunnioittaa tätä -perhettä ja valitsivat Plätän yhdistyksensä kunniajäseneksi. Tämän -vuoksi Plättä esiintyikin näytännössä suuri punainen nauha kaulassaan -ja punaiset nauhat tossuissaan. Näytelmän lopulla hän seisoi keskellä -näyttämöä retkuen ja heiluttaen pientä punaista lippua kädessään. - -Mikkeli oli ainoa kaupunki, jossa ei tapahtunut yhtään mitään -erikoista, sillä eihän se ollut mitään merkillistä, että Luru ja Mökö -joutuivat riitaan keskenään ja jäivät näytännöstä pois, jolloin isä ja -äiti olisivat saaneet esittää heidänkin osansa. Koko näytelmän juoni -olisi ollut muutettava toiseksi, mutta isä Kiljunen löysi kaupungin -kadulta kaksi poikaa, jotka pahankurisuudessaan ehdottomasti -muistuttivat Mököä ja Lurua. Näiden kanssa pidettiin pieni harjoitus ja -selitettiin, mitä heidän piti tehdä. Pojat näyttivät hyvin oppivaisilta -ja isä oli tyytyväinen. - -Kun Plättä ensimmäisessä näytöksessä oli mennyt tynnyriin, niin nämä -uudet näyttelijät menivät katsomaan häntä. Tynnyri olikin avonainen -molemmista päistä. Kun siis toinen poika kurkisti toisesta päästä ja -toinen toisesta, tarrasi Plättä kummankin tukkaan kiinni. Pojat -nousivat säikähtyneinä pystyyn, jolloin yleisö sai nähdä merkillisen -näyn, tynnyrin, joka käveli neljällä jalalla. - -Nämä pojat karkasivat näytännöstä kokonaan pois. Kaikeksi onneksi -olivat Mökö ja Luru sillä välin sopineet keskenään ja palasivat, -jolloin heidän avullaan voitiin jatkaa näytäntöä. Tosin muutamat -sellaiset, jotka eivät oikein tunteneet Kiljusten perhesuhteita, -uskoivat, että heillä olikin yhteensä neljä poikaa ja että Mikkelissä -oli Plättä repinyt kahdelta pään irti ruumiista. Mutta he olivat tyhmiä -ihmisiä, jotka eivät tienneet, etteivät Kiljuset sentään voi niin -suuria ihmeitä tehdä, että repisivät päät irti toisiltaan. - -Kuopiossa, jossa pojat hyvin tunnettiin, oli heidän sinne päivällä -saapuessaan suuret urheilujuhlat Väinölänniemen urheilukentällä. Kun -teatteri, missä näytäntö annettiin, oli myös Väinölänniemellä, niin -menivät Kiljuset ensin katsomaan kilpailuja. Tällöin he ottivat -innoissaan niihin osaa. Luru voitti kaikki kilpailijat sadan metrin -juoksussa, sillä kyllähän Kiljusen pojat juosta osaavat. Mökö voitti -taas kahdensadan metrin juoksussa. Äiti Kiljunen otti osaa naisten -kilpajuoksuun ja herätti huomiota uudella juoksutavalla. Hän nimittäin -nosti hameensa polviin asti ja sitten puoliksi juoksi, puoliksi hyppeli -eteenpäin. Kuopion Reipas päättikin ottaa tämän uuden juoksutavan heti -ohjelmistoonsa. Isä Kiljunen otti osaa painiin, mutta joutui aina -alakynteen, vaikka hän koetti kamppaamalla kaataa vastustajansa. Plätän -kunniaksi järjestettiin sylivauvojen konttaus-kilpailu, jolloin Plättä -meni kuin mato eteenpäin. - -Kun siis illalla tuli näytäntö, oli väkeä teatterihuoneella aivan -tungokseen asti. Näytäntö oli oikeastaan Kiljusten juhlimista, sillä -savolaiset rakastavat juhlimista. Ensimmäisen näytöksen aikana tuli -valtuusto torvisoittokunnan kanssa lavalle. Plättä rupesi tietysti -retkumaan soiton tahdin mukaan, ja tämä nauratti niin kovasti -soittajia, että lopulta ei kukaan muu enää saanut ääntä torvestaan kuin -suurimman torven soittaja, sillä hän oli vanha mies, jolla oli monta -lasta, eikä hän siis vähääkään hämmästynyt Plätän retkumista. Kun torvi -sanoi aina vähän päästä kumealla äänellä: Puh, puh! niin Plättä siihen -väliin aina sanoi: Plät! - -Toisen näytöksen aikana tulivat urheilijat ja heittivät Kiljusia -ilmaan. Kolmannen näytöksen aikana kävi suometarlainen lähetystö ja -neljännen näytöksen aikana nuorsuomalainen, jolloin äiti Kiljunen -lintupuvussaan tuli heidän erikoisen juhlimisensa esineeksi. - -Laivalla he täältä läksivät Savonlinnaan. Kun siellä on kylpylaitos ja -siis paljon ulkomaalaisia, päättivät Kiljuset antaa näytännön -kylpylaitoksen juhlasalissa. - -Kaupungissa oli paljon venäläisiä ja nämä pitivät aivan tavatonta iloa -näytännössä, vaikka he eivät ymmärtäneet yhtään mitään Kiljusten -sanoista. He antoivat uudet nimet koko herrasväelle, nimittäin -Skrikunoffit, Pullaa he kutsuivat Bablushkaksi, Plättä, Mökö ja Luru -saivat pitää omat nimensä. Venäläisten kunniaksi isä Kiljunen järjesti -kappaleeseensa venäläisen tanssin. Ja kun venäläiset osaavat tanssissa -aivan kovasti hyppiä, niin arvaahan sen, että Kiljusten esitys -miellytti heitä tavattomasti. Kaikki nauroivat niin paljon, että -seuraavana päivänä moni oli kipeä pelkästä naurusta ja ylilääkärillä -oli paljon työtä heitä hoidellessaan. - -Vilkkaitten ihmisten seurassa ei tietysti Kiljusille voinut tapahtua -mitään odottamatonta, mutta toisin kävi heidän tultuaan Sortavalaan. -Kun näytäntö oli annettava kaupungintalolla, niin ilmoitti se herra, -joka omisti kaupungin sähkölaitoksen, ettei hän anna sellaiselle -roskajoukolle, kuin Kiljuset ovat, mitään valaistusta. - --- Mekö roskajoukko! huudahti isä Kiljunen. - -Ja hän suuttui niin, että tuli aivan punaiseksi. Ja sitten hän meni -tapaamaan tuota herraa, joka omisti sähkölaitoksen. - -Sähkötehdas oli sillä puolen kaupunkia, jota sanotaan Kymöläksi ja -jonne kaupungista päästään kapeaa puusiltaa myöten. Keskellä tätä -siltaa Kiljuset tapasivat sähkölaitoksen omistajan. - --- Saammeko sähköä vai emmekö? sanoi isä Kiljunen tiukasti. - --- Ette saa, kun minä kerran olen kieltänyt, vastasi toinen. Ja kun -minä sanon ei, niin se on ei! - -Silloin äiti Kiljunen suuttui vuorostaan ja löi tätä herraa korvalle. -Herra katsoi pitkään tähän laihaan naiseen ja ihmetteli, mihin paikkaan -hän tätä vuorostaan löisi. Mutta ennenkuin hän ennätti sitä tehdä, oli -äiti Kiljunen lyönyt jo toisen kerran. Herra horjahti kaidepuuta -vasten, niin ankara oli lyönti, mutta samassa hän oli tarrannut äiti -Kiljuseen kiinni ja molemmat menivät niin että molskahti veteen. Isä -Kiljunen hyppäsi heti jäljestä pelastamaan vaimoansa. Mökö ja Luru -hyppäsivät pelastamaan vanhempansa. Ihmisiä oli juossut suuret määrät -sillalle katsomaan tätä metakkaa. Kun he kaikki nojasivat kaidepuuta -vasten, niin ei se kestänytkään, vanha ja mädäntynyt kun oli, sellaista -painoa, vaan irtaantui ja neljäkymmentäyhdeksän -- niitä oli -neljäkymmentäyhdeksän tarkkaan laskettuna -- putosi veteen. Loiskahdus -oli niin kova, että se kuului kautta kaupungin, ja ihmisiä riensi -suuret määrät katsomaan, mikä oli hätänä. - -Olipa vedessä metakka. Äiti Kiljunen ei nimittäin vähääkään välittänyt -siitä, että hän oli vedessä, vaan täälläkin hän jatkoi tuon herran -kanssa tappeluaan. He menivät aina tuon tuostakin veden alle aivan -huppuun, nousivat taas purskuen pinnalle ja katosivat uudelleen. Pari -kertaa äiti Kiljunen iski niin kovalla vauhdilla juuri kun toinen -sukelsi veden alle, että hän teki oikein komean mukkelismakkeliksen -vedessä. Tietysti toiset veteen pudonneet koettivat erottaa näitä -tappelevia, mutta joutuivat siinä samassa yhteiseen metakkaan. Lopulta -vesi aivan kiehui. Ja sellainen kohina siinä oli, että kalat -pelästyivät, eikä sen jälkeen ole siitä lahdesta saatu muuta kuin aivan -pikkuisia kaloja, kaikki suuret karkasivat ainiaaksi sieltä pois. - -Lopulta kaupunkilaiset tulivat veneillä ja kokosivat ihmiset vedestä -pois. Kun oli päästy rannalle, kysyi äiti Kiljunen sähkölaitoksen -omistajalta oikein kiukkuisella äänellä: - --- Saammeko sähköä vai emmekö saa? - --- Vaikka juhlavalaistuksen, vastasi herra. - -Ja sanansa hän pitikin. Koko kaupungintalo loisti illalla täydessä -kirkkaudessa. Isä Kiljunen piti velvollisuutenaan ensin pitää puheen -yleisölle. Se oli hyvin lyhyt ja kuului näin: - --- On sanottu, että kansan tahto saa aikaan mitä tahansa, mutta se on -väärä lause. Kansan tahdon yläpuolella on Kiljusen herrasväen tahto! - -Ja silloin kaikki hurrasivat. - -Mutta kun sana tuli Joensuuhun, että Kiljusen herrasväen piti tulla -sinne, niin valtasi kaupungin asukkaat aivan täydellinen kauhu. He -huusivat, etteivät he millään muotoa tahdo sellaista joukkoa sinne -ollenkaan. Kun isä Kiljuselle tämä kerrottiin, vastasi hän ylpeästi: - --- Jääkööt sitten omaan pimeyteensä! - -Ja joensuulaiset saivat olla näkemättä Kiljusen herrasväen -näyttelemistä. - -Jos joensuulaiset olivat olleet tyhmiä eivätkä olleet käsittäneet, mitä -suurta taidetta heille tarjottiin, niin kyllä viipurilaiset sen sijaan -tämän arvon täydelleen tajusivat. He tajusivat kunnian, mikä Kiljusten -tulon kautta tuli kaupungin osaksi, mutta myös vaaran. Hovioikeus, -jolla oli ollut paljon vaikeita asioita selvitettävänä, tuli joukolla -asemalle, sillä he tahtoivat nähdä sen olennon, joka osasi kietoa -itsensä lankoihin ja niistä sitten jälleen päästä vapaaksi. He olivat -kuulleet Plätän esiintymisestä Helsingissä ja uskoivat, että -näytelmässä esiintyisi tuo sama kohta. Kaupungin sotaväki oli aseissa -ja Kolikkoinmäen kanuunat käännetyt kaupunkia kohden. Teatterin pihalla -odotti palokunta aivan valmiina ruiskuineen ja tikapuineen. - -Teatterissa juhlittiin Kiljusia yhtämittaisella laululla. Kun Plättä -nousi tynnyristä, niin laulettiin "Herää Suomi". Ja kun yleisö oli -laulanut: - --- Herää Suomi, niin loppuu yö, nouse jo pois jalopeura! - -Silloin Plättä hihkaisi ilosta ja laulu meni kaikilla odottamatta -hiukan viistoon. - -Pulla luuli jalopeuralla tarkoitettavan häntä ja oli hyvin ylpeä, mutta -siinä se oli aivan väärässä, sillä ei kukaan ajatellut nyt Pullaa. - -Kun Plättä toisessa näytöksessä meni pesään, lauloi yleisö? Syttynyt on -sota julma! - -Kolmannessa näytöksessä vesisaavi sai yleisön laulamaan: - --- Kuss' aallot Laatokan vuorihin lyö! - -Mutta kun viimeinen näytös tuli, jossa äiti Kiljunen lintuna tahtoi -ryöstää Plätän, niin ei innostuksella ollut enää mitään rajoja, kaikki -huusivat: - --- Plättä on meidän kauppamme, jonka Pietari tahtoo anastaa! - -Lähtö kotia kohden oli suurenmoinen. Asemalla oli tungokseen asti väkeä -ja kaikki hurrasivat. - -Matkalla isä Kiljunen pidätti junan jokaisella asemalla ja pysäkillä -ottaakseen vastaan lähetystöt, jotka saapuivat Kiljusia tervehtimään. - -Kun he, junan viivyttyä kahdeksan tuntia yli määräajan matkallaan, -viimein saapuivat kotiasemalleen, sanoi isä Kiljunen: - --- Nyt me olemme saaneet nähdä, että me olemme oikea kuva tästä -kansasta. Paljon touhua, hyvin paljon touhua. Siksi meistä pidetään. - -Mutta viisaat sanoivat, että hänen olisi pitänyt lisätä: - --- Paljon touhua ja suurta itserakkautta! Paljon touhua ja vähän -tulosta! - -Mutta sellaista ei isä Kiljunen osannut ajatellakaan. Hän oli hyvin -tyytyväinen, kun näyttelijät pyysivät senaatilta apurahaa, voidakseen -tehdä näytelmätaiteellisia tutkimuksia Kiljusen herrasväen johdolla. - -Vähitellen ihmiset unohtivat Kiljuset ja heidän näytäntönsä, mutta -eduskunta sai pitää heistä muistona nimen: Retkulaiset! Ja tätä nimeä -käytettiin aina silloin, kun he touhusivat turhaan ja retkuivat -asioissa samalla kohtaa pääsemättä koskaan sen pitemmälle. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kiljusen Plättä, by Jalmari Finne - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KILJUSEN PLÄTTÄ *** - -***** This file should be named 56031-8.txt or 56031-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/6/0/3/56031/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/56031-8.zip b/old/56031-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a8a4c0f..0000000 --- a/old/56031-8.zip +++ /dev/null |