diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 18:52:21 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 18:52:21 -0800 |
| commit | 796441794f84026584e1740580acddbcd56b3894 (patch) | |
| tree | c1899e4bbe4575dd0fb9ba0c234aac93d31396ce | |
| parent | 769f4a8f32e874030fd39abe664401355f15d52a (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55938-8.txt | 2855 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55938-8.zip | bin | 48857 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 2855 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..9326771 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #55938 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55938) diff --git a/old/55938-8.txt b/old/55938-8.txt deleted file mode 100644 index 22c9d5f..0000000 --- a/old/55938-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2855 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kiljusen herrasväki, by Jalmari Finne - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kiljusen herrasväki - - -Author: Jalmari Finne - - - -Release Date: November 11, 2017 [eBook #55938] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KILJUSEN HERRASVÄKI*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -KILJUSEN HERRASVÄKI - -Kirj. - -JALMARI FINNE - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1914. - - - - -SISÄLLYS: - -Kiljusen herrasväen Helsingin-matka -Kiljusen herrasväen kalastusmatka -Saunamatka -Mökön ja Lurun syntymäpäivä -Aarteen kaivaminen -Kun Kiljuset olivat hirviä pyytämässä -Kiljusen herrasväen toinen Helsingin-matka -Kiljusen herrasväen markkinamatka - - - - -Kiljusen herrasväen Helsingin-matka - - -Kiljusen herrasväki asui maalla, heillä oli siellä oma maatilansa. -Heitä oli neljä: isä Kiljunen, lyhyt ja hyvin lihava mies, kaljupäinen -ja pulleasilmäinen, äiti Kiljunen, laiha kuin tikku, pitkänenäinen ja -tihrusilmäinen, ja sitten pojat Mökö ja Luru, jotka olivat aivan yhtä -vanhat. - -Mökö oli aivan isänsä näköinen, ja arvaahan sen, ettei hän silloin -juuri kaunis ollut. Kaljua päätä ei hänellä tosin ollut, mutta muuten -hän oli aivan isänsä kuva. Luru taas oli äitinsä näköinen, ja arvaahan -sen, ettei hänkään juuri kaunis ollut. Mökön nimi oli oikeastaan Mikael -ja Lurun nimi Lennart. Mutta sitä ei enää kukaan muistanut, vaan kaikki -sanoivat heitä Mököksi ja Luruksi. - -Eikä heidän sukunimensäkään ollut oikeastaan Kiljunen, vaan Kiljander. -He olivat saaneet Kiljusen nimen siksi, että aina pitivät niin suurta -ääntä. He eivät osanneet ollenkaan puhua hiljaa, vaan huusivat. Ja he -huusivat, tapahtui mitä tahansa, hyvää tai pahaa. Siksi he olivat -saaneet nimen Kiljunen, ja he olivat lopulta itsekin jo siihen niin -tottuneet, että nimittivät itseään Kiljusiksi. - -He olivat päättäneet tehdä huvimatkan Helsinkiin. Isä ja äiti olivat -siellä kyllä usein käyneet, mutta pojat eivät koskaan. Ja kun Mökö ja -Luru jo olivat yhdeksänvuotiaita ja heidät oli lähetettävä kouluun -syksyllä, niin isä ja äiti päättivät ensin näyttää heille kaupunkia, -jotta he eivät syksyllä eksyisi siellä. - -Oli kesäkuun 30. päivä, ja aamusta alkaen oli valmistauduttu matkaan. - -Olipa siinä hälinää ja huutoa, ennenkuin kaikki tavarat olivat -kunnossa! Suureen matkakirstuun ahdettiin isän, äidin ja poikien -vaatteita. - -Pojat olivat tahtoneet, että heidän koiransakin pääsisi Helsinkiä -katsomaan. Tämä koira oli pieni ja paksu villakoira, ja sen nimi oli -Pulla. - -Nyt oli Pulla ensin saatava kiinni, että sille pantaisiin kaulaan -ketjut, joista sitä kuljetettaisiin. Mutta kun Mökö tuli ketjut -käsissään sen lähelle, niin läksi Pulla karkuun. Se juoksi pitkin -pihamaata, ja Mökö ja Luru sen jäljestä. Ja koira haukkui ja pojat -huusivat ja isä ja äiti toruivat. Oli siinä ääntä. Ja ihmiset kaukana -kylällä sanoivat: Mitä se Kiljusen herrasväki taas kiljuu? - -Vihdoin saatiin Pulla kiinni. Se oli juossut lehtimajaan eikä päässyt -sieltä enää karkaamaan. - -Sillä aikaa kun isä ja äiti antoivat palvelijoille määräyksiä talon -hoidosta heidän poissa ollessaan, olivat Mökö ja Luru kuurupiilosilla. -Ensin meni Mökö piiloon. Hän kiipesi kaapin päälle, josta alas -tullessaan pudotti kaksi suurta hatturasiaa. Sitten meni Luru piiloon, -ja kun hän oli laiha, meni hän matkakirstuun ja pudotti sen kannen -kiinni. Ja kansi meni lukkoon!! - -Kesken leikkiä ajoivat rengit hevoset kuistin eteen. Toisilla kärryillä -piti vietämän matkakirstu, toisella Kiljusen herrasväki asemalle. Renki -nosti kirstun rattaille ja läksi ajamaan. Lurusta oli hauskaa olla -kirstussa eikä hän hiiskunut mitään, ajatteli vain: Nyt ei Mökö minua -löydäkään! - -Eihän Mökö häntä löytänytkään. Ja kun piti lähdettämän asemalle, niin -koko talon väki etsi häntä joka paikasta huutaen: Luru! Luru! Luru! - -Sillä aikaa tuli Lurun yhä vaikeammaksi hengittää kirstussa, sillä ilma -alkoi loppua. Hän alkoi huutaa, ja arvaahan sen, että se kuului, olihan -hän Kiljusen Luru. Renki, joka istui kirstun päällä ajamassa, pelästyi, -ja hevonen pelästyi, ja vähän ajan päästä olivat hevonen, renki, kirstu -ja sen sisässä Luru maantienojassa. Renki koetti saada kirstua auki, -mutta sehän oli mennyt lukkoon. - -Hän jätti hevosen maantielle ja juoksi taloa kohden huutaen: - --- Tuolla se Luru on maantienojassa kirstun sisällä! - -Isä ja äiti parkaisivat kauhusta. Ja kyllä se kuului, kun Kiljusen -herrasväki huusi. Kiireimmän kautta he ajoivat toisella hevosella -sinne, missä Luru oli maantienojassa nurin menneen kirstun sisällä. -Kirstu käännettiin oikeinpäin, ja Luru tuli ulos. Kummallista kyllä hän -ei edes huutanutkaan niin tukehduksissa hän oli. - -Kirstu nostettiin rattaille, ja Kiljusen herrasväki nousi toisille -rattaille ja he ajoivat asemalle päin, isä ja äiti istuen edessä ja -Mökö ja Luru takana. Oli ajettu jo jonkin matkaa, kun molemmat pojat -huusivat aivan yht'aikaa. Ja he huusivat niin kovaa, että isä ja äiti -pelästyivät, ja se oli jo paljon se, sillä kyllä he olivat huutoon -tottuneita. - --- Mikä nyt on hätänä? huusi äiti. - --- Pulla! Pulla jäi kotiin! huusivat molemmat pojat. - -Hevonen käännettiin ja käytiin hakemassa Pulla rattaille. - -Asemalle ajettaessa pojat pitivät sitä sylissään. Se oli levoton ja -koetti puraista poikia, ja arvaahan sen, että se sen teki, kun Mökö -koko ajan sitä nipisteli. - -Pojat päättivät antaa Pullan juosta rattaitten jäljestä ja laskivat sen -maantielle, itse pitäen ketjuista kiinni. Pulla oli pieni ja juoksi -minkä jaksoi. - -Mutta isä katsoi kelloaan ja näki ajan olevan täpärällä. Hän alkoi ajaa -kovempaa, ja silloin ei Pulla enää jaksanutkaan juosta. Se kaatui, ja -kun pojat pitivät ketjuista kiinni, niin se laahautui pitkin maantietä. -Ja tomu pölysi korkealle ilmaan. - -Taas pojat huusivat. - -Isän täytyi seisauttaa hevonen siksi, kunnes Pulla oli nostettu -rattaille. - -Ai, ai, kuinka harmaa se oli, ja niin likainen, niin likainen. Arvaahan -sen, kun oli saanut kieriä pitkin tomuista maantietä. - -Jo oltiin lähellä asemaa. - -Samassa tuli juna asemalle. - -Ja silloin kaikki: isä, äiti, Mökö ja Luru huusivat: - --- Ei saa jättää! - -Koko junaväki aivan säikähtyi tätä melua, ja koneenkäyttäjä unohti -panna veturin liikkeelle, hän katseli vain tuota joukkoa, joka tuli -täyttä laukkaa ajaen maantietä pitkin ja huusi ja huitoi käsillään. - -Olipa asemalla hälinää, kun Kiljusen herrasväki sinne pääsi! Sellainen -hälinä, että luuli jo suuren tappelun tulleen. Mutta eihän siellä -mitään tappelua ollut, Kiljusen herrasväki vain matkusti Helsinkiin. - -Matkakirstu vietiin tavaravaunuun, samoin Pulla, sillä koiria ei saa -kuljettaa matkustajavaunuissa, ja Kiljusen herrasväki lykättiin -matkustajavaunuun. - -Juna läksi liikkeelle. - -Viisi minuuttia olivat Kiljuset aivan vaiti paikoillaan, ja se oli -merkillistä, sillä tavallisesti he puhuivat ja huusivat aina. Mutta -matka asemalle oli ollut niin seikkailurikas, että he itsekin olivat -hämmästyneitä siitä, että nyt kuitenkin istuivat junassa. - -Mutta kun viisi minuuttia oli kulunut, pujahtivat Mökö ja Luru -vaununsillalle. Siellä alkoi Mökö ajatella, mitenkähän Pulla voi. Hän -tiesi, että Pulla oli junan viimeisessä vaunussa, joka oli tavaravaunu. - --- Mennään katsomaan Pullaa, sanoi Mökö Lurulle. - -Juna kulki silloin ylämäkeä ja siis tavallista hiljempaa. Mökö hyppäsi -junasta pois. Luru olisi seurannut, ellei olisi nähnyt, miten Mökö -kaatui ja kieri pitkän matkaa radan sivua myöten. Hän jätti sen siis -tekemättä. Samassa tuli junailija ja ajoi Lurun vaunuun sisälle. - -Kun Luru tuli sinne yksinään, kysyi äiti heti: - --- Missä Mökö on? - --- Mökö hyppäsi junasta, vastasi Luru. - --- Hyppäsi junasta! huusivat isä ja äiti yht'aikaa. - --- Hän meni katsomaan Pullaa. En tiedä, pääsikö hän, sillä hän kieri -pitkin radan sivua. Meni aivan ympäri, noin, noin, niinkuin kerä tai -niinkuin Pulla siellä maantiellä, selitti Luru. - -Olipa se hälinää ja huutoa, joka syntyi! - -Vaunun seinässä oli hätäjarru, sitä vedettiin, ja juna pysähtyi. Ja -kaikki huusivat, tietysti Kiljuset itse eniten. Ihmiset pistivät päänsä -ikkunoista ulos, ja kun kuulivat, että eräs poika oli pudonnut junasta, -niin kaikki alkoivat huutaa. - -Ihmisiä tuli vaunuista ja astui radalle, ja suuri lauma, Kiljuset -etunenässä, läksi juoksemaan sinne, mistä juna oli tullut. Muutamat -kompastuivat ratapölkkyihin, mutta nousivat taas ja jatkoivat juoksua. - -Löytyihän Mökö. Hän poimi mansikoita radan reunalla. Likainen hän oli, -hyvin likainen, mutta aivan terve. Kun hän oli niin lihava, ei hän -ollut loukannutkaan itseään junasta hypätessään. Hän oli vain kierinyt -ja töyssyellyt kuin pallo. - -Kiljuset huusivat ilosta nähdessään toisensa. Ja aivan vieraatkin -ihmiset syleilivät Mököä. Sitten kaikki palasivat takaisin junaan. - -Nyt pantiin Mökö ja Luru istumaan vaunun penkille vastapäätä -vanhempiaan ja ankaran rangaistuksen uhalla kiellettiin heitä -liikkumasta paikoiltaan. - -Parin tunnin päästä tultiin Helsinkiin. Ei junamatka sen pitempi ollut. -Asemalla isä piteli Mököstä ja äiti Lurusta kiinni, jott'eivät he -katoaisi väentungoksessa. Suuren huudon jälkeen he saivat kantajan -käsiinsä ja antoivat tämän toimeksi hankkia Pullan ja matkakirstun -tavaravaunusta esiin. Pulla otettiin samaan matkaan heidän kanssaan, -mutta matkakirstu lähetettiin hevosella hotelliin, jonne Kiljuset -olivat päättäneet asettua asumaan pariksi päiväksi. He päättivät astua -jalkaisin hotelliin, näyttääkseen samalla kaupunkia pojille. - -Rautatientorilla kulki raitiotievaunu, ja Mökö ja Luru tahtoivat päästä -sillä ajamaan. Isä ja äiti suostuivat siihen. Kun vaunu oli jo -liikkeellä juoksivat he sen jäljestä huutaen ja huitoen käsillään. -Vaunu pysähtyi, ja Kiljusen herrasväki, kaikki viisi, sillä olihan -Pullakin matkassa, kiipesi vaunuun. He olivat töin tuskin ennättäneet -istua, kun isä Kiljunen huusi: - --- Hyväinen aika! Me ajamme aivan väärään suuntaan! Seis! Seis! - -Suurella hälinällä he kiipesivät taas pois vaunusta, joka oli jo -päässyt Villenkadun kulmaan, ja alkoivat juosta takaisin asemalle päin, -Pulla edellä, pojat jäljestä ja viimeisinä isä ja äiti. - -Tultuaan jälleen aseman luo mietti isä Kiljunen. Lopulta hän sanoi: - --- Se vaunu, joka vie hotelliin päin, kulkeekin Aleksanterinkatua -pitkin. - -Rautatientorilta johtaa lyhyt Keskuskatu Aleksanterinkadulle. Sitä -pitkin he nyt alkoivat juosta. Tietysti keskellä katua, sillä -katukäytävällä he olisivat kaataneet kumoon kaikki ihmiset. - -Siellä jo kulki raitiotievaunu Aleksanterinkatua pitkin. Isä Kiljunen -huusi: -- Seis! ja heilutti lakkiaan. - -Äiti Kiljunen huusi: - --- Seis! ja heilutti nenäliinaansa. - -Mökö ja Luru kiljuivat: - --- Seis! ja heiluttivat käsiään. - -Ja Pulla haukkui ja heilutti häntäänsä. - -Kaikki ihmiset pysähtyivät ihmettelemään tätä mellakkaa. Vaunu oli -pysähtynyt, ja Kiljuset kiipesivät läähättäen sisään. - -He olivat niin hengästyneitä juoksemisesta ja huutamisesta, etteivät -ennättäneet sanoa eikä tehdä mitään, ennenkuin jo olivat hotellinsa -edessä. - -Sinne oli jo tuotu heidän matkakirstunsakin. He saivat huoneen ja -menivät sinne puhdistamaan itseään, sillä olivathan he kovasti -tomuisia. - -Hotellin palvelijatar, joka näki, millaisessa tilassa he olivat, sanoi: - --- Täällä on aivan lähellä kaksi kylpyhuonetta, jos herrasväki tahtoo -niitä käyttää. - -Mökö ja Luru seurasivat palvelijatarta katsomaan, millaisia ne olivat, -sillä kun he eivät koskaan ennen olleet käyneet kaupungissa, eivät he -tienneet niistä mitään. Pulla seurasi heitä. - -Palvelijattaren mentyä he jäivät kumpikin eri kylpyhuoneeseen ja -avasivat kaikki hanat. Sitten Mökö pani Pullan uimaan ammeeseen, ja -sitten Luru teki samoin omassa kylpyhuoneessaan. Kun hanat olivat auki, -tulivat ammeet pian niin täyteen vettä, että se meni yli reunojen. -Pojat eivät osanneetkaan hanoja sulkea, vaan jättivät ne auki ja -menivät siihen huoneeseen, jossa isä ja äiti olivat. Siellä heidän -kasvonsa pestiin, tukka kammattiin ja vaatteet harjattiin. - -Mutta hotellissa alkoi kuulua kovaa huutoa. - -Kiljuset läksivät katsomaan, mitä se oli. Kylpyhuoneista tuli käytävään -vettä aivan virtanaan. Sitä lainehti kaikkialla. Mökö ja Luru huusivat -riemusta ja astelivat vedessä lyöden jalkojaan siihen niin, että vesi -roiskui korkealle. - -Olipa siinä työtä ja vaivaa, ennenkuin hanat olivat suljetut ja kaikki -taas käytävissä kuivattu. Hotellin isäntä torui Kiljusia, isä ja äiti -huusivat pojilleen, ja Mökö ja Luru nauroivat tälle vedenpaisumukselle. - -Nyt läksivät isä ja äiti näyttämään pojille kaupunkia. Suurtori oli -aivan lähellä, ja sen keskellä Aleksanterin patsas. Pulla alkoi -tietysti heti haukkua pronssileijonaa, joka oli patsaan juurella. Mökö -ja Luru tahtoivat koettaa, voiko sen selässä ratsastaa, ja samassa he -olivatkin jo kiivenneet sen selkään. - -Mutta torin varrella on poliisikamari, eivätkä poliisit salli -kiipeilemistä leijonan selkään. Sieltä huudettiin: - --- Pois, pojat, sieltä! - -Mökö ja Luru pelästyivät, tulivat alas ja läksivät juoksemaan pakoon. -Poliisikamarista ryntäsi kymmenen poliisia heidän peräänsä. Pojat -edellä, isä ja äiti heidän jäljestään ja nuo kymmenen poliisia ja Pulla -viimeisenä juoksivat Suurkirkon korkeita portaita ylös. Päästyään -kirkon luo näkivät pojat sen seinällä rautaiset tikapuut ja alkoivat -kavuta niitä ylös. Isä ja äiti, jotka tahtoivat pidättää heitä, -kiipesivät heidän jäljestään. Ja poliisit, jotka tahtoivat ottaa heidät -kiinni, tulivat kaikki kymmenen heidän perässään. Katolle päästyään -alkoivat pojat juosta kirkon kupukaton ympäri, ja vanhemmat sekä -poliisit heidän jäljessään. - -Pulla oli jäänyt alas ja haukkua räkytti siellä vimmatusti. -Kierrettyään kupukaton tulivat pojat jälleen tikapuiden luo ja alkoivat -kiivetä alas, isä ja äiti jäljessä ja poliisit viimeiseksi. Alhaalla -otti Pulla heidät suurella ilohaukunnalla vastaan. - -Pojat juoksivat kirkon portaita alas ja toiset heidän jäljessään. He -juoksivat yli Suurtorin ja pitkin Sofiankatua Kauppatorille. He -juoksivat huutaen, sillä tietysti he kaikki huusivat, yhä eteenpäin -satamaa kohden. Siellä tuli meri vastaan. - -Pojat eivät voineet hillitä vauhtiaan, vaan molskahtivat veteen. Isä ja -äiti pelästyivät ja hyppäsivät heitä auttamaan. Poliisit pelkäsivät -heidän hukkuvan ja seurasivat perässä. - -Olipa silloin vedessä pulikoitsijoita! Mökö ja Luru uivat ja huusivat -ja Pulla ui heidän jäljessään. Isä ja äiti kiljuivat ja koettivat saada -pojista kiinni. Ja poliisit koettivat auttaa heitä kaikkia vedestä. - -Kaupungilla oli paljon väkeä liikkeellä, ja ne juoksivat kaikki -katsomaan tätä hälinää. Väkeä tuli joka taholta, ja kohta oli tori niin -täynnä kansaa, että raitiotievaunutkaan eivät päässeet kulkemaan, vaan -liikenne oli pysäytettävä. - -Pulla pääsi eräästä kohdasta rannalle, ja Luru seurasi sitä ottaakseen -sen kiinni. Tätä eivät toiset uidessaan huomanneet. - -Vihdoin saatiin Kiljusen herrasväki rannalle, ja kaikki kymmenen -poliisia nousivat vedestä ylös. Silloin huomasivat Kiljuset, että Luru -oli poissa. - --- Hän on hukkunut! huusivat he, ja isä, äiti sekä Mökö hyppäsivät -jälleen veteen etsiäkseen häntä. - -Poliisit, joiden tehtävänä on etsiä hukkuneita, hyppäsivät tietysti -myöskin. Ja siellä nyt koko joukko oli uudelleen meressä! - -Poliisit sukelsivat, ja Mökö ja äiti sukelsivat. Isä oli niin lihava, -ettei hän mitenkään päässyt veden alle. Olipa se sukeltamista! Vesi -aivan kuohui. Ja ihmiset rannalla huusivat kauhusta, kun luulivat -pienen pojan sinne hukkuneen. Jota enemmän he huusivat, sitä enemmän -kokoontui kansaa torille. Olipa siinä tungosta! - -Torilla oli Luru viimein saanut Pullan kiinni ja tuli katsomaan, miksi -kaikki niin kovasti huusivat. Kun hän näki vanhempansa, veljensä ja -poliisit yhä sukeltamassa, huusi hän: - --- Mitä te sieltä etsitte? - -Isä näki Lurun ja huusi ilosta, ja äiti huusi, ja Mökö huusi, ja koko -kansa torilla huusi ilosta. Olipa siinä ilohuutoa yhdeksi kertaa! - -Kaikki nousivat vedestä pois, ja märkiä he olivat, aivan läpimärkiä. -Kiljuset menivät hotelliin muuttamaan toiset vaatteet ylleen ja -poliisit läksivät poliisikamariin kuivaamaan univormujaan. Ja kansa -hurrasi heidän kulkiessaan. Se oli suuri juhlapäivä Helsingissä. - -Nyt saivat Kiljuset riisua aivan kaikki vaatteensa ja muuttaa kuivat -ylleen. Ensin otettiin alusvaatteet esiin. - -Mököllä oli vasta paita yllään, kun hän toisten huomaamatta pujahti -ovesta ulos ja läksi juoksemaan hotellin portaita alas. Alhaalla koetti -ovenvartija häntä pidättää, mutta Mökö livahti hänen käsistään ja pääsi -Kauppatorille. - -Isä ja äiti huomasivat Mökön kadonneen ja unohtaen, ettei heilläkään -ollut muuta kuin alusvaatteet päällään, läksivät etsimään häntä. -Kuultuaan, että Mökö oli juossut torille, juoksivat hekin sinne. - -Olipa se merkillinen näky! Edellä juoksi Mökö paitasillaan, ja häntä -ajoi takaa muu Kiljusen perhe. Lurulla oli hänelläkin ainoastaan paita, -isällä oli alushousut jo jalassaan ja äidilläkin alushame päällään. - -Kaikki ihmiset huusivat hämmästyksestä heidät nähdessään, sillä eihän -kukaan Helsingissä kulje kadulla alusvaatteisillaan. Mutta Kiljuset -eivät sitä muistaneet. He näkivät Mökön juoksevan laivarantaan ja -riensivät jäljestä sinne. - -Rannassa oli höyrylaiva, joka oli juuri lähtemässä Suomenlinnaan. Mökö -tahtoi matkustaa laivassa ja hyppäsi siihen juuri silloin, kun se -erkani rannasta. - -Isä, äiti, Luru ja Pulla tulivat huutaen rantaan. Pulla ei huutanut, se -haukkui, mutta muut Kiljuset huusivat. - -Eihän höyrylaiva silloin enää kääntynyt, vaan mennä huristi eteenpäin. -Kiljuset aivan kauhistuivat luullen, että nyt Mökö meni ainiaaksi pois. - -Rannassa oli toinen höyrylaiva. Kiljuset menivät siihen ja luvaten -suuren summan rahaa saivat koneenkäyttäjän lähtemään ajamaan takaa -toista laivaa. Isä Kiljunen huusi edellistä pysähtymään, ja kun hänen -äänensä ei kuulunut, niin hän pani laivan pillin soimaan. Ja se vihelsi -ja vonkui niin, että koko kaupunki kaikui. - -Tämän kuuli Mökö ja pani oman laivansa pillin myöskin soimaan, sillä -hän oli nähnyt perämiehen vieressä nuoran, josta vetämällä sai pillin -soimaan. - -Kun satamassa olevissa laivoissa kuultiin tällaista viheltämistä, niin -ne kaikki läksivät jäljestä, sillä kaikki luulivat, että jokin suuri -vaara oli lähellä. Meri oli aivan mustanaan laivoja, sillä Helsingin -satamassa oli niitä kesällä aina hyvin paljon. Siellä oli suuria -ulkomaan laivoja ja pieniä saaristolaivoja ja moottoriveneitä. Ja kun -ne olivat aina ajamaisillaan toistensa päälle, täytyi niiden panna -vihellyspillit soimaan. Oli siinä jos jonkinlaista ääntä. Suuret laivat -pörisivät, pienemmät pärisivät ja pienet pirisivät. Ja melu oli niin -kauhea, että kaupungin kaikki asukkaat riensivät suurin joukoin rantaan -katsomaan, mikä oli hätänä. - -Kun Suomenlinnasta nähtiin että kaikki Helsingin laivat tulivat -hirveällä hälinällä ja pärinällä Suomenlinnaa kohden, niin luultiin -koko kaupungin tulleen hulluksi ja hyökkäävän linnoitusta vastaan. -Kaikki kanuunat käännettiin kaupunkiin päin, ja koko sotaväki oli -aseissa. - -Se laiva, jossa Mökö paitasillaan oli, laski Suomenlinnan rantaan. Pian -tuli Kiljusen muukin perhe toisella laivalla. Kyllä suomenlinnalaiset -hämmästyneinä katselivat tätä herrasväkeä, jolla ei ollut päällään -muuta kuin alusvaatteet. - -Ilosta huutaen syleilivät Kiljuset toisiaan. Pian saatiin -suomenlinnalaisille asia selvitetyksi, ja silloin kaikki nauroivat -oikein makeasti. - -Kun Kiljusilla oli niin vähän vaatteita yllään, niin annettiin heille -lainaksi sotilaitten univormuja. Kylläpä he olivat hullunkurisen -näköisiä niissä pukimissaan, varsinkin pojat, joilla takki laahasi -maata ja jotka tavantakaa kompastuivat siihen. - -Kiljuset palasivat laivalla takaisin Helsinkiin. Olipa se komeata -tuloa, sillä kaikki muut laivat seurasivat heitä. - -Satama oli aivan tungokseen asti täynnä kansaa, kun he astuivat maihin. -Pian selvisi kaikille, mikä oli ollut tämän aiheena. Ja silloinpa -naurettiin ja hurraahuudoilla otettiin Kiljusen perhe vastaan rantaan -tullessaan. Ja kannattikin hurrata, sillä he olivat niin perin -merkillisen näköisiä sotilaitten takeissa. - -Kiljuset olivat aivan liikutettuja tästä vastaanotosta. He eivät -koskaan olisi voineet kuvitellakaan, että pääkaupunki ottaisi heidät -vastaan sellaisilla suosionosoituksilla. - -Päästyään hotelliin, jossa kaikki palvelijat, ovenvartijasta -kyökkipiikoihin ja kengänkiilloittajiin asti, olivat heitä -vastaanottamassa, menivät he huoneeseensa jälleen pukeutumaan omiin -vaatteisiinsa. Sen tehtyään he tilasivat itselleen ruokaa ja söivät -suurella ruokahalulla, sillä olivathan he sinä päivänä olleet kovasti -liikkeessä. - -Koko päivällisen ajan seisoi kaksi palvelijaa heidän pöytänsä ääressä -ja kolmas kuljetteli heille ruokia. Kiljuset luulivat tätä -palvelijoiden suurta määrää kohteliaisuudeksi, mutta se olikin hotellin -isännän keksimä varokeino. Hän pani Kiljusille vartijat, jotta he eivät -voisi saada mitään odottamatonta jälleen aikaan. - -Syötyään päättivät isä ja äiti mennä Korkeasaareen näyttämään Mökölle -ja Lurulle siellä olevaa eläinkokoelmaa. Heidän tultuaan kadulle oli -Helsingin poliisimestari viiden poliisin kanssa heitä odottamassa. -Tämäkin oli varovaisuustoimenpide poliisilaitoksen puolelta, jotta -Kiljuset eivät saisi mitään odottamatonta aikaan. - -Poliisit saattoivat Kiljusen herrasväen laivarantaan, ja Kiljuset -luulivat, että tämäkin oli kohteliaisuutta. - -Kun herrasväki ilman mitään häiriöitä oli päässyt Korkeasaareen -menevään laivaan ja se oli lähtenyt liikkeelle, sanoi poliisimestari -poliiseille: - --- Nyt saa Helsingin kaupunki kai vähän aikaa olla rauhassa. - -Hän jäi kuitenkin rantaan katsomaan, pääsikö laiva onnellisesti -Korkeasaareen. - -Eihän se päässyt! - -Aivan puolitiessä se pysähtyi, ja sieltä kuului niin kamalaa huutoa, -että kylmät väreet kävivät poliisimestarin ruumiin läpi. - -Mitä oli laivalla tapahtunut? - -Mökö ja Luru olivat alussa katselleet koneiden käyntiä ja sitten -menneet laivan perään. Täältä he kenenkään huomaamatta kiipesivät -laivan katolle. Isä ja äiti Kiljunen etsivät poikiaan ja kun ei niitä -mistään löydetty, niin he alkoivat huutaa. - --- Ne ovat hukkuneet! huusivat he. - -Kaikki laivassaolijat kauhistuivat ja alkoivat hekin huutaa. Kone -pysäytettiin, ja kaikki katselivat ympärilleen, eikö veden pinnalla -näkyisi lapsia. - -Tällä välin olivat poliisit tulleet toisella laivalla apuun. Kuultuaan, -mitä etsittiin, sanoivat he: - --- Tuollahan pojat ovat laivan katolla! - -Laiva pääsi jatkamaan matkaansa Korkeasaareen, ja pojat otettiin -katolta alas. Poliisimestari ensin aikoi tulla miehineen vartioimaan, -mutta palasikin kaupunkiin. - -Korkeasaaressa pojat juoksivat erilleen vanhemmistaan. Kun he näkivät -kaikki eläimet häkeissään, tuli heidän niitä sääli ja he päättivät -päästää ne vapaiksi. He olivat tottuneet käyristetyllä naulalla -avaamaan lukkoja; nyt he etsivät nauloja, löysivätkin, ja tekivät -niistä lukkojen avaajia. - -Syntyipä saarella hälinää, kun kaikki pedot vähitellen tulivat -häkeistään maalle. Ensin ne ajoivat ainoastaan toisiaan takaa, mutta -lopulta ihmisiäkin, jotka peloissaan eivät tienneet, mihin olisivat -paenneet. - -Ihmisiä juoksi pitkin saarta, ja karhut, pukit, hirvet, sudet, ketut ja -kaikki muut eläimet niiden jäljestä. Ihmiset parkuivat ja eläimet -karjuivat. - -Olipa se elämää! - -Kun ei muita pakopaikkoja ollut, ja saarella oli paljon väkeä, niin -ihmiset kiipesivät puihin. Ja pian näki kaikkialla puiden oksilla -istuvia, itkeviä ja huutavia olentoja. Ja eläimet pitivät alhaalla -hauskaa ja tanssivat saadessaan taas olla vapaudessaan. - -Kiljusen isä ja äiti huusivat poikiaan, ja kuuluihan heidän huutonsa -yli muiden huudon. Mökö ja Luru juoksivat ravintolan luo, jonka katolla -isä ja äiti monen muun kanssa istuivat. - -Pian levisi sana Helsinkiin tästä kauhistuksesta. Kaikki riensivät -apuun, ja meri oli mustanaan laivoja ja veneitä, mutta kukaan ei -uskaltanut nousta maihin. Lopulta tuli palokunta ja toi suuren -höyryruiskunsa. Ruiskuttamalla vettä petojen päälle saatiin ne menemään -takaisin häkkeihinsä. Ihmiset uskalsivat tulla puista alas ja juoksivat -rantaan, jotta pääsivät laivoihin. - -Vihdoin olivat kaikki muut eläimet häkeissään paitsi karhut, jotka -eivät uskaltaneet mennä häkkiinsä. Siellä oli Pulla. Se oli sinne -paennut petoja ja haukkua rähisi nyt siellä vimmatusti, niin että -karhutkin pelkäsivät. Mökö ja Luru saivat sen sieltä pois, ja silloin -saatiin karhutkin häkkiinsä, ja Korkeasaaressa oli taas rauhallista. - -Kaikki ihmiset palasivat kaupunkiin, Kiljusen herrasväki myöskin. Päivä -oli ollut niin rasittava, että he päättivät mennä varhain levolle. -Heidän mielestään Helsinki oli hyvin hauska kaupunki ja ihmiset hyvin -ystävällisiä, varsinkin poliisit, jotka aina seurasivat heitä. Yölläkin -oli kaksi poliisia heidän ovensa takana vartioimassa, jotta he eivät -pääsisi yöllä saamaan mitään odottamatonta aikaan. - -Kiljuset olivat niin väsyneitä, etteivät olisi jaksaneetkaan mitään -erikoista hommata. Mutta tuli aamu! - -Kiljuset olivat levänneet, olivat sen vuoksi hyvällä tuulella, ja -silloin oli täysi syy pelätä, että heille tapahtuisi taas jotain -odottamatonta. - -Ja tietysti tapahtui heti, kun pojat olivat päässeet vuoteistaan ylös! - -He karkasivat käytävään. Poliisit olivat poissa. Nyt he arvelivat -tuottavansa koko hotellille suuren ilon. Kylläpä olikin heidän -tuottamansa ilo hyvin merkillinen. He alkoivat juosta pitkin hotellia -ja huutaa: - --- Tuli on irti! Tuli on irti! - -Hotellissa oli hyvin paljon matkustajahuoneita, ja kaikista niistä -juoksi ihmisiä ulos. Olipa siinä hälinää ja melua! Ja mitenkä nuo -kaikki ihmiset olivat puettuja! Useimmat nousivat suoraan sängyistään -ja juoksivat portaita alas! Naiset huusivat ja miehet huusivat pelosta -ja kauhusta. - -Mutta kun he huomasivat, että kaikki olikin ollut ainoastaan turhaa -hälytystä, niin silloinpa vasta he oikein huusivatkin. Mutta nyt -kiukusta. Kyllä oli hotellissa melua ja hälinää. - -Hotellin isäntä käski Kiljusia muuttamaan vielä samana päivänä pois, -sillä heidän olonsa teki koko hotellin rauhattomaksi. - -Koko Kiljusen herrasväki, Pulla siihen luettuna, läksi nyt kaupungille, -tietysti poliisin vartioimana. He alkoivat etsiä itselleen asuntoa -kaupungin rauhallisimmalta puolelta, Kaivopuistosta. Isä Kiljusen -mielestä olivat muut saaneet rauhattomuutta aikaan, eivätkä he. - -Kauppatorilla he nousivat siihen raitiotievaunuun, joka menee -Kaivopuistoon päin. Vaunussa ei ollut ketään muuta kuin he. - -Isä ja äiti menivät Pullan kanssa sisään. Mökö ja Luru -vaununkuljettajan luo, vaunun etuosaan. Vaunun konduktööri meni -siirtämään vaihdetta, jotta vaunu pääsisi Kaivopuiston raiteelle, sillä -Kauppatorilta haarautuu raiteita moneen suuntaan. - -Kun konduktööri oli siten vaunusta poissa ja kuljettaja hetkiseksi -läksi hänkin torille, niin pojat tarttuivat siihen veiviin, jolla sähkö -yhdistetään vaunun koneeseen. He väänsivät täyden sähkön koneeseen! Ja -kyllä se tuntuikin heti! Vaunu oikein syöksyi eteenpäin. Sinne ne -jäivät torille huutamaan sekä konduktööri että kuljettaja. Jo alkoivat -Kiljusetkin huutaa, niin huimaavaa vauhtia mentiin rataa myöten -eteenpäin. Pian oltiin Kaivopuiston kohdalla. Ja siitä Tehtaankatua -eteenpäin. - -Kiljusen vaunu sai pian kiinni edellä kulkevan vaunun, jonka täytyi, -jotta ei tulisi yhteentörmäystä, vuorostaan lähteä samanlaista kyytiä -eteenpäin. - -Nyt ajoi kaksi vaunua hurjaa vauhtia perätysten. - -Olipa se menoa! Niin sitä kiidettiin Laivurinkatua ja Fredrikinkatua ja -Isoa-Roopertinkatua. Ja aina edellä kulkevat vaunut saivat nekin lähteä -samaa kyytiä kulkemaan. - -Se oli komeata menoa! - -Erottajantorin kautta tultiin Ylioppilastalolle. Silloin oli vaunuja jo -neljä. Siellä ne ajoivat edelleen menemään kaksi muuta vaunua, jotenka -niitä nyt oli yhteensä kuusi. - -Ja voi sitä menoa pitkin Aleksanterinkatua! - -Kaikissa niissä viidessä vaunussa, jotka huhkivat Kiljusten vaunun -edellä pakoon, soitettiin kelloa aivan yhtä päätä, ja vaunuissa olevat -ihmiset huusivat ja parkuivat, ja kadulla huudettiin, ja koko kaupunki -oli aivan mullinmallin kauhusta. - -Ja niin Kiljuset pelkäsivät, että istuivat vain vaunussaan eivätkä edes -huutaneet. - -Kaikki kuusi vaunua tulivat Rautatientorille. - -Ja koko tämä vaunurivi kiiti nyt eteenpäin ja ajaen yhä uusia vaunuja -edellään, niin että niitä oli jo kahdeksan. - -Kun tämä hurja, kaikkia kauhistuttava jono tuli Unioninkadulle ja -Pitkänsillan yli meni Sörnäisiin päin, niin oli vaunuja jo kymmenen. - -Sörnäisten puolella on tehdas, josta johdetaan sähköä raitioteille. -Siellä huomattiin ja kuultiin tämän joukon tulo, sillä kuulihan sen, -kun kaikkien vaunujen kelloja soitettiin ja kaikki ihmiset huusivat. -Tehtaassa seisautettiin heti sähkökoneet, ja silloin täytyi vaunujen -itsestään pysähtyä. - -Kaikki vaunuissa olleet ihmiset vapisivat vielä sittenkin, kun pääsivät -ulos vaunuista ja kalpeita olivat Kiljusetkin. - -He ajoivat ajurilla hotelliin, jossa ei enää tahdottu uskaltaa ottaa -heitä vastaan. Pääsivät he sentään lepäämään tämän hurjan matkansa -vaivoista. - -Heidän levätessään oli suuri kansalaiskokous Suurtorilla, jossa -keskusteltiin, miten Helsinki voisi vapautua Kiljusista, sillä kaikki -aivan pelkäsivät, mitä he voivatkaan keksiä, jos saavat jäädä. Kun he -eivät olleet tehneet mitään suorastaan lakia rikkovaa, niin ei heitä -voitu rangaistakaan. Aiottiin antaa heille kaupungin puolesta vapaa -asunto ja ruoka hotellissa, jos he suostuisivat aina pysymään siellä. -Mutta kun hotellin isäntä ei mistään hinnasta tahtonut pitää Kiljusen -perhettä luonaan, niin päätettiin pyytää heitä lähtemään pois -Helsingistä. - -Pyyntöä tekemään läksi poliisimestari, pormestari ja valtioneuvoston -puheenjohtaja. Kiljusille luvattiin ylimääräinen juna kotiin. - -Isä ja äiti Kiljunen olivat aivan liikutettuja tästä -kunnianosoituksesta. He pakkasivat tavaransa matkakirstuun ja läksivät -rautatieasemalle. - -Kukaan ajuri ei uskaltanut lähteä heitä viemään asemalle, kun pelättiin -heidän saavan jotain odottamatonta aikaan. Kiljuset siis kävelivät -hotellista asemalle. - -Kaikki liikkeet olivat suljetut koko kaupungissa, ja kadut olivat -täynnä kansaa, sillä kaikki tahtoivat nähdä heidät. - -Ja Kiljuset astuivat pitkin Esplanaadinkatua. Edellä kulki Pulla, -sitten Mökö ja Luru, sitten isä ja äiti ja heidän takanaan neljä -poliisia kantamassa matkakirstua. Kaikkien hurratessa he astuivat -eteenpäin, kääntyivät Mikonkadulle ja sieltä Rautatientorille ja sitten -asemalle, jossa ylimääräinen juna heitä odotti. - -Olipa se juhlallinen lähtö! - -Ja kun juna läksi liikkeelle, hurrasivat kaikki. Ja sitten koko -kaupunki hengähti helpotuksesta, kun Kiljusista oli päästy. - -He pääsivät jokseenkin onnellisesti kotiin. Asemalta he saivat hevosen -ajaakseen omaan taloonsa. Kotiportilla pojat kajahuttivat hurraahuudon -kotiväelle; silloin hevonen pelästyi ja kaasi koko Kiljusen herrasväen -suureen rapakkoon, joka oli syntynyt yön aikana sateesta. - -Kiljuset nousivat kuraisina ylös ja menivät taloon. - -Niin päättyi heidän ensimmäinen Helsingin-matkansa. - - - - -Kiljusen herrasväen kalastusmatka - - -Eihän ole mitään merkillistä maalla, että lähdetään kalastamaan, mutta -kun Kiljuset läksivät sille retkelle, niin oli koko kylä jännityksessä, -sillä kun Kiljusille aina tapahtui jotain odottamatonta, tiedettiin -heidän tältäkin matkalta palaavan monenmoisten seikkailujen jälkeen. - -Ja olikin se kalastusmatka merkillinen, niin ihmeellinen, että vain -Kiljusen herrasväelle saattoi sellaista tapahtua. - -Koko kylä oli katsomassa heidän lähtöään. Veneeseen oli viety ruokakori -ja kahvikojeet, sillä Kiljuset aikoivat koko päivän, ehkä vielä -seuraavankin viipyä retkellään. Niin sitä mentiin veneeseen, ja -kyläläiset lykkäsivät sen vesille. - -Isä Kiljunen piti perää, äiti istui Pullan kera kokassa, ja pojat -soutivat. Olipa se merkillistä soutamista. Mökö huopasi ja Luru souti, -ja seurauksena siitä oli, että vene pyöri yhdessä paikassa ympäri. - -Nyt tuli isä soutamaan ja pojat pantiin perää pitämään, josta oli -seurauksena se, että vene vähän ajan kuluttua tulikin kyläläisten -riemuksi rantaan. - -Moni jo ajatteli, pääseekö Kiljusen herrasväki laisinkaan sen -pitemmälle. - -Juuri kun taas piti lähdettämän rannasta, huomasi isä Kiljunen, että -heillä ei ollutkaan riippakiviä veneessään, sillä he aikoivat onkia -erään saaren lähellä. Kyläläiset kantoivat kaksi hyvin suurta kiveä -veneeseen, ja sitten sitä taas lähdettiin. Pojilta otettiin perämela -pois, ja isä Kiljunen alkoi yksinään soutaa. Siten päästiin yhä -etäämmälle rannasta. - -Kun oli tultu saaren lähelle, alkoivat Kiljuset valmistautua onkimaan. - -Olipa siinä huutoa ja melua, kun kukin etsi onkivehkeitään. Ja kun -kalat pelkäävät ääntä, niin eivät Kiljuset varmaankaan olisi saaneet -siellä ainoatakaan kalaa. - -Mutta eivät he päässeet edes onkimisen alkuunkaan, kun heille tuli -este. Ja syy oli seuraava. Sillä aikaa kun isä Kiljunen sitoi toisen -suuren kiven nuoraan kiinni ja laski sen veteen riipaksi, jotta vene -pysyisi heidän onkiessaan samalla paikalla, arvelivat Mökö ja Luru, -että veneeseen oli saatava vettä, jotta ne kalat, jotka he aikoivat -saada, pysyisivät kauemmin elossa. - -Isän ja äidin huomaamatta he ottivat veneen tapin pois, ja Luru pisti -sen huomaamattaan taskuunsa. Pojat katselivat iloissaan, miten vesi -pulppusi avoimesta tapinreiästä sisään. Äiti huomasi ensin, että vettä -oli veneessä, ja kiljaisi: - --- Tappi on auki! - -Silloin isä huusi: - --- Pankaa, pojat, tappi kiinni! - -Pojat huomasivat, että vesi alkoi jo nousta liian korkealle, ja -olisivat mielellään panneet tapin kiinni, mutta eihän tappia mistään -löytynyt. Sitä etsittiin ja etsittiin, mutta ei löydetty, sillä Luru ei -muistanut, että se oli hänen taskussaan. - -Ja vesi nousi veneessä yhä korkeammalle. Kohta sitä alkoi jo tulla -laitojenkin yli, sillä vene painui hyvin nopeasti, kun siinä vielä oli -toinen raskas riippakivi ja niin monta ihmistä. - -Kylläpä Kiljuset kiljuivat! - -Jo oli vene aivan veden alla, ja koko herrasväki sai lähteä uimaan. -Siinä he sitten räpisköivät, isä, äiti, Mökö, Luru ja Pulla. - -Saari oli niin lähellä, että he pääsivät sinne uimalla. Siellä he -sitten seisoivat, märkinä rannalla ja koettivat nähdä, missä heidän -veneensä oli. - -Se oli painunut pohjaan! Kun siinä oli suuri kivi, niin eihän se -pysynyt veden pinnalla. - -Olipa se suuri surkeus! - -Kesken heidän suurta suruaan sattui Luru pistämään kätensä taskuunsa ja -löysi sieltä tapin. Se oli tallessa, mutta eihän siitä nyt enää ollut -mitään apua. - -He olisivat tahtoneet sytyttää tulen kuivatakseen vaatteitaan, mutta -tulitikut, jotka isä löysi taskustaan, olivat märkiä. Ne pantiin -kivelle auringonpaisteeseen, ja siinä ne pian kuivuivat niin paljon, -että saatiin raapaistuksi tulta. Pojat kokosivat risuja, ja pian oli -oikea kokkovalkea palamassa. Nyt kaikki riisuivat vaatteensa ja panivat -ne tulen lähelle kuivumaan. Isä ja äiti menivät saaren toiseen päähän -ottamaan aurinkokylpyjä ja lepäsivät lämpöisellä kalliolla. Sillä välin -kokosivat pojat yhä enemmän kuivia puita tuleen, joka tuli yhä -suuremmaksi ja korkeammaksi. - -Oli ollut kauan aikaa poutaa, ja metsä oli sen vuoksi hyvin kuiva. Eipä -aikaakaan, niin tuli levisi, se levisi aivan huimaavaa vauhtia, ja -kohta oli metsä ilmiliekeissä. - -Pojat riensivät huutaen saaren toiseen päähän, Pulla heidän -kintereillään, isän ja äidin luo. Ja tuli riensi heidän jäljestään. -Koko saari paloi! - -Kiljusilla ei ollut mitään muuta keinoa kuin mennä järveen pakoon, ja -siellä nyt he katselivat, kaulaa myöten vedessä, miten saari paloi ja -saarella kaikki heidän vaatteensa. - -Ja sellainen metsä palaa kauan, ja Kiljuset saivat kauan olla vedessä. -He jo luulivat tulevansa kokonaan vesieläimiksi, paitsi pikku Pulla, -joka istui isä Kiljusen päälaella. - -Kun tuli väheni, koettivat he nousta maihin, mutta hehkuvat hiilet -polttivat heidän jalkojaan. Rannan kivillä he vain saattoivat istua ja -odottaa. He eivät tietäneet, miten tästä pääsisivät. - -Eivätkä he itse olisikaan päässeet, ellei tuli olisi näkynyt kylään -asti. Siellä heti arvattiin, että Kiljusille oli tapahtunut jotain. -Soudettiin veneillä saaren luo ja noudettiin Kiljusen herrasväki -ilko-alastomina kotiin. - -Siten heidän kalastusmatkansa päättyi. - - - - -Saunamatka - - -Kyllähän Kiljusen pojat saunassa usein kävivät ja mielellään -kävivätkin, mutta eräs heidän saunamatkansa päättyi tavalla, joka -saattoi Mökön ja Lurun vähäksi aikaa kammoamaan saunaa. - -Merkillisellä kalastusretkellään pojat vilustuivat. Vaikka olikin -kesäpäivä ja vaikka he suurimman ajan olivatkin olleet vedessä aivan -palavan saaren vieressä, niin kotimatkalla istuessaan alasti veneessä -he kuitenkin vilustuivat siksi paljon, että saivat kovan yskän. - -Yskä on siksi tavallinen tauti pikkupojissa, ettei sille panna -suurtakaan painoa. Eivät isä ja äiti Kiljunenkaan välittäneet siitä -vähääkään. - -Mutta toisin oli poikien laita. He olisivat mielellään päässeet tästä -ainaisesta röhimisestä. Naapuritalossa oli renki, pitkä ja laiha -ruipelo, jonka nimi oli Esko. Tämä kuullessaan poikien yskivän kysyi -heiltä: - --- Mikä teitä vaivaa? - --- Yskä meitä vaivaa, sanoivat pojat. - --- Onko se teistä hauskaa? - --- Mitä hauskaa se on, sanoi Mökö. - --- Miksi ette siis aja sitä pois? - --- Millä me sen ajamme? - -Ja nyt Esko neuvoi. Jos saunassa tervaa koko ruumiinsa venetervalla ja -ottaa sitten oikein kovan löylyn, niin kyllä jokainen tauti poistuu. -Hän kertoi sillä keinolla pääsevänsä vaikka millaisesta taudista -tahansa. - -Pojat kuuntelivat hartaina tätä selitystä ja päättivät heti samana -iltana, joka sattui olemaan lauantai, koettaa tätä keinoa. - -Tavallisesti he saivat kahden olla saunassa, sillä he pitivät siellä -sellaista mekastusta, ettei kukaan mielellään mennyt heidän kanssaan. -Ei siis nytkään ollut ketään näkemässä heitä, kun he tervatynnyristä -laskivat vatiin tervaa ja sitten alkoivat sitä sivellä ruumiiseensa. - -Ai ai, minkä näköisiksi he tulivat! He olivat mustia kuin poltetut -kahvinpavut, eikä heitä enää olisi voinut mitenkään kuvitella Suomen -kansalaisiksi, ellei puheesta olisi saanut siitä selvää. - -Saunan eteisessä oli muuripata, jossa aivan äskettäin oli keitetty -höyheniä. Niitähän kuumennetaan, jotta niistä katoaa kaikki mädännys, -ennenkuin ne sitten puhdistetaan ja pannaan tyynyjen sisään. Näitä -höyheniä oli eräässä suuressa puulaatikossa, jonka reunalle Luru istui, -voidakseen siinä asennossa paremmin hieroa tervaa jalkoihinsa. - -Kuinka olikaan, niin hän sattui tekemään varomattoman liikkeen ja -putosi laatikkoon istualleen. Mökö auttoi hänet sieltä ylös. - -Mutta minkä näköinen olikaan Luru päästyään jälleen jaloilleen! Mökö -nauroi ja kiljui häntä katsellessaan. Kun Lurun ruumiissa oli tervaa, -niin olivat höyhenet tarttuneet koko hänen takaruumiiseensa. Ja siinä -hän nyt seisoi hyvin merkillisen näköisenä. Koko ruumis mustana ja -takana aivan kuin ihmeellinen pyrstön typykkä! - -Mutta Luru ei mielellään kuunnellut Mökön naurua, vaan suuttui ja -lykkäsi veljensä suoraa päätä laatikkoon. Ja kun Mökö sieltä nousi, oli -hän vielä merkillisemmän näköinen kuin Luru. Hänellä oli höyheniä aivan -pitkin ruumista. - -Nyt suuttui Mökö ja lykkäsi Lurun vuorostaan laatikkoon, ja pian oli -tämäkin samanlainen kuin veljensä. - -Kun he nyt katselivat toisiaan, niin he molemmat alkoivat nauraa -eivätkä enää voineet olla toisilleen vihaisia. - -Mutta Pulla oli kuullut poikien naurun ja tuli katsomaan, mitä heille -oli tapahtunut. Kylläpä Pulla suuttui nähdessään kaksi tällaista mustaa -olentoa, joista se ei tiennyt, olivatko ne eläimiä vai lintuja. Koiria -ne eivät olleet, sen Pulla ymmärsi, kun niillä oli höyhenet ja ne -kävelivät kahdella jalalla; hevosia ne eivät myöskään olleet, eivätkä -lampaita. Mutta ei Pulla sellaisia lintujakaan ollut nähnyt. Joka -tapauksessa ne olivat Pullan mielestä olentoja, joita kannatti haukkua. -Ja kylläpä se rähisi. Se oli niin vihainen, että äänikin tuli oikein -kimeäksi, ja se yritti purra näitä ihmeolentoja. - -Mutta pojat eivät välittäneet Pullan haukkumisesta, sillä eivät he sitä -pelänneet, vaan yrittivät ottaa sitä kiinni. Pulla koetti väistyä -pakoon, mutta pojat saivat aina silloin tällöin siitä kiinni. Ja aina, -kun he koskettivat koiraa käsillään, tarttui heistä tervaisia höyheniä -Pullan villaiseen turkkiin. Ja kun pojat viimein olivat pidelleet -vastaanpyristelevää koiraansa sylissään, niin oli tämä aivan yhtä -merkillisen näköinen kuin pojatkin. - -Nyt oli Kiljusen saunan eteisessä kolme sellaista olentoa, jommoisia ei -koskaan ennen oltu nähty siinä kylässä. - -Kun Kiljusen palvelijatar tuli saunaa kohden ja näki, kuinka sieltä -astui ulos sellaisia hirviöitä, säikähtyi hän niin kovasti, että lensi -äkkiä selälleen sellaista vauhtia, että heitti siinä mennessään -kuperkeikan. Sitten hän lähti ravaamaan taloa kohden huutaen koko -matkan: - --- Saunassa on kummituksia! Saunassa on kummituksia! - -Tämäpä oli pojista hauskaa, ja he läksivät nämä huudot kuullessaan -juoksemaan pihamaalle. Illan hämärässä ei isä Kiljunen laisinkaan -tuntenut poikiaan, vaan pelästyi hänkin ja luuli niitä joksikin -metsänpedoiksi, sieppasi ensimmäisen aseen, minkä sattui saamaan -käsiinsä, ja ryntäsi niitä kohden. Tämä ase oli äiti Kiljusen -päivänvarjo. - -Äiti Kiljunen löi ensin kauhusta kätensä päänsä yli yhteen ja kiljaisi -niin kovaa kuin ainoastaan Kiljunen voi kiljaista ja sieppasi aseekseen -isä Kiljusen kävelykepin. - -Pojat pelkäsivät saavansa selkäänsä ja läksivät pakoon pitkin -maantietä. - -Ensimmäiseksi tuli vastaan eräs isäntä ajaen hevosella. Hevonen hyppäsi -heti takajaloilleen pystyyn nähdessään nämä juoksevat hirviöt ja läksi -sitten laukkaamaan tiensyrjään kaataen aidan mennessään. - -Seuraava vastaantulija oli eräs lihava emäntä. Ei hän, paksu kun oli, -pakoon jaksanut juosta, vaan kääntyi tiepuoleen ja pisti päänsä -erääseen pensaaseen luullen siinä olevansa turvassa. Ja hän huusi, ai, -kuinka hän huusi! - -Mutta jo oli koko kylä liikkeellä. Kaikki tarttuivat mikä mihinkin -aseeseen ajaakseen kummitukset pois kylästä. Millä oli harava, millä -talikko, mikä heilutti suurta seivästä, mikä luutaa. - -Pojat jo oikein säikähtyivät tästä takaa-ajosta ja menivät viimein -erään aitan alle piiloon. Siellä he olivat ainakin toistaiseksi -turvassa. - -Kun kylän väki yhdessä Kiljusen isän ja äidin kanssa keskusteli, millä -keinoilla nämä kamalat hirviöt saataisiin aitan alta pois, pistivät -pojat päänsä esiin ja sanoivat: - --- Tui, tui! - -Ja silloin isä ja äiti tunsivat heidät. Ja tuntiessaan poikansa he -huusivat ilosta. Ja se huuto, se oli oikea Kiljusten riemuhuuto. - -Nyt kiskottiin pojat esille ja heitä lähdettiin kuljettamaan kotia -kohden. - -Tänä aikana oli Pulla joutunut kylän koirien ahdistettavaksi. Se pakeni -minkä juosta jaksoi pienillä korvillaan. Mutta viimein saivat toiset -koirat sen eräällä niityllä kiinni. Pulla luuli jo viimeisen hetkensä -tulleen, niin vihaisia olivat toiset koirat. Sen vuoksi se heittäytyi -selälleen. - -Mutta eihän Pullalla mitään hätää ollut. Kun koirat alkoivat purra -sitä, niin saivatkin höyheniä suuhunsa ja alkoivat sylkeä niitä pois. -Ja kun ei kukaan enää sitä uhannut purra, niin Pulla selitti omalla -kielellään toisille, mikä ja kuka hän oli. Ja sitten se läksi juosta -lönkyttämään kotiaan kohden. - -Samaan aikaan kun toiselta taholta Kiljuset tulivat Mökön ja Lurun -kanssa, tuli Pulla vastaiselta puolelta. Jos olivat pojat merkillisen -näköisiä, niin oli Pulla tullut vielä kummallisemmaksi. Pakomatkalla -oli sen tervaiseen ruumiiseen tarttunut kaikenlaista roskaa ja tomua, -sen toisella puolella harasi maata risu, joka oli sen kylkeen käynyt -kiinni, ja hännän päässä oli sanomalehden kappale, jota se nyt -iloissaan heilutti aivan kuin lippua. - -Sisään tultuaan ottivat Kiljusen vanhemmat ylleen huonot vaatteet, ja -sitten isä Kiljunen otti Mökön ja äiti Kiljunen Lurun jalkojensa väliin -ja alkoivat nyppiä pojistaan pois höyheniä, aivan samoin kuin linnuista -kynitään niitä. Olipa se vaivalloista työtä, kun oikealla kädellä -kiskaisi höyhenen irti, niin se tarttui sormiin, ja kun koetti sitten -vasemmalla kädellä kiskaista sen oikeasta kädestä, niin se tarttui -vasempaan käteen, ja siitä sitten oikeaan käteen jälleen. - -Lopulta höyhenet kuitenkin saatiin kynityiksi pois ja poikia alettiin -hangata puhtaiksi harjoilla ja hiekalla. - -Kylläpä oli vaivaa ja vastusta, ennenkuin pojat olivat jälleen ihmisten -näköisiä. Seuraus tästä kuitenkin oli, että yskä katosi. Mutta Mökö ja -Luru päättivät sittenkin, että mieluummin he pitävät yskän kuin ovat -lintuina ja antavat itseään kyniä. - -Pulla kerittiin aivan kokonaan, ja silloin se tuli taas koiran -näköiseksi. - - - - -Mökön ja Lurun syntymäpäivä - - -Mökön ja Lurun syntymäpäivä oli elokuussa Susannan päivänä. Jos -jompikumpi heistä olisi ollut tyttö, niin olisi hänestä varmaankin -tehty Susanna, mutta kun he olivat poikia, niin he saivat toiset nimet. -Heidän syntymäpäivänsä oli siis samana päivänä, koska he olivat -molemmat syntyneet samana päivänä. - -Isä ja äiti Kiljusilla oli tapana kysyä pojiltaan, mitä nämä tahtoivat -saada lahjaksi syntymäpäivänään. Niin he kysyivät nytkin. Pojat -miettivät ja tulivat siihen johtopäätökseen, että he tahtoivat saada -kissan, koska heillä jo oli koira. - -Vanhemmilla ei ollut mitään tätä heidän pyyntöään vastaan, vaikeus oli -ainoastaan siinä, mistä kissa saataisiin. Kylässä, jonka lähellä he -asuivat, oli kyllä kissoja, mutta näistä pojat eivät huolineet, sillä -he pelkäsivät sellaisen kissan helposti karkaavan kotiinsa takaisin. Ja -siinä he olivatkin oikeassa, sillä kissa ei tahdo viihtyä vieraassa -paikassa. - -Isä Kiljunen ehdotti silloin, että pantaisiin kaikkiin pääkaupungin -lehtiin ilmoitus, jossa kymmenen markan hinnasta luvattiin ostaa kissa, -jos se jälkivaatimuksella lähetetään heidän kotinsa lähellä olevalle -asemalle. - -Isä Kiljunen kirjoitti jo ilmoituksen valmiiksikin, ja pojat -riemastuivat niin tavattomasti, että läksivät heti etsimään Pullaa, -ilmoittaakseen sille tämän iloisen uutisen. - -Kun he olivat koiransa löytäneet, ryntäsivät he sen kimppuun -sellaisella vauhdilla, että Pulla jo pelkäsi henkeään ja päästi kovan -haukunnan. Mutta pojat pakottivat sen istumaan ja selittivät sitten -sille, että taloon tuodaan kissa. Pulla, joka aina haukkui, kun sille -jotain puhuttiin, haukkui nytkin. Kyllähän Pulla kissan tunsi, kun sen -näki, mutta näin puheesta ja selittelyistä se ei oikein älynnyt, mistä -oli kysymys. Kohteliaisuudesta se kuitenkin haukkui ja heilutti -häntäänsä, aivan kuin olisi ymmärtänyt. - -Pari päivää myöhemmin pojat kuulivat, miten isä sanoi äidille: - --- Parasta taitaa olla, ettei lähetetä ilmoitusta lehtiin, sillä kai -jollain muullakin tavalla voi kissan saada ostetuksi. - -Tästä pojat kovasti pahastuivat. Eivät he sanoneet vanhemmilleen -mitään, mutta menivät sen sijaan isän huoneeseen, etsivät ilmoituksen -ja lähettivät sen erääseen Helsingin lehteen pyytäen, että se -toimitettaisiin kaikkiin pääkaupungin lehtiin. - -Kyllähän sanomalehtien toimituksissa Kiljusen herrasväki tunnettiin ja -sen vuoksi oikein kovalla kiireellä ilmoitus lähetettiinkin toisiin -lehtiin ja painettiin suurilla kirjaimilla aivan ilmaiseksi. - -Koitti viimein Kiljusen poikien syntymäpäivä. Suuri rinkilä oli -leivottu, ja isä ja äiti herättivät poikansa sillä, että kaasivat -kumpikin täyden ämpärillisen kylmää vettä heidän vuoteeseensa. - -Mökö ja Luru kiljaisivat herätessään, ja isä ja äiti nauroivat niin, -että olivat pakahtua. Ja sitten pojat läksivät paitasillaan juoksemaan -pitkin pihamaata, ja Pulla hyppeli jäljestä ja koetti saada heidän -paidanliepeitään suuhunsa. - -Kun pojat viimein olivat pukeutuneet ja aamiainen oli syöty, niin -alkoivat Mökö ja Luru odotella, tuleeko heille kissaa vai eikö. - -Kello oli juuri täsmälleen yksi päivällä, kun maantieltä, joka vei -asemalle, alkoi kuulua kummallista ääntä. Alussa ei voinut varmasti -sanoa, mitä se oli. Olisi voinut luulla, että suuri joukko pikkuisia -lapsia huusi ja parkui. Mutta kun sitten tarkemmin kuunteli, ei se -ollutkaan pikkulasten porua, vaan jotain aivan toista. - -Luru ensimmäisenä arvasi oikein. Hän huusi: - --- Se on meidän kissamme, jota siellä tuodaan! - -Ja sitten Mökö ja Luru hurrasivat minkä jaksoivat. Ja kyllä he aina -hurrata jaksoivat, sillä heidän tapansahan oli huutaa aina, kun jotain -erikoista tapahtui. - -Ensin alussa näkyi kuorma, rattaat, joilla oli monta suurta -pakkilaatikkoa. - --- Siellä se tulee! sanoi Luru. - --- Siellä ne tulevat! sanoi siihen Mökö, sillä hänessä heräsi aavistus -siitä, että kissoja onkin ehkä useampia. - -Pian tuli näkyviin toinenkin kuorma, jossa oli vielä enemmän -laatikoita. Ja sitten tuli kolmas kuorma ja sen jälkeen neljäs kuorma, -joka oli kaikista korkein. - -Ja kaikista näistä kuului kissojen naukunaa. - --- Hurraa, sanoi Luru, -- nyt me saamme oikein monta kissaa! - --- Hurraa! huusi Mökö niin paljon kuin suinkin jaksoi. - -Ja kun Pulla kuuli poikien innostuvan, niin innostui sekin ja haukkua -raksutti oikein täyttä voimaa. - -Pojat olivat varmat siitä, että saavat monta kissaa, mutta eivät he -tienneet, että niitä oli kahdeksansataaseitsemänkymmentäkuusi! - -Niin, niitä oli todellakin kahdeksansataaseitsemänkymmentäkuusi! - -Jo edellisenä iltana oli joka junalla alkanut niitä saapua asemalle, ja -sitten tuli yöllä ja loput aamulla. Niitä tuli etelästä ja pohjoisesta, -idästä ja lännestä. Näet, kun ilmoitus oli ollut kaikissa pääkaupungin -sanomalehdissä, joita yhteensä painetaan yli satatuhatta, niin oliko -ihme ja kumma, että kahdeksansataaseitsemänkymmentäkuusi kissaa oli -lähetetty. - -Asemapäällikkö oli aivan hukkua näihin kissoihin, joita tuli -laatikoissa ja koreissa. Päästäkseen niistä hän pani ne suuriin tyhjiin -laatikkoihin, nostatti ne rattaille, ja niitä nyt tuotiin Kiljusen -taloa kohden. - -Kun kuormain ajajat olivat tulleet pihalle, kysyi isä Kiljunen, joka -oli äidin seurassa tullut portaille: - --- Mitä te nyt tuotte, kun se niin kovasti narisee ja pirisee, naukuu -ja maukuu? - --- Täällä on kahdeksansataaseitsemänkymmentäkuusi kissaa! sanoivat -miehet. - -Ja sitten he alkoivat kaataa laatikoita nurin. Ja niistäpä hyppeli -kissoja esiin. Kun miehet olivat kaataneet pihalle kaikki kissat, -käänsivät he hevosensa ja ajoivat pois. - -Olipa siinä jos jonkinlaisia kissoja, oli suuria ja pieniä, harmaita ja -kirjavia, oli valkoisia ja mustia ja monta ruskeatakin, oli hännällisiä -ja hännättömiä. Ja kaikki nämä kahdeksansataaseitsemänkymmentäkuusi -kissaa seisoivat nyt Kiljusen pihalla, eivätkä tienneet, minne olisivat -vieraassa paikassa menneet. - -Oli tämä näky Kiljusistakin niin merkillinen, että he vaikenivat -pitkäksi aikaa. Ja se oli jo ihmeellistä, että vaikenivat, sillä sitä -ei heille usein tapahtunut. Mutta eihän joka päivä saakaan nähdä -kahdeksaasataaseitsemääkymmentäkuutta kissaa yht'aikaa. Tuskin sitä -kukaan muu onkaan nähnyt kuin juuri Kiljuset Mökön ja Lurun -syntymäpäivänä. - -Pulla ensimmäisenä lausui kissat tervetulleiksi. Se oli mennyt poikien -taakse piiloon ja astui nyt Lurun laihojen säärien välistä esiin ja -päästi iloisen haukunnan. - -Mutta kissat eivät ollenkaan ihastuneet Pullan tervehdyshaukunnasta! -Kaikki kääntyivät nyt Pullaan päin, nostivat selkänsä korkealle, -häntänsä pystyyn, paitsi tietysti ne kissat, joilla ei häntää -ollutkaan, ja alkoivat sylkeä. - -Ai, ai, kuinka ne sylkivät! Olipa se juhlallista, kun -kahdeksansataaseitsemänkymmentäkuusi kissaa ihan yht'aikaa hännät -pystyssä ja selät köyryssä sylki ja puhisi. Se oli niin juhlallista, -että Pulla unohti vähäksi aikaa haukkumisen ja asettui istumaan, -lepsuttaen etukäpäliään. - -Mutta sitä ei Pullan olisi pitänyt tehdä, sillä kissat pitivät -sitä loukkauksena ja alkoivat puhista entistään enemmän. Olisi -luullut myrskyn käyvän, niin kova ääni siitä syntyi, kun -kahdeksansataaseitsemänkymmentäkuusi kissaa puhisi. - -Vaikka Pulla olikin pieni, oli se kovasti rohkea. Se hyökkäsi kissoja -kohden, varsinkin erään hyvin suuren harmaan kissan kimppuun. Tämä -kääntyi heti ympäri, ja silloin kaikki toiset kissat, jotka pitivät -tätä suurta kissaa aivan kuin kenraalina, kääntyivät myöskin ja -läksivät täyttä laukkaa juoksemaan. Ne ihan vilisten menivät eteenpäin -ja kaikilla häntä pystyssä, paitsi tietysti niillä kissoilla, joilla ei -ollut häntää. - -Ja nyt kaikki nämä kahdeksansataaseitsemänkymmentäkuusi kissaa -juoksivat talon ympäri, ja Pulla niiden jäljestä. Se oli sellaista -kiirettä, että sitä katsellessa oikein teki silmille pahaa. - -Ja sitten sitä mentiin moneen kertaan talon ympäri. Talon takana olivat -kukkapenkereet ja keittiöpuutarha. Kun tämä kissalauma sen yli ravasi, -niin ei kohta näkynyt enää mitään viheriäistä, ei muuta kuin musta -multa; sinne olivat kadonneet sekä kukkaset että keittiökasvit. - -Mutta eiväthän kissat jaksaneet tällä tavoin iankaikkisesti juosta. -Niiden teki jo mieli päästä jonnekin turvaan. - -Keskellä pihamaata oli suuri koivu. Tuo suuri harmaa kissa, joka oli -toisten johtaja, ryntäsi sitä kohden ja kiipesi siihen. Pian olivat -toisetkin kahdeksansataaseitsemänkymmentäviisi kissaa kiivenneet sen -oksille. - -Kylläpä oli koivu merkillisen näköinen, kun siinä oli kissoja niin -paljon, että oksat oikein notkuivat. Ei sellaista koivua joka päivä -saakaan nähdä! - -Pulla tuli puun alle ja alkoi haukkua. Mutta silloin kaikki -kahdeksansataaseitsemänkymmentäkuusi kissaa päästivät aivan yht'aikaa -naukunan, ja oikein vihaisen naukunan. Se oli sellainen ääni, että se -kuului monen kilometrin päähän. - -Kaikki oli tähän asti tapahtunut sellaisella kiireellä, että Kiljuset -eivät vielä ehtineet tehdä tai sanoa mitään; he vain seisoivat ja -päivittelivät kissojen juoksua ja Pullan takaa-ajoa. Mutta kun koivu -alkoi tulla aivan täyteen näitä elukoita ja näytti aivan kuin joltakin -merkilliseltä hedelmäpuulta, silloin koko perhe aivan kuin heräsi -toimimaan. Ja kun Kiljuset ryhtyivät toimimaan, niin syntyihän siitä -jotain. - -Koko perhe ryntäsi nyt koivun alle ja alkoi sitä ravistaa, aivan samoin -kuin pahankuriset pojat ravistavat omenapuita. - -Ja silloin niitä alkoi tippua, kissoja nimittäin, tippua aivan kuin -suuria omenia. Isä Kiljunen sai ensimmäiseksi suuren, lihavan -kissarontin päähänsä. Äiti Kiljunen katsoi ylöspäin ravistaessaan puuta -ja huusi. Hänen suunsa päälle putosi kissa, eikä silloin kuulunut muuta -kuin: plum, plum, kun äiti Kiljunen sylki karvoja suustaan. - -Ja kissoja putoili yhä enemmän ja enemmän, niitä oikein sateli lopulta, -sillä toinen kissa veti toisen mukanaan. Ja kun niitä tulla jumppasi -oikein kosolta, menivät kaikki Kiljuset kumoon maahan. Ja silloin -sateli kissoja heidän päälleen. Ja olipa siinä eri ääni, kun lihava -kissa putosi Mökön päälle, tai kun laiha kissanraato retkahti laihan -Lurun luiselle ruumiille. - -Kun kissat olivat puusta putoilleet, läksivät ne pakenemaan maantietä -pitkin. Ja tomu pöllysi korkealle ilmaan, kun tämä kissa-armeija ravasi -eteenpäin. - -Vähän ajan päästä ei Kiljusen pihalla ollut jäljellä muuta kuin yksi -ainoa pikkuinen kissanpoika, joka peloissaan hiljaa ja surkeasti naukui -portin pielessä. - -Tämän pojat ottivat itselleen, ja siitä tuli heti hyvä ystävä Pullan -kanssa. Ja kun kissanpoika oli tullut taloon juuri Susannan päivänä, -niin pojat antoivat sille nimeksi Susanna. - -Tällainen oli Kiljusen poikien syntymäpäivä. - - - - -Aarteen kaivaminen - - -Kun kaikki nuo kahdeksansataaseitsemänkymmentäviisi kissaa olivat -lähteneet karkuun Kiljusen pihamaalta ja Susanna yksinään oli jäänyt -sinne, niin isä Kiljusessa heräsi paha aavistus, että tämä hauskuus -tulee hänelle vielä hyvin kalliiksi. Ja kalliiksi se tulikin, sillä -asemapäällikkö vaati jokaisesta kissasta kymmenen markkaa ja sen -lisäksi vielä rahtikulut. Keskimäärin oli isä Kiljusen suoritettava -viisitoista markkaa kissasta. Ja kun kertoo tämän luvun kissojen -lukumäärällä, niin tuleehan siitä sellainen summa, että se voisi -hirvittää ketä tahansa. - -Saatuaan tietää rahamäärän suuruuden tuli isä Kiljunen parin tunnin -ajaksi oikein vakavaksi. Mutta pian hän oli jälleen lohdutettu ja sanoi -perheelleen: - --- Rahat täytyy hankkia mistä tahansa, ei tässä auta mikään muu kuin -myydä talo tai ruveta aarretta etsimään. - -Eiväthän he mielellään olisi myyneet taloakaan. Ei siis auttanut muu -kuin ruveta aarteen etsimiseen. - -Kyllähän jokainen on lukenut kirjoista, että maassa on aarteita ja että -toisinaan ihmiset niitä löytävätkin; varsinkin itämailla sellaista -tapahtuu. Kun vain jossakin sellaista oli sattunut, niin arvelivat -Kiljuset, että heillekin voisi sellainen onni tapahtua. - -Heidän kotinsa lähellä oli suuri mäki. Sen sisässä he arvelivat aivan -varmasti olevan aarteen. Ja kun Kiljuset kerran uskoivat jotain, niin -he uskoivatkin aivan varmasti. - -Kiireimmän kautta he siis nyt kokosivat lapioita ja muita sopivia -aseita sekä läksivät mäelle. Kylän väki katseli ihmeissään heidän -lähtöään, mutta kukaan ei kysynyt, minne he olivat aikeissa lähteä, -eivätkä Kiljuset ilmoittaneet retkensä tarkoitusta. - -Pian tultiin mäelle ja ruvettiin kaivamaan. Isä kaivoi omaa kuoppaansa, -äiti omaansa, pojat kaivoivat yhdessä omaansa ja Pullakin kuopi, minkä -pienillä käpälillään suinkin osasi. Pulla ei ollut oikein selvillä, -mitä tarkoitusta varten hänen herrasväkensä oli tässä työssä, vaan -arveli heidän etsivän peltomyyriä. - -Pojat olivat nuorimmat, siis väkevimmätkin, ja heidän kuoppansa tuli -piankin syvimmäksi. Multaa ja hiekkaa lenteli oikein korkealle, kun -kaikki Kiljuset maassa myllersivät. - -Kun tätä menoa oli jatkettu kaksi tuntia, tuli heidän nälkä ja he -päättivät mennä kotiinsa syömään jatkaakseen sen jälkeen taas aarteen -etsimistä. - -Luru oli laihin, hänen ei ollut vielä nälkä, ja hän jäi sen vuoksi -kuopalleen, ja Pulla, joka oli tottunut syömään milloin tahansa, jäi -hänen seurakseen. - -Juuri tämä Lurun kuopalle-jääminen sai aikaan kaiken sen ihmeellisen, -mikä tämän jälkeen tapahtui. Ja ihmeellistä se todellakin oli, niin -ihmeellistä, ettei sitä kukaan uskoisi, ellei se olisi kirjassa. - -Jonkin aikaa toisten lähdettyä teki Lurun mieli mennä uimaan. Hän -koetti houkutella Pullan mukaansa, mutta tämä oli nähnyt peltomyyrän ja -ajoi sitä takaa eikä sen vuoksi halunnut lähteä pois. Luru heitti -lapion kuoppaan ja meni yksinään. - -Kun toiset palasivat syömästä kaivamaan, niin he heti kaipasivat Lurua, -sillä Kiljuset rakastivat hyvin paljon toisiaan ja tahtoivat aina olla -mahdollisimman paljon yhdessä. He kysyivät Pullalta. Aivan kuin tämä -olisi osannut siihen vastata! Pullalla oli aivan omat ajatuksensa. Se -oli nähnyt peltomyyrän menevän poikien kuoppaan ja seisoi nyt sen -reunalla surkeasti vinkuen. Se olisi näet tahtonut mennä kuoppaan -kaivamaan, mutta ei uskaltanut siihen hypätä. - -Kiljuset katsoivat kuoppaan, siellä ei ollut mitään muuta näkyvissä -kuin Lurun lapio. - -Hyväinen aika sentään sitä huutoa, jonka äiti Kiljunen päästi, kun näki -lapion. - --- Luru on pudonnut kuoppaan ja hautautunut hiekan sisään! sanoi hän. - -Tämä oli ensi kerta, jolloin Kiljusille tapahtui jotain kamalaa. He -huusivat niin, että kaikki läheisillä pelloilla olevat variksetkin -karkasivat tiehensä. - -Eihän siinä muuta tullut neuvoksi, kuin ruveta kaivamaan Lurua kuopasta -ylös. Koko herrasväki hyppäsi nyt siihen ja alkoi syytää hiekkaa sen -reunalle. Sitä tuli sellaisella vauhdilla, että Pulla katsoi -viisaimmaksi paeta jonkin matkan päähän turvaan. - -Kuoppa tuli yhä leveämmäksi ja syvemmäksi, mutta Lurua ei vain näkynyt. -Kiljuset olivat jo aivan hikisiä, mutta he kaivoivat yhä vaan. Kohta he -olivat jo syvällä maan sisässä, mutta yhä lenteli hiekkaa ilmaan. Maa -lohkesi suurina kappaleina heidän ympäriltään ja oli monasti peittää -heidät kokonaan. Ja kuoppa leveni tämän johdosta tavattomasti. - -Kylässäkin alettiin jo huomata, että jotain ihmeellistä oli tapahtunut, -ja riennettiin mäelle katsomaan. Ai, ai, kuinka kaikki parkaisivat, kun -kuulivat, että Luru oli hukkunut hiekkakuoppaan. Kaikki riensivät -kotiinsa etsimään lapioita ja tahtoivat tulla auttamaan kaivamisessa. - -Kun kaikki eivät mahtuneet samaan kuoppaan kaivamaan, niin he alkoivat -kaivaa hiukan syrjemmältä. Kuoppa laajeni tällä tavoin yhä enemmän ja -enemmän. Yötä päivää kaivoi koko kylän väki, mutta Lurua ei vaan -näkynyt. Ja kuinka häntä olisikaan näkynyt, kun hän oli mennyt uimaan, -sitten huomannut rannalla veneen, jossa oli ongenvapoja ja tuohisessa -matoja ja lähtenyt kalastamaan erään saaren rantaan. Ja kun tuli pimeä, -niin hän meni erääseen latoon maata. - -Mutta eihän kukaan tiennyt, että Luru näin oli tehnyt, vaan kaikki -luulivat aivan varmasti, että hän oli pudonnut kuoppaan. - -Ja kuoppaa kaivettiin yhä syvemmälle. Reunoilta lohkesi aina lisää -maata. Lopulta täytyi tuoda hevosia ja rattaita, joilla vedettiin -hiekkaa pitemmän matkan päähän. Ja tämän kaikki tekivät aivan -ilmaiseksi, sillä kaikki tahtoivat pelastaa Lurun. Oli se suurta -rakkautta! - -Lopulta oli koko mäki kaivettu kokonaan pois ja kallio tuli vastaan. -Nyt ei auttanut mikään muu kuin koettaa päästä sen sisään. Tuotiin -työaseita ja porattiin kallioon reikiä, pantiin niihin dynamiittia ja -sitten sytytettiin. Hui, kuinka se paukkui ja kuinka kiviä sinkoili -kaikkialle! Kun ne oli korjattu pois, niin porattiin taas uusia reikiä -ja taas pantiin niihin dynamiittia ja taas paukautettiin. Luru kuuli -tämän paukkeen saarelle asti ja pelästyi niin kovasti, ettei uskaltanut -lähteä kotikylään laisinkaan, vaan alkoi soutaa järven toiselle -puolelle apua hakemaan. - -Täälläkin oli kuultu pauke, ja kun Luru tuli kehoittamaan heitä -lähtemään auttamaan, niin kaikki tietysti menivät. Arvaahan sen, mitä -he ajattelivat, kun jo etäältä näkivät, että kokonainen mäki oli -hävinnyt ja sen sijaan oli tullut kuoppa, josta lenteli kiviä ilmaan. -Aivan he luulivat, että sinne oli ilmestynyt tulivuori. Eihän se mikään -tulivuori ollut, vaan Kiljuset hakivat Lurua. - -Kun toisen kylän asukkaat kuulivat, mistä oli kysymys, niin tietysti he -sulasta rakkaudesta ryhtyivät auttamaan. - -Kiviä kuljetettiin pois oikein suurella joukolla ja hevosvoimalla. Ja -sitten taas porattiin reikiä, täytettiin ne dynamiitilla ja -paukautettiin. - -Muuan insinööri matkusti junassa ja sattui näkemään, että kiviä tällä -tavoin lenteli ilmaan. Hän jätti junan ja tuli katsomaan, mitä oli -tekeillä. Kun hän näki, missä toimissa kaikki olivat, ryhtyi hän töitä -johtamaan, ja nyt ne vasta sujuivatkin oikein tulista vauhtia, sillä -insinööri on aina insinööri. - -Kun tätä tavatonta puuhaa katseli, niin olisi jokainen luullut, että -täällä oli suuri vuorikaivos. Mutta eihän se mikään vuorikaivos ollut, -ei ollenkaan, kaikki etsivät ainoastaan Lurua. - -Oli jo syntynyt niin syvä kuoppa kallioon, että kiviä täytyi hinata -ylös köysillä ja nostokoneilla. Mutta ei kukaan väsynyt, vaan kaikki -tekivät aivan taukoamatta työtä. Eiväthän kaikki enää muistaneet, minkä -tähden tässä puuhattiin tällä tavoin; pääasia oli, että jokainen -ponnisti oikein voimainsa takaa. - -Mutta jo tuli Lurun ikävä omaisiaan ja hän päätti rohkaista mielensä ja -läksi soutamaan kotiaan kohden. - -Tällä välin oli insinööri kysynyt isä Kiljuselta, mitä hän oikeastaan -vuoresta etsi. Tietysti isä vastasi, että Lurua hän etsi, Lurua, -poikaansa, joka oli pudonnut kuoppaan. - -Ai, ai, kuinka insinööri silloin suuttui, ja kuinka toisen kylän -asukkaat suuttuivat, ja lopulta kaikki suuttuivat niin, että kaikki -huusivat yht'aikaa. Kylläpä isä ja äiti Kiljunen ihmettelivät sitä, -etteivät he ymmärtäneet vanhempien levottomuutta, kun heidän poikansa -oli kadonnut. - -Juuri tämän pahimman mellakan aikana ilmestyi Luru sinne. Hänellä oli -teikissä viisi ahventa, ja hän astui keskelle ihmisjoukkoa ja kysyi -isältään nähtyään hänet: - --- Onko aarre tullut näkyviin? - -Hänen ilmestymisensä näin aivan äkkiä vaikutti Kiljusiin merkillisellä -tavalla. He vaikenivat vähäksi aikaa ja sitten he alkoivat ilosta -itkeä. Mutta ne, jotka eivät itkeneet, ne olivat kaikki toiset. Tällä -tavoin oli heidät siis saatu aivan suotta tekemään työtä ja -ponnistelemaan yötä päivää! Se oli heidän mielestään hävytöntä. Ja kun -se oli hävytöntä, niin he sanoivat sen aivan suoraan. Kyllä siinä suut -kävivät niin kovasti, ettei toinen kuullut toisen sanoja. - -Ja lopuksi kaikki kääntyivät Kiljusiin ja sanoivat: Hyi! -- Ja kun -ajattelee, että heitä oli niin paljon, niin oli siinä ääntä. - -Kun kaikki kyläläiset olivat menneet hevosineen ja rattaineen pois ja -Kiljuset yksin olivat jäljellä ja tuo vieras insinööri heidän -seurassaan, niin tapahtui taas jotain aivan merkillistä. - -Insinööri tarkasteli kalliosta lohkaistuja kiviä ja huudahti äkkiä. -Olipa kummallista kuulla jonkun muunkin osaavan huutaa yhtä kovasti -kuin Kiljuset. Mutta olikin hänellä huutamisen syytä. Hän oli nimittäin -huomannut, että kalliossa oli tavattoman paljon malmia. Ja kun tietää, -että malmia etsitään vuoresta, että se tuottaa hyvin paljon rahoja, -siitä kun valmistetaan rautaa, niin ei enää ihmettele insinöörin -huutoa. Ihme ja kumma, ettei hän aivan pyörtynyt. - -Ja lopulta kävi niin, että insinööri osti tämän maapalan isä Kiljuselta -ja maksoi hänelle suuret summat rahaa, niin paljon, että kissojen hinta -ja rahti tuli suoritetuksi ja rahaa jäi vielä hyvin, hyvin paljon -tähteeksikin. - -Kiljuset olivat sittenkin löytäneet aarteen. - - - - -Kun Kiljuset olivat hirviä pyytämässä - - -Kiljusen pojat, lihava Mökö ja laiha Luru, olivat kuulleet hirvien -metsästämisestä. Tekihän heidänkin mielensä mennä sellaisia elukoita -pyytämään. Kun he tämän asian mainitsivat kotonaan, niin isä Kiljunen -sanoi, tai oikeastaan huusi, sillä eihän hän koskaan puhunut -tavallisella äänellä: - --- Oletteko te ihan patahassuja! Ei niitä saa jokainen pyytää! Ensin on -haettava lupa maaherralta. - -Kun pojat sen kuulivat, niin he menivät yhdessä kirjoittamaan kirjettä -Hämeen läänin maaherralle. Kun he kolme tuntia olivat miettineet, millä -tavoin tämä kirje oli kirjoitettava, niin he saivat seuraavan -valmiiksi: - -"Hämeen läänin herra maaherra. Mekin tahtoisimme mennä pyytämään -hirviä. Saammeko mennä? Kyllä me osaamme sen tehdä, me osaamme vaikka -mitä, ja me olemme rohkeita poikia. Mökö ja Luru Kiljunen." - -Kun maaherra aina on kohtelias herra, niin tuli pian vastaus pojille, -ja siinä sanottiin, että heillä on lupa tappaa viisi hirveä. - -Kun pojat saivat tämän kirjeen, huusivat he niin kovaa hurraata, että -äiti Kiljunen, joka kuitenkin oli tottunut jo yhteen ja toiseen -huutoon, painoi kätensä korvilleen ja huusi: - --- Olkaa hiljaa, pojat! - -Pojat eivät ilmoittaneet hankettaan isälleen eikä äidilleen, sillä he -olivat päättäneet ilahuttaa kotiväkeä tuomalla hirvenpaistia taloon. - -Seuraavana päivänä he menivät pyydystämään hirviä. Mökö, joka oli -vahvempi, oli ottanut leikkipyssynsä, sellaisen, jolla herneitä -ammutaan. Luru oli päättänyt tuoda hirven elävänä kotiin ja oli sen -vuoksi ottanut nuoran mukaansa. - -Eivät he koskaan olleet nähneet hirviä muualla kuin Helsingissä -käydessään Korkeasaaren eläintarhassa, mutta kun ne tarhassa olivat -astelleet rauhallisesti, niin pojat uskoivat, että samanlaisia ne ovat -muuallakin. - -Kylässä he saivat kuulla, että aivan läheisessä metsässä oli nähty -kaksi hirveä. - --- Ne ovat meidän! huusivat pojat ja läksivät juoksemaan metsään. - -Siellä he huusivat, jotta hirvet tulisivat näkyviin, ja arvaahan sen, -että silloin ääntä syntyi, kun Kiljusen pojat oikein täyttä totta -huusivat. Oli se sellainen melu, että hirvetkin pelästyivät ja tulivat -katsomaan, mikä oli hätänä. - -Kun nuo suuret eläimet sitten tulivat näkyviin, niin pojat vähäksi -aikaa vaikenivat, ja Mökö, joka aina oli punainen, kalpeni kerrassaan. -Mutta Luru, joka oli kalpea jo ennestään eikä siis voinut tulla sen -kalpeammaksi, huusi: - --- Ota sinä, Mökö, tuo suurempi, kyllä minä pienemmän hoidan! - -Kun Mökö kuuli Lurun sillä tavoin puhuvan, niin hän tuli heti -urhoolliseksi. Hän latasi pyssynsä ja meni hirveä vastaan. Ja Mökö -laukaisi niin että paukahti! Mutta mitä hirvi olisi välittänyt Mökön -herneistä? Se mörähti jotain, ja Mökö luuli sen nauravan hänelle. Se -suututti Mököä, ja hän huusi: - --- Ole siinä nauramatta, ei tämä ole mikään leikin asia, täysi tosi -tässä on! - -Ja hän latasi pyssynsä taas ja ampui uudestaan. Ei hirvi nytkään -liikahtanut. - --- Se on aivan samanlainen kuin lehmä, sanoi Luru. -- Ei se kuole sinun -pyssystäsi. Ota se elävänä kiinni, niinkuin minäkin teen. - -Ja Luru meni aivan rohkeasti pienemmän hirven luo ja heitti sille -nuoransilmukan kaulaan. Mutta silloin hirvi säikähti ja hyppäsi -korkealle. Sitten se lähti täyttä laukkaa juoksemaan. Luru ei päästänyt -nuoraa irti käsistään, vaan laahautui jäljestä. - -Mökö huusi: - --- Minne sinä menet, Luru? - --- Minä sain jo kiinni! huusi Luru kieriellessään maassa hirven -vetäessä häntä pitkin metsää. -- Minä menen kotiin, tule sinä jäljestä, -jos pääset! - -Silloin Mökö meni isomman hirven luo ja koetti ottaa sen käsin kiinni. -Mutta hirvi painoikin päänsä alas ja heitti Mökön korkealle ilmaan. Kun -Mökö oli vähän aikaa ilmassa heilunut, niin hän pudota moksahti hirven -selkään. - -Hirvi pelästyi kovasti ja läksi menemään, minkä alta pääsi. Ja kun -hirvellä on pitkät sääret, niin he kulkivat hyvää kyytiä. - -Kun Mökö näki kaukaa Lurun roikkuvan vielä nuorassa ja hirven laahaavan -häntä pitkin metsää, niin hän huusi: - --- Kiipeä selkään, Luru! - -Luru ymmärsi sen ja alkoi kiivetä nuoraa myöten. Ei kestänyt kauankaan, -kun hän jo oli toisen hirven selässä. Mutta minkä näköinen hän oli! Hän -oli kierinyt maassa, vaatteet olivat repeytyneet päältä pois, ja koko -hänen ruumiinsa oli aivan likainen, niin likainen, että hän ei enää -ollut ollenkaan ihmisen näköinen. Ei Mökökään olisi häntä tuntenut -omaksi veljekseen, ellei olisi tietänyt, että se todellakin oli Luru, -hänen oma, laiha veljensä. - -Ja nyt sitä kiidettiin puitten välissä niin, että oksat rapisivat. - -Tuli suo eteen, ja sinne molemmat hirvet loikkasivat, ja arvaahan sen, -minkä näköisiä pojat olivat, kun oli päästy suon toiselle puolelle. He -olivat niin mutaisia, että tuskin enää itsekään tunsivat itseään, saati -sitten muut. - -Kun hirvet olivat laukanneet metsässä tarpeekseen, tulivat ne lopulta -sille kylätielle, jonka varrella Kiljuset asuivat. Ja nyt mentiin -sileätä maantietä pitkin, niin että paikat paukkuivat. - -Pojat huusivat ilosta, huusivat niin, että koko kylä tuli katsomaan, -mikä oli hätänä. Kun ihmiset näkivät kaksi hirveä, jotka kiitivät -kylään päin ja niiden selässä kaksi kummallista olentoa, niin kaikki -pelästyivät kovasti, sillä he luulivat, että nyt olivat kummitukset tai -muut pahat kylään tulleet. - -Ja koko kylä parkaisi kauhusta! Oli siinä taas ääntä yhdeksi kertaa! Ja -kaikki menivät pakoon. Muutamat kiipesivät puihin, toiset piiloutuivat -perunakuoppiin. Ja kaikki olivat varmoja siitä, että nyt oli -maailmanloppu tullut. - -Ja eläimet, ne vasta kovasti säikähtivät, sillä eihän niillä ollut -ollenkaan järkeä. Kaikki hevoset juoksivat maantielle ja kiiruhtivat -alta pois. Ja lehmät sitten! Nekin juoksivat niin että keikkuivat. Ja -siat, nekin panivat parastaan, jota pitemmälle tultiin. Kissat -juoksivat häntä pystyssä, kanat koettivat päästä alta pois ja menivät -niin hyvää kyytiä, että olivat melkein irti maasta. Olipa siinä -kiirettä, ai, ai, kuinka kovaa siinä mentiin! Mutta oli siinä ääntäkin, -sillä tietysti kaikki eläimet huusivat hädissään. - -Pulla oli poikien mentyä metsälle hakenut heitä joka paikasta. Kun ei -ollut löytänyt, niin se oli lähtenyt kylään tuttaviaan tervehtimään. -Kun Pulla näki hirvien tulevan, niin se meni ensin häntä koipien -välissä pakoon ja haukkui minkä suinkin jaksoi aidan takaa kaikkia -niitä elukoita, jotka juoksivat hirvien edellä maantietä pitkin. Mutta -kun hirvet olivat päässeet ohitse, silloin Pulla päästi sellaisen -komentavan kiljahduksen, että kaikki kylän koirat ymmärsivät, mistä oli -kysymys. - -Ja nyt kiiruhtivat kaikki koirat hirvien jäljestä; mitkä hyppelivät -hirvien kuonon edessä haukkuen vimmatusti, mitkä juoksivat rinnalla ja -siinä pitivät pahaa ääntä, mitkä kippasivat jäljestä ja koettivat saada -hirvien hännästä kiinni, ja kun se oli hyvin lyhykäinen ja kovin -korkealla, niin olipa siinä hyppimistä. Ja viimeisenä tuli Pulla, joka -ei mitenkään pienillä jaloillaan jaksanut pysyä toisten rinnalla. -Kyllähän se juoksi niinkuin vatsanalus olisi ollut jalkoja täynnä, -mutta ei sekään oikein auttanut. - -Ja koko joukko juoksi pitäen hirveätä melua ja rähinää maantietä -pitkin, niin että tomu oli aivan yhtenä pilvenä. - -Kun kaikki ihmiset näkivät, että heidän kotieläimensä ja karjansa -olivat karkaamaisillaan pois kylästä, niin he läksivät koirien jäljestä -juoksemaan. Pojannaskalit pääsivät ensimmäisiksi, ne ravasivat niin, -ettei tahtonut jalkoja erottaa. Sitten tulivat aikamiehet, jotka -juoksivat ja harppasivat niin, että luuli jalkojen irtaantuvan. Heidän -jäljestään tulivat naiset, kohottivat hameitaan, jotta liepeet eivät -olisi tiellä, ja mennä huristivat. Ja sitten tulivat pikkutytöt. Ja -vihdoin viimein ne lapset, jotka vasta konttasivat. Kaikki, mitä -kylässä oli elävää olentoa, oli liikkeellä. - -Oli se juhlallinen näky! Se oli yhtä ainoata juoksua ja huutoa. - -Kiljusen talon kohdalla maantie kääntyi. Eihän tällaista kiirettä -pidettäessä, ja kiirettä siinä todellakin pidettiin, jouduttu -käännöksiä tekemään. Ja sillä tapaa tulivat kaikki Kiljusen pihalle. -Kun rakennuksia oli pihan ympärillä, niin kaikki jäivät sinne yhteen -kasaan. Kanat hyppäsivät koettaessaan oikein lentää, kuistin katolle, -kissat kiipesivät rakennuksen katolle. Lehmät menivät pihan oikealle -puolelle ja hevoset vasemmalle, siat jäivät portin pieleen, koirat -juoksentelivat joka paikassa. Hirvet jäivät keskelle pihaa ja ihmiset -maantielle portin ulkopuolelle. Kaikista huonoimmin konttaava lapsi ei -vielä ollut päässyt puolitiehenkään, vaan istui keskelle maantietä ja -huusi. Mutta kuka sellaisessa mellakassa sen ääntä olisi kuullut? - -Isä ja äiti Kiljunen tulivat katsomaan, mikä hirveä joukko heidän -taloonsa tuli. Kun he näkivät hirvet ja niiden selässä kaksi -mustanruskeata olentoa, niin he molemmat parkaisivat ihan yht'aikaa. Ja -vaikka kaikki pitivät sellaista ääntä, ettei olisi luullut enää -maailmaan sen enemmän ääntä mahtuvankaan, niin kyllä se kumminkin -kuului, kun isä ja äiti Kiljunen huusivat voimainsa takaa. Se oli -sellainen huuto, että kaikki hämmästyksestä vaikenivat, kaikki muut -paitsi Pulla, joka haukkumisesta jo aivan käheänä koetti herättää -toisten huomiota. - --- Päivää! huusivat pojat. -- Tässä on taloon kaksi hirveä. Me olemme -tuoneet ne metsästä. - -Silloin isä ja äiti Kiljunen taas huusivat, mutta nyt ilosta. Pojat -otettiin alas hirvien selästä, pestiin ja vaatetettiin. Kylän asukkaat -keräsivät kotieläimensä ja veivät ne pois. - -Hirvet jäivät Kiljusen taloon, ja Pulla pantiin niitä paimentamaan. Ja -jos Pulla vain olisi niitä hyvin paimentanut eikä päästänyt niitä -karkaamaan, niin kai ne vieläkin olisivat siellä. - - - - -Kiljusen herrasväen toinen Helsingin-matka - - -Jonkin aikaa Kiljusen herrasväki pysytteli maalla aivan rauhassa, ja -Helsinki oli jo ennättänyt unohtaa heidän vierailunsa. Heidän -sielläolostaan ei ollut jäänyt jäljelle mitään muuta kuin lause, jota -helsinkiläiset usein käyttivät. Tämä lause oli: "Kiire kuin -Kiljusilla!" - -Mutta kun pimeät elokuun illat tulivat ja elämä alkoi -käydä yksitoikkoiseksi, sillä se saattoi Kiljusillekin tulla -yksitoikkoiseksi, alkoivat he puhella Helsingistä. Pian oli heissä -herännyt ajatus, että sinne olisi hauska jälleen päästä. He olivat -aivan varmasti vakuutettuja siitä, että kaikki tulevat hyvin iloisiksi, -kun he vain ilmestyvät kaupunkiin. - -Äkkiä he päättivät lähteä Helsinkiin. - -Ja kun Kiljusille aina tapahtuu kovin merkillistä matkoillaan, niin oli -tämäkin matka sellainen, että se olisi oikeastaan historiaan -kirjoitettava. - -Tehtyään tämän päätöksensä riemuitsivat he itse siitä niin kovasti, -että huusivat kaikki yht'aikaa. Ja kun he olivat toisilleen tällä -tavoin ilonsa ilmaisseet, menivät Mökö ja Luru etsimään Pullaa -ilmoittaakseen tälle, mikä sitä odotti. He tarttuivat molemmat Pullan -etukäpäliin ja pakottivat sen kulkemaan takajaloillaan heidän välissään -pitkin pihaa ja huusivat sille: - --- Me menemme Helsinkiin! - -Ja Pulla taisi tämän ymmärtää, sillä se haukkui minkä suinkin jaksoi. -Ja kun se oli Kiljusen koira, niin se haukkui tavallista kovempaa, -sillä sen oli aina ollut pakko ponnistaa viimeisetkin voimansa -saadakseen äänensä kuuluviin. - -Kun edellisellä matkalla asunto hotellissa oli tullut hiukan -levottomaksi, niin oli äiti Kiljunen tällä kertaa sitä mieltä, etteivät -he menekään asumaan minnekään hotelliin, hakevat ainoastaan jostain -rauhallisen huoneen ja vievät kotoa ruokaa mukanaan. - -Tätä varten tuotiin suuri puulaatikko ja siihen ahdettiin kaikenlaista -sellaista, mitä suinkin voitiin syödä. Siinä oli voita ja leipää, oli -maitoa ja juustoa, oli palvattua lihaa ja nauriita, kylmiä perunoita ja -silakoita, siinä oli purkeissa puuroa ja puolahilloa, ja siinä oli -kahvipannukin ja kaikki, mitä tarvittiin kahvin valmistamiseen. Tämän -laatikon kuljettamiseksi otettiin matkaan poikien itse valmistamat -matalat kärryt, joissa oli neljä pyörää. - -Jotta junassa ei laatikkoa käännettäisi nurin, jolloin tavarat -menisivät sekaisin, oli isä Kiljunen laittanut pahvista suuren lapun, -jossa oli kirjoitus: "Tämä puoli ylöspäin!" Ja tämä lappu aiottiin -naulata laatikon kanteen. Lapun isä antoi Mökölle, jotta hän sen -naulaisi, mutta Mökö pistikin sen taskuunsa ja sinne se jäi -toistaiseksi. - -Puulaatikko oli suuri. Kun Pulla näki sinne ajettavan kaikenlaista -hyvää, teki sen mieli tarkastaa sitä. Juuri kun Kiljuset pukivat ylleen -päällysvaatteita, hyppäsi Pulla laatikon vieressä olevalle tuolille, -kohotti kuonollaan laatikon kantta, pisti päänsä yhä syvemmälle -ulottuakseen ottamaan jotain hyvää. Mutta silloin se kurottautuikin -liian syvälle; se retkahti laatikkoon, ja kansi putosi kiinni. - -Jo oli kiire asemalle, ja isä Kiljunen pani nopeasti laatikon lukkoon. -Se nostettiin rattaille, ja herrasväki läksi ajamaan tulista vauhtia -asemalle. - -Se oli taas sellaista menoa, että kyllä kylässä tiedettiin Kiljusten -olevan jonnekin matkalla. - -Mennessään eivät Kiljuset muistaneetkaan, että Pullaa ei näkynyt -missään, niin paljon he ajattelivat sitä suurta iloa, mikä heille tulee -Helsinkiin päästyä. - -He olivat tulleet asemalle, kun Luru sanoi: - --- Missä Pulla on? - --- Missä Pulla on? huusivat silloin kaikki Kiljuset yht'aikaa. - -Silloin kuului laatikosta Pullan haukuntaa. Ja sen kuultuaan Kiljuset -taas huusivat, mutta tällä kertaa ilosta. - -Laatikko avattiin, ja Pulla nosti kuononsa ylös ja haukahti iloisesti. - -Mutta millaisessa tilassa se olikaan! - -Pulla oli laatikossa ryöminyt sinne ja tänne ja lopulta jäänyt hyvin -merkilliseen asemaan. Sen toinen takajalka oli puuropurkissa, toinen -hillopurkissa, toinen etujalka oli voikimpaleessa, jonne se oli -painunut syvälle. Toinen etujalka vain oli vapaa, ja sitä se räpytteli -tervehtiäkseen poikia. Häntä, joka poikien ainaisesta repimisestä oli -tullut jokseenkin harvakarvaiseksi, oli myöskin vapaa, ja sitä se -heilutti. - -Niin suuri oli Kiljusten ilo nähdessään taas kadonneen Pullansa, -etteivät he joutaneet laisinkaan ajattelemaan, miten ruokien oli -käynyt. Pulla nostettiin maalle, ja se alkoi heti nuolla käpäliään, -ensin etukäpälää, jossa oli voita, sitten sitä takajalkaa, joka oli -puurossa, ja viimein sitä, jossa oli hilloa. Pulla oli nimittäin viisas -koira ja tiesi hyvin, missä järjestyksessä ruoat syödään. - -Kiireimmän kautta suljettiin laatikon kansi. Isä Kiljunen muisti -valmistaneensa tuollaisen lapun, joka oli kanteen kiinnitettävä. -Sitäkös nyt ruvettiin etsimään! Kun oli pidetty sellaista elämää, että -kaikki asemalla olevat riensivät katsomaan, mikä oli hätänä, löytyikin -se Mökön taskusta. - -Kun ei ollutkaan vasaraa eikä nauloja, joilla se olisi kiinnitetty, -niin äiti Kiljunen otti sen huostaansa ja pisti sen omaan taskuunsa. - -Kyllähän Kiljuset tiesivät, että juna sille asemalle pysähtyy, mutta se -ei estänyt heitä kaikkia huutamasta ja huitomasta käsillään, kun juna -ajoi asemalle. - -Kun Suomessa on yleisesti levinnyt sanomalehti, "Pääskynen", joka on -tarkkaan seurannut Kiljusten elämää ja hommia, niin olihan junassa -monta, jotka heti melusta saattoivat arvata, että tämä oli nyt se -kuuluisa Kiljusen herrasväki, joka pyrki junaan. - -Ja mikä oli seurauksena! Ei suinkaan se, että kaikki olisivat tahtoneet -olla heidän lähellään, niinkuin kuuluisille henkilöille yleensä -tapahtuu, vaan kaikki pakenivat siitä vaunusta, jonne Kiljusen joukko -oli mennyt, sillä he pelkäsivät joutuvansa johonkin selkkaukseen. -Kiljusen herrasväki oli siinä suhteessa omituinen, että sille tapahtui -merkillisiä asioita aina, kun se joutui muiden kanssa tekemisiin, mutta -harvoin mitään erikoista silloin, kun he olivat yksinään omissa -hoteissaan. Seurauksena tästä oli, että he pääsivät Helsinkiin asti -saamatta mitään merkillistä aikaan. - -Mutta heti asemalla he herättivät suurta huomiota. Äiti Kiljunen oli, -niinkuin muistetaan, pistänyt tuon pahvipalan, jossa oli "Tämä puoli -ylöspäin", taskuunsa. Hänen ottaessaan nenäliinaansa tuli pahvipala sen -mukana ja jäi roikkumaan hameen päälle. - -Ai, kuinka ihmiset nauroivat sen nähdessään. Muutamat oikein hirnuivat -ilosta, pikkupojat hyppelivät ja huusivat, asemalla olevat -sanomalehtimyyjät huusivat paljoa kovempaa kuin lehtiä kaupatessaan: -"Tämä puoli ylöspäin!" Ei asemalla ollut ainoatakaan, joka ei olisi -nauranut. - -Ja hullunkuristahan se olikin, kun äiti Kiljusen hameessa oli sellainen -kyltti, että hamepuoli oli pidettävä ylöspäin. Kaikkihan silloin -kuvittelivat, miltä laiha äiti Kiljunen näyttäisi, jos hänet pantaisiin -käsillään seisomaan. - -Kiljuset eivät ymmärtäneet tätä ihmisten iloisuutta millään muulla -tavalla, kuin että kaikki riemuitsivat heidän tulostaan Helsinkiin. Sen -vuoksi he nyökkäsivät kaikille ystävällisesti aivan kuin vanhoille -tutuilleen. - -Äiti Kiljunen ensimmäisenä huomasi, että hänelle naurettiin, ja -katsoessaan sivulle hän näki tuon lapun. Ja silloin hän parkaisi niin -kovasti, että kyllä hän silloin olisi saanut Kiljusen nimen, ellei -hänellä jo ennestään sitä olisi ollut. Ja ihmiset nauroivat vieläkin -makeammin hänen huudolleen. - -Kun herrasväki oli saanut tavaransa, niin he panivat laatikkonsa -poikien rattaille ja läksivät kaikkien ihmetellen heitä katsellessa -Rautatientorille. - -Sen laidassa on Kansallisteatteri, jossa juuri sinä iltana oli -näytäntö. Sinne päätti isä Kiljunen viedä koko perheensä. Ja nyt sitä -marssittiin teatteria kohden. Isä veti rattaita, pojat astelivat -rinnalla, äiti kulki jäljestä, ja viimeisenä tuli Pulla, joka iloisesti -hyppeli ja haukkui jokaista autoa, minkä sattui näkemään. - -Teatterin eteiseen päästyä syntyi siellä olevan vartijan kanssa kova -riita, sillä hän ei millään muotoa sallinut, että Kiljuset veisivät -laatikkonsa teatteriin sisään. Eikä hän Pullaakaan tahtonut millään -muotoa päästää sinne. - -Kun siinä oli väitelty, suostui vartija ottamaan huostaansa laatikon ja -Pullan. Isä Kiljunen osti pääsyliput, ja nyt meni herrasväki -teatteriin. - --- Näytäntö on jo alkanut, pitäkää kiirettä, sanoi ovenvartija. - -Se oli varomaton sana sellaiselle joukolle, kuin Kiljusen herrasväki -oli. Vai vielä piti pitää kiirettäkin! - -He ryntäsivät sellaisella vauhdilla sisään, että ovissa olevat lasit -helisivät ja katsomossa olevat ihmiset luulivat, että eteisessä -tapahtui jotain kamalaa. Näyttelijätkin vähäksi aikaa taukosivat -lavalla puhumasta. Pian kaikki kuitenkin rauhoittuivat nähdessään, että -saliin oli tulossa ihmisiä ja että melu oli saanut alkunsa siitä. - --- Missä meidän paikkamme on? huusi isä Kiljunen heti ovella, -astuttuaan sisään pimeään saliin. - --- Missä meidän paikkamme on? huusivat pojatkin. - -Yleisö alkoi huutaa: sh, sh! Kiljuset luulivat, että se kuului asiaan, -ja huusivat hekin: sh, sh! Siitä syntyi sellainen suhina, ettei -laisinkaan kuullut, mitä näyttämöllä sanottiin. Ei se ollut -välttämätöntäkään, sillä kaikkien huomio oli kääntynyt sisääntulevaan -herrasväkeen. - --- Keitä he ovat? kysyi eräs nainen vieressään olevalta naiselta. - -Isä Kiljunen kuuli tämän ja vastasi heti täydellä äänellä: - --- Me olemme Kiljusen herrasväki! - -Siitäpä ilo syntyi salissa, sillä tunsivathan kaikki Kiljuset. Ja nyt -jokainen tahtoi saada heitä istumaan lähelleen. Olipa siinä metakkaa! -Huudettiin joka puolelta heille, että siellä ja siellä oli vapaita -paikkoja. Monet nousivat paikoiltaan ja viittoilivat käsillään. - -Kun tätä melua oli jonkin aikaa kestänyt, tuli isä Kiljunen katsoneeksi -lippuihinsa ja näki niissä numerot. Tästäkös syntyi taas uusi kysely, -joka piankin loppui, kun saatiin selville, missä herrasväen paikat -olivat. - -Nyt alkoivat kaikki kuunnella, mitä näyttämöllä sanottiin. Oikeastaan -on väärin sanoa, että ihmiset kuuntelivat, mitä näyttelijät puhuivat. -Kiljuset kyllä kuuntelivat, mutta kaikki muut kuuntelivat heitä. He -nimittäin tekivät koko ajan ääneen huomautuksiaan. Ja kun heidän älynsä -ei ollut erikoisen loistava, niin tuli siitä sellaisia huomautuksia, -että niille sai nauraa enemmän kuin itse näytelmälle. - -Kun tätä iloa oli jonkin aikaa jatkunut, niin tapahtui näyttämöllä -jotain sellaista, joka käänsi kaikkien huomion sinne. - -Tämän sai Pulla aikaan. - -Herrasväen mentyä sisälle oli Pulla jäänyt ulkoeteiseen ovenvartijan -hoidettavaksi. Kun pojat eivät olleet sitä millään tavalla -yllyttämässä, niin se istui vartijan vieressä aivan rauhallisesti, -heilutti vain toisinaan häntäänsä ja haukahti iloisesti. - -Ovenvartija luuli Pullan pysyttelevän siinä rauhallisesti paikoillaan -ja läksi jonnekin muuanne omille asioilleen. Mutta kun Pulla oli jäänyt -yksin, niin sen tuli kovasti ikävä poikia ja se läksi heitä etsimään. - -Se pääsi ensiksi käytävään ja sieltä eräästä raollaan olevasta ovesta -näyttämön puolelle. - -Täällä oli kaikki Pullan mielestä erittäin hauskaa, ja se päätti ottaa -kaikesta tarkan selon. Ennenkuin kukaan huomasikaan, oli se jo keskellä -näyttämöä ja päästi oikean ilohaukahduksen nähdessään niin paljon outoa -ja ihmeellistä. - -Mutta kun Mökö ja Luru näkivät Pullan lavalla, niin hepä ilahtuivat. He -huusivat niin, että koko teatteri kaikui: - --- Pulla! Pulla! - -Tämä nimi ja tämä huuto vaikutti koko yleisöön niin innostuttavasti, -että sekin alkoi huutaa: - --- Pulla! Pulla! - -Ja kun Pulla huomasi näyttämöllä tulleensa yleisen huomion esineeksi, -niin se heilutti harvakarvaista häntäänsä, teki muutaman iloisen -hyppäyksen ja sitten päästi oikein riemuhaukunnan. Sen teki kovasti -mieli mennä sinne, missä pojat olivat. - -Juuri kun Pulla oli menossa etsimään tietä suoraa päätä yleisön -puolelle, niin se huomasi kuiskaajan, jonka pää näkyi permannosta ja -pään vieressä käsi, joka vihaisesti huitoi. Nähdessään olennon, jolla -ei ollut alaruumista ollenkaan, Pulla kummastui ja sanoi tietysti -mielipiteensä haukkumalla oikein vihaisesti. Ja nytpä syntyi oikein -kiivas rähinä. - -Kuiskaaja, joka näki edessään haukkuvan koiran ja kuuli, miten yleisö -oikein kiljui ilosta nähdessään tämän metakan, ojensi käsivartensa -tarttuakseen Pullan niskaan. Mutta siitä Pulla ei pitänyt laisinkaan, -vaan yltyi haukkumaan yhä kiivaammin. - -Yleisön puolella Kiljuset huomasivat, että Pullalle aiotaan tehdä -pahaa, ja päättivät heti mennä auttamaan. He ryntäsivät siis eteenpäin. -Mutta nyt tulikin este. Yleisön ja näyttämön välillä on syvä aukko, -jossa orkesteri soittaa. Kiljuset olivat urhoollisia, eivät he -pelänneet, vaan hyppäsivät sinne. Siellä oli soittokoneita ja niiden -päälle he tulla muksahtivat. - -Pojat näkivät kaksi rumpua ja luulivat, että ne kyllä kestävät heidän -hypätä päälle. Mikä suuri erehdys! Kun Mökö koko lihavuudessaan putosi -rummulle, niin kuului sellainen paukahdus, kuin kanuunalla olisi -ammuttu, sillä rummun kalvo meni rikki. Luru oli laihempi, ja kun hän -putosi rummulle, niin hän ensin pomppoili pari kertaa ilmaan ja sitten -puhkaisi korollaan senkin rummun kalvon, jolloin kuului uusi paukahdus. - -Isä Kiljunen luuli suurta bassoviulua kestäväksi ja loikkasi sen -päälle. Kuului vain rämähdys, kun se halkesi, ja isä Kiljunen joutui -johonkin pahaan rakoon. Äiti Kiljunen joutui keskelle torvikasaa, ja ne -sotkeutuivat hänen jalkoihinsa. - -Koko yleisö ryntäsi katsomaan, miten Kiljusten oli käynyt, näyttelijät -tekivät samoin näyttämön puolella, ja niiden joukossa Pulla etumaisena -katsoi alas orkesteriin ja ulvoi sydäntävihlovasti nähdessään rakkaan -isäntäväkensä tällaisessa kurjassa tilassa. - -Mutta eivät Kiljuset hätääntyneet. Pian he olivat taas jaloillaan ja -alkoivat pyrkiä näyttämölle. Sieltä ojennettiin heille käsiä ja -kiskottiin ylöspäin. Kun he sitten olivat tulleet näyttämölle, niin -Pulla haukkui ilosta ja yleisö taputti käsiään. - -Kiljusten osaksi tuli sellaisia suosionosoituksia, että he saivat tulla -monta kertaa kiittämään yleisöä. Rivissä he seisoivat pituuden mukaan. -Ensin äiti, sitten isä, sitten Luru ja Mökö ja viimeiseksi Pulla, joka -herrasväkensä kumartaessa yleisölle aina nousi takajaloilleen istumaan -ja räpytteli etukäpäliään. - -Kun kaikki kerran kuitenkin loppuu, niin loppui kättenkin taputus. -Kiljuset pantiin erikoiseen aitioon, josta he eivät päässeet minnekään -liikkumaan. Ja kummallista kyllä eivät he saaneetkaan enää mitään muuta -häiriötä aikaan sinä iltana. - -Mutta kun yleisö poistui teatterista, niin kaikki sanoivat, ettei -heillä Kansallisteatterissa ole koskaan ollut niin huvittavaa iltaa. - -Viimeksi lähtivät Kiljuset. Kun he olivat ottaneet jälleen huostaansa -rattaat, joiden päällä oli ruokalaatikko, niin he alkoivat ajatella, -minne menisivät yöksi, sillä olihan jo myöhä ja heidän oli uni. -Hotelliin he eivät tahtoneet, senhän he olivat päättäneet jo kotoa -lähtiessään. - -Vastapäätä teatteria on Ateneum. Heidän tultuaan sen eteen otti äiti -Kiljunen taskustaan avainkimpun, joka sinne oli jäänyt, ja -ajattelematta laisinkaan, oliko se sopivaa vai ei, avasi Ateneumin -oven. He menivät aivan rauhallisesti sisään ja ottivat ruokalaatikon -kärryineen mukaansa. - -Ateneumin porraskäytävässä on suuri joukko kuvapatsaita. Niitäkös Pulla -alkoi haukkua, sillä eihän se sellaisia ennen ollut nähnyt, sillä -totisesti Kiljusen talossa ei mikään kuvapatsas olisikaan pysynyt -ehjänä. Pulla luuli niitä jonkinlaisiksi valkoisiksi kummituksiksi ja -rähisi niille oikein voimiensa takaa. - -Sitten alkoi Pulla ravata portaita ylös, ja koko herrasväki seurasi -juoksujalkaa. Portaat olivat hyvin korkeat. He olivat päässeet jo -melkein niiden yläpäähän, kun pimeässä isä Kiljunen horjahti ja alkoi -kieriä portaita alas. Kun hän oli lihava, niin hän hyppeli kuin suuri -pallo. Äiti Kiljunen säikähtyi tästä niin pahanpäiväisesti, että kaatui -hänkin. Ja kun hän oli pitkä ja laiha, mukkelehti hän niin, että hameet -hulmusivat hänen ympärillään. Mökö ja Luru tarttuivat toisiinsa kiinni -ja tulivat yhtenä keränä alas. Mutta Pulla jäi portaitten yläpäähän ja -haukkui minkä suinkin jaksoi. Se oli varmasti vakuutettu siitä, että -herrasväki oli tämän kierimisen keksinyt huvittaakseen häntä. - -Tämä tällainen melu kuului jo kauas torillekin, ja poliiseissa heräsi -epäilys että sinne oli mennyt varkaita, ja he toimittivat kiireimmän -kautta sanan poliisikamariin. Sieltä tultiin heti poliisilaitoksen -autolla hakemaan varkaita. - -Mutta eihän siellä mitään varkaita ollut, ei muuta kuin Kiljusen -herrasväki. Ja nyt heidät otettiin kiinni, pantiin autoon ja vietiin -poliisikamariin. Siellä heidät pantiin putkaan yöksi. - -Kun he siellä istuivat olkivuoteillaan, sanoi isä Kiljunen aivan -säteilevänä: - --- Meidän kävi sittenkin paremmin kuin hyvin. Mehän saimme yösijan -aivan ilmaiseksi. Tosin tämä on hiukan epämukava, mutta kyllä täällä -toimeen tulee. - -Aamulla heidät päästettiin ulos ja vietiin tutkittaviksi. Kun he olivat -perin rauhallisen näköisiä, niin eihän heitä kovasti vartioitu. Sen -vuoksi ei kukaan huomannutkaan, kun he jo olivat pihalla, ja kun siellä -oli juuri parhaillaan poliisilaitoksen auto lähtöön valmiina, niin -Kiljusen herrasväki nousi siihen. - -Isä Kiljunen koetteli siinä kaikenlaisia kädensijoja ja vipuja. Ja -äkkiä auto hurahti menemään! Hui, kuinka se meni! Isä Kiljusella oli -kuitenkin siksi paljon mielenmalttia, että hän osasi tarttua -ohjauspyörään. Ja sitten sitä mentiin pitkin Aleksanterinkatua. - -Olipa se kummallista menoa. Vuoroin oli auto vasemmanpuolisella -katukäytävällä, vuoroin oikeanpuolisella. Kadulla olevat ihmiset, jotka -näkivät tämän kummallisen auton tulevan, säikähtyivät ja pakenivat -minkä ennättivät. Muutamat juoksivat kadun varrella oleviin kauppoihin, -toiset karkasivat sivukaduille, toiset taas etsivät turvaa kadun -varrella olevissa raitiotien sähköpylväissä. Kylläpä ne heiluivat, kun -oikein lihavat eukot niihin kapusivat. - -Mutta olipa poliisikamarissakin huomattu, että Kiljuset olivat -lähteneet poliisilaitoksen autolla, ja nytpä lähdettiin juoksemaan -jäljestä, ottamaan heitä kiinni nimittäin. Katu oikein vilisi -poliiseja, jotka harppasivat täyttä kyytiä eteenpäin. - -Kun yleisö tämän näki ja tunsi poliisilaitoksen auton, niin kaikki -luulivat, että poliiseille pidettiin juoksuharjoituksia, sillä miksi ne -muuten olisivat sillä lailla ravanneet pitkin katuja. - -Siksi mutkikasta oli Kiljusten ajo, etteivät he päässeet aivan kovaa -kyytiä eteenpäin, mutta aina kuitenkin siksi suurella vauhdilla, -etteivät poliisit saaneet heitä kiinni. - -Ja tätä menoa sitten jatkettiin, kunnes tultiin Eläintarhaan. Sinne isä -Kiljunen käänsi auton. Ja siellä tapahtui suuri onnettomuus, hyvin -suuri onnettomuus! - -Ohjauslaite meni jollain tavoin epäkuntoon, ja koko reteli ja siinä -Kiljusen herrasväki meni aika kyytiä Töölön lahteen, niin että vesi -vain mulisi. - -Täältä heidät nyt kalastettiin maalle ja vietiin märkinä jälleen -poliisikamariin. Ja kun pelättiin, ettei moniin satoihin nouseva -poliisikunta voisi pitää aisoissa tätä perhettä, kutsuttiin -sotaväkeä avuksi ja miehiä sijoitettiin tiheään ketjuun koko sen -kaupunginkorttelin ympäri, missä poliisikamari oli. - -Juuri kun aiottiin ryhtyä tutkimaan Kiljusia ja päätettiin vaatia -heiltä edesvastuuta niistä häiriöistä, jotka he saivat aikaan, syttyi -Sörnäisten puolella suuri tulipalo. Palokunnat ajoivat vinhaa vauhtia -eteenpäin, kirkonkellot soivat, ihmisiä oli aivan mustanaan kadut -täynnä, kaikki menossa katsomaan tulipaloa. - -Tässä hädässä unohdettiin Kiljusen herrasväki, sillä poliisien täytyi -mennä valvomaan järjestystä paikalla. - -Silloin Kiljuset aivan rauhallisesti läksivät pois poliisikamarista. -Eivätkä sotilaat heitä estäneet, sillä kuka olisi luullut, että tuo -lihava herra, laiha rouva, paksu poika ja ruipelo poika sekä villakoira -olisivat mitään pahantekijöitä. - -Ja kun Kiljusille tuli kiire mennä tulipaloa katsomaan, niin tuli siinä -muillekin kiire. Kaikki juoksivat, aivan kaikki! - -Tulipalossa on aina kiire. Sen vuoksi olivatkin Kiljuset juuri siellä -paikallaan. Kun he saapuivat palavan rakennuksen luo, niin isä Kiljunen -heti ryntäsi etumaisten joukkoon ja alkoi komentaa palokuntalaisia. Ja -jotta sivulliset eivät tulisi liian lähelle, otti hän ruiskun ja -suuntasi ensin oikein paksun suihkun vasten niiden naamaa. Kyllä ne -silloin loittonivat. - -Ja niin se vain oli, että Kiljusia helsinkiläiset saivat kiittää siitä, -ettei sinä päivänä koko Sörnäinen ollut tuhkana. He panivat sellaisen -vauhdin kaikkiin, että lyhyessä ajassa tuli oli sammutettu. - -Kun poliisit huomasivat, ettei millään keinolla tätä herrasväkeä saanut -pysymään aloillaan, ettei sotaväkikään pystynyt heitä pidättämään, niin -päätettiin toimittaa Kiljusen herrasväki kaupungista pois. - -Pelosta olivat kaikki vapisseet sinä kertana, kun he ensimmäisen -käyntinsä jälkeen läksivät, mutta nyt ei ollut enää pelkoa, vaan -ihailua, sillä tämä herrasväki oli kiireellään ja huutamisellaan sekä -komentamisellaan pelastanut suuren osan kaupunkia. - -Asemalla oli ääretön joukko ihmisiä katsomassa heidän lähtöään. Sinne -oli rakennettu lava ja siinä puhuttiin yleisölle, torvisoittokunnat -soittivat ja yleisö lauloi. Ja kun Kiljusen herrasväki astui asemaa -kohden, silloin kaikki heiluttivat hattujaan ja hurrasivat. Asemalla -oli punainen matto, jota myöten Kiljuset astuivat vaunuun, joka heitä -varten oli varattu. - -Sinne tultuaan he kaipasivat kyllä ruokalaatikkoaan, sillä tässä -mellakassa oli heidän jo tullut nälkä. Mutta tämänkin oli Helsingin -kaupunki ottanut varteen, ja junassa tarjottiin heille oikein hienot -päivälliset. Pullakin söi silloin niin paljon, että töin tuskin pääsi -enää kulkemaan. - -Kotona odotti heitä Susanna, tuo poikien kissa. Tälle kerrottiin koko -matka aivan alusta alkaen. Ja kyllä Susanna silloin pääsi selville -siitä, että sen herrasväki oli tavallista erikoisempaa joukkoa. - -Kaikissa sanomalehdissä oli ylistyskirjoituksia Kiljusista. Samalla -kuitenkin toivottiin, ettei tämä herrasväki enää suurella joukolla -tulisi Helsinkiin, koska huomio, minkä he herättivät, on liian suuri. - --- Sellaista se on, kun on kuuluisa, sanoi isä Kiljunen tämän -luettuaan. -- He tahtovat, että me kävisimme siellä useammin, ja -toivovat sen vuoksi, että aina joku meistä olisi siellä. - -Näin he ymmärsivät oman arvonsa. Ja hyvähän on, kun jokainen on -itseensä tyytyväinen. - - - - -Kiljusen herrasväen markkinamatka - - -Kiljusen herrasväen teki mieli lähteä läheiseen kaupunkiin -syysmarkkinoille. Eihän sellainen matka mitään erikoista ollut, sillä -ainahan maalaiset käyvät markkinoilla, mutta Kiljusen pojat eivät -koskaan ennen olleet nähneet tätä hauskuutta. - -Markkinoille ihmiset lähtevät sekä myymään että ostamaan. Kyllähän -Kiljuset tiesivät, että he aina siellä voivat jotain ostaa, sillä -tarvitaanhan taloudessa kaikenlaista, mutta siitä syntyi suuri kysymys, -mitä he voisivat myydä. Kauan tuumailtuaan sanoi Mökö: - --- Isähän on sanonut, että salin huonekalut pitäisi myydä ja ostaa -uudet sijaan. Viedään ne. - -Ei isä Kiljunen koskaan ennen ollut kuullut, että joku lähtisi -markkinoille myymään vanhoja huonekaluja. Mutta mikä ennen ei ollut -tapahtunut, sehän saattoi tapahtua nyt. - -Kiljusen vajassa oli vanhat nelipyöräiset vankkurit, sellaiset, joita -kaupungissa käytetään huonekaluja muutettaessa kesäkuun ensimmäisenä -päivänä. Miten ne olivat taloon joutuneet, sitä ei kukaan muistanut. -Samahan se oli, millä tavoin ne olivat tulleet, pääasia oli, että ne -nyt olivat aivan tarpeeseen. - -Näille vankkureille ladottiin nyt Kiljusen salin huonekalut, he olivat -nimittäin päättäneet mennä hevosella ajaen markkinakaupunkiin asti, -jotta ei tarvitsisi rautatiellä maksaa kallista rahtia. - -Ja kun sitten herrasväki oli valmis lähtemään, niin olipa se näky, jota -kannatti katsella. Aivan vankkureiden etuosassa oli isä Kiljunen -ajamassa istuen sohvalla. Keskellä kuormaa oli kiikkutuoli, joka oli -asetettu suuren laatikon päälle ja lujasti köytetty kiinni, jotta se ei -pääsisi heilumaan minnekään. Tällä tuolilla istui äiti Kiljunen. Hänen -takanaan oli salin korkea seinäpeili, muodostaen äiti Kiljusen -kiikkutuolille komean taustan, jotta näytti aivan siltä, kuin hän olisi -istunut valtaistuimella. Peilin takana oli rottinkireunainen pyöreä -kukkapöytä, jonka keskellä Pulla komeili. Kuorman sivuilla olivat salin -tuolit, ja niillä pojat istuivat. Susanna oli myöskin otettu matkaan ja -se makasi vuoroin äiti Kiljusen sylissä, vuoroin sohvalla isä Kiljusen -vieressä. Äiti Kiljusen edessä ja siis sohvan takana oli salin pöytä ja -sillä priimuskeittiö. Tämän oli äiti Kiljunen tahtonut ottaa mukaansa, -keittääkseen matkan varrella perheelleen kahvia. - -Kyllähän kylän väki oli nähnyt Kiljusen herrasväen jos jossakin -muodossa ja jos jonkinlaisilla ajoneuvoilla matkustavan, mutta tämä oli -kuitenkin jotain aivan erikoista. Sen vuoksi olikin koko kylä -kokoontunut katsomaan heidän lähtöään. - -Isä Kiljunen oli tottunut kaikenlaisiin yleisön suosionosoituksiin, sen -vuoksi hän aivan tyynenä istui paikallaan ja maiskuttaen suutaan -hoputti hevosta menemään. Äiti Kiljunen, aina ahkera nainen, oli -ottanut sukankutimen mukaansa ja istui nyt kuorman päällä -valtaistuimellaan, hattu päässään hiukan viistossa, hymyilevänä -nyökäten kaikille kyläläisille. Pojat hurrasivat, ja Pulla haukkui -jäähyväisiksi kylän koirille kukkapöydältään. - -Ja niin sitä mentiin hiljalleen eteenpäin. Matkalla he herättivät siksi -suurta huomiota, että kaikki liittyivät heidän jälkeensä. Kun viimein -tultiin markkinakaupunkiin ja ajettiin torille, luulivat jo ihmiset -nähdessään korkean kuorman ja sen päällä aivan kuin valtaistuimella -naisen sekä kuorman jäljestä tavattoman pitkän jonon kansaa hevosilla -ajaen, että nyt tuli jokin suuri herra kaupunkiin. - -Mutta eihän se ollut mitään muuta kuin Kiljusen herrasväki, joka tuli -markkinoille. - -Torille tultuaan Kiljuset laskeutuivat alas, riisuivat hevosen -valjaista ja nostivat huonekalut maahan. Äiti Kiljunen, joka aina oli -huolellinen, järjesti huonekalut torille aivan samoin, kuin ne olivat -olleet heidän salissaan. Ja tämä näyttikin huoneelta kaikin puolin -muuten, paitsi että puuttui katto, seinät ja puulattia. Pöydällä kiehua -porisi priimuskeittiöllä kahvipannu ja äiti Kiljunen istui -kiikkutuolissaan pöydän vieressä kutoen sukkaa. Isä Kiljunen istui -tavallisella paikallaan sohvassa tupakoiden, ja Susanna oli hänen -sylissään, Pulla käveli edestakaisin tarkastellen väkijoukkoa. Pojat, -jotka muuten eivät kotonaan koskaan kauaakaan istuneet yhdessä -paikassa, istuivat nyt nojatuoleissa. Ainoa, mikä ei muistuttanut -Kiljusen salia, oli hevonen, joka oli sidottu sohvaan kiinni ja jonka -eteen oli pantu heiniä kukkaspöydälle. - -Arvaahan sen, että koko markkinaväki riensi tätä katsomaan. Ei kukaan -tiennyt, mitä tällä hommalla tarkoitettiin. Muutamat luulivat sitä -huonekalunäyttelyksi, toiset teatteriksi, jotkut pitivät heitä hyvin -ylhäisinä henkilöinä, jotka ainoastaan omia huonekalujaan käyttäen -saattoivat tulla markkinoille. Kukaan ei tullut ajatelleeksikaan, että -Kiljuset olivat tulleet tänne myymään huonekalujaan. - -Kun ei kukaan mitään sanonut eikä kysellyt heiltä, niin isä Kiljunen -alkoi viimein tarjoilla huonekalujaan kaupaksi. Eihän niitä kukaan -huolinut, ja jotkut jo arvelivat, että tuo herrasväki oli hiukan hassu. - -Kun ei kaupoista mitään tahtonut tulla, niin herrasväki läksi, jättäen -tavaransa siihen, katselemaan markkinoita ja mitä muilla oli -kaupattavana. - -Kuljeskellessaan he näkivät karusellin. Tämä oli Kiljusen pojille -jotain aivan uutta, ja heidän täytyi tietysti päästä heti sitä -koettamaan. Ja pääsiväthän he. Isä Kiljunen ja äiti Kiljunen nousivat -myöskin hevosen selkään, ja nyt alkoi karuselli pyöriä. Pojat huusivat -innostuksesta. Pulla koetti juosta rinnalla, ravasi vähän matkaa. Kun -se huomasi jäävänsä jälkeen, seisahtui se ja odotti, kunnes pojat taas -olivat tulleet hänen kohdalleen, haukahti ilosta ja juoksi taas vähän -matkaa. - -Kiljusen pojat olivat niin innoissaan ja iloissaan, että se tarttui -muihinkin, tietysti ensin heidän ikäisiinsä poikiin, joita oli -runsaasti karusellin ympärillä. - -Mökö ojensi yhdelle kätensä, tämä tarttui siihen ja alkoi juosta -karusellin rinnalla. Toinen poika tarttui tämän käteen ja hänen -käteensä kolmas poika. Tällä tavoin muodostui yhä pitempi ja pitempi -jono poikia, jotka juoksivat yhtenä ketjuna karusellin rinnalla. - -Mutta pian tarttui aikaihmisiäkin tähän leikkiin, ensin nuoria miehiä, -sitten naisia, viimein paksuja talonemäntiä ja -isäntiä. Syntyi -tavattoman suuri piiri, joka karusellin pyöriessä yhä enemmän ja -enemmän kiristyi yhteen. Lopulta oli karusellin ympärillä aivan paksu -ihmisistä tehty vyyhti, joka huusi, parkui, nauroi, kiljui, rähisi, -puhisi. Ja karuselli yhä vain pyöri. - -Lopulta ei enää kukaan päässyt liikkumaan, niin kireälle olivat kaikki -tulleet toistensa lähelle, ja silloin täytyi karusellinkin pysähtyä. - -Kesti jokseenkin kauan, ennenkuin ihmiset olivat jälleen niin paljon -kunnossa, että osasivat hengittää ja kävellä, sillä he olivat tuossa -tungoksessa aivan litistyneet ja hengästyneet. - -Mutta Kiljuset olivat innoissaan, sillä he olivat aivan varmoja siitä, -että tämä heidän keksintönsä oli kaikkia kovasti huvittanut. - -Kun he jälleen palasivat torille ja asettuivat istumaan -ulkoilma-saliinsa, ajatteli isä Kiljunen, millä tavoin hän voisi -markkinaväelle vielä tuottaa iloa. Samalla hän ajatteli keinoa, millä -voisi ansaita rahaa, sillä huonekalujen myymisestä ei näyttänyt tulevan -mitään. - -Äkkiä hän ponnahti sohvasta ylös ja huusi. Ja hän huusi niin huikeasti, -että äiti Kiljunenkin hiukan sävähti. - -Ja silloin isä Kiljunen kertoi, mitä oli keksinyt. Hän kutsui koko -perheensä ympärilleen ja kuiskasi heille, tietysti sen vuoksi, ettei -kukaan muu sitä torilla kuulisi: - --- Me perustamme tänne sirkuksen! - -Kaikki riemastuivat niin suuresti tästä, että heillä oli täysi työ -hillitä itseään huutamasta ja hurraamasta. Lopun päivästä he sitten -viettivät tuumailemalla, miten he tämän aikeensa toteuttaisivat. - -Ilta tuli, ja ihmiset alkoivat lähteä torilta etsimään yösijaa. Mutta -Kiljuset eivät sellaista ajatelleetkaan. Mitä he suotta olisivat -muualle menneet, kun kerran heillä oli mukana huonekalunsa ja ilma oli -kaunis ja lämpöinen. - -He valmistivat siis itselleen yösijan keskelle toria. Äiti meni maata -sohvalle, isä valitsi keinutuolin. Pojat panivat kaksi nojatuolia -vastatusten ja menivät siihen koloon. Pulla meni sohvan alle, ja -Susanna asettui eräälle tuolille. - -Ja siinä he sitten makasivat aivan kaikessa rauhassa välittämättä -vähääkään siitä, että ihmisiä kävi pitkin yötä töllistelemässä heitä. - -Aamulla he nousivat jokseenkin varhain ja siistivät pukunsa korkean -seinäpeilin edessä. He eivät pesseet itseään laisinkaan, sillä heillä -oli sellainen kiire panemaan sirkustaan kuntoon. - -Kylläpä oli Kiljusten sirkus sellainen, ettei mokomaa ennen ollut -ainakaan siinä kaupungissa nähty. Isä Kiljunen oli saanut luvan laittaa -sirkuksensa erään talon pihalle. - -Portilla oli suuri kyltti paperista, ja siihen oli kirjoitettu -"Kiljusen kotimainen sirkus" oikein suurilla kirjaimilla. - -Äiti Kiljunen istui portin pielessä pöydän ääressä pääsylippuja -myymässä. Ja ellei väkeä tullut ostamaan niin hän meni portille ja löi -kauhalla lainaamaansa kuparikattilaan oikein voimainsa takaa. Hän -tiesi, että hänellä oikeastaan olisi pitänyt olla rumpu, mutta kun -sellaista ei ennättänyt mistään hankkia, niin hän oli ottanut kattilan. - -Ja väkeä tuli, tuli oikein tulvimalla, sillä ainahan kaikki tahtovat -sirkuksessa käydä. Lopulta oli pihamaa aivan täynnä kansaa, ja kun ei -enää ketään näkynyt tulevan, vaikka äiti Kiljunen oli viisi minuuttia -oikein olan takaa hakannut kattilaa, niin että siihen tuli suuria -kuhmuja, pani hän portin kiinni. Ja nyt alkoi näytäntö. - -Jostain ihmeellisestä paikasta oli isä Kiljunen hankkinut pihalle -suuren määrän penkkejä, joilla yleisö sai istua. Hienoimpaa herrasväkeä -varten oli varattu kalliimpia paikkoja asettamalla Kiljusen herrasväen -kaupunkiin tuomat salin huonekalut yhteen riviin. Kiikkutuoli oli -varattu kaupungin pormestaria varten, ja hän istuikin siinä lihavana ja -mahtavana. - -Näytäntö alkoi. - -Ensiksi esiintyi isä Kiljunen näyttäen harjoitettua hevostaan. Tämä oli -se sama hevonen, joka oli vetänyt kuorman kaupunkiin. Isä Kiljunen -seisoi keskellä pihamaata piiska kädessään, ja hevonen juoksi kehässä -pitkin pihaa aivan samoin kuin hevoset sirkuksessa juoksevat. Ja -osasihan hevonen tehdä kaikenlaisia temppuja, sillä eihän se suotta -ollut Kiljusten hevonen. Se oli jo ennättänyt heidän talossaan olla jos -jonkinmoisessa metakassa, niin että se oli oppinut seisomaan -takajaloillaan ja pyörimään paikallaan ympäri. - -Musiikista pitivät äiti Kiljunen ja pojat huolta. Äidillä oli -kattilansa, ja pojat lauloivat suuriin ratteihin Porilaisten marssia. - -Kun yleisö oli taputtanut käsiään tälle numerolle, esiintyivät Mökö ja -Luru klovneina tehden kaikenlaisia kuperkeikkoja. Kuperkeikat olivatkin -juuri heidän erikoistemppujaan, sillä olihan heidän täytynyt sellaisiin -tottua, kun olivat eläissään kieriskelleet jos jossain paikassa. Luru, -joka oli laihempi, hyppäsi kepeämmin ilmaan, mutta Mökö sen sijaan -osasi maassa heittää mukkelia paljon paremmin. Kun hän vain pääsi -alkuun, niin hän meni yhtenä keränä ympäri niin vinhaa vauhtia, ettei -oikein selvästi erottanut, olivatko kädet jalkoja vai jalat käsiä. -Yleisö oli heihin kovasti ihastunut, vaikkakin Mökö mukkelehtiessaan -oli pari kertaa kierinyt aivan ihmisten päälle ja kaatanut pari -penkillistä aivan kumoon, jotta ihmisten jalat vain ilmassa haroilivat. - -Ja nyt tuli esiin Pulla! Sen kaulaan oli sidottu punainen nauha ja -häntään sininen. Mökö ja Luru sitä ohjasivat. Ja Pulla tekikin -sellaisia temppuja, että harvoin oikein sirkuskoira sen parempiin -pystyy. Sitä olivat pojat niin usein pakottaneet kävelemään -takajaloillaan, että se nytkin juoksi pihan toisesta päästä toiseen -kahdella jalalla. Sen jälkeen se hyppeli poikien yli ja teki tämän -tempun niin erinomaisesti, että koko yleisö taputti sille käsiään. - -Ohjelmassa oli tämän jälkeen kreikkalainen tanssi. Kaikissa suurissa -juhlissa aina on kreikkalainen tanssi, sen tiesi äiti Kiljunen ja oli -sen vuoksi järjestänyt tämän numeron. Keskelle pihaa tuotiin ensin -Kiljusten salin pöytä, se oli olevinaan alttari. Sen viereen pantiin -jostain lainattu fiikus ja palmu. Tätä alttaria kohden nyt tuli äiti -Kiljunen. Pukunsa päälle hän oli kietonut lakanan, jotta se näyttäisi -kreikkalaiselta. Kädessään oli hänellä priimuskeittiö, jonka hän oli -sytyttänyt palamaan, ja se pihisi ja kohisi oikein vimmatusti. Tämä oli -kuvaavinaan kreikkalaista uhritulta. Laskettuaan keittiön alttarille -hän kääntyi sinne päin, josta oli tullut, ja viittoi käsillään. - -Ja mitä tuli sieltä näkyviin? Mökö ja Luru aivan juhlallisen näköisinä. -Kun heidän piti kuvata kreikkalaisia nuorukaisia, muistivat he kuvissa -nähneensä, ettei niillä ollut muuta kuin lyhyt kolttu. Tämän vuoksi he -olivat riisuneet yltään kaikki muut vaatteet paitsi paitansa. Olihan se -hyvin hullunkurisen näköistä, mutta kukaan ei nauranut, kun Kiljuset -itse olivat aivan vakavia. - -Ja poikien jäljestä astui isä Kiljunen hartioillaan suuri hevosloimi, -joka oli esittävinään kreikkalaista manttelia. Ja kädessään oli hänellä -vanha sitra, jota hän rämpytti. - -Ja nyt alkoi äiti Kiljunen tanssia. Kyllä oli siinä katsomista, kun -niin pitkä nainen kuin hän hyppeli ja loikki pöydän ympärillä. Vuoroin -hän kyyristyi maahan, aivan kuin olisi halunnut poimia pieniä kiviä, -vuoroin ponnahti pystyyn ja harppasi oikein pitkin askelin pihalla. - -Mökö ja Luru hyppelivät hänen ympärillään, niin että paidat hulmusivat. - -Viimein äiti Kiljunen väsyi. Hän teki vielä pari oikein korkeaa -loikkausta ja juoksi sitten pois poikien seuratessa häntä. - -Tämän jälkeen olisi Susannan pitänyt esiintyä. Pojat olivat koettaneet -opettaa sitä tekemään joitakin temppuja, mutta kun se oli vasta niin -lyhyen ajan ollut Kiljusen perheessä, niin eihän se raukka osannut. Ja -nyt, kun sen piti tulla esiin ja se näki sellaisen suuren ihmisjoukon, -se ryntäsi pakoon. - -Ensin se juoksi pormestarin tuolin alle. Kun se oli kiikkutuoli, meni -pormestari siinä säikähdyksissään kumoon. Siitä Susanna hyppäsi -läheisen penkin alle. Ihmiset koettivat ottaa sitä kiinni ja töykkivät -toisiaan. Ja nytpä syntyi oikea ajometsästys. Kun oli rakennuksia aivan -koko pihamaan ympärillä, niin ei Susanna päässyt pujahtamaan minnekään. -Kaikki koettivat tavoittaa sitä, mutta aina se jollain tavoin livahti -pakoon ja pääsi viimein portin alitse menemään. - -Kun Kiljuset sen huomasivat, niin he läksivät ajamaan sitä takaa, sillä -eiväthän he millään muotoa voineet sallia, että Susanna yksinään menisi -kaupungille. Eksyisi siellä vielä vieraissa paikoissa. - -Kun kaikki esiintyjät olivat tällä tavoin menneet pois, niin mitä -yleisökään enää pihalla teki. Ohjelmassa olikin enää jäljellä -ainoastaan torvisoittoa, ja kyllähän kaikki tiesivät, millaista se oli. -Rattiin puhaltamista ja kattilan myökyttämistä. - -Kauniisti huutelemalla saivat Kiljuset viimein Susannan kiinni ja -toivat sen takaisin. Sillä välin oli jo kuitenkin yleisö ennättänyt -poistua, jotenka heidän ei tarvinnut jatkaa näytäntöään. - -Rahat laskettiin, ja niitä oli niin paljon, että he itsekin -ihmettelivät. - -Vielä samana päivänä he läksivät ajamaan kotiaan kohden. Huonekalut -nostettiin jälleen vankkureihin, sillä kukaan ei halunnut niitä ostaa. -Koko kaupungin markkinaväki oli hurraamassa heidän lähtiessään. - -Kotiinsa he pääsivät ilman mitään seikkailuja. He olivat kai niin -väsyneitä sirkuksessa esiintymisestään, etteivät joutaneet saamaan -mitään erikoista aikaan. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KILJUSEN HERRASVÄKI*** - - -******* This file should be named 55938-8.txt or 55938-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/5/9/3/55938 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/55938-8.zip b/old/55938-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 4c5f29f..0000000 --- a/old/55938-8.zip +++ /dev/null |