diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55211-8.txt | 6814 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55211-8.zip | bin | 111293 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 6814 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..af2bd86 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #55211 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55211) diff --git a/old/55211-8.txt b/old/55211-8.txt deleted file mode 100644 index 19cd440..0000000 --- a/old/55211-8.txt +++ /dev/null @@ -1,6814 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Arsène Lupin Mauretanian keisari, by Maurice Leblanc - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Arsène Lupin Mauretanian keisari - -Author: Maurice Leblanc - -Translator: Aito Kare - -Release Date: July 27, 2017 [EBook #55211] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ARSÈNE LUPIN MAURETANIAN KEISARI *** - - - - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - - - - - - -ARSÈNE LUPIN MAURETANIAN KEISARI - -Kirj. - -Maurice Leblanc - - -Suomentanut Aito Kare - -Ranskankielinen alkuteos LES DENTS DU TIGRE ilmestyi 1921. - - - - - -Helsingissä, -Minerva Oy, -1922. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Isku - II. "Auttakaa" - III. Räjähdys - IV. "Vihollinen" - V. Sadanmiljoonan perillinen - VI. Weber saa korvauksen - VII. Aukene, Sesam! - VIII. Arsène I, Mauretanian keisari - IX. "Ansa on viritetty, varokaa itseänne, Lupin" - X. Florencen salaisuus - XI. Lupinin "lupiinit" - - - - -I LUKU - -Isku - - -Don Luis oli odottanut tätä pelottavaa iskua, mutta kuitenkin se -näytti yllättävän hänet ja hän toisti monta kertaa: - -"Vai niin, Weber on täällä? Weber on täällä!" - -Koko hänen rohkeutensa katosi ja hän tunsi olevansa ikään kuin -pakeneva armeija, jonka paluumatka on jo melkein turvattu, mutta -joka äkkiä huomaakin edessään jyrkänteen. Weber oli täällä, toisin -sanoen, vihollisen etevin johtaja, mies, joka varmasti suunnittelisi -hyökkäyksen ja vastustuksen sellaisella tavalla, että kaikki Perennan -toiveet murskaantuisivat. Weberin seisoessa salapoliisien etunenässä -kävisivät kaikki pakenemisyritykset mahdottomiksi. - -"Päästittekö hänet sisään?" - -"Te ette olleet kieltänyt tekemästä sitä." - -"Onko hän yksin?" - -"Ei, hänellä on kuusi salapoliisia mukanaan. Ne hän jätti pihalle." - -"Ja missä hän on?" - -"Hän pyysi saada mennä ensimmäiseen kerrokseen. Hän luuli teidän -olevan työhuoneessa." - -"Tietääkö hän minun olevan yhdessä komisario Mazeroux'n ja neiti -Levasseur'n kanssa?" - -"Kyllä." - -Perenna ajatteli hetken ja sanoi sitten: - -"Sanokaa hänelle, ettette tavannut minua ja että menette etsimään -minua neiti Levasseur'n huoneesta. Hän seuraa ehkä teitä. Se olisi -parasta." - -Ja hän sulki oven jälleen. - -Taistelu, jonka hän oli juuri taistellut, ei ollut jättänyt mitään -jälkiä hänen kasvoihinsa, ja nyt, kun kaikki oli menetetty ja hänen -oli toimittava, hän sai jälleen sen ihmeellisen tyyneyden, joka ei -koskaan häntä jättänyt ratkaisevissa silmänräpäyksissä. Hän meni -Florencen luo. Tämä oli hyvin kalpea ja itki hiljaa. Don Luis sanoi: - -"Älkää pelätkö. Jos te tottelette minua täsmälleen, niin ei ole -mitään pelättävää." - -Florence ei vastannut ja don Luis näki, että tyttö vielä epäili -häntä. Hän melkein nautti ajatuksesta, että pakottaisi tämän -luottamaan itseensä. - -"Kuulkaa minua", sanoi hän Sauveraudille. "Siinä tapauksessa että -minä epäonnistun, on vielä muutamia asioita, jotka teidän on minulle -selvitettävä." - -"Mitä sitten?" kysyi Sauveraud, joka ei ollut kadottanut -mielenmalttiaan. - -Don Luis kokosi kaikki epäselvät ajatuksensa lujasti päättäen -ettei unohtaisi mitään, mutta sanoisi kuitenkin vain sen, joka oli -välttämätöntä. Hän kysyi rauhallisesti: - -"Missä olitte aamulla ennen murhaa, kun eräs mies -ebenholtsikeppeineen ja teidän tuntomerkkeinenne tuli Café du -Pont-Neufille päällikkö Vérot'n jälkeen?" - -"Kotona." - -"Oletteko varma siitä, ettette ollut ulkona?" - -"Aivan varma. Olen myöskin varma siitä, etten ikinä ole ollut Café du -Pont-Neufissa, josta en koskaan ole kuullut puhuttavan." - -"Hyvä. Seuraava kysymys. Kun saitte tietää koko asian, miksi ette -mennyt poliisiprefektin tai tutkintotuomarin luo? Olisi ollut paljon -yksinkertaisempaa ilmoittautua itse ja sanoa koko totuus kuin -antautua tähän epävarmaan taisteluun." - -"Ajattelin niin tehdä. Mutta ymmärsin heti, että salajuoni, joka -oli punottu minua vastaan, oli niin viekas, että en olisi voinut -vakuuttaa viranomaisia ainoastaan kertomalla totuuden. He eivät olisi -ikinä uskoneet minua. Mitä todistuksia saatoin esittää? En mitään... -mutta todisteet minua vastaan olivat vakuuttavat ja kiistämättömät. -Eivätkö hampaiden jäljet olleet vastaansanomaton todistus Marien -syyllisyydestä? Ja eivätkö minun vaiteliaisuuteni, pakoni ja -Ancenisen ampuminen olleet yhtä monta rikosta? Ei, pelastaakseni -Marien minun täytyi olla vapaa." - -"Mutta hänhän olisi voinut puhua itse?" - -"Ja tunnustaa rakkautemme? Huolimatta siitä, että naisellinen ujous -esti häntä, niin... mitä se olisi hyödyttänyt? Se olisi antanut -syytökselle vain suuremman painon. Sehän juuri tapahtui, kun -Hippolyte Fauvillen kirjeet tulivat, yksi kerrallaan, ja paljastivat -poliisille vielä tuntemattomat syyt rikokseen, josta meitä -syytettiin. Me rakastimme toisiamme." - -"Kuinka selitätte kirjeet?" - -"En voi käsittää niitä. Meillä ei ollut aavistustakaan Fauvillen -mustasukkaisuudesta. Sen hän säilytti omana tietonaan. Ja minkävuoksi -hän epäili meitä? Kuinka hän saattoi saada päähänsä, että me -haluaisimme tappaa hänet? Mistä aiheutuivat hänen epäilyksensä, hänen -mielettömät ajatuksensa? Siinä on salaisuus. Hän kirjoitti, että -hänellä oli meidän kirjeemme silmiensä edessä; mitkä kirjeet?" - -"Ja hampaiden jäljet? Jäljet, jotka epäämättömästi ovat rouva -Fauvillen tekemät?" - -"En tiedä. Kaikki tyynni on yhtä käsittämätöntä." - -"Ettekö tiedä mitä hän on saattanut tehdä yöllä kahdentoista ja -kolmen välillä lähdettyään oopperasta?" - -"En. Hänet on nähtävästi houkuteltu ansaan. Mutta kuka ja miten? Ja -miksi ei hän puhu, missä hän on ollut? Uusia arvoituksia." - -"Teidät nähtiin illalla, samana iltana kun murha tapahtui, Auteuilin -asemalla. Mitä teitte siellä?" - -"Olin matkalla bulevardi Suchetille ja kuljin ohi Marien ikkunoiden. -Muistakaa, että oli keskiviikko. Tulin takaisin seuraavana -keskiviikkona ja tietämättä mitään Marien vangitsemisesta tulin vielä -sitäkin seuraavana, joka oli sama ilta, jolloin te saitte tietää -missä asuin ja annoitte komisario Mazerouxille siitä tiedon." - -"Vielä eräs asia. Tiesittekö te Morningtonin perinnöstä?" - -"En, eikä Florencekaan, ja meillä on täysi syy uskoa, että Marie ja -hänen miehensä tiesivät siitä yhtä vähän kuin me." - -"Tuo vaja Damignissa, kävittekö siellä silloin ensi kerran?" - -"Kävin, ja me hämmästyimme yhtä paljon kuin tekin nähdessämme siellä -riippuvat luurangot." - -Don Luis vaikeni. Hän tuumi hetken muistutellakseen olisiko vielä -jotain kysyttävää. Sitten hän sanoi: - -"Siinä kaikki mitä halusin tietää. Oletteko omasta puolestanne -vakuuttunut siitä, että kaikki välttämätön on nyt sanottu?" - -"Olen." - -"Tämä on vakava hetki. On mahdollista, ettemme enää näe toisiamme. Te -ette ole antanut minulle ainoatakaan todistusta sanojenne tueksi." - -"Olen sanonut totuuden. Sellaiselle miehelle kuin te on totuus -kylliksi. Omasta puolestani olen masentunut. Minä luovun taistelusta, -tahi oikeammin sanoen, asettaudun teidän johdettavaksenne. Pelastakaa -Marie!" - -"Pelastan teidät kaikki kolme", sanoi Perenna. "Neljäs noista -salaperäisistä kirjeistä tulee huomenna, meillä on siis hyvää aikaa -tuumia asiaa perusteellisesti. Huomeniltana menen sinne, ja sen -avulla mitä olette kertonut, todistan teidän kaikkien viattomuuden. -Tärkeintä on olla paikoillaan kahdentenakymmenentenä viidentenä -toukokuuta." - -"Ajatelkaa vain Marieta. Uhratkaa minut, jos niin vaaditaan. Uhratkaa -myöskin Florence. Minä puhun sekä hänen että omasta puolestani -sanoessani teille, että on parempi uhrata meidät kuin vaarantaa -pienintäkään menestymisen mahdollisuutta." - -"Pelastan teidät kaikki kolme", toisti Perenna. - -Hän aukaisi oven ja kuunneltuaan sanoi: - -"Älkää liikahtako paikaltanne. Ja älkää avatko ovea millään -verukkeella ennenkuin minä tulen ja päästän teidät. En viivy kauan." - -Hän sulki oven jälkeensä ja meni ensimmäiseen kerrokseen. Hän ei -tuntenut sitä tervettä rohkeutta, joka tavallisesti elähdytti häntä -ennen suuria taisteluita. Tällä kertaa oli kysymyksessä Florence -Levasseurin elämä ja vapaus, tappion seuraukset näyttivät hänestä -pahemmalta kuin kuolema. - -Käytävän ikkunan läpi näki hän salapoliisien pitävän vahtia -pihamaalla Heitä oli kuusi. Hän näki myöskin Weberin eräässä -työhuoneensa ikkunassa, jossa tämä seisoi silmäillen pihalle ja -pitäen yhteyttä väkensä kanssa. - -"Peijakas", ajatteli don Luis, "hän on vartiopaikallaan. Tästä tulee -sitkeä homma. Hän epäilee jotain. No, on parasta tarttua härkää -sarviin..." - -Hän astui salongin kautta työhuoneeseen. Weber näki hänen tulevan. -Molemmat viholliset seisoivat kasvoista kasvoihin. - -Seurasi muutaman hetken hiljaisuus ennenkuin kaksintaistelu alkoi, -kaksintaistelu, jonka täytyi tulla nopeaksi ja rajuksi, ilman -pienimmänkään heikkouden tahi hajamielisyyden merkkiä kummaltakaan -puolen. Se ei voisi jatkua kauempaa kuin kolme minuuttia. - -Weberin kasvot kuvastivat sekaisin levottomuutta ja iloa. Ensimmäisen -kerran oli hänellä lupa, niin, käsky, taistella tätä kirottua don -Luisia vastaan, johon hän ei milloinkaan ollut saanut tilaisuutta -purkaa vihaansa. Ja hänen ihastuksensa oli sitä suurempi kuin hänellä -oli kaikki valtit kädessään, sillä don Luis oli vahingoittanut -asemaansa puolustamalla Florence Levasseuria ja väärentämällä -tämän valokuvan. Toiselta puolen ei Weber unohtanut, että don Luis -oli Arsène Lupin, ja se ajatus herätti hänessä levottomuutta. Hän -nähtävästi tuumi: - -"Pieninkin erehdys... ja minä olen myyty." - -Hän alkoi taistelun leikin varjolla: - -"Vai niin, te ette ollut neiti Levasseurin luona niinkuin -palvelijanne väitti." - -"Palvelijani sanoi sen minun käskystäni. Olin tuolla ylhäällä -makuuhuoneessani. Mutta halusin lopettaa ennenkuin tulin tänne." - -"No, onko se tehty?" - -"On. Florence Levasseur ja Gaston Sauveraud ovat minun huoneessani -käsistä ja jaloista sidottuina sekä suukapuloilla varustettuna." - -"Gaston Sauveraud!" huudahti Weber. "Se oli siis hän, jonka näimme -menevän sisään." - -"Niin. Hän oli täällä yhdessä Florence Levasseurin kanssa, jonka -rakastaja hän on." - -"Ahaa!" huudahti Weber ilkkuen. "Hänen rakastajansa." - -"Niin, ja kun komisario Mazeroux vei Florence Levasseurin minun -huoneeseeni voidakseen kuulustella häntä palvelijain kuulematta, oli -Sauveraudilla, joka arvasi rakastajattarensa tulevan vangituksi, -kylliksi röyhkeyttä tullakseen jäljestä. Hän koetti ryöstää meiltä -tytön." - -"Ja teidän onnistui lannistaa hänet?" - -Oli selvää ettei Weber uskonut sanaakaan jutusta. Hän tiesi herra -Desmalionsin ja Mazerouxin kautta, että don Luis oli rakastunut -Florence Levausseuriin, eikä don Luis ollut mies, joka edes -mustasukkaisuudesta luovuttaisi rakastamansa naisen. Weber terästi -huomiokykyään. - -"Mainio juttu", hän sanoi. "Seuratkaa minua huoneeseenne. Oliko se -kova taistelu?" - -"Ei erittäin. Minun onnistui tehdä roisto aseettomaksi. Mutta -Mazeroux sai iskun peukaloonsa." - -"Ei kai vaarallista?" - -"Ei, ei varmastikaan, mutta hän meni sidottamaan haavan välskärin -luo." - -Weber ällistyi. - -"Mitä? Eikö Mazeroux ole teidän huoneessanne vankien luona?" - -"Sitä en ole milloinkaan sanonutkaan." - -"Ette, mutta palvelijanne." - -"Hän erehtyi. Mazeroux meni muutamia minuutteja ennen teidän -tuloanne." - -"Sepä oli hauskaa", sanoi Weber mittaillen terävästi don Luisia, -"väkeni on siinä luulossa, että hän on täällä. He eivät ole nähneet -hänen menevän ulos." - -"Eivät ole nähneet hänen menevän ulos?" huudahti don Luis ja näytti -tulevan levottomaksi. "Missä hän saattaa siis olla? Minulle hän sanoi -haluavansa saada peukalonsa sidotuksi." - -Weber tuli yhä enemmän ja enemmän epäluuloiseksi. Perenna koetteli -selvästi päästä hänestä lähettämällä hänet etsimään komisariota. - -"Lähetän jonkun miehistäni", sanoi hän. "Asuuko välskäri kaukana?" - -"Rue de Bourgognen kulmassa. Mutta mehän voimme kysyä puhelimella." - -"Vai niin, voimme kysyä puhelimella", mutisi Weber. - -Hän oli aivan hölmistynyt ja näytti siltä kuin ei hänellä olisi -aavistustakaan siitä, mitä saattaisi tapahtua lähimpinä minuutteina. -Hän astui hitaasti muutamia askeleita eteenpäin sulkien tien don -Luisilta ikäänkuin olisi tahtonut estää tätä pakenemasta. Don -Luis vetäytyi sen vuoksi puhelinkomeroon kuin olisi ollut siihen -pakotettu, otti puhelintorven käteensä ja huusi: "Halloo! Halloo! -Olkaa hyvä 2409", ja leikkasi samalla toisella kädellään poikki -puhelinlangat pöydältä ottamillaan pihdeillä. - -"Halloo! Onko 2409? Onko välskäri? Halloo! Komisario Mazeroux on kai -luonanne? -- Mitä? Mitä sanotte? Sehän on hirveätä! -- Oletteko varma -siitä? Sanotteko todellakin, että haava on myrkytetty?" - -Ajattelematta mitä teki työnsi Weber syrjään don Luisin ja otti -puhelintorven. Myrkytetty haava oli tällä hetkellä hänelle kaikkein -tärkein. - -"Halloo!" huusi hän pitäen silmänsä suunnattuina don Luisiin -ja antaen merkin ettei tämä poistuisi. "Halloo! Tämä on -salapoliisipäällikkö Weber, joka puhuu. -- Halloo! Peijakas, miksi -ette vastaa?" - -Hän päästi äkkiä torven, huomasi langat, ymmärsi että ne oli leikattu -poikki, kääntyi ympäri paljastaen kasvot, jotka selvästi kuvastivat -hänen ajatuksensa ja huudahti: - -"Kas niin! Minut on petetty." - -Perenna seisoi pari metriä hänen takanaan nojaten huolettomasti -seinään vasen käsi selän takana. Hän hymyili reippaasti ja -hyväntahtoisesti. - -"Älkää liikahtako!" sanoi hän tehden eleen oikealla kädellään. - -Weber säikähtyi enemmän hymyilystä kuin olisi säikähtänyt uhkauksista -ja varoi tarkasti liikahtamasta. - -"Älkää liikkuko!" toisti don Luis omituisella äänellä. "Ja mitä -teettekin, niin älkää olko levoton. Teille ei tapahdu mitään pahaa, -sen lupaan. Vain viisi minuuttia pimeässä komerossa kuten rangaistu -pikkupoika. Oletteko valmis? Yksi, kaksi, kolme... pang!" - -Hän vetäytyi syrjään ja painoi vieteriä, joka asetti rautaesiripun -liikkeeseen. Raskas seinä putosi jymähtäen alas. Weber oli vankina. - -"Siinä meni sata miljoonaa helkkariin!" irvisteli don Luis. -"Kunnon temppu, mutta vähän kallis. Hyvästi, Morningtonin perintö! -Hyvästi, don Luis Perenna! Ja nyt, rakas Lupinini, jos et halua -Weberin ottavan korvausta, niin nopeasti paluumatkalle ja hyvässä -järjestyksessä. Yksi, kaksi, vasen, oikea... vasen, oikea!" - -Tätä sanoessaan hän sulki oven salongin ja eteisen välillä, sitten -palasi hän työhuoneeseensa ja sulki tämän ja salongin välisen oven. - -Weber takoi rautaesirippua minkä jaksoi ja huusi niin kovasti, että -miesten ehdottomasti täytyi kuulla se avatun ikkunan kautta. - -"Te ette melua puoleksikaan niin kovasti kuin tarvitsisi!" huusi don -Luis. "Katsotaan mitä voimme tehdä." - -Hän otti revolverinsa ja ampui kolme laukausta, joista yksi särki -ruudun. Sitten hän lähti kiireesti huoneesta pienen raskaan -oven kautta, jonka huolellisesti sulki jälkeensä. Hän oli nyt -salakäytävässä, joka kulki molempien huoneiden ympäri ja päättyi -eteiseen johtavalle ovelle. Hän avasi tämän oven selkosen selälleen -ja saattoi siten piiloutua sen taakse. - -Laukausten ja hälinän houkuttelemana ryntäsivät salapoliisit ylös -portaita. Tultuaan ensimmäiseen kerrokseen ja käytyään läpi eteisen, -jossa salongin ovi oli suljettu, ei heillä ollut mitään muuta tietä -sinne, jossa kuulivat Weberin meluavan, kuin salakäytävän kautta. -Kaikki kuusi syöksyivät sinne. - -Kun viimeinen oli kadonnut käytävän mutkaan, sulki don Luis -varovaisesti oven ja telkesi sen samoin kuin toisetkin. Kuusi -salapoliisia oli yhtä varmasti vankina kuin Weberkin. - -"Satimessa"! mutisi don Luis. "He tarvitsevat vähintäin viisi -minuuttia käsittääkseen tilanteen, takoakseen ovia ja särkeäkseen -niistä jonkun. Viiden minuutin kuluttua olemme me jo kaukana." - -Hän kohtasi kaksi palvelijoistaan, jotka tulivat juosten kauhistunein -ilmein, autonkuljettajan ja tarjoilijan. Hän heitti kumpaisellekin -tuhannen frangin setelin ja sanoi ohjaajalle: - -"Laittakaa auto kuntoon älkääkä antako kenenkään tulla sitä -lähelle ja lähteä matkalle ennen minua. Kaksi tuhatta frangia -kumpaisellekin lisää, jos pääsen pakoon autolla. Älkää seisoko siinä -töllistelemässä, minä tarkoitan juuri sitä mitä sanoinkin. Kaksi -tuhatta mieheen, sen voitte ansaita. Toimikaa nopeasti!" - -Itse hän lähti liikaa kiirehtimättä toiseen kerrokseen; hän oli aivan -tyyni. Mutta viimeisellä porrasaskelmalla tarttui häneen sellainen -riemun tunne että hän huudahti: - -"Eläköön! Tie on selvä!" - -Hän avasi oven ja huudahti: - -"Voitto! Mutta meillä ei ole hetkeäkään kadotettavana. Seuratkaa -minua!" - -Hän astui sisään. Häneltä pääsi tukahdutettu kirous. Huone oli tyhjä. - -"Mitä!" sammalsi hän. "Mitä tämä merkitsee? He ovat poissa. Florence!" - -Niin epätodennäköiseltä kuin se tuntuikin, oli hän tähän saakka -otaksunut, että Sauveraudilla oli väärä avain. Mutta kuinka olivat -he molemmat päässeet pakoon ohi kaikkien salapoliisien? Hän katsoi -ympärilleen ja nyt hän ymmärsi. - -Ikkunannurkassa oli se alaosa seinää, joka muodosti ikäänkuin leveän -laatikon ikkunan alla, vedetty auki kuin kirstun kansi. Ja avatussa -kirstussa näki hän kapeiden, alaspäin johtavien portaiden ylimmät -askelmat. - -Silmänräpäyksessä oli don Luis käsittänyt koko vanhan jutun: kreivi -Malonyin isoisänäiti, joka oli piiloutunut vanhaan perhepalatsiin, -oli sitä tietä päässyt pakoon vainoojiltaan ja asunut siellä koko -vallankumouksen myrskyjen ajan. Kaikki oli selvää. Paksuun muuriin -sijoitettu käytävä johti jollekin kaukaisemmalle uloskäytävälle. Sen -vuoksi oli Florence voinut tulla ja mennä talossa, sen vuoksi liikkui -Gaston esteettömästi ja sen vuoksi olivat molemmat saattaneet tulla -hänen huoneeseensa vakoillakseen hänen salaisuuksiaan. - -"Miksikä he eivät puhuneet minulle tästä?" ihmetteli hän. "Heillä on -kai vielä joitain epäluuloja jäljellä..." - -Mutta nyt näki hän pöydällä paperilapun. Nopeasti oli Gaston -Sauveraud kirjoittanut siihen muutamia sanoja lyijykynällä. - -"Koetamme päästä pakoon ettemme saattaisi teitä huonoon valoon. Jos -me joudumme kiinni, niin se ei tee mitään. Pääasia on, että te olette -vapaa. Kaikki meidän toiveemme kohdistuvat nyt teihin." - -Sen alla oli kaksi Florencen kirjoittamaa sanaa: - -"Pelastakaa Marie!" - -"Oh --!" mutisi hän hölmistyneenä asiain saamasta käänteestä ja -epätietoisena mihin ryhtyisi. "Miksikä he eivät totelleet ohjeitani? -Nyt me olemme erotetut..." - -Alhaalla takoivat salapoliisit käytävän ovea. Hän ehtisi kenties -vielä autoonsa ennenkuin he särkisivät oven. Hän katsoi kumminkin -parhaaksi mennä samaa tietä kuin Florence ja Sauveraud; hän toivoi -voivansa pelastaa heidät, jos he joutuisivat vaaraan. - -Hän astui sen vuoksi kirstuun, asetti jalkansa ylimmälle askelmalle -ja alkoi laskeutua. Kahdenkymmenen askelman jälkeen oli hän ensi -kerroksen tasalla. Taskulamppunsa valossa tuli hän matalaan, seinään -laitettuun holvimaiseen tunneliin, niin kapeaan, että hän ainoastaan -sivuttain saattoi kulkea siinä eteenpäin. - -Kolmekymmentä metriä kauempana muodosti käytävä suoran kulman ja yhtä -pitkän matkan päässä kulmasta oli avoin laskuluukku paljastaen toiset -portaat. Hän ei epäillyt, että pakolaiset olivat menneet juuri tätä -tietä. - -Alhaalla oli aivan valoisaa. Hän huomasi kaapin, jonka esirippu oli -vedetty syrjään. Kaapin edessä oli vuode, joka täytti melkein koko -komeron. Hän kulki vuodekomeron läpi ja tuli erääseen huoneeseen, -jonka ainoastaan ohut lautaseinä erotti vuodekomeroista ja huomasi -nyt suureksi kummastuksekseen tulleensa Florencen salonkiin. - -Nyt hän tiesi missä oli. Uloskäytävä, joka ei ollut salainen, koska -se johti Place du Palais Bourbonille, oli se sama, jota Sauveraud -tavallisesti käytti kun Florence otti hänet vastaan. Don Luis -meni eteisen kautta ja pitkin käytävää; kappaleen matkan päässä -tarjoiluhuoneesta hän tuli kellarinportaille. Hän juoksi niitä pitkin -ja erotti pian sen pienen oven, josta viiniastiat otettiin sisään. -Päivä tunkeutui rautaristikolla varustetun luukun raoista. Hän -hapuili kunnes löysi lukon. Iloisena, että tämä vaarallinen matka oli -suoritettu, hän avasi oven. - -"Oh, peijakas!" mutisi hän hypähtäen takaisinpäin, paiskasi lukon -lujasti kiinni ja kiersi sen paikoilleen. - -Kaksi virkapukuista poliisimiestä vartioi uloskäytävää ja yritti -tarttua häneen, kun hän näyttäytyi. - -Mistä he tulivat? Olivatko he estäneet Sauveraudin ja Florencen paon? -Mutta siinä tapauksessa olisi don Luis kohdannut molemmat pakolaiset, -sillä hän oli kulkenut aivan samaa tietä kuin hekin. - -"Ei", ajatteli hän, "he pakenivat ennenkuin uloskäytävää vartioitiin. -Mutta nyt on minun vuoroni päästä ulos ja se ei ole helppoa. Pitääkö -minun antaa ottaa itseni luolasta kuin jänis?" - -Hän palasi pitkin kellarinportaita ja aikoi tehdä rohkean vedon -hiipimällä ulkorakennusten taitse pihamaalle, hypätä autoon ja -huristaa pois. Mutta tullessaan pihalle lähelle vaunuvajaa hän -huomasi neljä salapoliisia, neljä niistä, jotka hän oli sulkenut -käytävään, tulemassa juosten ja kovasti huutaen. Hän huomasi myöskin -portinvahdin tuvalla ja portin luona olevan väentungoksen. Joukko -miehiä puhui yhtaikaa, äänekkäästi kinastellen. - -Hän saattaisi ehkä käyttää tätä tilaisuutta ja hiipiä ulos. -Piittaamatta vaarassa tulla nähdyksi hän pisti päänsä esiin. Se mitä -hän näki, hämmästytti häntä. - -Gaston Sauveraud seisoi selkä porttia vasten poliisien ja -salapoliisien ympäröimänä, jotka tyrkkivät ja solvasivat häntä. -Hänellä oli käsiraudat. - -Gaston Sauveraud vankina! Mitä oli tapahtunut poliisin ja molempien -pakolaisten välillä? - -Hänen sydämensä puristui tuskasta, hän kumartui vielä kauemmaksi -eteenpäin. Mutta Florencea hän ei nähnyt. Tytön oli epäilemättä -onnistunut päästä karkuun. - -Kun Weber tuli alas portista, vahvistivat hänen ensimmäiset -sanansa don Luisin toiveet. Salapoliisipäällikkö oli raivosta -suunniltaan. Hänen vankeutensa ja nöyryyttävä tappionsa tekivät hänet -mielettömäksi. - -"Ah", huudahti hän nähdessään vangin. "Siinä on ainakin yksi! Gaston -Sauveraud! Hyvä saalis! Mistä saitte hänet?" - -"Place du Palais-Bourbonilta", sanoi yksi poliiseista. "Me näimme -hänen hiipivän ulos kellarinovesta." - -"Ja hänen rikostoverinsa, Levasseurin tyttö?" - -"Hänet me menetimme. Hän tuli ensiksi ulos." - -"Ja don Luis? Toivon ettette ole antaneet hänen lähteä talosta? -Minähän olin antanut ankarat ohjeet." - -"Hän koetti tulla kellarinovesta viisi minuuttia myöhemmin." - -"Kuka niin sanoi?" - -"Eräs konstaapeleista, joka oli ovella vahdissa." - -"Ja sitten?" - -"Hän vetäytyi jälleen kellariin." - -Weber päästi ihastuksen huudon. - -"Me saamme hänet! Tästä ei koidu hänelle hyvää. Poliisin -vastustaminen! Osallisuus rikokseen! Vihdoinkin meidän onnistuu -paljastaa hänet. Käykää kiinni, hyvät ystävät! Kaksi teistä vartioi -Sauveraudia, neljä miestä revolverit kädessä Place du Palais -Bourbonille, kaksi miestä katolle. Muut seuraavat minua. Aloitamme -Levasseurin huoneesta ja lopetamme Perennan huoneeseen. Eteenpäin, -pojat." - -Don Luis ei odottanut vihollisen hyökkäystä. Kun hän nyt tunsi heidän -aikomuksensa, vetäytyi hän takaisin Florencen huoneeseen. Kun Weber -ei vielä tuntenut oikotietä ulkorakennusten välillä, oli don Luisilla -kylliksi aikaa vakuuttautuakseen siitä, että laskuluukku oli hyvässä -kunnossa ja ettei ollut mitään syytä, joka panisi heidät epäilemään -salaisen kaapin olemassaoloa esiripun takana. Kahdeskymmenesneljäs -päivä toukokuuta kello viisi illalla oli tilanne siis tällainen: -Florence Levasseuria uhkasi vangitseminen, Gaston Sauveraud oli -vankilassa, samoin Marie Fauville, joka kieltäytyi nauttimasta -ruokaa. Ja don Luis, joka uskoi heidän viattomuuteensa ja oli -ainoa, joka olisi saattanut pelastaa heidät, oli piiritettynä omaan -taloonsa, jossa liuta salapoliiseja etsiskeli häntä. - -Mitä tulee Morningtonin perintöön, ei siitä enää voinut olla -puhettakaan, koska perijä nyt vuorostaan oli ryhtynyt avoimeen -taisteluun yhteiskuntaa vastaan. - -"Mainiota", sanoi don Luis naurahtaen. "Tätä voi kutsua minun mieleni -mukaiseksi elämäksi. Kysymys on hyvin yksinkertainen ja voidaan tehdä -useammalla tavalla. Kuinka voi mies ilman sou'takaan taskussaan koota -itselleen omaisuuden kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa panematta -jalkaa luolansa ulkopuolelle? Kuinka voi kenraali ilman sotilaita -ja sotatarpeita voittaa taistelun, jonka hän on hävinnyt? Lyhyesti -ja selvästi, kuinka on minun, Arsène Lupinin, käyttäydyttävä, -voidakseni huomenillalla olla läsnä kokouksessa bulevardi Suchetilla -ja pelastaakseni Marie Fauvillen, Florence Levasseurin, Gaston -Sauveraudin ja päällepäätteeksi erinomaisen ystäväni Perennan?" - -Hän kuuli kumeita jysähdyksiä kaukaa. Salapoliisit olivat joko -katolla tahi tutkivat talon seiniä. - -Don Luis ojentautui pitkin pituuttaan lattialle, peitti kasvot -käsiinsä, sulki silmänsä ja mutisi: - -"Ajatelkaamme..." - - - - -II LUKU. - -"Auttakaa!" - - -Don Luis Perenna loikoi siten hyvin kauan. Näiden tuntien pakollisen -toimettomuuden aikana oli hänen "toimenaan" lakkaamatta toistaa -Gaston Sauveraudin selostusta tapahtumista. Hän koetti eritellä -kaikki kertomuksen yksityiskohdat, muistutteli merkityksettömimmätkin -ilmeet, näennäisesti mitättömimmätkin lauseet. Hän tarkasti näitä -lauseita yhden kerrallaan saadakseen ilmi pienimmänkin totuuden -atomin, jonka ne mahdollisesti saattoivat sisältää! - -Sillä totuus oli niissä. Niin oli Sauveraud sanonut ja Perenna ei -sitä epäillyt. Koko tämä kauhea historia, kaikki, mikä muodosti -Mornington-jutun ja bulevardi Suchetin murhenäytelmän, kaikki, -mikä saattoi levittää valoa salajuoneen Marie Fauvillea vastaan -ja selittää Sauveraudin ja Florencen kovaa kohtaloa: kaikki tämä -sisältyi Sauveraudin kertomukseen. Don Luisin tarvitsi vain ymmärtää, -ja totuus astuisi esiin ikäänkuin siveysoppi hämärässä tarinassa. - -Don Luis ei poikennut silmänräpäykseksikään järjestelmästään. Jos -joku este ilmaantui vastasi hän heti: - -"On mahdollista, että minä olen väärässä ja että Sauveraudin kertomus -ei anna minulle mitään kiinnekohtaa, josta saisin johtolangan. Ehkä -totuus on tämän kaiken ulkopuolella. Mutta onko minulla keinoja -päästä totuuden perille jotain muuta tietä? Kaikki mitä minulla -on apuna tutkimuksissani, ilman että kiinnitän aivan liian suurta -huomiota määrättyihin valonvälähdyksiin, jotka salaperäisten -kirjeiden säännöllinen ilmestyminen on heittänyt tähän näytelmään, -kaikki mitä minulla on, on Gaston Sauveraudin kertomus. Eikö minun -ole siis käytettävä sitä?" - -Ja samoinkuin käymme polkua myöten toisen henkilön jälkiä, alkoi hän -vielä kerran läpikäydä sitä juttua, jonka Sauveraud oli kertonut. -Hän vertasi sitä siihen kuvaan tapahtumien kulusta, jonka hän tähän -saakka oli muodostanut itselleen. Nämä molemmat kuvat olivat aivan -vastakkaisia, mutta eikö juuri niiden vastakkaisuus voisi johtaa -totuuteen. - -"Tässä on se, mitä hän sanoi", ajatteli don Luis, "ja tässä on se, -mitä minä uskoin. Mitä merkitsee ero? Tässä on se, mitä oli ja tässä -on se, mitä näytti olevan. Minkä vuoksi rikollinen halusi, että -sen mitä tapahtui pitäisi näyttää juuri tällaiselta? Kääntääkseen -itsestään epäilykset? Mutta oliko siinä tapauksessa välttämätöntä, -että epäilykset kohdistuisivat juuri niihin, joihin ne kohdistuivat?" - -Kysymyksiä syntyi joukoittain. Välistä vastasi hän niihin -umpimähkään, mainitsi nimiä ja lausui sanoja ikäänkuin nimi olisi -ollut rikollisen ja lausutut sanat juuri ne, jotka sisälsivät -totuuden. - -Sitten ryhtyi hän jälleen juttuun niinkuin koulupojat tekevät -opetellessaan ja tutkiessaan ajatusta, kun sen jokainen piirre -tarkastetaan tyystin, jokainen lause arvioidaan oikeaan arvoonsa, -jokainen jakso punnitaan. - -Tunnit kuluivat. - -Äkkiä keskellä yötä hän vavahti. Hän otti esille kellonsa. -Sähkölampun valossa näki hän, että kello oli seitsemäntoista -minuuttia vailla kaksitoista. - -"Seitsemäntoista minuuttia vailla kaksitoista", sanoi hän, "minä -ratkaisin arvoituksen." - -Hän koetteli hallita mielenliikutustaan, mutta se oli niin voimakas -ja hänen hermonsa olivat kestäneet sellaisen kuulumattoman -jännityksen, että hän purskahti itkuun. Hän oli äkkiä keksinyt -hirveän totuuden, samoinkuin yöllä puoleksi erotetaan maisema salaman -välähtäessä. - -Ei ole mitään niin hermojakuluttavaa kuin tuollainen äkillinen -keksintö, kun on ensin hapuillut ja kamppaillut pimeydessä. Väsyneenä -ponnistuksista ja ruuan puutteesta hän tunsi tämän vaikutuksen niin -voimakkaasti, että hän, huolimatta jatkaa mietteitään, antautui -vastustamattomasti unen helmaan vaipuen ikäänkuin hyväätekevään -kylpyyn. - -Herätessään aamutunneilla reippaana ja pirteänä kovasta vuoteestaan -huolimatta, säpsähti hän muistaessaan otaksuman, jonka oli -hyväksynyt, ja hänen ensimmäinen tehtävänsä oli epäillä sitä. Mutta -siihen ei hänellä, niin sanoaksemme, ollut aikaa. Todisteet tulivat -itsestään virtana ja muuttivat otaksuman heti lujaksi varmuudeksi, -jota oli turha kieltää. Asia oli niin, juuri niin. Niinkuin hän -oli arvannutkin oli totuus kätketty Sauveraudin kertomukseen. Ja -hän ei ollut erehtynyt sanoessaan Mazerouxille, että tapa, jolla -salaperäiset kirjeet ilmestyivät, oli vienyt hänet jäljille. - -Totuus oli hirveä. Ajatellessaan sitä koki hän samaa kauhua, jota -päällikkö Vérot'kin sanoessaan jo melkein myrkyn lannistamana: - -"En pidä tästä. Tämä näyttää pahalta. Koko asia on suunniteltu -pirullisella tavalla!" - -Pirullinen oli juuri oikea sana. Ja don Luis hämmästyi tätä rikosta, -joka oli sellainen ettei mitkään ihmisaivot näyttäneet voivan sitä -keksiä. - -Kahden tunnin ajan käytti hän koko älynvoimansa tarkastellakseen -tilannetta joka puolelta. Hän ei ollut erittäin levoton tuloksesta, -sillä nyt, tuntiessaan hirveän salaisuuden, ei hänellä ollut mitään -muuta tehtävää kuin vapautua ja mennä illalla bulevardi Suchetille, -jossa hän näyttäisi kaikille kuinka murha oli tapahtunut. Mutta -yrittäessään hiipiä pois ja kiivetessään ylös salaisen käytävän -kautta ja ollessaan toisten portaiden ylimmällä askelmalla, siis -salongin tasalla, kuuli hän miesten ääniä huoneesta. - -"Peijakas", ajatteli hän, "asia ei ole niin helppo kuin luulin. -Päästäkseni pakoon lainvartijoita on minun ensiksi päästävä -vankilastani, ja ainakin yksi uloskäytävistäni on vartioitu. -Koettakaamme toista." - -Hän meni Florencen huoneeseen päin ja pani koneiston käyntiin. Kaapin -seinä liukui syrjään. - -Nälän pakottamana ja toivoen löytävänsä jotain ruokatavaroita, jotka -auttaisivat häntä kestämään piiritystä nälänhätää kärsimättä, aikoi -hän mennä ulos vuodekomerosta, kun hän äkkiä pysähtyi. Joku oli -tullut huoneeseen. - -"No, Mazeroux, oletteko viettäneet yön täällä? Ei mitään uutta?" - -Don Luis tunsi poliisiprefektin äänen ja tämän kysymys ilmaisi -hänelle ensiksikin, että Mazeroux oli päässyt ulos pimeästä komerosta -ja toiseksi, että komisario oli viereisessä huoneessa. Onneksi oli -seinä liukunut aivan äänettömästi syrjään ja don Luis saattoi nyt -kuulla molempien miesten keskustelun. - -"Ei, ei mitään uutta, herra prefekti", vastasi Mazeroux. - -"Se on merkillistä. Täytyyhän miehen jossain olla. Tahi onko hän -voinut päästä pakoon yli katon?" - -"Mahdotonta, herra prefekti", sanoi kolmas ääni, jonka don Luis tunsi -olevan Weberin. "Mahdotonta. Me varmistauduimme siitä eilen ja mikäli -hänellä ei ole siipiä..." - -"Mitä te luulette, Weber?" - -"Luulen, herra prefekti, hänen olevan piiloutuneena taloon. Tämä on -vanha talo, jossa nähtävästi on varmoja piilopaikkoja..." - -"Luonnollisesti," sanoi herra Desmalions, joka, sikäli kuin don Luis -näki katsoessaan eräästä raosta, kulki edestakaisin vuodekomeron -edessä. "Olette oikeassa ja me vangitsemme hänet luolassaan. Mutta -onko se todella välttämätöntä?" - -"Herra prefekti!" - -"Niin, te tunnette minun käsitykseni asiasta ja pääministeri on -samaa mieltä. Lupinin esiinvetäminen olisi virhe, jota me lopultakin -saisimme katua Hän on tullut kunnialliseksi mieheksi; hän on meille -hyödyllinen eikä tee mitään vahinkoa." - -"Ei mitään vahinkoa? Ajatteletteko niin?" sanoi Weber jäykästi. - -Herra Desmalions purskahti nauruun. - -"Niin, luonnollisesti, eilinen kuje, puhelinkuje! Teidän täytyy -myöntää, että se oli sukkela. Pääministeri oli naurusta pakahtua kun -kerroin siitä." - -"Minä en todellakaan voi nähdä siinä mitään naurettavaa." - -"Ei, mutta se lurjus ei todellakaan ole milloinkaan neuvoton. -Naurettavaa tahi ei, oli kuje kuitenkin tavattoman rohkea. -Leikata puhelinlangat teidän nenänne edessä ja sulkea sitten -teidät rautaesiripun taa! Asiasta toiseen, Mazeroux, teidän on -annettava korjata puhelin nyt aamulla, niin että se tulee yhteyteen -poliisiprefektuurin kanssa. Oletteko alkaneet tutkimuksenne näissä -molemmissa huoneissa?" - -"Käskynne mukaan, herra prefekti. Herra Weber ja minä olemme -nuuskineet kaikkialla koko tunnin." - -"Niin", sanoi herra Desmalions, "tämä Florence Levasseur näyttää -minusta epäilyttävältä. Hän on aivan varmasti kanssarikollinen. Mutta -minkälainen oli hänen suhteensa Sauveraudiin ja don Luis Perennaan? -Sen tahtoisin mielelläni tietää. Oletteko keksineet mitään hänen -papereistaan?" - -"En, herra prefekti," sanoi Mazeroux. "Ei mitään muuta kun laskuja ja -liikekirjeitä." - -"Ja te, Weber?" - -"Minä olen löytänyt jotain hyvin mielenkiintoista, herra prefekti." - -Weber puhui riemuitsevasti ja jatkoi vastaukseksi herra Desmalionsin -kysymykseen: - -"Tässä on eräs Shakespearen osa, kahdeksas osa. Kuten näette, on -se erilainen kuin muut osat, kirja on ontto ja muodostaa salaisen -piilopaikan papereille." - -"Niin. Minkälaisille papereille?" - -"Tässä ne ovat: melkein kirjoittamattomia paperilehtiä. Yhdessä -on merkitty ne päivämäärät, jolloin salaperäiset kirjeet jätetään -perille." - -"Ahaa!" sanoi herra Desmalions, "se on musertava todistus Florence -Levasseuria vastaan. Ja se selvittää meille myöskin mistä don Luis -sai tietonsa." - -Perenna kuunteli kummastuneena. Hän oli tämän kohdan unohtanut -kokonaan ja Gaston Sauveraud ei ollut maininnut siitä -kertomuksessaan. Ja kuitenkin oli se hyvin kummallinen ja tärkeä -seikka. Mistä oli Florence saanut nämä aikamäärät? - -"Ja mitä on toisissa papereissa?" kysyi poliisiprefekti. - -Don Luis heristi korviaan. Toiset paperit olivat välttäneet hänen -huomionsa sinä päivänä, jolloin hän oli keskustellut Florencen kanssa -tässä huoneessa. - -"Tässä on toinen", sanoi Weber. - -Herra Desmalions otti paperin ja luki: - -"Huomatkaa, että räjähdys ei ole yhteydessä kirjeiden kanssa ja että -se tapahtuu kello kolme aamulla." - -"Niin", sanoi prefekti, "tuo merkillinen räjähdys, jonka don Luis -ennusti ja joka seuraa viidettä kirjettä, ainakin sen mukaan mitä -paperille on kirjoitettu. Siihen on meillä vielä hyvää aikaa, koska -kirjeitä on ollut vasta kolme ja neljäs tulee tänä yönä. Sitäpaitsi -bulevardi Suchetilla olevan talon räjähdyttäminen ei ole mikään -helppo asia. Onko siinä kaikki?" - -"Herra prefekti", sanoi Weber ottaen esille viimeisen, "tahdotteko -olla niin hyvä ja katsoa tätä pienistä neliöistä kokoonpantua -suurempaa neliötä Eikö se näytä talon pohjapiirrokselta?" - -"Varmasti." - -"Tämä on tämän talon pohjapiirros", selitti Weber juhlallisesti. -"Tässä näette pihamaan, päärakennuksen, porttivahdintuvan ja neiti -Levasseurin huoneen. Tästä pisteestä lähtee punaisella merkitty -pilkutettu viiva kierrellen päärakennusta kohti. Tämän viivan alku on -merkitty punaisella ristillä, joka merkitsee tätä huonetta, jossa nyt -olemme... tahi tarkemmin sanoen vuodekomeroa. Tässä näette jotain, -joka merkitsee kai takkaa... tahi pikemmin kaappia, vuoteen takana -olevaa kaappia, joka on arvatenkin esiripun peittämä." - -"Mutta siinä tapauksessa", sanoi herra Desmalions, "täytyy -tuon pilkutetun viivan merkitä käytävää, joka johtaa tästä -sivurakennuksesta päärakennukseen. Katsokaa, viivan toisessa päässä -on myöskin pieni punainen risti." - -"Niin, herra prefekti, siinä on vielä yksi risti. Meidän on -varmistauduttava siitä, mitä huonetta se tarkoittaa. Mutta sillä -aikaa olen arviokaupalla sijoittanut muutamia miehiä pieneen -huoneeseen toisessa kerroksessa, sinne, niissä viimeinen salainen -kohtaus eilen don Luisin, Florence Levasseurin ja Gaston Sauveraudin -välillä tapahtui. Koska me olemme varmoja viivan toisesta -päätepisteestä, niin tunnemme siis don Luis Perennan piilopaikan." - -Syntyi hiljaisuus, jonka jälkeen Weber jatkoi vielä juhlallisemmin: - -"Herra prefekti, eilen tuo mies loukkasi minua karkeasti. Sen -todistavat alaisenne. Palvelijat tietävät sen myöskin. Yleisö on pian -siitä selvillä. Tuo mies on auttanut Florence Levasseurin pakenemaan. -Hän oli myöskin apuna Gaston Sauveraudin pakoyrityksessä. Hän on -roisto vaarallisinta lajia. Herra prefekti, minä olen vakuutettu, -ettette te kiellä minulta lupaa kaivaa häntä esille luolastaan. -Muuten... muuten, herra prefekti, katson itseni pakotetuksi pyytämään -eroni." - -"Ja hyvällä syyllä", sanoi prefekti nauraen. "Onhan aivan -luonnollista, että te ette voi sulattaa rautaesirippujuttua. No niin, -käykää päälle sitten! Se on don Luisin yksityisasia, hän on itse -tahtonut näin. Mazeroux, soittakaa virastooni niin pian kuin puhelin -on kunnossa. Ja teidän molempien on kohdattava minut tänä iltana -Fauvillen talossa. Älkää unohtako, että nyt on neljännen kirjeen yö." - -"Ei tule mitään neljättä kirjettä, herra prefekti", sanoi Weber. - -"Kuinka niin?" - -"Koska don Luis sitä ennen on lukkojen ja salpojen takana". - -"Vai niin, te syytätte don Luisia myöskin siitä että..." - -Don Luis ei odottanut kuulevansa muuta. -- Hän meni hiljaa kaapille -ja työnsi seinän äänettömästi syrjään. - -Vai niin, hänen piilopaikkansa oli siis tunnettu. - -"Peijakas", murisi hän, "tämä on hiukan ikävää. Minä olen hauskassa -pinteessä." - -Hän oli ehtinyt salakäytävän puoliväliin aikomuksessa tulla toiselle -uloskäytävälle, mutta pysähtyi äkkiä. - -"Se ei hyödytä mitään, koska uloskäytävä on vartioitu. Odottakaamme -hiukan, katsokaamme..." - -Vuodekomerosta päin kuului koputuksia seinään, jonka ontto kaiku -arvatenkin oli herättänyt salapoliisipäällikön huomiota. Ja kun -Weberin ei tarvinnut ottaa huomioon samaa varovaisuutta kuin don -Luisin ja hän voi murtaa laudoituksen vaivautumatta etsimään -koneistoa, oli vaara aivan lähellä. - -"Piru vieköön", mutisi don Luis, "tämä on liian hullua. Mitä on -tehtävä? Ryhtyä taisteluun heitä vastaan. Oh, jos minulla olisi -jäljellä koko voimani..." - -Mutta ruuanpuute oli hänet näännyttänyt. Hänen polvensa horjuivat ja -hänen aivoiltaan tuntui puuttuvan tavallinen selvyys. - -Väkivaltainen hävitystyö vuodekomerossa pakotti hänet kaikesta -huolimatta ylemmälle uloskäytävälle ja kiivetessään pitkin -portaita antoi hän valon sähkölampustaan kierrellä seinäkivillä ja -puuluukulla. Hän koetti nostaa luukkua olkapäillään. Mutta jälleen -kuuli hän päänsä päällä askeleita. Miehet olivat vielä siellä. - -Kiehuen voimattomasta kiukusta hän odotti Weberin tuloa. - -Alhaalta päin kuului romahdus, sen kaiku kiiri läpi tunnelin äänten -sorinan seuraamana. - -"Kas niin", ajatteli hän. "Käsiraudat, vangitseminen, vankikoppi! -Mikä huono onni... ja niin naurettava kokonaisuudessaan. Ja Marie -Fauville, joka varmasti tulee lopettamaan itsensä... ja Florence..." - -Ennenkuin hän sammutti lampun, antoi hän sen valon viimeisen kerran -valaista ympärilleen. - -Parin metrin päässä portaista, noin niiden puolivälin korkeudella, -puuttui sisimmästä seinästä suuri ovi, joten muodostui tarpeeksi -suuri tyhjä aukko, niin että saattoi ryömiä sinne. - -Vaikka tämä reikä ei muodostanutkaan mitään tarkoituksenmukaista -piilopaikkaa, oli joka tapauksessa mahdollista, että etsijät -laiminlöisivät sen tutkimisen. Sitäpaitsi ei don Luisilla ollut -valitsemisen varaa. Sammutettuaan lampun kumartui hän eteenpäin -seinäaukkoa kohden, ulottuen siihen käsillään ja onnistui ryömimään -tasapainoaan kadottamatta sinne. - -Weber, Mazeroux ja heidän joukkonsa lähenivät. Don Luis painautui -mahdollisimman lähelle piilopaikkansa takaseinää välttääkseen -lyhdyn valon, jonka kajastus alkoi jo näkyä. Ja nyt tapahtui jotain -kummallista: kivi, jota vastaan hän painautui, kääntyi hitaasti -ympäri ikäänkuin olisi liikkunut akselin ympäri ja hän putosi -toiseen, takana olevaan tyhjään komeroon. Kivi kääntyi paikoilleen -yhtä hitaasti kuin ennenkin samalla kuin joukko pieniä kiviä rapisi -alas seiniä peittäen puoleksi hänen jalkansa. - -"Kas vain!" ajatteli hän. "Asettuuko kohtalo todellakin oikeuden -puolelle?" - -Hän kuuli Mazerouxin sanovan: - -"Ei sieluakaan! Ja tähän päättyy käytävä. Mikäli hän ei livahtanut -tullessamme... katsokaa portaiden yllä olevasta luukusta." - -Weber vastasi: - -"Päättäen kulkemamme tien suunnan mukaan on varmaa, että luukku -on toisen kerroksen tasalla. Toisen pienen punaisen ristin piti -juuri merkitä huonetta don Luisin makuuhuoneen vieressä toisessa -kerroksessa. Sinne olen sijoittanut kolme salapoliisia. Jos hän on -koettanut päästä ulos sitä tietä, on hän kiinni." - -"Meidän tarvitsee vain koputtaa", sanoi Mazeroux. "Silloin löytää -väkemme luukun ja päästää meidät pois. Muuten meidän on murrettava -se." - -Jälleen kaikuivat kovat iskut kautta käytävän. Kaksikymmentä -minuuttia sen jälkeen antoi luukku perään ja Weberin sekä Mazerouxin -ääniin sekaantui muita ääniä. - -Sillä aikaa tutki don Luis olinpaikkaansa ja huomasi kuinka -tavattoman pieni se oli. Hän saattoi olla korkeintaan istuvassa -asennossa. Tässä oli tunneli, eli tarkemmin sanoen ahdas sola, -puolitoista metriä pitkä päättyen vielä pienempään tiileillä -kiinnimuurattuun aukkoon. Tiilikivet, joista puuttui muutamia, -muodostivat sivuseinät ja kivet, joiden olisi pitänyt pysyä koossa, -putoilivat pienimmästäkin kosketuksesta alas, niin että luolan lattia -oli niiden peittämä. - -"Hitto vie", ajatteli don Luis, "en saa käännellä täällä itseäni -liiaksi, muuten joudun vaaraan tulla elävänä haudatuksi. Hauskoja -näkymiä!" - -Ei ainoastaan tämä, mutta myöskin pelko aiheuttaa melua pakotti -hänet olemaan liikkumattomana. Ajatus seurasi ajatusta. Hän muisti -kummastelleensa kuinka kreivi Malonyin isoisänäiti oli käyttäytynyt -pysyäkseen hengissä niinä päivinä, jolloin hänen täytyi olla -piilossa rautaesiripun takana ja ymmärsi nyt, että salakäytävän -ja puhelinkomeron välillä oli ollut yhteys, putkijohto, joka oli -liian kapea että ihminen olisi voinut ryömiä siitä läpi, mutta -ilmavaihdon vuoksi välttämätön. Varovaisuustoimenpiteenä siltä -varalta, että salainen käytävä keksittäisiin, peitti suuri kivi tämän -putkijohdon pään. Kreivi Malonyi oli kai antanut täyttää tämän johdon -korjatessaan työhuonettaan. - -Siinä istui hän paksun seinän sisään suljettuna ilman muuta määrättyä -tarkoitusta kuin poliisin kynsien välttäminen. Kului useita tunteja. - -Nälän ja janon kiusaamana vaipui hän vähitellen syvään uneen ja -nukkui niin raskaasti ettei herännyt ennenkuin kello kahdeksan -illalla. Herättyään tunsi hän itsensä hyvin väsyneeksi ja näki nyt -olotilansa kauheassa valossa. Hän muutti äkkiä mielensä ja päätti -antautua vihollistensa käsiin. Mikä tahansa oli parempaa kuin tämä -kärsimys ja ne vaarat, joihin hän joutuisi viipymällä kauemmin. - -Mutta kääntyessään löytääkseen sisäänkäytävän luolaansa huomasi hän -ensiksikin, että kivi ei kääntynyt painamalla ja sitäpaitsi, että -hänen ei monista yrityksistään huolimatta onnistunut löytää koneistoa -joka pani kiven liikkeeseen. Hän etsi itsepintaisesti, mutta kaikki -hänen kokeensa olivat turhia. Kivi ei liikkunut paikaltaan. Mutta -joka kerran hänen ponnistaessaan putoili seinän yläosasta kiviä -supistaen hänen ennestäänkin pientä liikkumisalaansa. - -Huomattavalla ponnistuksella tukahdutti hän levottomuutensa ja sanoi -leikillisesti itselleen: - -"Mainiota! Nyt olen pakotettu huutamaan apua... minä, Arsène Lupin! -Niin, huutamaan noita herroja poliiseja apuun. Muuten lisääntyvät -toiveeni tulla elävänä haudatuksi joka minuutti. Se mahdollisuus on -olemassa kymmenen yhtä vastaan!" - -Hän väänteli käsiään. - -"Ei, piru vie, haluan selviytyä tästä pulasta omin neuvoin. Huutaa -apua? Ei tule koskaan kysymykseenkään!" - -Hän kokosi kaiken tarmonsa ajatellakseen, mutta hänen tylsistyneet -aivonsa antoivat hänelle ainoastaan hämmentyneitä ja irrallisia -mielijohteita. Hän näki lakkaamatta edessään Florencen ja myöskin -Marie Fauvillen kasvot. - -"Tänä yönä minun on heidät pelastettava", sanoi hän itsekseen. "Ja -minä teen sen ehdottomasti, koska he ovat syyttömät ja minä tiedän -kuka on todellinen rikollinen. Mutta kuinka minun on käyttäydyttävä -onnistuakseni?" - -Hän ajatteli poliisiprefektiä ja kokousta, joka tapahtuisi bulevardi -Suchetilla Fauvillen talossa. Kokoontujat olivat jo saapuneet. -Poliisi vartioi taloa. Ja tämä muistutti häntä paperipalasesta, -jonka Weber oli Shakespearen kahdeksannesta osasta löytänyt ja josta -prefekti oli lukenut: - -"Huomatkaa, että räjähdys ei ole yhteydessä kirjeiden kanssa ja että -se tapahtuu kello kolme aamulla." - -"Niin", ajatteli don Luis seuraten herra Desmalionsin ajatusjuoksua, -"niin, kymmenen päivän kuluttua. Koska on tullut vasta kolme -kirjettä, tulee neljäs tänä yönä ja räjähdys ei tapahdu ennenkuin -viides kirje on ilmestynyt, siis kymmenen päivän kuluttua." - -Hän toisti: - -"Kymmenen päivän kuluttua... samanaikuisesti viidennen kirjeen -kanssa... kymmenen päivän kuluttua..." - -Äkkiä vavahti hän kauhusta. Hirveä näky välähti hänen mielessään, -näky, joka oli liiankin totta. Räjähdys tapahtuisi tänä yönä! Ja -täydellisesti vakuutettuna, että tämä oli oikea otaksuma, hyväksyi -hän uudelleen valveutuneella terävänäköisyydellään sen heti aivan -varmana. Varmasti oli vain kolme kirjettä tullut perille, mutta -ne piti laskea niinkuin neljä olisi tullut, koska yksi ei ollut -tullut perille oikeaan aikaan, vaan kymmenen päivää myöhemmin, -syystä, jonka don Luis tunsi. Sitäpaitsi ei asia koskenut nyt -sitä. Ei ollut kysymyksessä totuuden etsiminen tässä kirjeiden ja -päivämäärien sekasorrossa, tässä tiheässä pensaikossa, jossa kukaan -ei tuntenut itseään varmaksi mistään. Ei, yksi asia oli muuta -tärkeämpi ja se oli tämä lause: "Huomatkaa, että räjähdys ei ole -yhteydessä kirjeiden kanssa." Ja kun räjähdys oli asetettu toukokuun -kahdenkymmenenviidennen päivän yöksi, tapahtuisi se juuri sinä yönä -kello kolme! - -"Auttakaa! Auttakaa!" huusi hän. - -Tällä kertaa hän ei epäröinyt. Tähän saakka oli hänellä ollut -rohkeutta istua vankilassaan ja odottaa ihmetyötä, joka vapauttaisi -hänet, mutta hänestä oli parempi kohdata jokainen vaara ja antautua -mihin rangaistukseen tahansa mieluimmin kuin jättää poliisiprefekti, -Weber, Mazeroux ja heidän seuralaisensa alttiiksi kuolemalle, joka -heitä odotti. - -"Auttakaa! Auttakaa!" - -Fauvillen talo räjäytettäisiin ilmaan kolmen, neljän tunnin kuluttua. -Sen hän tiesi aivan varmaan. Yhtä täsmällisesti kuin nuo salaperäiset -kirjeet olivat saapuneet määräpaikkaansa huolimatta kaikista -esteistä, tulisi räjähdyskin tapahtumaan sanottuun aikaan. Näiden -kaikkien rikosten helvetillinen toimeenpanija oli niin tahtonut. -Kello kolme aamulla ei Fauvillen talosta olisi jäljellä mitään. - -"Auttakaa! Auttakaa!" - -Hänelle oli palautunut niin paljon voimia, että hän saattoi päästää -epätoivoisen huudon ja antaa äänensä tunkeutua läpi rappauksen ja -kiviseinien. - -Kun hän ei näyttänyt saavan mitään vastausta huutoonsa, keskeytti hän -ja kuunteli kauan. Hiljaisuus oli täydellinen. - -Silloin ajoi tuska kaikista hänen huokosistaan kylmän hien. Ajatella, -jos salapoliisit olivat lakanneet vahtimasta ylintä kerrosta ja -tyytyneet viettämään yönsä alakerrassa. - -"Auttakaa! Auttakaa!" - -Hiljaisuus, syvä, järkähtämätön hiljaisuus. - -"Auttakaa! Auttakaa!" - -Hän tunsi, että hänen huutonsa ei tunkeutunut ympäröivien seinien -ulkopuolelle. Sitäpaitsi tuli hänen äänensä aina heikommaksi ja -heikommaksi, se kuului nyt ainoastaan käheänä kuiskauksena, joka -kuoli jo hänen kurkkuunsa. - -Hän lakkasi huutamasta ja kuunteli jälleen koko tuskan jännittämällä -huomaavaisuudellaan sitä syvää hiljaisuutta, joka ympäröi kiviarkkua, -johon hän ollut suljettuna. Ei vieläkään mitään, ei ääntäkään. Ei -kukaan tullut tahi voinut tulla hänen avukseen. - -Florencen nimi ja kasvot seurasivat häntä alinomaa Hän ajatteli -myöskin Marie Fauvillea, jonka oli luvannut pelastaa. Mutta Marie -kuolisi nälkään. Ja samoinkuin Marie, samoinkuin Gaston Sauveraud ja -niin monet muutkin, tulisi hänkin, Lupin, vuorostaan tämän kauhean -kummitusmaisen olennon uhriksi. - -Hän sai raivokohtauksen. Hän saattoi tuskin hengittää tukahduttavassa -ja pilaantuneessa ilmassa. Hänen aivojaan pakottivat ikäänkuin -ruumiillisesta kivusta kuvat, jotka lakkaamatta johtuivat hänen -mieleensä ja joilla oli joko Florencen kauniit kasvot tahi Marien -kalpeat piirteet. Ja Marien maatessa kuolevana kuulivat hänen -sumentuneet aivonsa räjähdyksen Fauvillen talosta ja näkivät -prefektin ja Mazerouxin makaavan kuolleena kauheasti silvottuina. - -Pimeys hiipi hänen ylleen. Hän joutui jonkunlaiseen horrokseen -sammaltaen katkonaisia sanoja: - -Florence... Marie... Marie... - - - - -III LUKU - -Räjähdys - - -Tuo neljäs salaperäinen kirje! Neljäs näistä kirjeistä, jotka olivat -itse paholaisen postittamia ja pirun tuomia, kuten eräs lehdistä -asian ilmaisi! - -Muistamme kaikki sen ennenkuulumattoman jännityksen, joka vallitsi -yleisön keskuudessa, kun kahdeskymmenesviides päivä toukokuuta -lähestyi. Ja viimeiset uutiset kohottivat yleisön mielenkiinnon -huippuunsa. Yleisö sai kuulla puhuttavan Sauveraudin vangitsemisesta, -hänen rikostoverinsa Florence Levasseurin -- don Luis Perennan -sihteerin -- paosta ja Perennan omasta salaperäisestä katoamisesta. - -Tästä hetkestä alkaen voitonvarmana ja melkein kaikki murhenäytelmän -esittäjät käsissään, tuli poliisi puheliaammaksi ja sen ilmoitusten -johdosta tunsi yleisö don Luisin muuttuneen aseman, aavisti hänen -intohimonsa Florence Levasseuriin sekä todellisen syyn hänen -mielenmuutokseensa ja vapisi jännityksestä nähdessään tämän -ihmeellisen miehen antautuvan uuteen taisteluun. - -Mitä hän aikoi tehdä. Tiedot Marie Fauvillesta eivät olleet hyviä. -Taipumattomalla itsepäisyydellä pysyi hän itsemurha-aikeissaan. Häntä -täytyi ruokkia keinotekoisella tavalla ja Saint-Lazaren sairasosaston -lääkärit eivät salanneet epäilyksiään. Tulisiko don Luis ajoissa? - -Sinä iltana virtasi tavaton väenpaljous La Muetten ja Auteuilin -kautta bulevardi Suchetille, ihmisvirta, joka ei tullut ainoastaan -Pariisista, vaan myöskin esikaupungeista ja maaseudulta. Näytelmä oli -jännittävä ja yleisö tahtoi olla mukana. - -He katselivat vain matkan päästä, sillä poliisi oli sulkenut tien -sata metriä talon kummallekin puolen ja kaikki, joiden onnistui -kiivetä vastapäiselle muurille, ajettiin alas linnoituksen -kaivantoihin. - -Taivas oli onnettomuutta ennustavien raskaiden pilvien peitossa, -joita tuon tuostakin valaisi hopeainen kuu. Miehet lauloivat. -Katupojat matkivat eläinten ääniä. Ihmiset asettuivat ryhmiin -penkeille ja käytäville, syöden ja juoden sekä pohtien asiaa. - -Osa yötä vietettiin tällä tavoin, eikä mitään tapahtunut, joka olisi -vaimentanut väkijoukon uteliaisuutta. Se rupesi tuumimaan eikö olisi -viisainta mennä kotiin, koska Sauveraud oli vankilassa ja oli hyvin -vähän luultavaa, että neljäs kirje loihdittaisiin näkyviin samalla -salaperäisellä tavalla kuin toisetkin. - -Mutta kuitenkaan ei menty: täytyihän don Luis Perennan tulla! - -Jo kello kymmenestä illalla olivat prefekti, hänen ensimmäinen -sihteerinsä, salapoliisipäällikkö ja hänen lähin miehensä Weber, -komissario Mazeroux ja kaksi tarkastajaa kokoontuneet siihen suureen -huoneeseen, jossa Fauville murhattiin. Viisitoista salapoliisia oli -sijoitettu muihin huoneisiin yli kahdenkymmenen vahtiessa kattoa, -talon ulkosivua ja puutarhaa. - -Iltapäivän kuluessa oli toimitettu uusi perusteellinen tutkimus, -mutta paremmatta tuloksetta kuin ennenkään. Kaikkia oli käsketty -valvomaan. Jos kirje ilmestyisi jossain paikassa suurta huonetta, -haluttiin päästä selville kuka sen toi. Poliisi ei uskonut ihmetöihin. - -Kello kaksitoista antoi herra Desmalions tarjota alaisilleen kahvia. -Itse hän tyhjensi kaksi kuppia ja oli alituisesti liikkeessä, milloin -hän meni huoneen päästä toiseen, milloin portaita ylös ylähuoneen, -milloin etuhuoneen ja eteisen väliä. Hän halusi vahdinpidon -tapahtuvan mitä suotuisimpien olosuhteiden vallitessa ja antoi sen -vuoksi kaikkien ovien olla avoinna ja kaikkien sähköjen palaa. - -Mazeroux huomautti: - -"Pitää olla pimeä, että kirje tulisi. Te muistatte, herra prefekti, -tehneenne tämän kokeen ennenkin, mutta silloin ei kirje tullut." - -"Koetamme uudelleen", vastasi herra Desmalions, joka kaikesta -huolimatta oli peloissaan don Luisin sekaantumisesta ja ryhtyi -kaikkiin toimenpiteisiin tehdäkseen sen mahdottomaksi. - -Mutta kun yö yhä kului, tulivat kaikki läsnäolijat kärsimättömiksi. -Varustautuneena taisteluun halusivat he näyttää voimiaan. He -ponnistivat näkö- ja kuulohermojaan äärimmäisiin asti. Kello -yksi tapahtui hälytys, joka osoitti minkä korkeuden jännitys oli -saavuttanut. Ensimmäisessä kerroksessa kajahti laukaus ja sitä -seurasi huuto. Tarkastettaessa huomattiin, että kaksi salapoliisia, -jotka kohtasivat toisensa kierroksella, eivät olleet tunteneet -toisiaan ja toinen heistä oli ampunut revolverilla ilmaan -ilmoittaakseen tovereilleen. - -Silläaikaa oli väkijoukko ulkopuolella vähentynyt. - -Ohjeet olivat nyt lievemmät ja uteliaat saivat tulla lähemmäksi, -mutta vielä oli katu suljettu. - -Mazeroux sanoi: - -"Mutta onko varma, että räjähdys on kymmenen päivän kuluttua eikä -tänä yönä, herra prefekti, muuten olisivat kaikki nuo ihmiset, samoin -kuin mekin, vaarassa." - -"Yhtä vähän tapahtuu räjähdystä kuin tulee kiirettäkään tänä yönä", -sanoi herra Desmalions olkapäitään kohottaen. Ja hän lisäsi: "sinä -päivänä annetaan sitäpaitsi ankarat ohjeet." - -Kello oli kymmenen minuuttia yli kaksi. - -Kun prefekti viisitoista minuuttia tämän jälkeen sytytti savukkeen, -sanoi eräs salapoliisi leikillisesti: - -"Tuota meidän on ensi kerralla välttäminen, herra prefekti. Se voisi -olla vaarallista." - -"Seuraavalla kerralla", sanoi herra Desmalions, "en kuluta aikaa -pitämällä vahtia. Sillä alan uskoa, että tämä kirjejuttu nyt on -loppuunsuoritettu." - -"Sitä ei voi tietää", huomautti Mazeroux. - -Kului muutamia minuutteja. Herra Desmalions oli istuutunut. Myöskin -toiset istuivat. Kukaan ei puhunut mitään. - -Äkkiä hypähtivät kaikki ylös tehden samanlaisen kummastuneen eleen. - -Soitettiin... - -He kuulivat heti mistä ääni tuli. "Puhelin", mutisi herra Desmalions - -Hän otti torven. - -"Halloo! Kuka siellä on?" - -Eräs ääni vastasi, mutta niin kaukaa ja niin heikosti, että hän -erotti ainoastaan epäselvää muminaa ja huudahti: - -"Puhukaa kovemmin! Mistä on kysymys? Kuka te olette?" - -Ääni sammalsi muutamia sanoja, jotka näyttivät yllättävän prefektin. - -"Halloo!" sanoi hän. "En kuule. Olkaa hyvä ja toistakaa mitä -sanoitte. Kuka puhuu?" - -"Don Luis Perenna", kuului vastaus, tällä kertaa selvemmin. - -Prefekti teki liikkeen ikäänkuin pannakseen pois kuulotorven ja -mutisi: - -"Tämä on pilaa. Joku lurjus laskee kanssamme leikkiä." - -Hän jatkoi kuitenkin vastoin tahtoaan ja käskevällä sävyllä: - -"Mitä tämä on? Väitättekö olevanne don Luis Perenna?" - -"Kyllä". - -"Mitä haluatte?" - -"Paljonko kello on?" - -Prefekti teki vihaisen liikkeen, ei niin paljon suuttumuksesta -naurettavaan kysymykseen kuin siitä, että oli todellakin tuntenut don -Luisin äänen. - -"Mitä?" sanoi hän ja hillitsi itsensä. "Mikä kysymys se on? Missä te -olette?" - -"Kotonani, rautaesiripun yläpuolella, työhuoneeni katolla." - -"Katolla?" toisti prefekti, joka ei tiennyt mitä uskoa. - -"Niin, ja sangen väsyneenä, sen tunnustan." - -"Me lähetämme väkeä auttamaan teitä", sanoi herra Desmalions, joka -alkoi tulla hyvälle tuulelle. - -"Myöhemmin, herra prefekti. Vastatkaa minulle ensiksi... ja pian. -Muuten en tiedä onko minulla voimia... mitä kello on?" - -"Ei, kuulkaapas..." - -"Pyydän teitä?" - -"Kello on kahtakymmentä vailla kolme." - -Tuntui kuin äkillinen kauhu olisi antanut don Luisille uusia voimia. -Hänen heikko äänensä sai voimaa ja vuoroin pyytäen, käskien ja -vedoten, täynnä rehellistä vakaumusta hän teki kaikkensa saadakseen -herra Desmalionsin uskomaan sanojaan: - -"Menkää tiehenne, herra prefekti. Menkää, jokikinen, jättäkää talo. -Se lentää ilmaan kello kolme. Niin, niin, sen vannon. Kymmenen päivää -neljännen kirjeen jälkeen, se on nyt, sillä on ollut kymmenen päivän -väliaika kirjeiden tulolla. Se tapahtuu nyt, kello kolme aamulla. -Huomatkaa mitä oli kirjoitettu paperille, jonka herra Weber antoi -teille aamulla: 'Räjähdys ei ole yhteydessä kirjeiden kanssa. Se -tapahtuu kello kolme aamulla.' Kello kolme aamulla tänään, herra -prefekti! Menkää, minä pyydän teitä. Ei kukaan saa jäädä taloon. -Teidän on uskottava minua. Minä tiedän nyt kaikki. Eikä mikään voi -estää uhkausta menemästä täytäntöön. Menkää, menkää, menkää! Tämä -on hirveätä... tunnen, että te ette usko minua... eikä minulla ole -yhtään voimia jäljellä... menkää pois, kaikki!" - -Hän sanoi lisäksi joitakin sanoja, joita herra Desmalions ei -käsittänyt. Sitten vaikeni ääni ja vaikka prefekti vielä kuuli -huudon, tuntui hänestä, että se oli hyvin kaukainen ja että -puhelintorvi ei enää ulottunut puhujan suun luo. - -Hän pani pois kuulotorven. - -"Hyvät herrat", sanoi hän hymyillen, "kello on seitsemäätoista -minuuttia vailla kolme. Seitsemäntoista minuutin kuluttua lennämme -ilmaan. Niin ainakin hyvä ystävämme don Luis Perenna väittää." - -Huolimatta leikillisestä tavasta, jolla uhkaus sanottiin, syntyi -kuitenkin yleinen levottomuus. Weber kysyi. - -"Oliko se todellakin don Luis, herra prefekti?" - -"Hän itse. Hän on ryöminyt johonkin piilopaikkaan talossaan -työhuoneensa yläpuolella ja tuntuu olevan ponnistuksista ja -kärsimyksistä aivan loppunut. Menkää ja päästäkää hänet ulos, -Mazeroux... jos ei tämä vain ole hänen keksintönsä uusi koukku. -Teillä on kai vangitsemismääräys?" - -Komisario Mazeroux meni herra Desmalionsin luo. Hän oli kalpea. - -"Herra prefekti, sanoiko hän teille, että me lennämme ilmaan?" - -"Sanoi. Hän luottaa merkintöön, jonka herra Weber löysi eräästä -Shakespearen osasta. Räjähdys tapahtuu tänä yönä." - -"Kello kolme aamulla?" - -"Niin, vähemmän kuin neljännestunnin kuluttua." - -"Ja aiotteko te jäädä tänne, herra prefekti?" - -"Kuinka muuten? Luuletteko te meidän tottelevan sen herran -päähänpistoja?" - -Mazeroux hätkähti, epäröi, mutta huolimatta kunnioituksestaan herra -prefektiä kohtaan huudahti hän kykenemättä itseään hillitsemään: - -"Se ei ole päähänpisto! Minä olen työskennellyt yhdessä don Luisin -kanssa. Minä tunnen miehen. Jos hän sanoo, että jotain tapahtuu, niin -hänellä on syynsä." - -"Mahdottomat syyt". - -"Ei, ei, herra prefekti," väitti Mazeroux kiihottuen yhä enemmän, -"minä vakuutan, että teidän on kuultava häntä. Talo räjähtää ilmaan --- kuten hän sanoi -- kello kolme. Meillä on jäljellä vain muutamia -minuutteja. Poistukaamme... pyydän teitä, herra prefekti." - -"Toisin sanoen, te haluatte livistää." - -"Se ei ole livistämistä, herra prefekti. Se on luonnollinen -varovaisuustoimenpide. Mehän voimme koettaa... ja te itse, herra -prefekti..." - -"Riittää nyt". - -"Mutta, herra prefekti, koska don Luis sanoi..." - -"Riittää, minä sanon!" toisti prefekti korskeasti. "Jos olette -peloissanne, voitte käyttää antamaani määräystä ja lähteä hakemaan -don Luisia." - -Mazeroux teki kunniaa vanhalla sotilastavallaan ja sanoi: - -"Minä jään tänne, herra prefekti." - -Hän teki täyskäännöksen ja palasi paikoilleen. - -Tuli hiljaisuus. Mutta Desmalions alkoi kulkea kädet selän takana -edestakaisin huoneessa. Sitten kääntyi hän salapoliisipäällikköön ja -ensimmäiseen sihteeriinsä: - -"Te olette toivottavasti kanssani samaa mieltä?" - -"Varmasti, herra prefekti." - -"Luonnollisesti. Ensiksikin ei tämä otaksuma perustu mihinkään -sellaiseen, johon kannattaisi kiinnittää huomiota. Ja sitäpaitsi -olemme vartioidut. Pommit eivät voi ilmestyä noin tuostaan. Täytyy -olla joku, joka heittää ne. Mistä hän tulee? Mitä tietä?" - -"Samaa tietä kuin kirjeet", esitti sihteeri. - -"Mitä se merkitsee? Te katsotte siis..." - -Sihteeri ei vastannut eikä herra Desmalions puhunut loppuun. Samoin -kuin toiset tunsi hänkin levottomuutta, joka vähitellen, sikäli kuin -minuutit kuluivat, tuli sietämättömäksi. - -Kello kolme aamulla! Ne sanat palautuivat lakkaamatta mieleen. Kaksi -kertaa katsoi hän kelloaan. - -Se oli kahtatoista minuuttia vailla. Kymmentä minuuttia. Räjähtäisikö -talo todellakin ilmaan sen vuoksi, että joku helvetillinen ja -kaikkivoipa olento niin halusi? - -"Se on mieletöntä, aivan mieletöntä!" huudahti prefekti jalkaa -polkien. Seitsemän minuuttia, kuusi minuuttia... - -Mazeroux laskeutui aivan hiljaa polvilleen, teki ristimerkin ja luki -matalalla äänellä rukouksiaan. Hänen käytöksensä teki sellaisen -vaikutuksen, että ensimmäinen sihteeri ja salapoliisipäällikkö -tekivät liikkeen mennäkseen prefektin luo. - -Herra Desmalions käänsi päänsä pois ja jatkoi kulkuaan lattialla. -Mutta hänen tuskansa lisääntyi ja sanat, jotka hän oli kuullut -puhelimessa kaikuivat hänen korvissaan. Perennan vakavuus, hänen -palavat pyyntönsä, hänen innokkaat vakuutuksensa, kaikki tämä teki -prefektin hermostuneeksi. Hän oli nähnyt Perennan toimessa. Hän -päätti, että asian nykyisessä tilassa hänellä ei ollut oikeutta -laiminlyödä tämän miehen varoitusta. - -"Menkäämme," sanoi hän. - -Sanat lausuttiin mitä rauhallisimmalla sävyllä ja näytti kuin ne, -jotka sen kuulivat, olisivat pitäneet niitä hyvin ymmärrettävänä -johtopäätöksenä aivan jokapäiväisistä edellytyksistä lähteneenä. He -poistuivat kiirehtimättä, ilman pakoa tahi epäjärjestystä, kuten -miehet, jotka tyynesti tottelevat järjen vaatimuksia. - -He vetäytyivät ovella syrjään antaakseen prefektin mennä ensin. - -"Ei", sanoi tämä, "käykää eteenpäin, minä tulen viimeisenä." - -Hän oli viimeinen, joka poistui, eikä hän sammuttanut sähkövaloa. - -Eteisessä pyysi hän salapoliisipäällikköä puhaltamaan pilliinsä. Kun -kaikki siviilipukuiset salapoliisit olivat kokoontuneet, määräsi hän -heidät lähtemään talosta yhdessä porttivahdin kanssa ja sulkemaan -portin. - -Sitten kutsui hän bulevardilla olevat salapoliisit ja sanoi: - -"Pitäkää yleisö niin kaukana kuin voitte ja kiiruhtakaa. Me menemme -jälleen taloon puolen tunnin kuluttua." - -"Ja te, herra prefekti", kuiskasi Mazeroux. "Te ette kai jää tänne, -toivon minä." - -"En, sitä en tee", sanoi hän nauraen. "Jos kerran tottelen ystävämme -Perennan neuvoa, niin voin yhtä hyvin tehdä sen perusteellisesti." - -"On vain kaksi minuuttia jäljellä." - -"Ystävämme Perenna puhui kello kolmesta eikä kahdesta minuutista -vailla kolme. Niin että..." - -Hän meni bulevardin poikki mukanaan ensimmäinen sihteeri, -salapoliisipäällikkö ja Mazeroux sekä kiipesi vastapäiselle vallille. - -"Meidän pitäisi ehkä laskeutua maahan", esitti Mazeroux. - -"Niin, laskeutukaamme maahan", sanoi prefekti yhä leikillisellä -sävyllä. "Mutta sen sanon rehellisesti, jos ei mitään räjähdystä -tapahdu, ammun kuulan otsaani. En voi elää kauemmin tehtyäni itseni -naurettavaksi." - -"Räjähdys tapahtuu, herra prefekti", selitti Mazeroux. - -"Minkälainen luottamus teillä onkaan ystäväämme don Luisiin!" - -"Niin on teilläkin, herra prefekti." - -He vaikenivat odottaen hermostuneina ja taistellen levottomuutta -vastaan, joka valtasi heidät. He laskivat sydämensä lyöntien mukaan -sekunteja. Tästä ei tuntunut tulevan loppua. - -Jossain löi kello kolme. - -"Nähkääs", murisi herra Desmalions muuttuneella sävyllä, "nähkääs! Ei -tapahdu mitään, jumalan kiitos!" - -Ja hän äännähti: - -"Tämä on hupsuutta, suorastaan hulluutta! Kuinka voi antautua -tällaisiin hullutuksiin." - -Toinen kello löi kauempana. Sitten löi naapuritalon katolla oleva -kello. - -Ennenkuin kolmas lyönti oli kaikunut, kuulivat he räiskettä, ja -heti sen jälkeen hirveän räjähdyksen, täydellisen, mutta niin -lyhytaikaisen, että he näkivät ikäänkuin näyssä tavattoman tuli- ja -savupatsaan, joka heitti ympärilleen suuren joukon kiviä ja -muurinkappaleita. Ja kaikki oli loppu. Purkaus oli tehnyt tehtävänsä. - -"Pian!" huudahti poliisiprefekti ja syöksyi eteenpäin. "Ilmoittakaa -puhelimella palokunnalle tulenvaaran varalta." - -Hän tarttui Mazerouxin käsivarteen: - -"Juoskaa autolleni, te tapaatte sen sadan metrin päässä tuolla -bulevardilla. Sanokaa ohjaajalle, että ajaa teidät don Luisin luo, ja -kun löydätte hänet, niin vapauttakaa ja tuokaa hänet tänne." - -"Vangittunako, herra prefekti?" - -"Vangittuna? Oletteko hullu!" - -"Mutta jos salapoliisipäällikkö..." - -"Salapoliisipäällikkö saa pitää suunsa. Siitä vastaan minä. Lähtekää -matkaan!" - -Mazeroux ei toimittanut tehtäväänsä suuremmalla kiireellä kuin jos -hänet olisi lähetetty vangitsemaan don Luisia, sillä Mazeroux oli -omantunnontarkka mies, mutta tämä tuotti hänelle suurempaa iloa. -Taistelu, jota hän oli ollut pakotettu taistelemaan sitä miestä -vastaan, jota hän vielä kutsui isännäkseen, oli usein liikuttanut -häntä melkein kyyneliin. Tällä kertaa tuli hän auttajana, ehkäpä -saattoi pelastaa isäntänsä hengen. - -Samana iltapäivänä oli salapoliisipäällikkö herra Desmalionsin -määräyksen mukaan lopettanut talon tutkimisen, koska näytti siltä, -että don Luis oli päässyt pakoon, ja jättänyt ainoastaan kolme miestä -vartioimaan. Mazeroux tapasi heidät eräässä alakerran huoneessa, -jossa he vuorotellen valvoivat. Vastaukseksi hänen kysymykseensä -selittivät he, etteivät olleet kuulleet ääntäkään. - -Hän meni yksin ylös portaita päästäkseen kuulijoista keskustellessaan -isäntänsä kanssa. Hän meni salongin kautta ja tuli työhuoneeseen. - -Täällä tuli hän levottomaksi sytytettyään sähkön ja nähtyään huoneen -tyhjäksi. - -"Isäntä!" huusi hän useita kertoja. "Missä te olette?" - -Ei vastausta. - -"Koska hän puhui puhelimella, ei hän voi olla kaukana", ajatteli -Mazeroux. - -Seisomapaikaltaan näki hän kuulotorven riippuvan nyörissä ja -mennessään puhelinkomerolle kompastui hän tiilikiviin ja muurisaveen, -jotka peittivät lattian. Hän sytytti komeroon valon ja näki -yläpuolellaan riippuvan käden ja käsivarren. Käsivarren ympäriltä -oli katto rikottu. Mutta olkapää ei ollut voinut tunkeutua läpi ja -Mazeroux ei voinut nähdä vangin päätä. - -Hän hypähti tuolille, niin että ulottui käteen. Hän tunnusteli sitä -ja tuli tyynemmäksi, sillä se oli lämmin. - -"Tekö se olette, Mazeroux?" kysyi ääni, joka tuntui komisariosta -tulevan hyvin kaukaa. - -"Kyllä, minä se olen. Te olette haavoittunut, eikö niin? Ei suinkaan -vaarallisesti?" - -"En, ainoastaan huumaantunut... ja vähän väsynyt... nälästä... -kuulkaa..." - -"Minä kuulen". - -"Vetäkää toinen kirjoituspöytäni vasemman puoleisista laatikoista -auki. Sieltä löydätte..." - -"Mitä sitten?" - -"Vanhan suklaapalan." - -"Mutta..." - -"Tehkää niinkuin sanoin, Alexandre, minä olen aivan nälän -näännyttämä." - -Don Luis toipui hetken kuluttua ja sanoi iloisemmalla äänellä: - -"Nyt on parempi. Nyt saatan odottaa. Menkää keittiöön ja hankkikaa -minulle hiukan leipää ja vettä." - -"Minä tulen heti takaisin." - -"Ei sitä tietä. Menkää Florence Levasseurin huoneen kautta ja -salakäytävää myöten portaille, jotka johtavat laskuluukulle." - -Ja hän neuvoi kuinka kivi oli käännettävä ja ryömittävä aukkoon, -josta hän oli niin viheliäisessä tilassa paennut. - -Kaikki oli tehty kymmenessä minuutissa. Mazeroux puhdisti aukon, sai -kiinni don Luisin jaloista ja veti hänet ulos luolasta. - -"Oh, hyvä jumala!" valitti hän myötätuntoisena. "Sellaisessa -kunnossa, isäntä! Mitä te olette tehnyt? Minä ymmärrän nyt: teidän -on täytynyt kaivautua sieltä missä olitte, kaivautua lakkaamatta... -enemmän kuin metrin!" - -Kun don Luis oli asettunut makuuhuoneeseensa, syönyt hiukan leipää ja -sammuttanut janonsa, kertoi hän: - -"Niin, poikaseni, se oli todellakin vaikeaa. Kun kaikki ajatukset -surisivat päässä eikä voi käyttää aivojaan, niin haluaa todellakin -saada vain kuolla. Ja sitäpaitsi ei siellä ollut ilmaa, ymmärrättekö? -Minä en voinut hengittää, mutta minä menin eteenpäin ja kaivoin -niinkuin näitte, kaivoin käsilläni, puolinukuksissa. Katsokaa vain, -sormeni ovat kuin hyytelöä. Mutta ajattelin vain sitä kirottua -räjähdystä ja halusin varoittaa teitä mihin hintaan hyvänsä ja -jatkoin kaivamistani." - -Hän katsoi Mazerouxiin ja kysyi sellaisella äänensävyllä ikäänkuin -olisi ollut vastauksesta varma: - -"Räjähdys tapahtui, eikö niin?" - -"Kyllä." - -"Täsmälleen kello kolme?" - -"Niin." - -"Ja herra Desmalions antoi luonnollisesti tyhjentää huoneet?" - -"Niin." - -"Viimeisellä hetkellä?" - -"Niin." - -Don Luis naurahti ja sanoi: - -"Minä tiesin, että hän vetäytyisi pois aikanaan eikä antaisi -perään ennenkuin viimeisellä hetkellä. Teillä on täytynyt olla -epämiellyttävä hetki, Mazeroux, sillä luonnollisesti te uskoitte -minua heti alun pitäen." - -Hän söi puhuessaan ja jokainen suuntäysi näytti palauttavan hiukan -hänen tavallista eloisuuttaan. - -"Mainio ruokahalu!" sanoi hän. "Tunnen pääni niin kevyeksi. Mutta -minun on harjoitettava, että totun tällaiseen." - -"Ei kukaan saattaisi luulla teidän paastonneen -neljääkymmentäkahdeksaa tuntia". - -"Niin, sellaista se on kun on vahva ruumis ja voimia kestää. Puolen -tunnin kuluttua olen minä kuin uusi mies. Kunhan saan vain ajaa -partani ja ottaa kylvyn." - -Kun hän oli lopettanut pukeutumisensa, söi hän Mazerouxin valmistaman -aamiaisen, munia ja kylmää lihaa. Sitten hän nousi ja sanoi: - -"Lähtekäämme nyt". - -"Ei ole mitään kiirettä. Paneutukaa levolle muutamiksi tunneiksi. -Prefekti voi odottaa." - -"Te olette hullu. Te unohdatte Marie Fauvillen." - -"Marie Fauvillen?" - -"Niin, tietysti. Luuletteko te minun antavan hänen istua vankilassa? -Enkä Sauveraudin liioin. Meillä ei ole hetkeäkään kadotettavissa." - -Mazeroux tuumi itsekseen, että isännän pää ei ollut vielä selvä. -Vapauttaa Marie Fauville ja Gaston Sauveraud käden käänteessä! Ei, se -meni jo liian pitkälle. - -Perenna, jonka hän saattoi prefektin autoon, oli jälleen kuin uusi, -reipas, pirteä ja toimintahaluinen ikäänkuin juuri vuoteesta noussut. - -"Hyvin hivelevää itserakkaudelleni", sanoi don Luis Mazerouxille, -"hyvin imartelevaa, että prefekti ensin epäröi kun olin häntä -puhelimella varoittanut, mutta antoi sitten viime hetkellä myöden. -Sellainen vaikutus minulla on noihin veikkoihin, että saan heidät -tuolla tavoin tanssimaan pillini mukaan. 'Varokaa itseänne, hyvät -herrat' ilmoitan luolastani! 'Varokaa itseänne pommilta kello kolme'. --- 'Tyhmyyksiä', sanovat he. -- 'Ei varmastikaan', vastaan minä -- -'Mistä sen tiedätte?' -- 'Tiedän vain'. -- 'Mutta mitä todistuksia -teillä on?' -- 'Todistuksia? Se, että minä sanon sen.' -- 'No niin, -koska te sen sanotte, niin...' Ja kun kello on viittä vailla kolme, -marssivat he ulos. Oh, ellen olisi niin vaatimaton kuin olen --!" - -He tulivat bulevardi Suchetille, jossa väkijoukko seisoi niin tiheään -pakkautuneena, että heidän täytyi nousta autosta. - -"Odottakaa minua täällä, isäntä. Minun täytyy ilmoittaa prefektille." - -Bulevardin toisella puolen himmeän aamutaivaan alla näki don Luis -räjähdyksen aiheuttaman hävityksen. Se ei ollut niin suuri kuin -hän oli odottanut. Joku osa kattoa oli pudonnut alas ja sirpaleet -näkyivät ammottavista ikkunoista, mutta talo oli jäljellä. Fauvillen -uutisrakennus ei ollut kärsinyt suuriakaan vaurioita ja, kummallista -kyllä, sähkövalo, jonka prefekti oli jättänyt palamaan,ei ollut -sammunut. Puutarhaan ja tielle oli asetettu huonekaluröykkiöitä, -joita muutamat sotilaat ja poliisit vartioivat. - -"Seuratkaa minua", sanoi Mazeroux tullessaan hakemaan don Luisia ja -viedäkseen hänet insinöörin työhuoneeseen. - -Osa lattiaa oli revitty. Etuhuoneesta vasemmalle olevat ulkoseinät -olivat halkeilleet ja kaksi työmiestä oli tukemassa niitä pylväillä, -joita he olivat hakeneet lähimmästä lautatarhasta. Mutta yleensä ei -räjähdyksellä ollut ollut niitä seurauksia, joita sen järjestäjä oli -ajatellut. - -Herra Desmalions oli siellä yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka -olivat viettäneet yönsä huoneessa. Vain Weber oli mennyt matkoihinsa; -hän ei tahtonut tavata vihollistaan. - -Don Luisin sisääntulo herätti huomiota. Prefekti meni heti häntä -vastaan ja sanoi: - -"Minä pyydän esittää kaikkien meidän yhteisen kiitoksen. Teidän -terävänäköisyytenne on yläpuolella kaiken ylistyksen. Te olette -pelastanut henkemme ja sen haluamme, nämä herrat ja minä, -ehdottomasti tunnustaa. Mitä minuun tulee, niin on tämä jo toinen -kerta kun minulla on syy kiittää teitä." - -"Voitte hyvin yksinkertaisella tavalla osoittaa minulle -kiitollisuuttanne, herra prefekti", sanoi don Luis, "antamalla minun -suorittaa tehtäväni loppuun." - -"Tehtävänne?" - -"Niin, herra prefekti. Se, mitä tänä yönä on tapahtunut, on -vain alkua. Lopuksi tulee Marie Fauvillen ja Gaston Sauveraudin -vapauttaminen." - -Herra Desmalions hymyili. - -"Oh --!" - -"Pyydänkö liian paljon, herra prefekti?" - -"Pyytää voi aina, mutta täytyy pysytellä mahdollisuuksien rajoissa. -Ja noiden ihmisten syyttömyys ei riipu minusta." - -"Ei, herra prefekti, mutta teistä riippuu ilmoittaminen heille, jos -minä todistan heidän syyttömyytensä." - -"Siihen suostun, jos te todistatte sen niin, ettei sitä kauemmin -voida epäillä." - -"Sen teen." - -Kaikesta huolimatta vaikutti don Luisin rauhallinen varmuus herra -Desmalionsiin, ja hän sanoi: - -"Sen nopean tutkimuksemme tulokset, jotka olemme saaneet, saattavat -kenties auttaa teitä. Olemme esimerkiksi varmat siitä, että pommi oli -asetettu lattiapalkkien alle sisäänkäytävän luo." - -"Olkaa hyvä ja älkää vaivautuko, herra prefekti. Ne ovat ainoastaan -toisarvoisia seikkoja. Pääasia on nyt, että te saatte tietää koko -totuuden, ettekä yksinomaan sanojen kautta." - -Prefekti oli tullut lähemmäksi. Hän ja salapoliisit seisoivat don -Luisin ympärillä ja seurasivat kuumeentapaisella kärsimättömyydellä -hänen huultensa liikkeitä. Oliko mahdollista, että totuus, joka -vielä oli niin kaukainen ja hämärä, huolimatta kaikesta siitä -merkityksestä, jonka he antoivat tehdyille vangitsemisille, nyt -vihdoinkin olisi tunnettu? - -"Herra prefekti", sanoi don Luis, "te odotitte tänä yönä turhaan -neljännen kirjeen tuloa. Nyt saamme me, kiitos erään ihmeellisen -sattuman, olla läsnä sen saapuessa. Te saatte silloin tietää, että -se oli sama käsi, joka suoritti rikokset... ja senkin, kenen käsi se -oli." - -Hän kääntyi Mazerouxiin. - -"Herra komissario, tahdotteko olla hyvä ja tehdä huoneen niin -pimeäksi kuin mahdollista? Ikkunanluukut ovat poissa, mutta te voitte -vetää verhot ikkunoihin ja sulkea ovet. Herra prefekti, onko se vain -sattuma, että sähkö palaa?" - -"Kyllä. Me sammutamme sen." - -"Hetki vielä. Onko jollakin herroista mukanaan taskulamppu? No niin, -sitä ei tarvita. Tämä on riittävä." - -Kynttiläjalassa oli kynttilä. Hän otti sen ja sytytti. - -Sitten hän sammutti sähkövalon. - -Tuli puolipimeä. Kynttilänliekki lepatti ikkunoista käyvässä vedossa. -Don Luis suojeli sitä kädellään ja meni pöydän luo. - -"En luule että tarvitsee odottaa kauan", sanoi hän. "Arvaan, että -vie vain muutamia minuutteja ennenkuin tosiasiat puhuvat puolestaan -paremmin kuin minä voin sen tehdä." - -Nämä hetket, joiden aikana ei kukaan rikkonut hiljaisuutta, -olivat unohtumattomia. Herra Desmalions selitti myöhemmin eräässä -haastattelussa, jossa hän teki hyvin huvittavalla tavalla itsestään -pilaa, että hänen aivonsa yön seikkailuista kiihtyneinä kuvittelivat -mitä uskomattomimpia tapahtumia, kuten esimerkiksi, että joukko -aseistettuja miehiä hyökkäisi taloon tahi että kummitukset ja henget -näyttäytyisivät. - -Hänen uteliaisuutensa kiihotti häntä pitämään silmänsä suunnattuina -don Luisiin. Tämä istui pöydänkulmalla pää hiukan taaksepäin -taivutettuna ja silmät kattoon suunnattuina. Hän söi leipäpalasta -ja nakerteli suklaakakkua näyttäen hyvin nälkäiseltä, mutta aivan -tyyneltä. - -Kesti useampia sekunteja kuten don Luis oli sanonut, ehkä kolme-, -neljäkymmentä; ne tuntuivat iankaikkisuudelta. Sitten kohotti Perenna -kynttilää ja sanoi: - -"Kas tuossa..." - -Sen, mitä he nyt näkivät, olivat kaikki huomanneet melkein samalla -hetkellä kun hän sen sanoi. Katosta laskeutui kirje. Se leijaili -hitaasti alas kuin tuulen ajelema lehti. Se kosketti hiukan don -Luisia ja putosi lattialle pöydän jalkojen väliin. - -Don Luis otti ylös paperin, ojensi sen herra Desmalionsille ja sanoi: - -"Kas tässä, herra prefekti. Tässä on neljäs kirje, jonka piti tulla -yöllä." - - - - -IV LUKU - -"Vihollinen" - - -Herra Desmalions silmäili häneen ja hänestä kattoon mitään -käsittämättä. Perenna sanoi: - -"Oh, tässä ei ole mitään noituutta, ja vaikka kukaan ei ole heittänyt -kirjettä ylhäältä eikä katossa löydy pienintäkään reikää, on selitys -kuitenkin hyvin yksinkertainen." - -"Vai niin, se on siis yksinkertainen?" sanoi herra Desmalions. - -"Niin, herra prefekti. Se näyttää melkein pilanpäiten suoritetulta -monimutkaiselta noitatempulta. Mutta minä väitän sen olevan hyvin -yksinkertaisen... ja samalla hyvin hirveän. Herra Mazeroux, -tahdotteko olla hyvä ja vetää verhot syrjään sekä antaa meille niin -paljon valoa kuin mahdollista?" - -Mazerouxin täyttäessä määräyksen ja herra Desmalionsin läpikäydessä -neljännen kirjeen, jonka sisällys oli merkityksetön ja vahvisti vain -edelliset, otti don Luis tikapuut, jotka työmiehet olivat jättäneet -nurkkaan, sijoitti ne keskelle huonetta, kiipesi ylös ja asettui -niille hajareisin niin, että saattoi ulottua kattokruunuun. - -Sen muodosti leveä, ympyränmuotoinen messinkilevy, josta riippui -kristalliliuskoja. Sisälle, lankoja peittävän messinkikolmion väliin, -oli sijoitettu kolme lamppua. - -Hän paljasti langat ja leikkasi ne poikki. Sitten ryhtyi hän ottamaan -alas koko laitetta. Saadakseen sen nopeammin pyysi hän vasaran ja löi -rikki kruunua pitelevän sinkilän ympäryksen. - -"Olkaa hyvä ja auttakaa minua", sanoi hän Mazerouxille. - -Mazeroux meni ylös portaita ja auttoi häntä ottamaan kruunun alas. -Salapoliisit ottivat sen vastaan ja sijoittivat pöydälle huomattavan -vaikeasti, sillä se oli raskaampi kuin näytti. - -Lähemmin tarkastettaessa huomattiin sen olevan varustetun -kuutiomaisella metallisäiliöllä, joka oli ollut kiinnitetty katon -yläpuolelle rautakoukkujen väliin, joten don Luis oli pakotettu -hakkaamaan pois rappauksen, joka sitä peitti. - -"Mikä peijakas tuo on?" huudahti herra Desmalions. - -"Avatkaa se itse, herra prefekti, siinä on kansi", sanoi Peranna. - -Hena Desmalions kohotti kantta. Astia oli täynnä vietereitä ja -rattaita, kokonainen monimutkainen koneisto, joka muistutti kellon -koneistoa. - -"Sallitteko, herra prefekti?" sanoi don Luis. - -Hän otti yhden koneosan ja huomasi sen alla toisen, joka oli -yhdistetty ensimmäiseen kahdella toistensa kanssa kosketuksissa -olevalla hammasrattaalla; jälkimäinen laite muistutti suuresti niitä -itsetoimivia koneita, jotka päästivät painettuja kiertokirjeitä. - -Aivan astian pohjalla, juuri siinä, missä se kosketti kattoon, oli -puoliympyräinen syvennys, jossa riippui kirje valmiina lähetettäväksi. - -"Viimeinen niistä viidestä kirjeestä", sanoi don Luis, "joka -luultavasti jatkaa syytösten sarjaa. Pankaa merkille, herra prefekti, -että alkuaan oli kruunussa neljäs lamppu keskellä. Se otettiin -nähtävästi pois kun kruunu muutettiin kirjekoneistoksi." - -Hän jatkoi yksityiskohtaista selontekoaan. - -"Koko kirjevarasto sijoitettiin siis tähän pohjalle. Nerokas -koneisto, jota kellolaite käytti, otti ne määrättyyn aikaan ja -työnsi ulos lamppujen välitse ilmaan kristalliliuskojen peittäessä -syvennyksen." - -Ei kukaan don Luisin ympärilläolijoista sanonut mitään ja he -näyttivät kaikki kenties hieman pettyneiltä. Juttu oli kylläkin -sangen ovela, mutta he olivat odottaneet jotain enempää kuin -tällaista vieteri- ja ratastemppua. - -"Olkaa kärsivällisiä, hyvät herrat", sanoi don Luis. "Olen luvannut -teille jotain kauheaa ja sitä te saatte." - -"No niin", sanoi prefekti, "minä myönnän, että täältä kirjeet -tulivat. Mutta monet asiat ovat vielä epäselviä ja sitäpaitsi on eräs -erikoinen asianhaara jota näyttää olevan mahdoton selittää. Kuinka -saattoivat rikolliset laittaa kattokruunun tuolla tavoin? Kuinka -saattoivat he poliisin vartioimassa talossa huoneessa, jota pidettiin -öin päivin silmällä, suorittaa sellaisen työn kenenkään heitä -näkemättä tahi kuulematta?" - -"Vastaus on sangen helppo, herra prefekti: työ suoritettiin ennenkuin -poliisi vartioi taloa." - -"Siis ennen murhan tapahtumista?" - -"Niin, ennen sen tapahtumista." - -"Ja mikä todistaa asian olevan niin?" - -"Se tosiasia, ettei asia voi muuten olla." - -"Mutta selittäkää!" huudahti herra Desmalions tehden kärsimättömän -eleen. "Jos teillä on tärkeitä asioita meille ilmoitettavana, niin -minkä vuoksi viivyttelette?" - -"On parasta, herra prefekti, että te saatte totuuden selville samalla -tavoin kuin minäkin. Kun te tiedätte kirjeiden salaisuuden, on totuus -paljon lähempänä kuin luulettekaan ja te olisitte jo nimittäneet -rikollisen, jos ei hänen rikoksensa olisi niin hirveä, että se on -kääntänyt kaikki epäilykset hänestä." - -Herra Desmalions katsoi häneen tarkkaavasti Hän tunsi Perennan -jokaisen sanan painon ja oli todellakin liikutettu. - -"Teidän käsityksenne mukaan," sanoi hän, "asetettiin nämä -rouva Fauvillea ja Gaston Sauveraudia syyttävät kirjeet tähän -tarkoituksella syöstä molemmat turmioon?" - -"Aivan niin, herra prefekti." - -"Ja kun ne sijoitettiin tähän ennen rikoksen tekoa on salaliitto siis -suunniteltu ennen murhaa." - -"Niin, herra prefekti, ennen murhaa. Kun tunnemme rouva Fauvillen -ja Gaston Sauveraudin viattomuuden, on meidän tultava siihen -johtopäätökseen, että koska kaikki syyttää heitä, niin on se -tarkoituksellisten tekojen tulos. Rouva Fauville oli murhayönä -ulkona: salajuoni! Hän ei kyennyt tekemään selkoa siitä missä oli -ollut: salajuoni! Hänen selittämätön automatkansa La Muettelle ja -hänen serkkunsa Sauveraudin kuljeskeleminen lähitienoilla: salajuoni! -Hampaiden merkit omenassa, rouva Fauvillen omien hampaiden: -salajuoni, pirullisin kaikista! Kaikki oli laskettu etukäteen, kaikki -oli niin sanoakseni valmistettu, mitattu, otsakkeella varustettu -ja numeroitu. Kaikki tapahtuu määrättyyn aikaan. Mitään ei jätetty -sattuman varaan. Se oli nerokkaasti kokoonpantu koneisto, mainioimman -mestarin arvoinen, niin erinomaisesti rakennettu, että ulkonaiset -tapahtumat eivät voineet saattaa sitä epäkuntoon ja että koneisto -työskenteli oikein, täsmällisesti, horjumattomasti... ikäänkuin -kellolaite tässä säiliössä, joka on tunnusmerkillinen koko jutulle ja -antaa samalla kertaa tarkimman selityksen siitä, koska kirjeet, jotka -ilmiantavat murhaajat, asianmukaisesti postitettiin ennen rikosta ja -heitettiin alas rikoksen jälkeen määrättyinä aikoina ja päivinä." - -Herra Desmalions mietti hetken ja huomautti sitten: - -"Mutta kirjoittamissaan kirjeissä herra Fauville syyttää vaimoaan." - -"Niin." - -"Meidän on siis otaksuttava, että hän oli joko oikeassa syytteissään -tahi että kirjeet ovat väärennettyjä?" - -"Ne eivät ole väärennettyjä. Kaikki asiantuntijat ovat todenneet -herra Fauvillen käsialan." - -"Siis?" - -"Siis..." - -Don Luis ei puhunut loppuun ja herra Desmalions tunsi totuuden -tuulahduksen vielä lähempänä itseään. - -Toiset vaikenivat yhtä liikutettuina kuin hänkin. Hän mutisi: - -"En ymmärrä..." - -"Kyllä, herra prefekti, te ymmärrätte. Te käsitätte, että jos -näiden kirjeiden lähetys on yhteydessä rouva Fauvilleen ja Gaston -Sauveraudiin suunnatun salaliiton kanssa, niin on se sen takia, että -niiden sisällys on järjestetty sellaiseksi, että sen täytyy olla -uhreille langettava." - -"Mitä? Mitä te sanotte?" - -"Sanon, mitä olen ennenkin sanonut. Koska he ovat syyttömiä, ovat -kaikki heitä vastaan olevat asianhaarat salajuonien tuloksia." - -Syntyi uudelleen pitkä hiljaisuus. Prefekti ei koettanutkaan salata -liikutustaan. Hän puhui hyvin hitaasti ja silmät don Luisiin -kiinnitettyinä sanoessaan: - -"Kuka lieneekään rikollinen, niin en ole koskaan kuullut -puhuttavankaan niin kauheista vihan ilmauksista." - -"Se on vielä hirveämpää kuin te luulettekaan, herra prefekti", sanoi -Perenna enenevällä suuttumuksella, "se on vihaa, jonka voimakkuutta -te ette voi aavistaakaan, koska ette tunne Sauveraudin kertomusta. -Minä ymmärsin sen täydelleen kuullessani häntä ja sen jälkeen olen, -ennen kaikkea muuta, ajatellut vain tätä vihaa. Kuka saattaisi -vihata sillä tavoin? Kenen vihalle oli Marie Fauville ja Sauveraud -uhrattava? Kuka oli se tuntematon, jonka pahaan suunnattu nerokkuus -oli takonut molemmat uhrit niin vahvoihin ketjuihin? Ja sitten -tuli mieleen toinen mielijohde, aikaisempi mielijohde, joka oli jo -useita kertoja pistänyt silmiini, ja josta olin maininnut komisario -Mazerouxille: tarkoitan kirjeiden tulon tieteellistä säännöllisyyttä. -Tein sen johtopäätöksen, että niin tärkeät paperit eivät voineet -ilmaantua määrättyinä päivinä mikäli ei ollut pakottavia syitä -siihen. Mitä syitä? Jos joka kerran olisi välikappaleena ollut -_ihminen_, olisi varmasti sattunut säännöttömyyksiä, etenkin poliisin -saatua asiasta tiedon ja ollessa läsnä kirjeiden saapuessa. Mutta -kaikesta huolimatta saapuivat kirjeet _ikäänkuin ne eivät olisi -voineet olla tulematta_. Ja niin selvisi minulle syy vähitellen: -ne tulivat _koneellisesti_ jonkun näkymättömän toiminnan kautta, -joka oli kerta kaikkiaan pantu käyntiin ja vaikutti luonnonlain -sokealla täsmällisyydellä. Tässä ei ollut kyseessä tietoinen äly ja -tahto, vaan puhtaasti aineellinen välttämättömyys. Näiden kahden -mielijohteen -- vihollisen ja koneiston -- yhteensattuminen synnytti -valopilkahduksen. Niiden sattuessa vastakkain aivoissani muistuttivat -ne minulle muun muassa, että herra Fauville oli ollut ammatiltaan -insinööri." - -Toiset kuuntelivat häntä tuskaisella ahdistuksella. Tämä asteittainen -paljastus ei vähentänyt heidän levottomuuttaan, vaan lisäsi sitä, -kunnes se tuli suorastaan kiduttavaksi. - -Herra Desmalions huomautti: - -"Minä myönnän, että kirjeet tulivat määrättynä päivänä, mutta te -ette ole kiinnittäneet huomiota siihen, että tunnit vaihtelivat joka -kerta?" - -"Toisin sanoen, että ne vaihtelivat aina sen mukaan odotettiinko -pimeydessä vai ei ja juuri tämä asianhaara antoi minulle -avaimen arvoitukseen. Jos kirjeet -- ja se oli välttämätön -varovaisuustoimenpide, sen ymmärrämme nyt -- tulivat vain pimeyden -suojelemina, täytyi sen johtua siitä, että joku kone esti niitä -tulemasta sähkön palaessa ja että tämän koneen täytyi olla yhteydessä -huoneessa olevan sähköjohdon kanssa. Muuta selitystä ei voinut olla. -Olimme tekemisissä itsetoimivan koneen kanssa, joka kellolaitteen -kautta antoi ulos syytöskirjelmiään sinä ja sinä päivänä, sillä ja -sillä tunnilla ja ainoastaan sähkön ollessa sammuksissa. Teillä on -kone edessänne. Asiantuntijat voivat ilman epäilyä vahvistaa tämän -väitteeni. Mutta kun on tosiasia, että se oli tässä huoneessa ja -että se sisälsi herra Fauvillen kirjoittamia kirjeitä, niin enkö -ole oikeassa väittäessäni, että sen oli rakentanut herra Fauville, -sähköinsinööri?" - -Jälleen tuli nimi Fauville esille kuin piintynyt päähänpisto, -ja joka kerran sai se määrätymmän muodon. Ensiksi oli se "herra -Fauville", sitten "herra Fauville, insinööri" ja vihdoin "herra -Fauville, sähköinsinööri." Ja niin sai kuva "vihollisesta" kuten -don Luis sanoi, määrätyt piirteet ja ajoi kauhun väristyksen näihin -miehiin, jotka kuitenkin olivat tottuneet mitä luonnottomimpiin -ja ihmeellisimpiin rikoksiin. Totuus ei enää hiipinyt heidän -ympärillään, he taistelivat sitä vastaan, kuten taistellaan -vihollista vastaan, jota ei nähdä, mutta joka pakottaa polvilleen ja -tarttuu kurkkuun. - -Prefektikin tunsi saman vaikutuksen kuin kaikki muut ja sanoi -hillitysti: - -"Siis herra Fauville kirjoitti nämä kirjeet syöstäkseen vaimonsa ja -miehen, joka rakasti tätä, turmioon?" - -"Aivan niin". - -"Siinä tapauksessa..." - -"Mitä?" - -"Kun hän tiesi, että häntä uhkasi kuolema, tahtoi hän, jos tämä -uhkaus joskus toteutuisi, että hänen kuolemansa katsottaisiin hänen -vaimonsa ja tämän ystävän aiheuttamaksi?" - -"Niin". - -"Ja kostaakseen heidän rakkautensa sekä tyydyttääkseen molempia -kohtaan tuntemansa vihan, tahtoi hän, että koko tämä todistussarja -osoittaisi heidät syyllisiksi murhaan, jonka uhriksi hän oli -joutunut?" - -"Niin". - -"Niin että herra Fauville... kuinka sanoisinkaan... oli oman -murhaajansa rikostoveri. Hän pelkäsi kuolemaa. Hän taisteli sitä -vastaan. Mutta hän järjesti niin, että hänen vihansa saisi siitä -tyydytyksen. Onko asia niin?" - -"Melkein, herra prefekti. Te kuljette samoja portaita, joita minä -kuljin ja samoinkuin minäkin epäröitte äärimmäisen totuuden edessä, -totuuden, joka antaa murhenäytelmälle niin kauhean luonteen, että se -ylittää kaikki inhimilliset mitat." - -Prefekti löi molemmat yhteenpuristetut kätensä pöytään ja huudahti -äkillisellä vastenmielisyydellä. - -"Se on naurettavaa! Se on täydellisesti väärä otaksuma! Herra -Fauville kuoleman uhkaamana työskentelemässä vaimonsa turmioksi tällä -pirullisella tavalla? Mahdotonta! Mies, joka kävi virastossani mies, -jonka te näitte, ajatteli vain yhtä asiaa: kuinka hän välttäisi -kuoleman! Häntä hallitsi vain kauhu: kuolemankauhu. Sellaisella -hetkellä ei mies tee kellolaitteita ja aseta ansoja, erittäinkin -kun ansat eivät tuota hyötyä, jos hän ei kuole rikoksen kautta. -Voitteko ajatella herra Fauvillen työskentelevän itsetoimivan -koneen avustamana. Omin käsin panevan sinne kirjeitä, jotka hän -on vaivautunut kirjoittamaan eräälle ystävälle kolme kuukautta -sitten, järjestävän tapahtumia siten, että hänen vaimonsa näyttäisi -rikolliselta ja sanovan: 'Kas niin! Jos minut murhataan, voin olla -rauhallinen: Marie vangitaan!' Ei, teidän on myönnettävä, että -sellaiset kauheat varovaisuustoimenpiteet ovat mahdottomia. Tahi -jos hän on niin tehnyt... niin, jos hän sellaiseen ryhtyy, on hän -varma siitä, että tulee murhatuksi. Se merkitsee, että hän alistuu -murhattavaksi. Se merkitsee, että hän niin sanoaksemme, on samaa -mieltä murhaajan kanssa ja kohtaa hänet puolitiessä. Lyhyesti ja -selvästi, se merkitsee..." - -Hän keskeytti ikäänkuin lausumansa ajatukset olisivat yllättäneet -hänet. Toisetkin näyttivät yhtä hämmästyneiltä. Kaikki tekivät -tiedottomasti johtopäätöksiä, joita he eivät itse oikein voineet -käsittää. Don Luis ei irrottanut silmiään prefektistä ja odotti -välttämätöntä sanaa. - -Herra Desmalions mutisi: - -"Kas niin, ette kai te väitä, että hän itse suostui..." - -"Minä en väitä mitään, herra prefekti", sanoi don Luis. "Tähän -saakka te olette seurannut omien ajatuksienne järjestelmällistä ja -luonnollista kulkua ja ne ovat vieneet teidät nykyiseen tilanteeseen." - -"Niin, niin, tiedän, mutta nyt näytän teille tämän otaksuman -mahdottomuuden. Se ei voi olla oikea, emmekä me voi uskoa Marie -Fauvillen viattomuuteen, jos emme halua otaksua jotain niin -mahdotonta kuin herra Fauvillen osallistuminen omaan murhaansa. Sehän -on naurettavaa!" - -Hän nauroi, mutta se oli pakotettua naurua, joka ei kuulunut oikealta. - -"Sillä loppujen lopuksi", jatkoi hän, "te ette voi kieltää, että -juuri siinä me olemme nyt." - -"Sitä en kiellä." - -"No?" - -"Niin, kuten sanotte, herra Fauville otti osaa omaan murhaansa." - -Nämä sanat sanottiin aivan tyynesti, mutta niin vakuuttavin -ilmein ettei kukaan vastustanut. Niiden johtopäätösten jälkeen, -jotka don Luis oli pakottanut kuulijansa tekemään, olivat he -joutuneet umpikujaan, josta oli mahdotonta tulla pois turvautumatta -verukkeisiin, joihin ei löytynyt mitään vastausta. Ei ollut enää -mahdollista olla näkemättä herra Fauvillen osallisuutta omaan -kuolemaansa. Mutta minkälainen oli tämä osallisuus? Mitä osaa hän oli -näytellyt tässä viha- ja murhanäytelmässä? Oliko hän näytellyt osaa, -joka johti hänen kuolemaansa, vapaaehtoisesti tahi pakotettuna? Ja -kuka oli ollut hänen rikostoverinsa? - -Kaikki nämä kysymykset tunkeutuivat herra Desmalionsin ja muiden -mieleen. He eivät ajatelleet muuta kuin niiden ratkaisemista -ja don Luis saattoi olla varma, että hänen ratkaisunsa -hyväksyttäisiin. Tästä hetkestä tarvitsi hänen vain kertoa mitä -oli tapahtunut tarvitsematta pelätä vastaväitteitä. Hän teki sen -hyvin lyhytsanaisesti, raportin muodossa, joka rajoittui kaikkein -tärkeimpään: - -"Kolme kuukautta ennen rikosta kirjoitti herra Fauville joukon -kirjeitä ystävälleen, herra Langernaultille, joka, sen mukaan kuin -komisario Mazeroux varmastikin on teille puhunut, herra prefekti, -oli ollut kuolleena useita vuosia, asianhaara, josta herra Fauville -ei voinut olla tietämättä. Nämä kirjeet pantiin postiin, mutta -siepattiin pois jollain tavalla jota ei tässä tilaisuudessa tarvitse -pohtia. Herra Fauville raaputti pois leimat ja osoitteen sekä asetti -kirjeet erikoisesti sitä varten laitettuun koneeseen jonka toiminnan -hän asetti niin, että ensimmäinen kirje tulisi esille neljätoista -päivää hänen kuolemansa jälkeen ja seuraavat aina kymmenen päivän -väliajoilla. Nykyhetkellä on aivan selvää, että hänen toimintansa -oli etukäteen suunniteltu pienimpiin yksityisseikkoihin asti. Kun -hän tiesi Sauveraudin olevan rakastuneen vaimoonsa ja oli selvillä -kaikesta mihin Sauveraud ryhtyi, oli hän tietysti huomannut että -hänen vihattu kilpailijansa kulki joka keskiviikko talon ohi, -ja että Marie Fauville seisoi silloin ikkunassaan. Tämä on mitä -merkittävin asianhaara ja on ollut minulle tavattoman tärkeä; teidän -on katsottava se täydelleen samanveroiseksi todistuskappaleen kanssa. -Joka keskiviikkoilta, minä toistan sen, oli Sauveraudilla tapana -käydä talon ympäri. Pankaa nyt merkille tämä: ensiksikin, herra -Fauvillen suunnittelema rikos tapahtui keskiviikkoiltana; toiseksi, -että rouva Fauville meni miehensä nimenomaisesta pyynnöstä sinä -iltana oopperaan ja rouva d'Ersingerin luo." - -Don Luis vaikeni hetkeksi ja jatkoi sitten: - -"Tänä keskiviikkoaamuna oli kaikki kunnossa, onnettomuuskello oli -vedetty, syytöskone työskenteli erinomaisesti ja tulevat tapahtumat -vahvistaisivat välittömästi herra Fauvillen valmistamia todisteita. -Herra prefekti, te saitte häneltä kirjeen, jossa hän kertoi itseään -vastaan suunnitellusta salaliitosta ja pyysi teidän apuanne -_seuraavana aamuna_ t.s. _kuolemansa jälkeen!_ Hänellä oli pätevät -syyt uskoa, että kaikki kävisi aivan täsmälleen 'vihollisen' tahdon -mukaan, mutta silloin tapahtui jotain, joka oli vähällä kumota hänen -suunnitelmansa: tarkastaja Vérot esiintyi teidän lähettämänänne, -herra prefekti, kootakseen tietoja Morningtonin perillisistä. -Mitä tapahtui näiden miesten välillä? Sitä ei arvatenkaan saada -koskaan tietää. Molemmat ovat kuolleet, eikä heidän salaisuutensa -enää palaa. Mutta sen voimme kuitenkin pitää varmana, että Vérot -on ollut täällä ja ottanut mukaansa suklaapalan, jossa ensi kerran -nähtiin tiikerihampaiden jäljet, ja että Vérot, kiitos meille -tuntemattomien asianhaarojen, onnistui keksimään herra Fauvillen -suunnitelmat. Sen me tiedämme, sillä Vérot'n viimeiset tässä -maailmassa lausutut sanat koskivat sitä. Hänen kauttaan saimme -tietää, että rikos tapahtuisi seuraavana yönä ja hän oli kirjoittanut -tietonsa kirjeeseen, joka häneltä varastettiin. Ja Fauville tiesi sen -myöskin, sillä päästäkseen pelottavasta vihollisesta, joka ehkäisi -hänen suunnitelmiaan, myrkytti hän tämän, ja kun myrkky vaikutti -hitaasti, oli hän kylliksi röyhkeä seuratakseen päällikkö Vérot'a -Café du Pont-Neufiin valepuvussa, joka teki hänet Sauveraudiksi ja -suuntasi epäilykset tähän. Täällä varasti hän Vérot'n kirjoittaman -kirjeen, pani tilalle kirjoittamattoman paperiarkin ja kysyi sen -jälkeen eräältä ohikulkijalta, josta piti tulla todistaja Sauveraudia -vastaan, tietä lähimmälle Metropolitaine asemalle Neuilly'n, jossa -Sauveraud asui! Siinä on teille mies, herra prefekti." - -Don Luis puhui vakuuttavasti ja lämmöllä, jonka luja vakaumus -synnyttää. Hänen järjestelmällinen ja lujasti yhtenäinen -selostuksensa näytti pakottavan esille totuuden. - -"Siinä on teille mies, herra prefekti, siinä on teille roisto. -Kauhu Vérot'n paljastuksesta oli niin suuri, että hän, pantuaan -toimeen suunnittelemansa kauhean teon, meni prefektin virastoon -varmistuakseen uhrinsa kuolemasta ja siitä, ettei tämä ollut -antanut häntä ilmi. Te muistatte tapahtuman, herra prefekti, miehen -liikutetun ja pelästyneen käytöksen: 'Huomenillalla', sanoi hän. -Niin, hän _pyysi_ apua seuraavaksi päiväksi, vaikka tiesi, että -kaikki olisi ohi samana iltana ja että poliisilla seuraavana päivänä -olisi edessään murha ja kaksi syytettyä, joita vastaan hän itse oli -koonnut todistukset... Marie Fauville, jonka hän niin sanoaksemme -oli antanut ilmi etukäteen. Ja sen vuoksi teki minun ja komisario -Mazerouxin tulo samana iltana hänet niin hämmästyneeksi. Keitä olivat -nämä tunkeilijat? Onnistuisiko heidän estää hänen suunnitelmansa? -Lähemmin ajateltuaan hän rauhoittui, vaikkapa me itsepäisyytemme -kautta pakotimme hänet antamaan perään. Mitä hän meistä välitti? -Hänen valmistuksensa olivat niin hyvin suoritetut, ettei mikään -vartiointi voinut tehdä niitä tyhjiksi, eivätkä vahdit saisi edes -vihiä siitä. Se mitä tapahtuisi, tapahtuisi joka tapauksessa ja -tietämättämme. Kuolema tekisi työnsä hänen viittauksestaan. Ja -huvinäytelmä, tahi oikeammin sanoen, murhenäytelmä, kulkisi kulkuaan. -Rouva Fauville, jonka hän oli lähettänyt teatteriin, tuli sanomaan -hyvää yötä. Sitten tuli hänen palvelijansa mukanaan jotain syötävää, -niiden joukossa maljakko omenoita. Sitten sai hän raivokohtauksen, -sellaisen miehen tuskankohtauksen, jonka täytyy kuolla ja joka pelkää -kuolemaa; kokonainen näytelmä, jonka aikana hän näytti meille kaapin -ja sidotun muistikirjan, jonka piti sisältää selonteko salaliitosta. -Sitten loppui kaikki. Mazeroux ja minä vetäydyimme etuhuoneeseen -ja suljimme välioven, herra Fauville jäi yksin ja saattoi tehdä -mitä halusi. Mikään ei voinut häntä estää toteuttamasta aikeitaan. -Kello yksitoista illalla rouva Fauville -- jolle hän epäilemättä oli -lähettänyt Sauveraudin käsialalla kirjoitetun kirjeen -- lähtisi -oopperasta ja ennen rouva d'Ersingerin luo menoaan viettäisi tunnin -kotinsa lähistöllä. Toiselta puolen tekisi Sauveraud tavallisen -pyhiinvaellusretkensä keskiviikkoiltana vähän matkan päässä rouva -Fauvillesta, mutta vastakkaisella puolella. Molemmat joutuisivat -poliisin epäluulojen alaisiksi, joko herra Fauvillen viittausten -tahi Café du Pont-Neufin tapahtumien vuoksi, ei kumpainenkaan -voisi todistaa alibiaan eikä selittää minkä vuoksi oleskeli niin -lähellä taloa. Eivätkö näin ollen molemmat tulisi syytetyiksi ja -tuomituiksi rikoksesta? Siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että -joku sattuma puhuisi heidän puolestaan, oli olemassa kiistämätön -todistus omenan muodossa, jossa oli rouva Fauvillen hampaiden jäljet! -Ja sitten, muutamia viikkoja myöhemmin, viimeinen ja ratkaiseva -temppu, salaperäiset kirjeet, jotka tulivat joka kymmenes päivä -ja syyttivät molempia. Pieninkin yksityisseikka oli pirullisella -terävänäköisyydellä suunniteltu. Te muistatte, herra prefekti, -tuon turkoosin, joka putosi sormestani ja löytyi kaapista? Oli -neljä henkilöä, jotka olivat voineet ottaa sen ylös. Herra Fauville -oli niistä yksi. Hänet me jätimme huomioonottamatta ja kuitenkin -se oli juuri hän, joka pani turkoosin kaappiin estääkseen minun -väliintuloani, joka olisi saattanut käydä vaaralliseksi. Nyt oli teko -täydellinen. Kohtalo täyttyisi. 'Vihollisen' ja hänen uhrinsa välissä -oli vain yksi tapahtuma. Tämä tapahtui. Herra Fauville kuoli." - -Don Luis vaikeni. Hänen sanojansa seurasi pitkä hiljaisuus ja hän -tunsi itsensä vakuutetuksi, että hänen äsken kertomansa pitkä -historia oli saavuttanut kuulijoiden täydellisen hyväksymisen. He -eivät arvostelleet, he uskoivat. - -Herra Desmalions teki viimeisen kysymyksen: - -"Te olitte etuhuoneessa yhdessä komisario Mazerouxin kanssa. -Ulkopuolella oli poliiseja. Jos nyt otaksutaan, että herra Fauville -tiesi tulevansa murhatuksi tänä yönä ja juuri siihen aikaan, niin -kuka on voinut tappaa hänet ja hänen poikansa? Talossahan ei ollut -ketään?" - -"Siellä oli herra Fauville". - -Vastustuksen sorina purkautui ilmoille. Verho oli äkkiä vedetty -syrjään ja don Luisin esittämä näky aiheutti paitsi kauhua, -odottamattoman epäilyn purkauksen ja jonkunlaista katumusta siitä -aivan liian hyväntahtoisesta huomaavaisuudesta, jolla hänen -selityksensä oli otettu vastaan. Prefekti ilmaisi kaikkien tunteet -huudahtaessaan: - -"Kylliksi sanoja! Kylliksi otaksumia! Niin järjelliseltä kuin ne -näyttävätkin, johtavat ne kuitenkin mahdottomiin lopputuloksiin." - -"Näennäisesti mahdottomiin, herra prefekti; mutta mistä me voimme -tietää ettei herra Fauvillen kuulumatonta käytöstä voida selittää -aivan luonnollisilla syillä. Tietysti ei ole ketään, joka kuolee -kevein sydämin saadakseen kostaa. Mutta mistä me tiedämme ettei herra -Fauville, jonka äärimmäisen kalpeuden ja tavattoman sairaalloisen -näön te panitte epäilemättä merkille niinkuin minäkin, potenut jotain -kuolettavaa tautia, ja että hän, tietäessään itsensä tuomituksi..." - -"Kylliksi sanoja, sanon vielä kerran," huudahti prefekti. "Te -liikutte vain otaksumissa. Mutta minä haluan todistuksen, yhden -todistuksen, vain yhden. Ja odotamme sitä..." - -"Tässä se on, herra prefekti." - -"Mitä? Mitä te sanotte?" - -"Herra prefekti, ottaessani alas kattokruunun löysin sinetöidyn -kirjekuoren metallisäiliön päältä. Kun kruunu oli asetettu -sen ullakkokamarin alle, jossa herra Fauvillen poika asui, on -siis selvää, että herra Fauville kohottamalla poikansa huoneen -lattiapalkkeja saattoi päästä valmistamansa koneen yläosaan -käsiksi. Viimeisenä yönä asetti hän sinne tämän sinetöidyn kuoren -varustettuaan sen murhapäivän ajalla; '13 päivä maaliskuuta kello 11 -i.p.' ja allekirjoituksella 'Hippolyte Fauville'." - -Herra Desmalions aukaisi innokkaana kuoren. Hän säpsähti heitettyään -silmäyksen paperiarkkiin, joka oli kuoressa. - -"Oh, se roisto, se roisto," sanoi hän. "Miten on mahdollista, että on -olemassa sellainen lurjus? Sellainen halveksittava eläin!" - -Värähtelevällä äänellä, joka liikutuksen vuoksi oli usein melkein -kuulumaton, hän luki: - -"Loppu lähenee. Hetki on käsissä. Nukuttamani Edmond on nyt -kuollut ilman että myrkyn tuli herätti hänet horroksistaan. Oma -kuolonkamppailuni alkaa. Kärsin kaikkia helvetin tuskia. Käteni -saattaa tuskin kirjoittaa näitä viimeisiä rivejä. Minä kärsin, oh, -kuinka minä kärsin! Ja kuitenkin on onneni sanoin kuvaamaton. - -"Tämä onni johtuu käynnistäni Lontoossa Edmondin kanssa neljä -kuukautta sitten. Siihen asti vietin mitä kauheinta elämää peittäen -vihani naiseen, joka halveksi minua ja rakasti toista. Terveyteni oli -murtunut, tunsin säälimättömän sairauden jäytävän itseäni samalla -kuin näin poikani tulevan päivä päivältä heikommaksi ja kalpeammaksi. -Iltapäivällä neuvottelin kuuluisan lääkärin kanssa ja nyt ei jäänyt -enää pienintäkään epäilyä: sairaus, joka kulutti minua, oli syöpä, ja -minä tiesin myöskin, että poikani Edmond samoin kuin minäkin, seisoi -haudan partaalla parantumatonta keuhkotautia sairastaen. - -"Samana iltana keksin suurenmoisen kostotuumani. Ja minkälaisen -koston! Pelottavan syytöksen toisiaan rakastavaa miestä ja naista -kohtaan. Vankila! Tuomioistuin! Pakkotyö! Mestaus! Eikä mitään avun -mahdollisuutta, ei vastarintaa, ei toivoa. Kootut todistukset, -todistukset niin pelottavat, että syyttömänkin täytyy epäillä omaa -viattomuuttaan. Mikä kosto! Ja mikä rangaistus! Olla viaton ja -taistella turhaan syyttäviä asianhaaroja ja tosiasioita vastaan, -jotka selittävät syylliseksi! - -"Olen onnellinen. Kuolema, jonka olen itselleni tuottanut, on alku -heidän tuskiinsa. Miksikä siis elää ja odottaa luonnollista kuolemaa, -joka merkitsisi heidän onnensa alkamista? Ja kun Edmondin täytyy -kuolla, miksikä en pelastaisi häntä pitkäaikaisesta sairaudesta -antamalla hänelle kuoleman, joka kaksinkertaistuttaa Marien ja -Sauveraudin rikoksen. - -"Loppu lähestyy. Minun täytyy keskeyttää, tuskat käyvät -ylivoimaisiksi. Mutta nyt hallitsen jälleen itseäni. Kuinka hiljaista -onkaan! Ulkopuolella ja sisällä ovat poliisin lähetit, jotka -vartioivat rikostani. Ja aivan läheisyydessä hiiviskelee Marie minun -kirjeeni määräämälle kohtauspaikalle, johon hänen rakastettunsa -ei tule. Ja rakastaja kuljeskelee ikkunan alla, jossa hänen -rakastettunsa ei näyttäydy. Oh, te pienet, kauniit nuket, joiden -rihmoista minä pitelen! Tanssikaa! Hyppikää! Herra jumala, kuinka -he ovat naurettavia! Nuora teidän kaulanne ympärille, herrani, ja -toinen nuora teille, rouvani! Ettekö se olleet te, joka myrkytitte -Vérot'n tänä aamuna ja seurasitte häntä ebenholtsikeppeinenne Café -du Pont-Neufille? Tietysti, luonnollisesti se olitte te. Ja yöllä -myrkyttää kaunis nainen minut ja poikapuolensa. Todistuksia? Niin, -miten onkaan omenan laita, rouvani, omenan, jota te ette purreet ja -jossa kuitenkin on teidän hampaidenne jäljet? Kuinka naurettavaa! -Tanssikaa! Hyppikää! - -"Ja kirjeet! Kuolleelle Langernaultille kirjoitetut kirjeet! Ne -kruunaavat riemuni. Oh, mikä ilo, kun keksin ja rakensin pienen -koneellisen leikkikaluni! Eikö se ollut sievästi tuumittu? Eikö se -ole korea ja tarkka? Määrättynä aikana, pang, ensimmäinen kirje! -Kymmenen päivää myöhemmin, pang, toinen kirje. Ei ole enää mitään -toivoa, ystävä raukat, te olette tuomitut. Tanssikaa! Hyppikää! - -"Ja mikä minua huvittaa enin -- sillä nyt nauran -- on ajatus, ettei -kukaan tiedä sitä eikä tätä. Marie ja Sauveraud ovat syyllisiä... -siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Mutta sen jälkeen... täydellinen -pimeys. Kukaan ei saa milloinkaan tietää mitään. Ja muutamien -viikkojen kuluttua, kun molemmat rikolliset ovat peruuttamattomasti -tuomitut, kun kirjeet ovat poliisin hallussa, niin 25. päivä, tahi -tarkemmin sanoen, kello kolme aamulla 26. päivänä toukokuuta, -pyyhkäisee räjähdys pois jokaisen tekoni jäljenkin. Pommi on asetettu -paikoilleen, olen sen viereen asettanut muistikirjani, myrkkypullon, -käyttämäni oopiumiruiskun ja kaksi Vérot'n kirjettä, jotka voisivat -pelastaa rikolliset. Ei, kukaan ei saa milloinkaan mitään tietää. - -"Mikäli ei... mikäli ei tapahdu ihmettä... jos pommi jättää seinät -pystyyn ja katon ehyeksi. Tahi mikäli ei joku ihmeellisellä -neroudella varustettu, tavattoman älykäs olento selvitä sekoittamiani -lankoja ja kuukauden tutkimusten perästä keksi tätä kirjettä. - -"Kas niin, nyt se on loppu. On jäljellä vain allekirjoittaminen. -Käteni vapisee yhä enemmän. Hiki tippuu otsaltani suurina pisaroina. -Minä kärsin helvetin tuskia ja olen taivaallisen onnellinen. Ahaa, -ystäväni, te odotitte kuolemaani! Sinä, Marie, annoit minun, -varomattomasti kyllä, lukea silmistäsi ihastuksen nähdessäni minut -sairaana. Ja te olette molemmat niin varmoja tulevaisuudesta, että -teillä oli rohkeutta kärsivällisesti odottaa kuolemaani. Tässä se nyt -on, minun kuolemani! Se on tässä ja tässä olette te yhdistettyinä -käsiraudoilla minun hautani yläpuolella. Marie tulee ystäväni -Sauveraudin vaimoksi. Sauveraud, lahjoitan teille vaimoni. Olkaa -yhdistettyjä pyhässä avioliitossa. Jumala siunatkoon teitä, lapseni! -Tutkintotuomari laatii aviosopimuksen ja pyöveli lukee vihkimäkaavan. -Oh, ihanaa! Kärsin helvetin tuskia... mutta riemuitsen! Kuinka -ihana onkaan viha, kun se tekee kuoleman näin suloiseksi! Minä -olen onnellinen kuollessani. Marie on vankilassa! Sauveraud -itkee kuolemaantuomittujen kopissa. Ovi avautuu. Oh, kauhua... -mustiinpuetut miehet. Ne menevät vuoteen luo: 'Gaston Sauveraud, -armon anomuksenne on hylätty. Rohkeutta! Olkaa mies!' Kylmä, kostea -aamu... mestauslava! Nyt on sinun vuorosi, Marie, sinun vuorosi! -Haluatko elää rakastajasi jälkeen. Sauveraud on kuollut, nyt on vuoro -sinulla. Katso, tässä on sinulle nuora. Tahi haluatko mieluummin -myrkkyä... kas niin, kuole nyt, lutka! Kuole, suonissasi tulta, -niinkuin minäkin, joka vihaan sinua, vihaan sinua, vihaan sinua!" - -Herra Desmalions lopetti ja kaikki läsnäolijat vaikenivat -hämmästyksen lamaannuttamina. Viimeisiä rivejä oli prefektin ollut -sangen vaikea lukea, sillä käsiala oli melkein muodotonta ja -epäselvää. - -Hän sanoi matalammalla äänellä paperiin katsoen: - -"Hippolyte Fauville. Niin kuuluu allekirjoitus, se roisto sai -viimeisellä minuutilla voimia kirjoittaakseen selvästi nimensä. Hän -pelkäsi, että hänen alhaisuuttaan voitaisiin epäillä. Kuinka olisi -kukaan saattanut luulla tällaista?" - -Hän heitti katseen don Luisiin ja lisäsi: - -"Tämän salaisuuden paljastamiseen vaaditaan todellakin verratonta -terävänäköisyyttä ja lahjoja, joiden edessä meidän on kumarruttava... -minä ainakin sen teen. Kaikki tämän hullun antamat selitykset ovat -edeltäpäin selostetut hämmästyttävän tarkasti." - -Don Luis kumarsi ja hänelle osoitettuun kiitokseen vastaamatta sanoi: - -"Olette oikeassa, herra prefekti, hän oli mielipuoli vaarallisinta -lajia, terävästi ajatteleva hullu, joka ei antanut minkään -estää itseään suorittamasta tehtäväänsä. Hän toteutti sen -yli-inhimillisellä kiihkolla, turhan tarkan älynsä kaikella voimalla. -Joku toinen olisi tappanut uhrinsa avoimesti ja raa'asti." - -Herra Desmalions teki loppueleen. Lisäkysymyksiin antaisi -poliisitutkinto valaistusta. Nyt oli tärkeintä pelastaa Marie -Fauvillen henki. - -"Meillä ei ole hetkeäkään kadotettavissa", sanoi hän. "Rouva -Fauvillelle on tästä ilmoitettava heti. Samalla aikaa tiedotetaan -tutkintotuomarille, että juttu häntä vastaan on heti lakkautettava." - -Hän antoi kiireesti muutamia ohjeita poliisitutkinnasta. Sitten -kääntyi hän Perennaan. - -"Tulkaa, herraseni," sanoi hän, "on vain oikein, että rouva Fauville -saa kiittää vapauttajaansa. Tulkaa te myöskin, Mazeroux." - -Kokous oli loppu, tämä kokous, jonka aikana Perenna oli antanut -loistavimman todistuksen neroudestaan. Herra Desmalionsin kasvojen -ilmeet kuvastivat koko hänen ihailunsa. Ja Perenna nautti -suunnattomasti siitä omituisesta tilanteesta, että hän, joka -muutamia tunteja sitten oli poliisin takaa-ajama, nyt istui autossa -poliisiprefektin vieressä. Weberin kantamalla kaunalla ei ollut nyt -mitään merkitystä. - -Herra Desmalions alkoi sillävälin pintapuolisesti tutkia uutta -arvoitusta ja osoitti, että muutamat kohdat olivat vielä -selvittämättä. - -"Niin, aivan oikein... tässä ei ole epäilyksen varjoakaan... me -toivomme... asia on niin, eikä toisin. Mutta pari seikkaa on vielä -pimeyden peitossa. Ensiksikin hampaiden jäljet. Huolimatta hänen -miehensä myönnytyksestä se on asia, jota ei voida jättää syrjään." - -"Luulen selityksen olevan hyvin yksinkertaisen, herra prefekti. Annan -sen teille niin pian kuin saan vaadittavat todistukset." - -"Hyvä on. Mutta toinen kysymys: mistä johtuu että Weber tänä aamuna -löysi räjähdystä koskevan paperin neiti Levasseurin huoneesta?" - -"Ja mistä johtuu", lisäsi don Luis nauraen, "että minä löysin sieltä -niiden viiden päivän aikamäärät, jolloin kirjeet saapuivat?" - -"Te yhdytte siis minun käsitykseeni?" sanoi herra Desmalions. "Osa, -jota neiti Levasseur on näytellyt, on lievimmin sanoen epäilyttävä." - -"Uskon kaiken selviävän, herra prefekti, ja teidän tarvitsee vain -kysyä rouva Fauvillelta sekä Gaston Sauveraudilta hajottaaksenne -viimeisen epäilyksen ja puhdistaaksenne neiti Levasseurin kaikista -epäluuloista." - -"Ja sitten", jatkoi herra Desmalions, "on vielä asianhaara, joka -näyttää minusta kummalliselta. Tunnustuksessaan ei Hippolyte Fauville -maininnut sanallakaan Morningtonin perinnöstä. Minkä vuoksi? Eikö hän -tiennyt siitä? Onko meidän otaksuttava, että tämä rikossarja on vain -puhdas sattuma?" - -"Yhdyn täydellisesti teihin, herra prefekti. Hippolyte Fauvillen -vaiteliaisuus testamentin suhteen kummastuttaa minua, myönnän sen. -Mutta pidän sitä suhteellisesti verrattain vähäpätöisenä seikkana. -Pääasia on Fauvillen syyllisyys ja hänen vaimonsa viattomuus." - -Auto pysähtyi Sant-Lazaren ulkopuolelle, kurjan, kolkon vankilan, -joka vielä odottaa maan tasalle hajottamistaan. - -Prefekti hypähti ylös. Portti aukeni heti. - -"Onko vankilanjohtaja täällä?" kysyi hän. "Lähettäkää heti häntä -hakemaan, on kiire." - -Tahtomatta odottaa kiisi hän heti pitkin sitä käytävää, joka vei -sairasosastolle; tullessaan toiseen kerrokseen kohtasi hän johtajan. - -"Rouva Fauville", sanoi hän kuluttamatta aikaa, "haluan tavata hänet". - -Mutta hän pysähtyi huomatessaan hämmästyneen ilmeen vankilanjohtajan -kasvoilla. - -"Mikä on?" kysyi hän. "Mistä on kysymys?" - -"Ettekö ole kuullut sitä, herra prefekti?" sammalsi johtaja. "Minähän -ilmoitin virastoonne puhelimella." - -"Sanokaa, mitä on tapahtunut?" - -"Rouva Fauville kuoli aamulla. Hänen onnistui ottaa myrkkyä." - -Herra Desmalions tarttui johtajan käsivarteen ja kiiruhti Perennan ja -Mazerouxin seuraamana sairasosastolle. - -Eräässä huoneessa näki hän Marie Fauvillen makaavan vuoteessa. -Hänen kalpeilla kasvoillaan ja olkapäillään oli ruskeita pilkkuja, -samanlaisia kuin päällikkö Vérot'n, Hippolyte Fauvillen ja hänen -poikansa Edmondin ruumiissa. - -Prefekti huudahti kiivaasti: - -"Mutta myrkky... mistä se tuli?" - -"Tämä pullo ja ruisku löydettiin hänen pieluksensa alta." - -"Pieluksen alta? Mutta kuinka se sinne tuli? Mistä hän sen sai? Kuka -antoi sen hänelle?" - -"Sitä emme vielä tiedä, herra prefekti?" - -Herra Desmalions katsoi don Luisiin. Hippolyte Fauvillen itsemurha -ei siis ollut lopettanut tätä rikosten sarjaa! Ei siinä kyllin, että -hänen tekojensa tarkoituksena oli antaa Marien kuolla pyövelin käsien -kautta, nyt oli hän pakottanut tämän ottamaan vielä myrkkyä. Oliko -se mahdollista? Oliko ajateltavissa, että tuon kuolleen miehen kosto -vielä jatkuisi samalla koneellisella ja selittämättömällä tavalla? -Tahi pikemminkin... eikö pikemminkin ollut olemassa joku toinen -salainen tahto, joka salaperäisesti ja rohkeasti jatkoi Hippolyte -Fauvillen saatanallista työtä? - - * * * * * - -Kaksi päivää sen jälkeen tuli toinen huomiotaherättävä uutinen: -Gaston Sauveraud oli löydetty kopistaan kuolleena. Hänellä oli ollut -rohkeutta kuristaa itsensä lakanalla. Kaikki kokeet palauttaa hänet -henkiin olivat turhat. - -Hänen vieressään pöydällä oli puolitusinaa sanomalehtileikkeleitä, -jotka joku tuntematon käsi oli hänelle toimittanut. Kaikki kertoivat -Marie Fauvillen kuolemasta. - - - - -V LUKU - -Sadanmiljoonan perillinen - - -Neljäntenä iltana äsken kerrottujen tapahtumien jälkeen soitti -melkein kokonaan pitkään viittaan kääriytynyt vanha vuokra-ajuri -Perennan ovikelloa ja lähetti don Luisille kirjeen. Hänet osoitettiin -heti työhuoneeseen ensimmäisessä kerroksessa. Hän ehti tuskin heittää -viittansa ennenkuin ryntäsi don Luisin luo. - -"Tällä kertaa on tosi kysymyksessä, isäntä!" huudahti hän. "Nyt ei -sovi kuhnailla: laittakaa kuntoon matkalaukkunne ja lähtekää niin -pian kuin voitte!" - -Don Luis, joka istui lepotuolissa aivan rauhallisena ja poltti, -vastasi: - -"Kumpaisen haluatte, Mazeroux? Sikaarin vaiko savukkeen?" - -Mazeroux suuttui. - -"Ei kuulkaapas, luetteko te sanomalehtiä?" - -"Kyllä, joskus." - -"Siinä tapauksessa olette tilanteesta yhtä selvillä kuin minä ja -kaikki muutkin. Viimeisenä kolmena päivänä kaksoisitsemurhan tahi -tarkemmin sanottuna Marie Fauvillen ja Gaston Sauveraudin murhan -jälkeen ei ole yhtään lehteä, joka ei ole sanonut suunnilleen -näin: 'Nyt, kun herra Fauville, hänen poikansa, hänen vaimonsa ja -hänen sukulaisensa Gaston Sauveraud ovat kuolleet, ei ole ketään, -joka seisoisi don Luis Perennan ja Mornington-perinnön välissä?' -Ymmärrättekö, mitä se merkitsee? Yleisö puhuu bulevardi Suchetin -räjähdyksestä, Fauvillen paljastamisesta hänen kuolemansa jälkeen, -kauhustaan sitä petoa, Fauvillea, kohtaan, eikä tiedä kuinka -saattaisi kylliksi ylistää teidän terävänäköisyyttänne. Mutta on -eräs asia, joka on kaikkien keskustelujen ja pohtimisien pääaiheena. -Kun nuo kolme Roussel-perheen jälkeläistä ovat kuolleet, kuka on -jäljellä? Don Luis Perenna. Kuka perii omaisuuden kun ei ketään -luonnollisia perillisiä ole? Don Luis Perenna." - -"Sellainen onnenpoika!" - -"Niin sanoo yleisö, isäntä? Se sanoo, että tämä joukko murhia ja -kauheuksia ei voi olla sattuman työtä, vaan merkitsee se jonkun -kaikkivoivan tahdon läsnäoloa, joka alkoi Cosmo Morningtonin murhalla -ja loppui sadanmiljoonan anastuksella. Ja kun tälle tahdolle on -annettava nimi, osoittavat he lähimpään, erinomaiseen, kuuluisaan, -huonomaineiseen, salaperäiseen, kaikkivoipaan ja kaikkialla -läsnäolevaan henkilöön, joka oli Cosmo Morningtonin ystävä ja joka -alusta alkaen on johtanut tapahtumia, liittänyt ne yhteen, syyttänyt -ja vapauttanut ihmisiä, vanginnut ja auttanut heitä pakoon. He -sanovat, että hän hallitsee koko juttua, hoitaa sitä omien etujensa -mukaisesti ja pistää vihdoin taskuunsa satamiljoonaa. Ja tämä henkilö -on don Luis Perenna, toisin sanoen Arsène Lupin, epäilyttävä henkilö, -ja olisi mieletöntä jollei asettaisi häntä tällaisen suurenmoisen -jutun yhteyteen." - -"Kiitoksia paljon." - -"Niin puhuu yleisö; minä toistan vain sen. Niin kauan kuin rouva -Fauville ja Gaston Sauveraud olivat hengissä, ei yleisö paljoa -ajatellut teidän vaatimuksianne perintöön. Mutta molemmat ovat -kuolleet. Sen vuoksi ei voida olla huomaamatta sitä suorastaan -ihmetyttävää tapaa, jolla kohtalo työskentelee don Luis Perennan -eduksi. Te tunnette lainopillisen peruslauseen: _fecit cui prodest_. -Kenellä on etua Roussel-perillisten katoamisesta? Don Luis -Perennalla." - -"Sillä roistolla!" - -"Sillä roistolla! Juuri sitä sanaa märehtii Weber lakkaamatta -poliisiprefektin ja tutkintotuomarin käytävissä. Te olette roisto -ja Florence Levasseur on teidän rikostoverinne. Ja tuskin kukaan -uskaltaa vastustaa. Poliisiprefekti? Mitä se hyödyttää, että hän -puolustaa teitä, muistuttaa, että te olette kaksi kertaa pelastanut -hänen henkensä ja tehnyt poliisille palveluksia, joista hänen oli -ennen muita oltava teille kiitollinen? Mitä se hyödyttää, että -hän käy pääministerin luona, ja me kaikki tiedämme Valenglayn -teitä suojelevan? On muita paitsi poliisiprefekti. Meillä on koko -salapoliisiosasto, yleinen syyttäjä esikuntineen, tutkintotuomari, -sanomalehdet ja ennen kaikkia yleinen mielipide, joka on -tyydytettävä, joka odottaa ja pyytää rikollista. Tämä rikollinen -olette joko te itse tahi Florence Levasseur. Tahi oikeammin sanoen, -se olette te ja Florence Levasseur." - -Ei lihaskaan don Luisin kasvoilla värähtänyt. Mazeroux odotti hetken. -Kun hän ei saanut mitään vastausta, teki hän epätoivoisen eleen. - -"Tiedättekö mitä te pakotatte minut tekemään? Pettämään -velvollisuuteni. Minä sanon teille, että huomenna te saatte kutsun -tutkintotuomarin luo. Kuulustelun jälkeen, huolimatta siitä mitä -kysymyksiä teille tehdään ja mitä te vastaatte, teidät vangitaan. -Vangitsemismääräys on valmis. Sen ovat teidän vihollisenne saaneet -aikaan." - -"Peijakas..." - -"Eikä siinä kaikki. Weber, joka palaa halusta saada kostaa, on -pyytänyt lomaa saadakseen vartioida tästä päivästä alkaen taloanne, -niin ettette pääse pakoon kuten Florence Levasseur. Hän on täällä -väkineen tunnin kuluttua. Mitä siitä sanotte?" - -Vastaamatta ja luopumatta huolettomasta asennostaan antoi don Luis -Mazerouxille merkin. - -"Katsokaahan ikkunoiden välisen sohvan alle." - -Don Luis näytti vakavalta. Mazeroux totteli vaistomaisesti. Sohvan -alla oli matkalaukku. - -"Kymmenen minuutin kuluttua, sanottuani palvelijoilleni meneväni -vuoteeseen, kannatte te matkalaukkuni rue de Rivoli 143 B:hen, jossa -olen herra Lecocqin nimellä vuokrannut itselleni asunnon." - -"Minkä vuoksi isäntä? Mitä se merkitsee?" - -"Sitä, että kun ei minulla ollut ketään luotettavaa henkilöä -kantamaan matkalaukkuani, niin olen kolme päivää odottanut -käyntiänne." - -"Niin, mutta..." sammalsi Mazeroux hämmästyneenä. - -"Mitä mutta?" - -"Oletteko te päättänyt livistää?" - -"Luonnollisesti. Mutta miksikä kiirehtiä? Syy minkä vuoksi hankin -teille salapoliisin paikan oli se, että minä halusin tietää heidän -suunnitelmistaan minua vastaan. Kun te nyt sanotte, että minä olen -vaarassa, niin livistän." - -Mazerouxin katsoessa häneen kasvavalla kummastuksella, löi hän tätä -olkapäähän ja sanoi ankarasti: - -"Nähkääs, herra komisario, oli turhaa pukeutua ajuriksi ja pettää -velvollisuutensa. Te ette voi koskaan pettää velvollisuuttanne. -Kysykää omaltatunnoltanne; olen varma siitä, että se tuomitsee teidät -ansionne mukaan." - - * * * * * - -Don Luis oli puhunut totta. Huomattuaan kuinka suuressa määrin Marie -Fauvillen ja Gaston Sauveraudin kuolema oli muuttanut tilannetta, -katsoi hän parhaaksi muuttaa varmaan paikkaan. Syynä siihen ettei hän -ollut tehnyt sitä ennen, oli se, että hän toivoi saavansa tietoja -Florence Levasseurilta joko kirjeen kautta tahi puhelimitse. Kun -tyttö itsepäisesti vaikeni, ei don Luisilla ollut mitään syytä -antautua vangittavaksi, jonka seikan tapausten kulku oli tehnyt hyvin -todennäköiseksi. - -Ja hänen aavistuksensa olivat oikeat. Seuraavana aamuna tuli Mazeroux -rue de Rivolille ja näytti hyvin virkeältä. - -"Te pääsitte pakoon viimeisellä hetkellä. Weber sai tänä aamuna -kuulla, että lintu oli lentänyt pois. Hän on aivan raivoissaan. -Ja teidän täytyy tunnustaa, että sekasotku käy aina pahemmaksi ja -pahemmaksi. Päämajassa ollaan aivan nolostuneita. He eivät edes -tiedä, mitä Florence Levasseurin kanssa olisi tehtävä. Te olette -siitä tietysti lukeneet lehdistä. Tutkintotuomari väittää, että -koska Fauville teki itsemurhan ja tappoi poikansa Edmondin, ei -Florence Levasseurilla ole asian kanssa mitään tekemistä. Hänen -katsantokantansa mukaan on juttu lopullisesti selvä. Siinä on meillä -ihana tutkintotuomari! Eikö esim. Gaston Sauveraudin murha ole -päivänselvä; Florence Levasseurilla on ollut sormensa siinä niinkuin -kaikessa muussakin. Eikö juuri hänen huoneestaan, Shakespearen -teosten välistä, löydetty ilmoitusta, että Fauville oli järjestänyt -kirjejutun ja räjähdyksen? Ja niin..." - -Mazeroux vaikeni don Luisin silmien ilmeestä pelästyneenä. Hän -ymmärsi, että isäntä oli rakastunut tyttöön enemmän kuin koskaan. - -"No niin", sanoi Mazeroux, "emme puhu asiasta. Tulevaisuus on -näyttävä minun olleen oikeassa, sen saatte kyllä nähdä." - - * * * * * - -Päivät kuluivat. Mazeroux kävi niin usein kuin mahdollista, tahi -ilmoitti puhelimitse don Luisille niistä molempien tutkimusten -yksityiskohdista, joihin Sant-Lazaressa ja Sante-vankilassa oli -ryhdytty. - -Vielä ei oltu saatu pienintäkään selvyyttä tuohon käsittämättömään -salaisuuteen: hampaiden jälkiin omenassa. Fauvillen suora tunnustus -vapautti Marien. Ja kuitenkin olivat omenassa epäilemättä Marien -hampaiden jäljet. Nuo niin kutsutut tiikerinhampaat olivat -ehdottomasti hänen. Ja sitten... - -Lyhyesti ja selvästi, kuten Mazeroux sanoi, kaikki hapuilivat -pimeydessä, ja vielä siihen määrin, että prefekti, testamentin -säädöksen mukaan, äkkiä päätti, että perillisten kokous pidettäisiin -seuraavalla viikolla ja määräsi sen yhdeksänneksi päiväksi kesäkuuta. -Hän toivoi tällä tavoin saavansa kiusallisen jutun loppumaan, jutun, -jossa poliisi osoittautui saamattomaksi ja hölmistyneeksi. He -päättäisivät perinnöstä asianhaarojen mukaan ja sitten lopettaisivat -jutun. Yleisö lakkaisi vähitellen puhumasta Mornington-perillisten -joukkomurhasta ja tiikerihampaiden arvoitus vaipuisi unholaan. - -Oli kummallista, mutta nämä viimeiset päivät, jotka olivat kuumeisia -ja levottomia kuten kaikki päivät ennen suurta taistelua -- ja kaikki -tunsivat, että tässä viimeisessä kokouksessa tulisi suuri taistelu --- vietti don Luis lepotuolissa rue de Rivolin parvekkeella istuen -rauhallisesti sikareita polttaen ja puhallellen savurenkaita, joita -tuuli vei Tuileriesin puutarhaan. - -Mazeroux ei voinut sitä sulattaa - -"Te kummastutatte minua. Te näytätte niin rauhalliselta ja -huolettomalta!" - -"Minä olen rauhallinen ja huoleton, Alexandre." - -"Mutta mitä te tarkoitatte? Eikö asia kiinnitä mieltänne? Ettekö aio -kostaa rouva Fauvillea ja Sauveraudia? Teitä syytetään julkisesti ja -te istutte puhaltelemassa savurenkaita!" - -Mutta samana päivänä kun kokouksen piti olla, tuli Mazeroux sisään -kauhistunein ilmein kädessään kirje. - -"Tämä on teille, isäntä. Se oli osoitettu minulle mutta sisäkuoressa -oli teidän nimenne. Kuinka selitätte sen?" - -"Sehän on helppoa. Vihollinen tuntee meidän läheisen tuttavuutemme, -ja kun hän ei tiedä missä minä olen..." - -"Mikä vihollinen?" - -"Sen sanon teille huomeniltana." - -Don Luis avasi kuoren ja luki punaisella kirjoitetut seuraavat rivit: - -"Vielä on aikaa, Lupin. Vetäytykää taistelusta. Muuten kuolette -tekin. Uskoessanne että päämäärä on saavutettu, kohottaessanne -kätenne minua vastaan ja lausuessanne riemuitsevia sanoja avautuu maa -juuri silloin allanne. Kuolinpaikkanne on valittu. Ansa on viritetty. -Varokaa itseänne, Lupin!" - -Don Luis hymyili. - -"Hyvä", sanoi hän "Nyt selvenee pian kaikki." - -"Niinkö luulette?" - -"Niin. Kuka antoi teille kirjeen?" - -"Tällä kertaa oli meillä onni. Poliisi, jolle se jätettiin, sattui -asumaan Les Ternes'ssä, sen talon vieressä, josta kirje tuli. Hän -tuntee miehen hyvin. Se oli onnellinen sattuma, eikö niin?" - -Don Luis hypähti tuolilta säteillen ihastuksesta. - -"Mitä tarkoitatte? Sanokaa! Tiedättekö kuka hän on?" - -"Mies palvelee avenue des Ternesin varrella olevassa sairashuoneessa." - -"Menkäämme sinne. Meillä ei ole aikaa kadotettavana." - -"Mainiota, isäntä! Nyt olette kaltaisenne." - -"Luonnollista. Niin kauan kun ei ollut mitään tekemistä, odotin ja -lepäsin, sillä ymmärrän hyvin, että taistelu tulee pelottavaksi. -Mutta koska vihollinen nyt vihdoinkin on tehnyt erehdyksen ja antanut -minulle jäljen seurattavaksi, ei minun tarvitse odottaa enää; nyt -käyn suoraan asiaan. Tiikerin jäljille, Mazeroux!" - -Kello oli yksi päivällä, kun don Luis ja Mazeroux saapuivat avenue -Les Ternesin sairaalaan. Eräs palvelija avasi oven. Mazeroux -antoi don Luisille merkin. Mies oli juuri sama, joka oli tuonut -kirjeen. Komisarion kysymyksiin vastasi hän kiertelemättä olleensa -poliisikonttorissa tänä aamuna. "Kenen käskystä?" kysyi Mazeroux. - -"Priorittaren". - -"Priorittaren?" - -"Niin, talossa on myöskin yksityissairaala, jossa hoidetaan nunnia." -"Voimmeko puhua priorittaren kanssa?" - -"Kyllä, tietysti, mutta ette nyt; hän on mennyt ulos." - -"Koska hän on kotona?" - -"Oh, hän saattaa tulla koska hyvänsä." - -Palvelija vei heidät odotushuoneeseen, jossa he viettivät enemmän -kuin tunnin. - -"Täällä emme ole miksikään hyödyksi, isäntä", kuiskasi Mazeroux. - -"Mihin teillä on kiire? Odottaako teitä morsian?" - -"Me hukkaamme aikaa." - -"En minä suinkaan. Kokous prefektin luona ei ole ennenkuin kello -viisi." - -"Mitä sanotte? Te teette pilaa. Ettehän aio sinne?" - -"Miksikä en?" - -"Miksi? Vangitsemismääräys..." - -"Vangitsemismääräys? Paperilappu!" - -"Paperilappu, joka tulee vaaralliseksi, jos annatte poliisille -tilaisuuden käyttää sitä. Teidän läsnäoloanne tullaan katsomaan -haasteeksi." - -"Ja poissaoloani tunnustukseksi. Herran, joka saa sata miljoonaa, ei -sovi sinä päivänä vetäytyä syrjään. Minun täytyy olla läsnä tuossa -kokouksessa, enkä halua laiminlyödä oikeuttani. Ja sinne minä menen." - -"Isäntä..." - -"Heidän edestään kuului tukahdutettu huudahdus. Ja eräs nainen, -sairaanhoitajatar, joka kulki läpi huoneen, alkoi äkkiä juosta, -kohotti verhoa ja katosi." - -Don Luis nousi epäröiden eikä tiennyt mitä olisi tehtävä. Neljän, -viiden sekunnin epäröinnin jälkeen syöksyi hän verhon kautta -käytävään ja pysähtyi sen päässä erään nahkoitetun oven eteen, joka -oli äsken suljettu. Hän hukkasi vielä enemmän aikaa hapuilemalla -vapisevin käsin lukkoa. - -Avattuaan sen huomasi hän takaportaat. Menisikö hän niitä pitkin? -Oikealla jatkuivat samat portaat pohjakerrokseen. Hän meni niitä -myöten, saapui keittiöön, sai käsiinsä keittäjättären ja sanoi -hänelle käskevällä äänellä: - -"Onko eräs hoitajatar mennyt äsken tätä tietä ulos?" - -"Tarkoitatteko sisar Gertrudea, sitä uutta?" - -"Niin, niin, pian... häntä odotetaan tuolla." - -"Kuka odottaa?" - -"Sehän on pirua, ettekö voi sanoa, mitä tietä hän meni?" - -"Tuosta ovesta." - -Don Luis syöksyi eteenpäin pienen eteisen kautta ja tuli avenue des -Ternesille. - -"Tämähän on hauskaa kilpajuoksua!" huudahti Mazeroux, joka oli -saavuttanut hänet. - -Don Luis katseli pitkin katua. Eräs linja-auto ajoi juuri pieneltä, -Place Saint Ferdinandin viereiseltä torilta. - -"Siellä hän menee", selitti don Luis. "Tällä kertaa en päästä häntä -pakoon." - -Hän huusi vuokra-auton. - -"Seuratkaa tuota linja-autoa viidenkymmenen metrin päästä." - -"Onko se Florence Levasseur?" kysyi Mazeroux. - -"On." - -"Mainiota!" mutisi komisario. Sitten ei hän voinut olla -huudahtamatta: "No, näettekös nyt. Niin sokea ette kai saata olla, -että luulisitte häntä syyttömäksi." - -Don Luis ei tehnyt mitään vastaväitteitä. Jännittynyt ilme -kasvoissaan tarkasteli hän autoa, joka tällä hetkellä seisoi -bulevardi Haussmannin kulmassa. - -"Pysähtykää!" huusi hän ohjaajalle. - -Tyttö nousi pois. Oli helppo tuntea Florence Levasseur -hoitajatarpuvussa. Hän katsoi ympärilleen varmistautuakseen siitä, -ettei häntä seurattu, otti sitten ajurin ja ajoi pitkin bulevardia ja -rue de la Pépinièrea Saint-Lazaren rautatieasemalle. - -Don Luis katsoi etäämpää kuinka hän meni Cour de Romen portaita ja -seurattuaan jäljestä näki tytön odotussalin toisessa päässä olevalla -lippuluukulla. - -"Pian, Mazeroux", sanoi hän. "Ottakaa esille salapoliisikorttinne ja -kysykää mihin hän osti lipun. Juoskaa, ennenkuin muita matkustajia -tulee." - -Mazeroux riensi pois, kysyi lipunmyyjältä ja palasi takaisin. - -"Rouen, toinen luokka." - -"Ostakaa lippu itsellenne." - -Mazeroux teki niin. He kuulivat, että muutaman minuutin kuluttua -lähtisi pikajuna. Heidän tullessaan asemasillalle nousi Florence -juuri erääseen vaunuosastoon. - -Juna vihelsi. - -"Nouskaa junaan", sanoi don Luis vetäytyen syrjään niin hyvin kuin -taisi. "Sähköttäkää minulle Rouenista, tulen sinne teidän jälkeenne -illalla. Pitäkää häntä koko ajan silmällä. Älkää päästäkö häntä -liukumaan sormienne välitse. Hän on hyvin viekas, sen saatte uskoa." - -"Mutta miksi ette itse matkusta? Se olisi paljon parempi..." - -"Ei saata tulla kysymykseenkään. Juna ei pysähdy ennenkuin Rouenissa -ja minä en ehtisi illaksi takaisin. Kokous prefektin luona on kello -viisi." - -"Ja te aiotte itsepäisesti sinne?" - -"Enemmän kuin koskaan. Kas niin, nouskaa vaunuun." - -Hän sysäsi Mazerouxin erääseen viimeisistä vaunuista. Juna alkoi -liikkua ja katosi pian erääseen tunneliin. - - * * * * * - -Kello oli täsmälleen viisi, kun majuri, kreivi d'Astrignac, maître -Lepertuis ja amerikkalainen lähetystösihteeri saatettiin herra -Desmalionsin työhuoneeseen. Samassa astui joku vahtimestarin -huoneeseen ja jätti korttinsa. - -Päivystävä vahtimestari katsoi korttiin, käänsi nopeasti päänsä -eräässä nurkassa seisovaan ja puhelevaan miesjoukkoon ja kysyi sitten -äsken saapuneelta: "Onko teitä pyydetty tänne?" - -"Ei tarvitse. Sanokaa vain että täällä on: don Luis Perenna." - -Sähköisku värähdytti pientä nurkassa puhelevaa joukkoa ja eräs heistä -astui esiin. Se oli Weber, salapoliisipäällikkö. - -Molemmat miehet katsoivat toisiaan suoraan silmiin. Don Luis hymyili -rakastettavasti. Weber oli kuolonkalpea, hänen joka jäsenensä vapisi -ja hän ponnisteli hillitäkseen itseään. - -Hänen lähellään seisoi pari sanomalehtimiestä ja neljä salapoliisia. - -Vahtimestari tuli takaisin ja osoitti, sanaakaan sanomatta, -don Luisille tietä. Perenna teki Weberin ohi mennessään mitä -kohteliaimman kumarruksen, nyökkäsi ystävällisesti salapoliiseille ja -astui sisään. - -Kreivi d'Astrignac tuli heti ojennetuin käsin häntä vastaan -osoittaen sen kautta, etteivät mitkään lorut olleet vähentäneet -sitä kunnioitusta, jota hän yhä tunsi sotilas Perennaan -muukalaislegioonasta. Mutta prefektin käytös oli hyvin pidättyvää -ja paljon merkitsevää. Hän jatkoi niiden paperien selailemista, -joita oli tutkinut, puhellen hiljaa Amerikan lähetystösihteerin Ja -asianajajan kanssa. - -Don Luis ajatteli: - -"Rakas Lupin, joku lähtee tästä huoneesta käsiraudoilla varustettuna. -Jollei se ole todellinen rikollinen, niin olet se sinä, poika -raukkani Muista minun sanojani." - -Hän hieroi käsiään niin tyytyväisenä, että herra Desmalions ei voinut -olla katsomatta häneen. Don Luis näytti säteilevältä kuin mies, joka -nauttii sekoittamatonta onnea ja varustautuu kokemaan vielä suurempia -riemuja. - -Poliisiprefekti vaikeni hetken ikäänkuin olisi kummastellut mitä -peijakasta mies iloitsi; sitten selaili hän jälleen papereitaan ja -sanoi vihdoinkin: - -"Olemme kokoontuneet jälleen, hyvät herrat, niinkuin kaksi kuukautta -takaperin, tullaksemme määrättyyn tulokseen Morningtonin perinnöstä. -Senor Carcèrés, perulainen attashea, ei tule. Olen saanut Italiasta -sähköteitse tiedon, että hän on hyvin sairas. Hänen läsnäolonsa ei -ole välttämätön. Ei puutu siis ketään... paitsi tietysti niitä, -joiden vaatimukset tämä kokous olisi mielellään vahvistanut, -tarkoitan Cosmo Morningtonin perillisiä." - -"Eräs toinen henkilö puuttuu myöskin, herra prefekti." - -Herra Desmalions silmäsi don Luisiin, joka oli puhunut. Prefekti -epäröi hiukan ja päätti pyytää häntä selittämään. - -"Mitä tarkoitatte? Kuka?" - -"Mornington-perillisten murhaaja." - -Tällä kertaa veti don Luis jälleen puoleensa huomion ja pakotti -toiset, kohtaamastaan vastarinnasta huolimatta, ottamaan huomioon -hänen läsnäolonsa ja antautumaan hänen vaikutuksensa alaiseksi. - -"Herra prefekti", kysyi hän, "sallitteko minun esittää asianhaarat -sellaisina kuin ne nyt ovat? Siitä tulee luonnollinen jatko ja loppu -sille keskustelulle, joka meillä oli bulevardi Suchetin räjähdyksen -jälkeen." - -Herra Desmalionsin vaikeneminen antoi don Luisille luvan puhua. Hän -jatkoi heti: - -"Se ei vie pitkää aikaa, herra prefekti, ja siihen on kaksi -syytä: ensiksikin, koska meillä on käytettävänä herra Fauvillen -tunnustus ja me tiedämme täydellisesti mitä eriskummallista osaa -hän näytteli, ja toiseksi, koska totuus, niin monimutkaiselta -kuin se näyttääkin, on itse asiassa sangen yksinkertainen. Kaikki -perustuu siihen huomautukseen, jonka te, herra prefekti, teitte -lähtiessänne Fauvillen talosta: 'Mistä johtuu', kysyitte te, 'että -Mornington-perintöä ei kertaakaan mainita Hippolyte Fauvillen -tunnustuksessa?' Kaikki perustuu siihen, Hippolyte Fauville ei -sanonut sanaakaan perinnöstä ja syy on selvästi se, ettei hän -siitä tiennyt mitään. Ja syy minkävuoksi Gaston Sauveraud saattoi -kertoa minulle koko hämmästyttävän juttunsa tekemättä pienintäkään -viittausta perintöön, oli se, ettei perintö näytellyt Sauveraudin -jutussa mitään osaa. Hän ei tiennyt siitä enempää kuin Marie Fauville -ja Florence Levasseurkaan. On mahdotonta kieltää sitä tosiasiaa, -että Hippolyte Fauvillea ohjasi kostonhalu ja yksinomaan vain se. -Minkä vuoksi olisi hän muuten käyttäytynyt niinkuin teki, kun Cosmo -Morningtonin miljoonat olisivat tulleet hänelle täydellä oikeudella? -Sitäpaitsi, jos hän olisi halunnut nauttia näistä miljoonista, ei hän -olisi aloittanut ottamalla itseltään henkeä. Se asia on siis varma: -perintö ei vaikuttanut millään tavoin Hippolyte Fauvillen päätökseen -ja toimiin. Ja siitä huolimatta katosivat he kaikki, yksi kerrallaan, -taipumattomalla säännöllisyydellä juuri siinä järjestyksessä kuin -Mornington-testamentin perintö olisi heille langennut: Cosmo -Mornington, Hippolyte Fauville, Edmond Fauville, Marie Fauville ja -vihdoin Gaston Sauveraud. Eikö se ole omituista? Ja eikö meidän ole -otaksuttava, että kaiken tämän takana oli johtava tahto? Eikö meidän -ole myönnettävä, että tähän pelottavaan taisteluun vaikutti perintö, -ja että viheliäisen Fauvillen vihan ja mustasukkaisuuden takana -seisoi vielä hirvittävämmällä tarmolla varustettu olento, mies, joka -seurasi määrättyä tarkoitusta, ajaen heitä kuolemaan yhden kerrallaan -kuten numeroituja uhreja. Herra prefekti, yleinen mielipide antaa -minulle täydellisen oikeuden sanoa, ja osa poliiseista, herra Weber -etunenässä, on aivan samaa mieltä kuin minäkin, että tällaisen -olennon olemassaolo on jokaiselle selvä. Täytyy olla joku, joka -muodosti määräävän tahdon ja ajoi asiaa koko tarmollaan. Tämä -joku -- olin minä. No niin, miksikä ei? Enkö minä ollut siinä -asemassa, että minulla oli syy murhiin? Enkö minä ollut Cosmo -Morningtonin perillinen? -- En aio puolustautua. On mahdollista, -että ulkonainen vaikutus tahi asianhaarat voivat pakottaa teidät, -herra prefekti, ryhtymään epäoikeutettuihin toimenpiteisiin minua -kohtaan, mutta en tahdo loukata teitä silmänräpäystäkään uskomalla, -että te voitte katsoa miehen, jonka toimintaa olette kaksi kertaa -tarkastellut, kykenevän sellaiseen rikokseen. Ja kuitenkin on vain -luonnollista, että yleisö vaistomaisesti syyttää minua. Paitsi -Hippolyte Fauvillea täytyy olla vielä toinen rikollinen ja hän -on varmasti Cosmo Morningtonin perillinen. Koska minä en ole se -mies, niin on olemassa joku toinen Cosmo Morningtonin perillinen. -Häntä minä syytän, herra prefekti. Tässä häpeällisessä jutussa, -jota on silmiemme edessä näytelty, on jotain enemmän kuin kuolleen -miehen tahto. Yhteen aikaan luulimme asian olevan niin, mutta siinä -on jotain muutakin. Minä en ole taistellut koko ajan kuollutta -miestä vastaan, useamman kerran olen tuntenut elämän hengityksen -kasvoillani. Kuollut mies teki paljon, mutta hän ei tehnyt kaikkea. -Ja jos niinkin olisi ollut, oliko hän yksin tätä tehdessään? Oliko -Fauville yksin suorittamassa toisen käskyjä? Tahi oliko hänellä -rikostoveri, joka auttoi häntä suunnitelman suorittamisessa? Sitä -emme tiedä. Mutta tuo tuntematon jatkoi työtä, johon hän alussa -ehkä oli antanut vain aiheen, ja jota hän kaikessa tapauksessa -käytti edukseen päättäen suorittaa sen loppuun asti. Ja sen hän -teki, koska tunsi Cosmo Morningtonin testamentin. Häntä minä syytän. -Minä syytän häntä kaikista niistä petoksista ja rikollisista -teoista, joita ei voida lukea Hippolyte Fauvillen työksi. Minä -syytän hänen murtaneen auki sen kirjoituspöydän laatikon, johon -maître Lepertuis oli pannut päämiehensä testamentin. Minä syytän -hänen menneen Cosmo Morningtonin huoneeseen ja asettaneen sinne -myrkkypullon sen glycero-fosfaattipullon tilalle, jota Cosmo -Morningtonin oli tapana käyttää ruiskutuksissaan. Minä syytän -hänen näytelleen sen lääkärin osaa, joka tuli ja antoi Cosmo -Morningtonista väärän lääkärintodistuksen. Minä syytän hänen -hankkineen Hippolyte Fauvillelle sen myrkyn, joka tappoi päällikkö -Vérot'n, Edmond Fauvillen ja Hippolyte Fauvillen itsensä. Minä -syytän hänen suunnanneen Gaston Sauveraudin käden minua vastaan, kun -tämä kolme kertaa hänen neuvostaan ja osoituksestaan koetti riistää -henkeni ja onnistui vihdoin ottamaan hengen autonkuljettajaltani. -Minä syytän hänen käyttäneen sitä yhteyttä, jonka Gaston Sauveraud -oli solminut sairasosastolla, lähettääkseen rouva Fauvillelle -myrkyn ja morfiiniruiskun, joilla tuo naisraukka saattoi toteuttaa -itsemurha-aikeensa. Minä syytän hänen tuntemattomalla tavalla -toimittaneen Gaston Sauveraudille sanomalehtileikkeleitä Marie -Fauvillen kuolemasta, ja että hän oli etukäteen laskenut tekonsa -seuraukset. -- Yhdellä sanalla -- mainitsematta hänen osuuttaan -päällikkö Vérot'n, autonohjaajani ja ensimmäisen tarkastaja Ancenisen -murhiin -- syytän häntä, että hän on tappanut Cosmo Morningtonin, -Hippolyte Fauvillen, Edmond Fauvillen, Marie Fauvillen ja Gaston -Sauveraudin, siis kaikki, jotka seisovat hänen ja miljoonien välillä. -Nämä viimeiset sanat, herra prefekti, sanovat teille selvästi, mitä -minä ajattelen. Kun mies tekee lopun viidestä kanssaihmisestään -saadakseen haltuunsa muutamia kymmeniä miljoonia, merkitsee se, että -nämä toimenpiteet asettavat hänet aivan varmasti noiden miljoonain -hallitsijaksi. Lyhyesti ja selvästi, kun mies tappaa miljonäärin -ja hänen neljä perillistään, merkitsee se, että hän itse on viides -perillinen. Miehen täytyy olla täällä heti." - -"Mitä?" - -Poliisiprefekti huudahti tahdottomasti. - -Don Luis vastasi: - -"Herra prefekti, hänen tänne tulonsa on minun syytösteni järjellinen -johtopäätös. Muistakaa, että Cosmo Morningtonin testamentissa -on pykälä, joka säätää, ettei kenenkään perillisen vaatimuksia -hyväksytä, jollei hän ole tänään täällä läsnä." - -"Ja ellei hän tule?" sanoi prefekti näyttäen täten että don Luisin -vakaumus oli vähitellen voittanut hänen epäilynsä. - -"Hän tulee, herra prefekti. Muuten ei koko tällä jutulla olisi ollut -mitään merkitystä." - -"Mutta entä jos hän ei tule?" huudahti Desmalions entistä -kiihkeämmällä äänensävyllä. - -"Silloin, herra prefekti, on teidän otaksuttava, että rikollinen olen -minä, eikä teillä ole muuta tehtävää kuin vangita minut. Kello viiden -ja kuuden välillä saatte te tässä huoneessa nähdä edessänne henkilön, -joka on murhannut Morningtonin perilliset. Vastakkaisessa tapauksessa -tulee oikeudentunto joka tapauksessa tyydytetyksi. Hän tai minä... -tilanne on hyvin yksinkertainen." - -Herra Desmalions vaikeni. Hän kierteli ajatuksissaan viiksiään ja -kulki ympäri pöydän monta kertaa siinä pienessä piirissä, jonka -läsnäolijat muodostivat. Oli selvää, että hänen aivoissaan oli -muodostumassa vastaväitteitä. Vihdoinkin mutisi hän: - -"Ei, ei. Sillä kuinka voimme selittää, että mies olisi odottanut -tähän saakka tehdäkseen vaatimuksensa?" - -"Ehkä onnettomuus, herra prefekti, joku este. Tahi myöskin -- eihän -voi tietää -- ehkä epänormaali halu herättää tavatonta huomiota. -Huomatkaa, herra prefekti, kuinka huolellisesti ja taitavasti koko -juttu on hoidettu. Jokainen tapahtuma sattuu täsmälleen Hippolyte -Fauvillen määräämällä hetkellä. Emmekö voi otaksua, että hänen -rikostoverinsa noudattaa samaa järjestelmää eikä astu esiin ennenkuin -viimeisellä hetkellä?" - -Herra Desmalions huudahti melkein katkerasti: - -"Ei, ei ja tuhat kertaa ei! Se ei ole mahdollista. Jos on olemassa -olento, tarpeeksi hirveä suorittaakseen sellaisen sarjan rikoksia, ei -hän ole niin tyhmä, että jättäytyisi käsiimme." - -"Hän ei tiedä mikä vaara häntä tänne tullessaan uhkaa, koska ei -kukaan ole ajatellut hänen olemassaolonsa mahdollisuutta. Sitäpaitsi, -mitä hän panee vaaraan?" - -"Oh, jos hän on todellakin tehnyt nämä murhat..." - -"Hän ei ole niitä tehnyt, herra prefekti. Hän on järjestänyt niin, -että ne ovat tulleet tehdyiksi, ja se on kokonaan toinen asia. Ja nyt -te ymmärrätte missä miehen käsittämätön voima piilee. _Hän ei toimi -henkilökohtaisesti._ Siitä päivästä kun totuus selveni minulle, olen -onnistunut vähitellen keksimään hänen toimintatapansa ja paljastamaan -koneiston, jota hän johtaa. _Hän ei toimi henkilökohtaisesti._ -Siinä hänen järjestelmänsä. Te huomaatte niin olevan koko ajan. -Cosmo Mornington kuoli näennäisesti huolimattomasti tehdyn ruiskeen -vuoksi. Itse asiassa oli se tämä mies, joka laittoi niin, että -ruiske tuli kohtalokkaaksi. Päällikkö Vérot'n tappoi näennäisesti -Hippolyte Fauville. Itse asiassa on se ollut tämä mies, joka on -osoittanut Fauvillelle murhan välttämättömyyden ja niin sanoakseni -ohjannut hänen kättään. Samalla tavoin tappoi Fauville poikansa -ja teki itsemurhan kuten Marie Fauville ja Gaston Sauveraudkin. -Todellisuudessa se oli tämä mies, joka halusi, että he kuolisivat, -aiheutti heidän itsemurhansa ja antoi siihen välineet. Siinä on -järjestelmä ja sellainen on mies." Hän lisäsi hillityllä äänellä, -jossa tuntui levottomuutta: "Tunnustan etten koskaan elämässäni, -jonka kuluessa olen tuntenut monta kummallista henkilöä, ole tavannut -kauhistuttavampaa olentoa, joka toimisi niin pirullisella neroudella -ja niin suurella psykologisella vaistolla." - -Hänen sanansa tekivät kuulijoihin yhä voimakkaamman vaikutuksen. -He näkivät edessään tuon näkymättömän olennon. Se sai heidän -mielikuvituksissaan muodon. He odottivat hänen tuloaan. Kahdesti oli -don Luis kääntynyt ovelle ja kuunnellut. - -Herra Desmalions sanoi: - -"Toimiiko hän itse tahi antaako toisten toimia, on sama, sillä kun -hän kerran on kiinni, tulee laki..." - -"Laki ei saa mitään helppoa tehtävää, herra prefekti. Hänen kykynsä -omaava mies on tietysti etukäteen nähnyt kaikki, vangitsemisen ja -syytteenkin, jonka kohteeksi hän voi joutua, eikä häntä vastaan ole -mitään muuta kuin teoria ilman todisteita." - -"Te katsotte siis..." - -"Minä, herra prefekti, katsoisin parhaaksi hyväksyä hänen -selityksensä luonnollisena asiana enkä osoittaisi mitään epäluuloa. -Tärkeintä on saada selville kuka hän on. Sitten voitte te ennemmin -tahi myöhemmin paljastaa hänet." - -Prefekti jatkoi kulkuaan ympäri pöydän. Majuri d'Astrignacin silmät -olivat suunnattuina don Luisiin, jonka rauhallisuus hämmästytti -häntä. Asianajaja ja lähetystösihteeri näyttivät olevan kovin -jännittyneitä. Astuisiko tuo kauhea murhaaja heidän eteensä? - -"Hiljaa!" sanoi prefekti ja pysähtyi. - -Joku kulki etuhuoneessa. - -Koputettiin ovelle. - -"Sisään!" - -Vahtimestari astui sisään mukanaan käyntikorttitarjotin. -Tarjottimella oli kirje ja yksi niitä painettuja kaavakkeita, joille -kävijät kirjoittivat nimensä ja asiansa. - -Herra Desmalions meni kiireesti vahtimestaria vastaan. Hän epäröi -hetken ennenkuin otti ilmoituslehden. Hän oli hyvin kalpea. Sitten -katsoi hän siihen nopeasti. - -"Oh --!" sanoi hän vavahtaen. - -Hän heitti silmäyksen don Luisiin, tuumi, otti kirjeen ja kysyi -vahtimestarilta: - -"Onko tulija siellä?" - -"Odotushuoneessa, herra prefekti." - -"Saattakaa hänet sisään kun soitan." - -Vahtimestari lähti huoneesta. - -Herra Desmalions seisoi paikaltaan liikahtamatta kirjoituspöytänsä -edessä. Toisen kerran kohtasi don Luis hänen silmänsä. Mitä oli -tapahtunut? - -Äkillisellä liikkeellä avasi prefekti kuoren, jota piteli, veti -esille kirjeen ja alkoi lukea. - -Toiset seurasivat hänen jokaista liikettään, hänen jokaista -ilmettään. Täyttyisikö Perennan ennustus? Esittäisikö viides -perillinen vaatimuksensa perintöön? - -Niin pian kuin herra Desmalions oli lukenut ensimmäiset rivit, katsoi -hän ylös ja sanoi puoliääneen don Luisille: - -"Olette oikeassa. Eräs perillinen ilmoittautuu." - -"Kuka hän on, herra prefekti?" - -Herra Desmalions ei vastannut. Hän luki kirjeen loppuun. Luettuaan -sen luki hän sen vielä uudelleen tarkkaavaisesti kuin olisi punninnut -joka sanaa. Lopuksi luki hän sen ääneen: - - 'Herra prefekti. - - Sattuma on paljastanut minulle erään Rousselin perheen - tuntemattoman perillisen. Vasta tänään onnistui minun hankkia - perillisen laillistuttamistodistukset ja ennen aavistamattomien - esteiden vuoksi olen tilaisuudessa lähettämään teille ne - viimeisessä silmänräpäyksessä _asianomaisen henkilön mukana_. - Kunnioittaen salaisuutta, joka ei ole minun, ja naisena haluten - pysyä asian ulkopuolella, johon olen vain sattumalta sekaantunut, - pyydän teitä, herra prefekti, suomaan minulle anteeksi, etten - pane tämän kirjeen alle nimeäni.' - -Perenna oli siis ollut oikeassa ja tapaukset vahvistivat hänen -ennustuksensa. Uusi henkilö ilmoittautui määrättyyn aikaan. Ja itse -tapa, jolla tämä jutun uusi vaihe esiintyi, oli luonteenomainen sille -koneelliselle täsmällisyydelle, jolla koko asiaa oli hoidettu. - -Jäljellä oli vain kysymys: kuka oli tämä tuntematon henkilö, -tämä perillinen ja viisi -- kuusinkertainen murhaaja? Hän odotti -etuhuoneessa. Hänen ja toisten välillä oli vain seinä. Hän oli -tulossa. He näkisivät hänet. - -Prefekti soitti. - -Muutamia jännittäviä sekunteja kului. Omituista kyllä ei herra -Desmalions irrottanut silmiään Perennasta. Don Luis hallitsi itsensä -täydellisesti, mutta tunsi epävarmuutta ja levottomuutta. - -Ovi avautui. Vahtimestari päästi jonkun sisään. - -Tulija oli Florence Levasseur. - - - - -VI LUKU - -Weber saa korvauksen - - -Don Luis seisoi hetken kivettyneenä. Florence Levasseur täällä! -Florence, jonka hän oli Mazerouxin silmälläpidon alaisena jättänyt -junaan, ja jonka oli mahdotonta olla takaisin ennen kahdeksaa illalla. - -Hämmästyksestään huolimatta ymmärsi hän kuitenkin heti. Florence oli -tietänyt, että häntä seurattiin, houkutellut heidät Saint-Lazaren -rautatieasemalle ja kulkenut aivan yksinkertaisesti rautatievaunun -läpi astuen toiselle asemasillalle rehellisen Mazerouxin istuessa -junassa pitämässä silmällä matkustajaa, jota ei ollut. - -Mutta äkkiä käsitti hän kauhistuttavan tilanteen. - -Florence tuli vaatimaan perintöä ja tämä toimenpide oli, Perennan -omien sanojen mukaan, mitä hirvittävin todistus. - -Vastustamattoman voiman ajamana hypähti don Luis tytön luo, tarttui -hänen käsivarteensa ja sanoi melkein käskevästi: - -"Mitä te täällä teette? Miksikä tulette tänne? Miksi ette ilmoittanut -minulle --?" - -Herra Desmalions asettui heidän väliinsä. Mutta don Luis huudahti, -tytön käsivartta päästämättä: - -"Oh, herra prefekti, ettekö näe, että tässä on erehdys? Henkilö, jota -odotimme, ja josta minä puhuin, ei ole hän. Se toinen pysyttäytyy -taka-alalla kuten aina. Onhan mahdotonta, että Florence Levasseur..." - -"Minulla ei ole mitään ennakkoluuloja tästä nuoresta naisesta", sanoi -prefekti virallisella äänellä. "Mutta velvollisuuteni on kysyä, mikä -on tuonut hänet tänne, ja sen aionkin tehdä." - -Florence katsoi yhdestä toiseen ikäänkuin koko juttu olisi ollut -hänelle ratkaisematon arvoitus. Hänen kauniit, tummat silmänsä -olivat rauhalliset kuten tavallisesti. Hän ei kantanut enää -sairaanhoitajatarpukua; hänen harmaa, yksinkertainen, koristelematon -pukunsa esiintoi hänen solakan vartalonsa. - -Herra Desmalions sanoi: - -"Selittäkää, neiti." - -Hän vastasi: - -"Minulla ei ole mitään selitettävää, herra prefekti. Olen tullut -luoksenne asialle, jonka nyt olen toimittanut tietämättä mitä se -koskee." - -"Mitä tarkoitatte? Tietämättä mitä asia koskee?" - -"Niin on asian laita. Eräs, johon luotan ja jota kohtaan tunnen -suurta kunnioitusta, on pyytänyt minua tuomaan teille eräitä -papereita. Ne koskevat kai sitä asiaa, joka on tämän kokouksen -aiheena." - -"Morningtonin perintöä?" - -"Niin". - -"Tehän tiedätte, että jos ei perinnön vaatimuksia olisi tehty tämän -kokouksen aikana, ei niitä olisi hyväksytty?" - -"Minä tulin niin pian kun sain paperit". - -"Minkä vuoksi ette saanut niitä paria tuntia aikaisemmin!" - -"Minä en ollut saapuvilla. Minun täytyi poistua kiireesti talosta, -jossa asuin." - -Perenna ei epäillyt, että hänen väliintulonsa oli hidastuttanut -vihollisen aikeita pakottaen Florencen pakenemaan. - -Prefekti jatkoi: - -"Te ette siis tunne syytä minkä vuoksi olette saaneet nämä paperit?" - -"En". - -"Ja te olette nähtävästi yhtä tietämätön siitä, että nämä paperit -koskevat teitä?" - -"Ne eivät koske minua, herra prefekti." - -Herra Desmalions hymyili, katsoi Florencea silmiin ja sanoi: - -"Niitä seuraavan kirjeen mukaan ne ovat hyvin läheisessä yhteydessä -kanssanne. Ne näyttävät ehdottomasti todistavan, että te polveudutte -Rousselin perheestä, ja että teillä näin ollen on oikeus Morningtonin -perintöön." - -"Minulla!" - -Se oli tahdoton kummastuksen ja vastustuksen huudahdus. - -"Antakaa minulle paperit", sanoi herra Desmalions. - -Florence otti käsilaukustaan sinisen kuoren, joka ei ollut sinetöity -ja joka sisälsi joukon kuluneita, haalistuneita asiapapereita. - -Prefekti tutki niitä vaieten, luki ne läpi, tarkasti -perusteellisesti, tutki sinetit ja allekirjoitukset suurennuslasilla -ja sanoi: - -"Ne ovat, sikäli kuin näyttää, oikeita. Sinetit ovat julkisten -viranomaisten." - -"Siis, herra prefekti --?" kysyi Florence vapisevin äänin. - -"Siis näyttää teidän tietämättömyytenne minusta hyvin kummalliselta." - -Hän kääntyi asianajajaan ja sanoi: - -"Kuulkaa, mitä nämä paperit sisältävät ja todistavat. Gaston -Sauveraudilla, Cosmo Morningtonin perillisellä neljännessä polvessa -oli, kuten tiedätte, vanhempi Raoul-niminen veli, joka asui -Argentiinassa. Tämä veli lähetti ennen kuolemaansa, erään vanhan -hoitajattaren mukana Eurooppaan lapsen, joka ei ollut mikään muu kuin -hänen tyttärensä, avioton, mutta lailliseksi tunnustettu tytär, joka -hänellä oli Buenos Airesissa olevan ranskalaisen opettajattaren, -neiti Levasseurin kanssa. Tässä on kastetodistus. Tässä on isän -itsensä kirjoittama selitys. Tässä on vanhan lapsenhoitajan todistus. -Tässä on kolmen ystävän, Buenos-Airesin kauppiaiden, todistus. Ja -tässä ovat isän ja äidin kuolintodistukset. Kaikki nämä todistukset -ovat laillisia ja ovat varustetut Ranskan konsulin sinetillä. -Nykyoloissa ei minulla ole mitään aihetta niitä epäillä ja minun -täytyy pitää neiti Levasseuria Raoul Sauveraudin tyttärenä ja Gaston -Sauveraudin veljentyttärenä." - -"Gaston Sauveraudin veljentytär? Hänen veljentyttärensä?" sammalsi -Florence. - -Don Luis huomasi herra Desmalionsin tarkastelevan tyttöä vielä -tarkemmin kuin hän itse ja hän koetti lukea sen miehen salaiset -ajatukset, josta ratkaisu riippui. Ja hän tuli äkkiä vakuutetuksi, -että Florencen vangitseminen oli yhtä päätetty kuin jos hän olisi -ollut pahin rikollinen. Hän meni tytön luo ja sanoi: - -"Florence!" - -Tyttö katsoi häneen kyyneleisillä silmillään mitään vastaamatta. - -"Voidakseni puolustaa teitä, Florence -- sillä sitä te tarvitsette, -vaikk'ette, siitä olen varma, tiedä siitä mitään -- täytyy teidän -ymmärtää se kauhea tilanne, johon olosuhteet ovat teidät johtaneet. -Poliisiprefekti on erinäisten tapahtumien perusteella tullut siihen -järjestelmälliseen tulokseen, että henkilö, joka astuu tähän -huoneeseen mukanaan selvät todistukset oikeudestaan perintöön, on -murhannut Morningtonin perilliset. Te tulitte huoneeseen, Florence, -ja te olette epäilemättömästi Cosmo Morningtonin perillinen." - -Hän näki tytön tulevan kuolonkalpeaksi ja vapisevan kaikista -jäsenistään. - -Hän jatkoi: - -"Tämä on muodollinen syytös. Eikö teillä ole mitään sanottavaa?" - -Florence epäröi hetken ja selitti sitten: - -"Minulla ei ole mitään sanottavaa. Koko juttu on arvoitus. Mitä minä -voisin vastata? En ymmärrä?" - -Don Luis seisoi hänen edessään tuskasta vapisten. Hän sammalsi: - -"Siinäkö kaikki? Taivutteko te?" - -Hetken kuluttua sanoi tyttö matalalla äänellä: - -"Olkaa hyvä ja selittäkää. Mitä tarkoitatte sanoessanne, että jos en -vastaa, niin taivun syytökseen?" - -"Aivan niin". - -"Ja sitten?" - -"Vangitseminen... vankila." - -"Vankila!" - -Weber astui salapoliisien seuraamana sisään. Herra Desmalions puhui -hänen kanssaan ja osoitti Florencea. Weber meni tämän luo. - -"Florence!" sanoi don Luis. - -Tyttö katsoi häneen, näki Weberin ja hänen väkensä sekä ymmärsi -äkkiä mitä tapahtuisi. Hän otti askeleen takaisin, horjui hetken ja -heittäytyi sitten don Luisin käsivarsille: - -"Oi, pelastakaa minut, pelastakaa minut, pelastakaa minut!" - -Hän teki tämän niin luonnollisesti ja vaistomaisesti, hänen -tuskanhuutonsa ilmaisi sellaista levottomuutta, jota vain syytön -saattaa tuntea, että don Luis tuli heti vakuutetuksi ja huudahti: - -"Ei, ei, se ei saa tapahtua! Herra prefekti, on asioita, joita ei -voida sallia..." - -Hän kumartui Florencen puoleen, jota piti puristettuna rintaansa -vasten niin kovasti ettei kukaan voinut ottaa tätä häneltä. Heidän -silmänsä kohtasivat. Heidän kasvonsa olivat aivan lähekkäin. Perenna -vapisi mielenliikutuksesta nähdessään kuinka väsynyt ja avuton tyttö -oli ja sanoi hänelle intohimoisesti niin ettei kukaan muu voinut -kuulla: - -"Minä rakastan teitä... minä rakastan teitä... oi, Florence, jos vain -tietäisitte mitä tunnen, kuinka kärsin ja kuinka onnellinen olen!... -Florence, rakastan teitä, rakastan teitä!" - -Weber oli vetäytynyt prefektin merkistä syrjään. Tämä halusi nähdä -tuon odottamattoman kohtauksen molempien salaperäisten olentojen, don -Luis Perennan ja Florence Levasseurin välillä. - -Don Luis vapautti käsivartensa ja asetti tytön tuolille. Sitten pani -hän molemmat kätensä tämän olkapäälle ja sanoi: - -"Vaikka te ette ymmärrä, Florence, alan minä ymmärtää sangen paljon -ja voin melkein nähdä tien siinä pimeydessä, joka pelottaa teitä. -Kuulkaa minua, Florence. Ettehän se ole te, joka teette tämän kaiken, -eikö niin? Teidän takananne, teidän yläpuolellanne on joku toinen... -joku, joka antaa teille ohjeita, vaikka te itse ette tiedä mihin hän -teitä..." - -"Ei kukaan ohjaa minua. Mitä tarkoitatte?" - -"Niin, te ette ole yksin. On paljon sellaista, jota te teette koska -teidän käsketään niin tekemään, ettekä te tiedä sen seurauksia. -Vastatkaa minun kysymykseeni, oletteko te aivan vapaa? Ettekö ole -kenenkään vaikutuksen alainen?" - -"En", sanoi Florence, "en ole kenenkään vaikutuksen alainen, en... -olen siitä varma." - -Don Luis oli itsepäinen ja tuli yhä innokkaammaksi. - -"Ei, te ette ole siitä varma... älkää sanoko niin. Joku hallitsee -teitä tietämättänne. Ajatelkaa silmänräpäys. Te olette Cosmo -Morningtonin perillinen, omaisuuden, jota te ette halua, siitä olen -varma. No, jos te ette halua tätä omaisuutta, kenelle joutuu se -silloin? Vastatkaa. Onko joku, jolle on tärkeätä, että te tulette -rikkaaksi. Siitä riippuu kaikki. Onko teidän elämänne sidottu -jonkun toisen elämään? Onko hän ystävänne? Oletteko kihloissa hänen -kanssaan?" - -Tyttö vavahti vastenmielisyydestä. - -"Oh, en ikinä! Mies, josta puhutte, ei voi..." - -"Vai niin", huudahti don Luis mustasukkaisuuden valtaamana, "te -tunnustatte! Vai niin, mies, josta puhun, on siis todellakin -olemassa! Vannon, että sen roiston..." - -Hän kääntyi kasvot vihan vääntäminä herra Desmalionsiin. Hän ei enää -koettanut hillitä itseään. - -"Herra prefekti, nyt näemme päämaalin. Minä tunnen tien, joka -johtaa sinne. Peto vangitaan tänä iltana tahi viimeistään aamulla. -Herra prefekti, näitä papereita seuraava kirje, allekirjoittamaton -kirje, jonka tämä nuori nainen jätti teille, on erään priorittaren -kirjoittama, joka johtaa avenue les Ternesin varrella olevaa -sairaalaa. Toimittamalla sairashuoneella heti tarkastus, -kuulustelemalla prioritarta vastakkain neiti Levasseurin kanssa, -keksimme me kuka on rikollinen. Mutta emme saa kuluttaa minuuttiakaan -hukkaan, muuten tulemme liian myöhään ja peto on paennut." - -Hänen purkauksensa oli vastustamaton. Oli mahdotonta vastustaa hänen -vakaumustaan. Herra Desmalions huomautti kuitenkin: - -"Neiti Levasseur saattaisi sanoa meille..." - -"Hän ei sano mitään, ei ainakaan ennen kuin mies on hänen -läsnäollessaan paljastettu. Herra prefekti pyydän teiltä samaa -luottamusta kuin ennenkin. Eivätkö kaikki lupaukseni ole täyttyneet? -Luottakaa minuun, herra prefekti, heittäkää pois epäilyksenne. -Muistakaa kuinka Marie Fauvillea ja Gaston Sauveraudia syytettiin -mitä vakavimmilla syytöksillä ja kuinka he sortuivat viattomuudestaan -huolimatta. Tahtooko laki, että Florence Levasseur uhrataan samoin -kuin molemmat toisetkin? Sitäpaitsi enhän pyydä, että hänet -päästettäisiin vapaaksi, vaan että minä saisin puolustaa häntä... -Siis toisin sanoen, vain parin tunnin lykkäystä. Pyytäkää herra -Weberiä huolehtimaan siitä, että häntä vartioidaan tarkasti. Antakaa -salapoliisienne tulla mukanamme... niin vieläpä useiden, sillä meitä -ei tule liian monta vangitaksemme tuon inhottavan pedon luolassaan." - -Herra Desmalions ei vastannut. Hetken kuluttua hän vei Weberin -syrjään ja puhui muutaman minuutin hänen kanssaan. Herra Desmalions -ei näyttänyt olevan erikoisen suostuvainen don Luisin esitykseen. -Mutta Weber sanoi: - -"Älkää olko huolissanne, herra prefekti. Me emme antaudu mihinkään -vaaraan." - -Herra Desmalions suostui. - -Hetki tämän jälkeen nousivat don Luis ja Florence Levasseur Weberin -ja kahden salapoliisin seuraamana autoon. Toinen salapoliisien -täyttämä auto seurasi heitä. - -Sairashuone kirjaimellisesti täyttyi poliiseilla eikä Weber -laiminlyönyt mitään varovaisuustoimenpiteitä. - -Eräs palvelija osoitti poliisiprefektin, joka oli tullut omalla -autollaan, odotushuoneeseen ja sitten saliin, jossa prioritar otti -hänet vastaan. Ilman mitään johdantoa teki prefekti don Luisin, -Weberin ja Florencen läsnäollessa kysymyksiä priorittarelle. - -"Minulla on tässä kirje", sanoi hän, "joka tuotiin virastooni ja joka -koskee eräitä perintöä koskevia papereita. Se ei ole allekirjoitettu -ja on laadittu väärennetyllä käsialalla, mutta minulle on sanottu, -että se on teidän kirjoittamanne. Onko niin?" - -Prioritar, tarmokaskasvoinen ja päättäväisen näköinen nainen, vastasi -rauhallisesti: - -"Aivan niin, herra prefekti. Kuten minulla oli kunnia kirjeessäni -sanoa, katsoin minä parhaaksi olla panematta nimeäni. Tärkeää oli -vain paperin jättäminen. Mutta koska te tiedätte, että se olin minä, -joka kirjoitin, niin olen valmis vastaamaan kysymyksiinne." - -Herra Desmalions jatkoi katsahtaen Florenceen: - -"Ensiksi tahtoisin kysyä, tunnetteko te tämän nuoren naisen?" - -"Kyllä, herra prefekti. Muutamia vuosia sitten oli Florence meillä -puoli vuotta sairaanhoitajattarena. Hän käyttäytyi niin hyvin, että -ilomielin otin hänet takaisin neljätoista päivää sitten. Kun olin -sanomalehdistä lukenut hänen jutustaan, niin pyysin häntä käyttämään -toista nimeä. Meillä oli sairashuoneessa uusi henkilökunta, joten hän -saattoi oleskella täällä turvallisesti." - -"Mutta koska olette lukeneet sanomalehtiä, niin te kai tunnette -syytökset häntä kohtaan?" - -"Niillä syytöksillä ei ole mitään merkitystä henkilöille, jotka -tuntevat Florencen. Hänellä on jaloin luonne ja herkin omatunto kuin -kellään muulla tapaamallani henkilöllä." - -Prefekti jatkoi: - -"Puhukaamme papereista. Mistä ne tulivat?" - -"Eilen, herra prefekti, löysin huoneestani kirjeen, jossa lähettäjä -pyysi minua toimittamaan muutamia Florence Levasseuria koskevia -papereita." - -"Kuinka saattoi kukaan tietää, että hän oli täällä?" keskeytti herra -Desmalions. - -"Siitä en tiedä mitään. Kirje ilmoitti vain, että paperit -lähetettäisiin Versaillesiin poste restante, minulle osoitettuna, -määrättynä päivänä, s.o. tänä aamuna. Minua pyydettiin myöskin -olemaan mainitsematta asiasta kenellekään sekä antamaan ne kello -kolme tänään Florence Levasseurille käskyllä viedä ne heti -poliisiprefektille. Minua pyydettiin myöskin lähettämään eräs kirje -komisario Mazerouxille." - -"Mazerouxille! Sepä kummallista." - -"Se kirje koski kai samaa asiaa. Minä pidän paljon Florencesta. Sen -vuoksi kirjoitin kirjeeni ja ajoin tänä aamuna Versaillesiin ja sain -sieltä paperit kuten oli ilmoitettu. Tullessani kotiin oli Florence -ulkona. En voinut antaa hänelle papereita ennenkuin hänen palattuaan, -noin neljän aikaan." - -"Missä oli paperit pantu postiin?" - -"Pariisissa. Kuori oli leimattu avenue Nielissa, lähimmässä -postitoimistossamme." - -"Eikö teistä näyttänyt kummalliselta kirjeen löytyminen huoneestanne?" - -"Kyllä, herra prefekti, mutta ei kummallisemmalta kuin moni muu tätä -asiaa koskeva seikka." - -Prefekti kääntyi Weberin puoleen ja sanoi: - -"Olkaa hyvä ja tutkikaa huone, jossa neiti Levasseur asui." - -Kun prioritar teki vastaväitteitä, sanoi prefekti: - -"Meidän on ehdottomasti tiedettävä syy miksikä neiti Levasseur -noudattaa niin täydellistä vaiteliaisuutta." - -Florence itse näytti tietä. Mutta kun Weber jätti huoneen, huusi don -Luis: - -"Olkaa varuillanne, herra Weber!" - -"Miksi?" - -"En tiedä", sanoi don Luis, joka ei todellakaan olisi voinut selittää -minkä tähden Florencen käyttäytyminen teki hänet levottomaksi. "En -tiedä. Mutta minä varoitan teitä." - -Weber kohautti olkapäitään ja lähti priorittaren seuraamana. -Eteisessä otti hän mukaansa kaksi salapoliisia. Florence kulki -edellä. Hän meni pitkin portaita ja pitkän käytävän läpi ja kääntyi -eräässä kulmassa kapeaan käytävään, jonka päässä oli ovi. - -Se oli hänen huoneensa. Ovi avautui ulospäin. Florencen vetäessä sitä -otti hän askeleen takaisinpäin, jolloin Weber oli pakotettu tekemään -samoin. Tyttö käytti tilaisuutta, syöksyi sisään ja sulki oven aivan -salapoliisipäällikön nenän edessä. - -Tämä teki vihaisen eleen. - -"Se letukka. Hän aikoo polttaa paperit --!" - -Sitten kääntyi Weber priorittaren puoleen: - -"Onko tähän huoneeseen muuta ovea?" - -"Ei." - -Hän koetteli avata ovea, mutta se oli suljettu ja pantu salpaan. -Hän vetäytyi syrjään antaakseen tilaa eräälle jättiläismäiselle -salapoliisille, joka yhdellä nyrkin iskulla murskasi oven. - -Weber pisti kätensä aukosta sisään, veti pois salvan, väänsi lukkoa -ja astui sisään. - -Florence ei ollut huoneessa. Pieni avonainen ikkuna osoitti tien, -jota hän oli paennut. - -"Kirotun huono onni!" huusi Weber. "Hän on livistänyt." - -Hän ryntäsi pitkin portaita ja huusi yli kaiteen: - -"Vartioikaa kaikkia ovia! Hän on karannut! Ottakaa hänet kiinni!" - -Herra Desmalions tuli juosten. Kohdattuaan Weberin ja kuultuaan -hänen selostuksensa hän meni Florencen huoneeseen. Avoin ikkuna -johti takapihalle. Vesiränni kulki pitkin seinää. Sitä myöten oli -Florence liukunut alas. Mutta mitä kylmäverisyyttä ja kuvaamatonta -tahdonvoimaa oli häneltä vaadittukaan paetessaan tällä tavoin! - -Salapoliisit olivat levittäytyneet kaikille suunnille sulkeakseen -pakolaiselta tien. - -Poliisiprefekti ei koettanutkaan peittää tyytymättömyyttään. Myöskin -don Luis oli sangen suuttunut tästä paosta, joka rikkoi hänen -suunnitelmansa ja moitti avoimesti salapoliisipäällikön älyn puutetta. - -Herra Desmalions teki priorittarelle uusia kysymyksiä ja sai tietää, -että Florence ennen sairashuoneelle tuloaan oli viettänyt kaksi -vuorokautta eräässä yksityishotellissa Saint-Louisin saarella. -Prefekti käski Weberin heti seurata tätä jälkeä. - -Tapahtumat osoittivat prefektin olleen oikeassa. Florence oli paennut -tähän yksityishotelliin ja ottanut sieltä huoneen väärällä nimellä. -Mutta tuskin oli hän saapunut, kun eräs pieni poika oli tullut häntä -kysymään ja he olivat lähteneet yhdessä. - -Myöhemmin illalla onnistui Weberin löytää poika. Hän oli erään -naapuritalon portinvahdin poika. Mihin hän oli saattanut Florencen? -Hän kieltäytyi jyrkästi ilmiantamasta naista, joka oli häneen -luottanut ja itkenyt häntä suudellessaan. Hänen äitinsä pyysi, isä -antoi korvapuustin, mutta poika oli taipumaton. - -Kello puoli yksitoista asettui eräs prefektin lähettämä -salapoliisijoukko Weberin käytettäväksi. Mazeroux, joka oli palannut -Rouenista raivoissaan Florencelle, oli heidän joukossaan. - -Haeskelu jatkui. Don Luis oli vähitellen ottanut johdon. Heti -jälkeen puolenyön kutsui kimakka vihellys kaikki saaren itäosaan -quai d'Anjoun päähän. Kaksi salapoliisia pienen uteliaan väkijoukon -ympäröimänä seisoi heitä odottamassa. He olivat juuri saaneet kuulla, -että vähän matkaa täältä, quai Henri IV:llä, joka ei enää kuulunut -saareen, oli nähty vuokra-auto, kuultu kiistaa ja sitten oli auto -ajanut Vincennesiin päin. - -Kiiruhdettiin quai Henri-IV:lle ja talo löydettiin heti. Eräs -alakerroksen ovista johti katukäytävälle. Auto oli seissyt muutamia -minuutteja tämän oven edessä. Kaksi henkilöä, mies ja nainen, olivat -tulleet läheisyydestä. Kun auton ovi oli suljettu, oli mies huutanut -ohjaajalle: - -"Ajakaa bulevardi Saint Germainille ja pitkin kanavia. Sitten -Versaillesin tietä." - -Mutta portinvahdin vaimo saattoi antaa tarkempia tietoja. Uteliaana -alakerran vuokralaisen suhteen, jota hän oli nähnyt vain kerran -ja joka maksoi vuokransa Charlesin nimellä allekirjoitetuilla -maksuosoituksilla eikä oleskellut paljon asunnossaan, oli hän -käyttänyt hyväkseen sitä, että porttivahdinasunto oli seinän takana -ja kuunnellut. Mies ja nainen kiistelivät. Kerran huusi mies kovalla -äänellä: - -"Tulkaa mukaani, Florence, vaadin sitä ja annan teille kaikki -todistukset siitä, että olen syytön. Jos te kumminkin kieltäydytte -tulemasta vaimokseni, poistun maasta. Olen jo ryhtynyt valmistuksiin." - -Vähän myöhemmin alkoi hän nauraa, korotti jälleen äänensä ja sanoi: - -"Peloissanne, mistä, Florence? Ehkä siitä, että minä tapan teidät? -Ei, ei, älkää pelätkö..." - -Muuta ei portinvartijatar ollut kuullut. Mutta eikö tämä ollut -kylliksi aiheuttamaan levottomuutta? - -Don Luis tapasi Weberin. - -"Tulkaa mukaan! Minä tiesin sen: mies pystyy mihin hyvänsä. Hän on -tiikeri! Hän aikoo tappaa tytön!" - -Hän riensi ulos, veti Weberin mukanansa niiden poliisiautojen luo, -jotka odottivat vähän matkan päässä. Sillä aikaa vastusti Mazeroux: - -"Olisi parasta tutkia talo, saada joku johtolanka..." - -"Oh", huudahti don Luis lisäten vauhtia, "talo johtolankoineen seisoo -kyllä paikoillaan! Mutta hän saa etumatkan, se roisto... ja hänellä -on mukanaan Florence... hän aikoo tappaa tämän! Siinä on ansa, olen -varma siitä!" - -Hän veti molempia miehiä vastustamattomalla tarmolla mukanaan. - -He lähestyivät autoja. Niin pian kuin hän sai ne näkyviinsä, huudahti -hän: - -"Tehkää selväksi! Minä ajan itse." - -Hän tahtoi ottaa ohjaajan paikan. Mutta Weber teki vastaväitteitä, -työnsi hänet autoon ja sanoi: - -"Älkäähän hätäilkö... ohjaaja ymmärtää asiansa. Hän ajaa paremmin -kuin te." - -Don Luis, Weber ja kaksi salapoliisia istuivat autoon, Mazeroux otti -paikan ohjaajan vieressä. - -"Versaillesin tietä!" huudahti don Luis. - -Auto lähti liikkeeseen ja hän jatkoi: - -"Ei, kuulkaa, mitä se tyhmyri tekee? Tämä ei ole oikea tie. Mitä tämä -tarkoittaa?" - -Ainoa vastaus oli nauru. Weber nauroi niin että hyppi. Don Luis -nieli kirouksen, teki pelottavan ponnistuksen ja yritti hypätä -autosta. Kuusi kättä kietoutui hänen ympärilleen ja piti häntä -liikkumattomana. Weber tarttui hänen kurkkuunsa. Salapoliisit pitivät -hänen käsivarsistaan. Hänellä ei ollut tilaisuutta painia ahtaassa -autossa ja hän tunsi revolverinsuun ohimoillaan. - -"Ei mitään tyhmyyksiä", mutisi Weber, "muuten laukaisen päähänne. Vai -niin, te ette odottaneet tätä? Tässä on hyvitys Weberille!" - -Ja kun Perenna vielä vastusteli, jatkoi hän uhkaavasti: - -"Muistakaa, että saatte syyttää itseänne! Nyt lasken kolmeen, yksi, -kaksi." - -"Mutta mikä on tarkoituksenne?" karjui don Luis. - -"Prefektin käsky, jonka sain juuri." - -"Mikä käsky?" - -"Viedä teidät vankilaan, jos Levasseurin tyttö pääsee pakoon." - -"Onko teillä vangitsemismääräys?" - -"On". - -"Ja sitten?" - -"Sitten? Ei mitään... 'Santé'... tutkintatuomari..." - -"Mutta peijakas, sillä aikaa ehtii tiikeri pakoon. Tyhmyyttä! Kuinka -voikaan olla niin aasimainen? Sellaisia elukoita! Piru vieköön!" - -Kymmenen poliisia tunkeutui ovelle. Vastustus ei hyödyttänyt mitään. -Hän ymmärsi sen ja hänen katkeruutensa kasvoi. - -"Tyhmyrit!" huusi hän heidän ympäröidessään ja saattaessaan hänet -vankilan konttoriin. "Sellaisia nahjuksia! Sellaisia tolvanoita! -Pilata koko juttu! He aikoivat ottaa kiinni roiston, jos se heitä -miellyttää ja sulkevat vankilaan kunniallisen miehen sillä aikaa -kuin roisto tekee itsensä näkymättömäksi! Ja hän on vielä murhaava -useita... Florence... Florence..." - -Hän laahasi heitä mukanaan. Tavattomalla voimalla hän ojentautui, -pudisti irti poliisit, jotka riippuivat hänessä kuin metsästyskoirat, -sysäsi Weberin syrjään ja kääntyi Mazerouxiin: - -"Mazeroux, juoskaa prefektin luo. Pyytäkää häntä soittamaan -Valenglaylle... niin, pääministerille. Haluan puhella hänen kanssaan. -Sanokaa hänelle kaikki. Pyytäkää prefektiä kertomaan, että se olen -minä: mies, joka antoi saksalaisen keisarin tanssia pillinsä mukaan. -Nimeni? Sen hän tietää. Tahi jos hän on sen unohtanut, niin prefekti -voi sen hänelle sanoa." - -Hän vaikeni hetken ja sanoi sitten aivan tyynesti: - -"Arsène Lupin! Ilmoittakaa nämä molemmat sanat hänelle ja sanokaa: -Arsène Lupin haluaa puhutella pääministeriä erittäin tärkeän asian -vuoksi! Järjestäkää, että hän saa tietää sen heti. Menkää, Mazeroux, -ja ajakaa sen jälkeen roistoa uudelleen takaa." - -Vankilanjohtaja oli avannut nimiluettelon. - -"Voitte merkitä nimeni, herra johtaja," sanoi don Luis. "Kirjoittakaa -Arsène Lupin." - -Johtaja hymyili ja sanoi: - -"Vaikea olisikin muuta kirjoittaa. Vangitsemismääräyksessä on: -'Arsène Lupin, alias Luis Perenna'." - -Don Luis säpsähti hiukan näistä sanoista. Hänen vangitsemisensa -Arsène Lupinin nimellä teki hänen asemansa vielä vaarallisemmaksi. - -"Vai niin", sanoi hän, "he ovat siis päättäneet..." - -"Niinpä luulisin", sanoi Weber riemuiten. "Olemme päättäneet tarttua -härkää sarviin ja iskeä suoraan Lupiniin. Rohkeasti tehty, eikö niin? -Mutta älkää huolehtiko, meillä on teille suurempikin yllätys." - -Don Luis ei muuttanut ilmettäkään. Hän kääntyi jälleen Mazerouxiin ja -sanoi: - -"Älkää unohtako ohjeitani, Mazeroux!" - -Mutta nyt häntä kohtasi isku. Komissario ei vastannut. Don Luis -tarkasteli häntä ja vavahti. Hän huomasi nyt Mazerouxin myöskin -olevan poliisien ympäröimän. Komissarioraukka itki hiljaa. - -Weberin iloisuus lisääntyi. - -"Teidän täytyy suoda hänelle anteeksi, Lupin. Komisario Mazeroux -seuraa teitä vankilaan, vaikkakaan ei samaan koppiin." - -"Niinkö", sanoi don Luis ojentautuen. "Mazeroux on siis vangittu?" - -"Niin on, prefektin käskystä." - -"Mistä häntä syytetään?" - -"Hän on Arsène Lupinin rikostoveri." - -"Mazeroux minun rikostoverini? Tyhmyyksiä! Mazeroux? Kunniallisin -mies maailmassa." - -"Niin, kuten sanotte, maailman kunniallisin mies. Se ei estä ihmisiä -menemästä hänen luokseen halutessaan kirjoittaa teille kirjeitä, -eikä estä häntä itseään viemästä niitä perille, joka todistaa, että -hän tunsi teidän olinpaikkanne. Ja on vähän muutakin, jonka aikanaan -teille selitämme, Lupin. Teille tulee sangen hauskaa, sen lupaan." - -Don Luis mutisi: - -"Mazeroux parkani!" - -Sitten sanoi hän ääneen: - -"Älkää itkekö, poikaseni. Tämä ei kestä kauempaa kuin yön yli. -Älkää itkekö. Minulla on varattuna teitä varten paljon parempi ja -kunniallisempi toimi ja ennenkaikkea tuottavampi. Ette kai luule -etten ollut tähän varustautunut? Tehän tunnette minut! Niin paljon -voin teille sanoa, että huomenna olen vapaa ja hallitus tulee -antamaan teille paikan everstin arvolla ja marsalkan palkalla. Älkää -sen vuoksi itkekö, Mazeroux." - -Sitten kääntyi hän Weberiin ja sanoi äänellä, jolla isäntä antaa -määräyksiä palvelijoilleen: - -"Hyvä herra, olkaa hyvä ja suorittakaa Mazerouxille uskomani tehtävä. -Ilmoittakaa viipymättä prefektille, että minulla on tärkeitä -ilmoituksia tehtävänä pääministerille. Etsikää sen jälkeen käsiinne -tiikeri Versaillesista ennen yön loppua. Minä tunnen teidän kykynne -ja luotan täydellisesti ahkeruuteenne ja huolellisuuteenne. Tulkaa -tapaamaan minua kello kaksitoista." - -Ja käskynsä antaneen isännän ryhdillä antoi hän viedä itsensä koppiin. - -Ovi suljettiin. - -Don Luis ajatteli: - -"Jos otaksutaankin, että prefekti soittaa Valenglaylle, ei hän tee -sitä ennenkuin huomenna. Sillä tavoin on roisto saanut kahdeksan -tunnin etumatkan ennenkuin minä vapaudun. Kahdeksan tuntia! Piru -vieköön!" - -Hän tuumi hetken, kohautti olkapäitään sellaisin ilmein kuin olisi -nähnyt, ettei hänellä tässä tilaisuudessa ollut muuta tekemistä kuin -odottaa, ryömi vuoteeseen ja mutisi: - -"Paneudu lepäämään, Lupin!" - - - - -VII LUKU - -Aukene, Sesam! - - -Huolimatta tavallisesti niin hyvästä unestaan nukkui don Luis -korkeintaan kolme tuntia. Häntä vaivasi kiduttava levottomuus ja -vaikka hänen sotasuunnitelmansa oli huolellisesti laadittu, ei hän -saattanut olla näkemättä niitä monia esteitä, jotka todennäköisesti -saattaisivat sen raukeamaan tyhjiin. Weber luonnollisesti puhuisi -herra Desmalionsille. Mutta soittaisiko Desmalions Valenglaylle? - -Sitten hän tuumaili mitä Valenglay tekisi saatuaan ilmoituksen. -Sillä eikö ollut liiaksi vaadittu, että hallituksen päämies, -pääministeri, tottelisi Arsène Lupinin määräyksiä ja noudattaisi -hänen suunnitelmiaan? - -"Hän tulee!" huudahti hän horjumattomasti luottaen kohtaloonsa. -"Valenglay ei välitä hituistakaan muotoseikoista, tavoista -ja sellaisista narrimaisuuksista. Hän tulee, vaikkapa vain -uteliaisuudesta saadakseen tietää, mitä keisarin ystävällä on hänelle -sanottavaa. Sitäpaitsi hän tuntee minut! Minä en ole sellainen -kerjäläinen, joka vaivaa ihmisiä turhanpäiten. Minun tapaamisestani -voi aina hyötyä jotain: Hän tulee!" - -Häntä ahdistivat ajatukset Florencen kohtalosta, hukkaan kuluvasta -ajasta ja roiston saavuttamasta etumatkasta. Tunnit kuluivat. Jälleen -palasivat hänen ajatuksensa Valenglayhin. Äkkiä purskahti hän nauruun: - -"Kas niin, Arsène, sinä veitikka, muistatko, että houkuttelit -herra Hohenzollerin hänen Mark Brandenburgistaan. Valenglay ei asu -niin kaukana, hitto vie. Jos niin vaaditaan, niin voin minä itse -vaivautua... niin, niin se on, minä otan ensi askeleen. Minä teen -vieraskäynnin herra de Beauveun luo. Hauska tavata teitä, herra -Valenglay." - -Hän meni ovelle ja oli olevinaan ikäänkuin se olisi ollut auki ja -että hänen tarvitsi vain odottaa vuoroaan tullakseen vastaanotetuksi. - -Hän toisti tätä lapsellista leikkiä kolme kertaa, kumarsi syvään ja -kauan ikäänkuin olisi pitänyt kädessään sulkahattua ja mutisi: - -"Sesam, aukene!" - -Neljännellä kerralla avautui ovi ja vanginvartija astui sisään. - -Don Luis sanoi virallisella äänellä: - -"Toivon, etten ole antanut pääministerin odottaa." Neljä salapoliisia -seisoi käytävässä. - -"Ovatko herrat saattueenani?" kysyi hän. "Se on oikein. Ilmoittakaa -Arsène Lupin, Espanjan grandi, hänen katolisen majesteettinsa serkku. -Hyvät herrat, seuraan teitä. Ystäväni ovenavaaja, tässä on teille -kaksikymmentä frangia vaivoistanne." - -Hän kumarsi käytävässä: - -"Backus auta, ei hansikkaita! Enkä ole ajanut partaani sitten kuin -eilen!" - -Salapoliisit olivat ympäröineet hänet ja töyttäsivät häntä hieman -kovakouraisesti. Hän nipisti kahta käsivarresta. - -Nämä voihkivat tuskasta. - -Vankilanjohtaja seisoi eteiskaytävässä. - -"Olen nukkunut yöni mainiosti, rakas johtajani", sanoi don Luis. -"Teidän vierashuoneenne ovat erinomaisen upeita. Toimitan, että -hotelli Vankila saa Baedeckerissä tähden. Haluatteko, että kirjoitan -nimikirjaanne suosituksen? Ettekö? Te ehkä toivotte minun palaavan? -Olen pahoillani, herra johtaja, mutta se on mahdotonta, minulla on -muuta tehtävää." - -Pihalla odotti auto. Don Luis nousi siihen neljän salapoliisin -seuraamana. - -"Place Beauvean", sanoi hän ohjaajalle. - -"Ei, rue Vineuse", oikaisi eräs poliiseista. - -"Vai niin", sanoi don Luis, "hänen ylhäisyytensä yksityisasuntoon. -Hänen ylhäisyytensä haluaa pitää vierailuni salassa. Se on hyvä -merkki. Muuten, hyvät ystävät, mitä on kello?" - -Hänen kysymykseensä ei vastattu. Ja kun poliisit olivat laskeneet -verhot, ei hän saattanut nähdä kadulla olevia kelloja. - -Vasta pääministerin pieneen taloon tullessaan näki hän pöytäkellon. - -"Viisitoista minuuttia yli kuuden!" huudahti hän. "Hyvä! Silloin ei -ole paljon aikaa kadotettu." - -He soittivat ja salapoliisit menivät ulos vanhan palvelijattaren -seuraamana, joka oli päästänyt heidät sisälle. - -Huoneeseen tuli joku henkilö toisen seuraamana. Don Luis tunsi -Valenglayn ja poliisiprefektin. - -"Hyvä on", ajatteli hän, "hän on käsissäni." - -Hän näki hyväntahtoisen ilmeen vanhan pääministerin kapeilla, -ryppyisillä kasvoilla. Niissä ei ollut ankaruutta, ei mitään, joka -olisi asettanut sulkuja ministerin ja sen epäilyttävän olennon -välille, jonka hän otti vastaan. Niissä näkyi vain leikillistä -uteliaisuutta ja hyvänsuopaisuutta, jota ei Valenglay ollut -milloinkaan salannut ja jonka hän oli avoimesti tuonut ilmi -puhuessaan Arsène Lupinin oletetun kuoleman jälkeen seikkailijasta ja -niistä omituisista suhteista, jotka olivat heidän välillään vallinneet. - -"Te ette ole muuttunut", sanoi hän katsottuaan hetken Lupinia. "Iho -hiukan tummempi... hiukan harmaata ohimoilla, siinä kaikki." - -Sitten otti hän kireämmän sävyn ja sanoi: - -"No, mitä te haluatte?" - -"Ensiksikin erään vastauksen, herra pääministeri. Onko -salapoliisipäällikkö Weber, joka vei minut eilen illalla vankilaan, -seurannut vuokra-autoa, jossa Florence Levasseur vietiin pois?" - -"Kyllä, auto pysähtyi Versaillesissa. Siinä istuvat henkilöt ottivat -toisen, jonka piti ajaa heidät Nantesiin. Mitä muuta haluatte paitsi -tämän vastauksen?" - -"Vapauteni, herra presidentti." - -"Heti, tietysti?" kysyi Valenglay nauruun purskahtaen. - -"Kolmenkymmenen- tahi korkeintaan kolmenkymmenenviiden minuutin -kuluttua." - -"Puoli kahdeksan?" - -"Viimeistään puoli kahdeksan." - -"Ja mihin aiotte käyttää vapautenne?" - -"Vangitakseni henkilön, joka on murhannut Cosmo Morningtonin, -päällikkö Vérot'n ja Roussel-perheen jäsenet." - -"Oletteko te ainoa, joka voi vangita hänet?" - -"Olen." - -"Mutta onhan poliisi liikkeellä. Sähkösanomalaitos työskentelee. -Murhaaja ei voi lähteä Ranskasta. Hän ei voi meitä paeta." - -"Te ette löydä häntä." - -"Kyllä." - -"Siinä tapauksessa hän tappaa Florence Levasseurin. Florencesta tulee -hänen seitsemäs uhrinsa. Ja se on teidän syynne." - -Valenglay vaikeni hetken ja sanoi sitten: - -"Teidän käsityksenne mukaan, vastoin kaikkea todennäköisyyttä ja -poliisiprefektin hyvin perusteltuja epäluuloja, on Florence Levasseur -siis syytön?" - -"Ehdottomasti, herra prefekti." - -"Ja te luulette hänen olevan hengenvaarassa?" - -"Hän on hengenvaarassa". - -"Oletteko rakastunut häneen?" - -"Olen". - -Valenglay näytti ihastuneelta. Lupin rakastunut! Lupin rakkauden -ohjaamana ja tunnustaa sen! Kuinka jännittävää! - -Don Luis osoitti kelloon. - -"Kello on paljon, herra ministeri." - -Valenglay nauroi. - -"En ole milloinkaan nähnyt kummempaa! Don Luis Perenna, olen -pahoillani, etten ole mikään rajaton itsevaltias. Silloin tekisin -teistä salaisen poliisimme päällikön." - -"Sitä tointa on Saksan keisari jo minulle tarjonnut." - -"Tyhmyyksiä!" - -"Mutta minä kieltäydyin". - -Valenglay nauroi sydämellisesti, mutta nyt löi kello seitsemän. Don -Luis alkoi tulla levottomaksi. Valenglay istuutui, kävi suoraan -asiaan ja sanoi vakavasti: - -"Don Luis Perenna, ensimmäisenä päivänä, kun te jälleen sukelsitte -esiin, siis yht'aikaa Suchet bulevardin murhan kanssa, tiesimme me -prefektin kanssa kuka te olitte. Perenna oli Lupin. Te ymmärsitte -luultavasti syyn, minkä vuoksi me emme halunneet tuon kuolleen -nousevan uudelleen ylös ja minkä vuoksi annoimme teille eräänlaista -suojaa. Poliisiprefekti oli kanssani aivan samaa mieltä. Koska don -Luis Perenna taisteli oikeiden asiain puolesta jätimme Arsène Lupinin -rauhaan. Onnettomuudeksi..." - -Valenglay pysähtyi ja jatkoi sitten: - -"Onnettomuudeksi sai poliisiprefekti yksityiskohtaisiin todistuksiin -perustuvan ilmiannon eilen illalla, jossa mainitaan teidän olevan -Arsène Lupin." - -"Mahdotonta!" huudahti don Luis. "Se on väite, jota ei kukaan voi -todistaa. Arsène Lupin on kuollut." - -"No niin, mutta se ei todista, että don Luis Perenna elää." - -"Don Luis Perennalla on asianmukaisesti laillistutettu olemassaolo." - -"Ehkä. Mutta sitä vastaan väitetään." - -"Kuka? On vain yksi mies, jolla olisi siihen oikeus ja jos hän -syyttää minua, niin tulee se hänen turmiokseen. En saata uskoa hänen -olevan kylliksi tyhmän..." - -"Ei, ei kylliksi tyhmän, vaan riittävästi viisaan." - -"Te tarkoitatte Cacérèsia, perulaista attashea?" - -"Niin." - -"Mutta hänhän on ulkomailla?" - -"Enemmänkin, hän karkasi poliisilta kavallettuaan lähetystön kassan. -Mutta ennen maasta lähtemistään allekirjoitti hän selityksen, joka -saapui eilen illalla meille, ja jossa hän sanoo hankkineensa teille, -don Luis Perennan nimellä, täydelliset henkilöllisyystodistukset. -Tässä on teidän kirjeenvaihtonne hänen kanssaan ja kaikki paperit, -jotka todistavat hänen väitteensä totuuden. Jokainen, joka niitä -tutkii, voi vakuuttautua siitä, että te ette ole don Luis Perenna, -vaan Arsène Lupin." - -Don Luis teki vihaisen eleen. - -"Tuo Cacérès roisto on vain välikappale", sähähti hän. "Hänen -takanaan seisoo toinen, joka on hänelle maksanut ja ohjaa hänen -toimiaan. Se on lurjus itse, tunnen hänen otteensa. Hän on vielä -kerran koettanut päästä minusta ratkaisevassa silmänräpäyksessä." - -"Niin minäkin luulen", sanoi pääministeri. "Mutta kun kaikki -nämä paperit, niitä seuraavan kirjeen mukaan, ovat ainoastaan -valokuvajäljennöksiä ja alkuperäiset, jos teitä ei tänä aamuna -vangita, luovutetaan johtavalle Pariisin sanomalehdelle tänä iltana, -olemme pakotetut ottamaan syytteen huomioon." - -"Mutta, herra presidentti," huudahti don Luis, "kun Cacérès on -ulkomailla ja roisto, joka osti häneltä paperit, on paennut ehtimättä -toteuttaa uhkaustaan, ei meidän tarvitse pelätä asiakirjojen -sanomalehdille luovuttamista." - -"Mistä me sen tiedämme? Vihollinen on kai ryhtynyt -varovaisuustoimenpiteisiin. Hänellä saattaa olla rikostovereita." - -"Niitä ei hänellä ole". - -"Mistä sen tiedämme?" - -Don Luis katsoi Valenglayhin ja sanoi: - -"Mitä te oikein haluatte sanoa, herra presidentti?" - -"Kerron sen. Vaikka Cacérès uhkasi meitä, halusi poliisiprefekti, -joka tahtoi saada niin paljon selvyyttä kuin suinkin Florence -Levasseurin osasta tässä pelissä, olla estämättä teitä toimissanne -eilen illalla. Kun nämä eivät johtaneet mihinkään, päätti hän -ainakin käyttää sitä tilaisuutta, että don Luis oli asettunut -käytettäväksemme ja vangita Arsène Lupinin. Jos me nyt antaisimme -hänen mennä, julkaistaisiin asiapaperit varmasti ja te ymmärrätte -kuinka naurettavaan asemaan me joutuisimme yleisön edessä. Tällä -hetkellä pyydätte te Arsène Lupinin vapauttamista, vapautusta, joka -olisi laiton, perusteeton, anteeksiantamaton. Minun täytyy senvuoksi -vastata kieltävästi ja minä vastaan kieltävästi." - -Hän vaikeni. Parin sekunnin hiljaisuuden jälkeen hän jatkoi: - -"Mikäli ette..." - -"Mikäli en?" - -"Mikäli ette -- ja sen juuri halusin sanoa -- mikäli ette -vastapalvelukseksi tarjoa minulle jotain niin erinomaista, että minä -voin antautua siihen epämiellyttävään vaaraan, jonka Arsène Lupinin -ennenkuulumaton vapauttaminen aiheuttaisi." - -"Mutta, herra presidentti, jos minä tuon teille todellisen -rikollisen, murhaajan." - -"Siihen emme tarvitse teidän apuanne." - -"Ja jos annan teille kunniasanani palata takaisin heti suoritettuani -tehtäväni ja jättäytyä käsiinne?" - -Valenglay löi kätensä pöytään, korotti äänensä ja huudahti -hyväntahtoisen tuttavallisella äänellä: - -"Kas niin, Arsène Lupin, lyökää korttinne esiin! Jos te todellakin -haluatte saada tahtonne perille, niin maksakaa siitä! Peijakas, -muistakaa, että tämän jutun ja erikoisesti viime yön tapahtumien -jälkeen tulette te Florence Levasseurin kanssa yleisön silmissä -olemaan mitä te jo olette: näytelmän toimivat henkilöt, todelliset -ja ainoat rikolliset! Ja nyt, kun Florence Levasseur on livistänyt, -tulette te minun luokseni pyytämään vapauttanne! Olkoon niin, mutta -tarjotkaa meille maksu älkääkä kitsastelko!" - -Don Luis istuutui Valenglayn eteen ikäänkuin he olisivat olleet kaksi -tasa-arvoista neuvottelijaa. - -"Minä en ole monisanainen. Yksi lause ilmaisee saaliin, jonka aion -tarjota maani pääministerille." - -Hän katsoi Valenglayta suoraan silmiin ja sanoi, pannen painon joka -tavulle: - -"Vaihdoksi kahdenkymmenenneljän tunnin vapaudesta kunniasanaani -vastaan palata tänne huomenaamulla joko Florencen kanssa, mukanani -kaikki todisteet hänen viattomuudestaan, tahi ilman häntä -jättäytyäkseni käsiinne, tarjoan teille..." - -Hän keskeytti ja jatkoi sitten vakavalla sävyllä: - -"... tarjoan teille kuningaskunnan, herra hallituksen presidentti." - -Tarjous kuului satumaiselta, naurettavalta ja riittävän -yksinkertaiselta aiheuttaakseen olkapäiden kohautuksen, se kuului -hullun kerskailulta. Mutta Valenglay istui liikkumattomana. Hän -tiesi, että nykyisten olosuhteiden vallitessa ei hänen edessään oleva -mies laskenut leikkiä. - -Hän tiesi sen niin varmasti, että tottuneena pohtimaan tärkeitä -poliittisia kysymyksiä, joissa salaisuus oli äärimmäisen tärkeä, -hän heitti katseen poliisiprefektiin ikäänkuin herra Desmalionsin -läsnäolo olisi häntä haitannut. - -"Vaadin ehdottomasti", sanoi don Luis, "että herra poliisiprefekti -jää tänne ja kuulee sanottavani. Hän on tilaisuudessa paremmin -kuin kukaan muu arvioimaan sen arvon ja hän voi todistaa muutamien -yksityisseikkojen todenperäisyyden." - -"Kertokaa", sanoi Valenglay. - -Don Luis hymyili. - -"Sallitteko --?" sanoi hän. - -Hän nousi, meni ja otti seinältä pienen luoteis-Afrikan kartan. Hän -levitti sen pöydälle, asetti erilaisia esineitä sen kaikille neljälle -kulmalle pitääkseen sen auki ja sanoi: - -"Tämä on asia, joka on tuottanut herra poliisiprefektille paljon -huolta ja jonka johdosta hän on antanut suorittaa tutkimuksia. -Tarkoitan sitä, kuinka minä käytin aikani, tahi oikeammin, kuinka -Arsène Lupin käytti aikansa niinä viimeisenä kolmena vuotena, jolloin -hän palveli muukalaislegioonassa." - -"Niihin tutkimuksiin ryhdyttiin minun käskystäni", sanoi Valenglay. - -"Ja ne johtivat --?" - -"Ei mihinkään." - -"Niin että te ette tiedä mitä minä tein vankeuteni aikana?" - -"Emme". - -"Sen kerron teille, herra presidentti. Sen ei tarvitse tulla -julkiseksi." - -Hän osoitti lyijykynällä erästä pistettä Marokossa: - -"Tuolla minut otettiin vangiksi kahdentenakymmenentenäviidentenä -päivänä heinäkuuta. Minun vangiksi joutumiseni näytti herra -poliisiprefektistä ja kaikista muistakin, jotka saivat kuulla -siitä puhuttavan, hyvin kummalliselta. He kummastelivat sitä, -että minä olin kylliksi tyhmä joutuakseni väijytykseen ja -antaakseni nelikymmenmiehisen berberijoukon vangita itseni. -Heidän kummastuksensa oli oikeutettu. Vangiksi joutumiseni oli -tarkoituksellinen shakkiveto. Te ehkä muistatte, herra presidentti, -että minä kirjoittauduin muukalaislegioonaan tehtyäni turhan -yrityksen, eräiden onnettomien yksityisasioiden vuoksi, riistää -itseltäni hengen. Minä halusin kuolla ja luulin maurilaisen kuulan -antavan minulle kaipaamani rauhan. Kohtalo ei sitä sallinut. Eräänä -päivänä, sitä erikoisesti ajattelematta, koko olentoni kaivatessa -suurempaa seikkailua, jota en oikein selvästi nähnyt edessäni, mutta -joka houkutteli minua salaperäisellä tavalla -- eräänä päivänä, -kun minut ympäröi joukko vihollisia, mutta olisin vielä voinut -rynnätä läpi, annoin ottaa itseni vangiksi. Siinä koko asia, herra -presidentti. Vankina olin vapaa. Minulle avautui uusi elämä. Se -oli kuitenkin vähällä päättyä pahoin. Kolme tusinaa berbereita, -erään merkittävän nomadiheimon lähettämä tiedustelujoukko, nelisti -ensin pienelle telttaryhmälle, johon heidän päällikkönsä vaimot -olivat kymmenen miehen vartioimina leiriytyneet. He purkivat -teltat ja viikon marssin jälkeen, joka minusta tuntui sangen -rasittavalta seuratessani jalan ratsastavaa joukkoa, pysähdyimme -kapealle, luurankojen peittämälle vuoriylängölle. Täällä asettivat -he maahan paalun ja sitoivat minut siihen. He aikoivat leikata -minulta korvat, nenän, kielen ja viimeksi pään. He alkoivat -kumminkin ensin ruokailla. Lähellä olevalla lähteellä he söivät ja -joivat eivätkä välittäneet minusta muuta kuin että nauroivat ja -kuvailivat minulle odotettavissa olevia tuskia. Kului yö. Päivän -valjetessa kokoontuivat he ympärilleni ja päästivät kovia huutoja, -joihin sekaantui naisten kimakka ulvonta. Kun varjoni tapasi erään -viivan, jonka he olivat edellisenä iltana vetäneet, lakkasivat he -meluamasta, ja eräs heistä, jonka piti toimittaa leikkaukset, astui -esiin ja käski minun ojentamaan kieleni. Sen tein. Hän tarttui -siihen vetäen toisella kädellään tupesta veitsen. En saata koskaan -unohtaa miehen hämmästystä kun hän näki, ettei hänen veitsestään -ollut jäljellä muuta kuin varsi ja vaaraton, pieni, naurettava -kappale terää. Hän purki raivonsa kiroustulvaan, syöksyi erään -toverinsa luo ja tempasi tältä veitsen. Sama hämmästys: tämäkin -veitsi oli katkaistu. Syntyi yleinen sekaannus ja kaikki vetivät -esiin veitsensä. Alkoi tavaton melu. Heitä oli neljäkymmentäviisi -miestä ja heidän neljäkymmentäviisi veistään oli katkaistu. Päällikkö -heittäytyi minun päälleni ikäänkuin olisi katsonut minut syylliseksi -tähän käsittämättömään ilmiöön. Hän tähtäsi suurella pistoolilla -otsaani ja näytti minusta niin rumalta, että nauroin hänelle vasten -kasvoja. Hän painoi liipasinta. Pistooli ei lauennut. Hän koetti -uudelleen. Se ei lauennut nytkään. Kaikki alkoivat nyt tanssia sen -paalun ympärillä, johon minä olin sidottu. Hanat naksahtelivat. Mutta -musketit, pistoolit, karbiinit ja kiväärit eivät lauenneet. Se oli -oikea ihme! Teidän olisi pitänyt nähdä niiden naamat. En ikinä ole -nauranut niin. Muutamat juoksivat telttaan hakemaan lisää ruutia. -Toiset latasivat aseensa uudestaan kokeakseen uuden pettymyksen minun -yhä nauraessani ja nauraessani. Tämä ei voinut jatkua ikuisesti. -Vanha päällikkö otti mahtavan kiven ja tuli minua vastaan kasvot -vihan vääristäminä. Hän ojentautui koko pituuteensa, kohotti kahden -miehen auttamana kiven pääni päälle ja päästi sen alas... minun -eteeni, paalun päälle. Ukkoraukasta se oli hämmästyttävä näky. Minä -olin yhdessä sekunnissa irrottautunut kahleistani ja hypähtänyt -takaisin sekä seisoin kolmen askeleen päässä hänestä, kädet -ojennettuina, molemmissa käsissä revolverit, jotka minulta oli otettu -pois kun jouduin vangiksi. Päällikkö alkoi nyt nauraa kuten minä -olin nauranut, ivallisesti. Häneen ei näillä kahdella revolverilla -ollut suurempaa vaikutusta kuin niillä kelvottomilla aseilla, jotka -olivat säästäneet minun elämäni. Hän ja hänen molemmat seuralaisensa -ottivat suuret kivet. 'Kädet alas,' huusin minä, 'tahi minä ammun'. -Päällikkö heitti kivensä. Samalla hetkellä kajahti kolme laukausta. -Päällikkö ja hänen molemmat miehensä kaatuivat kuolleina maahan. -'Kenen on vuoro', kysyin ja katsoin ympäröivään joukkoon. Jäljellä -oli neljäkymmentäkaksi miestä. Minulla oli yksitoista luotia. Kun -ei kukaan miehistä liikkunut, pistin revolverit kainalooni ja otin -taskustani kaksi pientä patruunalaatikkoa, joissa oli viisikymmentä -patruunaa. Vyöstäni vedin kolme suurta teräväksi hiottua veistä. -Puolet joukosta teki alistumisen merkkejä ja asettautui taakseni. -Toinen puoli antautui hetkeä myöhemmin. Taistelu oli loppu. Se oli -kestänyt vain neljä minuuttia." - - - - -VII LUKU - -Arsène I, Mauretanian keisari - - -Don Luis vaikeni. Hän hymyili tyytyväisenä; näiden neljän minuutin -muisto näytti huvittavan häntä tavattomasti. - -Valenglay ja poliisiprefekti, jotka eivät vähällä kummastelleet -kylmäverisyyttä ja rohkeutta, tuijottivat häneen hämmästynein ilmein. -Oliko mahdollista, että ihmisen sankarillisuus saattoi kohota -sellaiseen kuulumattomaan korkeuteen? - -Perenna meni silläaikaa kaminan toiselle puolelle ja osoitti suurta -Ranskan karttaa: - -"Te, herra presidentti, sanoitte roiston auton lähteneen -Versaillesista ja olevan matkalla Nantesiin?" - -"Niin, ja olemme ryhtyneet kaikkiin toimenpiteisiin hänen -vangitsemisekseen joko matkalla, Nantesissa tahi Saint-Mozaressa, -jossa hän ehkä aikoo astua laivaan." - -Don Luis tuli jälleen pöydän luo ja jatkoi: - -"Taistelu oli ohi, eikä kellään ollut halua sitä uudistaa. -Neljäkymmentäkaksi veitikkaani seisoivat kasvoista kasvoihin ei -voittajan, mutta yliluonnollisia keinoja käyttävän vastustajan -kanssa. Niille käsittämättömille tosiasioille, joiden todistajina he -olivat olleet, ei löytynyt mitään muuta selitystä. Minä olin noita, -jonkunlainen marabu, profeetan lähetti." - -Valenglay nauroi ja sanoi: - -"Heidän käsityksensä ei ollut niinkään tyhmä. Sillä teidän oli -täytynyt suorittaa taikatemppu, jota minun käsittääkseni tuskin -voidaan kutsua muuksi kuin ihmetyöksi." - -"Herra presidentti, tunnetteko te erään Balzacin omituisen novellin, -jonka nimi on 'Erämaan intohimo?'" - -"Tunnen". - -"No niin, siinä on arvoitukseni avain." - -"Niinkö? Sitä en ymmärrä. Ettehän te olleet naarastiikerin kynsissä. -Eihän siellä ollut tiikeritärtä kesytettävänä." - -"Ei, mutta siellä oli naisia." - -"Mitä tarkoitatte?" - -"En tahdo kehua", sanoi don Luis reippaasti, "mutta joukossa oli -naisia, jotka auttoivat minua ja naiset ovat yhtä hyvin Balzacin -tiikerittäriä, olentoja, joita ei ole mahdoton hurmata, kesyttää ja -opettaa kunnes tulee niiden kanssa hyviksi ystäviksi." - -"Niin, niin," mutisi pääministeri, "mutta siihen tarvitaan aikaa." - -"Minulla oli marssin aikana koko viikko." - -"Ja täydellinen toimintavapaus?" - -"Ei, herra presidentti. Silmillä alkaminen riitti. Silmät herättävät -mielenkiintoa, osanottoa, uteliaisuutta, hellyyttä, halua oppia -tuntemaan lähemmin. Sitten puuttui vain tilaisuus..." - -"Ja tilaisuus tarjoutui?" - -"Niin, eräänä yönä. Minä olin sidottu tahi ainakin he luulivat minun -olevan. Tiesin päällikön lempivaimon olevan yksinään teltassaan aivan -lähellä minua. Menin sinne. Lähdin hänen luotaan tunnin kuluttua." - -"Ja tiikeritär oli kesytetty?" - -"Niin, yhtä perusteellisesti kuin Balzacin: kesytetty ja sokeasti -totteleva." - -"Mutta niitä oli kai useita?" - -"Aivan niin, herra presidentti, ja siinä oli vaikeus. Minä -pelkäsin kilpailua. Mutta kaikki meni hyvin. Lempivaimo ei -ollut mustasukkainen, kaukana siitä. Ja, kuten sanottu, hänen -alamaisuutensa oli rajaton. Lyhyesti, minulla oli viisi erinomaista -ystävätärtä aivan vapaina kaikista epäluuloista ja lujasti -päättäneinä tehdä kaikki mitä halusin. Suunnitelmani oli valmis -ennenkuin tulimme viimeiselle levähdyspaikalle. Viisi salaista -auttajatartani kokosi yöllä kaikki aseet. He taittoivat veitsien -terät. He ottivat luodit pistooleista. He kaatoivat vettä ruutiin. -Kaikki oli valmista. Esirippu saattoi kohota." Valenglay kumarsi. - -"Onnittelen. Te olette kykenevä mies. Teidän suunnitelmaltanne ei -puuttunut viehätystä. Sillä minä otaksun, että nuo viisi naista -olivat kauniita?" - -Don Luis sai lystikkään ilmeen. Hän sulki silmänsä puoleksi ikäänkuin -muistellen onneaan ja lausui yhden ainoan sanan: - -"Noita-akkoja!" - -Se aiheutti ilon purkauksen. Mutta don Luis jatkoi heti kuin olisi -kiirehtinyt lopettamaan kertomuksensa: - -"He pelastivat joka tapauksessa henkeni, nuo viisi kummitusta, -eikä heidän apunsa pettänyt milloinkaan. Minun neljäkymmentäkaksi -vartijaani oli riisuttu aseista ja he vapisivat pelosta tässä -erämaassa, jossa kuolema vaanii kaikkialla, sekä kokoontuivat minun, -ainoan suojelijansa, ympärille. Kun tulimme heimon luo, johon he -kuuluivat, olin minä heidän todellinen päällikkönsä. Ja kolmen -kuukauden kuluttua, koettuamme yhteisiä vaaroja ja väijytyksiä, -joista pelastuttiin minun neuvokkuuteni kautta, sekä minun -johdollani tehtyjen onnistuneiden ryöstöretkien jälkeen, olin koko -heimon päällikkö. Minä puhuin heidän kieltään, tunnustin heidän -uskontoaan, kannoin heidän pukuaan, noudatin heidän tapojaan... -valitettavasti, olihan minulla viisi vaimoa! Minä lähetin erään -uskollisimmista puoluelaisistani Ranskaan mukanaan kuusikymmentä -kirjettä kuudellekymmenelle miehelle, joiden nimet ja osoitteet hän -opetteli ulkoa. Nämä kuusikymmentä olivat tovereita, jotka Arsène -Lupin oli hajoittanut ennenkuin heittäytyi Caprin luodolta mereen. -Kaikki olivat vetäytyneet syrjään mukanaan satatuhatta frangia -käteistä ja pieni kauppa tahi muu julkinen askare toimenaan. Eräälle -olin hankkinut tupakkakaupan, toiselle puistonvartijan toimen -jne. Yhdellä sanalla sanoen, he olivat kunniallisia kansalaisia. -Kaikille -- olivatko he sitten talonpoikia, kaupunginpalvelijoita, -neuvosmiehiä, maustekauppiaita tahi muita -- kirjoitin samanlaisen -kirjeen, tein samanlaisen tarjouksen ja annoin samat ohjeet sitä -varalta, että he suostuisivat. Herra presidentti, minä luulin, -että näistä kuudestakymmenestä tulisi korkeintaan kymmenen tahi -viisitoista minun luokseni, mutta heitä tuli kuusikymmentä, herra -presidentti, kuusikymmentä miestä, ei yhtään vähempää. Määrätylle -paikalle saapui kuusikymmentä miestä. Määrättynä hetkenä ankkuroi -minun vanha risteilijäni _Ascendum_, Wady Draan suuhun Kap Nun ja -Kap Jubyn välille. Kaksi parkassia kiisi edestakaisin ja toi maihin -ystäviäni sekä sotatarpeita, joita he olivat tuoneet mukanaan: -leirivarusteita, pikakiväärejä, ampumatarpeita, moottoriveneitä, -tutkimuskoneita ja ruokatavaroita; kauppatavaroita, lasihelmiä ja -arkun kultaa, sillä minun kuusikymmentä uskollista puoluelaistani -olivat päättäneet muuttaa vanhan voitto-osuutensa käteiseksi ja -asettaa tähän uuteen yritykseen sen kuusi miljoonaa frangia, jonka he -olivat saaneet isännältään. Tarvitseeko minun sanoa enempää, herra -presidentti. Täytyykö minun puhua siitä, mitä sellainen johtaja kuin -Arsène Lupin saattoi suorittaa kuudenkymmenen sellaisen miehen kanssa -ja kymmentuhantisen hyvin aseistetun ja harjoitetun uskonkiihkoisen -armeijan etunenässä? En luule, että koskaan on ollut niin ihanaa -aikaa kuin näiden viidentoista kuukauden kuluessa, ensiksi Atlaksen -vuorenrinteillä ja sitten Saharan helvetillisillä tasangoilla. -Kuusikymmentä luotettavaa toveriani heittäytyi koko sielullaan -seikkailuihin. Oh, minkälaisia miehiä! Te tunnette heidät, herra -presidentti. Siinä oli Charolais poikineen, jotka kunnostautuivat -prinsessa Lamballen kaulanauhajutussa. Siinä oli Marco, joka sai -kiittää kuuluisuuttaan Kesselbach-jutusta, ja Auguste, joka oli -teillä ensimmäisenä vahtimestarina, herra presidentti. Siinä -oli Grognard ja Le Ballu, jotka saavuttivat sellaisen kunnian -kristallipisarajutussa. Siinä olivat veljekset Beuzeville, joita -minulla oli tapana kutsua molemmiksi Ajaxeiksi. Siinä oli Philippe -d'Antrac, joka oli jalompaa verta kuin joku Bourbon ja..." - -"Ja Arsène Lupin", sanoi Valenglay, johon tarttui innostus näitä -homerolaisia sankareita lueteltaessa. - -"Ja Arsène Lupin", toisti don Luis. - -Hän nyökkäsi, hymyili ja jatkoi: - -"En halua puhua hänestä, herra presidentti. Minun tarvitsee vain -sanoa, että viidessätoista kuukaudessa Arsène Lupin valloitti kaksi -kertaa suuremman valtakunnan kuin Ranska. Marokon berbereiltä, -taipumattomilla tuaregeilta, etelä-Algerian arabialaisilta, Senegalin -neekereiltä ja Atlantin rannan maureilta valloitti hän puolen Saharaa -ja sen maan, jota kutsumme vanhaksi Mauretaniaksi. Kuningaskunnan -aroja ja kankaita? Osaksi kyllä, mutta joka tapauksessa -kuningaskunnan ylänköineen, jokineen, lähteineen, metsineen ja -äärettömine rikkauksineen, kuningaskunnan, jossa oli kymmenen -miljoonaa asukasta ja satatuhatta sotilasta. Tämän valtakunnan, herra -presidentti, minä tarjoan Ranskalle." - -Valenglay ei peitellyt hämmästystään. Suuresti kiihottuneena ja -kummastuksissaan kuulemastaan kumartui hän tuon ihmeellisen miehen -puoleen, piteli suonenvedontapaisesti kiinni Afrikan karttaa -molempine käsineen ja kuiskasi: - -"Selittäkää, puhukaa selvemmin..." - -Don Luis vastasi: - -"Herra presidentti, en halua muistuttaa teille viime vuosien -tapauksia. Ranskan, joka on päättänyt toteuttaa ylpeän unelmansa -Pohjois-Afrikan herruudesta, on täytynyt luopua osasta Kongoa. -Minä tarjoudun lääkitsemään tuon kirvelevän haavan antamalla sille -kolmekymmentä kertaa niin paljon kuin se on kadottanut. Tänä päivänä -on Pohjois-Afrikassa olemassa Suur-Ranska. Minun ansiostani on se -lujasti perustettu mahti. Miljoona neliöpeninkulmaa, rantalinja, -joka ulottuu useita tuhansia peninkulmia Tunisista Kongoon, ja -lukemattomia muita huomattavia etuja." - -"Se on haave", väitti Valenglay. - -"Se on todellisuus." - -"Loruja! Saisimme sotia kaksikymmentä vuotta selvittääksemme sen." - -"Se käy viidessä minuutissa!" huudahti don Luis vastustamattoman -innokkaasti. "Minähän en tarjoa teille valtakuntaa valloitettavaksi, -vaan valtakunnan, joka on valloitettu, asianmukaisesti rauhoitettu -ja hallittu, täydessä työjärjestyksessä ja täynnä elämää. Minun -lahjani on lahja, joka on otettava haltuun nyt, eikä joskus -tulevaisuudessa. Minäkin, herra presidentti, myöskin minä, Arsène -Lupin, olen uneksinut suurta unta. Aherrettuani ja työskenneltyäni -koko elämäni, koettuani myötä- ja vastoinkäymisiä, rikkaampana kuin -Kroisos, koska kaikki maailman rikkaudet olivat minun, köyhempänä -kuin Job, koska olin jakanut kaikki aarteeni, kaiken puutteessa, -väsyneenä onnettomuuteen ja vielä enemmän onneen, nautinnon ja -intohimon kyllästyttämänä halusin tehdä jotain meidän päivinämme -uskomatonta: hallita! Ja jotain vielä suurempaa kuin tämä päämaali -oli saavutettu; kun kuollut Arsène Lupin oli noussut ylös kuin -sulttaani tuhannen ja yhden yön saduista, hallitsevana, ohjaavana, -lakia laativana Arsène Lupinina, valtion ja kirkon päänä, päätin -minä yhdellä iskulla kumota rajamuurin kapinoivien heimojen välillä, -joita vastaan te pohjois-Marokossa soditte tuloksettomasti silläaikaa -kuin minä rakensin kuningaskuntaani. Kasvoista kasvoihin Ranskan -kanssa ja yhtä mahtavana kuin se, olisin minä samanarvoisena -naapurina huutanut teille: 'Täällä olen minä, Arsène Lupin! Täällä -näette entisen huijarin ja herrasmiesvarkaan! Adrarin, Iguidin, -El Djoufin sulttaanin, Aubatan, Brahnan ja Frerzonin sulttaanin; -minä se olen, sulttaanien sulttaani, Muhamedin pojanpoika, Allahin -poika, minä, minä, minä, Arsène Lupin.' Ja ennenkuin otan sen -pienen myrkkypulverin, joka teidät vapauttaa sillä Arsène Lupinin -kaltaisella miehellä ei ole oikeutta elää vanhaksi -- olisin -allekirjoittanut kaikkien ylimysteni, kadien, pashojen ja marabutien -kanssa lahjoituskirjan, jolla olisin lahjoittanut kuningaskuntani -Ranskalle. Lahjoituskirjan olisin allekirjoittanut laillisella -nimelläni ja arvolla, johon olin täysin oikeutettu sen miekalla -valloitettuani: Arsène I, Mauretanian keisari!" - -Pääministeri ja poliisiprefekti eivät sanoneet mitään, mutta heidän -ilmeensä kuvasivat heidän ajatuksiaan. Ja sisimmässään he tunsivat -seisovansa aivan poikkeuksellisen olennon edessä, joka oli luotu -suorittamaan suurtöitä ja omin käsin muodostelemaan kohtaloa. - -Don Luis jatkoi: - -"Se olisi ollut kaunis loppulause, eikö niin, herra presidentti? Ja -loppu olisi ollut teon arvoinen. Olisin ollut onnellinen saadessani -sen sellaiseksi. Arsène Lupin olisi kuollut valtaistuimella, -valtikka kädessään! Arsène Lupin olisi kuollut kantaen arvonimeä -Arsène I, Mauretanian keisari, Ranskan hyväntekijä... Mutta jumalat -tahtoivat toisin. Tapahtukoon heidän tahtonsa. Herra presidentti, -minä toistan tarjoukseni. Florence Levasseur on vaarassa. Maksuksi -kahdenkymmenenneljän tunnin vapaudesta annan teille Mauretanian -keisarikunnan. Suostutteko siihen, herra presidentti?" - -"Tietysti suostun", vastasi Valenglay nauraen. "Mitä te sanotte, -rakas Desmalionsini? Juttu ei ehkä ole aivan selvä, mutta, peijakas -vie, Pariisi on ylistyksen arvoinen ja Mauretanian keisarikunta on -houkutteleva saalis. Me uskallamme kokeen." - -Don Luisin kasvot ilmaisivat niin vilpitöntä iloa kuin olisi hän -voittanut suurimman voiton sen sijaan että oli uhrannut kruunun ja -heittänyt luotaan loistavimman unelman, minkä kuolevainen koskaan on -uneksinut. Hän kysyi: - -"Mitä takeita pyydätte, herra presidentti?" - -"En mitään." - -"Voin esittää teille sopimuksia, asiapapereita..." - -"Älkää vaivautuko. Kaikesta siitä voimme puhua huomenna. Lähtekää -nyt. Olette vapaa." - -Painava lause, uskomattomat sanat oli lausuttu. - -Don Luis otti muutamia askeleita ovelle. - -"Vielä sana, herra presidentti", sanoi hän pysähtyen puolitiehen. -"Entisten tovereitteni joukossa oli eräs, jolle minä hankin hänen -lahjoilleen ja taipumuksilleen sopivan toimen. Sitä miestä en -kutsunut Afrikkaan, koska arvelin hänen jonain päivänä olevan -hyödyksi minulle siinä asemassa, jossa hän oli. Minä puhun -Mazerouxista, etsivänpoliisin komisariosta." - -"Komissario Mazeroux, jonka Cacérès ilmiantoi Arsène Lupinin -kanssarikollisena, on vankilassa." - -"Mazeroux on omalla tavallaan kunnian mies, herra presidentti. Hän -on ainoastaan silloin antanut minulle apuaan, kun minä olen auttanut -poliisia. Hän työskenteli minua vastaan koettaessani ryhtyä johonkin -pienimmälläkään tavalla laittomaan tekoon. Pyydän, että hänet -vapautetaan." - -"Katsotaan." - -"Herra presidentti, teidän suostumuksenne on oikeudenmukainen teko. -Mazerouxin on lähdettävä Ranskasta. Hallitushan voi uskoa hänelle -jonkun salaisen tehtävän siirtomaapäällikön arvolla Etelä-Marokossa." - -"Myönnetään", sanoi Valenglay nauraen sydämellisesti. Hän lisäsi: -"Rakas prefektini, kun kerran olemme poikenneet lailliselta tieltä, -ei kukaan pysty sanomaan, mihin pysähdymme. Mutta tarkoitus -pyhittää keinot ja tarkoituksemme on päästä tuosta sietämättömästä -Mornington-jutusta." - -"Tänä iltana se on selvillä", sanoi don Luis. - -"Toivon niin. Väkemme ovat jäljillä." - -"He ovat jäljillä, mutta heidän on viivyttävä joka kaupungissa, joka -kylässä, kysyttävä jokaiselta kohtaamaltaan talonpojalta; heidän on -tiedusteltava, onko auto poikennut jonnekin ja se vie aikaa. Minä -menen suoraan." - -"Minkä ihmetyön avulla?" - -"Se jää toistaiseksi minun salaisuudekseni, herra presidentti." - -"Hyvä on. Haluatteko vielä jotain?" - -"Tuon Ranskan kartan." - -"Ottakaa se." - -"Ja parin revolvereja." - -"Herra prefekti voi käskeä salapoliisiensa antamaan teille yhden -parin. Siinäkö kaikki? Eikö rahoja?" - -"Ei, kiitos, herra presidentti. Minulla on aina mukanani -viisikymmentätuhatta frangia siltä varalta, että sattuisin niitä -tarvitsemaan." - -"Siinä tapauksessa", sanoi poliisiprefekti, "lähetän jonkun mukananne -vankilaan. Otaksun lompakkonne olleen teiltä poisotettujen tavaroiden -mukana." - -Don Luis hymyili. - -"Herra prefekti, niillä esineillä, jotka otetaan minulta pois, ei -ole milloinkaan pienintäkään arvoa. Lompakkoni on vankilassa, kuten -sanotte, mutta rahat..." - -Hän kohotti vasemman jalkansa, tarttui käsillään kenkään ja painoi -korkoa. Kuului pieni rasaus ja jonkinlainen pieni laatikko työntyi -esiin anturasta varpaiden alta. Se sisälsi kaksi setelitukkoa -ja muutamia pikkuesineitä kuten kellonvietereitä, rautasahan ja -pillereitä. "Välikappaleita karkaamiseen", sanoi hän, "elämiseen -ja... kuolemiseen. Hyvästi, herra presidentti." - -Eteisessä sanoi herra Desmalions salapoliiseille, että vanki oli -vapaa. Don Luis kysyi: - -"Herra prefekti, antoiko herra Weber teille mitään tietoja roiston -autosta?" - -"Kyllä, hän soitti Versaillesista. Se on Komet yhtiölle kuuluva -tummankeltainen vuokra-auto. Ohjaajan paikka vasemmalla. Hän on -puettu harmaaseen vaatehattuun mustine nahkalippaineen." - -"Kiitän, herra prefekti." - -Ja Lupin lähti. - -Jotain käsittämätöntä oli tapahtunut. Don Luis oli vapaa. -Puolentunnin keskustelu oli antanut hänelle tilaisuuden toimia ja -taistella ratkaiseva taistelu. - -Hän lähti kiireesti matkaan. Trocadéron luona hän tapasi ajurin. - -"Aja Issy-les-Moulineauxille", huusi hän. "Neliä! Neljäkymmentä -frangia." - -Ajoneuvot kiisivät Passyn kautta yli Seinen ja olivat perillä -Issy-les-Moulineauxin lentoasemalla kymmenen minuutin kuluttua. - -Ei yhtään lentokonetta ollut ulkona, sillä kävi kova tuuli. Don Luis -juoksi lentokonevajaan. Ohjaajien nimet oli kirjoitettu oville. - -"Davanne", mutisi hän. "Siinä on minun mieheni." - -Ovi vajaan oli avoinna. Lyhytkasvuinen, hartiakas mies seisoi -tarkastellen muutamia työmiehiä, jotka työskentelivät yksitason -korjaamisessa. Pieni mies oli Davanne itse, tuo kuuluisa lentäjä. - -Don Luis vei hänet syrjään ja tietäen sanomalehtien kautta -minkälaisen miehen kanssa oli tekemisissä, alkoi keskustelun tavalla, -joka yllätti kuulijan heti alussa. - -"Hyvä herra", sanoi hän käärien auki Ranskan kartan, "minä haluan -saada kiinni miehen, joka on vienyt rakastamani naisen ja on nyt -autolla matkalla Nantesiin. Ryöstö tapahtui keskiyöllä. Nyt on -kello kahdeksan. Auto on vuokrattu eikä ohjaajalla ole mitään -halua taittaa niskojaan. Otaksutaan, että se kulkee, levähdysajat -mukaanluettuna, kaksikymmentä lieuta tunnissa, silloin on mies -kahdessatoista tunnissa, siis kello kaksitoista tänään, ehtinyt -kaksisataaneljäkymmentä lieuta ja saapunut Angersin ja Nantesin -tienoille... tässä on kartta..." - -"Les Ponts-de-Drive", sanoi Davanne, joka kuunteli rauhallisesti. - -"Niin. Toiselta puolen otaksutaan, että lentokone lähtee -Issy-Les-Moulineauxista kello kahdeksan aamulla ja kulkee -pysähtymättä kuudenkymmenen lieun vauhdilla tunnissa... se tulisi -neljän tunnin kuluttua, siis kello kaksitoista Les Ponts-de Driveen, -aivan yht'aikaa auton kanssa. Enkö ole oikeassa?" - -"Täydellisesti." - -"Siinä tapauksessa on kaikki selvää, jos sovimme asiasta. Ottaako -koneenne matkustajia?" - -"Joskus." - -"Lähdemme heti. Mitkä ovat ehtonne?" - -"Se riippuu asianhaaroista. Kuka te olette?" - -"Arsène Lupin." - -"Ettepä hitto vie olekaan!" huudahti Davanne hiukan hämmästyneenä. - -"Minä olen Arsène Lupin. Te tiedätte enimmän osan siitä mitä on -tapahtunut, sehän on ollut sanomalehdissä. No niin, Florence -Levasseur on ryöstetty tänä yönä. Haluan pelastaa hänet. Mikä on -hintanne?" - -"Ei mitään." - -"Se on liian paljon." - -"Saattaa olla, mutta seikkailu huvittaa minua." - -"Hyvä. Mutta teidän on vaiettava huomiseen." - -"Ostan teidän vaitiolonne. Tässä on kaksikymmentätuhatta frangia." - -Kymmenen minuuttia sen jälkeen oli don Luis puettu -lentäjän päähineeseen silmälaseineen ja lentokone nousi -kahdentuhannenviidensadan jalan korkeuteen välttääkseen ilmavirtoja, -lensi yli Seinen ja suuntautui länteen. - -Versailles, Maintenon, Chartres... - -Don Luis kysyi Davannelta paljonko kello oli. Se oli kymmentä -vailla kaksitoista. Kedot olivat eriväristen peltojen kirjailemat. -Kaikkialla näkyi teitä. - -Eräällä tiellä kulki keltainen auto! - -Keltainen auto! Rosvon auto! Auto, joka kuljetti Florence Levasseuria! - -Don Luisin iloon ei ollut sekaantunut yllätyksen tunne. Hän tiesi -niin varmaan, että välttämättömän täytyi tapahtua. - -Davanne kääntyi ja huusi: - -"Se on tuo tuolla, eikö niin?" - -"Niin on. Suoraan eteenpäin." - -Lentokone sukelsi alas avaruuden kautta ja saavutti auton melkein -heti. Davanne hiljensi vauhtia ja pysyttäytyi kuusisataa jalkaa auton -yläpuolella, hiukan sen takana. - -Täältä saattoi erottaa kaikki yksityiskohdat. Ohjaaja istui -vasemmalla. Hän oli puettu harmaaseen lakkiin mustine -nahkalippoineen. Auto oli Komet-yhtiön tummankeltaisia. Tätä autoa -he juuri ajoivat. Ja siinä istui Florence yhdessä sen miehen kanssa, -joka oli hänet ryöstänyt. - -"Vihdoinkin", ajatteli don Luis, "he ovat käsissäni!" - -He lensivät hetken pitäen samaa välimatkaa. - -Davanne odotti merkkiä, jota don Luis ei kiiruhtanut antamaan. Hän -nautti voimansa tunteesta, tunteesta, jossa oli ylpeyttä, vihaa ja -julmuutta. - -Hän kumartui ja antoi Davannelle ohjeitaan. - -"Varokaa", sanoi hän, "ettette joudu liian lähelle. He voisivat -lähettää meille kuulan." - -Vielä kului minuutti. - -Äkkiä näkivät he, että puolen lieun päässä heidän edessään haarautui -tie kolmeen suuntaan ja välille muodostui leveä avoin kenttä. - -"No?" kysyi Davanne kääntyen Perennaan. - -Ympärillä oleva maaseutu oli autio. - -"Antaa mennä!" huusi don Luis. - -Lentokone näytti iskevän alas kuin vastustamattoman voiman ajamana. -He sivuuttivat auton kolmensadan jalan korkeudelta, hiljensivät sen -jälkeen vauhtia valiten tyynesti ja rauhallisesti laskeutumispaikan -sekä painuivat pehmeästi ruohoon tienristeyksessä. - -Don Luis hyppäsi ylös ja syöksyi autoa vastaan. Hän seisoi keskellä -tietä, kohotti molemmat revolverinsa ja huusi: - -"Pysähtykää, tahi ammun." - -Kauhistunut ajaja jarrutti. Auto pysähtyi. - -Don, Luis juoksi ovelle. - -"Piru vie!" karjui hän laukaisten tarkoituksettomasti toisen -revolverinsa ja särkien ikkunaruudun. - -Autossa ei ollut ketään. - - - - -IX LUKU - -"Ansa on viritetty, varokaa itseänne, Lupin." - - -Voima, joka oli kiihottanut don Luisia taistelemaan ja voittamaan -oli niin valtava, ettei se kärsinyt mitään esteitä. Pettymys, raivo, -nöyryytys, tuska tukahtui polttavaan haluun toimia, hankkia tietoja -ja jatkaa ajoa. Kaikki muu oli toisarvoista ja selkenisi pian -itsestään yksinkertaisella tavalla. - -Kivettynyt ohjaaja heitti katseen talonpoikiin, jotka lentokoneen -äänen houkuttelemina tulivat taloistaan. Don Luis tarttui hänen -kurkkuunsa ja asetti revolverin suun hänen ohimolleen. - -"Sanokaa mitä tiedätte... tahi olette kuollut mies!" - -Ja kun miesparka alkoi ladella rukouksia, karjui hän. - -"Ei hyödytä mitään voihkia ja toivoa apua. Ihmiset eivät kerkeä -ajoissa perille. On vain yksi keino pelastua: puhuminen! Eilen -illalla tuli eräs herra Pariisista Versaillesiin autolla, lähetti sen -pois ja otti teidät tilalle, eikö niin?" - -"Niin." - -"Herralla oli mukanaan nainen?" - -"Oli." - -"Ja herra tilasi teidät viemään itsensä Nantesiin?" - -"Niin." - -"Mutta muutti aikeensa tiellä ja käski teidän päästää hänet pois?" - -"Niin." - -"Missä?" - -"Ennen Mansiin tuloamme, pienellä oikealle johtavalla tiellä, jonka -vieressä, hiukan syrjässä, oli vaunuvaja. Siinä nousivat molemmat -pois." - -"Ja te jatkoitte matkaa?" - -"Hän maksoi siitä." - -"Paljonko?" - -"Viisisataa frangia. Ja Nantesissa piti olla toinen matkustaja, joka -tilaisi minut Pariisiin takaisin tuhannesta frangista." - -"Uskoitteko te tähän toiseen matkustajaan?" - -"En. Luulen hänen tahtoneen pettää takaa-ajajiaan lähettämällä heidät -minun perään Nantesiin." - -"Ja kun te erositte heistä, niin ettekö olleet utelias näkemään mihin -he ryhtyivät?" - -"En." - -"Varokaa! Jos painan liipasinta, lävistää kuula otsanne! Puhukaa -suoraan!" - -"No niin. Minä palasin takaisin ja asettauduin muutamien puiden -taa. Mies oli avannut vaunuvajan oven ja veti sieltä ulos pienen -limousine-auton. Nainen ei tahtonut nousta siihen. He näyttivät -kiistelevän sangen kiivaasti. Mies vuorotellen sekä uhkasi että -rukoili. Nainen näytti sangen väsyneeltä. Mies antoi hänelle lasin -vettä, jonka oli hakenut. Sitten nainen myöntyi." - -"Lasin vettä?" huudahti don Luis. "Oletteko varma ettei hän -sekoittanut mitään veteen?" - -Ohjaaja näytti kummastuvan kysymyksestä ja vastasi sitten: - -"Luulen hänen sekoittaneen. Hän otti jotain taskustaan." - -"Ja nainen ei sitä huomannut?" - -"Ei, hän ei huomannut mitään." - -Don Luis hillitsi pelkonsa. Olihan mahdotonta, että roisto olisi noin -tuostaan, ilman mitään kiirehtimisen syytä, myrkyttänyt Florencen. - -"Nainen siis päätti nousta autoon?" jatkoi Perenna. - -"Niin, ja mies sulki oven asettuen ohjauspyörään. Sitten minä lähdin." - -"Näkemättä mihin suuntaan he ajoivat?" - -"Niin". - -"Epäilittekö matkalla, että he luulivat olevansa takaa-ajettuja?" - -"Kyllä. Mies pisti vähä väliä päänsä ulos ikkunasta." - -"Eikö nainen huutanut? Tuntisitteko miehen jälleen, jos näkisitte -hänet?" - -"En. Versaillesissa oli pimeä. Ja tänä aamuna en nähnyt häntä niin -läheltä. Sitäpaitsi, se on kummallista, mutta ensiksi näytti hän -minusta sangen pitkältä mutta tänä aamuna näytti hän hyvin pieneltä. -En voi käsittää sitä ollenkaan." - -"Näen naamastanne, että te aiotte kannella. Älkää tehkö sitä, se -olisi tyhmyyttä. Tässä on teille tuhat frangia." - -Hän kääntyi Davanneen, jonka kone alkoi koota ympärilleen väkijoukkoa -ja sanoi: - -"Voimmeko lähteä nyt?" - -"Milloin haluatte. Mihinkä lähdemme?" - -Pitämättä lukua kokoontuneesta väkijoukosta otti don Luis esille -Ranskan kartan ja levitti sen eteensä. Silmät karttaan kiinnitettyinä -asetti hän yhden sormen Pariisin ja toisen Le Mansin päälle ja -ennenkuin hän oli itseltään kysynytkään minkä vuoksi roisto oli -valinnut Le Mans-Angersin tien, tiesi hän vastauksen. Erään kaupungin -nimi sukelsi esille hänen muistostaan ja totuus välähti esiin kuin -salama: Alençon! Hän toisti: - -"Mihin lähdemme? Takaisin, ohjaten hiukan vasempaan." - -"Johonkin erityiseen paikkaan?" - -"Alençoniin." - -"Hyvä on", sanoi Davanne. "Kuulkaa, miehet, antakaa minulle vähän -apua. Tältä kentältä on helppo lähteä." - -Don Luis ja jotkut toiset auttoivat häntä ja valmistukset olivat -pian suoritetut. Davanne koetteli konettaan. Kaikki oli parhaimmassa -kunnossa. - -Tällä hetkellä tuli suuri auto mylvien kuin kiukustunut härkä ja -pysähtyi äkkiä. Siitä nousi kolme miestä, jotka ryntäsivät keltaisen -vuokra-auton ohjaajan luo. Don Luis tunsi heidät. Siinä olivat Weber -ja ne miehet, jotka olivat vieneet hänet vankilaan. - -Don Luis meni heidän luokseen. Päässään lentäjähattu ja silmälasit -hän oli aivan tuntematon. Hän sanoi muutetulla äänellä: - -"Linnut ovat lentäneet pois, herra salapoliisipäällikkö." - -Weber katsoi häneen ällistyneenä. - -Don Luis jatkoi: - -"Niin, lentäneet pois. Ystävämme Saint-Louisin saarelta on hiottu -konna. Hän istuu nyt kolmannessa autossa." - -Weber tuijotti häneen. Kuka oli tämä mies, joka puhui asioista, jotka -oli puhelimitse ilmoitettu poliisin päämajaan kello kolme tänä aamuna? - -"Kuka te olette, hyvä herra," huudahti hän. - -"Mitä? Ettekö te tunne minua? Mitä sitten hyödyttää sopia -kohtauksista ihmisten kanssa? Käyttää koko kykynsä ollakseen -täsmällinen ja sitten kysytään: kuka te olette! Kas niin, Weber, -tunnustakaa nyt, että tämän te teette vain kiusataksenne minua. -Täytyykö teidän välttämättä nähdä minun kasvoni? No niin, katsokaa!" - -Hän kohotti naamaria. - -"Arsène Lupin!" sähähti salapoliisipäällikkö. - -"Palvelukseksenne... jalan, hevosella tahi ilmassa. Sinne aion nyt. -Näkemiin." - -Davanne oli valmis. Don Luis nousi koneeseen. Kone alkoi käydä. - -"Koilliseen", käski don Luis. "Yhdeksänkymmentä lieua tunnissa. -Kymmenentuhatta frangia." - -"Meillä on vastatuuli", sanoi Davanne. - -"Viisituhatta frangia vastatuulesta lisää", huusi don Luis. - -Se tosiasia, että roisto oli antanut Florencelle unipulveria, poisti -kaikki epäilykset. Florencen täytyi nukkua ettei hän tuntisi Damignia -ja Vanhaa Linnaa. Sinne lurjus varmasti aikoi. - -"Nopeammin! Emmehän pääse mihinkään. Lisätkää vauhtia!" - -Sable... Sille-le-Guillaume... - -Maa kiisi pois heidän altaan. Puut ja talot katosivat kuin varjot. - -Vihdoin Alençon. - -Kello oli tuskin enempää kuin neljännestä vailla kolme kun -he laskeutuivat kaupungin ja Damignin välille. Don Luis teki -tiedusteluja. Useita autoja oli kulkenut Damigniin päin, niiden -joukossa erään herran ohjaama pieni limousine-auto, joka oli -kääntynyt kylätielle. Ja tämä kylätie johti Langernaultin maatilan -takana olevaan metsään. - -Don Luisin vakaumus oli niin luja, että hän sanoi Davannelle -jäähyväiset ja auttoi tätä alkamaan lentoretkensä takaisin Pariisin. -Viimeinen ottelu oli käsissä. - -Hän kulki edelleen, pölyssä näkyvien kummirenkaiden jälkien -ohjaamana. Kuljettuaan metsän läpi tuli don Luis suurelle -kyntämättömälle kentälle, josta tie kääntyi maatilalle ja päättyi -vanhalle, raudoitetulle, puomilla varustetulle kaksoisportille. Tästä -oli limousine-auto ajanut sisään. - -"Ja minun on mentävä myöskin samaa tietä", ajatteli don Luis. Muuri -oli tästä kohdasta kolmetoista jalkaa korkea. Miten hän pääsi ylös ja -millä yli-inhimillisillä ponnistuksilla hän suoriutui, sitä ei hän -itsekään olisi voinut sanoa jälkeenpäin. - -Tultuaan toiselle puolelle löysi hän jälleen pyöränjäljet, jotka -suuntautuivat vasemmalle, hänelle tuntemattomille paikoille. - -Äkkiä, kääntyessään eräässä vanhan marjakuusiaidan kulmassa, näki -don Luis limousine-auton, joka oli jätetty, tahi oikeammin sanoen, -piilotettu erääseen laaksoon. Epäjärjestys, joka vallitsi autossa, -rikotut ikkunalasit ja astuimella riippuva jalkapeite todistivat -rikoksesta. Roisto oli tietysti käyttänyt hyväkseen Florencen unta -sitoen hänet; heidän tullessaan perille ja hänen koettaessaan nostaa -Florencea oli tämä tarrautunut kiinni kaikkeen minkä tapasi. - -Don Luis vakuuttautui heti siitä, että hänen otaksumisensa oli oikea. -Mennessään kapeaa, ruohoa kasvavaa, jyrkänteelle johtavaa polkua -pitkin, huomasi hän, että ruoho oli yhtä tasaisesti alaspainunut -kaikkialla. - -"Se roisto!" ajatteli hän. "Se roisto! Hän ei kanna uhriaan, vaan -laahaa häntä." - -Polku johti kiviröykkiöiden ja luhistuneiden rakennusten ohi. Tällä -paikalla oli nähtävästi ollut vanha linna, josta maatila oli saanut -nimensä. Eräässä heinäruo'ossa maassa huomasi don Luis jotain -välähtelevän. Se oli sormus, kapea ja sangen yksinkertainen, kahdella -helmellä varustettu kultasormus, jonka hän usein oli nähnyt Florencen -sormessa. Ja hänen huomiotaan herätti erikoisesti se, että sormuksen -ympärille oli tarkoituksella kierretty ruohonkorsi kolminkerroin. - -"Tämä on selvästikin merkki", ajatteli don Luis. - -Tyttö siis toivoi vielä. Hän odotti apua. Ja don Luis ajatteli -liikutettuna, että tämä viimeinen epätoivoinen vetoaminen oli -tarkoitettu hänelle. - -Viidenkymmenen askeleen päässä -- tämä seikka ilmaisi omituista -huolimattomuutta roistossa -- oli uusi merkki, uusi johtolanka: -kukkanen, keltainen päivänkakkara, jonka pieni käsiraukka oli -taittanut ja noukkinut siitä pois terälehdet. Sitten oli maassa -viiden sormen jäljet ja sen jälkeen kiveen piirretty risti. Tällä -tavoin saattoi hän hetki hetkeltä seurata tämän kauhean vaelluksen -yksityiskohtia. - -Hän kuunteli. Hän ei ollut erehtynyt. Ääni toistui ja se oli naurua; -mutta minkälaista hirveätä naurua! Pahansuopaista, pirullista naurua -ja niin kimeätä! Se muistutti naisen naurua, mielipuolen naisen... - -Jälleen hiljaisuus. Sitten toinen ääni ikäänkuin olisi joku -työkappale heitetty maahan. Sen jälkeen taas hiljaisuus. - -Tämä tapahtui, don Luisin arvion mukaan, noin sadan metrin päässä. - -Polku loppui kolmeen maahan kaivettuun porrasaskelmaan. Ylempänä oli -rojujen ja sirpaleiden täyttämä, hyvin tilava tasanko. Keskellä, -don Luisin edessä, oli puoliympyrän muotoinen, suurista laakereista -kasvatettu aita. Ruohopolku jatkui sinne. - -Don Luis joutui hieman hämilleen, sillä aita näytti muodostavan -läpitunkemattoman esteen. Hän meni eteenpäin ja huomasi, että siinä -ennen oli ollut aukko, mutta se oli kasvanut jälleen umpeen. Oksat -oli helppo työntää syrjään ja tämän kautta oli roiston täytynyt -kulkea. - -Nyt kuului nauru niin läheltä, että don Luis säpsähti ja hänestä -tuntui, että roisto etukäteen nauroi hänen yritykselleen. Hän muisti -punaisella kirjoitetun kirjeen: - -"Vielä on aikaa, Lupin. Vetäytykää taistelusta, muuten kuolette -tekin. Luullessanne päämääränne olevan saavutetun, kohottaessanne -kätenne minua vastaan ja lausuessanne riemuitsevia sanoja, juuri -samalla hetkellä avautuu maa allanne. Kuolinpaikkanne on valittu. -Ansa on viritetty. Varokaa, Lupin!" - -Hän pysähtyi. Viimeinen oksa esti häntä näkemästä. Hän painoi sen -silmiensä tasalle. - -Ja hän näki... - -Hän näki Florencen, joka -- tällä hetkellä aivan yksin -- makasi -sidottuna maassa kolmenkymmenen metrin päässä hänestä ja suureksi -ilokseen näki hän eräistä liikkeistä, että tämä vielä eli. Hän oli -tullut ajoissa. Florence ei kuolisi. Sitten tutki hän ympäristöä. -Oikealla ja vasemmalla hänestä oli laakeriaita, niin että muodostui -jonkunlainen areena. Keskellä oli pieni pyöreä paikka, josta -haarautui kaksi tietä, toisella oli ruoho alaspainunutta ja se -oli jatkoa sille tielle, jota don Luis oli kulkenut, mutta toinen -leikkasi sen suorassa kulmassa kulkien laakeriaidan päästä toiseen. - -Keskellä oli sekasorrossa irtaantuneita kiviä ja luonnollisia -paasia, savella yhteen liitettyinä ja pahkaisten puunjuurien koossa -piteleminä; kokonaisuudessaan muodosti taulun taka-osa halkeamia -täynnä olevan kapean luolan, johon pääsi valoa. Lattia, jonka don -Luis selvästi näki, oli tehty kolmesta, neljästä kivipaadesta. - -Tässä luolassa makasi käsistään ja jaloistaan sidottuna Florence -Levasseur, näytti kuin olisi hänet varattu jotain salaperäistä, tässä -luolassa tapahtuvaa uhritoimitusta varten. - -Välimatkasta huolimatta erotti don Luis jokaisen piirteen hänen -kalpeilla kasvoillaan. - -Äkkiä tarttui don Luis revolveriinsa ja kohotti käsivartensa valmiina -tähtäämään. Uhripappi, pyöveli, oli juuri näyttäytynyt alttarilla, -jossa uhri makasi. Roisto astui luolaan ja nauroi kauheata nauruaan. - -"Näen, että olette vielä täällä", sanoi hän. "Ei varjoakaan -pelastajasta? Olisi parasta jos hän kiiruhtaisi." - -Hänen äänensä oli niin kimeä, että don Luis kuuli joka sanan. Hän -tarttui lujemmin revolveriinsa varustautuen ensimmäisen epäilyttävän -liikkeen sattuessa ampumaan. "Olisi parasta, jos hän kiiruhtaisi", -toisti roisto nauraen. "Muuten on kaikki viiden minuutin kuluttua -ohi. Kuten näette, minä olen järjestyksen mies, eikö niin, Florence, -rakkaani?" - -Mies oli raajarikko, jonkun sairauden runtelema, joka vaikutti hänen -liikkumiskykyynsä. Hänen veltot ja epävarmat jalkansa notkahtelivat -sinne tänne. Hän oli tavattoman laiha. Don Luis näki hänen kalpeat, -kuoppaiset poskensa, pergamentinvärisen ihonsa ja verettömät kasvonsa. - -Mies sanoi Florencelle: - -"Vaikka te olette olleet hyvin kiltti tyttö, ettekä ole huutaneet -tähän saakka, on kenties parasta olla varovainen ja estää kaikki -yllätyksen mahdollisuudet, ettekö te ole itsekin samaa mieltä?" - -Hän kumartui tytön puoleen ja sitoi suuren nenäliinan tytön kasvojen -alaosan yli. - -Aavistaen uhkaavan vaaran, peloissaan, että roisto yhtäkkiä saa -raivokkaan murhahalun, oli don Luis kohottanut jälleen revolverinsa -ja seurasi tapahtumia varmana ampumataidostaan. - -Roisto puhui kuiskaten Florencelle. Mitä hän sanoi? Mitä häpeällisiä -esityksiä teki hän Florencelle? - -Katkeroituneena otti raajarikko yhtäkkiä askeleen takaisin ja huusi -raivokkaasti: - -"Mutta ettekö ymmärrä, että te olette hukassa? Nyt kun ei minulla ole -enää mitään pelättävää, kun te olette ollut kylliksi yksinkertainen -seurataksenne minua ja jättäytyäksenne minun valtaani, mitä -toivoa voi teillä enää olla? Saada minut taipumaan ehkä? Koska -minä palan intohimosta, luulette te...? Milloinkaan ette ole -niin perinpohjaisesti erehtynyt, pieni nukkeni! Minä en välitä -hituistakaan kuolemastanne. Kun olette kuollut, ei teitä oteta -lukuun. Te luulette ehkä, että koska olen raajarikko, ei minulla ole -voimia tappaa teitä? Tässä ei ole kysymyskään teidän tappamisestanne, -Florence. Oletteko milloinkaan nähneet minun tappavan ihmisiä? Ette -milloinkaan! Ei, ei, Florence, minä en koske teihin ja kuitenkin... -Kuulkaa, mitä tapahtuu, katsokaa itse. Juttu on järjestetty minun -omaan tapaani... ja mitä ikinä teettekään, ette te pelastu. Tämä on -vain valmistava varoitus." - -Hän kulki muutamia askeleita ja pitäen käsillään kiinni oksasta -kiipesi alimmalle niistä kallionlohkareista, jotka muodostivat -luolan. Täällä vaipui hän polvilleen. Hänen vieressään oli pieni -rautakanki. Hän tarttui siihen ja löi lähimpään kiveen kolme kertaa. -Kivet vyöryivät luolan eteen. - -Don Luis syöksyi kauhusta huudahtaen esiin piilopaikastaan. Hän -oli silmänräpäyksessä käsittänyt tilanteen. Luola, kivipaadet, -graniittipatsaat, kaikki olivat niin sijoitetut, että niiden -tasapaino saattoi horjahtaa koska tahansa ja Florence hautautuisi -kallioiden alle. - -Kahdessa sekunnissa oli hän puolitiessä. Mutta tässä hän huomasi -salamannopealla vaistollaan, että alaspainunut ruohonjälki ei mennyt -suoraan arenan keskitse vaan kiersi sen. Minkä vuoksi? Se oli -kysymys, jonka aina epäilevä vaisto asettaa, mutta johon ymmärrys ei -ehdi vastata. Don Luis lensi suoraan. Ja tuskin oli hän asettanut -jalkansa tähän piiriin, kun onnettomuus tapahtui. - -Kaikki tapahtui uskomattoman nopeasti ikäänkuin hän olisi koettanut -astua tyhjään avaruuteen, joka nieli hänet heti. Maa hänen allaan -avautui. Ruohoturpeet erkanivat toisistaan ja hän putosi. - -Hän putosi aukkoon, joka ei ollut mikään muu kuin lähteen suu, -laajuudeltaan neljä jalkaa. Mutta juostessaan vimmatulla vauhdilla -iskeytyi hän vastakkaiseen seinään, niin että hänen käsivartensa -olivat yläpuolella penkereellä ja hän saattoi tarttua muutamiin -juuriin. - -Hän oli niin vahva, että hän olisi voinut kohottautua ylös -käsivoimillaan. Mutta roisto oli heti syöksynyt kohtaamaan hyökkääjää -ja seisoi nyt kymmenen askeleen päässä don Luisista uhaten, häntä -revolverillaan. - -"Älkää liikkuko", huudahti hän, "muuten ammun teidät!" - -Don Luis oli niin voimaton, ettei hän halunnut antautua vaaraan saada -kuulaa ruumiiseensa. - -Heidän silmänsä kohtasivat muutamaksi sekunniksi. Raajarikko vapisi -kuin kuumeessa. Nyt kuului taas hänen pirullinen naurunsa: - -"Lupin! Lupin! Nyt olet valmis. Lupin on kiikissä!... Millainen -pässinpää olettekaan! Minähän varoitin teitä, varoitin veripunaisella -kirjoituksella. Muistatteko sanojani: 'Kuolinpaikkanne on valittu. -Ansa on viritetty! Varokaa, Lupin!' Ja nyt olette te tässä! Te ette -olekaan vankilassa? Te väistitte sen iskun, te lurjus! Onneksi -näin tapahtumat etukäteen ja ryhdyin varovaisuustoimenpiteisiin. -Mitä siitä sanotte? Mitä pidätte pienestä viekkaudestani? 'Koko -poliisilaitos tulee kantapäilleni', ajattelin minä. 'Mutta on -vain yksi, joka saattaa vangita minut, ja se on Lupin. Sen vuoksi -on hänelle näytettävä tietä, hänet on johdettava jäljille, hänen -polkunsa on tasoitettava uhrin ruumiilla. Ja sitten siroteltava -muutamia merkkejä sinne tänne. Ensiksi kauniin tytön sormus, johon -oli kiedottu ruoho, hiukan kauempana kukka ilman terälehtiä, sitten -sormien jäljet maassa ja risti kivessä! Olihan mahdotonta olla niitä -huomaamatta. Muistakaa: 'Ansa on viritetty'. Ja ansa minun makuuni, -Lupin, eräs parhaimmista! Oh, minä suoriuduin ihmisistä mielelläni -mutta heidän omalla suosiollisella avullaan. Me työskentelemme -yhdessä niinkuin ystävät ja toverukset. Minä en suorita itse töitäni. -Toiset tekevät sen minun puolestani..." - -Don Luisin sormet, jotka olivat ensiksi tarttuneet ruohojuuriin, -tarrautuivat nyt turhaan kiinni lähteen seinäkiviin. Ja hänen -olkapäänsä painuivat syvemmälle ja syvemmälle lähteeseen. - -"Se onnistui!" sähähti roisto kesken suonenvedontapaista nauruaan. -"Hyvä Jumala, kuinka ihanaa on nauraa! Erittäinkin kun sitä niin -harvoin tekee. Te ette ole milloinkaan nähneet minun nauravan, vai -kuinka, Florence?" - -Hän vaikeni. Hän odotti kauheaa ratkaisua, jonka hän oli niin -viekkaasti suunnitellut ja jossa kaikki tapahtumat seuraisivat niin -nopeasti toisiaan hänen taipumattoman tahtonsa mukaisesti. - -Ratkaisu ei viipynyt. Olkapäät olivat jo liukuneet alas, sitten -leuka, sitten epätoivoiseen kuolontuskaan vääristynyt suu, sitten -kauhun täyttämät silmät ja vihdoin otsa sekä hiukset: pää oli -kadonnut. - -Aukon reunalla ei ollut jäljellä muuta kuin kädet ja nekin päästivät -otteensa. Silmänräpäyksen hapuilivat sormet otetta. Ja sitten... -sitten ei ollut enää mitään nähtävää eikä kuultavaa. - -Raajarikko syöksyi esiin kuin irtipäästetyn teräsvieterin -ponnahduttamana ja ulvoi ihastuksesta: - -"Nyt se on tehty! Lupin on pohjattomassa lähteessä. Vielä yksi -seikkailu lopetettu!... Uh!" - -Hän meni lähteen ammottavalle aukolle ja seisoen siitä vähän matkan -päässä kuin olisi hän pelännyt tulla lähemmäksi sylkäsi hän kolme -kertaa aukkoon. - -Hän hoippui raivon huumaamana ja oli pakotettu kumartamaan. Mutta -hänellä oli vielä voimia suonenvedontapaisessa raivossaan pudota -polvilleen lähteen reunalle ja huutaa läähättäen pimeyteen: - -"Hei! Kuuletko sinä, ruumis! Älä mene heti koputtamaan helvetin -portille! Pikku tyttö tulee luoksesi kahdenkymmenen minuutin -kuluttua... niin, täsmälleen kello neljä. Te tiedätte, että olen -täsmällinen ja pidän aina sanani kirjaimellisesti. -- Niin, olin -unohtaa: perintö -- tiedättehän, Morningtonin miljoonat -- niin, ne -ovat minun. Florence selittää teille kaiken hetken kuluttua. Se on -mainiosti suunniteltu, saatte nähdä... saatte nähdä..." - - - - -X LUKU - -Florencen salaisuus - - -Nyt alkaisi murhenäytelmän toinen osa. Don Luis Perennan kuolemaa -seuraisi Florencen kuolema. - -Vielä kaikista jäsenistään vapisten tuli roisto tytön luo, otti -savukkeen ja julmuuden välähdys silmissään sanoi: - -"Kun tämä savuke on poltettu, Florence, silloin on teidän -vuoronne. Pitäkää sitä silmällä. Se kuvaa elämänne viimeisiä -minuutteja. Pitäkää sitä silmällä ja kootkaa ajatuksenne. Haluan -että ymmärtäisitte: kaikki tämän paikan omistajat, ja erikoisesti -herra Langernault, ovat uskoneet, että se kivi- ja kallioröykkiö, -joka on päänne päällä, luhistuu ennemmin tahi myöhemmin. Itse olen -vuosikausia työskennellyt siihen suuntaan antamalla sadeveden sitä -syövyttää, enkä todellakaan voi sanoa, kuinka se enää pysyy koossa. -Tahi oikeammin sanoen, minä käsitän sen kyllä. Minun tarvitsee vain -iskeä yhden kerran oikeaan paikkaan, lyödä pois pieni tiilikivi, -joka on asetettu kiilaksi kahden kallionlohkareen väliin, saadakseni -kaiken romahtamaan kokoon kuin korttitalon." - -Hän veti henkeä ja jatkoi: - -"Minä esitän vaatimukseni sataan miljoonaan ja saan ne. Minä aion -ne vaatia, koska minulla on siihen oikeus ja minähän selitin teille -äsken, ennenkuin herra Lupin sekaantui asiaan, että minulla teidän -kuolemanne jälkeen on niihin kiistämätön oikeus. Minua voidaan -halveksia, vihata ja kirota, mutta minä olen sadanmiljoonan omistaja -ja sen vuoksi on minulla oleva kaikkien parempien ihmisten ystävyys. -Teidän ja Lupinin poistuttua ei ole jäljellä mitään, ei mitään -muuta kuin muutamia papereita ja pikkuesineitä, joita olen ollut -kylliksi heikko säilyttääkseni lompakossani ja jotka maksaisivat -pääni, mutta aion ne polttaa muutaman minuutin kuluttua ja hajoittaa -tuhkan tuuleen. Tällaisissa olosuhteissa on teidän tehtävä -vaalinne, Florence. Ratkaisu on teidän käsissänne: joko te kuolette -ehdottomasti ja peruuttamattomasti tahi otatte vastaan rakkauteni. -Vastatkaa minulle myöntävästi tahi kieltävästi. Jos kiellätte, -niin kuolette. Jos myönnätte, saatte vapautenne ja me molemmat -lähdemme täältä; ja sitten kun teidän viattomuutenne on näytetty -toteen -- siitä minä huolehdin -- tulette te vaimokseni. Vastaatteko -myöntävästi, Florence?" - -Hän teki tämän kysymyksen todellisella levottomuudella pidättäen -intohimoaan, joka sai hänen äänensä värisemään. Hän kerjäsi ja pyysi -haluten, että häntä rukoiltaisiin ja samalla kuitenkin melkein -kaivaten kieltoa, niin voimakas oli hänen synnynnäinen murhanhalunsa. - -"Hän itkee! Hän itkee! Hän rohkenee itkeä! Mutta, kurja tyttö, -luuletteko etten tiedä mitä te teette? Tunnen salaisuutenne, -kaunottareni, ja tiedän, että te ette itke kuolemanpelosta. Te? Te -ette pelkää mitään! Sanonko teille, mikä on salaisuutenne? Ei, en -voi... en voi, vaikka sanat polttavat huuliani. Ah, kirottu nainen, -te olette itse näin tahtoneet! Te haluatte kuolla, Florence, koska -itkette... te haluatte kuolla..." - -Näin sanoessaan kiiruhti hän panemaan toimeen hirveän tekonsa. -Lompakko, josta hän oli puhunut ja joka sisälsi papereita, oli -maassa. Hän pisti sen taskuunsa. Sitten hän riisui, yhä vapisten, -takkinsa ja heitti sen lähimpään pensaaseen. Sen jälkeen otti hän -rautatangon, kiipesi kiviröykkiölle, polki raivoissaan jalkaa ja -huusi: - -"Te olette tahtonut kuolla, Florence! Mikään ei voi sitä enää estää. -Minä en edes näe päätänne, vaikka te tekisittekin merkin. Nyt on -myöhäistä. Vai niin, te itkette! Te rohkenette itkeä! Sellaista -mielettömyyttä!" - -Sitten vetäytyi hän hiukan syrjään ja löi kahdesti kiveen. -Kolmannella kerralla irtautui kivi. - -Se mitä tapahtui, tuli niin äkkiä, kiviröykkiö luhistui -luolaan ja luolan eteen sellaisella voimalla, että raajarikko -varovaisuustoimenpiteistään huolimatta lennähti nurmikolle. Mutta -putous ei ollut hengenvaarallinen, hän nousi heti ja huusi: - -"Florence! Florence!" - -Vaikka hän oli valmistanut tapahtuman niin täsmälleen ja pannut -sen niin tarmokkaasti toimeen, näytti tulos häntä kuitenkin -hämmästyttävän. Hän paneutui maahan ja ryömi tämän pölyn ja tomun -peittämän sekasorron ympäri. Hän katsoi pirstaleiden väliin, mutta ei -nähnyt mitään. - -"Kuollut!" sanoi hän tuijottavin silmin, kasvoillaan jäykkä ilme. -"Kuollut! Florence on kuollut!" - -Vielä kerran toisti hän Florencen nimen ja kyyneleet virtasivat -pitkin hänen poskiaan. - -Pieni tapaus näytti herättävän hänet. Eräs vahingoittunut pääskynen -putosi maahan hänen viereensä. Hän kumartui, otti sen käteensä ja -puristi kouraansa kuten rypistyneen paperin. Ja hänen silmistään -loisti raaka ihastus hänen nähdessään veren tippuvan sormiensa -välitse ja värjäävän hänen kätensä punaisiksi. - -Hänen kellonsa osoitti puolta viittä. Hän otti pensaasta takkinsa, -jossa se oli riippunut, puki sen päälleen ja työnsi kätensä -oikeanpuoleiseen ulkotaskuun, johon hän oli pannut lompakon. - -"Mitä nyt?" sanoi hän hämmästyneenä. "Olin varma, että..." - -Hän tunnusteli vasenta ulkotaskuaan, sitten nenäliinataskuaan ja -vihdoin kuumeisella innolla sisätaskujaan. Lompakkoa ei ollut. Ja -hänen suureksi kauhukseen olivat kaikki muutkin hänen taskuissaan -olleet pikkuesineet poissa: savukesäiliö, tulitikkukotelo, -muistikirja. - -Raajarikko ei uskaltanut liikahtaa paikaltaan. Hän seisoi siinä -tasaisella maalla, alttiina hyökkäykselle, joka saattoi tapahtua -ennenkuin hän edes tiesi missä vihollinen oli. - -Näkemättä mitään erikoista otti hän keppinsä ja alkoi hitaasti askel -askeleelta kulkea, tarkasti ympärilleen silmäillen, siihen suuntaan, -josta arveli vihollisen tulleen takkinsa luo. Kädessään piti hän -revolveria. - -Äkkiä hätkähti hän melkein kadottaen tasapainonsa ja revolveri putosi -hänen kädestään. - -Hän näki hirveimmän näyn, mitä hänen silmänsä saattoivat nähdä. -Hänen edessään kymmenen askeleen päässä, kädet taskuissa, toisella -olkapäällään kevyesti muuriin nojaten, seisoi mies. Mutta se ei ollut -mies, eikä voinut olla mies, sillä tämä mies, sen tiesi raajarikko, -oli kuollut. Se oli siis kummitus; ja tämä kummitus, tämä haamu -kuoleman valtakunnasta saattoi raajarikon mielettömän kauhun valtaan. -Kykenemättä pakenemaan, kykenemättä puolustautumaan putosi hän -polvilleen. Hän ei voinut irrottaa silmiään tästä kuolleesta miehestä -jonka hän tuskin tunti sitten oli haudannut lähteeseen rauta- ja -graniittipeitteen alle. - -Arsène Lupinin haamu! - -Mieheen voi tähdätä, hänet voi ampua, tappaa. Mutta haamuun! Mitä -hyödytti vastustaa olemattoman olennon helvetillisiä vehkeitä. - -Ja nyt näki hän tapahtuvan käsittämättömän asian: haamu otti kädet -taskuistaan. Toisessa kädessään piti hän savukelaatikkoa, jonka -raajarikko tunsi omakseen. Ei ollut epäilystäkään, että olento, -joka oli tutkinut hänen takkinsa, oli sama, joka nyt aukasi -savukelaatikon, otti savukkeen ja sytytti sen tulitikulla, jonka otti -myöskin raajarikolle kuuluvasta laatikosta. - -Ihmeellistä! Tulitikusta lähti oikea liekki. Savukkeesta kohosi -oikeita savurenkaita, jonka erikoisen tuoksun hän heti tunsi. - -Hän piilotti kasvonsa käsiin eikä tahtonut nähdä enempää. Mutta hän -kuuli lähestyväin askelten äänen, jotka tulivat sitä selvemmiksi mitä -enemmän ne lähenivät. Hän tunsi jonkun liikkuvan läheisyydessään ja -kuuli äänen, joka kiistämättömästi kuului elävälle Arsène Lupinille, -lausuvan: - -"Varjelkoon, kuinka pahaksi te tämän otatte! Luonnollisesti -ymmärrän, että minun odottamaton ylösnousemiseni näyttää teistä -käsittämättömältä ja sopimattomalta. Mutta onhan nähty kummempiakin -asioita, esim. Josua, joka seisautti auringon, tahi maanjäristys -Lissabonissa 1755. Muistatte kai mitä Marcus Aurelius sanoo -kahdeksannellakymmenennelläneljännellä sivulla..." - -Raajarikko oli saanut siksi paljon rohkeutta, että hän ymmärsi -nyt ettei Lupin ollut kuollut. Hän ei yrittänytkään selittää tätä -hämmästyttävää salaisuutta Arsène Lupin eli! Hän hengitti, hän puhui, -hän liikkui! - -Ja niin vastaansanomaton oli _elämä_, jonka roisto näki, että hän -totellen äkillistä luontonsa vaistoa ja vihaansa elämää kohtaan, -heittäytyi pitkin pituuttaan maahan, tempasi revolverinsa ja laukaisi. - -Ase laukesi; mutta liian myöhään. Don Luis antoi sille potkun, -niin että sen suunta muuttui. Toisella potkulla lennätti hän sen -raajarikon käsistä. - -Roisto kiristi raivokkaasti hampaitaan ja alkoi etsiä taskujaan. - -"Tätäkö haette?" kysyi don Luis näyttäen hänelle jonkun keltaisen -nesteen täyttämää lasiputkea. "Suokaa anteeksi, mutta pelkäsin teidän -erehdyksessä pistävän itseänne. Se olisi ollut vaarallista, eikö -niin? Enkä minä olisi milloinkaan antanut itselleni sitä anteeksi." - -Raajarikko oli aseeton. Hän epäröi hetken kummastellen, että -vihollinen ei tehnyt voimakasta hyökkäystä ja koetti saada etua -viivyttelystä. Hän katsoi ympärilleen pienillä räpyttelevillä -silmillään vaanien esinettä, jolla voisi heittää. Mutta sitten -johtui hänen mieleensä ajatus, joka vähitellen palautti hänen -itseluottamuksensa ja uusi, odottamaton ilo saattoi hänet -purskahtamaan kovaan nauruun: - -"Ja Florence?" huudahti hän. "Älkää unohtako Florencea! Minä voin -ampua ohi ja te saatoitte ryöstää minulta myrkyn, mutta minulla -on toinen keino satuttaa sydämeenne. Tehän ette voi elää ilman -Florencea? Florencen kuolema on teidänkin kuolintuomionne, eikö niin. -Jos Florence on kuollut, hirttäydytte te, vai mitä?" - -"Niin. En voisi elää Florencen jälkeen." - -"Hän on kuollut!" huusi roisto ihastuneena. - -Don Luis ei muuttanut ilmettäkään. Hän nyökkäsi ja sanoi: - -"Se olisi suuri vahinko..." Raajarikko oli kuin kivettynyt. Hänen -riemuitseva vahingoniloinen puheensa katkesi ja hän huudahti: - -"Mitä? Mitä te sanoitte?" - -"Sanon," selitti don Luis säilyttäen rauhallisen ja kohteliaan -sävynsä ottamatta esimerkkiä raajarikosta, "sanon, hyvä herra, että -te olette väärässä. En ole milloinkaan tavannut rakastettavampaa -ja kunnioitettavampaa olentoa kuin neiti Levasseur. Hänen verraton -kauneutensa, hänen nuoruutensa ja sulonsa on ansainnut paremman -kohtalon." - -Raajarikon hämmästys kasvoi. Don Luisin tyyneys suututti häntä. Hän -sanoi hölmistyneenä: - -"Häntä ei ole enää olemassa, sanon minä. Ettekö ole nähnyt luolaa? -Hän on kuollut." - -"Kieltäydyn uskomasta sitä," sanoi don Luis rauhallisesti. "Siinä -tapauksessa näyttäisi kaikki toisenlaiselta. Mutta linnut laulavat, -taivas on sininen, kaikki on niin kuin pitääkin: kunniallinen mies -elää, ja roisto makaa hänen jaloissaan. Kuinka saattaa Florence -silloin olla kuollut?" - -Raajarikko laahautui polvillaan takaisinpäin, ohi sen paikan, jossa -luola oli ollut, kääntämättä silmiään sille paikalle ikäänkuin olisi -ollut täysin vakuutettu, että Florence oli päässyt pakoon kauheasta -haudastaan. - -Don Luis ei enää pitänyt häntä silmällä, vaan askaroitsi maasta -ottamansa köysivyyhdin kanssa. - -Äkkiä, heittäen silmäyksen viholliseensa, nousi raajarikko horjuville -jaloilleen ja alkoi juosta lähteelle. - -Hän oli siitä kahdenkymmenen askeleen päässä. Hän pääsi matkasta -puolet, kolmeneljännestä. Aukko ammotti jo häntä vastaan. Hän kohotti -käsivartensa sukeltajan tapaan ja hypähti eteenpäin. - -Mutta hänet pidätettiin. Hän kaatui maahan ja hänet laahattiin -takaisinpäin käsivarret kovasti ruumista vasten puristettuina, niin -ettei hän voinut liikuttaa itseään. - -Don Luis, joka ei ollutkaan kadottanut häntä näkyvistään, oli -laittanut köydestä silmukan ja vanginnut hänet lassolla, juuri kun -hän oli aikeissa heittäytyä syvyyteen. Raajarikko vastusteli hetken, -mutta köysi syöpyi hänen ihoonsa. Hän lakkasi ponnistelemasta. Kaikki -oli ohi. - -"Nähkääs, herra, ihmisten käy aina pahoin liiallisen itseluottamuksen -kautta. He eivät pysty koskaan ajattelemaan, että heidän -vastustajallaan on keinoja, joita ei heillä itsellään ole. Esim. -kun te houkuttelitte minut ansaan, kuinka te saatoitte kuvitella, -että minunlaiseni mies, Arsène Lupin, joka riippui lähteen reunalla -kädet reunan yläpuolella ja jalat sisäreunaa vasten, putoaisi alas -kuin pässinpää? Te olitte viidentoista, kahdenkymmenen metrin päässä -minusta ja luuletteko ettei minulla olisi ollut voimia heilauttaa -itseäni ylös ja uhmata revolverianne, kun asia koski Florence -Levasseurin ja omaa elämääni? Ah, ystäväni, siihen olisi tarvittu -vain pieni ponnistus. Syynä siihen, etten sitä tehnyt, olivat paljon -tärkeämmät seikat. Kerron ne teille... jos ne kiinnittävät mieltänne? -Siis... heti alussa olivat jalkani ja polveni, jotka nojautuivat -sisäseinään, tavanneet paksun kerroksen muurisavea joka täytti vanhan -halkeaman lähteessä; sen käsitin heti. Se oli onni, vai mitä? Ja se -muutti koko tilanteen. Suunnitelmani oli heti tehty. Näytellessäni -kuiluun putoavan uhrin osaa pyöritellen silmiäni ja irvistellen -hirveästi, laajensin jaloillani halkeamaa ja päästin saven putoamaan -siten, ettei se aiheuttanut pienintäkään ääntä. Kun hetki oli käsillä -ja minun puolikuolleet kasvoni katosivat näkyvistänne, painauduin -vain yksinkertaisesti valmistamaani piilopaikkaan. - -"Oletteko olleet Tancarvillessä, vanhassa keskiaikaisessa linnassa -Normandiassa, Seinen varrella? Ettekö? No, sitten kerron teille, -että linnan raunioiden luona on vanha lähde, jolla on se useille -samanaikuisille lähteille yhteinen ominaisuus, että siellä on kaksi -aukkoa, toinen avonainen ja toinen, joka johtaa erääseen linnan -huoneeseen. Tancarvillessä on tämä jälkimmäinen nykyään suljettu -rautatangolla. Täällä se oli tukittu muurisavella ja pienillä -kivillä. Ja juuri ajatus Tancarvillestä sai minut jäämään, semminkin -kun ei ollut mitään kiirettä, koska te olitte hyväntahtoisesti -ilmoittanut minulle, että Florence kohtaisi minut toisessa -maailmassa vasta kello neljä. Tutkin sen vuoksi pakopaikkani ja -tulin vakuutetuksi, että se sijaitsi vanhan rakennuksen alla, jonka -raunioilla nykyinen puutarha sijaitsi. Minä jatkoin ja kaivauduin -siihen suuntaan, joka maanpinnalla olisi vienyt minut luolalle. -Aavistukseni eivät pettäneet. Valonsäde tunkeutui sisään portaiden -yläpäästä, joiden alimmalle askeleelle olin saapunut. Menin niitä -pitkin ylös ja kuulin teidän äänenne." - -Don Luis käänsi raajarikkoa vielä kerran ympäri ja tällä kertaa hyvin -kovakouraisesti. Sitten hän jatkoi: - -"Haluan osoittaa teille, että tulos olisi joka tapauksessa ollut -sama, vaikka olisin hyökännyt päällenne suoraankin. Mutta minun -on kuitenkin tunnustettava, että sattuma suosi minua. Se on usein -pettänyt minut meidän taistellessamme, mutta tällä kertaa en -voi valittaa. Minun tarvitsi vain irrottaa muutamia tiiliskiviä -seisoakseni päivänvalossa raunioiden keskellä. Äänenne johtamana -hiivin eteenpäin ja tulin luolalle, jossa Florence makasi. Hauskaa, -vai mitä? Ette voi kuvitellakaan kuinka naurettavalta kuului teidän -pikku puheenne: 'Vastatkaa myöntävästi tahi kieltävästi, Florence. -Yksi päänne liike ratkaisee kohtalonne. Jos myönnytte, olette te -vapaa. Jos kieltäydytte, niin kuolette; vastatkaa, Florence.' Ja -erikoisen ihastuttava oli loppu, kun te kiipesitte kalliopaadelle -ja huusitte sieltä: 'Te olette itse tahtonut kuolla, Florence! Te -olette niin tahtonut ja nyt se tapahtuu!' Ajatelkaa vain, kuinka -naurettavaa! Luolassa ei sillä hetkellä ollut ketään! Ei sieluakaan. -Olin ottanut Florencen ja vienyt hänet suojattuun paikkaan. Näytelmä -lähestyi loppuaan. Ensimmäinen osa: Arsène Lupinin pelastus. Toinen -osa: Florence Levasseurin pelastus. Kolmas ja viimeinen osa: hirviö -voitettu... kosto suoritettu!" - -Hän otti yhden raajarikon lähteelle tuomista kivääreistä ja sitoi sen -keskipaikalle viisitoista metriä pitkän nuoran ja kiinnitti nuoran -toisen pään raajarikon selän taa köysiin, joilla tämä oli sidottu: -Sitten kohotti hän vangin ja piti häntä lähteen yläpuolella. - -"Sulkekaa silmänne, jos teitä huimaa. Älkää olko peloissanne. Minä -olen hyvin varovainen. Oletteko valmis?" Hän laski raajarikon -ammottavaan kuiluun ja tarttui lujasti nuoraan. Vähitellen, tuuma -tuumalta, varovaisesti, ettei sattuisi lähteen seinämiin, laskettiin -käärö alas. Kun se oli tullut noin kahdentoista metrin syvyyteen, -esti kivääri sen alasmenon ja siellä se riippui nyt pimeydessä aivan -keskellä aukkoa. - -Don Luis sytytti muutamia paperikaistaleita, jotka leijailivat alas -heittäen kaamean valon seinämiin. Hän sanoi ivallisesti hymyillen: - -"Olen valinnut tämän paikan ettette te vilustuttaisi itseänne. Se -oli hyvä päähänpisto. Huomatkaa, kiväärin molemmat päät ovat aivan -lähteen reunalla, tuskin tuumaakaan sen päällä. Niin että jos te -koetatte heilua, liikkua tahi hengittää kiivaasti, luiskahtaa joko -perä tahi piippu ja silloin alkaa matkanne alas. Minulla ei ole sen -asian kanssa mitään jakamista. Jos te kuolette, niin se on selvä -itsemurha. Hyvästi toistaiseksi." - -Don Luis lähti mutisten: - -"Näin on hyvä. En ole mennyt niin pitkälle kuin Eugene Sue, joka -sanoo, että suurilta rikollisilta olisi puhkaistava silmät. Mutta -pieni ruumiillinen rangaistus, miellyttävästi kauhulla sekoitettu, -on joka tapauksessa paikallaan ja terveellinen sekä ruumiille että -sielulle." - -Don Luis meni pieneen petäjikköön, jossa Florence häntä odotti vielä -masentuneena niistä hirveistä kärsimyksistä, joita oli saanut kestää, -mutta jo täysissä sielunvoimissaan. - -"Se on ohi", sanoi don Luis tyynesti. "Huomenaamulla jätän hänet -poliisille." - -Florence säpsähti, mutta ei sanonut mitään ja don Luis huomasi hänen -vaiteliaisuutensa. - -Tämä oli ensi kerta kun he olivat kahdenkesken koettuaan niin monta -surullista tapausta ja katsottuaan toisiaan verivihollisiksi. Don -Luis oli niin liikutettu, että hän saattoi puhua vain ajatuksettomia, -katkonaisia sanoja ilman mitään yhteyttä hänen sisässään liikkuvien -ajatusten kanssa: - -"Me tulemme auton luo, jos kuljemme tätä muurin vierustaa. Luuletteko -jaksavanne sinne? Autolle päästyämme ajamme Alençoniin. Siellä, -suuren torin laidassa, on rauhallinen hotelli. Te voitte siellä -odottaa kunnes asia on saanut teille suotuisan käänteen... eikä se -viivy kauan, kun rikollinen on nyt kiinni." - -"Lähtekäämme", sanoi Florence. - -Matka ei kestänyt kauan. Alençonissa merkitsi don Luis Florencen -matkustajakirjaan ensimmäisellä nimellä, joka mieleen johtui ja jätti -hänet yksikseen. Tunnin kuluttua hän palasi ja koputti ovelle. - -Hänellä ei ollut rohkeutta heti ryhtyä asiaan, jota hän oli päättänyt -Florencelta kysyä. Sitäpaitsi oli muita selvitettäviä asioita. - -"Florence", sanoi hän, "ennenkuin luovutan tuon miehen, tahtoisin -tietää mitä hän on teille ollut?" - -"Ystävä, onneton ystävä, jota olen säälinyt. Nyt minusta tuntuu -vaikealta muistella myötätuntoa, jota olen sellaiselle pedolle -osoittanut. Mutta muutamia vuosia sitten, tullessani tutuksi hänen -kanssaan, kiinnyin häneen hänen kurjuutensa, hänen ruumiillisen -heikkoutensa ja kaikkien niiden kuolemanmerkkien vuoksi, jotka -hänellä olivat jo silloin. Hän joutui tekemään minulle muutamia -palveluksia ja vaikka hän vietti salaperäistä elämää, joka minussa -herätti muutamissa suhteissa levottomuutta, sai hän vähitellen, -huomaamattani, minuun suuren vaikutusvallan. Uskoin hänen selvään -ymmärrykseensä, tahdonvoimaansa ja rajattomaan uskollisuuteensa, ja -kun Morningtonin juttu alkoi, niin hän -- sen huomaan nyt -- johti -minun sekä Gaston Sauveraudin tekoja. Hän se oli, joka pakotti minut -valehtelemaan ja pettämään uskotellen toimivansa Marie Fauvillen -eduksi. Hän se herätti sellaisia epäilyksiä teitä kohtaan ja neuvoi -meitä vaikenemaan hänen olemassaolostaan, niin ettei Gaston Sauveraud -keskustelussa teidän kanssanne rohjennut edes mainita häntä. En -tiedä kuinka saatoin olla niin sokea. Mutta niin se oli. Ei mikään -avannut silmiäni. Ei mikään saanut minua hetkeksikään epäilemään -tätä vaaratonta, sairasta olentoa, joka vietti puolet elämäänsä -sairashuoneissa ja jos hän joskus puhuikin minulle rakkaudestaan, -niin ei hän voinut toivoa..." - -Florence ei lopettanut. Hänen ja Perennan silmät olivat kohdanneet ja -hänestä tuntui ettei toinen kuunnellut ollenkaan. Don Luisille eivät -selitykset murhenäytelmästä merkinneet mitään niin kauan kuin hän -ei ollut selvillä siitä asiasta, joka kiinnitti hänen mieltään. Hän -meni Florencen luo ja sanoi matalalla äänellä: "Florence, te tiedätte -tunteeni teitä kohtaan, eikö niin?" - -Tyttö punastui yllätettynä kuin olisi tämä kysymys ollut viimeinen, -jota hän oli odottanut. Hän ei kuitenkaan luonut silmiään alas, vaan -vastasi avomielisesti: - -"Kyllä, tiedän." - -"Mutta", jatkoi don Luis innokkaammin, "te ette ehkä tiedä kuinka -syvästi tunnen? Te ette ehkä tiedä ettei elämälläni ole mitään muuta -tarkoitusta kuin te?" - -"Senkin tiedän." - -"Silloin, jos tiedätte sen, täytyy minun tulla siihen -johtopäätökseen, että se juuri on aiheuttanut vihamielisyytenne minua -kohtaan. Alussa koetin olla ystävänne, koetin vain suojella teitä. Ja -kuitenkin tunsin heti alussa, että olin vastenmielisyytenne esine, -vastenmielisyyden, joka oli sekä vaistomainen että tarkoitettu. -Milloinkaan en nähnyt teidän silmissänne muuta kuin vihaa, -halveksumista, vieläpä ylenkatsettakin. Vaaran hetkenä, kun elämäänne -ja vapauttanne uhattiin, ryhdyitte te mieluummin kuinka epävarmaan -keinoon hyvänsä ennenkuin turvauduitte minun apuuni. Eikö tämä ollut -vihaa? Voiko mikään muu kuin viha selittää sellaisen käytöksen?" - -"Kyllä", sanoi Florence, "on muutakin kuin viha, joka selittää asian." - -Don Luis hämmästyi. Hän ei oikein käsittänyt tämän vastauksen -tarkoitusta, mutta Florencen sävy hämmensi hänet ja hän näki myöskin -ettei tytön silmissä ollut tavallista halveksivaa ilmettä, vaan että -ne loistivat sisäisestä hymystä. - -"Puhukaa, puhukaa, pyydän teitä!" sammalsi hän. - -"Tarkoitan, että on toinenkin tunne, joka selvittää kylmyyden, -epäluulon, pelon ja vihamielisyyden. Emme me aina halveksi sitä, -jota vältämme suurimmalla kauhulla, ja kun vältämme häntä, on se -senvuoksi, että pelkäämme itseämme, koska olemme ujoja, haluamme -uhmata, tehdä vastarintaa, unohtaa, emmekä kuitenkaan voi..." - -Hän vaikeni ja kun don Luis intohimoisesti ojensi kätensä -kerjätäkseen ja pyytääkseen häntä sanomaan enemmän, taivutti hän -päänsä ilmaisten siten, ettei hänen tarvinnut sanoa muuta ja että don -Luis saisi hänen sielunsa syvyydestä lukea ja löytää sen rakkauden, -joka oli sinne piiloutunut. - -Don Luis hypähti ylös. Hän oli autuuden huumaama, hän tunsi melkein -ruumiillista kipua tästä odottamattomasta onnesta. Hän näki edessään -koko Florencen elämän, siitä hetkestä kun he olivat tavanneet, aina -siihen saakka kun raajarikko kumartui hänen ylitseen ja nähdessään -hänen silmänsä täynnä kyyneleitä, huusi: - -"Hän itkee! Hän itkee! Mikä mielettömyys! Mutta minä tunnen -salaisuutenne, Florence! Ja te itkette! Florence, Florence, te -_haluatte_ kuolla!" - -Rakkaus, intohimoinen rakkaus oli ensimmäisestä päivästä vetänyt -häntä don Luisiin. Se oli saattanut hänet suunniltaan, täyttänyt -hänet kauhulla, näyttänyt hänestä petokselta Marieta ja Sauveraudia -kohtaan ja vuoroin vetänyt häntä ihailemansa ja rakastamansa miehen -luo, vuoroin työntänyt pois. - -Don Luis ei tiennyt mitä tekisi, ei tiennyt millä sanoin osoittaisi -ihastustaan. Hänen huulensa vapisivat. Hänen silmänsä täyttyivät -kyynelillä. Hänen kaipauksensa ajoi hänet kiertämään käsivartensa -tytön ympärille, suutelemaan häntä. Mutta syvä kunnioituksen tunne -hillitsi kaipausta. Ja liikutuksen valtaamana lankesi hän Florencen -jalkoihin ja sammalsi rakkauden ja jumaloimisen sanoja. - - - - -XI LUKU - -Lupinin "lupiinit" - - -Seuraavana päivänä, vähän ennen kahdeksaa, jutteli Valenglay kotonaan -poliisiprefektin kanssa ja kysyi: - -"Te luulette siis niinkuin minäkin, rakas prefektini? Hän tulee?" - -"Sitä en ollenkaan epäile, herra presidentti. Ja hän tulee yhtä -täsmällisesti kuin joka kerran tämän jutun aikana. Hän katsoo -kunniakseen tulla viimeisellä kahdeksanlyönnillä." - -"Niinkö luulette?" - -"Niin, herra presidentti. Väkeni oli nähnyt don Luis Perennan. Hän -oli matkustanut lentokoneella. Sitten ilmoitettiin minulle jälleen le -Mansista, jossa oli tutkittu eräs hyljätty vaunuvaja." - -"Voitte olla varma siitä, että sen oli jo aikaisemmin tutkinut Lupin -ja että me saamme tietää tuloksen. Kuulkaa, kello lyö kahdeksan!" - -Samalla hetkellä kuului auton surinaa. Se pysähtyi ulkopuolelle ja -melkein heti soitettiin ovelle. Ohjeet oli annettu etukäteen. Ovi -avautui ja don Luis Perenna saatettiin sisään. - -"No?" huudahti pääministeri innokkaasti. - -"Se on tehty, herra presidentti." - -"Oletteko saaneet roiston kiinni?" - -"Olen." - -"Peijakas", sanoi Valenglay, "te olette kelpo mies!" Ja hän jatkoi: -"Peto, luonnollisesti? Raaka, karkea lurjus?" - -"Ei, herra presidentti, raajarikko, heikko olento, luonnollisesti -teoistaan vastuunalainen, mutta mies, jossa lääkärit huomaavat -kaikenlaisia tauteja: keuhkotautia, selkäydintautia j.n.e." - -"Sitäkö miestä Florence Levasseur rakasti?" - -"Oh, herra presidentti," vastasi don Luis nopeasti. "Florence ei ole -milloinkaan rakastanut sitä lurjusta. Hän sääli tätä ja antoi tämän -myötätuntoisuudesta luulla joskus hämärässä tulevaisuudessa saavansa -hänet vaimokseen." - -"Oletteko varma siitä?" - -"Olen, herra presidentti, siitä ja paljosta muustakin, sillä minulla -on todistukset käsissäni." Ja hän jatkoi ilman muuta: "Herra -presidentti, nyt kun mies on kiinni, on poliisien helppo saada -selville hänen elämänsä. Mutta minä voin jo nyt lyhyesti kuvata -tämän eriskummallisen elämän. Jean Vernocq syntyi Alençonissa -ja hänet kasvatti vanha herra Langernault. Hän oppi tuntemaan -Dedessuslamare-puolisot, varasti heidän rahansa ja ennenkuin -he ehtivät tehdä ilmoitusta tuntemattomasta varkaasta, vei hän -heidät erääseen vajaan Damignin kylässä, jossa he epätoivoissaan -hirttäytyivät tultuaan ensin huumatuiksi väkevillä juomilla. Tämä -vaja kuului Vanhaksi Linnaksi kutsuttuun maatilaan, jonka omisti -herra Langernault, Jean Vernocqin suojelija, joka oli siihen aikaan -sairas. Parannuttuaan ja aikoessaan puhdistaa pyssyä, sattui panos -hänen vatsaansa. Pyssy oli hänen tietämättään ladattu. Kuka oli sen -tehnyt?" - -"Jean Vernocq, joka edellisenä iltana oli tyhjentänyt suojelijansa -kassakaapin. Pariisissa, jonne hän nyt lähti, nauttiakseen pienestä -omaisuudestaan, jonka oli tällä tavoin koonnut, osti hän joltain -tuttavalta lurjukselta papereita, jotka todistivat Florence -Levasseurin sukuperän ja hänen oikeutensa perintöön Roussel- ja -Sauveraud-sukujen jälkeen. Nämä paperit oli varastettu vanhalta -hoitajattarelta, joka oli tuonut Florencen Amerikasta. Suurin -ponnistuksin onnistui Jean Vernocq saamaan käsiinsä Florencen -valokuvan ja vihdoin Florencen itsensä. Hän teki tytölle palveluksia -ja teeskenteli olevansa luotettava ystävä. Siihen aikaan hän ei vielä -tiennyt mitä hyötyä hänellä saattaisi olla varastetuista papereista -tahi tytön tuttavuudesta. Mutta äkkiä muuttuivat olosuhteet -kokonaan. Eräs varomaton sana, jonka asianajajan apulainen oli -lausunut, ilmaisi hänelle, että maître Lepertuisin kirjoituspöydän -laatikossa oli testamentti, joka saattoi olla hyvin mielenkiintoinen. -Hän sai nähdä sen maksamalla tuhat frangia apulaiselle, joka -sitten katosi. Se oli Cosmo Morningtonin testamentti, jossa hänen -tavaton omaisuutensa määrättiin Rousselien ja Victor Sauveraudin -perillisille. Jean Vernocq tiesi nyt mitä oli tehtävä. Jean Vernocq -alkoi toimia. Hippolyte Fauvillen vanhan ystävän Langernaultin -paperien joukosta oli hän löytänyt tietoja Roussel-perheestä ja -epäsovusta, joka Fauvillen kotona vallitsi. Cosmo Morningtonista -suoriuduttiin helposti. Jean Vernocq esittäytyi amerikkalaiselle -lääkärinä ja pani yhteen Morningtonin käyttämistä ruiskuista -myrkkyä. Mutta enemmän vaikeuksia oli hänellä Hippolyte Fauvillen -kanssa, jonka mielisuosion hän oli saavuttanut tuttavuudellaan -Langernaultin kanssa ja johon hänellä oli tavaton vaikutus. Tietäen, -että insinööri vihasi vaimoaan ja että häntä kalvoi hengenvaarallinen -tauti, onnistui Vernocqin, erään lääkärineuvottelun jälkeen -Lontoossa, juurruttaa Fauvillen hämärtyneisiin aivoihin ihmeellinen -ajatus itsemurhasta, jonka pirullista suoritusta te olette olleet -tilaisuudessa tutkimaan. Sillä tavoin, itse näkemättä ja ilman että -edes Fauville aavisti minkä vaikutuksen alaisena hän toimi, sai Jean -Vernocq aikaan Fauvillen ja hänen poikansa kuoleman ja pääsi Marie -Fauvillesta ja Sauveraudista antamalla heidän joutua syytteeseen -murhasta. Suunnitelma onnistui. Oli ainoastaan yksi este, päällikkö -Vérot'n sekaantuminen. Vérot kuoli. Tulevaisuudessa oli vain yksi -vaara: minun, don Luis Perennan, asiaan puuttuminen, jonka Vernocq -saattoi aavistaa, koska minä olin Morningtonin testamentissa määrätty -perijäksi. Tätä vaaraa koetti Jean Vernocq välttää saattamalla minut -asumaan Place du Palais-Baurbonille, jossa Florence oli sihteerinäni -ja tekemällä Gaston Sauveraudin kautta neljä murhayritystä minua -vastaan. Hän siis piti näytelmän kaikkia lankoja käsissään. Kun minun -onnistui todistaa Marie Fauvillen ja Gaston Sauveraudin viattomuus, -ei hän epäröinyt: Marie Fauville kuoli ja Gaston Sauveraud kuoli. -Poliisi seurasi minua. Poliisi seurasi Florencea. Häntä ei epäillyt -kukaan. Ja perinnön maksamiseen määrätty päivä oli käsillä. Se oli -kaksi päivää sitten. Sillä aikaa oli Jean Vernocq keskellä taistelua. -Hän oli sairas ja hänet oli otettu avenue des Ternesin varrella -olevaan sairaalaan. Täältä johti hän kaikkea Florence Levasseuriin -kautta ja priorittarelle lähettämällään kirjeellä. Lopun te tiedätte, -herra presidentti", lopetti don Luis kertomuksensa. "Samana iltana -vei roisto Florencen autolla mukanaan sillä verukkeella, että aikoi -muka antaa todistuksen syyttömyydestään." - -"Ja te löysitte heidät?" kysyi Valenglay. - -"Kello kolme iltapäivällä, herra presidentti. Ja oikeaan aikaan. -Voisinpa melkein sanoa liian myöhään, sillä Jean Vernocq alkoi -heittämällä minut pohjattomaan lähteeseen ja musertamalla Florence -kallionlohkareiden alle." - -"Vai niin, silloin olette te kuollut?" - -"Aivan niin, herra presidentti." - -"Mutta minkä vuoksi tahtoi roisto tappaa Florence Levasseurin. Tämän -kuolemahan teki turhaksi naimistuuman." - -"Naimisiin menossa täytyy olla kaksi, herra presidentti. Ja Florence -kieltäytyi." - -"Niinkö?" - -"Ja joku aika sitten kirjoitti Jean Vernocq paperin, jossa hän -testamenttasi kaiken mitä omisti Florence Levasseurille. Tämän -myötätunnon liikuttamana ja aavistamatta tekemäänsä merkitystä, -kirjoitti Florence samanlaisen paperin, jossa teki Jean Vernocqin -perillisekseen. Jean Vernocq olisi saanut rahat haltuunsa kenenkään -voimatta tehdä pienintäkään vastaväitettä." - -"Mutta onko teillä kaikki todisteet?" kysyi Valenglay innokkaasti. - -"Tässä ne ovat", sanoi Perenna ottaen esiin raajarikon lompakon. -"Tässä on kirjeitä ja asiapapereita, joita roisto säilytti... kaikki -suuret rikolliset tekevät itsensä tähän tyhmyyteen syypäiksi". - -"Ja hän?" huudahti Valenglay. "Rikollinen? Missä hän on?" - -"Hän on ulkona eräässä autossa tahi oikeammin sanoen omassa -autossaan." - -"Oletteko ilmoittaneet minun väelleni?" kysyi herra Desmalions -innokkaasti. - -"Olen, herra prefekti. Sitäpaitsi mies on kunnollisesti sidottu. Hän -ei pääse pakoon." - -"Te olette nähnyt kaiken etukäteen," sanoi Valenglay, "ja juttu -näyttää olevan lopussa. Mutta on vielä arvoitus, joka vielä on -selittämätön ja se ehkä kiinnittää yleisön mieltä enimmän. Tarkoitan -jälkiä omenassa, tiikerinhampaita, kuten niitä kutsutaan ja jotka -olivat ehdottomasti rouva Fauvillen, niin viaton kuin hän olikin. -Herra prefekti sanoo, että te olette ratkaisseet ongelman." - -"Kyllä, herra presidentti, ja Jean Vernocqin paperit vahvistavat, -että olin oikeassa. Sitäpaitsi oli ongelma hyvin helppo: omenassa -oli rouva Fauvillen hampaiden jäljet, mutta rouva Fauville ei ollut -milloinkaan purrut omenaa." - -"Eikö?" - -"Niin sanoi Hippolyte Fauville ripissään kuoleman jälkeen." - -"Hän oli hullu." - -"Niin, mutta selvänäköinen hullu ja kykeni tuumimaan pelottavalla -järjestelmällisyydellä. Muutamia vuosia sitten sattui rouva -Fauville Palermossa kaatumaan ja satutti hyvin pahoin suunsa pöydän -marmorilevyyn, niin että muutamia hänen sekä ylä- että alaleuan -hampaistaan lohkesi. Korjatakseen vahingon ja tehdäkseen kultalevyt -tukemaan hampaita otti hammaslääkäri, kuten tavallisesti, kipsimallin -hänen suustaan. Herra Fauville oli piilottanut mallin ja käytti -sitä painaakseen vaimonsa hampaiden merkit suklaapalaan vähän ennen -kuolemaansa ja omenaan samana yönä kun kuoli. Kun tämä oli tehty, -asetti hän mallin niiden esineiden joukkoon, jotka oli aiottu -räjähdyksen hävitettäväksi." - -"Kaikki on kuin Kolumbuksen muna", sanoi Valenglay nauraen. -"Tarvitsee vain keksiä se." - -"Olette oikeassa, herra presidentti. Ihmiset eivät ajattele -sellaisia. Tässä toinen esimerkki: tahdon huomauttaa teille, että -siihen aikaan kuin Arsène Lupin tunnettiin herra Lenormandin ja -ruhtinas Paul Serninen nimellä, ei kukaan pannut merkille sitä, että -nimi Paul Sernine oli muodosteltu nimen Arsène Lupin kirjaimista. -Juttu on tänäänkin sama: Luis Perenna on myöskin muodostettu samoista -kirjaimista kuin Arsène Lupin. Molemmat nimet ovat koottu samoista -yhdestätoista kirjaimesta, ei yhtäkään enemmästä eikä vähemmästä. Ja -kuitenkaan, vaikka tämä on jo toinen kerta, ei kukaan tehnyt tätä -pientä huomiota. Jälleen Kolumbuksen muna. On vain keksittävä se." - -Valenglay hämmästyi hiukan tästä paljastuksesta. Näytti siltä kuin -tämä peijakkaan mies olisi vannonut kiusaavansa hänen uteliaisuuttaan -viimeiseen minuuttiin asti ja hämmästyttävänsä häntä mitä -odottamattomimmilla paljastuksilla. - -Keskustelu läheni loppuaan. Valenglay sanoi Perennalle: - -"Te olette tehnyt tässä jutussa ihmeitä ja lopuksi pitänyt sananne -ja luovuttanut rikollisen oikeudelle. Minä pidän myöskin sanani. Te -olette vapaa." - -"Kiitän teitä, herra presidentti. Mutta miten on komisario Mazerouxin -laita?" - -"Hänet vapautetaan tänä aamuna. Herra prefekti on järjestänyt niin, -ettei yleisö tiedä hänen vangitsemistaan. Te olette don Luis Perenna. -Ei ole mitään syytä, joka estäisi teidät sitä edelleen olemasta." - -"Ja Florence Levasseur, herra presidentti?" - -"Antakaa hänen vapaaehtoisesti ilmoittautua tutkintotuomarille. Tämä -on vapauttava hänet. Vapaana ja yläpuolella kaikkien syytöksien -vieläpä epäluulojenkin, tunnustetaan hänet varmasti Cosmo -Morningtonin lailliseksi perilliseksi ja hän saa sata miljoonaa." - -"Hän ei halua rahoja, herra presidentti." - -"Mitä tarkoitatte?" - -"Florence Levasseur ei tahdo rahoja. Ne ovat olleet aiheena niin -moniin kauhistuttaviin rikoksiin." - -"Mutta --?" - -"Cosmo Morningtonin sata miljoonaa käytetään kokonaan teiden ja -koulujen laittamiseen Etelä-Marokossa ja Kongossa." - -"Mauretanian keisarikunnassa, jonka meille lahjoitatte?" sanoi -Valenglay nauraen. "Peijakas, se on kaunis juttu, jonka hyväksyn -täydellisesti. Valtakunta ja keisarilliset tulot sen hoitamiseksi! -Kunniani kautta, don Luis on käyttäytynyt maataan kohtaan hyvin ja -kauniilla tavalla maksanut... Arsène Lupinin velat!" - - * * * * * - -Kuukausi tämän jälkeen nousivat don Luis Perenna ja Mazeroux sen -laivan kannelle, joka oli tuonut don Luisin Ranskaan. Florence oli -heidän mukanaan. Ennen matkalle lähtöään he saivat kuulla Jean -Vernocqin kuolemasta; hänen oli onnistunut kaikista varokeinoista -huolimatta ottaa myrkkyä. - -Tultuaan Afrikkaan tapasi don Luis Perenna, Mauretanian sulttaani, -vanhat avustajansa ja esitteli heille ja ylimystölleen Mazerouxin. -Hän järjesti hallinnon, jota olisi hoidettava hänen määräystensä -mukaan ja jonka olisi välitettävä uuden valtakunnan yhtyminen -Ranskaan. Hänellä oli useita salaisia keskusteluja maurilaisella -rajalla ranskalaisten joukkojen komentajan, kenraali Leautyn, kanssa, -jolloin he suunnittelivat koko sarjan tekoja ja toimia, joihin olisi -ryhdyttävä, että Marokon valloitukselle annettaisiin se helppouden -leima, jota muuten olisi ollut vaikea selittää. Nyt oli tulevaisuus -turvattu. - - * * * * * - -Kaksi vuotta oli kulunut hänen paluustaan Ranskaan. Kaikki muistavat -minkälaista huomiota hänen avioliittonsa Florence Levasseurin kanssa -herätti. Epäilykset leimahtivat jälleen ja useat lehdet puhuivat -Arsène Lupinin vangitsemisesta. Mutta mitä saattoivat viranomaiset -tehdä? Vaikk'ei kukaan epäillytkään hänen oikeata nimeään, vaikka -nimet Arsène Lupin ja Luis Perenna olivat muodostetut samoista -yhdestätoista kirjaimesta, oli Arsène Lupin juridisesti katsoen -kuollut ja don Luis Perenna eli, eikä ollut mitään mahdollisuutta -herättää kuolleista Arsène Lupinia tahi tappaa don Luis Perennaa. - -Hän asuu nyt Saint-Macloun kylässä, ihastuttavassa laaksossa, Oisen -suulla. Kukapa ei tunne hänen vaatimatonta, pientä, vaaleanpunaista -taloansa viheriäisine ikkunaluukkuineen ja kukkia täynnä olevine -puutarhoineen. Ihmiset Pariisista tekevät sunnuntaisin sinne -ulkoilmamatkoja toivossa nähdä aidan rakojen kautta vilahduksen -miehestä, joka on ollut Arsène Lupin. - -Hän on siellä hiukan harmaalle vivahtavine hiuksineen, nuorekkaine -piirteineen ja nuorenmiehen käytöksineen, ja Florence on myöskin -siellä kauniine vartaloineen, ihastuttavine hiuksineen, kasvoillaan -iloinen ilme, jossa ei näy jälkeäkään menneisyyden epämiellyttävistä -muistoista. - -Usein tulevat vieraat koputtamaan pienelle puuportille. Ne ovat -onnettomia ihmisiä, jotka pyytävät mestarin apua, olosuhteiden -uhreja, olentoja, jotka ovat jääneet taistelussa alakynteen, -hillittömiä henkilöitä, jotka ovat intohimojensa murtamia. Näitä -kohtaan tuntee don Luis suurta myötätuntoa. - -Joskus tulee myöskin lähetti poliisiprefektin virastosta vedotakseen -hänen arvioonsa jossain mutkikkaassa tapauksessa. - -Paitsi näitä, paitsi hänen vanhoja kirjojaan etiikasta ja -filosofiasta, hoitaa hän puutarhaansa. Hänen intohimonsa ovat kukat. -Hän on niistä ylpeä. Hän saa niistä palkintoja ja muistamme vielä -minkälaista huomiota herätti hänen puna-keltainen neilikkansa, jolla -oli nimenä "Arsène". - -Mutta kaikista enin askaroitsee hän eräiden suurten kukkien -kanssa, jotka kasvavat kesällä. Hänellä on kaikenlaisia lupiineja: -Cruikshankin lupiineja, kaksivärisiä lupiineja, tuoksulupiineja ja -kaikkein uusin tuote: Lupinin lupiini. - -Mutta voidaanhan sanoa, että se on tunnustus. Miksikä ei? - -Illoin, kun muutamat erittäin suositut ystävät istuvat hänen kotonaan --- rauhantuomari, notaari, majuri kreivi d Astrignac -- ei don Luis -pelkää puhua Arsène Lupinista. - -"Olen ollut hänen kanssaan yhdessä paljon", sanoo hän. "Hän ei ole -mikään huono mies. En tahdo mennä niin pitkälle, että vertaisin häntä -seitsemään viisaaseen tahi edes asettaisin hänet esikuvaksi tulevalle -polvelle. Hän teki tavattoman paljon hyvää ja vain vähän pahaa. -Ne, jotka joutuivat hänen kauttaan kärsimään, ansaitsivat sen mitä -saivat ja kohtalo olisi heitä rangaissut ennemmin tahi myöhemmin. -Epäilisittekö te hetkeäkään Arsène Lupinin, joka valitsi uhrinsa -pahansuopaisten rikkaiden miesten joukosta, tahi yhtiöhuijarin -välillä, joka riistää köyhiä ja kurjia kanssaihmisiään? Eikö -Lupin ole parempi? Ja toiselta puolen, mikä määrää hyviä tekoja! -Ennenkuulumaton anteliaisuus! Taskuvaras? Sen myönnän. Huijari? En -kiellä sitä. Hän oli kaikkea tätä. Mutta hän oli enemmänkin. Yleisö -nauroi hänen toimilleen, mutta rakasti hänen luotettavuuttaan, -rohkeuttaan, seikkailuhaluaan, terävänäköisyyttään, pettämätöntä, -iloista luonnettaan ja ääretöntä tarmoaan. Kerran hän sanoi leikillä: -Haluaisin hautakirjoitukseeni seuraavan kirjoituksen: 'Tässä -lepää Arsène Lupin, seikkailija.' Ja se oli aivan oikein. Hän oli -seikkailun mestari." - -Don Luis nyökkää ja lisää: - -"Ja näettekö, sitten hänellä oli eräs hyve, joka ei ole -halveksittava. Siitä hyveestä meidän olisi oltava näinä ikävinä -aikoina hänelle kiitollisia: hän kuului niihin, jotka osasivat -nauraa!" - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Arsène Lupin Mauretanian keisari, by -Maurice Leblanc - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ARSÈNE LUPIN MAURETANIAN KEISARI *** - -***** This file should be named 55211-8.txt or 55211-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/5/2/1/55211/ - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/55211-8.zip b/old/55211-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index 9262631..0000000 --- a/old/55211-8.zip +++ /dev/null |