diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 18:54:13 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 18:54:13 -0800 |
| commit | 12bb35744f35f32a282dce5314c673d4cdf6e004 (patch) | |
| tree | 33ba4ea233f607535a5ba59e958d6fc0fb8bddd0 | |
| parent | 796dc33773d1c4374ad88673cc47b2e23cd0b966 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55944-8.txt | 2231 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55944-8.zip | bin | 38637 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2231 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..e7f2029 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #55944 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55944) diff --git a/old/55944-8.txt b/old/55944-8.txt deleted file mode 100644 index a0b0716..0000000 --- a/old/55944-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2231 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Kiljusen herrasväen uudet seikkailut, by Jalmari Finne - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Kiljusen herrasväen uudet seikkailut - -Author: Jalmari Finne - -Release Date: November 12, 2017 [EBook #55944] - -Language: Finnish - -Character set encoding: iso-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KILJUSEN HERRASVÄEN UUDET *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -KILJUSEN HERRASVÄEN UUDET SEIKKAILUT - -Kirj. - -Jalmari Finne - - - - - -Helsingissä -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1916. - - - - -SISÄLLYS: - -Kun Kiljusista piti tehtämän elokuvia -Kiljusen poikain posetiivi ja marakatti -Kun Kiljuset leipoivat -Kun Kiljuset olivat ravustamassa -Kiljusen herrasväen kukko -Kiljusen pojat koulussa -Kiljusen poikien jouluaatto - - - - -Kun Kiljusista piti tehtämän elokuvia - - -Kankkusen suuri elokuvayhtiö tahtoi ottaa Kiljusista elokuvia -näytelläkseen sitten niitä ympäri maata. Käännyttiin suorastaan -herrasväen puoleen ja pyydettiin heitä esiintymään. Arvaahan sen, että -nämä ilahtuivat aivan tavattomasti tällaisesta huomaavaisuudesta. He -vakuuttivat, että kyllä he tekevät kaiken, mitä käsketään ja lupaavat -olla niin hiljaa kuin mahdollista. Mutta eihän se laisinkaan ollut -tarkoitus. Heille selitettiin, että heidän piti juuri nimenomaan pitää -kiirettä ja touhua. Kyllähän he sellaiseenkin suostuivat aivan -mielellään. - -Kun sitten herra Kankkunen pyysi heitä esiintymään muutamissa kaikkein -tunnetuimmissa seikkailuissaan, niin isä Kiljunen lausui: - --- Minä en ymmärrä, mitä te niitä tahdotte kuvata, eihän niissä ole -mitään erikoista, on vain meidän herrasväen tavallista elämää. - -Siinä sitten puheltiin ja päätettiin, että kuvattaisiin ensiksi heidän -ensimmäinen Helsingin matkansa. Tämän päätöksen tehtyään läksi herra -Kankkunen hommaamaan kaikki valmiiksi. - -Kun Helsingissä levisi tieto, että Kiljusista tehdään siellä elokuva, -niin syntyi tavaton levottomuus. Valtuusto kokoontui erikoiseen -istuntoon, jossa vallitsi aivan myrskyinen mieliala. Valtuusto ei -mitenkään tahtonut suostua koko hommaan, pitäen sitä suorastaan -yleiselle turvallisuudelle vaarallisena. - -Asiasta neuvoteltiin poliisilaitoksen, maaherran ja valtioneuvoston -kanssa. Päätökseksi tuli, että ennenkuin mitään elokuvausta sallitaan -Kiljusen herrasväestä, olisi Helsinki ensin tyhjennettävä asukkaista. -Ja nyt kaikki herrat ryhtyivät laskemaan, mitä tämä tällainen homma -tulisi maksamaan. - -Tänä aikana Kiljusen herrasväki valmistui tehtäväänsä ja urheili joka -päivä, ollakseen oikein ketteriä. Isä Kiljunen opetteli hyppäämään -korkeushyppyä. Hän saavuttikin viimein siinä sellaisen taituruuden, -että hän voitti kaikki Suomen ennätykset ja näytti jo melkein siltä, -että maailmanennätyskin olisi vaarassa. Äiti Kiljunen harjoitti sadan -metrin juoksua. Pihalle laitettiin sileä rata häntä varten ja täällä -nähtiin hänen nyt ravaavan puettuna aivan samanlaiseen urheilupukuun -kuin Hannes Kolehmaisellakin on. Ja hän juoksi lopulta sellaisella -nopeudella, että urheilumaailmassa se alkoi herättää huomiota ja -päätettiin pyytää äiti Kiljunen ottamaan osaa seuraaviin Helsingissä -pidettäviin kansainvälisiin kilpailuihin. Äiti Kiljunen oli hyvin ylpeä -ja sanoi: - --- Kun minä sinne tulen, niin kyllä minä annan päihin kaikille sadan -metrin juoksijoille. - -Tämä uhkaus tuli tietoon urheilumaailmassa ja herätti suurta -levottomuutta. - -Tänä aikana olivat herrat laskeneet, mitä Helsingin tyhjentäminen -tulisi maksamaan, ja kun oli kuultu rautatiehallituksen mielipidettä -siitä, voisiko saada niin paljon junia ja mitä ne tulisivat maksamaan, -niin ilmoitettiin, että menot nousisivat kahteenkymmeneen miljoonaan. -Tähän ei laskettu niitä menoja, jotka syntyisivät siitä, että koko -sotalaivasto varmuuden vuoksi oli tuotava Helsingin satamaan. - -Herra Kankkunen kiljaisi melkein yhtä kovaa kuin Kiljuset, kun hän sai -tämän tietää. Eihän millään tavalla voitu maksaa niin suuria menoja! - -Täytyi tehdä muutos ohjelmassa ja kuvata jotain toista kohtaa Kiljusten -elämässä. Olihan olemassa Kiljusen poikien syntymäpäivä. Sehän kelpasi -hyvin elokuviin. - --- Mutta ensin tarvitaan kahdeksansataaseitsemänkymmentäkuusi kissaa, -sanoi isä Kiljunen, joka varsin hyvin muisti sen metakan, minkä -kissalauma oli hänen pihallaan saanut aikaan. - -Herra Kankkunen pani ilmoituksen lehtiin ja lupasi maksaa kymmenen -markkaa kissasta. Tuotiin yksi hyvin laiha kissa. Eihän sillä voitu -mitään saada aikaan. Täytyi luvata enemmän. Vasta kun oli ilmoitettu -maksettavan kaksikymmentäviisi markkaa mirristä, alkoi saapua -vastauksia. Herra Kankkunen päätti tyytyä kahteensataan kissaan, sillä -maksoihan sekin jo hänelle 5000 markkaa. Yleisö saisi sitten kuvaa -katsellessaan kuvitella näkevänsä niitä yli kahdeksansataa. Ja kun -kissat kuitenkin juoksisivat hirveää kyytiä, niin eihän kukaan -ennättäisi laskea, kuinka monta niitä oli. - -Ennenkuin kuitenkaan oli päästy harjoittamaankaan kuvien ottoa, syntyi -kova metakka ja jupakka sanomalehdissä. Eräs kirjoitti, että Kiljusista -ei saisi ottaa kuvia, toinen vastasi siihen hyvin terävästi, että se -oli herra Kankkusen oma asia, hänellä täytyi olla oikeus siihen. -Sanomalehdissä oli yhä enemmän kirjoituksia tästä asiasta. Viimein -sekaantuivat siihen yliopiston professoritkin, jotka aina tahtovat -kaikessa sanoa viimeisen sanan. Valittiin sovintotuomari ja tämä -määräsi, että Kiljusista saa ottaa kuvia. - -Olipa se jännittävä päivä, jona vihdoin viimeinkin alettiin ottaa -Kiljusista elokuvia. Kissat olivat saapuneet ja niitä varten oli -laitettu erikoinen häkki pihalle, jotta eivät pääsisi karkaamaan. Herra -Kankkunen oli saapunut kahden apulaisen kanssa ja he olivat tuoneet -mukanaan valokuvauskoneen, millä elokuvia otetaan. - -Kiljuset olivat aivan tavattomassa jännityksessä, sillä nythän heidän -maineensa tulisi leviämään kautta maan, kun heidät saataisiin nähdä -elokuvina. Isä ja äiti harjoittelivat suuren koivun ravistamista, jotta -oikein jaksaisivat kissoja pudottaa, kun ne siihen ensin olivat -kiivenneet. Pojat huusivat niin, ettei variksia näkynyt missään monen -kilometrin päässä, niin ne olivat säikähtyneet. Pullakin oli hiukan -hermostunut. Se kävi aina silloin tällöin sen häkin luona, missä kissat -olivat, niille haukkumassa. Mutta kissat päästivät aina sellaisen -vimmatun vihaisen naukunan, että Pullan selkäpiitä karmi ja karvat -nousivat pystyyn. - --- Onko kaikki reilassa? kysyi herra Kankkunen, joka oli asettanut -jokaisen oikealle paikalleen. - --- Kyllä ollaan, vastasi isä Kiljunen. -- Alkakaa vain konetta veivata! - -Toinen Kankkusen apulainen asettui valokuvauskonetta veivaamaan, toinen -meni kissanakin luo päästääkseen ne määrätyllä hetkellä irti. Hänen -kädessään oli revolveri, jolla hän säikyttäisi kissat liikkeelle. - -Konetta alettiin veivata, ja Kiljuset, jotka seisoivat talonsa kuistin -edessä, huitoivat käsiään ja koettivat olla niin vilkkaita kuin -mahdollista. - --- Päästä kissat irti! karjaisi Kankkunen. - -Häkin luona oleva mies avasi sen. Ei ainoakaan kissa lähtenyt -liikkeelle. - --- Eivät ne lähde häkistä! huusi hän Kankkuselle. - --- Laukaise pyssy! kiljaisi tämä. - -Pyssy laukaistiin ja silloin kissat karkasivat pihalle. - -Pulla, joka muisti varsin hyvin, miten hän silloin oli ajanut niitä -takaa, kun kissoja oli ollut kahdeksansataaseitsemänkymmentäkuusi, -hyppäsi kissoja vastaan. Mutta silloin tapahtui jotain aivan -odottamatonta! Nämä kissat eivät olleetkaan samanlaatuisia kuin ne -entiset, vaan ryntäsivät vihaisina ja hännät pystyssä Pullaa kohden. -Tämä vinkaisi pahasti, veti hännän koipiensa väliin ja korvansa -luimuun. Sitten se lähti menemään huimaavaa vauhtia pakoon. Kissat -tietysti oikein laumalla jälestä. - -Pulla meni Kankkusen turviin. Tämä parkaisi pahasti ja meni -valokuvauskoneen luokse pakoon huutaen sen käyttäjälle: - --- Veivaa, veivaa! Tästä tulee hyvä kuva. - -Ja apulainen veivasi. Samassa oli Pulla hänen kintuissaan ja heti -paikalla myös kissalauma. Kankkunen ja hänen apulaisensa hyppäsivät -valokuvauskoneen päälle turvaan. Eihän se kestänyt sellaista painoa, -vaan meni niin että rasahti murskaksi. - -Tätäpä kissat säikähtyivät ja kääntyivät toisaanne Pullan juostessa -heidän edellään. Nyt ne kaikki ryntäsivät Kiljusia kohden, jotka -riensivät hätään. Isä Kiljunen kaatui keskelle kissakasaa ja olisi -varmaankin prässännyt niistä muutamia aivan liiskoiksi, elleivät kissat -olisi livahtaneet alta pois. Äiti Kiljunen sai hameittensa alle pari -kissaa ja hyppi kuin hullu ilmaan huutaen kauhusta. Pojat menivät -mukkelismakkelis kumoon ja kierielivät kissakasassa. - -Kissalauma ryntäsi talon seinän vieressä oleville tikapuille ja nousi -katolle, jonka harjalle ne asettuivat riviin ja aloittivat oikean -kissaserenaadin. Pulla oli mennyt talon kellarinluukusta sisään ja -kurkisti peloissaan nähdäkseen, missä kissat olivat. - -Kun Kankkunen viimein nousi maasta ja katseli, minne kissat olivat -kadonneet, sanoi hän hyvin surkealla äänellä: - --- Tämähän on aivan sekaisin. Missä ne kissat ovat? - --- Tuolla katolla, huusi Mökö. - --- Tulkaa alas sieltä, niin koetamme uudestaan! huusi Kankkunen -kissoille. - -Mutta nämä eivät yhtään välittäneet hänen sanoistaan. - --- Kis, kis, kis, kis, houkutteli hän. - -Kissat päästivät oikein moniäänisen naukunan. - --- Eivät ne sieltä tule enää alas, eivät ainakaan kuvattaviksi, sanoi -isä Kiljunen, joka aina oli viisas ja huomasi asian oikean laidan. - --- Meidän täytyy kai sitten jättää tämä kuva kokonaan ottamatta, sanoi -Kankkunen. -- Ryhtykäämme sen sijaan tervasaunaan. - -Uusi valokuvauskone tuotiin, saunasta haettiin tervaa ja höyheniä. - --- Joko meitä taas aletaan maalata? kysyi Luru. - --- Tietysti, vastasi äiti Kiljunen. -- Riisukaa päähänne, niin minä -sivelen sudilla teitä. - -Mutta sitäpä pojat eivät laisinkaan halunneet. He muistivat niin -erinomaisen hyvin sen kerran, jolloin olivat tervanneet itsensä ja -sitten tulleet höyhenisiksi ja kuinka heistä sitten oli höyheniä -kynitty sekä ruumiinsa viimein hiekalla ja harjalla pesty puhtaiksi. Ei -heillä ollut mitään halua ryhtyä uudelleen sellaiseen kiusaan. - --- Emme me tule sellaiseen! huusivat he. - -Ja molemmat läksivät juoksemaan pakoon. - --- Ottakaa kiinni, huusi Kankkunen, -- sillä muuten ei kuvista tule -mitään. - --- Kyllä otetaan, sanoi isä Kiljunen. -- Juokse sinäkin, mamma! - -Äiti Kiljunen läksi nyt ajamaan poikia takaa. Sepä vasta oli menoa. -Äiti Kiljunenhan oli harjoitellut juoksua ja tullut erinomaisen -ketteräksi. Hän juoksi pää kolmantena jalkana eteenpäin. Jo tuli hän -aivan Mökön lähelle, joka lihavana ei jaksanut juosta samaa kyytiä kuin -laiha Luru. Jo oli hän saamaisillaan pojasta kiinni, jo kuroitti -kätensä tätä kohden, kun Mökö samassa äkkiä väistyikin syrjään. Oikein -jysähti, kun äiti Kiljunen meni suulleen maahan. - -Hän nousi siitä kuitenkin heti ja naama aivan multaisena sylki suustaan -roskia. Ja sitten hän taas ryntäsi eteenpäin. - -Isä Kiljunen seisoi keskellä pihamaata ja huusi: - --- Ottakaa kiinni, ottakaa kiinni! - -Hän ei juossut, mutta hyppeli sen sijaan paikallaan niin korkealle kuin -suinkin jaksoi. - -Pojat kiersivät taloa ja äiti heidän jäljessään. He tulivat tikapuiden -kohdalle ja kiipesivät ketterästi katolle. Siellä olivat kissat -harjalla istumassa. Nämä säikähtyivät aivan tavattomasti ja läksivät -ravaamaan pitkin kattoa poikien tieltä pakoon. Äiti Kiljunen kiipesi -jäljestä ja sitten isä ja sitten Kankkunen ja sitten toinen apulainen -ja sitten toinen apulainen. - -Kissat luulivat, että heidän käy oikein hullusti, ja alkoivat etsiä -pakotietä. Pojat näkivät vanhempiensa ajavan heitä takaa sinnekin ja -etsivät hekin pakotietä. Osa kissoista ymmärsi mennä uuninpiipusta -sisään ja sieltä ne pudottivat itsensä alas, jolloin ihan nokisina -tulivat huoneisiin. Isä Kiljunen kadotti jalansijan ja alkoi kieriä -pitkin kattoa pudoten viimein niin että maiskahti pihalle. Äiti hyppeli -katolla, kieri aina vähän matkaa, mutta sai taas kiinni, kieri -uudestaan, nousi taas, kieri vielä kerran ja silloin meni niin alas, -että viimein joutui räystään kohdalle, tarttui siihen ja jäi -roikkumaan. Ja kuinka hän kiljui! Arvaahan sen, että hän kiljui. Isä -Kiljunen näki sen alhaalta ja tahtoi auttaa vaimoaan. Hänhän oli -opetellut hyppimään. Nyt hän meni vähän matkan päähän, otti vauhtia ja -sitten hyppäsi ilmaan. Hän pomppasi oikein korkealle, tarttui äiti -Kiljusen kinttuihin kiinni, ja roiskis olivat molemmat maassa. Ihme ja -kumma, etteivät he loukanneet itseään. - -Mökö ja Luru olivat sillä välin menneet talon toiselle puolelle ja -sieltä tipauttaneet itsensä maahan. Ne kissat, jotka olivat jääneet -katolle, alkoivat kiivetä nurkkia myöten alas. - -Siinä oli sellainen hätä ja uho, että oikein piti ihmetellä. Kun -Kankkunen viimein apulaistensa kanssa pääsi alas katolta, ei poikia -enää ollutkaan näkyvissä. Eihän mitään elokuvia voitu ottaa, kun kaksi -niin tärkeää Kiljusen herrasväen jäsentä, kuin Mökö ja Luru, olivat -poissa. Koko puuha sai siis jäädä sikseen, ja sen vuoksi ei ole -olemassa mitään elokuvia Kiljusen herrasväestä. - - - - -Kiljusen poikain posetiivi ja marakatti - - -Kiljusen pojat olivat kerran nähneet maata kiertävän -posetiivinsoittajan, jolla oli marakatti, ja olivat tämän miehen -huomanneet ansaitsevan hyvin paljon rahaa. Monta kertaa he olivat -sanoneet toisilleen: - --- Olisipa meilläkin posetiivi ja marakatti, niin kyllä me rikkaiksi -tulisimme. - -Sattuipa kerran niin, että isä ja äiti Kiljunen olivat menneet koko -päiväksi kylään ja pojat vain olivat kotona. Silloin tuli sinne -posetiivinsoittaja, joka kävelemisestä väsyneenä meni vajaan nukkumaan -ja pyysi poikia sillä välin pitämään huolta hänen soittokoneestaan. - -Pojissa heräsi heti ajatus lähteä miehen nukkuessa kylään posetiivia -soittamaan. - --- Mutta meillä pitäisi olla marakatti! sanoi Luru. -- Ellei meillä ole -marakattia, niin ei kukaan anna meille rahaa. Marakatti meidän pitää -saada. - --- Tehdään Pullasta marakatti, sanoi Mökö. - --- Ei siitä tule marakattia, kyllä se pysyy koirana, sanoi Luru. - --- Ole sinä sitten marakattina, sanoi Mökö. - --- Tunteehan jokainen minutkin, huomautti Luru. - --- Ei tunne, jos muutamme sinut jollain tavalla, vakuutti Mökö. - --- Millä tavalla muutamme? kysyi Luru. - --- Laitamme sinut mustaksi ja karvaiseksi, sanoi Mökö, -- silloin ei -kukaan sinua tunne Luruksi. - -Ei Luru ensin tahtonut mitenkään suostua, mutta kun Mökö vakuutti, että -hän saa kaksi kolmannesta voittorahoista, suostui hän viimein. - -Ja nyt ruvettiin Lurusta tekemään marakattia. Ensin hän riisui itsensä -aivan alasti, sitten tuhrittiin hänet hiilillä aivan tummaksi. Mökö -katseli veljeään ja sanoi: - --- Kyllä sinä nyt olet marakatin värinen, mutta sinä et ole karvainen -vielä. Ei kukaan sinua vielä uskoisi marakatiksi. - --- Laitetaan karvat, sanoi Luru, joka jo oli alkanut tuumaan innostua. - --- Mistä me niitä saamme? kysyi Mökö. - --- Navetassa olen nähnyt lehmänkarvoja, otetaan niitä, lausui Luru. - -He menivät sinne. Aivan oikein, siellä oli suuret määrät lehmänkarvoja. - --- Mutta millä me saamme nämä kiinni sinun ruumiiseesi? kysyi Mökö. - --- Me panemme liimalla, lausui Luru. - --- Eikö tervalla olisi parempi? kysyi Mökö. - --- Minä en ota enää tervaa ruumiiseeni! sanoi Luru muistellen sitä -kertaa, jolloin hän oli ollut tervasaunassa. -- Se ei lähde ruumiista. - -Mökö etsi liimapannun ja meni keittiöön valmistamaan liimaa, Lurun -jäädessä navettaan piiloon, jotta palvelijatar ei sattuisi häntä -näkemään ja jollain tavalla estäisi heitä hommassaan. - -Mökö keitti liimaa ja tuli navettaan. Kyllähän sen avulla saatiin -karvat Lurun ruumiiseen kiinni istumaan. Ne kiinnittyivätkin oikein -lujaan, ja kun heillä ei ollut mitään kiirettä, niin he joutivat -panemaan karvat oikein huolellisesti kiinni. - --- Kyllä sinä nyt olet marakatin näköinen, sanoi Mökö katsellen -veljeään. -- Mennään nyt ansaitsemaan rahaa. - --- Mutta minullahan ei ole häntää, sanoi Luru. -- Minä en tule -miksikään hännättömäksi marakatiksi, en millään ehdolla! - --- Mutta kun emme saa häntää niin täytyy sinun tulla hännättömänä, -sanoi Mökö, joka piti veljensä vaatimusta aivan liian suurena. - --- Katsohan, onko navetan ylisillä vielä se vanha lehmännahka, sanoi -Luru. -- Siitä saamme hännän. - -Mökö meni etsimään ja löysi vanhan lehmännahan, leikkasi siitä hännän -irti ja nyt ryhdyttiin sitä kiinnittämään Lurun ruumiiseen siihen -paikkaan, johon se kuului. Ensin pantiin liimaa ja sitten koetettiin -häntää kiinnittää, mutta se ei ottanut tarttuakseen. Viimein, kun Mökö -kauan aikaa oli kädellään painanut häntää kiinni, pysyi se siinä, ja -molemmat läksivät liikkeelle. Jonkin aikaa astuttuaan katsoi Luru -taakseen ja huusi: - --- Odota vähän, häntä jäi! - -Häntä oli irtaantunut. Kun he nyt tuumivat tapaa, millä sen saisivat -pysymään kiinni, keksi Luru itse oivallisen keinon. Hän antoi sutia -määrättyyn paikkaan oikein runsaasti liimaa, pani sitten hännän -paikalleen ja istui sen päälle. Ja onnistuipa se viimein. Häntä jäi -kuin jäikin aivan lujaan istumaan. - --- Nyt olemme valmiit, sanoi Mökö. - --- Mennään nyt, sanoi Luru. - -Mökö otti posetiivin selkäänsä, ja Luru käveli hänen rinnallaan -nelinkontin, kaulassaan nuora, joka oli sidottu Mökön käsivarteen -kiinni. - -Mökö katseli veljeään. - --- Sinä olet oikeastaan liian iso marakatiksi, sanoi hän. -- Ei noin -suuria marakatteja ole. - --- No, sitten minä olen paviaani, sanoi Luru tyynesti. - --- Se on oikein, lausui Mökö. -- Paviaaniksi sinä olet oikein sopiva. -Ja sellaista elävää ei vielä koskaan olekaan kuljetettu posetiivin -mukana. - -Kylän koirat ensimmäisinä lausuivat Kiljusen pojat tervetulleiksi. Ne -oikein vinkaisivat ilosta nähdessään sellaisen olennon, miltä Luru -näytti. Luru ihmetteli ensin hiukan, minne menisi pakoon, ja päätti -sitten tehdä samoin kuin oli nähnyt marakattienkin tekevän. Hän kiipesi -posetiivin päälle, jota Mökö kantoi selässään. Arvaahan sen, että Mökö -ei suinkaan mielellään kantanut näin raskasta taakkaa. Olihan siinä -toinenkin pula. Koirat hyppelivät hänen ympärillään ja koettivat saada -kiinni Lurusta, joka istui posetiivin päällä ja irvisteli koirille. -Mökölle tuli jo hätä käteen, hän alkoi huutaa apua. - --- Hyvät ihmiset, auttakaa! huusi hän. -- Viekää pois nuo koiranne, -sillä muuten ne syövät minun paviaanini. - -Kyläläiset tulivat avuksi, ajoivat koirat pois, ja nyt sai Mökö ruveta -näyttämään ihme-eläväänsä. Luru kiipesi posetiivin päältä pois ja -nelinkontin käveli maassa, silloin tällöin nousten istumaan. Ja Mökö -veivasi posetiiviaan. - -Kylläpä kyläläiset olivat ihmeissään katsellessaan tätä uutta eläintä. -Että se oli samaa sukua kuin marakattikin, sen he heti huomasivat, -sillä olihan heidän muistissaan aivan selvänä se eläin, jota joku aika -takaperin muuan posetiivinsoittaja oli kuljettanut. Mutta näin suurta -he eivät koskaan olleet nähneet. - --- Syökö se mitään? kysyi eräs hyväsydäminen emäntä. - --- Kyllä se syö, jos sille annetaan, vastasi Mökö. - -Emäntä antoi leipäpalasen Lurulle, joka alkoi kalvaa sitä apinoitten -tapaan. Nyt kiiruhtivat toisetkin tuomaan mikä mitäkin Lurulle -syötäväksi, ja tämä söi. Mökön kävi hiukan kateeksi, kun Luru sai niin -paljon sokeria, mutta hän oli siksi viisas, ettei pyytänyt mitään -veljeltään, jotta tämä ei olisi ruvennut puhumaan ja sillä tavalla -olisi pilannut kaiken. - -Lurulla oli oikein hauska leikkiessään paviaania. Hän hyppeli ympäri, -kiipeili Mökön niskaan ja posetiivin päälle, heitteli lapsia pienillä -kivillä, kun nämä tarjosivat niitä hänelle ruokapalojen sijasta, mörisi -ja murisi, irvisteli ja silloin tällöin raapikin itseään, vaikka hän -pian tästä hommasta luopui, kun huomasi raapiessaan suuren karvatukon -lähtevän irti. - -Ja rahaa he saivat runsaasti. Kun pojat olivat kylän jättäneet ja -tulleet sen ulkopuolelle, istuivat he tien viereen laskemaan, paljonko -olivat saaneet. Rahaa oli yhteensä kuusi markkaa. - --- Siitä on minun neljä ja sinä saat kaksi, sanoi Luru. - --- Kolme minun pitää saada niinkuin sinunkin, sanoi Mökö. - --- Eipäs! Alussa sovittiin siitä, että minä saan apinana olostani kahta -vertaa enemmän kuin sinä saat. - --- Mutta silloin en tiennyt, että saisin kantaa sinua posetiivin -päällä, sanoi Mökö. - -On aivan häpeällistä kuvata sitä riitaa, joka syntyi veljesten välillä. -Tähän asti he aina olivat eläneet suuressa sovussa, mutta nyt se -loppui. He olivat viimein aivan selvästi tukkanuottasilla. Tappelun -tuoksinassa Mökö sattui kiskaisemaan Lurun hännästä, jolloin se läksi -irti. Ja tällä veli nyt antoi Lurulle oikein kelpolailla selkään. - -Kun Luru ruumistaan pidellen istui koukussa maassa, heitti Mökö hänen -päälleen hännän ja sanoi: - --- Pidä häntäsi! Minä en tahdo enää olla sinun kanssasi missään -tekemisissä. - -Hän meni eikä jättänyt veljelleen ropoakaan, otti posetiivin selkäänsä -ja läksi astelemaan kotiaan kohden. - -Luru oli jäänyt marakatinpuvussaan yksinään keskelle maantietä. Kun -Mökö oli kadonnut näkyvistä, läksi hänkin astumaan kotiaan kohden. -Hännän hän otti kainaloonsa sanoen: - --- Äiti on sanonut, ettei saa jättää mitään ajelehtimaan sinne ja -tänne. Otetaan siis häntä kotiin, koska se sieltä on tuotukin. Ja -voihan tämä olla hyvänä aseena, jos vaara sattuu tulemaan. Tällä voi -läiskiä niin paljon kuin tahtoo. - -Vaikka Luru olikin näin urhoollisella mielellä, niin kylää -lähestyessään hän alkoi pelätä. Hän oli merkillisessä asussaan, ja -kylässä oli koiria. Puhumattakaan lapsista, jotka saattoivat ehkä olla -vielä koiriakin pahempia kiusanteossa. - -Hän kääntyi siis toiseen suuntaan ja läksi kiertämään kylää. Sen -laidassa oli synkkä metsä, jonne hän joutui. Vähän matkaa kuljettuaan -hän kohtasi ketun. Tämä katsoi hyvin pitkään Luruun, lähestyi sitten -varovaisesti ja päästi kummallisen äänen, josta Luru ei oikein päässyt -selville, oliko se ystävyyttä vai vihaa ilmaiseva. Kettu tuli yhä -lähemmäksi, ja kaikista sen eleistä päättäen uskoi Luru viimein, että -se oli häneen ihastunut. Kettu keikutti ruumistaan Lurun edessä, meni -sitten vähän matkaa eteenpäin, pysähtyi, kääntyi ja näytti odottavan. - --- Mitä sinä tahdot? kysyi Luru. -- Pitääkö minun tulla mukanasi? - -Kettu säpsähti vähän ääntä. Se palasi hiljalleen Lurun luo, haisteli -häntä ja tutki joka puolelta. Sitten se jälleen iloisesti äännähteli ja -meni vähän matkaa, pysähtyi, kääntyi ja heilutti häntäänsä. Luru läksi -sitä seuraamaan. Kettu kulki jonkin matkaa, kunnes he saapuivat erään -aukon kohdalle, joka johti ketun pesään. Sinne kettu pujahti, ja Luru -kumartui katsomaan aukosta. Sieltä tuli vastaan hyvin paha haju. - --- En minä tuonne mene, päätti Luru. - -Kettu palasi vähän ajan perästä ja katsoi hyvin moittivasti Luruun, -heilutti häntäänsä ja meni taas aukosta sisään. - --- Kyllä se tahtoo minuakin sinne, mutta minä en mene, arveli Luru. - -Ja silloin hänessä heräsi ajatus tappaa kettu. Sehän oli petoeläin, -joka oli kylästä varastellut kanoja. Sen surmaaminen oli hyvätyö, ja -sitäpaitsi saisi sen turkista rahaa. - -Hän odotti vähän aikaa. Kettu pisti päänsä aukosta esiin. Luru veti -kätensä sen päätä kohden aivan kuin hyväilläkseen, ja sitten hän äkkiä -kietoi irti olevan häntänsä sen kaulan ympäri ja kuristi oikein kovaa. -Siihenhän kettu kuolla kupsahti. - -Luru otti ketun selkäänsä ja läksi astelemaan kotiaan kohden. Vaikka -Mökö olikin vienyt kaikki hänen rahansa, niin olihan hänellä sen sijaan -nyt kuollut kettu omanaan. - -Hän saapui järven rantaan. Täällä oli muuan vanha vaimo pyykkiä -pesemässä. Kun tämä näki sellaisen karvaisen olennon tulevan metsästä, -niin alkoi hän sylkeä, loihtia ja heitellä kekäleitä Lurua kohden. Luru -huusi: - --- En minä tee pahaa, älkää heitelkö kekäleitä! - --- Kyllä minä heitän päällesi kohta vaikka koko padallisen kiehuvaa -vettä! huusi muija ja tarttui jo pataan kaataakseen sen sisällön Lurun -päälle. - -Tietysti Luru läksi täyttä kyytiä pakoon juoksemaan. - -Lehdossa, jonne hän nyt joutui, oli lehmiä laitumella. Nämä haistivat -omat karvansa, sillä niitähän oli liimattu Lurun päälle, ja luulivat -tietysti, että Luru oli jokin vasikka. Ne tulivat lähelle ja alkoivat -häntä päällään tyrkkiä. Tämä oli vain ystävällisyyttä, mutta Lurusta se -ei sellaiselta tuntunut, sillä toisinaan osuivat häneen lehmien -sarvetkin. Tietysti hän alkoi juosta pakoon tätä tällaista hyväilyä. Ja -lehmät juoksivat jäljestä niin että keikkuivat. Vihdoin viimein Luru -pääsi kiipeämään aidan toiselle puolelle. Lehmät jäivät hakaan, ja -siellä ne kauan aikaa vielä surkeasti ammuivat ja kaipailivat sitä -kummallista vasikkaa, joka oli käynyt heidän luonaan, mutta niin pian -lähtenyt pois. - -Luru koetti nyt välttää kaikkia olentoja ja päästä kotiinsa. Ja kyllä -hän pääsikin kotipihaan, mutta siellä vasta melu syntyikin, sellainen -melu, että Kiljuset vain voivat saada mokoman aikaan. - -Mökö oli kotiin tultuaan niin perin väsynyt posetiivin kantamisesta, -että hän laski soittokoneen sen omistajan viereen ja meni nukkumaa -navetan ylisille heinäkasaan. - -Kun Pulla näki sellaisen merkillisen olennon tulevan kuin Luru oli -paviaaninpuvussaan, niin kaikki sen karvat nousivat suuttumuksesta -pystyyn, sen ääni tuli ihan kimeäksi kiukusta, ja sitten se alkoi -räkättää ja räksyttää. - -Talon palvelijatar ensimmäisenä katsoi ulos ikkunasta ja uskoi itse -kummituksen tulevan taloon. Kiireimmän kautta hän pani keittiön piisin -yläpellit kiinni, nosti keittiön pöydän ikkunaa vasten, siirsi -vuoteensa oven eteen, meni itse nurkkaan, veti hameensa päänsä yli -huppuun ja alkoi huutaa apua. - -Isä ja äiti Kiljunen, jotka jo olivat saapuneet kotiin, tulivat -kuistille ja rupesivat vapisemaan kauhusta. Ja kyllä olikin syytä -kauhistua, sillä eihän Luru enää ollut paviaaninkaan näköinen, kun -hänellä selässä oli kuollut kettu, jonka pää lepäsi hänen olkansa yli, -ja näytti siis aivan siltä, kuin hän olisi olento, jolla on kaksi -päätä. Isä ja äiti eivät voineet kuvitellakaan, että heillä olisi -kaksipäinen poika. - --- Se on itse paha, joka on manattava pois, huusi isä. -- Ota, mamma, -jokin kirja ja rupea lukemaan. - -Äiti meni sisään ja otti ensimmäisen kirjan, se oli -Kansanvalistusseuran kalenteri, ja alkoi siitä lukea almanakkaa, toisen -nimen toisensa jälkeen. Ja jota lähemmäksi Luru tuli, sitä kimeämmällä -äänellä hän huusi. - -Pulla haukkui ja Luru huitoi sitä irtonaisella hännällään voimiensa -takaa. Lopulta hän otti ketun selästään ja heitti sen Pullaa kohden, -joka tästä säikähtyneenä läksi pakoon, meni navetan taakse ja nurkan -takaa haukkui vimmatusti. - -Posetiivinsoittaja heräsi. Kun hän tuli ulos ja näki noin suuren -apinan, niin hän meni kiireimmän kautta vajaan, etsi nuoraa ja koetti -pyydystää elukkaa itselleen voidakseen kuljettaa sitä mukanaan. - -Kylläpä nyt syntyi oikea ajometsästys. Luru juoksi edellä, -posetiivinsoittaja ja isä Kiljunen hänen jäljestään. Ja koko ajan äiti -luki kalenteria kuistilla aina väliin huutaen: - --- Ottakaa se kiinni, ottakaa se kiinni! - -Tähän metakkaan heräsi Mökökin ja riensi katsomaan, mitä pihalla -tapahtui. Tunsihan hän heti paikalla veljensä ja huusi toisille: - --- Sehän on Luru! - -Kaikki pysähtyivät ja Luru sai tulla rauhassa vanhempiensa eteen. - -Mutta sitten syntyi suuri kysymys siitä, millä tavalla poika saataisiin -puhtaaksi. Kun karvoja nyppi, niin jäihän ihoon aina vielä hirveästi -liimaa, varsinkin sillä kohtaa, missä häntä oli ollut, oli sitä paksu -kasa. - -Kyllä tällaisessa tapauksessa kuka muu tahansa olisi joutunut pulaan -paitsi Kiljuset. Heidän onnensahan oli juuri se, etteivät he koskaan -mistään hätääntyneet, vaan aina löysivät keinon, millä pääsivät -pulasta. Äiti Kiljunen sanoi aivan yksinkertaisesti: - --- Ei tässä auta mikään muu, kuin että poika keitetään! - -Ja se oli toistenkin mielipide. Pantiin siis vettä saunan eteisessä -olevaan suureen muuripataan ja valkea sen alle. Sitten meni Luru aivan -kokonaan pataan ja alkoi odottaa! Ja vesi lämpeni ja Luru kiskoi -itsestään karvoja ja liimaa. Isä lisäsi yhä puita pesään ja äiti seisoi -kauha kädessä padan ääressä. Hän hoiteli nimittäin tätä keitosta aivan -kuin marjoja olisi keitetty, sillä hän kuori aina kauhalla sen -karvamäärän, mikä nousi pinnalle. - -Näin Lurusta tuli viimein aivan puhdas. Mökö kadehti häntä kovasti, -sillä olihan Luru sittenkin kaikessa jäänyt voitolle, kun koko kylä -kauan aikaa puhui siitä, miten Kiljusen Luru oli ollut paviaanina, ja -olihan vielä ketunnahka myymättä, ja siitä varmasti tulisi paljon -enemmän kuin se rahamäärä, mikä Mökölle oli jäänyt posetiivin -soittamisesta. - -Mökö vakuutti, että hän seuraavalla kerralla tahtoo olla paviaanina, -mutta siihen Luru ylpeästi vastasi: - --- Ei sinua kukaan paviaaniksi uskoisi. Siihen tarvitaan toisenlaista -ulkomuotoa. Minulla on sellainen. - -Ja siinä Luru olikin oikeassa. Ei jokaisesta paviaania tule. - - - - -Kun Kiljuset leipoivat - - -Kiljuset asuivat maalla, ja leipä leivottiin aina kotona. Tuli aika, -jolloin jauhot rupesivat kovasti kallistumaan. Silloin isä Kiljunen -sanoi eräänä päivänä äiti Kiljuselle: - --- Kun jauhot ovat kalliita, niin meidän täytyy ruveta niitä -säästämään. - --- Se käy helposti päinsä, sanoi äiti. -- Me panemme jauhoja entistä -vähemmän taikinaan. - -Ja niin tehtiinkin. Kylläpä taikina oli vetelää! Aijai, kuinka vaikeaa -olikaan saada siitä sellaisia leipiä, jotka pysyisivät koossa. Kun -oikein varovaisia oltiin, niin saatiinhan leivät kuitenkin lapiolle ja -siitä sitten uuniin. - -Äiti Kiljunen oli hyvin tyytyväinen, kun uunin suu oli pantu kiinni, ja -leivät saivat jäädä paistumaan. - --- Kyllä nyt niistä tulee yhtä monta leipää kuin ennenkin, sanoi äiti, --- ja kuitenkin olemme säästäneet jauhoja hyvin paljon. - -Kun leivät olivat vähän aikaa paistuneet, avasi hän uunin suun ja -katsoi sisään. Hän vinkaisi kauhusta ja huusi yhtä päätä siksi, kunnes -kaikki perheen jäsenet olivat saapuneet katsomaan, mikä oli hätänä. - -Kylläpä olikin hätä. Vetelät leivät olivat alkaneet kuumassa uunissa -levitä. Ne levisivät yhä levenemistään, kunnes viimein yhtyivät -toisiinsa ja reunimmaiset leivät menivät kiinni uunin sivuseiniin ja -peräseinään. - -Koko perhe tuijotti tähän hirveän suureen limppuun pitkän aikaa, -osaamatta sanoa yhtään mitään. Ja kyllä silloin olikin jotain -ihmeellistä katsottavana, koska tämä perhe hämmästyi niin, että -vaikeni, sillä eiväthän he tavallisesti hätääntyneet. - --- Antaa leivän paistua, sanoi isä viimein. -- Kyllähän siitä tulee -oikein iso leipä, mutta mitä siitä, leipä kuin leipä. - --- Mutta hyvä mieheni, sanoi äiti Kiljunen, -- jos se kypsyy, niin emme -saa sitä millään keinolla sieltä enää maalle, kun se on suurempi kuin -uunin suu. - --- Otetaan se sitten nyt jo pois, sanoi Mökö, -- ja pannaan pieneksi ja -sitten uudestaan uuniin. - -Isä ja äiti katsoivat ihaillen Mököön, sillä ei heillä ollut -aavistustakaan siitä, että heillä oli niin viisas poika. - -Taikina vedettiin lapiolla uunista pois. Mutta minkä näköiseksi se -olikaan tullut! Uunin sivuille oli jäänyt palaneista puista hiiliä, ja -ne tietysti olivat kaikki tarttuneet taikinaan kiinni. Nypittiinhän -niistä osa pois, mutta ei kaikkia kuitenkaan saatu erkanemaan. - -Nyt lisättiin jauhoja taikinaan ja leivottiin leivät uudelleen. - -Tänä aikana oli Kiljusen herrasväki jättänyt uunin suun sulkematta, -josta oli seurauksena, että se oli jo koko joukon jäähtynyt. Tästä ei -herrasväki välittänyt. Leivät pantiin uuniin ja alettiin odottaa. Ja -kyllä siinä odottaa saatiinkin, sillä leivät eivät mitenkään tahtoneet -kypsyä, ne pysyivät raakoina. Aina vähän päästä avattiin uuni, ei -ainoakaan niistä ollut vähääkään ruskettunut. - --- Mitä nyt teemme? sanoi isä Kiljunen ja katsoi Mököön odottaen -häneltä vastausta. - --- Annetaan leipien olla uunissa koko yö, niin kai ne siellä ennättävät -kypsyä, sanoi Mökö. - --- Se oli taas viisas lause, sanoi isä. -- Semmoisia poikia minulla on, -että ne pudottelevat viisauksia ihan yhtä päätä. - -Ja kun ilta oli myöhäinen, niin jätettiin leivät uuniin ja mentiin -nukkumaan. - -Koko yön näki äiti Kiljunen unta vain taikinasta. Koko talo oli täynnä -taikinaa, se kuohui aivan ulos uunista, täytti ensin kyökin, valui -siitä eteiseen ja toisiin huoneisiin, kunnes koko talo oli niin täynnä -sitä, että se pursui ikkunoista ulos ja lykkäsi äidinkin pihalle. Kun -äiti oli tullut tähän kohtaan unessaan, kiljaisi hän kauhusta ja -huomasi pudonneensa sängystä. - -Hän herätti aamulla varhain koko perheen, ja yhdessä lähdettiin -katsomaan leipiä. Olivathan ne kypsiä, mutta niin kovia, että peloitti. - --- Mitä me nyt näillä teemme? sanoi isä katsoen taas Mököön. - --- Rakennetaan niistä aita pihan ympärille, sanoi Mökö. - -Mutta sitä neuvoa ei isä Kiljunen pitänyt viisaana, vaan antoi Mökölle -tukkapöllyä, niin että poika pyöri isän tukistaessa aivan kuin kaikki -jäsenet olisivat heltineet. - --- Näistä tehdään korppuja, sanoi äiti. - -Ja niistä tehtiin korppuja. Kaikki leivät leikattiin viipaleiksi, uuni -pantiin uudelleen lämpiämään ja sitten siinä viipaleet paistettiin. - -Mutta nyt vasta niistä kovia tulikin. Ne olivat ihan kuin kiviä. - --- Nämä pitää syödä? sanoi isä. - -Kylläpä sen jälkeen Kiljuset väänsivät suutaan ja naamaansa, kun -koettivat näitä leipiään syödä. Ja onnistuihan viimein niiden -pureminen. Mutta sen herrasväki päätti, etteivät he enää koskaan säästä -jauhoja taikinaa tehdessään. - - - - -Kun Kiljuset olivat ravustamassa - - -Isä Kiljunen oli saanut kuulla, että järvessä, jonka lähellä he -asuivat, oli rapuja. Kyllähän Kiljuset rapuja olivat syöneet, vaikka -eivät koskaan olleet niitä itse pyytäneet. - --- Mitä me niistä suotta maksamme toisille, sanoi isä Kiljunen, -- kun -voimme niitä hankkia aivan ilmaiseksi pyydystämällä itse. - -Ja hän otti selkoa siitä, miten niitä pyydystetään. - -Hän sai kuulla, että parasta oli mennä yön aikaan ja sitten panna -syötit rannalle ja käydä syöttejä kokemassa palava kekäle kädessä. - --- Mistä syystä siinä pitää olla kekäle? kysyi isä Kiljunen. -- -Tarttuvatko ne siihen kiinni? - --- Eivät ravut kekäleeseen tartu, mutta ne tulevat tulta kohden. - --- Ahaa, minä ymmärrän, lausui isä Kiljunen. -- Niilläkin voi olla vilu -vedessä, ja ne tuppaavat lämmittelemään. - --- Ei, ei, eivät ne lämmittelemistä kaipaa, vaan ne tulevat sitä -kohden, joka loistaa. - -Juuri tämä totuus, että ravut tulevat sitä kohden mikä loistaa, herätti -isä Kiljusessa tuuman, joka erikoisuudellaan oli aivan ihmeteltävä. - -Miksi suotta menisi yöllä. Voisihan päivälläkin hankkia jotain -sellaista, joka kiiltää ja jota kohden siis ravut tulevat. Ja olihan -hän siinä aivan oikeassa. - -Hän ilmaisi ajatuksensa äiti Kiljuselle, ja pian olivat valmistukset -suoritetut. Saadakseen olla oikein rauhassa omissa hommissaan he -päättivät salata toisilta suurenmoisen keksintönsä. Ja kyllä se olikin -sellainen keksintö, että vain Kiljusten päässä sellainen voi syntyä. - -Koko kylä oli katsomassa herrasväen lähtöä. Veneeseen tuotiin -kaikenlaisia tavaroita talosta aivan hirveän paljon. Kaikki ne olivat -peitetyt vaatteilla, jotta kukaan ei näkisi, mistä oli kysymys. Kun -kyläläiset kyselivät, mitä vaatteisiin oli käärittynä, niin vastasi isä -Kiljunen ylpeästi: - --- Siinä on minun suuri keksintöni. Ja se onkin sellainen, että -jokainen rapu järvessä tulee meille. Niitä tulee niin paljon, että on -ihme ja kumma, jos saamme ne veneeseen mahtumaankaan kotiin -tullessamme. - -Kyläläiset eivät oikein ottaneet uskoakseen sitä, että keskellä päivää -voisi saada rapuja, mutta kun Kiljuset olivat niin perin varmoja, niin -eihän auttanut mikään muu keino kuin odottaa tuloksia. - -Vene loittoni rannasta, ja herrasväki nousi saareen. Täällä, missä ei -kukaan ollut heitä näkemässä, saattoivat he ryhtyä keksintönsä -toteuttamiseen. - -Ja mikä sitten oli tuo keksintö? Koska ravut tulevat valoa ja siis -kaikkea kiiltävää kohden, niin miksi suotta sytyttäisi tulta ja -käyttäisi kekäleitä, kun oli olemassa niin yksinkertainen keino, että -pani rannalle kaikenlaisia kiiltäviä esineitä. Ja juuri näitä oli -Kiljusten vene aivan täynnä. - -Kaikki kuparikattilat olivat mukana, samoin veitset, kahvelit ja -lusikat, jotka he olivat kiilloittaneet oikein puhtaiksi. Ihmeellisin -oli sittenkin kaikesta muusta salin suuri peili, joka oli tuotu -veneeseen ja suurella varovaisuudella nostettiin maihin. - -Ja nyt ruvettiin sirottelemaan näitä esineitä pitkin rantaa. Peili -upotettiin vähän matkan päähän rannasta, ja Kiljuset oikein ihastuivat, -kun näkivät, miten voimakkaasti se kiilsi veden läpi. - --- Siihen tulee tietysti rapuja enemmän kuin mihinkään muuhun, sanoi -isä. - -Kun tavarat oli saatu veteen, alkoi herrasväki odottaa. Aina vähän -päästä he kävivät katsomassa, oliko rapuja ilmestynyt kattiloiden, -lusikkain, veitsien, kahvelien ja ennen kaikkea peilin luo. - -Ei näkynyt mitään, ei kerrassaan mitään. - --- Meillä ei olekaan syöttiä! sanoi isä viimein. - -Ja se oli todellakin taas viisas sana, sillä heillä ei ollut syöttiä. - -Mutta siihen herrasväki keksi keinon. Jokainen otti kengät jalastaan ja -istui veteen odottamaan, sillä kai ravut tarttuisivat heidän -varpaisiinsa. - -Ja vähän ajan perästä Luru parkaisi ja potkaisi, jolloin näkyi, miten -suuri rapu riippui hänen isossa varpaassaan. Hän hyppäsi rannalle ja -irroitti sen heittäen sen koppaan, joka oli varustettu rapuja varten. -Samassa sai Mökökin ravun, joka oli tarttunut hänen pikkuvarpaaseensa. - --- Suurenmoinen keino, suurenmoinen keino! intoili isä Kiljunen. -- -Yhden meistä täytyy olla se, joka kokoo ravut, kun toiset pyydystävät. - -Hän otti sen viran hoitaakseen. Ja nyt alkoi herrasväen perinpohjainen -ravustaminen. Äiti seisoi peilin keskellä, hameet nostettuina -korkealle, odottaen rapujen syömistä. Mökö oli valinnut sen kohdan, -missä kattilat olivat, ja Luru seisoi keskellä lusikka-, kahveli- ja -veitsikasaa. - -Ja rapuja tuli. Aina tuon tuostakin nosti joku heistä jalkansa ilmaan, -irroitti siitä ravun ja heitti rannalle, josta isä Kiljunen niitä -keräili. - -Kerran sattui tulemaan oikein monta rapua äiti Kiljusen varpaisiin -kiinni. Kun hän nosti vasemman jalkansa, niin oli siinä yht'aikaa -kolme, ja näitä irroittaessaan hän tunsi, miten ravut alkoivat syödä -oikeaa jalkaa. Hän aikoi nostaa senkin ylös. Mutta kun ei ihmisen ole -mahdollista nostaa molempia jalkojaan yhtaikaa ylös, niin arvaahan, -miten siinä kävi. Äiti Kiljunen putosi niin että roiskahti istualleen -veteen ja tietysti juuri keskelle peiliä, joka ei kestänyt sellaista, -vaan meni moniksi kappaleiksi. Peilin alla sattui olemaan kuoppa. Ja -arvaahan, että äiti putosi siihen. Ja arvaahan, minne peilin kehys -silloin joutui. Tietysti äiti Kiljusen ruumiin ympärille. Täytyy sanoa, -että hän oli silloin todellakin pantu kehyksiin. Ja hän istui siinä -niin lujassa, että ei päässyt irti, vaan toisten täytyi kiskoa hänet -rannalle sellaisenaan, ja vasta siellä saatiin otetuksi kehys hänen -ympäriltään pois. - -Äiti sai tämän jälkeen yrittää pyydystää lusikoitten avulla ja hän -onnistui siinäkin oikein hyvin. Kun herrasväki illalla tuli kotiin, oli -heillä suuri kopallinen rapuja. - -Keksintönsä he pitivät suurena salaisuutena, jotta toiset eivät sitä -oppisi. Ja viisainta se kai olikin, sillä muutenhan ihmiset veisivät -kaikki ravut järvistä ja joista. - - - - -Kiljusen herrasväen kukko - - -Mikä aiheutti Kiljuset hankkimaan taloonsa kanoja, on kai aivan -selittämätön asia, sillä eihän kukaan voi uskoa, että heillä olisi -ollut mitään taipumuksia kanojen hoitamiseen. Heille tuli kaksitoista -kanaa ja kukko. - -Äiti Kiljunen varoitti Mököä ja Lurua pitämään hyvin silmällä, minne -kanat munivat, jotta nämä eivät pääsisi hautomaan. Ja sen tehtävän -pojat suorittivatkin niin täydellisesti, että kanat tulivat aivan -ymmälle. Ei ollut niin ahdasta paikkaa rakennuksen alla, jonne pojat -eivät olisi päässeet, ei viljapeltokaan ollut turvallinen paikka. Jos -kana pyrki navetan ylisille ja suurella vaivalla kiipesi sinne portaita -ylös, niin kyllä pojat sieltäkin etsivät pesän. Muuan kana joutui tästä -jo niin epätoivoon, että yritteli kovasti lentoon, varmaankin aikoen -laittaa itselleen pesän puuhun tai katon räystään alle, mutta se ei -koskaan päässyt kylliksi korkealle. - -Kanat vähenivät toinen toisensa jälkeen. Ymmärtäähän sen, että -sellaisen herrasväen luona, kuin Kiljusen herrasväki oli, ei mikään -kanakaan saanut olla oikein rauhassa. Eihän milloinkaan varmasti -tiennyt, milloin herrasväelle tuli kiire, jotta olisi ennättänyt alta -pois, vaan moni kana sai menettää henkensä juuri Kiljusten tähden. - -Lopulta ei ollut jäljellä mitään muuta kuin kukko. Mutta tämä olikin -sellainen kukko, että niitä on harvassa. Ei se ollut millään tavalla -kaunis, mutta kovaääninen se oli, niin kovaääninen, että se jaksoi -huutaa kovempaa kuin herrasväki. Olisi luullut torvella puhallettavan -silloin, kun se alkoi kiekua. Viisas se myöskin oli, sillä se pääsi -aina tieltä pois, kun kiire tuli Kiljusille. Se oppi myös pian -huomaamaan sen seikan, että siinä talossa oli kukon viisainta pysytellä -niin paljon kuin mahdollista aidan päällä tai muilla ylemmillä -paikoilla, jotta ei jäisi jalkoihin. Tämä viisas ja vikkelä kukko aikoi -senjälkeen, kun sen ei enää tarvinnut pitää mitään huolta omasta -herrasväestään, kääntää huomionsa Kiljusen herrasväkeen. Ja sen tunteet -eivät olleet suinkaan ystävällisiä. Se oli päättänyt kostaa jokaisen -kanan kuoleman oikein perinpohjaisesti. - -Kun sillä vielä oli kanalaumansa elossa, kiekui se aamulaulunsa -navetassa, missä se oli yötä, mutta nyt se heti aamulla varhain alkoi -astella vakavana Kiljusen poikien ikkunan alle. Ja sitten se päästi -oikein mahtavan kiekunan. Se oli sellainen, että lähikylissä sen kukot -kuulivat ja vastasivat siihen. Ja kukko oikaisi itsensä niin suoraksi -kuin mahdollista, nousi varpailleen ja päästi laulunsa. Sen heltta kävi -aivan tulipunaiseksi tästä voimanponnistuksesta, mutta se yhä vain -päästeli aamuääniään. - -Arvaahan sen, että pojat, jotka mielellään olisivat nukkuneet hiukan -kauemmin, tästä suuttuivat. Ensimmäisinä aamuina he avasivat ikkunan, -taputtivat käsiään yhteen ja sanoivat: - --- Sh, sh, mene pois, kukko! - -Kun kukko oli huomannut, että se oli häirinnyt poikien unen, asteli se -tyytyväisenä tiehensä. Arveltuaan poikien vaipuneen uudelleen uneen se -tuli tunnin päästä ja päästi oikein riemulaulun. Pojat heräsivät taas -ja suuttuneina heittelivät kaikenlaisilla esineillä kukkoa. Mutta tämä -oli ketterä ja vikkelä ja osasi aina väistää. - -Joka aamu se tällä tavalla herätti pojat, jotka tämän tähden alkoivat -päivisin olla niin väsyneitä, että eivät jaksaneet tehdä mitään -merkillistä. Ja tämän voimanponnistuksen kautta kukon ääni tuli vain -entistä kirkkaammaksi, se tuli niin kirkkaaksi, että ihmiset sanoivat: -Korea ääni kuin Kiljusen kukolla. - -Olivathan Kiljusen pojat oikeastaan hyviä poikia. He eivät mitenkään -tahallaan olisi tahtoneet kukkoa tappaa, mutta he keksivät keinoja -saadakseen sen vaikenemaan. Eräänä iltana he kaikessa hiljaisuudessa -tulivat navettaan, missä kukko nukkui orrellaan, hiipivät sen luo ja -panivat sen päälle äkkiä pärekopan. Kukko putosi orrelta koppaan ja -pojat käänsivät pian kopan nurin ja jättivät kukon sen alle. Kukko -kaakotti täällä jonkin aikaa ihmeissään, se kun ei oikein voinut -ymmärtää, mistä oli kysymys. Se kotkotti vihoissaan ja tuumi, että -jollain tästä oli päästävä. Ensin se sai nokkansa kopan laidan alle, -sitten pisti päätään pitemmälle, ja kun se oli väkevä kukko, niin yksi -keikaus vain ja kori oli nurin ja kukko vapaudessa. Se nokki ja kyni -pukunsa kuntoon ja nousi orrelle odottamaan aamua. - -Ja sitten se läksi ilmoittamaan pojille, että hän oli paikallaan -määrähetkenä. Kylläpä sen ääni oli nyt riemuitseva! Koko aamuilma -kaikui sen kiekuessa, ja pojat hyppäsivät vuoteeltaan oikein korkealle. - -Sen päivän iltana olivat pojat päättäneet ottaa kukon kiinni ja sulkea -sen johonkin turvalliseen ja varmaan paikkaan yöksi. Kukko aavisti kai -jotain pahaa, sillä se oli valinnut itselleen yöpuun pienasta, joka oli -navetan takana aivan lantatunkion yläpuolella. Se ei ollut huomaavinaan -laisinkaan sitä, että pojat varovaisesti lähestyivät, se vain odotti. -Mökö toiselta ja Luru toiselta puolen kapusi seinää pitkin pidellen -kiinni sen raoista, toinen käsi valmiina tarttumaan kukkoon. Juuri kun -pojat olivat kukon kohdalla, juuri kun ojensivat kätensä sitä kohden, -lähti tämä lentoon. - -Hyi, sitä on oikein vaikea kertoa, minkä näköisiä pojat olivat vähän -ajan päästä, kun he nousivat lantakasasta. Kukko seisoi pää kallellaan -vähän matkan päässä ja katsoi säälien heihin päästäen oikein -murheellisen kiekunan. - -Aamulla tietysti kukko oli paikallaan poikien ikkunan alla -ilmoittamassa, että hän voi hyvin ja oli täysissä voimissaan. - -Päivällä pojat pitivät oikein pitkän tuumailun siitä, millä kukko -saadaan pysymään aamulla poissa heidän ikkunansa alta. Illalla he -tiputtelivat jyviä navetan ovelle ja siitä sisäpuolelle. Kukko meni -tähän ansaan, nokki niitä, meni navetan sisälle, ja silloin pojat äkkiä -panivat oven lukkoon. - -Tuli aamu. Kukko huomasi olevansa lukon takana. Se mietti, kiipesi -ylisille, siellä oli aukko. Kukko asettui sen reunalle ja katseli -peloissaan alaspäin. Välimatka oli hirveän korkea. Mutta kun se oli -rohkea kukko, niin se uskalsi sittenkin lentää. Se pääsi onnellisesti -maahan. Ja sitten se lähti juoksemaan oikein tulista vauhtia pitkin -tietä kylään päin. - -Kukaan Kiljusen herrasväestä ei ollut hereillä eikä siis nähnyt sitä -kummallista kulkuetta, joka lähestyi heidän taloaan. Ensin asteli -mahtavana heidän kukkonsa ja sen jäljessä peräkanaa kaikki kylän kukot. -Tasaisesti ne nostelivat jalkojaan, ja Kiljusen kukko motkotti aina -tuon tuostakin, siten hillitäkseen toisia laulamasta. - -Kun tämä kukkolauma oli päässyt poikien ikkunan alle, niin se päästi -oikein moniäänisen laulun. Sitä voi hyvällä syyllä sanoa konsertiksi, -niin moniääninen se oli. Kiljusen kukko kiekui ylinnä ja löi siipiään -maahan, ja joka kerta kun se oikein raapaisi niillä, kiekaisivat toiset -kukot voimiensa takaa. - -Mökö ja Luru hyppäsivät aivan säikähtyneinä vuoteiltaan pystyyn ja -menivät akkunaan. He ottivat tuolin heittääkseen sen kukkojen päälle, -mutta nämä olivat jo aavistaneet vaaran ja menneet talon portille, -missä ne nyt seisoivat rivissä ja kaulat ojossa päästivät korkean -äänen. Eiväthän pojat sinne asti jaksaneet heittää tuolia, ja siis -kukot saivat turvassa mennä omille teilleen. - -Nyt olivat pojat jo kokonaan kadottaneet rohkeutensa. He tiesivät, -ettei tätä kukkoa millään voi saada vaikenemaan. Siksi he päättivät -jättää sen rauhaan. Seurauksena oli, että pojat siitä alkaen aina -olivat valveilla auringon noustessa. - -Kukko tuli vanhaksi ja viimein poikien suureksi ja hyväksi ystäväksi. - - - - -Kiljusen pojat koulussa - - -I - -Lihava Mökö ja laiha Luru pantiin kouluun. Se oli taas noita Kiljusen -perheen ajattelemattomia tekoja, jonka kautta koko Helsingin kaupunki -meni ihan mullinmallin. Ei se sentään aivan alussa tapahtunut, sillä -kummallista kyllä, he pääsivät Helsinkiin, joutuivat erään tuttavan -rouvan luo asumaan, suorittivat sisäänpääsytutkinnon, eikä yhtään -mitään merkillistä tapahtunut sen päivän kuluessa. Tuntui se Mököstä ja -Lurusta hiukan kummalliselta. - -Koulussa oli kyllä ryhdytty kaikenlaisiin varokeinoihin, kun kuultiin -Kiljusen poikien tulevan. Palokunta oli lyseon pihalla, poliisit koko -lyseon ympärillä, jokaisen ikkunan alle oli tuotu opettajien -polstareita ja matrasseja, sillä he pelkäsivät, että heidän pitäisi -hypätä ikkunasta ulos. Kun Mökö ja Luru tulivat lyseoon, niin he -kysyivät palosotamiehiltä: - --- Missä täällä on tulipalo, pääsisikö sitä katsomaan? - -Palosotamiehet vastasivat: - --- Me olemme täällä Kiljusen poikien tähden! - -Mökö ja Luru katsoivat toisiinsa eivätkä sanoneet mitään. Pääsytutkinto -oli hyvin helppo, sillä opettajat eivät tahtoneet millään uskaltaa -kysyä, niin peloittava maine kulki Kiljusen pojista, ja kaikki -muistivat hyvästi sen ajan, jolloin koko Helsinki oli ollut aivan -sekaisin, kun Kiljusen perhe oli tehnyt sinne huvimatkan. He pääsivät -siis hyvin helpolla kouluun. - -Kun opettajat olivat rauhoittuneet, niin ei seuraavana aamuna oltu -ryhdytty mihinkään varokeinoihin, ja rehtori arveli, että Kiljusen -poikien vaarallisuutta oli aivan suotta liioiteltu. - -Aamupäivän välitunnilla kuulivat Mökö ja Luru erään opettajan -valittavan, että hänen koiransa oli kadonnut. Ai ai, kuinka hyvin Mökö -ja Luru ymmärsivät, että se oli suuri suru hänelle! Ja he päättivät -tehdä jotain, jotta opettaja saisi koiransa takaisin. - -Ja he tekivätkin jotain. Iltapäivällä ei heitä kuulunut kouluun, ja -opettajat olivat kovasti levottomia aavistaen, että tämä tiesi pahaa. - -Mökö ja Luru viipyivät sen vuoksi, että he hakivat opettajan koiraa, ja -kun he eivät sitä tunteneet, niin he ottivat jokaisen koiran kiinni, -jonka vain näkivät. He olivat sitä varten hankkineet paljon nuoraa ja -sitoivat koirat kaikki yhteen pitkään köyteen kiinni ja kuljettivat -tätä koiralaumaa pitkin Esplanaadinkatua. Ai ai, sitä melua, mikä -syntyi, kun muutamat koirat rupesivat siinä tappelemaan keskenään, -jolloin toiset olivat ihan kuristua. Ja koirat haukkuivat, ulvoivat, -vinkuivat, ja ihmisiä kerääntyi katselemaan tätä kummallista menoa. - -Olihan siinä jos jonkinlaisia koiria, oli kovin suuria ja aivan -pikkuruisia rakkeja, sillä eiväthän Mökö ja Luru tietäneet, -minkänäköinen opettajan koira oikeastaan oli. - -Ja kun toiset koirat, jotka eivät olleet nuorassa kiinni, kuulivat -tällaista elämää, niin ne juoksivat apuun. Ja pian olivat kaikki -Helsingin koirat Esplanaadilla, ja nyt sitä mentiin lyseolle päin. - -Kaikki oppilaat ja opettajat hyökkäsivät koulun ikkunoihin katsomaan, -kun tämä merkillinen kulkue lähestyi. Ensinnä astelivat Mökö -ja Luru vetäen köyttä, jossa oli toinen toisensa vieressä -viisikymmentäseitsemän koiraa kiinni ja ympärillä monta vertaa enemmän -koiria, katupoikia, kaikenlaisia ihmisiä, miehiä ja naisia, herroja ja -työmiehiä. - -Ja sitten pojat veivät nämä kaikki koirat kouluun sisään, ja kun he -näkivät sen opettajan, jonka koira oli hukkunut, huusi Mökö: - --- Opettaja katsoo nyt, mikä se näistä on opettajan koira! - -Samassa jostain tuntemattomasta syystä joutuivat koirat riitaan -keskenään ja tulivat hirveän vihaisiksi kaikille ihmisille. - -Ja nyt alkoi kamala pako. Pojat kiljuivat ja juoksivat portaita ylös ja -alas, opettajat menivät piiloon pulpettien alle ja luokan taulujen -taakse. Mutta kaikkialle ilmestyi koiria, ja opettajat saivat nousta -pöydille ja taulujen päälle seisomaan, ja pojat rakensivat pulpeteista -korkeita valleja luokkahuoneisiin. - -Kun tätä menoa oli jonkin aikaa kestänyt, muisti koulun vahtimestari -avata koulun ovet kadulle, josta koirat pääsivät ulos. - -Kohta oli koulu aivan tyhjä, ja oppilaat ja opettajat uskalsivat tulla -näkyviin. Rehtoria kovasti kaivattiin, ja hän löytyi viimein -voimistelusalista katon rajasta, jonne hän oli kiivennyt tankoa myöten. - -Mökö ja Luru eivät voineet ymmärtää, miksi opettaja katsoi heihin niin -vihaisesti, kun he kysyivät: - --- Näkikö opettaja oman koiransa? - - -II - -Mökö ja Luru ihmettelivät seuraavana päivänä, miksi koulun vahtimestari -seisoi aina portilla suoloilla ladattu pyssy kädessään, minkä tähden -kaikkien opettajien palvelijattaret olivat koulun eteisessä pitäen -varalla haavasiteitä, ja minkä tähden heidän luokkahuoneeseensa oli -laitettu erityinen hälytyskello. - -He eivät mitenkään voineet ajatellakaan, että tämä tapahtuisi heidän -tähtensä. - -Pari päivää edellisen tapauksen jälkeen satoi, jolloin Mökö ja Luru -saivat kauhean nuhan. Äiti oli neuvonut heitä pitämään itseään nuhan -varalta lämpöisinä, jonka vuoksi he nyt alkoivat koota ympärilleen -kaikenlaista lämmittävää. - -Mökö, joka ennestäänkin oli paksu, pani vatsansa päälle ja selkäänsä -suuren höyhentyynyn ja köytti ne nuoralla yhteen. Luru, joka oli -laihempi, otti kokonaisen höyhenpatjan ja kietoutui siihen, niin että -ylhäältä näkyi vain pää ja kädet ja alhaalta juuri ja juuri jalat. - -Kun he eivät tällaisessa puvussa olleet päästä liikkumaan, ottivat he -ajurin ja ajoivat koululle. Portilla koulun vahtimestari kummasteli -tätä paria ja hämmästyi niin, että laukaisi pyssyn, jolloin kaikki -suolat menivät opettajien kokoushuoneen ikkunaan ja särkivät sen. - -Kaikki oppilaat katselivat suu auki Mököä ja Lurua, ja kuinka nämä -aivan vakavina alkoivat kiivetä portaita ylös. Mökö pääsi jokseenkin -helposti, mutta Lurun oli paljon vaikeampi liikkua. Koko koulu asteli -heidän jäljestään. Juuri kun he pääsivät portaiden päähän, kaatui Luru -ja kaatoi samassa kaksi poikaa, jotka vuorostaan kaatoivat toisia, ja -koko koulu meni mukkelismakkelis portaita alas, ja muiden yli hyppeli -Luru patjaansa kiedottuna. - -Kun he pääsivät portaiden juurelle, nousi hän seisomaan ja huusi -katsellessaan toisia, jotka kieriskelivät yhtenä sekamelskana portaita -alas: - --- Mikä teitä nyt vaivaa, minkä tähden te noin kieriskelette? - -Ennenkuin opettajien palvelijattaret olivat ennättäneet sitoa kaikkien -haavat, kesti jokseenkin kauan. - -Nyt sai Luru aivan yksinään astua portaita ylös, kukaan ei tohtinut -häntä seurata. Kun hän tällä matkalla oli kierinyt viisi kertaa -portaita alas, pääsi hän viimein luokkahuoneeseensa, ja kaikki oppilaat -asettuivat paikoilleen. - -Mutta Mökölle ja Lurulle tuli näin patjoihin ja tyynyihin kiedottuina -hirveän kuuma, ja he alkoivat päästellä köysiä auki. Mutta tyyny ja -patja olivat rappusissa kieriskellessään menneet rikki ja höyhenet -tulivat esiin. Toiset pojat riensivät auttamaan, mutta sitä enemmän -höyhenet vain lensivät. Niitä oli ilma aivan täynnä, ja pian oli -jokainen saanut höyheniä kurkkuunsa ja yski kamalasti. Kaikki huusivat -apua, mutta kukaan ei uskaltanut tulla sisään, kun pelättiin höyheniä -lentävän muuallekin. Rehtori ilmoitti sen vuoksi palokunnalle. Tämä -tuli ja ruiskutti huoneen ihan täyteen vettä, jolloin höyhenet -kastuivat ja putosivat maahan. - -Nyt oli se vaara vältetty, mutta koko luokka oli aivan märkä, eikä -lapsia voitu sellaisina lähettää kotiin. - -Voimistelusalin seinästä toiseen pantiin vahvat köydet ja näihin -ripustettiin opettaja ja kaikki pojat takinliepeistä riippumaan ja -kuivumaan ja voimistelusali lämmitettiin oikein kuumaksi. - -Siinä he kaikki roikkuivat rinnatusten, mutta opettaja käytti aikaa -hyväkseen ja kyseli pojilta läksyjä. - -Seuraavana päivänä lahjoitettiin Mökölle ja Lurulle koulun puolesta -paksut villaiset alusvaatteet, jotta he eivät toista kertaa vilustuisi. - - -III - -Kyllähän Mökö ja Luru osasivat koulussa läksynsä, mutta he osasivat -hyvin merkillisellä tavalla. Kun luokka oli suuri, niin he eivät aivan -alussa joutuneet vastaamaan. Mutta eräänä päivänä sattui opettaja -kysymään Mököltä maantieteen tunnilla, ja silloin koko luokka sai -ihmeekseen kuulla, miten pojat muistivat läksynsä. - -Opettaja näytti kartalla Neapelia ja kysyi Mököltä: - --- Mökö Kiljunen, mikä kaupunki tämä on? - --- Se on Nappipeli, Mökö vastasi. - -Kyllä opettaja sai selittää kauan, että ei laisinkaan ollut samaa, -sanoiko Neapeli vai Nappipeli, mutta siitä ei ollut suurta apua. - -Opettaja tahtoi oikein perinpohjin saada tietää, millä tavalla pojat -nimet selittivät, ja silloin tuli vaikka millaisia nimiä. Rooma oli -Ruuma, Lontoo oli Luntta, Glasgow oli Lasku, Pariisi oli Prisse, Havre -oli Harava, Marseille oli Marssi jallu, Kööpenhamina oli Keppihamina. -Ja tätä menoa he jatkoivat. Hampuri oli Hamppari, Madrid oli -Matin-Riita, ja Kijevi oli Kiljunen. - -Opettaja joutui aivan epätoivoon. Hän koetti kysellä maanosia. Mutta -siellä tuli aivan samanlaatuisia vastauksia. Ameriikka oli Hameriikka, -Turkki oli Pälssyt, Makedonia oli Makaruunia. Luokan ilo oli -ylimmillään, kun Bulgariasta tuli Pullan kurit. - -Tämän jälkeen päätti maantieteen opettaja olla laisinkaan kysymättä -Kiljusen pojilta enää mitään. Mutta muissakin aineissa pojilla oli -hiukan omat tietonsa. Ruotsissa opettaja käski kääntämään: - --- Tuuli taivutti heikkoa kasvia. - -Luru käänsi sen näin: - --- Vinden deklinerade den späda växten. - -Opettaja sai turhaan selittää, että deklinera merkitsi sanojen eikä -minkään muun taivuttamista. - -Mökö sai käännettäväkseen seuraavan lauseen: - --- Ukko istui pöydän ääressä ja laski rahoja. - -Hän suoriutui tehtävästään kääntäen sen: - --- Gubben satt i bordsändan och släppte pengar. - -Tämäkin opettaja päätti jättää poikien tietojen kuulustamisen sikseen. - -Jos pojat olisivat saaneet vastata tunneilla, niin olisivathan muiden -poikien kaikki tiedot menneet aivan sekaisin. - -Yksi aine oli sellainen, missä pojat todella kunnostautuivat. Ja se oli -voimistelu. Kun näki heidän kiipeävän, niin olisi luullut heitä -marakateiksi, niin ketterästi he menivät tankoa ylös. Ja kun he -hyppäsivät piimin yli, niin he menivät sellaisella vauhdilla, että -olisi luullut heitä suuren suuriksi oraviksi. Mökö hyppäsi -korkeushyppyä aivan ihmeellisellä tavalla ja sai siitä nimekseen -Pompponen. Luru taas oli erinomainen pituushypyssä ja sanottiin häntä -senvuoksi Loikkaseksi. Mökö Pompponen ja Luru Loikkanen olivat siis -heidän nimensä koulussa tovereitten keskuudessa. - - -IV - -Lyseon opettajat pitivät pitkiä neuvotteluja siitä, oliko heidän -koulunsa laisinkaan sopiva kasvatuslaitos sellaisille olennoille kuin -Kiljusen pojat. Eivät he olleet tyhmiä, sen jokainen opettaja myönsi, -mutta heillä oli niin kovin merkillinen tapa painaa kaikki asiat -muistiinsa, ja maantieteen opettaja vakuutti, että joka kerta kun hänen -piti mainita kaupunkien nimiä, muisti hän aivan vasten tahtoaan sen -nimen, jonka Kiljusen pojat sille olivat antaneet. Opettaja pelkäsi, -että hän kerran vielä koko luokan kuullen itsekin käyttää sellaista -nimitystä. Ja sehän olisi ollut aivan hirveää! - -Opettajakunta päätti pitkien keskustelujen jälkeen toimittaa pojat -yhteiskouluun, koska tyttöjen seura epäilemättä vaikuttaisi heihin -sivistävästi ja kehittävästi. Lähellä oli yhteiskoulu, asiasta -keskusteltiin sen johtajan ja johtajattaren kanssa, ja nämä -vakuuttivat, että jos mikään koulu niin juuri yhteiskoulu, oli omiaan -tekemään lapsista erinomaisia olentoja. - -Mökö ja Luru siis muuttivat koulua. - -Eiväthän Mökö ja Luru olleet mitään pahoja poikia, eivätkä he saaneet -mitään merkillistä aikaan, ellei sattunut tulemaan jotain -odottamatonta. Pari päivää he olivat uudessa koulussa aivan erinomaisia -oppilaita, niin hiljaisia ja kilttejä, että johtaja ja johtajatar -ihmettelivät, kuinka lyseo ei ollut pitänyt niin siivoja poikia, vaan -oli ne lähettänyt heille. Poikien hiljaisuus johtui siitä, että he -eivät olleet koskaan ennen olleet tyttöjen seurassa, ja siksi he näitä -nyt ihmettelivät. Ainahan poika ensin ihmettelee tyttöä, ennenkuin -ryhtyy tekemään sille kiusaa. - -Mökö ja Luru eivät olleet koskaan leikkineet nukeilla, eivät siis -tietäneet mitä ne olivatkaan. Kun Mökö eräänä päivänä kuuli kahden -tytön keskustelevan nukeistaan ja siitä kuinka kauniit puvut niillä oli -ja kuinka kilttejä ne olivat olleet, niin hän kysyi: - --- Mitä elukoita ne ovat? - -Kylläpä tytöt nauroivat Mökölle. He kutsuivat kaikki luokan tytöt -yhteen ja kertoivat, mitä Mökö oli kysynyt. Ja sitten ruvettiin -kyselemään Mököltä, mitä hän oikeastaan luuli nukkien olevan. Tietysti -Mökö vastasi luulevansa niitä pieniksi eläviksi olennoiksi. - -Tytöt silloin nauroivat ja huusivat yhteen ääneen: - --- Kyllä me huomenna näytämme sinulle, millaisia nuket ovat! - -Mökö kertoi asiasta Lurulle, ja molemmat pojat olivat niin uteliaita -näkemään, mitä nämä elävät olivat, etteivät tahtoneet saada unta -silmiinsä paljaasta odotuksesta. - -Kun pojat seuraavana aamuna hiukan myöhästyneinä saapuivat luokkaansa, -olivat kaikki tytöt jo siellä ja olivat tuoneet nukkensa. Muutamilla -oli viisi, mutta toisilla parikymmentäkin. Yhteensä niitä oli -kaksisataaviisitoista. Mökö katseli nukkeja, otti niitä käsiinsä, -käänteli niitä ja sanoi: - --- Eiväthän nämä olekaan mitään eläviä, nämähän ovat kankaasta. - -Mökön hämmästys oli niin suuri, että se alkoi naurattaa tyttöjä. Ja kun -sellaiset pienet tytöt nauravat, niin se onkin kimakkaa kikatusta. Nyt -Luru suuttui jo veljensä puolesta ja sanoi: - --- Älkää siinä narskuko. - -Tytöt nauroivat yhä enemmän. - -Luru sieppasi erään tytön palmikosta kiinni. Tyttö parkaisi ja löi -kädessään olevan nuken päällä Lurua päähän niin että napsahti. Samassa -oli useita tyttöjä auttamassa toveriaan. Mikä tarttui nukkensa -jalkoihin ja löi sitten sillä Lurua, mikä tarttui nukkensa päähän ja -löi sen jaloilla poikaa. Ja Luru huitoi ympärilleen kuin hullu. - -Tietysti Mökö riensi auttamaan veljeään ja sai hänkin kimppuunsa -tyttölauman. Kuului vain napsahduksia ja mäikinää, kun tytöt löivät -nukeillaan poikia. Ja niin surkeasti siinä kävi, että Mökön ja Lurun -oli pakko mennä ikkunan luo turviin saadakseen edes selkänsä -suojelluksi ja voidakseen nyrkeillään huitoa oikealle ja vasemmalle. - -Mutta ennen tunnin alkua sattui luokan ikkuna olemaan auki. Pari tyttöä -tarttui aivan äkkiä Mökön kinttuihin kiinni, nostivat ne ilmaan, toiset -tytöt lykkäsivät ja Mökö putosi pihalle. Tämä tapahtui niin äkkiä, että -hän ei oikein tiennyt, missä hän olikaan. Luru huomasi, mikä -onnettomuus oli tullut veljelleen ja aikoi väistää sitä, mutta nyt -pariin kymmeneen nouseva tyttölauma hyökkäsi häneen käsiksi, ja vaikka -hän potki ja huitoi, rehki ja riuhtoi, niin saivat tytöt hänetkin -pudotetuksi ikkunasta. - -Kun Mökö näki veljensä tulevan ikkunasta alas ja läiskähtävän pihalle, -sanoi hän: - --- Jaha, sinäkin tulit tänne. - -Molemmat tunnustelivat ruumistaan ja tulivat siihen vakaumukseen, että -pikkutytöt eivät ole mitään ihmisiä, vaan oikeita petoja, jotka -kuljettavat mukanaan kovapäisiä ihmisenkuvia, joilla saavat napsutella -poikia päähän. - -Vähän ajan päästä Mökö katsoi Luruun ja sanoi: - --- Luru, sinun pääsi rupeaa lihomaan. - --- Älä puhu pehmoisia, sanoi Luru. - --- Usko minua, se rupeaa lihomaan. - -Ja totta se oli. Lurun pää oli ruvennut hyvin peloittavassa määrässä -suurenemaan. Mutta niin alkoi käydä Mökönkin. Koko päänuppi alkoi -vähitellen paisua, hiljalleen mutta varmasti. Eihän se ihmeellistä -ollut, sillä tytöt olivat niin paljon naputelleet heitä päähän -nukeillaan, että he olivat aivan täynnä kuhmuja, ja nämä nyt alkoivat -nousta. - -Kun opettajat tulivat noutamaan poikia pihalta, niin eivät he olleet -näitä tunteakaan samoiksi olennoiksi, niin suurpäisiä he olivat. -Päästyään selville siitä, mikä poikia vaivasi, panivat he märkiä -pyyheliinoja poikien pään ympärille ja sitten heidät pitkälleen -opettajainhuoneen sohville. Johtajatar istui poikien vieressä ja itki, -itki katkerasti sitä, että tällainen tappelu oli tapahtunut hänen -koulussaan, ja sitä, että pojat olivat niin paisuneen näköisiä. - -Opettajakunta kokoontui, ja arveltiin, etteivät nämä pojat mitenkään -tule toimeen yhteiskoulussa, vaan tarvitsevat lyseota ja kovaa kuria. - -Poikia tarjottiin takaisin siihen lyseoon, mistä olivat tulleet, mutta -täällä ei mitenkään otettu heitä vastaan. Ei auttanut silloin enää muu -kuin viedä heidät kaupungissa olevaan toiseen lyseoon. Kun täällä -pidettiin kovaa kuria, niin rehtori kuultuaan poikien entisistä -seikkailuista sanoi rauhallisesti: - --- Kyllä ne meidän koulussa talttuvat! - -Hän uskoi niin, mutta ei pidä koskaan uskoa liikoja hyvää itsestään, ei -tiedä, miten voi käydä. Ja rehtorille kävikin vielä hyvin hullusti. - - -V - -Rehtori kutsui koko koulun kokoon ja piti pitkän esitelmän siitä, mikä -on hyvä käytös ja siivo esiintyminen. Kiljusen pojat kuuntelivat tätä -hyvin hartaasti, sillä ei heillä ollut aavistustakaan siitä, että tällä -puheella tarkoitettiin heitä. - -Pari päivää kouluun tulonsa jälkeen ehdottivat Mökö ja Luru, jotka -eivät tuumassaan nähneet mitään pahaa, toisille pojille, että kaikki -laittaisivat hernepyssyjä ja koulussa määrättynä päivänä aloitettaisiin -yleinen sota luokkien kesken. Ei heidän mielestään tämä voinut millään -tavalla häiritä koulun järjestystä, kun he, pojat, siitä nauttisivat. - -Koulun pojissa ehdotus herätti hyvin suurta iloa ja innostusta. He -olivat saaneet niin huolellisen kasvatuksen, ettei heillä ollut -aavistustakaan niistä pikku-iloista, mitä pahankuriset pojat voivat -hankkia. - -Eräänä päivänä oli koko koulu varustautunut hernepyssyillä. Heti -ensimmäisellä väliajalla annettiin määräys, että koulun ylimmän ja -alimman kerroksen oppilaat tekisivät hyökkäyksen keskikerrosta vastaan. - -Kylläpä kuului portailta rapinaa, kun kaikki ampuivat herneitä. -Opettajat kuulivat tämän raesateen kaltaisen äänen ja ryntäsivät -katsomaan. Ensimmäinen sattui olemaan sellainen, jota kaikki oppilaat -vihasivat, eikä kukaan sen vuoksi välittänyt, vaan he ampuivat suoraan -häntä kohden. Opettaja läksi parkuen pakoon. Toinen opettaja tuli, hän -sai samanlaatuisen sateen vasten naamaansa ja kieri portaita alas, -jossa uusi sade osui häneen. - -Mutta nyt tuli jo rehtori hätään. Hän huusi niin, että äänensä kiekui. -Pojat taukosivat. Ai, ai, sitä vihaista ääntä, millä rehtori kysyi, -kuka tämän kauhistuksen oli saanut aikaan! Hänen äänensä oli oikein -kimeä. Pianhan oli päästy selville siitä, että Kiljusen pojat olivat -tuuman keksineet ja neuvoneet tavan toisillekin. - -Rehtori tuomitsi heille karsseria. Mökö ja Luru eivät koskaan olleet -kuulleet puhuttavan karsserista eivätkä siis tienneet, mihin heitä -vietiin. He olivat itse pitäneet kovin hauskaa hernesodassa ja luulivat -joutuvansa johonkin oikein hauskaan paikkaan. - -Tämä tapahtui lauantai-iltana. Rehtori kutsui pojat sen jälkeen, kun -koulu oli lopetettu, luokseen ja meni heitä itse viemään karsseriin. - -Tultiin tämän kopin ovelle. Silloin pojat arvasivat, että tuleekin kai -ikävyyksiä heille, ja tenäsivät kovasti vastaan. - --- Emme me tuonne mene, sanoivat he. - --- Mitä te sitä pelkäätte, sanoi rehtori. -- Eihän se ole mitään muuta -kuin sellainen hauska paikka, jossa minäkin usein olen. - -Tämän hän sanoi houkutellakseen poikia, sillä hän pelkäsi Mökön ja -Lurun karkaavan käsistään. - -Pojat katsoivat pitkään häneen, ja Mökö sanoi: - --- Jos rehtori siis menee ensin sinne sisään. - -Rehtori hymyili omalle viekkaudelleen ja meni. Mutta kun hän oli -kynnyksen yli astunut, niin Mökö paiskasi oven kiinni, väänsi sen -lukkoon ja otti avaimen mukaansa. - --- Mennään pois, sanoi hän Lurulle. -- Rehtori sanoi, että se on hauska -paikka ja että hän on siellä usein. Antaa siis hänen olla siellä. - -He menivät koulusta pois kotiinsa ja olivat iloisia, kun seuraavana -päivänä oli sunnuntai. - -Kun oppilaat maanantaina tulivat kouluun, niin kaikki huomasivat, että -opettajat olivat levottomia. He puhelivat keskenään hiljaisella -äänellä. Opetusta jatkettiin kaikilla luokilla, mutta rehtoria ei vain -näkynyt. - -Tiistaina oli sama levottomuus, mutta silloin jo oppilaat saivat -tietää, että rehtoria ei oltu tavattu ja että opettajat olivat hänen -tähtensä hirveässä hädässä. - --- Kyllä me tiedämme, missä hän on, sanoi Luru. - --- Missä? kysyivät opettajat. - --- Eräässä hauskassa paikassa, jossa hän sanoi usein olevansa, vastasi -Mökö. - --- Missä paikassa? - --- Hän sanoi sitä karsseriksi. - -Kylläpä silloin opettajat juoksivat. He menivät sellaista kyytiä, että -oikein piti ihmetellä. Tietysti rehtori löytyi karsserista, mutta aivan -uupuneena, sillä hän ei ollut lauantaista asti syönyt. - -Rehtori olisi tahtonut erottaa pojat, mutta hänet oli vallannut -kummallinen pelko. Hän ei uskaltanut tulla enää koulullekaan, vaan -päästyään sieltä pois kurkisteli kadun nurkan takaa koululle päin. -Toiset opettajat alkoivat myös pelätä ja jättivät koulun. Pojat eivät -tienneet, mitä heidän pitäisi tehdä. He tulivat kouluun joka aamu -säännölliseen aikaan, ja kun ei opettajia ollut, niin pitivät he itse -tuntia. Ja kyllä ne olivat meluisia tunteja, arvaahan sen. - -Iltaisin opettajat uskalsivat tulla koululle neuvottelemaan, mihin -toimenpiteisiin oli ryhdyttävä. Päätettiin ottaa Kiljusen pojat kiinni -ja toimittaa heidät pois kaupungista. Tätä toimeenpanemaan pyydettiin -poliiseja. - -Kaikki Helsingin poliisit olivat liikkeellä, ne saarsivat koulun. -Rohkeimmat tohtivat mennä ovesta sisään. He etsivät joka luokan ja -viimein löysivät pojat. - -Kyllähän Mökö ja Luru ennestään olivat siihen tottuneet, että heitä -suurella kunnialla kohdeltiin poliisiviranomaisten puolelta; niin -nytkin he päät pystyssä astelivat suuren poliisilauman saattamina -asemalle päin, missä suljettu vaunu odotti heitä. - -Pojat oli päätetty toimittaa Viipuriin. - - -VI - -Heidän tultuaan Viipurin lyseoon ei sielläkään kukaan voinut ymmärtää, -miksi he olivat joutuneet Helsingistä pois, niin tavattoman kiltin -vaikutuksen he tekivät. He osasivat läksynsä aivan erinomaisesti, -vaikka omalla tavallaan, väittäen muun muassa maantieteen tunnilla, -että koko kaupunki oli alkujaan ollut iso rinkilä. Tälle naurettiin, -mutta siitä ei kukaan pahastunut, sillä onhan Viipuri vieläkin kuuluisa -rinkeleistään. - -Toisilta pojilta he kuulivat, että maailmassa on sellaisia laivoja, -jotka kulkevat veden alla ja joita sen vuoksi sanotaan vedenalaisiksi -veneiksi. Eräänä päivänä kävellessään sillalla, joka vie linnan luona -olevan salmen yli, sattui Mökö näkemään veden alta pistävän kepin. - --- Tuossa on sellaisen laivan masto, sanoi hän. - --- Tietysti se on laivan masto, sanoi siihen Luru. - -He palasivat kaupungille, tapasivat kadulla tuttuja koulupoikia ja -kertoivat niille, että olivat nähneet linnan sillan luona vedenalaisen -laivan. Huhu levisi hirveällä vauhdilla. Muutamat riensivät heti sinne, -toiset menivät kotiinsa ilmoittamaan, joista taas puhelimella -kerrottiin asiat tuttaville. Ei ollut kulunut tuntiakaan, kun koko -kaupunki tiesi, että linnan luona oli vedenalainen vene. - -Ja kaikki riensivät tietysti sitä katsomaan. Mikä tungos ja mikä -ahdinko olikaan linnan lähellä! Ihmisiä oli niin paljon, että olivat -tippua veteen. Ja kaikki katsoivat tuohon seipääseen ja uskoivat hekin, -että se oli laivan maston huippu. Ja nyt odotettiin vain, että laiva -nousisi veden pinnalle. - -Kun tästä viimein oli selvitty ja koulun rehtori saanut tietää, mistä -huhu oli saanut alkunsa, toimitti hän pojat junaan ja lähetti Kuopioon. - -Täällä pojat olivat kolme päivää. Toisena päivänä he menivät Puijon -mäelle kävelemään. Tämä on korkea mäki kaupungin lähellä. Oli syksy, ja -eräs tummanruskeassa puvussa oleva muija oli sieniä poimimassa -metsässä. - -Hui, kuinka pojat pelästyivät nähdessään hänet takaapäin! - --- Se on karhu, sanoi Luru, varmasti se on karhu! - -Tulista vauhtia he menivät kaupungille ja huusivat pitkin katuja -mennessään: - --- Puijolla on karhu. Puijolla on karhu. - -Aijai, mikä hätä syntyi kaupungissa! Muutamat panivat kiireesti ovensa -lukkoon ja tukkivat ikkunansa siinä pelossa, että karhu voisi tulla -heidän asuntoonsa. Mutta rohkeimmat läksivät karhua tappamaan. Suuri -armeija järjestettiin. Kun kaupungissa ei ollut aseita, niin otti kukin -mitä sattui löytämään, seipäitä ja hiilihankoja, muutamilla oli aseina -ainoastaan vanhoja kalosseja, joilla he uskoivat voivansa lyödä karhun -kuoliaaksi, niin urhoollisia he olivat. Kaupungin pormestari kulki -suuri lippu kädessään palokunnan edessä kehoittaen sitä pontevuuteen. -Poliisit, joilla oli aseita, paljastivat miekkansa ja koettivat näyttää -urhoollisilta. - -Ja nyt tämä joukko lähti Puijon mäkeä kohden. Kun he olivat sen -huipulle päässeet, järjestäytyivät he rintamaan taistellakseen karhua -vastaan. Poliisit, jotka alussa olivat näyttäneet urhoollisilta, -pelkäsivät nyt aivan tavattomasti, vapisivat kuin haavan lehdet. - -Pormestari oli kiivennyt mäellä olevaan näkötorniin ja tarkasteltuaan -kaukoputkella seutua näki tuon saman ruskeapukuisen muijan ja erehtyi -hänkin. Huusi tornista alas: - --- Peto on tuolla! Hyökätkää sinnepäin! - -Kaikki lykkivät edelleen poliiseja, jotka eivät mitenkään tahtoneet -uskaltaa lähteä karhua tappamaan. Kun heitä lykättiin, niin täytyihän -heidän mennä. - -Kun he saapuivat muijan lähelle, niin silloin kaikki heittivät sitä -kohden aseitaan, keppejä, hiilihankoja, vanhoja kalosseja ynnä mitä -kullakin sattui olemaan. - -Muija tietysti säikähtyi hirveästi ja hyppäsi pystyyn lähtien täyttä -voimaa juoksemaan pakoon. - -Ja silloin nähtiin, ettei siellä ollutkaan mitään karhua, ainoastaan -vanha vaimo. - -Seuraavana päivänä toimitettiin Kiljusen pojat pois kaupungista ja -lähetettiin Turkuun. Tänne oli levinnyt tieto Kiljusen poikien -vaarallisuudesta. Heti annettiin määräys, ettei kaupunkiin saa tulla -kukaan vieras ihminen. Kun siis Kiljusen pojat junalla tulivat sinne, -ei heitä päästettykään asemahuoneesta minnekään, vaan heti otettiin -uusi juna ja lähetettiin pojat Tampereelle, jonne oli mukavin heidät -toimittaa. - -Ja tänne he viimein tulivat, joutuivat kouluun ja olivat niin siivosti, -ettei opettajilla ollut mitään heitä vastaan sanottavaa. He käyttivät -siellä alkuperäistä nimeään, joka oli Kiljander, eikä kukaan silloin -pannut mitään erikoista huomiota heihin, vaan jokainen piti heitä aivan -tavallisina poikina. Rehtori, joka oli ottanut heidät vastaan, katseli -kyllä toisinaan heihin pelokkain silmin, mutta rauhoittui, kun sai -kuulla, että pojat olivat olleet aivan siivosti siinä asunnossakin, -minkä hän heille oli toimittanut. - - -VII - -Mutta isä ja äiti Kiljusen tuli poikiaan ikävä. He päättivät lähteä -Helsinkiin katsomaan, miten nämä voivat. Kun he tulivat lyseolle, jonne -pojat ensin oli viety, saivat he kuulla, että Mökö ja Luru oli -siirretty yhteiskouluun. - --- Se onkin heille oikein sopiva koulu, sanoi äiti -- sillä juuri -tyttöseuraa he tarvitsivat. - -Yhteiskoulussa käskettiin heitä menemään toiseen lyseoon. Täällä -rehtori ilmoitti lähettäneensä pojat Viipuriin. - --- Mitä te niitä niin lähettelette kuin paketteja? kysyi isä. - --- Siellä on heille sopivampi koulu, vastasi rehtori. - --- Vai niin, vastasi isä Kiljunen. - -He nousivat junaan ja tulivat Viipuriin. Täällä oli levinnyt tieto -heidän tulostaan. Koko kaupunki oli liikkeellä, sillä tahtoihan -jokainen nähdä, millaisia he olivat. Koko aseman tori oli aivan -mustanaan kansaa, ja hurraahuudoin otettiin isä ja äiti Kiljunen -vastaan. - --- Missä ovat meidän poikamme? huusi isä Kiljunen kokoontuneelle -kansalle. - --- Ne on viety Kuopioon, vastasi poliisi, joka piti järjestystä yllä. - --- Mennään sitten Kuopioon, sanoi isä Kiljunen. - -He joutuivat laivaan ja läksivät Saimaan kanavan kautta kulkemaan -Kuopiota kohden. Matkalla ei heille tapahtunut mitään merkillistä, ei -mitään muuta kuin että eräässä kohdassa isä Kiljunen tahtoi koettaa -peränpitämistaitoaan, tarttui ruoteliin ja väänsi sen niin pitkälle -sivullepäin kuin suinkin mahdollista. Silloin jostain tuntemattomasta -syystä se ei enää liikkunutkaan. Kun oli täysi höyry päällä, niin alkoi -laiva mennä keskellä selkää ympäri, ei yhtään eteenpäin, vaan aina vain -ympäri. Täytyi pysäyttää kone, jotta voitiin korjata ruoteli. - -Tietysti Kuopion satamassa oli väkeä hirveästi Kiljusten sinne -tullessa. Kun ei poikia siellä ollut, niin menivät vanhemmat -rautatielle ja läksivät Turkuun, jossa uskoivat poikainsa olevan. - -Kun tieto heidän tulostaan saapui Turkuun, niin koottiin sotalaivoja -satamaan ja kaikki kanuunat käännettiin kaupunkiin päin, sillä eihän -tiennyt, mitä tapahtuisi, kun tämä herrasväki aina sai aikaan -epäjärjestystä. Mutta eihän siellä mitään tapahtunut. Isä ja äiti -Kiljunen läksivät heti Tampereelle. - -Sen koulun rehtori, jonne Kiljusen pojat olivat tulleet Kiljanderin -nimellä, oli lähtenyt matkalle. Kun siis isä ja äiti Kiljunen etsivät -poikiaan, ei kukaan voinut sanoa, missä he olivat. Kaupungin valtuusto -ei keksinyt mitään muuta keinoa tässä hädässä, kuin että kaikki -Tampereen koulujen lapset pantiin riviin molemmin puolin katua asemalta -alkaen, kosken yli vievän sillan poikki, pitkin Hämeenkatua aina -Pyynikille asti. - -Ja sitten isä ja äiti Kiljunen läksivät etsimään poikiaan. Tietysti -kaikki liikenne oli kadulla seisautettu, liikkeet olivat suljetut, -ihmisiä oli joka paikassa katsomassa ja ihmettelemässä. Se oli oikea -juhlapäivä Tampereella. - --- Täällä on hyvä järjestys, muuta ei voi sanoa, lausui isä Kiljunen -äidille seisoessaan aseman portailla ja katsellessaan tätä hirveän -pitkää lapsijonoa, joka ulottui pitkin katua niin pitkälle, kuin -suinkin näki. - -Tehtaiden pillit puhalsivat merkiksi, että kaikki oli kunnossa, ja -silloin isä sanoi äidille: - --- Nyt travaamaan eteenpäin, mamma! Mene sinä toista puolta katua, minä -toista! - -He läksivät juoksemaan kumpikin omaa puoltaan etsien poikiaan. Kyllä he -saivat juosta, sillä lyseon oppilaat olivat joutuneet aivan Pyynikin -lähelle asti. - -Täällä Mökö ja Luru näkivät isänsä ja äitinsä juoksevan ja huusivat: - --- Hurraa, minne te nyt kippaatte sellaista kyytiä? - -Ja sitten he kaikki huusivat ilosta. - -Mutta isä ja äiti Kiljunen ottivat lapsensa pois koulusta ja veivät -kotiinsa, josta he sitten uudelleen veivät heidät Helsinkiin ja saivat -heidät sijoitetuksi erääseen kouluun, jossa oli niin pahankurisia -lapsia, ettei siellä huomattu laisinkaan erotusta Kiljusen poikien ja -muiden välillä. Ja kun ei kukaan välittänyt heistä, niin eivät he enää -sen jälkeen saaneet koulussa mitään merkillistä aikaan. - - - - -Kiljusen poikien jouluaatto - - -Kiljusen molemmat pojat, Mökö ja Luru, olivat joululomaksi tulleet -kotiin kaupungista, jossa he kävivät koulua. Pulla, tuo heidän pyöreä -ja paksu villakoiransa, oli ollut aivan hurjana ilosta nähdessään taas -molemmat pojat. - -Mökö ja Luru tuumivat kovasti, mitä he antaisivat äidilleen -joululahjaksi, sillä jotain aivan erikoista he tahtoivat antaa. Kauan -tuumailtuaan päätti Mökö antaa elävän kissan ja Luru pienen koiran. -Kissa saisi pyydellä hiiriä ja koira olla äidin seurana, kun Pulla -vietäisiin poikien mukaan. Kylästä he olivat ostaneet nämä molemmat -elukat, ja jouluaattona siinä hämärän tultua meni kumpikin lahjaansa -noutamaan. - -Kiljusen kotona oli kaikki rauhallista, sillä eihän kukaan edeltäpäin -tiennyt, mikä merkillinen jouluaatto oli tulossa, niin merkillinen, -että kaikki Kiljusen seikkailut Helsingissä eivät olleet mitään sen -rinnalla. - -Mökö meni korilla noutamaan kissaa, ja toisella hiukan suuremmalla -korilla meni Luru koiraa noutamaan, ja samaan aikaan he kumpikin -palasivat matkaltaan. Yhdessä he sitten astuivat saliin, jossa pöytä -oli katettu jouluateriaa varten. Koko talon väki oli koolla, oli vain -poikia odotettu. - --- Tässä on äidille joululahja, sanoi Mökö ja avasi korin, jossa kissa -oli. - -Kissa hyppäsi lattialle, ja Kiljusen rouva parkaisi pahasti. Ei hän -kissaa pelännyt, mutta kun se tuli niin äkkiä, niin hän ei voinut olla -huutamatta. Ja kun Kiljusen rouva huusi, niin kyllä se kuului. - --- Tässä on toinen lahja, sanoi Luru ja päästi koiran korista. - -Koira näki kissan ja kissa näki koiran, ja kun ne kaksi eivät koskaan -ole olleet hyvässä sovussa, niin mitä ne nytkään olisivat sopineet. -Kissa hyppäsi pöydälle ja koira hyppäsi haukkuen jäljessä. Ja kun -pöydällä oli paljon tavaraa, niin mitä ne sitä olisivat joutaneet -varomaan. Kissa astui ensin keskelle voiastiaa, koira kaatoi -maitokannun. Sitten hyppäsi kissa suureen liemimaljaan, josta se aivan -märkänä loikkasi pois. Koira kaatui puurovatiin ja pääsi vihdoin -pöydälle, vaikka aivan valkoisena riisiryynipuurosta. Ja koira haukkui -ja kissa sähisi ja koko Kiljusen perhe huusi. Oli siinä taas elämää -yhdeksi kertaa! - -Isä Kiljunen meni ajamaan näitä eläimiä pöydältä pois ja siinä -ajaessaan kaatoi kaiken sen mitä kissa ja koira eivät vielä olleet -ennättäneet kaataa. Kissa hyppäsi pakoon ja suoraan isä Kiljusen pään -päälle, mikä ei suinkaan tuntunut hauskalta, kun se painoi kyntensä -päähän kiinni. Äiti Kiljunen oli ottanut hiilihangon ja koetti sillä -lyödä koiraa, mutta ei osannutkaan koiraan, vaan sen sijaan kaikkiin -muihin. Hän löi isä Kiljusta vatsaan, Mököä päähän, Lurua selkään ja -itseään hyvin moneen paikkaan. Kissa hyppäsi nyt permannolle ja kiipesi -suuren vaatekaapin päälle. Pojat koettivat ajaa sitä sieltä pois ja -kaatoivat kaapin, jolloin kaikki, mitä sen päällä ja sisällä oli, vieri -pitkin permantoa. Tällä ajalla löi äiti Kiljunen kattolampun -säpäleiksi, jolloin huoneessa tuli aivan pimeä. Pimeässä meni kissa -äiti Kiljusen hameitten alle piiloon, josta tämä niin pelästyi, että -kiljaisten kaatui kumoon. Koira juoksi permannolla poikia pakoon. Mökö -ja Luru kompastuivat äitiinsä ja isä Kiljunen heihin. Ja siinä nyt koko -herrasväki makasi yhdessä kasassa. - -Silloin avautui ovi ja kissa ja koira pääsivät pakenemaan. Oli siinä -huoneessa oikea joulujärjestys, kun taas valoa tuotiin, huonekalut -kumossa, kaikki astiat pöydältä maahan vedettynä ja säpäleinä. - -Tällä aikaa pakenivat kissa ja koira keittiöön. Siellä oli Pulla, joka -tietysti nosti heti aika mellakan. Kissa pakeni avoimeen uuniin ja -joutui paistinpannuun, ja kun palvelijatar samassa pani uunin kiinni, -niin sinne se kissa jäikin. Pulla pakeni sitä uutta koiraa pöydälle, ja -kun pöydällä oli taikina suurta kaakkua varten, niin kompastui se -siihen, ja kun se siinä pyöriskeli, niin tarttui se yhä enemmän -taikinaan ja lopulta se jäi aivan sen sisään. Palvelijatar ei siinä -hädässä mitään huomannut, vaan otti käärön ja pisti sen uuniin -paistumaan. - -Nyt talossa oli äkkiä aivan hiljaista. Kaikki ihmettelivät minne se -uusi kissa ja Pulla olivat kadonneet, mutta niitä ei löydetty mistään. - -Kun se uusi koira oli pesty puurosta puhtaaksi ja pöytä uudelleen -katettu, niin alkoi Kiljusen herrasväki syödä päivällistään. - -Kun paisti tuotiin sisään, niin huomattiinkin, minne se uusi kissa oli -joutunut: se oli kokonaan paistunut paistinpannussa. Ja kun suuri -joulukakku kannettiin pöytään, niin löytyi Pulla sen sisältä. Se oli -aivan pyörryksissä, mutta virkosi jälleen henkiin, josta poikien ilo -oli hyvin suuri. - --- Pullasta oli vähällä tulla oikea pulla, sanoivat pojat. - -Ja siinä he olivatkin aivan oikeassa. - -Tällainen oli Kiljusten jouluaatto. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kiljusen herrasväen uudet seikkailut, by -Jalmari Finne - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KILJUSEN HERRASVÄEN UUDET *** - -***** This file should be named 55944-8.txt or 55944-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/5/9/4/55944/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/55944-8.zip b/old/55944-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index d878fd1..0000000 --- a/old/55944-8.zip +++ /dev/null |