diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 17:13:16 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 17:13:16 -0800 |
| commit | 481dbc2032b9bb3cdcd3009330034b80c53f31b3 (patch) | |
| tree | 90047051aec11508c5cec7777401e3383d4d64bd | |
| parent | c8b595f0f5bba555f4ba961aff74cae97dc4071d (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55747-8.txt | 20711 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55747-8.zip | bin | 301939 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 20711 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..edc4cf7 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #55747 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55747) diff --git a/old/55747-8.txt b/old/55747-8.txt deleted file mode 100644 index 5fe2812..0000000 --- a/old/55747-8.txt +++ /dev/null @@ -1,20711 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Eerik XIV ja Juhana III: I. Veljesviha, by -Louise Stjernström - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Eerik XIV ja Juhana III: I. Veljesviha - Historiallis-romanttinen kuvaus - - -Author: Louise Stjernström - - - -Release Date: October 13, 2017 [eBook #55747] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK EERIK XIV JA JUHANA III: I. -VELJESVIHA*** - - -E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - -EERIK XIV JA JUHANA III: I. VELJESVIHA - -Historiallis-romanttinen kuvaus - -Kirj. - -CARL BLINK [Louise Stjernström] - -Suomennos - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1913. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Korea alku. - 2. Kuningas Eerik. - 3. Prinsessat. - 4. Yrjö Pietarinpoika. - 5. Juhana herttua. - 6. Sinunko vai minun? - 7. Ensimäinen yhteentörmäys. - 8. Kuningatarta etsitään. - 9. Maunu herttua. -10. Etsimistä jatkuu. -11. Sotaa ja vainoa. -12. Taistelija toisella alalla. -13. Muistorikas kohtaus. -14. Mielenhäiriö alkaa. -15. Kun hullut raivoavat vapaasti. -16. Viimeinen yritys. -17. Mitä vähäpätöinen voi. -18. Sovinto. -19. Sotaa ja juonia. -20. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, hän itse siihen lankeaa. - - - - -1. - -KOREA ALKU. - - -Ei koskaan ollut elämä ja liike ollut Upsalassa suurempi kuin -28:ntena kesäkuuta 1561. Koko edellisen yön oli suuria ihmisjoukkoja -ajaen, ratsastaen ja käyden kulkenut kaupungin läpi ja asettunut -majailemaan jumala ties mihin. Kimpsuineen kampsuineen he vain -katosivat pieniin, vähäpätöisiin taloihin, joilla näytti olevan -erinomainen kyky ottamaan suojiinsa kuinka monta hyvänsä. Näiden -jälkeen tuli toisia joukkoja, miehiä, vaimoja ja lapsia, jotka -vuorostaan hävisivät samoihin tai muihin paikkoihin. - -Suurempiin taloihin tuli arvokkaampia vieraita hevosineen, -palvelijoineen, ja niissä tuli sekamelska ja tungos vielä pahemmaksi, -sillä kaikkialla näytti tulleen säännöksi, että jokaisen, joka etsi -kattoa päällensä, piti saaman sen. Ne, jotka tahtoivat nukkua, voivat -sen tehdä nojautuen toisiinsa; mitään kaatumisen vaaraa ei ollut, -siihen ei ollut tilaa. - -Ne onnelliset, joilla oli ajoneuvot, jäivät niihin; niissä syötiin -mukana tuoduista eväskonteista ja niissä pukeuduttiin lähestyviä -juhlamenoja varten. - -Mutta kaikkialta kaduilta ja pihoista, asuinhuoneista ja talleista -sekä vartavasten pystytetyistä teltoista kuului rupatusta ja naurua, -kysymyksiä ja vastauksia, hevosten hirnuntaa, aasien kiljuntaa, -koirien vinkumista, voitelemattomien pyörien kitinää, porttien -ja ovien pauketta sekä sen ohessa kirouksia Saksan, Hollannin, -Itägöötanmaan, Smålannin, Tanskan ja Tukholman kielillä ja murteilla; -olipa puolalaisia ja ranskalaisiakin sanoja joukossa, niin että -otappa tuosta kaikesta selvää. - -Silloin pamahti muutama kumea laukaus. - -Tuli hetkiseksi hiljaisuus, sitten huudettiin kuin yhdestä suusta: -"Nyt ne tulevat!" ja porteista sekä sivukaduilta tulvaili suuria -ihmisjoukkoja; siinä tungettiin ja tyrkittiin, huudettiin ja -itkettiin, mutta eteenpäin piti jokaisen pääsemän, vaikka henki olisi -ollut kysymyksessä. - -Uteliasten joukossa oli nuori huovi vaimoineen; kumpikin talutti -lasta kädestä, ja he pyrkivät kaikin voimin eteenpäin. - -"Minä pelkään, että he likistävät kuoliaaksi tyttöriepuni", sanoi -vaimo hengästyksissään, "kun tunkeilevat niin kauheasti." - -"Pidetään häntä välissämme, muuten hänet tallataan", vastasi mies. - -Vaimo teki niinkuin neuvottiin, ja 13-vuotias kuolonkalpea tyttö -nojasi päätänsä häneen. - -"Miten on laitasi, Kaarina?" - -"Minä tahdon kotiin", nyyhkytti tyttö. - -"Etkö tahdo nähdä kuninkaan kruunausta niinkuin kaikki muutkin?" -sanoi isä. - -"Olisi ollut yhtä hyvä, jos olisimme kuulleet puhuttavan siitä", -virkkoi äiti. - -"Enkö ole sanonut kuninkaan kirjeessään ilmoittaneen tahtovansa, -että jokaisen, ylhäisen ja alhaisen, miehen ja vaimon tulee olla -läsnä kruunauksessa, ja kun minulla on lupaus henkivartijastoon -pääsemisestä, voinen tuskin niskoitella korkeata esivaltaa vastaan, -sillä sen voisin saada päälläni maksaa." - -"Mitä niin korkea herra meistä huolisi!" - -"Isä, isä, auta!" ähkyi poika toisella puolella. - -"Niin, mutta nyt ne tekevät kai lopun pojasta", vaikeroi äiti, "etkö -voisi ottaa häntä syliisi." - -"Se on pieni asia." Ja kunnon huovimme otti pojan käsivarrelleen ja -heitti hänet hartioilleen; siellä hän istui pian hajareisin, isän -pää jalkojensa välissä, ja pyyhittyään vedet silmistään ja tukan -otsaltaan hän huusi: - -"Hurraa! Täältäpä voi nähdä kaikki. Tuolla ne tulevat joen -itäpuolella." - -"Niin, ruotsalaisten ja saksalaisten herrain piti menemän -Flöthesundiin hänen majesteettiansa vastaan", sanoi huovi. - -"Kas, kas, noin paljon huoveja", huudahti poika. - -"Niitä on muutama tuhat", vastasi isä. - -"Ja ne, jotka tulevat niiden jäljessä, hohtavat kuin puhtain hopea. -Katsokaa tuollaisia keihäitä ja tapparoita." - -"Ne ovat musketöörejä." - -Silloin kuului rumpujen pärrytys ja torvien toitotus. - -"Niin jumalattoman paljon hevosia", huudahti poika, "ja miehillä on -punaiset hameet." - -"Se on matkapuku", selitti eräs vanha mies, joka seisoi aivan -vieressä ja jo ennenkin oli tarkastellut eloisaa poikaa. "Ne, jotka -tulevat edellä, ovat kuninkaan; minä en voi niitä laskea, mutta niitä -pitäisi oleman neljätoistasataa." - -"Nyt tulee sieltä kaksi paljain päin", huomautti poika, "ja heidän -jäljessään... kuulkaa semmoista toitotusta ja pärrytystä." - -"Ne ovat airuet, torvensoittajat ja rummuttajat, jotka ratsastavat -vierasten lähettilästen edellä." - -"Se, joka ratsastaa ensimäisenä, on Pommerin herttua", huudahti -huovi, "hänet minä tunnen." - -"Airuita on noin kaksikymmentä, ja jokaista seuraa yksi valtakunnan -neuvoksista", selitti vanhus. - -"Kuinka koreita he ovat... kuinka paljon töyhtöjä ja vitjoja!" -huudahti poika aivan hurmaantuneena. - -"Katso nyt niitä, jotka tulevat näiden perässä", sanoi vanha mies; -"siinä tulevat kuninkaan kamarijunkkarit ja kamreerit sekä heidän -jäljessään kaksi airutta, nekin paljain päin." - -"Ja senjälkeen kahdeksan torvensoittajaa ja kaksi paria vaskirumpuja. -Voi, semmoista hälinää!" huudahti poika. - -"Nyt tulevat valtakunnan arvokkaimmat herrat; se on yliairut, joka -ratsastaa heidän edellään, mutta katso nyt, tuolla tulee marski -paljastettu miekka kädessään." - -"Kuningas, nyt tulee kuningas!" huudettiin joka puolelta, ja tungos -tuli, mikäli mahdollista, vielä pahemmaksi. - -Maunu ja hänen vaimonsa työnnettiin melkein hevosiin asti, mutta -Jens istui tyynenä isän olkapäillä tuijottaen ymmällään kuninkaan -hovipoikiin, jotka punaisissa samettimekoissaan ratsastivat -kullatuilla tamineilla varustetuilla skoonelaisilla hevosilla. - -Näiden jäljessä tuli kuningas ratsastaen harmaansinervällä hevosella, -joka oli koristettu kauniimmilla ja komeimmilla töyhdöillä. Itse oli -hän puettu liivinuttuun, johon oli niin tiheään neulottu helmiä ja -jalokiviä, ettei voinut nähdä edes mitä kangasta se oli. Samoin hattu -ja miekkavyö ihan loistivat, niin paljon oli niissä kalliita kiviä. - -Kuninkaan lakeijat, jotka juosten seurasivat kulkuetta, olivat puetut -valkoisiin, mustalla sametilla reunustettuihin samettiröijyihin. -Henkivartijain mustaan samettipukuun oli rinnan ja selän puolelle -hopealla neulottu kirjaimet _E.R_ [Ericus Rex = Eerik kuningas. -Suomentajan muist.] ja niiden päälle kruunu. - -Kuninkaan jäljessä tulivat ruhtinaat: Juhana herra, Suomen herttua, -Maunu herra, Itägöötanmaan herttua, ja Kaarle herra, Södermanlannin -herttua, kukin lakeijainsa ja henkivartijainsa ympäröimänä. - -Senjälkeen tuli Ruotsin aatelisto ja saksalaiset junkkerit -palvelijoineen, tarkk'ampujat ja valtakunnan lippu. Vuorelta -ammuttiin herkeämättä; arkkipiispa ja muut piispat olivat -hänen majesteettiansa vastassa, ja kun hän siten oli saapunut -linnan portille, pysähtyivät huovit tie- ja katuvieriin, mutta -kaikki herrasväki, sekä ruotsalainen että saksalainen, seurasi -kuninkaallista majesteettia linnaan. - -Kansanjoukko oli tunkeutunut jäljessä niin kauas kuin oli päässyt; -nyt se hajaantui kaikkiin suuntiin; sinä päivänä, ei enää ollut -mitään nähtävää. - -Maunu laski Jensin kadulle lausuen: "Nyt saat käydä omin jaloin." - -"Jospa olisin kuninkaan hovipoika", vastasi tämä, "hei kuinka minä -ratsastaisin." - -"Äiti, minä näin kuninkaan, ja hän nyökäytti päätään minulle", sanoi -tyttö, "ja minä vastasin.", - -"Sen olet ehkä uneksinut", tuumaili äiti, "mutta nyt menemme saamaan -jotakin suuhumme." - -Mukanaan tuomansa eväskontin olivat he piilottaneet erään tallin -seimeen, mutta kun perheen piti asettuman aterioimaan, talutti renki -hevoset talliin; he saivat lähteä muualle, siellä ei ollut sijaa -heille. - -"Mennään kaupungin ulkopuolelle", sanoi Maunu. "Nyt voi oleksia joka -pensaan juuressa." - -He olivat juuri lähtemäisillään, kun vanhus taas seisoi heidän -edessään. - -"Minne matka?" kysyi hän. - -"Metsään syömään ja nukkumaan." - -"Seuratkaa minua, saatte tilaisuuden kumpaiseenkin." - -"Mutta jopa olette kummallinen", sanoi Maunu vähän pelokkaasti. "Ette -edes tunne meitä." - -Vanhus nauroi. "Sanokaa minua Simon mestariksi", vastasi hän. "Minä -olen kuninkaan kultaseppä. Minulla ei ole tuttuja kaupungissa, ja -sentähden voin kernaasti puhella teidän kanssanne." - -Näin sanottuaan otti hän poikaa kädestä lisäten: "Seuratkaa nyt, -ettemme eksy toisistamme." - -Ei siinä ollut miettimisen aikaa; Simon mestari ja Jens pujottelivat -niin näppärästi tulevien ja menevien, ajavien ja ratsastavien -välitse, että Maunu ja Inga, joilla oli tyttö välissään, vaivoin -saattoivat heitä seurata. - -He poikkesivat itäpuolelle eräälle sivukadulle, jolla oli verrattain -vähän väkeä; siellä he pysähtyivät erään matalassa aitauksessa olevan -portin eteen, Simon mestari otti suuren avaimen taskustaan ja aukaisi -sen viitaten seuralaisiansa tulemaan sisään sekä sulki taas portin -sisäpuolelta. - -He olivat pienessä puutarhassa, jossa oli paljon kukkia ja puita. - -"Kuinka täällä on näin tyhjää?" rohkeni Maunu kysyä. - -"Talon omistaja ei tahdo tänne vierasta väkeä." - -"Hän on luultavasti joku suuri herra", tuumaili Jens. - -"Kuningas." - -Ei salaman iskukaan olisi saanut suurempaa hämmästystä aikaan; -neuvottomina he katselivat toisiaan, eikä kukaan uskaltanut virkkaa -sanaakaan. - -Puutarhan ylisessä päässä oli pieni taiteellinen rakennus, joka -muistutti ylösalaisin käännettyä porkkanaa tai kirkontornia. - -"Missä kirkko on, äiti?" kysyi Kaarina. - -"Luultavasti maan alla", kuiskasi tämä. - -Simon mestari aukaisi pienen sivuoven ja käski vierastensa astua -sisään. - -He tulivat jotenkin suureen, vilvakkaan huoneeseen, jossa oli -monta pientä ikkuna-aukkoa; katto oli suurista palkeista, seinät -höylätyistä laudoista, ja niissä oli hiilipiirustuksia, joiden -merkitystä vastatulleet vieraamme eivät voineet käsittää. - -Eräässä nurkassa oli suuri liesi, vastaisella puolella kaappi, -joka täytti puolen seinää. Keskellä lattiaa oli pitkulainen, -yksinkertainen puupöytä ja sen ympärillä useita tuoleja, joissa oli -korkeat selkänojat. Siinä koko kalusto. - -"Syökäämme nyt; istukaa, hyvät ystävät", sanoi Simon mestari mennen -kaappinsa luo, jonka aukaisi ottaen sieltä esiin yhtä ja toista. - -Maunu nyhjäisi Ingaa kylkeen, ja nälkä lopetti pian kaikki -epäilykset; eväskontti avattiin, ja Maunun linkkuveitsellä leikattiin -ahkerasti leipää ja silavaa, kunnes jokainen oli saanut itselleen -riittävän viipaleen. - -Simon mestari oli kantanut pöydälleen lintupaistia, lyypekkiläistä -liikkiötä, voita, hienoa leipää ja kaksi pulloa viiniä; hänelläkin -näytti olevan hyvä ruokahalu, hän söi ja joi sanaa puhumatta, luoden -aina silloin-tällöin salavihkaa silmäyksen toisella puolen pöytää -istuviin vieraisiinsa. - -Kun kiivain nälkä oli tyydytetty, alkoi huoviperhe kuiskutella -keskenään; janon vaatimukset alkoivat nyt käydä tuntuviksi. - -"Oven ulkopuolella on sanko, ja lähteen löydät kyllä", sanoi Simon -mestari Jensille. - -Tämä kiirehti sukkelaan ulos. - -"Tule tänne, Maunu, saat pikarillisen viiniä." - -Maunu kumarsi raapaisten lattiaakin jalallaan; sitten hän astui -hämillään lähemmäksi. Mutta kun hän oli tyhjentänyt lasin, maiskutti -hän suutansa ja sanoi: "Sehän oli oikein taivaallista." - -"Tule sinäkin, Inga, saamaan." - -Inga niiasi ja hypisteli esiliinaansa. - -Viini oli antanut Maunulle uutta rohkeutta, ja hän sanoi: - -"Älä ole tyhmä, Inga, et semmoista toiste eläissäsi saa." - -Kun Inga oli tyhjentänyt lasinsa, levisi iloinen hymyily hänen -kasvoilleen. - -"Se oli viiniä se", sanoi hän. - -"Kaarinakin saa maistaa sitä." - -Pieni, kaino tyttö ei tahtonut mennä Simon mestarin luo, äidin täytyi -ottaa viinilasi ja antaa se hänelle; mutta juotuansa reipastui -hänkin, meni itsestään mestarin luo, ojensi kätensä ja lausui: - -"Kiitoksia paljon!" - -Sillä aikaa oli Jens tullut vesisankoineen. Isännän viittauksesta -meni hänkin saamaan osansa, mutta juotuansa ei hän jättänytkään -maljaa heti takaisin, vaan piti sen suunsa edessä saadakseen -viimeisenkin pisaran. - -"Sinähän haluaisit saada enemmän", sanoi Simon. - -"Niin", vastasi poika ja astui askeleen lähemmäksi. - -"Odotahan; kas tässä, Inga äiti, jakakaa keskenänne mitä -aamiaisestani on tähteitä. Tässä pullossa on vielä viiniä teille -jokaiselle; älkää pelätkö, ei se päihdytä." - -Senjälkeen meni hän puutarhaan kukkiensa luo jättäen vieraansa -rauhassa tyhjentämään ruokapöytää. Niin hienoja ja oivallisia ruokia -he eivät olleet koskaan maistaneet, ja kun he lopuksi saivat viinin, -niin oikeinpa he kuvailivat olevansa paratiisin yrttitarhassa. - -Kaarina nukkui heti Ingan polville. Maunu pani eväskontin päänsä -alle, äiti nojautui häneen, ja kohta olivat kaikki kolme umpi-unessa; -mutta Jensillä ei ollut halua siihen, hän meni puutarhaan ja löysi -pian Simon mestarin, joka juuri oli ulos lähtemässä. - -"Mitä, oletko sinä täällä taas?" kysyi hän katsoen suopeasti kaunista -poikaa. - -"En minä tahdo nukkua", vastasi tämä, "minä tahdon ulos katsomaan, -minkätähden ne taas niin ampuvat." - -"Tulehan mukaan, niin saat nähdä sekä kuningattaren että prinsessat." - -Jens ei vitkastellut, ja käsikädessä he lähtivät linnaan päin. - -"Onko kuningaskin mukana?" kysyi poika. - -"Ei, hän on linnassa; siellä puhalletaan pasuunaa ja leikitään -kaikenmoisia leikkejä kuninkaallisen majesteetin huviksi. Katsoppas, -tuolla ne tulevat mäkeä alas; pysähdytään tähän, niin näemme ne -paraiten." - -Ja Jens näki pitkän kulkueen herroja ja naisia ratsastavan hiljalleen -eteenpäin. Ympärillänsä kuuli hän puheltavan: - -"Tuo on leskikuningatar, niin nuori ja kaunis; katsoppas, hän pyyhkii -silmiänsä... niin, niin, hänen onnensa oli lyhyt..." - -"Tuo tuossa on neiti Sofia; no hänestä ei ainakaan voi sanoa, että -hän on surullinen." - -"Sen kyllä luulen", arveli toinen, "hänellähän on lemmittynsä aivan -lähellänsä. Katso, kuinka rakkaita silmäyksiä Maunu herra heittää -häneen; hän tuumii kai pian viedä hänet kanssansa Saksiin." - -"Tuo on prinsessa Cecilia; hyi sitä ilkiötä! Hän on kauniin niistä -kaikista." - -"Hänen tähtensä ei prinsessa Elisabet ehkä olekkaan matkassa." - -Kultaa ja helmiä, kalliita kiviä ja kimaltelevia töyhtöjä, kaikki -nämä ilta-auringon valaisemina saattoivat tuon loistavan kulkueen -melkein tenhoavaksi. Haudan hiljaisuus vallitsi väkijoukossa, joka -suu auki katseli, kun korkea herrasväki kulki linnaan tykkien -jymistessä; kohta sen jälkeen tuli sieltä yliairut ja suuri joukko -sotilaita. - -Airut pysähtyi ensin linnanpihalle, sitten kaupungin kaikille -kaduille, ja kuulutti kaikkialla kuninkaallisen majesteetin rauhan. - -"Nyt menemme kotiin", sanoi Simon mestari, "omaisesi ehkä -kummastelevat, mihin sinä olet joutunut." - -"Minä luulen, että he makaavat", vastasi poika. - -Mutta matkalla hän oli aivan uupumaton utelemaan huomispäivän -tapauksia, tulisiko "huomenna vielä koreampaa kuin tänään". - -"Huomenna", sanoi Simon mestari, "menevät ensin kuninkaan veljet -linnaan herttuallisissa pukimissaan, joihin kuuluu helmillä ja -jalokivillä koristettu nuttu ja sen päällä musta samettikaapu sekä -kruunu päässä. Kun he saapuvat kuninkaallisen majesteetin luo, tulee -heidän kumartaa syvään ja tervehtiä häntä herranaan, kuninkaanaan ja -korkeana esivaltanaan. Sitten tulee heidän toivottaa hänelle pitkää -hallitusaikaa, luvata hänelle uskollisuutta ja kuuliaisuutta ja -vahvistaa se alamaisella ja ruhtinaallisella valallansa. - -"Kun kuninkaallinen majesteetti on tämän kaiken armollisesti -vastaanottanut, tulee vierasten valtain lähettilästen, Saksin -herttuan Maunun ja valtakunnan neuvosten olla saapuvilla sekä seurata -kuningasta kirkkoon." - -"Mitä sitten tapahtuu?" kysyi poika. - -"Sen kerron kohta. Tie linnasta kirkkoon ja aina kuoriin asti -on verhottu punaisella veralla, ja molemmin puolin on huoveja -vartijoina. Kello kolme lähtee kuningas linnasta, ja silloin ovat -sekä hän että herttuat ja kaikki ritarit ja herrat vielä koreampia ja -vielä enemmän jalokivissä kuin tänään." - -"Mimmoisissa vaatteissa on kuningas?" - -"Väljässä liivinutussa, joka on koristettu jalokivillä. -Kuninkaallisen majesteetin pään päällä kannetaan punaista -samettitelttaa, joka on taiteellisesti kirjaeltu helmillä ja -kultanapeilla; sitä kantaa neljä kamarijunkkaria neljän tangon -päässä. Lakeijat, jotka tulevat jäljessä, ovat puetut punaiseen, -kullalla nyöritettyyn samettiin, selkä- ja rintapuolellaan on heillä -Göötan vaakuna kullatusta hopeasta. Henkivartijoilla on selässään -ja rinnallaan pyöreä kilpi, siinä kruunu helmistä ja kullasta sekä -symboli: _Jehova cui vult dat_, joka merkitsee: Jumala antaa kelle -tahtoo. Sivuille on myöskin helmistä ja kullasta neulottu kirjaimet -_E.R._" - -"Ovatko ne kaikki yhtä koreita?" - -"Kamarijunkkareilla, hovipojilla ja ylemmillä sihteereillä on mustat -samettinutut, joissa on kultakoristeet kauluksessa ja rinnassa." - -"_Käveleekö_ kuningas kirkkoon?" - -"Kävelee, mutta ensin tulee Saksin herttua, hänen jäljessään neljä -airutta hopeasauvat kädessä, senjälkeen kreivi Gösta Juhonpoika -kantaen kulta-avainta, herra Birger Niilonpoika kultaomenaa, herra -Peder Brage valtikkaa, herra Sten Eerikinpoika kruunua ja lähinnä -hänen majesteettinsa edellä herra Svante Sture kantaen valtakunnan -miekkaa. Kuninkaallisen majesteetin jäljessä astuu viisi nuorta -herraa kantaen kirkkoon niitä vaatteita, joita kuningas tarvitsee -kruunauksen aikana. - -"Tämän jälkeen tulevat herttuat ikänsä mukaan ja täydessä -juhlapuvussaan lakeijoineen, henkivartijoineen ja palvelijoineen, -sitten valtakunnan neuvokset, lähettiläät ja aatelisto yleensä, -kaikki samassa järjestyksessä kuin ratsastaessaan kaupunkiin." - -"Minä näen heidät, minä näen heidät", huusi vilkas poika. - -Näyttipä Simon mestarikin näkevän ne; hän tirkisti eteensä ja jatkoi: - -"Kirkon ovesta menevät ensimäiset sisään, mutta arkkipiispa -Laurentius ja kaikki piispat ottavat messupuvuissa kuninkaallisen -majesteetin vastaan sanoen: Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran -nimeen. Hosianna korkeudessa! Sitten pidetään rukous. - -"Senjälkeen menee kuningas kirkkoon, hänen edellään käyvät piispat -laulaen responsoriumia, hän astuu kuorin puolelle kuninkaalliselle -istuimelleen, herttuat pysähtyvät vähän ulommas heille määrätyille -tuoleille. Sitten tulee leskikuningatar mustassa samettipuvussa -neitosineen ja rouvineen, senjälkeen neidit, kuninkaan sisaret, puvut -kultakankaista ja kruunut päässä; urut soivat, ja kirkkopiha on -täynnä sotilaita." - -"Mistä tiedätte tuon kaiken?" kysyi poika ihmetellen. - -"Senjälkeen saarnaa arkkipiispa, kuningas menee kuoriin, jossa -kaikki on verhottu punaisella veralla, ja tämä tapahtuu samoilla -juhlamenoilla ja ohjeilla kuin ennenkin; sitten astuu hän alttarin -oikealle puolelle valmistettuun kamariin, joka on verhottuna -silkkikankaalla. Sillaikaa laulavat kuorilaulajat ja torvet soivat. - -"Kun kuninkaallinen majesteetti on muuttanut vaatteensa, tulee hän -kamarista kantaen käsissään kullattua maljaa täynnä saksalaisia -taalereita; sen hän asettaa alttarille piispojen kesken jaettavaksi; -kuninkaallinen majesteetti menee rukoustuoliin, polvistuu ja -rukoilee, samoin piispat alttarilla sekä koko seurakunta kuorissa ja -sen ulkopuolella. - -"Vexiön piispa, Niilo herra, nousee saarnastuoliin ja kehottaa -valtakunnan säätyjä rukoilemaan Jumalalta siunausta siihen -toimitukseen, joka nyt on tapahtuva. Taas pidetään rukous. Geflen -piispa puhuu Roomalais-epistolan 13:nnen luvun johdosta, ja -arkkipiispa kysyy kuninkaalliselta majesteetilta, tahtooko hän -valalla sitoutua noudattamaan niitä artikkeleita, jotka hän luettelee: - -"Pelkäämään ja rakastamaan Jumalaa, puolustamaan ja voimassa pitämään -oikeata uskontoa, poistamaan kaikki väärät opit, kerettiläisyyden, -valheen ja Jumalan pilkkaamisen. - -"Kuningas vastaa tähän: tahdon. - -"Rakastamaan ja kunnioittamaan alamaisiasi, köyhiä ja rikkaita, -pitämään pyhinä Ruotsin lait sekä suojelemaan ja varjelemaan -kaikenlaista väkivaltaa ja vääryyttä vastaan kaikkia, jotka -elävät hyvin ja ovat hurskaita, mutta sitävastoin kurittamaan ja -rankaisemaan jokaista, joka pahoin tekee ja rikkoo lakia. - -"Kuninkaallinen majesteetti vastaa: tahdon. - -"Sitten tekee kuninkaallinen majesteetti valansa, jonka arkkipiispa -hänelle sanelee, sekä sanoo lopuksi: - -"Kaiken tämän tahdon Jumalan avulla pitää. - -"Arkkipiispa lukee vielä rukouksen, senjälkeen riisutaan -kuninkaallinen majesteetti miehustaan asti ja hän on polvistuneena -rukoustuoliinsa piispan voidellessa häntä ensin rinnan puolelta ja -koko ajan rukoiltaessa. - -"Senjälkeen voidellaan hartiat ja olkapäät, vihdoin käsivarret ja -kädet. Mutta kun kuninkaallinen majesteetti on voideltu ja häntä -taas puetaan, lukee arkkipiispa vieläkin rukouksen. Kuningas puetaan -valkeaan liivinuttuun, piispa vetää hansikkaat hänen käteensä, panee -sormuksen hänen sormeensa ja sitoo miekan hänen vyöllensä rukoillen -koko ajan. - -"Sitten puetaan kuninkaallinen majesteetti suureen kuninkaalliseen -viittaan, ja hän seisoo miekka kädessä, kun pastori Hannu Tukholmasta -selittää Mattheuksen ev. 16:nnen luvun. Sitten saattavat arkkipiispa -oikealla ja Peder herra Vesteråsista vasemmalla puolella kuninkaan -teltan alla rukoustuolista kuninkaalliselle istuimelle, joka seisoo -korkealla paikalla keskellä kuoria ja on kallisarvoisesti koristettu -sekä peitetty punaisella veralla; tuoli ja sen alusta ovat verhotut -kultakankaalla. - -"Valtaistuimen yläpuolella riippuu silkkiteltta, siinä valtakunnan -vaakuna ja muita koreuksia. Kun kuningas istuu valtaistuimella, sekä -ruhtinaat, valtakunnan neuvokset ja piispat seisovat siinä ympärillä, -ottaa arkkipiispa kruunun Sten herralta, panee sen kuninkaallisen -majesteetin päähän ja rukoilee. - -"Tämän jälkeen tervehtivät kaikki häntä kuninkaanansa, ja kansa -riemuitsee ja huutaa. - -"Sitten antaa piispa hänelle valtikan, omenan ja viimeksi valtakunnan -miekan, aina rukoillen ja Jumalaa avuksi huutaen." - -Simon mestari pyyhki otsaansa; hän oli aivan hiessä ja näytti -kokonaan unohtaneen pienen ihmettelevän kuulijansa. - -"Kun kuningas sitten majesteetillisena istuu valtaistuimella", -jatkoi hän, "pitäen valtakunnan miekkaa oikeassa kädessään sekä -omenaa ja valtikkaa vasemmassa, ja katsoo suosiollisesti seurakuntaa -ympärillänsä, huutaa airut, joka seisoo korokkeella valtaistuimen -takana: - -"Nyt on suurivaltaisin, jalosukuinen ruhtinas ja herra Eerik XIV -voideltu ja kutsuttu Ruotsin kuninkaaksi. - -"Tämä huuto kaikuu kirkossa kahdesti, ja aatelisto ynnä rahvas -vastaavat: - -"Jumala suokoon kuninkaallemme onnea, autuutta ja pitkän hallitusajan! - -"Torvet soivat kirkossa sekä ulkona, ja ampuminen alkaa. - -"Arkkipiispa lukee siunauksen alttarilta, ja sitten on kaikki hiljaa. - -"Silloin astuu Juhana, Suomen herttua, kuninkaan luo, polvistuu, -ottaa kruunun päästänsä, lupaa kuninkaalliselle majesteetille -kuuliaisuutta ja apua vahvistaen sen ruhtinaallisella valallansa -käsivarsi kohotettuna ja sormi ojennettuna taivaaseen päin, kanslerin -sanellessa hänelle. - -"Valan vannottuansa astuu hän lähemmä valtaistuinta ja polvistuu -taas, jolloin kuningas ojentaa hänelle kätensä armonosoitukseksi, -koskettaa häntä poskeen ja pyytää häntä nousemaan ylös; silloin hän -taas tekee syvimmän kumarruksensa ja poistuu. - -"Samoin tekevät herttuat Maunu ja Kaarle; jälkimäinen on kuitenkin -liian nuori valaa vannomaan, jonka tähden kuninkaallinen majesteetti -antaa hänen suosiollisesti mennä. - -"Lopuksi tapahtuvat kreivi- ja vapaaherranimitykset, mutta niiden -kanssa ei minulla ole mitään tekemistä." - -Simon mestari henkäisi syvään. "Ajatteleppas, etten takertunut -missään", tuumi hän, "nyt voin olla varma huomispäivästä." - -Silloin sattuivat hänen silmänsä töllistävään ja ihmettelevään -Jensiin, ja hän naurahti makeasti. "Minun tulee valvoa kirkossa -huomenna, ymmärrätkö, ja nyt olet saanut tietää miten kaikki -tapahtuu. Mutta ei sinun kannata koettaa päästä sinne." - -Heidän palatessaan kotia oli huoviperhe vielä sikeässä unessa. - -"Kellarin etehisessä vasemmalla puolen on heiniä; jos tahdot -itsellesi ja omaisillesi valmistaa vuoteen yöksi, niin nouda niitä -tänne minkä katsot tarpeelliseksi", sanoi Simon mestari. - -Poika meni heti ulos, ja kun hän tuli takaisin heinämyttyineen, näki -hän vanhan Simonin istuvan ikkunanloukossa sikeässä unessa. - -Jens toi mytyn toisensa perästä, ja kun hän arveli niitä riittävän, -oli hänellä täysi työ saada isää ja äitiä sen verran hereille, että -he voivat siirtyä kovalta makuusijaltaan pehmeämmälle. - -Pojalla itsellään ei ollut pienintäkään nukkumisenhalua; kaikki se, -mitä hän oli nähnyt ja kuullut, oli niin pannut liikkeelle hänen -nuoren mielikuvituksensa, että hän vain näki kulkueita ja kuninkaan -valtaistuimellansa sekä kuuli rumpujen pärrytystä, torvien toitotusta -ja ampumista. - -Yö oli kirkas ja valoisa, Yhdestä pienestä ikkunaluukusta näki -poika pieneen puutarhaan, jossa kukat olivat ikäänkuin vahtimassa, -ettei kukaan saisi häiritä rauhaa sisällä. Silloin näki hän portin -avautuvan ja tumman varjon tulevan sisään; portti sulkeutui taas, ja -Jens kuuli hiekan narisevan, kun varjo nopein askelin läheni. Poika -ei pelännyt, mutta hän oli utelias tietämään mitä nyt seurasi. - -Vieras astui huoneeseen; ensi silmäyksellä hän huomasi -lattialla-makaajat, sillä hän meni sinne, kosketti heitä keveästi -jalallansa sekä mutisi sanoja, joita Jens ei ymmärtänyt. Sitten hän -meni suoraan Simon mestarin luo, töykkäsi häntä jotenkin armottomasti -tiuskien kiivaita vieraskielisiä sanoja. - -Vanhus hypähti nopeasti ylös, pyyteli anteeksi, sen näki hänen -liikkeistään, sillä sitäkään ei Jens voinut ymmärtää, mitä hän -vastasi. - -Äskentullut osoitti taivasta kohden, ensin kuin sattumalta, sitten -hän tempasi Simon mestarin pystyyn, osoitti erästä tähteä, ja nyt -kuohuivat sanat kuin koski, joka on särkenyt sulkunsa. - -Vanha Simon esiintyi aluksi ainoastaan kuuntelijana, mutta sitten -puhui hänkin, aluksi ikäänkuin kysellen itsekseen, pian aina -kiivaammin ja kiivaammin, kunnes lopulta molemmat puhuivat yhtä -nopeasti. - -Koko keskustelu kävi melkein kuiskaamalla, käsivarsien ankarasti -liikkuessa, luulipa Jens huomaavansa, että vieraan silmät oikein -säkenöivät. Yhtaikaa juoksivat molemmat kaapille, jonka Simon -aukaisi... Seuraavassa silmänräpäyksessä he olivat kadonneet. - -Hämillään tuijotti poika sinnepäin, mutta pian voitti uteliaisuus -taaskin ja hän riensi jäljestä katsomaan, olivatko he piiloutuneet -kaappiin. Silloin hän huomasi kaapissa sisällä pitkän valojuovan... -hän epäili vähän, mutta sitten hän ryömi varovasti sisään -tunnustelemaan, polttaisiko tuo... - -Silloin hän keksi oven, joka oli vain puoleksi suljettu. Sieltä valo -tuli... se tuntui aivan liikkumattomalta, mutta poika kuuli kaukaa -ääniä; hän tunsi ne hyvin ja halusi kovin tietää, mitä niillä oli -tuolla sisällä. Taas rupesi hän varovasti koettamaan ovea auki... -vihdoin hän huomasi, että se meni seinään sisään, ja nyt hän näki -pitkät rappuset; sieltä ylhäältä ääni tuli. - -Uskaltaisikohan? Eiväthän he voisi muuta kuin lyödä häntä, ja hän oli -kyllin nopsa pakenemaan, niin etteivät he koskaan saisi häntä kiinni. -Hei vaan, ei mitään arkuutta! Ja sukkajaloin, aivan äänettömästi -hiipi rohkea poika rappusia ylös. - -Niin varmoja olivat miehet siitä, ettei kukaan heitä yllättäisi, -etteivät he edes noudattaneet niin paljon varovaisuutta, että -olisivat sulkeneet oven. Jens näki, kuinka molemmat työskentelivät -jonkun suuren esineen ääressä lähellä ikkunaa, miten he tirkistivät -siihen sovittaen silmänsä aivan erääseen reikään, joka oli esineen -kapeammassa päässä. - -Oliko se loihtimista vai mitä se oli? - -Silloin hän huomasi jotakin korkeata, jonka suuri valkea verho -peitti. Jos hän voisi päästä piiloon tuon alle, eivät he voisi häntä -huomata. Varovaisuutta vain, kun he katsovat toisaalle. Yks, kaks! -Nyt se on tehty, ja Jens oli ryöminyt lakanan alle, joka verhosi -korkeita puutelineitä ja niiden edessä olevia jotenkin korkeita -rappusia. - -Täällä oli hän varmassa turvassa, mutta hän ei saanut selvää siitä, -mitä miehet tekivät, eikä ymmärtänyt sanaakaan, mitä he puhuivat... -Jospa kiipeäisi tikapuita ylös? Sanottu ja tehty! Ylhäällä -puutelineillä hän huomasi kaksi reikää, joista aivan parahiksi sopi -molemmin silmin katsoa; nyt hän toki käyttäisi silmiäänkin, se oli -varma. - -Molemmat miehet jatkoivat tähystelyään astrolabioon ja tekivät -toisilleen huomautuksiansa milloin ranskaksi, milloin ruotsiksi. - -"Minä sanon teille, että taivaan merkit ovat yhtä epäsuotuisat kuin -sinäkin yönä, jolloin kuningas syntyi", sanoi vieras, joka oli -kuuluisa tähtien selittäjä Dionysius Beureus. - -"Jos vaara uhkaa, eikö ole sitten mitään mahdollisuutta estää sitä?" -kysyi Simon mestari. - -"Jos voisi löytää sen, jonka tähti tällä hetkellä kohtaa kuninkaan -tähden, olisi pelastus mahdollinen, mutta minun taitoni ei riitä -siihen." - -"Joku suuri ja loistava tähtikö?" - -"Ei, vaan niin pieni ja vähäpätöinen, ettei taivas eikä maa kärsisi -siitä, jos se menisi pirstaleiksi, ja tällä omalla kädelläni minä -kernaasti" -- hän teki kädellään liikkeen, ikäänkuin olisi tahtonut -vääntää niskat joltakin. - -Simon mestari laski sormensa nenälleen ja näytti miettivältä. -"Kummallista", mutisi hän, "hyvin kummallista, mutta ei suinkaan -mahdotonta." - -"Mitä tarkoitatte?" - -"Herra ja mestari, te olette itse opettanut minulle, että tähti -kuvastuu silmässä, ja nyt minä olen..." - -"Mistä tiedätte, että se on juuri tuo tähti?" kysyi vilkas -ranskalainen hyvin kiihkeästi. - -"Minä näin viime yönä, että se tulisi himmentämään kuninkaan tähden, -ja nyt se on tapahtunut; katsokaa itse!" - -Beureus asetti silmänsä kaukoputkeen, eikä kauan viipynyt, ennenkuin -hän taas jätti tähystyksensä. - -"Mieskö vai nainen?" kysyi hän. - -"Voivat olla molemmatkin; olen löytänyt samat merkit neljässä -silmäparissa." - -"Se todistaa, että kaikki käyvät yhteen ja tulevat siten paljon -vahvemmaksi." - -"Voima voi ilmaantua eri tavoilla." - -"Mitä väkeä he ovat?" - -"Halpa huoviperhe, mies, vaimo ja kaksi lasta, jotka ovat tulleet -tänne juhlaa katsomaan." - -"Vaimo on kai nuori ja kaunis?" - -"Sitä ei voi sanoa." - -"Se on siis mies?" - -Simon pudisti päätänsä. "Pojassa ilmenee tähti paljon voimakkaampana, -hänessä tuntuu olevan enemmän eloa kuin muissa yhteensä." - -"Missä hän on?" - -"Tuolla alhaalla huoneessa; enempiä tiedusteluja varten toin heidät -tänne, ja nyt he nukkuvat kaikki tyynni." - -"Minä menen alas katsomaan heitä." On jo sanottu, että keskustelu -kävi osittain ranskaksi, mutta Jens käsitti melkein vaistomaisesti, -että hän itse ja hänen vanhempansa olivat sen esineinä. - -Ranskalaisen vilkkaat liikkeet ja terävät mustat silmät -vaikuttivat häneen yhtä magneettisesti kuin kalkkarokäärme, ja -melkein tietämättänsä hän tuijotti kauhistuksissaan ja peloissaan -alhaalla-seisovia. - -"Minä annoin heille makeata viiniä", sanoi Simon hymyillen, "ja -se vaikutti kaikkiin paitsi poikaan, mutta nyt nukkuu hänkin -luullakseni". - -Näin sanoen hän otti lampun ja nosti sen jotenkin ylös, joko -näyttääkseen tietä tai jostakin muusta syystä; mutta valo lankesi -suoraan Jensin silmiin, ja samassa silmänräpäyksessä hänen ja -ranskalaisen silmäykset kohtasivat toisensa. Ranskalainen huudahti ja -vetäytyi taaksepäin. Simon katsoi samaan suuntaan ja pudotti lampun -kauhistuksissaan. - -Kumpikin teki ristinmerkin ja jupisi manauksia, joita Jens ei -ymmärtänyt; mutta hänet valtasi pelko, että hänet otetaan kiinni ja -tuo kauhea mies vääntää häneltä niskat nurin. Tietämättä mitä teki -tarttui hän telineisiin. Ne liikahtivat. Miehet alhaalla ulvoivat -kauhusta. Silloin telineet romahtivat kumoon ja Jens meni tainnoksiin. - -Kun hän toipui ja muisteli, mitä oli tapahtunut, ihmetteli hän, että -hänen ympärillään oli niin hiljaista, mutta hän ei pelännyt, vaan -ryömi varovasti eteenpäin. - -Oli jo täysi päivä, mutta ei yhtään ihmistä näkynyt; ovet olivat -selkiselällään, ja alhaalta rappusista kävi kova viima, joka toi -mukanaan kukkien tuoksua. "He ovat juosseet tiehensä", sanoi Jens -virnistellen tyytyväisenä; "minäpä pelotin heidät". - -Ennenkuin hän lähti sieltä, tahtoi hän nostaa telineet pystyyn, -jos vain voisi... Ihme ja kumma, etupuoli oli ehyt, ja hän tahtoi -kernaasti nähdä nuo tirkistysreiät ulkopuoleltakin... ja... viimein -hän sai valkean verhon ylös. Mutta tällä kertaa oli Jensin vuoro -pelästyä. Siinä oli suuri pää, ja hänen tirkistysreikänsä olivat sen -silminä. - -Enempää ei hän halunnut nähdä, tuntui vain hyvältä mennä alas isän ja -äidin luo herättämään heitä. - -Ovessa katsoi hän vielä taaksensa ja meni sitten rappusia alas. - -Alhaalla olivat kaikki liikkeellä ja juuri lähdössä. Maunu kertoi -heränneensä niin kauheaan kolinaan, että luuli ukkosen käyvän, ja -Inga äiti sanoi uneksineensa kauhean pitkistä kulkueista, joissa -kaikki olivat päättömiä. - -Siitä olivat he yksimieliset, että olivat syöneet tarpeekseen -illalla, joten nyt voivat hyvin olla ilman aamiaista, ja vaikka he -eivät voineet ymmärtää, mihin Jensin oli niin kiire, lähtivät he -kuitenkin, kannettuansa ensin vuoteenaan käyttämänsä heinät ulos. - -Porttikin oli auki. Päästyänsä kadulle ja suljettuansa sen kertoi -Jens vanhemmilleen, mitä kummaa hänelle oli tapahtunut. - -Ensin he luulivat, että hän oli uneksinut; sitten he tuumailivat -keskenään, ettei Simon mestari eikä kukaan muukaan tästälähin voi -vietellä heitä satimeen; he ymmärtävät kyllä varoa sitä. - -Ingaa halutti kääntyä kohta kotiin, mutta Maunu oli kuullut, että -kansalle annettiin ruoka-ateria ilmaiseksi, ja kun kerran oli -kulkenut niin pitkän matkan ja nähnyt niin paljon vaivaa, niin -pitäisi kai olla mukana siinäkin. - -Käsikädessä lähtivätkin siis kaikki neljä kirkolle. - -Tänne oli kokoontunut suuria ihmisjoukkoja. Ulkona keskellä katua -oli äsken saatu paistetuksi kokonainen härkä ja useita vasikoita, -joita nyt täytettiin paistetuilla hanhilla, sorsilla, kanoilla -ja muilla linnuilla; näistä oli jätetty päät katkaisematta ja ne -sovitettiin niin, että ne pistäytyivät läpi härän ja vasikan nahan. -Kun nämä vielä olivat taidokkaasti asetetut vartavasten tehdyille -puutelineille, näytti tuo kaikki hyvin kummalliselta. - -Tilaisuutta varten oli myös kyhätty suojus, jossa oli suuret uunit, -ja niissä oli suuren suuria pannuja täynnä keittoruokaa, sekä silavaa -että muuta. - -Eräs Maunun kotipaikkalaisista kertoi, että maan alle oli -kirkosta asti pantu torvia ja että koko torni oli täynnä viini-, -sima- ja oluttynnyreitä. Ne olivat vesijohdon tapaan varustetut -hanalaitoksilla; ei tarvinnut muuta kuin vääntää tappia vain, niin -sai mitä halusi. Lähellä kirkkoa oli suuri maalattu amme; se joka ei -päässyt hanaan käsiksi, sai mennä sinne ja juoda minkä jaksoi. - -Aterioiminen ei saanut alkaa, ennenkuin kuninkaallinen majesteetti -oli kruunattu, ja se koetteli kovasti kärsivällisyyttä. - -Se kiihotti kylläkin ruokahalua ja erittäinkin janoa, kun sai -katsella tuota kaikkea, mutta ei maistaa. Päivä oli kuuma, aurinko -paahtoi, kieltä kuivi, mutta kuka tässä vettä latkimaan, kun oli -tiedossa paljon parempaa. - -Aikaisesta aamuhetkestä alkaen tunkeili kansaa näiden laitosten -ympärillä; siinä sitä seisoi koko aamupäivän väsyneenä, mutta -odottaen. Toisia tuli vielä lisäksikin, verisinä ja vaatteet -revittyinä; he olivat tapelleet hopearahoista, joita kuninkaan -rahastonhoitaja heitti väkijoukkoon, mennessään kuninkaallisen -majesteetin edellä kirkkoon. - -Vihdoin pamahtivat kanuunat, tuntui kuin olisi virkistävä -tuulenhenkäys puhaltanut yli taajan joukon, joka nälkäisenä ja -hikoillen odotti ruokaa; kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä, -juhlamenot eivät olleet vielä lopussa, vasta kello 6 illalla lähti -kulkue kirkosta. - -Mutta sitten sitä tapeltiinkin ja kiisteltiin ruokapaloista, hanat -otettiin pois ja juomavarat saivat vapaasti virtaella. Pahimmat -juomarit asettivat suunsa alle ja joivat, kunnes läkähtyivät; toiset -seurasivat esimerkkiä. Monet olivat vartavasten paastonneet useita -päiviä, vielä useammilla ei ollut mitään purtavaa ollutkaan; nyt -piti siis syötämän sitä enemmän. Kun himot saavat vapaasti vallita, -alentuu ihminen eläintä kurjemmaksi. - -Koko yö jatkui hurjia juominkeja, ja seuraavan päivän aurinko valaisi -näyttämöä, josta se kernaammin olisi kääntynyt pois. Sadoittain -kuljetettiin sieltä pois ihmisiä, mikä sairaana, mikä tukkihumalassa, -mikä kuolemaisillaan, mikä jo kuolleena, kaikki sikin-sokin. Esipuhe -oli loppunut, nyt saa kappale alkaa. - - - - -2. - -KUNINGAS EERIK. - - -Uusi kuningas! Mikä sopiva tilaisuus herättämään uusia toiveita! -Mikä aihe täyttämään hovin rappusia ja saleja kaikenmoisilla -onnenonkijoilla! Poissa oli vanha kuningas, poistunut hänen -kanssaan hänen lähin ympäristönsä. Nuoren kuninkaan ja hänen isänsä -keskinäisessä suhteessa oli aina ollut jotakin salaperäisyyttä ja -vihamielisyyttä. Vastapuolueella oli siis mitä parhaat menestyksen -toiveet, ja mitenkä hyvältä tuntuisikaan työntää tieltänsä vanhan -puolueen jäännökset! - -Sentähden olivat linnan piha ja rappuset täynnä tulevia ja -meneviä, joista toiset lörpöttelivät ja naureskelivat, toiset taas -tuskittelivat ja olivat vaiti ajatellessaan omia huoliaan tai valtion -asioita. - -Tuossa tulee valkohapsinen, turkkeihin puettu valtiomies. -Pöyhkeässä käskevässä katseessa, jonka hän loi ympärilleen, oli -salaista levottomuutta; vanhan ajan miehissä synnytti uusi hallitus -tulevaisuuden pelkoa. - -Tässä astuu rautaan ja teräkseen puettu, partasuu soturi, otsa -kurtussa ja pitkä miekka kilisten pihan kivitystä vasten. Hän -oli monta kertaa ottanut osaa iloisiin juhliin Kalmarissa, jossa -katkotut käsivarret ja puhkaistut silmät kuuluivat prinssi Eerikin -jokapäiväisiin huvituksiin. Oliko kuningas Eerikin mieliala -muuttunut, vai tahtoiko hän nyt saattaa suuret lyömämiekat laajempaan -käytäntöön? - -Soturi oli tullut saamaan tietoa tästä, toimettomuus väsytti häntä. - -Edestakaisin kulki siinä köyhiä avunanojia, iloisina ja täynnä -toiveita sinne mennessään, tuskaisina ja alakuloisina palatessaan; -ei kellään ollut aikaa ottaa vastaan heidän anomuksiaan. Kuninkaan -aika kului tyystin valtion asiain järjestämisessä, ja hänen -neuvonantajansa ja lähin miehensä Yrjö Pietarinpoika ei voinut -silmänräpäykseksikään jättää herraansa. - -Usein toistettuna on vastaus "saatte tulla jollakin toisella kertaa" -vienyt lukemattomilta heidän viimeisenkin toivonsa. Ihmiset ovat -ihmeellisesti toisistaan riippuvaisia, aniharvat voivat omin voimin -tunkeutua eteenpäin. - -Mutta kulkipa siinä myöskin äskenleivottuja virkamiehiä, ja nämä, -ajattelematta muuta kuin uutta arvoansa, työnsivät tieltänsä -niitä, jotka olivat parempia kuin he itse, ehkäpä heidän entisiä -hyväntekijöitänsä, osoittaakseen hätiköivällä kiirehtimisellään sekä -uutta asemaansa että virkaintoansa. - -Tuli tuossa aatelisia, jotka halusivat läänityksiä entisistä -kirkon tiluksista, ja toisia, jotka tahtoivat puhdistautua siitä -syytöksestä, että muka olivat ryöstäneet lähimpiä naapureitaan. - -Tuli talonpoikia etsimään suojaa röyhkeitä herroja vastaan. - -Ja tuli, eikä suinkaan viimeisinä, pappeja eri kirkkokunnista, -katolisia, kalvinilaisia ja luterilaisia, kukin omia etujansa ajamaan. - -Vanha palsta oli hyljätty, oli kynnettävä uusi. Mutta sillaikaa -kuin näin juostiin edestakaisin, pidettiin vahtien ja sotaväen -tarkastuksia, lähetettiin ja otettiin vastaan pikaviestejä, kuultiin -hevosten kavionkapsetta ja hirnuntaa porttien ulkopuolella, -höyhentöyhdöt heiluivat, aseet kalisivat ja kannukset kilisivät -sisäpuolella, samalla kuin rohkeita silmäyksiä luotiin linnan pieniin -ikkunoihin yhdestä toiseen, jotta saataisiin selville, oliko ketään -ja kuka siellä sisällä. - -Historian ohjaamina voimme me, jotka näemme läpi muurien, kertoa -taisteluista, joita siellä taisteltiin, juonista, joita siellä -punottiin, kunnianhimoisista suunnitelmista, joita siellä tehtiin, ja -tuulentuvista, joita siellä rakennettiin. Se suuri pyörä, joka niin -monta vuotta oli antanut vauhtia valtiokoneistolle, oli pysähtynyt, -ja pienet pyörivät huimaa vauhtia, luullen kukin itsensä sopivimmaksi -vallan pitämiseen ja valtikan kantamiseen. - -Eerik ja Juhana esiintyivät melkein kuin toistensa julkisina -vihollisina, kumpikin salaa työskennellen toisen vaikutuksen -kukistamiseksi, Juhana kateudesta ja vallanhimosta, Eerik peläten -tätä veljeänsä, jota hän lapsuudestaan asti oli vihannut ja kammonnut. - -Mutta oli olemassa myöskin puolue, joka uhkaavana kohottautui -kumpaistakin vastaan. Kustaan persoonalliset kyvyt olivat olleet -hänen varmin turvansa aatelistoa vastaan, mutta hänen poikansa eivät -olleet missään suhteessa niin kyvykkäitä, että Ruotsin ylpeä aateli -olisi katsonut heitä kunnioituksella. Oli tavallaan kuninkaan poikain -onni, ettei aatelistossa ollut ketään etevämpää, joka olisi voinut -ryhtyä voimakkaampaan toimintaan, eipä ollut ketään edes siinä -määrässä toimikykyisempää, että olisi tyytymättömän, kuohuilevan -rahvaan avulla voinut tehdä vastarintaa, kun väkivallalla käytiin -sekä maan paraimpien miesten että heidän omaisuutensa kimppuun. - -Ei mikään todista paremmin aatelisten keskinäistä kateutta, heidän -keskinäistä epäluottamustaan, horjuvaisuuttaan ja heikkouttaan, -kuin se, että he toinen toisensa perästä taivuttivat niskansa -mestauspölkylle, kunnes arvokkaimmat lopulta olivat kuin lakaistut -pois maan päältä. - -Eerik XIV:tä, himojensa orjaa, pitivät jo hänen aikalaisensa -puolihupsuna; yhtä kevytmielinen ja ulkokullattu Juhana sai kiittää -ainoastaan syntyperäänsä nauttimastaan arvosta, ja kuitenkin -tulivat nämä molemmat aateliston pyöveleiksi. He koettivat, etenkin -jälkimäinen heistä, perustuksia myöten järkyttää isänsä suurta työtä, -ja voimakasta apua siihen ei puuttunutkaan, mutta uskonpuhdistus, -vaikkakin vasta heikosti juurtuneena, oli kuitenkin heille liian -vahva; sen aika oli nyt nousemassa. - -Vakaamielinen tutkija huomaa tässä todistuksen siitä väkevästä -kädestä, joka ohjaa kansojen kohtaloa; läänityslaitoksen valta oli -laskeumassa, tarvittiin vain niin vähäiset voimat kuin Eerikin ja -Juhanan raivaamaan pois tieltä suurimman osan aatelia. - -Eipä onnistunut edes paavinvallan ja vielä kauhistavamman -jesuiittalaisuuden avullakaan Juhanan ja Sigismundin uudestaan -saattaa Ruotsia katoliseksi; uusi aika ei tahtonut tietää siitä, ja -Kaarle odotti, ollen valmiina suureen työhönsä. Synkin silmäyksin -ja otsa rypyssä hän ryhtyi toimeensa; hän oli tutustunut ainoastaan -elämän varjopuoliin; epäluottamus ja vastenmielisyys veljiä kohtaan -sekä liehakoivat hovimiehet olivat lapsuudesta asti painaneet -leimansa hänen sieluunsa. - -Melkein kiihkeästi hän oli rakastanut jaloa isäänsä, jonka sanoja, -tekoja ja varsinkaan opetuksia hän ei koskaan unohtanut. Mutta -Kustaan kuoleman jälkeen hän kävi hiljaiseksi ja umpimieliseksi; hän -piti ajatuksensa ominaan, mutta hänen silmänsä olivat aina auki, -terävinä ja tutkivina näkemään mitä tapahtui. - -Näinä ensi aikoina vanhan kuninkaan kuoleman jälkeen olivat nuoret -prinsessat jätetyt alttiiksi kaikille niille kiusauksille, vaaroille -ja juonille, joita huolimattomat hoitajattaret, lahjoja ottavat -palvelijat ja imarteleva ympäristö tunnottomasti valmistavat niille, -jotka uskotaan heidän ostettuun huolenpitoonsa. - -Nuori leskikuningatar oli vetäytynyt huoneisiinsa; hän ehkä syvimmin -ja vakavimmin kaipasi vainajaa. Hän oli hartaalla uskollisuudella -kiintynyt kuninkaaseen, ja tämä oli antanut hänelle rakkautensa sekä -täydellisen luottamuksensa. - -Eerikin hartaasta pyynnöstä täytyi hänen luvata edustaa kuningatarta -niin kauan kuin Eerik oli naimaton, ja hän teki sen edelleenkin -arvokkuudella ja suloudella, joka oli kajastuksena entisistä ajoista -tässä siveellisesti yhä enemmän vajoavassa hovielämässä. - -Hän koetti, niin pitkälle kuin hänen vaikutusvaltansa ulottui, olla -myöskin kuninkaan nuorten sisarten turvana, vaikka hän tiesikin, että -he eivät olleet hänelle kovinkaan suopeita. - -Vielä oli nuoren kuninkaan onnistunut taivuttaa hänet pitämään -lähiötä huolta hänen kolmesta pienestä lapsestaan. Äitejä, kuninkaan -tunnettuja rakastajattaria, piti pidettämän hovin rouvina, ja vaikka -he eivät kuuluneet kuningattaren seurueeseen, olivat he kuitenkin -läsnä hovijuhlissa. - -Erotukseksi siitä puhtaasta elämästä, joka tähän asti oli ollut -huomattavana Ruotsin hovissa, alkoi nyt semmoinen tapojen -hillittömyys, että se loukkasi kaikkia, mutta siihen täytyi mukautua, -kuninkaan tahto oli sellainen; monikin teki sen ehkä salatulla -tyytyväisyydellä, ja kuningas ja prinssit kävivät pöyhkeästi pää -pystyssä. Heidän aikansa oli nyt tullut. - -Maunu vieraili Tukholmassa ainoastaan lyhyillä tervehdyksillä. -Veljiensä tavoin oli hänkin ympäristönsä turmelema. Kohtuuttomat -hurjastelut heikonsivat hänen jo alunpitäin heikkoa olemustansa, ja -hän antautui, ollen ylen herkkätuntoinen, tämän johdosta yhtä paljon -surun valtaan kuin haaveellisiin lemmenseikkailuihin. - -Hyvin vähän aavisti Kustaa kuningas, mikä kostotar väijyi hänen -perhettänsä; se arasti valoa, mutta me voimme aikakirjoista huomata -sen olemassaolon. - - * * * * * - -Me alotamme, niinkuin kohtuullista onkin, kuningas Eerikistä. - -Se kruunu, jota prinssi Eerik tuskalla ja pelolla oli tavoitellut, -oli vihdoinkin hänen päässään. Hänen samalla vihattu ja pelätty -veljensä oli vannonut hänelle uskollisuudenvalan; Juhana ei tosin -ollut, niinkuin hänen olisi pitänyt, polvistunut valtaistuimen eteen, -mutta hän oli laskenut kruununsa matolle äskenkruunatun kuninkaan -jalkain juureen tehdessään ojennetuin käsin uskollisuudenvalansa. - -Valtakunnan mahtava aateli oli hänelle alamainen, sotilaat -ja rahvas hyvin suopeat, hänellä ei ollut mitään pelättäviä -ulkonaisia vihollisia, ja hän oli isänsä jälkeen perinyt täpötäyden -valtiorahaston. - -Tehdäkseen kruunauksensa niin loistavaksi kuin mahdollista oli hän -sieltä ammentanut kultaa täysin käsin. Hollannista tuotiin uudet -hallitsijan arvomerkit ja samoin helmillä ja kalliilla kivillä -koristetut puvut kuninkaalle, leskikuningattarelle ja prinsessoille, -kallisarvoisia vaatteita hovilaisille sekä monta arkullista -korutavaraa, hopea-astioita, viinejä, ilotulitustarpeita y.m. Eikä -siinä kyllin; oli tilattu jalopeuroja, kameleja ja muita harvinaisia -eläimiä rahvaan uteliaisuuden tyydyttämiseksi. Siitä on jo kerrottu, -miten kestitsemisestä oli huolta pidetty. - -Monta vierasta ruhtinasta oli kutsuttu juhlallisuuksiin, joita kesti -useita päiviä; milloin oli turnajaisia, joihin kuningas itse ja -valtakunnan etevimmät herrat ottivat osaa, milloin eläintaisteluja, -joissa koiria usutettiin karhujen kimppuun ja jotka loppuivat siten, -että ne revittiin kappaleiksi, milloin taas kemuja ja kestityksiä, -joita muuten olikin melkein joka päivä. - -Kustaa kuningas oli testamentissaan määrännyt Eerikin veljiensä -läänitysherraksi ja antanut nuoremmille pojillensa perittävät -herttuakunnat, Juhana oli Suomen herttua, Maunu Itägöötanmaan ja -Kaarle Södermanlannin herttua. Vanha kuningas oli toivonut, että hän -semmoisella korotuksella saisi turvatuksi heidän olemassaolonsa ja -että toiselta puolen heissä ei heräisi kateutta kuninkaallista veljeä -kohtaan, jota onni oli paremmin suosinut. - -Tämä tarkoitus ei toteutunut; epäsopu leimahti pian ilmituleen -veljien kesken, vaikka sitä alussa peiteltiin kohteliaisuuksilla. -Ensimäisessä kirjeessä, jonka prinssi Eerik sai veljeltään Juhanalta -isän kuoleman jälkeisenä päivänä, oli jo valituksia testamentin -johdosta. Oli muka kylläkin tunnettua, miten ahkera ja innokas heidän -autuaasti nukkunut isänsä oli ollut kokoomaan omaisuutta lapsilleen, -eikä kuitenkaan hänen viimeisessä tahdossaan ollut mitään määräystä -hänen jälkeenjättämänsä puhtaan rahan ja irtaimiston eikä hänen -monien kaunisten tiluksiensa jakamisesta, jotka nyt oikeuden mukaan -kuuluivat lapsille, vaikka vainaja oli siirtänyt niistä lähtevät -tulot valtiorahastoon. Juhana toivoi kaiken tämän nyt tulevan heidän -yhteiseksi omaisuudekseen. - -Eerik vastasi: -- "Soisimme kernaasti, että teidän rakastavaisuutenne -tahtoisi tähän aikaan veljellisesti säästää meitä ja antaa meidän -olla itseksemme." - -Sillä välin ja enimmäkseen juuri ajatteli Eerik, miten voisi -vahvistaa perimäänsä kuningasvaltaa, tehdäkseen jo alusta -pitäen tyhjäksi sen tuuman yhteishallituksesta hänen ja veljien -välillä, joka vanhalla kuninkaalla näytti olleen mielessä hänen -kirjoittaessaan testamenttiansa. - -Eerik oli jo isänsä eläessä vahvistanut sen kirjelmän, jolla Juhana -sai läänikseen osan Suomea, mutta nyt hän tahtoi tarkemmin määrätä -herttuain suhteen kuninkaaseen, jotta ei jäisi mitään epäilystä -siitä, että se, jolla oli kuninkaan nimi, oli myöskin yksin -valtakunnan hallitsija. - -Jo maaliskuussa 1561, siis neljä kuukautta ennen kruunaustansa, -hän lähetti kirjeitä voudeille määräten, että aatelin, papiston -ja kahdeksan talonpojan joka voutikunnasta piti saapuman Arbogaan -valtiokokoukseen 13 p:nä huhtikuuta. Siellä esitettiin Eerikin -itsensä tekemä lakiehdotus, koskeva herttuain oikeuksia. - -Sen pääsisältö oli: - -"-- että alamaisten herttuakunnissa tuli vannoa uskollisuudenvala -kuninkaalle eikä herttuoille. Herttuan sotajoukon järjestävät -kuninkaan määräämät miehet, sodan aikana ne ovat hänen päällikköjensä -komennettavina ja niiden sotalainsäädösten alaisia, joita kuningas -valmistaa; kukaan herttuoista ei saa ilman kuninkaan suostumusta -alottaa sotaa, yhtyä liittoon tai sopimukseen vieraan ruhtinaan -kanssa eikä kuninkaan luvatta kutsua itse tai sallia muiden kutsua -kokoukseen rahvasta ruhtinaskunnassaan tai ottaa veroa. Vakinaiset -verot paitsi kruununkymmenykset oli heillä oikeus kantaa, mutta -ylimääräiset verot kuuluivat kuninkaalle samoin kuin muistakin -valtakunnan osista." - -"Kuninkaan antamat lakisäädökset ovat voimassa myöskin -herttuakunnissa. Samoin voi ainoastaan kuningas antaa rälssi- ja -muita etuoikeuksia. Tuomitsemisoikeutta on herttuoilla siinä -määrässä, että kihlakunnanoikeuden päätöksestä saattoi vedota -laamannin sijasta herttuaan, mutta sekä herttuasta että laamannista -kuninkaaseen ja hänen oikeuteensa. Laamannit ja piispat nimittää -kuningas." - -Tämä ehdotus sai vaikeudetta säätyjen vahvistuksen, mutta ainoastaan -kova pakko voi taivuttaa prinssi Juhanan alistumaan tällaisiin -määräyksiin; kuitenkin täytyi sekä hänen että prinssi Maunun -ilmoittaa tyytyvänsä tähän. - -Alentaakseen herttuain arvoa ja tehdäkseen heidät valtakunnan muiden -herrain vertaisiksi Eerik perusti kreivi- ja vapaaherra-arvot -Ruotsiin. - -Jo valtaistuimelle noustessaan hän nimitti kolme kreiviä ja yhdeksän -vapaaherraa. P. Salvator-ritarikunta perustettiin ja suuri joukko -ylhäisiä herroja lyötiin ritareiksi. Samoin julistettiin, että ne -aateliset, joilta tilukset oli vääryydellä ryöstetty, saavat ne -takaisin, jos voivat näyttää todeksi omistusoikeutensa. - -Kaikkiin varokeinoihin oli siis ryhdytty, jotta ei mikään -häiritsisi Ruotsin valtaistuimen omistamista. Eerik oli 26-vuotias, -hänellä oli miellyttävä ulkomuoto, hän oli taitava kaikenlaisissa -ruumiinharjoituksissa, suopea ja ystävällinen, terävä-älyinen ja hyvä -puhuja; hän osasi useita kieliä, oli tähtienselittäjä, runoilija, -säveltäjä ja maalari. Luonto ja onni olivat lahjoittaneet hänelle -monta loistavaa ominaisuutta; hänestä itsestään riippui niiden -käyttäminen. - - * * * * * - -Kruunauksen jälkeen ja kun kuningas oli vieraillut useissa -kuninkaankartanoissa Mälarin rannalla, tapahtui juhlallinen tulo -Tukholmaan, ja senjälkeen palattiin vähitellen jokapäiväisiin toimiin. - -Ensi aikoina ei Eerikillä ollut juuri ollenkaan aikaa oleskella -molempien suosikkiensa Yrjö Pietarinpojan ja Dionysius Beureuksen -kanssa; aina oli saapuvilla joku valtakunnan herroista kutsuttuna -neuvottelemaan parannuksista, joita hän halusi panna toimeen -hallitusmuodossa ja hallinnossa. - -Vapauttaakseen rahvaan pakollisesta matkustajien kestitsemisestä hän -uudisti vanhan määräyksen majatalojen toimittamisesta yleisten teiden -varsille. - -Katolilaisuuden monilukuisia juhlapäiviä vähennettiin, ja monia -jumalanpalveluksessa niiltä ajoilta vielä säilyneitä juhlamenoja -poistettiin. Kuningas julistutti valtakuntansa turvapaikaksi kaikille -vainotuille protestanteille, ja tämä toimenpide otettiin suurella -mielihyvällä vastaan etenkin kalvinilaisten taholla. - -Mutta omissakaan tarkoituksissaan ei Eerik ollut toimeton; hänen -lempituumiansa oli loistavalla avioliitolla laajentaa ainakin omaa -arvoansa ja vaikutusvaltaansa, joskaan ei valtakuntansa rajoja. -Me tiedämme, että hän kruununperillisenä oli kosinut Englannin -kuningatarta Elisabetia ja että tämä pitkät ajat oli antanut -epävarmoja vastauksia, mutta kuitenkin lopuksi kirjoittanut Kustaa -kuninkaalle pyytäen häntä lopettamaan prinssin kosimiset. Mutta -Eerik oli kuuro kaikille estelemisille; hän uskoi kivenkovaan, että -kuningatar suostuisi, jos hän vain itse näyttäytyisi. - -Muutama kuukausi kruunauksen jälkeen hän ilmoitti valtakunnan -neuvostolle päättäneensä itse matkustaa Englantiin. - -Mitkään vastaväitteet eivät auttaneet; helmien neulojat, räätälit ja -muut käsityöläiset lähetettiin edeltäkäsin ja samalla Elisabetille -kallisarvoinen lahja, johon kuului 18 papurikkohevosta sekä useita -arkullisia rahaksilyömätöntä kultaa ja hopeaa. Neljätoista alusta -määrättiin olemaan valmiina Elfsborgissa, jossa kuningas koko -seurueineen nousi laivaan. - -Lähdön edellisenä yönä tapaamme hänet ynnä Beureuksen ja Yrjö -Pietarinpojan linnassa, hänen omassa n.s. tähtitornissaan. Kaksi -senaikuisiksi hyvää astrolabiota oli ojennettuna samaa tähteä kohden, -ja toisessa teki havaintojaan kuningas, toisessa Beureus. - -"Tähti on mennyt ohi skorpionin", huudahti kuningas vilkkaasti, "mikä -sikerö on seuraava?" - -"Minä luulen... se on rapu, teidän majesteettinne." - -"Oletko varma siitä?" - -"Jos en erehdy." - -"Mutta sinä erehdyt, minä en lykkää matkaani enää tuonnemmaksi, -tällä kertaa en tahdo tietää mistään esteistä; edellisellä kerralla -pakotti autuaallisesti nukkuneen kuninkaan kuolema minut palaamaan, -nyt _menen_ päähän asti, minä otan väkisin omakseni tuon ylpeän -kuningattaren ja tuon hänet kanssani riemusaatossa tänne." - -"Eikö teidän armonne edes pelkää, että Juhana herttua menehtyy -harmista?" kysyi Yrjö Pietarinpoika mairitellen. - -"Sinä arvostelet veljeäni väärin; eikö hän pyynnöstäni matkustanut -Englantiin ja tullut takaisin hyvin tiedoin kuningattaren luota?" - -"Niinpä kyllä, mutta minun alamainen rakkauteni kuninkaaseen estää -minua panemasta suurta arvoa herttuan asioihin, ja sitten ne vaaleat -hiukset..." - -"Niin, ne vaaleat hiukset", toisti Eerik tuskitellen. "Miksi onkaan -minulle ennustettu, että joku vaaleatukkainen on ottava minut -hengiltä." - -"Jotta aina olisimme varuillamme suojellaksemme teidän -majesteettianne; henkeni uhallakin tahdon suojella ja puolustaa -Herran voideltua!" - -"Sen tiedän, Yrjö, sinä pidät minusta minun itseni tähden, ja -sentähden olen vannonut, että aina olen sinulle suosiollinen; kas -tuossa käteni." - -Se peittyi suudelmiin, ja kuningas katsoi ylös iloisesti hymyillen: -"Te olette molemmat todellisia ystäviäni, muita ei minulla olekkaan. -Isäni vastenmielisyys äitiin siirtyi minuun; hän olisi mieluummin -antanut kruunun Juhanalle ja heittänyt minut vankeuteen... Se oli -julmaa, julmaa!" Vihaisena ja silmät kyynelissä astui kuningas -kiivaasti edestakaisin; toisinaan hän puisti uhkaavasti nyrkkiänsä -ja mutisi epäselviä sanoja, toisinaan taas painui pää alas ja hän -nyyhkytti kuuluvasti. - -"Armollinen herra, te olette Herran voideltu, ei kukaan rohkene -koskettaa kädellänsä teihin, miksi pelkäätte?" huudahti Beureus -juhlallisesti. - -"Veljesviha!" kuiskasi Yrjö Pietarinpoika. - -Eerik vavahti. "Miksi sitä aina minulle muistutat? Luuletko, että -unohdan sen?" sanoi hän melkein kirkuen. "Ah, jospa joku voisi -vapauttaa minut näistä tuskista, jotka imevät minusta koko elämäni -voiman!" - -"Voimakas polkee jalkoihinsa ne esteet, jotka tulevat hänen -tiellensä", jatkoi liehakoitsija. - -"Vaiti, katala kiusaaja; minun valtani ja suuruuteni on kohoava niin, -että vihollisteni täytyy langeta jalkoihini; vai etkö luule, että -Englannista saan voimakkaan tuen?" - -"Tietysti -- mutta sanotaan, että kuningatar Elisabet on hyvin -oikullinen." - -"Enkö minä ole ennenkin voittanut naisten oikkuja? Missäpä on se, -joka on voinut vastustaa minua?" - -"Teidän majesteettinne on vastustamaton", huomautti Beureus. - -"Toinen asia on, pidänkö minä hänestä; viimeinen Gyllenstjernan -lähettämä kuva ei minua miellytä; hän on jolsa ja ruma, ja minä -tahdon vaaleaverisen kaunottaren, jolla on raitis, luonnollinen -värinsä." - -"Kauniimpi on. Maria Stuart!" jatkoi Beureus. - -"Hänen kuvansa hankittakoon minulle. Minä laitan lähetystön -Skotlantiin, ja sen tulee viedä mukanansa Hollannista joku mainio -maalari, joka maalaa minulle mitä tarkimman kuvan hänestä. Kuva -lähetettäköön senjälkeen viipymättä minulle. Säädyt ovat antaneet -minulle oikeuden valita puolisoni kotimaasta tai ulkomailta, miten -vain minua miellyttää, mutta me emme tahdo, että meillä olisi lankoja -ja serkkuja valtakunnan aatelisissa; semmoista sukua on jo kyllin." - -"Meidän armollinen herramme voi ilman niitäkin hankkia itselleen -tarpeeksi jälkeläisiä", huomautti Yrjö. - -"Siinä olet oikeassa", nauroi kuningas, "mutta minä pidän myöskin -huolta niistä; minun kolme pikku tyttöäni ovat leskikuningattaren -silmälläpidon alaisina; äidit eivät saa sekaantua heidän -kasvatukseensa." - -"Se onkin enemmän heidän mieleensä, että pääsevät siitä." - -"He kuuluvat joka tapauksessa kuninkaan hoviin; minä en ole -velvoitettu olemaan uskollinen kenellekään, ennenkuin menen -naimisiin. Miten on nyt tähteni laita?" keskeytti hän vilkkaasti ja -meni ikkunaan. - -"Matkaenteet eivät lupaa onnea", vastasi Beureus; "kuun viimeinen -neljännes alkaa huomenna, ja Jupiter on Oinaan tähdistössä." - -"Minä näen, minä näen", sanoi Eerik valittaen; "kaikki on minua -vastaan, minun täytyy jättää lähtöni muutamia päiviä tuonnemmaksi. -Minä sanon, että teen sen Kaarlen tähden." - -"Eikö myöskin Maunu prinssi tule mukaan?" - -"Tulee, sekä Brahe ja Roos." - -"Entä kuninkaani nöyrä palvelija?" - -"Ei, Yrjö, sinä jäät kotiin ja pidät silmällä Juhana herttuaa, jos -hän tulisi tänne poissaollessani... Sameassa vedessä kalastaminen on -niin hänen tapaistaan." - - * * * * * - -Seuraavana päivänä kuningas käski lähettää sanansaattajan -Svartsjöhön, jossa Kaarle herttua oleskeli. Kuningas tahtoi, että -hän yhtyisi toimiin Tukholmassa, josta matka oli alotettava. Maunu -herttua oli jo saapunut. - -Senjälkeen hän tarkasti muutamia kallisarvoisia vaatekappaleita, -jotka hän aikoi ottaa mukaansa ja joiden joukossa oli taiteellisesti -tehty hääpaita. Lopuksi hän otti esiin "amuletin", jonka oli -saanut eräältä Englannin hovissa olevalta ylhäiseltä naiselta ja -jossa oli kuningattaren kuva medaljonkiin sovitettuna. Hän painoi -sitä huulilleen ja puhui lemmentuskistaan; kuningatar yksin voisi -pelastaa hänet kaikista väijytyksistä ja juonista; ainoastaan hänen -kauttansa tulisi hänestä niin mahtava ja suuri kuin hän halusi; kohta -seitsemän vuotta hän oli jumaloinut häntä; hän tahtoisi taistella -kilpailijoitansa vastaan ja voittaa heidät, ja kuningatar tulisi -olemaan hänen voittonsa palkka. - -Tämän tunteenpurkauksen aikana hän käveli edestakaisin -salakammiossaan lyöden rintoihinsa; kyyneleet virtasivat hänen -kalpeilla poskillaan, ja hänen kauniit, surumieliset silmänsä olivat -luodut taivasta kohden. - -"Rakastaa ja olla rakastettu", huokasi hän, "kun on joku, johon voi -luottaa, siinä on onni, siinä autuus, kaikki muu on vähäarvoista tai -mitätöntä." - -Yrjö Pietarinpoika oli melkein ainoa Eerikin virkamiehistä, joka -ilmoittaumatta sai tulla hänen luokseen; hän tuli nyt tekemään -muutamia kysymyksiä toimenpiteistä kuninkaan poissaollessa. Saatuansa -näihin vastauksen kysyi suosikki, eikö hänen majesteettinsa tahtoisi -käydä tapaamassa naisiansa, jotka olivat aivan epätoivoissaan hänen -matkansa johdosta, koska pelkäsivät sen ainaiseksi riistävän heiltä -jumaloimansa hallitsijan. - -Eerik hymyili. "Sano, että olen aina oleva heille suosiollinen", -vastasi hän; "myöhemmin käyn heitä tapaamassa, nyt täytyy mennä ulos -nauttimaan raitista ilmaa." - -"Sanonko..." - -"Ei tarvitse, sinä yksin tulet kanssani, ja me menemme jalan; pian -saan kyllä tuntea, miltä hevosen selkä maistuu." - -Suurtori oli siihen aikaan täpötäynnä myyjiä, jotka tarjoilivat -kaikenmoista pikkurikkamaansa. Keskikesästä asti oli sinne joka päivä -tullut tuskin keski-ikäinen nainen puolikasvuisen tyttönsä kanssa -myymään marjoja ja hedelmiä sekä myöhemmin syksyllä pähkinöitä. -Tavallisesti he möivät pienet varastonsa nopeaan, sillä tytön tavaton -ihanuus houkutteli ostajia. Pieniä, soikeita kasvoja ympäröivät -vaaleat, luonnolliset kiharat, suu oli pieni, mutta sanomattoman -suloinen, etenkin hänen hymyillessään, jolloin sieltä näyttäytyi -kaksi lumivalkeata hammasriviä. Hänen suurista sinisilmistään, joita -pitkät silmäripset keveästi varjostivat, säteili lapsen iloa ja -viattomuutta. - -Ohikulkijat kääntyivät taakseen vielä kerran katsoakseen häntä, ja -ostajat koettivat viivähtää niin kauan kuin suinkin. Maine Suurtorin -kauniista tytöstä alkoi levitä, mutta se ei ollut vielä saapunut -kuninkaan korviin. - -Kulkiessaan nyt kävelylle mennessään Suurtorin poikki tuli hän -sattumalta luoneeksi silmänsä tyttöön ja pysähtyi hämmästyneenä. -Tyttökin katsoi häneen, punastui ja loi silmänsä maahan. Ympärillä -seisovat vetäytyivät kunnioittavasti syrjään. - -"Vanhako olet?" kysyi kuningas pitkän ajan tarkoin katseltuaan tyttöä. - -"Neljäntoista", vastasi hän. - -Ääni oli lapsellinen, samoinkuin koko vartalokin hento ja -kehittymätön. - -"Tunnetko minua?" - -"Tunnen, kuningas." - -"Oletko nähnyt minut ennen?" - -"Kruunauksessa." Tyttö katsoi kuninkaaseen ikäänkuin kysyen: Etkö -sinä tunne minua? - -"Kautta Pyhän Eerikin!... tuo pikku tyttö!... Nyt tunnen minäkin -sinut... Mikä on isäsi?" - -"Linnanhuovi." - -"Mikä hänen nimensä on?" - -"Maununpoika." - -"Ja sinun nimesi?" - -"Kaarina." - -"Onko tuo nainen äitisi?" - -"On." - -"Katso tarkoin tätä miestä, Kaarina", kuningas näytti Yrjö -Pietarinpoikaa. "Hän tulee luoksesi illalla. Tottele tarkoin hänen -käskyjään, ne tulevat minulta." Hän nyökkäsi tytölle ja meni. - -"Tyttö on liian hyvä joutumaan jonkun hovimieheni tai ehkä veljeni -käsiin... hän on samanikäinen kuin prinsessa Elisabet... heidät pitää -kasvatettaman yhdessä... hän saa hoitaa pikku Viktoriaa... Sinä sanot -vanhemmille, että minä pidän huolta tytön tulevaisuudesta, ja viet -tytön kanssasi linnaan illalla, ymmärrätkö?" - -Yrjö kumarsi ja sanoi matelevalla alamaisuudella: "Tokkohan -leskikuningatar ja prinsessat pahastunevat, että..." - -"Totelkoot he käskyjäni, muutoin heidän käy huonosti", vastasi -kuningas tuimasti. - -"Minä olisin muuten kaikessa nöyryydessä rohjennut ehdottaa, että -puolisoni olisi ottanut pitääkseen huolta hänestä." - -"Panen sen mieleeni." Kuningas taputti suosikkiansa olkapäähän. "Mene -nyt heti ja toimita hänelle sopiva puku. Minä tahdon nähdä hänet -illalla, kun menen äitipuoleni ja siskojeni luo." - -"Mutta kävelymatka,?" - -"Saa jäädä toiseen kertaan!" - -Jätämme kuninkaan tähän hänen elämänsä kovimpiin vaiheisiin ja -siirrymme nyt hänen sisariinsa. - - - - -3. - -PRINSESSAT. - - -Tyttäristään rakasti Kustaa enimmän ihanaa Ceciliaa, joka puolestaan -rakasti häntä mitä hellimmällä vastarakkaudella. Onnettoman -häämatkansa jälkeen tämä suri vähemmin hairahdustansa kuin sitä, että -oli tullut karkoitetuksi isän luota, ja isän kuolemaa hän suri aluksi -melkein lohduttomana. Hän sulkeutui huoneisiinsa, eivätkä hänen -sisarensa eikä leskikuningatar saaneet tulla sisään. - -"Minä voin nähdä hänet silmieni edessä", huusi hän kyynelten -virtaillessa, "enkä minä tahdo nähdä ketään, en sulkeutua kenenkään -syliin paitsi hänen!" - -"Mutta rakkain prinsessani, ei hän pitäisi siitä, jos tietäisi..." - -"Tyhmyyksiä, imettäjäni, luuletko, että hän ei lohduttaisi minua, jos -näkisi suruni." - -"Siunattu lapsi, eikö teillä ole raamattua, jonka hän itse antoi -teille." - -"Anna se tänne!" - -Hän otti kirjan imettäjänsä kädestä, kietoi käsivartensa sen ympäri -ja itkien tuuditteli sitä edestakaisin, kuin se olisi ollut pieni -lapsi. - -"Ettekö lue sitä?" - -"En, minä en voi, minä en tahdo." - -"Teidän autuas isänne teki niin joka päivä." - -"Muistatko sitä äänen sointua, miten se kaikuikaan, kun hän puhui -tahi luki?" - -"Muistatteko myös, _mitä_ hän luki?" - -"Ja kun hän lauloi säestäen luutullansa!... Onko kuningas ottanut -tuon vanhan rakkaan luutun?" - -"Minä luulen, että se on leskikuningattarella." - -"Mene kohta hänen luokseen ja sano, että minä, hänen tyttärensä, -tahdon saada sen." - -"Tahtooko prinsessa soittaa sitä?" - -"Luuttuako? En, imettäjäni. Ei kukaan saa koskea siihen, tahdon vain -pitää sen näkyvissäni entisten onnenpäivien muistona." - -Kun Cecilia oli näin ylenmäärin suruissaan, koettivat hänen molemmat -sisarensa lohduttautua parhaansa mukaan, ottamalla huomioonsa -hovitapojen vaatimukset. - -Kolmen kuukauden aikana kuninkaan kuoleman ja hautaamisen välillä -täytyi kaikkien naisomaisten pysyä huoneisiinsa sulkeutuneina, ja se -oli pitkä koetus nuorille. - -Mutta vielä sen jälkeenkin vaati tapa ankaraa erilläänpysymistä, -eivätkä prinsessat näyttäytyneet ennen kuin puolen vuoden kuluttua, -Eerikin kruunauksessa. - -Nämä kymmenen kuukautta eivät olleet vaikuttamatta heidän -kehitykseensä. - -Saksin nuori herttua toivoi saavansa mitä pikimmin viedä Sofian -kotiinsa morsiamenaan, mutta siihen tarvittiin Eerikin ja etupäässä -prinsessan oma suostumus. Naisen oikkuko vai mikä lie ollut syynä, -ehkäpä isän kuolema, mutta prinsessa oli melkein välttänyt herttuaa, -ja joskin tämä voi arvata syyn siihen, niin oli nyt kysymyksessä -hänen suosionsa uudestaan-saavuttaminen. Rikkaampaa puolisoa hän ei -voinut saada, ja sitäpaitsi oli nuori neiti kaunotar, jota kannatti -kylläkin tavoitella. - -Maunu herra oli kyllä aikansa kuluksi rakastunut kauniiseen -porvaristyttöön ja varomattomuudessaan uskonut onnensa salaisuuden -prinssi Eerikille. Tämä, joka oli ainainen lörpöttelijä, oli -sisariensa läsnäollessa laskenut leikkiä herttuan pienestä -harha-askeleesta ja saanut hänet takertumaan. - -Sofian salamoiva katse oli ollut kylliksi ilmaisemaan herttualle -hänen vastenmielisyytensä, ja siitä päivästä asti oli prinsessa -hänelle kylmä ja vieras. - -Tämä tapahtui vanhan kuninkaan vielä eläessä, ja Maunu herrasta -oli käsittämätöntä, että hän voisi olla pahoillaan tuommoisesta -pikkuseikasta. - -Nyt piti kuitenkin hänen suosionsa jälleen voitettaman, ja se voisi -ehkä helpoimmin käydä laatuun koettamalla karkoittaa ikävyyttä -siinä yksitoikkoisessa elämässä, johon luostarimainen yksinäisyys -hovisuojissa nyt pakotti nuoret prinsessat. - -Turhaan herttua vaivasi ajatuskykyänsä keksiäkseen jotakin -huvituskeinoa, joka ei loukkaisi niitä tapoja, joita niin suuren -surun aikana oli noudattaminen; hän ei keksinyt sellaista. - -Onneksi näytti useilla olevan sama ajatus, sillä italialainen -valtiomies signor Bellini kääntyi eräänä päivänä herttuan puoleen -kysyen, eikö olisi jotakin tehtävä prinsessain huvittamiseksi. - -"Voitteko ehdottaa jotakin?" kysyi tämä. - -"Musiikkia, esimerkiksi." - -"Siihen kyllästyy." - -"Mutta jos siihen yhdistettäisiin mystiikkiä." - -"Mitä te tarkoitatte?" - -"Semmoisia näytäntöjä, joita luostareissa pannaan toimeen." - -"Mutta eiväthän prinsessat voi ruveta nunniksi." - -"Sentähden voivat näytännöt tulla vähän toisenlaisiksi." - -"Minä pelkään, ettei sitä sallita." - -"Ei kenenkään tarvitse tietää siitä." - -"Luuletteko, että vieraita henkilöitä voi tulla linnaan hoviväen -tietämättä?" - -"Yksi tai kaksi riittää." - -"Mitä he toimisivat?" - -"Se riippuu sen henkilön mielenlaadusta, jota he tahtovat huvittaa." - -"Kuka voi lukea naisen ajatukset?" - -"Mystikko, teidän armonne." - -"Onko teillä joku sellainen käytettävänänne?" - -"On." - -"Mitä kaikkea hän tarvitsee?" - -"Ei muuta kuin semmoisen huoneen, jossa prinsessa toisinaan oleskelee -yksin." - -"Eikö kukaan saa olla saapuvilla?" - -"Ensi istunnon jälkeen saa prinsessa itse määrätä siitä." - -"Minä tahtoisin saada todistuksen hänen kyvystään." - -"Tahtooko teidän armonne käydä luonani illalla?" - -"Varsin mielelläni." - -Kohteliaana otti isäntä herttuan vastaan hänen tullessaan ja vei -hänet pieneen, pitkulaiseen huoneeseen, jonka ainoana kalustona oli -mukava lepotuoli, sen vieressä pieni pöytä sekä pöydällä kannu ja -pikari. - -"Tätä viiniä täytyy juoda, jos tahtoo tulla oikealle tuulelle", sanoi -italialainen. - -"Ja jos minä kieltäydyn siitä?" - -"Niin on mystikko joka tapauksessa täyttävä lupauksensa." - -"Jäättekö te tänne?" - -"En, minä menen heti." Italialainen otti lampun. - -"Mitä, pitääkö minun jäädä pimeään." - -"Onhan teidän armollanne sekä tikari että miekka, jos niitä -tarvittaisiin", kuului ivallinen vastaus. - -"Hassutuksia", jupisi herttua ja heittäytyi tuoliin. - -Minuutti oli tuskin kulunut, kun hiljainen soitto alkoi; se tuntui -olevan kaukana, mutta oli kuitenkin niin täyteläistä, että se -sulautui mitä ihanimmiksi soinnuiksi. Herttua kuunteli ihastuneena; -hän ei tiennyt, antoiko joku pikarin hänen käteensä vai tarttuiko hän -siihen itse, mutta tulisempaa viiniä hän ei ollut koskaan maistanut, -ja tietämättään hän sulki silmänsä sitä nauttiessaan. - -Kun hän ne taas aukaisi, niin... oi ihmettä!... tuossa seisoi -prinsessa Sofia, ihanana, loistavana... mutta hän vetäytyi pois, tai -oikeammin, keveä pilvi varjosti hänet... Herttua tahtoi hypähtää -pystyyn, mahdotonta, hän ei voinut nousta. - -Taas hän tunsi täysinäisen pikarin kädessään, ja toistamiseen hän -tyhjensi sen. Vasten hänen tahtoansa sulkeutuivat hänen silmänsä -muutamaksi silmänräpäykseksi, ja sitten -- tuossa seisoi prinsessa -taas aivan lähellä; oikeassa kädessä oli Sofialla hänen kuvansa, -jonka hän useita kuukausia sitten oli antanut hänelle. Hän katseli -sitä surullisesti ja laski sen sitten pois; heti senjälkeen otti -hän poveltaan pienen kuvan, peitti sen suuteloillaan ja kätki taas -huolellisesti. Herttuan kuvan hän sitävastoin pani laatikkoon, ja -herttua oli kuulevinaan hänen kuiskaavan: - -"Ei koskaan! Ei koskaan!" - -Katosiko kuva sitten, vai menikö hän muutamaksi silmänräpäykseksi -tainnoksiin, sitä hän ei tiennyt. - -Toinnuttuansa hän hypähti tuolilta ja riensi ulos. - -Bellini tuli häntä vastaan etuhuoneessa. - -"Missä, missä hän on?" huusi herttua. - -"Kenestä teidän armonne puhuu?" - -"Prinsessasta luonnollisesti!" - -"Linnassa. Prinsessat eivät lähde huoneistaan", vastasi italialainen -teeskennellen ihmetystä. - -"Kynttilä, antakaa minulle kynttilä!" - -Herttua tutki huoneen erittäin tarkoin, mutta ei ollut ovea, josta -voisi päästä pois, ei kaappia, mihin piiloutua... hän koputti seiniä, -tarkasti, oliko lattiassa luukkuja... kaikki turhaan. - -"Loihtua", jupisi hän. - -"Mystiikkiä, teidän armonne." - -"Minä tahdon puhua sen miehen kanssa!" - -Italialainen kumarsi syvään. "Tässä hän on, armollinen herra." - -"Tekö, Bellini?" - -"Minä olen ilmoittanut teidän armollenne, mitä en ilmaise kenellekään -muulle." - -"Te käännätte silmät?" - -"En, vaan saatan henget toistensa yhteyteen." - -"Tiedättekö, että olen nähnyt prinsessan?" - -"En, enempää kuin sitäkään, kumpaista teidän armonne tarkoittaa." - -Herttua seisoi kauan miettiväisenä. "Voitteko joka päivä valmistaa -minulle tilaisuuden nähdä häntä?" - -"Se riippuu hänen omista ajatuksistaan." - -"Voinko minä näyttäytyä hänelle?" - -"Voitte." - -"Sellaisenako kuin itse tahdon?" - -"Sellaisena kuin teidän sisimmät ajatuksenne ovat." - -"Kirottua, eihän sisimpiä ajatuksia ilmaista." - -"Onhan ymmärrettävää, että..." - -"Onko siis olemassa keinoja?" - -"On, mutta silloin tulee kuva himmeäksi." - -"Se merkitsee vähemmän." - -"Minä koetan, mutta siihen tarvitaan joka tapauksessa -ennakkovalmistusta." - -"Millaista?" - -"Ei saa neljän kolmatta tunnin aikana ajatella muuta kuin tuota -ainoaa." - -"Minä alotan heti." - -"Ensin täytyy teidän armonne laittaa minulle pääsy vapaaksi." - -"Jonkun hovineitsyen avullako?" - -"Jonkun avulla, joka voi olla vaiti." - -"Siitä en mene takaukseen." - -"Jos teidän armonne tahtoo luvata minulle suojeluksensa siinä -tapauksessa, etten onnistuisi, niin koetan itse aukaista tieni." - -"Millä tavalla?" - -"En tiedä vielä, sattuma määrätköön." - -"Tehkää niin, mutta ilmoittakaa minulle ajoissa." - -"Olkaa siitä varma, mutta ei sanaakaan kellekään." - -"Luottakaa minuun." - -Herttua sanoi jäähyväisensä ja läksi, mutta tästä hetkestä alkaen -hän ajatteli yhtämittaa, miten voisi tällaisia salateitä vaikuttaa -prinsessaan. Jonkun päivän kuluttua hän tahtoi neuvotella asiasta -italialaisen kanssa, mutta tämä oli kadonnut. Hän tiedusteli -linnassa, mutta siellä ei ollut häntä näkynyt moneen päivään; hän -jatkoi edelleen hiljaisuudessa tiedustelujaan, mutta turhaan. -Muutamat sanoivat, että Bellini luultavasti oli matkustanut pois, -toiset taas, että hän oli kotonansa sairaana, sillä hänen huoneestaan -oli yöllä nähty valoa. Mutta vaikka herttua sekä lähetti sinne -sananviejiä että kävi siellä itse, pysyi portti suljettuna, ja -naapurit, joilta asiaa tiedusteltiin, vastailivat vältellen, mutta -jos heitä oikein ahdistettiin, tunnustivat he kuulleensa sieltä -omituista melua, niin että pahat henget siellä luultavasti olivat -elämöimässä eikä kristittyjen ihmisten pitäisi koskaan astuman -jalallaan hänen oviensa sisäpuolelle. - -Herttua, oli aivan suunniltaan uteliaisuudesta, mutta ei voinut tehdä -muuta kuin odottaa. - -Sillä välin oli italialainen suurella kekseliäisyydellä hankkinut -itselleen tiedot olosuhteista linnassa ja käyttänyt niitä hyväkseen. -Hän oli varustautunut kaikkia syytöksiä vastaan, siltä varalta, -että mahdollisesti tulisi ilmi, ja toimi nyt yhtä salaisesti kuin -rohkeastikin. - -Cecilian vanha imettäjä, joka oli aivan epätoivoinen nuoren neitinsä -lohduttomasta surusta eikä koskaan puhunut muusta, oli halukkaasti -kuunnellut Bellinin vakuutuksia, että salaisten keinojen avulla voisi -hankkia prinsessalle takaisin hänen entisen hilpeytensä. - -Ilman suurempia vastustelemisia hän aukaisi pienen kamarin, missä -Cecilia ennen oli usein oleskellut, ja siellä sai italialainen nyt -tehdä valmistuksiansa. - -Prinsessa Sofian ensimäinen hovineitsyt oli jo ennen suosinut -vilkkaankiihkeää italialaistamme; täälläkin sai hän itselleen sopivan -huoneen, tietysti mitä suurinta varovaisuutta noudattamalla. - -Tämä tapahtui jo kaksi kuukautta kuningasvainajan kuoleman jälkeen, -jolloin prinsessan ankaraan suruun oli jo ehtinyt sekaantua -väsymyksen ja yksitoikkoisuuden tunnetta, mikä teki tämmöisen -elämäntavan melkein sietämättömäksi. Kuningatar oli ainoa, jonka -luona he saivat käydä, mutta hänen todellakin syvä surunsa vaikutti -vain painostavasti nuoriin mieliin, ja tietämättänsäkin he kaipasivat -vaihtelua ja huvitusta. - -Eräänä iltana, kun imettäjä ojensi Cecilialle hänen iltajuomansa, -sanoi hän mielistellen: - -"Juokaa pohjaan, prinsessani, niin nukutte hyvin ja näette kauniita -unia." - -"En voi nukkua enkä tahdo uneksia", vastasi Cecilia. "En minä laskeu -levolle." - -"Tietysti te käytte levolle, lapsi kultaseni, mutta ei tuonne -sänkykamariin, jossa niin monesti olette itkenyt itsenne näännyksiin, -vaan tänne, tähän pieneen kamariin, jossa teidän tapanne oli laulaa -ja soittaa autuaasti nukkuneelle isävainajallenne." - -"Älä puhu semmoista, en minä voi itkeä enää tänään." - -"Eihän teidän tarvitsekkaan, neitiseni. Kas niin, nyt sohvalle; jos -ette nuku heti, voitte sitten mennä sänkykamariin." - -"Enkö minä riisuudu?" - -"Ei nyt heti... minä olen täällä etuhuoneessa, kun vain huudatte, -olen heti täällä." - -"Mitä tämä on, imettäjäni... sinussa on nyt jotakin salaperäistä... -kuka on sinut houkutellut tällaiseen?" - -"Älkää kysykö, minulle on sanottu, että te pitäisitte siitä, mutta en -minä pakota teitä; jos prinsessa niin tahtoo, niin minä lopetan sen -ennenkuin se alkaakaan." - -"Ei, antaa olla... kuka se on?" - -"Minä olen vannonut, etten ilmaise häntä." - -"Ja sinäkö voisit vaieta? Mutta se on yhdentekevää, minä istun -tähän... anna tänne juoma." - -"Olen itse juonut samaa nestettä ja tiedän, että se ei ole -vaarallista", vastasi imettäjä ojentaen hänelle pienen, sievästi -koristellun hopeapikarin. - -Cecilia maistoi siitä. - -"No, lapseni, maistuuko pahalta?" - -"Ei, päinvastoin; lähdetkö pois?" - -"Minä jään etuhuoneeseen, mutta jos prinsessa tahtoo, niin teen -vastoin kieltoa ja..." - -"Ei, kyllä sinä saat mennä. Maljasi!" Hän tyhjensi pikarin ja lisäsi: -"Ota kynttilä mukaasi, en minä pelkää ensinkään." - -Imettäjä teki vanhasta tottumuksesta ristinmerkin, mutisi -Isämeitänsä, otti kynttilän ja meni. - -Cecilia ei tiennyt, oliko hän nukkunut. Hän oli kuullut suloista, -ihmeellistä musiikkia, ja sitten... niin, sitten hän tiesi olevansa -aivan valveilla; hän oli nähnyt, ensin epäselvästi, sitten aina -selvemmin nuoruuden ensi lempensä esineen, nuoren Niilo Sturen. - -Hän peitti silmänsä käsillään ja oli hämillään. Olo Vadstenassa -ja silloiset tapaukset kuvastuivat elävästi hänen mieleensä. Kun -hän taas nosti silmänsä, katsoi hän häntä suoraan silmiin, jotka -surullisen vakavina olivat luotuina häneen. Prinsessa pani kätensä -ristiin ja kuiskasi: - -"Anna minulle, anteeksi, Niilo!" - -Tämä hymyili ja aukaisi suunsa sanoaksensa jotakin. - -"Tulenko sisään, prinsessa kultaseni?" kuului oven takaa. - -"Ei, ei, mene tiehesi", kuului kiivas vastaus. - -Mutta näky oli kadonnut, ja turhaan hän tuijotti pimeyteen, se ei -palannut... - -Taas oli pikari hänen kädessään, miten se tuli siihen, sitä hän ei -tiennyt... se oli täynnäkin, hän tyhjensi sen siinä toivossa, että -näky uudistuisi. - -Hän nukkui suloisesti, mutta enää uneksimatta, ja kun hän seuraavana -aamuna heräsi, oli aurinko jo korkealla ja vanha, uskollinen -hoitajatar nojausi huolestuneena hänen vuoteensa yli. - -"Sissa kultaseni, kuinka kauan olette nukkunut!" - -Hämmästyneenä Cecilia nousi istumaan sohvaan. - -"Enhän minä ole ollut riisuttunakaan", sanoi hän. - -"Ette, mutta ensi yön makaatte oikein omassa hyvässä vuoteessanne." - -"En suinkaan, minä makaan aina täällä, aina, aina, kuuletko!" - -"Herra varjelkoon, miten te olette kiivas." - -"Pane kello tänne pöydälle, niin minä soitan, jos haluan jotakin, -sillä sinä et saa häiritä minua kesken ihanimpia unelmiani." - -"Enkö minä saa tietää, mitä prinsessa on uneksinut?" - -"Et, sitä et saa." - -"Mutta jos minä arvaisin?" - -"Sitä et voi!" - -"Sepä olisi peijakasta!" - -"Luulenpa, että sinä kiroilet!" Cecilia purskahti kaikuvaan nauruun. - -"Onpa jo kauan siitä, kun olen kuullut semmoista ääntä, ja jos se on -unelmieni vaikutusta, niin --" - -"Voipa olla, muoriseni!" - -"No, sittenpä pyrkii jotakin kielelleni." - -"Mitä sitten?" - -"Eräs nimi vain!" - -"Varohan, ettei se herätä muistoja, jotka..." - -"Minä olen vaiti kuin muuri." - -"Kunhan vain muuri ei särkyisi." - -"Siitä ei vaaraa, jos niin tarvitaan, neiti hyvä." - -"Sinä olet aika hupsu; mutta sen tiedät nyt, että tahdon maata täällä -joka yö." - -"Yksinkö?" - -"En tiedä aivan varmaan, olenko yksin", kuiskasi Cecilia punastuen. - -"Ette ole aivan varma!... Mutta, hyvät enkelit... enhän minä voi -uskoa, että..." - -"Tyynnyhän toki, ainoastaan unelmani, suloiset ja rakkaat unelmani -ovat kanssani." - -"Uneksikaa mitä tahdotte, siunattu lapsoseni; unelmat ovat kuin -virtaava vesi." - -"Nyt olet tuhma, mene nyt tiehesi, minä tahdon uneksia taas." - -Kesti kuitenkin useita päiviä, ennenkuin näyt palautuivat. Cecilia -paloi halusta saada nähdä niitä toistamiseen. - - * * * * * - -Kustaa kuninkaan viimeisinä aikoina oli nuori ranskalainen nimeltä -Jean Lecoeur otettu hoviin esilukijaksi ja kielenopettajaksi; hänellä -oli harvinaisen hyvä lauluääni, ja hovin pienissä iltaseurusteluissa -hän sai usein laulaa luutun säestyksellä. - -Kun hän samalla oli erittäin kaunis nuori mies, mielistyivät kaikki -naiset häneen ja nimittivät häntä keskenään hyväilynimellä _Mon -coeur_. [Le coeur = sydän. Mon coeur = sydämeni.] - -Hovijuorut kertoivat, että prinsessa Sofia oli hyvin kiintynyt -häneen, ja kuiskailtiin, että kun Lecoeur loi suuret, eloisat -silmänsä prinsessaan, niin tämä punastui ja kääntyi äkkiä poispäin. - -Kukaan ei voinut kuitenkaan sanoa, että prinsessa olisi koskaan -keskustellut kahdenkesken nuoren Lecoeurin kanssa, ja hänen -punastumiseensa kiinnitettiin sitä vähemmän huomiota, kun yleensä -luultiin, että hänellä oli todellakin taipumusta Maunu herttuaan. - -Alussa olikin asianlaita niin, tai hän luuli ainakin niin olevan, -olihan herttua komea, nuori herra, joka osasi hyvin sovittaa sanansa; -prinsessa kuunteli mielihyvällä hänen ikuisen lemmen vakuutuksiansa, -ja joskaan hän ei vielä ollut antanut mitään varmaa lupausta, luuli -herttua kuitenkin pian saavansa sen. - -Tällä kannalla olivat asiat kuninkaan kuollessa; melkein samaan -aikaan tai vähää ennen oli Sofia saanut tietää, että herttua oli -salaisissa suhteissa erääseen porvaristyttöön Tukholmassa, ja tästä -hän harmistui silmittömästi. - -Kuningassuru oli muka luonnollinen syy vetäytyä pois seurustelusta -hänen kanssaan. - -Mutta niistä ajoista asti oli hänellä mielessään katkaista kaikki -suhteet herttuaan. - -Prinssi Juhana, jolle hän uskoi salaisuutensa, kielsi kyllä häntä -sitä tekemästä. Se häväistysjuttu, jonka alaiseksi Cecilia joutui -Vadstenassa, oli vielä tuoreessa muistissa, ja ken tietää, mitä -Sofiasta sanottaisiin, jos hän nyt purkaisi jo yleisesti tunnetun -liiton. - -Jos herttua olikin rakastunut porvaristyttöön, mitä hänen tarvitsi -huolia siitä; hänen arvoansa vain vahingoittaisi se, että hän oli -ottanut korviinsa tuollaisia juoruja. - -"Ole yhtä ystävällinen herttualle kuin ennenkin, se on minun -neuvoni", sanoi prinssi. - -Ja hänen nuori sisarensa noudatti neuvoa harmissaan ja -vastahakoisesti, sillä hän ei uskaltanut muuta. - -Eräänä päivänä sanoi Elisabet hänelle: - -"Lecoeur on pyytänyt saada laulaa ja soittaa meille tänään, ja minä -olen suostunut." - -"Me emme ota ketään vastaan", väitti Sofia kiivaasti. - -"Hän istuu tuolla salissa, ja meidän tarvitsee vain aukaista ovet -kuullaksemme häntä." - -"Ei, ei, se ei käy päinsä." - -"Sinä voit mennä makuukamariin, minä tahdon kuulla häntä." - -Lecoeur tuli. Hän oli harjoitellut Kustaa kuninkaan lempilauluja -ja lauloi niitä nyt selvästi, sujuvasti ruotsiksi. Prinsessat -hämmästyivät aluksi, mutta pian nousi ilo ja ihastus ylimmilleen. -Itkien he vaipuivat toistensa syliin; soinnukkaat, surumieliset -sävelet tunkeutuivat heidän sydämiinsä, saattoivat sinne uutta eloa -ja uusia ajatuksia, toivat lohdutusta, sytyttivät toiveita. - -Hetkisen kuluttua laulu vaikeni. - -"Hän menee, minun täytyy kiittää häntä", sanoi Elisabet ja riensi -huoneesta. - -Sofia istui ja kuunteli sykkivin sydämin; hän ei voinut erottaa -sanaakaan. - -Elisabet palasi pian. - -"Hän tulee taas tänne huomenna", huusi hän jo ovessa. - -"Elisabet, miten sinä tohdit?" - -"Pyysithän sitä itse, ja olisitpa nähnyt, miten iloiseksi hän tuli, -kun sanoin, että sinä olit kuulemassa laulua." - -"Sinun ei olisi pitänyt sanoa hänelle sitä." - -"Mutta nyt se on tehty, ja kyllä sinä voit olla tulematta tänne -huomenna." - -Mutta Sofia tuli joka päivä. Hän kadehti sisartansa, joka sai -puhutella ja kiittää häntä; hän halusi nähdä Lecoeuriä, mutta ei -voinut rikkoa hovitapojen ankaria säädöksiä. - -Silloin kertoi hänen hovineitsyensä eräänä päivänä suurena -salaisuutena, että jos prinsessa tahtoisi tyhjentää pienen pullon, -jonka hän antaa hänelle, hän saisi nähdä ajatuksensa ilmielävinä -silmiensä edessä. - -Sofia arveli, että se oli mahdotonta, mutta hänellä oli kyllä halua -koettaa sitä. - -Määrättyyn aikaan hän tyhjensi pullon. - -Hän näki edessään Jean Lecoeurin, joka katseli häntä surusilmin. - -Hän tukehutti huutonsa peläten, että näky häviäisi yhtä nopeaan. - -Silloin hän huomasi pullon uudelleen olevan kädessänsä, ja melkein -tietämättänsä hän vei sen huulilleen. - -Lecoeurin katse tuli eloisammaksi, hän katsoi häntä rukoillen... hän -näytti lähestyvän... - -"Pois, pois," huudahti prinsessa kauhistuen. - -Samassa näky hävisi. - -Mutta kun hän seuraavana iltana taas kuuli Lecoeurin laulavan, -syntyi hänessä mitä ankarin halu saada nähdä häntä, ja sentähden hän -sanoi hovineitsyelleen, että tämä hankkisi useampia pulloja tuota -ihmeellistä juomaa; siitä muka nukkui niin hyvästi. - -Toisen kerran hän näki hänet. Lecoeur seisoi maalaustelineiden -ääressä maalaamassa kuvaa, _hänen_ kuvaansa... hän tunsi sen heti. - -Taulu oli valmistumaisillaan; hänellä oli kirja kädessä, ja maalaaja -polvistui suutelemaan sitä. - -"Lecoeur!" kuiskasi hän. - -Tämä kääntyi nopeasti. Sofia ei ollut koskaan nähnyt häntä niin -iloisena; hän viittasi tauluun, ikäänkuin olisi tahtonut sanoa: "Tuo -on minun!" ja sitten hän painoi sitä rintaansa vasten. - -Mikä rohkeus... Sofia teki estävän liikkeen. - -Silloin kävi hänen katseensa uhkamieliseksi, ja kiihkeästi hän painoi -suudelman kuvan huulille. - -Sofia huudahti. - -Näky oli hävinnyt. - -"En koskaan enää tahdo nähdä häntä." - -Mutta seuraavana iltana hän taas kuunteli hänen lauluaan ja kadehti -Elisabetia, joka sai nähdä hänet ja puhutella häntä. - -Sen ajatuksen, että Lecoeur rohkeni rakastaa häntä, olisi luullut -synnyttävän vihaa Sofiassa, mutta sen sijaan se täytti hänet -ihastuksella ja ilolla, jota mitkään järjelliset syyt eivät voineet -vähentää. - -"Hän rakastaa minua!" ajatteli Sofia itsekseen. "Ja minä, minä, -enköhän minäkin rakasta häntä." - -Seuraavalla kerralla Sofia näki hänet lukemassa; Lecoeur katsoi häntä -tuskan ilme kasvoillaan ja ikäänkuin työnsi luotaan hänen kuvansa ja -jatkoi senjälkeen lukuaan. - -Kumma kyllä, Sofia oli huomaavinaan laulussa aina senjälkeen -samaa mielentilaa, missä hän viimeksi oli nähnyt hänet. Hempeät, -haaveilevat sävelet saivat sisimmät tunteet väräjämään; se oli alussa -myötätuntoista osanottoa, mutta muuttui pian liekehtiväksi himoksi, -joka pani miettimään keinoja, miten saisi tavata rakastettunsa, hovin -saamatta siitä juorun aihetta. - -Elisabet tuli hänelle avuksi. - -Hän ehdotti, että he nyt jatkaisivat ranskankielen opintojansa; -eihän heillä olisi siihen koskaan parempaa aikaa, ja olihan heidän -autuaasti nukkuneen isänsä toivomus, että he kehittäisivät itseänsä -tiedoissa. - -Punastuen kääntyi Sofia hänestä pois. - -"Sinä ehkä voisit sen tehdä, rakas sisko", sanoi hän. "Kysy -kuninkaalta ja leskikuningattarelta." - -Kumpainenkaan ei nähnyt siinä mitään pahaa, ja niin alkoivat -luennot. Aluksi otti niihin osaa ainoastaan Elisabet. - -Mutta Sofia oli läheisyydessä, hän kuunteli Lecoeurin sointuvaa ääntä -ja halusi olla mukana. - -Samaan aikaan sanoi hänen hovineitsyensä, ettei tuota ihmeellistä -juomaa enää ollut useampia pulloja saatavissa, ja täten olivat siis -häneltä kaikki näyt hävinneet. - -Turhaan työskenteli mielikuvitus tuon rakkaan kuvan -esiinloihtimisessa; se oli ja pysyi poissa. - -"Lecoeur suree jotakin", kertoi Elisabet. "Tule mukaan, ehkä hän -sanoo sen sinulle." - -Juuri tätä Sofia sekä pelkäsi että toivoi. Sellainen tunnustus olisi -ainaiseksi erottanut heidät toisistaan. - -Ja kuitenkin, kuinka kovasti hän sitä halusikaan kuulla! - -Kiusaus oli liian suuri; hän päätti itsekseen olla jääkylmä, mutta -hänen halunsa paloi kuulemaan lemmen vakuutuksia, lemmen, jossa hän -ei suinkaan ollut osattomana. - -Niin hän eräänä päivänä seurasi Elisabetia luentohuoneeseen. - -Lecoeur ei tiennyt tästä mitään; hänen kalpeat poskensa punastuivat -vahvasti. - -Mutta sitten, kuinka kunnioittava ja huomaavainen hän olikaan! - -Kun Sofia luki, tunsi hän, että opettajan silmät olivat kiintyneet -häneen, mutta heidän katseensa eivät kohdanneet milloinkaan; oli -selvää, että ne välttivät toisiaan. - -Elisabet oli se, joka piti keskustelua vireillä. Hän ehdotti, että -lukutunteja jatkettaisiin joka aamupäivä kello 8--10 ja että Lecoeur -joka ilta soittaisi ja laulaisi prinsessoille heidän neuloessaan. - -Sofia ei tiennyt, kävisikö se laatuun, mutta sisaren vakuutukset, -että kuningas ja leskikuningatar olivat antaneet myöntymyksensä, -saivat hänetkin suostumaan. - -Miten toisenlaisia olivatkaan luennot, kuin mitä Sofia oli kuvitellut! - -Lecoeur ei unohtanut silmänräpäykseksikään velvollisuutensa vaatimaa -kunnioitusta. - -Hänen malttavaisuutensa rohkaisi Sofiaa. Tämä tahtoi pakottaa -hänet ilmaisemaan tunteensa, tuli yhtäkkiä puheliaaksi ja -häikäilemättömäksi, hänen kopea olemuksensa muuttui alentuvaksi -tuttavallisuudeksi. Kun hänen käsiään paleli, pyysi hän hymyillen -opettajan lämmittämään niitä omissaan. - -Nämä kädet olivat kuumeenpolttavat, ja Sofia tunsi niiden vapisevan -tarttuessaan hänen käsiinsä; hän näki värien vaihtelevan hänen -poskillaan, ja kun hän kysymyksillään sai hänet katsomaan silmiinsä, -näytti tuo silmäys anovan sääliä. - -Itse ei Sofia tuosta suinkaan kärsinyt vähintä. Lecoeurin rakkaudesta -hän oli varma; ehkäpä vain pelko siitä, että olisi pakko poistua -ainaiseksi hänen silmäinsä edestä, sitoi hänen kielensä. - -Pakottaakseen hänet tekemään tunnustuksensa voisi Sofia kyllä olla -huolimatta arvostaan, mutta ensin hän tahtoi koettaa, olisiko muita -keinoja. - -Prinsessa Sofia oli ainoastaan 18-vuotias; hänen ainoa ystävänsä -oli hänen tuskin 14-vuotias sisarensa Elisabet, mutta tälle hän -ei _tahtonut_ uskoa salaisuuttansa, leskikuningattarelle hän ei -_uskaltanut_, ja siten oli hän aivan yksin. - -Hän tunsi hyvin veljiensä kevytmielisyyden; jo muutamia viikkoja -isän kuoleman jälkeen oli kuningas Eerik aukaissut linnan portit -rakastajattarilleen. - -Tämän olisi luullut herättävän paheksumista, mutta päinvastoin -kumartelivat hovin herrat ja naiset syvempään kuin ennen; nuori -kuningas oli vapaamielinen herra, ja mitä hän oli tehnyt, sitä voivat -hekin itsekukin kenenkään moittimatta tehdä. - -Joskin Sofia alussa oli pitänyt Maunu herttuasta, oli mieltymys jo -aikaa sitten mennyttä; nythän rakasti ensi kertaa, rakasti nuoren -sydämensä koko lämmöllä, ja vaikkakin hänen järkensä väitti, että -tämä rakkaus oli hulluutta, tuntui se hänestä kuitenkin kalliimmalta -kuin koko hänen elämänsä. Vielä taisteli hän lemmenkiihkoansa -vastaan, joka päivä päivältä tuli yhä valtavammaksi; muutamina -päivinä näytti siltä, kuin Lecoeur olisi tehnyt tunnustuksensa, kun -hänen silmäyksensä olivat kiihkeämmät ja äänensä hurmaavampi kuin -tavallisesti, mutta toisinaan taas ei katse noussut lattiasta ja ääni -oli melkein kuiskaava. - -Oli hyvin luultavaa, että Lecoeur tiesi hänen ajatuksensa. Miksi hän -ei siis tehnyt tunnustustansa? - -Jotta hän voisi rauhassa puhua Sofian kanssa, täytyi saada Elisabet -poistumaan. Mutta tämäkin tunsi näistä kokouksista viehätystä, uutta -ja vaarallista. - -Sofian kanssa hän ei puhunut kenestäkään muusta kuin Lecoeuristä; -hänen nuori mielikuvituksensa oli kaikesta päättäen hyvin kiihkeässä -toiminnassa, ja juuri tästä arkaluontoisesta asiasta Sofia päätti -puhua Lecoeurin kanssa. Samalla hän, niin hän arveli, voisi ehkä -luoda silmäyksen tämän omaan sydämeen ja poistaa juovan heidän -väliltään; Lecoeurin täytyi tehdä tunnustuksensa, maksoi mitä maksoi. - -"Minä tahdon puhua kanssanne kahdenkesken", kuiskasi hän Lecoeurille -seuraavan lukutunnin alussa. - -Tämä kumarsi mitään vastaamatta, mutta Sofia huomasi selvään, että -hän lukutunnin aikana oli miettivämpi ja hiljaisempi kuin koskaan -ennen. - -Ollessaan lähdössä sanoi hän: "Neiti Elisabet, minulla on muutamia -taiteellisessa suhteessa vähäpätöisiä tauluja, jotka mielelläni -näyttäisin teille." - -"Ovatko ne mukananne?" kysyi Elisabet vilkkaasti. "Ne ovat siihen -liian suuria, ne ovat huoneessani läntisessä tornissa... Beata -neitsyt tietää kyllä tien, mutta jättäkää hänet etuhuoneeseen, hän ei -saa niitä nähdä." - -"Minä tulen", huudahti hilpeä tyttö. - -"Mutta sen täytyy kaiken tapahtua ikäänkuin teidän omasta -alkuunpanostanne; avain riippuu naulassa oven pielessä, te aukaisette -oven ja menette yksin sisään." - -"Ettekö te ole kotona?" - -"Sitä voitaisiin paheksua, mutta jos maltatte odottaa, niin voinhan -minä yhtäkkiä tulla." - -"Minä odotan", huudahti hän ja taputti tyytyväisenä käsiään. "Niin -ihmeen hauskaa!" - -"Mutta mihin aikaan?" - -"Sen saatte te määrätä." - -"Ehkäpä neiti Sofia tekisi sen?" - -"Kello kahdeksan huomis-aamuna!" sanoi Sofia hätäisesti. - -"Lukutunnilla!" huomautti Elisabet pettynein mielin. - -"Minä olen poissa kello kahdeksan", sanoi Lecoeur, kumarsi ja katosi. - -"Hän ei kutsunut sinua mukaan." - -"Hän tiesi, etten minä olisi siihen suostunut." - -"Minä kerron sitten sinulle kaikki!" - -"Se sinun täytyy tehdä!" - -"Etkö sinä pidä hänestä?" - -"Pidän kyllä!" - -"Minä pidän sanomattoman paljon!" - -"Elisabet, sinä unohdat, kuka sinä olet ja mikä hän on", vastasi -Sofia epävarmasti. - -"Eikö meidän autuas isävainajamme sanonut: ihminen kuin ihminen, ja -hän on kauniin, mitä olen nähnyt." - -Sofia sai töin-tuskin hänet vaikenemaan; asia oli pidettävä salassa -kaikilta. - -Sen huomasi Elisabetkin, mutta tuo hänen ensimäinen seikkailunsa oli -koko päivän hänen ajatuksissaan. - -Entä Sofia, mitä hän sanoisi Lecoeurille?... Miten alottaisi -keskustelun ilmaisematta sydämensä ajatuksia, ja mihin asiat -johtaisivat? Ehkäpä ikuiseen eroon... ah, hän ei voi, hän ei tahdo -elää ilman häntä. - - * * * * * - -Kun Lecoeur jätti prinsessat, kiirehti hän pieneen vinttikamariinsa -ja heittäytyi istumaan ankaran epätoivon vallassa. - -"Minä en voi, se on mahdotonta", vaikeroi hän onnettomana, "parempi -on paeta vaaraa". - -Hän otti kiireesti esille vanhan kapsäkkinsä, joka oli nurkassa -maalaustelineiden takana, ja heitti siihen muutamia vaatekappaleita, -joita oli huiskin-haiskin tuoleilla ja penkeillä. Lukko oli rikki, -sitä ei voinut sulkea, mutta kaikeksi onneksi oli hänellä köyttä, sen -hän kiersi kapsäkin ympäri, ja niin oli siitä suoriuduttu. - -Hän pysähtyi ja katsoi ympärilleen; kaikkialla oli tauluja, -selkäpuolet huoneeseen päin, siinä oli koko kuninkaallisen perheen -muotokuvat, paitsi Sofian. Hän aukaisi nuttunsa ja otti esiin hänen -kuvansa, jota kantoi povellaan. - -"Kaikki muut jääkööt, sinä seuraat minua", kuiskasi hän painaen -huulensa medaljonkiin. Hän piilotti sen uudelleen poveensa, sulki -oven, pisti avaimen taskuunsa sekä riensi nopeasti rappusia alas ja -pois linnasta. - -"Minne matka, ranskalainen!" kuului ääni häntä vastaan. Se oli Maunu -herttua. Lecoeur kumarsi ja aikoi mennä. - -Silloin tartuttiin väkevällä kädellä hänen olkapäähänsä ja herttua -katsoi häneen terävästi. - -"Minä toivon, että teidän sievoinen naamanne viehättää prinsessaa -yhtä vähän kuin minuakin", sanoi hän. "Teidän armonne?" - -"Ei ole teille ollenkaan suosiollinen; minulle on sanottu, että -teidän pitäisi valvoa minun etujani prinsessa Sofian luona, eikä hän -ole koskaan ollut minulle kylmempi kuin nyt." - -"Siinä suhteessa voin minä hyvin vähän", vastasi Lecoeur vahvasti -punastuen. - -"Teillä onkin ehkä enemmän halua asettua minun tielleni. Mutta olkaa -varuillanne; sen mehiläisen, joka aikoo pistää, lyön minä säälittä -kuoliaaksi!" - -Näin sanoen herttua jatkoi matkaansa linnaan. Lecoeur ohjasi hitain -askelin ja pää kumarassa kulkunsa Pyhän Klaran kirkon seuduille, -missä Bellini asui. - -Tämän asunto oli melkein ruhtinaallinen, ja kuningas ja prinssit sekä -etevimmät aatelistosta kävivät usein hänen luonansa. - -Ne kestit, joita hän piti harvoille vierailleen, olivat herkulliset, -ja hyvin halukkaasti niissä käytiin. - -Yleensä hän ei ottanut ketään vastaan, mutta Lecoeur pääsi heti -sisään. - -Italialainen loikoili pienellä sohvalla kalliiseen itämaiseen -yönuttuun kääriytyneenä. Päässään oli hänellä helmillä koristeltu -lakki ja oikeassa kädessä kaksiosainen intialainen tupakkapiippu, -josta hän silloin-tällöin puhalsi savupilven. - -Huone oli melkein täynnä kevyttä, hyvältä tuoksuvaa savua. - -Lecoeur pysähtyi hämillään. - -"Tuletpa onnelliseen aikaan", sanoi italialainen. "Minä imen -viisautta samasta lähteestä kuin muinaisajan suuret miehet. -Neekeripalvelijani on tuonut Persiasta tätä kallisarvoista yrttiä, -joka selvittää tulevaisuuden aivoituksia." - -"Voivatko muutkin kuolevaiset saada sitä?" kysyi Lecoeur. - -"Eivät, poikani, se on maailmalle salaisuus, suotu ainoastaan -valituille." - -"Minä en varmaankaan ole niiden joukossa!" - -Hänen äänensä ilmaisi suurta alakuloisuutta. - -Bellini katseli häntä tarkkaavasti muutamia silmänräpäyksiä, ja hänen -katseensa synkistyi. - -"Miksi olet tullut tänne?" - -"Sanomaan jäähyväisiä." - -"Jäähyväisiä?" Hän nousi nopeasti. - -"Minä en voi jäädä tänne!" - -"Et _voi_!" Ääni kaikui uhkaavana. - -"Olkaa sääliväinen!" - -Seurasi pitkä äänettömyys, jonka aikana italialaisen tuliset -silmäykset polttavina koettivat tunkeutua uhrinsa läpi saadakseen -selville sen salaisimmat ajatukset. - -Lecoeur seisoi kalmankalpeana, voimattomana hänen edessään, kurjana -työaseena, joka oli rohjennut ajatella omia toiveitaan... Pyöveli -hymyili hänen sitä havaitsemattansa. - -"Kenelle te kuulutte?" kysyi hän ankarasti. - -"Pyhälle jesuiittaveljeskunnalle!" - -"Mitä veljeskunta ennen kaikkea vaatii?" - -"Sokeaa tottelevaisuutta!" - -"Ja millä saa maksaa halunsa erota veljeskunnastamme?" - -"Hengellään!" - -"Miksi veljeskunta nimittää palvelijoitansa?" - -"Ruumiiksi!" - -"Minkätähden?" - -"Sentähden että heidän täytyy kuolettaa kaikki omat ajatuksensa ja -toiveensa", läähätti onneton. - -"Ettekö tahdo sitä?" kysyttiin melkein ylenkatseellisesti. - -"Tahdon kernaasti heittäytyä mihin kidutuksiin tahansa, ruumiilliset -kärsimykset ehkä lieventäisivät sieluni tuskia, mutta en voi, en -siedä nähdä hänen kärsivän." - -Taas seurasi pitkähkö vaitiolo. - -"Kuka teki teistä prinsessain opettajan?" - -"Teidän ylhäisyytenne." - -"Kuka on se, joka kujeillaan on aukaissut teille tien prinsessan -sydämeen?" - -Ranskalainen oli kahdenvaiheilla; vahva puna levisi hänen kalpeille -kasvoilleen... "Hän oli jo ennen osoittanut minulle suopeutta, jota --- jota --" Hän vaikeni äkkiä. - -"Josta hovijuorut kyllä puhuivat", täydensi italialainen. "Juuri -sentähden minä valitsin teidät; jos olisin valinnut jonkun toisen, -olisi kieltenopettaja pian jäänyt syrjään." - -"Totta on, että hänellä on ylpeä luonne." - -"Joka minun tahtoni alaisena on taipunut naurettavaan lemmenkiihkoon; -teidän täytyy käsittää, että tämä ei ole tapahtunut teidän tähtenne", -lisäsi Bellini halveksivasti. - -Lecoeurin pää painui syvälle kumaraan. - -"Että minä selittelen teille näitä asioita, on jo suurempi suosio -kuin te ansaitsette, mutta minä tahdon kiihottaa teidän intoanne -antamalla teidän tietää, että olette kutsuttu täyttämään pyhiä -tarkoituksia. Kustaa Vaasan poikien ja tyttärien täytyy kaikkien -kääntyä ainoan autuaaksitekevän kirkon helmaan. Paavi tahtoo sitä, -katolinen papisto ei sitä voi, mutta jesuiittaveljeskunta on sen -tekevä palvelijainsa kautta. - -"Sinulle poikani, on kirkko uskonut Sofian ja Elisabetin pelastamisen -ja antanut meille molemmille siihen välikappaleita. Arvoltani -korkeampana käsken minä sinua käyttämään juonia ja viisautta; -älä koskaan unohda, että välikappaleet ovat hyvät, kun ne vievät -päämaaliin. Heitä pois oma minuutesi, puhu ja toimi viisaan harkinnan -mukaan, niin sinua odottaa ilo, josta sinulla ei ole käsitystäkään! -Ole luja, että ansaitsisit päästä nauttimaan sitä." - -Lecoeurin rinta kohoili, ja hänen katseensa hehkui... "Mitä minun -pitää tekemän?" kysyi hän liikutettuna. - -"Ripitä itsesi!" - -Ja hän kertoi kovista kärsimyksistään, miten Sofia oli saattanut -hänet kiusaukseen silmäyksillään ja sanoillaan, miten hän oli -pannut kätensä hänen käsiinsä, ja kuinka hän oli tuntenut heikon -kädenpuristuksen, vastaamatta siihen, mutta nyt heidän pitäisi -ensi kerran kohdata toisensa kahdenkesken... Sofia tahtoi sitä... -pelastusta ei ollut... sentähden pois, pois! - -"Oletko sinä uskon sotilas etkä tiedä mitä sinun pitää tekemän!" -huudahti italialainen. "Jokaista kieltäymystä seuraa voitto. Älä -anna vietellä itseäsi pienintäkään askelta harhaan; lemmenkiihkonsa -pakottamana hän on tekevä mitä sinä tahdot, totteleva pienintäkin -viittausta." - -"Minä tiedän, että hän on sen tekevä!" huudahti Lecoeur kiihkoisesti. - -"Sinun tähtesi täytyy hänen osoittaa Maunu herttualle samaa suosiota -ja taipumusta kuin ennenkin." - -"Sitä hän ei koskaan tee." - -"Hänen täytyy, ymmärrätkö." - -"Onko minun pakottaminen hänet siihen ja voinko sitä?" - -"Sinä voit sentähden, että sinun täytyy." - -"Mutta hän inhoo herttuaa." - -"Hänen täytyy tulla hänen puolisoksensa." - -"Ei koskaan!" huudahti Lecoeur. - -"Heti kun kruunausjuhlallisuudet ovat ohi, tulee häävalmistuksien -alkaa." - -"Ilman hänen suostumustansako?" - -"Sinun täytyy saada hänet suostumaan, ja herttua saa olla sinulle -kiitollinen onnestaan." - -"Minä vihaan herttuaa!" - -"Pyydä ennemmin hänen puoltolausettaan päästäksesi herttuattaren -rippi-isäksi", sanoi italialainen hymyillen. - -Mutta ennenkuin he erosivat, sanoi Bellini: "Muista, että minä olen -siellä läsnä huomenna." - -"Siellä läsnäkö?" - -"Niin, näkymättömänä, ainakin hänelle." - - * * * * * - -Kun Lecoeur myöhemmin illalla palasi linnaan, olivat hänen -ajatuksensa sellaisessa sekamelskassa, että hän vietti koko yönsä -milloin hurjassa epätoivossa, milloin palavissa rukouksissa. - -Kalpeana ja puku jokseenkin epäjärjestyksessä esiintyikin hän -sentähden seuraavana päivänä prinsessan luona. - -Mutta rakkaudella on oma logiikkansa. - -Sofiaa ei tämä loukannut, hän tunsi sääliä ja osanottoa. Hänen -oma pelkonsa väheni, kun hän näki Lecoeurin kärsimykset ja hänen -häiriintyneen ulkomuotonsa. - -"Tulkaa istumaan tänne", sanoi Sofia ja ojensi hänelle kätensä, jota -hän tuskin kosketti. - -"Te tahdotte puhua kanssani, prinsessa." - -"Niin, Elisabetista. Mutta nyt tahdon ensin tietää, mikä teitä -vaivaa... oletteko sairas?" - -"Niinpä melkein luulen." - -"Sitten teidän täytyy kysyä neuvoa yrtintuntijalta." - -"Ei kukaan voi parantaa minua." - -"Eikö kukaan?" - -"Ei muu kuin kuolema." - -Sofian sydän sykki ankarasti. "Kuolema!" toisti hän. - -"Minä en pelkää sitä, joka lopettaa kaikki tuskat." - -"Jean, luottakaa minuun." - -"Oi, jospa te luottaisitte minuun!" - -"Voitteko epäillä sitä?" - -"Minä tiedän, ettette luota." - -"Vaatikaa todistuksia, mitä tahansa." - -Lecoeur ei rohjennut katsoa häneen, mutta hän tunsi itsessään hänen -silmäyksensä. Sofia tarttui hänen oikeaan käsivarteensa. - -"Ei nyt", sanoi Lecoeur, "meidänhän piti puhua prinsessa Elisabetista, -joka... on ehkä heti täällä." - -Sofia laski kätensä irti. "Eikö hän ole teistäkin muuttunut?" - -"Oletteko tekin huomannut sen?" - -"Hänessä on jotakin levottomuutta." - -"Jumalan voima etsii häntä." - -"Jumalan voimako?" - -"Oi, jospa se myöskin koskisi teihin!" - -"Minuun!" - -"Antaisin kernaasti henkeni ja monta vuotta iankaikkisesta -autuudestani, jos sama vastustamaton kaipuu vaikuttaisi teissä kuin -tässäkin nuoressa sielussa." - -"Mistä kaipauksesta te puhutte?" kysyi Sofia aivan ällistyneenä. -"Minä en ymmärrä teitä". - -"Se johtuu siitä, ettette ymmärrä itseänne." - -"Johdattakaa minua sitten." - -"Tahdotteko seurata minun johdatustani?" kuiskasi hän. - -"Tahdon." - -"Tahdotteko totella minua?" - -"Tahdon", vastasi Sofia nopeasti. - -"Kaikessako?" - -"Kaikessa!" - -Lecoeur lankesi hänen jalkoihinsa ja suuteli hänen hameensa lievettä. -"Kiitoksia!" hän sanoi. - -"Nouskaa, Lecoeur!" - -Hän nousi ja katsoi häntä leimuavin silmin. "Nyt hälvenee pimeys", -huudahti hän, "ja valo säteilevässä kirkkaudessaan tunkeuu esiin!" - -"Mitä tahdotte minusta?" kysyi Sofia vavisten. - -"Ah, paljon, niin paljon, ettette voi sitä yhdellä kertaa -käsittääkään, jumaloitu prinsessani!" - -"Sanokaa, sanokaa!" - -"Ei nyt, oppilaan täytyy valmistautua." - -"Millä tavalla?" - -"Rukouksella ja alttiiksiantaumisella." - -"Alttiiksiantaumisella?" - -"Niin, sille, jota sydän enimmän rakastaa." - -"Minä en ymmärrä teitä." - -"Siinä asemassa, johon nyt tulemme toistemme suhteen, täytyy meidän -sinutella toisiamme." - -"Sinutella!" - -"Suostutteko siihen?" - -"Kyllä, kun olemme kahden." - -"Kun olemme kolmin, Elisabet on jo pitkällä." - -"Pitemmälläkö kuin minä?" - -"Älä kysy, odota vain." - -"Kuinka kauan?" - -"Se riippuu itsestäsi." - -Sofian kiihko oli yltynyt korkeimmilleen; hän pani kätensä rinnalleen -ja kysyi hätäisesti: - -"Oi Lecoeur, sinä et tiedä, kuinka minä olen sinun vallassasi!" - -Hän tiesi sen vallan hyvin, ja kaikki hänen tuskansa oli kuin pois -puhallettu; Sofia oli hänen vallassaan, hän saisi viedä hänet mihin -tahansa. - -"Ole tyynenä, kallis ystäväni", sanoi hän lempeällä, hyväilevällä -äänellään. - -Samassa Elisabet syöksyi huoneeseen. "Te olitte täällä!" huudahti hän -kiihkeästi. "Odottamassa teitä." - -"Minäpä odotin, että te tulisitte." - -"Minä pelkäsin teidän ankaraa arvosteluanne." - -"Ettepä, sitä ette tehnyt! Tiedätkö, Sofia, hän on maalannut kaikkien -meidän kuvamme -- paitsi sinun, ainakaan ei sitä ollut muiden -joukossa", lisäsi hän ja katsoi epäillen heitä molempia. - -"Minä aion nyt vasta alottaa sitä", sanoi Lecoeur katsoen -merkitsevästi Sofiaan. - -Tämä kääntyi punastuen pois. "Olitko tyytyväinen omaasi?" kysyi hän -Elisabetilta. - -"Hyvin tyytyväinen! Olenko minä todellakin niin kaunis?" sanoi hän -keikaillen Lecoeurille. - -"Te voitte tulla vielä paljon kauniimmaksi." - -"Millä tavoin?" - -"Kun olette saavuttanut kainouden suloisuuden." - -"Nyt olette ilkeä minulle." - -"Enkä, itsehän te sellainen olette." - -Elisabet kääntyi nyreissään pois. - -"Suokaa anteeksi, prinsessa", sanoi Lecoeur lempeästi, "minä olin -väärässä enkä tahdo koskaan enää..." - -"Mutta teidän täytyy", keskeytti Elisabet äkkiä, "minä tottelen teitä -mieluummin kuin ketään muuta." - -"Minä tiedän sen", sanoi Lecoeur hymyillen. - -"Tiedätte sen?" Elisabet näytti aivan hämmästyneeltä. "Tiedättekö -myös, mikä sen vaikuttaa?" - -"Meidän sielumme ovat sopusoinnussa." - -"Ovatko?... Mutta minähän olen prinsessa ja te tavallinen ihminen." - -"Mitenkä sanoi herra isänne?" - -"Ihminen kuin ihminen, niin, sehän on totta." Hän astui lähemmäksi -Lecoeuria. "Tarkoitatteko, että meidän sielumme muka ovat yhtä -korkealla?" - -"Sen, joka johtaa toista, on korkeammalla." - -"Toisin sanoen, että te...?" - -"Ettekö sanonut, että kernaasti tottelette minua?" - -"Sen sanon vieläkin kerran." - -"Saanko koetella teitä?" - -"Koetelkaa." - -"Sinutelkaa minua." - -"Sinutelkaa?" toisti Elisabet hämillään. - -"Ja antakaa minulle sama oikeus." - -"Saako hän sinutella sinua, Sofia?" - -"Kyllä, kun olemme kolmisin", vastasi tämä. - -"Siitä olette sopineet minun poissaollessani", sanoi hän ja katsoi -taas heitä. "Mutta kyllä minä kaikessa tapauksessa suostun siihen. -Sinä saat sinutella minua, mon coeur", sanoi hän ojentaen kätensä -hänen suudeltavakseen. - -Mutta Lecoeur vain kevyesti pudisti sitä. - -"Ja nyt, rakkaat oppilaani, Sofia ja Elisabet, nyt syvennymme -kaikessa hiljaisuudessa kenenkään sitä aavistamatta tutkimuksiimme, -jotka aukaisevat teille uuden, tuntemattoman maailman. Minä tahdon, -niin sanoakseni, antaa teille siivet nostaakseni teidät korkealle -aineellisuuden yläpuolelle; mutta te ette ole heti siihen valmiit, -siihen tarvitaan kärsivällisyyttä sekä ennen kaikkea tottelevaisuutta -ja alttiiksiantaumista." - -"Milloin alotamme?" kysyi Elisabet, - -"Huomenna kello kahdeksan." - -Kun Lecoeur tuli huoneeseensa, löysi hän pöydältä pienen, -vahasinetillä suljetun pergamenttikäärön. Se sisälsi: - -"Jatkakaa niinkuin olette alottanut, minä vartioitsen." - -Närkästyksissään hän kohotti päätänsä, mutta kohta se painui taas -nöyrästi kumaraan. "Hän on minun herrani ja mestarini." - -Kuinka myrskyn tavoin hänen tunteensa riehuivatkaan; miten vahvaksi -ja voimalliseksi hän tunsikaan itsensä, jo seuraavana hetkenä -kuitenkin vaikeroidakseen itsekidutuksissa koettaessaan torjua -luotansa kaikkia ylpeitä ja itsekkäitä ajatuksia. - -Ensimäinen kirja, jonka Lecoeur valitsi esittääkseen, oli Pyhän -Birgittan elämänvaiheet. - -Hehkuvin värein hän kuvaili hänen rakkauttaan nuoreen puolisoonsa, -joka rakkaus sitten muka muuttui rakkaudeksi Vapahtajaan; mutta tämä -rakkaus oli itse teossa jotenkin aistillista laatua ja teki sen -tähden sitä suuremman vaikutuksen prinsessoihin. - -Sitten seurasi toinen pyhimyskertomus toista, kaikki samansuuntaisia, -mutta juuri sentähden ne olivat omiansa pitämään vireillä sitä -innostusta, joka todellisuudessa oli menettänyt perustuksensa. - -Hekumoiden nautti Lecoeur siitä vallasta, jonka oli saavuttanut -oppilaittensa suhteen. He kuuluivat hänelle molemmat; hän saattoi -johtaa heitä mihin itse tahtoi, hän oli heille kaikki kaikessa, ja -häntä huvitti nähdä heidän mustasukkaisina pitävän silmällä toisiaan. - -Bellinin ankarain käskyjen mukaan oli hän saanut Sofian osoittaumaan -helläksi Maunu herttuata kohtaan. - -Aluksi prinsessa kyllä kieltäytyi siitä kokonaan, mutta kun Lecoeur -sanoi, että Sofia täten pakottaa heidät eroamaan toisistaan, niin -tämä suostui. - -Ei kestänyt kauan, ennenkuin Sofia ja Elisabet juhlallisesti -lupasivat Lecoeurille kääntyä katoliseen uskoon; täten he -vapauttaisivat isänsä sielun kiirastulen tuskista. Mutta itse -juhlallinen kääntyminen oli lykättävä tuonnemmaksi, jotta se ei -herättäisi pahastusta. - -Lecoeur saattoi olla huoletta; hän tiesi, ettei hänen kumpainenkaan -oppilaansa häntä petä. - -Niin hyvin oli salaisuus säilynyt, ettei leskikuningattarella, -kuninkaalla, prinsseillä eikä koko hovilla ollut pienintäkään -aavistusta siitä, minkälaista opetusta Lecoeur antoi prinsessoille. - -Mutta näitä olikin harjoitettu sellaiseen teeskentelyyn, ettei kukaan -olisi sitä heistä uskonut. Sofia käyttäytyi herttuata kohtaan yhtä -ystävällisesti kuin ennenkin, kuunteli hänen "ikuisen uskollisuuden -ja lemmen" vakuutuksiaan ja hänen puhuessaan avioliitosta käski hänen -kääntyä kuninkaan puoleen. - -Tämä onnellinen asiain käänne luettiin ranskalaisen ansioksi. -Bellini antoi yleiselle mielipiteelle semmoisen suunnan, joka hänen -tuumilleen paraiten sopi, ja kieliopinnot pidettiin viattomampana -asiana maailmassa. - -Tässä suhteessa ei Lecoeurillä ollut mitään pelättävää, mutta -sittenkin hän tunsi olevansa pohjattomuuden partaalla; joka päivä -seurustellen kahden ihastuttavan nuoren naisen kanssa, jotka molemmat -rakastivat häntä kiihkoisesti, ja itse rakastuneena ainakin toiseen -heistä, olisi hän monestikin menehtynyt lemmenkiihkoonsa, ellei hän -näiden seurustelujen aikana toisinaan olisi nähnyt, aina tuntenut -kahden terävän silmän tarkastavan itseään. - -Epäilyksen hetkinä hän oli usein pyytänyt Belliniä suostumaan siihen, -että hän saisi matkustaa pois. - -"Kirkko tarvitsee teitä; te olette vain ruumis, jonka täytyy totella -veljeskuntamme määräyksiä", vastasi tämä. - -"Minä en kestä kauempaa." - -"Teidän kärsivä muotonne on omansa herättämään helliä tunteita -prinsessoissa ja edistämään toimienne menestystä. Muistakaa, että -tottelemattomuutta seuraa rangaistus." - -"Onko olemassa suurempaa rangaistusta kuin se, mitä minä jo kärsin?" - -"On, ja se on se, että tulette näkemään toisen saavan teidän -paikkanne." - -Lecoeuriä vavisutti. "Toisen!" mutisi hän kalveten. - -"Hupsu raukka, ettekö luule, että minä löytäisin seuraajan teille?" - -Ranskalainen taisteli kovaa taistelua; aina silloin-tällöin hänen -silmänsä kohtasivat Bellinin terävän, tutkivan katseen, ja joka kerta -hän kääntyi poispäin. Lopulta hän heittäytyi hänen jalkoihinsa ja -huudahti kiihkeästi: - -"Antakaa minun taistella taistelu loppuun... Te tulette olemaan -tyytyväinen palvelijaanne!" - -"Ripittäkää itsenne!" kuului uhkaava ääni. "Tuo toinen voisi -syrjäyttää minut." - -"Mustasukkaisuutta siis?" - -"He ovat mustasukkaisia toisilleen minun tähteni", änkytti hän -punastuen. - -"Entä teidän suunnitelmanne?" - -Hänen päänsä painui syvään. "Ei minulla ole mitään sellaisia." - -"Tutkikaa sydämenne syvyydet ja muistakaa, että valhe veljeskunnan -mestarin edessä rangaistaan helvetin tuskilla." Lecoeur näytti jo -tuntevan niitä, sillä hän kiemurteli kuin mato. Viimein hän sanoi: -"Tulevaisuus on epävarma." Italialaisen katse synkistyi. - -"Te tiedätte, että prinsessa Sofian häät ovat vietettävät kohta -kruunauksen jälkeen." - -"Sen tiedän." - -"Mitä sanoo prinsessa siitä?" - -"Hän itkee ja valittaa." - -"Entä te?" - -"Koen rohkaista häntä." - -"Se on onnistunut paremmin kuin on odotettukaan. Millä keinoilla?" - -"Olen luvannut tukea häntä koettelemuksissa." - -"Seurata häntä hänen rippi-isänäänkö?" - -"Niin." - -"Mitä Elisabet sanoo siitä?" - -"Hän ei tiedä siitä vielä." - -"Te voitte siis vaihtaa ajatuksianne?" - -"Niin, kirjeissä." - -"Ehdotitteko te sitä?" - -"En, hän pani kirjeen rukouskirjaan." - -"Ja te vastasitte samoin?" - -"Sen katsoin velvollisuudekseni." - -"Aivan oikein. Kaikki, mikä voi edistää palvelemaanne asiaa, on -teidän pyhä ja peruuttamaton velvollisuutenne." - -"Hän menee naimisiin Maunu herttuan kanssa!" huudahti Lecoeur melkein -riemuissaan. "Se on ehtona." - -"Mutta ei ainoana." - -"Mitä vielä lisäksi?" - -"Tärkeintä on, että hän kääntyy ainoaan autuaaksitekevään uskoon." - -"Entä sitten?" - -"Sitten pidämme huolta prinsessa Elisabetista." - -"Hän tahtoo seurata sisartansa." - -"Ja te tulla heidän molempain rippi-isäksi, niinkö? Hupsu, miten -rohkenette tehdä suunnitelmia omalta varaltanne?" - -"Minä luulin... minä ajattelin..." änkytti ranskalainen. - -"Teillä ei ole oikeutta toiseen eikä toiseen. Kuulkaa nyt meidän -tahtoamme ja noudattakaa sitä. Pyhän veljeskuntamme suurmestari on jo -määrännyt prinsessa Elisabetille puolison, ja teidän velvollisuutenne -on vähitellen valmistaa häntä ottamaan tämä suosiollisesti vastaan." - -"Mikä on hänen nimensä?" - -"Sitä en katso tarpeelliseksi vielä sanoa teille; hänen täytyy niin -täydelleen olla teidän hengellisen valtanne alaisena, että hän -umpisilmin suostuu puolisoon, jonka te määräätte hänelle." - -"Onko se mahdollista?" - -"Ettekö te ole minun vallassani?" - -"Olen kyllä, mutta..." - -"Ettekö käsitä, että vahvempi hallitsee ja ohjaa heikompaa -mihin tahtoo. Siinä on jesuiittaveljeskunnan voima; ainoastaan -lujatahtoisimmat voivat saada paikan sen neuvospöydän ääressä: Minä -olen tahtonut opettaa teitä siihen toimeen, mutta se ei onnistune, -sillä teidän himonne ovat teidän herranne, ja minä vaadin, että te -olette himojenne herra." - -"Mestari, sinä tulet tyytyväiseksi minuun, ja minä koetan ansaita -kunnian, jota en koskaan ole uskaltanut toivoa!" huudahti Lecoeur -kiihkoisasti. - -Bellini nosti hänet ylös ja syleili häntä. - -"Muista, poikani, että veljeskuntamme ei kiellä palvelijaltaan -mitään, kun se vain tapahtuu harkinnan mukaan ja lopuksi edistää -harrastuksiamme." - -"Se on toisin sanoen...?" - -"Että toimenpiteet, jotka tavallisissa oloissa olisivat rikollisia, -tulevat taivaalle mieluisiksi kirkon pyhien harrastuksien -palveluksessa." - -"Minä ymmärrän, minä ymmärrän!" - -"Tästälähin saat olla itsenäinen toimissasi, minä en enää vartioitse -sinua... mutta ajattele, että vaara ja vastuu tulevat sitä -suuremmiksi." - -Ranskalaisen posket hehkuivat, ja hänen silmänsä salamoivat. "Niin, -niin", sanoi hän melkein uneksien. - -"Yksi ainoa rohkea ja varomaton teko, joka ei onnistu ja siis -voi vahingoittaa meitä, ja sinä häviät maailmasta _meidän_ -tuomioistuimemme eteen asetettavaksi." - -Lecoeur värisi. "Minä tahdon olla vahva", sanoi hän. - -"Ennen kaikkea viisas", huomautti Bellini. - -"Pois kaikki kurja heikkous! Minä en myy naissuosiosta enkä mistään -muustakaan hinnasta sitä suuruutta, joka nyt kangastaa minulle." - -"Aivan niin, sillä jos sen voitat, kuuluu sinulle kaikki muukin; -viisaus hallitsee maailmaa." - - * * * * * - -Kokonaan toisenlaista menettelyä oli käytetty Cecilian suhteen. Hän -oli nähnyt Niilo Sturen, joka toisinaan ojensi käsiään häntä kohden, -toisinaan oli synkkä ja totinen. - -Silloin hän heltyi kyyneliin ja rukoili rakastetulta kuvalta anteeksi -mitä oli rikkonut... hän oli pettynyt, kun luuli rakastavansa kreivi -Juhanaa, itse teossa oli hän ollut nuoruutensa lemmelle uskollinen, -sen hän päätti sanoa hänelle, kun hän tulee takaisin... miksi, miksi -hän viipyi niin kauan vieraassa maassa, kun Ceciliaa jäyti halu -kohdata häntä? - -Toisinaan hän taas oli vihoissaan siitä, ettei hän kirjoittanut -hänelle. Tiesihän hän, miten hellästi hän oli rakastanut isäänsä; -miksi hän ei siis ollut ensimäinen valittamaan hänen suurta suruansa? - -Mutta mitään kirjeitä ei kuulunut. Sitävastoin tapahtui, usein, että -hän milloin yöpöydältään, milloin rukouskirjansa välistä löysi pienen -pergamenttiliuskan, jossa oli joko kirjoitettuna tai pisteltynä -salaperäisiä sanoja, niinkuin esim. "uskollinen kuolemaan asti", -tai "auringon säde voi tunkeutua jokaisen pilven läpi", "Cecilia, -rakastettuni" j.n.e. - -Vanha Gunilla oli liian puhelias voidakseen pitää salassa jotakin; -oli siis selvää, että hän ei ollut kirjelmiä perille toimittanut. -Hän näytti niin tyhmältä, kun häneltä kysyi niistä jotakin, että -sitä nähdessä saattoi nauraa itsensä kuoliaaksi; mutta kuka oli sen -tehnyt?... Tämän kysymyksen teki Cecilia itselleen parikymmentä -kertaa päivässä; yöllä hän uneksi siitä, ja ehkäpä asialla olikin -paras viehätyksensä juuri siinä, että arvoituksen ratkaisu tähän asti -ei kaikista ponnistuksista huolimatta ollut onnistunut. - -Cecilia ei epäillytkään, ettei Niilo Sture ollut salaisuuden -alkujuurena; hän muka tahtoi tällä tavalla elää hänen ajatuksissaan -ja muistossaan, kunnes kerran itse ilmestyisi pyytämään hänen -rakkauttaan. - -Se mielenkiihko, jossa hän eli, täytti hänen mielikuvituksensa -kaikenmoisilla kuvitelmilla; hänen yksinäisyytensä oli yhtämittaista -ikävöimistä ja lumousta, joka askel askeleelta vei häntä ammottavaan -pohjattomuuteen. - - * * * * * - -Olemme jo ennen huomauttaneet, ettei leskikuningattarella ollut -aavistustakaan siitä, mitä hänen tytärpuolilleen tapahtui; niin ei -kuitenkaan olisi ollut asianlaita, elleivät samat juonet, jotka heitä -kietoivat verkkoihinsa, olisi uhanneet punoa pauloihinsa häntäkin. - -Katariinan hovineitien joukossa oli nuori, tavattoman kaunis -puolalainen. Hänen sanottiin olevan korkeaa sukuperää, mutta hänen -isänsä, joka oli tahtonut jättää kaiken omaisuutensa ainoalle -pojalleen, otti hänet mukaansa Ruotsiin, Vadstenaan, jossa piispa -Haraldsson vihki hänet nunnaksi. - -Tämä lienee ollutkin viimeinen nunnaksivihkiminen Ruotsissa. - -Muutamia kuukausia senjälkeen kuningas lakkautti luostarin, nunnat -saivat vapautensa. - -Mutta tuo tuskin seitsentoistavuotias Romana oli yksin maailmassa -ilman ystäviä ja omaisia. - -Sattumalta sai kuningatar kuulla puhuttavan hänen avuttomasta -tilastaan ja kutsui hänet luoksensa. - -Romana tuli ja voitti kohta kaikkien sydämet. - -Mitä suurimmalla kiitollisuudella hän hyväksyi tarjouksen, että hän -jäisi hoviin kuningattaren koristeneulojattareksi. - -Ollen alttiiksiantavainen ja koettaen olla Katariinan mieliksi voitti -hän kuninkaan suosion, ja hänen sallittiin usein olla läsnä pienissä -iltaseurusteluissa. - -Eräänä päivänä Katariina tapasi hänet työnsä ääressä kyynelten -vallassa. - -Hämmästyneenä hän kysyi syytä siihen. Silloin Romana heittäytyi hänen -jalkoihinsa ja pyysi, ettei häntä enää kutsuttaisi illatsuihin. - -"Kuka on loukannut sinua?" tiedusteli kuningatar. "Prinssi Juhana." - -"Minä arvasin sen." - -Tyttö ojensi hänelle sievoisen kirjeen; se oli prinssiltä, mutta -ilman nimimerkkiä. - -Hän ilmoitti siinä Romanalle rakkautensa, pyysi häntä -rakastajattareksensa sekä luetteli lopuksi kaikkia niitä etuuksia, -joita hän saavuttaisi, jos suostuisi. - -Vastenmielisyys ja närkästys kuvastuivat Katariinan kasvoilla hänen -lukiessaan kirjettä; lopetettuaan lukemisen hän sanoi surullisena: - -"Olisi oikein, että tämä kirje näytettäisiin kuninkaalle, mutta se -tuottaisi hänelle surua saamatta aikaan pienintäkään parannusta -prinssissä." - -"En minä sitä pyydäkkään", vastasi tyttö. "Jotakin hyvitystä pitäisi -sinun kuitenkin saada, mutta ainoa, mitä voin sinulle tarjota, on -ystävyyteni, kunnioitukseni ja mieltymykseni." - -"Minä olen vain tehnyt velvollisuuteni", nyyhkytti Romana. - -"Kaikki eivät tee niin", vastasi kuningatar sulkien hänet syliinsä. -"Tästälähin saat aina olla minun kanssani, ja minä luotan sinuun -enemmän kuin kehenkään muuhun." - -Romana suuteli hänen käsiänsä ja lausui, että hänen hartain toivonsa -oli saada elää ja oleskella kuningattaren kanssa. - -Kuninkaan kuolintaudin aikana hän olikin Katariinalle suureksi avuksi -ja lohdutukseksi, ja kuninkaan kuoleman jälkeen hän sai ennen muita -sen luottamuksen, että sai maata kuningattaren huoneessa. - -Mutta nyt tapahtui Romanassa kummallinen muutos. Hän saattoi pitkät -ajat istua ja tuijottaa samaan paikkaan, ja kun häntä puhuteltiin, -hypähti hän ylös voiden tuskin tukahuttaa huudahdusta. - -Kaikkiin kysymyksiin hän vastasi, ettei hän ollut sairas, hän vain -luuli, että hänen aikansa oli pian tullut, vakuuttaen samalla, ettei -hän pelännyt kuolemaa. - -Sillä välin hän kalpeni ja laihtui huomattavasti, kärsivä piirre -ilmestyi hänen kuvankauniille kasvoilleen tehden hänet vielä -viehättävämmäksi, ja Katariina piti hänestä mitä hellintä huolta. - -Eräänä päivänä, kun hän pyysi ja kehotti häntä sanomaan, vaivasiko -häntä joku suru, peitti tyttö kasvonsa käsillään ja puhkesi valtavaan -itkuun. - -Kuningatar kietoi käsivartensa hänen vyötäisilleen ja koetti vetää -häntä luokseen. - -Tytöltä pääsi tahtomattakin tuskanhuudahdus. - -"Mikä sinua vaivaa?" virkahti Katariina kauhistuneena. "Teinkö -sinulle pahaa?" - -"Älkää kysykö minulta; minä en saa ilmaista mitään", änkytti tyttö -vaikeroiden. - -"Kuka sinua kieltää?" - -"Valani." - -"Kenelle annettu?" - -"En uskalla sanoa." - -"Sinä sanot sen, Romana, jos sinussa vielä on rakkautta minuun." - -"Oi kuningattareni, se on juuri teidän tähtenne!" - -"Minunko tähteni?" - -"Teidän tähtenne tahtoisin kernaasti antaa henkeni." - -"Kenelle vannoit valasi?" - -"Vannoin... kuninkaalle." - -"Kustaa kuninkaalleko?" - -"Niin." - -"Sitten käsken sinun puhua!" huudahti Katariina mielenliikutuksesta -kalmankalpeana. - -"Ainoastaan yhdellä ehdolla saan tehdä sen." - -"Sano se heti." - -"Että te, kuningatar, vannotte olevanne kenellekään ilmaisematta, -mitä nyt aion teille sanoa." - -"Sen vannon kuninkaani ja herrani muiston nimessä." - -Tähystellen liitelivät Romanan silmäykset ympäri huonetta; hänen -hengityksensä oli lyhyttä ja huohottavaa, kun hän kuiskasi: -"Kolmantena yönä hänen kuolemansa jälkeen näin hänet ensi kerran." - -"Onko Kustaa kuningas näyttäytynyt sinulle?" kysyi Katariina epäillen -ja hämillään. - -"On, toisin sanoen, minä näin hänet." - -"Missä?" - -"Kiirastulessa." - -"Jalon kuninkaan täytyy niinkuin kaikkien ihmissielujen mennä sen -kautta." - -"Hän on siellä vielä." - -"Mistä sen tiedät?" - -"Minä näen hänet melkein joka yö." - -"Sinä valehtelet!" - -"Minä tiesin, ettette uskoisi minua... antakaa minun olla vaiti." - -"Sinulla on siis vieläkin sanomista?" - -"Älkää kysykö!" Tyttö vääntelihe ikäänkuin kovissa tuskissa. - -"Minä olen vannonut, sinä olet siis velvollinen sanomaan minulle -kaikki." - -"Mitä tahdotte tietää?" - -"Onko hän puhunut kanssasi?" - -"Monta kertaa!" - -"Eikö sinulla ole mitään sanottavaa hänen puolestaan?" - -"En uskalla!" - -"Mikä sinua estää?" - -"Pelkään saattavani teidät murheelliseksi." - -"Eläessään hän uskoi minulle kaikki surunsa ja huolensa", virkkoi -Katariina kyynelsilmin. "Jos hän nyt _voi_ antaa tietoja itsestään, -niin on kovaa, ettei hän tee sitä suoraan minulle; mutta suorastaan -julma on se, joka tahtoo estää minua saamasta tietää, mitä tietoja ja -tervehdyksiä hän lähettää." - -Romana pani tuskallisesti kätensä ristiin. "Kuningattareni, -puolisonne kärsii kadotettujen tuskia!" - -"Se ei ole totta, sinä olet petturi!" - -Katariina oli hypähtänyt pystyyn ja seisoi siinä vihastuneena, -melkeinpä uhkaavana. - -Mutta tyttörukka oli vaipunut penkille; suuret hikihelmet juoksivat -pitkin hänen kalpeita poskiaan, ja hän näytti enemmän kuolleelta kuin -elävältä. - -Kuningatar heittäytyi polvilleen hänen viereensä ja sanoi hyvin -kiihottuneena: "Romana, sielusi autuuden kautta vannotan sinua -puhumaan totta... tunnusta, että petät minua... ehkäpä paraassa -tarkoituksessa, mutta petät kuitenkin." - -"Sieluni ikuisen autuuden kautta!" huudahti tyttö nostaen ylös -kätensä hurjassa innostuksessa, "minä olen nähnyt Kustaa kuninkaan -kärsivän kiirastulen tuskia, vaiva käy päivä päivältä vaikeammaksi -ei ainoastaan sentähden, että hän itse on luopunut ainoasta -autuaaksitekevästä uskosta, vaan tuhatkertaisesti sentähden, että hän -on vetänyt mukanaan maansa ja kansansa samaan kadotuksen piinaan, -jota hänen itse täytyy kärsiä viimeiseen päivään asti!" - -Hän olisi ehkä jatkanut kauemminkin, mutta Katariina oli langennut -lattialle ja mennyt tainnoksiin. - -Romana säikähti. Hän ponnistihe päästäkseen kuningattarelle avuksi; -silloin avautui salaovi ja Bellini tuli näkyviin. - -"Hyvin, tyttäreni!" sanoi hän rohkaisten. - -Hänet nähdessään tyttö kiirehti esiin ja lankesi hänen jalkoihinsa. - -"Siunaa minua, isä!" - -Hän nosti kätensä. "Minä näen marttyyrikruunun leijailevan pääsi -päällä", sanoi hän. - -"Sitten eivät kauheat kärsimykseni merkitse mitään", huudahti tyttö -säteilevin silmin. - -Bellini kumartui kuningatarta kohden. "Olisi hänelle parasta, että -hän olisi kuollut", mutisi hän. - -Mutta Romana ojensi suojellen käsivartensa hänen ylitsensä. -"Salli minun pelastaa hänen kuolematon sielunsa", rukoili hän -itsepintaisesti, "hän on ollut niin hyvä minulle." - -"Älä herätä häntä", sanoi Bellini pitkähkön vaitiolon jälkeen, -"pitkällinen pyörtymys vähentää hänen voimiansa ja tekee hänet -alttiimmaksi sinun vaikutuksellesi..." - -"Onko... onko minun edelleenkin...?" Tyttö katsoi rukoilevasti -Belliniin. - -"Valitse!" sanoi tämä ankaruudella, jossa ei ollut jälkeäkään -sääliväisyydestä. "Sinun kärsimyksesi pitävät hänelle taivaan portit -avoimina ja saavat tuon kovan sydämen lopulta sinun tähtesi säälimään -itseään." - -Romana pani kätensä ristiin rinnalleen. "Pitääkö minun -kärsivällisesti kestää kaikkea?" kuiskasi hän. - -Kuningatar liikahti. - -"Ahdista häntä yhä ankarammin", muistutti italialainen ja katosi -samaa tietä, jota oli tullutkin. - -Kun Katariina taas toipui, työnsi hän Romanan luotansa; hän ei -tahtonut enää kuulla mitään, mutta hän ei voinut karkoittaa -mielestään niitä kauheita asioita, jotka hän oli kuullut, ja yksin se -ajatuskin, että se mahdollisesti olisi totta, sai hänet melkein pois -suunniltaan. Vala kahlehti hänen kieltänsä, muuten hän olisi puhunut -asiasta Laurentiuksen kanssa, joka viime aikoina, etenkin kuninkaan -kuoleman jälkeen, oli tullut hänen uskolliseksi ystäväkseen. Nyt -täytyi hänen yksin taistella taistelunsa, voittaa tai joutua -tappiolle sen mukaan, miten hänellä voimia riitti. - -Usein, vieläpä joka päivä, oli kuningas puhunut hänen kanssaan -hengellisistä asioista. Hän oli melkein aina ollut läsnä niissä -keskusteluissa, joita Kustaalla oli näistä asioista milloin -arkkipiispan, milloin taas rippi-isänsä ja muiden oppineiden kanssa. - -Näissä neuvotteluissa Kustaa aina puolusti järjen oikeuksia; -protestanttisuus oli tullut hänelle rakkaaksi erittäinkin juuri -sentähden, että se ei kieltänyt vapaita tutkimuksia, teki Kristuksen -uskonnon keskipisteeksi ja osoitti, että hänen rakkauteensa ja -hänen oppiinsa perustui ihmiskunnan vapahdus ja autuus, ja että sen -etsiminen ja saavuttaminen oli jokaisen oma asia. - -Nämä vakavat totuudet olivat vaikuttaneet Katariina Stenbockiin; -hänestä oli tullut ajatteleva kristitty ja nöyrä Herran palvelija. - -Sentähden hän ei uskonut Romanaa; mutta oli hetkiä, jolloin hänen -sielunsa oli täynnä epäilystä, hetkiä, jolloin hän, heltyneenä -tytön kyynelistä ja rukouksista, kuunteli hänen puhettaan muutamia -silmänräpäyksiä, mutta ainahan katui sitä jäljestäpäin. - -Hänestä oli epäilys, ettei Kustaa ole Jumalan lapsi, samaa kuin -ikuisen rakkauden olemassaolon epäileminen. - -Ainoastaan sisällisen taistelun kautta pääsee selvyyteen, ja jo -lapsuudessaan oli Katariina oppinut etsimään tuota tietä palavassa, -luottavassa rukouksessa. - -Monta kertaa, nähdessään hänet rukouksiin vaipuneena, Romana luuli -kääntymisen olevan lähellä ja voittonsa varman, mutta kuningatar -rukoili vapautusta kaikesta epäilyksestä, rukoili valoa ja voimaa. - -Ja valo tuli, tuli niinkuin tavallisesti, mitä yksinkertaisimmalla -tavalla ja ilman yliluonnollisuutta. - -Muuan palvelijattarista kertoi hänelle eräänä päivänä, että neitsyt -Romana kärsi kauheata kidutusta; hän oli sattumalta nähnyt hänen -paljaan kaulansa ja sanoi, että se näytti kokonaan hienojen neulojen -pistelemältä. - -Katariina, joka useita päiviä oli kieltänyt häntä näyttäytymästä, -rupesi heti epäilemään ja kutsutti hänet luokseen. - -Hän kauhistui nähdessään sen muutoksen, joka oli tapahtunut niin -lyhyessä ajassa; tyttörukka oli vain varjo entisestään. - -Ystävällisin, säälivin sanoin koki Katariina voittaa hänen -luottamuksensa, mutta rukoukset ja kyyneleet olivat hänen ainoa -vastauksensa. Kärsimyksensä hän tahtoi kernaasti kestää, jos vain -sillä pelastaisi kuningattaren sielun. - -"Antaudutko sinä kidutuksiin vaikuttaaksesi minuun?" huudahti -Katariina. - -"Minä tarkoitan henkistä kärsimistä!" väitti Romana säikähdyksissään. - -"Paljasta kaulasi!" käski kuningatar. - -Sitä hän ei tahtonut tehdä. - -"Tottele, tai näet minut viimeisen kerran!" - -Vastenmielisesti hän teki sen. - -Katariina kirkaisi kauhusta. "Herra Jumala, mitä tämä on." hän -huudahti nähdessään miten Romanan kaula ja käsivarret olivat -raadellut. - -"Se on ainoastaan pieni katumuskidutus tekemieni syntien tähden", -vastasi Romana ja tahtoi rientää pois. - -Mutta kuningatar käski hänen riisua vieläkin enemmän yltään -nähdäkseen miten kauas haavoja ulottui. - -Kaikki vastustukset, rukoukset ja kyyneleet olivat turhat, Romanan -täytyi totella. - -Se oli kauhistuttava näky; koko hänen hento ruumiinsa oli kuin -yhtenä ainoana avoimena haavana, josta tihkui lukemattomia pieniä -veripisaroita. - -"Mikä on tämän saanut aikaan?" kysyi Katariina liikutettuna ja -kosketti hiljaa hänen veristä olkaansa. - -Samassa hän tunsi hienoja neulan pistoksia kädessään, löysipä siihen -pian syynkin. - -Romanalla oli lähinnä ihoaan hienosta silkistä kudottu vaatekappale, -mutta sen jokaiseen silmukseen oli taidokkaasti kiinnitetty -hienonhieno neulankärki, ja tuhansittain tunkeutui semmoisia kärkiä -samalla kertaa ruumiiseen ihon läpi. - -"Ota pois kidutuslaitos", käski Katariina liikutuksesta vapisevalla -äänellä. - -"Minä olen vannonut kantavani sitä", vastasi Romana. "Minä en -uskalla... minä en voi..." - -"Sitten saavat palvelijattareni auttaa sinua." - -"Ei, ei!" Ja hän riisti sen yltänsä tietämättänsäkin huoaten -helpotuksesta. - -"Anna se minulle", käski Katariina ankarasti, "minä ostan sen -sinulta." - -Romana ei uskaltanut kieltää, mutta sekä pitkälliset tuskat että ehkä -vielä enemmän tieto siitä, ettei ollut onnistunut ponnistuksissaan -ja ettei mikään pyhimyskunnia tullut hänen osakseen, vaikuttivat -niin valtavasti hänen jo ennenkin kovassa jännityksessä olleeseen -mielentilaansa, että hän voimattomana vaipui kuningattaren jalkoihin. - -Katariina piti hänestä hellää huolta; hän käski kääriä hänet -öljykankaisiin, ja paikalle kutsuttu lääkäri määräsi parantavia -voiteita. Monta päivää Romana horjui elämän ja kuoleman välillä, -mutta vihdoin näytti nuoruuden voima pääsevän voitolle; haavat -alkoivat parantua, ja tajunta palasi päivä päivältä enemmän. - -Eräänä iltana, kun kuningatar istui hänen vuoteensa ääressä ja -tapansa mukaan luki hänelle muutamia Lutherin virsiä, tarttui Romana -hänen käteensä ja suuteli sitä monta kertaa katkerasti itkien. - -"Te olette ollut ylen hyvä minulle, armollinen kuningatar", sanoi -hän. "En tiedä, teenkö väärin mutta omatuntoni kehottaa minua -täydellä vilpittömyydellä tunnustamaan teille kaikki." - -"Jos sen teet, Romana", vastasi tämä, "niin tahdon kaksinkertaisesti -antaa sinulle takaisin ystävyyteni ja luottamukseni, sillä olen varma -siitä, ettet sinä koskaan enää petä lupauksiasi." - -"Teidän rakkautenne ja anteeksiantavaisuutenne ovat voittaneet minut. -Ensiksi pitää minun sanoman, että olen tähän asti ollut katolinen." - -"Sen olen jo kauan huomannut; onko vakaumuksesi nyt muuttunut?" - -"On, minä tahdon tulla Kustaa kuninkaan ja teidän taivaaseenne, -muuten ei minulla koskaan ole anteeksiantamusta." - -"Romana, minä ymmärrän sinut ilman pitempiä selityksiä, mutta voinet -kuvailla mielessäsi, kuinka suurta iloa semmoinen tunnustus minulle -tuottaisi." - -"Minä olen kirkkomme luopio, ja se tuomitsee minut ikuiseen -kadotukseen", valitti Romana. "Teidän uskontonne sitävastoin tarjoaa -minulle sovituksen ja anteeksiannon; onko siis ihme, että tahdon -kuulua siihen." - -Mutta samassa hän kalpeni ja vetäytyi mitä suurimman kauhun eleillä -niin lähelle kuningatarta kuin suinkin. - -"Mikä sinua vaivaa?" kysyi tämä. - -Hän aukaisi huulensa, mutta hänen suustansa ei tullut sanaakaan; -rukoillen hän katsoi kuningatarta. - -Lempein, lohdullisin sanoin koetti Katariina tyynnyttää häntä ja -onnistuikin siinä lopulta. - -Romana pelkäsi nähtävästi nukkumista, ja jos hän muutamaksi -silmänräpäykseksi nukahtikin, havahtui hän äkkiä, katsoi pelokkaana -ympärilleen ja kuiskasi tuskaisena: - -"Älkää menkö pois luotani!" - -Lopulta sai väsymys vallan ja hän nukkui raskaasti. - -Heti senjälkeen astui eräs palvelijatar sisään. - -Maunu herttua aikoi lähteä Vadstenaan ja pyysi saada sanoa -jäähyväiset kuningattarelle. - -Romana nukkui levollisesti; eihän siis voinut olla mitenkään -vaarallista jättää hänet. - -Palvelijatar sai käskyn useat kerrat yön kuluessa käydä hänen -luonansa, ja Katariina meni ottamaan vastaan poikapuoltansa. - -Mutta seuraavana aamuna hyökkäsivät palvelijattaret kalmankalpeina -hänen luoksensa. - -Romana oli kuollut! - -He olivat yöllä useita kertoja käyneet hänen luonaan, mutta aina -luulleet, että hän nukkui. - -Katariina kiiruhti hänen luokseen. - -Ei hänen asentonsa eikä muotonsa olleet muuttuneet; hän makasi siinä -levollisena ja hiljaa, melkein hymyillen. - -Katariinan kyyneleet juoksivat virtana. Jos Romana ei olisi jäänyt -yksin, olisi hän ehkä vielä elänyt. - -Paikalle kutsuttu lääkäri ei voinut selittää syytä hänen äkilliseen -kuolemaansa. Ainoa, johon hänen huomionsa kiintyi, oli pieni -sinelmä kurkussa; hän oli ehkä tullut tukehutetuksi, mutta ei ollut -luultavaa, että hän olisi sen itse tehnyt, eikä kuitenkaan ollut -mitään todennäköisyyttä, että joku vieras henkilö olisi ollut hänen -luonansa. - -"Minä olen hyvin ajatellut sitä", sanoi Katariina, "että se kauhu, -joka hänet niin äkkiarvaamatta valtasi, olisi aiheutunut jostakin -näystä." - -"Silloinhan teidän armonne olisi myöskin nähnyt sen", väitti lääkäri. - -"Minä olin niin kokonaan kiintynyt katsomaan häneen, ettei -juolahtanut mieleeni kääntyä, vaikka muistan kuulleeni hiljaista -kahinaa." - -"Se voisi selvittää tätä asiaa paljon." - -"Täällä on ehkä salaovia, kaikki seinät tarkastettakoon... Romana oli -ensimäinen uhri, kukaties tulee sama kohtalo useiden osaksi." - -Lääkäri sitoutui noudattamaan mitä ankarinta vaitioloa, ja hänen -sekä kuningattaren valvonnan alaisena toimitti luotettava henkilö -tarkastuksen. - -Silloin havaittiin, että joka huoneeseen oli varattu pieni salaovi, -niin taidokkaasti seinään sovitettu, että vain sattumalta ensimäinen -löydettiin, jonka jälkeen toiset sitten oli jo helpompi huomata. -Kaikki käytävät päättyivät suureen romukamariin, jossa säilytettiin -vanhoja aseita. - -Mutta siellä huomattiin lisäksi itse seinässä pieni puhetorvi joka -oven vieressä. - -Sieltä saattoi siis kuulla kaikki linnan huoneissa tapahtuvat -keskustelut. - -Mitä oli tässä nyt tehtävä? - -Katariina ei uskaltanut ilmoittaa asiaa kuninkaalle; ei kukaan -voinut tietää, miltä kannalta hän sen ottaisi. Hän uskoi sentähden -salaisuuden isälleen. - -Tämä otti asioista tarkan selvän. - -"Me seisomme tässä mehiläispesän suulla", sanoi hän. "Jos työnnämme -kätemme sinne, saamme pistoksia. On parasta, että suljemme käytävän; -mehiläiset hankkivat kyllä pian itselleen toisen, mutta me olemme -ainakin hetkisen rauhassa heiltä." - -Ja vanha Stenbock oli itsekin apuna laahaamassa aseita ja vanhoja -varustuksia oven eteen, enemmän kuin miehen korkeuteen tämän nojalle. - -Lääkäri pyysi saada jäädä alas nähdäkseen, minkä vaikutuksen tuo teki. - -"Ei, ei", sanoi Stenbock, "kiittäkää Jumalaa, että ensimäisenä -pääsette pois, ja koettakaa vastaisuudessa kynsin hampain päästä -pelastumaan ainoan autuaaksitekevän kirkon uskollisten palvelijain -käsiin." - -Hän kehotti noudattamaan ankaraa vaitioloa ja kun hän sitten jäi -kahdenkesken Katariinan kanssa, pyysi hän häntä heti kruunauksen -jälkeen muuttamaan linnasta. - -"Ei, isäni", vastasi nuori, rohkea nainen, "huonosti sopisi teidän -tyttärellenne ja kuningas Kustaan puolisolle arkana pelkurina -vetäytyä pois niistä velvollisuuksista, jotka hänen vielä on -täytettävä." - -"Mitä yhteyttä on sinulla ja koko kuninkaallisella perheellä? -Kateutta, ei mitään muuta heidän puoleltaan, mikäli minä tiedän." - -"Se ei ole kaikki heidän vikansa; koko tänä aikana olemme eläneet -jokainen itseksemme... Romana on liiaksi ollut minun ajatuksissani, -mutta nyt tulee olemaan toisin. Niinkuin ennenkin kokoan minä iltasin -hovin ympärilleni... sen paras kaunistus on poissa, mutta minä tiedän -kaikessa tapauksessa, että se on hänen tahtonsa mukaan, ja minä -tahdon usein puhua prinsessain kanssa hänestä; ehkäpä he huomaavat, -etten tahdo olla muuta kuin heidän ystävänsä." - -"Tee niinkuin tahdot!" - -Kyllä vanha Stenbock sillä hetkellä tunsi, että kuningattaren nimi -oli pieni korvaus siitä perheonnesta, jonka suhteen hänen rakastetuin -tyttärensä oli erehtynyt. - -Mutta ylpeä hän voi olla tyttärestään; miten olikaan hän pienestä -tytöstä, jolla ei ollut omaa tahtoa, varttunut vahvaksi ja rohkeaksi -nuoreksi naiseksi, joka näki ympäröivät vaarat väistämättä niitä. - -"On selvää, että hän tulee Margareettaan", sanoi hän itsekseen. - -Sillä välin oli Romana haudattu kaikessa hiljaisuudessa katolisen -kirkkokäsikirjan mukaan; eräs puolalainen lähetti vaati sitä, ja -kuningatar suostui heti. - -"Ruumis se vain haudataan", sanoi hän; "sielu menee Jumalansa luo." - - - - -4. - -YRJÖ PIETARINPOIKA. - - -Tällä miehellä on ollut liian huomattava osansa Ruotsin historiassa, -niin ettemme voi jättää häntä sen kuninkaan varjoon, jonka pahana -henkenä hän oli. - -On totta, vaikka sitä ei ole täysin todistettu, että korkeassa -asemassa olevilla heikkoluonteisilla henkilöillä aina on -palvelijoita, jotka harjoittavat aivan samoja paheita kuin he -itsekin, mutta jotka alusta pitäen menevät tässä askeleen pitemmälle -kuin herransa ja siten askel askeleelta vievät heitä eteenpäin -kadotuksen tiellä. - -"Sano minulle, kenen kanssa seurustelet, niin minä sanon sinulle, -millainen sinä olet", kuuluu vanha sananlasku. Eerikin heikko ja -herkkä luonne oli altis ympäristönsä vaikutuksille; tämä muistutti -hänelle yhtämittaa, että hän oli isänsä ja äitipuolensa vihaama, ja -jos joku oli toista mielipidettä, joutui hän heti epäluulon alaiseksi -ja toimitettiin pois. - -Nuori Eerik ruhtinas piti enimmän siitä, että hänen ympärillään -oli imartelijoita ja ihailijoita. Ovela ja juonikas hovimies Niilo -Gyllenstjerna oli jonkun ajan hänen suosiossaan. Ei kenenkään kieli -ollut niin terävä ja pureva kuin hänen kun oli epämieluinen henkilö -kysymyksessä, eikä kenenkään huulilta tulvinut mesimakeata imartelua -mm sujuvasti kuin hänen kun kuningas Eerik oli kysymyksessä. - -Mutta Gyllenstjerna oli ylimys, ja Eerik piti enemmän -halpasukuisesta, joka sai olla kaikesta kiitollinen hänelle. -Edellisten joukossa oli monta yhtä korkeasukuista kuin hän itsekin -ja tästä huomautettiin häntä monta kertaa, joskaan ei suoraan, niin -kuitenkin viittauksilla ja silmäyksillä; alhaissäätyiset näkivät -hänessä jumalansa, kaikkensa, ja juuri sitä hän tahtoikin. - -Silloin tuli Yrjö Pietarinpoika! - -Myöhempi aikakausi ei usko pahuutta olentona, persoonana olevankaan, -mutta ei ole voitu kieltää, että pahuus jostakin saa alkunsa. - -Eerikin hyvä enkeli peitti kasvonsa ja pakeni samalla hetkellä, kun -hän ojensi kätensä pahalle; kaikki varoitukset vuosien kuluessa -synnyttivät hänessä vain tuskaa, vieläpä epätoivoakin, mutta -parannusta ei niistä koskaan lähtenyt. Eräs Pietari-niminen pappi -Salassa oli kohta sen jälkeen kuin uskonpuhdistus tuotiin Ruotsiin, -mennyt naimisiin jalkavaimonsa kanssa. Tällä, jota myöhemmin -pidettiin noita-akkana ja velhona, lienee nuoruudessaan ollut -ominaisuuksia, jotka oikeuttivat tällaisiin nimityksiin, niistä -perinnöllisistä taipumuksista päättäen, joita hänestä siirtyi lapsiin. - -Näistä oli Yrjö vanhin ja erityisesti äidin suosikki. - -Äidistään hän ehkä olikin imenyt sammumattoman vihansa kaikkiin, -jotka olivat häntä korkeammalla; häneltä hän oli oppinut ovelan -käytöstavan, joka voi mukautua minkälaisiin olosuhteisiin tahansa, -mutta joka osaa ottaa tilaisuudesta vaarin ja näyttäytyä oikeassa -valossaan, kun asianhaarat sen myöntävät. - -Lahjakkaana, käsityskykyisenä ja tavattoman hyväpäisenä halusi poika -saada oppia, eikä äiti hävennyt käydä kerjäämässä varoja siihen -juuri korkeammalta aatelistolta, jota hän sydämessään halveksi ja -ylenkatsoi. - -Nuori Yrjö lähetettiin Wittenbergiin, jossa hänen suuri ahkeruutensa -ja nöyrä käytöksensä herättivät sekä opettajien että toverien -huomiota. - -Hänen tavaton itsehillitsemiskykynsä tuli ilmi niissä -kieltäymyksissä, joihin hän antautui. Ei kukaan viettänyt raittiimpaa -elämää, ei kukaan sietänyt paremmin pilkkaa ja ivaa, eikä kukaan -ollut tarkkaavaisempi luennoilla. - -Sekä luterilaiset että katoliset elivät siinä toivossa, että hän -kuului heihin, mutta hän ei koskaan lausunut mielipidettänsä, hän -tyytyi vain olemaan kuuntelijana. - -Hyvillä todistuksilla hän palasi kotiin ja sai kohta paikan hovissa. - -Hänen terävä silmänsä huomasi heti, että Kustaa kuninkaan aurinko oli -laskemassa ja että tulevaisuus oli hänen seuraajansa, prinssi Eerikin. - -Mutta voittaakseen hänet puolelleen täytyi käyttää toista -menettelytapaa; hän tuli nyt hävyttömäksi. - -Aluksi hän kuiskaili hänelle purevia huomautuksiaan, tavallisesti -arvokkaimmista miehistä kuninkaan ympäristössä, ja kun tämä otettiin -vastaan nauraen ja mielihyvällä, rupesi hän äänekkäämmin lausumaan -törkeitä pistopuheitaan. - -Hän saavutti tarkoituksensa ja tuli karkoitetuksi hovista. - -Mutta vähää ennen oli prinssi Eerik asettunut Kalmariin, ja siellä -hänet otettiin avosylin vastaan. - -Kahta intohimoisempaa ja hillittömämpää ihmistä on harvoin -sattunut yhteen. Pian he kilpailivat siitä, kumpi voittaisi toisen -hurjasteluissa, vakuuttavat aikakirjat, jotka kertovat, että katkotut -käsivarret ja jalat, puhkaistut silmät ja julmat rangaistukset -pienimmistäkin hairahduksista, joita palvelijat ja käskyläiset olivat -tehneet, olivat jokapäiväisenä leipänä "varakuninkaan hovissa" -Kalmarissa. - -Kunnialliset naiset pakenivat kauhistuneina nähdessään hoviherroja, -ja usein pantiin kaduilla toimeen oikeita ajometsästyksiä naisten -pyydystämiseksi. - -Eräällä sellaisella matkalla joutui Yrjö Pietarinpoika nuoren, -solakan ja erittäin kauniin tytön houkuttelemana sivukadulle, missä -hän ei koskaan ollut käynyt. Erään suuren talon pihalla hän sai tytön -kiinni, mutta samassa hän sai niin voimakkaan korvapuustin, että sitä -aavistamatta keikahti kumoon. - -Ajatuksen nopeudella tyttö syöksyi hänen päällensä ja tempasi hänen -miekkansa tupesta, ennenkuin hän edes ehti tehdä vastarintaa; hänen -kimakat huutonsa olivat koonneet väkeä paikalle, ja ennenkuin Yrjö -Pietarinpoika oli ehtinyt toipua saamastaan iskusta, oli koko joukko -valkopukuisia olentoja hyökännyt hänen kimppuunsa pitäen nyt hoilaten -ja kirkuen kiinni hänen käsistään ja jaloistaan. - -"Kas niin, pojat", huudahti naissankarimme miekkaa heiluttaen, -"minä menen edellä, seuratkaa minua linnaan, prinssi saa takaisin -kultapoikansa oikeana jauhosäkkinä!" - -Kaikuva nauru osoitti, että ehdotus hyväksyttiin, ja Yrjö tunsi -nousevansa maasta voimatta tehdä pienintäkään vastarintaa. - -Ei mikään ase ole terävämpi kuin iva, ja Yrjö tahtoi mieluummin -kuolla kuin joutua sen esineeksi. - -"Pysähtykää!" huusi hän vimmoissaan. "Mitä vaaditte, kun laskette -minut vapaaksi?" - -Kantajat pysähtyivät, ja tyttö kääntyi häneen. - -"Sitokaa vanki!" käski hän. - -He näyttivät olevan valmiit kaikkeen; köyttä oli heti saatavissa, ja -hänen käsivartensa ja jalkansa sidottiin jotensakin säälimättömästi. - -"Kiristäkää tiukkaan", lisäsi tyttö. - -Hänet laskettiin maan, ja siinä hän makasi voimatta liikuttaa kättä -tai jalkaa. - -Tyttö läheni häntä ja tirkisti häntä silmiin lausuen: - -"Mitäpä tarjoat?" - -Yrjö oli jo ennen ihastunut tytön kauneuteen ja reippaaseen olentoon. -Juuri sellaisen naisen hän tahtoi saada, ja hän vastasikin: - -"Itseni!" - -"Enempää ei voi pyytää", vastasi tyttö naurahtaen vähän hämillään. -"Viekää hänet isäni luo!" - -Vanki vietiin enemmän kantamalla kuin taluttamalla ensiksi suuren -leipomon ja sitten muutamien pienempien kamarien lävitse suureen -vierashuoneeseen, jossa kaikki osoitti, että oltiin rikkaan porvarin -talossa. - -Siellä hänet laskettiin alas, ja rengit poistuivat tytön -viittauksesta. - -"Pysähtykää ulkopuolelle", huusi hän käskevästi heidän jälkeensä. - -Sitten hän pani käsivartensa ristiin rinnalleen ja sanoi Yrjöön -kääntyen: - -"Uudista nyt tarjouksesi!" - -"Sano minulle nimesi, kaunoiseni, että voin pyytää sinua -puolisokseni", sanoi Yrjö ihastuneena katsellen häntä. - -"Nimeni on Anna Antintytär, isäni on kaupungin rikkain leipuri!" - -"No hyvä, kaunis Annaseni, minä pyydän sinua morsiamekseni." - -"Milloin?" - -"Kuta pikemmin, sitä parempi, vaikkapa jo tänään!" - -"Varo vaan, minä voin vaatia sinut täyttämään lupauksesi!" - -"Muuta en pyydäkkään." - -"Mutta minulla on yksi ehto." - -"Ja mikä?" - -"Prinssin tulee olla saapuvilla hääateriallamme!" - -"Sen lupaan!" - -"Sitten irroitan siteesi." - -"Sitoaksesi minut uusiin." - -Mutta tyttö irroitti ainoastaan hänen kätensä sekä työnsi sitten -hänen eteensä tuolin ja pöydän kirjoitusneuvoineen. - -"Kirjoita nyt kuninkaalliselle herrallesi ja pyydä häntä tulemaan -suuren seurueen kanssa tänne illalla kello seitsemän." - -Yrjö kirjoitti ja pyysi prinssiä tulemaan hääjuhlaan luvaten sitten -selittää kaikki. - -Mutta _miten_ hän selittäisi, sitä hän ei tiennyt. - -"Minä otan sen huolekseni", sanoi tyttö. - -"Muista, että minun maineeni tästälähin on sinunkin." - -"Minä tiedän sen", sanoi tyttö nauraen. - -Ensi kerran Yrjö tunsi itsensä riippuvaiseksi -- naisesta. - -Tämän kutsumana tuli palvelija, harjasi hänet puhtaaksi ja päästi -siteet hänen jaloistaan. - -Se oli tuskin tehty, kun ovet aukaistiin ja sisään astui -keski-ikäinen porvari sekä hänen seurassaan pappi täydessä -virkapuvussaan ja heidän jälkeensä suuri joukko häävieraita, kaikki -juhlapukuisina. - -Yrjö hämmästyi niin, että hetkisen tuumaili tunkeutua pois ja paeta. - -Mutta Annan silmät eivät siirtyneet hänestä. - -"Rengit odottavat ulkona", kuiskasi hän, "ja miekkaasi et saa -ennenkuin vihkimisen jälkeen." - -"Sinun kauneutesi pidättää minut täällä", vastasi hän tarttuen tytön -käteen viedäkseen hänet kiireessä valmistetun alttarin eteen. - -Ja niin heidät vihittiin. - -Senjälkeen Yrjö sai miekkansa takaisin. - -Kun Eerik tuli, kertoi Anna, että oli kauan rakastanut Yrjö -Pietarinpoikaa, mutta kun oli kuullut niin paljon puhuttavan hänen -kevytmielisyydestään, päätti hän voittaa hänet juonella; kun Yrjö nyt -vei hänet kotiin morsiamenaan, osoitti se, että hän oli voittajana -päässyt taistelusta. - -Niin hyvin hän ymmärsi sovittaa sanansa, että prinssi aivan ihastui -häneen, ja Yrjö laiminlöi hänen tähtensä useat päivät korkean -herransa, mutta pian elämä palautui entiseen uraansa; ainoa erotus -oli, että Yrjö Pietarinpoika oli saanut vaimon, joka usein oli -osallisena hänen tuumissaan, mutta jonka kanssa hän toisinaan -vimmatusti riitelikin. Tämä ei kuitenkaan koskaan antanut myöten, -vaan lausui usein: - -"Ole varoillasi, Yrjö, minä olen kerran vetänyt sinua nenästä ja voin -sen tehdä vieläkin." - - * * * * * - -Ei mikään tunne ollut syvemmälle juurtunut Eerikin mieleen kuin -veljesviha. Sitä olivat palvelijat jo hänen lapsuudessansa -istuttaneet häneen ja pitäneet hänessä vireillä, nuo onnenonkijat, -jotka kaikkina aikoina ovat olleet ja tulevat olemaan loisina -hoveissa. Nyt tulivat Juhana herttua ja Ruotsin aatelisto niiksi -keppihevosiksi, joiden avulla Yrjö Pietarinpoika tahtoi sekä -pelotella Eerikkiä että saada hänet oman vaikutuksensa alaiseksi. - -Kuninkaan hovissa oli hän usein ollut nuorien aatelismiesten -ilveilyjen esineenä; alussa hän kärsi sitä, mutta hänessä kiehui -kostonhimo ja hän vannoi verisesti kostavansa jokaisen häväistyksen. - -Varsinkaan ei hän voinut kärsiä Sture-sukua eikä nuorta Niilo Sturea. - -Ja kuitenkin oli tämä ehkä ainoa nuori aatelinen, joka ei koskaan -ollut loukannut häntä; kenties vain hänen jalo olentonsa ja ylväs -luonteensa herättivät Yrjö Pietarinpojassa sekä vihaa että kateutta. - -Kun prinssi Eerik kuninkaan kuoleman johdosta tuli estetyksi itse -matkustamasta Englantiin, lähetettiin nuori Niilo Sture kosimista -jatkamaan. Hän oli silloin ainoastaan kahdeksantoistavuotias ja otti -hyvin vastenmielisesti tämän toimen tehtäväkseen. - -Prinssi itse valmisti ohjeet hänelle, ja Niilo Sture lähti matkaan. - -Toimistaan hän teki selvää kirjeessä mainiten saaneensa hyvin vähän -aikaan. - -Yrjö Pietarinpojan neuvosta käski Eerik hänen palaamaan kotiin ja -päätti nyt itse kuninkaaksi tultuaan tehdä kosimismatkan. Me tiedämme -sen edellisestä luvusta ja voimme nyt. palata kertomukseemme. - - * * * * * - -Leskikuningatar oli uudistanut entiseen aikaan kuninkaan eläessä -tavaksi tulleet, paljon pidetyt iltaseurustelut, joihin hovi -kokoontui, jolloin otettiin vastaan vieraita ja kulutettiin iltaa -soitannolla, lukemisella ja opettavaisilla keskusteluilla, joissa -Kustaa melkein aina johti puhetta. Illanvietto päättyi tavallisesti -tanssiin. - -Viimeksimainittu huvitus täytyi luonnollisesti suruvuoden ajaksi -jättää, mutta soitantoa harjoitettiin. Lecoeur sai lukea, tai -tyydyttiin myöskin keskusteluun. - -Kuningatar ja prinsessat oleskelivat tavallisesti sisemmissä -huoneissa, kun taas hovi pysähtyi ulompiin. Siitä heitä kutsuttiin -sisään yksitellen tai myös kaikki yhdellä kertaa, kun pidettiin joku -esitelmä tai soitettiin. - -Cecilia oli käynyt ylpeäksi ja uhkamieliseksi, mutta hänessä oli -jotakin kuumeentapaista levottomuutta. - -Niilo Sture oli palannut ja ollut useita kertoja kuninkaan luona; hän -oli käynyt tervehtimässä myöskin leskikuningatarta, mutta prinsessoja -hän ei ollut kysynytkään, ja kuitenkin oli Cecilia alentunut niin -paljon, että oli kirjoittanut hänelle ikävästään ja kaipauksestaan. - -Myöskin Sofia ja Elisabet olivat nähtävästi muuttuneet; heissä oli -jotakin arkuutta molemmissa, vaikka lapsuus jälkimäisessä toisinaan -pääsi valtaan ja hänestä tuli sama tuulihattu kuin tavallisesti. - -Prinssi Maunu oli säilyttänyt kiihkoisen hellyytensä kuningatarta -kohtaan, ja sinä iltana, jolloin viemme lukijamme perhepiiriin, istui -hän tapansa mukaan jakkaralla kuninkaallisen äitipuolensa jalkain -juuressa nappaillen luuttuaan tai keskustellen hiljaa hänen kanssaan. - -Eerik oli kutsuttanut hänet Vadstenasta, hänenhän piti seurata -kuningasta Englannin-matkalle. - -Hovi ei ollut vielä koolla, ja hän kertoi eloisin liikkein -kuningattarelle erästä untansa. - -Kaunis vedenneito oli tahtonut houkutella häntä luokseen; neidon -soitto oli ollut niin ihmeen ihanaa ja tenhoavaa, että hän tunsi -olevansa pakotettu seuraamaan, jos aallotar vielä kerran kutsuu. Nyt -sanoi hän joka yö uneksivansa hänestä. - -Turhaan Katariina koetti kääntää hänen ajatuksiansa toiseen suuntaan; -hän palasi alati ihanaan unelmaansa, ja kun kuningatar pahoilla -mielin ja suruissaan kääntyi hänestä pois, tuli astrologi esiin. - -Maunu oli innokas tähtienselittäjä; hän saattoi viettää yön toisensa -perästä tähtiä tarkastamassa, ja tuo hämäräperäinen kirjoitus pimitti -yhä enemmän hänen heikkoja aivojansa, niin että toisinaan oli vaikea -ymmärtää, oliko hänen puheessaan mitään tolkkua. - -Niin oli tänäkin iltana asianlaita, mutta hänen tuttavallisen -seurustelunsa katkaisi Elisabet, joka tuli nopeasti sisään huudahtaen: - -"Nyt on Eerik taas kunnostanut itseänsä!" - -"Mitä on tapahtunut?" kysyi kuningatar. - -"_Kuningas_ Eerik!" jupisi Maunu. - -"Että semmoista pitääkin kärsiä", puhkesi puheeseen olla, joka -tulipunaisena seurasi sisartaan. - -Nyt kuului hopealta helähtävä nauru Cecilian kauniilta huulilta, ja -hän lisäsi samassa kuin tuli kamariin ja niiasi kuningattarelle: - -"Teidän armollenne on lähetetty eriskummainen lintu -- nähtäväksi -luullakseni." - -"Minä unohdin sanoa", keskeytti Elisabet, "että prokuraattori pyytää -puheillenne." - -"Minunko puheilleni?" kysäisi Katariina. "Tänne hän ei saa tulla." -Hän nousi nopeasti. - -"Prokuraattori!" toisti Cecilia. "Sekö se on se uusi nimi, jonka hän -on saanut. Sitten hän kai osoittanee meillekin, mitä laatua hänen -toimintansa on." - -Sisaret nauroivat yhteen ääneen. - -Maunu istui paikallaan niinkuin ennenkin näppäillen luuttuansa ja -hyräillen laulua vedenneidostaan. - -Katariina astui hitaasti ulos tytärpuoliensa seuraamana, jotka olivat -hyvin uteliaat näkemään mitä nyt tapahtuu. - -Ulkona seisoi Yrjö Pietarinpoika, ilvehtivä hymy huulillaan. - -Nähdessään kuningattaren hän kumarsi syvään ja sanoi: - -"Armollisen herrani ja kuninkaani käskystä olen rohjennut pyytää -puheillepääsyä." - -Katariinan silmät olivat sillä välin kääntyneet hänen sivullaan -seisovaan tyttöön, ja hän hämmästyi tämän tavatonta kauneutta. - -"Kuka sinä olet?" kysyi hän lempeästi. - -"Kaarina Maununtytär, pähkinäinmyyjä Suurtorilta", vastasi tyttö -katsellen kuningatarta samalla lapsellisella ihastuksella, jolla oli -silmäillyt seiniä, kattoa ja ympärillänsä olevia esineitä. - -Sellaista loistoa ja komeutta hän ei ollut koskaan voinut -kuvitellakkaan. - -Kuningatar ei voinut irroittaa katsettaan tuosta tavattomasta -ihanuudesta. - -Yrjö Pietarinpoika oli pitänyt huolta, että tyttö oli saanut uuden ja -sopivan puvun. - -Hänellä oli ruskea damastihame, jonka päällä oli röijy mustaa -silkkiatlassia; jaloissaan oli hänellä pitkät punaiset sukat ja -sievät karduaanikengät. Pieni pää oli paljaana. - -Kaarina ei luultavasti aavistanutkaan olevansa kaikkien ihailun -esineenä. - -Maunu oli tullut toisten jäljessä ja pysähtynyt kuningattaren taakse. -Hänkin katseli tyttöä silmiään pois kääntämättä. - -"Vedenneitoni!" huudahti hän ihastuneena. - -Prinsessat purskahtivat nauramaan. Se veti tytön huomion puoleensa, -matta heidän naurunsa ei loukannut häntä eikä saattanut häntä -hämilleen. - -Prokuraattori nautti heidän ällistyksestään. Hänen vaanivat -silmänsä siirtyivät toisesta toiseen. Sitten hän suuntasi katseensa -kuningattareen. - -"Mikä on asianne?" kysyi tämä. - -"Armollinen kuninkaani käski minun jättää tytön teidän armonne -huostaan", vastasi hän kumartaen. "Mikä on hänen tarkoituksensa hänen -suhteensa, sitä en ole katsonut sopivaksi kysellä." - -Kuningatar luki hänen ajatuksensa hänen varailevista silmistään ja -sanoi arvokkaasti: - -"Meidän korkea poikapuolemme sanonee itse tarkoituksensa. Tyttö saa -jäädä." - -Samassa hän teki liikkeen jäähyväisiksi, ja Yrjö katsoi parhaaksi -lähteä heti. - -Kaarina ei näyttänyt vähääkään välittävän siitä, menikö hän vai -jäikö. Hän oli aivan ääneti ihmettelystä ja hämmästyksestä. - -Katariina laski kätensä hänen olalleen ja katsoi häntä silmiin. - -Kaksi hurskasta, viatonta lapsensilmää kohtasi hänen katseensa, mutta -niissä oli niin syvä ilme, että luuli näkevänsä hänen sieluunsa asti, -jota ei vielä mikään syntinen ajatus koskaan ollut saastuttanut. - -"Tahdotko mielelläsi jäädä tänne?" - -"Äitini ja isäni tahtovat sitä!" - -"Entä sinä itse?" - -"Minä tahdon niinkuin isäni ja äitini." - -"Siihen sinä tuskin kauan olet tyytyväinen", keskeytti Sofia -terävällä pilkalla. - -Tyttö katsoi häneen suurilla silmillään, mutta ei puhunut mitään. - -"Katsele nyt täällä ympärillesi, minkä haluttaa", virkkoi kuningatar, -"minä pidän huolta siitä, että saat tarpeellista hoivaa." - -Kuninkaalliset naiset palasivat sisähuoneisiin, joihin hovi oli jo -alkanut kokoontua. - -"Minä luulen", sanoi Katariina, "että Eerik aikoo tytöstä -kamarineitsyttä Elisabetille. Hän ehkä siten pelastaa hänet monista -vaaroista ja kiusauksista." - -"Minä puolestani tunnustan luulevani aivan toista", huomautti Cecilia -pilkallisesti. - -"Jota hän tahtoo tyrkyttää minulle", keskeytti Sofia,. "Tyhmyyksiä, -hänhän on vielä lapsi." - -"Pienestäkin voi tulla suuri!" - -"Hän on keijukaiseni, vedenneitoni", huokaili Maunu, "keijukaiseni, -vedenneitoni!" - -"Nyt hänkin rakastuu häneen", nauroi Cecilia, "rakastuu linnanhuovin -tyttäreen!" - -"Jos minä saan hänet kamarineitsyekseni, niin piilotan hänet niin -hyvästi, ettei kukaan saa nähdä häntä, ei Eerik eikä Maunu", lausui -Elisabet. - -Kuninkaallisten naisten täytyi nyt tervehtiä hovia ja äskentulleita -vieraita, mutta kohtausta vahtihuoneessa ei silti unohdettu; -sisarukset kuiskailivat keskenään ja ihmettelivät, mitä kummallisia -aikeita kuninkaalla lienee tytön suhteen. - -Ainoastaan kaksi huonetta erotti sen huoneen, jossa kuningatar oli, -vahtihuoneesta. - -Toisella puolen olivat hovisuojat. - -Kulovalkean tavoin levisi tänne huhu... - -Nuori, ihmeen kaunis tyttö! Mikä tervetullut aihe häväistysjuttuun! - -Kuningatar istahti paikallensa sohvaan. - -Maunu ei asettunut hänen jalkaansa juureen, mutta hänen lähelleen -kyllä. - -Prinsessat istuivat myös lähistölle. - -Tuntui siltä, kuin kaikki olisivat tarvinneet toistensa tukea. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä kuului kuninkaan ääni vahtisalista; hän -puhutteli tyttöä. - -Kaikki vaikenivat hengitystään pidätellen. - -Hän puhui iloisesti ja hilpeästi, tyttö vastasi teeskentelemättä ja -pelkäämättä. - -Keskustelua jatkui kuninkaan tullessa aina lähemmäksi. - -"Hän tuo hänet mukanaan tänne", kuiskasi Sofia. - -"Uskaltaneekohan?" lisäsi Cecilia. - -"Elisabet!" huusi kuningas ulkoa. - -Hän nousi, mutta pysähtyi epävarmana, tottelisiko kutsumusta. - -"Jää tänne!" sanoi Katariina lempeästi, jatkaen kovemmalla äänellä -ulospäin kääntyen: - -"Elisabet on täällä sisällä luonani." - -Seurasi muutaman silmänräpäyksen äänettömyys, senjälkeen tuli Eerik -yksin. Hänen silmänsä olivat synkät, ja kaikesta näkyi, että hänessä -kuohui. - -"Täällä pidetään perheneuvottelua, luullakseni", sanoi hän -ivallisesti, heittäytyen tuolille. - -"Niin kyllä", vastasi Katariina hilpeästi, "me neuvottelemme siitä, -miten olisi paraiten meneteltävä tytön suhteen, jonka olet uskonut -hoitoomme." - -Hänen katseensa kirkastui. "Eikö hän ole kaunis?" - -"On hyvinkin!" - -"Siinä jäänee Cecilia alakynteen", lisäsi kuningas pilkallisesti -hymyillen. - -"Heidän kauneutensa on aivan eri lajia", huomautti kuningatar. -"Meidän pikku turvattimme on vain lapsi." - -Cecilian posket hehkuivat, mutta hän puri huultansa ja oli vaiti. - -"Minä olen pelastanut hänet linnanhuovin köyhästä kodista ja rahvaan -ihailuista", jatkoi Eerik. - -"Me pidämme huolta siitä, että hän saa oppia jotakin", sanoi -Katariina. - -"Minä olen ajatellut, että hän voisi nauttia opetusta yhdessä -Elisabetin kanssa ja toisinaan pitää vaaria pikku Virginiastani." - -"Minusta nähden sopii hän paraiten viimemainittuun toimeen", -huomautti Cecilia pistävästi. "Samanlaiset lapset leikkivät paraiten -keskenään." - -Eerikin silmät iskivät tulta, mutta Katariina tarttui hänen käteensä -sanoen lempeästi: - -"Sinä ärsytit häntä!... Salli minun pitää huolta tytöstä, minä -toimitan hänelle kaikkea tarpeellista hoivaa,." - -Eerik suuteli hänen pehmeätä, valkoista kättään. - -"Yhden ehdon minä vain asetan", sanoi hän. - -"Mikä se on?" - -"Ettei häntä viedä minun näkyvistäni." - -"Minä voin kutsua hänet..." - -"Ei, sen teen itse; hänen huoneensa tulee olla lähinnä Virginian -huonetta." - -Katariina tunsi pistoksen sydämessään. Hän ainoastaan nyökkäsi -suostumukseksi ja koetti sitten kääntää keskustelua toisaalle. - -"Valtiokanslerilla näyttää olevan jotakin ilmoitettavaa. Katsokaa, -kuinka levoton hän on." - -Äsken lyöty ritari Niilo Gyllenstjerna liikkui edestakaisin hoviväen -kesken ulommassa suojassa, pysyen aina niin lähellä ovea kuin -mahdollista. - -"Tulkaa sisään, Gyllenstjerna, ja antakaa meidän tietää, mitä teillä -on salkussanne", huusi Eerik nauraen. - -Liehakoiva hovimies noudatti heti kutsumusta, kumarsi ensin -kuninkaalle, sitten kaikille muille, ja vastasi senjälkeen: - -"Minun uutiseni on todellakin niin uskomatonta laatua, että tuskin -tiedän, rohkenenko sitä ilmaista." - -"Jota luonnottomampi, sitä parempi. Mitä se koskee?" - -"Herra Niilo Sturea." - -Cecilia vavahti, kertomus alkoi vetää puoleensa hänen huomiotansa. - -"Minä en ole koskaan uskonut hyvää tuosta pellavatukasta", virkkoi -Eerik synkkänä. "Missä hän oleskelee?" - -"Tätä nykyä Hörningsholmassa!" - -"Valtakunnan vihollisten luonako?" - -"Vanhempiensa luona", huomautti Katariina. - -"Jotka luulevat, että heillä on suurempi oikeus kruunuun ja -valtakuntaan kuin minulla, kuninkaalla." - -"Tällä tavoin emme saa koskaan kuulla uutista", huudahti Elisabet -kärsimättömästi. - -"Eikö totta, hän hommaa salaliittoa!" huudahti Eerik. - -"Teidän armonne, kerrotaan, että hän on paluumatkallaan Englannista -päättänyt ruveta munkiksi..." - -Cecilia sävähti tulipunaiseksi. "Se ei ole totta!" huudahti hän -kiihkeästi. - -Eerik purskahti kaikuvaan nauruun. "Jos se on totta, teen hänet -rippi-isäkseni", sanoi hän. - -"Päinvastoin olisi sopivampi." - -"Miten niin?" - -"Niilo herra on nuori, kaunis mies!" - -"Entäpä sitten?" - -"Kuningatar Elisabetilla on hyvät silmät!" - -"Jumal'avita!" Eerik hypähti pystyyn. - -"Jos munkkihistoria toteutuu..." - -"Se tapahtuu yhtä vähän kuin toinenkaan", keskeytti Eerik ja istui -taas aivan tyynesti. "Kuningatar Elisabet on liian viisas pitääkseen -palvelijan herraa parempana." - -"Siihen johtopäätökseen minäkin olen tullut." - -Tämän keskustelun aikana, jonka loppupuoli tapahtui hyvin hiljaisella -äänellä, oli kuningatar viitannut hovia astumaan sisään, ja -keskustelu kävi pian yleiseksi, vaikka, kuninkaan tähden, puhuttiin -hiljaa. - -Mutta hän siirtyi pian toisiin aineisiin. Hienolla tavallaan osasi -Katariina tasoittaa kaikki mieltenkuohut. Eerik tuli pian hyvälle -tuulelle laskien leikkiä ja nauraen milloin yhden, milloin toisen -kanssa. - -"Kun kuningatar Elisabet tulee puolisokseni", lausui hän, "tulee -hänen luoda yhtä miellyttävä koti kuin tämäkin, ja autuaasti -nukkuneen herra isäni tavoin en tahdo koskaan pitää muuta uskottua -kuin kuningattareni." - -"Ja teidän armonne nöyrin palvelija tyytyy poimimaan niitä muruja, -jotka putoavat rikkaan pöydältä", lisäsi Gyllenstjerna kumartaen käsi -sydämellä. - -"Tarkoitat kai, että siitä aina putoo jokusia suurempiakin paloja", -huomautti Eerik hilpeästi. - -"Niin, jos pysyy läheisyydessä ja pitää varansa", vastasi liehakoiva -hovimies. - -Kuningas nauroi ja sitten hän kertoi läsnäoleville aikomastaan -matkasta ja niistä varokeinoista, joihin säädyt olivat tuumailleet -ryhtyä, jos hän tulisi myöskin Englannin kuninkaaksi. - -Ei ole milloinkaan ihmisaivoissa syntynyt kiihkeämpiä toiveita, kuin -mitä kuningas Eerikin mielikuvituksessa nyt kummitteli. - -Myöhään illalla erottiin. Monien uusien tuumiensa tähden oli Eerik -melkein unohtanut Kaarinan; hyvästiä heittäessään hän jätti hänet -vielä kerran kuningattaren huostaan ja poistui tahtomatta edes nähdä -häntä. - -Mutta Maunu ja Elisabet olivat keskustelun aikana hiipineet pois, -edellinen saadakseen häiritsemättä ihailla tytön kauneutta, -jälkimäinen nauttiakseen hänen teeskentelemättömästä ihmettelystään -ja kummastelevista kysymyksistään. - -Kaarina ei tiennytkään, uneksiko hän vai oliko valveilla, oliko -hänen silmäinsä edessä mielikuvitus vai todellisuusko, niin kummalta -hänestä tuntui. - -Molemmat sisarukset veivät hänet mukanaan juhlasaliin, ja hän -näki, kuinka katto oli koristettu kallisarvoisilla leikkauksilla -tai silkki- ja verkaverhoilla. Tapetteihin oli kudottu kulta- ja -hopeakoristeita, olipa siellä turkkilaisiakin seinäverhoja, -erikokoisia tauluja ja monta peiliä. - -Varsinkin viimemainitut synnyttivät aluksi pelkoa, sitten hämmästystä -ja ihastusta pienessä, kokemattomassa tytössä. Hän ei voinut alussa -käsittää, että näki niissä itsensä, ja etenkin Elisabet nauroi -tavattomasti hänen hämmästykselleen. - -Käsin täytyi hänen pidellä taiteellisesti veistokuvilla koristettua -uunia ja useista eri puulajeista tehtyjä lattioita, joista suuri osa -oli peitetty loistavanvärisillä matolla. - -Maunu kertoi hänelle, että seinäverhoissa oli esitettynä merkillisiä -tapahtumia; niinpä hän näytti hänelle "keisari Juliuksen historian", -joka täytti kahdeksan tapettia yhteensä 461 kyynärän pituudelta. -Samoin "Oktavianuksen ja Trajanuksen historiat" sekä "ensimäisen -Eerik kuninkaan historian" ynnä monta muuta, kaikki kudottuina -kultaan, hopeaan ja silkkiin. - -Kaarina herkesi pian kyselemästä, hän vain kuunteli tarkkaavasti -prinssin selityksiä ja kertaili toisinaan hiljaa hänen sanojaan. - -Sen jälkeen näytti Maunu hänelle huonekaluja linnan saleissa. -Siellä oli "kulta-kankaisia telttoja"; erääseen niistä oli kudottu -hopeakukkia ja valtakunnan vaakuna, toiset olivat silkkiatlassia ja -reunustetut punaisella kultakankaalla, toiset taas punaista, mustaa -tai vihreätä silkkiä. - -Siellä oli komeita, helmillä koristettuja sänkyjä sametti- ja -silkkipeitteineen. Kaarina laski niitä olevan kymmenen. - -Mutta kaikkia penkkejä ja pöytiä hän ei voinut laskea; hän vain -ihmetteli komeita pöytäliinoja, joista eräässä oli viisikymmentä -"hopeaumppua". - -Toisissa oli kultaröyhelöitä ja hopeakoristeita, muutamat olivat -"kulta-atlassia" tai punaista samettia. - -Vihdoin hän sai eräässä hyvin komeassa huoneessa nähdä -kuninkaan kallisarvoisen, hopeaisen valtaistuimen, jossa oli -vaaleansinipunainen samettityyny. - -Elisabet kertoi, että suuri osa tästä kaikesta oli ollut jo hänen -autuaasti nukkuneen isävainajansa aikana, mutta että paljon oli -myöskin nykyinen kuningas sinne hankkinut. - -Mutta sitä Kaarina ei kuullut. Hän seisoi kädet ristissä ja kysyi, -eikö tämä ollut sisäänkäytävä taivaan valtakuntaan. - -Elisabet oli nauraa itsensä näännyksiin. - -Maunu arveli, että Kaarina löytää sinne tien paremmin kuin kukaan -heistä. - -Silloin tuli palvelija kuningattaren lähettämänä viemään Kaarinaa -hänelle määrättyyn kamariin, ja kiitettyänsä nöyrästi kaikesta, -mitä oli saanut nähdä, seurasi hän palvelijaa Elisabetin huoneen -viereiseen suojaan. - -Niin tuli neljäntoistavuotias Kaarina Maununtytär Tukholman linnaan. - - - - -5. - -JUHANA HERTTUA. - - -Sydän täynnä vihaa ja katkeruutta kuningasta kohtaan palasi herttua -heti kruunauksen jälkeen perintömaahansa Suomeen. - -Eerik ei ollut, isän testamentin mukaan, jakanut perintöosuuksia -tasan veljesten kesken ja sen lisäksi oli hän vastoin lakia ja -oikeutta ylenmäärin rajoittanut heidän etuuksiansa. - -Yhteisenä sukupiirteenä oli Eerikillä ja Juhanalla se, että he -molemmat olivat äärettömän arkoja, jonka tähden ei kumpainenkaan -rohjennut näyttää, mitä hänellä oli mielessä, vaan molemmat koettivat -suloisilla sanoilla ja ystävyyden vakuutuksilla salata ja peitellä -vihamielisyyttänsä. - -Kustaa Vaasan suurimman huolenpidon esineenä hänen viimeisinä -elinvuosinaan oli -- Suomi. - -Hän oli testamentissaan jakanut vallan poikiensa kesken, koska -ei tahtonut panna kaikkea vaaranalaiseksi Eerikin käsiin. Mutta -tätä valtaa täytyi suojella, ja mitähän tuo suojeleminen tulikaan -maksamaan Ruotsin maalle ja kansalle? - -Tulevaisuus näytti uhkaavalta. - -Venäjän tsaari Iivana Vasiljevitsh oli helmikuussa 1559 hävittänyt -Liivinmaan autioksi. Kalpaveljesten ritarikunnalla oli siellä kotinsa -ja kontunsa, ja suuressa hädässään he pyysivät apua Puolasta, -Tanskasta ja Ruotsista. - -Tähän pyyntöön liittyi alistuminen suojelusvallan alaiseksi, ja -Ruotsin pyrintöinä oli ehkäistä tanskalaisvallan paisumista. - -Räävelin kaupunki oli jo 1558 tarjoutunut Kristian Ulille. Estääkseen -liittoa syntymästä näiden kesken oli Kustaa kuningas rahalainalla -suostunut auttamaan ritarikunnan suurmestaria, saaden mainitun -kaupungin pantiksi. - -Sodan aiheita esiintyi kuitenkin yhä useampia, ja Kustaa katsoi -välttämättömäksi pitää sekä sotajoukkonsa että laivastonsa valmiina. - -Tällä välin oli Juhana herttua kuninkaan tietämättä tehnyt sopimuksen -suurmestarin kanssa vieläkin uudesta lainasta, jonka pantiksi hänen -tuli saada muutamia linnoituksia. - -Tässä asiassa Juhana katsoi parhaaksi kääntyä veljensä Eerikin -puoleen, ja tämä ilmoitti olevansa taipuvainen auttamaan häntä, -"vaikkakin siten saavuttaisi kuninkaan vihan". - -Näin olivat pojat liittoutuneet isäänsä vastaan juuri siinä asiassa, -joka hänen kuolemansa jälkeen synnytti verivihollisuuden heidän -välilleen. - -Sillä nyt, kun isää ei enää ollut, kyti kumpaisessakin epäluulo -toista vastaan sekä samassa arka ja kurja pelko. - -Heti Suomeen tultuansa herttua kirjoitti kuninkaalle muistuttaen -häntä hänen lupauksestaan ja vaatien "jonkun osan Liivin maata". Hän -puolestaan sitoutui antamaan Räävelin kaupungille apuansa venäläisten -hirmuista etenemistä vastaan. - -Aiotulla kosimismatkallaan ei Eerik ollut päässyt pitemmälle kuin -Skageniin asti; siellä hän joutui ankaran myrskyn ajeltavaksi ja -palasi kiireimmän kautta Tukholmaan. - -Vastaukseksi Juhanan kirjeeseen hän lähetti heti melkoisen sotavoiman -Klaus Kristerinpoika Hornin johdolla. - -Liiviläiset olivat jo ennemmin pyytäneet kuningas Eerikiltä -rauhanvälitystä tai rahaa. - -Rääveli ja Vironmaa ottivat sentähden heti vastaan ruotsalaisen -sotapäällikön ja antautuivat Ruotsin vallan alaisiksi, jonka tähden -ne myös saivat kaikki entiset etuoikeutensa vahvistetuiksi. - -Tämä tapahtui jo vuonna 1561, ja tästä alkaen Eerik kirjoitti -nimekseen "Ruotsin, Gööttein, Vendein sekä niihin kuuluvien kuningas, -Liivin ja Räävelin herra". - -Tämä turhamainen toimenpide oli ensimäisenä aiheena -sadankuudenkymmenenvuotiseen sotaan. - -Juhana kiehui harmista; hänen mielipiteensä mukaan oli tämä hänen -oikeuksiensa loukkaamista. - -Sillävälin oli Kalpaveljesten ritarikunta hajonnut ja sen viimeinen -suurmestari Kettler oli jättänyt koko Liivinmaan Puolan ylivallan -alaiseksi pidättäen Kuurinmaan läänityksenä itselleen. Mutta -liiviläiset, jotka tiesivät, että kuningas Sigismund oli liian -voimaton yksin suojelemaan heitä, pyysivät puolestaan apua Ruotsista. - -Rauhan rikkominen välttyi ainoastaan siksi, että, vaikka sekä Venäjä -että Ruotsi tahtoivat saada haltuunsa Kuurinmaan, kumpainenkin tahtoi -mielellään jättää toiselle sodan Puolaa vastaan. - -Juhana kirjoitti taas veljelleen neuvoen häntä etukädessä sotaan -Venäjää vastaan sekä luovuttamaan Puolalle kaikki, mitä Ruotsilla jo -oli omistuksia Liivinmaassa. - -Eerik vastasi käskemällä Hornia valloittamaan Pernaun ja -Wittensteinin, mikä myöskin onnistui. - -Sitten hän ilmoitti Juhanalle, että Riian arkkiherttuakunta oli -antautunut Ruotsin vallan alaiseksi, mutta että puolalaiset siitä -huolimatta olivat anastaneet sen maan. - -Lopulta kuningas suostui herttuan pyyntöön saada persoonallisesti -käydä tapaamassa kuningas Sigismundia itse kosiakseen häneltä hänen -sisartansa, prinsessa Katariina Jagellotarta. - -Eerik onnitteli häntä sen johdosta, että hänelle täten avautui -toiveita Puolan kruunuun, "vaikka", lisäsi hän, "Puolan lähettiläs -Tukholmassa on tarjoutunut, kruunun vapaaksi sattuessa, toimimaan -siihen suuntaan, että me itse tulisimme Puolan kuninkaaksi, jos me -niin tahtoisimme". - -Tämä suostumus oli Juhanalle erittäin tervetullut, vaikka hän ilman -sitäkin luultavasti olisi toiminut jo ennen tekemänsä suunnitelman -mukaan. - -Oleskellessaan Suomessa oli Juhana näet jo ennen tehnyt matkan -sisä-Puolaan tavatakseen mahdollisesti prinsessan, ja häntä hiveli se -huomaavaisuus, jota tämä osoitti hänelle. - -Katariina oli tavattoman älykäs ja harvinaisen kaunis nainen. - -Nuori ruotsalainen prinssi vaaleine kutreineen ja eloisine -sinisilmineen voitti heti hänen mieltymyksensä. - -Puolan hovissa oikein kihisemällä kihisi katolilaisia, ja prinsessan -rippi-isä kuiskasi hänen korvaansa, miten Jumalalle otollinen työ -olisi palauttaa ruhtinas kerettiläisestä harhauskostaan ainoan -autuaaksitekevän kirkon äidilliseen helmaan. - -Sen tiesi prinsessa itsekin, että suorin tie siihen oli hänen -sydämensä valloittaminen. - -Hän rakasti, hän tahtoi voittaa hänet; me emme voi vakuuttaa, että se -olisi tapahtunut katolisen kirkon tähden. - -Juhana oli aivan hurmaantunut hänen ihanuuteensa, ja se huomio, jota -prinsessa osoitti hänelle, oli hyvin hänen mieleensä. Mutta vielä -täydellisemmin kiintyi hänen sydämensä Katariinaan, kun hän kuuli, -että myöskin Venäjän tsaari tavoitteli tätä puolisoksensa. - -Tämän merkillisen ja vaikuttavan uutisen kertoi prinsessa itse -hänelle. - -"Minä olen päätökseni tehnyt", sanoi hän kohottaen kauniit silmänsä, -"minä tulen taivaan morsiameksi." - -"Älkää ryöstäkö maailmalta sen ihaninta koristetta!" huudahti Juhana -vilkkaasti. - -"Minulla ei ole muuta mahdollisuutta; veljeni ei voi suojella minua." - -"Mutta minä teen sen! Oi, miksi olen nuorempi poika; jos olisin -kuningas, niin sanoisin: Katariina, tule puolisokseni, minä rakastan -sinua tuhat vertaa enemmän kuin voin sanoin selittää!" - -Katariina kääntyi punastuen poispäin. - -"Te petätte sekä itseänne että minua", virkkoi hän. - -"Voitteko epäillä sellaista?... Vaatikaa mitä todistuksia tahansa, -kaikki, kaikki tahdon tehdä teidän tähtenne!" - -"Juhana!" kuiskasi prinsessa. - -Juhana lankesi hänen jalkoihinsa. "Onko se mahdollista, te ette -työnnä minua pois luotanne!" - -"Minä rakastan sinua!" - -Mitä sitten seurasi, sitä ei tarvinne kertoa. - -Rakastavaiset vannoivat toisilleen ikuista rakkautta ja sopivat -siitä, että Juhana jonkun ajan kuluttua tulisi pyytämään prinsessaa -hänen veljeltänsä, kuningas Sigismundilta. - -Mutta Juhana ei ollut se, joka olisi voinut pitää mitään salassa, -ja Ruotsiin tultuansa hän kerskaili onnestaan sekä valitti syvästi, -ettei voinut tarjota prinsessalle sellaista asemaa, joka olisi hänen -korkean arvonsa mukainen ja vastaisi hänen erinomaisia ansioitaan. - -Uutinen tästä tuli lopuksi myöskin tsaarin korviin ja kiihotti häntä -suunnattomasti. - -Hänen tiedusteluihinsa Sigismund vastasi, ettei hän puolestaan -suinkaan ollut antanut suostumustansa. - -Silloin vannoi tuo hurja venäläinen, että hän ryöstättää Katariina -Jagellottaren, vaikkapa tämä olisi alttarin edessä vihillä -ruotsalaisen prinssin kanssa, mutta kun prinsessa saapuu Venäjälle, -saa hän ansionsa mukaisen rangaistuksen. - -Katariinalla oli rohkea mieli, ja hän luotti siihen, että Juhana -tulee häntä pelastamaan. - -Ja nyt oli hetki tullut. Niin hyvin kuin mahdollista antoi Juhana -Turussa järjestää kodin tulevalle puolisolleen sekä matkusti sen -jälkeen kiireesti Danzigin kautta, ainoastaan pieni seurue mukanaan. - -Puolan hovi oli Wilnassa, ja sinne suunnattiin matka. - -Kuningas Sigismund oli hurskas ja hyväsydäminen, jotensakin -yksinkertainen herra. Kuuliaisena aseena jesuiittain käsissä ei -hänellä koskaan varsinaisesti ollut omaa tahtoa, joskin hän toisinaan -saattoi olla kutakuinkin itsepäinen. - -Venäjän valtaa hän pelkäsi kovasti, ja vaikka hän ei suinkaan -halunnut antaa sisartansa Venäjän tsaarille, ei hän kuitenkaan -tahtonut kiihottaa tämän vihaa. - -Kun hän oli lapseton, tuli kruunu hänen kuolemansa jälkeen siirtymään -jommallekummalle hänen sisaristaan, Annalle tai Katariinalle, jotka -molemmat olivat kiivaita katolilaisia. - -Vanhempi heistä, Anna, oli enemmän veljensä kaltainen; ehkäpä veli -juuri tästä syystä piti enemmän nuoremmasta sisarestaan Katariinasta -ja salaa toivoi, että tämän lapsi nousisi hänen jälkeensä Puolan -valtaistuimelle. - -Ruotsalaisen prinssin tulo oli pieni mutka matkassa; jokainen tiesi, -että hän tuli kosimishommissa, ja Sigismund mietti kaikkia keinoja -löytääkseen sopivan syyn kieltoon. - -Turhaan hän turvausi rippi-isiinsä; sillä kertaa ei kukaan heistä -voinut (tai ei tahtonut) auttaa häntä. Hänen täytyi itse keksiä syyt -estelyihinsä. - -Ei hän kuitenkaan tahtonut olla epäkohtelias, ja prinssi otettiin -vastaan asianmukaisella komeudella. - -Herttua Juhanalla oli kaikin puolin viehättävä ja hurmaava käytös; -kun hän tahtoi miellyttää, onnistui se melkein aina, ja Wilnan hovi -ylisteli häntä aamusta iltaan. - -Hän tuli kaikkien naisten suosikiksi, ja hoviherrain täytyi myöntää, -että he harvoin olivat nähneet niin ritarillista ryhtiä ja niin -miehekästä olemusta kuin prinssi Juhanan. - -Entä prinsessa Katariina? - -Hän oli seitsemännessä taivaassa ja punehtui kuin ruusu, kun Juhana -astui saliin. - -Heidän ei ollut niinkään helppoa päästä kahdenkeskiseen keskusteluun, -mutta lopulta se onnistui sisaren, prinsessa Annan välityksellä. - -Ensimäiset hetket kuluivat jälleennäkemisen ilossa ja onnessa. - -Sitten sanoi Juhana, että hänen vakaa päätöksensä ei ollut ainoastaan -pyytää Katariinan kättä, vaan myöskin kiirehtiä häitä. - -"Mutta hän näyttää sinulle ovea ja erottaa meidät ainaiseksi", -valitti Katariina itkien. - -Anna arveli myöskin, että suuri varovaisuus oli tarpeen; hänen -veljensä ei mielellään myöntynyt. - -Mutta samana päivänä kuiskasi kuninkaan rippi-isä herttualle: - -"Rohkeus ja miehuus vievät perille!" - -Heti senjälkeen pyysi Juhana päästä yksityiseen keskusteluun -Sigismundin kanssa, ja tämä vei hänet salakamariinsa. - -Kaunopuheisesti hän selitti kuninkaalle hellän rakkautensa -prinsessaan ja pyysi lopuksi hänen kättänsä. - -Sigismund kuunteli tarkkaavasti ja tuli niin liikutetuksi, että monta -kertaa pyyhkieli silmiään. Kun Juhana oli lopettanut, sanoi hän -kerran toisensa perästä: - -"Mikä vahinko, mikä vahinko!" - -"Mitä tarkoitatte?" kysyi Juhana ihmetellen. - -"Mikä vahinko", toisti Sigismund, "ettei hän ole vanhempi!" - -"Voiko siitä olla jotakin estettä?" - -"Ettekö tiedä, että on vastoin Jumalan sanaa naittaa ensin nuorempi, -sitten vanhempi?" - -"Mutta kyllä sitä usein tapahtuu." - -"Pakanoiden, mutta ei kristittyjen keskuudessa." - -"Sen voin kyllä teille todistaa!" - -"Ei ei en minä tahdo kuulla semmoisesta valtavasta -synninturmeluksesta; nyt tiedätte ajatukseni, ensin on vanhempi -naitettava, sitten nuorempi." - -"Prinsessa Anna rakastaa minua yhtä vähän kuin minäkin häntä", väitti -Juhana. - -"Ikävää hyvin ikävää, että niin on, minä olisin ilomielin laskenut -teidän kätenne toisiinsa." - -Ja tässä mielipiteessä hän pysyi. Jos Juhanan veli, Maunu prinssi -ehkä menisi naimisiin prinsessa Annan kanssa, niin hän hyvin iloisena -valmistaisi häät molemmille sisarille; muuten ei hän nähnyt, mitään -mahdollisuutta. Nuoremman naittaminen ennen vanhempaa oli hänestä -epäkristillinen teko josta hänen omatuntonsa kielsi häntä. - -Juhana oli epätoivossaan; hän tiesi, että jos nyt puhkeaisi sota -Ruotsin ja Puolan välillä, hän ehkä ainaiseksi olisi erotettu -rakkaasta Katariinastaan. - -Sillä aikaa oli kuitenkin tämä vieras ruhtinas esiintymisellään -voittanut puolelleen kaikkien suosion Wilnassa, ja kun aivan samaan -aikaan tuli uusi lähetystö tsaarilta uudistaen hänen pyyntönsä -prinsessan suhteen, puhkesi yleinen vastenmielisyys ilmi tavalla, -joka hyvin kuvaa aikakauden raakuutta. - -Kun Sigismundilla, joka pelkäsi mahtavaa naapuriansa, ei ollut -rohkeutta antaa kieltävää eikä myöntävää vastausta, ryhtyivät -muutamat hänen alamaisistaan toimimaan ja lähettivät hänen -tietämättään tsaarille hänen haluamansa prinsessan asemesta valkoisen -tamman kalliisiin naisvaatteisiin huolellisesti pyntättynä. - -On itsestään selvää, että venäläisen raivoa täten vielä enemmän -ärsytettiin, ja hän vannoi sekä prinsessaa että Juhana herttuaa -kohtaan ikuista vihollisuutta. - -Juhana herttua taas ei enää tiennyt mitä tehdä. Katariinaa hän ei -saanut tavata, ja Sigismund nähtävästi karttoi häntä. - -Silloin saapui sanansaattaja tuoden tärkeitä kirjeitä kuningas -Eerikiltä. Tämä käski suurimman epäsuosion uhalla herttuaa heti -lopettamaan kosimistouhut Puolassa ja kiireesti matkustamaan pois. - -Sen sijaan ehdotti kuningas, että Pietari Brahe lähetettäisiin -Skotlantiin pyytämään Maria Stuartia puolisoksi herttua Juhanalle. -Kuningas oli kyllä itse ajatellut siihen suuntaan, mutta tahtoi nyt -rakkaan veljensä tähden luopua siitä. - -Juhanan harmi ja vastenmielisyys Sigismundia kohtaan, ehkäpä myöskin -epäilys Katariinan suhteen, oli niin suuri, että hän päätti totella -Eerikkiä ja antoi heti seuralaisilleen käskyn järjestää kaikki -poislähtöä varten. - -Kirjoitettuansa Sigismundille lyhyet jäähyväiset hän lähti laivaansa. - -Purjeet piti juuri nostettaman, kun Sigismundin lähettämä -sanansaattaja pyysi häntä palaamaan. - -On tuskin luultavaa, että hän olisi noudattanut kutsumusta, jollei -samassa olisi pistetty hänen käteensä pientä pergamenttiliuskaa, -jossa oli tuo ainoa sana: "Tule!" - -Nyt hän välitti hyvin vähän Eerikin kielloista ja palasi nopeasti -linnaan. - -On luultavaa, että sekä papit että sisarukset lopuksi olivat -vaikuttaneet Sigismundiin, niin että hän suostui määrätyillä ehdoilla. - -Hämillään meni hän Juhanaa vastaan ja puhui huonoista ajoista. -Lopuksi kävi selville, että hän suostumuksensa ehdoksi määräsi, että -Katariinan huomenlahjan, 32,000 guldenia, piti jäämän hänelle ja -samoin hänen äidinperintönsä, 50,000 dukaattia; vielä täytyi herttuan -sitoutua lainaamaan langolleen 125,000 taaleria kovina hopeakankina, -saaden näistä pantiksi muutamia liiviläisiä linnoja, sekä lisäksi -auttamaan häntä kovina aikoina ketä vastaan hyvänsä. - -Juhana suostui kaikkeen ja pyysi päästä Katariinan luo. - -Heidän sinne mennessään puhui Sigismund vielä kerran Annasta -vanhempana sisarena, ja herttua alkoi jo melkein pelätä petosta, kun -prinsessa Anna tuli heitä vastaan. - -Ikäänkuin olisi aavistanut herttuan ajatukset, sanoi tämä hymyillen: -"Sisareni pitää teidän armostanne hyvin paljon, mutta siveänä -neitinä hän ei ole voinut sanoa sitä, ennenkuin veljeni on antanut -suostumuksensa. Menkää sisään, hän odottaa teitä." - -Juhana kumarsi syvään ja suuteli prinsessan kättä. Sitten hän -kiiruhti sisään saadakseen rakastetun Katariinansa omilta huulilta -vakuutuksen hänen rakkaudestansa. - -Onni säteili äskenkihlattujen silmistä, kun he vähäistä myöhemmin -tulivat vastaanottamaan sisarusten onnitteluja. - -Juhana puuhaili hyvin innokkaasti sitä, että häät vietettäisiin -viipymättä; ilman Katariinaa hän ei tahtonut palata Suomeen, ja -saattoi olla monessa suhteessa vaarallista viipyä kauemmin poissa. - -Sigismund suostui tähän, ja Anna huomautti, että niin hänen kuin -sisarenkin myötäjäiset olivat olleet valmiina jo ennen heidän -äitirouvansa kuolemaa, niin että siinäkään ei ollut mitään estettä; -morsiuspukuja sitävastoin ei ollut ja siihen kai menisi pitempi aika. - -"Antaa niiden olla siksi, kun vietämme tuliaisemme Turussa", -keskeytti Juhana; "kaikki semmoiset ovat sivuasioita, joita sitten on -aikaa ajatella. Eikö niin, rakas Katariinani, suostuthan?" - -"Täytynee kai suostua, kun on niin päteviä syitä", vastasi hän. - -Ja niin vietettiin häät lokakuun 4 p:nä 1562 viivyttelemättä ja ilman -komeutta; ei ketään vieraita ehditty kutsua, ja ainoastaan harvoja -todistajia oli läsnä, mutta nuori pari ei kaivannutkaan mitään, -heille näytti toisissaan olevan kylliksi. - -Jo hääpäivän jälkeisenä päivänä lähdettiin matkaan, ja Katariina -näyttäytyi hyvin tyyneksi ja levolliseksi erotessaan omaisistansa, -mikä ihmetytti yhtä paljon heitä kuin hänen puolisoansakin. - -"Ethän toki unohda uskoasi?" kuiskasi Anna hänelle. "Minä en unohda -mitään", vastasi hän. Kuningas komensi joltisenkin puolalaisen -sotajoukon seuraamaan heitä Liivinmaahan; pelättiin, että tsaari -suutuksissaan ryöstäisi pois morsiamen. - -Tieto naimisesta oli jo ehtinyt Ruotsiin, ja se vastaanotto, joka -odotti vastanaineita heidän matkustaessaan läpi Liivinmaan, oli -kaikkea muuta kuin ystävällistä. Sen oli Eerik saanut aikaan. Juhana -koetti sentähden jouduttaa matkaa, ja joulukuun 4 p:nä he saapuivat -Turkuun. - -Matkalla oli Katariina sekä osanottavaisuudellaan että viisaudellaan -saanut Juhanan aukaisemaan sydämensä; hän luki hänen ajatuksensa kuin -avatusta kirjasta, hän tuli tietämään varmuudella monta seikkaa, -joista oli kuullut vain huhuja, ja hän huomasi, että vaikutuspiirinsä -tuli olemaan paljon avarampi kuin hän oli ajatellutkaan. - -"Minä aavistan, että sinusta kerran tulee Ruotsin kuningas", sanoi -hän Juhanalle. - -"Niin on minusta ennustettukin", vastasi Juhana, "ja se oli myöskin -autuaasti nukkuneen isäni toivomus". - -"Yhdessä asiassa hän erehtyi", sanoi hän. - -"Mitä tarkoitat?" - -"Hän petti ainoan autuaaksitekevän kirkon." - -"Vielä on Ruotsissa monta hyvää katolilaista." - -"Useampia niitä vielä tulee, jos minun kehotuksiani otetaan huomioon." - - * * * * * - -Juhana oli aivan yhtä loistonhaluinen kuin veljensäkin ja hän oli -valmistanut Katariinalle upean vastaanoton Turun linnassa. - -Lukuisa hovi oli sinne kokoontunut, ja kaikki oli järjestetty niin, -että hänen oleskelunsa siellä tuli niin viehättäväksi kuin suinkin. - -Sellaista ruhtinaallista hovia ei Suomessa oltu nähty sitten Kaarle -Knuutinpojan aikojen. - -Turun linnaa laajennettiin, kallisarvoiset verhot ja maalaukset -koristivat sen seiniä, kulta- ja hopea-astiat kimaltelivat pöydillä, -erityiset hoviräätälit neuloivat hoviväelle kallisarvoisia vaatteita, -ja huvituksia ja leikkejä pantiin joka päivä toimeen. - -Suomen nuori aateli riensi ottamaan osaa tähän iloiseen ja loistavaan -hovielämään. - -Erityinen turnauskenttä valmistettiin, ja nuoret ritarit mittelivät -toisinaan miekkojansa kauniiden naisten kunniaksi; toisinaan taas -pantiin toimeen loistavia metsästysretkiä. Ruissaloon perustettiin -eläintarha, mutta useimmiten tanssittiin linnansaleissa viulujen ja -pillien iloisten sävelien makaan. - -Huvitteluhalu levisi niin nopeasti ympäristöönkin, että Turun -koulupojat panivat kouluhuoneissa toimeen näytelmiä kutsuen niihin -vanhempiansa ja holhoojiansa. - -Herttua antautui kokonaan huvituksiin, mutta ruhtinatar, tuo aurinko, -jonka ympäri kaikki pikkutähdet kiertelivät, huomautti hänelle pian, -miten tärkeätä oli voittaa sen kansan suosio, jonka keskuudessa he -elivät ja jonka apua he jonakin päivänä ehkä tulivat tarvitsemaan. - -"Minä olan varma siitä, että he menevät meidän tähtemme vaikka -kuolemaan, jos niin tarvitaan!" huudahti herttua. - -"Mutta ethän sinä voi puhutellakkaan heitä heidän omalla kielellään", -vastasi Katariina. - -"Moni heistä ymmärtää ruotsia." - -"Ei neljäsosakaan. Miksi et ole opetellut heidän kieltänsä?" - -"Se on vaikeaa." - -"Entä sitten. Ajatteleppa, jos ottaisimme sen hovikieleksemme." - -"Sinä et ymmärtäisi siitä sanaakaan." - -"Aina siitä asti kuin ensi kerran tapasimme kolme vuotta sitten, olen -opiskellut sitä." - -"Sinäkö, Katariina?" - -"Tahdotko ottaa minut opettajaksesi?" - -"Minä tahdon mitä sinä tahdot." - -"Mutta ota huomioosi, että minä olen ankara." - -"Epäiletkö kykyäni?" - -"En, mutta ehkä tahtoasi." - -"Sinun tahtosi on nyt minunkin." - -Niin alkoi opiskelu, ja Juhana oppi hämmästyttävän nopeasti kansan -sanomattomaksi mielihyväksi puhumaan suomea. - -Mutta samalla kertaa kuin Katariina näin vahvisteli miehensä -vaikutusvaltaa, työskenteli hän myöskin sen asian hyväksi, jota hän -ennen kaikkea oli vannonut edistävänsä. - -Oli meneteltävä huolellisimman varovasti, jotta tarkoitukset -eivät tulisi ilmi ennen kuin voitto oli saavutettu; heikkoja oli -vahvistettava herättämättä epäluuloa vastakääntyneissä. - -Katariina rouva näytti olevan koko mestari teeskentelytaidossa. - -Hän sanoi tahtovansa ottaa selvää Suomen aikaisemmasta kehityksestä, -ja kun Turku juuri oli Suomen edistyksen kehto, oli hänellä mitä -paras tilaisuus saada haluamiansa tietoja. - -Ja niin saapuivat kaikki kaupungin oppineet miehet hänen luokseen -pyytäen saada kukin kantaa kortensa yhteiseen kekoon. - -Herttuatar otti jokaisen vastaan ja kuunteli tarkkaavasta kertomusta -pyhästä Eerikistä, joka lämpimän kristillisen rakkautensa valtaamana, -raamattu toisessa kädessä, miekka toisessa, tuli Suomeen taistelemaan -pakanoita vastaan oikeauskoisten avuksi ja suojaksi. - -Toinen kertoi piispa Henrikistä, joka seurasi kuningasta tällä -matkalla ja toimitti ensimäisen kasteen lähellä Turkua, Kupittaan -lähteellä, jota siitä päivin onkin nimitetty Pyhän Henrikin lähteeksi. - -Siihen huomautti kolmas, että piispa, joka oli jäänyt tänne kuninkaan -lähdettyä pois, oli tunkeutunut aina Kokemäenjoelle asti Satakuntaan, -missä oli saarnannut lautasuojuksessa. - -Seuraavana vuonna oli eräs rikas talonpoika lyönyt hänet kuoliaaksi -Nousiaisissa kesken hänen siunattua vaikutustansa. - -Siihen lisäsi ensimäinen, että se tapahtui tammikuun 19 p:nä 1158 -sekä että murhaaja otti piispan lakin ja pani sen omaan päähänsä, -mutta se tarttui siihen niin kovasti, että hiukset ja päänahka -seurasivat mukana, kun se otettiin pois, ja siitä oli seurauksena -miehen kuolema. - -"Hän katui rikostansa", kertoi toinen, "ja käski palvelijainsa -valjastaa kaksi härkää reen eteen sekä lähteä kuljettamaan piispan -ruumista, joka haudattiin siihen, minne härät itsestään pysähtyivät." - -"Siihen", keskeytti kolmas, "rakennettiin sittemmin kirkko." - -"Murhaaja katkaisi piispan sormen, jossa oli sormus", jatkoi taas -ensimäinen; "korppi löysi sen, ja kun se lensi erään sokean ohi, sai -tämä näkönsä." - -"Turun tuomiokapitulin sinetissä on sekä sormi että sormus", lisäsi -toinen. "Kirkko julisti hänet pyhimykseksi." - -"Sentähden", sanoi ensimäinen, "tehtiin pyhiinvaelluksia hänen -haudalleen Nousiaisiin, ja kun hänen luunsa kesäkuun 10 p:nä vuonna -1300 siirrettiin Turun tuomiokirkkoon, joka rakennettiin hänen -kunniakseen ja sai hänestä nimensä, tulvaili tänne kansaa maan -kaikista osista, erittäinkin suurina juhlapäivinä tammikuun 19:ntenä, -hänen kuolinpäivänään, ja kesäkuun 10:ntenä, jolloin hänen luunsa -siirrettiin." - -"Varsinkin sentähden", jatkoi toinen syvästi huoaten, "että -silloin annettiin syntejä anteeksi ja kaikki tahtoivat tulla siitä -osallisiksi." - -"Kun näin paljon kansaa tuli yhteen, syntyi siinä vaihtokauppa", -selitti kolmas, joka oli käytännöllinen mies, "ja niin syntyivät -vähitellen meidän markkinamme." - -Herttuatarta näyttivät kaikki nämä kertomukset hyvin miellyttävän; -hän vuodatti kyyneliäkin niitä kuullessaan, ja sittemmin hän kertoili -niitä linnan saleissa, ja se harrastus, jota hän osoitti asialle, -tarttui luonnollisesti muihinkin, vetäen kaikki, mitä oppineita oli, -linnaan. - -Suomen aikaisemmat vaiheet tulivat yleisen keskustelun alaisiksi, ja -kaikki, jotka tiesivät jotakin menneistä ajoista, saivat osakseen -erityistä huomiota. - -Sitten tultiin huomaamaan, ettei kirkko ollut vaikuttanut ainoastaan -suurta maahanmuuttoa, vaan myöskin edistänyt kauppaa ja elinkeinoja. - -Mitä ihmetöitä se siis olikaan tehnyt! - -Niin tuli puhe piispa Hemmingistä, joka 1365 julistettiin -pyhimykseksi. - -Mikä mies hän olikaan! Hän perusti ensimäisen kirjaston Suomeen; -siinä oli kolmekymmentä teosta, jumaluusoppia ja kirkkolakia koskevia -käsikirjoituksia. - -Kirja oli siihen aikaan maatilan arvoinen. Hän perusti köyhäinkodin -ja koulun papiksi aikoville. Hän se kiinnitti paavin ja kansan -huomion pyhään Birgittaan, jonka syntyessä hän ilmestyksen kautta oli -saanut tiedon hänen tulevasta suuruudestaan ja maineestaan. - -Katariinaa miellytti myöskin suuressa määrässä hänen seuraajansa -Maunu Olavinpoika, joka oli ensimäinen suomalaissyntyinen piispa. -Hän huomautti, mitenkä tämä piispa oli sovituttanut hopeaan P. -Henrikin pään ja käsivarret; hän oli perustanut birgittalaisluostarin -Naantaliin, ja mahtavan vaikutuksensa kautta oli hän saanut aikaan -sillan rakentamisen Aurajoen ylitse Turussa vuonna 1414. - -Ennen tätä aikaa oli matkustavaisen ollut hyvin vaikea kesällä -kulkea Suomessa; sen täytyi tapahtua joko ratsain tai jalan. Täällä -"Tuhatjärvisessä maassa" kohtasi häntä yhtämittaa suuria vesistöjä -tai jokia, joiden poikki piti joko kahlata tai kulkea veneellä. - -Tästä ajasta alkaen tehtiin siltoja kaikkialle. - -Myöhäisemmistä -- luterilaisista piispoista -- ei herttuatar kysellyt -mitään. Innokasta suomalaista pappia Pietari Särkilahtea ja hänen -maanmiestänsä piispa Martti Skytteä ei ollut hänen historiassaan, ja -Agricola sekä Juusten, Suomen kansallisimmat miehet, olivat hänestä -vähäpätöisiä. - -Jotta ei kuitenkaan ilmaisisi vastenmielisyyttänsä nykyisiin oloihin, -oli hän läsnä eräässä katolilaiseen tapaan pidetyssä juhlamenossa, -jota käytettiin uusia oppilaita kouluun otettaessa. - -Pojat puettiin valkoisiin vaatteisiin, ja seppele päässä sekä -rehtorin ja vanhempiensa seuraamina menivät he juhlakulussa kouluun. -Ovella oli heitä vastassa vanhempi koulunuoriso, joista yksi, ollen -piispana olevinaan, oli puettu valkeaan pukuun, paperista tehty -maalattu piispanhiippa päässä ja samoin puinen maalattu piispansauva -kädessä. - -Äskentulleet lankesivat polvilleen, ja piispa luki latinaisen -rukouksen. - -Senjälkeen astui esiin toinen vanhemmista oppilaista, samoin -valkoisiin puettuna, ja löi tulijoita vasaralla päähän sanoen -toivovansa, että ne tieteet, joissa he saivat opetusta koulussa, -myöskin pystyisivät heidän päähänsä. Lopuksi laulettiin -latinankielinen virsi. - -Katariina ilmaisi olevansa hyvin tyytyväinen esitykseen; hän kehotti -oppilaita ahkeruuteen ja vakuutti opettajille mitä suurimmalla -osanotolla seuraavansa heidän vaikutustansa. - -Näin osasi hän saattaa itsensä kaikkien ihailemaksi; sellaisesta -ruhtinattaresta saattoi maalle koitua tavattoman suurta hyötyä. - -Itse piti hän ylintä huolta taloudestaan ja teki sen niin taitavasti -ja ymmärtävästi, että häntä pian pidettiin perheenemännän esikuvana. - -Nuori ruhtinaspari saavutti yhä vakavampaa jalansijaa kansan -sydämessä, eikä kestänyt kauan, ennenkuin he tarjosivat kuningas -Eerikille tupaantuliaisia, mutta toiset vierailutpa siitä alkoivatkin. - - - - -6. - -MINUNKO VAI SINUN? - - -Svante Sture oli kruunauksessa kulkenut lähinnä herttuain jäljessä. -Vestervikin ja Stegeholman linnat tulivat hänen kreivikunnakseen, -Hörningsholma nimitettiin hänen vapaaherrakunnakseen. Samalla hänet -nimitettiin valtakunnan marskiksi, ja ehkäpä juuri tämän ylpeän -nimityksen tähden hän ajatteli asettua herttuain vertaiseksi. - -Juhlallisuuksien jälkeen hän palasi heti Hörningsholmaan puolisonsa -ja lastensa seurassa nauttimaan sitä levähdystä valtiomieshommistaan, -jonka kuningas oli myöntänyt hänelle. - -Märta rouva oli synnyttänyt herralleen neljätoista lasta: neljä -vanhinta oli kuollut jo lapsina, mutta kylliksi monta oli vielä -jäljellä tekemään Hörningsholman sekä vanhempien että nuorempien -vierasten oleskelupaikaksi. Pian täyttyikin talo vieraista. - -Siellä oli kreivi Pietari Brahen rouva, Beata Stenbock, -leskikuningattaren sisar, siellä oli vapaaherra Hogenskild Bielke, -joka kruunauksessa oli lyöty ritariksi; hän oli nainut Anna Sturen, -yhden valtiomarskin ja Märta rouvan tyttäristä. - -Useita muitakin oli saapuvilla; nimitämme heidät siinä -järjestyksessä, kuin he tulevat esille. - -Yleensä oli mieliala hyvin suosiollinen kuninkaalle sentähden, -että hän tahtoi rajoittaa herttuain valtaa; kaikki katsoivat sen -välttämättömäksi, ja herrat olivatkin päättäneet olla tässä suhteessa -hänelle apuna. - -"Henkeni ja vereni tahdon antaa kuninkaan puolesta", puhkesi -puheeseen Svante kreivi. "Hän saa pian huomata, että hänellä juuri -aatelistossa on ystävänsä ja varmimmat puoluelaisensa." - -"Naimisliitto kuningatar Elisabetin kanssa ei koskaan ollut autuaasti -nukkuneen kuninkaan mielen mukaan", lisäsi hän. - -"Miksi ei?" puuttui puheeseen herra Hogenskild. "Jos kuningas tahtoo -oleskella Englannissa, niin ovathan täällä valtakunnan neuvokset, ja -he voivat nyt yhtä hyvin kuin entisinäkin aikoina hallita maata ja -valtakuntaa." - -"Niin, ne ajat olivat paremmat kuin nykyiset", huokasi Svante herra. - -Vähän erillään muista istui aivan nuori, tavattoman älykkään ja -miellyttävän näköinen mies. - -Hän oli Niilo Sture, vanhin Svante kreivin elossaolevista pojista. -Hän kuunteli kunnioittavasti keskustelua; ei ollut sen ajan tapojen -mukaista, että nuoretkin olisivat lausuneet mielipiteensä, mutta tämä -19-vuotias nuorukainen oli jo tutustunut valtioviisauden juoniin, ja -isä sanoi hymyillen: - -"Niilolla lienevät nämä asiat paremmin selvillä kuin kellään meistä, -kuulkaamme mitä hän sanoo." - -"Hänen majesteettinsa antoi itse minulle ohjeensa", vastasi Niilo -kumartaen, "mutta ne olivat niin totuudesta poikkeavia, että -kuningatar olisi huomannut itsensä pahoin pettyneeksi, jos olisi -suostunut avioliittoon." - -"Mutta hän ei toki kieltänytkään", huomautti herra Hogenskild. - -"Ei, hän vain koettaa hyötyä mikäli mahdollista monista kosijoistaan. -Kuningas on lähettänyt hänelle 100 kallisarvoista pukua ja koko -arkullisia rahaksilyömätöntä ruotsalaista kankihopeaa." - -"Sinä luulet siis, ettei hän lopultakaan suostu?" - -"Panen pääni pantiksi, ettei hän sitä tee; nuori Leicesterin herttua -on hänelle siksi liian rakas, laverrelkoot Beureus ja de Mornay mitä -tahansa." - -"Mutta sinä et ole sanonut kuninkaalle..." - -"Hän tahtoi vaatia kilpailijansa kaksintaisteluun, ja Gyllenstjerna -sai käskyn siinä tapauksessa, että Leicester ei suostuisi -ehdotukseen, salaa pistää hänet kuoliaaksi. Hän luonnollisesti -kieltäytyi siitä." - -"Nythän kuningas ajattelee Maria Stuartia." - -"Sekin on de Mornayn keksintöä; hän on erinomaisen kaunis, eikä -kuninkaalla ole mitään vastenmielisyyttä tulla Skotlannin herraksi." - -Märta rouvalla oli tapana sanoa sanottavansa hänkin, kun ainoastaan -sukulaisia ja omaisia oli saapuvilla. Nyt hän löi avainkimppunsa -pöytään ja sanoi ankarasti: - -"Sanokaa minun sanoneeni, mutta tämä menee päin mäntyä; teidän -kuninkaanne on oikea tuuliviiri, joka ei itsekään tiedä mitä tahtoo." - -"Nuori ja varomaton", oikaisi Svante kreivi katsellen ympärillensä -ikäänkuin kuuntelijoita peläten. "Kaikki olisi kyllä hyvin, kun vain -voisimme saada pois tuon juonittelijan Yrjö Pietarinpojan." - -"Hän on kuninkaan oikea käsi." - -"Niin on, sentähden että kuningas sokeasti luottaa häneen!" - -"Ovela konna." - -"Hänet pitäisi tuomita mestauspölkylle." - -"Sinne hän tahtoisi mieluummin passittaa meidät." - -"Siinä hän toki polttaisi sormensa." - -"Täällä on paljon muitakin häntyreitä", jupisi Märta rouva, "ja siitä -ei lähde hyvää." - -Samassa karahutti useita ratsastajia pihaan; se oli kreivi Pietari -suurine seurueineen. - -"Pietari Brahe on tullut takaisin, mitähän se merkinnee!" huudahti -herra Hogenskild. - -Beata rouva kiiruhti alas herraansa vastaan; tämä nosti hänet -korkealle ja sanoi: "Näin pian en odottanut sinua näkeväni." - -Koko nuorisoparvi riensi toivottamaan häntä tervetulleeksi, mutta hän -sanoi heille hymyillen: - -"Minun upseereillani on kyllä miellyttävämpiä asioita kuin -politiikkaa kerrottavana talon ihanille tyttärille." - -Punastuen kuin ruusu loi 16-vuotias Magdaleena silmänsä maahan. -Äskentulleiden joukossahan oli nähnyt silmäparin, joka ihastuksella -katseli häntä. - -Kreivi Pietari kiiruhti saliin, jossa hän tiesi itseänsä -kärsimättömästi odotettavan. - -"Mikä on tähän syynä?" huudettiin häntä vastaan. - -"Jumalan ilma", vastasi hän. "Neljätoista hyvinvarustettua laivaa -odotti meitä Elfsborgissa, ja me olimme kaikki hyvin varattuina -aiottuun kosimismatkaan, mutta jo Skagenin luona kohtasi meitä ankara -myrsky, kuningas tuli kovin kipeäksi ja antoi paluukäskyn; mutta -tuskin olimme tulleet maalle taas, ennenkuin hän väitti, että minä ja -Roos olimme tahtoneet kääntymään kotia, mutta sitä me emme ottaneet -syyksemme. Nyt hän on päättänyt matkustaa maitse ja tuumailee pyytää -lupaa tehdä matkansa Tanskan kautta." - -"Eikö hän ole puhunut Maria Stuartista?" - -"Enemmänkin, hän on kirjoittanut Ranskan kuninkaalle ja kosinut -täydellisesti." - -"Mutta jos se tulee tunnetuksi Englannissa?" - -"Silloin hän aikoo vastata, että tuon skotlantilaisen kosimisjutun -tarkoituksena oli vain säikyttää kuningatar Elisabet antamaan hänelle -suostumuksensa." - -"Voi sillä olla päinvastainenkin vaikutus." - -"Kuka on saanut tämän toimekseen?" - -"Se, joka mieluimmin olisi vetäytynyt siitä pois, jos se olisi ollut -hänelle mahdollista", vastasi kreivi Pietari. "Kuningas ei antanut -minulle pientäkään rauhaa, ja minun täytyi suostua matkustamaan -Skotlantiin. Herra Kaarle de Mornay tulee mukanani ja suuri -lähetystö; kauan en siis saa viipyä täällä." - -"Minua ihmetyttää", huomautti herra Hogenskild, "ettei kuningas -niinkuin hänen korkeasti autuas isänsä katsele lähemmälle -ympärillensä. Eihän Ruotsissakaan ole puutetta kauniista naisista." - -"Meidän nuori kuninkaamme tavoittelee ulkonaisia etuja, ja niitä ei -voi täältä saada", selitti Svante kreivi puolustellen. Kun herrat -keskenään käsittelevät kysymyksiä valtakunnan asioista, tahdomme -vähän lähemmin tehdä tiedustelujamme. - -Svante herra oli hyvä ja helläsydäminen; joka kerta kun hän kävi -maatiluksillansa, tuli hänen luokseen hänen köyhiä alustalaisiaan -pyytämään päivätöiden huojennusta tai apua hädässä, ja hän kuunteli -heitä, surkutteli heidän huoliansa ja oli aina altis auttamaan. -Tilustensa hoitajia hän sitten kylläkin ankarasti nuhteli siitä, -että he kiusasivat kansaa ylenmäärin, "niinkuin hekin eivät olisi -ihmisiä", kuten hänen tapansa oli lisätä. - -Toisin oli Märta rouvan laita; hän piti ankaraa komentoa sekä -talonväen että alustalaisten kesken. - -Hän ei hyväksynyt herransa hyväsydämisyyttä ja koetti tehdä sitä -tyhjäksi niin paljon kuin voi. Tilusten hoitajat saivat käskyn estää -kansaa armolliselle kreiville valittelemasta, hänellä kun oli valtion -asioita hoidettavanaan. - -Mitä heidän omiin asioihinsa tuli, saivat he kääntyä Märta rouvan -puoleen, joka tahtoi oikeuden ja kohtuuden mukaan tuomita heitä. - -Mutta minkälaista tuo oikeus oli, sen saivat asianosaiset pian -kokea. Jouhiruoskalla pehmitettiin heidän selkäänsä, eivätkä sanat, -jotka kuuluivat tuohon kohtuuteen, olleet juuri lempeämpiä. Kuka -heidän käski ylvästellä? Kiittäkööt Jumalaa, ettei heitä ajettu -pois maaltaan, mannultaan; heistä ei ollut hyötyä edes niin paljoa, -että heitä olisi kannattanut elättää, eikä heitä kohtaan ollut -velvollisuus osoittaa mitään sääliä. - -Mutta alustalaiset kääntyivät sittenkin Svante herran puoleen ja -saivat häneltä aina apua. - -Silloin tuli Märta rouva aivan raivoonsa ja sanoi heille suoraan, -että jos he kuolisivat nälkään joka ainoa, niin siitä olisi hyvin -vähän vahinkoa. Mutta sen tietäkööt, että tästälähin ovat suuret -kahlekoirat irti pitämässä pihaa puhtaana kerjäläisistä ja muista -irtolaisista. - -"Eläkää tämän mukaan ja noudattakaa tätä", lisäsi ankara rouva -uhkaavasti. - -Mutta kun sittemmin Svante herran luo ei enää tullut köyhiä ja -tarvitsevaisia, vaan nämä päinvastoin välttelivät häntä, sanoi hän -Märta rouvalle: - -"Kansa voi kaikesta päättäen paremmin nyt kuin ennen, ja se ilahuttaa -ja lohduttaa minua." - -Kaikissa taloushommissa rouva oli itse mukana; voi sitä piikaa, joka -ei vanuttanut taikinaa niin, että Märta rouva oli siihen tyytyväinen, -tai muodostanut kakkuja sellaisiksi kuin hän tahtoi. Omin käsin -hän aina pani humalat olueen ja itse hän maistoi sen väkevyyttä. -Pesutuvassa pelättiin häntä pahimmin, sillä se, jonka soikossa -vaahto ei ollut tarpeeksi lämmintä, sai Märta rouvan omasta kädestä -sangollisen kuumaa lipeää päällensä. - -Ei milloinkaan teurastettu eläintä hänen olematta saapuvilla sitä -paloiteltaessa ja itse määräämässä, miten palat piti käytettämän, -mikä suolattaman, mikä savustettaman, mikä syötämän tuoreena. Joka -päivä hän kävi kutomahuoneessa merkitsemässä kangaspuiden kylkeen, -kuinka monta kyynärää sinä päivänä oli ehditty. Neljä neulojatarta -oli vuodet umpeen leikkaamassa ja neulomassa hänen tyttärilleen -myötäjäisiä ankaran rouvan oman silmälläpidon alaisina. - -Yhtä ankarassa kurissa hän piti omat lapsensakin; pojat täytyi hänen -kyllä jo nuorina jättää luotansa, mutta tyttäret eivät saaneet -koskaan poistua hänen silmiensä edestä; heidän piti neuloman -kallisarvoisia päähineitä silkistä ja kullasta, oppiman kehräämistä -ja kutomista, ja kaikkea täydellä todella. Märta rouva ei koskaan -sallinut, että mitään tehtiin hutiloimalla. - -Lapsistaan hän rakasti enimmän Niiloa ja Annaa; Niiloa osittain -sentähden, että hän oli vanhin, pulska, vaaleakutrinen nuori herra, -joka paljon muistutti isäänsä, osittain sentähden, että hän jo -nuorena oli joutunut valtion palvelukseen, ja Märta rouva ennusti -hänelle varmuudella loistavaa tulevaisuutta. - -Senjälkeen seurasi Anna, Hogenskild Bielken puoliso. Tämä oli -ystävällinen ja lempeä ja oli usein puhunut köyhien puolesta -ankaralle äidilleen, auttaen heitä omilla varoillaankin, minkä voi. - -Kun hän nyt ensi kerran naimisensa jälkeen vieraili rakkaassa -Hörningsholmassa, vallitsi siellä sekä hänen että Niilo herran tähden -suurempi vapaus kuin tavallisesti. - -Nuoret saivat estämättä huvitella miten halusivat; kävelymatkoja -tehtiin, palloa lyötiin ja rengasta heitettiin, toiset viihtyivät -paremmin lehtokujissa käyskennellen tai lehtimajoissa levähdellen, ja -kaikilla oli vapaus kuljeskella miten tahtoivat. - -Nuori ritari Eerik Stenbock, joka oli seurannut kreivi Brahea, oli -vihdoinkin saanut tilaisuuden lähestyä Magdaleena Sturea. "Minun -täytyy saada puhua kanssasi kahdenkesken", kuiskasi hän. - -"Mahdotonta!" sanoi tyttö kääntyen hänestä pois. "Jos sinä -- jos -sinä ollenkaan pidät minusta, niin mene alas itäiseen lehtokujaan; -kymmenen minuutin kuluttua tapaamme toisemme siellä lehtimajassa; jos -et tule, olemme nähneet toisemme viimeisen kerran..." Hän oli poissa. - -"Mikä sinua vaivaa, Magdaleena, sinä näytät niin levottomalta?" kysyi -joku läsnäolijoista. - -"Minä olen istunut koko päivän työni ääressä, ja veri on noussut -päähäni. Nyt teen kävelymatkan, se parantaa, sanoo perhelääkärimme." - -"Seuraanko ehkä sinua?" - -"Älä, äläkä sano mitään, se saattaisi rakkaan äitini levottomaksi..." - -Alussa hän kulki hitain askelin, sitten yhä nopeammin, ja tultuaan -lehtokujaan hän juoksi minkä jaksoi. - -Ajatteleppa, että kymmenen minuuttia jo olisi kulunut eikä hän saisi -enää koskaan nähdä häntä! Se olisi enemmän kuin hän, lapsi raukka, -voisi kestää. - -Milloinkaan ei matka ollut tuntunut hänestä niin pitkältä. - -Ja sitten hän kovasti pelkäsi, että joku tapaisi hänet! - -"Vihdoinkin! Tuossa on lehtimaja!" Hän riensi sisään. - -Siellä seisoi Eerik. - -Magdaleena tuli kovin hämilleen. - -Hän oli ehkä juossut liian kovaa; nyt tuntui siltä, kuin henkeä -salpaisi. - -"Magdaleena!" sanoi Eerik. - -Ei koskaan hänen nimensä ollut kaikunut niin kauniilta. Hän koetti -nostaa silmänsä Eerikkiin. - -"Mitä tahdot, Eerik?" - -"Sitä vielä kysyt?" - -"Mistä sen tietäisin...". Hänen poskiaan poltti; ehkäpä Eerik tiesi, -että hän valehteli! - -"Anna minulle kätesi!" - -Epäillen hän teki sen. - -Hyväillen tarttui Eerik siihen. "Katso nyt minuun!" - -"Luuletko, että olen unohtanut miltä näytät", vastasi tyttö hämillään -naurahtaen. - -"En, mutta tahdon nähdä, ilmaisevatko ehkä silmäsi sydämesi -salaisuuden." - -"Oh!" Hän tahtoi vetää kätensä pois. - -"Ei, nyt et pääse minusta; äsken tulleiden nuorien ritarien joukossa -on yksi, joka ylvästelee sillä, että kaunis Magdaleena Sture katsoo -häntä suopein silmin." - -"Voi semmoista rohkeutta! Kuka hän on, Eerik? Sano hänen nimensä!" - -"Tahdotko, että minä taistelen hänen kanssaan?" - -"Et sinä, mutta joku toinen." - -"Mutta jos minä kernaasti antaisin henkeni sinun tähtesi." - -"Sen sanon sinulle, Eerik, että sitä et saa tehdä. Minä en pidä -verenvuodatuksesta." - -"Se ansainnee toki rangaistuksen?" - -"Hirveän rangaistuksen!" - -"Jos hän ei ole voittanut sinun vastarakkauttasi." - -"Minä vakuutan sinulle, Eerik, etten minä välitä mitään heistä, -paitsi..." - -"Paitsi kenestä? Kas, siinä oli sittenkin jotain!" - -"Voi Eerik, nyt sinä olet oikein ilkeä. Minä sanon sinulle, että -jos he menisivät matkoihinsa kaikki tyynni, en minä siitä vähääkään -välittäisi." - -"Tahdotko, että minäkin lähden?" - -"Sinäkö, eihän se liene tarpeellista." - -"Mutta ajatteleppa nyt, että minä olisin tuo rohkea ritari, joka -luulottelee, että Magdaleena Sture ei ele hänestä välinpitämätön -ja joka ansaitsee hirveän rangaistuksen, niinkuin olet sanonut. -No hyvä!" hän veti miekkansa tupestaan ja ojensi sen tytölle itse -langeten polvilleen. "Rankaise nyt minua ansioni mukaan." - -Tyttö heitti miekan pois. "Ilkeä Eerik, kuinka niin voit peljättää -minua." - -"Minä odotan tuomiotani." - -"Nouse heti siitä!" - -"En ennenkuin olet tuomiosi langettanut." - -"Mitä tahdot minun sanomaan?" kysyi hän tuskaisesti ja hämillään. - -"Että tahdot rangaista minua." - -"Rakas Eerik, enhän minä tiennyt, että se olit sinä." - -"Olisiko tuomiosi silloin tullut toisenlaiseksi?" - -"En uskalla enää olla kauempaa." Taas hän tahtoi vetäytyä irti -Eerikistä. - -Mutta tämä pidätti häntä. "Minä olen lukenut sydämesi salaisuuden", -sanoi hän, "salli minun vuorostani sanoa sinulle, että rakastan sinua -enemmän kuin mitään muuta, ja että niin on ollut niin kauan kuin -muistan ja on oleva niin kauan kuin elän." - -"Mutta äiti hyvä sanoo, että minä olen vain lapsi", sanoi Magdaleena -hämillään. - -"Sano minulle, että rakastat minua, se on ainoa, mitä haluan tietää." - -Hän epäröi. "En voi, Eerik!" - -Tämä sulki hänet syliinsä. "Sano minun jäljestäni: Eerik, minä -rakastan sinua!" - -"Mi... ei, mitä äiti siitä sanoisi!" - -"Magdaleena!" kuului ääni kaukaa. - -"Oi taivas, laske minut, laske!" - -"En laske, vaikka he tulisivat joka ainoa." - -"Rakas Eerik, minä lemmin sinua!" kuiskasi Magdaleena. - -Eerik suuteli sanat hänen huuliltaan, ja tyttö lensi tiehensä. Eerik -lähti kiireesti jäljestä. - -Lehtokujan keskipalkoilla hän näki Anna Bielken; Magdaleena oli -kietonut kätensä tämän kaulaan ja ilmaissut rakkautensa. - -Kun nuori herra oli saavuttanut molemmat sisaret, huudahti hän -vuorostaan: - -"Onnitelkaa minua, serkkuni; Magdaleena on antanut minulle sydämensä." - -"Teillä on ollut liian kiire pyytämään sitä", vastasi Anna rouva. -"Magdaleena on vain 15-vuotias." - -"Minä odotan kaksi, kolme, viisikin vuotta, enempää ei toki -pyydettäne." - -"Ajatelkaa myöskin, että olette serkuksia." - -"Entäs Kustaa Vaasa?" - -"Te ette tunne meidän ankaraa äitirouvaamme." - -"Eihän hänellä toki ole sydäntä erottaa meitä, ja minä puolestani -vannon: Magdaleena tai ei kukaan!" - -"Rakas sisar", kuiskasi tyttö itkien, "etkö tahtoisi puhua asiasta -äidille." - -"Sen teen kyllä, kun se aika tulee; kiiruhda nyt kotiin, hän on jo -kysellyt sinua." - -Magdaleena pyyhki silmänsä ja poskensa ja kiirehti joutuisasti -linnaan. - -Anna rouva ja Eerik herra kävelivät kauan ja keskustelivat. - -"Ei liene vaikeata saada isämme suostumusta", sanoi edellinen; -"hän ei voi koskaan kieltää meiltä mitään. Mutta Märta rouva pitää -avioliittoa kahden niin läheisen sukulaisen kesken mitä suurimpana -syntinä, ja häntä, pelkään minä, ei ole helppo taivuttaa." - -"Eikö sittenkään, jos saan kuninkaan puoltolauseen?" - -"Se parantanee asiaa hyvin vähän; minun neuvoni on, että odotatte -sopivaa aikaa." - -Nuoren herran täytyi lopulta luvata mukautua tähän sekä olla -sanoillaan tai katseillaan ilmaisematta sitä liekkiä, joka uhkasi -polttaa hänet, kuten hän sanoi. - -Luokaamme nyt vähän tarkempi silmäys tämän suuren ja mahtavan perheen -oloihin. - -Svante Sture oli aikakautensa rikkaimpia herroja. Se seikka, että -hän oli Kustaa Vaasan lanko, saattoi tuskin hänen arvoansa lisätä; -Sture-nimen maine oli tahraton ja eli vielä kansan keskuudessa niin -suuressa arvossa, että Eerikin sen suhteen yhä kasvava pelko ei -suinkaan ollut aiheeton. - -Talon vieraanvaraisuus oli sen rikkauden ja arvon mukainen. - -Tervehdyskäynnit kestivät siellä useinkin viikkoja, kuukausiakin. - -Samanmieliset tunsivat tarvetta keskustella toistensa kanssa, ja -kun vaivalloiset, useinkin raivaamattomat tiet ja pitkät matkat -herraskartanoiden välillä tekivät matkustuksen kaikkea muuta kuin -mukavaksi, pidettiin parempana kokoontua joukolla sellaiseen -paikkaan, missä häiritsemättä saatiin tuumia asioista. - -Etenkin herättivät kuninkaan aikeet tähän aikaan paljon uteliaisuutta. - -Yleisenä keskustelualueena oli Juhana herttuan tottelemattomuus, -hän kun ei piitannut mitään veljensä käskyistä. Jättäisikö kuningas -asian tähän, vai puhkeaisiko tuo salainen, mutta kaikille hyvin tuttu -veljesviha nyt ilmituleen? - -Entäs Kaarle herttua, kummalle puolelle hän asettuisi?... Toisinaan -hän käyskenteli hiljaa ja varovasti, tähystellen viisailla silmillään -ympärillensä, toisinaan hän otti osaa hurjiin leikkeihin; hänessä -oli toimintakykyä ja lannistumatonta rohkeutta, mutta hän ei pitänyt -ensinkään Eerikistä eikä Juhanasta; hän näytti aikovan käydä omaa -tietänsä. - -Ja herrat Hörningsholmassa keskustelivat kuninkaallisten veljesten -elämänvaiheista, mutta kukaan ei voinut aavistaa niitä semmoisiksi, -jommoisiksi ne sitten muodostuivat. - -Oli itsestään selvää, että niin hyvin Sturen perheessä kuin hänen -ystäviensä ja omaistensa kesken vertailtiin entisiä ja nykyisiä -oloja toisiinsa. Kustaa Vaasan kuoleman jälkeen oli tuo kansalle -iäkäs nimi käynyt vieläkin sointuisammaksi. Eerikin tuhlailevaa -elintapaa ja hänen kruunauksensa ylellisyyttä moitittiin yleiseen, -jopa kuiskailtiin siitäkin, että loistavassa kunnossa olevasta -valtiorahastosta oli käytetty paljon muihinkin tarkoituksiin kuin -valtakunnan hyväksi. - -Mutta hyväsydäminen ja tunnollinen Svante Sture torjui aina semmoiset -syytökset. Hän oli vannonut uskollisuudenvalansa kuninkaalle, sanoi -hän, ja tahtoi uhrata henkensä ja verensä hänen ja isänmaan puolesta, -jos niin vaadittaisiin. - -Vieläpä hän usein saattoi lisätä: "Olen omaan asemaani täysin -tyytyväinen. Minun hartiani ovat liian heikot hallituskuormaa -kantamaan, ja minä tiedän, että Niilo, rakas vanhin poikani, -ajattelee samoin kuin minäkin." - -Ennenkuin menemme edemmä, täytyy meidän vähäsen puhua hänestä. - -Niilo Sturen tuttavuutta kannattaa kyllä tehdä. - -Kustaa Vaasan historian viime ajoilta tunnemme hänen nuoren -rakkautensa Ceciliaan. - -Tämäkin rakasti häntä, mutta Niilo matkusti pois ja Cecilia teki -uusia tuttavuuksia; sitten tulivat sisaren häät, oleskelu Vadstenassa -ja hänen häväistyksensä, josta tuli hyvin kiitollinen juorun aihe. - -Mutta Niilo Sturea se kohtasi kuin salaman isku kirkkaalta taivaalta. - -Hän rakasti Ceciliaa enemmän kuin mitään muuta maailmassa ja ennen -kaikkea hän luotti häneen. - -Hänelle olivat uskollisuus ja rakkaus sama asia, toista ei voinut -olla ilman toista. - -Hänen oma äitinsä kertoi hänelle aivan peittelemättä mitä oli -tapahtunut. - -Märta rouva oli jo ennen mietiskellyt, eiköhän avioliitto -serkusten kesken liene synti; nyt hän oli täysin vakautunut tuossa -mielipiteessään ja samalla hän kiitti Jumalaa, että hänen Niilonsa -oli "päässyt vapaaksi", sekä vannoi pyhän valan, ettei hänen -suvussaan saisi semmoista milloinkaan tapahtua. - -Kesti kauan, ennenkuin Niilo herra toipui tuosta huumaavasta iskusta. - -Hänen surunsa oli yhtä syvällistä kuin hänen rakkautensakin oli -ollut, ja ainoastaan yhtämittainen työskentely voi antaa hänelle -viihdytystä; unohtaa hän ei voinut. - -Hän tahtoi kaikin voimin riistää Cecilian kuvan sydämestään, ja hänen -äitinsä auttoi häntä tässä suhteessa tavalla, joka vain teki tuskat -tuimemmiksi. - -Kaikissa kirjeissään puhui Märta rouva siitä, että "prinsessa -lohduttautuu", tai että on "niin ilkeitä juttuja liikkeellä hänestä, -etten voi niitä kertoakaan", ja muita semmoisia. - -Niilo palasi samaan aikaan kuin kuningas Kustaa kuoli; hänen -aikomuksensa oli siirtyä ulkomaille, ja hän matkusti kotiin -saadakseen isänsä suostumuksen siihen. - -Mutta tämä rukoili ja pyysi häntä, ettei hän jättäisi isänmaatansa. -Olihan jokaisen Ruotsin miehen velvollisuus pyhittää sille kaikki -voimansa. - -"Jos olet lemmenasioissasi pettynyt, rakas poikani", sanoi hurskas -isä, "niin tapahtuuhan semmoista hyvin usein ja kuitenkin voi -tulla onnelliseksi, hyvin onnelliseksi", lisäsi hän tukehuttaen -huokauksensa. - -Isän elämänvaiheet kuvastuivat elävästi pojan mieleen; voisiko hän -nyt saattaa vanhemmillensa surua sentähden, että itse kärsi. - -"Minä jään", sanoi hän. - -Silloin saapui kiireellinen viesti kuningas Eerikiltä, että Niilo -herran tuli hänen lähettiläänänsä matkustaa Englantiin jatkamaan -keskusteluja kuningatar Elisabetin kanssa. - -"Kuinka minä voisin onnistua, kun Juhana herttua ja Niilo -Gyllenstjerna, tuo terävä valtiomies, eivät ole onnistuneet", väitti -hän. - -Kreivi Svantekin myönsi, että se oli joutava yritys. - -Mutta milloinpa ei herättäisi äidin ylpeyttä se seikka, että hänen -poikansa tulee huomatuksi? - -Märta rouva arveli, että se, mikä ei ollut onnistunut valtakunnan -korkeimmille, varmaankin onnistuu hänen rakkaalle Niilolleen, ja hän -pyysi ja rukoili, että poika ottaisi vastaan tuon kunniakkaan toimen. - -"Se hyvä puoli asiassa on, että pääset taas ulkomaille", myönsi isä. - -Niilo matkusti Tukholmaan saamaan kuninkaan määräyksiä ja sieltä -suoraa päätä Elfsborgiin, jossa laivat odottivat. - -Hän oli iloinen siitä, ettei ollut nähnyt Ceciliaa eikä kuullut -mitään juoruja hänestä; uusissa olosuhteissa hän ehkä pian unohtuisi. - -Mahdotonta, Cecilian kuva oli kuin poltettu hänen sydämeensä. - -Oikullisen naisen voittaminen oli yhtä mahdoton tehtävä Niilolle kuin -kenelle muulle tahansa, ja hän valmistautui jo paluumatkalle, kun sai -kirjeessä Märta rouvalta tietää, että Cecilia vihdoinkin oli saanut -kosijan. - -Badenin rajakreivi oli jo pyytänyt hänen kättänsä ja saanut -suosiollisen vastauksen. - -"Mitä minä hänestä huolin", kirjoitti Märta rouva, "mutta sinun -tähtesi ilahuttaa minua, että hän joutuu maasta pois, jotta sinä -pääset näkemästä häntä ja kuulemasta puhuttavan hänestä." - -"Onkohan mahdollista, että hän jo on voinut rakastua toiseen?" sanoi -Niilo itsekseen. "Tämä on jo kolmas." - -Mutta kaikenmoisilla verukkeilla hän siirsi lähtöänsä tuonnemmaksi, -kunnes kuningatar lopuksi antoi varmasti kieltävän vastauksen. - -Suureksi kummastuksekseen sai Niilo tähän aikaan kiihkeän ja hehkuvan -kirjeen Cecilialta. Tämä kirjoitti, ettei koskaan ollut unhottanut -ensi lempeänsä ja että tuli olemaan kuolemaansa asti uskollinen -sille. Salaisten voimain kautta oli hän saanut tietää, että Niilon -sydän yhä vielä kuului hänelle, ja sentähden hän toivoi, että Niilo -palajaisi pyytämään hänen jalkojensa juuressa anteeksi sitä rikosta, -ettei jo kauan sitten ollut tuota hänelle tunnustanut. - -Mikä hävyttömyys!... Niilo tuskin uskoi silmiänsä; tuollaisenko -kirjeen hänen Ceciliansa voisi kirjoittaa! Ei, se ei ollut enää hänen -lempensä esine, vaan langennut, kurja nainen! - -Hän tuli kyllä kohtelemaan häntä hänen ansionsa mukaan. - -Pian senjälkeen hän palasi Ruotsiin ja Tukholmaan, antoi kuninkaalle -kertomuksen toiminnastaan ja kiiruhti Hörningsholmaan. - -Siellä hänet otettiin avosylin vastaan, ja hän taisteli -miehuullisesti voittaakseen "heikkoutensa", jota hänen nyt itsekin -täytyi kirota. - - * * * * * - -Mutta palatkaamme kertomukseemme. - -Syyskuu oli puolillaan. Lempeät, suloiset syyspäivät houkuttelivat -ulkoilmaan, ja liiteleväin perhosten tavoin kuljeksivat nuoret -Hörningsholman puistossa ja puutarhoissa, sillaikaa kuin vanhemmat -etenkin herra Pietari Brahen tultua jatkoivat neuvottelujaan ja -keskustelujaan. - -Suuri hälinä nousi, kun sanansaattaja vaahtoisella hevosella -karahutti pihaan ja toi kiireellisen kirjeen kreivi Svantelle. - -Sen oli kuningas itse armollisesti ja omakätisesti kirjoittanut; hän -sanoi suurine seurueineen tahtovansa vierailla Hörningsholmassa, -ja he olivat jo nousseet laivoihin, kun sanansaattaja lähetettiin -maanteitse. - -Nyt sai Märta rouva tilaisuuden näyttää kykyänsä; Hörningsholmaan -mahtui kyllä paljon vieraita, mutta kukaan ei tiennyt, kuinka monta -kuninkaalla oli mukanaan, ja talo oli ennestään melkein täynnä. - -Mutta nyt ei auttanut; lähimmät sukulaiset ja ystävät siirrettiin -lähitaloihin, tyttäret ja muu nuoriso pantiin toimimaan kukin -alallansa, mutta kukaan ei ruvennut lähtöhommiin, se vain olisi -loukannut isäntäväkeä. - -Isäntä ja hänen miehiset vieraansa tähystelivät innokkaasti merelle -päin nähdäkseen, milloin laivat lähenivät, ja tornissa oltiin aina -vahdissa. - -Vastaanotto oli saatava niin juhlalliseksi, kuin niukka aika suinkin -myönsi, ja siinä saatiin kyllä havaita, että Märta rouvalla oli -erinomainen kyky niin hyvin panemaan kaikki voimat toimintaan kuin -myöskin saamaan ne toimimaan niin, että siitä jotakin syntyi. - -Aivan kuin taikavoimalla valmistui vihreitä kunniaportteja ja -kukkasköynnöksiä porttien ja ovien yläpuolelle, ja kaikkialla -loistivat Eerikin nimikirjaimet punaisista, valkoisista, sinisistä -tai keltaisista kukista kiedottuina. - -Itse valvoi Märta rouva näitä ulkohommia, mutta hänen monilukuiset -palvelijattarensa saivat kyllä huomata, että hän piti huolta myöskin -sisäaskareista. - -Jo toisena päivänä oli kaikki valmista juhlalliseen vastaanottoon, -mutta vieläkään ei aluksia näkynyt. - -Svante kreivi arveli, että heitä luultavasti oli kohdannut -vastatuuli, mutta Märta rouva tuumaili, ettei heidän pitäisi -odotuttaman itseänsä, kun hän kerran oli niin paljon vaivaa nähnyt. - -Hörningsholma on Södermanlannissa erään Itämeren lahdelman -rannalla. Se on rakennettu korkeille perustuksille ja komeasti, on -nelikerroksinen, vahvat tornit nurkissa. - -Neljäntenä päivänä ilmoitti pitkäveteinen torven toitotus eräästä -tornista, että kaleerit olivat näkyvissä. - -Tästä nousi yleinen hälinä. - -Mutta kaikki oli ennakolta valmiina. - -Kanuunat olivat jo ladatut, ja kaksi miestä kiiruhti kunkin luo -ampuakseen merkin saatuansa tervehdyslaukauksen. - -Kellotapulissa olivat soittajat valmiina. - -Kaikista lähiseudun mökeistä tulvaili kiireesti juhlapukuihinsa -pukeutunutta rahvasta, vihreät oksat kädessä. - -Eräs Märta rouvan uskotuista palvelijoista oli saanut käskyn antaa -heille merkin, milloin heidän tuli huutaa: - -"Eläköön kuningas!" - -Mutta voi sitä, joka ei kirkunat täyttä kurkkua! Hän joutui -tekemisiin armollisen rouvan kanssa. - -Nyt alkoivat kellot soida. - -"Hyvät herrat, rientäkäämme vastaanottamaan kuningasta", sanoi Svante -kreivi. - -Miehissä he lähtivät laiturille. - -Luotuaan vielä silmäyksen kuninkaalle varattuihin huoneisiin lähti -Märta rouvakin pää pystyssä, tyttäriensä, naissukulaistensa ja -ystäviensä sekä lukuisan juhlapukuisen palvelija joukon seuraamana -samoin alas laivasillalle. - -Ensi silmäyksellä hän huomasi, ettei oltukaan pantu paikalleen -mattoa, jolle kuninkaan piti astuman; silmät tulta iskien hän kääntyi -ja viittasi. - -Lähimmät palvelijat kiiruhtivat paikalle. - -Pari korvapuustia kajahti, ja kirvelevin poskin kiiruhtivat -palvelijat täyttämään mitä oli laiminlyöty. - -Itse hän määräsi, miten alustalaisten ja palvelusväen tuli sijoittua, -ja asettui sitten naisineen laiturin vasemmalle puolelle, kreivin ja -muiden herrojen seisoessa oikealla. - -Jo saattoi paljain silmin nähdä molemmat laivat, jotka myötätuuleen -lähenivät, eikä kestänyt kauan, ennenkuin voi ensimäisessä laivassa -tuntea kymmenkunnan herran ympäröimän kuninkaan. - -Toisessa kaleerissa näkyi vain naisia. - -"Jos hän aikoo tuoda jalkavaimonsa tänne, niin minä majoitan heidät -saunaan; linnaan he eivät saa tulla", sanoi Märta rouva jotenkin -kovalla äänellä. - -"Varokaa, rakas äiti, joku saattaa kuulla", kuiskasi Anna Bielke. - -Ei mitään vastausta. Märta rouva vain tähysteli jälkimäiseen laivaan. - -Nyt pamahtivat ensimäiset tervehdyslaukaukset. - -Kaikki hatut lensivät päästä. - -Kuningas vastasi tervehdykseen. - -"Se on prinsessa Cecilia", kuiskasi taas Anna. - -"Hänen rakastajattariensa joukossa... se sopiikin mainiosti!" - -"Äiti, äiti, te saatatte meidät kaikki onnettomuuteen!" - -"Ole levollinen, kyllä minä voin olla viekaskin, jos niin tarvitaan." - -Hän astui muutaman askeleen lähemmäksi. - -Ensimäinen laiva laski rantaan, ja kuningas nousi maalle. - -Taas paukkuivat kanuunat. - -Kellojen soitto kuului yhtämittaa. - -Kansa huusi täyttä kurkkua: - -"Eläköön Eerik neljästoista!" - -Valtakunnan etevimmät herrat ja aateliset kumartuivat maahan asti -ottaessaan vastaan korkeata vierasta. - -Aurinko oli korkealla taivaalla, ilma lämmin ja luonto pukeutunut -rikkaimpiin ja kirjavimpiin väreihinsä. - -Kuningas Eerik luuli luonnollisesti, että kaikki oli hänen -kunniaksensa. - -Hän olikin paraimmalla tuulellaan, hymyili ystävällisesti -kokoontuneelle kansalle, syleili isäntää ja nuorta Niilo herraa ja -pudisti muiden kättä lausuen jokaiselle muutamia ystävällisiä sanoja. - -Senjälkeen hän kääntyi Märta rouvaan syleillen häntäkin. - -"Oletteko minulle pahoillanne, kun tulen teille vaivaksi, Märta -rouva?" kysyi hän. - -"Mitä tekee rakastetuinta varten, sitä ei lue vaivaksi", vastasi -Märta rouva ivallisesti hymyillen ja syvään niiaten. - -Eerik otti kaiken täydeksi todeksi, eikä kukaan huomannut niitä -vaanielevia haukansilmiä, jotka aivan kuninkaan takana tyystin -tarkastelivat kaikkia läsnäolevia. - -"Sallikaa minun nyt tervehtiä tyttäriänne; rouva Anna Bielke on ainoa -heistä, jonka tunnen." - -"Jos teidän armonne suvaitsee: Sigrid, Magdaleena. Margareeta." - -Nuoret neitoset niiasivat syvään, sen mukaan kuin heidät esitettiin -kuninkaalle. - -"Kaikkien pyhimysten nimessä, kauneus näyttää majailevan teidän -perheessänne!" - -Varsinkin Magdaleena veti hänen huomiotansa puoleensa. "Jalo -neiti, sallikaa minun katsoa kirkkaisiin silmiinne", sanoi hän -mielistelevästi pitäen kiinni hänen kädestään. - -Punastuen neito nosti silmänsä, joissa kuvastui säälinpyynnön ilme. - -Eerik sitävastoin luuli huomaavansa niissä herääviä taipumuksia, ja -sentähden hän pudisti kovasti hänen pientä kättänsä, ennenkuin laski -sen irti. - -Täällä oli useitakin tervehdittäviä, ja nyt laski toinenkin laiva -laituriin. - -Silloin kaikui hopealta helähtävä nauru, ja kevyenä kuin lintu -hypähti Cecilia laiturille; mutta siihen hän pysähtyi suorana ja -jäykkänä odottaen tulevansa arvonsa mukaan vastaanotetuksi. - -Svante kreivi kiiruhti esiin lausumaan hänet tervetulleeksi ja -osoittamaan hänelle kunnioitustansa. - -Cecilia näytti hajamieliseltä, ja hänen katseensa harhailivat -ylt'ympäri. - -Silloin hän näki Niilo herran ja punastui kovin. - -Samassa tervehti Märta rouva häntä. Tervehdys oli Cecilian puolelta -hyvin hätäinen; kiireellisesti hän sanoi: "Niinkuin näette, en minä -tule yksin; mutta omalle varalleni on minulla mukanani ainoastaan -kaksi palvelijatarta. Kuningas ja Elisabet saavat vastata muista." - -Se oli Märta rouvan sisarentytär, joka rohkeni puhutella häntä näin. -Ankara rouva seisoi äänettömänä ja tuijotti ihmetellen kaunista -prinsessaa. - -Mutta tämä ei enää välittänyt hänestä, vaan kääntyi ritariin. - -"Tiedättekö ehkä, serkkuseni, että olen tullut tänne teidän -tähtenne", sanoi hän armollisesti. - -Tämä vain kumarsi. - -"Niin, älkää nyt kuvitelko mitään mielessänne; minä tahdon kuulla -uutisia Englannista ja sallin puolestani teidän miellytellä itseäni -niin kauan kuin rakastettu herra veljeni suvaitsee viipyä täällä." - -"Valtiokanslerilla on paljon parempi kertomiskyky kuin minulla." - -"Jättäkää se minun arvosteltavakseni; kas niin, tarjotkaa nyt -käsivartenne." - -Niilo totteli, ja Cecilia seurasi heti kuninkaan seuruetta muista -välittämättä. - -Hetkisen kuluttua hän kuiskasi kiihkoisesti: "Niilo!" - -"Prinsessa!" - -"Etkö tahdo sanoa minua Ceciliaksi?" - -"En." - -"Sitten olet vielä vihainen minulle?" - -"Minä surkuttelen teitä." - -"Oi, jospa tietäisit, mitä minä olen kärsinyt!" - -"Kärsimykset puhdistavat." - -"Miksi et vastannut kirjeeseeni?" - -"Alamaisesti onnittelemallako teitä rajakreivin kanssa aikomanne -avioliiton johdosta?" - -"Ai, sinä olet mustasukkainen!" huudahti Cecilia nauraen hämillään. -"Sitä parempi!" - -Tällä välin oli Märta rouva kuiskannut tyttärellensä: "Juokse heidän -jälkeensä, Anna! Ikuisen autuutensa tähden täytyy Niilon päästä -vapautumaan hänestä." - -Anna rouva totteli. - -"Suvaitsetteko, prinsessa, että osoitan teille huoneenne?" kysyi hän -lempeästi. - -"Tehkää niin!" Vastaväitteitä tekemättä hän irtautui Niilon -käsivarresta tarttuakseen Annaan ja seuratakseen häntä. - -Elisabet näytti olevan pahalla tuulella, mutta tervehti kohteliaasti -"rakasta tätirouvaansa", sanoen tarvitsevansa ainoastaan yhden -huoneen; kun vain toinen oli siinä lähellä "Kaarinaa ja pikku -Virginiaa varten". - -"Eivätkö he kuulu palvelijoihin?" kysyi tuima rouva. - -"Mitä te ajattelettekaan! Siitä kuningas olisi pahoillansa!" - -Nuori prinsessa tarttui serkkunsa Margareetan käsivarteen, ja he -kiiruhtivat pois. - -"Hänen jalkavaimonsa luullakseni", jupisi Märta rouva. - -"Lapsihan tuo on, rakas äiti", lausui Sigrid. - -"Kyllä hän kasvaa. Toimita sinä heille huone parhaasi mukaan; minä en -voi nähdä heitä." - -Märta rouva poikkesi yksin erääseen toiseen lehtokujaan; hänen piti -koota ajatuksiansa. - -Kaarina seisoi siinä ihmetellen ja hämillään. Hänen mieleensä ei -juolahtanut, ettei kukaan osoittanut hänelle mitään huomaavaisuutta; -hän kuului kuninkaan seurueeseen. - -Sigridin viittauksesta hän tarttui pikku Virginiaa käteen ja seurasi -hienoa neitiä, joka aivan oikein osoitti heille huoneen Elisabetin -kamarin vieressä. - -Kun Märta rouva palasi linnaan, ajatteli hän poikaansa. Saisiko -tuo Cecilia hänet taas valtoihinsa... ottaisiko Niilo puolisokseen -toisen jalkavaimon ja oman serkkunsa... sehän olisi kaksinkertainen -häväistys. - -Keskellä lehtokujaa hän kohtasi keski-ikäisen miehen, joka kumarsi -hänelle kunnioittavasti. - -"Jalo rouva Märta Sture", sanoi hän. - -"Joka voi kerskailla tahraamattomasta nimestään", vastasi hän -ylpeästi; "kaikki korkea-arvoiset eivät voi sitä." - -"Ei Ruotsissa olekkaan korkeampaa nimeä, joka olisi saanut enemmän -kannatusta kuin jalo Sturen nimi." - -"Sen aika on jo mennyt." - -"Mutta se voi palautua; ei aatelistolla eikä kansalla ole mitään sitä -vastaan." - -Märta rouva silmäili miestä; hän havaitsi hänen katseessaan jotakin, -joka ei miellyttänyt häntä, ja kysyi sentähden tuimasti: "Mikä on -nimenne?" - -"Yrjö Pietarinpoika, kuninkaan prokuraattori." Hän kumarsi vieläkin -kerran. - -"Vai niin", sanoi rouva pitkäveteisesti. "No, sitten tiedätte -myöskin, ettei kukaan voi syyttää ketään perheeni jäsentä siitä, -että hän olisi ollut osoittamatta sitä kunnioitusta, johon olemme -velvolliset laillista kuningastamme kohtaan." - -He olivat saapuneet rappusien luo, mies kumarsi taaskin -kunnioittavasti ja käveli sitten miettiväisenä pitkät ajat ulkona. - -Märta rouvalla oli päivällishuolensa, mitä hän välitti Yrjö -Pietarinpojasta! - -Ja kuulkaa, kuulkaa! Ruokasalista kuului iloisia ääniä. Kuningas -nauroi ja laski leikkiä, hän oli paraimmalla tuulellaan ja sanoi -tahtovansa tänään heittää mielestään kaikki synkät ajatukset sekä -nauttia vain ystävyydestä, ihanuudesta ja hyvin katetusta pöydästä. - -Varsinkin oli hän puuhassa talon nuorien tyttärien kanssa. -Hän kertoi heille ilottomasta nuoruudestaan, unelmistaan ja -tulevaisuudentoiveistaan. - -Magdaleenalle hän puhui etupäässä siitä, miten hän rakasti soitantoa -ja laulua ja miten hän halusi saada itselleen morsiamen, joka -ymmärtäisi ja rakastaisi häntä. - -Märta rouva näki sen ja myhäili mielessään, mutta hän näki myöskin -Yrjö Pietarinpojan hiipivän ylt'ympäri herättääkseen kuninkaan -huomiota. - -Vihdoin oli tämä saapunut niin lähelle, että saattoi kuiskata jotakin -hänen korvaansa. - -Kuningas vavahti ja kääntyi. - -"Pois täältä!" huudahti hän ankarasti. "Täällä ei ole sinulla eikä -sinun kaltaisillasi mitään tekemistä." - -"Sanansaattaja Suomesta." - -"Ota se vastaan ja anna minun olla rauhassa." - -Säälien katseli moni Eerikkiä tällä hetkellä, ja hän sanoi: - -"Minä soitan ja laulan teille; luuttuni on varmaankin matkassa, se on -mukanani kaikkialla." - -Kohta senjälkeen hän sanoi kreivi Svantelle: - -"Totta on, että olen tullut puhumaan teidän ja muiden hyväin herrain -ja valtakunnan miesten kanssa maan asioista, mutta ne jätän ainakin -huomiseksi; tänään tahdon ainoastaan nauttia elämästä... hyvien -ystävien keskuudessa ja nähdessäni ympärilläni niin paljon nuoruutta -ja kauneutta." - -Samassa hän katsoi ihastuneena Magdaleenaa, jonka isä itsekseen -tuumaili, tulisikohan tytöstä kerran Ruotsin kuningatar. - -Kun runsas päivällinen oli syöty, jatkettiin leikkipuheita ja pakinaa -koko päivä. - -Märta rouva unohti pian kaikki närkästyksensä; hän oli yhtä -tarkkanäköinen kuin miehensäkin, ja jos nyt kävisi niinkuin hän -uneksi, niin kylläpä Yrjö Pietarinpoika ja muu "roskajoukko", jota -hänen nyt oli pakko ottaa vastaan taloonsa, saisi laputtaa tiehensä -ja lähteä muille markkinoille. Hän kyllä heille kyydin antaisi. - -Me emme saa unohtaa Ceciliaa. - -Hän oli nuori, kaunis, loistava ja yleisen ihailun esineenä. Hänellä -näytti tänään olevan yksi tarkoitusperä, jonka hän oli päättänyt -saavuttaa ja jonka tähden hän ei säästänyt keinoja, vaan teki kaikki -voitavansa ihastuttaakseen ja tenhotakseen. - -Sekä vanhemmat että nuoremmat ritarit hyörivät hänen ympärillään, ja -kaikille hän hymyili ja lausui ystävällisiä mairitteluja. - -Hän oli kuin kynttilä, jonka ympärillä perhoset leijailevat; kaikki -palasivat siipirikkoina, kaikki paitsi Niilo Sture. - -Turhaan koetti Cecilia vetää häntäkin puoleensa; hän pysyi tyynenä ja -kylmänä. Hän ei väistänyt tuon ihanan tenhottaren läheisyyttä, mutta -tämän taikavoima ja veikistelyt eivät näyttäneet vaikuttavan häneen -mitään. - -Iloista seurustelua jatkui yöhön asti. Sitten meni kuningas -huoneisiinsa. Siellä hän kohtasi Yrjö Pietarinpojan, mutta käski -hänen läsnäolijain suureksi huviksi mennä tiehensä. - -Suosikki totteli, mutta vannoi sydämessään kostoa, tuhatkertaista -kostoa. - -"Mikä tästä tulee lopuksi?" kysyi Märta rouva mieheltään. - -"Näyttää siltä, kuin kuninkaalliset sisarukset tahtoisivat naida -meidän perheestämme", vastasi Svante hymyillen. "Ei Niilo mene -naimisiin Cecilian kanssa." - -"Mutta ehkäpä hän rakastaa häntä." - -"Cecilia se on rakastunut; Niilo halveksii häntä, siitä olen varma." - -Juuri kun Niilo Sture oli menemäisillään huoneeseensa, pistettiin -hänen käteensä pergamenttiliuska. - -Siinä oli sana: "Parvekkeella." - -Hän tiesi, keneltä se oli, ja kiiruhti sinne. - -Cecilia odotti häntä. - -"On totta", virkkoi tämä kiihkeästi, "että Badenin rajakreivi on -pyytänyt kättäni, mutta minä en rakasta ketään muuta kuin sinua, ja -minä tiedän, minä tunnen, ettet sinä koskaan voi temmata sydäntäsi -minulta." - -Niilo katsoi häneen. Cecilia oli puoleksi riisuutuneena, -viehättävämpänä kuin milloinkaan ennen, mutta Niilo vastasi kylmästi -ja tyynesti: - -"Niin, Cecilia, minä olen rakastanut sinua rajattomasti ja rakastan -ehkä vieläkin, mutta minä pidän kunniastani sittenkin enemmän, ja -meidän sukuumme ei ole koskaan otettu vastaan häväistyä naista." - -Cecilia huudahti. Vihan tuli leimusi hänen silmissään. - -"Nyt olen tullut parannetuksi hullumaisesta rakkaudestani", läähätti -hän, "mutta voi teitä, tämä on tuleva teille kalliiksi!" - -Hän läksi. Niilo pysähtyi siihen hetkiseksi ja tuijotti tähtitaivaan -kirkkauteen. Ehkäpä hän huomasi, että tämä hetki oli turmiollinen -eikä voinut jäädä seurauksitta. - -Jo samana yönä hän kertoi vanhemmillensa mitä oli tehnyt; ääneti he -kuuntelivat häntä, mutta Märta rouva laski kätensä ylpeästi hänen -olalleen sanoen: - -"Niilomme on menetellyt oikein. Kukaan Cecilian tapainen ei saa tulla -meidän sukuumme." - -Seuraavana päivänä oli ankaran rouvan pää mahdollisesti vielä enemmän -kenossa kuin ennen. Olipa hän melkein heittänyt senkin toiveensa, -että Magdaleena tulisi kuningattareksi. - -Hän piti kyllä varmana, että Cecilia tulee kostamaan, mutta vielä -oli tuo ylpeä neiti tätirouvansa vallassa, eikä tämä ajatellut hevin -hellittää oikeuksistaan. - -Palvelijaansa kautta hän oli saanut tietää, että Cecilia neiti -edellisenä iltana oli tullut makuukamariinsa hyvin kiihottuneessa -mielentilassa, oli heittäytynyt vuoteellensa ja saanut ankaria -väristyskohtauksia; suurella vaivalla he olivat saaneet hänet levolle. - -Kotiapteekista oli tuotu rohtoja ja hajusuolaa. Sääliväisenä -perheenemäntänä katsoi hän velvollisuudekseen ottaa selvää korkean -vieraansa terveydentilasta ja lähti sentähden suoraa päätä -prinsessain huoneisiin. Mutta jo ovella hän kohtasi palvelijattaren, -joka sanoi, että prinsessa makasi. - -"Eikö neiti ota vastaan vuoteessaankin?" kysyi Märta rouva -pistävästi. "Ilmoita minut!" - -Mutta kun hän kohta senjälkeen kuuli prinsessan sanovan: "Sano sille -vanhalle viurulle, että makaan päästäkseni näkemästä häntä", löi -hän oven kiinni jälkeensä niin että kaikui. Samassa kuului hänen -korviinsa iloisia lapsen ääniä, olihan siellä yksi jalkavaimo ja -toisen tytär. Semmoisia kirottuja olentoja oleskeli hänen talossaan, -ja hänen täytyi kärsiä sitä. - -Hänen sydämensä kuohui harmista. Mitä niillä oli tekeillä, ja mitä he -rohkenivat nauraa? - -Hän aukaisi oven ja astui sisään. - -Seitsenvuotias Virginia ei ollut vielä puettu, hän makasi matolla ja -kieriskeli nauraen sinne-tänne huomaamatta sisääntulijaa. - -Kaarinan tuli tänään pukea päällensä uusi puku, jonka kuningas oli -antanut hänelle. Siihen kuului keltaisesta silkkidamastista tehty -alushame, jonka hän oli vastikään saanut päällensä ja jota hän -hypisteli ihastuksissaan kääntyen milloin sinne, milloin tänne; -huudahdellen lapsellisesta mielihyvästä hän kävi tahi oikeammin -sipsutteli takaperin, kunnes huomaamattaan astui Märta rouvan -varpaalle. - -Tämä huudahti, ja Kaarina sai kelpo korvapuustin, josta Virginia -täyttä kurkkua kirkumaan. Yhtäkkiä oli huone täynnä palvelijoita; -siinä tunkeiltiin ja kyseltiin, mitä oli tapahtunut. - -Tapansa mukaan seisoi Märta rouva jäykkänä ja selkä kenossa, enemmän -tuomarin kuin syyllisen näköisenä. - -Kaarina oli heittäytynyt pitkälleen Virginian viereen; hän puhutteli -lasta tyynnytellen ja hyväillen, ja kun tämä sitten nousi, sanoi hän, -ettei mitään ollut tapahtunut, he vain olivat leikkineet ja Virginia -oli kirkunut ilosta. - -Neiti Elisabet oli kuullut melun omaan huoneeseensa ja tuli myöskin -siihen. Nähdessään Kaarinan hän huudahti: - -"Koko poski on turvoksissa, joku on lyönyt sinua!" - -"Se on hammassäryn tähden", vastasi tyttö. "Minä pyydän, ettei kukaan -huoli siitä sen enempää, ei se haittaa mitään." - -Hän katsoi rukoillen ensin talon rouvaan, sitten muihin -läsnäolijoihin. - -Kun molemmat tytöt sitten olivat kahden, sanoi Kaarina Virginialle: - -"Lupaathan olla puhumatta asiasta mitään?" - -"Mutta näinhän minä, että hän löi sinua." - -"Ei se tehnyt mitään, enkä minä tahdo, että hänelle tulisi mitään -harmia minun tähteni." - -Sitten hän hautoi ahkerasti poskeansa kylmällä vedellä ja jatkoi -senjälkeen pukeutumistaan. - -Koko aamupäivän oli Märta rouva innokkaasti taloushommissaan; -aamuisista seikkailuistaan hän ei puhunut kenellekään. - -Melkein väkivallalla oli Yrjö Pietarinpoika lopultakin tunkeutunut -kuninkaan luo; tämä sanoi nukkuneensa hyvin eikä tahtovansa mitään -Jobin postia. - -"Täällä on tärkeitä kirjeitä Suomesta." - -"Veljeni kosimisestako? Minä toivotan hänelle onnea." - -"Vieläkö sittenkin, jos hän aikoisi tehdä Suomen itsenäiseksi ja sen -lisäksi tulla Puolan kuninkaaksi?" - -"Kautta Pyhän Eerikin, sitä hän ei uskalla!" - -Kuningas hypähti sängystään. - -"Hän uskaltanee vastedes vieläkin enemmän." - -"Todistukset, anna minulle todistukset!" - -"Tässä on kirje Henrik Hornilta ja Herman Flemingiltä. Molemmat ovat -yksimielisiä siitä, että herttuan liittoutuminen Puolan kanssa on -tähdätty Ruotsia vastaan; verinen veljessota on puhkeamassa." - -"Sitten lähetän urhoolliset mieheni petturia vangitsemaan. Teczin on -luvannut toimittaa Puolan kruunun käsiini Sigismundin jälkeen, ja -palkinnoksi tästä olen luvannut hänelle Cecilian; Juhana ei ennätä -ennen minua." - -"Ellei hän vaan ole jo ennättänyt." - -"Onko hän jo nainut?" - -"Ainakaan emme ehtine sitä estämään." - -"Voi tuota valkeata tukkaa, aina näen sen Ruotsin kruunun alla! Minä -en voi kärsiä valkeita hiuksia, ja semmoiset on Niilo Sturellakin." - -"Prinsessa Ceciliaa ne miellyttävät paremmin." - -"Jumal'avita, luuletko, että hän?... Hm! Suloinen Susannamme -vaihtelee usein armastelijoita." - -"Kerran on hänelläkin täysi tosi mielessä, vaihteen vuoksi." - -"Kehenkään Stureen hän ei saa rakastua, sen tahdon sanoa hänelle." - -"He ovat kyllä kaikki mielin-kielin, mutta ahdistappa heitä." - -"Oletko kuullut jotakin?" - -"Ruotsin kruunu ei ole niin vakavalla perustalla, että he olisivat -ehtineet unhottaa vanhat muistonsa ja toiveensa." - -"Se on totta, se on totta... jos voisin ottaa heiltä hengen kaikilta -yhdellä iskulla, niin tekisin sen... luuletko, etten huomaa kateutta, -petollisuutta ja juonia kaikissa heidän toimissaan, mutta minä olen -liian viisas heille, minua he eivät petä." - -"Kuinka kauan kuninkaani aikoo viipyä täällä?" - -"Minä lähden jo tänään; tähdistä ehkä saan selityksen, mitä minun on -odottaminen Juhanalta. Oi, että kuningasta niin kovasti koetellaan!" - -"Käskenkö panemaan laivat lähtökuntoon?" - -"Tee niin; me lähdemme iltapäivällä. Odotahan, mutta silloin tulee -pimeä! Onko nyt kuutamoa?" - -"Ei, nyt on loppukuu." - -"Sitten lähdemmekin heti aamiaisen jälkeen. Myrskyääkö?" - -"On aivan tyyni." - -"Niinkuin sanottu, heti aamiaisen jälkeen." - -Kun kuningas vähän myöhemmin tapasi herrat, kertoi hän heille -uutisensa Suomesta, ja kaikki olivat yksimielisiä siitä, että -Juhana oli menetellyt petollisesti veljeänsä, kuningasta vastaan, -ja päätettiin heti komentaa osasto liiviläisiä estämään herttuaa -palaamasta Suomeen. - -Kun tämä valtiota koskeva asia oli ratkaistu, käytiin pöytään, -mutta jonkinlainen mielien painostus vaivasi läsnäolijoita; ajatus -sisällisen sodan syttymisestä, jos Juhanan onnistuisi nostattaa -aseisiin suomalaiset, ja mahdollisuus, että niin hyvin Tanska kuin -Venäjäkin käyttäisivät tilaisuutta sameassa vedessä kalastamiseen, -tuntui varsin uhkaavalta eikä sopinut ensinkään siihen rattoisaan -leikinlaskuun, jommoista vieraspidoissa tarvitaan. - -Tänään eivät kuninkaan silmät enää tähystelleet nuoruutta ja -kauneutta; elämän vakavuus oli tunkeutunut häneen. Ne ajatukset, -joita hän tähän asti oli hautonut aivoissaan, tulivat nyt esiintymään -teoissa ja toimissa; nyt hän tuli saamaan todellisuudessakin eikä -vain unelmissaan masentaa vihatun veljensä. - -Sellainen oli hänen tarkoitusperänsä, mutta hänessä tuntui jotakin -herpaantumista, josta hän turhaan koetti päästä; rauhoittuakseen -tarvitsi hänen saada muidenkin suusta kuulla, että herttua oli -petturi, että yhteinen perimys oli onnettomuus valtakunnalle ja että -sitä pitäisi vielä enemmän rajoitettaman. - -Kuningas Eerik ei tällä hetkellä ajatellut, että herrat puhuivat -omaan pussiinsa, toivoivat aatelisvallan lisääntymistä. Hän uneksi -ainoastaan kuningasvallan vahvistamista. - -Näin he pettivät toisiaan, ja seuraukset tulivat kyllä aikoinaan -esiin. - -Heti aamiaisen jälkeen lähdettiin. Cecilia neiti oli syönyt aamiaista -omassa huoneessaan ja senjälkeen naisineen jäähyväisiä sanomatta -lähtenyt laivaan. - -Sen kannelle valmistettiin vuode, ja siinä hän makasi jo kun kuningas -seurueineen tuli laivaansa. - -"Onko prinsessa sairas?" kysyivät kaikki. - -"On, mutta jokainen, joka tahtoo, saa tulla sanomaan hänelle -jäähyväisensä." - -"Onpa se koko piru keksimään", mutisi Märta rouva antaen salaisia -määräyksiään tyttärillensä. - -Eerik katseli näytelmää hymysuin, mutta sitten hänen silmänsä -kohtasivat Elisabetin, joka kiiruhti laivaan sanottuansa lyhyesti -jäähyväiset Märta rouvalle. - -Hän lähetti kutsumaan Kaarinan luokseen. - -"Onko sinulla ollut hauskaa, pienoiseni?" - -"On!" Hän katsoi kirkkailla sinisilmillään kiitollisesti ja -ihastuneena kuninkaaseen. - -Mutta Eerikin katse synkistyi. "Onko joku lyönyt, sinua?" kysyi hän -vihasta vavisten. - -"Minulla on ollut hammassärkyä", vastasi Kaarina melkein arasti. - -"Voi sitä, joka kädellänsä koskee sinuun!" Kaarina tarttui kuninkaan -käteen ja suuteli sitä. "Heti kun tulemme kotiin, menet sinä -lintuhuoneeseen, jossa me tapaamme toisemme ja sinä saat kertoa -kaikki, mitä sinulle on tällä matkalla tapahtunut." - -"Sen teen mielelläni." - -"Saat kertoa kenestä pidät ja kenestä et." - -"Minä pidän kaikista." - -"Se osoittaa, miten vähän tunnet maailmaa." - -"Minähän olen hyvin oppimaton." - -"Niin, pienoiseni, mutta sen voi auttaa." - -Herrojen jäähyväiset prinsessalle olivat suoritetut, nyt tuli naisten -vuoro. Mutta Märta rouva tyttärineen ja vieraineen teki vain syvän -kumarruksen liehutellen sitten valkeita käsiliinojaan. Laiva lähti -rannasta, eikä kukaan huomannut, miten harmin puna nousi prinsessan -poskille; hän oli tahtonut nöyryyttää heidät kaikki, mutta nainen, -yhtä viisas kuin hän itsekin, oli voittanut hänet. - -Kuningas Eerik viittasi jäähyväisensä, tuuli täytti purjeet, pian -olivat laivat näkymättömissä, ja kuninkaallinen käynti, joka alussa -oli synnyttänyt niin ylpeitä toiveita, oli kohta jo kuin unelmana. - -Myrskyn tavoin oli se käynyt yli Hörningsholman ja saanut paljon -häiriöitä aikaan. - -Niilo herra käyskenteli useita päiviä synkkänä ja harvapuheisena. - -"Ethän katune, että puhuit suusi puhtaaksi?" kysyi äiti. "En, mutta -pelkään seurauksia, en itse puolestani, vaan teidän kaikkien tähden." - -"Voitko _sinä_ paremmin välttää vaaroja?" - -"Hm, soturin kohtalo on melkein ennakolta määrätty." - -"Ajatteletko, että annat ampua itsesi kuoliaaksi?" - -"Kyllä niin käy rukoilemattakin." - -Märta rouva oli muutamia silmänräpäyksiä ääneti. "Ja sinulla on -sydäntä sanoa..." Ääni tyrehtyi kurkkuun. - -"Olettehan te viisas nainen?" - -"Ihmisellä voi olla sydän, vaikka se ei riipu ulkopuolella. Ei sinun -tarvitse panna itseäsi maalitauluksi." - -"Muut voivat tehdä sen." - -"Tarkoitatko ehkä?..." Äiti katsoi levottomasti poikaansa. - -"Että jätämme sen asian Herran haltuun." - -"Tietysti, mutta joka tapauksessa..." - -"Tahdotko sinä sanoa sanasi Hänen neuvonpiteissään?" - -Kreivi Svanten huolet olivat toista laatua, mutta silti yhtä vakavia. -Kuningas oli jäähyväishetkellä sanonut hänelle, että hänen täytyi -olla valmiina matkustamaan Suomeen muutamien viikkojen kuluttua ja -ottamaan vastaan kuvernöörin viran Liivinmaassa sekä valvomaan, ettei -herttua tehnyt mitään hullutuksia. - -Kun hän tunsi kuninkaan epäilevän luonteen ja hyvin tiesi, että -Yrjö Pietarinpoika oli hänen salainen vihollisensa, sekä ajatteli, -mitä nämä molemmat vaikuttimet yhteisesti saisivat aikaan, pusertui -hänen rinnastaan raskaita huokauksia. Hän oli jo muutaman vuoden -yli viidenkymmenen sekä luonteeltaan hellä ja tunteellinen; -useita kertoja oli hän ottanut osaa taisteluihin sekä maalla että -merellä, mutta se oli aina tapahtunut velvollisuudentunteesta -eikä sodanhimosta. Hän rakasti rauhallista kotiansa, puolisoansa, -poikiansa ja tyttäriänsä sekä maataloustoimia. - -Koko Sture-suvussa vallitsi se yhteinen usko, että jos he eivät -istuneet peräsimessä, piti heidän kuitenkin olla mukana ohjaamassa. - -Svante kreivi ei ollut mikään voimakas luonne; hän taipui -olosuhteiden mukaan, missä hänellä ei ollut mitään varmaa -mielipidettä, ja hän olisi helposti joutunut taitavan ja tunnottoman -puoluemiehen uhriksi. - -Nyt saattoi matka Suomeen hänen mielensä levottomaksi. Hän ei saisi -viettää joulua omaistensa seurassa. Totta kyllä, että hän tuolla -kaukana tuli maaherrana saman kunnioituksen esineeksi kuin kuningas -itse, mutta vastuunalaisuus oli paljon suurempi, koska hän oli -riippuvainen muiden mielivallasta. - -Ja sitten sota kahden veljeksen välillä. Saisiko hän vielä ehkä -toimekseen ottaa Juhanan hengiltä? Sitä hän ei voisi ja hän toivoi, -ettei Eerik sitä vaatisikaan. - -Hänen harmaantuva päänsä kävi näissä suruisissa mietteissä yhä -enemmän kumaraan. Silloin avattiin äkkiä ovi. - -"Eerik Stenbock! Tervetuloa!" - -"Häiritsenkö?" - -"Etpä suinkaan. Etkö ollut mukana seurassa eilen?" - -"Olin hetkisen; sitten lähdin pois." - -"Miksi niin?" - -"En voinut nähdä..." - -"Nähdä?... Mitä?" - -"Kuningasta... Magdaleenaa..." - -"Hm, kuinka niin?" - -"Nyt on kuningas rakastunut häneen." - -"Se on mahdollista." - -"Jalkavaimokuningas, lupauksensa rikkoja!..." - -"Vaiti, hullu poika, seinilläkin on joskus korvat, ja puheesi voimme -saada maksaa hengellämme molemmat." - -"Minä toivon kuolemaa." - -"Suonet toki minun sentään elää." - -"Jospa saisin kuolla teidän puolestanne!" - -"Mutta sano ensin mitä tämä merkitsee." - -"Minä... minä lemmin Magdaleenaa!" - -"Vai niin, entä hän?" - -"Hänkin rakastaa minua!" - -"Mistä ajasta alkaen?" - -"Eilis-aamusta..." - -"Oikeinpa tuoretta; tietääkö hänen äitinsä?" - -"Ei... minä tulin tänne sitä varten, että..." - -"Eikö ole ketään uskottua?" - -"Rouva Anna Bielke." - -"Se minun olisi pitänyt arvatakkin." - -"Kaikki hätääkärsivät kääntyvät hänen puoleensa", huudahti Eerik -Stenbock kiihkeästi. - -"Luulen sen. Mutta kuulehan nyt, Magdaleena on vielä lapsi, naiminen -ei voi moneen vuoteen tulla kysymykseen." - -"Niin sanoi Anna rouvakin." - -"No, sitten voit luottaa minuun. Kuningas kosiskelee sekä Englannissa -että Skotlannissa. Sen, mitä hän täällä näki, on hän jo aikaa sitten -unohtanut; vaikeampana esteenä on sukulaisuutemme." - -"Anna rouva sanoi..." - -"Annappas kuulla, mitä hänen älynsä on keksinyt." - -"Hän arveli, ettei Märta rouva koskaan suostuisi." - -"Se riippuu siitä..." - -"Oi rakas sukulaiseni, annatte minulle elämäni takaisin, jos..." - -"Poika, poika, pitääköhän nyt hullaantua yhdestä kauniista -silmäparista! Kuinka vanha olet?" - -"Kahdeksantoista." - -"Sen voi kuullakin; ei siitä tule valmista viiteen vuoteen." - -"Niin sanoi Anna rouvakin." - -"No, hänhän näyttää tehneen minut tässä aivan tarpeettomaksi, mutta -yksi valtti on minulla sittenkin!" - -"Yksi valtti?" - -"Se on samantekevä, kuule nyt, mitä minä tahdon. Sinä ilmoitat -Magdaleenalle mitä olemme keskustelleet." - -"Tänä päivänä!" - -"Anna rouvan läsnäollessa." - -"Vai niin." Se tuli hieman pitkäveteisesti. "Mitään kahdenkeskisiä -keskusteluja ei saa tästälähin tulla kysymykseen teidän kesken." - -Nuorukaisen pää painui suruisena alas. "Sen sijaan lupaan minä -toimittaa asiat sille tolalle, että minun viiden vuoden perästä -sallitaan yhdistää teidän kätenne ja siunata liittonne." - -"Toinen isäni ja hyväntekijäni, kuinka voisin kiittää teitä niinkuin -tahtoisin ja niinkuin minun tulisi?" - -Svante herra syleili nuorukaista. "Tekemällä hänet onnelliseksi", -vastasi hän. - -Mutta jalo herra oli tehnyt pienen virheen laskuissaan; ankara rouva -oli taipumaton. - -"Se on Jumalan lakia ja kirkkoa vastaan", sanoi hän; "minä en koskaan -suostu siihen." - -"Mutta Kustaa kuningas?" - -"Eikö arkkipiispa selittänyt, että hänen avioliittonsa ei ollut -Jumalalle otollinen, ja tokkohan nuorella leskellä on juuri -iloisimmat päivät?" - -"Siinä oli niin suuri ikäerotus. Mutta voisikohan erottaa kahta -nuorta ihmistä, jotka ovat samassa yhteiskunnallisessa asemassa ja -rakastavat toisiaan." - -"Meidän pitää ennen kaikkea totella Jumalan tahtoa." - -"Minä puhun arkkipiispan kanssa." - -"Mutta vastauksen pitää olla kirjallinen; minä kirjoitan itse -kysymyksen niin, ettei jää mitään epäilyksiä." - -"Eerik tulee edelleenkin käymään perheessämme..." - -"Enpä tiedä, onko..." - -"Se on jo päätetty; minä olen luvannut sen hänelle", vastasi kreivi, -ja sillä oli asia ratkaistu. - -"Sinä pikku naimavälittäjä", sanoi hän sitten suudellen Anna rouvaa -otsalle. "Sano Eerikille ja Magdaleenalle, että heidän asiansa on -minun huostassani, mutta että heillä pitää olla kärsivällisyyttä." - - - - -7. - -ENSIMÄINEN YHTEENTÖRMÄYS. - - -Se pilvetön taivas, joka kirkkaana hymyili nuorelle herttuaparille -heti kun he olivat saapuneet Turkuun, vetäytyi pian pilveen. Rahvaan -ihastelu muuttuu helposti "ristiinnaulitsemiseksi"; kaikki riippuu -johtajista, jotka kyllä silloin olivat Juhanalle suosiolliset, mutta -joiden sijaan pian voi tulla Eerikin puoluelaisia, etenkin jos näillä -oli enemmän rahaa. - -Kaikella on hintansa, eikä uskollisuus vallanpitäjiä kohtaan ole -koskaan ollut korkeassa arvossa. Jos etenkin kurjuus ja nälkä ovat -olleet vallitsemassa, on moni Esau myynyt vakaumuksensa halvasta -hernekeitosta. - -Tähän aikaan oli Suomessa vielä enemmän kuin Ruotsissa ihmisen -olemassaolo niin kovasti sidottuna kaikenmoisiin puutteisiin, että -jokainen, joka kuului varsinaiseen rahvaaseen, oli miltei jalkoihin -poljetun ruohonkorren arvoinen. Nelijalkainen luontokappale oli -useinkin korkeammassa hinnassa kuin kaksijalkaiset, jotka kelpasivat -ainoastaan "kanuunan ruuaksi" tai joita käytettiin samalla tavoin -kuin koneita nykyaikaan. - -Tylsänä ja välinpitämättömänä istui talonpoika takan ääressä -savustuneessa pirtissään, vaimon keittäessä lientä kaarnasta, -sammalista ja sienistä, onnellisena jos hänellä oli siihen lisätä -jokunen sipuli ja hyppysellinen suolaa, sekä suuren lapsijoukon -nälkäisenä ja ahnaana riidellessä vellistä. Kuinka paljon -olisivatkaan vanhemmat voittaneet, jos olisivat voineet vaihtaa -lapsiparvensa lampaaseen, porsaaseen tai vaikkapa kanaan. Älkää -sanoko, että he olivat kovasydämisiä tai että äidinrakkaus ei olisi -sitä myöntänyt. Kahdeksan kymmenestä näki sikiönsä kuolevan nälkään; -jos olisi löytynyt joku, joka olisi tahtonut ottaa lapsiraukat -huolenpitonsa alaisiksi, niin he eivät koskaan olisi voineet tulla -huonompaan hoivaan kuin kotona. Mutta voi, mihin he olivat joutuneet, -siinä he saivat olla, nähdä nälkää ja elää, jos se oli mahdollista, -tai kuolla nälkään, jos muu ei auttanut. - -Kellä oli pahainen hevoskoni, hän valjasti sen auran eteen, kun maa -oli kynnettävä. Jos juhtaa ei ollut, saivat isä tai äiti itse käydä -valjaisiin, toinen tavallisesti työnsi jäljestä; mutta sodan aikana -ei kannattanut kyntää, ja milloin Suomessa ei ollut sotaa? Maa sai -sentähden enimmäkseen olla viljelemättä. - -Kaupungeissa eivät asiat olleet paljon paremmin, mutta olivat ne -kuitenkin kermana tuossa sinervän happamessa maidossa. - -Mutta kun herrat joutuivat riitaan, silloin rahvaskin merkitsi -jotakin. Arvottomallakin oli silloin hintansa; se, joka enimmän -tarjosi, sai ostaa hänet puolelleen. - -Vielä oli Juhana herttua mahtavimpana. Se loisto ja komeus, joka -häntä ympäröitsi, oli ikäänkuin enteenä siitä, että täällä maailmassa -voidaan parempiakin päiviä nähdä. Sentähden se kimalteli kullalta -katsojain silmiin, siinä hurrattiin ja huudettiin. - -Ruotsista saapuneet tiedot osoittivat, että vanha lapsuudenaikainen -viha nyt puhkesi ilmiliekkiin, ja Juhana tiesi, että hän sai pelätä -kuninkaallisen veljensä puolelta mitä tahansa. Oli siis viisainta -turvata asemansa, sitä parempi kuta pikemmin. - -Myöskin hänen puolisonsa kehotti häntä tähän. Se vaikutus, jonka -Katariina heidän avioliittonsa alussa oli saavuttanut, säilyi hänellä -edelleenkin, ja Katariina Jagellotar oli ja pysyikin Juhanan ainoana -uskottuna. Mutta joskin Katariina seurasi miestänsä juonikkaan -ja verisen politiikan pimeihin eksytyssokkeloihin, täytyi tämän -puolestaan antaa hänelle vasta uhriksi lapsuutensa usko, se oppi, -jonka hänen isänsä äskettäin oli maahan tuonut. - -Miehuullinen esiintyminen ja vetoaminen aatelistoon ja papistoon -pidettiin välttämättöminä, ja kesämarkkinoilla, jolloin maapäivät -kokoontuivat Turkuun, herttua piti laajan suomenkielisen puheen, -jossa hän arastelematta teki ankaria valheellisia syytöksiä -kuningasta vastaan. Hän muka oli muun ohessa kosinut Katariinaa ja -saanut rukkaset, josta hän nyt oli suutuksissaan sekä tälle että -Juhana herttualle. Lisäksi ei Eerikillä ollut mitään oikeuksia -Liivinmaahan, joka kuului Puolan kuninkaalle. Hän oli kiihottanut -venäläisiä jotka luultavasti ensi vuonna tekevät verisen hyökkäyksen -Suomeen, ja sentähden, jatkoi herttua, "olen koettanut, saada -aikaan mahtavan liiton Puolan kanssa voidakseni auttaa onnetonta -isänmaatani. Kuningas Eerik", lisäsi hän "halveksii kokeneita herroja -ja pitää ympäristössään ainoastaan räätäli- ja nokipoikia". Sentähden -herttua pyysi, että kunnon suomalaiset antaisivat hänelle voimakasta -apuansa kuningas Eerikin vääryyksiä ja väkivaltaa vastaan. - -Suomalaisia ei yleensä helposti saada mielipidettään muuttamaan, -mutta Juhanan kaunis ja miehekäs ryhti sekä jalo ulkomuoto voitti -kaikki epäilykset, ja yksimielisesti suostuivat kaikki hänen -pyyntöönsä. Hänelle vannottiin uusi uskollisuudenvala ja tämä -vahvistettiin avonaisella kirjelmällä. Täten oli taisteluhansikas -heitetty. - -Tarpeellisiin varokeinoihin ryhdyttiin heti. - -Turun linnaa vahvistettiin, sotaväkeä ja elatustarpeita hankittiin, -Puolasta ja Preussista pyydettiin apua ja, kansaa kiihotettiin kaikin -tavoin Eerikkiä vastaan. - -Juoniakaan ei kammottu. - -Herttuan pienessä hovissa oli nuori hovijunkkari Eerik Sture eräs -Svante kreivin ja Märta rouvan nuorempia poikia. - -Hän oli hyvin kasvatettu ja miellyttävänmuotoinen, jonkatähden hän -olikin herttuattaren ja hänen naistensa suuressa suosiossa. Ei kukaan -ollut niin taitava pallonheitossa ei kukaan osannut tepasteluttaa -hevostaan niin hyvin kuin ritarillinen herra Eerik Sture. - -Hämärähetkinä takkavalkean ääressä, johon herttuatar tavallisesti -kokosi pienen hovinsa, hän kertoili heille Hörningsholmasta ja niistä -rikkaista muistoista, joita hänellä oli lapsuutensa ajoilta suuresta -siskopiiristään, ja mihin omat muistot eivät ulottuneet, siinä hän -kuvaili heille mitä oli isältään kuullut. - -Sture-nimeen on liittynyt paljon rakkautta ja romanttisuutta; -isänmaan kunniakkaimmat muistot ovat kietoutuneet siihen, ja kun -tapauksia kerrottiin, niinkuin nyt, lämmöllä ja innolla, joka on -nuoruudelle ominaista ja erittäinkin sopii sille, joka itse on -renkaana tuossa kunniakkaassa ketjussa, on melkein itsestään selvää, -että kuulijapiiri nautti niistä ihastuksella ja mielihyvällä. - -Matta ylpeän nimen ennen loistava tähti oli laskeumassa, ja sentähden -tuotti nyt surua ja alennusta se, mikä ennen oli tuottanut onnea ja -kohoamista. - -Herttuattaren naisien joukossa oli nuori puolalainen nimeltään -Leszinska. - -Päinvastoin kuin ympäristönsä oli hän tummaverinen, hänen silmänsä -olivat mustat ja säkenöivät, ja, hänen suustaan näkyi usein kaksi -valkeata helmiriviä, sillä kaunis Leszinska nauroi aina hyvin -tietäen, että se kaunisti häntä. - -Eerik Sture rakastui häneen melkein kohta. Hänelle hän kertoili, -hänelle hän lauloi, mutta lemmestään hän ei uskaltanut puhua. - -Mutta Eerik olikin vain 17-vuotias. - -Nauraen kertoi herttuatar puolisolleen tuosta pienestä lemmenjutusta, -jota leikittiin hänen silmiensä edessä. "Poika on rakastunut hupsu", -sanoi hän, "mutta siitä on ehkä hyötyä meille." - -"Millä tavalla?" - -"Ei sitä edeltäpäin tiedä; pitää ottaa tilaisuudesta vaarin." - -"Sinä olet viisas kaikissa asioissa, Katariina." - -"Uskontoni vaikuttaa sen." - -"Niinpä alan luulla." - -"Sentähden tahtoisin, että sinäkin tunnustaisit sitä." - -"Mutta ajatteleppa, isäni!" - -"Hän on kyllä jo tullut toiseen mielipiteeseen." - -"Jospa sen uskoisin." - -"Siitä tulet kyllä vakuutetuksi, kuta enemmän opit uskomaan minua." - -"Minä tahtoisin olla vahva niinkuin sinä." - -"Minun väkevyyteni on minun uskoni." - -Ahkerasti tehtiin tähän aikaan työtä linnan vahvistamiseksi. Sota oli -puhkeamassa, ja nuori Eerik olisi heti matkustanut kotiin, jollei -tuollaista vahvaa magneettia olisi ollut häntä pidättämässä. - -Eräänä päivänä tuli Leszinska hyvin kiihottuneena herttuattaren luo. - -"Ruotsista on tullut matkustaja tuoden kirjeen herra Eerik Sturelle", -sanoi hän. - -"Tiedätkö keneltä?" - -"Hänen isältään, sanoo kirjeen tuoja." - -"Mitä hän pyytää?" - -"Saada tavata Eerik herraa." - -"Etkö voisi saada kirjettä käsiisi." - -"En tiedä, tokko..." - -"Käske kestitsemään kirjeen tuojaa hyvästi; sano, että Eerik herra ei -ole tavattavana, mutta että sinä pidät huolta siitä, että kirje tulee -hänen käsiinsä?" - -"Mutta kun Eerik herra saa tietää..." - -"Jätä se minun huolekseni." - -Hetkisen kuluttua Leszinska toi kirjeen herttuattarelle ja sai -ankaran käskyn olla puhumatta siitä mitään ei herra Eerikille eikä -kenellekään muulle. Mitä palvelijaan tuli, niin hänestä kyllä -pidettäisiin huolta. - -Kirje jätettiin herttualle, jota sen aukaiseminen ei ensinkään -arveluttanut. - -Se oli niinkuin arveltiinkin Svante herralta, joka hellästi -huolehtien pyysi poikaansa heti palaamaan isänmaahansa. "Jäämällä -sinne sinä vain panet alttiiksi henkesi, joka on vanhemmillesi ja -sisaruksillesi hyvin rakas", kirjoitti hän. "Tule siis heti." - -"Sture-nimellä on hyvä maine täällä Suomessa", sanoi herttua hetkisen -mietittyään. - -"Tarkoitus pyhittää keinot", sanoi herttuatar. "Mitähän vaaraa olisi -tällä nuorella miehellä tänne-jäämisestään?" - -"Ei mitään minun nähdäkseni." - -"Kirjeen pistämme kai piiloon?" - -"Niin, vastaiseksi." - -"Mutta entäs palvelija?" - -"Lähetetään rajan taakse." - -"Taikka jossakin jahdissa Ruotsiin. Jos hänet saadaan hyvin laivaan -tukkihumalassa, niin hän saa kotiin tultuaan tekaista minkälaisen -kertomuksen haluaa." - -"Mutta voiko Leszinskaan luottaa?" - -"Jos sanon hänelle, että tahdotaan erottaa Eerik hänestä, pitää hän -kyllä itse huolen rakastajastaan." - -"Onko poika sitäkin?" - -"Ei, eikä tulekkaan." - -Mutta tämän jälkeen Eerik sai monta ystävyyden osoitusta. Leszinska -loi häneen silmäyksiä, jotka saivat veren nousemaan päähän; hän -rakasti ensi kertaa, ajatukset kotimatkasta häipyivät pois, ja isänsä -kirjettä hän ei saanut. - -Ruotsista tuli uhkaavia uutisia. Yrjö Pietarinpoika oli vanginnut ja -saattanut syytteeseen useita Juhanan palvelijoita. Kidutuskeinojakin -oli käytetty heitä kuulusteltaessa, ja lopulta oli yksi heistä -tunnustanut, että "Juhana herttuan tarkoituksena oli syöstä Eerik -valtaistuimelta", sen hän oli itse kuullut herttuan suusta. - -Sitten saapui tieto, että säädyt olivat kutsutut kokoon ensi päiväksi -kesäkuuta. - -"Saahan nähdä", huudahti Juhana, "eikö hän ole tehnyt tätä -syyttääkseen minua, veljeänsä, kavalluksesta!" - -Niin olikin asianlaita. Juhana herttua tuomittiin "valtion -kavaltajana menettämään henkensä ja omaisuutensa, ellei kuningas -Eerik erityisestä suosiosta ja armosta tahtonut tässä suhteessa -armahtaa häntä". - -Saman tuomion saivat myöskin hänen Ruotsissa oleskelevat -palvelijansa; nämä vietiin Södermalmille ja mestattiin. - -Tämä synnytti suurta alakuloisuutta Turussa; tuntuipa melkein -kuin kuolemantuomio olisi uhkaavana väikkynyt kaupungin yllä, ja -tuskaisina odotettiin mitä seuraisi. - -Kauan ei tarvinnutkaan odottaa. - -Useita hyvinvarustettuja sotalaivoja saapui satamaan. Niitä seurasi -Hogenskild Bielke rauhanvälittäjänä. Antti Sigfridinpoika Rålamb ja -Jaakko Henrikinpoika Hästesko olivat sotavoiman päällikköinä. - -Pyydettiin päästä keskusteluihin herttuan kanssa ja siihen -suostuttiin heti. - -Juhana oli nähtävästi hätääntynyt, mutta hänen rinnallaan seisoi -Katariina ylevänä ja ylpeänä, katsoen kylmästi ja rohkeasti tulijoita -silmiin. - -Kaninkaan nimessä lupasi herra Hogenskild, että herttua, jos -hän vastustamatta antautuu, saa pitää henkensä, mutta joutuu -elinkaudekseen vankeuteen. - -Herttua kiitti tarjouksesta, mutta vastasi pitävänsä puolustautumisen -parempana. - -Pitempiin keskusteluihin hän ei ryhtynyt, lyhyesti ja päättävästi hän -lähetti luotansa lähettiläät. - -Mutta kun kaikki olivat poissa ja hän Katariinan kanssa kahden -suuressa linnansalissa, peitti hän kasvonsa käsillään ja puhkesi -epätoivoon. - -"Nyt olemme pakotetut luottamaan omiin voimiimme; suretko sitä?" -kysyi Katariina melkein nuhdellen. - -"Oi Katariina, minä en ole niin vahva kuin sinä, ja minusta näyttää -toivottomalta se taistelu, johon olemme antautuneet. Kuolema ja -perikato ovat tulossa." - -"Parempi niinkin kuin pelkurimaisesti väistyä." - -"Entä sinun ylpeät unelmasi?" - -"Mitä ovat tähtienselittäjät ennustaneet sinulle?" - -"Surua ja pilkkaa ja sitten kultainen kruunu." - -"Eikö tämä ole juuri niin?" - -"Voihan sen selittää kuolemaksikin ja..." - -"Epäilijä!... Heitä pelkosi, se ei ole arvosi mukaista, sanon minä!" - -"Sitten tahdon taistella, taistella epätoivon vimmalla viimeiseen -mieheen." - -"Taistella viisaana päällikkönä, joka kerran saa suuremman sotajoukon -johdettavakseen. Mahdottomia sinun ei pidä tekemän, ei paneman -alttiiksi kenenkään henkeä, mutta osoittaman, että olet taitava -päällikkö, jota kannattaa palvella." - -"Katariina, mistä sinä saat sanasi?" - -"Sydämestäni." - -"Niin pitää tapahtuman kuin sinä tahdot. Jos voitan, olet sinä koko -elämäni johtotähti, jos kaadun..." - -"Ei, Juhana", huudahti Katariina pontevasti; "sinä et kaadu, minäkin -olen tutkinut tähtiä." - -"Oletko? Milloin ja missä?" - -"Sen saat tietää toisella kertaa! Rohkeutta! Mutta nyt he tulevat -saamaan käskyjäsi." - -"Menetkö sinä pois?" - -"Menen, jotta ei näyttäisi siltä, kuin minä olisin toimiesi määrääjä." - -"Hän on oikeassa, tuhat kertaa oikeassa", jupisi Juhana katsoen -hänen jälkeensä, "mutta minä olen arka samoin kuin Eerik... meissä -on paljon yhtäläisyyttä. Hänkin voi olla urhoollinen, ja minä tahdon -näyttää, ettei hän ole minua miehuullisempi! Nyt toimeen, käyköön -syteen tai saveen!" - -Piiritys alkoi kohta senjälkeen, ja Juhana johti itse puolustusta; -hän osoitti siinä suurta urhoollisuutta ja hänen onnistuikin kahdesti -pakottaa hyökkääjät vetäytymään takaisin, mutta kolmas rynnäkkö, -joka tehtiin kaksi kuukautta ensimäisen jälkeen, oli niin ankara ja -äkkiarvaamaton, että kaikki vastustus oli turhaa. - -Apuväkeä oli toivottu, mutta sitä ei saapunut ennenkuin se jo oli -myöhäistä. - -Kuultuaan, että vihollinen oli tunkeutunut linnaan, oli herttua kuin -kivettynyt. Hän oli nyt siis julman veljensä vallassa. - -Samassa syöksyi Hogenskild Bielke usean herran seuraamana -vangitsemaan häntä; heidän joukossaan oli eräs Antti Niilonpoika -Sabelfana, joka vastikään oli tullut aateloiduksi. Paljastettu -väkipuukko kädessä hän juoksi antamaan herttualle kuoliniskua, -mutta Klaus Boye työnsi hänet takaisin pelastaen Juhanan, joka heti -antautui. - -Tämä tapahtui elokuun 12 p:nä 1563. - -Valmistukset Ruotsin-matkaa varten olivat jo tehdyt ja herttua -puolisoineen, palvelijoineen vietiin laivaan. - -Ennen piiritystä oli Katariina jo lähettänyt pois etevimmät naisensa; -häntä liikutti hyvin vähän se, että hän täten erotti kaksi lempivää -sydäntä. - -"Enkö koskaan enää saa nähdä häntä?" kysyi Eerik Sture syvästi -liikutettuna. - -"Kyllä, jos voitamme." - -Hänetkin vietiin vankina samaan laivaan, johon korkea herrasväkikin. - -Koko matkalla herttuatar pysyttäytyi puolisonsa likeisyydessä -koettaen rohkaista ja lohduttaa häntä. Mutta ensi kerran näytti -siltä, kuin hänen sanansa eivät olisi vaikuttaneet mitään herttuaan. -Äänettömänä ja toivottomana hän tuijotti eteensä; olipa kuin hän -olisi nähnyt pyövelin miekan riippuvan päänsä päällä. - -Aivan lähellä Vaxholmaa näytettiin herttuattarelle erästä laivaa; -siinä oli Yrjö Pietarinpoika ja muutamia muita kuninkaan kätyreitä. - -Herttuatar poistui heti kannelta mennen taakseen katsomatta hyttiinsä. - -Pian senjälkeen ankkuroitiin laiva, ja äsken mainitut nousivat siihen. - -Yrjö Pietarinpoika meni suoraa päätä herttuan luo ja rupesi häntä -herjaamaan; mutta tämä ei näyttänyt kuulevan eikä käsittävän mitään, -niin ankaran mielenliikutuksen vallassa hän oli. Vasta vähitellen hän -palasi tajuntaansa, mutta samalla heräsi hänessä myös oman arvonsa -tunteminen ja viha. - -"Minua ja minun asioitani tuomitsevat keisarit, kuninkaat ja -ruhtinaat, mutta et sinä, senkin papinkakara!" huudahti herttua -suuttuneena. - -"Te olette jo tuomittu", kirkui Yrjö, "ja olette nyt vankina -kuninkaan mielivallan alaisena. Kukaan ei voi teitä enää auttaa! Eikä -sitä kukaan koettanekkaan." - -Juhana kysyi, mihin häntä vietiin. - -"Gripsholmaan", kuului vastaus, "yhden ainoan palvelijan seuraamana." - -Senjälkeen käskettiin kaikkien siirtyä toiseen laivaan ja herttuaa -varten tuotiin kahleet. - -Nähdessään ne hän purskahti itkuun. "Tämän ovat muut saaneet aikaan! -Sanokaa suoraan, oletteko tulleet surmaamaan minua nyt heti vai -viivytelläänkö siinä toistaiseksi?" - -"Minä vain tottelen kuninkaani käskyjä ja pyydän hänen puolestaan -heti päästä ruhtinattaren puheille." - -Juhana katsoi häneen terävästi. "Tule", sanoi hän ja meni edellä -herttuattaren hyttiin. - -Yrjö kumarsi syvään ja selitti tulleensa kuninkaan valtuuttamana -esittämään hänelle kaksi ehtoa. Toinen oli se, että hän kaikkine -hovinaisineen saisi asianmukaisen ylläpidon jossakin kuninkaan -linnassa. Jos hän sitävastoin tahtoi seurata herttuata, sai hän -vankilaan ottaa mukaansa ainoastaan kaksi palvelijatarta. - -Katariina tarkasti häntä terävästi hänen puhuessaan; kun hän oli -lopettanut, veti hän kihlasormuksen sormestaan ja piti sitä hänen -silmiensä edessä sanoen: "Lukekaa!" - -"Ei muu kuin kuolema", luki Yrjö. "Se on minun päätökseni", vastasi -hän, mutta vaipui samassa tainnoksiin. - -Herttua nosti hänet itkien ylös. - -Aluksen viereen oli laskenut pursi; siihen täytyi ruhtinaallisen -parin siirtyä Yrjö Pietarinpojan anastaessa kaikki heidän kirstunsa -kalleuksineen, kirjeineen ja asiakirjoineen. Matka suunnattiin -Gripsholmaa kohden, mutta kun purren oli kuljettava Söderströmin -kautta, käskettiin herttuan istua kannella. Katariina seurasi häntä. - -Lukemattomia ihmisjoukkoja näkyi rannalla kaikkialla; oli levinnyt -huhu, että herttua oli murhattu ja joku toinen pantu kahleisiin hänen -sijaansa. - -Se seikka, että nyt nähtiin herttua todellakin ja hänen rinnallaan -kalpea ruhtinatar, joka elottomasti tuijotti eteensä, vaikutti -yhtä liikuttavasti. Mutta osanotto oli äänetön; olisipa ollut -vaarallistakin antaa sen puhjeta sanoiksi. - -Vielä kerran täytyi purren laskea laivan viereen, ja koko -kansanjoukon silmien edessä pantiin uudelleen tarkastus toimeen; -tällä kertaa tarkastettiin ruokatavarat, tavattiinpa myös muutamia -arkkuja, joissa oli koristuksia. Senjälkeen annettiin käsky matkan -jatkamiseen. - -Kun pursi sitten saapui Riddarholman selälle, näkyi Skinnarvikin -vuoren huipulla useita mestauslavoja ja pyöriä; onneton Juhana -Hästesko, herttuan uskollisin ystävä, ja hänen palvelijansa olivat -siellä naulittuina. - -Kyyneleet virtailivat Juhanan silmistä. "Uskolliset ystäväni!" -huudahti hän kääntyen pois tuosta surullisen kauheasta näystä. - -Matkaa jatkettiin senjälkeen yhtä menoa Gripsholmaan. - -Vankihuone oli ajan tavan mukaan hyvin varustettu ja maalattu, ja -siitä oli näköala kauniille Gripsholman lahdelle, mutta lattia oli -paksuista lankuista ja ikkunoissa oli vankat rautaristikot. - -Vangit saivat kirjoja, mustetta ja kyniä sekä yleensä kaikkea, mitä -tarvitsivat terveytensä säilyttämiseksi ja aikansa kuluttamiseksi. -Ruhtinatar sai luvan oleskella puutarhassa, kuitenkin valvonnan -alaisena, herttuan sitävastoin täytyi pysyä huoneessaan. - -Heidän vastaisesta kohtalostaan ei annettu minkäänlaisia selvityksiä. -Kuningas oli maan eteläosassa käymässä sotaa tanskalaisia vastaan, ja -kaikki riippui hänestä. - -Ensimäiseen kovaan iskuun näytti herttuatar menehtyneen, mutta -naissielussa on joustavuus, joka pitemmän vastoinkäymisen aikana -pikemmin vaikuttaa kiihottavasti kuin masentavasti, ja niin oli -Katariinankin laita. - -Juhanaa sen sijaan vaivasi toisinaan epätoivo, toisinaan hän taas -heittäytyi tylsään välinpitämättömyyteen. Katariina teki kaiken -voitavansa palauttaakseen hänen rohkeutensa. - -Vähitellen hän sai hänet kuuntelemaan sitä hengellistä lohdutusta, -jota hän antoi, ja lopulta ottamaan osaa hänen rukouksiinsakin. -Sillä välin täytyi Juhanan kertoa Katariinalle Eerikistä, vieläpä -pienimpiin yksityisseikkoihin saakka. Hän punnitsi kaikkia -mahdollisia seikkoja, jotka olivat heidän puolestaan ja heitä -vastaan, ja etenkin halusi hän tietää, mitä maailmassa tapahtui. - -Hän sai kyllä kirjoittaa, mutta kukapa rohkenisi antaa hänelle -tietoja tapahtumista? - -Se saattoi käydä laatuun ainoastaan käyttämällä juonia -- ja kultaa. - -Onneksi olivat hänen kallisarvoisimmat koristeensa olleet hänellä -pukimissaan, eikä Yrjö Pietarinpoika ollut uskaltanut ryhtyä -persoonalliseen tarkastukseen; näitä saattoi hän nyt käyttää avukseen. - -Palvelijattaret olivat helposti lahjotut; kumpaisellakin oli veli -ja sulhanen sodassa, ja Katariina sanoi heille, että he päällystön -kautta voisivat saada tietoja heistä. - -Itse hän kirjoitti kirjeet, joissa mainittiin, että he olivat -onnettoman herttuattaren palveluksessa Gripsholman linnassa. He -eivät tienneet mitä linnan ulkopuolella tapahtui, mutta he tahtoivat -kernaasti tietää, mitenkä heidän rakkaat omaisensa voivat; missä he -itse oleskelivat, se oli jo sanottu. - -Ei ollut paljon toivoa saada vastausta tällaiseen kirjeeseen; -kaikki riippui siitä, minkälaisiin käsiin se joutui, ja oliko -herttua Juhanalla, niinkuin hän itse väitti, todellakin ystäviä ja -puoluelaisia aatelistossa. - -Katariina oli jo heittänyt melkein kaiken toivon vastauksen -saamisesta, kun kaksi kuukautta senjälkeen annettiin hänelle suuri -kakku, jonka sisästä sitä halkaistaessa löytyi useita tiheästi -kirjoitettuja papereita ilman osoitetta ja allekirjoitusta. - -Katariina saattoi tuskin hillitä iloansa; hän sanoi -palvelijattarille, että hänen ensin täytyi yksin tavaella kirjeet, -sitten hän vasta tekisi heille selkoa niistä. - -Kun hän tuli sisälle herttuan luo, hämmästyi tämä niin hänen -ulkomuodostaan, että kysyi: "Mitä on tapahtunut?" - -Katariina laski paperit hänen käteensä, ja he lukivat. - -Niissä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan kertomus sodan vaiheista, -ilman liioittelua, mutta koko sen kauhistava todellisuus, Sodan syynä -oli, että Tanskan kuningas oli ottanut vaakunaansa kolme kruunua, -ja kun hän ei tahtonut luopua siitä, oli kuningas Eerik panettanut -sekä Tanskan että Norjan vaakunat sinettiinsä. Lisäksi olivat Ruotsin -lähettiläät, jotka olivat lähetetyt Eerikin puolesta kosimaan -Hesseniin, pidätetyt Kööpenhaminassa. - -Uskoteltiin, että laivasto sitten oli varustettu morsianta -noutamaan, mutta se kohtasikin Tanskan laivaston Bornholman luona. -Riitaisuuksista tervehdyslaukauksien suhteen syntyi taistelu, jossa -amiraali Jaakko Bagge anasti Tanskan amiraalilaivan ja kaksi muuta -alusta. Tämän johdosta palkitsi kuningas Eerik häntä juhlakulkueella, -jossa tanskalaiset vangit kuninkaan hovinarrin johtamina kulkivat -sidottuina ja päät paljaiksi ajeltuina. - -Vastaukseksi tähän tuli sodanjulistus Tanskasta ja Lyypekistä, jolta -Eerik oli kieltänyt kaupan Narvassa tahtoessaan siirtää Venäjän -kaupan Rääveliin. - -Tanskalaiset olivat alottaneet sodan piirittämällä Elfsborgin, jonka -he pian valloittivatkin, kun sitä huonosti puolustettiin. - -Kuningas Eerik oli senjälkeen hyökännyt Hallantiin ja piirittänyt -Halmstadia, mutta kuultuaan, että kuningas Fredrik II oli -lähestymässä, oli hän heti jättänyt leirin antamatta minkäänlaisia -määräyksiä, ja tanskalaiset olivat lyöneet Ruotsin joukot, jotka -peräytyessään olivat hajaantuneet. - -Siitä huolimatta oli kuningas kansalle toimittamassaan kirjelmässä -ilmoituttanut, että "sen rykmentin urhoollisuuden tähden, jonka hän -itse oli opettanut ja harjoittanut, tämä peräytyminen oli päättynyt -voittoon". - -Kirjeen kirjoittaja lisäsi: "Niin pian kuin jokin tappio kohtaa -kuninkaallisen majesteetin sotajoukkoa, on huhu siitä heti -tukahutettava, mutta vihollisista saavutettu voitto on heti -saatettava kaikkien tietoon." - -"Kaikki on nyt poltettuna, hävitettynä ja tuhottuna Sölvesborgiin -asti, ja" -- niin päättyi kertomus -- "me olemme paluumatkallamme -lähettäneet muutamia huoviosastoja polttamaan ja hävittämään molemmin -puolin sitä tietä, jota kuljemme." Siihen kirje päättyi. - -"Hän on mielipuoli!" virkkoi herttuatar kauhistuen. - -"Jos hän unohtaa meidät, niin asia menee itsestään", mutisi herttua -toiveiden hänessä taas herätessä. - -"Ja sitten, Juhana?" - -"Kostoa!" - - - - -8. - -KUNINGATARTA ETSITÄÄN. - - -Meidän on palaaminen useita kuukausia taaksepäin kertomuksessamme. - -Onnistumaton merimatka ei ollut säikähyttänyt Eerikkiä; nyt hän aikoi -Tanskan, Saksan ja Alamaiden kautta matkustaa Englantiin. - -Hänen ministerinsä saivat käskyn hankkia hänelle luvan siihen ja -keskustella panttivangeista hänen persoonansa turvaamiseksi, ja -valtakunnan aatelin piti saapuman Jönköpingiin seuratakseen häntä -rajalle. - -Samaan aikaan hän kirjoitti Gyllenstjernalle, että tämä koettaisi -lahjoa englantilaisen neuvoston lupaamalla heille eläkkeitä, ja jos -joku voisi poistaa päiviltä kuningattaren rakastetun, Leicesterin -herttuan, niin kuningas ei paljoksuisi 10,000 taaleria. - -Mutta vieläkin enemmän: hän käski Gyllenstjernan sanoa herttualle, -että Ruotsin kuningas omassa korkeassa persoonassaan tarjoutui -julkiseen taisteluun hänen kanssaan joko Skotlannissa tai Ranskassa. - -Vielä tähänkään ei tuo kuninkaallinen hupsu ollut tyytyväinen. Hän -kysyi neuvoston mielipidettä, eikö olisi syytä ryhtyä naimahommiin -myöskin muilla suunnilla. - -Omin päin hän lähetti erään uskottunsa Skotlantiin katsomaan, oliko -kuningatar Maria "niin herttainen kuin kaikki sanoivat", ja pian -senjälkeen täytyi Pietari Brahen matkustaa sinne häntä kosimaan. - -"Jos se tulisi tiedoksi Englannissa", tuumaili Eerik, "niin voisihan -sanoa sen olleen vain sitä varten, että Elisabet viimeinkin antaisi -suostumuksensa Ruotsin kuninkaalle." - -Kaiken tämän ohessa työskenteli Eerik ahkerasti ystävänsä ja -uskottunsa Yrjö Pietarinpojan kanssa. - -Ei liene niin huonoa hallitusta, ettei jotain hyvääkin olisi sen -aikana toimitettu, ja Eerikin hallituskauden alkupuolelta on -mainittava useita hyviä asetuksia. - -Rahvaan vapauttamiseksi matkusta jäin väkivaltaisuuksista -uudistettiin asetus kestikievareista eli majataloista, joissa -jokainen oli velvollinen maksamaan mitä oli tarvinnut. - -Katolilaisuuden monilukuisia juhlapäiviä vähennettiin ja monia -jumalanpalveluksessa niiltä ajoilta vielä säilyneitä juhlamenoja -poistettiin. - -Yrjö Pietarinpoika ei laiminlyönyt myöskään sitä, mikä oli hänen -hyörimisensä ja pyörimisensä tärkeimpänä päämääränä. - -Aateliston ja mahtavien masentaminen oli hänen ajatuksissaan -päivällä, unissaan yöllä. - -Heidän ylpeydestään ja röyhkeydestään, heidän vallanhimostaan, -heidän etuoikeuksien väärinkäyttämisestään ja siitä tunnottomasta -sydämettömyydestä, jolla he kohtelivat alustalaisiansa, sai Yrjö -rauhoitusta tunnolleen kostonhimossaan, jota hän ei voinut tyydyttää -vähemmällä kuin kokonaan masentamalla ja musertamalla heidät. - -Suurella taitavuudella hän oli tehnyt suunnitelmansa, johon Eerik -heti suostui. - -Erityinen korkein tuomioistuin, jota nimitettiin "kuninkaan -lautakunnaksi", perustettiin. - -Jäsenten luku siinä määrättiin kahdeksitoista; kuitenkin voitiin -tärkeissä tapauksissa kutsua siihen lisäjäseniksi aatelisia, -porvareja ja pappejakin. - -Varsinaisesti istui siinä kuninkaan valitsemia luottamusmiehiä. - -Kuninkaallisen lautakunnan piti joka kolmas vuosi kulkeman ympäri -suuremmissa kaupungeissa, etenkin suurien markkinain aikana, ja -tuomitseman "kuninkaan tuomioita". - -Tämä oikeusistuin sai pian, samoin kuin tähtikamari Englannissa, -verituomioistuimen luonteen, joka tuomitsi hengiltä joukoittain -ihmisiä n.s. valtiorikoksista tai pienemmistäkin hairahduksista, ei -Ruotsin lain, vaan kuninkaan mielivallan mukaan. - -Mutta siinä olikin Yrjö Pietarin poika alituisena syyttäjänä. Laitos -oli juuri hänen mielensä mukainen, ja hänen syytöksensä olivat niin -ankaria, että lautakunta harvoin rohkeni tuomita vapaaksi ketään, -jonka hän oli syylliseksi sanonut. - -Eerikin kohtuuton tuhlaavaisuus oli uskomattoman pian lopettanut -kaiken rahan "Eskilin kamarista", ja muutamia kuukausia kruunauksensa -jälkeen hän kirjoitti Juhanalle pyytäen rahaa lainaksi, koska sitä -nyt ei ollut käsillä, ennenkuin jäljellä oleva hopea oli ehditty -lyödä rahaksi. - -Heti senjälkeen saapui tieto Juhanan naimisesta sekä samalla kertaa -huhu, että herttua oli langollensa lainannut perimänsä suuren -hopeavaraston saaden pantiksi seitsemän linnaa Liivinmaassa. - -Avioliittosopimuksen ehdot pidettiin salassa; oli siis selvää, että -herttua tahtoi anastaa itselleen itsenäisen aseman Suomessa. - -Silloin Eerik vimmastui; Puolaa vastaan julistettiin sota, ja Suomen -aateli sai käskyn täysinvarustettuna lähteä Liivinmaahan. - -Juhana itse haastettiin oikeuden eteen Tukholmaan; mutta herttua -vangitsi kuninkaan lähettiläät ja kehotti suomalaisia puolustukseen; -lopun me jo tiedämme. - -Sitä ennen olivat jo kuninkaan syytöksen johdosta säädyt tuominneet -Juhana herttuan kuolemaan kapinallisuudesta, ellei kuningas tahtoisi -käyttää armoa oikeuden asemesta. - -Mutta tällä ei ollut rohkeutta panna tuomiota täytäntöön; tuska ja -pelko täyttivät hänen mielensä, eikä hän voinut tehdä mitään päätöstä. - -Yrjö Pietarinpoika puhui kyllä "vaaleista hiuksista" arvellen, että -kuningas pani alttiiksi oman henkensä. - -Äitipuoli ja sisarukset taas rukoilivat häntä, ettei hän suostuisi -tekoon, jota hän sekä ajassa että iankaikkisuudessa saisi katua. - -Ah, Eerik sekä tahtoi että oli tahtomatta! Viisaus käski panemaan -tuomion täytäntöön, mutta omatunto kielsi. - -Arkuus, pelko siitä, mitä maailma sanoisi, pidätti murhaavaa kättä. - -Hän kysyi neuvoa tähdiltäkin, ja ne ennustivat hänelle vain tuhoa. - -Kun hän tunsi sydämensä surun ja huolien painostamaksi, meni hän -pikku Kaarinan luo. Hänet nähdessä tyyntyi aina levottomuus hänen -sydämessään. - -Mutta eräänä päivänä, kun hän tuli Kaarinan luokse, istui tämä -eräässä nurkassa kumarassa ja itki. - -"Mikä sinun on, Kaarina?" kysyi hän. - -Mutta itkultaan ei tämä kyennyt puhumaan mitään. - -"Voi sitä, joka on tehnyt sinulle pahaa!" - -"Ei sitä ole kukaan tehnyt." - -"Ja kuitenkin itket." - -"Hän on kuollut!" nyyhkytti Kaarina. - -"Kuka hän?" - -"Rakas veljeni!" - -"Mutta olenhan minä sinulla; minä en tahdo, että sinä huolit -kenestäkään muusta", sanoi kuningas kietoen käsivartensa hänen -ympärillensä. - -"Eikö sinullakin oli veljiä, kuningas Eerik? Etkö sinäkin surisi, jos -joku heistä kuolisi? Minulla on vain tämä ainoa, ja hän on minulle -rakkaampi kuin kukaan muu!" - -"Rakkaampi minuakin?" - -"Täällä on sijaa teille molemmille", sanoi Kaarina laskien kätensä -sydämelleen. - -"Kuka on sanonut, että hän on kuollut?" - -"Tohtori." - -"Lörpöttelijä!" - -"Miksi hän puhuisi minulle toisin kuin asia on? Sitäpaitsi tiesin sen -jo ennenkin." - -"Mistä?" - -"Näin hänet unissani... Uh", lisäsi hän vavisten, "se oli kauheaa!" - -"Mikä?" - -"Minä näin hänet merellä pienessä veneessä; eräs vanha mies oli -hänen kanssaan... niin, minä olen nähnyt hänet ennenkin, mutta en -muista missä... en tiedä mistä syystä vene kallistui ja Jens putosi -mereen... hän tuli kohta taas ylös aikoen tarttua veneeseen, mutta -silloin tuo ilkeä mies löi häntä airolla... ja niin hän vaipui -tulematta enää näkyviin." - -Kalpein poskin ja silmät kyynelissä tyttö kertoi tämän. - -"Ja sen sinä olet uneksinut?" - -"Niin, mutta uskon sen todeksi." - -"Minkätähden sinä uskot sen?" - -"Onhan hän kuollut!" - -"Mutta ei sillä tavalla; minä tiedustelen sitä." - -"Sitten olen tuumaillut, kuningas Eerik, että olisi parasta, että -lähtisin täältä." - -"Tahdotko hyljätä minut?" - -"Minä kaipaan sinua kyllä paljon, mutta isäni ja äitinikin ovat -minulle rakkaat." - -"He saavat tulla sinun luoksesi." - -"Kiitoksia. He kertovat minulle Jensistä, ja me kaikki kolme itkemme -häntä yhdessä." - -"Mutta yksi asia sinun täytyy luvata minulle." - -"Mikä se on?" - -"Älä koskaan puhu, että jätät minut. Sinä et tiedä, Kaarina, kuinka -paljon sinusta pidän." - -"Minäkin pidän sinusta hyvin paljon, kuningas Eerik." - -"Sinä saat kärsiä hyvin paljon herjausta minun tähteni." - -"En, leskikuningatar on hyvin hyvä." - -"Mutta entä prinsessat?" - -"He eivät kyllä huoli minusta." - -"Eikö prinsessa Annakaan?" - -"Hän vähemmin kuin muut." - -Kaarinan luona kuningas kirjoitti kirjeen, jossa hän määräsi, että -Kaarinan vanhemmat seuraavana päivänä oli tuotava tyttärensä luo. -Suureksi ilokseen sai Kaarina itse kirjeen haltuunsa lähettääksensä -sen kenen mukana tahtoi. - -Kun kuningas tuli huoneeseensa, lähetti hän heti kutsumaan Beureusta. - -Tämä tuli tavattoman kalpeana ja liikutettuna. - -Eerik katsoi häneen tutkivasti. - -"Onko se totta?" mutisi hän. - -"On, teidän armonne." - -"Simon mestariko se..." - -"Niin." - -"Hän ei saa koskaan enää näyttäytyä täällä!" - -"Ei, ei koskaan enää." - -"Kuinka hän saattoi..." - -"Se oli ihme." - -"Mutta oliko se välttämätöntä?" - -"Jos hän olisi kohdannut Kaarinan..." - -"Sitä hän ei saanut." - -"Simon on estänyt sen." - -"Kaarina kyllä pian lohduttautuu; minä en tahdo, että hänen sydämensä -on kiintynyt keneenkään muuhun kuin minuun." - -"Minä tahdon tästäpuolin vartioida häntä." - -"Tarkemminko kuin ennen?" kysyi Eerik hymyillen. - -"Hän on kuin karitsa susien keskellä." - -"Siinä olet oikeassa." - -"Tahdon antaa henkeni suojellakseni häntä." - -"Et saa antaa hänen tietää..." - -"En, en, hänen tietämättömyytensä on hänen onnensa." - -"Hänen tähtensä annan Juhanan elää. Etpä usko, kuinka kauniisti hän -puhui sisaren rakkaudesta." - -"Niin, hänen oppinsa on rakkaus kaikkia kohtaan." - -"Jumala tietää, mistä hän saa tämän oppinsa; minä en ole koskaan sitä -oppinut." - -Vaikuttivatko sen ehkä tunnonvaivat, mutta Eerik ei käynyt -Kaarinan luona useaan päivään. Hän tahtoi, että tällä olisi aikaa -lohduttautua, ja sentähden hän saikin pitää äitinsä luonaan -kokonaisen viikon, jonka jälkeen tämä lähti Ångermanlantiin, mihin -hänen miehensä oli siirretty. - - * * * * * - -Olemme tähän asti hyvin vähän puhuneet prinsessa Annasta, joka oli -kolmas Kustaan tyttäristä. - -Hänestä ei yleensä olekkaan paljon mainittavaa. Ollen sisaruksista -vähimmin kaunis vetäytyi hän itsestään enemmän erilleen maailmasta. - -Cecilian onnettomuuden jälkeen pyysi hän niin innokkaasti saada -seurata sisartansa Katariinaa Itä-Frieslandiin, että kuningas lopuksi -suostui hänen pyyntöönsä. - -Sentähden hän ei ollutkaan läsnä isänsä kuolinvuoteella eikä veljensä -kruunauksessa. - -Hänestä saapui harvoin tietoja, hän oli kuin unohdettu. - -Silloin tuli kuningas Eerikille kirje Reinin rajakreiviltä Yrjö -Juhanalta, ja siinä tämä pyysi prinsessa Annan kättä. - -Häneltä itseltään seurasi kirje samassa. - -Siinä hän mainitsi antaneensa sydämensä rajakreiville ja toivoi, -ettei hänen rakkaalla veljellään olisi mitään heidän liittoansa -vastaan. - -Mutta hän ei tahtonut viettää häitänsä muualla kuin Tukholmassa, -jonne hän toivoi saapuvansa jo syyskuussa, ja hänen sulhasensa piti -tulla sinne tapaamaan häntä. - -Uutinen oli yhtä odottamaton kuin vastenmielinenkin kaikille muille -paitsi leskikuningattarelle. - -Jokaisella oli omat toivomuksensa, joita ei kukaan tahtonut saattaa -julkisuuteen, ja vaikka Anna oli perheen jäsen, oli hän jo ehtinyt -vieraantumaan omaisistansa. - -Hän tuli yhtä yksinkertaisena kuin oli lähtenytkin ja otti -paikkansa perheessä niin luonnollisesti, kuin ei koskaan olisi sitä -jättänytkään. - -Juhana herttua ja hänen puolisonsa olivat vähää ennen tehneet -surullisen matkansa Ruotsin saariston halki; kaikki puhuivat -vielä kauhistuksella siitä, mutta Anna ei näyttänyt tietävän -mitään. Matkallaan hän oli tavannut Eerikin Halmstadissa; tämä oli -toivottanut hänet tervetulleeksi ja sanonut aikovansa pian tulla -Tukholmaan. - -Cecilian kihlaus Badenin maakreivin kanssa oli nyt lopullisesti -päätetty, mutta prinsessa oli niin oikullinen, että Anna ihmetteli, -miten maakreivi voi sietää sitä. - -Tämä kuitenkin vain hymyili, mutta milloin hän ei luullut kenenkään -huomaavan, saattoi havaita halveksimistakin niissä silmäyksissä, -joita hän loi kauniiseen morsiameensa. - -Mikä oli kaikkeen tähän syynä? - -Anna ilmaisi epäilyksensä ja pelkonsa leskikuningattarelle. - -"Minä luulen, että maakreiviä viehättävät hänen suuret -myötäjäisensä", vastasi Katariina. - -"Onko mahdollista, että Cecilia rakastaa häntä?" - -"Sitä en usko." - -"Miksi hän sitten menee naimisiin?" - -"Cecilialla on hyvin kevytmielinen luonne", vastasi Katariina -vältellen. - -Anna oli vaiti hetkisen. - -"Minun täytyy puhua hänen kanssaan", virkkoi hän sitten; "mutta -myöskin Sofia ja Elisabet ovat muuttuneet." - -"Se onkin tätä nykyä suurin suruni." - -"Etkö tiedä syytä siihen?" - -"He eivät luota minuun." - -"Voitko arvata syytä?" - -"Luulen voivani." - -"Olen kyllä nykyään vain vieras teidän keskellänne, mutta lähimmät -omaiseni ovat kysymyksessä ja katson oikeudekseni saada tietää sen." - -"Se vain tuottaisi surua sinulle." - -"Minä voin pakottaa heidät luottamaan minuun", huudahti Anna -kiihkeästi. - -"Jos oikein arvaan, ovat he liiaksi sidotut siinä suhteessa", vastasi -kuningatar kauhistuen. - -"Mutta puhu, Katariina, puhu taivaan tähden!" rukoili Anna hellästi. - -"No sitten sanon sinulle mitä en ole kenellekään ilmaissut, mutta -ensiksi täytyy minun kertoa, mitä itse olen kokenut." - -Ja hän kertoi Romanan surullisen tarinan ja salaovien löytämisen. - -Hän lopetti sanoen: "Aivan epäilemättä prinsessat ovat saman -vaikutuksen alaisia." - -"Etkö ole puhunut heidän kanssaan?" - -"He vastaavat, että minun vaikutusvaltani on loppu, heillä ei ole -minun kanssani mitään tekemistä. Ainoastaan maailman tähden olemme -vastaiseksi yhdessä." - -Kyyneleet helmeilivät hänen kalpeilla poskillaan, kun hän poispäin -kääntyneenä sanoi tämän. - -Anna syleili häntä hellästi. - -"Anna anteeksi isälleni, että hän anasti sinulta nuoruutesi onnen! -Anna anteeksi meille, hänen lapsilleen, että kylminä, tympeinä -olentoina olemme lisänneet kiviä kuorman päälle!" - -Katariina syleili häntä vuorostaan, ja he itkivät molemmat yhdessä. - -"Sano minulle", kysyi taas Anna, "onko se Bellini?" - -"Hänestä kaikki on lähtöisin, mutta se ase, jota hän käyttää apunaan, -on tätä nykyä paljon vaarallisempi." - -"Kuka se on?" - -"Lecoeur, esilukija." - -"Hänet voi lähettää pois." - -"Ei vielä." - -"Mikä estää?" - -"Molemmat rakastavat häntä." - -"Sofiako?... Elisabetko?" - -"He voivat ehkä salata sen muilta, mutta eivät minulta." - -"Mutta Saksin herttuahan on saanut Sofian suostumuksen." - -"Luulen, että Lecoeur on hänet taivuttanut siihen." - -"Mitä tarkoitusta vartan?" - -"Saadakseen hänet täältä pois ja kokonaan valtaansa." - -Anna istui voimattomana. "Herttua ei minua miellytä", sanoi hän -viimein. - -"Hän on tuhlari, turhamainen ja kevytmielinen ihminen; Sofia huomaa -sen kyllä." - -"Ja suostuu kuitenkin." - -"Hän on antanut lupauksensa, sanoo hän." - -"Se on kauheata! Mutta mitä Elisabet sanoo?" - -"Minä luulen, että molemmat sisaret tietävät toistensa rakkauden; he -ovat vihanneet toisiansa, mutta nyt he itkevät toistensa sylissä." - -"Mikä tulee tästä lopuksi?" - -"Ranskan ministeri on kysynyt, eikö Elisabet tahtoisi mennä naimisiin -kuningas Henrik III:n kanssa. Eerik ihastui kovin, mutta Elisabet -kirkui alussa: Ei, ei, minä en mene koskaan naimisiin." - -"Eikö hän sanonut mitään syyksi?" - -"Seuraavana päivänä hän selitti olevansa siihen taipuvainen; se oli -muka suurempi kunnia kuin hän ansaitsikaan." - -"Mikä sai tämän mielenmuutoksen aikaan?" - -"Lecoeur, luullakseni. Kuka tietää, eikö koko tuuma liene jesuiittain -alkuunpanoa; he tahtovat tärvellä koko Kustaa Vaasan perheen." - -"Minun ja sisareni Katariinan suhteen ei se ainakaan onnistu", -huudahti Anna; "yrityksiä on kyllä tehty, mutta hyvin pian torjuttu." - -"Pysykää uskollisina." - -"Sen teemme." - -"Suokoon Jumala, että voisit tehdä jotakin Juhanan hyväksi." - -"Voiko Eerikin aikomus olla ottaa hänet hengiltä?" - -"Jos Yrjö Pietarinpoika saa määrätä, niin kyllä siten käy." - -"Totteleeko hän häntä kaikessa?" - -"Useimmiten." - -Molemmat istuivat hetkisen ääneti. "Eerik parka!" sanoi Anna. "Sinä -säälit häntä?" - -"Paljon enemmän kuin Juhanaa." - -Katariina ojensi hänelle kätensä. "Niin minäkin", sanoi hän. - -"Aina tuosta onnettomasta iskusta asti, jonka hän sai päähänsä, ei -hän ole ollut täysin tasapainossa." - -"Mutta hallitsee kuitenkin maata ja valtakuntaa." - -"Oi kurja, kurja synnyinmaani, mitä kohtaloja kohden kuljetkaan!" - -"Jumala sitä suojelkoon!" - -"Entä Maunu, miten on hänen laitansa?" - -"Hän elää unelmissaan." - -"Ne eivät ainakaan viene turmioon." - -"Säännötön elämä tekee sen. Maunu jäi aikaisin itsekseen." - -"Eikä hänellä ollut vastustusvoimaa... Niin, niin, niin se on; -sentähden on _hän_ joutunut turmioon." - -"Turmiolla hän ei ole, mutta se johtuu siitä..." - -"Miksi vaikenet?" - -"En tahdo enempää saattaa sinua levottomaksi." - -"Eikö minun oikeuteni ja velvollisuuteni ole tyhjentää surumalja -pohjaan asti; älä peittele minulta mitään." - -"Sinun tulee ehkä saada tietää se. Eerik ei saa tuomita Juhanaa -kuolemaan ilman veljiensä suostumusta. Kaarle on vielä alaikäinen, -Maunu on jäljellä." - -"Hän ei siihen koskaan suostu." - -"Hänet voi siihen vietellä." - -"Eerikkö?" - -"Ei, vaan Yrjö Pietarinpoika." - -"Sen voi estää." - -"Minä olen kirjoittanut hänen hoitajattarilleen, etteivät he saa -koskaan laskea häntä näkyvistään, mutta prokuraattori ymmärtää -paremmin kuin kukaan muu ottaa vaarin ajasta." - -"Silloin Maunu menettää järkensä." - -"Minä pelkään sitä." - -"Mutta Kaarle, hän näyttää niin hiljaiselta." - -"Niin hän onkin." - -"Jo kolmentoistavuotiaana?" - -"Hänen nuoressa päässään on kyllä vakavia ajatuksia." - -"Vaikuttaneeko se, että hänen katseensa toisinaan on niin synkkä?" - -"Niin luulen." - -"Jospa hän tahtoisi avata sydämensä minulle." - -"Sitä hän ei tehne kenellekään." - -"Mutta on kauheata ajatella, ettei Kustaa Vaasan pojista kukaan astu -isänsä jälkiä." - -"Kaarle enimmän kunnioittaa hänen muistoansa." - -"Miksi hän on niin harvoin täällä?" - -"Hän arvelee olevansa velvollinen oleskelemaan siinä läänissä, jonka -hänen isänsä on antanut hänelle, enkä minä uskokkaan, että hän enää -viihtyisi täällä." - -"Ei, täällä on niin toisenlaista kuin autuaasti nukkuneen isäni -aikana." - -"Minä toivon pian pääseväni täältä", sanoi Katariina lopuksi, -"ennenkuin rakkaat muistoni käyvät nykyisen todellisuuden -tahraamiksi". - - * * * * * - -Anna ei viivytellyt, vaan kävi pian puheisiin Cecilian kanssa. - -Mutta, vastaukseksi tämä puhkesi soimauksiin ja solvauksiin. Mitä -hänen sisarellaan muka oli tekemistä hänen kanssaan; hän sekä voi -että tahtoi hoitaa itse asiansa. Itsestäänkö Anna oli tullut, vai -oliko joku hänet lähettänyt? - -Entisestä suloisesta ja rakastettavasta Ceciliasta ei enää ollut -jälkeäkään; hänestä oli tullut ihana kostotar, joka raivoili muita -vastaan, niinkuin ennen oli raivoillut itseään vastaan. - -Anna oli hämillään, hän saattoi ainoastaan sydämensä kyllyydestä -huudahtaa: - -"Cecilia!" - -Mutta äänessä oli täytynyt olla hyvin paljon sydämellisyyttä, koska -se vaikutti tuohon onnettomaan niin, että hän purskahti valtavaan -itkuun sanoen, ettei sitten isän kuoleman kukaan ollut huolinut -hänestä, ja että nyt, kun hänen uskollinen imettäjänsäkin oli mennyt, -hänen elämänsä oli aivan sietämätöntä. - -"Senkötähden sinä menet naimisiin?" - -"Sinä luulet kai, etten tee sitä rakkaudesta?" kysyi hän korskasti. - -"Miksi muuten sitten?" - -"En tiedä itsekään, mutta toivon, luulen, että se tuottaa tuskaa -eräälle toiselle, ja siksi teen sen." - -"Cecilia, minä en enää tunne sinua!" - -"Luuletko, että itse tunnen itseäni? Miten he kaikki matelijatkaan -jalkojeni edessä ja kerjäsivät silmäystä kauniista silmistäni ja -hymyilyä pieniltä punahuuliltani! Jos toivomuksenkaan lausuin, miten -kilpailivatkaan kaikki saadakseen täyttää sen! Miten kadehdittu -olikaan se, joka sai viedä minut tanssiin, jalanjälkien pölyäkin -suudeltiin, minä olin jumalatar, jota kaikki rukoilivat, ja nyt, -nyt!..." Hän ratkesi ankaraan, puistattavaan itkuun. - -Anna nojausi säälien häntä kohden. "Toivohan, rakas sisareni!" - -Mutta Cecilia ei kuullut häntä. - -"Pois annoin nuoren sydämeni, ja joskin kerran viehätyin huvien -ja viettelysten pyörteeseen, en toki koskaan ollut uskoton. Aina -uneksin rakastetustani; hän sanoi antaneensa anteeksi ja rakastavansa -minua yhtä hellästi kuin ennenkin, ja minun nuori sydämeni sykki -rajattomasta ihastuksesta. Minä halusin tulla suljetuksi hänen -syliinsä, halusin tuntea hänen suutelonsa polttavan huulillani..." -Hän vaikeni äkkiä ja jatkoi sitten katkonaisesti: "Kallio ei ole -kovempi kuin hän... ei jää kylmempi... ei kuolema katkerampi kuin -hänen sanansa... mutta minä tahdon kostaa... kauheasti kostaa... -yöt-päivät minä olen hautonut kostoa, nyt olen sen keksinyt... minä -olen viisaampi, kekseliäämpi, juonikkaampi kuin kukaan on luullut tai -aavistanutkaan." - -"Älä tee mitään, jota kadut, Cecilia." - -"Kadunko? -- Sitä vain suren, etten ole keksinyt mitään vielä -pahempaa." - -"Tietääkö maakreivi, sulhasesi, tästä?" - -"Hän hoitaa asioitansa ja minä omiani! Me sovimme yhteen kuin tuli ja -vesi." - -"Ja kuitenkin, Cecilia..." - -"Juuri sentähden menemme naimisiin. Nyt olet saanut tietää mitä -tahdot, mene nyt kertomaan sitä." - -"En minä ilmaise perheemme häpeätä maailmalle", vastasi Anna, joka -kalmankalpeana oli kuunnellut kauheaa tunnustusta. - -Cecilia silmäili häntä. "Kuinka kalpea sinä olet; tuossa pöydällä -on maalia, värjää poskesi ja huulesi punaisiksi. Niin minä teen, -ennenkuin menen päivällispöytään. Saatpa nähdä, miten rakastettava -voin olla. Varo vaan, kun sulhosi tulee, etten vie hänen sydäntänsä -sinulta." - -Cecilia piti sanansa; pöydässä hän oli säteilevä niinkuin -tavallisesti, ja hopeanhelakkana kaikui hänen iloinen naurunsa. Hän -laverteli ja laski leikkiä maakreivin ja Saksin herttuan kanssa, -jotka hänen tähtensä katselivat toisiansa viistoon ja laskivat -toisistaan kompasanoja. - -Mutta se ei liikuttanut häntä enempää kuin Sofiaakaan; tämä näytti -tarkkaavasti kuuntelevan, mitä valtiokansleri Niilo Gyllenstjernalla -oli kerrottavaa, samalla kuin hän levottomasti silmäili Elisabetia, -joka innokkaasti keskusteli italialaisen diplomaatin Bellinin kanssa. - -"Ovatkohan nuo samaa mielipidettä", ajatteli Anna, "sen saan huomenna -tietää." - -Miten taitavasti he osasivatkaan väistää häntä! He suutelivat ja -hyväilivät rakasta sisarta, puhuivat ilostaan, että hän taas oli -heidän parissaan, mutta omista asioistaan he eivät käyneet puhumaan. - -"Maunu herttua sai isäni suostumuksen", sanoi Sofia, "mutta minä olin -silloin vain kolmentoistavuotias, ja hän arveli, että minä saisin -odottaa häitäni, kunnes olen yhdeksäntoista tai kahdenkymmenen; jos -herttua siksi malttaa, en minä tahdo ottaa kättäni häneltä." - -"Entä sinä, Elisabet?" - -"Ranskan kuningas ei tahtone mennä naimisiin neljäntoista vuotiaan -tytön kanssa, joten minulla on kyllä miettimisaikaa", vastasi hän -teeskennellen hilpeyttä, samalla kuin hänen hienot, rakastettavat -kasvonsa äkkiä kalpenivat. - -Tuli sitten puhe Ceciliasta, ja sisarukset itkivät hänen kohtaloansa. - -Badenin maakreivi oli raaka, epäsäädyllinen ihminen, ja jokainen voi -kyllä ymmärtää, että Cecilia tulisi onnettomaksi hänen kanssaan. - -"Minä en nähnyt isämme raamattua hänen yöpöydällään", sanoi Anna. - -Molemmat sisaret loivat tietämättäänkin silmäyksen omille -yöpöydilleen ja punastuivat. - -Mutta Anna vaihtoi heti keskustelualuetta. - -"Minä katselin eilen teidän esilukijaanne", sanoi hän. "Hän on -viehättävän näköinen." - -"Niin, eikö ole!" huudahti Elisabet vilkkaasti. - -Sofia loi häneen varoittavan silmäyksen. "Hän on aivan erinomainen -henkilö", sanoi hän. - -"Oletteko kauankin tunteneet hänet?" - -"Jo useita vuosia." - -"Hän on myöskin meidän kielenopettajamme", huomautti Elisabet. - -"Mitä kirjoja te luette?" - -Molemmat punastuivat ja katsoivat toisiinsa. - -"Legendoja", vastasi Sofia kiireesti. - -"Minun täytyy hankkia tarkempia tietoja hänestä", sanoi Anna. - -"Miksi niin?" - -"Tiedättekö, onko hän jesuiitta?" - -"Kyllä hän kuuluu Jeesuksen 'pyhään veljeskuntaan'." - -"Siinä tapauksessa minä Itä-Frieslandin leskikreivittären puolesta -tarjoan hänelle hyvin vaikutusvaltaisen paikan." - -"Hän ei ota sitä vastaan!" huudahti Elisabet liekehtivin poskin. - -"Hänen asemansa täällä on kyllä vaatimaton", huomautti Sofia, "mutta -hän ei jätä sitä." - -"Se riippuu hänen esimiehistään eikä hänestä itsestään." - -"Me emme salli sitä, me emme salli sitä!" huudahti Elisabet -kyynelsilmin. - -Vavisten kietoi Sofia käsivartensa hänen ympärillensä. - -"Tyynny, rakas sisareni! Me puhumme tästä Bellinin kanssa; ei kukaan, -ei kukaan saa viedä häntä pois." - -Sofia oli ainoastaan kuudentoistavuotias. Lapsiraukkoihin oli tämä -vaikuttanut liika kiihkeästi; sentähden aukenivat heidän sydämiensä -ovet selkoselälleen ja salaisimmatkin ajatukset pääsivät ilmi. - -"Meiltä ei saa ryöstää ainoata ystäväämme, ainoata, joka ymmärtää -meitä ja pitää meistä", nyyhkytti Elisabet. "Eikö totta, Sofia, ethän -sinä salli sitä?" - -"En koskaan, en koskaan!" vaikeroi tämä. - -Anna kääntyi toisaalle, mutta kuunteli tarkkaavasti. - -"Jos he antavat hänelle määräyksen, luuletko, että hän lähtee -luotamme?" - -"Hän ei voi, hän ei saa mennä", vastasi Sofia; "minä kiellän häntä." - -"Niin teen minäkin", voihki Elisabet. "Hän on itse sanonut, että -meillä on molemmilla yhtä suuri vaikutus häneen; eikö hän ole niin -sanonut?" - -"Huomenna tahdon puhua kahdenkesken hänen kanssaan." - -"Ei, minä tahdon olla saapuvilla." - -"Se on mahdotonta!" - -"Te olette luvanneet ja vannoneet, ettette salaa mitään minulta", -kirkui Elisabet aivan mielettömänä. "Ehkäpä tahdotte pettää minua -molemmat!" - -Lapsirakka heittäytyi lattialle ja kiemuroi kuin ankarissa tuskissa. - -Mutta nyt Anna kääntyi. - -"Ylös, Elisabet!" sanoi hän ankarasti. - -Tämä totteli heti silmäillen arasti Annaa ja Sofiaa. - -Viimemainittu oli vaipunut sohvaan kätkien päänsä tyynyihin. - -Kuolonhiljaisuus vallitsi huoneessa hetken ajan. - -Sitten Anna lähti verkalleen ovea kohden. - -Sofia hypähti ylös ja asettui hänen tielleen. - -"Mitä aiot tehdä?" - -"Kirjoittaa arkkipiispalle, että hän tulee heti tänne." - -"Minkätähden?" - -"Tahdon sanoa hänelle, että kaksi Kustaa Vaasan tyttäristä on jo -luopunut isänsä uskosta, että kavala jesuiitta on kietonut heidät -verkkoonsa ja että hänen velvollisuutensa on pelastaa heidät ja -saattaa ovela viettelijä mitä ankarimpaan rangaistukseen." - -Anna oli puhunut hyvin voimakkaasti. - -Sofia oli kalmankalpea; hän oli langennut polvilleen ja tarttui -molemmin käsin sisareensa. - -"Älä mene, älä mene!" huohotti hän. - -Elisabet itkeä nyyhkytti. - -"Minä tahdon seurata häntä kuolemaan asti!" sopersi hän. - -"Sinä kai tahdot tehdä samoin?" kysyi Anna polvistuneelta Sofialta. - -"Hän ei tiedä mitä hän puhuu", vastasi tämä harmistuneena. - -"Minä luulen, että hän lausuu teidän molempain sydämen ajatukset." - -"Niin teenkin", sanoi Elisabet itsepäisesti. "Kuinka monta kertaa -oletkaan sanonut samoin!" - -Sofia hypähti pystyyn huudahtaen: - -"Vaiti!... Sinä saatat meidät molemmat onnettomiksi", lisäsi hän -hiljaa. - -Mutta nyt tarttui Anna kumpaistakin käteen ja veti heidät istumaan -viereensä. "Tahdotteko kärsivällisesti kuunnella minua?" - -He tahtoivat. - -"Oletteko kuulleet Romanan historian?" - -"Siinä ei ole sanaakaan totta." - -"Vai niin, onko hän saanut teidät luulemaan niin?" - -"Leskikuningattareen ei voi luottaa." - -"Ei kai voine korkeaan isäämmekään luottaa?" - -"Hän oli luopio!" huudahti Elisabet. - -Sofia peitti silmänsä ja itki. - -"Mitä te molemmat sitten olette, kun hylkäätte sen uskon, jonka -puolesta isänne taisteli ja jota hurskas äitinne niin syvästi -rakasti! Oletteko unohtaneet, mitenkä istuimme piirissä heidän -ympärillään, miten isämme luki meille pyhää raamattua ja miten sitten -kaikki yhdessä lauloimme 'Jumala ompi linnamme'? Sitten hän otti -meidät syliinsä toisen toisensa perästä, suuteli ja siunasi meitä -sanoen, että lasten suusta oikea Jumalan ylistys kaikuu." - -"Sen olen unohtanut, unohtanut kaikki!" huudahti Elisabet melkein -epätoivoisena. - -Mutta Sofia oli kalmankalpea; hän ei voinut lausua sanaakaan. - -"Eikö katolinen sano, että protestantti on ikuisesti kirottu? -Voitteko uskoa semmoista?" - -"En, minä peruutan lupaukseni, minä en tahdo tulla katoliseksi!" -huudahti Elisabet. "Minä sanon hänelle sen." - -"Hän sitä tahtoi." - -"Meidän piti kääntymän, ennenkuin joutuisimme naimisiin." - -"Tuliko hänen pitää teistä huolta siihen asti?" - -"Tuli, hänen piti opettaman meitä ja aina menettelemän yhtäläisesti -meidän suhteemme." - -Taaskin hän loi epäilevän silmäyksen Sofiaan. - -"Pyhä neitsyt, miten kalpea hän on!" - -"Joudu, riennä, Elisabet, minun huoneessani on yöpöydällä hajusuolaa, -nouda heti tänne sitä!" - -Elisabet kiirehti ulos. - -"Miten on laitasi?" kysyi Anna hellästi. - -"Älä kysy!" - -"Rakastatko häntä?" - -"Äärettömästi!" - -"Muista Ceciliaa!" - -"Pelasta minut hänestä ja itsestäni!" - -"Tahdotko luottaa minuun?" - -"Täydelleen!" - -Nopeasti oli Anna voittanut voittonsa, eikä hän laskenut sitä -käsistään. Seuraavana päivänä hän antoi prinsessain läsnäollessa -Lecoeurille eron hänen toimestaan. - -Tämä tapahtui niin odottamatta, niin yllätyksenä, että Lecoeur -mielettömänä vetosi oppilaihinsa; mutta silloin oli Sofiassa kylliksi -lujuutta sanomaan, samassa kuin hän tarttui Elisabetin käteen: - -"Se on meidän tahtomme. Te ette saa koskaan tulla silmiemme eteen." - -Masennettuna, voimattomana hän lähti sieltä. - -Anna asui yhdessä sisariensa kanssa sen ajan, mikä vielä oli häihin. - -Sofia aukaisi hänelle nuoren, raadellun sydämensä; se oli ollut -kaikkien niiden tuskien alaisena, joita mustasukkaisuus, mieletön -rakkaus ja heräävä epäilys voivat aikaansaada. - -"Minä olen ollut äärettömän onneton", sanoi hän, "enkä suinkaan -vähimmin senvuoksi, että vedin Elisabetia mukanani turmioon." - -"Miksi et luottanut kehenkään?" - -"Minä olin ylpeä! Minä häpesin!" - -Sisarukset palausivat entisiin tapoihinsa. Yhdessä he lukivat -raamattuansa, väliaikoina haastellen menneistä ajoista. Heidän ja -leskikuningattaren väli tuli paremmaksi kuin ennen; olipa kuin olisi -auringonsäde menneiltä päiviltä vielä kerran valaissut Vaasan sukua. - -Marraskuun ensi päivinä palasi kuningas Eerik, ja hänen seurassaan -oli sulhanen, Reinin rajakreivi. - -Tämä oli komea, ritarillinen herra, joka moitteettomalla -käytöksellään pian voitti kaikkien suosion. - -Häät määrättiin vietettäviksi joulukuun 12 p:nä kaikessa -yksinkertaisuudessa Tukholman linnassa. - -Eerik tahtoi panna toimeen karusellia ja ritarileikkejä, mutta Anna -kielsi sen. - -"Se sopisi huonosti näin surullisiin perheseikkoihin", sanoi hän. - -Eerik antoi jyrkästi kieltävän vastauksen hänen pyyntöönsä saada -käydä Gripsholmassa, ja huomatessaan, mitenkä se pahoitti veljen -mieltä, luopui Anna siitä heti. - -Häät vietettiin määrättynä päivänä. Arkkipiispa Laurentius -Pietarinpoika toimitti vihkimisen ja puhui tilaisuudessa Salomon -sanojen johdosta, että hurskas vaimo on huoneensa siunaus. - -Vastanaineet jäivät Ruotsiin kuukauden loppuun asti ja viettivät -joulua Tukholman linnassa, mutta ensi päivinä vuotta 1564 he -matkustivat sieltä. - -Suuren tyhjyyden Anna jätti jälkeensä; lyhyen oleskelunsa aikana hän -oli vaikuttanut niin paljon. Mutta muistoksi hänen käynnistään jäi -sydämellisempi suhde molempien nuorempien tytärpuolien ja hyljeksityn -leskikuningattaren välille. - - - - -9. - -MAUNU HERTTUA. - - -Hän oli muuttanut Vadstenasta ja asui nyt Kungsbrossa -Itägöötanmaalla, siinä missä Motalajoki laskee Roxenjärveen, -luonnonihanassa, metsäisessä herraskartanossa. - -Naiset ja viini olivat heikontaneet hänen jo ennenkin horjuvan -olemuksensa, ja jokeltaen kuin lapsi vietti Maunu herttua yksinäisiä -hetkiään pullon ääressä, luuttu kädessä, milloin lehdossa, milloin -linnan huoneissa. - -Hän puhui alati kauniista merenneidosta, joka oli luvannut täyttää -kaikki hänen toivomuksensa, jos hän vain antaisi hänelle rakkautensa. - -Mutta hän asui syvällä aalloissa ja tahtoi, että hän seuraisi häntä -sinne. - -Ja kun järvi oli rauhaisa ja tyyni, seisoi hän tuijottaen tuonne -alas. Hän näki komeita saleja ja ihmeen kauniita aallottaria, -kultakanteleet kädessä. He viittailivat hänelle, ja tuhansittain -tähtiä kimalteli heidän ympärillään. - -Miten viehättävää, miten viettelevää... hän viittoili takaisin ja -tahtoi, että he tulisivat hänen luokseen. - -Silloin he suuttuivat; aallot alkoivat käydä vinhasti, eikä hän -voinut nähdä enää mitään. - -Suruisena ja alakuloisena hän palasi linnaan. Miksi he eivät voineet -täyttää hänen toivomustansa? Eihän herttualta saanut kieltää mitään, -olihan hän korkea herra ja Kustaa Vaasan poika. - -Seuraavana päivänä alkoi sama leikki, ja yhä mahtavammaksi tuli -merenneidon vaikutus. Ei, ei, hän ei myönny! - -Silloin saapui tärkeä viesti kuninkaalta. Oi, eikö siis koskaan saa -olla rauhassa! - -Tulijat olivat prokuraattori Yrjö Pietarinpoika ja Beureus, molemmat -hyvin salaperäisinä. - -Viinejä, väkeviä, tulisia viinejä, joista herttua paljon piti, -tuotiin esille, ja kaikki kolme istuivat pöydän ääreen, jolle -levitettiin suuria papereita. - -Juhana herttua oli menettänyt perintöosuutensa, ja nyt tahtoi -kuningas siirtää sen veljelleen Maunulle, ja sitten hän naittaisi -hänelle ihmeenihanan kuningattaren Maria Stuartin, jonka Eerik ensin -itse oli aikonut ottaa puolisokseen, mutta jonka hän nyt luovutti -rakkaalle veljelleen. - -Maunu oli hurmaantunut, ihastunut; sellaista onnea hän ei ollut -koskaan uneksinutkaan. - -Mutta tuota ei saanut aivan ilmaiseksi; oli siinä esteitäkin tiellä, -ja kumarteleva, mielistelevä supattelija Yrjö Pietarinpoika sekä -rohkea uskalikko Beureus olivat tulleet niitä yhteisesti voittamaan. - -He sanoivat Maunulle, että niin pahasti kuin Juhana herttua oli -menetellytkin, olisi kuningas kuitenkin antanut armon käydä -oikeudesta, mutta hänen täytyi oman turvallisuutensa vuoksi saada -kuolemantuomio vahvistetuksi, ja siihen tarvittiin Maunu herttuan -allekirjoitus. Kauhistuen kääntyi tämä pois. Ei koskaan, koskaan hän -sitä allekirjoita! Beureus sanoi, että se oli vain muodon vuoksi; -kaikki tapahtui vain näön vuoksi. Maunu itkeä nyyhkytti. Beureus -kastoi kynän. Yrjö pani sen hänen käteensä. Hän heitti sen luotansa -ja juoksi ulos. - -Ensi kerralla parempi onni. - -Mutta silloin ei puhuttu Juhana herttuasta, vaan naisista ja -viinistä. Lasien kilinää säestettiin hauskoilla kertomuksilla; -prinssi vilkastui pian, häntä viehätti tämä ala, ja viini oli -tavattoman kiihottavaa. - -Tuli sitten puheeksi Kaarina Maununtytär. - -"Lapsi", sanoi Beureas. - -"Joka on saanut suuren vallan kuninkaan yli", lisäsi Yrjö, "mutta se -ei kestä kauan." - -"Minäkin pidän hänestä", sanoi Maunu. - -"Tuo pienokainen suree veljeänsä, josta ei kukaan tiedä, mihin hän on -joutunut", huomautti Yrjö. - -"Hän oli saanut tietoonsa liian paljon semmoista, joka ei kuulunut -häneen; sentähden hän joutui kalanruuaksi", sanoi Beureus nauraen ja -tyhjensi lasinsa. - -Näin avomielinen hän ei ollut selvänä, mutta juomaveikkojen kesken se -ei merkinnyt mitään. - -"Vai niin", sanoi Pietarinpoika, "niinkö se kävi." - -"Veljet voivat toisinaan olla tiellä", sanoi Beureus. - -"Kertokaa Maria Stuartista", pyysi Maunu. - -Ja Yrjö kertoi, ja suonet paisuivat prinssin otsassa; hän oli aivan -kiihkossaan. - -"Ja sinä sanot, että hän voi tulla omakseni?" - -"Jos herttua niin tahtoo." - -"Mitä minun pitää tekemän?" - -"Totteleman kuningasta, herraanne." - -Ja paperi pantiin hänen eteensä, kynä uudestaan hänen käteensä, -hekumallisia sanoja kuiskattiin hänen korvaansa, ja hän allekirjoitti -veljensä kuolemantuomion. - -Hetkisen tuijotti hän paperiin; hän oli tullut mielipuoleksi. - -Raivokkaasti huutaen hän tahtoi temmata pergamentin takaisin ja repiä -sen rikki, mutta hänen vastustajansa olivat liian vahvat, ja hän -vaipui tainnoksiin pitkäksi aikaa. - -Kun hän heräsi, oli hän unohtanut kaikki, mitä oli tapahtunut; hän -oli taaskin prinssi, joka oli hullaantunut merenneitoon, ja hän -harhaili edestakaisin Roxenjärven rannoilla valittaen, kun neito ei -näyttäytynyt. - -Eräänä kirkkaana kuutamoyönä hän heräsi luullen neitonsa soittavan -ulkopuolella. - -Hän hypähti ylös, aukaisi ikkunan, ja kas, tuolla alhaalla -kimaltelevissa aalloissa hän huomasi hänen solakan vartalonsa; -kultakantele oli neidolla kuten ainakin kädessään, ja hän nousi -liidellen Maunua kohden. - -Kiihkeän ilon hurmaamana Maunu tahtoi kohdata häntä jo puolitiessä ja -heittäytyi riemusta kirkaisten alas. - -Seuraavana päivänä palvelijat löysivät hänet maasta vähissä hengin. - -Heti lähetettiin tieto Tukholmaan. - -Leskikuningatar oli ainoa, joka matkusti sinne. - -Surullinen näky kohtasi häntä. - -Henkiin herttua kyllä jäi, mutta elämän korkein osa, järki ja -ymmärrys, oli ainiaaksi hävinnyt. - -Katariina piti hänestä mitä hellintä huolta. - -Alussa ilmaantui vielä muistiin joitakin välkähdyksiä menneisyydestä. -Silloin hän vääntelehti tulisissa tuskissa sanoen: - -"Minä olen Kain, veljenmurhaaja, ja Aabelin veri huutaa minua -haudasta." - -Mutta pian hän tuli kokonaan mielipuoleksi ollen silloin hiljainen ja -tyyni kuin lapsi. Luuttu oli hänen ainoa ystävänsä; sen säestyksellä -hän lauleli suruansa ja kaipaustansa, kun oli kadottanut rakkaan -merenneitonsa. - -Ennenkuin palasi Tukholmaan, piti Katariina huolta siitä, että hän -sai tarpeellista ja sopivaa hoitoa. - -Useasti jälkeenpäinkin hän matkusti Maunun luokse, mutta yhä -synkemmäksi kävi tuon onnettoman järjen pimeneminen; kauan ei hän -enää tuntenut Katariinaakaan. - -Tämän huolenpidosta siirreltiin häntä vuoroin Vadstenaan, vuoroin -Norrbyhusiin, mutta hänen mielensä tila oli ja pysyi samana. - -Kauan senjälkeen kuin veljessota oli saanut surullisen loppunsa, -hän kuoli Kungsbrossa kesäkuun 21 p:nä 1595 ja haudattiin Vadstenan -vanhaan luostarikirkkoon, johon komea muistomerkki pystytettiin -hänelle. - - * * * * * - -Mutta kansa oli erityisellä mieltymyksellä kiintynyt onnettomaan -ruhtinaaseen, ja hänestä sekä hurmaavasta merenneidosta sepitettiin -lauluja. Muuan niistä on tämäntapainen: - - Pyhäaamuna kerran, kun aikaiseen - jo ennen laulua leivon - käy Maunu herttua puistolleen, - sävel kaikuvi näin merenneidon: - - "Oi kuulkaa, herra Maunu, - ma tarjoon teille lahjat oivat, - jos lupautte mulle! - - Tuon sinikaavun teille ma kauneimman, - mitä sankari konsanaan kantoi, - sen jalokivihohtavan, uljaimman, - min aartehen aaltonen antoi. - - Ja säihkyvän säilänkin uuden myös - voin antaa ma kultavöineen; - sen taistelussa kun paljastanee, - suo voiton se sankaritöineen." - - "Sun, neitoni, kyllä mä kihlaisin, - jos oisit sa kristitty nainen, - mut peikkona merta sa harhailet, - miss' ulvovat myrskyt vainen." - - "Oi Maunu herttua, mietihän vain, - niin pöyhkeenä ällös sä ärjy; - mua kullakses kun et kihlanne, - siis houruna päiväsi värjy. - - Oi kuulkaa, herra Maunu, - ma tarjoon teille lahjat oivat, - jos lupautte mulle!" - - - - -10. - -ETSIMISTÄ JATKUU. - - -Se vastaus, jonka kuningas Eerik sai Maria Stuartilta Pietari -Brahen kautta, oli sensuuntainen, että hän osaksi oli riippuvainen -omaisistaan, osaksi vasta niin äsken jäänyt leskeksi, ettei vielä -voinut ajatella naimista. - -Mutta ennenkuin tämä vastaus saapui, oli joku suunnannut Eerikin -ajatukset Lothringin prinsessaan, Renataan; hän oli Kristian II:n -tyttärentytär ja perinyt hänen oikeutensa pohjoisiin valtakuntiin. - -Mitä etuja sellainen liitto tuottaisikaan! - -Samaan aikaan tuli kirje Niilo Gyllenstjernalta, että Hessenin -Kristiina oli arvokkain morsian, minkä Ruotsin kuningas voisi valita. - -Heti lähetettiin kirjeitä lähettiläille Saksaan, että he -hankkisivat tietoja Hessenistä ja samalla kuvailisivat kuninkaalle -lothringilaisen prinsessan persoonan, "oliko hän terve, sorea -ja kaunisvartaloinen, ei kovin laiha ja hintelä, vaaleaverinen -ja puhdasvärinen; joskin tukka hieman vivahtaisi mustaan, ei se -haittaisi, kun hän vain muuten miellyttäisi mainituissa suhteissa, -olisi hyväntapainen ja -luontoinen, ei röyhkeä, vaan rattoisa". - -Sten Eerikinpoika Lejonhufvud määrättiin v. 1563 matkustamaan -Hesseniin pitämään prinsessaa silmällä. Hän matkusti Tanskan kautta, -mutta hänet pidätettiin Kööpenhaminassa sillä verukkeella, että hänen -passinsa ei muka ollut kunnossa; ja kun hän lopulta väkisin tahtoi -päästä vapauteensa, pantiin hänet ja hänen seuralaisensa vankeuteen -ja pidettiin siellä kaksi vuotta. - -"Tämän vääryyden tähden tulee monta tuhatta miestä kaatumaan", oli -hän tällöin huudahtanut, ja tämä osoittautui pian todeksi. - -Vankien matkakapineita tarkastettaessa joutui Tanskan kuninkaan -käsiin kirje, joka oli osoitettu kuningatar Elisabetille. - -Se oli kuningas Eerikin omakätisesti kirjoittama sekä sisälsi, että -hän puolestaan ei täydellä todella kosinutkaan Hessenin prinsessaa. - -Kuningas Fredrik ei ainoastaan murtanut sinettiä ja ottanut selvää -sisällöstä, vaan myöskin lähetti sen Hesseniin, tehden siten lopun -koko naimahankkeista. - -Eerik vimmastui. - -Tässä oli sodansyytä kylliksi. - -Vanhat riitakapulat kaivettiin esiin. Tanskan kuningas oli ottanut -kolme kruunua vaakunaansa. - -Eerik otti omaansa sekä Tanskan että Norjan vaakunat. - -Maasota alkoi jo 1563. - -Tanskalaiset valloittivat ja varustivat Elfsborgin. - -Molemmissa maissa puuhailtiin innokkaasti laivaston varustamisessa; -Ruotsin laivastoon kuului kaksitoista sotalaivaa, jotka lähetettiin, -kuten sanottiin, tuomaan kuninkaallista morsianta. Mutta Jaakko -Bagge, jonka muistamme Suomen sodasta, sai kuninkaalta salaisen -käskyn etsiä Tanskan laivaston ja ahdistaa sitä. - -Tämä kohtasi Baggen toukokuun 30 p:nä Bornholman luona Joachim -Brockenhusenin johdolla. - -Amiraalilaiva Herkules, joka kulki etumaisena, ampui tervehdykseksi -kolme kovaa laukausta. - -Yksi niistä repi purjeet eräästä ruotsalaisesta aluksesta, ja -semmoista tervehdystä ei hyväksytty. - -Bagge ei ollut hidas vastaamaan niin, että Herkules menetti -suurmastonsa. - -Taistelu kävi yleiseksi ja sitä käytiin viisi tuntia hurjalla -vimmalla. - -Jaakko Bagge osoitti ansainneensa maineensa; suurella taitavuudella -hän johti taistelua ja säästeli ruotsalaisia niin paljon kuin voi. - -Kolme tanskalaista linjalaivaa valloitettiin, niiden joukossa -amiraalilaivakin; kaksi muuta sai niin pahoja vammoja, että -töintuskin pääsivät pakoon. - -Itse amiraali, Tanskan valtiomarsalkka Otto Krumpe, sekä monta -arvokasta miestä joutui vangiksi. - -Jaakko Bagge jatkoi senjälkeen matkaansa, purjehti koko -laivastoineen, valloittamansa alukset mukanaan, Warnemündeen ja laski -Hesseniin menevät lähettiläät maihin. - -Itse hän odotteli väylällä heidän palaamistaan. - -Monta tanskalaista laivaa kulki sillaikaa Lyypekkiin ja sieltä pois -Jaakko Baggen estämättä niitä. - -"En ole tullut tänne Tanskaa ahdistamaan", sanoi hän. "Bornholman -luona taistelin ainoastaan puolustautuakseni mahtavia ahdistajia -vastaan." - -Kahden viikon kuluttua lähettiläät tulivat Hessenistä ilman -morsianta, ja Bagge palasi Tukholmaan. - -Avoimin sylin otti kuningas Eerik hänet vastaan, ja samalla kertaa -kunnioittaakseen amiraaliansa sekä nöyryyttääkseen Tanskaa hän antoi -Baggen panna toimeen voittokulkueen Skeppsbrolta Rautatorin kautta -linnaan. - -Kultavitjoilla koristettuna kävi voittaja edellä, ja hänen jäljessään -tulivat muut ruotsalaiset ylimykset muhkeissa varustuksissa ja -valloitettuja lippuja kantaen. - -Senjälkeen tulivat vangit, päät ajeltuina ja valkoiset sauvat kädessä. - -Amiraali Brockenhusen kävi edellä, hänen jäljessään seitsemän -tanskalaista ylimystä ja viimeksi 600-lukuinen miehistö toisiinsa -kytkettyinä. - -Heidän edellänsä kulki kuninkaan hovinarri Herkules viulua soittaen. - -Molemmin puolin heitä ja heidän jäljessään oli ruotsalaisia suljetuin -rivein. - -Tätä menettelyä ei hyväksytty Ruotsissakaan, mutta että se Lyypekissä -ja Tanskassa herätti mitä kiihkeintä harmia, on itsestään selvää. - -Kummaltakin taholta julistettiin sota Ruotsia vastaan, Lyypekin -puolelta etenkin sentähden, että Eerik oli kieltänyt heidän kauppansa -Narvassa. - -Bagge purjehti Gotlantiin, nousi siellä maihin ja hävitteli. - -Sitten hän suuntasi kulkunsa Ölantiin, missä kohtasi Tanskan ja -Lyypekin laivastot, yhteensä kolmekymmentä laivaa. - -Itse ei Baggella ollut enempää kuin kahdeksantoista. - -Nyt hän sai koetella voimiaan mainion merisankarin Pietari Skramin -kanssa. - -Tämä oli jo seitsemänkymmenenvuotias, mutta ei ollut Jaakko Baggekaan -mikään nuorukainen. - -He hyökkäsivät toistensa kimppuun, ja taistelua kesti aamusta iltaan. - -Silloin aikoivat ruotsalaiset vetäytyä saaristoon, mutta kun he -näkivät tanskalaisten seuraavan, niin he kääntyivät, ja taistelu -alkoi uudestaan. - -Paljon kaatui molemmin puolin. - -Tanskan amiraalilaiva kärsi pahoja vaurioita, ja ala-amiraali Frans -Bilde ammuttiin. - -Pimeys erotti laivastot, eikä kumpikaan voinut kehua voittaneensa. - -Ruotsin laivasto oli kärsinyt paljon, ja Bagge tahtoi välttämättömiä -korjauksia varten viedä laivat talviteloille, mutta se ei ollut -kuningas Eerikin mielipide. - -Hän käski, että Bagge pantaisiin kalasumppuun tai muuhun semmoiseen -kuljetuslaitokseen ja otettaisiin pilkalla ja ivalla vastaan sekä -että hänen lipunkantajiltaan rangaistukseksi pidätettäisiin heidän -palkkansa. - -Tämä aiottu häväistys tuli torjutuksi, ja toukokuun 28 p:nä 1564 -Bagge taas lähti merelle laivastoineen, jossa oli 35 sotalaivaa, -paremmin varustettuina kuin koskaan ennen. - -Uudessa Mars-nimisessä amiraalilaivassa oli 175, muutamien mukaan 200 -kanuunaa. - -Bagge teki ihmeitä urhoollisuudellaan, mutta tällä kertaa ei onni -ollut hänelle suosiollinen. Ruutikamari syttyi, ja komea laiva lensi -ilmaan. - -Amiraali ja hänen lähimmät miehensä ehtivät hädintuskin juosta -tanskalaiseen Engeln laivaan ja antautua vangiksi. - -800 ruotsalaista, 300 saksalaista ja suuri joukko tanskalaisia joutui -aaltojen saaliiksi. - -Urhea merisankari vietiin Kööpenhaminaan, missä hän koetti pelottaa -tanskalaisia liioitelluilla kertomuksillaan kuningas Eerikin -mahtavuudesta. - -"Kuitenkin", lisäsi hän, "lienee Ruotsin merivoima tästäpuolin -vähemmän arvoinen." - -Turhaan koetettiin Ruotsin puolelta saada häntä lunastetuksi; hän -pysyi vankina kuolemaansa asti. - -Kirjeissään hän koetti yksinkertaisesti, mutta sydämellisesti -lohduttaa puolisoansa. - -"Rakas Annani", kirjoitti hän, "käyttäydy varovasti tänä vaarallisena -aikana ja ennen kaikkea pidä huolta lasten kurituksesta ja -kasvatuksesta." - -Me tiedämme jo, että tanskalaiset valloittivat Elfsborgin. - -Mutta Eerik hyökkäsi ruotsalaisella sotajoukolla Hallantiin ja -piiritti Halmstadia. - -Odottamatta saapui tieto, että kuningas Fredrik itse oli tulossa -häntä vastaan. - -Niin yhtäkkiä jätti Eerik silloin leirinsä, että hänen väkensäkin -äkkiä säikähtyneenä hajaantui, ja kun päällystö taas sai sen -kootuksi, löivät tanskalaiset sen, kun se oli leiriin palaamassa. - -Jo sitä ennen oli Eerik valmistuttanut itselleen jonkinlaisen -sotaneuvoston mietinnön, jossa muun ohessa mainittiin, että kun -Tanskan kuningasta odotetaan suurine sotavoimineen, olisi onnetonta, -että kuninkaallinen majesteetti itse olisi saapuvilla, jos täytyisi -lähteä pakoon. - -Norjaan tehtiin hyökkäys, sittenkuin Jämtlanti ja Härjedal olivat -valloitetut. - -Knut Haraldinpoika Soop nimitettiin Norjan maaherraksi ja -hänelle annettiin määräys ottaa muutamia etevimpiä norjalaisia -panttivangeiksi ja lähettää Ruotsiin sekä, sittenkuin norjalaiset -olivat vannoneet kuninkaalle uskollisuudenvalan, käyttää oikeutta -Ruotsin lain mukaan ja karkoittaa "juuttilaispuolue" maasta. - -Mutta Soop joutui pian epäsuosioon, ja hyökkäys Norjaan uskottiin -kuninkaan suosikille, ranskalaiselle Claude Collartille. - -Tämä valloitti Eerikille melkein koko Trondhjemin hiippakunnan, mutta -eli sitten linnassa hyvin irstaasti, antoi ruotsalaisen sotavoiman -mennä matkaansa ja joutui sen sotajoukon vangiksi, jonka Tanskan -kuningas oli lähettänyt Norjaa puolustamaan. - -Tätä kostamaan lähetettiin syksyllä 1564 Matti Törne Norjaan, ja hän -hävitti ja poltti siellä Eerikin käskystä neljäkymmentä pitäjää. - -Samoin meneteltiin Aggerhusissa. - -Hammerin ja Opslon kaupungit poltettiin, ja jokainen, joka teki -uskollisuudenvalan Ruotsin kruunulle, sai ostaa turvakirjan -päälliköltä Juhana Siggenpojalta. - -Moni käyttikin tätä hyväkseen, mutta on itsestään selvää, että -uskollisuus oli sen mukaista. - -Bohusin ja Elfsborgin piirityksissä ei saatu mitään aikaan; Eerik -muutti niin usein päällikköä, ettei lopulta kukaan uskaltanut -ottaa sitä tointa vastaan, etenkin kun hänen tapansa oli huoveille -valitella päälliköistä. - -Sotaretken onnistumisesta ja sekä päällikköjen että sotamiesten -mielipiteistä olemme jo tehneet selvää siinä kirjoituksessa, jonka -Juhana herttua leivän sisässä sai Gripsholman linnaan, ja nyt käymme -tapaamaan kuningasta Tukholmaan. - -Hän oli viivytellyt mikäli mahdollista paluumatkaansa päästäkseen -tulemasta Juhanan läheisyyteen. - -Yrjö Pietarinpoika puuhaili kuolemantuomion toimeenpanoa; sitä tahtoi -Eerikkin, mutta hän pelkäsi, pelkäsi omia ajatuksiansa. - -Ja sitten sisarten ja äitipuolen rukoukset, huokaukset ja kyyneleet! -Eivätkö he voineet käsittää, että häntä itseäänkin kalvoi epäilys ja -levottomuus; miksi he eivät tahtoneet jättää häntä rauhaan? - -Lisäksi tulivat vielä hänen uskollisimmat ystävänsä, niiden joukossa -Kaarle de Mornay, sanomaan, että herttuan kuolema suututtaisi -koko hänen mahtavaa sukuansa ja himmentäisi hänen kuninkaallista -kunniaansa. Tämä viimeinen syy vaikutti enimmän. Voisihan hän antaa -hänen elää alituisessa vankeudessa hyvin vartioituna. - -Silloinhan kaikkien olisi pakko tunnustaa hänen lempeytensä ja -ihailla sitä. - -Mitään salahankkeita ei kuulunut. Oli siis luultavaa, että -vangit kärsivällisesti olivat alistuneet kohtaloonsa iloisina -siitä, että olivat saaneet suosiosta ja armosta pitää henkensä. -Olikohan maailmassa ketään niin onnetonta kuin hän; kaikki hänen -naimayrityksensä olivat menneet myttyyn toinen toisensa perästä! - -Elisabet oli katunut rukkasiansa, sen hän tiesi. Entäs Maria Stuart? -Niin, hän ei ollut koskaan mitään varsinaista vastausta antanutkaan. - -Hessenin Kristiina olisi mielellään lähtenyt mukana Warnemündeen, -mutta se jäi tanskalaisten juonien tähden. Kirotut tanskalaiset! - -Lothringin Renata oli jäljellä. Häntä kyllä ihastutti päästä Ruotsin -kuningattareksi; paremman puutteessa sai ehkä tyytyä häneen. - -Mutta kävi miten kävi, tulevaisuus näytti Eerikistä synkältä ja -uhkaavalta. - -Jospa hän voisi tähdistä lukea kohtalonsa! - -Niistä hän koetti etsiä vastausta ja valoa elämänsä synkkään -arvoitukseen, ja yön toisensa perästä hän tutki niitä yhä kasvavassa -tuskassa. - -Dionysius Beureus oli hänen neuvonantajansa ja melkein ainoa -uskottunsa. - -Häneltä oli Eerik oppinut jakamaan taivaan kahteentoista eri osaan. -Riippui sitten siitä, minkä tähtisikerön vallitessa ihminen oli -syntynyt. - -Saturnus, Mars ja Venus ennustivat onnea. - -Merkurius oli epämääräinen. - -Aurinko, kuu ja Jupiter tuottivat onnettomuutta. - -Mutta Venus saattoi myöskin erityisissä olosuhteissa merkitä suuria -aavistamattomia tuloja, ulkonaista arvoa ja odottamatonta ylennystä. - -Saturnus merkitsi tavallisesti naimista, mutta saattoi merkitä -salaisia vihollisia. - -Mars antoi usein onnettomuutta, uskottomia palvelijoita, panettelua, -kivulloisuutta ja vankeutta. - -Oli muitakin taivaankappaleita, jotka tuottivat vahinkoa. - -Kun nämä lähestyivät Eerikin tähdistöä, tuli hänen olla hiljaa, -kunnes ne olivat ohi; silloin oli vaarakin siksi kertaa mennyt. - -Toisinaan tapahtui myöskin suuria tähdenlentoja; se merkitsi, että -jokin suuri henki maan päällä oli vapautunut vihollisistaan. - -Selittämään ja järjestämään kaikkia näitä "taivaan ihmeitä" -tarvittiin terävämpää päätä kuin Eerikin. Ne tanssivat hänen -hämmentyneissä aivoissaan täyttäen hänen sielunsa alituisella pelolla -ja tuskalla. - -Usein hän epätoivoissaan löi päähänsä huudahtaen: - -"Kaikkialla on ympärilläni saatanan kavaluutta ja juonia!" - -Tämän mahtavan valtiaan kanssa oli hänellä aina paljon tekemistä. -Joka paikassa, kotona ja ulkona, hän luuli olevansa pahanhengen -vainooma. Se kuiskutteli hänen korvaansa päivällä ja herätti hänet -yöllä. Se tahtoi aina vietellä häntä käyttämään valtaansa, mutta hän -taisteli ja kiisteli vastaan. - -Semmoisen kuninkaan kanssa voi Yrjö Pietarinpoika tehdä mitä tahansa. - -Ja hänen tekonsa osoittavat, millainen hänen tahtonsa oli. - -Äärettömän vallanhimoisena hän vihasi ja halveksi ihmiskuntaa. -Aatelisto katseli puolestaan häntä halveksien. Hän oli kuitenkin -tietojensa puolesta paljon korkeammalla kuin monet heistä, ja -sydämessään hän vannoi, että he saivat maksaa halveksimisensa. - -Kaikkia muita kohtaan hän menetteli sen mukaan, miten he milloinkin -olivat hänen tiellänsä tai avustajina hänen tuumissaan. - -Edelliset raivattiin pois -- samantekevä miten -- jälkimäisiä hän -suojeli. - -Kaikki keinot, jotka veivät päämaaliin, olivat hyviä, ja paras niistä -oli kuningas Eerik. Sentähden Yrjö heittäysi hänen jalkoihinsa, -nuoleksi hänen käsiänsä ja puhalteli myrkkyänsä tuon onnettoman -hupsun korviin. - -Yrjön avioliitto oli, niinkuin kyllä voimme kuvitellakin, mitä -lähimmässä yhteydessä niiden olosuhteiden kanssa, joissa se oli -syntynyt. - -Nainen oli juonillaan voittanut hänet, sen hän kyllä huomasi, mutta -oli liian viisas tunnustamaan sitä. - -Hänen vaimonsa saattoi kyllä olla hänelle hyödyksi, mutta Yrjö ei -luottanut häneen. - -He eivät tosin olleet erilaatuisia mielipiteiltään, mutta Anna kävi -omia teitänsä ja ainoastaan silloin kun se häntä huvitti tai tuotti -hänelle itselleen etuja, hän mukautui Yrjön toivomuksiin. - -Heidän välillään tapahtui usein kauheita, väkivaltaisia -perhekohtauksia; he vihasivat ja kammosivat toisiaan, mutta -kumpainenkin oli valmis vetämään kasvoillensa naamarin, jonka taakse -he salasivat sydämensä ajatukset, ja niin he olivat yhtä hyviä -ystäviä taas. - -Aluksi näytti Yrjö vaikutusvaltaansa "kuninkaan lautakunnassa". - -Kiduttavia kuulusteluja pantiin toimeen ja paljaita ajatuksia -luettiin valtiorikoksiksi. - -Eräs tallirenki Eskil Pietarinpoika tuomittiin kuolemaan siitä, että -hän muutamaan porttiin Norrmalmilla oli maalannut kuninkaallisen -majesteetin ja Ruotsin vaakunan kolmine kruunuineen ylösalaisin ja -siten loukannut kuninkaallisen majesteetin arvoa ja korkeutta ja -kuninkaallista hallitusta. - -Kahta kuninkaan henkivartijaa syytettiin siitä, että he olivat -panneet kolme keppiä ristiin, minkä kuninkaallinen majesteetti luuli -noituudeksi, vaikka he tiesivät, ettei kuningas kärsinyt teillään -mitään kuusenhavuja, olkia, lastuja tai muuta, vaan oli semmoisten -sirotteleminen kuoleman uhalla kielletty. - -Molemmat tuomittiin kuolemaan ja kärsivät rangaistuksensa. - -Vuodesta 1562, jolloin lautakunta alotti toimensa, vuoteen 1563 -oli se langettanut 57 sellaista tuomiota; niistä koski 32 Juhanan -palvelijoita ja ystäviä. - -Lokakuuhun 1567, jolloin asiakirjat loppuvat, oli se tuominnut -kuolemaan kaikkiaan 232 henkilöä [Geijerin mukaan], harvoja -poikkeuksia lukuunottamatta joko valtiorikoksista tai myöskin -hairahduksista, joista Ruotsin laki ei määrää kuolemanrangaistusta, -mutta kyllä kuningas Eerikin hoviartikkelit tai myöskin hänen -mielivaltansa. Eräs senaikuinen kirjailija Sven Olavinpoika sanoo, -että oli surkeata nähdä sitä mestaamista ja teilaamista. - -Mutta kaikki tiesivät, että joskin kuninkaan käsi oli -allekirjoittanut kuolemantuomiot, niin oli kuitenkin Yrjö -Pietarinpojan käsivarsi johtanut sitä, ja sentähden hän oli mahtavin -ja pelätyin mies valtakunnassa. - -Juuri sitä hän tahtoikin ja hieroi tyytyväisenä käsiänsä. Nyt vasta -saivat kaikki oppia tuntemaan hänet. - -Semmoiseen ihmissieluun kuiskii piru kavalia vehkeitään, ja sentähden -saattoi Yrjö Pietarinpoika ehdottaa kuningas Eerikille, että Venäjän -tsaaria pitäisi lepyttää tarjoamalla hänelle herttuatar Katariinaa, -Juhana herttuan puolisoa; se kyllä torjuisi sodan ja vainon sekä -Liivinmaasta että Suomesta. - -Ehdotuksensa hän teki kerran, kun Eerik oli hyvin synkkämielisenä, ja -tämä suostui siihen heti. - -Mutta kenen hän saisi ottamaan toimekseen tuon tukalan tehtävän! - -Kreivi Niilo Gyllenstjerna oli kuninkaansa uskollinen ystävä ja -palvelija. - -"Lähetä heti kutsumaan häntä!" - -Tuo hieno valtiomies esteli kyllä, mutta asia oli pidettävä salassa -ja hän ei voinut kieltäytyä noudattamasta kuninkaan tahtoa. - -Ja niin matkusti tuo ylhäinen herra tekemään häpeällistä ehdotustaan -ja otettiin avosylin vastaan. Eihän korppi korpin silmää puhkaise. - -Oleskellessaan Tukholmassa kävi Eerik harvoin leskikuningattaren -luona; tämä näet rupesi aina puhumaan Juhanasta. - -Sisariensa kanssa hän seurusteli vieläkin vähemmän. Badenin maakreivi -halusi jo häitä. "Minä puhun Cecilian kanssa", vastasi Eerik. Hän -kutsutti Cecilian luokseen. - -Ihmetellen hän katseli sisartaan. Tämän piirteisiin oli tullut -jotakin ankaraa ja kylmää; Eerik tuskin enää tunsi häntä. - -"Mene naimisiin maakreivin kanssa", sanoi Eerik. "Ehkäpä yhdellä -ehdolla." - -"Mikä se on?" - -"Että saan samanlaisen palkinnon kuin Herodia tanssittuaan kuninkaan -edessä." - -"Kenenkä päätä sinä pyydät?" - -"Niilo Sturen." - -"Halveksiiko hän sinua?" - -"Minä vihaan häntä kuolemaan asti!" - -"Samoin minäkin koko hänen sukuansa." - -"Ja kuitenkin...?" - -"Kärsivällisyyttä, Sten on äskettäin kaatunut sodassa saatuaan kuulan -otsaansa; toiset tehnevät hänelle seuraa toinen toisensa perästä." - -"Se on hyvä!" - -"Niiloa pelkään enimmin, hänellä on vaalea tukka." - -"No toimita hänet päiviltä pois!" - -"Lain ja oikeuden mukaan, ymmärräthän... minä odotan sopivaa -tilaisuutta." - -"Minä soisin, että hän saisi kärsiä katkerinta häväistystä." - -"Sitä hän kyllä saa." - -"Sano sitten maakreiville, että minä suostun." - -"Pidetäänkö suuret häät?" - -"Ei, hän ei saa perintöäni." - -"Voineeko tuota estää?" - -"Pane se ehdoksi." - -"Korotko siis ainoastaan?" - -"Muu olkoon omassa vallassani." - -"Minä en tahtoisi sinua puolisokseni, Cecilia." - -"Enkö ole kaunis?" - -"Olet kyllä." - -"Muisteletko Vadstenan-matkaa?" - -"Mitäpä siitä?" - -"Siellä tulin portoksi. Jos silloin olisit syössyt puukon rintaani, -silloin, veljeni Eerik, olisin ollut pelastettu, mutta sitä et -tehnyt. Koko Ruotsi nauroi minua, ja minä tulin siksi, miksi sinä -olit minut tehnyt; nyt sen tiedät." - -"Kaikki on vain minun syyni!" - - * * * * * - -Kuningas Eerikkiä ympäröivät ainoastaan petolliset ystävät ja -liehakoitsijat; nyt hän hiipi pois jättäen heidät kaikki mennäkseen -siihen osaan linnaa, missä Kaarina nykyään oleskeli. Tämä oli -ainoa, johon Eerik luotti, ainoa, joka voi tyynnyttää hänen synkät -aatoksensa. - -Koettakaamme esittää hänet. - -Köyhästä ja alhaisesta kodista hänet siirrettiin epäsiveellisen hovin -ylelliseen komeuteen; nälästä, puutteesta ja kieltäymyksistä hän -joutui asemaan, jossa hänen ainoastaan tarvitsi lausua toivomuksensa -saadakseen sen täytetyksi. - -Hänet oli vallannut ihmettely ja uteliaisuus, jotka ensin kiintyivät -ulkonaisiin esineisiin, sitten ihmisiin, näihin onnellisiin, joilla -oli kaikki maailman aarteet. - -Mutta miksi he itkivät ja surivat, aivan niinkuin hänen kotonaan ja -hänen tuttujensa keskuudessa tehtiin. - -Kuinka usein olivatkaan tuon aina niin ystävällisen -leskikuningattaren silmät itkusta punaiset; ei koskaan kuullut hänen -nauravan ja laskevan leikkiä, aniharvoin hän edes hymyili. - -Prinsessa Cecilia käyttäytyi niin kummallisesti; ilostako vai -surustako, sitä ei tiennyt. Hän itki ja nauroi vuorotellen. -Toisillakin prinsessoilla oli huolensa, vaikka he eivät niistä -puhuneet. - -Kukaan heistä ei kuitenkaan ollut niin onneton kuin kuningas. Tämä -kertoi, että isänsä jo lapsena oli vihannut häntä ja että hän -oli ollut vähällä menettää kruunansa; nyt punottiin juonia hänen -turmioksensa. - -Hänen vihollisensa olivat liittoutuneet paholaisen kanssa; hän -oli pahojen henkien ympäröimä, jotka olivat tavalla tai toisella -päättäneet tuhota hänet; hän oli alituisessa taistelussa niitä -vastaan, eikä kukaan auttanut häntä. - -Oppimaton Kaarina, joka ei ollut saanut mitään kasvatusta, kuunteli -hämmästyksellä ja kauhulla hänen kertomuksiansa. Miten olisikaan -hän voinut erottaa todellisuutta sairaalloisten aivojen luomista -mielikuvituksista. - -Hän kietoi heikot käsivartensa Eerikin kaulaan. Ah! Hän olisi niin -mielellään tahtonut auttaa ja suojella häntä. - -Peläten kuningasta olivat kaikki hovissa pitävinään häntä arvossa, -mutta ei kukaan osoittanut hänelle ystävyyttä eikä rakkautta, ei -kukaan muu kuin kuningas luottanut häneen. - -Köyhästä kodistaan oli Kaarina tuonut mukanansa aarteen, jota ei voi -ostaa hopealla eikä kullalla ja jota harvoin tavataan hovisaleissa, -nimittäin lämpimän, rakastavan sydämen. Hänet oli temmattu siitä -maaperästä, jossa hän oli syntynyt, mutta nuorien, vahvojen -juurien täytyi uudelleen juurtua voidakseen antaa kasville voimaa -viheriöimään ja kukkimaan. - -Viattomuus ja puhtaus eivät ole itsetietoisuutta vailla, ne ovat -sovinnaisia ja riippuvat kasvatuksesta. Ennenkuin kehitys oli -muodostanut synti-käsitteen, ei kukaan tiennyt mitä synti oli. - -Kaarina tuli kuninkaan rakastajattareksi käsittämättä, että se tuli -hänen omaksi häpeäkseen. - -Että semmoinen kuin Kaarinan rakkaus tuli onnettoman Eerikin osaksi, -oli epäilemättä ainoa auringonsäde hänen synkällä polullaan; se oli -yksi niitä suuria armeliaisuustekoja, joiden syntyä emme voi seurata, -mutta joiden vaikutukset me huomaamme käsittämättä niitä. - -Ylhäisten ja alhaisten kesken liikkui huhu, että hän käytti loihtuja, -ja perää siinä olikin tavallaan. Mikä kaikkivaltias taikavoima -piileekään uskollisessa, uhrautuvassa rakkaudessa! - -Huvittaakseen häntä koetti Eerik asettua hänen ajatus- ja -katsantokannalleen; hän oli hänen kanssaan huvikävelyillä linnan -puutarhassa ja hoiti itse niitä kukkia, joita hän rakasti. Hän -rakennutti kalliin lintuhuoneen nauttiakseen Kaarinan hämmästyksestä, -kun tämä kuuli satakielen laulavan tai näki kirjavat papukaijat. - -Usein tehtiin matkoja Valdemarin saarelle (Eläintarhaan); siellä -metsästettiin haukoilla tai ilman niitä tai leikittiin myöskin -pallopeliä; usein soitteli kuningas luuttuaan ja lauloi rakkaudestaan -sekä kaikesta siitä ilosta ja onnesta, jota hän tahtoi valmistaa -Kaarinalle. - -Hovijuhlissa Tukholmassa täytyi hänen aina olla mukana. Helmikuussa -1563 pantiin toimeen suuret kemut Tanskan lähetystölle. Kaarle -herttua, prinsessat, valtakunnan neuvokset ja hovinaiset ottivat osaa -niihin. - -Milläpä tunteilla he näkivät tuon halpasukuisen keskuudessaan; -alhainen syntyperä luonnollisesti heidän silmissään oli Kaarinan -suurin rikos. - -Kuningas Eerikillä oli oma soittokuntansa, johon kuului kuusi -italialaista viuluniekkaa ja kuusitoista muuta soittajaa. Sitäpaitsi -oli hänellä useita laulajia; hän tahtoi saada vuoroin soittoa, -vuoroin tanssia. Laskiaisena hän itse esiintyi väliin venäläisessä -puvussa, väliin naispuvussakin, ja katselijat nauroivat sekä pitivät -häntä luonnollisesti erinomaisena. - -Kaarinan varalle tuhlailtiin kalliita vaatteita ja koristuksia; -taitavan opettajan hän sai Benedictus Olavinpojasta, jota -tavallisesti nimitettiin "tohtoriksi". Tätä pidettiin taitavana -tähdistä-ennustajana, ja sellaisena hän oli voittanut kuninkaan -luottamuksen. Sitäpaitsi oli hän kerran parantanut Yrjö Pietarinpojan -äidin vaarallisesta taudista ja oli sentähden hyvin suosittu joka -puolella. Etenkin piti hänestä hänen nuori oppilaansa. Kaarina -kiintyi häneen täydellisellä luottamuksella, ja he oleskelivat -joka päivä useita tunteja toistensa seurassa; "tohtori" sanoi itse -oppivansa Kaarinasta enemmän kuin tämä hänestä. Hän sai luoda -silmäyksen ihmissydämeen, joka ajatteli ja eli ainoastaan muita -varten, itseään tuskin muistaen. Maallista tietoa Kaarina sen sijaan -saavutti ainoastaan hyvin vähän; hyvä sekin, että hän oppi piirtämään -nimensä. - -Kuninkaan hovinarri Herkules kävi usein Kaarinan luona huvittaen -häntä hullutuksillaan. - -Mutta Yrjö Pietarinpoika vei myöskin vaimonsa Annan Kaarinan luo. -Hänellä ei ollut vielä mitään aavistusta siitä, että tämä "katulapsi" -tulisi kuningas Eerikille olemaan enemmän kuin leikkikalu; olihan -kuningas heittänyt luotansa monta sellaista, ja Kaarina sai varmaan -kyllä vuorostaan seurata muita. - -Yrjön oma luonne oli hyvin himokas; sentähden hän ei voinutkaan -ymmärtää sellaista "lapsirakkautta", ja hän otti nyt vaimonsa -mukaansa saamaan, jos suinkin, selvää siitä, oliko se luonnollista -vai oliko siinä ehkä jotakin loihtujen vaikutusta. - -Molemmat olivat hyvin taipuvaiset luulemaan sitä, ja Anna lupasi -kyllä ottaa siitä selon. - -Hän tuli ja meni useat kerrat ja oli aina yhtä viisas Kaarinan -suhteen. Tällä ei ollut mitään salattavaa; yhtä avoimesti hän vastasi -kaikkiin kysymyksiin. - -Vanhemmistaan, siskoistaan, omaisistaan, ystävistään ei hänellä ollut -mitään salattavaa. - -Halusiko hän nähdä heitä? - -Kyllä, ja kuningas oli luvannut, että hän saisi tervehtiä heitä -vastedes. - -Miksei nyt heti? - -Sitä hän ei tiennyt. - -Eikö hän tahtoisi pitää silmällä kuningasta? - -Sitä hän ei tahtonut; olihan tämä niin hyvä hänelle ja pitää kyllä -lupauksensa. - -Mutta eikö Kaarinalla ollut muita tuttavia? - -Ei, olivathan he tulleet niin kaukaa; sitä hän vain ei tiennyt, oliko -hänen rakas isänsä palannut sinne takaisin. Oli käsittämätöntä, että -hän niin yhtäkkiä oli kadonnut. - -"Sitten hän ehkä tulee takaisin." - -"Mutta ei yksin." Kaarina nauroi päätään nyökäyttäen. - -"Kuka tulee hänen seurassaan?" - -"Maks!" - -"Kuka hän on?" - -"Eräs poika, kaksi vuotta minua vanhempi." - -"Pidätkö sinä hänestä?" - -"Pidän." - -"Mikä hän on?" - -"Hän aikoi sotamieheksi." - -"No, eikö hän tule tänne tapaamaan sinua?" - -"Kyllä hänellä on halua siihen." - -"Kai hän sitten tuleekin?" - -"Isän kanssako? Sen kyllä luulen." - -"Voineepa talla yksinkin." - -"Sitten on isälle tapahtunut jotakin pahaa, enkä minä tulee enää -koskaan iloiseksi." - -"Kerrohan jotakin Maksista." - -"Hän sanoi, että meistä tulee mies ja vaimo." - -"Nyt se ei käyne laatuun." - -"En tiedä", vastasi Kaarina epäillen. - -"Kuningas ehkä pahastuisi siitä", jatkoi Anna mairitellen. - -"Minä en tee koskaan hänen tahtoansa vastaan." - -"Voineehan sinulla silti olla hyvä ystävä?" - -"Niin minäkin luulen." - -"Eihän hänen tarvitse kohdata kuningasta." - -"Minä kysyn kuninkaalta. Sitten teen niinkuin hän tahtoo." - -"Mutta eihän se liene tarpeen." - -"Minä olen luvannut, etten koskaan salaa mitään." - -"Tietääkö kuningas Maksista?" - -"Monta, monta kertaa olemme puhuneet hänestä." - -"No, mitä hän sanoo?" - -"Että minä olen lapsi, ja sitten hän nauraa." - -Anna teki kaiken voitavansa; hän sommitteli kysymyksiään kaikilla -mahdollisilla tavoilla. - -Kaarina, joka ei epäillyt ketään, ihmetteli kyllä hiljaa sydämessään, -miksi hän tahtoi niin tarkoin saada selvän kaikesta, mutta pitihän -hänen olla kiitollinen, kun jokukaan välitti hänen asioistaan. Ja -niin hän tyhjensi hänelle pienen sydämensä, jotta hän näkisi, mitä -kaikkea siellä oli. - -Anna oli vimmoissaan huonosta saaliistaan. Hän ja prokuraattori -tuumailivat turhaan, mitenkä saisivat näin laihoista eväistä -keitetyksi kokoon niin myrkyllisen sopan, että se tuottaisi tuolle -kurjalle kakaralle surua, toivottomuutta ja lopuksi kuoleman. - -Eerik sai kyllä pitää niin monta rakastajatarta kuin tahtoi. -Yrjö itse piti huolta siitä, että niitä vaihdeltiin, sillä hänen -harrastuksiinsa ei sopinut, että kukaan heistä olisi saanut -kiinteämpää jalansijaa; mutta nyt tuli tuo pieni tyttö, ja näyttipä -melkein siltä, kuin kuningas hänen tähtensä ajattelisi luopua -kaikista muista. - -Luonnollisella tavalla se ei ollut voinut tapahtua; jotakin -pahanhengen vaikutusta siinä oli, vaikka niin syvällä, ettei hän -voinut sitä keksiä. - -Odota, odota! Hän ei voi sallia, että mikään Tukholman sivukaduilta -tullut otus anastaisi hänen valtansa ja mahtavuutensa, ja kaikkien -manalan henkien kautta, joiden nimet hän suinkin tiesi, vannoi -hän, ettei huovintytär, Kaaarina Maununtytär, tule saamaan voittoa -prokuraattori Yrjö Pietarin pojasta. - - - - -11. - -SOTAA JA VAINOA. - - -Sotaa jatkettiin vaihtelevalla onnella. - -Klaus Kristerinpoika Horn tuli amiraaliksi Jaakko Baggen jälkeen ja -saattoi Tanskan laivastolle suuria tappioita. - -Maalla eivät ruotsalaiset olleet yhtä onnellisia. - -Kuningas Eerik kirjoitti itse Ruotsin rahvaalle kuninkaallisen -majesteetin onnesta ja voitoista. - -Hän alkaa kertomalla niistä liioitelluista huhuista, joita oli -liikkeellä tanskalaisten maahan karkauksesta, mitenkä he muka olivat -raivanneet itsellensä tien rajan yli Ruotsiin, niin leveän, että sitä -voi kulkea viisitoista miestä rinnakkain. - -Sentähden sanoi kuningas itse matkustaneensa sinne ja huomanneensa -eripuraisuutta ja tauteja laivastossa sekä Ölannin tanskalaisten -hävittämäksi. - -Sitten oli kuningas lähettänyt Åke Bengtinpoika Ferlan edeltäpäin -ja sen jälkeen itse hyökännyt koko sotavoima Haan Blekingeen, missä -talonpojat olivat niin vimmattuja, että hirttivät jäljellejääneitä -ruotsalaisia huoveja ja ratsumiehiä haarniskoineen miekkoineen -puihin, jonkatähden kuningas määräsi, että Lyckebyn ja Rottnebyn -välillä kaikki oli surmattava ja poltettava, ja siihen Jumala -antoikin onnea niin, että tiellä ja metsässä tapettiin tuhansittain -ihmisiä. - -Silloin lankesivat talonpojat hänen jalkoihinsa, pyysivät armoa, -lupasivat uskollisuuttansa ja apuansa sekä antoivat panttivankeja,. -Sitten kun Lyckebyn linna oli valloitettu, määrättiin Kaarle -Holgerirpoika maaherraksi. - -Kuningas vetäytyi sotapäällikköineen Rottnebyn kaupungin luo, jonka -miehistöä ja porvaristoa vaadittiin antautumaan. - -Nämä vastasivat korskeasti ja ivallisesti käskien kuninkaallista -majesteettia vetäytymään Helmstadin luo, missä hän ennenkin oli -osoittanut urhoollisuuttansa. - -Tästä kuningas kiivastui niin, että tahtoi väkivalloin pakottaa -heidät antautumaan. - -Sotaväki tarjoutui hyökkäykseen, ja arvalla määrättiin, mitkä osastot -ensiksi lähtisivät liikkeelle. - -Alku ei onnistunut, vaikka kuningas olisi kuinka paljon heitä -rohkaissut, mutta lopulta Gudmund Olavinpoika huoveineen nousi -valleille ja, muut seurasivat jäljessä. Surmaaminen yltyi niin -hirmuiseksi, että vesi virrassa oli veripunaista. Viholliset -olivat niin typerryksissään, että heitä pistettiin kuoliaaksi kuin -villisikoja. - -Ei ketään säästetty, joten kaupungissa enemmän kuin 2,000 miestä -menetti henkensä. "Näin olivat Rottnebyn asukkaat saaneet koston -kaikesta siitä petollisuudesta, jota he olivat harjoittaneet Ruotsin -valtakuntaa vastaan Dacken metelistä asti." - -Suurempaa saalista ei kuninkaan aikana vielä koskaan oltu saatu, -vaikka paljon paloikin kaupungin keralla. - -Senjälkeen kuningas eteni aina Sölvesborgiin asti, jonka vihollinen -itse sytytti tuleen, mutta herra Kaarle de Mornay oli polttanut -kaikki, mitä on rajan ja Sölvesborgin välillä, "joten koko tuo -maakunta nyt on poltettu, hävitetty ja ryöstetty." - -Ja "itse olemme me" -- niin lopettaa kuningas merkillisen -kertomuksensa -- "lähettäneet muutamia ruotuja huoveja polttamaan ja -ryöstämään molemmin puolin sitä tietä, jota etenemme". Päällystölle -kuningas antoi seuraavat määräykset: - -"Mitä tulee siihen rahvaaseen, joka vielä on elossa Blekingessä, niin -tahtoo kuninkaallinen majesteetti, että heidät kaikki sekä saarilta -että mantereelta Ruotsin rajalta Sölvesborgiin asti kutsutaan kokoon -muka uskollisuudenvalaa vannomaan, mutta niin pian kuin he ovat -kokoontuneet yhteen joukkoon, sekä miehet että naiset ja lapset, on -heidät kaikki lähetettävä Kalmariin ja sieltä jahdeissa ja veneissä -Tukholmaan; mutta jos kaikki vaimoineen, lapsineen ja palvelijoineen -eivät tule saapuville, pitää koko Blekinge poltettaman, hävitettämän -ja surmattaman putipuhtaaksi, sillä parempi on, että se on autiona -kuin vihollismaana." - -Miltä Blekingessä näytti vuoden lopussa, siitä saa käsityksen eräästä -kuninkaan kirjeestä, jossa hän sanoo: "Ainoastaan muutamia harvoja -talonpoikia on jäljellä, ja he pyytävät nöyrästi suojelusta; mutta -kun kuninkaallinen majesteetti mieluummin tahtoo saada ruotsalaisen -asutuksen maahan, kehotetaan smålantilaisia muuttamaan sinne ja -ottamaan haltuunsa tilukset, jotka he saavat perinnölliseksi -omaisuudekseen." - -Palatessaan Tukholmaan pani Eerik toimeen loistavan voittokulkueen. - -Sotaa jatkettiin samaan aikaan Ruotsissa ja Liivinmaassa; sotaväkeen -otettiin ensin joka viides, sitten joka kolmas mies. - -Ankaruus kiihtyi kiihtymistään. Vuonna 1565 tuomitsi kuninkaan -lautakunta kaksikymmentä aatelismiestä, useat valtakunnan etevimmistä -suvuista, puutteellisen ratsupalveluksensa vuoksi menettämään -rälssioikeutensa. - -V. 1566 tuomittiin eräs kuninkaan huovi teilattavaksi ja -pyörälle sentähden, että hän Södermanlannissa oli ottanut naisia -sotapalvelukseen ja sanonut saaneensa määräyksen siihen, kun ei -miesväkeä enää ollut otettavissa. - -V. 1568 oli sekä vihollisen etenemisen että sotaväenoton johdosta -miesväki eräästä osasta Itägöötanmaata niin loppunut, että niiden -puutteessa naisten täytyi kantaa hautaan Klaus Hvit, joka oli -hoitanut piispan virkaa Linköpingissä ja kuoli Söderköpingin -kirkkoherrana. - -Yhtämittaa tuli valituksia täydellisestä sotakurin puutteesta, -karkaamisista lippujen luota ja kaikenlaisista väkivaltaisuuksista. - -Sotaväen tarpeita, myöskin mitä vaatetukseen ja aseisiin tuli, -tyydytettiin verotuksilla, ja rajaseuduilla pantiin monta kihlakuntaa -autioksi kuninkaan määräyksestä, jotta talonpoikien yhä kasvava -tyytymättömyys tulisi rangaistuksi. - -Molemmin puolin käytiin sotaa tavattomalla julmuudella. Tanskalaisten -hävityksiä Smålannissa ja Länsigöötanmaalla seurasivat Eerikin -raivoamiset Blekingessä ja Skånessa. - -Koko maasodalla ei ollut mitään varsinaista merkitystä, -lukuunottamatta Varbergin valloitusta syyskuun 15 p:nä 1565. - -Kuningas Eerik tahtoi nytkin olla mukana ja eteni sentähden -sotajoukkoineen Tanskan rajaa kohden. - -Täällä hän sai kuulla, että kuningas Fredrik ei aikonut käydä -sotaretkelle häntä vastaan, ja hän piti sentähden arvoansa alentavana -olla itse saapuvilla. - -Hän palasi takaisin Öreholmaan Länsigöötanmaalle, missä muutamia -sotalaivoja oli ankkurissa ja missä useita kuninkaallisia naisia -oleskeli. - -Sinne piti kaikki tiedonannot lähetettämän. - -Prinssi Kaarle oli nyt 15-vuotias; tähän asti ei oltu paljon kuultu -hänestä, mutta nyt hän halusi koetella voimiaan ja pyysi saada johtaa -tykistöä Varbergin piirityksessä. Niilo Boije oli päällikkönä. - -Kuningas epäili ensin, mutta antoi lopulta suostumuksensa. - -Tanskalaiset puolustautuivat urhoollisesti, mutta Kaarle herttua -rohkaisi ruotsalaisia sanoillaan ja esimerkillään, ja viiden tunnin -ottelun jälkeen oli kaupunki valloitettu. - -Kaikki sotakelpoiset miehet hakattiin maahan paitsi muutamia -saksalaisia, skottilaisia ja ranskalaisia huoveja, jotka menivät -Ruotsin palvelukseen. Näiden joukossa oli eräs päälliköistäkin, -urhoollinen kapteeni Pontus de la Gardie. - -Ihastuksissaan tästä menestyksestä tahtoi Eerik, että Jaakko Hästesko -hyökkäisi Hallantiin ja avoimella kentällä kävisi tanskalaisten -kimppuun. - -Tämä totteli, mutta ei onnistunut sen paremmin kuin että tanskalainen -päällikkö Daniel Rantzow Svarterån luona viidellätuhannella -miehellään voitti ja hajoitti enemmän kuin kaksi kertaa niin vahvan -Ruotsin armeijan. - -Jaakko Hästesko pani tappion saksalaisten joukkojen syyksi, samalla -myöskin syyttäen kuninkaallisen henkivartijaväen everstiä Niilo -Sturea, vaikka hän yksityisessä kirjeessään tälle herralle sanoo: - -"Niistä ritarillisista urotöistä, joita minä tänään olen nähnyt ja -havainnut teidän tekevän, ja teidän miehuudestanne tahdon sopivan -ajan sattuessa antaa lausuntoni." - -Me olemme nyt tulleet siihen kohtaan, jolloin puhkeaa julkisuuteen -tuo vainoaminen, mikä uhkaavan ukkospilven tavalla jo kauan oli -vaaninut Sture-sukua. - -Kreivi Svante Sture sai 1564 omasta pyynnöstään eron Liivinmaan -maaherran virasta. - -Kuningas Eerik syytti häntä 79 eri seikasta, jotka useimmat olivat -aivan mitättömiä virheitä hänen hallituksessaan; mutta sovinto -saatiin pian aikaan. - -Hänen viidestä pojastaan olivat Kaarle ja Mauritz vielä lapsia. -Me tiedämme, että Eerik oli ollut Juhana herttuan palveluksessa; -kuninkaan armosta sai hän sitten ottaa osaa Tanskan sotaan, jossa hän -pahoin haavoittui. - -Sten kaatui kunniakkaassa taistelussa Tanskan laivastoa vastaan -heinäkuun 7 p:nä 1563. - -"Yksi käärmeen sikiöistä on poissa", riemuitsi prokuraattori. "Nyt on -vaarallisimman vuoro." - -Kuningas oli kuullut Jaakko Hästeskolta, että Svarterån tappelu -menetettiin Niilo Sturen petoksen tähden. - -Mitäpä enää tarvittiin? Nyt oli Niilo vihdoinkin hänen vallassaan! - -Mutta hän ei tahtonut laskea epäilyksiänsä julkisuuteen; täytyi olla -varovainen. - -Niilo kutsuttiin Vadstenaan ja otettiin hyvin suosiollisesti vastaan. -Kuninkaan puolesta jätti Yrjö Pietarinpoika hänelle kirjeen, jossa -hänelle luovutettiin 200 taloa sekä luvattiin toiset 200, jos Niilo -herra tahtoisi ottaa toimittaaksensa erään tärkeän tehtävän. - -Tämä vastasi tahtovansa tehdä kaiken minkä voi ollakseen kuninkaan -mieliksi. - -Yrjö hymyili; tässä oli kysymyksessä ainoastaan oikeuden käyttäminen, -ja olihan oikein hyökätä äkkiarvaamatta saksalaisen ratsuväen -kimppuun, joka oli paennut Svarterån luona, ja hakata se maahan. - -"Pyövelin tointa!" vastasi Niilo kalveten. - -"Sitten haluaa ja käskee armollinen herramme teidän ylhäisyyttänne -kiskomaan sakkoja niistä Länsigöötanmaan kihlakunnista, jotka ovat -laiminlyöneet päivätyövelvollisuutensa Varbergin linnalle, ja jos -he eivät tahdo sakkoja maksaa, poltettakoon heidän kylänsä ja -hävitettäköön heidän maansa." - -"Se olisi tunkeutumista teidän ammattiinne, herra Yrjö -Pietarinpoika", vastasi Niilo Sture tukahutetulla harmilla. - -Mutta tuo konna ei ollut huomaavinaan pistosta. - -"Jos kuninkaani niin käskee", vastasi hän hyvin teeskennellyllä -nöyryydellä. - -Kuningas piti kätensä kasvojensa edessä. Hetkisen kuluttua hän sanoi: - -"Sukulaiseni, herra Niilo Sture matkustaa Bohusiin auttamaan Boijea. -Sinä, Yrjö, saat antaa toimesi jollekin toiselle." - -"Tuo konna!" tuumi Niilo Sture itsekseen; "mutta minä täytän -velvollisuuteni ja kärsin." - -Hän tahtoi rikkomatta pitää isälleen antamansa lupauksen, -ettei koskaan minkäänlaisissa suhteissa ole täyttämättä -alamaisvelvollisuuksiansa. - -Sture-nimi oli tahraton, ja sellaisena se tuli pysymäänkin, mikäli -hänestä riippui. - -Alakuloisena hän matkusti Bohusiin. Synkät ja kolkot aavistukset -täyttivät hänen sielunsa; hän oli täysin vakuutettu siitä, että -hänen tekojansa seliteltäisiin väärin, olkootpa ne tehdyt kuinka -isänmaallisessa tarkoituksessa ja kunniallisesti tahansa, ja hän -päätti sentähden pysyttäytyä niin puolueettomana kuin suinkin. - -Bohusin piiritys oli ensin annettu Pietari Brahen tehtäväksi, -mutta ilman menestystä. Hän selitti, että huoveja ei voitu saada -hyökkäämään hyvin varustettua linnaa vastaan, eikä hänen kykynsä -riittänyt pakottamaan heitä siihen. - -Eerik oli vihan vimmassa. Tuo kurja palkkajoukko piti ruoskalla -pakotettaman siihen! Sitten hän teki uskotun palvelijansa kanssa -juonikkaan suunnitelman, mitenkä olisi meneteltävä, että yrityksessä -onnistuttaisiin. - -Niskoitteleva miehistö olisi jollakin verukkeella viekoiteltava -saarelle, jossa linna oli. - -Heti senjälkeen lähetettäisiin veneet takaisin, ja kun huovit näin -olisivat ilman ruokaa ja ilman suojaa linnan kanuunia vastaan, niin -he nälän ja epätoivon pakottamina pitäisivät hyökkäyksen parempana. - -Mielihyvissään teki kuningas itse selvää oivallisesta tuumastaan. - -Mutta Pietari Brahe kiitti kunniasta, joutui epäsuosioon ja sai -virkaeron. - -Niilo Boije kutsuttiin saapuville. Hän ei vastustellut, vaan lähti -heti. - -Hänen onnistui todellakin ampua yksi Bohusin linnan torneista rikki, -mutta jo ensimäisen hyökkäyksen jälkeen hänen täytyi vetäytyä -takaisin; tanskalaiset olivat kaivaneet salakaivannon, täyttäneet sen -ruudilla, ja suuri joukko ruotsalaisia räjähytettiin ilmaan. - -Jos joku joutui syytteeseen valppauden puutteesta, niin se tietysti -oli ylin päällikkö; mutta Niilo Boije tiesi, että kuninkaalla oli -salakaunaa Sturea vastaan, ja sentähden hän puolustelihe raportissaan -mainiten, että "Niilo Sture koko ajan oli käyttäytynyt, niinkuin hän -tahallaan olisi tahtonut estää Ruotsin aseiden menestystä". - -Nyt oli mitta täynnä. - -Niilo Sture kutsuttiin kuninkaan luo Svartsjöhön. - -Mitään epäilemättä hän matkusti sinne ilman vastaväitteitä. - -Eerik otti hänet vastaan erittäin ystävällisesti, pyysi häntä jäämään -päivällisille ja joi hänen maljansa. - -Päivällispöydässä oli puhe myöskin Svarterån tappelusta; Niilo Sture -kertoi, mitenkä hän, kun ratsuväki oli nurjimmassa paossa, oli -repäissyt lipun irti tangosta säilyttääkseen ainakin sen vihollisilta. - -Hänen mieleensä juolahti yhtä vahva oman urheutensa ylistäminen -kuin päällystön syyttäminen virheellisistä toimenpiteistä. Hän -kertoi ainoastaan yksityiskohtia puolustautuakseen perättömiä -syytöksiä vastaan, ja kuningas Eerik kuunteli tarkkaavasti, hymyillen -ystävällisesti ja rohkaisevasti. - -Mutta hän näki edessään "vaalean tukan". Veljeänsä ei hänen enää -tarvinnut pelätä, vaan Niilo Sturea. - -Voiko tämä tai tahtoiko edes vastustaa kiusauksia, kun vanhat -muistot, yhä edelleenkin suuri kansansuosio ja hänen korkea arvonsa -ehdottomasti muka kehottivat häntä kapinoimaan? - -Illalla, ennenkuin he erosivat, pyysi Niilo herra lupaa käydä -Tukholmassa; hänen tarvitsi hankkia itselleen uusia vaatteita. - -Pyyntöön suostuttiin heti, ja mitä paraina ystävinä he erosivat. - - * * * * * - -Kuka voisi epäillä, että Niilo Sture tähän aikaan kärsi katkeraa -surua. - -Cecilian häät olivat äskettäin vietetyt, ja Niilon oli täytynyt olla -saapuvilla niissä. - -Ei ollut prinsessa koskaan näyttänyt suloisemmalta, ei koskaan -paremmin muistuttanut entistä puhdasta, viatonta ja rakastavaa -Ceciliaa. - -Hän puhui ja laski leikkiä Niilon kanssa niinkuin ennenkin ja -naisellisella kekseliäisyydellä hän sai tilaisuuden olla muutamia -silmänräpäyksiä kahden hänen kanssaan. - -Mutta silloin hänen muotonsa muuttui, ja epätoivoisena hän sanoi: - -"Minä olen rakastanut sinua enemmän kuin ketään, ja sinä olet -työntänyt minut luotasi; nyt olen hukassa, mutta syy on sinun. Muista -jokaisessa vastoinkäymisessä, että se on oikeudenmukainen rangaistus -siitä, ettet ojentanut kättäsi auttamaan minua. Hyvästi sinä, jota -ikuisesti rakastan ja ikuisesti kiroon." - -Hän tempasi pienen valkean silkkisormikkaan kädestään, heitti sen -Niilolle ja poistui. - -Niilo Sture jäi melkein kuin kauhusta rampautuneena seisomaan ja -tuijottamaan hänen jälkeensä. - -Aika ei parantanut haavaa; silkkisormikkaan hän kätki, sillä -rakkauttansa hän ei voinut unhottaa, ja tuo epäoikeutettu nuhde imi -hänestä kaiken elämänilon. - -Muutamia kuukausia senjälkeen kuin oli matkustanut Ruotsista, -kirjoitti Cecilia Niilolle, lähetti terveisiä mieheltään ja pyysi, -että Niilo kävisi heitä tervehtimässä Badenissa. Rakas sukulainen -otettaisiin avosylin vastaan. - -Useita sellaisia kirjeitä saapui. Niilo ei vastannut niihin, mutta -hän ymmärsi, että Cecilia tahtoi pitää haavan verta vuotavana, -ja hän soi sen hänelle. Olihan hänessä paljon syytä, mutta hän -oli menetellyt kunnian vaatimuksia noudattaen eikä saanut katua. -Ilolla hän olisi antanut henkensä, jos sillä olisi voinut sovittaa -rikoksensa häntä vastaan, jota oli rakastanut ja jota ei koskaan -lakannut rakastamasta. - -Tätä muistellen hän saattoi kärsivällisesti kestää vääryyksiä Eerikin -puolelta. - -Hän sai maksaa veljelle, mitä sisar oli hänen tähtensä kärsinyt. - -Ritarillisempaa mielenlaatua kuin Niilo Sturen ei historiassa tavata. - -Mutta palatkaamme kertomukseemme. - -Niilo herra oli saanut äidiltään muutamia tehtäviä, joita hän heti -Tukholmaan saavuttuaan kiiruhti toimittamaan. - -Hänen ystävänsä ja sukulaisensa kilpailivat saaduksensa hänet -vieraakseen, mutta hän kieltäytyi siitä sanoen olevansa niin huonosti -puettu, ettei voinut esiintyä seuroissa, ja kun tämä syy oli -poistettu, täytyi hänen heti palata kuninkaan luo ollakseen hänen -käytettävänänsä. - -Näin kului kolme päivää. - -Neljäntenä päivänä aamulla aikaisin saapui sana prokuraattori Yrjö -Pietarin pojalta, että tällä oli kuninkaan puolesta tärkeätä asiaa -herra Niilo Sturelle. - -"Ilmoittakaa prokuraattorille että hän tulkoon mihin aikaan hyvänsä", -vastasi Niilo, "minä olen kotona koko päivän." - -Palvelijat saivat käskyn ostaa viiniä ja valmistaa vieraalle -juhla-aterian. - -Mutta päivällisaika tuli eikä häntä kuulunut. - -Rupesi jo ilta lähenemään, ja Niilo herra oli kiintynyt lukemaan -erästä kirjaa, jonka hänen sukulaisensa Pietari Brahe äskettäin oli -kirjoittanut. Sen nimi oli: "Miten nuoren aatelisen tulee oikein -käyttäytyä." - -Silloin tuli eräs palvelija kiireesti hänen luoksensa, kauhun ilme -kasvoillaan, ja saattoi ainoastaan sopertaa: "Armollinen herra!" - -"Mitä on tekeillä?" kysyi tämä tyynesti. - -"Airuet ratsastavat pitkin katuja; ne sanovat..." - -Ääni tyrehtyi itkuun. - -"Eihän toki mitään minusta?" lisäsi Niilo hymyillen. - -"He sanovat, että herra Niilo Sture on kavaltaja!" - -"Sitä heidän lienee vaikea todistaa!" Niilo sitoi heti miekkansa -vyölleen. - -Samassa avautuivat ovet ja Yrjö Pietarinpoika astui sisään -saksalaisen ratsumiesjoukon seuraamana. - -Hänen pöhöttyneet kasvonsa olivat tavallista punakammat, ja hänen -pienet, tirkistävät silmänsä kiilsivät ilkeästi hänen katsoessaan -uhriansa. - -"Miksi tulette niin mieslukuisina?" kysyi tämä. - -"Te saatte valita, herra Niilo", kirkui Yrjö. "Joko saavutte -Tukholmaan olkikruunulla kruunattuna kuormakonilla ratsastaen -häpeällisessä kulkueessa tahi vastaatte oikeudessa kaikkiin niihin -syytöksiin, joita minä kuninkaan puolesta teen teitä vastaan, ja -kärsitte sen rangaistuksen, jonka tuomioistuin teille näistä määrää!" - -"Minä luonnollisesti vaadin laillista tutkintoa ja tuomiota", vastasi -Niilo tyynesti ja arvokkaasti. - -Tuo roisto oli ehkä luullut, että ritari heti lankeaisi hänen -jalkoihinsa. Veristävin silmin hän kääntyi sotamiehiin ja käski -heidän asettua kahteen riviin, jotta vanki saisi kulkea heidän -välissään. - -Kauhistuneina olivat Sturen palvelijat kiiruhtaneet sinne, -kalmankalpeita kasvoja näkyi ovessa, kaikki olivat kuin -kuolontuskissa siitä, mikä tulisi heidän rakkaan herransa kohtaloksi. - -Mutta tämä näytti tyyneltä, joskin kalpealta; hän hymyili heille -lempeästi ja käski erästä tuomaan hänen hattunsa. - -"Lautakuntaan!" kirkui prokuraattori, ja jono lähti liikkeelle. - -Perille päästyä hän käski huovien vartioida ovea; ketään vierasta ei -saanut olla saapuvilla. - -Hämmästyksekseen näki Niilo Sture, että Antti Rålamb ja Niilo Boije -istuivat syytettyjen penkillä. - -Tavallisuuden mukaan esiintyi Yrjö Pietarinpoika syyttäjänä. - -Kaikkia kolmea syytettiin heidän sodan aikana etenkin Svarterån -tappelussa ja Bohusin piirityksessä tekemistään virheistä. - -Kuulustelua kesti kaksi päivää. - -Kukin syytetyistä todisti viattomuutensa. - -Boijen ja Rålambin todistukset hyväksyttiin. Molemmat saivat anteeksi -erehdyksensä ja vapautettiin. - -Toisin oli Sturen laita; hänet tuomittiin menettämään henkensä ja -omaisuutensa, ellei kuningas tahtonut häntä armahtaa. - -Eerik oli palannut pääkaupunkiin; hän sulkeutui huoneisiinsa, eikä -kukaan päässyt hänen puheilleen. - -Hän hiiviskeli kuin pahantekijä omissa suojissaan, hän säikähti -jokaista rasahdusta ja tuumaili mielessään, mitähän nyt tapahtuisi. -Nyt oli hänellä tuo "valkotukkainen" vallassaan... luultiinko ehkä, -että hän laskisi sen irti? Ei koskaan, ei koskaan! -- Ehkäpä hän -juonitteli nytkin -- vankilassa...? Ja Yrjö Pietarinpoika, joka ei -tullut...! - -Tuo kuninkaan uskollinen palvelija tuli, niin pian kuin se oli -mahdollista. - -Ja hyviä tietoja hän toikin. - -Totta kyllä, että Niilo Sture piti päätänsä yhtä pystyssä kuin -ennenkin, mutta tuomio oli langetettu, ja nyt he kyllä taivuttavat -sen pään vaikka kuinka kumaraan. - -Riippuihan asia kuninkaan armosta. - -Kuinka he nyt nauroivatkaan keskenään ja tuumailivat, millaiseksi -tuomio tehtäisiin. - -Yrjö Pietarin pojalla oli asia jo selvänä. Hän ajatteli -kuninkaansakin puolesta, jotta tämän ei tarvinnut vaivautua. Ehdotus -oli valmiina ja alistettiin alamaisimmasti kuninkaan tarkastettavaksi. - -"Hyvin, Yrjöseni, oikein hyvin!" sanoi kuningas nauraen ja käsiään -hykertäen. "Mistä voisin kenenkään huomaamatta katsella sitä?" - -Siihenkin suosikki tiesi keinon, ainahan hänellä oli neuvo valmiina. - -Ritaria säilytettiin vankilassa. - -Niilo pelkäsi enimmin sitä, että hänen vanhempansa tai sisaruksensa -sekaantuisivat asiaan. - -"Se olisi vain vahingoksi heille hyödyttämättä minua", ajatteli hän -itsekseen. - -Kylmänä, mutta kirkkaana talvipäivänä, tammikuun 15 p:nä 1566, kutsui -Yrjö Pietarinpoika saksalaiset huovinsa kokoon. - -Ankarin sanoin hän ilmoitti heille, että kavaltaja Niilo Sture nyt -tuli saamaan rangaistuksensa, ja että jokainen, joka otti häntä -puolustaaksensa, tuli menettämään henkensä. - -Senjälkeen komennettiin kaksi ruotua huoveja heti päivällisen jälkeen -viemään ritari Eteläportin ulkopuolelle. - -Niilo herra seurasi ilman vastaväitteitä. - -Siellä oli odottamassa vanha laihtunut hevoskoni. - -"Istukaa selkään!" ulvoivat huovit puolijuopuneina. - -Aiottu häväistys oli silmänräpäyksessä selvinnyt hänelle, ja hän -kääntyi pois. - -"En, en koskaan!" sanoi hän. - -Silloin huovit tunkeutuivat hänen ympärilleen, voimakkaat käsivarret -nostivat hänet ylös ja heittivät satulaan. Siinä annettiin iskuja -niin, että nenästä vuoti verta ja hattu lensi päästä. - -Hän tahtoi pyyhkiä veren pois, mutta huovit pitivät kiinni hänen -käsistään. - -Sitten alkoi kulkue liikkua Eteläportilta Rautatorille. - -Molemmin puolin oli asetettu huoveja. - -Edellä kulki pitkä jono kerjäläisämmiä ja puolialastomia -lapsimukuloita kaksittain ja torviin puhaltaen. Näiden jälkeen tuli -vanha, valkea hevoskoni vetäen halkorekeä, johon oli latvastaan -kiinnitetty kaksi kuusennärettä niin, että tyvet laahasivat perässä. -Nämä muka lakaisivat katua kavaltajalle. - -Mutta kaikista ikkunoista ja luukuista tirkisteli kalpeita, -kauhistuneita kasvoja. - -Lähinnä seinävieriä tunkeili tuijottavia ihmisjoukkoja; muutamat -surkuttelivat, toiset itkivät, tuskin oli ketään, joka olisi ivaillut. - -Entä itse tämän ansaitsemattoman häväistyksen uhri? - -Hän istui liikahtamatta kurjan konin selässä, hiukset hajallaan, -kasvot kalmankalpeina. Hänen silmänsä olivat melkein tavallistansa -suuremmat, ja surullisen vakavasti hän katseli ympärilleen. - -Nenästä vuoti verta vahvasti; sitä tippui kaulukselle ja siitä -rinnoille. - -Oli jotakin niin syvästi vaikuttavaa tässä näyssä, että ympäriltä -alkoi kuulua itkua ja nyyhkytyksiä. - -Sieltä kuului hiljainen sorina... se kasvoi. - -"Mitä hän on tehnyt?" - -"Näin kohdellaan Sturea!" - -"Hänen isoisänsä oli valtionhoitaja!" - -"Kaikki pitivät hänestä!" - -"Me pidämme kaikki Stureista!" - -"Tuo on väärin!" - -"Onko se kuninkaan tointa?" - -"Vai Yrjö Pietarinpojanko?" - -"He vetävät yhtä köyttä!" - -"Jospa vain uskaltaisi..." - -"Ja tulisi päätänsä lyhyemmäksi..." - -"Hyi noita sotamiehiä!" - -"He ovat saksalaisia!" - -"Sen kyllä huomaa!" - -"Tule, rientäkäämme jäljessä, niin saamme nähdä mitenkä se päättyy!" -Ja niin lähdettiin. - -Kyynelsilmin ja voivotellen seurasivat Sturen palvelijat herraansa. - -Eräs palvelijoista oli vihdoinkin saanut käsiinsä hänen hattunsa. -Hän saavutti kulkueen ja lupaa pyytämättä, rangaistusta pelkäämättä -hypähti hevosen selkään, painoi hatun rakastetun herransa päähän, -työnnettyänsä ensin hänen hiuksensa pois otsalta, pyyhki veren hänen -kasvoiltaan ja suuteli nopeasti hänen takkinsa hihaa. - -Kaikki tapahtui niin äkkiarvaamatta ja nopeasti, että palvelija jo -seisoi maassa, verinen nenäliina kädessä, ennenkuin pyövelit olivat -ehtineet ajatellakkaan estää hänen yritystään. - -Silmänräpäyksen kestävä liikutus näkyi ritarin kasvoilla; hänen -silmäkulmissaan kimalteli jotakin, mutta hetkisen kuluttua ei sitä -enää näkynyt. - -Nyt oli kulkue saapunut Rautatorille. - -Siellä se pysähtyi Yrjö Pietarinpojan asunnon edustalle. - -Eväs hänen kätyreistään, Jaakko Teist, tuli sieltä ulos, toisessa -kädessään olkikruunu, toisessa arkki puhdasta paperia. - -Eräs huoveista sai käskyn asettaa kruunun vangin päähän. - -Senjälkeen Teist asetti paperin hänen eteensä satulalle huutaen -kovalla äänellä: - -"Tässä, Niilo Sture, senkin kavaltaja, on se komea kunnianosoitus, -jonka olet ansainnut, ja tässä luettelo niistä tiluksista, jotka -sinulle luvattiin." - -Vahvalla ja selvällä äänellä Niilo vastasi: - -"Sinä ansaitsisit paremmin niiniköyden kaulaasi kuin minä tämän. -Totta tosiaan olisin ansainnut kuninkaalta toisenlaista kohtelua." - -Sitten hän kääntyi huoveihin jatkaen: "Te voitte sen kyllä todistaa, -jotka olitte kanssani sodassa." - -Silloin puhkesi melu. - -"Niilo herra on käyttäytynyt kuin kunniallinen ruotsalainen -vihollista vastaan", huusi eräs majoitusmestari kovalla äänellä. - -"Niin onkin", säestivät useat. - -"Häntä ei voi syyttää mistään." - -"Hän on jalo ritari!" - -"Urhea soturi!" - -Meteli ja huudot yltyivät. - -Yrjö Pietarin poika oli tähän asti seisonut porttinsa takana -nauttiakseen näytelmästä, jonka itse oli pannut toimeen, mutta -kuullessaan huovien huudot hän huomasi, että vaara oli tarjona. - -Hävyttömyydellään oli hän monta kertaa saanut oikeutetut asiat -masennuksiin; sentähden kirkui hän hyökäten ulos portista: - -"Mitä, Niilo Sture, herjaatko sinä, senkin kavaltaja, kuningasta; sen -saat päälläsi maksaa!" - -Tämä pysyi yhtä tyynenä ja kylmänä. - -"Minä en ole puhunut mitään kuningasta vastaan", sanoi hän selvällä, -miehekkäällä äänellään, "sen voitte te kaikki, jotka olette -saapuvilla, tietää ja todistaa." - -"Hän ei ole sanonut mitään." - -"Sture on viaton!" - -"Kuka häntä syyttää?" - -"Hänellä on vihollisia!" - -"Niiden pitäisi saada rangaistus!" - -Nyt Yrjö menetti malttinsa. - -"Te hullut lörpöttelijät, ettekö tiedä, että minä voin musertaa -teidät kaikki", ulvoi hän melkein ilkeyden tukahuttamana. - -Siitä tuli meteli vielä pahemmaksi. - -"Tule tänne, papinkakara, me kyllä parannamme tuon taudin sinusta!" - -"Hän on roisto!" - -"Kurja pelkuri!" - -"Sture pois ja hänet sijaan!" - -Mutta silloin Yrjö pelästyi, juoksi sisään, sulki portin ja antoi -sieltä merkin, että torvien toitotuksen taas tuli alkaa. - -Huumaavalla voimalla se alkoikin, ja kulkue lähti liikkeelle. - -Mutta väkijoukot kasvoivat yhä suuremmiksi, sitä äänekkäämpiä -paheksumishuutoja kuului, kuta kauemmaksi tultiin, ja Läntisen -pitkänkadun, Suurtorin ja Kauppiaskadun kautta kulki saatto ritarin -asunnolle, johon se pysähtyi. Kun sitten huomattiin, että häntä oli -kohdeltu niin pahasti, jotta hän vain muiden avulla saattoi laskeutua -hevosen selästä, kaikui yleinen valitushuuto. - -Sairaana ja surkuteltavassa tilassaan täytyi hänen heti paneutua -vuoteelle. Mutta mitään lääkäriä ei kutsuttu, hän kieltäytyi -ottamasta ketään vastaan; sielun kidutus oli ollut ylen suuri. Hän -makasi liikkumattomana, horroksissa. - -Seuraavana yönä hänet herätettiin 2:n ja 3:n välillä. - -Vieraat huovit sanoivat kuninkaan käskystä vievänsä hänet heti pois. - -Hänen palvelijansa mielivät tehdä vastarintaa, mutta hän sanoi -tahtovansa seurata. - -Hänelle ei suotu edes aikaa täysin pukeutua; hänet vietiin veneeseen. - -Hänen tiedusteluihinsa, mihin häntä vietiin, vastattiin lopulta: - -"Örbyhusiin vankeuteen." - -"Elämäni ei ole tästä lähtien suuren arvoinen", sanoi hän väsyneenä -ja nojautui veneeseen. - -Sillä välin oli tämä tapaus herättänyt ääretöntä huomiota. Stureilla -oli paljon vihollisia, mutta nämäkin pitivät tätä väkivaltana; kun -sellainen häväistys saattoi kohdata Sturea, kuka voi silloin olla -varma hengestään ja jäsenistään? - -Jaakko Hästesko oli Niilon persoonallinen vihollinen, mutta kuultuaan -mitä oli tapahtunut kiiruhti hän linnaan. - -Hänen ei ollut helppo päästä Eerikin puheille. Tämä oli panettanut -linnan portit kiinni; kukaan aatelismies ei saanut tulla sisään. -Lopulta Hästesko onnistui pääsemään. - -"Armollinen herra", sanoi hän, "älkää Jumalan tähden antako Yrjö -Pietarinpojan menetellä Ruotsin miesten suhteen miten häntä haluttaa; -siitä ei ole mitään hyviä seurauksia." - -Eerik oli olevinaan aivan tietämätön Sturen poisviemisestä. Kapinaa -peläten hän ei tunnustanut itse sitä käskeneensä. - -Kuitenkin antoi hän nyt heti määräyksensä, ja kahden päivän kuluttua -oli Niilo Sture taas kaupungissa. - -Sekä leskikuningatar että prinsessat olivat kauheassa tuskassa; -heille oli kyllä tunnettu asia, että Niilo oli kuninkaalle -vastenmielinen, ja he tiesivät, että hänen henkensä oli vaarassa niin -kauan kuin hän oli vihollisensa lähistössä. Mutta miten saada hänet -pois? - -Eerik kieltäysi kerran toisensa perästä ottamasta vastaan -äitipuoltaan ja sisariansa; hallitustoimet vaativat hänen aikansa, -vastedes, sopivan ajan sattuessa hän lupasi käydä tapaamassa heitä. - -"Mitä hän meiltä kieltää, siihen hän suostuu, jos Kaarina Maununtytär -sitä pyytää", sanoi Katariina. "Kukapa tahtoisi tässä puhutella -häntä?" - -"Minä teen sen!" Kaarina Maununtyttärellä oli viime aikoina ollut oma -hovinsa. - -Hän asui edelleen linnassa; kuninkaalliset naiset eivät nähneet -häntä; hän väisti heitä. - -Nyt tuli leskikuningatar tervehtimään -- häntä. - -Hän joutui niin hämilleen, ettei ymmärtänyt mitään. - -Katariina ei ollut pitkään aikaan nähnyt Kaarinaa; aivan hän nyt -hämmästyi, niin suuri muutos oli hänessä tapahtunut. - -Hoikasta tytöstä oli tullut korkeavartaloinen, solakka nainen, jolla -oli tavattoman pienet kädet ja korkearintaiset jalat. Pää oli pieni, -mutta sanomattoman kaunis; liikuttava sulous asui hänessä. - -Kaarina seisoi kädet ristissä, silmät maahan luotuina. - -Katariina ojensi hänelle kätensä. - -"Lapsi raukka!" sanoi hän. - -Tämä lankesi polvilleen ja suuteli nöyrästi hänen kättään. Kirkkaat -kyyneleet valuivat pitkin hienoja poskia. - -"Älkää halveksiko minua", rukoili hän, "minä tiedän nyt olevani suuri -syntinen." - -"Jumala yksin tuomitsee", vastasi kuningatar voimatta pidättää -kyyneleitään. "Nouse, Kaarina Maununtytär, minä tahdon puhua -kanssasi." - -Hän totteli heti. - -"Istu tähän!" - -Kuningatar asettui sohvaan. - -Kaarina istui jakkaralle hänen jalkainsa juureen. - -"Oletko ajatellut, mitä velvollisuuksia sinulla on herraasi kohtaan?" - -"Olla kaikessa hänelle kuuliainen ja alamainen." - -"Mutta eikö sinulla ole velvollisuuksia myöskin Jumalaa kohtaan?" - -"Tietysti", vastasi hän viivytellen. - -"Mutta jos nyt Jumala ja herrasi ovat erimieliset, ketä tulee sinun -silloin totella?" - -Hän mietti kysymystä. - -"Eikö herrallasi ole sama Jumala kuin sinullakin?" - -"On, on kyllä!" Nyt hän taas oli selvillä. - -"Mutta eikö sinun tule pitää huolta siitä, että maallinen herrasi -täyttää taivaallisen isäsi tahdon?" - -"Jospa sen voisin?" - -"Kyllä sinä voit, jos vakavasti tahdot." - -"Mitä minun sitten pitää tekemän?" - -"Otaksukaamme, että kuningas joutuu pahojen ja ilkeiden ihmisten -valtaan, jotka tahtovat houkutella häntä vaaraan, ja että sinä seisot -hänen vieressään. Vedätkö sinä häntä takaisin?" - -"Sen minä teen!" huudahti hän iloisesti. - -"Mutta miten sinä nyt tahdot menetellä?" - -"Minä sanon hänelle, että hän on tekemäisillään suuren synnin." - -"Se on oikein, silloin olet täyttänyt velvollisuutesi Jumalaa kohtaan -ja näyttäytynyt maalliselle herrallesi hyväksi avuksi." - -"Onko varmaa, että hän luottaa minuun?" - -"Jos hän rakastaa sinua." - -"Minä luulen, että hän rakastaa", vastasi Kaarina onnellisesti -hymyillen. - -"Olet ehkä kuullut, mitä tänään on tapahtunut?" - -"Herra Niilo Sturelle", sanoi hän kauhistuen; "tohtori meni äskettäin -täältä, me itkimme sitä molemmat." - -"Ajatteleppa hänen vanhempiansa ja sisariansa." - -"Minun on niin paha ollakseni heidän tähtensä." - -"Tiedätkö myöskin, että se tapahtui vääriin syytöksiin perustuen?" - -"Yrjön puolelta! -- Niin tohtori arveli." - -"Hän viettelee kuninkaan semmoiseen vääryyteen!" - -"Kuningas parka!" - -"Joka on tehnyt syntiä Jumalaansa vastaan." - -"Niin." Kaarina katseli hämillään ylös. Hetkisen kuluttua kuningatar -kysyi: "Sinullahan on tytär, Kaarina Maununtytär!" - -Hänen nuorista kasvoistaan säteili äidinilo. "Hän on niin kuninkaan -näköinen", sanoi hän. "Oi pientä lapsi raukkaa!" - -"Raukkaa? Miksi niin? Tahtooko joku..." Ääni vapisi tuskasta ja -pelosta. - -"Ei rouva Märta Sturekaan uskonut minkään pahan kohtaavan poikiansa, -ja nyt hän on jo menettänyt yhden, Niilo herrasta tulee toinen." - -"Hänet voi vielä pelastaa." - -"Ei, jos prokuraattori saa vallita." - -"Joku voi sanoa kuninkaalle..." - -"Hän ei luota keneenkään." - -"Kyllä, leskikuningattareen." - -"Minä en pääse hänen luokseen." - -"Hän tulee tänne pian." - -"Etkö luule, että hänessä heräisi epäluulo, jos hän näkisi minut -täällä?" - -"Se voisi kyllä tapahtua", sanoi Kaarina liikutettuna. "Nykyisessä -mielentilassaan hän on hyvin epäluuloinen." - -"Silloin hän taipuu ainoastaan rakkaudesta ja sen vaikutuksesta, jota -hän rakastaa enemmän kuin itseänsä." - -"Hän on sanonut rakastavansa minua enemmän." - -"Nyt voit koetella." - -Kaarina oli pitkän ajan vaiti. "Ei", sanoi hän viimein, "ei minun -tähteni, vaan sentähden, että velvollisuus Jumalaa kohtaan vaatii -antamaan hyvitystä Märta rouvalle, täytyy hänen taipua." Kyyneleet -olivat melkein tukehuttaa hänet, kun hän lisäsi: "Minäkin olen tehnyt -syntiä, kun en ole estänyt herraani pahasta; siitä saamme kärsiä -molemmat." - -Kun Katariina senjälkeen jätti hänet, tunsi hän sydämessään, että -Kaarina voi olla lohdutukseksi ja avuksi monelle. - -Kuningas Eerikissä olivat tähän aikaan pahat vaikuttimet vallalla. -Kaikkialla hän silloin näki ympärillään kavaltajia ja vakoojia, -ja joka yö hän kutsui astrologinsa tulkitsemaan taivaan salaisia -ihmeitä; itsekin hän aukaisi ja sulki astrolabionsa kerran toisensa -perästä. Alati uudistui sama ennustus, että hänen vihollisensa -masentavat hänet, että hän kuolee väkivaltaisen kuoleman, että -hänen jälkeläisensä hävitetään maan päältä ja että hänen muistoansa -kirotaan. - -Silloin tuli Yrjö Pietarinpoika ja kuiskasi, että jos hän voisi -tuhota vihollisensa, niin hän saisi hallituksensa tyynemmäksi. -Kuningas tarttui tähän ajatukseen kuin hukkuva oljenkorteen; hän -tulisi hyväksi, voimakkaaksi ja onnelliseksi, kunhan hänen vain ei -tarvitsisi pelätä vihollisten juonia ja kavalia ansoja. - -Niilo Sture oli hänen tiellänsä; Niilo Sture täytyi saada pois! - -Mutta kun hän kuuli puhuttavan kansan nureksimisesta ja herrojen -tyytymättömyydestä, että prinsessat, leskikuningatar, kaikki olivat -häntä vastaan, tuli hän vimmoihinsa. Mitä heillä oli tämän asian -kanssa tekemistä? - -Sitten hän alkoi pelätä. Oli kuin olisi joku Sture irvistellyt häntä -vastaan joka nurkasta. Mitähän ne puhuvat hänestä, miten herjannevat -häntä? Jospa hän vain tietäisi, ketkä olivat hänen vihollisiansa, -niin hän tekisi heidät kaikki päätänsä lyhyemmiksi. Kysyisikö hän -Yrjöltä? Se roisto tiesi kyllä sen; mutta hän haisi vereltä jo pitkän -matkan päästä, ja se iletti kuningas Eerikkiä. - -Yksi ystävä hänellä oli, jota perkeleet eivät voineet ottaa häneltä; -heillä ei ollut mitään valtaa Kaarinaan. He häpesivät häntä ja -piiloutuivat häneltä. Hän oli itse nähnyt sen. Yrjökin pelkäsi häntä, -mutta hän ei ollut sitä huomaavinaan. - -Hän halveksi kaikkia muita naisia. Menisikö hän naimisiin Kaarinan -kanssa? Olihan hänellä säätyjen suostumus ottaa puolisokseen kenen -tahtoi. - -Silloin ei pahoilla hengilläkään olisi enää valtaa häneen. Kaarina -pitäisi ne kyllä loitolla. - -Miten iloiseksi Kaarina tulisikaan! Menisikö hän heti sinne? Kohta -pakenivat kaikki surulliset ja synkät ajatukset; oli kuin olisi -tullut sydäntalvesta keskelle kesää. - -Kaarina piti tyttöä sylissään. Nähdessään kuninkaan hän hypähti ylös -ja heittäysi hänen jalkoihinsa. - -"Älä anna niiden ottaa lastamme meiltä pois!" huudahti hän -kyynelsilmin. - -Kuningas horjui kauhistuen taaksepäin. "Ottaa lastamme... -Sigridiämme", änkytti hän. - -Kaarina näki, miten liikutettu kuningas oli; hän hillitsi itsensä, -nousi ja talutti kuninkaan sohvaan. "Istu", sanoi hän, "minä sanon..." - -"Kuka se on, Kaarina, joka uhkaa lapsemme henkeä?" kysyi hän -kuiskaten ja pidättäen hänet luonansa. - -"Ei kukaan nykyään", vastasi hän, "mutta ehkäpä vastedes; sehän olisi -vain oikeudenmukainen kosto, kuningas Eerik!" - -"Älä kiihotu, puhu levollisesti." - -"Sitä en voi, kun lapseni on kysymyksessä." - -"Oikeudenmukainen kosto!... Mitä sillä tarkoitat?" - -"Tarkoitan herra Niilo Sturea." Kuningas vavahti, mutta jäi istumaan. -"Kuinka sinä voit olla niin julma? Ajatteleppa, että hän olisi ollut -Sigridimme. Mitä silloin tekisimme syvässä surussamme?" - -"Se oli Yrjö, joka..." - -"_Hänellä_ ei ole lapsia, hän ei tiedä, millaista on rakastaa, -millaista surra ja kaivata rakkaitansa." Hän laski lapsen pois ja -syleili kuninkaallista rakastajaansa. "Anna heti käsky, että hänet -lasketaan vapaaksi, anna hänelle taas kuninkaallinen suosiosi, -osoita luottavasi häneen ja tee mitä voit, että hän unohtaisi julman -kohtelusi." - -"Se on mahdotonta, Kaarina..." - -"Olisi pitänyt olla mahdotonta sallia sellaista julmuutta, nyt on -velvollisuus sovittaa se." - -Hänen hyväilynsä olivat niin hellät, kiusaavaa levottomuutta ei -tuntunut enää, täksi kertaa oli Eerikin paha mieli poistunut, ja hän -sanoi lempeästi: - -"Mitä tahdot minun tekemään?" - -"Kirjoita, että Niilo herra heti lasketaan vapaaksi." - -"Mutta silloin tulee Yrjö tänne." - -"Älä ota häntä vastaan." - -Kuningas nauroi. "En otakkaan", sanoi hän, "minä tahdon soittaa ja -laulaa. Käske tuoda makeata viiniä meille: ei kukaan saa häiritä -meitä." - -Prokuraattori vimmastui kuninkaan käskystä. Hän kiiruhti linnaan, -mutta häntä ei otettu vastaan. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin -totella. Niilo Sture oli jo lähetetty Örbyhusiin vankeuteen. Nyt -täytyi antaa käsky, että hänet on heti tuotava takaisin. Kaksi päivää -myöhemmin oli hän taas kaupungissa, mutta sairaana, sanottiin. - -Sellainen häväistys voi kyllä masentaa suurimmankin rohkeuden, ja -on välttämätöntä tuntea syyt Niilo Sturen alistumiseen voidakseen -ymmärtää sitä. - -Etenkin oli tämän viime tapahtuman jälkeen selittämätön alakuloisuus -täyttänyt hänen mielensä. Elämä, tulevaisuus olivat hämärään -verhottuina, ainoastaan yksi liekki valaisi sitä, ja se liekki lähti -Cecilian silmistä. Yhäti kaikuivat Niilon korvissa hänen viimeiset -sanansa: "Hyvästi sinä, jota ikuisesti rakastan ja ikuisesti kiroon." - -Pieni sormikas oli yöt-päivät hänen povellaan, ja hän suuteli sitä -vuodattaen kuumia kyyneleitä. - -Että ruumiillinen sairaus ja loukkaavat nöyryytykset olivat -riistäneet häneltä hänen vastustuskykynsä, sitä hän ei tullut -huomanneeksi, etenkin kun hän ei aukaissut sydäntänsä kenellekään -ystävälle, kenellekään uskotulle. - -Ainoastaan hajanaiset sanat ja satunnaiset muistiinpanot luovat -vaikeasti tajuttavaa valoansa hänen sisäiseen elämäänsä. - -Hän oli iloinen siitä, ettei tieto tapahtumista vielä ollut ehtinyt -Hörningsholmaan. Hän päätti palata sinne heti, kun oli voimistunut. - -19-vuotias Eerik Sture, joka edelleen oli mukana sotaretkellä, sai -kuulla kummallisia huhuja veljestään. - -Hän pyysi lomaa ja sai sen sekä ratsasti kiireimmän kautta Tukholmaan. - -Matkalla oli Eerik saanut perinpohjaisen tiedon veljensä kärsimästä -häväistyksestä, ja nyt hän tahtoi, että tämä heti seuraisi häntä -Hörningsholmaan. - -"Sturet eivät voi enää olla uskollisia tuolle kurjalle kuninkaalle!" -huudahti hän. "Asetu sinä johtajaksemme, Niilo, ja luota siihen, että -useita tuhansia kokoontuu lippujesi ympärille." - -"Minä en kelpaa johtajaksi enkä hallitsijaksi", vastasi tämä -alakuloisesti. "Harvoin, tuskinpa koskaan olen selvillä itsestäni." - -"Sinäkö, josta rakas äitimme sanoo, että olet paras meistä." - -"Tässä ei ole kysymys minusta. Mutta otaksuppa, että voittaisimme -kuningas Eerikin, kuka sitten hallitsisi valtakuntaa?" - -"Me laskisimme vapaaksi Juhana herttuan." - -"Etkö itse ole kertonut minulle, että hänen puolisonsa on -katolismielinen? Tahtoisimmeko saada takaisin luostarit, munkit ja -kaikki tyhjät juhlamenot sekä taikauskon? Ei, veljeni, Sturet eivät -voi olla mukana Kustaa Vaasan suurta työtä rikkiraastamassa. Me -tahdomme näyttää maailmalle, että me luovutimme hänelle ensi sijan -sentähden, että hän ymmärsi paremmin ajan vaatimukset kuin me, ja nyt -on meillä kunnianasiana tukea hänen työtänsä." - -"Sinä olet aina oikeassa, Niilo, niin sanoo rakas isämmekin; mutta -äiti väittää, että kun pojat tulevat sukuansa huonommiksi..." - -"Minä puolestani", keskeytti Niilo, "tunnen vain sääliväni kuningas -Eerikkiä; hänen onnettomuutensa on siinä luottamuksessa, jolla hän -kohtelee tuota roistoa, Yrjö Pietarin poikaa." - -"Joka taholla puhutaan, että hän... ei ole täysijärkinen." Viimeiset -sanat lausuttiin kuiskaamalla. - -"Niinpä niin, senjälkeen kuin hän sai tuon onnettoman iskun päähänsä; -mutta siinä tapauksessa hän ansaitsee vieläkin enemmän sääliämme." - -"Olkoon niin, mutta semmoiseen kuninkaaseen emme voi luottaa." - -"Jos hänellä olisi yksikään järkevä neuvonantaja ja sellainen puoliso -kuin kuningatar Margareeta, niin luulenpa, että maa olisi paremmissa -käsissä kuin Juhana herttuan." - -Keskustelu keskeytyi. Kuninkaalta saapunut lähetti pyysi puhutella -herra Niilo Sturea. - -"Et saa mennä!" huudahti Eerik. - -"Onko se Yrjö Pietarinpoika?" - -"Ei, se on valtiokansleri Niilo Gyllenstjerna." - -"Se kettu", jupisi Eerik. - -Niilo riensi häntä vastaan. - -Valtiokansleri oli jos suinkin tavallista rakastettavampi. Hän -jutteli pieniä hovijuoruja, jotka eivät koskeneet kuningasta... -kertoi ruhtinatarten viihtymisestä ja että näytti siltä, kuin Maunu -herttua vihdoinkin olisi onnistunut voittamaan prinsessa Sofian -epäilykset, puhui puuta heinää, mutta ei sanaakaan Niilo Sturea -kohdanneesta loukkaavasta vääryydestä. - -Tämä kuunteli velvollisuuden mukaisella kohteliaisuudella hovimiehen -sanatulvaa ja ihmetteli itsekseen, mikähän oikeastaan oli käynnin -tarkoituksena. - -Vihdoin valtiokansleri esitti asiansa. - -Kuningas Eerik toivoi, että herra Niilo Sture nyt heti lähtisi -Lothringiin lopullisesti kosimaan prinsessa Renataa. - -Niilo näytti hyvin ällistyneeltä, mutta vastasi hetkisen mietittyään, -että hänen velvollisuutensa oli noudattaa kuninkaan käskyä; hän -arveli kuitenkin, että niin häväisty ja solvaistu mies kuin hän -tuskin sopisi kosimaan kuninkaan puolesta. - -Gyllenstjerna hymyili osaaottavasti, kohautti olkapäitänsä ja -vakuutti, että kuningas Eerik oli sanonut tahtovansa tästälähin olla -hänelle armollinen. - -Niilo Sture kumarsi sanoen parhaansa mukaan tahtovansa edistää -kuninkaan toiveita. - -Valtiokansleri pudisti hänen kättään; hän sanoi tuntevansa itsensä -onnelliseksi saadessaan viedä herrallensa tämän iloisen uutisen. -Pieni muodollisuus vain olisi vielä jäljellä. - -Mikähän se olisi? - -Gyllenstjerna yskähti ja alkoi: - -"Me tiedämme kaikki, että kuninkaalla on taipumusta luulevaisuuteen; -voisi olla hauskaa etsiä syitä siihen, mutta jääköön se toiseen -kertaan. Kuitenkin toivoo hänen armonsa nyt, että te, herra Niilo -Sture, allekirjoittaisitte tämän asiakirjan." - -Ihmetellen otti ritari kirjelmän ja luki sen. - -Hänen kalpeat poskensa punastuivat vahvasti, mutta hän hillitsi -itsensä ja vastasi tyynesti: "Minä en voi tunnustaa itseäni -rikolliseksi kuninkaani edessä, kun kaikissa toimissani aina olen -koettanut totella ja palvella häntä." - -"Sallikaa minun vielä kerran toistaa, että tämä on vain -muodollisuus!" huudahti Gyllenstjerna. - -"Josta minun täytyy pyytää päästä samalla kertaa kuin kuninkaan -mielistelevästä luottamustoimestakin." - -"Nyt työnnätte luotanne sen sovinnollisen käden, jonka kuningas -armollisimmasti teille ojentaa." - -"Voinko minä pyytää, että te, herra valtiokansleri, useiden muiden -korkea-arvoisten miesten kanssa menisitte takaukseen vastaisesta -uskollisuudestani, jos kerran olen tunnustanut itseni rikolliseksi." - -Arvoisa herra mietti itsekseen ja otti paperin takaisin; hän lapasi -puhua asiasta vielä kerran kuninkaalle. - -"Veljeni, veljeni!" virkkoi Eerik Sture. - -"Sääli häntä", vastasi tämä. "Hänellä ei ole ainoatakaan ystävää, -joka rohkenisi sanoa hänelle totuuden." - -"Nyt seuraat minua Hörningsholmaan." - -"Ellei Gyllenstjerna tule takaisin." - -Kolmantena päivänä hän tuli hymyillen ja melkein vieläkin -ystävällisempänä kuin edellisellä kerralla. Kuningas oli luopunut -toivomuksistaan ja osoittaakseen armoansa sekä suurta suosiotansa -rakasta sukulaistansa kohtaan ilmoittaa hän seuraavana päivänä -kadunkulmissa ja julistuttaa kaduilla ja toreilla, "ettei kukaan -kuolemanrangaistuksen uhalla saa lausua herra Niilosta halventavaa -sanaa hänen häväistyksensä vuoksi eikä muutenkaan puhua hänestä muuta -kuin hyvää". - -Niilo kumarsi ja pyysi valtiokansleria lausumaan kuninkaalle -kiitokset. - -Kaikki matkavalmistukset olivat jo tehdyt, ja kun Niilo herra oli -saanut tarpeelliset ohjeet, nousi hän laivaan, joka hyvällä tuulella -heti lähti satamasta. - -Mutta pian sen täytyi vastatuulen tähden laskea ankkuriin -Valdemarinsaaren luo. - -Eerik Sture oli seurannut veljeänsä ja palasi nyt Valdemarinsaarelta -Tukholmaan, missä lukuisat ystävät lausuivat mielipahansa siitä, -etteivät saaneet lausua Niilolle jäähyväisiänsä. - -Ei ollut varmaa, kuinka kauan laiva nyt sai viipyä paikallansa; -sentähden päättivät Niilo Sturen ystävät koettaa onneaan ja lähteä -hänen luokseen jäähyväisille. - -Sanottu ja tehty. Matkaan lähdettiin heti, laiva oli vielä entisillä -asemillaan, ja Niilo herra, otti tulijat sydämellisesti vastaan. - -Pieneen hyttiin tunkeutui useampia kuin sinne oikeastaan mahtuikaan, -eikä kukaan huomannut, että kapteeni ryömi aivan sen vieressä olevaan -pieneen loukkoon. - -Maljojen juonti alkoi, ja keskustelu oli pian käynnissä. - -Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että Niilo herraa oli kohdeltu -hävyttömästi, ja pian nousi kysymys siitä, mitä olisi tehtävä, ettei -kuninkaan mielivalta ja väkivaltaisuus vastedes pääsisi puhkeamaan. - -Kaikki Niilo Sturen väitteet kumottiin. Olkoonpa että Kustaa Vaasa -oli ollut suuri mies, mutta entäs hänen poikansa? Mitä he huolivat -maasta ja valtakunnasta? - -Kävikö kieltäminen, että kurjuus oli nyt yhtä suuri kuin Engelbrektin -aikana, kansa ryöstettynä putipuhtaaksi ja maa autiona? - -Vai oliko tapainturmelus täällä pienempi kuin Tanskan hovissa? - -Tällaisista asioista puhuttiin ja kiisteltiin; saihan täällä niin -hyvästi lausua mielipiteensä, kun ei ollut ketään kuuntelijoita. - -Sillävälin kapteeni makasi loukossaan ja kirjoitti hiilellä seinään -muistiin kaikki mitä kuuli. - -Vihdoin tuuli kääntyi. Ystävät erosivat pudistellen toistensa käsiä, -ja laiva lähti. - -Mutta sitä ennen oli kapteeni lähettänyt laajaperäisesti -töhrityn kertomuksensa osoitettuna prokuraattorille, herra Yrjö -Pietarinpojalle. - -Meri-ilma oli virkistävää, ja Niilo Sture tunsi terveytensä ja -voimiensa palautuvan. - -Itämerellä hyökkäsivät tanskalaiset kaapparit heidän kimppuunsa, ja -ankara taistelu syntyi. Niilo Sture otteli urhoollisesti, ja miehistö -auttoi häntä rohkeasti. - -Kapteeni sanoi, että hänellä oli kyllin tekemistä aluksen -ohjaamisessa. - -Töin-tuskin päästiin vihollista pakoon, ja nyt täytyi poiketa -Kalmariin korjaamaan niitä vaurioita, joita laiva oli taistelussa -saanut. - -Sitten jatkettiin taas matkaa. - -Niilo Sture tunsi jonkinlaista vastenmielisyyttä kapteenia kohtaan -ja ehkäpä juuri sitä voittaakseen hän pyysi kapteenia syömään ja -seurustelemaan kanssansa. - -Mutta liukkaana kuin ankerias ei tämä arvellut niin suurta kunniaa -ansaitsevansa ja vetäytyi kokonaan erilleen ritarista. - -Niilo herra kulutti sitten aikaansa lukemalla ja kirjeitä -kirjoittamalla. Niinpä hän kirjoitti isälleen: "Minä join Tukholmassa -juoman, joka jäytää mieleni, iloni ja koko elämäni." - -Toisessa kirjeessään, jossa hän puhuu kärsimästään häpeästä ja -miten hänen täytyy voittaa takaisin kunniansa, kirjoitti hän: "Minä -toivon kerran voivani puolustaa itseäni muullakin kuin kirjeillä ja -sineteillä." - -Laiva oli usein vastatuulen ajelemana, ja matka joutui erinomaisen -hitaasti. - -Oli hetkiä, jolloin hän tunsi uusien voimien virtailevan suonissaan, -mutta toisinaan hänet taas valtasi kummallinen haluttomuus. - -Niin oli laita tavallisesti ateriain jälkeen, ja hän tuumiskeli, -miten kauan tuntisi itsensä terveeksi, jos olisi syömättä. - -Eräänä päivänä, kun hänelle tarjottiin paistettua haukea ja hänen oli -nälkä, söi hän tavallista enemmän. - -Seurauksena oli niin ankara sairastuminen, että luultiin hänen viime -hetkensä tulleen. - -Välttääkseen kaikkia mahdollisia syytöksiä katsoi kapteeni parhaaksi -poiketa Stralsundiin ja kutsua paikalle lääkärin... - -Tämä selitti heti, että ritari oli saanut myrkytyksen, mutta mitään -ei voitu todistaa. - -Kauan hän horjui elämän ja kuoleman välillä. Hiukset lähtivät hänen -päästään, hänen "valkoinen päänsä" tuli paljaaksi, mutta se ei -huolestuttanut häntä. - -Jotenkuten toivuttuansa hän antoi vastoin kaikkia luuloja käskyn -lähteä liikkeelle. - -"Minun täytyy viedä perille kuninkaani sana", lausui hän, "ja jos -onnistun toimessani, toivon siitä sekä hänelle että rakkaalle -synnyinmaalleni iloa ja siunausta." - -Niin hän matkusti Lothringiin. - - * * * * * - -Aika oli melskeinen ja levoton. Aatelistossa ei kellään ollut -toimintakykyä eikä rohkeutta. - -Niilo Sturen kohtalon johdosta kajahti kaikkialla kauhun huudahdus; -sitten vavisten ja hämmästyneenä odotettiin, ketä seuraava isku -kohtaisi. - -Yksi ainoa tiesi mitä tahtoi, ja hän masensi vihollisensa, missä -tahansa ne sattuivatkin hänen tiellensä. - -Kuningas Eerik oli hänen herransa, mutta samalla kertaa myöskin -mahtava välikappale hänen voimakkaassa kädessään. - -Voi tuskin uskoa, mitä kaikkea lujatahtoinen ihminen saa aikaan, -olkoonpa hyvää tai pahaa, mutta etenkin juuri viimeksimainittua. - -Menestys tuottaa itseluottamusta, ja Yrjö Pietarinpoika saattoi -turvallisesti heittää hansikkaansa koko Ruotsin rikasta ja mahtavaa -aatelia vasten silmiä. - -Hänestä näytti, kuin olisivat heidän elämänsä sidotut lankoihin, -joiden päät olivat hänen kädessään. - -Jokaisesta langan tempauksesta näytti yksi pää putoavan. Alku oli jo -tehty. - -Toisinaan tulee aikoja, jolloin näyttää siltä, kuin pimeyden mahdit -olisivat saaneet maan valtaansa. Silloin liikkuu surman enkeli -paljastetuin miekoin, julmuus ja sydämettömyys kantavat valtikkaa, -laki poljetaan jalkojen alle, ja ihmiskunta huokailee orjuuden -ikeen alla voimatta vapautua siitä. Rampautuneena, kahleissaan on -vastustuskyky. - -Silloin on pimeyden aika. - -Hörningsholmassa vallitsi hämmästys ja katkera suru. Tuskin oli -toivuttu nuoren merisankarin Sten Sturen menettämisestä, jonka -haudalla koko hovi osaaottavaisena oli seisonut, kun jo tuli tämä... - -Oliko kaikki ehkä kauheata unta? Oi ei, ei! Katsohan vanhaa isää, -joka äänettömänä epäilyksissään istuu, pää kumarassa. - -Mikä olikaan hänen tai hänen hellästi rakastetun poikansa rikos?... -Hän itki tuskan ja nöyryytyksen kyyneliä. - -"Tässä vaaditaan ehkä jotakin uhria", sanoi hän; "minä matkustan -Tukholmaan ja tarjoudun kuninkaan käytettäväksi." - -Rauta kovenee taottaessa ja mieli surussa; Märta rouvalta ei lähtenyt -mitään neuvoa. Hän ei itkenyt eikä valittanut, mutta hän oli -harvapuheisempi ja ankarampi entistään, kiinnittäen kaiken voimansa -kotoiseen huolenpitoon. Pelolla ja vavistuksella palvelijat ja -alamaiset nimittivät häntä "Märta kuninkaaksi". - -Yhtä kohdannut onnettomuus uhkaa myöskin toisia; metsästystorvien -raikuessa piiloutuvat haukka ja kyyhkynen saman puun lehviin. Sama -pelko liitti kaikki toisiinsa. Puolueasiat, sysättiin syrjään; -ystävät ja viholliset kyselivät toisiltaan kauhistuneina: "Mitä nyt -on tehtävä?" - -Kukin oli halukas nostamaan kirveen, mutta kukaan ei tohtinut lyödä -ensi iskua. - -Ja kuitenkin olivat useimmat suurisuisia, pöyhkeitä. - -Yrjö Pietarinpojan oli täytynyt oppia heidät perin-pohjin tuntemaan, -sillä hän tiesi, ettei heidän joukossaan ollut ainoatakaan, jota -hänen olisi tarvinnut pelätä. - -Eikä hän sitä tehnytkään; hän sen sijaan halveksi heitä. - -Ja he pelkäsivät häntä, pelkäsivät ja vihasivat; mutta sitäpä hän -juuri tahtoikin. - -Kuinka moni heistä olikaan lausunut hänelle kompasanoja hänen halvan -syntyperänsä vuoksi. - -Papinkakaran nimeä hän oli kantanut sentähden, että hänen isänsä oli -halpa-arvoinen pappi... ja entä hänen äitinsä? Jalkavaimo taikka -aviovaimo... se on pieni asia, hän oli kuitenkin viisas ja ovela -nainen. Yrjö oli oppinut häneltä paljon, muun muassa sen, ettei hän -koskaan unohtanut, ei koskaan antanut anteeksi loukkausta, vaan -painoi ne mieleensä poimiakseen ne sieltä toisen toisensa perästä, -kun tuli tilaisuus tyydyttää kostonhimoansa. - -Ja juuri sitä hän nyt teki; ei ollut ketään, jota vastaan hänellä ei -olisi ollut vihan kaunaa. - -Sen sijaan hän rakasti heidän linnojansa ja rikkauksiansa, heidän -suuria maatilojansa, heidän hevosiansa, vaunujansa ja rikasta -pöytäänsä. - -Hän ei välittänyt siitä loistosta, jolla he ympäröivät itsensä. -Yrjö oli hekumoitsija, mutta hän ei tahtonut ympärillensä suurta -hienoutta; se ei tuntunut hänestä kodikkaalta. - -Rikka saattoi olla lisänä rokassa; silloin se maistui Yrjöstä -paraalta, niinhän oli hänellä aina ollut. - -Anna, hänen vaimonsa, tahtoi esiintyä niinkuin rikkaiden tapana oli. -Pian hän saikin siihen tilaisuuden, sillä he eivät tavanneet toisiaan -muulloin, kuin milloin toinen tahtoi toisen apua johonkin. - -Suosikki oli tähän aikaan valtansa ja arvonsa kukkuloilla. Kaikki -kävi hänen tahtonsa mukaan, kaikki mukautuivat siihen. Silloin -tapahtui jotakin odottamatonta, ennenkuulumatonta. - -Hänen aikomuksensa oli ollut antaa Niilo Sturen päättää päivänsä -Örbyhusissa. - -Millä tavalla, sitä hän ei vielä ollut päättänyt, mutta aikoinansa -sekin kyllä selviäisi. - -Tuli sitten kuninkaan käsky, että hänet oli tuotava takaisin -Tukholmaan. - -Se oli epäilemättä leskikuningattaren vaikutusta, mutta olihan hän -ankarasti kieltänyt, ettei tätä laskettaisi kuninkaan luo. Kukahan -oli ajanut hänen asioitaan? - -Hän mietti pääsemättä asiasta selville. - -Sillä välin Niilo Sture palasi. - -Taas tapahtui jotakin uutta; Yrjöltä neuvoa kysymättä ryhdyttiin -keskusteluihin. - -Ja vieläkin pahempaa; kun hän tahtoi päästä kuninkaan luo, niin -palvelijat -- ajoivat hänet pois! - -Hänen majesteettinsa työskenteli muka ja tahtoi olla yksin. - -Mikä paholainen oli nyt hänen tiellensä tullut? Saapui sitten -uutinen: Niilo Sture matkustaa Lothringiin kosimaan. - -Hän siis pääsee hänen käsistään! - -No sepä saadaan nähdä. - -Laivan kapteeni oli pian voitettu, ja prokuraattori saattoi olla -huoleti asiain kulusta. - -Mutta mikä oli kuninkaassa? Kerran toisensa perästä Yrjö pyysi hänen -puheillensa, mutta häntä ei otettu vastaan. - -Sellaisia oikkuja oli Eerikillä kyllä ollut ennenkin, mutta tätä -kesti liian kauan. - -Silloin Yrjö tekeytyi sairaaksi eikä voinut saapua kuninkaan -lautakuntaan. - -Anna lähetettiin hoviin tiedustelemaan. - -Palatessaan hän hymyili voitollisesti. - -"Etkö voi käsittää? Se on Kaarina Maununtytär", lausui hän. - -Yrjö löi kädellään otsaansa. - -"No, nyt tästä tulee toinen leikki", mutisi tuo roisto, ja senjälkeen -oli rakkailla puolisoilla pitkä ja tavattoman tuttavallinen -neuvottelu. - -Seuraavana päivänä Anna lähti matkalle, ei kukaan tiennyt mitä varten. - - - - -12. - -TAISTELIJA TOISELLA ALALLA. - - -Lukijani luokoon silmäyksen taaksepäin tuohon sekasortoon: kaikki -inhimilliset himot ovat irrallaan vallanpitäjissä, ja he raivoavat -kuin villipedot toisiaan vastaan. - -Ikuisen järjestyksen mukaan oli asiaan kuuluvaa, että jatko on alun -mukaista, mutta mitähän sitten seuraa? - -Pyöriiköhän ajan suuri ratas taaksepäin, joutuvatkohan maa ja kansa -uudelleen orjuuteen, pimeyteen ja paavikunnan vallan alle? - -Missään ei ilmene Herran mahtava käsi niin selvästi kuin historiassa. - -Miten ohjaakaan hän kansojen kohtaloa ja kaikkea elämässä! -Niin suurella kuin pienelläkin on määrätty tehtävänsä, ja sen -toimitettuaan täytyy sen väistyä uuden tieltä. Ihmiskunnan kehitys on -hänen suuri päämääränsä ja ihminen itse ainoastaan katoava ase hänen -mahtavassa kädessään. - -On otettava huomioon, että nämä aseet itsekukin ovat renkaita -siinä ketjussa, joka alhaaltapäin pyrkii lähenemään korkeutta. -He ovat saaneet vapaan tahdon ja voivat sentään tulla tylsiksi -välikappaleiksi, jotka suuri työnjohtaja heittää romuläjään; terävät -kaksiteräiset hän pakottaa, tahtokootpa he sitten hyvää tai pahaa, -heidän tietämättään toimimaan palveluksessaan. - -On niitä, joissa on myrkkyä ja sappea; heidän on aikoinansa -hävittäminen toinen toisensa. On myöskin rakastavaisia, -uhrautuvaisia. Näistä hän on sanonut, että missä heitä kymmenen on -koolla, siellä hän heidän tähtensä armahtaa koko kansan. - -Arkkipiispa Laurentius Pietarinpoika oli yksi näitä Herran uskollisia. - -Väsymättömästi hän työskenteli evankeelisen kirkon menestykseksi, -vaikka hiljaa ja sävyisästi, niinkuin mestarinsakin ennen häntä. - -Hänen vakaa uskonsa oli, että Herra yksin kasvun antaa; sentähden -hän teki työtä kärsivällisesti ilman muuta kunnianhimoa kuin hyvän -omantunnon todistus Jumalan edessä. - -Hän oli taipuvainen ja myöntyväinen niin kauan kuin korkeita -totuuksia ei ahdistettu, mutta hän osoittautui väistymättömäksi -taistelijaksi, kun niiden puolustaminen oli kysymyksessä. - -Uskonpuhdistustyö ei ollut vielä läheskään lopussa. Ainoastaan -muutamat harvat olivat tulleet jonkinlaiseen vakaumukseen; epäilyksiä -lenteli kuin jääkipinöitä ilmassa, ja ne sattuivat lukemattomiin -haavoittaen heitä. - -Kaikkialta esitettiin kirkollisia kysymyksiä, toinen toistaan -vähäpätöisempiä. - -Mainitkaamme vain yksi esimerkki. Baijerin arkkiherttua Maksimilian -II kutsui valtiopäivät Regensburgiin 1602, ja siellä käsiteltiin -opinkysymyksenä, heiluttiko Tobiaan koira häntäänsä seuratessaan -herraansa. - -Evankeeliset arvelivat, että voi tulla autuaaksi, vaikkei pitänytkään -sitä uskonkappaleena; katoliset sitävastoin uhkasivat iankaikkisella -kadotuksella jokaista, jolla oli pieninkin epäilys siitä. [Sügenheim, -Geschichte der Jesuiten.] - -Niin ankarana liekehti kiista, että se melkein muuttui käsikähmäksi, -jonka tähden kokous täytyi mitä suurimmalla kiireellä hajoittaa. - -Voisimme viitata useampiin yhtä arvokkaisiin kirkollisiin kiistoihin, -mutta mitäpä ne todistaisivat muuta, kuin että aniharvat olivat -voineet tunkeutua kristinopin ytimeen. Useimmat kiintyivät ainoastaan -ulkokuoreen ja kiistelivät -- koirasta. - -Ruotsissa ei tultu koskaan niin pitkälle; mutta siellä niinkuin -kaikkialla muuallakin pantiin suurin paino kirkollisiin -juhlamenoihin. Zwingli ja Kalvin pyrkivät jakamaan kunniaa Lutherin -kanssa, ja heidänkin oppinsa sai monta suosijaa Ruotsissa. - -Mainittavin niistä oli Dionysius Beureus. Kun Eerik oli noussut -valtaistuimelle, toivoi tämä, että kalvinismi voittaisi suurempaa -vaikutusalaa, ja kuninkaan julistus, että kaikki vainotut -protestantit saivat suojaa Ruotsissa, houkutteli sinne paljon näitä, -varsinkin ranskalaisia. - -Pian olivat eri mielipiteet kärhämässä keskenään, ja levottomuus tuli -mieliin. - -Valtiopäivillä Arbogassa 1561 nousi kysymys muutamista enimmäkseen -vähäpätöisistä kirkollisista tavoista, joiden säilyttämisen tai -hylkäämisen katsottiin olevan yhteydessä kirkon tunnustuskappaleiden -kanssa. - -Papistolle esitettiin kysymys, eikö sakramentin (leivän ja -viinin pyhässä ehtoollisessa) kohottamista ja rukoilemista, -pyhäinkuvia, alttareja, messupukuja ja kynttiläin sytyttämistä -jumalanpalveluksessa pitäisi poistettaman tai muutettaman. - -Voimme otaksua, että arkkipiispa itse antoi vastauksen, joka kuului -näin: - -"Sakramentin kohottaminen on vähäpätöinen asia, ja voi sen jättää -pois, missä siitä ei synny mitään pahennusta; mutta sen rukoileminen, -jolla oikeastaan tarkoitettiin polvistumista sitä nautittaessa, -täytyy säilyttää, koska se on Herran ruumis ja veri, joka kyllä -ansaitsee kaikkea kunnioitusta." - -Lisäksi, että kuvat itsessään eivät ole syntiä, mutta niiden -rukoileminen on kielletty. Että _yksi_ alttari tarvittiin joka -kirkossa, mutta ei useampia, että messupuvut ja vahakynttilät olivat -asioita, joita jokainen seurakunta mielensä mukaan voi käyttää tai -olla käyttämättä. - -Luther oli, sen mukaan kuin hän käsitti kristinopin, tunnustanut -joka ihmiselle ajatuksenvapauden eikä tahtonut pakottaa kenenkään -omaatuntoa. Suurissa elämänkysymyksissä oli hänellä selvä -katsantokantansa.; hänen uskontonsa sisältyy sanoihin: "Perustau -Jumalaan ja Vapahtajaasi, niin kaikki muu tulee itsestään." - -Yhtämittaa sai arkkipiispa ratkaistavakseen joukoittain -yksityisseikkoja; likaiset kädet tahtoivat pala palalta silpoa -sitä, mikä oli pyhintä ja korkeinta, sitä piti muodosteltaman ja -mestaroitaman inhimillisen ymmärryksen mittakaavan mukaan. Uskonnon -jumalallinen puoli, jonka ainoastaan jumalallisuuden oma perikuva, -puhdas ihmissydän voi tuntea, häipyi pois, ja leikkausveitsi kaiveli -ainoastaan ruumista. - -Kalvinissa ei ollut yhtä paljon rakkautta kuin Lutherissa; hän myönsi -edeltäjänsä käsityskannan oikeaksi, mutta tahtoi parantaa sitä -terottamalla lakia. - -Ja niin syntyi uusi pappisvallan muoto, tosin kyllä aivan -päinvastainen kuin roomalainen, mutta ankara, kylmä ja rakkaudeton. -Viattomatkin entisaikaiset kirkolliset tavat ja käytännöt selitettiin -syntisiksi ja kirotuiksi, ja tähän yhtyi pian moni innokas -luterilainen. - -Mutta mikä erittäinkin erotti luterilaiset ja kalvinilaiset -toisistaan, oli kysymys Kristuksen ruumiin ja veren todellisesta -läsnäolemisesta pyhässä ehtoollisessa. - -Kalvinilaiset eivät voineet käsittää, että se voisi riippua -ehtoollisen nauttijan mielialasta. - -Sitten kiisteltiin armonvalitsemus-opista. Kalvin väitti, että Jumala -edeltäkäsin oli määrännyt toiset ihmiset iankaikkiseen autuuteen, -toiset iankaikkiseen kadotukseen; hän ei kieltänyt, että ihminen -oli järjellinen ja vapaatahtoinen, mutta hän teki hänestä joka -tapauksessa tahdottoman välikappaleen säälimättömän tyrannin käsissä -ja niinmuodoin mitä onnettomimman olennon. - -Kun sellaiset mielipiteet alkoivat voittaa suosijoita, katsoi -arkkipiispa ajan vaativan nousemaan niitä vastaan ja julkaisi kaksi -kirjoitusta asiasta. - -Dionysius Beureus ryhtyi kiistaan, ja sota oli julistettu. - -Me emme sekaannu siihen; tällä, mitä tässä on sanottu, on vain -tahdottu osoittaa, että Laurentius Pietarinpoika vielä seisoi -paikallaan voimakkaana vartijana. - -Viime aikoina hän oli usein käynyt Tukholmassa. Leskikuningatar oli -pyytänyt häntä, ja prinsessat keskustelivat mielellään hänen kanssaan. - -Heidän taipumuksensa katolisuuteen oli muuttunut kammoksi. Lecoeurin -nimi ei enää koskaan tullut heidän huulilleen. Prinsessa Anna oli -pyyhkinyt sen pois. - -Itse oli Lecoeur kadonnut jäljettömiin; luultiin sen tapahtuneen -Bellinin käskystä. - -Viimemainittu näyttäytyi enää harvoin hovissa; hän päinvastoin puhui -pian tapahtuvasta matkastaankin sekä epäili, ettei enää palaisi. - -Viime aikoina oli kuninkaallisten naisten keskinäinen suhde tullut -paremmaksi. - -Yhteiset surut lähensivät heitä toisiinsa, ja Laurentius rohkeni -eräänä päivänä sanoa voivansa tyynellä mielellä lähteä matkalleen, -sillä rauhan henki näytti nyt asustavan heidän keskuudessaan. - -"Hän, samoin kuin mekin, näkee mielellään, että pian tulette -takaisin", sanoi Katariina. - -"Minä olen aikonut tehdä pitkähkön matkan", vastasi hän, "ja olen nyt -tullut sanomaan jäähyväisiä." - -"Mihin?" - -"Ulkomaille työskentelemään rauhassa ja levossa." - -"Ettehän toki yksin?" - -"Minulla on Melanktonin viimeiset työt kanssani; hän pyysi minua aina -tulemaan luoksensa. Meillä olisi paljon sanottavaa toisillemme." - -"Eikö hän ole kuollut?" - -"On kyllä, jo 1561, mutta hän on jättänyt jälkeensä joukon papereja, -joita hän tahtoo minun järjestämään." - -"Ettekö voi tehdä sitä kotonanne?" - -"Siellä en saa koskaan olla rauhassa, ja minun täytyy pitää -vainajalle antamani lupaukset. Koti tulee kyllä tyhjäksi, sillä -vanhin poikani matkustaa Rostockiin opiskelemaan." - -"Sitäkin te ajattelette", sanoi Katariina. "Mitä sanoo rouvanne?" - -"Hän kehottaa innokkaasti matkaan." - -"Silloin ei meillä ole mitään oikeutta asettua sitä vastustamaan." - -Niin he erosivat. - - * * * * * - -Laurentiuksella oli mitä onnellisin koti, ja hän sanoi usein, että -hän ilman Elisabetia olisi monta kertaa sortunut taistelussa. - -Elisabet väitti, että tämä oli juttua vain. Olihan hän heikko nainen, -joka enemmän tarvitsi tukea kuin voi antaa sitä, ja toiseksi oli -hänen armonsa arkkipiispa ollut liiaksi päättäväinen herra, jotta hän -olisi rohjennut edes koettaa saada häntä luopumaan aikomuksistaan. - -Oli miten oli, mutta he sopivat toisilleen oivallisesti; Elisabetin -iloinen ja raitis luonne levitti perheeseen auringonpaistetta, ja kun -hän poisti pilvet miehensä otsalta, eivät ne ainakaan sinä päivänä -palanneet. - -Heillä oli seitsemän lasta, neljä poikaa ja kolme tytärtä, kaikki -hyväntapaisia. He olivat vanhempiensa ilo ja ylpeys. - -Olavi Pietarinpojan puoliso, Kristiina, oleskeli aina heidän luonansa -ainoan tyttärensä kanssa. - -Poika oleskeli Saksassa, eikä hänestä kuulunut usein mitään. - -Kaikki he elivät onnellista perhe-elämää. Hellämielinen Kristiina -liittyi koko sielustaan Elisabetiin, ja hänen rikkaassa sydämessään -oli sijaa kuinka monelle tahansa. - -Pojat olivat harjoittaneet opintojansa Upsalassa, mutta heidän tuli -myöskin vuoronsa mukaan päästä ulkomaille, ja arkkipiispa oli kahden -vaiheilla, Wittenbergiinkö vai Rostockiin. - -Kerran hän virkkoi: "Oikeinpa olisi minulla itselläni halua lähteä -katsomaan." - -Elisabet oli sattumalta läsnä; hän katsoi mieheensä, mutta ei -lausunut mitään. - -Mutta sitten puhuttiin vähitellen, että Didrik oli kovin nuori -matkustamaan yksin. Hän ei ollut milloinkaan ollut matkoilla. - -Muutamia päiviä sen jälkeen, kun piispa näytti hyvin väsyneeltä ja -alakuloiselta, kysyi Elisabet, eikö häntä huvittaisi itse seurata -poikaa yliopistoon. Hän saisi silloin omin silmin nähdä ja valita -parhaan. - -Hän hymyili sanoen, ettei hänellä ollut aikaa. - -Mutta Elisabetkin saattoi olla juonikas, milloin tahtoi, ja kun hän -pyöritteli ja kierteli asiaa, niin jopa päätettiin, että arkkipiispa -poikineen tekisi matkan Saksaan, edellinen tullakseen takaisin -muutaman kuukauden kuluttua, jälkimäinen jäädäkseen yliopistoon. - -Oli merkillistä nähdä, miten piispa tämän päätöksen jälkeen virkistyi. - -Hän tuli melkein nuoreksi uudelleen, muisteli tapahtumia entisiltä -ulkomaanmatkoiltaan, vieläpä ensimäiseltäkin, mutta kun hän tahtoi -kertoa kotimatkastaan, pani Elisabet kätensä hänen suulleen. - -Kun sitten lapsijoukon pyynnöt ja Laurentiuksen itsepäisyys -(sanoi Elisabet) saivat hänet myöntymään, seisoi hän punaisena ja -hämillään kuunnellen ja sanoi viimein, että oli menettänyt lastensa -kunnioituksen. - -Mutta nämä hyökkäsivät kaikki suutelemaan ja hyväilemään Elisabetia -sanoen, että hän oli tehnyt niin oikein, niin oikein. - -"Ehkäpä tekin tahdotte tehdä samoin?" huudahti Elisabet säikähtyneenä. - -"Emme", lupasivat he kaikki. - -"Mutta", sanoi kaksitoistavuotias Margareeta, "kyllä minä tahdon -mennä naimisiin arkkipiispan kanssa." - -"Jonka nimi on Laurentius Pietarinpoikako?" - -"Niin, muuten en huolisikaan hänestä." Kaikki nauroivat, ja ilossa ja -hälinässä valmisteltiin matkaa. - -"Ei ole mahdollista, että sinä voit olla niin iloinen kuin näytät", -sanoi Kristiina eräänä päivänä. - -"En minä ajattele itseäni", vastasi Elisabet, "siihen on kyllä aikaa -sittenkin, kun he ovat lähteneet." - -Nuori Didrik oli erinomaisen lahjakas poika, reipasmielinen kuten -äitinsäkin, ja hän lupasi äidilleen pitää huolta rakkaasta isästä, -ikäänkuin äiti itse olisi matkassa. Oli kauan puhetta siitä, -miten matkustettaisiin. Laurentiuksella ei ollut halua tehdä sitä -arkkipiispallisella komeudella. - -"Minä olen alhaisen miehen poika", sanoi hän, "ja kun kuljen -vieraassa maassa, täytyy minun saada tehdä niinkuin tahdon." - -"Mutta mitä sanotaan täällä kotona?" - -"Että vanha piispa oleksii ulkomailla ja levähtää tai että hänellä on -työtä eikä hän tahdo tulla häirityksi. Kaikki juoksevat asiat annan -toisten haltuun ja menen tieheni." - -"Mutta, rakkaani, se tulee tunnetuksi." - -"Enpä luule", vastasi hän veitikkamainen hymy suupielissään. -"Kuulehan nyt matkasuunnitelmani. Kaikki lapset saavat kuulla sen ja -sitten olla avullisina salaamisessa." - -Ja nyt kutsuttiin koko joukko kuulemaan salaisuutta, jonka isä rakas -uskoi heille. - -"Saatte tietää, että minulla on tiedonhankkijoita", sanoi hän, -"ja olen saanut tietää, että eräs nuoruudenystäväni, jolla on oma -kauppalaivansa, lähtee ensi viikolla Tukholmasta Stralsundiin." - -"Mutta Didrik?" kysyi Elisabet. - -"Hän kulkee matkustajana laivassa. Kun hän saapuu sinne, tapaa -hän siellä vanhan kauppiaan, Lars Pederssonin. Hänen kanssaan hän -pitäköön seuraa matkalla ja olkoon hänelle kaikessa kuuliainen." - -"Sen lupaan", huudahti poika säteilevin silmin, "ja siitä tulee -hauska matka!" - -Eroaminen pojasta oli kyllä raskasta, mutta sitten Elisabet rouva -seurasi herraansa siihen taloon, jossa hän häiritsemättä tahtoi asua -koko kesän saadakseen työskennellä rauhassa ja hiljaisuudessa. - -Puettuna pitkään karkeaan takkiin, hatturasa päässä, leuka ja posket -ajeltuina, suuri ryhmysauva kädessä ja laukku selässä saapui eräänä -kauniina kevätaamuna 1565 päivän koittaessa vanhanpuoleinen mies -Tukholman pohjoiselle portille. - -Hänet laskettiin heti sisään, mutta vartija katseli hänen jälkeensä -tuumaillen itsekseen: - -"Tuo mies ei ole se, joksi tekeytyy; minä olen nähnyt hänet ennen." - -Mutta miehemme asteli reippaasti Blasieholmaan päin; siellä oli laiva. - -Mitään käytävää ei ollut, mutta laiva oli siksi lähellä, että -rohkealla hyppäyksellä saattoi päästä siihen. Matkustajamme hyppäsi, -ja se onnistui paremmin kuin olisi odottanutkaan. - -"Kuka on teille antanut luvan", kuuli hän karkean äänen lausuvan, ja -kapteeni tuli häntä vastaan. - -"Kauppias Lars Pedersson", vastasi piispa kumartaen nöyrästi. - -Kapteeni ällistyi, mutta oli pian entisellään sanoen jotensakin -karkeasti: - -"Olemme saaneet odottaa teitä puolen päivää, ja se on vastoin -sopimustamme." - -Mitään vastaamatta meni kauppias hyttiin, ja siellä oli poika häntä -vastassa sanoen, ettei hänkään olisi häntä tuntenut. - -Purjeet lepattivat, tuuli oli vireillä, ja melkein heti lähdettiin. - -Kaunis ilma suosi heitä, ja matka joutui silloisiin olosuhteisiin -nähden tavattomasti. - -Kesäkuun ensi päivinä he laskivat maihin Stralsundissa. - -Lausuttuaan kapteenille sydämelliset jäähyväiset menivät isä ja poika -erään hevoskauppiaan luo, jolta ostivat kaksi hyvää ratsua. - -Rostock ei ollut kaukana, mutta Pedersson -- käytämme matkalla -hänestä tätä nimeä -- tahtoi, että poika näkisi Wittenbergin, ja niin -suunnattiin matka sinne, sitten kun oli saatu luotettava opas. - -Matka kävi raivaamattomien metsien läpi. Siellä-täällä oli -uutisviljelyksiä ja laihoja laitumia. - -Harvoin he kohtasivat ihmisiä; muutama nälkäinen lehmä ja jokunen -arka lammas olivat ainoat elävät olennot, joita he näkivät. - -Didrik tiedusteli, oliko maa täällä yhtä harvaan asuttua kuin -Ruotsissakin. - -"Minä luulen, että asutus tulee tiheämmäksi, kun lähenemme suuria -kaupunkeja", vastasi isä, "ja arvelen, että oppaamme varovaisuuden -vuoksi välttelee yleisiä teitä." - -"Mitä pelkäämistä meillä olisi täällä?" - -"Jos meidät ryöstettäisiin putipuhtaiksi, niin hän ei saisi -palkkaansa." - -Oli iltamyöhä, kun he saapuivat erääseen kylään; joukko repaleisia -vaimoja ja lapsia tunkeili heti heidän ympärillään kerjäten rahaa. - -Pedersson oli juuri antanut muutamia lantteja, kun karkea, -puolialaston mies tuli eräästä portista, tarttui hevosta suupieliin -ja sanoi röyhkeästi: - -"Kaikki on valmista, miksi ette tule?" - -"Erehtynette henkilöstä; minä olen matkustavainen." - -"Ettekö ole luostarista?" kysäisi hän hätäisesti. - -"En, en suinkaan." - -"Sitten saa akka kuolla ilman synninpäästöä!" huudahti hän ärtyisästi -ja laski hevosen irti. "Menkää hiiteen!" - -"Minä olen usein tehnyt papin toimituksia", virkkoi Pedersson -vilkkaasti, "ja tahdon nytkin tehdä." - -Vähän vaivalloisesti hän laskeusi hevosen selästä. - -"Voimmeko saada täältä kattoa päällemme yöksi?" - -"Tähän vuodenaikaan on yömaja joka pensaassa." - -"Missä on sairas?" - -Mies katseli häntä epäluuloisesti; mutta silloin kuului valitushuuto -sisästä, ja hän viittasi Pederssonia tulemaan perästä huoneeseen. - -Hänet vietiin kurjaan hökkeliin; yksinkertaisella puulavitsalla -lepäsi nuorehko nainen heinämytty pään alla; siinä kaikki, mitä häntä -varten oli varattu. - -Vaatteet olivat siistit, vaikka yksinkertaiset, tukka huolellisesti -kammattu, mutta silmät pyörivät sinne-tänne mihinkään erityisesti -kiintymättä. - -Pedersson kosketti hänen kättänsä. - -Hän vavahti ja loi silmänsä häneen. - -"Te tarvitsette sielunpaimenta?" - -"Niin!" - -"Tahdotteko uskoa asianne minulle?" - -Hän epäröi. "En tunne teitä." - -"Minä olen Jumalan sanan palvelija." - -"Mutta ette samaa uskoa kuin minä. Minä olen luopio", kuiskasi hän. - -"Minä tunnustan Lutherin uskoa." - -Hänen silmänsä kirkastuivat. "Tahdotteko ehkä pettää minua?" - -"Niin totta kuin Jumala minua auttakoon!" - -"He ovat ottaneet minulta lapseni, he aikovat sulkea hänet luostariin -tai tehdä hänet portoksi, niinkuin tekivät minulle. Salama taivaasta -iskeköön heidät maahan." - -"Missä lapsi on?" - -"Hän on ottanut sen minulta, hän tuolla ulkona. Pikku tyttöni! -Mitenkä hän itki ja vaikeroi, kun hänet temmattiin käsistäni! Oi, -minä en voi kuolla ennen kuin olen saanut takaisin lapseni!" - -"Minä koetan hankkia hänet teille takaisin." - -"Sitten voisin kuolla tyynenä!" - -Pedersson kiiruhti ulos. - -Mies seisoi etuhuoneessa. Nähdessään muukalaisen heitti hän piiloon -jotakin kädestään. - -"Onko se loppu nyt?" kysyi hän välinpitämättömästi. - -"Hän on kuolemaisillaan, ettekä te ole edes antanut hänelle -vesipisaraa." - -"Ei hän ole pyytänytkään mitään." - -"Nyt hän pyytää", vastasi Pedersson ankarasti. - -Mies katsoi häneen. Katseessa oli jotakin, joka vaati tottelemaan; -hän meni heti ja tuli muutaman silmänräpäyksen kuluttua takaisin, -kädessään pieni pikari kristallikirkasta vettä. - -Mutta heti kun hän oli mennyt ulos, kumartui matkustavaisemme -ottamaan lattialta pientä rypistettyä vaatetilkkua. - -"Kas tässä, vai vienkö minä sen sisään?" - -"Pankaa pikari pois ja menkää tuomaan lasta?" - -"Lasta!" Mies muuttui kalmankalpeaksi. - -"Heti, kuuletteko!" - -"Lasta, oletteko hullu, en minä tiedä mitään lapsesta!" - -"Hänen lastansa, jonka olette ottanut häneltä!" - -"Hän hourailee, ettekö sitä ymmärrä." - -Ystävämme oli miehen huomaamatta tarkastanut mitä oli löytänyt; nyt -hän levitti pienen lapsen päähineen sanoen: "Tunnetteko tätä?" - -Ulvoen hyökkäsi mies hänen päällensä tahtoen temmata häneltä pois -tuon pikku päähineen, mutta hän oli tavannut vahvempansa. Hän tunsi -olevansa kuin ruuvipihdeissä. - -"Missä on lapsi?" - -"En tiedä", huohotti roisto. - -"Varo, taikka kuristan!" - -"Silloin teette murhan!" - -"Sen olet sinä jo tehnyt!" - -"Saatana!" Hän tuijotti hämillään Pederssoniin. - -"Missä on lapsi?" - -"Tuolla... olkikasassa..." ähkyi mies. - -"Kuule nyt tarkoin, povitaskussani on pistooli. Samassa kuin lasken -sinut irti, otan sen käteeni, ja luota siihen, että menetät henkesi, -jos yrität pakoon. Nyt heti tuomaan lasta!" - -Enempää vastustelematta mies heti meni. - -Olkikasasta hän veti esiin tuskin kaksivuotiaan, pienen tytön; -tämä oli tavattoman hyvin puettu, mutta hänen kaulansa ja kasvonsa -olivat aivan siniset; musta juova kaulalla osoitti, että hänet oli -kuristettu. - -"Roisto!" huudahti piispa ottaen lapsen häneltä; se oli vielä -lämmin ja sen jäsenet pehmeät, mikä todisti, että ilkityö oli aivan -äskettäin tehty. - -Mutta hänen huomionsa oli muutamaksi silmänräpäykseksi kiintynyt -murhaajasta lapseen, ja murhaaja käytti tilaisuutta hyökätäkseen heti -ulos ovesta. - -Laurentius ei huolinut hänestä; hän kuunteli tarkoin, eikö hengen -hievahdustakaan kuulunut, suuteli pieniä sinikalpeita kasvoja, pani -päähineen lapsen päähän ja vei hänet äidilleen. - -Tämä oli taas puoleksi tiedottomana. - -Pedersson laski lapsen hänen syliinsä. - -Suonenvedontapaisesti hän painoi sitä vasten rintaansa. Elämänliekki -leimahti hänessä vielä muutamaksi silmänräpäykseksi, hän tunnusteli -lapsensa ruumista, käsivarsia ja kasvoja, suuteli sitten häntä -- -niinkuin ainoastaan äiti voi suudella. - -Mutta sitten käsi putosi hervottomana takaisin. "Kirja, minun -kirjani!" huudahti hän äkkiä. Sitten tuli loppu! - -Hän ei tiennyt, että oli sulkenut syliinsä kuolleen lapsen; hän -seurasi tätä niin pian. - -Pedersson jäi hetkeksi huoneeseen, osittain rukoillakseen -kuolinvuoteella, osittain odottamaan, eikö kukaan tulisi sisään. -Mutta ketään ei kuulunut. - -Hän meni ulos. Rupesi jo hämärtämään, mutta Didrik istui ruohikossa -lukien erästä kirjaa. - -Hevoset olivat syömässä, ja opas nukkui. - -Nuorukainen hypähti ylös. "Isä rakas", sanoi hän, "minusta näytätte -niin liikutetulta!" - -Samassa alkoi kuulua hevosen astuntaa. - -"Saadaanpas nähdä, ketä nyt tulee." - -Edellä ratsasti munkki, ja heti hänen jäljessään juoksi kookas haamu, -luultavasti murhaaja. - -Tämä pysähtyi äkkiä ja poikkesi sivulle. - -Munkki tuli perille asti; hän laskeusi nopeasti hevosen selästä -maahan ja kiirehti molempia muukalaisia vastaan. - -"Te olette matkustavaisia", sanoi hän nöyrästi. - -"Jotka olemme tulleet tänne etsimään yösuojaa." - -"Sen voitte saada luostaristamme", lausui munkki vilkkaasti. -"Sallikaa minun johdattaa teitä." - -"Ikävä kyllä en voi seurata teitä, ennenkuin olen tavannut tämän -tuvan omistajan." - -"Me voimme lähettää sanan hänelle huomenna." - -"Ei, minä en lähde täältä, ennenkuin hän on tullut takaisin." - -Munkki näytti olevan hyvin hämillään. "Kuka sen tietää, missä hän -majailee", sanoi hän. - -"Eipä luultavastikaan kaukana, arvatenkin tuolla puiden takana", -vastasi kauppias. - -Munkki näytti ällistyneeltä. "Meillä on keino vaihtaa ajatuksia -keskenämme", sanoi hän viheltäen samassa kimakasti. - -Mies tuli heti näkyviin. Hänen esiintymisessään oli jotakin pelon ja -hävyttömyyden sekaista. Hän läheni kuitenkin munkkia lausuen: - -"Te olette kutsunut minua, arvoisa isä." Samassa hetkessä hän huomasi -pistoolin, joka kiilsi ojennettuna häntä kohden. - -Kauhusta melkein jäykistyneenä hän tuijotti eteensä uskaltamatta -liikuttaa jäsentäkään. "Kirja!" sanoi piispa ankarasti. "Mistä -kirjasta te puhutte?" kysyi munkki. "Vaimon kirjasta! Joutuin, -kiirehtikää!" - -"Piru sen vei", inisi mies; mutta kun hän huomasi, että muukalainen -laski sormensa liipasimelle, huudahti hän kiireesti: "Minä käyn -noutamassa sen." - -"Älkää yrittäkökään paeta", kuului ankara vastaus, ja pistooli -ojennettiin roistoa kohden. Tämä kiiruhti tupaan. Munkki liikahti -levottomana. - -"Arvoisa priorimme lähetti minut antamaan synninpäästöä eräälle -kuolevalle", selitteli hän. - -Mutta mitään vastausta ei tullut; matkustajan katse oli kiinnitetty -oveen. - -Isän viittauksesta oli Didrik seurannut murhaajaa; hänen olisi ehkä -ollut vaarallista käydä käsikähmään roiston kanssa, mutta sitä ei -tarvittukaan. Mielipuolen tavoin mies hyökkäsi tupaan, kopeloi -taas olkiläjää ja veti sieltä pian esille punakantisen kirjan. -Silmänräpäyksen ajan hän seisoi kahden vaiheilla luoden nopean -katseen nuorukaiseen, mutta kiiti sitten hurjaa vauhtia hänen -ohitsensa ulos taas. - -Pistooli oli yhä vielä samassa suunnassa. Kirja kohotettuna korkealle -huudahti murhaaja: "Tässä, tässä se on." - -On luultavaa, että kuolemanpelko siinä määrässä oli vallannut -roiston, että ajatuskyky oli kokonaan poissa; hervottomasti hän -lankesi munkin jalkoihin ja ähkyi: - -"Te olette antanut minulle päästön kaikista synneistäni." - -Kirja oli pudonnut maahan jonkun matkan päähän. Munkki aikoi ottaa -sen, mutta Didrik ehti ennen ja jätti sen isälleen. - -Tämä otti sen, pani pistoolinsa pois ja käski oppaan, joka vihdoinkin -oli herännyt, satuloida hevoset. - -"Apottimme odottaa teitä luostarissa", lausui munkki hyvin -mielistellen. "Hän voi myöskin antaa teille hyviä neuvoja ja ohjeita -matkanne jatkamiseksi." - -"Minä tahdon yhden yön nauttia hänen vieraanvaraisuuttansa", vastasi -Laurentius. - -Heti lähdettiin liikkeelle, munkki ja piispa edellä, Didrik ja opas -jäljessä; talonpoika seurasi heitä piiloutuneena puiden varjoon. - -Oli helppo ymmärtää, että innokkaat kutsut luostariin aiheutuivat -pelosta. - -Jos tapahtumasta olisi ilmoitettu lähimmille viranomaisille, olisi -siitä seurannut tutkimuksia, ja luostari olisi voinut tulla hyvin -ikävällä tavalla sekoitetuksi siihen. - -Ruotsalainen piispamme ymmärsi aivan hyvin, että hän olisi tässä -joutunut pahaan välikäteen. Vaimo ja hänen lapsensa olivat kuolleet; -mutta häntä huvitti jos suinkin saada selville, minkätähden -kaksoismurha oli tehty; ehkäpä oli siinä seikkailuhalukin -vaikuttamassa. - -Kuljettiin tiheän metsän halki. Oli melkein sysipimeä, ja hevoset -astuivat hitaasti. - -Munkki koetti alottaa keskustelua, mutta sai niin lyhyitä ja -katkonaisia vastauksia, että vaikeni pian. - -Silloin kuului metsästä pitkäveteinen torventoitotus; se uudistui -kahdesti. - -"Mikä se on?" kysyi matkustaja. - -"Lemmon juonia", vastasi munkki, ja hänen hampaansa kalisivat; "pyhä -neitsyt suojelkoon meitä!" - -Hevoset alkoivat korskua; ne hyppivät pystyyn eivätkä tahtoneet mennä -eteenpäin. - -"Me olemme eksyksissä", vaikeroi munkki. - -Huudettiin opasta ja kysyttiin, eikö hän osaa tietä luostariin. - -Opas laskeutui heti hevosensa selästä ja pyysi Didrikiä pitelemään -sitä ohjaksista. "Luulen, että olemme lähellä kahlaamoa", sanoi hän; -"mutta on niin pimeä, etten voi löytää sitä." - -Samassa näkyi suuri joukko pieniä valosoihtuja välkähtelevän -kirkkaan, juoksevan veden pinnalla ja sen läheisyydessä, ja -hämmästyksekseen huomasivat matkustajamme olevansa aivan äyrään -partaalla. - -Vielä kerran kuului torventörähdys, ja sitä seurasi kaukainen -hautauskellojen soitto. - -"Pyhä neitsyt", huudahti munkki tehden kiihkeästi ristinmerkin, -"viisikymmentä messua... sata messua." - -"Mitenkä tästä päästään yli?" kysyi piispa. "Virta näyttää syvältä." - -"Parasta on antaa hevosten mennä miten itse tahtovat", sanoi opas. - -"Minun hevoseni tahtoo mennä tästä, isäni; lienee parasta, että -minä saan mennä edellä", sanoi Didrik. "Odotahan, minä tahdon tulla -mukanasi!" Isä ja poika seurasivat toisiaan, ja heidän jäljessään -kulki opas. - -Heidän mennessään kimaltelivat välkähtelevät valot vielä kerran. Heti -senjälkeen kuului kiljahdus; sitten oli kaikki hiljaa ja pimeätä kuin -haudassa. - -Kaikki kolme olivat onnellisesti saapuneet toiselle rannalle, mutta -munkkia ei kuulunut. - -Häntä huudettiinkin, mutta vastausta ei tullut. - -"Valo, joka näkyy tuolta kaukaa, tulee luostarista", sanoi opas; -"sieltä voi hankkia apua." - -Kaikki kolme lähtivät matkaan; tällä kertaa ratsasti opas edellä. -Kellojen soitto kuului yhä edelleen ja yhä valittavampana. - -"Onko tuo luonnollista, isä?" kysyi Didrik. - -"Minä luulen, että luostarissa pidetään messua." - -Tie oli nyt verrattain leveää ja tasaista, ja noin puolen tunnin -kuluttua he kolkuttivat luostarin porttia. - -Se avattiin heti. - -Piispa mainitsi muutamilla sanoilla tulonsa syyt. Häntä oli kutsuttu -luostariin, mutta kutsuja oli kahluupaikalla hävinnyt, ja he -pelkäsivät, että hän oli vaipunut johonkin syvempään paikkaan; hän -ei ollut vastannut heidän huutoihinsa, eikä sellaisessa pimeydessä -voinut nähdä mihin hän oli joutunut. - -Portinvartija soitti, ja saapuville tuli useita veljiä; he sanoivat, -että kohta ollaan valmiita etsimään kadonnutta. Sillä välin -kutsuttiin matkustajamme ruokasaliin ja opas vietiin keittiöön. - -Veljet istuivat pöydässä, ja matkustajia pyydettiin ottamaan osaa -heidän yksinkertaiseen ateriaansa. - -Siihen kuului munia, tuoreita vihanneksia, hyvää voita, tuoretta -leipää, viiniä ja kuivattuja hedelmiä. - -Matkamiehille maistui ruoka hyvin, ja Didrik, joka ei pitkään aikaan -ollut saanut niin monipuolista ateriaa, ajatteli itsekseen, että -munkit osasivat pitää aika hyviä päiviä. Kun ateria oli lopussa, -pyydettiin n.s. kauppiasta pistäymään apotin luona, joka odotti häntä -huoneessaan. - -Hän noudatti heti pyyntöä. - -Munkit ympäröivät senjälkeen kohta nuoren ruotsalaisemme alottaen -keskustelun utelemalla tarkempia tietoja veli Anselmista, joka oli -niin äkkiä kadonnut. - -Didrik teki selvää kaikesta; mutta sitten hän vuorostaan rupesi -puhumaan torvien törähdyksistä, liehuvista valoista ja lopuksi -surullisesta kellojen soitosta, joka taukosi kokonaan, kun he tulivat -lähelle luostaria. - -Munkit katsoivat toisiaan ja tekivät ristinmerkin. Mitään varmoja -vastauksia he eivät voineet antaa; siinä oli muka salaisia -tiedonantoja ja varoituksia y.m. semmoisia. He ymmärsivät heti, -että olivat nyt saaneet "evankeelisen" seuraansa, ja he ahdistivat -nuorukaista kuvaillen hänelle, mitenkä hän muka oli saatanan vallassa -ja mitenkä he yksin rukouksillaan ja kyynelillään voisivat pelastaa -hänet siitä. - -Mutta Didrik oli kasvanut liian hyvässä koulussa tullakseen -yllätetyksi. Reippaasti ja avomielisesti hän vastasi, että -protestantti nojautuu itse Kristuksen saarnaamaan sanaan. - -"Me pidämme häntä ainoana Jumalan lähettämänä", sanoi rohkea -nuorukainen, "ja sentähden emme luota ensinkään pyhimyksiin, -paaveihin ja muihin vääriin profeettoihin." - -Syntyi kauhea hämmennys; muutamat itkivät ja päivittelivät, toiset -lankesivat polvilleen ja rukoilivat, että salama taivaasta iskisi -maahan tuon hävyttömän herjaajan, kun taas toiset kiroilivat -kerettiläistä Lutheria, luopiota, joka oli levittänyt sellaista -turmiollista oppia ja aikaansaanut niin paljon pahaa. - -"Onko teidän isännekin samaa mieltä?" kysyi eräs munkeista. - -"On, on hän", vastasi Didrik. - -"Ehkäpä hän kuuluu luterilaiseen liigaan?" - -"Minulla on useimpain niiden nimet", huudahti toinen. "Mikä hänen -nimensä on?" - -"Lars Pedersson." - -"Sennimisiä voi olla paljonkin", vastasi munkki selaillen innokkaasti -pientä kirjaa, jota oli kantanut vyössään. - -"Hänen ammattinsa?" - -"Kauppias", vastasi nuorukainen punehtuen. - -"Mitä hän kaupittelee?" kuului epäilevä kysymys. - -"Isäni vastatkoon siihen itse, jos katsoo sen sopivaksi", lausui -Didrik, "hän ei ole valtuuttanut minua holhoojakseen, enkä minä -vastaa hävyttömiin ja liian tunkeileviin kysymyksiin." - -Syntyi muutaman silmänräpäyksen hiljaisuus, mutta luultavasti -olisi nuori ruotsalainen tavalla tai toisella saanut maksaa -puheliaisuutensa, ellei yleinen huomio olisi kiintynyt kovaan -kolkutukseen, jonka johdosta portti heti aukaistiin, ja ellei -senjälkeen olisi kuulunut kovaäänistä keskustelua ja huudahduksia. - -Tuollaisena huudahduksena kuului nimi Anselm. - -"Anselm!" - -"Elääkö hän?" - -"Onko hän palannut?" - -Näin he huutelivat toisilleen, ja senjälkeen koko joukko ryntäsi -ovelle. - -Didrik ei ajatellut kauan, vaan seurasi heitä. - -Alas pihalle oli kokoontunut koko munkkijoukko, ja heidän keskellään -oli Anselm. - -Mutta hän näytti hyvin surkuteltavalta; märkänä riippui kauhtana -hänen ympärillään täynnä leväkasveja ja ruohoja. - -Hän näytti niin kummalliselta, ettei oikein tiennyt, oliko hän unen -pöpperössä vai vähän hassahtanutko. - -"Mistä sinä tulet?" - -"Oletko ollut järven pohjassa?" - -"Kuka sinut on vetänyt ylös?" - -"Joku vanha noita-akkako?" - -"Joka korvaukseksi kai tahtoo saada sinulta synninpäästön?" - -"Kaksikymmentä messua ilmaiseksi!" - -On luultavaa, että he olisivat vähemmän laskeneet sukkeluuksiansa, -jos olisivat tienneet, että Didrik oli saapuvilla. - -Nyt niitä tulvi heidän huuliltaan kovaäänisen naurun säestyksellä, ja -niiden esine väänsi vettä parrastaan ja puisteli itseään aivan kuin -ei ensinkään olisi huomannut heidän pilkkaansa. - -Jättäkäämme heidät ja seuratkaamme kauppias Pederssonia apotin -yksityishuoneeseen. - -Tämä, ankaran ja vakavan näköinen vanhanpuoleinen mies, istui -kumartuneena pöytänsä ääressä lukien erästä kirjaa. - -Hänen pukunaan oli musta kaapu valkean kauhtanan päällä. Hänen kaunis -päänsä oli ajeltu melkein paljaaksi, ja silloin-tällöin hän nojausi -tuolinsa korkeaan selustaan, joka oli täynnä kummallisia leikkauksia -ja jonka yliosa muodosti hiipan. - -Lamppu paloi pöydällä, ja sen valo lankesi suoraan hänen silmilleen -vieraan kauppiaan astuessa sisään. - -Apotin nähdessään tämä hätkähti, mutta onnistui heti hillitsemään -hämmästyksensä. - -Apotti nousi ja lausui vieraansa tervetulleeksi. Munkki, joka oli -vienyt hänet sinne, lähetettiin pois, ja miehet olivat kahden. - -Kauppias istui hänelle osoitetulle tuolille, mutta kun apotti siirsi -lamppua niin, että valo lankesi hänen kasvoilleen, nousi hän ja -asetti tuolin toiseen paikkaan. - -"Silmäni eivät siedä voimakasta valoa", sanoi hän istuutuen varjoon. - -Apotti kävi huomattavasti hämilleen ja kysyi hetkisen epäröityään, -kuinka maallikko ja lisäksi, kuten hän luuli, kerettiläinen rohkeni -ripittää ja antaa synninpäästön henkilölle, joka kuului ainoaan -autuaaksitekevään kirkkoon. - -"Ketään muuta ei ollut saapuvilla", vastasi Pedersson; "hän pyysi -uskonnon lohdutusta, ja minä annoin sitä hänelle parhaan kykyni -mukaan." - -"Hän oli langennut syvälle." - -"Sitä en tiedä, hän vain pyysi lastansa takaisin; minä hankin sen -hänelle, mutta niin vastikään murhattuna, ettei ruumis vielä ollut -kylmennyt." - -"Tunsitteko murhaajan?" - -"Se oli sama mies, joka toi sanan luostariin." - -Apotin katse synkistyi. "Te olette rohkea johtopäätöksissänne", sanoi -hän ankarasti. - -"Minulla on painavia todistuksia." - -"Te olitte kahdenkesken naisen kanssa, ei edes poikanne ollut -saapuvilla." - -Kauppias asetti kätensä silmilleen ja näytti miettivän; sitten hän -sanoi pitkäveteisesti: - -"Vaimo ja lapsi ovat kuolleet. Kukaan ei siis voittaisi mitään, jos -jättäisin asian oikeuden käsiin, paha työ rankaisee itse itsensä. -Sinun ja luostarisi ei tarvitse pelätä mitään minun puoleltani, -Jaakko Warden." - -Apotti hypähti pystyyn. - -"Kuka te olette?" huudahti hän. - -"Haamu menneiltä ajoilta." - -Apotti oli mennyt aivan hänen lähelleen ja katseli häntä terävästi ja -tutkivasti. - -"Tapasimmeko Wittenbergissä?" sanoi hän. - -"Kyllä, Wittenbergissä." - -"Ruotsalainen Laurentius Pietarinpoika!" - -"Oikein arvattu." - -Apotti tarttui hänen käteensä ja pudisti sitä kovasti. "Sinä et voi -olla ystäväni", sanoi hän. - -"En, sillä sinun uskontosi suvaitsee ja hyväksyy paljon semmoista, -jota minun rikoksena kiroo." - -"Todista se!" huudahti Warden. - -"Vaimoraukka oli teidän silmissänne luopio." - -"Mistä sen tiedät?" - -Laurentius otti ennenmainitun punaisen kirjan taskustaan. "Kas -tässä", sanoi hän, "on se, jota hän lapsensa jälkeen enimmin rakasti." - -"Minä tiedän, että hänellä oli se ja että hän luki sitä", lausui -apotti. "Sentähden hän on ikuisesti kirottu." - -"Eikö siis uusi testamentti teidän silmissänne enää olekkaan pyhä -kirja?" kysyi Laurentius. - -"Pyhän katolisen kirkon sääntöjen mukaan ei sitä saa olla maallikon -hallussa." - -"Sen tiedän, mutta en ole koskaan käsittänyt syytä siihen." - -"Sentähden, että synti tuli maailmaan hyvän ja pahan tiedon puun -kautta." - -"Voihan ihminen valita molempien välillä." - -"Minä toistan vielä: samoin kuin synti kuolettaa, kuolettaa myöskin -sana, raamatun sana, jos epäpyhät huulet lukevat sitä. Se on liian -väkevää lääkettä omin neuvoin käytettäväksi; tarvitaan vihittyjä -huulia selittämään ja käyttämään sitä." - -"Se on uskonvimman tavallista kieltä. Te salaatte sen valon, jonka -Jumala sanassaan on antanut meille, ja vetoatte siihen raamatun -tulkitsemiseen, joka tarkoituksiinne paraiten soveltuu." - -"Vaiti, herjaaja!" huudahti Warden. "Muista että olet vallassani; -minä voin ainiaaksi tukkia solvaavan suusi." - -"Niin, sellaista on se henkinen vapaus, jota katolinen papisto -tarjoaa; suukapula, kidutukset ja pyövelinkirves ovat Rooman -viimeiset välikappaleet." - -"Ettekö te ole Rooman opin perustukselle rakentaneet omaanne?" - -"Me olemme ottaneet pyhän raamatun ojennusnuoraksemme, kun te olette -tärvelleet uskonnon turhanpäiväisillä menoilla, tehneet itsellenne -epäjumalia puusta ja kivestä, ylentäneet köyhiä syntisiä ihmisiä -pyhimyksiksi ja lopuksi keksineet hyötyä tuottavan kiirastulen, jonka -avaimet ovat paavin hallussa ja josta hän hälisevää korvausta vastaan -vapauttaa muutamia." - -"Ainoastaan entisen ystävyytemme tähden voin enää sietää -solvauksiasi", huudahti Warden tehden ristinmerkin. - -"Nyt niinkuin silloinkin sanon ajatukseni suoraan", jatkoi -Laurentius; "nyt niinkuin silloinkin kysyn sinulta, eikö rukous ole -voimakkaampi ase kuin kabbalistinen taikatemppu?" - -"Ristinmerkki tekee pahat henget aseettomiksi", huudahti apotti -kiihtyvällä lämmöllä; "se on meidän pyhä lunastusmerkkimme, eikä ole -syytä sanoa sitä taikatempuksi." - -"Siinä tapauksessa olisi sitä kannettava sydämessä eikä sormilla -tehtävä tyhjään ilmaan. Muuten on siinä säilynyt yhtä vähän mitään -jälkiä lunastuksesta kuin se ihminenkään tulee paremmaksi, joka uskoo -ja hyvien töiden asemesta luulee voittavansa autuuden jokapäiväisillä -polvistumisilla, vaikutuksettomilla ristinmerkeillä ja muilla -semmoisilla." - -"Hupsu!" keskeytti Warden. "Ennemmin voisit seulalla tyhjentää -valtameren kuin järjelläsi käsittää pyhien merkkien voiman." - -"Minä en koe takkaan mitata niitä järjelläni", vastasi Laurentius, -"vaan sen pyhän sanan avulla, joka on jalkaini kynttilä ja joka -kaikista virvatulista ja inhimillisistä lisäyksistä huolimatta -aina osoittaa oikean tien kirkkaalle, samentumattomalle lähteelle -jokaiselle, joka todella sitä etsii." - -Hän oli pannut kätensä ristiin ja kohottanut silmänsä, ikäänkuin -olisi ylhäältä poiminut ne sanat, joita lausui. - -Apotti katseli häntä hetkisen. Olipa aivan kuin olisi heidän paraita -tunteitaan sillä hetkellä kosketettu, mutta tämä vaikutus ei ehtinyt -pukeutua sanoiksi, sillä samassa kuului melua pihasta. - -Heti senjälkeen astui sisään munkki, joka oli seurannut Laurentiusta. - -"Veli Anselm", sanoi hän. - -"Kutsu hänet sisään." - -Munkki katsoi muukalaista, mutta kun apotti istui ajatuksiinsa -vaipuneena, lähti hän täyttämään käskyä. - -Nyt vasta Laurentius huomasi, että he eivät olleet olleetkaan kahden. - -Hiljaa, liikahtamatta oli eräs henkilö istunut huoneen pimeimmässä -nurkassa mustaan kauhtanaan kietoutuneena. - -Nyt hän nousi aikoen luultavasti heidän huomaamattaan pujahtaa ulos. - -Apotti ja hänen vieraansa huomasivat hänet yhtaikaa. - -"Mitenkä olette tullut tänne!" huusi Jaakko Warden hänelle ankarasti. - -"Se on oikeuteni", vastasi haamu. "Minä menen minne haluan." - -Hän pysähtyi hetkiseksi kuullessaan, että ihmisiä oli lähenemässä; -mutta kun veli Anselm oli tullut sisään, useita munkkeja seurassaan, -pistäytyi hän huoneesta ulos heidän taitsensa. - -Apotti oli käynyt kalmankalpeaksi ja loi nopean, säälivän silmäyksen -Laurentiukseen. Tämä kyllä ihmetteli, mikä oli moisen vakoilemisen -tarkoitus, mutta rauhallinen omatunto lohduttaa itse itsensä, ja -mitäpä hänellä olisi pelkäämistä. Kun veli Anselmin piti kertoa -matkastaan, tapahtui se niin katkonaisesti, ettei kukaan viisastunut -siitä. - -Hän oli kuullut kummallisia ääniä. Kun hänen piti mennä yli -kahlaamosta, oli joku vetänyt häntä säärestä, ja hän oli potkaissut -vastaan; silloin oli hän kuullut kauhean kiljahduksen ja sitten ei -hän tiennyt enää mitään. Hänestä tuntui, kuin hän olisi vaipumistaan -vaipunut, kunnes menetti kokonaan tajuntansa. - -Luostaripalvelijat kertoivat, että olivat löytäneet arvoisan veli -Anselmin melkein hengettömänä rannalta. Mutta hänen vieressään oli -talonpoika (murhaaja) ollut kuolleena kuin kivi. Ei kukaan voinut -selittää, miten se oli tapahtunut. - -Apotti sanoi, että seuraavana päivänä oli pidettävä ankara tutkinto -asiassa, ja sitten hän seurasi vieraitaan heidän makuusuojaansa. - -Yö oli jo kulunut aamupuoliin, ja väsymys vaivutti heidät pian -sikeään uneen. - -Mutta piispa heräsi aikaisin, ja kun hän muisteli eilispäivän -tapauksia, tuli hän siihen vakaumukseen, että oli viisainta lähteä -täältä niin pian kuin suinkin. - -Tuo salaperäinen olento apotin huoneessa arvelutti häntä enimmän. -Hän oli ennen nähnyt hänet, siitä ei epäilystäkään; hänen vartalonsa -piirteet ja äänensä olivat tutut. Mutta missä hän oli hänet -kohdannut? Kuka hän oli? - -Laurentius oli hyvin pahoillaan; kuinka oli hän, niin ajatteleva ja -varova mies, voinut ilmaista itsensä, vaikka hänen piti matkustaman -tuntemattomana, ja kuinka hän oli vielä lausunut julki salaisimmat -ajatuksensakin. Sen vaikuttivat vanhat ylioppilasmuistot. - -Wittenbergissä olivat hän ja Jaakko Warden samalla kertaa -"Busenfreunde" (hengenheimolaisia) ja kaikissa uskonnollisissa -kysymyksissä toistensa kiivaimpia vastustajia. - -Yöllä he voivat erota toisistaan vihamiehinä ja seuraavana aamuna -etsiä toisiaan, ei pyytääkseen anteeksi -- semmoinen ei tullut -koskaan kysymykseen -- vaan pudistaakseen ystävällisesti toistensa -kättä. Sillä toistensa seurassa he viihtyivät paraiten. - -Näin kului kolme vuotta kiisteltäissä milloin yöllä, milloin -päivällä. Kaipauksella he sitten erosivat luvaten molemmin -puolin kirjoittaa toisilleen, mutta muutaman vuoden kuluttua oli -kirjeenvaihto loppunut, vanhat muistot olivat vähitellen vaipuneet -unohduksiin. - -Mutta nyt Laurentius huomasi suureksi harmikseen, että ne elivät -vieläkin ja saattoivat elpyä, ja että heissä molemmissa yhä edelleen -piili nuoruuden varomattomuutta. Miten olikaan hänen sydämensä -sykkinyt riemusta hänen nähdessään jälleen ystävänsä! Hänen täytyi -ilmaista itsensä, hänen täytyi niinkuin ennenkin riidellä vanhan -ystävänsä kanssa; kiistelyhalu heräsi hänessä, ja niin unohti hän -kaiken varovaisuutensa, unohti kuusikymmentäviisi ikävuottansa, -unohti... unohti, niin mitä hän olikaan unohtanut? - -Hän hypähti nopeasti vuoteeltaan, herätti poikansa ja sanoi hänelle, -että heidän oli kiireesti lähteminen matkaan. - -Juuri kun aamumessu oli lopussa, lähtivät molemmat makuusuojasta ja -menivät ruokasaliin, johon apotti ja veljet vastikään olivat tulleet. - -Heidän lähtöpäätöksensä näytti hämmästyttävän näitä, tuntuipa olevan -jotakin epäilyttävää siinä itsepintaisuudessa, jolla he tahtoivat -pidättää heitä ainakin siksi, kunnes tutkimus kuolemantapauksen -johdosta oli toimeenpantu. - -"Se seikka koskee luostaria eikä minua", vastasi Laurentius. "Vastoin -tahtoani olen sekaantunut siihen, ja nyt täytyy minun kiirehtiä -voittaakseni takaisin hukkaan kuluneen ajan." - -Heille tahdottiin kattaa pöytäkin, mutta matkustajamme joivat vain -vähäsen maitoa ja sanoivat sitten kiireesti jäähyväiset. - -Apotti ei ollut koko aikana puhunut mitään, mutta Laurentius huomasi, -että tämän silmät olivat luotuina häneen, väistyen kuitenkin heti, -kun hän loi katseensa apottiin. - -Kun he jäähyväisiksi puristivat toistensa käsiä, kuiskasi Jaakko -Warden: - -"Sinä olet tehnyt oikein!" - -Sitten he menivät alas muutamien veljien seuraamina. - -Mutta opasta ei näkynyt missään. - -Häntä etsittiin ja huudettiin, mutta häntä ei löytynyt. - -"Sitten koetamme tulla toimeen ilman häntä; hevosemme ovat kyllä -hyvässä korjuussa." - -Näin sanoen matkustajamme suuntasivat askeleensa talliin, jossa -hämmästyksekseen näkivät hevoset satuloituina; mutta oppaan hevonen -oli poissa. - -Kaikki ihmettelivät; mikähän oli siihen syynä? - -"Hän on saanut palkkansa etukäteen", sanoi kauppias. "Nyt en ole -hänelle mitään velkaa." - -Hätäiset jäähyväiset vielä, ja matkustajamme lähtivät. - -"Kiitos Jumalan, että pääsimme sieltä ehein nahoin", sanoi piispa, -kun luostari oli jäänyt näkymättömiin. - -"Luuletteko, isä rakas, että joku vaara uhkasi meitä?" - -"Ei voi ennakolta aavistaa, minkä kohtalon alaiseksi luostarissa -joutuu. Se tapaus, joka eilen johdatti meidät sinne, osoittaa, että -siellä tehdään paljon pimeyden töitä." - -Pimeää yötä seurasi kirkas ja loistava aamu; lintujen viserrys ja -loikkien tuoksu täyttivät metsän, ja matkustajamme nauttivat siitä -täysin sydämin. - -Vesi kimalteli heitä vastaan heidän lähestyessään kahlaamoa. - -"Olen arvellut", sanoi Didrik, "että liehuilevat valot eilen illalla -saivat alkunsa pienistä kiiltomadoista, joita meidänkin maassamme on -suomailla." - -"Niin uskon minäkin, mutta mistä luulet sen johtuvan, että ne -levittivät valoansa juuri silloin, kun sitä paraiten tarvitsimme?" -kysyi piispa. - -"Jumalan sallimuksesta." - -"Aivan niin. Jospa vain kiinnittäisimme huomiotamme siihen, niin -huomaisimmepa useinkin, mitenkä hänen kätensä varjelee meitä -kuolevaisia." - -"Minä koetan pitää silmäni auki, isä rakas; mutta miten ovat -torventörähdykset ja hevoskavioiden kopina selitettävissä?" - -"Otaksun murhaajan joko herättääkseen huomiota luostarissa tai -myöskin ilmoittaakseen munkille läsnäolonsa puhaltaneen torveen. -Kavionkapsetta en voi selittää, mutta täytyy silläkin olla joku -luonnollinen syynsä, sillä sitä en voi uskoa, että yliluonnollisia -voimia olisi pantu liikkeeseen vain meitä säikyttämään." - -"Mutta entäs kellojensoitto?" - -"Se tuli epäilemättä luostarista; ehkäpä kuolleen vaimon sielukellot." - -"Me emme saa koskaan tietää asian todellista laitaa." - -"Eikä sitä ole hyvä tiedustellakkaan. Luostarimuurien sisäpuolella -piilee monta kauheaa salaisuutta; niiden tutkiminen ei hyödytä ketään -kuolevaista, mutta se voi tuottaa surman elävälle. Toivokaamme, että -luostarien päivät ovat luetut." - -He olivat nyt saapuneet joelle ja etsivät kahlaamoa. - -"Täällä, täällä!" kuului ääni heitä vastaan. - -"Opas!" huudahti Didrik osoittaen nuorukaista, joka seisoi joen -toisella puolella hevosensa vieressä ja kaikin voimin viittaili -heille. - -"Niinpä tosiaankin; se on hän!" - -He seurasivat hänen huomautuksiaan ja pääsivät melkein kuivin jaloin -toisella rannalle. - -Opas sanoi jo käyneensä levottomaksi, kun he viipyivät niin kauan. -Nyt hän oli sitä mieltä, että heidän tuli kiireesti jatkaa matkaansa. - -Siitä olivat kaikki kolme yksimieliset, ja taivalta tehtiin useita -tunteja mitään puhumatta. - -Vihdoin he saapuivat Mecklenburgiin ja saivat majapaikan lähimmässä -kylässä. - -Kun nälän vaatimukset olivat tyydytetyt, kysyttiin oppaalta, -minkätähden hän oli lähtenyt luostarista edeltäpäin. - -"Olen koko matkan ajatellut, että kysyisitte tätä minulta", vastasi -hän. - -"Eihän nyt liene liian aikaista puhua siitä." - -"Ennemmin en olisi sitä mitenkään tehnyt, mutta tässä maassa se ei -liene niin vaarallista", lisäsi hän katsoen ympärillensä. - -"Minkälaiset vaarat meitä siellä uhkasivat?" - -"Teillä oli vihollisia, hyvä herra." Hän katsoi arasti piispaan. - -"Munkkien joukossako?" - -"Se pitkä mustakauhtanainen kiihotti muita." - -"Tiedätkö hänen nimensä?" - -"Kuulin sen vain kerran, se ei ollut saksalainen nimi, mikäli minä -tiedän." - -"Oliko se Bellini?" huudahti piispa, jonka mieleen nyt oli yhtäkkiä -johtunut hänen nimensä. - -"Oli. Mitenkä voitte sen arvata?" virkkoi opas hämmästyneenä. - -"Minä tunsin hänet, mutta nyt vasta juolahti mieleeni, kuka hän oli." - -"Hän on hyvin ylpeä ja kostonhimoinen herra." - -"Tahtoiko hän saada minut hengiltä?" - -"Jos se vain olisi käynyt laatuun." - -"Puhutteliko hän sinua?" - -"Puhutteli yöllä. Hän luuli teidän viipyvän kauan luostarissa ja -ainoastaan _siinä tapauksessa_, että te pääsisitte lähtemään sieltä, -tahtoi hän, että minä olisin... olisin..." - -"Senkötähden sinä lähdit sieltä?" - -"Niin, ennenkuin olin ottanut vastaan verirahoja. Minä rukoilin pyhää -neitsyttä suojelemaan teitä; joskin olette kerettiläinen, olette -kuitenkin menetellyt onnetonta vaimoa kohtaan niinkuin kristityn -tulee, enkä minä tahtonut olla osallisena onnettomuudessanne. Jos -pyhä neitsyt tahtoisi auttaa teidät pois sieltä, niin arvelin, että -minä kyllä satuloin hevoset ja odotan puolen päivää kahlaamolla. -Kun näin teidän tulevan, iloitsin siitä enemmän kuin koskaan olisin -voinut iloita verirahoista." - -"Paljonko hän tarjosi?" kysyi piispa. - -Opas lausui jotensakin mitättömän summan ja sai sen kaksinkertaisena. - -"Luulen olevan turvallisinta meille jokaiselle, että eroamme tässä", -sanoi Laurentius. - -Niin tapahtuikin oppaan suureksi suruksi. Hän olisi mielellään -tahtonut seurata niin hyviä herroja mihin tahansa. Nyt hän alkoi -kiirehtiä kotikyläänsä, jossa hänen vanhempansa ja sisaruksensa -tulivat iloitsemaan nähdessään sen suuren lahjan, minkä hän oli -saanut. - -Mutta kun hän sai tietää, että hevonenkin oli hänen, ei hänen -riemullaan enää ollut rajoja. Ratsain hän nyt sai rientää kotiin. - -Kun matkustajamme vihdoinkin olivat kahden, lausui piispa: -"Kiittäkäämme Herraa, poikaseni, sillä hän on ihmeellisesti -pelastanut meidät!" - - * * * * * - -Matkustajamme päättivät nyt myydä hevosensa ja jatkaa matkaansa -yleisillä kulkuneuvoilla, missä niitä oli saatavissa, tai myöskin -talonpoikien mukana, joita kulki edestakaisin kaupunkien välillä. He -toivoivat täten johdattavansa harhateille takaa-ajajat, jos niitä -mahdollisesti oli liikkeellä. - -Sanottu ja tehty; matka viivähti kyllä täten, mutta päämaali läheni -kuitenkin, ja ainoana huomautuksena siitä, että heidän jälkiään -etsittiin, oli se, että Trebbinin ja Jüterbogkin kaupunkien välillä -postivaunussa, jossa he matkustivat, kyseltiin ja tiedusteltiin, -oliko matkalla näkynyt kolmea ratsastajaa, joista yksi oli vanhempi -ja kaksi nuorempaa. - -Kun kysymykseen oli annettu jyrkästi kieltävä vastaus, jatkettiin -matkaa, ja matkustajamme loivat vain merkitsevän silmäyksen toisiinsa. - -Vihdoin he saapuivat Wittenbergiin, ja kaikki matkan vaivat olivat -unohtuneet. - -He asettuivat paraaseen ravintolaan ja päättivät ensin tutustua -kaupunkiin, ennenkuin ryhtyivät siihen toimeen, joka oli matkan -varsinainen tarkoitus. - -Laurentiusta huvitti suuresti näytellä pojalleen kaikkia niitä -paikkoja, missä hän entiseen aikaan oli oleksinut. Hän kävi -luentohuoneissa ja näki vanhoja ystäviä, joita hän enää vain -nimeltä tunsi, mutta joiden kanssa hänellä ei ollut halua uudistaa -tuttavuutta. - -"Me emme sopineet ennen yhteen, nyt sopisimme vieläkin vähemmän", -sanoi hän. - -Noin viikon kuluttua, kun tämä ylimalkainen tutustuminen oli -suoritettu, sanoi Laurentius pojalleen: "Täällä on monta hyvää -siementä, mutta Herra yksin antaa kasvun; nyt haluan nähdä, mitä -vanha ystäväni on testamentannut minulle." - -Melankton oli jättänyt jälkeensä pojan ja tyttären; ensinmainittu -oli hiljainen uneksija, joka kulutti aikansa opinnoissa, joista ei -koskaan tullut mitään valmista. - -Laurentius näki hänet melkein joka päivä jollakin luennolla. -Ulkonäöltään hän muistutti hyvin paljon isäänsä, mutta hänellä ei -ollut juuri rahtuakaan sitä tarmoa, jota oli ollut isässä. - -Tytär oli äskettäin jäänyt leskeksi. Hänen haltuunsa sanottiin isän -jättäneen kaikki tärkeimmät paperinsa, ja häntä lähti Laurentius -tapaamaan. - -Tavallisuuden mukaan oli hänellä Didrik seurassaan, ja molemmat -otettiin sydämellisesti vastaan. - -"Minä olen odottanut teitä", sanoi Anna Laurentiukselle. "Isäni piti -teitä suuressa arvossa ja halusi nähdä teitä; kun hän näki toiveensa -turhaksi, sulki hän itse paroniansa ja jätti avaimen minulle sanoen: -'Laurentius Pietarinpoika aukaiskoon sen, hän yksin järjestäköön -paperini.'" - -Näin sanoen hän antoi piispalle avaimen ja osoitti pientä piironkia, -joka oli paksulla mustalla verholla peitetty. - -Anna otti peitteen pois; sen alta tuli esiin todellinen veistotaidon -mestariteos. - -"Isäni sai tämän lahjaksi Nürnbergin kaupungilta", sanoi hän, "ja hän -on testamentannut sen teille, mutta minä toivon, että te täällä minun -asunnossani tarkastatte sen sisällyksen ettekä kiellä minua olemasta -läsnä siinä." - -Piispa hämmästyi suuresti ja sanoi kaikessa noudattavansa Anna rouvan -toivomuksia. - -Tämä halusi, että hän poikineen muuttaisi hänen luoksensa, mutta -piispa ei tahtonut siihen suostua. - -Majala, johon he olivat asettuneet, oli aivan lähellä, ja -ruotsalaisemme arvelivat nytkin jo käyttävänsä väärin hänen kovin -suurta vierasvaraisuuttansa suostuessaan syömään kaikki ateriansa -hänen luonaan. - -"Anna rouva", kuten hän itseään nimitti, oli erään professori -Reuchlinin leski, mutta hän ei puhunut koskaan miesvainajastaan; isän -nimi oli hänen ilonsa ja ylpeytensä. - -Hänen avioliittonsa oli ollut lapseton, mutta hän oli ottanut -huoneeseensa ja huolenpitoonsa erään miehensä kaukaisen sukulaisen. - -Laurentius määräsi, että Didrikin tuli käydä niiden aineiden -luennoilla, jotka häntä paraiten miellyttivät, sillaikaa kuin hän -itse työskenteli tarkastellen ystävänsä jälkeenjättämiä papereita. - -Nuorukainen noudattikin ensi päivinä määräystä uskollisesti. - -Mutta oltiin heinäkuussa. Luonto oli kukkeimmillaan, metsä -viettelevä, Didrik 19-vuotias ja hyvin taitava metsämies. - -Aterioitaessa Anna rouvan luona istui pöydässä häntä vastapäätä aivan -nuori, hienohipiäinen ja kirkassilmäinen tyttö. - -Tämä loi silmänsä häneen joka kerta, kun isä tahtoi saada tarkempia -tietoja siitä, millä luennoilla hän oli käynyt, ja nauroi samalla -halveksivasti. - -He eivät olleet juuri koskaan puhuneet keskenään. Didrik tiesi, -että tytön nimi oli Anima, mutta ei mitään muuta; Anima ei häntä -miellyttänyt. - -Mutta tuo halveksiminen harmitti häntä; hän päätti, että tyttö sai -maksaa sen. - -Eräänä päivänä jälkeen puolisen, kun Laurentius oli Anna rouvan -seurassa heti palannut työhönsä, jäi Didrik ruokahuoneeseen, jossa -Anima työskenteli pöydän korjaamisessa. - -Hän istuutui hiljaa ja katseli Animaa ollen ymmällä, miten päästä -alkuun. - -"No, miksi ette auta minua?" kysyi Anima mennessään hänen ohitsensa. - -"Auta... pitäisikö minun...?" - -"Pidänkö ehkä esitelmän siitä, miten se käy päinsä?" kyseli Anima -ilkkuen. - -"Näenhän sen kyllä." - -"Mutta ette kuitenkaan ymmärrä, mitenkä sitä tehdään." - -"Mitenkä tehdäänkö?" - -"Ei voi opettaminen tulla kysymykseen, kun olette jo niin suuri." - -"Enhän minä näin suuri ole", vastasi Didrik punehtuen. - -"Kyllä, omissa silmissänne", virkkoi Anima nauraen, "vaikka ette -minun." - -"Nyt puhutte sellaista, mitä ette tiedä." Didrik tunsi veren nousevan -päähänsä. - -"Ehkäpä en tiedä sentähden, etten juokse luennoilla", huudahti Anima -kiihkeästi. "Mutta sen sanon teille, että jos minulla ei olekkaan -niin paljon kirjatietoja, niin on sitä enemmän yleistietoja ja -kokemusta." - -"Missä suhteessa minä olen osoittautunut kykenemättömäksi?" kysyi -nuorukainen katkerasti. - -"Kaikissa! Halvimmasta palvelijastakin olisi minulle enemmän hyötyä -kuin teistä." - -"Mitäpä tahtoisitte minun tekemään?" - -"Nostakaa pois tuo kynttilänjalka." - -"Sepä oli raskas", sanoi Didrik vietyään sen pois. "Kyllä kaiketi -teille; minulle se ei saa tuntua raskaalta." - -"Minä tahdon mielelläni auttaa teitä, jos voin." - -"Siitäpä se juuri riippuu", vastasi Anima halveksien. "Voittehan -koetella minua." - -"Minun tehtäviini kuuluu tuoda vettä kaivosta." - -"Minä teen sen teidän puolestanne." - -"Menkää sitten, nyt on juuri se aika." Hän meni. Kaivo oli syvä, ja -siellä oli useita vettä noutamassa. Viipyi kauan, ennenkuin hän sai -ruukkunsa täyteen ja pääsi palaamaan. - -"Katsohan vaan", sanoi Anima, "tuota en todellakaan olisi luullut -teistä." - -"Minä käyn noutamassa vettä huomennakin." - -"Te ette jaksa." - -"Sepä saadaan nähdä." - -"Entäs luentonne?" - -"Minä ehdin kyllä niihinkin." - -"Siellä opitte kuluttamaan aikaanne. Onko se tapana teidän -kotimaassannekin?" - -"Ei kukaan ole syyttänyt minua laiskuudesta." - -"Mutta minä syytän; opista on se hyöty, mitä sen avulla voi -toimittaa, mutta minä en käsitä, mitä hyötyä teillä on kaikesta -opistanne." - -"Se ei näyttäydykkään heti." - -"Ei ainakaan teissä." - -"Ehkäpä teissä?" - -"Kyllä, luottakaa siihen." - -"Niinkuin esimerkiksi?" - -"Minä osaan pestä vaatteita, leipoa, laittaa ruokaa, panna olutta, -kehrätä, kutoa, neuloa ja ommella, lukea ja vähän kirjoittaakin, -viimemainittua vain hyvin vähän, sentähden että se saattaa olla -tarpeetonta. Tehkää nyt selvää, mitä te osaatte." - -"Minun opintoni ovat aivan toista suuntaa", vastasi Didrik hyvin -hämillään. - -"Sen kyllä huomaan, mutta mitä hyötyä niistä on?" - -"Vasta sitten, kun on saavuttanut suuremman määrän tietoja, voi -niistä hyötyä." - -"Kuinka vanha olette?" - -"Yhdeksäntoista." - -"Minä olen kuudentoista." - -"Ette enempää!" - -"E-en. Mutta nyt kysyn, kummasta meistä voi olla enemmän hyötyä -kodissa?" - -"Tietysti teistä." - -"Jos minä nyt jatkan, niinkuin olen alkanut -- ja niin minä aion -tehdä -- kumpainen meistä sitten on harjoittanut parempia, opintoja -maailmassa?" - -"Ei, nyt en enää viitsi kuunnella teidän pakinoitanne", vastasi -Didrik nauraen ja unohtaen närkästyksensä; "te olette viisas tyttö, -mutta ette ymmärrä, mitä oppi ja tieto merkitsevät." - -"Jospa tietäisitte, miten vähän minä välitän niistä", lausui Anima -pilkallisesti; "ei niistä ole edes päähineen paikaksi", lisäsi hän -katsellen rikkinäistä päähinettään. - -"Ei, sen kyllä myönnän", vastasi Didrik nauraen. - -"Ja jos sattuisi joku todellinen onnettomuus, jos esimerkiksi tuli -pääsisi irti, voisitteko sammuttaa sen?" - -"Voisinhan ainakin olla apuna sammuttamisessa." - -"Sen kyllä luulen, mutta se on liian vähän. Kun vaara on uhkaamassa, -silloin pitää voida mahdollisimman paljon." - -"Niinkuin teko, neitiseni?" - -"Naurakaa vaan; minä tiedän koettelemuksen hetkellä voivani tehdä -enemmän kuin kukaan uskookaan." - -"Teillä on suuret ajatukset itsestänne." - -"On sekin parempi kuin pitää itsensä aivan mitättömänä." - -"Tarkoitatteko sillä minua?" - -"Enpä juuri tiedä, muuten vaan juolahti mieleeni." - -Anima oli punastunut korviin asti ja juoksi heti sen jälkeen tiehensä. - -"Minä muistan hänet kyllä sopivassa tilaisuudessa", tuumi Didrik; -mutta sen jälkeen he lavertelivat usein keskenään sopien hyvästi -yhteen. - -Ikäisekseen oli Anima tavattoman käytännöllinen, ja hän koetti joka -tilaisuudessa saada Didrikiä siihen vakaumukseen, ettei tiedoilla -ollut mitään arvoa, jos niistä ei voinut saada suoranaista hyötyä. - -Tällä välin oli Laurentius ehtinyt työssään niin pitkälle, että -saattoi ruveta ajattelemaan paluumatkaa. - -Melankton oli kyllä testamentannut jälkeenjättämänsä paperit -ystävälleen Laurentius Pietarinpojalle, mutta tämä ei tahtonut -anastaa rakastetulta tyttäreltä alkuperäisiä käsikirjoituksia, ja -nyt jäljenteli Anna rouva itse niitä. Hän olikin aikalaisekseen -tavattoman taitava kirjoittamaan. - -Työ oli kestänyt kokonaisen kuukauden, ja sillä aikaa oli heidän -välinsä muodostunut niin hyväksi ja sydämelliseksi, että lähenevä -eronhetki jo edeltäkäsin synnytti apeata mielialaa. - -Etenkin oli Anna rouvan laita näin. "Olen toistamiseen elänyt -rakkaissa nuoruuteni muistoissa", sanoi hän, "ja tyhjyys tulee -sitä tuntuvammaksi, kun minun melkein samaan aikaan täytyy luopua -rakkaasta Animastani." - -"Minä tulen takaisin", vastasi tyttö vilkkaasti. - -"Jos pääset." - -"Täällä voin hyödyttää enemmän kuin siellä", arveli Anima hilpeästi. - -Anna rouva kertoi nyt, että Animalia oli Ruppinissa setä, joka -toivoi, että tyttö tulisi häntä tervehtimään. - -"Sehän sopii meidän tiehemme", sanoi piispa; "me voimme matkustaa -yhdessä." - -"Ajattelin juuri pyytää sitä." - -"Olisipa hullusti, ellen voisi olla miksikään hyödyksi matkalla", -virkkoi tyttö. "Didrik on epäkäytännöllinen, hän tarvitsee opetusta." - -"Sitä saan kyllä joka päivä Animalta", vastasi nuorukainen piispan ja -Anna rouvan sydämellisesti nauraessa. - -"Me ostamme vaunut täältä Wittenbergistä", sanoi tyttö, "ja minä voin -myydä ne taas Ruppinissa, jos tahdotte loppumatkan kulkea ratsain." - -Ehdotus hyväksyttiin ja toteutettiinkin kaikkien suureksi -mielihyväksi. Anima ei ainoastaan ostanut vaunuja, vaan hän vielä -lisäksi sovitti ne täyteen kaikenmoisia ruokavaroja. "Ei pidä -jättäytyä kurjain majatalojen varaan", sanoi hän. "Ja hätätilassa -voitte nukahtaakin vaunuissa; minä valvon, minä." - -Anna rouva neuloi piispan kallisarvoiset paperit hienoon -liinapussiin; piispa aikoi kantaa niitä rinnallaan. - -Mutta Anima väitti niiden olevan paljon paremmassa turvassa hänen -hoidossaan. Ruppinissa hän lupasi antaa ne piispalle. - -Anna rouva yhtyi tähän, ja Anima sai mitä oli tahtonut. - -Sitten erottiin ja lähdettiin matkaan. - -Animan käytännöllisyydestä oli matkalla paljon hyötyä; kaikki -pikkuseikatkin hän oli ottanut huomioonsa, ja piispa sanoi, ettei hän -koskaan ollut luullut voitavan niin mukavasti matkustaa. - -Didrikin täytyi myöntää voivansa oppia hyvin paljon "Anima siskolta". - -Ja siskoina he pitivätkin toisiaan, vaikkakin Anima aina oli -johtavana ja käskevänä. - -Mutta sen ohessa Anima myöskin kuvaili maan olosuhteita; etenkin oli -hän selvillä Ruppinin seuduista, missä oli enimmän oleskellut. - -"Kansa on kiihkossaan repinyt maahan osan aivan kaupungin -ulkopuolella olevaa luostaria", kertoi hän, "ja munkkiraukoille -tehdään paljon kiusaa." - -"Säälitkö sinä heitä?" kysyi Didrik. - -"Voihan sääliä vihamiehiänsäkin. Mutta joskin luostari on poissa, -niin on saatu sijaan jotakin paljon pahempaa..." - -"Mitä sitten?" kysyi piispa. - -"Jesuiittakollegio, sanotaan." - -"Salainenko?" - -"Niin salainen, ettei siitä edes kovaa puhutakkaan. Teidän ei ehkä -pitäisikään matkustaa sinne", jatkoi hän kiihkeästi, katsoen piispaan -kauhistuneena. - -"Mitähän minun tarvitsisi pelätä heitä?" - -"Sitä en tiedä, mutta Wittenbergissä kävi pari kertaa vieraita -henkilöitä kysymässä, kuinka kauan aiotte viipyä ja mitä tietä -matkustaa kotiin. Sentähden tahdoin ottaa paperit huostaani." - -"Miksi et ole siitä ennen puhunut?" kysyi Didrik. - -"Sentähden, etten tahdo lasketella joutavia; miksipä saattaisin -piispan levottomaksi, kun siihen ei ole pakkoa. Ruppinissakin tahdon -pitää huolta hänen turvallisuudestaan; olen jo lähettänyt sanan -sedälleni, että hän hankkii teille sopivan asunnon, sillä siellä -teidän täytyy levähtää." - -"Sen tahdon tehdä sinun tähtesi, Anima", sanoi piispa. "Käyttäydytpä -minua kohtaan kuin hempeä tytär, josta kaipauksella eroaa." - -Anima tarttui hänen käteensä ja suuteli sitä. "Minäkin pidän teistä -kuin tytär", sanoi hän, "niin, pidänpä Didrikistäkin, vaikka toisella -tavalla." - -Elokuu oli loppupuolellaan. Illat eivät enää olleet valoisia, ankarat -syyssateet olivat liottaneet tiet, lyhyeksi jäi päiväinen taival. - -Mutta kukaan ei valittanut matkan pitkäveteisyyttä. Animassa oli -jotakin niin viehättävää, hän oli kuin auringonsäde, josta ei kukaan -tahtonut luopua. - -Vihdoinkin eräänä iltana he saapuivat rankkasateessa Ruppiniin. - -Rikas reunustentekijä Olavi Krumme, Animan sukulainen, sanoi talonsa -olevan jo täynnä vieraita. Kuitenkin voisivat matkustajat olla -yön hänen luonaan, ja seuraavana päivänä hän veisi heidät siihen -asuntoon, jonka oli heidän varalleen hankkinut. - -Tähän vastaanottoon oli Anima hyvin tyytymätön, ja Olavi Krumme sanoi -hämillään voivansa muutaman päivän kuluttua toimittaa heille asunnon -luonansa. - -Valekauppiaamme tyytyi kaikkeen; eihän hän voinut jäädä tänne -pitemmäksi aikaa ja tahtoi mieluimmin asua majatalossa. - -Kohteliaasti Krumme saattoikin vieraansa sinne seuraavana päivänä; -heitä seurasi Anima levottoman arkailevalla mielellä, joka antoi -huolettomalle Didrikille paljon ilveilemisen aihetta. - -Majatalo oli paras kaupungissa, tilava ja suuri. Matkustajamme saivat -käytettäväkseen kauniin huoneen, ja kaikki tuntui hyvältä. - -"Minä tulen tänne joka päivä", sanoi Anima. - -"Me luultavasti lähdemme huomenna." - -"Siinä teette oikein!" - -Mutta seuraavana päivänä täytyi piispan vilustumisen vuoksi -pysyttäytyä huoneessaan, ja Anima oli koko päivän ruotsalaisten -ystäviensä luona. - -Illan suussa sanottiin jonkun haluavan tavata kauppias Lars -Pederssonia. - -"Tulkoon sisään." - -"Mistä minut tunnette?" kysyi piispa tulijalta, joka oli pitkä, -keski-ikäinen mies. - -"Sen naisen läheiset omaiset, jonka luona kävitte ja jolle annoitte -lohdutusta Anklamin läheisessä kylässä, ovat lähettäneet minut." - -"Minä en voi antaa hänestä mitään tietoja", vastasi Laurentius. - -"Eikö hän jättänyt jälkeensä erästä kirjaa?" - -"Kyllä, se on minun hallussani, mutta en luovuta sitä teille, muuten -kuin jos todistatte lailliset oikeutenne siihen." - -"Se käynee vaikeaksi, kun laillinen perillinen ei ole koskaan nähnyt -sitä." - -"Kuka se on?" - -"Hänen sisarensa, joka on pahoin sairaana ja riutuu surusta, kun ei -ole saanut mitään tietoja vainajan viime hetkistä." - -"Minä käyn hänen luonaan." - -"Siinä teette Jumalalle otollisen työn." - -"Antakaa minulle hänen osoitteensa." - -"Hän asuu jonkun matkaa kaupungin ulkopuolella; mutta jos -suvaitsette, niin käyn huomenna teitä noutamassa." - -"Tehkää niin; mihin aikaan?" - -"Kello 10 aamupäivällä. Silloin hän on yksin." - -"Minä odotan." - -Vieras lähti, ja Anima väitti, että oli hyvin varomatonta uskoutua -tuntemattoman henkilön ohjattavaksi. Mutta piispa ei tahtonut kuulla -siitä puhuttavankaan; eihän hän ollut mikään lapsi, hän tiesi kyllä -mitä teki. - -Tämän huomautuksen saatuaan ei Anima enää tehnyt vastaväitteitään; -hän palasi seuraavana aamupäivänä, oli saapuvilla, kun piispa lähti, -ja tarkasteli silloin perin-pohjin hänen seuralaistansa. - -Sitten hän kysyi Didrikiltä, oliko tämä halukas tulemaan hänen -kanssaan vanhaan harmaaveljesluostariin. Huhu kertoi, että siellä -vihittäisiin virkaansa uusi apotti, mutta kun se tapahtui ilman -viranomaisten suostumusta, arveltiin siellä syntyvän kiivaita -kahakoita. - -Didrik oli heti valmis. Hän sanoi, ettei hän ollut vähintäkään -levoton isänsä suhteen, ja niin he lähtivät heti. - - - - -13. - -MUISTORIKAS KOHTAUS. - - -Pyhän Maarian luostari oli puolen penikulman päässä Ruppinista. - -Tiellä lähellä sitä oli kumossa risti, joka aikoinaan oli ollut -suuri ja komea, mutta nyt oli vain muodottomana möhkäleenä, josta -kappaleita oli hakattu irti, viety pois ja käytetty hyvinkin -halpa-arvoisiin tarkoituksiin. - -"Katsohan, tuollaista hävitystä!" kuiskasi Anima osoittaen puoleksi -revittyä luostaria. - -Suuri osa siitä oli raunioina; tuli oli tuhonnut pitkän rivin -munkkikammioita puhkoen auki niiden seinät, ja ainoastaan ulkomuurien -vahvempi rakenne oli voinut rajoittaa sen hävitystyötä. - -Vain apotin asunto luostarin oikeassa sivustassa näytti asuttavalta, -ja Anima kuiskasi seuralaiselleen, että jäljellä olevat munkit -asuivat siinä. - -Mutta puutarhat ja pylväskäytävät olivat kaikki rappiolla ja -raastettuina. - -Ikäänkuin toisiaan kartellen kuljeksi kummallisia haamuja yltympäri. - -Pääportti oli pönkitetty kiinni, ja Anima vei seuralaisensa eräälle -syrjässä olevalle pikkuportille, jolle kolkutti hiljaa kolmasti. - -Eräs vanha näivettynyt ukko aukaisi sen melkein kohta ja tuijottaen -Animaan puhkesi itkuun sanoen: "Rakas, kadotettu lapsi!" - -"Tänne tuodaan illalla Olavi Krummelta paljon hyvää tavaraa", sanoi -Anima; "hänen tähtensä täytyy teidän laskea meidät sisään." - -"Tulkaa, tulkaa! Kauhu on täällä täyttävä sydämenne." Tuskaisesti -kiirehtien sulki ja lukitsi vartija portin sekä vei heidät sitten -useiden pimeiden ja kiemurtelevien käytävien läpi jupisten: - -"Ei kuulu kellojen soittoa, ei pidetä juhlallisia messuja eikä -aukaista portteja, ja isät piiloutuvat." - -"Eikö täällä valita uutta apottia?" tiedusteli Anima. "Kukapa -rohkenisi ottaa tuon toimen vastaan, kuka, kuka?" - -Vielä aukaistiin pieni ovi, ja he olivat kirkossa. "Piiloutukaa -tänne", sanoi ukko, "veljet tulevat pian ja minä heidän etunenässään. -Tässä kunnianarvoisessa talossa ei ole ketään, joka voisi pitää -huolta kaikista virkatoimista, paitsi vanhaa ukkoraiskaa!" - -Hän kiiruhti pois, ja Didrik lähti lähemmin tarkastelemaan kirkkoa. - -Se oli suuri ja holvikattoineen; luultavasti se oli rakennettu -neljännentoista sataluvun alkupuolella. Mutta kaikki kuvat -olivat sieltä ryöstetyt, pirstaleita vain makasi siellä-täällä -huiskin-haiskin; miekkoja ja keihäitä, jotka ennen olivat koristaneet -vainajien kilpiä, oli penkeillä ja lattialla. - -Hurskaat pyhiinvaeltajat olivat koristaneet suojeluspyhäinsä -alttareita kallisarvoisilla koristuksilla ja lahjoilla. Nämä olivat -osittain viedyt pois, osittain revityt maahan, ja itse pyhimyskuvat -viruivat kädettöminä ja jalattomina lattialla kumoon heitettyinä, -kalleudet ryöstettyinä. - -Raastaminen oli tapahtunut jo muutamia kuukausia sitten, mutta munkit -olivat niin perin-pohjin kadottaneet rohkeutensa, etteivät olleet -kyenneet korjaamaan kirkkoa edes kutakuinkin säädylliseen kuntoon. - -Uuden apotin valitseminen oli ennen ollut kirkon suurimpia juhlia. - -Semmoisissa tilaisuuksissa aukaistiin ovet selkiselälleen, ja uusi -apotti näyttäytyi täydessä loistossaan, sormuksineen, hiippoineen ja -messupukuineen. Harmaahapsiset lipunkantajat ja nuoret kuoripojat -kävivät hänen edellään pitkän munkkijonon häntä seuratessa. - -Urut soivat juhlallisen riemuisesti, ja suuri, sulosoinnukas, -näkymätön kuoro yhtyi seurakunnan kanssa laulamaan ylistysvirttä. - -Miten toisin olikaan nyt! - -Seitsemän, kahdeksan vanhaa miestä astui kiirehtien toinen toisensa -jälkeen rappiolla olevan kuorin läpi pääalttarin ääreen. He näyttivät -surun ja pelon valtaamilta. - -Uusi apotti sen sijaan kävi vakavin, juhlallisin askelin; hänen -olennossaan oli jotakin tyyntä ja rohkaisevaa. - -Nyt hän seisoi paljain jaloin vanhan tavan mukaan ja paimensauva -kädessään pääalttarin rappeutuneilla portailla. - -Sormus ja jalokivillä koristettu hiippa olivat joutuneet ryöstäjäin -saaliiksi. - -Ei ketään aatelisia ollut saapuvilla kunnioitustaan osoittamassa, ei -yhtään piispaa läsnä vihkimistilaisuudessa. - -Kiirehtivin ja hätäilevin juhlamenoin jouduttivat harvat jäljellä -olevat veljet toimitusta antaen uudelle apotillensa rauhansuutelon -hengellisen kunnioituksensa osoitteeksi. - -Senjälkeen pidettiin kiireimmiten messu, ja pappi, joka toimitti -alttaripalvelusta, taukosi vähänväliä kuuntelemaan. Eikä hän syyttä -tehnytkään sitä, sillä hymnin paussien aikana kuului kummallista -ääntä ensin etäämpää, sitten yhä lähempää ja lopuksi aivan kirkon -muurien juurelta hämmentäen hälinäänsä täydelleen niiden äänet, jotka -sisällä toimittivat hartauttansa. - -Ulkoa kuului metsästystorven törähdyksiä miten milloinkin, ilman -keskinäistä yhteyttä; sieltä kuului kulkusten kilinää, rumpujen -pärinää, säkkipillien vinkunaa, symbaalien räminää ja vuoroin -nauravan, vuoroin uhkaavan kansanjoukon huudahduksia. - -Siellä oli vaimoja, lapsia ja miehiä sekaisin pitämässä niin kauheata -melua, että luostarihymnit hävisivät kuulumattomiin ja sitten -taukosivat kokonaan. - -Munkit katsoivat kauhistuneina ympärilleen ikäänkuin pakopaikkaa -etsien; mutta apotin vapaa ja peloton ryhti sai heidät häpeämään, ja -he kokoontuivat nyt kaikki hänen ympärilleen. - -Ennenkuin jatkamme, tulee meidän ilmoittaa lukijoillemme, ettei -roomalainen kirkko mahtavuutensa ja kukoistuksensa aikoina ainoastaan -sietänyt, vaan vieläpä kehottikin panemaan toimeen semmoisia -näytelmiä, jommoisesta nyt aiomme kertoa. - -Tarkoituksena oli saada kansa tällaisilla vallattomilla kujeilla, -jotka toisinaan olivat lapsellisia, unohtamaan ja olemaan -vastustelematta niitä kieltäymyksiä ja puutteita, joihin kirkko -muuten velvoitti heitä. - -Kaikista pilkan ja kujeilun aiheista olivat kirkolliset juhlamenot -ja tavat yleisimmin käytetyt ja suositut, ja omituista kyllä, tämä -tapahtui papiston omalla luvalla ja suostumuksella. - -Paavinvallan kukoistusaikana ei siinä nähty mitään vaaraa; saattoihan -varmasti ohjattava ja hillittävä hevonen toisinaan laitumella -vapaasti piehtaroida ja kirmailla sekä suunnata potkunsa vaikkapa -omaa isäntäänsä kohden. - -Mutta nyt olivat ajat muuttuneet; uskonpuhdistus sai yhä enemmän -jalansijaa, ja nyt pelättiin näitä huvituksia, joissa kirkko ja -kaikki, mitä se piti pyhänä, joutui purevan pilkan esineeksi. - -Viime aikoina oli kyllä koetettu lakkauttaa tätä sopimatonta -ilveilyä, mutta rahvas oli niin itsepintaisesti kiintynyt tällaisiin -mieleisiinsä huvituksiin, ettei ollut niinkään helppoa saada sitä -luopumaan narripaavistaan, nulikkapiispastaan ja hupsu-apotistaan. - -Tällainen viimemainittu oli nyt täydessä juhlapuvussaan lähenemässä -Pyhän Maarian luostarin kirkonovea esiintyen todellisen apotin ja -hänen seurueensa elävänä irvikuvana. - -Hupsu-apotiksi oli valittu lyhyt, tanakka mies, joka oli varustettu -hyvin täytetyllä tekovatsalla; päässä oli hänellä nahkainen hiippa, -jonka etupuoli muistutti krenatöörin lakkia sekä oli täynnä -konstikkaita ompeluksia ja tinakoristuksia. - -Naamassa oli nenä eniten huomiota herättävä; se oli tavattoman pitkä -ja yhtä täynnä näppylöitä kuin lakki koristeita. - -Hupsu-apotin seurueena oli samoin luostarin virkailijoiden irvikuvia. - -He seurasivat esimiestänsä säännöllisessä kulkueessa, ja nyt kaikui -portti kumeista iskuista, samalla kuin kovaäänisesti huudettiin, että -se oli heti aukaistava. - -Kaikki vastustus oli turhaa, ja korkea-arvoisen isän viittauksesta -meni portinvartija aukaisemaan jykeviä salpoja. Kansanjoukko -syöksyi sisään. Siinä oli sekä miehiä että naisia kummallisesti -puettuina; muutamilla oli hevosen pää ja häntä, toiset esiintyivät -lohikäärmeinä, susina tai kettuina, monet olivat vain noenneet -naamansa ja kääntäneet takkinsa nurin. Kaikki tuo oli siihen aikaan -hyvin tavallista ja suosittua markkinakujeilua. - -Koko joukko rupesi nyt huutamaan: "Tehkää tilaa, tehkää tilaa -arvoisalle isälle, Epäjärjestysritarikunnan oppineimmalle jäsenelle, -tehkää tilaa hänen ylhäisyydelleen hupsu-apotille!" - -Melu alkoi uudelleen, pojat kiljuivat ja ulvoivat, miehet nauroivat -ja huusivat, naiset kirkuivat ja matkivat kanoja ja ankkoja; -villipedot vonkuivat, lohikäärmeet sähisivät ja sihisivät, -hevoset hirnuivat, nousivat pystyyn ja potkivat, muut hyppivät ja -poukkoilivat polkien kivilattiaa raudoitetuilla kenkiensä koroilla, -niin että säkenet sinkoilivat. - -Se oli korvia vihlovaa, silmiä huikaisevaa sekamelskaa. - -Kuka voikaan ihmetellä, että munkkiraukat, jotka tiesivät tuon kaiken -lähinnä tarkoittavan juuri heitä, olivat aivan kauhun vallassa. - -He katsoivat apottiinsa. Voisiko hän pelastaa heidät, jos tuo törkeä -kujeilu muuttuisi mieskohtaiseksi hätyyttämiseksi? - -Tämä ei näyttänyt itsekään tietävän miten menetellä. Nopeasti hän -astui muutamia askeleita alaspäin ja lausui sitten äänellä, joka -mahtavasti kaikui kautta kirkon: - -"Onko sopivaa, onko kunniallista noin pilkalla ja ivailulla käydä -ahdistamaan muutamia vanhoja miehiä, joilta pitkät ajat olette -saaneet lohdutusta ja apua ja joiden ainoana toivomuksena on saada -rauhassa kuolla sen kodin raunioiden keskessä, joka kauan aikaa -on ollut heidän omansa? Ettekö voi käsittää, että he joka päivä -rukoilevat tulla kutsutuiksi pois täältä, ennenkuin taivaallinen valo -on sammunut ja maa on vaipunut ikuiseen pimeyteen. - -"Me emme ole kohottaneet hengen miekkaa teitä vastaan kostaaksemme -maallisia vainoamisia. Te olette hävittäneet meidän omaisuutemme, -melkeinpä ryöstäneet meiltä jokapäiväisen leipämme, emmekä me ole -koskaan rukoilleet salamaa taivaasta musertamaan teitä. Me pyydämme -teiltä vain, että annatte meidän elää ja kuolla tässä vanhassa, -rakkaassa, puoleksi poltetussa kirkossa, rukoillen Jumalaa, pyhää -neitsyttä ja siunattuja pyhimyksiä teidän ja omien syntiemme -anteeksisaamiseksi ja rauhassa moisilta ilveilyiltä ja solvauksilta, -jotka vain lisäävät kiviä ennestäänkin raskaaseen kuormaan." - -Tämä oli niin toisenlaista kuin mitä oli odotettu, että vaikutus oli -kerrassaan ihmeellinen. - -Hälinä taukosi, ihmiset katselivat toisiaan, kauempana olevat -hiipivät ulos, lähinnä seisovat seurasivat jäljessä. Muutamat -koettivat kyllä uudistaa entistä melua, mutta heidät pakotettiin -vaikenemaan. - -Parissakymmenessä minuutissa oli kirkko tyhjä. - -"Sulkekaa portit", käski apotti. - -Se tehtiin, ja portinvartijan viittauksesta hiipivät myöskin Anima ja -Didrik pois. - -"Älkää unohtako hyvää lupaustanne", kuiskasi luostaripalvelija -Animalle heidän mennessään. - -"Luottakaa siihen, että silloin saapuu myöskin muutama pullo hyvää -viiniä apotille", vastasi Anima. - -"Mikä miehevä mies!" virkkoi Didrik. - -"Niin, miten hän pitikään kaikkia muita vallassaan!" lisäsi toinen. - -"Olisin vain tahtonut, että hänellä olisi ollut parempi asia -puolustettavanaan", väitti nuorukainen. - -Nopeasti he olivat lähteneet kotimatkalle; piispa oli kai jo aikoja -sitten kotona. - -Mennessään erään kurjan mökin ohi huomasi Didrik, että sen seinään -oli sovitettu somasti koristettu pilari. - -"Tuo on häväistystä", sanoi hän. - -"Katso tänne", huomautti Anima osoittaen navetan kynnystä. - -Siksi oli asetettu katkaistu pyhimyskuva. - -"Se on säädytöntä!" - -"Oikeinpa ajattelen, mitähän piispa olisi sanonut, jos olisi ollut -kanssamme?" - -"Luulen tietäväni sen", vastasi Didrik; "uskonkiihko synnyttää -harhauskoa ja pyhyyden halveksimista?" - -"En oikein ymmärrä sinua, mutta puhutaan siitä toisella kertaa; nyt -kiiruhdamme kotiin." - -He hämmästyivät suuresti saadessaan tietää, ettei piispa ollut kotona. - -"Ehkäpä hän on mennyt Olavi Krummen luo." - -Ei, häntä ei ollut sielläkään. - -"Hänet on varmaankin pidätetty", sanoi Anima luoden nopean silmäyksen -Didrikiin. - -"Ehkäpä. Minä menen kuitenkin ravintolaan ja odotan häntä siellä", -vastasi Didrik. - -Hän sanoi jäähyväiset ja lähti. - -"Hän menee kotiin nukkumaan", ajatteli Anima luoden halveksivan -silmäyksen hänen jälkeensä. - -"Ihmettelenpä, kukahan tuo kauppias oikeastaan on?" tuumaili Krumme -kohta senjälkeen. - -"Luultavasti hän on se, miltä tahtoo näyttääkin", vastasi tyttö ollen -pelkkänä korvana. - -"Sitä en luule." - -"Miksi hän sitten olisi jotakin muuta?" - -"Sentähden että hänen jälkiänsä urkitaan." - -"Ehkäpä haluavat hänen rahojansa." - -"E-ei, mutta kylläkin häntä itseänsä." - -"Eihän hän ole nuori eikä kauniskaan." - -"Eivät ne olekkaan naisväkeä, jotka häntä vaanivat." - -"Ovatko ne ehkä jesuiittoja?" kysyi Anima rohkeasti ja kovalla -äänellä. - -"Oletko järjiltäsi, tyttö!" huudahti Olavi Krumme kauhusta kalpeana. - -"Minä tiedän kyllä, että niin on", vastasi Anima varmasti, "mutta -minua huolestuttaa, että tekin, sukulaiseni, olette siinä osallisena." - -"Pidä suusi kiinni! Sinä saatat meidät molemmat onnettomiksi!" - -"Nyt tiedän mitä tahdoinkin tietää", sanoi Anima ottaen taas huivinsa. - -"Sinä et lähde täältä", huudahti mies pannen oven salpaan. - -"Didrik Pedersson on mennyt ilmoittamaan asiasta kanslerille!" - -"Mitä hän sitten ilmoittaa?" - -"Koko Wittenberg tietää, että yksi jesuiittaveljeskunnan -tuomioistuimista on täällä. Äsken juuri puhuimme keskenämme, tokkopa -joku sen jäsenistä on pahansuopa tai vihamielinen hänelle." - -"Voipa niin olla." - -"Silloin sanoi Didrik: Minä menen kanslerin luo!" - -"Tähän aikaan päivästäkö?" - -"Sitä minäkin ajattelin, ettei hän ota vastaan tähän aikaan. Minä -menen nyt tapaamaan häntä ja kehotan häntä luopumaan aikeestaan." - -"Minä voin kyllä tehdä sen." - -"Ei hän luota sinuun." - -"Mistä sen tiedät?" - -"Minä olen varoittanut häntä." - -"Käärme!" - -"Jos lasket minut ulos, et joudu vastuuseen toimistani." - -"Etkö tule takaisin?" - -"En, minä palaan Wittenbergiin. Voit sanoa ajaneesi minut pois." - -Neuvotonna Krumme katseli ympärilleen hetken aikaa. Sitten hän -aukaisi oven sanoen: "Mene!" - -Mutta kohta senjälkeen hän rupesi polkemaan jalkaa, kirkumaan ja -kiroamaan sitä hetkeä, jolloin oli ottanut niin turmeltuneen olennon -huoneeseensa. - -Anima kiiruhti pois, mutta hän kuuli, kuinka ihmiset juoksivat -saadakseen tietoonsa, mitä oli tapahtunut. - -Neuvotonna hän pysähtyi seuraavaan kadunkulmaan. Mihinkä hän nyt -kääntyisi? - -Hänellä oli paljon tuttuja kaupungissa. Kehenkä turvautua? - -Oli jo myöhäinen ilta. - -Silloin hän huomasi Didrikin, joka nopeasti meni hänen ohitsensa. Hän -huusi häntä, mutta Didrik ei kuullut, niin hän kiiruhti. - -Anima päätti seurata häntä. - -Miten hän ällistyikään, kun Didrik pysähtyi juuri sen talon eteen, -jossa jesuiittakollegio piti istuntojaan, pysähtyi ja tarkasteli sitä. - -Anima hiipi jäljessä, tarttui hänen käteensä ja veti hänet pois. -"Kuinka epäkäytännöllinen sinä olet!" sanoi hän. - -"He ovat saaneet hänet kynsiinsä." - -"Mistä sen tiedät?" - -"Kuulin ajurilta, jonka äsken tapasin; kun huusin häntä, ajoi hän -huimaa kyytiä tiehensä. Eräs ohikulkevista sanoi minulle: Varokaa -tuota miestä, hän on jesuiittakollegion palveluksessa!" - -"Ja sitten sinä lähdit tänne?" - -"Niin, pakottaakseni heidät..." - -"Vaiti, Didrik! Sitä ei voi kukaan. Tiedätkö, minut on juuri -sentähden ajettu pois." - -"Sinutko, Anima? Epäiletkö sinäkin?" - -"Enemmänkin, minä tiedän..." - -"Miksi et anna minun tunkeutua tuonne?" - -"Tahdotko vapaaehtoisesti mennä ansaan? Miten sitten voisimme -pelastaa isäsi?" - -"On kai täällä viranomaisia?" - -"Jesuiittoja vastaan on vain yksi keino." - -"Mikä se on?" - -"Juonet ja kekseliäisyys." - -"Mitä on nyt sitten tehtävä?" kysyi Didrik alakuloisesti. - -"Mene sinä heti kotiin levolle ja koeta nukkua, jos voit; minä käyn -jonkun hyvän ystävän luo, joka voi ja tahtoo auttaa meitä. Aamulla -varhain saat minulta tiedon missä tapaamme." - -Didrik väitteli vastaan, mutta asia jäi sille kannalle kuin Anima oli -ehdottanut, ja niin he erosivat. - -"Ehkäpä he ovat jo ottaneet hänet hengiltä tai tekevät sen tänä -yönä", sanoi Anima itsekseen, "ja minä, minä en voi tehdä mitään -hänen pelastuksekseen." - -Palatkaamme nyt piispaan. - -Hänen seuralaisensa, joka sanoi itsensä mestari Ingeliksi, oli -taitava ja kokenut mies, joka osasi hyvin kuvailla maan oloja, ja hän -puhui niin sujuvasti, että se viehätti piispaa suuresti. - -Ikäänkuin olisi tiennyt, että kauppaseikat eivät olleet kauppias -Pederssonista huvittavimmat, kertoili hän paljon kirkollisista -asioista, puhui epäjärjestyksestä ja uskonnollisista häiriöistä -tavalla, josta ei ensinkään käynyt selville, mihin puolueeseen hän -itse kuului. - -Sillä välin ajuri kiiruhti kulkua ravakasti eteenpäin, ja taivalta -oli jo tehty useita tunteja, kun "Lasse herra" katsahti ympärilleen -ja kysyi: "Missä olemme?" - -Joka puolella oli tiheä metsä, ja hevonen asteli pitkin kapeata -polkua; vaunut olivat joka silmänräpäys kaatumaisillaan. - -"Sinä olet ajanut harhaan!" huusi Ingel hypäten vaunuista. Ajuri -raapi päätänsä. - -"Lienee parasta, että koetamme jalan päästä oikealle tielle", sanoi -piispa astuen alas hänkin. - -Nyt oli vain kysymys siitä, mihin päin lähteä. Mestari Ingel arveli, -että he polkua seuraten voisivat kylläkin päästä perille. - -Mutta piispa tarkasteli aurinkoa ja päätti siitä, että he olivat -tulleet lännestä päin, jonka vuoksi hän arveli, että heidän pitäisi -palata samaa tietä, jota olivat tulleetkin. - -"Te olettekin semmoisissa asioissa kokeneempi kuin minä", vastasi -Ingel nauraen; "mutta nyt täytyy meidän ensin saada jotakin -syödäksemme, minulla on ruokaa mukanani." - -Maukas päivällinen katettiin ruohikkoon, ja matkustajat söivät -hyvällä ruokahalulla. - -Sitten lähdettiin matkaan; keskustelu jatkui herkeämättä, he olivat -nyt syventyneet kalvinilaisiin väitelmiin, eikä piispa huomannut, -että alkoi hämärtää, ennenkuin oli tultu metsästä ja saavuttu -tavalliselle tielle. - -"Vihdoinkin!" sanoi hän huoaten helpotuksesta. "Missä ovat nyt -vaunut?" - -Mutta nämä samoin kuin ajurikin olivat hävinneet jäljettömiin. - -"Luultavasti", sanoi Ingel, "on hän löytänyt oikotien metsän läpi. -Ehkäpä käännymme takaisin..." - -"Ei, kiitoksia", vastasi piispa, "hänen ei ole vaikeampi osata -oikeaan kuin meidänkään; minä olen sitä mieltä, että jatkamme matkaa. -Jonkun ihmisasunnon tapaamme kai ennemmin tai myöhemmin." - -Keskustelu oli tauonnut, ja retkeilijämme astuivat rivakasti -eteenpäin. - -"Tuolla on kaupunki, sieltä näkyy tulia." - -"Niinpä tosiaankin; meidän tulee pyrkiä vasemmalle." - -"Suoraanhan me ajoimme lähtiessämme." - -"Niin kyllä, mutta isoportti suljetaan yöksi. Meidän täytyy pyrkiä -sisään pikkuportista." - -Laurentius ei vielä epäillyt mitään; hän mukautui sentähden -seuralaisensa tahtoon. - -Oli jo aivan pimeä, ja portinvartija tuli pieni lyhty kädessään; -laskiessaan heidät sisään mutisi hän jotakin heidän myöhäisestä -tulostaan. - -Eräs aivan nuori mies tuli heti heidän jäljessään portista sisään, -mutta hän näytti olevan tuttu vartijalle, koska pääsi sisään -muistutuksitta. - -"Nyt saatte opastaa, minä en löydä", sanoi piispa. - -"Totta puhuakseni en ole varma minäkään, mutta tuolta, suoraan -edestä, häämöttää valoa. Se on luultavasti ravintola." - -Sinne he ohjasivat kulkunsa, kolkuttivat ja pääsivät heti sisään. - -"Ei, ei se ole, tämä", sanoi piispa ja kääntyi mennäkseen pois. - -"Voihan se olla samantekevä, olemmehan molemmat väsyksissä ja -kaipaamme lepoa", vastasi Ingel. - -"Poikani odottaa ja on levoton minun tähteni." - -"Voimmehan lähettää heti sanan hänelle." - -"No niin, minä kirjoitan muutaman sanan." - -Heille tarjottiin kelpo ateria ja oivallista viiniä, jonka jälkeen -piispa vietiin kauniiseen huoneeseen, missä mukavasti levitetty vuode -oli häntä odottamassa, ja niin oli hän uupunut, että heti heittäytyi -siihen ja nukkui sikeästi. - -"Ei, ei se ole tämä", oli piispa sanonut. - -Anima oli tuntenut hänen äänensä ja kiiruhtanut esiin. - -Silloin joku tarttui hänen käsivarteensa. "Varokaa henkeänne; hänen -henkensä on mennyttä." - -"Hänen täytyy tulla pelastetuksi!" huudahti Anima epätoivoissaan. - -"Oliko hän isänne?" - -"Ei, mutta hän on mitä paras, jaloin mies." - -"Mikä on hänen nimensä?" - -"Hänen oikeata nimeään en voi enkä saa ilmaista; hän on ruotsalainen." - -"Ruotsalainen!" huudahti nuori mies. "Maanmiehiäni siis. Eikö hänellä -ole ketään tuttuja täällä?" - -"On, hänen poikansa, joka odottaa häntä ravintolassa." - -"Millä nimellä voisin kysyä häntä?" - -"Kysykää ruotsalaista Didrik Pederssonia." - -"Minä lähden sinne heti." - -"Nyt tiedän ainakin missä hän on", ajatteli Anima; "olisipa kumma, -jos en voisi päästä sinne." - -Sanoimme, että piispa nukkui sikeästi, mutta hänen unensa ei tullut -pitkäksi. - -Hän havahtui huomatessaan, että vuode, jossa hän lepäsi, vaipui -vähitellen aina syvemmälle ja syvemmälle ja että häntä laskettiin -alas ties mihin. - -Vaikka kaikkea mahdollista varovaisuutta oli noudatettu, kuuli hän -kuitenkin nuorien ja väkipyörien hiljaista kitinää, ja kun hän -hapuillessaan ympärilleen ei tavannut käsiinsä mitään esinettä, -arvasi hän, että vuode oli seisonut laskuluukulla, jota nyt hinattiin -alaspäin, ehkäpä kellariin. - -Piispa tunsi tuskaa, joka tällaisissa tapauksissa on hyvinkin -luonnollista. Hänellä ei ollut mitään syytä toivoa, että näin -kummallisesti alkanut seikkailu päättyisi onnellisesti. - -Mutta hänen pelkonsa oli rohkean miehen varovaisuutta; sentähden hän -säilytti mielenmalttinsa siinäkin suuressa vaarassa, johon nyt oli -joutunut. - -Hänen aikomuksensa oli hypätä ylös ja asettua puolustautumaan heti, -kun oli tullut vakavalle pohjalle. - -Vaikka hän ei enää ollut nuori, oli hän kuitenkin vielä voimakas ja -notkea, ja kamppailu olisi käynyt kylläkin ankaraksi. - -Mutta samassa kuin vuode koski pohjaan, tunsi hän voimakasten käsien -tarttuvan itseensä, ja hänet sidottiin vahvasti köysiin, jotta hän ei -kyennyt liikuttamaan kättä eikä jalkaa. - -Kaikki tämä tapahtui mitä syvimmässä hiljaisuudessa. Mitähän sitten -tuli seuraamaan? - -Hän ei voinut muuta kuin kääntää päätänsä puolelle ja toiselle, ja -pian hän ilokseen huomasi valon välkettä, vaikka etäämpää. - -Eräs henkilö tuli naamioituna hänen luokseen, aukaisi hänen takkinsa -ottaen häneltä ne paperit, jotka hänellä oli mukanaan. - -Hän ei edes huolinut tehdä vastaväitteitä. Mitäpä se olisi -hyödyttänytkään? - -Mutta sydämessään hän kiitteli Animan viisautta. Melanktonin paperit -ainakin olivat hänen toimestaan pelastuneet. - -Sitten hän kiinnitti huomionsa hajanaisiin valoihin, jotka toisinaan -näyttivät suoraan lähenevän, toisinaan käyvän toistensa ohi. - -Luonnollisena johtopäätöksenä tästä kaikesta täytyi olla, että hän -oli joutunut kutakuinkin laajaan maanalaiseen holviin. - -Valoilmiöiden luku lisääntyi, ja pian näkyi, että ne olivat -tulisoihtuja, joita mustiin viittoihin kääriytyneet henkilöt -kantoivat. Kauhtanainsa kaulukset he olivat käärineet tiukkaan päänsä -ympäri peittääkseen kasvonsa. - -Toimenaan näytti heillä olevan huoneen mittaaminen samalla kuin he -hyräilivät hautausvirttä. - -Muistot ja ajatukset vaihtelivat Laurentiuksen sielussa, ja yhtäkkiä -valkeni hänelle, että hän tuli asetettavaksi jesuiitta-tuomioistuimen -eteen. - -Hän oli antanut synninpäästön kuolevalle vaimolle, mutta etenkin -olihan hänen avomielisesti puhuessaan Jaakko Wardenin kanssa siinä -ollut läsnä todistajakin ja tämä todistaja oli hänen leppymätön -vihamiehensä. - -Tämä Bellini, jolta hän oli riistänyt Ruotsin hovin suosion ja joka -nyt oli saanut hänet valtaansa, eiköhän hän kostane? - -Mutta sillä aikaa kuin hän ajatteli näitä asioita, jotka olivat -omansa saattamaan alakuloiseksi, ja valmistautuessaan siihen, ettei -tulisi saamaan osalleen minkäänlaista oikeutta, päätti hän kuitenkin -pysyä rohkeana ja puolustautua niin hyvin kuin voi. - -Hän tiesi, että näillä kauheilla tuomareilla, jotka eivät mitenkään -olleet vastuunalaisia, oli omat periaatteensa oikeasta ja väärästä. -Sitäpaitsi oli uskonpuhdistus jo edistynyt niin pitkälle, että -Ruotsin kirkon ensimäisen miehen ahdistamisen ei pitänyt olla aivan -vaaratonta. - -Sillä välin olivat nuo mustat haamut kokoontuneet. Useita -tulisoihtuja sytytettiin, ja Laurentiukselle selvisi pian asema -täydelleen. - -Melkein keskellä salia oli alttari. - -Sen takana oli kaksi mustalla veralla verhottua penkkiä. - -Kumpaisellakin istui huolellisesti kauhtanoihinsa kääriytyneitä -henkilöitä, mutta oikeanpuoleisella penkillä oli heitä vähemmän, he -olivat luultavasti korkeampiarvoisia. - -Paitsi tuomareita, jotka istuivat penkeillä, seisoi yltympäri -alempiarvoisia eli niinsanottuja lautamiehiä, joiden tehtävänä näytti -olevan ovien vartioiminen ja tuomarien käskyjen toimeenpaneminen. - -Alttarilla oli ristikahvainen miekka, jota pidettiin kristillisen -lunastuksen pyhänä vertauskuvana. - -Tuskin oli piispamme ehtinyt tarkastella näitä kaikkia, ennenkuin -keskimäisenä oikeanpuolisella penkillä istunut henkilö, joka -luultavasti oli oikeuden puheenjohtaja, nousi, pani kätensä miekalle -lausuen kovalla äänellä valankaavan, jossa tuomarin velvollisuudet -luetellaan, ja jonka muut tuomarit ja lautamiehet toistivat hänen -jälkeensä syvänä, kumeana hyminänä. - -Senjälkeen kääntyi puheenjohtaja läsnäolijoihin kysyen, miksi tuo -mies tuolla edempänä sidottuna ja avuttomana makasi heidän edessään. - -Vasemmalta penkiltä nousi yksi tuomareista sanoen olevansa syyttäjä. - -Suurimmaksi hämmästyksekseen luuli Laurentius tuntevansa mestari -Ingelin äänen. - -"Tuokaa vanki esiin asianmukaisesti sidottuna", käski puheenjohtaja. - -Kuusi miestä tarttui heti vuoteeseen kantaen sen alttarin ääreen. - -Kaikki paljastivat väkipuukkonsa, jonka jälkeen kaksi miestä aukaisi -valekauppiaan siteet. - -"Nouse", käski puheenjohtaja, "ja kuule syytöstä. Ole vakuutettu -siitä, että meissä olet löytävä yhtä oikeuttaharrastavia kuin -lahjomattomia tuomareita." - -Vanki totteli heti; väkipuukot olivat kohotettuina häntä vastaan sen -varalta, että hän tekisi pienimmänkin pakenemisyrityksen, mutta hän -pysyi tyynenä ja maltillisena; hänen sydämensä ei sykkinyt tavallista -nopeammin, hänen silmäluomensa eivät vapisseet, vaikka hän raamatun -sanain mukaan oli vaeltaja kuolemanvarjojen maassa, lukemattomien -juonien ja vaarojen ympäröimänä. - -Puheenjohtaja kysyi häneltä hänen nimeänsä, kansallisuuttansa ja -ammattiansa. - -"Lars Pedersson", kuului vastaus, "synnyltäni ruotsalainen, -ammatiltani kauppias." - -"Eikö teillä koskaan ole ollut muuta nimeä?" - -"En katso velvollisuudekseni vastata siihen kysymykseen." - -"Tiedättekö kenen edessä seisotte?" - -"En varmaan, mutta arvaan." - -"Sanokaa arvelunne." - -"Jesuiittakollegion." - -"Siinä tapauksessa tiedätte myöskin, että olisi parempi riippua -pohjattoman kuilun partaalla tai maata mestauskirveen alla, jota -silkkilanka pidättää putoamasta. Mitä olette tehnyt joutuaksenne -semmoisen rangaistuksen alaiseksi?" - -"Vastatkoot ne, jotka ovat tuoneet minut tänne." - -"Puhu, syyttäjä", sanoi puheenjohtaja, "todista kaikille julki -syytöksesi." - -"Tämä mies on luterilaisen kerettiläisyyden levittäjä, hän on pyhän -veljeskuntamme voimakkaimpia vastustajia ja koettaa kirotulla -opillaan vetää puoleensa kirkon uskollisia puoluelaisia." - -"Tämä on ankara syytös. Mitä sinulla on vastaamista." - -"Ensiksikin, että kuulun kansaan, joka on tottunut antamaan täydet -oikeudet jokaiselle; mutta minä olen myöskin matkustaja, joka -tietää, ettei hänellä ole mitään oikeutta asettaa muiden maiden -tapoja ja asetuksia vastaan. Minä tunnustan siis, että olen teidän -uskonkappaleistanne puhunut tavalla, joka ei ole itselleni eduksi, -mutta sen tein nuoruuteni ystävälle aavistamatta, että mikään -salaurkkija vainuili sanojani." - -Vasemmalta penkiltä kuului sipinää, ja yksi sanoi ääneen: - -"Anna ainaiseksi tukkia hänen suunsa!" - -Se oli Bellini, joka näin puhui. - -"Katson tarpeelliseksi lisätä", virkkoi kauppiaamme, "että olen -ajatuksiani, pidettäköön niitä sitten oikeina tai väärinä, lausunut -ainoastaan kotimaassani tai myöskin Pommerissa, siis puolueettomassa -maassa, missä tiliä tuomioistuimella ei ole laillisia oikeuksia. -Mutta ne ovat ja pysyvät aina samoina, ne tahdon aina tunnustaa, -vaikkapa miekan kärki olisi asetettu rintaani vasten." - -"Syyttäjä", virkkoi puheenjohtaja, "mitä on sinulla vastattavaa -tähän?" - -"Että hänen solvaiseva kielensä on panetellut ja häpäissyt meitä", -huudahti Bellini, "jonkatähden hän on ansainnut, että se revitään -hänen suustaan." - -"Pidetäänkö täällä tuollaisia vihanpurkauksia pätevinä todistuksina?" -kysyi lannistumaton ruotsalainen. - -"Hupsu muukalainen!" keskeytti puheenjohtaja. "Tiedä, että se, joka -on saavuttanut oikeuden istua meidän joukossamme, on osoittanut -sellaista luonteen pyhyyttä, että se asettaa hänet korkeammalle muita -ihmisiä. Syytöksen, jonka joku meistä tekee, voi kumota ainoastaan -veljeskuntamme jäsen, jolla on korkeampi arvo." - -"Siinä tapauksessa olkoon Jumala minulle armollinen, minä voin -ainoastaan asettaa turvani Herraan!" - -Mutta samassa nousi se henkilö, joka istui puheenjohtajan oikealla -puolella; hän oli pitkä, vähän kumarassa. Heti kun hän aukaisi -suunsa, tunsi Laurentius hänen äänensä; hän oli Jaakko Warden. - -"On totta", sanoi hän, "että syytetty on puhunut varomattomasti, -mutta se ei ole tapahtunut siinä aikomuksessa, että kukaan sen -johdosta tulisi luopumaan uskonnollisesta vakaumuksestaan, vaan se -on ollut kahden vanhan ystävän tuttavallista keskustelua. Jos siinä -on ollut kuuntelijoita, niin se on tapahtunut molempain tietämättä; -minä olen sitä mieltä, että syytetty vapautettaisiin ja annettaisiin -maailmalle takaisin." Hän kumarsi ja istui nopeasti. - -Puheenjohtajan vasemmalla puolella istuva, nähtävästi hyvin vanha -mies nousi vaivalloisesti seisoalleen. - -"Toivokaamme", lausui hän, "ettei syytetty palattuaan taas -kotimaahansa ainoastaan kiitollisena muistele armahtavaisuuttamme ja -anteeksiantavaisuuttamme, vaan myöskin tästälähin tulee uskolliseksi -ystäväksemme ja puoluelaiseksemme." Senjälkeen hänkin kumarsi ja -istui. - -Kokouksessa ohjain kesken alkoi kuiske, josta saattoi erottaa sanat: -"Ruotsin arkkipiispa!" - -"Vapautustuomio on julistettu", huudahti puheenjohtaja; "mutta, -syytetty, jääkööt tämän yön salaisuudet sydämesi syvimpään kätköön. -Älä isällesi tai äidillesi, puolisollesi, pojallesi tai tyttärellesi -hiiskahda tästä; tästä et saa puhua kovaa etkä kuiskimalla, -et kirjoittaa kirjaimilla etkä muuten ilmoittaa merkeillä tai -vertauskuvilla. Tottele tätä käskyä, ja riemuitkoon sydämesi -vavistuksessa, sillä vaikka tuhatkin penikulmaa olisi meidän -väliämme, saavutamme sinut kuitenkin aina milloin tahdomme." - -Kuin taikavoiman vaikutuksesta sammuivat kaikki tulisoihdut yhdellä -kertaa. - -Laurentius tunsi taas voimakasten käsien tarttuvan itseensä. -Varovasti hänet laskettiin vuoteelle, joka vietiin laskuluukulle. - -Nostokone pantiin käymään, ja hän tunsi vuoteen kohoavan, kunnes -hiljainen sysäys ilmaisi, että hän taas oli kamarissa, missä oli -käynyt levolle. - -Hän ei voinut nukkua, mutta hän kiitti kaikesta sydämestään Jumalaa -ihmeellisestä pelastuksestaan. - -Päivän koittaessa hän nousi; hän halusi taas kotiin ja päätti ottaa -Didrikin mukaansa. Kukapa tietää, mitä muuten tapahtuisi. - -Vanha tallirenki aukaisi portin hänelle, ja hän riensi ravintolaan. - -Suuresti hän hämmästyi tavatessaan erään nuoren miehen Didrikin luona. - -"Rakas isä!" huudahti tämä syöksyen hänen syliinsä, ikäänkuin ei -olisi ollut aivan varma asiasta. - -"Setäni", sanoi vieras, "oletteko ehkä kokonaan unohtanut minut?" - -Piispa syleili molempia nuorukaisia. "Tämä on melkein liian suuri -onni yhdellä kertaa", sanoi hän; "rakkaan veljeni ainoa poika." - -Reginald sai nyt kertoa, kuinka ihmeellisesti hän oli joutunut -heidän seuraansa ja kuinka molemmat serkukset olivat jääneet kotiin -odottamaan tietoja Animalta. - -Kohta senjälkeen tuli Animakin. Nähdessään piispan kävi hän ensin -aivan kalpeaksi; sitten hän heittäytyi hänen syliinsä kyyneleet -silmissä. - -"Mikä Jumalan ihme!" huudahti hän. "En tahdo tietää mitä on -tapahtunut. Te elätte! Siinä on kyllin!" - -Heti senjälkeen tuotiin suori, kauppias Lars Pederssonille osoitettu -kirje. - -Siinä olivat kaikki ne paperit, jotka häneltä oli otettu pois, mutta -ei muuten sanaakaan. - -Piispan tiedusteluihin vastasi Reginald, että hän oli hoitanut -opettajanvirkaa eräässä koulussa Ruppinissa, mutta aikoi nyt -matkustaa Wittenbergiin opintojansa jatkamaan. - -"Sinne minäkin palaan vielä tänä päivänä", sanoi Anima kertoen sitten -miten oli eronnut Olavi Krummesta. - -"Luulenpa, että teemme viisaimmin, jos kaikin lähdemme täältä niin -pian kuin suinkin", arveli piispa. - -"Rakas isä, enkö minä saa seurata sinua Stralsundiin?" - -"Sinä tulet minun kanssani Ruotsiin." - -"Entä opintoni?" - -"Saavat jäädä vuodeksi tai pariksi; ukkospilvi on uhkaamassa meitä." - -"Pelkäätkö jonkun kostoa?" kysyi Anima katsoen häntä tuskallisesti. - -"Ehkäpä. Me lähdemme tänään!" - -Mutta sitten sovittiin siitä, että Anima ja Reginald seuraisivat -heitä Stralsundiin. Vaunuja ei oltu vielä myyty, ja niihin mahtui -hyvin neljä henkilöä. - -Välttämättömät ostokset tehtiin tavattoman nopeaan ja seuraavana -aamuna lähdettiin matkaan. - -Olipa kuin olisi joku uusi side ollut kiinnittämässä näitä neljää -toisiinsa. He tunsivat, etteivät he erottuaan enää tapaa toisiaan -tässä maailmassa. Ja kolme heistä oli oppinut luottamaan toisiinsa ja -rakastamaan toisiansa. - -Anima oli nyt niinkuin edelliselläkin kerralla yrityksen johtavana -sieluna, hän teki matkan helpoksi ja mukavaksi. - -Stralsundiin saavuttuaan saivat he vielä viettää päivän yksissä, -ennenkuin laiva lähti Ruotsiin. Silloin päätettiin, että Anima -palaisi Wittenbergiin samoissa vaunuissa. Reginald olisi hänen -suojelijanansa, ja piispa suorittaisi matkakustannukset. Anima ei -kiitellyt, mutta hänen silmänsä olivat kyynelissä ja hän puristi -lujasti piispan kättä rintaansa vasten. - -Kaikki neljä menivät yhdessä laivalle. - -Silloin Anima otti esille Melanktonin paperit ojentaen ne piispalle. - -"Olisitteko unohtanut nämä?" kysyi hän. - -"Olisinpa ihmetellyt, jos sinä olisit unohtanut." - -Syleily ja suutelo vielä. - -"Entä minä?" sanoi Didrik. - -Anima epäili hetkisen, sitten hän suuteli Didrikiä ja juoksi posket -hehkuvina maihin. - -Niin he erosivat. - -Kun maa oli jäänyt matkustajain näkyvistä, puhkesi Didrik valtavaan -itkuun koettamattakaan salata sitä. - -"Poika raukkani, sinä pidit hänestä paljon." - -"En tiedä mistä syystä", nyyhkytti tämä. "Aluksi en voinut sietää -häntä." - -"Niinpä toisinaan käy... Hän on kelpo tyttö, eikä kukaan tiedä mitä -vielä voi tapahtua." - -"Reginald ehkä, mutta en koskaan minä." - -Nuoressa sydämessä vaihtuvat ajatukset helposti; Ruotsin rannikon -näkyminen vaikutti elähyttävästi isään ja poikaan. Miten olivatkaan -asiat kuuden kuukauden aikana muuttuneet rakkaassa isänmaassa, ja -kuinka paljon hänellä olikaan kerrottavaa äidille ja siskoille! - - * * * * * - -Jälleennäkeminen oli suloista, sanomattoman suloista. - -"Ei puutu mitään onnestani, kun saan teidät molemmat takaisin", sanoi -rouva Elisabet. - -Mutta kun Laurentius sittemmin täydellä luottamuksella kertoi, missä -hengenvaarassa hän oli ollut, vetäytyi hän vavisten miehensä syliin -sanoen: - -"Onneni on liian suuri saadakseni sitä kauan nauttia." - -Niin paljon kuin mahdollista oli piispa pysynyt erillään -valtiollisista kysymyksistä. Jokaisen isänmaanystävän tavoin hän -katsoi pelolla ja levottomuudella tulevaisuuteen; mutta hänen -omassa vaikutuspiirissäänkin oli syntynyt sellaisia erimielisyyksiä -kirkollisissa seikoissa, että vaadittiin voimakasta kättä ohjaamaan -niitä oikeaan. - -Paperit, jotka hän oli tuonut mukanansa, olivat hänelle hyvänä apuna -useiden tärkeiden kysymysten ratkaisemisessa, ja hän ryhtyikin niihin -heti. - -Mutta alussa vuotta 1566 puhkesi kauhea kulkutauti raivoamaan -Upsalassa. Sen uhriksi joutuivat niin ylhäiset kuin alhaisetkin, -löysipä se tien arkkipiispankin asuntoon. - -Neljä täysikasvuista poikaa, jotka olivat vanhempainsa ilo ja ylpeys, -lankesi toinen toisensa jälkeen kuin nuoret vesat viikatteen edessä. - -Arkkipiispa itse siunasi heidät viimeiseen lepoon. "Hyvä teidän", -sanoi hän, "jotka jo olette satamassa. Valmistakaa sijaa meille, -jotka vielä ikävöiden ojennamme käsiämme kohden isänkotia." - -"Luuletko, että saamme pitää ne kolme, jotka vielä ovat jäljellä?" -kysyi Elisabet pelolla ja vavistuksella. - -"Rakkahimpani, pankaamme kätemme ristiin ja sanokaamme: 'Herra, ei -niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä!'" - - - - -14. - -MIELENHÄIRIÖ ALKAA. - - -Meidän tulee nyt palata onnettomaan kuninkaaseen. - -Kauan hän ei voinut olla erillään suosikistaan, ainoasta, joka arvasi -hänen ajatuksensa. - -Aluksi sai Yrjö Pietarinpoika viipyä hänen luonaan ainoastaan lyhyen -hetken, jonka jälkeen hänet lähetettiin pois ja kiellettiin enää -näyttäytymästä. - -Mutta suosikkipa oivalsikin asiansa paremmin. Nöyränä ja matelevana -hän tuli joka päivä, eikä Eerikillä ollut sydäntä kieltää häntä -suutelemasta hänen käsiään ja kostuttamasta niitä kyynelillään. - -Sitäpaitsi oli hänellä aina jotakin uutta kerrottavanansa. Toisinaan -hän kertoi sotatapauksista, toisinaan taas mitä kuninkaasta puhuttiin -sekä aateliston että kansan keskuudessa. - -Ei kellään ollut niin selvillä, mitä milloinkin tapahtui, kuin Yrjö -Pietarinpojalla. - -Mutta niinpä olikin luonnollista, että hän ennen muita oli kuninkaan -ystävä. - -Senkötähden he tahtoivat saada hänet pois; oliko hän ehkä heidän -tiellänsä? - -Jos hän olikin menetellyt ankarasti Niilo Sturea kohtaan, niin kukapa -voi sanoa, ettei Niilo Sture ollut sitä ansainnut? - -Eikö Ceciliakin ollut pyytänyt rangaistusta hänelle; kyllä siinä -lienee ollut hyvät syynsä. - -Mutta kuningas oli vikapää kaikkeen, kaikki kävivät hänen kimppuunsa. - -Kaikki paitsi Yrjö Pietarinpoika; hän oli todellinen ja luotettava -ystävä, toisinaan ehkä liian ankara, mutta olihan hän niin ylen -harras ystävyydessään. - -Hän saattoi yhtä vähän kuin Eerikkään sietää ylimyksiä, jotka -suvaitsivat pitää kuningasta vertaisenaan, häntä, jota halutti -tallata heidät jalkoihinsa. - -Yrjö oli sanonut, etteivät he parempaa ansainneetkaan, ja siinä hän -oli oikeassa. - -Ja hänestä Eerik tahdottiin erottaa. Tekisiköhän hän hänet lähimmäksi -miehekseen, toimittaisi kaikki hänen kauttansa osoittaakseen siten, -miten halveksi kaikkien muiden neuvoja. - -Näin liitelivät kuninkaan ajatukset yhtämittaisessa kiertokulussa. -Hän ei voinut saada niitä eriämään omasta itsestään; itsensäsäilytys -oli hänen elämänsä ainoa päämaali. - -Mutta senjälkeen, tai oikeammin yhteydessä sen kanssa, täytti hänen -mielensä rakkaus Kaarinaan. - -Yrjö Pietarinpoika oli vannonut saattavansa tämän perikatoon, mutta -ei uskaltanut tehdä pienintäkään muistutusta häntä vastaan. Se vain -olisi saattanut kuninkaan vimmaan, ehkäpä vielä vienyt suosikilta -hengenkin. - -Nyt oli hän toki tehnyt suunnitelmansa. Ei hän tiennyt itsekään, -eukkonsako vai piruko oli häntä ollut auttamassa; mutta onnistua -sen täytyi, ellei Kaarina ollut sellainen noita, että kaikki hornan -henget tottelivat häntä. - -Tuo nuori nainen eleli hyvin yksinäistä elämää. Paitsi kuningasta oli -tohtori Benediktus ainoa, joka kävi hänen luonansa. Mutta saatuaan -pikku tyttönsä ei hän välittänyt kenestäkään muusta, vaan näytti -tyytyväiseltä ja onnelliselta. - -Vain kerran päivässä ja melkein aina samaan aikaan tuli kuningas -hänen luokseen ja viipyi siellä usein monta tuntia. Kaarinalla oli -erinomainen kyky saattaa hänet hyvälle ja iloiselle tuulelle, ja -hänen luotaan tultuaan oli kuningas hetkisen tavallistaan parempi. - -Eräänä päivänä, kun Kaarina oli yksin, sai hän kirjeen nuoruutensa -ystävältä Maksimilianilta. Tämä oli kohonnut vänrikiksi ja oleskeli -nyt Tukholmassa erään tuttavansa luona. Hän oli tullut Kaarinan -tähden ja toivoi tämän iloisesti ottavan vastaan vanhan ystävän, joka -kiihkeästi halusi tavata häntä. - -Kaarina tuumaili aluksi antaa myöntävän vastauksen, mutta sitten -hän muisti kuninkaan kiellon ja sanoi, että, niin paha kuin hänen -mielensä siitä olikin, hänen täytyi vastata kieltävästi. Maksimilian -sai kuitenkin nähdä hänet; hän lupasi istua ikkunan ääressä ja -nyökäyttää hänelle päätään hänen siitä ohi mennessään. - -Tämä tapahtui muutamia kertoja. - -Sitten sai Kaarina taas kirjeen, jossa mainittiin, että Maksimilian -aikoi lähteä sotaan ja että jollei hän sitä ennen saanut puhutella -Kaarinaa, oli hän vakavasti päättänyt etsiä kuolemaa, sillä hän tiesi -siitä, ettei Kaarina enää välittänyt hänestä. - -Kaarina itki katkeria kyyneleitä. Hän ei tahtonut mielellään -tehdä kuninkaan tahtoa vastaan, mutta nyt oli Maksimilianin henki -kysymyksessä, ja antaisihan Eerik sen anteeksi. Eihän hän ollut -koskaan tehnyt mitään vastoin hänen tahtoaan. - -Kuitenkin vallitsi hänessä jonkinlainen levottomuus; hän oli antanut -lupauksensa, pitäisikö hänen nyt peruuttaa se? - -Silloin tuli Benediktus. Hän huomasi heti, että jotakin oli tekeillä, -mutta mitä? - -Kaarina oli hyvin hämillään. Vihdoin hän sanoi: "Illalla tohtori ei -saa tulla tänne." - -"Miksi en?" - -Kaarina pudisti päätään. "Älkää kysykö." - -"Tuleeko kuningas?" - -"Ei." - -"Joku toinenko?" - -Hän nyökäytti päätään. - -"Sehän on kielletty." - -"Vain tämän kerran", sanoi Kaarina rukoilevasti. - -"Hyvä ystäväkö?" - -"Hyvin rakas ystävä." - -"Eihän vaan Maksimilian!" huudahti tohtori säikähtyneenä. - -"Kyllä, juuri hän!" - -"Se ei saa tapahtua!" - -"Mutta muuten hän lopettaa itsensä." Ja Kaarina kertoi kirjeistä ja -niiden sisällyksestä. - -"Näytä ne minulle." - -Hänellä ei ollut niitä jäljellä; tuoja oli heti vienyt ne takaisin. -Ainoastaan pieni lippu oli unohtunut. - -Tohtori otti sen. "Lapsi raukka", sanoi hän, "mihin ansaan sinut -onkaan vietelty!" - -Kaarina nauroi; kuningas sai olla saapuvilla, jos tahtoi, sanoi hän. - -"Minä olen saapuvilla", sanoi tohtori vakavasti; "luulen, että se -hyödyttää sinua enemmän." - -"Maksimilian ei pidä siitä." - -"Hm, ehkäpä se toki pelastaa hänen henkensä." - -"Hänen henkensä? Luuletteko, että..." - -"Vähemmästäkin on moni sen menettänyt." - -Kaarina pillahti valtavaan itkuun. - -"Ole tyynenä ja vaiti, tee kaikki niinkuin minä käsken." - -Kaarina lupasi, mutta kerran toisensa perästä hän kyseli: "Mitähän -syytä kuninkaalla olisi pahastua siitä?" - -Benediktus väitti, että hän ei ollut täydelleen pitänyt lupaustaan, -ja Kaarina myönsi, että se oli kyllä pahasti. Hän lupasi, ettei enää -koskaan tee niin. - -Tohtori jäi hänen luokseen päivälliselle. Hän huomasi, että tässä oli -vaara tarjolla. - -Koko ajan puhui Kaarina lapsuudestaan, sisaruksistaan ja -leikkikumppaneistaan, etenkin Maksimilianista. - -Eräs palvelijattarista tuli sisään sanoen Kaarinalle, että ulkona oli -joku, joka tahtoi puhutella häntä. - -"Saa tulla sisään", sanoi Kaarina katsoen tohtoriin. - -Mutta tämä huomasi kyllä, että hänen oli vaikea salata iloaan. - -"Ei se käy laatuun, tulkaa ulos", sanoi palvelijatar ja antoi merkin -Kaarinalle. - -Tämä nousi nopeasti. - -"Odota, ota minut mukaan", sanoi tohtori tarttuen Kaarinan -käsivarteen. "Varovaisuutta!" kuiskasi hän. - -Ulompi huone oli koko lailla suurempi. Benediktus huomasi heti -kuninkaan kätkeytyneen verhojen taakse. Nuori vänrikki tuli -vastaiselta puolelta; hämillään hän pysähtyi ovelle, mutta nähdessään -Kaarinan hän kiiruhti hänen luokseen huudahtaen: "Vihdoinkin!" - -Kaarina tahtoi juosta häntä vastaan, mutta tohtori pidätti hänet -siitä. - -"Nuori mies", sanoi hän, "minun pyynnöstäni ottaa Kaarina rouva -teidät vastaan." - -"Valehtelette, vanha herra", kuului närkästynyt vastaus. "Yhtä hyvin -olisi hän voinut jättää sen tekemättä. En tahdo olla mistään teille -kiitollisuudenvelassa." - -"Olen hyvin iloinen nähdessäni sinut, Maksimilian", lausui Kaarina, -"enkä tiedä, miksen saisi sanoa sitä sinulle", lisäsi hän itkien. - -"Sentähden että nyt olemme liian alhaisia ollaksemme sinun ystäviäsi. -Sinä et enää saa pitää meistä niinkuin ennen." - -"Minä tulen aina pitämään teistä. Muistatko, Maksimilian, kuinka -paljon pidimme toisistamme?" - -"Minä pidän vieläkin. Oi Kaarina, sinä olet riistänyt sydämeni -rinnastani." Hän tahtoi tarttua Kaarinan käteen. - -Kuningas oli hiipinyt esiin ja tarttunut Benediktusta käsivarteen; -katsellen hänen olkansa yli hän kuunteli ahnaasti jokaista sanaa, -mutta kun Maksimilian aikoi tarttua Kaarinan käteen, ärjäisi hän: -"Vahti!" -- tempasi Kaarinaa kädestä ja heitti hänet pois. - -Useita sotamiehiä syöksyi sisään, vänrikki yritti vastarintaa, mutta -hänelle pantiin kapula suuhun, ja seuraavassa silmänräpäyksessä hän -oli poissa. - -Kohta senjälkeen tuli Yrjö Pietarinpoika ja kysyi kumartaen, tahtoiko -kuningas mitään. - -Tämä seisoi ällistyneenä ja tuijotti eteensä. - -Benediktuksen läsnäolo oli hyvin epämieluisana yllätyksenä -prokuraattorille; mutta vielä ei toki ollut varmaa, oliko hänen -tuumansa mennyt tyhjiin. - -Kaarina makasi tiedottomana. - -"Onko mies varmassa säilössä?" ärjyi kuningas. - -"Hän on jo kuollut!" - -Kuningas iski silmää; se rauhoitti häntä nähtävästi. - -Kylmä väristys kävi läpi tohtorin, ja tuskin hilliten harmiaan hän -sanoi osoittaen Kaarinaa: - -"Eikö hänkin saa kuolla ilman muuta?" - -"Kaarina! Kaarinani!" Eerik nosti hänet maasta ja sulki syliinsä, -hyväili häntä, puhutteli häntä mitä hellimmillä nimityksillä -kyynelten virtaillessa hänen silmistään. - -Molemmat läsnäolijat katselivat tätä ihmetellen. - -Vihdoin Kaarina aukaisi silmänsä ja loi kysyvän katseen kuninkaaseen. -"Missä minä olen?" sanoi hän silmäillen kummastellen ympärilleen. - -Silloin muisti palautui. "Eikö totta, Eerik, olethan sinä antanut -hänelle anteeksi?" Hän kietoi käsivartensa kuninkaan kaulaan. -"Rakkautemme tähden", kuiskasi hän, "on hän kunnostava itseänsä -sodassa, ja sitten sinä ylennät hänet ja minä toimitan hänet -naimisiin Annan, sisareni kanssa; hän pitää paljon Maksimilianista, -sen tiedän." - -Eerik vetäytyi pois hänen hyväilyistään. Hän näytti kärsivän niistä. - -Benediktukselle hän kuiskasi: "Henkesi uhalla älä ilmaise hänelle -sanaakaan." - -Prokuraattori rykäisi: "Ihmettelen miten tämä on tapahtunut", -kuiskasi hän Benediktukselle. - -"Lemmon juonia!" vastasi tämä. - -"Kenenkähän toimesta?" uteli konna. - -"Niin, sanokaa sitä." - -"Miten te tänne tulitte?" - -"Kaarina kutsutti minut." - -"Mitä varten?" - -"Lukemaan kirjeitä." - -"Niitä hänellä ei ollut." - -Vastaus tuli äkkiä, ajattelematta, ja Yrjö sai yskänpuuskan. - -"Ei, sen tiedän, te olette ottanut ne takaisin." - -"Minä! Pitäkää varanne!" Pöhöttynyt, punakka naama muuttui -kellankarvaiseksi, ja hän kääntyi pois. - -Kaarina vietiin vuoteeseen, ja levottomuutta herättävä heikkous -valtasi hänet. - -Eerik oli aivan suunniltaan; Kaarinan viattomuuden hän kyllä tiesi, -sitä ei kenenkään tarvinnut sanoa hänelle. - -Voi sitä, joka oli rohjennut yrittää saada edes epäilyksen varjoa -lankeamaan hänen rakastettunsa päälle! - -Suosikin täytyi mukautua puhumaan hänestä mitä suurimmalla osanotolla. - -Vanha Benediktus istui joka päivä pitkät ajat hänen vuoteensa ääressä -puhuen hänelle rauhoittavia lohdutuksen sanoja, joita hän halukkaasti -kuunteli. - -"Enkö saa kysyä kuninkaalta, mihin hän on lähettänyt Maksimilianin?" -kysyi hän avomielisesti. - -"Älä kysy, lapseni. Se osoittaisi luottamuksen puutetta." - -"Te sanotte, että hänen on hyvä olla." - -"Parempi kuin koskaan ennen." - -"Eikö hän enää ole minulle vihainen?" - -"Ei, nyt hän rukoilee Jumalaa teidän puolestanne." - -"Niin minäkin rukoilen hänen puolestaan", sanoi Kaarina pannen laihat -kätensä ristiin. - -"Oikein, rukoilkaa toistenne edestä." - -"Enkö koskaan saa tavata häntä?" - -"Saat, vastedes." - -"Tapaatteko te hänet ennemmin?" - -"Toivottavasti." - -"Viekää hänelle tervehdykseni." - -"Sen lupaan." - -"Ja sanokaa", hän laski kätensä tohtorin käteen, "sanokaa hänelle, -että toivoisin sydämestäni hänen menevän naimisiin Annan, sisareni -kanssa. Anna pitää niin paljon hänestä, ja olisi niin lohdullista -saada ajatella heidän onneaan." Vanha tohtori lupasi kaikki, mitä hän -pyysi. Hänen sydäntään tällainen petteleminen kirveli, mutta totuuden -paljastaminen olisi ollut vielä julmempaa. - -Parasta siis, että hän niin kauan kuin mahdollista sai elää -tietämättä kaikesta siitä ilkeydestä ja kaikista niistä juonista, -jotka häntä ympäröivät. - -Että Yrjö Pietarinpoika oli äskeisten yritysten alkuunpanija, -oli Benediktuksesta päivänselvää. Mutta hänellä ei ollut mitään -todistuksia; sentähden hän ei uskaltanut syyttää häntä julkisesti. -Seurauksena olisi vain ollut hänen oma perikatonsa, ja Kaarina -tarvitsi kyllä vanhan ystävänsä ja ainoan uskottunsa. - -Mutta Eerikkin ymmärsi, että jonkun toisen oli täytynyt olla tässä -juonittelemassa, ja hän koetti saada selville, kuka tuo toinen oli. - -Hän ei rohjennut eikä tahtonut puhua Kaarinan kanssa. Tämä olisi ehkä -vain saanut häneltä tiedon murhasta ja syyttänyt häntä siitä. Ei, hän -ei saanut tietää mitään siitä. - -Näin ollen hän ei voinut kääntyä kehenkään muuhun kuin rakkaaseen -Yrjöönsä, ja tämä lausui epäilyjänsä milloin tuosta, milloin tästä, -joka oli hänelle vastenmielinen, samalla sydämessään kiroten -"noitaa", jonka hän vannoi ennemmin tai myöhemmin kukistavansa. - - * * * * * - -Kun kuningas näin tuuliviirin tavoin kääntyi milloin sinne, milloin -tänne, jatkui sota sekä maalla että merellä tuottamatta mitään -hyötyä. Kansa vain köyhtyi, ja suuria maa-aloja hävitettiin autioiksi. - -Vuonna 1566 lähti liikkeelle urhoollisen amiraalin Klaus Hornin -johdolla laivasto, jossa oli 68 laivaa. Hän voitti tanskalaiset ja -saksalaiset useissa tappeluissa; se oli jonkinlaista merirosvosotaa, -jossa taistelevat tarkoittivat toistensa hävittämistä. - -Maalla käytiin sotaa yhtä huonoilla tuloksilla. - -Eerik epäili sotapäällikköjänsä, ja he samoin epäilivät ja pelkäsivät -kuningasta, joka lähetti kätyreitänsä kylvämään miehistöön epäluuloa -päällikköjä kohtaan. - -Kun saapui tieto, että tanskalainen päällikkö Rantzow oli lähtenyt -liikkeelle ja havitteli Länsigöötanmaan rajoilla, ei ollut ketään -muuta panna sotajoukon päälliköksi kuin Maunu, Saksin herttua. - -Tämä nuori, hilpeä herra oli erittäin hyvillään näin suuresta -kunniasta. Pitäisihän sen, joka oli eturivissä tanssisalissa, olla -etumaisena myöskin taistelukentällä, ja olisihan hänen morsiamensa, -prinsessa Sofia, ihastuksissaan saadessaan sitoa hänen otsalleen -voitonseppeleet. - -Mutta suuret teot seuraavat harvoin suuria sanoja. Maunu herttua -ei ollut mikään sankari, ja hänen pelkuruutensa tarttui koko -sotajoukkoon, joka tuskin yrittikään vastustamaan vihollista. Rantzow -hyökkäsi rajan yli Länsigöötanmaahan, hävitti maakunnan aina Skaraan -saakka, poltti kaupungin ja eteni pohjoiseen päin Venersborgiin asti. - -Vaara oli uhkaava. - -Tämän kuullessaan kuningas vimmastui. Hän lopetti kaikki -ystävyyssuhteet herttuan kanssa ja päätti itse lähteä -taistelutantereelle nimitettyään ensin henkivartijoikseen -neljäkymmentä aatelismiestä, jotka eivät saaneet koskaan poistua -hänen luotaan. - -Hän lähti Tukholmasta heinäkuun 29 p:nä, mutta odotellessaan -lisäväkeä ja tietoja vihollisen etenemisestä, kuten hän sanoi, -viivytteli hän matkaa niin, että saapui Örebrohon vasta 15:ntenä -elokuuta. - -Sillä välin oli rutto puhjennut raivoamaan maassa, ja hätä ja kurjuus -edistivät suuresti sen levenemistä; erittäinkin juuri Örebron -seuduilla se teki pahimmin tuhojaan. - -Sota olisi käynyt hyvin arveluttavaksi, jollei urhoollisella Kaarle -de Mornaylla olisi ollut komennossaan oma osastonsa. - -Varovasti ja valppaasti hän seurasi Rantzowia uskaltamatta antautua -taisteluun paljon voimakkaampaa vihollista vastaan. - -Mutta hän anasti tältä melkein koko kuormaston ja sai vihollisensa -lopulta niin ahtaalle, ettei tanskalaisella sotajoukolla ollut muuta -mahdollisuutta kuin joko kuolla nälkään tai murtautua vihollisten -läpi. - -Rantzow päätti yrittää jälkimäistä, ja hänen onnistuikin suurella -mieshukalla päästä satimesta menetettyään koko muonavarastonsa, -hevosensa ja vaununsa. - -Jos Mornaylla olisi ollut tarpeeksi väkeä, olisi Rantzow ollut -hukassa. - -Tästä sai Eerik tiedon Örebrohon, jossa hän piti sotaneuvottelua. -Siellä hän myöskin kohtasi viimeisen kerran urhoollisen amiraalinsa -Klaus Kristerinpojan, joka seuraavassa kuussa kuoli ruttoon. - -Sama kohtalo tuli Klaus Hornin osaksi hänen matkatessaan -sotajoukkoineen Hallantiin. - -Suuret vauriot seuraavat usein toisiaan. Kaarle de Mornay ja Jaakko -Henrikinpoika olivat vakoilemassa Rantzowin leiriä Elfsborgin -seuduilla; molempain kimppuun hyökättiin yhtäkkiä, ja he joutuivat -vangeiksi. - -Ruton tähden majoitettiin joukot linnaleiriin, ja kuningas Eerik -riensi Vadstenaan. - -Siellä hän kohtasi onnettoman veljensä, joka ei enää tuntenut häntä. - -Kuningas kauhistui häntä ja hänen mielettömiä puheitaan, mutta sanoi -kuitenkin: - -"Veli Maunu, sinä olet onnellisempi kuin minä, sillä sinä et tunne -kurjuuttasi." - -Hän ei viipynyt siellä kauempaa kuin viikon ajan; sitten hän matkusti -Södermanlannin kautta Svartsjöhön. - -Täällä oli Kaarina häntä vastassa, ja se kuolemankauhu, joka tähän -asti oli vallinnut hänessä, poistui nyt. Eihän rutto uskaltanut -tulla Kaarinaa lähelle, ja sentähden oli hänkin suojassa ollessaan -Kaarinansa luona. - -Mutta hänen paha henkensä saapui myöskin sinne. Yrjö Pietarinpoika -oli saanut kirjeen Saksasta. Nyt hän tiesi varmaan, että Niilo Sture -punoi juonia kuningasta vastaan ja että moni valtakunnan herroista -oli siinä osallisena; hänellä oli todistuksia, varmoja todistuksia, -ja hän tiesi saavansa niitä lisää. - -On tavallista, että ihminen mieluimmin kuulee puhuttavan siitä, mitä -enimmin pelkää. Sentähden oli Yrjö Pietarinpojallakin niin suuri -lumousvoima kuningas Eerikkiin; hän veti hänet pois Kaarinan luota -valaakseen myrkkyään hänen korviinsa. - -Mitä kaikkea nämä kaksi sipisivät ja supisivatkaan! Kiihotappa -houkkion mielikuvitusta, niin voit viedä hänet mihin tahansa, -houkutella hänet millaisiin rikoksiin hyvänsä. - -Sture-nimi oli se kummitus, jolla häntä aina peloteltiin, ja tähän -tulivat lisäksi Stenbockit, Bielket ja Lejonhufvudit, Ruotsin -etevimmät suvut, jotka olivat sukulaisuussuhteissa Sturein kanssa; -kuinka he halusivatkaan kostaa! He eivät muka koskaan unhottaneet -Niilo Sturen häväistystä, ja sentähden täytyi saada heidät pois, pois -kaikki toinen toisensa jälkeen; piti vain saada todistuksia heitä -vastaan. - -Yrjön tarvitsi hankkia paljon sellaisia. - -Marraskuun viime päivinä kuningas Eerik palasi Tukholmaan. - -Tähän aikaan oli hänen pelkonsa ja epäluulonsa noussut kukkuloilleen. - -Hän oli täysin vakuutettu siitä, että ylemmässä aatelistossa oli -tehty salaliitto häntä vastaan. - -Heillä oli aikomuksena syöstä Vaasan suku valtaistuimelta ja poistaa -kruununperimys. - -Tämä oli jo tullut piintyneeksi päähänpistoksi hänessä, ja Yrjö -Pietarinpoika saattoi hieroa käsiään ja nauraa hänen selkänsä takana. -Nyt asiat jo menivät menojaan ilman häntäkin. - -Sitten kuningas lisäsi henkivartijoitansa. - -Osoittaaksemme, kuinka hän oli pitänyt huolta omasta -turvallisuudestaan, mainittakoon seuraava: - -Ulkovartijapalvelusta kuninkaan linnassa toimitti erityinen -henkivartija-osasto, jonka päällikkö aamuin-illoin järjesti -vahtivuorot. - -Vartijain velvollisuutena oli pitää vaaria, ettei kukaan asepukuinen -mies päässyt sisään. - -Heti porttien sisäpuolella seisoivat ovenvartijat pitämässä huolta -siitä, ettei kukaan sivullinen päässyt kuninkaan luo. - -Arvossa ja järjestyksessä seurasivat senjälkeen kamaripalvelijat, -jotka palvelivat majesteettia pukeutumisessa ja riisuutumisessa sekä -pitivät huolta hänen vaatteistaan y.m. - -Viimeksi tulivat hovipojat, joiden tuli seurata kuningasta, mihin -tahansa hän meni, oleskella lähimmissä huoneissa, kantaa sisään ruoka -ja palvella pöydässä. - -Erityinen virkamies oli pitämässä huolta ruuanlaittamisesta, pöydän -kattamisesta ja pöytäliinoista sekä siitä, että kaikki oli oivasti -järjestetty, lautaset, veitset, lusikat, maljat ja muut tarpeet. - -Toinen virkamies, jota nimitettiin juomanlaskijaksi, piti huolta -viineistä ja juotavista, ja hänen valvontansa alaisia olivat -kellaripojat, joiden tuli palvella juomanlaskijoina pöydässä. - -Arvokkaimpia olivat kamarijunkkarit, luvultaan yhdeksän. Heidän piti -aina olla saapuvilla kuninkaan vastaanottohuoneessa; henkensä uhalla -he eivät saaneet poistua hänen luotansa, ei sodassa eikä rauhan -aikana, ei linnassa eikä matkoilla. Sotakentällä piti heidän aina -olla haarniskassa ja täysissä aseissa; mihin tahansa hän menikin, -tuli heidän aina kulkea hänen edellään, eivätkä he koskaan saaneet -ilmaista sanaakaan siitä, mitä olivat kuulleet hänen huoneessaan. - -Tyytymättä vielä tähänkään piti Eerik ympärillään nelikymmenlukuisen -vartijajoukon jalosukuisia nuorukaisia, eikä hän sittenkään ollut -turvassa. - -Yhtä peloissaan hän olisi ollut, vaikka niitä olisi ollut -tuhannenkin. Voisihan salama taivaasta iskeä alas ja tappaa hänet. - -Nuuskijoita lähetettiin urkkimaan mitä puhuttiin sekä hienommissa -piireissä että kapakoissa. - -Helmikuun 4 p:nä 1567 tuomitsi kuninkaan lautakunta erään kreivi -Svante Sturen palvelijan kuolemaan sentähden, että hänellä oli ollut -pyssy kädessään, kun kohtasi kuninkaan kadulla. - -Huhuja liikkui jos jonkinlaisia. Kauhu levisi kansan keskuuteen; -kuiskailtiin kidutuskuulusteluista ja useista yöllisistä mestauksista. - -Vuosi 1567 oli alkanut. - -Kuningas Eerik itse sanoo päiväkirjassaan sitä elämänsä -onnettomimmaksi vuodeksi. - -Kaarle herttua oli nyt kahdeksannellatoista ikävuodellaan, reipas -nuorukainen, jolla oli taipumusta olla oma herransa. - -Täydellä oikeudella hän pyysi saada vastaanottaa herttuakuntansa. - -Kuningas vastaili kierrellen ja ehdotteli, että hän suostuisi -ottamaan jonkun toisen maakunnan; mutta kun nuori ruhtinas ei ollut -tyytyväinen siihen, vaan vetosi perintösopimukseen ja heidän isänsä -testamenttiin, sanoi kuningas tahtovansa järjestää kaikki parhaan -mukaan, kun vain saisi vähän miettimisaikaa. - -Herttua vaikeni ja poistui tyytymättömänä, mutta vakaasti päättäen -viimeiseen asti vaatia oikeuksiansa. - -Juuri siinä tahtoi Eerik vastustaa häntä, mutta kaikella on aikansa, -ja nyt oli ennen kaikkea käytävä käsiksi kapinoitsijoihin. - -Yrjö Pietarinpoika sanoi, että hänellä oli täydelliset todistukset, -ja sentähden oli ensi isku nyt lyötävä. - -Annettiin käsky kokoontua valtiopäiville Tukholmaan toukokuun 1 -päiväksi, ja juuri ne aateliset, joita aiottiin syyttää, saivat -kuninkaalta armollisen kutsun saapua hänen luokseen Svartsjöhön. - - - - -15. - -KUN HULLUT RAIVOAVAT VAPAASTI. - - -Suuri oli hämmästys Hörningsholmassa. - -"Mikä liekään tarkoitus, kun meidät kutsutaan?" kyseli Märta rouva -ihmetellen. - -"Minusta se tuntuu kummalliselta", vastasi Svante herra. - -"Ei hän puhunut kertaakaan kanssani, kun helmikuussa olin linnassa -Sivard Krusen häissä", arveli Eerik herra. - -"Sinä kerroit jostakin kirjeestä", tutki isä. - -"Neiti Margareeta Niilontyttärelle", vastasi poika nauraen; "meitä -oli monta, jotka kirjoitimme sen alle." - -"Mitä se sisälsi?" - -"Neiti kantoi lippua ympäri huonetta ja kysyi, kuinka moni tahtoisi -asettua hänen komentonsa alaiseksi, ja seuraavana päivänä kirjoitimme -hänelle sanoen, että kaikki mielellämme tahdomme taistella rakkaan -vänrikin komennossa." - -"Siinä en voi huomata mitään pahaa." - -"Niiloa odotetaan kotiin; eikö voine olettaa, että kuningas ensiksi -pyrkii sovintoon hänen omaistensa kanssa." - -"Luulenpa melkein niin olevan", arveli kreivi Svante, ja hänen -katseensa kirkastui. - -"Se todistaa, että tunnet häntä hyvin vähän", vastasi Märta rouva; -"hänellä on jotakin pahaa mielessä, vaikka en tiedä minkätähden." - -"Ehkäpä olemme hänen tiellänsä", sanoi vanhus lempeästi. - -"Me olemme sietäneet ja kärsineet liian kauan", vastasi Märta rouva -kiihkeästi. - -"Ehkäpä hän pelkää kostoa", tuumaili Eerik. "Silloin hän on oikeassa, -eihän tuommoinen elämä sovi vapaasukuiselle." - -"Me olemme vannoneet kuningas Eerikille uskollisuutta ja -kuuliaisuutta ja valamme tahdomme pitää pyhänä, tapahtukoon mitä -tahansa", sanoi isä. - -"Oletteko päättäneet lähteä sinne?" kysyi Märta rouva kiihkeästi. - -"Meidän täytyy", vastasi hänen herransa, mutta pöydällä lepäävä käsi -vapisi. - -"Ei kellään ole vähemmän pelättävää kuin minulla", huomautti Eerik, -"ja siksi ehdotan, että minä menen edeltäpäin tiedustelemaan, jos -varovaisuus niin vaatii. Herra isäni voi sitten lähteä tai olla -lähtemättä, miten parhaaksi näkee." - -Ainoa, joka ehdottomasti hyväksyi tämän ehdotuksen, oli Märta rouva. - -"Jos molemmat hyppäävät sudenkuoppaan", arveli hän, "ei toinen voi -auttaa toista." - -Oli miten olikaan, mutta sitten päätettiin, että Eerik herran tuli -seuraavana päivänä lähteä matkaan Svartsjöhön. Suuri oli kuitenkin -hämmästys, kun hänen lähtiessään myöskin Märta rouva esiintyi -täydessä matkapuvussa. - -"Minä teen ostoksia", sanoi hän, "ja se voi hyvin käydä laatuun -samalla." - -Mutta kun he tulivat lähemmä Svartsjötä, sanoi hän: "Minulla on -hieman sanomista kuninkaalle." Ja niin hän seurasi perille asti. - -Eerik herralla olisi kyllä ollut halua kieltää häntä siitä, mutta se -ei ollut tapana siihen aikaan. - -Heidän tullessaan perille otti prokuraattori heidät vastaan. - -Hän sanoi Märta rouvalle, tehden monta syvää kumarrusta, että rouvia -varten oli varattu huoneita suuressa talonpoikaistalossa aivan -lähellä. Linna muka tuli aivan täyteen niistä monista herroista, -jotka olivat kutsutut ottamaan osaa neuvotteluihin. - -Eerik herralle sanoi hän heti tahtovansa näyttää häntä varten varatun -huoneen. - -Harmista kiehuen Märta rouva mukautui tähän. Mutta kun hän saapui -kamariin, joka oli määrätty muka hänen asunnokseen, tuntui se -hänestä paremmin sopivan palvelijalle kuin maan mahtavimmalle -aatelisrouvalle; hän aikoi kohta lähteä sieltä ulos, mutta ovi oli -suljettu. Hän ymmärsi heti olevansa vankina. - -Toinnuttuaan ensi hämmästyksestä istui hän miettimään mitä olisi -tehtävä. - -Ennen kaikkea tulisi hänen varoittaa herraansa. Mutta miten? - -Mukanaan olevassa vaatevarastossa oli hänellä kova kaulus; hän otti -neulan vyöstään ja pisteli siihen: "Vangitut! Pakene heti!" Nyt oli -vain saatava tämä hänelle. Kun talonpoikaiseukko tuli sisään, ei -Märta rouva ollut tietävinäänkään, että oli vankina. - -"Herrani tulee pian tänne", sanoi hän, "mutta häneltä puuttuu kaulus. -Voitteko hankkia luotettavan henkilön, joka veisi tämän hänelle -Söderteljeen; vaivain palkaksi antaisin viejälle nämä kultaiset -kaulaketjut?" - -Eukon silmät suurenivat. "Minä voin mennä itsekin", sanoi hän -ojentaen kätensä ketjut saadakseen. - -Märta rouva otti ne kaulastaan ja katkaisi ne. "Toisen puolen -saatte nyt, toisen kun palaatte", sanoi hän. "Hän saa antaa jotakin -merkiksi, että kaulus on tullut perille. Siitä saatte huomauttaa -häntä." Eukko lähti heti matkaan. - -Kun hän oli poissa, näki Märta rouva ikkunastaan, että herrat -Abraham Stenbock, Sten Banér, Iivar Iivarinpoika ja Sten Lejonhufvud -saapuivat melkein yhtaikaa. Hän oli liian kaukana voidakseen -huutamalla varoittaa heitä; hänen oma vankeutensa olisi vain käynyt -sietämättömämmäksi, jos hänen huutonsa olisi huomattu. - -Myöhään illalla eukko palasi. Hän oli aivan oikein tavannut kreivin, -joka oli näyttänyt hyvin huolestuneelta. Eukko otti esiin pienen, -hyvin kapean sormuksen, jota Svante Sture aina oli pitänyt oikeassa -pikkusormessaan. Märta rouva oli monta kertaa pyytänyt sitä, mutta -saanut aina vastaukseksi: "Kuolemani jälkeen!" Ja nyt hän lähetti sen -hänelle. Märta rouva purskahti itkuun ja pisti sormuksen sormeensa -annettuaan ketjut eukolle. - -"Jumalan kiitos, hän on pelastunut", ajatteli Märta rouva, "ja hän -voi varoittaa Niiloa. Mutta Eerik, rakas Eerikkini, miten saada hänet -vapaaksi?" - -Kreivi Svante Sture oli saanut kauluksen ja lukenut kirjoituksen -siitä. Hän tuli hyvin surulliseksi, mutta hän ei aikonutkaan -piilottautua. Ehkäpä kuningas Eerik tyytyisi hänen henkeensä ja -säästäisi hänen poikansa. - -Kuolema ei näyttänyt hänestä ensinkään kauhistavalta; hän tahtoi vain -valmistautua siihen. Ja niin hän kutsutti Söderteljessä luokseen -papin, nautti pyhää ehtoollista ja matkusti heti sen jälkeen -Svartsjöhön. - -Hänen poikansa ja ystävänsä olivat jo kukin erikseen telkien takana. -Sama kohtalo tuli nyt myöskin jalon Sture-suvun päämiehen osaksi. - -Kuninkaan lautakunta oli kokoontunut Svartsjöhön. Ne todistajat, -joita aiottiin kuulustella, olivat: Peter Sastorp, saksalainen -kaupustelija, kuninkaan urkuri Aleksanteri, eräs Paulus-niminen -seppä, Hannu Wolf ja Kristofer, edellinen Abraham Stenbockin, -jälkimäinen Iivari Iivarinpojan palveluksessa. - -Peter Sastorp kertoi, että eräs mies nimeltä Josua Genevitz -oli Saksassa kertonut hänelle Niilo Sturen luona vietetyistä -jäähyväiskesteistä, kun tämä vastatuulen tähden viipyi -Valdemarinsaaren edustalla. - -Kaarle herttua oli myöskin ollut saapuvilla, ja Josua oli väittänyt -silloin sovituksi siitä, että kuningas olisi toimitettava pois -valtaistuimelta ja hengiltä. - -Kuninkaan urkuri todisti kuulleensa samaa ollessaan siihen aikaan -Ryvoldin kaupungissa Saksassa. - -Seppä vannoi ja vakuutti, että kun Niilo Sture ja Josua Genevitz -olivat tulleet Stralsundiin, niin he oitis olivat ruvenneet punomaan -juonia kuningas Eerikkiä, vieläpä koko Ruotsin valtakuntaa vastaan. -Se oli koko Saksassa tunnettu asia, sanoi hän. - -Hannu Wolf oli kuullut, että eräänä päivänä, kun monta herraa istui -pöydässä Svante kreivin luona, oli käsketty ulos kaikki palvelijat -paitsi vanhinta Hannu Elertiä. Hetkistä myöhemmin oli tämäkin tullut -ja sanonut: "Nyt on päätetty kostaa hyvän Niilo herran Tukholmassa -kärsimä häväistys." - -Saksin herttua Maunu näytti ehkä vähän nololta esiintyessään -todistajana muiden muassa; hän todisti kuulleensa herrojen Sten -Lejonhufvudin ja Iivar Iivarinpojan lausuvan mieliharminsa Niilo -Sturen kärsimästä häväistyksestä, sekä että kumpaisenkin puheista oli -käynyt selville, että sitä ei jätettäisi kostamatta. - -Sellaisia olivat todistukset oikeudenkäynnissä Ruotsin etevimpiä -miehiä vastaan. - -Maunu herttua oli ainoa, joka saattoi tuoda esiin mitä oli itse -kuullut. - -Tuomarit katselivat toisiaan. Sellaisten syiden nojalla ei voinut -tuomita ketään hengiltä ja kunniattomaksi. Uusia todistuksia täytyi -hankkia. - -Yksi semmoinen sepitettiinkin kohta. Yrjö Pietarinpoika levitti herra -Abraham Stenbockin eteen Josua Genevitzille kirjoitetun kirjeen, -jossa pyydettiin Josuaa kiirehtimään sotaväen värväämistä sekä -luvattiin rahoja, ja jossa oli lisäys: "Kun kahleet ja haarniskat -ovat valmiit, on pian myöskin kunnossa mitä asiaan meidän puoleltamme -kuuluu; enempää ei voi uskoa paperille." - -Tämä tapahtui heti, kun herra Abraham oli saapunut Svartsjöhön. Hän -ei joutunut oitis vankeuteen niinkuin muut, vaan hänet vietiin ensin -kuninkaan luo, jossa häntä kestitettiin runsaasti, ja sitten komeaan -makuusuojaan. - -Sinne tuli nyt prokuraattori, joka houkutteli häntä vielä -tyhjentämään muutaman pikarin ja näytti hänelle sitten äskenmainitun -kirjeen pyytäen häntä kirjoittamaan nimensä sen alle. - -Siitä Abraham luonnollisesti kieltäytyi. Silloin sanoi Yrjö, että -kuningas olisi siitä hänelle hyvin kiitollinen. - -Nuori ylimys oli kyllä juonut hyvin paljon, mutta hänellä oli -kuitenkin kyllin harkintakykyä moisia houkutuksia vastustaakseen. -Silloin Yrjö muutti menettelytapaa uhaten kidutuksilla, ellei hän -tekisi sitä. - -"Hankkikaa minulle ensin kahden todistajan vahvistama todistus, -että allekirjoittaminen on tapahtunut kuninkaan käskystä teidän -kauttanne", huudahti puolijuopunut ylimys säikähtyneenä. - -"Sen teen", vastasi prokuraattori ja kiiruhti huoneesta. - -Hän palasi uskomattoman pian; todistus oli semmoinen, kuin oli -pyydettykin, ja herra Abrahamin täytyi täyttää lupauksensa. - -Mutta hän ei ollut ottanut huomioonsa, että kirje oli päivätty -tammikuussa. - -Seuraavana aamuna vietiin herra Abraham Stenbock lautakunnan eteen. -Kirje näytettiin ja sanottiin, että haarniskat merkitsivät sotilaita -ja kahleet aseita, joita hän muka oli pyytänyt lähettämään Saksasta. - -Syytetty joutui niin hämmennyksiin ja suunniltaan, että unohti -todistuksenkin eikä voinut antaa järkevää vastausta. Sen nojalla -hänet pantiin heti vankeuteen. - -Vanha Svante kreivi kutsuttiin kahdesti lautakunnan eteen, mutta -hänestä ei voitu todistaa ainoatakaan epäilyttävää toimenpidettä. - -Jälkimäisellä kerralla, toukokuun 14 p:nä, oli kuningas itse -saapuvilla. - -Hänen omien päiväkirja-muistiinpanojensa mukaan olisivat tuomarit -helposti voineet tuomita vanhan herran, mutta Eerik käski itse ottaa -asian perinpohjaisemmin tutkittavaksi. - -Svante herra kiitti tästä armonosoituksesta ja pyysi saada puhutella -kuningasta; hänellä oli jotakin erittäin tärkeätä ilmoitettavana -kuninkaalle. - -"Älkää uskoko tuota kettua", kuiskasi Yrjö Pietarinpoika, "hänellä on -jotakin pahaa mielessä." - -Ja pyyntö hyljättiin. - -Kuningas palasi Tukholmaan ja julistutti kaduilla ja toreilla, että -oli päästy kavalan salaliiton jäljille ja että sentähden valtiopäivät -lykättiin tuonnemmaksi. - -Säädyt kutsuttiin Upsalaan toukokuun 18 päiväksi. - -Mutta useatkin korkeasukuiset herrat olivat saaneet varoituksia -eivätkä saapuneet. - -Kaikki vangit, Märta rouva muiden muassa, vietiin yksi kerrallaan ja -tarkoin vartioituina erityisissä veneissä Upsalaan. - -Kuningas, joka kaikesta päättäen oli tuskan painostamana, oli antanut -käskyn kohdella vankeja hyvin. Mutta Yrjö Pietarinpoika, jota heidän -masentamisensa kutkutti, piti huolta siitä, että Märta rouva sai -matkalla kärsiä solvauksia ja loukkauksia vartijainsa puolelta; ja -Svante herra sai Upsalassa huoneen, joka oli niin täynnä törkyä -ja likaa, että hänen palvelijansa täytyi kuusenoksalla lakaista -puhtaaksi loukko, jossa hänen herransa piti levähtämän. - -Sattumalta sai Eerik kuulla tästä, ja hän käski heti antaa kreiville -paremman huoneen. - -Herrat olivat kaikki vankina linnassa, Märta rouva talossaan -kaupungissa. - -Ensi avoveden aikana palasi Niilo Sture Lothringista. - -Vähää ennen oli hän saanut kuninkaalta kirjeen, jossa tämä vakuutti -hänelle suosiotansa. - -Itse toi hän suopean vastauksen, vieläpä sormuksenkin prinsessa -Renatalta, joten hänellä oli kyllin syytä toivoa ystävällistä -vastaanottoa. - -Matkalla Upsalaan hän sai tiedon omaistensa vangitsemisesta. - -Mitä nyt oli tekeillä? Hän tunsi Eerikin luulevaisuuden ja päätti -mennä asumaan arkkipiispan eikä äitinsä luo. - -Arkkipiispa otti hänet avosylin vastaan. - -"Teitte oikein, herra Niilo, tullessanne tänne", sanoi hän. - -"Täältä kuuluu pahoja huhuja." - -"Todellisuutta pahempia ne eivät voi olla." - -"Tuon katalan Yrjö Pietarinpojan toimia; hän on vannonut polkevansa -aateliston jalkoihinsa." - -"Onneton kuninkaamme on välikappaleena hänen kädessään." - -"Minun täytyy kuitenkin astua heidän silmäinsä eteen." - -"Ette saa mennä yksin." - -"Ei kenelläkään liene halua seurata minua." - -"Minä teen sen; mutta ennen sitä täytyy teidän syödä jotakin. Onko -joku sairaus noin muuttanut teidät?" - -"On, sekä ruumiillinen että henkinen." - -"Kumpaiseenkin on olemassa lääke." - -"Ehkä edelliseen, mutta ei jälkimäiseen." - -"Olettehan toki kristitty?" - -"Minä tiedän, että kuolema lopettaa maalliset kärsimiset; mutta jos -olen syössyt jonkun ihmisen perikatoon, niin tieto siitä seuraa -minua." - -"En luule teidän koskaan tehneen semmoista." - -"Olen sen tehnyt mitä puhtaimmassa tarkoituksessa ja kirveltävin -sydämin; luulin velvollisuuteni vaativan sitä." - -"Enempää ei Jumala meiltä vaadi." - -"Mutta siitä puuttui rakkautta. Oma kunniani olisi minun pitänyt -uhrata pelastaakseni hänen maineensa." - -Nyt selvisi asia Laurentiukselle. - -"Ettekö tiedä", sanoi hän, "että jokainen ihminen on vastuunalainen -teoistaan. Meillä ei ole mitään oikeutta syytää vikaa muiden -niskoille." - -"Aivan totta, mutta ajatelkaa, että se ihminen, jota olette -rakastanut enimmän maailmassa, olisi onneton, menehtynyt, sentähden -että te olette hyljännyt hänet; ajatelkaa saaneenne kirjeitä, -joissa jälleennäkemisen sulotoiveet ja katkerimmat epätoivon tuskat -vaihtelevat ja vuorottelevat." - -"Semmoiset eivät todista mitään rakkautta", väitti Laurentius. "Ei -ole tapana kiusata sitä, jota rakastaa. Ja jos kirjeet ovat naidun -naisen kirjoittamat, leimaavat ne hänet avionrikkojaksi." - -Niilo herra vavahti. "Sitä en ole koskaan ajatellut", sanoi hän, -mutta lisäsi nopeasti: "Kaikessa tapauksessa tahdon säilyttää -luottamukseni häneen." - -Keskustelu kääntyi senjälkeen kuninkaaseen ja hänen ympäristöönsä. -"Minun talossani saa puhua vapaasti", sanoi piispa, "mutta kaikkialla -muuten vaanii vakoilijoita." - -"Katsokaa", jatkoi hän osoittaen ulos, "tuo mies tuolla on nimeltään -Pietari Kaarlenpoika; hän oli halpa-arvoinen koulunopettaja -Kalmarissa prinssi Eerikin sinne tullessa, mutta hän osasi niin hyvin -sukeltautua ruhtinaan ja hänen suosikkinsa suosioon, että hänellä nyt -on viisi kirkkoherrakuntaa, jonka lisäksi hän on saanut jonkinlaisen -kuvernöörin viran koko Smålannissa. Minun luullakseni ei ennusta -mitään hyvää, että hän nyt on tullut tänne ja aivan esteettömästi -puuhailee kuninkaan luona." - -"Minä toivon", sanoi Niilo, "että Lothringista tuomani tiedot antavat -kuninkaan ajatuksille toisen suunnan. Prinsessa Renata on todellakin -morsian, jota kannattaa tavoitella." - -Kun he vähän myöhemmin istuutuivat pöytään, huomautti Niilo herra, -että perhe oli huomattavasti vähälukuisempi kuin hänen edellisellä -kerralla vieraillessaan piispan luona. - -Huoneeseen tuli haudanhiljaisuus, ja hän hämmästyi nähdessään vain -kalpeita kasvoja ja kyyneltyneitä, maahan luotuja katseita. - -"Herra antoi, Herra otti", sanoi Laurentius, "kiitetty olkoon Herran -nimi!" - -"Teillä oli neljä poikaa." - -"He kuolivat kaikki... ruttoon!" - -Keskustelu ei tämän jälkeen enää ottanut oikein päästäkseen -vauhtiinsa; mutta Niilo sanoi sitten piispalle: - -"Toivoisin, että hän olisi mennyt edelläni." - -"Kukin sortuu tai seisoo omana herranaan", vastasi piispa. - -Oli sovittu siitä, että herrat vasta myöhemmin illalla menisivät -kuninkaan luo, silloin arveltiin hänen olevan paraimmalla tuulellaan. - -"Te tulette kyllä takaisin niin pian kuin voitte", sanoi Elisabet -rouva vapisevalla äänellä. - -"Luota siihen." - -He menivät - -Mutta vaikka olikin täysi päivä -- kello ei ollut vielä kuin kuusi -- -olivat linnan portit suljetut. Kuningas ei ottanut ketään vastaan. - -He palasivat piispan asuntoon. - -Kun he juuri olivat astumaisillaan portista sisään, tuli huovi sanoen -Niilo herralle, että eräs hänen äitinsä lähettämä henkilö pyysi saada -puhua jonkun sanan hänen kanssaan. - -Niilo pyysi piispaa menemään edellä; hän lupasi tulla heti jäljessä. - -Muutaman silmänräpäyksen perästä kuului aseitten kalsketta, ja piispa -näki ikkunastaan, miten vahtisoturit Pietari Kaarlenpojan johdolla -laahasivat pois Niilo Sturea. - -Mitä oli tehtävä? - -Yrjö Pietarinpoika oli kaikkivaltias. - -Seuraavana päivänä Laurentius pyrki useita kertoja kuninkaan luo, -mutta häntä ei otettu vastaan. - -Kuningas Eerik oli näinä päivinä hyvin kiihtyneessä mielentilassa. -Matkalla Flötsundin ja Upsalan välillä oli ainoastaan joitakuita -harvoja ollut häntä vastassa, ja jokaisen katseessa hän oli huomannut -pelkoa ja kauhua. - -Toukokuun 18:s, jolloin säätyjen piti kutsumuksen mukaan kokoontuman, -oli helluntaipäivä, ja seuraavana päivänä piti kuninkaan avata -valtiopäivät. - -Yrjö Pietarinpoika toimiskeli kaikkialla, ajatteli kaikkea; hänen -toimestaan oli kielletty, ettei Kaarina saanut tulla mukaan, eipä -edes jälkeenpäinkään. Hän oli siis kaikkivaltias, ja hänen oma -olemassaolonsa riippui ennen kaikkea siitä, että hän nyt saisi -muserretuksi aateliston vallan. - -Helluntaipäivän iltana hänen onnistui vastoin Eerikin tapoja -houkutella tämä juomaan itsensä humalaan. - -Seuraavana päivänä kuningas heräsi kohmeloisena ja alakuloisena. -Valtiopäiväin avajaisiin kirjoittamaansa puhetta hän ei löytänyt; -ei kukaan tiennyt mihin se oli joutunut. Silloin hän kahmasi -käteensä sen kirjeen, jonka Abraham Stenbock oli ollut pakotettu -allekirjoittamaan, ja lisäksi erään toisen, Eerik Sturen -kirjoittaman kirjeen, joka pistettiin hänen käteensä; ja näin hän -valmistamattomana meni valtakunnankokoukseen. - -Siellä hän kohtasi vain vakavia, ankaria silmäyksiä. Hänestä tuntui, -kuin kaikki ajattelisivat asettua tuomitsemaan häntä. - -Mutta sitä hän ei tullut sallimaan. - -Hän alotti katkonaisen puheensa, jossa hän enimmäkseen käsitteli -Niilo Sturen valtiokavallusta ja lisäksi kaikkien niiden, jotka -olivat osallisia hänen rikoksissaan. - -Lopuksi hän luki Abraham Stenbockin kirjeen ja senjälkeen sen -kirjeen, jonka Eerik Sture oli kirjoittanut neidille Sivard Krusen -häissä. - -Miten tämä oli tullut kuninkaan tai Yrjö Pietarinpojan käsiin, ei -tiedetä, mutta nyt sitä käytettiin salajuonien ja valtiorikosten -todistukseksi. - -Mutta puhetta ei otettu vastaan ollenkaan siten, kuin Eerik ja hänen -suosikkinsa olivat odottaneet. - -Salissa nousi vahva hälinä etenkin sillä puolen, missä papit -seisoivat. - -Hälinä muuttui huudoksi, joka kiihtyi ja levisi suurimpaan osaan -kokoukseen saapuneita. - -Kuului uhkauksia; huudettiin vainoomisista. Herrat eivät olleet -tehneet mitään pahaa. - -Eerikin äsken kalpeat kasvot kävivät hehkuvan punaisiksi, ja hänen -silmänsä salamoivat. - -Tahtoiko joku väittää, ettei Niilo Sture ollut kavaltaja? Eikö ollut -kaikille tunnettua, että juuri hänen tähtensä kärsittiin tappio -Svarterån luona? Ja eikö Boije ollut sanonut, että Niilo Sture -Bohusin piirityksessä koko ajan oli käyttäytynyt aivan kuin tahallaan -olisi koettanut estää Ruotsin aseiden menestystä? - -"Minkätähden pannaan syy Niilo Sturen niskoille? Jaakko Hästeskohan -oli päällikkönä Svarterån luona", kaikui voimakas ääni salista. - -"Hän on kavaltaja!" huudahti Eerik. "Todistakaa se! Missä ovat -todistukset?" kuului pappien puolelta. - -"Ketkä ovat hänen syyttäjänsä?" - -"Yrjö Pietarinpoika, hän yksin!" - -"Eikö muita neuvonantajia ole?" - -"Paremmin olivat asiat Sturein hallitessa!" - -"Nyt menee kaikki hullusti!" - -"Koko maa on köyhdytetty!" - -"Ja hävitetty!" - -"Voi meitä kaikkia!" - -Tällaisia huutoja kuului milloin äänekkäämmin, milloin heikommin; -mutta ne saapuivat melkein kaikki kuninkaan korviin, ja hän vapisi -raivosta ja pelosta. - -Kokouksen jäsenet eivät enää kuunnelleet häntä; hän oli nyt joutunut -heidän tutkittavakseen. - -Hänessä kuohui. Oi, jospa hän voisi yhdellä iskulla tuhota heidät -jok'ainoan! - -Hän laski kiireesti kokouksen hajalle ja riensi nopeasti pois. - - * * * * * - -Me emme voi kuvailla mielessämme, että Märta rouva olisi tyynesti -kestänyt kaiken tämän. - -Vangittu naarasleijona, jonka penikat on ryöstetty, raivoaa hurjana; -mutta kun se on raadellut itsensä voimatta vapautua kahleistaan, -vaipuu se tylsään epätoivoon alistuen julmien vartijainsa alaiseksi. - -Ihminen ei tee niin, ei varsinkaan nainen, äiti. Hetkiseksi hän ehkä -lannistuu, mutta pelastuksen toivo ei jätä häntä koskaan; niin kauan -kuin elämää on, on myös toivoa. - -Nyt oli vain kysymys siitä, kenen eteen polvistuisi, ketä rukoilisi, -keltä polvillaan kerjäten pyytäisi apua. - -Leskikuningatar, hänen oman sisarensa tytär, niin, jospa hän vain -voisi jotakin, kyllä hän auttaisi. - -Antamalla palkkioksi kallisarvoisen sormuksen sai hän toimitetuksi -kirjeen hänelle. - -"Minä olen turhaan maannut hänen ovellaan ja pyytänyt päästä -sisälle... Ainoa, joka jotakin voi, on Kaarina Maununtytär", kuului -vastaus. - -Jalkavaimo! Hänkö, jolle hän monta vuotta sitten oli antanut -korvapuustin... pitäisikö hänen nyt nöyrtyä tämän halpasukuisen, -halveksittavan naikkosen edessä? - -Sellaisia aatoksia risteili hänen sielussaan, mutta kohta tuli taas -toisia ääniä kuuluviin. - -Kaarina oli itsekin äiti; eiköhän kaksi äidinsydäntä ymmärtäisi -toisiaan? - -Joskin hän oli kerran kärsinyt loukkauksen, jättäisiköhän hän -sentähden ojentamatta kätensä hukkuvalle avuksi? - -Ja Märta rouva kirjoitti, kirjoitti nöyränä, masentuneena, pyytäen -anteeksi mitä oli rikkonut ja -- niin totta kuin hän itse tahtoi -tulla autetuksi -- puolisonsa ja lastensa pelastusta. - -Useita päiviä kului; ei mitään vastausta tullut. - -"Ehkäpä kirje ei ole tullutkaan hänen käsiinsä", ajatteli Märta -rouva ja kirjoitti vielä kerran, mutta sydämellisemmin, vielä -rukoilevampana; hän pyysi Kristuksen laupeuden tähden, rukoili hänen -ikuisen autuutensa nimessä. - - * * * * * - -Kun Kaarina oli pitemmän ajan ollut sairasvuoteessa, oli hän tähän -aikaan voinut vaikuttaa kuninkaaseen hyvin vähän. Hän ei tiennyt mitä -ulkona maailmassa tapahtui; kun kuningas ei valitellut, luuli hän -kaiken olevan hyvin, ja kun tämä sanoi aikovansa matkustaa Upsalaan, -mutta ei luvannut ottaa häntä mukaan, oli hän siihen tyytyväinen. -Mutta sitten saapui Märta rouvan ensi kirje. Hän hämmästyi kovasti. -Tuo armollinen rouva oli kirjoittanut hänelle... mutta mitä tämä -kaikki merkitsi? Saattoiko Kaarina olla hänelle miksikään hyödyksi? - -Silloin vasta "tohtori" kertoi hänelle yleensä odotettavan, että maan -paraat miehet, kreivi Svante Sture ja hänen poikansa, tuomittaisiin -kuolemaan. - -Kaarina ei uskonut korviaan. "Mikä on tähän syynä?" uteli hän. "Onko -se taaskin Yrjö Pietarinpoika?" - -"Epäilemättä; hän on kuninkaan paha henki." - -"Enkä minä ole siellä", huudahti hän nousten sängyssään. "Nyt minun -täytyy lähteä sinne!" - -"Onko sinulla voimia siihen?" - -"Niitä tulee kyllä, mutta minulla ei ole kuninkaan lupaa." - -"Hän tulee iloiseksi nähdessään sinut." - -"Niin luulen minäkin, ja sentähden lähdemme molemmat heti." - -Se tapahtuikin seuraavana päivänä. Hän sattui tulemaan perille juuri, -kun kuningas palasi valtiopäiväin avajaisista. - -Ilonvivahdus leimahti Eerikin kasvoilla hänen nähdessään Kaarinan, -mutta se katosi yhtä nopeasti, ja hän kysyi ankarasti, miksi hän oli -tullut. - -"Käännynkö heti takaisin?" kysyi Kaarina nöyrästi niinkuin -tavallisesti. - -"No, älähän sentään!" Ja hän vei hänet linnan sisäsuojiin, missä -puhkesi ankariin sanoihin ja moitteisiin säätyjä, mutta etenkin -Stureja vastaan. - -Kaarina kuunteli häntä kärsivällisesti lisäten lempeän, sovittavan -sanan mihin voi ja koettaen ennen kaikkea tyynnyttää kuningasta. - -Saatuaan hänet sitten istumaan viereensä hyväili hän hänen partaansa -ja poskiansa sekä puhui pikku Sigridistä, joka viime viikkoina oli -paljon vaurastunut. - -Kuningas kuunteli häntä viehättyneenä ja osaaottavasti, aivan kuin -olisi Kaarina valmistanut hänelle tilaisuuden luoda silmäyksen -Jumalan valtakuntaan. Pahat ajatukset hiipivät takaisin synkkiin -piilopaikkoihinsa, ja kuningas Eerik nojasi päätänsä armaaseen -naiseen kauan hiljaa itkien. - -Sitten Kaarina kertoi Märta rouvan kirjeistä. Taas oli kuningas -vähällä joutua kuohuksiin, mutta sanat tulivat Kaarinan huulilta niin -viehkeästi, kyyneleet kimaltelivat hänen silmissään, tuntui siltä, -kuin hän olisi huokaillut omia kärsimyksiään, ja sentähden se pystyi -Eerikkiin. Hänenkin omatuntonsa heräsi alttiiksi sovintoon, ja hän -sanoi: - -"Kirjoita heti Märta rouvalle; hän saa vapautensa, mutta hänen täytyy -jäädä tänne Upsalaan." - -Kaarina Maununtytär ei osannut tehdä ainoatakaan kaunista kirjainta, -mutta Märta rouva ei milloinkaan ollut saanut rakkaampaa kirjettä, -sillä alinna, puoleksi kyynelten himmentämänä, oli siinä: "Kaikki -tulee hyväksi taas!" - -Hän saattoi sanoa näin, sillä kuningas oli luvannut itse kirjoittaa -kreivi Svantelle. - -"Onhan hän täällä linnassa." - -"Niin on, mutta minä kirjoitan ensin; yhdessä saamme sitten -tuumiskella, kuka on saanut tämän aikaan." - -Hän oli kuitenkin utelias tietämään, miten Niilo Sturen toimet olivat -onnistuneet; mutta hän ei tahtonut puhua hänen itsensä kanssa. Hän -lähetti kutsumaan hänen ylhäisimpiä seuralaisiaan. - -Nämä kertoivat suosiollisesta vastaanotosta Lothringissa, prinsessan -suloudesta ja miten hän oli taipuvainen kuningas Eerikin puolisoksi. - -Kuningas oli tähän hyvin tyytyväinen ja sanoi tahtovansa kuulla lisää -seuraavana päivänä; nyt hänellä ei ollut enempää aikaa. - -Senjälkeen hän istuutui heti kirjoittamaan Svante herralle. - -Kirjeen sisältönä oli, että vaikka ilkeät ihmiset olivatkin hänelle -panetelleet ja saattaneet pahaan huutoon jalon Sture-nimen, ei -kuitenkaan kreivi Svante eikä kukaan hänen pojistaankaan saanut -kärsiä mitään kunnian eikä hengen puolesta. - -Tämä kirjoitettiin toukokuun 22 p:nä. - -Märta rouva riemuitsi. Hän sai heti vapautensa sekä kirjeen "kaikkein -rakkaimmalta Kaarinaltaan" ja sen hän lähetti heti herralleen, jotta -tämä huomaisi vaaran ohimenneeksi. - -Syytettyjen rouvat olivat kiiruhtaneet Upsalaan heti, kun olivat -saaneet tiedon vangitsemisesta. Heitä ei laskettu miestensä luo, -mutta he lahjoivat vahdit, jotta nämä veisivät herroille ne ruuat, -joita he itse kantoivat sinne. - -Kaikki pöyhkeys oli heistä hävinnyt. He eivät edes väistäneet niitä -iskuja, joita saivat pyssynperistä; kärsivällisesti he sietivät -kovia pilkkapuheita sekä olivat nöyriä ja kiitollisia, jos rahat ja -lahjat voivat aukaista vankilan portit edes niin paljon, että heidän -tuomansa ruoka pääsi sisään. - -Vaikkapa he vielä olisivat tienneet, että vartijasoturit pitivät -hyvänään suurimman osan siitä, olisivat he kuitenkin olleet iloisia, -kun vain pienikin hiukkanen saapui heidän herroilleen. - -Semmoista on rakkaus. - -Näihin yhtyi nyt myöskin Märta rouva; ja hän toi tullessaan hyviä -uutisia. - -Kuningas ei enää tahtonut olla tekemisissä säätyjen kanssa; Yrjö -Pietarinpoika ja Dionysius Beureus saivat sopia asiat niiden kanssa, -miten paraiten taisivat. - -Sydän täynnä raivoa huomasi Yrjö, että Kaarina oli tempaamaisillaan -voiton hänen kädestään. - -Sovinto Sturein kanssa toisi mukanaan hänen perikatonsa. Se ei -voinut, se ei saanut tapahtua. - -Hän ryhtyi pitkään neuvotteluun papillisen ystävänsä Pietari -Kaarlenpojan kanssa. - -Seuraavana päivänä tuli kuninkaan luo eräs niistä, jotka olivat -olleet mukana lothringilaisessa lähetystössä. - -Tämä kertoi, että paluumatkaa oli tehty Stralsundin kautta, jossa -sotivain valtain -- paitsi Ruotsin -- lähettiläät sattuivat olemaan -koolla keisarin välityksellä keskustellakseen rauhanteosta pohjoisten -valtain kesken. - -Eerikin epäluulot leimahtivat taas ilmituleen. Aivan varmaan -oli Niilo herra ollut mukana kuninkaan tietämättä ja salaisissa -tarkoituksissa. - -Sillä välin teki Yrjö Pietarinpoika kaikki voitavansa saadakseen -lahjotuksi sekä säädyt kokonaisuudessaan että niiden yksityiset -jäsenet. - -Hän sanoi tietävänsä, että oli tekeillä salajuonia. Kirjeet, -joita heille oli lähetetty, olivat muka selvänä osoituksena -salaliittolaisten sotahankkeista; nyt oli kysymyksessä estää -sisällinen sota syttymästä. - -Ettei aateli ollut tyytyväinen nykyisiin olosuhteisiin, oli hyvin -luultavaa. Olipa siis hyvin otaksuttavaa, että syytöksissä oli perää. - -Mutta pelkkien luulojen nojalla ei mikään tuomio ole täysin -oikeudenmukainen, eivätkä mitkään asiakirjat ole jättäneet meille -selvitystä siitä, mitä keinoja Yrjö Pietarinpoika käytti lahjoakseen -maan uskottuja miehiä. - -Kaikkina aikoina ovat ehkä kunnia ja omatunto olleet vähäarvoisia, -kun politiikka on kysymyksessä, ja ostamaan puolelleen suurimman -osan koko valtiopäivämiehistöä tarvitaan toisinaan ainoastaan joku -Yrjö Pietarinpoika, jota ominaisuuksiensa tähden selän takana -halveksitaan, mutta jonka yhteiskunnallinen asema on semmoinen, että -häneltä voi toivoa itselleen vastaavia palveluksia. - -Sitäpaitsi oli kuningas sairaana. Yrjö tiesi, että hänellä oli oikeus -puolellaan, myöskin siihen olisi kiinnitettävä huomiota. - -Ollakseen kuningas Eerikille mieliksi tuomitsivatkin siis säädyt 1567 -syytetyt yleensä kunniapattoisiksi kavaltajiksi. - -Tämä ei kyllä estänyt heitä kaksi vuotta myöhemmin, 1569, kun Eerik -oli syösty valtaistuimelta, kumoamasta tuomiota tehdäkseen Juhanalle -mieliksi. - -He puolustelivat silloin tekoaan sillä, että olivat olleet pakotetut -kirjoittamaan tuomion alle, saamatta edes itse lukea tai kuulla -luettavan sitä. - -Millainen herra, sellainen palvelija. Arkkipiispa Laurentius -Pietarinpojan johtamat papit kieltäytyivät allekirjoittamasta. He -vastasivat, että he kyllä olivat kuulleet asian esitettävän, mutta -ettei tuomion langettaminen kuulunut heille. He toivoivat, että -kuninkaan korkeimmat tuomarit menettelisivät tässä velvollisuutensa -mukaan kunniallisina, kristillisinä, oikeutta harrastavina, jotta -kerran voisivat vastata siitä Jumalan edessä. Vastalauseen paneminen -kävi siis laatuun. Suuressa levottomuudessa ja tuskassa oli kuningas -yöt-päivät. Toisinaan hän lupasi Kaarinalle, ettei vangituille tehdä -mitään pahaa; kehottipa häntä lähettämään sanankin Märta rouvalle ja -kuninkaan nimessä vakuuttamaan hänelle, että "vangitut eivät tule -kärsimään mitään vahinkoa henkensä eikä kunniansa puolesta". - -Kello 7 aamulla toukokuun 24 p:nä Märta rouva sai toistamiseen tämän -lohdullisen vakuutuksen ja tällä kertaa Kaarinan omilta huulilta. -Kiivas ja ankara rouvamme heltyi kyyneliin. Rakkaus voitti hänen -pöyhkeän mielensä; hän oli vain puoliso ja äiti, nöyrän kiitollinen -nainen, joka kumarteli syvään alhaiselle Kaarina Maununtyttärelle. -Hän ei enää nähnyt hänessä kuninkaan jalkavaimoa, vaan _sen_, joka -antoi hänelle takaisin enemmän kuin hänen elämänsä, antoi hänelle -kaikki, mitä hänellä oli kallista maailmassa. - -Syleilyin ja ystävyyslupauksin Kaarina erosi hänestä. Märta -rouva tahtoi pitää huolta siitä, että kreivi Svante tänään saisi -mieliruokiansa, se näet oli heidän kesken sovittu merkki siitä, että -oli olemassa toiveita pikaisesta vapaaksipääsemisestä. Ja nythän oli -varmaa, että se pian tuli tapahtumaan; hänen kauttansa saavat muutkin -rouvat tietää, mikä suuri ilo heitä odotti. Mitä merkitsi säätyjen -tuomio, kun heillä oli kuninkaan hyvä lupaus! - -Samana päivänä esiintyi kuningas mustassa espanjalaisessa -samettipuvussa, levätti hartioillaan, miekka vyöllään ja päässään -mustasulkainen lakki. Tänään hän tahtoi panna toimeen Kaarinalle -antamansa lupauksen ja sopia herrain kanssa. - -Yrjö Pietarinpoika, joka ilmoittaumatta oli tullut sisään, ajettiin -ulos. Kuningas ei tahtonut tietää hänestä mitään. - -Sovinto täytti kaikki hänen ajatuksensa. Puolenpäivän tienoissa hän -meni ensin Sten Lejonhufvudin vankihuoneeseen, heittäysi polvilleen -pyytäen anteeksi, että hänet viattomasti oli pantu vankeuteen, missä -häntä oli pahoin kohdeltu. - -Tämä säikähtyi kovin ja heittäytyi samoin polvilleen rukoillen -kuninkaalta armoa. - -Senjälkeen nousivat molemmat ja menivät Svante kreivin luo; siellä -polvilleen-lankeaminen uusiutui. - -Kuningas pyysi anteeksi, että kreivi oli viattomana joutunut -vankeuteen, ja vahvistaakseen lupauksiansa pyysi kuningas yhtä -kreivin tyttäristä puolisokseen. - -"Minä itse, tyttäreni ja kaikki mitä minulla on kuulumme -kuninkaalleni", vastasi tämä. - -"Tulkaa sitten, vapaus odottaa teitä." - -Kuningas meni edellä, mutta ovessa hän kääntyi ja sanoi luoden -tarkkaavan silmäyksen ylimykseen: - -"Ette toki koskaan voi antaa minulle anteeksi Niilo herran -häväistystä, sen tiedän." - -Samassa syöksyi Yrjö Pietarinpoika sisään. "Armollisin herra", -huudahti hän, "täällä ulkona on eräs, jonka sanomat eivät ennusta -teidän majesteetillenne hyvää." - -"Kuka se on?" huudahti Eerik syöksyen ulos. - -Prokuraattorin viittauksesta tarttui pari henkivartijaa Sten -Lejonhufvudiin vieden hänet takaisin vankihuoneeseensa. Svante Sture -työnnettiin myös omaan komeroonsa ja ovi suljettiin. - -Joskaan hän ei vielä sillä hetkellä sanonut jäähyväisiä tälle -elämälle, täytyi hänen kuitenkin tulla huomaamaan, ettei hänen -henkensä enää ollut riippuvainen heikkomielisestä kuninkaasta, vaan -kiukkuisesta vihamiehestä, joka oli vannonut saattavansa hänet -perikatoon. - -Kun kuningas tuli ulos ja kysyi mitä oli tekeillä, sanottiin hänelle, -että Juhana herttua oli päässyt irti. Useat sanansaattajat olivat -saapuneet ilmoittamaan sitä. - -Kauhusta tuli hän aluksi melkein puhumattomaksi. Sitten hän käski -lähettää huoveja joka taholle; "herttua pitää elävänä tai kuolleena -saavutettaman". - -Läähättäen, melkein kokonaan poissa suunniltaan hän tuijotti -poiskiitäviin ratsastajiin. Toisivatko he palatessaan hänen -verivihollisensa, vai kävisivätkö synkät tähtien ennustukset nyt -toteen? - -Silloin läheni ennenmainittu kalmarilainen pappi, Pietari -Kaarlenpoika, niin syvään kumarrellen, että melkein tapasi maahan, ja -kysyi alamaisimmasti, tahtoiko kuningas lähteä vähän kävelylle hänen -kanssaan. Hänellä oli kummallisia, salaisia asioita kerrottavana. - -Onneton hallitsija oli heti valmis. "Sandvikiin päin", sanoi hän. - -He menivät. - -Pietari Kaarlenpoika oli Yrjö Pietarinpojan taipuisin ja ovelin -oppilas ja kätyri. Mitä hän ja hänen mestarinsa olivat keittäneet, -oli nyt kypsytettävä. Hän kuvailikin siis kuninkaalle, että jos -herrat nyt pääsisivät vapaiksi, niin he ensi kädessä käyttäisivät -vapauttaan Juhana herttuan vapauttamiseen. Tässä oli siis heti -ryhdyttävä mitä ankarimpiin toimenpiteisiin, jotta tämä ylpeä -aatelisto, jota kuningas vihasi kuolemaan asti ja jonka hän halusi -lannistaa jalkainsa alle, saisi ansaitun palkkansa. - -Oli jo ilta, kun kuningas Eerik ja Pietari Kaarlenpoika palasivat, ja -edellinen oli niin kiihtyneessä mielentilassa, että melkein juosten -kiiruhti linnaan. Hän oli nyt unohtanut Juhana herttuan, hänen tiensä -kävi Niilo Sturen luo. - -Stoalaisen tyyneydellä tämä odotti mitä tapahtuman piti. Harvoin, -tuskin koskaan on kukaan hänen ikäisensä ja hänen asemassaan niin -täydelleen heittänyt kaikki toiveet tämän elämän vastaisesta -onnesta. Hänen tyyni, kiihkoton olemuksensa oli seurauksena hänen -uhrautumisestaan. Hän täytti aina velvollisuutensa minkään omain -pyyteiden siihen vaikuttamatta; hän ei ainakaan lausunut mitään -sensuuntaisia toivomuksia. Vasta hänen häväistysmatkansa Tukholmaan -lamautti hänen voimansa. "Minä join Tukholmassa juoman, joka jäytää -mieleni, iloni ja koko elämäni." Mutta hän toipui vielä kerran -täyttääkseen kuninkaan hänelle antamat tehtävät ja nyt hän nautti -viimeistä palkkaa vaivoistaan. - -Terveys murtuneena hän oli palannut kotiin, ja kysymyksessä olevana -iltana hän seisoi ikkunan ääressä katsellen laskevaa aurinkoa, joka -kultasi keväisessä kauneudessaan komeilevat kukkulat ja kummut. - -Herra Sten Lejonhufvud, jonka huoneen ainoastaan ohut lautaseinä -erotti Niilo herran suojasta, kuuli hänen heleällä äänellään laulavan: - - "Lie nurja onni osanain, - maan mahtavain - en saane suosiota. - Tok' ompi toivo lohtunain, - mun Jumalain - ei armoaan mult' ota." - -Laulunsa lopetettuaan hän otti rukouskirjansa ja laskeutui -vuoteelleen. - -Silloin astui kuningas sisään paljastettu väkipuukko kädessään: hän -näytti aivan hurjistuneelta. - -"Kohtaanhan sinut toki, kavaltaja!" huudahti hän. - -Niilo herra hypähti vuoteeltaan ja heittäytyi kuninkaan jalkoihin -sanoen: - -"Kaikkein armollisin kuningas, en ole mikään kavaltaja, vaan olen -palvellut uskollisesti ja pannut henkenikin alttiiksi teidän -majesteettinne puolesta." - -Mutta kuninkaan silmissä hehkui mielipuolen raivo, ja hän työnsi -väkipuukon Sturen käsivarteen. - -Niilo Sture veti sen pois haavasta, pyyhki siitä veren, suuteli sen -kahvaa sekä ojensi sen kuninkaalle sanoen: - -"Armollinen herra, säästäkää minua, teidän epäsuosiotanne en ole -ansainnut!" - -"Kuulkaa, tuo kavaltaja puhuu vielä!" kirkui mielipuoli kuningas. - -Henkivartija Viljamsson täydensi murhatyön, ja kuningas syöksyi -vankilasta. - -Mutta nyt karkasivat mielenvikaisuuden raivottaret hänen kimppuunsa. - -Kauheissa tuskissa ja tunnonvaivoissa Eerik syöksyi Svante kreivin -vankihuoneeseen ja heittäytyi hänen jalkoihinsa huohottaen: - -"Rakas sukulaisemme! Me rukoilemme teitä Jumalan tähden antamaan -meille anteeksi kaikki, mitä olemme rikkoneet teitä vastaan!" Samalla -tulvailivat kyyneleet hänen silmistään. - -"Kaikkein armollisin kuningas", vastasi vanhus hyvin liikutettuna, -"jos poikani hengelle ei ole käyty, niin tahdon kaikesta sydämestäni -mielelläni antaa teidän majesteetillenne anteeksi. Mutta jos hän on -menettänyt henkensä, saatte siitä vastata minulle Jumalan edessä." - -"Minä tiesin sen!" kähisi Eerik ja hypähti pystyyn. "Te ette anna -sitä meille koskaan anteeksi, ja sentähden täytyy teidän saada -sama kohtalo." Hän kiiruhti pois antaen vahdille ankaran käskyn -tarkoin pitää vankia silmällä. Mutta nyt oli pimeyden hetki, ja Yrjö -Pietarinpoika kuvaili hänelle, miten hänen oma henkensä oli vaarassa, -jos hän antoi vapauden vihollisilleen. Nämä kyllä tulivat yhtymään -Juhana herttuaan, eikä hän voisi olla päivääkään varmana. - -"Niin, niin, sen he ovat itse saaneet aikaan, ja heidän täytyy -kuolla! Kaikkien, kaikkien, paitsi Sten herran." Ja kuin pahojen -henkien ajamana pakeni onneton hallitsija linnasta pitkin tietä -Flötsundiin päin. - -Muutama henkivartija sekä Beureus seurasivat häntä, viimeksimainittu -siinä aikomuksessa, että saisi hänet peruuttamaan onnettomani herrain -kuolemantuomion. - -Beureus saavutti kuninkaan eräällä aidalla länsipuolella Alsiken -kylää. Opettaja lankesi oppilaansa eteen polvilleen ja rukoili häntä, -ettei hän äkkipikaisuudessa murhauttaisi linnassa olevia herroja. - -Vastauksen asemesta Eerik pisti miekallaan häntä kohden, mutta -Beureus väisti. - -"Musertakaa tuo konna!" kirkui hän henkivartijoille. - -Beureus rukoili polvillaan henkensä puolesta, mutta henkivartija -Viljamsson vastasi keihäänpistoksilla, kunnes hän vaipui kuolleena -maahan. - -Kolme päivää virui hänen ruumiinsa aidan vieressä muutaman -kuusenoksan peitossa; sitten se vietiin Ekerön kirkkoon ja haudattiin. - -Piiskuri Peder Gadd, joka huoveineen hoiti vartiota Upsalan linnassa, -antoi miehilleen tarpeelliset määräyksensä. Mutta vankien joukossa -oli Sten Lejonhufvud ja Sten Banér. Kumpainenhan näistä piti -säästettämän? - -Tästä ei voinut kukaan muu antaa tietoja kuin Yrjö Pietarinpoika, ja -piiskurin täytyi lähteä alas kaupunkiin tavatakseen häntä. - -Hän tapasi hänet iloisella tuulella pelipöydän ääressä, viiniruukku -edessään. Gaddin kysymykseen hän vastasi nauraen: "Ota molemmat -tai vain toinen, miten tahdot. Semmoisista asioista selviytyy omin -neuvoin." - -Tyytyväisenä ojensi prokuraattori koipensa; oli tehty päivätyö, joka -tuli tuottamaan hyvän hedelmän. Se ei mitään merkinnyt, että kuningas -oli hullu, olivathan hänen mahtavimmat vihollisensa nyt raivatut -pois; tästälähin saisi Yrjö Pietarinpoika, prokuraattori, hallita -maata ja valtakuntaa. - -Hirveä päivätyö olikin tehty. Svante Sture, hänen molemmat poikansa, -Niilo ja Eerik, Abraham Stenbock ja Iivar Iivarinpoika olivat kaikki -murhatut. - -Sten Lejonhufvud ja Sten Banér pelastuivat, kun ei oltu selvillä, -kumpaista tarkoitettiin. Peder Gadd oli liian viisas panemaan omaa -päätänsä vaaraan. - -Ilkityön jälkeen pidettiin linnanportit yöt-päivät suljettuina. -Ei kukaan saanut mennä sisään eikä ulos. Oli välttämätöntä, -ettei kaupungissa tiedetty mitä oli tapahtunut, ennenkuin Yrjö -Pietarinpoika oli ehtinyt saamaan säätyjen vahvistuksen tuomiolle -ja siten toimittamaan lain varjoon jo tehdyt murhatyöt. Mutta sekä -aamuin että illoin tuli palvelijoita kantaen peitetyitä hopeakulhoja. -Vangituille herroille tuotiin niissä kaikenlaisia herkkuja, joita -heidän puolisonsa itse olivat valmistaneet ja lähettäneet liittäen -niihin rakkaimmat tervehdyksensä, hartaimmat toivomuksensa; mutta -Peder Gadd ja hänen huovinsa pitivät kaikki herkut hyvänään. - -Huhu kulkee ovenraoista ja avaimenreijistäkin. Saapui Märta rouvankin -korviin muuan semmoinen, niin hirveä, että hän siitä masentui -maahan, jähmettyi jääksi; mutta hän toipui taas. Se ei voinut olla -mahdollista. Olihan Kaarina Maununtytär käynyt hänen luonansa -tuomassa kuninkaalta hänen terveisensä. - -Kaarinan luo tahtoi hän mennä kertomaan, mikä kauhea juttu oli pantu -liikkeelle. Oliko ehkä aikomus säikähyttää hänet kuoliaaksi? Eihän -oikeaa kättänsä voi katkaista, ja Sturet olivat Vaasa-suvun oikea -käsi. - -Kaarina Maununtytär ei asunut itse linnassa, vaan eräässä läheisessä -talossa. Sinne lähti rouvarukka, ei levottomana eikä peloissaan, -vaan siinä vahvassa uskossa ja lujassa luottamuksessa, että kaikki -epäilykset nyt haihtuvat. - -Märta rouvalla ei ollut, niinkuin yleensä oli tavallista, mitään -palvelijaa mukanaan. Mustan hunnun hän heitti suojaamaan harmaata -päätänsä ja meni pää pystyssä; mutta kaikki, joita hän kohtasi, -pysähtyivät ja katselivat häntä. Hän näki kyyneleitä, hän huomasi -syvää sääliä vieraissa kasvoissa, ja hänen tahtomattansakin tunkeusi -tuskan tunne puistattamaan häntä. Mitä he tahtoivat? Miksi he -katselivat juuri häntä? Hän joudutti askeleitaan; vihdoinkin oli hän -perillä. - -Portti oli suljettu, hän kolkutti; ei kukaan aukaissut. Hän kolkutti -useat kerrat, melkeinpä tuskallisesti; joka kerralla tuntui, kuin -olisi yksi toive häipynyt pois. Vihdoinkin kuului sipsuttavia -askeleita, portti avautui ja siitä pistäytyi pää esiin. - -"Minun ei ole lupa aukaista kenellekään", sanoi sieltä tullut nainen, -kauhistuksen ilme kasvoillaan. - -"Minä tahdon puhua rouva Kaarina Maununtyttären kanssa." - -"Armollinen rouva matkusti yöllä pois." - -"Mihin?" - -"En tiedä." - -"Mutta minä tiedän, että hän on kotona, ja minä tahdon, minun -täytyy puhua hänen kanssaan", tiuskaisi tarmokas rouva kiihkeästi, -tunkeutuen väkisin sisään. - -"Älkää, Herran tähden, tehkö minua onnettomaksi. Minä olen yksin koko -talossa; kaikki muut ovat poissa." - -"Se ei ole totta; Kaarina rouva on lähettänyt sanan minulle. -Hän odottaa, ja minä tiedän kyllä tien itsekin." - -Hän työnnälsi palvelijatar-rukan tieltään. - -"Menkää vaan, ketään ette löydä. Minä näen kyllä, että olette onneton -rouva Märta Sture, jonka vuoksi armollinen rouva vuodatti niin -katkeria kyyneleitä." - -Märta rouva pysähtyi. Hän ei kysellyt. Oli kuin siinä -silmänräpäyksessä koko kauhistuttava totuus olisi paljastettu -hänelle, sentähden hän ei myöskään kuullut mitä palvelijatar itkien -kertoi. - -"Koko eilispäivänä emme tienneet mitään, mutta myöhään eilen illalla -saapui tohtori. Hän kertoi tapahtumat kaikessa kauheudessaan sekä -että kuningas oli juossut pois Flötsundiin päin. Nyt ei yksikään -ihminen tiedä missä hän on. Kaarina rouva käski heti satuloida -hevoset, ja niin hän lähti kaikkine palvelijoineen jättäen vain minut -tänne, jos joitakin tietoja tulisi." - -Aivan kuin tietämättä mitä oli tehnyt seisoi Märta rouva melkein -liikkumatonna tuijottaen oven yläpuolella olevaan puuveistokseen, -joka kuvasi kiemurtelevaa käärmettä. Sitten hän kietoi huntunsa -ympärilleen, mutta aukaisi sen taas yhtäkkiä katsellakseen käärmettä. - -Silloin työnnettiin portti hiljaa auki ja nuori, kalmankalpea nainen -katseli levottomana ympärilleen. - -Se oli rouva Anna Bielke. "Rakas äiti", sanoi hän kiiruhtaen sisään. - -"Mitä sinä täällä teet?" kuului kylmä ja kova kysymys, ja vanhus -kiinnitti katseensa häneen. - -"Tulkaa, menkäämme kotiin!" - -"Rouva Kaarina Maununtytär ei ole kotona." Hän naurahti itsekseen. -"Hän ei laske puheilleen tänään..." - -"Tarttukaa käsivarteeni, rakas äiti. Lähtekäämme!" - -"Luuletko, että tahdon jäädä tänne. Huu, täällä haisee vereltä!" Ja -nopein askelin hän lähti kotiin; tytär saattoi tuskin seurata häntä. - -Yrjö Pietarinpoika ymmärsi käyttää aikaansa. Lupauksilla ja -uhkauksilla taivutettiin säädyt kirjoittamaan tuomion alle, joka -oli kyhätty heidän nimessään ja jossa surmansa saaneet herrat -selitettiin kunniattomiksi, valapattoisiksi, uskottomiksi ja -kuolemanrangaistuksen ansainneiksi. - -Tuomio allekirjoitettiin kirkossa kaksi päivää murhan jälkeen, -toukokuun 26 p:nä. Siten laillistutettiin mielenhäiriön ja -kostonhimon työt. Valtiosäädyt antoivat niihin vahvistuksensa. - -Papisto pani kyllä nytkin heikon vastalauseen, mutta sillä se vain -tarkoitti omaa turvallisuuttaan. - -Niinkuin ennen olemme maininneet, oli Eerik juossut metsään. -Dionysius Beureus, ensimäinen, joka hänet saavutti, oli -mielenhäiriössä annetusta käskystä saanut surmansa erään -henkivartijan kädestä, mutta nämäkään eivät voineet kauan seurata -häntä. Hän harhaili sinne-tänne, ties mihin, pahojen ajatustensa ja -omantunnon tuskien vainoomana. - -Pieneen matkueeseen, joka oli kaupungista lähtenyt onnetonta -etsimään, kuului tohtori Benediktus, Kaarina rouva -- kuten -häntä nykyään aina nimitettiin -- sekä muutamia palvelijoita ja -palvelijattaria. Henkivartijat, jotka olivat palanneet Upsalaan, -olivat seuranneet kuningas Eerikkiä jonkun matkaa Flötsundin tuolle -puolen. Siellä hän oli juossut heidän näkyvistään. - -Äänettöminä olivat vaeltajat kiitäneet eteenpäin kirkkaana kesäyönä, -Kaarina melkein aina ensimäisenä. Nähtävästi hän kulki kokonaan -tuskan pakottamana, ja katsahtaessaan hänen kalmankalpeihin -kasvoihinsa sanoi tohtori: - -"Meidän pitää poiketa sisään johonkin, te ette kestä kauempaa, lapsi -raukka." - -"Mitä ovat minun kärsimiseni sen suhteen, mitä Märta rouva ja monet -muut saavat kärsiä", vastasi hän kyynelten virtaillessa pitkin -kalpeita poskia. - -"Eihän teidän kuolemanne olisi miksikään lievitykseksi hänen -surussaan." - -"Ei, häntä varten ei ole olemassa mitään lievennystä", lisäsi Kaarina -melkein lohduttomana epätoivosta. "Kuningas tarvitsee teitä." - -"Jos hän tappaa minut, luuletteko, että hän siitä tulisi -katumapäälle...?" - -"Katumuksesta on hän jo lähtenyt metsiin ja saloille." Ihmetellen, -melkein epäillen katsahti Kaarina Benediktukseen kannustaen sitten -hevostaan. Uudet ajatukset näyttivät antaneen hänelle uusia voimia. - -Tiellä Odensalaan he kohtasivat talonpojan, joka Benediktuksen -kysymyksiin vastasi nähneensä huonosti puetun mieshenkilön -kuljeksivan ympäri niillä seuduin. Pappilasta hän arveli voivan saada -lisätietoja. - -Heti he suuntasivat kulkunsa sinne. Siellä oli Kaarina rouva melkein -tajutonna nostettava satulasta; tohtori jäi pitämään huolta hänestä, -kun palvelijat lähetettiin joka suunnalle kuningasta etsimään. - -Tieto kuninkaan katoamisesta herätti suurta pelkoa Yrjö -Pietarinpojassa. Hänkin lähti suurella seurueella häntä hakemaan. -Vihdoin viimeinkin hänet tavattiin talonpoikaispukuun puettuna -synkässä metsässä täydellisessä mielenhäiriössä. Mutta turhia olivat -kaikki suosikin yritykset palauttaa häntä järkiinsä; hän potki, hän -löi ja kirkui tuontuostakin: - -"Minä olen niinkuin Nero murhannut opettajani." Ja sitten hän -heittäytyi maahan kiemurrellen kuin kuolontuskissa. - -Hänen laihtunut, kurja ulkomuotonsa osoitti, ettei hän ollut -moneen päivään saanut mitään ravintoa; mutta mitä tahansa hänelle -tarjottiinkin, työnsi hän sen kiivaasti luotaan. Ne mielettömät -silmäykset, joita hän loi ympärilleen, osoittivat, että saattoi käydä -vaaralliseksi lähestyä häntä. - -"Kaarina rouva on ainoa, joka voi jotakin", kuiskasi joku -läsnäolijoista. - -Kaarina rouvanpa Yrjö Pietarinpoika juuri olisi tahtonut jättää -kutsumatta. Mutta -- ehkäpä kuningas vieläkin halusi ihmisverta; -niin, sammukoon kernaasti Kaarina rouvankin elämä. - -Hänen tiedettiin makaavan sairaana Odensalan pappilassa, ja hänelle -lähetettiin heti sana. Tämän saapuessa oli hän hyvin heikkona -vuoteessa. Mutta kuultuaan asian hän sanoi: "Minä tulen heti." - -Tohtori arveli sitä mahdottomaksi, mutta Kaarina nousi ja lähti -horjuvin askelin ovea kohden; muutamia hevosia satuloitiin ja sitten -lähdettiin matkaan niin nopeasti, kuin ne voivat juosta. - -Kuningas makasi edelleenkin maassa heittelehtien sinne-tänne. -Töllistellen seisoi väkijoukko, Yrjö Pietarinpoika muiden mukana, -joltisenkin matkan päässä hänestä. - -Kaarina rouva pysäytti, ja tohtorin täytyi nostaa hänet alas. Yrjö -Pietarinpoika riensi paikalle. - -Oli arvokkaisuutta siinä silmäyksessä, jolla Kaarina rouva käski -hänet luotaan, ja nolona hän lähti pois; mutta kostoa, pikaista -kostoa hän vannoi hänelle sydämessään. - -Kaarina rouva riensi kuninkaan luo, istuutui maahan hänen viereensä, -nosti hiljaa hänen päätänsä ja laski sen polvelleen. "Eerik!" -kuiskasi hän lempeästi. - -"Kaarina", vastasi tämä nyyhkyttäen. - -"Sinä olet hyvin sairas." - -"Niin, ihan kuolemaisillani." - -"Etkö tahdo nousta?" - -"En. Anna minulle kätesi ja salli minun katsoa silmiisi. Miten kalpea -sinä olet, Kaarinani." - -"Minäkään en ole oikein terve", vastasi hän hyväillen vapaalla -kädellään hänen päätänsä. - -"Tiedätkö, että pirut pelkäävät sinua. Ne väistyvät pois." Hän -kohoutui. "Ei, tuolla ne seisovat yhdessä ryhmässä, ja niiden -päämieskin on mukana... mutta varrohan..." - -Hän tahtoi nousta heti, mutta Kaarina pidätti häntä ja huusi: "Menkää -kaikki, kuningas käskee!" - -Selkä kumarassa, mutta harmista halkeamaisillaan lähti prokuraattori -seurueineen kuninkaan näkyvistä. Mutta lähistössä hän tahtoi olla; -taudinpuuskaus näytti olevan ohi menemässä. - -Benediktus oli ainoa, joka oli jäänyt. Hänen pyysi Kaarina rouva -hankkimaan vähän ruokaa ja viiniä, ja niin lähti hänkin jättäen -heidät kahden. - -Silloin Kaarina rouva puhui hänelle heidän Sigridistään; pikku tyttö -oli terve ja näytti tulevan suureksi ja voimakkaaksi. - -Isän silmät loistivat ilosta. "Minä en ollenkaan tiedä, miltä hän -näyttää. Onko hän sinun muotoisesi?" - -"Paljon enemmän isänsä muotoinen." - -"Se ennustaa onnettomuutta." - -"Benediktus on tutkinut tähtiä." - -"No, mitä ne sanovat?" - -"Vaihtelevat vaiheet odottavat häntä." - -"Kuoleeko hän myrkystä?" - -"Ei, hän on elävä vapaana." - -Silloin tuli Benediktus tuoden ruokaa ja viiniä, ja vaivatta -sai Kaarina onnettoman syömään ja juomaan. Sitten hän lempeällä -väkivallalla veti kuninkaan pään polvilleen, ja Eerikin puhuessa, -miten paljon hän rakasti Kaarinaa, vaipuivat hänen silmäluomensa -yhteen, ja pian hän nukkui rauhalliseen, virkistävään uneen. - -Herätessään muutaman tunnin kuluttua hän katseli ihmetellen -ympärilleen. Hän oli unohtanut mitä oli tapahtunut ja näytti -muistuttelevan asiain kulkua. - -Mutta kaikki oli hävinnyt, jäljellä oli vain kumman kauheita -utukuvia, jotka häämöttivät ja taas katosivat. - -Kaarina puhui hänelle lempeitä lohdutuksen sanoja. - -Vihdoin hän sai kuninkaan nousemaan maasta. Nojautuen Kaarinan -käsivarteen lähti hän hiljalleen astelemaan pappilaan. Sinne oli jo -tuotu Upsalasta vaatteita, ja vastustelematta hän pukeutui niihin, -silmät koko ajan Kaarinaan luotuina. - -Nähtävästi tämä oli hänen ajatustensa esineenä. Kaarina oli se voima, -jonka vaikutuksesta hän kaikki teki. Hän söi ja nukkui sentähden, -että Kaarina niin tahtoi. - -Vasta kolmantena päivänä, kun Kaarina tohtorin neuvosta sanoi -hänelle, että heidän täytyi palata Upsalaan, näyttäytyi hän -vastustushaluiseksi; mutta kun Kaarina sanoi ikävöivänsä lastaan, -virkkoi kuningas: - -"Vie minut hänen luokseen." - -Mutta ennen lähtöä hän kutsui Benediktuksen erikseen ja sanoi hänelle: - -"Oletko sinä pappi, kuulehan?" - -"En, armollinen herra." - -"Mutta olethan oppinut mies?" - -"Sellaisena minua pidetään." - -"Voitko toimittaa vihkimisen?" - -"Siihen en ole oikeutettu." - -"Mutta jos minä tahdon?" - -"Kirkko ei tunnusta sitä." - -"Siitä ei vaaraa, minä puhun Laurentius Pietarinpojalle, ja sinä -vihit heti minut ja Kaarinan." - -Mitäpä tuossa vastaväitteet auttoivat. - -Kaarina kutsuttiin sisään, ja kuningas ilmoitti hänelle tahtonsa. - -Viehkeä ruso levisi hänen kalpeille kasvoilleen. "Sopiiko se?" sanoi -hän. - -"Minä pelkään, ettei se saa lain voimaa", rohkeni tohtori vielä -toistaa. - -"Luuletko, etten aio sitä laillistuttaa? Mutta minä tahdon, että -Kaarinaa on nyt jo kunnioitettava puolisonani." - -Kaikki lähitienoilla olevat palvelijat kutsuttiin saapuville, ja -heidän läsnäollessaan tohtori luki vihkimäkaavan Eerikin ja Kaarinan -avioliittoa varten. - -"Nyt he eivät enää saa vaatia, että minä menisin naimisiin jonkun -toisen kanssa", virkkoi sulhanen tyytyväisenä hykerrellen käsiään. -"Mutta kuulehan", lisäsi hän, "olihan täällä pappikin; miksemme -kutsuneet häntä?" - -"Sehän on samantekevä, kun se joka tapauksessa on uudistettava", -vastasi Benediktus. - -"Luuletko, että hän oli peloissaan?" - -"Mahdollista kyllä; hänellä on suuri perhe." - -Samana päivänä he palasivat Upsalaan. - -Mutta mitä lähemmäksi he tulivat, sitä levottomammaksi kuningas kävi. -Hän puhkesi kiivaisiin itsesoimauksiin ja arveli koko kaupungin -olevan kapinassa. - -Nyt oli Kaarinakin voimaton; kuningas ei enää tahtonut kuulla häntä, -itki vain ja valitti. - -Hänen saapuessaan linnaan otti arkkipiispa hänet vastaan sanoen: -"Herra kuningas!" - -"Ei, ei!" huudahti hän, "en minä _ole_ kuningas! Se on Niilo Sture, -joka on valtionhoitaja." Hänet vietiin omiin huoneisiinsa. - -Tukholmaan saapui kummallisia huhuja, ja leskikuningatar matkusti -heti Upsalaan; mutta Eerik ei tahtonut nähdä häntä eikä puhua hänen -kanssaan. - -Sekasorto oli mahdollisimman suuri. Muutamat matkustivat -valtiopäiville, toiset pois; mitään hallitusta ei ollut, eikä kukaan -tiennyt kenen puoleen kääntyä. - -Kuningas sanoi tahtovansa lähteä Svartsjöhön. Mutta ei hän siellä -monta päivää viihtynyt; jo kesäkuun 3:ntena hän palasi Tukholmaan. - -Tegel kertoo, että hän matkalla heitteli rahaa jokaiselle, jonka -kohtasi, ja Tukholman läpi kulkiessaan hän piti silmänsä ja kätensä -taivaaseen kohotettuina. - -Senjälkeen näyttää hän tunteneen sisällistä, ankaraa sovituksen -tarvetta; hän jakeli suuria rahasummia. Märta rouvalle lähetettiin -1,000 hopeamarkkaa, Sten Lejonhufvudille 1,000 guldenia, samoin -sukulaisuussuhteiden mukaan Pietari Brahelle, Sten Eerikinpojalle ja -Beureuksen vaimolle. Omakätisesti hän kirjoitti Sten Eerikinpojalle -ja Sten Banérille velvoittaen heidät kääntämään kaikki parhaaksi -jälleen. - -Samoin hän kirjoitti leskikuningattarelle pyytäen häntä tekemään -voitavansa hankkiakseen poikapuolelleen Svante kreivin lesken -anteeksiannon. - -Kaikki vainajien omaiset kutsuttiin Tukholmaan, ja ne, jotka tulivat, -otettiin vastaan kunnianosoituksilla. Kuningas näytti olevan hyvin -murtunut. - -Leskikuningatar ja Sten Eerikinpoika palasivat meritse Tukholmaan, -Hogenskild Bielke ja Sten Banér maitse. - -Tehdäkseen viimeksimainittujen kaupunkiin-saapumisen niin -juhlalliseksi kuin suinkin lähetti Eerik joukon ratsumiehiä heitä -vastaan Sollentunan kirkolle asti. Mutta herrat pyysivät päästä siitä -kunniasta. - -Leskikuningattaren vastaanottamiseksi ei säästetty komeutta, ja kun -hän seurueineen tuli linnansaliin, lankesi Eerik polvilleen, tunnusti -väärin tehneensä ja pyysi anteeksi. Mutta ennen kaikkea hän rukoili, -että kuningatar ja kaikki läsnäolijat tahtoisivat lepyttää Märta -rouvan. Hänen tuli saada kaikki, mitä hänelle suinkin voitiin antaa -valtakunnan siitä huomattavaa vauriota kärsimättä. - -Katariina tuli liikutetuksi hänen tuskastaan ja lupasi kohta palata -Upsalaan, missä Märta rouva vielä oleskeli. Ja hän lähtikin heti Sten -Eerikinpojan ja Hogenskild Bielken seuraamana. - -Tapahtuipa se sitten kuninkaan nöyrän kirjeen tai kuningattaren -rukousten ja kyynelten tähden, mutta Märta rouva tuli liikutetuksi -ja lupasi antaa anteeksi sillä ehdolla, että surmatut kautta koko -valtakunnan julistettaisiin viattomiksi ja ilkeät neuvonantajat -saisivat rangaistuksen. - -Kuningas hyväksyi ilolla nämä ehdot, ja airut kuulutti, että murhatut -herrat olivat viattomia, kunniallisia ja uskollisia miehiä, sekä -kielsi ketään heistä toisin puhumasta. - -Senjälkeen seurasi hautaus Upsalan tuomiokirkossa heinäkuun 14 p:nä. - -Rauta-arkussa haudalla säilytettiin ne vaatteet, mitkä herroilla oli -ollut yllään, kun heidät murhattiin. - -Niilo Sturella oli takki, jossa oli lyhyt nahkahelmus, ja hänen -hatussaan on vielä jäljellä pieni silkkihansikas, jota hän kantoi -hattuunsa kiinnitettynä. - -Kuningas tahtoi taas lähteä Svartsjöhön. Hallitustoimia hän ei voinut -hoitaa, ja Pietari Brahe sekä Sten Lejonhufvud saivat ne huolekseen, -ilman valtakirjaa kyllä, mutta samalla ilman vastustusta. - -Heidän aikomuksensa oli ennen kaikkea toimittaa Yrjö Pietarinpojalle -hyvin ansaittu rangaistus. - - - - -16. - -VIIMEINEN YRITYS. - - -Prokuraattori oli suurella kavaluudella punonut sen juonen, -jonka piti saattaa herrat turmioon. Mutta hänen aikomuksensa oli -tulla heidän jälkeläisekseen mahtavuudessa ja suurien tilusten -perilliseksi. Menisiköhän nyt kaikki hänen käsistään? Pois se! - -Mikä oli syynä hänen onnettomuuteensa? Noitakeinot! Suin-päin hän -kiiruhti Odensalasta Tukholmaan. - -Kotiin saavuttuaan hän kutsui vaimonsa salakamariin. - -Lyhytaikainen on tavallisesti sellaisten naisten kauneus, joilla -on terävät kasvojenjuonteet. Niin oli Anna rouvankin laita, ja hän -käytti kaikkia keinoja saadakseen takaisin mitä oli kadottanut. - -Hän juonitteli usein omissa asioissaankin, mutta hänellä ei ollut -mitään miehensä metkujen avustamista vastaan. Hän oli luultavasti -valmistautunut aiottua keskustelua varten, sillä hän oli tavattoman -huolellisesti puettu. Musta samettiröijy asettui tiukkaan hänen -muhkean vyötärönsä ympäri, kaulassa oli pieni pitsikaulus sekä -olkapäillä ja kyynäspäissä pienet rynkyt tummanpunaisesta silkistä. - -Hihat olivat tavattoman väljät ja jättivät näkösälle parin vieläkin -kauniita käsivarsia. Hiuksissaan oli hänellä punakeltainen, hopealla -reunustettu päähine. - -Hänen tullessaan kamariin istui Yrjö kädet silmillä. Mutta kun hän -otti ne pois ja näki tuon komean naisen, sanoi hän hämmästyneenä: -"Mihin nyt aiot?" - -"Ilma on kaunis, ja minulla on paljon tuttuja." Vanha kyynikko -silmäili häntä. "Jää kotiin", sanoi hän. Tämä nauroi. "Oletko ehkä -mustasukkainen? Nyt se on jo myöhäistä. Sanokaa, mitä minusta -tahdotte, sitten menen." - -Yrjö hymyili halveksivasti. "Täällä on liian ahdasta", sanoi hän. - -"Saattehan niin monta huonetta kuin tahdotte. Olenko minä teidän -tiellänne?" kysyi Anna kiivaasti. - -"Sinä käsität minut väärin, Anna. Istuhan, puhutaan kuin kumppanit -ainakin." - -"Minä seison mieluummin." - -"Minä tarkoitan, että joku on tielläni." - -"Kuka?" - -"Jalkavaimo." - -"Jätinhän minä hänet kerran sinun käsiisi." - -"Niin, mutta tuo kirottu tohtori." - -"Turhia, oma mielitekosihan se oli." - -"Tahtoisin nähdä hänet kuolleena!" - -"No syytä häntä!" - -"Mistä?" - -"Noituudesta." - -"Noituudestako?" - -"Luuletko, että hän luonnollisin keinoin on lumonnut kuninkaan?" - -"Hän viekoitteli hänet vihillekin; mutta se ei merkitse mitään." - -"Noituutta sekin." - -"Mitenkä voin sen todistaa?" - -"Varrohan!" Hetkisen kuluttua Anna jatkoi: "Tuolla riutuvalla -rakastajalla Maksimilianilla oli kullattu hopeapikari, joka oli -täynnä salaperäisiä merkkejä ja jossa loitsujen ympäröimänä oli -kirjaimet K. M." - -"Eihän hän toki ottanut sitä mukaansa?" - -"Hän jätti sen minun talteeni." - -"Näytäppäs sitä." - -Anna otti sen hameensa taskusta ja ojensi Yrjölle. "Mistä tämän -tiesit?" kysyi Yrjö hämmästyen. "Minä tiedän enemmän kuin -tuuletkaan." Mutta Yrjön ajatukset olivat nyt kokonaan tuossa -ihmeellisessä pikarissa. Siinä oli luurankoja, jotka kantoivat -palavia sydämiä, ja muita salaperäisiä merkkejä, mutta kaikkialle -muodostuivat kirjaimet K. M. Miten tahansa käänsikin pikarin, näki ne -aina. - -"Verraton aarre", huudahti Yrjö Pietarinpoika; "tahtoisin maksaa -siitä puolet kaikesta omaisuudestani." - -"Pidä sanasi", vastasi Anna. "Mitä pyydät?" - -"Vastedes ehkä jotakin, tällä kertaa en mitään." - -"Niinkuin tahdot. Nyt täytyy saada pikari hänen kätköihinsä." - -"Jotta se jäisi sinne ja unohtuisi. Ei kelpaa." - -"Tahdotko sinä ehkä...?" Yrjö antoi hänelle pikarin takaisin. - -"Minä voin jollakin verukkeella saada asiaa linnaan. Jos voisin -päästä lastenkamariin..." - -"Kyllä siitä otetaan selvä, että sinä olet sen jättänyt." - -"Sen voin estää." - -Hän otti pikarin ja meni. Tumma kaapu verhosi hänen korean pukunsa, -ja reippain askelin hän lähti linnaan. - -Se oli melkein aina suljettu ja täytyi sanoa jotakin asiakseen -päästäkseen sisään. Anna kysyi Dorotea kääpiötä, erästä puolalaista, -joka oli tullut Juhana herttuan puolison kanssa Ruotsiin ja sitten -siirtynyt leskikuningattaren palvelukseen. - -Portti avattiin, ja rohkea naisemme, joka hyvin tunsi tiet, kiiruhti -heti Kaarinan huoneen kautta lapsen huoneeseen. Siellä oli pieni -sänky, sellaisena kuin sitä viimeksi oli käytetty. Siihen hän laski -pikarin, heitti peitteen sen päälle ja oli juuri pois menemäisillään, -kun kuuli askeleita. - -Hän pysähtyi neuvottomana tietämättä mitä tehdä. - -Askelet lähenivät, hän syöksähti tyhjään kaappiin ja veti oven kiinni -jäljessään. - -Kuningas oli äskettäin saapunut kaupunkiin; sitä Anna ei tiennyt. - -Nyt hän läheni väsynein askelin. - -Sitten hän katseli ympärilleen tylsin silmäyksin. - -Niin asettui hän vuoteen laidalle nojaten kättään vuoteeseen. Äkkiä -hän veti sen pois, tempasi peitteen ylös ja huomasi pikarin. Melkein -kirkaisten hän tarttui siihen ja rupesi kiihkeästi kääntelemään ja -tarkastelemaan sitä. - -Mitenkä päästä piilosta pois? - -Uskaltaisikohan yrittää? - -Hiljaa Anna aukaisi oven. Kuningas ei kuullut eikä nähnyt... Anna -hiipi käytävään... Jo oli hän ulkona... onni suosi häntä edelleenkin; -vasta kun hän oli tullut ulos linnanportista, kohtasi hän kuninkaan -kääpiön Herkuleen. Tämä irvisti hänet nähdessään? ja katsoi sitten -pitkään hänen jälkeensä. - -Mitäpä siitä, olihan hän sanonut käyneensä tapaamassa Dorotea -kääpiötä. - -Aivan tavalliselta ei hänestä kuitenkaan tuntunut, ennenkuin hän -oli ehtinyt jonkun matkan kadulle. Silloin hän pysähtyi muutamaksi -silmänräpäykseksi ja näytti miettivän; sitten hän nyökäytti päätänsä -ikäänkuin hyväksyen omat aatoksensa ja lähti suoraan Brunkebergille -päin. - -Kaikkialla tämän korkean vuoren rinteillä oli puuhökkeleitä -ja mökkejä. Erään edustalla oli pienessä kivirauniossa kaksi -kukkaruukkua, kukkiva palssami kummassakin. - -Sinne ohjasi Pietarinpojan vaimo kulkunsa. - -Hatara ovi ei ollut lukossa; ensi sysäyksestä se aukesi, ja -vierailijamme astui sisään jotenkin suureen, pimeään ja likaiseen -huoneeseen. Ikkuna oli tukittu, ja valoa tuli ainoastaan katossa -olevasta luukusta. Seinillä riippui vanhoja kultanahka- ja -pergamenttipalasia pitkine kirjoituksineen. Kalustoon kuului mustalla -nahalla päällystetty rahi, kaksi tuolia ja pöytä, jolla lepäsi -tavattoman suuri kolmivärinen kissa, joka naukui, kun joku vieras -tuli sisään. - -Anna heitti pois kaapunsa, oikoi hihojensa rynkkyjä ja -suoristihe. Kaikesta päättäen hän tahtoi, että häntä pidettäisiin -ylhäisenä naisena, joka oli alentunut kysymään neuvoa mainiolta -ennustajattarelta Anastasialta, jonka jäljessä koko Tukholma juoksi. - -Samassa silmänräpäyksessä seisoi hänen edessään pieni, ainakin -kahdeksankymmenenvuotias nainen. Oliko hän tullut maan alta vai -jostakin lymyreiästäkö, kukapa sen tiesi; silmät tutkivasti -vieraaseen luotuina hän meni pöydän ääreen, silitteli kissaa, joka -kehräten tuli hänen luokseen, ja sanoi hyvin suomenvoittoisesti: - -"Mitä haluatte tietää?" - -"Kohtaloni." - -"Näyttäkää kätenne." - -Se oli suuri, karkea ja veltto; vanhus katseli hetkisen sitä, -sitten hänen koristeltua pukuaan, ja hänen suunsa vetäytyi puoleksi -halveksivaan hymyyn. - -Anna huomasi, ettei ollut voinut salata säätyänsä; mutta mitäpä -siitä, hän tahtoi tietää vaiheensa. - -Anastasia herkesi silittämästä kissaa. - -"Pankaa kätenne kissan selkään", sanoi hän melkein käskevästi. - -Anna teki niin, mutta tunsi samassa niin vahvan täräyksen kädessään -ja käsivarressaan, että tempasi säikähtyneenä kätensä takaisin. - -Kissa sähisi hänelle. "Luulenpa, että se on piru itse", sanoi hän. - -"Ei se sitten teitä olisi luotaan lykännyt." - -"Minä tahdon, että ennustatte minulle." - -"Se maksaa kymmenen guldenia." - -"Kas tässä." Anna luki paikalla rahat eukon käteen. - -"Istukaa tuohon." Hän näytti pöydän vieressä olevaa tuolia. Samassa -kuin Anna istui, tuli huone pilkkoisen pimeäksi. "Luukku putosi -kiinni", sanoi hän. - -Vastausta hän ei saanut, mutta hän näki kissan silmät, jotka hehkuen -kuin kaksi palavaa hiiltä tarkastivat häntä. Näytti siltä, kuin sen -selässä ja päässä olisi joka karvan nenässä ollut tulikipinä, ja -tuossa kammottavassa valossa hän näki vanhan Anastasian käsillään ja -käsivarsillaan tekevän liikkeitä ilmassa. - -Silloin välähti salama läpi huoneen. "Te olette syntynyt Suomessa", -kuului ääni. "En tahdo tietää mitään menneistä, vaan ainoastaan -tulevaisista." - -"Isänne ja äitinne ovat mustalaissukua." - -"Mitäpä siitä; olen naimisissa korkean herran kanssa." - -"Hän kohoaa vielä korkeammalle." - -"Ehkäpä kuninkaan lähimmäksi mieheksi?" - -"Ylemmäs, ylemmäs." - -"Saanko minä seurata häntä?" - -"Ette." - -"Kun olen tehnyt työn, tahdon myös osani kunniasta." - -"Osattomaksi ette jää; mitä kylvää, sitä niittääkin, miten vuoteensa -valmistaa, siten nukkuukin." - -Sitten oli kaikki niin hiljaa, että olisi kuullut kärpäsen surinan; -kuumuus oli melkein tukehuttava, ja näytti siltä, kuin noita-akka -olisi kasvanut. Hän seisoi melkein Pietarinpojan vaimon yläpuolella -ja katseli häntä silmiin; ja sitten kuului ääni: - -"Mitä olet sinä tehnyt?" - -Pitäisikö hänen tunnustaa, ilmaista itsensä? Eihän hän toki -ollut hupsu. Mutta tuska lisääntyi, jotakin piti toki vastata. -"Kultapikari", kuiskasi hän. "Missä se on?" - -"Sängyssä... kuningas... älkää kysykö minulta." Hän kiemurteli -ankarissa tuskissa. "Nimesi?" - -"Sitä en tahdo sanoa." - -"Anna, prokuraattori Pietarinpojan vaimo." - -"Joka, kuten itse sanoitte, on kohoava korkeammalle kuin kuningas", -virkkoi Anna tyytyväisenä. - -"Niin... hirsipuuhun." - -Annalta pääsi huudahdus, ja hän vaipui tainnoksiin. - -Kun hän taas toipui, valeli ilta-aurinko säteitään kattoaukosta -sisään. Huone näytti kurjalta ja ikävältä, kissa makasi tapansa -mukaan pöydällä. - -Mitä oli tapahtunut? Hän muisti tuskin mitään. Toki sentään sen, että -hänen miehensä, prokuraattori, kohoaa korkealle, mutta -- mitä sitten --- mitä sitten? - -Hän nousi. Hänen ruumiinsa tuntui kummalliselta, aivan kuin -puutuneelta. Nyt hänen pitäisi heti mennä kotiin. Yrjö ehkä oli -jo saanut tietoja linnasta. Ajatteleppa mikä hämmennys siellä oli -syntynyt! - -Jos Kaarina joutuisi kuninkaan vihan liekkien uhriksi, mikäpä olisi -luonnollisempaa kuin Yrjön takaisinkutsuminen. - -Linnassa oli hämmennys todellakin suuri. - -Pikariin piirrettyjen salaperäisten kuvioiden näkeminen oli enemmän -kuin tarpeeksi hämmentämään Eerikin jo ennestäänkin heikot aivot. -Monta kertaa hän oli kuullut viittauksia, että Kaarina Maununtytär -oli noitavehkeillä sitonut hänet itseensä. Ennen olivat ihanat -naiset olleet hänelle ainoastaan hetken leikkikaluja, ja nyt hän oli -hyljännyt kaikki muut hänen tähtensä. Niin, niin, ehkäpä olikin juuri -niin... Kaarina oli käyttänyt noitatemppuja, pikari oli todistuksena -siitä... mutta siinä tapauksessa täytyi hänen kuolla, kuolla, kuolla! - -Tällä kertaa hän ei anna viedä itseänsä harhaan. Tuomioistuin saa -ratkaista asian, hän tahtoo olla vain kuuntelijana. Mutta jos he -tuomitsevat hänet kauheaan kuolemaan, hänen oman suloisen Kaarinansa, -jota hän niin hellästi rakasti! Kun Kaarina hyväili hänen poskeansa -tai nojasi pienen päänsä hänen rinnoilleen, väistyivät kaikki pahat -vaikuttimet hänestä, ja hänen väsyneeseen sieluunsa virtaili rauhaa -ja lepoa. - -Mutta kuinka monta kertaa hänen mielipiteensä olivatkaan muuttuneet, -ja kuinka monesti hän olikaan muutellut päätöksiään sentähden, että -Kaarina oli sitä häneltä rukoillut! Mitäpä tämä ymmärsi valtion -asioista? Jos hän oli ottanut Kaarinan mielipiteet ohjeikseen, -niin täytyi siinä olla noituutta, ja silloin oli Kaarina ansainnut -kuoleman. - -Näissä hänen ajatuksissaan tuli tohtori Olavinpoika häntä -häiritsemään. Tämä oli seurannut kuningasta Svartsjöstä; Kaarina ja -lapsi aikoivat tulla seuraavana päivänä. - -Nähdessään hänet tuijotti kuningas häneen hurjasti. "Katso, katso", -huusi hän ja ojensi hänelle pikarin. - -Tohtori silmäili sitä tarkasti. "Taiteellista työtä", sanoi hän -vältellen. - -"Ettekö ymmärrä, että Kaarina on salaisella vilpillä saattanut -ymmärrykseni harhaan ja sitonut minut itseensä", valitteli onneton. -"En tahdo koskaan enää nähdä häntä." - -"Henkeni panen pantiksi, että Kaarina rouva on viaton", vastasi -tohtori. "Tässä on jotakin petosta." - -"Pikari oli lapsen sängyssä; se oli unohtunut sinne, mutta minä -löysin sen, minä..." - -"Tässä täytyy panna toimeen tutkimus." - -"Tuomioistuimen edessä; tässä on noudatettava ankaraa oikeutta." - -"Ettekö tahdo ensin puhua Kaarinan kanssa?" - -"En, hän vain käyttäisi noitatemppujaan, ja semmoisia vastaan minä -olen voimaton", vaikeroi kuningas. - -Tohtori sai kuitenkin hänet taivutetuksi siihen, että hän koettaisi -levähtää voidakseen seuraavana päivänä tyynemmin harkita mitä hänen -tulisi tehdä. - -Kuningas nyökkäsi suostuvasti ja antoi viedä itsensä omiin -huoneisiinsa. - -Siellä oli Herkules heitä vastassa. Tämä, joka oli kuninkaan -yhä pahenevan sairauden aikana ollut melkein ajettu pois hänen -näkyvistään, oli nyt taas päässyt armoihin. Kun oleskeltiin -Svartsjössä, oli hän hullunkurisilla tempuillaan saanut kuninkaan -nauramaan, ja nyt hän oli seurannut häntä kaupunkiin. - -Nähdessään herransa synkän alakuloisuuden hän ymmärsi heittää -hulluttelunsa sikseen, mutta hän antoi tohtorille merkin, että -hänellä oli tälle jotakin tärkeätä sanottavana. - -Niin pian kuin Eerik oli nukkunut ja jätetty uskollisen palvelijan -hoitoon, menivät molemmat lintuhuoneeseen saadakseen olla rauhassa. - -Herkules ei kertonut ainoastaan, että oli kohdannut Annan, -Pietarinpojan vaimon, vaan myöskin, että oli hiipinyt tämän jäljessä -noita-akan luo, ja lisäsi omasta puolestaan: "Joku ilkityö on tässä -tekeillä." - -Tohtorin ensimäisenä ajatuksena oli pikari. Hän oli saanut -tehtäväkseen piilottaa sen ja samalla kuin hän näytti sitä kääpiölle, -kysyi hän, oliko hän nähnyt lapsen leikkivän sillä. - -"Eihän se silloin olisi ihka uusi", vastasi Herkules; "mutta -kuulehan..." Kun hän ravisti sitä, kuului sieltä heikkoa rapinaa. - -"Mitä se on?" - -"Sinne on jotakin piilotettu." - -Kääpiön pienet sormet hypistelivät innokkaasti salaperäistä pikaria. -Vihdoin liikahti pieni, tuskin näkyvä lukkolaitos, ja silloin -havaittiin, että siinä oli kaksi hyvin ohutta pohjaa ja niiden -välissä paperi, johon jotenkin kömpelöllä käsialalla oli kirjoitettu: - -"Pietarinpojan vaimo Anna on luvannut jättää tämän Kaarina -Maununtyttärelle muistoksi hänen kuolemaan asti uskolliselta -Maksimilianiltaan, vänrikiltä." - -"Ei ole epäilystäkään siitä, että hän on salaa kuljettanut sen -tänne", huudahti tohtori. - -"Ehkäpä hän sitten meni Anastasian luo ripittämään itseään", lisäsi -Herkules nauraen. - -"Sen saamme pian tietää. Seuraa minua sinne!" - -Vanhuksen säikähdys ei ollut suinkaan vähäinen, kun hänet -herätettiin keskellä yötä ja kutsuttiin kuulusteltavaksi. Mahtavasta -ennustajattaresta oli jäljellä vain vanha, pelkuri eukko, joka -vähäisestä palkkiosta otti kaikessa totellakseen tohtoria lähteäkseen -sitten kaupungista. - -Senjälkeen tohtori kirjoitti kirjeen Kaarinalle, ja Herkules sai -heti nousta hevosen selkään kiitääkseen, minkä kavioista lähti, -Svartsjöhön. Kirje oli jätettävä Kaarina rouvan omiin käsiin, heti -kun hän vain tapaisi hänet. - -Seuraavana aamuna oli kuningas entistään alakuloisempi, mutta hän oli -lujasti päättänyt antaa asian oikeuden tutkittavaksi. Pietari Brahen -ja Sten Lejonhufvudin tuli aamupäivällä saapua linnaan tutkintoa -pitämään. - -Tohtori ei pyytänyt ainoastaan saada esiintyä Kaarinan asiamiehenä, -vaan myöskin tehdä syytöksiä muutamia henkilöitä vastaan, joita hän -epäili. - -Eerik tuli hyvin iloiseksi siitä, ettei Kaarinan itse tarvinnut -esiintyä oikeuden edessä; mutta hän tahtoi, että tämä näkymättömänä -olisi siinä läsnä, ja ainoastaan siinä tapauksessa, että hänen -rikollisuutensa tulisi täysin todistetuksi, olisi hän velvollinen -tulemaan esiin. - -Valtakunnanneuvokset saivat edeltäkäsin tiedon kaikesta, mitä tuli -tapahtumaan, ja he ryhtyivät toimenpiteisiin, jotka sopivat heidän -omiin tuumiinsa. - -Kaupunkiin tullessaan ei Kaarina saanut tavata kuningasta. Hän oli -sulkeutuneena salakamariinsa eikä tahtonut poistua sieltä ennen -istunnon alkamista. - -Kalpeana ja hermostuneena hän istui paikalleen tuomarien taakse, -mutta hänen katseensa harhailivat vähänväliä toiselle puolen, missä -parin tiheän esiripun takana istui... kuka, sen hän kyllä tiesi. - -Kovanonnen pikari oli pöydällä. - -Ensin kutsuttiin sisään Kaarinan palvelijat. Heille annettiin pikari -katseltavaksi ja tarkasteltavaksi, ja yhdestä suusta he vakuuttivat, -etteivät olleet koskaan ennen nähneet sitä, ja että se siis ei -koskaan ollut lapsen käsissä ollut. - -"Miten se oli sitten tullut sinne?" - -Siihen kysymykseen ei kukaan voinut vastata. Tohtorin kutsumana astui -silloin esiin Herkules kertoen, miten oli kohdannut Pietarinpojan -vaimon, ja väittäen rohkeasti, että hän oli syyllinen. - -Tohtori kysyi, tahtoivatko tuomarit häntä kutsuttavaksi paikalle, ja -kun he vastasivat myöntävästi, toi kaksi henkivartijaa Anna rouvan -hänen vastustelustaan huolimatta. - -Yhtä huolellisesti kuin hän eilen oli puettuna, yhtä huolettomasti -oli hän pukeutunut tänään. Arvoisa pariskunta oli saanut lähteä -vartijain mukana ehtimättä edes pukujaan järjestää; toiselle kuoppaa -kaivaessaan he lankesivat itse siihen. - -Rohkeasti kysyi Anna, miksi hänet oli vangittu. Mistä häntä -syytettiin? - -Pietari Brahe kysyi, mitä asiaa hänellä oli linnaan eilen. Hän oli -etsinyt Dorotea kääpiötä. "Mitä hänellä oli sitten Kaarina rouvan -huoneessa tekemistä?" - -Joku oli nähnyt hänet siellä. - -Tunsiko hän tuota pikaria? - -Ei, hän ei ollut milloinkaan ennen nähnyt sitä. - -Mihin hän meni linnasta? - -Kotiin, jos oikein muisti. - -"Ajatelkaa tarkoin!" - -Tällä välin oli vanha, kantapäihin asti ulottuvaan mustaan pukuun -puettu eukko tullut huoneeseen. Hänellä oli sauva kädessä ja -kolmivärinen kissa kainalossa. - -"On mahdollista, että ensin poikkesin johonkin." - -"Puhukaa totta!" kuului ääni takaapäin, ja sauva koski hänen -hartioihinsa. - -Anna vavahti ja kääntyi nopeasti. "Senkötähden varastitte minun -kymmenen guldeniani?" kirkui hän vimmoissaan. "Ja nyt lausutte väärän -syytöksen minua vastaan." - -"Varokaa, älkää tulko lähelle!" sanoi vanhus ojentaen sähisevän -kissansa häntä kohden. - -"Lemmon kujeita!" kirkui taas Anna. "Minä en tunnusta mitään." - -Silloin tohtori astui esiin ja aukaisi pikarin pohjan ottaen esiin -paperin, jonka antoi tuomareille. - -Nämä lukivat: "Pietarinpojan vaimo Anna on luvannut jättää tämän -Kaarina Maunun tyttärelle muistoksi hänen kuolemaan asti uskolliselta -Maksimilianiltaan, vänrikiltä." - -Kuningas hypähti tuoliltaan ja tempasi paperin käteensä; hänkin -tahtoi lukea sen. - -Suu puoleksi auki, pelon ja kauhun valtaamana Anna tuijotti eteensä. -"Kavalia lemmon juonia", jupisi hän. - -"Pyövelin käsiin!" huusivat tuomarit. - -"Roviolle!" ärjyi kuningas. - -Silloin avautuivat verhot ja Kaarina kiiruhti esiin reippaasti ja -päättävästi, eikä kainosti ja arastelevasti niinkuin tavallisesti. - -"Säästä hänen henkensä", rukoili hän kädet ristissä. "Kun kiitän -Jumalaa siitä, että olen päässyt vapaaksi väärästä syytöksestä, -älä salli sen ajatuksen katkeroittaa iloani, että toinen kärsii -kuolemanrangaistuksen minun tähteni." - -Vieno puna oli levinnyt hänen kalpeille kasvoilleen; hän oli niin -ihmeen kaunis siinä nöyränä rukoillessaan, että tuomarien päät -painuivat alas ja he kääntyivät kuninkaaseen, joka ei voinut saada -silmiään hänestä. - -"Sinun tenhovoimasi, Kaarina, on Jumalasta", sanoi hän peittäen -kasvonsa käsillään. - -Sillä välin tohtori Olavinpoika kuiskasi Anastasialle: - -"Alus on valmis lähtemään, suoriukaa heti täältä älkääkä koskaan -palatko. Henkenne on kysymyksessä." - -Vanhus tarttui kiihkeästi rahakukkaroon, jonka tohtori antoi hänelle, -ja riensi reippain askelin pois; mökkirähjä oli sittemmin tyhjänä. - -Anna heittäytyi Kaarinan jalkoihin ja tahtoi suudella hänen kättään, -mutta kuningas tiuskaisi: - -"Pois, sinä et ansaitse edes saada suudella hänen hameensa lievettä!" - -Kaarina kiiruhti omiin huoneisiinsa, ja Sten Lejonhufvud käski vahdin -viedä Annan vankeuteen. - -Kuningas nousi lähteäkseen pois, mutta eräs läsnäolevista herroista -pyysi, että hänen majesteettinsa jäisi kuulemaan Yrjö Pietarinpoikaa -vastaan kyhättyä syytöskirjoitusta. - -Hän istui heti, mutta oli huomattavasti hämmästyksissään. - -Se oli kauhea syytös. Noin satakaksikymmentä henkilöä, joiden -kaikkien nimet mainittiin, oli hän toimittanut päiviltä joko ilman -tutkintoa ja tuomiota tai myöskin vastoin niitä. Useat heistä olivat -saaneet salaa surmansa vankilassa, toiset olivat yön pimeydessä -hukutetut, ja Yrjö Pietarinpoika sekä hänen kätyrinsä, joita oli -hyvin monta, olivat ottaneet haltuunsa heidän jälkeenjättämänsä -omaisuuden. - -Syytös teki painostavan vaikutuksen kaikkiin läsnäolijoihin, ja -yksimielisesti tuomittiin prokuraattori ja hänen yhtä juonikas -vaimonsa henkensä, kunniansa ja omaisuutensa menettäneiksi. Tuomio -esitettiin kuninkaalle hänen allekirjoitettavakseen, mutta hän oli -niin mielenliikutuksen vallassa, hänen kätensä vapisi niin kovasti, -että hänen oli mahdoton sitä tehdä. - -Tuomion toimeenpaneminen jätettiinkin siis siksi, kunnes kuningas oli -toipunut niin paljon, että voisi vahvistaa sen. - -Rikolliset aviopuolisot oli kuitenkin pidettävä vankilassa ankaran -valvonnan alaisina. - -Tämän jälkeen seuraavaa aikakautta Eerik itse nimitti heikkoutensa -ajaksi. Sturein surma ja se seikka, että hän oli voinut epäillä -rakastettua Kaarinaansa, olivat saattaneet hänet epätoivoon, joka -kiusasi ja vaivasi häntä yhtämittaa. Hän ajatteli itsekseen: -nukkuukohan kosto, koska se ei kohtaa minua; ovatkohan rangaistuksen -okaat menettäneet kärkensä, koska ne eivät ole jo aikoja sitten -musertaneet minua? - -Näin ahdistelivat häntä yhtaikaa sekä omantunnon tuskat että synkkä -epäluulo. Hallitustoimiin hän ei tahtonut ryhtyä, herrat saivat -toimia, siten lankesi heille myöskin edesvastuu; hän oli kyllä -koetellut miten raskasta se oli. - -Elokuun alussa hän muutti taas Svartsjöhön. Siellä oli Kaarina hänen -ainoa lohdutuksensa, niinkuin aina muuallakin, mutta hän saattoi -epäillä häntäkin ja rukoili usein, ettei Kaarina koskaan hylkäisi -häntä kenenkään muun tähden. - -Kuninkaan henkilääkäri, Vilhelm Lemnius, poistui harvoin hänen -luotaan; eikä tuo onneton ruhtinas oikeastaan tahtonutkaan pitää -läheisyydessään muita kuin hänet ja Kaarinan. - -Oli kummallista, että hän tähän aikaan osoitti suurempaa halua -ottamaan osaa hallitustoimiin. Eerik oli aina ollut ahkera -kirjoittelija, mutta nyt hän tuli vieläkin ahkerammaksi, eikä -siinä havaittu mitään mielenhäiriön oireita; hänen kirjeissään -ei ollut terävyyttä enempää eikä vähempää kuin ennenkään. Omissa -asioissaan hän kuitenkin enimmäkseen puuhaili ja niitä hän nyt katsoi -tarpeelliseksi järjestellä kirjallisesti. - -Aluksi hän tahtoi nähdä ympäristössään ainoastaan lähimpiä ystäviään. -Hän oli pelon vallassa ja osoitti sellaista teeskentelykykyä, -terävyyttä ja juonittelevaisuutta, mikä tavallisesti on ominaista -mielenhäiriössä. - -Benediktus Olavinpoika älysi sen kyllä, mutta Kaarina koetti -itsepintaisesti taivuttaa kuningasta suoruuteen ja oikeuteen. Koska -kuningas saattoi puhua ja kirjoittaa muistakin asioista, miksi hän -ei ymmärtäisi häntäkin, joka juuri tahtoi käyttää tätä rauhallista -aikaa saadakseen hänet sovinnolliseen mielialaan vangittua veljeään -ja kaikkia niitä kohtaan, joille hän oli nyrpeissään. - -Mutta silloin kuningas kyseli häneltä, eikö Juhana ollut kuningas, -vai oliko joku toinen tätä nykyä hallitsijana Ruotsissa. - -Ainoastaan kun Kaarina ja hänen lapsensa olivat hänen luonaan, -pääsivät puhtaasti inhimilliset vaikuttimet hänessä valtaan. Hän -rukoili heiltä anteeksi kaikkea sitä häväistystä, jota he hänen -tähtensä saivat kärsiä, ja ihmetteli, miten kauan he voivat kestää -tätä vankeutta hänen kanssaan. - -Toisinaan hän tarttui luuttuunsa ja joko lauloi jonkun virren tai -sovitteli sanoiksi synkkää alakuloisuuttansa. Tulipa hän silloin -katsahtaneeksi Kaarinan kyyneleisiin silmiin, ja oitis hän heitti -luuttunsa luotaan sekä lankesi hänen jalkoihinsa kysellen, mitä -Kaarina tahtoisi hänen tekemään. - -Tämä ei kyllä estänyt Kaarinaa toisella kertaa, kun hän lääkärin -pyynnössä oli saapuvilla kosteita lakanoita kuninkaan ympärille -käärittäissä, saamasta iskuja, lyöntejä ja kovia sanoja. Mutta -valittelematta hän alistui siihen sanoen vain: "Minä olen ainoa, joka -voin vaikuttaa häneen jotakin." - -Eräänä päivänä, kun kohtelu oli ollut tavallista tylympi, sanoi -tohtori Kaarinalle, että hänen, katsoen hänen nykyiseen tilaansa, -olisi välttämätöntä säästää itseään. - -"Minä teen vain velvollisuuteni", vastasi hän; "mutta te, tohtori, -joka elätte vain meitä varten, teette enemmän." - -"Tällainen erakko, joka on yksin maailmassa", vastasi tohtori. - -"Eikö teillä ole omaisia?" - -"Ei ketään." - -"Kuinka se on mahdollista?" - -"Isäni kaatui sodassa, ja äitini kuoli minun syntyessäni." - -"Entä sitten?" - -"Mitä heiltä jäi, meni minun kasvatukseeni." - -"Eikö teillä ole ystäviä?" - -"Muisto vain." - -"Nuoruutenne morsianko?" - -"Nuoruuden ystävä." - -"Onko hän kuollut?" - -"Kuusitoistavuotiaana." - -"Mutta sen jälkeen?" - -"Elin opintojani varten." - -"Entä nyt?" - -"Nyt olen lyönyt ne laimin teidän tähtenne." - -"Kiitos!" sanoi Kaarina liikutettuna. - -"Kaikista tutkittavista on ihminen huvittavin; hänestä voi enimmän -oppia." - -"Eihän kukaan opi mitään minusta" - -"Niin ette saa sanoa. Eläkää elämäänne, noudattakaa niitä hyviä -taipumuksia, joilla Jumala on sielunne varustanut; ja jos niistä -koituu hyvien töiden herttaisia hedelmiä, niin antakaa muiden puhua -niistä; se ei ole teidän asianne." - -"Luvatkaa vain, ettette koskaan hylkää minua." - -"Sen lupaan." - -Uskollisesti hän pitikin sanansa, eikä Eerikin epäilevässä sydämessä -koskaan herännyt epäluuloa tohtoria kohtaan. Leikillä hän nimitti -tohtoria "Kaarinan kaitselmukseksi". - -"Minä toivon, että olisin kaitselmuksen lähettämä", vastasi tohtori. -"Silloin voisin paremmin pitää huolta hänestä." - -Sillä aikaa kuin he oleskelivat Svartsjössä, kävi näiden molempain -väli vielä sydämellisemmäksi ja tuttavallisemmaksi kuin ennen. -Kaarina ilmaisi tohtorille kaikki ajatuksensa, ja tämä neuvoi ja -ohjasi häntä. - -Viime vuosina oli Kaarina vähitellen oppinut silmäilemään laajemmalle -ympäristöönsä ja ajattelemaan enemmän muita kuin itseään. - -Yhteen aikaan hän itkeskeli kaivaten vanhempiansa, sisaruksiansa -ja ystäviänsä. Silloin tohtori kehotti häntä lähettämään heille -jotakin rakkautensa osoitukseksi: aniharvoin sai hän käydä heidän -tai he hänen luonaan. Kuningas ei pitänyt siitä, ja nyt oli Kaarinan -velvollisuus ennen kaikkea olla hänelle mieliksi. - -Etenkin senjälkeen kuin Maksimilian niin oli tietymättömiin kadonnut, -oli hän kiintynyt tohtoriin. Hän käsitti hyvin, että tohtori sillä -kertaa oli pelastanut hänen henkensä; mutta kun hän senjälkeen -yhä pyyteli saada vielä nähdä nuoruudenystävänsä ja lohduttaa -häntä, kertoi tohtori säälien hänelle Maksimilianin äkillisen ja -väkivaltaisen kuoleman. - -Kaarina miltei kivettyi kauhusta. Mutta kun tohtori sanoi, että hän -ehkä menettäisi henkensä, jos Kaarina ilmaisisi tietävänsä sen, niin -hän hillitsi kyyneleensä eikä siitä lähtien enää tahtonut nähdä -omaisiansa. - -"Heidän henkensä vain joutuisi vaaraan", kuiskasi hän. - -Tästä johtui hänen rajaton luottamuksensa tohtoriin. - -Leskikuningattaren ansio oli, että hän huomautti Kaarinalle, miten -tämä oli velvollinen hillitsemään kuninkaan vihaa ja pidättelemään -surmaniskuja, kun niitä uhkaavasti tähtäiltiin jaloimpia miehiä -vastaan. - -Miten voimattomaksi hän tunsikaan itsensä, miten helposti hän -olisikaan voitettu, hän, joka ei voinut antaa muita puoltolauseita -kuin rukoukset ja kyyneleet. Hän teki kuitenkin mitä voi, kunnes tuli -aika, jolloin kuningas kokonaan väisteli häntä, jolloin pimeyden -vallat ja Yrjö Pietarinpoika vallitsivat kuningasta kokonaan. - -Silloin vuosi veri virtoinaan ja kaikki olivat vaipuneet syvimpään -suruun. - -Sitä Kaarina tuskin ajatteli, että hän itsekin oli ollut joutua -kateuden ja kostonhimon uhriksi; mutta siitä hän vuodatti katkeria -kyyneliä, että oli pettänyt Märta rouvan. "Olisinkohan voinut estää -tuon ilkityön?" uteli hän tuskissaan ainoalta uskotultaan. - -"Ette", vastasi tämä, "mutta nyt voitte vaikuttaa sovinnon -aikaansaamiseksi kuninkaan ja hänen veljiensä välillä." - -"Sitä olen jo yrittänyt, eikä hän ole taipumaton." - -"Siinä tapauksessa tulee herttuain, Kaarlen ja Maunun, saapua tänne." - -"Tahdotteko kirjoittaa heille?" - -"Minä sanon, että se on teidän neuvostanne." - -"Eivätköhän he pahastune...?" - -"Tottukoot ajattelemaan, että kuningas ottaa teidät puolisoksensa ja -maan kuningattareksi." - -"Onko se oikein?" kysyi Kaarina nöyrästi. - -"Ettekö toivo sitä?" - -Kyyneleet valuivat hänen poskilleen. "He halveksivat minua, kun olen -vain jalkavaimo", sanoi hän. - -"Nyt tulee kuitenkin asemanne olemaan heitä korkeampi." - -"Eikö heidän harminsa siinä käänny kuninkaaseen?" - -"Mitä on tähdissä kirjoitettu, sen ymmärrämme vain osittain. Kukaan -ei tietäne, mikä olisi seurauksena, jos joku vieras ruhtinatar -tulisi tänne. Kuningas Eerik rakastaa teitä hyvin paljon, ja te -olette ainoa, joka voi vaikuttaa jotakin häneen; käyttäkää sentähden -kaikki vaikutusvaltanne hyvään ja osoittakaa esimerkillänne, että -halpasukuinen nainen voi Jumalan avulla olla suuremmaksi siunaukseksi -maallensa ja kansallensa kuin moni kopea ja ylväs korkeasukuinen." - -"Mutta lapseni?" kysyi Kaarina vavisten. - -"Jättäkää heidät Jumalan haltuun. Pidän varmana, että kuningas tahtoo -ottaa heidät laillisiksi lapsikseen, mutta moni on syntynyt kruunua -varten saamatta koskaan sitä kantaa, ja niin tulee vastedeskin aina -olemaan." - -"Minä turvaudun teihin ja asetan elämäni sen mukaan", sanoi Kaarina, -viehkeä hymyily kyynelten vielä kostuttamilla kasvoillaan. - - - - -17. - -MITÄ VÄHÄPÄTÖINEN VOI. - - -Ei ollut mikään vähäpätöinen asia hoitaa tähän aikaan valtakunnan -hallitusta. Henki ja omaisuus saattoivat siinä olla kysymyksessä, ja -sentähden valtakunnanneuvokset lähettivätkin kirjelmiä kuninkaalle -ja itse kävivät hänen luonaan pyytämässä, että kuninkaallinen -majesteetti taas ryhtyisi hallitukseen; mutta hän kieltäytyi aina -sanoen tahtovansa, että he edelleen hoitaisivat sitä. - -Mitä tuli nyt n.s. sturelaisesta salaliitosta? Hallitus oli useita -kuukausia ollut aateliston käsissä; Eerik oli mielenhäiriössä, -Juhana vankilassa, Kaarle liian nuori ja kokematon, mutta kukaan ei -liikahdakkaan, ei kukaan ryhdy yleisen tyytymättömyyden johtoon. -Mitähän odotetaan? - -Kaiketi sitä, että veljekset ruhjoisivat toinen toisensa, että -kauhea kostotar paljastettuine miekkoineen katkoilisi kauloja kuin -ruohonkorsia valmistaen sopivaa maa-alaa uudelle aikakaudelle. - -Jokainen nuorekas mieli oli kyllä kuohuksissa. Kunnioitus kuninkuutta -kohtaan ei suinkaan estänyt miekkaa paljastamasta, ei, sen teki -pelkuruus, raukkamaisuus; ei kukaan ollut mielestään kyllin voimakas, -eikä kukaan luottanut toiseen. - -Jospa vain olisi ollut jokukaan voimakas, päättävä mies, joka olisi -asettunut liikkeen etunenään, niin moni olisi epäilemättä yhtynyt -häneen, etenkin jos hän olisi ollut nimeltänsä Sture, mutta ketään -sellaista ei ollut. - -Maa oli mitä suurimmassa kurjuudessa, mutta Kustaa Eerikinpoikia ei -synny joka viidessäkymmenessä vuodessa, ja nyt ajatteli jokainen -etusijassa oman nahkansa pelastamista. - -Raukkamaisuus oli ajan hengessä, ja tuo raukkamaisuus tuli saamaan -hyvin ansaitun verisen palkkansa. - -Tukholman linnassa elettiin tähän aikaan suuressa tuskassa ja pelossa. - -Cecilia oli poissa, ja molemmat jäljelläolevat prinsessat turvausivat -leskikuningattareen. - -Hänkin olisi kyllä mieluimmin vetäynyt erilleen kaikista, mutta -Kustaa Vaasan leskenä ei hän katsonut sitä korkean arvonsa -mukaiseksi. Ja niin piti hän velvollisuutenaan ottaa vastaan -jokaisen, joka sitä halusi, kuunnella heidän huolestuneita -valituksiaan ja tukahutettua, mutta kuitenkin huomattavaa -tyytymättömyyttään ja vaikeroivaa suruaan sekä loppumattomia huhuja -kaikesta siitä surkeudesta, jota odotettiin. - -Tarvittiin terävää älyä, jotta voi luovia tuosta lävitse antamatta -moittijoille puheen ainetta; ei saanut kieltää, ei myöntää, mutta -murheellisia piti lohduttaa, tyytymättömiä tyynnyttää, vahvistaa -epäilijöitä ja antaa kullekin lohdutuksen sana. - -Monelle hän ei ehkä onnistunut sitä antamaan, mutta ei kukaan -lähtenyt hänen luotaan syvää kunnioitusta ja sääliä tuntematta. Ei -kenenkään asema ollut niin vaikea ja vastuunalainen kuin hänen, ja -miten ihmeteltävästi hän osasikaan täyttää tehtävänsä! - -Juhana herttua ja hänen puolisonsa lähettelivät hänelle kirjeitä. -Alussa ne olivat vaikeroivia, he pelkäsivät henkeänsä, sitten he -rukoilivat häntä yhä innokkaammin toimimaan heidän vapauttamisekseen. -Katariina Jagellotar kirjoitti, ettei hän rukoillut omasta, vaan -molempien lapsiensa puolesta, jotka olivat syntyneet vankilassa ja -joiden hän pelkäsi siellä kärsivän sekä henkensä että terveytensä -puolesta. Jos hän olisi varma siitä, ettei heille tapahtuisi mitään -pahaa, niin hän olisi taipuvainen lähettämään heidät pois luotansa. - -Saksin herttua Maunu puheli avioliitostaan prinsessa Sofian kanssa; -hänellä oli nyt juuri paras tilaisuus myötäjäisten sijoittamiseen. - -Kaarle herttua kirjoitti, että juuri nyt olisi sopivin aika tehdä -jotakin Juhanan vapauttamiseksi. Hän aikoi tulla Tukholmaan -neuvottelemaan siitä korkean äitipuolensa ja rakasten siskojensa -kanssa. - -Prinsessat olivat epätoivoissaan siitä avioliitosta, johon Eerikin -sanottiin jo menneen. Se ei tosin ollut vielä täysin laillinen, mutta -arkkipiispa oli sanonut heille sitoutuneensa vahvistamaan sen heti, -kun kuningas niin tahtoi. - -"Ei kukaan Euroopan ruhtinattarista, olkoonpa kuinka mahtava ja -korkeasukuinen tahansa, olisi epäillytkään tulla hänen puolisokseen", -huudahti prinsessa Sofia. "Olen iloinen, että pääsen täältä, niin -saan olla näkemättä sitä ihmistä." - -"Tokko hän muistanee niitä aikoja, jolloin seisoi Suurtorilla -korttelinmitta kädessä", lisäsi Elisabet. - -He eivät tahtoneet muistaa, että tämä pieni, vaatimaton tyttö oli jo -saanut paljon hyvää aikaan. - -Katariinalla oli täysi työ koettaessaan saada heidät pitämään -semmoiset puheet hammastensa takana; hyötyä niistä ei lähtenyt -mitään, mutta paljon pahaa ne saattoivat vaikuttaa. - -Kaarle herttua ei ainoastaan tullut Tukholmaan, vaan toipa vielä -onnettoman veljensä Maununkin mukanaan. - -Hänet nähdessään puhkesivat kaikki kyyneliin. Hän oli yhtämittaa -kuin unelmissa: suloiset utukuvat väikkyivät hänen silmäinsä edessä; -niiden kanssa hän puhui, niille hän hymyili. - -Entisyyden hän sitävastoin oli kokonaan unohtanut. - -Niinkuin ennenkin vetäytyi hän äitipuolensa läheisyyteen; tämän piti -puhua hänen kanssaan käynnistä, jonka he aikoivat tehdä Svartsjöhön. - -Kaarle oli hyvin halukas siihen, mutta sekä äitipuoli että sisaret -epäröivät. Kaikki riippui Eerikin mielentilasta; hän oli yhtä -kärkäs iskemään miekalla kuin puhkeamaan kyyneliin. Oli siis oltava -varoillaan. - -Lopulta jäätiin siihen päätökseen, että leskikuningattaren piti -kirjoittaa, mutta kenelle? - -Parhaat tiedot voisi saada Kaarinalta, mutta voisiko leskikuningatar --- pitäisikö hänen... - -Prinsessat arvelivat sen alentavan hänen arvoaan. - -Kun he vielä neuvottelivat ja kiistelivät tästä, annettiin -kuningattarelle kirje. - -"Kuninkaalta!" huudahti hän. - -Yleinen hälinä nousi tästä. Mitä hän tahtoi? - -Suuri vahasinetti leikattiin varovasti pois, ja Katariina aukaisi -kirjeen. - -"Kaarina Maununtyttäreltä", sanoi hän. - -"Että se hävytön lutka rohkeneekin!" huudahti Sofia. "Poltetaan se, -ei lueta!" - -"Käyttää kuninkaan sinettiä; sehän on majesteettirikos", jatkoi -Elisabet. "Häntä täytyy rangaista." - -"Kun kirje kerran on aukaistu, on syytä lukea se ensin", sanoi Kaarle -tyynesti. - -Uteliaisuus oli vähintään yhtä suuri kuin närkästyskin, ja niin -sovittiin siitä, että edellinen olisi ensiksi tyydytettävä. - -"Miten hän kirjoittaa; tuommoisia kirjaimia!" sanoi Sofia. - -"Voiko tuollaiselta parempia odottaakaan!" - -Leskikuningatar luki kirjeen ääneen. - -Kaarina alkoi nöyrästi pyytämällä anteeksi kuningattarelta, että -rohkeni kirjoittaa hänelle, mutta mitä hänellä oli sanottavaa, se -oli vain todistuksena siitä, että hän uskollisesti oli seurannut -kuningattaren kerran hänelle antamaa opetusta, että hänen pitäisi -sovittaman ja yhdistämän erotetut sydämet. Hän ei tiennyt, kumpi -puoli oli väärässä, hän tiesi vain sen, että kuningas halusi -sovintoa Juhana herttuan kanssa. Kun hän kuitenkin oli sanonut -tämän ainoastaan alamaiselle palvelijattarelleen, arveli hän -tarpeelliseksi, että jotkut kuninkaan korkeista omaisista tulisivat -Svartsjöhön neuvottelemaan tästä asiasta kuninkaan kanssa. Kun tämä -vielä oli hyvin heikko, voisi tapahtua, ettei asia tulisikaan yhdessä -keskustelussa ratkaistuksi; mutta -- niin lopetti hän -- hyvillä -puheilla ja sävyisyydellä voisi voittaa hänen epäluulonsa. Ja hän -lisäsi, että kuningas itse oli kirjoittanut Juhana herttualle kaikin -puolin suopean ja nöyrän kirjeen. - -"Enkö sitä tiennyt!" huudahti kuningatar. "Hän on oikeamielinen -nainen." - -"Mutta kuitenkin jalkavaimo", lisäsi Elisabet. - -"Semmoinen voi olla ilman oikeamielisyyttäkin", arveli Kaarle -katsahtaen seinällä riippuvaan Cecilian kuvaan. - -Molemmat sisaret punastuivat. - -"Hän on halpasukuinen", tuumaili Sofia; "sentähden ei ole -mahdollista, että hän lähentelee meitä." - -"Kuitenkin on nyt minun mielipiteeni, että niin pian kuin suinkin -matkustatte Svartsjöhön. Tulisin mielelläni mukaan, ellei minua -tarvittaisi täällä", sanoi Katariina. - -"Tulkaa jäljessä, kun asia on ratkaistu", virkkoi Kaarle. "Maunu ja -minä matkustamme kahden." - -"Mutta onkohan viisasta, että hän tulee sinne?" - -"Arvelin, että Eerik hänet nähdessään..." - -"Se ei koskaan vaikuttane hyvää; jätä hänet minun luokseni. Tahdotko -jäädä, Maunu?" - -"Niinkuin tahdot, ihana vedenneitoni!" - -Keskustelun aikana oli Saksin herttua Maunu tullut sisään. Kun hän -sai tietää, mistä oli kysymys, pyysi hän päästä mukaan. Hänellä oli -muka yksityistä asiaa kuninkaalle. - -Asia oli nyt ratkaistu, mutta Katariina oli sitä mieltä, että matka -olisi lykättävä muutamia päiviä tuonnemmaksi, kunnes hän ehtisi -kirjoittaa Kaarinalle ja ilmoittaa heidän tulostaan. - -Prinsessat pitivät sitä liikanaisena kohteliaisuutena; Kaarinahan oli -vain tehnyt velvollisuutensa, arvelivat he. - -Kuningattaren tahto jäi kuitenkin ratkaisevaksi. - -Mutta lähdön edellisinä päivinä prinsessat kehottelivat saksalaista -herttuaa ottamaan tarkan selon "tuosta naikkosesta", mutta hänen -huomaamattansa. Hänen ei pitänyt kertaakaan alentua puhuttelemaan -häntä, mutta hänen tuli kuunnella, eikö hän käyttänyt kömpelöä -puhetapaa. - -Mitä hän kuuli ja näki, sitä hän ei saanut unohtaa. Kotia tultuaan -täytyi hänen tehdä kaikesta tarkkaan selkoa. - -He lähtivät. - -Olemme jo sanoneet, että siihen aikaan oli tavattoman hiljaista ja -rauhaisaa Svartsjössä. Ovia availtiin hiljaa ja äänettömästi, ja -portaat olivat matoilla peitetyt; kaikesta sai sen käsityksen, että -täällä sairastettiin. - -Muutamat hovijunkkarit sekä kuninkaan henkilääkäri Lemnius ottivat -herttuat vastaan; kaikkiin kysymyksiin kuninkaan terveydentilasta -he vastasivat puoliääneen ikäänkuin peläten, että ääni kuuluisi -kuninkaan huoneeseen. - -Prinssi Kaarlea tämä näytti kiusoittavan, ja hän kysyi, voisiko -kuningasta tavata nyt heti. - -Se myönnettiin, ja hän riensi sisään. - -Eerik istui yksin huoneessa, pää käsien varassa. Hän oli -huomattavasti laihtunut; hänen kalpeat kasvonsa olivat käyneet -vieläkin kalpeammiksi, silmät olivat raukeat ja puoliksi ummessa, ja -käsi, jonka hän ojensi veljelleen, oli kylmä ja veltto. - -"Eerik!" huudahti Kaarle kauhistuneena, ja suuret kyyneleet valuivat -hänen silmistään. - -Tämän nähdessään rupesi kuningaskin itkemään. "Minä olen hyvin -onneton", sanoi hän, "sekä Jumalan että ihmisten hylkäämä." - -"Kaikki tulee hyväksi taas, kun sinä voimistut." - -Hän hypisteli Kaarlen takkia. "Tiedättekö, rakas veljeni, syyn -turmiooni?" kysyi hän. - -"Ilkeät ihmiset, jotka ovat puhuneet sinulle kaikkea pahaa; mutta tuo -on kaikki nyt mennyttä." - -"Minä olen käskenyt jakaa suuria rahasummia, mutta he tahtovat joka -tapauksessa minun turmiotani." - -Miten Kaarle koettikin vaihtaa puheenainetta; palasivat Eerikin -ajatukset aina vain luuloteltuihin vihollisiin; olipa se sitten -tahallista taikka ei, mutta muusta hän ei tahtonut puhua. Juhana -herttuaa ei mainittu. - -Hetkisen kuluttua hän taas vaipui mietteisiinsä ja näytti kokonaan -unohtaneen veljensä. - -Tämä seisoi neuvottomana ja lähti sitten huoneesta. Lemnius odotti -häntä ulkopuolella. - -"Eihän hänen kanssaan ole mahdollista puhua", sanoi Kaarle. "Hän on -huonompi kuin luulinkaan." - -"Ei hän ole aina samanlainen; ajatellessaan teidän armonne tännetuloa -hän tuli liikutetuksi." - -"Luuletteko hänen huomenna olevan paremman?" - -"Kyllä, jos Kaarina rouva on saapuvilla." - -"Minä tahdon puhua veljeni kanssa ilman kuulijoita", vastasi herttua. - -Lääkäri kumarsi ja kysyi, saisiko hän näyttää ne huoneet, jotka -olivat järjestetyt korkeita vieraita varten. Prinssi seurasi -ajatellen itsekseen, ettei se toimi, johon hän oli ryhtynyt, -lienekkään niin helppo kuin hän oli luullut. - -Herttuoille oli annettu linnan kauniimmat huoneet, joista oli ihana -näköala puistoon. Maunu herttua oli jo siellä. Hän seisoi nojallaan -komeasti katetun pöydän ääressä ja huudahti Kaarlen nähdessään: - -"Olipa hyvä, että tulit; minä en mene vastuuseen siitä, että olen -saanut odottaa." - -"Pitääkö meidän syödä kahden?" kysyi Kaarle. - -"Täällä on ainoastaan kuninkaan hovijunkkareita." - -"Entä te, Lemnius?" - -"Minä poistun harvoin kuninkaan luota." - -"Pyytäkää sitten hovijunkkareita tulemaan." - -Lääkäri kumarsi ja meni. - -Vasta kun viinikannut olivat muutamia kertoja kiertäneet pöydässä, -pääsi keskustelu vauhtiin. Sitä ylläpitivät oikeastaan Maunu herttua -ja hovijunkkarit; Kaarle herttua oli edelleenkin synkkänä ääneti. - -Useimmat kysymykset koskivat luonnollisesti Kaarina rouvaa. Oliko -hänen vaikutuksensa todellakin niin suuri kuin puhuttiin? - -Sen myönsivät kaikki. - -Maunu herttua ei ollut kiinnittänyt paljon huomiota häneen. Oliko hän -todellakin niin kaunis? - -Hovijunkkarit katselivat toisiaan ja mutisivat jotakin, jota ei -voinut kuulla. - -"Täytyykö se pitää salassa?" kysyi herttua nauraen. "Minä juon -kauneuden maljan... pohjaan!" Näin sanoen hän tyhjensi lasinsa ja -käänsi sen ylösalaisin. - -Hovijunkkarit seurasivat esimerkkiä. - -"Kuningas ei pidä siitä, että hänestä puhutaan", sanoi vanhin -tähystellen ympärilleen, olisiko palvelijoita saapuvilla. Kun niitä -ei ollut, jatkoi hän puoliääneen: - -"Me emme saa edes pukeutua niinkuin pitäisi. Hän sanoo, että teemme -sen muka mielistelläksemme Kaarinaa." - -"Koska täällä ei ole ketään muuta", lisäsi toinen hovijunkkari. - -"Suosikkinsa on kai toki hänelläkin?" - -"Siinä tapauksessa se on Benediktus Olavinpoika; hän on ainoa, jonka -kanssa Kaarina puhuu." - -"No, mitä hän sanoo?" - -"Että olisi tapahtunut paljon enemmän pahaa, jos Kaarinaa ei olisi -ollut." - -"Vai niin, no, oletteko te samaa mieltä?" - -Taaskin sekavaa jupinaa. - -"Mitä hittoa, ettekö voi puhua suutanne puhtaaksi!" - -"Se voisi tulla kuninkaan korviin!" - -"Ritarikunniani kautta, se ei tule!" - -Kaikkien silmät kääntyivät Kaarle herttuaan. - -"Kunniasanani", sanoi tämä nähtävästi uteliaana. - -Taaskin rupesi vanhin puhumaan: - -"Kaarina rouva ei ole ainoastaan ihanin, vaan myöskin lempein ja -helläsydämisin naisista. Köyhät hän vaatettaa, nälkäiset hän ruokkii; -täältä ei lähde avutta kukaan, jota hän voi auttaa ja jokaiselle on -hänellä ystävällisiä lohdutuksen sanoja. Kuningas on antanut hänelle -sinettinsä, ja hän tallettaa sen estääksensä häntä käyttämästä sitä -mihinkään asiakirjaan, joka ei ole oikeudenmukainen. Toisinaan -kuningas torailee, vieläpä lyökin häntä, mutta kuitenkin on hän -yhtä lempeä ja rakastava. Sentähden hän onkin ainoa, johon kuningas -luottaa, ja niin kiihkeästi hän rakastaa Kaarinaa, ettei yksikään -meistä olisi varma hengestään, jos hän tietäisi, mitä nyt olen -sanonut." - -Herttuat katsoivat hämmästyneinä toisiinsa. - -"Minä olen utelias näkemään häntä", huudahti Maunu herttua. - -"Jos kuningas suostuu siihen", vastasi hovijunkkari. - -"Pidetäänkö häntä vankina?" - -"Ei, mutta hän vetäytyy niin paljon kuin mahdollista erilleen muista." - -"Me tahdomme sekä nähdä hänet että puhua hänen kanssaan", virkkoi -Kaarle. - -Seuraavana päivänä pyysivät ja pääsivät molemmat herttuat kuninkaan -luo. - -Kaarle esiintyi välittäjänä Juhanan puolesta ja kysyi, eikö Eerik -suosiosta ja armosta tahtoisi antaa hänelle anteeksi. - -Tämä vastasi, että oli tehty paljon vastoin hänen tahtoansa ja -tietoansa, sentähden ettei hänellä itsellään ollut mitään valtaa. - -"Teidän majesteettinne käskystähän valtakunnanneuvokset nyt -hallitsevat", huomautti Kaarle. - -"Omasta puolestani on minulla niin paljon tekemistä perkeleen kanssa, -etten ehdi muuhun." Sitten hän huomasi Maunu herttuan. "Mitä te -haluatte?" kysyi hän. - -"Sofia neiti arvelee, että myötäjäiset..." - -"Vaivataanko minua semmoisillakin?" - -"Uskollinen rakkauteni sekä lupaus, että saan hänen kätensä..." - -"Teidän täytyy odottaa. Me menemme naimisiin molemmat samana päivänä. -Oletteko nähneet Kaarinaani?" - -"Emme vielä." - -Hän hymyili tyytyväisenä. "Sen voin kyllä uskoa; hän on siveellinen -eikä juokse miesten perässä." - -Kohta senjälkeen he poistuivat kuninkaan luota, ja Kaarle kääntyi -heti Lemniuksen puoleen kysyen mitä olisi tehtävä. - -"Käykää hänen luonansa, kun Kaarina rouva on saapuvilla", vastasi hän. - -"Hänkö sitten määrää asiat?" - -"Sen tekee kuningas itse, mutta silloin hän vastaa kysymyksiin." - -"Kuinka se on ymmärrettävä?" - -"Hän teeskentelee teidän armollenne." - -"Mistä syystä?" - -"Päästäkseen teistä. Kaarina rouva on ainoa, jonka kanssa hän puhuu -totta." - -"Olkoon menneeksi! Pitääkö meidän käydä Kaarinan luona?" - -"Sitä en luule; jos kuningas saisi sen tietää, niin hän rupeaisi -epäilemään." - -"Ilmoittakaa meille sitten, milloin on sopiva aika." - -"Kaikkien pyhimysten nimessä, tahtoisinpa tietää miten tämä päättyy!" -huudahti Maunu herttua. - -"Saammepa nähdä", jupisi Kaarle. - -Seuraavana päivänä jotenkin aikaisin aamulla Lemnius ilmoitti heille, -että kuningas oli tavattoman reipas ja hyvällä tuulella. - -"Onko rouva sisässä?" - -"On, teidän armonne, sekä hän että lapsi." - -"Tietääkö hän tulostamme?" - -"Ei, ja parempi onkin, ettei hän tiedä." - -"Vai niin. Me seuraamme teitä." - -"Minä ilmoitan teidän armonne." - -Kaunis näky kohtasi heitä heidän astuessaan kuninkaan huoneeseen. -Suuri valkea räiskyi uunissa, ja matolla uunin edessä makasi pieni -tyttö leikkien koiran kanssa. Kaarina istui tuolilla, ja Eerik seisoi -telineittensä ääressä maalaamassa hänen kuvaansa. - -"Tulettepa onnelliseen aikaan", huusi hän heille vastaan. "Katsohan, -onko suu onnistunut... älä liikahda, Kaarina... Tule tänne, Kaarle!" - -Tämä ei vitkastellut. "On, erinomaisesti", vastasi hän, mutta hänen -huomionsa ei kiintynyt telineillä olevaan kuvaan, vaan itse Kaarinaan. - -Hän ei luullut koskaan nähneensä mitään ihanampaa kuin tämä nuori -nainen, joka punastuen herättämästään ihastuksesta turhaan koetti -osoittaa hänelle kuuluvaa arvokkaisuutta. - -Eerik katseli häntä viehättyneenä; hän oli unohtanut, ettei ollut -yksin, ja sanoi puoliääneen: "Sinä olet ihana, ihanampi kuin kukaan -maailmassa; sentähden säätkin kantaa kruunua ja valtikkaa, ja sinua -on tervehdittävä kuningas Eerikin kuningattarena." - -Kaarle synkistyi, mutta Maunu herttua huudahti kiihkeästi: "Miekkani -kautta, sen hän ansaitsee paremmin kuin kukaan muu, ja minä tahdon -olla ensimäinen osoittamaan hänelle kunnioitustani!" - -Näin sanoen hän polvistui ja vei Kaarinan käden kunnioittavasti -huulilleen. - -Kaarina ei vetänyt kättään pois, vaan katsoi kuninkaaseen, silmissään -ilon ja kiitollisuuden ilme, joka teki hänet vielä viehättävämmäksi. - -"No, Kaarle veliseni", huudahti ihastunut Eerik, "sinun olisi pitänyt -olla ensimäinen ja nyt tulet toiseksi!" - -Hän hillitsi itsensä ja astui eteenpäin. Silloin kohtasi häntä -Kaarinan katse niin rukoilevana, että hän heti polvistui hänen -eteensä ja kuiskasi suudellessaan hänen kättänsä: "Sydämen hyvyys on -parempi kuin ihanuus, rukoilkaa puolestamme." - -Kaarina puristi hiljaa hänen kättään ja nousi. - -"Tämä on onnen päivä", huudahti kuningas; "viettäkäämme se juhlana." - -"Joka kestää päivästä toiseen!" lausui Maunu herttua hilpeästi. - -"Jos kuninkaan terveys sen sallii", lisäsi Kaarle. - -"Ei, sinä olet oikeassa, terveyteni ei sitä salli", huokasi Eerik. -"Lemnius on kieltänyt sen. Keksikäämme jotakin muuta. Sano sinä, -Kaarina." - -"Mikäpä juhla voisi olla ihanampi kuin se, että kuningas ja Juhana -herttua ojentavat toisilleen kättä sovinnoksi", vastasi tämä. - -Eerikin muoto muuttui; epäillen hän katseli läsnäolijoita ja löi -kovasti Kaarinaa käteen. - -Mutta tämä ei ollut sitä huomaavinaan, läheni vain kuningasta sanoen -sanomattoman tunteellisesti. - -"Tänään olet tehnyt minut hyvin onnelliseksi; jakakaamme tästä -muillekin. Mikä on ihanampaa kuin rakkaus ja anteeksiantamus; anna -kaikille anteeksi!" - -Hän oli vaipunut polvilleen kuninkaan eteen. - -"Armoa, armoa!" toisti herttua polvistuen. - -Eerik taisteli nähtävästi kovaa taistelua. - -"Minä olen kirjoittanut hänelle", sanoi hän. - -"Hän on istunut vankeudessa neljä vuotta; sehän on kauheaa", sanoi -Kaarina. - -"Mutta jos hänen sydämensä ei ole kristillisen veljellinen meitä -kohtaan." - -"Kuningas voi määrätä ehdot", lausui Maunu. - -"Olen varma, että hän suostuu niihin", jatkoi Kaarle. - -"Hänen täytyy tunnustaa minun ja Kaarinan pojat valtaistuimen -perillisiksi." - -"Niin, hänen täytyy." - -Epäilevänä siirtyi hänen katseensa taas toisesta toiseen. Lopuksi hän -sanoi: "Kirjoittakoon hän ehdot, niin minä suostun." - -Kaarle otti heti esiin paperin, jossa kuningas Eerik suostui -Juhana herttuan vapauttamiseen määrätyillä ehdoilla. Nämä olivat -varsinaisesti alamainen uskollisuus ja kuuliaisuus Arbogan sopimuksen -mukaan sekä lasten laillistuttaminen. Kuningas allekirjoitti -kirjelmän. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä hän heitti kynän luetaan. "Mitä vielä -tahdotte?" kysyi hän vihaisesti. - -"Katsokaa Sigridiä!" huudahti Kaarina. - -Lapsi melkein makasi koiran päällä nauraen ja leikkien sen kanssa. -Kuningas meni hänen luokseen. - -"Menkää!" kuiskasi Kaarina herttuoille ja meni kuninkaan jäljessä. - -Heille ei tarvinnut tätä kahdesti sanoa; he hävisivät melkein -kuulumattomasti. - -"Toivoisin, että voisimme heti lähteä matkaan", sanoi Kaarle -Lemniukselle, joka tuli heitä vastaan. - -"Se kyllä olisi viisainta", vastasi hän. - -"Mutta hän, Kaarina rouva, saa ehkä kärsiä siitä." - -"Hän on siihen tottunut." - -"Kuningas löi häntä." - -"Sen hän tekee usein." - -"Ja hän sietää sitä?" - -"Valittamatta." - -"Viekää hänelle terveisemme." - -"Hän on oleva niistä kiitollinen." - -"Sanokaa hänelle, ettemme unohda, että saamme kiittää häntä Juhana -herttuan vapauttamisesta." - -"Hän on jo kauan hiljaisuudessa työskennellyt siihen suuntaan." - - - - -18. - -SOVINTO. - - -"Oikeinpa ajattelen, enköhän kuningas Eerikkinä tekisi niinkuin -hänkin", sanoi Maunu herttua, kun he olivat jääneet kahden. - -"Toisin sanoen, jos olisit menettänyt järkesi." - -"Voihan se tapahtua sellaisen naisen tähden." - -"Älä vaan puhu semmoista sisarelleni Sofialle." - -"Leskikuningatar ei siitä olisi pahoillaan." - -"Hänessä ei olekkaan kuninkaallista verta. Sen sanon, Maunu, että -tämä naiminen on Vaasa-nimelle häpeätahra, joka tekee Eerikin -arvottomaksi Ruotsin kruunua kantamaan." - -"Niinpä kyllä..." - -"Hän voi pitää niin monta rakastajatarta kuin tahtoo, kenelläpä niitä -ei olisi; mutta tehdä tuo nainen vertaisekseen, asettaa kruunu hänen -päähänsä, se on kuninkuuden lokaan-polkemista." - -"Hänellä on enemmän arvokkuutta ryhdissään kuin monella -korkeasukuisella kuningattarella." - -"Sitä en kiellä; hän tosiaankin hämmästytti minua. Mutta älä sano -sitäkään Sofialle", lisäsi hän varoittaen. - -"Minä punnitsen kyllä sanani, etten sanoisi liian paljon enkä liian -vähän." - -Maunu herttua palasi Tukholmaan kertomaan merkillisestä -Svartsjössä-käynnistä. Mutta niin varova kuin hän olikin -lausunnoissaan, väitti prinsessa kuitenkin hänen rakastuneen tuohon -yksinkertaiseen naikkoseen, jonka kanssa hän ei tahtoisi olla samassa -huoneessa. Joskin hän oli puhunut Juhana herttuan vapauttamisen -puolesta, niin se oli vähäpätöinen asia kaiken sen häväistyksen -suhteen, jota heidän täytyi hänen tähtensä kärsiä; ja mitä siihen -tuli, että häät vietettäisiin samaan aikaan, niin arveli prinsessa -paremmaksi pysyä naimattomana. - -Kaarle herttua matkusti Svartsjöstä suoraan Gripsholmaan. - - * * * * * - -Gripsholmassa oli Katariina Jagellotar synnyttänyt esikoisensa, -joka kasteessa oli saanut nimen Sigismund, hänen veljensä, Puolan -kuninkaan mukaan. - -Puolisojen viettämä yksinäinen elämä, jota ainoastaan tulevan -suuruuden unelmat kiihottivat, oli hermostuttanut Juhana herttuaa ja -tehnyt hänet epäluuloiseksi, jommoisena hän sitten pysyi koko ikänsä. - -Katariina sitävastoin oli entisellään; innokkaammin vain kuin ennen -hän antautui uskonnollisiin hartausharjoituksiinsa vetäen vähitellen -Juhanankin niihin. Se salaperäisyys, johon katolinen oppi kietoutuu, -sopi oivallisesti Juhanan mielentilaan, erittäinkin kun sen sallima -salakähmäisyys oli hänessä itsessään luonteenomainen piirre. Hän oli -valmis nöyrtymään kuinka syvälle tahansa Eerikin edessä voidakseen -sitten jännitetyn jousen tavoin antaa sitä tarmokkaamman iskun, kun -taas tunsi itsensä vapaaksi. - -Katariinaan oli juurtunut mitä kiihkein vastenmielisyys tätä -tuntematonta sukulaista kohtaan, joka oli saattanut niin synkkää -varjoa hänen nuoreen avio-onneensa. Olipa toinenkin syy, jonka tähden -hän vihasi Eerikkiä ja oli sielussaan vannonut, ettei koskaan anna -hänelle anteeksi. - -Venäjän tsaari, joka häntä kosiessaan oli niin häpeällisesti -tullut syrjäytetyksi, oli ryhtynyt keskusteluihin kuningas Eerikin -kanssa Katariinan luovuttamisesta hänelle. Hän oli pannut sen -yhdeksi rauhanehdoksi, ja kuningas, jonka olisi luullut inholla -hylkäävän tuollaisen kataluuden, olikin käynyt neuvottelemaan -asiasta. Katariina tiesi varmaan, että Niilo Gyllenstjerna kuninkaan -valtuuttamana oli luvannut hänet tsaarille. Tsaarin lähettiläät -saattoivat tulla milloin tahansa, hänet temmattaisiin miehensä ja -lapsensa luota ja hän saisi seurata heitä. Petollinen kuningas -oli sanonut tahtovansa tehdä mitä kristillistä ja soveliasta oli, -pysyäkseen naapurien kanssa hyvissä väleissä. Eikö hänen tullut -vihata sellaista kuningasta? Tietysti, kuolemaan asti. Mutta hän -tahtoi juonitella ja harjoittaa petosta; hänen uskontonsa myönsi sen, -ja se oli välttämätöntä hänen ja hänen miehensä pelastukseksi. - -Että vapautuksen hetki oli lähellä, siitä ei ollut epäilystäkään, ja -he puhuivat alati siitä, kuinka viisaasti sen käyttäisivät. - -Kuitenkin oli Kaarle herttuan tulo suuri yllätys. - -Aluksi he eivät tienneet, ennustiko hänen tulonsa jotakin vielä -pahempaa kuin mitä siihen asti oli ollut, mutta kun hän sanoi heidän -vapauttamisensa olevan kysymyksessä, nousi ilo ylimmilleen. Juhana -oli heti valmis allekirjoittamaan kaikki kuninkaan vaatimukset; hän -ei kiinnittänyt huomiota edes vallanperimykseen. - -"Mutta ajattelehan", sanoi Kaarle, "sinulla on poika itselläsikin." - -"Kaikki perintöruhtinaat eivät tule kuninkaiksi", vastasi Juhana -kirjoittaen nimensä papereihin. - -Katariina otti tarkan selon siitä, ettei ketään kuuntelijoita -ollut läheisyydessä. Sitten kävivät nämä kolme tuttavalliseen ja -avomieliseen keskusteluun. - -Kaarlea hämmästytti, että heillä olivat asiat yhtä selvillä kuin -hänellä itselläänkin. - -"Niin käy, kun on ystäviä", sanoi Juhana. - -Veljekset olivat yksimielisiä siitä, ettei nykyinen hallitus voinut -kauan pysyä pystyssä; mutta siitä ei ollut puhetta, miten ja milloin -se kaatuisi. - -Juhana vain huomautti, että he molemmat, Kaarle ja hän, kyllä tulevat -sopimaan. Puhutaanhan entisinä aikoinakin olleen kuninkaita, jotka -yhdessä hallitsivat maata ja valtakuntaa sovussa ja rauhassa; miksikä -semmoista ei voisi nytkin tapahtua? - -Tuli puhe myöskin Kaarina rouvasta, ja silloin Katariina puuttui -puheeseen. Halveksivasti hän puhui "halpasukuisesta" lausuen, ettei -koskaan voisi alentua ojentamaan kättänsä hänelle. - -Juhana sanoi tahtovansa suudellakkin sitä, jos niin vaadittaisiin. - -"Minä olen sen jo tehnyt", huomautti Kaarle ja kertoi -Svartsjössä-käynnistään. - -"Onko hän todellakin niin kaunis?" kysyi Juhana huvitettuna. - -"Hän on rikkatunkiosta löydetty helmi", vastasi Kaarle. - -"Sentähden hän paraiten miellyttääkin", tuumi Katariina, silmät -liekehtivinä. "Lika, joka on tarttunut siihen, tekee sen -viehättäväksi." - -"Älkäämme olko huomaavinamme sitä; ajatelkaamme vain mitä hyötyä -meillä on hänestä. Osoittaa hyvää sydäntä, että hän on suopea meille." - -"Tai myöskin kavaluutta ja omia pyyteitä." - -Jotenkin ärtyisästi sanoi Kaarle, että kauneutta oli tavattavana -kaikissa kansankerroksissa ja että se kaikkialla oli vaikuttavana. - -Juhana herttua iski merkitsevän silmäyksen puolisoonsa, ja tämä -muutti heti suuntaa myöntäen, että heidän oli viisainta tukahuttaa -kaikki yksityiset tunteet ja mielihalut sekä mukautua oleviin oloihin. - -Oli välttämätöntä, että he saivat tavata kuninkaan. Pitäisiköhän -herttuan matkustaa Svartsjöhön? - -Täytyi saada tietää Eerikin tahtokin tässä asiassa. Kaarle tuumi, -että sopimus oli tehtävä niin juhlalliseksi kuin mahdollista. Siten -se tulisi sitovammaksi, arveli hän. - -Kaikki olivat yksimielisiä siitä, ettei kukaan voinut järjestää -asioita paremmin kuin leskikuningatar; hänen neuvoaan piti siis ennen -kaikkea kysyttämän. - -"Muistakaa", sanoi Katariina hyvästeltäessä Kaarlelle, "muistakaa, -että me laskemme tunnitkin." - -"Ei viivy kauan, ennenkuin saatte kuulla minusta", vastasi hän -lohdutellen. - -Muutaman päivän kuluttua tuli tosiaankin tieto, että Ventholma oli -kunnossa herttuaa ja hänen puolisoansa varten ja että heidän oli -määrä sieltä lokakuun 8 p:nä mennä veneellä Svartsjöhön. - -Viimeisenä päivänä syyskuuta, sateisena ja kylmänä syyspäivänä, -he lähtivät Gripsholmasta. Oi, milloinkaan ei ilma ollut tuntunut -suloisemmalta, ei sade virkistävämmältä. He olivat iloisia, -onnellisia, kiitollisia, ehkäpä tämän ainoan kerran. - -Ventholma oli aiottu vain tilapäiseksi oleskelupaikaksi sentähden, -että se oli Svartsjön läheisyydessä. Herttuan molemmat veljet, Maunu -ja Kaarle, tulivat sinne; leskikuningattaren ja prinsessain oli määrä -saapua heitä tapaamaan Svartsjöhön. - -Juhana herttuan kuolemantuomio oli ollut syynä Maunun mielenhäiriöön; -nyt hän ei tuntenut häntä, itki hänet nähdessään sanoen hänen -muistuttavan jotakin rakasta vainajaa. - -Vihdoinkin oli lokakuun 8:s päivä tullut. Oli kirkas, -auringonpaisteinen päivä, ja Ventholman laiturin ääressä oli -huolellisesti varustettu jahti, jossa oli kymmenen juhlapukuista -soutajaa. - -Juhlapuvussaan oli myöskin seurue, joka astui siihen. Herttuattarella -oli musta samettipuku, sekä päällys- että alushame; kaulus oli -leikattu nelikulmaisesti, jotta siitä jäi näkyviin häikäisevän valkea -kaula, minkä ainoana koristeena oli kapea, musta nauha ja siinä -Juhana herttuan kuva riippumassa. Päähine oli mustasta sametista -tehty sekä valkealla silkillä vuorattu ja reunustettu. - -Herttua oli samoin mustiin puettu. Hänellä oli korkea, pyöreä -valkealla sulalla koristettu hattu, parta ulottui rinnoille asti ja -oli samoinkuin viiksetkin vähäsen harmahtava. - -Heidän jäljessään kantoi imettäjä heidän pientä lastaan. - -Sitten tulivat herttuat Kaarle ja Maunu ja senjälkeen heidän -gripsholmalainen vartijakuntansa. - -Äänettöminä kaikki asettuivat paikoilleen veneeseen. Matkallakaan ei -syntynyt mitään keskustelua; jokaisella oli tarpeeksi ajattelemista. - -Mutta kun he lähenivät Svartsjötä, jonka laiturille oli kokoontunut -paljon väkeä, osoitteli Juhana heitä puolisollensa toista toisen -perästä. - -"Tuo on kuningas, joka noin levottomana liikkuu puolelta toiselle. -Tuolla oikealla on leskikuningatar ja hänen vieressään Elisabet: -tuolla, kauimpana oikealla Sofia, ja hänen vieressään Maunu, Saksin -herttua. Mutta kuka on tuolla vasemmalla, tuo, joka on muita pitempi? -Kuningas puhuu nyt hänen kanssaan." - -"Se on jalkavaimo, etkö ymmärrä", kuiskasi Katariina. - -"Mutta kautta partani, kaunis hän on." - -"Kaunis kuin synti." - -"Ajattelehan, Katariina!" - -"Älä pelkää, minä taidan osani." - -Vene laski rantaan, ja Juhana ojensi kätensä puolisolleen noustakseen -maihin. - -"Tähän narripeliin kuuluu myös polvilleen lankeaminen", sanoi -Katariina kuiskaten. - -"Niin, tehkäämme se." - -Mutta Eerik melkein ennätti ennen heitä tai ainakin lankesivat he -polvilleen toistensa eteen melkein samaan aikaan. - -"Herrani ja kuninkaani!" huudahti Eerik. - -"Minä olen vain köyhä vanki, joka rukoilen teidän majesteettiinne -kuninkaallista armoa", vaikeroi Juhana. - -"Ei, ei: teidän armonne se hallitsee ja vallitsee minua ja meitä -kaikkia." - -"Antakaa minulle armonne ja anteeksiantonne!" - -Näin he puhuivat ehtimiseen toisilleen. - -Katariina oli jo aikoja sitten noussut; hän seisoi jäykkänä ja -suorana katsellen heitä. - -Useimmilla läsnäolijoista leikitsi ilvehymy suupielissä; kohtaus kävi -yhä naurettavammaksi. - -"Me emme pyydä muuta kuin saada jäädä valtakuntaan luvaten tulla -uskollisimmaksi alamaiseksenne", nyyhki Eerik. - -"Meidän puoleltamme ei koskaan ryhdytä mihinkään teidän armoanne ja -perillisiänne vastaan", vakuutteli Juhana. - -Leskikuningatar meni heidän luokseen ja sanoi hiljaa, kumartuen -heidän puoleensa: "Nouskaa, rakkaat pojat; te saatatte itsenne -läsnäolevain ivan esineiksi." - -He tottelivat heti. - -"Menkäämme linnaan", sanoi kuningas. - -He lähtivät yhdessä, ääneti ja epäluuloisina. - -Katariina Stenbock ja prinsessat ympäröivät äskentulleen -ruhtinattaren. He suutelivat ja hyväilivät pienokaista; ei kukaan -huomannut tai ollut huomaavinaan Kaarinaa. Herroilla oli kyllä halua -siihen, mutta he eivät rohjenneet. - -Onneksi oli hänelläkin seurassaan yksi ystävä, joka ei jättänyt häntä -ja joka nyt sanoi hänelle: "Menkäämme linnaan; kuningas voi tarvita -teitä." - -Joskin suruisa ajatus omasta itsestään hetkiseksi tahtoi hiipiä hänen -sydämeensä, hälveni se kuitenkin heti. Toinen tarvitsi häntä, ja tuo -toinen oli Jumalan edessä hänen puolisonsa. - -Niin hän lähti tohtorin seuraamana ajattelemattakaan, mitä muut -hänestä sanoivat. - -"Häpeämätön lutka, kuinka hän kehtasi tulla tänne!" huudahti -prinsessa Sofia. - -"Varmaankin kuninkaan käskystä", sanoi leskikuningatar. - -"Niin hän sanoi minulle", lausui Elisabet. "Hän olisi kernaammin -suonut, ettei hänen olisi tarvinnut tulla." - -"Hän häpesi meidän seurassamme", väitti Sofia, "vai mitä sinä luulet, -Maunu?" - -"Voidakseni asettua hänen ajatuskannalleen pitäisi minun oppia -tuntemaan hänet paremmin." - -"Se on vallan tarpeetonta; minä inhoan häntä, nyt sen tiedät." Sofia -keikautti pöyhkeästi päätään. - -"Yksi asia on varma", sanoi Kaarle. "Ilman häntä emme nyt olisi -koossa täällä." - -"Onko se mahdollista!" huudahti herttuatar. "Olkaamme sitä -ystävällisempiä hänelle päivällisillä", sanoi leskikuningatar. - -Kaikki lähtivät nyt linnaa kohden. Ikkunan ääressä seisoi Eerik, -Kaarina vieressään, heitä vastapäätä Juhana suudellen Kaarinan kättä. - -Katariinan silmät säkenöivät, hän otti pikku poikansa imettäjältä ja -meni saliin. - -Heidät molemmat nähdessään Eerik joutui saman tuskan valtaan kuin -ennenkin. Hän juoksi heidän luokseen, heittäytyi ruhtinattaren -jalkoihin ja rukoili, että hän ja hänen pieni poikansa antaisivat -hänelle anteeksi sen, että he hänen tähtensä olivat saaneet kärsiä -vankeutta. - -Turhaan Katariina koetti tyynnyttää häntä; hän suuteli hänen käsiään -itkemistään itkien. - -Katariina silitteli hänen hiuksiaan, taputteli hänen poskiaan ja -puhutteli häntä osaaottavasti, mutta hänen silmänsä säkenöivät, ja -hän näytti tuhat kertaa mieluummin tahtovan lyödä häntä. - -Tohtori Lemnius läheni heitä. "Teidän majesteettinne on väsynyt ja -tarvitsee lepoa", sanoi hän. "Mutta kun taloni on täynnä vieraita." - -"He suovat sen kyllä anteeksi." - -"Jääkö Kaarina tänne?" - -"Jos kuningas niin tahtoo." - -"Ei, hän seuratkoon minua, muuten en mene." - -Samassa seisoi Kaarina hänen rinnallaan säteilevine hymyilyineen ja -kirkkaine, viattomine silmineen. - -"Tässä olen", sanoi hän. - -"Sinä et saa pitää kenestäkään muusta kuin minusta, Kaarina." - -"En pidäkkään." - -"Anna käsivartesi; Lemnius tahtoo, että käyn lepäämään." - -Yhdessä he menivät ulos. - -Monet eivät olleet kiinnittäneet huomiota tähän pikku kohtaukseen, -mutta Juhana herttua ja hänen puolisonsa olivat tehneet sen. On -luultavaa, että he ajattelivat samaa, mutta kummallakin oli omat -mielipiteensä, joita he eivät ilmaisseet toisilleen. - -Perhejuhla vastasi täydelleen päivän merkitystä. Kuningas -Eerikillä oli oiva viinikellari, ja hän oli vieraanvarainen -isäntä. Leskikuningatar piti emännyyttä, ja hänen silmäyksensä ja -huolenpitonsa ulottuivat kaikkiin. - -Mieliala oli kenties vähän painuksissa, etenkin alussa; olisi ehkä -pikemmin luullut olevansa hautajaisissa kuin kesteissä. Sovintojuhla, -jota vietettiin, oli, kuten ruhtinatar vastikään sanoi, narripeliä, -jossa toinen puoli oli lyönyt esiin melkeinpä viimeisetkin korttinsa -toisen sitä myöten ottaessa ne kaikki huostaansa. - -Mutta viini oli liian hyvää ollakseen tekemättä tarpeellista -vaikutusta; kielen siteet irtaantuivat, ja kun ateria oli lopussa, -antoi kuningatar Lemniukselle viittauksen, että palvelijat oli -käskettävä poistumaan. - -Sitten hän tarttui maljaan sanoen: "Juokaamme kuninkaan malja -kiittääksemme häntä hänen meille valmistamastaan ilosta, vaikkei hän -olekkaan läsnäolollaan tätä iloamme lisäämässä." - -Kaikki yhtyivät maljaan. - -Mutta Katariina Stenbock antoi merkin, että maljat täytettäisiin -uudelleen. - -"Sydämeni kehottaa minua", sanoi hän, "lähinnä kuningasta ehdottamaan -maljan hänelle, joka on kuninkaan sydäntä lähinnä ja josta voimme -sanoa, että hän on hänen jalkainsa kynttilä, hänen silmäinsä -valo. Että hän hyvänä enkelinä seisoo suojelevana, ohjaavana ja -varoittavana hänen sivullaan, sen voin vakuuttaa; että hän on -pelastanut monen hengen ja elänyt enemmän muita kuin itseään -varten, sen tietävät kaikki, joiden turvana hän on ollut hädässä ja -ahdistuksessa; ja sentähden tyhjennän nyt Kaarina Maununtyttären -maljan." - -Salissa nousi sorina. Miespuoliset vieraat tyhjensivät kaikki -maljansa, useatkin kunnioittavasti osoittaen suostumustaan. Katariina -Jagellotar ja prinsessa Sofia panivat maljansa pois maistamatta -niistä. - -Elisabet kosketti maljallaan Lemniuksen maljaa lausuen: "Sanokaa -hänelle minun puolestani, että pidän hänestä." - -Prinssi Kaarle puhui tämän jälkeen herttua Juhanalle ja hänen -puolisolleen toivottaen heille onnea kaikissa heidän yrityksissään. - -Mutta päivällisen jälkeen seurue hajaantui moneen pikku ryhmään. -Keskusteltiin innokkaasti, oliko kuningattaren malja oikeutettu vai -eikö; herttuatar väitti innokkaimmin sitä vastaan. Olihan jotakin -kuulumatonta, että langennut nainen, halpasukuinen, oli semmoisen -kunnioituksen esineenä, ja jollei kuningatar itse olisi ollut niin -korkealla kaikkien muistutuksien yläpuolella, olisi moite kohdannut -häntä. - -"Sen, joka on pelastunut hengenvaarasta, ei ole tapana kysyä, oliko -pelastukseksi ojennettu käsi äsken pesty vai eikö", sanoi Lemnius -lyhyesti tapansa mukaan. - -Sillä välin keskusteli Juhana herttua vilkkaasti kuningattaren -kanssa. Hän näytti suurella luottamuksella kiintyneen häneen ja sanoi -pelkäävänsä, että kuninkaan hyväntahtoisuus ja huomattava tuska -muuttuisi raivoksi, jolloin ei kukaan olisi varma hengestään. - -Kuningatar myönsi pelkäävänsä samaa. - -"Voi olla vaarallista jäädä tänne ainoaksikaan yöksi", lisäsi -herttua; "mieluimmin lähtisin vielä tänä iltana takaisin Ventholmaan." - -"Minä tahtoisin neuvotella Kaarinan kanssa." - -"Hän sanoi minulle: Lähtekää!" - -"Ei kukaan tunne kuningasta niinkuin hän; mikähän estää kirjallisesti -sopimasta ehdoista." - -"Niin minäkin ajattelen." - -"Toivokaamme, että tästä seuraa pitempiaikainen parannus, jolloin -pelotta ja epäilyksettä voitte puhua keskenänne." - -Epäilevä hymy levisi Juhanan kasvoille; hän tunsi kyllä, että -sydämeen piiloutunut veljesviha on kuin maanalainen tuli, joka -puhkeaa raivoon ilman pienintäkään syytä. - -Herttuatarta oli prinsessa Sofia ruvennut miellyttämään, eikä -kumpainenkaan ollut hyvillään tästä äkillisestä lähdöstä. Mutta se ei -auttanut; lähtö tapahtui vielä samana iltana. Kaarle seurasi heitä. - -Prinsessa Sofialla olisi ollut hyvä halu seurata heitä. Mutta hänen -sulhasensa oli osoittanut liian vilkasta huomaavaisuutta Kaarinaa -kohtaan, ja vaikka hän ei suinkaan tahtonut myöntää olevansa -mustasukkainen, piti hän kuitenkin paraana jäädä. - -Oli päätetty, että kaikki lähtisivät seuraavana päivänä; mutta -kuningatar halusi sitä ennen keskustella Kaarinan kanssa. Tämä sai -määrätä sopivimman ajan. - -Hän tulikin aamulla, kuninkaan vielä maatessa. - -Niinkuin ennenkin tahtoi hän suudella kuningattaren hametta. - -"Ei, Kaarina", sanoi tämä, "sinun asemasi ei ole sama kuin ennen. -Etkö sinäkin tule kuningattareksi?" - -"Minä en kunnioita kuningatarta, vaan korkeata, jaloa kuninkaan -äitiä", sanoi Kaarina. - -"Etkö tiedä, että korkeat herrat ovat vain poikapuoliani?" - -"Minä tiedän myöskin, että te olette heille hellä äiti ja kaikkien -hyväntekijätär." - -"Etkö sinäkin tahdo käydä samaa tietä?" - -"Teidän esimerkkinne ja opetustenne mukaan." - -"Kaarina, näytä minulle lapsesi." - -Hän riensi pois, mutta tuli heti takaisin taluttaen tyttöä kädestä. -"Hänen nimensä on Sigrid", sanoi hän, "eikö hän ole kuninkaan -näköinen?" - -"Hän on enemmän sinun näköisesi." - -"Se onkin yhdentekevä, kun hän vain on hyvä. Minä rukoilen joka päivä -Jumalaa suojelemaan ja varjelemaan häntä ja ettei häntä rangaistaisi -minun syntieni tähden." - -"Sinä pidät siis itseäsi vikapäänä?" - -"Niin", sanoi Kaarina vakavasti; "nyt sen huomaan, ennen en sitä -ymmärtänyt. Mutta jos tulen oikein hyväksi ja voin olla monelle, -monelle hyödyksi, silloin ei kuningas kärsi mitään häpeää siitä, että -ottaa minut puolisoksensa." - -"Ja Ruotsin kuningattareksi." - -"Jos voisin tulla paraaksi kaikista, niin se olisi kaikkien alhaisten -ja halveksittujen kunniaksi." - -"Sinullakin on kunnianhimosi, mutta se on sinulle kunniaksi. Sanoppa -nyt, miten on kuninkaan laita?" - -"Aina paras, kun ei ole vieraita." - -"Uskon sen. Oletko huomannut hänessä mitään muutosta parempaan päin -nyt muutaman kuukauden kuluessa?" - -"Lemnius sanoo, että minä vaikutan häneen hyvää, niin kauan kuin..." -Hän loi silmänsä maahan. - -"Miksi keskeytit?" - -"Niin kauan kuin tuo kauhea on poissa." - -"Sinä tarkoitat Yrjö Pietarinpoikaa; hän on vankeudessa ja pääsee -tuskin vapaaksi." - -"Ellei kuningas tahdo", kuiskasi Kaarina. - -"Luuletko, että..." - -"Hän on muutamia kertoja puhunut hänestä ja sanoo, että hän on -uskollisin palvelija." - -"Pahastuuko hän, kun sinä vastustat häntä?" - -"En minä vastusta, vaan puhun muuta." - -"Tapahtuuko se usein?" - -"Yhä useammin; toisinaan minun täytyy olla hänen luonaan koko päivät." - -"Onko hän aina hyvä sinulle?" - -"Ei aina", vastasi Kaarina punastuen; "mutta se on pieni asia. Hän -kärsii kovin ja se on pahempi." - -Katariina syleili ja suuteli häntä. "Jumala antakoon sinulle voimia, -hurskas ristinkantaja", sanoi hän. - -Kaarinan suureksi iloksi hän syleili ja suuteli myöskin tyttöä ja -lupasi käydä katsomassa häntä, kun he palaavat Tukholmaan. - -Ylhäinen herrasväki lähti, ja Svartsjö tuli yhtä hiljaiseksi ja -rauhalliseksi kuin ennenkin. - -Mutta leskikuningatarta muistellessaan oli Kaarina hyvin iloinen. -"Hänellä, joka on niin ylevä ja ylhäinen rouva, on ollut suuria -suruja", arveli hän. "Mitä olenkaan minä, näin alhainen, velvollinen -kärsimään!" - -Seuraavana päivänä täytyi Juhana herttuan puolisoineen palata -Gripsholmaan, missä neuvosherrain oli määrä lopullisesti panna -sopimus voimaan. - -Juhana herttua myöntyi kaikkeen, mitä pyydettiin, ja lupasi heti -antaa anteeksi kaikille, jotka olivat rikkoneet häntä ja hänen -puolisoansa vastaan, paitsi Yrjö Pietarinpojalle, Herman Flemingille -ja Henrik Hornille. Molempien viimemainittujen hän väitti saaneen -aikaan Suomessa erimielisyyden hänen ja kuninkaan välillä. - -Veljekset tapasivat toisensa taas lokakuun 19 ja 21 p:nä, ja -kuninkaan päiväkirja sisältää: "Minä pyysin veljeäni nöyrimmästi, -että hän sanoisi minulle totuuden, oliko hän kuningas, jota seikkaa -minä en voinut ymmärtää muuten kuin hämäräin kulkupuheiden kautta. -Kuitenkin antoivat sekä hän itse että hänen puolisonsa, herttuatar, -sydämestään minulle anteeksi minun epäystävyyteni, ja he pudistivat -kättäni; he lupasivat minulle myöskin, että saisin enemmän vapautta -ja pääsisin jokapäiväisistä kiusauksista." - -Päiväkirjaansa on Eerik myöskin pannut muistiin sovinnon ehdot. -Niistä ilmenee selvästi hänen onneton sieluntilansa. Toisinaan hän -luulee itsensä kuninkaaksi, toisinaan vangiksi; hän pyytää saada -vapaasti keskustella Juhanan kanssa uskonnosta... saada kirjoittaa -oman historiansa... saada pystyttää marmorisen triumfikaaren j.n.e. - -Vuoden lopulla näyttävät häiriintyneet ajatukset jonkun verran -heränneen selvyyteen. - -Hän määräsi, että Juhana ja hänen ruhtinattarensa oli siirrettävä -Kungsöriin, jonka kauniissa ympäristössä herttua saattoi huvitella -metsästellen ja kalastellen. - -Joulun tienoissa kuningas Eerik palasi Tukholmaan ja ryhtyi siellä -toimenpiteeseen, joka ehkä enemmän kuin muut oli jouduttamassa hänen -elämän vaiheittensa surullista kehittymistä. - -Uudenvuoden-aattoiltana hän esitti neuvostolle, että aikoi mennä -naimisiin Kaarina Maununtyttären kanssa. - -Tästä hän kirjoittaa päiväkirjaansa: - -"Neuvosherrat vahvistivat sinetillänsä aviosopimuksen minun ja -vaimoni välillä ja lupasivat pitää hänet todellisena laillisena -kuningattarenaan sekä tunnustaa hänen poikansa naimisen jälkeen -Ruotsin valtakunnan todellisiksi ja laillisiksi perillisiksi." - -Näin päättyi Eerik kuninkaan onnettomin vuosi. - - - - -19. - -SOTAA JA JUONIA. - - -Saattaa kuvitella mielessään, miten tällaisissa olosuhteissa sotaa -käytiin. - -Jo alussa vuotta 1567 kärsivät ruotsalaiset melkoisen tappion -taistelussa puolalaisia vastaan. - -Pernau Liivinmaassa menetettiin. - -Kuningas Eerikin ja Venäjän tsaarin välisen ystävyyden ansioksi -voinee ehkä lukea sen, ettei kaikkea menetetty, ja tämä ystävyys -perustui varsinaisesti siihen sopimukseen, jonka valtiokansleri Niilo -Gyllenstjerna allekirjoitti Moskovassa helmikuulla 1567 ja joka koski -Katariina Jagellotarta. - -Ruotsin laivasto lähti liikkeelle Pietari Baggen, erään tuon mainion -Baggen sukulaisen komennossa. - -Mutta Itämerellä ei enää ollut vihollisia. - -Tanskan ja Lyypekin laivastot olivat jo edellisenä vuonna -perin-pohjin hävitetyt, ja alukset olivat enimmäkseen hylkyinä -satamissa. - -Ruotsalaiset olivat tähän aikaan yksin herroina Itämerellä. - -Maasotaa käytiin sitä kurjemmin. - -Ruotsalaiset olivat useita kertoja menestyksettä tehneet hyökkäyksiä -Norjaan. - -Alussa vuotta 1567 lähetettiin sinne sotajoukko Juhana Siggenpojan -(Sparren) johdolla. - -Hammershus valloitettiin, mutta norjalaiset saivat apua Tanskasta, -ja Aggerhusin piiritys täytyi lakkauttaa sekä Ruotsin sotavoiman -vetäytyä takaisin mitään todellisia etuja saavuttamatta. - -Kaikin puolin vaarallisempi oli se hyökkäys, jonka tanskalaiset -Daniel Rantzowin ja Frans Brockenhusenin johdolla tekivät syksyllä -itse Ruotsin sydämeen. - -Etenkin edellisestä oli kuningas Fredrik saanut viisaan ja -urhoollisen päällikön, mutta hänen armeijansa sitävastoin oli pieni -ja hyvin uuvuksissa. - -Mutta nyt vallitsi Ruotsissa mitä suurin levottomuus ja sekasorto, ja -sitä piti käyttää hyväkseen. - -Niin suurella sotavoimalla, kuin suinkin kokoon saatiin, hyökkäsi -Rantzow marraskuun 1 p:nä Ruotsiin. - -Hävittäen hän eteni halki Smålannin. Jönköping valloitettiin ja -poltettiin. - -Senjälkeen jatkettiin sotaretkeä Itägöötanmaahan. Vadstenan, -Linköpingin ja Söderköpingin kaupungit, vieläpä osittain -Norrköpingkin valloitettiin ja poltettiin. - -Hätä ja kurjuus olivat kauheat. - -Parvittain nähtiin vaimoja ja lapsia, monet heistä raajarikkoja ja -täynnä palohaavoja, lähtevän kaupungeista maanteille ja metsiin -paetakseen vainoojiansa ja kuollakseen siellä. - -Estääkseen tanskalaisten etenemistä sytyttivät ruotsalaiset itse -asuntonsa tuleen; ja monin paikoin katsottiin paremmaksi polttaa -karjat kuin jättää ne vihollisen saaliiksi. - -Skeningeen, keskelle hedelmällistä vehnäseutua, Rantzow sijoitti -päämajansa. - -Kuningas Eerik määräsi itse, mitä Ruotsin puolelta oli tehtävä. - -Hän ei luottanut kehenkään ja pelkäsi jättää valtaa käsistään. - -Vähimmin vaarallisena pidettiin Hogenskild Bielkeä, ja marraskuun 5 -p:nä hänet määrättiin päälliköksi. - -Mutta jo 10:ntenä marraskuuta asetettiin kreivi Pietari Brahe -neuvonantajana hänen rinnalleen. - -Kuningas ei luottanut kumpaankaan ja siksi hän kaikessa -hiljaisuudessa uskoi ohjakset Tönnes Olavinpojalle, entiselle -kamaripalvelijalleen, joka oli päässyt suureen suosioon ja -jalkaväessä kohonnut everstiksi. Tämän tuli antaa sotaväelle -salaiset määräyksensä, ettei se saanut totella muita kuin Tönnesin -allekirjoittamia käskyjä. - -Ollakseen oikein varma lähetti kuningas muutamia talonpojiksi -puettuja henkivartijoitaan myymään ruokavaroja leiriin, mutta samalla -tuli heidän ankarasti sanoa huoveille, ettei mitään saatu tehdä, -ennenkuin kuningas itse saapui. - -Onnettomuudeksi ruotsalaiset päälliköt eivät olleet vastustajainsa -vertaisia. - -He marssivat Itägöötanmaahan ja hakkauttivat Holavedenillä suuria -murroksia sekä hävittivät kaikki Motalavirran yli vievät sillat -luullen siten varmasti saavansa Rantzowin satimeen. - -Mutta he pettyivät. - -Vakoilijainsa kautta oli heidän kekseliäs vihollisensa saanut -tietoonsa kahluupaikan Kungs-Norrbyn lähellä. - -Niin varmat olivat ruotsalaiset menestyksestään, että eivät edes -olleet varustaneet leiriään eivätkä asettaneet vartijoita. - -Tammikuun 15 p:nä 1568 meni Rantzow kahluupaikasta yli ja kävi -ruotsalaisten kimppuun päivän koittaessa. - -Syntyi kauhea hämmennys. - -Sekä päällystö että miehistö menettivät malttinsa. - -Mitään vastarintaa ei edes yritettykään. - -Niin suinpäistä oli pako, ettei miehistö edes saanut saappaita -jalkaansa, vaan juoksi paljain jaloin lumessa. Ne, jotka olivat -saaneet nahkakintaansa mukaansa, vetivät ne jalkoihinsa ja juoksivat -sitten niin kauan kuin voimat ja kintaat kestivät. - -Tanskalaiset saivat 150 vankia, 7 tykkiä sekä sotakassan ja koko -kuormaston. - -Sillä välin oli kuningas Eerik itse lähtenyt matkaan. - -Hän lähti Svartsjöstä tammikuun 8 p:nä matkustaen Söderteljen ja -Nyköpingin kautta Stora-Malmiin. - -Vastoin kaikkien neuvoa hän käski koko sotajoukon vetäytyä sinne, -siis myöskin sen osaston, joka oli Rantzowin eteläpuolella hänen -paluumatkaansa estämässä. Totella täytyi, ja näin pääsi Tanskan -armeija pälkähästä. - -Tällä välin olivat Smålannin ja eteläisen Itägöötanmaan talonpojat -kokoontuneet ja hakanneet suuria murroksia estääkseen tanskalaisten -paluumatkaa. - -Rantzow lähti Skeningestä yöllä vasten tammikuun 24 p:ää. Hän marssi -itäisen Holavedenin halki, jossa häneltä meni kokonainen vuorokausi -tunkeutuessaan äärettömien murrosten läpi. - -Tuhat muskettisoturia olisi täällä voinut perin-pohjin tuhota -tanskalaisen sotavoiman. - -Ankara talvi oli vihollisille hyväksi avuksi. Sommen oli kuin lumen -peittämä lattia. - -Rantzow meni sen poikki ja niin oli hän voittanut ensimäisen suuren -esteen. - -Kun hän tuli Smålantiin, hyökkäsi Henrik von Minden muutaman -smålantilaishuovin ja neljänsadan talonpojan kanssa Eksjön lähellä -hänen jälkijoukkonsa kimppuun. - -Vain suuren tappion kärsittyään ja tehden pitkän kierroksen pääsivät -tanskalaiset heidän ohitsensa. - -Rödasjön luona syntyi ankara taistelu. - -Tanskalaisten sotapappi sanoikin saarnassaan senjälkeen, että he nyt -vihdoinkin olivat tulleet Punaisen meren [Rödasjö = Punainen järvi] -yli, mutta että Jordanin virta oli vielä jäljellä. - -Flishultin luona oli kolmas väijytyspaikka. - -Siellä oli vahva osasto Hogenskild Bielken ja Sten Bauerin komennossa. - -Mutta nämäkään eivät olleet sen paremmin varuillaan, kuin että -Rantzow yllätti heidät aikaisin eräänä aamuna. - -Vastarintaa yrittämättäkään juoksivat molemmat päälliköt metsään, -toisella miekka, toisella pyssy kädessä. - -Ilman vaivaa he joutuivat vangiksi, luultavasti omasta hyvästä -tahdostaan. - -Miehistö sai maksaa heidän joko pelkuruutensa tai petoksensa. -Rantzow löi heidät perin-pohjin ja palasi kaikki esteet voitettuaan -Kööpenhaminaan, missä jo yleensä luultiin, että Tanskan sotavoima oli -lyöty ja Rantzow vankina. - -Kuningas Fredrik otti hänet suurilla kunnianosoituksilla vastaan. - -Eerik kuningas tuli hiljaa marssien jäljessä rajalle asti ja eteni -Göingen kihlakuntaan Hallantiin, jossa kaikki oli hävitetty ja -raastettu. - -Kuningasta seurasivat hänen molemmat veljensä, herttuat Juhana ja -Kaarle, sekä hänen tuleva lankonsa Maunu, Saksin herttua. - -Kuinka epäluuloisin ja vaanivin silmäyksin hän seurasikaan heitä! - -He eivät saaneet mitään päällikkyyttä, ja tuskin heidän edes -sallittiin ottaa osaa mihinkään kahakkaan. He näkivät, kuinka -takaperoista kaikki oli, mutta eivät uskaltaneet lausua sanaakaan -sitä vastaan. Miten kiehui ja kuohuikaan heissä, ja kukapa tietää, -eikö juuri täällä herännyt heissä ensin ajatus: - -"Tästä täytyy tulla loppu." - -Juhanassa: "Valtikan täytyy tulla minulle." - -Kaarlessa: "Isänmaan tähden." - -Eiköhän Eerik arvannut heidän ajatuksiaan, ja miten tämä jäytikään -häntä! Mutta odota, odota! Hän alkoi tulla enemmän entiselleen; suru -ja tuska Upsalassa vuotaneen veren tähden näytti menneen menojaan. - -Hänellä ei ollut ketään, johon luottaisi. Kaarina oli Svartsjössä ja -Yrjö Pietarinpoika vankeudessa. - -Mutta siellä hän ei olekkaan kauan. Kuningas tarvitsi häntä, ja -kuninkaalla oli valta vapauttaa hänet. - -Rantzow oli jo aikaa sitten mennyt Juutinrauman poikki. Jonkinlainen -kosto piti Eerikin saada, ja hän käskikin joukkojensa hyökätä Skåneen -ja hävittää maata. Olihan sekin jotain. - -Sillä välin oleksi hän enimmäkseen yksin, hautoen omia synkkiä -tuumiaan. - -Kapinan pelosta hän oli surmannut Niilo Sturen. Jos tämä oli tehnyt -majesteettirikoksen, niin hän oli vain saanut ansaitun palkkansa. - -Senjälkeen olivat hänen palvelijansa vastoin hänen tahtoansa -tappaneet sekä syyllisiä että syyttömiä. Kun hän kaikkien -hylkäämänä oli paennut metsiin, oli hän luullut itsensä vangituksi -ja valtaistuimelta syöstyksi, ja tässä tilassa oli hän joutunut -epätoivoon sekä valtakunnastaan että ikuisesta autuudestaan. - -Sillä aikaa olivat hallitustoimet laiminlyödyt ja valtakunta joutunut -rappiolle; mutta nyt on Jumala auttanut hänet entiseen terveyteensä -ja voimiinsa sekä antanut hänelle takaisin hänen kuninkaallisen -valtansa. Siksi hän tahtoo koko Ruotsissa vietettäväksi yleisen -kiitosjuhlan, ja sitten hän valmistuttaa julistuksen kaikista niistä -tapahtumista, joita nyt yhden vuoden kuluessa oli tapahtunut. - -Hän tulee toimittamaan suuria asioita, sen hän tunsi itsessään. -Aatelin, tuon vihatun aatelin hän käskee pitämään paremmin huolta -ratsupalveluksestaan. "Minä tahdon heille huomauttaa", jupisi hän -itsekseen, "että he ja heidän vanhempansa eivät ole korotetut -aatelissäätyyn siinä tarkoituksessa, että he vain pitäisivät hyviä -päiviä eivätkä tekisi mitään Ruotsin valtakunnan hyväksi." - -Mutta hänen pahat taipumuksensa kuiskivat hänelle alati Yrjö -Pietarinpojasta, ja hän halusi kiihkeästi saada taas luokseen tuon -hengenheimolaisensa, jolla oli kykyä arvaamaan hänen salaisimmatkin -ajatuksensa ja joka ei pelännyt panna toimeen mitä hän hiljaisuudessa -toivoi, mutta ei uskaltanut käskeä, vaikka mielellään, hyvin -mielellään näkikin, että ne toimitettiin. - -Kun hän tulee Tukholmaan, käskee hän airuen kautta katujen ja torien -kuuluttaa, että Yrjö Pietarinpoika oli kunniallinen, viaton mies, ja -että Upsalassa surmatut herrat olivat kavaltajia, jotka ansaitsivat -kuolemansa. - -Tukholmassa hän voi vapaasti tehdä sen, onhan siellä Yrjö -Pietarinpoika hänen tukenaan, ja tämä antaa kyllä henkensäkin -herransa pelastukseksi. - -Mutta ajatukset liitelivät asiasta toiseen hänen levottomassa -sielussaan; toimessa hänen täytyi olla, ja hänen toimintansa oli -kulloinkin hänen mielenlaatunsa ilmaisijana. - -Eerik oli aina ollut yhtä innokas äkseerauttaja kuin huono -sotajoukon johtaja. Geijer sanoo, että "kun kekseliäisyyttä ei vielä -oltu käytetty univormujen muodostelemiseen, käytti hän kykyänsä -sotamerkkien keksimiseen; hänen tiedetään määränneen ei ainoastaan -punaista verkaa ja vihreätä ja keltaista palttinaa, vaan myöskin -punaisiksi värjättyjä hanhensulkia, niin monta ketun- ja oravanhäntää -kuin saada voitiin ja monta tuhatta suomalaista puupikaria, joista -nimenomaan sanottiin, että ne olivat aiotut sotamerkeiksi." - -Että kuninkaan terveys parani ja vahvistui leirillä, näkyy siitäkin, -että hän käski Tukholmasta lähettää leiriinsä Smålantiin omalle -varalleen "viiniä ja maustimia, hyvää, makeata kreikkalaista viiniä, -muskatellia (väärentämätöntä), Reinin viiniä ja muuta viiniä, joka -on suloista nauttia, toppasokeria, kanelia, inkivääriä, muutamia -korillisia rusinoita y.m." - -Kaarina oli seurannut Svartsjöstä Söderteljen kautta Nyköpingiin, -mutta siellä hän sairastui ja synnytti pojan. - -Sanomaton oli kuninkaan ilo, kun hän tämän kuuli. Nyt oli hänellä -poika, joka voi olla hänen vanhuutensa turva ja ylpeys sekä kantaa -Kustaan nimeä. - -Kuningas toivoi, että äskensyntynyt pian kastettaisiin, sekä pyysi -kummeiksi kreivi Pietari Brahen ja vapaaherra Sten Eerikinpoika -Lejonhufvudin. - -Sodan jatkuminen pakotti kuitenkin jättämään sen tuonnemmaksi, -mutta poissa ollessaan hän kirjoitti useita kirjeitä "korkeasti -kunnioitetulle ruhtinattarelleen ja rakkaalle, lemmitylle -puolisolleen". - -Tällä välin alkoi lumi sulaa, ja tiet ja polut kävivät pohjattomiksi; -sentähden kuningas käski lakkauttaa vihollisuudet ja matkusti itse -pohjoiseen päin takaisin Svartsjöhön. - -Siellä hän vietti muutamia viikkoja yhdessä Kaarinansa kanssa, -työskennellen puutarhassaan, jota hän itse hoiti, mutta osoitti -sen ohessa sellaista uhkamielisyyttä, että koko hänen ympäristönsä -pelkäsi. - -Yrjö Pietarinpoika sai taas vapautensa, ja airuet kuuluttivat, että -hänet oli tuomittu syyttä, mutta että Upsalassa murhatut herrat -olivat ansainneet kuolemansa. - -Suosikki sai viettää ainoastaan muutamia päiviä Svartsjössä. Hänen -tuli oleskella Tukholmassa voidakseen pitää tarkoin silmällä kaikkea. - -Maaliskuussa kuningas itse matkusti sinne. - -Silloin hän määräsi, että Sturein kaikkien sukulaisten piti maksaa -takaisin kuninkaan suorittamat sakot, sekä myöskin että Odensalan -talonpoikain tuli antaa takaisin kullat ja hopeat, joita hän -sairautensa aikana oli siellä jaellut. - -Eniten kaikesta hän katui sitä, että Juhana oli päässyt vapaaksi. -Oli luonnollista, että Yrjö Pietarinpoika tässä suhteessa kiihotteli -hänen mieltään. "Vaalea pää" oli taas uhkaamassa häntä. Niilo Sture -oli poissa, mutta herttua oli jäljellä. - -Huhtikuun 29 p:nä 1568 hän kirjoitti Juhanalle vaatien takaisin -kirjeitä, jotka hän edellisen sairautensa aikana oli lähettänyt -herttualle, sekä niitä "artikkeleita", jotka tämä oli saanut -Ventholmassa. - -Lopuksi hän pani ehdoksi, jotta se asiakirja, joka koski Juhanan -vapauttamista vankeudesta, edelleen olisi voimassaan, että -herttuan täytyi tarkoin tehdä selvää, tahtoiko hän liittyä Puolan -kuninkaaseen, Ruotsin viholliseen, vaiko Eerikkiin itseensä ja -isänmaahan. - -Herttua noudatti mahdollisimman suurta varovaisuutta, oleskellen -milloin Arbogassa, milloin Eskilstunassa, antamatta mitään -puheenaihetta itsestään. - -Kuninkaan kirjeisiin hän vastasi nöyrästi, mutta varoi tarkoin -ottamasta vastaan niitä suurempia tai pienempiä lahjoja, joita Eerik -tahtoi hänelle antaa. Yrjö Pietarinpojan vapauttaminen oli hänelle -persoonallisesti suuri vaara, mutta yhtä uhkaavalta näytti se, että -suuri venäläinen lähetystö oli saapunut Tukholmaan Eerikin lupauksen -mukaan noutamaan hänen puolisoansa. Temmattaisiinko Katariina -todellakin häneltä villeille barbaareille annettavaksi? Se näytti -uskomattomalta, mutta olihan nykyisissä oloissa kaikki mahdollista. - -Mainittu lähetystö, johon kuului 200 henkilöä, jotka tsaari oli -lähettänyt noutamaan herttuatarta, tuotti kuninkaalle paljon huolta -ja kiihotti hänen ennestäänkin ärtyisää luonnettaan. Nykyisissä -olosuhteissa oli mahdotonta suostua heidän pyyntöönsä, mutta he eivät -hyväksyneet mitään syitä, eikä kuningas keksinyt muuta keinoa, kuin -sen, että -- niinkuin tavallisesti -- viivytteli asiaa. - -Heti Yrjö Pietarinpojan vapauttamisen jälkeen sattui tapaus, joka -osoitti, kuinka helposti Eerikin viha saattoi kuohahtaa. Kuninkaan -sihteeri Mårten Helsing, kielitaitoinen ja valtion toimissa paljon -käytetty mies, oli prokuraattorin kanssa kuninkaan luona. Silloin -kuului tykinlaukaus ulkoa. - -"Oi", huudahti kuningas, "jospa tuo kuula menisi suoraan tuon -uskottoman punaparran lävitse." - -"Olkoon sellainen onnettomuus kaukana teidän majesteettinne -veljestä", virkkoi Mårten Helsing; "parempi sittenkin, että se menisi -Yrjö Pietarinpojan läpi, joka taas saa aikaan eripuraisuutta." - -Vimmastuneena näistä sanoista Eerik hyökkäsi pystyyn, tempasi -hiilihangon ja lävisti sillä uskollisen palvelijansa, joka vähän -myöhemmin kuoli haavastaan. - -Eerik katui pikaisuuttaan, mutta -- liian myöhään. - -Sellaista oli tapahtunut, vaikka Eerik oli saanut entisen -terveytensä, toisin sanoen hän oli nyt samassa tilassa kuin Upsalassa -ennen mielenhäiriön puhkeamista; mutta mitä silloin oli tapahtunut, -se voi uudistua taaskin, ja etenkin tuli kaikkien, joita oli syytetty -rikollisesta yhteydestä Sturein kanssa, ottaa huomioonsa, että nämä -uudelleen selitettiin kohtalonsa ansainneiksi. - -Eerik oli siis kypsynyt lankeamaan, joskin hänen parempi minuutensa -vielä oli voitolla. - -Paljon ja yleisesti puhuttiin siitä, että maa oli hävitetty ja -elinkeinot mitä kurjimmassa rappiotilassa; rutto ja nälänhätä -vallitsivat kaikkialla, niin pohjoisissa kuin eteläisissäkin -maakunnissa. - -Mutta herrojen täytyi ennen kaikkea ajatella omaa turvallisuuttaan. -Ruotsin aatelistossa hehkui ankara viha Sturein murhaajia vastaan; -mitta oli täynnä, ja heidän täytyi saada kostaa. Eerik ei -aavistanutkaan sen tulivuoren olemassaoloa, jonka aukon reunalla hän -seisoi. - -Tyytymättömät loivat silmänsä Juhana herttuaan, mutta hän oli -kerran onnistunut huonosti ja arkaili; sentähden hän ei tahtonut -tai ei uskaltanut ryhtyä mihinkään, ennenkuin ulkonaiset olosuhteet -pakottaisivat hänet siihen. Ja sellaisia ilmestyikin. - -Kesäkuun alussa tapahtui pikku prinssin juhlallinen kaste, ja -seuraavan heinäkuun 4 päiväksi kuningas määräsi omat häänsä. Mutta ei -siinä kyllin. Hän tahtoi, että prinsessa Sofian ja Saksin herttuan -vihkiäiset vietettäisiin samassa tilaisuudessa. - -Prinsessa oli vimmoissaan. Tuo halveksittu naikkonen tuli saamaan -korkeamman paikan kuin hän, joka oli ruhtinatar synnyltään. - -Kaikki ne ylhäiset rouvat ja neitoset, jotka tulivat heitä -onnittelemaan, ilmaisivat katseillaan ja eleillään, miten syvästi -säälivät hänen nöyryytystänsä, mutta niin suurta pelkoa oli kuningas -herättänyt heissä, ettei kukaan uskaltanut sanoin ilmaista sitä. - -Jo huhtikuun keskipalkoilla oli Eerik lähettänyt kutsut -"kunnioitettaville ja jalosukuisille rouville", joiden tuli -neuvoillaan ja toimillaan olla apuna hääjuhlallisuuksissa ja joiden -sentähden ensi tilassa piti saapua kuninkaan hoviin. - -Muutamia viikkoja myöhemmin lähetettiin julistuksia valtakunnan -ylhäisemmälle papistolle niistä suurista hääjuhlallisuuksista, joita -nyt tuli toimeenpantavaksi. - -Lopuksi kutsuttiin häävieraat, ennen kaikkia herttuat Juhana, Maunu -ja Kaarle. - -Valtakunnanneuvos Gabriel Kristerinpoika Oxenstjerna sekä sihteerit -Krister Pietarinpoika ja Sven Elovinpoika lähetettiin viemään -kutsukirjeitä herttuoille. He toivat sen vastauksen, että sekä Juhana -että Kaarle saapuvat kuninkaan vihkiäisiin. - -Hoviräätäli ja hänen monet apulaisensa hääräilivät hääpukujen -valmistamisessa. Kuningattaren puvuksi oli valittu valkoista, -kullalla kirjailtua silkkikangasta, prinsessan puvuksi samaa -kangasta, mutta hopealla kirjailtua. - -Ei ole koskaan morsian ollut huonommalla tuulella kuin Sofia. Tämä -meni niin pitkälle, että Maunu herttua kysyi, tahtoisiko Sofia, -että hän tekeytyisi sairaaksi, jotta vihkiminen siten lykkäytyisi, -mutta prinsessa vastasi, että kun se nyt kerran oli siksi päiväksi -päätetty, niin hän kernaasti voi kärsiä häväistyksen täydelleen. - -Tietämättä mitään kaikesta siitä eripuraisuudesta ja -harmittelemisesta, jota hänen tähtensä syntyi, nautti Kaarina täysin -määrin lyhyestä onnestaan. Jo pojan ristiäisissä oli hänet ja koko -hänen sukunsa korotettu aatelissäätyyn, vaakunassa puolikuu, ja nyt -oli kuningas kutsunut häihin sekä varustanut sitä varten sopivilla -vaatteilla hänen molemmat enonsa, jotka olivat yksinkertaisia -talonpoikia. - -Aikaisin hääaamuna Kaarina pyysi päästä leskikuningattaren pakeille, -ja tämä otti hänet heti vastaan. - -Kevyt pilvi varjosti hänen nuoria kasvojaan. - -"Mitä on tapahtunut?" kysyi Katariina Stenbock lempeästi ojentaen -hänelle kätensä. - -"Minulla on suuri suru." - -"Voinko minä huojentaa sitä?" - -"Saanko ilmaista sen?" kysyi hän rukoilevasti. - -"Tietysti." - -Kuningatar istui sohvaan ja tahtoi, että Kaarina olisi asettunut -hänen viereensä, mutta tämä lankesi hänen jalkoihinsa. - -"Antakaa minun olla tässä", sanoi hän, "niin voin lukea teidän -silmistänne." - -"Se on siis jotakin vakavanlaatuista?" - -"Niin on, ja siinä suuressa onnessa, joka tulee osalleni, tekee -muiden suru kaksinkertaisesti pahaa." - -"Mitä tarkoitat?" - -"Prinsessa Sofiaa. Hän suree jotakin eikä tahdo, että minä huomaisin -sitä. Joka kerta kun tapaamme, kääntyy hän poispäin. Sanokaa minulle -mitä se on, että pyytäisin kuningasta täyttämään hänen toiveensa; -tällaisena päivänä kuin tämä on, ei hän voi kieltää minulta mitään." -Hän syleili kuningattaren polvia ja katsoi häneen kyynelsilmin, -rukoilevasti. - -Hyväillen veti Katariina hänen päätään povelleen. "Jos sen sinulle -sanoisin, et sinä ymmärtäisi minua", sanoi hän. - -"Oi, minä kyllä jo ymmärrän hyvin hyvästi." - -"Prinsessa suree sitä, ettei kuningas ole terve." - -"Sentähden hän siis kääntyy toisaalle minut nähdessään; hän säälii -myöskin minua. Oi, miten hyvä hän on; kiittäkää häntä ja sanokaa, -että niin totta kuin tahtoisin antaa henkeni kuninkaan edestä, niin -totta teen sen ollakseni kokonaan hänelle avuksi ja iloksi!" - -"Kyllä sanon", vastasi Katariina liikutettuna. - -"Ehdoin-tahdoin en ole koskaan tehnyt kenenkään mieltä vastaan", -jatkoi Kaarina miettivästi, "mutta jos tietäisin jonkun, joka on -minulle pahoillaan, en lakkaisi rukoilemasta, ennenkuin saisin -anteeksi." - -"Ei kukaan voi olla kaikkien mieliksi." - -"Voi kyllä, kaikki hyvät! Luuletteko, ettei kukaan ole pahoillaan -minulle?" - -"Ei heidän ainakaan pitäisi olla pahoillaan." - -"Pahat ja ilkeät ihmiset eivät voi olla hyvillään, sillä heidän -toimiaan tahdon aina tehdä tyhjäksi. Voi tuota Yrjö Pietarinpoikaa!" - -"Onko hän taas ollut esillä?" - -"Hän tahtoo mielistellä minua ja halpoja omaisiani, mutta minä olen -varoittanut heitä. Tiedättekö, että herttuat eivät tule häihin?" -virkkoi hän äkkiä iloisesti ja hilpeästi. - -"Kun olin siellä ristiäisissä, oli herttuatar hyvin heikko, enkä -luule hänen tahtovan jättää pikku tytärtään luotansa." - -"Sen hyvin kyllä ymmärrän." - -"Mutta eikö ole kummallista", jatkoi kuningatar tutkivasti silmäillen -Kaarinaa, "että samassa tilaisuudessa annettiin herttuattarelle -nimetön kirje, jossa sanottiin: 'Älkää tulko häihin, älkää ainakaan -ottako pikku Sigismundia mukaan!'" - -Kaarina punastui otsasta kaulaan asti. "On hyvin kummallista", sanoi -hän. - -"Sehän merkitsisi, että jokin vaara on uhkaamassa." - -"Ilkeät ihmiset voivat saada paljon pahaa aikaan, ja muut saavat syyn -niskoilleen." - -"Herttuattarella ja Sigismundilla on siis hyvä ystävä." - -"En voisi koskaan saada lohdutusta, jos Sigismundille tapahtuisi -jotakin pahaa", virkkoi Kaarina vilkkaasti. - -Katariina syleili häntä hellästi. "Ole edelleenkin, niin kauan kuin -voit, hyvänä haltijattarena kaikille", sanoi hän. "Hyvä Jumala on -kädellään sinua suojeleva, ja ihmisten pahat ajatukset ja arvostelut -ovat senjälkeen sinusta vähäpätöisiä." - -Kaarina suuteli hänen kättänsä. "Te olette poistanut raskaan kuorman -sydämeltäni", sanoi hän ja riensi pois. - -Katariina katsoi säälivästi hänen jälkeensä. "En voinut sanoa -totuutta", ajatteli hän. "Nauttikoon hän häiritsemättä lyhyen -onnensa." - -Sitten hän meni prinsessain luo, osittain ollakseen saapuvilla -morsianta puettaessa, osittain kertomaan Sofialle sen osan -keskustelusta, joka koski häntä. - -Tukholman Suurkirkko oli upeasti koristeltu. Eerik tahtoi viettää -vihkiäisensä niin loistavasti kuin suinkin. Kaikkia kaupungin kelloja -soitettiin, ja tuhansittain ihmisiä aaltoili niillä kaduilla, joita -pitkin juhlakulkue tuli kulkemaan. - -Oli kirkas ja säteilevä heinäkuun päivä. - -Ensin tuli neljä valtakunnanneuvosta kantaen vallanmerkkejä, kruunua, -miekkaa, omenaa ja valtikkaa; senjälkeen kuninkaan serkku, kreivi -Pietari Brahe, taluttaen kuninkaan morsianta, joka ei vielä ollut -täyttänyt kahdeksaatoista; neljä aatelismiestä kantoi kallisarvoista, -kultakankaasta tehtyä telttaa heidän päällänsä. Sitten tuli -leskikuningatar kuninkaan taluttamana, Maunu, Saksin herttua, -taluttaen prinsessa Sofiaa, sitten prinsessa Elisabet ja pitkä jono -ylhäisiä herroja ja rouvia. - -Vanha arkkipiispa Laurentius Pietarinpoika toimitti vihkimisen, ja -sen kestäessä pidettiin Kaarinan lapsia, Sigridiä ja Kustaata, teltan -alla heidän laillisuutensa merkiksi ja vahvistamiseksi. - -Ennen ja jälkeen vihkimisen lauleli lukuisa, nuorista miehistä -muodostettu kuoro. - -Seuraavana päivänä, heinäkuun 5:ntenä, Kaarina kruunattiin Ruotsin -kuningattareksi, ja kaikilla julkisilla paikoilla julistivat airuet -hänen lapsensa laillisiksi kruununperillisiksi. - -Samassa tilaisuudessa vihittiin prinsessa Sofia ja herttua Maunu. - -Sitten seurasi lukuisia, loistavia kestejä. Eerik tahtoi tällaisissa -tilaisuuksissa esiintyä kaikella sillä loistolla, jonka hän arveli -kuninkuuteen kuuluvaksi. - -Ruumiillisestakaan kestityksestä ei ollut puutetta. Vanhat tilikirjat -kertovat, että Pietari Kock ja Herman Kock Suurtorilla paistoivat -kokonaisen härän, ja samalla kuin se syötiin, tyhjennettiin monta -viini- ja olut-ammetta kuningas Eerikin ja kuningatar Kaarinan -menestykseksi. - -Kaiken tämän komeuden kestäessä odottivat useat ennustellen lähenevää -rajuilmaa, mutta kuningas ei tiennyt siitä mitään. Hän oli itse -iloisin iloisten joukossa; joskaan hänen veljensä eivät olleet -saapuneet häihin, niin mitäpä siitä. Hänen onnensa ei siitä tullut -suuremmaksi eikä pienemmäksi, ja mihin tahansa hän katsoikin, näki -hän vain kasvoja, joista hänen oma mielihyvänsä näytti heijastuvan. -Hän, joka muuten kaikkialla vainuili kavaltajia, oli unohtanut, että -kaunisten, hymyilevien naamarien taakse voi piiloutua paljon julmaa -ja uhkaavaa. - -Prinsessat Sofia ja Elisabet olivat katkeran harmin vallassa. Rahvaan -joukosta otettu halpasukuinen naikkonen kohosi arvossa kuninkaan -sisaria, synnynnäisiä prinsessoja korkeammalle. Mitäpä merkitsi se, -että hän oli vaatimattomin ja ihanin! Hänen olemassaolonsa oli rikos, -vaikkapa hän olisikin ollut puhtain naisista. - -Aateliset vieraat tunsivat sydämessään samaa harmia; tukahutetulla -tyytymättömyydellä he katselivat kuningattaren kolmea enoa, köyhiä -Uplannin talonpoikia, jotka olivat kutsutut häihin ja niissä -esiintyivät sellaisissa puvuissa, joita ainoastaan aateliset -käyttivät. Kiehuva harmi kuohui jokaisen mielessä. - -Herra Åke Bengtinpoika Ferla, joka heti kruunauksen jälkeen oli -yhdessä Kaarinan kahden enon kanssa lyöty ritariksi, oli yhtä vähän -mielissään tästä kunniasta kuin siitä seurastakin, jossa se oli hänen -osalleen tullut, mutta hän ei uskaltanut vetäytyä siitä pois. - -Tämän jälkeen pidetyllä juhla-aterialla tapahtui, että -valtakunnanneuvos Niilo Gyllenstjerna, joka aterian aikana piti -kruunua kuninkaan edessä, pyörtyi uupumuksesta, joten hänen -kallisarvoinen kannettavansa putosi. Onnettomuutta ennustava jupina -kuului koko vierasseurueesta; se oli kaikkien mielestä onnettomuuden -enne, joka teki syvän vaikutuksen ja pysyi kauan mielessä. - -"Paha enne äskenkruunatulle", kuiskailtiin miehestä mieheen. - - - - -20. - -JOKA TOISELLE KUOPPAA KAIVAA, HÄN ITSE SIIHEN LANKEAA. - - -Jo jonkun aikaa ennen häitä oli Yrjö Pietarinpoika neuvonut -kuningasta lähettämään luotettavan henkilön herttua Juhanan luo -pitämään silmällä hänen toimiaan ja jos mahdollista saamaan selville -jotakin syytä häntä vastaan. Kuningas suostui tähän heti ja antoi -tehtävän Pontus de la Gardielle, samalle, joka oli saatu vangiksi -Varbergin tappelussa. Prokuraattori ei hyväksynyt vaalia, vaan -arveli, että oli parasta lähettää Pontus herra takaisin kotimaahansa, -"jossa hänen ei käy suvustaan kopeileminen eikä kerskuminen". Mutta -kuningas vastasi: "Minä tarvitsen vielä Pontusta miehenäni ottamaan -selvää, mitä veljeni toimiskelee tähän aikaan valkeine päineen, joka -sittenkin kerran tulee onnettomuudekseni." - -Pontus de la Gardie, joka lapsuudestaan asti oli määrätty luostariin -ja saanut huolellisen kasvatuksen, vaihtoi pian kaapunsa kypärään -ja rukousnauhansa miekkaan. Urhoollisena ja pelkäämättömänä hän -etsi vain mainetekoja ottaen osaa useimpiin sotiin ja selkkauksiin, -joita siihen aikaan oli Euroopassa. Huolimatta siitä, mihin -puolueeseen kuului, hän seurasi Skotlannissa niitä joukkoja, jotka -avustivat Guisen Mariaa, ja kun rauha oli tehty, rupesi hän Tanskan -sotapalvelukseen. - -Varbergin tappelun jälkeen hän meni heti Ruotsin palvelukseen ja -saavutti pian kuninkaan suosion. Oikeaan ranskalaiseen eloisuuteen -yhtyivät hänessä sekä hyvät ammattitiedot että harrastukset. - -Kuninkaan hänelle antama toimi ei häntä ensinkään arveluttanut; -parhaan kykynsä mukaan hän lupasi toimittaa sen. - -Vieraan on tavallisesti helppo tunkeutua jonkun valtakunnan -sisällisiin oloihin. Hänelle ollaan avomielisempiä kuin omille -maanmiehille, joita mahdollisesti voidaan katsoa epäluuloisesti, ja -Pontus herra osasi käyttää hyvin huomiokykyänsä asettuessaan oleviin -olosuhteisiin. Jo ennen Sturein murhaa oli ylemmissä säädyissä ollut -huomattavana yhä kasvava tyytymättömyys kuninkaaseen; senjälkeen se -tuli äänettömämmäksi, mutta ei suinkaan heikommaksi. - -Ulkomailla puhuttiin Eerikin syöksemisestä valtaistuimelta varmana -asiana. Hänen avioliittonsa huovin tyttären kanssa teki hänet -mahdottomaksi; mikään eurooppalainen hovi ei enää voinut pitää -häntä vertaisenaan. Ruotsin ylpeä ylimystö oli suutuksissaan niin -tavattomasta rohkeudesta; se katsoi itsensä häväistyksi ja himoitsi -kostoa. - -Herra Pontukselle ei myöskään veljesviha ollut tuntematon, ja hän -tiesi, että Juhana talvisotaretkellä tanskalaisia vastaan oli -ymmärtänyt voittaa sotaväen puolelleen. Oli aivan varmaa, että -hänellä oli salaisia tuumia, mutta hän oli mahdollisimman varova, -vieläpä arkakin. - -Nyt jos koskaan oli aika toimia. No niin, Pontus herra päätti, ettei -vakoilisi häntä, vaan yllyttäisi häntä kapinaan. - -Pieni hovi vietti suljettua elämää Eskilstunassa, ja herttua otti -kuninkaan lähettilään vastaan yhtä kohteliaasti kuin kylmästi. -Eihän ollut vaikea arvata hänen tulonsa tarkoitusta, ja Juhana -oli itse liian epäluuloinen ollakseen noudattamatta tavallista -varovaisuuttaan, samoin kuin ranskalainen oli liian viisas ollakseen -sitä oivaltamatta. - -Mitä avomielisimmällä hävyttömyydellä Pontus herra kertoi omasta -itsestään, miten kunnianhimo pakotti hänet etsimään onneaan, -missä tahansa se olikin saavutettavissa, ensin Ranskassa, sitten -Skotlannissa, Tanskassa ja nyt viimeksi Ruotsissa. Tänne toivoi hän -myöskin saavansa jäädä. - -"Onhan teillä kuninkaan suosio?" vastasi herttua. - -"Minä pyrin teidän armonne suosioon", kuului vastaus. - -"Halvan ruhtinaanko?" - -"Tulevan kuninkaan." - -Herttuatar oli myös saapuvilla. "Te olette kavaltaja", sanoi hän. - -"Niin, kuningasta vastaan." - -"Ketä vastaan ovat aikeenne rehelliset?" - -"Omaa itseäni ja teidän armojanne kohtaan." - -Molempain täytyi nauraa. - -"Kuningas on saanut takaisin terveytensä, ja minä toivon hänelle -pitkää hallitusaikaa", sanoi Juhana. - -"Onnelliseksi se ei tulle nyt, kun hän on saanut sekä aatelin että -kansan vastaansa." - -"Sitä en ole kuullutkaan." - -"Ruotsi vaatii kuningasta, joka kelpaa sotapäälliköksi ja korottaa -valtaistuimelle kuningattaren, joka sen ansaitsee." - -Herttua siveli pitkää partaansa; sanat kuuluivat suloisilta, mutta -uskaltaisiko niitä kuunnella? - -"Oletteko tullut tänne sanomaan tätä meille?" kysyi herttuatar. - -Ranskalainen kohautti olkapäitään. "Minä matkustin tänne kuninkaan -käskystä ottaakseni selvän siitä, mitä herttua ajattelee", vastasi -hän; "mutta tulin tänne aikoen täydellä todella tarjota palvelustani. -Nykyisellä kannalla olot eivät voi kauan pysyä." - -"Valtakunnanneuvokset voivat hallita niinkuin tähänkin asti." - -"Jos _he_ pääsevät valtaan, ei liene sitten enää niin helppo saada -muutosta aikaan." - -"Siitä minä vähät huolin." - -"Valtakunta on nyt kuin laiva ilman perämiestä. Jonkun täytyy tarttua -peräsimeen; teidän armonne on lähin siihen, mutta halullisia voi olla -monta muutakin." - -Herttua seisoi ikkunassa katsoen ulos. "Se ei ehkä liene niin -helppoa", sanoi hän epäröiden. - -"Ei mikään ole helpompaa. Pankaa kutsunta käymään kautta valtakunnan, -määrätkää kokouspaikka, esim. Vadstena, kootkaa muutama sata -ratsumiestä ja valloittakaa linna sekä varastot. Puhukaa kansalle, -luvatkaa heille Rauha Tanskan kanssa sekä Yrjö Pietarinpoika hengiltä -pois, niin he lankeavat teidän armonne jalkoihin." - -Puolisot iskivät silmää toisilleen, mutta kumpainenkaan ei virkkanut -sanaakaan. - -"Lähdettekö täältä takaisin Tukholmaan?" kysyi herttuatar ivallisesti. - -"En. Menen Tanskaan tarjoamaan kuningas Fredrikille palvelustani, -ellen voi olla herttualle hyödyksi." - -Juhana ei enää miettinyt; hän ojensi kätensä de la Gardielle. - -Tämä suuteli sitä kunnioittavasti. "Vannotteko tulevanne meille -uskolliseksi?" kysyi herttuatar. - -"Kuolemaan asti!" - -"Minä kirjoitan heti Kaarle veljelleni ja pyydän häntä tulemaan -tänne." - -Pontus herra jäi sinne siksi aikaa, kun vastausta odotettiin. - -Keskusteluissa hän osoitti sellaista keksimiskykyä ja asiain -käytännöllistä käsitystä, joka on ranskalaisille ominaista. - -Hän vakuutti, että ne 6,000 skottilaista, jotka olivat hänen -komennossaan, ilolla ja kiitollisina tulivat palvelemaan uutta -herraansa. - -Kaikki hänen neuvonsa ilmaisivat, että hän oli taitava soturi ja -päällikkö. - -Voimakkailla todisteluilla hän puolteli niitä syitä, joiden -tähden hallitsijan vaihtoa koko valtakunnassa toivottiin ja joita -herttualliset puolisot satoja kertoja olivat toisilleen toistaneet. -Ensimäinen seuraus siitä oli rauha Tanskan kanssa, ja hän oli sitä -mieltä, että herttuan ensimäisinä toimina tulisi olla juuri sen -hankkiminen. - -Kaarle herttua vastasi kirjeeseen tulemalla itse. - -Nähdessään de la Gardien hän synkistyi. - -Mutta Juhana herttua tarttui veljensä käsivarteen ja talutti -hänet jonkun matkaa loitommalle, jossa he saattoivat olla ilman -kuuntelijoita. - -"Muistatko Knappforsia Vermlannissa?" - -"Muistan, sehän on Bjurkärnin pitäjässä", vastasi Kaarle ivallisesti, -kysyvästi silmäillen veljeänsä. - -"Muistatko, että pitkän ajan istuimme yhdessä kuningastammen alla? -Luullakseni olimme siinä puolen päivää." - -"Miksi muistutat minulle sitä?" - -"Luulen, että hetki on tullut." - -"Se on jo kauankin ollut." - -"Etenkin tämä viimeinen..." - -"Hm, sehän se on vain koko toiminnan kruununa." - -"Asema on epäilyttävä." - -"Niin on." - -"Mitä tarkoitat?" - -"Sinulla on kokemusta; sano minulle ajatuksesi." - -"Pontus de la Gardie arvelee, että meiltä odotetaan toimintaa." - -"Vai niin, hän arvelee..." - -"Että se kävisi helposti päinsä." - -"Mikä?" - -"Valtaistuimelta syökseminen." - -"Entä sitten...?" - -"Aluksi kunniallinen vankeus." - -"Sitten?" - -"Yhteiskuninkuus." - -"Minulle herttuakuntani semmoisenaan takaisin?" - -"Sen vannon!" - -Kaarle istui pitkän aikaa miettien, sitten hän ojensi veljelleen -kätensä. - -"Jumalan nimeen sitten!" - -Tuuhealatvainen tammi oli läheisyydessä. Juhana taittoi siitä -muutamia oksia, pani yhden niistä hattuunsa ja ojensi toisen -Kaarlelle, joka teki samoin. - -"Tämä olkoon puoluelaistemme merkkinä", huudahti Juhana. - -De la Gardie kutsuttiin saapuville. - -Aseiden hankkimisesta sovittiin. - -Herttuat antoivat heti kaiken hopeansa. - -Pyytämättä antoi Katariina Jagellotar kaikki kalliit kivensä ja -koristeensa, mitä hänellä oli jäljellä. - -"Ne ovat vapautemme hintana", sanoi hän. - -Pikku hovissa alkoi erinomainen toimeliaisuus. - -Rahoja ja kalleuksia päätettiin lainata kirkoista ja yksityisiltä. - -Heikkomieliseltä Maunu herttualta Kungsbrosta päätettiin ottaa rahoja -ja kalleuksia. - -Kaarle osoitti sellaista ajatuskykyä ja viisautta, että se herätti -hämmästystä. - -Mutta mitä tehtiinkin, se tehtiin niin nopeasti ja äkkiarvaamatta, -ettei huhu siitä ehtinyt leviämään. - -Pontus herra ehdotti yhtäkkistä hyökkäystä Vadstenaan, jossa -luultavasti ei ajateltukaan yllätystä eikä puolustusta. - -Kaarle hyväksyi ehdotuksen, ja kolmensadan ratsumiehen etunenässä hän -marssi Eskilstunasta. - -Juhana seurasi hitaasti; hän oli levoton asian onnistumisesta. Mutta -silloin hän huomasi sanansaattajan, joka täyttä karkua tuli häntä -vastaan. - -Hän toi mukanaan sen tiedon, että herttua oli tavannut koko miehistön -aamiaispöydässä ja että Vadstena oli valloitettu ilman miekan iskua. -Hän oli samalla sanonut tahtovansa kuninkaan puolesta tarkastaa -varastot, ja ne oli vastaväitteittä jätetty hänelle. - -Juhana tuli tästä tiedosta niin iloiseksi, että sulki sanansaattajan -syliinsä. - -Nyt joudutettiin matkaa. - -Huhun siivillä lensi uutinen tapahtumasta yli maan. - -Vadstena tuli yhtäkkiä kaikkien niiden yhtymäpaikaksi, jotka olivat -tyytymättömät Eerikin hallitukseen, ja niiden joukossa olivat Sten -Eerikinpoika Lejonhufvud, Ture Bielke, Kustaa ja Eerik Stenbock, -Kustaa Banér, Yrjö Gyllenstjerna y.m. - -Kaikki toivat mukanaan rahaa ja kalleuksia. - -Suuri oli hämmästys, kun surusta kumara, nyt aivan valkohapsinen -Märta Sture itse tuli tuomaan apuansa. - -"Kas tässä", sanoi hän, "verirahat puolisostani ja pojastani." - -Ne olivat ne tuhat hopeamarkkaa, jotka kuningas oli hänelle -lähettänyt. - -Lisäksi hän antoi kaiken puhtaan rahan, mitä hänellä oli, sekä -muutamia tykkejä ja ampumavaroja. - -Kun Juhana herttua kiitti häntä hänen uhrauksistaan isänmaan hyväksi, -keskeytti hän kiivaasti: - -"Ettekö käsitä, että teen sen yksinomaan ja ainoastaan saadakseni -kostaa!" - -Kaikesta kerääntyneestä hopeasta päätettiin lyödä rahaa sotaväen -palkkaamiseksi. - -Näitä rahoja nimitettiin unioniklippingeiksi, ja leimana oli niissä -kuninkaallinen kruunu ja herttuain nimien alkukirjaimet J ja K, joita -tammenlehtiseppele yhdisti, merkiten veljesten liittoa, että he muka -hallitsevat yhteisesti, jos saavat valtakunnan haltuunsa. - -Samanlaatuisiksi rahoiksi käytettiin myöskin ne yllämainitut 1,000 -markkaa, jotka Märta rouva oli lahjoittanut, mutta niitä sanottiin -veriklippingeiksi. - -De la Gardien toimesta kutsuttiin rahvas määrätyksi päiväksi -Vadstenaan. Juhana astui silloin linnan pihalle puhuen heille -lujalla, miehekkäällä äänellään: - -"Toisin olivat täällä olot kahdeksan vuotta sitten, rakastetun -isävainajani, suuren Kustaa Vaasan hallitessa. Silloin olivat -kaikki aarreaitat täynnä, nyt ne ovat tyhjennetyt. Silloin oli -meillä rauha, nyt sota joka puolella, silloin oli sekä yleinen -että yksityinen varallisuus hyvä, nyt on valtakunta köyhdytetty, -kaupungit ja maa hävitetyt, asukkaat rutiköyhiä, kodittomia, -haavoitettuja ja vankeina. On tuskallista syyttää kuningastaan -ja veljeään, mutta vielä tuskallisempaa on nähdä isänmaansa -rappeutuvan. Omat kärsimiseni tahdon kernaasti unhottaa. Kauan olen -sietänyt isänmaanikin riuduttamista, mutta nyt en sitä enää voi; -viattomain alamaisten veri huutaa kostoa. Kaikki sopimiskokeet ovat -turhia. Kuningas Eerik on itse monta kertaa rikkonut sopimukset. -Ei kukaan voi luottaa häneen, ei kukaan toivoa parempia aikoja -semmoisen hallitessa, joka pitää neuvonantajinaan halpasäätyisiä -ja halpamielisiä henkilöitä. Ei kukaan valtakunnassa eikä sen -ulkopuolella voi kunnioittaa semmoista kuningasta, joka Ruotsin -kuningasistuimelle ja äitinsä sijalle on asettanut halpasukuisen -jalkavaimon. - -"Kaikesta tästä järkytettyinä olemme me, veljeni ja minä, päättäneet -erottaa kuningas Eerikin hallituksesta. Maa ja valtakunta voivat -silloin saada takaisin rauhan ja entisen varallisuutensa. Hän on -myöskin levittänyt minusta sen huhun, että puolisoni on houkutellut -minut katoliseen uskoon. Se on häpeällinen valhe, ja jos joskus -omaksuisin paavin opin, toivon minä, että Ruotsin kansa silloin -ajaisi minut ja poikani valtakunnasta." - -Juhana oli komeavartaloinen herra, joka osasi hyvin sovittaa sanansa, -mutta se vaiva oli tässä melkein tarpeeton. Kokoontuneet olivat -Eerikin kiivaimpia vihollisia; he huusivat suostumuksensa kaikkeen, -mitä ikinä sanottiinkin. - -Sitten puhuttiin "kunniattomasta, ovelasta kavaltajasta ja -verikoirasta Yrjö Pietarinpojasta, jonka kuningas oli ottanut -suojaansa ja huomaansa", sekä lopuksi siitä, että "Eerik oli tahtonut -luovuttaa kristillistä, kuninkaista ja keisareista polveutuvaa verta --- herttuatar Katariinan -- jumalattomille venäläisille". "Ne, jotka -semmoisissa olosuhteissa eivät luopuneet kuninkaasta, ansaitsivat -tulla kohdelluiksi kiivaina ja kiukkuisina vihamiehinä." - -Kaikki kuulijat olivat myötämielisiä, ja toimeen päätettiin ryhtyä -vielä suuremmalla voimalla. - -Mutta kukaan ei toiminut viisaammin eikä suuremmalla huolellisuudella -kuin nuori Kaarle herttua. - -Ehkäpä hän oli jo ennen ajatuksissaan hautonut sitä, mikä nyt oli -tapahtunut, vai hänen päällikköneronsako ehkä jo pilkisti esiin. - -Hänen kehotuksestaan astuivat heti herttuain palvelukseen ne -kolmesataa saksalaista ratsumiestä, joita Eerik oli rangaissut -Svarterån tappelussa osoitetusta pelkuruudesta. - -Samoin siirtyivät heidän puolelleen Itägöötanmaan sotajoukot, jotka -eivät pitkään aikaan olleet saaneet mitään palkkaa. - -Vadstenassa oli runsaasti hopeaa ja rahaa, ja minkäpä muun tähden -palkkasoturi sotisikaan? - -Miten toisenlainen olikaan Juhana herttua; arkana ja hätäilevänä hän -tahtoi vain niittää mitä toinen kylvi. - -Kaarle olikin sentähden johtajana kaikissa sotaisissa yrityksissä; -Juhana tuli jäljessä ja niitti kunnian. - -Mutta diplomaattisissa toimissa, kun oli kysymyksessä esiintyminen -vierasten ruhtinasten suhteen, hän kyllä piti asianansa olla -ensimäisenä. - -Oli tärkeätä saada aikaan pysyvä rauha kuningas Fredrik II:n -kanssa. Mutta pitääkseen aina selkänsä vapaana esiintyi Juhana -puolueettomana, itsenäisenä ruhtinaana sanoen ryhtyneensä valtakunnan -säätyjen kanssa yksiin tuumiin ja näiden yksimielisestä pyynnöstä -päättäneensä pyhän kolminaisuuden nimessä itse ottaa hallituksen. -Herttuan suuresti rakastettu veli, kuningas Eerik, ei ollut raivoavan -pöyhkeytensä vuoksi koskaan elänyt rauhassa naapuriensa kanssa. Se -oli sitävastoin herttuan suurin ja sydämellisin toivo. - -Sentähden hän ehdotti, että kaikki vangit vaihdettaisiin ja -ensi aluksi tehtäisiin rauha kolmeksi kuukaudeksi, jolla aikaa -riitakysymyksistä sovittaisiin. - -Fredrik vastasi vältellen, mutta Juhanan valtuutetut saivat -turvalupauksen käydäkseen Tanskassa, ja heidän toimensa saivat -todellakin aikaan vihollisuuksien keskeytymisen, jonka johdosta -herttuat saivat tilaisuuden viedä joukkonsa Etelä-Ruotsista Tukholmaa -kohden. - -Juhanan pitäessä huolta diplomaattisista toimenpiteistä puuhaili -Kaarle kapinan edistämiseksi. Kaikkialla hän oli johtavana henkilönä, -kun aseellisen vastarinnan kukistaminen oli kysymyksessä. - -Hän marssi heinäkuun 17 p:nä Stegeborgiin, joka antautui -miekaniskutta, ja muutamia päiviä myöhemmin valloitettiin Norrköping. - - * * * * * - -Hääilo häiriintyi nopeasti. - -Olikohan sitä koskaan ollutkaan? - -Mitä Eerikkiin tuli, niin hän oli vain tyydyttänyt oikkujaan, -heikkomielisiä päähänpistojaan. - -Entä nuori kuningatar? - -Eikö hän huomannut, että kaikki nuo, jotka kumarrellen, liehakoiden, -madellen ympäröivät häntä, sydämessään toivoivat salamaa taivaasta -musertamaan halpasukuisen, joka oli ollut niin tavattoman rohkea, -että oli pannut päähänsä kuningattaren kruunun. - -Anteeksi voitiin antaa se, että kuningas Eerik oli saattanut maan ja -valtakunnan rappiolle; huonoja neuvonantajia syytettiin siitä, että -hän oli surmannut maan jaloimmat miehet; sormien läpi katsottiin -sitä, että hän oli päästä vialla; mutta se oli enemmän kuin sietää -voitiin, että hän oli ottanut Kaarina Maununtyttären puolisokseen. - -Ja toinen morsian, ylpeä prinsessa Sofia, hän, joka kerran oli -alentunut lahjoittamaan sydämensä alhaiselle miehelle ja ainoastaan -toisen välityksellä pelastunut siitä, eiköhän hänen olisi pitänyt -tuntea sääliä? - -Pois se, pois mielestä heikkous, jonka hän jo ammoin oli tallannut -jalkoihinsa! - -Syytön ei ollut myöskään Elisabet, ja molemmat sisaret olivat -- -vaieten kyllä -- sopineet siitä, että ainaiseksi poistavat sen -mielestään. - -Ehkäpä tällä asialla oli jotakin yhteyttä sen kanssa, että taipumus -evankeliseen uskoon niin äkkiä alkoi liekehtiä heissä. He tahtoivat -kernaasti keskustella arkkipiispan kanssa siitä ja olivat yleensä -mielipiteiltään niin ankaria, ettei se juuri ollut kristillisintä -laatua. - -Nyt he luonnollisesti olivat täysin yksimielisiä siitä, että jotakin -tavatonta oli tapahtunut. - -Tuo naikkonen, jalkavaimo, oli kohonnut prinsessoja korkeammalle. -Se oli jotakin niin tavatonta, että melkein saattoi pelätä maailman -olevan perikatoon menossa. - -Ja kuitenkin arkkipiispa sääli Kaarinaa sanoen, että hän oli -kuninkaan hyvä enkeli, joka jo oli torjunut paljon pahaa ja -vastedeskin tuli tekemään samoin. Niinkuin se muka olisi varmaa, -että sitä tulisi vastedes tapahtumaan. Herttuat eivät olleet -saapuneet häihin. Heillä oli jotakin muuta mielessä; heihin oli toivo -kiinnitetty. - -Prinsessa Sofia ei ollut mennyt naimisiin rakkaudesta, vaan hän -tahtoi päästä suurempaan riippumattomuuteen sekä ainakin joksikin -aikaa Ruotsista pois. - -Maunu herttua oli nuori, kevytmielinen herra, jolla oli hyvin mitätön -herttuakunta. Hän pyrki valtaan ja arvoon; prinsessa Sofian kautta -hän toivoi saavuttavansa molemmat ja sentähden hän halusi saada -avioliiton pian vahvistetuksi. - -Kolme päivää kesti hääjuhlallisuuksia ilman häiriöitä. Surkuteltiin -vain valtiokanslerin kohtaloa, hän kun oli pyörtymisensä jälkeen -tullut niin raukeaksi, että piti käydä vuoteeseen. - -"Mikä vahinko, ettei hän saa olla mukana", sanottiin. - -"Ei se ole syypää, joka on sairas", jupisi hän itsekseen salaa -naureskellen. - -Neljäntenä päivänä saapui ja levisi nopeasti huhu, että herttuat -olivat lähteneet Eskilstunasta. - -"He ovat paenneet valtakunnasta!" huudahti Eerik. "Mitä nyt on -tehtävä?" - -"Parasta on vangita heidät", kuiski suosikki. "Kirjoitettakoon -satamiin, että heidän pakonsa on estettävä." - -"Heidät vangittakoon elävinä tai kuolleina", kirkui kuningas. - -"Mieluummin kuolleina", lisäsi Yrjö. - -Teeskennelty juhlatunnelma oli nyt mennyttä. Jokainen lähti pois, -joka saattoi sen tehdä epäluuloa herättämättä. - -Muutamat kuninkaan ystävistä neuvoivat häntä heti lähettämään -sovintolähettejä herttuain luo. - -Se tapahtui silloin kun saapui tieto, että Vadstena oli valloitettu -ja kapina alkanut. - -"Senpä tahdonkin tehdä", vastasi kuningas iskien silmää Yrjö -Pietarinpojalle. "Kas tuossa, kukkaro on täynnä kultarahoja." - -"Suurimmassa salaisuudessako?" - -"Tietysti; tahtovathan veljeni ilmeisesti ottaa minut hengiltä." - -"Niinpä kyllä. Lisäksi tulee Åke Ferlan joutuisasti kehottaa kaikkia -linnanvouteja uskollisuuteen ja valppauteen." - -"Sitä juuri minäkin ajattelin." - -"Estäköön hän myöskin kuninkaan huoveja Itägöötanmaassa menemästä -vihollisen puolelle." - -"Joudu, joudu!" - -Ja Yrjö Pietarinpoika kiiruhti matkaan. Nyt hän oli oikein omalla -alallaan. - -Itse kirjoitti kuningas veljilleen kauniita ja sovintoauhkuvia sanoja. - -Sven Elovinpoika ja Eerik Holgerinpoika lähetettiin sovinnonvälitystä -yrittämään. - -He tapasivat Kaarle herttuan ja muutamia ylhäisiä herroja -Norrköpingissä. - -Kaarle luki kirjeen ja käski sitten lähetystön mennä Juhana herttuan -luo, joka edelleen oleskeli Vadstenassa. - -Sinne oli kokoontunut joukko valtakunnan vihaisimpia herroja: -leskikuningattaren isä, vanha valtiomarski Kustaa Stenbock, Yrjö -Gyllenstjerna, yksi valtiokansleri Niilon pojista, Ture ja Juhana -Bielke sekä jälkimäisen poika Aksel. Eerik Stenbock, Kustaa Banér ja -lopuksi Pontus de la Gardie. - -Lähettiläät esittivät asiansa, mutta heille vastattiin, ettei -kukaan voinut luottaa kuninkaan suloisiin sanoihin ja petollisiin -vakuutuksiin. - -Syyt, miksi herttuat olivat tarttuneet aseisiin, tulivat -julistettaviksi kaikkialla valtakunnassa. Ne olivat: Juhana herttuan -pitkällinen vankeus "ilman syytä", murhat Upsalassa, Eerikin naiminen -ja hänen tsaarille antamansa lupaus luovuttaa tälle Katariina, sekä -lopuksi Yrjö Pietarinpojan asettaminen entiseen valtaansa. - -Nyt Eerik joutui vimmoihinsa; kaikki oli häntä vastaan. Salamurhaajat -pitivät rahat ja antoivat herttuain olla hengissä. - -Åke Ferla tuli liian myöhään, huovit olivat jo menneet herttuain -puolelle; vaivoin hän sai pelastetuksi oman henkensä. - -Ollen vallan suunniltaan kysyi kuningas tohtori Lemniukselta, mikä -suoni olisi aukaistava, jotta helpoimmin kuolisi, ja kun lääkäri -vastasi, että kuninkaan velvollisuus oli säilyttää eikä lyhentää -elämäänsä, niin hän koetti kuristaa tuon rehellisen miehen. - -Kuinka mielellään hän olisikaan nyt tehnyt rauhan Tanskan kanssa, jos -olisi sieltä saanut apua veljiensä kukistamiseksi. Yksi mahdollisuus -oli jäljellä -- erottaa heidät toisistaan. - -Hän kirjoitti yksityisesti Kaarlelle elokuun 16 p:nä selittäen -hänelle, että hän, herttua, hyökkäsi sokeasti perikatoonsa. Arveliko -hän, ettei vanhin veli muka ollut täysin järjissään? "Ymmärtäköön -teidän armonne", kirjoitti hän, "että me hyvin tiedämme, ketkä ovat -etevimmät vihollisistamme." - -Lopuksi hän pyysi tietoa, "tahtoiko Kaarle olla hänen ystävänsä -vai vihollisensako". Jälkimäisessä tapauksessa hän tarjoutui -mieskohtaiseen taisteluun, "joko mies miestä tai joukko joukkoa -vastaan, miten herttua vain halusi". - -Torvensoittaja saapui elokuun 18 p:nä kirjeineen Nyköpingiin, missä -herttua oleskeli. - -Tämä antoi vastauksensa samana päivänä. - -Hän ei ollut tarttunut aseisiin, kirjoitti hän, isänmaata vastaan, -vaan kuninkaan epäkristillistä hallitusta ja verenhimoista Yrjö -Pietarinpoikaa vastaan. Mitä tuli mieskohtaiseen kamppailuun, niin -hän ei kieltäytynyt; kuningas tiesi missä hän oli ja saattoi tulla -häntä tapaamaan joko yksin tai suurella joukolla. - -Enempää hänellä ei ollut sanottavaa, ennenkuin oli tiedustellut -Juhana herttuan mielipidettä. - -Yrjö Pietarinpojan neuvosta kutsuttiin kokoon valtiopäivät. -Ainoastaan Pohjois-Ruotsista saapui koko joukko, joka valitteli -kapinaa rikolliseksi ja pyysi kuningasta kaikin voimin sitä -tukahuttamaan. - -Sillä välin herttuat valloittivat koko Itägöötanmaan ja Leckön -Länsigöötanmaalla. - -Nyköping oli ollut veljestaistelujen näyttämönä Folkunga-suvun -aikana; nyt alkoivat samanlaiset taistelut Vaasa-suvun kesken. - -Kun Eerik huomasi, ettei voinut päästä sovintoon veljiensä kanssa, -lähti hän heitä vastaan Nyköpingiin. - -Linna oli Kaarle herttuan hallussa; kuningas valloitti ja poltti -kaupungin. - -Muutamia päiviä he seisoivat melkein tasaväkisinä vastakkain, mutta -tappelua ei syntynyt. - -Eerik määräsi silloin Iivar Stjernkorsin päälliköksi ja palasi itse -Tukholmaan. - -Pian senjälkeen Kaarle sai lisäväkeä ja kävi ahdistamaan vihollista -lyöden sen ensin Svartan niityillä ja sitten Hölön metsässä. - -Kuninkaan väki pakeni pitkin Tukholmaan vievää tietä, ja herttuat -seurasivat jäljessä. - -Saatuaan tästä tiedon kokosi Eerik väkensä ja kiiruhti vihollista -vastaan. - -Botkyrkan luona hän kohtasi Pontus de la Gardien johtamat etujoukot. - -Kuningas itse johti hyökkäystä hämmästyttävällä rohkeudella ja -kuolemanhalveksimisella. Näyttipä melkein siltä, kuin hän olisi -etsinyt kuolemaa. Kaikki, jotka hän kohtasi, kaatuivat; olipa -vähällä, ettei de la Gardiekin päässyt hengestään. - -Eerikin valkea kypärinharja liehui aina kiivaimmassa kahakassa, ja -monta herttuain miestä hänen kätensä kaatoi. - -Pian he kääntyivät yleisesti pakoon; ja monet menettivät henkensä -tungoksessa järven ja lähellä olevan vuoren välillä. - -Kuningas asettui väkineen Born-järven ja Aspenin väliselle -kannakselle. - -Herttuat päättivät nyt ahdistaa Tukholmaa pohjoispuolelta. - -He marssivat Mälarin ympäri, valloittivat Gripsholman, Vesteråsin ja -Upsalan, josta he Uplannin halki taas palasivat Tukholman edustalle. - - * * * * * - -Hovissa vallitsi sillä aikaa mitä suurin levottomuus ja pelko. - -Hyvin monet neuvoivat Eerikkiä pakenemaan Liivinmaahan ja -puolustaumaan siellä. - -Tsaari tarjosi hänelle kymmenentuhatta miestä apuväkeä, mutta Eerik -hylkäsi tarjouksen; hän ei tahtonut laskea valtikkaa kädestään. - -Mitä hurjimpia huhuja pääsi nyt liikkeeseen. Kuiskailtiin kuninkaan -aikovan lähettää leskikuningattaren ja prinsessa Elisabetin Venäjän -tsaarin luo pakottaakseen täten molemmat veljet suostumaan parempiin -ehtoihin. - -Kuninkaalliset naiset olivat suunniltansa kauhusta eivätkä tienneet, -mihin toimiin ryhtyä. - -Maunu herttua, joka jo alkoi huomata kuninkaan joutuvan tappiolle, -neuvoi heitä pakenemaan. - -Eräänä päivänä sanoivat leskikuningatar ja prinsessat tahtovansa -lähteä Mälarille huvittelemaan. - -He laskivat maalle ennakolta määrättyyn paikkaan. Siellä oli Maunu -herttua heitä vastassa 90 ratsumiehen kera; matkaa jatkettiin maitse, -ja puolimatkassa Upsalan ja Tukholman välillä tavattiin herttuat. - -Moni muukin karkasi vihollisen puolelle. - -Niin teki Klaus Fleming eräässä hyökkäyksessä Gripsholmaa vastaan. - -Eerik lähetti Iivar Stjernkorsin Suomea vartioimaan. Tämä otti -haltuunsa Turun linnan ja kokosi sotaväkeä herttuain varalle. Moni -teki samoin. - -Onneton Eerik pingotutti silloin köyden Suurtorin yli sekä ripustutti -siihen kaikki kapinallisilta herttuoilta ja herroilta saamansa -kirjeet, joissa oli uskollisuuden ja kuuliaisuuden vakuutuksia. - -Hän näytti porvareille niissä riippuvia suuria sinettejä ja sanoi: -"Tuosta voitte nähdä, onko minulla ollut syitä epäluuloihini." - -Syyskuun 17 p:nä saapui tieto, että vihollinen oli lähellä. - -Eerik ja Yrjö Pietarinpoika menivät silloin "Kolmen kruunun" torniin -katsomaan, miten asian laita oli. - -Herttuain liput häämöttivät siellä tosiaankin, ja joukko toisensa -perästä marssi eteenpäin Rörstrandin tietä pitkin Brunkebergin -pohjoispuolella. - -Kuningas kalpeni; hän ei nähnyt enää mitään mahdollisuutta. - -"Armollisin herra", virkkoi suosikki, "jos olisitte seurannut -neuvoani ja heti tuomion jälkeen pannut Juhana herttuan pään hänen -jalkainsa väliin, niin olisi tämä jäänyt tekemättä." - -"Sanoppa muuta!" vastasi kuningas. Vihollisvoima eteni aina -Brunkebergille asti; sinne se pysähtyi. - -Vielä tahtoi onneton hupsu tehdä yhden hyökkäyksen, vielä piti -useamman ihmishengen hukkuman, ja niin järjestettiin taistelu; sekä -sanoillaan että esimerkillään hän kehotti miehiään. - -Itse hän johti joukkojaan taistellen erinomaisella urheudella. -Hurjassa raivossaan hän etsi Juhana herttuaa, mutta tämä ei ollut -mukana tappelussa. Sitten hän etsi de la Gardieta, mutta nähdessään -Eerikin vimmaisen murhakiihkon tämä vetäytyi takaisin Brunkebergiltä -Rörstrandiin. Eerik palasi kaupunkiin. - -Tällä välin tuli herttuoiden lähetti kaupungin porvariston luo. - -Herttuat uhkasivat hyökätä Tukholmaan eivätkä sanoneet ryhtyvänsä -mihinkään keskusteluihin, ennenkuin Yrjö Pietarinpoika oli annettu -heidän haltuunsa. - -Porvaristo vihasi suosikkia; nyt tuli siihen lisäksi pelko kaupungin -ryöstämisestä. Etevimmät heistä veivät kuninkaalle herttuain viestin -vaatien päättävästi prokuraattorin luovuttamista. - -Taalalaiset pitivät vartiota linnassa ja he yhtyivät tähän -yksimielisesti. - -Eerik vastusteli. Hän arveli kyllä, että Yrjö Pietarinpoika oli -piiloutunut niin hyvin, ettei kukaan löytäisi häntä; mutta hän ei -kuitenkaan tahtonut suostua jättämään häntä. Mutta vaatimukset -tulivat yhä ankarammiksi; hän ei uskaltanut kauempaa vastustaa, ja -niin saivat taalalaiset luvan etsiä Yrjön ja jättää hänet herttuoille. - -Eikö vain olisi löytynyt kavaltajan kavaltajaa? Moni tiesi jo hänen -piilopaikkansa, ja nyt hänet tuotiin esiin ja vietiin kaupungista. - -Tuo katala joutui kiduttavan kuulustelun alaiseksi ja kärsi syyskuun -28 p:nä mitä julmimman kuolemanrangaistuksen. - -Piiritystä kesti viikon ajan; "Kolmen kruunun" ja Brunkebergin tykit -jymisivät yhtämittaa toisiaan vastaan, ja Eerik teki hyökkäyksiä sekä -maitse että meritse, mutta menestyksettä. - -Tällä välin kerrottiin kaupungissa, miten linna toisensa jälkeen -antautui herttuoille. - -Sanottiinpa koko valtakunnan joutuneen heidän käsiinsä ja että -Tukholma yksin puolusti hyljättyä, puoleksi hourupäistä kuningasta. - -Pian senjälkeen saapui herttuoilta lähetti luvaten, että porvaristo -vapautetaan kaikesta rangaistuksesta ja sen etuoikeudet säilytetään, -jos he vapaaehtoisesti antautuvat. - -Nyt he rupesivat epäröimään. - -Kohta senjälkeen tuli herttuoiden lähetti sovintoa hieromaan. - -Eerik sai luvan pitää Ahvenanmaan ja Porvoon läänin niin kauan kuin -eli, jos hän suostui omasta ja lastensa puolesta luopumaan kaikista -oikeuksistaan kruunuun. - -Porvaristo neuvoi kuningasta suostumaan tähän, samoin arkkipiispa -ja hänen jäljelläolevat ystävänsä; he huomasivat sen hänen ainoaksi -pelastuksekseen. - -Mutta Eerik kieltäytyi; hän lupasi kaivaa maahan johonkin 50,000 -dukaattia ja joukon hopeaa, sitten piiloutua ja sopivassa -tilaisuudessa ottaa aarteensa esiin, värvätä sotilaita ja -puolustautua. - -Nyt huomattiin, että hän oli auttamaton. - -Kaksi valtakunnanneuvosta, Niilo Gyllenstjerna ja Niilo Gylta, -lähetettiin herttuoiden luo välittämään parempia ehtoja. - -Sitä ennen he pitivät salaisen neuvottelun komentajan Antti Rålambin -kanssa, joka lupasi seuraavana aamuna aukaista Eteläportin kuninkaan -ollessa aamusaarnaa kuulemassa. - -Tuli sitten kuningas Kustaan kuolinpäivän, 29:nnen vastainen yö. - -Äänettömästi meni osasto herttuain sotajoukkoa Sten Lejonhufvudin ja -de la Gardien johdolla veneissä yli Munklideista Långholmaan ja siitä -Södermalmille; komentaja oli vastassa ja aukaisi portit. - -Esteettömästi he marssivat Suurkirkolle. - -Siellä istui Eerik saarnaa kuulemassa. - -Joku ilmoitti hänelle uhkaavasta vaarasta; hän kutsui henkivartijansa -ja riensi ulos. - -Viholliset olivat jo Suurtorilla, ja Eerik juoksi ehtiäkseen ennen -heitä linnan portille; mutta Sten Lejonhufvud, joka oli ratsain, ehti -ennen häntä. Ojentaen pistoolinsa kuningasta kohti hän käski häntä -heti antautumaan sanoen, että muuten oli henki kysymyksessä. - -Eerik laski miekkansa ja ojensi kätensä sanoen: "Minä olen teidän -vankinne, herra Sten." - -Juuri silloin tuli muuan henkivartijoista ja lävisti herra Stenin, -niin että hän putosi hevosen selästä ja kuoli heti. - -Samassa tuokiossa, päästyään näin vapaaksi, kuningas huomasi de -la Gardien, kiiruhti häntä vastaan ja survaisi miekkansa hänen -käsivartensa läpi. Myöskin Antti Rålamb tuli haavoitetuksi. Hyökkäys -hidastui täten, ja Eerik henkivartijoineen pääsi linnaan, ehtipä -sulkemaan portitkin jäljessään. - -Linnassa hän pyysi taalalaisilta apua sanoen mieluummin tahtovansa -räjähyttää itsensä ilmaan "Kolmessa kruunussa" kuin mennä vankeuteen. - -Silloin saapui sana, että Kaarle herttua oli ulkopuolella pyytäen -puhutella kuningasta. - -Tämä kiipesi muurille, ja keskustelut alkoivat. Kaarle antoi hyviä -lupauksia, ja niin saatiin tuo onneton astumaan alas ja seuraamaan -Suurkirkkoon, jossa oli keskusteluja jatkettava. - -Siellä syntyi veljesten kesken kiivas sananvaihto, joka päättyi -siihen, että Eerikin täytyi luopua hallituksesta ja antautua -kunnialliseen vankeuteen. - -Tämä tapahtui samana päivänä, melkeinpä samana hetkenäkin, kuin -Kustaa Vaasa kahdeksan vuotta aikaisemmin oli kuollut. - -Kuningas pantiin heti vankeuteen, ensin omiin huoneisiinsa ja sitten -tyhjiksi tulleisiin Eskilinkamareihin. - -Kun kaupunki oli valloitettu, katsoi sotaväki oikeudekseen ruveta -ryöstelemään, ja Yrjö Pietarinpojan asunnossa odotettiin tavattavan -aarteita kasoittain. - -Venäläinen lähetystö asui sen läheisyydessä; sitäkin oli aikomus -ryöstää. - -Ei kukaan estellyt, ja niin jatkui ryöstelemistä melkein koko päivä. - -Sattumalta sai Kaarle herttua tiedon tästä. Hän huomasi heti, että -voisi seurata paljon pahaa, jos lähetystöä loukattaisiin, ja hän -kiiruhti oitis paikalle tekemään väkivallasta loppua. - -Huovit eivät tahtoneet ottaa hänen sanojaan kuuleviin korviinsa, vaan -jatkoivat niinkuin ennenkin. - -Kun hyvät puheet eivät tehonneet, tiesi Kaarle varman keinon. - -Miekka lensi tupesta. Toinen sai lappeesta, toinen terästä, kukin -vuorostaan, kunnes kaikki pakenivat. - -Näin hän palautti hiljaisuuden ja rauhan kaupunkiin ennen iltaa. - -Tavallisuuden mukaan oli nuori herttua kulkenut edellä -sotajoukkoineen ja valloittanut linnan; hän se myöskin hävitti -kuninkaan sotajoukot ja pakotti hänet itsensä antautumaan vangiksi. - -Juhana sitävastoin tuli jäljessä valtakunnanneuvoston ja herrain -seuraamana. - -Matkalla hän puhutteli heitä kehotellen heitä valitsemaan hänet yksin -kuninkaaksi. Vadstenassa tehdyille sopimuksille ei muka tarvinnut -antaa mitään merkitystä. Herrat kumartelivat ja suostuivat. Kaarle -arvasi nämä salahankkeet. Juhanan uskottomuus ja hänen petollinen -käytöksensä harmittivat häntä enimmän. Mitä hänen pitäisi tehdä? - -Hän ei ollut kyllin mahtava vaatimaan osaansa valtakunnasta ja -hallituksesta, mutta jos hän olisi voinutkin, olisiko hän tahtonut -panna maata alttiiksi uusille eripuraisuuksille. Pois se! Jos Juhana -tahtoi yksin korjata mitä maa oli saanut kärsiä, niin pitäköön -kernaasti valtikan. Kaarle oli kyllä mies pitämään silmällä häntä. - -Mutta herttuakuntansa, isän testamentin mukaan, ilman mitään vallan -rajoituksia, joita Eerik oli tehnyt Arbogan sopimuksessa, sen hän -tahtoi saada. Jalankaan leveyttä ei siitä saanut ottaa; siitä hän -piti tiukasti kiinni. - -Juhana suostuikin siihen heti. Kaarlen katseessa oli jotakin, joka -vei häneltä halun tekemään vastaväitteitä. - -Ja sitäpaitsi tulihan hän, Juhana, yksin kuninkaaksi; olihan Kaarle -suostunut siihen. - -Vihdoinkin hän oli päässyt siihen päämaaliin, johon niin kauan oli -pyrkinyt. - -Eerikin vangitsemisen jälkeisenä päivänä tapahtui kuningas Juhanan -tulo Tukholmaan. - -Airut huusi hänet kuninkaaksi, ja Kaarle herttua, neuvosto ja -porvaristo osoittivat hänelle kunnioitustansa. - -Mutta Kaarina, tuo hyljätty naisraukka, kehenkä tuli hänen turvautua -kaiken tämän sekasorron aikana? Ollen vielä itsekin melkein lapsi -kietoi hän tuskaisessa äidinrakkaudessaan käsivartensa pienokaistensa -ympäri; kun sotamelske, laukaukset ja huudot kuuluivat hänen -suojiinsa, asettui hän suojelevasti heidän eteensä, ikäänkuin tahtoen -uhrata henkensä heidän puolestaan. - -Tiehensä kaikkosivat kaikki palvelijat, Benediktus oli ainoa, joka -oli jäljellä. Hän välitti viestejä hänen ja ulkomaailman välillä, -ja niin säälivinä kuin suinkin saapuivat kaikki surulliset sanomat. -Vihdoin saapui tieto, että kuningas oli vankina. - -"Sallikaa minun mennä hänen luokseen", pyyteli hän kiihkeästi. - -Se sallittiin, ja hän kiiti sinne, painoi povelleen hänen päänsä, -kuiskaili hänen korvaansa lohduttavaisia rakkaudensanoja. Mitä -voikaan uskollinen, rakastava nainen tällaisina hetkinä! Vähitellen -hälveni se kauhea jännitys, jossa kuningas oli; hän saattoi itkeä, -valittaa ja -- katua. - -Mutta sellaista mielentilaa ei kestänyt kauan. Harmi, häpeä ja -veljesviha palasivat ankarampina kuin koskaan ennen; hän kirosi -heikkouttansa, että oli säästänyt herttuan hengen, ja työnsi luotaan -Kaarinan sentähden, että tämä oli petollisesti viekoitellut hänet -antamaan pahimmalle viholliselleen vapauden. - -Kärsivällisesti sieti Kaarina kovia sanoja ja syytöksiä. Olihan -Eerik niin sairas, epätoivoinen ja hyljätty. Joskin kaikki luopuivat -hänestä, mitäpä siitä; olivathan he aina viettäneet onnellisimmat -hetkensä kahdenkesken ja lastensa kanssa. Nyt he saivat aina olla -niin, erillään maailmasta. Niin onnellisia he eivät olleet koskaan -olleet kuin nyt tulivat olemaan. - -Näin kuvaili Kaarina tulevaisuutta sellaiseksi kuin hänen oma -mielikuvituksensa sen loi; siinä ilmeni, miten vähän hän tunsi -maailmaa, tuota julmaa, rautakouraista todellisuutta, joka pian tuli -kääntämään katkerat kasvonsa hänelle. - - * * * * * - -Eerik vedettiin oikeuteen alkupuolella vuotta 1569 kokoontuneiden -säätyjen eteen. Itse hän ajoi asiaansa puhjeten ankariin -mielenpurkauksiin aatelistoa vastaan. - -Juhana keskeytti hänet sanoen: "Sinä olet järjiltäsi." - -"Niin olin silloin, kun päästin sinut vankeudesta", vastasi hän -kiihkeästi. - -Syytöksessä olisi tarvinnut mainita ainoastaan, että Eerik usein -oli ollut heikkomielinen, mutta tähän tyytyäkseen oli mielikarvaus -liian suuri. Sentähden sotkettiin sekaisin todellisia ja valheellisia -syytöksiä. - -Hän aikoi häissään murhauttaa veljensä, ja kun he eivät tulleet, -ajatteli hän ottaa hengiltä Saksin herttuan, panna sen aatelisten -syyksi ja surmauttaa sitten heitä niin monta kuin saapuvilla oli. -Kapinan aikana hän tahtoi ryöstää ja polttaa Tukholman, polttaa -huoneeseensa äitipuolensa ja sisarensa tai myöskin viedä heidät -Venäjälle. Hän oli alkanut sodan Tanskaa vastaan saattaakseen -ruotsalaisille kärsimyksiä ja ehdoin-tahdoin toiminut niin, että -he joutuivat tappiolle. Omin käsin oli hän surmannut viisi-, -kuusikymmentä henkilöä ja tekeytynyt hourupäiseksi saadakseen sitä -vapaammin riehua. - -Sekä Juhana että säädyt tiesivät kyllä, miten paljon näissä -syytöksissä oli perätöntä, mutta näiden perusteella tuomio kuitenkin -allekirjoitettiin. - -Eerikin lapsilta riistettiin kruununperimys-oikeus heidän -halveksittavan ja epälaillisen sukuperänsä vuoksi; itse oli hänet -pidettävä alituisessa, mutta kuitenkin ruhtinaallisessa vankeudessa. - -Vankila, n.s. Eskilinkamarit, oli linnan lounais-osassa, ja siinä oli -neljä holvia; karkeat rautakalterit olivat ikkunoissa, jotka olivat -"korkeat kuin kirkon ikkunat" ja joista runsaasti tulvi huoneisiin -päivänvaloa; seinät olivat laudoitetut. - -Myöhemmin muurattiin ikkunat Juhanan käskystä osaksi umpeen, ja -Eerikin täytyi tyytyä yhteen ainoaan huoneeseen. Tämäkin oli talvella -niin kylmä, että hän valitti partansa aina olevan huurteessa. - -Ensi aikoina hän kirjoitti yhtämittaa kirjeitä veljelleen ja tämän -puolisolle. Hän kerjäili ja pyyteli päästä vapauteensa luvaten -autuutensa kautta, ettei ryhtyisi mihinkään, joka olisi herttuoille -ja valtakunnalle haitaksi; olipa hän suostuvainen vaikka matkustamaan -Puolaan, kuningas Sigismundin luo. Silloin voitaisiin ainakin olla -varmat siitä, ettei hänellä ole mitään hommia. - -Mutta kun tästä ei ollut toivottua tulosta, joutui hän hurjaan -epätoivoon; hänen huutonsa ja kirkunansa kuuluivat usein yli -linnanpihan. Ummehtunut vankila-ilma, joka ikkunain umpeenmuuraamisen -jälkeen oli tullut vielä pilaantuneemmaksi, oli kaksin verroin -vastenmielistä sille, joka oli tottunut matkusteluun ja ruumiillisiin -harjoituksiin, ja sellaisen hillittömän itsevaltaisuuden jälkeen, -jota Eerik oli osoittanut, täytyi vankilan tulla hänelle todelliseksi -helvetiksi. - -Mutta kaikissa vaiheissa oli Kaarina uskollisesti hänen rinnallaan, -niin kauan kuin se oli hänelle sallittu. Kirjeissään Eerik usein -puhui vaimostaan ja lapsistaan, mutta liian itsekäs kun oli ollakseen -huolissaan heidän tähtensä, hän ajatteli enimmäkseen vain omia -kärsimyksiään. - -Odota, odota, kuningas Eerik, vielä saat kirjoittaa ja soittaa -luuttuasi, lukea ja piirustella; vielä saat päivin keskustella -Benediktus Olavinpojan kanssa, joka on pysynyt uskollisena sinulle -tai ainakin Kaarinalle. Sinä saat kuunnella lasten viatonta -jokellusta ja aina avoimessa sylissä lepuuttaa väsynyttä päätäsi. - -Toinen aika on tulossa, katumuksen ja parannuksen aika. Kiitä -Jumalaa, että hän jo täällä maan päällä vaatii sinut tilille; -ajattele kaikkia niitä nöyryytyksiä, kaikkea sitä häpeää ja -häväistystä, sitä rajatonta surua ja toivottomuutta, jota olet -saattanut muille, ja taivuta pääsi koston ankaran lain alaiseksi, -taivuta kuolemaan asti. - -Mutta miksi pitää hänen, joka on ollut ainoana kukkana poluillasi, -kärsiä siitä ja sovittaa sitä, mitä sinä olet rikkonut? Onkohan aina -niin, että täytyy olla joku sovitus-uhri, taivaallinen sanansaattaja, -joka kuivaa kyyneleet syyllisten silmistä, hajoittaa taajat usvat -heidän ympäriltään ja sitten rukoillen, lohdutellen osoittaa tietä -Jumalan tykö? - -Kuningas Juhana huomautti valtakunnan aatelistolle ja piispoille -pelkäävänsä, että Eerik kirjeiden ja lähettien tai muiden -juonittelujen kautta hommaili jotakin sen _naisväen_ ja muun seurueen -välityksellä, joka hänellä oli luonansa, ja pyysi neuvoa, miten olisi -meneteltävä tämän vaarallisen vangin suhteen. Vastaukseksi hän sai, -"ettei olisi sallittava kenenkään muun oleskella hänen luonansa kuin -niiden, jotka ainiaaksi jäävät vankeuteen, sekä että naisväki ja muu -seurue olisi toimitettava pois sieltä muihin huoneisiin linnassa, -jossa heistä kohtuullisten tarpeiden mukaan pidettäisiin huolta. -Ja jos kuningas Eerik rupeaisi jotenkin huolehtimaan siitä, että -lapset olivat hänestä erotetut, niin olkoon heidän sallittu johonkin -aikaan muutamaksi lyhyeksi hetkeksi tulla hänen luokseen; kuitenkin -tapahtukoon tämä tarkan vaarinpidon ja valvonnan alaisena." - -Kaarinan siirtäminen vankilasta pois jäi siis riippumaan kuningas -Juhanan mielivallasta. - -Jonkinlaisen muutoksen olikin täytynyt tapahtua, sillä tilikirjat -vuodelta 1570 osoittavat, että kuningatar Kaarina toisinaan oli -sellaisessa tilassa, ettei siitä puute ollut kaukana; hänen kun esim. -täytyi käyttää lastenvaatteiksi pöytäliinoja ja lakanoita. Katariina -Stenbock, joka aina oli ollut hänelle hyvä, otti usein hänen lapsensa -luokseen antaakseen heille sitä hoitoa, jota he eivät voineet -vankilassa saada. - -Myöskin Katariina Jagellotar lähetti usein ruokaa hänelle omalta -pöydältään: jokainen oivalsi ja käsitti mitä hän kärsi. - -Luonnollisena seurauksena Eerikin epätoivosta oli, että hän, vaikka -turhaan, koetti päästä vapauteensa. Ensimäisen yrityksen hän teki -koettamalla viilata poikki ikkunakalterit; se havaittiin ja ikkunat -muurattiin umpeen. - -Sitten hän yritti kirjeiden ja sanankuljettajain avulla päästä -yhteyteen ulkopuolella olevain ystäväinsä kanssa. Aatelistossa ei -Eerikillä ollut ketään semmoista, mutta alhaisemmassa kansassa oli -useita, jotka olivat olleet hänen palveluksessaan ja nyt jääneet -leivättömiksi, mutta jotka hänen pelastumisensa kautta toivoivat taas -kohoavansa. Näistä mainittakoon eräs Tuomas Jaakonpoika ynnä useat -muut, jotka olivat kuuluneet kuningas Eerikin henkivartijaväkeen, -mitä ei vielä oltu laskettu hajalle. Heidän onnistui todellakin -saada aikaan kapina Smålannissa, mutta heidät yllätettiin ja kapinan -johtajat mestattiin. - -Vaarallisempi oli de Mornayn yritys Eerikin vapauttamiseksi. Hän oli -astunut kuningas Juhanan palvelukseen ja nousi nopeasti suosiossa, -mutta siitä huolimatta hän ei voinut tunteettomana katsella entisen -herransa kovaa kohtelua. - -Hänet lähetettiin Englantiin huoveja pestaamaan. Matkalla kypsyi -hänessä päätös Juhanan kukistamisesta ja Eerikin vapauttamisesta. -Väitetään kuningatar Elisabetin, entisen kosijansa kohtaloa säälien, -kehottaneen Mornayta tähän. - -Oli miten oli, hän palasi Tukholmaan 1573, mukanaan 5,000 -skottilaista ja useita reippaita päällikköjä. Vaivatta Mornay -viekoitteli heidät salaliittoon. Useat tyytymättömät valtakunnassa -yhtyivät siihen. - -Mornay puhui kuninkaalle skottilaisesta miekkatanssista, joka oli -hyvin mainio. Sitä esitti joukko miehiä kypärään ja haarniskaan -puettuina paljastetuin miekoin, ja sitä pidettiin hyvin komeana ja -reippaana. - -Kuningas halusi nähdä sitä, ja niin päätettiin, että se esitettäisiin -eräänä iltana linnassa. - -Salaliittolaiset tekivät nyt suunnitelmansa. Mornayn piti itse ottaa -osaa tanssiin, ja kaikkien silmäin tuli olla tähdätyt häneen. Kun hän -laski kypäränsä silmikon, tuli kaikkien tehdä samoin ja senjälkeen -surmata ne herrat, joita pidettiin vihamielisimpinä kuningas Eerikkiä -vastaan. - -Juhanan surmaamisen otti Mornay omalle osalleen. Toisen osaston piti -rientää Gripsholmaan, missä Eerik silloin oleskeli, vapauttamaan -hänet. Sellainen oli suunnitelma. - -Mutta Juhanaa varoitettiin ja tanssi jätettiin. - -Salaliittolaiset kielsivät niin kivenkovaan, että ilmiantaja sai -hengellään maksaa ilmiantonsa; mutta myöhemmin todistettiin kuitenkin -de Mornayn syyllisyys ja hänet tuomittiin kuolemaan. - -Tämä jälkimäinen salaliitto ei kuitenkaan herättänyt Juhanassa samaa -levottomuutta kuin edellinen ja sen yhteydessä olevat seikat. - -Smålannissa tehtiin jonkinmoisella menestyksellä työtä Eerikin -vapauttamiseksi. Huhu siitä, mitenkä hän kärsi vankeudessa, oli -herättänyt paljon sääliä; puhuttiin, että kuningas Eerikillä oli -monta salaista ystävää ja että nämä olivat päättäneet öiseen aikaan -äkkiarvaamatta hyökätä Tukholman linnaan, jonka miehistö oli hyvin -heikko, sekä että kaupungin asukkailta aivan varmaan voitiin toivoa -apua. - -Kun Juhana sai tiedon tästä, kutsutti hän kiireesti kokoon -valtakunnanneuvokset, arkkipiispan ja useita piispoja. Hän esitti -heille seuraavan kysymyksen: - -"Vaatiiko valtakunnan menestys, että kuningas Eerik, jos jokin kapina -syntyy, surmataan vankilassa? Monien rikostensa tähden hän olisi -täydelleen ansainnut kuoleman, ja ainoastaan kuninkaallisen arvonsa -vuoksi hän tuli säästetyksi." Kaikki antoivat tähän suostumuksensa, -paitsi Juhana Bielke. Päätös allekirjoitettiin ja varustettiin -sinetillä. - -Eerikin vartijoiksi valittiin aina hänen vihollisiansa, ja nämä -saivat kiduttaa häntä melkein mielin-määrin. - -Etenkin Olavi Stenbock on näistä tullut kuuluisaksi julmuudestaan. -Kuningas oli murhannut hänen veljensä Abraham Stenbockin Upsalassa, -ja hän oli vannonut kostavansa. - -Vankilassa oli hyvin kylmä, ja Stenbock otti eräänä päivänä vaatteet -vangilta, jotta kylmyys häntä enemmän ahdistaisi. Eerik puhkesi -raivoon, ja heidän välillään syntyi kiivas sanakiista. - -Stenbock töykkäsi Eerikkiä ankarasti. - -Tämä töykkäsi takaisin, niin että Stenbock kaatui taaksepäin. - -Vimmoissaan hän hypähti ylös, ja silloin syntyi käsikähmä, annettiin -korvapuusteja ja tukisteltiin. - -Eerik oli yhtä voimakas kuin hänen vastustajansakin. Silloin tämä -tempasi pyssyn ja ampui. Eerikin onnistui pelastaa henkensä, mutta -luoti meni läpi käsivarren, ja hän vaipui lattialle veriinsä. - -Stenbock kiiruhti tiehensä jättäen hänet makaamaan. Lyhyt vankeus oli -ainoa rangaistus, jonka Juhana antoi Stenbockille hänen julmuudestaan. - -Luultavasti oli Kaarina tähän aikaan jo erotettuna kuninkaasta, sillä -muutoin ei tuommoista tekoa toki olisi tehty. - -Sekä huhut kuninkaan kohtelusta että pelko hänen puoluelaistensa -tähden saivat Juhanan lähettämään Eerikin perheineen Turkuun. -Lukuisiin varokeinoihin oli ryhdytty, ettei vanki matkalla pääsisi -pakoon. Valtakunnanneuvos Ture Bielke, joka oli ylipäällikkönä, oli -hänen leppymätön vihamiehensä, ja hänen katkeruutensa ilmeni siinä -raa'assa ja ivallisessa tavassa, jolla hän puhutteli vankia. - -Eerikin vankihuoneena Turun linnassa oli kuusikulmainen tornikamari, -jonka molemmista ikkunoista oli laaja näköala Linnanaukolle ja -Aurajoelle. - -Hyvää huolta pidettiin pakoyritysten estämisestä. Ikkunat eivät -olleet edeltäkäsin kaltereilla varustetut eivätkä ovet raudoitetut, -mutta tämä toimitettiin heti. Ture Bielke väsyi kuitenkin -vanginvartijan toimeen ja jätti pian sen tehtävän Antti-nimiselle -Turussa asuvalle parturille. Apulaisina oli tällä kaksi nuorta, -vankkaa miestä. - -Vaikkakin ankaria varokeinoja noudatettiin ja vartijatkin ehkä olivat -vihamielisiä, oli oleskelupaikan vaihdos kuitenkin vangeille suureksi -iloksi. - -Jo matka Itämeren poikki, raikkaat merituulet ja oleskelu aluksessa, -jossa he saivat vapaasti liikuskella, oli sanomattoman virkistävää. -Sekä Kaarinan että lasten poskille palautui puna; hetkisen hymyili -elämä heille ja he elämälle. - -Perille tultua suljettiin heidät kyllä taaskin huoneisiin, mutta -he voivat kuitenkin nähdä maata ja merta; he saivat kaikkea mitä -tarvitsivat, ja mikä parasta, he saivat aina olla yhdessä. - -Kaarina olisi tuntenut itsensä onnelliseksi. Muisto menneistä -kirjavista vaiheista, niin hyvin iloisista kuin ikävistäkin, -olisi hänestä tuntunut unelmalta, kunhan vain kuningas olisi -kärsivällisesti alistunut kohtaloonsa, jota ei voinut muuttaa. -Mutta vapaus ja kuninkaan valta, niissä se ajatus, joka yhtämittaa -pyöri Eerikin aivoissa; sentähden olivat elämän viattomat riemut -hänelle merkityksettömiä, vailla viehätystä. Mutta sekin päivä oli -vielä tuleva, jolloin hän katkerasti kaipaili, turhaan toivoi niitä -takaisin. - -Eräänä päivänä tuli Antti parturi heidän luokseen, eräs pieni, -kummallisen näköinen mies seurassaan. Hänellä oli silkkihuivi -kiedottuna päänsä ympäri, ja parturi sanoi, että hän oli ylhäinen -turkkilainen, joka ei ollut laskenut häntä rauhaan, ennenkuin oli -saanut nähdä kuninkaan. Tämä pahastui arvellen, ettei ollut mikään -uteliaiden katseltava. - -Silloin vieras sanoi muutaman sanan latinaksi, ja ne saivat kuninkaan -heti kääntämään päänsä poispäin. - -Kun he kohta senjälkeen olivat lähdössä, antoi turkkilainen -salavihkaa merkin Kaarinalle Eerikkiin katsoen. - -Kaarina katsoi hämmästyneenä heidän jälkeensä. - -Kuningas nousi vavisten. "Missä, missä!" huudahti hän tähystellen -ympäri huonetta. - -Kaarina ei käsittänyt mitään. - -"Hän on jättänyt tärkeän viestin; mistä minä sen löydän?" toisti -Eerik kärsimättömästi. - -"Katso, Kustaalla on jotakin kädessään. Mitä se on?" Kaarina otti sen -häneltä. "Pergamenttiliuska!" - -"Anna tänne, anna tänne!" - -Hän luki, ja hänen silmänsä säihkyivät. "Kaarina", sanoi hän -kuiskaten, "se on tsaarilta". - -"Tsaariltako?" - -"Hän lupaa auttaa minut vankeudesta." - -"Voiko hän sen?" - -"Tanskan herttua Maunu tahtoo auttaa häntä." - -"Mitä hän tahtoo avustaan?" kysyi Kaarina, joka jo oli oppinut niin -paljon politiikkaa, että tiesi, ettei mitään annettu eikä otettu -ilmaiseksi. - -"Ruotsi asetetaan Venäjän ylivallan alaiseksi." - -"Sehän ei käyne laatuun." - -"Hän saa antaa paremmat ehdot." - -Kuningas kiinnitti nauhan ikkunaan merkiksi, että tahtoi jatkaa -keskusteluja, ja odotti sitten mitä kiihkeimmällä levottomuudella, -että tuo luuloteltu turkkilainen tulisi takaisin, mutta häntä ei -kuulunut. Sen sijaan saapui Venäjältä huhu, että tsaari Iivana oli -aikeissa vapauttaa Eerikin. - -Juhana antoi heti käskyn siirtää vangit Kastelholmaan. He olivat -olleet Turussa vuoden, verrattain onnellisen vuoden, ja kun he -lähtivät linnasta, sai Kaarina sen suuren ilon, että näki vanhan -ystävänsä Benediktuksen. - -"Oletteko kauankin ollut täällä?" kysyi Kaarina. "Niin kauan kuin -tekin." - -"Ja mihinkä nyt lähdette?" - -"Kastelholmaan." - -Kaarinan täytyi itkeä ilosta; Benediktus oleskeli heidän -läheisyydessään saamatta tavata heitä, hän vartioi heitä yhtä -uskollisesti surussa kuin ilossakin. Maailmassa oli siis -luotettaviakin ystäviä. - -Mitäpä olisi Eerik kysellyt niin halpa-arvoista miestä. Hän oli -hyvin alakuloinen; Kastelholmaan hän ei voinut saada mitään uusia -tiedonantoja tsaarilta. - -Juhanassa oli pelko veljensä tähden yhä kiihtymässä. Sentähden hän -ei uskaltanut antaa hänen kauan oleskella yhdessä paikassa; ja neljä -kuukautta senjälkeen, marraskuun 29 p:nä 1571, heidät siirrettiin -Ahvenanmaalta, tällä kertaa takaisin Ruotsiin ja Gripsholmaan. - -Siellä oli kuningas Eerik tavallaan veljensä vieraana, ja on -tuskin luultavaa, että asuinsuojat siellä olivat huonompia kuin -viimeksikuluneina vuosina. Kaltereilla varustettuihin ikkunoihin ja -raudoitettuihin oviin he olivat ehtineet tottua. Vartijaväki oli -lukuisampi kuin ennen, jalosukuisia valtakunnanneuvoksia ja halpoja -palvelijoita, mutta kaikki semmoisia, jotka syystä tai toisesta -olivat Eerikin persoonallisia vihamiehiä. - -Siellä oli sitäpaitsi erityinen saarnaaja, Olavi, häntä varten ja -vieläpä Niilo Olavinpoika Eerikin sielunpaimenena. - -Aterioissa noudatettiin jonkinlaista komeutta. Kolme lakeijaa hoiti -pöytäpalvelusta, ja Juhana antoi kerran toisensa jälkeen käskyn, että -kaikenlaisia tarpeita oli lähetettävä sinne. - -Eerikin mielentila ei näytä tällä aikaa käyneen paremmaksi. Niinpä -hän esim. ei koskaan voinut kirjoittaa veljelleen muuta arvonimeä -kuin valtionhoitaja, ja vapaus- sekä kostoajatukset hautuivat yhä -vielä hänen sielussaan; hänen omat muistiinpanonsa osoittavat sekä -tätä että hänen synkkää toivottomuuttaan. - -Vielä oli hänellä toki luonaan vaimonsa ja lapsensa, vielä sai hän -soittaa luuttua ja lukea. Keskusteluaineitakaan ei liene puuttunut, -ei ainakaan hengellisistä kysymyksistä, nyt kun kaksi pappia oli -lähetetty hänen luokseen. - -Vuosi 1572 toi mukanaan monta vaaraa Juhana kuninkaalle. Sota tsaari -Iivanan kanssa riehui täydessä liekissään. Melkein koko sotavoima -oli lähetetty tuota kauheaa vihollista vastaan; ja nyt uhkasi kapina -puhjeta kaikkialla Ruotsissa. Rutto raivosi Tukholmassa, nälänhätä -ahdisti valtakuntaa, yleinen turvattomuus vallitsi maassa, murhia -ja ilkitöitä tehtiin, ja kaupungeissa tapahtui suuria tulipaloja. -Joutuipa siihen vielä huhu liikkeelle, että kuningas Eerik oli -saanut vapautensa ja että kuningas Juhana ja herttua Kaarle olivat -riitaantuneet keskenään. - -Ranskan lähettiläs Kööpenhaminassa kuvaili maan tilaa niin kauheaksi, -että oltiin aikeissa antaa valtakunnanneuvostolle takaisin kaikki se -valta, mikä sillä oli ollut ennen Kustaa Vaasan hallitusta. - -Tämän johdosta Juhana kirjoitti Kaarlelle: - -"Maassa on liikkeessä paljon vääriä huhuja, osittain erimielisyydestä -meidän välillämme, osittain Eerikin vapauttamisesta, jota -venäläinenkin niin sietämättömillä ehdoilla vaatii. Mitenkähän -kävisi, jos sisällinen meteli yhtyisi näihin ulkonaisiin vihollisiin? -Sentähden pyydämme me teidän armoltanne lausuntoa, mitenkä on -meneteltävä kuningas Eerikin suhteen, jos sellaista kavallusta -ilmenisi, koska hyvin huomaamme, ettei hallituksemme koskaan tule -tässä maassa olemaan mitään hauskaa, niin kauan kuin hän elää." - -Kaarle vastasi, ettei hän ollut kuullut mitään semmoista; joskin -rahvas joissakuissa maakunnissa rohkenisi nousta kapinaan, niin se -Jumalan avulla kukistettaisiin, jos Gripsholmaan asetettaisiin hyvä -ja uskollinen varustusväki, niin että se voisi kestää parin kuukauden -piiritystä. Se oli hänen veljellinen neuvonsa. - -Todellisuudessa kohdeltiin kuitenkin niitä huovejakin, jotka -vartioivat Eerikkiä, niin huonosti, mitä ruokaan ja vaatteisiin -tulee, että hekin lopulta kävivät kapinallisiksi. Juhana joutui -vallan suunniltaan, ja yhtenä ainoana päivänä, toukokuun 15:ntenä, -hän kirjoitti kokonaista seitsemän kirjettä Eerikin tarkasta -vartioimisesta käskien vähimmänkin vaaran uhatessa "lyhentämään -kuningas Eerikin elämän sillä tavoin kuin heidän valtakirjansa -määrää". - -Toimeenpano jäi kuitenkin tuonnemmaksi, joko sentähden, ettei vaaraa -ollut tarjolla, tai siksi, että pelättiin Kaarlea, kun vanki vielä -oleskeli herttuakunnan alueella. - -Kesäkuussa 1573 Eerik siirrettiin Gripsholmasta Vesteråsiin. -Kuljettiin Mälarin yli ohi saarien ja luotojen, jotka nyt olivat -kesäkomeudessaan, Svartån luona olevaan vanhaan linnaan. Siellä -vietiin vangittu kuningas ja hänen kuningattarensa huoneeseen, jonka -he jo seuraavana päivänä saivat vaihtaa pimeään vankityrmään, jonka -ikkunoissa oli leiviskänpainoiset kalterit ja ovessa rautapönkkä. -Tässä synkässä vankilassa kuningatar Kaarina ja hänen lapsensa -erotettiin puolisosta ja isästä. - -Rajaton oli Eerikin epätoivo. Kaarina ja lapsethan olivat ainoa -jäännös hänen onnensa haaksirikosta, ja heidän rakkautensa oli tähän -asti ystävällisen auringonsäteen tavoin levittänyt valoa tai ainakin -jotakin viihdytystä synkkäin vankilanmuurien sisäpuolelle. Nyt oli -hänen elämäänsä pimittämässä kolkko yksinäisyys ja -- mielenhäiriö. -Hänelle sanottiin kyllä, että Kaarina rouva jäi linnaan, mutta että -hänen täytyi terveytensä tähden asua suuremmassa ja valoisammassa -huoneessa. - -Vesteråsissa oli Kaarina menettänyt nuorimman poikansa, ja suru oli -ankarasti jäytänyt hänen jo ennestäänkin heikkoja voimiaan. - -Ah, aina oli Eerik ensiksi ja viimeksi ajatellut itseänsä; mitä -hänen täytyi kärsiä, sen voi Kaarinakin kestää, ajatteli hän. Oli -niin sydäntäviiltävä näky, kun Kaarina erotettiin hänestä, että -sotamiehetkin vuodattivat kyyneleitä. Entä Kaarina? Tiesikö hän ehkä, -mikä oli kysymyksessä, tiesikö hän, että valitukset ja kyyneleet -eivät auttaneet mitään? Paremmin kuolleena kuin elävänä hänet vietiin -pois. - -Muutamia päiviä myöhemmin hänet ja lapset lähetettiin takaisin -Tukholmaan. - -Liikuttava on Eerikin kuvaus surustaan ja rakkaudestaan. Kaksi -kirjettä Kaarinalle on tallella. Niissä Eerik toivottaa hänelle -kaikkea onnea ja Jumalan siunausta sekä kyselee, onko Kaarina -kuullut, kuinka hän on huutanut häntä ikkunasta, niinkuin hän joka -päivä teki. Sitten hän kertoo, että hänet on viety ylös linnan -läntiseen torniin Kaarinan oven ohi. Kaarina oli ehkä kuullut, kun -hän huusi kovasti ja ilmoitti sen hänelle. Hän ei tiennyt, mihin -Kaarina nyt oli viety, mutta hän arvasi, että hän oli linnassa siinä -huoneessa, jossa he ensin olivat olleet yhdessä. Suokoon Jumala, että -heidän pitkä surunsa kerran vaihtuisi iloon ja että se tapahtuisi -vielä täällä maan päällä. Hän tahtoisi kirjoittaa enemmän, mutta -hänellä oli niin huonot kirjoitusneuvot. Oli se hänen käsialaansa -kuitenkin. Kirjoittakoon Kaarina vastauksen, jos jollakin tavoin -saisi siihen tilaisuuden, ja sitten hän uskoi hänet Jumalan haltuun. - -Toisesta kirjeestä huokuu valitusta ja levottomuutta Kaarinan ja -lasten tähden. Siinä on sekaisin varoituksia välttämään kaikkea pahaa -ja kehotuksia ainaiseen uskollisuuteen, koska lapset, Kustaa ja -Sigrid, voisivat joutua kärsimään, jos äiti tekisi rikoksia. - -Muutkin merkit osoittavat, että hän elämänsä loppuun asti oli yhtä -palavalla rakkaudella kiintynyt Kaarinaan. Erään kirjan reunuksiin -on hän ainakin seitsemään paikkaan piirtänyt naisen kuvan kantamassa -suljettua kruunua, eikä tähän ole voinut olla esikuvana kukaan -muu kuin Kaarina. Sitten kun hänen järkensä taas oli sekaantunut, -haaveili hän siitä puutteesta ja huonosta kohtelusta, jota Kaarinan -täytyi kärsiä. Hän, tuo horjuva, oikullinen kuningas, pysyi ilossa -ja surussa uskollisena sille naiselle, jolle hän kerran oli antanut -kätensä ja jonka tähden hän, joskin tietämättään, oli uhrannut -kruununsa. - -Että Juhanaa vaivasi alituinen pelko vangitun veljensä tähden, sitä -osoittavat kaikki hänen toimensa. Muuta kuin pelkuruutta ei voinut -olla se, että hän yhdeksän vuotta antoi hänen kitua vankilassa, sillä -seuraava ote siitä valtakirjasta, joka annettiin kuningas Eerikin -vartijoille, todistaa, ettei hän itse tekoa kammoksunut: - - "Me Juhana III y.m. y.m.... koska olemme tulleet huomaamaan - monella tavalla petollisesti vehkeiltävän kuningas Eerikin - vapauttamiseksi, jonka tähden myös muutamia juonittelevia ihmisiä - on pantu kiinni ja joutunut meidän käsiimme, ja koska hän itse - joka päivä ei ainoastaan uhkaa meitä sekä rakkaita perillisiämme, - vaan myöskin on sitä mieltä, että hän toimittaa koko Ruotsin - valtakunnan aatelin pois päiviltä... olemme sentähden määränneet - ja käskeneet tämän meille rakkaan Krister Gabrielinpojan sekä - meidän uskollisten palvelijaimme Akseli Maununpojan, Juhana - Kaarlenpojan, Juhana Sanderinpojan ja Juhana Pietarinpojan - pitämään muiden meidän uskollisten palvelijaimme kanssa, jotka - nyt ovat komennetut sinne, tarkkaa vaaria kuningas Eerikistä, ja - jos niin tapahtuisi, minkä Jumala estäköön, että olisi olemassa - joko jokin salaliitto tai joku muu voima, joka tahtoisi ja voisi - laskea vapaaksi kuningas Eerikin, eivätkä meidän määräämämme - henkilöt, joiden tulee vartioida häntä, mitenkään voisi semmoista - estää, niin olemme me meille rakkaan valtakunnanneuvoston - suostumuksella niin päättäneet ja annamme nyt tässä meidän - uskollisille palvelijoillemme täydellisen valtakirjan ja käskyn - lyhentää hänen elämänsä valmistamalla hänelle unikukka- tai - elohopeajuoman, niin väkevän, ettei hän voi elää yli muutaman - tunnin; tämä juoma tulee heidän antaa hänen juoda. Ja jos hän ei - tahtoisi nauttia mainittua juomaa, tulee heidän pakottaa hänet - siihen. Älköötkä palvelijamme viivytelkö siinä, kunnes joku - sellainen kapinallinen joukko, joka tahtoisi vapauttaa hänet, - on tullut linnan edustalle, vaan lopettakoot hänet kohta, kun - huomaavat, että siihen suuntaan on joku kapina tai kansanmeteli - tekeillä, minkä kuitenkin Jumala estäköön. Jos joku kapinallinen - joukko tulisi linnan edustalle sen ollessa ilman puolustusta, - eikä kukaan siitä tietäisi, ennenkuin he olisivat perillä, niin - asettakoot silloin palvelijamme hänet tuolille ja aukaiskoot - suonet sekä hänen käsistään että jaloistaan, jotta veri juoksee - hänestä kuiviin ja hän kuolee. Jos hän ei tahdo sallia sellaista - suonenlyöntiä, niin tulee heidän olla niin vahvat, että he - voivat väkisin pidättää hänet tai sitoa hänet käsirautoihin - siksi, kunnes se on toimitettu, tai myöskin väkivallalla tarttua - häneen, heittää hänet sänkyyn ja tukehuttaa hänet polstarilla tai - suurilla tyynyillä; antakoot kuitenkin hänen sitä ennen puhutella - pappia ja nauttia sakramenttia. Tätä älkööt palvelijamme suinkaan - laiminlyökö, jos he tahtovat, että heitä pidetään uskollisina, - kunniallisina miehinä. Kirjoitettu asunnossamme Svartsjössä 21 - p:nä kesäkuuta vuonna 1573. - - J.R.S." (Sinetti.) - -Näytti melkein siltä, kuin Juhana olisi tuntenut nautintoa -ajatellessaan veljensä kuolintuskia ja sentähden antanut niin -tarkkoja määräyksiä siitä, millä tavoin hänet oli surmattava. - -Toimeenpaneminen lykkäytyi kuitenkin vielä kaksi vuotta, luultavasti -sentähden, että ne herrat, joiden tehtäväksi Eerikin vartioiminen oli -uskottu, olivat siihen vastahakoisia. Ei ainakaan Maurits Yrjönpoika, -Djulan herra, joka oli yksi heistä, seuraavana vuonna ottanut -huomioonsa saamiaan muistutuksia, jotka koskivat sekä kirjallisen -valtuutuksen että niiden "suullisten" ohjeiden täytäntöönpanoa, joita -hän oli saanut. - -Murhan täytyi siis jäädä Juhanan omain palvelijain toimeksi, ja -useinmainitun valtakirjan sisällys toistetaan kuninkaan omassa -kirjeessä 19 p:ltä tammikuuta 1577 hänen hovimestarilleen Eerik -Antinpojalle, Bjurumin herralle, joka silloin oli päällikkönä -Örbyhusissa. Sitäpaitsi uskottiin vartijantoimi, samalla kuin -Maurits Yrjönpoika kokonaan syrjäytettiin, tunnottomalle Juhana -Henrikinpojalle, joka hyvin tunsi Juhanan salaisimmatkin ajatukset ja -tuumat. - -Juhana Henrikinpoika oli aivan sopiva mies siihen toimeen, jonka -hän oli ottanut tehdäkseen. Hän oli murhannut miehen ja mennyt -sitten naimisiin hänen vaimonsa kanssa, josta rikoksesta hän sai -jesuiitoilta syntinsä anteeksi. Lopuksi hän joi itsensä kuoliaaksi. - -Kuningas Juhanan oma kamaripalvelija Filip Kem valmisti myrkyn. Kun -Henrikinpoika helmikuussa tuli Örbyhusiin, näytti hän päällikölle -kuninkaan allekirjoittaman käskyn Eerikin surmaamisesta. - -Mitään väkivaltaa ei tarvinnut käyttää. Eerik huomasi, että kaikki -vastustus oli turhaa, ja valitsi myrkyn. - -Hän ripitti itsensä ja nautti pyhää ehtoollista helmikuun 24 p:nä, -käyttäytyi arvokkaasti ja vastasi oikein kaikkiin kysymyksiin, paitsi -kun oli kysymyksessä anteeksi antaminen vihollisilleen. Sitä hän ei -tahtonut. - -Helmikuun 25 p:nä hän nautti myrkyn hernerokassa. Pian senjälkeen hän -tuli koviin tuskiin. Kun kuolema oli lähellä, kysyi pappi uudelleen, -eikö hän tahtonut sydämestään antaa anteeksi vihollisilleen. - -"Tahdon", vastasi hän, "kaikesta sydämestäni." - -Tuntia myöhemmin hän kuoli. Se tapahtui kello 2 aamulla helmikuun 26 -p:nä 1577, hänen 44:nnellä ikävuodellaan ja yhdeksännellä vankeutensa -vuodella. - -Pikaviesti lähetettiin Juhanan luo. - -Tämä julistutti maaliskuun 1 p:nä Tukholman saarnastuoleista Eerikin -kuoleman käskien lisätä siihen, että se oli seurauksena pitkällisestä -sairaudesta, Örbyn maaherra ja Eerikin hovisaarnaaja vahvistivat sen -todistuksellaan. - -Todistuksessa mainittiin, että kuningasta olivat vaivanneet -katumuksen tuskat, jotka usein olivat kiihtyneet heikkomielisyyteen -ja raivoon asti; ilma Örbyhusissa oli epäterveellistä, ja linnassa -liikkui vaarallisia tarttuvia tauteja. Kuningas oli ollut jalkeilla -muutamia päiviä, mutta pian täytyi hänen mennä vuoteeseen. -Todistuksen jäljennöksiä lähetettiin julistusten mukana. - -Kun nämä paperit saapuivat Kaarlelle, tuli hän hyvin pahalle mielelle -ja kirjoitti Juhanalle: - -"Vaikka me puolestamme emme ensinkään epäile, että veljemme on -kuollut oikealla, luonnollisella kuolemalla, pelkäämme me kuitenkin, -että monet sekä koti- että ulkomailla luulevat aivan toisin, että -nimittäin pahat ihmiset ovat jouduttaneet hänen loppuansa. Meidän -arvelumme mukaan olisi sentähden sekä teidän majesteetillenne -että meidän ja useain muiden hyvän nimen ja maineen vuoksi ollut -hyvää ja suotavaa, että siihen aikaan, kun veljemme heikkous alkoi -lisääntyä, olisi lähetetty Örbyhyn joitakuita arvossapidettyjä miehiä -neuvostosta ja sen ulkopuolelta näkemään hänen kärsimisensä vaiheita. -Mutta kun niin ei ole tapahtunut, niin olkoon se sillänsä. Odotamme -kuitenkin täydellä luottamuksella, että teidän majesteettinne -toimittaa hänen ruumiilleen kunniallisen hautauksen, joka on hänen -arvonsa mukainen. Ennenkuin se tapahtuu, soisimme halusta, että -teidän majesteettinne ilmoittaisi siitä meille." - -Tähän Juhana vastasi, että hän kyllä olisi lähettänyt neuvosherroja -Eerikin kuolinvuoteen ääreen, jos hän olisi ajoissa saanut siitä -tiedon (ennen oli hän kuitenkin puhunut Eerikin pitkällisestä -sairaudesta). Hautauksesta hän kirjoitti, että se oli jo -asianmukaisesti toimitettu Vesteråsissa, joka lepokammio ei liene -Eerikille liian halpa-arvoinen, koska niin monta muuta kuningasta -lepää vähemmänarvoisissa paikoissa, niinkuin Alvastrassa, Vretassa, -Varnhemissa y.m. Eerik ei tullut haudatuksi Upsalaan eikä semmoisilla -kunnianosoituksilla kuin heidän autuaasti nukkunut herra isänsä, -sentähden että heidän sekä elämässään että hallituksessaan oli ollut -niin suuri erotus. Kuitenkin toivoi Juhana niin toimittaneensa -Eerikin hautaamisen, että se kaikkien mielestä, jotka olivat sen -nähneet, oli tapahtunut moitteettomasti. - -Tämän asian laita oli niin, että joukko pappeja, aatelisia ja -ylioppilaita seurasi ruumista Örbystä Vesteråsiin. Siellä se -asetettiin julkisesti nähtäväksi, jotta jokainen tulisi täysin -vakuutetuksi siitä, että se todellakin oli kuningas Eerik. Sitten -vietettiin hautajaiset maaliskuun 13 p:nä. - -Ruumisarkku, joka oli tehty höyläämättömistä laudoista, pantiin -oikealle puolelle matalaan, siistimättömään komeroon, joka sitten -muurattiin umpeen. Sen päälle kiinnitettiin levy, jossa oli seuraava -kirjoitus: - -"Mutta nyt on valtakunta kääntynyt ja tullut minun veljeni omaksi: -Herralta on se hänelle tullut. 1 Kun. kirj. 2:15." - -Taaskin kirjoitti Kaarle Juhanalle: - -"Meille on kerrottu totena, että kuningas Eerikin ruumis on -pantu mitättömään holviin höyläämättömistä laudoista tehdyssä -arkussa j.n.e. Meidän mielipiteemme mukaan näyttää siltä, kuin -veli-vainajamme ruumiin olisi pitänyt saada säädyllisempi hautaus. -Olihan veljemme kuitenkin kuninkaallista sukuperää ja itsekin -voideltu ja kruunattu kuningas, joka oli toimittanut hallitessaan -paljon hyvää ja miehekästä, joskin, Jumala paratkoon, hän tuli -vaikuttaneeksi paljon pahaakin. Vaikka hän, ikävä sitä muistellakin, -on ollut teidän majesteettinne ja meidän vihollisemme, niin luulemme -kuitenkin puolestamme, että kaikkien vihollisuuksien tulee täydelleen -unohtua, kun sielu eroaa ruumiista. Ei ole suinkaan kiitettävää -vihamielin vainota kuollutta ruumista, eikä vainaja siitä tiedä; -mutta ne, jotka ovat elossa, kiinnittävät siihen huomionsa ja -käyttävät tilaisuutta panetellakseen ja häväistäkseen sukulaisia. -Sellaisen olisimme kernaasti estäneet, jos meidän neuvoamme -olisi pyyntömme mukaan edeltäpäin kuulusteltu. Mutta kun niin ei -tapahtunut, antanevat Jumala ja ihmiset tämän meille anteeksi, minkä -toivomme heidän tehneenkin. Mielipiteemme on nyt, että kuningas -Eerikin olisi tultava uudelleen ja asianmukaisemmin haudatuksi joko -Upsalaan tai harmaaveljesten kirkkoon Tukholmassa, mikä kyllä voi -vielä tapahtua. Jos teidän majesteettinne ei haluaisi ryhtyä asiassa -mihinkään kustannuksiin, tahtoisimme me kernaasti varojemme mukaan -antaa siihen apuamme." - -Kirje ei luultavasti ollut tervetullut; mitään vastausta ei annettu, -ja Eerik sai jäädä ahtaaseen kammioonsa vielä kahdeksisadaksi -vuodeksi. - -Näin päättyy kuningas Eerikin historia. Paljon, hirveän paljon hän -oli rikkonut, eikä suinkaan vähimmin omaa itseänsä vastaan, mutta -ihmissilmissä näyttää kuitenkin siltä, kuin hän jo tässä elämässä -olisi saanut sovittaa osan rikoksistaan. - -Luokaamme nyt viimeinen silmäys Kaarina Maununtyttäreen. - -Mitä hän tunsi ja kärsikään erotessaan hänestä, jolle oli antanut -koko lämpimän ja rikkaan lempensä! Liian nöyränä ja kainona -maailmalle suruaan näyttääkseen hän kätki sen kalliimpana aarteenaan; -se oli hänen päiviensä ajatus, hänen öittensä unelma. - -Hän oli kuin viaton karitsa pyöveliensä käsissä, ja hänen -vihollisensa saattoivat pistellä ja haavoittaa häntä mielinmäärin. -Hän, tuo halveksittu ja pilkattu, ei voinut muuta kuin vaieta ja -kärsiä. Kuinka monta kertaa hän olikaan sulkeutunut huoneeseensa -lapsineen, kietonut käsivartensa heidän ympärilleen, kuiskaillut -heille isän nimeä, pannut heidän pikku kätösensä ristiin ja opettanut -heitä lastenhuulillaan lausumaan rukouksia laupeuden ja rakkauden -Jumalalle sen onnettoman puolesta, joka kitui Örbyhusin julmassa -vankilassa. - -Kaksi vuotta Kaarina oleskeli lapsineen Tukholmassa tarkan -vartioimisen alaisena. Hänen kohtalonsa herätti monessa sääliä, ja -sitäpaitsi, hänellä oli poika, joka saattoi tulla vaaralliseksi, jos -ei Juhanalle, niin Sigismundille. Sentähden pois! - -Molempine lapsineen lähetettiin Kaarina rouva Suomeen. Hänen tuli -oleskella Turussa, jossa hänen vankeutensa oli verrattain lievää. - -Hän tuli kyllä täten erotetuksi vielä kauemmaksi Eerikistä, mutta -mitäpä oli lähemmyydestä hyötyä, kun he eivät kuitenkaan saaneet -tavata toisiaan. - -Kuningas Juhana oli aikaisemmin suunnitellut tuumansa; hän tiesi -kyllä mitä tarkoitti. - -Kaarina oli ollut vuoden Turussa, kun keväällä 1577 saapui tieto -Eerikin kuolemasta. - -Mitenkähän hän otti sen vastaan? - -Voimme otaksua, että hän ensin vuodatti katkeria kyyneleitä. Toivo -oli kyllä kuiskinut hänelle, että heidän olisi mahdollista tavata -toisensa vielä tässä elämässä, ja miten olikaan hän iloinnut siitä! - -Mutta sitten hän tietysti kiitti Jumalaa koko sielustaan siitä, -että Eerik, jota hän oli niin suuresti rakastanut, nyt oli päässyt -vapaaksi kaikista maallisista kahleista, ja hän toivoi varmaan -hiljaa sydämessään, että Eerik lopulta oli tullut tyytyväisemmäksi, -nöyremmäksi, kärsivällisemmäksi. - -Tästälähin oli Eerik oleva vielä enemmän kuin ennen hänen omansa; -heidän ajatuksensa kohtaisivat usein toisensa, ja hän tuntisi -toisinaan Eerikin olevan luonansa. - -Ah, hän tiesi kyllä, että Eerik oli ollut rikollinen syntinen, mutta -mies ja vaimo ovat yhtä. Sentähden hän tahtoi ottaa hartioilleen niin -suuren osan syntikuormasta, kuin jaksoi kantaa, ja olla valittamatta, -vaikkakin uudet koettelemukset kohtaisivat häntä. Maallinen matka -päättyy kerran, ja hän kohtaa lopulta Eerikin siinä valtakunnassa, -jossa ei enää mikään ero tule kysymykseen. - -Ja koettelemus tulikin, kovempi, sydäntäsärkevämpi kuin hän oli -voinut ajatellakkaan. - -Muutamia kuukausia kuninkaan kuoleman jälkeen hän sai täydelleen -vapautensa ja hänelle annettiin neljä maatilaa. - -Mutta lähetti, joka toi hänelle lahjoituskirjeen, oli saanut käskyn -viedä pois hänen poikansa. Kuningas tahtoi muka itse pitää huolen -hänen kasvatuksestaan. - -Hänen poikansa! -- Aluksi Kaarina tuskin uskoi korviaan. -- Mihin -hänet tahdottiin viedä? - -Kuningas ei ollut sanonut sitä. - -Ei, ei, se oli mahdotonta. Kuningas ei voinut vaatia sitä! -- Ja -kyynelten virtaillessa hän kietoi käsivartensa poikansa ympäri. - -Hänelle ei tehdä mitään pahaa, vakuutti lähetti, mutta kuninkaan -tahto pitää täytettämän. - -Silloin äidin käsivarret vaipuivat hervottomina alas, kyynellähteet -herkesivät vuotamasta, ja hän kysyi tyynesti, melkeinpä kuolon -tyyneydellä: "Milloin se tapahtuu?" - -Tuo muuten kovasydäminen mies oli itsekin liikutettuna kyyneliin -asti, kun vastasi: - -"Minä voin viipyä huomiseen." - -"Sitten saan järjestää hänen pikku matkalaukkunsa." Itse oli hän -neulonut jok'ainoan vaatekappaleen. Kaikki olivat ne valmistetut -hänen entisistä vaatteistaan, ja jokainen niistä voi kertoa oman -jutelmansa; mutta kaikki sai nyt käydä hyvin lyhyesti, sillä Kustaa -seurasi häntä, mihin tahansa hän meni. - -Nähdessään äitinsä surun oli poika itkenyt yhtä kovasti kuin hänkin. - -Nyt piti äidin lohduttaa häntä ja vastata kaikkiin hänen -kysymyksiinsä. - -"Minkätähden, rakas äiti, minä matkustan pois?" - -"Päästäksesi kouluun tietoja saamaan." - -"Täytyykö minun oleskella vallan vierasten joukossa?" kysyi hän -tukahtuneella äänellä. - -"Kaikki ovat hyviä ja kilttejä sinulle." - -"Lupaatko kirjoittaa minulle usein?" - -"Ethän sinä osaa lukea, rakas lapseni." - -"Toiset lukevat sen minulle." - -"Mutta minä en tahdo, että muut näkevät miten huonosti minä -kirjoitan. Sitä eivät saa nähdä muut kuin minä." - -"Minä koetan kiireesti oppia; kirjoitatko _sitten_?" kysyi hän -uupumatta. - -"En, ennenkuin voin tehdä sen paremmin kuin nyt. Et sinä voisi -lukeakkaan variksenvarpaitani." - -Poika katseli häntä ihmetellen; kirkkaat lapsensilmät täyttyivät -kyynelillä. - -"Emmekö me saa kuulla mitään toisistamme?" kysyi hän murtuneella -äänellä. - -Silmänräpäyksen katsoi Kaarina lohduttomana poikaan; sitten hän sulki -hänet kiihkeästi syliinsä. - -"Yksi keino on olemassa, jonka avulla voimme olla yhteydessä -keskenämme, mutta se on salaisuus, jota et saa kenellekään -ilmaista." - -"Luota siihen, että minä voin olla vaiti." - -"Joka kerta kun kello lyö kuusi, aamulla tai illalla, sanon minä -aivan hiljaa: Kustaa! ja sinä sanot: äiti! Jumalan luona kohtaavat -ajatuksemme silloin toisensa; me rukoilemme hartaan rukouksen -toistemme puolesta, ja niin tapaamme toisemme kahdesti päivässä, -vaikka olisimme tuhat penikulmaa toisistamme." - -Pojan silmät säihkyivät. "Sen tahdon tehdä", sanoi hän. - -Sitten Kaarina muistutti häntä, että hänen tuli aina olla -tottelevainen ja nöyrä, ahkera ja uuttera sekä ennen kaikkea olla -tekemättä mitään, jota luuli tai pelkäsi äitinsä paheksuvan. - -Kustaa lupasi kaikki, mitä äiti häneltä pyysi, ja äiti pyyhkäisi -hiukset poikansa otsalta ja suuteli pientä syntymämerkkiä oikealla -ohimolla, niinkuin oli tehnyt tuhansia kertoja ennenkin. - -"Nyt olemme hyvin tyyninä huomenna emmekä ole tietääksemmekään, että -eronhetki on katkera", sanoi hän. - -"Minä tahdon katsoa sinuun, rakas äiti, niin pysyn kyllä jäykkänä", -vastasi rohkea poika. - -Yönsä hän nukkui lapsuuden ja viattomuuden rauhaisaa unta eikä -aavistanutkaan, että äitinsä virui syvästi masentuneena polvillaan -hänen vuoteensa ääressä suudellen hänen käsiään ja kasvojaan sekä -kostuttaen niitä kyynelillään. - -Seuraavana aamuna hän oli ehkä tavallistaan kalpeampi mutta tyyni, -melkeinpä kylmähkö. - -Kustaan matkatoveri ei tahtonut, että Kaarina olisi seurannut alas -veneelle. - -"Se vain tarpeettomasti liikuttaisi teitä", sanoi hän säälien. - -"Ei", vastasi Kaarina, "minä tahdon nähdä hänet niin kauan kuin -mahdollista." - -Sitten he menivät pitäen toisiaan lujasti kädestä. - -"Ole lujana, Kustaa", kuiskasi hän jäähyväishetkellä niellen -kyyneleitään. - -Ja hän seisoi rannalla niin kauan kuin saattoi nähdä pienen valkean -liinan liehuvan aluksesta. - -Kun hän taas tuli kotiin, lankesi hän polvilleen huudahtaen: - -"Herra, tahdotko antaa tämän koettelemuksen pyyhkiä pois jonkun osan -suuresta syntikuormastani! Kärsivällisesti tahdon tyhjentää pohjaan -murheiden katkeran kalkin; älä vain anna hänen kärsiä vanhempainsa -syntien tähden." - -Näin tuli hänen mieleensä, että Jumala ehkä tahtoi sitä. - -Silloin hänen ajatuksensa hämmentyivät; äidinsydän ei tahtonut -sallia sitä, mutta nöyryys pääsi taas pian valtaansa, ja hän sanoi -lohdullisesti: - -"Herra ei pane meidän päällemme suurempaa kuormaa, kuin me kantaa -voimme." - -Mutta haava tihkui verta, ja toisinaan ahdisti häntä ankara tuska. -Mitä olikaan tapahtunut hänen Kustaalleen, oliko hän vielä elävien -joukossa? - -Oi, hän ei uskaltanut kysyä, rukoilla vain. Sitten hän kirjoitti -kuninkaalle pyytäen armoa itselleen ja lapsilleen. - -Vastaus, jonka hän sai, oli päivätty 29:ntenä elokuuta 1577 ja kuului -seuraavasti: - - "Olemme saaneet kirjoituksenne, rouva Kaarina, jossa alamaisesti - pyydätte, että me tahtoisimme ottaa teidät ja ne, jotka teille - kuuluvat, kuninkaalliseen suosioomme ja suojaamme, kuin myöskin, - että tahtoisimme teidän poikanne parasta, jonka olette kuullut - lähetetyksi pois valtakunnasta. Me olemme pitääksemme teistä - huolta antaneet teille tiluksia ja taloja ja me tahdomme niitä - vielä lisätä tilaisuuden sattuessa, jos te käyttäydytte meitä, - meidän rakasta emäntäämme ja perillisiämme kohtaan niinkuin tulee. - - Mitä tulee lapsiinne, joista kirjoitatte, tahdomme toimia - niin, että he eivät kärsi mitään puutetta, olkootpa sitten - valtakunnassa tai sen ulkopuolella." - -Tässä se selvitys, minkä hän sai. - -Vierasten henkilöiden kautta sai hän kuitenkin tietää, että Kustaa -oli lähetetty Olmütziin, jossa häntä kasvatettiin luostarissa. - -Juhana, joka tahtoi päästä kaikesta, mikä oli yhteydessä hänen -onnettoman veljensä kanssa, lähetti pojan ensin Preussiin -kasvatettavaksi. Siellä hän aluksi kävi jesuiittain koulussa -Braunsbergissä, ja nämä aikoivat saada hänestä välikappaleen -tuumiensa toteuttamiseksi. - -Luultavasti hänellä ei ollut tarpeellisia edellytyksiä, sillä hänet -lähetettiin sittemmin Vilnaan ilman mitään toimeentulon avustusta. - -Opintojaan ei hän kuitenkaan tahtonut keskeyttää, ja voidakseen -ansaita elatuksensa täytyi hänen iltaisin käydä yltympäri -ravintoloissa harjaamassa matkustajain kenkiä ja hoitamassa heidän -hevosiaan. Jos hän jolloinkulloin oli niin onnellinen, että oli -saanut kokoon muutaman äyrin, käytti hän ne heti lähettääkseen -kirjeen äidilleen, mutta kirjeet otettiin aina takavarikkoon, joten -ne eivät tulleet äidin käsiin. - -Yhdessä tyttärensä kanssa eleli Kaarina rouva hiljaista ja -rauhallista elämää. - -Nuori Sigrid sai kaikin puolin huolellisen kasvatuksen, mutta hänen -olennossaan oli jotakin arkaa, aivan kuin äidissä muinoin. - -Monet seikat kehottivat Juhana kuningasta osoittamaan kaikkea -mahdollista suopeutta veljensä leskelle. - -Vaikuttavin niistä oli ehkä se suuri sääli, jota hänelle yleensä -osoitettiin. - -Mitään harmia ei hän enää saanutkaan Kaarinan tähden, ja -senvuoksi hän tahtoi osoittautua jalomieliseksi lahjoittamalla -hänelle maaliskuussa 1578 Liuksialan kartanon ja kuusikolmatta -talonpoikaistaloa Satakunnassa. - -Monet pyrkivät Kaarinan tuttavuuteen, ja hän oli kaikkia kohtaan -ystävällinen ja hyväntahtoinen. - -Hän oli laajalti ympäristössä tunnettu hyväntekeväisyydestään sekä -nöyryydestään ja hiljaisuudestaan, jolla oli ihmeellinen voima -vetämään kaikkia surullisia ja tarvitsevaisia hänen luokseen, ja -kaikille tiesi hänen lämmin ja rakkaudesta rikas sydämensä neuvon, -kaikki saivat häneltä apua. - -Mutta hänen sielunsa sisimmässä asui alituinen, voittamaton kaipuu. -Rakastettu poika oli hänen mielessään. - -Kun hän sitten vihdoinkin eräältä matkustavaiselta sai hänen -omakätisen kirjeensä, oli hänen rintansa melkeinpä ilosta ratketa. - -Se oli päivätty Thornissa. Kustaa oli oleskellut siellä muutamia -vuosia; hän lueskeli ahkerasti, mutta kärsi puutetta ja sai usein -mennä nälkäisenä levolle. - -Ja äidillä oli yltäkyllin. - -Miten onnellinen hän olikaan voidessaan auttaa poikaansa hänen -huolissaan! - -Mutta jälleennäkemisen halu tuli yhä voimakkaammaksi, etenkin äidissä. - -Nuori Kustaa Eerikinpoika edistyi hyvin opinnoissaan; hän puhui -melkein kaikkia eläviä kieliä ja harrasti lämpimästi kemiallisia -tutkimuksia, jotka anastivat suuren osaan sekä hänen ajastaan että -ajatuksistaan. - -Hän oli perinyt isänsä opinhalun, mutta hän oli siveellinen ja -hyväntapainen nuorukainen, joskin hyvin helläsydäminen ja helposti -viekoiteltava. - -Jo hyvin nuorena hän joutui salaisten juonittelujen esineeksi. -Jesuiitat toivoivat hänen kauttansa voivansa saada Ruotsin uudelleen -katoliseksi. Kun Juhana sittemmin alkoi kääntyä pois katolisuudesta, -yrittivät Eerikin vanhat ystävät yhdessä katolisten kanssa syöstä -Juhanan valtaistuimelta. - -Yritys tuumailtiin panna toimeen Ranskan rahallisella kannatuksella, -ja Kustaan oli tultava hallitsemaan Ruotsia ranskalaisena -alakuninkaana. - -Mutta Kustaa hylkäsi kaikki semmoiset ehdotukset. - -Hänen lyhyet elämänvaiheensa esitämme tarkemmin vastedes; nyt -pysyttelemme vain siinä, mikä lähemmin koskee hänen äitiään. - -Kustaata oli kuoleman uhalla kielletty tulemasta Suomeen, mutta -vihdoin sallittiin Kaarinan matkustaa Rääveliin häntä tapaamaan. - -Kaarina ei tästä antanut edeltäkäsin tietoa pojalleen. Hän lähti -matkalle heti luvan saatuaan. - -Räävelissä hän ei tuntenut ketään. Mutta se oli yhdentekevää; -poikansa hän kyllä arveli löytävänsä. - -Hän tarkasti jokaista, jonka kohtasi, mutta häntä ei ollut heidän -joukossaan. - -Väsähtäneenä ja alakuloisena hän palasi illalla majataloon, johon oli -asettunut asumaan. - -"Missä opiskelevaiset enimmäkseen oleskelevat?" kysyi hän isännältä. - -"Täällä minun luonani on heillä tapana tyhjentää oluthaarikkansa -iltaisin", vastasi tämä. "Ovatko he jo tulleet?" - -"Suuri joukko on tullut, mutta eivät kaikki." - -"Saanko minä mennä sinne?" - -"Kyllä, jos etsitte jotakin heistä." Kaarina rouva meni. Tarkastellen -siirtyivät hänen silmäyksensä miehestä toiseen; -- ei, kehenkään -heistä ei hänen sydämensä kiintynyt, kukaan heistä ei voinut olla -hänen Kustaansa. - -Surullisena ja kaihomielin hän taas kääntyi huoneeseensa. Silloin hän -kuuli tutun äänen, joka sai hänen sydämensä sykkimään, ja melkein -mielettömänä hän tempasi erään oven auki. - -Huone oli melkein täynnä savua; henkilö, joka teki jotakin -kemiallista koetta, seisoi kumarassa muutaman palavan lampun ääressä -puhuen kovalla äänellä latinaksi. - -Miten sykkikään äidin sydän! Hän ei voinut selvästi erottaa pojan -kasvojen piirteitä. Hän meni varovasti ikkunan luo ja aukaisi sen; --- savu tupruili ulos, mutta kokeentekijä ei kohottanut päätäänkään. -Oliko se hän vai eikö? Sanomaton tuska valtasi äidin. - -Samassa silmänräpäyksessä löi kello kirkontornissa kuusi. Juuri -kun viimeinen lyönti kaikui, nosti poika vähäsen päätänsä ja sanoi -leppeällä äänellä: "Äiti!" - -"Kustaa!" huudahti äiti ilon huumaamana. - -Ennenkuin Kustaa ehti huomatakkaan, tunsi hän olevansa kahden -käsivarren syleilemänä; hiukset otsalta työnnettiin syrjään, ja -kuumat suutelot peittivät pienen syntymämerkin. - -Nyt hänkin ymmärsi kaiken. Äiti ja poika olivat taas löytäneet -toisensa. - -Miten paljon olikaan kumpaisellakin kyselemistä, miten paljon -vastailemista! Ei ole toista sellaista suhdetta maailmassa kuin -äidin ja pojan välinen. Äiti yksin voi täysin käsittää poikansa -ajatusjuoksun ja ohjata sitä; poika taas voi äitinsä katseesta lukea -anteeksiannon ja nähdä siinä rakkauden, jonka säteilystä taivas -kirkastuu. - -Mutta kauan he eivät saaneet olla yhdessä. Kaarinan täytyi palata -Suomeen, Kustaan Puolaan Ja tämän jälkeen he eivät enää toisiaan -nähneet. - -Hiljaa ja vaieten Kaarina palasi. Joskin kaipaus pilvenä lepäsi -hänen otsallaan, loisti kuitenkin kaikkialle ulottuva rakkaus hänen -lempeistä silmistään. - -Tämä rakkaus ulottui hänen entisiin vihollisiinsakin, kun he häntä -tarvitsivat. - -Muistanemme Olavi Stenbockin, joka oli vankilassa kohdellut -Eerikkiä sydämettömällä julmuudella ja lopuksi ampunut hänen -käsivartensa läpi; monta vuotta senjälkeen asetti Sigismund hänet -puolalaispuolueen johtajaksi. - -Kaarle herttua törmäsi yhteen hänen kanssaan Liuksialan lähistössä, -löi hänen sotajoukkonsa ja otti johtajan vangiksi. - -Itse hän oli riehunut kuin villipeto, ja villipedon kohtelukin hänen -osalleen tuli. - -Hänet sidottiin puuhun ja ammuttiin; sitten kaivettiin kuoppa, johon -hänen ruumiinsa heitettiin. - -Tästä tiedon saatuaan Kaarina lähetti muutamia palvelijoita, -jotka korjasivat ruumiin ja pukivat sen; se haudattiin sitten -kunniallisesti vihittyyn maahan. - -Viisineljättä vuotta Kaarina eli puolisonsa jälkeen. - -Tyttärensä, vävynsä ja tyttärensä lasten ympäröimänä hän -eli Liuksialassa hiljaista, vaatimatonta elämäänsä kaikkien -kunnioittamana ja rakastamana. - -Hän kuoli 1612 ja haudattiin Tottien hautaholviin Turun -tuomiokirkkoon. - -Tulipalo hävitti vanhan temppelin raunioiksi. Silloin Ruotsi ja -Suomi ojensivat toisilleen kätensä yhdessä kohottaakseen hänelle -muistomerkin. - -Komeassa hautaholvissa nähdään jalovartaloinen kuningatar Kaarina, -joka jättää kruununsa ruotsalaiselle hovipojalle seuratakseen itse -suomalaista poikaa uuteen kotiinsa. - -Aseet ja vaakunakilvet ovat taiteellisesti järjestetyt, ja -valo lankee mustalle, kuninkaallisella kruunulla koristetulle -marmoriarkulle. - -Arkun kylkeen on hakattu nimi Kaarina Maununtytär. - -Toinenkin, vielä kallisarvoisempi ja katoomattomampi muistopatsas on -pystytetty kuningatar Kaarinalle. Sen hän on itse vaatimattomalla -olennollaan ja rakkaudesta rikkaalla sydämellään luonut itselleen -Ruotsin ja Suomen historiassa. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK EERIK XIV JA JUHANA III: I. -VELJESVIHA*** - - -******* This file should be named 55747-8.txt or 55747-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/5/7/4/55747 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/55747-8.zip b/old/55747-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a5ac5e8..0000000 --- a/old/55747-8.zip +++ /dev/null |