NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 6814 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..af2bd86
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #55211 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55211)
diff --git a/old/55211-8.txt b/old/55211-8.txt
deleted file mode 100644
index 19cd440..0000000
--- a/old/55211-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,6814 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Arsène Lupin Mauretanian keisari, by Maurice Leblanc
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Arsène Lupin Mauretanian keisari
-
-Author: Maurice Leblanc
-
-Translator: Aito Kare
-
-Release Date: July 27, 2017 [EBook #55211]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ARSÈNE LUPIN MAURETANIAN KEISARI ***
-
-
-
-
-Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-ARSÈNE LUPIN MAURETANIAN KEISARI
-
-Kirj.
-
-Maurice Leblanc
-
-
-Suomentanut Aito Kare
-
-Ranskankielinen alkuteos LES DENTS DU TIGRE ilmestyi 1921.
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Minerva Oy,
-1922.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-    I. Isku
-   II. "Auttakaa"
-  III. Räjähdys
-   IV. "Vihollinen"
-    V. Sadanmiljoonan perillinen
-   VI. Weber saa korvauksen
-  VII. Aukene, Sesam!
- VIII. Arsène I, Mauretanian keisari
-   IX. "Ansa on viritetty, varokaa itseänne, Lupin"
-    X. Florencen salaisuus
-   XI. Lupinin "lupiinit"
-
-
-
-
-I LUKU
-
-Isku
-
-
-Don Luis oli odottanut tätä pelottavaa iskua, mutta kuitenkin se
-näytti yllättävän hänet ja hän toisti monta kertaa:
-
-"Vai niin, Weber on täällä? Weber on täällä!"
-
-Koko hänen rohkeutensa katosi ja hän tunsi olevansa ikään kuin
-pakeneva armeija, jonka paluumatka on jo melkein turvattu, mutta
-joka äkkiä huomaakin edessään jyrkänteen. Weber oli täällä, toisin
-sanoen, vihollisen etevin johtaja, mies, joka varmasti suunnittelisi
-hyökkäyksen ja vastustuksen sellaisella tavalla, että kaikki Perennan
-toiveet murskaantuisivat. Weberin seisoessa salapoliisien etunenässä
-kävisivät kaikki pakenemisyritykset mahdottomiksi.
-
-"Päästittekö hänet sisään?"
-
-"Te ette olleet kieltänyt tekemästä sitä."
-
-"Onko hän yksin?"
-
-"Ei, hänellä on kuusi salapoliisia mukanaan. Ne hän jätti pihalle."
-
-"Ja missä hän on?"
-
-"Hän pyysi saada mennä ensimmäiseen kerrokseen. Hän luuli teidän
-olevan työhuoneessa."
-
-"Tietääkö hän minun olevan yhdessä komisario Mazeroux'n ja neiti
-Levasseur'n kanssa?"
-
-"Kyllä."
-
-Perenna ajatteli hetken ja sanoi sitten:
-
-"Sanokaa hänelle, ettette tavannut minua ja että menette etsimään
-minua neiti Levasseur'n huoneesta. Hän seuraa ehkä teitä. Se olisi
-parasta."
-
-Ja hän sulki oven jälleen.
-
-Taistelu, jonka hän oli juuri taistellut, ei ollut jättänyt mitään
-jälkiä hänen kasvoihinsa, ja nyt, kun kaikki oli menetetty ja hänen
-oli toimittava, hän sai jälleen sen ihmeellisen tyyneyden, joka ei
-koskaan häntä jättänyt ratkaisevissa silmänräpäyksissä. Hän meni
-Florencen luo. Tämä oli hyvin kalpea ja itki hiljaa. Don Luis sanoi:
-
-"Älkää pelätkö. Jos te tottelette minua täsmälleen, niin ei ole
-mitään pelättävää."
-
-Florence ei vastannut ja don Luis näki, että tyttö vielä epäili
-häntä. Hän melkein nautti ajatuksesta, että pakottaisi tämän
-luottamaan itseensä.
-
-"Kuulkaa minua", sanoi hän Sauveraudille. "Siinä tapauksessa että
-minä epäonnistun, on vielä muutamia asioita, jotka teidän on minulle
-selvitettävä."
-
-"Mitä sitten?" kysyi Sauveraud, joka ei ollut kadottanut
-mielenmalttiaan.
-
-Don Luis kokosi kaikki epäselvät ajatuksensa lujasti päättäen
-ettei unohtaisi mitään, mutta sanoisi kuitenkin vain sen, joka oli
-välttämätöntä. Hän kysyi rauhallisesti:
-
-"Missä olitte aamulla ennen murhaa, kun eräs mies
-ebenholtsikeppeineen ja teidän tuntomerkkeinenne tuli Café du
-Pont-Neufille päällikkö Vérot'n jälkeen?"
-
-"Kotona."
-
-"Oletteko varma siitä, ettette ollut ulkona?"
-
-"Aivan varma. Olen myöskin varma siitä, etten ikinä ole ollut Café du
-Pont-Neufissa, josta en koskaan ole kuullut puhuttavan."
-
-"Hyvä. Seuraava kysymys. Kun saitte tietää koko asian, miksi ette
-mennyt poliisiprefektin tai tutkintotuomarin luo? Olisi ollut paljon
-yksinkertaisempaa ilmoittautua itse ja sanoa koko totuus kuin
-antautua tähän epävarmaan taisteluun."
-
-"Ajattelin niin tehdä. Mutta ymmärsin heti, että salajuoni, joka
-oli punottu minua vastaan, oli niin viekas, että en olisi voinut
-vakuuttaa viranomaisia ainoastaan kertomalla totuuden. He eivät olisi
-ikinä uskoneet minua. Mitä todistuksia saatoin esittää? En mitään...
-mutta todisteet minua vastaan olivat vakuuttavat ja kiistämättömät.
-Eivätkö hampaiden jäljet olleet vastaansanomaton todistus Marien
-syyllisyydestä? Ja eivätkö minun vaiteliaisuuteni, pakoni ja
-Ancenisen ampuminen olleet yhtä monta rikosta? Ei, pelastaakseni
-Marien minun täytyi olla vapaa."
-
-"Mutta hänhän olisi voinut puhua itse?"
-
-"Ja tunnustaa rakkautemme? Huolimatta siitä, että naisellinen ujous
-esti häntä, niin... mitä se olisi hyödyttänyt? Se olisi antanut
-syytökselle vain suuremman painon. Sehän juuri tapahtui, kun
-Hippolyte Fauvillen kirjeet tulivat, yksi kerrallaan, ja paljastivat
-poliisille vielä tuntemattomat syyt rikokseen, josta meitä
-syytettiin. Me rakastimme toisiamme."
-
-"Kuinka selitätte kirjeet?"
-
-"En voi käsittää niitä. Meillä ei ollut aavistustakaan Fauvillen
-mustasukkaisuudesta. Sen hän säilytti omana tietonaan. Ja minkävuoksi
-hän epäili meitä? Kuinka hän saattoi saada päähänsä, että me
-haluaisimme tappaa hänet? Mistä aiheutuivat hänen epäilyksensä, hänen
-mielettömät ajatuksensa? Siinä on salaisuus. Hän kirjoitti, että
-hänellä oli meidän kirjeemme silmiensä edessä; mitkä kirjeet?"
-
-"Ja hampaiden jäljet? Jäljet, jotka epäämättömästi ovat rouva
-Fauvillen tekemät?"
-
-"En tiedä. Kaikki tyynni on yhtä käsittämätöntä."
-
-"Ettekö tiedä mitä hän on saattanut tehdä yöllä kahdentoista ja
-kolmen välillä lähdettyään oopperasta?"
-
-"En. Hänet on nähtävästi houkuteltu ansaan. Mutta kuka ja miten? Ja
-miksi ei hän puhu, missä hän on ollut? Uusia arvoituksia."
-
-"Teidät nähtiin illalla, samana iltana kun murha tapahtui, Auteuilin
-asemalla. Mitä teitte siellä?"
-
-"Olin matkalla bulevardi Suchetille ja kuljin ohi Marien ikkunoiden.
-Muistakaa, että oli keskiviikko. Tulin takaisin seuraavana
-keskiviikkona ja tietämättä mitään Marien vangitsemisesta tulin vielä
-sitäkin seuraavana, joka oli sama ilta, jolloin te saitte tietää
-missä asuin ja annoitte komisario Mazerouxille siitä tiedon."
-
-"Vielä eräs asia. Tiesittekö te Morningtonin perinnöstä?"
-
-"En, eikä Florencekaan, ja meillä on täysi syy uskoa, että Marie ja
-hänen miehensä tiesivät siitä yhtä vähän kuin me."
-
-"Tuo vaja Damignissa, kävittekö siellä silloin ensi kerran?"
-
-"Kävin, ja me hämmästyimme yhtä paljon kuin tekin nähdessämme siellä
-riippuvat luurangot."
-
-Don Luis vaikeni. Hän tuumi hetken muistutellakseen olisiko vielä
-jotain kysyttävää. Sitten hän sanoi:
-
-"Siinä kaikki mitä halusin tietää. Oletteko omasta puolestanne
-vakuuttunut siitä, että kaikki välttämätön on nyt sanottu?"
-
-"Olen."
-
-"Tämä on vakava hetki. On mahdollista, ettemme enää näe toisiamme. Te
-ette ole antanut minulle ainoatakaan todistusta sanojenne tueksi."
-
-"Olen sanonut totuuden. Sellaiselle miehelle kuin te on totuus
-kylliksi. Omasta puolestani olen masentunut. Minä luovun taistelusta,
-tahi oikeammin sanoen, asettaudun teidän johdettavaksenne. Pelastakaa
-Marie!"
-
-"Pelastan teidät kaikki kolme", sanoi Perenna. "Neljäs noista
-salaperäisistä kirjeistä tulee huomenna, meillä on siis hyvää aikaa
-tuumia asiaa perusteellisesti. Huomeniltana menen sinne, ja sen
-avulla mitä olette kertonut, todistan teidän kaikkien viattomuuden.
-Tärkeintä on olla paikoillaan kahdentenakymmenentenä viidentenä
-toukokuuta."
-
-"Ajatelkaa vain Marieta. Uhratkaa minut, jos niin vaaditaan. Uhratkaa
-myöskin Florence. Minä puhun sekä hänen että omasta puolestani
-sanoessani teille, että on parempi uhrata meidät kuin vaarantaa
-pienintäkään menestymisen mahdollisuutta."
-
-"Pelastan teidät kaikki kolme", toisti Perenna.
-
-Hän aukaisi oven ja kuunneltuaan sanoi:
-
-"Älkää liikahtako paikaltanne. Ja älkää avatko ovea millään
-verukkeella ennenkuin minä tulen ja päästän teidät. En viivy kauan."
-
-Hän sulki oven jälkeensä ja meni ensimmäiseen kerrokseen. Hän ei
-tuntenut sitä tervettä rohkeutta, joka tavallisesti elähdytti häntä
-ennen suuria taisteluita. Tällä kertaa oli kysymyksessä Florence
-Levasseurin elämä ja vapaus, tappion seuraukset näyttivät hänestä
-pahemmalta kuin kuolema.
-
-Käytävän ikkunan läpi näki hän salapoliisien pitävän vahtia
-pihamaalla Heitä oli kuusi. Hän näki myöskin Weberin eräässä
-työhuoneensa ikkunassa, jossa tämä seisoi silmäillen pihalle ja
-pitäen yhteyttä väkensä kanssa.
-
-"Peijakas", ajatteli don Luis, "hän on vartiopaikallaan. Tästä tulee
-sitkeä homma. Hän epäilee jotain. No, on parasta tarttua härkää
-sarviin..."
-
-Hän astui salongin kautta työhuoneeseen. Weber näki hänen tulevan.
-Molemmat viholliset seisoivat kasvoista kasvoihin.
-
-Seurasi muutaman hetken hiljaisuus ennenkuin kaksintaistelu alkoi,
-kaksintaistelu, jonka täytyi tulla nopeaksi ja rajuksi, ilman
-pienimmänkään heikkouden tahi hajamielisyyden merkkiä kummaltakaan
-puolen. Se ei voisi jatkua kauempaa kuin kolme minuuttia.
-
-Weberin kasvot kuvastivat sekaisin levottomuutta ja iloa. Ensimmäisen
-kerran oli hänellä lupa, niin, käsky, taistella tätä kirottua don
-Luisia vastaan, johon hän ei milloinkaan ollut saanut tilaisuutta
-purkaa vihaansa. Ja hänen ihastuksensa oli sitä suurempi kuin hänellä
-oli kaikki valtit kädessään, sillä don Luis oli vahingoittanut
-asemaansa puolustamalla Florence Levasseuria ja väärentämällä
-tämän valokuvan. Toiselta puolen ei Weber unohtanut, että don Luis
-oli Arsène Lupin, ja se ajatus herätti hänessä levottomuutta. Hän
-nähtävästi tuumi:
-
-"Pieninkin erehdys... ja minä olen myyty."
-
-Hän alkoi taistelun leikin varjolla:
-
-"Vai niin, te ette ollut neiti Levasseurin luona niinkuin
-palvelijanne väitti."
-
-"Palvelijani sanoi sen minun käskystäni. Olin tuolla ylhäällä
-makuuhuoneessani. Mutta halusin lopettaa ennenkuin tulin tänne."
-
-"No, onko se tehty?"
-
-"On. Florence Levasseur ja Gaston Sauveraud ovat minun huoneessani
-käsistä ja jaloista sidottuina sekä suukapuloilla varustettuna."
-
-"Gaston Sauveraud!" huudahti Weber. "Se oli siis hän, jonka näimme
-menevän sisään."
-
-"Niin. Hän oli täällä yhdessä Florence Levasseurin kanssa, jonka
-rakastaja hän on."
-
-"Ahaa!" huudahti Weber ilkkuen. "Hänen rakastajansa."
-
-"Niin, ja kun komisario Mazeroux vei Florence Levasseurin minun
-huoneeseeni voidakseen kuulustella häntä palvelijain kuulematta, oli
-Sauveraudilla, joka arvasi rakastajattarensa tulevan vangituksi,
-kylliksi röyhkeyttä tullakseen jäljestä. Hän koetti ryöstää meiltä
-tytön."
-
-"Ja teidän onnistui lannistaa hänet?"
-
-Oli selvää ettei Weber uskonut sanaakaan jutusta. Hän tiesi herra
-Desmalionsin ja Mazerouxin kautta, että don Luis oli rakastunut
-Florence Levausseuriin, eikä don Luis ollut mies, joka edes
-mustasukkaisuudesta luovuttaisi rakastamansa naisen. Weber terästi
-huomiokykyään.
-
-"Mainio juttu", hän sanoi. "Seuratkaa minua huoneeseenne. Oliko se
-kova taistelu?"
-
-"Ei erittäin. Minun onnistui tehdä roisto aseettomaksi. Mutta
-Mazeroux sai iskun peukaloonsa."
-
-"Ei kai vaarallista?"
-
-"Ei, ei varmastikaan, mutta hän meni sidottamaan haavan välskärin
-luo."
-
-Weber ällistyi.
-
-"Mitä? Eikö Mazeroux ole teidän huoneessanne vankien luona?"
-
-"Sitä en ole milloinkaan sanonutkaan."
-
-"Ette, mutta palvelijanne."
-
-"Hän erehtyi. Mazeroux meni muutamia minuutteja ennen teidän
-tuloanne."
-
-"Sepä oli hauskaa", sanoi Weber mittaillen terävästi don Luisia,
-"väkeni on siinä luulossa, että hän on täällä. He eivät ole nähneet
-hänen menevän ulos."
-
-"Eivät ole nähneet hänen menevän ulos?" huudahti don Luis ja näytti
-tulevan levottomaksi. "Missä hän saattaa siis olla? Minulle hän sanoi
-haluavansa saada peukalonsa sidotuksi."
-
-Weber tuli yhä enemmän ja enemmän epäluuloiseksi. Perenna koetteli
-selvästi päästä hänestä lähettämällä hänet etsimään komisariota.
-
-"Lähetän jonkun miehistäni", sanoi hän. "Asuuko välskäri kaukana?"
-
-"Rue de Bourgognen kulmassa. Mutta mehän voimme kysyä puhelimella."
-
-"Vai niin, voimme kysyä puhelimella", mutisi Weber.
-
-Hän oli aivan hölmistynyt ja näytti siltä kuin ei hänellä olisi
-aavistustakaan siitä, mitä saattaisi tapahtua lähimpinä minuutteina.
-Hän astui hitaasti muutamia askeleita eteenpäin sulkien tien don
-Luisilta ikäänkuin olisi tahtonut estää tätä pakenemasta. Don
-Luis vetäytyi sen vuoksi puhelinkomeroon kuin olisi ollut siihen
-pakotettu, otti puhelintorven käteensä ja huusi: "Halloo! Halloo!
-Olkaa hyvä 2409", ja leikkasi samalla toisella kädellään poikki
-puhelinlangat pöydältä ottamillaan pihdeillä.
-
-"Halloo! Onko 2409? Onko välskäri? Halloo! Komisario Mazeroux on kai
-luonanne? -- Mitä? Mitä sanotte? Sehän on hirveätä! -- Oletteko varma
-siitä? Sanotteko todellakin, että haava on myrkytetty?"
-
-Ajattelematta mitä teki työnsi Weber syrjään don Luisin ja otti
-puhelintorven. Myrkytetty haava oli tällä hetkellä hänelle kaikkein
-tärkein.
-
-"Halloo!" huusi hän pitäen silmänsä suunnattuina don Luisiin
-ja antaen merkin ettei tämä poistuisi. "Halloo! Tämä on
-salapoliisipäällikkö Weber, joka puhuu. -- Halloo! Peijakas, miksi
-ette vastaa?"
-
-Hän päästi äkkiä torven, huomasi langat, ymmärsi että ne oli leikattu
-poikki, kääntyi ympäri paljastaen kasvot, jotka selvästi kuvastivat
-hänen ajatuksensa ja huudahti:
-
-"Kas niin! Minut on petetty."
-
-Perenna seisoi pari metriä hänen takanaan nojaten huolettomasti
-seinään vasen käsi selän takana. Hän hymyili reippaasti ja
-hyväntahtoisesti.
-
-"Älkää liikahtako!" sanoi hän tehden eleen oikealla kädellään.
-
-Weber säikähtyi enemmän hymyilystä kuin olisi säikähtänyt uhkauksista
-ja varoi tarkasti liikahtamasta.
-
-"Älkää liikkuko!" toisti don Luis omituisella äänellä. "Ja mitä
-teettekin, niin älkää olko levoton. Teille ei tapahdu mitään pahaa,
-sen lupaan. Vain viisi minuuttia pimeässä komerossa kuten rangaistu
-pikkupoika. Oletteko valmis? Yksi, kaksi, kolme... pang!"
-
-Hän vetäytyi syrjään ja painoi vieteriä, joka asetti rautaesiripun
-liikkeeseen. Raskas seinä putosi jymähtäen alas. Weber oli vankina.
-
-"Siinä meni sata miljoonaa helkkariin!" irvisteli don Luis.
-"Kunnon temppu, mutta vähän kallis. Hyvästi, Morningtonin perintö!
-Hyvästi, don Luis Perenna! Ja nyt, rakas Lupinini, jos et halua
-Weberin ottavan korvausta, niin nopeasti paluumatkalle ja hyvässä
-järjestyksessä. Yksi, kaksi, vasen, oikea... vasen, oikea!"
-
-Tätä sanoessaan hän sulki oven salongin ja eteisen välillä, sitten
-palasi hän työhuoneeseensa ja sulki tämän ja salongin välisen oven.
-
-Weber takoi rautaesirippua minkä jaksoi ja huusi niin kovasti, että
-miesten ehdottomasti täytyi kuulla se avatun ikkunan kautta.
-
-"Te ette melua puoleksikaan niin kovasti kuin tarvitsisi!" huusi don
-Luis. "Katsotaan mitä voimme tehdä."
-
-Hän otti revolverinsa ja ampui kolme laukausta, joista yksi särki
-ruudun. Sitten hän lähti kiireesti huoneesta pienen raskaan
-oven kautta, jonka huolellisesti sulki jälkeensä. Hän oli nyt
-salakäytävässä, joka kulki molempien huoneiden ympäri ja päättyi
-eteiseen johtavalle ovelle. Hän avasi tämän oven selkosen selälleen
-ja saattoi siten piiloutua sen taakse.
-
-Laukausten ja hälinän houkuttelemana ryntäsivät salapoliisit ylös
-portaita. Tultuaan ensimmäiseen kerrokseen ja käytyään läpi eteisen,
-jossa salongin ovi oli suljettu, ei heillä ollut mitään muuta tietä
-sinne, jossa kuulivat Weberin meluavan, kuin salakäytävän kautta.
-Kaikki kuusi syöksyivät sinne.
-
-Kun viimeinen oli kadonnut käytävän mutkaan, sulki don Luis
-varovaisesti oven ja telkesi sen samoin kuin toisetkin. Kuusi
-salapoliisia oli yhtä varmasti vankina kuin Weberkin.
-
-"Satimessa"! mutisi don Luis. "He tarvitsevat vähintäin viisi
-minuuttia käsittääkseen tilanteen, takoakseen ovia ja särkeäkseen
-niistä jonkun. Viiden minuutin kuluttua olemme me jo kaukana."
-
-Hän kohtasi kaksi palvelijoistaan, jotka tulivat juosten kauhistunein
-ilmein, autonkuljettajan ja tarjoilijan. Hän heitti kumpaisellekin
-tuhannen frangin setelin ja sanoi ohjaajalle:
-
-"Laittakaa auto kuntoon älkääkä antako kenenkään tulla sitä
-lähelle ja lähteä matkalle ennen minua. Kaksi tuhatta frangia
-kumpaisellekin lisää, jos pääsen pakoon autolla. Älkää seisoko siinä
-töllistelemässä, minä tarkoitan juuri sitä mitä sanoinkin. Kaksi
-tuhatta mieheen, sen voitte ansaita. Toimikaa nopeasti!"
-
-Itse hän lähti liikaa kiirehtimättä toiseen kerrokseen; hän oli aivan
-tyyni. Mutta viimeisellä porrasaskelmalla tarttui häneen sellainen
-riemun tunne että hän huudahti:
-
-"Eläköön! Tie on selvä!"
-
-Hän avasi oven ja huudahti:
-
-"Voitto! Mutta meillä ei ole hetkeäkään kadotettavana. Seuratkaa
-minua!"
-
-Hän astui sisään. Häneltä pääsi tukahdutettu kirous. Huone oli tyhjä.
-
-"Mitä!" sammalsi hän. "Mitä tämä merkitsee? He ovat poissa. Florence!"
-
-Niin epätodennäköiseltä kuin se tuntuikin, oli hän tähän saakka
-otaksunut, että Sauveraudilla oli väärä avain. Mutta kuinka olivat
-he molemmat päässeet pakoon ohi kaikkien salapoliisien? Hän katsoi
-ympärilleen ja nyt hän ymmärsi.
-
-Ikkunannurkassa oli se alaosa seinää, joka muodosti ikäänkuin leveän
-laatikon ikkunan alla, vedetty auki kuin kirstun kansi. Ja avatussa
-kirstussa näki hän kapeiden, alaspäin johtavien portaiden ylimmät
-askelmat.
-
-Silmänräpäyksessä oli don Luis käsittänyt koko vanhan jutun: kreivi
-Malonyin isoisänäiti, joka oli piiloutunut vanhaan perhepalatsiin,
-oli sitä tietä päässyt pakoon vainoojiltaan ja asunut siellä koko
-vallankumouksen myrskyjen ajan. Kaikki oli selvää. Paksuun muuriin
-sijoitettu käytävä johti jollekin kaukaisemmalle uloskäytävälle. Sen
-vuoksi oli Florence voinut tulla ja mennä talossa, sen vuoksi liikkui
-Gaston esteettömästi ja sen vuoksi olivat molemmat saattaneet tulla
-hänen huoneeseensa vakoillakseen hänen salaisuuksiaan.
-
-"Miksikä he eivät puhuneet minulle tästä?" ihmetteli hän. "Heillä on
-kai vielä joitain epäluuloja jäljellä..."
-
-Mutta nyt näki hän pöydällä paperilapun. Nopeasti oli Gaston
-Sauveraud kirjoittanut siihen muutamia sanoja lyijykynällä.
-
-"Koetamme päästä pakoon ettemme saattaisi teitä huonoon valoon. Jos
-me joudumme kiinni, niin se ei tee mitään. Pääasia on, että te olette
-vapaa. Kaikki meidän toiveemme kohdistuvat nyt teihin."
-
-Sen alla oli kaksi Florencen kirjoittamaa sanaa:
-
-"Pelastakaa Marie!"
-
-"Oh --!" mutisi hän hölmistyneenä asiain saamasta käänteestä ja
-epätietoisena mihin ryhtyisi. "Miksikä he eivät totelleet ohjeitani?
-Nyt me olemme erotetut..."
-
-Alhaalla takoivat salapoliisit käytävän ovea. Hän ehtisi kenties
-vielä autoonsa ennenkuin he särkisivät oven. Hän katsoi kumminkin
-parhaaksi mennä samaa tietä kuin Florence ja Sauveraud; hän toivoi
-voivansa pelastaa heidät, jos he joutuisivat vaaraan.
-
-Hän astui sen vuoksi kirstuun, asetti jalkansa ylimmälle askelmalle
-ja alkoi laskeutua. Kahdenkymmenen askelman jälkeen oli hän ensi
-kerroksen tasalla. Taskulamppunsa valossa tuli hän matalaan, seinään
-laitettuun holvimaiseen tunneliin, niin kapeaan, että hän ainoastaan
-sivuttain saattoi kulkea siinä eteenpäin.
-
-Kolmekymmentä metriä kauempana muodosti käytävä suoran kulman ja yhtä
-pitkän matkan päässä kulmasta oli avoin laskuluukku paljastaen toiset
-portaat. Hän ei epäillyt, että pakolaiset olivat menneet juuri tätä
-tietä.
-
-Alhaalla oli aivan valoisaa. Hän huomasi kaapin, jonka esirippu oli
-vedetty syrjään. Kaapin edessä oli vuode, joka täytti melkein koko
-komeron. Hän kulki vuodekomeron läpi ja tuli erääseen huoneeseen,
-jonka ainoastaan ohut lautaseinä erotti vuodekomeroista ja huomasi
-nyt suureksi kummastuksekseen tulleensa Florencen salonkiin.
-
-Nyt hän tiesi missä oli. Uloskäytävä, joka ei ollut salainen, koska
-se johti Place du Palais Bourbonille, oli se sama, jota Sauveraud
-tavallisesti käytti kun Florence otti hänet vastaan. Don Luis
-meni eteisen kautta ja pitkin käytävää; kappaleen matkan päässä
-tarjoiluhuoneesta hän tuli kellarinportaille. Hän juoksi niitä pitkin
-ja erotti pian sen pienen oven, josta viiniastiat otettiin sisään.
-Päivä tunkeutui rautaristikolla varustetun luukun raoista. Hän
-hapuili kunnes löysi lukon. Iloisena, että tämä vaarallinen matka oli
-suoritettu, hän avasi oven.
-
-"Oh, peijakas!" mutisi hän hypähtäen takaisinpäin, paiskasi lukon
-lujasti kiinni ja kiersi sen paikoilleen.
-
-Kaksi virkapukuista poliisimiestä vartioi uloskäytävää ja yritti
-tarttua häneen, kun hän näyttäytyi.
-
-Mistä he tulivat? Olivatko he estäneet Sauveraudin ja Florencen paon?
-Mutta siinä tapauksessa olisi don Luis kohdannut molemmat pakolaiset,
-sillä hän oli kulkenut aivan samaa tietä kuin hekin.
-
-"Ei", ajatteli hän, "he pakenivat ennenkuin uloskäytävää vartioitiin.
-Mutta nyt on minun vuoroni päästä ulos ja se ei ole helppoa. Pitääkö
-minun antaa ottaa itseni luolasta kuin jänis?"
-
-Hän palasi pitkin kellarinportaita ja aikoi tehdä rohkean vedon
-hiipimällä ulkorakennusten taitse pihamaalle, hypätä autoon ja
-huristaa pois. Mutta tullessaan pihalle lähelle vaunuvajaa hän
-huomasi neljä salapoliisia, neljä niistä, jotka hän oli sulkenut
-käytävään, tulemassa juosten ja kovasti huutaen. Hän huomasi myöskin
-portinvahdin tuvalla ja portin luona olevan väentungoksen. Joukko
-miehiä puhui yhtaikaa, äänekkäästi kinastellen.
-
-Hän saattaisi ehkä käyttää tätä tilaisuutta ja hiipiä ulos.
-Piittaamatta vaarassa tulla nähdyksi hän pisti päänsä esiin. Se mitä
-hän näki, hämmästytti häntä.
-
-Gaston Sauveraud seisoi selkä porttia vasten poliisien ja
-salapoliisien ympäröimänä, jotka tyrkkivät ja solvasivat häntä.
-Hänellä oli käsiraudat.
-
-Gaston Sauveraud vankina! Mitä oli tapahtunut poliisin ja molempien
-pakolaisten välillä?
-
-Hänen sydämensä puristui tuskasta, hän kumartui vielä kauemmaksi
-eteenpäin. Mutta Florencea hän ei nähnyt. Tytön oli epäilemättä
-onnistunut päästä karkuun.
-
-Kun Weber tuli alas portista, vahvistivat hänen ensimmäiset
-sanansa don Luisin toiveet. Salapoliisipäällikkö oli raivosta
-suunniltaan. Hänen vankeutensa ja nöyryyttävä tappionsa tekivät hänet
-mielettömäksi.
-
-"Ah", huudahti hän nähdessään vangin. "Siinä on ainakin yksi! Gaston
-Sauveraud! Hyvä saalis! Mistä saitte hänet?"
-
-"Place du Palais-Bourbonilta", sanoi yksi poliiseista. "Me näimme
-hänen hiipivän ulos kellarinovesta."
-
-"Ja hänen rikostoverinsa, Levasseurin tyttö?"
-
-"Hänet me menetimme. Hän tuli ensiksi ulos."
-
-"Ja don Luis? Toivon ettette ole antaneet hänen lähteä talosta?
-Minähän olin antanut ankarat ohjeet."
-
-"Hän koetti tulla kellarinovesta viisi minuuttia myöhemmin."
-
-"Kuka niin sanoi?"
-
-"Eräs konstaapeleista, joka oli ovella vahdissa."
-
-"Ja sitten?"
-
-"Hän vetäytyi jälleen kellariin."
-
-Weber päästi ihastuksen huudon.
-
-"Me saamme hänet! Tästä ei koidu hänelle hyvää. Poliisin
-vastustaminen! Osallisuus rikokseen! Vihdoinkin meidän onnistuu
-paljastaa hänet. Käykää kiinni, hyvät ystävät! Kaksi teistä vartioi
-Sauveraudia, neljä miestä revolverit kädessä Place du Palais
-Bourbonille, kaksi miestä katolle. Muut seuraavat minua. Aloitamme
-Levasseurin huoneesta ja lopetamme Perennan huoneeseen. Eteenpäin,
-pojat."
-
-Don Luis ei odottanut vihollisen hyökkäystä. Kun hän nyt tunsi heidän
-aikomuksensa, vetäytyi hän takaisin Florencen huoneeseen. Kun Weber
-ei vielä tuntenut oikotietä ulkorakennusten välillä, oli don Luisilla
-kylliksi aikaa vakuuttautuakseen siitä, että laskuluukku oli hyvässä
-kunnossa ja ettei ollut mitään syytä, joka panisi heidät epäilemään
-salaisen kaapin olemassaoloa esiripun takana. Kahdeskymmenesneljäs
-päivä toukokuuta kello viisi illalla oli tilanne siis tällainen:
-Florence Levasseuria uhkasi vangitseminen, Gaston Sauveraud oli
-vankilassa, samoin Marie Fauville, joka kieltäytyi nauttimasta
-ruokaa. Ja don Luis, joka uskoi heidän viattomuuteensa ja oli
-ainoa, joka olisi saattanut pelastaa heidät, oli piiritettynä omaan
-taloonsa, jossa liuta salapoliiseja etsiskeli häntä.
-
-Mitä tulee Morningtonin perintöön, ei siitä enää voinut olla
-puhettakaan, koska perijä nyt vuorostaan oli ryhtynyt avoimeen
-taisteluun yhteiskuntaa vastaan.
-
-"Mainiota", sanoi don Luis naurahtaen. "Tätä voi kutsua minun mieleni
-mukaiseksi elämäksi. Kysymys on hyvin yksinkertainen ja voidaan tehdä
-useammalla tavalla. Kuinka voi mies ilman sou'takaan taskussaan koota
-itselleen omaisuuden kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa panematta
-jalkaa luolansa ulkopuolelle? Kuinka voi kenraali ilman sotilaita
-ja sotatarpeita voittaa taistelun, jonka hän on hävinnyt? Lyhyesti
-ja selvästi, kuinka on minun, Arsène Lupinin, käyttäydyttävä,
-voidakseni huomenillalla olla läsnä kokouksessa bulevardi Suchetilla
-ja pelastaakseni Marie Fauvillen, Florence Levasseurin, Gaston
-Sauveraudin ja päällepäätteeksi erinomaisen ystäväni Perennan?"
-
-Hän kuuli kumeita jysähdyksiä kaukaa. Salapoliisit olivat joko
-katolla tahi tutkivat talon seiniä.
-
-Don Luis ojentautui pitkin pituuttaan lattialle, peitti kasvot
-käsiinsä, sulki silmänsä ja mutisi:
-
-"Ajatelkaamme..."
-
-
-
-
-II LUKU.
-
-"Auttakaa!"
-
-
-Don Luis Perenna loikoi siten hyvin kauan. Näiden tuntien pakollisen
-toimettomuuden aikana oli hänen "toimenaan" lakkaamatta toistaa
-Gaston Sauveraudin selostusta tapahtumista. Hän koetti eritellä
-kaikki kertomuksen yksityiskohdat, muistutteli merkityksettömimmätkin
-ilmeet, näennäisesti mitättömimmätkin lauseet. Hän tarkasti näitä
-lauseita yhden kerrallaan saadakseen ilmi pienimmänkin totuuden
-atomin, jonka ne mahdollisesti saattoivat sisältää!
-
-Sillä totuus oli niissä. Niin oli Sauveraud sanonut ja Perenna ei
-sitä epäillyt. Koko tämä kauhea historia, kaikki, mikä muodosti
-Mornington-jutun ja bulevardi Suchetin murhenäytelmän, kaikki,
-mikä saattoi levittää valoa salajuoneen Marie Fauvillea vastaan
-ja selittää Sauveraudin ja Florencen kovaa kohtaloa: kaikki tämä
-sisältyi Sauveraudin kertomukseen. Don Luisin tarvitsi vain ymmärtää,
-ja totuus astuisi esiin ikäänkuin siveysoppi hämärässä tarinassa.
-
-Don Luis ei poikennut silmänräpäykseksikään järjestelmästään. Jos
-joku este ilmaantui vastasi hän heti:
-
-"On mahdollista, että minä olen väärässä ja että Sauveraudin kertomus
-ei anna minulle mitään kiinnekohtaa, josta saisin johtolangan. Ehkä
-totuus on tämän kaiken ulkopuolella. Mutta onko minulla keinoja
-päästä totuuden perille jotain muuta tietä? Kaikki mitä minulla
-on apuna tutkimuksissani, ilman että kiinnitän aivan liian suurta
-huomiota määrättyihin valonvälähdyksiin, jotka salaperäisten
-kirjeiden säännöllinen ilmestyminen on heittänyt tähän näytelmään,
-kaikki mitä minulla on, on Gaston Sauveraudin kertomus. Eikö minun
-ole siis käytettävä sitä?"
-
-Ja samoinkuin käymme polkua myöten toisen henkilön jälkiä, alkoi hän
-vielä kerran läpikäydä sitä juttua, jonka Sauveraud oli kertonut.
-Hän vertasi sitä siihen kuvaan tapahtumien kulusta, jonka hän tähän
-saakka oli muodostanut itselleen. Nämä molemmat kuvat olivat aivan
-vastakkaisia, mutta eikö juuri niiden vastakkaisuus voisi johtaa
-totuuteen.
-
-"Tässä on se, mitä hän sanoi", ajatteli don Luis, "ja tässä on se,
-mitä minä uskoin. Mitä merkitsee ero? Tässä on se, mitä oli ja tässä
-on se, mitä näytti olevan. Minkä vuoksi rikollinen halusi, että
-sen mitä tapahtui pitäisi näyttää juuri tällaiselta? Kääntääkseen
-itsestään epäilykset? Mutta oliko siinä tapauksessa välttämätöntä,
-että epäilykset kohdistuisivat juuri niihin, joihin ne kohdistuivat?"
-
-Kysymyksiä syntyi joukoittain. Välistä vastasi hän niihin
-umpimähkään, mainitsi nimiä ja lausui sanoja ikäänkuin nimi olisi
-ollut rikollisen ja lausutut sanat juuri ne, jotka sisälsivät
-totuuden.
-
-Sitten ryhtyi hän jälleen juttuun niinkuin koulupojat tekevät
-opetellessaan ja tutkiessaan ajatusta, kun sen jokainen piirre
-tarkastetaan tyystin, jokainen lause arvioidaan oikeaan arvoonsa,
-jokainen jakso punnitaan.
-
-Tunnit kuluivat.
-
-Äkkiä keskellä yötä hän vavahti. Hän otti esille kellonsa.
-Sähkölampun valossa näki hän, että kello oli seitsemäntoista
-minuuttia vailla kaksitoista.
-
-"Seitsemäntoista minuuttia vailla kaksitoista", sanoi hän, "minä
-ratkaisin arvoituksen."
-
-Hän koetteli hallita mielenliikutustaan, mutta se oli niin voimakas
-ja hänen hermonsa olivat kestäneet sellaisen kuulumattoman
-jännityksen, että hän purskahti itkuun. Hän oli äkkiä keksinyt
-hirveän totuuden, samoinkuin yöllä puoleksi erotetaan maisema salaman
-välähtäessä.
-
-Ei ole mitään niin hermojakuluttavaa kuin tuollainen äkillinen
-keksintö, kun on ensin hapuillut ja kamppaillut pimeydessä. Väsyneenä
-ponnistuksista ja ruuan puutteesta hän tunsi tämän vaikutuksen niin
-voimakkaasti, että hän, huolimatta jatkaa mietteitään, antautui
-vastustamattomasti unen helmaan vaipuen ikäänkuin hyväätekevään
-kylpyyn.
-
-Herätessään aamutunneilla reippaana ja pirteänä kovasta vuoteestaan
-huolimatta, säpsähti hän muistaessaan otaksuman, jonka oli
-hyväksynyt, ja hänen ensimmäinen tehtävänsä oli epäillä sitä. Mutta
-siihen ei hänellä, niin sanoaksemme, ollut aikaa. Todisteet tulivat
-itsestään virtana ja muuttivat otaksuman heti lujaksi varmuudeksi,
-jota oli turha kieltää. Asia oli niin, juuri niin. Niinkuin hän
-oli arvannutkin oli totuus kätketty Sauveraudin kertomukseen. Ja
-hän ei ollut erehtynyt sanoessaan Mazerouxille, että tapa, jolla
-salaperäiset kirjeet ilmestyivät, oli vienyt hänet jäljille.
-
-Totuus oli hirveä. Ajatellessaan sitä koki hän samaa kauhua, jota
-päällikkö Vérot'kin sanoessaan jo melkein myrkyn lannistamana:
-
-"En pidä tästä. Tämä näyttää pahalta. Koko asia on suunniteltu
-pirullisella tavalla!"
-
-Pirullinen oli juuri oikea sana. Ja don Luis hämmästyi tätä rikosta,
-joka oli sellainen ettei mitkään ihmisaivot näyttäneet voivan sitä
-keksiä.
-
-Kahden tunnin ajan käytti hän koko älynvoimansa tarkastellakseen
-tilannetta joka puolelta. Hän ei ollut erittäin levoton tuloksesta,
-sillä nyt, tuntiessaan hirveän salaisuuden, ei hänellä ollut mitään
-muuta tehtävää kuin vapautua ja mennä illalla bulevardi Suchetille,
-jossa hän näyttäisi kaikille kuinka murha oli tapahtunut. Mutta
-yrittäessään hiipiä pois ja kiivetessään ylös salaisen käytävän
-kautta ja ollessaan toisten portaiden ylimmällä askelmalla, siis
-salongin tasalla, kuuli hän miesten ääniä huoneesta.
-
-"Peijakas", ajatteli hän, "asia ei ole niin helppo kuin luulin.
-Päästäkseni pakoon lainvartijoita on minun ensiksi päästävä
-vankilastani, ja ainakin yksi uloskäytävistäni on vartioitu.
-Koettakaamme toista."
-
-Hän meni Florencen huoneeseen päin ja pani koneiston käyntiin. Kaapin
-seinä liukui syrjään.
-
-Nälän pakottamana ja toivoen löytävänsä jotain ruokatavaroita, jotka
-auttaisivat häntä kestämään piiritystä nälänhätää kärsimättä, aikoi
-hän mennä ulos vuodekomerosta, kun hän äkkiä pysähtyi. Joku oli
-tullut huoneeseen.
-
-"No, Mazeroux, oletteko viettäneet yön täällä? Ei mitään uutta?"
-
-Don Luis tunsi poliisiprefektin äänen ja tämän kysymys ilmaisi
-hänelle ensiksikin, että Mazeroux oli päässyt ulos pimeästä komerosta
-ja toiseksi, että komisario oli viereisessä huoneessa. Onneksi oli
-seinä liukunut aivan äänettömästi syrjään ja don Luis saattoi nyt
-kuulla molempien miesten keskustelun.
-
-"Ei, ei mitään uutta, herra prefekti", vastasi Mazeroux.
-
-"Se on merkillistä. Täytyyhän miehen jossain olla. Tahi onko hän
-voinut päästä pakoon yli katon?"
-
-"Mahdotonta, herra prefekti", sanoi kolmas ääni, jonka don Luis tunsi
-olevan Weberin. "Mahdotonta. Me varmistauduimme siitä eilen ja mikäli
-hänellä ei ole siipiä..."
-
-"Mitä te luulette, Weber?"
-
-"Luulen, herra prefekti, hänen olevan piiloutuneena taloon. Tämä on
-vanha talo, jossa nähtävästi on varmoja piilopaikkoja..."
-
-"Luonnollisesti," sanoi herra Desmalions, joka, sikäli kuin don Luis
-näki katsoessaan eräästä raosta, kulki edestakaisin vuodekomeron
-edessä. "Olette oikeassa ja me vangitsemme hänet luolassaan. Mutta
-onko se todella välttämätöntä?"
-
-"Herra prefekti!"
-
-"Niin, te tunnette minun käsitykseni asiasta ja pääministeri on
-samaa mieltä. Lupinin esiinvetäminen olisi virhe, jota me lopultakin
-saisimme katua Hän on tullut kunnialliseksi mieheksi; hän on meille
-hyödyllinen eikä tee mitään vahinkoa."
-
-"Ei mitään vahinkoa? Ajatteletteko niin?" sanoi Weber jäykästi.
-
-Herra Desmalions purskahti nauruun.
-
-"Niin, luonnollisesti, eilinen kuje, puhelinkuje! Teidän täytyy
-myöntää, että se oli sukkela. Pääministeri oli naurusta pakahtua kun
-kerroin siitä."
-
-"Minä en todellakaan voi nähdä siinä mitään naurettavaa."
-
-"Ei, mutta se lurjus ei todellakaan ole milloinkaan neuvoton.
-Naurettavaa tahi ei, oli kuje kuitenkin tavattoman rohkea.
-Leikata puhelinlangat teidän nenänne edessä ja sulkea sitten
-teidät rautaesiripun taa! Asiasta toiseen, Mazeroux, teidän on
-annettava korjata puhelin nyt aamulla, niin että se tulee yhteyteen
-poliisiprefektuurin kanssa. Oletteko alkaneet tutkimuksenne näissä
-molemmissa huoneissa?"
-
-"Käskynne mukaan, herra prefekti. Herra Weber ja minä olemme
-nuuskineet kaikkialla koko tunnin."
-
-"Niin", sanoi herra Desmalions, "tämä Florence Levasseur näyttää
-minusta epäilyttävältä. Hän on aivan varmasti kanssarikollinen. Mutta
-minkälainen oli hänen suhteensa Sauveraudiin ja don Luis Perennaan?
-Sen tahtoisin mielelläni tietää. Oletteko keksineet mitään hänen
-papereistaan?"
-
-"En, herra prefekti," sanoi Mazeroux. "Ei mitään muuta kun laskuja ja
-liikekirjeitä."
-
-"Ja te, Weber?"
-
-"Minä olen löytänyt jotain hyvin mielenkiintoista, herra prefekti."
-
-Weber puhui riemuitsevasti ja jatkoi vastaukseksi herra Desmalionsin
-kysymykseen:
-
-"Tässä on eräs Shakespearen osa, kahdeksas osa. Kuten näette, on
-se erilainen kuin muut osat, kirja on ontto ja muodostaa salaisen
-piilopaikan papereille."
-
-"Niin. Minkälaisille papereille?"
-
-"Tässä ne ovat: melkein kirjoittamattomia paperilehtiä. Yhdessä
-on merkitty ne päivämäärät, jolloin salaperäiset kirjeet jätetään
-perille."
-
-"Ahaa!" sanoi herra Desmalions, "se on musertava todistus Florence
-Levasseuria vastaan. Ja se selvittää meille myöskin mistä don Luis
-sai tietonsa."
-
-Perenna kuunteli kummastuneena. Hän oli tämän kohdan unohtanut
-kokonaan ja Gaston Sauveraud ei ollut maininnut siitä
-kertomuksessaan. Ja kuitenkin oli se hyvin kummallinen ja tärkeä
-seikka. Mistä oli Florence saanut nämä aikamäärät?
-
-"Ja mitä on toisissa papereissa?" kysyi poliisiprefekti.
-
-Don Luis heristi korviaan. Toiset paperit olivat välttäneet hänen
-huomionsa sinä päivänä, jolloin hän oli keskustellut Florencen kanssa
-tässä huoneessa.
-
-"Tässä on toinen", sanoi Weber.
-
-Herra Desmalions otti paperin ja luki:
-
-"Huomatkaa, että räjähdys ei ole yhteydessä kirjeiden kanssa ja että
-se tapahtuu kello kolme aamulla."
-
-"Niin", sanoi prefekti, "tuo merkillinen räjähdys, jonka don Luis
-ennusti ja joka seuraa viidettä kirjettä, ainakin sen mukaan mitä
-paperille on kirjoitettu. Siihen on meillä vielä hyvää aikaa, koska
-kirjeitä on ollut vasta kolme ja neljäs tulee tänä yönä. Sitäpaitsi
-bulevardi Suchetilla olevan talon räjähdyttäminen ei ole mikään
-helppo asia. Onko siinä kaikki?"
-
-"Herra prefekti", sanoi Weber ottaen esille viimeisen, "tahdotteko
-olla niin hyvä ja katsoa tätä pienistä neliöistä kokoonpantua
-suurempaa neliötä Eikö se näytä talon pohjapiirrokselta?"
-
-"Varmasti."
-
-"Tämä on tämän talon pohjapiirros", selitti Weber juhlallisesti.
-"Tässä näette pihamaan, päärakennuksen, porttivahdintuvan ja neiti
-Levasseurin huoneen. Tästä pisteestä lähtee punaisella merkitty
-pilkutettu viiva kierrellen päärakennusta kohti. Tämän viivan alku on
-merkitty punaisella ristillä, joka merkitsee tätä huonetta, jossa nyt
-olemme... tahi tarkemmin sanoen vuodekomeroa. Tässä näette jotain,
-joka merkitsee kai takkaa... tahi pikemmin kaappia, vuoteen takana
-olevaa kaappia, joka on arvatenkin esiripun peittämä."
-
-"Mutta siinä tapauksessa", sanoi herra Desmalions, "täytyy
-tuon pilkutetun viivan merkitä käytävää, joka johtaa tästä
-sivurakennuksesta päärakennukseen. Katsokaa, viivan toisessa päässä
-on myöskin pieni punainen risti."
-
-"Niin, herra prefekti, siinä on vielä yksi risti. Meidän on
-varmistauduttava siitä, mitä huonetta se tarkoittaa. Mutta sillä
-aikaa olen arviokaupalla sijoittanut muutamia miehiä pieneen
-huoneeseen toisessa kerroksessa, sinne, niissä viimeinen salainen
-kohtaus eilen don Luisin, Florence Levasseurin ja Gaston Sauveraudin
-välillä tapahtui. Koska me olemme varmoja viivan toisesta
-päätepisteestä, niin tunnemme siis don Luis Perennan piilopaikan."
-
-Syntyi hiljaisuus, jonka jälkeen Weber jatkoi vielä juhlallisemmin:
-
-"Herra prefekti, eilen tuo mies loukkasi minua karkeasti. Sen
-todistavat alaisenne. Palvelijat tietävät sen myöskin. Yleisö on pian
-siitä selvillä. Tuo mies on auttanut Florence Levasseurin pakenemaan.
-Hän oli myöskin apuna Gaston Sauveraudin pakoyrityksessä. Hän on
-roisto vaarallisinta lajia. Herra prefekti, minä olen vakuutettu,
-ettette te kiellä minulta lupaa kaivaa häntä esille luolastaan.
-Muuten... muuten, herra prefekti, katson itseni pakotetuksi pyytämään
-eroni."
-
-"Ja hyvällä syyllä", sanoi prefekti nauraen. "Onhan aivan
-luonnollista, että te ette voi sulattaa rautaesirippujuttua. No niin,
-käykää päälle sitten! Se on don Luisin yksityisasia, hän on itse
-tahtonut näin. Mazeroux, soittakaa virastooni niin pian kuin puhelin
-on kunnossa. Ja teidän molempien on kohdattava minut tänä iltana
-Fauvillen talossa. Älkää unohtako, että nyt on neljännen kirjeen yö."
-
-"Ei tule mitään neljättä kirjettä, herra prefekti", sanoi Weber.
-
-"Kuinka niin?"
-
-"Koska don Luis sitä ennen on lukkojen ja salpojen takana".
-
-"Vai niin, te syytätte don Luisia myöskin siitä että..."
-
-Don Luis ei odottanut kuulevansa muuta. -- Hän meni hiljaa kaapille
-ja työnsi seinän äänettömästi syrjään.
-
-Vai niin, hänen piilopaikkansa oli siis tunnettu.
-
-"Peijakas", murisi hän, "tämä on hiukan ikävää. Minä olen hauskassa
-pinteessä."
-
-Hän oli ehtinyt salakäytävän puoliväliin aikomuksessa tulla toiselle
-uloskäytävälle, mutta pysähtyi äkkiä.
-
-"Se ei hyödytä mitään, koska uloskäytävä on vartioitu. Odottakaamme
-hiukan, katsokaamme..."
-
-Vuodekomerosta päin kuului koputuksia seinään, jonka ontto kaiku
-arvatenkin oli herättänyt salapoliisipäällikön huomiota. Ja kun
-Weberin ei tarvinnut ottaa huomioon samaa varovaisuutta kuin don
-Luisin ja hän voi murtaa laudoituksen vaivautumatta etsimään
-koneistoa, oli vaara aivan lähellä.
-
-"Piru vieköön", mutisi don Luis, "tämä on liian hullua. Mitä on
-tehtävä? Ryhtyä taisteluun heitä vastaan. Oh, jos minulla olisi
-jäljellä koko voimani..."
-
-Mutta ruuanpuute oli hänet näännyttänyt. Hänen polvensa horjuivat ja
-hänen aivoiltaan tuntui puuttuvan tavallinen selvyys.
-
-Väkivaltainen hävitystyö vuodekomerossa pakotti hänet kaikesta
-huolimatta ylemmälle uloskäytävälle ja kiivetessään pitkin
-portaita antoi hän valon sähkölampustaan kierrellä seinäkivillä ja
-puuluukulla. Hän koetti nostaa luukkua olkapäillään. Mutta jälleen
-kuuli hän päänsä päällä askeleita. Miehet olivat vielä siellä.
-
-Kiehuen voimattomasta kiukusta hän odotti Weberin tuloa.
-
-Alhaalta päin kuului romahdus, sen kaiku kiiri läpi tunnelin äänten
-sorinan seuraamana.
-
-"Kas niin", ajatteli hän. "Käsiraudat, vangitseminen, vankikoppi!
-Mikä huono onni... ja niin naurettava kokonaisuudessaan. Ja Marie
-Fauville, joka varmasti tulee lopettamaan itsensä... ja Florence..."
-
-Ennenkuin hän sammutti lampun, antoi hän sen valon viimeisen kerran
-valaista ympärilleen.
-
-Parin metrin päässä portaista, noin niiden puolivälin korkeudella,
-puuttui sisimmästä seinästä suuri ovi, joten muodostui tarpeeksi
-suuri tyhjä aukko, niin että saattoi ryömiä sinne.
-
-Vaikka tämä reikä ei muodostanutkaan mitään tarkoituksenmukaista
-piilopaikkaa, oli joka tapauksessa mahdollista, että etsijät
-laiminlöisivät sen tutkimisen. Sitäpaitsi ei don Luisilla ollut
-valitsemisen varaa. Sammutettuaan lampun kumartui hän eteenpäin
-seinäaukkoa kohden, ulottuen siihen käsillään ja onnistui ryömimään
-tasapainoaan kadottamatta sinne.
-
-Weber, Mazeroux ja heidän joukkonsa lähenivät. Don Luis painautui
-mahdollisimman lähelle piilopaikkansa takaseinää välttääkseen
-lyhdyn valon, jonka kajastus alkoi jo näkyä. Ja nyt tapahtui jotain
-kummallista: kivi, jota vastaan hän painautui, kääntyi hitaasti
-ympäri ikäänkuin olisi liikkunut akselin ympäri ja hän putosi
-toiseen, takana olevaan tyhjään komeroon. Kivi kääntyi paikoilleen
-yhtä hitaasti kuin ennenkin samalla kuin joukko pieniä kiviä rapisi
-alas seiniä peittäen puoleksi hänen jalkansa.
-
-"Kas vain!" ajatteli hän. "Asettuuko kohtalo todellakin oikeuden
-puolelle?"
-
-Hän kuuli Mazerouxin sanovan:
-
-"Ei sieluakaan! Ja tähän päättyy käytävä. Mikäli hän ei livahtanut
-tullessamme... katsokaa portaiden yllä olevasta luukusta."
-
-Weber vastasi:
-
-"Päättäen kulkemamme tien suunnan mukaan on varmaa, että luukku
-on toisen kerroksen tasalla. Toisen pienen punaisen ristin piti
-juuri merkitä huonetta don Luisin makuuhuoneen vieressä toisessa
-kerroksessa. Sinne olen sijoittanut kolme salapoliisia. Jos hän on
-koettanut päästä ulos sitä tietä, on hän kiinni."
-
-"Meidän tarvitsee vain koputtaa", sanoi Mazeroux. "Silloin löytää
-väkemme luukun ja päästää meidät pois. Muuten meidän on murrettava
-se."
-
-Jälleen kaikuivat kovat iskut kautta käytävän. Kaksikymmentä
-minuuttia sen jälkeen antoi luukku perään ja Weberin sekä Mazerouxin
-ääniin sekaantui muita ääniä.
-
-Sillä aikaa tutki don Luis olinpaikkaansa ja huomasi kuinka
-tavattoman pieni se oli. Hän saattoi olla korkeintaan istuvassa
-asennossa. Tässä oli tunneli, eli tarkemmin sanoen ahdas sola,
-puolitoista metriä pitkä päättyen vielä pienempään tiileillä
-kiinnimuurattuun aukkoon. Tiilikivet, joista puuttui muutamia,
-muodostivat sivuseinät ja kivet, joiden olisi pitänyt pysyä koossa,
-putoilivat pienimmästäkin kosketuksesta alas, niin että luolan lattia
-oli niiden peittämä.
-
-"Hitto vie", ajatteli don Luis, "en saa käännellä täällä itseäni
-liiaksi, muuten joudun vaaraan tulla elävänä haudatuksi. Hauskoja
-näkymiä!"
-
-Ei ainoastaan tämä, mutta myöskin pelko aiheuttaa melua pakotti
-hänet olemaan liikkumattomana. Ajatus seurasi ajatusta. Hän muisti
-kummastelleensa kuinka kreivi Malonyin isoisänäiti oli käyttäytynyt
-pysyäkseen hengissä niinä päivinä, jolloin hänen täytyi olla
-piilossa rautaesiripun takana ja ymmärsi nyt, että salakäytävän
-ja puhelinkomeron välillä oli ollut yhteys, putkijohto, joka oli
-liian kapea että ihminen olisi voinut ryömiä siitä läpi, mutta
-ilmavaihdon vuoksi välttämätön. Varovaisuustoimenpiteenä siltä
-varalta, että salainen käytävä keksittäisiin, peitti suuri kivi tämän
-putkijohdon pään. Kreivi Malonyi oli kai antanut täyttää tämän johdon
-korjatessaan työhuonettaan.
-
-Siinä istui hän paksun seinän sisään suljettuna ilman muuta määrättyä
-tarkoitusta kuin poliisin kynsien välttäminen. Kului useita tunteja.
-
-Nälän ja janon kiusaamana vaipui hän vähitellen syvään uneen ja
-nukkui niin raskaasti ettei herännyt ennenkuin kello kahdeksan
-illalla. Herättyään tunsi hän itsensä hyvin väsyneeksi ja näki nyt
-olotilansa kauheassa valossa. Hän muutti äkkiä mielensä ja päätti
-antautua vihollistensa käsiin. Mikä tahansa oli parempaa kuin tämä
-kärsimys ja ne vaarat, joihin hän joutuisi viipymällä kauemmin.
-
-Mutta kääntyessään löytääkseen sisäänkäytävän luolaansa huomasi hän
-ensiksikin, että kivi ei kääntynyt painamalla ja sitäpaitsi, että
-hänen ei monista yrityksistään huolimatta onnistunut löytää koneistoa
-joka pani kiven liikkeeseen. Hän etsi itsepintaisesti, mutta kaikki
-hänen kokeensa olivat turhia. Kivi ei liikkunut paikaltaan. Mutta
-joka kerran hänen ponnistaessaan putoili seinän yläosasta kiviä
-supistaen hänen ennestäänkin pientä liikkumisalaansa.
-
-Huomattavalla ponnistuksella tukahdutti hän levottomuutensa ja sanoi
-leikillisesti itselleen:
-
-"Mainiota! Nyt olen pakotettu huutamaan apua... minä, Arsène Lupin!
-Niin, huutamaan noita herroja poliiseja apuun. Muuten lisääntyvät
-toiveeni tulla elävänä haudatuksi joka minuutti. Se mahdollisuus on
-olemassa kymmenen yhtä vastaan!"
-
-Hän väänteli käsiään.
-
-"Ei, piru vie, haluan selviytyä tästä pulasta omin neuvoin. Huutaa
-apua? Ei tule koskaan kysymykseenkään!"
-
-Hän kokosi kaiken tarmonsa ajatellakseen, mutta hänen tylsistyneet
-aivonsa antoivat hänelle ainoastaan hämmentyneitä ja irrallisia
-mielijohteita. Hän näki lakkaamatta edessään Florencen ja myöskin
-Marie Fauvillen kasvot.
-
-"Tänä yönä minun on heidät pelastettava", sanoi hän itsekseen. "Ja
-minä teen sen ehdottomasti, koska he ovat syyttömät ja minä tiedän
-kuka on todellinen rikollinen. Mutta kuinka minun on käyttäydyttävä
-onnistuakseni?"
-
-Hän ajatteli poliisiprefektiä ja kokousta, joka tapahtuisi bulevardi
-Suchetilla Fauvillen talossa. Kokoontujat olivat jo saapuneet.
-Poliisi vartioi taloa. Ja tämä muistutti häntä paperipalasesta,
-jonka Weber oli Shakespearen kahdeksannesta osasta löytänyt ja josta
-prefekti oli lukenut:
-
-"Huomatkaa, että räjähdys ei ole yhteydessä kirjeiden kanssa ja että
-se tapahtuu kello kolme aamulla."
-
-"Niin", ajatteli don Luis seuraten herra Desmalionsin ajatusjuoksua,
-"niin, kymmenen päivän kuluttua. Koska on tullut vasta kolme
-kirjettä, tulee neljäs tänä yönä ja räjähdys ei tapahdu ennenkuin
-viides kirje on ilmestynyt, siis kymmenen päivän kuluttua."
-
-Hän toisti:
-
-"Kymmenen päivän kuluttua... samanaikuisesti viidennen kirjeen
-kanssa... kymmenen päivän kuluttua..."
-
-Äkkiä vavahti hän kauhusta. Hirveä näky välähti hänen mielessään,
-näky, joka oli liiankin totta. Räjähdys tapahtuisi tänä yönä! Ja
-täydellisesti vakuutettuna, että tämä oli oikea otaksuma, hyväksyi
-hän uudelleen valveutuneella terävänäköisyydellään sen heti aivan
-varmana. Varmasti oli vain kolme kirjettä tullut perille, mutta
-ne piti laskea niinkuin neljä olisi tullut, koska yksi ei ollut
-tullut perille oikeaan aikaan, vaan kymmenen päivää myöhemmin,
-syystä, jonka don Luis tunsi. Sitäpaitsi ei asia koskenut nyt
-sitä. Ei ollut kysymyksessä totuuden etsiminen tässä kirjeiden ja
-päivämäärien sekasorrossa, tässä tiheässä pensaikossa, jossa kukaan
-ei tuntenut itseään varmaksi mistään. Ei, yksi asia oli muuta
-tärkeämpi ja se oli tämä lause: "Huomatkaa, että räjähdys ei ole
-yhteydessä kirjeiden kanssa." Ja kun räjähdys oli asetettu toukokuun
-kahdenkymmenenviidennen päivän yöksi, tapahtuisi se juuri sinä yönä
-kello kolme!
-
-"Auttakaa! Auttakaa!" huusi hän.
-
-Tällä kertaa hän ei epäröinyt. Tähän saakka oli hänellä ollut
-rohkeutta istua vankilassaan ja odottaa ihmetyötä, joka vapauttaisi
-hänet, mutta hänestä oli parempi kohdata jokainen vaara ja antautua
-mihin rangaistukseen tahansa mieluimmin kuin jättää poliisiprefekti,
-Weber, Mazeroux ja heidän seuralaisensa alttiiksi kuolemalle, joka
-heitä odotti.
-
-"Auttakaa! Auttakaa!"
-
-Fauvillen talo räjäytettäisiin ilmaan kolmen, neljän tunnin kuluttua.
-Sen hän tiesi aivan varmaan. Yhtä täsmällisesti kuin nuo salaperäiset
-kirjeet olivat saapuneet määräpaikkaansa huolimatta kaikista
-esteistä, tulisi räjähdyskin tapahtumaan sanottuun aikaan. Näiden
-kaikkien rikosten helvetillinen toimeenpanija oli niin tahtonut.
-Kello kolme aamulla ei Fauvillen talosta olisi jäljellä mitään.
-
-"Auttakaa! Auttakaa!"
-
-Hänelle oli palautunut niin paljon voimia, että hän saattoi päästää
-epätoivoisen huudon ja antaa äänensä tunkeutua läpi rappauksen ja
-kiviseinien.
-
-Kun hän ei näyttänyt saavan mitään vastausta huutoonsa, keskeytti hän
-ja kuunteli kauan. Hiljaisuus oli täydellinen.
-
-Silloin ajoi tuska kaikista hänen huokosistaan kylmän hien. Ajatella,
-jos salapoliisit olivat lakanneet vahtimasta ylintä kerrosta ja
-tyytyneet viettämään yönsä alakerrassa.
-
-"Auttakaa! Auttakaa!"
-
-Hiljaisuus, syvä, järkähtämätön hiljaisuus.
-
-"Auttakaa! Auttakaa!"
-
-Hän tunsi, että hänen huutonsa ei tunkeutunut ympäröivien seinien
-ulkopuolelle. Sitäpaitsi tuli hänen äänensä aina heikommaksi ja
-heikommaksi, se kuului nyt ainoastaan käheänä kuiskauksena, joka
-kuoli jo hänen kurkkuunsa.
-
-Hän lakkasi huutamasta ja kuunteli jälleen koko tuskan jännittämällä
-huomaavaisuudellaan sitä syvää hiljaisuutta, joka ympäröi kiviarkkua,
-johon hän ollut suljettuna. Ei vieläkään mitään, ei ääntäkään. Ei
-kukaan tullut tahi voinut tulla hänen avukseen.
-
-Florencen nimi ja kasvot seurasivat häntä alinomaa Hän ajatteli
-myöskin Marie Fauvillea, jonka oli luvannut pelastaa. Mutta Marie
-kuolisi nälkään. Ja samoinkuin Marie, samoinkuin Gaston Sauveraud ja
-niin monet muutkin, tulisi hänkin, Lupin, vuorostaan tämän kauhean
-kummitusmaisen olennon uhriksi.
-
-Hän sai raivokohtauksen. Hän saattoi tuskin hengittää tukahduttavassa
-ja pilaantuneessa ilmassa. Hänen aivojaan pakottivat ikäänkuin
-ruumiillisesta kivusta kuvat, jotka lakkaamatta johtuivat hänen
-mieleensä ja joilla oli joko Florencen kauniit kasvot tahi Marien
-kalpeat piirteet. Ja Marien maatessa kuolevana kuulivat hänen
-sumentuneet aivonsa räjähdyksen Fauvillen talosta ja näkivät
-prefektin ja Mazerouxin makaavan kuolleena kauheasti silvottuina.
-
-Pimeys hiipi hänen ylleen. Hän joutui jonkunlaiseen horrokseen
-sammaltaen katkonaisia sanoja:
-
-Florence... Marie... Marie...
-
-
-
-
-III LUKU
-
-Räjähdys
-
-
-Tuo neljäs salaperäinen kirje! Neljäs näistä kirjeistä, jotka olivat
-itse paholaisen postittamia ja pirun tuomia, kuten eräs lehdistä
-asian ilmaisi!
-
-Muistamme kaikki sen ennenkuulumattoman jännityksen, joka vallitsi
-yleisön keskuudessa, kun kahdeskymmenesviides päivä toukokuuta
-lähestyi. Ja viimeiset uutiset kohottivat yleisön mielenkiinnon
-huippuunsa. Yleisö sai kuulla puhuttavan Sauveraudin vangitsemisesta,
-hänen rikostoverinsa Florence Levasseurin -- don Luis Perennan
-sihteerin -- paosta ja Perennan omasta salaperäisestä katoamisesta.
-
-Tästä hetkestä alkaen voitonvarmana ja melkein kaikki murhenäytelmän
-esittäjät käsissään, tuli poliisi puheliaammaksi ja sen ilmoitusten
-johdosta tunsi yleisö don Luisin muuttuneen aseman, aavisti hänen
-intohimonsa Florence Levasseuriin sekä todellisen syyn hänen
-mielenmuutokseensa ja vapisi jännityksestä nähdessään tämän
-ihmeellisen miehen antautuvan uuteen taisteluun.
-
-Mitä hän aikoi tehdä. Tiedot Marie Fauvillesta eivät olleet hyviä.
-Taipumattomalla itsepäisyydellä pysyi hän itsemurha-aikeissaan. Häntä
-täytyi ruokkia keinotekoisella tavalla ja Saint-Lazaren sairasosaston
-lääkärit eivät salanneet epäilyksiään. Tulisiko don Luis ajoissa?
-
-Sinä iltana virtasi tavaton väenpaljous La Muetten ja Auteuilin
-kautta bulevardi Suchetille, ihmisvirta, joka ei tullut ainoastaan
-Pariisista, vaan myöskin esikaupungeista ja maaseudulta. Näytelmä oli
-jännittävä ja yleisö tahtoi olla mukana.
-
-He katselivat vain matkan päästä, sillä poliisi oli sulkenut tien
-sata metriä talon kummallekin puolen ja kaikki, joiden onnistui
-kiivetä vastapäiselle muurille, ajettiin alas linnoituksen
-kaivantoihin.
-
-Taivas oli onnettomuutta ennustavien raskaiden pilvien peitossa,
-joita tuon tuostakin valaisi hopeainen kuu. Miehet lauloivat.
-Katupojat matkivat eläinten ääniä. Ihmiset asettuivat ryhmiin
-penkeille ja käytäville, syöden ja juoden sekä pohtien asiaa.
-
-Osa yötä vietettiin tällä tavoin, eikä mitään tapahtunut, joka olisi
-vaimentanut väkijoukon uteliaisuutta. Se rupesi tuumimaan eikö olisi
-viisainta mennä kotiin, koska Sauveraud oli vankilassa ja oli hyvin
-vähän luultavaa, että neljäs kirje loihdittaisiin näkyviin samalla
-salaperäisellä tavalla kuin toisetkin.
-
-Mutta kuitenkaan ei menty: täytyihän don Luis Perennan tulla!
-
-Jo kello kymmenestä illalla olivat prefekti, hänen ensimmäinen
-sihteerinsä, salapoliisipäällikkö ja hänen lähin miehensä Weber,
-komissario Mazeroux ja kaksi tarkastajaa kokoontuneet siihen suureen
-huoneeseen, jossa Fauville murhattiin. Viisitoista salapoliisia oli
-sijoitettu muihin huoneisiin yli kahdenkymmenen vahtiessa kattoa,
-talon ulkosivua ja puutarhaa.
-
-Iltapäivän kuluessa oli toimitettu uusi perusteellinen tutkimus,
-mutta paremmatta tuloksetta kuin ennenkään. Kaikkia oli käsketty
-valvomaan. Jos kirje ilmestyisi jossain paikassa suurta huonetta,
-haluttiin päästä selville kuka sen toi. Poliisi ei uskonut ihmetöihin.
-
-Kello kaksitoista antoi herra Desmalions tarjota alaisilleen kahvia.
-Itse hän tyhjensi kaksi kuppia ja oli alituisesti liikkeessä, milloin
-hän meni huoneen päästä toiseen, milloin portaita ylös ylähuoneen,
-milloin etuhuoneen ja eteisen väliä. Hän halusi vahdinpidon
-tapahtuvan mitä suotuisimpien olosuhteiden vallitessa ja antoi sen
-vuoksi kaikkien ovien olla avoinna ja kaikkien sähköjen palaa.
-
-Mazeroux huomautti:
-
-"Pitää olla pimeä, että kirje tulisi. Te muistatte, herra prefekti,
-tehneenne tämän kokeen ennenkin, mutta silloin ei kirje tullut."
-
-"Koetamme uudelleen", vastasi herra Desmalions, joka kaikesta
-huolimatta oli peloissaan don Luisin sekaantumisesta ja ryhtyi
-kaikkiin toimenpiteisiin tehdäkseen sen mahdottomaksi.
-
-Mutta kun yö yhä kului, tulivat kaikki läsnäolijat kärsimättömiksi.
-Varustautuneena taisteluun halusivat he näyttää voimiaan. He
-ponnistivat näkö- ja kuulohermojaan äärimmäisiin asti. Kello
-yksi tapahtui hälytys, joka osoitti minkä korkeuden jännitys oli
-saavuttanut. Ensimmäisessä kerroksessa kajahti laukaus ja sitä
-seurasi huuto. Tarkastettaessa huomattiin, että kaksi salapoliisia,
-jotka kohtasivat toisensa kierroksella, eivät olleet tunteneet
-toisiaan ja toinen heistä oli ampunut revolverilla ilmaan
-ilmoittaakseen tovereilleen.
-
-Silläaikaa oli väkijoukko ulkopuolella vähentynyt.
-
-Ohjeet olivat nyt lievemmät ja uteliaat saivat tulla lähemmäksi,
-mutta vielä oli katu suljettu.
-
-Mazeroux sanoi:
-
-"Mutta onko varma, että räjähdys on kymmenen päivän kuluttua eikä
-tänä yönä, herra prefekti, muuten olisivat kaikki nuo ihmiset, samoin
-kuin mekin, vaarassa."
-
-"Yhtä vähän tapahtuu räjähdystä kuin tulee kiirettäkään tänä yönä",
-sanoi herra Desmalions olkapäitään kohottaen. Ja hän lisäsi: "sinä
-päivänä annetaan sitäpaitsi ankarat ohjeet."
-
-Kello oli kymmenen minuuttia yli kaksi.
-
-Kun prefekti viisitoista minuuttia tämän jälkeen sytytti savukkeen,
-sanoi eräs salapoliisi leikillisesti:
-
-"Tuota meidän on ensi kerralla välttäminen, herra prefekti. Se voisi
-olla vaarallista."
-
-"Seuraavalla kerralla", sanoi herra Desmalions, "en kuluta aikaa
-pitämällä vahtia. Sillä alan uskoa, että tämä kirjejuttu nyt on
-loppuunsuoritettu."
-
-"Sitä ei voi tietää", huomautti Mazeroux.
-
-Kului muutamia minuutteja. Herra Desmalions oli istuutunut. Myöskin
-toiset istuivat. Kukaan ei puhunut mitään.
-
-Äkkiä hypähtivät kaikki ylös tehden samanlaisen kummastuneen eleen.
-
-Soitettiin...
-
-He kuulivat heti mistä ääni tuli. "Puhelin", mutisi herra Desmalions
-
-Hän otti torven.
-
-"Halloo! Kuka siellä on?"
-
-Eräs ääni vastasi, mutta niin kaukaa ja niin heikosti, että hän
-erotti ainoastaan epäselvää muminaa ja huudahti:
-
-"Puhukaa kovemmin! Mistä on kysymys? Kuka te olette?"
-
-Ääni sammalsi muutamia sanoja, jotka näyttivät yllättävän prefektin.
-
-"Halloo!" sanoi hän. "En kuule. Olkaa hyvä ja toistakaa mitä
-sanoitte. Kuka puhuu?"
-
-"Don Luis Perenna", kuului vastaus, tällä kertaa selvemmin.
-
-Prefekti teki liikkeen ikäänkuin pannakseen pois kuulotorven ja
-mutisi:
-
-"Tämä on pilaa. Joku lurjus laskee kanssamme leikkiä."
-
-Hän jatkoi kuitenkin vastoin tahtoaan ja käskevällä sävyllä:
-
-"Mitä tämä on? Väitättekö olevanne don Luis Perenna?"
-
-"Kyllä".
-
-"Mitä haluatte?"
-
-"Paljonko kello on?"
-
-Prefekti teki vihaisen liikkeen, ei niin paljon suuttumuksesta
-naurettavaan kysymykseen kuin siitä, että oli todellakin tuntenut don
-Luisin äänen.
-
-"Mitä?" sanoi hän ja hillitsi itsensä. "Mikä kysymys se on? Missä te
-olette?"
-
-"Kotonani, rautaesiripun yläpuolella, työhuoneeni katolla."
-
-"Katolla?" toisti prefekti, joka ei tiennyt mitä uskoa.
-
-"Niin, ja sangen väsyneenä, sen tunnustan."
-
-"Me lähetämme väkeä auttamaan teitä", sanoi herra Desmalions, joka
-alkoi tulla hyvälle tuulelle.
-
-"Myöhemmin, herra prefekti. Vastatkaa minulle ensiksi... ja pian.
-Muuten en tiedä onko minulla voimia... mitä kello on?"
-
-"Ei, kuulkaapas..."
-
-"Pyydän teitä?"
-
-"Kello on kahtakymmentä vailla kolme."
-
-Tuntui kuin äkillinen kauhu olisi antanut don Luisille uusia voimia.
-Hänen heikko äänensä sai voimaa ja vuoroin pyytäen, käskien ja
-vedoten, täynnä rehellistä vakaumusta hän teki kaikkensa saadakseen
-herra Desmalionsin uskomaan sanojaan:
-
-"Menkää tiehenne, herra prefekti. Menkää, jokikinen, jättäkää talo.
-Se lentää ilmaan kello kolme. Niin, niin, sen vannon. Kymmenen päivää
-neljännen kirjeen jälkeen, se on nyt, sillä on ollut kymmenen päivän
-väliaika kirjeiden tulolla. Se tapahtuu nyt, kello kolme aamulla.
-Huomatkaa mitä oli kirjoitettu paperille, jonka herra Weber antoi
-teille aamulla: 'Räjähdys ei ole yhteydessä kirjeiden kanssa. Se
-tapahtuu kello kolme aamulla.' Kello kolme aamulla tänään, herra
-prefekti! Menkää, minä pyydän teitä. Ei kukaan saa jäädä taloon.
-Teidän on uskottava minua. Minä tiedän nyt kaikki. Eikä mikään voi
-estää uhkausta menemästä täytäntöön. Menkää, menkää, menkää! Tämä
-on hirveätä... tunnen, että te ette usko minua... eikä minulla ole
-yhtään voimia jäljellä... menkää pois, kaikki!"
-
-Hän sanoi lisäksi joitakin sanoja, joita herra Desmalions ei
-käsittänyt. Sitten vaikeni ääni ja vaikka prefekti vielä kuuli
-huudon, tuntui hänestä, että se oli hyvin kaukainen ja että
-puhelintorvi ei enää ulottunut puhujan suun luo.
-
-Hän pani pois kuulotorven.
-
-"Hyvät herrat", sanoi hän hymyillen, "kello on seitsemäätoista
-minuuttia vailla kolme. Seitsemäntoista minuutin kuluttua lennämme
-ilmaan. Niin ainakin hyvä ystävämme don Luis Perenna väittää."
-
-Huolimatta leikillisestä tavasta, jolla uhkaus sanottiin, syntyi
-kuitenkin yleinen levottomuus. Weber kysyi.
-
-"Oliko se todellakin don Luis, herra prefekti?"
-
-"Hän itse. Hän on ryöminyt johonkin piilopaikkaan talossaan
-työhuoneensa yläpuolella ja tuntuu olevan ponnistuksista ja
-kärsimyksistä aivan loppunut. Menkää ja päästäkää hänet ulos,
-Mazeroux... jos ei tämä vain ole hänen keksintönsä uusi koukku.
-Teillä on kai vangitsemismääräys?"
-
-Komisario Mazeroux meni herra Desmalionsin luo. Hän oli kalpea.
-
-"Herra prefekti, sanoiko hän teille, että me lennämme ilmaan?"
-
-"Sanoi. Hän luottaa merkintöön, jonka herra Weber löysi eräästä
-Shakespearen osasta. Räjähdys tapahtuu tänä yönä."
-
-"Kello kolme aamulla?"
-
-"Niin, vähemmän kuin neljännestunnin kuluttua."
-
-"Ja aiotteko te jäädä tänne, herra prefekti?"
-
-"Kuinka muuten? Luuletteko te meidän tottelevan sen herran
-päähänpistoja?"
-
-Mazeroux hätkähti, epäröi, mutta huolimatta kunnioituksestaan herra
-prefektiä kohtaan huudahti hän kykenemättä itseään hillitsemään:
-
-"Se ei ole päähänpisto! Minä olen työskennellyt yhdessä don Luisin
-kanssa. Minä tunnen miehen. Jos hän sanoo, että jotain tapahtuu, niin
-hänellä on syynsä."
-
-"Mahdottomat syyt".
-
-"Ei, ei, herra prefekti," väitti Mazeroux kiihottuen yhä enemmän,
-"minä vakuutan, että teidän on kuultava häntä. Talo räjähtää ilmaan
--- kuten hän sanoi -- kello kolme. Meillä on jäljellä vain muutamia
-minuutteja. Poistukaamme... pyydän teitä, herra prefekti."
-
-"Toisin sanoen, te haluatte livistää."
-
-"Se ei ole livistämistä, herra prefekti. Se on luonnollinen
-varovaisuustoimenpide. Mehän voimme koettaa... ja te itse, herra
-prefekti..."
-
-"Riittää nyt".
-
-"Mutta, herra prefekti, koska don Luis sanoi..."
-
-"Riittää, minä sanon!" toisti prefekti korskeasti. "Jos olette
-peloissanne, voitte käyttää antamaani määräystä ja lähteä hakemaan
-don Luisia."
-
-Mazeroux teki kunniaa vanhalla sotilastavallaan ja sanoi:
-
-"Minä jään tänne, herra prefekti."
-
-Hän teki täyskäännöksen ja palasi paikoilleen.
-
-Tuli hiljaisuus. Mutta Desmalions alkoi kulkea kädet selän takana
-edestakaisin huoneessa. Sitten kääntyi hän salapoliisipäällikköön ja
-ensimmäiseen sihteeriinsä:
-
-"Te olette toivottavasti kanssani samaa mieltä?"
-
-"Varmasti, herra prefekti."
-
-"Luonnollisesti. Ensiksikin ei tämä otaksuma perustu mihinkään
-sellaiseen, johon kannattaisi kiinnittää huomiota. Ja sitäpaitsi
-olemme vartioidut. Pommit eivät voi ilmestyä noin tuostaan. Täytyy
-olla joku, joka heittää ne. Mistä hän tulee? Mitä tietä?"
-
-"Samaa tietä kuin kirjeet", esitti sihteeri.
-
-"Mitä se merkitsee? Te katsotte siis..."
-
-Sihteeri ei vastannut eikä herra Desmalions puhunut loppuun. Samoin
-kuin toiset tunsi hänkin levottomuutta, joka vähitellen, sikäli kuin
-minuutit kuluivat, tuli sietämättömäksi.
-
-Kello kolme aamulla! Ne sanat palautuivat lakkaamatta mieleen. Kaksi
-kertaa katsoi hän kelloaan.
-
-Se oli kahtatoista minuuttia vailla. Kymmentä minuuttia. Räjähtäisikö
-talo todellakin ilmaan sen vuoksi, että joku helvetillinen ja
-kaikkivoipa olento niin halusi?
-
-"Se on mieletöntä, aivan mieletöntä!" huudahti prefekti jalkaa
-polkien. Seitsemän minuuttia, kuusi minuuttia...
-
-Mazeroux laskeutui aivan hiljaa polvilleen, teki ristimerkin ja luki
-matalalla äänellä rukouksiaan. Hänen käytöksensä teki sellaisen
-vaikutuksen, että ensimmäinen sihteeri ja salapoliisipäällikkö
-tekivät liikkeen mennäkseen prefektin luo.
-
-Herra Desmalions käänsi päänsä pois ja jatkoi kulkuaan lattialla.
-Mutta hänen tuskansa lisääntyi ja sanat, jotka hän oli kuullut
-puhelimessa kaikuivat hänen korvissaan. Perennan vakavuus, hänen
-palavat pyyntönsä, hänen innokkaat vakuutuksensa, kaikki tämä teki
-prefektin hermostuneeksi. Hän oli nähnyt Perennan toimessa. Hän
-päätti, että asian nykyisessä tilassa hänellä ei ollut oikeutta
-laiminlyödä tämän miehen varoitusta.
-
-"Menkäämme," sanoi hän.
-
-Sanat lausuttiin mitä rauhallisimmalla sävyllä ja näytti kuin ne,
-jotka sen kuulivat, olisivat pitäneet niitä hyvin ymmärrettävänä
-johtopäätöksenä aivan jokapäiväisistä edellytyksistä lähteneenä. He
-poistuivat kiirehtimättä, ilman pakoa tahi epäjärjestystä, kuten
-miehet, jotka tyynesti tottelevat järjen vaatimuksia.
-
-He vetäytyivät ovella syrjään antaakseen prefektin mennä ensin.
-
-"Ei", sanoi tämä, "käykää eteenpäin, minä tulen viimeisenä."
-
-Hän oli viimeinen, joka poistui, eikä hän sammuttanut sähkövaloa.
-
-Eteisessä pyysi hän salapoliisipäällikköä puhaltamaan pilliinsä. Kun
-kaikki siviilipukuiset salapoliisit olivat kokoontuneet, määräsi hän
-heidät lähtemään talosta yhdessä porttivahdin kanssa ja sulkemaan
-portin.
-
-Sitten kutsui hän bulevardilla olevat salapoliisit ja sanoi:
-
-"Pitäkää yleisö niin kaukana kuin voitte ja kiiruhtakaa. Me menemme
-jälleen taloon puolen tunnin kuluttua."
-
-"Ja te, herra prefekti", kuiskasi Mazeroux. "Te ette kai jää tänne,
-toivon minä."
-
-"En, sitä en tee", sanoi hän nauraen. "Jos kerran tottelen ystävämme
-Perennan neuvoa, niin voin yhtä hyvin tehdä sen perusteellisesti."
-
-"On vain kaksi minuuttia jäljellä."
-
-"Ystävämme Perenna puhui kello kolmesta eikä kahdesta minuutista
-vailla kolme. Niin että..."
-
-Hän meni bulevardin poikki mukanaan ensimmäinen sihteeri,
-salapoliisipäällikkö ja Mazeroux sekä kiipesi vastapäiselle vallille.
-
-"Meidän pitäisi ehkä laskeutua maahan", esitti Mazeroux.
-
-"Niin, laskeutukaamme maahan", sanoi prefekti yhä leikillisellä
-sävyllä. "Mutta sen sanon rehellisesti, jos ei mitään räjähdystä
-tapahdu, ammun kuulan otsaani. En voi elää kauemmin tehtyäni itseni
-naurettavaksi."
-
-"Räjähdys tapahtuu, herra prefekti", selitti Mazeroux.
-
-"Minkälainen luottamus teillä onkaan ystäväämme don Luisiin!"
-
-"Niin on teilläkin, herra prefekti."
-
-He vaikenivat odottaen hermostuneina ja taistellen levottomuutta
-vastaan, joka valtasi heidät. He laskivat sydämensä lyöntien mukaan
-sekunteja. Tästä ei tuntunut tulevan loppua.
-
-Jossain löi kello kolme.
-
-"Nähkääs", murisi herra Desmalions muuttuneella sävyllä, "nähkääs! Ei
-tapahdu mitään, jumalan kiitos!"
-
-Ja hän äännähti:
-
-"Tämä on hupsuutta, suorastaan hulluutta! Kuinka voi antautua
-tällaisiin hullutuksiin."
-
-Toinen kello löi kauempana. Sitten löi naapuritalon katolla oleva
-kello.
-
-Ennenkuin kolmas lyönti oli kaikunut, kuulivat he räiskettä, ja
-heti sen jälkeen hirveän räjähdyksen, täydellisen, mutta niin
-lyhytaikaisen, että he näkivät ikäänkuin näyssä tavattoman tuli- ja
-savupatsaan, joka heitti ympärilleen suuren joukon kiviä ja
-muurinkappaleita. Ja kaikki oli loppu. Purkaus oli tehnyt tehtävänsä.
-
-"Pian!" huudahti poliisiprefekti ja syöksyi eteenpäin. "Ilmoittakaa
-puhelimella palokunnalle tulenvaaran varalta."
-
-Hän tarttui Mazerouxin käsivarteen:
-
-"Juoskaa autolleni, te tapaatte sen sadan metrin päässä tuolla
-bulevardilla. Sanokaa ohjaajalle, että ajaa teidät don Luisin luo, ja
-kun löydätte hänet, niin vapauttakaa ja tuokaa hänet tänne."
-
-"Vangittunako, herra prefekti?"
-
-"Vangittuna? Oletteko hullu!"
-
-"Mutta jos salapoliisipäällikkö..."
-
-"Salapoliisipäällikkö saa pitää suunsa. Siitä vastaan minä. Lähtekää
-matkaan!"
-
-Mazeroux ei toimittanut tehtäväänsä suuremmalla kiireellä kuin jos
-hänet olisi lähetetty vangitsemaan don Luisia, sillä Mazeroux oli
-omantunnontarkka mies, mutta tämä tuotti hänelle suurempaa iloa.
-Taistelu, jota hän oli ollut pakotettu taistelemaan sitä miestä
-vastaan, jota hän vielä kutsui isännäkseen, oli usein liikuttanut
-häntä melkein kyyneliin. Tällä kertaa tuli hän auttajana, ehkäpä
-saattoi pelastaa isäntänsä hengen.
-
-Samana iltapäivänä oli salapoliisipäällikkö herra Desmalionsin
-määräyksen mukaan lopettanut talon tutkimisen, koska näytti siltä,
-että don Luis oli päässyt pakoon, ja jättänyt ainoastaan kolme miestä
-vartioimaan. Mazeroux tapasi heidät eräässä alakerran huoneessa,
-jossa he vuorotellen valvoivat. Vastaukseksi hänen kysymykseensä
-selittivät he, etteivät olleet kuulleet ääntäkään.
-
-Hän meni yksin ylös portaita päästäkseen kuulijoista keskustellessaan
-isäntänsä kanssa. Hän meni salongin kautta ja tuli työhuoneeseen.
-
-Täällä tuli hän levottomaksi sytytettyään sähkön ja nähtyään huoneen
-tyhjäksi.
-
-"Isäntä!" huusi hän useita kertoja. "Missä te olette?"
-
-Ei vastausta.
-
-"Koska hän puhui puhelimella, ei hän voi olla kaukana", ajatteli
-Mazeroux.
-
-Seisomapaikaltaan näki hän kuulotorven riippuvan nyörissä ja
-mennessään puhelinkomerolle kompastui hän tiilikiviin ja muurisaveen,
-jotka peittivät lattian. Hän sytytti komeroon valon ja näki
-yläpuolellaan riippuvan käden ja käsivarren. Käsivarren ympäriltä
-oli katto rikottu. Mutta olkapää ei ollut voinut tunkeutua läpi ja
-Mazeroux ei voinut nähdä vangin päätä.
-
-Hän hypähti tuolille, niin että ulottui käteen. Hän tunnusteli sitä
-ja tuli tyynemmäksi, sillä se oli lämmin.
-
-"Tekö se olette, Mazeroux?" kysyi ääni, joka tuntui komisariosta
-tulevan hyvin kaukaa.
-
-"Kyllä, minä se olen. Te olette haavoittunut, eikö niin? Ei suinkaan
-vaarallisesti?"
-
-"En, ainoastaan huumaantunut... ja vähän väsynyt... nälästä...
-kuulkaa..."
-
-"Minä kuulen".
-
-"Vetäkää toinen kirjoituspöytäni vasemman puoleisista laatikoista
-auki. Sieltä löydätte..."
-
-"Mitä sitten?"
-
-"Vanhan suklaapalan."
-
-"Mutta..."
-
-"Tehkää niinkuin sanoin, Alexandre, minä olen aivan nälän
-näännyttämä."
-
-Don Luis toipui hetken kuluttua ja sanoi iloisemmalla äänellä:
-
-"Nyt on parempi. Nyt saatan odottaa. Menkää keittiöön ja hankkikaa
-minulle hiukan leipää ja vettä."
-
-"Minä tulen heti takaisin."
-
-"Ei sitä tietä. Menkää Florence Levasseurin huoneen kautta ja
-salakäytävää myöten portaille, jotka johtavat laskuluukulle."
-
-Ja hän neuvoi kuinka kivi oli käännettävä ja ryömittävä aukkoon,
-josta hän oli niin viheliäisessä tilassa paennut.
-
-Kaikki oli tehty kymmenessä minuutissa. Mazeroux puhdisti aukon, sai
-kiinni don Luisin jaloista ja veti hänet ulos luolasta.
-
-"Oh, hyvä jumala!" valitti hän myötätuntoisena. "Sellaisessa
-kunnossa, isäntä! Mitä te olette tehnyt? Minä ymmärrän nyt: teidän
-on täytynyt kaivautua sieltä missä olitte, kaivautua lakkaamatta...
-enemmän kuin metrin!"
-
-Kun don Luis oli asettunut makuuhuoneeseensa, syönyt hiukan leipää ja
-sammuttanut janonsa, kertoi hän:
-
-"Niin, poikaseni, se oli todellakin vaikeaa. Kun kaikki ajatukset
-surisivat päässä eikä voi käyttää aivojaan, niin haluaa todellakin
-saada vain kuolla. Ja sitäpaitsi ei siellä ollut ilmaa, ymmärrättekö?
-Minä en voinut hengittää, mutta minä menin eteenpäin ja kaivoin
-niinkuin näitte, kaivoin käsilläni, puolinukuksissa. Katsokaa vain,
-sormeni ovat kuin hyytelöä. Mutta ajattelin vain sitä kirottua
-räjähdystä ja halusin varoittaa teitä mihin hintaan hyvänsä ja
-jatkoin kaivamistani."
-
-Hän katsoi Mazerouxiin ja kysyi sellaisella äänensävyllä ikäänkuin
-olisi ollut vastauksesta varma:
-
-"Räjähdys tapahtui, eikö niin?"
-
-"Kyllä."
-
-"Täsmälleen kello kolme?"
-
-"Niin."
-
-"Ja herra Desmalions antoi luonnollisesti tyhjentää huoneet?"
-
-"Niin."
-
-"Viimeisellä hetkellä?"
-
-"Niin."
-
-Don Luis naurahti ja sanoi:
-
-"Minä tiesin, että hän vetäytyisi pois aikanaan eikä antaisi
-perään ennenkuin viimeisellä hetkellä. Teillä on täytynyt olla
-epämiellyttävä hetki, Mazeroux, sillä luonnollisesti te uskoitte
-minua heti alun pitäen."
-
-Hän söi puhuessaan ja jokainen suuntäysi näytti palauttavan hiukan
-hänen tavallista eloisuuttaan.
-
-"Mainio ruokahalu!" sanoi hän. "Tunnen pääni niin kevyeksi. Mutta
-minun on harjoitettava, että totun tällaiseen."
-
-"Ei kukaan saattaisi luulla teidän paastonneen
-neljääkymmentäkahdeksaa tuntia".
-
-"Niin, sellaista se on kun on vahva ruumis ja voimia kestää. Puolen
-tunnin kuluttua olen minä kuin uusi mies. Kunhan saan vain ajaa
-partani ja ottaa kylvyn."
-
-Kun hän oli lopettanut pukeutumisensa, söi hän Mazerouxin valmistaman
-aamiaisen, munia ja kylmää lihaa. Sitten hän nousi ja sanoi:
-
-"Lähtekäämme nyt".
-
-"Ei ole mitään kiirettä. Paneutukaa levolle muutamiksi tunneiksi.
-Prefekti voi odottaa."
-
-"Te olette hullu. Te unohdatte Marie Fauvillen."
-
-"Marie Fauvillen?"
-
-"Niin, tietysti. Luuletteko te minun antavan hänen istua vankilassa?
-Enkä Sauveraudin liioin. Meillä ei ole hetkeäkään kadotettavissa."
-
-Mazeroux tuumi itsekseen, että isännän pää ei ollut vielä selvä.
-Vapauttaa Marie Fauville ja Gaston Sauveraud käden käänteessä! Ei, se
-meni jo liian pitkälle.
-
-Perenna, jonka hän saattoi prefektin autoon, oli jälleen kuin uusi,
-reipas, pirteä ja toimintahaluinen ikäänkuin juuri vuoteesta noussut.
-
-"Hyvin hivelevää itserakkaudelleni", sanoi don Luis Mazerouxille,
-"hyvin imartelevaa, että prefekti ensin epäröi kun olin häntä
-puhelimella varoittanut, mutta antoi sitten viime hetkellä myöden.
-Sellainen vaikutus minulla on noihin veikkoihin, että saan heidät
-tuolla tavoin tanssimaan pillini mukaan. 'Varokaa itseänne, hyvät
-herrat' ilmoitan luolastani! 'Varokaa itseänne pommilta kello kolme'.
--- 'Tyhmyyksiä', sanovat he. -- 'Ei varmastikaan', vastaan minä --
-'Mistä sen tiedätte?' -- 'Tiedän vain'. -- 'Mutta mitä todistuksia
-teillä on?' -- 'Todistuksia? Se, että minä sanon sen.' -- 'No niin,
-koska te sen sanotte, niin...' Ja kun kello on viittä vailla kolme,
-marssivat he ulos. Oh, ellen olisi niin vaatimaton kuin olen --!"
-
-He tulivat bulevardi Suchetille, jossa väkijoukko seisoi niin tiheään
-pakkautuneena, että heidän täytyi nousta autosta.
-
-"Odottakaa minua täällä, isäntä. Minun täytyy ilmoittaa prefektille."
-
-Bulevardin toisella puolen himmeän aamutaivaan alla näki don Luis
-räjähdyksen aiheuttaman hävityksen. Se ei ollut niin suuri kuin
-hän oli odottanut. Joku osa kattoa oli pudonnut alas ja sirpaleet
-näkyivät ammottavista ikkunoista, mutta talo oli jäljellä. Fauvillen
-uutisrakennus ei ollut kärsinyt suuriakaan vaurioita ja, kummallista
-kyllä, sähkövalo, jonka prefekti oli jättänyt palamaan,ei ollut
-sammunut. Puutarhaan ja tielle oli asetettu huonekaluröykkiöitä,
-joita muutamat sotilaat ja poliisit vartioivat.
-
-"Seuratkaa minua", sanoi Mazeroux tullessaan hakemaan don Luisia ja
-viedäkseen hänet insinöörin työhuoneeseen.
-
-Osa lattiaa oli revitty. Etuhuoneesta vasemmalle olevat ulkoseinät
-olivat halkeilleet ja kaksi työmiestä oli tukemassa niitä pylväillä,
-joita he olivat hakeneet lähimmästä lautatarhasta. Mutta yleensä ei
-räjähdyksellä ollut ollut niitä seurauksia, joita sen järjestäjä oli
-ajatellut.
-
-Herra Desmalions oli siellä yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka
-olivat viettäneet yönsä huoneessa. Vain Weber oli mennyt matkoihinsa;
-hän ei tahtonut tavata vihollistaan.
-
-Don Luisin sisääntulo herätti huomiota. Prefekti meni heti häntä
-vastaan ja sanoi:
-
-"Minä pyydän esittää kaikkien meidän yhteisen kiitoksen. Teidän
-terävänäköisyytenne on yläpuolella kaiken ylistyksen. Te olette
-pelastanut henkemme ja sen haluamme, nämä herrat ja minä,
-ehdottomasti tunnustaa. Mitä minuun tulee, niin on tämä jo toinen
-kerta kun minulla on syy kiittää teitä."
-
-"Voitte hyvin yksinkertaisella tavalla osoittaa minulle
-kiitollisuuttanne, herra prefekti", sanoi don Luis, "antamalla minun
-suorittaa tehtäväni loppuun."
-
-"Tehtävänne?"
-
-"Niin, herra prefekti. Se, mitä tänä yönä on tapahtunut, on
-vain alkua. Lopuksi tulee Marie Fauvillen ja Gaston Sauveraudin
-vapauttaminen."
-
-Herra Desmalions hymyili.
-
-"Oh --!"
-
-"Pyydänkö liian paljon, herra prefekti?"
-
-"Pyytää voi aina, mutta täytyy pysytellä mahdollisuuksien rajoissa.
-Ja noiden ihmisten syyttömyys ei riipu minusta."
-
-"Ei, herra prefekti, mutta teistä riippuu ilmoittaminen heille, jos
-minä todistan heidän syyttömyytensä."
-
-"Siihen suostun, jos te todistatte sen niin, ettei sitä kauemmin
-voida epäillä."
-
-"Sen teen."
-
-Kaikesta huolimatta vaikutti don Luisin rauhallinen varmuus herra
-Desmalionsiin, ja hän sanoi:
-
-"Sen nopean tutkimuksemme tulokset, jotka olemme saaneet, saattavat
-kenties auttaa teitä. Olemme esimerkiksi varmat siitä, että pommi oli
-asetettu lattiapalkkien alle sisäänkäytävän luo."
-
-"Olkaa hyvä ja älkää vaivautuko, herra prefekti. Ne ovat ainoastaan
-toisarvoisia seikkoja. Pääasia on nyt, että te saatte tietää koko
-totuuden, ettekä yksinomaan sanojen kautta."
-
-Prefekti oli tullut lähemmäksi. Hän ja salapoliisit seisoivat don
-Luisin ympärillä ja seurasivat kuumeentapaisella kärsimättömyydellä
-hänen huultensa liikkeitä. Oliko mahdollista, että totuus, joka
-vielä oli niin kaukainen ja hämärä, huolimatta kaikesta siitä
-merkityksestä, jonka he antoivat tehdyille vangitsemisille, nyt
-vihdoinkin olisi tunnettu?
-
-"Herra prefekti", sanoi don Luis, "te odotitte tänä yönä turhaan
-neljännen kirjeen tuloa. Nyt saamme me, kiitos erään ihmeellisen
-sattuman, olla läsnä sen saapuessa. Te saatte silloin tietää, että
-se oli sama käsi, joka suoritti rikokset... ja senkin, kenen käsi se
-oli."
-
-Hän kääntyi Mazerouxiin.
-
-"Herra komissario, tahdotteko olla hyvä ja tehdä huoneen niin
-pimeäksi kuin mahdollista? Ikkunanluukut ovat poissa, mutta te voitte
-vetää verhot ikkunoihin ja sulkea ovet. Herra prefekti, onko se vain
-sattuma, että sähkö palaa?"
-
-"Kyllä. Me sammutamme sen."
-
-"Hetki vielä. Onko jollakin herroista mukanaan taskulamppu? No niin,
-sitä ei tarvita. Tämä on riittävä."
-
-Kynttiläjalassa oli kynttilä. Hän otti sen ja sytytti.
-
-Sitten hän sammutti sähkövalon.
-
-Tuli puolipimeä. Kynttilänliekki lepatti ikkunoista käyvässä vedossa.
-Don Luis suojeli sitä kädellään ja meni pöydän luo.
-
-"En luule että tarvitsee odottaa kauan", sanoi hän. "Arvaan, että
-vie vain muutamia minuutteja ennenkuin tosiasiat puhuvat puolestaan
-paremmin kuin minä voin sen tehdä."
-
-Nämä hetket, joiden aikana ei kukaan rikkonut hiljaisuutta,
-olivat unohtumattomia. Herra Desmalions selitti myöhemmin eräässä
-haastattelussa, jossa hän teki hyvin huvittavalla tavalla itsestään
-pilaa, että hänen aivonsa yön seikkailuista kiihtyneinä kuvittelivat
-mitä uskomattomimpia tapahtumia, kuten esimerkiksi, että joukko
-aseistettuja miehiä hyökkäisi taloon tahi että kummitukset ja henget
-näyttäytyisivät.
-
-Hänen uteliaisuutensa kiihotti häntä pitämään silmänsä suunnattuina
-don Luisiin. Tämä istui pöydänkulmalla pää hiukan taaksepäin
-taivutettuna ja silmät kattoon suunnattuina. Hän söi leipäpalasta
-ja nakerteli suklaakakkua näyttäen hyvin nälkäiseltä, mutta aivan
-tyyneltä.
-
-Kesti useampia sekunteja kuten don Luis oli sanonut, ehkä kolme-,
-neljäkymmentä; ne tuntuivat iankaikkisuudelta. Sitten kohotti Perenna
-kynttilää ja sanoi:
-
-"Kas tuossa..."
-
-Sen, mitä he nyt näkivät, olivat kaikki huomanneet melkein samalla
-hetkellä kun hän sen sanoi. Katosta laskeutui kirje. Se leijaili
-hitaasti alas kuin tuulen ajelema lehti. Se kosketti hiukan don
-Luisia ja putosi lattialle pöydän jalkojen väliin.
-
-Don Luis otti ylös paperin, ojensi sen herra Desmalionsille ja sanoi:
-
-"Kas tässä, herra prefekti. Tässä on neljäs kirje, jonka piti tulla
-yöllä."
-
-
-
-
-IV LUKU
-
-"Vihollinen"
-
-
-Herra Desmalions silmäili häneen ja hänestä kattoon mitään
-käsittämättä. Perenna sanoi:
-
-"Oh, tässä ei ole mitään noituutta, ja vaikka kukaan ei ole heittänyt
-kirjettä ylhäältä eikä katossa löydy pienintäkään reikää, on selitys
-kuitenkin hyvin yksinkertainen."
-
-"Vai niin, se on siis yksinkertainen?" sanoi herra Desmalions.
-
-"Niin, herra prefekti. Se näyttää melkein pilanpäiten suoritetulta
-monimutkaiselta noitatempulta. Mutta minä väitän sen olevan hyvin
-yksinkertaisen... ja samalla hyvin hirveän. Herra Mazeroux,
-tahdotteko olla hyvä ja vetää verhot syrjään sekä antaa meille niin
-paljon valoa kuin mahdollista?"
-
-Mazerouxin täyttäessä määräyksen ja herra Desmalionsin läpikäydessä
-neljännen kirjeen, jonka sisällys oli merkityksetön ja vahvisti vain
-edelliset, otti don Luis tikapuut, jotka työmiehet olivat jättäneet
-nurkkaan, sijoitti ne keskelle huonetta, kiipesi ylös ja asettui
-niille hajareisin niin, että saattoi ulottua kattokruunuun.
-
-Sen muodosti leveä, ympyränmuotoinen messinkilevy, josta riippui
-kristalliliuskoja. Sisälle, lankoja peittävän messinkikolmion väliin,
-oli sijoitettu kolme lamppua.
-
-Hän paljasti langat ja leikkasi ne poikki. Sitten ryhtyi hän ottamaan
-alas koko laitetta. Saadakseen sen nopeammin pyysi hän vasaran ja löi
-rikki kruunua pitelevän sinkilän ympäryksen.
-
-"Olkaa hyvä ja auttakaa minua", sanoi hän Mazerouxille.
-
-Mazeroux meni ylös portaita ja auttoi häntä ottamaan kruunun alas.
-Salapoliisit ottivat sen vastaan ja sijoittivat pöydälle huomattavan
-vaikeasti, sillä se oli raskaampi kuin näytti.
-
-Lähemmin tarkastettaessa huomattiin sen olevan varustetun
-kuutiomaisella metallisäiliöllä, joka oli ollut kiinnitetty katon
-yläpuolelle rautakoukkujen väliin, joten don Luis oli pakotettu
-hakkaamaan pois rappauksen, joka sitä peitti.
-
-"Mikä peijakas tuo on?" huudahti herra Desmalions.
-
-"Avatkaa se itse, herra prefekti, siinä on kansi", sanoi Peranna.
-
-Hena Desmalions kohotti kantta. Astia oli täynnä vietereitä ja
-rattaita, kokonainen monimutkainen koneisto, joka muistutti kellon
-koneistoa.
-
-"Sallitteko, herra prefekti?" sanoi don Luis.
-
-Hän otti yhden koneosan ja huomasi sen alla toisen, joka oli
-yhdistetty ensimmäiseen kahdella toistensa kanssa kosketuksissa
-olevalla hammasrattaalla; jälkimäinen laite muistutti suuresti niitä
-itsetoimivia koneita, jotka päästivät painettuja kiertokirjeitä.
-
-Aivan astian pohjalla, juuri siinä, missä se kosketti kattoon, oli
-puoliympyräinen syvennys, jossa riippui kirje valmiina lähetettäväksi.
-
-"Viimeinen niistä viidestä kirjeestä", sanoi don Luis, "joka
-luultavasti jatkaa syytösten sarjaa. Pankaa merkille, herra prefekti,
-että alkuaan oli kruunussa neljäs lamppu keskellä. Se otettiin
-nähtävästi pois kun kruunu muutettiin kirjekoneistoksi."
-
-Hän jatkoi yksityiskohtaista selontekoaan.
-
-"Koko kirjevarasto sijoitettiin siis tähän pohjalle. Nerokas
-koneisto, jota kellolaite käytti, otti ne määrättyyn aikaan ja
-työnsi ulos lamppujen välitse ilmaan kristalliliuskojen peittäessä
-syvennyksen."
-
-Ei kukaan don Luisin ympärilläolijoista sanonut mitään ja he
-näyttivät kaikki kenties hieman pettyneiltä. Juttu oli kylläkin
-sangen ovela, mutta he olivat odottaneet jotain enempää kuin
-tällaista vieteri- ja ratastemppua.
-
-"Olkaa kärsivällisiä, hyvät herrat", sanoi don Luis. "Olen luvannut
-teille jotain kauheaa ja sitä te saatte."
-
-"No niin", sanoi prefekti, "minä myönnän, että täältä kirjeet
-tulivat. Mutta monet asiat ovat vielä epäselviä ja sitäpaitsi on eräs
-erikoinen asianhaara jota näyttää olevan mahdoton selittää. Kuinka
-saattoivat rikolliset laittaa kattokruunun tuolla tavoin? Kuinka
-saattoivat he poliisin vartioimassa talossa huoneessa, jota pidettiin
-öin päivin silmällä, suorittaa sellaisen työn kenenkään heitä
-näkemättä tahi kuulematta?"
-
-"Vastaus on sangen helppo, herra prefekti: työ suoritettiin ennenkuin
-poliisi vartioi taloa."
-
-"Siis ennen murhan tapahtumista?"
-
-"Niin, ennen sen tapahtumista."
-
-"Ja mikä todistaa asian olevan niin?"
-
-"Se tosiasia, ettei asia voi muuten olla."
-
-"Mutta selittäkää!" huudahti herra Desmalions tehden kärsimättömän
-eleen. "Jos teillä on tärkeitä asioita meille ilmoitettavana, niin
-minkä vuoksi viivyttelette?"
-
-"On parasta, herra prefekti, että te saatte totuuden selville samalla
-tavoin kuin minäkin. Kun te tiedätte kirjeiden salaisuuden, on totuus
-paljon lähempänä kuin luulettekaan ja te olisitte jo nimittäneet
-rikollisen, jos ei hänen rikoksensa olisi niin hirveä, että se on
-kääntänyt kaikki epäilykset hänestä."
-
-Herra Desmalions katsoi häneen tarkkaavasti Hän tunsi Perennan
-jokaisen sanan painon ja oli todellakin liikutettu.
-
-"Teidän käsityksenne mukaan," sanoi hän, "asetettiin nämä
-rouva Fauvillea ja Gaston Sauveraudia syyttävät kirjeet tähän
-tarkoituksella syöstä molemmat turmioon?"
-
-"Aivan niin, herra prefekti."
-
-"Ja kun ne sijoitettiin tähän ennen rikoksen tekoa on salaliitto siis
-suunniteltu ennen murhaa."
-
-"Niin, herra prefekti, ennen murhaa. Kun tunnemme rouva Fauvillen
-ja Gaston Sauveraudin viattomuuden, on meidän tultava siihen
-johtopäätökseen, että koska kaikki syyttää heitä, niin on se
-tarkoituksellisten tekojen tulos. Rouva Fauville oli murhayönä
-ulkona: salajuoni! Hän ei kyennyt tekemään selkoa siitä missä oli
-ollut: salajuoni! Hänen selittämätön automatkansa La Muettelle ja
-hänen serkkunsa Sauveraudin kuljeskeleminen lähitienoilla: salajuoni!
-Hampaiden merkit omenassa, rouva Fauvillen omien hampaiden:
-salajuoni, pirullisin kaikista! Kaikki oli laskettu etukäteen, kaikki
-oli niin sanoakseni valmistettu, mitattu, otsakkeella varustettu
-ja numeroitu. Kaikki tapahtuu määrättyyn aikaan. Mitään ei jätetty
-sattuman varaan. Se oli nerokkaasti kokoonpantu koneisto, mainioimman
-mestarin arvoinen, niin erinomaisesti rakennettu, että ulkonaiset
-tapahtumat eivät voineet saattaa sitä epäkuntoon ja että koneisto
-työskenteli oikein, täsmällisesti, horjumattomasti... ikäänkuin
-kellolaite tässä säiliössä, joka on tunnusmerkillinen koko jutulle ja
-antaa samalla kertaa tarkimman selityksen siitä, koska kirjeet, jotka
-ilmiantavat murhaajat, asianmukaisesti postitettiin ennen rikosta ja
-heitettiin alas rikoksen jälkeen määrättyinä aikoina ja päivinä."
-
-Herra Desmalions mietti hetken ja huomautti sitten:
-
-"Mutta kirjoittamissaan kirjeissä herra Fauville syyttää vaimoaan."
-
-"Niin."
-
-"Meidän on siis otaksuttava, että hän oli joko oikeassa syytteissään
-tahi että kirjeet ovat väärennettyjä?"
-
-"Ne eivät ole väärennettyjä. Kaikki asiantuntijat ovat todenneet
-herra Fauvillen käsialan."
-
-"Siis?"
-
-"Siis..."
-
-Don Luis ei puhunut loppuun ja herra Desmalions tunsi totuuden
-tuulahduksen vielä lähempänä itseään.
-
-Toiset vaikenivat yhtä liikutettuina kuin hänkin. Hän mutisi:
-
-"En ymmärrä..."
-
-"Kyllä, herra prefekti, te ymmärrätte. Te käsitätte, että jos
-näiden kirjeiden lähetys on yhteydessä rouva Fauvilleen ja Gaston
-Sauveraudiin suunnatun salaliiton kanssa, niin on se sen takia, että
-niiden sisällys on järjestetty sellaiseksi, että sen täytyy olla
-uhreille langettava."
-
-"Mitä? Mitä te sanotte?"
-
-"Sanon, mitä olen ennenkin sanonut. Koska he ovat syyttömiä, ovat
-kaikki heitä vastaan olevat asianhaarat salajuonien tuloksia."
-
-Syntyi uudelleen pitkä hiljaisuus. Prefekti ei koettanutkaan salata
-liikutustaan. Hän puhui hyvin hitaasti ja silmät don Luisiin
-kiinnitettyinä sanoessaan:
-
-"Kuka lieneekään rikollinen, niin en ole koskaan kuullut
-puhuttavankaan niin kauheista vihan ilmauksista."
-
-"Se on vielä hirveämpää kuin te luulettekaan, herra prefekti", sanoi
-Perenna enenevällä suuttumuksella, "se on vihaa, jonka voimakkuutta
-te ette voi aavistaakaan, koska ette tunne Sauveraudin kertomusta.
-Minä ymmärsin sen täydelleen kuullessani häntä ja sen jälkeen olen,
-ennen kaikkea muuta, ajatellut vain tätä vihaa. Kuka saattaisi
-vihata sillä tavoin? Kenen vihalle oli Marie Fauville ja Sauveraud
-uhrattava? Kuka oli se tuntematon, jonka pahaan suunnattu nerokkuus
-oli takonut molemmat uhrit niin vahvoihin ketjuihin? Ja sitten
-tuli mieleen toinen mielijohde, aikaisempi mielijohde, joka oli jo
-useita kertoja pistänyt silmiini, ja josta olin maininnut komisario
-Mazerouxille: tarkoitan kirjeiden tulon tieteellistä säännöllisyyttä.
-Tein sen johtopäätöksen, että niin tärkeät paperit eivät voineet
-ilmaantua määrättyinä päivinä mikäli ei ollut pakottavia syitä
-siihen. Mitä syitä? Jos joka kerran olisi välikappaleena ollut
-_ihminen_, olisi varmasti sattunut säännöttömyyksiä, etenkin poliisin
-saatua asiasta tiedon ja ollessa läsnä kirjeiden saapuessa. Mutta
-kaikesta huolimatta saapuivat kirjeet _ikäänkuin ne eivät olisi
-voineet olla tulematta_. Ja niin selvisi minulle syy vähitellen:
-ne tulivat _koneellisesti_ jonkun näkymättömän toiminnan kautta,
-joka oli kerta kaikkiaan pantu käyntiin ja vaikutti luonnonlain
-sokealla täsmällisyydellä. Tässä ei ollut kyseessä tietoinen äly ja
-tahto, vaan puhtaasti aineellinen välttämättömyys. Näiden kahden
-mielijohteen -- vihollisen ja koneiston -- yhteensattuminen synnytti
-valopilkahduksen. Niiden sattuessa vastakkain aivoissani muistuttivat
-ne minulle muun muassa, että herra Fauville oli ollut ammatiltaan
-insinööri."
-
-Toiset kuuntelivat häntä tuskaisella ahdistuksella. Tämä asteittainen
-paljastus ei vähentänyt heidän levottomuuttaan, vaan lisäsi sitä,
-kunnes se tuli suorastaan kiduttavaksi.
-
-Herra Desmalions huomautti:
-
-"Minä myönnän, että kirjeet tulivat määrättynä päivänä, mutta te
-ette ole kiinnittäneet huomiota siihen, että tunnit vaihtelivat joka
-kerta?"
-
-"Toisin sanoen, että ne vaihtelivat aina sen mukaan odotettiinko
-pimeydessä vai ei ja juuri tämä asianhaara antoi minulle
-avaimen arvoitukseen. Jos kirjeet -- ja se oli välttämätön
-varovaisuustoimenpide, sen ymmärrämme nyt -- tulivat vain pimeyden
-suojelemina, täytyi sen johtua siitä, että joku kone esti niitä
-tulemasta sähkön palaessa ja että tämän koneen täytyi olla yhteydessä
-huoneessa olevan sähköjohdon kanssa. Muuta selitystä ei voinut olla.
-Olimme tekemisissä itsetoimivan koneen kanssa, joka kellolaitteen
-kautta antoi ulos syytöskirjelmiään sinä ja sinä päivänä, sillä ja
-sillä tunnilla ja ainoastaan sähkön ollessa sammuksissa. Teillä on
-kone edessänne. Asiantuntijat voivat ilman epäilyä vahvistaa tämän
-väitteeni. Mutta kun on tosiasia, että se oli tässä huoneessa ja
-että se sisälsi herra Fauvillen kirjoittamia kirjeitä, niin enkö
-ole oikeassa väittäessäni, että sen oli rakentanut herra Fauville,
-sähköinsinööri?"
-
-Jälleen tuli nimi Fauville esille kuin piintynyt päähänpisto,
-ja joka kerran sai se määrätymmän muodon. Ensiksi oli se "herra
-Fauville", sitten "herra Fauville, insinööri" ja vihdoin "herra
-Fauville, sähköinsinööri." Ja niin sai kuva "vihollisesta" kuten
-don Luis sanoi, määrätyt piirteet ja ajoi kauhun väristyksen näihin
-miehiin, jotka kuitenkin olivat tottuneet mitä luonnottomimpiin
-ja ihmeellisimpiin rikoksiin. Totuus ei enää hiipinyt heidän
-ympärillään, he taistelivat sitä vastaan, kuten taistellaan
-vihollista vastaan, jota ei nähdä, mutta joka pakottaa polvilleen ja
-tarttuu kurkkuun.
-
-Prefektikin tunsi saman vaikutuksen kuin kaikki muut ja sanoi
-hillitysti:
-
-"Siis herra Fauville kirjoitti nämä kirjeet syöstäkseen vaimonsa ja
-miehen, joka rakasti tätä, turmioon?"
-
-"Aivan niin".
-
-"Siinä tapauksessa..."
-
-"Mitä?"
-
-"Kun hän tiesi, että häntä uhkasi kuolema, tahtoi hän, jos tämä
-uhkaus joskus toteutuisi, että hänen kuolemansa katsottaisiin hänen
-vaimonsa ja tämän ystävän aiheuttamaksi?"
-
-"Niin".
-
-"Ja kostaakseen heidän rakkautensa sekä tyydyttääkseen molempia
-kohtaan tuntemansa vihan, tahtoi hän, että koko tämä todistussarja
-osoittaisi heidät syyllisiksi murhaan, jonka uhriksi hän oli
-joutunut?"
-
-"Niin".
-
-"Niin että herra Fauville... kuinka sanoisinkaan... oli oman
-murhaajansa rikostoveri. Hän pelkäsi kuolemaa. Hän taisteli sitä
-vastaan. Mutta hän järjesti niin, että hänen vihansa saisi siitä
-tyydytyksen. Onko asia niin?"
-
-"Melkein, herra prefekti. Te kuljette samoja portaita, joita minä
-kuljin ja samoinkuin minäkin epäröitte äärimmäisen totuuden edessä,
-totuuden, joka antaa murhenäytelmälle niin kauhean luonteen, että se
-ylittää kaikki inhimilliset mitat."
-
-Prefekti löi molemmat yhteenpuristetut kätensä pöytään ja huudahti
-äkillisellä vastenmielisyydellä.
-
-"Se on naurettavaa! Se on täydellisesti väärä otaksuma! Herra
-Fauville kuoleman uhkaamana työskentelemässä vaimonsa turmioksi tällä
-pirullisella tavalla? Mahdotonta! Mies, joka kävi virastossani mies,
-jonka te näitte, ajatteli vain yhtä asiaa: kuinka hän välttäisi
-kuoleman! Häntä hallitsi vain kauhu: kuolemankauhu. Sellaisella
-hetkellä ei mies tee kellolaitteita ja aseta ansoja, erittäinkin
-kun ansat eivät tuota hyötyä, jos hän ei kuole rikoksen kautta.
-Voitteko ajatella herra Fauvillen työskentelevän itsetoimivan
-koneen avustamana. Omin käsin panevan sinne kirjeitä, jotka hän
-on vaivautunut kirjoittamaan eräälle ystävälle kolme kuukautta
-sitten, järjestävän tapahtumia siten, että hänen vaimonsa näyttäisi
-rikolliselta ja sanovan: 'Kas niin! Jos minut murhataan, voin olla
-rauhallinen: Marie vangitaan!' Ei, teidän on myönnettävä, että
-sellaiset kauheat varovaisuustoimenpiteet ovat mahdottomia. Tahi
-jos hän on niin tehnyt... niin, jos hän sellaiseen ryhtyy, on hän
-varma siitä, että tulee murhatuksi. Se merkitsee, että hän alistuu
-murhattavaksi. Se merkitsee, että hän niin sanoaksemme, on samaa
-mieltä murhaajan kanssa ja kohtaa hänet puolitiessä. Lyhyesti ja
-selvästi, se merkitsee..."
-
-Hän keskeytti ikäänkuin lausumansa ajatukset olisivat yllättäneet
-hänet. Toisetkin näyttivät yhtä hämmästyneiltä. Kaikki tekivät
-tiedottomasti johtopäätöksiä, joita he eivät itse oikein voineet
-käsittää. Don Luis ei irrottanut silmiään prefektistä ja odotti
-välttämätöntä sanaa.
-
-Herra Desmalions mutisi:
-
-"Kas niin, ette kai te väitä, että hän itse suostui..."
-
-"Minä en väitä mitään, herra prefekti", sanoi don Luis. "Tähän
-saakka te olette seurannut omien ajatuksienne järjestelmällistä ja
-luonnollista kulkua ja ne ovat vieneet teidät nykyiseen tilanteeseen."
-
-"Niin, niin, tiedän, mutta nyt näytän teille tämän otaksuman
-mahdottomuuden. Se ei voi olla oikea, emmekä me voi uskoa Marie
-Fauvillen viattomuuteen, jos emme halua otaksua jotain niin
-mahdotonta kuin herra Fauvillen osallistuminen omaan murhaansa. Sehän
-on naurettavaa!"
-
-Hän nauroi, mutta se oli pakotettua naurua, joka ei kuulunut oikealta.
-
-"Sillä loppujen lopuksi", jatkoi hän, "te ette voi kieltää, että
-juuri siinä me olemme nyt."
-
-"Sitä en kiellä."
-
-"No?"
-
-"Niin, kuten sanotte, herra Fauville otti osaa omaan murhaansa."
-
-Nämä sanat sanottiin aivan tyynesti, mutta niin vakuuttavin
-ilmein ettei kukaan vastustanut. Niiden johtopäätösten jälkeen,
-jotka don Luis oli pakottanut kuulijansa tekemään, olivat he
-joutuneet umpikujaan, josta oli mahdotonta tulla pois turvautumatta
-verukkeisiin, joihin ei löytynyt mitään vastausta. Ei ollut enää
-mahdollista olla näkemättä herra Fauvillen osallisuutta omaan
-kuolemaansa. Mutta minkälainen oli tämä osallisuus? Mitä osaa hän oli
-näytellyt tässä viha- ja murhanäytelmässä? Oliko hän näytellyt osaa,
-joka johti hänen kuolemaansa, vapaaehtoisesti tahi pakotettuna? Ja
-kuka oli ollut hänen rikostoverinsa?
-
-Kaikki nämä kysymykset tunkeutuivat herra Desmalionsin ja muiden
-mieleen. He eivät ajatelleet muuta kuin niiden ratkaisemista
-ja don Luis saattoi olla varma, että hänen ratkaisunsa
-hyväksyttäisiin. Tästä hetkestä tarvitsi hänen vain kertoa mitä
-oli tapahtunut tarvitsematta pelätä vastaväitteitä. Hän teki sen
-hyvin lyhytsanaisesti, raportin muodossa, joka rajoittui kaikkein
-tärkeimpään:
-
-"Kolme kuukautta ennen rikosta kirjoitti herra Fauville joukon
-kirjeitä ystävälleen, herra Langernaultille, joka, sen mukaan kuin
-komisario Mazeroux varmastikin on teille puhunut, herra prefekti,
-oli ollut kuolleena useita vuosia, asianhaara, josta herra Fauville
-ei voinut olla tietämättä. Nämä kirjeet pantiin postiin, mutta
-siepattiin pois jollain tavalla jota ei tässä tilaisuudessa tarvitse
-pohtia. Herra Fauville raaputti pois leimat ja osoitteen sekä asetti
-kirjeet erikoisesti sitä varten laitettuun koneeseen jonka toiminnan
-hän asetti niin, että ensimmäinen kirje tulisi esille neljätoista
-päivää hänen kuolemansa jälkeen ja seuraavat aina kymmenen päivän
-väliajoilla. Nykyhetkellä on aivan selvää, että hänen toimintansa
-oli etukäteen suunniteltu pienimpiin yksityisseikkoihin asti. Kun
-hän tiesi Sauveraudin olevan rakastuneen vaimoonsa ja oli selvillä
-kaikesta mihin Sauveraud ryhtyi, oli hän tietysti huomannut että
-hänen vihattu kilpailijansa kulki joka keskiviikko talon ohi,
-ja että Marie Fauville seisoi silloin ikkunassaan. Tämä on mitä
-merkittävin asianhaara ja on ollut minulle tavattoman tärkeä; teidän
-on katsottava se täydelleen samanveroiseksi todistuskappaleen kanssa.
-Joka keskiviikkoilta, minä toistan sen, oli Sauveraudilla tapana
-käydä talon ympäri. Pankaa nyt merkille tämä: ensiksikin, herra
-Fauvillen suunnittelema rikos tapahtui keskiviikkoiltana; toiseksi,
-että rouva Fauville meni miehensä nimenomaisesta pyynnöstä sinä
-iltana oopperaan ja rouva d'Ersingerin luo."
-
-Don Luis vaikeni hetkeksi ja jatkoi sitten:
-
-"Tänä keskiviikkoaamuna oli kaikki kunnossa, onnettomuuskello oli
-vedetty, syytöskone työskenteli erinomaisesti ja tulevat tapahtumat
-vahvistaisivat välittömästi herra Fauvillen valmistamia todisteita.
-Herra prefekti, te saitte häneltä kirjeen, jossa hän kertoi itseään
-vastaan suunnitellusta salaliitosta ja pyysi teidän apuanne
-_seuraavana aamuna_ t.s. _kuolemansa jälkeen!_ Hänellä oli pätevät
-syyt uskoa, että kaikki kävisi aivan täsmälleen 'vihollisen' tahdon
-mukaan, mutta silloin tapahtui jotain, joka oli vähällä kumota hänen
-suunnitelmansa: tarkastaja Vérot esiintyi teidän lähettämänänne,
-herra prefekti, kootakseen tietoja Morningtonin perillisistä.
-Mitä tapahtui näiden miesten välillä? Sitä ei arvatenkaan saada
-koskaan tietää. Molemmat ovat kuolleet, eikä heidän salaisuutensa
-enää palaa. Mutta sen voimme kuitenkin pitää varmana, että Vérot
-on ollut täällä ja ottanut mukaansa suklaapalan, jossa ensi kerran
-nähtiin tiikerihampaiden jäljet, ja että Vérot, kiitos meille
-tuntemattomien asianhaarojen, onnistui keksimään herra Fauvillen
-suunnitelmat. Sen me tiedämme, sillä Vérot'n viimeiset tässä
-maailmassa lausutut sanat koskivat sitä. Hänen kauttaan saimme
-tietää, että rikos tapahtuisi seuraavana yönä ja hän oli kirjoittanut
-tietonsa kirjeeseen, joka häneltä varastettiin. Ja Fauville tiesi sen
-myöskin, sillä päästäkseen pelottavasta vihollisesta, joka ehkäisi
-hänen suunnitelmiaan, myrkytti hän tämän, ja kun myrkky vaikutti
-hitaasti, oli hän kylliksi röyhkeä seuratakseen päällikkö Vérot'a
-Café du Pont-Neufiin valepuvussa, joka teki hänet Sauveraudiksi ja
-suuntasi epäilykset tähän. Täällä varasti hän Vérot'n kirjoittaman
-kirjeen, pani tilalle kirjoittamattoman paperiarkin ja kysyi sen
-jälkeen eräältä ohikulkijalta, josta piti tulla todistaja Sauveraudia
-vastaan, tietä lähimmälle Metropolitaine asemalle Neuilly'n, jossa
-Sauveraud asui! Siinä on teille mies, herra prefekti."
-
-Don Luis puhui vakuuttavasti ja lämmöllä, jonka luja vakaumus
-synnyttää. Hänen järjestelmällinen ja lujasti yhtenäinen
-selostuksensa näytti pakottavan esille totuuden.
-
-"Siinä on teille mies, herra prefekti, siinä on teille roisto.
-Kauhu Vérot'n paljastuksesta oli niin suuri, että hän, pantuaan
-toimeen suunnittelemansa kauhean teon, meni prefektin virastoon
-varmistuakseen uhrinsa kuolemasta ja siitä, ettei tämä ollut
-antanut häntä ilmi. Te muistatte tapahtuman, herra prefekti, miehen
-liikutetun ja pelästyneen käytöksen: 'Huomenillalla', sanoi hän.
-Niin, hän _pyysi_ apua seuraavaksi päiväksi, vaikka tiesi, että
-kaikki olisi ohi samana iltana ja että poliisilla seuraavana päivänä
-olisi edessään murha ja kaksi syytettyä, joita vastaan hän itse oli
-koonnut todistukset... Marie Fauville, jonka hän niin sanoaksemme
-oli antanut ilmi etukäteen. Ja sen vuoksi teki minun ja komisario
-Mazerouxin tulo samana iltana hänet niin hämmästyneeksi. Keitä olivat
-nämä tunkeilijat? Onnistuisiko heidän estää hänen suunnitelmansa?
-Lähemmin ajateltuaan hän rauhoittui, vaikkapa me itsepäisyytemme
-kautta pakotimme hänet antamaan perään. Mitä hän meistä välitti?
-Hänen valmistuksensa olivat niin hyvin suoritetut, ettei mikään
-vartiointi voinut tehdä niitä tyhjiksi, eivätkä vahdit saisi edes
-vihiä siitä. Se mitä tapahtuisi, tapahtuisi joka tapauksessa ja
-tietämättämme. Kuolema tekisi työnsä hänen viittauksestaan. Ja
-huvinäytelmä, tahi oikeammin sanoen, murhenäytelmä, kulkisi kulkuaan.
-Rouva Fauville, jonka hän oli lähettänyt teatteriin, tuli sanomaan
-hyvää yötä. Sitten tuli hänen palvelijansa mukanaan jotain syötävää,
-niiden joukossa maljakko omenoita. Sitten sai hän raivokohtauksen,
-sellaisen miehen tuskankohtauksen, jonka täytyy kuolla ja joka pelkää
-kuolemaa; kokonainen näytelmä, jonka aikana hän näytti meille kaapin
-ja sidotun muistikirjan, jonka piti sisältää selonteko salaliitosta.
-Sitten loppui kaikki. Mazeroux ja minä vetäydyimme etuhuoneeseen
-ja suljimme välioven, herra Fauville jäi yksin ja saattoi tehdä
-mitä halusi. Mikään ei voinut häntä estää toteuttamasta aikeitaan.
-Kello yksitoista illalla rouva Fauville -- jolle hän epäilemättä oli
-lähettänyt Sauveraudin käsialalla kirjoitetun kirjeen -- lähtisi
-oopperasta ja ennen rouva d'Ersingerin luo menoaan viettäisi tunnin
-kotinsa lähistöllä. Toiselta puolen tekisi Sauveraud tavallisen
-pyhiinvaellusretkensä keskiviikkoiltana vähän matkan päässä rouva
-Fauvillesta, mutta vastakkaisella puolella. Molemmat joutuisivat
-poliisin epäluulojen alaisiksi, joko herra Fauvillen viittausten
-tahi Café du Pont-Neufin tapahtumien vuoksi, ei kumpainenkaan
-voisi todistaa alibiaan eikä selittää minkä vuoksi oleskeli niin
-lähellä taloa. Eivätkö näin ollen molemmat tulisi syytetyiksi ja
-tuomituiksi rikoksesta? Siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että
-joku sattuma puhuisi heidän puolestaan, oli olemassa kiistämätön
-todistus omenan muodossa, jossa oli rouva Fauvillen hampaiden jäljet!
-Ja sitten, muutamia viikkoja myöhemmin, viimeinen ja ratkaiseva
-temppu, salaperäiset kirjeet, jotka tulivat joka kymmenes päivä
-ja syyttivät molempia. Pieninkin yksityisseikka oli pirullisella
-terävänäköisyydellä suunniteltu. Te muistatte, herra prefekti,
-tuon turkoosin, joka putosi sormestani ja löytyi kaapista? Oli
-neljä henkilöä, jotka olivat voineet ottaa sen ylös. Herra Fauville
-oli niistä yksi. Hänet me jätimme huomioonottamatta ja kuitenkin
-se oli juuri hän, joka pani turkoosin kaappiin estääkseen minun
-väliintuloani, joka olisi saattanut käydä vaaralliseksi. Nyt oli teko
-täydellinen. Kohtalo täyttyisi. 'Vihollisen' ja hänen uhrinsa välissä
-oli vain yksi tapahtuma. Tämä tapahtui. Herra Fauville kuoli."
-
-Don Luis vaikeni. Hänen sanojansa seurasi pitkä hiljaisuus ja hän
-tunsi itsensä vakuutetuksi, että hänen äsken kertomansa pitkä
-historia oli saavuttanut kuulijoiden täydellisen hyväksymisen. He
-eivät arvostelleet, he uskoivat.
-
-Herra Desmalions teki viimeisen kysymyksen:
-
-"Te olitte etuhuoneessa yhdessä komisario Mazerouxin kanssa.
-Ulkopuolella oli poliiseja. Jos nyt otaksutaan, että herra Fauville
-tiesi tulevansa murhatuksi tänä yönä ja juuri siihen aikaan, niin
-kuka on voinut tappaa hänet ja hänen poikansa? Talossahan ei ollut
-ketään?"
-
-"Siellä oli herra Fauville".
-
-Vastustuksen sorina purkautui ilmoille. Verho oli äkkiä vedetty
-syrjään ja don Luisin esittämä näky aiheutti paitsi kauhua,
-odottamattoman epäilyn purkauksen ja jonkunlaista katumusta siitä
-aivan liian hyväntahtoisesta huomaavaisuudesta, jolla hänen
-selityksensä oli otettu vastaan. Prefekti ilmaisi kaikkien tunteet
-huudahtaessaan:
-
-"Kylliksi sanoja! Kylliksi otaksumia! Niin järjelliseltä kuin ne
-näyttävätkin, johtavat ne kuitenkin mahdottomiin lopputuloksiin."
-
-"Näennäisesti mahdottomiin, herra prefekti; mutta mistä me voimme
-tietää ettei herra Fauvillen kuulumatonta käytöstä voida selittää
-aivan luonnollisilla syillä. Tietysti ei ole ketään, joka kuolee
-kevein sydämin saadakseen kostaa. Mutta mistä me tiedämme ettei herra
-Fauville, jonka äärimmäisen kalpeuden ja tavattoman sairaalloisen
-näön te panitte epäilemättä merkille niinkuin minäkin, potenut jotain
-kuolettavaa tautia, ja että hän, tietäessään itsensä tuomituksi..."
-
-"Kylliksi sanoja, sanon vielä kerran," huudahti prefekti. "Te
-liikutte vain otaksumissa. Mutta minä haluan todistuksen, yhden
-todistuksen, vain yhden. Ja odotamme sitä..."
-
-"Tässä se on, herra prefekti."
-
-"Mitä? Mitä te sanotte?"
-
-"Herra prefekti, ottaessani alas kattokruunun löysin sinetöidyn
-kirjekuoren metallisäiliön päältä. Kun kruunu oli asetettu
-sen ullakkokamarin alle, jossa herra Fauvillen poika asui, on
-siis selvää, että herra Fauville kohottamalla poikansa huoneen
-lattiapalkkeja saattoi päästä valmistamansa koneen yläosaan
-käsiksi. Viimeisenä yönä asetti hän sinne tämän sinetöidyn kuoren
-varustettuaan sen murhapäivän ajalla; '13 päivä maaliskuuta kello 11
-i.p.' ja allekirjoituksella 'Hippolyte Fauville'."
-
-Herra Desmalions aukaisi innokkaana kuoren. Hän säpsähti heitettyään
-silmäyksen paperiarkkiin, joka oli kuoressa.
-
-"Oh, se roisto, se roisto," sanoi hän. "Miten on mahdollista, että on
-olemassa sellainen lurjus? Sellainen halveksittava eläin!"
-
-Värähtelevällä äänellä, joka liikutuksen vuoksi oli usein melkein
-kuulumaton, hän luki:
-
-"Loppu lähenee. Hetki on käsissä. Nukuttamani Edmond on nyt
-kuollut ilman että myrkyn tuli herätti hänet horroksistaan. Oma
-kuolonkamppailuni alkaa. Kärsin kaikkia helvetin tuskia. Käteni
-saattaa tuskin kirjoittaa näitä viimeisiä rivejä. Minä kärsin, oh,
-kuinka minä kärsin! Ja kuitenkin on onneni sanoin kuvaamaton.
-
-"Tämä onni johtuu käynnistäni Lontoossa Edmondin kanssa neljä
-kuukautta sitten. Siihen asti vietin mitä kauheinta elämää peittäen
-vihani naiseen, joka halveksi minua ja rakasti toista. Terveyteni oli
-murtunut, tunsin säälimättömän sairauden jäytävän itseäni samalla
-kuin näin poikani tulevan päivä päivältä heikommaksi ja kalpeammaksi.
-Iltapäivällä neuvottelin kuuluisan lääkärin kanssa ja nyt ei jäänyt
-enää pienintäkään epäilyä: sairaus, joka kulutti minua, oli syöpä, ja
-minä tiesin myöskin, että poikani Edmond samoin kuin minäkin, seisoi
-haudan partaalla parantumatonta keuhkotautia sairastaen.
-
-"Samana iltana keksin suurenmoisen kostotuumani. Ja minkälaisen
-koston! Pelottavan syytöksen toisiaan rakastavaa miestä ja naista
-kohtaan. Vankila! Tuomioistuin! Pakkotyö! Mestaus! Eikä mitään avun
-mahdollisuutta, ei vastarintaa, ei toivoa. Kootut todistukset,
-todistukset niin pelottavat, että syyttömänkin täytyy epäillä omaa
-viattomuuttaan. Mikä kosto! Ja mikä rangaistus! Olla viaton ja
-taistella turhaan syyttäviä asianhaaroja ja tosiasioita vastaan,
-jotka selittävät syylliseksi!
-
-"Olen onnellinen. Kuolema, jonka olen itselleni tuottanut, on alku
-heidän tuskiinsa. Miksikä siis elää ja odottaa luonnollista kuolemaa,
-joka merkitsisi heidän onnensa alkamista? Ja kun Edmondin täytyy
-kuolla, miksikä en pelastaisi häntä pitkäaikaisesta sairaudesta
-antamalla hänelle kuoleman, joka kaksinkertaistuttaa Marien ja
-Sauveraudin rikoksen.
-
-"Loppu lähestyy. Minun täytyy keskeyttää, tuskat käyvät
-ylivoimaisiksi. Mutta nyt hallitsen jälleen itseäni. Kuinka hiljaista
-onkaan! Ulkopuolella ja sisällä ovat poliisin lähetit, jotka
-vartioivat rikostani. Ja aivan läheisyydessä hiiviskelee Marie minun
-kirjeeni määräämälle kohtauspaikalle, johon hänen rakastettunsa
-ei tule. Ja rakastaja kuljeskelee ikkunan alla, jossa hänen
-rakastettunsa ei näyttäydy. Oh, te pienet, kauniit nuket, joiden
-rihmoista minä pitelen! Tanssikaa! Hyppikää! Herra jumala, kuinka
-he ovat naurettavia! Nuora teidän kaulanne ympärille, herrani, ja
-toinen nuora teille, rouvani! Ettekö se olleet te, joka myrkytitte
-Vérot'n tänä aamuna ja seurasitte häntä ebenholtsikeppeinenne Café
-du Pont-Neufille? Tietysti, luonnollisesti se olitte te. Ja yöllä
-myrkyttää kaunis nainen minut ja poikapuolensa. Todistuksia? Niin,
-miten onkaan omenan laita, rouvani, omenan, jota te ette purreet ja
-jossa kuitenkin on teidän hampaidenne jäljet? Kuinka naurettavaa!
-Tanssikaa! Hyppikää!
-
-"Ja kirjeet! Kuolleelle Langernaultille kirjoitetut kirjeet! Ne
-kruunaavat riemuni. Oh, mikä ilo, kun keksin ja rakensin pienen
-koneellisen leikkikaluni! Eikö se ollut sievästi tuumittu? Eikö se
-ole korea ja tarkka? Määrättynä aikana, pang, ensimmäinen kirje!
-Kymmenen päivää myöhemmin, pang, toinen kirje. Ei ole enää mitään
-toivoa, ystävä raukat, te olette tuomitut. Tanssikaa! Hyppikää!
-
-"Ja mikä minua huvittaa enin -- sillä nyt nauran -- on ajatus, ettei
-kukaan tiedä sitä eikä tätä. Marie ja Sauveraud ovat syyllisiä...
-siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Mutta sen jälkeen... täydellinen
-pimeys. Kukaan ei saa milloinkaan tietää mitään. Ja muutamien
-viikkojen kuluttua, kun molemmat rikolliset ovat peruuttamattomasti
-tuomitut, kun kirjeet ovat poliisin hallussa, niin 25. päivä, tahi
-tarkemmin sanoen, kello kolme aamulla 26. päivänä toukokuuta,
-pyyhkäisee räjähdys pois jokaisen tekoni jäljenkin. Pommi on asetettu
-paikoilleen, olen sen viereen asettanut muistikirjani, myrkkypullon,
-käyttämäni oopiumiruiskun ja kaksi Vérot'n kirjettä, jotka voisivat
-pelastaa rikolliset. Ei, kukaan ei saa milloinkaan mitään tietää.
-
-"Mikäli ei... mikäli ei tapahdu ihmettä... jos pommi jättää seinät
-pystyyn ja katon ehyeksi. Tahi mikäli ei joku ihmeellisellä
-neroudella varustettu, tavattoman älykäs olento selvitä sekoittamiani
-lankoja ja kuukauden tutkimusten perästä keksi tätä kirjettä.
-
-"Kas niin, nyt se on loppu. On jäljellä vain allekirjoittaminen.
-Käteni vapisee yhä enemmän. Hiki tippuu otsaltani suurina pisaroina.
-Minä kärsin helvetin tuskia ja olen taivaallisen onnellinen. Ahaa,
-ystäväni, te odotitte kuolemaani! Sinä, Marie, annoit minun,
-varomattomasti kyllä, lukea silmistäsi ihastuksen nähdessäni minut
-sairaana. Ja te olette molemmat niin varmoja tulevaisuudesta, että
-teillä oli rohkeutta kärsivällisesti odottaa kuolemaani. Tässä se nyt
-on, minun kuolemani! Se on tässä ja tässä olette te yhdistettyinä
-käsiraudoilla minun hautani yläpuolella. Marie tulee ystäväni
-Sauveraudin vaimoksi. Sauveraud, lahjoitan teille vaimoni. Olkaa
-yhdistettyjä pyhässä avioliitossa. Jumala siunatkoon teitä, lapseni!
-Tutkintotuomari laatii aviosopimuksen ja pyöveli lukee vihkimäkaavan.
-Oh, ihanaa! Kärsin helvetin tuskia... mutta riemuitsen! Kuinka
-ihana onkaan viha, kun se tekee kuoleman näin suloiseksi! Minä
-olen onnellinen kuollessani. Marie on vankilassa! Sauveraud
-itkee kuolemaantuomittujen kopissa. Ovi avautuu. Oh, kauhua...
-mustiinpuetut miehet. Ne menevät vuoteen luo: 'Gaston Sauveraud,
-armon anomuksenne on hylätty. Rohkeutta! Olkaa mies!' Kylmä, kostea
-aamu... mestauslava! Nyt on sinun vuorosi, Marie, sinun vuorosi!
-Haluatko elää rakastajasi jälkeen. Sauveraud on kuollut, nyt on vuoro
-sinulla. Katso, tässä on sinulle nuora. Tahi haluatko mieluummin
-myrkkyä... kas niin, kuole nyt, lutka! Kuole, suonissasi tulta,
-niinkuin minäkin, joka vihaan sinua, vihaan sinua, vihaan sinua!"
-
-Herra Desmalions lopetti ja kaikki läsnäolijat vaikenivat
-hämmästyksen lamaannuttamina. Viimeisiä rivejä oli prefektin ollut
-sangen vaikea lukea, sillä käsiala oli melkein muodotonta ja
-epäselvää.
-
-Hän sanoi matalammalla äänellä paperiin katsoen:
-
-"Hippolyte Fauville. Niin kuuluu allekirjoitus, se roisto sai
-viimeisellä minuutilla voimia kirjoittaakseen selvästi nimensä. Hän
-pelkäsi, että hänen alhaisuuttaan voitaisiin epäillä. Kuinka olisi
-kukaan saattanut luulla tällaista?"
-
-Hän heitti katseen don Luisiin ja lisäsi:
-
-"Tämän salaisuuden paljastamiseen vaaditaan todellakin verratonta
-terävänäköisyyttä ja lahjoja, joiden edessä meidän on kumarruttava...
-minä ainakin sen teen. Kaikki tämän hullun antamat selitykset ovat
-edeltäpäin selostetut hämmästyttävän tarkasti."
-
-Don Luis kumarsi ja hänelle osoitettuun kiitokseen vastaamatta sanoi:
-
-"Olette oikeassa, herra prefekti, hän oli mielipuoli vaarallisinta
-lajia, terävästi ajatteleva hullu, joka ei antanut minkään
-estää itseään suorittamasta tehtäväänsä. Hän toteutti sen
-yli-inhimillisellä kiihkolla, turhan tarkan älynsä kaikella voimalla.
-Joku toinen olisi tappanut uhrinsa avoimesti ja raa'asti."
-
-Herra Desmalions teki loppueleen. Lisäkysymyksiin antaisi
-poliisitutkinto valaistusta. Nyt oli tärkeintä pelastaa Marie
-Fauvillen henki.
-
-"Meillä ei ole hetkeäkään kadotettavissa", sanoi hän. "Rouva
-Fauvillelle on tästä ilmoitettava heti. Samalla aikaa tiedotetaan
-tutkintotuomarille, että juttu häntä vastaan on heti lakkautettava."
-
-Hän antoi kiireesti muutamia ohjeita poliisitutkinnasta. Sitten
-kääntyi hän Perennaan.
-
-"Tulkaa, herraseni," sanoi hän, "on vain oikein, että rouva Fauville
-saa kiittää vapauttajaansa. Tulkaa te myöskin, Mazeroux."
-
-Kokous oli loppu, tämä kokous, jonka aikana Perenna oli antanut
-loistavimman todistuksen neroudestaan. Herra Desmalionsin kasvojen
-ilmeet kuvastivat koko hänen ihailunsa. Ja Perenna nautti
-suunnattomasti siitä omituisesta tilanteesta, että hän, joka
-muutamia tunteja sitten oli poliisin takaa-ajama, nyt istui autossa
-poliisiprefektin vieressä. Weberin kantamalla kaunalla ei ollut nyt
-mitään merkitystä.
-
-Herra Desmalions alkoi sillävälin pintapuolisesti tutkia uutta
-arvoitusta ja osoitti, että muutamat kohdat olivat vielä
-selvittämättä.
-
-"Niin, aivan oikein... tässä ei ole epäilyksen varjoakaan... me
-toivomme... asia on niin, eikä toisin. Mutta pari seikkaa on vielä
-pimeyden peitossa. Ensiksikin hampaiden jäljet. Huolimatta hänen
-miehensä myönnytyksestä se on asia, jota ei voida jättää syrjään."
-
-"Luulen selityksen olevan hyvin yksinkertaisen, herra prefekti. Annan
-sen teille niin pian kuin saan vaadittavat todistukset."
-
-"Hyvä on. Mutta toinen kysymys: mistä johtuu että Weber tänä aamuna
-löysi räjähdystä koskevan paperin neiti Levasseurin huoneesta?"
-
-"Ja mistä johtuu", lisäsi don Luis nauraen, "että minä löysin sieltä
-niiden viiden päivän aikamäärät, jolloin kirjeet saapuivat?"
-
-"Te yhdytte siis minun käsitykseeni?" sanoi herra Desmalions. "Osa,
-jota neiti Levasseur on näytellyt, on lievimmin sanoen epäilyttävä."
-
-"Uskon kaiken selviävän, herra prefekti, ja teidän tarvitsee vain
-kysyä rouva Fauvillelta sekä Gaston Sauveraudilta hajottaaksenne
-viimeisen epäilyksen ja puhdistaaksenne neiti Levasseurin kaikista
-epäluuloista."
-
-"Ja sitten", jatkoi herra Desmalions, "on vielä asianhaara, joka
-näyttää minusta kummalliselta. Tunnustuksessaan ei Hippolyte Fauville
-maininnut sanallakaan Morningtonin perinnöstä. Minkä vuoksi? Eikö hän
-tiennyt siitä? Onko meidän otaksuttava, että tämä rikossarja on vain
-puhdas sattuma?"
-
-"Yhdyn täydellisesti teihin, herra prefekti. Hippolyte Fauvillen
-vaiteliaisuus testamentin suhteen kummastuttaa minua, myönnän sen.
-Mutta pidän sitä suhteellisesti verrattain vähäpätöisenä seikkana.
-Pääasia on Fauvillen syyllisyys ja hänen vaimonsa viattomuus."
-
-Auto pysähtyi Sant-Lazaren ulkopuolelle, kurjan, kolkon vankilan,
-joka vielä odottaa maan tasalle hajottamistaan.
-
-Prefekti hypähti ylös. Portti aukeni heti.
-
-"Onko vankilanjohtaja täällä?" kysyi hän. "Lähettäkää heti häntä
-hakemaan, on kiire."
-
-Tahtomatta odottaa kiisi hän heti pitkin sitä käytävää, joka vei
-sairasosastolle; tullessaan toiseen kerrokseen kohtasi hän johtajan.
-
-"Rouva Fauville", sanoi hän kuluttamatta aikaa, "haluan tavata hänet".
-
-Mutta hän pysähtyi huomatessaan hämmästyneen ilmeen vankilanjohtajan
-kasvoilla.
-
-"Mikä on?" kysyi hän. "Mistä on kysymys?"
-
-"Ettekö ole kuullut sitä, herra prefekti?" sammalsi johtaja. "Minähän
-ilmoitin virastoonne puhelimella."
-
-"Sanokaa, mitä on tapahtunut?"
-
-"Rouva Fauville kuoli aamulla. Hänen onnistui ottaa myrkkyä."
-
-Herra Desmalions tarttui johtajan käsivarteen ja kiiruhti Perennan ja
-Mazerouxin seuraamana sairasosastolle.
-
-Eräässä huoneessa näki hän Marie Fauvillen makaavan vuoteessa.
-Hänen kalpeilla kasvoillaan ja olkapäillään oli ruskeita pilkkuja,
-samanlaisia kuin päällikkö Vérot'n, Hippolyte Fauvillen ja hänen
-poikansa Edmondin ruumiissa.
-
-Prefekti huudahti kiivaasti:
-
-"Mutta myrkky... mistä se tuli?"
-
-"Tämä pullo ja ruisku löydettiin hänen pieluksensa alta."
-
-"Pieluksen alta? Mutta kuinka se sinne tuli? Mistä hän sen sai? Kuka
-antoi sen hänelle?"
-
-"Sitä emme vielä tiedä, herra prefekti?"
-
-Herra Desmalions katsoi don Luisiin. Hippolyte Fauvillen itsemurha
-ei siis ollut lopettanut tätä rikosten sarjaa! Ei siinä kyllin, että
-hänen tekojensa tarkoituksena oli antaa Marien kuolla pyövelin käsien
-kautta, nyt oli hän pakottanut tämän ottamaan vielä myrkkyä. Oliko
-se mahdollista? Oliko ajateltavissa, että tuon kuolleen miehen kosto
-vielä jatkuisi samalla koneellisella ja selittämättömällä tavalla?
-Tahi pikemminkin... eikö pikemminkin ollut olemassa joku toinen
-salainen tahto, joka salaperäisesti ja rohkeasti jatkoi Hippolyte
-Fauvillen saatanallista työtä?
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kaksi päivää sen jälkeen tuli toinen huomiotaherättävä uutinen:
-Gaston Sauveraud oli löydetty kopistaan kuolleena. Hänellä oli ollut
-rohkeutta kuristaa itsensä lakanalla. Kaikki kokeet palauttaa hänet
-henkiin olivat turhat.
-
-Hänen vieressään pöydällä oli puolitusinaa sanomalehtileikkeleitä,
-jotka joku tuntematon käsi oli hänelle toimittanut. Kaikki kertoivat
-Marie Fauvillen kuolemasta.
-
-
-
-
-V LUKU
-
-Sadanmiljoonan perillinen
-
-
-Neljäntenä iltana äsken kerrottujen tapahtumien jälkeen soitti
-melkein kokonaan pitkään viittaan kääriytynyt vanha vuokra-ajuri
-Perennan ovikelloa ja lähetti don Luisille kirjeen. Hänet osoitettiin
-heti työhuoneeseen ensimmäisessä kerroksessa. Hän ehti tuskin heittää
-viittansa ennenkuin ryntäsi don Luisin luo.
-
-"Tällä kertaa on tosi kysymyksessä, isäntä!" huudahti hän. "Nyt ei
-sovi kuhnailla: laittakaa kuntoon matkalaukkunne ja lähtekää niin
-pian kuin voitte!"
-
-Don Luis, joka istui lepotuolissa aivan rauhallisena ja poltti,
-vastasi:
-
-"Kumpaisen haluatte, Mazeroux? Sikaarin vaiko savukkeen?"
-
-Mazeroux suuttui.
-
-"Ei kuulkaapas, luetteko te sanomalehtiä?"
-
-"Kyllä, joskus."
-
-"Siinä tapauksessa olette tilanteesta yhtä selvillä kuin minä ja
-kaikki muutkin. Viimeisenä kolmena päivänä kaksoisitsemurhan tahi
-tarkemmin sanottuna Marie Fauvillen ja Gaston Sauveraudin murhan
-jälkeen ei ole yhtään lehteä, joka ei ole sanonut suunnilleen
-näin: 'Nyt, kun herra Fauville, hänen poikansa, hänen vaimonsa ja
-hänen sukulaisensa Gaston Sauveraud ovat kuolleet, ei ole ketään,
-joka seisoisi don Luis Perennan ja Mornington-perinnön välissä?'
-Ymmärrättekö, mitä se merkitsee? Yleisö puhuu bulevardi Suchetin
-räjähdyksestä, Fauvillen paljastamisesta hänen kuolemansa jälkeen,
-kauhustaan sitä petoa, Fauvillea, kohtaan, eikä tiedä kuinka
-saattaisi kylliksi ylistää teidän terävänäköisyyttänne. Mutta on
-eräs asia, joka on kaikkien keskustelujen ja pohtimisien pääaiheena.
-Kun nuo kolme Roussel-perheen jälkeläistä ovat kuolleet, kuka on
-jäljellä? Don Luis Perenna. Kuka perii omaisuuden kun ei ketään
-luonnollisia perillisiä ole? Don Luis Perenna."
-
-"Sellainen onnenpoika!"
-
-"Niin sanoo yleisö, isäntä? Se sanoo, että tämä joukko murhia ja
-kauheuksia ei voi olla sattuman työtä, vaan merkitsee se jonkun
-kaikkivoivan tahdon läsnäoloa, joka alkoi Cosmo Morningtonin murhalla
-ja loppui sadanmiljoonan anastuksella. Ja kun tälle tahdolle on
-annettava nimi, osoittavat he lähimpään, erinomaiseen, kuuluisaan,
-huonomaineiseen, salaperäiseen, kaikkivoipaan ja kaikkialla
-läsnäolevaan henkilöön, joka oli Cosmo Morningtonin ystävä ja joka
-alusta alkaen on johtanut tapahtumia, liittänyt ne yhteen, syyttänyt
-ja vapauttanut ihmisiä, vanginnut ja auttanut heitä pakoon. He
-sanovat, että hän hallitsee koko juttua, hoitaa sitä omien etujensa
-mukaisesti ja pistää vihdoin taskuunsa satamiljoonaa. Ja tämä henkilö
-on don Luis Perenna, toisin sanoen Arsène Lupin, epäilyttävä henkilö,
-ja olisi mieletöntä jollei asettaisi häntä tällaisen suurenmoisen
-jutun yhteyteen."
-
-"Kiitoksia paljon."
-
-"Niin puhuu yleisö; minä toistan vain sen. Niin kauan kuin rouva
-Fauville ja Gaston Sauveraud olivat hengissä, ei yleisö paljoa
-ajatellut teidän vaatimuksianne perintöön. Mutta molemmat ovat
-kuolleet. Sen vuoksi ei voida olla huomaamatta sitä suorastaan
-ihmetyttävää tapaa, jolla kohtalo työskentelee don Luis Perennan
-eduksi. Te tunnette lainopillisen peruslauseen: _fecit cui prodest_.
-Kenellä on etua Roussel-perillisten katoamisesta? Don Luis
-Perennalla."
-
-"Sillä roistolla!"
-
-"Sillä roistolla! Juuri sitä sanaa märehtii Weber lakkaamatta
-poliisiprefektin ja tutkintotuomarin käytävissä. Te olette roisto
-ja Florence Levasseur on teidän rikostoverinne. Ja tuskin kukaan
-uskaltaa vastustaa. Poliisiprefekti? Mitä se hyödyttää, että hän
-puolustaa teitä, muistuttaa, että te olette kaksi kertaa pelastanut
-hänen henkensä ja tehnyt poliisille palveluksia, joista hänen oli
-ennen muita oltava teille kiitollinen? Mitä se hyödyttää, että
-hän käy pääministerin luona, ja me kaikki tiedämme Valenglayn
-teitä suojelevan? On muita paitsi poliisiprefekti. Meillä on koko
-salapoliisiosasto, yleinen syyttäjä esikuntineen, tutkintotuomari,
-sanomalehdet ja ennen kaikkia yleinen mielipide, joka on
-tyydytettävä, joka odottaa ja pyytää rikollista. Tämä rikollinen
-olette joko te itse tahi Florence Levasseur. Tahi oikeammin sanoen,
-se olette te ja Florence Levasseur."
-
-Ei lihaskaan don Luisin kasvoilla värähtänyt. Mazeroux odotti hetken.
-Kun hän ei saanut mitään vastausta, teki hän epätoivoisen eleen.
-
-"Tiedättekö mitä te pakotatte minut tekemään? Pettämään
-velvollisuuteni. Minä sanon teille, että huomenna te saatte kutsun
-tutkintotuomarin luo. Kuulustelun jälkeen, huolimatta siitä mitä
-kysymyksiä teille tehdään ja mitä te vastaatte, teidät vangitaan.
-Vangitsemismääräys on valmis. Sen ovat teidän vihollisenne saaneet
-aikaan."
-
-"Peijakas..."
-
-"Eikä siinä kaikki. Weber, joka palaa halusta saada kostaa, on
-pyytänyt lomaa saadakseen vartioida tästä päivästä alkaen taloanne,
-niin ettette pääse pakoon kuten Florence Levasseur. Hän on täällä
-väkineen tunnin kuluttua. Mitä siitä sanotte?"
-
-Vastaamatta ja luopumatta huolettomasta asennostaan antoi don Luis
-Mazerouxille merkin.
-
-"Katsokaahan ikkunoiden välisen sohvan alle."
-
-Don Luis näytti vakavalta. Mazeroux totteli vaistomaisesti. Sohvan
-alla oli matkalaukku.
-
-"Kymmenen minuutin kuluttua, sanottuani palvelijoilleni meneväni
-vuoteeseen, kannatte te matkalaukkuni rue de Rivoli 143 B:hen, jossa
-olen herra Lecocqin nimellä vuokrannut itselleni asunnon."
-
-"Minkä vuoksi isäntä? Mitä se merkitsee?"
-
-"Sitä, että kun ei minulla ollut ketään luotettavaa henkilöä
-kantamaan matkalaukkuani, niin olen kolme päivää odottanut
-käyntiänne."
-
-"Niin, mutta..." sammalsi Mazeroux hämmästyneenä.
-
-"Mitä mutta?"
-
-"Oletteko te päättänyt livistää?"
-
-"Luonnollisesti. Mutta miksikä kiirehtiä? Syy minkä vuoksi hankin
-teille salapoliisin paikan oli se, että minä halusin tietää heidän
-suunnitelmistaan minua vastaan. Kun te nyt sanotte, että minä olen
-vaarassa, niin livistän."
-
-Mazerouxin katsoessa häneen kasvavalla kummastuksella, löi hän tätä
-olkapäähän ja sanoi ankarasti:
-
-"Nähkääs, herra komisario, oli turhaa pukeutua ajuriksi ja pettää
-velvollisuutensa. Te ette voi koskaan pettää velvollisuuttanne.
-Kysykää omaltatunnoltanne; olen varma siitä, että se tuomitsee teidät
-ansionne mukaan."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Don Luis oli puhunut totta. Huomattuaan kuinka suuressa määrin Marie
-Fauvillen ja Gaston Sauveraudin kuolema oli muuttanut tilannetta,
-katsoi hän parhaaksi muuttaa varmaan paikkaan. Syynä siihen ettei hän
-ollut tehnyt sitä ennen, oli se, että hän toivoi saavansa tietoja
-Florence Levasseurilta joko kirjeen kautta tahi puhelimitse. Kun
-tyttö itsepäisesti vaikeni, ei don Luisilla ollut mitään syytä
-antautua vangittavaksi, jonka seikan tapausten kulku oli tehnyt hyvin
-todennäköiseksi.
-
-Ja hänen aavistuksensa olivat oikeat. Seuraavana aamuna tuli Mazeroux
-rue de Rivolille ja näytti hyvin virkeältä.
-
-"Te pääsitte pakoon viimeisellä hetkellä. Weber sai tänä aamuna
-kuulla, että lintu oli lentänyt pois. Hän on aivan raivoissaan.
-Ja teidän täytyy tunnustaa, että sekasotku käy aina pahemmaksi ja
-pahemmaksi. Päämajassa ollaan aivan nolostuneita. He eivät edes
-tiedä, mitä Florence Levasseurin kanssa olisi tehtävä. Te olette
-siitä tietysti lukeneet lehdistä. Tutkintotuomari väittää, että
-koska Fauville teki itsemurhan ja tappoi poikansa Edmondin, ei
-Florence Levasseurilla ole asian kanssa mitään tekemistä. Hänen
-katsantokantansa mukaan on juttu lopullisesti selvä. Siinä on meillä
-ihana tutkintotuomari! Eikö esim. Gaston Sauveraudin murha ole
-päivänselvä; Florence Levasseurilla on ollut sormensa siinä niinkuin
-kaikessa muussakin. Eikö juuri hänen huoneestaan, Shakespearen
-teosten välistä, löydetty ilmoitusta, että Fauville oli järjestänyt
-kirjejutun ja räjähdyksen? Ja niin..."
-
-Mazeroux vaikeni don Luisin silmien ilmeestä pelästyneenä. Hän
-ymmärsi, että isäntä oli rakastunut tyttöön enemmän kuin koskaan.
-
-"No niin", sanoi Mazeroux, "emme puhu asiasta. Tulevaisuus on
-näyttävä minun olleen oikeassa, sen saatte kyllä nähdä."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Päivät kuluivat. Mazeroux kävi niin usein kuin mahdollista, tahi
-ilmoitti puhelimitse don Luisille niistä molempien tutkimusten
-yksityiskohdista, joihin Sant-Lazaressa ja Sante-vankilassa oli
-ryhdytty.
-
-Vielä ei oltu saatu pienintäkään selvyyttä tuohon käsittämättömään
-salaisuuteen: hampaiden jälkiin omenassa. Fauvillen suora tunnustus
-vapautti Marien. Ja kuitenkin olivat omenassa epäilemättä Marien
-hampaiden jäljet. Nuo niin kutsutut tiikerinhampaat olivat
-ehdottomasti hänen. Ja sitten...
-
-Lyhyesti ja selvästi, kuten Mazeroux sanoi, kaikki hapuilivat
-pimeydessä, ja vielä siihen määrin, että prefekti, testamentin
-säädöksen mukaan, äkkiä päätti, että perillisten kokous pidettäisiin
-seuraavalla viikolla ja määräsi sen yhdeksänneksi päiväksi kesäkuuta.
-Hän toivoi tällä tavoin saavansa kiusallisen jutun loppumaan, jutun,
-jossa poliisi osoittautui saamattomaksi ja hölmistyneeksi. He
-päättäisivät perinnöstä asianhaarojen mukaan ja sitten lopettaisivat
-jutun. Yleisö lakkaisi vähitellen puhumasta Mornington-perillisten
-joukkomurhasta ja tiikerihampaiden arvoitus vaipuisi unholaan.
-
-Oli kummallista, mutta nämä viimeiset päivät, jotka olivat kuumeisia
-ja levottomia kuten kaikki päivät ennen suurta taistelua -- ja kaikki
-tunsivat, että tässä viimeisessä kokouksessa tulisi suuri taistelu
--- vietti don Luis lepotuolissa rue de Rivolin parvekkeella istuen
-rauhallisesti sikareita polttaen ja puhallellen savurenkaita, joita
-tuuli vei Tuileriesin puutarhaan.
-
-Mazeroux ei voinut sitä sulattaa
-
-"Te kummastutatte minua. Te näytätte niin rauhalliselta ja
-huolettomalta!"
-
-"Minä olen rauhallinen ja huoleton, Alexandre."
-
-"Mutta mitä te tarkoitatte? Eikö asia kiinnitä mieltänne? Ettekö aio
-kostaa rouva Fauvillea ja Sauveraudia? Teitä syytetään julkisesti ja
-te istutte puhaltelemassa savurenkaita!"
-
-Mutta samana päivänä kun kokouksen piti olla, tuli Mazeroux sisään
-kauhistunein ilmein kädessään kirje.
-
-"Tämä on teille, isäntä. Se oli osoitettu minulle mutta sisäkuoressa
-oli teidän nimenne. Kuinka selitätte sen?"
-
-"Sehän on helppoa. Vihollinen tuntee meidän läheisen tuttavuutemme,
-ja kun hän ei tiedä missä minä olen..."
-
-"Mikä vihollinen?"
-
-"Sen sanon teille huomeniltana."
-
-Don Luis avasi kuoren ja luki punaisella kirjoitetut seuraavat rivit:
-
-"Vielä on aikaa, Lupin. Vetäytykää taistelusta. Muuten kuolette
-tekin. Uskoessanne että päämäärä on saavutettu, kohottaessanne
-kätenne minua vastaan ja lausuessanne riemuitsevia sanoja avautuu maa
-juuri silloin allanne. Kuolinpaikkanne on valittu. Ansa on viritetty.
-Varokaa itseänne, Lupin!"
-
-Don Luis hymyili.
-
-"Hyvä", sanoi hän "Nyt selvenee pian kaikki."
-
-"Niinkö luulette?"
-
-"Niin. Kuka antoi teille kirjeen?"
-
-"Tällä kertaa oli meillä onni. Poliisi, jolle se jätettiin, sattui
-asumaan Les Ternes'ssä, sen talon vieressä, josta kirje tuli. Hän
-tuntee miehen hyvin. Se oli onnellinen sattuma, eikö niin?"
-
-Don Luis hypähti tuolilta säteillen ihastuksesta.
-
-"Mitä tarkoitatte? Sanokaa! Tiedättekö kuka hän on?"
-
-"Mies palvelee avenue des Ternesin varrella olevassa sairashuoneessa."
-
-"Menkäämme sinne. Meillä ei ole aikaa kadotettavana."
-
-"Mainiota, isäntä! Nyt olette kaltaisenne."
-
-"Luonnollista. Niin kauan kun ei ollut mitään tekemistä, odotin ja
-lepäsin, sillä ymmärrän hyvin, että taistelu tulee pelottavaksi.
-Mutta koska vihollinen nyt vihdoinkin on tehnyt erehdyksen ja antanut
-minulle jäljen seurattavaksi, ei minun tarvitse odottaa enää; nyt
-käyn suoraan asiaan. Tiikerin jäljille, Mazeroux!"
-
-Kello oli yksi päivällä, kun don Luis ja Mazeroux saapuivat avenue
-Les Ternesin sairaalaan. Eräs palvelija avasi oven. Mazeroux
-antoi don Luisille merkin. Mies oli juuri sama, joka oli tuonut
-kirjeen. Komisarion kysymyksiin vastasi hän kiertelemättä olleensa
-poliisikonttorissa tänä aamuna. "Kenen käskystä?" kysyi Mazeroux.
-
-"Priorittaren".
-
-"Priorittaren?"
-
-"Niin, talossa on myöskin yksityissairaala, jossa hoidetaan nunnia."
-"Voimmeko puhua priorittaren kanssa?"
-
-"Kyllä, tietysti, mutta ette nyt; hän on mennyt ulos."
-
-"Koska hän on kotona?"
-
-"Oh, hän saattaa tulla koska hyvänsä."
-
-Palvelija vei heidät odotushuoneeseen, jossa he viettivät enemmän
-kuin tunnin.
-
-"Täällä emme ole miksikään hyödyksi, isäntä", kuiskasi Mazeroux.
-
-"Mihin teillä on kiire? Odottaako teitä morsian?"
-
-"Me hukkaamme aikaa."
-
-"En minä suinkaan. Kokous prefektin luona ei ole ennenkuin kello
-viisi."
-
-"Mitä sanotte? Te teette pilaa. Ettehän aio sinne?"
-
-"Miksikä en?"
-
-"Miksi? Vangitsemismääräys..."
-
-"Vangitsemismääräys? Paperilappu!"
-
-"Paperilappu, joka tulee vaaralliseksi, jos annatte poliisille
-tilaisuuden käyttää sitä. Teidän läsnäoloanne tullaan katsomaan
-haasteeksi."
-
-"Ja poissaoloani tunnustukseksi. Herran, joka saa sata miljoonaa, ei
-sovi sinä päivänä vetäytyä syrjään. Minun täytyy olla läsnä tuossa
-kokouksessa, enkä halua laiminlyödä oikeuttani. Ja sinne minä menen."
-
-"Isäntä..."
-
-"Heidän edestään kuului tukahdutettu huudahdus. Ja eräs nainen,
-sairaanhoitajatar, joka kulki läpi huoneen, alkoi äkkiä juosta,
-kohotti verhoa ja katosi."
-
-Don Luis nousi epäröiden eikä tiennyt mitä olisi tehtävä. Neljän,
-viiden sekunnin epäröinnin jälkeen syöksyi hän verhon kautta
-käytävään ja pysähtyi sen päässä erään nahkoitetun oven eteen, joka
-oli äsken suljettu. Hän hukkasi vielä enemmän aikaa hapuilemalla
-vapisevin käsin lukkoa.
-
-Avattuaan sen huomasi hän takaportaat. Menisikö hän niitä pitkin?
-Oikealla jatkuivat samat portaat pohjakerrokseen. Hän meni niitä
-myöten, saapui keittiöön, sai käsiinsä keittäjättären ja sanoi
-hänelle käskevällä äänellä:
-
-"Onko eräs hoitajatar mennyt äsken tätä tietä ulos?"
-
-"Tarkoitatteko sisar Gertrudea, sitä uutta?"
-
-"Niin, niin, pian... häntä odotetaan tuolla."
-
-"Kuka odottaa?"
-
-"Sehän on pirua, ettekö voi sanoa, mitä tietä hän meni?"
-
-"Tuosta ovesta."
-
-Don Luis syöksyi eteenpäin pienen eteisen kautta ja tuli avenue des
-Ternesille.
-
-"Tämähän on hauskaa kilpajuoksua!" huudahti Mazeroux, joka oli
-saavuttanut hänet.
-
-Don Luis katseli pitkin katua. Eräs linja-auto ajoi juuri pieneltä,
-Place Saint Ferdinandin viereiseltä torilta.
-
-"Siellä hän menee", selitti don Luis. "Tällä kertaa en päästä häntä
-pakoon."
-
-Hän huusi vuokra-auton.
-
-"Seuratkaa tuota linja-autoa viidenkymmenen metrin päästä."
-
-"Onko se Florence Levasseur?" kysyi Mazeroux.
-
-"On."
-
-"Mainiota!" mutisi komisario. Sitten ei hän voinut olla
-huudahtamatta: "No, näettekös nyt. Niin sokea ette kai saata olla,
-että luulisitte häntä syyttömäksi."
-
-Don Luis ei tehnyt mitään vastaväitteitä. Jännittynyt ilme
-kasvoissaan tarkasteli hän autoa, joka tällä hetkellä seisoi
-bulevardi Haussmannin kulmassa.
-
-"Pysähtykää!" huusi hän ohjaajalle.
-
-Tyttö nousi pois. Oli helppo tuntea Florence Levasseur
-hoitajatarpuvussa. Hän katsoi ympärilleen varmistautuakseen siitä,
-ettei häntä seurattu, otti sitten ajurin ja ajoi pitkin bulevardia ja
-rue de la Pépinièrea Saint-Lazaren rautatieasemalle.
-
-Don Luis katsoi etäämpää kuinka hän meni Cour de Romen portaita ja
-seurattuaan jäljestä näki tytön odotussalin toisessa päässä olevalla
-lippuluukulla.
-
-"Pian, Mazeroux", sanoi hän. "Ottakaa esille salapoliisikorttinne ja
-kysykää mihin hän osti lipun. Juoskaa, ennenkuin muita matkustajia
-tulee."
-
-Mazeroux riensi pois, kysyi lipunmyyjältä ja palasi takaisin.
-
-"Rouen, toinen luokka."
-
-"Ostakaa lippu itsellenne."
-
-Mazeroux teki niin. He kuulivat, että muutaman minuutin kuluttua
-lähtisi pikajuna. Heidän tullessaan asemasillalle nousi Florence
-juuri erääseen vaunuosastoon.
-
-Juna vihelsi.
-
-"Nouskaa junaan", sanoi don Luis vetäytyen syrjään niin hyvin kuin
-taisi. "Sähköttäkää minulle Rouenista, tulen sinne teidän jälkeenne
-illalla. Pitäkää häntä koko ajan silmällä. Älkää päästäkö häntä
-liukumaan sormienne välitse. Hän on hyvin viekas, sen saatte uskoa."
-
-"Mutta miksi ette itse matkusta? Se olisi paljon parempi..."
-
-"Ei saata tulla kysymykseenkään. Juna ei pysähdy ennenkuin Rouenissa
-ja minä en ehtisi illaksi takaisin. Kokous prefektin luona on kello
-viisi."
-
-"Ja te aiotte itsepäisesti sinne?"
-
-"Enemmän kuin koskaan. Kas niin, nouskaa vaunuun."
-
-Hän sysäsi Mazerouxin erääseen viimeisistä vaunuista. Juna alkoi
-liikkua ja katosi pian erääseen tunneliin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kello oli täsmälleen viisi, kun majuri, kreivi d'Astrignac, maître
-Lepertuis ja amerikkalainen lähetystösihteeri saatettiin herra
-Desmalionsin työhuoneeseen. Samassa astui joku vahtimestarin
-huoneeseen ja jätti korttinsa.
-
-Päivystävä vahtimestari katsoi korttiin, käänsi nopeasti päänsä
-eräässä nurkassa seisovaan ja puhelevaan miesjoukkoon ja kysyi sitten
-äsken saapuneelta: "Onko teitä pyydetty tänne?"
-
-"Ei tarvitse. Sanokaa vain että täällä on: don Luis Perenna."
-
-Sähköisku värähdytti pientä nurkassa puhelevaa joukkoa ja eräs heistä
-astui esiin. Se oli Weber, salapoliisipäällikkö.
-
-Molemmat miehet katsoivat toisiaan suoraan silmiin. Don Luis hymyili
-rakastettavasti. Weber oli kuolonkalpea, hänen joka jäsenensä vapisi
-ja hän ponnisteli hillitäkseen itseään.
-
-Hänen lähellään seisoi pari sanomalehtimiestä ja neljä salapoliisia.
-
-Vahtimestari tuli takaisin ja osoitti, sanaakaan sanomatta,
-don Luisille tietä. Perenna teki Weberin ohi mennessään mitä
-kohteliaimman kumarruksen, nyökkäsi ystävällisesti salapoliiseille ja
-astui sisään.
-
-Kreivi d'Astrignac tuli heti ojennetuin käsin häntä vastaan
-osoittaen sen kautta, etteivät mitkään lorut olleet vähentäneet
-sitä kunnioitusta, jota hän yhä tunsi sotilas Perennaan
-muukalaislegioonasta. Mutta prefektin käytös oli hyvin pidättyvää
-ja paljon merkitsevää. Hän jatkoi niiden paperien selailemista,
-joita oli tutkinut, puhellen hiljaa Amerikan lähetystösihteerin Ja
-asianajajan kanssa.
-
-Don Luis ajatteli:
-
-"Rakas Lupin, joku lähtee tästä huoneesta käsiraudoilla varustettuna.
-Jollei se ole todellinen rikollinen, niin olet se sinä, poika
-raukkani Muista minun sanojani."
-
-Hän hieroi käsiään niin tyytyväisenä, että herra Desmalions ei voinut
-olla katsomatta häneen. Don Luis näytti säteilevältä kuin mies, joka
-nauttii sekoittamatonta onnea ja varustautuu kokemaan vielä suurempia
-riemuja.
-
-Poliisiprefekti vaikeni hetken ikäänkuin olisi kummastellut mitä
-peijakasta mies iloitsi; sitten selaili hän jälleen papereitaan ja
-sanoi vihdoinkin:
-
-"Olemme kokoontuneet jälleen, hyvät herrat, niinkuin kaksi kuukautta
-takaperin, tullaksemme määrättyyn tulokseen Morningtonin perinnöstä.
-Senor Carcèrés, perulainen attashea, ei tule. Olen saanut Italiasta
-sähköteitse tiedon, että hän on hyvin sairas. Hänen läsnäolonsa ei
-ole välttämätön. Ei puutu siis ketään... paitsi tietysti niitä,
-joiden vaatimukset tämä kokous olisi mielellään vahvistanut,
-tarkoitan Cosmo Morningtonin perillisiä."
-
-"Eräs toinen henkilö puuttuu myöskin, herra prefekti."
-
-Herra Desmalions silmäsi don Luisiin, joka oli puhunut. Prefekti
-epäröi hiukan ja päätti pyytää häntä selittämään.
-
-"Mitä tarkoitatte? Kuka?"
-
-"Mornington-perillisten murhaaja."
-
-Tällä kertaa veti don Luis jälleen puoleensa huomion ja pakotti
-toiset, kohtaamastaan vastarinnasta huolimatta, ottamaan huomioon
-hänen läsnäolonsa ja antautumaan hänen vaikutuksensa alaiseksi.
-
-"Herra prefekti", kysyi hän, "sallitteko minun esittää asianhaarat
-sellaisina kuin ne nyt ovat? Siitä tulee luonnollinen jatko ja loppu
-sille keskustelulle, joka meillä oli bulevardi Suchetin räjähdyksen
-jälkeen."
-
-Herra Desmalionsin vaikeneminen antoi don Luisille luvan puhua. Hän
-jatkoi heti:
-
-"Se ei vie pitkää aikaa, herra prefekti, ja siihen on kaksi
-syytä: ensiksikin, koska meillä on käytettävänä herra Fauvillen
-tunnustus ja me tiedämme täydellisesti mitä eriskummallista osaa
-hän näytteli, ja toiseksi, koska totuus, niin monimutkaiselta
-kuin se näyttääkin, on itse asiassa sangen yksinkertainen. Kaikki
-perustuu siihen huomautukseen, jonka te, herra prefekti, teitte
-lähtiessänne Fauvillen talosta: 'Mistä johtuu', kysyitte te, 'että
-Mornington-perintöä ei kertaakaan mainita Hippolyte Fauvillen
-tunnustuksessa?' Kaikki perustuu siihen, Hippolyte Fauville ei
-sanonut sanaakaan perinnöstä ja syy on selvästi se, ettei hän
-siitä tiennyt mitään. Ja syy minkävuoksi Gaston Sauveraud saattoi
-kertoa minulle koko hämmästyttävän juttunsa tekemättä pienintäkään
-viittausta perintöön, oli se, ettei perintö näytellyt Sauveraudin
-jutussa mitään osaa. Hän ei tiennyt siitä enempää kuin Marie Fauville
-ja Florence Levasseurkaan. On mahdotonta kieltää sitä tosiasiaa,
-että Hippolyte Fauvillea ohjasi kostonhalu ja yksinomaan vain se.
-Minkä vuoksi olisi hän muuten käyttäytynyt niinkuin teki, kun Cosmo
-Morningtonin miljoonat olisivat tulleet hänelle täydellä oikeudella?
-Sitäpaitsi, jos hän olisi halunnut nauttia näistä miljoonista, ei hän
-olisi aloittanut ottamalla itseltään henkeä. Se asia on siis varma:
-perintö ei vaikuttanut millään tavoin Hippolyte Fauvillen päätökseen
-ja toimiin. Ja siitä huolimatta katosivat he kaikki, yksi kerrallaan,
-taipumattomalla säännöllisyydellä juuri siinä järjestyksessä kuin
-Mornington-testamentin perintö olisi heille langennut: Cosmo
-Mornington, Hippolyte Fauville, Edmond Fauville, Marie Fauville ja
-vihdoin Gaston Sauveraud. Eikö se ole omituista? Ja eikö meidän ole
-otaksuttava, että kaiken tämän takana oli johtava tahto? Eikö meidän
-ole myönnettävä, että tähän pelottavaan taisteluun vaikutti perintö,
-ja että viheliäisen Fauvillen vihan ja mustasukkaisuuden takana
-seisoi vielä hirvittävämmällä tarmolla varustettu olento, mies, joka
-seurasi määrättyä tarkoitusta, ajaen heitä kuolemaan yhden kerrallaan
-kuten numeroituja uhreja. Herra prefekti, yleinen mielipide antaa
-minulle täydellisen oikeuden sanoa, ja osa poliiseista, herra Weber
-etunenässä, on aivan samaa mieltä kuin minäkin, että tällaisen
-olennon olemassaolo on jokaiselle selvä. Täytyy olla joku, joka
-muodosti määräävän tahdon ja ajoi asiaa koko tarmollaan. Tämä
-joku -- olin minä. No niin, miksikä ei? Enkö minä ollut siinä
-asemassa, että minulla oli syy murhiin? Enkö minä ollut Cosmo
-Morningtonin perillinen? -- En aio puolustautua. On mahdollista,
-että ulkonainen vaikutus tahi asianhaarat voivat pakottaa teidät,
-herra prefekti, ryhtymään epäoikeutettuihin toimenpiteisiin minua
-kohtaan, mutta en tahdo loukata teitä silmänräpäystäkään uskomalla,
-että te voitte katsoa miehen, jonka toimintaa olette kaksi kertaa
-tarkastellut, kykenevän sellaiseen rikokseen. Ja kuitenkin on vain
-luonnollista, että yleisö vaistomaisesti syyttää minua. Paitsi
-Hippolyte Fauvillea täytyy olla vielä toinen rikollinen ja hän
-on varmasti Cosmo Morningtonin perillinen. Koska minä en ole se
-mies, niin on olemassa joku toinen Cosmo Morningtonin perillinen.
-Häntä minä syytän, herra prefekti. Tässä häpeällisessä jutussa,
-jota on silmiemme edessä näytelty, on jotain enemmän kuin kuolleen
-miehen tahto. Yhteen aikaan luulimme asian olevan niin, mutta siinä
-on jotain muutakin. Minä en ole taistellut koko ajan kuollutta
-miestä vastaan, useamman kerran olen tuntenut elämän hengityksen
-kasvoillani. Kuollut mies teki paljon, mutta hän ei tehnyt kaikkea.
-Ja jos niinkin olisi ollut, oliko hän yksin tätä tehdessään? Oliko
-Fauville yksin suorittamassa toisen käskyjä? Tahi oliko hänellä
-rikostoveri, joka auttoi häntä suunnitelman suorittamisessa? Sitä
-emme tiedä. Mutta tuo tuntematon jatkoi työtä, johon hän alussa
-ehkä oli antanut vain aiheen, ja jota hän kaikessa tapauksessa
-käytti edukseen päättäen suorittaa sen loppuun asti. Ja sen hän
-teki, koska tunsi Cosmo Morningtonin testamentin. Häntä minä syytän.
-Minä syytän häntä kaikista niistä petoksista ja rikollisista
-teoista, joita ei voida lukea Hippolyte Fauvillen työksi. Minä
-syytän hänen murtaneen auki sen kirjoituspöydän laatikon, johon
-maître Lepertuis oli pannut päämiehensä testamentin. Minä syytän
-hänen menneen Cosmo Morningtonin huoneeseen ja asettaneen sinne
-myrkkypullon sen glycero-fosfaattipullon tilalle, jota Cosmo
-Morningtonin oli tapana käyttää ruiskutuksissaan. Minä syytän
-hänen näytelleen sen lääkärin osaa, joka tuli ja antoi Cosmo
-Morningtonista väärän lääkärintodistuksen. Minä syytän hänen
-hankkineen Hippolyte Fauvillelle sen myrkyn, joka tappoi päällikkö
-Vérot'n, Edmond Fauvillen ja Hippolyte Fauvillen itsensä. Minä
-syytän hänen suunnanneen Gaston Sauveraudin käden minua vastaan, kun
-tämä kolme kertaa hänen neuvostaan ja osoituksestaan koetti riistää
-henkeni ja onnistui vihdoin ottamaan hengen autonkuljettajaltani.
-Minä syytän hänen käyttäneen sitä yhteyttä, jonka Gaston Sauveraud
-oli solminut sairasosastolla, lähettääkseen rouva Fauvillelle
-myrkyn ja morfiiniruiskun, joilla tuo naisraukka saattoi toteuttaa
-itsemurha-aikeensa. Minä syytän hänen tuntemattomalla tavalla
-toimittaneen Gaston Sauveraudille sanomalehtileikkeleitä Marie
-Fauvillen kuolemasta, ja että hän oli etukäteen laskenut tekonsa
-seuraukset. -- Yhdellä sanalla -- mainitsematta hänen osuuttaan
-päällikkö Vérot'n, autonohjaajani ja ensimmäisen tarkastaja Ancenisen
-murhiin -- syytän häntä, että hän on tappanut Cosmo Morningtonin,
-Hippolyte Fauvillen, Edmond Fauvillen, Marie Fauvillen ja Gaston
-Sauveraudin, siis kaikki, jotka seisovat hänen ja miljoonien välillä.
-Nämä viimeiset sanat, herra prefekti, sanovat teille selvästi, mitä
-minä ajattelen. Kun mies tekee lopun viidestä kanssaihmisestään
-saadakseen haltuunsa muutamia kymmeniä miljoonia, merkitsee se, että
-nämä toimenpiteet asettavat hänet aivan varmasti noiden miljoonain
-hallitsijaksi. Lyhyesti ja selvästi, kun mies tappaa miljonäärin
-ja hänen neljä perillistään, merkitsee se, että hän itse on viides
-perillinen. Miehen täytyy olla täällä heti."
-
-"Mitä?"
-
-Poliisiprefekti huudahti tahdottomasti.
-
-Don Luis vastasi:
-
-"Herra prefekti, hänen tänne tulonsa on minun syytösteni järjellinen
-johtopäätös. Muistakaa, että Cosmo Morningtonin testamentissa
-on pykälä, joka säätää, ettei kenenkään perillisen vaatimuksia
-hyväksytä, jollei hän ole tänään täällä läsnä."
-
-"Ja ellei hän tule?" sanoi prefekti näyttäen täten että don Luisin
-vakaumus oli vähitellen voittanut hänen epäilynsä.
-
-"Hän tulee, herra prefekti. Muuten ei koko tällä jutulla olisi ollut
-mitään merkitystä."
-
-"Mutta entä jos hän ei tule?" huudahti Desmalions entistä
-kiihkeämmällä äänensävyllä.
-
-"Silloin, herra prefekti, on teidän otaksuttava, että rikollinen olen
-minä, eikä teillä ole muuta tehtävää kuin vangita minut. Kello viiden
-ja kuuden välillä saatte te tässä huoneessa nähdä edessänne henkilön,
-joka on murhannut Morningtonin perilliset. Vastakkaisessa tapauksessa
-tulee oikeudentunto joka tapauksessa tyydytetyksi. Hän tai minä...
-tilanne on hyvin yksinkertainen."
-
-Herra Desmalions vaikeni. Hän kierteli ajatuksissaan viiksiään ja
-kulki ympäri pöydän monta kertaa siinä pienessä piirissä, jonka
-läsnäolijat muodostivat. Oli selvää, että hänen aivoissaan oli
-muodostumassa vastaväitteitä. Vihdoinkin mutisi hän:
-
-"Ei, ei. Sillä kuinka voimme selittää, että mies olisi odottanut
-tähän saakka tehdäkseen vaatimuksensa?"
-
-"Ehkä onnettomuus, herra prefekti, joku este. Tahi myöskin -- eihän
-voi tietää -- ehkä epänormaali halu herättää tavatonta huomiota.
-Huomatkaa, herra prefekti, kuinka huolellisesti ja taitavasti koko
-juttu on hoidettu. Jokainen tapahtuma sattuu täsmälleen Hippolyte
-Fauvillen määräämällä hetkellä. Emmekö voi otaksua, että hänen
-rikostoverinsa noudattaa samaa järjestelmää eikä astu esiin ennenkuin
-viimeisellä hetkellä?"
-
-Herra Desmalions huudahti melkein katkerasti:
-
-"Ei, ei ja tuhat kertaa ei! Se ei ole mahdollista. Jos on olemassa
-olento, tarpeeksi hirveä suorittaakseen sellaisen sarjan rikoksia, ei
-hän ole niin tyhmä, että jättäytyisi käsiimme."
-
-"Hän ei tiedä mikä vaara häntä tänne tullessaan uhkaa, koska ei
-kukaan ole ajatellut hänen olemassaolonsa mahdollisuutta. Sitäpaitsi,
-mitä hän panee vaaraan?"
-
-"Oh, jos hän on todellakin tehnyt nämä murhat..."
-
-"Hän ei ole niitä tehnyt, herra prefekti. Hän on järjestänyt niin,
-että ne ovat tulleet tehdyiksi, ja se on kokonaan toinen asia. Ja nyt
-te ymmärrätte missä miehen käsittämätön voima piilee. _Hän ei toimi
-henkilökohtaisesti._ Siitä päivästä kun totuus selveni minulle, olen
-onnistunut vähitellen keksimään hänen toimintatapansa ja paljastamaan
-koneiston, jota hän johtaa. _Hän ei toimi henkilökohtaisesti._
-Siinä hänen järjestelmänsä. Te huomaatte niin olevan koko ajan.
-Cosmo Mornington kuoli näennäisesti huolimattomasti tehdyn ruiskeen
-vuoksi. Itse asiassa oli se tämä mies, joka laittoi niin, että
-ruiske tuli kohtalokkaaksi. Päällikkö Vérot'n tappoi näennäisesti
-Hippolyte Fauville. Itse asiassa on se ollut tämä mies, joka on
-osoittanut Fauvillelle murhan välttämättömyyden ja niin sanoakseni
-ohjannut hänen kättään. Samalla tavoin tappoi Fauville poikansa
-ja teki itsemurhan kuten Marie Fauville ja Gaston Sauveraudkin.
-Todellisuudessa se oli tämä mies, joka halusi, että he kuolisivat,
-aiheutti heidän itsemurhansa ja antoi siihen välineet. Siinä on
-järjestelmä ja sellainen on mies." Hän lisäsi hillityllä äänellä,
-jossa tuntui levottomuutta: "Tunnustan etten koskaan elämässäni,
-jonka kuluessa olen tuntenut monta kummallista henkilöä, ole tavannut
-kauhistuttavampaa olentoa, joka toimisi niin pirullisella neroudella
-ja niin suurella psykologisella vaistolla."
-
-Hänen sanansa tekivät kuulijoihin yhä voimakkaamman vaikutuksen.
-He näkivät edessään tuon näkymättömän olennon. Se sai heidän
-mielikuvituksissaan muodon. He odottivat hänen tuloaan. Kahdesti oli
-don Luis kääntynyt ovelle ja kuunnellut.
-
-Herra Desmalions sanoi:
-
-"Toimiiko hän itse tahi antaako toisten toimia, on sama, sillä kun
-hän kerran on kiinni, tulee laki..."
-
-"Laki ei saa mitään helppoa tehtävää, herra prefekti. Hänen kykynsä
-omaava mies on tietysti etukäteen nähnyt kaikki, vangitsemisen ja
-syytteenkin, jonka kohteeksi hän voi joutua, eikä häntä vastaan ole
-mitään muuta kuin teoria ilman todisteita."
-
-"Te katsotte siis..."
-
-"Minä, herra prefekti, katsoisin parhaaksi hyväksyä hänen
-selityksensä luonnollisena asiana enkä osoittaisi mitään epäluuloa.
-Tärkeintä on saada selville kuka hän on. Sitten voitte te ennemmin
-tahi myöhemmin paljastaa hänet."
-
-Prefekti jatkoi kulkuaan ympäri pöydän. Majuri d'Astrignacin silmät
-olivat suunnattuina don Luisiin, jonka rauhallisuus hämmästytti
-häntä. Asianajaja ja lähetystösihteeri näyttivät olevan kovin
-jännittyneitä. Astuisiko tuo kauhea murhaaja heidän eteensä?
-
-"Hiljaa!" sanoi prefekti ja pysähtyi.
-
-Joku kulki etuhuoneessa.
-
-Koputettiin ovelle.
-
-"Sisään!"
-
-Vahtimestari astui sisään mukanaan käyntikorttitarjotin.
-Tarjottimella oli kirje ja yksi niitä painettuja kaavakkeita, joille
-kävijät kirjoittivat nimensä ja asiansa.
-
-Herra Desmalions meni kiireesti vahtimestaria vastaan. Hän epäröi
-hetken ennenkuin otti ilmoituslehden. Hän oli hyvin kalpea. Sitten
-katsoi hän siihen nopeasti.
-
-"Oh --!" sanoi hän vavahtaen.
-
-Hän heitti silmäyksen don Luisiin, tuumi, otti kirjeen ja kysyi
-vahtimestarilta:
-
-"Onko tulija siellä?"
-
-"Odotushuoneessa, herra prefekti."
-
-"Saattakaa hänet sisään kun soitan."
-
-Vahtimestari lähti huoneesta.
-
-Herra Desmalions seisoi paikaltaan liikahtamatta kirjoituspöytänsä
-edessä. Toisen kerran kohtasi don Luis hänen silmänsä. Mitä oli
-tapahtunut?
-
-Äkillisellä liikkeellä avasi prefekti kuoren, jota piteli, veti
-esille kirjeen ja alkoi lukea.
-
-Toiset seurasivat hänen jokaista liikettään, hänen jokaista
-ilmettään. Täyttyisikö Perennan ennustus? Esittäisikö viides
-perillinen vaatimuksensa perintöön?
-
-Niin pian kuin herra Desmalions oli lukenut ensimmäiset rivit, katsoi
-hän ylös ja sanoi puoliääneen don Luisille:
-
-"Olette oikeassa. Eräs perillinen ilmoittautuu."
-
-"Kuka hän on, herra prefekti?"
-
-Herra Desmalions ei vastannut. Hän luki kirjeen loppuun. Luettuaan
-sen luki hän sen vielä uudelleen tarkkaavaisesti kuin olisi punninnut
-joka sanaa. Lopuksi luki hän sen ääneen:
-
-    'Herra prefekti.
-
-    Sattuma on paljastanut minulle erään Rousselin perheen
-    tuntemattoman perillisen. Vasta tänään onnistui minun hankkia
-    perillisen laillistuttamistodistukset ja ennen aavistamattomien
-    esteiden vuoksi olen tilaisuudessa lähettämään teille ne
-    viimeisessä silmänräpäyksessä _asianomaisen henkilön mukana_.
-    Kunnioittaen salaisuutta, joka ei ole minun, ja naisena haluten
-    pysyä asian ulkopuolella, johon olen vain sattumalta sekaantunut,
-    pyydän teitä, herra prefekti, suomaan minulle anteeksi, etten
-    pane tämän kirjeen alle nimeäni.'
-
-Perenna oli siis ollut oikeassa ja tapaukset vahvistivat hänen
-ennustuksensa. Uusi henkilö ilmoittautui määrättyyn aikaan. Ja itse
-tapa, jolla tämä jutun uusi vaihe esiintyi, oli luonteenomainen sille
-koneelliselle täsmällisyydelle, jolla koko asiaa oli hoidettu.
-
-Jäljellä oli vain kysymys: kuka oli tämä tuntematon henkilö,
-tämä perillinen ja viisi -- kuusinkertainen murhaaja? Hän odotti
-etuhuoneessa. Hänen ja toisten välillä oli vain seinä. Hän oli
-tulossa. He näkisivät hänet.
-
-Prefekti soitti.
-
-Muutamia jännittäviä sekunteja kului. Omituista kyllä ei herra
-Desmalions irrottanut silmiään Perennasta. Don Luis hallitsi itsensä
-täydellisesti, mutta tunsi epävarmuutta ja levottomuutta.
-
-Ovi avautui. Vahtimestari päästi jonkun sisään.
-
-Tulija oli Florence Levasseur.
-
-
-
-
-VI LUKU
-
-Weber saa korvauksen
-
-
-Don Luis seisoi hetken kivettyneenä. Florence Levasseur täällä!
-Florence, jonka hän oli Mazerouxin silmälläpidon alaisena jättänyt
-junaan, ja jonka oli mahdotonta olla takaisin ennen kahdeksaa illalla.
-
-Hämmästyksestään huolimatta ymmärsi hän kuitenkin heti. Florence oli
-tietänyt, että häntä seurattiin, houkutellut heidät Saint-Lazaren
-rautatieasemalle ja kulkenut aivan yksinkertaisesti rautatievaunun
-läpi astuen toiselle asemasillalle rehellisen Mazerouxin istuessa
-junassa pitämässä silmällä matkustajaa, jota ei ollut.
-
-Mutta äkkiä käsitti hän kauhistuttavan tilanteen.
-
-Florence tuli vaatimaan perintöä ja tämä toimenpide oli, Perennan
-omien sanojen mukaan, mitä hirvittävin todistus.
-
-Vastustamattoman voiman ajamana hypähti don Luis tytön luo, tarttui
-hänen käsivarteensa ja sanoi melkein käskevästi:
-
-"Mitä te täällä teette? Miksikä tulette tänne? Miksi ette ilmoittanut
-minulle --?"
-
-Herra Desmalions asettui heidän väliinsä. Mutta don Luis huudahti,
-tytön käsivartta päästämättä:
-
-"Oh, herra prefekti, ettekö näe, että tässä on erehdys? Henkilö, jota
-odotimme, ja josta minä puhuin, ei ole hän. Se toinen pysyttäytyy
-taka-alalla kuten aina. Onhan mahdotonta, että Florence Levasseur..."
-
-"Minulla ei ole mitään ennakkoluuloja tästä nuoresta naisesta", sanoi
-prefekti virallisella äänellä. "Mutta velvollisuuteni on kysyä, mikä
-on tuonut hänet tänne, ja sen aionkin tehdä."
-
-Florence katsoi yhdestä toiseen ikäänkuin koko juttu olisi ollut
-hänelle ratkaisematon arvoitus. Hänen kauniit, tummat silmänsä
-olivat rauhalliset kuten tavallisesti. Hän ei kantanut enää
-sairaanhoitajatarpukua; hänen harmaa, yksinkertainen, koristelematon
-pukunsa esiintoi hänen solakan vartalonsa.
-
-Herra Desmalions sanoi:
-
-"Selittäkää, neiti."
-
-Hän vastasi:
-
-"Minulla ei ole mitään selitettävää, herra prefekti. Olen tullut
-luoksenne asialle, jonka nyt olen toimittanut tietämättä mitä se
-koskee."
-
-"Mitä tarkoitatte? Tietämättä mitä asia koskee?"
-
-"Niin on asian laita. Eräs, johon luotan ja jota kohtaan tunnen
-suurta kunnioitusta, on pyytänyt minua tuomaan teille eräitä
-papereita. Ne koskevat kai sitä asiaa, joka on tämän kokouksen
-aiheena."
-
-"Morningtonin perintöä?"
-
-"Niin".
-
-"Tehän tiedätte, että jos ei perinnön vaatimuksia olisi tehty tämän
-kokouksen aikana, ei niitä olisi hyväksytty?"
-
-"Minä tulin niin pian kun sain paperit".
-
-"Minkä vuoksi ette saanut niitä paria tuntia aikaisemmin!"
-
-"Minä en ollut saapuvilla. Minun täytyi poistua kiireesti talosta,
-jossa asuin."
-
-Perenna ei epäillyt, että hänen väliintulonsa oli hidastuttanut
-vihollisen aikeita pakottaen Florencen pakenemaan.
-
-Prefekti jatkoi:
-
-"Te ette siis tunne syytä minkä vuoksi olette saaneet nämä paperit?"
-
-"En".
-
-"Ja te olette nähtävästi yhtä tietämätön siitä, että nämä paperit
-koskevat teitä?"
-
-"Ne eivät koske minua, herra prefekti."
-
-Herra Desmalions hymyili, katsoi Florencea silmiin ja sanoi:
-
-"Niitä seuraavan kirjeen mukaan ne ovat hyvin läheisessä yhteydessä
-kanssanne. Ne näyttävät ehdottomasti todistavan, että te polveudutte
-Rousselin perheestä, ja että teillä näin ollen on oikeus Morningtonin
-perintöön."
-
-"Minulla!"
-
-Se oli tahdoton kummastuksen ja vastustuksen huudahdus.
-
-"Antakaa minulle paperit", sanoi herra Desmalions.
-
-Florence otti käsilaukustaan sinisen kuoren, joka ei ollut sinetöity
-ja joka sisälsi joukon kuluneita, haalistuneita asiapapereita.
-
-Prefekti tutki niitä vaieten, luki ne läpi, tarkasti
-perusteellisesti, tutki sinetit ja allekirjoitukset suurennuslasilla
-ja sanoi:
-
-"Ne ovat, sikäli kuin näyttää, oikeita. Sinetit ovat julkisten
-viranomaisten."
-
-"Siis, herra prefekti --?" kysyi Florence vapisevin äänin.
-
-"Siis näyttää teidän tietämättömyytenne minusta hyvin kummalliselta."
-
-Hän kääntyi asianajajaan ja sanoi:
-
-"Kuulkaa, mitä nämä paperit sisältävät ja todistavat. Gaston
-Sauveraudilla, Cosmo Morningtonin perillisellä neljännessä polvessa
-oli, kuten tiedätte, vanhempi Raoul-niminen veli, joka asui
-Argentiinassa. Tämä veli lähetti ennen kuolemaansa, erään vanhan
-hoitajattaren mukana Eurooppaan lapsen, joka ei ollut mikään muu kuin
-hänen tyttärensä, avioton, mutta lailliseksi tunnustettu tytär, joka
-hänellä oli Buenos Airesissa olevan ranskalaisen opettajattaren,
-neiti Levasseurin kanssa. Tässä on kastetodistus. Tässä on isän
-itsensä kirjoittama selitys. Tässä on vanhan lapsenhoitajan todistus.
-Tässä on kolmen ystävän, Buenos-Airesin kauppiaiden, todistus. Ja
-tässä ovat isän ja äidin kuolintodistukset. Kaikki nämä todistukset
-ovat laillisia ja ovat varustetut Ranskan konsulin sinetillä.
-Nykyoloissa ei minulla ole mitään aihetta niitä epäillä ja minun
-täytyy pitää neiti Levasseuria Raoul Sauveraudin tyttärenä ja Gaston
-Sauveraudin veljentyttärenä."
-
-"Gaston Sauveraudin veljentytär? Hänen veljentyttärensä?" sammalsi
-Florence.
-
-Don Luis huomasi herra Desmalionsin tarkastelevan tyttöä vielä
-tarkemmin kuin hän itse ja hän koetti lukea sen miehen salaiset
-ajatukset, josta ratkaisu riippui. Ja hän tuli äkkiä vakuutetuksi,
-että Florencen vangitseminen oli yhtä päätetty kuin jos hän olisi
-ollut pahin rikollinen. Hän meni tytön luo ja sanoi:
-
-"Florence!"
-
-Tyttö katsoi häneen kyyneleisillä silmillään mitään vastaamatta.
-
-"Voidakseni puolustaa teitä, Florence -- sillä sitä te tarvitsette,
-vaikk'ette, siitä olen varma, tiedä siitä mitään -- täytyy teidän
-ymmärtää se kauhea tilanne, johon olosuhteet ovat teidät johtaneet.
-Poliisiprefekti on erinäisten tapahtumien perusteella tullut siihen
-järjestelmälliseen tulokseen, että henkilö, joka astuu tähän
-huoneeseen mukanaan selvät todistukset oikeudestaan perintöön, on
-murhannut Morningtonin perilliset. Te tulitte huoneeseen, Florence,
-ja te olette epäilemättömästi Cosmo Morningtonin perillinen."
-
-Hän näki tytön tulevan kuolonkalpeaksi ja vapisevan kaikista
-jäsenistään.
-
-Hän jatkoi:
-
-"Tämä on muodollinen syytös. Eikö teillä ole mitään sanottavaa?"
-
-Florence epäröi hetken ja selitti sitten:
-
-"Minulla ei ole mitään sanottavaa. Koko juttu on arvoitus. Mitä minä
-voisin vastata? En ymmärrä?"
-
-Don Luis seisoi hänen edessään tuskasta vapisten. Hän sammalsi:
-
-"Siinäkö kaikki? Taivutteko te?"
-
-Hetken kuluttua sanoi tyttö matalalla äänellä:
-
-"Olkaa hyvä ja selittäkää. Mitä tarkoitatte sanoessanne, että jos en
-vastaa, niin taivun syytökseen?"
-
-"Aivan niin".
-
-"Ja sitten?"
-
-"Vangitseminen... vankila."
-
-"Vankila!"
-
-Weber astui salapoliisien seuraamana sisään. Herra Desmalions puhui
-hänen kanssaan ja osoitti Florencea. Weber meni tämän luo.
-
-"Florence!" sanoi don Luis.
-
-Tyttö katsoi häneen, näki Weberin ja hänen väkensä sekä ymmärsi
-äkkiä mitä tapahtuisi. Hän otti askeleen takaisin, horjui hetken ja
-heittäytyi sitten don Luisin käsivarsille:
-
-"Oi, pelastakaa minut, pelastakaa minut, pelastakaa minut!"
-
-Hän teki tämän niin luonnollisesti ja vaistomaisesti, hänen
-tuskanhuutonsa ilmaisi sellaista levottomuutta, jota vain syytön
-saattaa tuntea, että don Luis tuli heti vakuutetuksi ja huudahti:
-
-"Ei, ei, se ei saa tapahtua! Herra prefekti, on asioita, joita ei
-voida sallia..."
-
-Hän kumartui Florencen puoleen, jota piti puristettuna rintaansa
-vasten niin kovasti ettei kukaan voinut ottaa tätä häneltä. Heidän
-silmänsä kohtasivat. Heidän kasvonsa olivat aivan lähekkäin. Perenna
-vapisi mielenliikutuksesta nähdessään kuinka väsynyt ja avuton tyttö
-oli ja sanoi hänelle intohimoisesti niin ettei kukaan muu voinut
-kuulla:
-
-"Minä rakastan teitä... minä rakastan teitä... oi, Florence, jos vain
-tietäisitte mitä tunnen, kuinka kärsin ja kuinka onnellinen olen!...
-Florence, rakastan teitä, rakastan teitä!"
-
-Weber oli vetäytynyt prefektin merkistä syrjään. Tämä halusi nähdä
-tuon odottamattoman kohtauksen molempien salaperäisten olentojen, don
-Luis Perennan ja Florence Levasseurin välillä.
-
-Don Luis vapautti käsivartensa ja asetti tytön tuolille. Sitten pani
-hän molemmat kätensä tämän olkapäälle ja sanoi:
-
-"Vaikka te ette ymmärrä, Florence, alan minä ymmärtää sangen paljon
-ja voin melkein nähdä tien siinä pimeydessä, joka pelottaa teitä.
-Kuulkaa minua, Florence. Ettehän se ole te, joka teette tämän kaiken,
-eikö niin? Teidän takananne, teidän yläpuolellanne on joku toinen...
-joku, joka antaa teille ohjeita, vaikka te itse ette tiedä mihin hän
-teitä..."
-
-"Ei kukaan ohjaa minua. Mitä tarkoitatte?"
-
-"Niin, te ette ole yksin. On paljon sellaista, jota te teette koska
-teidän käsketään niin tekemään, ettekä te tiedä sen seurauksia.
-Vastatkaa minun kysymykseeni, oletteko te aivan vapaa? Ettekö ole
-kenenkään vaikutuksen alainen?"
-
-"En", sanoi Florence, "en ole kenenkään vaikutuksen alainen, en...
-olen siitä varma."
-
-Don Luis oli itsepäinen ja tuli yhä innokkaammaksi.
-
-"Ei, te ette ole siitä varma... älkää sanoko niin. Joku hallitsee
-teitä tietämättänne. Ajatelkaa silmänräpäys. Te olette Cosmo
-Morningtonin perillinen, omaisuuden, jota te ette halua, siitä olen
-varma. No, jos te ette halua tätä omaisuutta, kenelle joutuu se
-silloin? Vastatkaa. Onko joku, jolle on tärkeätä, että te tulette
-rikkaaksi. Siitä riippuu kaikki. Onko teidän elämänne sidottu
-jonkun toisen elämään? Onko hän ystävänne? Oletteko kihloissa hänen
-kanssaan?"
-
-Tyttö vavahti vastenmielisyydestä.
-
-"Oh, en ikinä! Mies, josta puhutte, ei voi..."
-
-"Vai niin", huudahti don Luis mustasukkaisuuden valtaamana, "te
-tunnustatte! Vai niin, mies, josta puhun, on siis todellakin
-olemassa! Vannon, että sen roiston..."
-
-Hän kääntyi kasvot vihan vääntäminä herra Desmalionsiin. Hän ei enää
-koettanut hillitä itseään.
-
-"Herra prefekti, nyt näemme päämaalin. Minä tunnen tien, joka
-johtaa sinne. Peto vangitaan tänä iltana tahi viimeistään aamulla.
-Herra prefekti, näitä papereita seuraava kirje, allekirjoittamaton
-kirje, jonka tämä nuori nainen jätti teille, on erään priorittaren
-kirjoittama, joka johtaa avenue les Ternesin varrella olevaa
-sairaalaa. Toimittamalla sairashuoneella heti tarkastus,
-kuulustelemalla prioritarta vastakkain neiti Levasseurin kanssa,
-keksimme me kuka on rikollinen. Mutta emme saa kuluttaa minuuttiakaan
-hukkaan, muuten tulemme liian myöhään ja peto on paennut."
-
-Hänen purkauksensa oli vastustamaton. Oli mahdotonta vastustaa hänen
-vakaumustaan. Herra Desmalions huomautti kuitenkin:
-
-"Neiti Levasseur saattaisi sanoa meille..."
-
-"Hän ei sano mitään, ei ainakaan ennen kuin mies on hänen
-läsnäollessaan paljastettu. Herra prefekti pyydän teiltä samaa
-luottamusta kuin ennenkin. Eivätkö kaikki lupaukseni ole täyttyneet?
-Luottakaa minuun, herra prefekti, heittäkää pois epäilyksenne.
-Muistakaa kuinka Marie Fauvillea ja Gaston Sauveraudia syytettiin
-mitä vakavimmilla syytöksillä ja kuinka he sortuivat viattomuudestaan
-huolimatta. Tahtooko laki, että Florence Levasseur uhrataan samoin
-kuin molemmat toisetkin? Sitäpaitsi enhän pyydä, että hänet
-päästettäisiin vapaaksi, vaan että minä saisin puolustaa häntä...
-Siis toisin sanoen, vain parin tunnin lykkäystä. Pyytäkää herra
-Weberiä huolehtimaan siitä, että häntä vartioidaan tarkasti. Antakaa
-salapoliisienne tulla mukanamme... niin vieläpä useiden, sillä meitä
-ei tule liian monta vangitaksemme tuon inhottavan pedon luolassaan."
-
-Herra Desmalions ei vastannut. Hetken kuluttua hän vei Weberin
-syrjään ja puhui muutaman minuutin hänen kanssaan. Herra Desmalions
-ei näyttänyt olevan erikoisen suostuvainen don Luisin esitykseen.
-Mutta Weber sanoi:
-
-"Älkää olko huolissanne, herra prefekti. Me emme antaudu mihinkään
-vaaraan."
-
-Herra Desmalions suostui.
-
-Hetki tämän jälkeen nousivat don Luis ja Florence Levasseur Weberin
-ja kahden salapoliisin seuraamana autoon. Toinen salapoliisien
-täyttämä auto seurasi heitä.
-
-Sairashuone kirjaimellisesti täyttyi poliiseilla eikä Weber
-laiminlyönyt mitään varovaisuustoimenpiteitä.
-
-Eräs palvelija osoitti poliisiprefektin, joka oli tullut omalla
-autollaan, odotushuoneeseen ja sitten saliin, jossa prioritar otti
-hänet vastaan. Ilman mitään johdantoa teki prefekti don Luisin,
-Weberin ja Florencen läsnäollessa kysymyksiä priorittarelle.
-
-"Minulla on tässä kirje", sanoi hän, "joka tuotiin virastooni ja joka
-koskee eräitä perintöä koskevia papereita. Se ei ole allekirjoitettu
-ja on laadittu väärennetyllä käsialalla, mutta minulle on sanottu,
-että se on teidän kirjoittamanne. Onko niin?"
-
-Prioritar, tarmokaskasvoinen ja päättäväisen näköinen nainen, vastasi
-rauhallisesti:
-
-"Aivan niin, herra prefekti. Kuten minulla oli kunnia kirjeessäni
-sanoa, katsoin minä parhaaksi olla panematta nimeäni. Tärkeää oli
-vain paperin jättäminen. Mutta koska te tiedätte, että se olin minä,
-joka kirjoitin, niin olen valmis vastaamaan kysymyksiinne."
-
-Herra Desmalions jatkoi katsahtaen Florenceen:
-
-"Ensiksi tahtoisin kysyä, tunnetteko te tämän nuoren naisen?"
-
-"Kyllä, herra prefekti. Muutamia vuosia sitten oli Florence meillä
-puoli vuotta sairaanhoitajattarena. Hän käyttäytyi niin hyvin, että
-ilomielin otin hänet takaisin neljätoista päivää sitten. Kun olin
-sanomalehdistä lukenut hänen jutustaan, niin pyysin häntä käyttämään
-toista nimeä. Meillä oli sairashuoneessa uusi henkilökunta, joten hän
-saattoi oleskella täällä turvallisesti."
-
-"Mutta koska olette lukeneet sanomalehtiä, niin te kai tunnette
-syytökset häntä kohtaan?"
-
-"Niillä syytöksillä ei ole mitään merkitystä henkilöille, jotka
-tuntevat Florencen. Hänellä on jaloin luonne ja herkin omatunto kuin
-kellään muulla tapaamallani henkilöllä."
-
-Prefekti jatkoi:
-
-"Puhukaamme papereista. Mistä ne tulivat?"
-
-"Eilen, herra prefekti, löysin huoneestani kirjeen, jossa lähettäjä
-pyysi minua toimittamaan muutamia Florence Levasseuria koskevia
-papereita."
-
-"Kuinka saattoi kukaan tietää, että hän oli täällä?" keskeytti herra
-Desmalions.
-
-"Siitä en tiedä mitään. Kirje ilmoitti vain, että paperit
-lähetettäisiin Versaillesiin poste restante, minulle osoitettuna,
-määrättynä päivänä, s.o. tänä aamuna. Minua pyydettiin myöskin
-olemaan mainitsematta asiasta kenellekään sekä antamaan ne kello
-kolme tänään Florence Levasseurille käskyllä viedä ne heti
-poliisiprefektille. Minua pyydettiin myöskin lähettämään eräs kirje
-komisario Mazerouxille."
-
-"Mazerouxille! Sepä kummallista."
-
-"Se kirje koski kai samaa asiaa. Minä pidän paljon Florencesta. Sen
-vuoksi kirjoitin kirjeeni ja ajoin tänä aamuna Versaillesiin ja sain
-sieltä paperit kuten oli ilmoitettu. Tullessani kotiin oli Florence
-ulkona. En voinut antaa hänelle papereita ennenkuin hänen palattuaan,
-noin neljän aikaan."
-
-"Missä oli paperit pantu postiin?"
-
-"Pariisissa. Kuori oli leimattu avenue Nielissa, lähimmässä
-postitoimistossamme."
-
-"Eikö teistä näyttänyt kummalliselta kirjeen löytyminen huoneestanne?"
-
-"Kyllä, herra prefekti, mutta ei kummallisemmalta kuin moni muu tätä
-asiaa koskeva seikka."
-
-Prefekti kääntyi Weberin puoleen ja sanoi:
-
-"Olkaa hyvä ja tutkikaa huone, jossa neiti Levasseur asui."
-
-Kun prioritar teki vastaväitteitä, sanoi prefekti:
-
-"Meidän on ehdottomasti tiedettävä syy miksikä neiti Levasseur
-noudattaa niin täydellistä vaiteliaisuutta."
-
-Florence itse näytti tietä. Mutta kun Weber jätti huoneen, huusi don
-Luis:
-
-"Olkaa varuillanne, herra Weber!"
-
-"Miksi?"
-
-"En tiedä", sanoi don Luis, joka ei todellakaan olisi voinut selittää
-minkä tähden Florencen käyttäytyminen teki hänet levottomaksi. "En
-tiedä. Mutta minä varoitan teitä."
-
-Weber kohautti olkapäitään ja lähti priorittaren seuraamana.
-Eteisessä otti hän mukaansa kaksi salapoliisia. Florence kulki
-edellä. Hän meni pitkin portaita ja pitkän käytävän läpi ja kääntyi
-eräässä kulmassa kapeaan käytävään, jonka päässä oli ovi.
-
-Se oli hänen huoneensa. Ovi avautui ulospäin. Florencen vetäessä sitä
-otti hän askeleen takaisinpäin, jolloin Weber oli pakotettu tekemään
-samoin. Tyttö käytti tilaisuutta, syöksyi sisään ja sulki oven aivan
-salapoliisipäällikön nenän edessä.
-
-Tämä teki vihaisen eleen.
-
-"Se letukka. Hän aikoo polttaa paperit --!"
-
-Sitten kääntyi Weber priorittaren puoleen:
-
-"Onko tähän huoneeseen muuta ovea?"
-
-"Ei."
-
-Hän koetteli avata ovea, mutta se oli suljettu ja pantu salpaan.
-Hän vetäytyi syrjään antaakseen tilaa eräälle jättiläismäiselle
-salapoliisille, joka yhdellä nyrkin iskulla murskasi oven.
-
-Weber pisti kätensä aukosta sisään, veti pois salvan, väänsi lukkoa
-ja astui sisään.
-
-Florence ei ollut huoneessa. Pieni avonainen ikkuna osoitti tien,
-jota hän oli paennut.
-
-"Kirotun huono onni!" huusi Weber. "Hän on livistänyt."
-
-Hän ryntäsi pitkin portaita ja huusi yli kaiteen:
-
-"Vartioikaa kaikkia ovia! Hän on karannut! Ottakaa hänet kiinni!"
-
-Herra Desmalions tuli juosten. Kohdattuaan Weberin ja kuultuaan
-hänen selostuksensa hän meni Florencen huoneeseen. Avoin ikkuna
-johti takapihalle. Vesiränni kulki pitkin seinää. Sitä myöten oli
-Florence liukunut alas. Mutta mitä kylmäverisyyttä ja kuvaamatonta
-tahdonvoimaa oli häneltä vaadittukaan paetessaan tällä tavoin!
-
-Salapoliisit olivat levittäytyneet kaikille suunnille sulkeakseen
-pakolaiselta tien.
-
-Poliisiprefekti ei koettanutkaan peittää tyytymättömyyttään. Myöskin
-don Luis oli sangen suuttunut tästä paosta, joka rikkoi hänen
-suunnitelmansa ja moitti avoimesti salapoliisipäällikön älyn puutetta.
-
-Herra Desmalions teki priorittarelle uusia kysymyksiä ja sai tietää,
-että Florence ennen sairashuoneelle tuloaan oli viettänyt kaksi
-vuorokautta eräässä yksityishotellissa Saint-Louisin saarella.
-Prefekti käski Weberin heti seurata tätä jälkeä.
-
-Tapahtumat osoittivat prefektin olleen oikeassa. Florence oli paennut
-tähän yksityishotelliin ja ottanut sieltä huoneen väärällä nimellä.
-Mutta tuskin oli hän saapunut, kun eräs pieni poika oli tullut häntä
-kysymään ja he olivat lähteneet yhdessä.
-
-Myöhemmin illalla onnistui Weberin löytää poika. Hän oli erään
-naapuritalon portinvahdin poika. Mihin hän oli saattanut Florencen?
-Hän kieltäytyi jyrkästi ilmiantamasta naista, joka oli häneen
-luottanut ja itkenyt häntä suudellessaan. Hänen äitinsä pyysi, isä
-antoi korvapuustin, mutta poika oli taipumaton.
-
-Kello puoli yksitoista asettui eräs prefektin lähettämä
-salapoliisijoukko Weberin käytettäväksi. Mazeroux, joka oli palannut
-Rouenista raivoissaan Florencelle, oli heidän joukossaan.
-
-Haeskelu jatkui. Don Luis oli vähitellen ottanut johdon. Heti
-jälkeen puolenyön kutsui kimakka vihellys kaikki saaren itäosaan
-quai d'Anjoun päähän. Kaksi salapoliisia pienen uteliaan väkijoukon
-ympäröimänä seisoi heitä odottamassa. He olivat juuri saaneet kuulla,
-että vähän matkaa täältä, quai Henri IV:llä, joka ei enää kuulunut
-saareen, oli nähty vuokra-auto, kuultu kiistaa ja sitten oli auto
-ajanut Vincennesiin päin.
-
-Kiiruhdettiin quai Henri-IV:lle ja talo löydettiin heti. Eräs
-alakerroksen ovista johti katukäytävälle. Auto oli seissyt muutamia
-minuutteja tämän oven edessä. Kaksi henkilöä, mies ja nainen, olivat
-tulleet läheisyydestä. Kun auton ovi oli suljettu, oli mies huutanut
-ohjaajalle:
-
-"Ajakaa bulevardi Saint Germainille ja pitkin kanavia. Sitten
-Versaillesin tietä."
-
-Mutta portinvahdin vaimo saattoi antaa tarkempia tietoja. Uteliaana
-alakerran vuokralaisen suhteen, jota hän oli nähnyt vain kerran
-ja joka maksoi vuokransa Charlesin nimellä allekirjoitetuilla
-maksuosoituksilla eikä oleskellut paljon asunnossaan, oli hän
-käyttänyt hyväkseen sitä, että porttivahdinasunto oli seinän takana
-ja kuunnellut. Mies ja nainen kiistelivät. Kerran huusi mies kovalla
-äänellä:
-
-"Tulkaa mukaani, Florence, vaadin sitä ja annan teille kaikki
-todistukset siitä, että olen syytön. Jos te kumminkin kieltäydytte
-tulemasta vaimokseni, poistun maasta. Olen jo ryhtynyt valmistuksiin."
-
-Vähän myöhemmin alkoi hän nauraa, korotti jälleen äänensä ja sanoi:
-
-"Peloissanne, mistä, Florence? Ehkä siitä, että minä tapan teidät?
-Ei, ei, älkää pelätkö..."
-
-Muuta ei portinvartijatar ollut kuullut. Mutta eikö tämä ollut
-kylliksi aiheuttamaan levottomuutta?
-
-Don Luis tapasi Weberin.
-
-"Tulkaa mukaan! Minä tiesin sen: mies pystyy mihin hyvänsä. Hän on
-tiikeri! Hän aikoo tappaa tytön!"
-
-Hän riensi ulos, veti Weberin mukanansa niiden poliisiautojen luo,
-jotka odottivat vähän matkan päässä. Sillä aikaa vastusti Mazeroux:
-
-"Olisi parasta tutkia talo, saada joku johtolanka..."
-
-"Oh", huudahti don Luis lisäten vauhtia, "talo johtolankoineen seisoo
-kyllä paikoillaan! Mutta hän saa etumatkan, se roisto... ja hänellä
-on mukanaan Florence... hän aikoo tappaa tämän! Siinä on ansa, olen
-varma siitä!"
-
-Hän veti molempia miehiä vastustamattomalla tarmolla mukanaan.
-
-He lähestyivät autoja. Niin pian kuin hän sai ne näkyviinsä, huudahti
-hän:
-
-"Tehkää selväksi! Minä ajan itse."
-
-Hän tahtoi ottaa ohjaajan paikan. Mutta Weber teki vastaväitteitä,
-työnsi hänet autoon ja sanoi:
-
-"Älkäähän hätäilkö... ohjaaja ymmärtää asiansa. Hän ajaa paremmin
-kuin te."
-
-Don Luis, Weber ja kaksi salapoliisia istuivat autoon, Mazeroux otti
-paikan ohjaajan vieressä.
-
-"Versaillesin tietä!" huudahti don Luis.
-
-Auto lähti liikkeeseen ja hän jatkoi:
-
-"Ei, kuulkaa, mitä se tyhmyri tekee? Tämä ei ole oikea tie. Mitä tämä
-tarkoittaa?"
-
-Ainoa vastaus oli nauru. Weber nauroi niin että hyppi. Don Luis
-nieli kirouksen, teki pelottavan ponnistuksen ja yritti hypätä
-autosta. Kuusi kättä kietoutui hänen ympärilleen ja piti häntä
-liikkumattomana. Weber tarttui hänen kurkkuunsa. Salapoliisit pitivät
-hänen käsivarsistaan. Hänellä ei ollut tilaisuutta painia ahtaassa
-autossa ja hän tunsi revolverinsuun ohimoillaan.
-
-"Ei mitään tyhmyyksiä", mutisi Weber, "muuten laukaisen päähänne. Vai
-niin, te ette odottaneet tätä? Tässä on hyvitys Weberille!"
-
-Ja kun Perenna vielä vastusteli, jatkoi hän uhkaavasti:
-
-"Muistakaa, että saatte syyttää itseänne! Nyt lasken kolmeen, yksi,
-kaksi."
-
-"Mutta mikä on tarkoituksenne?" karjui don Luis.
-
-"Prefektin käsky, jonka sain juuri."
-
-"Mikä käsky?"
-
-"Viedä teidät vankilaan, jos Levasseurin tyttö pääsee pakoon."
-
-"Onko teillä vangitsemismääräys?"
-
-"On".
-
-"Ja sitten?"
-
-"Sitten? Ei mitään... 'Santé'... tutkintatuomari..."
-
-"Mutta peijakas, sillä aikaa ehtii tiikeri pakoon. Tyhmyyttä! Kuinka
-voikaan olla niin aasimainen? Sellaisia elukoita! Piru vieköön!"
-
-Kymmenen poliisia tunkeutui ovelle. Vastustus ei hyödyttänyt mitään.
-Hän ymmärsi sen ja hänen katkeruutensa kasvoi.
-
-"Tyhmyrit!" huusi hän heidän ympäröidessään ja saattaessaan hänet
-vankilan konttoriin. "Sellaisia nahjuksia! Sellaisia tolvanoita!
-Pilata koko juttu! He aikoivat ottaa kiinni roiston, jos se heitä
-miellyttää ja sulkevat vankilaan kunniallisen miehen sillä aikaa
-kuin roisto tekee itsensä näkymättömäksi! Ja hän on vielä murhaava
-useita... Florence... Florence..."
-
-Hän laahasi heitä mukanaan. Tavattomalla voimalla hän ojentautui,
-pudisti irti poliisit, jotka riippuivat hänessä kuin metsästyskoirat,
-sysäsi Weberin syrjään ja kääntyi Mazerouxiin:
-
-"Mazeroux, juoskaa prefektin luo. Pyytäkää häntä soittamaan
-Valenglaylle... niin, pääministerille. Haluan puhella hänen kanssaan.
-Sanokaa hänelle kaikki. Pyytäkää prefektiä kertomaan, että se olen
-minä: mies, joka antoi saksalaisen keisarin tanssia pillinsä mukaan.
-Nimeni? Sen hän tietää. Tahi jos hän on sen unohtanut, niin prefekti
-voi sen hänelle sanoa."
-
-Hän vaikeni hetken ja sanoi sitten aivan tyynesti:
-
-"Arsène Lupin! Ilmoittakaa nämä molemmat sanat hänelle ja sanokaa:
-Arsène Lupin haluaa puhutella pääministeriä erittäin tärkeän asian
-vuoksi! Järjestäkää, että hän saa tietää sen heti. Menkää, Mazeroux,
-ja ajakaa sen jälkeen roistoa uudelleen takaa."
-
-Vankilanjohtaja oli avannut nimiluettelon.
-
-"Voitte merkitä nimeni, herra johtaja," sanoi don Luis. "Kirjoittakaa
-Arsène Lupin."
-
-Johtaja hymyili ja sanoi:
-
-"Vaikea olisikin muuta kirjoittaa. Vangitsemismääräyksessä on:
-'Arsène Lupin, alias Luis Perenna'."
-
-Don Luis säpsähti hiukan näistä sanoista. Hänen vangitsemisensa
-Arsène Lupinin nimellä teki hänen asemansa vielä vaarallisemmaksi.
-
-"Vai niin", sanoi hän, "he ovat siis päättäneet..."
-
-"Niinpä luulisin", sanoi Weber riemuiten. "Olemme päättäneet tarttua
-härkää sarviin ja iskeä suoraan Lupiniin. Rohkeasti tehty, eikö niin?
-Mutta älkää huolehtiko, meillä on teille suurempikin yllätys."
-
-Don Luis ei muuttanut ilmettäkään. Hän kääntyi jälleen Mazerouxiin ja
-sanoi:
-
-"Älkää unohtako ohjeitani, Mazeroux!"
-
-Mutta nyt häntä kohtasi isku. Komissario ei vastannut. Don Luis
-tarkasteli häntä ja vavahti. Hän huomasi nyt Mazerouxin myöskin
-olevan poliisien ympäröimän. Komissarioraukka itki hiljaa.
-
-Weberin iloisuus lisääntyi.
-
-"Teidän täytyy suoda hänelle anteeksi, Lupin. Komisario Mazeroux
-seuraa teitä vankilaan, vaikkakaan ei samaan koppiin."
-
-"Niinkö", sanoi don Luis ojentautuen. "Mazeroux on siis vangittu?"
-
-"Niin on, prefektin käskystä."
-
-"Mistä häntä syytetään?"
-
-"Hän on Arsène Lupinin rikostoveri."
-
-"Mazeroux minun rikostoverini? Tyhmyyksiä! Mazeroux? Kunniallisin
-mies maailmassa."
-
-"Niin, kuten sanotte, maailman kunniallisin mies. Se ei estä ihmisiä
-menemästä hänen luokseen halutessaan kirjoittaa teille kirjeitä,
-eikä estä häntä itseään viemästä niitä perille, joka todistaa, että
-hän tunsi teidän olinpaikkanne. Ja on vähän muutakin, jonka aikanaan
-teille selitämme, Lupin. Teille tulee sangen hauskaa, sen lupaan."
-
-Don Luis mutisi:
-
-"Mazeroux parkani!"
-
-Sitten sanoi hän ääneen:
-
-"Älkää itkekö, poikaseni. Tämä ei kestä kauempaa kuin yön yli.
-Älkää itkekö. Minulla on varattuna teitä varten paljon parempi ja
-kunniallisempi toimi ja ennenkaikkea tuottavampi. Ette kai luule
-etten ollut tähän varustautunut? Tehän tunnette minut! Niin paljon
-voin teille sanoa, että huomenna olen vapaa ja hallitus tulee
-antamaan teille paikan everstin arvolla ja marsalkan palkalla. Älkää
-sen vuoksi itkekö, Mazeroux."
-
-Sitten kääntyi hän Weberiin ja sanoi äänellä, jolla isäntä antaa
-määräyksiä palvelijoilleen:
-
-"Hyvä herra, olkaa hyvä ja suorittakaa Mazerouxille uskomani tehtävä.
-Ilmoittakaa viipymättä prefektille, että minulla on tärkeitä
-ilmoituksia tehtävänä pääministerille. Etsikää sen jälkeen käsiinne
-tiikeri Versaillesista ennen yön loppua. Minä tunnen teidän kykynne
-ja luotan täydellisesti ahkeruuteenne ja huolellisuuteenne. Tulkaa
-tapaamaan minua kello kaksitoista."
-
-Ja käskynsä antaneen isännän ryhdillä antoi hän viedä itsensä koppiin.
-
-Ovi suljettiin.
-
-Don Luis ajatteli:
-
-"Jos otaksutaankin, että prefekti soittaa Valenglaylle, ei hän tee
-sitä ennenkuin huomenna. Sillä tavoin on roisto saanut kahdeksan
-tunnin etumatkan ennenkuin minä vapaudun. Kahdeksan tuntia! Piru
-vieköön!"
-
-Hän tuumi hetken, kohautti olkapäitään sellaisin ilmein kuin olisi
-nähnyt, ettei hänellä tässä tilaisuudessa ollut muuta tekemistä kuin
-odottaa, ryömi vuoteeseen ja mutisi:
-
-"Paneudu lepäämään, Lupin!"
-
-
-
-
-VII LUKU
-
-Aukene, Sesam!
-
-
-Huolimatta tavallisesti niin hyvästä unestaan nukkui don Luis
-korkeintaan kolme tuntia. Häntä vaivasi kiduttava levottomuus ja
-vaikka hänen sotasuunnitelmansa oli huolellisesti laadittu, ei hän
-saattanut olla näkemättä niitä monia esteitä, jotka todennäköisesti
-saattaisivat sen raukeamaan tyhjiin. Weber luonnollisesti puhuisi
-herra Desmalionsille. Mutta soittaisiko Desmalions Valenglaylle?
-
-Sitten hän tuumaili mitä Valenglay tekisi saatuaan ilmoituksen.
-Sillä eikö ollut liiaksi vaadittu, että hallituksen päämies,
-pääministeri, tottelisi Arsène Lupinin määräyksiä ja noudattaisi
-hänen suunnitelmiaan?
-
-"Hän tulee!" huudahti hän horjumattomasti luottaen kohtaloonsa.
-"Valenglay ei välitä hituistakaan muotoseikoista, tavoista
-ja sellaisista narrimaisuuksista. Hän tulee, vaikkapa vain
-uteliaisuudesta saadakseen tietää, mitä keisarin ystävällä on hänelle
-sanottavaa. Sitäpaitsi hän tuntee minut! Minä en ole sellainen
-kerjäläinen, joka vaivaa ihmisiä turhanpäiten. Minun tapaamisestani
-voi aina hyötyä jotain: Hän tulee!"
-
-Häntä ahdistivat ajatukset Florencen kohtalosta, hukkaan kuluvasta
-ajasta ja roiston saavuttamasta etumatkasta. Tunnit kuluivat. Jälleen
-palasivat hänen ajatuksensa Valenglayhin. Äkkiä purskahti hän nauruun:
-
-"Kas niin, Arsène, sinä veitikka, muistatko, että houkuttelit
-herra Hohenzollerin hänen Mark Brandenburgistaan. Valenglay ei asu
-niin kaukana, hitto vie. Jos niin vaaditaan, niin voin minä itse
-vaivautua... niin, niin se on, minä otan ensi askeleen. Minä teen
-vieraskäynnin herra de Beauveun luo. Hauska tavata teitä, herra
-Valenglay."
-
-Hän meni ovelle ja oli olevinaan ikäänkuin se olisi ollut auki ja
-että hänen tarvitsi vain odottaa vuoroaan tullakseen vastaanotetuksi.
-
-Hän toisti tätä lapsellista leikkiä kolme kertaa, kumarsi syvään ja
-kauan ikäänkuin olisi pitänyt kädessään sulkahattua ja mutisi:
-
-"Sesam, aukene!"
-
-Neljännellä kerralla avautui ovi ja vanginvartija astui sisään.
-
-Don Luis sanoi virallisella äänellä:
-
-"Toivon, etten ole antanut pääministerin odottaa." Neljä salapoliisia
-seisoi käytävässä.
-
-"Ovatko herrat saattueenani?" kysyi hän. "Se on oikein. Ilmoittakaa
-Arsène Lupin, Espanjan grandi, hänen katolisen majesteettinsa serkku.
-Hyvät herrat, seuraan teitä. Ystäväni ovenavaaja, tässä on teille
-kaksikymmentä frangia vaivoistanne."
-
-Hän kumarsi käytävässä:
-
-"Backus auta, ei hansikkaita! Enkä ole ajanut partaani sitten kuin
-eilen!"
-
-Salapoliisit olivat ympäröineet hänet ja töyttäsivät häntä hieman
-kovakouraisesti. Hän nipisti kahta käsivarresta.
-
-Nämä voihkivat tuskasta.
-
-Vankilanjohtaja seisoi eteiskaytävässä.
-
-"Olen nukkunut yöni mainiosti, rakas johtajani", sanoi don Luis.
-"Teidän vierashuoneenne ovat erinomaisen upeita. Toimitan, että
-hotelli Vankila saa Baedeckerissä tähden. Haluatteko, että kirjoitan
-nimikirjaanne suosituksen? Ettekö? Te ehkä toivotte minun palaavan?
-Olen pahoillani, herra johtaja, mutta se on mahdotonta, minulla on
-muuta tehtävää."
-
-Pihalla odotti auto. Don Luis nousi siihen neljän salapoliisin
-seuraamana.
-
-"Place Beauvean", sanoi hän ohjaajalle.
-
-"Ei, rue Vineuse", oikaisi eräs poliiseista.
-
-"Vai niin", sanoi don Luis, "hänen ylhäisyytensä yksityisasuntoon.
-Hänen ylhäisyytensä haluaa pitää vierailuni salassa. Se on hyvä
-merkki. Muuten, hyvät ystävät, mitä on kello?"
-
-Hänen kysymykseensä ei vastattu. Ja kun poliisit olivat laskeneet
-verhot, ei hän saattanut nähdä kadulla olevia kelloja.
-
-Vasta pääministerin pieneen taloon tullessaan näki hän pöytäkellon.
-
-"Viisitoista minuuttia yli kuuden!" huudahti hän. "Hyvä! Silloin ei
-ole paljon aikaa kadotettu."
-
-He soittivat ja salapoliisit menivät ulos vanhan palvelijattaren
-seuraamana, joka oli päästänyt heidät sisälle.
-
-Huoneeseen tuli joku henkilö toisen seuraamana. Don Luis tunsi
-Valenglayn ja poliisiprefektin.
-
-"Hyvä on", ajatteli hän, "hän on käsissäni."
-
-Hän näki hyväntahtoisen ilmeen vanhan pääministerin kapeilla,
-ryppyisillä kasvoilla. Niissä ei ollut ankaruutta, ei mitään, joka
-olisi asettanut sulkuja ministerin ja sen epäilyttävän olennon
-välille, jonka hän otti vastaan. Niissä näkyi vain leikillistä
-uteliaisuutta ja hyvänsuopaisuutta, jota ei Valenglay ollut
-milloinkaan salannut ja jonka hän oli avoimesti tuonut ilmi
-puhuessaan Arsène Lupinin oletetun kuoleman jälkeen seikkailijasta ja
-niistä omituisista suhteista, jotka olivat heidän välillään vallinneet.
-
-"Te ette ole muuttunut", sanoi hän katsottuaan hetken Lupinia. "Iho
-hiukan tummempi... hiukan harmaata ohimoilla, siinä kaikki."
-
-Sitten otti hän kireämmän sävyn ja sanoi:
-
-"No, mitä te haluatte?"
-
-"Ensiksikin erään vastauksen, herra pääministeri. Onko
-salapoliisipäällikkö Weber, joka vei minut eilen illalla vankilaan,
-seurannut vuokra-autoa, jossa Florence Levasseur vietiin pois?"
-
-"Kyllä, auto pysähtyi Versaillesissa. Siinä istuvat henkilöt ottivat
-toisen, jonka piti ajaa heidät Nantesiin. Mitä muuta haluatte paitsi
-tämän vastauksen?"
-
-"Vapauteni, herra presidentti."
-
-"Heti, tietysti?" kysyi Valenglay nauruun purskahtaen.
-
-"Kolmenkymmenen- tahi korkeintaan kolmenkymmenenviiden minuutin
-kuluttua."
-
-"Puoli kahdeksan?"
-
-"Viimeistään puoli kahdeksan."
-
-"Ja mihin aiotte käyttää vapautenne?"
-
-"Vangitakseni henkilön, joka on murhannut Cosmo Morningtonin,
-päällikkö Vérot'n ja Roussel-perheen jäsenet."
-
-"Oletteko te ainoa, joka voi vangita hänet?"
-
-"Olen."
-
-"Mutta onhan poliisi liikkeellä. Sähkösanomalaitos työskentelee.
-Murhaaja ei voi lähteä Ranskasta. Hän ei voi meitä paeta."
-
-"Te ette löydä häntä."
-
-"Kyllä."
-
-"Siinä tapauksessa hän tappaa Florence Levasseurin. Florencesta tulee
-hänen seitsemäs uhrinsa. Ja se on teidän syynne."
-
-Valenglay vaikeni hetken ja sanoi sitten:
-
-"Teidän käsityksenne mukaan, vastoin kaikkea todennäköisyyttä ja
-poliisiprefektin hyvin perusteltuja epäluuloja, on Florence Levasseur
-siis syytön?"
-
-"Ehdottomasti, herra prefekti."
-
-"Ja te luulette hänen olevan hengenvaarassa?"
-
-"Hän on hengenvaarassa".
-
-"Oletteko rakastunut häneen?"
-
-"Olen".
-
-Valenglay näytti ihastuneelta. Lupin rakastunut! Lupin rakkauden
-ohjaamana ja tunnustaa sen! Kuinka jännittävää!
-
-Don Luis osoitti kelloon.
-
-"Kello on paljon, herra ministeri."
-
-Valenglay nauroi.
-
-"En ole milloinkaan nähnyt kummempaa! Don Luis Perenna, olen
-pahoillani, etten ole mikään rajaton itsevaltias. Silloin tekisin
-teistä salaisen poliisimme päällikön."
-
-"Sitä tointa on Saksan keisari jo minulle tarjonnut."
-
-"Tyhmyyksiä!"
-
-"Mutta minä kieltäydyin".
-
-Valenglay nauroi sydämellisesti, mutta nyt löi kello seitsemän. Don
-Luis alkoi tulla levottomaksi. Valenglay istuutui, kävi suoraan
-asiaan ja sanoi vakavasti:
-
-"Don Luis Perenna, ensimmäisenä päivänä, kun te jälleen sukelsitte
-esiin, siis yht'aikaa Suchet bulevardin murhan kanssa, tiesimme me
-prefektin kanssa kuka te olitte. Perenna oli Lupin. Te ymmärsitte
-luultavasti syyn, minkä vuoksi me emme halunneet tuon kuolleen
-nousevan uudelleen ylös ja minkä vuoksi annoimme teille eräänlaista
-suojaa. Poliisiprefekti oli kanssani aivan samaa mieltä. Koska don
-Luis Perenna taisteli oikeiden asiain puolesta jätimme Arsène Lupinin
-rauhaan. Onnettomuudeksi..."
-
-Valenglay pysähtyi ja jatkoi sitten:
-
-"Onnettomuudeksi sai poliisiprefekti yksityiskohtaisiin todistuksiin
-perustuvan ilmiannon eilen illalla, jossa mainitaan teidän olevan
-Arsène Lupin."
-
-"Mahdotonta!" huudahti don Luis. "Se on väite, jota ei kukaan voi
-todistaa. Arsène Lupin on kuollut."
-
-"No niin, mutta se ei todista, että don Luis Perenna elää."
-
-"Don Luis Perennalla on asianmukaisesti laillistutettu olemassaolo."
-
-"Ehkä. Mutta sitä vastaan väitetään."
-
-"Kuka? On vain yksi mies, jolla olisi siihen oikeus ja jos hän
-syyttää minua, niin tulee se hänen turmiokseen. En saata uskoa hänen
-olevan kylliksi tyhmän..."
-
-"Ei, ei kylliksi tyhmän, vaan riittävästi viisaan."
-
-"Te tarkoitatte Cacérèsia, perulaista attashea?"
-
-"Niin."
-
-"Mutta hänhän on ulkomailla?"
-
-"Enemmänkin, hän karkasi poliisilta kavallettuaan lähetystön kassan.
-Mutta ennen maasta lähtemistään allekirjoitti hän selityksen, joka
-saapui eilen illalla meille, ja jossa hän sanoo hankkineensa teille,
-don Luis Perennan nimellä, täydelliset henkilöllisyystodistukset.
-Tässä on teidän kirjeenvaihtonne hänen kanssaan ja kaikki paperit,
-jotka todistavat hänen väitteensä totuuden. Jokainen, joka niitä
-tutkii, voi vakuuttautua siitä, että te ette ole don Luis Perenna,
-vaan Arsène Lupin."
-
-Don Luis teki vihaisen eleen.
-
-"Tuo Cacérès roisto on vain välikappale", sähähti hän. "Hänen
-takanaan seisoo toinen, joka on hänelle maksanut ja ohjaa hänen
-toimiaan. Se on lurjus itse, tunnen hänen otteensa. Hän on vielä
-kerran koettanut päästä minusta ratkaisevassa silmänräpäyksessä."
-
-"Niin minäkin luulen", sanoi pääministeri. "Mutta kun kaikki
-nämä paperit, niitä seuraavan kirjeen mukaan, ovat ainoastaan
-valokuvajäljennöksiä ja alkuperäiset, jos teitä ei tänä aamuna
-vangita, luovutetaan johtavalle Pariisin sanomalehdelle tänä iltana,
-olemme pakotetut ottamaan syytteen huomioon."
-
-"Mutta, herra presidentti," huudahti don Luis, "kun Cacérès on
-ulkomailla ja roisto, joka osti häneltä paperit, on paennut ehtimättä
-toteuttaa uhkaustaan, ei meidän tarvitse pelätä asiakirjojen
-sanomalehdille luovuttamista."
-
-"Mistä me sen tiedämme? Vihollinen on kai ryhtynyt
-varovaisuustoimenpiteisiin. Hänellä saattaa olla rikostovereita."
-
-"Niitä ei hänellä ole".
-
-"Mistä sen tiedämme?"
-
-Don Luis katsoi Valenglayhin ja sanoi:
-
-"Mitä te oikein haluatte sanoa, herra presidentti?"
-
-"Kerron sen. Vaikka Cacérès uhkasi meitä, halusi poliisiprefekti,
-joka tahtoi saada niin paljon selvyyttä kuin suinkin Florence
-Levasseurin osasta tässä pelissä, olla estämättä teitä toimissanne
-eilen illalla. Kun nämä eivät johtaneet mihinkään, päätti hän
-ainakin käyttää sitä tilaisuutta, että don Luis oli asettunut
-käytettäväksemme ja vangita Arsène Lupinin. Jos me nyt antaisimme
-hänen mennä, julkaistaisiin asiapaperit varmasti ja te ymmärrätte
-kuinka naurettavaan asemaan me joutuisimme yleisön edessä. Tällä
-hetkellä pyydätte te Arsène Lupinin vapauttamista, vapautusta, joka
-olisi laiton, perusteeton, anteeksiantamaton. Minun täytyy senvuoksi
-vastata kieltävästi ja minä vastaan kieltävästi."
-
-Hän vaikeni. Parin sekunnin hiljaisuuden jälkeen hän jatkoi:
-
-"Mikäli ette..."
-
-"Mikäli en?"
-
-"Mikäli ette -- ja sen juuri halusin sanoa -- mikäli ette
-vastapalvelukseksi tarjoa minulle jotain niin erinomaista, että minä
-voin antautua siihen epämiellyttävään vaaraan, jonka Arsène Lupinin
-ennenkuulumaton vapauttaminen aiheuttaisi."
-
-"Mutta, herra presidentti, jos minä tuon teille todellisen
-rikollisen, murhaajan."
-
-"Siihen emme tarvitse teidän apuanne."
-
-"Ja jos annan teille kunniasanani palata takaisin heti suoritettuani
-tehtäväni ja jättäytyä käsiinne?"
-
-Valenglay löi kätensä pöytään, korotti äänensä ja huudahti
-hyväntahtoisen tuttavallisella äänellä:
-
-"Kas niin, Arsène Lupin, lyökää korttinne esiin! Jos te todellakin
-haluatte saada tahtonne perille, niin maksakaa siitä! Peijakas,
-muistakaa, että tämän jutun ja erikoisesti viime yön tapahtumien
-jälkeen tulette te Florence Levasseurin kanssa yleisön silmissä
-olemaan mitä te jo olette: näytelmän toimivat henkilöt, todelliset
-ja ainoat rikolliset! Ja nyt, kun Florence Levasseur on livistänyt,
-tulette te minun luokseni pyytämään vapauttanne! Olkoon niin, mutta
-tarjotkaa meille maksu älkääkä kitsastelko!"
-
-Don Luis istuutui Valenglayn eteen ikäänkuin he olisivat olleet kaksi
-tasa-arvoista neuvottelijaa.
-
-"Minä en ole monisanainen. Yksi lause ilmaisee saaliin, jonka aion
-tarjota maani pääministerille."
-
-Hän katsoi Valenglayta suoraan silmiin ja sanoi, pannen painon joka
-tavulle:
-
-"Vaihdoksi kahdenkymmenenneljän tunnin vapaudesta kunniasanaani
-vastaan palata tänne huomenaamulla joko Florencen kanssa, mukanani
-kaikki todisteet hänen viattomuudestaan, tahi ilman häntä
-jättäytyäkseni käsiinne, tarjoan teille..."
-
-Hän keskeytti ja jatkoi sitten vakavalla sävyllä:
-
-"... tarjoan teille kuningaskunnan, herra hallituksen presidentti."
-
-Tarjous kuului satumaiselta, naurettavalta ja riittävän
-yksinkertaiselta aiheuttaakseen olkapäiden kohautuksen, se kuului
-hullun kerskailulta. Mutta Valenglay istui liikkumattomana. Hän
-tiesi, että nykyisten olosuhteiden vallitessa ei hänen edessään oleva
-mies laskenut leikkiä.
-
-Hän tiesi sen niin varmasti, että tottuneena pohtimaan tärkeitä
-poliittisia kysymyksiä, joissa salaisuus oli äärimmäisen tärkeä,
-hän heitti katseen poliisiprefektiin ikäänkuin herra Desmalionsin
-läsnäolo olisi häntä haitannut.
-
-"Vaadin ehdottomasti", sanoi don Luis, "että herra poliisiprefekti
-jää tänne ja kuulee sanottavani. Hän on tilaisuudessa paremmin
-kuin kukaan muu arvioimaan sen arvon ja hän voi todistaa muutamien
-yksityisseikkojen todenperäisyyden."
-
-"Kertokaa", sanoi Valenglay.
-
-Don Luis hymyili.
-
-"Sallitteko --?" sanoi hän.
-
-Hän nousi, meni ja otti seinältä pienen luoteis-Afrikan kartan. Hän
-levitti sen pöydälle, asetti erilaisia esineitä sen kaikille neljälle
-kulmalle pitääkseen sen auki ja sanoi:
-
-"Tämä on asia, joka on tuottanut herra poliisiprefektille paljon
-huolta ja jonka johdosta hän on antanut suorittaa tutkimuksia.
-Tarkoitan sitä, kuinka minä käytin aikani, tahi oikeammin, kuinka
-Arsène Lupin käytti aikansa niinä viimeisenä kolmena vuotena, jolloin
-hän palveli muukalaislegioonassa."
-
-"Niihin tutkimuksiin ryhdyttiin minun käskystäni", sanoi Valenglay.
-
-"Ja ne johtivat --?"
-
-"Ei mihinkään."
-
-"Niin että te ette tiedä mitä minä tein vankeuteni aikana?"
-
-"Emme".
-
-"Sen kerron teille, herra presidentti. Sen ei tarvitse tulla
-julkiseksi."
-
-Hän osoitti lyijykynällä erästä pistettä Marokossa:
-
-"Tuolla minut otettiin vangiksi kahdentenakymmenentenäviidentenä
-päivänä heinäkuuta. Minun vangiksi joutumiseni näytti herra
-poliisiprefektistä ja kaikista muistakin, jotka saivat kuulla
-siitä puhuttavan, hyvin kummalliselta. He kummastelivat sitä,
-että minä olin kylliksi tyhmä joutuakseni väijytykseen ja
-antaakseni nelikymmenmiehisen berberijoukon vangita itseni.
-Heidän kummastuksensa oli oikeutettu. Vangiksi joutumiseni oli
-tarkoituksellinen shakkiveto. Te ehkä muistatte, herra presidentti,
-että minä kirjoittauduin muukalaislegioonaan tehtyäni turhan
-yrityksen, eräiden onnettomien yksityisasioiden vuoksi, riistää
-itseltäni hengen. Minä halusin kuolla ja luulin maurilaisen kuulan
-antavan minulle kaipaamani rauhan. Kohtalo ei sitä sallinut. Eräänä
-päivänä, sitä erikoisesti ajattelematta, koko olentoni kaivatessa
-suurempaa seikkailua, jota en oikein selvästi nähnyt edessäni, mutta
-joka houkutteli minua salaperäisellä tavalla -- eräänä päivänä,
-kun minut ympäröi joukko vihollisia, mutta olisin vielä voinut
-rynnätä läpi, annoin ottaa itseni vangiksi. Siinä koko asia, herra
-presidentti. Vankina olin vapaa. Minulle avautui uusi elämä. Se
-oli kuitenkin vähällä päättyä pahoin. Kolme tusinaa berbereita,
-erään merkittävän nomadiheimon lähettämä tiedustelujoukko, nelisti
-ensin pienelle telttaryhmälle, johon heidän päällikkönsä vaimot
-olivat kymmenen miehen vartioimina leiriytyneet. He purkivat
-teltat ja viikon marssin jälkeen, joka minusta tuntui sangen
-rasittavalta seuratessani jalan ratsastavaa joukkoa, pysähdyimme
-kapealle, luurankojen peittämälle vuoriylängölle. Täällä asettivat
-he maahan paalun ja sitoivat minut siihen. He aikoivat leikata
-minulta korvat, nenän, kielen ja viimeksi pään. He alkoivat
-kumminkin ensin ruokailla. Lähellä olevalla lähteellä he söivät ja
-joivat eivätkä välittäneet minusta muuta kuin että nauroivat ja
-kuvailivat minulle odotettavissa olevia tuskia. Kului yö. Päivän
-valjetessa kokoontuivat he ympärilleni ja päästivät kovia huutoja,
-joihin sekaantui naisten kimakka ulvonta. Kun varjoni tapasi erään
-viivan, jonka he olivat edellisenä iltana vetäneet, lakkasivat he
-meluamasta, ja eräs heistä, jonka piti toimittaa leikkaukset, astui
-esiin ja käski minun ojentamaan kieleni. Sen tein. Hän tarttui
-siihen vetäen toisella kädellään tupesta veitsen. En saata koskaan
-unohtaa miehen hämmästystä kun hän näki, ettei hänen veitsestään
-ollut jäljellä muuta kuin varsi ja vaaraton, pieni, naurettava
-kappale terää. Hän purki raivonsa kiroustulvaan, syöksyi erään
-toverinsa luo ja tempasi tältä veitsen. Sama hämmästys: tämäkin
-veitsi oli katkaistu. Syntyi yleinen sekaannus ja kaikki vetivät
-esiin veitsensä. Alkoi tavaton melu. Heitä oli neljäkymmentäviisi
-miestä ja heidän neljäkymmentäviisi veistään oli katkaistu. Päällikkö
-heittäytyi minun päälleni ikäänkuin olisi katsonut minut syylliseksi
-tähän käsittämättömään ilmiöön. Hän tähtäsi suurella pistoolilla
-otsaani ja näytti minusta niin rumalta, että nauroin hänelle vasten
-kasvoja. Hän painoi liipasinta. Pistooli ei lauennut. Hän koetti
-uudelleen. Se ei lauennut nytkään. Kaikki alkoivat nyt tanssia sen
-paalun ympärillä, johon minä olin sidottu. Hanat naksahtelivat. Mutta
-musketit, pistoolit, karbiinit ja kiväärit eivät lauenneet. Se oli
-oikea ihme! Teidän olisi pitänyt nähdä niiden naamat. En ikinä ole
-nauranut niin. Muutamat juoksivat telttaan hakemaan lisää ruutia.
-Toiset latasivat aseensa uudestaan kokeakseen uuden pettymyksen minun
-yhä nauraessani ja nauraessani. Tämä ei voinut jatkua ikuisesti.
-Vanha päällikkö otti mahtavan kiven ja tuli minua vastaan kasvot
-vihan vääristäminä. Hän ojentautui koko pituuteensa, kohotti kahden
-miehen auttamana kiven pääni päälle ja päästi sen alas... minun
-eteeni, paalun päälle. Ukkoraukasta se oli hämmästyttävä näky. Minä
-olin yhdessä sekunnissa irrottautunut kahleistani ja hypähtänyt
-takaisin sekä seisoin kolmen askeleen päässä hänestä, kädet
-ojennettuina, molemmissa käsissä revolverit, jotka minulta oli otettu
-pois kun jouduin vangiksi. Päällikkö alkoi nyt nauraa kuten minä
-olin nauranut, ivallisesti. Häneen ei näillä kahdella revolverilla
-ollut suurempaa vaikutusta kuin niillä kelvottomilla aseilla, jotka
-olivat säästäneet minun elämäni. Hän ja hänen molemmat seuralaisensa
-ottivat suuret kivet. 'Kädet alas,' huusin minä, 'tahi minä ammun'.
-Päällikkö heitti kivensä. Samalla hetkellä kajahti kolme laukausta.
-Päällikkö ja hänen molemmat miehensä kaatuivat kuolleina maahan.
-'Kenen on vuoro', kysyin ja katsoin ympäröivään joukkoon. Jäljellä
-oli neljäkymmentäkaksi miestä. Minulla oli yksitoista luotia. Kun
-ei kukaan miehistä liikkunut, pistin revolverit kainalooni ja otin
-taskustani kaksi pientä patruunalaatikkoa, joissa oli viisikymmentä
-patruunaa. Vyöstäni vedin kolme suurta teräväksi hiottua veistä.
-Puolet joukosta teki alistumisen merkkejä ja asettautui taakseni.
-Toinen puoli antautui hetkeä myöhemmin. Taistelu oli loppu. Se oli
-kestänyt vain neljä minuuttia."
-
-
-
-
-VII LUKU
-
-Arsène I, Mauretanian keisari
-
-
-Don Luis vaikeni. Hän hymyili tyytyväisenä; näiden neljän minuutin
-muisto näytti huvittavan häntä tavattomasti.
-
-Valenglay ja poliisiprefekti, jotka eivät vähällä kummastelleet
-kylmäverisyyttä ja rohkeutta, tuijottivat häneen hämmästynein ilmein.
-Oliko mahdollista, että ihmisen sankarillisuus saattoi kohota
-sellaiseen kuulumattomaan korkeuteen?
-
-Perenna meni silläaikaa kaminan toiselle puolelle ja osoitti suurta
-Ranskan karttaa:
-
-"Te, herra presidentti, sanoitte roiston auton lähteneen
-Versaillesista ja olevan matkalla Nantesiin?"
-
-"Niin, ja olemme ryhtyneet kaikkiin toimenpiteisiin hänen
-vangitsemisekseen joko matkalla, Nantesissa tahi Saint-Mozaressa,
-jossa hän ehkä aikoo astua laivaan."
-
-Don Luis tuli jälleen pöydän luo ja jatkoi:
-
-"Taistelu oli ohi, eikä kellään ollut halua sitä uudistaa.
-Neljäkymmentäkaksi veitikkaani seisoivat kasvoista kasvoihin ei
-voittajan, mutta yliluonnollisia keinoja käyttävän vastustajan
-kanssa. Niille käsittämättömille tosiasioille, joiden todistajina he
-olivat olleet, ei löytynyt mitään muuta selitystä. Minä olin noita,
-jonkunlainen marabu, profeetan lähetti."
-
-Valenglay nauroi ja sanoi:
-
-"Heidän käsityksensä ei ollut niinkään tyhmä. Sillä teidän oli
-täytynyt suorittaa taikatemppu, jota minun käsittääkseni tuskin
-voidaan kutsua muuksi kuin ihmetyöksi."
-
-"Herra presidentti, tunnetteko te erään Balzacin omituisen novellin,
-jonka nimi on 'Erämaan intohimo?'"
-
-"Tunnen".
-
-"No niin, siinä on arvoitukseni avain."
-
-"Niinkö? Sitä en ymmärrä. Ettehän te olleet naarastiikerin kynsissä.
-Eihän siellä ollut tiikeritärtä kesytettävänä."
-
-"Ei, mutta siellä oli naisia."
-
-"Mitä tarkoitatte?"
-
-"En tahdo kehua", sanoi don Luis reippaasti, "mutta joukossa oli
-naisia, jotka auttoivat minua ja naiset ovat yhtä hyvin Balzacin
-tiikerittäriä, olentoja, joita ei ole mahdoton hurmata, kesyttää ja
-opettaa kunnes tulee niiden kanssa hyviksi ystäviksi."
-
-"Niin, niin," mutisi pääministeri, "mutta siihen tarvitaan aikaa."
-
-"Minulla oli marssin aikana koko viikko."
-
-"Ja täydellinen toimintavapaus?"
-
-"Ei, herra presidentti. Silmillä alkaminen riitti. Silmät herättävät
-mielenkiintoa, osanottoa, uteliaisuutta, hellyyttä, halua oppia
-tuntemaan lähemmin. Sitten puuttui vain tilaisuus..."
-
-"Ja tilaisuus tarjoutui?"
-
-"Niin, eräänä yönä. Minä olin sidottu tahi ainakin he luulivat minun
-olevan. Tiesin päällikön lempivaimon olevan yksinään teltassaan aivan
-lähellä minua. Menin sinne. Lähdin hänen luotaan tunnin kuluttua."
-
-"Ja tiikeritär oli kesytetty?"
-
-"Niin, yhtä perusteellisesti kuin Balzacin: kesytetty ja sokeasti
-totteleva."
-
-"Mutta niitä oli kai useita?"
-
-"Aivan niin, herra presidentti, ja siinä oli vaikeus. Minä
-pelkäsin kilpailua. Mutta kaikki meni hyvin. Lempivaimo ei
-ollut mustasukkainen, kaukana siitä. Ja, kuten sanottu, hänen
-alamaisuutensa oli rajaton. Lyhyesti, minulla oli viisi erinomaista
-ystävätärtä aivan vapaina kaikista epäluuloista ja lujasti
-päättäneinä tehdä kaikki mitä halusin. Suunnitelmani oli valmis
-ennenkuin tulimme viimeiselle levähdyspaikalle. Viisi salaista
-auttajatartani kokosi yöllä kaikki aseet. He taittoivat veitsien
-terät. He ottivat luodit pistooleista. He kaatoivat vettä ruutiin.
-Kaikki oli valmista. Esirippu saattoi kohota." Valenglay kumarsi.
-
-"Onnittelen. Te olette kykenevä mies. Teidän suunnitelmaltanne ei
-puuttunut viehätystä. Sillä minä otaksun, että nuo viisi naista
-olivat kauniita?"
-
-Don Luis sai lystikkään ilmeen. Hän sulki silmänsä puoleksi ikäänkuin
-muistellen onneaan ja lausui yhden ainoan sanan:
-
-"Noita-akkoja!"
-
-Se aiheutti ilon purkauksen. Mutta don Luis jatkoi heti kuin olisi
-kiirehtinyt lopettamaan kertomuksensa:
-
-"He pelastivat joka tapauksessa henkeni, nuo viisi kummitusta,
-eikä heidän apunsa pettänyt milloinkaan. Minun neljäkymmentäkaksi
-vartijaani oli riisuttu aseista ja he vapisivat pelosta tässä
-erämaassa, jossa kuolema vaanii kaikkialla, sekä kokoontuivat minun,
-ainoan suojelijansa, ympärille. Kun tulimme heimon luo, johon he
-kuuluivat, olin minä heidän todellinen päällikkönsä. Ja kolmen
-kuukauden kuluttua, koettuamme yhteisiä vaaroja ja väijytyksiä,
-joista pelastuttiin minun neuvokkuuteni kautta, sekä minun
-johdollani tehtyjen onnistuneiden ryöstöretkien jälkeen, olin koko
-heimon päällikkö. Minä puhuin heidän kieltään, tunnustin heidän
-uskontoaan, kannoin heidän pukuaan, noudatin heidän tapojaan...
-valitettavasti, olihan minulla viisi vaimoa! Minä lähetin erään
-uskollisimmista puoluelaisistani Ranskaan mukanaan kuusikymmentä
-kirjettä kuudellekymmenelle miehelle, joiden nimet ja osoitteet hän
-opetteli ulkoa. Nämä kuusikymmentä olivat tovereita, jotka Arsène
-Lupin oli hajoittanut ennenkuin heittäytyi Caprin luodolta mereen.
-Kaikki olivat vetäytyneet syrjään mukanaan satatuhatta frangia
-käteistä ja pieni kauppa tahi muu julkinen askare toimenaan. Eräälle
-olin hankkinut tupakkakaupan, toiselle puistonvartijan toimen
-jne. Yhdellä sanalla sanoen, he olivat kunniallisia kansalaisia.
-Kaikille -- olivatko he sitten talonpoikia, kaupunginpalvelijoita,
-neuvosmiehiä, maustekauppiaita tahi muita -- kirjoitin samanlaisen
-kirjeen, tein samanlaisen tarjouksen ja annoin samat ohjeet sitä
-varalta, että he suostuisivat. Herra presidentti, minä luulin,
-että näistä kuudestakymmenestä tulisi korkeintaan kymmenen tahi
-viisitoista minun luokseni, mutta heitä tuli kuusikymmentä, herra
-presidentti, kuusikymmentä miestä, ei yhtään vähempää. Määrätylle
-paikalle saapui kuusikymmentä miestä. Määrättynä hetkenä ankkuroi
-minun vanha risteilijäni _Ascendum_, Wady Draan suuhun Kap Nun ja
-Kap Jubyn välille. Kaksi parkassia kiisi edestakaisin ja toi maihin
-ystäviäni sekä sotatarpeita, joita he olivat tuoneet mukanaan:
-leirivarusteita, pikakiväärejä, ampumatarpeita, moottoriveneitä,
-tutkimuskoneita ja ruokatavaroita; kauppatavaroita, lasihelmiä ja
-arkun kultaa, sillä minun kuusikymmentä uskollista puoluelaistani
-olivat päättäneet muuttaa vanhan voitto-osuutensa käteiseksi ja
-asettaa tähän uuteen yritykseen sen kuusi miljoonaa frangia, jonka he
-olivat saaneet isännältään. Tarvitseeko minun sanoa enempää, herra
-presidentti. Täytyykö minun puhua siitä, mitä sellainen johtaja kuin
-Arsène Lupin saattoi suorittaa kuudenkymmenen sellaisen miehen kanssa
-ja kymmentuhantisen hyvin aseistetun ja harjoitetun uskonkiihkoisen
-armeijan etunenässä? En luule, että koskaan on ollut niin ihanaa
-aikaa kuin näiden viidentoista kuukauden kuluessa, ensiksi Atlaksen
-vuorenrinteillä ja sitten Saharan helvetillisillä tasangoilla.
-Kuusikymmentä luotettavaa toveriani heittäytyi koko sielullaan
-seikkailuihin. Oh, minkälaisia miehiä! Te tunnette heidät, herra
-presidentti. Siinä oli Charolais poikineen, jotka kunnostautuivat
-prinsessa Lamballen kaulanauhajutussa. Siinä oli Marco, joka sai
-kiittää kuuluisuuttaan Kesselbach-jutusta, ja Auguste, joka oli
-teillä ensimmäisenä vahtimestarina, herra presidentti. Siinä
-oli Grognard ja Le Ballu, jotka saavuttivat sellaisen kunnian
-kristallipisarajutussa. Siinä olivat veljekset Beuzeville, joita
-minulla oli tapana kutsua molemmiksi Ajaxeiksi. Siinä oli Philippe
-d'Antrac, joka oli jalompaa verta kuin joku Bourbon ja..."
-
-"Ja Arsène Lupin", sanoi Valenglay, johon tarttui innostus näitä
-homerolaisia sankareita lueteltaessa.
-
-"Ja Arsène Lupin", toisti don Luis.
-
-Hän nyökkäsi, hymyili ja jatkoi:
-
-"En halua puhua hänestä, herra presidentti. Minun tarvitsee vain
-sanoa, että viidessätoista kuukaudessa Arsène Lupin valloitti kaksi
-kertaa suuremman valtakunnan kuin Ranska. Marokon berbereiltä,
-taipumattomilla tuaregeilta, etelä-Algerian arabialaisilta, Senegalin
-neekereiltä ja Atlantin rannan maureilta valloitti hän puolen Saharaa
-ja sen maan, jota kutsumme vanhaksi Mauretaniaksi. Kuningaskunnan
-aroja ja kankaita? Osaksi kyllä, mutta joka tapauksessa
-kuningaskunnan ylänköineen, jokineen, lähteineen, metsineen ja
-äärettömine rikkauksineen, kuningaskunnan, jossa oli kymmenen
-miljoonaa asukasta ja satatuhatta sotilasta. Tämän valtakunnan, herra
-presidentti, minä tarjoan Ranskalle."
-
-Valenglay ei peitellyt hämmästystään. Suuresti kiihottuneena ja
-kummastuksissaan kuulemastaan kumartui hän tuon ihmeellisen miehen
-puoleen, piteli suonenvedontapaisesti kiinni Afrikan karttaa
-molempine käsineen ja kuiskasi:
-
-"Selittäkää, puhukaa selvemmin..."
-
-Don Luis vastasi:
-
-"Herra presidentti, en halua muistuttaa teille viime vuosien
-tapauksia. Ranskan, joka on päättänyt toteuttaa ylpeän unelmansa
-Pohjois-Afrikan herruudesta, on täytynyt luopua osasta Kongoa.
-Minä tarjoudun lääkitsemään tuon kirvelevän haavan antamalla sille
-kolmekymmentä kertaa niin paljon kuin se on kadottanut. Tänä päivänä
-on Pohjois-Afrikassa olemassa Suur-Ranska. Minun ansiostani on se
-lujasti perustettu mahti. Miljoona neliöpeninkulmaa, rantalinja,
-joka ulottuu useita tuhansia peninkulmia Tunisista Kongoon, ja
-lukemattomia muita huomattavia etuja."
-
-"Se on haave", väitti Valenglay.
-
-"Se on todellisuus."
-
-"Loruja! Saisimme sotia kaksikymmentä vuotta selvittääksemme sen."
-
-"Se käy viidessä minuutissa!" huudahti don Luis vastustamattoman
-innokkaasti. "Minähän en tarjoa teille valtakuntaa valloitettavaksi,
-vaan valtakunnan, joka on valloitettu, asianmukaisesti rauhoitettu
-ja hallittu, täydessä työjärjestyksessä ja täynnä elämää. Minun
-lahjani on lahja, joka on otettava haltuun nyt, eikä joskus
-tulevaisuudessa. Minäkin, herra presidentti, myöskin minä, Arsène
-Lupin, olen uneksinut suurta unta. Aherrettuani ja työskenneltyäni
-koko elämäni, koettuani myötä- ja vastoinkäymisiä, rikkaampana kuin
-Kroisos, koska kaikki maailman rikkaudet olivat minun, köyhempänä
-kuin Job, koska olin jakanut kaikki aarteeni, kaiken puutteessa,
-väsyneenä onnettomuuteen ja vielä enemmän onneen, nautinnon ja
-intohimon kyllästyttämänä halusin tehdä jotain meidän päivinämme
-uskomatonta: hallita! Ja jotain vielä suurempaa kuin tämä päämaali
-oli saavutettu; kun kuollut Arsène Lupin oli noussut ylös kuin
-sulttaani tuhannen ja yhden yön saduista, hallitsevana, ohjaavana,
-lakia laativana Arsène Lupinina, valtion ja kirkon päänä, päätin
-minä yhdellä iskulla kumota rajamuurin kapinoivien heimojen välillä,
-joita vastaan te pohjois-Marokossa soditte tuloksettomasti silläaikaa
-kuin minä rakensin kuningaskuntaani. Kasvoista kasvoihin Ranskan
-kanssa ja yhtä mahtavana kuin se, olisin minä samanarvoisena
-naapurina huutanut teille: 'Täällä olen minä, Arsène Lupin! Täällä
-näette entisen huijarin ja herrasmiesvarkaan! Adrarin, Iguidin,
-El Djoufin sulttaanin, Aubatan, Brahnan ja Frerzonin sulttaanin;
-minä se olen, sulttaanien sulttaani, Muhamedin pojanpoika, Allahin
-poika, minä, minä, minä, Arsène Lupin.' Ja ennenkuin otan sen
-pienen myrkkypulverin, joka teidät vapauttaa sillä Arsène Lupinin
-kaltaisella miehellä ei ole oikeutta elää vanhaksi -- olisin
-allekirjoittanut kaikkien ylimysteni, kadien, pashojen ja marabutien
-kanssa lahjoituskirjan, jolla olisin lahjoittanut kuningaskuntani
-Ranskalle. Lahjoituskirjan olisin allekirjoittanut laillisella
-nimelläni ja arvolla, johon olin täysin oikeutettu sen miekalla
-valloitettuani: Arsène I, Mauretanian keisari!"
-
-Pääministeri ja poliisiprefekti eivät sanoneet mitään, mutta heidän
-ilmeensä kuvasivat heidän ajatuksiaan. Ja sisimmässään he tunsivat
-seisovansa aivan poikkeuksellisen olennon edessä, joka oli luotu
-suorittamaan suurtöitä ja omin käsin muodostelemaan kohtaloa.
-
-Don Luis jatkoi:
-
-"Se olisi ollut kaunis loppulause, eikö niin, herra presidentti? Ja
-loppu olisi ollut teon arvoinen. Olisin ollut onnellinen saadessani
-sen sellaiseksi. Arsène Lupin olisi kuollut valtaistuimella,
-valtikka kädessään! Arsène Lupin olisi kuollut kantaen arvonimeä
-Arsène I, Mauretanian keisari, Ranskan hyväntekijä... Mutta jumalat
-tahtoivat toisin. Tapahtukoon heidän tahtonsa. Herra presidentti,
-minä toistan tarjoukseni. Florence Levasseur on vaarassa. Maksuksi
-kahdenkymmenenneljän tunnin vapaudesta annan teille Mauretanian
-keisarikunnan. Suostutteko siihen, herra presidentti?"
-
-"Tietysti suostun", vastasi Valenglay nauraen. "Mitä te sanotte,
-rakas Desmalionsini? Juttu ei ehkä ole aivan selvä, mutta, peijakas
-vie, Pariisi on ylistyksen arvoinen ja Mauretanian keisarikunta on
-houkutteleva saalis. Me uskallamme kokeen."
-
-Don Luisin kasvot ilmaisivat niin vilpitöntä iloa kuin olisi hän
-voittanut suurimman voiton sen sijaan että oli uhrannut kruunun ja
-heittänyt luotaan loistavimman unelman, minkä kuolevainen koskaan on
-uneksinut. Hän kysyi:
-
-"Mitä takeita pyydätte, herra presidentti?"
-
-"En mitään."
-
-"Voin esittää teille sopimuksia, asiapapereita..."
-
-"Älkää vaivautuko. Kaikesta siitä voimme puhua huomenna. Lähtekää
-nyt. Olette vapaa."
-
-Painava lause, uskomattomat sanat oli lausuttu.
-
-Don Luis otti muutamia askeleita ovelle.
-
-"Vielä sana, herra presidentti", sanoi hän pysähtyen puolitiehen.
-"Entisten tovereitteni joukossa oli eräs, jolle minä hankin hänen
-lahjoilleen ja taipumuksilleen sopivan toimen. Sitä miestä en
-kutsunut Afrikkaan, koska arvelin hänen jonain päivänä olevan
-hyödyksi minulle siinä asemassa, jossa hän oli. Minä puhun
-Mazerouxista, etsivänpoliisin komisariosta."
-
-"Komissario Mazeroux, jonka Cacérès ilmiantoi Arsène Lupinin
-kanssarikollisena, on vankilassa."
-
-"Mazeroux on omalla tavallaan kunnian mies, herra presidentti. Hän
-on ainoastaan silloin antanut minulle apuaan, kun minä olen auttanut
-poliisia. Hän työskenteli minua vastaan koettaessani ryhtyä johonkin
-pienimmälläkään tavalla laittomaan tekoon. Pyydän, että hänet
-vapautetaan."
-
-"Katsotaan."
-
-"Herra presidentti, teidän suostumuksenne on oikeudenmukainen teko.
-Mazerouxin on lähdettävä Ranskasta. Hallitushan voi uskoa hänelle
-jonkun salaisen tehtävän siirtomaapäällikön arvolla Etelä-Marokossa."
-
-"Myönnetään", sanoi Valenglay nauraen sydämellisesti. Hän lisäsi:
-"Rakas prefektini, kun kerran olemme poikenneet lailliselta tieltä,
-ei kukaan pysty sanomaan, mihin pysähdymme. Mutta tarkoitus
-pyhittää keinot ja tarkoituksemme on päästä tuosta sietämättömästä
-Mornington-jutusta."
-
-"Tänä iltana se on selvillä", sanoi don Luis.
-
-"Toivon niin. Väkemme ovat jäljillä."
-
-"He ovat jäljillä, mutta heidän on viivyttävä joka kaupungissa, joka
-kylässä, kysyttävä jokaiselta kohtaamaltaan talonpojalta; heidän on
-tiedusteltava, onko auto poikennut jonnekin ja se vie aikaa. Minä
-menen suoraan."
-
-"Minkä ihmetyön avulla?"
-
-"Se jää toistaiseksi minun salaisuudekseni, herra presidentti."
-
-"Hyvä on. Haluatteko vielä jotain?"
-
-"Tuon Ranskan kartan."
-
-"Ottakaa se."
-
-"Ja parin revolvereja."
-
-"Herra prefekti voi käskeä salapoliisiensa antamaan teille yhden
-parin. Siinäkö kaikki? Eikö rahoja?"
-
-"Ei, kiitos, herra presidentti. Minulla on aina mukanani
-viisikymmentätuhatta frangia siltä varalta, että sattuisin niitä
-tarvitsemaan."
-
-"Siinä tapauksessa", sanoi poliisiprefekti, "lähetän jonkun mukananne
-vankilaan. Otaksun lompakkonne olleen teiltä poisotettujen tavaroiden
-mukana."
-
-Don Luis hymyili.
-
-"Herra prefekti, niillä esineillä, jotka otetaan minulta pois, ei
-ole milloinkaan pienintäkään arvoa. Lompakkoni on vankilassa, kuten
-sanotte, mutta rahat..."
-
-Hän kohotti vasemman jalkansa, tarttui käsillään kenkään ja painoi
-korkoa. Kuului pieni rasaus ja jonkinlainen pieni laatikko työntyi
-esiin anturasta varpaiden alta. Se sisälsi kaksi setelitukkoa
-ja muutamia pikkuesineitä kuten kellonvietereitä, rautasahan ja
-pillereitä. "Välikappaleita karkaamiseen", sanoi hän, "elämiseen
-ja... kuolemiseen. Hyvästi, herra presidentti."
-
-Eteisessä sanoi herra Desmalions salapoliiseille, että vanki oli
-vapaa. Don Luis kysyi:
-
-"Herra prefekti, antoiko herra Weber teille mitään tietoja roiston
-autosta?"
-
-"Kyllä, hän soitti Versaillesista. Se on Komet yhtiölle kuuluva
-tummankeltainen vuokra-auto. Ohjaajan paikka vasemmalla. Hän on
-puettu harmaaseen vaatehattuun mustine nahkalippaineen."
-
-"Kiitän, herra prefekti."
-
-Ja Lupin lähti.
-
-Jotain käsittämätöntä oli tapahtunut. Don Luis oli vapaa.
-Puolentunnin keskustelu oli antanut hänelle tilaisuuden toimia ja
-taistella ratkaiseva taistelu.
-
-Hän lähti kiireesti matkaan. Trocadéron luona hän tapasi ajurin.
-
-"Aja Issy-les-Moulineauxille", huusi hän. "Neliä! Neljäkymmentä
-frangia."
-
-Ajoneuvot kiisivät Passyn kautta yli Seinen ja olivat perillä
-Issy-les-Moulineauxin lentoasemalla kymmenen minuutin kuluttua.
-
-Ei yhtään lentokonetta ollut ulkona, sillä kävi kova tuuli. Don Luis
-juoksi lentokonevajaan. Ohjaajien nimet oli kirjoitettu oville.
-
-"Davanne", mutisi hän. "Siinä on minun mieheni."
-
-Ovi vajaan oli avoinna. Lyhytkasvuinen, hartiakas mies seisoi
-tarkastellen muutamia työmiehiä, jotka työskentelivät yksitason
-korjaamisessa. Pieni mies oli Davanne itse, tuo kuuluisa lentäjä.
-
-Don Luis vei hänet syrjään ja tietäen sanomalehtien kautta
-minkälaisen miehen kanssa oli tekemisissä, alkoi keskustelun tavalla,
-joka yllätti kuulijan heti alussa.
-
-"Hyvä herra", sanoi hän käärien auki Ranskan kartan, "minä haluan
-saada kiinni miehen, joka on vienyt rakastamani naisen ja on nyt
-autolla matkalla Nantesiin. Ryöstö tapahtui keskiyöllä. Nyt on
-kello kahdeksan. Auto on vuokrattu eikä ohjaajalla ole mitään
-halua taittaa niskojaan. Otaksutaan, että se kulkee, levähdysajat
-mukaanluettuna, kaksikymmentä lieuta tunnissa, silloin on mies
-kahdessatoista tunnissa, siis kello kaksitoista tänään, ehtinyt
-kaksisataaneljäkymmentä lieuta ja saapunut Angersin ja Nantesin
-tienoille... tässä on kartta..."
-
-"Les Ponts-de-Drive", sanoi Davanne, joka kuunteli rauhallisesti.
-
-"Niin. Toiselta puolen otaksutaan, että lentokone lähtee
-Issy-Les-Moulineauxista kello kahdeksan aamulla ja kulkee
-pysähtymättä kuudenkymmenen lieun vauhdilla tunnissa... se tulisi
-neljän tunnin kuluttua, siis kello kaksitoista Les Ponts-de Driveen,
-aivan yht'aikaa auton kanssa. Enkö ole oikeassa?"
-
-"Täydellisesti."
-
-"Siinä tapauksessa on kaikki selvää, jos sovimme asiasta. Ottaako
-koneenne matkustajia?"
-
-"Joskus."
-
-"Lähdemme heti. Mitkä ovat ehtonne?"
-
-"Se riippuu asianhaaroista. Kuka te olette?"
-
-"Arsène Lupin."
-
-"Ettepä hitto vie olekaan!" huudahti Davanne hiukan hämmästyneenä.
-
-"Minä olen Arsène Lupin. Te tiedätte enimmän osan siitä mitä on
-tapahtunut, sehän on ollut sanomalehdissä. No niin, Florence
-Levasseur on ryöstetty tänä yönä. Haluan pelastaa hänet. Mikä on
-hintanne?"
-
-"Ei mitään."
-
-"Se on liian paljon."
-
-"Saattaa olla, mutta seikkailu huvittaa minua."
-
-"Hyvä. Mutta teidän on vaiettava huomiseen."
-
-"Ostan teidän vaitiolonne. Tässä on kaksikymmentätuhatta frangia."
-
-Kymmenen minuuttia sen jälkeen oli don Luis puettu
-lentäjän päähineeseen silmälaseineen ja lentokone nousi
-kahdentuhannenviidensadan jalan korkeuteen välttääkseen ilmavirtoja,
-lensi yli Seinen ja suuntautui länteen.
-
-Versailles, Maintenon, Chartres...
-
-Don Luis kysyi Davannelta paljonko kello oli. Se oli kymmentä
-vailla kaksitoista. Kedot olivat eriväristen peltojen kirjailemat.
-Kaikkialla näkyi teitä.
-
-Eräällä tiellä kulki keltainen auto!
-
-Keltainen auto! Rosvon auto! Auto, joka kuljetti Florence Levasseuria!
-
-Don Luisin iloon ei ollut sekaantunut yllätyksen tunne. Hän tiesi
-niin varmaan, että välttämättömän täytyi tapahtua.
-
-Davanne kääntyi ja huusi:
-
-"Se on tuo tuolla, eikö niin?"
-
-"Niin on. Suoraan eteenpäin."
-
-Lentokone sukelsi alas avaruuden kautta ja saavutti auton melkein
-heti. Davanne hiljensi vauhtia ja pysyttäytyi kuusisataa jalkaa auton
-yläpuolella, hiukan sen takana.
-
-Täältä saattoi erottaa kaikki yksityiskohdat. Ohjaaja istui
-vasemmalla. Hän oli puettu harmaaseen lakkiin mustine
-nahkalippoineen. Auto oli Komet-yhtiön tummankeltaisia. Tätä autoa
-he juuri ajoivat. Ja siinä istui Florence yhdessä sen miehen kanssa,
-joka oli hänet ryöstänyt.
-
-"Vihdoinkin", ajatteli don Luis, "he ovat käsissäni!"
-
-He lensivät hetken pitäen samaa välimatkaa.
-
-Davanne odotti merkkiä, jota don Luis ei kiiruhtanut antamaan. Hän
-nautti voimansa tunteesta, tunteesta, jossa oli ylpeyttä, vihaa ja
-julmuutta.
-
-Hän kumartui ja antoi Davannelle ohjeitaan.
-
-"Varokaa", sanoi hän, "ettette joudu liian lähelle. He voisivat
-lähettää meille kuulan."
-
-Vielä kului minuutti.
-
-Äkkiä näkivät he, että puolen lieun päässä heidän edessään haarautui
-tie kolmeen suuntaan ja välille muodostui leveä avoin kenttä.
-
-"No?" kysyi Davanne kääntyen Perennaan.
-
-Ympärillä oleva maaseutu oli autio.
-
-"Antaa mennä!" huusi don Luis.
-
-Lentokone näytti iskevän alas kuin vastustamattoman voiman ajamana.
-He sivuuttivat auton kolmensadan jalan korkeudelta, hiljensivät sen
-jälkeen vauhtia valiten tyynesti ja rauhallisesti laskeutumispaikan
-sekä painuivat pehmeästi ruohoon tienristeyksessä.
-
-Don Luis hyppäsi ylös ja syöksyi autoa vastaan. Hän seisoi keskellä
-tietä, kohotti molemmat revolverinsa ja huusi:
-
-"Pysähtykää, tahi ammun."
-
-Kauhistunut ajaja jarrutti. Auto pysähtyi.
-
-Don, Luis juoksi ovelle.
-
-"Piru vie!" karjui hän laukaisten tarkoituksettomasti toisen
-revolverinsa ja särkien ikkunaruudun.
-
-Autossa ei ollut ketään.
-
-
-
-
-IX LUKU
-
-"Ansa on viritetty, varokaa itseänne, Lupin."
-
-
-Voima, joka oli kiihottanut don Luisia taistelemaan ja voittamaan
-oli niin valtava, ettei se kärsinyt mitään esteitä. Pettymys, raivo,
-nöyryytys, tuska tukahtui polttavaan haluun toimia, hankkia tietoja
-ja jatkaa ajoa. Kaikki muu oli toisarvoista ja selkenisi pian
-itsestään yksinkertaisella tavalla.
-
-Kivettynyt ohjaaja heitti katseen talonpoikiin, jotka lentokoneen
-äänen houkuttelemina tulivat taloistaan. Don Luis tarttui hänen
-kurkkuunsa ja asetti revolverin suun hänen ohimolleen.
-
-"Sanokaa mitä tiedätte... tahi olette kuollut mies!"
-
-Ja kun miesparka alkoi ladella rukouksia, karjui hän.
-
-"Ei hyödytä mitään voihkia ja toivoa apua. Ihmiset eivät kerkeä
-ajoissa perille. On vain yksi keino pelastua: puhuminen! Eilen
-illalla tuli eräs herra Pariisista Versaillesiin autolla, lähetti sen
-pois ja otti teidät tilalle, eikö niin?"
-
-"Niin."
-
-"Herralla oli mukanaan nainen?"
-
-"Oli."
-
-"Ja herra tilasi teidät viemään itsensä Nantesiin?"
-
-"Niin."
-
-"Mutta muutti aikeensa tiellä ja käski teidän päästää hänet pois?"
-
-"Niin."
-
-"Missä?"
-
-"Ennen Mansiin tuloamme, pienellä oikealle johtavalla tiellä, jonka
-vieressä, hiukan syrjässä, oli vaunuvaja. Siinä nousivat molemmat
-pois."
-
-"Ja te jatkoitte matkaa?"
-
-"Hän maksoi siitä."
-
-"Paljonko?"
-
-"Viisisataa frangia. Ja Nantesissa piti olla toinen matkustaja, joka
-tilaisi minut Pariisiin takaisin tuhannesta frangista."
-
-"Uskoitteko te tähän toiseen matkustajaan?"
-
-"En. Luulen hänen tahtoneen pettää takaa-ajajiaan lähettämällä heidät
-minun perään Nantesiin."
-
-"Ja kun te erositte heistä, niin ettekö olleet utelias näkemään mihin
-he ryhtyivät?"
-
-"En."
-
-"Varokaa! Jos painan liipasinta, lävistää kuula otsanne! Puhukaa
-suoraan!"
-
-"No niin. Minä palasin takaisin ja asettauduin muutamien puiden
-taa. Mies oli avannut vaunuvajan oven ja veti sieltä ulos pienen
-limousine-auton. Nainen ei tahtonut nousta siihen. He näyttivät
-kiistelevän sangen kiivaasti. Mies vuorotellen sekä uhkasi että
-rukoili. Nainen näytti sangen väsyneeltä. Mies antoi hänelle lasin
-vettä, jonka oli hakenut. Sitten nainen myöntyi."
-
-"Lasin vettä?" huudahti don Luis. "Oletteko varma ettei hän
-sekoittanut mitään veteen?"
-
-Ohjaaja näytti kummastuvan kysymyksestä ja vastasi sitten:
-
-"Luulen hänen sekoittaneen. Hän otti jotain taskustaan."
-
-"Ja nainen ei sitä huomannut?"
-
-"Ei, hän ei huomannut mitään."
-
-Don Luis hillitsi pelkonsa. Olihan mahdotonta, että roisto olisi noin
-tuostaan, ilman mitään kiirehtimisen syytä, myrkyttänyt Florencen.
-
-"Nainen siis päätti nousta autoon?" jatkoi Perenna.
-
-"Niin, ja mies sulki oven asettuen ohjauspyörään. Sitten minä lähdin."
-
-"Näkemättä mihin suuntaan he ajoivat?"
-
-"Niin".
-
-"Epäilittekö matkalla, että he luulivat olevansa takaa-ajettuja?"
-
-"Kyllä. Mies pisti vähä väliä päänsä ulos ikkunasta."
-
-"Eikö nainen huutanut? Tuntisitteko miehen jälleen, jos näkisitte
-hänet?"
-
-"En. Versaillesissa oli pimeä. Ja tänä aamuna en nähnyt häntä niin
-läheltä. Sitäpaitsi, se on kummallista, mutta ensiksi näytti hän
-minusta sangen pitkältä mutta tänä aamuna näytti hän hyvin pieneltä.
-En voi käsittää sitä ollenkaan."
-
-"Näen naamastanne, että te aiotte kannella. Älkää tehkö sitä, se
-olisi tyhmyyttä. Tässä on teille tuhat frangia."
-
-Hän kääntyi Davanneen, jonka kone alkoi koota ympärilleen väkijoukkoa
-ja sanoi:
-
-"Voimmeko lähteä nyt?"
-
-"Milloin haluatte. Mihinkä lähdemme?"
-
-Pitämättä lukua kokoontuneesta väkijoukosta otti don Luis esille
-Ranskan kartan ja levitti sen eteensä. Silmät karttaan kiinnitettyinä
-asetti hän yhden sormen Pariisin ja toisen Le Mansin päälle ja
-ennenkuin hän oli itseltään kysynytkään minkä vuoksi roisto oli
-valinnut Le Mans-Angersin tien, tiesi hän vastauksen. Erään kaupungin
-nimi sukelsi esille hänen muistostaan ja totuus välähti esiin kuin
-salama: Alençon! Hän toisti:
-
-"Mihin lähdemme? Takaisin, ohjaten hiukan vasempaan."
-
-"Johonkin erityiseen paikkaan?"
-
-"Alençoniin."
-
-"Hyvä on", sanoi Davanne. "Kuulkaa, miehet, antakaa minulle vähän
-apua. Tältä kentältä on helppo lähteä."
-
-Don Luis ja jotkut toiset auttoivat häntä ja valmistukset olivat
-pian suoritetut. Davanne koetteli konettaan. Kaikki oli parhaimmassa
-kunnossa.
-
-Tällä hetkellä tuli suuri auto mylvien kuin kiukustunut härkä ja
-pysähtyi äkkiä. Siitä nousi kolme miestä, jotka ryntäsivät keltaisen
-vuokra-auton ohjaajan luo. Don Luis tunsi heidät. Siinä olivat Weber
-ja ne miehet, jotka olivat vieneet hänet vankilaan.
-
-Don Luis meni heidän luokseen. Päässään lentäjähattu ja silmälasit
-hän oli aivan tuntematon. Hän sanoi muutetulla äänellä:
-
-"Linnut ovat lentäneet pois, herra salapoliisipäällikkö."
-
-Weber katsoi häneen ällistyneenä.
-
-Don Luis jatkoi:
-
-"Niin, lentäneet pois. Ystävämme Saint-Louisin saarelta on hiottu
-konna. Hän istuu nyt kolmannessa autossa."
-
-Weber tuijotti häneen. Kuka oli tämä mies, joka puhui asioista, jotka
-oli puhelimitse ilmoitettu poliisin päämajaan kello kolme tänä aamuna?
-
-"Kuka te olette, hyvä herra," huudahti hän.
-
-"Mitä? Ettekö te tunne minua? Mitä sitten hyödyttää sopia
-kohtauksista ihmisten kanssa? Käyttää koko kykynsä ollakseen
-täsmällinen ja sitten kysytään: kuka te olette! Kas niin, Weber,
-tunnustakaa nyt, että tämän te teette vain kiusataksenne minua.
-Täytyykö teidän välttämättä nähdä minun kasvoni? No niin, katsokaa!"
-
-Hän kohotti naamaria.
-
-"Arsène Lupin!" sähähti salapoliisipäällikkö.
-
-"Palvelukseksenne... jalan, hevosella tahi ilmassa. Sinne aion nyt.
-Näkemiin."
-
-Davanne oli valmis. Don Luis nousi koneeseen. Kone alkoi käydä.
-
-"Koilliseen", käski don Luis. "Yhdeksänkymmentä lieua tunnissa.
-Kymmenentuhatta frangia."
-
-"Meillä on vastatuuli", sanoi Davanne.
-
-"Viisituhatta frangia vastatuulesta lisää", huusi don Luis.
-
-Se tosiasia, että roisto oli antanut Florencelle unipulveria, poisti
-kaikki epäilykset. Florencen täytyi nukkua ettei hän tuntisi Damignia
-ja Vanhaa Linnaa. Sinne lurjus varmasti aikoi.
-
-"Nopeammin! Emmehän pääse mihinkään. Lisätkää vauhtia!"
-
-Sable... Sille-le-Guillaume...
-
-Maa kiisi pois heidän altaan. Puut ja talot katosivat kuin varjot.
-
-Vihdoin Alençon.
-
-Kello oli tuskin enempää kuin neljännestä vailla kolme kun
-he laskeutuivat kaupungin ja Damignin välille. Don Luis teki
-tiedusteluja. Useita autoja oli kulkenut Damigniin päin, niiden
-joukossa erään herran ohjaama pieni limousine-auto, joka oli
-kääntynyt kylätielle. Ja tämä kylätie johti Langernaultin maatilan
-takana olevaan metsään.
-
-Don Luisin vakaumus oli niin luja, että hän sanoi Davannelle
-jäähyväiset ja auttoi tätä alkamaan lentoretkensä takaisin Pariisin.
-Viimeinen ottelu oli käsissä.
-
-Hän kulki edelleen, pölyssä näkyvien kummirenkaiden jälkien
-ohjaamana. Kuljettuaan metsän läpi tuli don Luis suurelle
-kyntämättömälle kentälle, josta tie kääntyi maatilalle ja päättyi
-vanhalle, raudoitetulle, puomilla varustetulle kaksoisportille. Tästä
-oli limousine-auto ajanut sisään.
-
-"Ja minun on mentävä myöskin samaa tietä", ajatteli don Luis. Muuri
-oli tästä kohdasta kolmetoista jalkaa korkea. Miten hän pääsi ylös ja
-millä yli-inhimillisillä ponnistuksilla hän suoriutui, sitä ei hän
-itsekään olisi voinut sanoa jälkeenpäin.
-
-Tultuaan toiselle puolelle löysi hän jälleen pyöränjäljet, jotka
-suuntautuivat vasemmalle, hänelle tuntemattomille paikoille.
-
-Äkkiä, kääntyessään eräässä vanhan marjakuusiaidan kulmassa, näki
-don Luis limousine-auton, joka oli jätetty, tahi oikeammin sanoen,
-piilotettu erääseen laaksoon. Epäjärjestys, joka vallitsi autossa,
-rikotut ikkunalasit ja astuimella riippuva jalkapeite todistivat
-rikoksesta. Roisto oli tietysti käyttänyt hyväkseen Florencen unta
-sitoen hänet; heidän tullessaan perille ja hänen koettaessaan nostaa
-Florencea oli tämä tarrautunut kiinni kaikkeen minkä tapasi.
-
-Don Luis vakuuttautui heti siitä, että hänen otaksumisensa oli oikea.
-Mennessään kapeaa, ruohoa kasvavaa, jyrkänteelle johtavaa polkua
-pitkin, huomasi hän, että ruoho oli yhtä tasaisesti alaspainunut
-kaikkialla.
-
-"Se roisto!" ajatteli hän. "Se roisto! Hän ei kanna uhriaan, vaan
-laahaa häntä."
-
-Polku johti kiviröykkiöiden ja luhistuneiden rakennusten ohi. Tällä
-paikalla oli nähtävästi ollut vanha linna, josta maatila oli saanut
-nimensä. Eräässä heinäruo'ossa maassa huomasi don Luis jotain
-välähtelevän. Se oli sormus, kapea ja sangen yksinkertainen, kahdella
-helmellä varustettu kultasormus, jonka hän usein oli nähnyt Florencen
-sormessa. Ja hänen huomiotaan herätti erikoisesti se, että sormuksen
-ympärille oli tarkoituksella kierretty ruohonkorsi kolminkerroin.
-
-"Tämä on selvästikin merkki", ajatteli don Luis.
-
-Tyttö siis toivoi vielä. Hän odotti apua. Ja don Luis ajatteli
-liikutettuna, että tämä viimeinen epätoivoinen vetoaminen oli
-tarkoitettu hänelle.
-
-Viidenkymmenen askeleen päässä -- tämä seikka ilmaisi omituista
-huolimattomuutta roistossa -- oli uusi merkki, uusi johtolanka:
-kukkanen, keltainen päivänkakkara, jonka pieni käsiraukka oli
-taittanut ja noukkinut siitä pois terälehdet. Sitten oli maassa
-viiden sormen jäljet ja sen jälkeen kiveen piirretty risti. Tällä
-tavoin saattoi hän hetki hetkeltä seurata tämän kauhean vaelluksen
-yksityiskohtia.
-
-Hän kuunteli. Hän ei ollut erehtynyt. Ääni toistui ja se oli naurua;
-mutta minkälaista hirveätä naurua! Pahansuopaista, pirullista naurua
-ja niin kimeätä! Se muistutti naisen naurua, mielipuolen naisen...
-
-Jälleen hiljaisuus. Sitten toinen ääni ikäänkuin olisi joku
-työkappale heitetty maahan. Sen jälkeen taas hiljaisuus.
-
-Tämä tapahtui, don Luisin arvion mukaan, noin sadan metrin päässä.
-
-Polku loppui kolmeen maahan kaivettuun porrasaskelmaan. Ylempänä oli
-rojujen ja sirpaleiden täyttämä, hyvin tilava tasanko. Keskellä,
-don Luisin edessä, oli puoliympyrän muotoinen, suurista laakereista
-kasvatettu aita. Ruohopolku jatkui sinne.
-
-Don Luis joutui hieman hämilleen, sillä aita näytti muodostavan
-läpitunkemattoman esteen. Hän meni eteenpäin ja huomasi, että siinä
-ennen oli ollut aukko, mutta se oli kasvanut jälleen umpeen. Oksat
-oli helppo työntää syrjään ja tämän kautta oli roiston täytynyt
-kulkea.
-
-Nyt kuului nauru niin läheltä, että don Luis säpsähti ja hänestä
-tuntui, että roisto etukäteen nauroi hänen yritykselleen. Hän muisti
-punaisella kirjoitetun kirjeen:
-
-"Vielä on aikaa, Lupin. Vetäytykää taistelusta, muuten kuolette
-tekin. Luullessanne päämääränne olevan saavutetun, kohottaessanne
-kätenne minua vastaan ja lausuessanne riemuitsevia sanoja, juuri
-samalla hetkellä avautuu maa allanne. Kuolinpaikkanne on valittu.
-Ansa on viritetty. Varokaa, Lupin!"
-
-Hän pysähtyi. Viimeinen oksa esti häntä näkemästä. Hän painoi sen
-silmiensä tasalle.
-
-Ja hän näki...
-
-Hän näki Florencen, joka -- tällä hetkellä aivan yksin -- makasi
-sidottuna maassa kolmenkymmenen metrin päässä hänestä ja suureksi
-ilokseen näki hän eräistä liikkeistä, että tämä vielä eli. Hän oli
-tullut ajoissa. Florence ei kuolisi. Sitten tutki hän ympäristöä.
-Oikealla ja vasemmalla hänestä oli laakeriaita, niin että muodostui
-jonkunlainen areena. Keskellä oli pieni pyöreä paikka, josta
-haarautui kaksi tietä, toisella oli ruoho alaspainunutta ja se
-oli jatkoa sille tielle, jota don Luis oli kulkenut, mutta toinen
-leikkasi sen suorassa kulmassa kulkien laakeriaidan päästä toiseen.
-
-Keskellä oli sekasorrossa irtaantuneita kiviä ja luonnollisia
-paasia, savella yhteen liitettyinä ja pahkaisten puunjuurien koossa
-piteleminä; kokonaisuudessaan muodosti taulun taka-osa halkeamia
-täynnä olevan kapean luolan, johon pääsi valoa. Lattia, jonka don
-Luis selvästi näki, oli tehty kolmesta, neljästä kivipaadesta.
-
-Tässä luolassa makasi käsistään ja jaloistaan sidottuna Florence
-Levasseur, näytti kuin olisi hänet varattu jotain salaperäistä, tässä
-luolassa tapahtuvaa uhritoimitusta varten.
-
-Välimatkasta huolimatta erotti don Luis jokaisen piirteen hänen
-kalpeilla kasvoillaan.
-
-Äkkiä tarttui don Luis revolveriinsa ja kohotti käsivartensa valmiina
-tähtäämään. Uhripappi, pyöveli, oli juuri näyttäytynyt alttarilla,
-jossa uhri makasi. Roisto astui luolaan ja nauroi kauheata nauruaan.
-
-"Näen, että olette vielä täällä", sanoi hän. "Ei varjoakaan
-pelastajasta? Olisi parasta jos hän kiiruhtaisi."
-
-Hänen äänensä oli niin kimeä, että don Luis kuuli joka sanan. Hän
-tarttui lujemmin revolveriinsa varustautuen ensimmäisen epäilyttävän
-liikkeen sattuessa ampumaan. "Olisi parasta, jos hän kiiruhtaisi",
-toisti roisto nauraen. "Muuten on kaikki viiden minuutin kuluttua
-ohi. Kuten näette, minä olen järjestyksen mies, eikö niin, Florence,
-rakkaani?"
-
-Mies oli raajarikko, jonkun sairauden runtelema, joka vaikutti hänen
-liikkumiskykyynsä. Hänen veltot ja epävarmat jalkansa notkahtelivat
-sinne tänne. Hän oli tavattoman laiha. Don Luis näki hänen kalpeat,
-kuoppaiset poskensa, pergamentinvärisen ihonsa ja verettömät kasvonsa.
-
-Mies sanoi Florencelle:
-
-"Vaikka te olette olleet hyvin kiltti tyttö, ettekä ole huutaneet
-tähän saakka, on kenties parasta olla varovainen ja estää kaikki
-yllätyksen mahdollisuudet, ettekö te ole itsekin samaa mieltä?"
-
-Hän kumartui tytön puoleen ja sitoi suuren nenäliinan tytön kasvojen
-alaosan yli.
-
-Aavistaen uhkaavan vaaran, peloissaan, että roisto yhtäkkiä saa
-raivokkaan murhahalun, oli don Luis kohottanut jälleen revolverinsa
-ja seurasi tapahtumia varmana ampumataidostaan.
-
-Roisto puhui kuiskaten Florencelle. Mitä hän sanoi? Mitä häpeällisiä
-esityksiä teki hän Florencelle?
-
-Katkeroituneena otti raajarikko yhtäkkiä askeleen takaisin ja huusi
-raivokkaasti:
-
-"Mutta ettekö ymmärrä, että te olette hukassa? Nyt kun ei minulla ole
-enää mitään pelättävää, kun te olette ollut kylliksi yksinkertainen
-seurataksenne minua ja jättäytyäksenne minun valtaani, mitä
-toivoa voi teillä enää olla? Saada minut taipumaan ehkä? Koska
-minä palan intohimosta, luulette te...? Milloinkaan ette ole
-niin perinpohjaisesti erehtynyt, pieni nukkeni! Minä en välitä
-hituistakaan kuolemastanne. Kun olette kuollut, ei teitä oteta
-lukuun. Te luulette ehkä, että koska olen raajarikko, ei minulla ole
-voimia tappaa teitä? Tässä ei ole kysymyskään teidän tappamisestanne,
-Florence. Oletteko milloinkaan nähneet minun tappavan ihmisiä? Ette
-milloinkaan! Ei, ei, Florence, minä en koske teihin ja kuitenkin...
-Kuulkaa, mitä tapahtuu, katsokaa itse. Juttu on järjestetty minun
-omaan tapaani... ja mitä ikinä teettekään, ette te pelastu. Tämä on
-vain valmistava varoitus."
-
-Hän kulki muutamia askeleita ja pitäen käsillään kiinni oksasta
-kiipesi alimmalle niistä kallionlohkareista, jotka muodostivat
-luolan. Täällä vaipui hän polvilleen. Hänen vieressään oli pieni
-rautakanki. Hän tarttui siihen ja löi lähimpään kiveen kolme kertaa.
-Kivet vyöryivät luolan eteen.
-
-Don Luis syöksyi kauhusta huudahtaen esiin piilopaikastaan. Hän
-oli silmänräpäyksessä käsittänyt tilanteen. Luola, kivipaadet,
-graniittipatsaat, kaikki olivat niin sijoitetut, että niiden
-tasapaino saattoi horjahtaa koska tahansa ja Florence hautautuisi
-kallioiden alle.
-
-Kahdessa sekunnissa oli hän puolitiessä. Mutta tässä hän huomasi
-salamannopealla vaistollaan, että alaspainunut ruohonjälki ei mennyt
-suoraan arenan keskitse vaan kiersi sen. Minkä vuoksi? Se oli
-kysymys, jonka aina epäilevä vaisto asettaa, mutta johon ymmärrys ei
-ehdi vastata. Don Luis lensi suoraan. Ja tuskin oli hän asettanut
-jalkansa tähän piiriin, kun onnettomuus tapahtui.
-
-Kaikki tapahtui uskomattoman nopeasti ikäänkuin hän olisi koettanut
-astua tyhjään avaruuteen, joka nieli hänet heti. Maa hänen allaan
-avautui. Ruohoturpeet erkanivat toisistaan ja hän putosi.
-
-Hän putosi aukkoon, joka ei ollut mikään muu kuin lähteen suu,
-laajuudeltaan neljä jalkaa. Mutta juostessaan vimmatulla vauhdilla
-iskeytyi hän vastakkaiseen seinään, niin että hänen käsivartensa
-olivat yläpuolella penkereellä ja hän saattoi tarttua muutamiin
-juuriin.
-
-Hän oli niin vahva, että hän olisi voinut kohottautua ylös
-käsivoimillaan. Mutta roisto oli heti syöksynyt kohtaamaan hyökkääjää
-ja seisoi nyt kymmenen askeleen päässä don Luisista uhaten, häntä
-revolverillaan.
-
-"Älkää liikkuko", huudahti hän, "muuten ammun teidät!"
-
-Don Luis oli niin voimaton, ettei hän halunnut antautua vaaraan saada
-kuulaa ruumiiseensa.
-
-Heidän silmänsä kohtasivat muutamaksi sekunniksi. Raajarikko vapisi
-kuin kuumeessa. Nyt kuului taas hänen pirullinen naurunsa:
-
-"Lupin! Lupin! Nyt olet valmis. Lupin on kiikissä!... Millainen
-pässinpää olettekaan! Minähän varoitin teitä, varoitin veripunaisella
-kirjoituksella. Muistatteko sanojani: 'Kuolinpaikkanne on valittu.
-Ansa on viritetty! Varokaa, Lupin!' Ja nyt olette te tässä! Te ette
-olekaan vankilassa? Te väistitte sen iskun, te lurjus! Onneksi
-näin tapahtumat etukäteen ja ryhdyin varovaisuustoimenpiteisiin.
-Mitä siitä sanotte? Mitä pidätte pienestä viekkaudestani? 'Koko
-poliisilaitos tulee kantapäilleni', ajattelin minä. 'Mutta on
-vain yksi, joka saattaa vangita minut, ja se on Lupin. Sen vuoksi
-on hänelle näytettävä tietä, hänet on johdettava jäljille, hänen
-polkunsa on tasoitettava uhrin ruumiilla. Ja sitten siroteltava
-muutamia merkkejä sinne tänne. Ensiksi kauniin tytön sormus, johon
-oli kiedottu ruoho, hiukan kauempana kukka ilman terälehtiä, sitten
-sormien jäljet maassa ja risti kivessä! Olihan mahdotonta olla niitä
-huomaamatta. Muistakaa: 'Ansa on viritetty'. Ja ansa minun makuuni,
-Lupin, eräs parhaimmista! Oh, minä suoriuduin ihmisistä mielelläni
-mutta heidän omalla suosiollisella avullaan. Me työskentelemme
-yhdessä niinkuin ystävät ja toverukset. Minä en suorita itse töitäni.
-Toiset tekevät sen minun puolestani..."
-
-Don Luisin sormet, jotka olivat ensiksi tarttuneet ruohojuuriin,
-tarrautuivat nyt turhaan kiinni lähteen seinäkiviin. Ja hänen
-olkapäänsä painuivat syvemmälle ja syvemmälle lähteeseen.
-
-"Se onnistui!" sähähti roisto kesken suonenvedontapaista nauruaan.
-"Hyvä Jumala, kuinka ihanaa on nauraa! Erittäinkin kun sitä niin
-harvoin tekee. Te ette ole milloinkaan nähneet minun nauravan, vai
-kuinka, Florence?"
-
-Hän vaikeni. Hän odotti kauheaa ratkaisua, jonka hän oli niin
-viekkaasti suunnitellut ja jossa kaikki tapahtumat seuraisivat niin
-nopeasti toisiaan hänen taipumattoman tahtonsa mukaisesti.
-
-Ratkaisu ei viipynyt. Olkapäät olivat jo liukuneet alas, sitten
-leuka, sitten epätoivoiseen kuolontuskaan vääristynyt suu, sitten
-kauhun täyttämät silmät ja vihdoin otsa sekä hiukset: pää oli
-kadonnut.
-
-Aukon reunalla ei ollut jäljellä muuta kuin kädet ja nekin päästivät
-otteensa. Silmänräpäyksen hapuilivat sormet otetta. Ja sitten...
-sitten ei ollut enää mitään nähtävää eikä kuultavaa.
-
-Raajarikko syöksyi esiin kuin irtipäästetyn teräsvieterin
-ponnahduttamana ja ulvoi ihastuksesta:
-
-"Nyt se on tehty! Lupin on pohjattomassa lähteessä. Vielä yksi
-seikkailu lopetettu!... Uh!"
-
-Hän meni lähteen ammottavalle aukolle ja seisoen siitä vähän matkan
-päässä kuin olisi hän pelännyt tulla lähemmäksi sylkäsi hän kolme
-kertaa aukkoon.
-
-Hän hoippui raivon huumaamana ja oli pakotettu kumartamaan. Mutta
-hänellä oli vielä voimia suonenvedontapaisessa raivossaan pudota
-polvilleen lähteen reunalle ja huutaa läähättäen pimeyteen:
-
-"Hei! Kuuletko sinä, ruumis! Älä mene heti koputtamaan helvetin
-portille! Pikku tyttö tulee luoksesi kahdenkymmenen minuutin
-kuluttua... niin, täsmälleen kello neljä. Te tiedätte, että olen
-täsmällinen ja pidän aina sanani kirjaimellisesti. -- Niin, olin
-unohtaa: perintö -- tiedättehän, Morningtonin miljoonat -- niin, ne
-ovat minun. Florence selittää teille kaiken hetken kuluttua. Se on
-mainiosti suunniteltu, saatte nähdä... saatte nähdä..."
-
-
-
-
-X LUKU
-
-Florencen salaisuus
-
-
-Nyt alkaisi murhenäytelmän toinen osa. Don Luis Perennan kuolemaa
-seuraisi Florencen kuolema.
-
-Vielä kaikista jäsenistään vapisten tuli roisto tytön luo, otti
-savukkeen ja julmuuden välähdys silmissään sanoi:
-
-"Kun tämä savuke on poltettu, Florence, silloin on teidän
-vuoronne. Pitäkää sitä silmällä. Se kuvaa elämänne viimeisiä
-minuutteja. Pitäkää sitä silmällä ja kootkaa ajatuksenne. Haluan
-että ymmärtäisitte: kaikki tämän paikan omistajat, ja erikoisesti
-herra Langernault, ovat uskoneet, että se kivi- ja kallioröykkiö,
-joka on päänne päällä, luhistuu ennemmin tahi myöhemmin. Itse olen
-vuosikausia työskennellyt siihen suuntaan antamalla sadeveden sitä
-syövyttää, enkä todellakaan voi sanoa, kuinka se enää pysyy koossa.
-Tahi oikeammin sanoen, minä käsitän sen kyllä. Minun tarvitsee vain
-iskeä yhden kerran oikeaan paikkaan, lyödä pois pieni tiilikivi,
-joka on asetettu kiilaksi kahden kallionlohkareen väliin, saadakseni
-kaiken romahtamaan kokoon kuin korttitalon."
-
-Hän veti henkeä ja jatkoi:
-
-"Minä esitän vaatimukseni sataan miljoonaan ja saan ne. Minä aion
-ne vaatia, koska minulla on siihen oikeus ja minähän selitin teille
-äsken, ennenkuin herra Lupin sekaantui asiaan, että minulla teidän
-kuolemanne jälkeen on niihin kiistämätön oikeus. Minua voidaan
-halveksia, vihata ja kirota, mutta minä olen sadanmiljoonan omistaja
-ja sen vuoksi on minulla oleva kaikkien parempien ihmisten ystävyys.
-Teidän ja Lupinin poistuttua ei ole jäljellä mitään, ei mitään
-muuta kuin muutamia papereita ja pikkuesineitä, joita olen ollut
-kylliksi heikko säilyttääkseni lompakossani ja jotka maksaisivat
-pääni, mutta aion ne polttaa muutaman minuutin kuluttua ja hajoittaa
-tuhkan tuuleen. Tällaisissa olosuhteissa on teidän tehtävä
-vaalinne, Florence. Ratkaisu on teidän käsissänne: joko te kuolette
-ehdottomasti ja peruuttamattomasti tahi otatte vastaan rakkauteni.
-Vastatkaa minulle myöntävästi tahi kieltävästi. Jos kiellätte,
-niin kuolette. Jos myönnätte, saatte vapautenne ja me molemmat
-lähdemme täältä; ja sitten kun teidän viattomuutenne on näytetty
-toteen -- siitä minä huolehdin -- tulette te vaimokseni. Vastaatteko
-myöntävästi, Florence?"
-
-Hän teki tämän kysymyksen todellisella levottomuudella pidättäen
-intohimoaan, joka sai hänen äänensä värisemään. Hän kerjäsi ja pyysi
-haluten, että häntä rukoiltaisiin ja samalla kuitenkin melkein
-kaivaten kieltoa, niin voimakas oli hänen synnynnäinen murhanhalunsa.
-
-"Hän itkee! Hän itkee! Hän rohkenee itkeä! Mutta, kurja tyttö,
-luuletteko etten tiedä mitä te teette? Tunnen salaisuutenne,
-kaunottareni, ja tiedän, että te ette itke kuolemanpelosta. Te? Te
-ette pelkää mitään! Sanonko teille, mikä on salaisuutenne? Ei, en
-voi... en voi, vaikka sanat polttavat huuliani. Ah, kirottu nainen,
-te olette itse näin tahtoneet! Te haluatte kuolla, Florence, koska
-itkette... te haluatte kuolla..."
-
-Näin sanoessaan kiiruhti hän panemaan toimeen hirveän tekonsa.
-Lompakko, josta hän oli puhunut ja joka sisälsi papereita, oli
-maassa. Hän pisti sen taskuunsa. Sitten hän riisui, yhä vapisten,
-takkinsa ja heitti sen lähimpään pensaaseen. Sen jälkeen otti hän
-rautatangon, kiipesi kiviröykkiölle, polki raivoissaan jalkaa ja
-huusi:
-
-"Te olette tahtonut kuolla, Florence! Mikään ei voi sitä enää estää.
-Minä en edes näe päätänne, vaikka te tekisittekin merkin. Nyt on
-myöhäistä. Vai niin, te itkette! Te rohkenette itkeä! Sellaista
-mielettömyyttä!"
-
-Sitten vetäytyi hän hiukan syrjään ja löi kahdesti kiveen.
-Kolmannella kerralla irtautui kivi.
-
-Se mitä tapahtui, tuli niin äkkiä, kiviröykkiö luhistui
-luolaan ja luolan eteen sellaisella voimalla, että raajarikko
-varovaisuustoimenpiteistään huolimatta lennähti nurmikolle. Mutta
-putous ei ollut hengenvaarallinen, hän nousi heti ja huusi:
-
-"Florence! Florence!"
-
-Vaikka hän oli valmistanut tapahtuman niin täsmälleen ja pannut
-sen niin tarmokkaasti toimeen, näytti tulos häntä kuitenkin
-hämmästyttävän. Hän paneutui maahan ja ryömi tämän pölyn ja tomun
-peittämän sekasorron ympäri. Hän katsoi pirstaleiden väliin, mutta ei
-nähnyt mitään.
-
-"Kuollut!" sanoi hän tuijottavin silmin, kasvoillaan jäykkä ilme.
-"Kuollut! Florence on kuollut!"
-
-Vielä kerran toisti hän Florencen nimen ja kyyneleet virtasivat
-pitkin hänen poskiaan.
-
-Pieni tapaus näytti herättävän hänet. Eräs vahingoittunut pääskynen
-putosi maahan hänen viereensä. Hän kumartui, otti sen käteensä ja
-puristi kouraansa kuten rypistyneen paperin. Ja hänen silmistään
-loisti raaka ihastus hänen nähdessään veren tippuvan sormiensa
-välitse ja värjäävän hänen kätensä punaisiksi.
-
-Hänen kellonsa osoitti puolta viittä. Hän otti pensaasta takkinsa,
-jossa se oli riippunut, puki sen päälleen ja työnsi kätensä
-oikeanpuoleiseen ulkotaskuun, johon hän oli pannut lompakon.
-
-"Mitä nyt?" sanoi hän hämmästyneenä. "Olin varma, että..."
-
-Hän tunnusteli vasenta ulkotaskuaan, sitten nenäliinataskuaan ja
-vihdoin kuumeisella innolla sisätaskujaan. Lompakkoa ei ollut. Ja
-hänen suureksi kauhukseen olivat kaikki muutkin hänen taskuissaan
-olleet pikkuesineet poissa: savukesäiliö, tulitikkukotelo,
-muistikirja.
-
-Raajarikko ei uskaltanut liikahtaa paikaltaan. Hän seisoi siinä
-tasaisella maalla, alttiina hyökkäykselle, joka saattoi tapahtua
-ennenkuin hän edes tiesi missä vihollinen oli.
-
-Näkemättä mitään erikoista otti hän keppinsä ja alkoi hitaasti askel
-askeleelta kulkea, tarkasti ympärilleen silmäillen, siihen suuntaan,
-josta arveli vihollisen tulleen takkinsa luo. Kädessään piti hän
-revolveria.
-
-Äkkiä hätkähti hän melkein kadottaen tasapainonsa ja revolveri putosi
-hänen kädestään.
-
-Hän näki hirveimmän näyn, mitä hänen silmänsä saattoivat nähdä.
-Hänen edessään kymmenen askeleen päässä, kädet taskuissa, toisella
-olkapäällään kevyesti muuriin nojaten, seisoi mies. Mutta se ei ollut
-mies, eikä voinut olla mies, sillä tämä mies, sen tiesi raajarikko,
-oli kuollut. Se oli siis kummitus; ja tämä kummitus, tämä haamu
-kuoleman valtakunnasta saattoi raajarikon mielettömän kauhun valtaan.
-Kykenemättä pakenemaan, kykenemättä puolustautumaan putosi hän
-polvilleen. Hän ei voinut irrottaa silmiään tästä kuolleesta miehestä
-jonka hän tuskin tunti sitten oli haudannut lähteeseen rauta- ja
-graniittipeitteen alle.
-
-Arsène Lupinin haamu!
-
-Mieheen voi tähdätä, hänet voi ampua, tappaa. Mutta haamuun! Mitä
-hyödytti vastustaa olemattoman olennon helvetillisiä vehkeitä.
-
-Ja nyt näki hän tapahtuvan käsittämättömän asian: haamu otti kädet
-taskuistaan. Toisessa kädessään piti hän savukelaatikkoa, jonka
-raajarikko tunsi omakseen. Ei ollut epäilystäkään, että olento,
-joka oli tutkinut hänen takkinsa, oli sama, joka nyt aukasi
-savukelaatikon, otti savukkeen ja sytytti sen tulitikulla, jonka otti
-myöskin raajarikolle kuuluvasta laatikosta.
-
-Ihmeellistä! Tulitikusta lähti oikea liekki. Savukkeesta kohosi
-oikeita savurenkaita, jonka erikoisen tuoksun hän heti tunsi.
-
-Hän piilotti kasvonsa käsiin eikä tahtonut nähdä enempää. Mutta hän
-kuuli lähestyväin askelten äänen, jotka tulivat sitä selvemmiksi mitä
-enemmän ne lähenivät. Hän tunsi jonkun liikkuvan läheisyydessään ja
-kuuli äänen, joka kiistämättömästi kuului elävälle Arsène Lupinille,
-lausuvan:
-
-"Varjelkoon, kuinka pahaksi te tämän otatte! Luonnollisesti
-ymmärrän, että minun odottamaton ylösnousemiseni näyttää teistä
-käsittämättömältä ja sopimattomalta. Mutta onhan nähty kummempiakin
-asioita, esim. Josua, joka seisautti auringon, tahi maanjäristys
-Lissabonissa 1755. Muistatte kai mitä Marcus Aurelius sanoo
-kahdeksannellakymmenennelläneljännellä sivulla..."
-
-Raajarikko oli saanut siksi paljon rohkeutta, että hän ymmärsi
-nyt ettei Lupin ollut kuollut. Hän ei yrittänytkään selittää tätä
-hämmästyttävää salaisuutta Arsène Lupin eli! Hän hengitti, hän puhui,
-hän liikkui!
-
-Ja niin vastaansanomaton oli _elämä_, jonka roisto näki, että hän
-totellen äkillistä luontonsa vaistoa ja vihaansa elämää kohtaan,
-heittäytyi pitkin pituuttaan maahan, tempasi revolverinsa ja laukaisi.
-
-Ase laukesi; mutta liian myöhään. Don Luis antoi sille potkun,
-niin että sen suunta muuttui. Toisella potkulla lennätti hän sen
-raajarikon käsistä.
-
-Roisto kiristi raivokkaasti hampaitaan ja alkoi etsiä taskujaan.
-
-"Tätäkö haette?" kysyi don Luis näyttäen hänelle jonkun keltaisen
-nesteen täyttämää lasiputkea. "Suokaa anteeksi, mutta pelkäsin teidän
-erehdyksessä pistävän itseänne. Se olisi ollut vaarallista, eikö
-niin? Enkä minä olisi milloinkaan antanut itselleni sitä anteeksi."
-
-Raajarikko oli aseeton. Hän epäröi hetken kummastellen, että
-vihollinen ei tehnyt voimakasta hyökkäystä ja koetti saada etua
-viivyttelystä. Hän katsoi ympärilleen pienillä räpyttelevillä
-silmillään vaanien esinettä, jolla voisi heittää. Mutta sitten
-johtui hänen mieleensä ajatus, joka vähitellen palautti hänen
-itseluottamuksensa ja uusi, odottamaton ilo saattoi hänet
-purskahtamaan kovaan nauruun:
-
-"Ja Florence?" huudahti hän. "Älkää unohtako Florencea! Minä voin
-ampua ohi ja te saatoitte ryöstää minulta myrkyn, mutta minulla
-on toinen keino satuttaa sydämeenne. Tehän ette voi elää ilman
-Florencea? Florencen kuolema on teidänkin kuolintuomionne, eikö niin.
-Jos Florence on kuollut, hirttäydytte te, vai mitä?"
-
-"Niin. En voisi elää Florencen jälkeen."
-
-"Hän on kuollut!" huusi roisto ihastuneena.
-
-Don Luis ei muuttanut ilmettäkään. Hän nyökkäsi ja sanoi:
-
-"Se olisi suuri vahinko..." Raajarikko oli kuin kivettynyt. Hänen
-riemuitseva vahingoniloinen puheensa katkesi ja hän huudahti:
-
-"Mitä? Mitä te sanoitte?"
-
-"Sanon," selitti don Luis säilyttäen rauhallisen ja kohteliaan
-sävynsä ottamatta esimerkkiä raajarikosta, "sanon, hyvä herra, että
-te olette väärässä. En ole milloinkaan tavannut rakastettavampaa
-ja kunnioitettavampaa olentoa kuin neiti Levasseur. Hänen verraton
-kauneutensa, hänen nuoruutensa ja sulonsa on ansainnut paremman
-kohtalon."
-
-Raajarikon hämmästys kasvoi. Don Luisin tyyneys suututti häntä. Hän
-sanoi hölmistyneenä:
-
-"Häntä ei ole enää olemassa, sanon minä. Ettekö ole nähnyt luolaa?
-Hän on kuollut."
-
-"Kieltäydyn uskomasta sitä," sanoi don Luis rauhallisesti. "Siinä
-tapauksessa näyttäisi kaikki toisenlaiselta. Mutta linnut laulavat,
-taivas on sininen, kaikki on niin kuin pitääkin: kunniallinen mies
-elää, ja roisto makaa hänen jaloissaan. Kuinka saattaa Florence
-silloin olla kuollut?"
-
-Raajarikko laahautui polvillaan takaisinpäin, ohi sen paikan, jossa
-luola oli ollut, kääntämättä silmiään sille paikalle ikäänkuin olisi
-ollut täysin vakuutettu, että Florence oli päässyt pakoon kauheasta
-haudastaan.
-
-Don Luis ei enää pitänyt häntä silmällä, vaan askaroitsi maasta
-ottamansa köysivyyhdin kanssa.
-
-Äkkiä, heittäen silmäyksen viholliseensa, nousi raajarikko horjuville
-jaloilleen ja alkoi juosta lähteelle.
-
-Hän oli siitä kahdenkymmenen askeleen päässä. Hän pääsi matkasta
-puolet, kolmeneljännestä. Aukko ammotti jo häntä vastaan. Hän kohotti
-käsivartensa sukeltajan tapaan ja hypähti eteenpäin.
-
-Mutta hänet pidätettiin. Hän kaatui maahan ja hänet laahattiin
-takaisinpäin käsivarret kovasti ruumista vasten puristettuina, niin
-ettei hän voinut liikuttaa itseään.
-
-Don Luis, joka ei ollutkaan kadottanut häntä näkyvistään, oli
-laittanut köydestä silmukan ja vanginnut hänet lassolla, juuri kun
-hän oli aikeissa heittäytyä syvyyteen. Raajarikko vastusteli hetken,
-mutta köysi syöpyi hänen ihoonsa. Hän lakkasi ponnistelemasta. Kaikki
-oli ohi.
-
-"Nähkääs, herra, ihmisten käy aina pahoin liiallisen itseluottamuksen
-kautta. He eivät pysty koskaan ajattelemaan, että heidän
-vastustajallaan on keinoja, joita ei heillä itsellään ole. Esim.
-kun te houkuttelitte minut ansaan, kuinka te saatoitte kuvitella,
-että minunlaiseni mies, Arsène Lupin, joka riippui lähteen reunalla
-kädet reunan yläpuolella ja jalat sisäreunaa vasten, putoaisi alas
-kuin pässinpää? Te olitte viidentoista, kahdenkymmenen metrin päässä
-minusta ja luuletteko ettei minulla olisi ollut voimia heilauttaa
-itseäni ylös ja uhmata revolverianne, kun asia koski Florence
-Levasseurin ja omaa elämääni? Ah, ystäväni, siihen olisi tarvittu
-vain pieni ponnistus. Syynä siihen, etten sitä tehnyt, olivat paljon
-tärkeämmät seikat. Kerron ne teille... jos ne kiinnittävät mieltänne?
-Siis... heti alussa olivat jalkani ja polveni, jotka nojautuivat
-sisäseinään, tavanneet paksun kerroksen muurisavea joka täytti vanhan
-halkeaman lähteessä; sen käsitin heti. Se oli onni, vai mitä? Ja se
-muutti koko tilanteen. Suunnitelmani oli heti tehty. Näytellessäni
-kuiluun putoavan uhrin osaa pyöritellen silmiäni ja irvistellen
-hirveästi, laajensin jaloillani halkeamaa ja päästin saven putoamaan
-siten, ettei se aiheuttanut pienintäkään ääntä. Kun hetki oli käsillä
-ja minun puolikuolleet kasvoni katosivat näkyvistänne, painauduin
-vain yksinkertaisesti valmistamaani piilopaikkaan.
-
-"Oletteko olleet Tancarvillessä, vanhassa keskiaikaisessa linnassa
-Normandiassa, Seinen varrella? Ettekö? No, sitten kerron teille,
-että linnan raunioiden luona on vanha lähde, jolla on se useille
-samanaikuisille lähteille yhteinen ominaisuus, että siellä on kaksi
-aukkoa, toinen avonainen ja toinen, joka johtaa erääseen linnan
-huoneeseen. Tancarvillessä on tämä jälkimmäinen nykyään suljettu
-rautatangolla. Täällä se oli tukittu muurisavella ja pienillä
-kivillä. Ja juuri ajatus Tancarvillestä sai minut jäämään, semminkin
-kun ei ollut mitään kiirettä, koska te olitte hyväntahtoisesti
-ilmoittanut minulle, että Florence kohtaisi minut toisessa
-maailmassa vasta kello neljä. Tutkin sen vuoksi pakopaikkani ja
-tulin vakuutetuksi, että se sijaitsi vanhan rakennuksen alla, jonka
-raunioilla nykyinen puutarha sijaitsi. Minä jatkoin ja kaivauduin
-siihen suuntaan, joka maanpinnalla olisi vienyt minut luolalle.
-Aavistukseni eivät pettäneet. Valonsäde tunkeutui sisään portaiden
-yläpäästä, joiden alimmalle askeleelle olin saapunut. Menin niitä
-pitkin ylös ja kuulin teidän äänenne."
-
-Don Luis käänsi raajarikkoa vielä kerran ympäri ja tällä kertaa hyvin
-kovakouraisesti. Sitten hän jatkoi:
-
-"Haluan osoittaa teille, että tulos olisi joka tapauksessa ollut
-sama, vaikka olisin hyökännyt päällenne suoraankin. Mutta minun
-on kuitenkin tunnustettava, että sattuma suosi minua. Se on usein
-pettänyt minut meidän taistellessamme, mutta tällä kertaa en
-voi valittaa. Minun tarvitsi vain irrottaa muutamia tiiliskiviä
-seisoakseni päivänvalossa raunioiden keskellä. Äänenne johtamana
-hiivin eteenpäin ja tulin luolalle, jossa Florence makasi. Hauskaa,
-vai mitä? Ette voi kuvitellakaan kuinka naurettavalta kuului teidän
-pikku puheenne: 'Vastatkaa myöntävästi tahi kieltävästi, Florence.
-Yksi päänne liike ratkaisee kohtalonne. Jos myönnytte, olette te
-vapaa. Jos kieltäydytte, niin kuolette; vastatkaa, Florence.' Ja
-erikoisen ihastuttava oli loppu, kun te kiipesitte kalliopaadelle
-ja huusitte sieltä: 'Te olette itse tahtonut kuolla, Florence! Te
-olette niin tahtonut ja nyt se tapahtuu!' Ajatelkaa vain, kuinka
-naurettavaa! Luolassa ei sillä hetkellä ollut ketään! Ei sieluakaan.
-Olin ottanut Florencen ja vienyt hänet suojattuun paikkaan. Näytelmä
-lähestyi loppuaan. Ensimmäinen osa: Arsène Lupinin pelastus. Toinen
-osa: Florence Levasseurin pelastus. Kolmas ja viimeinen osa: hirviö
-voitettu... kosto suoritettu!"
-
-Hän otti yhden raajarikon lähteelle tuomista kivääreistä ja sitoi sen
-keskipaikalle viisitoista metriä pitkän nuoran ja kiinnitti nuoran
-toisen pään raajarikon selän taa köysiin, joilla tämä oli sidottu:
-Sitten kohotti hän vangin ja piti häntä lähteen yläpuolella.
-
-"Sulkekaa silmänne, jos teitä huimaa. Älkää olko peloissanne. Minä
-olen hyvin varovainen. Oletteko valmis?" Hän laski raajarikon
-ammottavaan kuiluun ja tarttui lujasti nuoraan. Vähitellen, tuuma
-tuumalta, varovaisesti, ettei sattuisi lähteen seinämiin, laskettiin
-käärö alas. Kun se oli tullut noin kahdentoista metrin syvyyteen,
-esti kivääri sen alasmenon ja siellä se riippui nyt pimeydessä aivan
-keskellä aukkoa.
-
-Don Luis sytytti muutamia paperikaistaleita, jotka leijailivat alas
-heittäen kaamean valon seinämiin. Hän sanoi ivallisesti hymyillen:
-
-"Olen valinnut tämän paikan ettette te vilustuttaisi itseänne. Se
-oli hyvä päähänpisto. Huomatkaa, kiväärin molemmat päät ovat aivan
-lähteen reunalla, tuskin tuumaakaan sen päällä. Niin että jos te
-koetatte heilua, liikkua tahi hengittää kiivaasti, luiskahtaa joko
-perä tahi piippu ja silloin alkaa matkanne alas. Minulla ei ole sen
-asian kanssa mitään jakamista. Jos te kuolette, niin se on selvä
-itsemurha. Hyvästi toistaiseksi."
-
-Don Luis lähti mutisten:
-
-"Näin on hyvä. En ole mennyt niin pitkälle kuin Eugene Sue, joka
-sanoo, että suurilta rikollisilta olisi puhkaistava silmät. Mutta
-pieni ruumiillinen rangaistus, miellyttävästi kauhulla sekoitettu,
-on joka tapauksessa paikallaan ja terveellinen sekä ruumiille että
-sielulle."
-
-Don Luis meni pieneen petäjikköön, jossa Florence häntä odotti vielä
-masentuneena niistä hirveistä kärsimyksistä, joita oli saanut kestää,
-mutta jo täysissä sielunvoimissaan.
-
-"Se on ohi", sanoi don Luis tyynesti. "Huomenaamulla jätän hänet
-poliisille."
-
-Florence säpsähti, mutta ei sanonut mitään ja don Luis huomasi hänen
-vaiteliaisuutensa.
-
-Tämä oli ensi kerta kun he olivat kahdenkesken koettuaan niin monta
-surullista tapausta ja katsottuaan toisiaan verivihollisiksi. Don
-Luis oli niin liikutettu, että hän saattoi puhua vain ajatuksettomia,
-katkonaisia sanoja ilman mitään yhteyttä hänen sisässään liikkuvien
-ajatusten kanssa:
-
-"Me tulemme auton luo, jos kuljemme tätä muurin vierustaa. Luuletteko
-jaksavanne sinne? Autolle päästyämme ajamme Alençoniin. Siellä,
-suuren torin laidassa, on rauhallinen hotelli. Te voitte siellä
-odottaa kunnes asia on saanut teille suotuisan käänteen... eikä se
-viivy kauan, kun rikollinen on nyt kiinni."
-
-"Lähtekäämme", sanoi Florence.
-
-Matka ei kestänyt kauan. Alençonissa merkitsi don Luis Florencen
-matkustajakirjaan ensimmäisellä nimellä, joka mieleen johtui ja jätti
-hänet yksikseen. Tunnin kuluttua hän palasi ja koputti ovelle.
-
-Hänellä ei ollut rohkeutta heti ryhtyä asiaan, jota hän oli päättänyt
-Florencelta kysyä. Sitäpaitsi oli muita selvitettäviä asioita.
-
-"Florence", sanoi hän, "ennenkuin luovutan tuon miehen, tahtoisin
-tietää mitä hän on teille ollut?"
-
-"Ystävä, onneton ystävä, jota olen säälinyt. Nyt minusta tuntuu
-vaikealta muistella myötätuntoa, jota olen sellaiselle pedolle
-osoittanut. Mutta muutamia vuosia sitten, tullessani tutuksi hänen
-kanssaan, kiinnyin häneen hänen kurjuutensa, hänen ruumiillisen
-heikkoutensa ja kaikkien niiden kuolemanmerkkien vuoksi, jotka
-hänellä olivat jo silloin. Hän joutui tekemään minulle muutamia
-palveluksia ja vaikka hän vietti salaperäistä elämää, joka minussa
-herätti muutamissa suhteissa levottomuutta, sai hän vähitellen,
-huomaamattani, minuun suuren vaikutusvallan. Uskoin hänen selvään
-ymmärrykseensä, tahdonvoimaansa ja rajattomaan uskollisuuteensa, ja
-kun Morningtonin juttu alkoi, niin hän -- sen huomaan nyt -- johti
-minun sekä Gaston Sauveraudin tekoja. Hän se oli, joka pakotti minut
-valehtelemaan ja pettämään uskotellen toimivansa Marie Fauvillen
-eduksi. Hän se herätti sellaisia epäilyksiä teitä kohtaan ja neuvoi
-meitä vaikenemaan hänen olemassaolostaan, niin ettei Gaston Sauveraud
-keskustelussa teidän kanssanne rohjennut edes mainita häntä. En
-tiedä kuinka saatoin olla niin sokea. Mutta niin se oli. Ei mikään
-avannut silmiäni. Ei mikään saanut minua hetkeksikään epäilemään
-tätä vaaratonta, sairasta olentoa, joka vietti puolet elämäänsä
-sairashuoneissa ja jos hän joskus puhuikin minulle rakkaudestaan,
-niin ei hän voinut toivoa..."
-
-Florence ei lopettanut. Hänen ja Perennan silmät olivat kohdanneet ja
-hänestä tuntui ettei toinen kuunnellut ollenkaan. Don Luisille eivät
-selitykset murhenäytelmästä merkinneet mitään niin kauan kuin hän
-ei ollut selvillä siitä asiasta, joka kiinnitti hänen mieltään. Hän
-meni Florencen luo ja sanoi matalalla äänellä: "Florence, te tiedätte
-tunteeni teitä kohtaan, eikö niin?"
-
-Tyttö punastui yllätettynä kuin olisi tämä kysymys ollut viimeinen,
-jota hän oli odottanut. Hän ei kuitenkaan luonut silmiään alas, vaan
-vastasi avomielisesti:
-
-"Kyllä, tiedän."
-
-"Mutta", jatkoi don Luis innokkaammin, "te ette ehkä tiedä kuinka
-syvästi tunnen? Te ette ehkä tiedä ettei elämälläni ole mitään muuta
-tarkoitusta kuin te?"
-
-"Senkin tiedän."
-
-"Silloin, jos tiedätte sen, täytyy minun tulla siihen
-johtopäätökseen, että se juuri on aiheuttanut vihamielisyytenne minua
-kohtaan. Alussa koetin olla ystävänne, koetin vain suojella teitä. Ja
-kuitenkin tunsin heti alussa, että olin vastenmielisyytenne esine,
-vastenmielisyyden, joka oli sekä vaistomainen että tarkoitettu.
-Milloinkaan en nähnyt teidän silmissänne muuta kuin vihaa,
-halveksumista, vieläpä ylenkatsettakin. Vaaran hetkenä, kun elämäänne
-ja vapauttanne uhattiin, ryhdyitte te mieluummin kuinka epävarmaan
-keinoon hyvänsä ennenkuin turvauduitte minun apuuni. Eikö tämä ollut
-vihaa? Voiko mikään muu kuin viha selittää sellaisen käytöksen?"
-
-"Kyllä", sanoi Florence, "on muutakin kuin viha, joka selittää asian."
-
-Don Luis hämmästyi. Hän ei oikein käsittänyt tämän vastauksen
-tarkoitusta, mutta Florencen sävy hämmensi hänet ja hän näki myöskin
-ettei tytön silmissä ollut tavallista halveksivaa ilmettä, vaan että
-ne loistivat sisäisestä hymystä.
-
-"Puhukaa, puhukaa, pyydän teitä!" sammalsi hän.
-
-"Tarkoitan, että on toinenkin tunne, joka selvittää kylmyyden,
-epäluulon, pelon ja vihamielisyyden. Emme me aina halveksi sitä,
-jota vältämme suurimmalla kauhulla, ja kun vältämme häntä, on se
-senvuoksi, että pelkäämme itseämme, koska olemme ujoja, haluamme
-uhmata, tehdä vastarintaa, unohtaa, emmekä kuitenkaan voi..."
-
-Hän vaikeni ja kun don Luis intohimoisesti ojensi kätensä
-kerjätäkseen ja pyytääkseen häntä sanomaan enemmän, taivutti hän
-päänsä ilmaisten siten, ettei hänen tarvinnut sanoa muuta ja että don
-Luis saisi hänen sielunsa syvyydestä lukea ja löytää sen rakkauden,
-joka oli sinne piiloutunut.
-
-Don Luis hypähti ylös. Hän oli autuuden huumaama, hän tunsi melkein
-ruumiillista kipua tästä odottamattomasta onnesta. Hän näki edessään
-koko Florencen elämän, siitä hetkestä kun he olivat tavanneet, aina
-siihen saakka kun raajarikko kumartui hänen ylitseen ja nähdessään
-hänen silmänsä täynnä kyyneleitä, huusi:
-
-"Hän itkee! Hän itkee! Mikä mielettömyys! Mutta minä tunnen
-salaisuutenne, Florence! Ja te itkette! Florence, Florence, te
-_haluatte_ kuolla!"
-
-Rakkaus, intohimoinen rakkaus oli ensimmäisestä päivästä vetänyt
-häntä don Luisiin. Se oli saattanut hänet suunniltaan, täyttänyt
-hänet kauhulla, näyttänyt hänestä petokselta Marieta ja Sauveraudia
-kohtaan ja vuoroin vetänyt häntä ihailemansa ja rakastamansa miehen
-luo, vuoroin työntänyt pois.
-
-Don Luis ei tiennyt mitä tekisi, ei tiennyt millä sanoin osoittaisi
-ihastustaan. Hänen huulensa vapisivat. Hänen silmänsä täyttyivät
-kyynelillä. Hänen kaipauksensa ajoi hänet kiertämään käsivartensa
-tytön ympärille, suutelemaan häntä. Mutta syvä kunnioituksen tunne
-hillitsi kaipausta. Ja liikutuksen valtaamana lankesi hän Florencen
-jalkoihin ja sammalsi rakkauden ja jumaloimisen sanoja.
-
-
-
-
-XI LUKU
-
-Lupinin "lupiinit"
-
-
-Seuraavana päivänä, vähän ennen kahdeksaa, jutteli Valenglay kotonaan
-poliisiprefektin kanssa ja kysyi:
-
-"Te luulette siis niinkuin minäkin, rakas prefektini? Hän tulee?"
-
-"Sitä en ollenkaan epäile, herra presidentti. Ja hän tulee yhtä
-täsmällisesti kuin joka kerran tämän jutun aikana. Hän katsoo
-kunniakseen tulla viimeisellä kahdeksanlyönnillä."
-
-"Niinkö luulette?"
-
-"Niin, herra presidentti. Väkeni oli nähnyt don Luis Perennan. Hän
-oli matkustanut lentokoneella. Sitten ilmoitettiin minulle jälleen le
-Mansista, jossa oli tutkittu eräs hyljätty vaunuvaja."
-
-"Voitte olla varma siitä, että sen oli jo aikaisemmin tutkinut Lupin
-ja että me saamme tietää tuloksen. Kuulkaa, kello lyö kahdeksan!"
-
-Samalla hetkellä kuului auton surinaa. Se pysähtyi ulkopuolelle ja
-melkein heti soitettiin ovelle. Ohjeet oli annettu etukäteen. Ovi
-avautui ja don Luis Perenna saatettiin sisään.
-
-"No?" huudahti pääministeri innokkaasti.
-
-"Se on tehty, herra presidentti."
-
-"Oletteko saaneet roiston kiinni?"
-
-"Olen."
-
-"Peijakas", sanoi Valenglay, "te olette kelpo mies!" Ja hän jatkoi:
-"Peto, luonnollisesti? Raaka, karkea lurjus?"
-
-"Ei, herra presidentti, raajarikko, heikko olento, luonnollisesti
-teoistaan vastuunalainen, mutta mies, jossa lääkärit huomaavat
-kaikenlaisia tauteja: keuhkotautia, selkäydintautia j.n.e."
-
-"Sitäkö miestä Florence Levasseur rakasti?"
-
-"Oh, herra presidentti," vastasi don Luis nopeasti. "Florence ei ole
-milloinkaan rakastanut sitä lurjusta. Hän sääli tätä ja antoi tämän
-myötätuntoisuudesta luulla joskus hämärässä tulevaisuudessa saavansa
-hänet vaimokseen."
-
-"Oletteko varma siitä?"
-
-"Olen, herra presidentti, siitä ja paljosta muustakin, sillä minulla
-on todistukset käsissäni." Ja hän jatkoi ilman muuta: "Herra
-presidentti, nyt kun mies on kiinni, on poliisien helppo saada
-selville hänen elämänsä. Mutta minä voin jo nyt lyhyesti kuvata
-tämän eriskummallisen elämän. Jean Vernocq syntyi Alençonissa
-ja hänet kasvatti vanha herra Langernault. Hän oppi tuntemaan
-Dedessuslamare-puolisot, varasti heidän rahansa ja ennenkuin
-he ehtivät tehdä ilmoitusta tuntemattomasta varkaasta, vei hän
-heidät erääseen vajaan Damignin kylässä, jossa he epätoivoissaan
-hirttäytyivät tultuaan ensin huumatuiksi väkevillä juomilla. Tämä
-vaja kuului Vanhaksi Linnaksi kutsuttuun maatilaan, jonka omisti
-herra Langernault, Jean Vernocqin suojelija, joka oli siihen aikaan
-sairas. Parannuttuaan ja aikoessaan puhdistaa pyssyä, sattui panos
-hänen vatsaansa. Pyssy oli hänen tietämättään ladattu. Kuka oli sen
-tehnyt?"
-
-"Jean Vernocq, joka edellisenä iltana oli tyhjentänyt suojelijansa
-kassakaapin. Pariisissa, jonne hän nyt lähti, nauttiakseen pienestä
-omaisuudestaan, jonka oli tällä tavoin koonnut, osti hän joltain
-tuttavalta lurjukselta papereita, jotka todistivat Florence
-Levasseurin sukuperän ja hänen oikeutensa perintöön Roussel- ja
-Sauveraud-sukujen jälkeen. Nämä paperit oli varastettu vanhalta
-hoitajattarelta, joka oli tuonut Florencen Amerikasta. Suurin
-ponnistuksin onnistui Jean Vernocq saamaan käsiinsä Florencen
-valokuvan ja vihdoin Florencen itsensä. Hän teki tytölle palveluksia
-ja teeskenteli olevansa luotettava ystävä. Siihen aikaan hän ei vielä
-tiennyt mitä hyötyä hänellä saattaisi olla varastetuista papereista
-tahi tytön tuttavuudesta. Mutta äkkiä muuttuivat olosuhteet
-kokonaan. Eräs varomaton sana, jonka asianajajan apulainen oli
-lausunut, ilmaisi hänelle, että maître Lepertuisin kirjoituspöydän
-laatikossa oli testamentti, joka saattoi olla hyvin mielenkiintoinen.
-Hän sai nähdä sen maksamalla tuhat frangia apulaiselle, joka
-sitten katosi. Se oli Cosmo Morningtonin testamentti, jossa hänen
-tavaton omaisuutensa määrättiin Rousselien ja Victor Sauveraudin
-perillisille. Jean Vernocq tiesi nyt mitä oli tehtävä. Jean Vernocq
-alkoi toimia. Hippolyte Fauvillen vanhan ystävän Langernaultin
-paperien joukosta oli hän löytänyt tietoja Roussel-perheestä ja
-epäsovusta, joka Fauvillen kotona vallitsi. Cosmo Morningtonista
-suoriuduttiin helposti. Jean Vernocq esittäytyi amerikkalaiselle
-lääkärinä ja pani yhteen Morningtonin käyttämistä ruiskuista
-myrkkyä. Mutta enemmän vaikeuksia oli hänellä Hippolyte Fauvillen
-kanssa, jonka mielisuosion hän oli saavuttanut tuttavuudellaan
-Langernaultin kanssa ja johon hänellä oli tavaton vaikutus. Tietäen,
-että insinööri vihasi vaimoaan ja että häntä kalvoi hengenvaarallinen
-tauti, onnistui Vernocqin, erään lääkärineuvottelun jälkeen
-Lontoossa, juurruttaa Fauvillen hämärtyneisiin aivoihin ihmeellinen
-ajatus itsemurhasta, jonka pirullista suoritusta te olette olleet
-tilaisuudessa tutkimaan. Sillä tavoin, itse näkemättä ja ilman että
-edes Fauville aavisti minkä vaikutuksen alaisena hän toimi, sai Jean
-Vernocq aikaan Fauvillen ja hänen poikansa kuoleman ja pääsi Marie
-Fauvillesta ja Sauveraudista antamalla heidän joutua syytteeseen
-murhasta. Suunnitelma onnistui. Oli ainoastaan yksi este, päällikkö
-Vérot'n sekaantuminen. Vérot kuoli. Tulevaisuudessa oli vain yksi
-vaara: minun, don Luis Perennan, asiaan puuttuminen, jonka Vernocq
-saattoi aavistaa, koska minä olin Morningtonin testamentissa määrätty
-perijäksi. Tätä vaaraa koetti Jean Vernocq välttää saattamalla minut
-asumaan Place du Palais-Baurbonille, jossa Florence oli sihteerinäni
-ja tekemällä Gaston Sauveraudin kautta neljä murhayritystä minua
-vastaan. Hän siis piti näytelmän kaikkia lankoja käsissään. Kun minun
-onnistui todistaa Marie Fauvillen ja Gaston Sauveraudin viattomuus,
-ei hän epäröinyt: Marie Fauville kuoli ja Gaston Sauveraud kuoli.
-Poliisi seurasi minua. Poliisi seurasi Florencea. Häntä ei epäillyt
-kukaan. Ja perinnön maksamiseen määrätty päivä oli käsillä. Se oli
-kaksi päivää sitten. Sillä aikaa oli Jean Vernocq keskellä taistelua.
-Hän oli sairas ja hänet oli otettu avenue des Ternesin varrella
-olevaan sairaalaan. Täältä johti hän kaikkea Florence Levasseuriin
-kautta ja priorittarelle lähettämällään kirjeellä. Lopun te tiedätte,
-herra presidentti", lopetti don Luis kertomuksensa. "Samana iltana
-vei roisto Florencen autolla mukanaan sillä verukkeella, että aikoi
-muka antaa todistuksen syyttömyydestään."
-
-"Ja te löysitte heidät?" kysyi Valenglay.
-
-"Kello kolme iltapäivällä, herra presidentti. Ja oikeaan aikaan.
-Voisinpa melkein sanoa liian myöhään, sillä Jean Vernocq alkoi
-heittämällä minut pohjattomaan lähteeseen ja musertamalla Florence
-kallionlohkareiden alle."
-
-"Vai niin, silloin olette te kuollut?"
-
-"Aivan niin, herra presidentti."
-
-"Mutta minkä vuoksi tahtoi roisto tappaa Florence Levasseurin. Tämän
-kuolemahan teki turhaksi naimistuuman."
-
-"Naimisiin menossa täytyy olla kaksi, herra presidentti. Ja Florence
-kieltäytyi."
-
-"Niinkö?"
-
-"Ja joku aika sitten kirjoitti Jean Vernocq paperin, jossa hän
-testamenttasi kaiken mitä omisti Florence Levasseurille. Tämän
-myötätunnon liikuttamana ja aavistamatta tekemäänsä merkitystä,
-kirjoitti Florence samanlaisen paperin, jossa teki Jean Vernocqin
-perillisekseen. Jean Vernocq olisi saanut rahat haltuunsa kenenkään
-voimatta tehdä pienintäkään vastaväitettä."
-
-"Mutta onko teillä kaikki todisteet?" kysyi Valenglay innokkaasti.
-
-"Tässä ne ovat", sanoi Perenna ottaen esiin raajarikon lompakon.
-"Tässä on kirjeitä ja asiapapereita, joita roisto säilytti... kaikki
-suuret rikolliset tekevät itsensä tähän tyhmyyteen syypäiksi".
-
-"Ja hän?" huudahti Valenglay. "Rikollinen? Missä hän on?"
-
-"Hän on ulkona eräässä autossa tahi oikeammin sanoen omassa
-autossaan."
-
-"Oletteko ilmoittaneet minun väelleni?" kysyi herra Desmalions
-innokkaasti.
-
-"Olen, herra prefekti. Sitäpaitsi mies on kunnollisesti sidottu. Hän
-ei pääse pakoon."
-
-"Te olette nähnyt kaiken etukäteen," sanoi Valenglay, "ja juttu
-näyttää olevan lopussa. Mutta on vielä arvoitus, joka vielä on
-selittämätön ja se ehkä kiinnittää yleisön mieltä enimmän. Tarkoitan
-jälkiä omenassa, tiikerinhampaita, kuten niitä kutsutaan ja jotka
-olivat ehdottomasti rouva Fauvillen, niin viaton kuin hän olikin.
-Herra prefekti sanoo, että te olette ratkaisseet ongelman."
-
-"Kyllä, herra presidentti, ja Jean Vernocqin paperit vahvistavat,
-että olin oikeassa. Sitäpaitsi oli ongelma hyvin helppo: omenassa
-oli rouva Fauvillen hampaiden jäljet, mutta rouva Fauville ei ollut
-milloinkaan purrut omenaa."
-
-"Eikö?"
-
-"Niin sanoi Hippolyte Fauville ripissään kuoleman jälkeen."
-
-"Hän oli hullu."
-
-"Niin, mutta selvänäköinen hullu ja kykeni tuumimaan pelottavalla
-järjestelmällisyydellä. Muutamia vuosia sitten sattui rouva
-Fauville Palermossa kaatumaan ja satutti hyvin pahoin suunsa pöydän
-marmorilevyyn, niin että muutamia hänen sekä ylä- että alaleuan
-hampaistaan lohkesi. Korjatakseen vahingon ja tehdäkseen kultalevyt
-tukemaan hampaita otti hammaslääkäri, kuten tavallisesti, kipsimallin
-hänen suustaan. Herra Fauville oli piilottanut mallin ja käytti
-sitä painaakseen vaimonsa hampaiden merkit suklaapalaan vähän ennen
-kuolemaansa ja omenaan samana yönä kun kuoli. Kun tämä oli tehty,
-asetti hän mallin niiden esineiden joukkoon, jotka oli aiottu
-räjähdyksen hävitettäväksi."
-
-"Kaikki on kuin Kolumbuksen muna", sanoi Valenglay nauraen.
-"Tarvitsee vain keksiä se."
-
-"Olette oikeassa, herra presidentti. Ihmiset eivät ajattele
-sellaisia. Tässä toinen esimerkki: tahdon huomauttaa teille, että
-siihen aikaan kuin Arsène Lupin tunnettiin herra Lenormandin ja
-ruhtinas Paul Serninen nimellä, ei kukaan pannut merkille sitä, että
-nimi Paul Sernine oli muodosteltu nimen Arsène Lupin kirjaimista.
-Juttu on tänäänkin sama: Luis Perenna on myöskin muodostettu samoista
-kirjaimista kuin Arsène Lupin. Molemmat nimet ovat koottu samoista
-yhdestätoista kirjaimesta, ei yhtäkään enemmästä eikä vähemmästä. Ja
-kuitenkaan, vaikka tämä on jo toinen kerta, ei kukaan tehnyt tätä
-pientä huomiota. Jälleen Kolumbuksen muna. On vain keksittävä se."
-
-Valenglay hämmästyi hiukan tästä paljastuksesta. Näytti siltä kuin
-tämä peijakkaan mies olisi vannonut kiusaavansa hänen uteliaisuuttaan
-viimeiseen minuuttiin asti ja hämmästyttävänsä häntä mitä
-odottamattomimmilla paljastuksilla.
-
-Keskustelu läheni loppuaan. Valenglay sanoi Perennalle:
-
-"Te olette tehnyt tässä jutussa ihmeitä ja lopuksi pitänyt sananne
-ja luovuttanut rikollisen oikeudelle. Minä pidän myöskin sanani. Te
-olette vapaa."
-
-"Kiitän teitä, herra presidentti. Mutta miten on komisario Mazerouxin
-laita?"
-
-"Hänet vapautetaan tänä aamuna. Herra prefekti on järjestänyt niin,
-ettei yleisö tiedä hänen vangitsemistaan. Te olette don Luis Perenna.
-Ei ole mitään syytä, joka estäisi teidät sitä edelleen olemasta."
-
-"Ja Florence Levasseur, herra presidentti?"
-
-"Antakaa hänen vapaaehtoisesti ilmoittautua tutkintotuomarille. Tämä
-on vapauttava hänet. Vapaana ja yläpuolella kaikkien syytöksien
-vieläpä epäluulojenkin, tunnustetaan hänet varmasti Cosmo
-Morningtonin lailliseksi perilliseksi ja hän saa sata miljoonaa."
-
-"Hän ei halua rahoja, herra presidentti."
-
-"Mitä tarkoitatte?"
-
-"Florence Levasseur ei tahdo rahoja. Ne ovat olleet aiheena niin
-moniin kauhistuttaviin rikoksiin."
-
-"Mutta --?"
-
-"Cosmo Morningtonin sata miljoonaa käytetään kokonaan teiden ja
-koulujen laittamiseen Etelä-Marokossa ja Kongossa."
-
-"Mauretanian keisarikunnassa, jonka meille lahjoitatte?" sanoi
-Valenglay nauraen. "Peijakas, se on kaunis juttu, jonka hyväksyn
-täydellisesti. Valtakunta ja keisarilliset tulot sen hoitamiseksi!
-Kunniani kautta, don Luis on käyttäytynyt maataan kohtaan hyvin ja
-kauniilla tavalla maksanut... Arsène Lupinin velat!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kuukausi tämän jälkeen nousivat don Luis Perenna ja Mazeroux sen
-laivan kannelle, joka oli tuonut don Luisin Ranskaan. Florence oli
-heidän mukanaan. Ennen matkalle lähtöään he saivat kuulla Jean
-Vernocqin kuolemasta; hänen oli onnistunut kaikista varokeinoista
-huolimatta ottaa myrkkyä.
-
-Tultuaan Afrikkaan tapasi don Luis Perenna, Mauretanian sulttaani,
-vanhat avustajansa ja esitteli heille ja ylimystölleen Mazerouxin.
-Hän järjesti hallinnon, jota olisi hoidettava hänen määräystensä
-mukaan ja jonka olisi välitettävä uuden valtakunnan yhtyminen
-Ranskaan. Hänellä oli useita salaisia keskusteluja maurilaisella
-rajalla ranskalaisten joukkojen komentajan, kenraali Leautyn, kanssa,
-jolloin he suunnittelivat koko sarjan tekoja ja toimia, joihin olisi
-ryhdyttävä, että Marokon valloitukselle annettaisiin se helppouden
-leima, jota muuten olisi ollut vaikea selittää. Nyt oli tulevaisuus
-turvattu.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kaksi vuotta oli kulunut hänen paluustaan Ranskaan. Kaikki muistavat
-minkälaista huomiota hänen avioliittonsa Florence Levasseurin kanssa
-herätti. Epäilykset leimahtivat jälleen ja useat lehdet puhuivat
-Arsène Lupinin vangitsemisesta. Mutta mitä saattoivat viranomaiset
-tehdä? Vaikk'ei kukaan epäillytkään hänen oikeata nimeään, vaikka
-nimet Arsène Lupin ja Luis Perenna olivat muodostetut samoista
-yhdestätoista kirjaimesta, oli Arsène Lupin juridisesti katsoen
-kuollut ja don Luis Perenna eli, eikä ollut mitään mahdollisuutta
-herättää kuolleista Arsène Lupinia tahi tappaa don Luis Perennaa.
-
-Hän asuu nyt Saint-Macloun kylässä, ihastuttavassa laaksossa, Oisen
-suulla. Kukapa ei tunne hänen vaatimatonta, pientä, vaaleanpunaista
-taloansa viheriäisine ikkunaluukkuineen ja kukkia täynnä olevine
-puutarhoineen. Ihmiset Pariisista tekevät sunnuntaisin sinne
-ulkoilmamatkoja toivossa nähdä aidan rakojen kautta vilahduksen
-miehestä, joka on ollut Arsène Lupin.
-
-Hän on siellä hiukan harmaalle vivahtavine hiuksineen, nuorekkaine
-piirteineen ja nuorenmiehen käytöksineen, ja Florence on myöskin
-siellä kauniine vartaloineen, ihastuttavine hiuksineen, kasvoillaan
-iloinen ilme, jossa ei näy jälkeäkään menneisyyden epämiellyttävistä
-muistoista.
-
-Usein tulevat vieraat koputtamaan pienelle puuportille. Ne ovat
-onnettomia ihmisiä, jotka pyytävät mestarin apua, olosuhteiden
-uhreja, olentoja, jotka ovat jääneet taistelussa alakynteen,
-hillittömiä henkilöitä, jotka ovat intohimojensa murtamia. Näitä
-kohtaan tuntee don Luis suurta myötätuntoa.
-
-Joskus tulee myöskin lähetti poliisiprefektin virastosta vedotakseen
-hänen arvioonsa jossain mutkikkaassa tapauksessa.
-
-Paitsi näitä, paitsi hänen vanhoja kirjojaan etiikasta ja
-filosofiasta, hoitaa hän puutarhaansa. Hänen intohimonsa ovat kukat.
-Hän on niistä ylpeä. Hän saa niistä palkintoja ja muistamme vielä
-minkälaista huomiota herätti hänen puna-keltainen neilikkansa, jolla
-oli nimenä "Arsène".
-
-Mutta kaikista enin askaroitsee hän eräiden suurten kukkien
-kanssa, jotka kasvavat kesällä. Hänellä on kaikenlaisia lupiineja:
-Cruikshankin lupiineja, kaksivärisiä lupiineja, tuoksulupiineja ja
-kaikkein uusin tuote: Lupinin lupiini.
-
-Mutta voidaanhan sanoa, että se on tunnustus. Miksikä ei?
-
-Illoin, kun muutamat erittäin suositut ystävät istuvat hänen kotonaan
--- rauhantuomari, notaari, majuri kreivi d Astrignac -- ei don Luis
-pelkää puhua Arsène Lupinista.
-
-"Olen ollut hänen kanssaan yhdessä paljon", sanoo hän. "Hän ei ole
-mikään huono mies. En tahdo mennä niin pitkälle, että vertaisin häntä
-seitsemään viisaaseen tahi edes asettaisin hänet esikuvaksi tulevalle
-polvelle. Hän teki tavattoman paljon hyvää ja vain vähän pahaa.
-Ne, jotka joutuivat hänen kauttaan kärsimään, ansaitsivat sen mitä
-saivat ja kohtalo olisi heitä rangaissut ennemmin tahi myöhemmin.
-Epäilisittekö te hetkeäkään Arsène Lupinin, joka valitsi uhrinsa
-pahansuopaisten rikkaiden miesten joukosta, tahi yhtiöhuijarin
-välillä, joka riistää köyhiä ja kurjia kanssaihmisiään? Eikö
-Lupin ole parempi? Ja toiselta puolen, mikä määrää hyviä tekoja!
-Ennenkuulumaton anteliaisuus! Taskuvaras? Sen myönnän. Huijari? En
-kiellä sitä. Hän oli kaikkea tätä. Mutta hän oli enemmänkin. Yleisö
-nauroi hänen toimilleen, mutta rakasti hänen luotettavuuttaan,
-rohkeuttaan, seikkailuhaluaan, terävänäköisyyttään, pettämätöntä,
-iloista luonnettaan ja ääretöntä tarmoaan. Kerran hän sanoi leikillä:
-Haluaisin hautakirjoitukseeni seuraavan kirjoituksen: 'Tässä
-lepää Arsène Lupin, seikkailija.' Ja se oli aivan oikein. Hän oli
-seikkailun mestari."
-
-Don Luis nyökkää ja lisää:
-
-"Ja näettekö, sitten hänellä oli eräs hyve, joka ei ole
-halveksittava. Siitä hyveestä meidän olisi oltava näinä ikävinä
-aikoina hänelle kiitollisia: hän kuului niihin, jotka osasivat
-nauraa!"
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Arsène Lupin Mauretanian keisari, by 
-Maurice Leblanc
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ARSÈNE LUPIN MAURETANIAN KEISARI ***
-
-***** This file should be named 55211-8.txt or 55211-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/5/2/1/55211/
-
-Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/55211-8.zip b/old/55211-8.zip
deleted file mode 100644
index 9262631..0000000
--- a/old/55211-8.zip
+++ /dev/null