diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 14:02:39 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 14:02:39 -0800 |
| commit | 4dfdea3808cb1b1968dcfc3ea31bac3f8e2477ad (patch) | |
| tree | 966431ddbb10de848a9ec8660ff660baea1506ab | |
| parent | 78081830f8f3dfa919cebfd4dc4470931a2b0d93 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55370-8.txt | 3604 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55370-8.zip | bin | 62748 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 3604 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..bd1068b --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #55370 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55370) diff --git a/old/55370-8.txt b/old/55370-8.txt deleted file mode 100644 index ddfceec..0000000 --- a/old/55370-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3604 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Candida, by Bernard Shaw, Translated by Helmi -Setälä - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Candida - - -Author: Bernard Shaw - - - -Release Date: August 16, 2017 [eBook #55370] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK CANDIDA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -CANDIDA - -Kirj. - -BERNARD SHAW - -Suomentanut Helmi Setälä - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1909. - - - - -ENSIMÄINEN NÄYTÖS - - -Kaunis lokakuun aamu Lontoon koillisosassa, laaja alue peninkulmien -päässä Mayfairin ja St. Jamesin Lontoosta; kadut eivät ole lainkaan -niin kapeat, likaiset, löyhkäävät ja tukehduttavat kuin siellä. -Vaatimattoman keskiluokan tyypillinen kaupunginosa; leveät kadut; -vilkas liike; runsaasti rautapeltisiä, rumia mukavuuslaitoksia; joka -taholla radikaalisia klubeja, raitiovaunuraiteita, joilla alituisesti -liikkuu keltaisia vaunuja; pääkatujen varrella talojen edustalla -ruohokenttiä -- puutarhoja, joissa ei kukaan uskalla astua muuta kuin -pientä polkua pilkin, joka johtaa portilta talon ovelle; rumia, -tyylittömiä tiilitaloja pitkissä, yksitoikkoisissa riveissä, mustia -rauta-aitauksia, kivitettyjä katukäytäviä, tiilikattoja, ihmisiä, -joko kunniallisen huonoissa tai arveluttavan kurjissa pukimissa, -jotka kuuluvat kaikki itse ympäristöön ja parhaasta päästä -keskustelevat vain välinpitämättömästi toisten asioista. Heidän -tarmonsa ja mielenkiintonsa ilmenee vain ahneutena ja liikeintona. -Poliisikonstaapeleita ja kirkkojakin on siksi paljon, etteivät ne voi -katkaista yksitoikkoisuutta. Aurinko paistaa kirkkaasti; ei ole -vähintäkään sumua; ja vaikka savu likaakin ja mustaa kaikki paikat, -sekä kädet ja kasvot että tiilet ja rappaukset, niin se ei sittenkään -ole kyllin paksu häiritäkseen lontoolaisen hauskuutta. - -Tässä epämieluisassa erämaassa on myöskin keitaansa. Hackney Roadin -toisessa päässä on suuri puisto, jota puinen aitaus ympäröi ja siinä on -runsaasti ruohokenttiä, puita, järvi uimista varten, kukkapenkereitä, -joissa huono aisti viettää voittoaan, ja hiekkakasa, joka alkuaan oli -tuotu rannikolta pikkulasten iloksi, mutta pian jäi oman onnensa -nojaan, kun siitä tuli luonnollinen tarvepaikka kaikille Kingslandin, -Hackneyn ja Hoxtonin pikkueläimille. Lava, tyhjä forum uskonnollisia, -vapaamielisiä ja valtiollisia puhujia varten, cricket- ja urheilukentät -ja vanhanaikuinen kivikioski ovat siellä yleisön viekoituksena. -Kaikkialla, missä puut ja viheriät kentät rajoittavat näköalaa, on -hyvin kaunista. Mutta siellä, missä lakea maa ulettuu vain harmaihin -aitauksiin, missä silmää kohtaa tiiliset ja rapatut seinät, kyltit ja -loppumaton joukko savuisia piippuja, tekee seutu aution ja harmaan -vaikutuksen. - -Kauneimpana esiintyy Victoria Park St. Dominicin pappilan -päätyikkunasta, minne ei vilaukseltakaan näy tiilitaloja. Pappilaan -kuuluu kaksi yhteenliitettyä rakennusta, jonka etupuolella on pieni -puutarha ja portaali. Vieraat kulkevat portaita ylös portaaliin; talon -asukkaat ja kaupustelijat käyttävät hyväkseen portaitten alla olevaa -sisäänkäytävää, joka johtaa alakerroksen ruokahuoneeseen, missä kaikki -ateriat nautitaan, ja kyökkiin, joka on ruokahuoneen takana. -Ensimäisessä kerroksessa, samalla tasolla kuin halliin johtava -sisäänkäytävä, on vierashuone, jonka suuri ikkuna viettää puistoon. -Tässä huoneessa, ainoassa, josta ateriat ja lapset voidaan pitää -loitolla, työskentelee kirkkoherra, kunnianarvoisa James Mavor Morell. -Hän istuu kiertyvässä, kaarevaselkäisessä kirjoitustuolissa ikkunan -edessä olevan pitkän pöydän päässä siten, että hän vasemman olkapäänsä -yli voi nähdä puistoon. Pöydässä kiinni, sen toisella puolella, seisoo -pienempi pöytä, jolla on kirjoituskone. Konekirjoittaja istuu koneen -ääressä, selin ikkunaan. Suurella pöydällä on lentokirjoja, -sanomalehtiä, kirjeitä, konttorialmanakka, postitaksoja y.m. Erityinen -tuoli niitä vieraita varten, jotka tulevat asialle kirkkoherran luo, -seisoo keskellä lattiaa, häneen päin käännettynä. Niin lähellä -kirjoituspöytää, että sen äärestä voi ylettyä siihen, on kaappi -kirjeitä varten, ja sillä valokuva kehyksessä. Seinä pastorin takana on -täynnä kirjahyllyjä, ja tarkka silmä voi Mauricen teologisista -kirjoitelmista ja Browningin kootuista teoksista huomata millaiset -hänen maalliset ja hengelliset harrastuksensa ovat sekä päästä selville -hänen reformimielipiteistänsä kirjoista, sellaisista kuin "Edistys ja -köyhyys", "Fabian essays", John Ballin "Unelma", Marxin "Kapitali", -sekä useista muista sosialistisista merkkiteoksista, jotka kaikki ovat -sidotut keltaisiin kansiin. Vastapäätä häntä, huoneen toisella -puolella, lähellä kirjoituskonetta, on ovi. Alempana, vastapäätä uunia, -seisoo kirjahylly kaapin yläpuolella ja sen vieressä sohva. Tuli -leimuaa uunissa ja paikka uunin ääressä on hyvin kodikas, siinä on -mukava nojatuoli, mustaksi kiilloitettu japanilainen, kukilla -koristettu hiilisäiliö toisella, pieni lapsentuoli poikaa tai tyttöä -varten toisella puolella, vahattu puinen uunihylly, jonka reunat ovat -sievästi leikatut ja jonka laudoitukseen on pieniä peilipaloja -upotettu, matkakello nahkakotelossa (välttämätön häälahja) ja seinällä -uunin yläpuolella suuri valopainos Tizianin taulusta "Neitsyt Maarian -taivaaseennousu". Huoneessa näkyy hyvän emännän käden jäljet, jonka -järjestysyritykset mies kuitenkin tekee tyhjäksi sirottamalla kaikki -pöydällä sekaisin, mutta joka kaikkialla muualla hallitsee asemaa. -Huonekalut koristeistaan päättäen ovat sitä halpahintaista lajia, jota -tarmokkaat etukaupungin hankkijat ilmoittavat kaupaksi "valmiina -vierashuonekalustoina". Mutta huoneessa ei ole mitään liiallista eikä -vaateliasta. Seinäpaperit ja laudoitus ovat tummia, jotka voimakkaasti -kohottavat suuren, iloisen ikkunan ja ulkopuolella olevan puiston -vaikutusta. - -Kirkkoherra James Mavor Morell, kristillis-sosialistinen pappi, kuuluu -englantilaiseen kirkkoon ja on toimekas jäsen P. Mateusseurassa ja -"Kristillis-sosiaalisessa yhdistyksessä", voimakas, lahjakas, suosittu -mies noin neljänkymmenen paikoilla, roteva, hauskan näköinen, tarmokas, -käytökseltään miellyttävä, ystävällinen, vakava; ääni voimakas ja -kirkas, jota hän käyttää tottuneen puhujan selvällä, voimakkaalla -lausumistavalla. Hän on etevä pappi, joka kykenee sanomaan mitä tahansa -kelle hyvänsä, joka voi nuhdella ihmisiä yllyttämättä niitä vastaansa, -joka voi kohdella heitä mahdikkaasti nöyryyttämättä heitä, ja jos niin -tarvitaan sekaantua heidän asioihinsa olematta epähieno. Hänen -innostuksensa ja miellyttävän tunteellisuutensa lähde ei hetkeksikään -kuivu; hän syö ja nukkuu niin hyvin, että jokainen päivä saavuttaa -voiton väsymyksen ja levon välisessä taistelussa. Sanalla sanoen hän on -suuri lapsi, joka luonnollisesti ylpeilee kyvystänsä ja vaistomaisesti -on tyytyväinen itseensä. Hänellä on terve iho, kaunis otsa, suorat -kulmakarvat, kirkkaat ja vilkkaat silmät, luja, mutta ei erittäin -hienopiirteinen suu, suuri nenä, draamallisen puhujan ulkonevat, -liikkuvat sieramet, ja muutenkin varsin karkeat kasvonpiirteet. - -Konekirjoittaja, neiti Proserpine Gamett, on pieni, nopsa nainen, noin -30 vanha, alemmasta keskiluokasta, somasti, mutta vaatimattomasti -puettu mustaan merinohameeseen ja puseroon, hiukan suulas ja nenäkäs, -ei kovin kohtelias käytökseltään, mutta tunteellinen ja innostunut. Hän -naputtelee ahkerasti kirjoituskoneellaan, sillä aikaa kuin Morell avaa -viimeisen kirjeen, joka aamupostissa on tullut. Hän lukee sitä -koomillisella epätoivon murinalla. - -_Proserpine_. Taaskin esitelmä? - -_Morell_. Niin. Hoxtonin vapaamieliset ovat pyytäneet minua pitämään -heille esitelmän sunnuntai-aamupuolella. (Panee suurta painoa sanalle -"sunnuntai" siksi että se juuri ilmaisee heidän pyyntönsä -järjettömyyttä.) Ketä he oikeastaan ovat? - -_Proserpine_. Kommunistisia anarkisteja, luullakseni. - -_Morell_. Kerrassaan anarkistien tapaista! Eivätkö he tiedä, ettei -pappia voi pyhänä saada puhumaan. Sanokaa heille, että he voivat tulla -kirkkoon, jos haluavat kuulla minua: se tekee heille hyvää. Sanokaa, -että minä olen vain maanantaisin ja torstaisin vapaa. Onko teillä -päiväkirja esillä? - -_Proserpine_ (ottaa esille päiväkirjan). Kyllä. - -_Morell_. Onko esitelmää maanantaina? - -_Proserpine_ (tarkastaa päiväkirjaa). Radikaalisessa klubissa Tower -Hamletsissä. - -_Morell_. No, entä torstaina sitten? - -_Proserpine_. Englantilaisessa maareformi-yhdistyksessä. - -_Morell_. Entä sitten? - -_Proserpine_. P. Mateusseura maanantaina. Vapaan työväenyhdistyksen -Greenwish-osasto torstaina. Maanantaina sosiaalis-demokratinen -yhdistys Mile Endissä. Torstaina ensimäinen rippikoululuokka -- -(kärsimättömästi) -- parasta sanoa heille, että te ette voi tulla. -Siellä on vain tyhmiä ja itserakkaita katukaupustelijoita, joista ei -ole kerrassaan mihinkään. - -_Morell_ (huvitettuna). Niin, mutta katsokaas, ne ovat minun läheisiä -sukulaisiani, miss Garnett. - -_Proserpine_ (tuijottaa häneen). Teidän sukulaisianne! - -_Morell_. Niin: meillä on yhteinen isä taivaassa. - -_Proserpine_ (helpoituksella). Oi, eikö muuta! - -_Morell_ (surumielisesti). Te ette usko sitä. Kaikki sanovat sitä, -mutta ei kukaan usko sitä kuitenkaan -- ei kukaan. (Rivakasti, palaa -takaisin työhönsä). No niin! Ettekö todellakaan, neiti Proserpine, voi -löytää päivää katukaupustelijoita varten? Miten on viidettäkolmannen -päivän laita? Se oli vielä toissapäivänä vapaa. - -_Proserpine_ (katselee päiväkirjaa). Varattu sekin -- Fabian yhdistys. - -_Morell_. Ah tuo Fabian yhdistys! Onko kahdeksaskolmatta myös varattu? - -_Proserpine_. City-päivälliset. Valajien yhdistys on kutsunut teidät -päivällisille. - -_Morell_. Se sopii. Puhun sen sijaan Hoxtonin vapaamielisille. -(Proserpine merkitsee sen äänettömänä kirjaan, mutta hänen kasvonsa -ilmaisevat syvää halveksumista Hoxtonin anarkisteja kohtaan. Morell -avaa siteen Kirkkoreformatori-lehden ympäriltä, joka on tullut -postissa, ja silmäilee Mr Stewart Headlamin johtavaa kirjoitusta sekä -uutisia P. Mateusseurasta. Sillä välin astuu Morellin apulainen -Alexander Mill sisään, nuori herra, jonka Morell on saanut -läheisimmästä yliopistokoloniasta, jonne tämä on tullut Oxfordista -jatkaakseen yliopistosivistystään Lontoon Eastendillä. Hän on -itserakas, hyväntahtoinen, innokas, kehittymätön, eikä hänellä -oikeastaan ole muuta vastenmielistä ominaisuutta kuin se, että hän -puhuessaan pitää huulensa tarkasti suljettuina puolen tuuman vertaa -molemmista suupielistä turhantarkan ääntämisensä vuoksi. Se on -voimakkain tapa millä hän koettaa Oxfordissa opitullaan hienoudella -vaikuttaa Hackneyn raakuuteen. Morell, jonka sydämen hän on voittanut -koiramaisen nöyrällä ihailullaan, katsahtaa ylös lehdestään ja sanoo). -No Lexy! Myöhään niinkuin tavallista! - -_Lexy_. Niin, pelkäänpä pahoin. Kyllä minä mielelläni tahtoisin nousta -varhain ylös. - -_Morell_ (riemuiten omasta innostaan). Ha, haa! (leikillisesti). -Rukoile ja valvo, Lexy: rukoile ja valvo! - -_Lexy_. Niin, kyllä tiedän. Mutta miten minä voisin nukkuessani -rukoilla ja valvoa? Eikö totta, Miss Prossy? - -_Proserpine_ (terävästi). Miss Garnett, jos suvaitsette. - -_Lexy_. Suokaa anteeksi -- Miss Garnett. - -_Proserpine_. Tänään te saatte suorittaa kaiken työn. - -_Lexy_. Miksi? - -_Proserpine_. Se on yhdentekevää. On hyvin terveellistä teille, jos -kerrankin ansaitsette illallisenne ennenkuin sen syötte, niin kuin minä -saan tehdä. Älkää nyt seiskö ja laiskotelko tuossa. Teidän olisi -pitänyt olla matkassa puoli tuntia sitten. - -_Lexy_ (hämmästyneenä). Puhuuko hän täyttä totta, Morell? - -_Morell_ (iloisesti, loistavin silmin). Tietysti. Minä aion laiskotella -tänään. - -_Lexy_. Tekö! Sitä te ette osaa. - -_Morell_ (sydämellisesti). Ha, haa! Enkö minä osaa? Aion olla vapaa -koko päivän -- tai ainakin aamupäivän. Minun vaimoni palaa kotiin. Hän -tulee 11.45. - -_Lexy_ (hämmästyneenä). Tuleeko hän nyt jo kotiin -- lastenko kanssa? -Minä luulin heidän viipyvän kuun loppuun asti. - -_Morell_. Sen he tekevätkin: hän tulee vain pariksi päiväksi, -ostaakseen villavaatteita Jimmylle, ja nähdäkseen miten me tulemme -toimeen ilman häntä. - -_Lexy_ (huolestuneena). Mutta, rakas Morell, jos Jimmyllä ja Fluffyllä -todellakin oli tulirokko, niin onko se järkevää -- - -_Morell_. Tulirokko! Kaikkea vielä, tuhkarokko se vain oli. Minä toin -sen itse taloon koulusta Pycroft kadun varrelta. Pappi on aivan kuin -lääkäri, poikaseni: hän ei saa pelätä tartuntaa enemmän kuin sotamies -kuulia. (Hän nousee ja taputtaa Lexyä olkapäälle). Hankkikaa itsellenne -tuhkarokko, jos voitte, Lexy: niin hän hoitaa teitäkin; ajatelkaahan -mikä onni se olisi teille! - -_Lexy_ (hymyilee hämillään). On niin vaikea ymmärtää teidän suhdettanne -Mrs Morelliin -- - -_Morell_ (hellästi). Ah, poikaseni, menkää naimisiin -- ottakaa hyvä -nainen vaimoksenne; sitten te kyllä ymmärrätte. Se on esimakua siitä, -mikä on kaikkein parasta siinä taivaan valtakunnassa, jota me koetamme -rakentaa täällä maan päällä. Se parantaa teidät laiskuudestakin. -Kunniallinen mies tuntee, että hänen täytyy maksaa taivaalle jokaisesta -onnen hetkestä tekemällä kovaa, epäitsekästä työtä toisten hyväksi. -Meillä ei ole suurempaa oikeutta tuhlata onnea tuottamatta sitä -muillekin, kuin tuhlata omaisuutta hankkimatta sitä sijaan. Hankkikaa -itsellenne sellainen vaimo kuin Candida on; ja te tunnette aina -olevanne velassa. (Hän taputtaa Lexyä ystävällisesti olalle ja aikoo -mennä ulos huoneesta, kun Lexy huutaa hänen jälkeensä.) - -_Lexy_. Odottakaapa hiukan: minä aivan unohdin. (Morell pysähtyy ja -kääntyy pitäen ovenkahvasta kiinni.) Teidän appenne tulee tänne. -(Morell sulkee taas oven, hänen käytöstapansa on aivan muuttunut.) - -_Morell_ (hämmästyneenä ja pahoillaan). Mr Burgess? - -_Lexy_. Niin. Minä näin hänet puistossa, hän puhui jonkun kanssa. Hän -tervehti minua ja pyysi minua sanomaan teille, että hän on tulossa -tänne. - -_Morell_ (puoleksi epäillen). Mutta hän ei ole käynyt täällä moneen -- -voisinpa sanoa vuosikausiin. Oletteko aivan varma siitä, Lexy? Ettehän -laske leikkiä? - -_Lexy_ (vakavasti). En ensinkään. - -_Morell_ (miettivästi). Hm! Onpa todellakin aika, että hän tulee -tervehtimään Candidaa, ennenkuin hän unohtaa kokonaan hänen -olemassaolonsakin. (Hän alistuu välttämättömyyteen ja menee ulos. Lexy -katsoo hänen jälkeensä silminnähtävällä, lapsellisella ihastuksella. -Miss Garnett, jolla ei ole tilaisuutta ravistella Lexyä, päästää -tunteensa valloilleen pitelemällä pahoin kirjoituskonetta.) - -_Lexy_. Mikä hyvä ihminen! Mikä kokonainen, hellä sielu! (Hän käy -istumaan Morellin paikalle pöydän ääreen, asettuu mukavaan asentoon ja -ottaa esille paperossin.) - -_Proserpine_ (kärsimättömästi, vetää kirjeen, jota hän parasta aikaa on -kirjoittanut, pois koneesta ja kääntää sen kokoon). Ah, miehen pitää -voida rakastaa vaimoansa tulematta narriksi. - -_Lexy_ (hämmästyen). Ah, Miss Prossy! - -_Proserpine_ (nousee kiireesti ja astuu kirjetelineen luo ottaakseen -kirjekuoren, johon hän sulkee kirjeen puhuessansa). Candida siellä ja -Candida täällä ja Candida joka paikassa! (Hän kostuttaa huulillaan -kuorta.) Siitä voi tulla aivan hulluksi, (hieroo kuorta, jotta se -pysyisi kiinni) kun kuulee tuollaista aivan tavallista naista -ylistettävän pilviin asti noin naurettavalla tavalla, vaan siksi että -hänellä on kauniit hiukset ja kaunis vartalo. - -_Lexy_ (moittivalla vakavuudella). Minun mielestäni hän on harvinaisen -kaunis, Miss Garnett. (Hän ottaa valokuvan käteensä; katselee sitä; ja -toistaa vieläkin suuremmalla painolla.) _Harvinaisen_ kaunis. Kuinka -ihanat silmät hänellä on! - -_Proserpine_. Hänen silmänsä eivät ole hituistakaan paremmat kuin minun --- ei! (Lexy panee pois valokuvan ja katselee ankarasti Proserpineä.) -Ja minä tiedän aivan hyvin, että minä teidän mielestänne olen ruma ja -vähäpätöinen. - -_Lexy_ (nousee arvokkaasti). Taivas varjelkoon, että ajattelisin -jotakin sellaista mistään Jumalan luomasta! (Hän astuu jäykkänä hänen -luotaan lattian poikki kirjakaapin läheisyyteen.) - -_Proserpine_ (ivallisesti). Kiitos. Se oli hyvin ystävällistä ja -lohdullista. - -_Lexy_ (surullisena). Ei minulla ollut aavistustakaan siitä, että -teillä olisi jotakin Mrs Morellia vastaan. - -_Proserpine_ (loukkaantuneena). Ei minulla ole mitään häntä vastaan. -Hän on ystävällinen ja hyväsydäminen; minä pidän hänestä hyvin paljon, -ja osaan panna paljon enemmän arvoa hänen todellisiin hyviin -ominaisuuksiinsa kuin kukaan mies. (Lexy pudistaa surullisena päätään -ja kääntyy kirjahyllyn puoleen, etsien jotakin kirjaa hyllyltä. -Proserpine seuraa häntä katseillaan selvällä katkeruudella.) Ettekö te -usko minua? (Lexy kääntyy ja katsoo häneen. Proserpine jatkaa -pahanilkisellä innolla.) Te luulette, että minä olen mustasukkainen? -Oi, miten hyvin te tunnette ihmissydämen, Mr Lexy Mill! Kuinka hyvin te -tunnette naisen heikkouden, eikö totta? Miten hauska onkaan olla mies, -jolla on niin terävä, selvä järki, eikä vain hiukan tunnetta niinkuin -meillä, ja tietää, että syy siihen, että me emme voi teidän silmillänne -katsella teidän rakkautenne esinettä, on vain se, että me kadehdimme -toisiamme! (Hän jättää hänet kohauttaen olkapäitään, ja astuu uunin luo -lämmittelemään käsiään.) - -_Lexy_. Ah, jos teillä naisilla olisi vain yhtä helppo päästä käsiksi -miesten voimaan kuin heidän heikkouteensa, Miss Prossy, niin -naiskysymystä ei olisi olemassakaan. - -_Proserpine_ (olkansa takaa, lämmitellen käsiään). Missä te kuulitte -Morellin sitä sanovan? Itse te ette ole sitä keksinyt: siksi viisas te -ette ole. - -_Lexy_. Se on aivan totta. Minä en häpeä myöntää, että olen hänelle -kiitoksen velassa tästä samoinkuin monesta muustakin henkisestä -totuudesta. Hän sanoi sen vapaamielisen naisliiton vuosikokouksessa. -Sallikaa minun vielä lisätä, että vaikka he eivät panneet näihin -sanoihin mitään arvoa, niin minä, mies, tein sen. (Hän kääntyy taas -kirjahyllyyn päin, toivoen että nämät sanat musertaisivat toisen -kokonaan.) - -_Proserpine_ (järjestää tukkaansa peilin edessä, joka on uunin -reunalla). No niin, kun te puhutte minulle, niin tuokaa esiin omia -mielipiteitänne, semmoisina kuin ne ovat, eikä toisen. Te ette koskaan -tee niin surkeaa vaikutusta kuin yrittäessänne jäljitellä häntä. - -_Lexy_ (loukkaantuneena). Minä koetan seurata hänen esimerkkiänsä? enkä -matkia häntä. - -_Proserpine_ (tulee taas hänen luokseen palatessaan työhönsä). Sitä te -sittenkin teette: te matkitte häntä. Miksi te pistätte sateenvarjonne -vasempaan kainaloonne sen sijaan että pitäisitte sitä kädessä niinkuin -muut ihmiset? Miksi te kuljette leuka pystyssä ja hyökkäätte eteenpäin -kiihkeä ilme silmissä, te, joka ette nouse koskaan ennen kello puoli -kymmentä aamulla? Ettekö te luule, että minä tiedän? (Hän menee -takaisin kirjoituskoneen ääreen.) No: ruvetkaa nyt työhön; olemme jo -aivan kylliksi tuhlanneet aikaa tänä aamuna. (Hän ojentaa hänelle -paperin.) - -_Lexy_ (syvästi loukkaantuneena). Kiitos. (Hän ottaa sen käteensä ja -seisoo pöydän ääressä selin Proserpineen ja lukee sitä. Proserpine -alkaa kirjoittaa puhtaaksi pikakirjoitusmuistiinpanojaan koneella, -välittämättä hänen mielentilastaan. Mr Burgess tulee ilmoittamatta -sisään. Hän on mies kuudenkymmenen paikoilla, jonka itsekkäisyys hänen -pikkukauppaa harjoittaessaan on tehnyt epähienoksi ja ahnaaksi; -ominaisuuksia, jotka vuosien vieriessä ovat varallisuuden ja -liikemenestyksen lisääntyessä muuttuneet tyhmäksi kopeudeksi. Kehno, -typerä, ahne ihminen, epämiellyttävä ja kopea käytöksettään niitä -kohtaan, jotka saavat tehdä työtä halvalla palkalla, mairitteleva -rikkaita ja ylhäisiä kohtaan ja täysin suora, tuntematta vihaa tai -kateutta kumpaisessakaan tapauksessa. Maailma, jonka mielestä hän on -kyvytön, ei ole tarjonnut hänelle mitään kunnollisesti maksettua -tointa, vaan ainoastaan epärehellistä työtä ja siitä on hänen -itsekkäisyytensä ollut seurauksena. Hänellä ei itsellään ole tästä -aavistustakaan, vaan on hän vilpittömästi vakuutettu siitä, että hänen -liikemenestyksensä on kehittynyt aivan luonnollisesti ja että se on -yhteiskunnalle terveellinen voitto, jonka mies omalla kyvyllään, -ahkeruudella, viekkaudella ja liikekokemuksellaan on saavuttanut, mies, -joka yksityisessä elämässään on melkein liiallisen huoleton, hellä ja -iloinen. Ulkomuodoltaan on hän lihava ja täyteläinen, nenä kuin kärsä -keskellä litteitä kasvoja, parta hiekanvärinen, mutta keskikohdalta, -leuan alta, harmaa. Hänellä on pienet, siniset, vetiset silmät, joiden -ilme on valitettavan hempeämielinen, ja tuo hempeämielisyys ilmenee -myös helposti äänessä.) - -_Burgess_ (pysähtyy kynnykselle ja katsoo ympärilleen). Minulle -sanottiin, että Mr Morell on täällä. - -_Proserpine_ (nousee). Hän on yläkerrassa. Minä menen häntä hakemaan. - -_Burgess_ (tuijottaa häneen äkäisesti). Te ette ole sama nuori neiti, -joka ennen kirjoitti hänelle puhtaaksi? - -_Proserpine_. En. - -_Burgess_ (nyökkää). Niin, hän oli nuorempi. (Miss Garnett katselee -häntä; astuu sitten hyvin arvokkaasti ulos. Burgess ei ole sitä -huomaavinaan, vaan menee uunin luo, jossa hän kääntyy ja asettuu selin -uuniin.) Oletteko te menossa ulos, Mr Mill? - -_Lexy_ (panee paperin kokoon ja pistää sen taskuunsa). Olen: minun -pitää lähteä heti paikalla. - -_Burgess_ (arvokkaasti). Älkää antako minun häiritä itseänne, Mr Mill. -Minulla on aivan yksityistä asiaa Mr Morellille. - -_Lexy_ (ärtyisesti). Ei minun aikomukseni ole häiritä teitä, Mr -Burgess. Näkemiin asti! - -_Burgess_ (suojelevasti). Näkemiin asti. (Morell palaa takaisin juuri -kun Lexy aikoo mennä). - -_Morell_ (Lexylle). Työhönkö menossa? - -_Lexy_. Niin, herra. - -_Morell_ (taputtaa häntä ystävällisesti olalle). Ottakaa silkkinen -kaulahuivini ja käärikää se kaulaanne. Ulkona käy kova tuuli. Ja -hyvästi nyt! (Lexy, joka on aivan lohdutettu Burgessin tylyyden -johdosta, tulee iloiseksi ja lähtee.) - -_Burgess_. Sinä pilaat apulaisiasi niinkuin tavallisesti, James. Tuhat -tulimaista. Kun minä maksan palkkaa miehelle, joka on riippuvainen -minusta, niin minä annan hänen myös ymmärtää, missä hänen paikkansa on. - -_Morell_ (varsin lyhyesti). Minä annan minun apulaisteni aina ymmärtää, -että he ovat minun apulaisiani ja tovereitani. Jos sinä saat -kirjanpitäjäsi ja makasiinimiehesi tekemään yhtä paljon työtä kuin -minun apulaiseni, niin rikastut varmaan hyvin pian. Etkö tahdo istua -tavalliselle paikallesi? - -(Hän viittaa lyhyesti nojatuoliin uunin vieressä; ottaa sitten tuolin -pöydän äärestä ja käy pitkän matkan päähän istumaan vieraastaan.) - -_Burgess_ (liikahtamatta). Aivan sama kuin ennenkin, James. - -_Morell_. Kun sinä viimeksi olit täällä -- siitä on kai noin kolme -vuotta -- sanoit sinä aivan samaa, vaikka hiukan suoremmin. Sinun -sanasi kuuluivat silloin: "yhtä suuri hupsu kuin ennenkin, James!" - -_Burgess_ (mairitellen). No, ehkä minä niin sanoin; mutta (iloisesti ja -sovinnollisesti). ei minun tarkoitukseni ollut loukata; pappismiehellä -on oikeus olla hiukan hullu, eikö totta: se kuuluu virkaan. No niin, -joka tapauksessa en ole tullut tänne puhuakseni olleista ja menneistä -asioista, vaan tehdäkseni sovintoa. (Tulee äkkiä hyvin juhlalliseksi, -ja lähestyy Morellia.) James, kolme vuotta sitten sinä teit minulle -rumat kepposet; sinun tähtesi minulta rikkoontui eräs kontrahti; ja kun -minä tietystikään en voinut hillitä vihaani, niin sinä yllytit -tytärtäni minua vastaan. Mutta nyt minä olen tullut osoittamaan -sinulle, että olen kristitty. (Tarjoaa kätensä.) Minä annan sinulle -anteeksi, James. - -_Morell_ (nousee ylös). Mikä ääretön hävyttömyys! - -_Burgess_ (säpsähtää ja on melkein valmis itkemään tuollaisen -käytöstavan vuoksi). Sopiiko tuollainen puhe pappismiehelle, James? -- -ja varsinkin sinunlaisellesi miehelle? - -_Morell_ (kiivaasti). Ei, hyvä herra, sellainen puhe ei sovi papille. -Minä käytin väärää sanaa. Minun olisi pitänyt sanoa: kirottua -hävyttömyyttä. Niin Pyhä Paavali tai mikä kunniallinen pappi tahansa -olisi sanonut. Luuletko sinä, että minä olen unohtanut, minkälaisen -kontrahdin sinä teit hankkiaksesi vaatteita köyhäinhuoneeseen? - -_Burgess_. Minä pidin vain veronmaksajien puolta, James. Se oli halvin -tarjous: sitä sinä et voi kieltää. - -_Morell_. Tosin halvin, siksi että sinä maksoit huonompia palkkoja kuin -kukaan muu työnantaja -- oikeita nälkäpalkkoja -- vieläkin huonompia -kuin nälkäpalkkoja -- naisille, jotka suorittivat työn. Sinun palkkasi -olisi ajanut heidät kadulle, sillä muuten he eivät olisi voineet -elättää itseään. (Kiihtyy yhä enemmän ja enemmän.) Nuo naiset kuuluivat -minun seurakuntaani. Minä sain aikaan sen, ettei vaivaistalon -hoitokunta hyväksynyt sinun tarjoumustasi, minun ansioni on se, että -veronmaksajat eivät kehdanneet antaa hoitokunnan hyväksyä sitä; ainoa, -jota minä en saanut häpeämään, olit sinä. (Yhä kiihkeämmin.) Kuinka te -uskallatte, hyvä herra, tulla nyt tänne ja sanoa, että te annatte -minulle anteeksi, ja puhua tyttärestänne, ja -- - -_Burgess_. Ei niin kiivaasti, James, ei niin kiivaasti! Älä kiihoitu -turhasta. Myönsinhän minä olleeni väärässä. - -_Morell_ (raivoissaan). Myönsitkö todellakin? Sitä minä en ole kuullut. - -_Burgess_. Tietysti minä sen tein. Minä myönnän sen nytkin. Minä pyydän -sinulta anteeksi sitä kirjettä, jonka sinulle kirjoitin. Riittääkö se? - -_Morell_ (napsahuttaa sormiaan). Ei se mitään merkitse. Oletko -korottanut työpalkkoja? - -_Burgess_ (riemuiten). Olen. - -_Morell_ (hillitsee itsensä). Mitä ihmettä! - -_Burgess_ (intoilevasti). Minusta on tullut mallityönantaja. En pidä -enää naisia työssä, olen antanut heille kaikille matkapassit. Ja kaikki -työ tehdään koneilla. Ei kukaan saa vähemmän kuin kuusi penceä -tunnissa, ja taitavimmille maksetaan ammatti-yhdistyksen taksan mukaan. -(Ylpeästi.) Mitä sinä nyt sanot? - -_Morell_ (voitettuna). Onko se mahdollista! No niin, taivaassa on -enemmän iloa yhdestä syntisestä, joka tekee parannusta -- (Astuu -Burgessin luo anteeksipyytäväliä ystävyydellä). Rakas Burgess: minä -pyydän sinulta sydämestäni anteeksi, että olen ajatellut niin pahaa -sinusta. (Pusertaa hänen kättään). Ja etkö tunne itseäsi nyt paljoa -paremmaksi? Tunnusta pois: sinä olet onnellisempi. Sinä näytät -onnellisemmalta. - -_Burgess_ (surkeasti). No, ehkä kylläkin. Kai se niin on, koska sinä -sen sanot. Joka tapauksessa valtuusmiehet nyt hyväksyvät minun -tarjoumukseni. (Ilkeästi). He eivät tahdo olla minun kanssani -tekemisissä, jollen maksa kunnollisia palkkoja. Piru vieköön kaikki nuo -idiotit, jotka pistävät nenänsä joka paikkaan! - -_Morell_ (päästää irti hänen kätensä, alakuloisesti). Senkö vuoksi sinä -korotit palkkoja! (Käy synkkänä istumaan.) - -_Burgess_ (ankarasti, kovalla äänellä). Miksi minä sitä muuten olisin -tehnyt? Eihän siitä ole muuta hyötyä, kuin että työmiehet juovat ja -tulevat ylpeiksi. (Käy istumaan nojatuoliin ankaran näköisenä.) Sinulle -se kyllä kelpaa, James, sillä sinä joudut sanomalehtiin ja tulet -kuuluisaksi. Mutta sinä et ajattele, kuinka paljon vahinkoa sinä teet -hankkiessasi työmiehille enemmän rahaa, kuin mitä he voivat tarvita, ja -riistäessäsi ne ihmisiltä, jotka voisivat hyvin niitä käyttää. - -_Morell_ (huokaa syvään, puhuu kylmän kohteliaasti). Mitä asiaa sinulla -on tänään minulle? Et sinä voi saada minua uskomaan, että olet tullut -tänne vain sukulaisrakkaudesta. - -_Burgess_ (itsepäisesti). Olenpa sittenkin. Vain sukulaisrakkaudesta -enkä mistään muusta. - -_Morell_ (väsyneen levollisesti). Minä en usko sinua. - -_Burgess_ (nousee uhkaavana ylös). Älä sano sitä enää, James Mavor -Morell. - -_Morell_ (kylmästi). Minä sanon sen niin useasti kuin se on -tarpeellista, jotta saan sinut uskomaan, että se on totta. Minä en usko -sinua. - -_Burgess_ (loukkaantuneena). No, jos olet päättänyt olla -epäystävällinen, niin on kai parasta, että menen pois. (Hän lähenee -vastahakoisesti ovea. Morell ei estä millään tavalla. Burgess -seisahtuu.) En minä luullut, että sinä olisit niin haluton -sovinnontekoon, James. (Kun Morell edelleen ei vastaa, niin hän astuu -jälleen pari askelta vastahakoisesti ovea kohti, palaa sitten taas -takaisin, valittaa.) Mehän tulimme ennen niin hyvin toimeen, vaikka -meillä olikin aivan erilaiset mielipiteet; miksi sinä nyt olet niin -muuttunut? Minä vakuutan sinulle, minä tulin tänne vain ystävyydestä, -sillä en tahtoisi olla huonoissa väleissä tyttäreni miehen kanssa. No -kuule, James, näytä nyt, että olet hyvä kristitty ja anna minulle -kättä. (Hän laskee kätensä Morellin olkapäälle.) - -_Morell_ (katsoo häneen miettivästi). Kuuleppas, Burgess, tahdotko olla -yhtä tervetullut taloomme kuin ennen kontrahtisi rikkomista? - -_Burgess_. Sitä minä tahtoisin -- sitä minä täydestä sydämestäni -tahtoisin. - -_Morell_. Miksi sinä et sitten ole entiselläsi? - -_Burgess_ (vetää varovaisesti pois kätensä). Mitä sinä tarkoitat? - -_Morell_. Sen minä sanon sinulle. Sinä arvelit silloin, että minä olin -hupsu haaveilija. - -_Burgess_ (mielistellen). Ei, en minä sitä ajatellut, James. Minä -- - -_Morell_ (keskeyttää hänet). Kyllä, kyllä sinä sitä ajattelit. Ja minun -mielestäni sinä olit vanha lurjus. - -_Burgess_ (torjuu luotaan tämän karhean syytöksen). Ei, sitä sinä et -tarkoittanut, James. Nyt sinä teet itsellesi vääryyttä. - -_Morell_. Kyllä minä sitä tarkoitin. No niin, siitä huolimatta me -tulimme varsin hyvin toimeen. Jumala on luonut sinusta, niinkuin minä -sanoin, lurjuksen, samoin kuin hän on luonut minusta, niinkuin sinä -sanoit, tyhmeliinin. (Tämä väite saattaa Burgessin moraalisen -perustuksen horjumaan. Hän tuntee ruumiillista heikkoutta ja tuijottaa -avuttomasti Morelliin ja ojentaa levottomana kätensä pysyäkseen -tasapainossa, ikäänkuin lattia äkkiä alkaisi horjua. Morell jatkaa -samalla levollisella vakaumuksella.) Minun asiani ei ole arvostella -Jumalan töitä yhtä vähän toisessa kuin toisessakaan suhteessa. -Niinkauan kuin sinä tulet tänne rehellisesti ja vilpittömästi -itsetietoisena lurjuksena, niinkauan kuin sinä et kiellä -lurjusmaisuuttasi ja olet siitä ylpeä, olet sinä tervetullut tänne. -Mutta (nyt Morellin ääni muuttuu peloittavaksi ja hän nousee ylös ja -iskee kädellään tuolinselkään antaakseen enemmän painoa sanoillensa). -minä en salli, että sinä tulet tänne väittämään, että olet -mallikelpoinen työnantaja ja kääntynyt ihminen, kun et kuitenkaan ole -muuta kuin luopio, joka on tehnyt äkkikäänteen, jotta kontrahti ei -rikkoontuisi. (Hän nyökkää päätään paremmaksi vakuudeksi, astuu pari -askelta ja asettuu käskevään asentoon matolle uunin eteen, selkä tulta -vasten.) Ei, minä tahdon, että ihminen on rehellinen pahuudessaankin! -Kuuleppas nyt: joko sinä otat hattusi ja menet; tai käyt istumaan ja -sanot minulle suoraan, mikä lurjusmainen tuuma sinulla oli mielessäsi -pyrkiessäsi taas minun ystävyyteeni. (Burgess, jonka mielenliikutus on -sen verran haihtunut, että hän voi vetää suunsa järjettömään hymyilyyn, -tuntee helpoitusta tämän konkreetisen ehdoituksen johdosta. Hän tuumii -hetken aikaa ja käy sitten hyvin hiljaa ja varovaisesti istumaan sille -tuolille, jolta Morell juuri on noussut.) Se on oikein. Annas tulla! - -_Burgess_ (hohottaa vasten tahtoaan). Sinä olet kumma kapine, James, se -täytyy myöntää. Mutta (melkein intomielisesti). sinusta täytyy -sittenkin pitää: kuitenkin, niinkuin jo sinulle sanoin, ei papin -puheita voi koskaan ottaa aivan vakavasti, muuten maailma ei pysyisi -pystyssä. Eikö se ole totta? (Hän valmistautuu vakavampaa keskustelua -varten, kiinnittää katseensa Morelliin ja jatkaa juhlallisesti.) -Voinhan sen mielelläni sanoakin sinulle, koska tahdot, että me olisimme -suorat toisillemme. Ennen minä luulin, että sinä olit hiukan tyhmä, -mutta nyt minä alan huomata, että ehkä minä en olekkaan oikein -seurannut aikani mukana. - -_Morell_ (riemuiten). Ahaa! Joko sinä sen vihdoinkin huomaat? - -_Burgess_. Niin, ajat ovat muuttuneet enemmän kuin mitä minä luulin. -Viisi vuotta sitten ei kukaan järkevä ihminen olisi uskaltanut pitää -sellaisia mielipiteitä kuin sinulla on. Minua ihmetyttää, että he -laisinkaan sallivat sinun saarnata. Minä tunnen erään papin, jota -Lontoon piispa on vuosikausia estänyt tointaan hoitamasta, vaikka -poloinen ei ole hituistakaan uskonnollisempi kuin sinä. Mutta jos joku -tahtoisi lyödä vetoa tuhannesta punnasta minun kanssani, että sinä -vielä lopetat päiväsi piispana, niin en uskaltaisi ruveta siihen. -(Suurella pontevuudella). Sinä ja sinun joukkosi saatte yhä enemmän -vaikutusvaltaa, sen minä huomaan; heidän on kerran vielä pakko antaa -sinulle joku paikka, jollei muun vuoksi niin tukkiakseen suusi. Kun -kaikki käy ympäri, niin oli sinulla sittenkin oikea vaisto, James. Sinä -antauduit sellaiselle alalle, joka aikaa myöten tulee tuottavaksi -sellaiselle miehelle kuin sinä olet. - -_Morell_ (ojentaa päättäväisesti kätensä). Kätesi, Burgess, nyt sinä -puhut rehellisesti! Minä en luule, että minusta tulee piispa; mutta jos -tulee, niin minä esitän sinut kaikkein suurimmille vehkeilijöille, -joita voin saada luokseni päivälliskutsuihin. - -_Burgess_ (on noussut ylös tyhmästi naureskellen ja ottanut vastaan -ystävällisesti tarjotun käden). Aina sinä puhut pilaa, James. Mutta -olemmehan me nyt ystäviä, vai mitä? - -_Naisen ääni_. Vastaa myöntävästi, James! - -He hämmästyvät, kääntyvät nopeasti taakseen ja näkevät Candidan, joka -juuri on tullut sisään ja katselee heitä hymyillen, äidillisen -suopeasti, mikä on hänelle ominaista. Hän on kolmenkymmenenkolmen -vuotias nainen, kookas ja täyteläinen vartaloltaan; voi helposti -huomata, että hän myöhemmällä iällä tulee matronamaiseksi; mutta nyt -hän on täydessä kukoistuksessaan, kahden verroin ihastuttava -nuoruudessaan ja äidillisyydessään. Hän on huomannut, että hän voi -aina johtaa ihmisiä saattamalla heidät ihastumaan itseensä, ja tämän -hän tekee avonaisesti ja vaistomaisesti ilman minkäänlaisia -omantunnonvaivoja. Tässä suhteessa hän on aivan samanlainen kuin mikä -muu kaunis nainen tahansa, joka on kylliksi viisas käyttääkseen -naisellisia sulojaan pieniä itsekkäitä tarkoituksiaan varten. Mutta -Candidan puhdas otsa, rohkea katse, luja suu ja leuka ilmaisevat mielen -suuruutta ja luonteen arvokkaisuutta, joka aateloi hänen viekkauttansa -tässä suhteessa. Viisas katselija huomaa heti hänet nähdessään, että -se, joka on ripustanut Neitsyt Maarian taivaaseennousun uunin -yläpuolelle, on sen tehnyt siksi, että hän on ollut huomaavinaan -jonkunlaista henkistä yhtäläisyyttä näiden molempien välillä, ja -kuitenkaan ei voi epäillä, että hänellä itsellään tai hänen miehellään -olisi ollut sellaista ajatusta tai että he yleensäkään harrastaisivat -Tizianin taidetta. Nyt hänellä on yllään hattu ja palttoo, kädessä on -kokoonkääritty matkapeite, jonka sisään on pistetty sateenvarjo, sekä -käsilaukku ja useita kuvallisia lehtiä. - -_Morell_ (hämmästyy huomaamattomuuttaan). Candida! No mutta -- -(katselee kelloaan ja kauhistuu huomatessaan, että onkin jo myöhäistä). -Oma kulta! (Kiirehtii hänen luokseen ja ottaa matkapeitteen käteensä, -valittaen). Aioin tulla sinua vastaan asemalle, mutta aika pääsikin -livahtamaan käsistäni. (Heittää peitteen sohvalle). Minun ajatukseni -olivat kokonaan kiinni -- (palaa hänen luokseen). -- minä unohdin -kerrassaan! (Syleilee häntä katuvaisena ja liikutettuna.) - -_Burgess_ (hiukan häpeissään ja epävarmana siitä, miten Candida ottaa -hänet vastaan). Mitä sinulle kuuluu, Candy? (Tämä yhä Morellin sylissä, -tarjoo hänelle poskensa, jota hän suutelee.) James ja minä olemme -tehneet sovinnon -- eikö totta, James? - -_Morell_ (kiivaasti). Viis sinun sovinnostasi! Sinä estit minua -menemästä Candidaa vastaan. (Kiihkeällä osanotolla). Oma kultani: -kuinka sinä tulit yksin toimeen kaikkine tavaroinesi? - -_Candida_ (keskeyttää hänet ja irtaantuu hänestä). No, no, no! En minä -tullut yksin. Eugene oli meidän kanssamme; ja me matkustimme yhdessä. - -_Morell_ (mielissään). Eugene! - -_Candida_. Niin: hän laahaa minun tavaroitani, poika parka. Mene sinä -sinne, ystäväni, muuten hän maksaa ajurin, ja sitä minä en tahtoisi. -(Morell kiiruhtaa ulos. Candida laskee maahan käsilaukkunsa; sitten hän -riisuu päältään palttoon ja hatun ja panee ne sohvalle peitteen viereen -ja puhelee koko ajan.) -- No, isä, kuinka te jaksatte kotona? - -_Burgess_. Elämä on tullut aivan sietämättömäksi sen jälkeen kuin sinä -läksit, Candy. Jospa sinä tulisit kerran ja läksyttäisit hiukan meidän -piikaamme. Kuka Eugene on, joka tuli sinun kanssasi? - -_Candida_. Ah, Eugene on yksi Jamesin holhokeista. Hän löysi hänet -nukkumasta Thamesin rannalta viime kesänä. Oletko huomannut meidän -uutta tauluamme? (Viittaa Pyhään Neitsyeeseen). Hän antoi sen meille. - -_Burgess_ (epäillen). Mitä! Koetatko sinä uskotella -- omalle isällesi --- että tuollainen kadunkuljeskelija, joka viettää yönsä taivas-alia, -ostaisi tällaisia tauluja? (Vakavasti). Älä koeta petkuttaa minua, -Candy: se on uskonnollinen kuva ja James on sen itse ostanut. - -_Candida_. Arvaappas uudestaan. Eugene ei ole mikään kadunkuljeskelija. - -_Burgess_. Mitä hän sitten on? (Pilkallisesti). Ehkäpä aatelismies. - -_Candida_ (nyökkää ihastuneena). Niin. Hänen setänsä on pääri. Oikea -elävä kreivi. - -_Burgess_ (ei uskalla uskoa niin hyviä uutisia). Eihän toki! - -_Candida_. Onpa niinkin. Hänellä oli taskussaan seitsemän päivän -vekseli viidellekymmenelleviidelle punnalle, kun James löysi hänet -Thamesin rannalta. Hän luuli, ettei hän saisi sillä rahaa ennenkuin -seitsemän päivän kuluttua ja hän oli liian ujo pyytääkseen krediittiä. -Oi, se vasta on kiltti poika! Me pidämme hänestä niin paljon. - -_Burgess_ (halveksivinaan aatelismiehiä, mutta loistavin silmin). Hm! -En olisi koskaan luullut, että sinä saisit jonkun päärin veljenpojan -tulemaan vieraisille Victoria Parkiin, jollei hän olisi hiukan tyhmä. -(Katselee taas taulua). Tietysti minä en hyväksy tuota taulua, Candy, -mutta on se sittenkin hieno, ensimäisen luokan työtä: sen minä voin -nähdä. Sinä voit esittää hänet minulle, Candy. (Katselee kelloaan -levottomasti). Minulla ei ole kuin pari minuuttia aikaa. - -Morell palaa takaisin Eugenen kanssa, jota Burgess katselee -ihastuksesta kosteilla silmillä. Hän on omituinen, ujo, kahdeksantoista -vuotias nuorukainen, hento, naisellinen, ääni on heikko ja lapsellinen, -kasvojen ilme kiusattu ja rasittunut ja käytöstapa arka, mikä osoittaa, -että hän on saanut kärsiä paljon ennenkuin hänen luonteensa on -kehittynyt täyteen voimaansa. Hän on kovin päättämätön eikä tiedä miten -seisoa tai mitä tehdä. Hän pelkää Burgessia ja juoksisi mielellään -tiehensä, jos hän uskaltaisi. Mutta juuri se raju tapa, millä aivan -jokapäiväinenkin asia vaikuttaa häneen, johtuu liiallisesta -hermopinnistyksestä. Hänen sieramensa, suunsa ja silmänsä ilmaisevat -kiivasta ja uhmailevaa itsepäisyyttä, jota vastoin otsa, jossa näkyy jo -säälin uurteita, tekee levollisen vaikutuksen. Hän on niin tavaton, -että hän tuntuu melkein luonnottomalta, ja proosallisten ihmisten -mielestä tuossa luonnottomuudessa on jotakin sairaalloista, jotavastoin -runolliset ihmiset näkevät siinä jotain enkelimäistä. Hänen pukunsa on -anarkistinen, yllään hänellä on vanha sininen takki lawntennispaidan -päällä, silkkihuivi kaulassa, housut ovat samanväriset kuin takkikin ja -puolikengät ruskeata kangasta. Hän on silminnähtävästi maannut -kanervikossa ja kahlannut vedessä nämät vaatteet yllään, eikä mikään -todista sitä, että hän koskaan olisi niitä harjannut. Kun hän -astuessaan sisään näkee vieraan, pysähtyy hän ja hiipii pitkin seinää -huoneen toiselle puolelle. - -_Morell_ (astuessaan sisään). Tulkaa sisään: te voitte ainakin uhrata -meille neljännestunnin. Tämä on minun appeni, Mr Burgess? -- Mr -Marchbanks. - -_Marchbanks_ (hermostuneesti peräytyy kirjahyllyä vasten). Hauska -tavata teitä, herra. - -_Burgess_ (astuu hänen luokseen hyvin ystävällisesti, samassa kuin -Morell menee Candidan luo uunin ääreen). Hauska tavata, Mr Marchbanks. -(Pakoittaa hänet antamaan kättä). Miten te jaksatte tässä ilmassa? -Toivottavasti ette anna Jamesin tyrkyttää itsellenne tyhmiä aatteita. - -_Marchbanks_. Tyhmiä aatteita! Ah, te tarkoitatte sosialismia! En. - -_Burgess_. Se on oikein. (Katselee taas kelloaan). Nyt minun täytyy -mennä: ei siinä mikään auta. Tuletteko te samaan suuntaan kuin minäkin, -Mr Marchbanks? - -_Marchbanks_. Mihin suuntaan sitten? - -_Burgess_. Viktoria Park asemalle. Sieltä lähtee juna Cityyn 12.25. - -_Morell_. Kaikkea vielä. Eugene jää meille aamiaiselle, eikö niin? - -_Marchbanks_ (tuskallisesti pyytäen anteeksi). Ei -- minä -- minä... - -_Burgess_. No, no, en minä vaadi, tietysti te mielemmin syötte -aamiaista Candyn kanssa. Jonakuna iltana, toivottavasti, te tulette -minun kanssani syömään päivällistä klubiini Norton Folgateen. Sanokaa, -että te tulette! - -_Marchbanks_. Kiitos, Mr Burgess. Missä on Norton Folgate -- eikö se -ole Surreyssä? (Burgess on pakahtua nauruun.) - -_Candida_ (tulee apuun). Sinä myöhästyt, isä, jollet mene nyt heti. -Tule takaisin iltapuolella selittämään Mr Marchbanksille, missä sinun -klubisi on. - -_Burgess_ (mylvien ilosta). Surreyssä, kuulkaa, kuulkaa! Se ei ole -tyhmempää. Enpä tosiaankaan ole ennen tavannut miestä, joka ei olisi -tiennyt missä Norton Folgate on. (On hämillään meluamisestaan). -Hyvästi, Mr Marchbanks. Minä tiedän että te olette aivan liian hieno -loukkaantuaksenne minun pilastani. (Tarjoa jälleen kätensä.) - -_Marchbanks_ (tarttuu siihen hermostuneesti). Ei mitenkään! - -_Burgess_. Hyvästi, hyvästi, Candy. Minä pistäydyn uudestaan myöhemmin. -Näkemiin, James. - -_Morell_. Pitääkö sinun mennä? - -_Burgess_. Älä vaivaudu. (Menee ulos hyvillä mielin.) - -_Morell_. Minä tulen saattamaan. (Seuraa häntä. Eugene tuijottaa heidän -jälkeensä tuskallisesti, pidättäen henkeään, kunnes Burgess on -kadonnut.) - -_Candida_ (nauraen). No, Eugene? (Tämä kääntyy äkisti, ja astuu -kiihkeästi häntä kohti, mutta pysähtyy huomatessaan Candidan ilkkuvan -ilmeen.) Mitä pidätte isästäni? - -_Marchbanks_. Minä -- minähän tuskin tunnen häntä. Näyttäähän hän -varsin hauskalta vanhalta herralta. - -_Candida_ (hyväntahtoisella ivalla). Te aiotte siis mennä päivällistä -syömään hänen klubiinsa, vai mitä? - -_Marchbanks_ (surkeasti, vakavasti). Niin, jos se huvittaa teitä. - -_Candida_ (liikutettuna). Tiedättekö, kaikista merkillisyyksistänne -huolimatta te olette sentään kiltti poika. Jos olisitte nauranut -isälleni, niin en olisi pannut sitä pahakseni; mutta minä pidän teistä -vielä paljoa enemmän, kun olette ystävällinen hänelle. - -_Marchbanks_. Olisiko minun pitänyt nauraa? Kyllä minä huomasin, että -hän sanoi jotakin hassua; mutta minä en tule toimeen ventovieraitten -kanssa; enkä minä ymmärrä pilaa. Olen hyvin pahoillani. (Käy istumaan -sohvalle, nojaa kyynärpäänsä polviinsa ja ohimonsa nyrkkeihinsä -toivottoman kärsimyksen ilmeellä.) - -_Candida_ (tekee hyväntahtoista pilaa hänestä). No kuulkaahan! Mikä -suuri lapsi te olette! Vieläkin enemmän kuin tavallisesti. Miksi te -olitte niin surumielinen, kun me ajoimme yhdessä? - -_Marchbanks_. Ei se ollut mitään. Minä vain ajattelin kuinka paljon -minä maksaisin ajurille. Minä tiedän kyllä, että se on hirveän tyhmää, -mutta te ette aavista kuinka julmaa kaikki tuollainen minusta on -- -kuinka vaikea minun on olla tekemisissä vieraitten ihmisten kanssa. -(Nopeasti ja rauhoittuen). Mutta se kävi aivan hyvin. Hänen kasvonsa -aivan loistivat ja hän kohotti hattuaan, kun Morell antoi hänelle kaksi -shillingiä. Minä aioin antaa hänelle kymmenen. (Candida nauraa -sydämellisesti. Morell tulee takaisin muutamia kirjeitä ja sanomalehtiä -kädessä, jotka ovat tulleet päiväpostissa.) - -_Candida_. Ajatteleppas, James, hän aikoi antaa ajurille kymmenen -shillingiä -- kymmenen shillingiä kolmen minuutin ajosta! Ajattelehan -toki! - -_Morell_ (pöydän ääressä, missä hän katselee kirjeitään). Älkää -välittäkö hänestä, Marchbanks. Anteliaisuus on jalo ominaisuus, paljoa -parempi kuin itaruus, ja paljoa harvinaisempi. - -_Marchbanks_ (vajoaa taas alakuloisuuteen). Ei, se on pelkurimaisuutta -ja kykenemättömyyttä. Mrs Morell on aivan oikeassa. - -_Candida_. Tietysti hän on. (Ottaa laukun käteensä). Ja nyt minä jätän -teidät hetkeksi Jamesin huostaan. Te olette luultavasti liiaksi -runoilija, voidaksenne ymmärtää, millaisessa tilassa nainen näkee -kotinsa, kun hän on ollut poissa kolme viikkoa. Antakaa minulle -peitteeni. (Eugene ottaa matkapeitteen sohvalta ja ojentaa sen hänelle. -Candida ottaa sen vasempaan käteensä. Oikeassa on laukku.) Heittäkääpä -päällystakki käsivarrelleni. (Hän tottelee.) Ja nyt hattuni. (Hän antaa -sen siihen käteen, missä laukku on.) Avatkaa ovi! (Hän kiiruhtaa -Candidan edelle ja avaa oven.) Kiitos. (Candida menee ulos ja -Marchbanks sulkee oven.) - -_Morell_ (yhä toimessa pöydän ääressä). Te jäätte tietysti aamiaiselle, -Marchbanks. - -_Marchbanks_ (hätäisesti). En minä saa. (Katsoo äkkiä Morelliin, -väistää hänen suoraa katsettaan ja lisää, silminnähtävästi -valehdellen.) Minä en voi. - -_Morell_. Te tarkoitatte, että te ette tahdo. - -_Marchbanks_ (vakavasti). En: kyllä minä mielelläni tahtoisin. Kiitos -vaan. Mutta -- mutta -- - -_Morell_ (nopeasti, jättää kirjeensä ja tulee hänen luokseen). Mutta -- -mutta -- mutta -- mutta -- turhia! Jos teitä haluttaa jäädä, niin te -jäätte, jäätte. Älkää koettako uskotella minulle, että teillä olisi -muuta tekemistä. Jos olette ujo, niin menkää hetkeksi puistoon -kävelemään ja sepittäkää siellä runoja puoli kahteen asti; ja tulette -sitten sisään saamaan kelpo aterian. - -_Marchbanks_. Kiitos, se olisi hyvin mieluista. Mutta minä en voi. -Totta puhuen Mrs Morell kielsi. Hän sanoi, että te luultavasti ette -pyytäisi minua jäämään aamiaiselle, ja jos te sittenkin sen tekisitte, -niin pitäisi minun muistaa, että te ette sitä kuitenkaan täydellä -todella tarkoita. (Valittaen). Hän sanoi, että minä ymmärrän sen aivan -hyvin, mutta minä en ymmärrä laisinkaan. Älkää sanoko hänelle, että -minä puhuin tästä teille. - -_Morell_ (leikillisesti). Eikö muuta? Eiköhän minun ehdoitukseni, että -menisitte hetkeksi puistoon kävelemään, selvittäisi pulmaa? - -_Marchbanks_. Millä tavalla? - -_Morell_ (huudahtaa iloisesti). Voi, teitä tyhmeliiniä -- (Mutta tämä -äänekkäisyys viiltää hänen korviaan yhtä pahasti, kuin Eugenenkin. Hän -hillitsee itseään ja jatkaa ystävällisesti ja vakavasti.) Ei, en minä -tahdo sitä käsittää sillä tavalla. Rakas ystävä, onnellisessa -avioliitossa, sellaisessa kuin meidän, on vaimon kotiintulo pitemmän -poissaolon jälkeen jotakin pyhää. (Marchbanks katsoo nopeasti häneen, -puoleksi arvaten hänen tarkoituksensa.) Vanha ystävä tai todellisesti -jalo ja sympaatinen ihminen ei tuollaisena hetkenä ole tiellä, mutta -tilapäinen kävijä hyvinkin. (Pelokas ilme tulee äkkiä Eugenen -kasvoihin, kun hän ymmärtää toisen tarkoituksen. Morell, joka on omissa -ajatuksissaan, jatkaa panematta tähän huomiota). Candida luuli, että -minulle olisi mieluisempaa jos te ette olisi täällä, mutta siinä hän -erehtyi. Minä pidän paljon teistä, poikaseni, ja te saatte mielellänne -itse nähdä, kuinka onnellista on olla naimisissa niinkuin minä. - -_Marchbanks_. Onnellista? Teidänkö avioliittonne olisi onnellinen? -Luuletteko te sitä? - -_Morell_ (vilkkaasti). Sen minä tiedän, poikaseni. Larochefoucauld on -sanonut, että on olemassa vain sopivia avioliittoja, mutta ei -onnellisia. Te ette usko, kuinka hauska on saada kiinni tuollaisesta -suurvalehtelijasta, tuollaisesta inhottavasta kyynikosta, kuin tuo mies -on. Hahaa! Lähtekää nyt puistoon sepittämään runoa, ja tulkaa -täsmälleen kello puoli kaksi takaisin! Me emme koskaan odota ketään. - -_Marchbanks_ (hurjasti). Ei, malttakaahan! Minun täytyy pakoittaa se -esille! - -_Morell_ (hämmästyneenä). Mitä? Pakoittaa, mitä? - -_Marchbanks_. Minun täytyy puhua teidän kanssanne! Meidän välimme -täytyy tulla selväksi! - -_Morell_ (katselee kelloaan). Nytkö? - -_Marchbanks_ (intomielisesti). Nyt juuri! Ennen kuin te lähdette -täältä! (Hän vetäytyy pari askelta taakse ja asettuu siten, ikäänkuin -hän koettaisi estää Morellia poistumasta huoneesta). - -_Morell_ (liikahtamatta; totisesti, kun hän nyt huomaa, että jotakin -vakavaa on kysymyksessä). En minä aio lähteä täältä, poikaseni, mutta -minä luulin, että te menisitte. (Eugene, joka joutuu hämilleen -kuullessaan hänen varman äänensä, kääntää hänelle selkänsä ja vääntelee -itseään vihoissaan. Morell tulee hänen luokseen ja laskee kätensä hänen -olkapäälleen, voimakkaasti mutta ystävällisesti, eikä ole huomaavinaan, -että toinen koettaa pudistaa sen päältään.) Käykää nyt tähän rauhassa -istumaan ja sanokaa mitä se on. Mutta muistakaa: me olemme ystäviä, -eikä meidän tarvitse pelätä, että kohtelisimme toisiamme muuta kuin -kärsivällisesti ja ystävällisesti, vaikka meillä olisi mitä tahansa -toisillemme sanottavaa. - -_Marchbanks_ (kääntyy). En minä kiivastu, minä olen vain aivan -- -(peittää epätoivoissaan kasvot käsiinsä) kauhistuksissani. (Antaa -käsien vaipua alas ja kumartuu Morellia kohti, jatkaen uhkaavalla -äänellä). Te saatte nähdä onko nyt sopiva tilaisuus olla ystävällinen -ja kärsivällinen. (Morell, liikkumatta kuin kallio, katselee häntä -säälien.) Älkää katselko minua noin tyytyväisesti! Te luulette olevanne -vahvempi kuin minä, mutta minä saan teidät horjumaan, jos teillä vain -on sydän rinnassanne. - -_Morell_ (hyvin varmasti). Puhukaa nyt, poikaseni! Antakaa tulla! - -_Marchbanks_. Ensiksikin -- - -_Morell_. Ensiksikin? - -_Marchbanks_. Minä rakastan teidän vaimoanne! - -Morell peräytyy ja tuijotettuaan hetken hyvin hämmästyneenä häneen, -purskahtaa hillittömään nauruun. Eugene hämmästyy, mutta ei masennu; -pikemmin hän suuttuu ja tulee kopeaksi. - -_Morell_ (käy istumaan voidakseen oikein nauraa kyllikseen). Rakas -lapsi, tietysti te rakastatte. Kaikkihan sitä tekevät, ei kukaan voi -olla häntä rakastamatta. Minä pidän siitä, mutta -- (katsoo häneen -puoleksi piloillaan) onko tämä teistä todellakin jotakin, josta -kannattaa puhua? Te ette ole vielä kahdenkymmenenkään vanha ja hän on -kolmenkymmenen. Eikö se tunnu teistä melkein kuin koulupoikaihailulta? - -_Marchbanks_ (kiivaasti). Kuinka te voitte sanoa jotakin sellaista -hänestä? Luuletteko te, että hän herättää senkaltaista rakkautta? Se on -loukkaus häntä kohtaan. - -_Morell_ (joka nopeasti nousee ylös, muuttuneella äänellä). Häntä -kohtaan? Varokaa itseänne, Eugene! Minä olen ollut kärsivällinen, mutta -on kuitenkin sellaista, jota minä en voi sallia. Älkää pakoittako minua -kohtelemaan teitä säälivästi kuin lasta! Olkaa miehekäs! - -_Marchbanks_ (tekee liikkeen, ikäänkuin hän pyyhkäisisi jotain -taaksensa). Jätetään kaikki teeskentely sikseen! Minua pöyristyttää, -kun ajattelen kuinka paljon hän sitä on saanut kärsiä kaikkina näinä -raskaina vuosina, jolloin te itsekkäästi ja sokeasti olette uhrannut -hänet omakylläisyytenne tähden -- te -- (kääntyy hänen puoleensa). -jolla ei ole ainoatakaan yhteistä ajatusta, ei ainoatakaan yhteistä -tunnetta hänen kanssansa! - -_Morell_ (filosoofisesti). Hän näkyy kestävän sen varsin hyvin. (Katsoo -häntä suoraan kasvoihin). Eugene, poikaseni, te tekeydytte -naurettavaksi -- hyvin naurettavaksi. Siinä on koko yksinkertainen, -paljas totuus! - -_Marchbanks_. Ettekö luule, että minä tiedän kaiken tuon? Luuletteko -te, että ne tapaukset, jolloin ihmiset tekevät itsensä naurettaviksi, -ovat vähemmän todellisia kuin ne, jolloin he toimivat järkevästi? (Ensi -kertaa tulee Morellin katse epävarmaksi, vaistomaisesti hän kääntää -pois kasvonsa ja kuuntelee hämmästyneenä ja miettivänä.) Ne ovat vielä -todellisempiakin, oikeastaan ainoat todelliset tapaukset. Te kohtelette -minua hyvin levollisesti ja ymmärtäväisesti sen tähden, että minun -tunteeni teidän vaimoanne kohtaan teidän mielestänne on vain -naurettava, samoin kuin epäilemättä se vanha herra, joka äsken oli -täällä, hymähtää kylmästi teidän sosialismillenne, sen vuoksi että te -olette hullaantunut siihen. (Morellin hämmennys yltyy silminnähtävästi. -Eugene käyttää hyväkseen tilaisuutta ja ahdistaa häntä kysymyksillä.) -Todistaako se, että te olette väärässä? Todistaako teidän itsekylläinen -mahdikkuutenne, että minä olen väärässä? - -_Morell_ (kääntyy Eugenen puoleen). Marchbanks, piru on pannut nuo -sanat teidän suuhunne! Ei ole yhtään vaikea -- ei vähintäkään -- saada -miehen uskon omaan itseensä horjahtamaan. Ja se, joka käyttää sitä -hyväkseen voidakseen musertaa miehen rohkeuden, tekee perkeleen työtä! -Varokaa itseänne siitä mitä teette! Varokaa itseänne! - -_Marchbanks_ (häikäilemättä). Sen minä tiedän ja teenkin sen tahallani. -Sanoinhan, että saattaisin teidät horjumaan. - -Hetken he katsovat uhkaavasti toisiinsa, sitten Morell taas voittaa -entisen arvokkaisuutensa. - -_Morell_ (jalosti ja lempeästi). Eugene, kuulkaa minua! Minä toivon, -että teistä kerran tulee yhtä onnellinen mies kuin minäkin olen. -(Eugene vastustaa kärsimättömästi tämän onnen arvoa. Morell, joka -tuntee itsensä syvästi loukatuksi, hillitsee itseään kuitenkin ja -jatkaa levollisesti ja kaunopuheisesti.) Te menette naimisiin ja teette -työtä niin paljon kuin te jaksatte ja kykenette, jotta voisitte tuottaa -samaa onnea jokaiseen maailman sopukkaan kuin teillä on omassa -kodissannekin. Tekin otatte osaa taivaan luomiseen jo maan päälle, ja, -ken tietää? Ehkäpä teistä tulee tienraivaaja ja rakennusmestari sillä -paikalla, missä minä olen vain päiväpalkkalainen. Sillä älkää luulko, -poikani, etten minä näkisi teissä, niin nuori kuin olettekin, -ominaisuuksia, jotka varmaan kehittyvät suuremmaksi kyvyksi, kuin mihin -minulla koskaan on ollut edellytyksiä. Minä tiedän varsin hyvin, että -runoilijassa ihmisen pyhä henki -- se mikä on jumalallista hänessä, -- -on kaikkein jumalallisinta. Teidän pitäisi vapista kun ajattelette, -että runoilijan raskas taakka ja suuret antimet ovat teidän -hartioillenne lasketut. - -_Marchbanks_ (tunteettomasti ja häikäilemättä, hänen poikamaiset -epäkypsät väitteensä eroavat jyrkästi Morellin kaunopuheisuudesta). Ei -se saata minua vapisemaan. Vaan se, että muut ovat kokonaan vailla -sitä, saattaa minut vapisemaan. - -_Morell_ (yhä suuremmalla lämmöllä sekä oman todellisen tunteensa että -Eugenen paatumuksen johdosta). Auttakaa minua sytyttämään se itsessäni, -älkääkä sammuttako sitä! Tulevaisuudessa, kun te olette yhtä onnellinen -kuin minäkin, silloin minä tahdon olla teidän uskollinen veljenne -uskossa. Minä tahdon auttaa teitä uskomaan, että Jumala on antanut -meille maailman, jota ei mikään muu kuin meidän oma hulluutemme estä -meitä tekemästä paradiisiksi. Minä autan teitä uskomaan, että pieninkin -työnne hitunen kylvää onnea suurta elonkorjuuta varten, josta kaikki, -pienimmätkin, vielä kerran saavat osansa. Ja lopuksi, -- luottakaa -minuun, -- ennen kaikkea minä tahdon auttaa teitä uskomaan, että teidän -vaimonne rakastaa teitä ja on onnellinen kodissaan. Me tarvitsemme -sellaista apua, Marchbanks, me tarvitsemme sitä kipeästi ja -alituisesti. Niin moni asia herättää meissä epäilystä, jos kerran -meidän vakaumuksemme on ruvennut horjumaan. Yksin kodissakin me olemme -kuin leirissä, jota epäilysten vihamielinen joukko piirittää. Aiotteko -tekeytyä petturiksi ja päästää sen minun luokseni? - -_Marchbanks_ (katselee ympärilleen). Tällaistako hänen ympärillään aina -on? Hänellä on suuri sielu, joka kaipaa todellisuutta, totuutta ja -vapautta; mutta hänen täytyy tyytyä vertauksiin, saarnoihin ja -vanhentuneihin lauseparsiin, vain tyhjiin sanoihin. Luuletteko että -naisen sielu voi elää vain teidän saarnakyvystänne? - -_Morell_ (loukkaantuneena). Marchbanks, te teette itsehillitsemisen -minulle raskaaksi. Minulla on sama kyky kuin teilläkin, jos sillä nyt -yleensä on mitään todellista arvoa. Kyky ilmaista oikealla tavalla -jumalallista totuutta. - -_Marchbanks_ (kiivaasti). Se on vain liukaskielisyyttä, eikä mitään -muuta! Mitä teidän kauniilla puhemetkuillanne on sen enempää tekemistä -totuuden kanssa kuin urkujensoitolla? En ole koskaan ollut teidän -kirkossanne, mutta teidän valtiollisissa kokouksissanne olen käynyt, ja -minä olen nähnyt teidän tekevän sitä, mitä sanotaan yleisön -hurmaamiseksi: s.o. te olette kiihoittanut heitä, kunnes he ovat -käyttäytyneet aivan kuin päihtyneet. Ja heidän vaimonsa olivat läsnä ja -näkivät, kuinka hulluja he olivat. Se on vanha juttu, siitä kerrotaan -jo raamatussakin. Minä kuvailen mielessäni, että kuningas David -innostuksen hetkinään oli hyvinkin teidän kaltaisenne. (Pistelee häntä -sanoilla). "Mutta hänen vaimonsa katsoi hänen ylön sydämessänsä." - -_Morell_ (vihoissaan). Pois talostani! Kuuletteko! (Astuu uhaten häntä -kohti.) - -_Marchbanks_ (peräytyy sohvan luo). Antakaa minun olla, älkää koskeko -minuun! (Morell tarttuu häntä voimakkaasti takinkaulukseen. Eugene -kyyristyy sohvalle ja huutaa kiihoittuneena). Päästäkää irti, Morell: -jos te lyötte, niin minä tapan itseni! Minä en voi sitä kestää! -(Melkein hysteerisesti). Ottakaa pois kätenne! - -_Morell_ (hitaasti, mutta voimakkaasti ja halveksivasti). Voi, teitä -pientä, kurjaa koiranpentua! (Päästää hänet irti). Menkää, ennenkuin -pelosta saatte halvauksen! - -_Marchbanks_ (sohvalla, läähättäen helpoituksesta, kun Morell on -vetänyt pois kätensä). En minä teitä pelkää, te pelkäätte minua! - -_Morell_ (levollisesti kumartuen hänen ylitsensä). Siltä se todellakin -näyttää, eikö totta? - -_Marchbanks_ (uhmailevalla kiivaudella). Niin, aivan niin. (Morell -kääntyy halveksien pois. Eugene nousee ja seuraa häntä.) Te luulette -sitä, koska minä pelkään rääkkäystä -- koska (itkevällä äänellä) en voi -muuta kuin vihasta huutaa, kun minua kohdellaan väkivallalla -- koska -en voi nostaa raskasta matka-arkkua alas rattailta niinkuin te, koska -en voi tapella teidän kanssanne teidän vaimostanne, niinkuin -ruumiillinen työntekijä -- kaikkien noiden syiden vuoksi te luulette, -että minä pelkään teitä. Mutta te erehdytte. Minulla ei ole sitä, mitä -te sanotte brittiläiseksi rohkeudeksi, mutta minä en tunne myöskään -brittiläistä pelkurimaisuutta. Minä en pelkää jonkun papin -mielipiteitä, minä tahdon taistella teidän mielipiteitänne vastaan, -minä tahdon vapauttaa vaimonne niiden orjuudesta. Minä asetan omat -mielipiteeni niitä vastaan. Te ajatte minut ulos, siksi että te ette -uskalla antaa vaimonne valita teidän ja minun mielipiteitteni välillä. -Te ette uskalla antaa minun tavata häntä enää. (Morell kääntyy äkisti -vihoissaan häneen. Eugene pakenee ovelle vaistomaisen pelon vallassa.) -Antakaa minun olla! Minä menen. - -_Morell_ (kylmällä halveksumisella). Odottakaa hiukan! En minä aio -koskea teihin. Älkää pelätkö! Kun minun vaimoni tulee takaisin, niin -hän tahtoo tietää, miksi te olette mennyt pois, ja kun hän saa kuulla, -että te ette enää koskaan astu meidän kynnyksemme yli, niin hän haluaa -saada siihenkin selityksen. Mutta minä en tahdo pahoittaa hänen -mieltään sanomalla hänelle, että te olette käyttäytynyt kuin nulikka. - -_Marchbanks_ (palaa takaisin uudestaan kiivastuen). Mutta teidän -täytyy! Teidän täytyy! Jos te selitätte hänelle asian toisin kuin mitä -se todellakin on, niin silloin te olette valehtelija ja suuri pelkuri. -Ilmoittakaa hänelle mitä minä sanoin; selittäkää hänelle kuinka -voimakas ja miehekäs te olitte ja kuinka te ravistelitte minua aivan -kuin terrier koira rottaa, kuinka pelkurimainen ja raukkamainen minä -olin, ja kuinka te sanoitte minua pieneksi surkeaksi koiranpennuksi ja -ajoitte minut ulos! Jos te ette sano sitä hänelle, niin minä sanon. -Minä kirjoitan hänelle. - -_Morell_ (hämmästyneenä). Miksi te tahdotte, että hän saisi sen tietää? - -_Marchbanks_ (lyyrillisellä innostuksella). Siksi että hän ymmärtää -minua ja että hän tietäisi, että minä ymmärrän häntä. Jos te salaatte -häneltä yhden ainoankin sanan, jollette te ole valmis ilmaisemaan -hänelle totuutta sellaisena kuin se on, niin saatte elämänne loppuun -asti pitää hyvänänne sen tiedon, että hän oikeastaan kuuluukin minulle -eikä teille. Hyvästi! (Aikoo mennä.) - -_Morell_ (hyvin levottomasti). Jääkää! Minä en sano sitä hänelle. - -_Marchbanks_ (kääntyy lähellä ovea). Teidän täytyy sanoa hänelle joko -totuus tai jokin valhe, jos minä menen. - -_Morell_ (estellen). Marchbanks, joskus ihmisellä on oikeus -- - -_Marchbanks_ (keskeyttää hänet). Minä tiedän -- valehdella. Se ei auta -yhtään mitään. Hyvästi, herra pappi! - -Kun hän kääntyy vihdoin mennäksensä, avautuu ovi ja Candida tulee -sisään. - -_Candida_. Menettekö te jo, Eugene? (Katselee häntä tarkemmin). Mutta -miltä te näytätte, hyvä ystävä? Aiotteko tuollaisena lähteä ulos? Te -olette todellakin runoilija! Katsoppas häntä, James! (Hän tarttuu häntä -takkiin kiinni ja vie hänet esille, näyttäen häntä Morellille.) Katsos -hänen kaulustansa, katsos hänen kaulahuiviansa, katsos hänen tukkaansa! -Voisi luulla, että joku olisi aikonut kuristaa häntä! (Molemmat miehet -hillitsevät itseään.) Odottakaa hiukan, seisokaa hiljaa! (Hän panee -kiinni hänen kauluksensa, solmii hänen kaulahuivinsa ja silittää hänen -tukkaansa.) Kas noin! Nyt te näytätte niin siivolta, että minusta on -parasta, että jäätte tänne aamiaiselle, vaikka sanoinkin teille, -ettette saisi jäädä. Puolen tunnin kuluttua ruoka on valmis. (Hän -korjaa vielä hiukan kaulahuivia. Eugene suutelee hänen kättänsä.) Älkää -huoliko! - -_Marchbanks_. Tietysti minä tahdon jäädä, jollei teidän -kunnianarvoisella miehellänne ole mitään sitä vastaan. - -_Candida_. Saako hän jäädä, James, jos hän lupaa olla kiltti poika ja -auttaa minua kattamaan pöytää? (Marchbanks kääntää päätään ja katselee -olkansa yli lujasti Morelliin, vaatien hänen vastaustansa.) - -_Morell_ (lyhyesti). Tietysti, luonnollisesti! (Hän menee pöydän luo ja -on puuhaavinaan jotakin paperiensa parissa.) - -_Marchbanks_ (tarjoo käsivartensa Candidalle). Mennään kattamaan -pöytää. - -(Hän tarttuu hänen käsivarteensa. He astuvat yhdessä ovelle; kun he -menevät, lisää Marchbanks.) Minä olen onnellisin ihminen maailmassa! - -_Morell_. Sitä minäkin olin -- tunti sitten. - - Esirippu. - - - - -TOINEN NÄYTÖS - - -Sama päivä, myöhemmin iltapuolella. Sama huone. "Vieraitten tuoli" on -asetettu paikoilleen pöydän ääreen, jossa on, jos mahdollista vieläkin -enemmän tavaraa. Marchbanks, yksin ja toimettomana, koettaa ottaa -selkoa siitä, miten kirjoituskone toimii. Kun hän kuulee jonkun -tulevan, hiipii hän syyllisen tunnolla ikkunan luo ja on syventyvinään -näköalan katselemiseen. Miss Garnett astuu sisään kädessä -muistiinpanokirja, johon hän Morellin sanelun mukaan kirjoittaa -pikakirjoituksella hänen kirjeensä. Hän käy istumaan kirjoituskoneen -ääreen ja alkaa kirjoittaa puhtaaksi niin työhönsä vaipuneena, ettei -hän kiinnitä mitään huomiota Eugeneen. Onnettomuudeksi takertuu -ensimäinen kosketin kiinni, kun hän yrittää lyödä sitä. - -_Proserpine_. Kas niin! Nyt te olette naputellut minun koneellani, Mr -Marchbanks! Ei siitä apua, vaikka te koetattekin näyttää viattomalta. - -_Marchbanks_ (hämillään). Suokaa anteeksi, Miss Garnett! Minä koetin -vain sillä kirjoittaa. - -_Proserpine_. Tietysti! Ja sitten te saitte tämän koskettimen -takertumaan kiinni. - -_Marchbanks_ (vakavasti). Minä vakuutan, etten koskenutkaan -koskettimiin. Sitä en tosiaankaan tehnyt. Minä vain kiersin tuota -pientä pyörää. (Hän osoittaa hämillään kiristyspyörää.) - -_Proserpine_. Ah, nyt minä ymmärrän! (Hän panee koneen kuntoon ja puhuu -koko ajan hyvin suulaasti.) Te luulitte kai, että tämä oli jonkinmoinen -posetiivi? Ei muuta kuin pyörittää pyörää, niin se suoraa päätä -kirjoittaa kauniin rakkauskirjeen teille, vai mitä? - -_Marchbanks_ (juhlallisesti). Kyllä kai kone osaisi kirjoittaa -rakkauskirjeitä. Nehän ovat kaikki aivan samanlaisia, vai mitä? - -_Proserpine_ (hiukan suuttuneena -- sillä tällainen keskustelu, jollei -se ole vain leikkiä, ei ole ensinkään hänen tapaisensa). Mistä minä -tiedän? Miksi te sitä minulta kysytte? - -_Marchbanks_. Suokaa anteeksi! Minä luulin, että tuollaisilla viisailla -ihmisillä, jotka osaavat kirjoittaa kirjeitä ja hoitaa asioita -- että -heillä olisi -- aina olisi -- rakkausasioitakin. - -_Proserpine_ (suunniltaan). Mr Marchbanks! (Hän katsoo ankarasti häneen -ja marssii suurella arvokkaisuudella kaapin luo.) - -_Marchbanks_ (lähestyy arvokkaasti). Toivottavasti minä en loukannut -teitä. Minun ei olisi ehkä pitänyt viitata teidän rakkausasioihinne? - -_Proserpine_ (ottaa sinisen kirjan hyllyltä, kääntyy pois ja sanoo -terävästi). Minulla ei ole minkäänlaisia rakkausasioita! Kuinka te -uskallatte väittää jotakin sellaista? - -_Marchbanks_ (yksinkertaisesti). Todellako! Oi, silloin te olette yhtä -ujo kuin minäkin! Vai mitä? - -_Proserpine_. Ei, minä en ole ujo. Mitä te sillä tarkoitatte? - -_Marchbanks_ (salaperäisesti). Kyllä te varmaan olette! Siinä syy, -miksi maailmassa on niin vähän rakkausasioita. Me kuljemme kaikki ja -kaipaamme rakkautta: se on meidän luonteemme ensimäinen tarve, -sydämemme ensimäinen pyyntö. Mutta me emme puhu kaipauksestamme, me -olemme siksi liian ujoja ja arkoja. (Syvällä vakavuudella). Oi, Miss -Garnett, mitäpä te ette antaisi, jos voisitte voittaa pelkonne ja -ujoutenne -- -- -- - -_Proserpine_ (hyvin loukkaantuneena). No, onpas tämä! - -_Marchbanks_ (vallattomalla kärsimättömyydellä). Älkää puhuko -tuollaisia tyhmyyksiä minulle! Eivät ne minua petä. Mitä hyötyä niistä -on? Miksi te pelkäätte olla oma itsenne minun edessäni? Minä olen aivan -sellainen kuin tekin. - -_Proserpine_. Sellainen kuin minä! Tahdotteko te imarrella minua vai -itseänne? En ole varma siitä, kumpaako te tarkoitatte. (Hän kääntää -hänelle selkänsä ja aikoo mennä takaisin kirjoituskoneen luo). - -_Marchbanks_ (estää häntä, salaperäisesti). Kuulkaahan! Minä kuljen -ympäri ja etsin rakkautta, ja minä huomaan, että sitä on vaikka kuinka -paljon muitten ihmisten rinnoissa. Mutta kun minä yritän pyytää sitä, -niin tuo kauhea ujous on aivan tukehduttaa minut; ja silloin minä tulen -aivan mykäksi -- tai mikä vielä pahempi, minä sanon tolkuttomuuksia, -tyhmiä valheita. Ja sitä rakkautta, jota minä kaipaan, tuhlataan -kissoille ja koirille ja kanarialinnuille, siksi että ne pyytävät sitä. -(Melkein kuiskaten). Sitä on pakko pyytää. Se on kuin sadun -haltia-olento: se ei osaa puhua, jollei sitä puhuttele ensin. -(Tavallisella äänellä, mutta syvän alakuloisesti). Kaikki rakkaus -maailmassa tahtoo puhua; mutta se ei uskalla, sillä se on ujo, ujo, -ujo! Siinä on maailman traagillisuus. (Syvällä huokauksella hän -heittäytyy vierastuoliin ja peittää kasvot käsiinsä.) - -_Proserpine_ (hämillään, mutta säilyttää tavallisen näykkimisäänensä, -mikä on hänelle kunnia-asia joutuessaan väittelyyn vieraitten, nuorten -herrojen kanssa). Pahat ihmiset voivat joskus voittaa tuon ujoutensa, -eikö totta? - -_Marchbanks_ (hyökkää ylös melkein vimmoissaan). Pahat ihmiset, ne ovat -ne, joilla ei ole rakkautta; siksi he eivät ole myöskään ujoja. He -osaavat pyytää rakkautta, siksi etteivät he sitä tarvitse; he voivat -tarjota sitä, siksi ettei heillä ole sitä. (Hän vajoo kokoon tuoliinsa -ja lisää surullisesti). Mutta me, joilla on rakkautta ja jotka -tahtoisimme voittaa vastarakkautta: me emme saa sanaakaan suustamme. -(Ujosti). Ettekö te ole tehnyt samaa huomiota? - -_Proserpine_. Mr Marchbanks, jos te puhutte yhä tuohon tapaan, niin -minä lähden pois, sen teen todellakin. Se ei ole sopivaa! - -Hän käy istumaan kirjoituskoneen ääreen, avaa sinisen kirjan ja -valmistautuu kirjoittamaan lauseen siitä. - -_Marchbanks_ (toivottomasti). Ei mikään, jota maksaa vaivaa sanoa, ole -sopivaa. (Hän nousee ja astuu edes-takaisin huoneessa). Minä en ymmärrä -teitä, Miss Garnett. Mistä minä sitten puhun? - -_Proserpine_ (nenäkkäästi). Puhukaa jokapäiväisistä asioista! Puhukaa -ilmasta! - -_Marchbanks_. Voisitteko te puhua jokapäiväisistä asioista, jos täällä -olisi lapsi, joka itkisi nälissään? - -_Proserpine_. Sitä minä en voisi. - -_Marchbanks_. Tietysti ette! Enkä minä voi puhua jokapäiväisistä -asioista, sillä minun sydämeni näkee nälkää ja itkee katkerasti. - -_Proserpine_. No, olkaa sitten vaiti! - -_Marchbanks_. Niin, se siitä aina lopuksi tulee. Me olemme vaiti. Voiko -se vaimentaa teidän sydämenne itkua -- sillä se itkee: eikö totta? Sen -täytyy itkeä, jos teillä on sydäntä. - -_Proserpine_ (nousee äkisti ylös ja painaa kätensä sydämelleen). On -aivan turha yrittääkään tehdä työtä, kun te puhutte tuolla tavalla. -(Hän nousee pienen pöydän äärestä ja käy istumaan sohvalle. Hän on -hyvin kiihoittunut.) Ei se teihin kuulu, itkeekö minun sydämeni vai ei; -mutta minun tekisi sittenkin mieleni puhua teille siitä. - -_Marchbanks_. Sitä teidän ei tarvitse. Minä tiedän sittenkin, että sen -täytyy itkeä. - -_Proserpine_. Mutta muistakaa, jos te joskus väitätte minun niin -sanoneen, niin minä en myönnä sitä. - -_Marchbanks_ (säälivästi). Niin, kyllä tiedän. Teillä ei ole rohkeutta -sanoa sitä hänelle. - -_Proserpine_ (säikähtäen). Hänelle! Kelle? - -_Marchbanks_. Kelle se nyt lieneekin. Sille miehelle, jota te -rakastatte. Joku se varmaan on. Ehkä Mr Mill, apulainen? - -_Proserpine_ (halveksien). Mr Mill! Sepä olisi oikea mies murtamaan -minun sydämeni! Valitsisinpa sittenkin mielemmin teidät kuin Mr Millin. - -_Marchbanks_ (hämmästyy). Ei, ei millään muotoa! Olen hyvin pahoillani, -mutta sitä te ette saa ajatella! Minä -- -- - -_Proserpine_ (kiusoittaen, menee uunin luo ja asettuu seisomaan selin -häneen). Oi, älkää pelätkö! Ette te se ole! Ei se ole kukaan erityinen. - -_Marchbanks_. Minä ymmärrän. Te tunnette, että te voisitte rakastaa -ketä hyvänsä, joka vain tarjoutuisi -- -- -- - -_Proserpine_ (vihastuen). Ken vain tarjoutuisi! Ei, sitä minä en voisi. -Miksi te minua luulette? - -_Marchbanks_ (alakuloisesti). Se on yhdentekevää. Te ette tahdo antaa -minulle suoraa vastausta. Te puhutte vaan, niinkuin kaikki muutkin. -(Hän menee hitaasti sohvan luo ja käy istumaan synkän näköisenä.) - -_Proserpine_ (loukkaantuneena, arvelee toisen kohtelevan häntä -aristokraatin halveksumisella). Jos te haluatte originelliä -keskustelua, niin voitte mennä juttelemaan itsenne kanssa. - -_Marchbanks_. Sitä juuri kaikki runoilijat tekevätkin! He puhuvat -ääneen itsensä kanssa ja koko maailma kuuntelee heitä. Mutta tuntuu -niin kovin yksinäiseltä, kun ei koskaan kuule kenenkään muun puhuvan. - -_Proserpine_. Odottakaahan kunnes Mr Morell tulee! Hän puhuu kyllä -teidän kanssanne. (Marchbanks hätkähtää). Ei teidän tarvitse näyttää -noin happamelta; hän osaa puhua paremmin kuin te. (Kiivaasti). Hän osaa -puhua, niin että teidän pieni päänne menee pyörälle. (Aikoo suuttuneena -mennä paikallensa, mutta Marchbanks saa äkkiä päähänpiston, hyökkää -ylös ja estää häntä.) - -_Marchbanks_. Ah, nyt minä ymmärrän! - -_Proserpine_ (punastuu). Mitä te ymmärrätte? - -_Marchbanks_. Teidän salaisuutenne. Sanokaa minulle: onko todellakin -mahdollista, että nainen voi rakastaa häntä? - -_Proserpine_ (niinkuin keskustelu menisi jo kaikkien rajojen yli). -Onpas sekin! - -_Marchbanks_ (kiihkeästi). Ei, vastatkaa minulle! Minä tahdon tietää! -Minun täytyy saada se tietää! Minun on aivan mahdoton sitä ymmärtää. -Minä en näe hänessä muuta kuin sanoja, sanoja, sanoja, hurskaita -päätöksiä, joita ihmiset sanovat hyvyydeksi. Sellaista te ette voi -rakastaa! - -_Proserpine_ (koettaa nuhdella häntä näyttämällä arvokkaan kylmältä). -Minä en ymmärrä mistä te puhutte. Minä en käsitä teitä. - -_Marchbanks_ (kiivaasti). Kyllä te ymmärrätte! Te ette puhu totta! - -_Proserpine_. Oh! - -_Marchbanks_. Kyllä te ymmärrätte! Ja kyllä te tiedätte! (Päättäen -vaatia esille vastauksen.) Voiko nainen todellakin rakastaa häntä? - -_Proserpine_ (katsoo häntä suoraan silmiin). Niin... (Marchbanks -peittää kasvonsa käsiinsä.) Mikä teitä vaivaa? (Marchbanks ottaa kädet -kasvoiltaan ja katselee häntä. Pelästyen hänen traagillista ilmettänsä -pakenee Proserpine niin kauaksi kuin suinkin hänestä, pitäen häntä -silmällä, kunnes hän kääntyy pois ja käy istumaan tuolille uunin ääreen -syvän alakuloisena. Kun Proserpine lähestyy ovea, avautuu se ja Burgess -astuu sisään. Kun hän näkee hänet, niin hän huudahtaa). Jumalan kiitos, -että joku tulee! (ja käy levollisena pöytänsä ääreen istumaan. Hän -panee uuden paperin kirjoituskoneeseen, kun Burgess astuu Eugenen luo.) - -_Burgess_ (tahtoo innokkaasti suojella hienoa vierasta). Vai niin! -Tälläkö tavalla he jättävät teidät yksin, Mr Marchbanks! Minä pidän -teille seuraa. (Marchbanks katsoo häneen ihmetellen, mikä kuitenkin on -aivan turhaa.) James ottaa parasta aikaa vastaan lähetystöä -ruokasalissa, ja Candy koettaa kasvattaa erästä ompelijaa, jonka hän on -keksinyt. Hän istuu siellä ja opettaa häntä lukemaan "Taivaallisista -kaksoisista". (Valittaen). Teillä on varmaan täällä ikävä, kun teillä -ei ole ketään muuta seurananne kuin tuo konekirjoittaja! (Hän kääntää -nojatuolin ja käy istumaan.) - -_Proserpine_ (hyvin kiihoittuneena). Ei hänellä enää hätää ole, kun -hänellä on onni saada kuunnella teidän hienoa keskusteluanne. Se on -aina suuri etu. (Hän alkaa kiivaasti kirjoittaa niin että kone -räiskyy.) - -_Burgess_ (ihmetellen hänen röyhkeyttään). En minä luullakseni -puhutellut teitä, neiti. - -_Proserpine_ (terävästi Marchbanksille). Oletteko te ennen nähnyt -mokomaa hävyttömyyttä, Mr Marchbanks? - -_Burgess_ (juhlallisella ankaruudella). Mr Marchbanks on gentleman ja -tietää mitä hänen arvonsa vaatii. Sitä eivät kaikki tiedä! - -_Proserpine_ (nenäkkäästi). Sepä hyvä, että te ja minä emme kuulu -hienostoon! Te saisitte kuulla suoraa puhetta, jollei Mr Marchbanks -olisi täällä. (Hän vetää niin kiivaasti paperin koneesta, että se -repeytyy.) Kas nyt -- nyt tämä kirje meni pilalle -- saan kirjoittaa -sen uudestaan! Oi, minä en osaa hillitä itseäni -- te vanha, hupsu -pöllöpää! - -_Burgess_ (nousee, voi tuskin hengittää suuttumuksesta). Mitä? Olenko -minä vanha, hupsu pöllöpää! Niinkö te sanoitte? Vai tosiaankin! (Vetää -henkeä). Hyvä, hyvä, tyttöseni, hyvä, hyvä! Odottakaa vain, kunnes -isäntä tulee! Minäpä sanon sen hänelle, saattepa nähdä! Kyllä minä -teitä opetan -- totta totisesti! - -_Proserpine_. Minä -- -- -- - -_Burgess_ (keskeyttää hänet). Ei, ei se nyt enää auta. Ei maksa vaivaa -enää pyytääkään. Kyllä te saatte nähdä kuka minä olen! (Proserpine -kuljettaa koneen vaunua kovalla melulla ja jatkaa halveksivan näköisenä -työtänsä.) Älkää välittäkö hänestä, Mr Marchbanks! Sitä hän ei -ansaitse! (Hän käy ylpeästi istumaan.) - -_Marchbanks_ (hyvin hermostuneesti ja kiusaantuneena). Eikö olisi -parasta vaihtaa puheenainetta? En minä -- en minä luule, että Miss -Garnett tarkoitti mitään pahaa. - -_Proserpine_ (pannen painoa sanoihinsa). Ah, sitä minä juuri -tarkoitinkin! - -_Burgess_. Minä en välitä hänestä hituistakaan. - - Sähkökello soi kaksi kertaa. - -_Proserpine_ (kokoaa muistiinpanokirjansa ja paperinsa). Minua -kutsutaan. (Kiiruhtaa ulos.) - -_Burgess_ (huutaa hänen jälkeensä). Kyllä me tulemme toimeen ilman -teitä! (Hiukan keventyneenä, kun hän on saanut sanoa viimeisen sanan ja -ikäänkuin haluten vieläkin parantaa sanojansa, hän katsoo hetken hänen -jälkeensä, vaipuu sitten tuoliinsa Eugenen viereen ja puhuttelee häntä -tuttavallisesti.) Nyt me olemme yksin, Mr Marchbanks, sallikaa että -annan teille ystävällisen viittauksen, jota en antaisi kelle hyvänsä. -Kuinka kauan te olette tuntenut vävyäni, Jamesiä? - -_Marchbanks_. En tiedä. Minun on niin vaikea muistaa sellaista. -Muutamia kuukausia, ehkä. - -_Burgess_. Ettekö ole koskaan huomannut mitään kummallista hänessä? - -_Marchbanks_. Ei minun tietääkseni. - -_Burgess_ (vakuuttaen). Niin, ette tekään ole sitä huomannut. Siinäpä -juuri vaara onkin. Katsokaapas, hän on hullu! - -_Marchbanks_. Mielisairasko! - -_Burgess_. Täysi hullu! Pitäkää häntä silmällä, niin te kyllä -huomaatte! - -_Marchbanks_ (levottomana). Te tarkoitatte kai, että hänen -mielipiteensä -- - -_Burgess_ (koskettaa etusormellaan hänen polveansa ja painaa kovasti -kiinnittääkseen hänen huomiotansa). Niin minäkin luulin, Mr Marchbanks. -Minä luulin kauan aikaa, että siihen olivat vain hänen mielipiteensä -syynä. Vaikka muistakaa se, mielipiteet voivat tulla vaarallisiksi, jos -niitä rupeaa toteuttamaan sillä tavalla kuin hän tekee. Mutta sitä minä -en nyt tarkoita. (Hän katselee ympärilleen ollakseen varma siitä, että -he ovat yksin ja kumartuu Eugenen puoleen, aivan hänen korvansa -juureen.) Mitä te luulette, että hän sanoi minulle tänään juuri tässä -samassa huoneessa? - -_Marchbanks_. Mitä sitten? - -_Burgess_. Hän sanoi minulle -- niin totta kuin minä istun tässä, hän -sanoi: "Minä olen hullu", sanoi hän, "ja sinä olet lurjus", sanoi hän --- niin levollisesti kuin suinkin. Ajatelkaahan, että minä olisin -lurjus! Ja sitten hän puristaa minun kättäni, aivan kuin hän olisi -kehunut minua. Voiko väittää, että se mies on viisas? - -_Morell_ (ulkopuolella, huutaa Proserpinea, avatessaan oven). Pitäkää -huolta siitä, että saatte kaikkien nimet ja osoitteet, Miss Garnett! - -_Proserpine_ (kaukaa). Kyllä, Mr Morell! - - Morell tulee sisään lähetystön paperit kädessä. - -_Burgess_ (hiljaa Marchbanksille). Hullu hän on! Pitäkää häntä -silmällä, niin saatte nähdä. (Nousee äkkiä). Olen pahoillani, että -minun täytyy tehdä valitus. En tee sitä mielelläni, mutta minä tunnen, -että minun täytyy, se on ikäänkuin minun velvollisuuteni. - -_Morell_. Mikä 011 hätänä? - -_Burgess_. Mr Marchbanks voi todistaa. Hän oli saapuvilla. (Hyvin -juhlallisesti). Sinun nuori naisesi on unohtanut itsensä siihen -määrään, että hän sanoi minua vanhaksi, hupsuksi pöllöpääksi. - -_Morell_ (tavattoman sydämellisesti). Niin, se on aivan Prossyn -tapaista! Hän puhuu aina suunsa puhtaaksi, hän ei voi hillitä itseänsä! -Prossy parka! Ha! Haa! - -_Burgess_ (vapisee vihasta). Luuletko sinä minun tyytyvän siihen, että -se on vain hänen tapaistansa? - -_Morell_. Tyhmyyksiä! Ei sinun pidä sellaisesta välittää! (Hän astuu -asiakirjakaapin luo ja pistää paperin laatikkoon). - -_Burgess_. En minä siitä välitäkkään. Minä seison aivan sen -yläpuolella. Mutta onko se nyt oikein? Sitä minä tahtoisin tietää. Onko -se oikein? - -_Morell_. Se kysymys koskee kirkkoa eikä seurakuntaa. Onko siitä -sinulla ollut vahinkoa? se kysymys koskee sinua, mitä? Eihän se ole -vähintäkään vahingoittanut sinua. Älä viitsi sitä sen enempää ajatella! -(Hän estää keskustelun jatkumista tästä aineesta menemällä pois ja -istahtamalla pöydän ääreen, tarkastellen kirjeenvaihtoaan.) - -_Burgess_ (hiljaa Marchbanksille). Mitä minä sanoin! Aivan täysi hullu! -(Hän menee pöydän luo ja kysyy nälkäisen miehen epäilystä herättävällä -kohteliaisuudella.) Milloin te syötte päivällistä, James? - -_Morell_. Emme vielä pariin tuntiin. - -_Burgess_ (alakuloisella kohtaloon tyytymisellä). Anna minulle joku -hauska kirja, niin olet ystävällinen, ja minä käyn istumaan ja lukemaan -tuonne uunin ääreen. - -_Morell_. Millaisen kirjan? Hyvänkö? - -_Burgess_ (vastustaa melkein huutaen). Ei, ei! Jotakin huvittavaa, -jolla saan aikani kulumaan! (Morell ottaa kuvalehden pöydältä ja antaa -sen hänelle. Hän ottaa sen nöyrästi vastaan.) Kiitos, kiitos, James! -(Hän menee suuren tuolin luo uunin ääreen ja käy siihen rauhallisesti -ja mukavasti istumaan.) - -_Morell_ (kirjoittaessaan). Candida tulee heti teille pitämään seuraa. -Hän pääsi jo suojatistaan. Hän täyttää vain lamput. - -_Marchbanks_ (hyökkää hätäisenä ylös). Hänen kätensähän tahraantuvat! -Minä en voi sitä sallia, Morell: se on suuri häpeä! Minä menen -täyttämään lamppuja! (Lähestyy ovea.) - -_Morell_. Parasta kun ette sitä tee. (Marchbanks pysähtyy -kahdenvaiheilla.) Hän panee teidät vain kiilloittamaan minun -saappaitani, säästääkseen sen vaivan minulta huomis-aamuna. - -_Burgess_ (moittivasti). Eikö sinulla ole yhtään palvelijaa, James? - -_Morell_. On. Mutta hän ei ole mikään orja, ja talo on siinä kunnossa -kuin minulla olisi kolme. Se merkitsee, että jokainen saa olla työssä. -Se ei ole niinkään huono järjestys: Prossy ja minä keskustelemme -asioista pestessämme astioita. Ei ole yhtään vaikea pestä astioita, kun -työssä on kaksi. - -_Marchbanks_ (kiusaantuneella ilmeellä). Luuletteko, että kaikki naiset -ovat yhtä kovaluontoisia kuin Miss Garnett? - -_Burgess_ (vilkkaasti). Se on oikein, Mr Marchbanks, se on aivan -oikein! Hän on kovaluontoinen! - -_Morell_ (levollisesti ja arvokkaasti). Marchbanks! - -_Marchbanks_. Niin! - -_Morell_. Kuinka monta palvelijaa on teidän isällänne? - -_Marchbanks_. Oi, en minä tiedä. (Hän menee epämieluisan tunteen -vallassa sohvan luo tullakseen niin kauas kuin mahdollista Morellin -kysymyksistä ja istuu siinä suuressa sieluntuskassa ajatellen -lamppuöljyä.) - -_Morell_ (hyvin vakavasti). Niin monta, että te ette edes sitä tiedä! -(Hyökkäävämmin). Joka tapauksessa kun jotakin karkeaa työtä on tehtävä, -niin te soitatte kelloa ja annatte sen jonkun muun tehtäväksi, vai -kuinka? Se ainakin on yksi suuri tosiasia teidän elämässänne, eikö -totta? - -_Marchbanks_. Oi, älkää kiusatko minua! Ainoa suuri tosiasia minun -elämässäni on nyt vain se, että teidän vaimonne kauniit kädet -tahraantuvat öljystä, ja että te istutte täällä mukavasti ja saarnaatte -siitä -- alituisesti saarnaatte ja saarnaatte, sanoja, sanoja, sanoja -vain. - -_Burgess_ (suuresti ihastuneena). Hyvä, hyvä! Kerrassaan mainiota! -(Loistaen). Siinä sait, James! Suoraa puhetta! - -Candida tulee sisään edessään siro esiliina, kädessä pöytälamppu, -puhdistettuna, täytettynä ja valmiina sytyttämistä varten. Hän laskee -sen pöydälle Morellin viereen. - -_Candida_. Jos te jäätte meille, niin minä taidankin uskoa teille -lamppujen hoidon. - -_Marchbanks_. Minä jään sillä ehdolla, että te annatte kaiken karkean -työn minulle. - -_Candida_. Sehän on mainio tarjoumus; mutta enköhän minä ensin halua -nähdä, miten te siitä suoriudutte. (Kääntyen Morellin puoleen). James, -sinä et ole hoitanut huolellisesti taloa! - -_Morell_. Mitä minä sitten olen tehnyt -- tai laiminlyönyt -- ystäväni? - -_Candida_ (vakavasti pahastuneena). Minun lempiharjaani, -kuurausharjaani on käytetty saappaitten kiilloittamiseen! -(Sydäntäsärkevä huudahdus kuuluu Marchbanksin huulilta, Burgess katsoo -ihmeissään ympärilleen, Candida kiiruhtaa sohvan luo.) Mikä on hätänä? -Voitteko te huonosti, Eugene? - -_Marchbanks_. En, en! Mutta minua värisyttää, minua värisyttää! - -_Burgess_ (kiihoittuneena). Mitä kummaa! Sairastatteko te vilutautia, -Mr Marchbanks? Se ei ole hyvä teidän iällänne! Siitä teidän täytyy -vähitellen päästä. - -_Candida_ (rauhoittaen). Loruja isä! Ne ovat vain runollisia -väristyksiä. Vai mitä, Eugene? (Hyväilee häntä.) - -_Burgess_ (hämillään). Vai niin! Vai niin! Runollisia väristyksiä! -Pyydän tuhannesti anteeksi! (Kääntyy taas uuniin päin ikäänkuin -karkoittaakseen pikaisen johtopäätöksensä seuraukset.) - -_Candida_. Miten teidän laitanne nyt on, Eugene -- kuurausharjako oli -siihen syynä? (Hän värisee jälleen). No, älkää siitä välittäkö! (Käy -istumaan hänen viereensä). Ettekö te haluaisi antaa minulle uutta -norsunluista harjaa, jossa olisi helmiäiskoristeita? - -_Marchbanks_ (pehmeästi ja soitannollisesti, mutta surullisesti ja -kaihoten). Ei, ei kuurausharjaa, vaan veneen -- kevyen, pienen aluksen. -Ja sitten me purjehtisimme kauaksi koko maailmasta, sinne missä sade -pesee marmorilattiat ja aurinko ne kuivaa, missä etelätuuli puhaltaa -tomun pois viheriäisistä ja purppuraisista matoista. Tai vaunut, jotka -kantaisivat meidät ylös pilviin, missä tähdet loistavat, eikä lamppuja -tarvitse joka päivä täyttää öljyllä. - -_Morell_ (karkeasti). Ja missä ei tarvitse muuta tehdä kuin laiskotella -ja olla itsekäs ja hyödytön. - -_Candida_ (pahoillaan). Mutta, James, kuinka sinulla oli sydäntä pilata -kaikki! - -_Marchbanks_ (kiihoittuen). Niin, olla laiska, itsekäs ja hyödytön, se -on samaa kuin olla kaunis ja vapaa ja onnellinen! Eikö jokainen mies -ole toivonut sitä sille naiselle, jota hän rakastaa? Se on minun -ihanteeni! Mikä on teidän ihanteenne, teidän ja kaikkien niiden -kauheiden ihmisten, jotka elävät näissä inhottavissa kasarmeissa? -Saarnat ja kuurausharjat! Te saarnaatte ja teidän vaimonne kuuraa! - -_Candida_ (merkillisellä äänenpainolla). Hän harjaa saappaat, Eugene. -Te saatte harjata ne huomenna, rangaistukseksi siitä, mitä te nyt -sanoitte hänelle. - -_Marchbanks_. Oi, älkää puhuko saappaista! Kuinka kauniit teidän -jalkanne olisivat ylhäällä kukkuloilla! - -_Candida_. Minun jalkani eivät olisi kauniit kengittä Hackney Roadilla. - -_Burgess_. (hämillään). No, mutta Candy! Älä ole epähieno! Mr -Marchbanks ei ole tottunut sellaiseen. Hän saa uudestaan -väristyskohtauksen. Niin, niin, minä tarkoitan runollisen väristyksen! -(Morell on vaiti, ulkonaisesti syventyneenä kirjeihinsä, mutta -todellisuudessa tuumien uusia, huolestuttavia kokemuksiaan, sillä mitä -kovempia moraalisia hyökkäyksiä hän tekee, sitä nopeammin ja varmemmin -Eugene niihin vastaa. Hänestä tuntuu vaikealta, että hänen täytyy -ruveta pelkäämään miestä, jota hän ei kunnioita. Miss Garnett tulee -sisään, sähkösanoma kädessä.) - -_Proserpine_ (ojentaa sähkösanoman Morellille). Vastaus maksettu. -Lähetti odottaa. (Candidalle mennessään koneensa luo ja käyden -istumaan.) Maria on valmis aloittamaan työtänsä kyökissä, Mrs Morell. -(Candida nousee). Sipulit ovat tulleet. - -_Marchbanks_ (kouristuksentapaisesti). Sipulit! - -_Candida_. Niin, sipulit. Eivätkä ne ole edes espanjalaisia. Aivan -tavallisia punasipuleita. Te saatte auttaa minua leikkaamaan niitä -hienoiksi. Tulkaa pois! - -Hän tarttuu häntä ranteeseen ja juoksee ulos, vetäen häntä jäljessään. -Burgess nousee hämillään ja jää kummissaan uunin edessä olevalle -matolle seisomaan ja katsoo heidän jälkeensä. - -_Burgess_. Candyn ei pitäisi kohdella päärin veljenpoikaa tuolla -tavalla! Hän menee aivan liian pitkälle. Kuules, James! Onko hän usein -noin kummallinen? - -_Morell_ (lyhyesti, kirjoittaen sähkösanomaa). En minä tiedä. - -_Burgess_ (hempeämielisesti). Hän puhuu kauniisti. Minä olen aina ollut -hiukan hullaantunut runouteen. Candy on sen perinyt minulta. Hänellä -oli tapana pyytää minua kertomaan hänelle satuja keijukaisista ja -peikoista, kun hän oli vain noin pikkuinen. (Hän osoittaa noin kahden -jalan korkeutta.) - -_Morell_ (ennakolta tehdyllä päätöksellä). Vai niin, todellako! (Hän -pyyhkii imupaperilla sähkösanomaa ja menee ulos). - -_Proserpine_. Oliko teillä tapana keksiä keijukaisjutut aivan omasta -päästänne? - - Burgess ei vastaa, vaan näyttää hyvin halveksivalta. - -_Proserpine_ (levollisesti). Minä en olisi koskaan uskonut, että teillä -olisi sellaisia ajatuksia. Mutta, asiasta toiseen, on parasta, että -varoitan teitä, koska te näytte niin ihastuneen Mr Marchbanksiin. Hän -on hullu. - -_Burgess_. Hullu! Mitä! Hänkö myöskin! - -_Proserpine_. Hullu kuin keväinen jänis. Uskokaa pois, hän peloitti -minua juuri ennenkuin te tulitte sisään. Ettekö ole huomannut, kuinka -kummallisesti hän puhuu? - -_Burgess_. Vai niin, sitäkö he tarkoittavat runollisella väristyksellä! -Tuhat tulimmaista, enkö jo pari kertaa ajatellut, että hänellä varmaan -on joku ruuvi irti! (Hän astuu huoneen poikki ja sanoo kovalla -äänellä). Onpa tämä hauska hulluinhuone, johon ei ole hyvä jäädä. Eihän -täällä ole ketään muuta kuin te, joka voisi pitää ihmisestä huolta! - -_Proserpine_ (kun Burgess menee hänen ohitsensa). Niin, ajatelkaa, -miten julmaa, jos teille jotakin tapahtuisi! - -_Burgess_ (kopeasti). Pitäkää huomautuksenne ominanne! Sanokaa -isännälle, että minä menin puutarhaan tupakoimaan. - -_Proserpine_ (pilkallisesti). Oo! - - Ennenkuin Burgess ehtii vastata, palaa Morell. - -_Burgess_ (hempeämielisesti). Minä menen puutarhaan tupakoimaan, James. - -_Morell_ (äkäisesti). Vai niin, vai niin! (Burgess menee mahdikkaasti -ulos, ryhti on kuin väsyneen vanhan ukon. Morell seisoo pöydän ääressä, -koskettelee papereitaan ja sanoo puoleksi leikillisesti, puoleksi -poissaolevasti Proserpinelle.) No, Miss Prossy, miksi te haukuskelitte -appiukkoani? - -_Proserpine_ (punastuen, katsoo nopeasti häneen, puoleksi pelokkaasti, -puoleksi moittien). Minä -- -- (Hän purskahtaa itkuun.) - -_Morell_ (hellällä iloisuudella, kumartuen pöydän yli hänen puoleensa, -lohduttaen häntä). No, no, no! Älkää panko sitä pahaksenne, Prossy! Hän -on vanha, hupsu pöllöpää, eikö niin? - -Huoaten Proserpine syöksee ovelle ja katoaa, paiskaten oven jälkeensä -kiinni. Morell pudistaa päätään ja astuu väsyneenä tuolinsa luo, jonne -hän istahtaa työtä tekemään. Hän näyttää vanhalta ja rasittuneelta. - -Candida tulee sisään. Hän on lopettanut taloustoimensa ja ottanut -esiliinansa pois. Hän huomaa Morellin alakuloisen ilmeen ja käy -levollisesti istumaan vierastuoliin, katsellen Morellia tarkkaavasti. -Hän ei sano mitään. - -_Morell_ (katsoo ylös, kynä valmiina kirjoittamaan). No? Missä Eugene -on? - -_Candida_. Hän pesee käsiään vesijohdossa. Hänestä tulisi mainio kokki, -jos hän voisi voittaa vastenmielisyytensä Mariaa kohtaan. - -_Morell_. Hm! Epäilemättä! (Rupeaa taas kirjoittamaan.) - -_Candida_ (menee lähemmäksi, laskee pehmeästi kätensä hänen kädelleen -estääkseen häntä ja sanoo). Tule tänne, ystäväni! Näytäppä itseäsi! -(Morell antaa kynän pudota kädestään ja antautuu kokonaan hänen -valtaansa. Candida saa hänet nousemaan ja vie hänet pois pöydän luota, -koko ajan katsellen häntä tarkasti.) Käännä kasvosi valoon! (Hän -asettaa hänet vasten ikkunaa). Sinä et näytä terveeltä, poikaseni. Sinä -olet ehkä tehnyt liiaksi työtä? - -_Morell_. En tavallista enemmän. - -_Candida_. Sinä näytät kalpealta ja harmaalta ja vanhalta ja -ryppyiseltä. (Morellin alakuloisuus yltyy; Candida puhuu tahallaan -vallattomasti). Tulehan. (Vetää hänet nojatuolin luo). Tältä päivältä -olet kirjoittanut kylliksi. Anna Prossyn tehdä loput ja tule -juttelemaan minun kanssani! - -_Morell_. Mutta -- - -_Candida_ (varmasti). Niin, minun täytyy saada jutella jonkun kanssa. -(Hän saa hänet istumaan ja käy itse matolle hänen jalkojensa juureen. -Taputtaa hänen kättänsä). Nyt sinä jo näytät virkeämmältä. Miksi et -jätä kaikkea tätä rasittavaa ylimääräistä työtä -- noita joka iltaisia -puheita ja esitelmiä? Tosin kaikki, mitä sinä sanot, on totta ja hyvää, -mutta ei siitä ole mitään hyötyä. Eivät he välitä hituistakaan siitä, -mitä sinä sanot. He myöntävät kyllä, että sinä olet oikeassa, mutta -mitä hyötyä siitä on, kun he tekevät aivan päinvastoin kuin sinä -käsket, niinpian kuin sinä käännät heille selkäsi. Ajattelehan meidän -seurakuntaamme St. Dominioissa! Miksi he tulevat joka sunnuntai -kuuntelemaan kun sinä saarnaat kristinuskoa? Etkö luule että he tulevat -vain siksi, että he noina kuutena päivänä ajattelevat vain -liikeasioitansa ja raha-ansiotansa, ja tahtovat unohtaa ne -seitsemäntenä päivänä ja levätä niistä hiukan -- voidakseen uusin -voimin palata niihin jälleen ja ansaita vielä entistä enemmän rahaa? -Sinä autat heitä oikeastaan paljoa enemmän kuin estät. - -_Morell_ (suurella vakavuudella). Sinä tiedät varsin hyvin, Candida, -että minä luen heille useinkin lakia sen johdosta. Mutta jos he menevät -kirkkoon vain levätäksensä ja saadaksensa aikansa kulumaan, niin miksi -he eivät etsi hauskempia ja vallattomampia huveja? Jotakin hyvää lienee -siinä varmaan, että he mielemmin menevät kirkkoon sunnuntaisin kuin -huonompiin paikkoihin. - -_Candida_. Oi, huonommat paikat eivät ole avoinna, ja vaikka -olisivatkin, niin he eivät uskalla näyttäytyä niissä. Ja sitten sinä -saarnaat niin erinomaisen hyvin, rakas James, että se on heille yhtä -hauskaa kuin joku näytelmä. Miksi sinä luulet, että naiset ovat niin -innostuneita? - -_Morell_ (kiihoittuneena). Candida! - -_Candida_. Oi, kyllä minä sen tiedän! Sinä tyhmä poika, sinä luulet, -että siihen on sinun sosialismisi ja uskontosi syynä! Mutta jos niin -olisi, niin he eläisivät sanojesi mukaan, eivätkä tulisi vain sinua -katselemaan. He sairastavat kaikki Prossyn tautia. - -_Morell_. Prossyn tautia? Mitä sinä tarkoitat, Candida? - -_Candida_. Niin, Prossy ja kaikki muutkin sihteerit, joita sinulla on -ollut! Miksi Prossy pesee astioita ja kuorii perunoita ja tekee -kaikenlaisia palvelijan toimia, vaikka hänellä on kuusi shillingiä -vähemmän palkkaa kuin mitä hän voisi saada jossakin konttorissa -kaupungilla? Hän on rakastunut sinuun, James, siinä koko syy! He ovat -kaikki rakastuneet sinuun! Sinä olet rakastunut saarnaamiseen, siksi -että sinä teet sitä niin kauniisti. Ja sinä luulet, että kaikki vain -innoissaan tahtovat rakentaa Jumalan valtakuntaa tänne maan päälle, ja -sitä hekin luulevat. Sinä pyhä yksinkertaisuus! - -_Morell_. Candida, mikä hirveä sieluamurhaava kyynillisyys! Lasketko -sinä leikkiä -- vai -- olisiko mahdollista -- oletko sinä -mustasukkainen? - -_Candida_ (miettivästi). Niin, joskus minä olen hiukan -mustasukkainenkin. - -_Morell_ (epäillen). Prossylleko? - -_Candida_ (nauraen). Ei, ei, ei! En minä ole mustasukkainen kellekään! -Mustasukkainen toisen tähden, jota ei rakasteta niinkuin häntä pitäisi -rakastaa. - -_Morell_. Tarkoitatko sinä minua? - -_Candida_. Sinuako! Sinua on hemmoiteltu rakkaudella ja ihailulla. Sinä -saat sitä enemmän kuin mikä on sinulle hyväksi. Ei, minä tarkoitan -Eugenea. - -_Morell_ (säpsähtää). Eugenea! - -_Candida_. Minusta tuntuu väärältä, että kaikki rakkaus tulee sinun -osaksesi, eikä mitään hänen ja kuitenkin hän tarvitsisi sitä paljoa -enemmän kuin sinä. (Kouristuksen tapainen väristys puistattaa Morellia -vastoin hänen tahtoansa.) Mikä sinun on? Tuotanko minä sinulle tuskaa? - -_Morell_ (nopeasti). Et lainkaan! (Katselee häntä tuskallisella -jännityksellä). Tiedäthän sinä, että minä luotan järkähtämättömästi -sinuun, Candida. - -_Candida_. Kuinka itserakas sinä olet! Oletko niin varma -vastustamattomasta lumousvoimastasi? - -_Morell_. Candida! Sinä loukkaat minua! En ole koskaan ajatellut mitään -sellaista itsestäni. Minä ajattelin sinun hyvyyttäsi ja puhtauttasi -- -siihen minä luotan. - -_Candida_. Kuinka rumia, ikäviä asioita sinä minulle sanot! Sinä olet -todellakin pappi, James, pappi kiireestä kantapäähän! - -_Morell_ (kääntyy pois hänestä syvästi loukkaantuneena). Aivan samaa -Eugenekin sanoo! - -_Candida_ (vilkkaalla mielenkiinnolla, kumartuu hänen puoleensa nojaten -käsivarttaan hänen polveensa). Eugene on aina oikeassa! Hän on -ihmeellinen poika. Poissa ollessani ihastuin häneen yhä enemmän. -Tiedätkös James, vaikkei hänellä ole aavistustakaan siitä, niin on hän -jo hyvällä alulla rakastua minuun aivan päättömästi. - -_Morell_ (synkästi). Vai eikö hänellä ole siitä aavistustakaan? - -_Candida_. Ei vähintäkään! (Hän nostaa käsivartensa Morellin polvelta -ja kääntyy miettivän näköisenä pois, vaipuen lepäävään asentoon, kädet -sylissä.) Kerran hän saa sen tietää, sitten kun hän on täysi-ikäinen ja -kokenut niinkuin sinä. Ja silloin hän saa myös tietää, että minä sen -tiesin. Mitäpähän hän silloin ajattelee minusta? - -_Morell_. Ei mitään pahaa, Candida! Ei mitään pahaa, sitä minä toivon -ja uskon. - -_Candida_. Se riippuu asianhaaroista! - -_Morell_ (tuskissaan). Mistä se riippuu? - -_Candida_ (katselee häntä). Niin, se riippuu siitä, miten hänen käy. -(Morell katsoo häneen ilmeettömästi.) Etkö sinä ymmärrä. Se riippuu -siitä, millä tavalla hän oppii ymmärtämään, mitä rakkaus on. Minä -tarkoitan: minkälainen nainen sen hänelle opettaa. - -_Morell_ (ajatuksissaan). Niin. Ei. En minä ymmärrä mitä sinä -tarkoitat. - -_Candida_ (selittäen). Jos hän oppii sen hyvältä naiselta, niin kaikki -käy hyvin. Sitten hän antaa minulle anteeksi. - -_Morell_. Antaa anteeksi! - -_Candida_. Mutta oletappa, että hän oppii sen huonolta naiselta, -niinkuin niin useiden miesten käy, varsinkin runoilijaluonteiden, jotka -kuvailevat mielessään, että kaikki naiset ovat enkeleitä. Oleta, että -hän ei ymmärrä rakkauden arvoa, ennenkuin hän on sen jo heittänyt pois -ja alentanut itseään tietämättömyydessään. Luuletko sinä, että hän -silloin voi antaa minulle anteeksi? - -_Morell_. Antaa sinulle anteeksi? Mitä hänen pitäisi antaa anteeksi? - -_Candida_ (huomaa, ettei hän ymmärrä ja sanoo, hiukan pettyneenä vaikka -hyvin hellästi). Etkö sinä ymmärrä? (Morell pudistaa päätään. Candida -kääntyy taas hänen puoleensa ikäänkuin hellästi selittääkseen asiaa.) -Minä tarkoitan, että hän antaa minulle anteeksi sen, etten itse sitä -hänelle ole opettanut. Että minä jätin hänet tuolle huonolle naiselle -oman hyvyyteni ja puhtauteni vuoksi, joksi sinä sitä nimität. Oi, -James, kuinka vähän sinä ymmärrät minua, kun sinä sanot luottavasi -minun hyvyyteeni ja puhtauteeni! Minä antaisin ne molemmat Eugene -paralle yhtä mielelläni kuin shaalini kerjäläiselle, joka on kuolla -viluun -- jollei olisi jotakin muuta, mikä pidättäisi minua. Luota sinä -minun rakkauteeni, James, sillä jos se katoaisi, niin minä vähät -välittäisin sinun saarnoistasi -- ne ovat vain turhia korupuheita, -joilla sinä petät itseäsi ja muita päivästä toiseen. (Aikoo nousta.) - -_Morell_. Aivan hänen sanansa! - -_Candida_ (kiireesti hillitsee haluaan nousta ylös). Kenen sanoja? - -_Morell_. Eugenen. - -_Candida_ (ihastuneena). Hän on aina oikeassa! Hän ymmärtää sinua; hän -ymmärtää minua; hän ymmärtää Prossya. Ja sinä, James, sinä et ymmärrä -mitään! (Hän nauraa ja suutelee häntä lohdutukseksi, Morell peräytyy, -ikäänkuin hän olisi saanut iskun ja hyökkää ylös.) - -_Morell_. Kuinka sinä voit tehdä jotakin sellaista, kun -- Candida! -(Tuskallisella äänellä). Mielemmin saisit pistää puukolla minua -sydämeen, kuin suudella minua! - -_Candida_ (nousee tuskallisena). Mikä sinua vaivaa, ystäväni? - -_Morell_ (kiivaasti, torjuen). Älä koske minuun! - -_Candida_ (hämmästyneenä). James! - -He keskeyttävät puheensa, sillä Marchbanks ja Burgess tulevat. -Jälkimäinen pysähtyy ovelle tuijottamaan. Eugene kiiruhtaa heidän -väliinsä. - -_Marchbanks_. Onko jotakin tapahtunut? - -_Morell_ (kalmankalpeana, lujasti hilliten itseänsä). Ei mitään muuta, -kuin että joko te olitte oikeassa tänä aamuna tai Candida on hullu. - -_Burgess_ (ääneensä vastustaen). Mitä! Onko Candykin hullu! Tuhat -tulimaista! (Hän astuu yli huoneen uunin luo, innokkaasti vastustellen -ja naputtaa tuhan piipustaan ristikkoa vasten. Morell käy istumaan -poissa suunniltaan, kumartuu eteenpäin ja peittää kasvonsa käsiinsä, -joita hän pitää lujasti yhteen puristettuina.) - -_Candida_ (Morellille, levollisesti ja nauraen). Oi, sinä vaan -säikähdit! Ei mitään muuta! Millaisia konvenanssi-ihmisiä te olette, -vaikka te ette itse sitä myönnä! - -_Burgess_. No, no! Ajattele, miten sinä käyttäydyt, Candy! Mitä Mr -Marchbanks sinusta ajattelee! - -_Candida_. Se tulee siitä, että James on opettanut minua ajattelemaan -itsenäisesti, niin etten koskaan pelkää mitä ihmiset sanovat. Se on -varsin hyvä niin kauan kuin ajattelen samalla tavalla kuin hän. Mutta -nyt, kun olen uskaltanut ajatella hiukan eri tavalla -- katsokaa häntä! -Katsokaa vaan! (Hän viittaa Morelliin, hyvin huvitettuna, Eugene katsoo -Morelliin ja painaa äkkiä kätensä sydäntänsä vasten, ikäänkuin kova -tuska viiltäisi häntä. Hän käy sohvaan istumaan ja hän näyttää siltä -ikäänkuin hän olisi todistajana murhenäytelmässä.) - -_Burgess_ (seisoo matolla uunin edessä). Niin, James, et sinä näytä -yhtä hurmaavalta kuin tavallisesti! - -_Morell_ (nauraen, samalla puoleksi huoaten). Kyllä minä sen uskon! -Suokaa minulle anteeksi. Minä en tiennyt, että saisin aikaan tällaisen -hälinän. (Koettaa rauhoittua). Niin, niin, niin, niin! (Menee takaisin -pöydän luo ja istahtaa työskentelemään papereittensa ääreen koettaen -näyttää iloiselta.) - -_Candida_ (menee sohvan luo ja käy istumaan Marchbanksin viereen, yhä -laskien leikkiä). No, Eugene, miksi te näytätte niin synkältä? Oletteko -sipuleista saanut kyyneleitä silmiinne? - - Morell ei voi olla kiinnittämättä huomiotaan heihin. - -_Marchbanks_ (hiljaa Candidalle). Te olette julma! Minä vihaan -julmuutta! On kauheaa nähdä ihmisen kiusaavan toista! - -_Candida_ (pilkallisen hyväilevästi). Poikaparka! Olenko minä ollut -teille julma? Pakoitinko minä teitä leikkaamaan noita likaisia pieniä -punasipuleita? - -_Marchbanks_ (vakavasti). Ei, olkaa vaiti! En minä itseäni tarkoita. -Häntä te kiusaatte kauheasti! Minä tunnen hänen kärsimyksensä omassa -rinnassani. Minä tiedän, ettei syy ole teidän -- se on jotain, minkä -täytyi tulla. Mutta älkää ottako sitä näin kevyesti! Minua värisyttää, -kun te nauratte kiusatessanne häntä. - -_Candida_ (epäilevästi). Kiusaanko minä Jamesia! Loruja, Eugene, kuinka -te liioittelette! Tyhmyyksiä! (Candida silmäilee Morelliin, joka -nopeasti alkaa taas kirjoittaa. Hän menee hänen luokseen ja pysähtyy -hänen tuolinsa taakse, kumartuen hänen ylitsensä.) Älä tee enää työtä, -armaani! Tule juttelemaan meidän kanssamme! - -_Morell_ (hellästi, mutta katkerasti). Ei! _Minä_ en osaa jutella! Minä -vaan saarnaan! - -_Candida_ (hyväilee häntä). No, tule sitten saarnaamaan! - -_Burgess_ (panee voimakkaasti vastaan). Ei, ei, Candy! Paha periköön -kaikki saarnat! Lexy Mill tulee sisään. Hän näyttää olevan täydessä -toimessaan. - -_Lexy_ (kiiruhtaa puristamaan Candidan kättä). Mitä kuuluu, Mrs Morell! -Hauska nähdä teitä täällä taaskin! - -_Candida_. Kiitos, Lexy! Tunnettehan te Eugenen? - -_Lexy_. Tietysti! Kuinka voitte, Mr Marchbanks? - -_Marchbanks_. Kiitos, hyvin! - -_Lexy_ (Morellille). Minä tulen juuri Mateusseurasta. He ovat aivan -suunniltaan teidän sähkösanomanne johdosta. Ei suinkaan mitään ole -tapahtunut? - -_Candida_. Mitä sinä sähköitit, James? - -_Lexy_ (Candidalle). Hänen oli määrä puhua heille tänä iltana. He ovat -vuokranneet tuon suuren salin Mare Streetin varrelta ja kuluttaneet -paljon rahoja ilmoituksiin. Morell sähköitti heille, ettei hän voi -tulla. Se iski kuin salama heidän keskellensä. - -_Candida_ (hämmästyneenä, alkaa epäillä, ettei kaikki ole niinkuin -pitäisi). Kieltäytynyt pitämästä esitelmää! - -_Burgess_. Minä lyön vetoa, ettei se koskaan ennen ole tapahtunut! Vai -mitä luulet, Candy? - -_Lexy_ (Morellille). He päättivät lähettää teille pikasähkösanoman -kysyäkseen teiltä, ettekö voisi muuttaa päätöstänne. Oletteko saanut -sen? - -_Morell_ (hilliten kärsimättömyyttään). Kyllä, kyllä! Kyllä minä sain -sen. - -_Lexy_. Vastaus oli maksettu. - -_Morell_. Niin, kyllä tiedän. Minä vastasinkin. Minä en voi tulla. - -_Candida_. Mutta miksi et, James? - -_Morell_ (kiivaasti). Siksi etten tahdo! Nuo ihmiset unohtavat, että -minä olen ihminen. He luulevat, että minä olen puhekone, jota voi joka -ilta vetää vireeseen heidän huviksensa. Onko se liikaa, jos saan olla -yhden ainoan illan kotonani vaimoni ja ystävieni kanssa? - - He hämmästyvät kaikki tätä purkausta paitsi Eugene, - jonka kasvonilme ei muutu. - -_Candida_. Oi, James, sinä saat vain omantunnon vaivoja huomenna. Ja -siitä minä saan sitten kärsiä. - -_Lexy_ (puolustellen, mutta pyytäen). Tiedänhän minä, että he vaativat -aivan liikoja teiltä. Mutta he ovat sähköittäneet puolelle ja toiselle -saadakseen toisen puhujan. Heidän ei ole kuitenkaan onnistunut saada -ketään muuta kuin agnostisen liigan johtajan. - -_Morell_ (varmasti). No niin! Se on erinomainen mies. Mitä he sen -parempaa tahtovat? - -_Lexy_. Mutta hän vaatii kiven kovaan sosialismin ja kristinuskon -eroittamista. Hän voi pilata kaiken sen hyvän, minkä me olemme -rakentaneet. Te ymmärrätte sen asian itse parhaiten, mutta -- (Hän -epäröi.) - -_Candida_ (mielistelevästi). Tietysti sinä menet, James! Me lähdemme -kaikki yhdessä. - -_Burgess_ (äkäisestä). Kuule, Candy! Jäädään kotiin ja pidetään lystiä -takan ääressä! Ei hän viivy kuin pari tuntia poissa. - -_Candida_. Sinulla olisi yhtä hauska kokouksessa. Me saisimme istua -lavalla ja tekeytyä oikein hienoiksi. - -_Marchbanks_ (kauhistuneena). Ei mennä lavalle istumaan! Sieltä kaikki -näkevät meidät. Sitä minä en siedä. Minä tahdon istua niin kaukana kuin -suinkin. - -_Candida_. Älkää pelätkö! Heillä on kylliksi katselemista, kun James on -siellä. Teitä ei kukaan huomaa. - -_Morell_ (kääntää päätään ja katselee merkitsevästi Candidaan). He -sairastavat kaikki Prossyn tautia, Candida, eikö niin? - -_Candida_ (iloisesti). Niin juuri! - -_Burgess_ (salaperäisesti). Prossyn tautia? Mistä sinä puhut, James? - -_Morell_ (panematta häneen huomiota, nousee ylös, astuu ovelle, pitää -sen auki ja huutaa käskevällä äänellä). Miss Garnett! - -_Proserpine_ (kaukaa). Kyllä, Mr Morell! Minä tulen. - - Kaikki odottavat paitsi Burgess, joka salaa - menee Lexyn luo ja vetää hänet sivulle. - -_Burgess_. Kuulkaahan, Mr Mill! Mikä on Prossyn tauti? Mikä häntä -vaivaa? - -_Lexy_ (tuttavallisesti). En minä oikein tiedä, mutta hän puhui niin -kummallisesti tänä aamuna. Minä pelkään, ettei hän aina ole aivan -viisas. - -_Burgess_ (kauhistuen). Se on varmaan tarttuvaa. Neljä samassa talossa! -(Hän menee takaisin uunin ääreen aivan masentuneena huomatessaan kuinka -vähän voi luottaa ihmisten järkeen kirkollisessa ilmakehässä.) - -_Proserpine_ (näyttäytyy ovella). Mitä te haluatte, Mr Morell? - -_Morell_. Sähköittäkää Mateusseuralle, että minä tulen! - -_Proserpine_ (hämmästyneenä). Eivätkö he odota teitä? - -_Morell_ (varmasti). Tehkää niinkuin minä pyydän! - -Proserpine käy pelästyneenä istumaan koneen ääreen ja tottelee. Morell -menee Burgessin luo. Candida pitää koko ajan häntä silmällä, vuoroin -ihmetellen ja peläten. - -_Morell_. Burgess, sinä et halua tulla mukaan? - -_Burgess_ (puolustelevalla äänellä). Älä sano sitä, James, Mutta -katsoppas, eihän nyt ole sunnuntai. - -_Morell_. Sepä ikävää! Minä luulin, että sinä tahtoisit tulla -esitetyksi esimiehelle. Hän on valtuusmiesten työvaliokunnan jäsen ja -hänen sanansa merkitsee paljon kontrahtien teossa. (Burgessin -mielenkiinto herää heti. Morell, joka on olettanut jotakin sentapaista, -odottaa hetken ja sanoo sitten). Tuletko mukaan? - -_Burgess_ (innokkaasti). Tietysti minä tulen, James! Enkö minä aina ole -mielelläni kuunnellut sinua! - -_Morell_ (kääntyy Prossyn puoleen). Minä tahtoisin pyytää teitä -tekemään hiukan muistiinpanoja esitelmästä, Miss Garnett, jollei teillä -ole muuta tekemistä. (Proserpine nyökkää, uskaltamatta puhua.) Kai -tekin tulette, Lexy? - -_Lexy_. Tietysti. - -_Candida_. Me tulemme kaikki, James. - -_Morell_. Sinä et tule, eikä Eugene myöskään. Sinä jäät kotiin ja pidät -hänelle seuraa -- vietät siten kotiintuloasi. (Eugene nousee -hengästyneenä.) - -_Candida_. Mutta, James -- -- - -_Morell_ (arvokkaasti). Se on minun tahtoni! Sinä et halua tulla, eikä -hän myöskään. (Candida aikoo sanoa vastaan.) Oi, älkää olko levottomia! -Kyllä minä saan kylliksi kuulijoita ilman teitäkin. Teidän tuolinne -tarvitaan kääntymättömiä ihmisiä varten, jotka eivät koskaan ennen ole -kuulleet minua. - -_Candida_ (levottomasti). Eugene, ettekö te tahtoisi mennä mukaan? - -_Morell_. Minä pelkäisin esiintyä Eugenen kuullen. Hän on niin -kriitillinen, kun saarnoista on puhe. (Katsoo häneen). Hän tietää, että -minä pelkään häntä, hän sanoi sen minulle tänä aamuna. No, minä näytän -hänelle, kuinka paljon minä häntä pelkään, jättämällä hänet sinun -huostaasi, Candida. - -_Marchbanks_ (itsekseen liikutettuna). Sehän on mainiota! Se on -kaunista! (Käy istumaan, kuunnellen suu auki). - -_Candida_ (levottomana). Mutta -- mutta -- Mitä tämä merkitsee, James? -(Hyvin levottomasti). Minä en ymmärrä -- - -_Morell_. Vai niin, minä luulin, että minä en ymmärtäisi, ystäväni. -(Hän ottaa hänet syliin ja suutelee häntä otsalle; sitten hän katsoo -levollisesti Marchbanksiin.) - - Esirippu. - - - - -KOLMAS NÄYTÖS - - -Kymmenen jälkeen illalla. Kierrekaihtimet ovat alhaalla ja lamput -sytytetyt. Kirjoituskone laatikossaan. Suuri pöytä on siistitty, -kaikesta näkyy, että päivän työ on ohitse. - -Candida ja Marchbanks istuvat takan ääressä. Pöytälamppu seisoo -uuninreunalla Marchbanksin yläpuolella, joka istuu pienessä tuolissa -lukien ääneen. Pinkka käsikirjoituksia ja pari runovihkoa on matolla -hänen vieressään. Candida istuu nojatuolissa. Hänellä on kevyt -messinkinen hiilihanko ojona kädessänsä. Hän ojentaa jalkansa tulta -kohti, nojaten korkojaan uunin ristikkoa vasten. Hän istuu -ajatuksissaan huomaamatta mitään. - -_Marchbanks_ (keskeyttää lukemisensa). Ei ole ollut ainoatakaan -runoilijaa, joka ei olisi pukenut tätä ajatusta sonettimuotoon. Hänen -täytyy se tehdä, hän ei voi sitä vastustaa. (Katsoo ylös odottaen -myöntävää sanaa ja huomaa, että Candida tuijottaa vain hiilihankoon.) -Ettekö te kuuntele? (Ei vastausta.) Mrs Morell! - -_Candida_ (säpsähtää). Mitä? - -_Marchbanks_. Kuuntelitteko te? - -_Candida_ (liiallisella kohteliaisuudella, joka ilmaisee syyllisyyttä). -Tietysti! Se oli hyvin kaunista. Jatkakaa, Eugene! Minä odotan -jännityksellä, miten enkelin käy. - -_Marchbanks_ (antaa käsikirjoituksen vajota maahan). Suokaa anteeksi, -että väsytän teitä! - -_Candida_. Ette te väsytä minua, sen vakuutan. Jatkakaa, Eugene, minä -pyydän! - -_Marchbanks_. Minä lopetin runon enkelistä jo neljännes tuntia sitten. -Olen lukenut sen jälkeen useita runoja. - -_Candida_ (katuvaisesti). Minä luulen, että hiilihanko hypnotiseerasi -minut. (Hän panee sen pois.) - -_Marchbanks_. Se rasitti minua kauheasti. - -_Candida_. Miksi te ette sanonut? Minä olisin heti pannut sen pois. - -_Marchbanks_. Minä pelkäsin, että tekin tuntisitte olevanne rasitettu. -Se oli ikäänkuin joku ase. Jos minä olisin ollut entisajan sankareita, -niin olisin laskenut paljastetun miekkani meidän välillemme. Jos Morell -olisi tullut sisään, niin hän olisi voinut luulla, että te olitte -ottanut hiilihangon, kun meidän välillämme ei ollut mitään miekkaa. - -_Candida_ (ihmetellen). Mitä ihmettä? (Katsoo epävarmasti häneen). Minä -en voi oikein hyvin seurata teidän ajatusjuoksuanne. Teidän sonettinne -ovat panneet pääni aivan pyörälle. Miksi pitäisi paljastetun miekan -olla meidän välillämme? - -_Marchbanks_ (vältellen). Älkää välittäkö siitä! (Hän kumartuu alas ja -ottaa ylös käsikirjoitukset.) - -_Candida_. Pankaa nuo pois. Minun runoinnollanikin on rajansa -- -silloinkin kun teidän runonne ovat kysymyksessä. Nyt te olette lukenut -minulle kolmatta tuntia -- aina siitä saakka kuin James läksi. Nyt minä -tahdon jutella. - -_Marchbanks_ (nousee kauhistuneena). Ei, minä en saa puhua! (Hän katsoo -ympärilleen tavallisella hämmästyneellä tavallaan ja huudahtaa äkkiä). -Parasta että lähden hiukan puistoon kävelemään! (Hän lähestyy ovea.) - -_Candida_. Loruja, se on aikoja sitten suljettu. Käykää istumaan tänne -matolle ja jutelkaa hölyn pölyä, niinkuin teillä on tapana tehdä! Minä -tahdon pitää lystiä. Ettekö tekin sitä tahdo? - -_Marchbanks_ (puoleksi pelästyen, puoleksi ihastuen). Kyllä! - -_Candida_. No, tulkaa sitten! (Hän siirtää tuolinsa hiukan taaksepäin, -jotta Marchbanks saisi tilaa. Tämä epäröi, mutta sitten hän ojentaa -itsensä pitkäkseen matolle ujona, kasvot ylöspäin käännettyinä ja nojaa -päätään Candidan polviin, katsoen häneen.) - -_Marchbanks_. Oi, minä olen ollut niin onneton koko illan, siksi että -minä tein oikein! Nyt minä teen väärin ja olen onnellinen! - -_Candida_ (hellästi, huvitettuna). Niin. Minä olen varma siitä, että te -mielestänne olette suuri, täysi-ikäinen, hirveä viettelijä -- ettekö te -ole oikein ylpeä itsestänne? - -_Marchbanks_ (nostaa äkisti päätään ja kääntää sitä hiukan nähdäkseen -hänet). Varokaa! Jospa te tietäisitte, kuinka paljon minä olen teitä -vanhempi! (Hän kääntyy, niin että hän joutuu polvilleen, kädet ovat -ristissä, käsivarret Candidan sylissä. Hän puhuu yhä yltyvällä -kiihkeydellä, sillä hänen verensä on tullut kuohuksiin.) Saanko minä -sanoa teille jotakin hirveää? - -_Candida_ (ilman pelkoa tai kylmyyttä, täydellisesti kunnioittaen hänen -tunnettansa, mutta viisaalla, äidillisellä huumorilla). Ette! Mutta te -saatte sanoa kaikkia, mitä te todellakin tunnette. Ihan kaikki, olkoon -se mitä hyvänsä! Minä en pelkää, jos te annatte sisällisen itsenne -puhua, kun ette vaan turvaudu teeskenneltyihin sanoihin -- -ritarillisiin, tai alhaisiin, tai vaikkapa vain runollisiinkin -sanoihin. Minä vetoan teidän kunniaanne ja totuudenrakkauteenne! Nyt te -saatte sanoa mitä tahdotte. - -_Marchbanks_ (kiihkeä, innokas ilme katoaa kokonaan hänen huuliltaan ja -sieramistaan ja hänen silmänsä loistavat intomielisen sielukkaina). Oi, -nyt minä en voi sanoa mitään, sillä kaikki sanat, joita minä tunnen, -ovat enemmän tai vähemmän vain sanoja -- kaikki paitsi yksi ainoa. - -_Candida_. Mikä sitten? - -_Marchbanks_ (hiljaa vajoten nimen musiikiin). Candida, Candida, -Candida, Candida, Candida! Minun täytyy lausua tuo nimi siksi, että te -vetositte minun kunniaani ja totuudenrakkauteeni; minun ajatuksissani -ja tunteissani te ette koskaan ole Mrs Morell, vaan aina vain Candida! - -_Candida_. Tietysti. Ja mitä sanottavaa teillä on Candidalle? - -_Marchbanks_. Minä tahdon vain toistaa teidän nimeänne tuhat kertaa! -Ettekö te tunne, että siihen joka kerta sisältyy pyyntö? - -_Candida_. Ettekö tunne itseänne onnelliseksi, kun voitte pyytää? - -_Marchbanks_. Kyllä, hyvin onnelliseksi! - -_Candida_. No, se onni on vastaus teidän pyyntöihinne. Mitä muuta te -haluatte? - -_Marchbanks_ (onnellisena). Ei, minä olen tullut taivaaseen, eikä -siellä ole enää mitään toiveita! - -Morell tulee sisään. Hän pysähtyy kynnykselle ja huomaa -silmänräpäyksessä koko tapauksen. - -_Morell_ (vakavasti ja levollisesti). Toivottavasti minä en häiritse. - -Candida hyökkää ylös vähintäkään hämmästymättä, nauraen itselleen. -Eugene yhä polvistuneena, estää itseään kaatumasta nojautumalla -käsillään tuolin istuimeen ja jää siihen asentoon, tuijottaen Morelliin -suu selällään. - -_Candida_ (noustessaan). Oi, James, kuinka sinä pelästytit minua! Minä -puhelin niin innokkaasti Eugenen kanssa, etten kuullut sinun tuloasi. -Kuinka kokous onnistui? Puhuitko sinä hyvin? - -_Morell_. En ole koskaan eläissäni puhunut paremmin. - -_Candida_. No, sepä erinomaista! Kuinka suuri oli kollehti? - -_Morell_. En muistanut kysyä. - -_Candida_ (Eugenelle). Hän puhui varmaan erinomaisesti, koska hän -unohti sitä kysyä! (Morellille). Missä muut ovat? - -_Morell_. He menivät paljoa ennen kuin minä jouduin lähtemään. En -luullut koskaan pääseväni sieltä eroon. He menivät varmaan jonnekin -illallista syömään. - -_Candida_ (tavallisella emännänäänellään). No, siinä tapauksessa voi -Maria panna maata. Minä menen hänelle sanomaan. (Hän menee kyökkiin.) - -_Morell_ (katsoo ankarasti Marchbanksiin). No? - -_Marchbanks_ (kyyryssä matolla, jalat ristissä, ei näytä yhtään -kiusaantuneelta, vaikka Morell on läsnä -- melkein epäkunnioittavan -humoristisesti). No? - -_Morell_. Onko teillä jotakin sanottavaa minulle? - -_Marchbanks_. Ei muuta kuin että minä olen ollut täällä yksityisenä -narrina sillä aikaa kuin te olette ollut julkisena narrina. - -_Morell_. Tuskinpa kuitenkaan samalla tavalla. - -_Marchbanks_ (kiivaasti, hyökäten pystyyn). Niin, aivan samalla -tavalla! Minä olen näytellyt kunnon miestä aivan niinkuin tekin! -Kun te olitte niin suurenmoinen, että jätitte minut yksin Candidan -kanssa -- -- - -_Morell_ (paheksuen). _Candidan!_ -_Marchbanks_. No niin! Niin pitkälle minä olen tullut! Suurenmoisuus on -tarttuvaa. Sen taudin minä sain teiltä. Minä vannoin, etten lausuisi -teidän poissaollessanne sanaakaan, jota en olisi voinut sanoa kuukausi -sitten teidän läsnäollessanne. - -_Morell_. Pidittekö te sananne? - -_Marchbanks_ (asettuu äkkiä lystikkääseen asentoon nojatuolinreunalle). -Minä olin niin suuri aasi, että rikoin sanani vasta kymmenen minuuttia -sitten. Siihen saakka minä luin kuin hullu hänelle ääneen -- luin omia -runojani -- luin muitten runoja -- estääkseni keskustelua. Minä seisoin -taivaan portin edustalla, enkä astunut kuitenkaan sisään. Te voitte -arvata kuinka suurenmoista se oli ja kuinka vaikeata! Sitten -- -- -- - -_Morell_ (hilliten jännitystään). Sitten? - -_Marchbanks_ (proosallisesti istahtaen taas tavalliseen asentoon -tuolilleen). Sitten hän ei jaksanut enää kuulla sen enempää. - -_Morell_. Ja te lähestyitte vihdoinkin taivaan porttia? - -_Marchbanks_. Niin! - -_Morell_ (vihoissaan). No? Puhukaa, ihminen! Eikö teillä ole yhtään -sääliä minua kohtaan? - -_Marchbanks_ (pehmeästi ja musikaalisesti). Sitten hän muuttui -enkeliksi; ja siinä oli tulinen miekka, joka esti eteenpäinpääsyn, niin -etten voinutkaan astua sisään; sillä minä näin, että se portti olikin -itse helvetin portti. - -_Morell_ (riemuiten). Hän työnsi teidät luotaan? - -_Marchbanks_ (nousee, hurjalla pilkalla). Ei, te hupsu! Jos hän olisi -sen tehnyt, niin en koskaan olisi huomannut olleeni taivaassa. Työnsi -minut luotaan! Luuletteko, että se olisi pelastanut minut -- te -moraalisaarnaaja! Oi, te ette ansaitse elää samassa maailmassa kuin -hän! (Halveksivalla ilmeellä hän menee huoneen toiselle puolelle). - -_Morell_ (joka levollisesti on pitänyt häntä silmällä liikkumatta -paikaltaan). Luuletteko kohottavanne omaa arvoanne herjaamalla minua? - -_Marchbanks_. Tähän loppuu tuhannes ja ensimäinen opetus, Morell. Kun -kaikki käy ympäri, niin en pane paljoakaan arvoa teidän saarnoihinne. -Luulenpa, että osaisin itse paremmin siitä suoriutua. Se mies, jota -tahdon kohdata, on se, jonka kanssa Candida on naimisissa. - -_Morell_. Se mies, joka -- --? Tarkoitatteko te minua? - -_Marchbanks_. Minä en tarkoita hänen kunnia-arvoisuuttaan, pastori -James Morellia, moraalisaarnaajaa ja loruilijaa! Minä tarkoitan sitä -todellista miestä, jota pastori Jamesin täytyy pitää jossakin piilossa -mustan takkinsa alla -- sitä miestä, jota Candida rakasti. Te ette voi -voittaa sellaisen naisen kuin Candidan rakkautta vain napittamalla -kauluksenne takaa kiinni sen sijaan että kiinnittäisitte sen edestä -käsin. - -_Morell_ (suoraan ja lujasti). Kun Candida lupasi mennä naimisiin minun -kanssani, niin olin minä sama moraalisaarnaaja ja loruilija kuin -nytkin. Minä käytin mustaa takkia, napitin kaulukseni takaa enkä -edestä. Luuletteko että hän olisi rakastanut minua enemmän, jos olisin -ollut teeskentelijä? - -_Marchbanks_ (sohvassa, tarttuen kiinni nilkkoihinsa). Oi, hän antoi -teille anteeksi, aivan kuin hän antaa minulle anteeksi sen, että olen -pehmeäluontoinen ja suuri raukka, pieni kurja koiranpentu, niinkuin te -sanotte! (Uneksien). Sellaisella naisella kuin hänellä on jumalallinen -kyky nähdä meidän lävitsemme: hän rakastaa meidän sielujamme eikä -meidän hullutuksiamme, turhamaisuuttamme ja luulottelujamme, ei meidän -kauluksiamme ja takkejamme eikä muita riepuja ja ryysyjä, joihin me -käärimme itsemme. (Hän tuumii sitä hetken aikaa; sitten hän kääntyy -Morellin puoleen ja kysyy kiihkeästi.) Minä tahtoisin vain tietää, -miten te tulitte sen liekehtivän miekan ohi, joka minut hillitsi? - -_Morell_ (painolla). Elikä siksi, ettei minua keskeytetty kymmenen -minuutin perästä. - -_Marchbanks_ (hämmästyen). Mitä? - -_Morell_. Ihminen kiipeää aina korkeimmalle harjalle, mutta ei voi -kauan pysyä siellä. - -_Marchbanks_. Se ei pidä paikkaansa! Siellä voi pysyä ikuisesti, siellä -ja yksin siellä! Elämämme muina hetkinä me emme voi löytää rauhaa, emme -voi tuntea elämän äänetöntä, suurta ihanuutta. Missäpä minä mielemmin -eläisin kuin korkeimmalla harjalla? - -_Morell_. Kyökissä, leikkaamassa sipulia ja täyttämässä lamppuja. - -_Marchbanks_. Tai saarnastuolissa, puhdistamassa likaisia sieluja. - -_Morell_. Niin, sitä myöskin. Siellä minä voitin suuren onneni ja -oikeuden pyytää häntä omakseni. Minä en ottanut sitä hetkeä velaksi, -enkä käyttänyt sitä myöskään varastaakseni toisen onnea. - -_Marchbanks_ (melkein kyllästyneenä astuu takaisin uunia kohti). Minä -en epäile, ettette te suorittanut sitä yhtä rehellisesti ja -kunnollisesti, kuin jos olisitte ostanut naulan juustoa. (Hän pysähtyy -maton reunalle ja sanoo itsekseen, selin Morelliin). Minä tulin hänen -luokseen kerjäläisenä. - -_Morell_ (hätkähtää). Kerjäläisenä, joka oli vähällä kuolla viluun! -Joka pyysi hänen shaaliansa! - -_Marchbanks_ (kääntyy hämmästyneenä). Kiitos, että parannatte minun -runoelmaani! Niin, jos niin haluatte, kerjäläisenä, joka oli vähällä -kuolla viluun ja pyysi hänen shaaliansa. - -_Morell_ (kiihtyneenä). Ja hän kielsi. Sanonko teille, miksi hän -kielsi? Minä voin sanoa sen hänen puolestansa. Hän kielsi sentähden -että -- -- -- - -_Marchbanks_. Hän ei kieltänyt! - -_Morell_. Todellako? - -_Marchbanks_. Hän tarjosi minulle kaikki, mitä minä halusin: sielunsa, -siipensä, tähtidiademin otsaltansa, liljat käsistään, kuun jalkojensa -alta -- -- -- - -_Morell_ (tarttuu häneen kiinni). Sanokaa totuus, mies! Minun vaimoni -on minun vaimoni! Minä en siedä enää teidän runollisia korupuheitanne. -Minä tiedän liiankin hyvin, että jos olen kadottanut hänen rakkautensa -ja te olette sen voittanut, niin ei mikään laki sido häntä. - -_Marchbanks_ (merkillisellä äänellä, pelotta ja vastustamatta). -Tarttukaa minua kaulukseen kiinni, Morell! Hän asettaa sen jälleen -paikoilleen, niinkuin aamullakin. (Hiljaisella ihastuksella). Sitten -minä saan tuntea taas hänen kätensä kosketusta! - -_Morell_. Perhanan poika! Ettekö tiedä, että voi olla vaarallista sanoa -minulle sellaista? Vai -- (äkillisellä pelolla) oletteko te äkkiä -tullut rohkeaksi? - -_Marchbanks_. Nyt minä en enää pelkää! Minä en pitänyt teistä ennen ja -siksi minua värisytti aina, kun te koskitte minuun. Mutta minä näin -tänään -- kun Candida kiusasi teitä -- että te rakastatte häntä. Siitä -saakka olen ollut teidän ystävänne, te voitte kuristaa minut jos -tahdotte. - -_Morell_ (päästää hänet irti). Eugene, jos nuo teidän viime sananne -eivät ole sydämetöntä valhetta, jos teillä on hiukankin inhimillisiä -tunteita sielussanne -- niin sanokaa minulle, mitä tapahtui minun -poissaollessani? - -_Marchbanks_. Mitäkö tapahtui! Niin, liekehtivä miekka -- (Morell -polkee jalkaansa kärsimättömästi). No, puhtaalla proosalla sitten, minä -rakastin häntä niin syvästi, etten pyytänyt muuta kuin saada elää siinä -rakkaudessa. Ja ennenkuin minulla oli aikaa laskeutua alas korkeimmalta -harjalta, tulitte te. - -_Morell_ (syvällä kärsimyksellä). Se on siis vieläkin ratkaisematta! -Yhä vielä sama epäilyksen kurjuus! - -_Marchbanks_. Kurjuus! Minä olen kaikista onnellisin ihminen! Minä en -toivo mitään kiihkeämmin kuin että hän olisi onnellinen. (Kiihkeästi, -liekehtivällä tunteellisuudella). Oi, Morell, luopukaamme molemmat -hänestä! Miksi hänen pitäisi valita hermostuneen pienen raukan, -sellaisen kuin minun ja paksupäisen papin, sellaisen kuin teidän -välillä? Lähtekäämme toivioretkelle, te itään ja minä länteen, etsimään -hänelle rakastajaa, joka olisi hänen arvoisensa -- jotakuta kaunista -purppurasiipistä ylienkeliä -- -- - -_Morell_. Loruja! Jos, jos hän on siksi hullu, että hän luopuu minusta -teidän tähtenne, niin kuka sitten suojelee häntä? Kuka auttaa häntä? -Kuka tekee työtä hänen puolestansa? Kuka rupee hänen lastensa isäksi? -(Hän käy istumaan sohvaan, ajatuksiinsa vaipuneena, kyynärpäät polvien -varassa ja pää nyrkkien nojassa.) - -_Marchbanks_ (napsahuttaen hurjasti sormiansa). Hän ei tee tuollaisia -tyhmiä kysymyksiä! Hänen täytyy saada suojella ja auttaa jotakuta, -tehdä työtä jonkun puolesta -- hän tarvitsee jonkun, joka antaa hänelle -lapsia suojeltavaksi ja autettavaksi, joiden puolesta hän voi tehdä -työtä. Jonkun täysikasvuisen miehen, joka on tullut ikäänkuin lapseksi -jälleen. Kuinka mieletön te olette, kolminkertaisesti hullu! Minä olen -se mies, Morell! Minä se mies olen! (Hän pyörii ympäri kiihtyneenä ja -huutaa). Te ette ymmärrä, millainen nainen on! Pyytäkää häntä tänne, -Morell, ja antakaa hänen valita meidän välillämme -- - - Ovi avautuu ja Candida tulee sisään. Hän jää - aivan kuin kivettyneenä seisomaan. - -_Candida_ (ihmeissään, kynnyksellä). Mikä kumma teitä vaivaa, Eugene? - -_Marchbanks_. James ja minä olemme kilpaa saarnanneet ja hän on -joutunut alakynteen. (Candida katsoo nopeasti Morelliin, ja kun hän -huomaa, että hän on onneton, niin hän kiiruhtaa hyvin kiihtyneenä hänen -luokseen, puhuen kiivaasti ja moittivalla äänellä Marchbanksille.) - -_Candida_. Te olette pahoittanut häntä. Se ei saa tapahtua, Eugene, -kuuletteko! (Hän laskee kätensä Morellin olkapäälle ja unohtaa -tuskassaan kokonaan naisellisen hienotunteisuutensa.) Ei kukaan saa -tehdä minun pojalleni pahaa! Minä suojelen häntä! - -_Morell_ (nousee nopeasti). Suojelee! - -_Candida_ (panematta huomiota häneen, Eugenelle). Mitä te olette -sanonut? - -_Marchbanks_ (kalpenee). En mitään. Minä -- -- - -_Candida_. Eugene! Ettekö mitään? - -_Marchbanks_ (surkeasti). Minä tarkoitan -- minä, suokaa anteeksi! En -minä sitä enää tee -- sen minä lupaan. Minä jätän hänet rauhaan. - -_Morell_ (harmistuneena, tehden uhkaavan liikkeen Eugenelle). Tekö -jätätte minut rauhaan? Keltanokka -- -- - -_Candida_ (keskeyttää hänet). Hyss -- anna minun pitää hänestä huolta, -James! - -_Marchbanks_. Ettehän te vain ole suuttunut minuun? - -_Candida_ (ankarasti). Kyllä, sitä minä olen -- hyvinkin suuttunut! -Minun tekisi mieleni ajaa teidät ulos ovesta. - -_Morell_ (hämmästyen Candidan kiivautta, ei ole ensinkään hyvillään -siitä, että Candida puolustaa häntä toista miestä vastaan). Hiljaa, -Candida, hiljaa! Minä voin itse puolustaa itseäni. - -_Candida_ (hyväilevästi). Tietysti, armaani, tietysti sinä voit sitä! -Mutta kukaan ei saa häiritä sinua ja suututtaa sinua. - -_Marchbanks_ (melkein kyynelissä kääntyy ovea kohti). Minä menen. - -_Candida_. Oi, ei teidän tarvitse mennä. En minä voi ajaa teitä ulos -ovesta tähän aikaan päivästä. (Kiivaasti). Teidän pitäisi hävetä! Sitä -teidän todellakin pitäisi tehdä! - -_Marchbanks_ (epätoivoisesti). Mutta mitä minä olen tehnyt? - -_Candida_. Minä tiedän, mitä te olette tehnyt -- aivan kuin olisin koko -ajan ollut sisällä. Se oli kelvotonta! Te olette kuin lapsi, joka ei -osaa pitää suutansa kiinni. - -_Marchbanks_. Mielemmin minä kuolisin kymmenen kertaa kuin tuottaisin -teille hetkenkään tuskaa! - -_Candida_ (suuresti halveksien hänen lapsellisuuttaan). Ajatelkaa mitä -hyötyä minulla olisi teidän kuolemastanne! - -_Morell_. Rakas Candida, tuo kinastelu on tuskin oikein sopivaa. Se on -kahden miehen välinen asia, ja minä olen oikea mies ratkaisemaan -riidan. - -_Candida_. Kahden miehen! Sanotko sinä häntä mieheksi? (Eugenelle). Te -paha poika! - -_Marchbanks_ (joka saa uutta rohkeutta nuhteista, sanoo merkillisellä, -hellällä tavalla). Pitääkö minun saada nuhteita kuin pienen pojan? Hän -aloitti. Ja hän on suurempi kuin minä. - -_Candida_ (kadottaa hiukan varmuuttaan, kun hän ei enää yhtä lujasti -voi luottaa Morellin arvokkaisuuteen). Se ei voi olla totta! -(Morellille). Ethän sinä aloittanut, James? - -_Morell_ (halveksien). En. - -_Marchbanks_ (harmistuneena). Vai niin! - -_Morell_ (Eugenelle). Te aloititte -- tänä aamuna. (Candida, joka -samassa yhdistää tämän hänen salaperäisen viittauksensa johonkin, jota -Eugene oli sanonut hänelle aamu-päivällä, katselee epäillen häntä. -Morell jatkaa loukattuna ja ylimielisen kaunopuheisesti.) Mutta teidän -toinen väitteenne on tosi. Minä olen todellakin meistä suurempi, ja -toivottavasti myös vahvempi, Candida. Voit siis jättää asian minun -käsiini. - -_Candida_ (rauhoittaen häntä). Niin kultaseni, mutta (levottomasti) -- -minä en ymmärrä, mitä sinä tarkoitat puhuessasi aamusta? - -_Morell_ (lempeästi oikaisten). Ei sinun tarvitsekkaan ymmärtää, -ystäväni! - -_Candida_. Mutta James -- minä -- -- (Ovikello soi). Kas vaan! Nyt he -tulevat kaikki. (Hän menee avaamaan.) - -_Marchbanks_ (juoksee Morellin luo). Eikö se ole julmaa, Morell, hän on -suuttunut meihin kumpaiseenkin. Hän vihaa minua, mitä minä nyt teen? - -_Morell_ (merkillisellä epätoivoisella äänellä, repii tukkaansa). -Eugene, minun pääni on aivan pyörällä. Kohta en voi muuta kuin nauraa. -(Hän astuu edestakaisin huoneessa.) - -_Marchbanks_ (astuu levottomana hänen kintereillään). Ei, ei, älkää -naurako! Muuten hän luulee, että minä olen tehnyt teidät hulluksi. - -Kovaa ääntä ja naurua kuuluu yhä lähempää. Lexy Mill, jonka silmät -loistavat ja jonka koko olento ilmaisee hyvin kiihoittunutta -mielentilaa, astuu Burgessin kanssa sisään, joka on loistava ja -itseensä tyytyväinen ja tavallisessa mielentilassaan. Miss Garnett, -jolla on paras hattunsa ja palttoonsa yllään, tulee jäljessä, mutta -vaikka hänen silmänsä ovat tavallista kirkkaammat, niin näyttää hän -kuitenkin pelokkaalta. Hän käy istumaan selin kirjoituskonepöytään, -nojaten toisella kädellään siihen, ikäänkuin hän olisi väsynyt ja pää -tuntuisi raskaalta. Marchbanks tulee taas ujoksi ja vetäytyy nurkkaan -ikkunan luo, missä Morellin kirjat ovat. - -_Lexy_ (iloisesti). Morell, minun täytyy onnitella teitä! (Tarttuu -häntä käteen). Kylläpä te piditte jalon, henkevän puheen! Te voititte -oman itsenne! - -_Burgess_. Niin, se on totta, James! Se piti minut valveilla koko ajan. -Eikö totta, Miss Garnett? - -_Proserpine_ (suuttuneena). En minä pitänyt teitä silmällä! Minä koetin -tehdä muistiinpanoja. (Hän ottaa esille kirjansa ja katselee -pikakirjoitustansa, joka melkein saattaa hänet itkemään.) - -_Morell_. Puhuinko liian nopeasti, Prossy? - -_Proserpine_. Aivan liian nopeasti! Tiedättehän, etten voi kirjoittaa -muuta kuin yhdeksänkymmentä sanaa minuutissa. (Hän päästää tunteensa -valloilleen heittämällä muistiinpanokirjansa koneen viereen pöydälle, -jotta se olisi valmiina käytettäväksi seuraavana aamuna.) - -_Morell_ (rauhoittaen). No, no, no! Älkää siitä välittäkö! Ei se mitään -merkitse! Oletteko te kaikki syöneet illallista? - -_Lexy_. Mr Burgess oli niin ystävällinen, että hän tarjosi meille -erinomaisen illallisen Belgravessa. - -_Burgess_ (suuremmoiselia auliudella). Älkää puhuko siitä, Mr Mill! -(Vaatimattomasti). Te olette aina tervetullut minun vaatimattomiin -kesteihini. - -_Proserpine_. Me saimme shampanjaa. En ole koskaan ennen maistanut -sitä. Minä olen aivan pyörällä päästäni. - -_Morell_ (ihmeissään). Shampanjaillalliset! Sepä vasta! Minun -kaunopuheisuuteniko oli syynä sellaiseen ylellisyyteen? - -_Lexy_ (juhlallisesti). Teidän kaunopuheisuutenne ja Mr Burgessin -hyväsydämisyys. (Uudella ihastuksen purkauksella). Ja mikä kelpo mies -tuo esimies on, Morell! Hän tuli meidän kanssamme syömään. - -_Morell_ (pitkään ja merkitsevästi, katsellen Burgessiä). Esimies! -Ohoo! Nyt minä ymmärrän! Burgess yskähtää ja koettaa, siten peittää -tyytyväisyyttään, kun hänen toimensa ovat niin hyvin onnistuneet ja -vetäytyy uunin luo. Lexy panee käsivartensa ristiin ja nojautuu -kirjakaappiin, asettuen kopeaan asentoon. Candida tulee sisään tuoden -tarjottimella laseja, sitroneja ja kannun, jossa on kuumaa vettä. - -_Candida_. Haluaako kukaan sitronatoddia? Te tunnette talon tavat: -ehdoton raittius. (Hän laskee tarjottimen pöydälle, ottaa -sitronapusertimen ja katselee sitä tutkivasti.) - -_Morell_. Ei maksa vaivaa tarjota. He ovat kaikki saaneet shampanjaa. -Prossy on rikkonut raittiuslupauksensa. - -_Candida_ (Proserpinelle). Sanotteko todellakin juoneenne shampanjaa? - -_Proserpine_ (äkäisesti). Niin, sitä minä olen tehnyt! Minä olen vain -olutraitis, shampanjaa minä kyllä juon. Minä en pidä oluesta! Onko -vielä kirjeitä, joihin minun pitää vastata, Mr Morell? - -_Morell_. Ei enää tänä iltana. - -_Proserpine_. Sepä hyvä. Hyvää yötä, kaikki! - -_Lexy_ (ritarillisesti). Saanko saattaa teitä kotiin, Miss Garnett? - -_Proserpine_. Ei kiitos! Minusta on turvallisinta mennä yksin tänä -iltana kotiin. Jospa minä en olisi juonut tuota sotkua! (Menee suoraan -ulos.) - -_Burgess_ (harmissaan). Hän sanoi sotkua! Se tyttö ei tiedä mitä -shampanja on. Pommery ja Greeno, kaksitoista ja puoli pullo! Hän joi -kaksi lasia yhteen kyytiin, oikein pohjaa myöten! - -_Morell_ (hiukan levottomana). Menkää häntä saattamaan, Lexy! - -_Lexy_ (levottomana). Mutta jos hän todellakin olisi -- -- -- -Ajatelkaa, jos hän rupeaisi laulamaan kadulla tai jotain muuta -sellaista! - -_Morell_. Juuri jotain sellaista voi tapahtua! Siksi teidän pitää -huolehtia, että hän tulee varmasti kotiin. - -_Candida_. Tehkää se, Lexy, niin olette oikein kiltti! (Hän pudistaa -hänen kättänsä ja vie hänet väkisin ovelle.) - -_Lexy_. Minun täytyy todellakin mennä. Toivottavasti minun apuni ei -kuitenkaan ole tarpeen. Hyvää yötä, Mrs Morell! (Toisille). Hyvää yötä! -(Hän menee. Candida sulkee oven.) - -_Burgess_. Hän alkoi jo lörpötellä juotuaan kaksi kulausta. Ihmiset -eivät voi juoda kohtuullisesti. (Jättäen puheenaineen sikseen hän menee -uunin luo.) Niin James, nyt on aika kömpiä kotiin. Mr Marchbanks, onko -minulla kunnia kulkea teidän seurassanne jonkun matkaa? - -_Marchbanks_ (kauhistuen). Kyllä. Parasta, että minäkin menen. (Hän -kiiruhtaa ovelle, mutta Candida asettuu sen eteen ja estää häneltä -pääsyn.) - -_Candida_ (levollisen päättävästi). Te käytte istumaan. Te ette mene -vielä. - -_Marchbanks_ (surkealla äänellä). Ei. Minä -- en minä sitä -tarkoittanut. (Hän palaa takaisin huoneeseen ja istahtaa hyvin surkeana -sohvalle.) - -_Candida_. Mr Marchbanks jää meille yöksi, isä. - -_Burgess_. No, sitten minä sanon hyvää yötä. Hyvästi James! (Hän -pudistaa kättä Morellin kanssa ja astuu Eugenen luo.) Ottakaa yölamppu -vuoteenne viereen yöksi, se on hyvä olemassa, jos heräätte ja -sattuisitte saamaan uuden taudin letkauksen. Hyvää yötä! - -_Marchbanks_. Kiitos! Minä ajattelen sitä. Hyvää yötä, Mr Burgess! (He -pudistavat kättä. Burgess menee ovelle.) - -_Candida_ (pidättää Morellia, joka aikoo saattaa Burgessia). Jää sinä -tänne! Minä autan isälle takin päälle. (Menee ulos Burgessin kanssa.) - -_Marchbanks_. Morell, nyt tulee hirveä kohtaus. Ettekö te pelkää? - -_Morell_. En vähintäkään. - -_Marchbanks_. En koskaan ennen ole kadehtinut teidän rohkeuttanne. (Hän -nousee arkana ja laskee torjuen kätensä Morellin käsivarrelle.) Ettekö -tahdo auttaa minua? - -_Morell_ (pudistaa hänet luotaan varmasti mutta levollisesti). Jokaisen -pitää itse vastata puolestaan, Eugene. Hänen pitää nyt valita -jompikumpi meistä! (Hän menee huoneen toiselle puolelle, juuri kun -Candida astuu sisään. Eugene istuu sohvassa ja näyttää koulupojalta, -joka on tehnyt jotakin pahaa ja katuu tekoansa.) - -_Candida_ (molempien välissä, kääntyen Eugeneen). Oletteko te -pahoillanne? - -_Marchbanks_ (vakavasti). Niin, aivan masennuksissa! - -_Candida_. Silloin te saatte anteeksi. Menkää nyt kiltisti nukkumaan! -Minä aion puhua Jamesin kanssa teistä. - -_Marchbanks_ (nousee hyvin hämillään). Sitä minä en voi tehdä, Morell! -Minun täytyy jäädä tänne! Minä en tahdo mennä! Sanokaa se hänelle, -James! - -_Candida_ (jonka epäilykset vahvistuvat). Mitä hänen pitää sanoa -minulle? (Marchbanksin silmät harhailevat pitkin huonetta välttääkseen -Candidan katsetta. Candida kääntyy ympäri ja siirtää sanattoman -kysymyksensä Morelliin.) - -_Morell_ (koettaen koota voimia ratkaisua varten). Minulla ei ole -hänelle muuta sanottavaa (hänen äänensä syventyy ilmaisten hillittyä ja -surunvoittoista hellyyttä), kuin että hän on minun suurin aarteeni -maailmassa -- jos hän todellakin on vielä minun. - -_Candida_ (kylmästi, loukkaantuneena, kun hän vetoaa -kaunopuhujavaistoonsa, ikäänkuin Candida olisi Mateusseuran -kuulijakunta). Minä olen varma siitä, että Eugene sanoo jotakin yhtä -hyvää, jos ei muusta ole kysymys. - -_Marchbanks_ (masentuneena). Morell, hän pitää meitä pilkkanaan! - -_Morell_ (äkillisellä kiivaudella). Ei siinä ole mitään naurettavaa! -Pilkkaatko sinä meitä, Candida? - -_Candida_ (levollisella suuttumuksella). Eugene on hyvin nopsa -ajattelemaan, James. Minä toivon voivani nauraa, mutta ei ole sanottu, -etten myös suutu. (Hän menee uunin luo, nojaa käsivartensa -uuninreunaan, nostaa jalkansa ristikolle, samalla kuin Eugene hiipii -Morellin luo ja nykäisee häntä käsivarresta.) - -_Marchbanks_ (kuiskaa). Odottakaa, Morell! Ei sanota mitään! - -_Morell_ (työntää hänet luotaan suomatta hänelle ainoatakaan katsetta). -Toivottavasti tuo ei ole mikään uhkaus, Candida? - -_Candida_ (vakavasti varoittaen). Varo itseäsi, James! Eugene, minähän -pyysin teitä menemään. Miksi te ette lähde? - -_Morell_ (polkee jalkaa). Hän ei saa mennä! Minä tahdon, että hän -jääpi! - -_Marchbanks_. Minä menen. Minä teen kaikki mitä te haluatte. -(Hän menee ovelle.) - -_Candida_. Jääkää! (Hän tottelee). Ettekö kuullut, että James käski -teitä jäämään? Hän on herra talossa. Ettekö te sitä tiedä? - -_Marchbanks_ (jonka viha, kuin nuoren runoilijan ainakin leimahtaa -tyranniutta vastaan). Millä oikeudella hän on herra talossa? - -_Candida_ (levollisesti). Sano se hänelle, James! - -_Morell_ (hämmästyen). Ystäväni, en minä tiedä mitään sellaisesta -oikeudesta. En minä sitä vaadi. - -_Candida_ (syvästi moittien). Sinä et tiedä! Oi, James, James! -(Eugenelle, mietteissään). Minä ihmettelen, tokko te ymmärrätte, -Eugene! Ei, te olette liian nuori. No niin, te saatte jäädä -- jäädä -oppiaksenne. (Hän menee uunin luota keskilattialle ja asettuu heidän -väliinsä.) No, James, mistä on kysymys? Sano se minulle! - -_Marchbanks_ (kuiskaa pelästyneenä). Älkää sanoko! - -_Morell_ (hitaasti). Minä olin aikonut valmistaa sinua varovaisesti, -Candida, jotta ei syntyisi väärinkäsitystä. - -_Candida_. Minä tiedän, että sinä tahdoit sitä tehdä. Mutta älä huoli! -Minä en missään tapauksessa käsitä väärin. - -_Morell_. Niin -- --( Hän epäröi eikä voi löytää sanoja pitkää -selitystä varten, jonka hän arvelee tarpeelliseksi.) - -_Candida_. No? - -_Morell_ (suoraan). Eugene sanoo, että sinä olet rakastunut häneen. - -_Marchbanks_. Ei, ei, en ensinkään! Sitä minä en koskaan ole sanonut, -Mrs Morell: se ei ole totta! Minä sanoin, että minä rakastan teitä, ja -että Morell ei rakasta. Minä sanoin, että minä ymmärrän teitä, mutta -ettei hän voi sitä tehdä! Mutta minä sanoin sen jo ennenkuin me -istuimme täällä uunin ääressä. Niin, minä voin sen vannoa. Se tapahtui -jo aamulla. - -_Candida_ (jolle asia on selvinnyt). Aamulla! - -_Marchbanks_ (katselee häntä rukoillen, että häntä uskottaisiin, ja -lisää sitten luonnollisesti). Siinä syy miksi kaulus oli epäkunnossa. - -_Candida_ (hetken vaitiolon jälkeen, sillä hän ei käsitä heti -tarkoitusta). Hänen kauluksensa! (Hän kääntyy kiihoittuneena Morellin -puoleen.) Mutta James, onko se totta --? (Hillitsee itseänsä.) - -_Morell_ (hämillään). Sinä tiedät, Candida, että minulla on kiivas -luonto, jota vastaan saan taistella. Ja hän sanoi (puistellen itseään), -että sinä sydämessäsi halveksit minua. - -_Candida_ (kääntyy nopeasti Eugenen puoleen). Sanoitteko te sitä? - -_Marchbanks_ (pelästyen). En. - -_Candida_ (ankarasti). Sitten James on valehdellut. Voitteko te sitä -väittää? - -_Marchbanks_. Ei, ei, minä -- minä -- (singahuttaen selityksensä -epätoivoissaan) se oli Davidin vaimo. Eikä hän häntä kotona -halveksinut, vaan silloin kun hän näki hänen tanssivan kansan edessä. - -_Morell_ (tarttuen repliikkiin taitavan väittelijän taituriudella). -Tanssi kansan edessä, Candida, siinä luulossa, että hän liikutti heidän -sydämiään, vaikka he sairastivatkin vain -- Prossyn tautia. (Candida -aikoo vastustaa, mutta Morell nostaa kätensä saadakseen hänet -vaikenemaan ja huudahtaa). Älä koeta näyttää loukkaantuneelta, Candida! - -_Candida_. Koeta! - -_Morell_ (jatkaa). Eugene oli oikeassa. Niinkuin sinä sanoit pari -tuntia myöhemmin -- hän on aina oikeassa! Hän ei sanonut mitään, mitä -sinä et olisi sanonut vielä paljoa paremmin. Hän on runoilija, joka -näkee kaikki, ja minä olen pappi parka, joka ei ymmärrä mitään. - -_Candida_ (katuvaisesti). Välitätkö sinä siitä, mitä tyhmä poika sanoo, -siksi että minä olen leikilläni sanonut jotakin samantapaista? - -_Morell_. Tuo tyhmä poika voi puhua lapsen inspiratsioonilla ja -käärmeen viekkaudella. Hän on koettanut väittää, että sinä kuulut -hänelle, etkä minulle. Olkoon totta tai ei, mutta minä olen alkanut -pelätä, että se voisikin olla totta. Minä en voi sietää epävarmuutta. -En tahdo elää sinun kanssasi, jos meidän välillämme on salaisuus. -Minä en tahdo kärsiä sitä sietämätöntä alennusta, joka seuraa -mustasukkaisuutta. Me olemme päättäneet -- hän ja minä -- että sinun -pitää valita toinen meistä. Minä odotan sinun päätöstäsi. - -_Candida_ (ottaa hitaasti askeleen taaksepäin. Morellin saarnaava -puhetapa, vaikka siinä ilmeneekin hellää tunnetta, tekee hänen mielensä -kovaksi). Vai niin, saanko minä valita? Minä oletan, että herrat ovat -päättäneet, että minun täytyy kuulua jommallekummalle teistä? - -_Morell_ (lujasti). Sinun täytyy valita. - -_Marchbanks_ (tuskallisesti). Morell, te ette ymmärrä! Hän tarkoittaa, -että hän kuuluu vain itselleen. - -_Candida_ (kääntyy hänen puoleensa). Minä tarkoitan sitä ja paljon -muutakin, nuori herra Eugene! Sen te saatte piakkoin kuulla molemmat! -Saanko minä kysyä, hyvät herrat ja mestarit, mitä te tarjoatte minusta? -Näyttää siltä kuin minut aiottaisiin ostaa huutokaupalla. Mitä sinä -tarjoat, James? - -_Morell_ (moittivasti). Cand -- -- (Hän vajoo kokoon, ääni katkeaa, -silmiin tulee kyyneleitä; kaunopuhujasta tulee haavoittunut eläin). -Minä en voi puhua -- - -_Candida_ (menee äkillisen tunteen vallassa hänen luokseen). -Oi, rakas --! - -_Marchbanks_ (hurjalla levottomuudella.) Seis! Tämä ei ole selvää -peliä! Te ette saa näyttää hänelle, että te kärsitte, Morell! Minun -oloni on yhtä tukala, mutta minä en itke. - -_Morell_ (kooten voimansa). Niin, te olette oikeassa! Minä en pyydä -armoa. (Hän irroittaa itsensä Candidasta.) - -_Candida_ (vetäytyy pois, kylmästi). Suo anteeksi James! Minä en -aikonut koskea sinuun. Minä odotan sinun tarjoumustasi. - -_Morell_ (vaatimattomalla nöyryydellä). Minä en voi tarjota muuta kuin -voimani puolustukseksesi, rehellisen tarkoitukseni turvaksesi, kykyni -ja uutteruuteni elatukseksesi, vaikutukseni ja asemani kunniaksesi. -Siinä kaikki mitä miehen sopii naiselle tarjota. - -_Candida_ (aivan levollisesti). Entäs te, Eugene, mitä te tarjoatte? - -_Marchbanks_. Heikkouteni, yksinäisyyteni, sydämeni kaipauksen! - -_Candida_ (liikutettuna). Se on hyvä tarjoumus, Eugene. Nyt minä tiedän -miten valita! - -Hän vaikenee hetkeksi ja katselee tutkivasti toisesta toiseen, -ikäänkuin punniten heidän arvoansa. Morell, jonka ylpeä varmuus on -muuttunut sydäntäsärkeväksi peloksi kuullessaan Eugenen tarjoumuksen, -ei jaksa peittää tuskaansa. Eugene, joka on kiihkeässä jännityksessä, -ei liikuta ainoatakaan lihasta. - -_Morell_ (tukahdetulla äänellä -- pyytäen, syvällä tuskalla). Candida! - -_Marchbanks_ (hiljaa, leimahtavalla halveksumisella). Kurja raukka! - -_Candida_ (suurella painolla). Minä annan itseni sille, joka teistä -molemmista on heikompi. - - Eugene käsittää heti hänen tarkoituksensa. Hänen kasvonsa - tulevat kalman kalpeiksi. - -_Morell_ (painaa hiljaa alas päänsä, aivan masentuneena). Minä taivun -sinun tahtosi alle, Candida. - -_Candida_. Ymmärrättekö _te_, Eugene? - -_Marchbanks_. Oi, minä tunnen, että olen kadottanut! Hän ei jaksa -kantaa kuormaa. - -_Morell_ (epäluuloisesti, kiivaasti ja äkillisesti, nostaa ylös -päänsä). Tarkoitatko sinä minua, Candida? - -_Candida_ (hymyilee hiukan). Istutaan ja puhutaan tästä asiasta -levollisesti kuin kolme ystävää. (Morellille). Käy istumaan, kultani! -(Morell ottaa tuolin uunin luota -- lasten tuolin). Antakaa minulle tuo -tuoli, Eugene! (Hän viittaa nojatuoliin. Eugene tuo sen ääneti, hänessä -ilmenee kylmää voimaa ja hän asettaa sen Morellin viereen, hiukan hänen -taakseen. Candida käy istumaan. Eugene menee sohvan luo, istuu siinä -hiljaisena, umpimielisenä. Kun kaikki ovat paikoillaan, alkaa Candida -puhua, punoen heidät hiljaisuuden ja rauhan tenhokehään levollisella, -kirkkaalla, hellällä äänellään.) Muistattehan, mitä te kerroitte -itsestänne minulle, Eugene, ettei kukaan välittänyt teistä teidän -vanhan imettäjänne kuoltua, että teidän viisaat, komeat sisarenne ja -lahjakkaat veljenne olivat teidän isänne ja äitinne lempilapsia, että -te olitte onneton Etonissa, että teidän isänne koetti nälällä pakoittaa -teitä palaamaan Oxfordiin, ettei teillä koskaan ollut mitään iloa, ette -koskaan tuntenut olevanne tervetullut kenenkään luo, vaan aina olitte -yksin ja väärinkäsitetty, poika parka! - -_Marchbanks_ (vakavasti). Olihan minulla kirjani. Olihan minulla -luonto. Ja lopuksi minä tapasin teidät! - -_Candida_. Älkää ajatelko nyt sitä! Minä pyydän teitä katselemaan tätä -toista poikaa, minun poikaani -- jota on hemmoteltu kätkyestä saakka. -Kaksi kertaa kuussa me käymme tervehtimässä hänen vanhempiansa. -Tulisittepa te kerran meidän kanssamme, Eugene, jotta näkisitte kodin -sankarin kuvat. James aivan pienenä lapsena! Ihmeellisin kaikista pikku -lapsista! James, saatuaan ensimäisen palkintonsa kahdeksan vuoden -vanhana! James, yhdentoista ikäisenä! James ensi kertaa frakissa! James -kaikenlaisissa juhlatilaisuuksissa! Te tiedätte kuinka voimakas hän on --- toivottavasti hän ei tehnyt teille kovin pahaa -- kuinka viisas hän -on -- kuinka onnellinen! (Suuremmalla vakavuudella). Kysykää Jamesin -äidiltä ja kolmelta sisarelta, kuinka vaikeaa on ollut estää Jamesia -olemasta voimakas ja viisas ja onnellinen. Kysykää minulta, kuinka -vaikea on olla Jamesin äiti ja kolme sisarta, hänen vaimonsa ja -lastensa äiti, kaikki samalla kertaa. Kysykää Prossyltä ja Marialta, -miten rasittavaa taloudenhoito on, silloinkin kun meillä ei ole -vieraita, jotka auttavat meitä leikkaamaan sipulia. Kysykää -kauppiailta, jotka tahtovat häiritä Jamesia, kun hän valmistaa kauniita -saarnojansa, kuka heidät ajaa pois. Kun rahaa on annettava, niin hän ne -antaa, mutta kun on kiellettävä, niin minun täytyy kieltää. Minä -rakennan hänen ympärilleen hauskuuden ja rakkauden muurin ja olen aina -varoillani, voidakseni pitää kaikki jokapäiväiset pikku huolet -loitolla. Minä teen hänet täällä herraksi, vaikkei hän sitä tiedä eikä -hetki sitten olisi voinut sanoa, miten sen laita oikeastaan on. -(Suloisella ironiialla). Ja kun hän luuli, että minä menisin pois -teidän kanssanne, niin hän oli vain levoton siitä -- miten minun -kävisi! Ja viekoitellakseen minua jäämään, hän tarjosi minulle -(kumartuu eteenpäin ja hyväilee hänen tukkaansa joka lauseelta) oman -voimansa minun puolustuksekseni, uutteruutensa minun elatuksekseni, -asemansa minun kunniakseni (hellemmin) -- minä sekoitan varmaan sinun -kauniit lauseesi ja turmelen ne, armaani? (Hän painaa poskensa hellästi -hänen poskeansa vastaan.) - -_Morell_ (aivan liikutettuna, vajoo polvilleen Candidan tuolin ääreen, -syleilee häntä ja sanoo melkein poikamaisella suoruudella). Sinä olet -tehnyt minut siksi mikä minä olen käsiesi työllä ja sydämesi -rakkaudella. Sinä olet minun vaimoni, äitini, sisareni, sinä olet minun -hellä huolenpitäjäni! - -_Candida_ (hänen sylissään, hymyillen Eugenelle). Olenko minä teidän -äitinne ja sisarenne, Eugene? - -_Marchbanks_ (nousee, tekee kiivaan, vastenmielisen liikkeen). Ette -koskaan! Ulos, ulos pimeään yöhön! - -_Candida_ (nousee äkisti ja estää häntä). Ettehän te mene tuolla -tavalla, Eugene? - -_Marchbanks_ (miehuullisella äänensoinnulla -- ei poikamaisesti enää). -Minä tiedän milloin aika on lyönyt. Minä haluan tehdä sitä, mitä on -pakko tehdä. - -_Morell_ (nousee polvistuneesta asennostaan, levottomasti). Candida, -pyydä, ettei hän tee mitään ajattelematonta. - -_Candida_ (luottamuksella, hymyillen Eugenelle). Ei siitä ole pelkoa. -Hän on oppinut elämään onnea vailla. - -_Marchbanks_. Minä en enää etsi onnea: elämä on jotakin jalompaa. -Pastori James, minä annan teille onneni molemmin käsin; minä rakastan -teitä, koska te olette voinut täyttää sen naisen sydämen, jota minä -rakastin. Jääkää hyvästi! (Hän menee ovea kohti.) - -_Candida_. Vielä yksi sana! (Eugene pysähtyy, kääntymättä häneen.) -Kuinka vanha te olette, Eugene? - -_Marchbanks_. Nyt minä olen vanha kuin maailma! Aamulla minä olin -kahdeksantoista vuotias. - -_Candida_ (menee hänen luokseen ja seisahtuu hänen taakseen, laskien -toisen kätensä hyväillen hänen olkapäälleen). Kahdeksantoista vuotta! -Tahdotteko minun mielikseni kirjoittaa pienen runon kahdesta lauseesta, -jotka nyt sanon teille? Ja lupaatteko toistaa sitä joka kerta, kun -ajattelette minua? - -_Marchbanks_ (liikahtamatta). Sanokaa! - -_Candida_. Kun minä olen kolmekymmentä, on hän neljäkymmentäviisi. Kun -minä olen kuusikymmentä, on hän seitsemänkymmentäviisi. - -_Marchbanks_ (kääntyy hänen puoleensa). Sadan vuoden perästä me olemme -yhtä vanhat. Mutta minulla on parempikin salaisuus sydämessäni. Antakaa -minun nyt mennä! Pimeys ulkona käy jo kärsimättömäksi. - -_Candida_. Jääkää hyvästi! (Hän ottaa Eugenen kasvot käsiensä väliin, -ja kun tämä aavistaa hänen tarkoituksensa, niin hän polvistuu, ja -Candida suutelee häntä otsalle. Sitten Eugene kiiruhtaa ulos yöhön. -Candida kääntyy Morellin puoleen, ojentaen hänelle kätensä.) Oi, James! -(He syleilevät toisiaan. Mutta he eivät tiedä, mikä salaisuus piilee -runoilijan sydämessä.) - -Esirippu. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK CANDIDA*** - - -******* This file should be named 55370-8.txt or 55370-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/5/3/7/55370 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/55370-8.zip b/old/55370-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 1c3ee06..0000000 --- a/old/55370-8.zip +++ /dev/null |