diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55579-8.txt | 13242 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55579-8.zip | bin | 189987 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 13242 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..92b4bf3 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #55579 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55579) diff --git a/old/55579-8.txt b/old/55579-8.txt deleted file mode 100644 index bfb5c49..0000000 --- a/old/55579-8.txt +++ /dev/null @@ -1,13242 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Sten Sture nuorempi ja Kristiina -Gyllenstjerna II: Tuomio, by Louise Stjernström - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - -Title: Sten Sture nuorempi ja Kristiina Gyllenstjerna II: Tuomio - -Author: Louise Stjernström - -Translator: Lauri Soini - -Release Date: September 18, 2017 [EBook #55579] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK STEN STURE NUOREMPI JA *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -STEN STURE NUOREMPI JA KRISTIINA GYLLENSTJERNA II: TUOMIO - -Historiallis-romanttinen kuvaus - - -Kirj. - -CARL BLINK [Louise Stjernström] - - -Suomentanut Juho Ahava [Lauri Soini] - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1912. - - - - -SISÄLLYS: - - 1. Yhä synkkenee. - 2. Kavaltaja. - 3. Oikeus näyttää voittavan. - 4. Haamu. - 5. Anekauppiaat. - 6. Sovitus kuolemassa. - 7. Kavala kuningas. - 8. Suurin edellä. - 9. Pahuuden valta pääsee ylikynteen. - 10. Anna Bjelke. - 11. Tuomio. - 12. Leijonan kaatuminen. - 13. Tähän asti, ei edemmäksi. - 14. Loppu. - - - - -1. - -YHÄ SYNKKENEE. - - -Olemme Roomassa. Kaksi miestä kulki hitaasti, keskusteluun -syventyneenä, ulos Porta Piasta ja suuntasivat kulkunsa Santa Agnesen -kirkkoa kohden. - -Molemmat olivat pukeutuneet pappispukuun, ja toisen tarmokkaat -piirteet ja ryhti osoittivat hänen olevan pohjoismaalaisen; toisen -ulkonäöstä olisi voinut päätellä, että ainoastaan Italian auringon -alla saattoi kehkeytyä jotakin niin mallikelpoista. Kuitenkin oli -Desiderius Erasmus syntynyt Rotterdamissa; harvoin löi miehekkääseen -kauneuteen ajatusten rikkaus ja hienon tarkkaajan tyyni kirkkaus -siinä määrin leimansa; siromuotoinen nenä, sulkeutunut suu ja leveä -leuka ilmaisivat miettiväisyyttä ja toimeliaisuutta, mutta ei -ainoakaan piirre todistanut pelottomuudesta ja rohkeudesta. Hieno -iho, vaalea tukka ja siniset silmät antoivat hänen olennolleen -naisellisen vivahduksen ja muodostivat mitä jyrkimmän vastakohdan -hänen seuralaisensa ulkomuodon rinnalla. - -Synkkä katse syvällä piilevistä silmistä, raudanlujat kasvonpiirteet, -joita ei lieventänyt hymyn vivahduskaan, olivat kuvaavimmat piirteet, -jotka tähän aikaan painoivat leimansa tuskin nelikymmenvuotiaaseen, -äskennimitettyyn Ruotsin arkkipiispaan Kustaa Trolleen. - -Tohtori Erasmus oli paavi Leon ja melkein kaikkien kardinaalien -uskottu ja ystävä; hän oli sentähden tullut Kustaa herrankin -uskotuksi ystäväksi. Hän oli aikansa oppineimpia miehiä ja -työskenteli ahkerasti tutkiskellen kreikkalaista kirjallisuutta, -tunsi sitä paitsi tarkoin kaikki uudet liikkeet, joita oli herännyt -niin kirkon piirissä kuin sen ulkopuolellakin, ja oli sentähden mies, -johon kannatti tutustua. - -Mutta Erasmus ei arastellutkaan paljastaa aikansa virheitä ja -epäkohtia; hän ruoski säälimättömästi munkkien elämää ja toimia -ja oli messu-uhrin ja anekaupan terävä ja säälimätön vihollinen. -Hän oli puhunut näistä asioista vasta yksityisille ystävilleen ja -ihailijoilleen, ja juuri tällaista lupaamaansa yksityiskeskustelua -varten hän nyt seurasi Kustaa herraa Santa Agnesiin, jossa tällä oli -pienessä luostarissa asuntonsa. - -"On epäilemätöntä, että teidän kreikkalainen Uuden Testamentin -painoksenne on tekevä nimenne kuolemattomaksi!" virkkoi Kustaa herra -kohteliaasti. - -Tohtori kumarsi vastaamatta mitään; hän pysähtyi ihaillen upean -mosaiikin eteen, joka koristi kirkonporttia. "Täällä Roomassa", sanoi -hän, "on jokainen käsityöläinen taiteilija, on aivan kuin kauneus ja -taiteellisuus uhkuisi ilmassa, jota roomalainen hengittää." - -"Erittäinkin roomattaret!" lisäsi Kustaa herra ivallisesti ja luoden -toiseen syrjäkatseen. - -"Kukaan ei voi kieltää, että he ovat kauniita", vastasi toinen -keveästi huokaisten. - -Taivallusta jatkettiin luostaripihan poikki, mutta kun he tällöin -sivuuttivat keittiön, tuntui sieltä lemahdus raa'asta kalasta. -Erasmus vetäisi äkkiä vahvasti hajuvedelle lemuavan nenäliinansa ja -painoi sen nenäänsä vasten rientäessään eteenpäin. - -Vasta Kustaa herran kamariin saavuttuaan otti hän sen pois virkkaen: -"En siedä minkään raa'an näköä tai hajua, en henkisessä enkä -ruumiillisessa merkityksessä." - -"Sentähden kai, ettei se ole vielä saanut eikä kadottanut -kauneudenleimaa; eikös niin?" - -"Oikein arvattu!" - -"Ettekö tahdo huuhtoa raa'an kalan muiston pois pullollisella oikeaa -falernoa?" - -"En juo koskaan muuta kuin mietoja ranskalaisia viinejä", vastasi -Erasmus torjuen ja otti esiin paperin, jota hän kantoi povellaan. - -"Ah, häväistyskirjoitus on siinä?" - -"Sellaisen nimityksen antaa sille ainoastaan se, johon se sattuu, -muulle maailmalle on se totuuden kuvastin, joka paljastaa -viheliäisyyden." - -"Kiihotatte uteliaisuuttani." - -"Tyydytän sen heti!" Tohtori avasi paperin, pyyhkäisi sitä kädellään -ilmeisellä mielihyvällä ja luki siitä: - -"On _kolme_ asiaa, jotka pitävät yllä Rooman arvoasemaa: -paavinkunnioitus, pyhimysten luut ja anekauppa." - -"Ja moista uskalletaan sanoa?" - -"_Kolme_ asiaa, jotka ovat lukemattomat Roomassa: irstaat naiset, -papit ja kirjurit." - -"Totta!" - -"_Kolme_ asiaa, jotka ovat julistetut pannaan Roomassa: -yksinkertaisuus, kohtuus ja hurskaus." - -"Hm!" - -"_Kolme_ asiaa, joita jokainen toivoo Roomassa: lyhyet messut, paljon -rahaa ja hekumallinen elämä." - -"Hävytön väite!" - -"_Kolme_ asiaa, joista ei siellä mielellään kuulla puhuttavan: -yleinen kirkolliskokous, hengellisen säädyn uudistus ja se että -saksalaiset alkavat sitä ajatella." - -"Kuka on kirjoittaja?" - -"_Kolmella_ asialla käyvät roomalaiset kauppaa: Kristuksella, -hengellisillä läänityksillä ja naisilla." - -Kustaa herra myhäili. - -"_Kolmesta_ asiasta ei Roomassa saada koskaan kyllikseen: -piispanistuinten lunastusrahoista, paavillisista vuosi- ja -kuukausirahoista." - -Hän nyökäytti myöntävästi päätään. - -"_Kolme_ asiaa ei roomalaisten mielestä paljoa paina: hyvä omatunto, -hartaus ja valat." - -"Rohkea väite!" - -"_Kolme_ asiaa vievät toivioretkeläiset tavallisesti Roomasta -mukanaan: epäpuhtaan omantunnon, huonon vatsan ja tyhjän kukkaron." - -"Saavat syyttää itseään." - -"_Kolmesta_ asiasta eivät saksalaiset ole tähän asti päässeet -selville: ruhtinasten hitaudesta, tieteen rappiosta ja kansan -taikauskosta." - -"Siitä tuntee saksalaisen." - -"_Kolmea_ asiaa pelätään Roomassa: että ruhtinaat tulevat -yksimielisiksi, että kansa saa silmänsä auki ja että lukemattomat -petokset kerran tulevat päivänvaloon." - -"Kuinka sellainen olisi mahdollista?" - -"Sen voi myös saada aikaan _kolme_ asiaa: ruhtinasten vakavuus, -kansan kärsimättömyys ja turkkilainen sotajoukko Rooman porttien -edessä!" - -"Kuka on kirjoittaja?" - -"Kuulkaahan ensin edelleen: Vuosisatoihin ei Pietarin istuimella -ole istunut ketään todellista Pietarin seuraajaa, mutta kyllä Neron -ja Heliogabaluksen vertaisia ja seuraajia. Paavin hovikunta on -allikko, täynnänsä kaikkinaista saastaa... Siellä on maanpiirin suuri -jyväaitta, minkä keskellä koskaan kyllästymätön viljamato, joka -ahmii rajattomat määrät maanhedelmiä, istuu ympärillään nälkäinen -toverilauma, joka ensin on imenyt veremme, sen jälkeen kalunnut -lihan, mutta nyt on ehtinyt ytimiin ja murskannut itse luut ja kaiken -minkä voi jauhaa rikki." - -"Tämä menee liian pitkälle", puuskahti Kustaa herra, "se on kaiken -olevaisen kukistusta." - -Erasmus nyökäytti myöntävästi päätänsä ja jatkoi: "Eikö silloin olisi -saksalaisten tartuttava aseihin ja rynnättävä taisteluun tulella ja -miekalla? Sillä he ovat isänmaamme sortajia, jotka täyttävät vatsansa -ja tyydyttävät himojaan meidän hiellämme ja vaivallamme. Meidän -kustannuksellamme pitävät he hevosia, koiria, muuliaaseja ja (oi, -mikä häpeä) ilotyttöjä ja... tyydyttääkseen aistillisia himojaan. -Meidän rahoillamme pitävät he yllä paheitaan, viettävät hyviä -päiviä, pukeutuvat purppuraan, kirjailevat kullalla hevosensa ja -rakentavat palatseja pelkästä marmorista. Vaikka he ovat hurskauden -valvojia, eivät he ainoastaan lyö sitä laimin, vaan halveksuvat, -loukkaavat, tahraavat, vieläpä häpäisevätkin. Vaikkakin he ovat -ennen käyttäneet imartelua syöttinään ja valheilla, metkuilla ja -viekasteluilla ymmärtäneet meiltä houkutella rahoja, niin ryhtyvät -he nyt pelotteluihin, uhkauksiin ja väkivaltaan ryöstääkseen meitä -nälkäisten susien tavoin. Ja kuitenkaan emme uskalla heitä löylyttää, -emme edes lähestyäkään. Milloinkahan me kostamme alennuksemme ja -yhteiset tappiomme? Eikö hätä ole meidät vihdoin pakottava siihen?" - -Erasmus oli lopettanut... Hymyillen laittoi hän paperin laskoksilleen -ja pisti povelleen. Sisällys oli niin suuressa määrin kiinnittänyt -hänen mieltään, että hän oli unhottanut, että hänellä oli kuulijakin. -Melkein sattumalta tuli hän luoneeksi katseen Kustaa herraan. - -Tämä istui nojautuneena taaksepäin tuolissaan, niin kiintyneenä -ajatuksiinsa, että saattoi joutua epäilyksiin, oliko hän kuullut -luetun vai ei. Nyt kohotti hän kuitenkin päänsä ja kysyi kiihkeästi: - -"Kuka on kirjoittaja?" - -"Eräs nuori mies, Martti Luther nimeltään." - -"Hänet poltetaan!" - -"Niin, jos hän antautuu heidän kynsiinsä!" - -"Onko kirjoitus painettu?" - -"Ei vielä, luultavasti ei valmiskaan. Ainoastaan onnellisen sattuman -kautta olen onnistunut saamaan tämän otteen, mutta se on lupaava, -eikö totta?" - -"Se on hirvittävä!" - -"Sattuvien totuuksiensa tähden." - -"Eivät kaikki totuudet ole hyödyllisiä tietää." - -"Onko pimeys teistä parempi?" - -"Kansan täytyy kulkea talutusnuorassa!" - -"Ah, sitäkö mieltä olette?" - -"Kuinkas muuten voisi heitä hallita?" - -"Ette ole mikään valistuksen ystävä!" - -"Kyllä asianomaisiin, mutta en rahvaaseen nähden." - -"Ettehän kuitenkaan voi ummistaa silmiänne niiltä uusilta liikkeiltä, -jotka pyrkivät valtaan maailmassa." - -"Ne täytyy tukahuttaa!" - -"Mutta se ei luonnistu!" - -"Sen täytyy, Ruotsissa ainakin." - -"Toivoisin, että koko ihmiskunnalle suotaisiin joku määrä tietoa, se -levittäisi mielihyvää elämän vaivojen ylitse ja saisi meidät paremmin -niihin tyytymään." - -"Raa'oille joukoille ei kukaan ymmärrä parempaa nautintoa kuin -luonnontarpeittensa tyydyttämisen!" - -"Paha, jos niin on; en ole mikään Martti Lutherin ihailija; filosofia -on vapauttanut minut tuosta mystillisestä uskosta, joka käsittää -uskonnon oman minuutensa ja sen johdon luovuttamiseksi Jumalalle. -Minusta on siveellisyys ja kaunotiede oikea tie taivaaseen." - -"Mutta varsinainen kansa tuntee sitä yhtä vähän kuin pystyy sitä -kulkemaankaan; samoinkuin luontokappaleet kurittomina ruumiillisilla -voimillaan pääsisivät herroiksemme, niin orjatkin pääsisivät -paljoutensa avulla, jollemme ymmärtäisi sitoa niitä henkisiä voimia, -jotka, vaikkakin nukkuvina, epäilemättä ovat heihin kätketyt." - -"Puhutte vakaumuksen varmuudella!" - -"Ja kokemuksen! Omassa maassani ovat juurtuneet juuri ne aatteet, -joita puollatte. Valtionhoitajat ovat koettaneet muodostaa -kansanvallan aatelistoa vastaan; kuinka hyvin he ovat siinä -onnistuneet, todistaa se, että Ruotsin suurmiesten pontevasta -vastarinnasta huolimatta kansa teki yhdeksäntoistavuotiaan Sten -Sturen maan päämieheksi!" - -"Sehän on suurta!" sanoi Erasmus ihaillen. - -"Se vie talonpoikaishallitukseen, herrasluokan sortoon." - -"Ja olisi siten sivistyksen surma?" - -"Niin, tietysti!" - -"Se nyt ei ole niin sanomatta selvää, mutta tunnustan sentään, että -kaikki nuo henkiset sairaudet, jotka ilmenevät ruoskijaretkissä -ja tanssitaudeissa, näyttävät minusta todistavan tympäisevää -tietämättömyyttä ja sielun raakuutta." - -"He tekevät vastarintaa roomalaiselle istuimelle." - -"He pukeutuvat sotisopaan sen paheita vastaan." - -"Eivätkö ne rehota kansankin keskuudessa?" - -"Kun eivät ylhäiset tahdo muussa vajota joukkoihin, ei heidän pitäisi -tehdä sitä siinäkään, mikä asettaa ihmisen eläintä alemmaksi." - -"Olette ankara!" - -"Sitä vaatii yhdenvertaisuus." - -"Eikö kerma ole imenyt maidon mehua ja kohoa kuitenkin sen ylle?" - -"Tarkoitatte kai, että sillä sentähden on syytä synnyttää enemmän -matoja!" tokaisi Erasmus nauraen. "Kenties olette oikeassa, mutta -epäilen, myöntäisikö muuan tapaamani nuori maanmiehenne sitä. Tuskin -tiedän ennen kohdanneeni niin pontevaa kaikkien luokkaerotusten -vastustajaa." - -"Missä tapasitte hänet?" - -"Leipzigissä!" - -"Hänen ammattinsa?" - -"Pappismies!" - -"Nimi?" - -"Kirjoitin sen muistiin!" Erasmus avasi pienen päiväkirjan ja luki -siitä: "Veli Pentti Ruotsista; sangen nuori; jalot kasvonpiirteet, -munkkien vihaaja." - -"Tiedättekö mistä osasta maata hän on tullut?" - -"Hän oli varovainen lausunnoissaan; olin taipuvainen luulemaan, että -hänellä oli jotakin salattavaa." - -"Hm! Kuinka tutustuitte häneen?" - -"Olin matkoilla kaupungissa ja istuin vierassalissa ruokapöydän -ääressä, sangen tyytyväisenä päästyäni katon alle, sillä sade -virtaili ulkona. Silloin astui sisään aivan nuori mies ja pyysi -yösijaa. Hänen ulkonäkönsä hämmästytti minua, ja minä pyysin häntä -ottamaan osaa ateriaani." - -"Hän suostui siihen?" - -"Aikalailla epäröiden. Vasta aterian jälkeen hän muuttui -puheliaammaksi." - -"Mainitsiko hän mitään varmaa paikkaa?" - -"Sattumalta kerran Vadstenan." - -"Hän se on!" - -"Kuka hän?" - -"Henkilö, jota olen kauan etsinyt; hän on paennut luostarista." - -"Arvasin sen!" - -"Tiedättekö mihin hän lähti?" - -"Hän ei tiennyt sitä itsekään. Hänen kassansa laita oli huonosti, ja -punastuen, enemmän hämillään kuin lahja ansaitsi, otti hän vastaan -pienen raha-avun." - -"Teidän ei olisi pitänyt antaa hänelle mitään." - -"Hän otti sen ainoastaan lainana." - -"Toivoisin tietäväni, mistä löytäisin hänet." - -"Lutherin ja Zwinglin luota luultavasti, molemmista heistä hän puhui -nuorekkaalla innostuksella." - -"Ei olisi muuta kuin oikein, jos hän saisi seurata jompaakumpaa -heistä polttoroviolle." - -"Ah! Olette hänen vihollisensa?" - -"Hänen olemassaolonsa on häpeäksi suvulleni?" - -"Se oli toinen asia." - -"Jos voitte auttaa minua löytämään hänet, olisin teille iäti -kiitollinen." - -"Minä jätän hänen tuntomerkkinsä varmalle ja taitavalle -vainukoiralle." - -"Jonka vaivat minä tahdon runsaasti palkita. Mies on karannut -ruotsalaisesta luostarista, jonka priori, isä Laurentius on minulle -siitä kirjoittanut. En tahdo, että hänet lähetetään takaisin, -vaan ainoastaan että hänet suletaan telkien taakse elinajakseen -ja kielletään pääsemästä yhteyteen kenenkään kanssa luostarin -ulkopuolella." - -"Jätättekö tehtävän minulle?" - -"Olisin sangen kiitollinen, jos tahtoisitte ottaa sen." - -"Voinhan ottaa, teidän tähtenne!" vastasi Erasmus lyhyen -äänettömyyden jälkeen. - -"Sitten tahdon heti kirjoittaa teille valtakirjan!" - -Kustaa Trolle otti esille pergamentin ja kirjoitti sille korein -kirjaimin tohtori Desiderius Erasmukselle valtuutuksen ottaa kiinni -Vadstenan luostariveljen Pentin, joka oli luvattomasti karannut, -ja sulkea hänet soveliaaseen luostariin, ankarasti kieltäen hänet -koskaan sieltä lähtemästä. - -Ilmeisellä mielihyvällä kiinnitti hän sen alle ensi kerran -arkkipiispallisen sinettinsä. - -Kun hän jätti asiakirjan Erasmukselle, lisäsi hän: "Tehtäväni ei -ole tähän päättynyt; kirotulla munkilla on elossa äiti, ja se on -etsimässä häntä tästä maasta." - -"Onko hän kirjoittanut äidilleen?" - -"Sitä en usko." - -"Ja nainen kuvittelee..." - -"Niin, hänellä täytyy olla luja usko äidinvaistoonsa, mutta meidän on -pidettävä huoli siitä, että se edelleen vie hänet harhaan." - -"Miten hän matkustaa?" - -"Katumuksentekijänä; on jo useita kuukausia siitä, kun hän lähti -Tanskasta." - -"Poikaansa etsimään?" - -"Aviotonta poikaansa!" - -"Äidinsydän ei tee mitään erotusta." - -"Mutta loukattu puoliso?" - -"Puolison olemassaolo tekee hänen itseuhrauksensa vielä ylevämmäksi, -koska se todistaa rakkauden kaikki valtaa." - -"Toivon, ettei tämä näkökohta vähennä teidän intoanne asiassa!" - -"Ei millään tavoin." - -"Tässä on kaksisataa tukaattia; siinä on kaikki, mitä tällä hetkellä -voin luovuttaa, mutta Ruotsiin saavuttuani pyydän teitä ilmoittamaan -mitä tarvitsette, ja rahat lähetän teille kiireimmiten." - -"Voi tapahtua, että vaadin vastapalveluksen." - -"Vaatikaa vain mitä tahdotte!" - -"Espanjalainen kardinaali Jakobus Arborensis oli yhteen aikaan -piispana ruotsalaisessa hiippakunnassa." - -"Linköpingin! Hän ei käynyt siellä koskaan." - -"Mutta nautti kuitenkin tulot." - -"Nyt tahdotte...?" - -"Että minulla on tie auki, jos tahdon sitä käydä." - -"Pyhän isän suostumuksella ja minun pontevalla puolenpidollani -voitte nyt jo katsoa asian ratkaistuksi; olisi suuri kunnia köyhälle -maalleni, jos tahtoisitte ainakin kerran käydä siellä." - -"Olkaa varma, että tulen!" - -"Mutta teidän täytyy odottaa." - -"Kuinka kauan?" - -"Kunnes olen ehtinyt puhdistaa rikkaruohojen paljouden, joka nyt on -noussut ilmoille." - -"Kyllä odotan!" - -Tohtori uudisti vielä kerran lupauksensa etsiä pakolaisen käsiinsä, -sanoi sen jälkeen jäähyväiset ja palasi takaisin kaupunkiin. - -Kustaa Trolle oli jälleen yksin... Vastoin hänen tahtoaankin -palasivat ajatukset takaisin niihin uhkaaviin liikkeihin, joita -havaittiin kaikkialla. Tosin oli Pietarin kallio luja, mutta voisiko -se kestää kaikki rajut hyökkäykset, joita tehtiin sitä vastaan? -Monet Saksan ruhtinaista tulisivat asettumaan uusien reformaattorien -puolelle, kansa asettuisi heidän taakseen. - -Yhä syvempiin ryppyihin vetääntyivät synkät kulmat, mutta niiden alla -välähtelivät salamat, ja muutamia minuutteja syvästi mietittyään hän -huudahti: - -"Mitä liikuttaa minua muu maailma; Ruotsiin ne eivät tule, nämä -uudistusten havittelijat... Siitä minä pidän huolen, ja voi sitä, -joka koettaa panna minun valtani kysymykseen, hän saa katkerasti -katua." - -Kun tiikerikissa synnyttää poikasia, perivät nämä äitinsä -ominaisuudet; samoin on ihmisenkin laita, äidin taipumukset -periytyvät lapsiin, ja Kustaa Trollella oli samat viettymykset kuin -äidillään. Kasvatuksen ja omien ponnistusten avulla olisi niitä -voinut vastustaa, johtaa uusiin uomiin, mutta olosuhteet eivät olleet -suotuisat, ja se hirmuvalta, jolla Ingeborg rouva hallitsi miestään -ja taloaan, kehitti hänen pojassaan verisen vihan kaikkia niitä -kohtaan, jotka tavalla tai toisella olivat asettuneet hänen tielleen, -ja tätä vihaa ei voinut sammuttaa muuten kuin poltolla, murhalla ja -hävityksellä. - -Hän vihasi verisesti Sture-sukua; hänen isänsä kärsimä häväistys -oli tuhatta syvemmin haavoittanut häntä ja huusi alituiseen kostoa -hänen korviinsa. Mutta hän vihasi tätä sukua senkin tähden, että -hänen äitipuolensa kuului syntyperältään Gyllenstjernoihin ja -oli siis Sturein sukulainen. Jo lapsena kantoi hän kaunaa Kirsti -Gyllenstjernaa vastaan; he olivat molemmat olleet alusta alkaen -vihamieliset toisiaan kohtaan, ja sisarpuoltensa kanssa eli Kustaa -alituisessa sodassa. Ei voinut tulla pahempaa kuin jo oli hänen -saatuaan tietoonsa Kirsti rouvan aviolliset suhteet. Hän teki kaiken -minkä voi taivuttaakseen isänsä eroon, mutta tämä oli taipumaton. -Hän väitti, että huhu petti, ja selitti lopulta hänelle tavattomalla -jyrkkyydellä, ettei hän voinut elää ilman vaimoaan ja tyttäriään. - -Kustaa herran täytyi antaa myöten, mutta hän päätti kostaa. Sentähden -ei hänelle ollut ollenkaan mieliin, kun kuuli kolmen sisaruksen -avioliitosta. He olivat välttäneet hänen kostonsa. - -Hänen isänsä kirjoitti ja kertoi Kirsti rouvan aiotusta -toivioretkestä. Eräs luuntaittuma oli viivyttänyt matkaa useita -kuukausia, mutta voimiinsa palattuaan oli hän, herransa rukouksista -huolimatta, lähtenyt matkalle. Erik herra ilmaisi niin kovaa ikävää -ja niin suurta ihailua moisen sankariteon johdosta, että pojan -epäilykset tai vastustus olisi rikkonut heidän välinsä. - -Jo aikaisemmin oli isä Laurentius ilmoittanut tulevalle -arkkipiispalleen Pentin paosta; hän ei arastellut rikkoa valaansa -ilmaisemalla salaisuuden, joka oli uskottu hänelle ripissä, ja Kustaa -herra arvasi heti, että Kirsti rouvan katumusmatkan tarkoituksena oli -etsiä kadonnutta poikaansa. - -Nyt olivat hänellä siis vihollisensa käsissään ja hän hekumoi -ajatellessaan kostoa, jonka oli suorittava. - -Niiden lukuisain vierasten kesken, jotka kävivät Ekholmassa, oli hän -usein kuullut teräviä vihjauksia isäänsä vastaan, ja hänen sappensa -oli silloin kiehunut kiukusta. Unhottaa ei hän voinut, vielä vähemmän -antaa anteeksi; viha ulottui yksityisistä koko sukuun, ja kosto, -kosto oli ja pysyi hänen ainoana hartaana halunaan. - -Kun viha siten polttaa ihmisen sielua, kantaa hän jo täällä maan -päällä helvettiä rinnassaan. - -Syksyllä 1515 lähti Kustaa herra paluumatkalle Ruotsiin. - -Hän oli sitä ennen kirjoittanut isälleen, että tämä järjestäisi -kaiken hänen tuloaan varten Almare-Stäketiin, niin pian kuin vanhus -Jaakko Ulfinpoika oli sieltä muuttanut; hän ei tahtonut tulla -ennenkuin tämä oli tapahtunut. - -Jo elokuussa sai hän kirjelmän Kristian kuninkaalta, joka vakuutti -hänelle kuninkaallista suosiollisuuttaan ja sen todistukseksi lähetti -ystävänlahjana neljäsataa markkaa hopeassa. - -Yhä enemmän paisutti Kustaan mieltä ylpeys ja tyydytetty -turhamaisuus; kuninkaan ystävä hän tahtoi osoittaa olevansa; -tanskalaisten ystävä ja Ruotsin vihollinen. - -Niin lähti hän matkalle. - -Suureksi ilokseen ja yllätyksekseen kohtasi hän Kristian kuninkaan -persoonallisesti Lyypekissä; nyt saatiin tilaisuus neuvotella -tulevista toimenpiteistä, ja kun hän oli melkoisen suuren seurueen -kera noussut ruotsalaiseen laivaan, joka oli lähetetty häntä -noutamaan, kangasteli hänen silmiensä edessä arkkipiispallinen -valtionhoitaja hänen edeltäjänsä Jöns Pentinpojan tapaan, -mutta erotukseksi tästä tahtoi hän jo alusta alkaen osoittaa -valtionhoitajalle ylpeyttä ja kopeutta, joka lähenteli halveksumista. - -Matkalle lähtiessään sai Kustaa herra kirjeen isältään, jossa tämä -ilmoitti, että Tukholmassa tehtiin suuria valmistuksia arkkipiispan -vastaanottamiseksi. "Rakas poikani!" kirjoitti isä. "Sten herra tekee -kaiken voitavansa valmistaakseen teille arvokkaan vastaanoton, ja -valmistuksista päättäen tullee siitä paljon loistavampi kuin minkä -hän itse sai tänne tullessaan; olen sentähden monista syistä sitä -mieltä, ettei teidän ole sitä hylättävä." - -"Ikäänkuin hän ymmärtäisi moista!" jupisi vihastunut arkkipiispa. - -Tukholman saaristoon saavuttua käski hän, että oli asetettava -purjevene hänen käytettäväkseen, sillä tahtoi hän purjehtia Tunan -arkkipiispantaloon. Turhaan sanottiin hänelle, että Tukholmassa oli -kaikki järjestetty hänen juhlallista vastaanottoaan varten. - -"Minulle on kerrottu", sanoi hän, "että Sten herra on ottanut -Stäketin läänin kruunulle, mutta koska hän on antanut minun pitää -linnan, tahdon hänelle näyttää millä oikeudella arkkipiispalle kuuluu -läänikin; teemme kyllä hänet taipuvaiseksi antamaan kirkon pitää -omansa hyvänään." - -Tällaisin kaikkea muuta kuin lempein sanoin astui hän veneeseen, -mukanaan niin monta kuin mahtui, ja purjehti suotuisalla tuulella. - -Tunasta ajoi hän maitse Upsalaan. Erik herra valmisti hänelle -juhlallisen vastaanoton, kaikki kellot soivat, ja useita piispoja ja -pappeja oli hänen vastassaan. - -Mutta kaikkia kohtaan osoitti hän töykeää umpimielisyyttä, ei edes -hänen oma isänsäkään saanut osakseen ystävällistä kohtelua. - -Jaakko Ulfinpoika oli juhlallisesti luvannut, ettei luovuttaisi -arkkipiispan virkaa Kustaa herralle ennenkuin tämä oli vannonut -uskollisuutta Sten herralle ja Ruotsin kruunulle; mutta nyt oli -vanhus jo muuttanut Mariefrediin, jossa hänen sanottiin makaavan -sairaana, ja Kustaa herra astui heti virkaan. - -Mutta muutamia päiviä saapumisensa jälkeen kirjoitti hän Sten -herralle ja vaati rangaistusta kaikille niille, jotka tavalla tai -toisella olivat loukanneet arkkipiispa Jaakkoa, hänen omaa isoisäänsä -Arvid Trollea ja isäänsä Erik Trollea sekä kaikkia hänen esi-isiään. - -Valtionhoitaja vastasi, ettei hän panisi mitään esteitä lain -säännölliselle kululle, mutta näkisi mieluimmin, että jokainen -sopimus, niin tässä kuin kaikissa muissakin asioissa, voitaisiin -saavuttaa hyvällä ja kaikessa ystävyydessä. - -Mutta uusi arkkipiispa oli umpikuuro sellaisille puheille. Hän -tahtoi kostaa niille, kirjoitti hän, jotka olivat olleet vahingoksi -hänen ystävilleen, eikä hän itse ollut valtionhoitajan, vaan paavin -vallanalainen. - -Kohta sen jälkeen muutti hän Stäketiin, jota hän heti alkoi -linnoittaa. Hänen rohkeutensa ja itseluottamuksensa lisääntyi samassa -määrin kuin hän huomasi Sten Sturen olevan suopean ja myöntyväisen. -Sitä paitsi esiintyi hän ulkonaisesti sellaisella loistolla ja -upeudella, joka aivan häikäisi valtionhoitajan esiintymisen, -niin palvelijain, hovipoikien ja asemiesten lukuun kuin heidän -prameileviin varustuksiinsakin nähden. - -Stäketissä vietti hän ruhtinaallista elämää ja vaati samaa -kunnioitusta kuin osoitettiin kuninkaalliselle henkilölle. - -Eräänä päivänä ilmoitettiin, että Vårfrubergan luostarin abbedissa -pyrki hänen puheilleen. - -Kustaa herra oli huomaavinaan, että läsnäolevain asemiesten kasvoille -häivahti hymy, mutta hän oli liian ylpeä kyselläkseen, käski -ainoastaan -- synkin katsein -- että vieras oli heti tuotava sisään. - -Mutta hänen hämmästyksensä oli kuvaamaton nähdessään rouva Bontin -hyvin syötetyn olennon. Vakavan nunnapuvun päälle oli hän ripustanut -muutamia kallisarvoisia koristuksia ja molemmissa käsissä oli hänellä -sormuksia. Heleä puna paloi hänen poskillaan ja itsetyytyväisyys -pilkisteli pienistä, pyöreistä silmistä. - -Kun hän oli ehtinyt arkkipiispan luo, lankesi hän hänen jalkoihinsa -huudahtaen: "Armollisin herra!" Mutta tällöin ei hän katsonut ylös -armolliseen herraan kuten katuvainen syntinen, vaan kuten se, joka -odottaa pääsevänsä nauttimaan jotakin suurta etua. - -Asemiehet saattoivat tuskin pidättää nauruaan. - -Arkkipiispa näki sen ja vihastuneella äänellä huudahti hän: "Kuka te -olette?" - -"Kukako olen?" Hän ei luullut kuulleensa oikein. - -"Vastatkaa!" kajahti ääni yhä uhkaavampana. - -"Vårfrubergan abbedissa!" vastasi hän koettaen nousta, mutta se ei -luonnistunut. - -"Kuka on tehnyt teidät siksi?" - -"Hänen armonsa arkkipiispa Jaakko!" - -"Oletteko jo vihitty?" - -"En, tahdoin, että sen tekisi itse siunattu Kustaa herrani!" - -Nyt karahti arkkipiispa vuorostaan punaiseksi. "Armosta ja suosiosta -voitte päästä luostarin portinvartiaksi tai keittäjättäreksi, mutta -ette koskaan abbedissaksi!" huudahti hän äänellä, joka vapisi -kiukusta. - -"Mitä se merkitsee?" Ja rouva Bonti teki turhia yrityksiä päästä -jaloilleen. - -Ainoastaan pelko ankaran herran edessä saattoi pidättää asemiesten -äänekästä naurua. - -"Olette kuullut tahtoni, mukautukaa siihen?" lisäsi hänen armonsa ja -käänsi hänelle selkänsä. - -Kovalla ponnistuksella oli rouva Bonti onnistunut pääsemään pystyyn; -nopeasti kuin nuoli kimmahti hän arkkipiispan jälkeen ja tarttui -papintakkiin. - -"Silläkö tavoin palkitsette hyvättyöni ja unhotatte lupauksenne ja -valanne!" sanoi hän melkein kirkuen ja kohotti uhkaavasti kätensä -piispaa kohden. - -"Nainen on hullu; heittäkää hänet vankeuteen!" käski suuttunut -ylipappi. - -Käsky täytettiin samassa kuin se oli annettukin. Nuori asemiesparvi -ympäröi katkeroituneen naisen, ja hänen huudoistaan ja epätoivoisesta -vastarinnastaan huolimatta vietiin hänet alas linnanvankilaan. -Asemiehet kuulivat hänen huutonsa ja kolkutuksensa vielä kauan hänet -jätettyään, mutta he eivät tunteneet sääliä, sillä hän oli ollut -iätkaiket heidän kiusanhenkensä, kompastuskivensä, ja he iloitsivat -siitä, että hän nyt sai kantaa palkan siitä pahasta, mitä oli saanut -aikaan. - -Kun rouva Bonti oli herennyt huutamasta, valtasi hänet uudestaan -pimeän pelko; muisto piirsi monet kamalat kuvat, jotka saivat hänet -värisemään. Ken unhottaa syntinsä elämän valoisina päivinä, hänen on -pakko muistella niitä yön pimeydessä, mutta rouva Bonti oli tarmokas -nainen, ja hän ajoi pois synkät kuvittelut. - -"Minä erehdyin", tuumi hän itsekseen. "Hän ei voinut asemiesten -tähden menetellä toisin, mutta hän tulee kyllä tänne... hiljaa... -enkö jo kuulekin askeleita!" Ja hän kuunteli, ponnisteli äärimmilleen -erottaakseen ääniä... "Ei, ei vielä, mutta ei ole mitään vaaraa, hän -tulee kyllä." - -Niin odotti hän tunti tunnilta, mutta ketään ei tullut. - -Vihdoin, vihdoin! Nyt tosiaankin lähestyi... Se ei voinut olla kukaan -muu kuin arkkipiispa. Maltahan, kun hän saisi miehen kahdenkesken -käsilleen, silloin hän lukisi lakia, niinkuin oli lukenut ennenkin -kirkon päämiehelle. - -Nyt pantiin avain lukkoon ja väännettiin. "Se ei taida olla -helppoa, luulen!... Hän häpeää ja sen suon hänelle, moiselle -kiittämättömälle... moiselle..." - -Tässä katkesi hänen sanatulvansa, ovi aukeni ja sisään astui, -ei arkkipiispa, vaan vanha vanginvartia, jonka rouva Bonti oli -niin monia kertoja yllyttänyt jumalattomaan julmuuteen, vieläpä -pahempaankin...: - -Hänet nähdessään hän parkaisi. - -Mies pani lyhdyn pois ja katsoi häneen hymyillen vanhaan tapaansa. -"Näin korean linnun en olisi ikinä osannut toivoa joutuvan häkkiini", -sanoi hän. - -"Se on taivaaseen huutava vääryys, vanha Edil. Tulet kai viemään -minut täältä pois?" - -"En, Jumala auttakoon, tuon ainoastaan vanginmuonaa." - -"Vanginmuonaa! Minulle?" - -"Muona on sellaista kuin itse olette määrännyt... Huonompaa vuosi -vuodelta... Mutta ette tahtonut koskaan kuulla valituksiani; sanoitte -vain: 'Se on kyllin hyvää heille'... Maistelkaa nyt itse!" - -Silloin muisti rouva Bonti, kuinka hän monet kerrat, kun joku -vanki uhkasi käydä kiusalliseksi, oli antanut Edilille pienen -valkoisen pulverin, joka ei huomattavasti samentanut vettä, mutta -vaiensi valitukset ainaiseksi... Jollei Kustaa herra tahtonut häntä -puhutella, niin varmaankin aikoi hän vapautua vangistaan, ja juuri -häneltähän myrkky oli saatu ennenkin. - -Nämä ajatukset säikähdyttivät vanhaa naista silmittömästi, mutta hän -ei tahtonut sitä näyttää, vaan sanoi niin tyynesti kuin voi: "Juo -itse, vanha Edil." - -Mies katsoi nauraen häneen. "Entä jollen tahdo?" - -Hän kaatoi äkkiä sisällön lattialle. - -"Nyt saatte olla ilman huomiseen!" - -"Auta minut täältä pois, Edil!" - -"Kuinkas silloin kävisi minulle?" - -"Annan sinulle tämän koristuksen!" - -"Teillä on useampiakin... Antakaa yksi päivässä, niin kauan voitte -olla turvassa..." - -"Ettekö voi toimittaa minulle tilaisuutta päästä hänen armonsa -puheille?" - -"Kyllä koetan!" vastasi mies hymyillen. - -Tämänkin oli rouva Bonti hänelle opettanut. "Syötä heitä turhilla -toiveilla", oli hän sanonut... Tietysti teki mies nytkin niin, ja -rouva Bonti tunsi olevansa hänen vallassaan ja samalla hukassa. - -Miehen mentyä heittäytyi hän lattialle hurjasti epätoivoissaan... -Hänen kuolemanpelkonsa oli niin suuri, että hän mieluummin tahtoi -elää ainaisessa vankeudessa kuin kuolla!... Olipa kuolema synnin -palkka tai kaiken loppu, näytti se hänestä yhtä pelottavalta, ja hän -tahtoi saada sen lykätyksi niin kauas kuin suinkin. - -Mutta nälkä alkoi käydä tuntuvaksi, ja hän nakersi murusia kovasta, -mustasta vanginleivästä, jota hän itse oli leivotuttanut, ja kun hän -tunsi sen suolattomuuden, silloin hän ensi kerran sadatteli omaa -ahneuttaan. - -Jano oli vielä kiduttavampi, hän koetti nukkua, mutta hän kuuli -rapinaa ja liikettä ympärillään kostean vankikopin maapermannolla, ja -pelko, kauhu piti hänet valveilla läpi yön. - -Vihdoin koitti aamu ja vanginvartia saapui lyhtyineen. - -"Tulkaa ja seuratkaa minua!" olivat hänen ensi sanansa. - -"Arkkipiispan luo?" kysyi vanki innokkaasti. - -"Ei tällä kertaa!" - -Mies hymyili kuten tavallisesti, viittasi häntä seuraamaan ja meni -edeltä. - -Ja hän tunsi kaikki tiet ja oli vain utelias tietämään, mitä -mentäisiin. - -Vinnillä arkkipiispan makuukamarin yläpuolella oli pieni vinnikoppi, -tarkoitettu tunnustusvankeja varten; hienoista puheputkista kuului -sieltä ääni alas, ja kun tosiasiassa yksinäinen tuntee tarvetta -kuulla omaa ääntänsä ja silloin puhuu, mitä sydän on täysinnään, -niin siten arkkipiispa yksinkertaisimmalla tavalla sai tiedon hänen -salaisimmista ajatuksistaan. Rouva Bontilla ei ollut niinkään pieni -osansa keksinnössä, ja kokemus osoitti hänelle sen oivallisuuden. - -Ja nyt oli hänen itsensä asuttava samassa kopissa! - -Valo lankesi sisään kopista, koko huonekalustona oli ainoastaan kurja -sänky ja siinä hieman olkia, vanha pöytä ja tuoli; hän oli itse -valinnut huonointa mitä löytyi, ja nyt täytyi hänen itsensä pitää se -hyvänään! Kenellekään ei hän uskaltanut valittaa hätäänsä, sillä hän -ei tiennyt, milloin arkkipiispa saattoi sen kuulla. - -Mikä kammottava elämä häntä odottikaan; kaikki se sydämettömyys, jota -hän oli osoittanut muille, kohdistui nyt häneen itseensä; hän sai -itse kokea, kuinka uskollisesti hänen toimeenpanemaansa menettelyä -noudatettiin; jokaisen määräyksen tarkoituksen hän tiesi edeltäpäin -ja pelkäsi ainoastaan niitä enteellisiä merkkejä, jotka viittasivat -siihen, että hänestä aiottiin vapautua ainaiseksi. - -Edilin kautta saattoi hän koristeillaan hankkia parempaa ravintoa, -mutta kun ne jonakin päivänä loppuivat, kuinkas sitten?... Hän ei -uskaltanut sitä ajatella. - -Vinnikopissa oli runsaasti rottia, ja niiden kanssa jakoi hän -ruokansa, ei säälistä, vaan vakuuttautuakseen sen vahingottomuudesta. -Niin eli hän tämän jälkeen eläimen elämää, mutta eläimet olivat -onnellisimpia kuin hän. sillä ne eivät tunteneet sitä kalvavaa -tuskaa, joka häntä kidutti. - -Kustaa Trolle hymyili mielessään. Rouva Bonti oli kerran ollut hänen -suunnitelmiensa välikappaleena; silloin voiteli hän sitä hienoimmalla -öljyllä, jotta se kävisi helposti, nyt ei hän sitä enää tarvinnut, -olipa se hänen tielläänkin ja hän oli aikonut raivata sen pois. -Silloin nainen meni itse ansaan ja sai siellä istua kunnes hän -mahdollisesti tätä tarvitsi, jollei, tiesi hän kyllä keinon hänestä -päästäkseen, miten varovainen hän mahtoi ollakin. - -Päinvastoin kuin Jaakko Ulfinpoika, joka ulkonaisella -esiintymisellään teki kaikkensa voittaakseen sydämiä, osoitti Kustaa -Trolle ylpeää halveksumista joukkojen suosiolle. Hän ei näyttäytynyt -koskaan muuten kuin loistavan saattueen ympäröimänä ja vaati samoja -kunnianosoituksia kuin olisi annettu hänen pyhyydelleen paaville. - -Yli joulunkin asui hän yhä edelleen Stäketissä ja matkusti ainoastaan -väliin Upsalaan. - -Pappeja ja piispoja kutsuttiin vieraisille eikä sen loisteliaampaa -ollut Kööpenhaminan linnassakaan, mutta arkkipiispa puhui enimmäkseen -kaikesta siitä vääryydestä mitä oli tehty häntä vastaan, ja että hän -aikoi loistavasti kostaa. - -Eräänä päivänä näytti hän nauraen erästä kirjettä, jonka oli -saanut valtionhoitajalta ja missä tämä ystävällisin sanoin ilmaisi -halukkaisuutensa sovintoon. Hän nimitti arkkipiispaa isäksi ja kutsui -häntä kummiksi tyttärelleen. - -"Huonosti tuntee hän minut, jos luulee minut moisella voitettavan", -huudahti hän heittäen kirjeen halveksivasti luotaan. - -"Aiotteko vastata kieltävästi hänen pyyntöönsä, herra poikani", -uskalsi Erik herra kysyä. "Minusta tuntuu muuten, että se on -kirjoitettu nöyrään ja kunnioittavaan sanansävyyn." - -"En aio vastata siihen ensinkään." - -"Eikö se osoittaisi ylenkatsetta, joka..." - -"Herra isäni, toimiani Ruotsin kirkon pääpiispana en salli kenenkään -tuomita; tahdon teille sanoa ainoastaan sen, että herra Sten -Svantenpoika tulee katkerasti katumaan sitä päivää, jona asettuu -minun tahtoani ja toimiani vastaan." - -"Luulen hänen kyllä mukautuvan teidän armonne tahtoon, kun näkee, -ettei mikään muu auta", puuttui Skaran piispa puheeseen. - -Strengnäsin piispa Vincentius oli saanut Sten herralta ja Kristina -rouvalta osakseen paljon hyväntahtoisuutta, ja virkkoi sentähden -täydellä vakaumuksella: - -"Nuori valtionhoitaja on jo viisaudellaan osoittanut olevansa -täysikelpoinen korkeaan asemaansa; lempeällä esiintymisellään voittaa -hän kansan sydämet ja luottamuksen." - -"Minua vähät liikuttaa, mitä keinoja hän käyttää", vastasi -arkkipiispa ylpeästi; "hänelle on tarpeen tavoitella kansansuosiota, -samoinkuin minun tarvitsee pelon avulla saavuttaa se kunnioitus, jota -vaadin niin hyvin Sten herralta kuin piispoilta ja papeiltakin." - -Katse, joka seurasi sanoja, oli niin synkkä ja uhkaava, että -Strengnäsin piispa vaikeni, mutta kyllä hän koetti mielessään -aprikoida, millaiseksi uusi komento mahtoi muodostua. Alku ei ollut -lupaava. - -Mutta hänen armonsa arkkipiispa kirjoitti vanhan Vincentiuksen nimen -muistiinsa, ja kun hänestä näytti Mathias tuntevan myötätuntoa -virkaveljeään kohtaan, sai tämäkin mennä mukana; muut äänettömät -kuulijat silmäilivät niin kunnioittavasti ja alamaisesti ylipäähänsä, -ettei ollut mitään syytä muistutuksiin heitä vastaan. - -Kun hän myöhemmin jäi Erik herran kanssa kahden, kysyi hän häneltä -ankarasti, olivatko heidän tiensä eroavat vai kulkisivatko ne -edelleen rinnatusten. - -"Rakas poikani, rakas poikani!" jupisi tämä melkein itkien. -"Eikö koko elämäni ole ollut ainoaa aherrusta teidän etujenne ja -toivomustenne puolesta." - -"Ei kuulunut äsken juuri siltä." - -"Jos tunnustamme vastustajamme ansiot, on meillä silloin suurempi -oikeus puhua hänen vioistaan." - -"Sellaisen oikeuden otan kaikessa tapauksessa ja tahdon katsoa -kasvoihin sitä, joka minulta sen kieltää." - -"Minä en sitä tee!" - -"Siihen luotan, erittäinkin nyt, kun toiminnan aika lähestyy -lähestymistään. Kristian kuningas odottaa viestiäni tehdäkseen -hyökkäyksen." - -"Nyköpingistä?" - -"Niin, se on vanha suunnitelma." - -"Oletteko, herra poikani, itse asettunut yhteyteen hyvän Pernilla -rouvan kanssa?" - -"Olen kyllä!" - -"Mitä pidätte hänestä?" - -"Hän on viisas nainen ja Tanskan ystävä." - -"Hänen herransa ei ole." - -"Hän ei uskalla ryhtyä mihinkään ilman emäntäänsä." - -"Se on totta!" - -"Kuulkaas nyt suunnitelmaani. Teidän on palattava Tukholmaan ja -otettava vastaan vieraita yhtä paljon kuin tavallisesti." - -"Mutta emäntäni on poissa ja..." - -"Saatte selviytyä ilman häntä; rauhanystäväin täytyy kokoontua -ja heitä täytyy kehottaa pysymään valmiina. Viini tekee ihmiset -puheliaammiksi, sitä ei teidän ole säästettävä; teidän luotanne -saavat sitten vieraat tulla minun luokseni; kun heitä aluksi on -valmistettu, neuvon heille, mitä edelleen on tehtävä. Toivon, että -olette ymmärtänyt minut?" - -"Olen kyllä! Ja jollei päivä olisi niin pitkälle kulunut, lähtisin -heti matkalle." - -"Viipykää huomiseen, kyllä ehtii sittenkin." - -Ja kuuliainen isä lähti vehkeilemään poikansa puolesta; hän tunsi -salaista toivoa, että kotiin palatessaan saisi kirjeen rakkaalta -puolisoltaan. Ja hän rakasti tätä suuresti; tämä ei pojan tavoin -halveksinut häntä vierasten ollessa läsnä, vaan ylisti hänen oppiaan -ja hänen jaloa ritarillista mieltään. Sitä pahaa, mitä hänen -emännästään puhuttiin, ei hän tahtonut uskoa; häntä loukkasi ja -suretti, että tämä oli lähtenyt matkalle halpana katumuksentekijänä, -mutta monet jalot rouvat olivat sen tehneet ennenkin, ja se antoi -hänelle pyhyyden maineen, jota ei ollut halveksuttava, ja kylläpähän -sieltä palaisi; erohetkenä oli hän sen luvannut. - -Rakasta poikaansa, pelättyä Kustaa herraanhan aikoi palvella miten -parhaiten voi, mutta Kirsti rouvan palattua tahtoi hän jättää -politiikan sikseen. Kirsti rouva oli monta kertaa varoittaen sanonut, -että se vie hänet onnettomuuteen, ja nyt tunsi hän ikäänkuin -aavistusta, että ennustus toteutuu. Kuitenkaan ei hän uskaltanut olla -lähettämättä kirjeitä kaikille puoluelaisilleen ja kutsumatta heitä -Ekholmaan; kavallussuunnitelman, että valmistettaisiin tilaisuus -salakähmäisesti tunkeutua valtakuntaan, olivat Abraham Lejonhufvud -ja Didrik Slagheck ilmoittaneet Kristian kuninkaalle, molemmat -Alfinpojat paloivat kostonhimosta, ja tanskalaiselta taholta kuului -ainoastaan kehotuksia joutuisuuteen; nyt oli saatava selville, -olivatko ruotsalaiset valmiit avaamaan viholliselle tien ja itse -rupeamaan isänmaansa kavaltajiksi. - - - - -2. - -KAVALTAJA. - - -Tukholman linnassa oli marraskuun alussa vietetty Kalmarin -linnanpäällikön, herra Juhana Maununpojan ja jalon neitsyen Anna -Bjelken häitä. Valtionhoitaja herra Sten Sture ja hänen emäntänsä -Kristina Gyllenstjerna olivat tällöin edustaneet morsiamen -vanhempia, kun ei ketään hänen omista lähimmistä sukulaisistaan -ollut saapuvilla. Muiden huomattavain henkilöjen joukossa kohdistui -mielenkiinto erittäinkin sulhasen molempiin poikiin, jotka nyt olivat -sulhaspoikina. - -Kuiskailtiin, että molemmat olivat olleet rakastuneita nuoreen -äitipuoleensa, mutta että tämä oli antanut etusijan heidän isälleen. -Heidän olennossaan havaittiin jotakin, joka antoi tukea tälle -arvailulle: vanhemman silmien hehku hänen kiinnittäessään katseensa -Annaan ja nuoremman kalpeat posket ja alasluodut silmät. - -Mutta nuorta morsianta näytti elähyttävän toinen rakkaus kuin mitä -maa saattoi tarjota; avoimesti ja epäröimättä katsoi hän puolisoaan -ja poikapuoliaan silmiin; ensiksimainittu näki taivaan autuuden -hänen suloisesta katseestaan, hehkuvat silmät muuttuivat nöyriksi -ja alistuvaisiksi, kun ne kohtasivat hänen katseensa, ja kalpeille -poskille lehahti hento puna, ja alasluotu katse kohosi, kun hänen -suloinen äänensä virkkoi Åkelle: "Tule veljekseni!" - -Åke vei kunnioittavasti hänen kätensä huulilleen. Tosin poltti -kyynel, joka sille putosi, mutta hän tiesi antaneensa nuorelle -ritarille lohdutusta, osoittaneensa tälle paikkansa, ja sitä hän -yksin tahtoi. - -Ainoastaan muutamia päiviä häiden jälkeen matkustivat äskennaineet -Kalmariin. - -"Etkö kadu?" kysyi Kristina erotessa. - -"En, tunnen olevani oikealla tiellä." - -"Mihin?" - -"Sen tietää Jumala yksin!" - -"Lupaathan kirjoittaa?" - -"Kaikesta!" - -Molemmat nuoret naiset sulkivat toisensa syliinsä; kummallakaan -heistä ei ollut aavistusta siitä elämänvaiheiden yhtäläisyydestä, -jonka tulevaisuus oli heille varannut, kumpikaan ei myös tuntenut -pelkoa; molemmat olivat laskeneet kätensä Jumalan käteen, ja koko -heidän elämänviisautensa sisältyi kolmeen sanaan: - -"Tapahtukoon sinun tahtosi!" - - * * * * * - -Vähän ennen joulua oli Kristina lahjoittanut herralleen tyttären, ja -kuten tiedämme, oli Kustaa Trollea kutsuttu kummiksi. Hän kieltäytyi -tulemasta, ja Sten herra oli siten saanut uuden todisteen hänen -nurjasta mielialastaan valtionhoitajaa kohtaan. - -Tohtori Hemming oli tullut Tukholmaan juhlille, viime aikoina oli -hän osoittanut Sten herraa ja valtakunnan asioita kohtaan suurempaa -mielenkiintoa kuin ennen. "Pitäkää varanne!" sanoi hän. "Kustaa -Trolle on leppymätön vihamiehenne!" - -"Olen tehnyt hänelle ainoastaan palveluksia." - -"Hän tahtoo sotaa ja saakoon sen, sitä parempi mitä pikemmin. -Tiedättekö, että hän linnoittaa Stäketiä?" - -"Olen kuullut siitä." - -"No, tarvitsetteko enemmän todistuksia!" - -"Ajatelkaahan, elektus, olisiko minun, valtionhoitajan, alotettava -sisäinen kansalaissota?" - -"Eikö teidän täydy, kun kerran päästitte vihollisen maahan." - -"Voinko sitä estää?" - -"Se ei ollut niin helppoa, vanha kettu osasi tehdä vastustuksen -hyödyttömäksi." - -"Erik Trolle houkutteli minutkin antamaan ääneni." - -"Ja keitä ei vallattu houkuttelemalla, ne ostettiin; sillä tavoin -tuli kutsumus yleiseksi." - -"Tahdon piakkoin matkustaa Upsalaan ja vierasten miesten läsnäollessa -vaatia hänen vastaustaan ja selitystä hänen osoittamansa ynseyden -johdosta." - -"Minua haluttaisi seurata." - -"Tehkää se!" - -"Mutta jollen voi pidättää suutani." - -"Silloin teette pahan entistään pahemmaksi." - -"Sitten odotan täällä Tukholmassa paluutanne." - -Ja tapansa mukaan matkusti Sten herra pienen seurueen kera Upsalaan, -mutta arkkipiispa ei ollut tietävinään, että hänen vanhan tavan -mukaan oli majoitettava valtionhoitajaa, vaan tämä sijoittui erääseen -kaupungin ulkoreunalla olevaan luostariin. - -Mutta heti sen jälkeen kutsui hän koolle kaupungin pormestarin ja -neuvoston ja sanoi heille, että hän tahtoi heidän läsnäollessaan -kohdata arkkipiispan ja tulisi se tapahtumaan jo samana päivänä -kirkon sakaristossa. Tästä lähetettiin sana ylipapille, joka lupasi -tulla omana määräämänään aikana. - -Sten herra mukautui siihen mielellään; seurassaan ainoastaan -uskollinen Jöns Jönsinpoika ja muutamia asemiehiä ja palvelijoita, -niiden joukossa Esbjörn, lähti hän määrättyyn kokouspaikkaan. Hyvän -hetken määräaikaa myöhemmin saapui hänen armonsa arkkipiispa, -seurueenaan niin suuri joukko ritareita, asemiehiä ja hovipoikia, -että suurimman osan heistä täytyi jäädä kirkon ulkopuolelle -neuvottelun ajaksi. - -Valtionhoitaja ojensi viholliselleen kätensä tervehdykseksi, mutta -tämä tuskin viitsi sitä koskettaa. - -Hän sanoi iloitsevansa tästä kohtauksesta, sillä jos jotakin oli -heidän välillään, uskoi hän nyt, kun he joutuivat puheisiin, siitä -helposti sovittavan. - -Mutta silloin korotti arkkipiispa äänensä ja sanoi, että niin -solvaavat puheet kuin hänestä oli puhuttu, sellaiset salajuonet, -joita oli punottu hänen tuhoamisekseen, olivat kohottaneet hänen ja -Sten herran välille muurin, jota ei mikään mahti maailmassa voinut -jaottaa maahan. - -"Hämmästytätte minua suuresti", vastasi tämä, "ja pyydän hartaimmiten -teitä sanomaan, milloin tämä on tapahtunut." - -Mutta sen ylipappi selitti olevan hänen arvonsa alapuolella; kuinka -vähässä arvossa hän piti nykyään vallitsevia olosuhteita, sen hän -kerran tulee osoittamaan, ja se kosto, johon hän ryhtyy vastustajiaan -kohtaan, tulee maailmalle antamaan oikean käsityksen hänen -todellisesta ajatustavastaan! Näin sanoen poistui hän sakaristosta ja -palasi koko seurueensa kera piispantaloon. - -Sten Sture saattoi tuskin uskoa, että hän oli täydessä järjessään. - -"Niin pitkälle voi ilkeys mennä", sanoi Hemming, kun valtionhoitaja -kotiin palattuaan kertoi tästä. - -"Rakas herra, ette kai vielä jätä sovinnon toivoa?" kysyi Kristina. - -"Joka ei hyödyttäisi mitään", liitti Hemming. "Se on tyynnyttävä -omiatuntojamme", sanoi Sten ja tarttui Kristinan käteen. "Voi tulla -hetkiä, jolloin on hyvä tietää, ettei ole mitään lyönyt laimin." - -Vanha Hemming ei ollut oikein tyytyväinen aikailemiseen. "On helpompi -padota puroa kuin jokea", sanoi hän, "ja mahtava vihollinen on -kukistettava ennenkuin hän on! ehtinyt hankkia puoluelaisia." - -Soturiveri kannusti uudestaan toimintaan, mutta kun hän käsitti, -ettei siitä vielä tullut mitään, sanoi hän tyytymätönnä jäähyväiset -ja palasi Rönöhön. - -"Antakaa minulle sysäys, kun aika on", olivat hänen viimeiset sanansa. - -Valppain katsein pitivät valtionhoitajan harvat, mutta uskolliset -ystävät ankarasti silmällä kaikkea mitä tapahtui. Uupumaton Esbjörn -oli sanonut herralleen, että hän tahtoi lähteä pois, mutta Jöns -Jönsinpojalle uskoi hän tarkoituksensa olevan mennä joksikin aikaa -arkkipiispan palvelukseen. - -Tämä hyväksyi tuuman, ja hän lähti taipaleelle. Muutamia onnellisia -kuukausia saivat Sten ja Kristina taasen viettää yhdessä kootakseen -voimia tuleviin tapauksiin. Molemmat olivat tietoiset siitä, -ettei aina voinut olla tällaista, ja he olivat yhtä mieltä siitä, -että nykyhetken onni oli oleva heille kallisarvoisena muistona -vastoinkäymisen katkerina hetkinä. - -Toukokuun lopulla, helluntain aikaan, matkusti valtionhoitaja -valtakunnan asioissa alaspäin Kalmariin ja Ölantiin. - -Vähän aikaa sen jälkeen tuli Esbjörn valepuvussa Tukholmaan, hän -pyrki ja pääsi heti linnanpäällikön ja Kristinan puheille. - -"Nyt on piru merrassa", sanoi hän. "Valtionhoitaja oli tuskin -poistunut Keski-Ruotsista, ennenkuin arkkipiispan luona syntyi elämää -ja liikettä." - -"Tiedän, että monet rauhanystävistä ovat menneet sinne", puuttui Jöns -Jönsinpoika puheeseen. - -"Herrat Sten Kristerinpoika ja Pietari Turenpoika tuskin -aikonevatkaan lähteä sieltä." - -"Miksi niin?" kysyi Kristina rouva. - -"He ikäänkuin vartioivat toisiaan, en tiedä mistä syystä", jatkoi -Esbjörn. "Stäketissä pidetään päivittäin kokouksia, ja minä voin -vakuuttaa, että he melkein kaikki puhuvat pahaa ja hautovat kavaloita -tuumia valtionhoitajaa vastaan." - -"Eivät siis aivan kaikki?" - -"Herra Pietari Turenpoika vaikenee." - -"Mutta hän on mukana!" - -"On kyllä!" - -"Kuulostaa kuin tekin olisitte mukana, Esbjörn", virkkoi -linnanpäällikkö epäluuloisesti. - -"Niin olenkin." - -"Kuinka se käy päinsä?" - -"Rahalla saa mitä tahansa!" - -"On siis joku petturi?" - -"Vanki, jonka luo kulen katon kautta." - -"Miksei hän kule samaa tietä?" - -"Lihavuutensa tähden", vastasi Esbjörn nauraen. "Vangin koppi on -vinnillä ja sen lattiassa olen keksinyt pienen luukun, josta voin -nähdä ja kuulla kaiken, mitä tapahtuu piispan makuukamarissa, ja -juuri siellä neuvottelut pidetään." - -"Mitä sanoo arkkipiispa?" - -"Että täytyy kostaa valtion päämiehelle, hän ei välitä vähintäkään -maan eduista, vaan katsoo ainoastaan omaa parastaan. Olkaa varma -siitä, hän osaa sovitella sanansa, ja herrat säestävät." - -"Ja Erik herra?" - -"Hän soittaa aivan samaa säveltä; molemmat ovat ottaneet tehtäväkseen -taivuttaa herrat pettämään oikean isänmaansa, kunniansa, valansa ja -kaiken rehellisyyden." - -"Ne kurjat!" - -"Siinä olette oikeassa, jalo rouva, he ovat päättäneet saada Kristian -kuninkaan valtakuntaan, vieläpä niin pian kuin vain käy päinsä." - -"Vilpillä ja petoksella?" - -"Sitä ensin koetetaan!" - -"Ja tämän olet itse kuullut, Esbjörn?" - -"Omin korvin olen kuullut heidän hylkäävän oman herransa ja -sitoutuvan tallaamaan hänet ja kaikki hänen kannattajansa maahan -maan tasalle! Jos minulla olisi ollut ladattu pyssy, en vastaa, -etten olisi sitä laukaissut korkeimman kavaltajan kalloon. Vaikkapa -se olisi maksanut iankaikkisen autuuteni, niin siten kenties olisin -pelastanut heraani hengen!" - -Rehellinen palvelija puristi raivoissaan kätensä nyrkkiin, ja suuret -kyynelkarpalot vierivät pitkin hänen poskiaan. - -Kristina rouva pani tyynnyttäen kätensä hänen olalleen. "Hyvä Jumala -voi kyllä häntä suojella", sanoi hän, "sen näemme siitäkin, kun hän -on antanut Sten herralle niin uskollisen palvelijan." - -"Minä voin niin vähän!" - -"Olet varoittanut!... Se on jo paljon." - -"Oletko kuullut mitään siitä, miten Kristian kuningas aiotaan -toimittaa tänne maahan?" kysyi Jöns Jönsinpoika. "Se näyttää olevan -vanha suunnitelma, jonka Kaarina Eliaantytär sai selville." - -"Minä puhun siitä hänen kanssansa", sanoi Kristina. "Olen kuullut, -että on ryhdytty neuvotteluihin venäläisten kanssa, niin että -odotetaan heidän hyökkäävän toiselta puolen ja tanskalaisten -toiselta." - -"Yhäkö hän jatkaa Stäketin linnoitusta?" - -"Niin, kaikin voimin." - -"Sitä odotinkin!" - -"Öisin tuodaan sinne ruokatavaroita suurin kuormin, usein tuodaan -monta kuormaa samalla kertaa." - -"Hän odottaa piiritystä." - -"Kauan ei kestä, ennenkuin hän jättää rauhan varjonkin", jatkoi -Esbjörn. "Hänen koko olennossaan ilmenee sellainen levottomuus aivan -kuin paholaisen vaaniessa saalistaan." - -"Onko sinun aikomuksesi palata sinne?" - -"Vanha lohikäärme, vanki näet, lupasi ilmoittaa minulle, mitä on -tapahtunut poissaollessani, kun vain tahdon tulla takaisin. Hän vihaa -pääpappia yhtä suuresti kuin minäkin ja on sitä paitsi niin ahne, -etten ole kuunaan nähnyt hänen veroistaan." - -Mutta Kristina rouva ja linnanpäällikkö eivät tätä kuunnelleet: he -neuvottelivat mihin oli ryhdyttävä, ja varma lähetti lähetettiin -viemään Sten herralle kirjeitä, joissa kerrottiin mitä oli tapahtunut. - -Esbjörn lähti seuraavana yönä Stäketiin, mutta päivän tultua -pysyttäytyi hän piilosalla. - -Liittoutuneet eivät itsekään voineet pitää salassa tekemiään -päätöksiä. Niin Tukholmassa kuin maaseudullakin levisi huhu -arkkipiispan ja herrojen vehkeistä, puhuttiinpa jo, että Stäket -piiritettäisiin, ja niin vähässä määrin oli Kustaa Trolle osannut -saavuttaa suosiota, etteivät häntä kohtaan tunteneet osanottoa muut -kuin hänen omat puoluelaisensa. - -Syntyi yleinen levottomuus mielissä; odotettiin uutta sotaa ja -lisäksi vielä sisäistä; kaikkien ajatukset kääntyivät nyt pelolla -siihen, mitä oli tuleva. - -Heinäkuun alussa palasi valtionhoitaja Etelä-Ruotsista; hän -oli kaikkialla saanut osakseen hyväntahtoisuutta ja auliutta, -ei ainoastaan rahvaalta ja kauppakaupunkien miehiltä, vaan -aatelisiltakin. Hänen matkansa oli yhä lujemmaksi solminnut siteen -hänen, nuoren aateliston ja kansan välillä. - -Toisin oli laita vanhojen, joita nyttemmin tuki Kustaa Trolle. -Matkallaan oli hän saanut kirjeitä, joissa kerrottiin kokouksista -Stäketissä, niistä puhuttiin paljon kautta maan, ja käsitettiin, että -ratkaisun täytyi tapahtua, jotta kerrankin saataisiin rauha maahan. - -Mutta Sten herra tahtoi viimeiseen saakka koettaa hyviä sanoja ja -sävyisyyttä; hänen rauhallinen ja kärsivällinen mielensä ei tahtonut -panna ratkaisua keihään kärkeen niin kauan kuin saattoi toivoa -rauhallista selvitystä. - -Teljeen oli kutsuttu herrainkokous, hän lähti sinne kohta palattuaan, -ja herrat, etupäässä nuoremmat, saapuivat jokseenkin miehissä. Mutta -arkkipiispa Jaakko ei saapunut, ei myöskään herra Kustaa Trolle ja -hänen isänsä. Samoin jäi pois myöskin herra Sten Kristerinpoika, -Nyköpingin linnanpäällikkö. Valtionhoitaja kirjoittikin heille -ystävällisesti ja kohteliaasti, kehottaen heitä saapumaan. Ylpeä -nuori arkkipiispa ei katsonut hyväksi edes vastata, ja toiset -vastasivat kieltävästi. - -Kokouksen täytyi siis alottaa neuvottelut ilman heitä. - -Oli jo edeltäpäin määrätty, että kysymys Stäketin läänistä ja -Upsalan kaupungista oli tässä kokouksessa esitettävä neuvoston -käsiteltäväksi. Tämän asian laita oli niin, että valtionhoitaja oli -kruunun puolesta vaatinut lääniä, jota kruunu hänen mielestään ei -ollut luovuttanut ikuiseksi omaisuudeksi arkkipiispanistuimelle, -vaan ainoastaan erään määrätyn arkkipiispan ajaksi, eikä kukaan -sitä paitsi voinut omistaa lääniä vannomatta valtion päämiehelle -uskollisuutta. Jos nyt valtaneuvosto tahtoisi myöntää Kustaa -Trollelle tämän edun, ei hän voisi saada läänioikeutta ennenkuin -olisi tehnyt valan. Arkkipiispa Jaakko oli muuten saanut läänityksen -Hannu kuninkaalta jo 1497. - -Oli ilmeistä, että arkkipiispan jutusta tulisi kokouksen pääkysymys. - -Valtionhoitaja lausui suoraan, ettei hän voinut muuten selittää -arkkipiispan poisjäämistä ja äänettömyyttä kuin halveksimisen -ilmaisuna häntä ja Ruotsin valtaneuvostoa kohtaan, mutta kun -sellaista ei voinut eikä saanut sietää, jätti hän herroille -yhteisesti ja valtaneuvostolle erityisesti ratkaistavaksi kysymyksen -mihin nyt oli ryhdyttävä. - -Silloin nousi Upsalan tuomiorovasti ja luki Upsalan tuomiokapitulin -kirjelmän, jonka hän yhdessä tohtori Erik Gitingin kanssa oli jo -edellisenä vuonna esittänyt ja lukenut valtionhoitajalle, joka -silloin oleskeli Svartsjössä. Siinä ehdotettiin asia lykättäväksi -valtakunnan edun tähden, mutta oheen oli liitetty tuomiokapitulin -esitys ja toivomus, että nykyinen arkkipiispa saisi nauttia samoja -etuja kuin edellinenkin. - -"Juuri tämän käyntinne ja luetun kirjelmän johdosta", vastasi Sten -herra, "kirjoitin arkkipiispalle ja kapitulille, että he pääsevät -oikeuksiinsa niin pian kuin lailliset todistukset esitetään. Mutta -kun sellaisista ei kuulunut mitään, lähetin voutini lääniin kuukautta -myöhemmin kantamaan kruunun verot, ja siitä vastaan kernaasti teidän -kaikkien edessä, jos joku tahtoo minua syyttää." - -Silloin nousi Johannes Laurentius ja sanoi, että moisella -epäluottamuksella oli arkkipiispaa syvästi loukattu; sen sijaan, -että olisi auliudella koettanut saavuttaa hänen luottamustaan, oli -valtionhoitaja heti heittänyt hänelle taisteluhansikkaan vasten -kasvoja, ja sellaista loukkausta ei hän voinut eikä saanut sallia. - -Yhä useammat arkkipiispan ystävät ja puoluelaiset esiintyivät -viittauksin, ettei valtionhoitaja ollut koskaan ollut herra Kustaa -Trollen ystävä, vaan koettanut häntä vastustaa kaikessa missä oli -voinut. Se kummastus, jota valtionhoitaja ei ollut voinut salata, kun -herra Kustaa Trolle sai yksimielisen kutsumuksen arkkipiispanvirkaan -ilmaisi hänen sisäisimmän mielensä ja hänen salaisen ynseytensä; -mutta vaalin odottamattoman tuloksen olisi pitänyt osoittaa hänelle, -että se vaikutusvalta, minkä hän luuli itsellään olevan, ei ollut -kyllin mahtava estämään sitä, mikä oli koko kansan hartain toivomus. - -Sten herran avoin, ujostelematon katse siirtyi toisesta -esiintyvästä puhujasta toiseen; hänen ei johtunut mieleensäkään -keskeyttää heidän sanatulvaansa, tosin huomasi väliin hämmästyksen -ilmeen vilpittömillä, kauneilla kasvoilla, mutta ei vähintäkään -tyytymättömyyttä tai ynseyttä. - -Kun syytökset näyttivät olevan lopussa, kysyi hän eikö kenelläkään -ollut mitään lisättävää; hän mielellään tahtoisi kuulla ne kaikki -yhdellä kertaa vastatakseen niihin samassa lausunnossa. - -Mutta kun kaikki pysyivät vaiti, silloin teki hän seikkaperäisesti -selkoa menettelystään arkkipiispaan nähden, aina ensi hetkestä, -kun kysymys herätettiin Jaakko herran erosta ja Kustaa Trollen -valitsemisesta hänen seuraajakseen. "Muistan aivan hyvin", sanoi -hän, "että eräänä päivänä syksyllä 1514, kun oleskelin Upsalassa, -tuli tuomiorovasti Kristoffer luokseni tuoden arkkipiispa Jaakolta -pyynnön, että kävisin hänen luonansa aterian jälkeen. Menin sitä -ennen ja keskustelin hänen armonsa kanssa uutimien takana, kuten -hän toivoi. Hän sanoi minulle silloin, että hän vanhuutensa tähden -tahtoi erota piispanvirasta ja kysyi ketä pidin parhaimpana sijalle. -Minä vastasin heti, etten tiennyt siihen ketään parempaa kuin hänen -armonsa itsensä niin kauan kuin Jumala katsoi otolliseksi suoda -hänelle elinpäiviä. - -"Muutamia viikkoja myöhemmin tuli herra Erik Trolle Tukholmaan ja -pyysi minua puoltamaan arkkipiispa Jaakolle ja tuomiokapitulille -poikaansa arkkiteininvirkaan. Suostuin heti siihen, sillä tiesin, -että Kustaa herra oli arkkipiispalle rakas ja tahdoin sitä paitsi -mielelläni täyttää Erik herran toivomuksen. Mutta muutamia kuukausia -sen jälkeen tuli tämä jalo herra uudestaan, mukanaan kirjoitus -arkkipiispa Jaakolta, joka ilmoitti kapitulin kera päättäneensä -valita herra Kustaa Trollen arkkipiispaksi. - -"Tämä ei ollut tapahtunut yksissä neuvoin minun kanssani, mutta -minä taivuin herrojen toivomukseen, jäsenkirjeluonnoksen, jonka -arkkipiispa Jaakko laati pyhälle isälle, hyväksyin ja allekirjoitin -minäkin hänen armonsa pyynnöstä ja siten valmistaakseni ilon herra -Kustaa Trollelle!" - -Kuului hyväksymisen surina kautta kokouksen, avoin, rehellinen -selitys oli saavuttanut kaikkien tunnustuksen, jokainen ymmärsi, -ettei tässä ollut mitään vilppiä. - -Sen jälkeen teki valtionhoitaja selkoa Stäketin läänistä. -"Ennenkuin kirjoitin Roomaan", sanoi hän, "oli arkkipiispa Jaakko -luvannut minulle, ettei hän jättäisi Kustaa herran haltuun Upsalan -tuomiokirkkoa, ei arkkipiispanistuinta eikä mitään muuta, ennenkuin -tämä oli vannonut uskollisuutta Ruotsin kruunulle ja minulle. Kuinka -tämä lupaus oli pidetty, sen tietää hänen armonsa paraiten ja sen -voitte te kaikki todistaa. - -"Olin tosin odottanut, että arkkipiispa Kustaa noudattaisi -kutsukirjettäni ja saapuisi tänne meille kaikille vakuuttamaan -uskollisuuttaan valtakuntaa kohtaan ja vannomaan neuvosvalansa, kuten -laissa säädetään. Keitä hänen armollaan on neuvonantajina tai mitä -hän tarkoittaa, sitä en tiedä. Mutta tämän kaiken tahdon kirjoittaa -paperille, niin ettei kukaan voi väännellä sanojani, kuten äsken -on tapahtunut teidän kaikkien kuullen. Jos joku tahtoo levittää -minusta arvottomia huhuja tai sanoa, että olen toisin esiintynyt -hänen armoonsa nähden, niin on avoin kirjeeni osoittava, että moiset -syytökset ovat vääriä." - -Nämä yksinkertaiset sanat tekivät syvän vaikutuksen sen saattoi -huomata lausunnoista, joita annettiin. - -"Hän ei syytä eikä tuomitse ketään!" - -"Valtakunnan herrat ja miehet hän asettaa tuomariksi itsensä ja -arkkipiispan ylitse." - -"He eivät voi muuta kuin ottaa hänen asiansa omakseen." - -"Jos he kieltäytyvät, on koko kansa tekevä sen." - -"Kuinka arvokkaasti hän puhui!" - -"Jalosti ja miehekkäästi, kuten valtionhoitajan tuleekin esiintyä." - -"Piispaa on rangaistava." - -"Tiehensä hän!" - -"Tanskaan, sinne kuuluvat Trollet." - -"Siksipä hän onkin Sten herran vihamies." - -"Kiitos Stureille!" - -"He ovat aina seisseet kansan puolella!" - -"Siksipä kansa heitä rakastaakin." - -Sten herran luo tunkeutui joukko talonpoikia hartaasti puristaen -hänen kättään. - -"Jumala siunatkoon!" - -"Te olette meidän miehiämme!" - -"Tartummeko miekkaan?" - -"Kapula kiertämään!" - -"Tulemme heti." - -"Trollet ovat tanskalaisia!" - -"Stäket on revittävä maahan!" - -"Tahdomme kernaasti auttaa." - -"Kiitos, rakkaat, uskolliset ystävät!" vastasi nuori valtionhoitaja. -"Tiedän kyllä, ettette petä minua ettekä isänmaata, kun tulee tosi -eteen." - -Sten herran luottavainen esiintyminen oli herättänyt vastaavaa -luottamusta, sentähden ei hän kohdannutkaan mitään vastarintaa. -Arkkipiispan puoluelaiset vetäytyivät arastellen syrjään, ja kun -Teljen kokous oli päättynyt ja herrat lähtivät omilleen, oli -valtionhoitajalla useimmat heistä puolellaan. - -Sten herra palasi Tukholmaan, hän kiitti Jumalaa saavuttamistaan -voitoista ja toivoi, että voittaisi siten ilman miekaniskua kaikki -vastustajansa; mitä vihollisiin tuli, tiesi hän kyllä, että sota ja -vaino oli tulossa. - - * * * * * - -Esbjörnin tiedonannot olivat kuin sinettinä niille huhuille, joita -yleensä oli liikkeessä; tämä uskollinen palvelija ei ollut vielä -palannut kotiin, ja oli luultavaa, että hän teki parhaallaan -tiedusteluja. - -Valtaneuvoston kesken neuvoteltiin, mihin oli ryhdyttävä arkkipiispaa -vastaan, mutta tällä oli neuvosten joukossa useita ystäviä, ja he -yhtyivät siihen mielipiteeseen, että ankaroita toimenpiteitä oli -viivytettävä niin kauan kuin mahdollista, ja Sten herra taipui -toistaiseksi siihen. - -Varhain eräänä aamuna herätti hänet rähjäinen olento, joka -ilmoittamatta astui sisään. - -"Esbjörn!" huudahti valtionhoitaja iloisesti. - -"Älkää panko pahaksenne tomuista takkiani, herra, olen tehnyt nopean -matkan." - -"Mistä?" - -"Nyköpingistä!" - -"Silloin mahtavat olla lepakot liikkeellä!" - -"Oletteko kerrotuttanut Kaarinalla noiden hänellä olleiden kirjeiden -sisällön?" - -"Olen kyllä!" - -"Sitten tunnette koko jutun." - -"Mistä sinä sen tiedät?" - -"Olen oleskellut linnassa lähemmäs kaksi viikkoa." - -"Tuntematonna?" - -"Tuntematonna ja näkymätönnä; se on muuttunut ammatikseni." - -"Ja olet keksinyt...?" - -"Sillaikaa kuin Teljessä pidettiin kokousta, oli herra Sten -Kristerinpojan luona Kristian kuninkaan kirjuri, hän laati koko -suunnitelman ja Pernilla rouva kuunteli ja pisti tuontuostakin -sanansa väliin." - -"Eikö siellä ollut muita ketään." - -"Kyllä, herra Pietari Turenpoika." - -"Eikö hän ottanut osaa neuvotteluihin?" - -"Hän vastaili ainoastaan Pernilla rouvan kysymyksiin, joko pudistaen -päätänsä tai hyväksyvällä katseella. Monta sanaa ei hän vaihtanut." - -"Tiedätkö, milloin suunnitelma pannaan toimeen?" - -"Heti kun kuningas ehtii tänne. Arkkipiispan asemies, Pietari Juutti, -on mennyt kirjurin mukana Kööpenhaminaan, mutta he palaavat laivaston -mukana." - -Sten Sture hypähti pystyyn ja pukeutui kiireimmiten. "Ehätämme ennen -heitä!" sanoi hän. - -Lähetettiin noutamaan Jöns Jönsinpoikaa; ryhdyttiin pikaisiin -toimiin; kaikki käyttökelpoinen väki asestettiin, ja jo samana -päivänä lähti valtionhoitaja taipaleelle ratsumiesparven eturinnassa. -Siitä tuli tuima ratsastus, mutta jo seuraavana päivänä olivat he -Nyköpingissä. - -Valtionhoitaja sanoi miehilleen, että he taistelun jälkeen saavat -levätä; nyt oli heti rynnättävä linnaa vastaan. He vastasivat -jatkuvin riemuhuudoin. - -Ja niin tapahtui ensimäinen hyökkäys; sillä oli sellainen menestys, -ettei linnanherra uskaltanut odottaa uutta rynnäkköä, vaan nostatti -hatun muurille merkiksi, että hän tahtoi ryhtyä pakkosopimuksen -hierontaan. - -Sten herra käski sanoa, ettei hän ryhtynyt neuvotteluihin kavaltajan -kanssa, ja vaati, että linnanportit heti avattaisiin. - -Tämä tapahtui, mutta valtionhoitajan saapuessa sisään ei näkynyt Sten -herraa eikä Pernilla rouvaa. - -Hänen kysymykseensä vastasi palvelija hämillään, että Sten herra oli -salaportista paennut raatihuoneelle. Pernilla rouva oli matkoilla. - -"Ja kuka jättää linnan minulle?" kysyi ritari. - -"Sen olen minä ottanut tehdäkseni", vastasi Pietari Turenpoika, joka -vihdoin astui sisään. - -"Tekö, Pietari herra?" - -Ääni oli niin nuhteleva, että se ajoi häpeän punan ritarin poskille. - -"En tiedä, että herra Sten Kristerinpoika olisi todistettu syypääksi -petturuuteen", vastasi hän. - -"Aiotteko ruveta hänen asiamiehekseen?" - -"Hän odottaa teidän herruuttanne raatihuoneella." - -"Te, Pietari herra, matkustatte heti Tukholmaan vastaamaan -puolestanne." - -Valtionhoitaja viittasi Esbjörnille: "Sinä seuraat ritaria!" käski -hän. - -"Eikö sanani riitä?" puuskahti tämä. - -"Petturin sana?" - -"Kuka uskaltaa sanoa niin?" - -"Teidän ulkomuotonne!" - -Ritarin huulilta pääsi epätoivoisen sydämen tuskanhuuto, kun hän -syöksyi huoneesta, muutaman minuutin kuluttua lähteäkseen täyttä -laukkaa taipaleelle Tukholmaan. Esbjörn seurasi jälestä loitompana. - -Pormestari ja raatimiehet tulivat kiireimmiten vakuuttamaan -valtionhoitajalle alamaisuuttaan ja kuuliaisuuttaan. - -He sanoivat, että linnanpäällikkö kovasti hädissään odotti hänen -saapumistaan raatihuoneelle, ja pyysivät, että valtionhoitaja hänen -kivulloisuutensa tähden tahtoisi olla armelias häntä kohtaan. - -"Hän käyttää sitä väärin!" - -"Suurin syy on hänen emäntänsä", rohkeni muuan raatimiehistä sanoa. - -"Missä hän on?" - -"Poissa, kukaan ei tiedä missä." - -Sten herra meni raatihuoneelle; hänen astuessaan sisään syöksähti -onneton linnanpäällikkö polvilleen ja purskahti kyyneliin ja -nyyhkytyksiin. - -"Nouskaa, herra ritari", käski valtionhoitaja, "ja tehkää tili -hallituksestanne." - -"Sitä minä en voi", vastasi tämä vaivoin nousten; mutta hän näytti -niin heikolta ja hoippuvalta, että Sten Sture todellisella osanotolla -kehotti häntä jälleen istumaan. - -"Tahdotteko kiertelemättä vastata kysymyksiini?" - -"Tahdon!" - -"Miksi ette saapunut kokoukseen Teljeen?" - -"Arkkipiispa kielsi minua." - -"Kumpi?" - -"Herra Kustaa Trolle." - -"Olitte luvannut luovuttaa linnan Tanskan kuninkaalle?" - -"Niin!" - -"Pakotettuna?" - -"Herra Erik Trolle ja viekas Niilo Boonpoika eivät antaneet minulle -mitään rauhaa; vuoroon he rukoilivat, vuoroon uhittelivat." - -"Ja Pietari Turenpoika." - -"Hän ei ole sanonut mitään." - -"Ja kuitenkin...?" - -"Kuitenkin olen pelännyt häntä enimmän kaikista." - -"Miksi?" - -"Säälikää minua, sallikaa sen jäädä sanomatta", pyysi ritari -tuskitellen. "Se ei koske ketään muita kuin minua." - -"Milloin kuningasta odotetaan?" - -"Hän ei tule!" - -"Saa siis varoituksen?" - -"Niin!" - -"Keneltä?" - -"Emännältäni!" - -"Hän on matkustanut Kööpenhaminaan?" - -"Ja jääkin sinne." - -"Ja jättää teidät pulaan, kärsimään juonittelujensa seuraukset?" - -"Olen siihen tyytyväinen, nyt saan toimia kuten hyväksi katson, -pelottomasti..." Hän purskahti uudestaan itkuun. "En pahimmallekaan -vihamiehelleni toivo, mitä olen saanut kärsiä", nyyhkytti hän. - -"Eikö miehellä täydy olla tarmoa viedä tahtonsa läpi?" kysyi -valtionhoitaja melkein halveksivasti. - -"Ah, herra, naiset voivat olla joko enkeleitä tai paholaisia, teidän -osaksenne on tullut edellistä lajia, minun jälkimäistä!... Kuinka te -voitte tuomita." - -"Teidän on valmistuttava matkalle Tukholmaan, herra ritari." - -"Siihen olen heti valmis. Tulen terveeksi heti, kun pääsen sinne. -Teidän ja valtaneuvosten läsnäollessa tahdon paljastaa ne kavalat -juonittelut, joita Stäketissä ja Ekholmassa harjoitetaan." - -"Kutsukaa sitten palvelijanne ja laittautukaa kuntoon." - -"Valtionhoitaja kirjoitti Jöns Jönsinpojalle, että sairasta ritaria -oli hoidettava mitä huolellisimmin, ja emäntäänsä pyysi hän väliin -käymään hänen luonaan. Hän on nähnyt paljon pahaa, mutta nyt -halajaa hän hyvää ja sentähden luulen hänelle olevan lohtua sinun -näkemisestäsi." - -Nähtyään linnanpäällikön lähdön jätti hän linnanisännyyden ritari -Erik Sparrelle ja lähti heti sen jälkeen Vesteråsiin. - -Pikaviestillä oli hän jo edeltäpäin kutsunut rahvaan koolle ja teki -pontevin sanoin selkoa siitä, mitä oli tapahtunut. - -Taalalaiset pudistelivat päitään; heidän mielestään oli heidän rakas -Sten herransa toimittanut kaiken hyvin, ja he kysyivät mitä hän -tahtoi heidän tekevän. - -"Olkaa valmiit!" vastasi hän. "Vihollinen voi olla oven edessä, -milloin vähimmän häntä odotamme." - -Sen lupasivat he kättä lyöden, ja niin hän erosi heistä. - -Ainoastaan muutamiksi tunneiksi jäi hän Vesteråsiin. Märta rouva oli -muuttanut sieltä poikapuoltensa luo Kööpenhaminaan, siellä ei mikään -häntä pidättänyt. - -Nyt lasketettiin täyttä laukkaa Svartsjöhön, joka oli ainoastaan -peninkulman päässä Stäketistä. Ryhdyttiin heti tarpeellisiin -toimenpiteihin Stäketin saartamista varten, mutta valtionhoitaja -kirjoitti myös tuomiokapitulille Upsalaan ja kehotti sitä -taivuttamaan arkkipiispaa heti jättämään kavalat juonittelunsa. - -Mutta tuomiokapituli ei suinkaan ollut halukas noudattamaan -valtionhoitajan toivomusta. Se teki verukkeita, puolustautui sillä, -ettei voinut mitään, ja koetti sillävälin haalia kannattajia -arkkipiispalle. - -Mutta nyt oli kärsivällisyys lopussa. Sten Sture kirjoitti sille -ankaran ja uhkaavan kirjeen. - -... "Moista en voi sietää kauemmin, ja tahdon nyt vakavasti teille -ilmoittaa, että kenen teistä tästedes havaitaan häärivän moisissa -vehkeissä, häntä rangaistaan kuten ainakin sitä, joka tahtoo pahaa -isänmaalleen." - -Mutta tuomiokapituli ei kuitenkaan antanut perään, se piti edelleen -arkkipiispan puolta, eikä auttanut edes sekään, että Sten herra -lähetti sille jäljennöksen saamastaan paavinkirjeestä, missä hänen -pyhyytensä puolusti myöntyväisyyttä ja sovinnollista ratkaisua. - -Arvokkaammin esiintyivät muut tuomiokapitulit. Piispa Vincentius -Skarassa, Mathias Strengnäsissä, Otto Vesteråsissa ja Arvi Kurki -Turussa, kaikki pyysivät kirjallisesti, "että hänen armonsa -arkkipiispa jättäisi sikseen sen vastakannan, johon oli ryhtynyt -valtakuntaa ja valtionhoitajaa vastaan, eikä panisi kirkkoa, itseään -ja papistoaan vaaraan Kristian kuninkaan tähden." - -Mutta mikään ei vaikuttanut taipumattomaan Kustaa Trolleen, hän aivan -vimmastui siitä, että oli uskallettu moittia hänen toimintaansa, ja -päätti mielessään kostaa. - -Herra Erik Trolle oleskeli tähän aikaan vanhan Jaakko herran luona -Piispan-Arnössä. Hänen innokkaista pyynnöistään kirjoitti tämä -valtionhoitajalle ja pyysi häntä liikuttavin sanoin luopumaan -piirityksestä ja suostumaan sovinnolliseen ratkaisuun. Oli ilmeistä, -että hän oli jälleen tullut siihen ajatukseen, että valtakunta -varmimmasti pääsisi rauhaan alistumalla Tanskan kuninkaan valtaan. -Erik herra puhui niistä suurista eduista, joita maalle siitä -koituisi, eikä isä Johannes enää seissut vanhan arkkipiispan rinnalla. - -Mutta valtionhoitaja ei jäänyt vastauksen velkaan; hän kirjoitti -muistuttaen muinaisista ajoista, jolloin arkkipiispa Jöns Jönsinpoika -vehkeili Kaarle kuningasta vastaan ja vihdoin onnistuikin saamaan -Tanskan kuninkaan valtakuntaan. Koituiko se kansan onneksi, ja kuinka -paljon verta maksoikaan ennenkuin hänet jälleen ajettiin pois? Ei -suinkaan Jaakko herra tahtonut ojentaa kättänsä auttamaan maan -viemisessä perikatoon? - -Sillävälin jatkettiin piiritystyötä, mutta tahallaan niin hitaasti, -että Kustaa herra saisi riittävästi ajatusaikaa. Hän sai vapaasti -tulla ja mennä kuten hyväksi näki, mutta ylväs pääpappi sulkeutui -linnaan aivan kuin mikäkin vanki, ivaten piirityshommia ja unhottaen -Upsalan tuomiokirkon, joka silloin joutui suureen vaaraan. -Hiippakunta jäi ilman johtajaa, kaikki joutui tuuliajolle; käskynsä -alaisten virkamiesten kanssa ei hän tahtonut neuvotella, eivätkä nämä -ilman häntä tahtoneet ryhtyä mihinkään. - -Tarkoitus oli silminnähtävästi saada aikaan eripuraisuutta ja -kapinaa; rauhanystävät koettivat Sten Sturelle terottaa myöntymisen -välttämättömyyttä, mutta hän oli taipumaton. "Niin kauan kuin sekä -ylhäiset että alhaiset eivät valitse häntä valtionpäämieheksi", -sanoi hän, "on minun velvollisuuteni puolustaa sitä niin koti- kuin -ulkomaisiakin vihollisia vastaan, ja minä en katso läpi sormien -ketään kavaltajaa, vaikkapa hän olisi arkkipiispakin." - -Hänen pontevuutensa ja toimeliaisuutensa hämmästytti vastapuoluetta -ja herätti sen kunnioitusta. - -Svartsjöhön sijoitettiin pieni sotavoima taitavan päällikön johdolla, -sen oli pidettävä tarkoin silmällä Stäketiä ja sen ympäristöä ja -erittäinkin katsoa, ettei tanskalaisia veneitä päässyt maihin. - -Tukholmassa piti Sten Kristerinpojan asian tulla esille; ja kun -Kristina rouva kirjoitti herralleen, että hänellä oli tärkeitä -asioita ilmoitettavana arkkipiispaan nähden, päätti Sten Sture palata -sinne. Jos Stäketissä tapahtuisi jotakin tärkeää, oli siitä heti -ilmoitettava hänelle. - -Esbjörn, jonka tarkkaavaisuus ei koskaan laimentunut, ilmoitti -valtionhoitajalle, että herra Erik Trolle oli kaupungissa pitäen -tärkeitä neuvotteluja puoluemiestensä kanssa, mutta hän pysyttäytyi -varovasti piilossa, otti vastaan vieraita, mutta ei itse vieraillut -missään. - -Herra Pietari Turenpoika eli aivan erikseen ja liikkui harvoin -ulkosalla, vaikka hänellä oli vapautensa. - -Herra Niilo Boonpoika sitä vastoin oli alituiseen liikkeellä. "Hän on -kuin rotta loukussa", sanoi Esbjörn, "hän etsii aukkoa päästäkseen -livistämään, mutta tietää edeltäpäin, ettei sellaista ole." - -Sellaisia olivat uskollisen palvelijan ilmoitukset, ja Sten Sture -ryhtyi sen jälkeen toimenpiteihinsä. - -Kutsuttiin suuri kokous Tukholman raatihuoneelle, kutsuttiin -saapuville ei ainoastaan pormestari ja raati, vaan valtaneuvoksetkin. - -Samana päivänä kuin kokous oli pidettävä, lähetettiin sana herroille -Erik Trollelle, Pietari Turenpojalle ja Niilo Boonpojalle, että he -saapuisivat viipymättä. - -Ensiksi- ja viimeksi mainittua pidettiin tarkoin silmällä, etteivät -he jäisi tulematta; ainoastaan näön vuoksi saivat he pitää vapautensa. - -Suuri raatihuoneen sali oli ihmisiä täytenään, kun Erik Trolle astui -sisään. Hän valitti sitä, että hänelle oli niin myöhään ilmoitettu -kokouksesta, hän olisi voinut olla poissa eikä tilaisuudessa -olemaan läsnä... Mutta tyhjien sanojen takaa saattoi havaita sen -levottomuuden, jonka vallassa hän oli. - -Sillävälin oli Niilo Boonpoika käynyt muutamain neuvosherrojen -kimppuun ja kertoi kuiskaillen heille, että hän oli aina ollut -Sturein ynseyden esineenä, ja kuitenkin oli hän yhtä hyvä isänmaan -ystävä kuin hekin. - -Valtionhoitajan saapuminen teki lopun kaikesta -yksityiskeskusteluista; herrat asettuivat paikoilleen, ja Sten -Kristerinpoika tuotiin sisään. - -Kuului tukahutettu kauhun huuto kautta kokouksen; tämä kuiva, -kyyristynyt ukko ulkonevine poskiluineen ja syvälle vaipuneine -silmineen, saattoiko hän olla kookas, eloisa ja ylpeä aatelismies -Sten Kristerinpoika? - -Hän nojasi keppiin, mutta jalat vapisivat hänen allansa ja hän voi -vain vaivoin pysyä pystyssä. Valtionhoitaja käski heti, että hänelle -tuotaisiin tuoli, mutta hän käytti sitä ainoastaan tukenaan. - -"Te osoitatte minulle hyvyyttä viimeiseen saakka", sanoi hän -kohottaen katseensa Sten Stureen. "Jumala on siunaava teitä siitä, -ja ne palavat hiilet, joita olette koonnut pääni päälle, eivät minua -enää polta, sillä minä tiedän, että vilpitöntä tunnustustani seuraa -anteeksianto ja unhotus... Sentähden en pelkää kuolemaa, vaan kaipaan -sitä..." Tässä tukehtui ääni... ei äännähdystäkään kuulunut salista... -Kaikki tunsivat syvää sääliä ja odottivat melkein pelolla, mitä oli -tapahtuva. - -Silloin kohotti Sten Kristerinpoika päänsä ja silmäili kokoontuneita. - -Ah, hän tunsi heidät kaikki; hän oli ollut heidän mukanaan monissa -iloisissa seuroissa, juonut ja laskenut leikkiä, vehkeillyt ja -pilkannut... Nyt loivat he katseensa maahan tai katsoivat pois... -Mutta se oli tarpeetonta, hän näki tuskin heitä, niin sieluton oli -katse. Mutta se saattoi vielä saada eloa. Kas, kuinka äsken niin -raukeat silmät iskevät salamoita! Herra Erik Trolle vääntelehtää -tuskissaan, sillä häneen ne ovat tähdätyt. - -"Voi teitä petollisuutenne ja kavaluutenne tähden!" sanoi hän ja -kohotti uhkaavasti nyrkkinsä. - -"Mistä syytätte minua?" kysyi Erik Trolle uhmaten. - -"Siitä, että olette houkutellut ja viekoitellut minut oikeasta -herrastani ja päälliköstäni... Olin palannut harhateiltäni ja -oikealla tolalla, mutta silloin sommiteltiin ja laitettiin kavala -suunnitelma." - -"Oliko se minusta lähtöisin?" huudahti Erik herra varomattomasti, -siten tunnustaen osallisuutensa, ja kun kaikki katsoivat häneen, -kalpeni hän pelosta. - -"Osaksi oli! Ettekö muista, kuinka viekkaasti te ja hän, viime -kertaa vieraillessani arkkipiispan luona Stäketissä, kavaloin juonin -neuvoitte minua kerrassaan luopumaan oikeasta päälliköstäni, herra -Sten Sturesta, ja liittymään teihin ja teidän kätyreihinne, toimimaan -hänen vahingokseen ja turmiokseen... Luullakseni ette voi sitä -kieltää?" - -"Todistuksia!" huusi Erik Trolle. - -"Tässä, omat kirjeenne!" Vapisevin käsin otti hän poveltaan esiin -muutamia kirjeitä. - -Erik herra päästi huudahduksen ja tahtoi tarttua niihin, mutta se -estettiin. - -"Sanon teille, jalot herrat ja ritarit", jatkoi Sten Kristerinpoika, -"moista petturia kuin herra Kustaa Trolle ei toista ole maassa, hän -hengittää ainoastaan vihaa ja kostoa, ja jollette supista hänen -valtaansa, lienevät varmaankin huonot ajat tulossa." - -"Veli Sten puhuu houreissaan", vastasi herra Erik Trolle leppeällä -äänellä, "ja pienestä liekistä tekee hän suuren ja pelottavan -tulipalon." - -"Seison haudan partaalla, ja silloin ei valehdella!" jatkoi toinen. -"Sanon tästä hetkestä irti sen veljeyden ja liiton, jota kerran -teille lupasin, ja jos jotakin voisin, tekisin kaikkeni teitä -vastaan!... Voi teitä, herra Erik Trolle, teidän viime hetkenänne, -silloin tulette kyllä muistamaan vehkeilynne aina Svante herran ensi -ajoista tähän päivään; mutta sen sanon teille, että sellaiset muistot -ovat teräviä okaita kuolinvuoteella." - -Ääni oli heikko ja sammuva, mutta sanat tulivat esiin selvinä ja -terävinä kuin miekansäilät, ja moni poski kalpeni silloin, ja herra -Erik Trolle taivutti päänsä syvään salatakseen liikutustaan. - -Sen jälkeen kysyttiin herra Sten Kristerinpojalta, oliko hän ottanut -osaa niihin kokouksiin, joita oli pidetty tohtori Rytingin talossa -Pohjoisportilla? - -"Tiesin niistä ainoastaan herra Niilo Boonpojalta", vastasi hän. - -"Toiselta kavaltajalta!" puuttui herra Sten Sture puheeseen. - -"Minä en ole kavaltaja!" huudahti herra Niilo Boonpoika ja tunkeutui -Sten Kristerinpojan luo. "Voi olla hyvä isänmaan ystävä ja kuitenkin -yhdessä hyvien ystäväin kanssa toivoo nykyisyyden vaihtuvan johonkin -parempaan. Luulen, että monet yhtyvät minuun." - -Niilo Boonpoika oli tottunut käyttämään kiemurtelevia korulauseita -ja odotti äänekkäitä suosionosoituksia; vaikka tämä olikin monille -tilinteon päivä, ei kuitenkaan kukaan tahtonut asettua syypääksi -todistetun rinnalle... Kyllä, muuan teki sen! - -Kävi kohahdus kautta kokouksen, kun Pietari Turenpoika asettui Niilo -herran rinnalle. - -Mutta Sten Kristerinpoika kääntyi tähän viimeksimainittuun: -"Millainen on tuleva hallituksesta, jossa monet tahdot riuhtovat -ristiin, sen olette te ja minä ja monet muut osoittaneet sillä -levottomuudella, jonka olemme saaneet maassa aikaan! Mutta vähän -saavutitte kokouksellanne Pohjoisportilla, vainaja asettui tiellenne!" - -Niilo Boonpoika karahti punaiseksi ja salissa tuli hiljaista; huhu -kummallisesta tapauksesta oli saapunut kaikkien korviin. - -Silloin pyysi Pietari Turenpoika sanan vuoroa. Hän tunnusti -ottaneensa osaa salaliittoon, ei katsonut herra Sten Sturea -täysikelpoiseksi suureen ja tähdelliseen tehtäväänsä, hänen -mielestään oli kuningasvalta Ruotsin ainoa pelastus, ja kun ei ollut -miehiä, joiden väliltä valita, oli unioni jälleen saatettava kuntoon -ja Kristian toinen tunnustettava Ruotsin kuninkaaksi. - -Hänen miehekäs puheensa vaikutti jossakin määrin. Silloin nousi Sten -Sture ja virkkoi: - -"Onko meidän kutsuttava kansa koolle vielä kerran kuullaksemme sen -mieltä, vai tiedämmekö jo sen? On vielä sellaisia, jotka muistavat -tanskalaisen hallituksen, ja he eivät toivo sitä takaisin." - -"Jos kerran valtionhoitajan vaali on vahvistettu enemmistön tahdolla -ja toisten myöntymyksellä, niin häntä on pidettävä arvossa ja -toteltava, hänellä on oikeuden miekka kädessään rangaistakseen -petosta, eikä hän saa osoittaa armoa rikolliselle, vaikkapa tämä -seisoisikin yhteiskunnan ylimmillä portailla. Tämän nojalla vaadin, -että herra Erik Trolle heti vangitaan; valtaneuvosto tuomitkoon -hänelle sitten sen rangaistuksen minkä hän ansaitsee!" - -Vanha ritari pani kätensä silmilleen, hän itki eikä hänellä ollut -sanaakaan puolustuksekseen. - -Hieman neuvoteltuaan hyväksyi valtaneuvosto valtionhoitajan -vaatimuksen. - -Herra Sten Kristerinpoika oli vietävä takaisin vankeuteensa. - -"Olen totisesti siellä onnellisempi kuin muualla", huudahti syvästi -murtunut mies. "Taivaan enkeli käy väliin luonani ja suo minun luoda -katseen autuasten asunnoihin." - -Valtionhoitaja otti uudestaan sananvuoron. - -"Herra Pietari Turenpoika on itse tunnustanut tienneensä -salaliitosta, hän on lausunut mielipiteitä, jotka eivät suinkaan sovi -uskolliselle alamaiselle, ja velvollisuuteni mukaisesti täytyy minun -selittää hänet arvottomaksi siihen tärkeään päällikön asemaan, jossa -hän on, ja vaatia häneltä Stäkeholman avaimet. En voi muuta, kuinka -suuresti se minua surettaakin!" - -Herrojen mielestä oli tämä hyvin ankaraa, ja Pietari herralta -kysyttiin, eikö hän tahtonut lausua mitään puolustuksekseen. - -"En voi", sanoi hän. "Valtionhoitajan sijassa olisin menetellyt kuten -hän." - -Tuomio siis vahvistettiin. - -Nyt oli jälellä vain Niilo Boonpoika, mutta tämä oli valtionhoitajan -mielestä liian merkityksetön mies, ja kun hänellä ei ollut mitään -läänitystä hallussaan, ei maksanut vaivaa tuomita häntä mihinkään -rangaistukseen. - -Mutta Niilo Boonpoika ei epäröinyt puhuessaan; valtionhoitaja oli -sanonut häntä petturiksi ja kavaltajaksi, ja tämä suretti häntä -katkerasti: kaikki ilo elämässä oli häneltä mennyttä, jollei niin -jalo herra tahtonut jälleen olla hänelle suosiollinen; koskaan ei hän -tekisi itseään siihen arvottomaksi. - -"Tapahtunut olkoon siis unhotettu", vastasi valtionhoitaja ojentaen -hänelle kätensä. - -Niin oli tämä asia ratkaistu. Herra Erik Trolle joutui lievään -vankeuteen Tukholman linnaan ja pyysi ainoana suosiona, että jos tuli -joitakin kirjeitä hänen rakkaalta emännältään, niin ne annettaisiin -hänelle. Kun Sten Sture lupasi sen, näytti hän aivan onnelliselta, -arvellen, että se tyyneys ja hiljaisuus, missä hän sai elää, olisi -kyllä hänelle hyödyllinen. Kirjeillä ja esityksillä tahtoi hän tehdä -voitavansa vaikuttaakseen arkkipiispaankin. - -Herra Pietari Turenpoika oli saanut pitää vapautensa, mutta hän oli -aivan kuin kadonnut; luultavasti oli hän matkustanut, kukaan ei -tiennyt mihin. - -Ainoa, joka tätä kysyi, oli Sten Kristerinpoika, vieläpä sellaisella -levottomuudella, kuin se olisi ollut hänelle aivan sydämenasia; mutta -jos joku kysyi syytä, vastasi hän vain: "Älkää kysykö sitä minulta." - -Upsalasta saapui kirjeitä, jotka ilmoittivat, että tuomiokapitulin -keskuudessa oli syntynyt kiihkeitä puoluetaisteluja. Eivät -kaikki pitäneet arkkipiispan puolta, muutamat olivat luopuneet -hänestä, ja tämä vei äärimäiseen erimielisyyteen papillisista -toimenpiteistä, joihin oli ryhdyttävä. Se oli mennyt niin pitkälle, -että jumalanpalvelukset lyötiin laimin ja messut jätettiin pitämättä -rahvaanmiesten suureksi suuttumukseksi. - -Sten Sture oli epätietoinen siitä, mitä oli tehtävä. "Jos kansa ei -saanut hengellistä lohdutusta ja mielenylennystä, oli tämä omansa -yllyttämään kapinaan." - -"Kirjoita Jaakko herralle!" pyysi Kristina rouva. - -"Olenhan tehnyt sen moneen kertaan?" - -"Mutta saamatta vastausta." - -"Samoin kävisi nytkin!" - -Molemmat istuivat mietteissään muutamia minuutteja. - -"Minä tiedän keinon!" huudahti Kristina. - -"No?" - -"Puhuit kerran eräästä sormuksesta." - -"Sormuksesta?" - -"Jonka olit saanut hänen armoltaan." - -"Niin, se on totta." - -"Vielä kai se on sinulla?" - -"Luullakseni on." - -"Etsi se, rakkahin ystävä!" - -"Mitä varten?" - -"Oletko unhottanut, että hän lupasi suostua mihin pyyntöön tahansa, -kun lähettäisit sen hänelle?" kysyi Kristina nuhtelevalla äänellä. - -"Mitä minun tarvitsee muistaa, kun sinä teet sen!" virkkoi Sten -lemmekkäästi. - -"Nyt on se avaava tien hänelle." - -"Nainen on paljon viisaampi ja kekseliäämpi kuin mies." - -"Hänen muistinsa on sydämessä." - -"Sentähden noudatan neuvoasi. Lähetän Esbjörnin sormuksen kera; -saadaanpas nähdä, mitä hän vastaa, kun pyydän häntä kohdata." - -"Hänen täytyy suostua." - -Sten herra kirjoitti kirjeen ja pani sormuksen siihen.; Esbjörn -satuloi rivakan ratsunsa, ja kiitävää vauhtia riensi hän sen jälkeen -Piispan-Arnöhön. - -Sten herra odotti kärsimättömästi hänen paluutaan. Hän viipyi poissa -neljä päivää; hänen armonsa oli ollut vaikea tehdä päätöstään. -Vihdoin määräsi hän, että kohtaus tapahtuisi seuraavana päivänä -Granin pappilassa. Jaakko herra tahtoi ottaa muutamia pappismiehiä -mukaansa ja kehotti valtionhoitajaa ottamaan muutamia valtaneuvoksia -mukaansa. - -"Jumala suokoon menestystä!" sanoi Kristina erotessa. - -"Jollei tällä tiellä, niin muilla keinoin!" vastasi hänen herransa. -"Nyt täytyy ratkaisun tulla." - -Vanha arkkipiispa otti Sten herran vastaan kaikin ystävällisyyden -osoituksin; sanoi häntä rakkaaksi pojakseen ja vakuutti ikävöineensä -häntä nähdä, ainoastaan heikko terveys oli estänyt pyytämästä aikoja -sitten häntä tulemaan. - -Sormuksesta hän ei maininnut mitään, ja kun vihdoin tuli puheeksi syy -kohtaukseen, silloin oli hän kovasti hämillään ja sanoi, että häntä -suretti, kun ei voinut täyttää kaikkien toivomuksia kuten tahtoi. - -Nuori valtionhoitaja pyysi häntä kohteliaasti kiinnittämään huomionsa -ainoastaan siihen, mikä kirkon ja uskonnon tähden oli äärimäisen -tärkeää. - -"Tiedätte, kunnianarvoisa isä", sanoi hän, "että jumalanpalvelukset -jätetään pitämättä, kirkot pidetään suljettuina, ja ripille ja -herranehtoolliselle täytyy kansan mennä maalaiskirkkoihin. Sairaista -ja kuolevista ei pidetä lukua!... Mistä tämä kaikki johtuu", lisäsi -hän kasvavalla liikutuksella, "jollei siitä, että olette vastoin -lupaustanne jättänyt kirkon asiat miehen käsiin, jota ei sido vala, -velvollisuus eikä omatunto ja joka sentähden huolettomasti lyö laimin -ne pyhät velvollisuudet ja sen kallisarvoisen luottamuksen, minkä -olette hänelle antanut." - -"Tunnette minut huonosti, jos luulette minun toimineen muuten kuin -parhaimmassa tarkoituksessa", vastasi vanhus. "On mahdollista, että -olen voinut erehtyä, mutta kuitenkin on luultavampaa, että näette -vaaroja ja juonia siellä, missä sellaisia ei ole lainkaan." - -"Siitä voimme heti saada varmuuden. Tuomiorovasti Kristoffer voinee -ilmoittaa, ovatko minun tiedonantoni oikeita vai liioiteltuja." - -Puhuteltu näytti joutuvan kysymyksestä hämilleen; hän änkytti, -yski ja virkkoi vihdoin, "ettei kertomuksiin ja huhuihin aina ole -luottamista". - -"Tahdotteko sillä sanoa, ettei kirkkoja pidetä suljettuina?" - -"Valitettava väärinkäsitys, joka on johtunut hänen armonsa -arkkipiispan poissaolosta, on syynä siihen." - -"Pidetäänkö messuja ja esirukouksia?" - -"Onnettomuudeksi ei!" - -"Siinä kuulette, teidän armonne! Mitä tähän asti olette -vuosikymmenien kuluessa rakentanut, sitä tahdotte nyt olla mukana -repimässä maahan... Ei sentään, se on mahdotonta, ette voi tuhota -omaa elämäntyötänne." - -"En voi nyt enää mitään." - -"Teidän armonne voi kaiken! Herra Kustaa Trolle ei ole vielä vannonut -uskollisuutta kruunulle ja minulle, häntä ei voida siis asettaa -virkaan. Olette edelleen Ruotsin arkkipiispa, rukoilen teidän -armoanne pyhän lupauksenne tähden valvomaan ja suojelemaan Ruotsin -kirkkoa isänmaan onneksi ja menestykseksi; teidän omien kunniakkaiden -muistojenne nimessä: älkää seisko neuvotonna ja epäröivänä näin -tärkeänä hetkenä, matkustakaa Upsalaan, asettukaa jälleen paikalle, -jota teidän ei olisi pitänyt koskaan jättää, astukaa Herran -temppeliin, ja saarnatkaa hänen sanaansa! Teitä ei ole koskaan -tervehditty sellaisella riemulla kuin mikä teitä silloin odottaa." - -Äänessä oli terästä, hänen puheessaan nuorekasta innostusta, ja vanha -Jaakko Ulfinpoika tuijotti häneen hämmästyneenä ja ihastuneena. - -"En matkusta nyt heti", sanoi hän. "Mutta lupaan tehdä sen viime -hetkessä." - -"Se ei viivy kauan. Vielä kerran lupaan kirjoittaa herra Kustaa -Trollelle ja sanoa hänelle, että jos hän heti tahtoo palata -tuomiokirkkoonsa ja muuten käyttäytyä kuten oikean arkkipiispan tulee -ja sopii, silloin tahdon hänet pitää kunnioitettavana isänäni ja -kristillisenä herranani mutta jollei niin tapahdu, ilmivihollisenani, -jota minun kirkon ja isänmaan tähden täytyy vastustaa." - -Niin erosi hän arkkipiispasta, lujasti ja vilpittömäsi tahtoen -säilyttää rauhaa pyrkimällä Kustaa Trollen kanssa sovintoon. - -Mutta jos rauha täytyi rikkoa, niin tiesi hän, että Ruotsin rahvas -rakkaudella ja luottamuksella seisoi hänen apunaan vaikkapa -jouduttaisiin otteluun uuden arkkipiispankin kanssa. - -Vanhuksen oli vaikea käsittää, ettei tämä mies ollut ensimäinen -Sten Sture, jonka hän oli nähnyt edessään Granin pappilassa. Näin -terhakasti oli hänenkin tapansa esiintyä. Mutta että lapsesta, -pojasta, jonka hän oli nähnyt kasvavan, oli voinut tulla sellainen -mies, sitä ei hän ollut odottanut, ja jollei hän itse olisi nähnyt ja -kuullut, ei hän olisi lainkaan uskonut sitä. - -Lupauksensa oli hän -- kenties ajattelematta -- antanut mutta hänen -oli se pidettävä. Isä Johanneskin oli saanut sen, ja tämä saattoi -ilmestyä minä päivänä tahansa ja kysyä kuinka hän oli pysynyt siinä -lujana... Missähän hän nyt mahtoi majailla, itsepäinen, jäyhä mies, -joka mieluummin söi köyhien kanssa laihaa leipää kuin eli hyviä -päiviä hänen armonsa arkkipiispan luona. - -Väliin tapasi korkea herra itsensä mietiskelemästä etteiköhän isä -Johannes itse asiassa elänyt onnellisempaa suruttomampaa elämää kuin -hän itse. Silloin kaipasi hän häntä kaksin verroin, ikäänkuin siten -saisi tilaisuuden ottaa osaa hänen onneensa. - -Tähän aikaan päätti Sten Kristerinpoika surullisen elämänsä. Kristina -rouva ilmoitti tästä kirjeessä herralleen "Hän sai lohdutusta -läsnäolostani", kirjoitti hän, "mutta oli iloinen täältä päästessään; -hartaasti oli hän pyytänyt ettei Sten herra soimaisi häntä siitä, -mitä hän oli rikkonut ja itse oli hän kaikesta sydämestään antanut -anteeksi vihamiehilleen. Olen kirjoittanut Pernilla rouvalle hänen -herransa kuolemasta", lisäsi Kristina rouva; "se voi koitua hänelle -herätykseksi, ja juuri sentähden toivon, ettei rakas herrani paheksu -menettelyäni." - -Vastaukseksi viimeiseen kirjeeseensä, jonka valtionhoitaja kirjoitti -herra Kustaa Trollelle, kirjoitti tämä, että hän tahtoi määrätä -yhtymispäivän Sten herran kanssa. - -Kokous määrättiin pidettäväksi Arbogassa, mihin hän sanoi tahtovansa -tulla. Jaakko Ulfinpoikakin aikoi sinne, sanottiin, jollei pakkanen -kovin yltynyt. Kokous oli pidettävä vuoden 1517 alussa, mutta monet -ihmettelivät, mitä arkkipiispa mahtoi tarkoittaa, kun tahtoi määrätä -päivän Sten herran kanssa. - -Kun kokous oli koolla eikä arkkipiispoista näkynyt kumpaakaan, tuli -tämä puheeksi. - -Monet kysyivät Sten Sturelta mitä hän arveli. "Minulle on salavihkaa -sanottu", vastasi hän, "että Kustaa herra aikoi tuoda tänne niin -paljon väkeä mukanaan, että jollen suostuisi ottamaan kuningasta -valtakuntaan vastoin kansan tahtoa, niin hän tarttuisi apureineen -kurkkuuni ja veisi minut Tanskaan, Halmstadin herrainkokoukseen, joka -pidetään kynttilä messun aikoihin, ja siellä Kustaa herra luovuttaisi -valtakunnan, minut ja teidät kaikki Kristian kuninkaan käsiin. Mutta -tämän, rakkaat ystävät, olen estänyt antamalla hänen tietää, että -juoni oli paljastettu, ja tahdon tulevaisuudessakin kaikkivaltiaan -Jumalan ja kaikkien valtakunnan pyhien suojeluspyhimysten avulla -suojella teitä ja koko Ruotsin rahvasta, ettei hän nyt eikä vastedes -saa tätä aiettaan toteutumaan." - -"Olisitte antanut hänen tulla!". - -"Olisimme antaneet hänelle kolauksen!" - -"Hengissä ei hän olisi päässyt täältä." - -"Ei hän eivätkä hänen puoluelaisensa!" - -"Siitä olisi tullut verinen leikki." - -"Joka olisi antanut Stäketin käsiimme." - -"Kokouksesta olisi koitunut alku sisäiseen kansalaissotaan", -huudahti Sten herra. "Syy olisi lykätty meidän niskoillemme, ja ne, -jotka nyt ovat epävarmoja, mille puolelle kääntyisivät, olisivat -asettuneet vastaamme. Rakkaat ystävät, meidän on meneteltävä -varovaisesti ollaksemme aina varmat voitosta, ei koskaan annettava -aseita vastustajaimme käsiin, ei koskaan lyötävä itseämme! Sinä -päivänä, jona valtaneuvoston suostumuksella käymme maan vihollisia -vastaan, tulemme näyttämään, että kärsivällisyyttä voi seurata voima -käydä vihollisen kimppuun, niin että siitä koituu meille voitto, -herättämättä paheksumista." - -Useimmat myönsivät Sten herran olevan oikeassa, mutta päätettiin, -että Stäketin piiritystä oli jatkettava, ja jotta koetettaisiin -viimeiseen saakka, pyydettiin valtionhoitajaa vielä kerran koettamaan -saada aikaan persoonallinen neuvottelu arkkipiispan kanssa, -luonnollisesti tarkoituksella saada hänet hyvällä luovuttamaan -Stäketin linnan; ja palaamaan Upsalaan ja kirkkoon, kuten hänen -velvollisuutensa oli. - -Sten herra lupasi noudattaa kokouksen päätöstä. - -Kokouksen vielä jatkuessa saapui tieto, että Kristian kuningas oli -syysmyöhällä Lyypekin satamassa anastanut muutaman ruotsalaisen -laivan, joka oli ollut tavaralastissa. Laiva oli viety Kööpenhaminaan -ja miehistö oli vangittu. - -Uutinen herätti suunnatonta huomiota; nyt ei enää saattanut olla -kysymystäkään ennen päätetystä kokouksesta Halmstadissa. Kun Kristian -kuningas ei ollut pitänyt nimenomaan päätettyä aselepoa, ei saatettu -luottaa hänen muihinkaan vakuutuksiinsa, ja äänekkäästi sanottiin, -etteivät ruotsalaiset koskaan tahtoneet ottaa häntä herrakseen ja -kuninkaakseen. - -Sten herran rinnalla nähtiin koko kokouksen ajan hieno-, melkein -hentopiirteinen nuorukainen. Se oli hänen emäntänsä sisarenpoika, -herra Kustaa Erikinpoika (Vaasa) Hänen nuori sydämensä sykki -lämpimästi isänmaalle, ja hän paloi halusta taistella sen vapauden -ja itsenäisyyden puolesta; nähtiin hyvin, että oli odotettavissa -taistelu Stäketin edustalla, ja hänen oli nyt veistettävä ensimäiset -oppilaslastunsa valtionhoitajan johdolla. - - * * * * * - -Kaikesta, mitä tapahtui kokouksessa, sai arkkipiispa tiedon -urkkijoiltaan. Hän kuohui kiukusta; häntä liikutti vähät, mitä -herra Erik Trollen täytyi kärsiä hänen tähtensä, hänet saattoi -kostonvimmaan se häväistys, joka isän vangitseminen oli hänelle, -arkkipiispalle. Viha ja mielipuolisuus ovat toisiaan hyvin lähellä, -ja on luultavaa, ettei ihminen, joka antautuu edellisen valtoihin, -ole täydessä järjessään. - -Hiljaisena, arvoituksellisena sulkeutui hän Stäketiin, jossa hän -kulki kalpein kasvoin ja mustin tuumin, odottaen joka päivä saavansa -Tanskasta ja Kristian kuninkaalta varman viestin, että verinen leikki -oli alkava. - -Arbogan kokous oli päättynyt, ja hän ihmetteli, mihin nyt aiottiin -ryhtyä. - -Silloin ilmoitettiin, että useita ruotsalaisia herroja kokouksen -päätöksen johdosta pyysi päästä hänen puheilleen. - -Hän antoi heidän odottaa jokseenkin kauan, ennenkuin alentui ottamaan -heidät vastaan. - -He olivat Hemming Gadd, Niilo Eskilinpoika ja Magnus Gren muutamain -valtaneuvosten keralla. - -Niilo herra sai ensin sanoiksi ja pyysi hänen armoaan ajattelemaan, -mitä rauhattomuutta hän sai maassa aikaan. Stäketin linnan -piirityksestä saisi Kristian kuningas tervetulleen aiheen alottaa -sodan ja tunkeutua maahan, samoin kuin tapahtui muinoin, kun -arkkipiispa Jöns avasi tien vanhalle Kristian kuninkaalle ja -arkkipiispa Jaakko Hannu kuninkaalle. - -Ylpeä ylipappi ojentautui koko pituuteensa. "En ota mitään neuvoja -vastaan", sanoi hän, "enkä minä vastaa toimenpiteistäni kenellekään." - -"Jos teidän armonne katsoo sen oikeudekseen", virkkoi Hemming -pisteliäästi, "niin lienee meilläkin oikeus menetellä teihin nähden -samoin kuin suureen edeltäjäänne, Jöns arkkipiispaan." - -"Pianpahan nähdään, kenen käsivarsi ulottuu pitemmälle!" virkkoi -vihastunut piispa jälleen. - -"Kieltäydytte siis mukautumasta valtaneuvoston ja herrainkokouksen -päätöksiin?" - -"En luovu Stäketin linnasta niin kauan kuin sydän on ehjä rinnassani!" - -Näin sanoen käänsi arkkipiispa herroille ylpeästi selkänsä ja poistui -huoneesta. - -Mutta tuskin olivat nämä lähteneet linnasta, ennenkuin hän käski, -että tykit oli laukaistava heidän jälkeensä. Jos johonkin heistä -olisi sattunut, olisi hän nähnyt sen mielellään. - -Ennenkuin viikko oli päättynyt päähän, kuuli hän Tukholmasta, että -hänen menettelynsä oli herättänyt paljon paheksumista. Muuan mies -arkkipiispan omista puoluelaisista oli otettu vangiksi sentähden, -että hän oli koettanut yllyttää rahvasta, ja hän oli avoimesti -tunnustanut, että se oli tapahtunut arkkipiispan käskystä. - -Mutta kun sitten saapui uusia tietoja, että valtionhoitaja kokosi -väkeä Keski-Ruotsin kauppakaupungeista aikoen rynnätä Stäketiä -vastaan, silloin veti arkkipiispa korvansa luimuun ja lähetti -viestin, että tahtoi keskustella Sten herran kanssa. - -Keskustelun oli tapahduttava linnan edustalla. Mutta vaikka -arkkipiispalla oli suurilukuinen parvi seurueenaan, vaati hän -panttivankia. Kuusi nuorta aatelismiestä lähti sentähden linnaan, -niiden joukossa nuori Kustaa Erikinpoika, ja arkkipiispa käski, -että jos häntä uhkasi pieninkään vaara, oli nuoret aatelismiehet -heti hirtettävä linnanmuurien edustalle rangaistukseksi rikotusta -suojelusluvasta. - -Hyvällä syyllä luuli valtionhoitaja, että pääpappi oli muuttanut -mieltänsä nähtyään, että oli tosi edessä, ja hyvässä luottamuksessa -hän sentähden lähti kohtauspaikalle ja häntä seuraavain herrojen -ollessa läsnä uudisti ennen tekemänsä tarjoukset. - -Lieneekö Sten Sturen yksinkertainen esiintyminen, ja se vilkas -into, jolla hän teki ehdotuksensa melkein koko maan toivomukseksi, -kiihottanut arkkipiispan vastustushalua, vai lieneekö hän pienen -piiritys joukon nähdessään ajatellut, ettei tämä voinut mitään, -kaikessa tapauksessa hän, kun Sten herra oli lakannut puhumasta, -mittaili häntä tapansa mukaan päästä jalkoihin ja virkkoi -halveksivasti: - -"Olen äskettäin saanut kirjeen Kristian kuninkaalta, joka ankarasti -kieltää minua luovuttamasta linnaa teille, Sten herra, vaan käskee -sen varaamaan Tanskan kruunulle. Kuninkaallisella valallaan on hänen -majesteettinsa luvannut minulle apua vapunpäivän aikaan." - -"Onko tämä teidän vastauksenne?" huudahti katkeroitunut -valtionhoitaja, hämmästyneenä moisesta rohkeudesta. - -"Voin vastata toisinkin kielin", vastasi ylimielinen pappisvaltias ja -vilkaisi ylpeydellä linnantykkeihin. - -"Muistakaa, että se kysyy maanmiesten verta!" - -"Jos ne asettuvat minua vastaan, saavat he syyttää itseään, samoin -kuin tekin, Sten herra... Ja nyt Jumalan haltuun!" - -Ja niin palasi hän takaisin linnaansa ja hieroi tyytyväisenä käsiään, -kun oli yksinkertaista valtionhoitajaa jälleen pitänyt narrinaan. - -Mutta kun hän kysyi panttivankeja ja hänelle sanottiin, että nuoret -miehet oli päästetty vapaiksi samalla hetkellä kuin hän palasi -linnaan, niin hän vihastui rajattomasti. - -"Olisivatpa he olleet täällä, eivät he olisi päässeet pois koskaan!" -huudahti hän. - -On itsestään selvää, että Sten Sturen sydän paisui harmista. Hemming -Gadd tuumi, että jollei nyt kärsivällisyys ollut saavuttanut -äärimäisiä rajojaan, oli sitä nimitettävä peloksi. Nuori soturiparvi -paloi halusta alkamaan piiritystä, ja koolle kutsuttu sotaneuvosto -päätti, että se oli alotettava jo samana yönä. - -Linnan edustalle oli rakennettu kokonainen joukko ulkovarustuksia, -joita sanottiin "kiistanokiksi"; nämä olivat oivallisena suojana -sisälläolijoille. - -Arkkipiispa sai varoituksen, ja linnanväki oli paikoillaan. - -Luultavasti tämä oli syynä hyökkäyksen epäonnistumiseen; talonpojat -hakattiin armotta maahan, ja kaatuneet, joita ei voitu yön aikana -kulettaa pois, ryösti aamulla linnanväki ja ne saivat maata -alastomina maassa "koirien, korppien ja sikojen raadeltavina -kuin muutkin sieluttomat elukat." Vasta seuraavan yön pimeällä -onnistui Sten Sturen väen noutaa ruumiit ja viedä ne kirkkomaahan -haudattaviksi. - -Tämä julmuus nostatti jos mahdollista vielä enemmän katkeruutta -arkkipiispaa kohtaan. - -Hänessä ja hänen väessään piti rohkeutta yllä kuningas Kristianilta -odotettavan apuväen toivo, eikä hänen armonsa lakannutkaan koskaan -siitä puhumasta. - -"Pääsiäiseksi", sanoi hän tuontuostakin, "saamme apua ystäviltäni ja -sukulaisiltani Tanskasta, sitä älkää epäilkö, tanskalaisystävät." - -Pääsiäinen tuli, mutta apua ei kuulunut; silloin odotti piispa -etelätuulta, jonka mukana saapuisi kuningas Kristian; hän oli -luvannut korvata jokaisen vahingon, mitä kärsittäisiin taistelussa -hänen puolestaan. - -Sillävälin jatkettiin piiritystä, mutta ulkovarustukset olivat niin -vahvat, ettei oltu onnistuttu valtaamaan ainoatakaan niistä. - -Eräänä päivänä, jolloin oli taas tehty ryntäys, ja useita -linnanväestä oli kaatunut, näki Esbjörn kaatuneiden joukossa vanhan -Edilin. - -"Nyt pääsee hän tuolla ylhäällä kiusanhengestään", ajatteli hän, -"jollei kenties joudu vieläkin pahemman kanssa tekemisiin." - -Mutta hän sai muuta ajattelemista; venhe lähestyi maata etelästä -päin, ja piti koettaa siepata sen tuomiset. - -Mutta venemies oli sukkela liikkeiltään ja hän pääsi pakoon linnaan. - -Hän toi mukanaan tärkeitä kirjeitä arkkipiispalle, ja heti senjälkeen -istui tämä sulkeutuneena salakamariinsa niitä lukien. - -Lundin piispalta Gunnarinpojalta oli tullut pitkä kirjelmä. Hän -kirjoitti, että koskei Kustaa herra kai ollut saanut pitkiin aikoihin -tietoja Kööpenhaminasta, tahtoi hän kertoa mikä siihen oli syynä. - -Kuningasta oli kohdannut kauhea suru, josta hänen ei luultu hengissä -suoriutuvan; koko hänen mielensäkin on muuttunut, ja mitä siitä -seurasi, sitä ei tiedetty. "Olettehan kaiketikin kuullut", kirjoitti -piispa, "kuinka hän melkeinpä mielettömästi rakasti kaunista -Dyvekaa." Norjan arkkipiispa Erik Walkendorf, joka oli tutustuttanut -hänet tähän, koetti kaikella kaunopuheisuudellaan saada kuningasta -naimisensa jälkeen luopumaan naisesta, mutta hän oli puhunut -kuuroille korville. - -Kuiskailtiin, että kaunis syntinen, joka äitinsä pakotuksesta oli -ruvennut kuninkaan jalkavaimoksi, oli kääntynyt arkkipiispan puoleen -ja pyytänyt häntä vapauttamaan hänet siteestä, mikä saattoi hänet -kansan vihoihin ja mitä hän itse inhosi. Piispa oli ainoana keinona -neuvonut häntä menemään naimisiin. Mutta ei löytyisi monta miestä, -joka uskaltaisi panna itsensä alttiiksi kostolle, mikä kohtaisi sitä, -joka uskaltaisi ulottaa kätensä kuninkaan omaisuuteen; sen oli hän -myöskin peittelemättä sanonut hänelle. - -Dyveka oli myöntänyt hänen olevan oikeassa, mutta lisännyt, että hän -luuli kumminkin löytyvän yhden sellaisen. - -Runsaiden kyynelten vuotaessa oli hän ilmaissut, että hänen äitinsä -pitäisi jäädä tietämättömäksi aikeesta, tämä ei koskaan suostuisi -siihen. 'En edes tiedä kuka pappi rohkenisi uhmata kuninkaan vihaa -vihkimällä minut jonkun toisen kanssa', oli hän sanonut. - -'Jos olin kyllin ajattelematon näyttäessäni teidät hänelle', oli -Walkendorf sanonut, 'hyvitän sen niin hyvin kuin voin täyttämällä -toivomuksenne.' - -Kööpenhaminan linnanpäällikkö herra Torben Oxe, nuori, komea herra ja -kuninkaan lähin mies, oli monien muiden muassa rakastunut kauniiseen -tyttöön ja pyytänyt hänen kättään ja omaisuuttaan. - -On epätietoista, oliko se täyttä totta, koskapa hän epäröi, kun tyttö -ilmaisi hänelle suunnitelmansa. Tämä pettymys koski häneen syvästi, -sillä hän oli todellakin mieltynyt nuoreen ritariin; ritari ei -kumminkaan tahtonut erota hänestä, vaan puhui sukulaisuussuhteistaan -ja menetti aikaa. Hän sanoi tälle, että niin pian kuin kuningas oli -matkustanut pois, antaisivat he vihkiä itsensä. - -Pettyikö tyttö hänen lupaustensa suhteen, en tiedä, mutta on -luultavaa, että ritari on sen nojalla käyttäytynyt liian vapaasti, -mikä koski häneen kipeästi, sillä käydessään uudelleen arkkipiispan -luona oli hän sanonut, että mieltymys, mitä hän oli tuntenut Torben -Oxea kohtaan, oli muuttunut inhoksi, eikä hän tiennyt enää mitään -pelastuksen keinoa. - -Kunnianarvoisa isä oli kehottanut häntä kärsivällisyyteen ja sanonut, -että kuolema irroittaa kaikki kahleet. - -Muutamia päiviä senjälkeen levisi kuin kulovalkea läpi Kööpenhaminan -tieto Dyvekan kuolemasta. Hänet oli nähty ulkona edellisenä päivänä, -ei epäilystäkään, ettei hän olisi saanut myrkkyä. Piispa yksin uskoi -hänen itsensä ottaneen sitä. Hän meni äidin luo ja kertoi tälle -tyttären käynneistä hänen luonaan sekä tälle viimeiseksi sanomansa -sanat. - -'Silloin olette te syypää hänen kuolemaansa', huudahti epätoivoinen -nainen, mutta kumminkin oli hän pyytänyt piispaa salaamaan -kuninkaalta, mitä oli hänelle uskonut. Piispa ei nähnyt siinä mitään -vaaraa ja suostui siis. - -Kuninkaan suru oli ensi päivinä melkein mieletöntä, sitten heräsi -kostonhimo, ja hän puhui siitä Sigbritin kanssa. - -Tämä viittasi hänelle Torben Oxoen. - -Oli vaikeata houkutella häntä tunnustamaan, mutta kuningas teki sen -itse. - -Ystävyyden naamariin kätkeytyneenä houkutteli hän Torbenin uskomaan -itselleen rakkautensa kauniiseen tyttöön, tämä ei kertonut aiotusta -avioliittosuunnitelmasta, mutta sen sijaan sanoi hän, että Dyvekan -kylmyys oli saattanut hänet epätoivoon. - -Johtopäätös oli helppo tehdä, ja Torben Oxea syytettiin -valtaneuvoston edessä siitä, että hän oli tahtonut käyttää väkivaltaa -Dyvekaa vastaan. Herrat vapauttivat linnanpäällikön ainoan -kuulustelun jälkeen. Silloin raivostui kuningas. - -'Olisipa minulla ollut yhtä monta ystävää neuvostossa kuin -Torbenilla', sanoi hän, 'olisi tuomio ollut toisenlainen, mutta -vaikkapa hänellä olisikin paksu kaula kuin härällä, katkeaa se -sittenkin.' Sitten muodosti hän oikeuden kahdestatoista talonpojasta, -jotka kirjallisesti selittivät, etteivät he tuominneet Torben Oxenia, -vaan että hänen omat tekonsa tuomitsivat hänet. - -Ylhäiset sukulaiset polvistuivat, kuningatar kaikkine rouvineen ja -neitosineen rukoili armoa, kuningas oli ja jäi leppymättömäksi, ja -tuomio pantiin täytäntöön. - -Sigbrit rouva sanoi heltiämättä, että piispa Erik Walkendorf oli -varsinainen syyllinen hänen tyttärensä kuolemaan. - -Kuningas synkkeni hänet nähdessään, mutta hän ei uskaltanut ryhtyä -mihinkään toimenpiteisiin häntä vastaan. - -"Sellainen on asema", kirjoitti piispa Gunnar, "kukaan ei voi tietää, -mitä tästä seuraa; melkein koko päivät viettää hänen armonsa Sigbrit -rouvan luona. Tiedämme, ettei tämä ole ruotsinmielinen, ja siksi -onkin uskottavaa, että kun ensimäinen kiihkein suru on mennyt ohitse, -kuningas suuremmalla voimalla käy sotaan käsiksi." - -"Viivytys naisen tähden", jupisi herra Kustaa Trolle ja hymyili -ylenkatseellisesti. - -Hän asetti mietteissään kirjeen kokoon ja kätki sen huolellisesti. -Hänen oma asemansa alkoi näyttää hänestä epävarmalta, mutta perään ei -hän tahtonut antaa; piiritystyö edistyi äärettömän hitaasti; apua voi -tulla minä päivänä tahansa, ei, perään ei hän anna. - -Mutta päivä kului toisensa jälkeen eikä mitään apua tullut. Keskikesä -oli jo käsissä, piiritys kävi yhä ankarammaksi. Palavat sytykkeet -olivat jo kerran vähällä sytyttää linnan. Kustaa herra ei ollut -mikään sankari, ja nyt lähetti hän sanan leiriin ja pyysi saada -puhutella valtionhoitajaa. - -Tämä oli sillä hetkellä Tukholmassa, mutta luvattiin lähettää sana -hänelle. - -Samaan aikaan tuli Kööpenhaminasta kirje, jossa ilmoitettiin, että -nyt lähti tanskalainen laivasto liikkeelle Tukholmaa kohden. - -Sillävälin kiiruhti Sten herra muutamien neuvosherrain seuraamana -leiriin Stäketin edustalle. Hän antoi nostaa hatun suojavallille -ja odotti arkkipiispaa linnasta. Sinä päivänä oli oikea herran -ilma tuulineen ja sateineen, mutta sittenkin seisoi Sten herra ja -toiset herrat ja odottivat kokonaista kaksi tuntia, mutta mitään -arkkipiispaa ei kuulunut. Herroilla ei ollut rihman vertaa kuivaa -ruumiillaan, kun vihdoinkin muutamia palvelijoita tuli linnasta. - -Sanoma, minkä he toivat herraltaan sisälsi, "ettei linnan -luovutuksella ollut kiirettä, kuukauteen, tahi kuuteen viikkoon -ei tulisi kysymystäkään mistään pakkosopimuksesta, niin suurta -levottomuutta oli kuninkaan kirje linnassa herättänyt". - -Sillä tavoin leikitteli arkkipiispa valtakunnan päämiehen kanssa, ja -kun paha aina saavuttaa jossakin määrin menestystä, niin onnistui -hän pitämään vireillä asemiestensä rohkeutta ja toiveita, vaikkakin -muuan itsessään vähäpätöinen tapaus oli vähällä saattaa heidän -luottamuksensa häpeään. - -Tiedämme, että Esbjörn oli nähnyt vanhan Edilin ruumiin ja että -tämä näky vei hetkeksi hänen ajatuksensa ylhäällä tornissa olevaan -noitaan, jonka hän ensin oli vähällä säikyttää kuoliaaksi ja joka -sitten tervehti hänen käyntejään ilolla, osaksi rahojen ja herkkujen -tähden, joita hän toi muassaan, osaksi sentähden, että hän toi -hänelle tietoja asemasta alhaalla. - -Aukko lattiassa, minkä Esbjörn tavallisella terävällä katseellaan oli -keksinyt, soi hänelle mieluista ajanvietettä. - -Hän tunsi siksi hyvin vanhat olosuhteet, että voi vaikeudetta -tottua uusiin. Julma tuska, mitä hän kärsi, oli muuttanut hänen -mielipiteensä, ja kun hän kuuli Kustaa Trollen lausuvan halveksien -ja pilkalla mielipiteensä Jaakko herrasta, jota hänen kumminkin -oli kiittäminen nykyisestä suuruudestaan, muuttui hänen muinoinen -ihailunsa inhoksi, ja jollei hän olisi pelännyt henkensä tähden, -olisi hän kyllä sanonut sen hänelle. - -Hänen ainoana nautintonaan oli nyt ravita sappeaan kuuntelemalla -häntä. Basiliski ei tarkastele uhriaan terävämmin eikä himoitse -ahneemmin kostoa. - -Vanha Edil ei lyönyt koskaan laimin kantaa hänelle päivittäin parasta -ruokaa, sillä hän maksoi hyvin, ja vaikkakin hän ihmetteli, että -hänellä niin hyvin riitti rahat, piti hän ne kuitenkin hyvänään. -Vaikkapa paholainen itse olisi kantanut ne hänelle, välitti hän vähät -siitä, ne kävivät hyvin kaupaksi, ja se oli pääasia. - -Mutta eräänä päivänä oli Edil poissa. "Vanha rähjä on syönyt liiaksi, -kiitos rahojeni", ajatteli hän. "Hän on sairas." - -Kaikkien ahneiden tavoin oli hän kätkenyt erittäinkin viiniä, leipää -ja kakkuja. - -Muutaman päivän oli hän mielellään ilman Ediliä, pianhan tämä tulisi -terveeksi jälleen. - -Mutta viikot kuluivat eikä hän tullut. Silloin iski hänen mieleensä, -että tämä oli kuollut. Viini- ja leipävarat eivät olleet vielä -lopussa, mutta pitkälle ne eivät voisi riittää; hänen täytyi säästää. - -Niin suuri oli hänen pelkonsa arkkipiispaa kohtaan, ettei hän -uskaltanut ilmaista tälle itseään. - -Siksi jakoi hän ruokavaransa moneen osaan, mutta kun hän ajatteli, -että niiden kerran loputtua täytyisi hänen ilman pelastusta kuolla, -silloin jakoi hän taas. Hänen pitäisi syödä ainoastaan niin paljon, -että voi pysyä hengissä. - -Laukaukset vihollisten leiristä kaikuivat kuin musiikki hänen -korvissaan, jonakin päivänä saapuisi vapahdus, silloin kertoisi hän, -mitä oli kärsinyt ja mitä oli saanut tietoonsa. Niin alkoi uusi -ruokajärjestys; alussa varsinkin oli se vaikeaa, mutta rouva Bonti -eli entisillä lihoillaan ja ne riittivät hänelle koko kauaksi. - -Enimmät ajat makasi hän suullaan lattialla ja katseli alas siepaten -joka sanan minkä kuuli. - -Jonkun ajan perästä saattoi tapahtua, että hän äkkipäätä nukahti, ja -herätessään löysi hän ihmeekseen itsensä samasta paikasta. - -Mutta sitten älysi hän sen sangen mukavaksi, varsinkin kun nälkä -ei tuntunut silloin niin kaivelevan, ja oli merkillistä miten jano -sammui hänen oikein katsellessaan piispan iltajuomaa tuolla alhaalla. - -Mutta eräänä päivänä meni hänen päänsä aivan sekaisin. Pikari, joka -seisoi pöydällä, kasvoi kasvamistaan. Hän tunsi sen lähenevän hänen -huuliaan, ja että hän ulottuisi siihen, kunhan vaan kurotti päätään. -Ketään ei ollut huoneessa, sen näki hän selvästi. - -Samassa teki hän voimakkaan ponnistuksen... se onnistui... -pikari, missä se oli?... Niin, tuolla... Hän kallisti päätään... -Kauhea kuva irvisti häntä vastaan sieltä... Hän tahtoi huutaa, -mutta sanat tarttuivat kiinni, suulaki oli niin kuiva, ja sitten -kuuli hän askelia ja tahtoi vetäytyä takaisin... Mahdotonta!... -Yksi ainoa kauhunhuuto, ja hänen kurjuutensa oli loppunut tässä -maailmassa. Mutta sisäänastuja ei ollut arkkipiispa, vaan eräs hänen -asemiehistään. Hän oli kuullut huudon, se kiinnitti hänen huomiotaan, -ja näky, mikä häntä kohtasi, sai hänet päistikkaa syöksymään ovelle. - -Ei epäilystäkään, ettei itse piru ollut arkkipiispan makuukamarissa. - -Hänen armonsa oli sillä hetkellä keskustelemassa -linnanpuolustuksesta, joten asemiesjoukko tohti miehissä lähteä -makuukamariin katsomaan hirveää näkyä. - -Ja hirveä se olikin, moni kääntyi pois ensi silmäyksellä, rohkeimmat -jäivät ja tarkastelivat kauhulla mustanruskeita, sisäänpainuneita -kasvoja, joiden teräviä, ulkonevia luita peitti pitkälle riippuva -nahka, nipottavina ulkonevia, loisteettomia, tuijottavia silmiä ja -takkuista harmaata tukkaa, mikä osaksi oli riipuksissa; suu oli -jäänyt selälleen ja kivettynyt kauhunhuutoon, antaen mitä kiihkeimmän -pelästyksen leiman elottomille kasvoille. - -Useimmat asemiehistä olivat nähneet rouva Bontin, mutta ainoankaan -mieleen ei juolahtanut, että se olisi hän. - -"Itse ilmetty paholainen!" - -"Hornasta tullut!" - -"Paha tunnusmerkki!" - -"Nyt alkaa rangaistus!" - -"Kristus auttakoon meitä!" - -Siten he keskenään kuiskailivat. - -Kuka ilmoittaisi piispalle? - -Kukaan ei tahtonut. - -"Vanhin?" - -"En, en, ennemmin pois täältä!" - -"Nuorin?" - -"Hän lyö minut kuoliaaksi!" - -"Hänen palvelijansa sanokoon sen hänelle." - -Asemiehet lähtivät pois, mutta pysyttelivät lähistöllä sopiakseen sen -jälkeen, oliko heidän lähdettävä linnasta vaiko jäätävä edelleen. - -Palvelija ilmoitti hänen armolleen, joka sanoi tämän kadottaneen -järkensä, mutta lähti siitä huolimatta heti makuukamariin nähdäkseen -mikä oli hätänä. - -Hänenkin kovaa luontoaan näytti näky järkyttävän, varsinkin kun hän -ei voinut käsittää, miten se oli sinne tullut. "Voi sitä, joka on -tämän minulle tehnyt!" huusi hän. "Hänen päänsä naulaan tuonne, missä -tuo nyt on! Tikapuut pian tänne!" - -Ne tuotiin, ja palvelija kiiruhti ylös ottaakseen alas kauhean pään. - -Mutta yrittäessään tarttua siihen päästi hän kauhean huudon. - -"Heittiö!" - -"Teidän armonne, se on vielä aivan lämmin ja ruumis on siinä mukana." - -"Hän on hullu, heti alas! Ulos ja pieksäkää häntä, niin ettei hän -liikuta jäsentäkään." - -Eräs toinen palvelija kiiruhti käskemättä ylös. Hän käänsi heti kohta -kalpeat kasvot arkkipiispaan: "Ankara herra, ruumis on sen mukana." - -"Mahdotonta", huudahti piispa ja polki lattiaa, "näkisinhän silloin -sen." - -Nyt selitti palvelija, että onneton on voinut tulla ylhäältä alas, -siellä oli aukko. - -Nyt kalpeni arkkipiispa vuorostaan, hän muisti vihdoin, että muuatta -ihmistä oli pidetty vankina tuolla ylhäällä, ja hän oli saanut kuolla -nälkään. - -Hän mietti hetkisen. - -"Vihollisten lähetti, joka on urkkinut minua", sanoi hän, "mutta -jonka herra on lyönyt kuoliaaksi. Siinä näette, millainen rangaistus -odottaa vastustajiani!" - -Palvelijat ristivät silmänsä hämmästyksen valtaamina. - -"Pian, hankkikaa minulle avain tuonne ylös, tahdon itse lähettää -urkkijan takaisin." - -Ja kun hänen armonsa oli sen saanut, juoksi hän portaita ylös kurjaan -hökkeliin. Mieletönnä kiiruhti hän tarttumaan ruumiiseen, se oli -ihmeellisen kevyt, mutta häntäkin värisytti, sillä se ei ollut vielä -täysin kylmennyt. Mutta siitä huolimatta otti hän sen mukaansa; aivan -hökkelin vieressä oli pieni porras, mikä vei linnankatolle -- samaa -tietä oli Esbjörn käyttänyt. Hän tarttui ruumiiseen ja heitti sen -pois voimakkain käsivarsin. "Tuossa on sinulle pyhäksijulistus, minkä -lupasin", jupisi hän, "on oma asiasi, jos se vie sinut helvettiin." - -"Mikähän suuri lintu lentää linnan katolta?" kyseltiin leirissä. - -"Sanotaan, että piru voi ottaa linnun muodon, kun se ilmestyy -palvelijoilleen!" lisäsi toinen. - -Mutta ruumis putosi alas tielle, erään vanhan kulkijan lähelle, -joka astui reippain askelin eteenpäin. Hänkin oli nähnyt lennon ja -pysähtyi nyt osaaottaen ja ihmetellen kummallisen ilmestyksen eteen, -mutta heti nähtyään sen olevan ihmisen, nosti hän sen käsivarsilleen -ja huolimatta siitä, että se oli kuollut, kantoi hän sen mukanaan -aivan kuin olisi se ollut elävä. - -Hänen armonsa arkkipiispa oli mennyt takaisin hökkeliin. Uteliaana -tarkasteli hän jaettuja muruja, mitkä olivat jälellä hänen edessään, -ja hän laski, kuinka monta päivää oli hän laskenut voivansa vielä -pitää yllä henkeänsä... Viisiviidettä päivää! - -"Niin kurja elämä, eikä sittenkään tahtonut siitä erota!" sanoi hän -ja nosti ylös viinipullon toisensa perästä. "Hän oli yksissä tuumin -Edilin, tuon lurjuksen kanssa, kaikki tyyni ovat kotoisin minun -viinikellaristani!" Kaksi pulloa oli vielä koskematta. "Ahneus, -viheliäinen, kurja ahneus!" - -Lattialuukun kautta, minkä hän oli keksinyt ja mistä ei -arkkipiispalla ollut aavistustakaan, oli vanki saanut tiedon -hänen salaisista keskusteluistaan salaliittolaisten kanssa, mutta -hänen täytyi olla liitossa jonkun kanssa, sillä paljon oli tullut -tunnetuksi käsittämättömällä tavalla. Hän oli syönyt tiedon puusta, -siksi pelkäsi hän ilmaista itseänsä. Hän tiesi, että arkkipiispa -olisi ottanut hänet hengiltä, yhtä hyvin kuin arkkipiispa itsekin -tiesi, että olisi niin tehnyt, jos vanki olisi ilmaissut itsensä. - -Arkkipiispa potkaisi kasaan viheliäiset ruokavarat ja heitti pullot -läjään, ja kun hän meni ulos, sulki hän oven jälkeensä, mutta avaimen -piti hän itse, kenelläkään ei ollut siellä tekemistä. - -Eivät asemiehet eivätkä palvelijat uskaltaneet tehdä kysymyksiä, ja -niin painui asia vähitellen unhotuksiin. - -Mutta pimeän tullen eivät palvelijat mielellään menneet piispan -makuukamariin. He vannoivat kuulleensa sipsuttelevia askelia -juoksevan edestakaisin siellä ylhäällä ja pullojen kalinaa, kun niitä -lyötiin vastakkain. - -Mutta kukaan ei uskaltanut sanoa sanaakaan siitä hänen armolleen. - -Oltiin jo elokuun ensi päivässä, eikä vieläkään kuulunut luvattua -apulähetystä; silloin tuskastui arkkipiispa, alkoi näyttää huonolta -koko apulähetyksen laita. - -Mutta toisen päivän illalla syöksyi eräs asemiehistä hänen luoksensa -ja ilmoitti että suuri tulenloimu näkyi Tukholmasta päin; oli -ilmeistä että se paloi saaristossa, kenties oli tulessa itse -pääkaupunkikin. - -Silloin kiiruhti arkkipiispa katolle nähdäkseen ikävöidyn näyn, ja -kun taivas näytti tulimereltä, loistivat hänen silmänsä ilosta. Hän -taputti asemiestä olkapäälle ja hymyili melkeinpä ystävällisesti -sanoessaan: "Nyt on piiritys pian lopussa, nyt ovat ystäväni -saapuneet Tanskasta saaristoon ja Tukholmaan. Rohkaiskaa nyt vaan -mielenne, apu on lähellä; jos olette jotain menettäneet, saatte sen -nyt nelinkertaisesti takaisin. Aika on käsissä, jolloin siunaan tätä -kansaa terävin kalvoin." - -Sellaisin sanoin otti Ruotsin arkkipiispa vastaan tiedon vihollisten -tulosta, ja mitä korkeammalle liekit kohosivat sytytetyistä kylistä -ja kartanoista, sitä enempi riemuitsi hän mielessään. - -Muutamia päiviä myöhemmin saapui Krister Pentinpoika muutamain -Tukholman raatimiesten ja porvarien kera Stäketiin; koetettiin vielä -kerran saada arkkipiispaa taipumaan. - -Tämä otti lähetystön vastaan melkein loukkaavan halveksuvasti ja -kysyi mitä he tahtoivat. - -Herra Krister Pentinpoika sanoi, "että kalvat olivat paljastettuina -molemmin puolin ja pyysi että arkkipiispa Jumalan tähden tahtoisi -katsoa omaa parastaan ja säästää kirkkoa, itseään, papistoa, omaa -isäänsä sekä kaikkia niitä, jotka hänen kerallaan olivat saattaneet -valtakunnalle tämän pahan aikaan, jota eivät kyenneet sovittamaan." - -Vielä kerran uudistivat he jo tehdyn tarjouksen ehdolla, että hän -kirjoittaisi sedälleen, ettei kuninkaan väen tarvinnut toivoa -Stäketistä eikä häneltä mitään, sillä hän ei tahtonut pettää maatansa. - -Mutta Kustaa herra nauroi hänelle ja sanoi, "että tanskalaiset olivat -hänestä sydämellisesti tervetulleet, hän avaa Stäketin portit seposen -selälleen ja osoittaa heille kaikkea kunniaa parhaansa mukaan." - -Siten sai Krister herra palata kotiin niine hyvineen. Ratkaisu -riippui nyt keihään kärestä. - - - - -3. - -OIKEUS NÄYTTÄÄ VOITTAVAN. - - -Elokuun kolmantena päivänä saapui ensimäinen tieto Tukholmaan, että -vihollisten laivasto purjehti läpi saariston. Sotajoukon johtajina -olivat herra Joachim Trolle, arkkipiispan setä, herra Severin Norrby -ja valtionhoitajan velipuoli herra Kaarle Alfinpoika. - -Eräs laivoista laski maihin Biskopstunan luona, josta oli lähin -matka Stäketiin, aiottiin näet tuotapikaa lähteä sinne. Mutta -valtionhoitaja oli saanut aikanaan varoituksen, pieni, urhea joukko -oli vihollista vastassa ja pakotti sen peräytymään laivalle. Tämä -tapahtui elokuun seitsemäntenä päivänä. - -Seuraavana päivänä lähestyivät vihollisten laivat Tukholmaa ja -alkoivat purkaa maihin koko miesvoimaansa rynnätäkseen senjälkeen -Stäketiin yhtynein voimin. - -Sten Sture näki, että nyt oli hetki käsissä, hetki, jolloin maan -kohtalo ratkaistaisiin taistelun arvanheitolla. Hän puhui Kristina -rouvan kanssa, mitä silloin tehtäisiin, jos ruotsalaisten aseet -pettäisivät. Hän oli kyllä lähettänyt sanan arkkipiispalle, mutta -hänhän tiesi ennestään, ettei sieltä ollut mitään odotettavissa. - -Nuori, rohkea nainen oli tosin kalpea kasvoiltaan, mutta hän sanoi -herralleen, ettei tämän pitänyt olla levoton hänen tähtensä. Hän oli -niin kauan valmistautunut tätä hetkeä varten, ettei tuntenut yhtään -pelkoa. Herransa ja maansa kohtalon jätti hän Jumalan käsiin, ja -omissa toimissaan hän lupasi noudattaa tarkoin niitä määräyksiä, mitä -oli saanut, ainoatakaan niistä unhottamatta. - -Samalla kertaa alistuvasti ja luottavasti sanoivat he jäähyväiset -toisilleen, ja sitten meni kumpikin taholleen. - -Sten herra kokosi väkensä ja lähti Tukholmasta vihollista vastaan, -joka oli noussut maihin Tukholman kaakkoispuolella olevalle niemelle, -minkä nimi oli Vädla, Nachan pitäjässä. Valtionhoitajan mukana -seurasi nuori Kustaa Erikinpoika. Hän ratsasti Sten herran sivulla -sotajoukon etunenässä ja oli esimerkkinä kaikille reippaudessaan -ja hartaassa luottamuksessaan Sten herran ja isänmaan oikean asian -menestykseen. Häntä katsellessaan muistui mieleen kauan sitten mennyt -aika, jolloin vanha Sten herra nuoruuspäivinään taisteli Niilo Sturen -rinnalla metsässä Harrakerin luona. - -Tanskalaisilla oli taitava johtaja ja he näyttivät itsekin olevan -urhoollisia ja rohkeita miehiä; he kävivät alussa kimppuun kolmelta -taholta, mutta ruotsalaisista taisteli joka mies kodin ja isänmaan -edestä eivätkä he olisi väistyneet vihollisen tieltä, vaikka se -olisi ollut kahtavertaa väkevämpi. Linnaan kuuluva karjakartano -näytti Kaarle Alfinpojasta olevan helposti saavutettava saalis. -Miehet uhittelivat sitä polttamaan, ikäänkuin siten suurenkin kunnian -saavuttaakseen. Kaarle Alfinpoika kehotti heitä käymään urhakasti -kimppuun, hän itse tahtoi käydä etunenässä. Niin johti hän heidät -karjakartanolle. - -Juuri tätä osastoa vastaan kääntyi Sten Sture. Palavain eläinten -mylvinä ja mölinä, miesten huuto ja kirkuna sekaantui aseiden -kalinaan, mutta häpeällinen ilkityö suututti ruotsalaisia enimmän, -ja he hakkasivat armotta. Juuri kun Kaarle herran piti mennä pihan -poikki, tuli Sten herra niin lähelle, että sai annetuksi hänelle -iskun, mutta ei kumminkaan onnistunut tuottamaan hänelle suurempaa -vahinkoa. - -Taistelu kävi joka tapauksessa tuimaksi, Severin Norrby oli kokenut -ja urhea soturi eikä suinkaan tottunut hetimiten väistymään. Hän -antoi miestensä muodostaa linnan keskelle pihaa ja vältti siten -saamasta vihollista selkäänsä. Mutta Sten Sture ja Hemming Gadd -hyökkäsivät linnaan; he olivat molemmatkin kelpo johtajia, ja -ruotsalaiset menivät miehissä taisteluun lauluin ja riemuhuudoin, -vastarinta murrettiin pian, tanskalaisten täytyi pelastautua -pakenemalla, ja onnellinen se, joka ensinnä pääsi piiloon. - -Suuri joukko tanskalaisia oli kaatunut, monta sataa hukkui -koettaessaan päästä laivoihin, ja vankeja saatiin joukoittain. - -Nuori valtionhoitaja oli saavuttanut täydellisen voiton, ja -tärkeimpänä seurauksenaan oli tämä voitto tehnyt tyhjäksi Kristian -kuninkaan tuuman, että hän lähettämällä arkkipiispalle apua saattaisi -tämän pystyväksi taistelemaan valtionhoitajaa vastaan ja senjälkeen -valtaisi Ruotsin. - -Vanha Hemming hieroi tyytyväisenä käsiään. Tanskalaisviha liekehti -yhtä korkealla kuin ennenkin, verileikki miellytti häntä, ja -rauhanystäväin pelästynyt ilme osoitti, että isku oli sattunut -heihin, mutta porvaristossa, kansassa ja nuoressa aatelistossa -oli menestys herättänyt ihailua onnekasta valtionhoitajaa kohtaan -ja monin verroin vahvistunein voimin päätettiin rohkeasti käydä -lähestyviä vaaroja kohden, voittaa nuoren sankarin keralla tai kuolla! - -Tämä oli näkymätön, mutta ei siltä vähemmän todellinen voitto ensi -taistelusta. - -Menomatkallaan tuhosi tanskalaisten laivasto Ruotsin rannikkoa. -Söderköpingiltä kiristettiin paloveroa, Westervik ja Stäkeholma -poltettiin, mutta mitään todellista hyötyä ei tästä retkestä ollut -kuningas Kristianille. - -Voiton jälkeisenä päivänä lähetettiin muutamia vangittuja -tanskalaisia Stäketiin tekemään arkkipiispalle selkoa taistelun -menosta ja selittämään hänelle, kuinka turhaa oli kaikki jatkuva -vastustus. - -Mutta asemiehet saivat ensiksi tiedon ja, sillävälin kun tanskalaiset -kertoivat heidän herrallensa, keskustelivat he innokkaasti siitä, -mitä oli tehtävä, jos hänen armonsa näytti edelleenkin pysyvän -vanhoissa mielipiteissään, joka saattaisi heidät kaikki turmioon. - -Tanskalaisten mentyä lähtivät he miehissä ankaran herran luo; rohkein -sai sanoiksi ja selitti hänelle, kuinka turhanpäiväiseltä oli luottaa -tanskalaisten apuun. - -Toinen lisäsi, ettei heidän juuri kannattanut yksin taistella Sten -Sturea ja koko Ruotsia vastaan. Jos ruotsalaiset olivat kerta -voittaneet tanskalaisten sotajoukon, oli Stäketin valloittaminen -heille silloin mitätön asia, jos he vain välittivät sen voittamisesta. - -Kun piispa yhä edelleen vaikeni, alkoivat useat kiihkeästi -pyytää häntä ajoissa vaatimaan loukkaamattomuutta itselleen ja -tanskalaisille asemiehilleen ja yhtymään ystävyydessä ruotsalaisiin -herroihin. - -Mutta ankaran herransa jatkuvan vaikenemisen johdosta yhä -rohkeammaksi käynyt asemiesjoukko huusi yhdestä suusta, ettei heillä -ollut aikomusta enää panna henkeään vaaranalaiseksi hänen kanssaan ja -joutua sotaan koko valtakuntaa vastaan. - -Silloin kuohahti Kustaa Trollen sappi, raivo salamoi hänen synkistä -silmistään; hän oli hillinnyt itseänsä äärimmilleen saadakseen tietää -heidän sydämensä ajatukset, nyt saivat he tietää hänen. - -Sattumalta oli hänen luonansa Juhana mestari, joka tuomiokapitulin -nimessä johti puolta sotajoukkoa ja muuten vihasi Ruotsia ja -ruotsalaisia vähintään yhtä suuresti kuin arkkipiispakin. - -Tämän rangaistavaksi jätti hän petturit, jotka olivat uskaltaneet -olla eri mieltä hänen kanssaan. - -Kaikki ne asemiehet, jotka olivat ilmaisseet aikeensa, pistettiin -torniin rautoihin, ja muutamat kidutettiin ja rääkättiin kuoliaiksi, -toisille varoitukseksi. - -Mutta Juhana mestarille hän sanoi, että tanskalaisten vankien lähetys -oli vain konnankoukku valtionhoitajan puolelta. Apujoukkoa ei oltu -voitettu, ja hän voisi odottaa sitä joka päivä Stäketiin. - -Hän ei kumminkaan luottanut omiin sanoihinsa. Pelko ja tuska kiusasi -häntä ja ajoi unen pois hänen makuusijoiltaan. - -Oliko se kuvittelua, vai kuuliko hän todellakin naurua ylhäältä -vinnihökkelistä? Hän oli aina tuuminut itsekseen, että rotat -nakertelivat siellä leivänpaloja, mitkä hän oli jättänyt. Nyt -kuuli hän selvästi askelia... Kattoluukku, minkä hän oli sulkenut, -kiskaistiin auki ja lyötiin taas kiinni yhä uudestaan. Hänestä tuntui -vihdoin koko katto hänen päällänsä olevan täynnä pikku luukkuja, ja -minne hän katsoikin hämärässä elokuun yövalossa, luuli hän näkevänsä -tuon kauhean pään avonaisine kitoineen, ja hurja nauru kaikui -viiltävänä hänen korvissaan. - -Kustaa herra nousi kiiruusti ylös, sytytti kynttilän ja pukeutui. -Hän tahtoi itse nähdä, mitä paholaisen kujeita harjoitettiin siellä -ylhäällä; aaveita ei hän uskonut eikä hän myöskään ollut pelkuri. -Avain oli hänen kirjoituspöydällään, hän otti sen toiseen ja -kynttilän toiseen käteensä "En pelkää itse paholaistakaan", jupisi -hän ja lähestyi ovea. Samassa silmänräpäyksessä koputti joku sille. -"Sisään!" huusi hän. - -Mutta kun ei ketään tullut, vetäisi hän itse auki sen. Oliko tämäkin -kuvittelua! - -Kuollut seisoi ilmielävänä hänen edessään ja kohotti uhkaavasti -kätensä. - -Mutta kynttilä putosi lattialle ja sammui. Kustaa Trolle vaipui -tajutonna lattialle. - -Herätessään värisi hän vilusta, hiipi hiljaa vuoteeseensa ja veti -peitteen päänsä yli, nukkua ei hän uskaltanut, mutta ei myöskään -uskaltanut katsoa ylös. Kun hän vihdoin nukkui rauhattomaan uneen, -pelottelivat häntä hirveät unet. Nyt oli hänestä tullut pelkuri. - -Seuraavana päivänä oli hän hyvin erilainen, ja kun uusia tietoja -saapui Vädlan taistelusta, eivät ne tehneet parempaa vaikutusta. - -Nyt alkoi ylpeä, jäykkä mies vihdoinkin taipua, ja hän lähetti -sanan Sten herralle, että tahtoisi luovuttaa linnan ja mennä -tuomiokirkkoonsa ja jäädä sinne. - -Sten herra vastasi, "että hänen olisi pitänyt puhua sillä tavoin -ennemmin, niin olisi elänyt moni mies, joka hänen tähtensä on -kuollut". Hän lisäsi, "että koska arkkipiispa oli syypää niin monen -miehen kuolemaan ja koska hänestä oli tullut murhaaja, ei hän -kauempaa ole kelvollinen arkkipiispan virkaan." - -Mutta tämä oli rohkeampaa puhetta kuin Kustaa Trolle voi sietää. -Kaikkien niiden edessä, jotka olivat tilaisuudessa läsnä, vastasi hän: - -"Kaikki, mitä olen tehnyt, on tapahtunut hänen pyhyytensä paavin -suostumuksella. Hän on antanut minulle vallan käyttää niin -hengellistä kuin maallistakin miekkaa, eikä sentähden kenenkään sovi -nimittää minua murhaajaksi, joskin moni on minun tähteni menettänyt -päänsä. Tervehtikää herra Sten Sturea ja sanokaa se hänelle." Ja -voimattomassa vihassaan käänsi hän selkänsä lähetille. - -Mutta nyt ei enää kukaan kuunnellut hänen puolustuksiaan, kaikkien -mielestä samoin kuin valtionhoitajankin olisi hänen pitänyt sellaiset -puheensa puhua aikoja sitten. - -Välttämätöntä oli kuitenkin ratkaista asia lopullisesti. Arkkipiispan -tappio oli pannut piispain ja pappien suut suppuun. He tunsivat -tarpeelliseksi alistua sen tahdon alaiseksi, jolla oli korkein valta, -eikä siksi näin suotuisaa tilaisuutta sen vallan lujittamiseksi -saanut laiminlyödä. - -Marraskuun lopussa kutsui valtionhoitaja kokouksen Tukholmaan. -Sinne tuli Linköpingin piispa Hannu Brask, Strengnäsin piispa -Mathias, Vesteråsin piispa Otto ja Turun Arvid piispa, sitä paitsi -Hemming Gadd, suuri joukko ritareita, vapaasukuisia rälssimiehiä, -kuparivuorimiehiä, taalalaisia sekä Tukholman pormestari ja raati. -Vihdoin saapui myös arkkipiispa Kustaa Trollekin valtionhoitajan -suojelusluvalla vastaamaan puolestaan, jos hän ylimalkaan voi -puolustaa asiaansa. - -Mutta hänen astuessaan suureen kokoussaliin paloi hänen silmissään -villi tuli, hän heitti päänsä ylpeästi taapäin ja tarkasteli kokousta -aivankuin olisi hän tullut tuomitsemaan eikä tuomittavaksi. - -Silloin nousi Sten Sture. Rauhallisin ja arvokkain sanoin puhui -hän siitä, kuinka herra Kustaa Trolle jo valtakunnan arkkipiispana -Ruotsiin saapuessaan oli osoittanut olevansa maan vihollinen, kuinka -hän oli antanut pahoinpidellä kaatuneiden ruotsalaisten ruumiita, ja -monta monituista kertaa vastoin annettuja lupauksia rikkonut rauhan, -tehdyn aselevon aikana antanut laukaista linnankanuunat mitään pahaa -aavistamatonta piiritysjoukkoa vastaan ja saanut siten aikaan suuren -mieshukan. Hän oli avoimesti tunnustanut olevansa kuningas Kristianin -mies ja siten selvästi näyttänyt toteen petollisen mielenlaatunsa ja -osoittanut arvottomuutensa ei ainoastaan olemaan ruotsalaisen kirkon -päänä, vaan myöskin yhtenä sen jäsenistä. - -Paheksuva nurina kävi läpi kokouksen, kaikkien katseet kiintyivät -arkkipiispaan, useimpain uhkaavin ilmein, toisten melkein häveten; -tuomiokapituli ei uskaltanut virkkaa mitään hänen puolustuksekseen. - -Mutta pappien kuunnellessa syytöksiä kovenivat hänen kasvonpiirteensä -ja olivat kuin raudasta valetut. Mitä se häneen kuului, mitä nuo -toiset ajattelivat ja tuumivat. - -Petturuuden syytöksen heitti hän takaisin valtionhoitajalle, joka oli -nostanut aseensa maan oikeata herraa ja kuningasta vastaan. - -Omasta puolestaan ei hänen tarvinnut seisoa tämän kokouksen edessä -tekemässä tiliä töistään; pyhää sauvaa, minkä hän oli vastaanottanut -Pietarin huoneenhaltijalta, ei mikään maallinen herra voi ottaa -häneltä, ja herjauksista ei hän välittänyt. - -Tuollainen puhe voi ainoastaan lisätä katkeruutta, petturuushan -oli kyllin selvä, ja mieliala kiihottui äärimmilleen ivallisesta -esiintymisestä yhä enemmän rakastettua valtionhoitajaa kohtaan. - -Asia oli siten helposti ratkaistu, ja valtiopäiväin tuomio -arkkipiispan asiassa kuului seuraavasti: - -"Sen suunnattoman vahingon ja tuhon tähden, jota Stäketin linna on -tuottanut Ruotsin asujamille siitä pitäen kuin se rakennettiin, ensin -arkkipiispa Jönsin aikaan ottamalla Kristianin valtakuntaan, sitten -arkkipiispa Jaakon aikaan ottamalla Hannu kuninkaan ja nyt lopuksi -arkkipiispa Kustaan aikaan ottamalla nuoren Kristian kuninkaan, -- on -Stäketin linna revittävä ja hävitettävä maan tasalle, niin etteivät -tämän jälkeen kotimaan kavaltajat saa siellä tyyssijaansa." - -Mutta arkkipiispaan nähden langetettiin seuraava tuomio: - -"Koska herra Kustaa Trolle on tuottanut muukalaista sotaväkeä -synnyinmaansa niskoille ja koska hän on kantanut nurjaa kilpeä -herraansa ja päämiestänsä, Ruotsin valtakunnan valtionhoitajaa -vastaan, olemme me kaikki yksimielisesti jaa-huudoin ja kohotetuin -käsin vannoneet ja luvanneet, ettemme ikipäivinämme tahdo häntä -arkkipiispaksi tähän valtakuntaan, mutta hän saakoon nauttia sitä -suojeluslupaa, jonka hänelle meidän rakas herramme ja päämiehemme -antanut on." - -Lisäksi sitoutuivat kaikki läsnäolijat, "koska he olivat kaikki -yhdessä liitossa tässä asiassa, keskinäisesti auttamaan ja tukemaan -toisiaan siinä tapauksessa, että joku sen johdosta, mitä oli -tapahtunut, saattaisi valtakunnan rappioon ja kirkonkiroukseen, -milloin ja missä tällaiseen, joko pyhän isän paavin huoneesta tai -muilta tahoilta, ryhtyä saatettaisiin." - -Kun tuomio siten oli langetettu ja asianmukaisesti kirjaan merkitty, -kirjoittivat läsnäolijat nimensä alle, ja valtakunnan leima pantiin -siihen lisäksi allekirjoittajain "riippuvain sinettien" kera. Mutta -piispa Brask, joka ei ollut tuomioon tyytyväinen, mutta ei uskaltanut -kieltäytyäkään, käytti "viekasta pappisjuonta" ja kirjoitti pienelle -paperilapulle: "Tähän olin minä pakotettu." Sitten pani hän kenenkään -huomaamatta lapun vahasuojuksessa sinetin alle. - -Tämä päätös tehtiin 23 marraskuuta 1517. - -Siten päättyi tämä merkillinen kokous! - -Erinäisiä kirjeitä tämän kokouksen tapauksista ja päätöksistä -laadittiin, ja yksi ja toinen osanottajista vei niitä mukanaan -kotiseudulleen. - -Norrköpingin kaupunkia varten laati valtionhoitaja itse kirjelmän; se -alkaa selonteolla kokouksesta, mutta päättyy näin: - - "Rakkaat ystävät, kiitän teitä kaikkia hyvin sydämellisesti - uskollisuudestanne ja hyväntahtoisuudestanne, jota minulle ja - isänmaallenne olette aina osoittaneet, rehellisten ja uskollisten - miesten tavoin joka suhteessa toivoen enkä ollenkaan epäillen, - ettette tahtoisi tehdä tämän mukaan. Sentähden kehotan minä - teitä kaikkia valtakunnan puolesta ja käsken ankarasti kaikkia - hankkimaan itselleen hyvät aseet. Jos emme mitenkään saa olla - rauhassa tanskalaisilta, niin tahdomme me, kun oikea aika on - tullut, käydä heidän kimppuunsa sellaisella voimalla, että he - lähinnä Jumalan apua itse mielellään rukoilevat Jumalalta rauhaa." - -Päivän hengähdysajan soi Sten herra itselleen; Kristina rouva kokosi -hänen ympärilleen muutamia rakkaita ystäviä, joiden kanssa hän voisi -keskustella ilman pakkoa äsken tapahtuneista tärkeistä asioista. -Niiden joukossa oli myös Kristinan isä, herra Erikki Juhananpoika, -joka oli ollut yksi arkkipiispan tuomareista. Muiden muassa oli -myöskin Hemming Gadd ja nuori Kustaa Erikinpoika sekä linnanpäällikkö -Jöns Jönsinpoika. - -"Aika on rientänyt pitkin askelin eteenpäin", huudahti tohtori -Hemming. "Siitähän ei ole kuin viisikymmentä vuotta, kun Jöns -Pentinpoika johti samanlaista taistelua kuin tämäkin valtakunnan -edusmiestä vastaan, joka silloin sattui olemaan kuningas. Silloin -pääsi voittajaksi kirkon päämies, ja maallinen majesteetti kadotti -sekä kruunun että valtakunnan. Nyt sitä vastoin on ruotsalainen -isänmaallisuusintomme saavuttanut sellaisen voiman ja merkityksen, -että kun valtionhoitaja puhuu sen puolesta, seisoo koko kansa hänen -takanaan yhtenä miehenä. Se sysää pois jokaisen, joka asettuu kansan -edistyksen tielle, huolimatta siitä, vaikka se onkin valtakunnan -arkkipiispa!" - -"Luulen", puuttui herra Erikki Juhananpoika puheeseen, "että äsken -voitetun taistelun suurin ja oikein merkitys on siinä, että siitä -huokuu syvä kansallishenki, joka luopuu traditsioneistaan ja -kunnioituksestaan papillista arvoa kohtaan, kun on kysymyksessä -olemassaolon suojeleminen ja itsensä varjeleminen." - -"Ketkä miehet ovat vaikuttaneet tämän nopean kehityksen", virkkoi -Jöns Jönsinpoika. "Viisikymmentä vuotta sitten, voidaan hyvin -sanoa, kantoi Ruotsin kansa vielä orjan kahleita, ja katsokaa nyt -kuinka itsetietoisena se kohottaa päätään. Valtionhoitajiaan sen on -kiittäminen vapautumisestaan tanskalaisesta ylivallasta. Mutta vielä -tärkeämpää on, että kansa on näiltä oppinut ajattelemaan omin päin, -että siitä on noussut vapaita, itsenäisiä miehiä. Tämä kallisarvoinen -lahja on kulkeva perintönä polvesta polveen, ja kun mitään Stureja ei -ole enää olemassa, tulevat heidän kylvämänsä valistuksen ja vapauden -siemenet kantamaan siunattuja hedelmiä ikuisiin aikoihin!" - -"Älkäämme unhottako sitä, joka teki ensi alun!" puuttui Sten herra -puheeseen. "Jollei Engelbrekt olisi urennut oikealle tielle, kuka -tietää, olisivatko hänen seuraajansa tehneet sen. Esimerkillä on -mahtava vaikutus; kansanmies kulki edeltä, ja seuraajat jatkoivat -hänen työtään. Herra kaikkivaltias on ihmeellisesti siunannut -kaikkia Sten Sturen toimia; hänestä juontui maamme koko kehitys, -ja hänen kylvämänsä kehityksen siemenet ovat kantaneet hedelmän. -Rakas isäni ei saanut aikaa kokea muuta kuin sodan vaaroja, ja kun -katson taaksepäin, mitä on tämä aika ollut muuta kuin suurta työtä -vapauttamiseksemme turmiollisesta unionista Tanskan kanssa; se -oli kohdaltaan kiirastuli, jonka oli temmattava maa pimeydestä ja -tietämättömyydestä, babylonialainen vankeus, jonka oli pakotettava -meidät pyrkimään valoon ja vapauteen. Minusta näyttää, kuin Herran -käsi olisi koko ajan suojelevana ojentunut yllemme, ja onneaan saavat -kiittää ne, jotka ovat olleet välikappaleina toteuttamassa hänen -pyhää tahtoaan!" - -Ja niin joivat he illan yhdessä. - -Nuori herra Kustaa Erikinpoika kertoi Kristina rouvalle, kuinka -urhoollisesti hänen herransa oli menetellyt, kuinka kaikkien silmät -olivat luottamuksella tähdätyt häneen ja kuinka hän oli ylhäisten ja -alhaisten rakastama. - -Ja nämä sanat soivat suloisina Kristinan korvissa, hän tunsi -itsensä niin äärettömän onnelliseksi, ettei suurempaa onnea voinut -tulla ihmisen osaksi. Sitten ajatteli hän, että kenties miekka -tulisi lävistämään hänenkin sielunsa, hän tiesi, että koetukset -ja kärsimykset olivat välttämättömät, että hän kerran voisi -puhdistuneena, koeteltuna sanoa sydämessään: - -"Katso, Herran palvelija!" - - * * * * * - -Kuten päätetty oli, palasi arkkipiispa vahingoittumattomana takaisin -linnaansa. - -Mutta monta päivää ei viipynyt, ennenkuin valtionhoitaja seurasi -jälestä. Nyt oli piiritystä jatkettava suurella voimalla ja -vakavuudella. - -Tämä oli sitä välttämättömämpää, kun Lundin arkkipiispa, Birger -Gunnarinpoika, kehotti kirjeellisesti valtionhoitajaa lakkaamaan -piirittämästä Stäketiä, muussa tapauksessa hän paavin lähettiläänä ja -Ruotsin kirkon pääpiispana julistaisi hänet kirkonkiroukseen moisesta -väkivallanteosta. - -Sten herra pani vakavan vastalauseen tätä uhkausta vastaan; Lundin -arkkipiispa, joka niin monella tavoin oli riippuvainen Kristian -kuninkaasta, ei voinut langettaa tuomiota Ruotsin ja Tanskan välillä. - -"Kun ei Tanskan kuningasta ole tunnustettu Ruotsin kuninkaaksi, -ei hänen asettamansa arkkipiispakaan voine tulla meidän -arkkipiispaksemme", puuttui Hemming Gadd puheeseen. "Sitä paitsi -pannajulistus merkitsee vähän enää nykyään." - -"Se vetää huomion meihin ja voi viedä siihen, että hänen pyhyytensä -paavi tahtoo sekaantua asioihimme." - -"Alistuisitteko siihen?" - -"En, kautta elävän Jumalan!" - -Hemming hymyili tyytyväisenä. "Se vastaus oli kullan arvoinen", sanoi -hän. "Tahtoisin olla neljäkymmentä vuotta nuorempi voidakseni vielä -kappaleen matkaa seurata teitä elämän tiellä." - -"Minun tieni voi päättyä ennenkuin teidän." - -"Jumala siitä varjelkoon!" - - * * * * * - -Mielettömyydessään aikoi Kustaa Trolle tosiaankin edelleen -puolustautua Stäketin linnassa. Hän uskoi lujasti, että Tanskasta -viipymättä saapuisi uusi avunlähetys. - -Mutta hänen väkensä mieliala ei enää ollut sellainen, että hän -uhkauksilla ja selityksillä olisi voinut saada heidät tottelemaan. - -Tiedämme jo, kuinka Juhana mestari, ankaran herransa käskystä, oli -menetellyt asemiehiin nähden. - -Saatuaan takaisin vapautensa eivät he olleet tulleet ollenkaan -nöyremmiksi, ja kun hänen armonsa sanoi heille tahtonsa olevan, -että linnaa puolustettiin viimeiseen mieheen, silloin kieltäytyivät -he siitä joka mies ja vaativat melkein uhmaillen, että linna oli -luovutettava. - -Ja ylimielisyys väistyi pelon tieltä. Kustaa Trolle kuvitteli -mielessään, että asemiehet tahtoivat äkkiylläköllä käydä hänen -kimppuunsa, kenties riistää hänen henkensäkin. - -Hän ei uskaltanut turvautua huolissaan kehenkään, hänellä ei ollut -ainoatakaan luotettavaa ystävää tai palvelijaa. Eräänä yönä hiipi -hän pahantekijän tavoin linnastaan, vartijan huutoon ei hän tohtinut -vastata, ja oli lähellä, ettei häntä ammuttu urkkijana. Rannalla oli -pieni vene, hän sen vapautti ja souti eräälle saarelle, joka oli -aivan lähellä. Siellä piiloutui hän yöksi vuorenluolaan. - -Seuraavana aamuna, kun hänen havaittiin olevan poissa, nousi linnassa -suuri hälinä. - -"Onkohan hän päättänyt päivänsä?" kyseltiin keskenään. - -"Siihen on hän liian arka." - -"Kurja!" - -"Hän oli koko paholainen!" - -"Kenties piru on hänet noutanut." - -"Moinen herra!" - -"Minä ainakin pyrin Sten herran palvelukseen!" - -"Kunpa uskaltaisi!" - -"Hänestä puhutaan pelkkää hyvää!" - -"Koettakaamme!" - -Kenen onni pettää, hänellä ei ole mitään ystäviä; sen sai -arkkipiispakin kokea; samat miehet, jotka olivat kumartaneet maahan -hänet nähdessään, ivasivat ja pilkkasivat nyt hänen muistoaan. - -Koko asemiesparvi lähti leiriin pyytämään, että valtionhoitaja -ottaisi linnan haltuunsa. Mutta heillä oli toinenkin nöyrä anomus. - -"Mikä niin?" - -"Että teidän armonne tahtoisi ottaa meidät palvelukseensa." - -Hän lupasi pitää huolen heidän viennistään Tanskaan. "Tanskalaisten -tulee pysyä Tanskan palveluksessa", sanoi hän, mutta kysyi lisäksi, -missä heidän herransa oli tavattavissa. - -Kukaan ei voinut sitä sanoa. - -Muuan köyhä kalastaja teki sen. - -Hän oli kaivannut venettään ja löytänyt sen pienen saaren rannalta. -Siellä puuhaili muuan ihminenkin, joka, kun hän huomasi, että -vastakkaisella rannalla liikuskelevat ihmiset olivat hänet keksineet, -riensi nopeasti pois. - -Uutinen arkkipiispan katoamisesta oli jo ehtinyt levitä, ja -luonnollinen johtopäätös oli, että mahdollisesti juuri hän oli -etsinyt tyyssijansa saarelta. - -Katkeruus kansan kesken oli yleinen, kunnioitus hänen virkaansa -kohtaan oli kadonnut, heillä oli kova halu saada miekkonen käsiinsä. - -Hankittiin vene ja siihen tuppautui niin useita, että se oli -vajoamaisillaan. Onneksi pääsi se perille; joka mies taittoi seipään -käteensä ja niin hajosivat he ympäri saaren etsimään. - -He löysivät hänet vihdoin; aivan kuin metsänpeto istui hän -kyyristyneenä parin kiven väliin, ja mulkoili heihin silmin, jotka -paloivat kuin tuliset hiilet. - -He aivan ällistyivät hänet nähdessään ja vilkuivat ihmeissään ja -epäröiden toisiinsa. - -"Nyt ei hän liene vaarallinen. Menkäämme lähemmäksi." Ja he -lähestyivät muutamia askelia. - -"Hän näyttää voivan vaikka purrakin!" - -"Hiokaamme vähän hänen hampaitaan!" - -"Tuollaiset suden silmät!" - -"Pistäkäämme ne puhki!" He menivät yhä lähemmäksi. - -Ja Kustaa Trollen valtasi sanomaton pelko, hän luuli viimeisen -hetkensä tulleen. - -"Tuletkos esiin sieltä!" huudettiin joukosta. He olivat unhottaneet -hänen korkean säätynsä ja papillisen arvonsa ja näkivät ainoastaan -villipedon. - -Sillävälin oli Sten herralle ilmoitettu, että piispan pakopaikka -oli keksitty ja että talonpojat luultavasti itse tulisivat istumaan -oikeutta. Nopeasti riensi hän paikalle muutamani miesten seuraamana -ja joutui parahiksi estämään aiottua tihutyötä. - -"Mitä ajattelette, rakkaat ystävät", sanoi hän talonpojille. -"Tahdotteko ehättää lain edelle ja ruveta tuomareiksi; onko nyt -maassa tapa sellainen?" - -He vetäytyivät häpeissään syrjään, mutta jupisivat keskenään, että -jolleivät he olisi niin kauan vitkastelleet, olisi nyt asia ratkaistu -aikoja sitten. - -Mutta Sten herra sanoi kohteliaasti, että jos hänen armonsa tahtoi -seurata häntä ja hänen miehiään, pääsisi hän täydessä turvassa -takaisin. - -Tässä ei ollut varaa valita, hänen oli vihattua valtionhoitajaa -kiittäminen hengestään. Ja sanomatta sanaakaan, luomatta katsettakaan -viholliseensa luikki hän rannalle ja istuutui veneeseen. - -Mutta rahvas nimitti saarta siitä pitäen piispansaareksi. - -Sten herra virkkoi taipaleella, että hänen armonsa saattoi tarvita -varmaa suojaa ja kysyi sentähden, mihin luostariin hän halusi itsensä -vietävän. - -"Vesteråsiin!" oli vastaus. - -Muutamia tunteja täytyi hänen kuitenkin odottaa leirissä; hän pyysi -päästä yksin, mutta ensin täytyi hänen allekirjoittaa sitoumus, jossa -hän luopui kirkostaan ja arkkipiispuudestaan, ja tämän hän vahvisti -sinetillään. - -Sen jälkeen vietiin hänet varmasti vartioituna Vesteråsiin; kukaan -hänen asemiehistään ei pyytänyt päästä häntä seuraamaan, eikä hän -luottanut kenenkään, ei kysynyt ketään; kaikki hänen ajatuksensa -ja toivomuksensa kohdistuivat vihaan ja kostoon; sitä hän hautoi -katkeroituneessa mielessään päivin ja öin. - - - - -4. - -HAAMU. - - -Piispan-Arnöhön oli tullut rakas ja kaivattu vieras. Vanha Jaakko -herra näki olevansa vanhojen ystäviensä ja ihailijainsa hylkäämä, -sentähden oli isä Johannes sitä tervetulleempi. Hurskaista, iäkkäistä -kasvoista loisti sellainen rauha, sellainen tyyni, tasainen mieli, -jota mitkään elämän myrskyt eivät voineet kukistaa; ne murtuivat sitä -vasten kuin kallioseinää vasten. - -Oli omituista isä Johannekselle, että hän tuli yhä iloisemmaksi ja -melkeinpä voimakkaammaksikin vuosien mukana. Hänen Herransa työ -kävi hänelle rakkaammaksi päivä päivältä, ja hän oli onnellinen -saadessaan vaikuttaa sen puolesta. Hänen viettämänsä liikkuvainen, -yksinkertainen elämä, se hellyys ja ystävyys, joka säteili häntä -kohtaan kaikkien silmistä, lämmitti ja ikäänkuin toi uutta elinvoimaa -vanhaan sydämeen. - -"Missä olet ollut niin kauan, karkuri!" virkkoi hänen armonsa häntä -syleillen. - -"Maailma on suuri, ja minun luuni alkavat väsyä", vastasi Johannes. - -"Ainoastaan _alkavat_, kun minun ovat upiuupuneet jo aikoja sitten! -Jos minulla olisi sinun voimasi, en olisi epätietoinen, mitä minun on -tehtävä." - -"Ei teidän ole oltava nytkään, vaan vaikutettava niin kauan kuin -voimanne sallivat." - -"Tiedätkö, mitä tarkoitan?" - -"Luullakseni petollista huoneenhaltijaa." - -"Nyt käytät kovia sanoja." - -"Minun täytyy." - -"Tapasi ei ole tuomita ankarasti." - -"Minua on siis uskottava, kun sen teen." - -"Palaamme toiste asiaan!" - -Seuraavana päivänä sai hänen armonsa muutamia kirjeitä, ja nämä -kädessään tuli hän Johanneksen luo. - -"Roskaväki loukkaa tuomiokapitulin jäseniä", sanoi hän -kiihdyksissään. "Jumalanpalvelusta ei enää pidetä pyhänä." - -"Upsalassa?" kysyi Johannes. - -"Minun vanhassa, kunniakkaassa hiippakunnassani!" - -"Juuri herättääkseen kansan mielissä vanhan kunnioituksen tahtoo Sten -herra taivuttaa tuomiokapitulin uuteen vaaliin." - -"Neuvon Sten herraa sekaantumaan hengellisiin ja kirkollisiin -vaaleihin niin vähän kuin mahdollista." - -"Mutta Kustaa herrahan on itse luopunut virastaan, silloin täytyy kai -asettaa joku toinen." - -"Luopuminen ei merkitse mitään ilman paavin vahvistusta, varsinkaan -kun sen ei voi katsoa tapahtuneen ilman väkivaltaa, uhkaa ja pelkoa; -sen on Linköpingin Hannu piispa valtionhoitajalle kirjoittanut." - -"Jäikö Sten herra vastauksen velkaan?" - -"Sitä hän ei jää koskaan. Hän vastasi, ettei pyhä isämme paavi -ja kirkon laki voi sietää sellaisia kirkon esimiehiä, jotka sen -sijaan, että olisivat maallikoille esikuvana, harjoittavat ilmeistä -kavallusta, erittäinkin omaa isänmaataan vastaan." - -"Minusta se ajatus on Sten herralle kunniaksi, vaikkei se oikein -hyvin sovellu roomalaisen kirkon periaatteihin." - -"Totisesti en sittenkään ota uskoakseni, Johannes, että sinäkin -olisit kiintynyt uuden ajan aatteihin." - -"Sen vaikuttaa uusi arkkipiispa." - -"Kuinka niin?" - -"Eikö hän tule Roomasta!" - -"Entä sitten?" - -"Ja sen häpeälliset tavat ja käsitteet hänellä on." - -"Johannes! Hän on minun ystäväni!" - -"Se hän ei ole ollut koskaan." - -"Todista vastakohta!" - -"Todistakaa hänen ystävyytensä!" - -Jaakko herra tuumi kotvan. "Minulla on siitä monia todistuksia", -sanoi hän. "Muistathan, että minulla oli syytä tyytymättömyyteen -rouva Bontiin nähden." - -"Niin, kyllä muistan!" - -"Hän on vapauttanut minut hänestä." - -"Millä tavoin?" - -"Hän teki omalla vastuullaan hänet Vårfrubergan luostarin -abbedissaksi." - -"Hän on siis siellä?" - -"Luultavasti vihitty jo aikoja sitten, kosken ole kuullut hänestä -mitään." - -"Teidän pitäisi toki tiedustella." - -"Miksi niin?" - -"Hän on seurannut teitä niin kauan." - -"Ja kiusannut ja kiduttanut minua." - -"Luulin teillä olevan vanhaa syytä." - -"Sen olen jo moneen kertaan sovittanut." - -"Mutta ette unhottanut, luulen. Lähettäkää viesti Vårfrubergaan ja -toivottakaa hänelle onnea." - -"Kuka tietää, miten se käsitettäisiin?" - -"Voittehan lähettää muutamia pyhäinjäännöksiä luostariin." - -Hänen armonsa ei ollut oikein halukas. "Tuskin tiedän, miksi taivun -mielesi mukaan", sanoi hän. "Kai siksi, että pysyisin sovussa -rippi-isäni kanssa." - -Koottiin muutamia todella kallisarvoisia kirkkokoristeita ja pyhiä -esineitä, ja muuan uskottu palvelija lähetettiin viemään niitä -Vårfrubergaan. Kalleudet oli vietävä abbedissalle asetettaviksi -luostariin; hänelle itselleen lähetti hänen armonsa tervehdyksensä. - -"Toivon, ettei hän vain tämän jälkeen kunnioita minua käynnillään", -sanoi hän melkein katuen. - -"Sitä en luule hänen tekevän." - -Palvelijan lähdettyä näytti siltä, kuin isä Johannes olisi tullut -tyynemmäksi; hän ei antanut enää mitään teräviä vastauksia, ja suurin -sopusointu näytti palaavan. - -"Onko sinulla tuttavia Saksassa?" kysyi vanhus Johannekselta. - -"Ei tietääkseni." - -"Täällä on kotvan aikaa odottanut sinua muuan kirje." - -"Kirje minulle, mistä sitten?" - -"Luullakseni Baselista." - -"Siellä ei minua tuntene kukaan." - -Piispa otti esille suuren kirjeen, jonka jätti Johannekselle. - -"Tätä en ymmärrä", sanoi hän ja poistui lukeakseen sen rauhassa. - -Mutta muutamia tunteja myöhemmin palasi hän ja kysyi, tahtoiko hänen -armonsa ottaa hänet vastaan. - -"Nykyään ei minua enää estä mikään!" vastasi tämä surumielisesti -hymyillen. - -Mutta Johanneksen kasvot loistivat ilosta. - -"Niin onnellisena en ole nähnyt sinua koskaan ennen, rakas ystävä, -mitä on tapahtunut?" - -"Jumala on kuullut palvelijansa rukouksen!" - -"Kirje, jonka sait?" - -"Ilmoittaa minulle siitä!" Ja nyt kertoi hän karanneesta -vadstenalaisveljestä, joka kävi hänen puheillaan hänen armonsa luona, -jota hän neuvoi pakenemaan vieraille maille ja josta hän sittemmin -ei ollut kuullut vähintäkään. "Luulin, että hän oli kuollut tai -vankilassa", lisäsi Johannes. - -"Mutta nyt kirjoittaa hän minulle ja kysyy, olenko löytänyt hänen -rakkaan Kaarinansa, jota hän sanoo ajattelevansa öin ja päivin." - -"Pappi!" - -"Niin, se näyttää oudolta!" - -"Missä hän oleskelee?" - -"Zürichissä, yhdessä Zwinglin kanssa. Hän kirjoittaa, että vasta -tältä mieheltä on hän oppinut ymmärryksellä lukemaan Jumalan pyhää -sanaa. Hän kertoo laajasti hänen opistaan, joka ei kuulu paljoakaan -eroavan tohtori Martti Lutherin opista. Luenko?" - -"Kuulen mielelläni." - -Johannes luki uskonvoimaa uhkuvan kirjeen. Se päättyi näin: - - "Lopuksi täytyy minun kertoa teille, että Octenbachin - nunnat Zürichissä ovat anoneet neuvostolta vapautumista - luostarilupauksestaan. Hallitus, joka luuli, että he - kaipasivat mukavampaa elämää, hyväksyi monia vapauksia, - jotka luostarisäännöt olivat tähän asti kieltäneet. Mutta - he vastasivat, etteivät he pyytäneet mitään myönnytyksiä - ruumiilleen; heidän sieluilleen oli tultava avuksi ja - kevennettävä heidän omiatuntojaan, Jumalan laupeuden tähden oli - heitä pidettävä viattomina vankeina ja vapautettava heidät. - - Olen tämän johdosta puhunut Zwinglin kanssa avioliitosta, ja hän - on sanonut, ettei missään paikassa pyhiä kirjoja ole pappeja - kielletty menemästä naimisiin, ja läsnäolollaan Kaanaan häissä on - Kristus pyhittänyt ja vahvistanut jokaisen sellaisen liiton. - - En voi kirjoittaa teille, kunnianarvoisa isä, mitä silloin - tunsin. Jos Zwingli menee naimisiin, voin minäkin tehdä sen. Olen - tosin karkoitettuna isänmaastani, mutta olen varma, että Kaarina - tahtoo tulla tänne luokseni. - - Kautta kaiken, mikä teille on rakasta, rukoilen, että tahdotte - antaa minulle tietoja hänestä; riutuuko hän vielä luostarissa? - Huntua ei hän kuitenkaan ole vielä ottanut, sen hän lupasi, ja - olen varma, ettei hän petä sanaansa. Sanokaa hänelle tuhannet - terveiset ja ottakaa itse vastaan nöyrät terveiseni. - - Teille kiitollinen ja kuuliainen _Pentti Pentinpoika_. - - Osoitteeni on: tohtori Zwingli, Zürich." - -Johannes taittoi kirjeen laskoksilleen, mutta kun hän kohotti -katseensa, hämmästytti häntä se mielenkuohu, joka kuvastui -arkkipiispan kasvoilla. Hänen poskillaan paloi heleä puna, ja rinta -kohoili kiihkeästi. "Mikä teitä vaivaa, herra?" - -"Selibaatti lakkautettu. Se on mahdotonta!" - -"Jumala suokoon, että siihen tultaisiin!" - -"Toivotko sitä, Johannes?" - -"Ettekö te ole koskaan toivonut?" - -Muutamia suuria kyyneliä vierähti vanhan ylipapin poskille, ne olivat -nyt yhtä kalpeat kuin ennenkin. - -"Jos tämä olisi tapahtunut viitisenkymmentä vuotta sitten", sanoi -hän, "en totisesti olisi kauaksi aikaa jäänyt Ruotsin kirkon -pääpiispaksi, mutta kuinka paljon onnellisempi sitä vastoin olisin -ollut!" Hän kätki päänsä käsiinsä ja vaipui ajatuksiinsa. - -Samoin teki isä Johanneskin, hän tunsi ihmeellistä mielenkiintoa -niihin uusiin ajatuksiin, jotka raivasivat tietään kautta maailman. -Ne olivat kuin valonsäteet pimeässä yössä, ja hän kiitti Jumalaa -siitä, että oli saanut elää niin kauan, että oli nähnyt valon tulevan. - -Piispa, vanha, itsekäs, ajatteli etupäässä mitä hän itse oli -menettänyt. Toisessa sijassa aprikoi hän, missä määrin kirkko -menettäisi arvoaan, jos uudet aatteet pääsisivät vallalle. -"Tiedätkös, Johannes, olen iloinen päästessäni pois kaikesta tästä. -Se päättyy huonosti!" - -"Minun uskoni on, että se vie hyvään!" - -"Se järkyttää kirkon perustuksia." - -"Silloin ei se ole rakennettu raamatun opille." - -"Minä pidän enemmän Erasmuksesta", jatkoi piispa melkein itsekseen. -"Hän harrasti vain vanhojen kielten tuntemista; se oli tosin alku, -mutta hän ei pyrkinyt koskaan pitemmälle." - -"Silloin on hänen työnsä täytetty, toiset ovat jatkaneet ja menneet -pitemmälle." - -"Luther on kääntänyt uuden testamentin." - -"Joku toinen on sen tuova meillekin." - -"Toivon, ettei se tapahdu." - -"Miksi?" - -"Koska se sytyttäisi kuin tuli." - -"Ja puhdistaisi kuonan kullasta." - -"Kenties joutuisi rahvaankin käsiin." - -"Silloin tulee jokaisesta oma pappinsa!" - -"Ja ihmiset eivät anna johtaa itseään kuten nyt, tarkoitat kai? -Tunnet vähän maailmaa, jos luulet, että valistus on tekevä ihmiset -paremmiksi. Ei, huonommiksi, paljon huonommiksi, se on vakaumukseni." - -"Mihin sen perustatte?" - -"Kokemukseen! Kaikilla pettureilla on hyvät päät; anna heille -valistusta, niin he käyttävät lahjojaan ihmiskunnan turmioksi." - -"Opettakaa heitä oikein lukemaan ja ymmärtämään pyhää kirjaa, niin -se on tuleva heille ensin pakkopaidaksi ja sitten pelastukseksi ja -lohdutukseksi." - -"Sinäkin tahtoisit luoda uudestaan koko maailmanjärjestyksen." - -"Jospa voisin!" - -"Mutta sitä et voi sinä eikä kukaan muu, sentähden ei ole päästettävä -näkyviin enemmän valoa kuin heikkonäköiset voivat sietää. Minä estän -sen." - -"Te, herra?" - -Hänen armonsa hymyili ivallisesti. "Sanotaan, että Strengnäsin piispa -Mathias on aiottu arkkipiispaksi. Puhun hänelle asiasta." - -"Mutta valtionhoitajan tarkoitus on toinen, ja sen hyväksi -vaikuttamaan olen saapunut tänne." - -"Pitäisikö minun palata Upsalaan?" - -"Niin, ja ottaa takaisin virkanne." - -"Tehdä herra Kustaa Trolle vihamiehekseni?" - -"Mitä teidän tarvitsee häntä pelätä?" - -"Hänellä on Kristian kuningas takanaan!" - -"Sten herra pitää hänet kyllä poissa." - -"Jos hän _voi_!" - -"Kun jokainen tekee velvollisuutensa, silloin pitää Jumala huolen -lopusta." - -"Mikä sinun velvollisuutesi on?" - -"Kun olen ensin saanut herra Jaakko Ulfinpojan täyttämään omansa, -lähden alamaahan päin. Tiedätte, että maassa on liikkeessä paavin -anekauppias seurueineen, ja minä aion mennä häntä vastaan." - -"Mitä aiot?" - -"Jos he levittävät harhaluuloja kansan keskuuteen, tahdon valistaa -niin monta kuin voin." - -"Kukaan ei usko sinua!" - -"Kyllä, jos puhun Herran innoittamana." - -"Odota, kunnes kaupustelijat tulevat tänne." - -"Minulla ei ole aikaa", vastasi Johannes viitaten kauniiseen -harmaaseen päähänsä. - -Vårfrubergaan lähetetty viesti viipyi kauan ennenkuin palasi. Hänen -armonsa ei näyttänyt kiinnittävän siihen huomiotaan, mutta Johannes -kiinnitti sitä enemmän, vaikka hän melkein arvasi syyn. - -Vihdoin eräänä päivänä tuli vanha Jaakko herra melkoisesti -kiihdyksissään vanhan ystävänsä luo, sanoen: "Lähettiläs on tosin -palannut Vårfrubergasta, mutta hän puhuu niin kummia, etten minä voi -siihen panna luottamusta." - -"Lähetittehän luotettavan palvelijan?" - -"Hän sanoo, että Beat... että entinen abbedissa on kadonnut, hän -tapasi uuden." - -"Eikö hän tehnyt mitään kysymyksiä?" - -Hänen armonsa heittäytyi penkille, tarttui kelloon ja soitti -kiihkeästi. - -Muuan palvelija astui sisään. - -"Kutsu Anselmo tänne." - -Tämä tuli heti. - -"Kerro alusta alkaen!" käski ylipappi. - -"Minä en sanonut heti, mistä tulin", alotti palvelija. "Sanoin -ainoastaan tuovani lahjoja luostarille. Minut vietiin refektoriumiin, -ja abbedissa tuli heti minua vastaan. Ääni oli aivan vieras, ja minä -kysäisin rouva Bontia." - -"Miksette jatka...?" - -"Hm, hän vastasi niin kummallisesti." - -"Kerro se?" - -"Se kurja nainen ei ole koskaan ollut Vårfrubergan abbedissana." - -"Oliko siinä kaikki?" - -"Minä väitin, että hänet oli ainakin aiottu siksi ja että toin -luostarille kalliita lahjoja hänen armoltaan, herra Jaakko -Ulfinpojalta." - -"Sitä ei sinun pitänyt sanoa!" puuttui tämä puheeseen. - -"Tahdoin häntä pehmittää, ja se tepsikin. Katseltuaan kyllikseen -kallisarvoisia lahjoja sanoi hän: 'Vie hänen armolleen luostarin -nöyrät kiitokset ja sano hänelle, että siunattu äitimme katosi täältä -jo kolme kuukautta sitten. En tiedä otettiinko hänet elävänä ylös -taivaaseen, sillä kukaan ei ole nähnyt sitä, mutta luultavaa se on'." - -"Oliko siinä kaikki?" - -"Sellaista lirumlarua hän vain lasketteli. Mutta minä kyselin -luostarin ulkopuolella." - -"Tiesikö kukaan mitään?" - -"Kolmet, neljät silmät olivat nähneet hengellisen äidin lähtevän -useain palvelijain kera luostarista. Palvelijat olivat palanneet, -mutta hän ei kuunaan." - -"Eivätkö palvelijat kertoneet mitään?" - -"He olivat ensi päivänä saavuttuaan kertoneet, että he tulivat -Stäketistä, että rouva Bonti oli puhjennut karkeisiin solvauksiin -arkkipiispaa kohtaan ja että hänet sen jälkeen oli pistetty -vankeuteen. Asemiehet olivat arvelleet, ettei hän sieltä pääsisi -hengissä. Muutamia päiviä myöhemmin olivat he peruuttaneet kaiken -ja sanoneet, etteivät tienneet eivätkä olleet kuulleet kerrassaan -mitään." - -Huoneessa oli haudanhiljaisuus. Jaakko herra istui suorana kalpein -poskin, mutta koko hänen olemuksessaan huomasi hiljaisen väristyksen. - -Johannes katseli häntä tarkkaavaisesti. "Jätä meidät Anselmo!" - -Palvelija meni. - -Tuli jälleen muutamien minuuttien hiljaisuus. - -"Tahdotteko, herra, että rukoilemme hänen sielunsa puolesta?" - -"Luulet siis, että hän on kuollut?" - -"Tiedän sen!" - -"Etkä ole sanonut mitään?" - -"Teitä piti valmistaa." - -"Kuoliko hän ilman synninpäästöä?" - -"Pelkään niin." - -"Sano minulle kaikki!" - -"Oletteko kyllin vahva sitä kuulemaan?" - -"Se on sitten jotakin kamalaa?" - -"Niin, herra!" - -"Ja syyllinen?" - -"Herra Kustaa Trolle!" - -"Oletko varma siitä?" - -"Nämä vanhat silmät ovat nähneet sen." - -Jaakko Ulfinpoika taisteli kovaa taistelua. "Epävarmuus surmaisi -minut", sanoi hän. "Kerro kaikki." - -Ja isä Johannes kertoi, kuinka hän oli ollut taipaleella leiriin; -sattumalta oli hän tullut kohottaneeksi katseensa Stäketiin ja -huomannut katolla erään henkilön; hän oli nähnyt tämän heittävän -jotakin alas, ja tämä outo esine oli pudonnut hänen jalkoihinsa. Kun -hän kauhukseen oli nähnyt, että se oli ihminen, oli hän uudestaan -kohottanut katseensa linnankatolle ja silloin selvästi tuntenut -jälleen Kustaa herran, joka oli kurottautunut kaidepuun ylitse, mutta -heti vetäytynyt takaisin, nähtyään että häntä tarkasteltiin. - -Jaakko Ulfinpoika tuijotti eteensä aivan kuin olisi nähnyt -kummituksen, hän värisi kuin kouristuksen käsissä. - -"Ette kestä, herra." - -"Kyllä, kyllä, tahdon tietää kaiken!" - -"Kun nostin vainajan käsivarsilleni, olivat jäsenet vielä pehmeät." - -"Kamalaa, kamalaa!" - -"Hän oli kuollut vain hetkinen sitten." - -"Tunsitteko hänet heti?" - -"En, hän oli vain nahkaa ja luuta." - -"Onko hän tappanut hänet nälkään?" - -"Siltä näyttää!" - -"Kirous hänelle!" - -"En tuntenut, kuten sanottu, heti vainajaa, mutta kannoin -taakkani leiriin saadakseni sen lasketuksi vihittyyn maahan. -Pyhänhengentalolta kutsuttiin muutamia palvelijattaria pesemään -vainajaa ja panemaan hänet kirstuun. He jättivät minulle kaksi -kirjettä, jotka hänellä olivat olleet povellaan. Niissä luki: 'Rouva -Bontille!' Silloin tunsin hänet. Niin, tosiaankin se oli hän, mutta -kuinka muuttuneena! Hänet haudattiin pieneen kirkkotarhaan ja minä -toimitin pienet maahanpaniaiset." - -"Johannes!" Piispa nojasi häneen, ja vanha mies itki kuin lapsi. - -"Keneltä kirjeet olivat?" - -"Herra Kustaa Trollelta." - -"Miltä ajoilta?" - -"Toinen oli kirjoitettu 1490, toinen 1501, mutta molemmissa puhuttiin -niistä suurista taivaallisista aarteista, jotka hän saisi palkakseen -niistä maallisista lahjoista, jotka lähettäisi Kustaa herralle." - -"Hän varasti minulta?" - -"Sentähden, että Kustaa herra oli luvannut hänelle pyhimyssäteikön; -ilmeisesti mies on käyttänyt häntä tarkoituksiinsa, ja nyt on hän -saanut palkintonsa." - -"Ansion mukaan, Johannes!" - -"Herra olkoon kiitetty, kun rangaistus alkoi täällä alhaalla! Kenties -on se avannut hänen silmänsä." - -"Missä ovat kirjeet?" - -"Minä lähetin ne herra Kustaa Trollelle!" - -"Mikset antanut niitä minulle?" - -"Silloin olisitte antanut kiihtyneiden tunteittenne johtaa toimianne, -ja kirjeet olisivat alinomaa antaneet niille uutta ravintoa. Nyt sitä -vastoin olette vapaa!" - -Mutta Jaakko Ulfinpoika oli aivan kuin ukkosen iskemä; hän saattoi -istua kokonaisia tunteja hiljaa ja liikkumatonna samalla paikalla, -vaipuneena muistoihinsa ja ajatuksiinsa. Ja etteivät nämä juuri -olleet iloisinta laatua, sen näki kalpeista surullisista kasvoista. - -Isä Johannes odotti kärsivällisesti, että hän vapautuisi tästä -tylsyyden tilasta, puhui väliin ystävällisiä, lohduttavia sanoja. - -Valtionhoitajalta saapui arkkipiispalle kirje, jossa kysyttiin eikö -viimeinen hetki jo ollut käsissä. - -Taistelu oli lyhyt! "Minä matkustan takaisin Upsalaan ja ryhdyn -uudestaan arkkipiispan virkaani", huudahti Jaakko Ulfinpoika suurella -ponnella. "Mikä seuraus on, en tiedä, jätän sen Jumalan haltuun." - -"Silloin käy kaikki parhain päin", vastasi Johannes. - -Nyt ei häntä enää mikään pidättänyt täällä. Jönköpingin lähistöllä -oli luostari, joka ankarien, vakavain tapojensa tähden suuresti -lähenteli kartusiaaneja. Johanneksella oli heidän joukossaan monia -hyviä ystäviä ja häntä oli usein pyydetty tulemaan sinne. Hänelle -oli kirjoitettu, että sistersiiniluostari, joka oli kappaleen matkan -päässä sieltä, oli luovutettu asuinpaikaksi paavin lähettiläille. Jos -hän pitäisi kiirettä, joutuisi hän näkemään ja arvostelemaan omin -silmin. - -Arkkipiispa ei mielellään suostunut eroon, eikä hän sallinut, -että Johannes taivaltaisi niin pitkän matkan jalkaisin; hevoisin -ja ajoneuvoin hänen oli matkustettava, saipa hänen armonsa hänet -ottamaan palvelijankin seuralaisekseen. - -Ja niin isä Johannes matkusti ja asettui asumaan luostariin. - - - - -5. - -ANEKAUPPIAAT. - - -Jönköpingissä oli kaupungin koko väestö liikkeellä, se paavillisen -lähetystön osasto, jota odotettiin, oli aivan kaupungin edustalla. -Sistersiiniluostarista lähtivät munkit liikkeelle juhlallisessa -kulkueessa ristein ja liehuvin lipuin. Kaikki kirkonkellot soivat, -kansa oli innostuksesta poissa suunniltaan; nyt tulivat he saamaan -anteeksi kaikki syntinsä. - -Kaupungin portilla kohdattiin paavin lähettilään Arcimboldin -komissario Johan Tezel, useita ulkomaalaisia seurasi jälestä, mutta -hänen edessään kannettiin punaista ristiä, jossa oli paavin vaakuna, -ja paavillista anebullaa samettityynyllä. - -Suunnattoman kansanjoukon ympäröimänä taivalsi Tezel seurueineen -luostarikirkkoon, jossa risti asetettiin kuoriin; töllistelevälle, -tietämättömälle joukolle vakuutti hän; että sillä oli sama voima ja -teho kuin Kristuksen omalla ristillä. - -Muuan hänen seuralaisistaan kuiskasi läheisimmille, että "jos he -oikein yksivakaisesti katselivat ristiä, saattoivat he nähdä siitä -Kristuksen veren hiljaa vuotavan." - -Ristin punainen väri, jos sitä katsoi silmää räpäyttämättä, saattoi -herkkäuskoiset helposti tuudittaa sellaiseen harhanäköön, ja innostus -ei pian tiennyt mitään rajoja. - -Messun ja rukouksen jälkeen lähti juhlakulkue kirkosta torille, ja -siellä alkoi anekauppa. Synnit sai anteeksi kuudesta ja kymmenestä -taalarista, ja myyjäin ympärillä oli tungos niin suuri, että -monet tallattiin jalkoihin. Silloin huusi Tezel heille: "Antakaa -rikkaiden ja ylhäisaatelisten tulla ensiksi, te muut saatte sitten -synninpäästön huokeammalla." - -Ja kaupan käydessä huutelivat kaupustelijat ostajille: - - "Kun raha kirstuun kilahtaa, - taivaaseen sielu vilahtaa." - -Mutta kun anekirjeiden suuri joukko oli huvennut, silloin -vetääntyivät kaupanvälittäjät luostariin, luvaten tulla uudestaan -seuraavana päivänä, mutta luostarissa juotiin ja pidettiin iloa koko -yö aina valoisaan päivään. - -Seuraavana päivänä alkoi sama näytelmä. Nytkin huusivat kaupustelijat -köyhille, jotka hekin tahtoivat tunkeilla luullulle lohdutuksen -lähteelle: "Hyvät ihmiset, älkää tunkeilko niin tuimasti, antakaa -ensin tulla niiden, joilla on rahaa; ne, joilla ei ole, saavat sitten -päästökirjan." Anekirjeet olivat rikkaille kirjoitetut pergamentille, -köyhille paperille. Kaikesta saattoi saada synninpäästön, vieläpä -tekemättömistäkin synneistä jo edeltäpäin. - -Koko kaupungin väestö aaltoili kuin kuohuva meri; helposti -saatava synninpäästö antoi hyvän aiheen päästämään himot vapaasti -valloilleen; kun pelastus oli niin mukavasti saatavissa, oli -pidettävä varansa. - -Isä Johannes hämmästyi näkemänsä johdosta; tosin koetti hän puhua -järkeä yhdelle ja toiselle, mutta he näyttivät hänelle anekirjojaan -ja arvelivat siten vapautuneensa synneistään. Turhaan sanoi hän, että -kristitty, joka elää Jumalalle otollista elämää saa anteeksiannon -ja sovituksen ilman kaikkia anekirjeitä. Se oli puhetta kuuroille -korville, kukaan ei häntä kuunnellut. - -Tosin oli viisaita ja ajatteleviakin miehiä, mutta nämä arvelivat, -että oli parasta antaa hurmauksen mennä menoaan; kukaan ei voinut -sitä kuitenkaan hillitä. - -Kun anekauppa ei enää käynyt niin vilkkaasti, silloin otettiin -pyhäinjäännökset esille, ja ne menivät heti kuin kuumille kiville. -Jokaiseen niistä liittyi todistus, että ne olivat oikeita; ne olivat, -sanottiin, käyneet läpi tulikoetuksensa ja niillä oli ihmeitä tekevä -voima. Onnellinen se, joka oli kyllin rikas voidakseen ostaa muutaman -sellaisen. Mutta kalliita ne olivat, ja monet myivät kalleimpansa -hankkiakseen niin verrattoman aarteen. - -Kun kerrottiin, että enin osa pyhäinjäännöksistä oli mennyttä, -hyökättiin luostariin aivan rynnäköllä, jotta saataisiin -jälelläolevat, joista maksettiin satumaisia summia. Kahden päivän -kuluttua oli niitä jälleen saatavissa yhtä paljon kuin ennenkin, -Roomasta oli saapunut uusi lähetys ja siinäkin olivat kaikki esineet -todistetut oikeaperäisiksi. - -Tähän aikaan kertoi muuan veljistä Johannekselle, että kaupungissa -oli tehty hirveä varkaus. Useissa paikoin oli kuolleet kaivettu -haudoistaan kirkkotarhassa ja viety pois. - -Ei tietty, kuka tihutyön oli tehnyt, mutta ihmeellisiä huhuja oli -liikkeellä. - -Sillä välin retkeili Tezel palvelijoineen kautta kaupungin. Hänen -edellään kannettiin ristiä, ja hän pani kätensä kaikkien sairaiden ja -raajarikkojen päälle, jotka kohtasi, ja he tulivat heti terveiksi. - -"Kas, kas", huusi kansa ympärillä, "hän tekee ihmeitä kuten Kristus!" - -Ja he kantoivat häntä käsillään. - -Eräänä päivänä tuli muuan nuori talonpoikaistyttö taluttaen vanhaa, -sokeaa isäänsä; hän polvistui ihmeidentekijän eteen ja pyysi, että -hänen isänsä saisi näkönsä jälleen. - -Tezel oli katsovinaan sairaan silmiin, mutta hän katsoi kuitenkin -enemmän kauniiseen neitoon. - -"Isälläsi ei ole uskoa", sanoi hän. - -"Tiedän vain, että hän on sokea", vastasi tyttö itkien, "eikä hän voi -enää tehdä työtä." - -"Enkö tiennyt, ettei hän voi mitään!" jupisi sokea kääntyen -lähteäkseen. - -"Tahdon todistaa sinulle vastakohdan hurskaan tyttäresi tähden", -vastasi Tezel. "Kautta Marian, tulkoon hän luostariin, ja minä annan -avun hänen sairaalle isälleen; ja huomenna tähän aikaan on hän itse -ilmoittava teille, kuinka ukon on käynyt." - -Kuka ihmettelee, vaikka seuraavana päivänä kansanjoukko oli vieläkin -taajempi. Tezel ja hänen apurinsa saapuivat, he tekivät ihmeitään -kuten tavallisesti, mutta siihen ei kiinnitetty niin suurta huomiota. -Kaikki odottivat tyttöä. - -"Tuolla hän tulee!" huusivat useat. - -Tezel ei kohottanut päätänsä; hän sanoi vain hymähtäen: "Epäilijät!" - -Tyttö lähestyi vitkaan, hänen silmänsä olivat itkusta turvonneet ja -hän katsoi alas maahan. - -Tultuaan ihmeidentekijän luo, lankesi hän jälleen polvilleen ja -koetti puhua, mutta kyynelet tukehduttivat äänen. - -Ihmeidentekijän kasvot värähtelivät, ja kun hänen kärsimättömyytensä -alkoi tarttua ympäröiviinkin, kumartui hän ja jupisi muutamia sanoja -pannen kätensä tytön päähän. - -Tämä nousi nopeasti ja sanoi verrattain varmalla äänellä: "Isäni sai -näkönsä jälleen!" - -Joukko päästi rajattoman riemuhuudon. - -Tezel antoi heille merkin vaieta. "Tytöllä näyttää olevan enemmänkin -sanottavaa." - -Kaikki kuuntelivat tarkkaavaisesti. - -"Mutta hän kuoli kohta sen jälkeen", jatkoi tyttö. "Sillä hänellä ei -ollut uskoa." - -"Onko hän kuollut?" kysyi Tezel teennäisellä hämmästyksellä. - -"On, ankara herra!" - -"Ja sinä olet yksin maailmassa?" - -"Aivan yksin!" - -"Jos tahdot minut isäksesi, niin pane kätesi käteeni!" sanoi -ihmeidentekijä lempeästi. - -Tyttö teki kuten hän käski, mutta palava puna lehahti hänen -poskilleen. - -"Mene, hautaa isäsi ja valmistaudu sitten seuraamaan minua milloin -käsken." - -Tyttö suuteli hänen kättään ja riensi pois. - -Kuka uskalsi nyt epäillä pyhän miehen voimaa. Eikö Jumala itse ollut -rangaissut epäilijää kuolemalla! - -Mutta sillaikaa kuin suurin osa väestöstä antautui yhä yltyvään -jumaloimiseen, kuiskailtiin hiljaisuudessa inhottavista irstailuista -ja juomingeista luostarissa; nuori tyttökin olisi voinut niistä -kertoa yhtä ja toista, jollei vala olisi sitonut hänen kieltänsä. - -Mutta suurinkin kuuluisuus saattaa aikaa voittaen muuttua -vastakohdakseen. Vähitellen näyttäytyi, ettei kaikilla niillä -luuvaloisilla, jotka Tezel oli parantanut, ollut niitä vammoja, joita -he valittivat, ja muutamat tunnustivat, että heidät oli ostettu -olemaan rujoina ja rampoina. Alussa eivät monet tahtoneet uskoa -moiseen, mutta ne kävivät yhä useammiksi. - -Mutta vielä ei Tezel ollut kylliksi nylkenyt kaupunkia ja sen -ympäristöä, hän katsoi olevan enemmänkin otettavaa ja tahtoi -sentähden viipyä jonkun aikaa. - -Luostari, missä hän oleskeli, oli joutunut hänen tähtensä huonoon -maineeseen, sanoivat abbotti ja munkit. Hän sanoi, ettei sillä -ollut parempaa mainetta ennestäänkään; mutta koska nyt sen arvo oli -pienempi kuin naapuriluostarin, joka oli voittanut monia ystäviä ja -kannattajia ankaralla kartusiaanisella suunnallaan, niin tahtoi hän -auttaa sistersiinejä lyömään vaaralliset naapurinsa laudalta. - -Äkkiä levisi nyt kaupunkiin huhu että sistersiinikirkon Mariankuva -itki verikyyneliä; kansa virtaili sinne suurin laumoin, tämä -ihme herätti kauhua ja oli enteenä siitä raskaasta Jumalan -rangaistuksesta, joka uhkasi piammiten kaupunkia. - -Samalla oli anekauppa saanut uutta vauhtia. Tezel harjoitti sitä -luostarin pihalla. - -Saapui muuankin aatelismies pyytämään synninpäästöä rosvoretkestä, -jonka hän aikoi tehdä seuraavana yönä. Tezel sanoi, että se kävi -kalliiksi, mutta aatelismies oli valmis siihen ja maksoi sievoisen -summan synninpäästöstä. Silloin huudahti Tezel, että hän näki, -kuinka sielut liitelivät kiirastulesta ylös taivaaseen ja että häntä -ilahutti, kun oli voinut niin monille tuhansille näyttää tien sinne, -ennenkuin nyt pian eroaisi heistä. - -Isä Johannes ei kaiken tämän hulluuden aikana ollut toimetonna, -hän oli kulkenut ympärinsä kaikkialla kaupungissa ja varoittanut -antautumasta petoksen uhriksi. Mutta hyvin saattoi hän sanoa: "Kuka -kuulee meidän saarnaamme!" - -Abbotti siinä luostarissa, jossa hän oleskeli, oli varoittanut häntä -julkisesti sekaantumasta Tezelin vehkeihin. Mutta kun kerrottiin, -että madonna itki verikyyneliä, silloin ei enää mikään voinut häntä -pitää poissa sistersiinien kirkosta. - -Se oli ihmisiä täytenään, muutamat makasivat polvillaan, itkivät ja -vaikeroivat, toiset jupisivat rukouksia ja tekivät ristinmerkkejä. - -Muutamat harvat seisoivat epäillen ja katsoivat ylös Mariankuvaan, -jonka silmistä tippuivat harvakseen verikyyneleet. Kuvan edessä -seisoi kaksi munkkia, jotka keräilivät ne, myydäkseen niitä sitten -uskovaisille suuresta rahasta. - -Kiihdyksissään, poissa suunniltaan hävyttömän petoksen tähden ja -välittämättä vanhuudestaan tunkeutui Johannes alttarin luo; ennenkuin -kukaan ajattelikaan sitä estää, hypähti hän portaita ylös, kosketti -kuvaa sormillaan ja huusi äänellä, joka kajahti kautta kirkon: "Se on -ainoastaan punaista väriä, ja kaikki tyyni on pelkkää petosta!" - -Seurasi sekunniksi haudanhiljaisuus, kuten tuulenhenkäys ennenkuin -myrsky purkautuu valloilleen, sitten seurasi hurja, läpitunkeva huuto -satojen ihmisten suista, hämmästyksen ja mielipahan nostattamana. - -Harvat epäilijät, jotka olivat läsnä, iloitsivat tosin -paljastuksesta, mutta heidän lukunsa oli ainoastaan mitätön murto-osa -niistä, jotka eivät halunneet mitään muuta kuin että heidät -petettäisiin. - -Seurasi vimmainen metakka, ja jolleivät kaupungin viranomaiset olisi -siihen sekaantuneet, olisi Johannekselle kenties käynyt pahoin. - -Kirkko tyhjennettiin, ja Tezel sai vihjauksen poistua kaupungista. - -Mutta yöllä herätettiin hänet sanoen, että muuan ylhäinen herra -halusi häntä puhutella. - -Hän pukeutui nopeasti ja riensi alas pihalle, jossa hänen sanottiin -odottavan. - -"Minä se ostin anekirjan aiottua rosvoretkeä varten", virkkoi vieras. - -"Tahdotteko vielä yhden?" kysäisi saksalainen. - -"En, tahdon ainoastaan tuoda terveiset sokean miehen tyttäreltä!" -Ja nopealla otteella heitti hän Tezelin maahan ja antoi niin -perinpohjaisen selkäsaunan, ettei miekkonen pystynyt nousemaan -pönkilleen. - -"Kun aion tehdä tämän uudestaan, ostan teiltä uuden anekirjeen!" -sanoi vieras ja lähti. - -Syntinen voi töintuskin laahautua pois pihalta; hän vannoi -hirveästi kostavansa, mutta seuraavana päivänä nousi hän raskaihin, -kolmivaljakon vetämiin vaunuihinsa ja lähti kaupungista. - -Niin hurjasti kuin hänen lähettiläänsä, ei itse Arcimboldus tosin -menetellyt, mutta Johannes kuuli kerrottavan, että anekirjeitä -kaupiteltiin yli koko maan ja että synninpäästöjä ostettiin yksin -vainajillekin. Hän ymmärsi siitä, että puijaus pyhimmillä asioilla -oli saavuttanut huippunsa. - - * * * * * - -Arcimboldin, paavin edusmiehen, esiintyminen herätti erittäinkin -naisten keskuudessa suurinta hälinää. Muutamia se suuressa määrin -loukkasikin. - -Näiden viimeksimainittujen joukossa oli Kristina rouvakin, niin -omasta kuin neitsyttensä ja piikastensakin puolesta. - -Noudattaakseen herransa toivomusta oli hän Tukholman ylhäisimpäin -rouvien kera käynyt korkeaa herraa tervehtimässä tämän saavuttua -kaupunkiin. Ja silloin oli häntä loukannut muukalaisen häikäilemätön -ihailu; mutta kun tämä sitten tuli linnaan, värisi hän -silminnähtävästi nähdessään niin paljon nuoruutta ja kauneutta. - -Mutta hän unhotti kaikki muut Kaarinan tähden. Tämän kalpeat kasvot -ja suruisa katse miellytti häntä enemmän kuin ruusuiset posket ja -iloinen hymy. Hän vakuutti Kristina rouvalle, ettei etelässä ollut -koskaan kehittynyt sellaista kaunotarta. - -Kristina rouva johti keskustelun muihin asioihin ja osoitti selvästi, -ettei hänellä ollut halua enempää keskustella tästä aineesta. - -Silloin paavin lähettiläs jätti hänet, ja aivan oikein älyten, -ettei Kristina rouvan ympäristössä ollut ketään, joka suosi hänen -tuumiaan, oli hän olevinaan Kaarinaan nähden välinpitämätön ja -omisti ihailunsa hovin nuorille neitsyille. Hänen tummat, salamoivat -silmänsä ja miehekäs ryhtinsä yhdessä sen loiston kanssa, joka häntä -ympäröi, ei jättänytkään tekemättä vaikutustaan. Suloisointuinen -italiankieli, jota monet lukivat, sai hänen kauniista ääntämisestään -omituisen viehätyksen. Kun hän puhui aneiden eduista, ei hän -lukenut niihin ainoastaan synninpäästön, oikeuden paaston aikanakin -syödä maitoruokia ja juustoa y.m., vaan lupasi myös täydellisen -synninpäästön kaikista heikkoudensynneistä. Ja samalla lähettiläs -teki vihjauksia, jotka ajoivat veret monen neitosen poskille. - -Kristinaa kauhistutti se vaikutus, minkä tämä mies saavutti -muutamissa tunneissa. Miehet ja naiset ihastuivat häneen. - -Hän jakeli suuren joukon arvonimiä hovin herroille; Tukholman -pormestarista, joka sattumalta oli läsnä, teki hän paavillisen -notaarion; kaksi siviilivirkamiestä sai tohtorindiploomin, ja -kuitenkin ehti hän vielä kuiskata nuorille kaunottarille, mihin -aikaan hän toivoi heidän itsensä tulevan noutamaan anekirjeitään. - -Lähettiläällä oli asiamiehiä ei ainoastaan maaseuduilla, vaan itse -pääkaupungissakin. Hän myi itse ainoastaan ylhäisimmille, ja hänen -kätyrinsä kulkivat ympärinsä kaduilla ja toreilla, pystyttivät -ristinsä, pitivät puheita ja jakoivat synninpäästöjä ja taikaesineitä -käteistä maksua vastaan. - -Monet eivät enää välittäneet tunnustaa syntejään, olivathan he -saaneet ne anteeksi etukäteen. Muuan käsityöläinen, jonka vaimo äkkiä -kuoli, kieltäytyi maksamasta muutamia messuja, koska vainaja oli niin -äsken ostanut aneet, ettei vielä ollut ehtinyt syntiä tehdä. - -Mutta muuan toinen, jolla ei ollut millä maksaa, sanoi, että paavit -olivat lurjuksia, sillä he saattoivat pelastaa sieluja kiirastulesta -eivätkä tehneet sitä muuten kuin hyvästä maksusta. - -Mielet olivat levottomat ja kiihdyksissään, ja papisto ilmoitti asian -arkkipiispalle. - -Jaakko Ulfinpoika kirjoitti lähettiläälle, että hän katsoi olevan -syytä kertoa hänen pyhyydelleen asiain tilasta; mutta Arcimboldus -vastasi, että hän oli jo aikeissa lähteä Tukholmasta ja että hän -monien ystäväinsä tähden antoi vastustajilleen anteeksi. - -Kristina oli varoittanut Kaarinaa Arcimboldukseen nähden, mutta tämä -näytti hänelle veitsen, jota kantoi vyöllään, sanoen: "Minulla ei ole -mitään pelättävää." - -Tähän aikaan tuli kirje isä Johannekselta; hän kirjoitti Kaarinalle, -että Pentti eli ja rakasti häntä yhtä uskollisesti kuin ennenkin. -Silloin muuttui suru iloksi. Kaarina heittäytyi rakastetun rouvansa -jalkoihin ja pyysi tätä antamaan anteeksi sen välinpitämättömyyden, -mitä hän oli ilmaissut; nyt oli epätoivo hälvennyt hänen sielustaan, -nyt hän tahtoi elää! - -"Ja mieluummin välttää vaaraa kuin mennä sitä vastaan?" sanoi -Kristina kysyvästi. - -"Teen kaiken, mitä tahdotte, jalo rouva." - -"Vieraat henkilöt hiipivät linnassa ympäri", jatkoi Kristina. -"Esbjörn on ilmoittanut minulle siitä, mutta he sanovat aina olevansa -lähetetyt anekirjeiden kaupalle, enkä minä uskalla karkoittaa heitä -pois. Ja viimeiseen saakka tahdon varoa huolestuttamasta Sten herraa." - -"Teettekö kaiken tämän minun tähteni?" kysyi Kaarina suurimmasti -kummissaan. - -"Kenenkäs sitten!" - -"Milläpä minä olen ansainnut sellaista hyvyyttä." - -"Et tiedä, Kaarina, kuinka rakas olet minulle." - -"Koetan ansaita sen!" vastasi nuori tyttö itkien ja suudellen -Kristinan kättä. "Nyt tuntuu minusta kuin elämäni olisi saanut -sellaisen arvon, mitä sillä ei ole koskaan ollut!" - -Lähettilään kaikki ponnistukset olivat hyödyttömät. Hänen kätyrinsä -vaanivat nuorta tyttöä, mutta eivät saaneet häntä valtaansa. - -Lähdön aika lähestyi, ainoastaan muutamia päiviä oli jälellä, eikä -hän ollut vielä saanut tyttöä puhutellakaan. - -Silloin saapui Esbjörn eräänä päivänä lastenkamariin, jossa Kristina -ja Kaarina vaalivat pienokaisia. - -Hän pysähtyi ovelle, kuten palvelijoille sopi, odottaen että häntä -puhuteltiin. - -"Mitä nyt, Esbjörn?" kysyi Kristina. - -"Kauniin Kaarinan täytyy lähteä pois, jalo rouva!" - -"Onko nyt vaara ovella?" kysyi reipas tyttö mennen häntä vastaan. - -"Luulen niin!" - -"Tiedättekö mitä, minua haluttaisi astua julkean lähettilään silmien -eteen ja sanoa hänelle ajatukseni suoraan." - -"Se auttanee vähän, hän miettii jotakin rohkeaa kepposta saadakseen -teidät valtaansa." - -"En lähetä Kaarinaa täältä pois", virkkoi Kristina pontevasti, "sillä -en tiedä mikä häntä kohtaisi taipaleella. Jos rakas sisareni Cecilia -olisi kaupungissa, veisin itse hänet sinne, koska hän siellä kenties -olisi paremmassa turvassa. Nyt täytyy hänen pysyä täällä, ja kehnosti -olisi, jollen itse voisi häntä suojella." - -"Jos tahdotte, jalo rouva, voin pysyttäytyä piilossa pukuhuoneessa", -tuumi Kaarina. - -"Tee se, kukaan ei saa tietää siitä mitään, tahdon itse kantaa sinne -sinulle ruuankin!" - -"Ette tunne noita paholaisen lähettejä!" huudahti Esbjörn. "Jos -heillä on jokin syy luulla, että hän on sittenkin täällä, eivät he -hellitä ennenkuin ovat saaneet hänet käsiinsä. Hänet viedään heti -maasta pois, ja kuka uskaltaa syyttää niin vaikutusvaltaista miestä." - -"Olisipa Sten herra kaupungissa!" - -"Juuri siksi, että hän on poissa, pitää lähettiläs varansa. Hän aikoo -olla tiposen tiessään, ennenkuin valtionhoitaja palaa." - -"Siinä hän tekeekin viisaimmin." - -"Saanko nyt sanoa teille tuumani." - -"Tietysti sinulla on aina tuuma varalla, rehellinen Esbjörn." - -"Huomenna tulee hän sanomaan hyvästejä. Olkaa silloin valmis, jalo -rouva!" - -"Mihin?" - -"Siihen, että hän pyytää Kaarinaa teiltä." - -"Kuinka hän uskaltaisi?" - -"Luulen kyllä uskaltavan." - -"Tarkoitatko, että minun on silloin vastattava, että hän on poissa?" - -"Matkustanut vanhempainsa luo Vadstenaan." - -"Hän ei usko sitä." - -"Huomisiltana ajetaan umpinaiset vaunut linnanpihaan. Niitä -vartioimassa on muutamia miehiä. Niihin astuu hunnutettu naishenkilö, -ja sen jälkeen kiitävät ne Eteläporttia kohden." - -"Kuka on nainen?" - -"Minä, jalo rouva!" - -"Sinä, Esbjörn!" huudahti Kaarina. - -"Niin, siinä on pelastus!" lisäsi Kristina. "Olen varma, että -lähettiläs sen jälkeen heti lähtee tiehensä." - -"Siihen juuri luotankin." - -"Saat puvun, jota tavallisesti käytän", sanoi Kaarina. "Annan sinulle -mustan hameen riippumaan sen alta, niin et näytä niin pitkältä. -Odota silmänräpäys, niin saat kaikki!" Ja hän riensi pois liitelevin -askelin. - -"Eikö tästä koidu vaaraa sinulle?" kysyi Kristina rouva levottomasti. - -"Jumala on auttanut minut monista vaaroista, ja jos hän tahtoo -käyttää minua vitsana kädessään, niin kyllä minua tällä kertaa -lyöminen miellyttää." - -"Ajatteles, että olet yksin monta vastaan." - -"Voimalla voin vähän, mutta viekkaudella sitä enemmän." - -Kaarina palasi pieni nyytti ja vaippa käsivarrellaan. - -"Pituudeltaan luulen sen kyllä menettelevän", sanoi hän, "ja kun -vaippa riippuu hartioilla, ei kukaan voi nähdä, miten puku käy." - -Esbjörn tarkasti vaatekertaa. "Niitä pikku liivejä ei maksa -koetella", sanoi hän. "Tarvitsen ainoastaan hameen ja vaipan." - -"Sinun täytyy opetella käymään lyhyin askelin." - -"Sitä tahdon harjoitella. Tahdotteko nyt ottaa nämä kaikki takaisin -ja antaa minulle kamarinne avaimen; pukeudun siellä ja lähden sieltä -matkalle." - -"Jumala palkitkoon sinulle, mitä olet tehnyt hyväkseni", sanoi -Kaarina antaen hänelle sen. - -"Tiedän kyllä, kuka on tehnyt enemmän minun hyväkseni", vastasi -Esbjörn ja katsoi ylös Sten Sturen kuvaan, joka riippui seinällä. - -Sovittiin siitä, että muuan vanha palvelijatar, joka oli hyvin -kiintynyt Kaarinaan, seuraisi Esbjörniä portaita alas vaunujen luo ja -hyvästellessään ilmaisisi surunsa. - -"Olkaa varma, että meitä tähystelevät silmät kaikista nurkista ja -loukoista", sanoi Esbjörn. "Tunnen vanhastaan munkkien ja pirujen -juonet." - -Niin jätti hän heidät, ja Kaarina riensi järjestämään majoittumistaan -pukuhuoneeseen. - -"Mitä sinä aiot siellä askarrella?" kysyi Kristina rouva -osanottavasti. - -"Luen Pentin rakasta kirjettä", vastasi hän. - -"Aiotko vastata siihen?" - -"Se ei ole minulle." - -"Etkö luule, että se ilahuttaisi häntä?" - -"Kyllä, mutta hän on pappi, ja minä luulen, että hänen ajatuksensa -ovat syntisiä." - -Tällöin vierivät kyyneleet poskia pitkin, ja nähtyään, ettei voinut -niitä pidättää, pani hän molemmat kätensä silmilleen ja itki hiljaa. - -Kristina veti hänet syliinsä ja kuiskasi: "Puhdas ja viaton rakkaus -ei voi olla Jumalalle epämieluinen, ja olen varma siitä, että jos -Pentin kirje olisi sisältänyt jotakin paheksuttavaa, ei isä Johannes -olisi lähettänyt sitä sinulle." - -Kaarina katsoi Kristinan silmiin aivan kuin olisi nähnyt avoimen -taivaan. - -"Tulihan sekin ajatus mieleeni", sanoi hän, "mutta olen luullut, että -se oli kiusaus." - -"Olen puhunut siitä Sten herran kanssa, kaikkina aikoina ei ole ollut -kielletty pappien meno naimisiin." - -"Ja nyt hän luulee..." - -"Että kielto voidaan lakkauttaa; sillä Jumalan laissa ei sitä ole -säädetty." - -Kaarina painoi käsiään rintaansa vasten, hän luuli sen pakahtuvan -ilosta. "Nyt tiedän, mitä kirjoitan hänelle", sanoi hän. "Jos hän -on varma siitä, ettei se ole synti, tahdon mielelläni tulla hänen -vaimokseen; jollei, tiedän, että pääsemme taivaassa yhteen, sillä -täällä maan päällä en tahdo kuulua kenellekään muulle kuin hänelle." - -Ja niin otti kaunis Kaarina pukukammion haltuunsa, ja joka kerta, kun -Kristina tuli sinne sisälle, näytti hänestä kuin koko huone olisi -ollut täynnä auringon valoa, niin säteilivät Kaarinan kauniit silmät. - -Mutta seuraavana päivänä ilmoitettiin paavin lähettiläs Angelus -Arcimboldus, hän tuli sanomaan jäähyväisiä ja pyysi, että hänet -otettaisiin heti vastaan. - -Kristina oli valmistunut ja otti hänet vastaan juhlasalissa rouviensa -ja neitsyttensä ympäröimänä. - -Tämä näytti olevan vastoin hänen laskujaan, mutta kauan ei hän ollut -ymmällä, ja tavallisella rohkeudellaan virkkoi hän kaikkien kuullen -vaikkakin kääntyneenä Kristinaan: - -"Tiedättekös, jalo rouva, että tällä hetkellä luulen olevani -siirtynyt etelään!" - -"En ymmärrä syytä siihen." - -"Olette itse auringonkukka, ansiokas nostettavaksi keisarin povelle, -ja täällä kaikkinaisia kukkia, joita ansaitsee tavoitella ja voittaa." - -"Ne viihtyvät parhaiten siinä maaperässä, joka ne on kasvattanut." - -"Kuitenkin kaipaan _yhtä_, ja sanon sen suoraan, kauneinta kaikista. -Miksi ette ole hänen sallinut tulla näkyviini, ei kai pelosta?" - -"Minkä pelosta?" kysyi Kristina kummissaan. - -"En tahdo lausua sellaista, mikä olisi minulle aivan liian -imartelevaa." - -Harmin puna lehahti Kristinan poskille, mutta hän hillitsi itsensä. - -"En voikaan jättää teitä siihen uskoon. Kaarina ei ole enää täällä." - -"Sitten pyydän, että lähetätte häntä noutamaan." - -"Mitä varten?" kysäisi loukattu nainen ja katsoi hävytöntä terävästi -silmiin. - -"Hänelle on aiottu suuri ja suunnaton armo: teillä ei ole mitään -aihetta estää häntä saamasta sitä!" huudahti kiihottunut lähettiläs. - -"Hänen on silloin saatava jonkun toisen kautta, eikä minun, sillä -kuten olen jo sanonut teidän armollenne, ette voi tavata häntä -täällä." - -Ääni oli niin tyyni, sanat niin päättäväiset, ettei mies voinut -toivoakaan saavansa häntä taipumaan. - -Mutta himo oli valtavampi kuin hänen ymmärryksensä. "Miksi tahdotte -häntä estää!" huudahti hän. "Ettekö tiedä, että minun valtani on -rajaton, voin korottaa hänet pyhimykseksi ja voin vaivuttaa hänet -tomuun. Minulle, aneiden jakajalle, ei ole olemassa mitään syntiä; -vaikkapa olisin vietellyt itsensä pyhän neitsyt Marian, saisin sen -kyllä anteeksi!" - -Kristina oli noussut ja koko hänen naisseuransa hänen mukanaan. Inho -ja syvä paheksuminen oli luettavana kaikkien heidän kasvoillaan. - -"Olen jo sanonut teille, ettei hän ole täällä tavattavissa!" virkkoi -syvästi loukattu nainen. "Ja toivon teille muuten onnellista matkaa." - -Kumartaen poistui hän koko hovinsa keralla. - -Arcimboldus luultavasti katui äkkipikaisuudessa päästämäänsä lausetta -ja käsitti menneensä liian pitkälle, mutta siltä ei hän aikonut -luopua toiveistaan, kaunis tyttö oli tuleva hänen omakseen, maksoi -mitä maksoi; vastustus vain kiihotti häntä, ja hän oli kyllä löytävä -keinoja. - -Mutta kun Kristina rouva oli yksin rouviensa ja neitsyttensä kanssa, -virkkoi hän: - -"Tämäkin sanoo itseään Herran palvelijaksi!" - -Millä levottomuudella odottikaan hän nuoren suojattinsa kera tulevaa -yötä. - -Esbjörn oli oikeassa, kaikista nurkista ja loukoista kiilui väijyviä -silmiä. Muuan lähettilään kätyri oli kolkuttanut Kaarinan huoneen -ovelle ja käskenyt häntä avaamaan, kaikkialla linnassa oli piilossa -hänen tovereitaan. Linnanpäällikkö tiesi sen, mutta hän ei uskaltanut -ryhtyä mihinkään heitä vastaan; he olivat kerta kaikkiaan kirkon -suojeluksessa. - -Tarvittiin Esbjörnin peloton rohkeus antautuakseen alttiiksi siihen -vaaraan, joka uhkasi siinä tapauksessa, että hänet keksittiin. - -Mutta rohkeutta seuraa tavallisesti oma menestyksensä. Esbjörn pääsi -koskematonna vaunuihin, ja ne ajoivat sen jälkeen pois täyttä laukkaa. - -Muuatta tuntia myöhemmin pyysi Jöns Jönsinpoika puhutella rouva -Kristinaa. - -"Olkaa nyt huoletta, jalo rouva", sanoi hän. "Haukat ovat poissa, -linna on puhdistettu ja suljettu." - -"Ovatko he lähteneet?" - -"Kaikki tyyni! Näyttää siltä, kuin ne olisivat valmistelleet täksi -yöksi jotakin rohkeaa tepposta ja aikoneet sen jälkeen heti lähteä; -muuten en voi selittää sitä, että he niin pian olivat valmiit. -Rahavaunut lähtivät jo aamulla." - -"Kuinka kauan Esbjörnillä oli aikaa jätättää?" - -"Tuskin puolta tuntia." - -"Jumala häntä suojelkoon!" - -"Ja palkitkoon hylkiöt ansionsa mukaan." - -"Se on hirveä toivomus." - -"Mutta oikeuden mukainen!" - - - - -6. - -SOVITUS KUOLEMASSA. - - -Sten herra oli ollut Upsalassa neuvotellakseen arkkipiispan -kanssa, eikä tämä ollut koskaan ennen ollut niin ystävällinen ja -myötämielinen häntä kohtaan. - -"Minun silmäni olivat sokaistut", sanoi hän. "Mutta koetan Herran -avulla korjata ne vammat, jotka olen saanut aikaan." - -Tukholmaan palattuaan, kun hän sai tiedon siitä, mitä oli tapahtunut, -puuskahti valtionhoitaja: "Minun täytyy kiittää Jumalaa, etten ollut -täällä, sillä paavin lähettiläälle olisi käynyt huonosti, mitä -hänestä sitten olisi seurannutkaan." - -Sittemmin saapui viestejä, että lähetystö oli melkein suoraan -lähtenyt maasta. Arcimboldus oli pienen seurueen kera poikennut -Vadstenaan ja vieraillut luostarissa muutamia tunteja, kukaan ei -tiennyt kertoa enempää. - -Puolisentoista viikkoa sen jälkeen palasi Esbjörn takaisin. Hän oli -houkutellut takaa-ajajansa harhapolulle metsään, näreikköjen ja -rämeiden keskelle. - -"Minun oli vaikea osata sieltä pois", sanoi hän, "ja toivoin, -etteivät he koskaan olisi voineet sitä tehdä; mutta jos meidän -Herramme auttoi minua, niin auttoi heitä itse piru. Kauniin Kaarinan -kirjava hame, jonka jätin sinne, oli heidän ainoa saaliinsa, mutta se -sai myös heidät siihen uskoon, että hän oli joutunut metsänpetojen -uhriksi." - -"Et ole enää palvelijani", sanoi Sten herra, "vaan asemieheni, tahdon -nimittää sinut siksi kaikkien asemiesteni ollessa läsnä." - -"Palvelija voi hyödyttää herraansa enemmän kuin asemies", vastasi -Esbjörn. "Antakaa vain jäädä ennalleen. Minä en sovi muuhun." - -Ja hänen tahtonsa tapahtui. - -Tähän aikaan saapui Sten herralle useita kirjeitä kaikista maan -ääristä. Kaikkialla ilmeni suurta alttiutta ja uhrautuvaisuutta -uhkaavaan sotaan nähden. Kansa ei pelännyt taistelua, se päinvastoin -ikävöi koettamaan käsivoimiaan vanhaa verivihollista vastaan. Ja -Hemming Gadd retkeili alamaassa päin, hän sytytti monet untelot -miehet ja lietsoi isänmaanrakkautta, niin että liekit leimahtelivat -taivaalle. - -Sten Sture oli antanut Tukholman linnan päällikölle määräyksensä -linnan puolustukseen nähden, hän oli sanonut Kristinalle, mitä tämän -oli tehtävä, ja valmistautui nyt lähtemään Vesteråsiin, jossa hän -kohtaisi sotajoukkonsa. - -Muutamia päiviä ennen lähtöä ilmoitettiin Kristina rouvalle, että -muuan tiiviisti hunnutettu nainen pyysi salaista keskustelua hänen -kanssaan. - -Sten herra oli läsnä, ja Kristina loi kysyvän silmäyksen häneen. - -"Ota vastaan hänet, Kristina, hän kenties tarvitsee meitä", vastasi -Sten. - -Kun Kristina oli tullut huoneeseen, johon vieras oli viety, -kummastutti häntä tämän ylpeä ryhti katujanpuvun alla. Puvun yllä oli -paksu, musta huntu, joka teki tuntemisen mahdottomaksi. - -"Rouva Kristina Gyllenstjerna!" sanoi vieras. - -"Tunnetteko minut?" - -"Tunnen!" Hän tarttui kädellään tuolinselustaan ikäänkuin -pysyttäytyäkseen pystyssä. - -Kristina tarttui toiseen käteen. "Tulkaa tänne istumaan", sanoi hän -vieden vieraan leposohvaan. "Jollette tahdo sanoa minulle nimeänne, -niin ilmaiskaa ainakin huolenne; olisin iloinen, jos voisin niitä -lieventää." - -Vieras purskahti niin rajuun itkuun, että värisi aivan kuin -kouristuksen käsissä. - -"Mitä voin tehdä hyväksenne?" kysyi Kristina osanotolla. - -"Päästäkää huntu!" kuului melkein käskevä vastaus. Se oli kiinnitetty -niskaan suurella neulalla, ja Kristina täytti hänen toivomuksensa. - -Huntu putosi alas. "Tunnetko vielä minut?" kysyi vieras melkein -uhmaavalla ryhdillä. - -Kristina tuijotti hämmästyneenä häneen. "Rouva Kirsti Gyllenstjerna!" -huudahti hän. - -"Miksi et käänny pois minusta. Sellaiseen olen nyttemmin tottunut." - -"Rakkahin sukulainen... yllätys... odotin niin vähän näkeväni -teidät... uskokaa, että sydämeni vuotaa verta ajatellessani suruja, -joita olette saanut kestää. Tuletteko tapaamaan herraanne?" - -"Sitäkin varten!" - -"Menen heti kutsumaan Sten herraa." - -"Ei vielä, tarvitsen hieman toipua." - -"Sallikaa minun sitten ottaa teidät hoitooni. Levätkää muutamia -tunteja vuoteella tuolla sisällä, se on vahvistava teitä keskusteluun -valtionhoitajan kanssa. Jos tahdotte, voidaan se jättää huomiseen." - -Ja hän vei hänet naisparvelle ja sai hänet levolle. Rouva rukalle -oli käynyt harvinaiseksi osanottavain käsien vaalinta; hän tunsi -sen johdosta niin suurta mielihyvää, että hän epäröimättä jättäytyi -Kristinan ja Kaarinan käsiin. - -Hän oli siinä määrin tylsynyt, ettei hän enää tuntenut Kaarinaa. - -Melkein tainnoksissaan nautti hän muutamia viiniin kastettuja -öylättejä ja vaipui sen jälkeen syvään uneen. - -"Ja tämä on kaunis Kirsti Gyllenstjerna!" ajatteli Kristina katsellen -kalpeita, lopen laihtuneita kasvoja, joille surut olivat painaneet -vanhuuden leiman. "Oi Jumala, kuinka katoava ja arvoton on maallinen -kauneus!" - -"Tuskin häntä enää tunnen!" kuiskasi Kaarina rouvalleen. - -"Tahdotko ottaa hänet hoitoosi?" - -"Teen sen parhaan vointini mukaan." - -Ja Kristina rouva riensi rakkaan herransa luo ilmoittamaan kuka -vieras oli. - -Kirsti rouva nukkui raskaasti, ja Kaarina istui vuoteen ääressä ja -muisti niin elävästi mitä oli taannoisena vuonna elänyt Ekholmassa -ja kuinka kummalliselta ja oikukkaalta ylhäinen rouva oli silloin -hänestä tuntunut. - -Mutta hetken kuluttua alkoi nukkuva levottomasti liikahdella; hän -näytti uneksivan, ja huulet liikkuivat ikäänkuin hän tahtoisi puhua. - -Kaarina siveli hänen otsaansa etikalla ja antoi hänen hengittää sen -tuoksua. - -"Kiitos!" kuiskasivat vaaleat huulet, ja sen jälkeen nukkui hän -uudestaan. - -Ja Kaarina antoi ajatustensa liidellä yli vetten ja maiden, sydämensä -rakastetun luo. - -"Pentti!" - -Sairas se huudahti: - -"Penttini!" - -"Hänen? Houriiko hän?" - -"Älä lähde luotani!" - -Kaarina tuijotti pelästyneenä häneen. - -Mutta sitten tuli hän ajatelleeksi, että sennimisiä oli useitakin. -"Mitä saattoi olla yhteistä ylhäisen rouvan ja halvan luostariveljen -välillä?" Hän tahtoi karkoittaa pois hassut ajatukset, mutta ne -olivat vallanneet hänet niin, että hän oli näkevinään heissä -yhtäläisyyttäkin. - -Hän katseli tutkivasti nukkuvaa, ja yhtäläisyys pisti yhä enemmän -silmään. Sehän oli hulluutta, hän houraili hänkin. Ja hän riensi -ikkunan luo ja katseli ulos haihduttaakseen kuvittelut, jotka -hämmensivät hänen ymmärryksensä. - -Niin istui hän pitkän hetken ja koetti olla ajattelematta mitään. - -"Olenko nukkunut?" - -Taivaan vallat, äänikin muistutti Pentin ääntä! - -"Olette, jalo rouva!" - -"Kauanko?" - -"Lähes nelisen tuntia." - -"Olen nähnyt unta!" - -"Silloin ette ole nukkunut tyynesti!" - -"Kyllä, nukkuu tyynesti uneksiessaan siitä, jota rakastaa!" - -Kirsti rouva oli puhunut melkein avaamatta silmiään. - -"Olen hyvin janoissani!" - -Kaarina vei pikarin hänen huulilleen. "Kristina rouva on valmistanut -teille tämän virvoitusjuoman", sanoi hän. - -"Kiitos!" - -Kaarina pani pois pikarin. - -"Missä on Kristina rouva?" - -"Tahdotteko, että menen häntä noutamaan?" - -"Ei vielä! Täällä on niin pimeä!" - -Kaarina veti syrjään raskaat uutimet, ja nyt virtaili huhtikuun -päiväpaiste huoneeseen. - -Mutta silloin sattuivat Kirsti rouvan silmät Kaarinaan, ja niistä -loisti hämmästys ja kauhu. - -"Mikä teitä vaivaa?" huudahti Kaarina pelästyneenä. - -"Mene, mene?" Ja hän pani kädet silmilleen. - -Mutta Kaarina ei ollut halukas menemään. - -"Ettekö tunne minua, Kirsti rouva?" sanoi hän mennen häntä lähemmäksi. - -"Kyllä tunnen sinut?" - -"Koskaan en ole tehnyt teille mitään pahaa." - -Ei mitään vastausta. Hän piti yhä kätensä kasvoillaan. - -"On toinen kysymys, voitteko te sanoa samaa." - -"Sinä olet ottanut hänet minulta. Sinun tähtesi on hän pettänyt -kaikki lupauksensa." - -"Kenestä puhutte?" kysyi Kaarina tuskin kuuluvasti. - -Ei vastausta. - -"Pentistäkö?" - -Kirsti rouva nyökäytti päätänsä hyväksymisen merkiksi. - -"Mitä hän on teille? Te ette ole mitään hänelle, mutta jos olette -syypää hänen kärsimyksiinsä, silloin tahdon rukoilla pyhää neitsyttä, -että saatte niittää hedelmät siitä, te julma, sydämetön nainen." - -Kirsti rouva ojentautui ikäänkuin noustakseen, mutta vaipui -parkaisten tiedotonna paikoilleen. - -Kaarina katseli häntä pelästyneenä. - -"Hän on kuollut", sanoi hän. - -Kristina oli kuullut huudon ja riensi huoneeseen. - -"Mitä nyt, Kaarina!" - -Tämä ei voinut vastata, vaan viittasi ainoastaan elottomaan Kirsti -rouvaan. - -"Pyhä Jumalan äiti, mistä tämä?" - -"Minä olen syypää!" - -"Sinä, Kaarina?" - -"Hän sanoi, että olen ottanut Pentin häneltä. Paitsi minua on siis -joku toinenkin, jota hän rakastaa." - -Hänen sanoissaan ja kasvoillaan kuvastui niin lohduton epätoivo, että -Kristina rouvan täytyi ensin huolehtia hänestä. - -"Mieletön! Eikö sitten voi olla muita siteitä?" Ja kun hän samalla -loi katseen Kirsti rouvaan, lisäsi hän melkein tietämättään: -"Ajatteles Kaarina, jos hän on Pentin äiti!" - -"Hänen äitinsä!" - -"Etkö näe yhteyttä heidän välillään?" - -"Ja jos nyt olen surmannut hänet?" - -"Hän on ainoastaan vaipunut tainnoksiin." - -"Pyhä Jumalan äiti, auta minua herättämään hänet eloon!" Ja nuori -tyttö vaali häntä mitä hellimmin; oli aivan kuin hänen oma elämänsä -riippuisi toisen elpymisestä. - -Kun vihdoin elonväri palasi kalmankalpeille kasvoille, kuiskasi -Kristina. - -"Älä ilmaise kenellekään, mitä sanoin, se oli ainoastaan arvelua, -mutta minä tahdon puhua hänen kanssaan." - -"Antaa hänen pitää salaisuutensa, tämän jälkeen en sitä tarvitse." - -Sairas avasi silmänsä. - -Hänen katseensa harhaili Kristinasta Kaarinaan. Hän koetti nousta. -"Auttakaa minut pystyyn!" sanoi hän. - -"Pyydän teitä, rakas sukulainen, levätkää paikoillanne!" sanoi -Kristina. - -"Iäisen sielunrauhani tähden, auttakaa minut pystyyn!" - -"Mihin aiotte?" - -"Pystyyn, ainoastaan pystyyn!" - -Kristinan ja Kaarinan avulla ja omalla lujalla tahdonvoimallaan hän -pääsi todellakin pystyyn. - -"Päästäkää minut nyt!" - -"Ette voi pysyä pystyssä omin voimin!" - -"Kyllä, kyllä!" - -Heidän täytyi taipua hänen tahtoonsa. - -"Katsokaas! Herra auttaa minua!" sanoi hän. "Hän katsoo armossaan -minun syntisraukan puoleen!" - -Näin sanoen vaipui hän hiljaa polvilleen Kaarinan eteen. - -He tahtoivat nostaa hänet. Hän tarttui Kaarinan käteen. - -"Niinkuin nyt lepään jalkojesi edessä, niin olen äsken maannut -hänen jaloissaan!" sanoi hän. "Hän on antanut anteeksi sen, että -synnytin hänet maailmaan voimatta antaa hänelle kunniallista -nimeä; hän on antanut anteeksi sen, että vilpillä ja juonittelulla -pakotin hänet papilliselle uralle, ja Jumala on kääntänyt sen -minulle rangaistukseksi, sillä oma poikani on kieltänyt minulta -synninpäästön, hän on langettanut oman pääni päälle sen kirouksen, -jonka olisi ollut kohdattava häntä, kun hän rikkoi papinvalan. -Oi, minä olen kärsinyt kamalasti! Hän on armotta pakottanut minut -tunnustamaan kaikki syntini. Enkä minä saa hänen siunaustaan -ennenkuin sinä annat anteeksi kaiken sen pahan, mitä olen tehnyt -sinulle, ei ennenkuin sanot minua äidiksi. Sillä hän sanoo, ettei -avioliitto teidän välillänne ole enää rikos, ja kaikki ne kurjat -sukuluulot, jotka ovat täyttäneet sieluni, ovat puhalletut pois, kuin -akanat tuuleen! Oi, sano, sano, että annat anteeksi!" - -"Jalo rouva..." - -"Sano minua äidiksi!" - -"Äiti!" virkkoi Kaarina ja kietoi käsivartensa hänen ympärilleen. -"Oi, Jumala, onko tämä unta!" - -"Pentti, Pentti!" huudahti onneton. "Kuuletko, hän antaa minulle -anteeksi!" - -Nyt hän vihdoin salli, että hänet vietiin takaisin vuoteeseen, mutta -hän piti Kaarinan käden lujasti sulettuna omaansa. Se näytti hänestä -olevan ikäänkuin vahvistus rakkaan poikansa anteeksiannolle. - -Hän uinahti tuokion, mutta äkkiä sävähti hän valveille, ja veti -Kaarinan itseään vasten. - -"Sormus!" kuiskasi hän. - -"Jonka olen saanut häneltä?" - -"Niin, juuri se." - -Kaarina kantoi sitä nauhassa kaulassaan; nyt hän otti sen ja antoi -hänelle. - -Kirsti rouva pani sen tytön vasempaan käteen. "Nyt olen kihlannut -sinut pojalleni", sanoi hän. "Rakas lapsi, sano, että tahdot pysyä -hänelle uskollisena!" - -"Elämässä ja kuolemassa!" vastasi Kaarina liikutettuna. - -Kristina oli lähettänyt sanan lääkärille ja ilmoittanut herralleen. -Nämä molemmat astuivat yhtaikaa sairaan luo. Edellinen tunnusteli -hänen valtimoaan, mutta kun hän ei sanonut olevan itsellään mitään -kipuja, ei lääkäri tiennyt mitä määrätä. - -"Antaa hänen mennä!" sanoi Kirsti rouva. - -Sen jälkeen tarttui hän Sten herran käteen ja tahtoi viedä sen -huulilleen. - -Sten suuteli hänen kättänsä virkkaen osanottavasti: "Mitä haluatte -minulta, jalo rouva?" - -"Olen tehnyt pahaa teillekin!" - -"Sen annan sydämestäni anteeksi." - -"Mutta herrani ja isäntäni?" - -"Tahdotteko, että noudan hänet heti?" - -"Tunnin kuluttua; minun täytyy hieman tointua." - -Sten herra riensi torniin, jossa Erik herralla oli asuntonsa. - -Hän oli sinne hankkinut joukon oppineita teoksia, ja se tyyneys, -missä hän eli, antoi hänelle tilaisuuden tutkia niitä sydämensä -halusta. - -Sten herran nähdessään tuli hän hieman ymmälle. "Ettehän vain tulle -ottamaan minulta näitä rakkaita ystäviäni?" kysyi hän viitaten -kirjoihinsa. - -"En suinkaan, ja minua ilahuttaa suuresti, että olette, löytänyt -puuhaa, joka teitä huvittaa." - -"Huvittaa suurestikin, sen voin vakuuttaa teille, ja jos vain rakas -emäntäni..." - -"Tulen tuomaan terveisiä häneltä." - -"Ei, todellakin!" Ja hän sysäsi kirjat luotaan. "Tuleeko hän pian -kotiin?" - -"Hän on tullut!" - -"Ekholmaan?" - -"Ei, hän on täällä!" - -"Täällä?" toisti hän. "Tukholmassa?" - -"Täällä linnassa, Kristina rouvan luona." - -Erik herra näytti siltä, kuin tuskin uskoisi korviaan. Sangen -nöyrästi lisäsi hän: "Sallitte kai hänen käydä luonani?" - -"Tahdon heti viedä teidät hänen luoksensa." - -"Todellakin! Minä pukeudun heti ja siistiydyn." - -"Sitä teidän ei tarvitse, Erik herra; Kirsti rouva on sairas!" - -"Hänellä on tapana usein voida pahoin", vastasi Erik herra ja -nyökäytti hymyillen päätänsä. "Tiedättekös, minua melkein huvittaa, -että hän on säilyttänyt vanhat tapansa." - -Ja puhellessaan suori hän tukkaansa ja laittoi kaulaliinaansa, -unhottaen että valtionhoitaja oli saapuvilla. - -"Pelkään, että sairaus on vakavaa laatua", lisäsi Sten herra, joka -katsoi täytyvän valmistaa häntä. - -"Ah, sitä minä en usko! Vieraasta voi vain näyttää siltä. Kaikessa -tapauksessa otan mukaani erään lääkesekoituksen, jonka olen itse -valmistanut ja josta hän pitää paljon." Hän etsi käsiin pikku -pullosen, jonka kätki takkinsa alle. "Nyt olen valmis! Jumala -auttakoon minua, tämä oli odottamaton ilo." - -Sten herra vei hänet naisparvelle. - -Kristina rouva tuli heitä vastaan. - -"Teitä odottaa suuri suru, herra ritari", sanoi hän ojentaen -osanottavasti kätensä. - -Erik herra suuteli sitä ritarillisella kohteliaisuudella. "Ei -suinkaan se liene niin vaarallista", sanoi hän hymyillen. "Hän on -usein näyttänyt kuolinsairaalta kaikista muista paitsi minusta." - -"Älkää pettäkö itseänne turhilla toiveilla, tässä tuskin on sijaa -toivolle." - -"Pyhä neitsyt, tehän aivan säikyttelette minua!" Ja nopein askelin -meni hän Kristinan rinnalla sairashuoneeseen. - -Siellä oli kaikki ennallaan. Kirsti rouva makasi silmät puoliummessa, -ei tiennyt nukkuiko hän vai oliko valveilla. Kaarina oli polvillaan -vuoteen vieressä, ja sairas piteli yhä hänen kättään. - -Erik herra pysähtyi ovelle. Oliko tämä Kirsti rouva, hänen kaunis, -säteilevä emäntänsä? Hän ei tuntenut häntä. - -Melkein hätääntyneenä käänsi hän katseensa Kristina rouvaan. "Onko -tämä tosiaankin emäntäni?" kysyi hän. - -Samassa avasi sairas silmänsä. - -"Erik!" sanoi hän. - -"Ei epäilystäkään enää!" - -Hän riensi hänen luoksensa. - -"Kirsti, rakastettu Kirstini!" - -Mutta sairas työnsi hänet hiljaa luotansa. - -"Ei ennen kuin olen saanut sinulta anteeksi", sanoi hän. - -"Mitä minulla on anteeksiannettavaa? Kas tässä, rakkahin, minulla -on mukanani sinun oma mikstuuripullosi, ota siitä lusikallinen, se -vahvistaa sinua!" Pullo vapisi hänen kädessään. - -"Jätä kaikki moiset, minun viime hetkeni on käsissä." - -"Miksi huolestutat itseäsi ja minua sellaisilla ajatuksilla. Sinun on -tultava terveeksi jälleen ja..." - -"Ei, Erik, minä kuolen, mutta ensin täytyy minun tehdä sinulle -tunnustus." - -"Sinulla ei ole mitään tunnustettavaa enkä minä tahdo tietää -mitään..." - -"Oi Jumalani!" huokasi sairas. Nyt vasta päästi hän Kaarinan käden ja -ojensi molemmat käsivartensa puolisoaan kohden. "Kaiken sen rakkauden -nimessä, mitä olette osoittanut minulle, herra, rukoilen teitä -kuulemaan minua!" - -Erik herra katsoi huolissaan, melkein peloissaan sairaaseen -vaimoonsa; kenties tunsi hän nyt, että kaikki ne kauniit harhaluulot, -joilla hän tähän asti oli hurmannut itseään, tulisivat kerta -kaikkiaan luhistumaan. Jos hän oli pettänyt itseään, miksei toinen -antanut hänen pysyä onnellisessa uskossaan? Mutta sairas katsoi yhä -rukoillen häneen. Hän ei ollut koskaan kieltäytynyt täyttämästä tämän -toivomuksia, kuinka voisi hän nyt tehdä sen? Ja niin polvistui hän -vuoteen viereen ja sanoi väristen: - -"Olen valmis!" - -"Jättäkää meidät kahden!" kuiskasi Kirsti rouva. - -Mitä näillä kahdella oli sanottavaa toisilleen, sen tietäköön yksin -hän, joka sydämet ja munaskuut tutkii ja näkee salatuimmatkin asiat. - -Kolme tuntia he olivat häiritsemättä. - -Sen jälkeen tuli Erik herra ulos ja pyysi Kaarinaa menemään Kirsti -rouvan luo. - -Mutta kun Kaarina oli mennyt, heittäytyi Erik herra tuolille ja -purskahti hillittömään itkuun. - -Kristina puhui lohduttavia sanoja, mutta Erik herra puristi vain -hänen kättänsä. - -Kun puuska oli asettunut hieman, sanoi hän nyyhkyttäen: "Kaiken, -kaiken voin kestää, en vain menettää häntä. Uskotteko hänen kuolevan?" - -"Hän itse uskoo niin?" vastasi Kristina hiljaa. - -"Hän voi pettyä. Ah, Kristina rouva, kun vain saan pitää hänet, en -halua, en toivo muuta mitään. Ette voi aavistaa, kuinka suuresti -rakastan kaunista, ylpeää, ihanaa Kirstiäni!" - -"Teidän sananne vakuuttavat minut siitä, jalo herra; ja tahdomme -tehdä hänen hyväkseen kaiken, mikä ihmisen voimissa on." - -"Luuletteko", lisäsi hän hämillään, "että Sten herra sallii minun -jäädä tänne?" - -"Kyllä, sillä se tyynnyttää sairasta. Tuomme kirjanne tänne alas." - -"Vähät kirjoista, kun saan olla hänen luonaan." - -Erik herra osoitti Kaarinaa kohtaan melkein isällistä -huomaavaisuutta, erittäinkin sairashuoneessa; oli ilmeistä, että -Kirsti rouva oli puhunut tytön suhteesta poikaansa, ja Erik herra -tahtoi ikäänkuin vahvistaa sen. - -Yhdessä vaalivat he sairasta, ja oli liikuttavaa nähdä, millä -hellällä huolenpidolla Erik herra tarkkasi tautia. Hänen -lääkärikirjansa tuotiin pian alas, hän piti neuvotteluja lääkärin -kanssa, mutta päivä päivältä alenivat hänen toiveensa, ja -eräänä päivänä tuli hän Kristina rouvan luo ja sanoi kyynelten -tukehduttamalla äänellä. - -"Nyt käsitän, että hän kuolee!" - -"Hän näyttää niin tyyneltä ja onnelliselta!" - -"Ja miten hyvä hän on! Mitä hyvänsä laitankin, ottaa hän -vastaväitteittä. Sitä ei hän ole tehnyt koskaan ennen." - -"Hän on sangen kiitollinen teitä kohtaan." - -"Mistäpä hänellä on syytä minua kiittää! Minulla sitä vastoin... -Tiedättekö, Kristina rouva, mihin tautiin hän kuolee?" lisäsi hän -melkein epätoivoissaan. - -"Hänet surmaa kenties surunsa?" - -"Hänen sydämensä on murtunut! Kaikki kirjani puhuvat siinä yhteen!" - -Kymmenentenä päivänä vaipui hän tosiaankin kuolonuneen. - -Ketään pappia ei kutsuttu. - -"Olen ripittänyt itseni niille, joita vastaan olen rikkonut", sanoi -hän. "Kun he ovat antaneet anteeksi, uskallan toivoa, että Jumalakin -laupeudessaan tekee sen. Pappeja en usko!" - -Painaen päänsä Erik herran olkaa vasten hän veti viimeisen -henkäyksensä. Hänen viimeiset sanansa olivat: "Anna meille meidän -syntimme anteeksi!" - -Oli odotettu, että jälkeenjääneen puolison suru olisi hillitön, mutta -niin ei tapahtunut, hän itki harvoin, puhui tuskin vainajasta, mutta -saattoi istua tunnin toisensa jälkeen aivan liikahtamatta samalla -paikalla ja pitämättä väliä mistään mitä tapahtui. - -Hautajaisten jälkeen, jotka vietettiin kaikella sillä loistolla, -minkä vainajan sääty vaati, sanoi Erik herra, että ruumis oli vietävä -Ekholman perhehautaan. "Sinne ovat minun -- hänen tyttärensäkin -kerran koottavat", lisäsi hän. - -Silloin esitti Kristina rouva herransa määräyksen, että oli Erik -herran vapaassa vallassa seurata itse mukana ja jäädä Ekholmaan -poikansa, Kustaa herran luo. - -"Kiittäkää häntä!" vastasi hän liikutettuna. "Sten herra menettelee -totisesti ritarillisemmin meitä kohtaan kuin me olemme menetelleet -häntä vastaan." - -Ja niin lähti hän matkalle. - - - - -7. - -KAVALA KUNINGAS. - - -Häpeä Vädlan tappion tähden ja harmi sen johdosta, ettei ollut -voittanut ruotsalaisia, poltti kuin tuli Kristian kuninkaan mieltä. - -Sigbrit rouva oli tavallisella oveluudellaan johtanut hänen surunsa -uomaan, jossa se joutui tehokkaimmin palvelemaan hänen tuumiaan. -Sodan kauhuista löytäisi kuningas unhotuksen ja sota veisi hänet -siihen maaliin, jota hän nyt ennen muuta tavoitteli: Ruotsin -valloitukseen. - -Kun hän Dyvekan kuoltua heittäytyi melkein mielettömään epätoivoon, -silloin Sigbrit unhotti oman surunsa näyttääkseen kuninkaalle -tulevaisuudenkuvan, joka alituiseen kajasti hänen omiin silmiinsä. - -Ja molemmat aivan hekumoivat kuvitteluissaan, että murha ja veri, -tuli, palo ja häväistys hukuttaisi kansan, jota he rajattomasti -vihasivat sen sotaisen sankariuden ja kuolemanhalveksumisen tähden. - -Kristian kuningas ei enää välittänyt salata, mikä oli ollut Tanskan -kuninkaiden tarkoituksena aina siitä päivin kuin, Oldenburgilaiset -nousivat valtaistuimelle. Heidän suurten uhraustensa päämaalina oli -ollut panna Ruotsi maakuntana Tanskan vallan alle. - -Kesäkuun 16 päivänä 1518 nousi Kristian kuningas laivaan, ja hänen -laivastonsa oli hyvin miehitetty tykkiväellä ja saksalaisilla -palkkasotureilla, jotka enimmäkseen olivat irtainta roistoväkeä. -Joukko tanskalaisia ritareita ja herroja seurasi mukana. - -Kotvan ennen juhannusta purjehti laivasto Tukholman saaristoon. -Laivat laskivat maihin kaupungin pohjoispuolella, mutta kun joukot -olivat ehtineet järjestyä, marssitti kuningas ne ensin Brunkevuorelle -ja sitten Södermalmiin, johon hän leiriytyi ja valmistautui -hyökkäykseen. - -Sten Sture oli viime aikoina ryhtynyt suurisuuntaisiin -puolustusvarustuksiin, Tukholman linnoituksia oli lujitettu, ja -miesten mielet paloivat innosta koettaa voimiaan vihollisen kanssa; -koskaan eivät he olleet olleet varmemmat voitosta. - -Valtionhoitaja johti itse pääjoukkoa. Hemming Gadd oli -vestmanlantilaisten ja taalalaisten eturinnassa, ja nuori asemies -Kustaa Erikinpoika kantoi Ruotsin lippua. - -Tukholman linnassa piti Jöns Jönsinpoika kaikkea tarkoin silmällä, -ja Kristina rouva oli valmis neitsyineen ja palvelijoineen ottamaan -huostaansa sairaat ja haavoittuneet. Kaikki odottivat, kaikki olivat -valmiit uhraamaan henkensä ja verensä rakkaan isänmaan vapauden ja -itsenäisyyden puolesta. - -Ollakseen varmempi menestyksestä tahtoi kuningas toimia varovaisesti, -ja niin käski hän hyökätä Eteläportin äärimäistä tornia vastaan. - -Hemming Gadd johti puolustusta, eikä kalliokaan seiso lujempana kuin -ruotsalaiset tällöin seisoivat. - -Tanskalaiset menettivät paljon väkeä, mutta eivät voittaneet maata -tuuman leveydeltäkään. - -Hyökkäys uudistettiin seuraavana päivänä ja vielä seuraavinakin, -mutta samalla tuloksella. Kaupunki puolustautui pontevasti, eikä -valtionhoitaja kuitenkaan ollut mukana, hän oli lähtenyt Brännkyrkaan. - -Siellä oli hän Örbyn tiluksille rakennuttanut nelisnurkkaisen -vallituksen, jota ympäröivät syvät kaivannot; nämä oli -peitetty kuusenhavuilla, ja sisäpuolelle olivat ruotsalaiset -talonpoikaisjoukot sijoitetut. Pienoinen osasto sai käskyn tehdä -uhkaavia liikkeitä vihollisen selän takana, mutta sen lähestyessä -vetäytyä takaisin ja siten houkutella sen jälkeensä. - -Toisen pienehkön ryhmän kera lähti Sten herra Teljeen pitääkseen -rannikon selvänä. - -Kun tanskalaiset havaitsivat kaikki muut hankkeensa hyödyttömiksi, -lähtivät he Brännkyrkaan suurella parvella ratsain ja jalkaisin. - -On luultavaa, että kuninkaan päätökseen vaikutti sekin, että hän -pelkäsi hyökkäystä selkäänsä. - -Hänen vakoilijansa olivat ilmoittaneet hänelle, mihin suuri osa -ruotsalaista sotajoukkoa oli sijoitettu, ja häntä halutti yllättää -heidät. - -Sentähden lähti tanskalainen sotajoukko liikkeelle keskellä yötä ja -marssi niin hiljaa kuin voi. - -Hyökkäyksen oli tapahduttava heinäkuun 22 päivänä. - -Kuningas löysi väelleen hyvän aseman Brännkyrkan luota, ja kun -luultiin, että ruotsalaiset olivat valmistumattomat, puhallettiin -hyökkäykseen. - -Sten Sture oli saanut varoituksen ja riensi täyttä laukkaa leiriin. - -Silloin kohtasi hän ryntäävän vihollisen. Tosin oli ruotsalaisten -parvi pieni luvultaan, mutta sotahalu ja rohkeus leimusi kaikkien -sydämissä; nuori valtionhoitaja ryntäsi eteenpäin kuin sankari, ja -sankareita seurasi hänen jälestään. Vimmatusti kävi pieni parvi -tanskalaisten kimppuun lyöden ja pistäen. - -Mutta Kristian kuningas oli sanonut, että tänään oli hänen niitettävä -voitto, ja kiroten uhkasi hän itse hakata pään poikki siltä, joka -käänsi viholliselle selkänsä, mutta lupasi kultaa ja kunniaa niille, -jotka löivät maahan nämä kurjat ruotsalaiset, jotka pettivät -lailliselle herralleen ja kuninkaalleen vannomansa valat. - -Itse osoitti hän tavatonta urhoollisuutta, ja hänen henkensä elähytti -hänen miehiäänkin. - -Talonpoikaisjoukko oli rynnännyt ulos vallituksistaan; se taisteli -sellaisella tyynellä rohkeudella, joka aikaa saatuaan käy -voitokkaana taistelusta. Kaksi kertaa kävivät ruotsalaiset kimppuun -ja kaksi kertaa lyötiin heidät takaisin. Näytti melkein siltä, -kuin tanskalaiset voittaisivat; he jo riemuitsivat voitostaan ja -se teki heidät rohkeammiksi. Silloin huomasi Sten Sture, kuinka -tanskalaisten rivit erosivat toisistaan, ja kerallaan pieni parvi -rohkeimpia miehiään hän tunkeutui heidän väliinsä. Ruotsalaisten -säilät välähtelivät kuin salamat, kuka ajatteli omaa elämäänsä, -kun oli kysymys voitosta tai kaatumisesta? Nyt näyttäytyi mikä ero -on soturilla, joka taistelee pyhimpien oikeuksien puolesta, ja -palkkalaisella, joka ainoastaan kurjaa voittoa tavoittelee. Kuninkaan -palkkasoturit eivät voineet seista ruotsalaisia vastaan, ja pian -syntyi yleinen pako. Maa melkein virtaili verta, ja harvat pääsivät -pakoon. - -Ja min oli taistelu jatkunut aamusta iltaan. - -Kuningas miehineen ratsasti pakoon minkä kavioista kerkesi urheasti -ryntääväin ruotsalaisten edestä, joita johti valtionhoitaja itse. -Mutta hätäisessä paossaan eivät edelliset huomanneet, että maa alkoi -antaa perään kavioiden alla, ennenkuin he olivat keskellä rämeikköä. -Monet heistä vajosivat rimpinevaan. - -Takaa-ajajat välttivät vaaran. Valtionhoitaja pysähdytti väkensä ja -kokosi riveihin. - -Tämä oli toinen voitto, minkä Sten Sture oli saavuttanut maalleen. -Kun hän ja hänen miehensä marssivat Tukholmaan vankeineen, silloin -oli riemu ja innostus yhtä suuri linnassa kuin matalassa majassakin; -jos moni silmä olikin sammunut, hervonnut moni käsivarsi, joka -aamulla uhkui elämää ja voimaa, niin oli uhri kannettu isänmaan -alttarille; oli oikeus itkeä ja kaivata hiljaisuudessa, mutta samalla -oli kiitettävä ja ylistettävä Jumalaa, joka oli auttanut hädän -hetkenä. - -Ja kirkot täyttyivät rukoilevain joukoista, ylistyslaulut nousivat -pilviin, yksi ainoa halleluja, kiitos ja ylistys helkkyi kaikissa -rinnoissa, houkutteli kyyneleet kaikkiin silmiin. Mutta kun -jumalanpalvelus oli lopussa, silloin ystävät ja sukulaiset etsivät -toisiaan, silloin pudistivat tutut ja tuntemattomat toistensa kättä -ja puhuivat siitä, mitä oli tapahtunut. - -Jos silloin sanottiin, että sen tai tämän naapurivaimon isä, -mies, veli, tai poika oli mennyt manalle, silloin pantiin toimeen -nopea keräys; moni leskenropo silloin pantiin lippaaseen, niiden, -jotka olivat menettäneet kaiken, täytyi saada osa niiltä, jotka -eivät olleet menettäneet mitään, ja niin saatiin lohdutustakin -surunmaljaan; sillä paras lievennys, kun sydän suree, on toisilta -saatu osanotto -- se vuodattaa palsamia sydämeen ja kuivaa kyyneleet. - -Ja Kristina rouva kulki ympäri kuin lohdutuksen enkeli; hän teki -hyvää kaikille, ja kaikki häntä siunasivat. - -Mutta jos tulevaisuus häämötti iloisin toivein valtionhoitajalle -ja hänen uskollisille ystävilleen, niin oli Kristian kuningas sitä -synkempi mieleltään. Harmi ja katkeruus kiehui hänen mielessään, kun -hän kirkkaana kesäiltana ratsasti pois sotakentältä ja etsi suojaa -linnoitetussa leirissään. Vaikkei hän voinut siellä mitään toimittaa, -jäi hän kuitenkin joksikin aikaa sinne paikoilleen, kenties toivoen, -että joku petturi avaisi hänelle tien. Niin kulutti hän turhaan -kuutisen viikkoa; Tukholman piiritys oli koitunut hänelle uudeksi -häpeäksi, ja nyt täytyi hänen siitä luopua. - -Hänen väkensä nousi jälleen laivoihin, mutta se tapahtui niin -vähäisellä huolellisuudella, että leiri samalla jäi aivan -turvattomaksi. - -Sten Sture käytti tilaisuutta hyväkseen, teki pikaisen hyökkäyksen -kaupungista, kaasi suuren joukon vihollisia, ajoi toiset mereen ja -sai kolmesataa vankia. - -Loput kuninkaan väestä juoksivat päätäpahkaa laivoihin, mutta silloin -nousi niin kova vastatuuli, ettei hän uskaltanut lähteä merille, vaan -hänen täytyi jäädä saaristoon. Mutta elintarpeiden puute laivastossa -kävi yhä tuntuvammaksi, ja joukko miehiä lähetettiin maihin -ryöstämään. - -Nämä retkeilivät aina Upsalaan saakka hävittäen ja polttaen; mutta -joukko talonpoikia lyöttäytyi yhteen tuhoten rosvoparven, ja -ne, jotka pääsivät elossa, palasivat kiireimmiten kuninkaan luo -laivastoon. - -Vastatuuli yhä jatkui, mitään ruokatavaroita ei ollut odotettavissa -maista, ja viimeinen villitys näytti käyvän ensimäistä pahemmaksi. -Suuri joukko saksalaista palkkaväkeä karkasi laivastosta ja tarjoutui -Sten herran palvelukseen. Nälänhätä ahdisti yhä ankarammin. - -Synkin otsin kulki kuningas laivalla edestakaisin; kukaan ei tahtonut -häntä puhutella, eikä hän puhutellut ketään muuten kuin vihaisin ja -uhkaavin sanoin. - -Eräänä aamuna hän nukkui pitempään kuin tavallisesti; mutta kun hän -vihdoin nousi, oli hänen katseensa leppeämpi ja hän oli puheliaampi -kuin tavallisesti. Hän käski heti pystyttämään rauhanlipun, hän -tahtoi ryhtyä neuvotteluihin Sten herran kanssa. - -Lähettiläs palasi vakuuttaen, ettei valtionhoitaja toivonut mitään -hartaammin. Kun hän oli kuullut, että laivastolla oli puute -elintarpeista, tahtoi hän lähettää niin suuren varaston kuin voi -hankkia. - -Mutta Kristian ei ymmärtänyt, että hyvänsuopeudella saattoi olla -muukin syy kuin pelko, ja heti alkoi hän rehennellä ja vaati, että -hänet oli otettava Ruotsin kuninkaaksi tai maksettava vuotuinen -korvaussumma. Herra Kustaa Trollen oli saatava vapautensa ja -vahingonkorvausta. - -Mutta valtionhoitaja vastasi, ettei hän sellaisilla ehdoilla voinut -ryhtyä neuvotteluihin. - -Silloin kosketti Kristian kuningas toista kieltä, hän tahtoi -neuvotella ystävällisesti Sten herran kanssa ja tehdä ikuisen -rauhan valtioiden välillä; sentähden oli sovittava Uus-Varbergissa -heinäkuussa 1519 pidettävästä unionikokouksesta, mihin paavin -lähettiläs ja hansakaupunkien asiamiehet ottaisivat osaa välittäjinä. -Lisäksi oli aselevon heti alettava ja jatkuttava Varbergin kokoukseen -saakka tai, jos siitä ei tulisi mitään, edelleen vielä vuosikausi, -jollaikaa ei asetettaisi mitään esteitä Ruotsin ja hansakaupunkien -väliselle kaupalle. - -Nämä olivat kaikki hyväksyttäviä ehtoja, ja Sten herra ilmoitti -olevansa halukas neuvottelemaan kuninkaan kanssa. - -Taasen ei kuulunut mitään muutamiin päiviin, mutta sitten lähetti -kuningas uudestaan lähettilään Tukholmaan pyytämään, että Sten herra -tahtoisi persoonallisesti saapua tanskalaiselle laivastolle, silloin -saataisiin tilaisuus suullisesti keskustella keskenään. - -Panttivankeina tahtoi kuningas lähettää muutamia ritareita ja -aatelismiehiä. - -Sten herra sanoi olevansa taipuvainen siihen, mutta hänen täytyi -ensin kuulla valtaneuvoston mieltä. - -Neuvokset kutsuttiin koolle linnaan, samoin pormestari ja raati, -monia ritareita ja korkeita herroja. - -Valtionhoitaja ilmoitti heille kuninkaan ehdotukset, ne näyttivät -hänestä niin hyviltä, että hän arveli täytyvän osoittaa -myöntyväisyyttä hänen armonsa toivomuksiin, ja Sten herra oli -sentähden taipuvainen lähtemään laivastoon. - -Mutta nyt kohtasi häntä vastarinta, jollaista hän ei ollut odottanut - -"Ette saa lähteä sinne!" huusivat useat. - -"Se olisi mieletöntä!" - -"Kuka voi luottaa kurjaan kuninkaaseen!" - -"Milloin on hän pitänyt sanansa!" - -Sellaista vastustusta ei Sten herra ollut koskaan saanut osakseen. -Herrat huusivat kilvan, ja hän sai töintuskin sananvuoroa. Vihdoin se -onnistui. - -"Täytyyhän jokaisella ihmisellä olla hyviäkin puolia", sanoi hän. "Ja -se luottamus, jota osoitan Kristian kuninkaalle saapumisellani, on -herättävä luottamusta hänessäkin." - -"Iskekää sitten ensin miekka rintaani, sillä muilla ehdoin ette pääse -täältä", huusi Hemming Gadd. - -"Tekin, tohtori, sitä en odottanut!" - -"Enkö ole sanonut, että juutit ja juuttaat ovat samaa maata, ja -kuningas on tanskalaisista pahin." - -"Mutta minä en ole sitä uskonut." - -"Paha kyllä!" - -"Ajatelkaa, herra", virkkoi Erik Juhananpoika, "jos teitä kohtaisi -jokin onnettomuus!" - -"Emme salli hänen mennä." - -"Emme, emme!" - -Mutta nyt kuohahti Sten herran mieli. "Onhan minulla toki vapaa -tahtoni!" sanoi hän harmissaan. - -"Ei Ruotsin valtionhoitajana!" - -"Ette saa päästää häntä!" huusi Hemming Gadd. "En suostu koskaan -siihen." - -Näin sanoen Hemming tohtori poistui salista, ja Sten Sture uteli -tahtomattaankin, mihin hän oli mennyt. "Oli paha, että hän meni, -hänen tähtensä yksin olisin voinut antaa myöten." Hän alkoi käsittää -olevansa liian itsepäinen, mutta ylpeys käski häntä pysymään -aikeessaan. - -Silloin tunsi hän pehmeän käsivarren pistäytyvän kainaloonsa, ja -tuttu rakas ääni kuiskasi hänen korvaansa: "Rakas Sten, minun -tähteni!" - -"Isä!" säesti lapsenääni, ja lämpimät lapsenhuulet painuivat vasten -hänen kättänsä. - -Nyt oli vastakynsi taipunut. Luoden lemmekkään katseen Kristinaan -irroittautui hän hänestä ja meni kokoontuneita lähemmäksi, virkkaen -vilkkaasti: - -"Ettekö tahdo, että suostun kuninkaan kutsuun?" - -"Emme!" kajahti kautta salin. - -"No, hyvä; en tee sitä sitten; määrätkää nyt itse, minkä vastauksen -annamme." - -Sitä ei näyttänyt kukaan ajatelleen. - -Syntyi muutamien minuuttien hiljaisuus. - -"Kuningas antaa panttivangit!" tuumi herra Lauri Siggenpoika. "Sen -voitte tehdä tekin." - -"Onko useampia, jotka siihen suostuvat?" - -Ensin kuului muutama "jaa", sitten huudettiin miehissä: - -"Panttivangit!" - -"Ettekö katso näiden joutuvan vaaraan." - -"Onhan meillä kuninkaan panttivangit." - -"Tosin kyllä!" - -Silloin astui nuori asemies Kustaa Erikinpoika (Vaasa) esiin ja -notkisti polvensa valtionhoitajan edessä. - -"Tiedän tosin, että tässä on vähäinen vaara ja vähäinen kunnia -voitettavana, mutta kuitenkin olisi minusta suuri onni, jos minut -katsottaisiin kelpoiseksi teidän panttivangiksenne, jalo sukulainen." - -"Niin kallisarvoista panttivankia en olisi tahtonut lähettää, mutta -tapahtukoon tahtosi, nuori sukulainen." - -Nyt astui esiin Lauri Siggenpoika. - -"Hyväksyttekö minut?" sanoi hän. - -"Sen teen täydellisesti!" - -"Ja minut?" lisäsi Yrjänä Siggenpoika. - -"Urhea herra ja jalo ritari!" - -"Silloin saan kai minäkin mennä mukaan!" virkahti terhakka Olavi -Ryning hymyillen. - -"Pitämään nuorisoa kurissa! Menkää sitten!" - -"Silloin täytyy hänellä olla komentosana mukanaan, ja sellaisena -minut tunnetaan", tokaisi Pentti Niilonpoika (Färla). "Tiedättehän, -Sten herra, että me kuulumme yhteen kuin pata ja kapusta." - -Kaikuva nauru palkitsi sutkauksen. - -"Kunhan vain ei kauha ammenna liian kuumia suullisia padasta", -vastasi valtionhoitaja. "Tanskalaiset panisivat pahakseen, jos -polttaisivat kielensä." - -"Seis!" huusi Hemming, kun näki useiden lähestyvän. "Nyt on minun -vuoroni!" - -"Teidän, tohtori?" - -"Niin, minä tahdon myös mukaan!" - -"Tanskan laivastoon?" - -"Minulla on kaksi syytä; ensiksi huvittaa minua muutamia tunteja -saada esimakua helvetistä, sitten olen saanut kirjeen eräältä -jalosukuiselta rouvalta Kööpenhaminasta; hän tahtoo minua luokseen -vierailemaan, mutta kun minulla ei ole siihen halua, luovutan -oikeuteni pahimmalle sipuliasyövälle tanskalaiselle, jonka onnistun -nuuskimaan tanskalaiselta laivalta." - -Salissa kaikui äänekäs nauru. - -"Neuvon vain teitä pitämään suunne supussa, tohtori." - -"Tahdon pitää siinä vettä." - -"Ette suinkaan luullekaan heidän tarjoavan muuta", tuumi Pentti -Niilonpoika uteliaana. - -"Heidänkö tarjoavan? Ette tunne tanskalaisia, he eivät tarjoa -koskaan, ainoastaan ottavat vastaan." - -Kuului naurua ja leikinlaskua ylteen ympärinsä. - -"Tiedän hyvin, ettei teillä ole mitään pelättävää", sanoi Sten herra -sen jälkeen Hemmingille. "Kuitenkin olisin toivonut, ettei kukaan -teistä olisi lähtenyt panttivangiksi." - -Kokoontuneet sopivat nyt, että lähetettäisiin viestinviejä kuninkaan -luo, joka tällä haavaa oli Dalarössä, ilmoittamaan neuvoston -päätöksestä. Heti hänen vastauksensa saavuttua olisivat valitut -panttivangit valmiit lähtemään. Kuningas vastasi, että hän oli -halukkaampi kohtaukseen maajalassa ja määräsi yhtymäpaikaksi -Österhanningen kirkon, johon valtionhoitajan oli seuraavana päivänä -saavuttava. Tämä suostui heti. - -Kungsholmasta oli aluksen lähdettävä viemään ruotsalaisia herroja -ja odotettiin tanskalaisten saapuvan. Silloin nähtiin lujasti -asestettu alus, joka lähestyi tanskalaisesta laivastosta, ja kun ei -saattanut olla epäilystä siitä, keitä se toi mukanaan, ja kohtauksen -aika oli pian käsissä, lähti valtionhoitaja pienen seurueensa kera -Österhanningeen. Hän odotti kaksi päivää, mutta kuningasta ei -kuulunut eikä hänen lähettilästäänkään. - -Vilpittömän Sten herran mieleenkään ei juolahtanut, että mitään -petosta saattoi olla kysymyksessä; hän ihmetteli vain, mikä mahtoi -olla viivykkinä. - -Kolmantena päivänä hän päätti matkustaa takaisin Tukholmaan. - -Siellä hän sai tiedon, että ruotsalaiset herrat oli otettu -tanskalaiselle alukselle ja viety tanskalaiseen laivastoon. Tuuli oli -kääntynyt ja käynyt suotuisaksi kuninkaalle, sentähden nostivat he -ankkurin, ja laivasto purjehti aavalle merelle matkalla Tanskaan, ja -ruotsalaiset saivat seurata mukana. - -Djurhaminasta kirjoitti kuningas syyskuun 26 päivänä 1518 suurmestari -Albrektille ja Danzigiin, ettei ruotsalaisille, jotka nyt olivat -kuninkaan vihollisia, saisi tuoda mitään tavaraa Preussista. Samasta -satamasta lähetti hän lokakuun 2 päivänä kirjoituksia Tukholman -kaupungille ja koko Ruotsin kansalle, ilmoittaen peruuttavansa äsken -päätetyn aselevon sillä verukkeella, ettei Sten herrakaan ollut muka -sitä pitänyt. - -Muutamia päiviä myöhemmin nostatti hän ankkurin ja purjehti Tanskaan -vieden vastoin lupauksiaan mukanaan kuusi ruotsalaista panttivankia. - -Niin päättyi Kristian kuninkaan toinen yritys saada Ruotsin kruunu -päähänsä. - -Vilppiä ja petosta alusta loppuun, häpeämättömiä oikeudenloukkauksia; -tämäkin uusi vilpillisyys herätti Ruotsissa aivan rajatonta -katkeruutta. - - - - -8. - -SUURIN EDELLÄ. - - -Valtionhoitaja oli vuoden vieriessä voittanut monta kelpo taistelua, -ja kun hän joulun aikaan 1519 istui kotonaan Tukholman linnassa, niin -lankesi luonnostaan, että Kristinan kera kahden ollessaan he puhuivat -siitä, kuinka ihmeellisesti Jumala oli suojellut häntä koko ajan -tähän asti. - -Tämä tunne ja tietoisuus suojeluksesta ei ainoastaan ollut -pitänyt yllä heidän rohkeuttaan, vaan säilytti myös lujana heidän -luottamuksensa, kun monilta tahoilta saapui tietoja niistä -hämmästyttävistä varustuksista, joita Kristian teki Ruotsin -perikadoksi. - -Sellaisissa tilaisuuksissa katsoi Kristina rouva herraansa, ja hänen -nähdessään lujan tyyneyden tämän katseessa väistyi kaikki pelko hänen -sielustaan. Kenties olivat hänen rukouksensa palavammat kuin ennen, -mutta silloin täytti sydämen toivo ja luottamus, ja hän antautui -täydellisesti Jumalan haltuun, kuten ainoastaan naissielu saattaa -tehdä. - -Kun sitten joulukynttilät oli sytytetty niin palatsissa kuin -matalassa majassakin, kun kellot kutsuivat koolle aikaisena -aamuhetkenä ja kansa riensi kirkkoihin suurin joukoin, silloin -seisoivat nämä molemmat käsitysten ja katselivat tähtikirkkaalle -taivaalle; he puhuivat siitä, kuinka monet niistä, jotka nyt uhkuivat -elämänhalua, ennen pitkää tulisivat olemaan raajarikkoja tai -vainajia, ja utelivat, miltä kaikki tulisi näyttämään ensi jouluna. - -Mutta rajattomassa laupeudessaan pitää Herra hunnun ihmisten silmäin -edessä; hän ei saa tietää, mitä piilee tulevaisuuden synkän esiripun -takana; toiveet, aikeet, suunnitelmat ovat ihmisen itsensä, mutta -niiden menestys tai vastoinkäyminen ei näytä olevan suurinkaan -riippuvainen niiden puhtaudesta tai tarkoitusperästä, päinvastoin: -parhaat menevät ensin myttyyn, huonojen täytyy päästä ilmoille -kantamaan katkeroita hedelmiään! Sentähden näyttää ihmissilmästä -elämän meno ihmeelliseltä; tekee mieli kysymään, onko kaiken -luhistuttava kasaan ja haihduttava tyhjiin. Mutta Herralla on -luotirihma kädessään, ja Hän yksin tietää oikean hetken koota -hajonneet osat ja viedä ihmiskuntaa askeleen eteenpäin. - -"Tiedät, rakkahin Kristina, kaiken, mikä jää sinun -toimitettavaksesi", sanoi valtionhoitaja kalpealle emännälleen, -sanottuaan vielä viime kerran hyvästit ja ollessaan nyt hänen -kanssansa kahden salakamarissa. - -"Tiedän sen!" vastasi Kristina ponnistetulla tyyneydellä. - -"Jos käy mahdolliseksi lyödä tanskalainen sotajoukko -Länsi-Göötanmaalla tai Smoolannissa, silloin ei ole mitään vaaraa -tarjolla. Mutta jos käy niin, että vihollinen tunkeutuu tänne, tai -jos meren puolelta tanskalainen sotajoukko piirittää Tukholman?" - -"Silloin me puolustaudumme!" - -"Viime tingassa voit etsiä apua Puolasta, sen kuningas on minulle -suosiollinen." - -"Kyllä muistan sen." - -"Mutta yksi täytyy sinun luvata ennen kaikkea pitää mielessäsi." - -"Mikä, herra?" - -"Älä luota Kristianin lupauksiin, älä seuraa, kuinka hän -houkutteleekin." - -"Sen lupaan!" - -"En ole mitään katkerammin katunut kuin että lähetin hänen käsiinsä -Hemming Gaddin ja niin monta muuta uskollista isänmaan ystävää." - -"Jumala kääntää kyllä kaiken parhain päin." - -"Jos vaara uhkaa, niin kirjoita maaseuduille, rahvas on meille -uskollinen." - -"_Sinulle_, Sten!" - -"Me kaksihan olemme yhtä!" - -"Ja sinun tähtesi tahtovat he hyvää minullekin!" vastasi Kristina. - -Ja kun he sulkivat toisensa syliinsä, tuntui heistä, ettei heitä -voinut erottaa mikään maailmassa, ei kuolemakaan. - -"Luota minuun!" sanoi Kristina hyvästellessä. - -"Viime hengenvetoon!" - -Niin he erosivat. - -Lukuisan ratsumiesparvensa eturinnassa kiiti Sten herra pois uljaalla -ratsullaan. - -Kun Kristina ei enää voinut häntä nähdä, silloin lankesi hän -polvilleen taistellen sanomatonta epätoivoa vastaan. Mutta rukous -tyynnytti sen, ja hän rukoili palavasti, kunnes usko ja luottamus -valoi palsamia kirveleviin haavoihin ja hän taasen saattoi nöyrin -mielin sanoa: "Tapahtukoon sinun tahtosi!" - - * * * * * - -Tammikuussa 1520 tunkeutui vahva sotajoukko, tanskalaisia ja -saksalaisia, ranskalaisia ja skotlantilaisia, Smoolantiin ja edelleen -Länsi-Göötanmaalle kuninkaan suosikin, asemies Otto Krumpenin -johdolla. - -Oli kova talvi, niin että kaikki suot ja järvet kannattivat, ja se -edisti suuresti heidän marssiaan eteenpäin. Åtranin jäätä pitkin -retkeili sotajoukko Länsi-Göötanmaalle ja leiriytyi Kalfin pappilaan. - -Tätä mahtavaa sotataitoista ja monissa taisteluissa koeteltua -sotajoukkoa vastaan ei Ruotsin valtionhoitajalla ollut antaa muita -miehiä kuin ne, jotka olivat taistelleet ja niittäneet voittoja -Holavedenin rannalla, Harakerin metsissä ja Brunkevuorella. Nyt kuten -aina oli Ruotsin rahvas kuullut kutsua astua aseihin ja rynnätä -vihollista vastaan, joka jälleen saaliinhimoisena kävi heidän maansa -kimppuun. - -Samalla rohkeudella ja luottamuksella, jolla vanha Sten herra kerran -pukeutui sotisopaan rajua tanskalaista ritarijoukkoa vastaan, oli -nuori Sten Sture lähettänyt viestin rahvaalle, ja samoin kuin silloin -paloi vieläkin talonpojan rinnassa rakkaus valtakunnan päämiestä -kohtaan. - -Kymmenentuhannen talonpojan ja vapaamiehen kera oli Sten herra -marssinut läpi Länsi-Göötanmaan Bogesundiin Åsundenin rannalla. -Siellä hän lepäili muutamia päiviä odotellen vielä lisää väkeä, mutta -samalla pitäen tarkoin silmällä vihollista Kalfin pappilassa. - -Åsundenin kaakkoispäässä, pohjoisesta päin laskevan Ätranin rannalla, -sijaitsi koko huomattava Bogesundin kaupunki; sieltä meni tie -Hallantiin ja ylöspäin Falköpinkiin. - -Luonto oli muovannut tänne monia kauniita seutuja koristellen -lukemattomat kukkulat ja laaksot havu- ja lehtimetsillä; nyt peitti -lumi metsät ja Åsundenin jää levisi tasaisena kenttänä ruotsalaisen -talonpoikaisjoukon edessä. - -Iloisin ja rohkein mielin ryhtyi Sten herra tärkeihin -toimenpiteihinsä. - -Hänen ei ollut ainoastaan pidettävä huolta väkensä hyvinvoinnista, -vaan myös ryhdyttävä varokeinoihin vihollista vastaan. Hän hakkautti -jäävalleja sotajoukkonsa eteen ja kaivatti vallituksia sataman -sivustoille, siten estääkseen yllätykset sivuilta ja takaapäin. - -Hän tiesi, että sotajoukko, jota vastaan hänen oli taisteltava, oli -monin kerroin voimakkaampi, ja siksi hänen tarkoituksensa oli odottaa -täällä lisäväkeä. - -Hänen uskollinen Esbjörninsä se tavallisesti oli tähystelemässä; hän -kiipesi korkeimpiin puihin ja näki siten laajalle yli seudun. - -Niinpä ilmoitti hän eräänä päivänä, että tanskalainen ylipäällikkö -oli lähtenyt pappilasta ja näytti olevan aikeissa lähteä sisämaahan -päin. Joukot olivat liikkeessä ja seurasivat miehissä jälestä. - -Tammikuun 19 päivänä varhain aamulla nousi valtionhoitaja itsekin -tähystelemään korkeaan tammeen, joka oli lähistöllä; oli tähtikirkas -yö, ja hän saattoi nähdä vihollisjoukon, joka järjestäytyi hänen -väkeään vastaan ja valmistautui taisteluun. - -Hän riensi heti alas antamaan välttämättömät menettelyohjeet, mutta -päivän tultua kiipesi hän jälleen puuhun tutustuakseen tarkemmin -vihollisen asemaan. - -Tanskalaiset keksivät tähystelijät ja alkoivat ammuskella tammea, -mutta valtionhoitaja pääsi alas jälleen, ja tammi sai kantaa -amputammen nimeä niin kauan kuin seisoi paikoillaan. - -Otto Krumpen teki tulisen hyökkäyksen, mutta hänet lyötiin takaisin. - -Ulkomaalaiset soturit kummastelivat sitä, että joukko talonpoikia, -joilla oli aseinaan ainoastaan keihäitä ja jousia, uskalsi käydä -taisteluun heitä vastaan. Ratsumiehiä oli vähän; sellaisen vihollisen -voittaminen näytti ylväistä herroista pikku asialta. - -Tämän talonpoikaisjoukon entiset voitot olivat osaksi unhotetut, -osaksi tunnettiin ne vain korvakuulolta, mutta Sten herra tunsi -ne, ja sentähden tämä rakastettu päällikkö iloisella rohkeudella -ja lujalla luottamuksella oikean asiansa menestykseen ratsasti -sotajoukkonsa edessä järjestäen ja kehotellen. Alku oli ollut hyvä, -ja jatko oli Herran avulla oleva samanlainen. - -Ja talonpojat katsoivat ylös häneen tuskin huomattava hymy tuimilla -kasvoillaan niinkuin päivän säteily vanhojen honkien latvoilla. He -näyttivät olevan yhtä vakavia, yhtä uhkaavia kuin ennenkin, mutta -kuitenkin oli heidän kasvoillaan omituista kirkkautta. - -Sten herra ratsasti raisulla päistäriköllä, joka oli tottunut -taistelussa sekä puremaan että potkimaan. Kun nyt nuori päällikkö -ratsasti urhojensa eturinnassa, heitähteli eläin levottomasti milloin -eteen, milloin taa, ikäänkuin sillä olisi aavistus uhkaavasta -onnettomuudesta, mutta ratsastajan varma käsi ohjasti sitä ja -pakoitti elukan tottelemaan herransa tahtoa. - -Silloin tuli muuan kuula vinkuen tanskalaisten leiristä. - -Ällistyneet soturit näkivät Sten herran kaatuvan maahan ratsuineen. -Kuula oli sattunut hänen reiteensä, mutta mennyt läpi hevosen. - -Hämmästys ja suru valtasi kaikki mielet. Luultiin, että rakastettu -herra oli ammuttu kuoliaaksi. Vihollisen luotien vinkuessa ympärinsä -vetivät hänen uskolliset ystävänsä hänet esiin hevosen alta. Silloin -he näkivät, että hän vielä eli, mutta haava ja kenties vielä enemmän -hevosen paino oli tehnyt hänet aivan voimattomaksi. - -Hankittiin reki paikalle. Esbjörn, joka aina oli herransa -läheisyydessä, pyysi päästä ajamaan, ja hän vei haavoitetun nopeasti -turvaan. - -Mutta koko sotajoukkoon levisi salamannopeudella tieto siitä, -mitä oli tapahtunut, ja samassa oli kadonnut ajatuskin -käymisestä taisteluun vihollista vastaan. Sotajoukko hajaantui, -suuressa sekamelskassa peräytyivät talonpoikain parvet, jättäen -Länsi-Göötanmaan alttiiksi vihollisen säälimättömälle temmellykselle. - -Ja herra Otto Krumpen ja tanskalaiset eivät jättäneet käyttämättä -hyväkseen helposti saavuttamaansa voittoa Bogesundin luona; he -seurasivat lakkaamatta pakenevan ruotsalaisen sotajoukon kintereillä. - -Mutta paetessa juolahti ruotsalaisten mieleen, että toista oli Sten -herra heiltä odottanut; muutamain mielessä välähti vanha miehuus, -he häpesivät arkuuttaan ja Tivedenin jäälle pysähtyi suurin osa -sotajoukosta. Täällä saivat he viestin Sten herralta. - -Esbjörn oli vienyt herransa muutamaan läheiseen taloon, mutta -niin pian kuin tämä oli palannut tajuunsa, tahtoi hän heti palata -sotajoukkoon, ja tieto siitä, että ruotsalaiset olivat peräytyneet, -kannusti siihen sitäkin enemmän. - -Heti saatuaan varman tiedon, että he olivat leiriytyneet Tivedenin -jäälle, vietätti hän itsensä sinne. Rajattomalla riemulla tervehtivät -talonpojat hänet tervetulleeksi, sanoen tekevänsä kaiken mitä hän -tahtoi. - -Silloin sanoi hän heille, että hän tahtoi ottaa osaa puolustukseen -niin paljon kuin voi ja hänen vaarallinen haavansa salli. Hänen -käskystään hakattiin murrosaita metsään Ramundabodan luo, ja -sotajoukko sijoitettiin sen suojaan. - -Kynttilämessun aattona marssitti Otto herra väkensä murrosaitaa -vastaan ja ryhtyi hyökkäykseen. - -Ranskalaiset ne olivat saaneet rynnäkön tehtäväkseen, ja he kävivät -urheasti eteenpäin, mutta saivat sellaisen vastaanoton, että puolet -kaatuivat kahden päällikön keralla. - -Nyt näytti synkältä tanskalaisten pääsy läpi. Tiveden näytti uhkaavan -käydä heille toiseksi Holavedeniksi; tieto siitä, että valtionhoitaja -oli mukana, kohotti kaksin verroin ruotsalaisten soturien rohkeutta. - -Silloin hiipi muuan ruotsalainen herra kiertoteitä tanskalaisten -leiriin; hän oli herra Erik Abrahaminpoika (Lejonhufvud), joka tahtoi -tavata herra Otto Krumpenin. "Kaikki kävi hyvin!" virkahti hän. Mutta -Otto herra oli synkällä tuulella. "Minä en pääse täältä voittajana", -sanoi hän. "Luoti on tehnyt tehtävänsä ainoastaan puolittain." - -"Sitten teen minä toisen puolen." - -"Miten voitte sen?" - -"Viemällä teidät murrosaidan ympäri." - -"Voiko sen tehdä?" - -"Olen pitänyt siitä huolen!" - -"Silloin on Kristian kuningas pitävä huolen teistä ja -jälkeläisistänne aina viimeiseen polveen." - -"Siihen luotan, sillä pahoin kävisi minulle, jos palaisin -ruotsalaisten luo." - -"Sen arvaan!" vastasi Otto herra nauraen. - -Ja ruotsalainen ritarismies pukeutui tanskalaiseen ratsumiehen -vaippaan ja vei seuraavana yönä koko sotajoukon murrosaidan ympäri. - -Ruotsalaisessa leirissä ei kukaan ollut ajatellut kavalluksen -mahdollisuutta, ja Sten herra oli viety Örebrohon, hänen uskollinen -Esbjörninsä oli hänen mukanaan, ja niin tehtiin tuhansien toiveet -tyhjiksi yhdellä ainoalla luihulla kavalluksella. - -Mutta hän, joka teki sen, Erik Abrahaminpoika (Lejonhufvud) oli yksi -valtaneuvoksista, Vestmanlannin ja Taalainmaan laamanni; _se_ ei -estänyt häntä vetämästä niin suurta kurjuutta maahansa, ja sentähden -olkoon kirottu hänen muistonsa! - -Sillävälin oli Sten herran haava tuntuvasti pahentunut; huoli -valtakunnasta ei antanutkaan hänelle rauhaa yöllä eikä päivällä. - -Mutta niin kovat kuin tuskat olivatkin, lähti hän kuitenkin Örebrosta -Strengnäsiä kohden. Helmikuun 3 päivänä, kynttilämessun päivänä, -saapui hän sinne. Täällä sai hän tiedon onnettomasta lopusta -Tivedenillä; hän kuuli, että vihollinen herra Erik Abrahaminpojan -johdattamana marssi maan sydämeen, ja se koski syvästi hänen -isänmaalliseen mieleensä, sillä hän tiesi, mitä nyt oli seuraava. - -Tanskalaisystävät, erotettu piispa etunenässä, yhtyisivät -vihollisjoukkoon, ja helppo oli nähdä, mikä kohtalo silloin Ruotsia -odotti. - -Kuolinsairaan valtionhoitajan luona oli useita ylhäisiä herroja, ja -heidän kanssaan hän neuvotteli siitä, mitä oli tehtävä. - -"Koettakaa, jos se on mahdollista, saada arkkipiispa Kustaan mieli -heltymään!" huudahti Sten Sture. "Jos hän kantaa kaunaa minua -kohtaan, niin sanokaa hänelle, että minä lähden pian pois, mutta -meidän molempain isänmaata uhkaavat suurimmat onnettomuudet, jos -se joutuu tanskalaisten käsiin! Jos Ruotsin kansa huomaa, että hän -tahtoo maan parasta, saavuttaa hän pian sen luottamuksen ja suosion; -kansa nousee taisteluun hänen johdollaan, ja sen avulla hän voi ajaa -vihollisen maasta pois." - -Strengnäsin piispa Mathias ja Magnus Gren, samannimisen Erik -kuninkaan ja Kaarle Knuutinpojan aikoina niin kuuluisan miehen -pojanpoika, ottivat käydäkseen arkkipiispa Trollen luona ja -esittääkseen asian. - -Herrat ajoivat Mälarin jäätä Ekholmaan, ja heidät otettiin hyvin -vastaan. - -Kukaan ei tiedä, mitä Kustaa herra silloin hautoi mielessään; kenties -tahtoi hän vetää nenästä valtionhoitajaa ja hänen kannattajiaan -tai myös huvikseen nähdä sen hämmästyksen, minkä hänen sanansa -herättivät, sillä hän lausui osanottoisalla, liikutetulla äänellä: - -"Jumala antakoon anteeksi niille, jotka ovat saaneet aikaan tämän -epäsovun minun ja sukulaiseni välille. Emme olleet niin kaukaisia -sukulaisia, että meidän olisi niin tarvinnut loitota toisistamme. -Valtakunnan onnettomuus on minulle yhtä raskas kuin hänellekin; -kaukana siitä, että tahtoisin auttaa Kristian kuningasta, päinvastoin -tahdon kaikin voimin seista häntä vastaan ja mielelläni tehdä -valtionhoitajalle uskollisuudenvalani!" - -Herrat tiesivät tuskin, saattoivatko uskoa korviaan kuullessaan -sellaista puhetta, ja kuitenkin olivat he nyt saaneet tehtäväkseen -sanoa valtionhoitajalle, että kaikki epäsopu hänen ja arkkipiispan -välillä oli sulanut ja että tämä oli valmis milloin tahansa rupeamaan -valtionhoitajan mieheksi. - -Mutta seuraavana päivänä sai herra Kustaa Trolle tiedon siitä, -kuinka tanskalaisjoukot marssivat yhä syvemmälle maahan, ja kun -hänen vanha isänsä syvällä liikutuksella puhui niin tästä kuin -kuudenkolmattavuotiaan valtionhoitajan vaarallisesta sairaudesta, -silloin hieroi hän mielissään käsiään ja sanoi tyytyväisesti nauraen: - -"Nyt minun päiväni alkaa sarastaa; mitä olen kylvänyt aikoja sitten, -sen saan nyt vihdoin niittää, talonpoikainen roskajoukko saa herran, -joka on pakottava heidät vetojuhtien tavoin vetämään taakkaansa, -hengelliset saavat tietää, ketä ovat pistäneet; heidän ja Sturen -ystäväin verellä olen pesevä pois sen häväistyksen, jota minä ja koko -sukuni olemme saaneet kärsiä pitkät ajat." - -Tähän asti kahlehdittu tiikeri aivan hekumoi ajatellessaan kostoa, -jonka hän oli suorittava, ja vanha, heikko isä värisi kauhistuksesta -katsellessaan julmaa, verenhimoista poikaansa. - -Heti arkkipiispan viestin saatuaan tahtoi Sten herra lähteä -Tukholmaan. - -Hevosta valjastettaessa viittasi hän Esbjörnille, joka ei koskaan -poistunut hänen luotaan. - -Tämä lähestyi lepotuolia, jossa hänen herransa lepäsi ummessa silmin. - -"Tietääkö Kristina rouva...?" - -"Kyllä, herra!" - -"Jollen pääse perille, niin sano..." - -Esbjörn kuunteli tarkoin. - -"Isän... maa... ennen... kaikkea..." - -"Sanon sen." - -"Pyydä, ettei hän... anna myöten." - -"Sitä ei hän suinkaan tee." - -"Tervehdi... lapsiani!" - -"Kyllä, kyllä!" - -"Viha... miehilleni... annan anteeksi." - -"Sen tiedän." - -"Kiitos, Esbjörn!" - -Tämän kuumat kyyneleet kostuttivat Sten herran käden. - -"Sinä... uskoll... linen... palvelija..." - -"Joka en saanut antaa henkeäni teidän edestänne!" - -"Ole Kristinan tukena!" - -"Sen teen!" - -"Taala... lai... sille..." - -"On vietävä viesti?" - -"Niin!" - -"Se tehdään." - -"Kiitettävä... heitä..." - -"Heillä on syytä kiittää teitä kaikesta." - -Sairas makasi vaiti muutamia minuutteja; pari suurta kyyneltä vieri -pitkin hänen poskiaan, ja heikolla äänellä kuiskasi hän: "Ruotsi -raukka!" - -"Ettekö usko Herran sitä auttavan?" - -"Aika... naan, mutta nyt..." - -"Onko sen paljon kärsittävä?" - -"On... on!" - -"Älkää ajatelko sitä, herra!" - -Silloin astui huoneeseen palvelija ilmoittaen, että reki oli kunnossa -ja hevonen valjaissa. - -"Ruotsi ja Kristina..." kuiskasi vielä kerran jalo Sten Sture, ja -melkein tainnoksissa kannettiin hänet pihalle rekeen. Matka kävi -jäitse. Kulku sujui vinhaan; pian jättivät he taakseen Strengnäsin -lähimmät salmet ja saaret ja kääntyivät suuren Björkselän aukealle. - -Mutta monet ylhäiset herrat, jotka olivat olleet hänen luonaan -viimeiset tunnit Strengnäsissä, seisoivat nyt katsellen poiskiitävää -rekeä, useimmat liikutetuin mielin. - -"Jalompaa miestä ei ole ollut!" virkkoi herra Magnus Gren pyyhäisten -kädellään silmiään. - -"Ei ainoallakaan huonolla teolla ole hän tahrannut nimeään", lisäsi -toinen. - -"Lämpimästi harrasti hän hallitsijalle kuuluvia rauhantehtäviäkin." - -"Kansa rakasti häntä suuresti!" - -"Ja pontta hänessä oli, ja hän ymmärsikin tehdä mikä oli tarpeen..." - -"Minulla on ollut kunnia olla kolme vuotta hänen kanslerinaan", sanoi -maisteri Pietari Jaakonpoika (Sunnanväder). "Ja sen voin sanoa, etten -ole koskaan tavannut jalompaa, oikeamielisempää herraa. Minusta -tuntuu, kuin olisi hän ollut paljon edellä aikaansa." - -Niin puhuivat he hänen ylistyksekseen. - -Korkeimman tahto ei ollut, että jalo mies pääsisi vielä Ruotsin -pääkaupunkiin. Ajettaessa Björkselän jäätä veti Sten Sture viimeisen -henkäyksensä. - -Surren veivät hänen miehensä rakastetun herransa ruumiin Tukholmaan -hänen uskollisen puolisonsa ja leskensä Kristina Gyllenstjernan luo. - - - - -9. - -PAHUUDEN VALTA PÄÄSEE YLIKYNTEEN. - - -Suuri ja yleinen oli hämmästys ja pelästys, kun levisi tieto Sten -herran kuolemasta. - -Ensi kertaa oli Ruotsi ilman päällikköä, kun vihollinen oli -valtakunnan sydämessä. Se vaikutti kerrassaan lamauttavasti, ei -sotakuntoiseen kansaan, vaan isänmaallisen puolueen herrasaineksiin. -Tanskalaisystävät kohottivat päätään, mutta isänmaan ystävät -hajaantuivat eri puolueihin, vallitsi neuvottomuus, joka kääntyi -kaikille tahoille löytämättä mitään mihin tarttua tai turvata. - -Sotahalu paloi rahvaan mielessä, mutta mitä voi mahtava virta siellä, -missä ei ole ylevää, pontevaa tahtoa näyttämässä sille tietä oikeaan -suuntaan. - -Herrojen kesken neuvoteltiin vilkkaasti kysymyksestä, mihin oli -ryhdyttävä. Valtakunnan puolustus ja valtionhoitajan vaali olivat -mitä lähimmässä yhteydessä keskenään. Jälkimäinen sillä hetkellä -polttavin. Muutamat sanoivat suoraan, etteivät tahtoneet käydä -taisteluun ennenkuin oli määrätty päämies. - -Ainoastaan yhdellä oli kylliksi rohkeutta ja tarmoa katsoa vaaraa -suoraan silmiin, ja se ainoa oli nainen. - -Ihmeteltävällä lujuudella oli Kristina rouva ottanut vastaan tiedon -jalon herransa manalle menosta. Kyyneletön oli hänen katkera surunsa, -mutta sitä syvempi, ja kuitenkin näytti siltä, kuin vainajan tarmo -olisi siirtynyt häneen. - -Kun hänen rouvansa ja neitsyensä seisoivat valittaen hänen -ympärillään, sanoi hän heille: - -"Älkää itkekö ja valittako minun ollessani läsnä, sillä minä en saa -itkeä enkä valittaa, vaan ainoastaan toimia!" - -Ponnella ja päättäväisyydellä, jonka täytyy herättää kaikkien -aikojen ihailua ja joka erittäinkin tänä yleisen sekamelskan ja -epätoivon aikana heittää mitä kirkkaimman valon hänen ylitsensä, -kokosi hän ympärilleen samanmielisiä miehiä, puhui heidän kanssaan -isänmaan hädästä ja elähdytti heitä ponnistuksiin, jotka saavuttivat -odottamatonta menestystä. - -Jöns Jönsinpoika seisoi uskollisesti hänen rinnallaan, esittäen -hänelle, että oli välttämätöntä laittaa kaupungin muurit ja tornit -puolustuskuntoon niin pian kuin mahdollista. - -Silloin kutsui hän koolle kaupungin porvarit. - -He saapuivat linnaan. - -Kun mustapukuinen, kalpea nuori nainen astui heidän joukkoonsa, -silloin kyyneltyi moni silmä, ja useampi kuin yksi harmaantunut pää -kääntyi pois, ettei ilmaisisi omaa heikkouttaan tai syvää osanottoaan -häntä kohtaan. - -Yksinkertaisin sanoin puhui hän heidän kanssaan uhkaavista vaaroista -ja kysyi mitä oli tehtävä. - -"Teemme kaiken teidän ja rakkaan Sten herran muiston tähden!" vastasi -pormestari juhlallisesti. - -"Vannokaa sitten minulle, että teette viholliselle vastarintaa -viimeiseen mieheen!" huudahti hän. - -Ja he tekivät heti valan. - -"Tahdotteko uskoa linnan puolustuksen minulle vai jollekulle muulle?" -kysyi hän sen jälkeen. - -"Ainoastaan teille!" - -"Silloin on meidän molemmin puolin tehtävä velvollisuutemme!" - -Sitten neuvoteltiin, mihin toimenpiteihin oli ryhdyttävä; ja -uhrautuvaisuus oli niin suuri, ettei mitään pidetty mahdottomana niin -tärkeän ja tähdellisen asian tähden. - -Seuraavana päivänä ryhdyttiin työhön. - -Ei pantu työhön ainoastaan kaikki käsityöläiset, jotka olivat -kaupungissa, vaan kauppamiehet, porvarit ja kaikki, jotka pystyivät -kantamaan kalkkia ja kiviä, saivat auttaa vointinsa mukaan. Täällä -joutui ylhäisinkin käskettäväksi, kunto määräsi etusijan, eikä kukaan -vetäytynyt työstä pois. - -Ripeydellä ja ponnella, joka saa etsiä vertaistaan, laitettiin -kaupunki ja sen muurit ja tornit puolustuskuntoon; joka miehen -valtasi halu tehdä voitavansa kaupungin puolustukseksi, ja Kristina -rouva osoitti ajattelevaisuudellaan ja määräyksillään, että hän oli -täysin kykenevä siihen vaikeaan ja vastuunalaiseen tehtävään, jonka -oli ottanut niskoilleen. - -Mutta kun häneltä kerran kysyttiin, kuinka hän niin hyvin voi saada -selon kaikesta, mitä oli tehtävä, vastasi hän: - -"Kuinka minä tietäisin mitään, jollei hän olisi opettanut minua. -Kaikki työni on ainoastaan rakastetun herrani tahdon toteuttamista; -ainoastaan puutteellisuudet ovat minun osaani." - -Vasta illan tultua otti hän oikeuden käydä lastensa luona. Nämä -olivat nyttemmin jätetyt palvelijatarten huostaan. Ainoastaan -vanhin seurasi äitiään koko päivän ja katsoi usein häneen viisailla -kysyvillä lapsensilmillään. Mutta kun ilta tuli, silloin oli hänellä -ne kaikki ympärillään. - -Silloin ei saanut olla läsnä kukaan muu vieras kuin Kaarina. - -Hänen kanssaan puhui hän vainajasta; hänen sylissään saattoi hän -itkeä. - -Mutta pienokaiset tahtoivat nähdä hänet iloisena kuten muinoin; he -kysyivät isäänsä, joka niin usein oli leikkinyt heidän kanssaan, ja -kun heille sanottiin, että hän oli mennyt Jumalan luo, tahtoivat he -mennä sinne jälestä; hänen luonaan oli parempi olla kuin äidin, joka -ei tahtonut leikkiä heidän kanssaan. - -"Onko teillä sydäntä jättää minut yksin tänne?" kysyi Kristina rouva. - -"Äiti, voittehan tulla mukaan." - -"Mutta jos en saa?" - -"Saatte, jos isä kutsuu!" - -"Kristina rouvalla oli niin paljon ajateltavaa, mutta minä leikin -kanssanne, kun ette vain puhu noin!" lopetti Kaarina jutun. - -Näihin hiljaisiin yksityissuojiin oli Esbjörnillä vapaa pääsy; -lapset ottivat hänet vastaan ilohuudolla, ja Kristina rouva näki -aina mielihyvällä uskollisen palvelijan, joka toi hänelle viime -tervehdyksen hänen herraltaan. Tavallisesti toi hän hyviä uutisia -mielialasta kaupungissa ja aina osasi hän tehdä ilmoituksensa niin, -että ne sisälsivät muistoja joistakin Sten herran toivomuksista, ja -ylhäisen rouvan ja halvan palvelijan pyrinnöt kävivät yhteen siinä, -että heille oli korkeinta kaikista _hänen_ tahtonsa toteuttaminen. - -Mutta sitten Esbjörn leikki pienokaisten kanssa, kunnes ilo nousi -korkealle kattoon, eikä hän kuitenkaan koskaan hymyillyt, Esbjörnin -kasvoilla oli niin syvä surun piirre, hänen sanottiin muutamissa -kuukausissa vanhentuneen kymmenkunnan vuotta. Mutta lasten -sydämellinen ilo houkutteli hymyn Kristinan ja Kaarinan huulille, ja -tätä hän juuri näytti toivovankin. - -Se rajaton luottamus, joka Kristinalle oli näihin molempiin, vei -siihen, että Esbjörnille uskottiin vietäväksi tärkeimpiä viestejä ja -silmälläpito linnan sisällä linnoitustöiden kestäessä Kaarinalle. -Reipas tyttö valvoi, että ne, jotka tarvitsivat ruokaa ja juomaa, -saivat sitä linnasta; usein vietti hän koko päivät ulkosalla eikä -arastellut olla apuna vointinsa mukaan. - -Tuliluikkuja, ruutia, luoteja ja nuolia hankittiin ja pantiin varalle -erityisiin paikkoihin. - -Kristina rouva esitti porvareille, että oli välttämätöntä valita -päällikkö palkatuille pyssymiehille, ja kun tämä oli tapahtunut, -kutsui hän nämä linnaan, puhui siitä vastuusta, jonka he olivat -ottaneet niskoilleen, kehotti heitä rohkeuteen ja urhoollisuuteen, -jakoi lahjoja ja sanoi iloitsevansa niistä urhoollisuuden -osoituksista, joita he tulisivat antamaan. - -Ja niin suuri oli innostus, että jokainen sanoi mielellään tahtovansa -antaa lupauksensa hänelle. - -Meripuolelle rakennetun paalulaitoksen puomien edustalle varustettiin -lotjia ja asestettuja aluksia. Linnoitustyöt tehtiin lujemmin kuin -konsanaan. - -Mutta ei siinä kyllin. Kristina rouva päätti ensi avovedellä lähettää -tuskin seitsenvuotiaan poikansa, varman vartioston saattamana, -viemään kirjettä Puolan kuninkaalle taivuttaakseen hänet ja -Danzigin kaupungin auttamaan. Nuoren herran saattajaksi valittiin -ennenmainittu Pietari Jaakonpoika (Sunnanväder), joka äskettäin oli -nimitetty Tukholman kirkkoherraksi. - -Ja neuvottomille herroille, jotka epäilivät isänmaan menestystä, -kirjoitti rohkea nainen kirjeen toisensa jälkeen. Hän kehotti heitä -liikuttavin sanoin yksimielisyyteen ja miehuuteen ja esitti, että oli -välttämätöntä heti valita valtionhoitaja. - -Varmaankin herroja vähän hävetti. Nöyryyttävää oli, kun nainen -täten oli heitä miehuullisempi. Ja tämä vei lopulta siihen, että -herrat kokoontuivat Eldsundiin Strengnäsin luona kohdatakseen siellä -vihollisen. Sinne riensi monia tuhansia rahvaan miehiä, herrasmiehiä, -vuorimiehiä ja talonpoikia. - -Sillävälin oli Otto Krumpen tanskalaisine joukkoineen mennyt -Tivedeniltä Vesteråsiin, voitonriemuisena ja ylimielisenä kuten onnen -suosikit ainakin. - -Kun sitten saapui viesti, että ruotsalainen sotajoukko kokoontui -Strengnäsiin, lähtivät tanskalaiset heti liikkeelle ja marssivat -iloisina heitä vastaan. - -Mutta ruotsalaisten herrojen keskuudessa oli neuvottomuus kenties -vielä suurempi kuin ennen, kun nyt toiminnan hetki oli käsissä. Mitä -lähemmäksi vihollinen tuli, sitä välttämättömämmäksi käsitettiin -päämies, mutta mistä sellainen otettaisiin. Aika vaati voimakasta -kättä, ja kun hätä on oven edessä, silloin pelkuruus vetäytyy oven -taa. - -Oli kyllä useita, jotka tahtoivat, mutta ei ketään, joka olisi -uskaltanut ottaa niskoilleen vastuunalaisen tehtävän sotajoukon ja -valtakunnan eturinnassa. Jokainen vetääntyi syrjään, ja seuraus -oli, että koko sotajoukko hajaantui. Talonpojat lähtivät tiehensä -harmissaan, mutta suurin osa aatelistosta ratsasti illalla -Tynnelsöhön, tanskalaisen sotajoukon parhaallaan rynnätessä -Strengnäsiin. - -Tämä tapahtui maanantaina helmikuun 20 päivänä. Neuvottelemisen -taidossa herrat sitä vastoin olivat verrattomia. Neuvoteltuaan koko -yön tulivat he lopulta siihen päätökseen, jonka jokainen jo ennen -oli tehnyt itsekseen. Oli ryhdyttävä pakkosopimuksen hierontaan -vihollisen kanssa. Jokainen tahtoi säilyttää oman nokkansa, isänmaan -asia työnnettiin syrjään. - -Otto herra suostui 11 päivän aselepoon, helmikuun 21 päivästä -maaliskuun 3 päivään, jollaikaa vihollinen ei polttaisi eikä -murhaisi; ryöstämästä ei hän tahtonut eikä voinut heitä kieltää. -Tarvitsihan heidän olla jossakin toimessa. Kristina rouva sai joka -päivä kirjeitä ja viestejä siitä, mitä tapahtui, mutta ne eivät -masentaneet hänen mieltään. Hän tiesi kyllä, että jos ruotsalaisten -herrojen sydämissä olisi sykkinyt uskollinen, isänmaallinen sydän, -eivät tanskalaiset olisi saaneet sellaista menestystä. Mutta -hänellä ja hänen ystävillään olivat vielä valtakunnan tärkeimmät -linnoitukset, Nyköping, Stegeborg ja ennen kaikkea Kalmari. Ja herrat -Maunu Gren ja Pentti Arendinpoika olivat hänen apunaan ja tukenaan. - -Tosin tiesi hän, että Juhana Maununpoika oli jälleen sairastunut, -mutta Anna Bjelke eli, ja näinä hajaannuksen päivinä oli kylläkin -merkillistä, että kaksi naista oli isänmaallisen puolueen etunenässä -ja yksinään pitämässä sitä yllä. - -Kristina rouva lähetti poikansa jo maaliskuun ensi päivinä Lyypekkiin -ja kirjoitti sinne liikuttavan kirjeen, puhuen siitä suopeudesta ja -osanotosta, jota hänen herransa oli kokenut siellä oleskellessaan, ja -pyysi, että he hänen muistoaan kunnioittaen tahtoisivat tulla hänen -leskensä avuksi taisteluun sen isänmaan puolesta, jota pelastaessaan -Sten Sture oli uhrannut henkensä. - -Ja niin syvästi vaikutti kirje, niin yleinen oli osanotto Kristina -rouvaa kohtaan, että varustettiin laiva viemään sotaväkeä ja -elintarpeita Tukholmaan jalon naispäällikön avuksi. - -Hän unhotti itsensä kokonaan, naisellinen heikkous oli kadonnut. - -Esbjörn oli väsymätön. Hän hankki aina parhaat ja luotettavimmat -uutiset, häneltä saatiin ensiksi tietää, että kaikista maanääristä -kutsuttiin herroja kokoukseen Upsalaan. - -Sitten saapui lähettiläs kutsuen kokoukseen myös Kristinaa ja niitä -aatelismiehiä, jotka olivat linnassa. - -Neuvottelu, joka tämän johdosta pidettiin, ei ollut pitkä. - -"Minä en mene sinne!" sanoi Kristina. - -"Me olemme liian harvalukuisia voidaksemme kumota heidän -päätöksensä", tuumi Maunu Gren. "Meidän on osoitettava mielipiteemme -toiminnassa." - -"Toiminnassa, joka pystyy kumoamaan heidän päätöksensä!" lisäsi -Pentti Arendinpoika. - -Suuri oli liike Upsalassa. Arkkipiispa Kustaa Trolle oli saapunut. -Hänen viime aikoina melkein tylsä välinpitämättömyytensä oli -väistynyt kuumeisen toimeliaisuuden tieltä. Nyt oli toiminnan hetki -lyönyt, nyt voisi hän näyttää todellisen mielialansa! Kukaan ei -tuntenut sitä oikein, sen tiesi hän. - -Sinne saapui myös piispa Mathias, notkeaselkäinen mies, joka Sten -herran eläessä oli pitänyt kyntensä piilossa ja ystävällisesti -hymyillyt molemminpuolin ja nyt hieroi sovintoa tanskalaisten kanssa. - -Saapui Vesteråsin piispa Otto, ja Holger Kaarlonpoika, saapui Erik -Abrahaminpoika, ylpeämpänä, häikäilemättömämpänä kuin koskaan, ja -sitä tarvitsi hänen olla niiden edessä, jotka, vaikkeivät kenties -ajatuksissaan olleet parempia kuin hän, kuitenkaan eivät olleet -tehneet mitään tihutöitä. - -Sinne tuli myös herra Juhana Arendinpoika, Pentti Gylta, Knut -Pentinpoika ja Knut Niilonpoika. - -Ruotsalaisten herrojen joukossa olivat nämä ylhäisimmät; luku ei -ollut suuri, mutta se ei estänyt heitä esiintymästä valtaneuvoston -nimessä ja sen vallalla. - -Sitä paitsi saapuivat herra Otto Krumpen ja Knut Alfinpoika, mukanaan -joukko sotaväkeä, voidakseen, jos niin tarvittiin, antaa tarpeellista -painoa niille päätöksille, jotka oli tehtävä; katsottiin sitä paitsi -edulliseksi pitää alituiseen ruotsalaisten herrojen silmien edessä -vieraan kuninkaan mahtavuus ja sotaonni. - -Ikäänkuin se ei olisi kylliksi tepsinyt, näytti Otto herra -kuninkaansa valtakirjan "osoittaa suopeutta ja ystävyyttä kaikille -niille, jotka tahtoivat taipua ystävälliseen sopimukseen". - -Kuinka he kumarsivat maahan hänen edessään! Herra Kustaa Trolle -esiintyi ensi kertaa puhujana. "Saattaa hyvin nähdä edeltäpäin", -sanoi hän, "että vaikkapa Kristian kuningas saataisiinkin vielä -kerran peräytymään, niin ei se paljoakaan auttaisi. Tanskan kuninkaat -ovat nyt jo pian viidenkymmenen vuoden aikana osoittaneet, etteivät -he koskaan aio luopua Ruotsin kruunusta. Jolleivät Sturet olisi -yllyttäneet Ruotsin kansaa kapinaan, niin olisi valtakunnalla -ollut alituinen rauha. Nämä pohjoismaiset valtakunnat ovat aivan -kuin luonnon määräämät yhden ainoan pään hallittaviksi; sama kieli -ja samat tavat osoittivat, että ne kuuluivat samaan heimoon. Ja -eivätkö näiden kolmen valtakunnan kansat ole sukulaisuuden ja -avioliittojen kautta niin kietoutuneet ja sitoutuneet yhteen, että -itse verisiteetkin vaativat niiden yhdistymistä? Ja niin kauan kuin -ne pysyvät yhtenä ruumiina, katselee koko Europa niitä pelolla. -Vanhempien aikojen kronikat osoittavat, että he ovat taltuttaneet -itse ylpeän Roomankin." - -"Mikä meitä estää säilyttämästä samaa vaikutusvaltaa!" huudahti -Holger Kaarlonpoika. - -"Ei mikään! Mutta valtakunnalla täytyy olla kuningas, ja kun -Ruotsin vanha kuningassuku on nyt kuollut sukupuuttoon, ei ketään -ruotsalaista aatelismiestä voitaisi ilman kateutta ja epäsopua -korottaa tälle kunniasijalle." - -Kuului hyväksymisen murinaa. - -"Kuningas Kristian", jatkoi Kustaa herra, "on vanhan ruhtinaallisen -suvun jälkeläinen. Ruotsalaisten kuninkaiden haaravesana voisi -hänellä tavallaan olla oikeuskin valtakuntaan. Voisihan hänet -hyväksyä ehdoilla ja varata itselleen kaikki mahdolliset takeet." - -Kuulijat tuskin tunsivat Kustaa herraa; missä oli nyt entinen -ankaruus, hän puhui sellaisella lempeydellä ja sovinnollisuudella -kaikkia kohtaan, ettei kukaan ollut sitä odottanut. - -Tanskan kuninkaan asiaa ei olisi voitu ajaa onnellisemmalla tavalla. -Ruotsalaisten urhoollisuutta ja suurta arvoa oli imarreltu, samalla -kuin toiselta puolen oli esitetty kaikki pysyvän rauhan kultaiset -hedelmät. - -Innostus oli vilkas ja yleinen. Monet, jotka tähän asti olivat -tunteneet ynseyttä, alkoivat luottaa häneen. - -Lisäksi saapui tieto, että Simon junkeri, kreivi von der Lippe, -marssi läpi Smålannin ja Itä-Göötanmaan tuoden tanskalaisen -sotajoukon avuksi 1,500 ratsumiestä, kaikki valioväkeä. - -Niistäkin, jotka olivat taipuvaisia kallistumaan Kristinan puolelle, -näytti suorastaan mahdottomalta ajatella Ruotsin valtakunnan -ylläpitämistä. - -Enempää neuvottelematta jättivät läsnäolijat arkkipiispa Kustaan ja -yllämainittujen herrojen tehtäväksi hieroa sovintoa Otto Krumpenin ja -muiden tanskalaisten sotapäällikköjen kanssa. - -Nämä puolestaan olivat pelkkää ystävyyttä, he lupasivat, mitä -pyydettiin, lupasivat yhdeksät hyvät ja kahdeksat kauniit. - -Ja kokoontuneet ruotsalaiset herrat lupasivat omasta ja Ruotsin -valtakunnan puolesta Kristian kuninkaalle uskollisuutta ja -alamaisuutta. Hän olisi tästedes oleva Ruotsin kuningas. - -Ei tiedetä varmaan, oliko kuningas määrännyt, mitä lupauksia he -saivat antaa, mutta varmaa on, että paljon luvattiin. Kristian -kuninkaan oli hallittava valtakuntaa Ruotsin lain ja vanhan ja -hyvän tavan mukaan neuvoston avulla, pidettävä voimassa kaikkien -hengellisten ja maallisten herrojen erioikeudet ja vapaudet, samoin -pidettävä voimassa ja noudatettava kaikkia sopimuksia, jotka oli -tehty kolmen valtion kesken. Kaikki linnat ja läänit oli jätettävä -neuvoston huostaan, nekin, jotka kuninkaalla jo olivat hallussaan, -mitään raskaampaa veroa ei säädettäisi neuvoston ja aateliston -suostumuksetta, vieläpä hänen armonsa laupiaasti antaisi jokaiselle -takaisin ne tilukset, mitkä tässä taistelussa oli menetetty. Luja ja -ikuinen rauha oli vallitseva kolmen valtakunnan kesken, ja kaikki -vangit oli molemmin puolin päästettävä vapaiksi. - -Tanskalaiset herrat allekirjoittivat kirjeensä Upsalassa maaliskuun 6 -päivänä 1520. - -Ovelasti oli kirje laadittu pyydystämään etujaan etsiviä herroja. -Aatelisto saattoi sillä vallalla, joka täten annettiin sen käsiin, -saada takaisin muinaisen merkityksensä, kun Albrekt kuningas jätti -linnat ja hallitusvallan neuvosherrojen käsiin. - -On sangen merkillistä, ettei kukaan näistä herroista ajatellut, -kuinka turhia kaikki sopimukset tässä suhteessa olivat olleet ja -kuinka monet kerrat moiset laskut olivat rauenneet tyhjiin. Mutta -menneet ajat eivät olleet näille herroille mitään opettaneet. - -Kun Kristian kuningas sai tiedon Upsalassa tehdystä sopimuksesta, -hyväksyi hän sen sellaisenaan. Ennen kuukauden loppua tulvehti -valtakunta täytenään kuninkaan armollisia ja suosiollisia kirjeitä. -Niitä saivat yksityiset miehetkin, eivät ainoastaan aateliset, vaan -talonpojatkin. Kukaan muu kuningas ei ole lähettänyt niin paljon -kirjeitä yhdellä kertaa, ja kirjeet pystyivät paremmin kuin miekka. -Suurin osa rahvaasta alistui, sillä eiväthän he tienneet mitään -keinoa. - -Mutta vuoristossa, Taalainmaassa ja Vermlannissa, ei siihen oltu -halukkaita. Arkkipiispan lähettiläät eivät sieltä paljoakaan -hyötyneet "kuninkaankirjeineen"; töintuskin saatiin rahvas antamaan -ensin sellainen selitys, että tahdottiin muutamia kuukausia -ajatusaikaa, sitten vastaus, että jos koko Ruotsi alistui ennen ensi -heinäkuun 29 päivää, niin hekin kenties seurasivat esimerkkiä. - -Mutta taalalaiset tahtoivat mieluummin jatkaa sotaa, ja värendiläiset -eivät voineet tehdä päätöstään. Mutta sillävälin tekivät virdalaiset -erikoisrauhan blekingiläisten kanssa ja päättivät puolustaa maataan -väkivaltaa vastaan. - -Kuitenkin oli tärkeintä kaikista voittaa Kristina rouva ja hänen -kanssaan Tukholma. - -Mieluimmin tahdottiin tehdä se ilman miekan iskua. - -Niin tanskalaiset kuin ruotsalaisetkin herrat päättivät lähteä -pääkaupunkia kohden päästäkseen puheisiin hänen ja häntä kannattavain -miesten kanssa. - -Spångaan saavuttuaan jättivät he sotajoukon siihen, ja arkkipiispa -lähetti erään Upsalan professorin, mestari Henrik Sledormin, ja -kanslerinsa, Mathias piispan Tukholmaan viemään kirjeitä Kristina -rouvalle ja kaikille korkeille herroille. - -Molemmat miehet lähtivät taipaleelle, kenties eivät niinkään -pelkäämättä, mitä tulisivat kohtaamaan. - -Kun he saapuivat Norrmalmiin, oli ulompi silta vedetty ylös, niin -etteivät he voineet päästä kaupunkiin. Kahdenvaiheilla katselivat he -toisiaan, tietämättä mihin ryhtyisivät. - -Silloin kajahti "seis"-huuto heitä vastaan. - -He huiskuttivat valkoliinaa merkiksi, että tulivat rauhallisilla -asioilla. - -Raatimies, joka piti vahtia, meni lähemmäksi ja kysyi: - -"Mitä tahdotte täältä?" - -"Tuomme kirjeitä!" sanoivat he. - -"Kenelle?" - -"Jalolle Kristina rouvalle", vastasi kansleri. - -"Ja herra Magnus Grenille", lisäsi mestari Henrik. - -"Ja monille muille", jatkoi edellinen. - -"Tunnetteko sisällön?" - -Lähettiläät katsoivat epäröiden toisiinsa; he eivät tienneet, mikä -vastaus heidän oli annettava. - -"Jollette tahdo vastata, niin laittautukaa tiehenne!" - -"Me tunnemme sisällön." - -"Sanokaa sitten se." - -"Mutta kirjeet..." - -"Sisältö, tai korjatkaa luunne!" - -Upsalan professori sai sanoiksi. "Sisältö on", sanoi hän, "että -joukko ruotsalaisia herroja haluaa ja pyytää, että jalo Kristina -rouva, herra Magnus Gren ja muut ritarit ja herrat, jotka ovat -linnassa ja kaupungissa, tahtoisivat tulla heitä kohtaamaan Spångaan, -neuvottelemaan niistä tärkeistä asioista, jotka ovat jokaisen -rehellisen miehen sydämellä." - -Raatimies kutsui luokseen kaksi miestä, jotka seisoivat hieman -loitompana. Näiden kanssa hän neuvotteli hiljaa ja kääntyi sitten -vieraihin. - -"Ilmoitan teidät Kristina rouvalle", sanoi hän. "Riippuu hänestä, -saatteko tulla kaupunkiin vai ettekö!" Näin sanoen hän lähti. - -Mutta toinen paikalle kutsutuista miehistä oli Esbjörn, ja hän meni -lähemmäksi. - -"Sangen uskaliasta tulla tänne", sanoi hän. - -"Kuinka niin?" - -"Muistattekos niitä, kuutta herraa, panttivankeja, jotka Kristian -kuningas vilpillisesti vei mukanaan?" - -"He olivat hänen alamaisiaan." - -"Ovatko he lukon takana?" - -"Jos ovat olleet hänelle tottelemattomat." - -"Silloin saatte kytkeä ja kahlehtia koko Ruotsin, sillä ainoastaan -lurjukset alistuvat hänen tahtoonsa." - -Heillä oli hyvää aikaa jutella. Odotus kesti niin kauan, että -kansleri virkkoi professorille tyytymätönnä: - -"Ihmettelen, aikovatko he antaa meille mitään vastausta!" - -Samassa pamahti laukaus Helgeandholmasta, ja kun molemmat miehet -pelästyneinä katsoivat sinne päin, huomasivat he, kuinka muureilta -suunnattiin serpentiinejä ja hakapyssyjä heitä kohden. - -Miehet heittäytyivät suulleen maahan. - -"Mitä tämä merkitsee?" kysyivät he. - -"Herra Maunu Gren lähettää teille tervehdyksensä!" - -"Mutta vastaus?" - -"Tahdotteko vielä toisen?" - -"Eikö muuta vastausta annetakaan?" - -"Tykinkuuliako tahdotte?" - -"Auttakaa meidät pois täältä!" - -"Menkää ja viekää terveisiä linnasta ja kaupungista herra Krumpenille -ja tanskalaisille herroille, että jos ne tähän asti ovat tavanneet -ainoastaan sellaisia miehiä, jotka ovat käyttäytyneet kuten heikot -naiset, niin täältä löytävät he naisen, joka toimii kuten mies!" - -"Kuinka pääsemme täältä?" - -"Juoskaa minkä käpälistä lähtee!" - -"Mutta jos he ampuvat meitä?" - -"Juoskaa sittenkin!" - -Ja he juoksivat suinpäin tiehensä; kappaleen matkan päässä odottivat -heidän hevosensa; he heittäytyivät niiden selkään ja riensivät huimaa -vauhtia Spångaan kertomaan retkensä tuloksista. - -Kevät teki tuloaan, jäät lähtivät tavattoman nopeasti, ja sen jälkeen -ei ollut ajattelemistakaan Tukholman piirittämistä ennenkuin laivasto -saapuisi Tanskasta; mutta kun nyt tuli tuntuva puute elintarpeista -ja oli siis vaikea pitää väkeä koossa, sijoitettiin tanskalaisesta -sotajoukosta osa Upsalan tienoille, toinen Vesteråsiin ja kolmas -Strengnäsiin. Entinen Sturein ystävä, piispa Mathias, oli väsymätön -vaikuttamaan Kristian kuninkaan puolesta ikäänkuin odottaisi -palkakseen suuria läänityksiä. Hän alentui yhdessä tanskalaisten -herrojen kanssa kiertelemään ympäri Södermanlantia, pitämään puheita -kansalle ja hieromaan sovintoa Kristian kuninkaan puolesta. Näissä -puuhissa hyöri hän koko paastoajan päästään. - -Sillävälin kirjoitteli Kristina rouva eri maakuntiin. Ja mihin -hänen kirjeensä saapuivat, siellä hiottiin kirveitä ja tahkottiin -tapparoita. Nyt ei auttanut kuhnailla, tanskalaiset olivat maassa ja -heidät oli ajettava pois. Talonpojat olivat sen tehneet ennenkin, he -sen saattoivat tehdä jälleen. - -Puolasta ei Kristina ollut saanut apua; sen kuningas, Sigismund, oli -liitossa Kristian kuninkaan kanssa, ja tämä viimeksimainittu piti -Kristina rouvan ulkomaalaisen avun etsinnän niin vaarallisena, että -hankki paavilta pannajulistuksen Pietari maisterille, joka oli ollut -nuoren Sturen matkatoverina. Sitä vastoin oli maassa siellä ja täällä -oikeinajattelevia miehiä, herrojakin, jotka kokosivat rahvaan miehiä -ja lähettivät useita kertoja Tukholmaan tervetullutta apua. - -Mutta sitäkään ennen, vaikka näytti mitä synkimmältä, ei Kristina -koskaan kadottanut rohkeuttaan. Hän neuvotteli usein päällikköjensä -kanssa, mutta linnan ja kaupungin luovuttamisesta ei koskaan -puhuttu sanaakaan. Kaikki rouvansa ja neitsyensä oli hän lähettänyt -koteihinsa, ainoastaan Kaarina oli jälellä, sillä rohkea tyttö -oli itse pyytänyt jakaa vaarat hänen kanssansa. Heitä molempia -valvoi alituiseen Esbjörn; häntä oli mahdoton saada enää lähtemään -kaupungista, hän tahtoi aina olla saapusalla ikäänkuin olisi -varustautunut uhraamaan henkensä, jos jompaakumpaa heistä uhattaisiin. - -Upsalan tienoilta saapui tieto, että talonpojat olivat siellä -kärsineet katkeran tappion. Urheasti olivat he ensin ajaneet -tanskalaiset peräytymään. Mutta kun talonpojilla ei ollut -tarpeellista johtoa, joka olisi heidät pitänyt koossa, hajaantuivat -ne. Silloin tanskalaiset kävivät kiivaasti kimppuun; osa talonpojista -hakattiin maahan, muuan joukko, joka oli turvautunut erääseen -tiilivajaan, poltettiin, osa hukkui Fyrisjokeen. - -Niin päättyi tappelu Upsalan luona. Mutta menetetty tappelu ei saanut -ruotsalaisia toivottomiksi. Talonpojat joutuivat aivan raivoihinsa, -he liittyivät pieniin joukkoihin, muutamia satoja kuhunkin. - -Väestössä oli herännyt epäluulo ja viha pappeja kohtaan, joka -purkautui ilmoille. Toisena pääsiäispäivänä tunkeutui muuan parvi -Vesteråsin tuomiokirkkoon, ja siellä ottivat he Otto piispan -alttarilta ja veivät linnaan säilöön. Jos he olisivat saaneet herra -Kustaa Trollen käsiinsä, olisivat hänen päivänsä olleet luetut. Mutta -varovainen herra aavisti, kuinka vähän häntä suosittiin, ja sentähden -piti hän suuren aseellisen vartioston ympärillään. - -Mutta Jaakko Ulfinpoika, vanha piispa Arnon kartanossa, eikö hänkin -ollut osoittautunut Sten herran vihamieheksi; eikö hän ollut toiminut -häntä vastaan valtionhoitajan vaalissa ja eikö juuri hän toimittanut -Kustaa herraa virkaan? - -Ja joukko lähti Arnöhön aikoen viedä Jaakko herran Tukholmaan -Kristinan tuomittavaksi. Vanha pääpappi oli juuri laatimassa kirjettä -Kristian kuninkaalle, kun talonpoikaisjoukko lappautui pihaan. -Pergamentti sujahti nopeasti näkyvistä, ja kun hänen pelästyneet -palvelijansa tulivat ilmoittamaan hänelle, että johtajat pyysivät -puhutella hänen armoaan, meni hän heti ystävällisesti heitä vastaan. - -Mutta talonpojat olivat siksi kiihtyneessä mielentilassa, ettei tämä -vaikuttanut heihin mitään, ja he sanoivat hänelle muitta mutkitta, -että aikoivat ottaa hänet vangikseen ja kysyivät, tahtoiko hän -seurata hyvällä, muuten vietäisiin hänet väkisin. - -"Mihin?" kysyi hänen armonsa. - -"Tukholmaan!" - -"Kristina rouva saa sitten määrätä." - -Ei auttanut muu kuin lähteminen. Hänen armonsa tahtoi käyttää -vaunujaan ja siihen suostuttiin. Hänelle osoitettiin kaikkea -kohteliaisuutta, ja suuren talonpoikaissaattueen keskellä vietiin -hänet Tukholmaan. - -Kaupunginportilla jätettiin hänet vartiota johtavalle raatimiehelle -vietäväksi linnaan, ja talonpojat palasivat takaisin ryhtyäkseen -uuteen partioretkeen. - -Tukholmassa päätettiin lähettää joukko miehiä Mathias piispaa ja -hänen seuruettaan vastaan. Neuvoteltiin, kuka oli tuleva pienen -joukon johtajaksi. - -"Jollen minä olisi niin halpa-arvoinen!" sanoi Esbjörn. - -"Minä teen sinut asemiehekseni!" vastasi Kristina rouva. - -"Silloin muutan nimenikin", sanoi Esbjörn. "Otan nimekseni Juhana -Terve, ja luulenpa, että se parantaa kaikki mielentuskatkin." - -Kaksi muuta asemiestä, Gunnar Galle ja Lassi Göthe, oli tuleva -mukaan, ja Esbjörn valitsi omin päin muutaman palvelijan nimeltään -Pietari Perjantai. Tämä oli vähää ennen ollut hänen mukanaan, kun hän -vartioston kera saattoi Jaakko Ulfinpoikaa Gripsholmaan, missä vanhus -halusi viettää loput päivänsä. - -Ja niin lähti hän matkalle pienen parvensa keralla. Saatujen tietojen -mukaan piti piispan ja hänen väkensä olla Teljen läheisyydessä, ja -sen retkeilijät pian havaitsivatkin todeksi. Sillä ojanreunoilla -istui äitejä imulapset sylissään, kuolleita ja haavoitettuja makasi -vierekkäin ja elävät pilkistelivät metsien reunoista ja katosivat -nopeasti peläten vihollisen heidät keksivän. - -Pieni kylä oli tavattoman tiheästi rakennettu ja asuttu, mutta joka -tuvan ulkopuolella oli kasoittain särettyjä talouskaluja ja sisältä -kuului huutoja ja melua. Aavistettiin niin vähän mitään äkkiylläkköä, -ettei vihollisen väestä huomannut kukaan lähestyvää parvea. - -Esbjörn komensi heti pysähtymään ja laskeutumaan ratsailta, väki -sai vetäytyä läheisen kirkon taa ja olla näyttäytymättä ennenkuin -annettiin merkki hyökkäykseen. - -Hänen ratsumiesvaippansa muistutti suuresti tanskalaisten käyttämää, -ja hän saattoi sentähden ilman keksimisen pelkoa heittäytyä maahan -erään keski-ikäisen naisen luo, joka istui liikkumatonna aito -varressa tuijottaen pieniin tupiin, joista melu kuului. - -"Ovatko he ajaneet teidät sieltä pois?" kysyi hän hiljaa. - -"Tiedättehän sen", jupisi vaimo hiljaa. - -"En tule sieltä." - -Vaimo tuijotti vain tupiin. - -"Onko teillä siellä ketä?" - -"Molemmat lapseni." - -"Tyttöjä?" - -"Niin!" - -"Kauniita?" - -"Nuoria ja kauniita!" Äiti parka väänteli käsiään epätoivoissaan. - -"Onko piispa siellä?" - -"Ei, mutta tanskalainen kapteeni." - -"Missäs piispa on?" - -"Pappilassa!" - -"Milloin tulivat he tänne?" - -"Eilen illalla." - -"Ja ajoivat teidät kotoanne." - -"Niin, sillä miehet kieltäytyivät vannomasta uskollisuutta ja -alamaisuutta." - -"Silloin syntyi taistelu?" - -"Niin!" - -"Mutta en näe lainkaan kaatuneita tanskalaisia." - -"He ovat vieneet ne kaikki pois ja haudanneet." - -"Mutta te ette ole haudanneet omia miehiänne?" - -"He kielsivät sen! Mieheni makaa kaatuneena tuolla notkelmassa. -Siihen kerääntyvät kärpäset ja paarmat päiväpaisteessa, mutta minä en -saa niitä ajaa pois. Jospa vain uskaltaisin!" - -"Pelkäättekö henkeänne?" - -"Tytöt voivat tarvita minua. Elsa ja Pirkitta parka! Kuulkaas, kuinka -muukalaiset elämöivät!" - -"Odottakaahan, vielä siitä tulee pahempaakin! Kun näette minun -ryntäävän taloon miehineni, niin tulkaa perästä niin monta kuin teitä -on." - -"Varokaa, heitä on paljon!" - -"Kylläpähän pian vähenevät!" - -Esbjörn hiipi takaisin yhtä hiljaa kuin oli tullutkin. Miesjoukko -jaettiin kolmeen parveen, neljätoista kuhunkin, ja asemiehet saivat -kukin osastonsa. - -Esbjörn näytti tuvan, mihin hän hyökkäisi, toisten oli otettava -osalleen reunimmaiset molemmin puolin, ja sitten oli puhdistus -jatkuva talosta taloon. - -Luultavasti saisivat he ahdistamatta tehdä hyökkäyksensä, mutta vahti -oli asetettava joka ovelle ulkopuolisten vihollisten varalta ja hänen -oli heti kaadettava se, ken aikoi hyökätä. - -He lähestyivät kuulumattomin askelin; samassa kuului merkkitoitotus -loitompaa. - -Tanskalaisten päitä pisti esiin kaikista ovista; samassa komennettiin -hyökkäykseen. Tuvanovien eteen koetettiin tehdä varustuksia, ja -Esbjörn huomasi, että siinä tuvassa, johon hän hyökkäsi, oli -vihollisten luku kolminkertainen hänen miehiinsä verraten. - -Sen parempi; vimmatun tavoin löi hän kelpo miekallaan eteensä ja -kupeelle kummallekin. Oli kuin tahtoisi hän tanskalaisten verellä -sammuttaa sen surun ja kaipauksen, joka paloi hänen sydämessään! -Hän oli puolestaan vakuutettu, että Sten Sturen kuolemaan oli -petoksellakin osansa, ja tämän muiston leimahtaessa hänen mielessään -jatkoi hän yhä vimmatummin veristä työtään. - -Huutoja ja ulvontaa, aselevon vaatimuksia, jotka kajahtelivat hänen -ympärillään, niitä ei hän kuullut. Verisen miekan, jonka hän tempasi -yhden kaatuneen vihollisensa ruumiista, upotti hän heti toiseen. - -Ahtaaseen huoneeseen tuli pian tilaa viljalta, hän sai kavuta yli -ruumiskasojen, ja elävät, jotka eivät päässeet ulos, piiloutuivat -ruumiskasojen alle pelastaakseen henkensä. - -Perinnä huoneessa seisoi kaksi kalpeaa naisolentoa. He näyttivät -tuskin päässeen lapsuusiästään, ja kuitenkin kuvastui heidän -kasvoillaan kauhu ja kammo, joka saattoi kuulua ainoastaan -kypsyneemmän iän kokemuksiin. He olivat kietoneet käsivartensa -toistensa ympärille ikäänkuin olisivat tahtoneet kaatua samalla -surmaniskulla. - -Mutta kun Esbjörn seisoi heidän edessään, kääntyi hän ympäri. Kaikki -viholliset olivat poissa tai kaatuneet. - -Hänen omasta väestään oli ainoastaan Pietari Perjantai paikalla. - -"Sotamiehet?" kysäisi Esbjörn. - -"He tappelevat ulkona!" - -"Tulkaa", sanoi hän molemmille lapsille. "Vien teidät äitinne luo!" - -Hän kietaisi käsivartensa heidän molempain ympärille ja kantoi heidät -ulos tuvasta. Perjantai raivasi tietä. - -Ulkona taisteltiin hirmuisesti, mutta Perjantai kulki yhä edellä ja -Esbjörn seurasi jälestä kantamuksineen. - -Silloin huomasi hän edessään piispa Mathiaan; tämä piti pyssyä -kädessään, ja kun Esbjörnin molemmat kädet olivat puolitajuttomain -lasten ympärillä, oli hänet helppo kaataa. - -Laukaus pamahti ja sankari kaatui! - -Mutta samassa syöksyi nainen esiin, tempasi molemmat lapset ja riensi -pois niiden keralla. - -Perjantai polvistui kuoliaaksi ammutun viereen ja koetti tyrehyttää -verenvuotoa. - -Silloin lähestyi piispa, hän oli mielestään hoitanut asiansa hyvin; -hän kosketti jalallaan kaatunutta ja kysyi: - -"Mikä mies on nimeltään, olen nähnyt hänet ennenkin?" - -Esbjörn avasi silmänsä. "Juhana Terve", vastasi hän huoaten syvään. - -Ja hänen päivänsä olivat päättyneet. - - - - -10. - -ANNA BJELKE. - - -Suuria tapauksia on tapahtunut Kalmarin linnassa viimeksi siellä -oltuamme. - -Rehellinen Juhana Maununpoika oli vaipunut kuolemaan. - -Puolison ja tyttären hellyydellä oli Anna häntä vaalinut; kumpikaan -pojista ei ollut saapuvilla; Juhana herra sanoi, että heidän -näyttäytymisensä häiritsisi vain sitä sopusointuista rauhaa, mitä -hän tunsi ollessaan yksin Annan kanssa. Oliko se mustasukkaisuuden -tunnetta, pelkäsikö hän, että joku kääntäisi Annan ajatukset pois -hänestä? Anna oli käynyt hänelle rakkaammaksi päivä päivältä, ja jos -hän nyt rakasti elämää, teki hän niin Annan tähden. - -"Kuka on sinua suojeleva, kun minä olen mennyt?" - -"Jumala on tehnyt sen tähän asti ja on varmaan tekevä sen -tästedeskin." - -"Mutta poikani?" - -"Kuinka tarkoitatte, herra?" - -"He rakastavat sinua!" - -"Mutta kunnioittavat myös minua!" - -"Mutta sinä, Anna, rakastat Åkea!" - -"Sisaren rakkaudella." - -"Siihen ei hän tyydy." - -"Eikö ole tyytynyt tähänkin asti?" - -"Mutta kun minä olen poissa..." - -"Ei hän ole koskaan lausuva mitään, mikä olisi loukkaus minua -kohtaan." - -"Eikä myös sietävä, että sinä kuulut jollekin toiselle." - -"En mene uudestaan naimisiin. Pyysin teitä herrakseni sovittaakseni -poikanne keskenään, karkoittaakseni eripuraisuuden hengen, vetääkseni -pojat isänsä luo." - -"Oi Anna, Anna!" - -"Menette nyt pois luotani, juuri kun sodan liekki syttyy uudelleen; -mutta olette itse tehnyt minut asetoveriksenne, opettanut minut -puolustamaan linnoitusta, joka oli teille uskottu. Älkää pelätkö, -että petän luottamuksenne tai jätän sen toisiin käsiin vaaran ollessa -suurimmillaan. Teidän kunnianne on minunkin, ja minä puolustan sitä -viimeiseen saakka." - -Häntä siunaten nukkui Juhana herra iäiseen elämään. Annalle oli -kuolema ainoastaan siirtyminen uuteen elämään; hän uskoi lujasti -jälleennäkemiseen, ja hänen kaipauksensa oli sentähden tyyni ja -luottavainen. Ensi toimekseen kirjoitti hän poikapuolilleen, ilmoitti -heille heidän isänsä kuolemasta ja kehoitti heitä heti rientämään -Kalmariin. - -He saapuivat viivyttelemättä. - -Kun he kuulivat, kuinka kauan hän oli ollut sairaana, kummastelivat -he, ettei heitä ollut ennen kutsuttu. - -"Kaikki on minun syytäni", sanoi hän. "Mutta minä pyydän, ettette -lue sitä minulle viaksi. Sota uhkasi, ja täällä oli niin paljon -kyseltävää ja hommattavaa linnoituksen puolustukseen nähden." - -"Ette suinkaan aikone siihen puuttua?" huudahti Maunu. "Herrani on -uskonut sen minulle." - -"Sallikaa minun auttaa teitä!" pyysi Åke. "Sen tahdon tehdä minäkin!" - -"Tämä on _minun_ työni", sanoi Anna. "Teillä on toinen, hoitakaamme -kukin omamme." - -Molemmat vaikenivat, mutta ilmeisesti tyytymättöminä. - -Hautajaispäivänä, kun leski ja molemmat pojat ennen kirstunkannen -sulkemista olivat kolmenkesken ruumishuoneessa, sanoi Anna heille: - -"Rakkaan herrani muiston kautta lupaan, että viimeiseen saakka olen -teille harras ja uskollinen sisar ja pyydän, että te puolestanne -suotte minulle veljellisen ystävyytenne." Molemmat suutelivat hänen -kättään vastaamatta mitään. Hautajaiset vietettiin linnoituksessa -suurilla juhlallisuuksilla; pääalttarin alla kirkossa oli muurattu -hauta, ja sinne vainaja kätkettiin, kunnes tyynemmän ajan tultua -hänet voitaisiin viedä sukuhautaan Göksholmaan. - -Molemmilla pojilla oli yhtä ja toista toimitettavaa ennenkuin -lähtivät Kalmarin linnasta. Åke halusi ottaa vaarin tärkeistä -perhepapereista, ja Maunulla ei ollut lainkaan halua matkustaa ilman -häntä. - -Anna vapisi ajatellessaan, mitä olisi tuleva; hän tapasi tosin heitä -ainoastaan aterioilla, mutta heistä toisen äänettömyys ja synkkä -katse puhui tehdystä päätöksestä, kun taasen toisen suruinen ja -levoton esiintyminen ikäänkuin varoitti uhkaavasta vaarasta. - -Kuinka Anna katuikaan, ettei ollut taivuttanut herraansa poikiensa -ollessa läsnä nimittämään hänet seuraajakseen; nyt saattoivat -he evätä häneltä tämän oikeuden. Ah, hän tiesi kyllä, että he -tavoittelivat sitä ainoastaan saadakseen olla hänen läheisyydessään, -suojellakseen ja puolustaakseen häntä. - -Mutta tämä ei saanut tapahtua! Heidän täytyi lähteä pois! Hän oli -luullut, että he syvästi kunnioittaisivat isänsä mustiinpukeutunutta -leskeä; mutta sitä vastoin tahtoivat he suojella häntä, erittäinkin -Maunu otti itselleen sen oikeuden. - -Upseereja puhutteli hän kuten päällikkö, ja se huomaavaisuus, jota -hän heidän läsnäollessaan osoitti Annalle, oli ritarin eikä pojan -kunnioitusta. - -Kokonaisen viikon olivat he olleet linnassa, eikä lähdöstä puhuttu -mitään. - -Annan ystävälliset sanat sattuivat kuin kallioon. Maunu herra tiesi -kyllä hänen toivomuksensa, mutta oli lujasti päättänyt viedä tahtonsa -läpi. - -Mutta niin ei saanut käydä; urhoollinen nainen päätti viedä asiansa -perille. - -Eräänä päivänä sanoi hän heille molemmille, että hän halusi -keskustella heidän molempain kanssa. - -"Minä en jouda", vastasi Maunu. - -"Ja te, Åke herra?" - -Tämä punastui. "Minulla on muutamia tärkeitä papereita -tarkastettavana läpi", sanoi hän. - -"Teillä ei siis ole hetkistäkään uhrata minulle?" - -"Ei nyt, kenties toiste." - -"Sitten tahdon heti sanoa teille jäähyväiset", sanoi kiihottunut Anna -ja nousi ylpeästi. - -"Matkustatteko?" - -"Huomenna jo!" - -"Se ei saa tapahtua!" huudahti Maunu aivan poissa suunniltaan. "Minä -kiellän sen!" - -"Sitä ette voi, ritari!" Ja hän valmistautui jättämään huoneen. - -Åke riensi jälestä. "Kuinka voi meidän läsnäolomme olla teille -kiusaksi", sanoi hän. "Mehän pyydämme vain oleskella teidän -läheisyydessänne, pitää huolta teistä." - -"Mutta sitä juuri en voi sallia!" - -"Miksette voisi?" huusi Maunu. "Onko kenties upseerien joukossa joku, -jota kohtaan tunnette myötätuntoa, ja pelkäätte meidän...?" - -"Vaikene!" huusi Åke. "Kuinka uskallat loukata puhtainta, jalointa -naista!" - -"Täytyyhän olla jokin syy siihen ilmeiseen vastahakoisuuteen, mitä -hän meille osoittaa." - -"Sinä tiedät sen yhtä hyvin kuin minäkin!" - -"Ei, sitä en tiedä." - -"Hän näkee, että me molemmat rakastamme häntä." - -"Ja hän vihaa meitä!" - -"Teet taasen hänelle väärin." - -"Totisesti et näytä tuntevan Anna rouvan ajatuksia paremmin kuin -minäkään!" vastasi Maunu, ja mustasukkaisuus tuikki hänen silmistään. - -"Nyt tiedän, mitä merkitsee seista turvatonna", sanoi Anna rouva. -"Mutta tunnette minua vähän, jos luulette, että voitte pelottelemalla -muuttaa mieleni. Valitkaa, joko lähdette täältä viivyttelemättä, -muuten lähden minä." - -"Minä en lähde!" huusi Maunu ja polkaisi vimmastuneena lattiaa. -"Isäni kuoltua olen hänen lähin seuraajansa ottamaan linnoituksen -päällikkyyden haltuuni, kunnes valtaneuvosto on ehtinyt asiasta -päättää." - -Anna seisoi tyynenä kohottamatta päätään, muutamat kyynelet vierivät -hitaasti pitkin hänen kalpeita poskiaan, mutta ikäänkuin niitä -häveten kääntyi hän nopeasti lähteäkseen huoneesta. - -"Minä tottelen teitä, Anna", sanoi Åke ja riensi hänen jälkeensä. -"Tämä käytöstapa on arvoton, ja minä vannon, etten palaa ennenkuin te -sen sallitte." - -"Saatte menetellä siinä kuten haluatte", vastasi Anna. "Minä en -väisty siitä, mitä olen sanonut." - -"Ja niin lähtee uljas ritari kaunista rouvaa saattamaan", huusi Maunu -melkein hurjasti. "Mutta hänellä täytyy olla kaksi saattajaa, ja -siksi lähden minä mukaan." - -"Ja jätät linnoituksen?" kysäisi veli. - -"Ei sitä ole minulle uskottukaan." - -"Ei, se on uskottu minulle", sanoi Anna suurella arvokkuudella. -"Ja minä ansaitsen teidän loukkauksenne, kun en ole aikoja sitten -käyttänyt valtaani. Ritarit, olette minulle haitaksi, ja minä tahdon, -että lähdette täältä jo huomenna." - -"Minä tottelen", vastasi Åke. - -Maunu seisoi epäröiden, seuraavana sekuntina lepäsi hän polvillaan -Annan jaloissa ja huudahti intohimoisesti: - -"Tiedätte, että rakastan teitä yli kaiken maailmassa, niin etten -voi sietää elämää teitä näkemättä! Oi, sallikaa minun oleskella -läheisyydessänne, ja minä vannon, että hautaan salaisuuden syvälle -sieluuni, en koskaan puhu siitä sanoin enkä katsein! Oi Anna, ole -armollinen!" - -"Tarvitsiko teidän lisätä tämä uusi loukkaus entisiin", sanoi -Anna ylpeästi, "pakottaaksenne minut käsittämään, että minun on -välttämätöntä heti sanoa teille jäähyväiset iäksi?" - -"Jollette sano niin", huudahti Maunu kalveten, "niin lähden heti, jos -tahdotte." - -"Eikö minun ole vapautettava itseni ja teidät kohtauksista, jotka -ovat yhtä kiusalliset meille kaikille?" - -"Ne eivät tule uudistumaan!" lisäsi Maunu. "Ennen puren kieleni -poikki!" - -"Sen lupaan minäkin", lisäsi Åke. - -"Mitä takeita tarjoatte siitä?" - -"Emme tule takaisin ennenkuin te sallitte." - -"_Tämäkin_ käynti on koitunut kiroukseksi! Synnin rangaistus tulee -täytäntöön. Meidän, veljesten, täytyy kärsiä samasta toivottomasta -rakkaudesta ja meidän sydämemme kääntyvät vihoissaan toisiaan -vastaan. Toinen ei suo toiselle teidän näkemistänne. Katsokaa Åkea, -hän on aikoja sitten mukautunut teidän tahtoonne, mutta hän ei mene, -sillä hän ei uskalla jättää minua teidän kanssanne kahden, vaikka hän -tietääkin, ettei se hyödytä minua mitään. Ja jos te suosisitte Åkea -hitusenkaan enemmän kuin minua, en vastaa siitä, mitä voisi tapahtua, -sillä minä uskon, pelkään, että rakastatte häntä, ja tämä ajatus voi -minut tehdä hulluksi." - -"Ja te puhutte, että me vielä kerran kohtaisimme", sanoi Anna -kalmankalpeana nojaten pöytää vasten. Onni oli hänelle, että hän voi -välttää sen rukoilevan, palvovan katseen, jonka Åke upotti häneen. -Anna parka, hän luuli jokaisen jäsenensä jähmettyvän, kunnes vihdoin -kyynelvirta lievensi sorretun sydämen tuskia. - -Molemmat veljekset makasivat polvillaan hänen edessään; kumpikaan ei -uskaltanut tulla häntä lähelle, mutta heidän tuskansa puhui selvemmin -kuin sanat. - -Anna toipui nopeasti. "Annamme yksityisasiain vallata mielemme", -sanoi hän. "Sellaisina aikoina kuin nykyiset ovat, tulisi jokaisen -ajatella ainoastaan isänmaata." Hän kuivasi nopeasti pois kyyneleensä -ja sanoi lempeästi: "Nouskaa, rakkaat ystävät, ja unhottakaa menneet; -minä tahdon nyt kuten ennenkin olla teidän uskollinen sisarenne ja -sellaisena antaa teille hyvän neuvon, jos sallitte." - -Molemmat olivat nousseet, molemmat olivat tarttuneet hänen -ojentamaansa käteen, ja molemmat sanoivat aivan kuin yhdestä suusta: -"Puhukaa!" - -"Isänmaa tarvitsee teitä!" - -"Minun haluni ei vedä sinnepäin", sanoi Maunu. - -"Minä luulin, että kun kuolema on oven edessä, niin olisi aina halua -sitä torjumaan", vastasi Anna vapauttaen hiljaa kätensä. - -"Minä lähden sotaan!" sanoi Åke. - -"Etsimään kuolemaa?" lisäsi Maunu vilkkaasti. "Sitä ette voine -tahtoa, Anna." - -"Se, joka menee täyttämään velvollisuuttaan, ei kysyne mitä saattaa -kohdata." - -Nopea oli se katse, jonka Åke sai, mutta hän ymmärsi sen, sillä -iloisina helähtivät sanat, kun hän vastasi: - -"Kuinka minä pelkäisin kuolemaa! Nyt olen varma, että te molemmat -tulette minua kaipaamaan." - -Mutta nyt ei Maunukaan tahtonut jäädä miestä huonommaksi, ja niin -päättivät molemmat veljet ottaa osaa taisteluun Kristian kuningasta -vastaan. Maunu aikoi lähteä kokoamaan talonpoikaisjoukkoja ja Åke -Tukholmaan tarjoamaan Kristina rouvalle palvelustaan. - -"Viekää sitten hänelle terveisiä minulta", huudahti Anna vilkkaasti. -"Sanokaa, että hänen esimerkkinsä kehottaa minua seuraamaan." - - * * * * * - -Saksalaisten pursiin, jotka olivat purjehtineet ruotsalaiseen -saaristoon myymään tavaroitaan, tuli usein uutisia Tanskasta; -kertomuksia siitä, että Kristian kuningas laivastoineen pian lähtisi -Tukholmaan, liikkui jo hyvät ajat ennen kuin se tapahtui. - -Saksalaiset laivurit kertoivat siitä rajattomasta ilosta mikä oli -noussut Kööpenhaminassa, kun saatiin viestejä tanskalaisten aseiden -menestyksestä Ruotsissa. Sotajoukot olivat voittoisasti retkeilleet -kautta maan, valtionhoitaja oli kaatunut, nyt varmaankin oli -kuninkaan helppo kukistaa Ruotsi lopullisesti. Huhtikuun ensi päivinä -oli jälleen lähetetty suuret tukut kirjeitä ympäri maata ja kaikki -olivat tulvehtineet täytenään mitä pyhimpiä vakuutuksia ja runsaimpia -lupauksia kuninkaan armosta ja suosiosta. Muuan sellainen kirje -saapui Kalmariinkin. - -Anna rouva pani sen heti syrjään; kuninkaan uusien lupausten sijaan -puhui hän niistä monista, jotka hän oli pettänyt. - -Usein nähtiin hänet suuren upseeri- ja sotamies joukon ympäröimänä. -Silloin kertoi hän aina jostakin uudesta ilkityöstä, joka oli -tehty Ruotsissa, ja varmaa on, ettei Tanskan kuninkaalla ollut -toimeliaampaa, vaikutusvaltaisempaa vastustajaa kuin Anna Bjelke. - -Mutta kun hän sellaisten seurojen jälkeen palasi hiljaisiin -suojiinsa, silloin tunsi hän itsensä yksinäiseksi ja hyljätyksi ja -ikävöi, että toiminnan hetki pian löisi. - -Eräänä päivänä oli hän äsken saapuneen purren mukana saanut kirjeen -Suomesta ja luki sitä juuri parhaillaan, kun Outi astui sisään. - -Sorjalla neitosella oli Kalmarin linnassa väljät tanhuat -miellytyshalulleen, ja hän olikin paljon palvonnan esineenä. -Tyytyväisyydestä säteilivät hänen mustat silmänsä. Mutta nyt näytti -hän kalpealta ja pelokkaalta rientäessään esiin huudahtaen: "Jalo -rouva!" - -"Mitä on tekeillä?" - -"Turo on täällä!" - -"Turo! Mistä hän tulee?" - -"Suomesta. Isä on kuollut!" - -"Niinkö, se on siis syynä liikutukseesi! Hän on ollut Viipurissa?" - -"Niin, mutta..." - -"Mitä on tapahtunut?" - -"Turo tahtoo, että minun on mentävä hänen kanssaan naimisiin." - -"Olethan luvannut sen!" - -"_Silloin_, mutta nyt..." - -"Tahdotko pettää lupauksesi?" - -"Tahdon vain lykätä sen täyttämisen." - -"Onko mielesi kiintynyt johonkin toiseen?" - -"Ah, kuinka voitte luulla..." - -"Minulla ei ole ollut aikaa valvoa sinua viime kuukausina, sinä olet -nyt kyllin vahva tehdäksesi sen itse." - -"Minä en ole tehnyt mitään pahaa!" sanoi Outi itkien. - -"Toivotaan!" - -Outi heittäytyi Anna rouvan jalkoihin ja suuteli hänen hamettaan. -"Jalo rouva", sanoi hän, "taivuttakaa hänet antamaan minun olla -vapaana vielä vuosikauden." - -"Mistä syystä?" - -"En tahdo erota teistä!" - -"Onko tämä todellinen syysi!" - -"Vakuutan sen!" - -"Pyydä sitten Turoa tulemaan tänne!" - -"Pyhä neitsyt siunatkoon teitä!" Ja hän riensi nopeasti huoneesta, -mutta palasi hetkisen kuluttua Turon kanssa. - -Turosta oli paisunut suuri ja väkevä merimies, joka uhkui elämää ja -terveyttä. - -"Totisesti, Turo, tuskin tunnen sinua", huudahti kummastunut Anna -hänet nähdessään. - -"Te, jalo rouva, minut veditte ylös unteloisuudestani", sanoi hän. -"Ja jos minusta on tullut jotakin, on se tapahtunut teidän avullanne, -enkä koskaan lakkaa teitä siunaamasta." - -Sanoissa oli niin paljon sydämellisyyttä, että Anna oli vakuutettu, -etteivät ne olleet opetettuja, ja kuitenkin ihmetytti häntä suuresti, -missä Turo oli niin sievistynyt sanoiltaan ja käytökseltään. - -Hänen kysymykseensä vastasi mies olleensa kolme viikkoa kotonaan -ennenkuin äskettäin oli erään laivurin mukana tullut Ruotsiin. - -"Mitä sinulla oli niin kauan kotipuolellasi tehtävää?" kysyi Anna. - -"Hautasin Outin kunniallisen isäukon ja laitoin kaiken kuntoon hänen -tuloaan varten." - -"Luuletko itse tulevasi siellä maanäärillä viihtymään?" - -"Tuskinpa kauan, mutta silloin lähden jälleen merille." - -"Kuinkas hän silloin?" - -"Jää tietysti mökille! Mummo ikävystyy yksin." - -Sanat kuulostivat kovilta ja ankarilta, ja katse, jolla hän katseli -Outia, muistutti haukkaa, joka pitelee varpusta kynsissään. - -Outi kääntyi pois ja itki. - -"Oletteko jo riidelleet?" - -"Hän on kuin pursi ilman peräsintä, nyt saa hän tutustua kompassiin." - -Anna rouva antoi Outille muutamia tehtäviä suoritettavaksi, ja vasta -tämän mentyä käski hän nuoren merimiehen kertoa mitä tiesi hänen -äitinsä ja sisarensa kodista; kaikki mikä oli yhteydessä Viipurin -kanssa, oli hänelle rakasta. - -Sitten kysyi hän, tiesikö Turo mitään mielialasta Suomessa, ja Turo -kertoi elävyydellä, ja lämmöllä, että suomalaisiin kansanmiehiin sai -huoletta luottaa; mutta oli siellä herrojakin, jotka olivat kunnon -miehiä. "Teidän oma lankonne, jalo herra Tönne Erikinpoika, on -ruotsalainen sielultaan ja mieleltään", sanoi hän. - -"Oletko kuullut mitään herra vainajani vävystä, jalosta Åke -Yrjänänpojasta?" - -"Kuulin hänen sanovan talonpojille, että niin totta kuin herra -Sten Sture oli jalo ja ylevämielinen herra, suuri toimissaan, niin -varmasti tahtoi hänkin taistella henkeen ja vereen hänen oikean -asiansa puolesta." - -"Sitä odotinkin!" - -"Sentähden kansa häntä rakastaa, ja äitini, joka talvikorvalla oli -Turun puolella, kertoi, kuinka piispa on kehottanut, että jokaisen -on pysyttävä uskollisena esivallalle, joka jo niin kauan on maata -parhaimmiten hoivannut." - -"Et usko, Turo, kuinka sanasi lohduttavat ja ilahuttavat minua; -mielelläni olisin nähnyt, että olisit tahtonut jäädä tämän -rauhattomuuden ajaksi linnoitukseen; luotettava palvelija on suuri -aarre, eikä minulla ole sellaista ainoatakaan." - -"Sen sanotte Outin tähden!" - -"Sanon sen omastakin puolestani, Turo." - -Turo näytti sangen epäilevältä. "On kai sama, tapahtuuko se muutamia -kuukausia ennemmin vai myöhemmin", jupisi hän. - -"Samalla voisit pitää silmällä Outiakin, ja niin oppisi hän -tottelemaan; olen viime aikoina ollut vähän tekemisissä hänen -kanssaan." - -"Tiedän, että hän rakastaa minua", sanoi Turo. "Hän ei ole minulle -uskoton enempää kuin minäkään hänelle; mutta en tahdo, että toiset -näkevät häntä; tosin on hän kaunis, mutta ainoastaan minulle!" - -Siinä puuskahti villi esiin; kuinka vähän miekkonen tunsikaan Outia! -Anna rouva katui, että oli pyytänyt häntä lykkäämään häitä ja muisti -Esbjörnin neuvon naittaa heidät niin pian kuin mahdollista ja -lähettää heidät takaisin kotiin. - -Mutta sitten ajatteli hän sitä hyötyä, mitä Turo tekisi hänelle. -Ja niin kehotti hän häntä tekemään tuttavuutta niiden saksalaisten -kanssa, joita oli linnoituksessa. "Kenties teen siinä väärin, mutta -epäilen heitä", sanoi hän. "En ole kuitenkaan uskaltanut puhua tästä -kenellekään ennenkuin nyt sinulle." - -Turo selitti heti olevansa halukas; hänelle näytti olevan mieliin -saamansa luottamus, ja hän pyysi, ettei Anna mitenkään osoittaisi -häntä tuntevansa nähdessään hänet miehistön kesken. "Täytyy varoa -herättämästä heidän epäluulojaan", sanoi hän. - -Kun Outi kuuli emännältään tehdystä sopimuksesta, ei se juuri -näyttänyt häntä ilahuttavan. "Nyt varmaankin hän rupeaa urkkimaan -minua", sanoi hän. "Mutta se on turhaa vaivaa, minä olen yhtä viisas -kuin hänkin!" - -Toukokuu oli alullaan. Lumet ja jäät olivat lähteneet, meriliike oli -vapaa. Tornista tähysteltiin, eikö laivastoa näkyisi etelästä päin. - -Eräänä aamuna ilmoitettiin, että se yöllä oli tullut Kalmarinlahteen. -Mutta se oli laskenut ankkurinsa eikä tiedetty mistä syystä. - -Eräänä päivänä antoi Turo Anna rouvalle merkin, että hänellä oli -jotakin tärkeää sanottavaa. Anna oli itse ollut päällystön kanssa -linnanportilla katsomassa, että kaikki oli hyvin sulettuna; sieltä -palattuaan viittasi hän Turon seuraamaan. - -Huoneeseen tultuaan sanoi Turo hänelle: "Olette oikeassa, täällä on -kapina tekeillä!" - -"Keiden kesken?" - -"Saksalaisten!" - -"Mitä he valittavat?" - -"Sitä, että heillä on nainen päällikkönä." - -"Ja ruotsalaiset?" - -"Ovat tyynet -- toistaiseksi." - -"Mitä sillä tarkoitat?" - -"Kaikki riippuu siitä, miten kapinahankkeet menestyvät." - -"Siinä olet oikeassa!" sanoi Anna rouva hieman katkerasti. "Mutta -minä olen ollut varuillani, ja nyt tarvitsen sinun apuasi." - -"Mitä minun on tehtävä?" - -Anna rouva avasi oven viereiseen pienempään huoneeseen. "Hanki -työaseita ja murra täällä auki lattia; mutta sen täytyy käydä pian." - -Turo katsoi häneen kummissaan. "Mitä varten?" - -"Alla on ruutikellari!" - -"Ja te tahdotte?" - -"Pelkäätkö, Turo?" - -"En enempää kuin tekään!" vastasi Turo ihaillen. "Silloin olemme -yksimieliset! Kas tässä avain huoneeseen, sinä vastaat siitä minulle." - -"Luottakaa minuun!" - -"Asia jää meidän kesken!" - -"Tietysti!" - -"Outi ei saa tietää mitään." - -"Ei saakaan", vastasi Turo. Mutta Anna muisti kauan jälkeenpäin, että -hän oli huomannut ihmeellisen ilmeen Turon kasvoilla tämän sanoessa: -"Ei saakaan." - -Samana päivänä alkoi jo työ. - -Sen jälkeen pysyi ovi sulettuna, ja Turolla oli avain huostassaan, -mutta kukaan ei tiennyt, oliko suomalaisella merimiehellä mitään -työtä linnassa. - -Ei viipynyt monta päivää, ennenkuin nähtiin muutamain tanskalaisten -laivojen lähestyvän. Ne heittivät ankkurin muutamain askelten päähän -linnoituksesta. Kuninkaan laiva oli joukossa, ja hänen sanottiin -olevan laivalla. - -Toukokuun 10 päivänä nostettiin rauhanlippu ja heti sen jälkeen -saapui viestintuoja pyytäen kuninkaan lähettiläälle pääsyä kaupunkiin. - -Anna rouva kielsi sen. - -Silloin pyysi lähettiläs keskustella päällikön kanssa. - -"Voinhan minäkin lähettää lähettilään", sanoi urhea nainen eräälle -upseereistaan. "Menkää ja ottakaa puolestani vastaan kuninkaan -viesti; tuokaa minulle se sitten." - -Se oli sellainen kuin oli odotettukin. - -"Hänen kaikkein armollisin majesteettinsa, Tanskan kuningas Kristian -II, kehotti jaloa rouvaa Anna Bjelkeä heti luovuttamaan kaupungin ja -linnoituksen lailliselle herralleen ja kuninkaalleen." - -"Tulkoon hän ja ottakoon sen!" vastasi Anna rouva. - -Tämän ylpeän vastauksen kera täytyi lähettilään palata kuninkaansa -luo. - -Tämä joutui vihan vimmoihin; mutta mitä eivät mahtisanat voineet, voi -kenties viekkaus saada aikaan; sentähden tahtoi hän odottaa muutamia -viikkoja. - -Kaksi päivää myöhemmin saatiin kiinni saksalainen sotamies, joka -tahtoi hiipiä linnoituksesta pois; siitä saattoi huomata, että -linnoituksen puolustusväen ja tanskalaisten välillä oli jotakin -yhteyttä. Sotamiehen kulettamat kirjeet olivat kaikki kirjoitetut -salakirjaimin, mutta osoitetut laivojen päälliköille ja yksi niistä -kuninkaalle. Vartiat vahvistettiin tämän jälkeen kaksin kerroin ja -heiltä vaadittiin suurinta valppautta. - -Linnassa vallitsi kolkko alakuloisuus; päällystö ja miehistö oli -jakautunut kahteen puolueeseen. Arvossapidetyimmät ruotsalaisesta -päällystöstä kuuluivat Anna Bjelke puolelle, mutta suuri joukko -horjui. Ruotsalaiset olivat ylipäätään ruotsinmielisiä, saksalaiset -taasen päällystöineen miehistöineen tanskanmielisiä; nämä ne -hankitsivat kavallusta, mutta koettivat edeltäpäin kaikin mahdollisin -keinoin vetää ruotsalaiset puolelleen. - -Sillävälin oli Turo melkein päättänyt työnsä. - -Mutta sen aikana oli hän päässyt varmuuteen, joka melkein kauhistutti -häntä itseään. - -Rakkaus Outiin täytti koko hänen sielunsa, hän saattoi olla vihainen -ja torailla tytölle, mutta hän olisi vaikka tuhat kertaa antanut -henkensä hänet pelastaakseen. Miellytyshalu, jota Outi aina osoitti, -kalvoi ja nakersi Turon mieltä, mutta hän ei luullut voivan sen -toisin ollakaan, sellaisia olivat kenties kaikki naiset luonnoltaan. -Hän ei ollut koskaan kiinnittänyt huomiotaan muihin naisiin ja -sentähden tahtoi hän viedä Outin mukanaan, niin ettei kukaan muu -näkisi hänen kauneuttaan. Mutta nyt olosuhteet pakottivat viipymään -täällä ja sentähden täytyi ryhtyä toimenpiteihin. - -Nämä olivat oikeastaan siinä, että hän päivittäin kävi eri aikoina -Outin luona. - -Outi asui pienessä tornikamarissa Anna rouvan makuuhuoneen -yläpuolella, ja puhetorven kautta saattoi tämä kutsua häntä milloin -tahtoi. - -Täällä oli hän siis melkein aina tavattavissa, mutta Turo huomasi -pian, että hänen käyntinsä siellä herättivät Outissa eräänlaista -levottomuutta; tyttö sanoi, että hänen hyvä maineensa kärsisi niistä, -ja vaikkei hän säästänyt hyväilyjään, tahtoi hän kuitenkin niin pian -kuin mahdollista päästä vieraastaan. - -Jollei Turo olisi ollut mielettömästi rakastunut, olisi hänessä -varmaan ennenkin herännyt epäluuloja. - -Ensi aihe siihen oli miehen hansikas, jonka hän löysi huoneesta; -huomaamatta otti hän sen ja pisti taskuunsa, mutta hän tunsi -sellaista tuskaa kuin kuolema olisi kouristanut hänen sydäntään. - -Siitä huolimatta ei hän ilmaissut mitään, nauroi vain ja laski -leikkiä kuten tavallisesti, vieläpä enemmänkin! - -Koskaan ei Outi ollut näyttänyt hänestä niin kauniilta, niin -houkuttelevalta. Nyt oli hän varma siitä, että tyttö petti häntä, ja -hän olisi saattanut itkeä verta sentähden, sillä hän rakasti häntä -yhtä mielettömästi kuin ennenkin. - -Mutta kenen oli hansikas? - -Siitä täytyi hänen hankkia tieto. - -Hän puhui siitä eräälle sotamiehelle ja tämä otti hansikkaan, piti -sitä ylhäällä ilmassa, kysyen kuka oli sen kadottanut. - -Turo hämmästyi suuresti, kun näki erään nuoren upseerin, tanskalaisen -syntyjään, tempaavan sen kysyen: "Mistä olet löytänyt sen?" - -"Täältä pihalta!" vastasi sotamies. - -Kuinka mielellään olisikaan Turo taistellut hänen kanssaan elämästä -ja kuolemasta, mutta ensin täytyi hänen päästä varmuuteen. - -Nyt hän vakoili. - -Ja seuraavana päivänä meni hän heti kilpakosijansa jälestä Outin -kamariin. - -Upseeria ei näkynyt. Turo ymmärsi, että Outi oli kätkenyt hänet. -Niinpä oli jäätävä odottamaan, ja turhaan sanoi Outi, että huoneessa -oli oltava hiljaa, sillä Anna rouva oli makuukamarissaan, turhaan -valitti hän päänsärkyä ja pyysi sulhastaan lähtemään tiehensä. Turo -vastasi, että niin kauan kuin Outi oli sairas, tahtoi hän tehdä -hänelle seuraa. - -Silloin tuumi Outi, että raitis ilma tekisi hänelle hyvää, ja niin -veti hän Turon ulos mukanaan. - -Sinä päivänä oli Turo lyönyt työnsä laimin melkein tykkönään, ja niin -uskaliasta kuin se olikin, täytyi hänen ryhtyä työhön yöllä. - -Hän oli juuri alkanut, kun hän kuuli ääniä viereisestä suuresta -juhlasalista. - -"Täällä olemme omassa vapaudessamme!" sanoi naurava naisääni. Se oli -Outin. - -"Se oli hyvä keksintö", vakuutti rakastunut tanskalainen "Outi, et -tiedä, mitä kärsin seistessäni sulettuna pukuhuoneeseen." - -"Entä minä sitten!" - -"Sinä et rakasta Turoa?" - -"Minä vihaan häntä!" - -"Mutta karkoita sitten hänet pois." - -"Sitä en uskalla, hän lyö minut kuoliaaksi!" - -"Sitten teen minä sen!" - -"Jos voitte!" - -"Mitä annat silloin?" - -"Meillä karhu ensin ammutaan, sitten vasta nyletään!" vastasi Outi -nauraen. - -Mutta hän, joka seinän takana kuunteli, mitä hänestä puhuttiin, ei -saanut ilmaista läsnäoloaan; Anna rouvalle antamansa lupaus sitoi -hänen kielensä, mutta raivosta mykistyneenä puristi hän kätensä -nyrkkiin ja vannoi, että kosto oli tuleva sitä hirmuisemmaksi. Nyt -kuiskailivat he keskenään. - -He olivat istuutuneet penkille, josta Turon erotti ainoastaan ohut -lautaseinä, ja kun hän kuunteli tarkoin, saattoi hän kuulla jokaisen -sanan, joka sanottiin. "Oletko tehnyt päätöksesi?" kysyi nuori mies. -"Älkää pyytäkö sitä minulta." - -"Ajattele suurta summaa!" - -"Anna rouva ei antaisi kuunaan anteeksi." - -"Kuka hänestä välittää, kaunis hupakkoni, hän ei pääse kuun kuuluviin -eikä päivän näkyviin." - -"Kuinka se käy päinsä?" - -"Lasket öiseen aikaan junkerin ja hänen miehensä makuukamariin, -he vievät hänet pois kaikessa hiljaisuudessa, valtaavat avaimet -linnoitukseen, joka heti avataan kuninkaalle." - -"Tietääkö hän siitä?" - -"Kyllä, hän kiittäisi itse sinua siitä, mitä teet, jos tapaisitte -toisenne." - -"Niin korkea herra!" - -"Joka pitää kauniista naisista. Mutta minä en tahdo, että hän näkee -sinut." - -"Miksi et?" - -"Sinä kuulut minulle etkä kenellekään muulle." - -"Päästäkää minut, herra!" - -"Vien sinut Tanskaan." - -"Minua halveksitaan siellä." - -"Ei, kun olet rikas. Ostat suuren talon rahoilla, jotka saat, ja -siellä saat ottaa vastaan monia hienoja junkereja, mutta et rakastaa -ketään muuta kuin minua. Lupaatko sen?" - -"Kunpa ensin olisi siellä!" - -"Se riippuu sinusta." - -"Mistä tiedän, nukkuuko hän?" - -"Voit auttaa hänet siihen." - -"Millä tavoin?" - -"Unijuomalla." - -"Ei, sitä en tahdo!" - -Syntyi tuokion hiljaisuus. "Kas tässä", sanoi nuori mies, "mitä olen -tuonut kauniille ruusulleni." - -"Oh, eihän minulle sovi tuollainen." - -"Ei täällä, mutta Tanskassa." - -"Niin, niin, siellä tahdon kantaa tätä kallisarvoista koristetta! Ah, -kunpa jo olisin siellä!" - -"Mutta kiitä minua silloin?" - -Nyt ei puhuttu mitään, mutta hiki helmeili Turon otsalla, hänen -täytyi purra hampaitaan yhteen voidakseen olla huutamatta, ja hän -tarvitsi kaiken lujan tahdonvoimansa, jottei syöksähtänyt sisään -ottaakseen molemmat rikolliset hengiltä. - -Mutta kuitenkaan ei hän liikahtanut paikaltaan. - -"Kuului aivan kuin huokaus!" kuiskasi Outi ja tempautui rakastajansa -käsivarsilta. - -"Täällä ei ole ketään, kuten hyvin näet." - -Toukokuun yö oli kyllin valoisa, että saattoi erottaa kaikki esineet -huoneessa. - -"Minua pelottaa!" - -"Mikä?" - -"Jos Turo tietäisi..." - -"Älä välitä hänestä, sinä kauneista kaunein, vaan sano sen sijaan, -milloin tulee se onnellinen päivä, jolloin saan viedä sinut täältä?" - -"Mistä minä sen tiedän?" - -"Se riippuu sinusta." - -"Onko unipulveri vaarallinen?" - -"Ei vähintäkään." - -"Voisin sekoittaa sen iltajuomaan?" - -"Juuri niin!" - -"Antakaa se sitten minulle." - -"Saat huomenna sen." - -"Mutta sitten en enää tahdo kohdata rouvaani." - -"Sitä ei sinun tarvitsekaan." - -Nyt alkoi Outi itkeä ja nyyhkyttää. - -"Mikä sinua vaivaa, Outi?" - -"Miksi kiusaatte minua niin kovin?" - -"Eikö kunkin täydy jotakin tehdä saavuttaakseen onnensa?" - -"Mutta tämä on suuri synti!" - -"Tahdotko mieluummin palata Turon mukana Suomen metsiin?" - -"En, en!" - -"Paina sitten sanani hyvin mieleesi, Outi." - -"Onko sitten vielä jotakin?" - -"Ketä tahdot mieluummin palvella, Anna rouvaa vai minua, kaunis, -kukoistava Outini?" - -"Sinua tietysti!" - -"No, silloin tiedät, mitä sinun on tehtävä." - -"Annettava hänelle unipulveria iltajuomassa?" - -"Ja sitten pidettävä ovi auki junkerille." - -"Niin, se oli totta." - -"Siinä onkin kaikki." - -"Päästäkää minut nyt!" sanoi Outi. "Anna rouva voisi kutsua minua." - -"Etkö ole koskaan ollut ulkosalla näin myöhään?" - -"Minäkö? Minuahan on pidetty niin kovilla." Ja he nauroivat molemmat -ja hiipivät hiljaisin askelin ulos huoneesta. - -Mutta Turo seisoi kauan, kauan paikoillaan. Hän kuunteli ikäänkuin -voisi vielä kuulla heidän puheensa, ja väliin värisi hän aivan kuin -kovassa horkassa. - -Vihdoin palattuaan tajuunsa meni hän huoneeseen, jossa he olivat -olleet. Hän istuutui samalle paikalle, missä he olivat istuneet, ja -pysyi siellä liikkumatonna useita tunteja. Ne tuskat, joita hän oli -kärsinyt, tahtoi hän valmistaa Outille ja hänen rakastajalleen, ja -hän mietti miettimistään, kuinka hän voisi tehdä ne niin katkeriksi -kuin mahdollista. - -Äkkiä muisti hän, että luvattu työ ei ollut vielä valmis, ja palasi -takaisin huoneeseen. Tähän asti oli hän työskennellyt niin hiljaa -kuin mahdollista, nyt unhotti hän kaiken varovaisuuden, hänen ainoa -ajatuksensa oli, että se tulisi valmiiksi. Onneksi ei kukaan pannut -huomiota hänen synnyttämäänsä lautojen ryskeeseen, ja muutamain -tuntien levottoman työn jälkeen oli kaikki valmiina. Lattia oli -auki enemmän kuin puoleksi ja alhaalla syvyydessä olivat täydet -ruutitynnyrit. - -Turo hymyili mieliteoissaan niitä kohden. Hän tuumi tuokion ja -hyppäsi sitten nopeasti sinne alas. Hän oli huomannut siellä pienen -nassakan, ja sen tahtoi hän saada. - -Kun hän avasi sen, ei siinä näkynyt olevan paljon ruutia, mutta -sentään aivan kylliksi tarkoitukseen, mihin hän sitä tarvitsi. Hän -sitoi nassakan lujasti selkäänsä, tarttui molemmin käsin köyteen, -jonka toisen pään oli sitonut ylhäällä kiinni pilariin, ja kiipesi -sitä myöten ylös. Oli jo aivan valoisaa, aamu käsissä. Hän sulki -työhuoneensa, ottipa avaimen juhlasalistakin, etteivät rikolliset -sinne enää pääsisi. - -Joutuin riensi hän omaan huoneeseensa piilottaakseen tuomansa aarteen. - -Oli vielä liian aikaista lähteä Anna rouvan luo, täytyi odottaa. - -Nukkua ei hän voinut, itkeä ja valittaa naisten tapaan ei hän -tahtonut, vaikka olisi ollut siihen haluakin, ja niin vaipui hän -vielä kerran sellaiseen horrosmaiseen tilaan, jossa ei luule mitään -ajattelevansa ja sieluntoiminta kuitenkin jatkuu lakkaamatta. - -Äkkiä hypähti hän pystyyn; nyt täytyi olla aika mennä Anna rouvan luo. - -Silloin huomasi hän tämän kävelevän edestakaisin valleilla. Hänellä -oli mukana muutamia palvelijattariaan, niiden joukossa Outikin. - -Turo oli edeltäpäin ajatellut, että Outi saattoi huoneeseensa kuulla, -mitä Anna rouvan makuuhuoneessa sanottiin ja tämä täytyi estää. - -Nopein askelin riensi hän torniin ja pikku portaita ylös Avain oli -ovessa, mutta hänet valtasi samassa vastustamaton halu vilaista -hieman huoneeseen. - -Hän astui sisälle niin varovasti kuin konsanaan viattoman naisen -pyhättöön. Outi rakasti koreutta, ja kaikessa hänen ympärillään -havaitsi merkkejä siitä: pikku vuoteessa, jonka valkoiset -uutimet olivat tiiviisti suletut, ikkunaverhoissa, kehyksissä, -jossa oli hänen koruompeluksensa. Ainoastaan muuan seikka oli -epäjärjestyksessä. Puku, jota hän oli edellisenä päivänä pitänyt, -makasi puoleksi lattialla, puoleksi tuolilla, huolimattomasti tai -halveksivasti heitettynä pois. - -"Siitä kyllä voit päästä, mutta et synnistäsi", jupisi Turo tallaten -sitä jaloillaan. - -Sitten istuutui hän tuolille, jota Outi tavallisesti käytti. -Kehyksessä oli Outin käsiliina ja hän suuteli sitä; oli kuin hän -tahtoisi ottaa jäähyväiset rakkaimmilta muistoiltaan. Mutta samassa -hän hypähti pystyyn, kirosi kurjaa heikkouttaan ja riensi ulos, sulki -oven ja otti avaimen. - -Silloin kuuli hän keveitä askeleita, jotka lähestyivät portaita ylös; -Outi hyräili hiljaa. - -Kuinka hän hätkähti! Mutta hän tiesi heti mitä hänen oli tehtävä. - -"Sinä, Turo!" sanoi Outi hämillään hänet nähdessään. - -"Ihmetteletkö sitä?" - -"Olen kaivannutkin sinua", sanoi Outi mielistellen ja ojensi suunsa -hänelle. - -Tyttö oli säteilevän kaunis. Pienet, valkoiset hampaat loistivat -puoleksi suljettujen, uhkeain punahuulien välitse, ja silmissä oli -kostea loiste. - -Kiusaus oli kova. Hän olisi tahtonut puristaa hänet syliinsä, nauttia -kyllikseen hänen petollisista suudelmistaan ja hyväilyistään ja -sitten syöksyä hänen kanssaan mereen. Mutta se olisi ollut liian -pieni kosto, ja kuinka olisi hän silloin täyttänyt lupauksensa -Annalle. - -"No?" sanoi Outi hieman kärsimättömästi. - -"Sinä olet likainen, pese itsesi ensin, jos voit", kuului ankara -vastaus, ja niin tyrkkäsi Turo hänet jokseenkin tylysti luotaan. - -"Likainen! Minä? Se ei ole totta." Ja hän juoksi kuin pyrytuuli -portaita ylöspäin. - -Turo seisoi odottaen alhaalla. - -"Avain!" huusi Outi. "Turo, oletko ottanut avaimen?" - -"Kyllä se on itselläsi!" - -"Ei, muistan hyvin..." - -"Etkö luule minun nähneen, että käyntini ovat sinulle hyvin vähän -tervetulleita, ja sentähden siis..." - -"Mutta kun sanon sinulle, etten ole sitä ottanut!" Outi etsi -kärsimättömästi lattialta. - -"Sitten olet antanut sen jollekin toiselle." - -Turo lähti alaspäin. - -Ensimäiseltä palvelijattarelta, jonka tapasi, kysyi hän, oliko -Annalla aikaa päästää hänet puheilleen. - -Palvelijatar meni heti kysymään. - -Mielen herkkätuntoisuus on usein riippumaton yhteiskunnallisesta -asemasta ja kasvatuksesta, usein voi se oli synnynnäinen tai riippuva -loukatusta turhamaisuudesta Ei ilmaise mielellään sen vikoja ja -heikkouksia, ketä hellii lähimpänään. - -Turo tunsi selvään sen nöyryytyksen, joka kohtasi häntä itseään, -jopa hänen kansaansakin sen rikoksen tähden, minkä Outi oli -tekemäisillään, ja vaikka hän olikin lujasti päättänyt rangaista, ei -hän siltä kärsinyt vähemmän. - -Epävarmoin askelin hän sentähden meni Anna rouvan luo. - -"Mitä nyt, Turo?", kysäisi tämä pelästyneenä hänet nähdessään. - -"Ah, eipä juuri mitään." - -"Oletko sairas?" - -"En tietääkseni!" - -"Onko jotakin tapahtunut?" - -"Näkyykö se naamastani?" - -"Kyllä! Et ole sama tänään kuin eilen, sen täytyy olla jotakin -hirveää!" - -"Niin se onkin!" - -Anna meni hänen luokseen ja pani kätensä hänen olalleen. "Sano -minulle kaikki!" virkkoi hän lempeästi. - -Turo loi nopean katseen häneen, mutta se osanotto, joka loisti jalon -naisen silmistä, näytti tekevän hänelle enemmän kipeää kuin hyvää, ja -hän vetäytyi arasti loitommalle sanoen: "Outi!" - -Anna rouva viittasi ikäänkuin varoittaen ylöspäin. - -Silloin Turo pani hymyillen avaimen pöydälle. - -"Onko se hänen?" - -"On!" - -"Sinä olet sulkenut hänet ulos?" - -"Älkää antako sitä takaisin." - -"Mitä hän on tehnyt?" - -"Kavaltanut teidät!" - -"Se ei ole mahdollista!" - -"Huonolle naiselle on kaikki mahdollista." - -"Huono hän ei ole!" - -"Kevytmielinen sitten, ja se on pahempaa." - -"Onko sinulla todisteita?" - -Turo pani kätensä silmilleen ja nyyhkytti, itkeä hän ei voinut. - -"Jätä hänet sitten!" - -"Pitäisittekö te hänet sen jälkeen?" - -"Sitä en tiedä." - -"Mutta jos hän olisi tahtonut kavaltaa teidät?" - -"Minut?" - -"Teidät ja linnan vihollisen käsiin." - -"Houritko, Turo?" - -"Soisipa Jumala, että hourisin!" - -"Se ei voi olla totta!" - -"Ja kuitenkin se on!" - -Ja nyt kertoi Turo niin lievin sanoin kuin mahdollista, mitä me jo -tiedämme. - -Anna Bjelke tiesi tuskin, uskoiko omia korviaan. Turo jätti hänelle -niin juhlasalin kuin sisemmänkin huoneen avaimet. - -"Ethän ole puhunut tästä asiasta kenellekään muille kuin minulle?" -kysyi Anna rouva. - -"En suinkaan." - -"Sitten saat olla ainoa uskottuni." - -"Yhdellä ehdolla!" - -"No?" - -"Ensin lupaus." - -"Tietämättä mitä lupaan?" - -"Voitte kai ymmärtää, ettei se koske teitä." - -"Mutta Outia!" - -"Ettekö ole luvannut hänet minulle?" - -"Turo, on rikoksellista kostaa itse!" - -"Lupaan, ettei hänelle käy pahemmin kuin minullekaan", sanoi Turo -tyynnyttäen. - -"Tahdot viedä hänet täältä?" - -"Se on aikeeni!" - -"Pakottaa hänet kuuliaisuuteen?" - -"Jollei hän taivu vapaasta tahdostaan!" - -"Kuinka suuresti sinun täytyy häntä rakastaa!" sanoi Anna rouva -lämpimästi. "Suostun mielelläni, kun vain lupaat, ettet kohtele häntä -ylen ankarasti." - -"Ettekö te tahdo hänelle mitään kostoa?" - -"Jumala on pelastanut minut sinun kauttasi." - -"Mutta hän on..." - -"Hänen tähtensä sinäkin palvelet minua." - -"Tahdon ajaa teidän asiaanne häntäkin vastaan", sanoi Turo hymyillen. - -"Mitä meidän on mielestäsi tehtävä?" - -"Ennen kaikkea vangittava rikolliset." - -"Sen täytyy tapahtua salassa!" - -"Jättäkää se minun huostaani!" - -Anna seisoi kotvan ajatuksissaan. "Luulen välttämättömäksi, että -ajamme asian loppuun niin pian kuin mahdollista." - -"Se onkin parasta!" - -"Sanoit, että saksalaisten päällikkö, junkeri Stein, on kapinan -johtaja?" - -"Tanskalainen sanoi niin, ja se käy yksiin koko miehistön todistuksen -kanssa." - -"Tanskalainen on vangittava." - -"Tietenkin. Mutta sen täytyy tapahtua hissukseen, muuten tanskalaiset -nousevat vastarintaan." - -"Ei, Turo, vaan avoimesti ja rehellisesti." - -"Kuka on tuleva ilmiantajaksi?" - -"Outi!" - -Turo katsoi häneen suu selällään. - -"Outi?" toisti hän. - -"Eikö hän ole oikea?" - -"Kyllä, mutta..." - -"Sinä epäilet, ettei hän suostu." - -"En, jos minä saan hänet pakottaa siihen." - -"Tee se sitten heti, tunnin kuluttua kutsun päällystö kokoon." - -"Siihen sen kyllä teen", vastasi Turo ja otti avaimen takaisin. -"Tuolla ylhäällä voimme puhua kahdenkesken." - -Outi luulotteli tosiaankin, että hänen uusi rakastajansa oli ottanut -avaimen, ja hän oli juuri lähdössä häntä etsimään, kun muuan -kyökkipoika tuli juosten hänen luoksensa. Hän sanoi löytäneensä -avaimen. - -Outi tempaisi sen häneltä ja riensi huoneeseensa, mutta heti oli -Turokin hänen jälessään. "Täällä olemme omassa vapaudessamme!" sanoi -hän. - -Turon muoto, mutta kenties vielä enemmän omantuntonsa nuhteleva ääni -sai Outin kauhusta jähmettymään. Hän tiesi, että Turon oli mahdoton -tietää mitään, ja kuitenkin oli tämä toistanut ensi sanat, jotka hän -oli lausunut astuttuaan juhlasaliin. - -Hän kalpeni, hämmästys ja pelko vei häneltä rohkeuden kieltää -totuutta. - -"Kerro kaikki eilisiltainen!" käski Turo. - -"Se ei ole mitään!" rohkaisi Outi itsensä vastaamaan. - -Silloin sieppasi Turo esiin ampuma-aseen. - -"Turo!" huusi Outi. - -"Kerro!" - -Outi heittäytyi maahan hänen jalkoihinsa itkien ja rukoillen. - -"Kerro kaikki!" sanoi Turo. - -Outi katsoi häneen; hänen kasvoillaan ei kuvastunut mitään armoa, ei -mitään sääliä. Mutta kuinka paljon hän tiesi? - -Täytyi alottaa. - -Mutta heti ensi sanoissaan poikkesi hän totuudesta. - -Silloin kohotti Turo aseensa. Muutaman kerran sanoi hän myös sanasen -ilmaistakseen, että oli kuullut kaiken. - -Tarkkuudella, joka osoitti, kuinka tapaus oli tulikirjaimin syöpynyt -hänen omaan sieluunsa, pakotti hän kertomaan kaiken jättämättä pois -vähintäkään, täytyipä Outin ottaa esiin koristuskin ja näyttää -hänelle. Kenties sai hän nyt jo maksaa ne tuskat, jotka Turo oli -saanut kärsiä. Hän oli vuoroin tulipunainen, vuoroin kalmankalpea, -ja kauhistunut katse harhaili ympäri huonetta ikäänkuin pelastusta -etsien. Mutta Turo ei jättänyt häntä näkyvistään, ja väliin häiläytti -hän asettaan ikäänkuin muistuttaakseen, että Outi oli hänen -vallassaan. - -Vihdoin oli tunnustus tehty. Turo oli yhtä kiihottunut kuin -rikollinen nainenkin, joka lepäsi hänen jaloissaan sulaen kyyneliin. - -"Lue nyt viimeinen rukouksesi!" sanoi hän. - -Outi kirkaisi. "En tahdo kuolla!" Mutta kun ase kohosi, ryömi hän -polvilleen ja huusi kaikilta pyhimyksiltä apua ja armoa. - -Silloin aukeni ovi ja Anna rouva astui sisään kahden asemiehensä -keralla. - -Outi päästi valitushuudon, mutta hän ei uskaltanut, ei voinut nousta. -Hän ainoastaan peitti kasvonsa. - -"Nouse ylös, onneton!" käski Anna, mutta hänen syvässä vakavuudessaan -ilmeni suru, joka koski syntiseen kovemmin kuin ankarimmatkaan -nuhteet olisivat koskeneet. - -"Armoa!" kykeni hän vain sanomaan. - -"Hän ei sitä ansaitse!" vastasi Turo. - -"Hänen rikoksensa ansaitsee kuoleman!" sanoi toinen asemiehistä. - -"Armoa, armoa!" - -"Mitä tahdot tehdä sitä ansaitaksesi?" - -"Kaiken, kaiken!" puuskahti Outi ja tarttui Anna rouvan hameeseen, -jota hän suuteli kerta toisensa jälkeen. - -"Elämä on sinulle hyvin rakas!" - -"Niin, yli kaiken muun." - -"Mikset ajatellut sitä ennenkuin oli liian myöhäistä?" kysyi jalo -rouva. - -"Hän kiusasi niin kovin!" - -Anna rouva osoitti pihalle. "Mitä näet tuolla?" kysyi hän. - -"Upseereja ja sotamiehiä!" huudahti Outi kauhuissaan. - -"Sinun on heti seurattava minua sinne ja kaikkien läsnäollessa -syytettävä sitä, joka on tahtonut houkutella sinut mustimpaan -uskottomuuteen, katalimpaan kavallukseen." - -Outi seisoi vavisten, äärimäisen kauhun kuvana. Hän avasi suunsa -puhuakseen, mutta hänen huuliltaan ei tullut sanaakaan. Hänen -tuskainen katseensa kiintyi Anna rouvaan, ja hän vaipui ristissä -käsin polvilleen. - -"Jaa vai ei! Valitse!" - -"Saanko sitten jäädä henkiin?" - -"Sitä en tiedä. Mutta ainakin toistaiseksi." - -"Minä seuraan!" sanoi hän ja nousi. "Mutta minä jään tänne ylös", -vastasi Turo. "Ja tiedäthän, Outi, ennaltaan, että ammun jokaisen -otuksen silmänkantamista. Huomaa nyt tarkoin, jos et puhu niin -ääneen, että kuulen jokaisen sanan, tai pienimmässäkään määrin -poikkeat totuudesta, niin luoti pyssystäni lävistää sydämesi, niin -totta kuin kadun, ettei se ole jo ennen sitä tehnyt." - -Vanha uhma palasi takaisin, hän heitti Turoon taisteluun vaativan -katseen, mutta kääntyi heti Anna rouvan puoleen ja sanoi nöyrästi: -"Tulette olemaan tyytyväinen, jalo rouva!" - -Alhaalla pihalla puhuttiin yleisesti, mitä syytä mahtoi olla niin -äkilliseen kutsuun; olikohan saapunut jokin uusi viesti Kristian -kuninkaalta ja aikoiko Anna rouva suostua antautumaan. - -Saksalaiset tuumivat, että se kai hänelle olisikin viisainta. Kukaan -ei tiennyt mitä muuten saattoi tapahtua. - -Nuori tanskalainen upseeri, luutnantti Evens, kuiskaili salavihkaan -junkeri Steinille, ja molemmat nauroivat ääneensä, että asia -nyttemmin kernaasti sai mennä menojaan. - -Ruotsalaisten kesken olivat mielipiteet ristiriitaiset; mutta pahoin -näytti heistä kaikista olevan, jos Anna rouva olisi korkeamman -päällystön kanssa keskustelematta tehnyt niin tärkeän päätöksen. - -Anna rouvan astuttua ulos portaille, tervehdittiin häntä tavan mukaan -rummunpärrytyksellä. Ylhäisimmät herrat menivät häntä vastaan, ja -näiden seuraamana nousi hän pienelle lavalle, joka oli pystytetty -keskelle pihaa ja jolta hän saattoi nähdä kaikkien ylitse. - -Outi seurasi häntä, mutta pysähtyi maahan. - -"Mitähän nyt on tuleva!" kuiskailtiin. - -Annan surullinen, vakava katse suuntautui pitkäksi aikaa -läsnäolijoihin, ja he olivat ehtineet asettua täydelliseen -hiljaisuuteen ennenkuin hän alotti: "Mitä minulla on teille -sanottavaa, on niin surettavaa, että sanat tuskin tahtovat tulla -huuliltani, ja kuitenkin täytyy sen tapahtua; olisin arvoton siihen -korkeaan paikkaan, joka on hallussani, jos arkuudesta tai pelosta -salaisin sitä, minkä olen velvollinen ilmaisemaan ja rankaisemaan." - -"Meillä on kavaltajia joukossamme!" - -Syntyi yleinen surina. - -"Kavaltajia? Missä, missä he ovat." - -"Laittaudu pois täältä!" kuiskasi junkeri kalveten. - -Mutta juuri kun luutnantti kääntyi, laskivat molemmat asemiehet, -jotka olivat seuranneet Anna rouvaa, kätensä hänen olalleen ja -sanoivat: "Pysykää paikoillanne!" - -Hän ei sen jälkeen liikuttanut ainoaakaan jäsentään. - -"Kuka on syyttäjä?" kysyi junkeri ivallisesti. - -Outin käskettiin nousta lavan portaille, ja hän totteli heti. - -"Hameväkeä taas!" lisäsi junkeri. - -"Hiljaa, hiljaa!" huudettiin kaikilta tahoilta. - -"Puhu!" käski Anna Bjelke. - -Mutta pelästys oli lamauttanut Outin kielen, hän heitti Anna -rouvaan tylsän katseen. Oli niin hiljaista, että hän kuuli selvään -pyssynlukon nopsauksen. Hän katsoi ylös, ja silloin tuli eloa hänen -silmiinsä ja liikkeihinsä. - -"Minä olen syyttäjä", huudahti hän vihlaisevalla äänellä, "ja häntä, -junkeri Evensiä, minä syytän siitä, että hän houkutellen ja lahjuksin -on taivutellut minua kavaltamaan jalon rouva Anna Bjelken!" - -Nyt nousi yleinen hälinä. Luutnantin ällistys oli silminnähtävä, ja -asemiesten käytös antoi lisäpontta syytökselle. - -"Sinä valehtelet, mieletön!" huusi hän. - -"Tahdotko kieltää?" huusi Outi, nyt tosiaankin kiihdyksissään. -"Tiedätte hyvin te, hänen toverinsa, oliko hän yötä asunnossaan. -Minun luonani hän oli juhlasalissa, siellä houkutteli hän minut -lupaamaan, että tänä yönä antaisin unijuoman jalolle rouvalleni ja -sitten antaisin vihollisten viedä hänet pois." - -"Kuolema kavaltajalle!" - -"Ampukaa hänet!" - -"Ei, hirttäkää hänet!" - -"Niin, hirttäkäämme hänet!" - -Vaivoin saatiin tyyneys joltisestikin palaamaan. Outi loi katseen -torniin. - -"Edelleen!" - -Nyt oli Outi vauhdissaan, hänestä tuntui, kuin olisi hän valittu -uhriksi, ja mitä suuremmaksi hän kuvaisi rikostoverinsa syyn, sitä -paremmin puhdistaisi hän itsensä. Nyt hän ymmärsi mitä Turo oli -tarkoittanut. - -"Kun tunnustin tietäväni, missä linnoituksen avaimia säilytettiin, -kerjäsi ja rukoili hän minua, että antaisin ne hänelle." - -"Mitä varten?" - -"Yleisen hälinän vallitessa oli portit avattava Tanskan kuninkaalle." - -"Hyvin keksitty!" nauroi junkeri von Stein. "Oliko kuninkaallekin -ilmoitettu etukäteen?" - -"Kyllä, herra, juuri te olitte ilmoittanut. Sen näkee kyllä -vääristyneistä kasvoistannekin!" - -"Kaikki on keksittyä valhetta!" huusi Evens. "Onko teillä mitä -todistuksia?" - -"Sinä unhotat syntirahat!" huusi Outi ja heitti koristeen niin -varmalla kädellä, että se lensi hänelle vasten kasvoja. Kun ne -vääristyivät tuskasta, tervehdittiin raakaa tekoa riemuhuudolla. - -Syntyi taistelu siitä, kuka sen sieppaisi, junkeri sen vihdoin sai. - -Hänen käskettiin antamaan se pois, mutta hän vastasi, että sodassa -pitää kukin saaliinsa, eikä hän aikonut antaa pois omaansa. - -Hänen sotamiehensä jupisivat hyväksyen, mutta ruotsalaisten joukosta -kuului paheksumisen murinaa. - -Anna Bjelke piti päällystön kanssa lyhyen neuvottelun; kaikki olivat -yksimieliset siitä, että rikollinen oli heti vangittava. Ja Anna -rouva meni lavan reunalle sanoen kuuluvalla ja selvällä äänellä: - -"Junker von Stein, käskekää heti vangita syytetty." Tämä katsoi ylös -linnanrouvaan, raivo kiehui hänen sisällään, mutta hän ei ollut -valmistautunut mihinkään toimenpiteihin. Rouvan tyyni ryhti herätti -epäluuloa, että mahdollisesti ruotsalaisten pyssyt olivat ladattuina. -Ja niin pani hän melkein halveksivasti toimeen annetun määräyksen. -Hän taputti nauraen vankia olalle ja kuiskasi hänelle lohduttavia -sanoja. - -Saksalaiset sotamiehet näyttivät pitävän tapausta suoranaisena -loukkauksena; se ei ollut kapinaa, lupaava alku siihen. - -Kun vanki oli viety pois, kutsui linnanrouva päällystön istumaan -sotaoikeutta seuraavana päivänä puolenpäivän aikaan, sen jälkeen -poistui hän lavalta. - -Outi seurasi jälestä ja piti hyvänään kaiken sen ylistyksen, mitä -hänelle tuhlattiin sen rohkeuden ja varmuuden vuoksi, millä hän oli -esiintynyt ja pelottomasti ilmaissut totuuden. - -Mutta linnaan päästyään riensi Outi portaita ylös huoneeseensa, jossa -hän äsken oli nähnyt Turon. Mutta tämä oli jo poissa. - -Viisaus sanoi hänelle, että hänen oli pysyttävä täällä, ja hän teki -niin. Hän otti esiin pienen peilinsirusen ja opettelihe kauneimman ja -viattomimman ilmeen minkä voi. - -Turo odotti Anna rouvaa tämän huoneessa. - -"He päästävät hänet tänä yönä karkaamaan", sanoi hän, "jollemme ryhdy -varokeinoihin." - -"Mitä tahdot tehdä?" - -"Vartioida itse." - -"Sinua tarvitaan muualla!" - -Turo seisoi tuumaillen. "Päivän aikaan ei meillä ole mitään -pelättävää", sanoi hän. "Ja tottapahan yön tultua aina keino -keksitään." - -"Ja Outi?" - -"Hän on mennyt huoneeseensa." - -"Hän teki hyvin asiansa." - -"Pelosta!" - -"Hän ei ole ilkeä!" - -"E-ei!" - -"Tiedätkös, minä kadun erästä asiaa." - -"Hm!" - -"Että olen antanut hänet sinun valtaasi!" - -"Siitä on myöhä puhua!" - -"Anna anteeksi hänelle, Turo!" - -Turo pudisti päätänsä. - -"Hän on nuori ja turhamainen, kiusaus oli hänelle voittamaton, hän -lankesi, mutta nousi jälleen." - -"Olen vannonut." - -"Mitä?" - -"Heidän molempain täytyy kuolla." - -"Tahdotko ottaa sellaisen synnin omalletunnollesi?" - -"Minä seuraan itse mukana?" - -"Oletko kristitty, Turo?" - -"Onhan minut ristitty." - -"Mutta tiedät niin vähän siitä, mitä siihen sisältyy." - -"Silmä silmästä, hammas hampaasta!" - -"Ei, Turo, antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan." - -"Minä en voi!" - -"Voit, jos tahdot!" - -"En tahdokaan!" - -"Muistatko, ettei hän tahtonut tulla kihlatuksesi." - -"Muistanenhan tuon!" - -"Sinä et voinut elää ilman häntä." - -"En voi sitä nytkään!" - -"Ota sitten hänet huostaasi, kuin olisi hän osa sinusta, korjaa mitä -minä olen lyönyt laimin; sellainen rakkaus kuin sinun voi kaiken mitä -vain vakavasti tahtoo." - -"Hän on pirun juonia täynnään!" - -"Aja sitten ne ulos; valloita rakkaudellasi hänen sydämensä." - -Turon kasvot hieman kirkastuivat: "Saanko viedä hänet mukanani -kotiin?" - -"Tietysti saat, ensi laivalla." - -Turo vaikeni kotvan. "Minun aikeeni oli", sanoi hän, "panna heidät -molemmat pieneen veneeseen; minä itse olisin ollut soutumies; kun -olisimme päässeet loitommalle vesille, olisin ensin näyttänyt heille -pientä ruutinassakkaa mukanani. Sitten olisin iskenyt tulta ja -leikkinyt heidän kanssaan hetkisen, kuten kissa hiiren kanssa, kunnes -lopulta..." - -"He olisivat sen estäneet!" huudahti Anna väristen. - -"Olisin ottanut nuoran mukaan ja sitonut heidät. He olisivat saaneet -voimattomina katsella, mikä heitä odotti." Hänen silmänsä paloivat, -hän värisi kuvitellessaan tuskia, joita oli aikonut valmistaa -uhreilleen. - -"Aja pois nämä kamalat ajatukset, Turo, ja kiitä Jumalaa siitä, että -hän on pelastanut sinut sellaisesta ilkiteosta." - -"Niin, mutta... valani!" - -"Etkö muista mitään muuta vannoneesi?" - -Hän taisteli kovan kamppailun. Rakkaus Outiin ei ollut koskaan -ollut voimakkaampi, mutta tämän arvottomuus oli ikäänkuin peittänyt -sen rikkakasaan. Mutta tytön reipas esiintyminen ja se vauhti, -jolla hän heitti kallisarvoisen koristeen viettelijälleen, oli -Turoa miellyttänyt. Hänestä se oli hyvin tehty ja hän tiesi, että -se oli Outille suuri uhraus. Mutta erittäinkin jalon linnanrouvan -itsesyytökset ja langenneen puolustelut polttivat pois kaiken tomun -ja lastut, ja niin leimahti liekki entistään korkeammalle. - -Mutta viimeiseen saakka tahtoi hän pitää puoliaan; miehen on -arvotonta antaa liian pian myöten. "En lupaa mitään", sanoi hän. - -"Mene hänen luoksensa." - -"Sen teen." - -Ja niin hän menikin, mutta ainoastaan muutamain askelten päähän -ovesta. Äsken oli hän kerskaillut voimastaan, nyt piteli jokin häntä -takista. Oliko se pelkoa? Oliko Outi tosiaankin saanut puolustajan -hänen omasta sydämestään, joka uhkasi kumota kaikki hänen lujat -päätöksensä? - -Hän tuumi jättää tytön tuskiinsa, ainakin muutamiksi tunneiksi. Mutta -silloin muisti hän jättäneensä pyssynsä sinne ylös. Ajatteles, jos -tyttö tekisi sillä tuhoja? Ei, hänen täytyi heti mennä sisään. Kun -hän avasi oven, makasi Outi lattialla nojaten päätään sohvaan ja -nukkuen. - -"Hän voi nukkua!" jupisi Turo tyytymätönnä. - -No, niinpä hänelläkin oli tilaisuus hieman katsella. Kaikki -pyhimykset, kuinka tyttö oli kaunis! - -Kenties hän oli itkenyt itsensä nukuksiin, sillä kyynelet kimmelsivät -vieläkin silmäluomilla. - -Turo rukka, hän ei tullut ajatelleeksi, kuinka vaarallista oli -antautua ilokseen kaunokaista katselemaan; mutta sitä vastoin tunsi -hän elävästi, että jokaisen täytyi ihastua Outia nähdessään, ja kun -heikkoa naista houkutellaan, ei pidä lukea niin suureksi viaksi, -vaikkei hän aina voi seista vastaan; mieshän sen tekee eikä hän. - -Mihin oli hänen nyt ryhdyttävä? Herättää tyttöä ei hän tahtonut. -Äkkiä älysi hän, miten oli seissut siinä katselemassa, ja sen ei Turo -katsonut sopivan arvolleen. Pyssy oli ikkunan ääressä, sen saattoi -hän kyllä ottaa, mutta silloin Outi kuitenkin käsittäisi, että hän -oli ollut huoneessa, ja toisekseen oli... Hyi häpeää, Turo, sinähän -ikävöit sovintoa, raukka! - -Turo nyökkäsi tyytyväisenä; nyt hän tiesi mitä oli tehtävä. - -Hän hiipi takaisin yhtä hiljaa kuin oli tullutkin. Mutta ulkona -hän tömisteli ja murisi äänekkäästi; sen jälkeen tempoi hän ovea -ennenkuin oli saavinaan sen auki. Se onnistui. - -Outi seisoi keskellä lattiaa, täysin valveillaan, ja pelästys -kuvastui hänen kasvoillaan. - -"Pyssyni!" sanoi hän ikäänkuin selittäen ja edes katsomatta tyttöön. - -Mutta samassa tunsi hän käsivarsien kiertyvän sääriensä ympärille ja -Outi katsoi ylös häneen ja sanoi rukoillen: "Turo!" - -"Anna minun olla!" - -"Sano, että annat minulle anteeksi!" - -Nyt käsitti Turo, että tyttö pelkäsi henkeään; no, sitä parempi. - -"Oletko valmis?" kysyi hän. - -"Jos välttämättömästi tahdot!" nyyhkytti Outi. - -"Voit kai käsittää, etten voi jättää sinua elämään tämän jälkeen." - -"Voisinhan tulla paremmaksi." - -"Vieläkös!" - -"Ajattelin, että jos veisit minut täältä entiseen kotiini..." - -"Sitähän et tahdo!" - -Outi puhkesi kyyneltulvaan. - -"Siellä ei ole ketään, jota voisit liehitellä." - -"Saan kai elää isän tuvassa." - -"Voitko viihtyä siellä?" - -"Täytyy tietenkin!" - -"Sieltä lähtisit pian." - -"Sinun ollessasi poissa voisin mennä äitisi luo." - -"Mutta jos minä jäisin kotiin?" - -Outi katsoi häneen... Olisiko mahdollista, että... "Jos jäisit -kotiin, Turo?" - -"Voisihan käydä niinkin." - -Outi nousi hiljaa kuin kissanpoikanen. Ensin painoi hän huulensa -Turon käteen eikä tämä vetänyt sitä pois, mutta ei kuitenkaan ollut -niinä miehinäänkään, tuijotti vain kattoon. - -Kaikki pyhimykset, kuinka Outia pelotti, mutta täytyi uskaltaa. Ja -niin likistäytyi hän pojan turrikkaa vasten ja sanoi rukoillen: -"Turo!" - -"Mitä niin?" - -"Tiedäthän, että voin hoitaa mökkiä." - -"Mutta et tahdo!" - -"Nyt tahdon. Ja ymmärränkin nyt paremmin kuin ennen, kuinka kaikki on -laitettava." - -"Nurinkurin!" - -"Ennen paloi mieleni pahaan, nyt olen parantunut tykkönään." - -"Kunpa siihen olisi uskomista!" - -"Pane minut koetteelle, Turo, jätä minut äitisi luo koko talveksi, -ypö yksin. Jollei hänellä ole mitään valittamista, silloin kai synti -on ajettu pois." - -Tämä oli suurempi kieltäytyminen kuin Turo voi toivoakaan, ja se, -että Outi ehdotti itse asiaa, osoitti hänen aikeensa vakavuutta, -mutta ei sentään sopinut vielä antautua. - -Outin silmät etsivät hätääntyneinä Turon silmiä, mutta ne olivat yhä -kiinnitetyt kattoon, Outi ymmärsi, ettei hän tahtonut nähdä häntä, ja -niin painoi hän rintansa hänen rintaansa vasten ja pani kätensä hänen -kaulaansa: "Et ole koskaan ollut minulle niin rakas kuin nyt, ja jos -tahtoisit antaa anteeksi..." - -Turo ei vastannut mitään, ja hänen käsivartensa riippuivat rentonaan. -Mutta ei hän tyrkännyt tyttöä poiskaan. - -"Uskon kyllä, että minusta tulisi sinulle hyvä vaimo", sanoi Outi. -"Olen nyt suuresti vikapää sinua kohtaan, ja sentähden olet minulle -hyvin rakas." - -"Sanot vain niin." - -"Niin rakas, että mieluummin kuolisin kuin eläisin ilman sinua!" - -Ei, sitä ei Outi sietänyt. Äkkiä koetti hän temmata pyssyä Turon -kädestä. Minuutin ajan oli epävarmaa, kenen elämä oli kyseessä. Mutta -kun Turo vapaasta tahdostaan pani pois pyssyn, vapisi hän ja oli -kalpea kuin kuolema. - -Mutta jos Outi oli paljon uskaltanut, niin oli nyt kaikki voitettu. -Ei ollut epäilystäkään, että Turo rakasti häntä yhtä suuresti, -kenties enemmänkin kuin ennen, ja niin kietaisi hän käsivartensa -hänen kaulaansa, väänsi vastahakoisen pään itseensä päin ja suuteli -häntä. - -Ja soturin aseet oli riisuttu. Kuolemaan tuomittu oli päässyt -valtiaaksi. - -He menivät Annan luo, ja tämän lempeät, mutta vakavat sanat tuottivat -Outille katkerimman nöyryytyksen, koska ne pakottivat hänet katsomaan -omaan syntiseen sydämeensä ja häpeämään itseään. - -Sovittiin, että Outi ei liikkuisi huoneestaan mihinkään; muutamien -päivien kuluttua vihittäisiin hänet Turon vaimoksi ja he lähtisivät -sitten ensi laivalla. - -Mutta yön tultua meni Turo muiden vanginvartijain kera vartioimaan, -eikä mitään häiritsevää tapahtunut. - -Varhain aamulla pyysivät muutamat korkeimmasta päällystöstä Anna -rouvaa puhutella. He sanoivat hänelle, että oli odotettavissa kapina; -ruotsalainen päällystö oli suurimmaksi osaksi lahjottu, ja nekin, -jotka eivät olleet, epäröivät silminnähtävästi. - -"Mitä he tahtovat?" kysyi Anna rouva. "Jättää linnoituksen Kristian -kuninkaan käsiin." - -"Petosta siis!" - -"Valitettavasti!" - -"Mitä mieltä te olette, jalot herrat?" - -"Me voimme käydä taisteluun, uhrata henkemme ja veremme, mutta se on -hyödytöntä." - -"Parempi kuolla kunnialla kuin elää häpeäkseen", puuttui toinen -tulisesti puheeseen. - -"Sitä mieltä olen minäkin", sanoi Anna. "Kuitenkin luulen, että -lykkäämme tämän kysymyksen sotaoikeuden istunnon jälkeen; sillävälin -voinemme hankkia lähempiä tietoja." - -"Juuri silloin on kapina puhkeava!" - -"Saksalaiset tulevat estämään tuomion julistamisen." - -"Ja varsinkin sen toimeenpanon!" - -"Ja te tiedätte tämän!" huudahti Anna. - -"Olen juuri äsken saanut tietooni, ettei neljäsosa ruotsalaisista -ole halukas täyttämään velvollisuuttaan. Mitä on tehtävä sellaisissa -olosuhteissa?" Linnanpäällikön apulainen se näin puhui, ja hänen -maahanluotu katseensa ja kiihottunut ulkomuotonsa osoitti, ettei hän -itsekään ollut syytön. - -"En tiedä", sanoi Anna arvokkaasti, "onko minulla syytä valittaa -silmälläpidon puutteellisuutta, sen tutkiminen kuuluu tuleville -ajoille. Linnanpäällikkönä olen vastuunalainen niistä toimenpiteistä, -joihin ryhdytään, ja toivon, ettei kukaan kiellä minulta sitä -kuuliaisuutta, johon minua kohtaan olette velvolliset." - -He sanoivat kaikessa alistuvansa hänen tahtoonsa. "Ainoastaan yhden -muutoksen haluan ennen annettuihin määräyksiin. Sotaoikeuden piti -kokoontua kahdentoista aikaan, nyt tahdon, että se tapahtuu kymmenen -aikaan." - -"Neljäkymmentä luotettavaa miestä tulee teidän vartioksenne." - -"Kiitän teitä, herra eversti, mutta hylkään tarjouksen Sitä vastoin -tulee junkeri von Stein koko saksalaisen rykmenttinsä kera olemaan -läsnä." - -"Mutta ajatelkaa!" - -"Se on tahtoni! He sijoittuvat salin itäiselle seinämälle; -vastakkaiselle puolelle sijoitetaan kaikki tyytymättömät ja napisevat -ruotsalaiset, kuitenkin näkisin mielelläni, että heidän lukunsa olisi -melkoista pienempi kuin edellisten." - -Viimeksi puhunut heittäytyi hänen jalkoihinsa. - -"Valmistatte oman tuhonne, jalo rouva", sanoi hän "Ottakaa sananne -takaisin!" - -"Älkää pelätkö minun tähteni, ritari; minä olen Jumalan -suojeluksessa! Siis kymmenen aikaan, jalot herrat!" Hän taivutti -päätään ja jätti heidät. - -"Nyt saavat saksalaiset helpon tehtävän!" sanoi muuan. "He -vangitsevat meidät!" - -"Anna rouva on viisas nainen, kenties on hän löytänyt keinon." - -"Missähän se olisi?" - -"Meidän on toteltava määräystä, meitä ei voida nuhdella mistään!" - -Levottomina päätöksestä riensivät kaikki asianomaiset ilmoittamaan -päällystölle, että sotaoikeus alkaa istuntonsa jo kymmenen aikaan. - -Muutos ei miellyttänyt junkeri Steiniä; hänen valmistuksensa -eivät vielä olleet aivan valmiit. Mutta kun sanottiin, että koko -saksalainen rykmentti tulisi olemaan läsnä, silloin hieroi hän -tyytyväisenä käsiään, arvellen että ylivoima oli paras todistus, ja -se oli hänen puolellaan. - -Sotaoikeuden piti istua juhlasalissa. Anna rouva antoi Turolle -muutamia käskyjä, ja kun hän oli täyttänyt ne, meni hän noutamaan -Outia, jonka piti myös olla läsnä. - -Hänen avattuaan oven Outin huoneeseen heitti tämä häneen -voitonriemuisen katseen. - -"Sinäpäs kauniisti vartioit!" sanoi tyttö. - -"Onko joku ollut täällä?" - -"Junkeri itse!" - -"Ei suinkaan hän päässyt sisään!" - -"Ei, siksipä hän puhui läpi oven." - -"Mitä hän tahtoi?" - -"Että minun oli peruutettava kaikki, mitä olin sanonut." - -"Sinä kieltäydyit?" - -"Ei, niin tuhma en ollut!" - -"Silloin lupasi hän sinulle viidet vihannat, kahdeksat kauriit." - -"Siihen minä en tyytynyt." - -"Mitä muuta saattoi hän antaa?" - -"Katso oven taa!" - -Turo teki niin ja löysi pienen pussin kultarahoja täynnään; ylinnä -oli koriste. - -"Näetkös nyt!" - -"Voi sinua, Outi; ilmiannolla ei ole puijattu junkeria eikä -rakastajaa; he ymmärtävät, että sinut on siihen pakoitettu." - -"Mutta tämä kai todistaa, että olen alkanut uuden elämän?" - -"Minä en tyynny ennenkuin olen nähnyt sen kurjan verta!" huudahti -Turo. - -Outi ei uskaltanut sanoa, että junkeri Stein oli tuonut vangilta sen -tervehdyksen, että tämä oli antanut anteeksi kaiken ja rakasti häntä -yhtä suuresti kuin ennenkin; kaikki ne lupaukset, jotka oli antanut, -tahtoi hän myös pitää. Outi ei sulkenut korviaan imelältä myrkyltä, -mutta hän oli niin pelon valloissa, ettei kiusaus saanut häneen -nähden mitään valtaa; sitä paitsi oli voitto hänelle, kun hirveän -Turon edessä saattoi kerskailla sillä mitä oli tehnyt. - -"Ota mukaasi roska", sanoi Turo, "ja tule heti, sillä meillä ei ole -aikaa viivytellä." - -Tuomiosalissa oli tehty se muutos, että pöytä oli nyt huoneen -lyhemmällä seinällä; linnanrouvan paikka aivan sivuhuoneen oven -edessä, sitä lähinnä seisoi Turo palava soihtu kädessään ja molemmin -puolin häntä kaksi miestä pertuskoineen. Anna rouvaa lähinnä istui -ylin päällystö ja huoneen toisessa päässä aivan yksin junkeri -Stein. Saksalainen miehistö täytti huoneesta enemmän kuin puolet ja -ruotsalaisia oli tuskin puoltakaan heidän määrästään. - -Anna rouva astui sisään ja hänen jälestään Outi, jolle osoitettiin -paikka syrjemmässä. - -Kaikki nousivat ja kumarsivat kunnioittavasti. Ainoastaan junkeri ei -ollut näkevinään, kun hän astui sisään, ja sitten teki ainoastaan -puolinaisen kumarruksen. Heti sen jälkeen tuotiin vanki sisään. - -Mutta silloin meni Turo ja otti avaimen ovesta, josta kaikki olivat -tulleet; hän pani sen Annan eteen. - -"Ettekö tahdo antaa sitä minulle, jalo rouva?" kysyi junkeri -pilkallisesti. - -"Mitä varten?" - -"Saan sitten avata oven teille, kun lähdette luotamme." - -"Lienee vielä epävarmaa, teenkö sen." - -Nyt käytiin asiaan. - -Outi sai käskyn astua esiin, ja kun häneltä kysyttiin, pitikö hän -kiinni ilmiannosta, myönsi hän sen. - -Junkeri näytti hämmästyneeltä; hän vaihtoi salavihkaisen katseen -vangin kanssa ja kysyi sitten: "Eikö teitä ole uudestaan yritetty -lahjoa, kaunis Outi?" - -"Otettaneenko tämä lukuun?" kysyi Outi. Linnanpäällikkö otti -kukkaron, ja kun koriste oli ylimäisenä ja Outi selitti, että se oli -hyvin samanlainen kuin se, jonka hän oli heittänyt pois edellisenä -päivänä, näytti sanoittakin jokseenkin selvältä, että junkeri oli -itse sen antanut. Hän näyttikin hämmentyneeltä, vaikka koetti sitä -salata. - -Vankia käskettiin vastaamaan. - -Hän nousi nopeasti ja meni hymyillen pöydän luo. "En salaa mitään", -sanoi hän. "On totta, että kehotin kaunista lasta jättämään jalon -rouvansa minun käsiini. Sillä, jalot ritarit ja herrat, tahdoin tehdä -pikaisen lopun tästä sodasta ja sentähden jättää linnan kaikkien -meidän laillisen herramme ja kuninkaamme käsiin." - -"Täällä ei tarvita enempää", huusi päällikkö. "Hänen omat sanansa -tuomitsevat hänet!" - -"Ei, ne asettavat hänet teidän kaikkien ylitsenne", huusi junkeri. -"Olemme kyllästyneet hamehallitukseen... Kovin paljon valkoista käy -ikäväksi ajanoloon. Kristian kuningas on rehellisesti maksanut siitä, -että avaamme portit, ja kysyn teiltä kaikilta, tahdotteko hyvällä -taipua siihen, vai onko ryhdyttävä pakkotoimiin?" - -"Tiesin, että tulisi niin käymään!" kuiskasi päällikkö Annalle. - -Mutta katse, jonka Anna loi häneen, oli melkein uhkaava; siinä ei -ollut vähintäkään pelkoa. - -"Tehkää päätöksenne pian, jalo rouva; kuten näette, on meillä voiman -oikeus puolellamme!" - -Ja saksalaiset iskivät kätensä miekkojensa kahvaan ja lähestyivät -jupisten, ikäänkuin antaakseen enemmän painoa päällikön sanoille. - -"Kärsivällisyyttä, ystäväni!" sanoi tämä. "Tiedätte kai, että -kaunottaret ensin empivät ennenkuin taipuvat toiveihimme." - -Raakaan sutkaukseen vastattiin raikuvalla naurulla. Mutta Anna Bjelke -ei ollut mitään kuullut, hän seisoi näköjään tyynenä ja kylmänä; -oikealla kädellään oli hän tarttunut pöydän nurkkaan, leimuava katse -kulki yli kokoontuneiden, ja laajentuneet sieraimet ja sulkeutunut -suu todisti taistelua, jota hän taisteli. - -Ylpeä pää kohosi, ja katse pysähtyi junkeri Steiniin. "Teidät on -palkattu taistelemaan Ruotsin asian puolesta", sanoi hän. "Olemmeko -rikkoneet sitoumuksemme?" - -"Me palvelemme mieluummin Kristian kuningasta", vastasi junkeri -häikäilemättä. - -"Eikö teidän olisi pitänyt palvella meitä ainakin se aika, josta -olette saanut palkan?" - -"Joutavia! Ei sellaisia oteta!" Ja junkeri kääntyi väkeensä ikäänkuin -tuntisi tarvitsevansa kannatusta. "Olette siis kavaltaja!" - -"Niin olen, tätä laitonta hallitusta kohtaan!" huudahti junkeri -kieputellen hattuaan. - -Saksalaiset hurrasivat. - -Kaikki ruotsalaiset herrat olivat temmanneet miekkansa, he -kerääntyivät ympyrään rohkean naisen ympärille. "Puolustamme -teitä viimeiseen henkeen ja vereen", huusivat he. "Jos minä olen -nostattanut myrskyn, voin sen laannuttaakin", sanoi Anna ottaen -soihdun Turon kädestä; hänen viittauksestaan avasi tämä ovet -pieneen huoneeseen. "Katsokaa kaikki tänne! Tuolla on linnoituksen -ruutivarasto, jos sivallan kerran vain tällä soihdulla, niin olemme -kaikki kuoleman omat!" - -Ja tämän ensimäisen, ainoan huudahduksen jälkeen seurasi hiljaisuus -niin syvä, että olisi luullut kuoleman sinetöineen äsken niin -sadattelevat kielet. - -"Olen kauan tiennyt, että tällaista tulisi", lisäsi Anna, "ja olen -valmistautunut siihen. Nyt sanon teille: alistukaa ja totelkaa, tai -minä panen uhkaukseni toimeen!" - -Niin vakavalta, niin hirmuiselta näytti hän tällä hetkellä, ettei -kukaan epäillyt, että hän aikoi pitää lujasti kiinni sanoistaan, jos -tehtäisiin vähäisintäkään vastarintaa. - -Kenties arveli junkeri Stein, ettei sen mikä oli peitetty, tarvinnut -siltä olla heitetty. Koska hän oli syyllisin, katsoi hän täytyvänsä -astua ensi askeleen ja sanoi sentähden teennäisellä alistuvaisuudella: - -"Olette voimakkain; minä alistun!" - -"Uskollisuudenvala!" käski Anna. - -"Mitäs sillä..." - -"Sanelkaa se!" käski Anna ankarasti. - -Muuan sotapäälliköistä astui saksalaisen sotaväen eteen, ja heidän -täytyi tehdä vala. - -"Lukekaa sotalait!" - -Tapahtui niin, ja silloin kalpeni junkeri, hänen mieleensä juolahti, -että asia saattoi päättyä toisin kuin hän oli odottanut. - -Mutta ovi oli yhä auki, ja kun Anna väsyi pitelemään soihtua, sai -Turo tukea häntä. Kukaan muu ei uskaltanut tarjoutua. - -Kun lukeminen oli päättynyt, sanoi Anna tukahutetulla liikutuksella, -mutta lujalla äänellä: - -"Rikolliset ovat tunnustaneet; nyt langetkoon tuomio!" - -"Kuolema!" kuului vastaus. - -"Tämä ei voi koskea minua!" huusi Stein pelästyksestä aivan poissa -suunniltaan. - -"Minä olen ollut ainoastaan hänen välikappaleensa!" huusi Evens. -"Armoa, armoa, ankara rouva!" - -Päällikkö näki, mitä tuskaa Anna kärsi. "Älkää antako myöten", -kuiskasi hän. "Saanko puhua puolestanne?" - -"Puhukaa!" - -Päällikkö meni pöydän ääreen. "Armo käyköön täällä oikeuden edellä", -sanoi hän. "Harhaanjohdettuja säälitään, rikolliset rangaistaan. -Saksalainen miehistö menköön vapaana, junkeri von Stein ja luutnantti -Evens käykööt kuolemaan!" - -Nyt nousi hirveä metakka; molemmat tuomitut syöksyivät sotamiesten -luo ja vaativat, että näiden oli suojeltava heitä. Mutta nämä näkivät -ainoastaan uhkaavan soihdun, ja kun se nousi liehuen, päättivät -soturit itse käydä käsiksi molempiin onnettomiin upseereihin. - -Kaksitoista saksalaista upseeria ja kaksi korpraalia marssi -muodostamaan vartijapiiriä. - -Lähetettiin noutamaan sotapappeja, ja kaikkien ollessa läsnä saivat -kuolemaantuomitut ripittäytyä ja ottaa vastaan synninpäästön ja -ehtoollisen. - -Se oli valtaava hetki, jota ei kukaan läsnäolijoista voinut ikinä -unhottaa, ja yhä seisoi Anna soihtu kädessään; kipinä siitä olisi -riittänyt tuottamaan heille kaikille kuoleman. - -Kaksi ruotsalaista upseeria otti vangit huostaansa, pappi seurasi -edeltä ristiinnaulitun kuva kädessään; he seurasivat hänen jälestään. - -Huoneessa vallitsi haudanhiljaisuus, jokainen kuunteli poistuvain -askelia. Kaikkien kasvot olivat aivan kuin kivettyneet. - -Silloin pamahti ensimäinen laukaus. Oli kuin salama olisi iskenyt -kaikkiin läsnäolijoihin. Sitten tuli toinen. - -Silloin ojensi Anna soihdun Turolle sammutettavaksi ja pani kätensä -ristiin sanoen syvällä liikutuksella: "Nyt ovat he sovittaneet -rikoksensa. Jumala antakoon heille anteeksi niinkuin minäkin annan -kaikesta sydämestäni!" Sen jälkeen meni hän hitaasti pöydän luo. - -Mutta koko miehistö oli langennut polvilleen; useat heistä kuuluivat -itkevän ja nyyhkyttävän. - -Anna Bjelke löi vasaralla pöytään merkiksi, että hän tahtoi puhua. - -"Ne saksalaiset upseerit, jotka ovat vainajia lähinnä, astukoot -heidän sijaansa", sanoi hän. "Olkoon se, mitä on tapahtunut, -alituisena varoituksena silmienne edessä!" - -"Eläköön rouva Anna Bjelke!" huusivat saksalaiset. - -"Eläköön rouva Anna Bjelke!" säestivät ruotsalaiset. - -"Ja olkoon hän esikuvana, joka kehottaa meitä suuriin sankarillisiin -tekoihin!" huudahti päällikkö. - -Kokous hajosi, sotamiehet palasivat kasarmeihinsa, kapina oli lopussa. - -Mutta niin korkealle nousi Anna Bjelke kansan silmissä, että kaikki -sanoivat suuremmaksi kunniaksi palvella häntä kuin urhoollisintakaan -sotaherraa, sillä se rohkeus, jota vaaditaan urhoolliselta soturilta, -ei ole suurempi kuin mitä hän on osoittanut rohkeassa teossaan. - -Huhu siitä, mitä oli tapahtunut Kalmarissa, saapui tanskalaiseen -laivastoonkin. - -Kuningasta sapetti, mutta mitä se auttoi. Linna seisoi uhkaavana -sulettuine portteineen, korkeine muureineen ja torneineen. Ja hänen -täytyi purjehtia sieltä pois, suunnaten matkansa Tukholman saaristoon. - -Kehenkään ei ollut koskenut tapaus Kalmarissa niinkuin Outiin. Jos -joku koputti ovelle, hypähti hän ylös, kaikki muinoinen ylimielisyys -oli poissa, ja niin Anna rouvaa kuin Turoakin kohtaan oli hän niin -alistuvainen, etteivät he enää häntä tunteneet. - -Eräänä päivänä laski maihin alus, joka tuli Suomesta ja oli pian -palaava sinne. - -"Kolmen päivän kuluttua!" sanoi Turo Outille. - -"Olen valmis!" - -Varhain eräänä aamuna vihittiin heidät kappelissa. Anna rouva oli -läsnä; hän oli antanut heille runsaita lahjoja, ja Outi suuteli -itkien hänen kättään ja lupasi koettaa parastaan. - -"Älä ole liian ankara!" olivat Annan viimeiset sanat Turolle. - -Mutta Kalmarin linnassa oli kuri siitä päivin entistään ankarampi, -ja usein, kun upseerit istuivat jutellen täysien haarikkain ääressä, -puhelivat he siitä merkillisestä päivästä, jona Anna Bjelke -rohkeudellaan ja päättäväisyydellään pelasti heidät kaikki joutumasta -vihollisen käsiin. - - - - -11. - -TUOMIO. - - -Tanskalainen laivasto purjehti siis Tukholmaan. Eräällä laivoista, -pienessä yksinäisessä kapyysissä, istui Hemming Gadd. Pienellä -pöydällä hänen edessään oli äsken päätetty kirjoitus, mutta ei hän -lukenut, tuijotti vain siihen. Hänen sielunsa ja hänen ajatuksensa -näyttivät olevan kaukana nykyisyydestä. - -Kenties muisteli hän niitä lukemattomia kertoja, jotka hän oli -seissut urhoollisten soturiensa edessä tai tyyntä, mietteliästä -kansaa, johon kukaan ei voinut puhaltaa elämää kuten hän. Isänmaan -pelastus vihollisen käsistä oli ollut hänen kaikkien pyrintöjensä -maalina, ja kuinka hän olikaan ivalla ja halveksumisella puhunut -tästä vihollisesta! Ja nyt oli tapahtunut se kuulumaton, uskomaton, -että hän, Hemming Gadd, tanskalaisvihaaja, puhui vihollisen puolesta; -tuossa pöydällä hänen edessään oli avoin kirje kotoiselle kansalle, -jossa hän selitti, että Tanskan kuningas Kristian oli rehellinen -ja oikeamielinen herra, jota Ruotsin ei pitänyt sysätä pois, kun -hän tarjosi rauhaa ja unhotusta menneihin nähden. Kirjeen alle oli -Hemming Gadd kirjoittanut nimensä. Sama Hemming Gadd, joka niin usein -oli heille sanonut: "Älkää koskaan uskoko tanskalaista!" - -Luottaisivatko he häneen nytkin, eivätkö he pikemmin uskoisi hänen -menettäneen ymmärryksensä? Eivätkö he voineet viitata omaan ja -isiensä kokemukseen, mitä oli seurannut joka kerta, kun vihollinen -oli päässyt pujahtamaan maahan, ja oliko mitään syytä luulla, että -tällä kertaa kävisi paremmin? - -"Jos he uskovat minua, ovat he kurjia tuuliviirejä", sanoi hän, "ja -ansaitsevat kohtalonsa." - -Pernilla rouva oli sanonut hänelle, että hänen kaunopuheisuutensa -pystyi kyllä saamaan sen aikaan, jos hän tahtoi sitä käyttää. Hän ei -ollut koskaan sitä uskonut, mutta nyt tahtoi hän koettaa; hän puhuisi -aivan päinvastaista mitä ajatteli, ja jos he ottivat onkeen, niin -silloin totisesti oli ovelalla naisella ollut enemmän ymmärrystä ja -ihmistuntemusta kuin hänellä, ja hän saisi ensi kerran elämässään -tunnustaa itsensä voitetuksi. Ja voittaja oli nainen, tosin nerokkain -maailmassa! - -Eikö hän muuten ollutkin tullut siihen vakaumukseen, ettei maksanut -vaivaa rimpuilla vasten virtaa? Jos Sten Sture olisi elänyt, olisi se -ollut toinen asia, mutta kuka tulisi jatkamaan hänen työtään? Oliko -valtakunnan suurmiesten joukossa ketään, joka kelpasi mihinkään? -Kuinka he kaikki olivat häntä kohdelleet? Ja eikö hän ollut saanut -mitä oivallisimman tilaisuuden kostoon? Nyt täyttyisivät heidän -toivomuksensa, he saisivat tanskalaisen hallituksen, ja he saisivat -kauhukseen kokea seuraukset. - -Kapyysiin astui muuan kuninkaan palvelijoista ja pyysi luvattua -kirjoitusta. - -Joko mies näytti liian mitättömältä tai ruotsalaisuus otti -oikeutensa, mutta vanha leijona syöksyi pystyyn, kohotti -karhunkämmenensä ja huusi: "Luikkikaa tiehenne!" - -Käsky täytettiin niin siekailematta, että hänen täytyi nauraa -sellaiselle pelkurille. - -Hurja, kamala oli hänen naurunsa. Hemming oli kerran kuullut niin -nauravan erään kavaltajan, joka vietiin mestauslavalle. - -Hetkisen kuluttua saapui muuan kuninkaan herroista, mutta hän jätti -oven auki näyttääkseen ne asestetut miehet, jotka häntä seurasivat. - -Hemming hymyili mielessään; poiskäännetyin silmin viittasi hän -pergamenttiin, joka oli pöydällä. Hovimies otti sen ja riensi pois. - -Niin oli arpa heitetty! - -Hemming Gadd oli kavaltaja! Kulovalkeana oli sellainen puhe leviävä -ympäri Ruotsin maan. Ja hän löi nyrkkiä pöytään niin rajusti, että -se halkesi, ja sitten tuijotti hän halkeamaan synkin muistelmin ja -miettein. - -Mutta askel oli otettu, hänen täytyi käydä eteenpäin tiellä, jolle -oli lähtenyt. Helluntain aikoihin saapuivat he Tukholman edustalle. -Kirje lähetettiin jo saaristosta ruotsalaisiin maakuntiin, ja mukana -seurasi kuninkaan kirje, jossa hän lupasi lakien, oikeuksien ja -vanhojen hyvien tapojen pyhänä pitämistä, ja rahvas oli kutsuttava -Tukholmaan valtiopäiville päättämään ikuisesta rauhasta kolmen -valtakunnan kesken. Samalla laskettiin joukko sotaväkeä maihin. - -Nyt alkoi Tukholman piiritys, mutta näyttäytyi pian, että se oli -miltei yhtä mahdotonta kuin Kalmarinkin valloittaminen. Piiritettiin -niin maan kuin merenkin puolelta, mutta jokainen porvari oli ruvennut -sotamieheksi, ja yhdessä he muodostivat muurin, joka ainakin tällä -haavaa oli läpipääsemätön. - -Kristina oli väsymätön, ja urhoollinen puolustusjoukko osoitti mitä -suurinta uhrautuvaisuutta. Oli kysymys isänmaasta, kotiliesistä, ja -kaikki arvelut väistyivät. - -Kuningas oli synkällä tuulella, ja pian näyttäytyi, etteivät kirjeet -eivätkä lupaukset pystyneet kehenkään; Hemmingin kirjeet herättivät -suuttumusta, kuninkaan naurua. - -Silloin koetettiin lahjoa ei ainoastaan herroja, vaan rahvastakin. -Erittäinkin ne, jotka olivat Tukholman läheisyydessä, tahtoi -kuningas vetää puolelleen. Niin hän itse kuin hänen lähettinsäkin -kokosivat Uplannin talonpoikia ympärilleen ja puhuttelivat heitä -ystävällisesti, ja kun he tulivat leiriin Tukholman edustalle, -kestitettiin heitä, eivätkä he palanneet sieltä koskaan saamatta -lahjaksi suolatynnyriä. - -Ruotsalaisten herrojen joukosta varsinkin Mathias piispa touhusi -innokkaasti kääntääkseen kansan mielen kuninkaan puolelle. Hän ei -koskaan jättänyt käyttämättä tilaisuutta, missä saattoi saavuttaa -jonkunlaisen hyväntekijän maineen. Kansaa miellytti hänen suopea ja -leikkisä luonteensa. Koko hänen oma persoonallisuutensa oli sulanut -yhteen ainoaan haluun, hän tahtoi miellyttää ja saada suosiota niin -kansalta kuin kuninkaaltakin. Mahdollisesti hän ajanoloon odotti -ylennystä, mutta nyt oli hänen ajettava kuninkaan asiaa rahvaan -kesken, ja suuresti mielissään oli hän kuullessaan toisten pappien -sanovan, ettei kenelläkään ollut niin suurta vaikutusvaltaa kuin -hänellä. Turhamainen vanha mies punastui kuin tyttö, kun kuningas -taputti häntä olalle ja pyysi häntä tekemään hänen asiansa hyväksi -minkä voi. - -Käsi sydämellä hän sen lupasi, eikä Kristian kuninkaalla ollut -uskollisempaa palvelijaa. - -Oli kyllä toisiakin, jotka eivät tahtoneet olla häntä huonompia; -huomattavimmat niistä olivat Skaran piispa Vincentius ja herrat Ture -Jönsinpoika ja Erik Abrahaminpoika. - -Mutta vapaussota jatkui yhä Kalmarin läänissä, Itä-Göötanmaalla, -Vestmanlannissa ja Nerikessä. Siellä taisteli Niilo Eskilinpoika -(Banér), kunnon herra ja isänmaan ystävä; hyvin linnoitetussa -Göksholmassa valmistauduttiin vakavaan vastarintaan. Örebro oli myös -varmoissa käsissä. - -Kuningas sai pian kokea, kuinka tyhjiä kaikki hänen toiveensa -olivat olleet. Vihamielinen liike häntä vastaan levisi yhä enemmän. -Vesteråsin linnan vouti lujitti linnoituksia minkä ehti. Itä-Göötan -talonpoikia, jotka piirittivät Linköpingin piispantaloa, johtivat -Sven Höök ja Pietari Smed, molemmat kelpo miehiä. - -Maunu Erikinpoika lähti Vesteråsista urhean parven kera -ryntäysretkelle Strengnäsiä vastaan. Erik Abrahaminpoika sai siitä -tiedon, ja hän riensi ilmoittamaan kuninkaalle, että Vesteråsin linna -oli jätetty melkein oman onnensa nojaan ja sen kimppuun oli heti -käytävä. - -Lähetettiin joukko aluksia ja veneitä, varustettuina miehin ja -pyssyin, purjehtimaan Vesteråsiin Erik herran johdolla. Varustukset -oli tehty niin hissukseen, ettei kukaan tiennyt minne matka piti, -ennenkuin he jo olivat ulapalla. Myöhään yöllä saapui pieni laivasto -määräpaikkaansa; siellä ei vaaraa aavistettukaan ennenkuin laukaukset -jyrisivät linnanporttien edustalla. Se oli täydellinen äkkiyllätys, -ja rynnäkkö menestyi siis toiveiden mukaan. Kohta sen jälkeen -lähetettiin muuan joukko kotiinpalaavaa vanhaa Maunu Erikinpoikaa -vastaan; hänetkin saatiin äkkiylläköllä vangiksi ja lähetettiin -leiriin. - -Kuninkaan ilo oli ylenpalttisen suuri, ja hän ilmoitti heti Tukholman -porvaristolle saavuttamastaan voitosta. Mutta ei se täällä hänen -asiaansa yhtään edistänyt. Porvarit näyttäytyivät yhtä rohkeina -kaupungin muureilla, tehtiinpä melkein päivittäin uloskarkauksiakin -suuremmalla tai pienemmällä menestyksellä. Ja tämä ärsytti kuningasta -äärimmilleen; siinä hänen käsityksensä mukaan piili julkeutta ja -ivaa, mikä kiihdytti hänet aivan mielipuolisuutta lähentelevään -raivoon. - -Ja lisäksi saapui alituiseen viestejä, kuinka miehuullisena rahvas -pysyi kaikkialla. Ei edes syrjäisessä Suomessakaan saavuttanut -Kristian kuningas sitä menestystä mitä oli odottanut; vanha -stureystävä Arvi Kurki, Tönne Erikinpoika (Anna Bjelken lanko) ja -herra Åke Yrjänänpoika kannattivat kaikin voimin urhakkaa Kristina -rouvaa; he olivat päättäneet kestää tai kaatua taistelussa oikean -asian puolesta. - -Asema pysyi edelleen samana aina elokuuhun, elintarpeiden puute -kävi leirissä tuntuvammaksi päivä päivältä, sillä makeilullakaan -ei kansaa saatu muonavaroja tuomaan. Eikä muutosta näyttänyt pian -olevan toivottavissakaan, ja talven tullen täytyisi kuninkaan luopua -piirityksestä ja häpeissään palata Tanskaan, saavuttamatta mitään -paljonmaksavilla varustuksillaan. - -Katkerin mielin kiroili hän niitä, jotka olivat neuvoneet häntä -ryhtymään tähän sotaretkeen. Mutta silloin astui Didrik maisteri -ja neuvoi häntä yrittämään toista tietä perille. Pernilla rouva -ja itse Sigbritkin olivat kirjoittaneet ja neuvoneet lähettämään -tohtori Hemmingin Tukholmaan. Jos muutamia ruotsalaisia herroja -lähetettäisiin kaupunkiin, ei heitä voitu siellä olla ottamatta -vastaan ja hyvällä asiantuntemuksellaan pääsisivät he parempiin -tuloksiin kuin rauhanhierojat. - -Kuningas kutsutti Hemming piispan luoksensa, ja tämä tuli hetkisen -kuluttua. - -"Olette sanonut, että tahdotte palvella minua?" - -"Niin, teidän armonne." - -"Todistakaa se!" - -"Millä tavoin?" - -"Taivuttakaa heidät antautumaan." - -Hemming seisoi hetken mietteissään. "Teen parastani", sanoi hän. - -"Milloin olette valmis?" - -"Milloin käskette!" - -"Huomenna siis!" - -"Vaikka huomenna, teidän armonne!" - -Hemming Gadd lähti, ja kuningas lähetti sanan Mathiaalle ja Erik -Ryningille, että he samassa tarkoituksessa saapuisivat kaupunkiin, -mutta puhemiehenä olisi Hemming Gadd. "Jos hän epäonnistuu", huusi -kuningas, "niin lähetän hänen päänsä Pernilla rouvalle, joka pääsee -siitä käsittämään, kuinka vähän arvoinen papin kaunopuheisuus on!" - -Huomenna pyysivät kolme yllämainittua herraa pääsyä kaupunkiin. -Siihen suostuttiin heti. Sillä Kristina rouva tuumi, etteivät ne -viestit, joita Hemming Gadd toi, voineet olla muita kuin hyviä, ja -sentähden ikävöi hän niitä kuulla. - -Mutta kun kaupunkiin levisi tieto, että Hemming piispa oli tulossa, -silloin tunsivat kaikki ikäänkuin tuulahduksen muinaisista, -onnellisista ajoista. - -Varmasti tuli hän auttamaan sorrettua kaupunkia! Kaikki, ketkä -elivät ja hengittivät, riensivät häntä vastaan. Muutamia upseereja -ja useita porvareita oli tulijaa vastassa kaupungin portilla, ja -katseluhaluisena väkijoukko muodosti kunniakujan aina linnaan saakka, -mutta he eivät nähneet ketään muita kuin Hemmingin. - -"Kuinka hän punoittaa!" - -"Ja tuijottaa eteensä!" - -"Eikä näe meitä ensinkään!" kuiskailtiin. - -Mitä hän itse vaistomaisesti tunsi, sitä ei hän perustellut. Mutta -vältti katsoa kehenkään, ettei hänen tarvinnut tervehtiä; vastoin -tahtoaan tunsi hän kiusautuvansa, hän ei voinut päästä oikeaan -oloonsa. Mutta jollei se heti käynyt, niin odottakoothan vain, kunnes -hän ehti luoda jäänsä ja näyttää mitä kantoi kilvessään. Silloin -kaikki kimmastuvat häneen, silloin on hän taasen keskellä taistelua, -ja sitten -- sitten olisi osoitettava, kuinka oikeassa hän oli -väitteissään ja kuinka vähän he ymmärsivät omia etujaan. - -He saapuivat linnaan. - -Suureen saliin oli kokoontunut viitisenkymmentä kaupungin -ylhäisimmistä herroista, ja kaikista etumaisena seisoi jalo rouva -Kristina Gyllenstjerna. Tämä tuli häntä vastaan ja hän seisoi -kasvotusten ystävävainajansa lesken kanssa. Hän tunsi tämän katseen -kiintyvän itseensä, mutta ei vastannut siihen, kumarsi vain syvään -hänelle ja sitten kaikille läsnäolijoille. - -Ilma tuntui raskaalta ja painostavalta; jokainen aavisti mitä oli -tuleva, mutta kukaan ei virkkanut sanaakaan, se kuului Hemming -Gaddille. Mutta tämä haparoi sanojaan, ensi kertaa elämässään; hänen -oli vaikea tämän naisen ja näiden miesten edessä puhua ulkopuolelta -hampaitaan, tarjoten kahdeksankymmenvuotiaan huulin isänmaalleen -juudassuudelman, ja siksi hän epäröi. - -"On jo kaksi vuotta siitä", sanoi hän, "kun toisten panttivankien -mukana lähdin täältä Tanskaan; toista on nähdä jokin asia etäältä, -toista läheltä. Kristian kuningas on lempeä ja armollinen herra, -hän sanoo olevansa Ruotsin laillinen kuningas, ja tästä laillisesta -oikeudestaan ei hän aio luopua koskaan, ja varmaa ja totta on, että -Ruotsi hänen valtikkansa alla kulkisi kunniakasta ja onnellista aikaa -kohden!" Kristina tuijotti häneen, aivan kuin ei tahtoisi uskoa omia -korviaan. - -"Ja te, elektus, sanotte tämän!" - -"Mihin vie vastarinta muuhun kuin maan perinpohjaiseen köyhtymiseen? -Kuka teille tulee apuun? Hansakaupungit, Puolan kuningas, Venäjän -suuriruhtinas, kenties Saksan keisarikin ovat valmiit ojentamaan -Tanskan kuninkaalle auttavan käden kurittamaan hänen kapinallisia -alamaisiaan. Paavi antaa pannajulistuksen toisensa jälkeen, ja, -mikä merkitsee kaikista enimmän, maan omat lapset, tarkoitan nyt -suurmiehiä, ovat suurimmaksi osaksi yksimieliset, että valtikka on -jätettävä Kristian kuninkaalle. Mitä vastarinta sitten enää auttaa? -Se ärsyttää vain kuninkaan mieltä, pitkittää sekasortoa ja tekee -kurjuuden suuremmaksi kuin se jo on." - -Monet läsnäolijoista myönsivät hiljaisuudessa, että hän oli oikeassa, -mutta he vaikenivat. - -Kristinan mielessä oli hämmästys väistynyt vihastuksen ja inhon -tieltä; suuttumuksen puna paloi hänen poskillaan, kun hän sanoi: "En -ikinä uskonut, että teistä voisi tulla maankavaltaja!" - -Näin sanoen hän käänsi kuninkaan puhemiehille selkänsä ja laitatti -pois koko lähetystön. - -Hemming Gadd lähti kaupungin raastupaan, joka oli ihmisiä -täpötäytenään. - -"Vapautta elämään ja toimintaan, rauhaa vihollisiin nähden, unhotusta -ja sovitusta, kas, siinä mitä minulla on teille tarjottavaa!" -huudahti hän heille. "Oletteko Tanskan kuninkaan mies?" - -"Ilvehdittekö kanssamme?" - -"Ettekö tule viemään meitä sotaan tanskalaisia vastaan?" kysyi muuan -työmies, joka ovelta oli nähnyt rotevan, tarmokkaan vanhuksen. - -"Pikemmin kuulostaa hän aikovan taivuttaa niskamme tanskalaisen ikeen -alle", huusi muuan taalalainen. - -"Sellainen ei ole hänen tapaistaan." - -"Hän, tanskalaisten tulisin vihamies!" - -"Niin, niin, minä tappelin hänen johdollaan Itä-Göötanmaalla." - -"Olisittepas kuulleet, kun hän puhui Lyypekissä!" - -"Minun isäukkoni oli mukana Kalmarissa, kun Hannu kuningas -hirtätti joka toisen porvarin, mutta silloin tuli piispa, ja koko -tanskalaisjoukkue lähti tiehensä, ja niin puhui hän talonpojille, -kuinka heidän oli taisteltava viimeiseen mieheen, ja hän sanoi -sumeilematta antavansa henkensä Ruotsin puolesta, ja niin hurrattiin -oikein hartiavoimin urhoolliselle piispalle." - -"Hurratkaamme hänelle!" - -Ja he hurrasivat minkä jaksoivat, ja turhaan koetti hän saada -suunvuoroa; hänen täytyi kuulla loppumattomiin omia urotöitään; ne -pistivät kuin terävät okaat hänen sydämeensä, mutta peräytyä hän ei -tahtonut. - -Hän odotti, kunnes myrsky oli ehtinyt hieman laantua ja huusi sitten: -"Tahdotteko kuulla minua?" - -"Kyllä, kyllä!" huudettiin kaikilta tahoilta. - -"Tahdotteko saada loppuun tämän ainaisen sodan?" - -"Tahdomme kyllä!" - -"Eikö jokainen tahtoisi rauhassa ja levossa palata ammattiinsa?" -kysyi piispa. - -"Kyllä, kyllä!" - -"Suolaa olisi aina saatava." - -"Niin olisi." - -"Kankaita halvemmalla." - -"Paljon halvemmalla!" - -"Rikkaat eivät saisi sortaa köyhiä." - -"Sama oikeus kaikille!" huusi muuan. - -"Sitä ei hän voi!" tokaisi toinen. - -"Kenties, jos tahdotte taipua erääseen ehtoon." - -"Mihin, mihin?" - -"Vähät herättää, vaikka sen sanonkin, olette sellaisia härkäpäitä, -ettette koskaan tule järkiinne." - -"Ehto, ehto!" - -"Olen sanonut teille, mitä etuja se tuottaa." - -"Me suostumme siihen!" - -"Niin, niin!" - -"Mikä ehto on?" - -"Sopimus vihollisen kanssa!" - -Ensin haudan hiljaisuus, sitten syntyi ökä ja metakka, aivan kuin -hornan henget olisivat päässeet valloilleen, Esbjörnin palvelija, -Pietari Perjantai, sai käsiinsä jyrkeän rautakangen ja kimmahutti sen -sellaisella vauhdilla Hemming Gaddia kohden, että tämä oli vähällä -saada surmaniskun. - -"Hän on kavaltaja!" - -"Heittäkäämme hänet yli muurin!" - -Porvareilla oli täysi työ pelastaessaan vanhaa miestä kansan -raivolta, mutta niin vähän hän pelkäsi, että tahtoi mennä ulos -väkijoukkoon. Heidän vastarintansa huvitti häntä, ja hän tahtoi -nähdä, eikö lopulta saisi heitä taipumaan. - -Mutta porvarien ynseys oli yhtä suuri, vaikkei yhtä äänekäs. He -sanoivat hänelle suoraan, ettei sovinnonhieronnasta voinut koitua -mitään; he olivat vakuutetut, ettei Kristian kuningas voinut vallata -kaupunkia rynnäköllä, ja avata portteja eivät he aikoneet koskaan. - -Hän pyysi heitä heti ajattelemaan asiaa, heidän ei tarvinnut heti -tehdä päätöstään. - -Hän sai yösijan muutaman suurporvarin luona ja hänelle ja hänen -ystävilleen terotti hän yön kuluessa etuja, mitkä oli yhtymisestä -Tanskan kanssa. Tanskalaisesta hallituksesta tulisivat herrat enimmän -kärsimään, siitä saatiin olla varmat, sillä Kristian kuningas ei voi -sietää, että hänen alamaisensa kantavat päätään korkeammalla häntä -itseään. - -Mutta kun porvarit aamupuoleen palasivat koteihinsa, tuumivat he -keskenään: "Vanha Hemming on kyllä oikeassa. Antaa kuninkaan tulla -ja herrojen saada hänestä kyllikseen; eihän hänen sitten tarvitse -talossa vanheta." - -Mathias piispa ei hänkään puolestaan ollut toimetonna. Kaikki -kaupungissa oleskelevat korkeat herrat ja aatelismiehet oli hän -koonnut ympärilleen, monet heistä olivat salaisuudessa suopeita hänen -asialleen, mutta vastahakoisimmatkin olivat uteliaita kuulemaan mitä -hänellä oli sanottavaa. - -"Tuumikaahan oikein asiaa", sanoi hän, "ja silloin näette, ettei -tässä menetä mitään, vaan voittaa kaiken. Tästedes ette tule -ainoastaan nimellisesti olemaan 'valtakunnan herroja', vaan myös -asiallisesti! Kristian kuninkaalla ei ole aikaa eikä halua huolehtia -maan hallinnosta; se jää teidän asiaksenne, jalot herrat!" - -Ja jalot herrat katsoivat myhäillen toisiinsa. Sitähän he juuri -tahtoivat. - -"Sentähden ei hän ainoastaan aio vahvistaa kaikkia niitä -erivapauksia, jotka teillä jo on, vaan myöntää uusiakin! Pyytäkää, -hyvät herrat, mitä tahdotte, ja jos on kuninkaan vallassa, niin hän -heti suostuu siihen." - -"Mutta hänellä on julma mieli sanotaan." - -"Jos niin on, sitä vähemmän on syytä panna hänen kärsivällisyyttään -koetteelle; kuinka kauan luulette tämän tilan voivan jatkua, jalot -herrat?" - -"Mutta Kristina rouva..." - -"Hän on sangen ponteva ja sitkeä, mutta ymmärtää vähät maan -parhaasta." - -"Hän ei suostu koskaan!" - -"Hänen täytyy!" - -"Porvarit ja kauppamiehet tottelevat häntä." - -"Luulenpa, että Hemming Gadd tekee tyhjäksi hänen vaikutuksensa -heihin." - -"Mutta jos linnanrouva kieltäytyy?" - -"Valitsisitte joukostanne muutamia, jotka esittäisivät hänelle -välttämättömyyden antaa myöten..." - -Herrat neuvottelivat keskenään, mutta kukaan ei ollut oikein halukas -ottamaan tehtävää suorittaakseen. Läsnäoleva herra Erik Juhananpoika -(Vaasa), panttivankina Tanskaan viedyn Kustaa Erikinpojan isä, sai -vihdoin sanoiksi: - -"Kristina rouvan lähimpänä sukulaisena kuuluu minulle puhuminen -tästä asiasta; teen sen ja toivon voivani tuoda teille onnellisen -vastauksen." - -Kaikki kiittivät Erik herraa; oli kuin hän olisi nostanut raskaan -kuorman heidän hartioiltaan. - -Mutta Mathias piispa tuumi mielessään päässeensä arkkipiispanvirkaa -melkoista lähemmäksi; kuningas tuskin voi olla antamatta sitä -hänelle sen loistavan menestyksen jälkeen, mikä kaikesta päättäen -lähetystöllä tulisi olemaan. - - * * * * * - -Kristina parka; kuinka hän oli kärsinyt ja taistellut! Hän -näki, mihin jouduttaisiin, mutta kuitenkin hylkäsi hän inholla -antautumisajatuksen. Oliko hänen, kaikkien niiden lupausten jälkeen, -joita oli antanut rakastetulle herralleen, annettava myöten, -ojennettava kätensä valtakunnan viholliselle? Ja oliko hänen -petettävä kansa, joka taisteli ja kesti kaiken? Ah, kuinka hän -ajatteli huolissaan, mutta mitään enkeliä ei tullut taivaasta häntä -pelastamaan, hän ei löytänyt mitään keinoa. Hänen sydämessään oli yö, -yö hänen ympärillään, mistä oli ensi valon säde tuleva? - -Silloin sanottiin hänelle, että Cecilia rouva, hänen rakas sisarensa, -ja tämän herra, Erik Juhananpoika, olivat tulleet häntä tapaamaan. - -Nämä molemmat olivat Kristinan parhaita ystäviä, ja hän riensi heitä -vastaan toivoen saavansa lohdutusta ja apua. - -Cecilia rouva oli aina poikansa poisviennistä ollut vaipuneena syvään -suruun; hän sanoi olevansa varma siitä, ettei enää koskaan saisi -nähdä Kustaa poikaansa. Mutta tänään hämmästytti Kristinaa hänen -ulkonäkönsä; näytti kuin hänessä olisi herännyt uusia elämän toiveita. - -"Rakkahin Kristina!" sanoi hän ja syleili häntä. "Sinä voit antaa -minulle elämän tai kuoleman!" - -"Minä?" kysyi tämä kummissaan. - -"Cecilia päästää tunteensa juoksemaan järjen edelle", puuttui hänen -herransa puheeseen. - -Kristina katsoi kysyvästi molempiin. - -Nyt tuntui Erik herrankin vaikealta tuoda ilmoille asiaansa. - -Cecilia näki sen ja sai sanoiksi: - -"Kuningas tahtoo antaa takaisin Kustaani", sanoi hän, "se riippuu nyt -vain sinusta." - -"Minusta!" - -"Rakkahin sukulaiseni!" puuttui Erik herra puheeseen. "Minulla on -tuotavana teille surullinen uutinen." - -"Se että petollisuus yhä levenee." - -"Älkää sanoko sitä siksi. Se on pelkkää huolehtimista teidän ja maan -hyvästä." - -"Pyydän teitä, sukulaiseni, älkää ottako minua lukuun." - -"Te olette ainoa, joka enää seisoo vastaan." - -"Ovatko kaikki myöntyneet?" - -"Kaikki poikkeuksetta taipuvat sovintoon." - -"Tekin?" - -Erik herra pääsi vahtaamasta. Tukholman pormestari ja raati pyrki -kiireimmiten jalon rouva Kristina Gyllenstjernan puheille. - -"Menkää", sanoi ritari, "me odotamme täällä." - -"He puhuvat kyllä teidänkin puolestanne", vastasi Kristina jäätävän -tyynesti ja poistui huoneesta. - -Niin he tekivätkin. Liikuttavin sanoin esittivät he hänelle -antautumisen välttämättömyyden; niin kovina aikoina ei ollut mitään -muuta keinoa. Kaikki kaupungin varat olivat lopussa, nälkäkuolema -olisi jatkuvan piirityksen varma seuraus. - -Lohdutellen lisäsivät he, että oli Sten Sture vanhempikin taipunut -pakkosopimukseen; vasta sen jälkeen saattoi hän oikein lujittaa -valtansa, kun herrat olivat päässeet käsittämään, mihin tanskalainen -hallitus ajanoloon vei. - -Kristina rouva olisi voinut osoittaa heille heidän omien sanojensa -ristiriidan, mutta se ei nyt enää maksanut vaivaa; sentähden vaikeni -hän yhä ja kuunteli ainoastaan tarkkaavaisesti heidän esitystään. Kun -he olivat lopettaneet, sanoi hän: - -"Annan kahden tunnin kuluttua vastaukseni." - -Hän seisoi liikahtamatta, kunnes lähetystö oli mennyt, ja lähetystön -jäsenet tunsivatkin, että he jättivät Kristinan eikä tämä heitä. - -Kun hän palasi sukulaistensa luo, näkivät nämä hänen kasvoistaan mitä -ulkona oli tapahtunut. - -"Olethan sairas, Kristina!" huudahti Cecilia rouva. - -"Sanoisit pikemmin kuollut!" - -"Kärsitkö suuresti?" - -"Voivatko kuolleet kärsiä? Kaikki tuntuu minussa kuolleelta!" - -Cecilia tahtoi sulkea hänet syliinsä. - -"Älä koske minua, se lisää vain tuskaa", sanoi hän. "Puhukaamme -siitä, mitä on tehtävä." - -Erik herra sanoi, että Kristinan oli linnan päällikköjen ja kaupungin -maistraatin kera lähetettävä kirje, jossa tunnustaisivat Kristianin -kuninkaaksi ja luovuttaisivat Tukholman linnan hänelle eliniäkseen -ja sen jälkeen neuvostolle. Tämä avoin kirje olisi muutamain siihen -valittujen mukana toimitettava kuninkaalle, ja lähetystön oli -kuninkaan lähettiläiden kanssa mentävä laivastoon niin pian kuin -mahdollista. - -Kristina otti vastaan määräykset ja toimi sokeasti niiden mukaan. - -Hänen sielunsa oli menettänyt kaiken harrastuksensa, nyt teki hän -ainoastaan mitä muut tahtoivat. - -Kirje kirjoitettiin, mutta kun tanskalaiset ja ruotsalaiset -lähettiläät lähtivät kaupungista, silloin vallitsi haudan hiljaisuus -töllisteleväin joukkojen keskuudessa; oli kuin uteliaisuuden esineenä -olisi läheiset hautajaiset, ja Ruotsin vapautta he menivät hautaamaan. - -Kristian kuningas oli yhtä hämmästynyt kuin iloinen; vanha Hemming -Gadd oli sentään merkillinen mies; häntä saattoi käyttää. - -Jo seuraavana päivänä, syyskuun 5 päivänä 1520, allekirjoitettiin -sopimus Kristian kuninkaan ja Tukholman kaupungin ynnä Kristina -rouvan välillä. - -Sanoin ja kättä lyöden, kirjein ja sinetein, valoin ja sitoumuksin -tehtiin nyt sovinto ja rauha. Kuningas lupasi täyden unhotuksen -kaikkiin menneihin nähden ja sitoutui kirjallisesti antamaan -anteeksi kaikille niille, jotka olivat taistelleet Kristian I:ä, -Hannu kuningasta ja häntä itseään vastaan. Samoin oli kaikki -vangit päästettävä vapaiksi ja Kristina rouvalle luvattiin suuria -läänityksiä. - -Seuraavana aamuna, syyskuun 7 päivänä, tahtoi kuningas saapua -kaupunkiin, jolloin Kristina rouvan yhdessä pormestarin, raadin ja -väestön kera oli otettava hänet vastaan ja luovutettava hänelle linna -ja kaupunki. - -Määrätyllä hetkellä hän saapuikin; nyt oli kuninkaan mielessä -pelkkää päiväpaistetta, ja suurilla juhlallisuuksilla hänet otettiin -vastaan. Linnaan saavuttua teki hän lyhyen vierailun Kristina -rouvan luo ja tämä luovutti omin käsin hänelle linnan avaimet. Hän -hymyili kohteliaasti linnanrouvalle ottaessaan ne, mutta tämän -marmorikasvoissa ei liikahtanut ainoakaan lihas, ja siitä saattoi -kuningas päättää hänen sydämensäkin ajatukset. - -Kaupungin raatimiesten joukossa oli muuan nimeltään Gorius Holsti; -tämän luona oli kuningas asunut nuorena Tukholmassa vieraillessaan -ja usein oleskellessaan linnasta poissa isäänsä peläten. Gorius -Holsti oli nyt kaikessa alamaisuudessa ilmoittanut pitäneensä huolen -juhla-ateriasta siihen tapaan kuin _prinssi_ Kristian muinen tahtoi, -ja hän anoi, että kuningas tahtoisi pitää sen hyvänään. - -Tämä suostui heti; nyt ei hänen tarvinnut kutsua pöytäänsä muita -kuin ketkä häntä miellyttivät, ja niiden joukkoon eivät ylhäiset -ruotsalaiset herrat kuuluneet. - -Ovela Gorius Holsti oli kuninkaan lähimpänä pöytänaapurina; häntä -nipisti hän korvasta ja lupasi tehdä hänestä kaupungin pormestarin. -Kun kuningas tyhjensi ensimäisen lasinsa, julisti torvien toitotus -palaavaa rauhaa koko kaupungille, mutta ruotsalaiset herrat olivat -aika ihmeissään, kun heidät melkein järjestään oli jätetty juhlasta -pois. - -Seuraavana päivänä toi Tukholman porvaristo kuninkaalle kirjallisen -uskollisuudenlupauksensa. - -Kuningas asui yhä edelleen raatimiehen luona. Hän arveli ehtivänsä -kyllä muuttaa linnaan vielä sittenkin, kun hänet oli kruunattu, ja -ensin aikoi hän pikimiten käydä Kööpenhaminassa. - -Leiristä tuotiin sana, että Vesteråsin vanha linnanpäällikkö anoi -hartaasti armoa. - -"Sen saa hän ansionsa mukaan, huomenna jo", vastasi kuningas -hymyillen. - -Ja niin pystytettiin hänen käskystään hirsipuu Suurtorille, ja vanha -mies, joka oli sattunut joutumaan kuninkaan vangiksi, vietiin sinne -ja paloiteltiin neljään osaan, jotka ripustettiin teiliin. - -"Hän varmaankin on pahoin rikkonut", kuiski kansa keskenään. - -Mutta korkeat herrat arvelivat, että pitkällinen vastarinta oli syynä -kuninkaan ärtyneeseen mielentilaan, ja he sopivat, että oli kaikin -noudatettava hänen toivomuksiaan. - -"He aikovat pitää minua narrinaan", ärisi kuningas, "mutta ennen -pitkää opetan heille muuta." - -Herra Kustaa Trolle ja Didrik maisteri olivat hänen ainoat -uskottunsa; heidän kanssaan oli hänellä pitkiä salaisia neuvotteluja. -Mielellään kuuli hän heidän ehdotuksiaan, mutta mihinkään päätökseen -ei hän päässyt. "Siihen on kyllä aikaa, kunhan palaan Tanskasta", -sanoi hän. "Hän neuvottelee Sigbrit rouvan kanssa", kuiskasi maisteri -Kustaa herralle. - -"Ymmärtääkö naisväki moista?" - -"Hän ymmärtää mitä vaan!" - -Arkkipiispan toivomuksesta täytettiin muutamia avoimia virkoja, -ja Mathias piispa sai tehtäväkseen mennä sisämaahan toimittamaan -rahvasta saapuville siksi kuin kuningas tuli takaisin. - -Tämä lupasi tehdä kaiken voitavansa; mutta ne tärkeät palvelukset, -jotka hän arveli jo tehneensä, oikeuttivat hänet vastaavaan -palkintoon, ja tätä ei hän voinut olla ennen lähtöään sanomatta -kuninkaalle. - -"Ettekö luule minun sitä ajatelleen", vastasi kuningas nauraen. -"Katsokaa vain, että olette täällä Tukholmassa, kun tulen takaisin, ja -minä lupaan, että palkka nousee yli rohkeimpainkin toiveidenne, niin -suuret kuin ansionne ovatkin!" - -"Uskallanko kysyä..." - -"Ei, piispa, salaisuuttani ette saa tietää ennen aikojaan!" - -Niin täytyi Mathias piispan lähteä aprikoiden mielessään, mitä -läänityksiä vaatisi, jos kuningas antaisi vapauden valita. - -Sen jälkeen kutsuttiin puheille Hemming Gadd. - -Kristian kuningas vihasi tätä miestä, mutta hän ihaili häntä myös. -Hemmingin ansio oli, että Tukholma nyt oli hänen vallassaan, ja sitä -suurta tehoa, joka hänen kaunopuheisuudellaan oli ruotsalaisiin, -tahtoi kuningas edelleenkin käyttää. - -Hemming Gadd astui kuninkaan huoneeseen tyynenä, tutkimatonna kuten -tavallisesti. - -"Olette tehnyt minulle palveluksen", sanoi kuningas. Kumarrus oli -hänen vastauksensa. "Mitä tahdotte palkaksi?" - -"Olen jo saanut sen." - -"En ole antanut teille mitään!" - -"Muut ovat antaneet." - -"Ketkä muut?" - -"Ruotsalaiset herrat." - -"Millainen palkka se on?" - -"Pelko, jonka näen heidän kasvoillaan." - -"Mitä he pelkäävät?" - -"Luultavasti Vesteråsin päällikön kohtaloa." - -Kuningas hätkähti. Tiesikö sitten tämä mies, mitä hän ei ollut -uskonut kenellekään? - -"Hän sai mitä oli teoillaan ansainnut." - -"Niin, hänellä oli ruotsalainen mieli!" - -"Ja siksi arvelette..." - -"Arvelen, että jos sellaista saattoi tapahtua tuoreessa puussa, mitä -silloin tapahtuukaan kuivassa." - -"Ettekö pelkää mitään omasta puolestanne?" - -"Olen liian vanha pelkäämään." - -"Olette aina ollut Tanskan vihollinen?" - -"Niin olen!" - -"Olette kenties vieläkin?" - -"Enkö palvele teidän armoanne?" - -"Mutta ette rakkaudesta!" - -"Hm." - -"Voisitte yhtä hyvin kääntää aseenne minua vastaan!" huudahti -kuningas. - -"Sitä en kiellä!" - -Kristian meni häntä vastaan ankarin uhkaavin katsein. "Varokaa -itseänne!" tiuskaisi hän. - -Mutta nyt leimahti Hemminginkin mieli; kuulustelu ei häntä -miellyttänyt, ja sentähden kohtasi hän kuninkaan uhkaavan katseen ja -vastasi samaan sävyyn: "Kuolemaa en pelkää, mitä minulla silloin on -pelättävää, herra kuningas?" - -"Minun vihani!" - -"Teidän isänne ei voinut minua vahingoittaa, luullakseni ette voi -tekään!" - -"Heitätän teidät vankeuteen." - -"Siten menetätte palvelijan, josta voi olla teille hyötyä!" - -"Mutta sitten..." - -"Sitten murskataan työkalu, jota ei enää tarvita." - -"Juuri niin!" - -"Siihen olen valmis!" - -"Teidän on matkustettava Suomeen!" Kumarrus. - -"Kukistamaan kapinallisia." - -"Mikäli suinkin voin!" - -"Mutta minä lähetän urkkijoita jälkeenne." - -"Kuten teidän armonne näkee hyväksi!" - -"Ylipäällikkyys on teidän, mutta minun luottamusmieheni pitävät -huolen rikollisten rankaisemisesta." - -"Siihen olen tyytyväinen." - -"Milloin tahdotte lähteä." - -"Heti!" - -"Ettekö tahdo sanoa kenellekään jäähyväisiä?" - -"En!" - -"Ette Kristina Gyllenstjernallekaan?" - -"Me molemmat mieluimmin vältämme toisiamme!" - -"Miksi niin?" - -"Hän on sanonut minua kavaltajaksi!" - -"Ja se haavoitti!" - -"Totuus usein tekee niin!" - -"Aikanaan kyllä kostan puolestanne!" - -Hemming jupisi jotakin vastaan ja kysyi sitten, milloin matkalle on -lähdettävä. - -"Huomenna!" kuului vastaus. - -Mutta kuningas ei sittenkään antanut hänelle lähtömerkkiä; hän näytti -tuumiskelevan jotakin. Hemming seisoi odottaen. - -"Aiotteko Suomesta mennä Tanskaan?" - -"Jollen jää Suomeen." - -"Mistä syystä?" - -"Minulle on ennustettu niin!" - -"Uskotteko moista?" kysyi kuningas levottomuudella, joka osoitti, -että asia persoonallisesti koski häneen. - -"Uskon, teidän armonne." - -"Minulle on myös ennustettu." - -"Niin tehdään kaikille suurille miehille." - -"Minut muka karkoitetaan valtakunnastani!" - -"Sitä ette usko!" - -"Se on keksitty vain ilkeydestä." - -"Aivan varmaan, teidän armonne!" Vihdoin sai Hemming mennä. Ja -kun laiva oli miehitetty ja valmis, nousi hän siihen ja lähti -purjehtimaan. - - - - -12. - -LEIJONAN KAATUMINEN. - - -Suomeen ei vielä ollut saapunut sanomaa hallituksen vaihdoksesta -Ruotsissa, kun Hemming Gadd tanskalaisten joukkojen kera laski maihin -Turkuun. - -Täällä ei oltu lainkaan valmistuttu vastarintaan, ja helppo oli -sentähden valloittaa kaupunki ja vangita linnanpäällikkö ynnä vanha, -kunnon Arvi Kurki. - -Niilo von Mehlen oli Kristian kuninkaan uskottu palvelija, hän -oli laivojen päällikkö ja hänen oli valvottava herransa käskyjen -toteuttamista. - -Kaupungin valtaamisen jälkeen riensi Hemming kohtaamaan vanhaa -piispaa. - -Hänet otettiin kylmästi vastaan. - -"Tätä olin odottanutkin", sanoi hän. "Mutta sallikaa minun nyt -selittää syyt tekoihini." - -Arvi Kurki nyökkäsi myöntävästi. - -Nyt selitti Hemming, miten epätoivoinen asema oli. Hän ei ollut -nähnyt mitään pelastusta, parempi silloin ajoissa alistua. - -"Unhotatte erään tärkeän asian!" sanoi Arvi piispa. - -"No?" - -"Meidän ihmisten on taisteltava viimeiseen saakka ja luotettava -Herraan." - -"Ihmetöiden aika on mennyt." - -"Apu siis näyttää teistä ihmeeltä?" - -"Niin kyllä!" - -"Sitten tapahtuu ihme parhaillaan." - -"Selittäkää!" - -"Muistatteko nuorta Kustaa Erikinpoikaa, joka teidän kerallanne -vietiin Tanskaan?" - -"Lahjakas nuorukainen, istuu nyt Kallon linnassa." - -"Hän on paennut sieltä!" - -"Reippaasti tehty!" - -"Lyypekissä on hän kääntynyt viranomaisten puoleen, jotka ovat -ottaneet hänet hoiviinsa." - -"Onko se mahdollista!" - -"Luultavasti on hän nyt Ruotsissa!" - -"Miksei hän tullut ennemmin!" - -"Miksi taivutitte Tukholman antautumaan?" - -"Mitäpä poikasesta on toivoa!" - -"Oliko Sten Sture vanhempi?" - -"Oi isänmaani!" huudahti Hemming ja pani kätensä ristiin päänsä -ylitse. "Jos sinulle vielä olisi pelastus, antaisin siitä ikuisen -autuutenikin!" - -"Minusta näytätte sen jo menettäneen." - -"Ei, jos isänmaani voidaan pelastaa. Kadotus on juuri siinä, kun -tietää sen olevan vihollisen kädessä." - -"Käänny takaisin, Hemming Gadd!" - -"Kautta elävän Jumalan tekisin sen, jos sillä voisin hyödyttää -Suomea, synnyinmaatani. Nyt luulen tekeväni enimmän hyötyä, kun pidän -huolta siitä, että mieshukka on niin pieni kuin mahdollista." - -"Voitteko tehdä sen?" - -"Tahdon ainakin koettaa!" - -"Sitten emme eroa vihamiehinä", sanoi vanha piispa ojentaen hänelle -kätensä. - -Tanskalainen päällikkö sanoi kuninkaansa tahdon olevan, että Hemming -tohtori kulkisi edellä sotaväen kera; hän tulisi jälestä pienemmän -parven keralla ja olisi avullinen, jos niin tarvittiin. Ehdotukseen -suostuttiin ilolla; Hemming tahtoi mieluummin olla omana herranaan. - -Turusta kävi kulku Raumalle ja Ulvilaan; talonpoikia oli monin -paikoin kerääntynyt vastatenään, mutta heidät kukistettiin urhean, -mutta turhan ottelun jälkeen. Se oli pikemmin murhaa kuin taistelua. - -Vasta Hämeenlinnassa kohdattiin vakavaa vastarintaa. Urhoollinen Åke -Yrjänänpoika oli koonnut melkoisen joukon, mutta se oli huonosti -asestettu ja pakotettiin urhean vastarinnan jälkeen lähtemään -pakosalle. Hemming Gadd tahtoi estää takaa-ajon, mutta samassa saapui -von Mehlen jälestä täyttä laukkaa, ja nyt hakattiin maahan kaikki, -ketkä yhytettiin. - -Se, että Hemming Gadd kulki tanskalaisten etunenässä, ei -suomalaisissa herättänyt ainoastaan kummastusta, vaan suurta -epävarmuuttakin. He eivät voineet käsittää, että hän oli tullut -vihollisena; sentähden syntyi erimielisyyttä kansan kesken, ja -vastarinta melkoisesti heikontui. - -Tanskalaiset osasivat taitavasti käyttää sitä hyödykseen; vaikkei hän -ollutkaan ottanut osaa taisteluun, oli hän kaikessa tapauksessa ollut -kilpenä, ja monta kertaa oli tässä sodassa hänen nimeään käytetty -sotahuutona. - -Niin lähestyttiin Viipuria lähestymistään. - -Kappaleen matkan päässä sieltä oli kokoontunut melkoinen sotavoima, -tahdottiin estää heidät pääsemästä pitemmälle. - -"Vihollinen on vastassamme!" sanoi Mehlen. - -Hemming Gadd antoi merkin hyökkäykseen, torvet räikkyivät. Hänen -ryntäyksessään oli jotakin hurjaa, mieletöntä. Kammottu hän oli, -mutta tahtoi vielä kammotummaksi tulla; tämä oli nyt hänen ainoa -maalinsa. - -Tönne Erikinpoika oli urhea soturi, mutta hän ei ollut mikään -tottunut johtaja; hän ei ymmärtänyt väijyntää eikä äkkiylläköitä, -tuskin asettaa riittävää etuvartiotakaan. Hänen pieni sotavoimansa -miehitti maantien metsän suojassa. - -Mutta von Mehlen, joka heti älysi päättömäksi tehdä äkkirynnäkköä -ilman edelläkäypää vakoilua, jakoi heti pienen ratsumiesparvensa. -Muutamat vangit saivat lupauksen, että heidät jätetään henkiin sillä -ehdolla, että näyttävät tien metsän lävitse. - -Tavattiin ainoastaan muutamia harvoja ulkovartiostoja ja surmattiin; -von Mehlen onnistui äkkiylläkössään, ja suomalaiset, jotka ensi -tunteina olivat seisseet väistymättä hiuskarvan vertaa, joutuivat -aivan päättömiksi takaapäin tehdyn odottamattoman hyökkäyksen -tähden. Tämä ei ollut enää taistelua, vaan säälimätöntä, mieletöntä -murhaamista. - -Kuolinkorahdukset, haavoitettujen valitus, voittajain hurjat -riemuhuudot ja aseiden kalske muodostivat yhdessä kamalan soiton. -Hemming Gaddin korva ei koskaan ennen ollut siihen kiintynyt, nyt -se teki niin. Hän näki kuinka urhea Tönne Erikinpoika kääntyi uutta -vihollista vastaan, ja omasta turvallisuudestaan välittämättä -syöksyi hän sokeasti vihollisten riveihin; nämä sulkeutuivat hänen -ympärilleen, ja hurraahuudoin kohosi kymmenkunnan miekkaa antamaan -hänelle surmaniskun. - -Mutta tämä oli enemmän kuin Hemming saattoi sietää; unhottaen -aikeensa, unhottaen asemansa missä oli, kannusti hän ratsuaan -murtautuakseen läpi rivien. - -Hänet nähdessään väistyivät tanskalaiset tieltä, mutta he saivat pian -kokea, että hän tuli heidän vihollisenaan. - -"Kurjat tanskalaiskoirat!" huusi hän. "Onko se laitaa, että kymmenen -taistelee yhtä vastaan! Mutta kyllä minä näytän teille, mitä kaksi -suomalaista voi!" - -Hän torjui iskut, jotka suunnattiin Tönne Erikinpojan päähän, hän -taisteli vimmatusti niitä vastaan, joiden johtajana oli äsken ollut, -ja molemmat urhot seisoivat kokonaisen ruumiskasan keskellä. - -"Ottakaa hänet kiinni, mutta säästäkää hänen henkensä", huusi von -Mehlen. "Petturi on saava rangaistuksensa; olen ollut varma, että -näin kävisi." - -Toinen olisi kenties ollut tulos, jos Hemming Gadd olisi jo alusta -ottanut suomalaisten asian omakseen. Nyt oli useimmat heistä hakattu -maahan, toiset olivat paenneet, ainoastaan pieni miesparvi oli -jälellä rakkaan johtajan ympärillä. - -Hyvin tähdätty isku käsivarteen sai Hemming Gaddin pudottamaan -miekkansa; nauraen antautui hän ilman vastarintaa vangiksi. - -Tönne Erikinpoika sai laukauksen sääreensä, joka samalla kertaa -kaatoi hevosen maahan, ja samalla oli myös taistelu lopussa. - -Molemmat vangit kytkettiin kahleihin; vielä eivät he olleet -vaihtaneet sanaakaan keskenään. - -Nyt jäivät he kahden, von Mehlenin ja hänen upseeriensa neuvotellessa -keskenään. - -Silloin kääntyi Tönne Erikinpoika vankitoveriinsa. "Tahtoisin kiittää -sinua", sanoi hän, "mutta pelkään, että pitäisit sitä pilkkana." - -"Kiittää minua, mistä?" - -"Hengestäni!" - -"Sitä et saane pitää!" - -"Olet minun tähteni menettänyt omasikin." - -"Siinä tapahtuu minulle vain oikein." Mutta heidän huomiotaan -vaadittiin nyt toisaalle. Tanskalaiset eivät olleet vielä -linnoituksen herroina, ja se oli voitettava. - -"Voivatko he linnassa puolustautua?" kysyi Hemming. - -"Eivät!" - -Von Mehlen meni Tönne Erikinpojan luo. "Piiritystä välttääksemme -lupaamme, että saatte pitää henkenne. Jollette suostu, ammutaan -teidät heti." - -"Vaatikaa varmat takeet!" huusi Hemming. "En anna mitään muuta kuin -sanani, ja se näyttää minusta enemmän arvoiselta kuin teidän", -vastasi herra von Mehlen jokseenkin pisteliäästi. - -"Siihen olenkin tyytyväinen", keskeytti Tönne Erikinpoika. "Linnoitus -tullaan teille avaamaan." - -Oli kaunista nähdä, kuinka miehekkäästi hän kantoi raskaan -kohtalonsa. Hänen viittauksestaan avattiin linnanportit. - -Kaksi kalpeaa naista seisoi sisäpuolella. Nuorempi heistä päästi -huudahduksen nähdessään haavoitetun herransa, jota kaksi sotamiestä -kannatti, mutta jonka surullinen muoto osoitti katkerampaa tuskaa -kuin haava sai aikaan. - -Gunilla rouva katsoi kummissaan Hemming Gaddiin. Vihollisten -päällikkö vankina? Mutta vielä merkillisempää oli, että kahleet -näyttivät olevan hänen ylpeytensä, että hän kantoi niitä ilolla. - -Kun von Mehlen oli saanut selville, että linnan koko -puolustusjoukkoon kuului ainoastaan kolmekymmentä miestä, silloin hän -melkein katui lempeyttään. - -Niin Tönne Erikinpoika kuin tohtori Hemmingkin saivat pitää -vapautensa siinä määrin, että he saattoivat liikuskella linnassa -ympärinsä, kuitenkin aina vartioituna. Herra von Mehlen sanoi heti -kirjoittaneensa kuninkaalle kuullakseen hänen tahtonsa heidän -tuomioonsa nähden. Joka päivä aprikoivat äiti ja tytär keskenään, -millainenkohan tuomio oli tuleva. Oli aivan kuin raskas ukkospilvi -heidän yllänsä; oliko salama iskevä häneen, jota he molemmat pitivät -niin rakkaana? Nuori vaimo painautui huolekkaalla pelolla herraansa -vasten, ja tämä, joka alistui kohtaloonsa, koetti häntä tyynnyttää ja -lohduttaa. - -Kukapa ei toivoisi ja uskoisi viimeiseen saakka! - -Kun päivä kului toisensa jälkeen, silloin tuntui heistä niin -luonnolliselta, että armahdus oli tuleva. Mitä oli Viipurin -linnanisäntä tehnyt muuta kuin velvollisuutensa, eikä suinkaan häntä -siitä voitu rangaista! - -Pahempi oli Hemmingin laita, hän oli tehnyt ilmeisen kavalluksen; -mikä kohtalo häntä odotti? - -Hän käveli ympäri äänetönnä ja mietteissään, mutta oli ilmeisesti -lempeämpi entistään. - -Kolme viikkoa oli kulunut siitä, kun vihollinen valtasi Viipurin, ja -vielä ei ollut saapunut vastaus kuninkaalta, mutta sitä odotettiin -pelolla ja vavistuksella. - -Tönne Erikinpoika oli sanonut Hemming tohtorille, ettei hänellä ollut -vähintäkään armon toivoa. Häntä suretti tosin erota vaimostaan ja -lapsistaan, mutta hän oli valmis siihen, ja enimmän oli hän levoton -jälkeen jää väin tähden; he olivat tähän asti eläneet toiveissaan, -mutta jos nyt tuli isku yhtäkkiä... - -Voimakkaan miehen täytyi keskeyttää, niin liikutetuksi tuli hänen -mielensä ajatellessaan vaimoaan ja lapsiaan. - -Von Mehlen ei oleskellut paljoa Viipurissa, mutta hän palasi -jokseenkin usein. Varhain eräänä aamuna sanottiin, että yöllä oli -saapunut muuan pikalähetti, ja muutamia tunteja sen jälkeen oli -päällikkö palannut. - -Kukaan ei virkkanut sanaakaan, mutta kaikki tiesivät, että nyt oli -tuomio lankeava. - -Luodinhaava oli niin paljon parannut, että Tönne Erikinpoika saattoi -ruokasalissa nauttia suuruksensa muun perheen seurassa. Raskain -mielin oli jokainen tullut sinne tänään, ja ateria oli juuri alettu; -silloin ilmoitettiin päällikkö von Mehlen. - -Hän astui heti sen jälkeen sisään. - -"Pelkään, että häiritsen", sanoi hän hieman hämillään. - -"Sitä ette tee, jos tahdotte ottaa osaa ateriaamme", sanoi Gunilla -rouva rakastettavalla kohteliaisuudella. "Se todistaisi myös, että -tuotte hyviä sanomia." - -"Sitä vähemmän on syytä suostua tarjoukseenne." - -Kaikki hypähtivät pystyyn, paitsi Hemming Gadd. Hän istui paikoillaan -nakerrellen kananpojan luuta, mutta antaakseen ystävilleen aikaa -toipua, sanoi hän hilpeästi von Mehlenille: - -"Tuotteko joitakin hyviä terveisiä rakkailta ystäviltä? Oletteko -tavannut vanhaa Arvi Kurkea?" - -"En!" vastasi von Mehlen hymyillen. - -"Ettekö Åke Yrjänänpoikaa, jonka joukon Hämeenlinnan luona löimme -maahan?" - -"En häntäkään." - -"Totta kai hän on saanut vapautensa?" - -"Aikoja sitten!" - -"Missä hän nyt on?" - -"Muutamia kyynäriä maan alla." - -"Oletteko murhannut hänet?" - -"Kavaltaja vain on saanut rangaistuksensa!" - -Hemming hypähti pystyyn. - -"Miksi vitkastelette niin kauan minuun nähden!" huudahti hän. "Minä -ikävöin pois maailmasta, missä on sellaisia hylkiöitä kuin te ja -kuninkaanne." - -"Kyllä muistan sananne huomenna teloituksessa!" - -"Huomenna siis, vihdoinkin!" - -"Kello kahdeksan!" - -"Koetan olla täsmällinen!" - -"Paremman varmuuden vuoksi saatte viettää yönne vankilassa." - -"Samapa se minusta." - -Tönne Erikinpojalle ei vielä ollut sanottu sanaakaan. Oliko hän saava -armoa? - -Nyt kääntyi von Mehlen häneen ja sanoi kunnioittavasti, luoden -sääliväisen katseen hänen rinnallaan olevaan naiseen: "Teillä sitä -vastoin on vapautenne viime hetkeen saakka." - -"Viime?" - -"Hänet on siis tuomittu...?" - -"Kuolemaan!" - - * * * * * - -Viipyi tuntikausia ennenkuin Tönne Erikinpoika onnistui herättämään -puolisonsa eleille; näytti melkein siltä kuin hän olisi mennyt edeltä -valmistamaan herralleen sijaa, mutta niin ei ollut laita. - -Tönne oli melkein toivonut sitä; silloin olisivat he säästyneet -nuoren vaimon epätoivolta ja surulta. - -Vihdoin Hemming Gadd sai hänetkin tyyntymään. Gunillan huulilta ei -tullut mitään valitusta, ei mitään vaikeroimista. - -Nämä kolme keskustelivat keskenään kuin hyvät ystävät, joista kahden -oli lähdettävä pitkälle matkalle. Jälellejäävät tulisivat hekin -aikanaan jälestä, kukaan ei tiennyt kuinka pian; he saattoivat -tulla pian, saattoivat viipyä kauemmin, mutta oikealla hetkellä he -saapuisivat. - -Tahtoiko Hemming Gadd vielä kerran koettaa hurmaavan -kaunopuheisuutensa voimaa, jollaista ei kenelläkään muulla ollut, -vai oliko hänen sielunsa niin vapautunut kaikesta maallisesta, että -se riemuitsevalla innostuksella kohotti siipensä lentoon? Varmaa on, -ettei hän koskaan ollut puhunut sellaisella lämmöllä, koskaan ei -hänen todistelunsa ollut ollut niin selvä ja vakuuttava. - -Kuulijain täytyi seurata hänen ajatuksenlentoaan, yhtyä hänen -maailmankatsomukseensa, mutta ei heidän siltä tarvinnut tuntea -lyöneensä laimin omia asioitaan, sillä hän viittasi heitä -korkeimpaan, tärkeimpään. - -Isänmaasta hän puhui, sen valoisasta vastaisuudesta; tietäjän katsein -näki hän tulevaisuuteen, ja tulevaisuuden arvoituksia ratkaistessaan -sanoi hän milloin Tönnelle, milloin hänen puolisolleen tai Gunilla -rouvalle: - -"Sanokaa minun sanoneen; tulemme vielä kerran siitä iloitsemaan!" - -"Puhutte niinkuin emme eroaisikaan", sanoi Tönne. - -"Sitä emme teekään; näkyvät muodot häipyvät, mutta henki, ainoa -todellinen, elää ennallaan." - -"Sekoitatte siis nykyisen ja tulevan elämän yhteen; missä on erotus?" - -"Sitä ei olekaan!" - -"Eikö tämä maa ole surun laakso?" - -"Mutta se voi olla taivaskin!" - -"Niin, se on totta!" - -"Ja helvetti!" - -"Monelle on se sellainen!" - -"No niin; siinä näkymättömässä maailmassa, joka meitä ympäröi, on -niin taivaansa kuin helvettinsäkin, mutta älkäämme etsikö niitä -ylhäältä älkäämme alhaalta, vaan kaikkialta, missä olemme! Ja tästä -näkymättömästä maailmasta, joka meitä ympäröi, kuiskaillaan neuvoja -meidän korvaamme. Riippuu itsestämme, hylkäämmekö neuvot vai kuulemme -niitä." - -"Tahdotteko tulla sellaiseksi neuvonantajaksi?" - -"En, kiitos, mutta on niin äärettömän monta, jotka riippuvat kiinni -maailmassa ja sen hyörinässä tai joilla on ystäviä huolehdittavana. -Nämä jättävät vähitellen tilaa toisille, ja niin menee elämä menoaan -ikuisessa vuorovaikutuksessa." - -Keskustelun katkaisi vartija, joka saapui Hemming tohtoria noutamaan. - -Tämän poskilla häivahti puna. Hän meni Gunilla rouvan luo, -puristi kunnioittavasti hänen kättään ja kiitti osoitetusta -hyväntahtoisuudesta. - -Molemmat puolisot sulki hän syliinsä. "He eivät ole nyt kaksi, vaan -yksi!" sanoi hän. - -Sen jälkeen poistui hän nopeasti huoneesta. Tönne puhui puolisonsa ja -anoppinsa kera perheen asioista ja teki kaiken minkä voi pitääkseen -rohkeutta yllä. Lujalla luottamuksella polvistuivat he rukoukseen; -he kutsuivat sotapapin antamaan synninpäästön ja ehtoollisen neljän -aikaan aamulla. - -Hän tuli heidän luokseen Hemming Gaddin vankihuoneesta, missä oli -viettänyt koko yön. "Minulla oli enemmän opittavaa häneltä kuin -hänellä minulta", sanoi hän. Pappi jäi heidän luokseen viimeiseen -saakka. Mutta eron hetkenä, silloin petti mielentyyneys, Tönne herra -suuteli vielä kerran melkein elotonta puolisoaan huulille, syleili -anoppiaan ja riensi pois. Hemming Gadd kohtasi hänet iloisin kasvoin. -"Jos minulla olisi vaali vapaana", sanoi hän, "niin en kieltäytyisi -siitä onnesta, joka nyt minulle tarjotaan." - -Molemmat menivät miehinä kuolemaan; he menivät todistamaan siitä -hallitussuunnasta, joka nyt oli Ruotsissa vallalla. - - - - -13. - -TÄHÄN ASTI, EI EDEMMÄKSI. - - -Kustaa Trolle palasi Ekholmaan kuninkaan ollessa matkalla -Kööpenhaminaan; virkaansa ei hän välittänyt astua ennenkuin -kruunauksen jälkeen. - -Piispa Jöns Antinpoika seurasi häntä. Tämä mies, joka alhaisesta -yhteiskunnallisesta asemasta tietojensa ja terävän päänsä avulla oli -kohonnut piispan paikkaan, sai kuninkaaltaan luottamustehtävän, joka -pani hänen oveluutensa aika kovalle koetteelle. Oli näet todistettava -kuninkaan laillinen oikeus Ruotsin kruunuun. - -Yhdessä Kustaa Trollen kanssa oli riidanalainen kysymys ratkaistava, -ja Ekholman piti arkkipiispa soveliaimpana neuvottelupaikkana. Siellä -tapaammekin molemmat miehet kiintyneinä vilkkaaseen keskusteluun. - -"Hänen armonsa ei tahdo tietää mistään kuninkaanvaalista", virkkoi -Kustaa Trolle. - -"Ei tietysti, sillä se olisi ristiriidassa hänen aikeittensa kanssa -tähän maahan nähden." - -"Miksei sitä voisi julistaa valloitetuksi?" - -"Kuningas tietää samoinkuin koko väestökin, ettei sitä ole otettu -aseilla." - -"Mutta se voidaan kiertää." - -"Sitä mieltä olen minäkin; kuningas astuu vain oikeuksiinsa, jotka -häneltä kauan on väärin evätty." - -"Minkä nojalla?" - -"Perinnön, tietysti!" - -"Oivallista! Siten Oldenburgin suku on ikuisiksi ajoiksi varma -Ruotsin kruunusta ja jatkuvat riidat ovat mahdottomat." - -"Me voimme nojata pyhän Erikin lakiin. Hannu kuninkaan poikana on -Kristian kuningas sen mukaan oikeutettu perintöön." - -"Se on totta." - -"Mutta hänellä on oikeus valtakuntaan Ruotsin lakikirjankin -mukaan, joka sisältää, että jos kuninkaalla on poika, joka pystyy -hallitsemaan, niin hän on lähin seuraajaksi. Se on mielestäni kyllin -selvää." - -"Kuningas on kutsunut valtiokokouksen, tämä on sille vakavasti -esitettävä." - -Ja Kustaa Trolle hieroi tyytyväisenä käsiään. "Tässä kaikki mitä -tarvitaan!" sanoi hän. "Voimme täydellä varmuudella sanoa, että -olemme pelin voittaneet." - -"Sitä epäilen vielä." - -"Millä nojalla?" - -"Me uskomme, mitä toivomme, mutta toiset tahtovat päinvastaista." - -"Nämä toiset on raivattava pois!" - -"Kunpa luku ei olisi niin suuri!" - -"He ovat kuningasvallan tiellä!" - -Niin punottiin juoni Ekholmassa. Ja Jöns Antinpoika ryhtyi -kovalla innolla laatimaan todistelua, joka oli esitettävä Ruotsin -valtaneuvostolle. - -Arkkipiispa odotti kärsimättömästi Didrik Slagheckiä, joka oli mennyt -kuninkaan mukana Tanskaan, mutta luvannut tulla Ruotsiin muutamia -päiviä ennen kuningasta, tuoden tietoja. Vihdoin hän tulikin, mutta -aivan pökerryksissään väkevästä oluesta, jota oli kulautellut joka -talossa tien varrella. - -Vasta seuraavana päivänä puolipäivän aikaan tuli hän jotakuinkin -tolkulleen. Päättäen hymyilevistä kasvoista, joilla arkkipiispa -otti maisterin vastaan, ei hänen armonsa näyttänyt panevan tapausta -kovinkaan pahakseen. Muutaman minuutin kuluttua istuivat he -rinnatusten tuttavallisesti keskustellen. - -"Sigbrit rouvasta tuuma on lähtöisin..." - -"Millainen se on?" - -"Hän vihaa aatelia!" - -"Olen kuullut sen." - -"Se on kuningasvallan tiellä ja on sentähden tuhottava sukupuuttoon." - -"Minkä nojalla?" - -"Heitä on syytettävä!" - -"Kenen?" - -"Teidän armonne!" - -"Minun?" - -"Olette kuninkaan ystävä, kukaan ei tiedä paremmin kuin te, ketkä -ovat hänen ja teidän salaisia vastustajia ja vihollisia." - -"Tosin kyllä, mutta..." - -"Kaiken on käytävä laillisesti ja oikeudenmukaisesti, kuningas on -yhtä kristillinen herra kuin teidän armonnekin eikä tahdo kenellekään -vääryyttä tapahtuvan." - -"Paha on vain rangaistava." - -"Juuri niin. Nyt näen, kuinka oikein ymmärrätte häntä." - -"On meneteltävä varovaisesti." - -"Äärimäisen varovaisesti!" - -"Ei uskottava kenellekään tarkoituksiaan." - -"Ne on säilytettävä meidän kolmen kesken, kuninkaan, teidän armonne -ja minun!" - -Niinkuin metsänpeto kyyristyy kokoon ennenkuin ottaa vauhdin ja -syöksyy saaliinsa kimppuun, niin kyyristyi myös Kustaa Trolle -mielikuvituksessaan nauttien kostosta, jonka oli paneva toimeen. -Mitäpä hänellä oli pelättävää astuessaan esiin syyttäjänä; hänellä -oli maalinsa silmiensä edessä ja keinoista välitti hän viisi. "Olkoon -siis menneeksi!" sanoi hän. - -"Kuningas käskee lisäksi sanoa teidän armollenne, ettei hän kanna -kaunaa ketään ihmistä kohtaan; hän tahtoo ainoastaan tehdä mikä -oikein on ja valtakunnalle hyödyksi. Jos hän jossakin hairahtuu, -ei se ole hänen syynsä, vaan niiden, jotka ovat häntä huonosti -neuvoneet." - -"Siitä tunnen hänen hurskaan mielensä. Olen pelottomasti toimittava -saamani tehtävän ja syyttävä vihollisiamme." - -"Sen jälkeen alkaa minun tehtäväni", sanoi Didrik nauraen. "Ja kautta -sieluni en räpäytä silmäänikään, kun on vietävä uhrit sille oikeuden -alttarille, jonka pystytämme." Ja neuvotteluja jatkettiin pienimpiä -erityisseikkojaan myöten; kun laitetaan juhlaa, niin ohjelma -laaditaan edeltäpäin. - -Kun sitten Odensen piispa tuli hänkin mukaan, kysyi maisteri -melkoisen hämillään, mitä nimiä arkkipiispa tahtoi pantavaksi -listalle. - -Jöns Antinpoika arveli, etteiköhän suurinta huomiota ollut -kiinnitettävä henkilöihin, jotka olivat vaarallisia järjestyksen -ylläpidolle. - -Kustaa Trolle vastasi, ettei hän ollut koskaan ajatellut toisin. - -Silloin veti Didrik Slagheck esiin listan ja luki siitä: "Herra Erik -Abrahaminpoika (Lejonhufvud)." - -"Hän, joka on Tanskan uskollisin ystävä!" huudahti arkkipiispa -kummissaan. - -"Kuningas ei voi sietää häntä." - -"Se on toinen asia." Ja Odensen piispa kirjoitti nimen. - -Ja Kustaa Trolle avasi listansa ja luki siitä: "Strengnäsin piispa -Mathias." - -"Hän, joka nyt ratsastaa maassa ympäri ja menestyksellä puhuu -kuninkaan puolesta!" - -"Hän on ennen ollut Sturein ystävä, ja minä olen vannonut, että hänen -on kuoltava!" - -Ja Odensen piispa kirjoitti nimen. - -Sitten luki Didrik Slagheck kaikkien kahdentoista valtaneuvoksen -nimet, alkaen herra Erik Juhananpoika Vaasasta. Kuitenkin tahtoi -hyvä kuningas, jottei kukaan luulisi hänen rankaisevan isää siitä, -että poika oli vastoin sanaansa ja lupauksiaan paennut vankeudesta, -armosta ja suosiosta Erik herralle suoda henkensä. - -"Luullakseni ovat nämä kaksitoista vaikutusvaltaisia miehiä ja -kuninkaan vihollisia?" kysyi Jöns Antinpoika. - -"He kuuluvat maan etevimpiin sukuihin ja sentähden on heidät -raivattava pois!" - -Nimet lueteltiin ja kirjoitettiin. "Skaran piispa Vincentius!" -virkkoi arkkipiispa. "Hänkin?" - -"Persoonallinen vihamieheni!" Jöns Antinpoika kirjoitti. - -Edelleen seurasi kaupungin kolme pormestaria ja yksitoista -raatimiestä, sitten erinäisiä porvareita, joiden tunnettiin -liikkuneen ruotsalaisen puolueen asioilla. "Rouva Kristina -Gyllenstjerna." Kaikki vaikenivat hämillään. "Häntä täytyy -rangaista!" puuskahti maisteri. "Hän on Sten Sturen emäntä!" lisäsi -Kustaa herra. "Mutta vain nainen!" - -"Sangen vaikutusvaltainen." - -"Ja sitkeä." - -"Jättäkäämme se asia kuninkaan omaan ratkaisuun." - -Odensen piispan ehdotus tunnustettiin oikeaksi, ja siihen päättyi -neuvottelukin. - -Kustaa Trolle antoi vierastensa matkustaa edeltäpäin, hän tarvitsi -muutamia päiviä miettiäkseen mitä oli tehtävä. Hän oli neuvottelusta -havainnut, että aiottiin mennä pitemmälle kuin hän oli tarkoittanut. -Kostaminen vihamiehilleen oli hänen ainoa toivomuksensa, ja nythän -aiottiin melkein pyyhkäistä pois koko Ruotsin aatelisto! Oliko hänen -autettava siinä? Sehän oli samaa kuin leikata omaa lihaansa, tuhota -sääty, johon itse kuului -- maan syntyperäiset herrat ja ruhtinaat. -Ensi kertaa tunsi hän pelkoa, epäilystä ja horjumista. Mitä oli hänen -tehtävä? - -Epäröiden matkusti hän Tukholmaan. - -Kuningas saapui muutamia päiviä myöhemmin. Suurella loistolla -otettiin hänet vastaan, ja nyt oli linna hänen kuninkaallisena -asuntonaan. - -Valtiokokous oli kutsuttu marraskuun 1 päiväksi. Tähän kokoukseen oli -kutsuttu alempiakin pappeja hiippakunnista, samoin kauppakaupunkien -miehiä, vuorimiehiä ja talonpoikia jokaisesta kihlakunnasta, ja he -saapuivat melkein samaan aikaan kuin kuningaskin. - -Valtaneuvosto kokoontui lokakuun 30 päivänä valmistelemaan asiaa, -ja seuraavana päivänä avattiin valtiopäivät paljaan taivaan alla -Brunkevuorella. Kuninkaalle oli pystytetty suojakatos rinteelle, ja -sen edustalle kokoontuivat kokouksen jäsenet. Kuninkaan sotaväki -kiertyi piiriin kokouksen ympärille. - -Odensen piispa piti puheen, jossa todisteli Kristian kuninkaan -laillista oikeutta Ruotsin kruunuun, koska hänet oli valittu jo -isänsä aikaan ja niin edespäin. Piispa päätti puheensa kysymykseen: -"Tahdotteko tunnustaa hänet herraksenne ja kuninkaaksenne, koska -hänellä on sellainen oikeus valtakuntaan?" - -Kohteliaaseen kysymykseen vastasi kokous kohteliaasti: "jaa". Ja -siten oli asia ratkaistu. - -Kokous teki kuninkaalle valansa ja otti vastaan kuninkaan valan. Sen -jälkeen luvattiin ja julistettiin kaikki, mitä ennen oli kirjein ja -sinetein vahvistettu. - -Sunnuntaina marraskuun 4 päivänä olivat juhlalliset kruunajaiset -pyhälle Nikolaille pyhitetyssä kirkossa. Mutta kun kirkossa oli -kaikki juhlamenot suoritettu, palasi kuningas koko seurueensa kera -linnaan. Sinne oli kutsuttu ja saapunut suuri joukko ruotsalaisiakin, -pitoja oli vietettävä kolme päivää, ja naisia ja lapsia oli mukana. -Kuningas oli tällöin pelkkää iloa ja ystävyyttä, hän keskusteli -milloin yhden, milloin toisen kanssa, syleili toisia ruotsalaisista -herroista, suuteli toisia, hyväili heidän käsiään ja vakuutti heille -suurta suosiollisuuttaan ja nauroi sitten sydämensä pohjasta, -aivan kuin kaikki olisi häntä suurimmassa määrin ilahuttanut. Ja -ruotsalaiset herrat ja heidän rouvansa pitivät häntä rakastettavana -ja kohteliaana herrana ja hymyilivät hänelle yhtä kauniisti kuin -hänkin heille. - -Kristina rouva oli hänkin kutsuttu noihin juhliin, mutta hän -kieltäytyi leskensurunsa nojalla. Kohta kaupungin luovuttamisen -jälkeen oli hän muuttanut pois linnasta. Sigrid rouva, hänen äitinsä, -asui Tukholmassa herransa kuoleman jälkeen, ja tämän luo muutti hän -lastensa ja uskollisen ystävänsä, Kaarina Eliaantyttären keralla. - -Juhliin oli saapunut myös herra Joakim Brahe, joka oli äskettäin -mennyt naimisiin Cecilia rouvan vanhimman tyttären kanssa. Hänen -herransa, Erik Juhananpoika, ja kunnon Magnus Gren koettivat kaikin -tavoin Kristinan huolia hälventää. - -Kruunaus juhlien aikaan tuli muuan palvelija ilmoittamaan Kristina -rouvalle, että muuan vanha munkki pyysi häntä puhutella. - -Se oli isä Johannes. - -"Tulette siis vihdoin!" huudahti Kristina ja lankesi hänen -jalkoihinsa. - -Johannes siunasi häntä ja puhui lohdutuksen sanoja. - -Mutta sitten tahtoi hän toimittaa asian, jolle oli saapunut, ja pyysi -puhutella jotakuta tai muutamia Kristinan ystävistä. - -Kristina rouva kutsui lankonsa, herra Joakim Brahen, Magnus Grenin, -äitinsä ja sisarensa. Ja Johannes kertoi, että hänen armonsa Jaakko -Ulfinpoika oli sanonut suuren vaaran uhkaavan Kristina rouvaa ja -kaikkia hänen sukulaisiaan ja ystäviään. - -"Mikä vaara se olisi?" kysyi herra Erik Juhananpoika hieman -kärsimättömästi. - -"Nuori herra Kustaa Erikinpoika..." - -"Poikani!" huudahti Cecilia. "Hän on ollut Mariefredissä." - -"Kaikki hyvät enkelit!" - -"Hänen armonsa on kehottanut alistumaan." - -"Sitä ei hän tee!" huudahti Erik herra. "Hänen mielensä ei koskaan -taivu toisten vakuutukseen." - -"Yhtä salaa kuin tulikin, lähti hän Mariefredistä." - -"Mihin?" - -"Sitä ei hän ollut sanonut, mutta hänen muutamista sanoistaan -päätteli hänen armonsa hänen menneen Taalainmaahan." - -"Hän tekee oikein!" sanoi Kristina melkein itsekseen. - -"Mutta meillä ei siihen ole mitään osaa", puuttui Joakim Brahe -puheeseen. "En ole kuullut siitä mitään ennenkuin nyt." - -"On luonnollista, että kuningas saa tiedon kaikista hänen -hommistaan", sanoi Magnus Gren. "Ja sentähden ei ole mahdotonta, että -hän tahtoo päästä varmuuteen Kustaa herran lähimpiin sukulaisiin -nähden; olen sentähden sitä mieltä, että teidän pitäisi lähteä -kaupungista." - -"Se olisi samaa kuin tunnustaa itsensä syylliseksi!" - -"Ei lainkaan, ainoastaan välttämätöntä varovaisuutta." - -"Mikään epäluulo ei ole vielä tahrannut nimeäni", sanoi Sigrid rouva -entisen ylpeytensä vivahduksella. "Enkä aio väistyä sellaisten -tähden." - -"Hänen armonsa tuntui pitävän välttämättömänä, että Kristina rouva -lähtee täältä", sanoi Johannes. "Ja luulen, että hänellä on pätevät -syynsä." - -"Entisen nurjamielisyyden aikaan ei voinut ihmetellä, vaikka kuningas -oli epäluuloinen", sanoi Erik herra, "Mutta nyt puhaltaa toinen -tuuli, kansa hurraa hänet nähdessään; valtaneuvosto on täydellä -luottamuksella hyväksynyt kaikki hänen toivomuksensa." - -"Ja kaupunki antanut hänelle kallisarvoisen kunnialahjan!" lisäsi -Joakim herra. - -"Ette tahdo siis lähteä täältä?" sanoi Johannes surullisella äänellä. - -"Herrani ei tahdo!" vastasi Cecilia rouva. - -"En!" virkkoi Erik herra. "En usko täällä olevan vaaraa -tarjolla. Mutta jos niin olisikin, katson velvollisuudekseni -seista paikoillani, koska kerran olen ollut ensimäisten joukossa -kannattamassa sopimusta." - -"Kuningas on huomiseksi, keskiviikoksi, kutsunut ei ainoastaan -valtaneuvokset, vaan myös pormestarit ja raatimiehet, piispat ja -muita herroja ja miehiä sikäli kuin tilaa riittää. Luulen, että hän -aikoo ilmoittaa, keille herroille poissaollessaan uskoo hallituksen -ja antaa linnaluvan." - -"Vala _pakottaa_ hänet valitsemaan ruotsalaisten joukosta, ja -_viisaus_ vaatii sitä." - -"Sitten riippuu siitä, kuinka sovitaan vallan jakamisesta." - -"Siinä luulen piilevän suurimman vaaran." - -"Teidän luottamuksenne on sangen suuri, jalot herrat", puuttui Maunu -Gren puheeseen. "Mitä sellaisesta herrahallituksesta on parempia -toiveita nyt kuin Maunu kuninkaankaan aikaan? Minä ainakin, jollen -katsoisi velvollisuudekseni jäädä jänne, asettuisin mieluummin niiden -talonpoikain etunenään, jotka eivät vielä ole laskeneet aseitaan. -Kalmari pitää puoliaan, Göksholma puolustautuu yhä urhoollisesti; -totisesti voi sanoa, että vaikka tuo suku kerran sai aikaan -isänmaalle suunnattoman vahingon, niin maksaa se nyt täydellisesti -velkansa!" - -"Anna Bjelke!" huudahti Kristina kyynelsilmin. "Nyt ymmärrän sinut!" - -"Niin, hän on todellakin suvun hyvä enkeli", lisäsi Maunu Gren. - -"Olette osoittanut minullekin paikkani", lausui Kristina suurella -lujuudella, kyyneliään kuivaillen. "Minua voidaan tarvita täällä, -sentähden jään." - -"Mutta lapseni?" kuiskasi Cecilia. - -"Kuka suojelee heitä paremmin kuin heidän äitinsä." - -"Täytyy kai sitten jäädä silleen", huokasi Johannes alistuvasti. - -"Rakas isä, jääkää luoksemme!" - -"Kyllä, toistaiseksi!" - -Miehet lähtivät kuulostamaan, millainen mieliala vallitsi kaupungissa. - -Isä Johanneksen kutsusta riensi Kaarina hänen luoksensa. "Kuinka paha -olen", sanoi tyttö, "kun kaikessa tässä surkeudessa ajattelen häntä, -joka minulle on rakkaampi kuin mikään muu?" - -"Olen jälleen saanut kirjeen!" sanoi Johannes. - -"Pentiltä?" - -"Niin, häneltä." - -"Hyvää?" - -"Ilahuttavaa meille molemmille." - -"Missä hän on?" - -"Tällä haavaa Wittenbergissä tohtori Lutherin luona." - -"Hänen?" - -"Hän kysyy neuvoani, voiko hän palata tänne." - -"Uskaltaako hän?" - -"Lyypekissä on hän tavannut nuoren herra Kustaa Erikinpojan, ja nyt -haluttaa häntä palata muinoiseen ammattiinsa." - -"Taivaan vallat!" - -"Taistelemaan isänmaan puolesta!" - -"Isä, isä!" huudahti Kaarina langeten vanhuksen jalkoihin. "Mutta -ensin tahtoo hän kuulla sinun mielesi." - -"Ah, silloin täyttyy suurin toiveeni, jonka en ole uskonut koskaan -täyttyvän." - -"Sitten saa hän kai tulla hieman lähemmäksikin", virkkoi vanhus -lempeästi hymyillen. - -"Onko hän täällä!" huudahti Kaarina kiihkeästi. "Sehän olisi -mahdotonta!" - -"Mikään ei ole mahdotonta!" sanoi tyttö lapsenuskolla, joka avaa -taivaan. - -"Ajatuksissaan on hän kyllä luonasi, mutta todellisuudessa Kustaa -herran mukana!" - -"Hänen palvelijanaan?" - -"Hänen asemiehenään!" - -"Missä tapasitte hänet?" - -"Mariefredissä!" - -"Isä, oliko hän ennallaan?" - -"Iloinen ja onnellinen!" - -"Niin minäkin olen, tuhansin kerroin enemmän kuin voin kuvailla! -Kuinka voinkaan oikein kiittää ja ylistää!" - -"Älä rakenna ilolle!" - -"Ei, se on totta!" - -Pian valtasi Kaarinan halu vaalia vanhaa miestä. Hän taivutti tämän -juomaan pikarin viiniä, asetti tyynyn hänen päänsä alle ja pyysi -hartaasti häntä lepäämään. - -Keskiviikko, marraskuun 7 päivä oli käsissä. Tänä muistorikkaana -päivänä kutsuttiin Odensen piispa ensiksi herransa ja kuninkaansa luo. - -"Oletko tavannut Didrikiä?" kysyi tämä. - -"En, teidän armonne." - -"Oletteko nyt sovussa?" - -"Emme erittäin." - -"Mutta minä sanon, teidän _täytyy_ olla. Jollette pidä yhtä, voi -tulla onnettomuus!" Ja kuningas polkaisi vimmoissaan jalkaansa -lattiaan. - -"Hän vahingoittaa enemmän kuin hyödyttää." - -"Mitä hän nyt on tehnyt?" - -"Eilen puhui hän meluten, että hän tahtoisi polttaa koko maan kylät -ja kaupungit, mutta suunnattomasti hän joikin." - -"Oliko ketään ruotsalaisia läsnä?" - -"En nähnyt ketään." - -"No silloin se ei merkinnyt mitään." - -"Mutta rakas, armollinen herra, hopeasta, kullasta ja rahoista, joita -hän kokoaa Tukholmasta linnaan, ei hän tee tiliä kenellekään." - -"Muistan hänet aikanaan, nyt täytyy minun ensin tehdä tiliä -ruotsalaisten kanssa, ja siihen tarvitsen häntä." - -"Niin, hän on mestari pystyttämään hirsipuita. Mutta tuntuu liian -kovalta työskennellä yhdessä miehen kanssa, joka suoraan sanoo -taittavansa yhtä mielellään niskat piispalta kuin koiraltakin." - -"Enkös jo arvannut, että olette hammastelleet; mutta nyt sanon -sinulle, että tahdon lopun yksityisestä torasta, kunnes minun asiani -on toimitettu. Sitten voin lukea lakia teidänkin välillänne, niin -ettei kummallakaan ole valittamisen syytä." - -"Mitä armollinen kuninkaani käskee?" - -"Sano minulle ensin, eikö minulla ole täysi oikeus ryhtyä Ruotsissa -mihin tahansa?" - -"Olettehan kruunattu maan kuninkaaksi." - -"Niin olen!" - -"Silloinhan teillä on oikeus hallita ja vallita." - -"Yksinvaltainen oikeus, Jöns?" - -"Olettehan yksinvaltias kuningas." - -"Yli hengen ja verenkin?" - -"Jumala on antanut miekan esivallan käteen." - -"Käyttää kuten hyväksi näkee?" - -"Jaa..." - -"Vastaa suoraan." - -"Maassa on tuomioistuimet." - -"Ne kai eivät ole täällä paremmat kuin Tanskassakaan, ja siellä -tuomitaan mielivaltaisesti." - -"Kaikki riippuu perimältään kuninkaasta." - -"Mutta jos hän alusta alkaen tietää mitä tahtoo, miksi sitten -viivytellä?" - -"Luullakseni siksi, etteivät ihmiset usko ilman todisteita." - -"Siihen täytyy heidän oppia!" - -"Tietenkin!" - -"Eikö kuningas ole Jumalan edustaja?" - -"Mitäs muuta!" - -"Sitten täytyy hänen sanoillaan olla sama merkitys." - -"Jumalan sanaa ei aina pidetä arvossa." - -"Se, samoin kuin minunkin on tuleva jälleen kunniaan!" huudahti -kuningas melkein hurjasti. "Tiedättekös, piispa, mikä oikeuttaa -sekamelskan täällä maassa kuten kotonakin Tanskassa?" - -"Aatelisto, teidän armonne." - -"Siinä sanoitte toden sanan! Enkö ole oikeassa, kun sanon, että -porvarit ja talonpojat rakastavat minua, aivan kuin olisin heidän -jumalansa?" - -"Niin todella olettekin!" - -"Mikä sitten erottaa minut heistä?" - -"Aatelisto." - -"Mitä tehdään, kun on esteitä tiellä?" - -"Raivataan ne pois." - -"Niin juuri aion tehdäkin. Mutta täällä olen yksinvaltaisempi kuin -Tanskassa, sentähden aion alottaa täällä tanskalaisteni avulla." - -"Teette oikein!" - -"Sanotaan, että suurmiehet ovat tehneet minusta Ruotsin kuninkaan." - -"Epäilettekö sitä?" - -"En, mutta tiedättekö syyn?" - -"Ikävöitiin kuninkuutta." - -"Ei, vaan ritarilyöntejä, sitten he antavat palttua kuninkuudelle. He -tahtovat olla kaikki pikku kuninkaita." - -"Teidän viisautenne näkee sydämet ja munaskuut." - -"Saa olla ainoastaan yksi pää, joka on kaikkien muiden yläpuolella, -ja se on minun!" - -"Paitsi Jumalaa!" - -"Jonka kuva kuningas täällä maan päällä on! Haha, hyvät herrat, -olette tehneet laskujanne ilman isäntää! Kuinka he jakeli vatkaan -linnoja ja läänityksiä keskenään Upsalan päätöksen jälkeen; minä -luin pelkoa ja levottomuutta heidän kasvoistaan, kun he sopimusta -tehdessä pyysivät minua vahvistamaan omavaltaista asiakirjaansa... -Mutta minä kirjoitin alle enkä ollut tietääksenikään; mitä varmempia -ja tyynempiä he ovat, sitä varmemmin on minun kostoni ukkosena iskevä -heihin!" - -Didrik mestarilla oli vapaa pääsy kuninkaan luo, ja hän astui sisään. - -"Vieraat alkavat jo saapua saliin", sanoi hän. "On kai naisetkin -käsketty?" - -"Kristina, hänen äitinsä ja tyttärensä." - -"Kustaa Erikinpojan lähimmät sukulaiset!" sanoi piispa. "Nyt ovat -he minun vallassani!" sanoi kuningas katse taivasta kohden. "Ovatko -palvelijani valmiina?" - -"Kyllä, teidän armonne!" vastasi Didrik mestari. "Sotamiehet on -sijoitettu linnaan. Klaus Bille ja Severin Norrby ovat salissa muiden -joukossa." - -"Se on hyvä, ja tuomioistuimen jäsenet?" - -"Arkkipiispa on nimittänyt, paitsi itseään ja Linköpingin piispaa -Hannu Braskia ja Vesteråsin Otto piispaa, viisi kaniikkia Upsalasta. -Viimeksimainitut ajetaan sitten neuvottelemaan erääseen pimeään -koppiin; luulenpa, että pelästys vie heiltä sen ymmärryksen, mikä -heillä mahdollisesti on ollut." - -"Se tapahtuu kaikki näön vuoksi", sanoi kuningas. "Heidän tuomionsa -on jo langetettu!" - -"Ja sen toimeenpanosta vastaan minä!" lisäsi Didrik mestari. - -"Mutta miksei Kustaa herra tule?" - -"Teidän armonne!" sanoi Didrik mestari epäröiden. - -"No, pettääkö hän?" - -"Jos uskaltaa!" - -"Se ei ole mahdollista!" - -"Hän on itsekin ruotsalainen aatelismies!" - -"Entä sitten!" - -"Ei korppi korpin silmää puhkaise." - -"Mitä hän on sanonut?" - -"Ei mitään, teidän armonne!" - -"Mutta olet huomannut?" - -"Levottomuutta ja pelkoa, joka on uutta hänessä ja sentähden -merkitsevää." - -"Missä hän on nyt?" - -"Salissa!" - -"Kutsu hänet tänne!" - -Didrik mestari meni ja Odensen piispa kohta hänen jälestään. Kustaa -Trolle astui pian sisään maisterin keralla. - -Hänen ulkonäkönsä oli tosiaankin muuttunut, se todisti taisteluista, -jotka eivät vielä olleet taistellut loppuun. - -Kuningas tuskin vastasi hänen nöyrään tervehdykseensä, mutta virkkoi -terävästi: "Mikä teitä vaivaa?" - -"Tunnen itseni sairaaksi!" - -"Petturi!" huusi Kristian ja tarttui kiihkeästi hänen -takinkaulukseensa. "Herra, kuningas!" - -"Aiotte pettää minut!" - -"En, en!" - -"Tahdotteko esiintyä syyttäjänä?" - -"Jos teidän armonne käskee." - -"Henkenne uhalla!" - -"Kyllä tottelen." - -"Epäröimättä?" - -"Kuten tulee uskollisen palvelijan!" - -Mutta kuninkaan palava katse ei häntä jättänyt. "Kuulkaahan", -sanoi hän hymyillen. "Tahdon antaa teille hyvän luonnonvahvikkeen. -Uskollinen Didrikini on seisova rinnallanne, kun esitätte -syytöstänne; jos petätte tehtävässänne, upottaa hän minun -linkkuveitseni selkäänne. Katsokaas, terä kelpaa!" - -Hieno terä välkkyi arkkipiispan silmien edessä, mutta hän ei -räpäyttänyt silmäänsäkään, sanoi vain: "En ollut ansainnut tätä -kuninkaaltani!" - -"Ettekö?" - -"Tekoni tulevat puhumaan!" - -"Siihen olenkin parhaiten tyytyväinen. Mene, Didrik, ja ilmoita -meille, kun aika on käsissä!" - - * * * * * - -Suuressa linnansalissa oli suuri joukko valtaneuvoksia ja muita -ylhäisiä herroja ja naisia sekä arvossapidettyjä porvareita. Kaikki -olivat iloisia mieleltään heille osoitetun ystävällisyyden, tähden; -jokainen näki tulevaisuuden mitä kirkkaimmassa valossa ja tuumi -itsekseen tai lähimpäinsä kanssa, mitä omasta kohdastaan pyytäisi -kansa rakkaalta kuninkaalta. - -Kristina rouvaakin oli kohteliain sanoin pyydetty tulemaan; kuningas -halusi saada häneltä erinäisiä tietoja; samoin olisi hänen armostaan -mieluista nähdä tässä tilaisuudessa myös Sigrid ja Cecilia rouvat. -Viimeksimainittu ajatteli, että hän mahdollisesti voisi sanoa hyvän -sanan ymmärtämättömän poikansa puolesta, ja vanhus näki mielellään -jotakin juhlallisuuksista. - -Mutta Kristina rouva otti mukaansa papereita, jotka mahdollisesti -saattoivat antaa aihetta huomautuksiin, erittäinkin Kustaa Trolleen -nähden, joka nyt oli suuressa suosiossa. - -Kun nämä kolme jaloa rouvaa astuivat saliin, vaikeni äänekäs pakina -ja kaikki nousivat Kristina rouvaa tervehtimään. Ja kun hiljainen -pakina jälleen alkoi kohdistui se kaikilla tahoilla häneen. - -"Mutta mitä nyt? Kas, kuinka kaikki ovet suljetaan!" sanoi äkkiä -muuan porvari toiselle. - -"Luullakseni, Jumala minua auttakoon, portit myös", virkkoi toinen. - -Tosiaankin oli laita niin. Portit olivat suletut. Ne avattiin niille, -jotka tahtoivat tulla sisään. Mutta kas, kas! Kokonainen parvi tahtoi -tunkeutua ulos, mutta heidät ajettiin takaisin pyssynperillä. - -"Mitä on tekeillä?" - -"Onko jotakin tapahtunut?" - -Nyt ei enää pakinoitu ääneen, mutta kuiskailtiin sitä enemmän. - -"Onkohan mitään vaaraa?" - -"Kristina rouva näyttää yhtä tyyneltä kuin ennenkin." - -"Mutta Sigrid rouva näyttää pelästyneeltä." - -Kristina rauhoitteli häntä, taputtaen tyynnyttävästi hänen kättään. - -"Tämä tuntuu epäilyttävältä", sanoi Joakim herra. - -"Nyt luulen sen alkavan." - -"Minkä?" - -"Tuomion ja tutkinnon." - -"Täällä ei ole mitään vääryyttä tapahtunut." - -"Hiljaa, kuningas tulee!" - -Kuningas astui sisään ylhäisin ja ylpein ryhdein, hänen jälestään -tulivat arkkipiispa ja Odensen piispa, Didrik Slagheck ja suuri -joukko tanskalaisia herroja. - -Kaikki läsnäolevat nousivat ja jäivät seisomaan, kuninkaan -istuutuessa valtaistuimelle. - -Silloin lennähti hänen katseensa yli kokouksen, se viivähti muutaman -sekunnin Kristinassa ja valtaneuvoksissa, jotka istuivat hänen -lähellään. - -Herra Erik Abrahaminpoika oli huomaavinaan silmänräpäytyksen, kun -kuningas katsoi häneen. Sitten osoitti hän Strengnäsin ja Skaran -piispoille saman kunnian. Mathias herra kumarsi aina maahan saakka; -Tanskan kuningas oli tullut siksi jumalaksi, jolta hän odotti -palkkaansa. - -Salainen levottomuus ja haudanhiljaisuus vallitsi salissa. - -Silloin astui arkkipiispa valtaistuimen eteen; hän vaati hyvitystä -kaikesta siitä, mitä hän, herra Jaakko Ulfinpoika, Otto piispa ja -muut olivat kärsineet sekä muistutti kuningasta siitä valasta, jonka -oli vannonut: suojella kirkkoa. - -Kuninkaan kysymyksen johdosta, mistä hän valitti, kutsuttiin muuan -Upsalan kaniikki, jolle Kustaa herra antoi syytekohdat sisältävän -paperin ja tämä sai käskyn lukea sen. - -Syytekirjoitus sisälsi, että häntä vastaan olivat tehneet suurta -vääryyttä ja väkivaltaa herra Sten Sture vainaja, hänen leskensä -Kristina rouva ja monet läsnäolevat valtaneuvokset ja miehet, -samalla kuin he olivat rikkoneet kirkon rauhan ja sortaneet sen -miehiä -- vanhaa arkkipiispa Jaakkoa ja Vesteråsin Otto piispaa -- -jonkatähden he myös olivat joutuneet kirkonkiroukseen. Sen jälkeen -luettiin myös pannajulistuskirje herra Sten Sturea ja hänen apurejaan -vastaan. Tämän nojalla selitti Kustaa herra, että yllämainitut herrat -olivat suletut pois pyhästä kirkosta ja pidettävät kerettiläisinä, -joita kuningasta kruunauksessa vannomansa valan nojalla vaadittiin -rankaisemaan. - -Kuningas kysyi, mitä hyvitystä arkkipiispa tästä vaati. - -Tämä pyysi rahakorvausta omasta ja Jaakko herran puolesta, yhteensä -500,000 markkaa hopeassa, ja lisäksi Stäketin rakentamista ennalleen. - -Salissa kuului äänekästä sorinaa. - -Kuningaskin rypisti kulmiaan, ja antoi piispalle aiheen lisätä, että -hän taivuttaisi Jaakko herran hieman alentamaan vaatimuksiaan. - -Kuningas vaikeni kotvan, mutta oli helppo nähdä, että hänen sisunsa -kuohui. - -Silloin kuiskasi Didrik Slagheck Kustaa herran korvaan: "Ajatelkaa, -henkenne on vaarassa!" - -Kalpeana kuin kuolema kohotti tämä päätään, hänen ensi katseensa -kohtasi Mathias piispan eikä enempää tarvittu palauttamaan hänen -rohkeuttaan. - -"Vaadin sitä paitsi", sanoi hän, "että kaikki ne henkilöt, joita -vastaan on syytös tehty, vangitaan ja ankarasti vartioituina -säilytetään, kunnes kuningas on langettanut heidän tuomionsa, ja -kuningas on saapa iäisen palkinnon Jumalalta ja koko kristikunta on -häntä ylistävä siitä rangaistuksesta, minkä hän tuomitsee näille -kerettiläisille, jotka ovat ansainneet iankaikkisen kadotuksen." - -Pelästys ja kauhu valtasi kaikki läsnäolijat, mutta kukaan ei -rohennut virkkaa sanaakaan. - -Silloin nousi Kristina. - -Hän meni valtaistuimen eteen, loi katseensa kuninkaaseen ja sanoi -tyynellä ja lujalla äänellä: - -"Herra kuningas, sallikaa minun johdattaa muistoonne Upsalan -päätöksen sisällys, jonka itse olette juhlallisesti vahvistanut, -ja pyhät lupauksenne ja vakuutuksenne, että annatte kaiken menneen -unhottua. Sen pyhän sakramentin kautta, jonka silloin otitte, -rukoilen teitä jättämään kuolleen herrani rauhaan ja osoittamaan -lempeyttä naiselle, jonka ainoa rikos on siinä, että hän on täyttänyt -velvollisuutensa, ja jolla nyt ei ole muita aseita kuin kyyneleensä!" - -Nämä yksinkertaiset, selvästi lausutut sanat tunkeutuivat kautta -salin; niin miehet kuin naisetkin näyttivät liikutetuilta, ja -kuningaskin otti sellaisen muodon, kuin Kristina rouvan sanat -olisivat tunkeutuneet hänen sydämeensä. - -"En tahdo tehdä ketään levottomaksi", sanoi hän, "mutta jokaiselle -täytyy minun suoda oikeutensa ja katson sentähden velvollisuudekseni -lykätä tämän asian hengellisten isien tuomittavaksi." - -"Kas tässä", sanoi Kristina jalolla arvokkuudella, antaen -kuninkaalle asiapaperin, "tässä on säätyjen päätös, jonka mukaan -herra Kustaa Trolle on julistettu isänmaansa kavaltajaksi ja sen -nojalla menettämään arkkipiispallisen arvonsa. Valtakunnan-oikeuden -päätöksen nojalla on Stäket revitty maahan. Katsokaa itse, teidän -korkea armonne; kaikki allekirjoittajat ovat sitoutuneet yhteiseen -vastuuseen. Keneltäkään ei voitane tuomita henkeään ja omaisuuttaan -teosta, joka on tehty koko kansan nimessä?" - -Kuningas otti paperin ja käänteli sitä hämillään ja epäröiden. - -Kristina ei epäillyt, että hän tämän päätöksen esittämisellä, ei -ainoastaan puhdistanut rakkaan herransa muistoa, vaan myös osoittanut -niin hänen kuin omansa ja kaikkien syytettyjen viattomuuden. -Kuninkaan hämmennys näytti osoittavan sen. - -Mutta silloin nousi Didrik Slagheck kuninkaan takaa ja kuiskasi -jotakin hänen korvaansa. - -Hän hymyili sille, ikäänkuin se olisi ollut jotakin ilahuttavaa, -mutta kohta tämän jälkeen kävivät hänen kasvonsa synkemmiksi -entistään. "Olen luvannut ja vannonut", sanoi hän, "pitää antamani -sanan, mutta tässä on paavin pannakirja kädessäni, ja pyhän isän -tahdon toimeenpanijana olen velkapää tulella ja miekalla hävittämään -kaikki kerettiläiset. Sentähden onkin pyhän Pietarin kostonmiekka -annettu käteeni! Asiakirja, joka nyt on minulle annettu, osoittaa, -että on tehty suuri rikos marraskuun 29 päivänä 1517, ja kaikki ne, -jotka ovat allekirjoittaneet päätöksen, ovat sentähden itse jättäneet -todistuksen rikollisuudestaan tuomarinsa käsiin!" - -"Sikäli kuin tunnustavat sen", kuiskasi Didrik. - -"Sikäli kuin tunnustavat sen", toisti kuningas vitkastellen, -ikäänkuin pelkäisi uhrien pääsevän käsistään. - -"Astukaa esiin, herrat valtaneuvokset, ja sanokaa, onko tämä kunkin -omakätinen allekirjoitus", sanoi kuningas vielä kuuluvammalla äänellä -ja jätti asiakirjan Didrik Slagheckille, joka asettui valtaistuimen -eteen paperi kädessään. Kristina seisoi kangistuneena kauhusta ja -hämmästyksestä; tämä meni yli hänen kaikkien odotustensa. - -Ensiksi astui esiin herra Erik Juhananpoika (Vaasa). - -"Herra Kustaa Trolle", sanoi hän, "ei ollut koskaan vannonut -uskollisuutta maan laeille, vaan alusta alkaen pikemmin osoittanut -olevansa isänmaan vihollinen kuin sen ystävä; olen sentähden -omantuntoni mukaan tuominnut hänet menettämään virkansa. -Allekirjoitus on omani." - -Sen jälkeen esiintyi herra Erik Pentinpoika (Byning). - -"Vaikka se maksaisi pääni, kirjoittaisin tuomion alle uudestaan", -sanoi hän. - -"Skaran piispa Vincentius." - -Hän näytti kalpealta astuessaan esiin, mutta oli hän sentään hyvässä -tolkussaan: "Minä arvelin, että jalo Kustaa herra olisi parhaiten -mielissään, kun pääsisi kaikesta erilleen." - -"Mathias, Strengnäsin piispa!" - -Kurjempaa raukkamaisuuden kuvaa ei voisi nähdä; hän lähestyi melkein -ryömien. - -"Armollisin herra!" sammalsi hän. - -"Onko tämä teidän allekirjoituksenne?" - -"Jumalan ja pyhän neitsyen tähden!" - -"Oletteko omin käsin allekirjoittanut tämän?" - -"Kaikki hyvät pyhimykset!" - -"Jaa vai ei?" - -"Ei..." - -"Mitä, kiellättekö?" - -"Minä en ole sitä tehnyt!" - -"Kyllä, hän on tehnyt sen!" huusivat useat. - -"Tämä käsi kenties, mutta ei tieten, tahtoen. Kättä rangaistakoon, -jos niin täytyy tapahtua, mutta armosta ja suosiosta säästettäköön -minua!" - -Onneton työnnettiin syrjään. - -"Herra Erik Niilonpoika (Gyllenstjerna)!" - -Kristina rouva katsoi sukulaiseensa. Oliko tämä tahraava nimen, jota -kantoi? - -"Nimeni olen kirjoittanut omalla kädelläni", sanoi hän, "vapaasta -tahdostani ja täydestä vakaumuksestani!" - -"Herra Eskil Niilonpoika (Baner)!" - -"Minä tein kuten muutkin", sanoi hän, "ja kirjoitin alle!" - -"Herra Magnus Gren!" - -Kuuluvalla äänellä sanoi hän: "Allekirjoituksellani olen tahtonut -ilmaista, että herra Kustaa Trolle on arvoton, ei ainoastaan -arkkipiispan virkaan, vaan mihin virkaan tahansa tässä maassa. Kiitän -teidän armoanne siitä, että olen saanut tilaisuuden avoimesti lausua -tämän mielipiteeni." - -Kustaa Trolle seisoi liikkumatonna, mutta hän karahti punaiseksi. - -"Piispa Brask Linköpingistä!" - -Hän astui esiin reippaasti ja näköjään pelottomasti. "Pelastin sillä -kertaa ainoastaan henkeni", sanoi hän. "Nyt nähdään, viekö se, mitä -silloin tein, nytkin samaan tulokseen!" Sen jälkeen otti hän pienen -veitsen, avasi sillä vahasuojuksen sinettinsä päältä ja veti esiin -hienon, kääröön kierretyn paperiliuskareen, jonka antoi kumartaen -kuninkaalleen. - -Tämä avasi sen ja luki: - -"Siihen pakotettuna." - -Kuningas nauroi, viittasi piispan luokseen ja ojensi hänelle kätensä -suudeltavaksi. - -"Herra Erik Kruse!" - -Tämä oli nuori herra, jolla oli rohkeutta rinnassaan, hän oli -urheasti taistellut kansanvapauden puolesta ja vihasi sydämestään -vierasta ylimysvaltaa. - -"Herra Kustaa Trolle on kavaltaja", huudahti hän. "Sen sanon niin -kauan kuin kieleni liikkuu!" - -"Tunnustatte siis allekirjoituksen!" - -"Kirjoitan kernaasti nimeni uudestaan." - -"Herra Olavi Björninpoika!" - -Tämä astui reippaasti esiin ja katsoi kuningasta nauraen silmiin: -"Pitäkää varanne, herra kuningas, hän voi pettää teidätkin, jos vain -saa tilaisuuden. Ken on voinut tehdä niin suuren petoksen, häneen ei -pidä kenenkään uskoa!" - -"Tunnustatte siis allekirjoituksen?" - -"Olen iloinen nähdessäni nimeni niin monien kunniakkaiden nimien -joukossa." - -"Herra Joakim Brahe!" - -Kalpein huulin ja kalpein poskin astui hän esiin. Hän oli nuori, -rikas ja onnellinen, elämä oli hänelle täynnään päiväpaistetta ja -ruusuja, ja nyt tuli kuolema ja pyyhkäisi kaiken pois. Sentähden -värisi hänen äänensä, kun hän sanoi: "Allekirjoitus on minun!" - -Mutta kun hän sitten kääntyi, oli toivoton surun ilme hänen -kasvoillaan. - -"Herra Erik Abrahaminpoika (Lejonhufvud)!" - -"Minäkö?" parahti tämä. "Se ei ole mahdollista... Armollinen herra, -ette suinkaan voi tahtoa..." - -"Onko allekirjoitus teidän?" - -"Ei, ei!" - -"Todistakaa muut!" - -Kaikki vaikenivat. - -"Äänettömyys on myönnytyksen merkki!" huusi Didrik. - -"Hän on liian suuri roisto suostuakseen oikeudenmukaiseen tekoon!" -huudahti Magnus Gren. - -"Säästäkää hänet, herra kuningas", tokaisi Erik Kruse. "Hän ansaitsee -päästä lähimmäksi mieheksenne." - -"Olen viaton!" ulvoi hylkiö ja vääntelehti maassa valtaistuimen -edessä. - -"Viekää hänet pois!" huusi kuningas. - -Ja niin jatkettiin nimenhuutoa. - -Mutta kuka voi kuvailla sitä kauhua ja hälinää, joka vallitsi -salissa. Huudettiin ja itkettiin; naiset makasivat tainnoksissa -tai kouristuskohtauksissa. Turhaan vaativat kuninkaan miehet -hiljaisuutta, se ei auttanut mitään. - -Piispojen ja neuvosherrojen jälkeen tulivat pormestarit ja -raatimiehet. Heidät tuomittiin kuolemaan sen niskoittelun tähden, -millä he olivat niin kauan kuningasta vastustaneet. Hänet oli Jumala -asettanut heidän herrakseen, ja he olisivat olleet velvolliset heti -tottelemaan hänen tahtoaan ja avaamaan kaupungin portit hänelle. - -Huuto ja melu jatkui. Tuli pimeä, mutta kynttilöitä tuotiin sisään ja -niinsanottua tutkintoa jatkettiin myöhään yöhön. - -Vihdoin ovet avattiin, ja suuren lyhtyjä ja soihtuja kantavan -sotamiesparven etunenässä astuivat saliin Klaus Bille ja Severin -Norrby, ja niin vietiin sieltä suuri joukko miehiä ja naisia -torniin. Valtaneuvokset vietiin eri huoneeseen, samoin piispat, -samoin pormestarit raatimiesten keralla, ja sulettiin sinne kuin -teurastettavat lampaat karsinaan. - -Hannu Brask, Vesteråsin Otto piispa ja kaniikit ajettiin pieneen -pimeään huoneeseen, mihin saivat jäädä yöksi. Kun yksi joukko -onnettomia oli viety pois, tulivat sotamiehet noutamaan toisia. Nyt -oli helppo ymmärtää, mikä heitä odotti, ja sentähden oli valitus yhtä -yleinen kuin sydäntäsärkeväkin. - -Kristina luuli melkein, että hänet oli unhotettu. Cecilia makasi -kuolontapaisessa horrostilassa, Sigrid rouva oli nukkunut Kristinan -syliin. Siinä istui hän kyyneletönnä, kuinka monta ja keitä -vietiinkin pois. Jos hänen oli mentävä kuolemaan, kuka silloin oli -vaaliva hänen lapsiaan, kelle voisi hän uskoa heidät, kun hän ei -tiennyt, kuka eläisi seuraavana päivänä? - -Ajatusten niin harhaillessa ympäri ilman mitään kiintokohtaa näki hän -viimeiset vietävän sieltä pois. Klaus Bille seurasi heidän mukanaan, -mutta Severin Norrby lähestyi kunnioittavasti häntä. "Jalo rouva!" -sanoi hän. Kristina ainoastaan katsoi häneen. "Teidän kohtalonne -koskee minuun syvästi!" - -"Ette suinkaan tahtone tehdä mitään sitä lieventääksenne?" - -"Kaiken minkä voin." - -"Antakaa vähän viiniä ja leipää äidilleni!" - -"Äänessä oli sävy, joka koski tuiman soturin sydämeen." - -"Ei täällä", sanoi hän. "Sallikaa minun viedä teidät siihen -huoneeseen linnassa, joka on minulle jätetty." - -"Vankina?" - -"Niin kauan kuin voin suojella teitä, olette vapaa!" - -"Kiitän teitä!" - -Hän otti Sigrid rouvan käsivarsilleen; muuan soturi kantoi Cecilia -rouvaa, ja linnankäytäviä, jotka Kristina niin hyvin tunsi, vietiin -hänet muutamaan omista huoneistaan, joka oli luovutettu herra Severin -Norrbylle. - -Hänen äitinsä laskettiin vuoteelle; ritari pyysi häntä sulkemaan -oven ja riensi hankkimaan mitä tarvittiin. Kristinan täytyi yksin -huolehtia äidistään ja sisarestaan. - -Ritari palasi tuoden pyydetyt ravintoaineet, ja viinissä kastettu -leipä näytti Sigrid rouvasta maistuvan hyvin. Hän söi sen -puoliunissaan, tietämättä missä oli. - -"Olen nähnyt hirveää unta", sanoi hän. "Mutta sen kerron huomenna." - -Ja samassa hän nukkui sikeästi. - -Kristina oli niin vaipunut ajatuksiinsa ja hirvittäväin näkemiensä -muistoihin, ettei hän jaksanut ajatella mitään tulevia. - -"Pyytäisin kysyä, enkö voi tehdä mitään hyväksenne?" kysyi ritari. - -Kristina kohotti päätään. - -"Lapseni?" - -"Tahdotteko saada heidät tänne?" - -"En, en!" - -"Tahdotteko, että teidät viedään heidän luoksensa?" - -Kristina katsoi äitiinsä ja sisariinsa. "Kuinka pääsen, täällä?" -sanoi hän. - -"Minusta kyllä olisi parasta, että lapsenne noudettaisiin tänne; -vastaan hengelläni kaikesta, mikä kuuluu teille! Täällä voin antaa -teille suojaa, mutta kotonanne on se minulle mahdotonta." - -"Ettekö luule kotirauhaa pidettävän kunniassa?" - -"Nyt ei näytä pidettävän kunniassa mitään." - -"Kuka lapset noutaisi?" - -"Minä itse!" - -"Sallikaa minun tulla mukaan!" - -Ehdotus näytti ritaria miellyttävän. "On mahdollista", sanoi hän, -"ettei minuun luotettaisi, jos menisin yksin. Mutta teidän on -otettava miehen hattu ja viitta, niin pääsemme huomaamatta." - -Kristina pukeutui nopeasti ja he lähtivät. Ritari sulki molemmat -nukkuvat sairaat lukon taa ja otti avaimen talteensa. - -Kadut olivat melkein autiot ja tyhjät. Siellä ja täällä paloi joku -lyhty, mutta kaikki ikkunat olivat suletut ja pimeät. Kristina rouvan -koti oli aivan pyhän Jaakopin kirkon lähellä, ja he suuntasivat -askeleensa sinne. Portin edessä seisoi kaksi henkilöä, jotka -nähdessään Kristinan äkkiä tempasivat hatun päästään. - -"Kristina rouva!" huudahtivat molemmat. - -"Uskolliset palvelijani!" sanoi hän. - -Portti aukeni, Kaarina ja Niilo syöksähtivät häntä vastaan. - -"Äiti, miksi olet viipynyt niin kauan!" huusi poika. - -Mutta sisältä kaikuivat lasten äänet. "Pienokaiseni!" huudahti -Kristina, ja unhottaen ritarin riensi hän heidän luoksensa heittäen -viitan Kaarinalle. - -Tämä, nähtyään että saattaja oli ylhäinen herra, pyysi tätä astumaan -huoneeseen. Severin herra teki sen uteliaisuudella, joka kummastutti -häntä itseäänkin. Kaikki mikä kuului tälle naiselle, alkoi -merkillisesti kiinnittää hänen mieltään, ja hän antautui mielihyvällä -siihen. - -Huoneessa oli vanha, harmaahapsinen pappi; vieraan nähdessään kysyi -hän heti, eikö linnassa tarvittaisi häntä. Ritari sanoi jättävänsä -sen Kristinan päätettäväksi. - -"Niin, hän tuntee minut", sanoi pappi. - -Kristina tuli kohta ja lankesi isä Johanneksen jalkoihin. "Nyt on -katkerin hetki tullut", sanoi hän. - -"Neuvoni...?" - -"Sitä olisi minun pitänyt seurata!" - -"Jumala teitä auttakoon!" - -"Rukoilkaa kanssamme puolestamme!" - -"Sen teen!" - -"Rakas isä, tahdotteko seurata meitä?" - -"Vaikkapa synkimpäänkin vankilaan!" - -"Sen tiesin!" Kristina suuteli hänen kättään ja nousi. "Herra -ritari!" sanoi hän rukoillen. "Sallikaa minun ottaa kaikki nämä -mukaan." - -"He saavat seurata!" - -Hankittiin kantotuoli ja siihen sullottiin kaikki lapset ja joukko -tyynyjä. Kolme pienintä nukkuivat jo, Niilon ja Ilianan käskettiin -olla hiljaa. Neljä palvelijaa tuli tuolia kantamaan. Kaarina ja isä -Johannes kulkivat kukin puolellaan, Kristina rouva ja herra Severin -Norrby seurasivat jälestä. - -Linnan portilla ei kukaan rohennut kysyä mitään ritarin nähdessään. -Ritari näytti tietä, vihdoin olivat he ovella, ja koko saattue astui -sisään. Cecilia rouva oli valveilla ja kertoi, että oli aiottu -sillaikaa murtautua sisään. - -"He ovat etsineet minua!" sanoi Severin Norrby. "Menen heti kuninkaan -luo. Hankin teille mitä tarvitsette, mutta älkää avatko kenellekään -muille kuin minulle." - -Kaarina oli poiminut pienokaiset pois kantotuolista, ja kantajat -poistuivat ritarin mukana. - -Tyynyistä laitettiin vuode lattialle, ja lapset pantiin siihen maata. -Cecilia kertoi sillävälin isä Johannekselle, mitä oli tapahtunut, -sikäli kuin saattoi epätoivoissaan rakkaan herransa ja vävynsä tähden. - -"Tiedättekö, missä he ovat?" kysyi Johannes. - -"Täällä linnassa." - -"Kyselen sitten." - -"Aiotteko mennä heidän luoksensa?" - -"Kyllä, he voivat tarvita minua." - -"Taivas teitä siunatkoon! Sanokaa hänelle, ettei eromme ole oleva -pitkä, vaikka hänen... täytyisi mennä edeltä..." - -Kotvan kuluttua kuului koputus ovelle. - -"Kuka siellä?" kysyi Kaarina. - -"Severin Norrby." - -Ovi aukeni, ja Kristinan levoton, kysyvä katse suuntautui ritariin. - -"Tuon hyviä uutisia!" - -"Puhukaa, herra!" - -"Tässä", sanoi ritari pannen pienen pergamenttipalan hänen käteensä. -"Se on kuninkaalta." - -Kristina luki: - - "Herra Erik Juhananpoika olkoon heti vapaa. - - _Kristian kuningas_." - -"Tekö olette saanut tämän aikaan?" - -"Pyysin sitä." - -Cecilian ilo oli yhtä kiihkeä kuin oli ollut hänen surunsakin. -"Herrani kyllä toimittaa toisetkin vapaiksi!" huudahti hän iloissaan. - -Severin herran neuvosta päätettiin, että isä Johannes tämän -kallisarvoisen paperin avulla hankkisi pääsyn vankien luo. Ritari -hankkisi tiedon, missä he olivat, ja ilmoittaisi sen. - -"Omasta puolestanne ei teillä ole enää mitään pelättävää", sanoi -Norrby Kristinalle. - -"Kuninkaan sydän on siis lauhtunut?" - -"Sitä en tahdo sanoa, mutta hän on hyväksynyt takaukseni." - -"Nyt tunnen köyhyyteni", sanoi Kristina. "Voin ainoastaan ottaa -vastaan hyviä töitä, enkä osoittaa kiitollisuuttani." - -"Kenties tulee päivä, jolloin voitte sen", sanoi ritari hieman -liikutettuna. "Siihen mennessä teen kaiken voitavani palvellakseni -teitä." - -Kohta tämän jälkeen hän lähti, ja isä Johannes seurasi häntä. - -Kristina ei ollut huomannut ritarissa mitään erikoista, hänen ei -juolahtanut mieleensäkään, että kukaan uskalsi himoita häntä, Sten -Sturen leskeä. Mutta Kaarina oli nähnyt ritarin silmistä, mitä -hänen mielessään liikkui, ja hänet valtasi hämmästys ja inho. -Millään hinnalla ei hän tahtonut ilmaista Kristina rouvalle tätä -hävyttömyyttä. - -Ei edes Severin Norrby voinut avata ovea vankien huoneeseen. Kuningas -oli ankarasti kieltänyt sen; päivänkoitteessa oli heidät vietävä -linnasta, silloin saivat heitä puhutella, ketkä olivat läheisyydessä. - -Isä Johannes jäi ovelle odottamaan. - -Vihdoin aamun ensi kajossa avattiin ovi vangittujen huoneeseen, ja -sotilaskujan läpi vietiin heidät linnansaliin. Johannes seurasi -jälestä, paperi, joka hänellä oli kädessään, avasi hänelle tien. - -Tuokion kuluttua astui vastakkaiselta puolelta saliin Didrik -Slagheck parvi sotaväkeä mukanaan. Hänellä oli kädessään paperi, -jonka avasi ja luki. Se sisälsi pannaanjulistettujen kerettiläisten -kuolemantuomion, jonka hengellinen tuomioistuin oli henkensä -uhalla allekirjoittanut ja kuningas vertavuotavin sydämin katsonut -velvollisuudekseen vahvistaa. - -Didrik Slagheck lisäsi, että tuomio oli kahden tunnin kuluttua -pantava toimeen. Sen jälkeen poistui hän huoneesta sotureineen. - -Isä Johannes kuuli oven sulkeutuvan, ja hän kiitti Jumalaa, kun sai -huomaamatta jäädä tänne, täällä saattoi hän olla hyödyksi. - -Seurasi kamala näytelmä. Kun ihminen seisoo iäisyys silmien edessä, -silloin esiintyy hän omana itsenään. Siinä kirottiin ja sadateltiin, -rukoiltiin ja vaikeroitiin ja kieriteltiin lattialla. Vain harvat -kestivät miehinä kohtalonsa ja iloitsivat melkein, kun pääsivät -paremman hallituksen alamaisiksi. - -Erik Juhananpoika (Vaasa) seisoi pystypäin; hän näytti koettavan -rohkaista kauhistunutta Joakim Brahea, joka ainoastaan itki ja -nyyhkytti kuin heikko nainen. - -Isä Johannes meni Erik herran luo, sillä tällehän hänellä etupäässä -oli asiaa. Tämä tunsi hänet heti. - -"Tuotte viestejä minulle", sanoi Erik herra vilkkaasti. - -"Niin", vastasi Johannes, "viestejä ja terveisiä." Näin sanoen antoi -hän paperin. - -Erik herra luki, ja hänen kasvoillaan näkyi punan häivähdys. -Hymyillen taittoi hän paperin kokoon ja sanoi sen jälkeen: "Oletteko -tavannut Cecilia rouvaa?" - -"Kyllä, herra!" - -"Kuinka hän voi?" - -"On vaipunut rukouksiin puolestanne." - -"Mutta hänen oma mielialansa?" - -"Se on nöyrä ja alistuvainen!" - -"Luojan kiitos! Sanokaa hänelle, että tulen menettelemään kuten -kunniallinen ritari." - -Sen jälkeen kääntyi jalo herra onnettomuustovereihinsa ja sanoi -kuuluvalla äänellä: - -"Rakkaat ystävät, Jumala on laupeudessaan lähettänyt meille yhden -palvelijoistaan; ettekö tahdo, että hän valmistaa meidät kaikki -viimeiselle matkalle?" - -"Kyllä, kyllä!" huusivat kaikki ylen äänekkäästi. - -"Jättäkäämme siis kaikki maalliset ja ajatelkaamme ainoastaan -iäisyyttä", lisäsi Erik herra. "Minulle on tosin tarjottu armoa, -kas tässä kuninkaan omakätinen allekirjoitus, mutta kanssaveljeni -ovat kunniallisia herroja, ja Jumalan nimessä tahdon kuolla heidän -kanssansa." - -Näin sanoen repäisi hän pergamenttiliuskan kahtia ja heitti lattialle. - -Kuului ihailun hälinää. - -"Ja nyt, jalot herrat, alkakaamme!" - -Isä Johannes oli valmis ja alotti hartaan rukouksen. - -Puolipäivän rinnassa avautuivat jälleen ovet linnansaliin, suuri -joukko sotaväkeä astui sisään Klaus Billen ja Didrik Slagheckin -johdolla. He tapasivat vangit polvillaan ja Johanneksen heitä -siunaamasta. - -"Mitä tämä on!" huusi Didrik Slagheck. "Kuinka pappi on tullut tänne?" - -Herrat nousivat vitkaan, kukaan ei välittänyt vastata. - -"Vastatkaa, mitä on teillä täällä tekemistä?" - -"Saarnaan lohdutuksen ja sovituksen sanaa", sanoi Johannes. "Jumala -on ollut kanssamme!" - -"Jumalan tahto on, että kerettiläisten on kuoltava synneissään, ja -te olette pirun lähettiläs!" huusi Didrik heiluttaen uhkaavasti -miekkaansa. - -"Älkää koskeko häneen!" huudahti Magnus Gren. "Me menemme pelkäämättä -kuolemaan, hän on vuodattanut sen ylle taivaan valoa!" - -"Silloin on hän valhetellut! Pian, pappi, sano, että kaikki nämä ovat -kadotuksen omat!" - -"Pelastetut he ovat, kuten toivon." - -"Tottele, tai olet surman oma!" - -"Jos Jumala niin tahtoo. Jollei hän tahdo, et voi minulle mitään." - -"Sepähän nähdään!" Ja ennenkuin kukaan ehti estää sitä, oli hän -pistänyt. - -Kuului yleinen kauhun huuto! Kaikki hypähtivät luo. - -Erik Juhananpoika otti hänet syliinsä. - -"Anna hänelle anteeksi, o Jumalani!" Näin sanoen jätti jaloin sielu -maallisen tomumajansa käyden itse tietä, jonka oli niin monta kertaa -näyttänyt muille. - -Ja hänen esikuvaansa seuraten lähtivät toisetkin rohkeasti -taipaleelle. - -Jo ennemmin oli kuningas valepuvussa ja miestensä ympäröimänä -mennyt raatihuoneelle, josta hän tahtoi eräästä ikiomasta katsella -näytelmää. Parvekkeella seisoi joukko herroja peittäen ikkunan takana -seisovan kuninkaan joukkojen katseilta. - -Suurtorilla muodostivat kuninkaan sotamiehet keihäsaidan, ja sen -sisäpuolella seisoi pyöveli paljastetuin miekoin. Kuninkaan käskystä -oli kuulutettu torvia toitottaen, että jokaisen oli tultava torille -näkemään, mihin kuningas aikoi ryhtyä, ja väki oli virrannut torille -keihäsaidan ympärille. - -He näkivät linnanporttien avautuvan. - -"Katsokaas!" huusi muuan vanha työmies. "Tuolla tulevat piispat -sotamiesten vartioimina..." - -"Herran tähden, hehän ovat kahleissa!" - -"Katsokaas ritareita, jotka tulevat edeltä!" - -"Hekin kahleissa!" - -"Isä", kuiskasi muuan nuorukainen, "mitä pahaa nuo maan mahtavimmat -herrat ovat tehneet?" - -"Jättäneet valtakunnan vihollisen käsiin, muuta minä en tiedä." - -Kuolemaan tuomitut vietiin keihäsaitaukseen. - -Herra Niilo Lycken oli raatihuoneen parvekkeelta puhuttava kansalle. -Hän sanoi jokseenkin hiljaisella äänellä, ettei kukaan kauhistuisi -sitä mitä oli tapahtuva. Vangitut herrat olivat kaikki kerettiläisiä, -joita täytyi rangaista. "Se on tosin aivan vastoin kuninkaan tahtoa -ja toivomusta", sanoi hän, "mutta hänen täytyy panna toimeen paavin -pannajulistus, arkkipiispa Kustaa Trolle on kolme kertaa rukoillut -häneltä sitä polvistuen ja kyynelissään..." - -Joukosta kuului vihaista murinaa. - -"Sitä paitsi ovat nämä herrat vehkeilleet kuninkaan henkeä vastaan", -lisäsi Niilo herra. - -Silloin kuului kirkas ja sointuisa ääni keihäsaitauksen sisältä. -Vanha Vincentius se keskeytti tanskalaisen salamoivin sanoin: - -"Tanskan kuningas Kristian valehtelee ja pettää niin sanoin kuin -teoinkin. Petollisesti on hän menetellyt ruotsalaisia miehiä kohtaan. -Miksei meitä ole asetettu laillisen tuomioistuimen eteen, että -ainakin saisimme tietää, miksi meidän on kuoltava. Nyt tapahtuu se -ilman tutkintoa ja tuomiota. Mutta me vetoamme asiassamme kuningasten -kuninkaaseen; hänen rangaistuksensa on kohtaava kruunatunkin -rikollisen, ja muisto siitä väkivallasta, jota hän on tehnyt vapaille -miehille, on katkeroittava hänen viime hetkensä." - -Piispa tahtoi puhua vielä enemmänkin, mutta torvet toitottivat -jälleen ja rummut rämisivät. Nyt tulivat pormestarit ja raatimiehet -ja heidän jälestään suuri joukko käsityöläisiä taottuina kahleihin. - -Väkijoukosta kuului huudahduksia ja nyyhkytyksiä ja siihen sekaantui -aseiden kalske. - -Kuningas janosi pedon tavoin verta. Hän antoi merkin. - -"Alkakaa!" käski Didrik Slagheck. - -Piispa Mathias oli ensimäinen. - -Kaikilla katoilla, kaikissa lyhtypatsaissa, jokaisessa ikkunassa -näkyi ihmisiä, ja he valittivat ja kirkuivat joka kerran, kun uusi -pää putosi. Keihäsaidan ympärillä tunkeili ihmisiä tuhansittain, -naisia makasi maassa itkien ja vaikeroiden, monet miehistä seisoivat -kalpeina, palavin silmin ja kädet nyrkissä. - -Mutta kun veri alkoi valua katuja virtoinaan, silloin kiihtyi -katkeruus yhä enemmän, nurina nousi nousemistaan, kunnes se puhkesi -hirmuiseen, jatkuvaan huutoon, läpitunkevaan kostonhuutoon, joka sai -vastakaikua jokaisessa sydämessä. - -Väkijoukko ryntäsi keihäsaitaa kohden, mutta sotamiehet tarttuivat -lähimpiin ja heittivät heidät sen sisäpuolelle. Ulkopuolella seisovat -näkivät heidän päidensä putoavan. - -Kuningasta ärsytti joukon rääkynä ja hän kutsui Didrik Slagheckin -puheilleen. Tämä tuli verissään, ja kuningas kuiski hänelle -hymyillen. Ja pian nähtiin sotamiesjoukkojen ryntäävän pitkin toria -ja katuja ja tunkeutuvan taloihinkin. Tätä nähdessä valtasi kansan -sellainen pakokauhu, että he syöksyivät koteihinsa, sulkivat ovet -ja luukut ja piiloutuivat kellareihin ja ulkohuoneihin. Teloituksen -loputtua olivat kadut ja torit autiot ja tyhjät. - -Mutta Suurtoria peitti 82 kuollutta. - -Illalla piti kuningas suuret pidot miehilleen, hovipojat juoksivat -ympärinsä täyttäen pikareita, mutta hänen armonsa sanoi heille, -etteivät häntä miellyttäneet kalpeat posket eivätkä vapisevat kädet. -Jolleivät he tienneet miten saivat verta poskiinsa, saattoi hän -auttaa. - -Kaikkien täytyi olla iloisia, ja ensiksi esitti kuningas Skaran ja -Strengnäsin piispojen maljan. - - * * * * * - -Didrik Slagheck oli kertonut kuninkaalle, miten Severin Norrby oli -rakastunut Kristina rouvaan. - -Teurastuksen jälkeisenä päivänä astui Severin herra itse kuninkaan -luo. - -"Mitä kuuluu?" - -"Tahtoisin vain kysyä, onko Kristina rouva tuomittu kuolemaan." - -"Rakastatko häntä, Severin?" - -"Ei suinkaan hänen siksi tarvinne kuolla?" - -"Siinä voi olla syytä anteeksiantoon, ja hän saa olla kiitollinen -rakkaudestasi." - -"Siitä ei hän tiedä mitään." - -"Mitä? Etkö ole sanonut hänelle..." - -"En mitään, teidän armonne, minun täytyy ensin ansaita onneni." - -"Mutta jos hän kieltäytyy?" - -"Toivon, ettei hän tee sitä! Kaikessa tapauksessa on minulla teidän -armonne sana." - -"Se sinulla on!" - -"Tahdon vain lisätä yhden asian. Jos Kristina rouva nyt kuolee tai -vastaisuudessa tapahtuu hänelle jotakin pahaa, lähden heti teidän -armonne palveluksesta ja tarjoudun jollekin vieraalle ruhtinaalle. -Pohjolaan en jää." - -"Miksi sanot sen minulle nyt?" - -"Sentähden, että teidän armonne minun tähteni kiinnittäisi mielensä -häneen." - -"Tahdot kai vapauttaa hänet?" - -"Jääköön hän vankeuteen, mutta ei ankarampaan kuin minä hänet panen." - -"Täällä maassa?" - -"Täällä linnassa." - -"Kunnes noudat hänet?" - -"Niin, jos hän suostuu!" - -"Mutta jollei hän tee niin?" - -"Silloin voi teidän armonne viedä hänet Kööpenhaminaan, jos hyväksi -näkee." - -"Torniin! Sen teen; tekisin sen heti, mutta sinun tähtesi jääköön..." - -Mutta siellä ja täällä jatkettiin yhä murhatöitä. - -Vasta marraskuun kymmenentenä päivänä korjattiin ruumiit torilta. -Mutta jotta niiden luku olisi täydellinen, täytyi valtionhoitajan -ruumis olla mukana, ja se kaivettiin haudastaan. Södermalmiin -laitettiin suunnattoman suuri rovio, ja siellä ne poltettiin. - -Niin pitkälle oli päästy pääkaupungissa, mutta mitä muualla maassa -sanottiin ja tehtiin? Saapui sanomia Kustaa Erikinpojan nostattamasta -talonpoikaiskapinasta, mutta siihen kiinnitettiin vain vähän -huomiota. Sen ei katsottu paljoa merkitsevän, mutta kuitenkin -lähetettiin mieliä rauhoittamaan kautta koko maan kuninkaan nimessä -kirjelmä, jossa veritöitä seliteltiin. - -Tanskalaiset riemuitsivat. Nyt he luulivat saavuttaneensa -päämääränsä, Ruotsin kukistamisen. Kaikki linnat ja läänit annettiin -tanskalaisten haltuun, heille uskottiin myös kaikki tärkeät virat. -Didrik Slagheck tuli piispaksi Skaraan. Arkkipiispa Kustaa Trollen ja -hänen isänsä huostaan uskottiin valtakunnan hallitus. Ja niin lähti -kuningas Ruotsista omille mailleen. - -Mitä oli tuleva, sitä ei mikään ihmissilmä pystynyt näkemään. Mutta -Tanskan kuningas oli pian huomaava, ettei hän ollut voittanut kansaa, -vaan ollut ainoastaan herran rankaisevana vitsana niille, jotka -itsekkyydestä, voitonhimoisten laskujensa ja kurjan kateuden tähden -olivat olleet valmiit kavaltamaan isänmaansa. - - * * * * * - -Helmikuussa 1521 saapui Tukholmaan sanoma, että Taalain -kuparivuorimiehet olivat valinneet Kustaa Erikinpojan johtajakseen. - -Pääkaupunki oli tanskalaisten vallassa ja he mellastivat kaikkialla. -Mutta missä ainoakaan ruotsalainen sydän sykki, siellä täyttyi se -iloisin toivein, ja kuiskaillen rukoiltiin hankkeelle menestystä. - -Tukholman linnan vangeillekin saapui vihdoin tämä sykähyttävä uutinen. - -Vankila valostui siitä, suru kadotti kärkensä, ja kieltäymykset -olivat helpot kantaa; hartaina, jos mahdollista vielä palavampina -kuin ennen kohosivat rukoukset taivaalle rakastetun pojan ja -sukulaisen puolesta. - -Severin Norrby oli lähtenyt Tukholmasta hyvän aikaa ennen kuningasta; -syksyllä oli hän piirittänyt Kalmaria ja vihdoin sen valloittanutkin. -Urhea Anna Bjelke oli ottanut osaa puolustukseen, vihollisen kuula -kaasi hänet maahan, ja hän oli niin onnellinen, että sai kuolla -ennenkuin tarvitsi väistyä paikaltaan. - -Voittaja oli siksi ritarillinen, että käski antaa hänelle -sotilaallisen hautauksen kaikella sillä loistolla, mikä päällikölle -kuului, ja niin voittajat kuin voitetutkin seisoivat haudalla paljain -päin. Maahanlaskemisen jälkeen ammuttiin haudalla kiväärin laukaus, -ja Severin Norrby virkkoi kovalla äänellä: "Kymmenen sellaista naista -kuin Anna Bjelke tekisivät maan voittamattomaksi. Kunnia hänen -muistolleen!" Tanskalainen merisankari jäi muutamiksi kuukausiksi -Kalmariin. Mutta eräänä talvipäivänä ilmestyi hän äkkiarvaamatta -Tukholman linnaan ja ilmoittautui Kristina rouvalle. Tämä kalpeni -hieman, mutta otti sitten hänet vastaan äitinsä ja sisarensa keralla. - -Lyhyen aikaa keskusteltuaan läsnäolijain kanssa pyysi hän puhutella -Kristina rouvaa kahdenkesken. - -Toiset aavistivat, mistä oli kysymys, ei vain hän. Kuinka he -katuivatkaan, etteivät olleet häntä valmistaneet. - -"Hän tehköön kuinka tahtoo", sanoi Sigrid rouva. "Mutta ennemmin -tahdon, että minut pistetään säkkiin ja hukutetaan, kuin näen hänet -tanskalaisen miehen omana." - -"Poikani pahimman vihollisen!" huokasi Cecilia rouva. He olivat -väärässä, Kristina tiesi, mitä oli tuleva. Hän kalpeni ajatellessaan -kohtaloa, joka tämän jälkeen odotti hänen lapsiaan ja sukulaisiaan. - -Mutta hän ei ilmaissut, mitä hänen mielessään liikkui. Samalla -arvokkuudella sanoissa ja eleissä, joka oli ollut valtionhoitajan -puolisolle ominainen, pyysi hän ritaria istuutumaan eräällä niistä -kurjista puutuoleista, jotka olivat huoneen ainoat huonekalut. - -Itse istuutui hän toiselle ja odotti hiljaa, mitä ritarilla oli -sanottavaa. - -Tämän silmissä oli suru Kristina rouvan vain kaunistanut, ja hän -rakasti häntä sanomattomasti. Tunteitaan ei hän voinut pukea -sanoihin, ja niin alkoi hän lyhyin, katkonaisin lausein puhua -asemasta Ruotsissa. Kuningas katui mitä oli tapahtunut... hän tahtoi -hyvittää minkä voi... nimittää käskynhaltijan, jolla olisi rajaton -valta. Hänet, Severin Norrby, oli siksi ajateltu, mutta hän ei -tahtonut ottaa tarjousta vastaan muilla ehdoin kuin että Kristina -rouva suostuisi tulemaan hänen puolisokseen. - -Kristina hylkäsi tyynesti ja arvokkaasti hänen tarjouksensa. Alussa -ei ritari voinut löytää sanoja, sitten puhkesi hän kiihkeihin -soimauksiin. Kristina oli osoittanut hänelle suopeutta, ottanut -vastaan hänen palveluksiaan, puhunut kiitollisuudestaan... - -"Se on aina teitä seuraava", vastasi Kristina. "Ja todistuksena siitä -pyydän teitä ottamaan vastaan tämän sormuksen, ainoan kalleuden, joka -minulla on jälellä muinaisilta päiviltä." - -Hän otti sormuksen sormestaan ja ojensi sen ritarille. - -Ritari taisteli liikutustaan vastaan. Sellaista muistoa Kristina -Gyllenstjernalta ei hän voinut hylätä, ja niin vei hän käden -kunnioittavasti huulilleen ja otti sormuksen sanoen: "Tämä on -kallisarvoisin muisto mitä minulla on!" Syvään kumartaen riensi hän -pois; nöyryytys, loukattu turhamaisuus pani hänen verensä kuohuksiin. -"Suojelkoon hän itseään niin hyvin kuin voi!" jupisi hän itsekseen. -"Minä en siitä enää tästedes välitä!" - -Ja muutaman viikon kuluttua tuli kuninkaalta käsky, että ruotsalaiset -rouvat oli ensi avovedellä vietävä Kööpenhaminaan ja pantava Siniseen -torniin. - -Huhtikuun lopulla vietiin heidät sinne viheliäisellä tanskalaisella -aluksella. Monet ylhäiset rouvat, joiden miehet oli teloitettu, -saivat saman kohtalon. Kaikki toivoivat, että vapahtaja oli pian -tuleva ja päästävä heidät kahleistaan. - - - - -14. - -LOPPU. - - -Vanha arkkipiispa Jaakko Ulfinpoika vietti päiviään Mariefredin -luostarissa eräänlaisessa vapaaehtoisessa vankeudessa. Hänen korkean -arvonsa tähden oli hänelle laitettu kaikki mukavuudet, mitä luostari -voi hankkia, ja uutiset ulkomaailmasta tuotiin ensiksi hänelle. - -Tukholman verilöyly sai hänet kauhuihinsa, mutta tieto vanhan -ystävänsä, hurskaan Johanneksen kuolemasta liikutti hänet kyyneliin. - -"Nyt ei minulla ole enää ketään, ketään maailmassa!" huudahti hän -katkeralla surulla. - -Kristina rouva ja monet ylhäiset herrat ja rouvat lähettivät viestejä -ja kirjeitä rukoillen häntä Kristuksen nimessä, että hän koettaisi -hellyttää Kristianin julmaa ja kovaa mieltä. - -Samaan aikaan saapui nuori herra Kustaa Erikinpoika pakolaisena -hänen luoksensa, pyytäen neuvoa ja apua. Hän ei tarkoittanut mitään -vähempää kuin kuninkaan vallan musertamista ja isänmaan vapauttamista -tanskalaisesta sorrosta. - -Mutta pettynein toivein täytyi nuoren Kustaan hiipiä salavihkaa pois, -ja vanha piispa katsoi menetelleensä sangen jalomielisesti, kun ei -antanut ilmi pakolaista. Mutta jos hän sen jälkeen olisi kirjoittanut -kuninkaalle ja pyytänyt armoa joillekin vihoihin joutuneille, olisi -se saattanut heittää epäluuloja hänen itsensä ylle. Ja sentähden -jätti hän kaikki kirjeet vastaamatta, hän oli liian vanha enää -sekaantuakseen mihinkään maallisiin asioihin. - -Tieto siitä, että kuningas vihdoin oli matkustanut Tukholmasta, -tuntui hänestä huojennukselta. Mutta tieto julmuuksista, joita hän -pani toimeen matkalla, vaikutti lamauttavasti jokaisen ruotsalaisen -mieleen. Pelolla ja vavistuksella odotti arkkipiispakin mitä oli -tuleva. - -Tosin kerrottiin salavihkaa miehestä mieheen, että nuori Kustaa -Erikinpoika oli huudettu Taalainmaan päämieheksi, mutta siitä ei -uskaltanut paljon toivoa, ja vanha piispa huusi vaikeroiden, että -nyt oli hänen viimeinen hetkensä tullut; ankara kuningas ei antaisi -koskaan anteeksi sitä, ettei hän ollut lähettänyt Kustaa herraa -Tukholmaan sidottuna käsistä ja jaloista. - -Niin monet sieluntäristykset päättyivät siihen, että vanhus vaipui -sairasvuoteelle. Veljet pitivät hänestä suurinta huolta, mutta -kuitenkin valitti hän alituiseen, että hänet lyötiin laimin ja että -kaikki hänen hoitajansa olivat Kristianin lähettejä, joilla oli -salainen käsky ottaa hänet hengiltä. - -Silloin ilmoittautui eräänä päivänä palveleva sisar läheisestä -luostarista ja antoi abbedissalta kirjeen luostarin priorille. Niin -pian kuin tämä oli sen lukenut, päästettiin sisar sisään. - -Nunnalla oli tiheä huntu kasvoillaan, mutta hänen liikkeistään ja -äänestään saattoi havaita, että hän oli vanha nainen. - -"Tahdotte ottaa hoitaaksenne hänen armoaan arkkipiispaa?" kysyi -priori katsellen häntä uteliaasti. - -"Niin, jos se sallitaan minulle." - -"Hän ei anna hoitajalleen rauhaa yöllä eikä päivällä." - -"Minä tarvitsen niin vähän unta." - -"Voitte saada apua, milloin haluatte." - -"Jos sitä tarvitaan." - -Priori epäröi tuokion. "Seuratkaa minua!" sanoi hän sitten äkkiä ja -meni hänen edellään. Kun he tulivat piispan huoneen ovelle, sanoi -palveleva veli, joka avasi oven heille, että hänen armonsa nukkui. - -"Meidän täytyy odottaa hänen heräämistään", sanoi priori. "En voi -täyttää pyyntöänne ilman armollisen herran suostumusta." - -"Hän nukkuu tyynesti", sanoi nunna, joka katseli piispaa -tarkkaavaisesti. "Voitte huoletta jättää minut yksin hänen kanssaan." - -"Abbedissan puoltolause on sellainen, että uskallan sen tehdä", -vastasi priori, joka vielä kerran oli lukenut kirjeen lävitse. -"Soittakaa kelloa, jos tarvitsette jotakin." - -Priori ja palvelijat menivät, ja nunna jäi yksin nukkuvan luo. - -Hän katseli häntä yhä; oli kuin tahtoisi hän nähdä läpi vanhojen, -ryppyisten kasvojen saadakseen näkyviin sen, jonka muinoin oli -tuntenut. - -Tällöin oli huntu luisunut syrjään ja paljastanut kalpeat, hienot -kasvot, joissa ei ollut ainoatakaan ryppyä. Valkoinen tukka oli -sileäksi kammattuna sivuille. Silmät olivat kyynelissään, ja suun -ympärillä oli surun ja alistuvaisuuden ilme. Hän sanoi hiljaa: - -"Mitä hänen onkaan täytynyt kärsiä!" - -Sen jälkeen istuutui hän penkille ikkunan ääreen ja otti esille -ompeluksen. Mutta tuontuostakin kohosi hänen katseensa kiitollisena -ja luottavaisena taivasta kohden ja kääntyi sitten melkein -äidillisellä hellyydellä nukkuvaan Jaakko Ulfinpoikaan. - -Tämä heräsi äkkiä, katsoi takan ääreen, missä palvelevalla veljellä -oli tapana istua, ja jupisi: - -"Kuten tavallisesti... ei ketään luonani!" - -Hän haparoi kädellään soittokelloa, joka tavallisesti oli yöpöydällä. -Ei löytynyt sitäkään. - -"Ne hylkiöt!" Hän löi sängynreunaan. - -"Tahdotteko saada virvoitusjuomanne, herra?" kysyi nunna ojentaen sen -hänelle. - -Nyt vasta vanhus näki hänet ja huudahti kiivaasti: "Kuka olette?" - -"Vanha nainen, tottunut hoitamaan sairaita." - -"Nimenne?" - -Nunna epäröi vastatessaan. - -"Nimenne!" toisti vanhus kärsimättömästi. - -"Elsa Posse." - -Vanhus nousi kärsimättömästi... oliko hän kuullut väärin... "Sanokaas -se uudestaan", lisäsi hän. - -"Elsa Posse." - -"Pois huntu!" - -"Ette tuntisi minua." - -"Kyllä, kyllä, kuinka en tuntisi!" - -Elsa avasi hunnun ja Jaakko vanhus kohtasi vielä kerran näiden hyvien -silmien katseen, silmien, joiden ilmettä ei ollut koskaan unhottanut. -Hän tuijotti häneen kauan ja katsettaan kääntämättä, kunnes kyynelet -virtailivat pitkin hänen poskiaan. "Kyllä, tunnen sinut!" nyyhkytti -hän ja peitti kasvonsa käsiinsä. - -"Juokaa!" sanoi Elsa lempeästi ja ojensi hänelle pikarin. Vanhus -piteli hänen kädestään. "Menetkö pian?" - -"En, jään tänne." - -"Ainaiseksi?" - -"Viimeiseen hengenvetoonne." - -"Se ei viipyne kauan; Kristian kuningas vaanii henkeäni." - -"Hän on lähtenyt maasta, ja Kustaa Erikinpoika ei salli hänen palata." - -"Mitäpä hän voi?" - -"Kaiken, jos Herra on lähettänyt hänet kansaa pelastamaan." - -"Hm!" Jaakko vanhus otti hänen ojentamansa pikarin ja joi vitkaan; -sitten pani hän sen itse pöydälle ja piti Elsan kättä molempain -käsiensä välissä. "Sinulla on vielä lapsuususkosi jälellä, Elsa?" - -"Se on nyt koeteltu ja puhdistettu kokemuksen koulussa." - -"Herrasi ja tyttäresi ovat kuolleet?" - -"He ovat menneet minulle sijaa valmistamaan." - -"Ja nyt olet yksin maailmassa." - -"En, minulla on monta alustalaista, joita ajattelen." - -"Etkö ole nunna?" - -"En vihitty." - -"Muistan, ettet tahtonut siksi koskaan; mutta puku...?" - -"Olen ottanut sen päästäkseni teidän luoksenne", vastasi hän -yksinkertaisesti. - -Piispan kasvoille lehahti hymy, hän puristi lujemmin Elsan kättä ja -voi vain kuiskata: "Herra siunatkoon sinua!" - -Siitä päivästä lähtien ei Jaakko Ulfinpoika ollut sama kuin ennen; -tyytyväisenä kaikkeen, ystävällisenä kaikkia kohtaan pyysi hän -ainoastaan, että "sisar" olisi hänen luonaan. - -Pienessä etuhuoneessa oli Elsan vaatimaton vuode; kun hän aamuisin -kysyi, oliko hänen armonsa nukkunut hyvin, koskei ollut kutsunut -häntä, vastasi tämä: - -"Olen kuunnellut sinun tyyntä hengitystäsi, ja se on tehnyt minulle -paljon parempaa kuin nukkuminen." - -Kaikki saapuneet kirjeet luki Elsa, ja kun Jaakko Ulfinpojan täytyi -ottaa vastaan vieraita, tahtoi hän että Elsan oli oltava saapuvilla. -Ja sitten kahden jäätyään puhuivat he päivän suurista tapauksista. -Tanskasta saapui uutisia, että juutit uhkasivat nousta kapinaan, -kuninkaan setä tavoitteli kruunua, ja todennäköisesti koko maa -joutuisi hänen haltuunsa ja Kristian II saisi lähteä maanpakoon. -Ruotsista ei siellä joudettu paljon välittämään, ja nämä ulkonaiset -olosuhteet ikäänkuin raivasivat tien Kustaa Erikinpojalle. -Taalainmaasta riensi hän nostattamaan Helsinglannin talonpoikia, -valloitti maakunnan toisensa perästä kaupunkeineen ja linnoineen, -ja kaikkialla liittyi kansa häneen kymmenin tuhansin. Tuskin kolmea -kuukautta kesti hänen voittokulkunsa, kun hän jo oli Tukholman -edustalla. - -Kuumeisella levottomuudella odotti arkkipiispa viestejä ja kirjeitä; -kaiken tahtoi hän tietää, ja hänelle oli sanomaton helpotus, kun -hänellä oli läheisyydessään henkilö, jonka kanssa saattoi tästä -luottavasti keskustella. Kaikesta, mitä tapahtui, ei mikään lyönyt -häntä sellaisella hämmästyksellä kuin se, että itse piispa Hannu -Brask oli sanonut irti kuuliaisuutensa Kristianille ja ruvennut -Kustaan mieheksi. - -"Brask, joka ei koskaan ole toiminut ilman suunnitelmaa", sanoi hän, -"on pitänyt Kristianin asian toivottomana." - -"Enimmän miellyttää minua se, että hän on pelottomasti asettunut -Kustaa herran puolelle", vastasi Elsa. - -"Minä tein sen vielä aikaisemmin, kun päästin hänet täältä menemään." - -"Mutta siitä on johtunut teille suurta levottomuutta." - -"Tosin kyllä, mutta nyt ilahuttaa minua, etten asettunut urheaa -soturia vastaan." - -Hyvät viestit ja Elsa Possen läheisyys saivat vanhan elämänlampun -vielä kerran leimahtamaan. Jaakko Ulfinpoika tuumi, että hän oli -melkein terve, mutta hän pysyi vuoteessaan, kenties pelosta, että -Elsa muuten jättäisi hänet. - -Tanskasta saapui vuoden 1523 alussa melkein uskomattomia uutisia. -Kuninkaan setä, joka oli asettunut kapinallisten juuttien etunenään, -oli heti sen jälkeen huudattanut itsensä kuninkaaksi, ja Kristian oli -menettänyt silloin niin mielenmalttinsa, että kuningattaren ja muiden -lähimpiensä kera oli viipymättä purjehtinut Saksaan apua etsimään. - -Vähäistä ennen oli hän teloituttanut Didrik Slagheckin; samoin -kerrottiin, että Jöns Antinpoika oli joko tapettu tai sulettu -vankeuteen. Kustaa Trolle oli yritettyään sotia Kustaa Erikinpoikaa -vastaan, vihdoin ollut pakoitettu pakenemaan Tanskaan hänkin, eikä -kukaan tiennyt oliko hän seurannut kuningasta, mutta poissa hän vain -oli. - -Mutta niin merkillistä kuin tämä kaikki olikin, ei se tehnyt -niin syvää vaikutusta Jaakko Ulfinpoikaan kuin se uutinen, että -kuningatar Elisabeth salaa suosi Lutherin kerettiläisoppia ja että -muuan protestanttinen pappi oli saanut kenenkään koskematta saarnata -Kööpenhaminassa. "Silloin ovat he tuominneet itsensä perikatoon. -Kirkon pannasalama on iskevä heihin!" huudahti piispa hujauttaen -vapisevaa kättään. - -"Uusi oppi on rikas rakkaudesta ja anteeksiannosta", vastasi Elsa -lempeästi. - -"Helvetin oppi se on!" - -"Se perustuu raamatun omaan sanaan." - -"Kuka sen tietää?... Jokaisella ei ole oikeutta lukea raamattua, se -on yksin pappien asia." - -"Niin on ollut, mutta ei ole enää, tässä on jo kirja jokaisen käteen." - -"Raamattuko...?" - -"Evankeliumien käännös! Martti Lutherin tekemä saksannos." - -"Niinkö!" Hänen armonsa vääntelehti levotonna vuoteessaan. - -"Muuan vadstenalainen munkki on kääntänyt ne ruotsiksikin." - -"Hänet tullaan panemaan pannaan!" kähisi vanha pappisvaltias. - -"Hän on jälleen palannut entiseen ammattiinsa, soturiksi, ja -taistelee Kustaa herran lipun alla". - -"Pannanuoli voi sattua häneenkin, jos ottaa petturin suojelukseensa." - -"Hän ei ole mikään petturi, ja isä Johanneskin oli samassa uskossa", -vastasi Elsa. - -"Mikä vadstenalaismunkki on nimeltään?" - -"Pentti." - -"Pentti?... Hänkö, jolle Johannes valmisti tilaisuuden paeta?" - -"Niin, juuri sama." - -"Ja hän pakeni syntisen rakkautensa tähden nunnaan." - -"En tiedä oliko se synnillistä", vastasi Elsa ja keveä puna lehahti -hänen kalpeille poskilleen. "Tiedän vain, että he nyt ovat menneet -naimisiin." - -"Naimisiin!... Munkki ja nunna?" - -"Se ei ole kielletty missään paikassa pyhissä kirjoissa." - -"Mutta kirkko..." - -"Protestanttisuus sitä melkein vaatii, ja tohtori Luther on -esimerkillään osoittanut, että täytyy kuulla enemmän Jumalaa kuin -ihmisiä." - -Piispa kääntyi pois. "Tahdon koettaa nukkua", sanoi hän. Mutta -niin ei ollut laita, hän oli saanut niin paljon mietittävää. -Viisikymmentä vuotta sitten oli Elsa näyttänyt hänelle sen, mitä -nyt oli tapahtunut. Elsa oli tarjonnut hänelle suuren rakkautensa, -kun hän vain katkaisi ne kahleet, jotka häntä kytkivät. Häntä oli -suututtanut, kun Elsa ei antanut myöten hänen intohimoilleen, ja -hän tarjosi ainoastaan häpeää rakastetulleen. Mitä kunnioitusta ja -luottamusta oli hänellä ollut siihen uskontoon, jonka juhlamenojen -yliohjaajana hän oli? Sen etuja edistääkseen oli hän uhrannut -puhtaat, inhimilliset tunteet, jotka kehottivat häntä suuriin -tekoihin pitkän elinikänsä. Hän oli kieltänyt jaloimmatkin -harrastuksensa, isänmaansa parhaankin, palvellakseen kirkkoa, jota -sydämessään halveksi. - -Kuva toisensa jälkeen vieri menneisyydestä hänen sielunsa silmien -eteen. Mikä vilinä erilaisia ihmisiä! Enimmät esiintyivät utuisina -varjoina, toisia muistaessaan tunsi hän pistoksen sydämessään; yksi -ainoa seisoi aina näkyvissä, tutut piirteet olivat tulipiirtoina -syöpyneet hänen sieluunsa; hienoin säikein piti Beatrice häntä -sidottuna, ja hänen täytyi mennä, mihin ei tahtonut. Sillä naisella -oli hänen ylitsensä valta, josta hän ei voinut vapautua, se nainen -oli hänen öidensä painajainen ja päiviensä kirous. - -"Mene pois luotani, paha henki!" ähkyi hän hien helmeillessä hänen -otsalleen. "Oi Elsa, Elsa!" - -"Tässä olen, herra!" sanoi lempeä ääni. - -"Sinä olet minun hyvä enkelini!" Hän katsoi hätääntyneenä Elsaan. -"Sano minulle vielä kerran, että olen ollut sinulle rakas, vaikka -olenkin paljon rikkonut." - -"Hyvin rakas!" kuiskasi Elsa. - -"Luuletko, että Jumala koskaan antaa minulle anteeksi, mitä olen -rikkonut häntä vastaan?" - -"Kyllä, jos rukoilette sitä oikein hartaasti häneltä." - -"Rukoile kanssani!" - -Siitä päivästä olivat heidän osansa vaihtuneet. Elsa luki ääneen -kiellettyä raamatunkäännöstä, he puhelivat keskenään, ja valo hiipi -huomaamatta pimitettyyn sieluun. - -Viime aikojen sielunjännitys oli suuresti rasittanut heikontuneita -ruumiin voimia, ja vanha arkkipiispa tunsi loppunsa lähenevän. - -Mutta hänen kuolemanpelkonsa oli kadonnut. "Olen iloinen päästessäni -täältä", sanoi hän. "Ainoa toiveeni on, että sinä tulet pian jälestä." - -"Siellä ylhäällä ette kaipaa minua", vastasi Elsa melkein kyynelten -tukehuttamalla äänellä. - -"Minä odotan oven edessä kunnes tulet. Minusta tuntuu, että sinä -yksin voit minulle avata taivaan." - -"Eikö se ole synnillinen ajatus?" - -"Ei, Elsa, ken on ollut hyvä enkelini maan päällä, pysyy sellaisena -ylhäällä Jumalan luonakin!" - -Hän pyysi Elsaa, ettei tämä viime hetkellä kutsuisi saapuville -prioria eikä munkkeja. "Anna minun vain pidellä kättäsi", sanoi hän, -"ja niin minä kuolen onnellisena." - -Elsa noudatti hänen toivomustaan. Ainoakaan ihmiskorva ei kuullut -niitä lohdullisia toivonsanoja, joita hän kuiskasi eron hetkellä. -Mutta rauhan ilme, joka lepäsi vainajan kasvoilla, näytti -luostariveljistä aivan selittämättömältä, kun hän oli kuollut -saamatta viimeistä voiteluaan. - -Elsa poistui yhtä hiljaa ja huomaamatta kuin oli tullutkin ja -palasi suomalaisille kotirannoilleen, missä oli hänen puolisonsa -ja tyttärensä hauta. Hän ei ollut sydämessään oikein varma, eikö -hän rikkonut uskollisuuttaan heitä kohtaan, kun lähti huolehtimaan -vieraasta. Mutta katumuksen sijaan tunsi hän rauhaisan ilon tunnetta, -jollaista voi tuntea ainoastaan pyhän velvollisuuden täytettyään. - -Hän omisti tästälähin kaiken huolenpitonsa lukuisille -alustalaisilleen, mutta se ei estänyt häntä mitä vilkkaimmalla -mielenkiinnolla kuulostelemasta uutisia Ruotsista. - -Hän oli nähnyt Kustaa herran pienenä lapsena Tukholman linnassa, ja -nyt oli lapsesta sukeutunut suuri sankari ja sotapäällikkö, viisas ja -toimelias herra. - -Kesäkuun 7 päivänä 1523 valittiin hänet kuninkaaksi, ja seuraavana -juhannusaattona marssi hän Tukholmaan pirstaleiksi ammutusta -portista, ohi talojen raunioiden. - -Mutta siitä huolimatta oli ilo yleinen. Maa oli vapaa, ja vapauttajan -seikkailurikas nuoruuden elämä heitti hänen persoonansa ylle -kimmellyksen, joka liikutti kaikkien sydämiä. Hänen urotöistään -laulettiin niin Ruotsissa kuin Suomessakin, ja näissä kansanlauluissa -kuohui iloa ja ylpeyttä, mutta säkeiden välistä saattoi kuulla lujan -lupauksen: "Nyt kuten aina olemme valmiit henkeen ja vereen saakka -puolustamaan armasta synnyinmaatamme!" - -Elsa kuunteli laulua iloisin mielin. - -"Niin, niin", tuumi hän itsekseen. "Vanha on mennyt, uusi aika alkaa! -Maa on vapaa, ja kun uusi siunattu oppi levittää kirkkaan valonsa yli -kansan ja maan, silloin on varmaan onni, rauha ja sopusointu saapuva." - -Ihmeellistä on elää mukana tällaisessa ajassa, hyvä poistua täältä ja -jättää tilaa toisille. Meidän päivätyömme on lopussa, heidän alkaa. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Sten Sture nuorempi ja Kristiina -Gyllenstjerna II: Tuomio, by Louise Stjernström - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK STEN STURE NUOREMPI JA *** - -***** This file should be named 55579-8.txt or 55579-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/5/5/7/55579/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/55579-8.zip b/old/55579-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a900fbf..0000000 --- a/old/55579-8.zip +++ /dev/null |