diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 13:22:54 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-02-07 13:22:54 -0800 |
| commit | 3694b115b425b8f9d7d42a96e57dc4c215dc4d36 (patch) | |
| tree | 2bd13c4e88232a2a89296ce329eaf51f0715d21e | |
| parent | 9d1ca72dee2dcbf5cc2db2699781e1bbc669cbfb (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55271-8.txt | 6914 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55271-8.zip | bin | 136900 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6914 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..a541c26 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #55271 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55271) diff --git a/old/55271-8.txt b/old/55271-8.txt deleted file mode 100644 index 79dbdd5..0000000 --- a/old/55271-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6914 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Luonnon-kirja, by Zacharias Topelius - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Luonnon-kirja - Ala-alkeiskouluin tarpeiksi - -Author: Zacharias Topelius - -Release Date: August 6, 2017 [EBook #55271] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LUONNON-KIRJA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -LUONNON-KIRJA - -Ala-alkeiskouluin tarpeeksi - - -Kirj. - -Z. TOPELIUS - - - -Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 23 Osa. - - - - - -Helsingissä, -Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, -1868. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Ihmisestä. - II. Imettäwistä eläimistä. - III. Linnuista. - IV. Mateliaista. - V. Kaloista. - VI. Niwel-eläwistä ja nilvi-eläwistä... 70 - VII. Kasveista. - VIII. Kivikunnasta. - IX. Maasta. - X. Wedestä. - XI. Ilmasta. - XII. Tulesta. - XIII. Valosta ja lämpimästä. - XIV. Painosta ja liikunnosta. - XV. Suuresta avarasta maailmasta. - - - - -Ensimäinen Luku. - -Ihmisestä. - - -Jumala on suuri. Jumala on hywä. Hän on luonut taiwaan. Hän on luonut -maan. Hän on luonut Sinun. Kiitä Jumalata. Pelkää Jumalata. Rakasta -Jumalata. Tottele hänen käskyjänsä. Jumala olkoon kiitetty. - -Me olemme Jumalan lapset. Me katselemme hänen tekojansa. Me -ihmettelemme hänen wiisauttansa. Me rukoilemme hänen suuruuttansa. Me -ylistämme hänen hywyyttänsä. Jumala antakoon meille oikean nöyryyden. -Jumalan pelko on wiisauden alku. - -Tämä kirja sisältää Jumalan töitä. Tämä kirja on lasten kirja. Lue -tätä. Lue kowasti. Lue hywästi. Pidä tarkka waari. Ajattele tarkasti. -Seiso suorana. Sano sanat selwästi. Rohkaise mielesi. Ahkera palkitaan. -Lukemisen perästä tulewat leikit. Hupaisesti saat sitten juoksennella. - -Alottakaamme siis. Kuunteleppa nyt. Isä ei ole kotona. Missä on isä? -Hän tekee työtä lastensa eduksi. Hän tekee työtä isänmaansa hyödyksi. -Hän tekee työtä Jumalan kunniaksi. Työttä emme saa leipää. Leiwättä ei -woi kukaan elää. Kiitoksia isä. Kiitos hywä Jumala jokapäiwäisestä -leiwästä. - -Äiti istuu tuwassa. Mitä tekee äiti? Hän tekee työtä lastensa eteen. -Hän ompelee waatteemme. Hän keittää ruokamme. Waatteitta palellumme. -Ruuatta näännymme nälkään. Kiitoksia äiti. Kiitos hywä Jumala ruumiimme -waatteista. - -Kyllä wanhempamme owat hywät meille. He rukoilewat Jumalata kanssamme. -He opettawat meitä hywiksi lapsiksi. Rukouksetta ei ole siunausta. -Hywyydettä ei ole oikeaa iloa. Mielellämme siis tottelemme -wanhempiamme. Pidämme siis heitä kaiken ikämme sydämellisesti rakkaina. - -Liisa on sisareni. Hän on aiwan pieni. Hän ei käwele. Hän konttaa. Hän -ei puhu. Hän loruaa. Nauraa hän osaa. Haukotella hän osaa. Aiwastella -hän osaa. Ei se ole suuri oppi. Pieni lapsi ei osaa enempätä. Suuretkin -owat ennen olleet yhtä pieniä. Wäkewätkin owat kerran olleet yhtä -heikkoja. Oppineetkin owat kerran olleet yhtä tietämättömiä. Kyllähän -ruumiimme kaswaa. Suokoon Jumala sielummekin kaswaa. Jumala siunatkoon -Liisaa. Kyllä hän on hywä. - -Antti on weljeni. Hän on neljän (4) wuoden wanha. Hän ratsastaa laukkaa -isolla puuhewosella. Antti osaa juosta. Antti osaa leikitellä. Ei se -ole suuri oppi. Ajan pitkään oppii hän kyllä enemmän. Sitten tulee hän -ymmärtäwäisemmäksi. Sitten tulee hän wakawammaksi kaikissa. Jumala -siunatkoon Anttia. Kyllä hän on hywä. - -Iso-isä istuu pöydän takana. Hän on hywin wanha. Hän on harmaissaan. -Hänellä owat rynkkyiset kädet. Ei hänellä ole hampaitakaan. Mutta -wallan hywä hän on. Hän on elänyt jo hywin kauwan. Hän on nähnyt hywin -paljon. Hän on wiisas mies. Jumalinen on hän kyllä. Hän osaa kertoa -Jumalan woimaa. Hän tuntee ihmiset. Hän tietää eläinten historian. -Kaswit tietää hän kaikki. Hän tahtoo kertoa meille kaikkia. Kiitoksia -iso-isä. Jumala siunatkoon wanhoja niiden wiisaassa wanhuudessa. - -Nyt istumme kaikki rinkiin. Pidä waari. Nyt alkaa ensimäinen kertomus. -Mitä siinä on? Siinä puhutaan ihmisen ruumiista. Siinä puhutaan sen -sielusta. Siinä puhutaan sen aistimista. - - - -Kuinka Dion yritti luomaan ihmistä. - - -Olipa kerran mies. Sen nimi oli Dion. Hän asui yksinäisellä saarella. -Hänen päiwänsä tuliwat pitkiksi. Hänellä oli ikäwä. Hän puhui -itsekseen. Minä teen itselleni kumppanin. Minä luon ihmisen. - -Tuolla rannalla oli sawea. Dion otti sawea käteensä. Hän teki siitä -tönkin. Hän teki tönkin ihmisen muotoiseksi. Hän teki pään. Hän teki -kaulan. Hän teki rinnan. Hän teki watsan. Hän teki käsiwarret. Hän teki -kädet. Hän teki sääret. Hän teki jalat. Hän asetti kuwan seisomaan -puuta wasten. Nyt on ihminen walmisna. - -Eipä kuwa hengittänytkään. Dion sanoi näin: Hywä Jumala suo kuwan -hengittää keuhkoillansa. Hywä Jumala suo weren juosta kuwan suonissa. -Hywä Jumala suo kuwan sydän liikkumaan. - -Jumala lähetti saarelle enkelin. Enkeli koski kuwaan. Alkoiwatpa kuwan -keuhkot hengittää. Juoksipa weri sen suonissa. Sydän alkoi tykyttää. -Dion ihastui. Nyt on kaikki hywästi. Nyt on ihminen walmisna. - -Eipä kuwa liikkunutkaan. Ampiainen pisti sitä. Tätä ei se tuntenut. -Dion sanoi näin. Wielä puuttuu jotakin. _Liikunto_ on poissa. _Tunto_ -on poissa. Kuwa on hermotoin. Hermotoin on onnetoin. Ontuwan täytyy -kulkea sauwan nojassa. Molemmat tarwitsewat toisten apua. Hywä Jumala -suo hänen ottaa kiinni käsillään. Suo koko ruumiin saada wapaan -liikunnon. Suo koko hänen ruumiinsa saada tunnon-aistimen. - -Enkeli koski kuwaan. Kohta taittoi kuwa oksan puusta. Kohta tunsi hän -ampiaisen piston. Koko kuwa sai liikunnon. Koko kuwa sai tunnon. Se -hikoili lämpimässä. Sitä paleli kylmässä. Hywin iloisena oli Dion. Nyt -on kaikki hywästi. Nyt on ihminen walmisna. - -Kuwa löi päänsä puuhun. Kuwa kompistui pienintäkin kiweä wasten. Dion -peljästyi. Wielä puuttuu jotakin. Kuwa on sokea. Sokea on onnetoin. Se -elää alinomaisessa pimeydessä. Muiden täytyy sitä käsillään taluttaa. -Hän on wieras maan päällä. Hywä Jumala suo kuwan nähdä silmillään. - -Enkeli koski kuwaan. Kuwapa näki silmillään. Jumala oli antanut kuwalle -_näön-aistimen_. Dion tuli hywin iloiseksi. Nyt on kaikki hywästi. Nyt -on ihminen walmisna. - -Dion puhutteli kuwaa. Kuwa ei kuullut hänen ääntänsä. Dion peljästyi. -Wieläkin puuttuu jotakin. Kuwa on kuuro. Kuuro on hywin onnetoin. Ei -hän kuule ystäwäinsä suloisia sanoja. Ei häntä ilahuta lintuin laulu. -Hän on wierasna wertaistensa seassa. Hywä Jumala suo kuwan kuulla -korwillaan. - -Enkeli koski kuwaan. Kuwa alkoi kuunnella. Nyt kuuli hän korwillaan. -Jumala oli antanut hänelle _kuulon-aistimen_. Dion tuli hywin -iloiseksi. Nyt on kaikki hywästi. Nyt on ihminen walmisna. - -Dion koetteli kuwaa. Oikeaan käteensä otti hän kukoistawan ruusun. -Wasempaan käteensä otti hän mädänneen munan. Kumpiko näistä haisee -paremmalta? Kuwa osotti munaa. Dion oli mielipahoillaan. Wielä puuttuu -jotakin. Haju on poissa. Haju eroittaa hywähajusen pahalta haisewasta. -Hywä Jumala suo kuwan saada nenäänsä _hajun-aistimen_. - -Enkeli koski kuwaan. Kuwa saattoi eroittaa kukan hajun. Dion tuli hywin -iloiseksi. Nyt on kaikki hywästi. Nyt on ihminen walmisna. - -Dion koetteli wielä kuwaa. Hän otti toiseen käteensä makean omenan. -Toiseen käteensä otti hän karwaan sienen. Syö molemmista. Kumpiko -näistä maistuu paremmalta? Kuwa osotti sientä. Dion tuli pahoille -mielin. Wielä puuttuu jotakin. Maku on poissa. Maku eroittaa makean -karwaasta. Hywä Jumala suo kuwan kieleen maku. - -Enkeli koski kuwaan. Kuwan kieli sai _maku-aistimen_. Dion tuli hywin -iloiseksi. Nyt on kaikki hywästi. Nyt on ihminen walmisna. - -Dion koetteli wielä kuwaa. Hän puheli ystäwällisiä sanoja. Kuwapa ei -wastannutkaan. Dion peljästyi. Wielä puuttuu jotakin. Kuwa on mykkä. -Mykkä on hywin onnetoin. Ei hän woi sanoa tarpeitaan. Ei hän woi saada -ajatuksilleen ääntä. Hän on wieras ihmisten seassa. Hywä Jumala suo -kuwan puhua suullansa. - -Enkeli koski kuwaan. Kuwan huulet saiwat äänen. Hänen kielensä sujui -puheesen. Hänen suunsa sai _puheen_ lahjan. Dion tuli hywin iloiseksi. -Nyt on kaikki hywästi. Nyt on ihminen walmisna. - -Wieläkin koetteli Dion kuwaa. Dion kyseli. Kuwa wastasi hulluja sanoja. -Dion peljästyi. Wieläkin puuttuu jotakin. _Ymmärrys_ on poissa. Hullu -on hywin onnetoin. Hullu ihminen on peto. Hywä Jumala suo kuwan -ajatella. Hywä Jumala suo kuwan tietää mitä tahtoo. Hywä Jumala suo -kuwalle ymmärrys. - -Enkeli koski kuwaan. Ajatuksia tuli kuwan aiwoihin. Ymmärryksen walo -yhdisti ajatukset. _Tahto_ toi ajatukset kuwan huulille. Nyt puhui kuwa -wiisaita sanoja. Dion tuli hywin iloiseksi. Nyt on kaikki hywästi. Nyt -on ihminen walmisna. - -Dion otti kuwan syliinsä. Yksinäni olen täällä. Tarwitsen ystäwätä. Ole -ystäwänäni. Kuwa kääntyi pois. Kuwa naurahti. Hänen naurunsa oli niin -kummallista. Dion peljästyi hywin. Wieläkin puuttuu jotakin. _Mieli_ on -poissa. Tässä puuttuu _mieli-kuwituksen_ woima. Mielikuwituksetta ei -ole ihmisellä iloa maan päällä. Mielikuwituksetta ei hän ymmärrä -wertaistensa mielikarwautta. Hywä Jumala suo kuwalle mielikuwituksen -lahja. - -Enkeli koski kuwaan. Kuwan sydän tykytti ihmisen tunteilla. -Mielikuwituksella ymmärti hän toisen ystäwyyden. Dion otti kuwan -syliinsä. Kuwa itki ilosta. Dion oli onnellinen. Nyt ei puutu mitään. -Nyt on ihminen walmis. - -Mutta enkeli naurahti suloisesti. Dion raukka. Sinä tahdot tehdä -Jumalan töitä. Sinä tahdot luoda ihmistä. Sinä sanot näin. Nyt ei puutu -enää mitään. Mutta parhainta puuttuu wielä. Ihmisen ylewintä lahjaa -puuttuu wielä. _Järkeä_ puuttuu wielä. _Omaatuntoa_ puuttuu. Paljo olet -kyllä tehnyt. Jumalan kuwaa et ole woinut tehdä. _Kuolematonta_ henkeä -puuttuu wielä. Kuwa ei woi tuntea Jumalata. Kuwa ei woi rukoilla -Jumalata. Siksi ei sillä ole osaa ijankaikkisessa elämässä. Siksi ei -ole kaikesta muusta mihinkään. Siksi on kuwasi sawinen tönkki. - -Enkeli koski kuwaan. Kohta musertui kuwa tomuksi. Dion peljästyi kowin. -Mitä on minulla tehtäwä? Olen ylpeydelläni wihoittanut eläwän Jumalan. - -Enkeli näki Dionin katumisen. Nöyryytä itsesi Jumalan edessä. Anna -hänelle ainoalle kunnia. Ota sauwasi. Seuraa minua. Minä johdatan sinun -ihmisiin. Yksinään ei woi kukaan tulla toimeen maan päällä. Käy Jumalan -teitä. Te'e Jumalan tahtoa. Niin on Jumala luopa sinuun uuden ihmisen. - -Dion lankesi polwilleen. Hywä Jumala suo anteeksi ylpeyteni. Ihminen on -sinun pyhä tekos. Ainoastaan sinä woit luoda hänen. Ainoastaan sinä -woit tehdä hänen täydelliseksi. Mutta minä olen tomu. Minä en woi -mitään itsestäni. Sinun on walta. Sinun on woima. Sinun on kunnia -ijankaikkisesta ijankaikkiseen. - -Nyt loppui puhe Dionista. Nyt tulee toinen kertomus. Mistä siinä -puhutaan? Siinä puhutaan ihmisen opista. - - - -Kasper ei saanut oppia mitään. - - -Olipa kerran kuningas. Hän meni muutamana päiwänä metsään. Siellä oli -muurahaispesä. Monta muurahaista weti korsia pesään. Niistä oliwat -useat hywin pieniä. Ne oliwat wasta päässeet kuorestaan. Kohta alkoiwat -ne tehdä työtä. Kohta taisiwat ne kummia asioita. Ne keräsiwät -itselleen ruokaa. Ne rakensiwat itselleen kammioita. Ne tekiwät -kummallisia kulkureikiä muurahaispesään. Ne menetteliwät juuri kuin -täydellisiksi oppineet. - -Tämäpä näytti kuninkaasta kummalta. Hän ajatteli itsekseen näin. -Muurahainen on ainoastaan eläwä. Se rakentaa niin kummallisia -kammioita. Mutta kukaan ei ole opettanut häntä rakentamaan. Ihminenhän -on paljoa täydellisempi. _Miksi ei ihminen woi oppia itsestänsä?_ - -Kuninkaalla oli puutarha. Sen ympärillä oli korkea muuri. Siinä oli -puita kauniine hedelmineen. Siinä oli kirkkaita wesihetteitä. -Kuninkaalla oli myös paimen. Hänen kutsui kuningas tykönsä. -Kartanossani on poika. Kasper on hänen nimensä. Hän on hywin pieni. Hän -ei taida wielä puhua. Wie Kasper puutarhaan. Sulje se sinne. Anna -hänelle ruokaa. Anna hänelle juomaa. Mutta tätä tulee sinun tehdä -yöllä. Kasper ei saa sinua nähdä. Ei koskaan saa hän nähdä ihmistä. Ei -koskaan saa hän oppia mitään muilta ihmisiltä. Hänen pitää opettaa -itsensä. - -Paimen teki mitä kuningas käski. Neljä wuotta kului. Sitten tuli -kuningas puutarhaan. Elääkö Kasper wielä? Elää herra kuningas. Mitä on -hän oppinut? Hän ei ole oppinut mitään. Tämä näytti kuninkaasta hywin -kummalta. - -Taas kului neljä wuotta. Kuningas tuli puutarhaan. Elääkö Kasper wielä? -Elää herra kuningas. Mitä on hän oppinut? Hän on oppinut kaksi sanaa. -Muutamana päiwänä juoksi lampaita puutarhan muurin takana. Niiden -jälessä juoksi koira. Kasper matki lammasten määkymistä. Kasper matki -koiran haukkumista. Siitä asti taitaa hän puhua kaksi sanaa. Yksi on -mää. Toinen on hau. Tätä kummeksi kuningas hywin. - -Wielä kului neljä wuotta. Kuningas tuli puutarhaan. Elääkö Kasper -wielä? Elää herra kuningas. Mitä on hän oppinut? Hän lirittää kuin -lintu. Hän kirnuttaa kuin sammakko. Hän kiipeää kuin orawa. Hän laukkaa -kuin jänis. Enempätä ei ole hän oppinut. Kuningasta kummastutti. - -Wiimein kului wielä neljä wuotta. Kuningas tuli puutarhaan. Elääkö -Kasper wielä? Elää herra kuningas. Mitä on hän oppinut. Hän on kaswanut -isoksi. Hän on seitsemäntoista (17) wuotias. Hän on wäkewä kuin karhu. -Hän on wiekas kuin kettu. Hän on sukkela kuin kissa. Hän on ahnas kuin -koira. Hän on siiwotoin kuin eläin. Hän syöpi weristä lihaa. Hän kulkee -waatteitta. Hän ei tunne tulen pitoa. Hän ei tunne metallien hyötyä. -Hän ei tunne ihmisten tapoja. Hän on eläin. - -Kuningas tahtoi nähdä oppimatonta ihmistä. Kuningas meni puutarhaan. -Kasper peljästyi. Kuningas puhui laupiaita sanoja. Kasper piilottui -puiden taakse. Kuningas meni likemmä. Kasper pakeni. Hän kiipesi muurin -ylitse. Hän juoksi metsään. Kuningas haetti häntä. Palwelijat etsiwät -läpi koko metsän. Wiimein löysiwät he Kasperin puusta. Hän torjui -wastaan. Hän puri kuin susi. Hän kynsi kuin kissa. Hän karjui kuin -leijona. Wiimein saatiin hän sidotuksi. Palwelijat weiwät hänen -kuninkaan tykö. Taas puhui kuningas laupiaita sanoja. Hän tarjosi -Kasperille waatteita. Hän tarjosi hänelle ruokaa. Kasper ei ymmärtänyt -mitään. Hän konttasi kuninkaan sängyn alle. Hän puri kuninkaan kättä. -Kasper oli peto. - -Sitte armahti se hywä kuningas. Hän sanoi näin. Nyt näen Jumalan -tarkoituksen. Eläintä ei tarwitse opettaa. Se tekee itsestään mitä -sillä on tehtäwänä. Se on alusta miksi Jumala sen aikoi. Sellaisena -pysyy se koko elinaikansa. Eläin ei woi tulla täydellisemmäksi. Ihmisen -pitää tulla alinomaa paremmaksi. Siksi pitää hänen alinomaa oppia. -Opettamatta on hän eläin. - -Kuningas antoi Kasperin asua ihmisten seassa. Kasper oli kuin pieni -lapsi. Hän opetteli puhumaan. Hän opetteli ihmisten tapoja. Hän -opetteli hyödyllisiä oppeja. Näin tuli hän ihmiseksi. Näin tuli hänestä -hywä mies. - -Pieni lapsi on kuin siemen. Jumala kylwää sen. Ihminen kastelee sitä. -Hoidotta laskastuu se. Siksi tulee pientä lasta opettaa. Tulee siis -ajatella näin. Se on Jumalan siemen. Minä kastelen sitä siementä. Näin -tulee siitä Jumalan kukka. Näin tulee siitä hywä ihminen. - -Sillä ihminen on Jumalan lapsi. Elämä maan päällä on hänen koulunsa. -Omatunto on hänellä witsana. Ijankaikkinen elämä on hänellä päämääränä. -Wiisaus on hänen kaunistuksensa. Jumalan pelko on wiisauden alku. - -Nyt loppui puhe Kasperista. Nyt tulee kolmas kertomus. - - - -Kuninkaan matkasta. - - -Kuningas oli wiisas mies. Hän tahtoi tuntea ihmisiä. Hän tahtoi nähdä -niissä Jumalan tekoja. Siksi pukeusi hän alhaisiin waatteisiin. -Käteensä otti hän sauwansa. Selkäänsä otti hän laukkunsa. Näin meni hän -ulos awaraan maailmaan. - -Kuningas näki monta maata. Pian kaikissa maissa asui ihmisiä. Yksi maa -ei ollut toisen lainen. Yksi ihminen ei ollut toisensa kaltainen. Mutta -kaikilla oli ihmisten ruumis. Kaikilla oli ihmisten sielu. Ihmiset -samassa maassa kutsuttiin maan _kansaksi_. Toinen kansa oli toistaan -erilainen. Muutamat maat oliwat hywin kuumia. Niissä oliwat ihmiset -mustia. Toiset maat oliwat wähemmin kuumia. Niissä oliwat ihmiset -ruskeita. Muutamissa maissa oliwat ne kuparin punaisia. Toisissa maissa -oli heidän ruumiinsa keltainen. Kylmemmissä maissa oliwat ihmiset -walkeita. Mutta kuningas oli lukenut raamattua. Hän tunsi Aadamin -historian. Hän tiesi Eewastakin. Näistä owat kaikki ihmiset sukuisin. -Siksi kaikki ihmiset owat weljeksiä. Moni ei ajattele sitä. Moni walkea -ihminen pitää mustia huonompina. Walkeat ostawat mustia rahalla. Ne -pitäwät niitä orjinaan. Tämän näki kuningas hywin wääräksi. Sillä -kaikki ihmiset owat yhdellaisia Jumalan edessä. - -Kuningas näki wielä enemmän. Hän näki ihmisten ruuan. Siinä on ihminen -suurin kaikista pedoista. Hän tappaa monta eläintä. Sitten syöpi hän -niiden lihaa keitettynä. Metsä-ihmiset syöwät weristä lihaa. -Raiwokkaimmat syöwät ihmisenkin lihaa. Tämän näki kuningas ilkeäksi. -Eläinten maito on terweellistä ruokaa. Ihminen syöpi monia kaswejakin. -Puiden hedelmät owat monella ruokana. Jywistä tulee ihmiselle ruokaa. -Hän walmistaa tulella ruokansa. Tätä eiwät tee koskaan eläimet. Moni -ihminen laittaa konstillista ruokaa. Siitä ei woi kukaan hywin. - -Kuningas näki wieläkin enemmän. Hän näki ihmisten _pituuden_. Sadut -kertowat pitkistä jättiläisistä. Sellaisia ei ole enää. Ihmisen -tawallinen pituus on kolme kyynärää. Muutamat owat pitemmät. Sata (100) -wuotta takaperin eli mies Paltamon pitäjässä. Hän oli neljää kyynärätä -pitkä. Siksi näyteltiin häntä rahan edestä. Monet ihmiset owat kolmea -kyynärää lyhyempiä. Muutamat owat hywin pieniä. Sellaisia kutsutaan -lintukotolaisiksi. Sata wuotta takaperin eli Puolassa mies. Hän oli -kolmenkymmenen (30) wuoden wanha. Kuitenkaan ei hän ollut täyttä -kyynärätä pitkä. Siksi häntäkin näyteltiin rahan edestä. Sellaiset -ihmiset owat onnettomia. Ei ihmistä pidä kummana katsella kuin outoa -eläintä. - -Kuningas näki wieläkin enemmän. Hän näki ihmisten _elin-ajan_. Korppi -elää sata wuotta. Elehwantti woipi tulla sadanwiidenkymmenen (150) -wuoden wanhaksi. Hauki woipi elää kolmesataa (300) wuotta. Walaskalan -sanotaan eläwän tuhannen (1000) wuotta. Moni puu tulee sadan wuoden -wanhaksi. Monien puiden ikä lasketaan aina useiksi tuhansiksi wuosiksi. -Wedenpaisumusta ennen eliwät ihmisetkin paljoa kauemmin. Aadami eli -yhdeksänsadan kolmenkymmenen (930) wuoden wanhaksi. Methusalemi tuli -yhdeksänsadan kuudenkymmenen-yhdeksän (969) wuoden ikään. Nyt ei enää -tule monta ihmistä seitsemääkymmentä (70) wuotta wanhemmaksi. Muutamat -pääsewät kahdeksankymmenen (80) wuoden wanhaksi. Englannissa oli yksi -mies Jenkins nimeltä. Hän eli satawiisikymmentä-yhdeksän (159) wuotta. -Muutamat ihmiset kuolewat nuoruudessaan. Monta lasta kuolee aiwan -pienenä. Ainoastaan Jumala määrää ijän pituuden. - -Kuningas näki wieläkin enemmän. Hän näki ihmisen _neljä ikäkautta_. -Lapsuus lasketaan aina wiidenteentoista (15) wuoteen. Sitten tulee -nuoruus kolmanteenkymmeneen (30:neen) wuoteen asti. Sitten seuraa -miehuus kuudenteenkymmeneen (60:neen) wuoteen asti. Wiimein tulee -wanhuus kuudenkymmenen wuoden perästä. Sekään ei ole aina yhtäläistä. -Lapsi kaswaa. Sen sielu kaswaa yhdessä ruumiin kanssa. Kolmenkymmenen -wuoden ijässä on ruumiilla täysi woimansa. Sielu kaswaa alinomaa -enemmän. Siksi on wanhuus nuoruutta wiisaampi. - -Kuningas näki wieläkin enemmän. Hän näki ihmisen _awiopuolet_. Kaikki -eläwät owat jaetut kahteen osaan. Muutamat eläwät owat koiraita. Toiset -owat naaraita. Kaswit jakauwat samalla lailla. Wäkewämpi ihminen on -mies. Heikompi ihminen nimitetään waimo. Kumpikaan näistä ei ole -huonompi. Molemmat owat yhtä Jumalan edessä. Molemmat owat Jumalan -waltakunnan periwiä. Molempain tulee alinomaa auttaa toisiansa. Jumalan -tahto on sellainen. Wäkewämmän ei saa olla kowan heikompaa kohtaan. - -Kuningas näki wieläkin enemmän. Hän näki _ihmisen wallan luonnon -ylitse_. Ihminen kesyttää raiwoimmatkin eläimet. Hän tappaa mahdottoman -suuren walaskalan. Suuri elehwantti kantaa häntä kuuliaisesti -selässään. Ylewä hewonen tottelee hänen suitsiansa. Wäkewä härkä wetää -hänen sahrojansa. Hänelle täytyy karhun jättää turkkinsa. Hänelle -täytyy lampaan antaa willansa. Hän höyhentää linnulta untuwat. Hän -ottaa mehiläiseltä hunajan. Hän kaataa kirweellä suurimmatkin puut. Hän -walmistaa pellon siemenille. Hän kutoo pellawista waatetta. Hän kehrää -hampuista köyttä. Hän etsii metallia maan sisuksista. Hän koristaa -kullalla sormensa. Hän panee ruokapöydälleen hopioita. Hän takoo kowaa -rautaa. Hän koristaa timanteilla keisarin kruunun. Hän särkee wuorien -läpi tien. Hän pyörittää wedellä myllyin rattaat. Hän purjehtii -tuulessa laiwalla. Hän sulkee uuniinsa waltawan tulen. Hän kuwaa koko -maanpiirin kartallensa. Hän laskee jo edeltäkäsin auringon juoksun. Hän -jakaa wuotensa kuun waiheiden mukaan. Hän mittaa numeroilla kiiluwain -tähtien juoksun. - -Niin on koko näkywä maailma ihmiselle alamainen. Kyllä elää waltawa -henki ihmisen heikossa ruumiissa. Mutta Jumalan edessä on ihminen -kuitenkin aiwan wähäinen. Hänen waltansa on maan päällä aiwan suuri. -Mutta Jumalan walta on kuitenkin paljon suurempi. Wäkewin sankari ei -ole Jumalan suhteen mitään. Wiisain mies on Jumalan wiisauden suhteen -hullu. Pieni käärme woipi surmata wäkewimmän miehen. Sääsken siipi on -wiisaammasti luotu kuin kaikkein ihmisten teot. Kuningas otti käteensä -yhden ketokukan. Woi kuin olet kaunis. Kultainen pukuni ei ole niin -kaunis kuin sinun. - -Ihminen elää tänä päiwänä. Wähän ajan perästä kuolee hän pois. Sitten -muuttuu hänen ruumiinsa maassa mullaksi. Sitten tulee hänen sielunsa -eläwän Jumalan eteen. Sitten kuuluu hänelle Jumalan ääni. Minä panin -sinun luonnon waltakuntain kuninkaaksi. Kuinka käytit sinä suurta -waltaasi? Kuinka elit sinä ihmisten seassa? Kuinka menettelit sinä -eläinten kanssa? Kuinka täytit sinä toimesi maan päällä? Elä ole wäärä. -Elä ole ylpeä. Minä olen Herra sinun Jumalasi. Sinä olet ainoasti -taloni hoitaja. - -Kaikkea tätä ajatteli kuningas tarkasti. Hän sanoi itselleen näin. -Olenpa minäkin herra minun kuningas-waltakunnassani. Mutta nyt minä -waellan ympäri maailmaa palwelijan puwussa. Niinpä on ihminenkin -kaikkein eläwäin herra maan päällä. Mutta Jumalan edessä on hän waan -palwelija. Jumala antakoon hänelle nöyrän sydämen. Sitten käyttää hän -oikein waltansa. Sitten on ihmisen kunnia Jumalan kunnia. Sitten on -ihmisen waltakunta Jumalan waltakunta maan päällä. - - - -Mitä Jumala antoi ruumiilleni. - - - Mä silmää kirkast' olen saanut kaksi; - Kun niillä katson, tulen iloisaksi. - Luon silmäni mä Herran valohon, - Mä näen iltatähden taivahalla. - Niitulla näen kukat vihannalla. - Ne Luojan töit' on. Tekons hyvät on. - - Ja kaksi korvaa onpi myöskin mulla. - Jumalan sanaa niillä saatan kuulla. - Mä äidinrukouksen kuulla voin, - Ja linnun laulun Luojan kunniaksi, - Ja isän neuvon. Tulen viisaammaksi, - Kun kaikki opin. Se mun palkintoin. - - Suun saanut olen, kielen myöskin, jolla - Mä ylistää voin Herraa laulelolla. - Mä sillä puhun. Sillä kyselen - mit' en mä ymmärrä, ja rukoelen. - Mä suulla syön. Mä sillä naureskelen. - Suo, Herra, että hyvää puhelen. - - Kaks kättä mull' on. Vasen onpi toinen - Täll' oikealla paljon tehdä voinen. - Viis sormea on mulla kädessäin. - Rehellisesti teen mä niillä työtä. - Suo, Luoja, aina apus olla myötä! - Niin elän isänmaata hyödyttäin. - - Kaks jalkaa on mulla. Sormia ne vailla, - Vaan varpaat niiss' on. Jaloill' aika lailla - Mä juoksen äidin luo, kun kutsuu hän. - Kun isä käskee pois, niin lähden miellä. - Suo, Luoja, käydä oikealla tiellä! - Niin astun vakavasti elämään. - - Myös sydän pienä on mulle kasvanunna. - Viel' ei sit' ole murheet murtanunna. - Kädellä tunnen, kuin se riemuitsee. - Suo, Luoja, terveyttä ruumiilleni, - Sykkäillä hyvän eestä sydämeni! - Niin siunauskin mua seurailee! - - - - -Toinen luku. - -Imettäwistä eläimistä. - - -Tule, weljeni. Tule, sisareni. Menemmepä nyt ulos. Jo seisomme -kartanolla. Ympärillämme on koko suuri luonto? Se on koko maailma, jota -aistimillamme käsitämme. - -Koko luonto on niinkuin kirja. Joka sitä kirjaa taitaa lukea, hänellä -on siitä iso ilo. Se kirja on täynnä kauniita kuwia. Se kirja on täynnä -hyödyllistä oppia. Siinä kirjassa on joka lehti täynnä Jumalan -wiisautta. - -Koko luonto on kuin suuri maa. Siinä maassa on monta waltakuntaa. Mitkä -owat luonnon kunnat? Niitä on kolme. Ensimäinen on eläinkunta. Toinen -on kaswikunta. Kolmas on kiwikunta. - -Mennäänpä nyt ensin ulos siihen suureen eläinkuntaan. Ympärillämme on -maailma täynnä eläwiä olennoita. Muutamat eläwät aiwan liki meitä -omassa maassamme. Muutamat asuwat muissa maissa aiwan kaukana täältä. -Muutamat owat paljon isommat meitä. Muutamat owat pienemmät pienintä -sääskeä. Kaikilla on tarkoituksensa, jota warten ne eläwät. Jumala ei -ole niitä tyhjän wuoksi luonut. Wälistä ymmärrämme hänen -tarkoituksensa. Wälistä on se meille salassa. Uskokaamme aina Jumalan -ijankaikkista hywyyttä. - - - -Kuinka kuningas Leijona (Jalopeura) kokosi kansaansa. - - -Olipa kerran kesällä. Leijona, joka on eläinten kuningas, istui -hallitus-istuimellansa metsässä. Siinä oliwat kaikki eläimet, jotka -maalla eläwät. Linnut lenteliwät kauniissa aamu-ilmassa. Likellä oli -meri, jonka wesi oli täynnä monellaisia eläwiä. Kaikki kuuliwat -leijonan äänen, joka kiljui metsässä. - -Näin sanoi leijona. Minä olen kutsunut teidät kaikki, jotka maailmassa -asutte. Minä tahdon lukea teidän määränne. Minä tahdon tietää kansani. -Kiwet eiwät kuulu waltakuntaani. Kaswitkaan eiwät kuulu siihen. Kiwi ei -woi itsestään liikkua. Kaswi imee ruokansa juurillaan. Mutta eläin -woipi liikkua mihinkä tahtoo. Eläimellä on suu, jolla syöpi. Eläin -tuntee mikä käypi kipeästi. Eläin tuntee mikä tekee hywää. Eläimessä on -luonto, josta tietää ilman opitta tehdä mitä hänellä on toimena -maailmassa. - -Leijona kutsui Koiran. Mikä sinä olet? Minä olen _nisäkäs_. Miksikä se? -Minä synnytän eläwiä penikoita. Minä imetän niitä. Minä hengitän -keuhkoilla. Minulla on lämmin weri. -- Se on hywä. Mene tiehesi. - -Leijona huuti Warpuisen tykönsä. Mikä sinä olet? Minä olen _lintu_. -Miksikä se? Minä munin pesääni. Minä haudon munistani pojat. Minä -hengitän keuhkoilla. Minulla on lämmin weri. Minulla on höyhenpuku -päällä. Minä lennän siiwillä. Minä käwelen kahdella jalalla. -- Se on -hywä. Lennä matkoihisi. - -Leijona kutsui Käärmeen eteensä. Mikä sinä olet? Minä olen _matelias_. -Miksikä se? Minä matelen maata. Minä hengitän keuhkoilla. Minulla on -kylmä weri. -- Se on hywä. Matele matkoihisi. - -Leijona huuti Hauwin eteensä. Mikä sinä olet? Minä olen _kala_. Miksikä -se? Minä päästän mätini weteen. Minä hengitän kituisilla. Minä uin -ewillä. Minulla on kylmä weri. Ruumiini peittäwät suomut. -- Se on -hywä. Ui matkoihisi. - -Leijona kutsui Perhon nimeltä. Mikä sinä olet? Minä olen _niwel-eläwä_. -Miksikä se? Ruumiini on monesta niweleestä. Muutamat meistä owat -toisellaisia. Muilla eläimillä on luinen selkäranka. Minulla ei ole -sitä ollenkaan. Minä hengitän ruumiini hienoista reijistä. Wereni on -kylmä. Minulla on kuusi jalkaa. Minä munin. Munasta tulee toukka. -Toukasta tulee kotero. Koterosta mataa sikiäni täysikaswuisena ulos. -- -Se on hywä. Lennä tiehesi. - -Leijona kutsui Simpukan. Mikä sinä olet? Minä olen _nilwiäinen_. -Miksikä se? Ruumiini on aiwan pehmeä. Minä asun kowassa kuoressa. -Minulla ei ole niweliä ruumiissa. Minä liikun aiwan hiljaa. -- Se on -hywä. Mada hiljaa tiehesi. - -Leijona puhui wielä. Tunnenpa ne _kuusi eläinluokkaa_. Jokaisen luokan -ja'an lahkoihin. Jokaisen lahkon ja'an sukuihin. Jokaisen suwun ja'an -lajihin. Sen saamme sitten paremmin oppia. Itse olen imettäwä eläin. En -saata lentää linnun lailla. En woi mataa käärmeen tawalla. En woi uida -niinkuin kala. En woi muuttauda perhon lailla. En woi asua kuoressa -simpukan tawalla. Siksi menkööt nyt muut pois. Imettäwät eläimet waan -kutsun walta-istuimeni eteen. - -Eläpä wielä. Tuolla näen sen ylewän _ihmisen_ tulewan. Mitä sinä -tahdot, ihminen? Yksinäsi seisot sinä suorana niinkuin petäjä metsässä. -Yksinäsi katsot sinä pystöpäisenä sinistä taiwasta kohti. - -Ihminen katsoi majesteetillisesti kokouneita eläimiä. Kuningas Leijona, -sinä olet kutsunut tänne kaikki, jotka imettäwät sikiöitään. Niin teen -minäkin. Ruumiini on monissa toimissa eläinten ruumiin lainen. Siksi -saat lukea minunkin imettäwäin eläinten luokkaan. Mutta kaikkiwaltias -Jumala on antanut minulle kuolemattoman sielun. Hänen wiisautensa on -antanut minulle järjen walon. Suuni taitaa puhua. Tahtoni on wapaa. -Saatan nauraa. Saatan itkeä. Sitä eiwät saata eläimet. Sentähden olen -ylewämpi kaikkia muita eläimiä. Kuningas leijona ei ole päämieheni. -Hywästi, herra kuningas. Huomenna otan sinun kiinni rautahäkkiin. - -Leijona pudisti wihassa pitkää harjaansa. Hywästi, ihminen. Sinä et -kuulu minun waltakuntaani. Huomenna rewin sinut penikoilleni ruuaksi. - -Ihminen meni pois, ylewänä kuin kuningas. Nyt wapisiwat kaikki eläimet. -Leijona näki aran apinan kiipeäwän puuhun. Eläpä wielä. Etkö sinä ole -ihminen? - -Apina, joka muutoin mielellään tahtoi olla ihmisenä, kielsi nyt -oikeastaan niin olewansa. En suinkaan ole mikään ihminen. Niin kaunis -en suinkaan ole. Enhän minä kule aiwan suorana. Jalkani näyttäwät -käsiltä. Useoilla meillä on häntä. Kertoisin sinulle jotakin, herra -kuningas. Jumala loi ihmisen kuwakseen. Siksi luotiin hän alusta niin -kauniiksi. Mutta Jumalan wihollinen kadehti tätä. Herra Jumala, suo -minunkin luoda olento. Jumala soi sen. Luotiinpa apina, joka matkii -sitä ilkeätä, jota ihmisellä on. Siksi on minulla ruma ruumis. Siksi on -minulla häjy sisu. Minä warastan. Minä olen ahnas. Minä olen kawala. -Kuitenkin armahti Jumala minua. Apina raukka, annan sinulle yhden -ihmisen hywistä taipumuksista. Sinun pitää rakastaa lapsiasi yhtä -hellästi kuin ihminenkin rakastaa omiaan. - -Leijona antoi apinan mennä. Samassa tuli _nahkasiipi_ lentäen. Oletko -sinä lintu? En, herra kuningas. Minä lennän pitkäin kynsieni wälillä -olewilla hienoilla nahkoilla. Imettäwä eläin olen minä, joka koko -talwen nukun pimeissä koloissa. Kesällä lentelen minä ainoastaan öillä. -Minä kerron sinulle jotakin, herra kuningas. Muutamana iltana ajoin -surisewaa sittisontiaista. Olipa siinä poika, joka huiski ilmaan -notkealla saikaralla. Minä lensin äänen perässä. Saikara käwi minuun. -Putosinpa maahan. Poika, joka otti minun, elätti minua wankina häkissä. - -Leijona antoi nahkasiiwen lentää. Puhaltipa _walaskala_ wettä korkealle -meren pinnasta. Oletko sinä kala? En, herra kuningas. Minä synnytän -eläwiä sikiöitä, jotka imewät maitoani. Siksi olen imettäwä eläin, joka -hengitän ilmaa. Minä kerron jotakin sinulle, herra kuningas. Kerran -ajoin silliä sywässä meressä. Purjehtipa siinä laiwa, joka lähetti ulos -weneen. Mies nakkasi weneestä selkääni teräwän keihään, joka oli -köydessä kiinni. Uinpa useita peninkulmia wetäen wenettä perässäni. -Wiimein löin pyrstölläni weneen kumoon. Ihminen, joka keittää raania -ihrastani, wäjyy henkeäni. Minä olen suurin eläin, mitä on. Kuitenkin -on ihminen tappanut monta sataa weljistäni. Hylekin, jolla on pää kuin -koiralla, on imettäwä eläin, joka elää wedessä. Saukko, joka pyytää -kaloja, on samallainen eläin. - -Leijona tuskauntui. Ui tiehesi, walaskala. Sinä olet kuitenkin -_meri-eläin_. Kuulisin wielä jotakin enempätä _maa-eläimistä_. Kuulisin -niistä, jotka owat _kesyjä_. Kuulisin niistä, jotka owat _kesyttömiä_. -Niiden pitää antaa minulle kertomus elämästään. - -Tuliwat siis imettäwät eläimet leijonan istuimen eteen. Ne kertoiwat -monta kummallista asiaa, joita leijona mielellään kuunteli. Et wielä -saa kuulla kaikkia mitä ne sanoiwat itsestään. Siitä tulisi suuri -kirja. Mutta se, joka tarkasti kuuntelee, saapi tietää entistä enemmän. - - - -Mitä koti-eläimet kertoiwat. - - -_Koira_ murisi leijonalle. Sinä uskollinen koira, mitä sinulla on -sanomista? Alinomaa haukut sinä isäntäsi owella. - -Koira wastasi. Uskollinen kyllä olen, herra kuningas. Häpeän tuota -kettua, sukulaistani. Susi, riitaweljeni, minua harmittaa. Sukulaisteni -wuoksi olen tullut peto-eläinten lukuun. Kuitenkin olen uskollisin -koti-eläimistä, jotka seuraawat ihmistä totellen. Minä olen ihmisen -uskollisin palwelija. Minä wartioin hänen kartanoansa. Metsässä etsin -hänelle saalista. Kylmimmissä maissa wedän hänen rekeänsä. Meitä on -monta erinäköistä weljestä. Pentukoira on wälistä niin pieni kuin -rotta. Englanninkoira on wälistä wasikan kokonen. Hurttakoiralla on -teräwä kuono. Rakkikoiralla on tolppa kuono. Mäyräkoiralla owat lyhyet -jalat. Willakoiralla on willa päällä. Kaikki olemme samanlaisia koiria. -Naaraani on narttu. Sikiäni on penikka. Me olemma wiisaimmat eläimet. -Meillä on tarkin wainu. Sillä tunnemma me askeleet. Monia keinoja -opimme ihmisten hyödyksi. Usein olemme pelastaneet lapsen, joka oli -pudonnut mereen. Palwelinpa kerran miestä, joka eksyi talwella. Tuli -pyry-ilma, joka hautasi hänen sywään lumen alle. Sinne hän kyllä olisi -paleltunut. Mutta minä paneusin maata hänen rinnallensa, joka siitä -pysyi lämpimänä. Haukuinpa kaikin woimin. Wiimein tuli wäkeä, joka wei -isäntäni lämpimään tupaan. - -Leijona nyökäytti päätään tytywäisenä. Uskollista palwelijaa ei woida -kullalla palkita. - -_Kissa_ köyristi selkäänsä naukuen leijonan edessä. Herra kuningas, -minä olen likeinen sukulaisesi. Me molemmat kuulumma kissan sukuun, -joka saattaa wetää kyntensä piiloon. Sukumme on parhaimmin warustettu -eläinten seassa. Siksi olenkin oikein luontoni mukainen peto. Waro -itseäsi, lintu, joka nokit siemeniä maasta. Waro itseäsi, rotta, joka -katselet reijästäsi ulos. Minä wäjyn sinua. Minä kyyristyn alas. Minä -hyppään. Isken kynteni armahtamatta niskaasi. Semmoinen on oikea -haluni. Minä tapan kaikki ne, jotka owat heikommat minua. Kuitenkin -olen kesyttynyt ihmisen palweluksessa. Hän silittää säihkywää -selkääni. Minä nukun hänen polwellansa. Minä wartioitsen hänen -aittaansa. Kauniit sikiäni leikitsewät hänen lastensa kanssa. Hän -kiittää siisteyttäni. Kissa pesee silmiänsä. Saammepa wieraita. Mutta -eipä parane paha sisuni hywyydestä. Minä olen julma. Minä olen wiekas. -Minä woin hyljätä parhaan ystäwäni. Minä saatan kynsiä sitä kättä, joka -wasta antoi minulle ruokaa. - -Leijona pudisti suutuksissa pitkää harjaansa. Mene, kissa. Olet kyllä -hywin kaunis. Mutta luontosi on häjy. Ennen olkoon ruumiini ruma kuin -sydämeni häjy. - -_Hewonen_ hirnui. Minä olen ylewin kotieläimistä. Minä olen kaunis. -Minä olen wäkewä. Minä olen kärsiwällinen. Minä olen oppiwainen. Minä -olen ihmisen hyödyllisin palwelija useammissa maakunnissa maan päällä. -Hän naulaa kawioihini rautaset kengät. Hän täyttää tyynynsä häntäni -jouhilla. Minä wedän hänen kuormaansa. Hän ratsastaa selässäni. Sodassa -kannan minä herraani wihollisten pajunetteja wastaan. Wälistä olen minä -ori. Wälistä kutsutaan minua ruunaksi. Naaraani nimi on tamma. Sikiäni -nimitetään warsaksi. Tumman punainen veljeni on raudikko. Harmaan -weljeni nimi on hiirenkarwa. Kaksikarwalla on waaleoita karwoja -tummempain seassa. Papumuksella on tummia pilkkoja walkiassa nahassa. -Laiska aasi, jolla owat pitkät korwat, on sukulaiseni eteläisimmissä -maissa. Karwoja kaulassani kutsutaan harjaksi. Minä juosta hölkkäsen. -Minä juoksen. Minä laukkaan. Usein lyöpi herrani minua armahtamatta. -Silloin on uskollisessa mielessäni suru ihmisen kiittämättömyydestä. - -Leijona kiitti hewosen ylewyyttä. Miksikä sinä, joka olet niin wäkewä, -kärsit ihmisen kowuutta? - -Herra kuningas, minä tiedän tarkoitukseni. Jumala on pannut minun -palwelijaksi maan päälle. Moni ihminen rakastaa minua hywin. Ne -hoitawat minua hywänä kumppaninansa. Minä tunnen herrani äänen. Minä -syön leipää hänen kädestänsä. Niin on hänen hoitonsa minulla palkkana. - -_Härkä_ mölisi. Katsoppa minuakin, herra kuningas. Minä olen -hyödyllisten _raawas-eläinten_ isä. Sukuni, jolla owat sarwet, -kutsutaan senwuoksi _sarwieläimiksi_. Me kuulumme _märehtiwiin -eläimiin_. Me purekselemma kaksi kertaa ruohot, joita syömme. Me -kuljemme karjoissa laitumella. Saattanenpa olla kukatiesi kömpelö. -Mahdollisesti saatat pitää minua tyhmänä. Mutta jäykkä kuormanwetäjä -minä olen. Lihani on ihmisen woimallinen ruoka. Wuotani parkitaan -nahaksi. Talistani kastetaan kynttilöitä. Sarwistani tehdään kampoja. -Mutta teurastaja ei ole minusta mieluinen. Sonni on nimeni wälistä. -Naaraani nimi on lehmä. Sen hywästä maidosta saadaan kermaa. Siitä -saadaan wiiliä. Tästä kirnutaan woita, jota lapset panewat mielellään -leiwälle. Wanhimman tyttäreni nimi on hieho. Nuorin lapseni on wasikka. -Elä ärsytä minua, herra kuningas. Silloin pusken sinua käyrillä -sarwillani. - -Leijona nyökäytti päätään leikillään. Ihminen kutsuu sitä, joka on -uppiniskanen, härkäpääksi. Rehellinen otus sinä kuitenkin olet. Tunnen -useita sukulaisiasi lämpimissä maissa. Niiden seassa on se wäkewä -_puhwelihärkä_. Niiden seassa on kameli, jota kutsutaan erämaan -laiwaksi. Niiden seassa on kyttyräselkänen _dromedari_. - -_Lammas_ määkyi. Minäkin kuulun märehtiwiin eläimiin. Isäni, jolla owat -sarwet, kutsutaan jääräksi. Äitini nimi on uuhi. Sikiäni nimi on -karitsa. Minä olen turwaton eläin, joka wastuksetta tapetaan. Sentähden -on kutsuttu Wapahtajaamme Jesusta Jumalan karitsaksi. Minä olen -ensimäinen eläin, joka on ihmisiin kesyttynyt. Siksi kutsutaan jo -Aabeli Aadamin poika lammasten paimeneksi. Minusta on ihmiselle paljo -hyötyä. Hän keritsee minulta willan, joka sitten langoiksi kehrätään. -Langoista kudotaan monellaista waatetta, josta saadaan lämpimiä -waatteita. Niistä kudotaan myös pehmeitä sukkia. Nahoistani tehdään -turkkia. Lihastani tulee hywä ruoka. - -Leijona wastasi ystäwällisesti. Lakeamielinen sinä kyllä olet. Minä -tunnen sukulaisesi, partawan _wuohen_, jonka uros kutsutaan pukiksi. -Lahkoosi kuuluu _sarwas_ eli _Saksan peura_, jolla owat haaraiset -sarwet. Siihen kuuluu iso _hirwi_, jota ajetaan metsissä. Siihen kuuluu -nopea _porokin_, joka wetää Lappalaisen pulkkaa pohjois-tuntureilla. - -_Sika_ röhki. Katsoppa minuakin, herra kuningas. Minä olen siiwoton -otus, joka mielelläni tulen lijassa toimeen. Minä tongin maata -turwallani, jota sanotaan kärsäksi. Isäni nimi on karju. Äitini nimi on -emäsika. Lapseni nimi on porsas. Ihminen, joka ylenkatsoo minua, syöpi -mielellään lihaani. Siitä saadaan läskiä. Siitä saadaan kinkkua. Siitä -saadaan sylttyä. Harjaksistani tehdään harjoja, joilla pellawia -harjataan. Kesyttömän weljeni nimi on metsäkarju. _Siilillä_ owat -pitkät piikit selässä. - -Leijona wastasi. Tunnen muutaman ison eläimen samasta lahkosta, johon -sinäkin kuulut. Kerran kuljin etelä-maissa, joissa aurinko on kuuma. -Siellä kohtasin hirweän kummallisen eläimen, jota kutsuttiin _norsuksi -eli elehwantiksi_. Näin hewosen menewän suorana hänen watsansa alatse. -Suussa oli sillä kaksi hirmuisen isoa hammasta, joista saadaan sitä -kallista norsunluuta. Se pani ruokaa suuhunsa pitkällä turwalla, jota -kutsuttiin kärsäksi. Tällä saattoi hän toimittaa kummallisia asioita. -Sillä saattoi hän nostaa ihmisen ylös. Ihmiset oliwat kesyttäneet -hänen. Ne oliwat rakentaneet hänelle selkään tornin, jossa 20 -(kaksikymmentä) sotamiestä asui. - -Syntyipä nyt kowa karjunta meteli metsässä. Arat koti-eläimet pakeniwat -pelästyneenä ihmisten asuntoihin. Pedot tuliwat leijonan istuimen -eteen. - - - -Mitä pedot kertoiwat. - - -Ne tunnustiwat leijonalle kaiken julmuutensa. Me elämme enimmästi -muiden eläinten lihasta. Jumala on antanut meille teräwät kynnet, -joilla tartumme saaliisemme. Suussa owat meillä teräwät hampaat, joilla -rewimme eläimen, jonka olemme saaneet kiinni. Yöllä olemme pyydössä. -Päiwällä nukumme luolissamme. Emme tule koskaan oikein kesyiksi. -Wälistä owat ihmiset ottaneet meiltä penikat pesästä. Ne owat antaneet -meille ruokaa. Me olemme kaswaneet isoiksi heidän taloissansa. Olemme -olleet jonkun ajan nöyrinä ihmisten wallassa. Olemmepa joskus nähneet -wertä juoksewan. Jonkun kerran on kesy eläin tullut meitä likelle. -Kohta on tullut raju luontomme takasin. Me olemma repineet wahtimme, -jotka owat antaneet meille ruokaa. - -_Tiikeri_ karjui hirmuisesti. Tunnetko minua, herra kuningas? -Kissan-sukuun kuulumme kaikki, jotka olemme julmimpia petoja. Haluatko -tietää muotoani? Halaatko tietää woimaani? Katso tarkasti kissaa, joka -on wähäisenä kuwanani. Ajattele kissaa pienen hewosen kokoisena. Waro -itseäsi, herra kuningas. Minä en säästä yhtään eläwää, johonka pääsen -kiinni hampaillani. Minä murhaan huwikseni. Minä olen kawala peijakas, -ja wäjyn heikompia eläimiä, jotka sammuttawat janoansa hetteistä. Minä -rewin pyytäjän, jonka mieli tekee wiirullista nahkaani. - -_Leijona_ kiljui wihassa. Minäkin olen kissan-sukua. Minä tunnen teidät -kaikki, jotka siihen kuulutte. Kawala tiikeri, minä tunnen sinut hywin. -Minä tunnen _ilweksen_ pohjan metsissä. Minä tunnen _pantterin_. Minä -tunnen _leopardin_. Kaikki olette te wiekkaita murhaajia. Minä häpeän -sukulaisiani. Minä olen myös jalomielisin. En unhota koskaan sitä, joka -on minulle tehnyt hywää. Olipa kerran orja nimeltä Androkles, joka -pakeni pois wainoojiltaan. Hän kohtasi minut metsässä. Hän otti pois -orjantappurapiikin haawoitetusta jalastani. Kiitollisuudesta tulin -hänen ystäwäksensä. Kauwan asui hän suojassa luolassani. Mutta -muutamana päiwänä saiwat ihmiset minut kiini. Ystäwänikin tuli -wangiksi. Neljään päiwään en saanut ruokaa. Ihmiset, julmemmat minua, -nakkasiwat ystäwäni Androkleen jalkaini eteen. Ne kiusasiwat minua -kowasti. Nälkäinen leijona, syö nyt ystäwäsi. Mutta minä köyristyin -kiitollisena Androkleen edessä. Minä näytin julmia hampaitani niille, -jotka mieliwät tarttua häneen. Silloin liikkui mieli kaikilla, jotka -tämän näkiwät. Jalomielinen leijona, ystäwäsi on wapaa. Niin päästiwät -Androkleen irti uskollisuuteni tähden. - -_Karhusta_ tuntui tämä kertomus hywältä. Hän mörisi hywillä mielin. -Herra kuningas, ymmärrän jalomielisyytesi. Waro itseäsi käpäläni -lyönnistä, jolla on kahdentoista miehen woima. Waro itseäsi julmemmalta -weljeltäni jääkarhulta, joka asuu ylhäällä meren jäillä. Minä olen -herrana pohjan metsissä. Siellä walmistan pesäni, jossa makaan -talwella. Siellä syön marjoja mättäiltä. Siellä makustelen mettiäisten -hunajaa. Wälistä kaadan talonpojan lehmän, jonka sitten syön suuhuni. -Siksi pyytää minua metsästäjä, joka käyttää karwasen turkkini -peitoksensa talwella. Usein tappelen silloin henkeni edestä. Wälistä -kohtaan pieniä lapsia, jotka owat eksyneet metsässä. Kohta tulee heidän -äitinsä, joka hädissään etsii heitä. En minä tee pahaa lapsille. En -minä tee pahaa äidille. Hiljaa menen pois niiden tieltä. - -Leijona nyökäytti päätään hywin leikillisesti. Karhu äijä on hywä mies. -Mutta ei hän puhu kaikkia mitä hän tietää. Näinpä kerran miehen, joka -talutti karhua turwassa kiinni olewasta renkaasta. Siihenpä kokousi -paljo wäkeä, joka halusi nähdä karhun tanssaawan. Mies löi karhua -armahtamatta. Jopa tanssasi karhu. Jopa wäki nauroi. Aiwan kömpelö oli -karhu tansissa. - -_Susi_ ulwoi. Onko täällä saalista? Kunhan olisi jotakin. Sukulaiseni -koiran kanssa olen alinomaisessa sodassa. Koira, joka on tappanut -suden, jättää suden siihen. Susi, joka on tappanut koiran, syöpi hänet -kohta suuhunsa. Talwi-illoilla kuljemme isoissa joukoissa saaliin -pyydössä. Waro silloin pieniä lapsia, jotka juoksewat kartanon poikki. -Minä saan waroa itseäni metsästäjältä, joka ajaa minua suksilla -talwella. Joka minut tappaa, saapi rahaa palkinnoksi. - -Leijona tiesi kertomuksen sudestakin. Sinähän se olit, joka kerran -putosit suden-hautaan. Köyhä akka käweli haudan siwu. Pilkkasipa siinä -sutta. Parhaiksi sinulle, ilkeä eläin. Samassa putosi akka itse -hautaan. Puhuipa nyt pelästyksissään kokonaan toista. Susi kulta, etkö -söisi näkkileipää pussistani? - -Wielä tiesi leijona toisen kertomuksen. Poikanen ajoi järwelle wettä -noutamaan awannosta. Tulipa joukko susia ympärille. Poikanen antoi -hewosen juosta tiehensä. Ammeen kaatoi hän jäällä yllensä. Sudet, jotka -halusiwat saada poikaa, pistiwät käpälänsä ammeen laidan alle. Poikapa -lyödä sätkäytti kirweellään käpälät poikki. Muutamat sudet, jotka -näkiwät toisista werta juoksewan, karkasiwat niiden päälle, jotka -oliwat werisinä. Tulipa kowa tappelu ammeen ympärillä. Monta sutta -siinä purtiin kuoliaaksi. Muut juoksiwat tiehensä; Poikanen, joka -konttasi ammeen alta, sai paljo rahaa kuolleitten susien nahoista. - -_Kettu_ tulla sipsutteli esiin ulkokullatun näköisenä. Herra kuningas, -minäkin olen koiran sukua. Wiekkauteni on hywin kuulusa. Saatan purra -poikki häntänikin, joka on tarttunut ketun-rautoihin. Wiekkaasti petän -minä pyytäjän, joka käyttää nahkaani pehmeimmiksi turkiksi. Useampia -kertomuksia saat sitten kuulla. Wertaistani ei löydy wiekkaudessa. - -Leijona julmisti kulmakarwojaan. Elä pöyhistele kowin paljon sinä Mikko -kettu. Wiekkaus ei ole wiisaus. Kawaluus ei ole ymmärrys. Jo tiedän -tarpeeksi peto-eläimistä. Minua inhottawat ne, jotka eläwät muiden -turmiosta. - -Leijona ajoi peto-eläimet pois. Niiden perästä tuli wielä muita -nisäkkäitä, joita kutsutaan: - - - -Näwertäjät. - - -Nämä oliwat edellisiä pienemmät. Kaikilla oli kaksi pitkää etuhammasta, -joilla he kaswikunnasta näwertäwät enimmän ruokansa. - -_Orawa_ hyppäsi likimmäiselle oksalle istumaan. Katso minuakin, herra -kuningas. Minä olen luotu merimieheksi. Minä kiipeän sukkelasti puuhun. -Minä purjehdin hännälläni lastun päällä joen poikki. Saanpa waroa -itseäni. Poika panee paulojansa eteeni. Wankina ollessani häkissä -hyppään sukkelasti pyöriwässä rattaassa. - -Leijona wastasi. Pysy metsässä, kaunis orawa. Pahoin käypi sinulle -merellä. Mitä nuo pienet eläimet owat, jotka isossa joukossa -juoksentelewat jalkaini wieressä? - -_Rotta_ wikisi. Täällä olen minä, joka näpistelen akan ruokaa lukitussa -huoneessa. _Hiiri_ juosta piiperti esiin. Täällä olen minä, joka -näwerrän reikiä leipälaariin. _Myyrä_ katsoa pilkisti reijästään. -Täällä olen minä, joka kaiwan kulkureikiä yrttitarhan penkkien alle. -Elä tule meitä kowin likelle. Me olemma urhoollisia otuksia. Sano -meille kuitenkin yksi asia, herra kuningas. Oletko nähnyt kissaa näillä -tienoilla? - -Leijona puhui leikkiä. Kyllähän te oletta urhoollisia. Kerran oli -teillä iso neuwotteleminen. Wiisaimmat teistä keksiwät hywän keinon. -Pitäisipä ripustaa tiuku kissan kaulaan. Tätä pitiwät kaikki wiisaana -neuwona. Puuttuipa kuitenkin ainoastaan yksi asia. Ei ollut yhtään, -jolla oli halua ripustaa tiukua kissan kaulaan. - -_Jänis_ lankkasi ottaen pitkiä hyppyjä. Täällä olen minä. Sukulaiseni, -siewä _kaniini_, näwertää tuolla kuorta puista. Kesällä olen mullan -harmaa. Talwella olen lumen walkoinen. Katsopa komeita korwiani. -Katsopa pitkiä turpakarwojani. Enkö ole mahtawa weitikka? - -Leijona kuuli rymyn kaukaa. Jänis lähti pakoon. Miksikä piilotat pääsi -pensaasen? Herra kuningas, kuulen koirain haukkuwan. Metsästäjä ampuu -minun. Köökkipiika paistaa minun. Pojat pyhkiwät luwunlasku-taulujaan -katkaistulla käpälälläni. - -_Majawa_, jolla on uimanahat takajaloissa, kämpi ylös rannalle. Herra -kuningas, minäkin kuulun näwertäwäin lahkoon. Wedessä pyydän kaloja -ruuakseni. Sitten rakennan rannalle kummallisia huoneita. -Muurauslastana pidän leweätä häntääni. Ihmiset pyytäwät minua sen -lääkkeen tähden, jota saadaan ruumiistani. - -Leijona kohosi ylös waltawassa ylewyydessään. Nyt näen teissä Luojan -kaikkiwallan. Hywin erilaisiksi on hän luonut eläimet. Muutamat meistä -owat leppeitä. Muutamat owat julmia. Muutamat owat heikkoja. Muutamat -owat wäkewiä. Muutamat eläwät maan kaswuista. Muutamat eläwät toisten -eläinten lihasta. Syntiin-lankeemuksen jälkeen on alinomainen sota maan -päällä. Jumala, joka on hywä kaikille, on kerran antawa meille kaikille -rauhan. Hän on kuulewa luontokappaltenkin huokaukset. Hänen nimensä -olkoon ylistetty koko maan päällä. - -Nyt waikeni leijona puhumasta. Nyt meniwät kaikki nisäkkäät pois. -Aurinko paistoi pitkiin puihin. Kylän pienet lapset juoksiwat iloisina -metsässä. Niille ei tehnyt kukaan pahaa. Julmimmat pedot eiwät asu -maassamme. Rukoile alinomaa Jumalalta suojelusta. Ole hywä eläimille. -Silloin ei wahingoita karhu. Silloin ei pure susi. Silloin juoksewat -siweäluontoiset eläimet iloisina wastaasi. - - - -Apinat. - - -Kaksi poikaa meni kerran metsään. Toinen pani maahan sawiastian, joka -oli rusinoita täynnä. Molemmat pojat, jotka oliwat wäsyneinä, nukkuiwat -heti puolipäiwän lämpimässä. - -Laskeusipa useita apinoita puista. Yhden ahneimman mieli teki -rusinoita. Pistipä kätensä sawi-astiaan. Siina puristi hän kouransa -täyteen rusinoita. Mutta sawi-astian suu olikin ahdas. Apina, joka ei -ollenkaan tahtonut jättää saalistaan, ei saanutkaan kättään pois. Niin -juoksi hän, wetäen raskasta sawi-astiaa muassaan. Pojat, jotka samassa -heräsiwät, saiwat sen helposti kiinni ahneuden tähden. - -Miettipä toinenkin poika petosta. Hän riisui saappaansa. Sitten weti -hän ne taas jalkaansa. Sitten riisui hän ne jälleen. Sen perästä -meniwät pojat kappaleen matkan päähän. Apinat, jotka katseliwat näitä -puista, tahtoiwat matkia poikaa. Yksi niistä weti saappaat jalkaansa. -Samassa tuliwat pojat takasi. Mielipä nyt saapasjalkainen apina juosta -tiehensä. Mutta saappaat oliwat esteenä. Apina kompastui. Apina -lankesi. Tulipa sekin kiinni matkima-halunsa tähden. - - - -Leijona. - - -Kaukana kuumassa Afrikassa kuuluu öillä leijonan kiljuminen. Silloin -wapisewat kaikki eläwät, jotka owat tienoilla. Uskaliaimmatkin koirat -hätäywät silloin ihmisten jalkoihin. Karja ammoo. Hewoset kuopiwat -pelosta. Lampaat pakkauwat kokoon päin toisiansa wastaan. Ainoastaan -harwat eläimet saattawat woittaa leijonan. Elehwantti lyöpi sen -kärsällään maahan. Puhweli-härkä wiiltää sen watsan halki sarwillaan. -Jättiläis-käärme kääriypi musertaen leijonan ruumiin ympärille. Usein -woittaa leijona tappelussa nämäkin. Yksi ainoa olento pelottaa -leijonaa. Tämä olento on ihminen. Hän pyytää leijonan hautaan. Hän sen -ampuu luodilla. Mutta se, joka juoksee pakoon, on kuoleman oma. - -Metsästäjä, joka oli ampunut ruutinsa loppuun, tapasi yht'äkkiä -metsässä leijonan. Metsästäjä pysähtyi. Leijona pysähtyi. Metsästäjä -käweli. Leijona käweli. Metsästäjä katsoi kiiwaasti leijonaa silmiin. -Leijona katsoi samoin häntä. Näin seisoiwat he kauwan. Wiimein meni -leijona, peläten metsästäjän katsantoa, aiwan hiljoilleen tiehensä. -Niin waltawasti koskee ihmisen sula katsanto wäkewimpiinkin eläimiin. - - - -Kuningastiikeri. - - -Tämä asuu Aasiassa. Hän on hirmuinen. Hänen silmänsä näyttäwät -sädehtiwän. Hänen kielensä riippuu weri-punaisena ulkona kidasta. Hän -tawoittaa sukkelimmankin hewosen. Hän juoksee, härkä suussa. Elehwantti -yksinään woipi hänen rusentaa. Ihminen on häntä pyytäessä suuressa -waarassa. Kuitenkin saatetaan häntä säikyttää. Muuan rouwasihminen näki -yht'äkkiä kuningastiikerin wieressään. Hän löi tätä silmille pienellä -kepillä. Tiikeri pakeni. Eläinten kesyttäjät näyttäwät tiikerejä -rauta-häkeissä. Ne uskaltawat pistää kätensä niiden kitaan. Niin suuri -on ihmisen walta koko luonnon ylitse. - - - -Karhu-Pekka. - - -Rowaniemen pitäjäässä asui mies nimeltä Karhu-Pekka. Hän oli tappanut -enimmästi yksinään kuusikymmentä karhua. Se on maassamme jo suuri -kunnia. Karhu-Pekka haki talwella karhun pesän. Siitä ajawat koirat -karhun ulos. Sitten tappaa pyytäjä karhun keihäällä. Muutamat sen -ampuwat pyssyllä. Sellainen pyytökeino on waarallinen. Monen pyytäjän -on karhu kouristanut kuoliaaksi. Mutta Karhu-Pekka taisi keinonsa. -Karhu, joka on kaatunut, pannaan re'elle. Sitten wiedään se kotiin -kylään. Sielläpä tulee iso ilo. Wietetäänpä karhun peijaisia isoilla -pidoilla, joissa lauletaan monta runoa karhun kunniaksi. - - - -Kettu ja kalastaja. - - -Olipa kerran ukko. Hän sai eräänä talwipäiwänä niin paljon kaloja, kuin -mahtui hänen laituriinsa. Hywin iloisena lähti hän kotiinsa, ajaen isoa -kuormaansa. Siinä lauleli hän ilomielin. Mutta mikähän tuo on, joka -makaa tuolla keskellä tietä? Kuollut kettupa se on. Tämän piti ukko -hywänä saaliina. Kaunis turkkisi, kettu kulta, sattuikin minulle hywään -tarpeesen. Nostipa ukko ketun takapuolelle kuormansa päälle. Mutta itse -istui hän etupuolelle. - -Eipä se ilkeäjuoninen kettu ollutkaan oikein kuolleena. Oli waan niin -olewinaan. Hän tiesi kyllä, miksikä hän niin oli. - -Ukon hawaitsematta nakkeli hän kuormasta kaikki kalat tielle. Sitten -hyppäsi hän itse pois reestä. Rupesipa heti kokoamaan kaloja tieltä. -Muutamat säästi hän. Toiset söi hän suuhunsa. Niin hywää atriaa ei hän -ollut saanut kaukaan aikaan. - -Ukko, joka ajeli iloisena eteenpäin, ei hawainnut tätä ollenkaan. -Wiimein tuli hän kotiin kuormineen. Waimo tuli häntä wastaan. Missä -olet wiipynyt niin kauwan, ukkoni? Elä ole milläsikään, akkani. Nyt -pidetäänkin isot pidot. Laita pata tulelle. Minulla on reki täynnä -kaloja. Niinkö, ukkoseni? Se on tietty. Minulla on wielä sitten komea -kettu, jonka löysin tieltä kuolleena. - -Akka tuli reelle. Woi kuin narraat, ukkoseni. Eihän tässä ole yhtään -kalaa. Wielä wähemmin tässä on kettua. Ukkoa hywin häwetti. Näen sen -kyllä, akkaseni. Kawala kettu on tehnyt minulle aika kolttosen. - - - -Karhun kalanpyytö. - - -Kettu, joka oli syönyt watsansa täyteen, istui aiwan hywillä mielin -metsän rinteellä. Iso koko kaloja oli wielä hänellä wieressä. Juosta -jolkuttelipa karhu metsästä. Hywää päiwää, kettu kummiseni. -- -Jumal'antakoon, karhu kummiseni. -- Miten wain olet saanut noin paljon -kaloja? -- Olen ne onkinut järwestä. -- Sepä oli oiwallinen saalis. -Etkö opettaisi minuakin onkimaan? -- Aiwan mielelläni, kummi kulta. -- -No miten se käypi laatuun? -- Kyllä sen sanon sinulle, karhu. Mene -awannolle jonakuna talwi-iltana, kun on hywin kiiluwaisia taiwaalla. -Laske siinä häntäsi awantoon. Istu sitten siinä aiwan yhdessä kohti -aamuun asti. Wedä sitten häntäsi ylös. Niin on kala tarttunut kiinni -jokaiseen karwaan. Sillä lailla minä ongin. -- Kiitoksia kettu -kummiseni. Se on hywä neuwo. -- Pidä hywänäsi, karhu kummiseni. - -Samana iltana oli kowa pakkanen. Tähdet paistoiwat taiwaalla. Karhu, -joka muisti ketun opetuksen, meni järwen jäälle. Siellä istui hän kohta -häntineen awantoon. Wähän ajan perästä tunsi hän juurikuin -puristettawan häntäänsä. Ne owat kaloja, jotka tarttuwat kiini. Kyllä -wain tuleeki hywä saalis. - -Siinä istua kökötti karhu aina aamuun asti. Sillä aikaa oli awanto -mennyt wahwaan jäähän. Karhun häntä oli jäätynyt siihen kiini. Jo alkoi -karhua ikäwystyttää. Pitäähän minun wetää ylös kalani. Mutta sepä ei -tahtonutkaan onnistua. Häntä oli kiinni. Karhu ei pääsnyt paikalta -liikkumaan. - -Kettu, joka juuri nyt oli aamukeinoillaan, hawaitsi karhun surkean -tilan. Ilkeä weijari oli tuo kettu. Ei hän auttanut ollenkaan karhua. -Juoksipa waan kalastajan tuwan tykö. Siinä kiipesi hän katolle. Sieltä -huuti hän korsteenin läpi. Akka kulta, mene heti järwelle. Siellä istuu -karhu häntineen awannossasi, josta noudat wettä. - -Akka, joka kirnusi woita, wihastui kowin. Kohta juoksi hän korento -kädessä järwelle. Karhu ryökäle, miksikä awantoani pilaat? Kyllä minä -sinulle opetan parempia tapoja. - -Niin pieksi hän karhua kaikin woimin korennolla. Karhu raukka oli -suuressa hädässä. Aina lujemmasti koki hän repiä häntäänsä irti. -Wiimein käwi kowin pahasti. Koko häntä katkesi awantoon. Aiwan siitä -päiwästä asti ei ole karhulla enää ollut häntää. - -Kettu taas mennä liwahti tupaan, jonka owen akka oli jättänyt -lukitsematta. Siellä kaatoi hän kirnun. Niin sai hän taas hywän atrian. -Kyllä hänelle onnistuiwat ilkeät keinonsa. Mutta sentähden kadotti hän -kaikki ystäwänsä. Ei yksikään uskonut enää koko ilkeää kettua. - - - -Kaunis varsa. - - - Mun varsani sievästi - Käyttääpi itseään. - Hän juoksee vireästi, - On pulska käydessään. - Jos ohi pyrit illoin, - Niin ei hän laskekaan. - Hän korvaa nostaa silloin - Ja kuopii jalallaan. - - Nyt syö hän laitumella. - Mä tahdon ratsastaa. - Saa renki houkutella. - Hän luoksein karahtaa. - Hän muist' ei koskaan huoli. - Mä hänet suitsetan, - Ja niinkuin ukonnuoli - Lähdemme matkahan. - - - -Rakki ja jahtikoira. - - - Rakki: Talvell' en tahtois juostakaan, - Jos noin huonoa ruokaa saan. - - Jahtikoira: Tuvass' en minä tahtois maata. - En makiaisia kerjätä saata. - - Rakki: Maatapa saan, olen huoleton. - - Jahtikoira: Metsiä juosta, se riemuni on. - - Koira se metsiä juoksi vaan. - Vilkas ja terve on ruumiiltaan. - Rakkipa ain' oli kotonansa, - Levätä sai yhä rauhoissansa. - Haukkui kaikkia penkiltään. - Niin lihavuuteen kuoli hän. - - - -Härkä ja poikanen. - - - Kas tuolla on lapsia leikkimässä. - Tuoll' ämmä on lehmiä lypsämässä. - Tuoll' ilosat vasikat hyppäilee. - Ja hyttyset pois savu heist' ajelee. - Ja härkäkin leveänaamainen - Tuoll' ällisteleepi se pöyhkäillen. - Sen luo tuli poika nyt pienokainen; - Kyll' olet sä hirveän aattelevainen. - No, mitäpäs härkä nyt mietit noin? - Sä viisaaks tullet jo piakkoin. - Näin härkä vastasi: Onpa mun täällä - Niin pehmeä nukkua sammalen päällä. - Täss' syön minä ruohoa aamuin illoin. - En mitään ikinä aattele silloin. - - - -Matkakumppalit. - - - "Miks vingut noin? Suus kiinni, irvihammas!" - Sialle lihavalle lausui lammas. - Kun sika huusi, koska väkisin - He kartanohon vietiin kumpikin. - Näin sika vastas: "Miks nuo sanat päästät? - Sä, matkakumppalini, nahkas säästät. - Sä syliin joudut, villas keritään. - Sä jälleen vapahaksi päästetään. - Mä, raukka, kelpaan pöystiks ainoasti. - Mä tapetaan. Siis huudan haikeasti. - Lihani annan mä, sä villas vaan. - Huomenna paistina jo olla saan." - - - - -Kissa ja tyttönen. - - - Tyttönen. Kissa, et kynsiä saa mua noin. - Käpäläs näinkö mä saada voin. - Et saa kintaist' okia näyttää. - - Kissa. Minkä sä vaadit, tahdon ma täyttää. - Tyttönen, muista, et myöskään saa - Sä mua noin kovin kouristaa. - - Vieläkin kourasi tyttönen. - Pahaa taas teki kissallen. - Kissa nyt kynsäsi uudestansa. - Vuosipa Vertä jo virtanansa. - Pahaa ei aikonut kumpikaan. - He oli ystävät ainiaan. - - - - -Kolmas Luku. - -Linnuista. - - -Tuolla akkunassa riippui ei kauwan aikaa sitten lintuhäkki. Siinä asui -wiheriäwarpunen, jonka sain werkolla metsässä. Kewäimen tultua alkoi se -wisertää. Ymmärsinpä sen pyrkiwän ulos wapaasen ilmaan. Sanoin sille: -mitä annat minulle, jos päästän sinun irti? Se wastasi: sano mitä -tahdot. - -Minä sanoin: kutsu tänne kaikki linnut, jotka lentäwät metsissä. Kutsu -tänne kaikki ne, jotka uiwat wedessä. Jos woit luwata minulle sen, -pääset wapaaksi. - -Se wastasi. Paljo waadit minulta, joka olen niin pieni. Woinko pakottaa -suuret kokot kuulemaan ääntäni? - -Minä sanoin: sano niille, että minä tahdon katsella Jumalan tekoja -linnuissa. Kyllä ne mieluisesti tottelewat ääntäsi Jumalan kunnian -tähden. - -Wiheriäwarpusesta oli tämä neuwo hywä. Luwattua mitä pyydin, päästin -sen lentämään. Eipä kauwan wiipynytkään, niin jo tuli takaisin. Nyt -eiwät ne ole tästä kaukana, sanoi hän. Ne istuwat tuhansittain kaikilla -oksilla metsässä. Tuolla merellä uipi tuhansia toisia. Seuraa minua, -niin osotan sinulle tien. - -Sitten hän lentää liuwotteli pois. Kuljin sitä suuntaa, jota hän -edeltäkäsin lensi. Tulimmepa suureen metsään järwen rannalla. Siellä -lentää räpytti monia lintuja joka paikassa, niin että niiden siiwet -suhisiwat juurikuin myrsky-ilma. Kysyin kummastellen, jos kaikki nämä -oliwat lintuja. Owat, sanoi wiheriäwarpunen. Meidät tunnetaan siitä, -että me kaikki munimme. Jonkun ajan haudottuamme muniamme, puhkeawat -niistä poikamme, joita sitten elätämme pesässä. Ruumiimme on peitetty -lämpimillä höyhenillä, jotka wissinä aikoina lähtewät ruumiistamme, kun -olemme sataimessa. Uusia höyheniä kaswaa entisten sijaan. Suumme, joka -on luusta, kutsutaan nokaksi. Meillä on kaksi siipeä, joilla lennämme, -samalla perää pitäen pyrstöllämme. Ruumiissamme on hienoja huokureikiä, -jotka tekewät meidät keweämmiksi. Kaikki on niin laitettu, että woimme -lentää ilmassa, juurikuin kalakin uipi wedessä. Muutamilla meistä owat -niin pienet siiwet, että ne lentäwät waiwaloisesti. Muutamat linnut -eiwät lennä ollenkaan, waan juoksewat. Moni meistä rakentaa kummallisia -pesiä kaikellaisista aineista, joita kokoomme siihen nokallamme. -Muutamat meistä tulewat wanhoiksi, mutta eiwät kuitenkaan elä niin -kauwan kuin nisäkkäät. Pienimmät eläwät tuskin kolmea wuotta. Monet -meistä asuwat kesällä pohjoisessa, mutta syksyllä lentäwät ne pois -lämpimimpiin maihin etelään. Sellaiset owat _muuttolinnut_. Jumala -osottaa niille tien wieraisihin maihin. Jumala johdattaa ne jälleen -takaisin kewäillä pohjoiseen. - -Näin puhuttua piilousi wiheriäwarpunen wapisten, sillä siinä tuliwat -isot petolinnut, jotka kaikki eläwät pienempäin lintujen lihasta. Ne -iskewät saaliisensa kiinni pitkillä kynsillään. Ne repiwät sen -palasiksi koukerolla nokallaan. Kaukaa Amerikan wuorilta tuli se suuri -_kondorikotka_, joka on niin wäkewä, että se lennättää kynsissään -lampaan. Sen rinnalla lensi sen pienempi weli, se harmaa _korppikotka_, -joka näyttää niin julmalta paljaine kauloineen. Sen perässä tuli se -ahnas _sääski_ haarapyrstöineen. Sen perässä lensi haukan suku, jolla -on kaikista linnuista tarkin näkö. Se suuri _kotka_, jota kutsutaan -lintuin kuninkaaksi, lensi sitten ilmassa leweillä siiwillään. -Sukkelasti kuin nuoli luijasi _jahtihaukka_ ylhäältä alas saaliinsa -päälle. Siellä wikisiwät pienet linnut raatelewan haukan ympärillä, -joka uhkasi syödä ne suuhunsa. Siinä piilousi _pöllö_ päiwän walossa -tirristäwine silmineen, sillä se wäjyy yöllä hiljaa saalistansa. -Muistatko sitä isoa kissapöllöä, jonka rengit naulasiwat tallin owen -päälle? Hywin rumahan se oli, mutta rumempi oli wielä huuhkaja, se -suurin pöllöin suwusta. Kaikki lensiwät nyt metsään saalista pyytämään. - -Wieläkään en uskalla tulla näkywiin, sanoi wiheriäwarpunen. -Waris-sukuun, joka tulee tätä likinnä, ei ole ollenkaan luottamista. -Kysy näiltä linnuilta, niin wastaawat ne sinulle mieluisimmasti -syöwänsä jäännöksiä, jotka muillen eiwät kelpaa. He wastaawat eläwänsä -kaswuin marjoista. Mutta elä heitä usko. Olen heidän nähnyt -warastelewan munia lintusten pesistä. Poikiamme saamme pelätä heiltä. -Tuolla raakkuu se mustanharmaa _waris_. Tuolla huutaa se musta -_korppi_, joka jo kaukaa tuntee hajun kuolleista eläimistä. Tuolla -nauraa räkättää se warkaan-sekanen _harakka_. Tuolla tekee se musta -_naakka_ pesäänsä kirkon torniin. - -Onpa ihanaa kewäillä kuulla laululintuin laulawan puissa. Silloin -ihastuu ihmisen mieli, sillä lintuin wiserrys kiittää Jumalata. Tule, -minä näytän sinulle ne, jotka kauniimmasti laulawat wiheriässä -metsässä. Jospa olisi yö, kuulisitpa sen harmaan _satakielisen_ laulun. -Harwoin tulee hän tänne meidän maahan, mutta on meillä täällä se -suloinen _laulurastas_, jota kutsutaan pohjoisen satakieliseksi. -Auringon noustessa ihanana aamuna on meitä monta, jotka laulamme -sydämen pohjasta. Tuolla näet _leppäkertun_. Täällä wisertää sisareni, -se pieni _wiheriäwarpunen. Peippo_ laulaa tuolla iloisella äänellään. -Se keltanen _kanarialintu_, joka tuotiin tänne wankina wieraasta -maasta, laulaa kuitenkin iloisena häkkinsä wankeudessa. Tuolla on -_tikliwarpunen_, yhtä kaunis nähdä kuin kuullakkin. Tuolla on se -ilomielinen _hamppuwarpunen_. Mutta kukahan tuo on, joka noin ihanasti -lirittää tuolla korkealla sinisessä ilmassa? Se on se kauwan odotettu -_leiwonen_, jonka wiserrys ennustaa kewäimen tuloa. - -Monta pientä lintua kutsumme warpuslinnuiksi. Mutta kaikki eiwät laula -yhtä kauniisti. Tuolla katolla tiuskuttaa naapurisi, _kotiwarpunen_. -_Wästäräkki_ lieputtaa alinomaa pyrstöänsä. _Kiwitasku_ hyppelee -hääläten kiwillä. _Pakkastiainen_ kiipeää puissa. _Punatulkku_ -pöyhistelee punaisine rintoineen. Waroppa poikasen ansaa kaunis -pihlajalintu, joka istut pihlajanmarja-tertussa. Pyydäppä, poikanen, -ennen tuo musta _kottarainen_, jonka saatat opettaa matkimaan ihmisten -sanoja. Sukkela _pääskynen_, sinut tunnemme kaikki. Aina tulet sinä -kewäillä takaisin pesääsi huonetten lakkaan. Aina muutat sinä syksyllä -pois lämpimämpiin maihin. Sanoppa, oletko siellä tawannut pienintä -kaikista linnuista, _kolibria_ eli mesilintua, joka elää kukkaisten -hunajasta? Sanoppa, oletko nähnyt sitä kirjawaa _papukaijaa_, joka -käwelee niin pahasti kahdella ainoalla warpaallaan? Usein olemme hänen -kuulleet häkissä puhuwan ajattelemattomasti sanoja, joita ei hän -ymmärrä. - -Tunnetkos sitä, joka kukkuu metsässä? Se on se harmaa _käki_, joka -munii muiden lintuin pesään. Kaksi warwasta kääntyy sillä eteenpäin, -mutta kahdet kääntywät taaksepäin. Sellaiset jalat owat _tikallakin_, -joka teräwällä nokallaan hakkaa reikiä puihin. - -Kerran istuin huoneesi katolla, sanoi wiheriäwarpunen. Siitä näin hywät -ystäwäsi, kesyt _kanalinnut_, jotka eläwät yhdessä, suuressa seurassa. -Siinä piilousi se siweä _kyyhkynen_ haukan kynsistä kuhertain -kyyhkyislakkaansa. Rikkaläjällä pöyhisteli se riitaisa _kukko_, joka -warhain aamuilla huutaa kukkokiekonsa. _Kanan_ kaakattaessa piipattawat -kananpojat sen siipien alla. Mutta jos kukko oli olewinansa joksikin -pöyhkeä, oli _kalkkuna_ olewinansa kahta wertaa pöyhkeämpi. Se käydä -tepasteli juurikuin ylpeä ihminen. Se pyyhki maata siiwillään, juuri -kuin olisi tahtonut sanoa: kuka uskaltaa nauraa minun ylewyydelleni? -Kaikki nämä linnut eiwät tahtoneet mielellään tulla metsään. Minä -lupasin heidän täällä saawan tawata likeisiä sukulaisiaan. Siitä -kaakattiwat he ylenkatseella. Mutta iloisempana elää täällä -wapaudessaan se suuri _metso_, joka soipi kewäillä puun latwassa. -Täällä pitäwät _teeret_ soidinta isoissa joukoissa, waikka ne usein -säikähtywät metsämiehen ampumisesta. Täällä wiheltää _pyy_ metsikössä. -_Metsäkana_ (riekko), joka on harmaankirjawa kesällä, walkenee -talweksi. Kalkkuna, joka ei ollenkaan tahtonut tuntea tätä -sukulaisuutta, kääntyi mieluisammin sen kauniin _riikinkukon_ tykö, -joka wasta oli tullut tänne lämpimistä maista. Sattuikin kalkkuna juuri -parhaasensa. Riikinkukko, joka oli wielä pöyhkeämpi, lewitti -päiwäpaisteessa kaunishöyhenisen pyrstönsä. Se kateellinen kalkkuna -närkästyi kokonaan mieliharmista. Kohta hyökäsi hän riikinkukon päälle, -joka samassa iski kiinni kalkkunaan. Niin tappeliwat molemmat, siksi -kuin oliwat nykkineet toisistaan kaikki höyhenet. - -Tuolla näet sen suuren _kamelikurjen_, joka on kotoisin kaukaa tuolta -kuumasta erämaasta. Se on suurin kaikista linnuista. Lentää ei se -saata, sillä sen siiwet owat liiaksi pienet. Mutta hän juoksee -paremmasti kuin sukkelin hewonen. Kun metsästäjä ajaa häntä kauwan, -saadaksensa sen pyrstöstä kauniita höyhentupsuja, piilottaa hän juuri -kuin jänis päänsä pensaasen. - -Rannalla käwelee pitkäsäärisiä lintuja noukkimassa ruokaansa pitkällä -nokallaan. _Kahlolinnut_ ne owat, sillä ne kahlailewat mielellään -matalassa wedessä. Tuolla on se suuri _tuonenkurki_, joka muissa maissa -tekee pesänsä katolle. Tuolla on _kurki_, joka lentäessään oikasee -pitkän kaulansa suoraksi. Tuolla waanii _haikara_ kaloja. Tuolla -wiheltelee _kuowi_. Tuolla kahlailee _kurppa_. Tuolla kurnuttaa -_ruisrääkkä_ illoilla ruispellossa. - -Soudellessasi weneellä kesällä olet usein nähnyt lintuja, jotka -pulisewat wedessä leweöine nokkineen. Edellimäisenä uipi emä. Sen -jälessä uipi keltanen poikaparwi. Nämä owat _uimalinnut_, joilla on -uimanahka warwasten wälissä. Tuo kaunis _tiira_ tuijaapi alas mereen, -saadakseen kiinni salakkaa. Kun _kalalokki_ lentää maalle, odottaa -kalastaja myrskyä. Ylewänä uipi se walkea _joutsen_ tyweneissa -lahdissa. Kotona kartanolla kaakattaa kesy _hanhi_, mutta metsähanhet -muuttawat syksyllä suurissa parwissa lämpimämpiin maihin. _Heinäsorsa_ -uipi lahdissa koko poikaparwinensa. _Ankka_, joka käydä lenkuttaa -wesilammikkoon, on sorsan kesy sisar. _Koskelo_ tarttuu usein -kalastajain werkkoihin sukeltaessaan kalain perässä. Korkealla lentää -_kaakkuri_ taaksepäin oikaistuine jalkoineen. Rikas mies nukkuu -_haahkatelkän_ pehmeillä untuwilla. - -Wielä on meitä monta, joita en ennätä luetellakkaan, sanoi -wiheriäwarpunen. Luokkamme lajia on 6,000 (kuusituhatta). Ainoastaan -papukaijoja on 200 (kaksisataa) lajia. Kyyhkysiä lasketaan olewan 100 -(sata) lajia. Hywin erilaatuiseksi on meidän ruumiimme rakennettu, aina -sen elinkeinon mukaan, joka meille parhaite sopii. Jos petolinnut -wälistä tekewät ihmisille wahinkoakin, owat ne muut sitä wastaan -suureksi hyödyksi. Muutamat meistä syöwät mätänewiä raatoja, jotka -muutoin myrkyttäisiwät ilman. Muutamat syöwät monia wahingollisia -eläwiä. Muutamat nielewät kaswien siemeniä, jotka ne sitten jättäwät -itsestään siihen, missä ei koskaan ennen sellaisia kasweja ole ollut. -Useammat linnut owat ihmisille hywäksi ruuaksi. Untuwillamme makaawat -lapset kätkyessä. Metsä-ihmiset tekewät waatteita höyhenistämme. -Munistamme tulee makeaa ruokaa. Huolista raskasmielisenä menee ihminen -mielellään metsään kuuntelemaan lintuin laulua. Siellä kewenee hänen -mielensä, sillä ilomieliset linnut laulawat uutta toiwoa hänen -murheelliselle sydämellensä. - -Tämän sanottua katseli wiheriäwarpunen haikeasti minua, juuri kuin -olisi tahtonut sanoa: joko nyt olet tyytynyt? Pääsenkö jo takaisin -wapauteeni? Pääset, sanoin hänelle. Nyt olet wapaa. Kohta lensi hän -iloisena sinisen taiwaan alla laulamaan Jumalan hywyyttä koko -elin-aikansa. - - - -Kotka. - - -Kalastaja, joka souteli merellä, näki kummallisen sodan. Korkealla -ilmassa lensi iso kotka. Weden kalwossa ui iso hauki, joka ajeli -pienempiä kaloja. Kotka näki hauwin. Juurikuin nuoli ampui hän alas -ylhäältä. Hän iski teräwät kyntensä kiinni hauwin selkään. Hän koetti -nostaa sitä ylös wedestä, lentääksensä pois sen kanssa. Mutta hauki oli -hänelle kowin raskas. Hauki oli hänelle kowin wäkewä. Tämän tunnettua -koetti kotka siiwillänsä räpyttäen päästää kynsiään irti. Sepä ei -onnistunutkaan. Ne istuiwat kowin lujassa. Hauki koetti taas sukeltaa -meren pohjaan. Mutta hänellä ei ollut woimia wetää sitä ylöspäin -riuhtowaa kotkaa muassaan. Näin taisteliwat kauwan nämä molemmat -wäkewät pedot. Wiimein wäsyi kotka. Hauki, joka oli paremmin kotonaan -wedessä, weti wihollisensa muassaan sywyyteen. Siellä kuoli kotka. -Mutta haukikaan ei woinut enää päästä wapaaksi kuolleesta kotkasta, -joka oli kiinni hänellä selässä. Muutaman ajan perästä nousi hän -kuolleena ylös weden pintaan. Kotkan luuranko oli wielä kynsistä kiinni -hauwin ruumiissa. - -Onpa niinkin tapahtunut, että kotka on wienyt pieniä lapsiakin, jotka -owat leikitelleet kedolla. Näin käwi kerran Sweitsissä, jossa on paljo -hywin korkeita wuoria. Kotka wei lapsen ruuaksi pojilleen pesäänsä, -jonka hän oli tehnyt korkealle kalliolle. Mutta lapsen isä, joka tiesi -missä pesä oli, kiipesi sinne. Siellä löysi hän lapsensa wielä eläwänä -kotkan poikain seassa. Kotka warjeli pesäänsä wihan wimmassa riehuen. -Wasta kowan tappelun perästä, jossa isä sai useita sywiä haawoja, -onnistui hänelle saada lapsensa pois. Kotka tapettiin. Sen pojat -otettiin eläwinä. Kaswaessaan tuliwat ne hywin kesyiksi. Mutta etteiwät -pääsisi lentämään pois, leikattiin niiltä toinen siipi toista -lyhemmäksi. -- Kotkalla, niinkuin leijonallakin, kuwataan woimaa. -Muutamat suuret waltakunnat käyttäwät wieläkin kotkan kuwaa -waakunanansa. Muut pitäwät leijonan kuwaa. - -Muinoin oli suurisukuisilla ihmisillä tapana taiwuttaa _jahtihaukkaa_ -metsästämiseen. Se pyydettiin kiinni aiwan nuorena. Sitten pantiin se -riippuwaan wanteesen, jota alinomaa heilutettiin ympäriinsä kolme -wuorokautta, niin ettei jahtihaukka saanut ollenkaan nukkua. Siinä tuli -se niin pyörryksiin, että häneltä katosi kokonaan muisto wapaudestansa. -Mutta hänellä oli wielä jälellä luonnollinen halu muita lintuja -pyytämään. Prinsessat, jotka ratsastiwat kauniilla hewosilla, -kulettiwat jahtihaukkaa muassaan, hihnalla käteen kiinni sidottuna. Kun -joku muu lintu nähtiin metsässä, päästettiin jahtihaukka irti. Kohta -lensi se saaliinsa perään. Wähän ajan perästä palasi se takaisin tuoden -saaliin muassaan. Sellaisista jahtihaukoista maksoiwat rikkaat hywin -paljo. - - - -Harakka. - - -Sattuipa eräässä herrastalossa kerran niin, että hopealusikka katosi, -jota ei woitu löytää. Ketään muuta ei saatettu luulla warkaaksi, kuin -palweluksessa olewaa tyttö raukkaa, joka oli pessyt hopeakalut -kyökkissä. Tyttöä syytettiin warkaudesta. Tätä hän kyllä ei -tunnustanut, mutta kun ei woinut todeksi näyttää wiattomuuttaan, -wietiin hän wankeuteen. Herrastalossa oli kesy harakka, joka hyppeli -joka paikassa huoneissa. Juuri kuin tytön piti kärsiä rangaistuksensa, -toimitti Jumala niin, että hänen wiattomuutensa tuli ilmiin. Eräs poika -löysi harakan kätköjä, joita se oli tehnyt lakkaan kurkihirren ja katon -wäliin. Siellä oli sekin kadonnut hopealusikka. Siellä oli paljo -muutaki, jota oli kadonnut, ilman että siitä kukaan tiesi mihinkä kalut -oliwat joutuneet. Waras harakka oli wienyt kaikki nokassaan kätköönsä. - - - -Pääskyset ja warpunen. - - -Kaksi pääskystä oli kerran tehnyt pesänsä tallin owen kohdalle. Kohta -hawaitsiwat he warpusen lentäwän pesään. Ne koettiwat ajaa häntä siitä -pois. Mutta warpunenpa ei lähtenytkään pois, waan puri heitä, kun -yrittiwät sisälle. Nytpä nähtiin kummia. Nämä kaksi pääskystä kutsuiwat -ison joukon muita pääskysiä apuunsa. Kaikki pääskyset toiwat suussaan -olkia ja sawea. Näillä alkoiwat he muurata pesän suuta umpeen, niin -että warpunen olisi kyllä kuollut sinne nälkään, jos ei muuan armelias -poika olisi pelastanut häntä sieltä. Pääskyset saiwat pesänsä takasi. -Mutta siinä eiwät he enää menestyneet, waan rakensiwat itselleen toisen -pesän. - - - -Muuttolinnut. - - -Eiwät kaikki linnut muuta pois talweksi. Piammiten kaikki petolinnut -pysähtywät tänne. Warpunen laulaa tirskuttaa talwellakin katolla. -Useammat kanalinnut pysähtywät tänne, mutta kesyt paleltuisiwat, jos -eiwät saisi majaa ihmisiltä. Useoita pieniä lintuja jääpi tänne. -Waris muuttaa pois syksyllä pohjois-Suomesta, mutta pitää talwea -Etelä-Suomessa. Tilhi asuu kesällä Lapissa, mutta tulee tienoillemme -talwen alussa. Muutamat rastaat owat täällä koko wuoden, mutta useammat -muut linnut muuttawat pois syksyllä. Kaikki wesilinnut, jotka eiwät -ole kesyjä, muuttawat pois samana aikana. Muutamat eiwät mene kauwas -merien taakse. Toiset linnut muuttawat useita satoja peninkulmia -niihin maihin, joissa aurinko paistaa kuumana wuoden pitkään. -Pohjois-Saksanmaalla saatiin kerran tuonenkurki, jonka siiwen alla oli -kiinni katkennut nuolen kappale. Tämä nuoli oli sellainen, jolla -metsä-ihmiset kaukana Afrikassa ampuwat lintuja. Puolassa saatiin -toinen tuonenkurki, jolla oli kultaketju kaulassa. Ketjussa oli -piirrettjä sanoja. Eräs korkeasukuinen mies Itä-Intiassa, jonne on -monta sataa peninkulmaa Puolasta, oli ripustuttanut ketjun tuonenkurjen -kaulaan. - - - -Muuttolinnut. - - - Te lähtevät linnut, - Oi milloinka saa - Taas vartoa teitä - Tää syntymämaa? - Kun virtojen juoksu - Pois kahlehet luopi - Ja kukkien tuoksu - Taas suloa suopi, - He riemuten lentää, - Tien viittaa ei lie, - Vaan kohti he entää, - Kyll' löytyvi tie, - Mi kotihin vie. - - Sä eksynyt henki, - Oi milloinka taas - Sä löytänet vihdoin - Sun syntymämaas? - Kun palmusi siellä - Jo kypsenä hohtaa, - Niin täält' ilomiellä - Sä palajat kohta. - Kuin lintu sä lennät, - Tien viittaa ei lie, - Vaan koht' sä ennät, - Kyll' löytyvi tie, - Mi kotihin vie. - - - - -Lintunen akkunan ruudun takana. - - - "Ken naputtaapi nyt akkunaan?" -- - "Se aukaise mulle hetkeks vaan! - On pakkanen ulkona. Paleltaa. - Jo kuolen kohta. Ei ruokaa saa. - Jos tupaan pääsen, mä tyydyn vähään, - Vaikk' ortehen kaikkein pienimpähän." - Laps lintusen laski lämpimään - Ja sille jakeli leivästään. - Kun talvi katosi luminen - Ja kevät tuli, jo lintunen - Taas ruutuun noukkas ja pyrki pois: - Laps päästi ettei sen paha ois. - Pois pääsi se näin, - Lens taivohon päin - Ja lauleli Luojaa ylistäin. - - - -Laululintunen. - - - Jo päättyi, lintu, sun elämäs. - Et ruokaa nouki nyt sormiltain. - Et enää lennä nyt häkistäs. - Et enää kuiska mun olallain. - Et enää laulele riemuisasti, - Jost' iloitsimme niin useasti. - - Puutarhaan lapset nyt juoksivat. - Ja maahan haudan he kaivoivat. - He siihen lintusen peittivät. - Sen päälle ruusunkin heittivät. - Kun kauniist' iltapäivänen loisti, - He linnun laulua aina muisti. - - - -Kettu ja kukko. - - - Kettu: "Mull' arvoitus onpi. Ken arvaa sen?" - - Kukko. "Se mulle virka. Kyll' arvunnen." - - Kettu. "Ken ylpeydessään itseään - Niin antavi narrata, että hän - Siit' itkevi? Ken syö herkkuja vaan? - Mik' elävä viisain on luonnostaan? - Tuo arvoitus päätäsi pyörryttää. - Luo astu. Sen tahdon mä selittää." - - Kukko. "Ai, kynsines kuin mua runtelet?" - - Kettu. "Kun kourissani nyt kitiset, - Niin arvoitukseni selitän sulle. - Tuo korkein viisaus suotu on mulle, - Sill', aatteles, minäpä lorullain - Nyt herkkua ateriakseni sain. - Jok' ylpeydessään itseään - Niin antavi narrata, että hän - Siit' itkee, sep' olet juuri sä. - Sen vuoks sinut suuhuni nielen mä." - - - -Warpunen ja hevonen. - - - Tuoss' söi hepo kauroja itsekseen. - Niin varpunen lens hänen vieraakseen. - "No, annapa mullekin jyvänen - Tai kaksikin", virkkoi varpunen. - "Syö pois", hepo vastas, "min haluat vaan, - Viel' yltäkyllin minäkin saan." - - Mies hyvä se antavi omastaan. - Näin varpu pääs nälän tuskastaan. - Kun taas kesän lämpimät tulivat, - Niin kärpäset hepoa purivat, - Niit' otti nyt kiinni varpunen, - Näin ystävätänsä palkiten. - - - - -Neljäs Luku. - -Mateliaista. - - -Weljeni Antti ja sisareni Liisa meniwät kerran metsään. Ne oliwat jo -kaswaneet niin isoiksi, että woiwat hoitaa itsensä. Molemmat oliwat -hywin halukkaat saamaan tietoja. Heistä oli lystintä saada alinomaa -oppia jotakin enemmän, kuin ennestään tiesiwät. - -Tultuansa metsän sisään isolle suolle, näkiwät kauniita keltasia -hilloja mättäillä. Liisa kumartui niitä poimimaan, mutta sai samassa -kouraansa jotakin kylmää ja kinaista. Hyi! kiljasi hän; minä sain -käärmeen kouraani. - -Antti, joka oli aiwan likellä, juoksi säikäyksissään sisarensa luokse. -Ei se ole käärme, sanoi hän; se on waan pieni sisilisko, joka ei tee -wahinkoa. Minä lyön sen kepilläni kuoliaaksi. - -Liisa sanoi: jos se ei tee kenellekkään pahaa, niin anna hänen elää. -Eläköön sitten sinun tähtesi, wastasi Antti. Mutta jotakin rangaistusta -pitää hänen saada, siksi kun pelätti sinua. Sisilisko, sinun täytyy -kertoa meille jotakin eläwäin seassa olewista sukulaisistasi. - -Mielelläni teen sen, sanoi sisilisko, ollen tykyttäwine sydämineen -pojan kädessä. Me kuulumme kolmannen luokan eläwiin, joita kutsutaan -matelioiksi. Muukalaisella nimellä kutsutaan meitä _amfibioiksi_; se -merkitsee eläwiä, jotka eläwät kahdella lailla. Keuhkomme owat niin -kummallisesti laitetut, että saatamme hengittää ja elää sekä wedessä -että maalla. Siksi ei ole hengityksemmekään niin täydellinen, kuin -nisäkästen ja lintuin. Ja kun eläimet saawat hengityksestä lämpimän, on -meillä kylmä weri. Samasta syystä woimme kuolematta kärsiä isompata -lämmintä ja kowempata kylmää kuin muut eläwät. Useimmat meistä luowat -wuosittain nahkansa. Useammat muniwat meistä. Munista matawat sitten -pojat ulos auringon lämpimässä. Syksyllä kylmän tultua matelemme alas -järwien pohjaan eli maahan tainnoksissa tampistuneina talwen -pakkaisessa. Mutta maan sulettua kewäillä wirkistymme jälleen ja -matelemme ylös piilostamme. Kuumissa maissa on meitä sekä paljo että -isoja; mutta tällä maalla on meitä wähä ja pieniä. Ihmisestä olemme -ilkeitä ja inhottawia, kun hän meihin koskee. Waikka muutamat meistä -owat myrkyllisiä eläwiä, eiwät kuitenkin useat ole wahingollisia. - -Seuratkaa minua järwen rannalle, sanoi sisilisko, niin näytän teille -luokastani useita eläwiä. En minä tule, sanoi Liisa. Siihen en uskalla -ollenkaan; tiedän siellä olewan monta käärmettä. Mutta Antti sanoi: elä -pelkää; suojelen sinun kyllä kepilläni. Jo lupasi Liisakin seurata -häntä; mutta hywin häntä pelotti; hän katseli usein ympärilleen, ettei -olisi astunut käärmehien päälle. - -Wähän ajan perästä tuliwat mutaiselle rannalle, jossa mateli rapakossa -monta ilkeätä eläwää. _Sammakko_ istui ja kurnutti lammikon rannalla, -niinkuin sillä on kewäillä tapana. Nähtyään lapset, hypätä lötkitti se -weteen. Sinne oli se tehnyt mustaa sammakon kutua, joka on kalan mädin -laista. Katsoppa noita pieniä sammakoita, sanoi sisilisko. Hywin -kummallisesti muuttuwat ne kaswaessaan. Sikiöt owat munista tultuaan -isoine päineen ja pienine sukkelasti liikkuwine häntineen kalain -näkösiä. Silloin ne uiwat, ja silloin hengittäwät ne kalain lailla, ja -maalle otettuina kuolewat ne. Mutta kahdeksan wiikon kuluttua kaswawat -niille jalat ruumiisen. Häntä putoaa niiltä pois. Ne woiwat silloin -hengittää ilmaa ja eläwät maalla. Sammakot syöwät kaswuja ja kalan -mätiä. Itse käywät ne monien eläinten ruuaksi. Ja rumin niistä on se -ruskea konna. - -Tässä on oikea asuntomme, sanoi sisilisko. Katseleppa noita monia -pieniä _sisiliskoja_, weljiäni ja sisariani, jotka matelewat niin -nopeina kiwien wälissä. Me sisiliskot olemme hoikempia ja pitempiä kuin -sammakko. Meillä on neljä jalkaa ja teräwä häntä. Pienillä joukossamme -on suomuinen ruumis, ja ne syöwät enimmästi pieniä matoja. Mutta jos -tahdot seurata minua kauwas tuonne kuumaan Afrikaan, niin näytän -sinulle yli 15 (wiidentoista) kyynärän pituisia sisiliskoja. Semmoinen -sisilisko on se julma _krokodili_, joka wäjyy saalista wirtain mudassa. -Elä mene wirtaan uimaan. Krokodili nielee sinut hirweään kitaansa eli -puree ruumiisi poikki teräwillä hampaillansa. Usein mataa se wirran -rannalle. Jos se siinä juoksee jälkeesi, wäistele alinomaa syrjään. -Sillä hywin sukkela on krokodili juoksemaan, suoraan kulkeisa; mutta -waikea on sillä käännellä pitkää ja kankeata ruumistaan. Sen nahka on -niin kowa, ettei mikään kiwäärin kuula pääse sen läpi, ja se on -pakuraisissa ruuduissa. Hietaan munii se isot walkeat munansa, ja hywin -niitä lisäysisi, jos ei pieni nisäkäs söisi sen munia. - -Jos seuraat minua tuonne suurille merille etelään, näytän sinulle -toisen kummallisen matawan eläwän, jonka nimi on _kilpikonna_. - -Sillä on luinen katto selässä, juurikuin kilpi, ja tämä kilpi on niin -kowa, että sen päällitse saattaa ajaa waikka waunuilla. Watsan alla on -sillä hienompi kilpi, ja molempain kilpien wälistä pistää konna ulos -pitkän kaulansa, pienen päänsä ja neljä jalkaansa. Kun näet sen -makaawan päiwäpaisteessa meren rannalla, käännä se selälleen. Niin se -ei enää woi kääntyä watsalleen. Ota se sitten ja keitä sen liha, joka -on parempaa kuin wasikan liha. Kowasta luusta saatat sitten tehdä -kauniita kampoja ja rasioita. - -Elä mene likelle tuota wanhaa kiwirauniota; siinä matelee se jalatoin -_käärme_. Katso kuinka nopeasti se menee eteenpäin wetäen kokoon -suomuisia renkaita, joita sillä on ruumiin ympärillä. Sen pitkä kieli -on teräwä ja halki. Jo lähettäyy se sammakon päälle. Hän pitää sitä -kiinni teräwissä hampaissaan. Mutta ei hän sitä pureksele, waan nielee -sen kokonaan. Näetkö kahta ontta hammasta sen suussa? Niiden juuressa -on myrkkyrakko. Purressaan puristaa se myrkkyä rakosta. Myrkky tulee -haawaan ja sekaupi wereen; siitä kuolee se, jota käärme on pistänyt. -Mutta muutamilla käärmeillä ei ole ollenkaan myrkkyrakkoa, eiwätkä ne -wahingoita ketään. Ei käärme hännällään pistä koskaan. Joka wuosi -muuttaa hän nahkansa. Olenpa nähnyt hänen tekewän munia, joista sikiöt -matawat ulos auringon lämpimässä. Mutta muutamat käärmeet synnyttäwät -eläwiä sikiöitä. Waro, weikkonen, mutta elä pelkää. Käärmeet, joita -tässä maassa on, owat kaikki pieniä. Punaisenruskea _vaskikäärme_ ei -ole myrkyllinen. Musta _tarhakäärme_, jolla on walkeita pilkkoja -kaulassa, ei tee kenellekkään pahaa. Mutta väistä siiwolla tuota -harmaata _kyykäärmettä_, jolla on ruskeita pilkkuja selässä. Waro itseäs -mustalta _kyykäärmeeltä_ ja pieneltä _kyymadolta_. Ne owat kaikki samaa -lajia ja saattawat sinua wahingoittaa, jos astut niiden päälle -awojaloin käwellessäsi niityllä. - -Kuulin kerran wanhan sisiliskon kertowan hirweän suurista käärmeistä, -jotka eläwät kuumissa maissa. Metsässä kulkeissaan kuulee kalisewan -äänen. Silloin juoksewat puoleksi alastomat ihmiset minkä jaksawat. -Sillä silloin tulee suuri ja myrkyllinen _kalkkarokäärme_, jonka tulo -kuullaan hännän kalisemisesta. Toisella kerralla nähdään jotakuta -liikkuwan korkeissa puissa. Siellä matelee se suuri _kuningaskäärme_, -joka on 15 (wiittätoista) kyynärää pitkä ja niin paksu kuin miehen -reisi. Se nakkauu puusta sarwaan (Saksan peuran) päälle, joka on -paneunut nukkumaan warjoon. Se kiertäyy sarwaan ympärille; silloin -kyllä tulee sarwaalle loppu. Se on niin wäkewä, että se, häntänsä -käärittyä puun ympärille, woipi wielä ruumiillaan puristaa härän -kuoliaaksi. Hywä on, ettei täällä ole yhtään kuningaskäärmettä. - -Eikö sinulla ole kauniimpia eläwiä meille näytettäwiksi? kysyi Antti -pahoilla mielin. Ei, sanoi sisilisko. Jos ei Jumala olisi sallinut -muutamain eläwäin olla häjyjä ja pahoja, ei ihminen olisi ymmärtänyt -kaunisten ja hywäin eläwäin arwoa. Me matawat eläwät olemme tulleet -wihattawiksi ihmisiltä, siitä asti kuin käärme ensin wietteli Eewan -syntiin. Siksi on Jumala pannut wainon Aadamin suwun ja käärmeen suwun -wälille. Hywin surullista on se meille. Mutta meillekki on rauha -tulewa, kun aika on päättynyt. - - - -Sltkeähenkisiä eläwiä. - - -Näin kerran kukkoraukan, jolta kyökkipiika löi pään poikki, kun se piti -paistettaman päivälliseksi. Päätönnä lensi se aidan wiereen ja istui -siinä, siksi kun kuoli. Kilpikonnakin mataa wielä hetken aikaa, pään -katkaistua. Ei sitä ole hywä katsoa. Käärme wiuruilee wielä kappaleiksi -hakattunakin. Sammakko hyppelee wielä sydämen otettua pois. Sisiliskoja -on löydetty eläwinä puissa, joissa kuori on kaswanut niiden päälle. -Wiisikymmentä wuotta sitten löydettiin kolme eläwää sammakkoa kowasta -kiwestä, joka särettiin. Siellä mahtoiwat he olla useita tuhansia -wuosia, siitä asti kuin kiwi muinoin oli pehmeää. Siitä otettua ne -alkoiwat iloisesti hypellä; mutta hetken perästä kuoliwat kaikki kolme. -Sellaiset eläwät saattawat myös olla kauwan ruuatta. Ison käärmeen on -nähty olewan ruuatta kaksi kuukautta, laihtumatta eli kuolematta. - - - -Käärmeet. - - -Eräs maanmies Amerikassa astui kalkkalokäärmeen päälle, joka samassa -pisti häntä saappaasen. Mies ei pitänyt tästä waaria, kun sen renki löi -käärmeen kuoliaaksi. Mutta hetken perästä alkoi pistetty jalka ajettua -ja mies kuoli. Poikansa, joka peri hänen, piti isä-wainaansa saappaita. -Wähän ajan perästä sairastui tämäkin ja kuoli. Saappaat myytiin sitten -huutokaupassa. Eräs talonpoika osti ne; mutta tuskin oli ne jalkaansa -wetänyt, ennenkuin hän wuorollaan sairastui ja kuoli. Otettiinpa nyt ne -waaralliset saappaat tutkittawiksi. Ja mitä niissä löydettiin? Toisessa -saappaassa oli käärmeen myrkyllinen hammas jälellä, ja kaikkia, jotka -pitiwät saappaita, oli se haawoittanut ja kuolettanut. - -Itä-Intiassa on ihmisiä, jotka saattawat lumota käärmeitä. Tässä -puhaltawat he pieneen pilliin. Kohta mataa käärme maasta ylös ja -tanssaa pillin soiton jälkeen. Muutamilla on sellainen walta -käärmeille, että woiwat ottaa ne käteensä ja kääriä ne kaulansa -ympärille. Woipi täyttää kuolleen käärmeen nahkan, juuri kuin -nisäkästen ja lintuin nahkoja täytetään, niin että ne owat eläwäin -näköisiä. - - - -Lohikäärme ja salamanderi - - -Sadut kertowat paljo asioita, joita ei enää olekkaan maailmassa. Suuret -siiwelliset lohikäärmeet wahtasiwat kätketyitä tawaroita ja söiwät -kauniita prinsessoja. Tulessa asui kaunis salamanderi, joka kantoi -päässään kultaista kruunua. Nyt on toisin. Nyt asuu kaukana tuolla -Itä-Intian saarilla pieni sisilisko, joka lentää siiwillä ja jota siksi -kutsutaan lohikäärmeeksi. Ja muissa eteläisissä maissa elää pieni -kirjawa sisilisko, joka on tuskin korttelia pitkä. Tämä on salamanderi. -Ei sillä ole enää kultakruunua päässä. Ja tuleen pudottua kuolee se -niinkuin muutkin eläwät. Paha on, kun niin on; mutta niin se on. - - - -Sammakko. - - - Sammakko näki härän vierellänsä. - Kateus poltti hänen sydäntänsä. - Miks en mä ole härän suuruinen? - Noin huus tuo eläin vähäpätöinen. - Suun vasten tuulta kääntäissänsä - Hän pullisti nyt itseänsä, - Niin että viimein halkes, poloinen! - Näin päättyi tarunsa ja elämänsä. - - - - -Wiides Luku. - -Kaloista. - - -Antti ja Liisa seurasivat eräänä päivänä vanhaa Simunaa, joka souteli -veneellä merellä. Siinä laski Simuna verkkojaan ja sai monta kalaa. -Kauvan ne eivät olleet veneessä, ennenkuin kuolivat. Miksikä, sanoi -Antti, kalat kuolevat vedestä ylös otettuina? Siksi, sanoi Simuna, että -kalat hengittävät vettä suullaan ja päästävät sen kitasistaan takasin -ulos. Vedessä on juuri niin paljo ilmaa, kuin kalat sitä tarvitsevat. -Kaloilta, vedestä ylös otettuina, kuivavat kitaiset. Ja silloin -kuolevat kalat, juurikuin maa-eläimet kuolevat vedessä, kun eivät voi -siinä hengittää. - -Liisa sanoi: miksikä ei kala saata valittaa, kun sille tehdään pahaa? -Simuna vastasi: se on mykkä, siksi että kaikkien eläinten ääni tulee -keuhkoissa olevasta ilmasta. Ja kalalla ei ole keuhkoja. Se elää ja -kuolee äänetönnä. Sentähdenpä sillä lieneekin niin vähä huolta -vertaisistaan. Ei kalalla ole isää eikä äitiä, ei puolisoa eikä lasta, -jota se rakastaa. Ei sillä ole veljeä eikä ystävää; ei sillä ole pesää -eikä vuodetta. Sillä on ainoasti muutamia paikkoja, joissa se -mieluisemmasti oleskelee. Mutta jos yhtä hätyytetään, eivät toiset tule -koskaan sen apuun. Pyrstöllään ja evillään liikuttelee se nopeasti -liukasta ruumistaan vedessä. Monella kalalla on kylmäverisessä -ruumiissa rakko ilmaa täynnä, joka pitää sitä tarpeeksi yläällä, ettei -se painu. Naaraskalain laskettua mätinsä rannoille ja koiraskalain -juoksutettua maitinsa mädin sekaan, eivät he enää huoli sikiöistään. -Aurinko lämmittää mätiä. Sikiöt matavat itse siitä pois ja hoitavat -itsensä pieninä ollessaan. Ne syövät vesikasvuin siemeniä ja nokkivat -sääskiä, jotka liehuvat veden pinnassa. Pian tulee niistä monta ahnasta -petoa. Sitten iskevät he terävillä hampaillaan pienempiä kaloja ja -nielevät ne pureskelematta. Kaloista on ihmisille suuri hyöty, -sentähden niitä paljo pyydetään ja mieluisesti syödään. - -Pysähdytäänpä tähän, sanoi Antti. Tässä juoksee tuo kirkas virta -suureen mereen. Tässä näemme sekä suolattoman veden kaloja että -suolaisen veden kaloja. Ja muutamat elävät välistä suolattomassa -vedessä, välistä suolaisessa vedessä. Tässä uipi _rustokaloja_, joilla -ei ole oikeita luita ruumiissa, vaan ainoastaan rustoja. Liisa sanoi: -varo itseäsi, veljeni; tuolla uipi käärme. Antti sanoi: ei se ole -käärme. _Nahkiainenhan_ tuo on, joka saattaa imeytä käteesi kiinni ja -jolla on kitaisten sijassa seitsemän ilmanreikää kummallakin puolella. -Simuna sanoi: tunnen kyllä useita rustokaloja; mutta ei niitä ole -monta. Näetkö tuota suurta kalaa, jolla on pitkä hampaaton turpa? Se on -musta _sampi_, jonka mädistä saadaan makeaa kaviaria. Ja kaukana tuolla -valtameressä vaanii ahnas _hai_, joka synnyttää eläviä sikiöitä ja jota -kutsutaan meren tiikeriksi. Hyvä on, ettei sitä ole täällä meidän -meressä. - -Ne, jotka nyt tulevat, ovat _ruotokaloja_, sanoi Simuna. Niillä on -oikea selkäranka ja kylkiruodot. Ne jaetaan myös _suomukaloihin_ ja -_nahkakaloihin_. Tässä luikertelee _ankerias_, joka on kovin liukas -käsissä pysymään ja on enemmän kuin mikään muu kala käärmeen näköinen. -Öillä mataa se kosteassa ruohossa ylös hernemaihin. Tässä on _turska_ -ja _saita_, jotka saatuina kuivataan päiväpaisteessa ja tehdään -lipeäkalaksi jouluksi. Tässä on _made_, niiden heimolainen, hienone ja -makeine mätineen. Pohjamudassa makaa kiero _pallas_ eli _maariankala_, -jonka silmät ovat yhdellä puolella ruumista. Tässä on _ahven_, jota -kaikki poikaset mielellään onkivat. Tässä näet hopeannäköisen _kuhan_ -ja ahnaan _kiiskin_ leveine suineen ja paksuine kinoineen. Tässä uipi -pieni piikkinen _rautunen_ ja kaunis _makrilli_ ja ilkeä, mutta -hyvänmakuinen _simppu_, jolla on ruma ja iso pää. Tässä on _säkiä eli -monni_, suurin kaikista suolattoman veden kaloista. Koskea ylös -lähättäyy voimakkaalla pyrstöllään kaunis _lohi_, joka on ylevin -vettemme kaloista. Sen vieressä uivat heimolaisensa _taimen, rautulohi, -kuore_ ja hyvänmakuinen _siika_. Niinkuin lohikin, menee se virtoja -ylöspäin kutemaan suolattomassa vedessä. - -Täällä pyytää saalista virtain susi, ahnas _hauki_, joka usein nielee -vertaisiaan ja omia sikiöitään. Tässä menee parvi, jossa on -miljonittain _sillejä_ kerroksissa päälletysten. Silli muuttaa kauvas -suuriin meriin, joihin lukemattomia kalastajia ja merenpetoja niitä -ajaavat. Ainoastaan harvoin tulee se maamme rannoille. Sen sijaan on -meillä täällä sen velipuoli _silakka_ ja sen pieni heimolainen -_kilosilakka_, jotka, niinkuin sillikin, suolataan nelikoihin ja -tulevat monen ihmisen ruuaksi. - -Potkeppa nuottasi mereen ja vedä hyvä apaja, sillä täällä tulee jo -parvi turvattomia _kiiltokaloja_, jotka usein käyvät isompain -saaliiksi. Tässä uipi _toutain_, jota rikkaat ihmiset elättävät -lammikoissa. _Kouri_ tulee; se on se, joka asuu mutaisessa järvessä. -Jopa jäit nuottaani, leveä _lahna_! Tuolla lentää kalalokki. Varo -itseäsi sen kourista sinä kullalta välkkyvä _sorva_! Varo itseäsi -hauvilta, punasilmänen _särki_! Kuka läiskyttää niin tiheään tuolla -kaukana veden pinnassa? Se on iloinen _säynäjä_ punasine evineen ja -köyryine niskoineen. Tuolla välkkyy pieni hopeanvalkoinen _salakka_, -joka uida kieruilee veden pinnassa auringon paisteessa illalla. Pyydä -minulle, sanoi Liisa, elävä salakka. Minä vien sen huviksi vieraalleni. -Kotona kamarissamme on meillä _kultakala_ lasi-astiassa vedessä. Se on -tuotu tänne laivalla kaukaisista maailman-osista. - -Kalat, sanoi Simuna, ovat juurikuin kotoisin toisista maailman-osista -veden valtakunnissa. Ne eivät ymmärrä meitä, jotka asumme täällä -selvässä ilmassa. Ja me ymmärrämme ainoastaan hyvin vähä heidän -elämästään synkässä syvyydessä. Mutta me ymmärrämme Jumalan tahtovan -täyttää kaikkia maailman paikkoja elävillä olennoilla, jotka siellä -todistavat hänen kaikkivallastaan ja viisaudestaan. Ja koska vesi -peittää niin suuria maan-aloja, ajattelemme iloisina: eivät nämäkään -avarat alueet ole autioina Jumalan ihanassa luonnossa. Sielläkin -ylistävät Jumalan pyhää nimeä hänen luodut tekonsa. - - - -Hai. - - -Suurin hai on viittätoista kyynärää pitkä ja kutsutaan ihmisten -syöjäksi. Sen kita on hyvin iso. Leukainsa aukaistua voipi hän niellä -täysikasvuisen miehen, ja koira saattaa kontata sisälle ja ulos hänen -vatsassansa. Norjalaisen kalastajan nieli hai. Kahden päivän -perästä saatiin sama hai. Kalastaja oli täysissä vaatteissa ja -kuolleena hain vatsassa. Itä-Intiassa hyppäsi muutamia merimiehiä -englantilais-laivasta mereen uimaan. Varsin tätä varten panivat he -vahdin. Vahtipa huusi: hai tulee. Kohta hyökäsivät kaikki veneesen. -Mutta viimeinen merimies pääsi ainoasti puoleksi ylös, kun hai jo -ennätti purra häneltä molemmat jalat poikki, niin että hän kuoli. -Merimiehellä oli hyvä ystävä, jonka sydämeen koski tämä tapaus kovasti. -Hän sieppasi puukon, hyppäsi mereen, sukelti hain vatsan alle ja -paiskasi puukon sen ruumiisen. Hirmuisesti pieksi peto aaltoja pitkällä -pyrstöllään. Mutta viimein nähtiin sen veren juoksevan kuiviin, hain -kääntyvän kylelleen ja kuolevan. - - - -Hauki. - - -Haita pyydetään isoilla rautakoukuilla, joita se nielee, kun niissä on -läskiä syöttinä. Haukeja pyydetään messinkikoukuilla, joihin pannaan -pieni kala syötiksi. Usein, hauvin saatua, on sen vatsassa pienempi -hauki. Pienemmän hauvin sisässä on ahven. Ahvenen vatsassa on salakka. -Niin tulee heikompi väkevämmän saaliiksi. Hauki tarttuu ahneesti kiinni -kaikkiin, jotka kiiltävät. Usein keinotellaan se tarttumaan koukkuun, -jota vedetään veneen perässä pantuna kirkkaasen messinkipalaseen kiini. -Monta satua on haukiloista, jotka ovat nielleet kultasormuksia, joita -on nakattu mereen. Oulusta purjehti kerran laiva etelään päin. Kolmen -päivän perästä sen lähdettyä osti laivan omistaja saadun hauvin. Kun -hauki oli perattu päivälliskeitoksi, löydettiin sen vatsasta -hopealusikka, johon oli merkitty laivan nimi. Hyvin mielipahoilleen -meni laivan omistaja, sillä hän pelkäsi koko laivan uponneen mereen. -Mutta niin pahasti ei ollut kuitenkaan käynyt. Laivan kokki oli -vahingossa pudottanut hopealusikan mereen pesuvedessä. Hauki oli nähnyt -lusikan välkkyvän ja niellyt sen. - - - -Lohi. - - -Sillä on pyrstössä niin iso voima, että se usein lähättäyy kolme -kyynärää ylös vedestä. Koskeen rakennetaan sille pato lujista -vaajoista. Uidessaan koskea ylöspäin pyrkii lohi siitä pienestä -reijästä sisälle. Mutta kun ei pääse etemmä padossa, kääntyy se -takaisin eikä osaakkaan enää tulla ulos reijästä. Niin saadaan usein -Oulussa sadottain lohia päivässä. Lohia pyydetään verkoilla eli -koukuilla. Ja vaikka se on niin väkevä, kuolee se kuitenkin kuonoon -vähä lyötyä. - - - -Muista kaloista. - - -Kala on tottunut meren pohjassa oleviin ruohoihin; sentähden ei se -välttele kalamiehen verkkoa. Välistä tarttuu se siihen päästä, välistä -evistä. Näin pyydetään silakoita rannoillamme alavilla verkoilla, joita -kutsutaan potkuiksi ja lasketaan mereen mataloille yöksi. Niin -pyydetään silliäkin. Paljo saadaan kaloja nuotalla, joka potketaan -kierrokseen apajalle ja vedetään joka kerta maalle pitkillä köysillä. -Kuninkaat ja rikkaat miehet elättävät kaloja lammikoissa. Siitä -tiedetään haukien ja toutainten elävän kahden ja kolmen sadan vuoden -vanhoiksi. Muutamilla naaraskaloilla on yhdeksään miljonaan mädin -siemeniä sisässä. Se on niin paljo, että jos niitä luettaisiin yötä ja -päivää, saisi niitä lukea monta viikkoa. Jos jokaisesta mätisiemenestä -tulisi kala, olisivat kyllä kaikki vedet aivan täynnä kaloja. Mutta -kaikkein suurimman osan kaloista syövät muut kalat eli ihmiset. Samoin -käypi lukemattomille kalanpojille pieninä ollessa. Nyt ovat viisaat -ihmiset oppineet kalan mädistä hautomaan poikia vedessä olevissa -loodissa. Isommiksi tultua päästetään sikiöt mereen pyydettäviksi, kun -ovat tulleet täysikasvuisiksi. - - - -Kultakala lasipurkissa. - - - Oi kaukainen vieras, miksikä sa - Kiinn' annoit itsesi saavuttaa? - Ja tähän purkkihin loistavaan - Miks vaihdoit avaran meres pois, - Mi ollut sulle tuttuna ois? - Nyt myrskyn et pauhua kuulekaan; - Täss' aalto ei koskaan vaahtona käy, - Hai-kaloja tässä ei myöskään näy, - Ei täss' ole pelkoa ensinkään. - - Et koskahan kärsi sä nälkääkään. - Sill' leipää sulle mä murennan - Ja kiinn' otan kärpäsen lihavan; - Sä silloin uit veden pinnallen - Ja hypäten kiinn' otat kärpäsen. - Sun kullainen ruumiis lasini alta - Niin usein näyttävi suuremmalta. - Sä siinä voinet, kuin kuningas. - Muistatko vielä sun kotias? - - Mut vankina olet sä kuitenkin, - Ja vaikkapa kaikkia saisitkin, - Sä turvasi, rauhasi, ravintois - Vaihtaisit riemuten kotohois. - Sä myrskyhyn menisit mieluisammin - Ja hai-kalan saaliiks kernahammin, - Kuin vankina olla täss' ainiaan - Ja vapauttasi kaihota vaan. - - - - -Kuudes Luku. - -Niwel-eläwistä ja nilvi-eläwistä. - - -Antti ja Liisa näkiwät metsän läpi mennessään sääskien lentää kihisewän -auringon paisteessa. Kah, sanoi Liisa, wielä ei ole kukaan sanonut -meille mitään sääskistä. Antti sanoi: sanon sinulle niistä mitä luulen. -Olemme nyt tulleet tuntemaan ne neljä ensimäistä luokkaa siinä suuressa -eläinwaltakunnassa. - -Olen kuullut näitä luokkia kutsuttawan _ylhäisemmiksi_, kun niillä owat -tarkemmat aistimet ja täydellisemmäksi muodostunut ruumis. Mutta wiides -ja kuudes luokka kutsutaan _alhaisemmaksi_, kun niillä on -waillinaisempi ruumiin rakennus. Sen tiennewät kyllä muut paremmin kuin -me. Minä waan uskon kaikki, mitä Jumala on luonut, olewan -tarkoitukseensa aiwan täydellistä. Ja tarkasti katsoessani muurahaisten -pesää eli hämähäkin werkkoa eli perhon koteroa, en tiedä mitä olisi -paremmasti tehtyä ja täydellisempätä nähtäwää koko eläinwaltakunnassa. -Wiidennen ja kuudennen luokan kutsunemme paremmin luonnon pieniksi -lapsiksi. Sillä pian kaikki siihen kuuluwat owat aiwan pieniä, ja usein -niin pikkusia, ettei niitä woi paljain silmin nähdä. - -Liisa sanoi: otetaanpa sääski kiini. Sen pitää kertoa meille jotakin -sukulaisistaan. - -Sääski sanoi: me kuulumme eläinten wiidenteen luokkaan ja meitä -kutsutaan _niwel-eläwiksi eli hyönteisiksi_. Ruumiissamme on useita -niweleitä, ja on juurikuin uurros rinnan ja watsan wälissä. Päistämme -lähtewät pitkät tuntosarwet, joilla tunnemme eteemme. Muutamilla meistä -on pieni imin, jolla imemme ruokamme. Toisilla taas owat leuwat ja -hampaat. Silmämme owat yhdistetyt aiwan pienistä silmistä toinen -toisensa wiereen. Siksi woimme katsoa usealle suunnalle samalla kertaa, -waikka emme woi liikuttaa silmiämme. Ei yhdelläkään meistä ole wähempää -kuin kuusi jalkaa; mutta useilla on monta jalkaa. Onpa muutamilla 60 -(kuusikymmentä) paria ja 100 (sata) paria jalkoja. Kesällä teemme -munia, joista mataa ulos pieniä matoja, joita kutsutaan toukiksi. -Toukat syöwät ahneesti ja kaswawat pian. Sitten kutowat ne itsensä -tuppeen, jota kutsutaan _koteroksi_, ja näyttäwät kuolleilta. - -Elä wielä, sanoi Liisa: kyllä ymmärrän tarkoituksesi. Kerran otin -kaalimaasta sellaisen toukan, joka söi isoja reikiä kaalin lehtiin. -Panin sen lasipurkkiin ja annoin sille joka aamu tuoreita lehtiä syödä. -Muutamana aamuna oli toukka kadonnut, ja sen sijaan riippui kultamato -lehdessä. Kah, sanoin, mato on kuollut ja sillä on kultanen -ruumisarkku. Kahden wiikon kuluttua katsoin toukan hautaa. Riippuipa -kuiwaneessa lehdessä waan tyhjä kuori, ja lehden wieressä istui kaunis -perho, joka oli tullut ulos kulta-arkusta. Ja akkunan awattua lensi se -iloisena isoilla siiwillä auringon paisteessa ja imi hunajaa kukista. - -Niin, sanoi Antti. Minä olen lukenut tästä. Minulla on kirja, jossa -kaikki tämä on kuwattuna. Ylinnä wasemmalla puolella näkyy pieniä -munia, joita perho on tehnyt lehteen. Niiden alla on toukka, joka on -tullut munasta ja sitten kaswanut isommaksi. Sen alla on kotero, -johonka se on kutonut itsensä ja näyttää kuolleelta. Mutta oikealla -puolella näkyy iso kaaliperho, joka on tullut ulos koterosta. Jumala -tahtoo tekoinsa tulemaan alinomaa täydellesimmiksi. Ihminen on täällä -maan päällä toukan lainen, joka syöpi maan tomua. Kun hänen ruumiinsa -kuoltua haudataan, ajattelewat ymmärtämättömät kaikki olewan lopussa. -Mutta hauta on se kotero, josta ihmisen sielu, täydellisempänä ja -wapaampana, nousee Jumalan tykö, niinkuin perho auringon walossa. Ja -niin on ainoasti se ensimäinen kadonnut; ja niin alkaa ihmiselle uusi -ja parempi elämä. - -Liisa sanoi: eiwätkö kaikki niwel-eläwät kuole talwella? Eiwät, sanoi -sääski. Muutamat paleltuwat kuoliaiksi, ja silloin tulee munista uusia -kewäimen tultua. Mutta muutamat makaawat tainnoksissa ja wirkistywät -jälleen lämpimän tultua. Ja muutamat meistä owat myrkyllisiä. Toiset -tekewät suurta wahinkoa syöden hyödyllisiä kasweja. Toiset taas imewät -ihmisten ja eläinten wertä. Mutta muutamista on ihmisillä sekä hyötyä -että hupaa. - -Nyt tuli suhina ilmaan ja mataminen ympäriinsä maalle. Siinä tuliwat -_koppiaiset_, joilla owat ohuet siiwet kowain kuorten alla. Lentäessään -täytyi heidän ensin nostaa kuoret ylös. Siinä surisi _sittisontiainen_, -joka asuu sontatunkioissa ja kämpii tiellä auringon paisteessa. Siinä -mateli _kiiltomato_, joka öillä kiiltelee kasteisessa ruohossa. Siinä -oli _leppäkerttu_. Siinä oli _niskanyhky_, joka selälleen käännettynä -hypätä napsauttaa ylös. Tuolla lentiwät _kultakoppa_ ja wiheriäinen -_Espanjan rakkokärpänen_, joka hienonnetaan ja pannaan laastarin -päälle. Muuanta rumaa koppiaista sanottiin _raatokopaksi_. Paljoa -wiattomampi oli se pieni _puuseppä_. Se takoi seinässä aiwan kuin kello -napsuttaa. Yksinkertaiset ihmiset sanowat sen merkitsewän pahaa. Mutta -se merkitsee waan, että puuseppä syöpi reikää puuhun. - -Siinä hyppeliwät _suorasiipiset_, jotka ottawat pitkiä hyppyjä -takajaloillaan. Ruohossa tirskui lystillinen _heinäsirkka_, joka -suurissa parwissa syöpi maan kaswia kuumissa maissa. Siinä -kuului _sirkka_, joka tirskuttaa talon tuwassa. Siinä matoiwat -_nahkakuoriaiset_ kasweissa ja eläimissä. Yhdellä näiden toukista oli -walkeata wahtua ympärillä korressa, ja lapset luuliwat wahtua käärmeen -syljeksi. Wiheriäinen _metsälude_ oli kaswuilla isona wastuksena, juuri -kuin punanen _lude_ on ihmisillä. Ei ole _torakasta_ kyökkiin. Parempi -on pieni _konsionelli_, josta saadaan Amerikassa niin kaunista -punawäriä. - -Sitten liehuiwat siinä ne kauniit _perhot_, jotka eläwät lyhyttä ja -iloista elämäänsä kesän lämpymässä. Niiden siiwet hohtiwat kauniimman -näköisinä. Muutamat lentelewät päiwällä, niinkuin _kaaliperho_ ja -_nokkosperho_; mutta pieni walkea _koiperho_, jonka toukka syöpi reikiä -waatteisiin ja waatteella päällystettyihin huonekaluihin, lentelee -yöllä. Muutamata yöperhosen sukua kutsutaan _kutojiksi_, sillä niiden -toukat kutowat ympärillensä koteroita hywin hienoista langoista. -Sellainen kutoja on _silkkimato_, eräs toukka, joka elää silkkiäispuun -lehdistä. - -Niin, sanoi Liisa, siitä on äitimme kertonut. Äidin paras huiwi on -silkistä, ja se on kudottu silkkilangoista. Eteläisissä maissa -elätetään monta miljonaa silkkimatoja. Niiden kutouttua koteroihin -kehitetään koteroista wyyhdelle hieno ja luja silkkilanka. - -_Korennot_ lensiwät weden yli neljällä pitkällä ja läpikuultawalla -siiwellä. Niiden seassa näkyi _päiwäkorento_, joka elää ainoasti yhden -päiwän, _sudenkorento_, joka on niin hohtawan näköinen. Siinä lensi -_muurahaiskorento_, jonka wiekas toukka kaiwaa hietaan kolon ja ottaa -kiinni ne muurahaiset, jotka siihen putoawat. Siinä lentiwät -_pistiäiset_, joilla on hännässä vaapsi, millä pistäwät. Siinä surisi -_ampiainen_, joka on niwusista niin hoikka ja jonka pesä on kuin -harmaasta paperista tehty palli. Ahkera _mehiläinen_ kokosi hunajata ja -waksia pesänsä kummallisiin kammioihin. _Mettiäinen_ surisi kukkain -seassa, ja maalla weteli ahkera _muurahainen_ korsia pesäänsä jossa hän -asuu talwenkin ajan. Pistiäisten perästä tuliwat _kaksisiipiset_. -Näiden seassa näkiwät Antti ja Liisa hywän tuttunsa, tuon kärkkywän -harmaan _kotikärpäsen_ ja surisewan _paarman_. Liisa ajoi kädellään -pois wertä himoawan _sääsken_, joka niin tuskauttawasti laulaa -pingittää, kun mielellään nukkuisi kesä-illalla. Mutta wieläkin muita -tuskauttawia otuksia oli täällä metsässä. Lapset woiwat töin tuskin -waroa itseänsä silmittömiltä _matelijoilta_. _Täi_ mateli päästäkseen -asumaan siiwottoman ihmisen tukassa. _Kirppu_, joka ottaa niin pitkiä -hyppyjä, oli samassa aikeessa. Puiden oksain wälissä kutoi _hämähäkki_ -werkkoaan ja istui sen keskelle wäijymään kärpäsiä. Ei täällä ollut -myrkyllistä _skorppionia_, joka eteläisissä maissa asuu huoneiden alla -ja pistää ihmisiä hännässään olewalla piikillä. Tummanruskea krapu -kulki takaperin joessa ja tuli keitettyä punaiseksi. _Siira_ ja -_tuhatjalkanen_, ilkeät nähdä, piilousiwat kiwien alle maalla. - -Metsässä ollessaan haki Antti _matoja_ syötiksi, sillä illalla aikoi -hän soutaa onkimaan. Kerro minulle jotakin tutuistasi, sanoi hän -punaiselle lieralle, joka mateli turpeesen. - -Mato sanoi: minä olen _nilwi-eläwiä_. Meillä on niweletön ja jalaton, -pehmeä ja kinainen ruumis. Kuitenkin saatamme kulkea, niinkuin käärme, -kooten ja ojentaen ruumistamme. Keskenämme olemme hywin erilaisia. -Muutamilla on pehmeä ja alaston ruumis. Muutamat owat karwasia, ja -muutamat asuwat kowassa kuoressa, johonka owat kaswaneet kiini. -Muutamilla owat silmät, mutta toisilla ei ole silmiä. Ei yhdelläkään -meistä ole siipiä lentää. Me asumme enimmiten wedessä eli maassa. -Muutamilla meistä on asunto ihmisten ja eläinten suolissa. Sellaiset -saattawat matkaan tauteja ja wahinkoa; onpa niitä myrkyllisiäkin -matoja. Useammat eiwät ole wahingollisia, waan käywät muille ruuaksi, -ja muutamista on ihmiselle hyötyä ruuaksi ja koristukseksi. - -Antti käski Liisan tulla katsomaan nilwi-eläwiä. Tässä on _jouhimato_, -joka on mustan jouhen näköinen. Tässä oliwat _sukkulamato_ ja -_heisimato_, jotka syntywät ja eläwät ihmisten suolissa. Näistä on -monella iso waiwa. Pienen _lieran_ wieressä näkyi iso _onkimato_, joka -oli wasta sateen jälkeen matanut ylös maasta. Tässä oli musta -_iilimato_, joka pannaan wertä imemään, kun joku on kipeänä. -Tässä mateli kiwellä pieni pehmeä _etana_. Hiljaa wetäysiwät -_näkinkenkäläiset_ ulos kieroista kuoristaan. _Raakut_ taas asuiwat -juuri kuin kuperakantisissa rasioissa. Tässä oliwat _helmisimpukka_, -jonka kuoresta löydetään oikeita simpukan helmiä, ja _kiiltoraakku_, -jonka kuoresta tehdään nappeja ja muita koreita kaluja. Ulkona meressä -riippui _syötäwä osteri_ kalliossa kiinni ja saatiin siitä ihmisille -herkkuruuaksi. Kerran ha'in minä, sanoi Antti, näkinkenkiä -painolastista, joka oli heitetty ulos laiwasta. Siinä oli monta eri -lajia; siinä oli suuria kokoja lähes aiwan hienonnettuja näkinkenkiä. - -Mutta jos saattaisin kulkea meren pohjaa, kuinka lukemattomia -näkinkenkiä ja raakkuja woisin sieltä poimia! Siellä löytäisin suuren -_jättiläisraakun_, joka woipi kuortensa wälissä purra pienellaisen -ankkuriköyden poikki. Siellä näkisin kummalliset _säde-eläwät_, joilla -on watsa, suu ja raajat, mutta ei päätä. Muutamat niistä owat aiwan -kuin kinaläjä, joka liikkuu wedessä ja lapset kutsuwat niitä -_merihyhmelöiksi_. Toisia kutsutaan _meritähdiksi_, ja niillä on kuori -ympärillä. Toisia istuu lukematon määrä kiinnikaswaneina juurikuin -oksat puissa, jotka tekewät itsensä. Niin rakentawat _koralli-eläwät_ -koreita punaisia metsiä kiwestä meren pohjaan. Ja koralleista tehdään -hywiä kaulahelmiä. - -Mutta nämä eiwät ole eläwiä, sanoi Liisa kummastellen. Niin, sanoi -Antti, muutamat owat pitäneet niitä kasweina, ja toiset owat luulleet -niitä kiwiksi. Kuitenkin owat ne eläwiä, jotka syöwät ja liikkuwat; -mutta ne kaswawat kuoristaan kiinni toisiinsa. Ja kun monta miljonaa -sellaisia pieniä eläwiä on kaswanut yhteen, tulee siitä kiwi-metsä eli -kallio, jossa laiwat saattawat meressä tulla haaksirikkoon. Kun nämä -eläwät owat kaswein laisia, kutsutaan niitä _kaswi-eläwiksi_. Paitsi -näitä on wielä muitakin aiwan pieniä, joita kutsutaan _wesiäisiksi_ eli -_infusioni-eläwiksi_. Niitä on yleensä lukematoin määrä wedessä ja -luultawasti ilmassakin. Useampia niistä ei woi paljailla silmillä -nähdä. Mutta wälistä katsoessa wesihernettä suurennuslasilla, nähdään -lukemattomia sellaisia eläwiä eläwän ja tappelewan yhdessä -wesiherneessä. - -En koskaan enää uskalla juoda wettä, sanoi Liisa. Anttia nauratti. -Miksi et uskalla? Joka päiwä syömme ja juomme monia tuhansia näitä -pieniä eläwiä aiwan siitä tietämättä, ja ne eiwät tee meille mitään -wahinkoa. Mutta nyt olemme nähneet wiimeiset ja alhaisimmat eläinkunnan -asukkaat. Ylewinnä kaikista näistä eläiwistä on luonnon herra ja -kuningas, ihminen. Sitä likinnä owat nisäkkäät, jotka likinnä ihmistä -owat rikkainlahjaiset. Niitä likinnä owat linnut; sitten owat matelewat -eläwät; sitten kalat; sitten niwel-eläwät. Ja jokaisesta luokasta -alaspäin näemme muutamia eläinten parhaimpia ruumiin-osia ikäänkuin -jääwän pois eli muuttuwan. Wiimein näemme alhaisimmissa eläwissä -sellaisia olentoja, jotka owat kaswikunnan rajalla ja juurikuin sitowat -nämä molemmat eläwän maailman suuret waltakunnat yhteen. Sillä Jumala -kaikkiwallassaan on tahtonut sitoa koko luodun maailmansa olennot -yhteen, toisen toiseensa, niin ettei missään paikassa ole tyhjää lomaa, -joka eroittaisi hänen luotuja tekojaan toisistaan. Enkelit, ihmiset, -eläimet, kaswit, kiwet, kaikki owat wieretysten, yksi täydellisempi -toistaan. Niin nähdään aina niiden, jotka owat toisiaan likinnä, -luonteineen koskewan toisiinsa. Tämä on luonnon suuri _jakso_, jonka -alku ja loppu owat Jumalassa, joka kaikki kaikissa waikuttaa. - - - -Heinäsirkat. - - -Kesällä niityllä käwellessä kuulee heinäsirkkain laulawan ruohossa. -Tätä eiwät ne tee suullaan, waan takajalkojaan kihnuttamalla siipiinsä. -Tämä on niistä lystiä. Eiwät heinäsirkat ole ollenkaan wahingollisia -tässä maassa, waan lämpimämmissä maissa woiwat ne tehdä hirmuista -häwiötä. Raamatussa puhutaan niistä suurista rasituksista, joita Jumala -antoi tulla Egyptin maalle. Niissä puhutaan heinäsirkkainkin -häwityksistä. Sitä antaa Jumala tapahtua luonnollisista syistä. Niin -tapahtuu nimittäin muutamina wuosina, että heinäsirkkoja sikiää -suunnattomasti niiden kotimaissa tuolla kaukana Aasiassa. Kun siellä ei -ole niillä enää mitään syömistä, muuttawat ne lukemattomat parwet pois -toisiin maihin. Siellä laskeuwat ne juurikuin synkkä pilvi pelloille, -niityille ja metsiin ja syöwät muutamassa hetkessä kaiken kaswun. -Silloin käsketään kaikki tienoilla olewa wäki häwittämään tätä -maakunnan rasitusta. Petolintuja keräypi paljolta syömään -heinäsirkkoja. Usein sattuu, että tuuli ajaa miljonittain näitä pieniä -eläwiä merelle, johon ne putoawat ja hukkuwat. Näin häwenewät ne -tawallisesti wähässä ajassa. Monessa paikassa eteläisissä maissa syöpi -kansa heinäsirkkoja, joita suolataan, sawustetaan eli kuiwataan -auringossa. - - - -Kimalaisten talous. - - -Kalat, jotka usein kulkewat isoissa parweissa, eiwät tiedä ystäwyydestä -eikä keskinäisestä auttawaisuudesta. Sitä enemmän näkee näitä luonteita -muutamilla hyönteisillä. Eiwät kaikki meistä ole nähneet mettiäisiä ja -ampiaisia. Ne eläwät kimalaisten tawalla monta yksissä yhteisessä -pesässä. Ymmärtäwät ihmiset rakentawat kimalaisille walmiin pesän, -johon kimalaiset itse saawat tehdä sisuksen. Tule, menemme tuolle -isolle kimalaispesälle puutarhaan. Siinä on yksi ainoa emä, jota -kutsutaan _kimalais-emäksi_, joka on kaikkein kimalaisten emä. Se asuu -isoimmassa kammiossa; kaikki muut palwelewat ja hoitawat sitä. Samassa -pesässä on 700 (seitsemänsataa) koirasta, joita kutsutaan _kuhnuriksi_, -kun owat laiskoja eläwiä, jotka eiwät tee työtä. Mutta 10 ja aina -15,000 (kymmenen ja aina wiisitoista-tuhatta) on siinä työkimalaista, -ja nämä owat sellaisia asukkaita pesässä, jotka eiwät ole koiraita -eiwätkä naaraita. Ne owat pienimmät ja ahkerimmat, niiden näkee -alinomaa lentelewän ympäriinsä kukissa. Karwasissa jaloissaan wiewät he -kukista kotiinsa kukkain siemenjauhoja, joista toiset kimalaiset -tekewät _waksia_. Waksista tekewät he pesään kuusikulmaisia kamareja, -joissa asuwat. Niissä talleltawat he _hunajan_, jota owat imeneet -kukista ja jota syöwät syksyllä ja kewäillä; mutta talwella nukkuwat -enimmästi tainnoksissa. Monta pientä kammiota on walmistettu sikiöille. -Siinä panee kimalais-emä munan kuhunkin kamariin. Munasta mataa toukka. -Heti owat työkimalaiset syöttämässä toukkaa, siksi kuin tämä tulee -koteroon. Kotero muurataan kohta kammioonsa; owi tukitaan waksilla. -Aikaa kuluu. Kun uusi kimalainen on koterossaan saanut oikean muotonsa, -mataa se ulos ja alkaa kohta tehdä työtä. Niin kummallinen on eläinten -luonto. -- Ihminen tyhjentää kimalaisten pesiä. Waksista waletaan -kynttilöitä, ja sillä waksataan lankoja, joilla waatteentekijä ompelee. -Hunajata ko'otaan ja käytetään makeisiin juomiin. Mutta elä ärsytä -kimalaisia; woitpa saada koko joukon päällesi. Ne pistäwät sinua -teräwällä piikillään, ja silloin ajettuu se paikka. Onpa nähty -kimalaisparwen tappawan ison hewosen. - - - -Muurahainen. - - -Menemmepä nyt muurahaisen tykö. Oppikaamme hänestä mitä hywä sopu, -ahkeruus ja wäsymättömyys woipi saada maailmassa toimeen. Nämä -siiwilliset muurahaiset owat koiraita ja naaraita, jotka lentäwät -jonkun ajan isoissa parwissa ympäriinsä ja tulewat juurikuin sateena -alas; mutta sitten kadottawat siipensä. Ne owat laiskoja ja jättäwät -kaiken waiwan työmuurahaisille. Mutta nämäpä owatkin sitä ahkerampia. -Nämä tekewät kaikki työt, rakentawat pesät, kokoawat ruokaa ja hoitawat -sikiöitä. Pesä, jonka näet, ei ole hywin korkea; kuitenkin asuu sen -kammioissa ja kerroksissa yhdessä monta tuhatta muurahaista. Koko kesän -kuljettawat ne siihen hawunneuloja rakennus-aineeksi ja pieniä -hyönteisiä ruuaksi. Katsoppa tuota pientä muurahaista, joka wetää isoa -kortta takaperin! Korsi on hänelle liian raskas; hän ei woi sille -mitään. Mutta ei se jätä työtään keskitekoiseksi. Muuan kumppaneista -rientää siihen. Molemmat ryhtywät woimineen kiinni, ja wiimein jaksawat -he kuljettaa korren. Nakataanpa pieni oksa pesään; muurahaiset -juoksewat sen yli ja koettawat saada oksaa pois. Nakataanpa siihen -sittisontiainen; muurahaiset luulewat sittisontiaisen tulewan -päällensä. Siinä wastustawat he urhoollisesti; sittisontiainen on -pahoissa päiwissä ja kokee kaikin woimin päästä tiehensä pesästä. -Käärme, joka on paljoa isompi, waroo kyllä tulemasta muurahaispesään; -siinä tulisi hänelle kyllä tuho. Niin ahkerat, ymmärtäwät, auttawat ja -urhoolliset owat muurahaiset. Jos niiden pesää häwitetään, pantawaksi -kuumaan weteen hauteeksi sairaille ihmisille, nähdään muurahaisten -hywin sukkeloina kantawan muniaan ja walkeita koteroitaan. Ne alkawat -kohta rakentaa uutta pesää. Muurahaiset häwittäwät paljo wahingollisia -hyönteisiä puutarhoissa; mutta työlästä on istua ruohokossa, jossa -muurahaisia juoksentelee ympäriinsä. - - - -Hämähäkki. - - -Parempi on katsoa ahkeraa muurahaista, kuin tuota raateliasta -hämähäkkiä. Mutta sen ihmeellistä älyä täytyy meidän kuitenkin -kummastella. Näetkö, tuolla on hämähäkki kutomassa werkkoa kahden oksan -wälille waarainpensaassa. Sepä nyt miettii mistä tuuli käypi. Sitten -laskee se oksalta pitkän langan riippumaan ja antaa tuulen puhaltaa -lankaa toiseen oksaan kiini. Nyt on sillä silta molempien oksain -wälillä pensaassa. Tätä siltaa myöten kulkee se edestakasin, kutoen -werkkoansa. Se kutoo langan lankaan, ja kaikki langat käywät ulos -keskuksesta, juurikuin säteet tähdessä. Jopa on werkko walmiina. -Istuupa hämähäkki keskelle waanimaan. Tuossa surisee paarma. Se on -liian suuri; se lentää werkon läpi. Kohta rientää hämähäkki parantamaan -werkkonsa reikää. Elähän wielä! Tuolla tulee kärpänen. Se tarttuu -werkkoon. Turhaan kokee se pyrkiä siitä irti. Hämähäkki töytää siihen, -kutoo sen ympärille juurikuin kerän kinasia lankoja, tappaa sen ja imee -nesteet sen ruumiista. Sitten asettuu hän taas wahtiin. Nyt tulee pieni -perho. Woipikohan tuo murtaa tietä itselleen werkon läpi? Ei, se -tarttui kiinni, se kiertyi siihen. Hämähäkki tulee. Perho raukka, nyt -on kyllä sinulla loppu käsissä. Mutta eläpä, autetaanpa sitä. Nyt -rewimme werkon rikki. Hämähäkki juoksee pakoon, ja perho lentää -liuwottelee kiitollisena tuonne niitylle kukkiin. - - - -Mehiläinen ja kyyhkynen. - - - Purohon putos mehiläinen, - Mut tuonpa huomas kyyhkyläinen. - Hän kohta, säälein sydämestä, - Lens puuhun ylös nopeaan - Ja pienen lehden lehväksestä - Pudotti veteen nokaltaan - Lautaksi pikku-elävällen, - Vaarasta päästä maalle jällen. - - Kun sitten kerran kyyhkynen - Lens illall' lehdon siimeesen - Ja kukers siellä iloksensa, - Oksalla istuin yksinään, - Niin metsämiespä pyssyään - Ojensi, häntä tappaaksensa. - - Mut siihen mehiläinen lensi - Ja käteen pistämähän ensi, - Ett' tuntui kipeätä tekevän, - Pau! luoti lähti nyt -- mut syrjähän. - Pelastuneena kyyhky lens. -- Mun ystäväin! - Kas, hyvänteko palkitahan aina näin. - - - - - -Eläinten tavoista. - - - Jalous, miehuus _jalopeuran_ aina olkoon sulla, - Vaan et kuin _tiikeri_ saa julmaks verenjuojaks tulla. - Kuin _kyyhky_ ole siivo, kuin _lammas_ lakea. - Vaan ei kuin _aasi_ tuhma, kuin _kissa_ kavala, - Ain' ole uskollinen myös kuin _koira_ ihmisellen, - Vaan älä imartele sä kuin hänkin lieherrellen. - Suruton ole, riemuinen kuin _lintu_ laulukieli, - Ja viisas, älä viekas vaan kuin _kettu_ myrkkymieli. - Ykspäinen älä ole kuin _härkä_ jörö on. - Kuin _joutsen_ puhdas ruumiis ja sielus olkohon. - Kuin _kala_ ole äänetön kun sulle uskotaan - Salainen asia. Kuin _oravainen_ nopsa liikkumaan. - Kateudesta älä halkea kuin teki rietas _konna_. - Pelosta älä vapise kuin _jänis_ miehuutonna. - Käy edespäin, ei taaspäin kuin _krapu_, kulkeissas. - Äläkä ole _susi_ ahne, ei liukas _angerjas_, - Ei _sika_ siivoton. Ei kaksipäinen kieles - Kuin _käärmeen_ olko. Pyrkikökön mieles - Taivasta kohti niinkuin _kotka_ kohoumaan. - Äl' loiku laiskana kuin _karhu_ luolassaan. - Kuin _hevonen_ sä ollos myös virkku, rivakka, - Ja älä vitkastele kuin hidas _etana_. - Sä älä _riikinkukkona_ vaan vaatteiltasi loista. - Kas _kalkkuna_ kuin pöyhkeilee; sun tapas olkoon toista. - Äl' _apinana_ matki. Jos olet nuori vielä, - Äl' yhdy _korpin_ huutoon, vaan laula _leivon_ kieltä. - Otappas _muurahaiselta_ myös oppi ahkerasta. - Ja ime mesi kukasta vaikk' kaikkein karvaimmasta - Kuin _mehiläinen_. Tee luja työ, kuin _korallien_ luoma, - Vuossatojakin kestävä. Nää kaikki hyvin huomaa. - Oi ihminen, ylevin ja jaloin elävistä. - Niin luontokappaleistakin sä opit hyödyllistä. - - - - -Seitsemäs Luku. - -Kasveista. - - -Tuossa pienessä huoneessa liki herrastalon veräjää asuu vanha mies. Se -on puutarhanhoitaja, joka tekee niin ahkerasti työtä lapiolla ja -rautaharavalla puutarhassa. Se näyttää niin hyvältä ja ystävälliseltä, -jonkalaiseksi se tulee, jolla on alinomaa tekemistä semmoisen kanssa, -joka on kaunista luonnossa. Hän kutsuu puita oppilaisikseen, ja kukkia -neitosikseen. Hän pitää niitä hyvinä, juurikuin hyvä isä lapsiaan, ja -selvästi on nähtävä, kuinka ne menestyvät hänen hoidossaan. Kasvit ovat -hänen rikkautena, ja ne palkitsevat monikertaisesti hänen vaivansa. Ei -hän voi ymmärtää, kuinka kevytmielisillä ihmisillä on sydäntä -vahingoittaa kasveja ilman mitäkään hyötyä. Nähtyään jonkun pojan -vahingoittavan puun kuorta, sanoo hän pojalle: ajatteletko mitä teet? -Tämä puu on kaunistuksena ja varjona koko tienoolle. Ihmisille ja -eläimille on siitä iloa pitkiksi ajoiksi; mutta aivan suotta -vahingoitat sinä sitä, joka on tarvinnut monta vuotta kasvaaksensa. - -Ja toiselle pojalle sanoo hän: jos haluat vähällä vaivalla tehdä -jotakin kaunista, josta sinulle ja muille on kauvan iloa, niin istuta -puu. Se kasvaa nukkuissasikin. - -Ja tuolle tyttöselle sanoo hän: pane kukkia keväillä puutarhaasi ja -talvella kruukkuihisi. Hoida ne hyvästi ja kastele niitä usein. Se -iloittaa ihmisen sydäntä nähdessään viattomia kasvavan maan päällä ja -kukoistavan hänen ystävällisessä hoidossaan. - -Usein käski hän minua, kulkeissani veräjän läpi, tulemaan puutarhaan. -Siellä puhui hän minulle kauniita opetuksia kasvien monenlaisuudesta. -Ja mitä hän puhui, sanon minäkin nyt teille. Mutta kaikkia et sinä -vielä voi ymmärtää. Vielä on sinulla paljo oppimista vanhemmaksi -tullessasi. - -Tule veljeni, tule sisareni, menemme ulos tuonne isoon metsään. Siellä -on paljo kasveja. Mistä tiedämme niiden ei olevan eläimiä? Siitä, -etteivät kasvit tunne, jos niihin koskemme; ja siitä, etteivät ne, -niinkuin eläimet, voi itsestään liikkua edes ja takaisin-päin. - -Mistäpä tiedämme niiden ei olevan kiviä? Siitä, että kasvit ensin ovat -pieniä ja sitten kasvavat isommiksi; siitä, että ne kasvavat sisäten, -nestetten ympärijuoksusta; siitä että ne tarvitsevat ruokaa, että ne -elävät jonkun ajan ja sitten kuolevat. - -Katso, koko maa on Jumalan ihana puutarha. Siinä on Jumala istuttanut -kaikkein erilaisimpia kasvuja, aivan suuresta petäjästä, jonka latva -ylettyy pilviin, aina tuohon pienoiseen homeesen, joka kasvaa kaapissa -olevassa leipäpalasessa. Mutta kaikki kasvit ovat toistensa laisia -siinä, että ne kasvavat siemenestä, ja jokainen kasvi antaa siemeniä -uusille kasveille, jotka ovat samaa lajia. - -Tule, istu tähän pihlajan oksain alle ruohokkoon. Koko pihlaja on -valkeana _kukista_, jotka levittävät ympärillensä suloisen hajun. -Näiden kukkain kasvettua jonkun ajan, putoavat niistä kukanlehdet, ja -sitten kasvaa kukan sijaan pihlajanmarja, joka on hedelmä ja jossa on -monta siementä. Siemen, pudottuaan multaan, turpeutuu lämpimästä ja -kosteudesta. Itse se kuolee, mutta siitä kasvaa uusi elo. Siemenestä -lähtee säie alaspäin ja säie ylöspäin, ja silloin sanotaan: siemen -_itää_. Siinä nousee _oras_ ylöspäin yhtenä eli kahtena hienona -lehtenä, joita kutsutaan _sirkkalehdiksi_, josta sitten tulee _korsi -eli varsi_. Juuri haaroittuu monelle suunnalle ja imee elatusta maasta. -Korresta eli varresta lähtee uusia _vesoja_, jotka kasvavat _oksiksi ja -haaroiksi_. Oksat kantavat sitten _lehtiä_, jotka imevät elatusta -ilmasta. Kesän tullessa ja kasvin päästyä isommaksi, tekee se -_silmikoita eli urpia_ ja alkaa kukkia. Kukista kasvavat sitten -hedelmät, joissa on taas uusia siemeniä, ja siemenistä kasvaa taas -uusia kasveja. - -Tarkasti katsoessamme kukkia, näkyy muutamissa olevan keskellä -juurikuin rihma eli nasta. Tämän alapuolesta, joka aikaa myöten kasvaa -loppuun, tulee sitten hedelmä. Toisissa kukissa on yksi eli useampi -rihma, joiden nenässä on pieni nyhämäinen nasta; tämä on se, jossa on -siitepöly. Usein on näitä erinäisiä laitoksia samassa kukassa. Katsoppa -tuota pientä kukkaa, joka on kuvattu tähän kirjaan sivulle. Se on -aurankukka. Keskellä kukkaa on pieni rihma, jonka pää on halki, se on -se, josta sitten hedelmä ja siemen kasvavat. Sen ympärillä on neljä -muuta rihmaa, nasta päässä. Näissä rihmoissa on siitepöly. Niitä -suippoja lehtiä, jotka alapuolella ovat kukan ympärillä, kutsutaan -kukanverhoksi; mutta ne viisi lehteä yläpuolella ovat kukkalehdet. -Toinen kasvi kukan vieressä on rukiin olki tähkäneen. - -Muutamilla kasvilla, niinkuin sienillä ja sammalilla, ei ole kukkia; -mutta kaikilla kasveilla ovat siemenet. Yksi jyväkasvin tähkä -antaa 50 ja 100 siementä. Muutamat puut antavat miltei 500,000 -(viisisataatuhatta) siementä yhtenä kesänä. Ja kuitenkin voivat kasvit -enetä monella eri tavalla. Eräänä päivänä nä'in puutarhanhoitajan -leikkaavan halavasta oksan ja pistävän sen märkään maahan. Sitten -taittoi hän aaprotipensaasta oksan ja pisti senkin maahan. Miksikä -teette niin? kysyin minä. Sen tulet tietämään yhden eli kahden viikon -perästä, sanoi puutarhanhoitaja. Niinpä kävikin. Sen ajan kuluttua -alkoi halavan oksaan ja aaprotiin kasvaa pieniä vesoja. Siitä ymmärsin -niistä samassa kasvaneen pieniä juuria alaspäin maahan. Ja näin tuli -halavan oksasta koko halava, ja katkastusta aaprotista koko -aaprotipensas. Sellaista oksaa kutsui puutarhanhoitaja _panovesaksi_. -Mutta kun hän leikkaamatta sujutti oksan maahan juurtumaan, kutsui hän -sitä _juurrukkaaksi_. - -Toisen kerran näin puutarhanhoitajan leikkaavan oksan omenapuusta ja -sen hyvin tarkasti sovittavan kasvavaan pihlajaan. Muutaman ajan -kuluttua alkoi se oksa kasvaa omenia, koko muun puun osan kasvaessa -pihlajanmarjoja. Tämä oli hyvin kummallista. Näetkö, sanoi -puutarhanhoitaja, olen _istuttanut_ omenia pihlajaan. - -Mikä on syynä siihen, että lehdet lakastuvat syksyllä? Se, että nesteet -eivät enää nouse puun suoniin lämpimän ja valon vähettyä. Silloin kasvi -levähtää, juurikuin eläin nukkuu. Talvella ovat useat puut -tainnoksissa; mutta jos koetat keväillä kuoria puusta kuorta, näetpä, -kuinka se on jälleen märkänä sisäpuolelta. Silloin nesteet nousevat -uudestaan, ja siitä puhkeevat lehdet. Muutamat eläimet nukkuvat avoimin -silmin. Ja näin nukkuvat hakopuutkin talvella, vaikka ovat viheriöinä -koko vuoden ajan. Mutta kuumissa maissa, joissa on alinomainen kesä, -kasvit aivan vähä nukkuvat. - -Olen nähnyt kasveja, jotka elävät monta vuotta ja joita siksi kutsutaan -_monivuotisiksi_. Sellaisia ovat puut, joista muutamat tulevat usean -tuhannen vuoden vanhoiksi. Mutta niitä kasvuja, jotka yhtenä vuonna -itävät ja toisena vuonna kukkivat ja sitten lakastuvat, kutsutaan -_kaksivuotisiksi_. Sellaisia ovat kaali ja juurikas. Ja niitä, jotka -elävät ainoastaan keväistä syksyyn, kutsutaan _vuosinaisiksi_. -Sellaisia ovat pellava, hamppu ja monta kukkakasvia. Muutamia, niinkuin -resedakasvia, _viljellään_ kruukuissa talvella. Muutamia, niinkuin -ruista ja ohraa, _kylvetään_ peltoon ihmisten ruuaksi. Muutamat -_istutetaan_ siihen, jossa ne eivät muutoin kasvaisi, niinkuin -hedelmäpuut, marjapensaat, sipulit ja potaatit. Sillä kaikki kasvit -eivät menesty kaikissa paikoissa, vaan Jumala on antanut jokaiselle -kasvilajille sellaisen asuinpaikan, joka sillen on sopivin. Oletko -nähnyt, kuinka kukkakasvit mieluisesti kallistuvat akkunanruutuun päin? -Kaikki kasvit tarvitsevat valoa ja kallistuvat mieluisesti sinne päin, -josta Jumalan päivänvalo kirkkaimmin lankeaa niihin. Mutta muutamat -kasvavat ainoasti vedessä, muutamat kovassa auringon valossa, muutamat -paremmin varjossa, muutamat märässä maassa ja muutamat kuivissa -paikoissa. Muutamat, niinkuin muuan laji sammalia, kasvavat toisissa -kasvuissa. Ja muutamat tarvitsevat ison lämpimän, niin että ne ainoasti -kasvavat kuumissa maissa; mutta muutamat tytyvät vähempään lämpimään ja -kasvavat täällä kylmemmässäkin maassa. Etinnä tuolla pohjoisessa ja -etelässä, jossa on alinomainen talvi, ei ole enää ikuisen lumen alla -yhtään kasvia. - -Kasveja on sanomattoman paljo maan päällä. Kuka voipi lukea puut -metsässä eli jyväkasvien olet pellolla eli ruohot kedolla. Jumala teki -ne niin moniksi, että ne kaunistaisivat maan viheriäisyydellään ja -tulisivat ihmisille ja eläimille ravinnoksi. Sillä kaikilla elävillä -olennoilla on ravinto kasvikunnasta. Itse leijonakin kuolisi nälkään, -jos ei sillä olisi muita eläimiä ruuaksi; ja nämä eläimet, joita -leijona syöpi, ovat eläneet kasveista. Siksi on Jumala suonut -kasvikunnan tuottamaan hyvänmakuisimpia ja suloisimpia hedelmiä. Ja -sitten on hän niin laittanut, että nämä hedelmät saavat olla rauhassa, -siksi kuin _kypsyvät_. Tätä ennen maistuvat ne pahalle ja kutsutaan -_raa'oiksi_. Mutta oikein kypsyttyään putoavat ne usein itsestään alas -ja juurikuin sanovat sivukulkijalle: tule ja ota minut! - - - -Puista. - - -Tuuli suhisee metsässä; männynkärkät putoavat maahan. Jonkun ajan ajaa -niitä tuuli ympäriinsä; mutta viimein tarttuvat ja pysähtyvät ne -hietaan. Sitten itävät nuo pienet siemenet, joita on kärkän sisässä -kovain suomujen alla. Pieni vesa nousee maasta. Jo silloin on siinä -pieniä viheriäisiä neuloja, joita kutsutaan _havunneuloiksi_. Vielä on -se pienenä; hevonen voipi sen polkea, karhu voipi sen purra poikki. -Pian kasvaa se korkeammaksi; jo voipi siinä eroittaa rungon ja useita -oksia. Vuosia kuluu; monta kesää sataa; monta talvea tuiskuaa. Varsi -kohoaa aina ylemmä; oksat tulevat aina isommiksi. Kahdenkymmenen vuoden -kuluttua on se pieni vesa tullut isoksi puuksi. Alimmaiset oksat ovat -lakastuneet ja pudonneet pois. Ylimmäiset oksat ovat puun latvana. -Kuudenkymmenen vuoden perästä ei mänty enää kasva pituudelleen. Mutta -se kasva vielä vahvuudelleen. Jos se on hyvää laatua ja kasvaa -sopivalla maalla, tulee siitä petäjä, josta saadaan suuri pölkky eli -paksu masto. Juuresta hakattuna näkee sen sisällisen muodon. -Sisimmäisenä on _ydin_ eli sydän. Sydämen ympärillä on _puu_. Puun -ympärillä on _mäihä eli jälsi_. Mäihän ympärillä on _kuori_. Kuoren -päällä kihoilee _pihka_. Ja tarkasti katsoessa hakattua päätä, näkee -siinä keltasia lustoja eli renkaita puussa, toinen toisensa takana, -sydämestä kuoreen asti. Sillä joka vuonna on puu tullut sen verran -vahvemmaksi, kuin on väliä yhdestä renkaasta toiseen. Lustot luettua -saapi niistä tietää puun ijän. - -_Mänty_ on havupuu, jonka juuri pistää syvälle maahan. Se on kalliin -puunlajimme. Sen rungosta hakkaamme hirsiä ja palkkia, eli sahaamme sen -lankuiksi ja laudoiksi. Sen pihkasta saamme hartsia eli poltamme sen -tervaksi. Mikä on tuon toisen pitkän havupuun nimi, joka seisoo -metsässä männyn vieressä ja jolla ovat niin pitkät riippuvat oksat? Se -on kaunis _kuusi_, jonka harvasyisempi puu paukkuu niin iloisesti -tulessa. Sen juuret levenevät likempänä maan pintaa ympäriinsä. Ja mikä -on tuon puun nimi, jolla ovat hienommat havunneulat ja mutkaset oksat -ja pienet hyvänhajuiset marjat? Se on _kataja_, jonka hienoksi -hakattuja oksia piristellään tuvan lattialle. Mutta usein ei kataja -tule puuksi, vaan on pensaana, joka kasvaa pitkin maata. - -Minä sanoin: eikö ole muuta puuta, joka on petäjää pitempi? -Puutarhanhoitaja sanoi: etkö ole lukenut raamatussa kuningas Salomonin -rakentaneen Jerusalemin temppelin Libanon'in vuorelta tuoduista -setripuista. _Setripuu_ on hyvänhajuinen havupuu, paljoa pitempi -petäjää. Vielä muitakin havupuita kasvaa muissa maissa. Siellä -rakennetaan laivoja noista pitkistä _Saksan kuusista_. Siellä -istutetaan _sypressipuita_ rakasten ystäväin haudoille murheen -muistokuvaksi. - -Kävellessäsi metsässä havaitset pian havupuiden kasvavan kovemmassa -maassa, hiedassa ja kivikossa. Sitten tulet toiselle paikalle, jossa -maa on pehmeämpää ja usein märempää. Siinä kasvaa aivan muita puita, -joilla on havunneulain sijassa oksissa hienoja lehtiä. Silloin sanot: -olemmepa tulleet lehtimetsään, sillä nämä puut ovat _lehtipuita_. -Olethan nähnyt _ylevän tammen_, jonka siemenet ovat piilossa pyöreissä -terhoissa? Aivan hitaasti se kasvaa; siksi tuleekin se hyvin vanhaksi -ja aivan kovaksi. Kun tahdotaan rakentaa oikein lujaa laivaa, -rakennetaan se varsinkin tammesta. Mutta jos et ole nähnyt tammea, joka -kasvaa ainoasti Etelä-Suomessa, olethan ainakin nähnyt _koivun_, joka -kasvaa yleensä aina Lapinmaahan saakka. Se on tuo, joka seisoo tuvan -ulkopuolella riippuvine oksineen ja lehtineen, ja josta saadaan -sitkeintä työainetta ja parhainta polttopuuta. Puukkosi pää on tehty -sen juuresta, kovasta visasta. Elä revi pois sen valkeaa tuohta, sen -vielä kasvavana ollessa. Elä juoksuta paljo pois sen hyvää mahalaa; puu -menettää silloin nesteensä ja kuolee. Muistathan tuon tummanviheriäisen -_lepän_, joka kasvaa märissä paikoissa ja tulee kuorittuna punaseksi? -Muistathan _pihlajan_ ja _tuomen_ suloisine valkeine kukkineen ja -hyvine marjoineen? Muistathan suoran _haavan_, jonka lehdet alinomaa -vapisevat tuulessa? Muistathan _halavan_ ja _raidan_, jotka ovat niin -hauraita, ja sen notkean _pajun_, joka mielellään haaraupi pensaaksi? -Et ole tainnut nähdä kaunista lehtevää _vaahteraa_, et kaunista -_saarnia_ ja _jalavaa_ valkeine kukkineen ja _niinipuuta_, jonka -sisuskuoresta tehdään niinimattoja? Mutta jos niitä olet nähnyt -Etelä-Suomessa, et ole kuitenkaan nähnyt _pyökkipuuta_, vaikka tunnet -puustavit. Muinoin leikattiin ne sellaiseen kovaan puuhun, niillä -präntättäväksi. Ja _mahognipuuta_ ja _ebenholtsia_ eli mustaa puuta ja -monta muuta kallista puunlajia olet nähnyt ainoasti huonekaluissa, -joita nikkari tekee. Sillä nämä puut kasvavat vaan lämpimissä maissa. - -Puutarhassa näin useita hedelmäpuita, joiden mehukkaat hedelmät olivat -hyviä syödä. _Omenapuu_ seisoi keväillä aivan lumivalkeana kukista, ja -syksyllä painoivat omenat kaikki oksat sujuksiin. Vesi tuli suuhuni -katsoessani _päärynäpuuta_ ja _kirsimarja-puuta_. Poimi vaan ja syö, -sanoi puutarhanhoitaja. Sitten saatat istuttaa siemenet, sillä se on -hyvin hupaista. Entä kun saat omenat kasvamaan vielä Pohjanmaallakin. -Hämeessä kasvaa sekä omenia että kirsimarjoja. Etelä-Suomessa kasvaa -vielä päärynäpuitakin. Jos sinulla on hyvä onni, saat vielä luumujakin -_luumupuusta_. Mutta maamme on kovin kylmä eteläisille hedelmäpuille. -Seuraa minua ansariin, niin näytän sinulle monta sellaista. - -Ansari, mikä se on? kysyin minä. Puutarhanhoitaja sanoi: se on huone, -varsin rakennettu sellaisia ulkomaalaiskasveja varten, jotka -tarvitsevat hyvää lämmintä ja jotka paleltuisivat, jos ne olisivat -ulkona. Sellaista ansaria saatetaan lämmittää ja siinä on eteläpuolella -suuria akkunoita. Oletko koskaan syönyt _väskynöitä, manteleja, -saksanpähkinöitä, sitruneja, pomeranseja ja viikunia_? Olen; sanoin -minä, niitä olen ostanut kaupungissa. Kaupunkiin tuodaan niitä -laivoilla merta myöten, sanoi puutarhanhoitaja. Tässä näet ne kaikki -kasvavan puissa. Oletko koskaan juonut _kahvea_? Olen kyllä. Tässä näet -kahvipuun, jonka siemenet kuivataan, ja sitten niitä poltetaan ja -jauhetaan kahvimyllyssä. Oletko juonut suklaatia? Olen sitäkin. Tässä -näet _kakaopuun_, jonka hedelmistä tehdään suklaatikakkuja. - -Täällä ansarissa kasvaa hyviä kryytejä ja hyödyllisiä puulajia, joita -tuodaan kaukaa meritse. Oletko maistanut _kanelia ja kryytineilikoita -ja laakeripuun_ lehtejä lakritsin ympärillä. Olen kyllä. Tässä näet -niiden kasvavan puissa. Oletko maistanut _kiina_ nimistä lääkettä, ja -oletko tuntenut _kanvertin_ väkevää hajua? Olen senkin sairaana -ollessani. Tässä näet niitäkin. Kiina on puun kuorta ja kanvertti on -puun pihkaa. Tässä on toinen puu, jonka pihasta saadaan _kautsukkia_ -eli _gummielastikumia_ ja tässä on toinen, jonka pihasta saadaan -sitkeää _guttaperkkaa_. Tässä on _brasiljapuu_, josta sahattuja jauhoja -värjäri panee painolaitokseensa, ja kevyt _korkkipuu_, josta leikataan -korkkeja puteleihin. - -Tässä on _öljypuu_, josta luet niin paljo raamatussa, sanoi -puutarhanhoitaja. Mutta ne suuret _palmapuut_ ovat niin korkeat, -etteivät ne mahtuisi ansariin. Kerron sitten sinulle niistä jotakin -enemmän. - - - -Pensaista ja kyönnöksistä. - - -Pane viinamarja maahan, niin itävät sen siemenet ja kasvavat ylös -vesoina. Mutta jokaisesta vesasta ei tule puuta, vaan pensas. Ja useat -pensaat ovat, niinkuin puutkin, monivuotisia kasveja, mutta paljoa -pienempiä niitä. Niillä ei ole, niinkuin puilla, oikeaa vartta, vaan -oksat levenevät hajalleen juuresta. - -Kesän kuluttua eteenpäin menen mielelläni poimimaan hyviä marjoja -_vaarain- ja viinamarjapensaista_. Niitä löydän metsässä kasvavina; -mutta _karviaismarja-pensaita_ istutetaan puutarhaan, ja -_pähkinäpensas_ hyvine pähkinöineen ei kasva ylempänä pohjoispuolella -maata. Kerran sairastin, ja silloin join _seljapensaan_ kukista -keitettyä teetä. Jälleen terveeksi tultuani oli keskikesä. Silloin -puhkesivat _syrenein_ sulohajuiset, sinenpunertavat kukat, ja -_orjantappurapensaat_ olivat aivan punaisina ruusuista. Niiden lemu oli -lääkkeenä väsyneelle mielelleni. Aivan siitä asti on ruusuin suloinen -haju ollut minusta mieluista. Olen nähnyt niitä monellaisia, -yksinkertaisia ja kaksinkertaisia. Ja kättäni naarmittua sen teräviin -piikkiin olen sanonut ruusupensaalle: muut sinua toruvat; minä annan -sinulle anteeksi kauneutesi tähden. - -Ansarissa näin ihmeellisiä pensaita. Siinä oli _teepensas_, jonka -kuivatuista lehdistä keitetään tavallista teetä. Siinä oli -_lakritsipensas_ ja _pippuripensas_, jonka karvaista marjoista tehdään -kryytejä ruokaan. Siinä oli vuotuinen _pumpulipensas_, jonka siemenistä -nykitään nuo hienot pumpulit. Sitten kartataan pumpulit, kehrätään -langoiksi ja kudotaan pumpulivaatteeksi. - -Metsässä näin minä muutamia hyvin pitkiä pensaita, jotka kasvoivat -pitkin maata. Sellaisia kutsuttiin _varvuiksi_. Mutta eivät ne olleet -mitään pahoja ja vaarallisia varpuja, sillä niissä kasvoi _mustikoita, -juolukoita ja puoloja_. En pitänyt niin vaaria _variksenraakuista_ ja -_sianpuoloista_. Mutta _pursuja_ on hyvä panna haudeveteen, ja ruskea -_kanerva_ kaunistaa erämaan hietikotkin kauniilla vaaleanpunaisilla -kukillaan. - -Kauvan olin miettinyt tuota tärkeätä asiata, josko rusinat kasvaisivat -puissa. Muutamana päivänä rohkenin tätä kysyä puutarhanhoitajalta. -Hänpä näytti minulle kummallisen kasvin, jolla oli niin pitkä ja hoikka -varsi, ettei se voinut kantaa omaa pituuttaan. Siksi oli se kääritty -pitkän seipään ympärille, joka seisoi tukena sen vieressä. Sellaisia -kasveja kutsutaan köynnöksiksi, sanoi puutarhanhoitaja. Ja tämä on -_viinakyönnös_. Sen hedelmät kasvavat, juurikuin pihlajanmarjat, -tertuissa ja kutsutaan _rypäleiksi_. Muutamista rypäleistä puristetaan -viiniä. Toisia pannaan sokeriin ja kutsutaan _kruukkurusinoiksi_. -Toisia taas kuivataan ja kutsutaan rusinoiksi. Sellainen köynnös on -_humalakin_, joka kasvaa humalamaissa, ja _muratti_, joka kiipeää -muureja ja seiniä myöten ylös. _Kurkut_ ja _melonat_, joita viljellään -ansaripenkeissä, ovat köynnöskasvien laisia, mutta ne kiertelevät -paremmin pitkin maata. - - - -Yrttejä ja ruohoja. - - -Kesällä ulkona kävellessäni näen suloisen viheriän katteen olevan -maalla. Monia tuhansia yrttikasveja elää niityillä ja metsäin mäillä -lyhyen kukoistus-aikansa. Hyvin erilaisiksi ovat ne luotuina, mutta -kaikilla ovat viheriäiset varret, jotka jakauvat haaroihin ja -lakastuvat syksyllä. Miksi täytyy pellavaa joka vuosi kylvää uudestaan? -Siksi kun sen juuri on vuotuinen. Miksi ei saada ensimäisenä, vaan -vasta toisena vuotena siemeniä nauriista ja juurikkaista? Siksi kun -niiden juuret ovat kaksivuotisia; varret ja lehdet lakastuvat syksyllä, -mutta kasvavat jälleen samasta juuresta tulevana keväänä. - -Pieneen peltotilkkuun on äiti kylvänyt yrttikasvien siemeniä, joiden -hedelmät ovat hyviä syödä. Siinä kasvaa _herneitä_ ja _papuja_ pitkissä -palkoissa. Sitten on äiti kylvänyt _juurikasvien_ siemeniä, joista -syödään juuret, mutta ei varsia, lehtiä ja hedelmiä. Syksyllä otamme ne -maasta ylös. Sitten saamme hyviä _potaateja_, mehuisia _nauriita_, -isoja _lanttuja_, pieniä _rediisejä_, keltasia _porkkanoita_, -valkeita _morajuuria eli palsternakkoja_ ja _retikkoja_, punaisia -_punajuuria_ ja oikein väkevää _piparijuurta_. Tästä ja potaateista on -äiti pannut juuria maahan; mutta ne muut on hän saanut siemenistä. - -Olen poiminut _lakkoja_ suolta, _mesimarjoja_ ja _maamuuraimia_ -niityltä ja _mansikoita_ metsän rinteiltä. Puutarhassa olen nähnyt -useita hyviä _kyökkikasveja_ viljeltävän penkeissä. Siinä kasvaa isoja -monellaisia _pääkaaleja_ ja _sallaatia_ ja viheriäistä _pinaatia_, jota -hakataan hienoksi kyökissä. Siinä viljellään useita _kryytikasvejakin_, -joita pannaan ruokaan, niinkuin _tilliä, persiljaa, meiramia ja -timjamia_. _Aniksen_ ja _venkoolin_ siemeniä panee äiti joululeipään -kryyteiksi. Samoin panee hän _kuminoitakin_; mutta niitä kasvaa -itsestään. _Inkivääriä, safrania, muskotia ja kardemummaa_ ja sitä -karvainta _sinappia_, jota syödään läskin kanssa, tuodaan ulkomailta. - -Vielä on peltotilkussamme useita _sipulikasveja_. _Ruohosipulista_ -syömme varret ja _punasipulista_ juuret; mutta _kynsilaukalla_ on paha -haisu. Useita kukkia, niinkuin lemmenkukkia ja tulppaneja, kasvaa -sipulinjuurista. Mutta sipuli ei ole mikään oikea juuri, vaan -pakurainen runko, josta kasvaa juurisäikeitä alaspäin. - -Hevosemme ja karjamme ymmärtävät ruokansa valita laitumella. Voikukista -ja muista karvaista kukista eivät ne huoli; vaan hyvin mielellään -syövät _hiirenherneitä_ ja _apilasta_ eli paulakukkaa, sekä punaista -että valkeaa. Sellaisia yrttikasveja kylvämme ja kutsumme niitä -_karjanrehu-yrteiksi_. - -Isä ostaa välistä _raparperia_ ja _oksennusjuurta_ apteekista, kun -sairastumme. Mutta siihen ei hänellä ole aina varoja. Siksi kasvatamme -kotona hyviä _lääkeruohoja_, niinkuin _minttua, aaprotia, lavendelia ja -aaluminjuurta_. Muita sellaisia, niinkuin _raateita, pietar-yrttejä ja -maliheiniä_ poimimme metsistä. Isä on myös neuvonut meitä tuntemaan -_myrkylliset_ yrtit. Kyllä me varomme itsiämme _hullukaalista_, jossa -ovat mustat ja valkeankeltaset kukat. Me eroitamme sen myrkyllisen -myrkkyputken, jonka varressa on pilkkoja, _koiranputkesta_, joka ei ole -vahingollinen. _Näsiänmarjat_ eivät petä meitä, vaikka ovat punaisten -viinamarjain laisia. _Sudenmarjoista, koisopuunmarjoista ja voikukista_ -emme luule ollenkaan hyvää. Myrkyllistä yrttikasvia olemme istuttaneet -eteläpuolelle tupaa, ja sitä kutsumme _tupakiksi_. Sitä saatetaan -polttaa ja purra ja nuuskata, kun siihen on totuttu. Mutta se, joka ei -ole siihen tottunut, tulee siitä sairaaksi. Ja sitä emme huoli -koetella. - -Onpa hyvää ja iloista, kun näkee kukkakruukkuja akkunoissa. Liisalla on -useita kauniita _puutarhan kukkia. Kurjenpolvi, palsamikukka ja -helmipuu_ on sillä aina huoneessa sisällä. Ulos on hän pannut kasvamaan -keltasen _narsissin_, valkean _narsissin_, helopunaisen _pionin,_ -kirjavan _unikukan, auringonkukan, tulppaanin, asterin, kelloruusun, -keisarinkruunun, satakaunon_ ja vieläpä muitakin. Mutta _kultalakkaa, -leukoijaa ja neilikkaa_, jotka kaikki tuoksuavat niin hyvältä, ja -_myrttiä_, josta tehdään morsiankruunuja, ja sulohajuista _resedaa_, -kukkain ujoa torpantyttöä, -- niitä kaikkia pitää Liisa enemmin -kruukuissa. Puutarhanhoitaja on luvannut hänelle kaksi kauniinta -sipulikasvua: _hyasinthin_ ja ison monivärisen _dahlian eli georginin_. - -Niityillä kasvaa lukemattomia metsäkukkia. Siellä näkee heti keväillä -_sinivuokon_ ja _valkovuokon_ ja _säynäskukan_ ja _lehmänkieli-kukan_. -Sittemmin kesällä saadaan poimia _orvokkeja, voikukkia, sinikelloja ja -nurmineilikoita_. Pellossa kasvaa _sinikauno_ ja _aurankukka_. Vedestä -saadaan _valkeita lummekukkia_ ja _keltaisia lummekukkia_. Mahdoton on -niitä kaikkia luetella. Mutta yhtä en voi olla mainitsematta. Metsässä -kasvaa mäntyin juurilla pieni _sirkkusenkello eli linnea_, joka on -saanut nimensä kasvien järjestäjästä, suuri-arvoisesta Linné'estä. - -Kerran poltin käteni tuossa pahassa _nokkosessa_. Menin kotiin sitä -valittamaan äidilleni. Äiti istui kutomassa. Elä ole milläsikään, sanoi -hän. Nyt kudon kaunista liinaa teille kaikille. Mistä on kudottava? Se -on pellavalangoista, joita sisaresi kehrää rukilla. Mistä ovat langat? -Ne ovat _pellavista_, joita isäsi on saanut pellosta. Hyvin kauniina -kasvavat ne siinä pienine sinisine kukkineen. Syksyllä nykimme ne ylös -juurineen. Sitten liotamme ne vedessä. Sitten loukutamme ne, niin että -päistäreet varisevat pois. Sitten häkläämme ne niin että tappurat -lähtevät pois. Sitten harjaamme ne. Niin ovat ne valmiina -kehrättäviksi. Mutta isällä on _hamppuakin_, joka on nokkosen näköistä. -Hyvin lujia kuituja saadaan hamput lioitettua ja loukutettua. -Köydenkehrääjä tekee niistä lujimpia köysiä, ja niistä kudotaan -säkkivaatetta ja purjevaatetta. - -Menemmepä nyt niitylle ja leikittelemme ruohokossa. Siinä on suuri -joukko monellaisia kasvia, joilla kaikilla on onsi nivelikäs korsi ja -pitkät kaitaiset lehdet. Siinä on _simakettä eli hajuheinää_, joka -haisee niin hyvältä heinäladoissa. Siinä on _hiirenhäntäheinää ja -puntaripää-heinää ja kastikasta ja nurmikasta_. Nämä kaikki ja muut -yhteensä ovat sinä pehmeänä viheriänä heinikkona, jota isä niittää -viikatteella ja äiti haravoipi ja kaikki sitten kantavat eli hevosella -ajavat latoon. Rannalla kasvaa _saraheinää_ ja _niittyvillaa_ valkeine -untuvineen, ja _ruokoa_, joka niin nöyrästi kumartelee jokaiselle -tuulen löyhäykselle. Mutta tuolla vedessä seisoo pehmeä _kahila_, josta -mattoja letitetään. - -Aivan usein on meillä vastusta _rikkaruohosta_ pellolla. _Narsku_ -tukkeupi siihen halukkaasti, ja _ohdake_ tahtoo alinomaa kasvaa -uudelleen, vaikka sitä nykitään juurineen pois. _Ukonkaurakaan_ ei ole -siinä mieluista, ja _juolas_ juurtuu alinomaa puutarhan penkkiin. Mutta -_saviheinän_ ja _vesinenätin_ kitkemme helpommasti pois. - -Missä sellaista ruohoa kasvaa, jota heiniksi niitetään, siinä on -_niitty_; mutta jossa kasvaa jyväkasveja, siinä on _pelto_. Mitä ovat -jyvät? Ne ovat siemeniä useista hyvistä kasveista, jotka kuuluvat -ruohoihin. Isä kylvää syksyllä _ruista_ peltoonsa. Silloin kasvaa -kylvöstä pienoisia oraita. Talvi tulee, lunta sataa, rukiin laihon -peittää lumi. Se ei kasva, se ei kuole; se odottaa aikaansa. Kevät -tulee, kesä lämmittää. Silloin käypi ruis tähkään; silloin hedelmöivät -tähät. Silloin hedelmöityvät ne, joka merkitsee että siemenjyvät -kasvavat tähkissä, ja sitten tuleuvat ne. Silloin mennään pellolle, -leikataan ruis sirpillä, sidotaan lyhteisin, pannaan kuhiloille, -kuivataan auringon paisteessa ja puidaan riihessä. Ruumenet eroitetaan -pois, oljet pannaan tallelle, jyvät jauhetaan myllyssä, ja sitten -leipoo äiti jauhoista kaunista leipää ja keittää parasta puuroa. Hyvin -iloista ja hyvää on pellolla tehdä työtä. - -Mutta _ohrat_ kylvetään keväillä, ja kuitenkin ennättävät ne valmistua -syksyllä leikattaviksi. Puitua käytetään ne ryyneiksi eli tehdään -maltaiksi, ja niistä pannaan olutta ja sahtia. Mutta ei ole oikein -polttaa tätä hyvää Jumalan lahjaa paloviinaksi. _Kaurat_ käytetään -osittain ryyneiksi, ja jäänös annetaan hevosille ruuaksi. _Nisua_ -kylvetään harvoin; nisujauhot tuodaan enimmästi Venäjältä, ja sitten -saadaan nisuleipää. _Tattaria_ ei myös kylvetä paljo; mutta -tattariryynit me kyllä tunnemme. _Riisiryynit_ ja _mannaryynit_ tuodaan -muista maista, joissa sellaisia jyviä kasvaa. - -Vieläkin näin jotakuta, joka kuului ruohoihin. Kaupungista ostin -vapoja, jotka olivat ulkomaan _rytejä eli ruotoja_, joita isä halkoi -kaiteisin piduiksi. Ansarissa nä'in kallista _sokeriruokoa_, joka -kasvaa lämpimissä maissa. Sen mehusta keitetään sokeria, siirappia ja -ruskeaa sokeria. Mutta nyt on alettu keittää sokeria juurikasveista, -joita täälläkin on, ja ne ovat _valko-juurikkaita_. - - - -Kukattomista kasveista. - - -Kokonaisen kesän odotin _sananjalkasia_ kukkiviksi. Mutta ne olivat -alinomaa samallaisia eivätkä kukkineet koskaan. Sen sijaan saivat ne -takapuolelle lehtiään pieniä siemeniä, jotka olivat hiekan laisia. -Samallaisia siemeniä näin _kortteissa_, jotka kasvoivat märässä maassa. -Päätinpä katsella _sammalia_, jotka kasvavat kivillä. Näi'n sekä -_rahkasammaleen_ että pehmeän _karhunsammaleen_ ja _seinäsammaleen_, -jolla tukitaan hataroita seinänrakoja. Näinpä muitakin aivan hienoja -sammalia, jotka olivat puunkuoren laisia eli kuin ohuet paikat. -Sellaisia sanotaan _jäkälöiksi_. Niihin kuuluvat puiden _naavat_, jotka -riippuvat kuin pitkä parta havupuiden oksissa. Sellaisia ovat -_kangasjäkälä_, josta leivotaan leipää katovuosina, ja _poronjäkälä_, -jota poro kaivaa lumen alta, ja _kiventiira_, jolla äiti painaa -villalankojaan ruskeaksi. En voinut nähdä niissä kukkia, mutta näin -niillä olevan siemenet pienissä koteissa. - -Merellä soudellessani tarttuivat aironi usein meriruohoon, jota kasvoi -pitkissä varsissa ylös meren pohjasta. Sellaisia oli monta lajia, ja -niitä kutsuttiin _hauroiksi_, ja sellaista oli siinäkin viheriäisessä -aineessa, joka kokoupi veden pintaan seisovassa vesilammikossa. Kaikkia -näitä kutsuttiin _leviksi_, ja niillä olivat siemenet, mutta ei kukkia. - -Saman näin _sienissäkin_. Ne olivat monellaisia, ja muutamia, niinkuin -_korvasieniä_, paistoi äiti ruuaksi; mutta toisista sanoi äiti: elkää -syökö niitä, sillä ne ovat myrkyllisiä. Juuri sellainen oli -_kärpässienikin_. Tunteaksesi tämän, panen sen tähän kirjan sivulle -kuvattuna. Sillä on punanen pilkkunen hattu päässä, ja seisoo jalalla; -mutta muutamilla sienillä ei ole ollenkaan jalkaa. Muistatko -_ukontuhnua eli maanmunaa_, joka on valkea ja pyöreä kuin muna? Kun -sitä mädänneenä polkee, tulee siitä juurikuin savua. _Taulakääpä_ ja -_jäneksenkääpä_ kasvavat puissa. Mutta pienin sieni on _home_, joka -kasvaa vanhassa ruuassa. Eikä kukaan voi sanoa kuinka sen siemenet ovat -tulleet siihen. - -Ja juurikuin muutamia eläimiä kutsutaan ylhäisemmiksi ja toisia -kutsutaan alhaisemmiksi heidän ruumiinsa täydellisemmän eli -vaillinaisemman muodon mukaan, niin kutsutaan kasvejakin. Mutta kaikki -ovat niin viisaasti luodut, että ne ovat täydelliset tarkoitukseensa -tässä maailmassa. Niin ihmeellisesti on hyvä Jumala kasveihin -yhdistänyt kauneuden ja hyödyn, että silmillemme, haistollemme ja -nälkäiselle vatsallamme on niistä iloa. - -Eräänä ehtoona juhannuksen aikana istuivat Antti ja Liisa turvepenkillä -pitkän koivun alla. Tuolla haassa söivät lehmät tuoretta ruohoa. Linnut -lauloivat kukkivassa pihlajassa, mansikat paistoivat punaisina metsän -rinteellä, apilaat tuoksuivat hyvänhajuisina kartanolla ja avoimesta -tuvan ovesta tuli vasta leivotun lämpimän leivän haju ulos. Siinä -panivat molemmat lapset kätensä ristiin, rukoilivat ja kiittivät -Jumalaa, joka verhotti koko maan niin kauniiksi viheriäisillä -kasvuilla. Ne katsoivat ilolla ja rakkaudella kaikkia puita, kaikkia -pensaita, kaikkia tuhansia kukkia ja erilaisia yrttikasveja. Ja samalla -hetkellä muistivat molemmat mitä Vapahtaja Jesus sanoi kedon -kukkaisista: "Totisesti sanon minä teille, ettei Salomon kaikessa -kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi heistä!" - - - -Puiden ijästä. - - -Usein luetaan hakatun petäjän tyven päässä aina 200 ja 300 keltaista -rengasta. Siitä tiedetään petäjän kasvaneen kaksi eli kolme sataa -vuotta, ennenkuin se on tullut isoksi mastopuuksi. Muutamain rengasten -väli on leveämpi ja toisten on kaitasempi. Tästä on nähtävä puun -kasvaneen yhtenä vuonna enemmän paksuudelleen, kuin toisena vuonna. Se -tulee siitä, että kesä on ollut enemmän eli vähemmän sopiva puun -kasvulle. Ne puut, joilla on löyhä sisus ja jotka kasvavat pian, -niinkuin haapa ja halava, vanhenevat pikemmin ja kuivavat enemmin. -Mutta kovat puulajit, niinkuin tammi, kasvavat paljoa hitaammasti ja -tulevat hyvin vanhoiksi. Englannissa on tammia, jotka ovat yli tuhannen -vuoden vanhoja. Itä-Indiassa kasvaa viikunapuu, joka yksinään on pienen -metsikön kokoinen. Monta sen oksista, jotka riippuvat maassa, on siinä -juurtunut erityisiksi vesoiksi. Seitsemäntuhatta ihmistä mahtuu -istumaan tämän puun varjossa, ja sen luullaan olevan kahtatuhatta -vuotta vanhemman. - - - -Palmuista. - - -Lämpimissä maissa ei ihmisen tarvitse kuin ojentaa kätensä ottamaan -ruokaa kasvikunnasta. Siellä kasvaa _leipäpuu_, joka antaa niin -runsaasti hedelmiä, että kolme puuta elättää yhden hengen koko vuoden -ympäri. Mutta eivät mitkään puut ole niin kauniita ja hyödyllisiä kuin -korkeat palmupuut. Tässä näet _palmupuun_ kuvan. Sen korkeassa välissä -ei ole yhtään oksaa, ainoastaan latvassa on isolehtinen kruunu. Sitä -myöten kun runko kasvaa korkeammaksi ja uusia lehtiä tulee latvaan, -putoavat alimmaiset lehdet pois ja jättävät ympäri runkoa pakuraisia -renkaita. Alaston ja musta neekeri, jolla on valkeata vaatetta nivusten -ympärillä, kiipeää runkoa ylöspäin, päästäkseen käsiksi pyöreihin -kokospähkinöihin, jotka kasvavat aivan lehtien juuressa. Pähkinät ovat -lapsen pään kokosia ja aivan hyviä syödä. Niiden neste on maidon laista -ja hyvin terveellistä. Niiden kovista kuorista tehdään kuppeja ja -kauhoja. Lehdet suojaavat polttavalta auringolta. Lehdistä letitetään -mattoja ja varjostimia; niiden varsista letitetään vakkoja ja köysiä. -Sagupalmulla on paksu ydin, jota kuivataan ryyneiksi. Dadelpalmuissa -kasvaa makuisempia dadeleja. Monta ihmistä saapi niistä piammiten koko -ravintonsa. Nesteestä tehdään palmuviiniä; sydämet hienonnetaan -kameeleille ruuaksi ja puista saadaan teosaineita ja polttopuuta. - - - -Tervasta. - - -Tiedätkö miten tervaa poltetaan kesällä haudassa? Isä menee metsään. -Siellä näkee hän hienoja mäntyjä kasvavan laihassa maassa. Ne eivät -kelpaa sahapölkyiksi ja lankuiksi; mutta isä tietää paremmin mihinkä ne -kelpaavat. Keväillä koloo hän ne, ja sen tekee hän niin, että hän -terävällä raudalla kuorii puista parkin ja jättää siihen kaitaiselta -kuorta seläksi. Toisena vuonna vestetään tyvelle jäänyt parkki pois. -Kolmantena vuonna kuoritaan ylempää parkkia; sillä lailla jatketaan -koloja. Viidentenä talvena tavallisesti kaataa isä ne kolotut puut, -vedättää haudalle, särkee ne pieniksi ja latoo pinoihin. Sitten kaivaa -hän maahan pyöreän kuopan, joka kutsutaan _tervahaudaksi_. Siihen latoo -hän tervakset ja kattaa sen sammalilla ja hiedalla. Sitten sytyttää hän -haudan; mutta ei se saa palaa ilmitulessa, vaan ainoastaan hiiltymällä. -Kuumuudessa muuttuu pihka _tervaksi_ ja juoksee haudan pohjassa olevaa -puutorvea myöten tynnyreihin. Tervalla täytetyt tynnyrit myypi isä -kaupunkiin kauppamiehelle. Kauppamies tyhjentää osan tervaa isoon -vaskikattilaan ja keittää sen siinä pi'eksi. Toisen osan antaa hän olla -tynnyreissä ja viepi ne sekä pikitynnyrit laivaansa. Laiva purjehtii -vieraalle maalle. Siellä myypi kippari tervan ja pi'en, jota ei ole -saatettu valmistaa vieraassa maassa. Rahoilla ostaa hän sitten suoloja, -kahvia, sokuria ja paljo muuta hyvää kalua, jota ei saateta valmistaa -omassa maassamme. Kaikkea tätä tuopi hän laivalla kauppamiehelle, ja -kauppamies myypi tätä sitten meille. Näin vaihettaa yksi maa kalujaan -toisen maan kanssa, ja näin saavat kaikki mitä tarvitsevat. - - - -Kaarle Linné'stä ja yrttikasveista. - - -Sata vuotta takaperin eli eräs ruotsalainen mies, jonka nimi oli -_Kaarle Linné_. Jo poikana olivat hänelle luonnossa kasvit rakkaimpia. -Koko kesiä oli hän ulkona metsässä ja niityllä. Alinomaa tutki hän -kukkia toisen toisensa rinnalla ja koetti keksiä niiden tarkoitusta. -Näkipä viimein ihmeellisen järjestyksen, erilaisten kukkain suuressa -moninaisuudessa. Hän luki siittimet jokaisessa kukassa. Kaikki kukat, -joilla olivat samallaiset siittimet, asetti hän yhteen samaan luokkaan. -Tällä tavalla sai hän 23 luokkaa. 24:nteen luokkaan luki hän ne kasvit, -joilla ei ollut kukkia. Sitten hän jokaisen luokan jakoi lahkoihin, -jokaisen lahkon sukuihin ja jokaisen suvun lajeihin. Samoin jakoi hän -eläimetkin. Näin koetti hän tutkia koko luonnon viisautta. Toiset -ymmärtävät miehet ovat tehneet hänen tekonsa täydellisemmäksi. Mutta -kaikissa maissa ja kaikkina aikoina on Linné'n muisto ollut laajalta -mainiona. Vielä kauvan, hänen kuoltuansakkin, muistelevat lapset hänen -nimeään ja viisaat maailmassa sanovat toisilleen: se oli mainio mies! -Ja iltatuulen puhaltaessa puihin ja kukkiin ja ruohoon, kuulee näiden -suhisevan ja juurikuin sanovan toisilleen näin: se mies, joka rakasti -meitä ja ymmärsi meitä, oli nimeltä Kaarle Linné. Se oli mainio mies! - -Kasvit jaetaan kukkainsa ja hedelmäinsä näön mukaan. Niin kutsutaan -monia kasveja _hernekukkasiksi_, niinkuin herneitä ja apilasta. Toisia -kutsutaan _yhdyskukkasiksi_. Toisia taas kutsutaan _ristikukkasiksi_, -niinkuin naurista ja krassia. Vielä kutsutaan toisia _ruusukukkasiksi_, -niinkuin orjantappurapensaita ja vaaramia. Muutamissa on monta pientä -kukkaa tertussa, niinkuin koiranputkessa ja kuminassa. Muutamat kukat -ovat huulten moisia, ja muutamat riippuvat alaspäin. Ruohoin kukat ovat -tähkässä eli tertussa. Ja niin nä'emme heti katsoessamme heimolaisuuden -erilaisten sukuin ja lajien välillä kasvikunnassa. - -Oletko nähnyt muutamain kukkain sulkevan kukkateränsä -illalla ja avaavan sen jälleen aamulla? Ansarissa näin pienen -ulkomaalais-yrttikasvin nimeltä _mimosa_. Koskettuani sen lehtiin, veti -se lehtiään ja lehteinsä varsia juurikuin pelosta kokoon. Siinä näin -toisenkin ulkomaalais-kukan, jonka nimi oli _kärpässieppo_. Kärpäsen -istuttua sen jäläisiin ja karvaisiin lehtiin, supisti kukka lehtensä -yhteen ja piti kärpästä kiini. Mutta kärpäsen kuoltua, aukasi kukka -jälleen lehtensä. Erinomattain paljo olisi vielä sanomista kasveista. -Rukoile Jumalata, että hän soisi sinun paljo oppia. Niin ymmärrät sinä -Jumalan tekoja ja Jumalan niissä. - - - -Pellosta ja niitystä. - - -Tämä tieno, jossa nyt asumme, oli ennen erämaana. Metsä kasvoi yleensä, -ja mättäät ja kivet tekivät maan koleikoksi. Mutta monia aikoja siitä -muuttivat esi-isämme tänne. Ne alkoivat hakata metsää, kuokkia pois -mättäitä ja raivata pois kiviä. Paljo ovat esi-isämme tässä tehneet -työtä ja nähneet vaivaa tätä kauvan pitkittäessä. Mutta meillä, jotka -elämme kaukana niiden jälessä, on heidän työstä isoa hyötyä ja iloa. Ja -tästä on meillä opittava, ettei meidän tule tehdä työtä ainoastaan -omaksi eduksemme, vaan eduksi niille, jotka tulevat ja elävät meidän -perästä. Siksi viljelemme alinomaa enemmän maata hyödyksi ja iloksi -rakkaalle isänmaallemme, Suomelle. - -Nyt on meillä peltoa ja niittyä. Pelto on se maa, jossa jyviä kasvaa, -ja sitä kyntää isä hevosella ja auralla. Siihen kylvää hän ruista -syyskylvöksi ja ohraa ja kauraa kevätkylvöksi. Sitten leikkaamme -elokasvit syksyllä. Sitten kuivaamme ja puimme ne, niinkuin jo ennen on -mainittu. Ja sitten kiitämme Jumalata jokapäiväisestä leivästä. Sillä -välistä suopi Jumala katovuoden tulla pellolle. Silloin turmelee halla -joutumattoman viljan, eli kuivaa se pois. Ja sitten tulee kallis aika -ja köyhyys maahan. Ennen oli vieläkin pahempi. Silloin ei ollut meillä -noita hyviä potaatteja, jotka nyt ovat isona apuna, kun on puutetta -jyväelosta. Ei siitä ole sataa vuotta, kuin meidän maassa alettiin -istuttaa potaateja. Ja siitä on tuskin viisikymmentä vuotta, kun ne -tulivat yleisesti tutuiksi. - -Niitty on se maa, jossa ruoho kasvaa, jota sitten niitetään ja -kuivataan heiniksi. Heinät viedään latoihin, ja talvella ajetaan kotiin -karjalle ruuaksi. Jos emme niin tekisi, nääntyisivät hevoset ja lehmät -ja lampaat talvella nälkään. Välistä tulee heinistäkin katovuosi. -Niitty kuivaa, mato syöpi ruohon. Silloin täytyy meidän teurastaa osa -karjaa. Tähteet täytyy elättää oljilla. Silloin ikävöimme kevättä -enemmän, kuin koskaan muulloin. Mutta Jumala tuopi meille iloisen -keväimen, ja sitten kasvaa ruoho jälleen, ja silloin päästämme karjan -taas laitumelle. Hyvin iloista on silloin nähdä, kuinka vasikat -hyppelevät heinikossa. - - - -Nokkonen ja ruusu. - - - Nokkoselle poljetulle - Ruusu lausui oksaltaan: - Kov' on onni suotu sulle, - Sua aina kartetaan. - Sinuhun ei silmää luoda, - Ken sun näkee, väistyy pois; - Hyvityst' ei sulle suoda, - Sillä kättä polttaa vois. - Jokainen, jok' astuu luokse, - Tuntein sinun tapojas, - Kohta luotas poijes juoksee, - Peläten sun pistoas. - - Tähän vastas nokkonen: - Luoja loi mun tuliseksi; - Koristusta minä en - Saanut vaaran peitteheksi. - Mut sä petät, kaunoinen! - Luotu muita narraamahan - Kaikkia sä viittailet - Sua riemuin poimemahan: - Piikkis piillät, hymyilet. - Kyllä kerskaat, ett' on sulla - Väri, loiste, joilla kiillät, - Mutta julmempi kuin mulla - Sull' on miekka, millä viillät. - - - -Lilja laaksossa. - - - Sä laakson lilja, oletkos - Vaan maasta noussut elohos? - Et; kuihtuisitpa kuoloon poisi, - Jos ei myös taivas pilvistään - Sun juurtas kastais vedellään - Ja sulle päivän paisteen soisi, - Jok' umpinaisen silmukan - Aukaisee täyteen kukkahan. - Niin, sielu, elos oikea - On armolahja taivaasta. - - - -Liisan kukka. - - - Kuin kovin janottaapi - Mun pientä neitoain! - Se yhä juoda saapi - Enemmän vaatii vain. - Se seisoo kruukussansa - Jalkoineen sorjasti, - Hienoilla juurillansa - Ruokaansa imevi. - - Hän ilmaa hengitseepi - Kauneilla lehdillään, - Kun päivä ruskoileepi, - Niin riemuitsevi hän. - Hän tahtoo kernahasti - Nojata ruudullen, - Mist' tuikkii kirkkahasti - Aurinko kultainen. - - Mä häntä neuvon silloin, - Kuin äiti ainiaan: - Kasvappa aamuin, illoin, - Ja seiso hiljaa vaan. - Jos mielit uudestansa - Pääs kääntää ruutuhun, - Mä tulen kepin kanssa, - Ja siihen kytken sun. - - Hän kasvaa suuremmaksi - Ja kauniit lehdet saa - Ja tulee loistavaksi, - Se mua riemuittaa. - Jo silmikon se saapi - Niin pienen, pienoisen; - Se kukaks puhkeaapi, - Kun vartun hiukkaisen. - - Näin kukkani kun loistaa - Kuin korein morsian, - Kiitellen tahdon muistaa - Mä Herraa taivahan. - Myös lasta vertaan kukkaan - Viattomuudessaan. - Suo, Herra, ettei hukkaan - Aikansa menis vaan. - - - - -Kahdeksas Luku. - -Kiwikunnasta. - - -Tule Liisa, mennäänpä isän luokse pellolle. Kanna sinä kruukkua, minä -kannan kirwestä. Kruukku on poltetusta sawesta, ja siinä on suoloja. -Kirwes on raudasta, ja sen terä on teräksestä. Isä kyntää peltoa ja -korjaa siitä kiwiä pois. - -Saatatteko sanoa meille, isä, mitä sawi on? Owatko suolat eläwiä? -Owatko rauta ja teräs kasweja? Ja mitä owat multa ja kiwet? - -Muista se, sanoo isä. Eläwät ja kaswit owat eläwiä olentoja. Ne -syntywät ja kaswawat sisältäpäin kaikellaisella rawinnolla. Aikansa -elettyä tulewat ne wanhoiksi ja kuolewat; mutta niiden sikiät kaswawat -niiden sijaan. Niin muuttuwat alinomaa eläinkunnan ja kaswikunnan -asujat. Ja kuitenkin näyttäwät ne alinomaa olewan samallaisia. -Kotiwarpunen, joka laulaa tirskuttaa katolla, on laulanut siellä -niinkauwan kuin minä muistan. Niitynruoho on samaa ruohoa, jota kaswoi -ollessani aiwan pienenä. Ja kuitenkaan ei ole se enää sama warpuinen, -eikä sama ruohokaan, waan uusi warpunen ja uusi ruoho. Kokonaan toisin -on kiwien asia. Eläwät ja kaswit eläwät itsessään. Kiwet owat itsessään -hengettömiä kappaleita ja eläwät ainoasti koko sen suuren maailman -osina. Ne eiwät muutu itsessään. Ne eiwät synny; ne eiwät kuole. Eiwät -koskaan kaswa sisältäpäin. Ne eiwät syö, eikä niillä ole sikiöitä eikä -siemeniä. Eiwät koskaan wanhene nuo kowat wuoret. Näetkö tätä pientä -kiweä, joka minulla on kädessä? Sellainen kuin se nyt on, sellaisena on -se pysynyt monta tuhatta wuotta aina maan ensimäisestä ajasta. Näinä -tuhansina wuosina ei se ole kaswanut wähintäkään, ja tuhannen wuoden -kuluttua eteenpäin ei se ole isompi kuin nytkään. - -Katsoppa, nyt lyön kiwen rikki. Se menee palaisiksi, ja jokainen -palainen on eri kiwi. Mutta eläwää eli kaswia en saata lyödä rikki, -ilman etteiwät ne kuole. Kahdesta pienestä kirweestä saatan takoa ison -kirween. Mutta enpä saata kahdesta pienestä kananpojasta tehdä kukkoa -eli kahdesta pienestä männystä isoa petäjätä. Eläin ja kaswi owat -kumpikin jo itsestään niinkuin walmiita. Mutta suuresta rautakangista -saatan takoa tuhat naulaa, ja jokainen naula on rautaa. - -Enkö saata takoa muuta kuin rautaa? Aiwan wissisti, saatan takoa -useampia metalleja. Sillä kiwikuntaan luemme monta kappaletta maan -päällä, joilla ei ole erinäistä elämää. Metallit owat läpinäkymättömiä, -tiheitä kappaleita. Useat sulawat kuumuudessa, mutta kowenewat jälleen -tultuaan kylmempään ilmaan. Olen nähnyt sellaisiakin, joita on löydetty -maasta puhtaina ja sekoittamattomina. Mutta tawallisesti murretaan -_metallimalmi_ kaiwannoista wuorissa, ja rautamalmia saadaan järwien -pohjastakin. Sitten kuumennetaan malmi hiilillä sekoitettuna -masuuneissa, puhdistettawaksi muista aineista. Silloin rauta sulaa, -juoksee ulos, jähmistyy harkoiksi eli taotaan kangiksi, niinkuin -rautapruukeissa on tapana. Muutamat metallit eiwät ruostu ollenkaan -ilmassa, eiwätkä kulu kowimmassakaan tulessa; ja siksi kutsutaan niitä -_kalleiksi_ metalleiksi. Sormessani on sormus ja säästökukkarossani on -keltanen raha. Molemmat owat _kultaa_, joka on kallis metalli ja -saatetaan takoa hienoimmiksi lewyiksi. Kultaa on harwassa, ja se on -hywin kallista. Se on yhdeksäntoista kertaa raskaampi wettä, ja löytyy -ainoasti yksi sitä raskaampi metalli, nimittäin walkea _platina_. Mutta -tuo walkea metallinen lusikka ja tuo walkea raha owat _hopeaa_, joka on -hyödyllisin kalliista metalleista, sillä siitä taotaan kaikellaisia -kaluja, jotka owat sekä kauniita että lujia. - -Niin on Jumala suonut ihmisten hywäksi, että _rautaa_, joka on -hyödyllisin kaikista metalleista, löytyy runsaimmin lewinneenä maan -päällä. Ihminen, joka wäärinkäyttää niin monia Jumalan lahjoja, on -käyttänyt rautaakin miekoiksi ja tappawiksi luodeiksi. Kun rautaa on -sekoitettu hiilillä, on siitä tullut _terästä_, josta taotaan -teräaseita, niin että teräksellä woidaan kaiwaa reikiä kallioihinkin. -Mutta jos puukkosi terä on jonkun ajan märkänä, tulee siihen ruskeita -pilkkoja, joita sanotaan _ruosteeksi_; ja se syöpi sekä rautaa että -terästä. - -Sepän takoessa putoaa _kuonaa_ raudasta. Ja rauta, jos se saapi olla -kauwan tulessa, palaa ruskeiksi jauhoiksi. Sellaisia metalleja, joita -ruoste ja tuli syöpi, kutsutaan _halvoiksi_ metalleiksi, ja sellaisia -owat kaikki muut, joita nyt luettelen. - -Antilla on lakkarissa punertawa raha ja äitillä on kotona kahwipannu. -Raha ja kahwipannu owat _vaskea_, joka sietää kowan kuumuuden, -ennenkuin sulaa. Kun äiti keittää rautapadassa, ei siitä ole wahinkoa, -jos rautaruostetta tulee welliin. Olen nähnyt rautajauhoa käytettäwän -lääkkeeksi. Mutta aina tinauttaa äiti kupariastiansa sisäpuolelta. -Muutoin _ruostuu_ kupari märkyydestä ja haposta, ja tämä ruoste on niin -myrkyllistä, että ihmiset saattawat kuolla siitä. Äitillä on -kynttiläjalkoja ja talrikkeja walkeasta ja pehmeästä _tinasta_, joka -sulaa aiwan pian. Kelloin walurit sulaawat vaskea ja tinaa sekaisin. -Siitä tulee walumalmia, josta tehdään kirkonkelloja, kynttiläjalkoja ja -kulkusia. Walinkauhassa sulataan raskasta ja pehmeää _plyijyä_, josta -isä walaa luotia ja haulia pyssyihinsä. Plyijy on myrkyllistä ja samoin -on plyywittikin, jota siitä walmistetaan walkeamaaliksi. _Sinkki_ on -walkeaa metallia; kun sitä sulataan vasken kanssa sekaisin, tulee tästä -kellahtawa _messinki_. Kerran teki isä myrkkyleipiä rotille. Niihin -pani hän _arsenikkia_, joka on itsestään harmajaa, mutta myydään -walkeana jauhona ja on hywin waarallista. Tuwassamme olewan peilin lasi -on takapuolelta peitetty tinan ja _elohopean_ sekoituksella; elohopea -on walkeaa ja näyttää sulatulta hopealta. Alin-omaa näkee elohopean -sulana; mutta kun on oikein pakkanen talwella, jähmistyy se kokoon, -joka näyttää tinalta ja jota saattaa takoa wasaralla. Kohta -pakkasen lauhemmaksi tultua sulaa elohopea itsestään. Jos elohopeaa -sulataan tulikiwen (rikin) kanssa, saadaan tästä kauniin punaista -sinooperi-wäriä. Siniset lasit, joita on äitin kaapissa, owat wärjätyt -_kopoltilla_. Yleisensä lasketaan olewan 40 metallia. Mutta muut -metallit owat harwassa. - -Jos siis otan sinooperia, saatan sen eroittaa elohopeaksi ja -tulikiweksi. Mutta jos kuinka koetteleisin, niin en woisi enää -elohopeasta saada muuta ainetta erilleen enkä tulikiwestäkään. Siksi -kutsun elohopeaa ja tulikiweä _yksinkertaisiksi aineiksi_. Sellaisia -owat kaikki metallit ja useat muut aineet. Mutta sinooperia kutsun -_liitto-aineeksi_, ja sellaisia owat messinki, walumalmi, kliitu, -suola, wesi ja useammat muut kappaleet maan päällä. - -Muutamia maan aineita kutsutaan _palawaisiksi_, kun ne pian syttywät -tulessa ja palawat. Useammista niistä lähtee sawu, joka ei ole muuta -kuin hienoa nokea. Noki on taas hienoa tomua _hiilestä_, joka on -yksinkertainen aine ja jota löytyy runsaasti kaikissa luonnon kunnissa. -Plyijyspännissä olewa plyertsi on palawaista, sillä siinä on enimmästi -hiiltä. Kiwihiiltä murretaan kaiwoksista ja poltetaan ulkomaalla -halkoin asemasta. Kaikki puu palaa aiwan helposti, sillä siinä on hywin -hiiltä. Paitsi näitä tiedän wielä paljon muitakin palawaisia aineita. -Keltaiset pötkylät, joita isä osti kaupungista, owat _tulikiweä_, jota -ynnä _fosforin_ (walokin) kanssa pannaan tulitikkuihin. Hiilestä, -tulikiwestä ja saltpetteristä tehdään hienorakeista mustaa _kruutia_, -joka on niin palawaista, että pieni kipuna kohta sytyttää sen. Siitä -tulee monta onnettomuutta, jos ei waroin menetellä kruudin kanssa. - -Isä aikoo nyt syödä murkinaa. Kontissa on leipää, suolattua woita ja -suolaista kalaa. Mitä owat suolat? Sen sanon sinulle. _Suoloiksi_ -kutsutaan sellaisia aineita, jotka helposti sulawat wedessä ja antawat -kieleen kirpistelewän ma'un. Ne owat _ruokasuoloja_, jotka parhaiten -tunnemme ja jotka suojelewat ruokamme pahentumasta. Wälistä murretaan -wuorikaiwannoista suoloja, joita kutsutaan wuorisuoloiksi. Eli -keitetäänkin niitä suolaisten lähdetten wedestä. Mutta suolat, joita -isä osti kaupungissa, owat saadut merestä. Jos maistat meriwettä, antaa -se suolan maun kieleesi. Suurien merien rannoilla, joilla wesi on -suolaisempaa kuin täällä, juoksutetaan sitä kuoppiin ja annetaan niissä -höyrytä pois auringon helteessä. Siinä jääpi walkea suola kuoppain -pohjalle, josta se kootaan ja tuodaan tänne laiwoilla. Paitsi -ruokasuolaa tunnen wielä useita muitakin suolalajeja, niinkuin _alunan_ -ja wiheriäisen _wihtrillin, kuparröökin ja salpetterin_, jota isä teki -kerran salpetteriladossa. Sellaiset suolat owat hyödyllisiä useoihin -käsitöihin, mutta niitä ei saata syödä. - -Monet aineet tulewat happanewiksi (happanewat) kun seisowat kauwan. -Wälistä pannaan _etikkaa_ ruokaan; siitä tulee ruoka happameksi. -_Wiinahappo_ tunnetaan wiinamarjoissa ja _omenahappo_ omenoissa. Mutta -tunnenpa muita _happoja_, jotka owat paljon wäkewämmät, esim. polttawan -_wihtrilli-öljyn_ (rikkihapon). Jos panen waskirahan _sieweteen_ -(salpetterihappoon), syöpi happo pois ruosteen, ja raha on niin kirkas -kuin olisi uusi. Mutta jos pisarakaan happoa tipahtaa waatteisiin, -polttaa se reijän; ja jos se sattuu sormeen, tulee siitä keltainen -pilkku ihoon. Sentähden tiedän waroa itseäni sellaisista wäkewistä -hapoista. Oli kerran päihtynyt mies, joka tahtoi kaataa enemmän wiinaa -pikariin, mutta erehtyipä lasin otossa ja kaasi siewettä palowiinan -sijaan pikariin. Kun hän sen ryyppäsi, poltti se niin kowasti sisuksia, -että hän wähän ajan perästä kuoli. - -Kun äiti lijottaa tuhkaa kuumassa wedessä, tulee siitä _lipeää_, jota -tarwitaan waatetten pesussa ja peseen (soopan) teossa. Isä polttaa -juuri sitä warten metsässä koiwuja ja haapoja tuhkaksi. Tästä tekee hän -lipeää, jonka sitten keittää muuripadassa kuiwiin, ja saapi siitä -ruskeaa _potaskaa_. Sitten polttaa hän sen walkeaksi ja myypi -kaupunkiin, sillä sitä tarwitaan wärjäykseen ja muuhunki. - -Otanpa nyt multaa käteeni maasta. Mitä on multa? Multa on erinäisten -kaikissa luonnonkunnissa olewain ainetten sekoa. Siinä on jäänöksiä -mädänneistä kaswuista ja eläwistä. Sellaisissa aineissa hyötywät -kaswien juuret, ja siksi kutsutaan multaa, jossa on paljolta sellaisia -aineita, ruokamullaksi. Siksi höystetään peltoa, ja siksi kynnetään -sitä, että multa paremmin sekausisi, ja kaikki sen aineet paremmin -_lahoisiwat_ ilmassa. Mullassa on useita _maalajejakin_. Siinä on usein -sitä hyödyllistä _sawea_, joka on maalaji, joka kowenee tulessa. Siitä -poltetaan tiilejä. Siitä tekewät kruukunmaakarit sawi-astiamme, ja -posliinitehtaissa walmistetaan siitä talrikkiakin. Meillä on pellossa -punertawaa _merkeliä_, joka on hywin kaswawaa, ja siinä on sawea ja -_kalkkia_. Mutta kalkkimaata on enimmästi wuorissa. - -Hietamaassa ei menesty wilja hywästi, sanoo isä, sillä hieta on löyhää -ja päästää sateen läpi. Hietaa on yleeseen sanomattomaan paljolta; kun -se on karkea-rakeista, sanotaan sitä someroksi. Mitä on hieta? Se on -hienonnettuja rakeita kowasta aineesta, jota kutsutaan _kiiseliksi_ ja -on _kiwilajia_. Ei mitään ole niin runsaasti maan päällä. Kuka woipi -lukea hiedan rakeet meressä ja rannoilla ja kankailla, joilla petäjät -kaswawat. Kiiseliä on se punanen _hietakiwi_, jota käytetään tahkoiksi, -ja kowa _pii_, joka antaa säkeneitä tuliraudalla lyödessä ja -_ukonkiwi_ (kuutilo). _Maasälpä_ (wältspaati) ja _kiiltoliuska-kiwi_ -(katinkulta-kiwi) owat enimmästi kiiseliä. Ja näistä owat kowat -_kneissi- ja kraniittiwuoret_ ja sanomattomat harmaat kiwet yhdistetyt. -Wälistä on muita kiwilajia ikäänkuin pakattuina niiden sisässä. Niissä -näkyy _aluna-liuskakiweä, kiilto-liuskakiweä_ (katinkulta-kiweä) ja -_sawiliuska-kiweä_, jota saatetaan halkoa liuskoiksi ja tehdä -luwunlasku-tauluiksi kouluihin. - -Muutamat wuoret owat löyhemmistä kiwilajista. Oletko nähnyt -kalkkikiwi-kalliota, josta murretaan walkeata _kalkkikiwiä_? -Ensin poltetaan kalkkikiwet suurissa uuneissa, ja niistä saadaan -kastelematointa kalkkia. Kun siihen kaadetaan wettä, ottaa se -hetkeksi kowan kuumuuden, ja tätä sanotaan kalkin kastelemiseksi. -Kalkkia sekoitetaan sawen ja hiekan kanssa, kun sitä käytetään -muurauspruukiksi. Olen nähnyt kowaa ja hienosyistä kalkkikiweä, -jota kutsutaan _marmoriksi_. Sitä on monennäköistä ulkomailla ja -maassammekin Ruskialassa. Siitä hakataan kauniita patsaita, portaita -ja kuwia. Ja kun mainiot mestarit owat weistimellään hakanneet -marmoriin kauniimpia ihmisten ja eläinten kuwia, täytyypä, kuwat -hawaittua, pysähtyä ihmettelemään, että niin paljo elämän näköä -on woitu mukailla kowaan kiween. Mutta, koska marmori on kallista -ja sitä löytyy harwassa, on hawaittu kalkista ja wihtrilliöljystä -saatawan walkea sekoitus, jota kutsutaan _kipsiksi_, ja se on paljon -huokeampaa. Tästä tehdään kipsikuwia, joita ulkomaalais-kipsimaakarit -kantelewat laudalla päälaellaan kaupungeissa myytäwiksi. Kowinta -kipsiä on walkea _alabasteri_. Mutta löyhintä kalkkilajia on -_kliitu_, jonka kaikki tuntewat, ja sitä on ulkomailla niin paljolta, -että siellä on kokonaisia kliitu-wuoria. - -Sittenkin on wielä monia löyhiä kiwilajia. Äiti kihnasi messinkiä -kirkkaaksi kiwellä, joka oli niin keweää, että pysyi weden päällä, ja -sitä sanottiin _hohkakiweksi_. Isän paras piippu on _merenwahasta_, -joka on niin pehmeää kiweä, että sitä saatetaan leikata. _Wuolukiweä_ -saatetaan wuolla ja warwata padoiksi. Muutamain kiwien luullaan ennen -olleen niin pehmeinä kuin muta on wedessä. Ja kun wesi, joka seisoi -yleiseensä maan päällä, juoksi pois, owat kiwet sittemmin kowenneet -ilmassa. Tästä woidaan selittää, kuinka muutamissa löyhemmissä wuorissa -on tawattu jäänöksiä kaswuista ja eläwistä mudassa, jossa ne sitten -owat kowenneet sen kanssa kiwiksi. Mutta harmaakiwi-wuorissa ei löydy -kiwettyneitä eli _kiwettymiä_. Sentähden luullaan harmaan kiwen olleen -maan päällä, ennenkuin kasweja ja eläwiä on ollutkaan. Mutta muut -wuoret ja kiwet owat tulleet ja kowenneet paljon jälempänä. - -Tuolla kaupungissa näki äiti kiwen, joka wälkkyi kummallisesti -kirkkaana ja oli niin kowa, että lasimestari leikkeli sillä laseja. -Äitistä oli kiwi mieluinen ja hän pyysi sitä ostaaksensa muutamilla -kopeikoilla. Ei, sanoi lasimestari, se kiwi on _timantti_ ja woipi -maksaa enemmän kuin koko teidän tupanne. Tuleppa kanssani kultasepälle, -sanoi hän, niin näytän teille useita _kalliita kiwiä_. Sellaisia -löytään aiwan harwoin ja ne maksawat hywin paljon. Kun ne owat lasketut -sileiksi, sijoitetaan ne kultaan ja kalleisiin koristuksiin. Mutta -timantti ei ole muuta kuin puhtainta hiiltä, ja sentähden palaa se -kokonaan kowassa tulessa. - -Äiti näki kultasepällä muitakin kalliita kiwiä, jotka kaikki oliwat -kowia, wälkkywiä ja läpikuultawia. Siellä näki hän helewän punaisen -_rupiinin_ ja sinisen _safiirin_. Hän kysyi keltasen _topaasin_ ja -wiheriäisen _smaragdin_ hintaa. Mutta niin paljo ei ollut äitillä -rahaa, että olisi woinut ostaa yhtäkään niistä. Ainoasti tumman -punainen _karnioli_ oli helpompi, ja sen osti äiti sormukseensa. -Tuleppas tänne, sanoi kultaseppä, niin saat ostaa _mukailtuja kiwiä_ -helpolla hinnalla. Owathan ne kallisten kiwien näköisiä, waikka eiwät -ole niin kowia ja wälkkywiä. En huoli, sanoi äiti, en tahdo ylpeillä -petollisuudella. Jos ei minulla ole waraa ostaa sitä, joka on oikeaa, -niin en huoli teidän mukailluista kiwistännekään. - -Isä oli kerran juonut terweydekseen wettä lähteestä, jossa se maistui -läkiltä. Tämä tuli siitä, että wesi oli juossut maan läpitse ja siinä -kohdannut rautaa ja muuta metallia, joista wähäinen osa oli irtaunut -weteen. Sellaista kutsutaan _mineraaliwedeksi_ (kiwennäiswedeksi), -sillä kiwet ja malmit kutsutaan _mineraaleiksi_ (kiwennäisiksi). Sen -lähteen tyköä löyti isä kiwettyneen puupalasen. Sillä muutamat kuolleet -kaswit ja eläinten luurangot, jotka owat kauwan maanneet maassa, -kastuwat läpi mineraaliwedestä (kiwennäiswedestä). Ja niin kowenewat ne -wiimein kuin kiwettyneet kappaleet wuorissa. - -Isä sanoi: nyt olemme nähneet jotakuta kaikista kolmesta luonnon -kunnista. Ihmeellisesti ja wiisaasti on Jumala laittanut kaikki. -Eläimille ja kasweille on Jumala antanut pyöristetyn muodon, ikäänkuin -siksi etteiwät loukkaisi toisiaan. Mutta kiwille on hän antanut -särmäisen muodon. Ja kumma se on, että niiden särmät tulewat niin -säännöllisiä. Jos katselet ruokasuoloja, näet jokaisella rakeella -alusta olleen kuusi sileää siwua, juurikuin kuutiolla. Jos kaadat -kuumaa wettä wähäisen salpetteriko'on päälle ja annat weden sitten -jäähtyä, niin näet, kuinka salpetteri jälleen hyytyy wedestä -kuusikulmaisiksi neuloiksi. Sellaisia hyytyneitä neuloja ja kipeneitä -kutsutaan _kiteiksi_, (kristalleiksi), ja ne owat aina samallaisia -samassa aineessa. - -Kiwikuntaa löytyy jokapaikassa; koko tämä suuri maapallo on siitä -kokoonpantu. Awarassa meressä on sanomattoman paljo suolaa, kaikkein -eläinten luissa on on kalkkia, ja itse ihmisen weressä on rautaa. Joka -paikkaan on Jumalan kaikkiwiisas käsi lewittänyt luonnon aineet niin, -että alin-omaa syntyy uusia olentoja siitä, joka näyttää kuolleelta -silmiimme. Kaswit nousewat ylös mullasta, eläimet eläwät kasweista ja -ihminen taas saapi rawintonsa kasweista ja eläimistä. Ja niin on kaikki -luonnon kunnat kiinteimmässä yhteydessä keskenänsä. Ja niin on Jumala -joka paikassa, ja joka paikassa näkee ihminen Hänen äärettömän -kaikkiwaltansa jälkiä. - - - -Kullasta ja hopeasta. - - -Kulta, jota ihmiset niin paljon haluawat, tulee tänne Wenäjältä ja -Amerikasta. Wälistä löydetään sitä puhtaana. Brasiliassa löydettiin -kerran kultakappale, joka painoi 128 (sata kahdeksankolmatta) -leiwiskää. Wirrat ja ojat tuowat muassaan kultaa wuorista. Silloin -painuu raskas kulta wirtain pohjalle. Sieltä otetaan hieta ja -_huuhdotaan_ astiassa; ja koska kulta on raskainta, laskeupi se -ennenkuin hieta pohjalle. Sitten sulataan kultaherneet kappaleihin. -Suomessa on etsitty kultaa Kemissä ja Kuusamossa; mutta sitä on -löytynyt niin wähältä, ettei saalis ole maksanut työwaiwaa. Muutamia -wuosia jälkeenpäin leweni huhu, Kalifornian maassa löytywän -suunnattoman paljo kultahietaa. Sinne matkusti monia tuhansia ihmisiä -kaikista maailman paikoista, äkkiä rikastuaksensa. Ja paha woitonhimo -oli niin willinnyt niitä, että moni mies lähti pois waimonsa tyköä, ja -wanhemmat lastensa tyköä, ja lapset wanhempainsa luota. Ja ne myiwät -kaikki mitä heillä oli kotona ja jättiwät toimituksensa, päästäkseen -kultaa kaiwamaan. Mutta kun tuliwat Kaliforniaan, oliwat siellä kaikki -elämän tarpeet kauhean kalleita. Monta kuoli nälkään. Toiset tekiwät -yötä ja päiwää kowasti työtä wedessä ja rapakossa, josta hakiwat -kultahietaa. Moni menetti kultansa ja henkensä ryöwärein käsissä. -Niin tuliwat jotkut harwat rikkaiksi: mutta moni menetti henkensä -wiheliäisyydessä ja köyhyydessä. Ja ne, jotka pahoilla mielin palasiwat -takaisin kotiinsa, huokailiwat surulla, kun pahalla ahneudella on niin -usein waltaa syntisen ihmisen sydämessä. - - - -Kaiwoksista. - - -Kun laskeutuu alas sywiin kaiwoksiin ja näkee kaiwoswäen liikkuwan -tulisoittoineen, tuleepa ajattelemaan saduissa mainittawia -lintukotolaisia, jotka takoiwat kultaansa maan sisuksissa. Wälistä -laskeutaan niihin alas tikapuita myöten; mutta sywimpiin kaiwoksiin -wiwutaan ihmisiä korissa. Fahlun kuparikaiwos ja Dannemoran rautakaiwos -owat kaksi niin sywää kaiwosta Ruotsissa, että saisi panna neljä -kirkontornia päälletysten seisomaan, ja tuskinpa ne sittekään -ylettyisiwät kaiwoksen pohjasta ylimmäiseen maapintaan. Useat kaiwokset -menewät alemmaksi meren pohjaa. Täällä Suomessa ei ole niin sywiä -kaiwoksia; mutta Orijärwen vaskikaiwos saatetaan werrata olewan kahta -kirkontornia sywän. Ja kaiwoksissa hakataan metallein malmia pitkistä -solista, joita kutsutaan _kaiwoskuopiksi_. Mutta on suolakaiwoksiakin. -Pienen kaupungin tienoilla, jonka nimi on Wielizka, Galizian maassa, on -niin awaroita suolakaiwoksia sywässä maan sisässä, että ne owat kuin -suuri kaupunki katuineen ja torineen. Ja sellaisia toreja on siellä -kolmikerrassa päälletysten. Siellä hakataan wuorisuoloja seinistä, ja -aiwan kaunista on se katsoa, kuinka miljonittain suolan rakeita yleensä -kimaltelee walkean walossa, jos mihin katsoisi. Ihmiset ja eläimet -menettäwät siellä kyllä usein henkensä, kun katto pudota rysyää niiden -päälle. Ja sitten käypi niinkin, että wasta monien wuotten perästä -löydetään niiden ruumiit muuttumattomina. Sillä suola on tunkeunut -niiden läpitse ja warjellut niitä mätänemästä. - - - -Kiwettymisistä. - - -Usein poljemma me, käwellessämme maalla, jäänöksiä muinais-ajan -kaswuista ja eläwistä. Niinpä löytyy suuria wuoria, jotka owat -näkinkenkäin kuorista; koko suuri Berlinin kaupunki on rakennettu -maalle, joka on wesiäisten jäännöksistä. Muutamissa kylmissä maissa on -kaiwettu maasta elehwanttein ja muiden eläinten luita, joita eläimiä -on wieläkin kuumissa maissa. Onpa nähty jäännöksiä sellaisista -muinais-ajan eläinpuwuista, joita ei enää olekkaan maan päällä. Wälistä -owat nämä luut kiwettyneinä. Kuitenkin käypi se useimmin niin kaswein -kanssa. Englannissa ja muissa maissa on useampain sylien sywyydestä -maassa löydetty suuria metsiä, jotka owat olleet warsin mustat ja -kowat. Sellaisista muinoin hiiltyneistä ja sittemmin kiwettyneistä -metsistä on kiwihiili tullut maan sisässä. Onpa löydetty kiwettyneitä -jywätähkiäkin. Maan sisästä on kaiwettu wanhoja puita, jotka owat -olleet rautamalmiksi muuttuneita. Muutamissa mineraali- (kiwennäi-) -lähteissä nähdään aiwan pian sellainen muutos. Jos tänä päiwänä panen -kukkaisen sellaiseen lähteesen ja otan sen huomena siitä ylös, näenpä -kummallista. Kukkaan ja lehtiin yleensä on tullut kowa kuori, joka on -kokounut wedestä, ja koko kukka näyttää kuin olisi leikattu ruskeasta -kiwestä. - - - -Kaikellaisista aineista. - - -Aikaa sitten tuli eräs laiwa haaksirikkoon luotoja wastaan meressä, ja -töin tuskin pelastiwat merimiehet itsensä weneillä. Märkinä ja -kontettuneina tekiwät he rannalle ison walkean kuiwatakseen ja -lämmittääkseen itsiään. He mieliwät keittää ruokaakin ja paniwat -natronisuola-tönkkejä padan alle. Kun natronisuola kowassa kuumuudessa -suli hiedan kanssa yhteen, näkiwät merimiehet ihmetellen, että siitä -oli tullut _lasia_. Siitä ajasta on alettu pitää lasiruutuja -akkunoissa. Wiheriäiseen lasiin kelpaa takkatuhkakin, mutta walkiaan -lasiin tarwitaan joko natronia tahi potaskaa ja ruskeaa kiweä. Lasia -wärjätäänkin ja lasketaan sileäkulmaiseksi. Kauniilta se kyllä näyttää, -kun lasinpuhaltaja puhuu ilmaa sulaneesen lasi-aineesen ja siitä -walmistaa putelleja ja lasipalleja. - -Fahlunin suuresta vaskikaiwoksesta Ruotsissa on wanha tarina. Muuan -suomalainen paimen hawaitsi kilinsä kyljen olewan punaisena. Paimenella -teki mieli tietää, mistä tämä oli tullut ja huomasi pian, että kili oli -maannut sillä paikalla, jossa vaskea löytyi wuoressa. Näin löydettiin -Pohjolan rikkain vaskikaiwos. Waskiseppä ei kuumenna waskea, niinkuin -rautaseppä tekee raudalle, waan takoo sitä kylmänä. Kun hän tahtoo -liittää kahta waski-kappaletta yhteen, ei hän saa niitä kiinni -takomalla, waan hän yhdistää ne messingillä. Se on metallien -juottamista. - -Kun muutamanlaisia _hartseja_ eli pihkoja sulataan öljyssä, jota -kutsutaan tärpätiksi, saadaan siitä _wernissaa_ (kiilto-öljyä), jolla -monellaisia teoksia _lakeerataan_ (kiilloitetaan). Liimaa walmistetaan -nahasta, sarwista eli luista, kuin niitä keitetään wedessä. -_Läkkiä_, jolla kirjoitetaan, tehdään pienistä tammen käwyistä ja -rautawihtrillistä. _Tärkki_ on hienoa jauhoa, jota on monellaisissa -juurissa ja siemenissä. Leipätaikinan annetaan _kohota eli nousta_, -että leipä tulisi mureaa. Mutta kun imelänlainen neste on käynyt, ei -sillä ole enää imelän makua, waan se on wäkewää. Siinä on _wäkiwiinaa_ -(spirituswiinaa). Onpa monellaisissa kaswuissa makean- eli -sokeri-ainetta. Sentähden saatetaan tehdä wiiniä ei ainoastaan -wiinapuun rypäleistä, waan pihlajan ja tuomen marjoistakin. Palowiinaa -poltetaan elosta eli imelletyistä potaateista, joita pannaan mäskiksi -ja käytetään. Sitten kulkee palowiina höyrynä jähdytys-astian läpi, ja -rankki jääpi jälelle. Mutta se on ilkeä taitoteos, sillä ei koskaan ole -mikään taito tehnyt niin paljo pahaa maailmassa. Ennemmin panemme -_olutta_ ja _sahtia_ maltaista, jotka ensin keitetään wierteeksi, ja se -sitten käytetään. _Simaa_ (mesijuomaa) walmistetaan hunajasta ja -wedestä kryytein kanssa. - - - -Orijärven vuorikaiwos. - - - Kävipä ryske julma Manalassa, - Mä tunsin jalkoin alla tutinan, - Eteeni näin maan kidan aukeevan. - Mä huusin: "mienkö nyt Pohjolassa, - Mit' olen kuullut maista etelän: - Syvyyden kaupunkeja, maita nielevän!" - - Ei, senhän toimi, taito aikaan saapi, - Heit' tulikin ja vesi tottelee, - Kovia kallioita halkaisee, - Tuo malmin esiin, sitten puhdistaapi, - Niin että sillä vaikka kultaa sais, - Kun Perunmaalle asti kaupittais. - - Teollisuuspa näin, mi siivet antaa - Kaupalle, neron kanssa kilpaillen - Maailman seudut liittää yhtehen. - Näin Suomen mieskin unhotettu kantaa - Maailman markkinoille viimeinkin - Mit' uutta mietti hän ja saatti ilmihin. - - - -Timantti. - - - Arabiassa muinoisin - Mies vanha Amru eli. - Vaikk' oli köyhä, kuitenkin - Luojaansa turvaeli, - Hätänsä, huolens ainian - Vaan heitti haltuun Jumalan. - - Joelle kerran tultuaan - Hän huomas kiven täällä, - Mi kiilteli kuin loistoissaan - Veshelmi kukan päällä. - Hän korjas kiven lystikseen, - Vei kummaksi sen lapsilleen. - - Leluna lasten oltuaan, - Se nurkkaan viskattiin, - Vaan pantiin lakeen riippumaan. - Kun loistons keksittihin. - Ei Amrull' ollut kynttilää, - Siis lyhtynä pit' olla tää. - - Illalla tuli kauppamies - Ja kiven kirkkaan keksi: - "Tuo kivi myyppäs, tai kenties - Sen annat ilmaiseksi." - "No", vastas Amru, "ota vaan, - Jos nauhan rinkeliä saan." - - Mies kiven otti kaunoisen, - Pääkaupunkihin läksi, - Sen kauppas kultasepille - Taas muille myytäväksi. - Niin rikast ei vaan kohdannut, - Jok' ois sen ostaa mahtanut. - - Näet, kun se oikein saatihin - Kirkkaaksi kanteiltansa, - Se timantiksi nähtihin - Isoimmaks lajiansa; - Kuningas kruunuuns osti sen, - Siit' tuhansia maksaen. - - Hän pidot piti köyhillen - Nyt kruunun kunniaksi, - Myös Amrun lapset kerjäten - Tulivat vierahaksi. - "Lyhtymme", huusit, "katsoppas, - Pitävi päässään kuningas". - - Kuningas tämän kuultuaan - Luo viittas kauppiasta, - Ja päätti kohta, tultuaan - Selvälle asiasta: - "Sä rahat anna Amrullen, - Saat rinkelisi jällehen." - - - - -Yhdeksäs Luku. - -Maasta. - - -Muutamana päivänä olivat Antti ja Liisa kartanolla ja kaivoivat niin -vireästi, että hiki tippui otsasta. Syvän kuopan kaivettua istuivat -levähtämään ja katsoivat kuoppaan. Samassa tuli heidän isänsä ja kysyi: -mitä kaivatte, lapset, ja mitä siinä katsotte kuoppaan? Liisa vastasi: -mielellämme olisimme katsoneet sitä, jota on maan sisässä. - -Isä sanoi: jos koko kylän väki kaivaisi samaa paikkaa, ja jos se sitä -tekisi viisikymmentä vuotta, eivät sittekään saisi nähdä sitä, jota on -maan sisuksessa. Sillä jos olisi mahdollista kaivaa reijän suoraan maan -läpi, niin olisi se reikä 1,200 (tuhat kahtasataa) peninkulmaa syvä. Ja -päästäväksi maan sisukseen, täytyisi kaivaa 600 (kuuttasataa) -peninkulmaa syvään. Mutta eipä voi yksikään kaivaa puoltakaan -peninkulmaa alaspäin, sillä sitä ennen tullaan veteen eli vuoreen. -Peninkulman syvyyteen maan sisään ei ylety yksikään kaivanto. Välistä -löydetään vuorissa syviä reikiä, joita kutsutaan _luoliksi_ ja jotka -ovat olleet niissä aina maan alusta. Ihmiset ovat välistä kontanneet -näihin luolihin ja heillä on ollut valkea muassa nähdäkseen maan -sisuksia. Ja siellä on nähty korkeita holveja, kuin kirkkoja, joissa -vesi on alinomaa tippunut katosta. Ja siellä on nähty ihmeellisesti -kauniita patsaita valkeista kivistä, ja siellä on maan-alaiset virrat -pauhanneet kaukana alaalla pimeässä. Mutta ei yhtään elävää olentoa ole -asunut syvyydessä, ja ihmisiä on alkanut niin kauhistuttaa, että ovat -mielellään rientäneet takaisin Jumalan kirkkaan päivän valoon. Ei siis -tiedetä mitään vissiä maan sisuksesta. Mutta siitä, joka on likinnä -jalkaimme alla, tiedämme, että siinä on useita erilaisia _maakertoja_ -päälletysten. Kaivoa kaivaessa sattuu, että ensin tullaan multaan ja -hietaan, sitten saveen, sitten jälleen hietaan ja niin jälleen toisiin -maanlajeihin. Paljon paremmin tunnemme _maan pinnan_, jonka Jumala on -luonut asunnoksi ihmisille, kasveille ja eläville. - -Kuulin yhden akan olleen, joka ei koskaan ollut käynyt ulkona tuvasta, -jossa hän asui, sillä hän oli sekä sokea että ontuva. Kauvan luuli hän -siis ei maailmaa olevan tuvan ovea etemmä. Mutta kerran sai hän kuulla, -että oli palanen maailmaa ulkopuolellakin tuvan ovea. Pistipä kätensä, -ulos akkunasta koetellakseen, kuinka iso maailma oli. Ja kun hän -haparoi tyhjää ilmassa, sanoi hän kummastellen: onpa sitä maailmaa -jonnekkin päin! En voi tuntea sen seiniäkään! - -Tämän kuultua rupesivat Antti ja Liisa nauramaan. Isä kysyi: sanoppa -Liisa, kuinka paljo tästä on maailman ääreen? Liisa vastasi: maailmaa -on vielä kappale veräjänkin taakse maantielle, sillä olin siellä -paimentamassa lehmiä. Antti luuli tätä kovin vähäksi ja sanoi: maailmaa -on vissiinkin peninkulma tästä eteenpäin, sillä niin kaukana kävin -myllyssä isäni kanssa jauhoja noutamassa. - -Tähän sanoi isä: niin vähän tietäisimme, jos emme oppisi enempää -muilta. Tulkaa, menemme yhdessä tuolle korkealle vuorelle metsään. -Siellä saamme nähdä enemmän maan pintaa. - -Niin menivät kaikki ja katselivat tarkasti ympärilleen mennessään. -Käydessään astuivat he viheriäistä _tannerta_ juurikuin lattiata. -Kartanosta tultua maantielle, oli heillä toisella puolella suuri -_metsä_ ja siinä monellaisia puita, pensaita ja _vesakkoa_. Toisella -puolella oli tasainen maa peltoin ja niittyin kanssa. Tätä kutsuttiin -_lakeudeksi_ ja pienempää osaa siitä kutsuttiin _kedoksi_. Vähä -ulompana, ulkopuolella kaupunkia, oli maa hietikkoa ja kutsuttiin -_kentäksi_. Ja vielä ulompana, jossa lakeus kasvoi kanervia ja -harvastaansa mäntyjä, kutsuttiin sitä maata _kankaaksi_. Jos tämä -lakeus olisi niin kuiva, ettei siinä kasvaisi mitään, nimitettäisiin se -_aavikoksi_. Ja jos se olisi paljas ja kivinen, mutta kasvaisi -kuitenkin ruohoa, kutsuttaisiin sitä _aromaaksi_. - -Etemmä mennessä alkoi maa yletä ja taas aleta. Korkeaa paikkaa -kutsuttiin _kukkulaksi_, ja kukkulan nousema ja laskeuma oli _mäki_. Ja -jos se kukkula olisi korkea ja suuri, kutsuttaisiin sitä _vaaraksi_; ja -jos se olisi pitkä ja kaitainen, sanottaisiin sitä _selänne-maaksi eli -särkäksi_. Laskeuttuaan mäkeä alas tulivat lapset alhaiselle paikalle -kahden vaaran väliin, ja sitä kutsuttiin _laksoksi_. Mutta jos se lakso -olisi pieni, kutsuttaisiin sitä _notkoksi_. - -Lakson läpi tultua poikkeusivat lapset maantieltä pois ja alkoivat -nousta vuoren rinnettä ylöspäin. Paikoittain oli rinne sileä, mutta -paikoittain oli siinä suuria _rakoja_, juurikuin vuori olisi -halkeillut. Siellä oli paljo suuria kiviä, joita kutsuttiin -_kallioiksi_, mutta toisia jotka olivat pinnaltaan tasaisempia, -kutsuttiin _paaseiksi_. Ja kallioiden välillä oli _halkeimia_, joihin -helposti voi pudota, ja leveämpiä ja vetisiä väliä kutsuttiin -_rotkoiksi_. Ylemmä tultua näkivät lapset täällä olevan useita vuoria -pitkässä rivissä ja laksot ja rotkot välillä, ja sitä kutsuttiin -_vuorenselänneeksi_. Jos täällä olisi niinkuin Lapissa rivi korkeita -vuoria terävine huippuineen ja lunta huipuilla, kutsuttaisiin niitä -_tuntureiksi_. Ja niiden välillä olisi synkkiä _louhikko-korpia_ ja -autioita _vuomia_, joissa ei näkisi muuta kuin kiviä kivien vieressä ja -mätästä mättään vieressä. - -Tämä vuori on vissiin korkein koko maailmassa, sanoi Antti. Korkea on -tämä kyllä, sanoi isä, koska tämä on paljon korkeampi puita, huoneita -ja kiviä, jotka ovat tuolla alhaalla lakeudella. Mutta muutamat vuoret -ovat vielä paljon korkeammat tätä. Ja niiden korkeutta vertaillessa -lasketaan, kuinka korkealla näiden huiput ovat meren pinnasta. -Korkeimman vuoren nimi on Teiriharju. Se on niin korkealla merestä, -että jos 8 kirkontornia pantaisiin päälletysten seisomaan, tulisi -kahdeksannen huippu vasta Teiriharjun huipun korkuiselle. [Muist. -Kirkontornin laskemme 24 syltä eli 72 kyynärää eli 144 jalkaa -korkeaksi. Teiriharjun huippu on siis 1,152 jalkaa korkealla meren -pinnasta.] Kuitenkin on vielä paljon korkeampia vuoria muissa maissa. -Peltoivi Lapissa on yhtä korkea kuin 13 kirkontornia ja Kimborazo -Amerikassa on niin korkea kuin 180 kirkontornia päälletysten pystössä. -Ja jos voisi sinne kiivetä suoraan ylös tikapuita myöten, niin pitäisi -niiden tikapuut olla pitemmät 7:mää virstaa eli kolmeneljännes -peninkulmaa pitkät. - -Mutta jos korkeain vuorten yli kivetään, mitä siellä toisella puolella -näkyy? kysyi Liisa. Tuleeko sieltä jo maailman ääri? - -Ei, sieltä tulee taas toisia lakeuksia ja toisia vuoria ja laksoja ja -kukkuloita ja mäkiä ja kankaita ja metsiä ja tuntureita, siksi kun -pysähdytään jonkun veden tykö. Niin hyödyllisesti ja kauniisti on maa -luotu, että yksi paikka ei ole toisensa näköinen. Jotka asuvat -erilaisissa paikoissa, tarvitsevat alinomaa vaihettaa toisilleen sitä, -jota maa antaa yhdessä paikassa ja jota puuttuu toisessa. Lakean maan -asukasten täytyy tuoda metsästä hirtensä ja vuorista rautansa. -Vuorimaiden asukasten täytyy tuoda eloviljan ja maidon lakeilta mailta. -Ja jotka asuvat suurissa metsissä, niiden täytyy matkustaa muille -tienoille saadakseen sitä, jota ei metsä anna. - -Levähdämme nyt vähäisen tässä vuoren lakeella ja syömme iltasemme. Tämä -puukko on taottu vuoren raudasta. Tämä leipä on leivottu lakean maan -elosta. Tämä kori on nijottu metsän juurista. Ympärillämme ja tuolla -alempana meitä levenee maa kesän viheriäisyydessä juurikuin kirjava -taulu. Niin kauvas kuin silmä eroittaa, ovat kaikki Jumalan työt -täydellisiä ja viisaita. Ja kuitenkin näemme tässä aivan pienen osan -maata ja vielä paljon pienemmän osan koko luotua maailmaa. Mutta jos -kulkisimme alinomaa samalle suunnalle ja kiipeisimme vuorten yli ja -purjehtisimme merien ylitse, olisimmepa viimein vaeltaneet ja kulkeneet -koko maan ympäri. - -Niin, mennäänpä koko maan ympäri, huutivat molemmat lapset ilon -innossa. Lähdetään heti kohta ja tullaan huomenna jälleen takaisin! - -Heidän rakasta isäänsä nauratti, ja hän sanoi: ihmiset, joilla ovat -käsissä kaikki keinot, joita koskoinkaan on keksitty päästäväksi merien -ja maiden ylitse, tarvitsevat maan ympäri ennättääkseen vähintäänkin -vuoden. Mutta jos me lähtisimme sille matkalle tänä päivänä, -pysähtyisimme kukatiesi jo ensimäisen ojan rannalle neuvontoinna. -Kukatiesi kerran, isoiksi kasvettuanne, tekin menette isoon laivaan ja -purjehditte tuhansia peninkulmia maan ympäri. Mutta nyt palaamme -ilta-auringon valossa takaisin pieneen majaamme. Siliä siinä on hyvä -kotimme, ja tämä maa on Suomi, oma rakas isänmaamme. Ja ei yhtään muuta -maata koko tämän suuren maan päällä ole meille niin rakasta ja kallista -kaikkina elämämme päivinä. Sen maan edestä tahdomme me elää ja sen maan -edestä saatamme kuolla. Tätä maata ymmärrämme me parhaiten. Täällä -asuivat isämme. Täällä oli kätkyemme, jonka vieressä äitimme lauloi -meille laulujaan. Näiden koivuin ja kuusten alla olemme kasvaneet ja -leikitelleet. Täällä on meillä ollut suruja ja paljo iloa, huolia ja -paljo rauhaa. Ja täällä, tässä samassa maassa, isänmaassamme, suopi -Jumala meille kerran haudan koivuin varjoon. - -Ja koska jalkamme polkee maata, on meidän päämme vapaasti pystössä -taivaan sinistä kattoa kohti. Katso, näin tahtoo Jumala alinomaa -osottaa meille, että olemme kasvaneet maan tomusta, mutta olemme aiotut -ahkeroimaan olentomme kalliimman osan kanssa ylöspäin. Ja vaikka me -rakastamme ja ihmettelemme tätä ihanaa maata, niin ei tämä kuitenkaan -ole sielumme oikea ja ijankaikkinen koti. Se on korkeampi: se on -Jumalan kaikkivaltiaan tykönä taivaan korkeudessa. - - - - -Fingalin luolasta. - - -Staffan saarella Skotlannin maassa on mainio luola, jossa sadut sanovat -sen jalon uroon Fingalin asuneen. Siihen soudetaan veneellä merestä, -jonka vesi huuhtoo luolan sisustaa. Siellä luulee olevansa kauniissa -kirkossa, jossa on monia ihanoita patsaita ympäri seiniä. Ihmisten -kädet eivät ole koskaan valmistaneet mitään ihanampaa. Suuri vuori on -sen päällä juurikuin kattona, ja siitä tippuu alin-omaa vettä, jonka -lorina sekauu meren pauhuun. Välistä kuuluu sieltä kuin hiljainen -soitto. Se kuuluu niin kummalliselta, kun tuuli kulkee patsasten väliä, -ja luulisipa kuulevansa muinais-aikain ihmisten ääniä, jotka luolassa -etsivät suojaa raju-ilmalta. - - - -Maan erinäisestä muodosta. - - -Limingassa Pohjanmaalla on niin suuri lakeus aivan niittymaata, ettei -oikein voi nähdä yhdestä päästä toiseen. Isossa Kyrössä on yhtä iso -lakeus pelkkää peltoa. Siksi onkin näistä vanhastaan sanottu: - - Ison-Kyrön pelto ja Limingon niitty, - Vertoja näille ei ole tietty. - -Parolan kenttä Hämeenlinnan tykönä ja Helsingin kenttä Helsinkiä -likellä ovat niin laajoja, että monta tuhatta sotamiestä saattaa niillä -äkseerata samalla kertaa. Suurimpia kankaita Suomessa on Hämeenkangas, -joka menee maan poikki. Siinä kasvaa hyvin suuria petäjiä ja maa on -ruskea kanervista. Mutta harvassa näkyy siellä taloa, kun sitä -hietikko-maata ei voida suuretta vaivatta saada pelloksi. Suomessa ei -ole yhtään oikeata lakeaa aromaata, eikä sellaista aavikkoa, kuin on -suuri Saharan aavikko Afrikassa. Siellä ei ole hyvä olla. Niin kauvas -kuin silmä kannattaa, on siellä suunnaton lakeus polttavaa hietaa, -mutta hyvin harvassa on pensasta eli puuta. Siellä kiljuu Leijona -janoissaan. Siellä juoksee sukkela kameli-kurki. Ei kukaan ihminen -voisi siellä kulkea, jos eivät kamelit, joilla ratsastetaan, saattaisi -niin kauvan kärsiä janoa nääntymättä. Mutta jossa lähde juoksee maasta, -siihen kasvaa ruoho ympärille vihoittamaan, ja siihen kasvaa puita, -jotka suojaavat matkamiestä. - -Maassamme ei näe tuulen ajavan _lentohietaakaan_ pelloille ja -niityille, jotka siitä muuttuvat hieta-aavikoiksi. Harvoin kuulee -täällä puhuttavan _maanvierimisestä_, jossa vesi kaivaa alaisinpuolin -suuria maakappaleita eli kukkuloita, jotka sitten kukistuvat alas. -Kuitenkin on sitäkin tapahtunut jonkunkerran, niinkuin Halikossa liki -Turkua. Kerran putosi maa alas myllyn alla. Mylly kaatui syrjälleen, ja -mylläri ei osannut ulos. Siinä olikin seikka osata, kun ovi oli mennyt -maata vasten. - -Maassamme on monta vuorta, mutta ne eivät ole hyvin korkeita. Täällä on -myös useita pitkiä vuorenselänteitä ja selännemaita, joista muutamilla -ovat nimet, mutta monta kutsutaan yhteisellä nimellä Maanseläksi. Monta -kunnasta ja laksoa näkee myös täällä. Kunnaalla on usein tupa, ja -laksossa juoksee usein puro. Sellaisissa tienoissa on monta mäkeä. -Hämeessä, Savossa ja Karjalassa kulkee tie usein selänteen yli, jossa -ovat korkeat mäet, niin että, selänteen harjalle tultua, näkee allaan -olevan petäjäin latvat ja kirkkoin tornit. Ja siinä on niin tiheässä -kukkuloita ja alangoita, että luulee näkevänsä kakkuja vieritysten, -ladottuna maan suurelle pöydälle, jonka Jumala on valmistanut -ihmiselle. - - - -Maamme. - - - Oi maamme, Suomi, synnyinmaa, - Soi sana kultainen! - Ei laaksoa, ei kukkulaa, - Ei vettä, rantaa rakkaampaa, - Kuin kotimaa tää pohjainen, - Maa kallis isien. - - On maamme köyhä, siksi jää, - Jos kultaa kaipaa ken. - Sen kyllä vieras hylkäjää, - Mut meille kallein maa on tää, - Kans salojen ja saarien - Se meist' on kultainen. - - Ovatpa meistä rakkahat - Kohinat koskien, - Ikuisten honkain huminat, - Täht'-yömme, kesät kirkkahat, - Kaikk', kaikki, laulain, loistaen - Mi lumos sydämen. - - Täss' olla meidän mieluist' on - Ja kaikki suotuisaa; - Vaikk' onni mikä tulkohon - Meill' isänmaa on verraton. - Mit' oisi maassa armaampaa, - Mit' oisi kalliimpaa? - - Ja tässä, täss' on tämä maa, - Sen näkee silmämme; - Me kättä voimme ojentaa - Ja vettä, rantaa osoittaa, - Ja sanoa: kas tuoss' on se. - Maa armas isäimme. - - Jos loistoon meitä saatettais - Vaikk' kultapilvihin, - Miss' itkien ei huoattais, - Vaan tähtein riemun sielu sais, - Ois tähän kurjaan kotihin - Halumme kuitenkin. - - - - -Vuori ja lakso. - - - "Maan selkänä mä seison", sanoipa vuori noin, - "Mun päältäin virta syöksyy, Mä myrskyt kestää voin, - Mun otsain pilviin peittyy. Mä nä'yn etäällen. - Rotkoini kaiku matkii jyryä ukkosen." - - Ja kaunis laakso lausui: "täss' asuu ihmiset. - Minussa lähde läikkyy, ja kukkii ruususet, - Ja lampaat syövät heinää ja linnut visertää, - Ja kellot iltasilla kauniisti heläjää." - - Ja metsä vihriäinen nyt virkkoi viimein myös: - "Ihanat lajissansa on, Luoja, kaikki työs. - Ihmettä meissä nostaa, mi suurt on, korkeaa, - Vaan kaunistapa voimme pikemmin -- rakastaa." - - - - -Kymmenes Luku. - -Wedestä. - - -Kerran, kun myrsky pauhasi kowasti, ja wesi hyökysi aaltoina, sanoi -isä: katso Jumalan woimaa! Elementit (alku-aineet) pauhaawat. - -Antti sanoi: Elementit, mitä se on? - -Isä sanoi: muutamat kappaleet maan päällä pysywät lujemmasti kiinni -toisissaan. Puun palasen eli kiwen saatan ottaa käteeni ja pitää -kiinni, ja sellaisia kutsutaan _kowiksi aineiksi_. Mutta wettä en saata -ottaa käteeni ja pitää sitä kiinni, ja sellaisia nesteitä eli märkiä -aineita kutsutaan _suliksi_. Sellaisia saatan kuitenkin ottaa kauhaan -eli ämpäriin, jolloin ne kuitenkin pysywät koossa. Mutta niin ei woi -pitää koossa höyryä, joka kohoaa kiehuwasta padasta eli häkää, jota -tulee uunista eli ilmaa, joka tuulee. Sellaiset aineet owat -_ilmanmuotoisia_. - -Muinais-aikoina ei tunnettu luonnon aineita niin tarkoin kuin nyt. -Siksi puhuttiin tawallisesti neljästä _alku-aineesta_, joista luultiin -kaikkein saaneen alkunsa. Ja näitä alku-aineita sanottiin -_elementeiksi_. Ne neljä elementtiä owat: 1) _maa_, joka on kowista -aineista; 2) _wesi_, joka tawallisesti on juoksewaa ainetta; 3) _ilma_, -joka on ilmanmuotoista ainetta, ja 4) _tuli_, joka ei ole minkäänlaista -ainetta, waan toisten ainetten häwitys. - -Nyt menemme merelle. Katsotaanpa tarkemmin _wettä_. Nakkaan mereen -puukappaleen. Miksi puukappale pysyy weden päällä? Siksi että on -keweämpi kuin wesi. Nakkaan kiwen weteen. Miksikä kiwi uppoaa? Siksi -että se on wettä raskaampi. Tuolla uipi wesilintu; tuolla soutaa poika -weneessä. Miksikä ne kulkewat eteenpäin weden pinnalla. Siksi kun -soutelewat wettä taaksensa, wesilintu jaloillaan ja poika airoillaan. -Tuolla käypi wesimylly. Mikä panee sen rattaat liikkeelle? Wesi töyttii -alinomaa rattaasen. Niin raskasta ja woimakasta on juostessaan wesi. -Kyllä se on wielä woimakkaampaakin, niin että se murtaa rikki suuria -laiwoja ja wiepi muassaan suuria kallioita ja jäätelejä, kun se on -tullut kowaan liikkeesen. - -Eilen, kun satoi, oli kartano märkänä ja suuria wesilammikoita oli -kokounut maantielle. Mutta tänäpäiwänä on päiwäpaiste, ja kartano ja -tie owat taas kuiwina. Miksikä niin? Onko kaikki sadewesi juossut pois? -Eilen panin wesikupin lämpenemään takalle. Kun tänäpäiwänä rupesin -silmiäni ja käsiäni pesemään, olipa kuppi tyhjänä. Miksi niin käwi? Ei -suinkaan ollut wesi saattanut juosta pois kupin läpi. Ei, se oli -_höyrynnyt_ pois ja kohonnut näkymätönnä kaasuna ilmaan. Niin käwi -kartanollakin, ja niin käwi wesikupissakin. Tiedän paljo wettä olewan -höyrynä ilmassa, warsinkin lämpimällä. Nämä höyryt jähtywät ja kokouwat -sitten pilwiksi. Ilman wielä enemmän jähdyttyä sakeuwat höyryt pieniksi -wesiherneiksi ja putoawat sateena maahan. Ja koska kesällä yö on -koleampi päiwää, tiiwenewät wesihöyryt jähtyneessä ilmassa ja laskeuwat -alas aiwan pienissä herneissä _kasteeksi_ ruohoon ja muihin kappaleisin -ulkona. Wälistä ilman jähdyttyä märkäin paikkain ja wetten kohdalla -tiiwenewät höyryt _sumuksi_. Eilen käwellessäni sumussa ajattelin -itsekseni: kah, nytpä olen pilwessä aiwan maan pinnalla. Ja wettä, joka -putoaa ilmasta, wetäwät kaswut ja eläwät sisäänsä: mutta suurin osa -höyryää jälleen pois ja tulee sateeksi. Ja kaswut ja eläwät ja joet ja -järwet ja meret höyryäwät wettä jälleen ylös. Niin on wedellä -alinomainen kiertäminen maan päällä, eikä sitä ole wielä koskaan nähty, -että wesi sentähden olisi wähennyt, waikka se muutamissa paikoissa -saattaa wähetä muista syistä. - -Wälistä tapahtuu kesällä, kun pilwet satawat, että ilma niitä alempana -on hywin kylmä. Silloin jäätywät wesiherneet pudotessaan, ja tulewat -_jäärakeina_ alas. Mutta jos ne jäätywät pilvissä, putoawat ne _lumena_ -alas. - -Talwella hyytyy weden pinta kaikissa järwissä ja jokiloissa täällä -pohjoisessa jääksi, mutta alimmainen wesi ei jäädy, sillä se wesi, joka -on raskainta ja painuu pohjaan, on silloin wähän lämpimämpää. Talwella -jäällä ajaessamme sanoi isä: tässä pitää waroa, tässä käypi wirta, ja -jää on heikkoa. Sillä wesi, joka juoksee sukkelammin koskissa ja -wirroissa, ei jäädy niin helposti, ja suolainen wesi meressä ei tule -niin pian jääksi. Lämpimimmissä maissa etelän puolella on harwoin eli -ei koskaan niin kowa pakkanen, että wesi jäätyy. Ja ihmiset, jotka -tulewat sieltä tänne pohjoiseen, eiwät woi kyllin ihmetellä nähdessään -koko maan olewan peitettynä lumella, juurikuin sokerilla, ja -katsellessaan, kuinka täällä käwellään ja ajetaan järwiä ja merta -talwella, juuri kuin sileää walkeaa lattiaa. - -Oletko nähnyt, kuinka kauniina tähtinä lumisipaleet tarttuwat -akkunaruutuun? Nämä pienet lumitähdet, jotka näet nyt tässä kirjassa -kuwattuina, owat rakeita. Niitä tulee weden jäätyessä, samalla lailla -kuin ruokasuola ja muut aineet laskeuwat astian pohjalle. Silloin -sanotaan aineen muuttuwan juoksewasta muodosta kowan muotoiseksi. -Wedellä on se kummallinen luonto, että se saattaa olla kaiken -muotoisena. Kun lumi ja jää sulaa, muuttu wesi kowan muotoisesta -juoksewan muotoiseksi. Kun sula wesi nousee höyrynä ylös, muuttuu se -ilmanmuotoiseksi. Tämä tulee aina aineen kylmyydestä eli lämpimästä. - -Tuolla wuoren rinteellä ei kaukana tuwastamme on lähde, jossa on -selwä kirkas wesi, jota äiti sanoo _karkkaaksi_, kun se ei ole niin -_liukeaa_ kuin sade eli jokiwesi saippualla pestessä. Ei se ole -_mineraali- (kiwennäis) lähde_, jonka wesi maistuu raudalta eli muilta -sulaneilta aineilta. Eikä se ole sellainen _lämmin lähde_, joka muissa -maissa juoksee lämpimällä wedellä. Eikä se ole _kuohulähde_, joka -puhaltaa suihkuna maasta ylös. Se on parempi _kaiwoamme_, jonka isä -kaiwoi sille paikalle, jossa _wesisuonet_ kulkewat maassa kartanon -alate. Ensin juosta lirisee se pienenä _norona_, joka tulee suohon. -Siinä kokoupi monta sellaista noroa _puroksi_, joka kiertelee metsän -läpi, aina maan wiettämisen mukaan. Wähän aikaa kulkeissani puron -wiertä hawaitsin sen alinomaa isonewan monien muiden puroin siihen -wesineen yhdistymällä. Wiimein tuli se pieneksi _joeksi_, joka juoksi -järween, ja järwen toisesta päästä jälleen siitä ulos. Joki oli saanut -enemmän wettä ja paisunut _isommaksi joeksi_, jota myös kutsuttiin -_wirraksi_, kun wesi käwi siinä wäkewästi. Kun aina useampia puroja ja -_olkajokia_ juoksi isompaan jokeen, tuli siitä wiimein leweä ja iso -_wirta_ (kymi). Ja koko maata, josta wirta ja sen olkajoet saiwat -wetensä, kutsuttiin _wirran-ympäristöksi_. Jossa maa wirran juowassa -oli hywin wiettäwä alaspäin ja paljo kiwiä, wesi juoksi wäkewästi, ja -siinä oli _koski_. Yhdessä paikassa putosi wirta wahtoawana ja pauhuten -jyrkkää kallion rinnettä, ja oli _putous_ (ämmä, köngäs). Wiimein tuli -wirta niin suureksi, että laiwat purjehtiwat sen leweää juowaa. Ja sen -rannoille rakensiwat ihmiset myllyjä ja sahoja ja tehtaita ja suuria -kaupunkeja. Mutta wiimein juoksi wirta monia _suita_ (putaita) -äärettömään _mereen_. - -Pyydinpä hywää ystäwääni merimiestä päästäkseni hänen laiwaansa. Hän -otti minun laiwaansa, ja me purjehdimme niin kauwas merelle, ettemme -kohta enää nähneet mitään maata, waan ainoasti taiwaan päällämme ja -merenweden ympäri laiwaa. Nyt wasta näin, kuinka suuri Jumalan woima -oli elementeissä, ja wapisin pelosta, että me, heikot ihmiset, -hukkuisimme. Mutta yhtä selwästi näin, kuinka Jumala oli luonut ihmisen -tänne koko luonnon herraksi. Sukkelasti ja taitawasti rienti laiwa -eteenpäin _hyökyn_ läpi myrskyn perästä, joka tätä ennen oli ajanut -meren suuriin _aaltoihin_. Silloin näin meren näön muuttuwan senjälkeen -kuin taiwas oli sininen eli pilwinen; mutta usein wiwahteli se -wiheriäiselle. Meriwesi oli hywin suolaista, ja nyt ymmärsin miksi -jokein ja lähdetten wettä sanottiin suolattomaksi, kun siinä ei ole -suolaa. - -Täällä, sanoi merimies, juoksee wesi alinomaa samaa suuntaa, jos -tuulikin olisi wastainen, ja sitä kutsuttiin _meriwirraksi_. Warotaanpa -nyt, ettemme tule _merenpyörteesen_. Siinä käypi wirta pyörien, juuri -kuin wettä rattiin kaadettaissa ja wetää laiwan mukaansa, siksi että se -uppoaa keskelle pyörrettä. Mutta tultuamme suuriin _waltameriin_ näemme -jotakin kummallista. Kun laiwa parhaaltaan purjehtii rantawettä, -wetäypi wesi takaisin, niin että kuiwa hieta näkyy laiwan pohjan alla. -Sitä kutsutaan _pakowedeksi_ (luoteeksi). Ja kun kuiwin jaloin poimii -simpukoita meren pohjasta, saapi tarkasti kyllä pitää ajasta waarin. -Sillä kuuden tiiman perästä palaa wesi takaisin, niin että jossa juuri -wasta sai käwellä kuiwin jaloin, siinä purjehtiwat jälleen suuret -laiwat. Ja tätä kutsutaan _nousuwedeksi_ (wuokseksi). Mutta pakowesi ja -nousuwesi tulewat useista syistä, joita on waikea ymmärtääksemme, wielä -pieninä ollessamme. Kuka uskoisi kuun, joka on niin kaukana maasta, -wetäwän wettä ylemmä määrättyinä aikoina? Paremmin woinet käsittää -waltamerien wetten tulewan liikkeelle, kun saat tietää, että koko tämä -suuri maa kääntyy ympäri, juuri kuin wesi liikkuu maljassa, kun sitä -sukkelasti käännän. Ja samalla lailla tulee pakowesi ja nousuwesi meren -läikkymisestä edes takasin. - -Kerran sattui purjehtiessamme laiwa matalalle eikä päässyt ennen irti, -kuin olimme nakanneet osan lastista mereen. Olipa onni, sanoi merimies, -että satuimme hietaharjanteelle, sillä jos olisimme karahtaneet karille -eli teräwäkiwiseen luotoon, olisimme warmaankin tulleet haaksirikkoon. -Sillä tietänet meren pohjan olewan yhtä epätasaisen kuin maankin -pinnan. Meren pohjassa on mäkiä ja wuoria ja laksoja, niin että wedellä -on aiwan erilainen sywyys. Siinä on juurikuin metsiä koralleista ja -korkeista wesikasweista, joissa kalat mielellään asuwat. Mutta suurissa -merissä, jotka owat sywempiä kuin korkein kirkontorni on pitkä, siellä -on alinomainen pimeys ja hiljaisuus sywyydessä. Sillä wesi ei ole aiwan -niin läpikuultawa kuin ilma ja paitsi tätä on se raskaampi, niin että -se mahtaa painaa hirweän raskaasti hywin sywissä paikoissa. Ja ihmiset, -jotka taitawat sukeltaa, owat laskeuneet hywin sywään meressä. Mutta -wiimein on weri puhennut niiltä suusta ja sieramista weden painamisen -tähden. Ja ei kukaan ole eläwänä päässyt sywimpiin paikkoihin, eikä -yksikään tunne kaikkea, jota on meren pohjassa. Sen tiedämme waan, että -kaswien ja eläwäin siellä sywyydessä täytyy olla niin warustetut, että -ne woiwat kestää weden suunnattoman painon joka kulmalta. - -Purjehdittuamme wähän aikaa näimme merenrannan eli _rantamaan_ -wieraasta maasta. Tässä saamme waroa _maininkia_, sanoi merimies; sillä -tässä murtuwat aallot waahtoon kiwiä wastaan. Onneksemme emme tawanneet -_jääwuoria_, jotka ajelehtawat alaspäin kylmimmistä meristä, muutoin -olisimme saattaneet pian mennä kumoon niitä wastaan. Mennäänpä nyt -maalle. Tämä maa ei ole _mannermaata_, joka on yhdistyksessä muiden -suurten maiden kanssa. Nyt olemme tulleet _saarelle_, sillä sen -ympärillä on wesi joka suunnalla. Mutta kun monta saarta on likitysten, -kutsutaan niitä yhteensä _saaristoksi_. Ja jos tässä olisi kolmella -kulmalla wettä, mutta neljäs siwu olisi kiinni muissa maissa, niin -olisi tämä maa _niemi_. Ja kaitaista paikkaa niemen juurella -kutsuttaisiin _kannakseksi_. Täällä pistää kaitainen maakaistale -mereen, ja sitä kutsutaan _niemekkeeksi_. Toisella puolella pistää -kaitaiselta merta maahan, ja tätä wettä kutsutaan _lahdekkeeksi_; mutta -jos lahdeke olisi isompi ja laajempi, kutsuttaisiin sitä _lahdeksi_. -Isoimpia pitkiä lahtia meressä kutsutaan myös _wuonoiksi_. Ja nyt -purjehdimme kaitaista wettä kahden maan wälillä yhdestä wuonosta -toiseen. Tätä kaitaista wettä kutsutaan _salmeksi_; mutta jos tämä -olisi suurempi ja leweämpi, kutsuttaisiin sitä _raumaksi_. Ja sellaisia -pienempiä meriä, jotka kaitaiset salmet yhdistäwät suuren meren kanssa, -kutsutaan _sisämeriksi_. - -Nyt muistin maassamme olewan paljo _maawesiä eli järwiä_ ja pyysin siis -lähteä purjehtimaan maawesille. Silloin nauroi merimies ja sanoi: -maawesien ympärillä on maa joka siwulla, niin ettei yksikään woi -purjehtia niihin mereltä. Ja hywin pieniä järwiä sanotaan _lammiksi_. -Mutta kun ihmiset mielellään tahtowat tulla wettä myöten järwestä -merelle, kaiwawat he wesijuowan, niin että weneet ja alukset saattawat -purjehtia tätä wäliä ja sellaista kulkujuowaa kutsutaan _kanawaksi_. -Wesi juoksee aina korkeammasta paikasta alaisempaan. Ja koska useammat -järwet owat merta korkeammalla, niin juoksisi järwien wesi kaikki tyyni -pois kanawaa myöten, jos ei olisi keksitty pieniä kammareja eli -salparakennuksia, joita kutsutaan _suluiksi_, joissa alukset nostetaan -eli lasketaan wedellä, niin että kanawassa on juuri kuin portaita, -joissa enin osa wettä on tyweneenä. - -Nyt palaamme jälleen omaan maahamme, sanoi merimies. Mutta muistaaksesi -mitä olet nähnyt annan sinulle _kartan_, jossa näet koko maan pinnan -kuwattuna maineen ja wesineen. Siinä näet, kuinka maan päällä on paljo -enemmän wettä kuin maata, niin että suuret meret peittäwät kahta -wertaa suuremman pinnan kuin maat. Siitä saat myös oppia tuntemaan -_maailman-osat_ ja koko sen hyödyttäwän opin, jota kutsutaan -_maantiedoksi_ eli maanselitykseksi. Ja annan sinulle sellaisen kartan, -johon maa on kuwattu wäreillä, joka onkin tarpeellisinta; tämä on -_maakartta_. Mutta merimiehillä on toisia karttoja, joihin meri ja -wedet owat tarkoin kuwatut kaikkine karineen, luotoineen ja -mataloineen, ja sellaisia kutsutaan _merikartoiksi_. - -Sanoin: kuinka suuri on wiisautesi, Herra Jumala, että lewität meret -peitteeksi maan sywyyksihin ja walmistat ne tieksi ihmisten lapsille! -Sinä suot sateen wirwoittaa janoawan maan; sinä annat lähdetten ja -wirtain kulkea elämän suonina maiden pinnalla, niin että ihmiset ja -eläimet ja kaswit saawat siitä rawintonsa. Wähinkin kasteherne kuwastaa -sinun kunniaasi, sinun henkesi kulkee pimeäin sywyytten päällitse. Ja -kun purjehtija panee lewolle heikolle alukselleen keskellä waltameren -aaltoja, sanoo hän itsekseen: katso, Herramme Kristus on kerran -käwellyt myrskyistä merta, ja aallot asettuiwat hänen allansa. Niin -tiedän minäkin wielä tänäpäiwänä Jumalan kaikkiwallan käden hallitsewan -elementtejä. Ja joita Jumala suojelee, niitä ei wahingoita wesi eikä -tuli eikä muu loukkaus. Niillä on rauha ja iloinen turwa. Sillä Jumala -on wäkewyytemme, ja meren aallot, jotka murtawat kallioita ja muureja, -asettuwat lakioiksi kuin lampaat hänen kunniansa istuimen eteen. - - - -Weden häwityksistä. - - -Pyhä raamattu puhuu ensimäisessä Moseksen kirjassa suuresta -wedenpaisumisesta, joka hukutti kaikki ihmiset heidän synteinsä tähden, -paitsi Noakkia sukuineen. Sitten lupasi Jumala wesikaaren merkillä, -ettei yhdenkään niin suuren tulwan enää pitänyt maata häwittämän. -Sellaista ei ole sittemmin ollutkaan. Mutta kyllä wieläkin tapahtuu -wälistä, että wesi tekee suuria häwiöitä. Kun suuret wirrat paisuwat -sateista, eli kun niiden suut tukkeuwat jäistä, kohoaa wesi ylemmä -wirran ääriä ja lewenee maille. Silloin täytyy ihmisten ja eläinten -pelastaa itsiään miten parhaiten taitawat, muutamain weneissä, toisten -katoille, toisten wuorille. Metsät ja pellot häwitetään, myllyt ja -ladot wiepi wesi mukaansa. Kaduilla ja maanteillä soudellaan; kalat -uiskentelewat ihmisten huoneissa. Silloin tulee useinkin suuri hätä -maahan. Mutta suuri Niilin wirta Afrikassa tekee maat hedelmällisiksi. -Joka wuosi paisuu se maille, ja kun wesi laskeutuu takasi, jättää se -paksulta liejua, jossa kaswaa sanomattomasti paljon eloa. - -Tunnen kummallisen maan, jota kutsutaan Alankomaiksi, siksi kun se on -hywin alaista. Siinä on meri muinoin lainehtinut maan päällä, mutta -sitten on meren hieta kokounut harjanteihin rannoille, juuri kuin -muureiksi aaltoja wastaan. Uuttera wäki on rakentanut suuria patoja -puista, kiwistä ja sawesta merta wastaan. Ja se wesi, jonka meri on -jättänyt sisäpuolelle patoja, on pumputtu takaisin mereen. Niin on -saatu suuri kappale maata meren alta. Mutta wälistä, kun on kowa myrsky -ja meriwesi pauhuaa korkealla, tapahtuu wieläkin, että meri murtaa -padot ja juuri kuin ottaa waltaansa entisen alustansa. Silloin tapahtuu -näillä tienoilla suuria häwiöitä, niin että on nähty monia kaupunkeja -ja kyliä kaikkine asukkaineen nieleywän meren aaltoihin. Niin nähdään -siinäkin, jossa nyt laiwat purjehtiwat merellä, jotakuta pistäywän ylös -wedestä, ja tarkemmin katsottua tutaan se kirkontorniksi kylässä, joka -kauwan aikaa jälkeenpäin on mennyt weden alle. -- Usein kuullaan, -kuinka laiwoja ja weneitä tulee haaksirikkoon merellä, ja joka wuosi -hukkuu tällä lailla monta ihmistä. Muita putoaa kehnoon jäähän, eli -hukkuu uidessa; sillä ihmiset kuolewat wedessä sentähden, etteiwät -siinä woi hengittää. - - - -Wedestä lääkkeenä. - - -Mutta onpa Jumala antanut wedelle awullisen, wirwoittawan ja parantawan -woiman. Wedettä ei woi yksikään kaswu, ei yksikään eläin, ei yksikään -ihminen elää; moni kiwuloinen saapi wedellä terweytensä takaisin. Monta -sairasta matkustaa satoja peninkulmia kylpemään ja uimaan etelämaiden -lämpimissä lähteissä. Moni terwehtyy _terweyswettä juomalla_; muut -saawat terweytensä takaisin uimalla eli kylpemällä kylmässä wedessä -niiden määräysten jälkeen, joita lääkäri säätää. Maassammekin on -_terweyswesilähteitä_ mutta ei yhtään lämmintä. Turussa on -_kylmäwesinen parannuslaitos_. Jos uit meressä eli muuten kylmässä -wedessä, elä pelkää ollenkaan wettä, jos olet palawissasikin. Wedessä -ei wilustuta, waan paremmin kylmässä ilmassa. Riisu siis sukkelasti -waatteesi ja pukeu niihin jälleen pian. Eläkä juokse, niin että -hengästyt, ennen uimista, eläkä ui kohta syönnin jälkeen, sillä se on -wahingollista. - - - -Maamme wesistä. - - -Maassamme on useita isoja jokia, niinkun Keminjoki, Oulunjoki, -Kokemäenjoki ja Wuoksenjoki; mutta muissa maissa on wielä paljoa -isompia jokia, ja sellaisia, jotka suista owat juurikuin meriä. Maamme -joissa on monta _koskea_, joissa tarwitaan hywää taitoa saattaa laskea -kiwien wälitse. Täällä on myös monta pienempääkin _jokea ja ojaa_. -Kaksi suurta _koskiputousta_ (köngästä), Imatra ja Kyrönkoski, owat -Suomen kaunistuksina. Siellä ei kuule kukaan toisen puhetta rannalla, -sillä niin kowa on pauhu. Niitä ei woi yksikään wene päästä häwiämättä -alas. Wälistä nähdään paksun hirren menewän putousta alas, ja ennenkuin -se on päässyt alle, on sen jo koski kiwissä rouhinut pieniksi -säpäleiksi. Mutta suurin koskiputous (köngäs) koko maan päällä on -Amerikassa, ja sen nimi on Niagara. Siitä kuuluu hirmuinen pauhu monen -peninkulman päähän. Ja kuin aurinko paistaa utuun, joka alinomaa -pirskuu ylös putouksesta, näkyy siinä kaunis wesikaari. - -Kaksi merta lainehtii Suomen rantamaita wasten, nimittäin Pohjanlahti -ja Suomenlahti. Nämä molemmat suuret lahdet owat osia sisämerestä, -Itämerestä, joka taas on waltameren lahti. Maassamme on monta tuhatta -järweä ja lampia, muutamat suuria, toiset pieniä. On siis Jumala -siunannut tämän kauniin maan paremmin kuin useat muut maat maan päällä -suurella weden rikkaudella. Merenrantawesissä on saaristoja, saaria, -kareja ja luotoja, joskus ihanoita, joskus waarallisiakin. Onpa koko -maakuntia ja pitäjiä, niinkuin Ahwenanmaa (Oolanti), meren piirittämiä. -Mutta se on kummallista, että rantamaamme alinomaa lisäywät. Alinomaa -lewenewät ne ulospäin, sillä että wesi wetäypi takaisin, niin että nyt -saatetaan käwellä kuiwin jaloin, missä satoja wuosia tätä ennen -vedettiin nuottaa ja soudeltiin weneellä. Tämä tulee siitä syystä, että -maa nousee maanalaisesta woimasta. Sitämyöten wetäypi wesikin rannoilta -etemmä, ja näin tulee Suomemme alinomaa isommaksi. - -Haluatko nähdä kaiwantoa, niin mene Saiman rannalle; se on maamme -suurin maawesi. Siihen on keisari maamme rahain suurella kustannuksella -teettänyt kaiwannon, joka on liki wiittä peninkulmaa pitkä, ja siinä on -18 sulkulaitosta. Yksitoista wuotta on monta sataa miestä sitä -walmistanut. Ne owat murtaneet juowan suurten wuorien läpi ja kaiwaneet -sen sekä soiden että hietaharjuin läpitse. Ne owat muuranneet lujia -seiniä kiwestä ja rakentaneet kauniimpia patoja ja kammareja -sulkulaitoksiin. Mutta onkin se nyt teos, josta maallemme on ijäistä -hyötyä. Sillä ennen täytyi kuljettaa kaikellaisia kaluja maisin reillä -ja kärryillä Saimaan rannoilta mereen. Se wei paljon aikaa ja oli hywin -waiwaloista. Mutta nyt saadaan kaikkia paljoa nopeammasti ja -helpommasti aluksilla, jotka kulkewat ylös- ja alaspäin pitkin _Saimaan -kanawaa_. - - - -Lähde. - - - Laakson läpi lirisee - Pieni lähde hiljallensa, - Tietymättä lainehensa - Nimetönnä virtailee. - - Vaan kun vaipuu luoksi sen - Matkamiesi vaivoistansa, - Niin hän virvoituksestansa - Sitä siunaa riemuiten. - - Armas Jumalani, suo, - Anna, Isä taivahassa, - Eloin juosta maailmassa - Niinkuin tyyni lähde tuo. - - - -Lähde keväällä. - - - Jo silmäsi jällen - Sä päilyä suot, - Sen sinertävällen - Jo taivaalle luot. - Myös iloiten näet - Sun kukkaiset maas. - Ja lehdet ja mäet, - Kaikk' ystäväs taas. - - Jos minnekkä taivut, - Miss' siintyvän näyt, - Jos minne sä vaivut - Ja lepohon käyt, - Niin laulelot sorjat - Sua seuraelee, - Ja kukkaset korjat - Ain imartelee. - - Taas iltani täällä - Nyt viettää mä saan, - Ma sammalen päällä - Käyn loikuilemaan; - Täss' saan minä kuulla - Kuin aaltosi soi, - Niin huolet ne mulla - Ei pysyä voi. - - - -Koski. - - - Mä seisoin kosken kuohun partahalla - Ja katsoin vaahtoharjain ottelusta, - Kuin nälin heitä nieli pyörre musta, - Mi määrätöinnä mylvi hourun alla. - - Kuin oris karhun kourien alaisna, - Vapisi kalliokin tuskissansa; - Ja hätähiki hänen kapeiltansa - Yleni vihmana viluttavaisna. - - Vaan sumun suitsevaisen harmahille - Kirjaili aurinkoinen taivon kaarta. - Kuvaillen kuohun päälle sulon saarta, - Asuttavaksi Päivän tyttärille. - - Niin ihmissydänki on tuima koski; - Sen syvyydess' on pyörre pauhaamassa, - Se vaahtoo, vapisevi vaivoissansa; - - Mut päällä paistaa päivän ruusuposki, - Luvaten rauhan runsaan kuolemassa, - Kun taistelus on viimein alaltansa. - - Y. K. - - - -Meri yöllä. - - - Lapsi. Oi, kuink' aallot riemuisasti - Sinne tänne kulkevat, - Kuinka tuolla kirkkahasti - Taivaan tulet tuikkivat. - Mua, meri, heijaele, - Kiikuttele! - - Äiti. Varo, ettet uppoaisi - Aavan meren syvyyteen, - Ettei sua kuolo saisi - Viedä haudan synkkyyteen. - Lapsi, neuvoani nouda, - Rantaan souda! - - Lapsi. Äiti, jospa uppoaisin, - Taivashan on sielläkin. - Senpä syliin päästä saisin, - Minust' on se rakkakin! - Tähdet, jo mä riennän sinne - Tanssihinne. - - - -Valtameri. - - - Oi ihmisraukka, kuin tohditkaan - Sä lähteä merellen! - Sen aaltojen päällä sun laivasi vaan - On mitätön lastunen. - Mun päälliten käypi myrskyjen tie, - Ne siinä pauhata saa. - Mi maailmassa mun vertani lie, - Kun lainehet kuohahtaa. - - Mut myrsky kun uupuvi siivekäs - Ja pauhu viihtynyt on, - Ma olen kuin nukkunut jättiiäs, - Mi väsyi taistelohon. - Nyt painuu purjehet höllälleen. - Ei enää aaltoa näy, - Vain hopiamaininki hiljalleen - Viel' ulapan poikki käy. - - - -Järvi. - - - Luoksen, ystäväinen, - Tule, armainen, - Olen päilyväinen, - Taivaan sininen. - Eipä myrskysää - Pauhaa pinnallani; - Tuuli lainettani - Hiljaa väristää. - - Koivut kuvauupi - Pintaan tyynehen, - Lepät ihastuupi - Minuun katsellen. - Rannalleni tee - Tänne pieni suojas, - Kiitä että Luojas - Maatas varjelee. - - - - -Yhdestoista Luku. - -Ilmasta. - - -Kerran oli Antti juossut itsensä väsyksiin paperileijaa vetäen -vastatuuleen. Tultuaan suuren tuulimyllyn luo kylän tykönä pysähtyi hän -katsomaan myllyn siipiä, jotka pyöriä hurisivat hyvää vauhtia tuulessa. - -Mitä sinä katsot? sanoi Liisa, joka samassa käveli isänsä kanssa -maantietä. Antti sanoi: minä koetan katsoa ilmaa. Eikö voi nähdä sitä -ainetta, jolla on niin suuri voima, että se nostaa paperileijani ylös -pilveä kohti ja panee pyörimään myllyn siivet, jotka taas pyörittävät -raskaita myllyn kiviä? - -Isä sanoi: ilmaa ei voi kukaan nähdä, sillä se on kokonaan läpinäkyvä. -Tässä on lasi. Se näyttää tyhjältä, ja sinä sanot siinä ei olevan -mitään. Mutta käännäppä sen suu alaspäin ja koeta sitä upottaa veteen, -niin siihen ei mene ollenkaan vettä. Siinä on jotakin, joka on veden -edessä, ja se on ilma. Mutta paneppa lasi suin vinoon veteen, niin ilma -pulppuaa ulos, kun vettä juoksee sisään. Ainoasti sumuja ja vesihöyryjä -täynnä ollessa voit sinä nähdä ilmaa; sillä silloin on se sameaa ja -usmaista, niinkuin autereessa, kun kesällä kauvan on ollut lämmintä. -Mutta katsoessa pitkälle ylettyvää selvää ilmaa, näkyy se siniseltä. -Siitä tulee taivaan sininen väri. Ja kun aurinko paistaa alaalta ilman -huuruin läpitse, saamme nähdä kauniimpia väriä aamu- ja iltaruskoissa. - -Toisella kerralla auringon selvästi paistaessa akkunan läpitse, näemme -pieniä tomun kipeneitä heiluvan ilmassa ja olevan alinomaa liikkeellä. -Tästä näemme ilman olevan aivan _kevyttä_ ainetta, jonka pieninkin -täräys panee liikkeelle. Jos istut hataran akkunan luona, tunnet -selvästi ilma-_huo'un_ kylmemmästä ilmasta tulevan ulkoa. Jos puhallat -hiillokseen liedessä, niin menee ilmaa tohisten suustasi ulos. Jos -puhallat lasiputkeen, johon olet pannut herneen, niin lentää herne -siitä ulos, sillä ilma pakkaupi putkessa kokoon ja tulee siitä -väkevämmäksi. Seppä pusertaa paljetta pajassa kokoon, ja ilma puristuu -palkeessa kokoon ja puhaltaa ulos, juuri kuin tuuli, ahjoon. Välistä ei -tunnu mitään liikettä ulkoilmassa. Silloin sanotaan: nyt on _tyven_. -Mutta käypipä niin, että ilma jollakulla paikalla laajentuu lämpimästä -ja pakkaupi muita ilmakerroksia vastaan, niin että ne tulevat -liikkeelle, juurikuin virraksi. Siitä tulee tuuli. Tästä syystä tulee -aina tuuli suurissa tulipaloissa. Tuuli saattaa enetä useista syistä, -ja sitten tulee _myrsky_. Myrsky saattaa vielä väkiä niin hirmuisen -kovaksi, että se kaataa suurimmatkin puut, särkee huoneita ja hautaa -suuret laivat kuohuviin aaltoihin. Sellaista myrskyä saapi sanoa -_hirmumyrskyksi_. Välistä kulkee hirmumyrsky kummallisissa pyöräkkeissä -eli _tuuliaispäissä_. Toisinaan tapahtuu tyveneessä ilmassa, että -pilvi, jota kutsutaan _vesipatsaaksi_, imee vettä merestä ja repii -mukaansa kaikki, jotka sitä likenevät, siksi kuin pilvi puhkeaa ja vesi -putoaa alas _rankkasateena_. - -Tuolla purjehtii suuri laiva, joka on niin raskas, että sitä monien -ihmisten voimalla tuskin jaksetaan paikalta liikuttaa. Mikä kuljettaa -siis laivaa eteenpäin? Se on ilma, joka täyttää sen levitetyt purjeet. -Toisella kerralla näemme, kuinka ilma kantaa pilviä ja savua ja lintuin -siipiä ja muita keveitä aineita niinkuin paperia ja untuvia. Siitä -käsitämme ilmalla olevan jonkunlaisen _tiveyden ja painon_. Olemme niin -tottuneet ilmaan, ettemme ollenkaan tunne, kuinka se painaa meitä. -Mutta miksikä ei olut juokse ulos hanan reijästä, ennenkuin runtia -aukaistaan? Siksi että ilma painaa vastaan tapin reijässä. Ja jos imen -ilman pois sormustimesta tai kuppasarvesta, niin tarttuvat ne kiinni -käteeni. Miksikä niin? Siksi että ilma painaa niitä ulkoa päin, mutta -ei enää sisäpuolelta. Ja jos pistän veteen putken, joka on auki -molemmista päistä, niin on vesi yhtä korkealla putkessa sisä- kuin -ulkopuolellakin. Mutta jos imen ilman pois yläpuoleisesta päästä, niin -nousee vesi ylös putkessa aina suuhuni asti. Miksikä niin? Siitä syystä -että ilma painaa vettä ulkopuolella putkea ja pakottaa sitä ylöspäin, -kun ilma ei paina enää vettä putken sisällä. Sellaista putkea kutsutaan -_vetopilliksi_. Samasta syystä saan veden nousemaan pumpussakin. Sillä -kun pumpun vartta vedetään ylöspäin, niin pakottaa se ilman pumpun -torvesta pois avopäästä ylhäällä, ja ulkopuolella oleva ilma painaa -vettä siihen ilmasta tyhjänä olevaan pumpuntorveen. - -Tahdotko nähdä kummallista, niin tee kuin kirjan lehden laidassa oleva -kuva osottaa. Ota ämpäri eli malja ja kaada siihen vettä. Ota sitten -mutkalle sujutettu putki, pistä yksi pää putkea veteen ja anna toisen -pään riippua alaspäin astiasta, mutta niin että se riippuu vähä -alempana astiassa olevaa vettä. Ime sitten ilma pois putken alapäästä. -Vesi alkaa nyt juosta putkesta ja juoksee juoksemistaan, sittekin kun -herkesit imemästä, niin kauvan kuin vettä on astiassa. Miksikä niin? -Vedenhän täytyy ensin juosta ylöspäin, kun putken mutka on ylempänä -veden pintaa. Emmekä koskaan näe veden muuten juoksevan ylöspäin. Mutta -niin tekee se nyt, siksi että ulkopuolella oleva ilma painaa vettä -sihen ilmasta tyhjään putkeen, joka ei ole muu kuin mutkistettu -vetopilli. Mutta jos koetan imeä vettä putkeen, joka on esim. 18 -kyynärää korkealla veden pinnasta, niin en voi millään lailla saada -vettä nousemaan 17 kyynärää ylemmäksi putkeen. Miksikä en? Siksi että -ilman paino ei voi kohottaa vettä ylemmäksi. Ja tästä näemme, että ilma -painaa meihin joka kulmalta juuri niin paljo, kuin jos päällämme olisi -17 kyynärän korkuiselta vettä. [Muist. Oppineet ihmiset ovat laskeneet -kannun vettä painavan saman verran kuin 770 kannua ilmaa.] Se on hirveä -paino, joka kokonaan rusentaisi meidät, jos ei sisällämme oleva ilma -painaisi yhtä paljo ulospäin. Jos sisällä olevan ilman voisi pumputa -pois huoneesta, niin ulkona oleva ilma rusentaisi seinät kokonaan -rikki. - -Vaikea on saada jotakuta paikkaa ilmasta tyhjäksi; mutta kuitenkin on -keksitty kone, jolla ilma voidaan saada pois lasikellosta. Siinäpä -nähdään, kuinka höyhen joka pannaan _ilmapumppuun_, putoaa alas yhtä -kiivaasti kuin kivi. Sillä siinä ei ole _ilman vastusta_, joka muuten -pidättää kaikkea liikettä. Jos ei tätä vastusta olisi, ampuisin kuulani -ja nakkaisin pallini kahta vertaa etemmäksi, kuin nyt voin tehdä. - -Ilma juoksee näkymättöminä virtoina koko maan ympäri ja ylettyy noin -neljää peninkulmaa korkialle. Koko tätä _ilmakerrosta_ kutsutaan -ilmapiiriksi. Onpa keksitty täyttää suuri silkistä eli muusta hienosta -vaatteesta tehty pallo _ilmalajeilla_ eli ilmanmoisilla aineilla -(kaasuilla), jotka ovat ilmaa keveämmät. Kun pallo on sitten tiviäksi -tukittu, niin etteivät kaasut pääse siitä pois, kohoaa pallo ilmaan, ja -pallon alle on sidottu pieni vene, jossa on saattanut istua yksi eli -useampia ihmisiä. Pallo eli ilmapallo on kohottanut nämä uskaliaat -ilmapurjehtijat hyvin korkealle, vieläpä korkeammalle korkeimpia vuoria -ja korkeimpia pilviä. Sieltä ovat nähneet kaupungeita ja kyliä kaukana -alaalla jalkainsa alla siksi kuin ovat päästäneet kaasut ulos pallosta -ja sitten painuneet jälleen maahan. Mutta tuolla ilmassa korkealla on -ollut aivan vaikea hengittää, sillä ilma ohenee, jota ylemmä kohotaan. -Tapahtuu niinkin, että korkealla vuorella näkee pilvien satavan juuri -allaan, sillä se ohu ilma ei voi kantaa pilviä niin korkealla. Syvässä -meressä on vesi painanut sukeltajia kovemmasti ulkoapäin, kuin niiden -ruumiissa oleva ilma on vastannut sisältäpäin, ja silloin he ovat -olleet lähellä kuolemaa. Aivan toisin on käynyt niille, jotka ovat -kiivenneet hyvin korkeoille vuorille. Siellä on heidän ruumiissaan -oleva ilma painanut kovemmasti ulospäin, kuin ilma ulkopuolella on -painanut sisään päin. Siksi on veri tahtonut juosta niistä kuiviin -sisusilman painosta. Mutta syvissä kaivannoissa on ilma samassa -suhteessa tiiviimpi ja vaikeampaa hengittää, niin että nähdään, kuinka -Jumala on valmistanut ihmiselle sopivimman ilman maan pinnalla. - -Ilma pakkautuu pian kaikkein läpitse: sitä on maassa, vedessä, -vaatteissasi olevissa langoissa ja ruumiisi sisässä. Ilmatta ei voi -yksikään eläin hengittää, ei mikään kasvi elää eikä tulikaan palaa. -Näin kerran rotan, joka pantiin ilmapumppuun, ilmattomaan paikkaan. -Kohta alkoi se hätäillä ja pyrki ulos. Kun ei päässyt, alkoi se aina -vaikeammasti ja vaikeammasti hengittää. Viimein hypähti sen koko -ruumis, tukehtui ja kuoli. Muuan poika sai kerran lihapalasen -kurkkuunsa. Siitä hän kuoli, kun ei voinut enää hengittää ilmaa. -Lukukinkereillä näin paljo väkeä matalassa tuvassa. Viimein tuli ilma -huoneessa niin lämpimän tukalaksi, että sitä tuskin voi hengittää, ja -kynttilät paloivat hyvin tummina pöydällä. Vedä pelti auki, sanoi -lukkari, että saadaan parempaa ilman vaihetusta. Ei ole se -terveellistä, kun ei saa alin-omaa raitista ilmaa huoneesen. Sillä se -ilma, jonka hengitämme ulos, on ilmanmoista ainetta, jota nimitetään -_hiilihapoksi_; se on vahingollista tulelle ja hengitykselle. - -Kauvan luulin ilman olevan yksinkertaista ainetta; mutta kaupungissa -nä'in apteekarin eroittelevan ilmaa kummallisiin lasiin. Siitä sai hän -kaksi toisistaan erilaista yksinkertaista ainetta. Toista kutsuttiin -_hapiksi_, sillä sitä on happo-aineissa, ja se on happo, joka pitää -kaikkia elossa ja tekee tulen palavaksi. Mutta jos happo olisi yksinään -ilmassa, panisi pieninkin tulen kipinä koko maan palamaan. Siksi -sekoitti Jumala ilmaan toistakin ainetta, jonka nimi on _typpi_, sillä -se voipi yksinään tukeuttaa tulta ja ihmisiä. Vedessä on happoa ja -muuta ilmanlajia, joka veden vuoksi on nimeltä _vety_. Nämä kolme -ilmanlajia: happo, vety ja typpi, niinkuin myös ne kaksi kovaa ainetta -kiiseli ja hiili, ovat yleisimmät luonnon kunnissa. Kasvien osuuksina -ovat enimmästi hiiltä, happia ja vetyä. Mutta eläinten ruumiissa on, -paitsi näitä, vielä typpeä. - - - -Äänestä. - - -Eräänä päivänä otti isä pyssynsä ja meni ampumaan pyitä lehdikossa. -Antakaapa minullekin pyssy ja ruutia, sanoin minä. - -Ei, sanoi isä; ei vielä, ennenkuin tulet vanhemmaksi. Ruuti ja pyssyt -ovat vaarallisia leikkikaluja. - -Miksi niin? - -Siksi että ruudilla on pyssyssä suuri voima. Jos panet sitä irtaalleen -tuohon maalle ja sytytät, niin sähähtää se ainoasti ylös. Mutta jos -panet sitä ahtaasen pyssyn piippuun ja tukit etulaahingin eli luodin -päälle, niin on ruudilla joka kulmalla jotakin edessä. Kun se -sytytetään, palaa se silmänräpäyksessä ilmanmoisiksi aineiksi. -Sellaiset aineet ovat hyvin pontevia ja paisuvat ihmeteltävällä -voimalla. Ruudin palaessa pyrkivät kaasut ulos ja pakkauvat kaikella -voimalla sille suunnalle, jossa kohtaavat heikointa vastusta. Pah, -paukahtaa pyssy, ja etulaahinki eli luoti lentää pois. Ja jos ei ne -mene pois edestä, kun pyssy on ruosteinen ja kehnosti laahattu, niin -pyssynpiippu räjähtää rikki. Vastustaminen ei siinä auta, vaikka olisi -vuori edessä. Sillä jos vuoreen hakataan reikä, ja tämä laahataan -ruutilla, niin kivi räjähtää kappaleiksi. - -Mutta miksi paukahtaa pyssy? - -Sen vaikuttaa ilma. Kun ruuti pakottaa etulaahingin eli luodin pois, -jääpi ilmasta tyhjä sija pyssynpiippuun. Siihen tyhjään sijaan -syöstäypi ilma vauhdissa, josta tulee jyrinä, ja siitä syntyy paukaus. -Kuka uskoisi tuon majesteetillisen ukkosen jyrinän tulevan ilmasta? -Mutta niin on se kumminkin. Missä leimaus kulkee pilvien välissä, ajaa -se ilman pois. Kohta syöstäypi uutta ilmaa siihen tyhjään paikkaan, ja -niin kuuluu järäys. Sitten kaikkuu järäys pilvissä ja maasta, niin että -luulee kuulevansa koko rivin järäyksiä. - -Jos huiskin ruoskalla taikka saikaralla ilmassa, kuuluu siitä suhina. -Jos soitan kirkon kelloa, niin lyöpi kieli kellon laitaan. Kello alkaa -juurikuin täristä, ja tärinä tulee ympärillä olevaan ilmaan. Samalla -lailla, kun näpsäyttää viulun kieltä, näkee selvästi, kuinka kieli -tärisee jälestäpäin, ja tärinä yhtyy herkkäliikuntoiseen ilmaan. Siitä -voin käsittää kuinka ääni tulee ilman tärinästä. Likimmäinen ilma panee -aina eteenpäin etimmäisen ilman tärisemään, ja niin menee ääni ilman -läpi, välistä pitemmän, välistä lyhyemmän matkan, aina sen jälkeen kuin -tärinä on kovempi eli heikompi. Tyynellä ilmalla kuulen kirkon kelloin -äänen runsaankin peninkulman päähän merelle; mutta tuulella kuuluu se -etemmä sille suunnalle, johonpäin tuuli kulkee. Kun vihollisten -sotalaivat viimein ampuivat Wiaporin linnaa, kuului järinä 30 -peninkulman päähän, kun korvansa pani maata vasten. Siinä kulki tärinä -maan läpitse; muuten ei olisi kuultu tärinää niin kauvas. - -Kun läiskyttää veteen, lyöpi kämmeniään yhteen, polkee jalkaa eli lyöpi -rumpua, tulee aina erinäinen ääni ilman tärinästä. Kun puhun, vihellän -eli laulan (veisaan), tulee ilma keuhkoistani ja panee ulkopuolella -olevan ilman tärisemään. Samalla lailla soitetaan _uruilla_ kirkossa -kauniita virsiä. Keuhkoin sijassa on uruissa suuret palkeet, jotka -puhaltavat ilmaa piippuihin urkuinpolkijan astuessa polkimille. Sitten -tulee siitä ilman tärinä (vipajaminen) urkujen pilleissä olevissa -pienissä reijissä, ja jokainen pilli antaa äänteen. Laulu ja -kaikkinainen soitto, joka hartaasti silloittaa ihmisen mieltä, on jakso -äänteitä, joista yhteensä tulee _sävel_. Ja kun useita äänteitä sointuu -yhdeksi suloääneksi, kutsutaan sitä _akkordiksi_ (sointumaksi). Sitä -soitetaan monellaisilla _puhallussoittimilla_, niinkuin huiluilla, -klarineteilla, räikillä ja vaskitorvilla. Mutta viulu ja kantele ja -piano kuin myös monta muuta ovat _kielisoittimia_. Kerran kiinnitin -rautalangan kahden huoneen välille, jota ei ollut pitkältä. Kuulinpa -rautalangan tärisevän tuulessa, ja siitä tuli pitkä, kaunis ja surkea -ääni. Jota lyhyempi lanka oli, sitä kimeämpi oli ääni. Siksi saadaan -eri ääni samasta viulun kielestäkin, kun sormitetaan eri paikoille -kieltä. Ja sisältä on viulu tyhjä, ja sillä ovat ohuet seinät, -sentähden tärisevät seinätkin ja enentävät äännetten voimaa. - -Kerran nä'in merkillistä, jota en kohta voinut käsittää. Mies hakkasi -puita kaukana metsässä. Jokaisella lyönnillä näin kirveen putoavan, -mutta vasta vähän ajan perästä kuulin lyönnin. Muistinpa siitä, että -olin usein nähnyt savun ampumisesta paljoa ennemmin kuin kuulin -paukauksen. Nyt ymmärrän syyn siihen. Valo kulkee sukkelammasti kuin -ääni. Siksi näen kirveellä lyönnin ja pyssyn savun, ennenkuin kuulen -äänen lyönnistä ja paukauksen ampumisesta. Ääni kulkee 558 kyynärää -sekunnissa eli ei täyttä peninkulmaa puolessa minuutissa. Ja jos tahdon -kello kädessä laskea ajan pyssyn savun ja paukauksen välillä, niin -saatan sanoa varmaan: nyt on ampuja niin ja niin kaukana. - -"Metsässä huutava saa vastauksen", sanotaan sananlaskussa. Sen olen -usein kuullutkin, varsinkin jos vuoria eli kukkuloita on ollut likellä. -Sitä kutsutaan _kaiuksi_. Ensin luulin metsään jonkun piilouneen, joka -nyt matki minua. Mutta sitten havaitsin, että tärisevä ilma ikäänkuin -kimpousi takaisin puista eli vuorista ja tuli jälleen tyköni, kun -huusin. Se kuuluu kyllä naurulliselta ja kummalta. Tuvankin tykönä -kuuluu kaiku seinää vasten. Mutta seisoessani 30 kyynärää likempänä -seinästä en kuule enää kaikua, sillä ääni palaa niin sukkelasti -takaisin, etten voi eroittaa oman ääneni ja sen kaikumisen väliä. - - - -Ilmansuunnista ja tuulista. - - -Tahdotko tietää ilmansuuntia, niin merkitse se suunta, jolla näet -auringon olevan puolenpäivän aikana, justiin kun kello on 12. Käännä -sitten selkäsi aurinkoon päin, niin nyt ovat silmäsi _pohjoista_ ja -selkäsi _etelää_ kohti. Oikealla kädelläsi on _itä_, ja vasemmalla -kädelläsi _länsi_. Keskellä pohjoisen ja idän väliä on _koillinen eli -itäpohjoinen_. Keskellä idän ja etelän väliä on _kaakko eli itä-etelä_. -Etelän ja lännen välin keskellä on _louna eli länsi-etelä_. Lännen ja -pohjoisen välin keskellä on _luode eli länsipohjonen_. Nyt tunnet -tavallisimmat ilmansuunnat. Merimies jakaa ne sitten pienempiin -piiruihin kompassille. - -Tuulet jaetaan ilmansuuntain mukaan, niin että jokainen tuuli saapi -nimen siitä maailman suunnasta, jostapäin se puhaltaa. Neljä päätuulta -ovat: kylmä _pohjonen_, joka tuopi hallaa; sateinen _itä_, joka antaa -vettä ja lunta; lämmin _etelä_, joka tuulee kesällä, ja lauhkea -_länsi_, joka tuopi meille kaunista ilmaa. Pohjonen on siksi kylmä, -että se tuulee sellaisilta tienoilta, joissa ei lumi koskaan sula. -Kaukana tuolla etelässä puhaltaa kuumia hieta-aavoja pitkin tuuli, -nimeltä Samum ja on niin kuuma, että se tappaa ihmisiä. Kun sellainen -tuuli kulkee meren ylitse, jäähtyy se; mutta jos meri ei ole laaja, -saattaa se kuitenkin olla hirveän kuuma. Muutamilla tienoilla maata -tuulee koko puolen vuotta sama tuuli, ja maapallon keskustalla tuulee -alinomaa itä. Sellaisia tuulia kutsutaan _pasaatituuliksi_, ja ne pitää -kaikkein merimiesten tarkasti tuntea. Hirmumyrskyjä pauhaa usein -lämpimimmissä maissa ja ilmauvat siellä yhtäkkiä. Juuri kun ilma on -kaunis ja tyyni, nousee aivan pieni pilvi selvälle taivaalle. Joka -silloin makaa, hänen täytyy nousta aivan sukkelasti ylös sängystään, ja -joka istuu pöydässä, ei hän ennätä päättää atriaansa. Kaikkein täytyy -rientää ulos ja nakkauta maahan, sillä vähäisessä ajassa on kukatiesi -koko huone mennyt tuuleen. - - - -Höyrykoneista ja rautateistä. - - -Jos annan olutputellin seisoa uunilla lämpimässä, paukauttaa oluessa -oleva hiilihappo korkin pois sen suusta. Jos katan kiehuvan padan, niin -ettei höyry pääse siitä ulos, lähettää höyryn voima kannen pois. Kaikki -tämä tulee ilmalajien ja höyryin suunnattomasta paisuntovoimasta. Mies, -nimeltä _Watt_, keksi höyryn voiman kokoomisen. Sitten oli Amerikassa -mies nimeltä _Fulton_. Vähitellen johtui hänelle mieleen tehdä raudasta -kone, jonka suuressa kattilassa kiehuvan veden höyryvoima saattaisi -panna liikkeelle. Hän alkoi rakentaa pientä laivaa, johon valmisti -sellaista konetta. Kaikki, jotka tätä katselivat, nauroivat ja -sanoivat: Fulton on hulluna! Mutta Fulton ei ollutkaan hulluna, hän oli -vaan köyhä. Kukaan ei tahtonut lainata hänelle rahaa sellaiseen -kokeesen, jota kutsuivat hulluksi yritykseksi. Mutta Fulton ei luopunut -yrityksestään, ja monia huolia ja vaivoja kärsittyään sai hän laivansa -valmiiksi. Nyt saivat kaikki nähdä laivan lähtevän liikkeelle kulkemaan -eteenpäin ilman purjeitta ja airoitta, ainoasti höyryvoimalla. Ne, -jotka enimmän nauroivat, kummastuivat nyt enimmän. Fultonin nimi tuli -kuuluisaksi, ja hänen keksimisensä tuli merkillisimmäksi ja -hyödyllisimmäksi, kuin koskaan muut tehdyt kokeet. Sillä nyt, jo -viidenkymmenen vuoden kuluttua, kulkee tuhansittain höyrylaivoja, jotka -eivät tarvitse kuluttaa kallista aikaa tyynellä ja vastaisella. Laiva, -jonka tässä näet, on höyrylaiva. Laivan sisässä on uuni, jossa kiehuu -suuressa höyrykattilassa vesi, ja savu nousee ylös korsteenista. -Vesihöyryt pyörittävät konetta, ja kone vetää laivan sivuilla olevat -rattaat pyörimään. Ratasten pyöriessä lykkelevät ratasten siivet vettä -pois edestään, niinkuin airotkin tekevät soudettaessa. Ja kun kone -vetää niin paljo, kuin esimerkiksi viisikymmentä hevosta vetää, -sanotaan: koneella on 50:nen hevosen voima. Paitsi tätä tekee höyry -työtä työtehtaissa ja vapriikeissa, niin etteivät monen tuhannen -ihmisen voimat voisi sitä toimittaa. Ja joka päivä aletaan höyryä -käyttää uusiin toimiin, niin että ihmisen valta luonnon ylitse tässä -ilmestyy selvemmästi kuin missään muussa kohdassa. - -Sellaisia kuormia, joita ennen monta sataa hevosta vaivoin veti pitkin -tavallisia maanteitä, vetää nyt yksi ainoa höyrykone paljoa helpommasti -ja sukkelammasti _rautateillä_. Tässä näet rautatien kuvan; niin sitä -kutsutaan, kun siinä ovat raudasta ratasten jälet, joita myöten rattaat -aivan keveästi pyörivät eteenpäin. Etu-nenässä kulkee höyrykone ja -vetää perässään koko rivin vaunuja, joita saattaa olla paljoa enemmän -kuin tässä näkyykään. Muutamissa vaunuissa on kaluja, ja toisissa istuu -ihmisiä. Rautatien ei saa olla mäkisen eikä kovin mutkaisen. Sentähden -että se tulisi suoraksi ja tasaiseksi, on monissa maanpaikoissa -särjetty kallioiden läpitse kulkujuova ja siltoja rakennettu järvien -ylitse. Monissa suurissa kaupungeissa kulkee rautatie huoneiden kattoin -päällitse. Ja nykyjään on rakennettu riippuva silta rautatien kanssa -tuon hirmuisen suuren Niagaran vesiputouksen ylitse. - - - -Myrsky. - - - Kas, siivin näkymättömin - Mä ilman kotka lennän, - Maailman äärist' äärihin - Kohisten hetkess' ennän. - Sa purjehtija ulapan. - Sun syvyytehen upotan. - - Mä rantaa vasten vyörrytän - Laineeni vaahtoharjat, - Mä yli maiden lennätän - Pilveinkin synkät sarjat, - Mä syöksen korvet kumohon, - Kaupungit mullan peittohon. - - Mut kun ma raivoon tuimimmin, - Mun voimain murtaa Luoja, - Ett' asettuen näyttäisin - Kuin maailmaa Hän suojaa. - Mä tyynen illan rauhaan näin - Pois nukun noista melskeistäin. - - Myrskyissä vaikka nähdähän - Myös Herra voimissansa, - Luo Eljaksenp' ei tullut Hän - Raivoisen myrskyn kanssa, - Ei leimauksen liekissä, - Vaan vienon tuulen hengissä. - - - -Kahdestoista Luku. - -Tulesta. - - -Antti sanoi: en ymmärrä mitä tuli on. Eihän tuli ole mitään; on waan -muiden kappalten häwitys. - -Niinpä onkin, sanoi isä. Ei siis olekkaan se aiwan oikein kutsua tulta -elementiksi eli alku-aineeksi. Mutta kerran on se tullut tawaksi. Ei -tule tulesta ajatella niin, että se häwittäisi jotakin aiwan peräti. -Muutamia aineita se irtauttaa heidän alku-osiinsa, ja toisia muuten -muuttaa. Tuo puunpalanen on enimmästi hiilestä, wedystä ja haposta. Jos -mikä palaa, wetää se itsehensä ilman happoa. Muutamat puun alku-osat -yhdistywät hapon kanssa ja menewät ilmanmoisiksi. Mutta suurin osa -hiilestä jääpi jälelle, kuin myös tuhka, jossa on lipeäsuoloja. -Alku-aine hiili saattaa wieläkin huweta yhdistyessänsä hapon kanssa. -Muutamat aineet eiwät pala koskaan. Kulta ei hupene tulessa, waikka se -sulaa. Pellawa, tulikiwi ja ruuti saattawat hywin helposti _syttyä_, ja -sellaisia aineita kutsutaan syttywiksi. Muutamat taas, niinkuin rauta, -tarwitsewat kowan tulen, ennenkuin palawat. - -Nyt sytytän kynttelin, ja se palaa _liekissä_. Kun sen puhallan -sammuksiin, niin sen sydän _hiiluu_. Mitä on liekki? Liekki on palawa -kaasu siitä aineesta, jota kuumuus hajottaa. Siinä liehuu pieniä -_säkeniä_ tawallisesti noesta, joka on noussut palawasta aineesta. -Siinä säkeneet kiiltäwät, ja siitä _paistaa_ liekki. Talikynttilä -näyttää hywästi, sentähden että talissa on paljon hiili-ainetta. Palawa -wäkiwiina antaa aiwan heikon walon, sentähden että siinä on wähä -hiiltä. Siksi _sawuaa_ kynttiläni, ja siksi nokeupi korsteenin sisus -sawusta; mutta palawasta wäkiwiinasta ei tule paljo ollenkaan nokea. -Olen nähnyt fosforin palawan ilmitulella ja hywin sawuawan, mutta sawu -ja loiste-aine ei ole nokea, waan fosforia ja happoa yhdistettynä. Mitä -on hiillos? Se on palawaa ainetta, josta ei tule palawaa kaasua. Jos -puhallan siihen ilmassa olewaa happia, tapahtuu palaminen nopeammasti, -ja siihen ilmautuu liekki, kun siihen tulee kaasua. - -Nytpä ymmärrät, kuinka halot palawat tulessa. Nyt ymmärräthän, -minkätähden puhalletaan tuleen, miksi laitetaan ilmanweto tulisijoihin -ja minkätähden huone palaa nopeammasti tuuli-ilmassa. Jota pitempi -korsteeni on, sitä paremmin wetää se, ja sitä paremmin puut palawat -takassa. Mutta miten sammutat tulen? Jos kaadat wettä tuleen, heität -hietaa siihen eli jonkun peitteen päälle, niin sammuu se pian. Miksikä -niin? Siksi että estät ilman tulemasta tuleen; siitä suljet pois ilman -hapon, joka wirkistää tulen. Ja niin tukehutat sen juuri kuin eläimen, -joka ei saata hengittää. Jos tuli on päässyt irti tuwassa, niin elä -aukase akkunoita. Tapahtuupa niinkin, että tuli tukehtuu omaan -sawuunsa. - -Tulen wiritämme lämpimää ja hyötyä warten, keittämistä, paistamista ja -muutakin warten. Siihen käytämme puita, mutta muissa maissa käytetään -hiiliäkin, kiwihiiltä ja polttoturpeita. Jos lykkäämme pellin kiinni -tulen takassa palaessa, niin huone täyttyy sawulla. Jos se pannaan -kiinni hiilten wielä palaessa, tulee siitä _häkää_, josta monta ihmistä -on kuollut. Jos korsteenia ei ole isoon aikaan puhdistettu noesta, -käypi niinkin, että noki alkaa palaa, josta tulee nokipalo. Sen saapi -parhaite tukehtumaan hienonnetulla tulikiwellä, jota nakataan takassa -olewaan hiillokseen. Tulikiwen höyry tukeuttaa tulen. - -Tuli lämmittää ja tuli walaisee. Waloksemme sytytämme walkealekon -takkaan eli päreen pihtiin, mutta usein sytytämme talikynttilänkin eli -öljylampun. Sydän imee sisäänsä talin eli öljyn, joka sitten palaa ja -walaisee hiiluwalla hiili-aineella. - -"Tuli on hywä renki, mutta huono isäntä", sanoo sananlasku. Sentähden -pitää sitä waroa kuin sutta rautahäkissä. Muutoin tekee se meille -kauhean wahingon, niin että pienestä tulitikusta saattaa tulla -hirmuinen tulipalo, josta kaupunkeja ja kyliä saattaa perinpohjin -häwitä. Kyllähän tuli on ihmeellisimpiä luonnon woimia. Muutamat aineet -kuumuwat palamatta ja waloa antamatta, esim. kun wettä nakataan -poltetuille kalkkikiwille. Muutamat kappalet antawat walon, mutta eiwät -pala, esim. kiiltomato eli lahonnut puunpalanen eli tulitikku, jota -aiwan hiljaa hiwuttelen. Usein on tulen ilmituleminen aiwan -ihmeellistä. Kuinka woidaan niin kowa kuumuus saada kappaleista, jotka -itsessään owat niin kylmiä kuin teräs ja pii. - -Sen näemme, että tuli saadaan kihnaamalla, juuri kuin tulitikussakin, -eli kun kahta kowaa kappaletta yht'äkkiä lyödään yhteen, niinkuin -hewosen kengänkin käytyä tiellä kiwiin. Metsä-ihmiset ottawat sillä -lailla tulen, että hierowat kahta kuiwaa puupalasta wastatusten. -Myllynkiwet kuumenewat ja sytyttäwät myllyn, jos ne kauwan pyöriwät -tyhjinä. Jos heiniä pannaan kosteina latoon, alkawat ne jonkun ajan -perästä kuumeta ja ottawat tulenkin. Samoin tekewät puuwillatkin -(pumpulit). Laiwa, jossa oli kiwihiiltä lastina, syttyi tuleen, -kenenkään tietämättä, mistä tuli tuli. Wiimein keksittiin kiwihiilen -itsestään syttyneen. Muutamissa maissa, joissa maa on täynnä syttywiä -aineita, alkaa maa alhaaltapäin palaa, josta tulee _maapalo_ -_Aurinko- tahi tulilasilla_, joka murtaa walon, woin koota auringon -säteet pieneen paikkaan, joka tulee niin kuumaksi, että puu syttyy -tuleen. Ja suurella tulipeilillä saatan polttaa timantinkin. - -Kun kesällä on hywin lämmin, kokouu usein mustia pilwiä taiwaalle. -Tawallisesti näyttäwät ne kulkewan tuulta wastaan, kun ylhäällä olewa -ilma juoksee toista suuntaa, kuin se alempana maan pinnalla olewa. -Kohta leimahtelee kaitaisia tulenliekkiä, juuri kuin tulen kieliä, -pilvien laidoilla, ja sitten seuraa kowa järinä, joka wapistuttaa -ihmistä, sillä hän tuntee siinä woimattomuutensa kaikkiwoiwan Jumalan -edessä. Se on majesteetillinen _ukkoinen_, jonka jyristessä lapset -piilouwat äitinsä syliin. Mutta jos olet ulkona kedolla, niin älä -pelkää jyrinää. Se ei wahingoita ketään, ja kun se kuuluu, on waara jo -siwu, sillä se on _leimaus eli ukontuli_, joka woipi särkeä -suurimmatkin kalliot ja tappaa eläimiä ja ihmisiä, jossa se lyöpi -kohti. Älä piilou silloin pitkäin puiden alle, sillä ukontuli ampuu -warsinkin korkeisin teräwäpäisihin kappaleisin, särkee ne ja menee aina -maahan. Wälistä näkyy leimaus jyrinää kuulumatta, ja sitä sanotaan -_Kalewan walkeaksi_. Ihmeellistä on se että ukontuli juoksee muutamain -aineitten pintaa myöten, niinkuin metallein, niitä wahingoittamatta; -mutta muut aineet, niin kuin puu, eiwät woi ukontulta johdattaa, ja -siksi ne särkywät. Jos tahdotaan warjella kirkontornia, joka usein on -ukontulen waarassa, kun se on teräwäpäinen ja korkea, niin naulataan -kupari-kaistale juoksemaan tornin huipusta aina maahan asti. Kun -ukontuli sattuu tornin huippuun, juoksee se näkymätönnä alas ukkosen -johdattajaa myöten ja katoaa, mitään wahinkoa tekemättä. Mutta jos -ihminen silloin koskisi ukkosen johdattajaan, kuolisi hän kohta sen -kowasta vauhdista, sillä hänen ruumiinsa wiepi ukkosen woiman -läpitseen. - -Mitä on ukkonen? Mitä on ukontuli? Sen sanon sinulle. Olethan nähnyt -kissan selän pimeässä silitellessä antawan säkeniä. Olethan nähnyt -tukkasi wälistä rätisewän säkeniä, kun sitä kampaat. Jos hieron -lasinkappaletta eli harstilewyä, niin näen kummallista. Jos panen -samassa lasin eli hartsin wiereen waskitorwen, messinkipallon eli muuta -metallia, jonka alla on lasinen jalka, ja kosken sormellani palloon, -niin lentää säe kuulasta, ja tunnen wähäisen piston sormeeni. Jos -minulla on warsinainen kone, sitä warten tehty, niin woin saada niin -kowan täräyksen messinkikuulasta, että kaadun siitä. Ja jos otan sinun -ja muitakin käteeni, niin menee sama täräys jokaisen läpi. Mutta jos -sinulla ja muilla on willakinnas kädessä, niin emme tunne täräystä eikä -säkenettä ja silloin ei menekkään se näkymätön woima meistä muihin. - -Mikä on siis se kummallinen woima, joka löytyy kappaleissa salattuna ja -wirkoaa elämään kihnaamalla? Se on _sähkö eli lieke_, ja se on se, -josta ukontuli tulee. Se saattaa tulla monesta syystä ja kokoutua -kauwan, ennenkuin se laukeaa. Niin kokoutuu se kesälämpimällä pilwihin, -ja ukontuli, joka lentää pilwestä, on samallainen säkene, joka sähähtää -messinkipallosta sormeeni; mutta ukontuli on paljoa wäkewämpi. Ruumiini -ja kaikki metallit johdattawat sähköä pikaisesti läpitsensä. Puut, wesi -j.n.e. wiewät sitä hitaammasti. Lasi, pihka, willa ja silkki eiwät -johdata ollenkaan tätä wäkewää woimaa. - -Siitäkin tulee sähköä, jos panen sinkkilewyn waskilewyn päälle -parittain ja jotakin nestettä wäliin. Sitä käytetään siinä -merkillisessä keinossa, joka nähdään olewan maanteiden wieressä Turun, -Helsingin ja Wiipurin kuin myös Turun ja Tornion wälillä. Siellä on -pystytetty korkeita pylwäitä määrättyin wälien päähän, ja pylwästen -päihin on asetettu wernissalla woideltu waski-lanka, joka kulkee -yhdestä kaupungista toiseen. Kun sähkö saa waikuttaa yhdessä päässä -lankaa, tuntuu sen waikutus samassa jo toisessakin päässä. Ja se käypi -niin sukkelasti ettei ennätä silmiään räpäyttää, ennenkuin sähköwoima -lentää Turusta Wiipuriin. Nyt on niin sowittu, että ne ja ne merkit -merkitsewät erilaisia puustawia. Niin kysytään jotakuta asiaa -Helsingissä. Kohta tiedetään se Wiipurissa, Turussa eli Torniossa, ja -saatetaan heti siihen wastata. Ja tätä merkillistä ja hyödyllistä -laitosta kutsutaan _sähkösanan lennättimeksi_. - -Setäni, joka on kulkenut merellä, sanoi, ettei mitään ole niin -hirmuista kuin _maanjäristys_. Kerran kun hän oli Amerikassa, tunsi hän -maan tärisewän jalkainsa alla, niin että akkunalasit särähteliwät rikki -ja kellot alkoiwat itsestään soida tornissa. Älä ole peloissasi, -sanoiwat muut merimiehet. Tämä on ainoasti _maantärinä_ eikä sitä -pitkitä kauwaksi. Maantärinä loppui; mutta jonkun ajan kuluttua alkoi -maa täristä kowemmasti, niin että huoneita ja muureja rysysi kumoon ja -kukistui ihmisten päälle. Kaikki wäki riensi ulos lakeudelle, -pelastamaan henkeänsä. Sitten tuli helle ilmaan ja kowa tulikiwen -katku; siinä kuului jyminä, juuri kuin maan-alainen ukkonen. Ja -kerrassaan halkesi maa, niin että kokonaisia kaupunkeja ja kyliä -syöstyi sywyyteen. Meri pauhusi suurissa aalloissa, waikka ei tuulta -ollut, ja hyökyi rantainsa ylitse ja hukutti kaiken maan, joka oli -likinnä. Meren sywyydestä kohosi uusia saaria, joita ei kukaan wielä -ennen ollut nähnyt; ja missä wasta oli kuiwa maa, siihen syytiwät meren -aallot särkyneitten laiwain säpäleitä. Nyt oli hätä ja pelko, jota ei -kukaan woi selittää, siksi kuin luonto muutamain päiwäin perästä tuli -jälleen tasapainoonsa, niin että elämään jääneet ihmiset saattoiwat -rakentaa itselleen uusia asumasijoja siinä häwitetyssä maassa. - -Niin hirweä Jumalan rangaistus on maanjäristys, ja se tulee maan -sisässä olewasta tulesta. Sillä monta merkkiä osottaa koko maan -sisuksen jalkaimme alla olewan tulisena ahjona, niin että tämä kowa -maakuori, jolla asumme, ei ole paljo kolmea tahi neljää peninkulmaa -paksumpi. Kun wettä tulee maan-alaisista reijistä tulta likelle, -muuttuu se höyryksi, ja höyry paisuu niin hirmuisella woimalla, että se -täristää maata ja wälistä murtaa rikki sen kowan pinnankin. Mutta -muutamissa maissa owat wesihöyryillä ja tulella kulkupaikat, joista ne -nousewat ylöspäin, tekemättä niin suuria häwiöitä. Oletko koskaan -kuullut puhuttawan _tuliwuorista_? - -Olen, sanoi Antti. Olen nähnyt kuwa-taulun, jossa koko wuori on -sawussa, ja jossa wirtaa juuri kuin tuli-ojia pitkin siwuja. - -Sellaisia wuoria on monta maan päällä. Muutamat owat kauwan aikaa -sitten palaneet loppuun ja sammuneet; mutta toiset sawuawat alin-omaa -aina tuhansia wuosia sitte, ja wielä wälistä puhaltawat ne tulta. -Silloin kuuluu jyrinä wuoren sisästä; tulenliekki, tuhkaa ja tulisia -kiwiä syöstyy ulos wuoren suusta, jota kutsutaan _aukoksi eli -kraateriksi_, ja lentää monta peninkulmaa ilmassa. Sitten wirtaa ulos -juuri kuin paksu puuro, jota kutsutaan _laawaksi_, sulaneista ja -tulisista aineista wuoren sisästä ja juoksee hiljoilleen siwuja alas -siksi että se jäähtyy ja hyytyy wiimein aiwan kowaksi. Ja niin saattaa -kiwisateesta ja tuhasta ja laawasta tulla monta ihanaa tienoa wuoren -ympärillä häwitetyksi. - -Kun lapset kuuliwat tämän, peljästyiwät he ja sanoiwat: hywä Jumala, -warjele meitä maanjäristyksestä ja tuliwuorista. Mutta isä sanoi: -kiittäkäämme Jumalaa, ettei sellaisia ole maassamme. Lämpimissä maissa -taritsee luonto ihmisille suurta rikkautta, mutta suuria waarojakin, -joihin kuuluwat julmat pedot ja maan-alainen tuli. Maamme on köyhempi -ja kylmempi; mutta sen sijaan saamme nukkua huoletonna yöllä, sillä ei -yksikään tiikeri waani owemme takana, eikä maanjäristyskään kukista -kattoa päällemme. Ja jos joskus tuntisimmekin maantärinää, jota kyllä -woipi tapahtua kukatiesi kerran kymmenessä eli kahdessa kymmenessä -wuodessa, niin on sekin hywin wähäistä eikä ole milloinkaan tehnyt -wahinkoa, niin kauwas kuin woidaan muistaa. Harwoin lyöpi ukkonen alas, -ja kun se onnettomuus tapahtuu, että tuli pääsee irti ja kaupunkeja ja -kyliä ja huoneita palaa, niin tulee sellainen tapaus pian aina omasta -waromattomuudestamme. Sillä waikka tuli on niin waarallinen aine, -wieläpä kaikkein waarallisinkin, niin näemme, kuinka se saatetaan -hallita ja sulkea takkoihin ja uuneihin, kun waan sen kanssa waroen -eletään. Kun se muutoin olisi vihollisemme, tulee se näin meille -uskolliseksi ystäwäksi, josta meille on iloa ja hyötyä. Tuli lämmittää -meitä, kun on kylmä, ja antaa waloa, kun on pimeä. Se kiehuttaa -ruokamme kypseksi ja paistaa leipämme, se pehmittää meille kowat -metallit, joista on meille niin monellaista hyötyä. Ihana Jumalan lahja -on tuli, oikein käytettynä. Ei yksikään eläin ymmärrä sitä käyttää, ja -kun joskus on tawattu niin raakoja metsä-ihmisiä, etteiwät ole -tunteneet tulta, on niiden sanottu olleen tuskin järjettömiä -luontokappaleita parempia. - - - -Maanjäristyksestä. - - -Eräänä syyspäiwänä, sata wuotta takaperin, kuuli wäki isossa Lissabonin -kaupungissa Portugalissa yht'äkkiä kowan maanalaisen jyrinän. Maa -tärisi hirmuisesti; Tajon iso wirta kuohui ääriensä yli ja syöksi -wetensä kaupunkiin. Huoneita ja kirkkoja kukistui raunioiksi, puoli -kaupunkia häwisi, ja 24,000 (neljäkolmatta tuhatta) ihmistä menetti -henkensä. -- Seitsemänkymmentä wuotta jälkeen päin häwitti maanjäristys -Calabrian maan. Kokonaiset wuoret painuiwat maahan; toisia wuoria -kohosi ylös. Rannat muuttuiwat; monta pientä järweä ja terweydelle -wahingollista lewäsuota ilmausi; 40,000 (neljäkymmentä tuhatta) ihmistä -menetti henkensä. -- Maanjäristyksessä Amerikassa wetäysi meri -yht'äkkiä takaisin rannalta, niin että kaikki likellä olewat laiwat -kallistuiwat kumoon hietikolla. Sitten hyökysi meri jälleen maalle ja -peitti Callao'n kaupungin ja siinä 5,000 (wiisi tuhatta) asukasta, niin -että päiwällä sen jälkeen näkyi ainoasti suuri hietakoko siinä, jossa -kaupunki oli ollut. Ei kauwan aikaa jälkeenpäin häwitti maanjäristys -koko Vrussan kaupungin Turkinmaalla. -- Kaksikymmentä wuotta sitten -ilmausi yh'täkkiä Sisilian saarta likelle mereen saari, joka oli -peninkulmaa pitkä. Neapelin kuningas tahtoi mielellään saarta omakseen -ja antoi sille nimensä. Englannin kuningas tahtoi myös omistaa sitä ja -antoi sille nimensä. Mutta juuri kuin molemmat kuninkaat riiteliwät, -kumpiko saisi pitää saaren, wajousi koko saari jälleen meren sywyyteen, -eikä sitä ole sittemmin enää nähty. - - - -Tuliwuorista. - - -Suurimmat tuliwuoret maailman-osassamme owat Vesuwio Neapelin -tienoilla, Etna Sisilian saarella ja Hekla Islannin saarella. Kaikki -kolme suitsuawat wielä wälistä tulta ja syytäwät laawaa. -Seitsemänkymmentä kahdeksan wuotta Wapahtajamme syntymisen jälkeen -syyti Vesuwio niin paljo kuumaa tuhkaa, jossa oli wettä ja laawawirtaa -seassa, Herkulanumin ja Pompejin kaupunkien päälle, että nämä -onnettomat kaupungit piammiten kaikkine asukkaineen painuiwat hautaan. -Likimäärin 1,600 (tuhat kuusisataa) wuotta jälkeenpäin sattui eräs -työmies kaiwamaan kaiwoa tällä tienoolla ja löysi kiwiportaat maasta. -Siinä löytyiwät Herkulanumin jäänökset kolmenkymmenen kyynärän -sywyydessä maan sisässä, ja nyt oli toinen kaupunki rakennettu sen -päälle. Ei kaukana tästä löydettiin Pompejikin, joka nyt on suurimmalta -osalta kaiwettu ilmiin, niin että siinä nähdään, kuinka ihmiset oliwat -asuneet ja eläneet Kristuksen syntymisen aikana. - - - -Tulen ja weden sodasta. - - -Englannissa tapahtui kerran syksyllä, että meri kowalla myrskyllä -yht'äkkiä kohosi maalle ja pakkausi suureen masuuniin, jossa sulattiin -mahdottoman paljon rautamalmia. Juuri kuin wesi tuli masuuniin, kuului -kowa paukaus. Samassa näkyi korkea patsas höyryä ja tulista malmia -nousewan ilmaan niin korkealle kuin korkein kirkontorni. Kolme kertaa -perätysten uudistui taas paukaus. Kolme kertaa perätysten nousi -tulipatsas. Sitten pirisi se kuuma malmi ympäriinsä joka suunnalle. -Wesi oli woittanut ja kiehui kauwan, juuri kuin ylpeillen woitostaan, -sammuneessa uunissa. - - - -Säkene. - - - Säkene lentelee - Pois ilmaan pimeään, - Ja siinä välkkyilee - Lyhyllä retkellään. - - Se liekittyäkän - Pois sammuu kadoten. - Kentiesi sentähän - Sytytti tulosen. - - Mi kauvan loistelee - Valaisten pimeää; - Elokin rientelee - Kuin säen pieni tää. - - - -Varjele Herra! - - - Maan valo vaipuu pimeään, vaan Herra varjeleepi, - Ja taivaan kansi synkistyy, mut Herra varjeleepi. - Yön pilvi raskas nousevi ja Pohja leimuileepi - Ja myrsky yöllä puuhailee, mut Herra varjeleepi: - Maailma erämaata vaan se synkkää kuvaileepi. - Miss' eksyin kuolee matkamies, mut Herra varjeleepi. - Ja aallot syöksyy kallioon, tään perus tutiseepi, - Ja keula särkyy laivurin, vaan Herra varjeleepi. - Niin raskas onpi ilmakin ja ukko jyriseepi, - Salamat sinkuu pilvissä, mut Herra varjeleepi. - Maa jalkain alla tärisee ja vuoret vapiseepi, - Maan kita myöskin aukeaa, vaan Herra varjeleepi. - Ja vallat katoo, sodat soi ja verta tulvaileepi, - Ja kansat huutaa kostoa, mut Herra varjeleepi. - Sä ihmisraukka, näet vain, ett' aika läheneepi, - Maailma jolloin katoaa, vaan Herra varjeleepi. - Se autuas, ken itseään vaan vähäks katseleepi - Ja miettii aina riemuten; kyll' Herra varjeleepi. - - - - -Kolmastoista Luku. - -Valosta ja lämpimästä. - - -Onpa nyt valoisa päivä, aurinko paistaa ikkunoista sisälle, voipi siis -nähdä kaikki tuvassamme. Illan tultua laskeupi aurinko. Sitten vasta -tulee _hämärä_, niin ettei enää niin selvästi voi nähdä kaikkia, ja -sitten tulee _pimeys_, jossa ei voi nähdä juuri mitään. Mutta silloin -sytytetään valkea takkaan, päre pannaan palamaan pihtiin eli -talikynttilä sytytetään pöydälle, vaikka näiden valossa emme näe niin -selvästi kuin päivän valossa. Jos tällöin menemme kartanolle, niin -näemme kuun paistavan ja valaisevan maata. Tai nuo kirkkaat tähdet -paistavat niin ihmeellisen kauniina meille illalla tuolta siniseltä -taivaalta. - -Mistä tulee siis valo? Se tulee meille auringosta, kuusta ja tähdistä, -tulesta ja monista kappaleista, niinkuin kiiltomadoista, fosforista ja -vanhoista lahonneista puupalaisista. Mitä on valo? Onko se itsestään -kappale eli onko se kappaleiden luonto, joka saattaa meitä niitä -näkemään? Sitä kyllä ei voi kukaan oikein selittää. Me näemme ainoasti -valon täyttävän koko maailman, ja kun se katoaa, ovat kaikki asiat -toisin. Muutamat sanovat koko maailman avaruuden olevan täytetyn -aineella, joka on paljoa hienompi kuin ilma, ja tätä kutsutaan -_eeteriksi_. Ja juuri kuin ääni tulee ilman tärinästä, niin tulee valo -siitä, että eeteri tärisee, kun joku panee sen liikkeelle. Niin paljon -tarkoin tiedetään, että valo kulkee paljoa nopeammasti kuin ääni. Ja -jokaisen sekunnin välillä, kun kello napsahtaa, lentää valo 29,000 -(yhdeksänkolmatta tuhatta) peninkulmaa eteenpäin, ja vaikka aurinko on -niin hirveän kaukana, ei valo kuitenkaan tarvitse kuin vähä yli 8 -minuutin tullakseen auringosta tänne. - -Juurikuin ääni tulee meille korvain kautta, niin tulee meille valo -silmäin kautta. Me näemme silmillä, ja silloin _näkyvät_ meille -kappaleet. Kun korvat sisältä pilautuvat, tullaan kuuroksi. Kun silmät -saavat vahingon, tullaan sokeaksi. Sokeina syntyneet ihmiset eivät -tunne valoa. Mutta miksikä välistä juurikuin sädehtisi ummessa olevissa -silmissämme, kun lyömme otsaamme seinään? Siitä se tulee, että silmän -sisällä on hellä tuntohermo, joka johdattaa valon tuntoomme. Ja joka -kerta, kun tämä tuntohermo loukkaantuu, tuntuu juurikuin valon säde -nähtäisiin. - -Otanpa nyt paperin, pistän reijän sen läpi neulalla ja katson reijän -läpitse. Näenpä siitä pienestä reijästä ladon ja niityn kaukana tuolla -metsän rinnassa. Tiedänpä nyt jonkun kappaleen tulevan silmälle -nähtäväksi sillä, että valon säteet tulevat silmään kaikista kappaleen -osista. Sanomattoman hienojahan silloin valon säteet ovat, kun niin -mahdottoman paljo säteitä ladosta ja niitystä tulee silmään yhden -ainoan, paperiin pistetyn, pienen reijän lävitse! - -Mutta miksikä lato ja muut kappaleet, jotka ovat tuolla etäällä, -näkyvät pienemmiltä kuin ovatkaan likempää katsoen? Sen nyt näytän -sinulle kuvalla. Tässä ovat puut, ja tässä seison minä katsoen niitä. -Puut ovat yhtä isoja; mutta kuitenkin näen likempänä seisovan puun -olevan pienemmän etempänä olevaa puuta. Miksikä niin? No siksi, kun -ajattelen kumpaisenkin puun latvan (huipun) päästä tulevan silmääni -valon säteen, ja toisen säteen juoksevan juuresta maan pinnassa. -Ymmärränpä molempain likimmäisestä puusta tulevan säteen tekevän -isomman kulman (vinkkelin) silmääni vasten ja juurikuin enemmän -levenevän. Mutta etimmäisestä puusta tekevät ne suipumman kulman ja -vähemmän levenevät. Vedänkö viivan sädetten välille, niin käsitän -likimmäisen puun näkyvän niin paljoa isommalta kuin etimmäisen puun, -kuin sen sädetten välillä oleva viiva on isompi viivaa, joka on -etempänä olevasta puusta tulevain sädetten välillä. - -Mutta et tarvitse ajatella toisen puun olevan juuri toisen kohdalla, -sillä silloin toinen värjöttäisi pois näkymästä sen etimmäisen. Sillä -puut ja monta muuta kappaletta ovat läpinäkymättömiä. Mutta muut -kappaleet, niinkuin ilma, vesi ja lasi, päästävät valon lävitsensä, -niin että niiden läpi nähdään, ja sellaisia kappaleita kutsutaan -_läpinäkyviksi_. Kun valo paistaa läpinäkymättömihin kappaleisin, tulee -niiden taakse varjo. Nyt palaa talikynttilä pöydällä, ja minä asetun -kynttilän eteen. Näenpä jotakin mustaa seinällä. Mikä se on? Se on -varjoni. Jota likemmä seinää menen, sitä pienemmäksi tulee varjoni. -Jota etemmäksi menen seinästä, sitä suuremmaksi tulee varjo. Mutta -varjo tulee sen mukaan miten kynttilä on asetettu. Jos kynttilä -asetetaan lattialle, niin tulee varjoni seinälle hyvin pitkäksi. Jos -nostan kynttilän pääni päälle, tulee varjoni lyhemmäksi. Samalla lailla -tulee varjoni pitkäksi edelläni tiellä kävellessäni, kun aurinko eli -kuu on alaalla taivaalla. Mutta jos ne ovat korkealla, tulee varjo -aivan lyhyeksi. Ja jos ne ovat aivan pääni päällä, niin en näkisi -ollenkaan mitään varjoa. Sitä saat nähdä tiimapatsaassakin, joka -näyttää päivän aikoja juuri sillä, että navan varjo muuttuu auringon -kulun mukaan. - -Näenpä läpinäkyväin kappaletten toisinaan olevan _värittömiä_, mutta -läpinäkymättömillä kappaleilla on erilaiset _värit_. Mistä tulevat -värit? Ne tulevat siitä että kappaletten pinnoista palaa valo eri -lailla. Nenäliinani on valkea; sen pinnasta palauu enin valoa takaisin, -ja sentähden se tulee valkeaksi. Huivini on musta, se imee sisäänsä -enimmän valoa, ja siksi se tulee mustaksi. Musta huivi lämpeneekin -pikemmin, kun aurinko paistaa siihen. [Muist. Valkea ja musta eivät ole -oikeastaan mitään väriä. Valkea on valoa, ja musta on pimeyttä. En -saata nähdä mustaa, enkä saata nähdä varjoa, jos ei niiden vieressä ole -valkeampia kappaleita.] Muistatko niitä kauniita värejä vesikaaressa, -jotka tulevat auringon sädetten murtumisesta niissä pienissä -vesiherneissä? Yläpuolelta on se punainen, sitten helevän keltainen, -sitten viheriäinen, sitten vaaleansininen, sitten tummansininen, ja -sisimmäinen laita on kihtaava. Jos maalaan samat värit hyrrään samaan -järjestykseen ja nakkaan hyrrän sukkelasti pyörimään, näyttää hyrrä -aivan valkealta. Siitä näen valkean valon olevan yhdistetyn vesikaaren -seitsemästä väristä, ja se saatetaan jälleen jakaa erilleen niihin, -niinkuin valon sädetten paistaessa tahkotun lasin läpi. Kun valo -paistaa kukkaan, tulee se punaiseksi, jos se imee sisäänsä kaikki muut -säteet, mutta palauttaa itsestään pois ainoasti punaiset. Jos se -palauttaa itsestään siniset säteet, näyttää se siniseltä, ja niin on -kaikkien värien kanssa. Paitsi vesikaaren värejä, on niitä muunkin -näköiselle vivahtavia, jotka tulevat värien sekoituksesta. Mustasta ja -valkeasta saadaan harmaata, mustasta ja punaisesta ruskeata j.n.e. Sen -pitää kaikkein maalarien hyvästi tuntea. Ja tarkasti tulee niiden osata -kuvata valoisia ja varjopaikkoja; muuten ei ole kuvaus kuvatun -näköinen. - -Jos jollakulla kappaleella on hyvin kiiltävä pinta, näen siinä kuvani -juurikuin _kuvastimessa_ (peilissä). Siksi kuvauvat kaikki ympärillä -olevat kappaleet kirkkaassa lähteessä eli tyvenessä järvessä eli hiljaa -juoksevassa joessa. Mutta jos menen kuvastimen sivulle, enpä näekkään -itseäni, vaan muita, jotka ovat kuvastimen edessä toisella puolella. -Siitä näen etteivät valon säteet kimpoa kuvastimesta joka suunnalle. -Jos säteet tulevat suoraan, palauvat ne suoraan takaisin vastassa -olevalle kohdalle. Soutaessani veneellä joella, näen rannan -kuvastelevan niin että sen kuva vedessä juurikuin kääntyisi sisäänpäin. -Se tulee siitä että valon säteet rannalta lankeavat vinoon veden -pintaan. - -Mutta jos asetan suoran kepin puolitiestä veteen, niin näyttää sen kuva -juurikuin murretulta. Ja jos panen vesikuppiin rahan, näyttää tämä -olevan toisessa paikassa, kuin se onkaan. Miksikä niin? Siksi kuin valo -menee suoraan aineen läpi, joka on yhtä tiheää jokapaikasta; mutta jos -se menee harvemman aineen läpi tiheämpään eli päin vastoin, niin -murtuvat säteet ja juurikuin sujuvat syrjään. Vesi on harvempaa kuin -ilma, siksi näyttää keppi murtuneelta, ja raha näyttää olevan eri -sijalla. Ylempänä oleva ilma on harvempaa kuin alempana oleva, siksi -näyttää aurinko aina olevan taivaalla ylempänä, kuin se onkaan. - -Lasi on paljoa tiheämpää kuin ilma: siksi murtaa paksu lasi hyvin valon -säteet. Jos otan pyöreän lasikappaleen, joka on molemmin puolin mykevä, -näenpä tavallisella matkalla kaikkia suurempana, kuin itsestään -ovatkaan. Sellaiset _suurennuslasit_ ovat ihmeellisiä läpikatsottaessa, -kun niillä katsotaan aivan pieniä kappaleita. Isällä on sellainen lasi, -jota hän kutsuu _tulilasiksi_, ja sillä sytyttää hän piippunsa, sillä -se kokoaa auringon säteet yhteen polttopilkkuun. Äidillä ovat -_silmälasit_ mykevästä lasista, kun hän ei näe selvästi likeltä. -Ontevilla lasilla nähdään kaikkia pienempänä kuin ovatkaan; sellaisia -silmälasia pitää lukkari, joka on likinäköinen eikä näe hyvästi -pitkälle matkalle. Ja jos sovitan useita mykeviä lasia kohtalaisesti -pitkään putkeen, niin saan siitä _kiikarin_, joka samalla näyttää -isontavan edessä olevat kappaleet ja tuovan ne likemmä. - -Joka kerran kun seison auringon paisteessa eli istun valkean lekolla, -tunnen auringon ja tulen samalla paistavan ja _lämmittävän_. Ajattelen -silloin usein itsekseni: kuka tiesi, jos ei valo ja lämmin ole juuri -samaa, joka ilmestyy kahdella eri tavalla? Toisella kerralla olen -nähnyt valon lämpimättä, niinkuin kiiltomadon, ja lämpimän valotta, -niinkuin kylmää naulaa takoessa, siksi että se tulee aivan kuumaksi. -Silloin olen ajatellut: ihmeellisiä ovat luonnon voimat! - -Olen havainnut lämpimäin kappaletten antavan lämmintänsä kylmille -kappaleille; mutta silloin menettävät lämpimät kappaleet lämpimäänsä. -Jos tartun talvella rautalukkoon, tunnenpa, kuinka se viepi lämmintä -kädestäni. Olenpa havainnut muutamain kappaletten pikemmin kuin toisten -tulevan kylmiksi eli lämpimiksi. Saatan pitää hiiltä hyppysissäni -vaikka sen toinen pää on tulinen. Mutta jos kiehutan vettä -rautapannussa ja tartun käsin sen rautaseen varteen, niin se polttaa. -Jos pannussa on puinen varsi, tohdin siihen kyllä tarttua. Siitä tiedän -raudan ja kaikkein metallein olevan hyviä _lämpimänjohdattimia_, mutta -puun, kiven, villan, ilman, veden ja muiden kappaletten johdattavan -hitaammasti lämmintä läpitsensä. Siksi rakennetaan huoneita puusta eli -kivestä. Sillä jos niitä rakennettaisiin raudasta, niin olisivat ne -tukalaksi asti lämpimät kesällä ja hirveän kylmiä talvella. Siksi -pidämmekin mieluisimmasti villa-vaatteita, jotka eivät päästä lämmintä -ulos ja kylmää sisälle. Sentähden on Jumalakin vaatettanut monta -eläintä turkkiin, joissa ovat karvat eli villa. Ja siksi pidetään -kaksinkertaisia akkunoita talvella, sillä ruutuin välissä oleva ilma -estää tulemasta kylmän ulkoa ja lämpimän sisäpuolelta. - -Mitä on siis lämmin? Niin, mitä se itsessään on, sitä en voi sinulle -sanoa. Lämpimäksi kutsumme sitä, joka on yhtä lämmin eli lämpimämpi -kuin oma ruumiimme, ja _kuumaksi_ sitä, joka on vielä paljoa -lämpimämpi. Mutta _kylmää_ on se, joka on omaa ruumistamme kylmempi. Se -tulee usein harjaumisesta. Jos usein lämmittelein valkean lekolla, -tulenpa viluisemmaksi ja aremmaksi, kuin ennen olin. Ensin tultuani -saunaan, on minusta siinä hirmuisen kuuma, ja meressä uidessani on -minusta ensin vesi hirveän kylmää. Mutta vähitellen totun siihen. -Siitäpä käsitän kuumuuden ja pakkasen olevan vaan vähä enemmän eli vähä -vähemmän lämmintä. - -En kuitenkaan sentähden voi tottua kaikkeen kuumuuteen, enkä kaikkeen -kylmyyteenkään. Jos kosken paljaalla sormellani hiillokseen eli -liekkiin eli tuliseen rautaan, saanpa rakon sormeeni, sillä nahka -turmeltuupi siinä. Silloin ei ole hyvä pistää sormeani kylmään veteen, -sillä siitä alkaa sitä pahemmin pakottaa. Kuuma kuumaa ja kylmä kylmää -vastaan. Jos heti pidän sormeani kuumuudessa, niin pääsen rakosta. Jos -olen hyvin palavissani ja juon kylmää vettä eli jäähdyn ilmassa, niin -vilustun ja siitä sairastun. Käteni, jalkani ja poskeni saatan -palelluttaa kylmänä talvipäivänä, niin että ne jähmettyvät ja tulevat -valkeiksi ja turriksi. Jos niitä silloin lämmitän valkealla, tulevat ne -heti kipeiksi, ja niitä alkaa pakottaa. Näinpä kerran ukon kävelevän -puujaloilla. Hän oli palelluttanut jalkansa metsässä. Kotiin tultua oli -hän lämmittänyt niitä valkean paisteella, ja nyt tulivat kuoleman vihat -jalkoihin, niin että lääkärin täytyi sahata ne poikki. Mutta jos hieron -paleltunutta kättä, jalkaa eli poskea hyvin lumella, niin tulevat ne -viimein hyviksi. Niin voidaan saada henki ihmisiinkin, jotka löydetään -pakkaisesta hengetönnä metsässä eli maantiellä. Voipi niinkin olla, -että ne ovat kokonaan paleltuneet hengettömiksi. Samalla lailla -saatetaan kuolla tulesta eli kovasta kuumuudesta. - -Ihmeellistä on nähdä kuinka kappale isonee, kun sitä kuumennetaan, ja -pienenee _jäähdyttyänsä_. Jos minulla on rautakanki, joka sopii -paraiksi reikään, ja kuumennan tuliseksi kangin, eipä se mahdukaan enää -samaan reikään, ennenkuin on jäähtynyt kylmäksi. Miksikä kuumentaa -seppä kärrynrattaan selkärautaa, ennenkuin panee sen rattaan ympäri? -Siksi että selkärauta kuumana on suurempi; mutta jäähdyttyä kutistuu se -kokoon ja puristuu lujempaan rattaan selkään. Miksikä nurkat paukkuvat -talvella? Siksi kuin seinähirret halkeilevat, kun on lämmin sisällä ja -kylmä ulkopuolella. Miksikä putoaa sormus sormestani, kun pistän sen -kylmään veteen? Siksi kun sormi kutistuu enemmän kuin sormus. Miksikä -kuohuu vesi padassa, joka on sillä täytetty? Siksi kun vesi paisuu -lämpimästä enemmän kuin pata. - -Miksikä siis pata kiehuu? Siksi kun kuuma vesi padan pohjalla kevenee, -nousee ylöspäin pintaan ja pakottaa muun veden pois edestään. Siitä -tulee liike padassa. Pohjassa oleva vesi tulee viimein niin kuumaksi, -että se muuttuu höyryiksi ja nousee poreina eli kuplina ylöspäin. Jos -tämä höyry lasketaan kylmän putken lävitse, niin jäähtyy se ja tulee -jälleen vedeksi; ja niin tisleerataan juoksevia aineita. Ja samalla -lailla kuin lämmin vesi nousee ylöspäin padassa, niin nousee lämmin -ilmakin ylöspäin huoneessa. Sen kyllä tunnen saunan lavalla. - -Mutta vaikka kaikki muut kappaleet kutistuvat pienemmiksi pakkasessa, -niin tekee vesi kokonaan toisin, sillä se paisuu muuttuessaan jääksi. -Jos putelin täytän vedellä ja panen sen pakkaseen, niin särkyy puteli. -Jos reijän poraan kiveen, täytän reijän vedellä ja lyön tulpan sen -suulle, niin kivi halkeaa, kun vesi on talvella jäätynyt reijässä. -Sentähden on jää keveämpi kuin vesi, ja pysyy veden päällä. Jos jää -painuisi pohjaan, niin ei se sulaisi keväällä, ja ei yhtään elävää -pysyisi silloin hengissä vedessä. - -Meillä oli tuvan rinnalla kylmä kamari, jota ei oltu lämmitetty kaukaan -aikaan talvella. Siinä oli ilmasta tullut märkyys jäätynyt jääneuloiksi -akkunalasissa. Kun teimme valkean takkaan, havaitsin jään alkavan sulaa -akkunaruudussa valkean kohdalla. Mutta samalla kertaa oli lattialla -takan ja akkunan välillä niin kylmä, että maito jäätyi kupissa, jonka -panin lattialle. Miksi niin kävi? Siksi kun lämmin paistoi tulesta ja -lämmitti ruudun, mutta se valkean ja ruudun välillä oleva ilma lämpeni -paljoa hitaammin. - -Lämpimäin auringon sädetten mennessä ilman läpi ei ilma ota niistä -paljo lämmintä, vaan maa ottaa enimmän. Sitten lämmittää maa ilmaa, -joka on sitä likinnä, ja siksi on ilma alhaalla maan pinnalla -lämpimämpi kuin korkeammalla vuorilla. Siksi puhaltaakin toisia tuulia -ylhäällä, ja siltä se usein näyttää, kuin pilvet kulkisivat tuulta -vastaan. Jos nousen hyvin korkealle vuorelle, tulenpa viimein -sellaiselle paikalle, jossa lumi ei enää sula kesällä, ja sitä paikkaa -kutsutaan _lumirajaksi_. Korkeammalla ei voi mitään kasveja menestyä; -mutta puista on koivu, joka kasvaa likinnä lumirajaa. Keskellä maata, -jossa on lämpimin, on lumiraja korkealla ylhäällä; mutta kaikkein -kylmimmissä paikoissa on se juuri maan pinnalla. - -Oi Jumala, joka olet antanut silmillemme valkeuden ja ruumiillemme -lämpimän, valaise sielummekin totuuden valolla, että mielemme olisi -lämpimästi halukas hyvään, jota maan päällä on! Olemme lukeneet pyhässä -sanassasi Jesuksen Kristuksen olevan totisen valkeuden, joka valaisee -kaikki ihmiset. Anna meille siis armosi, ettemme koskaan erkanisi -Vapahtajastamme synnin teille; sillä siellä on pimeys ja kylmyys, ja -siellä sielumme paleltuu kuoleman varjossa. Mutta sinun tykönäsi on -armo ja ijankaikkinen kirkkaus, ja valkeudessasi on meillä valkeus. - - - -Magneetista ja kompassista. - - -Nä'inpä kerran teräspalasen, joka oli hevosen kengän mukainen, ja sen -pienemmässä haarassa riippui rautakappale kiini, eikä näkynyt mitään, -joka olisi sitä siinä pitänyt. Miten se voi käydä laatuun? Sen sanon -sinulle. Muutamalla rauta- eli teräslajilla on kummallinen luonto vetää -toista rautaa itseensä kiinni ja pitää sitä siinä. Sellainen rauta eli -teräs on _magneeti_, ja isoon magneetiin saatan panna useita -leivisköitä painoa riippumaan. Jos tahdon tehdä leikkikalun tästä, niin -leikkaan korkista kalanmoisen kappaleen, pistän siihen pienen -teräskipeneen ja annan tämän uida vesikupissa. Jos minulla on nyt pieni -ongenmuotoinen magneeti, ja pidän tätä vähän matkan päässä -korkkikalasta, niin näen kuinka kala uipi ongen perässä, vein sitä -vaikka mihin. Saatanpa tehdä magneetilliseksi esim. teräsneuloja, -joissa ei ennestään ole magneetia, niin että hivutan niitä magneetiin. -Jos minulla on sellainen magneetineula ja panen sen kiinni pyöreään -rasiaan, niin että se pääsee navan nenässä vapaasti pyörimään, -putoamatta alas, niin näen kummallista. Kääntänenpä rasiaa, vaikka -miten, niin kääntyy alinomaa neulan toinen kärki pohjoista kohti. -Sellaista rasiaa kutsutaan _kompassiksi_, ja tämän tuntevat kaikki -merimiehet. Sillä muinoin, kun ei tiedetty kompassista, kulkivat -merimiehet auringon ja tähtien jälkeen purjehtiessaan aavoilla merillä, -joilla ei maata näy. Mutta nyt on paljoa vakavampi laskea kompassin -jälkeen. Sillä jos kerran tiedän missä pohjoinen on, tiedänpä sitten -muutkin ilmain suunnat. - -Mikä vetää siis magneetineulan kärkeä pohjoista kohti? Se on maassa -oleva salainen voima; mutta joka kerralla, kun neula tulee rautaa liki, -kääntyy se tämän puoleen, ja pyörii levotoinna sinne ja tänne. Ja mitä -se salainen voima on, jota kutsutaan magneetivoimaksi, sitä ei voi -kukaan oikein selittää. Se on kuuluva niihin näkymättömiin maailman -voimiin, joita jo olemme tulleet tuntemaan sähkönä eli liekkeenä, -valona ja lämpönä. - - - -Revontulista. - - -Syys- eli talvi-illalla, kun on kylmä, näemme taivaan vaalenevan -pohjoisessa leimuavasta valosta, joka alinomaa muuttuu. Välistä -leimahtelee se säteinä, välistä palaa se suurina kaarina; välistä on se -valkeana, välistä vaalean punaisena, ja sen luulisi sähisevän. Sitä -kutsutaan _revontuliksi_, ja tämä on kaunista ja juhlallista katsoa. -Mutta mitä se on, sitä ei voida oikein tietää. Sen luullaan olevan -sähkö- eli lieke-valoa, joka loistaa korkealla ilmassa. Ja revontulien -palaessa tulee aina magneetineula levottomaksi. - - - -Kiikarista eli pitkäsilmästä. - - -Suurennuslasilla näen pienimmätkin kappaleet paljoa suurempina, kuin ne -oikeastaan ovatkaan. Sillä katsoen on kirppu rotan kokoinen, ja -vesiherneessä näen mahdottoman paljo pieniä eläviä, joita en voi -ollenkaan nähdä paljailla silmillä. Kiikarilla näen kaukana olevat -kappaleet likempänä. Rannalla seisoessani näen pienen mustan pilkun -tuolla ulkona merellä, ja jos ojennan kiikarin pilkkua kohti, niin näen -sen olevan veneen eli laivan eli suuren kiven. Kaukana maantiellä näen -jotakin liikkuvan; otanpa kiikarin ja näen selvästi pojan ratsastavan, -eli tyttösen ajavan lehmiä laitumelle. Toisella kerralla otan suuren -kiikarin ja ojennan sen illalla kuuta kohti. Kuupa näyttää -kummalliselta ja vaununrattaan kokoiselta. Eli jos katson sillä tähtiä, -näenpä monta tähteä, joita en ennen paljain silmin nähnyt. - - - -Lämpömittariista. - - -Usein tahdon tarkalleen tietää, kuinka lämmin on huoneessa ja ulkona. -Siihen on minulla kone, jota kutsutaan _lämpömittariksi_, ja jonka näet -tässä kirjan laidassa kuvattuna. Se on oikein viisaasti tehtynä. -Ensiksi on koneniekka pannut elohopeaa pieneen tukittuun lasipilliin, -jonka alapäässä on onsi palli. Hän tietää elohopean ja muiden ainetten -paisuvan lämpimässä ja kutistuvan pakkasessa. Hän panee lasipillin -messinkilevyyn ja pistää kaikki sulavaan lumeen. Elohopea kutistuu -kokoon pillissä. No hyvä, sanoo koneniekka, piirränpä pykälän -messinkilevyyn pillissä olevan elohopean tasalle, ja sen merkin nimitän -_jäätöpykäläksi_, sillä niin kylmä silloin on, kun vesi jäätyy. -Siihen viivaan piirtää hän 0. Sitten hän lasipillin panee kiehuvaan -veteen. Elohopea paisuu ja nousee lasipillissä. Hyvä, sanoo -koneniekka; piirränpä tuohon samallaisen pykälän, ja sen nimitän -_kiehumapykäläksi_. Sitten jakaa hän levyn jäätöpykälän ja -kiehumapykälän välillä 100 yhtä isoon osaan. Näitä kutsuu hän -_pykälöiksi_ ja merkitsee ne numeroilla. Jäätöpykälän alle tekee hän -myös yhtä isoja osia. Kun elohopea on ylempänä jäätöpykälää, niin lukee -hän sen korkeuden messinkilevyssä olevain osain jälkeen ja sanoo: nyt -on niin ja niin monen pykälän lämmin. Mutta jos elohopea on -jäätöpykälän alla, niin hän sanoo: nyt on niin ja niin monen pykälän -pakkanen. Ja alemma 40 pykälää ei voi elohopea laskeuda, sillä silloin -jäätyy se kovaksi. - -Lämpömittarilla tiedämme ruumiissamme olevan 37 pykälän lämpimän. Kun -ilma tuntuu hyvin kuumalta kesällä, näyttää lämpömittari 30 pykälää -varjossa. Harvoin on talvella 40 pykälän pakkanen. - -Ja jos jolloinkin kuulet puhuttavan _ilmapuntarista_, niin elä luule -sen olevan saman kuin lämpömittarin. Ilmapuntari on muullainen kone. Se -on laitettu niin, että ilma painaa ylöspäin elohopeaa korkeammalle eli -alemmalle lasiputkessa. Ja siitä ennustetaan sadetta eli kaunista -ilmaa, kun raskas ja kostea ilman painaa enemmän kuin kuiva ja keveä -ilma. - - - -Sunnuntai-aamu. - - - Oi, terve Suomi, kaunis synnyinmaa! - Sä vuorias - Ja laaksojas - Nyt koristat kuin morsianta. - Sun kansas siitä riemun saa. - Kun kukat tuoksuin kaunistaa - Tuhanten järviesi rantaa. - - Ja kukat riemuitseepi valollen. - Min päivä suo - Ja maahan luo - Niin kirkkahasna aamupuhtehella. - Mut kansa, Herraa muistellen, - Pois heittää kaiken turhuuden - Ja alkaa rukoella. - - Valaise, aamupäivä armias. - Nyt Jumalan - Lain korkean - Ja pyhän sanan kautta sieluamme! - Valaise Suomen ruhtinas - Ja köyhää kansaa loistollas. - Myös viimein hautojamme! - - - - -Neljästoista Luku. - -Painosta ja liikunnosta. - - -Tule, luetaanpa wielä, sillä luonnon kirja on sanomattoman rikasta. -Tämä kiwi on _kowaa_, tämä sawi on _pehmeää_ ja tämä lasipalanen on -niin _haurasta_. Helpommasti se murtuu rikki kuin tämä witsa, joka on -_sitkeä_. Tämä pihlajakeppi on _notkea_; se sujuu helposti. Tämä -teräswieteri lukossa on _pontewa_; sujutettua potkasee se itsensä -jälleen entiselle muodolleen. Pallini on myös pontewa; se kimpoaa -takaisin lattiasta. Plyijy ja sawi eiwät ole ollenkaan pontewia. Niitä -en saa kimpoamaan takaisin. - -Tämä höyhen on _keweä_, mutta tämä kiwi on _raskas_. Kun sitä pidän -kädessäni, tunnen sen selwästi painawan alaspäin. Jos se on maassa, -täytyy minun käyttää woimaa nostaakseni sitä ylös; ja jos sen päästän -kädestäni irti, putoaa se kohta maahan. Miksikä niin? Siksi että maa -wetää sitä itseensä jonkunlaisella woimalla, joka tulee sen tiweydestä -ja suuruudesta. Se on _painowoima_. Siitä tulee kiwen _paino_. Raskaita -owat ne kappaleet, joita maa wetää kowasti itseensä, ja keweitä owat ne -kappaleet, joita maa wetää heikosti itseensä. Mutta walolla, -lämpimällä, sähköllä ja magneetiwoimalla ei ole painoa. - -Jos kiwi woisi pudota maan sisään, niin se putoaisi aiwan maan -sisustaan; siellä se wasta pysähtyisi. Ja jos tahdon nähdä, mihin -painowoima wetää, annanpa plyijyluodin riippua wapaana nuorassa. Siitä -saan minä _luotilaudan_, jota rakennusniekat käyttäwät huoneita -rakentaessa. Luoti ja nuora riippuu suorana alaspäin, ja sitä kutsun -minä _pystysuoraksi_. Mutta tywentä wettä järwessä eli meressä ja -kaikkea, joka on suorana pitkinpäin, kutsun minä _tasasuoraksi_. - -Nyt _punnitsen_ jotakuta kappaletta, tietääkseni sen _painoa_. Silloin -otan _waa'an tahi puntarin_. Jos waa'assa owat yhtä pitkät siwut ja -yhtä raskaat painot molemmissa kupissa eli molemmilla lewyillä, niin on -waaka _tasapainossa_. Jos siinä eiwät ole yhtä pitkät siwut, waan owat -yhtä isot painot, niin painuu pitempi siwu alaspäin. Jos siinä owat -yhtä pitkät siwut, mutta ei yhtä raskaita painoja, niin laskeupi -raskaampi paino alaspäin. Puntarissa muutan minä kanninta siksi että -puntarin paino peräpuolella kanninta tulee yhtä raskaaksi kuin paino on -puntarin päässä olewassa koukussa. Samallaista olet usein nähnyt -kiikkuissasi laudalla. Tässä on kaksi poikaa, jotka owat panneet laudan -hirren päälle kartanolla. Lauta on waa'an siwuin lainen. Jos pojat owat -yhtä raskaat, niin asettawat he laudan niin, että sen molemmat puolet -owat yhtä pitkällä. Silloin owat ne tasapainossa ja wuorottain -kiikkuwat ylös- ja alaspäin. Mutta jos ne panewat laudan toiselle -puolelle pitemmälle, niin jääpi pitemmällä puolella istuwa poika maahan -istumaan eikä pääse ylöspäin. Ja jos toinen poika on keweempi, -tarwitsee hän pitemmältä lautaa puolelleen, muutoin jääpi hän ylös eikä -pääse laskeumaan. - -Jos kumarrun kowin alaspäin niin kaadun kumoon. Jos kannan wesiämpäriä -kädessäni, niin kumarrun käydessäni toiselle puolelle. Jos juoksen -hirttä myöten eli käwelen porraspuuta myöten, niin huiskin käsiäni, -pysyäkseni tasapainossa. Konstiniekat, jotka käwelewät köyttä myöten, -pitäwät silloin tankoa käsissään. Miksikä niin? Siksi että jokaisessa -kappaleessa on paikka, jota kutsutaan _painokeskustaksi_. Jos ei sillä -paikalla ole tukea alla, niin kaatuu kappale, juuri kuin kirja, jota -koetan saada seisomaan yhdellä nurkalla. Jos ei minun painokeskustani -ole kohdastaan sen jalan päällä, jolle astun, niin lankean. Pieni lapsi -oppii wähitellen tuntemaan painokeskustansa, ja sitten alkaa hän -käwellä. Kepin saatan pitää wiippumassa pystössä sormeni päässä, niin -että se seisoo suorana ilmassa. - -Jos minulla on kaksi yhtä isoa plyijypalasta, niin yksi niistä painaa -saman werran kuin toinenkin. Mutta jos minulla on plyijypalanen ja -puupalanen, jotka owat yhtä isoja, niin painaa plyijypalanen enemmän -kuin puupalanen. Silloin sanon: plyijy on raskaampi kuin puu. - -Miksikä uppoaa kiwi weteen? Siksi kuin kiwi on raskaampi kuin sama koko -wettä. Miksikä pysyy hirsi weden päällä? Siksi että se on kewyempi kuin -kokonsa wettä. Miksi makaa hirwen alapuoli wedessä? Siksi kuin se -painaa altaan pois saman painomäärän wettä kuin se itsekin painaa. Jota -raskaampi se on, sitä sywemmälle se painuu. Mutta se tulee kappaleen -muodostakin. Wene painaa pois altaan wähemmän wettä, kuin jos sen puut -olisiwat lauttana. Ulkomaalla rakennetaan laiwoja rautalewyistä. -Jokainen rautalewy yksityisenä uppoaisi pohjaan; mutta laiwan muoto -tekee sen, ettei se paina niin paljo wettä altansa pois. Jos nostan -kiweä wedessä, tunnen sen siinä keweämmäksi, mutta kun olen saanut sen -weden pintaan, tuntuu se raskaammalta. Jos putoan weteen, painunpa -pohjaan, jos en osaa uida. Mutta jos minulla on airo kainaloin alla, -niin pysyn weden päällä. Näin kerran pojan, joka oli hukkunut. Jonkun -ajan perästä nousi hän weden päälle; mutta se tuli siitä, että ruumis -oli turpunut isommaksi. - -Ihmiset ja eläwät _liikkuwat itse_ paikasta toiseen. Mutta muut -kappaleet eiwät liiku itse. Tuolla menewät kärryt. Eiwät ne liikkuisi -paikalta, jos ei hewonen niitä wetäisi. Tuolla lentää palli. Se olisi -aiwan yhdessä kohti, jos ei sitä olisi nakattu menemään. Puun oksat -liikkuwat, kun tuuli niihin puhuu. Kerä wierii pöydältä alas, koska -painowoima wetää sitä alaspäin. - -Jos laudan tai tien tai jonkun muun tasaisen toinen pää on ylempänä -kuin toinen, niin kutsun sitä _wiettäwäksi pinnaksi_. Jos lasken -jotakin pyöreää eli kuperaa yläpuolelta pintaa, niin se wierii -painollansa alaspäin. Mutta jos tahdon sitä wierittää ylöspäin, niin -tarwitsen siihen enemmän woimaa kuin silloin, jos lauta tai tie olisi -tasapinnassa. Siksi mennään mäkeä alaspäin hywää wauhtia, mutta ylös -mäkeen wetäwät hewoset waikeammasti kuin tasaisella tiellä. - -Kellon napsauttaissa sekunnin, saatan käwellä kaksi kyynärää eteenpäin; -mutta samalla ennätän juosta 12 kyynärää. Ja samalla ajalla ennättää -hewonen täydessä laukassa 25 kyynärää, kyyhkynen lentää 45 kyynärää, -pyssyn luoti kulkee 500 kyynärää, ja walo lentää eteenpäin 29,000 -peninkulmaa. Niin erilainen on _liikkeen nopeus_. - -Jos on kaksi yhtä raskasta kiweä, ja yhtä niistä nakkaan wäkewämmästi -kuin toista, niin lentää se kiwi nopeammasti, jota nakkasin -wäkewämmästi. Mutta jos minulla on raskas kiwi ja keweä kiwi, niin -tarwitsen enemmän woimaa raskasta kiweä nakatessa, että se menee yhtä -nopeasti kuin keweä kiwi. - -Nakkaanpa pallin ilmaan. Se lentää ensin winoon ylöspäin, sitten -wähenee sen wauhti, sitten alkaa se winoon laskeuda alaspäin, ja -tehtyänsä kaaren, putoaa se alas ja makaa maassa. Miksikä niin? Siksi -kuin ilma tekee sille wastusta ja maa wetää sitä alaspäin. Jos nakkaan -kiekun pyörimään, niin pidättää sitä wielä hierominenkin maata wasten. -Kaikki tämä wähentää ja estää liikettä. Ja jos ei olisi niin, -tapahtuisipa se ihme, ettei pallini eikä kiekkani kerran kädestäni -nakattuina enää koskaan pysähtyisi. - -Muuan poika pani kelkalle kiwen ja weti kelkkaa. Toinen poika, joka oli -yhtä woimakas, tuli kumppanillensa awuksi wetämään. Nyt wetiwät he -kelkkaa kahta wertaa nopeammasti, kuin ensimäisen pojan yksinään -wetäessä. Wähän ajan perästä alkoiwat he riidellä. Toinen weti kelkkaa -eteenpäin, toinen taaksepäin. Eipä kelkka paikalta liikahtanut. Mutta -wiimein wäsyi ensimäinen poika, ja nyt weti toinen poika niin paljo -takaperin, kuin oli eroitusta poikain woimain wälillä. Kerran sitoiwat -molemmat pojat nuoransa rekeen ja wetiwät sitä, kumpikin puoleltaan, -winoon syrjään. Menipä reki aiwan suoraan eteenpäin, siksi kuin -molemmat wetiwät sitä yhtä lujasti. Mutta kun toinen wäsyi, weti toinen -poika re'en enemmän puolellensa. Kulkeissaan surwasi reki kelkkaa, ja -kelkka poikkeusi syrjään, kun oli rekeä keweämpi, ja reki meni -hitaammasti eteenpäin. Sitten surwasi reki olkikuormaan, mutta -olkikuorma ei mennytkään syrjään, kun oli raskaampi, waan reki -pysähtyi. Jos raskas olkikuorma olisi surwaisnut rekeä, niin olisi se -antanut reelle kowemman wauhdin, kuin reki antoi olkikuormalle. Näinpä -kerran weneen purjehtiwan hywää wauhtia ja paukahtawan laiwaan, joka -purjehti hywin hitaasti. Kuitenkin meni laiwa esteettä eteenpäin, mutta -wene musertui rikki. - -Kartanollamme oli suuri kiwi. Isä halusi saada sitä pois siitä, mutta -ei yksikään saanut kiweä paikalta liikahtamaan. Ottipa isä _wiwun_, -jonka näet tässä kuwattuna. Hän pisti kiwen alle lujan kangin ja pienen -kiwen pani kangin alle aiwan likelle sitä suurta kiweä. Kun hän painoi -wiwun yläpäästä alaspäin, jaksoipa nostaa kiwen, joka sitten wedettiin -pois lujalla re'ellä. Samalla lailla oli kaiwon wintin kanssa, ja aiwan -niin oli lautakiikunkin (liekunkin) kanssa. Siinä oli hirsi alustukena; -tässä oli sinä pieni kiwi. Ja pitemmällä puolella wipua oli sama woima, -kuin pitemmällä puolella lautakiikkua. Olisi isä saattanut panna -alapuolen wipupuuta kiwen alle ja wiwuta yläpään ylöspäin. Silloin -olisi alustukena ollut wipupuun alapää. - -Wintturi laiwassa ja wesiratas myllyssä owat myös wipuja. Weden, joka -on wetäwänä woimana, annetaan pudota wäkewimmästi rattaasen; mutta -myllynkiwet, joiden pitää pyöriä, owat kiinni lyhdyssä, jota pyörittää -hammasratas, joka taas on akselineen yhdistyksessä wesirattaan -keskustan kanssa. Sellaiset woimat enenewät sanomattomasti -_wuoroliikuntokoneella_, jossa suuremmat rattaat iskeywät hampaineen -pyörittämään pienempiä; sillä jokainen ratas tulee wiwuksi. - -Toinen wipukone on _ruuwi_, jossa on kaksi osaa, wäännettäwä ruuwi ja -ruuwin torwi eli mutteri, joiden kierteet sopiwat toisissaan pyörimään. -Saatan nyt tehdä kahdella tawalla, joko niin että mutteri on kiinni ja -ruuwi irtanaisena, niinkuin näet tässä kuwatussa pusertimessa. Siinä -enenee woima ruuwissa olewalla tangolla. Taikka on itse ruuwi kiinni ja -mutteri irtanaisena niinkuin oikeissa kärryin rattaissa pidetään. Siinä -lisäypi mutterin woima sillä lailla että sitä wäännetään awaimella. - -Wielä tiedän sittenkin wipukoneen. Isä aikoi halkaista pölkkyä, mutta -eipä woinutkaan saada sitä kirweellä halki. Siksi löi isä _nalkin_ -pölkyn päähän, ja nyt halkesi pölkky muutamalla lyönnillä. Siitä -ymmärsin wipukonetten olewan monellaisia. Puukkoni ja hakkurautani -waikuttawat kuin kiilat. Keritsimien ja saksien terät owat kuin kaksi -kiilaa ja waikuttawat kuin wiwut. Mutta kairi on samassa ruuwina ja -nalkkina. - -Jos tahdon käyttää _pyöriä_ ja _kinunkia_ nostaakseni suuria painoja, -niin panen ne riippumaan irtanaisina köysissä. Jos sidon ne kiini, eipä -olekkaan niillä enää wipuwoimaa. Mutta silloinkin on minulle niistä -suurta hyötyä; sillä silloin nostan painoa ylöspäin köydestä wetämällä -alaspäin, ja silloin enenee woimani oman ruumiini painolla. - -Aiwan wähän olen ennen ajatellut sellaisia asioita kuin painoa ja -liikettä. Mutta jota enemmin niitä ajattelen sitä mieluisempi on niistä -kaikista ottaa waari. Enpä ole ennen kysynyt kiweltä: miksikä uppoat? -eli weneeltä: miksikä pysyt weden päällä? En ole ennen arwellut -pallista: miksikä lennät kaaressa? eli koskesta: miksikä juokset? eli -myllystä: miksikä pyörit ja käytät? Mutta nyt olen oppinut kysymään ja -waarin ottamaan monesta asiasta. Niin tahdon katsella kaikkia -ympärilläni ja ajatella: miksikä on se niin? Kyllä on Jumala pannut -paljo oppimista tawallisimpiinkin asioihin. Mutta sitä ei näe -ajattelematon. Hän ei ajattele pitemmälle omaa nenäänsä. - - - -Wiidestoista Luku. - -Suuresta avarasta maailmasta. - - -Tässä kirjassa olemme nähneet kaksi lasta tutkivan Jumalan luotuja -kappaleita. Antti oli pojan ja Liisa tytön nimi. Nämäpä menivät -syys-iltana isänsä kanssa ulos. Ilma oli selkeä, mutta kylmällainen. -Tyven ja hiljaisuus oli ulkona. Tummansinisenä, korkeana, juhlallisena -ja kupevana oli taivas lasten pään päällä. Sen kupeva puolisko, oli -kuin suulleen käännetty malja ja loisti lukemattomilla tähdillä niin -kauvas kuin silmä voi kantaa. Tämä oli juhlallista ja hyvin kaunista. -Molemmat lapset luulivat olevansa aivan pienet Jumalan edessä. - -Mutta katseltuaan ympärillensä luulivat he seisovansa keskellä suurta -ontta palloa. Antti sanoi, piammiten hämmästyksellä: kah, nyt seisomme -keskellä maailmaa! - -Isä sanoi: kaikkein silmissä näyttää se siltä. Jumala on tällä tahtonut -osottaa, että hän on asettanut ihmiset kauniin luodun maailmansa -keskustaan. Kun koko maailma kunnioittaa Jumalaa, kuinka paljo eikö -ihmisen sitten tulisi kunnioittaa Luojaansa, joka on asettanut hänet -keskelle maailmaa! Kaikkea, mitä huomaitsemme aistimillamme: kaikkea, -mitä näemme, kuulemme, maistamme, haistamme ja tunnemme, sitä kaikkea -kutsumme _luonnoksi_. [Muistutus: Luonnon erilaiset aineet tottelevat -joitakuita määrättyjä _luonnonlakeja_. Näiden lakien oppia kutsutaan -_luonnon-opiksi_, ja niitä, joilla ovat suuret tiedot näistä asioista, -kutsutaan _luonnon-oppineiksi_.] Mutta sitä loppumatointa, jota ei -yksikään silmä näe, ei korva kuule, vaikka se on ihmisessä ja -maailmassa, sitä kutsumme _hengeksi_. Luonto on katoavainen, mutta -henki on katoamaton. Ja molemmissa on Jumala kaikkivaltias, joka kaikki -kaikissa vaikuttaa. - -Aurinkoa, kuuta ja tähtiä, jotka taivaalta paistavat meille, kutsutaan -_taivaankappaleiksi_. Ovatko ne kiinni taivaan katossa? Eivät, ne -liikkuvat kaikki suunnattoman suurissa piireissä maailman avaruudessa. -Kuinka ne liikkuvat? Sen sanon sinulle. Olemme nähneet, kuinka -kummallisesti maa painovoimalla vetää itseensä kaikki. Jos tätä voimaa -ei olisi, putoaisi kaikki tyyni pois maan pinnalta, ja me itsekin mennä -hurahtaisimme äärettömään avaruuteen. Mutta ei ole se ainoastaan maa, -joka vetää kaikki itseensä, vaan aurinko, kuu ja kaikki tähdet tekevät -samoin, kukin niistä suuruutensa jälkeen. Jos nyt painovoima olisi -ainoasti vallassa maailmassa, vetäisivätpä suuret taivaankappaleet -pienemmät itseensä. Maa lentäisi aurinkohon, ja kuu putoaisi maahan. -Siksi on Jumala pannut kappaleisin toisen voiman, jonka heti saat -nähdä. Otappa vanne ja pane sen sisäpuolelle litteä kivi. Heiluta -vannetta sukkelasti ympäriinsä. Ei kivi sentähden putoa pois; -heiluttaessa saapi se vauhdin ulospäin, niin että se pysyy kiinni, -vaikka luulisi sen putoavan pois vanteesta. Jos otan sinun -käsivarsistasi kiinni ja pyöritän sinua ympäri, niin lentävät jalkasi -ulospäin. Jos ratsastan hevosella ympyrään, täytyy minun kumartua -sisällepäin, muutoin putoan hevoisen selästä. Ja jos käännän rekeä -yht'äkkiä, niin kiepsahtaa se ulospäin. Miksikä niin? Se tulee -_pyörimävoimasta_, joka tahtoo juurikuin lennättää ulospäin kaikkea, -jota sukkelasti pyöritetään. Tuo suuri aurinko vetää siis maatamme -itseensä painovoimalla, ja maa vetää itseensä kuuta. Mutta samassa -vetää pyörimävoima maata ja kuuta ulospäin. Näiden molempain voimain -näin yhtaikaa vastapainossa ollen, ovat ne tasapainoisina; yksi vetää -ulospäin ja toinen sisällepäin, ja niin pakottavat ne maan juoksemaan -pyöreässä piirissä auringon ja kuun ympäri. Ja juuri niin on se -yleesensä laajassa maailman avaruudessa. Suuremmat taivaan kappaleet -vetävät pienempiä eivätkä päästä niitä irti; pienemmät juurikuin -pyrkisivät niistä irtautua vapaiksi, mutta eivät pääse pois, eivätkä -putoa isompain päälle. Niin juoksee aurinko, maa, kuu ja kaikki tähdet -alinomaa suurissa pyöreissä piireissä, pienemmät isompain ympäri. - -Jos kuljen veneessä, näyttää minusta ranta juuri kuin juoksevan sivu, -ja vene näyttää olevan yhdessä kohden. Samalla lailla tuntuu meistä -tämäkin suuri maa olevan yhdessä kohden ja koko taivaan piiri liikkuvan -ympäri meitä. Mutta maa menee eteenpäin hirveää vauhtia maailman -avaruudessa, lähes kolme peninkulmaa sekunnissa, jona kello kerran -napsahtaa. Ja tässä liikkuu maa kolmella tavalla. Ensiksikin pyörii se -ympäriinsä, samassa kulkee se auringon ympäri ja samassa seuraa se -aurinkoa eteenpäin avaruudessa. Siitä tulee päivä ja yö ja vuodet ja -vuoden ajat ja paljo muuta, jota kerron sinulle. - -Nakkaanpa pallin ilmaan. Sepä pyörii ympäri, niin että, jos pistän -sukkapuikon sen keskustan läpi, se pyörii puikon ympäri, juurikuin -ratas pyörii akselinsa ympäri. Niin pyörii maakin ympäriinsä. Jos -minulla olisi niin pitkä sukkapuikko, että voisin pistää sen läpi maan -keskustan, niin olisi puikko _maan akselina_, jonka ympäri se pyörii. -Ja molempia puikon päitä kutsuisin maan _navoiksi: pohjoisnavaksi ja -etelänavaksi_. Ei maan läpi ole pistettynä sellaista tikkua, mutta niin -ajattelen, että se on sillä lailla. - -Jos olisi taikina taikka jotakin pehmeää ainetta, ja se saisi pyöriä -akselinsa ympäri ilmassa, niin se pyöriessään muodostuisi pyöreäksi -palliksi, mutta vähä tasautuisi napainsa kohdalta. Sillä lailla on -maakin pyöristynyt palloksi ja tasautunut vähä napainsa kohdalta. Sillä -alussa on maa ollut tulisen kuuma ja pehmeä niinkuin taikina, vaikka se -sittemmin on päältäpäin jäähtynyt ja kuoreunut kovaksi. Luultavasti on -niin käynyt kaikkein taivaan kappalten, sillä kaikki ovat ne pyöreitä -kuin pallo. Ei se tee mitään jos täällä on vuoria ja laaksoja maan -päällä; kyllä pallo on sentään pyöreä, vaikka sen pinnalle pannaan -hietamurunen. Ja meistä näyttää, missä seisomme, maa olevan tasainen -kuin hyrrä tai pyöreä pannukakku. Mutta sentähden on se niin, että me -näemme aivan pienen osan maata sen pyöreän piirin sisällä, jota -kutsumme _taivaan ranteeksi eli näköpiiriksi_. Havaittuamme laivan -kaukana merellä, näemme siitä ensin vaan mastoin huiput, ennenkuin -näemme koko laivan, ja se tulee siitä, että meren pinta, juurikuin -maakin, on vähän kupera ja estää laivan näkymästä. Setäni, joka oli -merimies, oli purjehtinut laivalla ympäri koko maan, ja hän näytti -minulle paperista tehdyn pallon, jota hän kutsui maapalloksi ja johon -koko maa oli kuvattu niin pyöreäksi, kuin se onkin. Kun hän näytti -minulle sitä paikkaa, jossa me asuimme, ja puhui ihmisten asuvan -toisella puolella maapalloa aivan jalkaimme alla, enpä tahtonut ensin -uskoa häntä. Luulin niiden ihmisraukkain seisovan päällään ja -välttämättömästi putoavan pois, jos ei heillä ole jotakin jaloissa -kiinni pitämässä, niinkuin kärpäsillä katossa. Mutta muistin -painovoiman ja niin ymmärsin niiden ihmisten täytyvän kävellä yhtä -vakavasti jaloillaan kuin meidänkin. - -Sanommehan joka päivä: aurinko nousee, aurinko laskeuu. Mutta ei se ole -aurinko, joka nousee ja laskeuu, se on maa, joka juhlallisesti pyörii -lännestä itäänpäin. Ja sen mukaan kuin se kääntyy ja me sen muassa, -alamme me _aamulla_ nähdä auringon idässä ja sitten _puolenpäivän_ -aikana korkeimmillaan taivaalla etelässä, siksi kuin me ja maa jälleen -käännymme siitä pois, ja silloin vaipuu aurinko pois silmistämme -länteen _illalla_. Niinkauvan kun aurinko valaisee sen paikan maata, -jossa me asumme, on _päivää_; ja kun tämä paikka kääntyy pois -auringosta, tulee pimeä ja yö. _Päivä ja yö_ yhteensä on _vuorokausi_. -Siinä on kulunut 24 _tuntia_, ja sillä ajalla on maa kääntynyt kerran -akselinsa ympäri. Tunti jaetaan 60 _minuuttiin_ ja minuutti 60 -_sekuntiin_. Sitä varten on laitettu kello, jossa tuntiviisari näyttää -kaksitoista tuntia jokaisessa puolessa vuorokaudessa. Mutta seitsemästä -vuorokaudesta tulee yhteensä _viikko_; se alkaa sunnuntaina, joka on -pyhitetty Jumalan palvelukseen. Sitten seuraa kuusi työpäivää: -maanantai, tiistai, keskiviikko, tuorstai, perjantai ja lauvantai. -[Kun sanotaan vuotta, kuukautta ja päivää, niin mainitaan kuukauspäivä. -Viikkopäivät ei ole joka vuosi samoina kuukauspäivinä. Sitä saadaan -tietää allakasta.] - -Kyllä meistä on maa hirmuisen suuri. Keskipaikasta ympäri mitaten on se -3,750 (kolmetuhatta seitsemänsataa viisikymmentä) Suomen peninkulmaa. -Tiedämme jo sen olevan kaksitoista sataa peninkulmaa keskustan läpi -mitaten. Mutta aurinko on kuitenkin paljoa suurempi. Jos sulattaisimme -yhteen 1,400,000 (miljonan ja neljäsataa tuhatta) samallaista palloa -kuin maa on, niin tulisi niistä kaikista yhteensä niin suuri kuin -aurinko on. Ja jos panen neulan nupin suuren nauriin viereen, saatan -verrata neulan nupin olevan maan, ja nauriin auringon. Sentähden vetää -aurinko maata puoleensa, vaikka se on niin kaukana siitä, Juurikuin -pallikin kulkee eteenpäin samalla kun se pyörii ympäri, niin pyörii -myös koko tämä suuri maakin samalla ympäriinsä, kun se kulkee auringon -ympäri. Pitkä matka on maalla auringon ympäri kuljettavana: aina 88 -miljonaa peninkulmaa. 365 (kolmessasadassa kuudessakymmenessä viidessä) -päivässä ja piammiten kuudessa tunnissa siihen lisäksi on maa kulkenut -koko tämän pitkän piirin, ja sitä aikaa kutsumme _vuodeksi_. Sata -vuotta kutsutaan _vuosisadaksi_. Mutta kun ne kuusi tiimaa tulevat -siihen lisäksi, niin säästämme ne yhteen ja panemme joka neljänteen -vuoteen päivän lisäksi. Sellaista vuotta kutsumme _karkausvuodeksi_. -Tasavamman laskun vuoksi jaamme vuoden kahteentoista _kuukauteen_, -vaikka niitä pitäisi olla vähäisen enemmänkin; sillä kuukaudeksi -kutsutaan sitä aikaa, jonka kuu tarvitsee maan ympäri kulkeakseen, ja -siinä kuluu 29 ja puoli päivää. Mitkä ovat siis kuukaudet? Ne ovat -tammikuu, helmikuu, maaliskuu, huhtikuu, toukokuu, kesäkuu, heinäkuu, -elokuu, syyskuu, lokakuu, marraskuu, joulukuu. Ja koska ei kaikissa ole -yhtä monta päivää, niin tulee muistaaksesi seuraava värsy: - - Syys-, huhti-, kesä-, marraskuussa - On päivää kolmekymmentä, - Kahdeksan kolmatt' helmikuussa, - Vaan muissa yksi neljättä. - -Tuossa on palava kynttilä; pidämme sitä aurinkona. Otanpa kerän ja -pistän sukkapuikon sen lävitse; kerä on maana, ja puikko on sen -akselina. Asetanpa puikon seisomaan vähä vinoon ja kuljetan sitä ja -kerää tällä kannalla ympäri kynttilää. Kun nyt samassa pyöritän kerää -akselinsa ympäri, saanpa nähdä, kuinka päivä ja yö muuttelevat maan -päällä. Näen senkin, että kun meillä on päivä, on ihmisillä toisella -puolella yö; ja niin täytyy kaikkein kelloin käydä sitä enemmän edellä, -jota etempänä asutaan idässä päin, koska aurinko siellä ennen tulee -näkösälle. Näen senkin, kun maa vinossa kulkee auringon ympäri, että -aurinko määrätyllä ajalla enemmän paistaa maan pohjoiseen puoleen, ja -taas jälleen toisella ajalla enemmän eteläiseen puoleen. Tästä syystä -tulevat vuoden-ajat. Auringon lämpimimmästi paistaessa pohjoseen, jossa -me asumme, on meillä kesä, ja talvi on silloin eteläpuolella maata. Ja -taas kun eteläisillä kansoilla on kesä, on meillä talvi. Ja kun meillä -on kevät, on niillä syksy. Samasta syystä, aina sen mukaan kun aurinko -paistaa enemmän tahi vähemmän sille paikalle, jossa asumme, eivät -päivät ole yhtä pitkiä. Lyhyin päivä täällä pohjosessa on aina kohta -joulun edellä. Silloin on aurinko aivan matalalla taivaalla ja laskeuu -pian. Pohjoisnavan tienoilla on silloin alin-omainen pimeys, ja -etelänavan tienoilla alin-omainen valoisa päivä. Ja koska aurinko -silloin noin kolme päivää paistaa yhtä kauvan joka päivä, kutsumme -näitä päiviä _talvipäivän tasaukseksi_. Silloin on pakkasta ja luuta ja -talvi meillä, niin että mielellään lämmittelee valkealekon edessä. - -Kohta joulun jälkeen havaitsemme päiväin pitenevän ja öitten lyhenevän. -Jonkun ajan näin pitkitettyä, tulee päivä aivan yhtä pitkäksi yön -kanssa, ja tätä aikaa kutsutaan _kevätpäivän tasaukseksi_. Silloin -tulee kesä, hanget sulavat ja ruoho alkaa viheriöidä. Päivät alkavat -nyt tulla pitemmiksi öitä, ja niin tulee aika, jona aurinko kolmena -päivänä juhannuksen aikana on ainoastaan vähän aikaa _sydän-yöllä_ -kateissa. Ylempänä pohjosessa ei aurinko silloin ollenkaan laskeu -öillä. Silloin on meillä _kesäpäivän seisaus_. Ja nyt kukoistaa kaunis -kesä ympärillämme. Sitten alkavat päivät jälleen lyhetä ja yöt pitetä, -siksi että päivä ja yö ovat taas yhtä pitkät, ja silloin on meillä -_syyspäivän tasaus_. Sitten seuraa syksy, kun heinät ovat korjatut -niityiltä ja elot pelloilta, ja puolat kypsyvät metsissä. Tänä aikana -lakastuu kaikki kukoistus, sillä nyt tulevat päivät jälleen öitä -lyhyemmiksi, ja niin tulee taas talvi; ja niin on koko elämämme -alin-omaisen muutoksen alainen. Mutta niillä, jotka asuvat -keskipaikalla maata, ovat päivät ja yöt alin-omaa yhtä pitkiä. Siellä -nousee aurinko kello kuuden aikana aamulla ja laskeuu kello kuuden -aikana illalla; ja kohta auringon laskeuttua tulee synkkä pimeä. Mutta -meillä on aina kappale aikaa hämärää, ja sentähden tulee aamuhämärä -kesältä niin pian iltahämärän perästä, että yöt ovat jonkun aikaa pian -aivan valoisat. - -Setäni, joka on merimies, oli kerran ollut muutamassa maassa, jossa ei -koskaan ollut talvea. Se maa oli etelässä aivan kaukana meistä, ja se -oli juuri kuin keskellä maata. Siellä olevilla ihmisillä ei ole -ollenkaan vuoden aikoja, vaan alin-omainen kesä ja kova kuumuus, niin -että kasvit kyllä voivat lakastua kuivuudesta, mutta ei kylmästä. -Muutamana vuoden aikana sataa siellä pian alin-omaa kaksi kuukautta, ja -se on niiden talvi. Samalla lailla ei ole vuoden-ajan muutoksia maan -navoilla, vaan on alin-omainen talvi, ja sentähden eivät ihmiset voi -asua siellä. Kyllä siellä on puoli vuotta päivää, niinkuin puoli vuotta -yötä; mutta auringon säteet, jotka paistavat aivan pystösuoraan maata -vasten maan keskustalla (päiväntasaajan kohdalla), paistavat niin -vinoon maan navoille, etteivät voi sulattaa ijäistä lunta. - -Nyt ymmärtänet, kuinka erilaisilla paikoilla maan päällä saattaa olla -erilainen ilma; niin että keskimaan paikoilla on lämpimämpi ilma, kuin -mailla etempänä etelässä ja pohjosessa. Se tulee siitä, kuinka lähellä -maan napaa tai kuinka kaukana päiväntasaajasta paikka on, mutta vielä -siitäkin, onko maa korkeammalla vai matalammalla meren pinnasta. -Korkeampi maa on aina kylmempi, kuin alhaisempi maa. Jos asun meren -rannalla, niin siinä on kostea ilma. Ei siinä ole niin pikaisia -lämpimän ja kylmän muutoksiakaan, kuin etempänä ylhäällä mannermaissa. - -Puhuisin sinulle vielä jotakin niistä pitkistä viivoista, joita näet -maailman kartasta, mutta sitä et sinä vielä ymmärrä. Sen verran sanon -sinulle, että viiva, joka ajatellaan vedetyksi ympäri maan keskustan -(vaikka sitä ei siinä ole), on _päiväntasaaja_. Tämän molemmin puolin -on kaksi samallaista viivaa, joita kutsutaan _käännepiireiksi_, eikä -kaukana kummastakaan maan-navasta ole ne kaksi piiriä, joita kutsutaan -_napapiireiksi_. Maat molempain käännepiirien välillä ovat kuumimpia -maan päällä ja kutsutaan siis _kuumaksi ilma-alaksi_. Maita -käännepiirien ja napapiirien välillä kutsutaan _lauhkeaksi -ilma-alaksi_, joka merkitsee pakkasen ja lämpimän olevan kohtuullisesti -tasattuna erinäisille vuoden-ajoille. Mutta maita napapiirien ja napain -välillä kutsutaan _kylmäksi ilma-alaksi_. Suomemme on lauhkeassa -ilma-alassa, mutta kuitenkin niin kaukana pohjosessa, että palainen -maata on pohjoispuolella napapiiriä. Jumala on suonut tälle maalle ja -koko pohjoiselle enemmän valoa kuin pimeää. Juuri sinäkin aikana, jona -on pimeys, paistaa yön kuuvalo ja ilman revontulet ja lumen kuumotus, -niin että pitkä talvi kuluu hiljalleen loppuun asti, kevättä -odottaessa. - - - -Kuusta. - - -Jumala on antanut meille kauniin lyhdyn yöksi tuonne taivaalle, ja se -on kuu. Mikä on kuu? Se on suuri pallo, joka alin-omaa vierii maan -ympäri. Minkätähden tekee se niin? Sentähden, että maa on -viittäkymmentä vertaa suurempi, ja sentähden pakottaa hän -kuun seuraamaan itseänsä. Pitkältäkö kuuhun on? Liki 36,000 -(kolmekymmentakuusi tuhatta) peninkulmaa. Se on pitkä matka. Ja -kuitenkin on kuu kaikista taivaankappaleista se, joka on lähinnä maata. - -Minkätähden näyttää kuu niin suurelta, kun se ensin nousee? Ja -minkätähden näyttää se niin pieneltä, ollessaan korkealla taivaalla? -Sentähden, että kaikki, mitä näemme kaukana ylhäällä tahi alhaalla, -näyttää pienemmältä, kuin mitä maanrajassa näemme. Mutta ei se paista -omalla valollaan. Se on, juurikuin maakin, itsestään pimeä kappale. -Mistä paistaa siis kuu? Siitä, että auringon säteet palauvat takaisin -sen pinnasta ja tulevat jällensä maan päälle, juurikuin valon säteet -vuoren kukkulalta. Jos voisimme tulla kuuhun, niin näkisimme sieltä -maan paistavan samalla lailla. Maa, joka on paljoa suurempi, näkynee -kauniilta kuuhun. Sieltä katsoen näkisi juurikuin tummia paikkoja -paistavassa maalipallossa, ja nämä paikat ovat meriä ja järviä, joiden -päilyvä pinta palauttaa valon säteet toisaalle päin, niin että vaan -harvat niistä voivat kuuhun kimmota. Ja muutamat paikat maassa -paistaisivat kirkkaampina, niinkuin vuoret ja mantereet, joiden -epätasaisesta pinnasta valon säteet joka haaralle hajautuvat ja siis -kuuhunkin kajastavat. Samalla lailla näkyy tummia ja valoisia paikkoja -kuussakin. Vanha satu juttelee Rahko nimisen miehen yrittäneen -tervaamaan kuuta ja tarttuneen ämpärinensä siihen, josta muka tummemmat -paikat olisivat tulleet kuuhun; mutta älykkäät ihmiset sanovat: -kirkkaat paikat ovat korkeita vuoria, ja tummemmat paikat ovat syviä -laaksoja. - -Se on kumma, kun kuu aina kääntää saman sivun maahan päin, ja toista -sivua emme näekkään. Mutta aurinko paistaa kuuhun muutamina aikoina eri -lailla. Tästä tulee, ettemme ollenkaan näe kuuta joku aika kuukaudessa, -taikka että se siintää ainoasti hyvin hämärästi. Sen jälkeen alkaa se -näkyä, ja silloin sanomme: nyt on uusi- eli yläkuu. 7 päivän perästä -näemme puolen valoisaa sivua, ja silloin sanotaan: nyt on puolikuu. -Taas 7 päivän perästä näemme koko valoisan puolen, ja silloin sanomme: -nyt on täysikuu. [Muist. Ensimmäinen täysikuu kevätpäivän tasauksen -jälkeen 21 p. maaliskuuta kutsutaan pääsiäis-täysikuuksi, ja -ensimmäisenä sunnuntuina sen jälkeen on pääsiäispäivä. Sentähden ei -satu pääsiäinen joka vuosi samalle ajalle. Helluntaijuhla asetetaan -pääsiäisen mukaan, ja on myös liikkuva juhla. Mutta muut juhlat, -niinkuin juhannus ja joulu, ovat kaikkina vuosina samoina päivinä.] Sen -jälkeen alkaa kuu vähetä, juurikuin hiiret söisivät sen laitaa, ja nyt -sanomme olevan alakuun. Taas 7 päivän perästä on se puoliskona ja vielä -7 päivän perästä ei sitä näykkään; mutta sitten alkaa taas kuun -syntyminen. Sentähden puhutaan allakassa kuun neljänneksistä. -Ensimmäisestä täydestä kuusta toiseen on 29 ja puoli vuorokautta -kulunut; sillä niin pitkän ajan tarvitsee kuu kulkeakseen kerran maan -ympäri. Ja jos haluat saada tietää yläkuuta ja alakuuta, niin muista, -että kun luulisit saattavasi ottaa vasemmalla kädelläsi kuun puoliskon -sisällepäin käyrästä laidasta kiinni, niin on uusi- eli yläkuu, mutta -jos tarttuisit siihen oikealla kädelläsi, on alakuu. Muutoin saatat -sinäkin muistaa sen tästä, jolla isä kerran muistutti poikaansa kuuta -tuntemaan, sanoen: - - Etkös tuhma kuuta tunne? - Idän puolen täytymässä, - Luotehen vähenemässä. - -Sattuupa niinkin välistä, että tulee _kuun pimeneminen_. Mistähän se -tulee? Siitä, että maa tulee kohdastaan auringon ja kuun välille ja -varjoaa pois kuun. - -Tässä näet äärimmäisenä loistavan auringon kuran, Tuo suurin piiri on -se tie, jota aurinko näyttää kulkevan maan ympäri (vaikka se on maa, -joka kulkee). Keskimäinen pallo on maa. ja tuo pieni musta pallo on -kuu, maan ympärillä olevine rengasrataneen. Näethän nyt, kuinka maa -voipi tulla auringon ja kuun välille, niin että maan varjo antaa kuuhun -ja varjoaa siltä pois auringon. Voipipa niinkin käydä, että varjo -piilottaa ainoastaan jonkun osan kuuta. Pian menee kuu eteenpäin: -sitten tulee se pois varjosta, sitten on se jälleen valoisa, ja sitten -saamme jälleen kuuvalon. - -Toisella kerralla saattaa niinkin tapahtua, että kuu tulee aivan -auringon ja maan väliin, niinkuin näet tässä allapäin kuvattuna. -Silloin antaa jälleen kuun varjo maan päälle ja pimittää meiltä -auringon, ja silloin sanomme olevan _auringon pimenemisen_. Silloin -tulee maan päällä pimeä keskellä päivää, ja linnut herkeävät laulamasta -ja luulevat olevan illan. Ja ne ihmiset, jotka eivät paremmin tiedä -asiaa, luulevat suuren auringon tulleen vahingoitetuksi. Mutta vähän -ajan kuluttua ovat maa ja kuu kulkeneet eteenpäin ja muuttaneet -paikkansa, niin etteivät ne enään ole kohdatusten. Silloin on kalkki -jälleen valoisaa ja kirkasta, ja ihmiset kiittävät Jumalaa, joka taas -antaa auringon paistaa hyville ja pahoille maan päällä. - -Tästä ymmärrät siis, että kun meillä on kuun pimeneminen, kuussa on -auringon pimeneminen. Ja kun meillä on auringon pimeneminen, niin -kuussa on maan pimeneminen. Sellaisia pimenemisiä ei näy yhtäläisesti -kaikilla paikoilla maata. Mutta allakka tietää kaikki sellaiset asiat -ennältä päin, sillä ne saatetaan jo edeltäkäsin laskea. Mutta ei -yksikään voi tulla maasta kuuhun. Ja sentähden ei tiedä kukaan, onko -kuussa joitakin eläviä, ja minkälaiset paikat siellä ovat. Luullaan -ainoasti, että siellä on hyvin korkeita vuoria, mutta tuskin ilmaa, -eikä ollenkaan vettä. - - - - -Auringosta ja tähdistä. - - -Maa vierii akselinsa ympäri lännestä itään päin, ja sentähden näyttää -ikäänkuin aurinko kulkisi idästä länteen. Ei aurinko ole kuitenkaan -yhdessä kohti; kyllä se kulkee pitkää tietään eteenpäin maailmassa, -ikäänkuin vielä suuremman auringon ympäri, jota emme tunne. Aurinko -pyörii, niinkuin maakin, akselinsa ympäri; se on huomattu auringossa -olevista tummista paikoista, joita siinä kiikarilla katsoen välistä -nähdään. Ja sen näemme, että aurinko omalla valollaan valaisee -äärettömän avaruuden ja lämmittää samassa. Mutta mistä tämä valo ja -lämmin tulee, sitä ei tiedä kukaan; sillä maasta aurinkoon on aina -neljätoista miljonaa peninkulmaa. Jos pääskynen lentäisi aivan suoraan -sata vuotta, niin ei se sittenkään tulisi puolivälinkään aurinkoon. -Kanuunan kuula, joka kulkee peninkulman minuutissa, tarvitsisi 27 -vuotta tullakseen aurinkoon. Suunnattoman suuri on aurinko, sen kyllä -arvannet. Jos joka päivä voisin kävellä 10 tuntia suoraan eteenpäin, -ennättäisinpä 3 vuodessa ympäri maan. Mutta auringon ympäri päästä, -siihen tarvittaisiin 320 vuotta. - -Ja juurikun maata voisi kutsua auringon pieneksi lapseksi, niin -auringolla on vielä monta muuta sellaista pientä lasta, jotka, -juurikuin maakin, alin-omaa pyörivät suurissa piireissä äitinsä -ympärillä. Nämä auringon lapset ovat _kiertotähtiä eli planeetoja_, -jotka kaikki itsestään ovat pieniä taivaan kappaleita, mutta paistavat -auringon lainavalolla. Sellaisia tunnetaan jo olevan 90, ja joka vuosi -löydetään toisia. Useat niistä ovat aivan pieniä, niin ettei niitä -nähdä kiikaritta. Mutta toiset ovat suuria ja näkyvät kirkkaina tähtinä -taivaalla, jossa ne alin-omaa muuttavat sijansa. Tässä näet kolme -kiertotähteä, jotka ovat lähinnä aurinkoa. Ensimmäinen, joka kiertää 87 -vuorokaudessa piiriänsä ympäri auringon, on Merkurius. Se on maata -pienempi. Sitä lähinnä kiertää Venus 7 1/2 kuukaudessa suurempaa piiriä -auringon ympäri. Se on maan kokoinen ja paistaa meille kointähtenä ja -ehtootähtenä kaikkein kauniimmalla valolla, sillä se on läheisin -kaikista tähdistä. Sitten kulkee _maa_, joka myös on kiertotähti, 365 -vuorokaudessa vielä suurempaa piiriä ympäri auringon. - -Mutta muita suuria kiertotähtiä kulkee vielä suuremmissa piireissä -ulkopuolella näitä kolmea. Ensin kulkee Mars, joka on maata pienempi. -Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus, jotka ovat paljoa suuremmat -maata, kulkevat sitten yhä suuremmissa piireissä auringon ympäri. Ja -Neptunus, joka on äärimmäinen, tarvitsee 165 vuotta kulkeakseen kerran -auringon ympäri. Ja kaikki vierivät ne, niinkuin maakin, akselinsa -ympäri, ja niillä on päivä ja yö, niinkuin meilläkin. Mutta niille, -jotka ovat kaukana auringon valosta, on Jumala sen sijaan antanut -kuita, jotka niitä valaisevat. Maalla on yksi kuu, suurella Jupiterilla -on 4 kuuta. Saturnuksella on 7 kuuta ja myös paistava rengas -ympärillään. Viimeisilläkin on useita kuita. - -Kerran illalla tuli lukkarin Maija meille ja oli niin pelästyksissään, -että oikein vapisi. Hän oli nähnyt taivaalla tähden, jolla oli hirveän -suuri pyrstö perässä. Se merkitsee sotaa, sanoi hän. Älä pelkää, sanoin -minä; se ei merkitse mitään. Se on _pyrstötähti_, ja sellaiset kulkevat -suurissa soikeissa piireissä auringon ympäri. Pitkäin aikain perästä -palaavat ne takaisin, niin että ne jälleen tulevat näkyviin meidän -paikoillamme maailmaa. - -Kiertotähdet, kuut ja pyrstötähdet ovat _liikkuvia_ tähtiä; mutta -kaikkia muita tähtiä kutsumme _kiintotähdiksi_, kun ne näyttävät -liikkumattomilta eivätkä ole koskaan muuttaneet paikkaansa keskenään, -niin kauvan kuin voidaan muistaa. Kuitenkin ovat ne suuria auringoita, -jotka kiertävät piirejä jonkun tuntemattoman maailma-auringon ympäri. -Sentähden että paremmin muistettaisiin tähtien olopaikkoja, on taivas -jaettu tähtitarhoihin. Sellainen on _Väinämöisen viikate eli Kalevan -miekka_. Tähdet, joiden sivu aurinko näyttää kulkevan, ovat leveänä -ratana, jota kutsutaan _eläinradaksi_. Siinä jaetaan tähdet 12:een -taivaan-merkkiin, joista puhutaan allakassa. Tietoa auringosta, kuusta -ja tähdistä kutsutaan _tähtitiedoksi_. [Muist. Tietoa alku-aineista ja -luonnon voimista kutsutaan _luonnon-opiksi eli fysiikaksi_. Tietoa -kappalten osista kutsutaan _kemiaksi_. Tietoa kaikellaisesta -laskutavasta kutsutaan _määräys-opiksi_. Tietoa kivistä kutsutaan -_kivennäis-opikai_. Tietoa kasvista kutsutaan _kasvi-opiksi_. Tietoa -elävistä kutsutaan _eläin-opiksi_.] - -Joka ilta näyttävät tähdet nousevan idästä ja laskeuvan länteen, josta -näkyy juurikuin koko taivaan piiri vierisi ympäriinsä; mutta se on maa, -joka kääntyy. Muutamat tähdet taivaslaella päämme päällä eivät koskaan -laskeu, vaan kulkevat piirissä. Sellaisia on _Otava_, jossa on 7 eri -tähteä. Yläpuolella Otavaa on tähti, joka on lähes yhdessä kohti. Tätä -kutsutaan _pohjantähdeksi_, ja se näyttää yöllä missä päin pohjonen on. - -Isän vielä puhuessa, lensi pienoinen pilkka taivaalla kaitaisella -tulileimulla. Kah, huusivat lapset, tähti lensi alas! Ja kummalta -näytti näistä, että taivaan tähdet saattavat lentää alas ja kadota. - -Mutta isä sanoi; tuota kutsumme kyllä _tähdenlennoksi_, sentähden että -se siltä näyttää; mutta ne ovat ainoasti pieniä avaruudessa lentäviä -kappaleita, jotka välistä joutuvat maan ilmapiirin sisään. Mutta -Jumalan suuret tähdet eivät putoa; ne kulkevat ratojaan monta tuhatta -vuotta, eivätkä väsy, eivätkä eksy äärettömässä avaruudessa. - -Onkohan tuonne tähtiin paljo matkaa? kysyi Liisa. Haluaisinpa kerran -päästä sinne. - -Isä sanoi: kun kerran kuolemme ja Jumala vapauttaa lunastetun henkemme, -tulee tämä ja paljo muuta meille ilmoitetuksi. Mutta asuissamme täällä -maan tomussa, näyttää meistä tie olevan tähtiin piammiten yhtä pitkä -kuin ijankaikkisuus. Meistä on aurinko äärettömästi kaukana, ja valo -kulkee kuitenkin tämän pitkän matkan puolessa yhdeksättä minuutissa. -Siitä saatamme arvata, kuinka kaukana muutamat pienet tähdet ovat, kun -tiedämme valon tarvitsevan tuhannen vuotta, ennättääksensä niistä -meihin. Sentähden on varmaa, että jos Jumala sallisi niiden pienten -tähtein sammua tänä iltana, ihmiset vielä tuhannen vuotta jälkeenpäin -näkisivät niiden hienot valopiirut pilkoittavan etäällä tuolla -sinisellä taivaalla. - -Antti sanoi: no, mitä on tuolla etäällä tähtien takana? - -Isä sanoi: toisia tähtiä. - -Ja mitä on siellä toisten tähtien takana? - -Vielä toisia tähtiä, Näethän tuon maitoharmaan radan, joka menee -juurikuin tie korkean tähtisen taivaan ylitse! Tätä rataa kutsutaan -_linnunradaksi_. Kun tähän katsotaan suurilla kiikareilla, nähdään sen -olevan lukemattomaa tähtijonoa. Ne ovat niin kaukana, ettemme voi -eroittaakkaan jokaista niistä erittäin, vaan niiden valo sekauu yhteen, -ja tästä tulee tuo maitoharmaa valo. - -Lapset seisoivat vähän aikaa aivan äänettöminä. Viimein sanoi Liisa, -piammiten vapisten: missä tähdessä asuu Jumala? - -Isä sanoi: etkö olo lukenut Jumalan olevan jokapaikassa läsnä? Hänen -henkensä käypi koko luonnon lävitse, kaikkein näiden maailmain lävitse, -jotka paistavat avaruudessa, ja jokaisen vähimmänkin tuulen hengen -lävitse, jonka löyhäytellessä ruohot kumartuvat tässä, jossa seisomme, -tämän alhaisen maan päällä. Lapset, kumartukaamme polvillemme illan -rauhassa ja rukoilkaamme Jumalaa, nähdessämme Hänen ääretöntä -voimaansa! - -Ja he kumartuivat ristissä käsin polvilleen tähtein valossa, ja isä -rukoili ja sanoi: - -Pyhä, kaikkivaltias Jumala, Sinä, joka katsot alat meitä tähtein -silmillä ja levität allesi koko maailman äärettömän avaruuden kunniasi -kirkkautena ja ijankaikkisen majesteettisi istuimena! Sinä näet meidän -olevan heikkoja, köyhiä lapsia ja ainoasti hajoavaista tomua suuressa -luodussa maailmassa. Ja meidän elämämme katoo kuin varjo, ja me olemme -syntiä tehneet Sinun edessäsi, emmekä uskaltaisi nostaa silmiämmekään -kaikkivaltaasi kohti, jos ei Vapahtajamme Jesus olisi ottanut syntiämme -pois. Kuitenkin olet Sinä antanut meille, kuolevaisille ihmisille, -armon katsella Sinun tekojasi. Ja me olemme katselleet Sinun tekojasi -ihmisessä, elävissä, kasveissa, kaikissa kolmessa luontokunnassa ja -viimeksi suuressa maailman rakennuksessa, joka levenee päällämme -niinkuin palvelukseesi rakettu temppeli. Ja kaikissa, pienemmästä -suurimpaan, olemme me nähneet Sinun kaikkivaltasi ja Sinun hyvyytesi ja -Sinun viisautesi, joka on luonut kaikki niin ihmeellisen kauniiksi ja -hyväksi, kaikki tarkoitustensa mukaan maailmassa. Niin anna meille -vielä Pyhän Henkesi armo, että me kaiken tämän oikein ymmärtäisimme ja -mitä pitemmältä sitä enemmän oppisimme tuntemaan Sinua töissäsi. Me -rukoilemme Sinun kaikkivaltaasi. Me ylistämme Sinun hyvyyttäsi. Me -ihmettelemme Sinun viisauttasi. Nämä tähdet ja maailmat katoavat. -Tämä maa katoaa. Mekin kuolemme pois; mutta sielumme pitää tulla -Sinun tykösi. Sillä Sinä yksinäsi, Herra, et katoa; Sinä pysyt -ijankaikkisesti, niinkuin Sinä olet: pyhä, kaikkivaltias, kaikkiviisas -ja kaikkihyvä. Korkeasti ylistetty olkoon Sinun pyhä nimesi nyt ja -ainiaan! Amen. - - - -Vuosikaudet. - - - Kun kevät kaunis tuli, - Soi Luoja lämpösen, - Maan silmästä jo suli - Jääkyynel huurtehen, - Taas päivän paistellessa - Jo linnut lauloivat, - Ja lapset lehtosessa - lloisna juoksivat. - - Kun kesä saapui sitten. - Ja niitty vihannoi, - Maa kaunis kukkasitten - Puvussa purpuroi, - Me saariin soutelimme, - Juoksimme metsihin, - Ja marjaan kiiruhdimme, - Kyll' lysti olikin. - - Syys pimeät toi päivät - Ja myrskyt pauhuisat, - Pois lintuset ne veivät, - Pois kukat tuoksuvat; - Kynnettiin maita, soita - Ja viljaa puitihin, - Me söimme puolukoita, - Kyll' lysti olikin. - - Niin talvi tulee, tiuku - Soi silloin helisten, - Lystisti sukset liukuu - Pääll' lumikinosten, - Ja tuli takassansa - Sulosti leimuaa, - Näin talvellakin kanssa - Kyll' lapset lystin saa. - - Kun hanki kyynelehtii, - Niin ole riemuinen, - Taas kevät kaunis ehtii - Iloa antaen. - Ain' ylistele Luojaa: - Kaikk' ajat hauskat on; - Hän eloamme suojaa, - Sen saattaa valohon. - - - -Tähtitaivas. - - - Kas, tähtyet taivaan, - Kuin kirkkahast' aivan - Nyt valoa nuo - Maan tomuhun luo. - Ei surua heillä, - Ei vaivoja näy, - He ilmojen teillä - Vaan riemuten käy. - - He uupuin ei vaivu, - Ei tieltähän taivu; - Mi viettelys vois - Ne villitä pois? - Vuostuhannet siellä - Ne loistoa soi, - Vuostuhannet vielä - Näin välkkyä voi. - - Mä katala kurja, - Min himoni hurja - Kuin lehtisen vaan - Saa ajelemaan! - Mä vapisen aivan, - Vaikk' iloiten myös, - Kun tähtyet taivaan - Näen tuikkivan yöss'. - - Oi, maailman Luoja, - Tään ihmehen suoja! - Kuin sanomaton, - Sun voimasi on! - Mut raukkoja ratki, - Jos on parahatki! - Kaikk' ihmehes nuot - Mun tutkia suot. - - Vaikk' kurjina täällä - Maan kuljemme päällä, - Niin kaikki min loit - Täss' opiksi soit. - Kautt' elämän Herran - Täss' aukesi tie, - Jok' ilohon kerran - Meit' ikuiseen vie. - -Herra, Sinä olet mahdollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman; -sillä sinä olet kaikki luonut, ja sinun tahdostasi he ovat, ja luodut -ovat. Ilmestyskirja 4 1., 11 v. - -Kuka taitaa häntä niin korkeasti ylistää, kuin hän on? Me näemme -ainoastaan vähimmän hänen töistänsä; sillä paljon suuremmat ovat meiltä -vielä peitetyt. Sirakin kirjan 43 1., 36 v. - -Herra, meidän Herramme, kuinka ihmeellinen on Sinun nimesi kaikessa -maassa! Ps. 8, 10 v. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Luonnon-kirja, by Zacharias Topelius - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LUONNON-KIRJA *** - -***** This file should be named 55271-8.txt or 55271-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/5/2/7/55271/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/55271-8.zip b/old/55271-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 5b50cc9..0000000 --- a/old/55271-8.zip +++ /dev/null |