As captured February 7, 2025

3 files changed, 5651 insertions, 3021 deletions

diff --git a/55204-0.txt b/55204-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..bd2246d
--- /dev/null
+++ b/55204-0.txt
@@ -0,0 +1,2630 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 55204 ***
+
+NUKKI
+
+Novelli
+
+
+Kirj.
+
+MARCEL PRÉVOST
+
+
+Ranskankielestä suomentanut
+
+Martti Wuori
+
+
+
+Kirjallisia pikkuhelmiä XXXXVI
+
+
+
+
+
+Hämeenlinnassa,
+Arvi A. Karisto,
+1911.
+
+O.-Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
+
+
+
+
+MARCEL PRÉVOST
+
+
+Marcel Prévost on syntynyt 1 p:nä Toukokuuta v. 1862 ja pari vuotta
+sitte valittiin Ranskan akatemian jäseneksi, on nykyään Ranskan
+etevimpiä kirjailijoita. Käytyään polyteknillisen opiston toimi nuori
+insinööri alussa valtion virkamiehenä Lillessä tupakkateollisuuden
+alalla, mutta antautui piankin kokonaan kirjailijaksi, julaistuaan v.
+1887 ensimäisen teoksensa. Siitä lähtien on häneltä ilmestynyt
+kaikkiaan noin kolmekymmentä kirjaa, joista suurin osa on romaaneja ja
+kertomuksia, sekä kolme näytelmää, niistäkin ainakin kaksi hänen omien
+romaaniensa pohjalle rakennettua ("Les Demi-vierges" -- "puolineitsyet"
+ja "Pierre et Thérèse").
+
+Marcel Prévost on etupäässä naisen sielun, sydämen ja tunne-elämän syvä
+tuntija ja hieno kuvaaja. Kun lukee hänen kynänsä mitä herkullisemmalla
+tavalla kirjoittamia naisten kirjeitä, jossa muodossa muutamat hänen
+romaaninsa ovat kokoonpannut, niin tuskin uskoo niitä tuuheaviiksisen
+miehen kirjoittamiksi. Näitä ovat "Naisten kirjeitä" -nimiset teokset
+sekä "Kirjeet Françoiselle". Melkoista huomiota herätti aikanaan
+romaani "Puolineitsyet", jossa tekijä paljastaa ulkonaisen eheän kuoren
+alla piilevän sisällisen siveellisen rappeutumisen suuren maailman
+naisissa. Varsin mieltäkiinnittäviä ovat romaanit "Le jardin secret"
+(Salainen puutarha) ja "l'Heureux ménage" (Onnellinen talo), joissa
+tekijä syvälle tunkee ihmissielun uumeniin sen hienoimpia säikeitä
+myöten.
+
+Todellinen pieni helmi on kertomus Parisin ompelijattarien usein
+hyvinkin vaiherikkaasta elämästä, "Poupette"-niminen, joka pari vuotta
+sitte ilmestyi alkukielellä ja nyt tarjotaan suomalaisen yleisön
+luettavaksi. "Nukki" on niin hurmaavasti kuvattu pikku tytti, hänen
+pelastajansa niin herttaisesti esitetty vanhapoika, ettei voi olla
+niistä viehättymättä, kun samalla heidän vastakohtansa, toinen pari,
+valtaa mielen synkällä kuvalla suuren maailmankaupungin elämän
+vilinästä.
+
+M. W.
+
+
+
+
+I.
+
+
+On ihmisiä, joille aina jotakin tapahtuu. Vaikka heidän kohtalonsa
+ylimalkaan pysyykin ihan tavallisena, niin näyttää sittenkin siltä kuin
+sallima ehtimiseen ajattelisi heitä suomalla heille, odottamatta ja
+umpimähkään, milloin huvia, milloin huolta. Toiset taas sallima
+unohtaa. Aivan kuin oppilaita, joiden nimet opettaja tuskin muistaa,
+joilta hän kyselee vain kerran vuodessa ja joita ei koskaan rankaise,
+-- niin tuo salaperäinen jumaluus, joka heidät on elämään viskannut, ei
+näy enää muistavan heidän olemassaoloaan; ainakin se on välinpitämätön
+heistä, katselee heitä toisella tavoin. Heidän päivänsä kuluvat kuin
+almanakan mukaan, vaihdellen vain päivämäärään nähden. Heidän
+nuoruutensa, joka ihan luonnollisesti seuraa heidän lapsuuttansa, antaa
+jo vähemmin selvänäköistenkin aavistaa, mikä on heidän miehuuden ikänsä
+oleva. Ja vanhuus johtaa heidät huomaamatta loppuun asti.
+
+Päinvastoin, kuin olisi taipuvainen luulemaan, ovat nuo elämän kohtalot
+niitä, jotka kuluvat kaikista pikemmin: merkkikohtina olevain
+tapahtumain puutteesta päätyy ajankäsite häipymään ihmisajatuksesta;
+eikä mikään ole vuolaampaa, nopeampaa elää, kuin ehdoton
+yksitoikkoisuus. Levottomat ne ovat, jotka levottomuuden ajanjaksojen
+välillä tuntevat ikävää, hetkien painoa. Salliman unhottamat
+ihmettelevät, että heidän tyynten päiväinsä ehtoo tulee niin kohta
+aamun perässä. "Kuinka aika kuluu!" on heidän sananpartensa.
+
+"Kuinka aika rientää!" ajatteli joka päivä Hra Jules Bourdois
+istuutuessaan -- kahden tienoilla päivällä -- marmoripöydän ääreen,
+jossa häntä odotti vielä tyhjä puolikupillinen ja "Le Figaron"
+aamunumero kepakkonsa ympäri kierrettynä. "Kuinka aika rientää!" Jo
+vuorokausi siitä, kun hän viimeksi oli istuutunut tämän saman pöydän
+ääreen pienessä "Usines"-kahvilassa, joka sijaitsi Vaugirard-bulevardin
+keskipaikoilla likellä Montparnassen asemaa! Vuorokausi, kaksi
+vuorokautta, viikkoja, kuukausia, vuosia!... Hän huomasi loppumattoman
+jonon omaa itseään, aivan kuin hänen kuvansa olisi heijastunut
+rinnakkain olevista peileistä, -- loppumattoman jonon Jules
+Bourdois'eja istuvina kuppinsa ja Figaronsa ääressä pienessä
+Usines-kahvilassa. Ainoa toisinto: vuodenajan, hyvän sään tahi sateen
+mukaan oli pöytä joko sisällä tahi ravintolan edustalla. Mutta
+yhdentoista ja puolen vuoden kuluessa, se on, kolmenkymmenen viiden ja
+neljänkymmenen seitsemän ikävuoden välillä, liittämällä päivää päivään,
+jolloin Jules Bourdois ei olisi noin kahden tienoilla juonut
+kupillistaan kahvia ynnä lasiaan fine champagne-konjakkia sekä
+lukenut lehteään Usines-kahvilassa, ei olisi saanut kokoon yhtä
+vuosineljännestä. Tämä uskollinen kahvilassa kävijä, näet, ei ollut
+poissa Parisista mielellään kesä-aikanakaan. Olipa reumatismin silloin
+pitänyt vaivata häntä keväällä, jos hän heinäkuussa päätti lähteä
+terveyttään hoitamaan Evaux'n kylpylaitokseen, hänen kotiseudulleen
+Creuse'en.
+
+"Kuinka aika rientää!... Kymmenen päivää vain Kansallisjuhlaan...
+Näinköhän minä tänä vuonna menen Evaux'hon?"
+
+Niin kyseli itseltään Jules Bourdois vetäessään ensimäisiä savuja
+lempisikaristaan, juodessaan pienin kulauksin varta vasten hänelle
+keitettyä kahvia. Hän istui ypöyksin ravintolan penkereellä. Tämän
+vaatimattoman, siistin laitoksen sisällä sen ainoa palvelija unelmoi
+alakuloisena ja kohtaloonsa tyytyväisenä nojaten rautapylvääseen, ja
+vastapäätä häntä istui kassassa kahvilan haltija, keski-ikäinen,
+kivulloisen näköinen naishenkilö.
+
+Puolenpäivän jälkeen oli ilma raskas, häikäisevän heleä. Bulevardi
+laihoine ja kellastuneine kastanjapuineen ja pölyisine ja tyhjine
+käytävineen, joita kaikenmuotoiset rakennukset ja umpiaidat
+reunustivat, näytti kappaleelta Saharan erämaata. Vähäinen varjo kun
+siihen vain lankesi kahvilan puolelta, painosti penkereellä
+tukehduttava kuumuus, huolimatta telttakatoksenkaan suojasta, jonka
+reunuksia ei tuulenhenkikään huojuttanut, ja hiljan toimitetusta
+kastelusta, josta vielä oli asfalttikivityksellä kahdeksikonmuotoisia
+kuvioita. Ei ääntä, ei liikettä muuta kuin ihan bulevardin päässä,
+asematalon puolella. Bourdois nautti helteestä, rakasti sitä, kuin
+leiniä huojentavaa ainetta ainakin; ja hän nautti yksinäisyydestä myös,
+johon hän tunsi ajoittaista mieltymystä, kahviaikaan suurtakin. Senpä
+vuoksi juuri hän oli valinnutkin tämän pikkukahvilan, että se kahden
+tienoissa tavallisesti oli tyhjä. Läntisen rautatieyhtiön ja muutamien
+lähitehtaitten virkamiehet, jotka olivat kahvilan tavallisia vieraita,
+olivat kaikki jo palanneet konttoritoimiinsa, kun hän itse, syötyään
+Lavenne'n ravintolassa kovan aamiaisen, saapui jalkaisin tähän
+hiljaiseen, rauhalliseen paikkaan, jossa ruoansulatus tapahtui
+paremmin, kuin suuren kapakan humussa.
+
+Bourdois teki vasemmalla käsivarrellaan muutamia taivutus- ja
+oikomis-liikkeitä.
+
+"Tuntuu paremmalta", jupisi hän. -- "Jospa voisin tänä vuonna päästä
+tuosta kirotusta kylpymatkasta..."
+
+Hän ryhtyi lukemaan tyytyväisenä, ettei sillä kertaa ollut, vasenta
+kyynärpäätään liikuttaessaan, siinä tuntenut reumatismin tuskallisia
+ruskahduksia. Hänen terveytensä antoi hänelle ylenmäärin ajattelemisen
+aihetta: hänen oli onnistunut säilyttää se täydellisesti aina tähän
+vanhain poikamiesten kammoksumaan viidennen vuosikymmenen ehtooseen
+asti. Lukuunottamatta taudin pelkoa, jaksoi hän mainiosti, vaikkapa
+näyttikin tuntuvasti vuosiaan vanhemmalta. Hänen harmaat, puolipitkät
+hiuksensa reunustivat rehevästi hänen suurta päätään, muodostaen
+matalahkon otsan kahden lempeän, paksuilla kulmakarvoilla varustetun
+silmän yli, ja runsas puna leveillä, hiukan riippuvilla poskilla,
+hiukan rososella nenällä ja vieläpä sileäksi ajetulla leuallakin kertoi
+kelpo vatsan hyvin sulattamista upeista aterioista. Kaunispiirteinen,
+miltei miellyttävä suu hienojen harmaiden viiksien alla näytti niin
+säännöllisiä hampaita, etteivät ne edes yrittäneetkään viedä harhaan.
+Hänen runkonsa oli jäntterä, lyhyt, lihan valtaama. Puettu oli Bourdois
+keveään, mustaan, hyvin väljään, melkein uuteen lyhyeen takkiin ja ihan
+valkoiseen liiviin ja valkoisiin housuihin. Sininen, valkotäpläinen
+kaulahuivi oli solmittu alaspäin käännetyn irtonaiskauluksen kärkien
+väliin, ollen kaulus hyvin matala ja avonainen kaulan voida mukavasti
+liikkua. Paidasta, joka oli valkoinen, hieman ruskeanjuovikas, näkyi
+vähän rinnusta sekä kalvoimet. Mustanauhainen olkihattu, keltaiset,
+hieman jo käytetyt (niissä on mukavampi olla), mutta vielä hyvät
+kengät, puku kokonaisenaan ilmaisi hänessä itsestään huolehtivaa
+miestä, jolla siihen riittää aikaa, vaan jota ei muodin eikä
+keikariuden huoli vaivaa ensinkään. Tavallisesti hänelle annettiin noin
+viisikymmentäviisi vuotta ja se teki häneen vastenmielisen vaikutuksen.
+Sen sijaan häntä miellytti kovin, että häntä luultiin (mikä tapahtui
+tuon tuostakin) virasta eronneeksi intendenttihallituksen upseeriksi.
+
+Luettuaan johtavan kirjoituksen laski Bourdois Figaronsa käsistään ja
+poltteli muutaman minutin lukematta: liiallinen lukeminen häiritsee
+ruoansulatusta. Bulevardi alkoi uudelleen, puolipäiväisraukeuden
+jälkeen, vilkastua vaatimattomaksi maalaiselämäksi. Naisväkeä,
+hattupäin, puserot irroillaan, istuutui talojen edustalle keskenään
+rupattelemaan; toiset ottivat sukankutomuksensa käsiinsä. Kolme
+tyttöletukkaa leikki, viskellen palloa vastassa olevan tehtaan seinään:
+sillä välin kun pallo lensi ilmassa, pyörähtelivät he ympäriinsä, niin
+että heidän kuluneet pikku pöksynsä ja säärensä näkyivät. Muuan
+juopunut tuli ulos eräästä juomalasta ja puippelehti kastanjapuitten
+alla, soperrellen jotakin epämääräistä ruikutusta; hän oli niin
+punainen, että Bourdois pelkäsi hänen siinä paikassa kaatuvan maahan,
+halvauksen kohtaamana. Mutta juopunut jatkoi ilman tapaturmaa
+mutkikasta kävelyään, taitavasti vältellen puita, sivuuttaen penkit,
+astuen jalkakäytävältä kadulle pehmeästi ja notkeasti, ja katosi
+lopulta. Sitte tuli juna Montparnassen asemalle ja laski liikkeelle
+muutamia viheliäisiä ajurinrattaita matkatavaroineen ja pölyisine,
+hikikasvoisine perhekuntineen. Vasemmalta ilmestyi muuan tyttö,
+hoikka ja solakka, puettu siniseen hameeseen, liinainen pusero
+vyötäisistä kiristetty mustaan vyöhön, voidelluissa hiuksissa
+vaaleita kilpikonnan-kuorentapaisia kampoja, jotka välähtelivät
+päivänpaisteessa. Kahvilan kohdalla hän hiljensi askeleitaan, katsoi
+Bourdois'han ja hymyili. Mutta Bourdois ei rakastanut seikkailuja.
+Tuntematon nainen tuotti hänen mielestään tuhansia tuhoja:
+rauhalliselle elämälle, kukkarolle ja terveydelle; ja hän oli
+lukevinaan. Tuo tarkasteleva nainen meni sitte sivu. Samassa
+kääntyi punainen konevaunu bulevardin lähikulmasta. Bourdois näki
+panamahattuisen miehenpään kurottuvan ulos ovesta. Kuljettaja hiljensi
+vauhtia, epäröi ja näytti tarkastelevan katua; vihdoin hän käänsi
+kahvilaa kohti ja pysäytti vaunun sen edustalle. Hänen ajettavansa,
+joka oli laiha, pitkä ja vaaleaviiksinen herra, noin neljänkymmenen
+näköinen, panamahattu päässä, yllään vaaleanharmaa shakettipuku, vaaleat
+hansikkaat sormissa ja hopeakoukkuinen keppi kädessä, astui ulos
+vaunuista. Kahvilan vaatimaton ulkomuoto näkyi häntä hämmästyttävän.
+Mutta varmaan vakaannutti häntä sen ainoan vieraan porvarillinen ja
+säännöllinen ryhti, koska hän kopahutti päättävästi kepillään yhteen
+marmoripöydistä. Palvelija riensi luo, silmät sumeina untelosta
+loikomisesta.
+
+-- Soodaa, tilasi vieras, -- sokerin, sitruunan ja jään kanssa.
+
+-- Sitruunaa ja jäätä... Kyllä, herra... toisti palvelija kuin kaiku.
+
+Mutta kun hänen piti mennä sisään muutti hän mielensä ja kääntyi
+takaisin.
+
+-- Meillä ei ole soodaa, sanoi hän samalla sekä päättäväisellä että
+alistuvalla äänellä.
+
+-- Ei ole soodaa?... No, tavallista vettä sitte... ilman basilleja, jos
+mahdollista!
+
+-- Seltterivettä meillä on.
+
+-- Olkoon menneeksi seltteri. Sukkelaan.
+
+Hän istuutui, otti panaman päästään ja pyyhki otsaansa. Bourdois
+huomasi silloin hänen olevan ihan kaljupäisen; hän huomasi myös hänen
+harmaat silmänsä, joiden luomien reunat olivat punaiset, ja kasvot,
+jotka kokonaisuudessaan kantoivat jonkinlaisen hienon väsyneisyyden
+leiman. Tuon hän huomasi salavihkaa ja vaipui oitis lukemaan
+Figaro'aan, pannen sen kuin kilveksi tulokkaan katsetta vastaan,
+ensiksi sen vuoksi, ettei hän rakastanut uusia henkilöitä ja että
+pelkäsi tehdä tuttavuutta, sitte, koska tuo harmaapukuinen vieras,
+kalliin panamahatun omistaja, joka konevaunussa oli tullut tilatakseen
+soodaa pienessä Vaugirardin kahvilassa, herätti hänen huomiotaan ja
+samalla kiihdytti häntä.
+
+"Mokoma mahtailija", ajatteli hän. "Minä en tee sinulle sitä huvia,
+että rupean tarkastamaan irtonaiskaulustasi, kaulahuivissasi olevaa
+neulaa ja ruskeita kenkiäsi!"
+
+Ja hän kävi innokkaasti lukemaan kirjoitusta kaasulaitoksen
+työmiesten mahdollisesta lakosta. Vaaleapukuiseen tulokkaaseen tämä
+välinpitämättömyys varmaan teki musertavan vaikutuksen, sillä hän
+koetti moneen toviin saada sen voitetuksi: äänekkäästi lausumalla
+palvelijalle paheksumisensa, että sitruunavesi oli liian heikkoa ja
+jäätä liian vähän, pyytämällä kuvalehtiä luettavakseen ja kutsumalla
+konevaunukuljettajan juomaan:
+
+-- Mitä vain tahdotte, hyvä mies... Älkää kursailko. Minä tarjoan!
+
+"Rumat tavat tuolla", ajatteli Bourdois lehtensä takana. "Kyllähän hän
+on hyvin puettu mies, vaan hyvin kasvatettu hän ei ole..."
+
+Bourdois pani suurta arvoa hyvälle kasvatukselle. Itse hän oli
+käytökseltään yksinkertainen, mutta säädyllinen, niinkuin sopii miehen,
+joka viisitoista vuotta elämästään on ollut virkamiehenä. "Siihen
+aikaan kun palvelin valtion tehtaitten tarkastajana...", oli hänen
+tapana puhua. Ja hän lisäsi puheen kuluessa; "Jos tarkastaja vain on
+säädyllinen, kohtelee johtaja häntä aina samalla tavoin."
+
+Hän laski siis hyvin pian naapurinsa yhteiskunnallisen arvon.
+
+"Mikä lie ilveilijä, keinottelija... Ne ne ovat vaarallisia, nuo!"
+
+Ja vihoissaan siitä häiriöstä, minkä tuo julkea tuotti hänen
+ruoansulatukselleen, päätyi hän ajattelemaan muutamia rikoksellisia,
+kuuluisia naisuroita ja keikareita, niinkuin: Pranzinia, Gallayta,
+j.n.e.
+
+Sillä välin jatkoi hän lukuaan niin kiihtyneenä, että tuskin käsitti
+lauseiden sisällyksen.
+
+"Liiton kokous (niin sanottiin kirjoituksessa) pidettiin eilen Wagramin
+salissa. Paitsi kaasulaitoksen työväkeä, luvultaan noin viisisataa, oli
+noin satakunta sähkölaitoksen työmiestä saapunut kannattamaan niiden
+yhteis..."
+
+Mutta hänen lukunsa keskeytyi, kun vastustamaton uteliaisuus herätti
+hänet hänen ehdottomasta välinpitämättömyydestään. Toiset ajokalut,
+yksinkertaiset ajurinrattaat, kuomi avattuna, pysähtyivät punaisen
+konevaunun eteen. Ihan nuori, hento, pitkä, kaunis tyttö, joka oli
+puettu mustiin, parisilaisen ompelijattaren arkipäiväiseen veikeään
+tyyliin, astui niistä alas. Hän oli todellakin ompelijatar, sillä kaksi
+hattukoteloa jäi päällekkäin rattaisiin. Kädet ojennettuina otti
+vaaleapukuinen tulokas vastaan tämän nuoren tytön.
+
+-- Kultani! Olin jo joutua epätoivoon. Tyttö vastasi hymyillen:
+
+-- Hirveästi olen saanut jouduttaa!... Tässä kuumassa emäntä on
+mahdottoman hidas. Hän ei ollut mitenkään saada nauhakoristetta
+viheriään hattuun, joka minun on vietävä Mathurinskadun varrelle.
+Jumala, kun janottaa... Onko se hyvää, tuo?
+
+Hän istui, osottaen puoleksi tyhjennettyyn virvokejuomaan.
+
+-- Minä otan samaa.
+
+Palvelija toi, kaikista vaiheista välinpitämättömän näköisenä, toisen
+lasin, toisen sitruunan ja annoksen jäätä. Ja pari veti tuolinsa
+lähemmäksi toisiaan, käyden puhelemaan matalalla äänellä. Bourdois,
+joka kuunteli, vaikka olikin tarkasti lukevinaan, erotti katkelmia
+heidän keskustelustaan.
+
+-- ... Vapaa huomiseen asti; sanon, että olin yötä Asnières'ssa kälyni
+luona.
+
+-- ... Syödään päivällistä Champs-Elysées'lla... mainio paikka...
+tunnen ravintolan johtajan.
+
+-- Shamppanjaa! Oi!... se on hienoa... Ja minä kun tässä unhotan
+hatut... Niiden pitää olla perillä ennen kello neljää.
+
+-- Ole nyt vielä viisi minuuttia.
+
+"Sinuttelee häntä", ajatteli Bourdois. "Se on inhottavaa... Noin nuori
+tyttö... Kuinka vanha hän voinee olla? Kuudentoista? Kahdeksantoista
+korkeintaan? Senkin elostelija!"
+
+Hänen olisi tehnyt mieli kutsua poliisi ja otattaa viettelijä kiinni.
+Eikä hän enää salannut uteliaisuuttaan ja vastenmielisyyttään. Ja kun
+panamahattuinen herra näki olevansa huomion esineenä, niin hän laski
+liikkeelle kaiken sen mahtavan, ylenmääräisen, ivallisen, muista
+piittaamattoman hienostelun, joka on miesten tapa pöyhistellä,
+jäljitellä kalkkunoita ja riikinkukkoja. Hän piti kädessään tytön
+toista kättä ja painoi suudelmia sen hentoon ranteeseen, kudotun
+käsineen yläpuolelle. Tyttö ei vastustellut; hänen isot, harmaat
+silmänsä tarkastelivat ilmeisellä ihmettelyllä hänen rakastettunsa
+pukua, valkoista panamaa, ruskeita kenkiä, kultaketjua, joka sulki
+raitaisen liivin, vaaleanharmaita vaatteita. Eikä hän voinut olla
+huomauttamatta:
+
+-- Te olette kovin uhkea!
+
+-- Sinuttelehan edes minua!
+
+-- Sinä olet hieno, no...!
+
+-- Rakastatkos minua, pikku Zon?
+
+Zon pudisti päätään niinkuin olisi sanonut: en! Mutta samalla hän veti
+kukkaissuukkonsa suppuun ikäänkuin suudeltavaksi.
+
+-- Kas niin! Jo riittää rupatus, sanoi hän. Voisin joutua kiinni.
+Paljonko on kellosi?
+
+-- Kaksikymmentäkuusi minuttia yli kolme.
+
+-- Nyt laputan tieheni. Iltasella tavataan.
+
+Hän lopetti juomansa yhdellä siemauksella ja nousi paikaltaan.
+
+-- Neljännes vailla kahdeksan ravintolan kohdalla, -- sanoi herra,
+nousten hänkin.
+
+-- No niin. Hyvästi!
+
+Hän tarttui tytön ojentamaan käteen ja pidellen sitä kädessään, saattoi
+häntä rattaisiin. Ajuri, joka heidän puhellessaan oli tehnyt
+tuttavuutta konevaununkuljettajan kanssa, nousi istuimelleen, herättäen
+siten torkahtaneen hevosen. Yhdellä silmäyksellä tarkasti Zon
+bulevardin ja huomasi sen olevan aution ravintolan läheisyydessä.
+Bourdois kuuli hänen kuiskaavan:
+
+-- Suutele minua!
+
+Ja he suutelivat toisiaan siinä hänen edessään, konevaununkuljettajan
+ja ajurin, jopa itse kivulloisen ravintolanemännän ja järkiinsä tulleen
+palvelijankin edessä, jotka näin harvinaiset tapahtumat olivat
+houkutelleet ulos ovelle. Ja he suutelivat toisiaan pitkään, ahnaasti,
+eikä likinäköisinkään katselija olisi voinut pitää sitä suudelmaa sinä,
+mitä englantilaiset kutsuvat nimeltä _soul kiss_, sielujen suudelmaksi.
+Vihdoin tyttö irroittautui, kiipesi ketterästi rattaisiin, painoi
+hennon ruumiinsa ja vaalean muotonsa kuomien sisään, ja huusi ajurille:
+
+-- Mathurinsinkatu 24.
+
+Panamahattuherra seurasi katseellaan vähän aikaa keveitä rattaita,
+jotka etenivät Montparnassenbulevardia kohti kaksiraiteisessa pölyssä.
+Niiden kadottua näkyvistä kääntyi hän ja palasi pöytänsä luo
+maksaaksensa, mitä oli nauttinut.
+
+"Eipä hän ole kaunis", ajatteli Bourdois, joka katseli häntä
+hellittämättä. "Elostelijan näköinen, pienet mustat silmät, luomet
+rypyissä, kaljupäinen lisäksi..."
+
+Samassa hänen ankara katseensa kohtasi viettelijän mustat silmät. Tämä
+epäröi ja piteli etu- ja keskisormen välissä viiden francs'in rahaa,
+jolla alkoi naputtaa marmoripöytään.
+
+Bourdois'ta hämmästytti kaukainen muisto. Eikä hän ehtinyt vielä
+ajatellakaan, kun tulokas jo lähestyi häntä ja, tervehtimättä,
+hymyillen, pannen rahan takaisin lakkariinsa, sanoi hänelle puoleksi
+vakuuttavalla, puoleksi kysyvällä äänellä:
+
+-- Jules Bourdois?
+
+-- Niin... kyllä... herra...
+
+-- Etkös minua tunne?
+
+-- Anteeksi... Minusta näyttää...
+
+-- No!... Limoges'in lyseossa... kahviknorrin muistat?
+
+-- Kas vain! Gitrac!... Louis Gitrac!
+
+Toverukset puristivat sydämellisesti toinen toisensa kättä. Bourdois'n
+ystävällisessä mielessä tuo turmeltunut ravintolan vieras herätti oitis
+hauskoja muistoja eräästä Louis Gitrac vintiöstä, luokkansa
+huonoimmasta oppilaasta, joka oli rohkea valehtelija ja kertoi
+naisseikkailuista, veikkasi ja voitti uhmailemalla, esimerkiksi, että
+joisi maljallisen maidon sekaista kahviknorria. Ja Bourdois hyväksyi
+samassa jo toverinsa panamahatun, vaalean puvun, ruskeat kengät,
+raitaiset liivit, jopa puoleensavetävän itsekylläisyydenkin.
+
+-- Gitrac lurjus! Enpä todellakaan olisi uskonut... Juot kai jotakin
+kanssani? Pukin olutta?
+
+-- En, en pukkia, sanoi Gitrac istuutuen. -- Kelpaakos konjakkisi
+juotavaksi?
+
+-- Se on mainiota: sitä ei tarjota muille, kuin minulle. Saat nähdä...
+Emile... pikku lasi herralle.
+
+Vieretysten istuessaan he tarkastivat jonkun aikaa toistensa kasvoja.
+
+-- Sinä et ole laihtunut sen jälkeen, sanoi Gitrac hymyillen. --
+Vaimosi kai sinua näin hyvänä pitää?
+
+-- En minä naimisissa ole, vastasi Bourdois, punastuen. Mutta jos sinä,
+poikaseni, aina vain olet yhtä paljon juoksuilla, kuin ennen muinoin,
+niin olet tullut koko lailla veteläksi. Oletko rikas, vai?
+
+-- Rikas... en... Mutta ansaitsen elatukseni mukiin menevästi.
+
+-- Mikä on ammattisi? Koulussa ollessasi aioit näyttelijäksi.
+
+-- Ei siitä mitään tullut... Asioimisalalla minä olen. Ensin ajelin
+edustajana erään Bordeaux'laisen viinikauppiaan asioissa. Sitte, kun
+siihen kyllästyin, valitsin toisen alan. Nyt matkustan kauppaamassa
+sulkia... hatun sulkia. Ja kehiä myös... Hiis vie! olet oikeassa... se
+on oivallista, sinun fine Champagne konjakkisi.
+
+-- Eikö totta? sanoi Bourdois ylpeänä. Näetkös, poikaseni
+(koulunaikaiset puheenparret johtuivat hänelle luonnollisesti mieleen),
+minä olen valinnut tämän pikku kapakan, sillä se on rauhallinen ja
+minua pidetään täällä hyvänä. Kahvini on siivilän kautta keitettyä
+minua varten; ja tätä konjakkia tarjotaan vain minulle... Muutoin syön
+aamiaiseni Lavenne'lla... tiedätkös, hyvä paikka, likellä asemaa.
+
+-- Kyllä tunnen, sanoi Gitrac. Mutta sanoppas, mitä sinä teet, itse?
+
+-- Olen ollut virkamiehenä... valtion tehdaslaitoksissa, tupakan
+alalla, niinkuin sanotaan. Menestyinpä aika hyvin, sillä
+kolmenkymmenenviiden vuoden vanhana olin jo tarkastajana Mans'issa. Ja
+sitte sain perinnön... hyvän perinnön enoni jälkeen, joka oli toiminut
+hyvällä menestyksellä liikealalla. Silloin tietysti otin eron virasta
+ja asetuin asumaan Parisiin. Parisi, näetkös, on ainoa paikka, jossa
+voi eläkkeensä nauttia.
+
+-- Etkö siis hommaa mitään, suorastaan mitään?
+
+-- Sanoinhan, että olen vetäytynyt pois kaikista toimista... Minulla on
+yhdeksäntuhatta francs'ia korkoja, joka on johtajan palkka... Lisäksi
+yksinkertaiset tavat. Minkäs vuoksi sitten olisin rasittautunut
+kuudenkymmenen ikään? Saadakseni kolmen tuhannen lisätulot, joita en
+tietäisi mihin panna? Tahdoin pikemmin nauttia vapaudestani. Vaan, älä
+luule, hurjasti minä en elä! Lueskelen, kävelen, käyn teattereissa,
+näyttelyissä. Seuraan aikaani. Iltasin, päivällisen syötyäni, tapaan
+Lavenne'lla muutamia vanhoja ystäviä, hauskoja miehiä... Siinä elämä
+kuluu, näet sen, ja kuluu liika sukkelaan vain!
+
+-- Kukas pitää huolta kodistasi?
+
+-- Minulla on tyttö kotiseudultani... Philomène... joka hoitaa minua
+hyvin. Asun parin askeleen päässä täältä, Montparnasse-kadun varrella...
+Sievä huoneusto.
+
+-- Olet viisas mies, sanoi Gitrac, hyväksyvästi, tilaten toisen lasin
+fine champagne'a. Onhan yhdeksäntuhatta francs'ia aika hyvä tulo!
+Hävitön kapitalisti! Senkin hävytön porvari!
+
+Hän taputti Bourdois'ta ystävällisesti vasemmalle reidelle, joka
+pingotti valkoisia housuja. Katsoen sitte häntä silmästä silmään, sanoi
+hän:
+
+-- Entäs, suoraan puhuen, mitäs naikkosten suhteen teet?
+
+Bourdois ei kestänyt toverinsa irstasta katsetta. Hän oli luonnostaan
+häveliäs ja hänen häveliäisyytensä oli jotensakin epäjohdonmukainen:
+häveliäisyyttä vanhanpiian, joka ei paheksu ilveilevää puhetta, kunhan
+vain ei ole kysymys hänestä itsestään.
+
+-- Naiset!... Hyvänen aika! Yhtä maata kaikki. Ei enempää eikä
+vähempää.
+
+-- Etpä saa minua uskomaan, intti Gitrac, ettei sinun aviottomassa
+elämässäsi olisi hametta mukana... Entäs Philomène?
+
+Bourdois loi toveriinsa rehelliset siniset silmänsä:
+
+-- Philomène? Hän on viidenkymmenen kolmen vuoden vanha!... Ei...
+vakuutan sinulle... ei mitään semmoista. Yhtä maata kaikki minulle, sen
+sanon.
+
+Sulkamatkustaja nyrpisti ylenkatseellisesti suutaan. Bourdois tunsi
+tarvetta puolustautua.
+
+-- Ajattelin kyllä naida ennen muinoin, ollessani ensi vuotta
+Mans'issa. Tutustuin siellä erääseen tyttöön, joka minua miellytti. Ei
+hän ollut varakas eikä liioin kauniskaan... mutta hän miellytti minua
+kuitenkin. Kaikki näytti käyvän toivomusten mukaan, kun huomasin hänen
+ottavan minut vastoin tahtoaan, vanhempainsa mieliksi... Hän rakasti
+erästä nuorta miestä, joka palveli välillisten verojen virastossa. Hän
+oli oikein kelpo tyttö... Ei olisi koskaan miestään pettänyt. Mutta
+ymmärräthän, mielestäni oli sittenkin parempi... Siis, niinkuin näet...
+Olen jäänyt poikamieheksi.
+
+Hän pysähtyi. Gitrac katseli häntä edelleen tarkkaavasti. Hän ei
+näyttänyt enään yhtä ilkeältä kuin äsken, kuin Bourdois hänelle sanoi:
+"Yhtä maata kaikki minulle..." Bourdois huomasi, että tuo laiha
+elostelija luki hänestä, kuin avoimesta kirjasta, hänen yksinäisyytensä
+salaisuuden: hänen sydämensä hellyyden ja vastustamattoman arkuuden,
+joka hänet lannisti naisten seurassa, pelkän henkisen arkuuden, jota ei
+mikään ruumiillinen heikkous hallinnut. Niin, Gitrac arvasi sen ja se
+näkyi siitä vilpittömästä säälin katseesta, jolla hän silmäili
+toveriaan. Bourdois'han teki tämä tukalan vaikutuksen. Ikäänkuin
+vastaukseksi tarkempiin kysymyksiin tästä tuskallisesta aineesta,
+tokaisi hän seuraavat sanat:
+
+-- Sen sijaan sinä, poikaseni, et näy halveksivan hienohelmoja.
+
+-- Eikös hän ole sievä tyttö, vai? kysyi Gitrac hilpeästi. Ja hauska
+hän on!... Kaikki häntä huvittaa. Sitte hän on ainakin tuore, maukas.
+Ei ole pidelty.
+
+-- Uskon sinua! sanoi Bourdois. Siinä iässä se jo olisi ihmeellistä.
+Joka tapauksessa hän on vähän liian nuori.
+
+Hän väritti vähäisellä moitteella viimeiset sanansa; mutta hänen
+äskeinen siveellinen paheksumisensa ei tärisyttänyt häntä enää,
+tavannut kun hän oli tuossa irstailijassa vanhan koulukumppaninsa,
+Louis Gitrac'in, Joka oli aika vekkuli ja elostelija jo koulusta
+pitäen, mutta silti ylimalkaan kelpo poika.
+
+Gitrac purskahti nauruun:
+
+-- Vähän liian nuori! Mutta hänhän, veli hyvä, on seitsemäntoista
+vanha! Laki ei ole kuin kolmetoista Ranskan nuorien ompelijattarien
+rakkausasioissa. Seitsemäntoista vuotta Parisissa ja muotiliikkeessä:
+se lasketaan kaksin kerroin, tiedätkös sen? Niin juuri. Koko joukko
+kolmenkymmenen viiden vuoden vanhoja maalaisia on varmaan paljon
+viattomampia, kun tuo pikku Zon oli, kun hänet tapasin viime viikolla
+hänen emäntänsä luona Cherche Midi kadun varrella.
+
+-- Viime viikolla! Ja nyt teillä jo on vakavat yhtymykset!
+
+-- Jo hitossa! Poikaseni, minä lähden ylihuomenna Brüsseliin
+syksynuutuuksia kaupittelemaan. Brüsselistä puikahdan Berliniin,
+Berlinistä Wieniin ja Buda-Pestiin; takaisin tulen vasta syyskuun
+alussa... Siinä minun elämäni... Ymmärrät siis, ettei minulla ole
+minuttiakaan hukattavana. Viime torstaina tämä nuori Thérèse avasi
+minulle oven emäntänsä luona; hän minua miellytti, pidätin häntä,
+sanoin hänelle pari kolme joutavaa sanaa. Näin, että se huvitti häntä.
+Tulin seuraavana päivänä jälleen; sain tilaisuuden antaa hänelle pikku
+lahjan, kahdenkymmenen francs'in sormuksen, ja sanoin odottavani häntä
+heidän neulomonsa ovella saman päivän iltana. Hän vastasi: "Ei vain
+Cherche Midin kadulla, muitten tähden. Barouillère kadun kulmassa ..
+puoli seitsemään mennessä. -- Hyvä on!" Tavattiin määrätyllä ajalla:
+otan häntä ensin käsivarresta, suutelen hiuksia. Pyydän yhtymystä.
+Kieltäytyy... tahtoisi mieluummin ajella ulos kaupungista, mennä
+teatteriin j.n.e. Minä tunnustan sinulle, kaikki nuo väliasemat minua
+kiusaavat: tahdon päästä suoraa päätä määrääni. Vastasin siis, että
+suureksi mielipahakseni niillä ehdoilla en voinut tavata häntä enää,
+sillä minulla ei ollut käytettävänäni minuttiakaan, paitsi iltaa ja
+yötä, ja että lähden pois Ranskasta puoleksitoista kuukaudeksi. Hän
+vähän pahastuu, murjottaa, kaikki näyttää rikkoutuneen... Vaan kun hän
+huomaa päätökseni ja minun aikovan mennä, muuttaa hän mielensä, määrää
+minulle yhtymyksen tänne kello kolmeksi, lisäten, että koettaa päästä
+vapaaksi iltasella, mutta ettei voi sitä sanoa ennenkuin jälkeen
+puolisen. Ja nyt... Näithän hänet, vai? Hän on täydessä höyryssä: hän
+itse niin toimitti, että syödään päivällistä yhdessä tänä iltana ja
+että hän muka on oleva yötä Asnières'ssa kälynsä luona.
+
+Bourdois kuunteli tätä kertomusta tarkkuudella ja hartaudella, johon
+liittyi uteliaisuutta ja aran vanhan pojan hyvätuulisuutta, toisen
+riihottomuuden herättämää, sekä vilpitöntä kiihtymystä menettelystä,
+jota hänen rehellinen mielensä ja siveellinen kasvatuksensa piti
+vääränä, Hän kaipasi tarkempaa selvitystä.
+
+-- Yötä Asnières'ssa. -- Päivällisen jälkeen sinä siis saatat hänet
+hänen kälynsä luo?
+
+Gitrac räjähti nauruun.
+
+-- Kuinka, intti Bourdois, lupasiko hän olla kanssasi aamuun asti?
+
+-- Ei hän minulle mitään luvannut, senkin hölmö sinä, enkä minä mitään
+pyytänyt. Mutta voithan kuvitella, että päivällisen jälkeen
+Champs-Elysées'lla, shamppanjaa juotuamme?... Mistä sinä olet kotosin,
+hä? ja mitä elämää sinä sitte Parisissa vietät? Luulisi, että olet
+vasta maalta tullut!
+
+Bourdois ei vastannut mitään. Hän tunsi päätään kuumentavan; hän otti
+pois olkipyörylänsä päästään ja pani sen tyhjälle tuolille. Varjo alkoi
+jo laajeta, puoli bulevardia oli sen peitossa ja muutama kävelijä
+uskalsi jo lähteä liikkeelle. Raukea tuulenhenki liekutti
+telttakatoksen hetaleita.
+
+-- Alkaa olla parempi, sanoi Bourdois.
+
+-- Niin! Tuolla jo on muutamia pilvenhattaroita, vastasi Gitrac.
+Huomenna saisi hyvinkin sataa.
+
+-- Ei se haittaisi!
+
+Pitkän aikaa olivat toverukset vaiti ja katselivat, kuinka tämä
+rauhallinen Parisin soppi vähitellen vilkastui; Gitrac veti taskustaan
+esille kuperan, hopeaisen, jotensakin aistikkailla uudenaikaisilla
+koristeilla varustetun paperossikotelon ja ojensi sen avattuna
+Bourdois'lle, joka kieltäytyi; itse sytytti hän savukkeen.
+
+Bourdois jatkoi:
+
+-- Ja kun olet lähtenyt Brüsseliin?
+
+-- Niin mitä?
+
+-- Niin mitä se pikku tyttö... minne sen panet?
+
+-- En pane minnekään. Hän palaa takaisin neulomoonsa, kuin ennenkin.
+Jos hän minua miellyttää ja jos hänelle sopii, niin tapaamme toisemme
+jälleen syyskuussa. Mutta voipa hyvinkin lyödä vetoa, ettei hän välitä
+siitä enemmän kuin minäkään ja että hän syyskuuhun mennessä jo on
+hankkinut seuraajan... seuraajia.
+
+-- Ihanko luulet?
+
+-- Vielä kerta, mistä olet kotoisin, hyvä toveri parka? Siveyden
+enkeleitäkö sitte olivat Mans'in tyttösi? Panenpa vaikka mitä, että ei
+meidän etelän tytöt vähääkään tavoittele hyveen hintaa. Minä tunnen,
+käsitäthän sen, hyvin vähän tätä pikku Thérèse'â... (Zon, se on
+Thérèse). Hänen isänsä on kirjanpitäjä, äiti käy huoneita siivoamassa;
+itse on hän seitsemäntoista ikäinen ja on ollut muotineulomossa
+neljäntoista vanhasta! Kun on semmoiset hiukset ja on niin nätti
+naamaltaan, niin luuletko sinä, ettei hän olisi koskaan ennen kuullut
+sitä, mitä minä hänelle viime viikolla haastelin ja että hän olisi
+minua odottanut vastatakseen: jaa? Ka, oletpa sinä yksinkertainen!
+Sinulla siis ei ole vähintäkään käsitystä siitä, mitä ompelu- tahi
+muotiliike Parisissa on? Jo ne keskustelut, jotka siellä pidetään, ovat
+pahemmat, kuin meidän lyseopuhelumme Limoges'ssa! Niin, niin, pahemmat;
+paljoa siveettömämmät. Ensiksikin sen tähden, että naiset ovat
+riettaampia kuin miehet, ja sitte sen tähden, että joukossa on aina
+kokeneita, jotka kertovat kokemuksiaan; lyseossa ollessamme taas,
+olimme me ylipäänsä suhteellisesti vain nulikoita, teoriaan ainoastaan
+perehtyneitä... Jopa minäkin... Lörpöttelin vain!... Ajattelehan sitte
+sitä kasvatusta, jonka kolmentoista vanha tyttö-letukka saa täällä...
+Zon kyllä voisi opettaa sinuakin, poikaseni, vaikka tuommoinen tuossa
+oletkin!
+
+-- Se on kamalata, mutisi Bourdois.
+
+Vihastuen lisäsi hän sitte:
+
+-- Joka tapauksessa on kai rehellisiäkin noiden pikkasten joukossa. On
+kai niitä, jotka naimisiinkin joutuvat... joutuvat naimisiin
+rakastajansa kanssa, luonnollisesti... mutta ainakin joutuvat naimisiin
+ja tulevat kunnon naisiksi... Vaan sinä, sinä et nai tuota Thérèseâ. Ja
+sitte, olipa seurapiiri kuinka turmiollinen tahansa, niin he pysyvät
+aina järkevinâ johonkin hetkeen saakka, johonkin kohtaukseen asti, joka
+tarjoo enemmän kiusausta. Kuka sinulle sanoo, että sinä olet
+ensimäinen... tuolle nuorelle tytölle?
+
+-- Se otaksuminen ei olisi minulle ollenkaan vastenmielinen.
+
+Bourdois oli hetken hämillään niin suuresta ruokottomuudesta. Hän sanoi
+Gitrac'ille, joka hymyili:
+
+-- Tiedätkös, minun mielestäni sinä otat päällesi suuren edesvastuun.
+
+-- Sinuapa on koko virkamies, koko tarkastaja! vastasi Gitrac. "Minä
+otan päälleni suuren edesvastuun". Sinä varmaan kirjoitit siihen tapaan
+virastossasi.
+
+-- Olinpa tarkastaja taikka en, sanoi Bourdois närkästyneenä, mutta
+arvelen, että jos saattaa seitsentoista vuotiaan tyttösen tekemään
+ensimäisen harha-askeleen ja sitte itse matkustaa Brüsseliin,
+välittämättä hänestä sen enempää kuin sikarin pätkästä, niin se... niin
+se... (hän etsi sanaa, ei uskaltanut lausua sitä, jonka löysi, ja
+sanoi, paremman puutteesta:) se ei ole uljasta.
+
+-- Sano, että se on inhottavaa, häh! yllytti Gitrac, kadottamatta hyvää
+tuultaan.
+
+-- No niin juuri... sitte! Se on inhottavaa! Mutta Bourdois katui kohta
+sanaansa, peläten, että oli ollut loukkaava.
+
+-- Minäpä sanon sinulle, vastasi toinen kylmäverisesti ja kaataen
+itselleen kolmannen lasin konjakkia, minäpä sanon sinulle, että joskin
+Zon tekee minun kanssani sen, minkä sinä kutsut ensimäiseksi
+harha-askeleeksi, niin teenpä hänelle sensijaan palveluksen. Niin
+juuri, palveluksen, mokomakin tarkastaja! Sillä tuon ensimäisen
+harha-askeleen, sen hän joskus tekee varmaan; sitä hän ei jätä
+tekemättä... Sen näkee, sen tuntee, kun on, niinkuin minulla, kokemusta
+noista pikkasista, ja minulla sitä on, sillä olen nähnyt niitä
+tusinoittain, ymmärräthän sen, siitä saakka kuin muotiasioissa
+matkustan! Ja kenen kanssa hän sen harha-askeleen tekee? Jonkun
+poikahylyn kanssa, joka lahjoittaa hänelle lapsen ensi yhtymältä
+eikä silti häntä nai: kansanlapset ovat sata kertaa tylympiä,
+kunnottomimpia, itsekkäämpiä, kuin me... Jonkun Montparnasselaisen
+parittajan kanssa, joka viettelee hänet hienoilla tavoillaan ja sitte,
+kun on saanut paulan hänen kaulaansa, pakottaa hänet ansaitsemaan
+elatuksensa, _hänen_ elatuksensa, toisella lailla kuin kankaita
+kurttaamalla ja hattuja kantelemalla! Jonkun hänelle joka suhteessa
+alhaisemman kanssa, ja siinä se kamala näille pikkasille on, jotka ovat
+paljoa älykkäämmät, paljoa hienommat, kuin heidän ympäristönsä miehet.
+Kuvittelehan Zon naimisissa: hänellä tulisi olemaan sama tunne, kuin
+olisi sinulla, jos naisit Philomène'si. En uskosi hänen voivan puolta
+vuottakaan elää, kuin jo tuntisi sietämättömäksi jonkun kipsivalajan
+tahi yleisen muonavaraston asiamiehen raakuuden ja se on enin, mitä
+siviliavioliittosopimus voisi hänelle tarjota, senkin vielä
+onnenkaupalla! Hänellä on siis jäljellä, väärää tietä kulkiessa ja
+vähemmin suotuisissa elämänoloissa, rakastaja tahi pikemmin
+rakastajat... ja vihdoin viimein jalkakäytävä ja sairaala. Kun sen
+sijaan, näetsen, Jules, hyvin arvaat, etten minä kohtele noita
+heilakoita, kuin mikäkin koirankuonolainen. Minä olen suora heidän
+kanssaan; en rakenna heille tuulentupia. En sano naivani heitä; vieläpä
+annan heidän tietää, ettei ole kysymys mistään lemmenliitosta. (He
+siitä muuten välittävät viis; heillä kun on koko elämä edessään, niin
+eivät lainkaan tahdo sitoutua. Ne ovat vain niiden emännät, jotka
+vaativat takuuta uskollisuudesta; paha juttu muuten nuo emännät!) Zon,
+esimerkiksi, tietää varsin hyvin, että on kysymys vain ihan
+tilapäisestä lemmestä: mutta minä olen ilmaissut hänelle ensiksikin,
+etten ole mikään tyly enkä itsekäs mies, joka panisin hänet tukalaan
+asemaan, ja sitte, että hän voi luottaa minun suositteluuni joka
+suhteessa.
+
+-- Mitä sinä tarkoitat suosittelullasi?
+
+-- Näet, sitä, että olen hyödyllinen näille lapsukaisille. Olenhan
+tekemisissä Europan kaikkien suurten muotiliikkeiden kanssa: minun
+puoleeni käännytään Pietarista, Wienistä, Roomasta pyynnöillä toimittaa
+eteviä Parisittaria, nuoria tyttöjä, joilla on sekä aistia että
+kätevyyttä. Sillä lailla olen sijoittanut useita pikku ystävättäriäni,
+jotka ovat minulle siitä kovin kiitolliset, sen vakuutan sinulle... Kun
+heidät tapaan ulkomaalla, niin ottavat he minut vastaan avosylin, siten
+he kiitollisuuttaan osottavat... Sitte minä olen naisille antelias...
+Niin, se on periaatteeni. Ei ole kuin yksi asia elämässä, joka minua
+huvittaa: naiset! Kahdenkymmenen francs'in tuloilla päivässä eläisin
+tyytyväisenä. Mitä siitä yli jää, sen annan naisille. Laskematta.
+Kaikki työansioni menee siihen, ja on vuosia, jolloin se on koko suuri,
+vanha tarkastajani... Vakuutan sinulle, että omatuntoni on ihan
+rauhassa. Enkä minä lainkaan pidä itseäni inhottavana, vaan salli minun
+sanoa sinulle, että olen mielestäni hyvinkin hieno, paljoa hienompi,
+kuin koko joukko siveydellään pöyhkeileviä ukkoja. Minun siveysoppini
+on laadultaan käytännöllinen, uudenaikainen, joka ottaa huomioon
+tosiolot eikä liitele pilvissä. Korvaukseksi huvista, joka minulle
+suodaan, annan minä tinkimättä rahani ja palvelukseni. Ja sitte enpä
+suinkaan ole mikään nilviäinen: minä elän ja nautin elämästä. Naiset,
+naiset, Bourdois! Usko minua: kaikki muut huvit ovat vain ajan viettoa
+niiden välillä. Vaan naisessa, kuinka paljon aavistamatonta,
+vaihtelevaa... hetkellistä unhotusta... jälleen näkemisen hurmausta...
+tänään seikkailu Brüsselissä, viikon perästä joku naurettava
+mustasukkaisuuden kohtaus Berlinissä, kahden perästä intohimoinen
+rakkaus Buda-Pestissä. Sese, veliseni, on elämää, se.
+
+Laulunsa lopetettuaan sytytti hän näyttelijän liikkeellä savukkeen.
+Bourdois ihmetteli toverinsa kielevyyttä. Ja hän murahti:
+
+-- Senkin Gitrac!... Mikä suupaltti!... Olitpa oikeassa, kun aioit
+mennä teatterin palvelukseen.
+
+-- Ei, sanoi Gitrac, teatteri ei minua ole koskaan vakavasti puoleensa
+vetänyt. Asianajaja pikemmin,... tahi sanomalehtimies. Vaan mitä
+joutavia! Minä en kadu vähääkään.
+
+-- Sen uskon, sanoi Bourdois.
+
+Sillä aikaa kun hänen toverinsa ääneti tupakoi, mietti hän. Kuten
+kaikki ujot harvasanaiset ihmiset, oli hän kovin vaivattu kiihkeästä,
+todisteita ja kuvia uhkuvasta puheesta. Gitrac'in teoria koski hänen
+vaistiinsa, loukkasi hänen siveyskäsitteitään, mutta kiihdytti
+voittoisasti hänen järkeänsä. "Suoraan sanoen, pojan puheessa on paljon
+totta", ajatteli hän... Ja sitte koko se keskosiksi jääneiden himojen,
+aina toteutumattomain, hämäräin rakkauden unelmain ja kainouden
+taltuttamain toiveiden pohjasakka, joka kasaantuneena tavallisesti niin
+rauhallisesti lepäsi hänen sisässään, kaikki se oli kauppamatkustajan
+puheesta liikahtanut paikaltaan, noussut pinnalle, alkanut hänessä
+kuohua. Hehkuvin silmin kysyi hän:
+
+-- Oletko tuntenut paljonkin noita tyttösiä?
+
+-- Paljon, vastasi Gitrac levollisesti.
+
+-- Yhtäkö kauniitakin, kuin tämä?
+
+-- Paljon kauniimpiakin; Zonilla ei ole kuin vaaleat hiuksensa ja
+siroutensa.
+
+-- Yhtäkö nuoriakin?
+
+Gitrac hymyili. Hän huomasi, kuinka tämä keskustelu hämmästytti
+Bourdois'ta, ja se häntä huvitti. Häntä vieläkin enemmän kiusatakseen
+sanoi hän pirullisen ilkeällä ilolla tuolle puoleksi sammuneelle
+pyhimykselle:
+
+-- Näetkös, veli hyvä, minä en ole luotu ylen kypsyneitä varten.
+Rakastan tuoreutta ennen kaikkia. Rakkaus, nuoruus, kevät, kaikki tuo
+sopii yhteen. Eläkööt ruusunnuput!
+
+-- Mutta, väitti Bourdois ujosti vastaan, sinä ja minä alamme jo,
+niinkuin minusta näyttää, olla vähän niinkuin keväästä edellä.
+
+Gitrac teki pikaisen, hiukan kiihtyneen liikkeen, ikäänkuin
+karkoittaakseen tungettelevaa kärpästä:
+
+-- Minäpä puhun naisista... Hienona, eloisana ja kukkarolla
+varustettuna on mies aina nuori.
+
+Tietämättä oikeastaan miksi, huvitti tuo väite vanhaa tarkastajaa.
+Ylipäänsä tämä keskustelu häntä viehätti ja nyt hän jo antoi sen vetää
+itsensä mukaansa, kuin tekopyhä, joka on avannut rivon kirjan ja,
+lyhyen sisällisen taistelun jälkeen, taipuu ja lukee ahnaasti.
+
+-- Luuletko siis, uteli hän, että Zon rakastaa sinua... itsesi
+tähden... eikä rahasi tahi sen paikan tähden, jonka voit hänelle
+hankkia.
+
+-- Zon välittää viis rahasta tahi paikasta!... Muuten en ollenkaan
+väitä, että hän minua ihailee... että se olisi suurta tunnetta... Jos
+sitä olisin uskonut, niin olisin kauan sitte matkustanut Brüsseliin...
+Mutta että häntä miellytän, se on varma. Näitkös hänen suutelevan minua
+taannoin? Luulin, ettei hän koskaan päästäisi irti minua. Ja kun
+syödään päivällistä kahden kesken tänään, niin, kolmannen shamppanja
+lasin jälkeen... luuletko, poikaseni, että se olen minä, joka teen ensi
+askeleen? Kyllä minä jo heidät tunnen!
+
+Bourdois murahti:
+
+-- Se on ihmeellistä!
+
+-- Etkös olisi koskaan sitä uskonut?
+
+-- Meidän ikäisiämme, saakeli soikoon, olisin luullut noiden tyttöjen
+pitävän vähän jo niinkuin isinään.
+
+-- Oletpa sinä hermostuttava, kun aina puhut meidän iästämme!
+Neljäkymmentä viisi, neljäkymmentä kuusi vuotta, se, näetsen, ei ole
+vielä vanhuutta se!
+
+-- Eikä se ole nuoruuttakaan.
+
+-- Epäiletkö sanojani?
+
+Bourdois teki liikkeen ikäänkuin heikosti puolustautuen, heikosti
+vastustaen.
+
+-- No! Tunnusta: pidätkö minua siis pelkkänä lavertelijana vain?
+
+-- Enpä, en.
+
+-- Kyllä, kyllä! Kuules sinä epäuskoinen! Mitä teet tänä iltana?
+
+-- Enpä mitään... tahi... samaa kuin tavallisesti... syön päivällistä
+Lavennen luona ja pelaan biljardia kymmeneen asti.
+
+-- Etkö ole kutsuttu päivällisille, etkä ole kiinni missään päivällisen
+jälkeen?
+
+-- En.
+
+-- No, minä kutsun sinut sitte. Tule syömään päivällistä
+Champs-Elysées'lle, kello kahdeksan, Zonin ja minun seurassani.
+
+Bourdois punastui kuin nuori tyttö.
+
+-- Minähän häiritsen teitä.
+
+-- Et ollenkaan. Minulle se on hyvin hauskaa ja tytölle myös, siitä
+olen varma. Hän ja minä emme tunne toisiamme lainkaan ja ensimäinen
+yhdessäolo kahden kesken on aina hieman ikävä. Sinä olet iloinen ja
+hyvä seurakumppani. Tulet miellyttämään Zonia hyvin, siitä olen
+vakuutettu. Ja sitte... saat nähdä, harjotella, niinkuin sanotaan. Ole
+huoleti... me tulemme olemaan hyvin siivot, minä osaan kyllä
+käyttäytyä. Syödessä syödään. Mutta siinähän saat verekseltä tarkastaa
+nuorta parisilaista ompelijatarta... ja ehkä se antaa sinulle
+rohkeutta... etkä sitte enää pidä itseäsi vanhana ukkorähjänä. No niin,
+se on siis päätetty? Joutuun siis anna minulle myöntyvä vastaus, sillä
+minulla on vielä koko lailla juoksemista... ja nuo helkkarin hevoset
+eivät malta odottaa. Hän nousi ja tahtoi kutsua tarjoilijaa. Bourdois
+pidätti häntä kädestä.
+
+-- Älähän nyt. Täällä olet minun vieraani.
+
+-- Olkoon menneeksi! Siis kello kahdeksan Laurent'illa, eikö niin?
+Kysyt herra Gitrac'in huonetta.
+
+-- Hyvä on, sanoi Bourdois, puristaen sydämmellisesti ystävänsä kättä.
+Voit luottaa minuun. Olen kovin hyvilläni, että sinut tapasin ja saan
+viettää tämän illan seurassasi.
+
+Hän saattoi Gitrac'in konevaunuun, jota ihaellen tarkasti.
+
+-- Onko tämä vaunu sinun?
+
+-- Ei. Minä tämän vain aina vuokraan päivittäin Parisissa ollessani.
+Täällä on esiintymistapa vakavuuden vuoksi erikoisen välttämätön.
+Lontoossa päinvastoin siitä olisi haittaa. Maassa maan tavalla.
+
+-- Niin! murahti Bourdois, puristaen toverinsa kättä. Eipä sinua
+tarvitse sääliä.
+
+Ja hän huoahti, ajatellessaan tätä matkojen ja rakkausjuttujen elämää,
+joka oli aivan toisenlainen, kuin hänen omansa.
+
+Gitrac mainitsi kuljettajalle De la-Paix kadun varrella olevan
+muotiliikkeen tunnetun nimen ja astui vaunuunsa.
+
+Lähtiessään huusi hän Bourdois'lle joka seisoi jalkakäytävällä:
+
+-- Hännystakissa ja valkoinen huivi kaulassa, luonnollisesti.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Tämän muistettavan kohtauksen jälkeisenä päivänä ei Jules Bourdois'ta
+nähtykään kahden lyömällä tulevan, liivit puoleksi auki ja olkihattu
+takaraivolla, Usines-ravintolaan. Eikä häntä nähty Lavenne'nkaan luona.
+Jules Bourdois söi aamiaista kotonaan Montparnasse-kadun varrella. Tahi
+paremmin sanoen, herättyään vasta lähemmä puolikahtatoista, suu kuivana
+ja vatsa epäkunnossa, hän käski Philomènen valmistamaan hänelle heikkoa
+teetä ja puolikypsän munan. Philomène, viidenkymmenen kolmen vuoden
+vanha, laiha creuseläinen, joka vielä viisitoista vuotta Parisissa
+oltuaan, säilytti talonpoikaistapansa ja kampauksensa, sanoi
+ainoastaan:
+
+-- Ei se teille merkitse mitään, jos tulette myöhään kotia, senhän
+tiedätte. Ja toisinaan ei haittaakaan heittäytyä nuoreksi mieheksi.
+
+Bourdois ei viitsinyt vastata hänelle, ja niin pian kuin Philomène oli
+asettanut pienelle pöydälle ruokasalin ikkunan eteen munan ja
+teekannun, pukeutui hän aamukauhtanaansa ja kävi aterioimaan.
+
+-- Saatte mennä, Philomène. Minä soitan, kun teitä tarvitsen.
+
+Ikkuna oli rauhalliselle kadulle päin, jossa rakennukset olivat kehnon
+näköiset, puodit maalaispuotien tapaiset. Oli satanut yön kuluessa ja
+jälleen aamupäivälläkin; nyt oli sade tauonnut; taivas oli pilvessä,
+jalkakäytävät ja kadut kuivuivat verkalleen. Bourdois katseli kadulle,
+jossa liikkui synkännäköisiä olentoja, ajo- ja kuormarattaita; hän
+katseli ruokasalia, sen ruskeita seinäpaperia ja tammikalustoa; hän
+katseli itseään, tahi ainakin muotoaan, joka kuvastui vastapäätä häntä
+seinällä riippuvasta soikeasta peilistä. Vielä selvemmin, siinä yksin
+ollessaan, tunsi hän uudelleen saman tunteen, joka niin monta kertaa
+edellisenä iltana oli häneen koskenut, häneen tunkeutunut: "Onhan
+kaikki, mikä minua tavallisesti ympäröi, hirveätä, kauheata! Ja minähän
+elän nilviäisen elämää." Syötyään nopeasti munan, hän sytytti sikarin
+ja, heittäytyen punaisella sametilla verhottuun, vanhanaikuiseen,
+mukavaan, sedältään perimäänsä nojatuoliin, alkoi mietiskellä.
+
+Hän mietiskeli niinkuin mietiskelevät ihmiset, jotka eivät koskaan ole
+yrittäneetkään harjoittautua mietiskelemiseen: se on, hän antoi
+muistojen ja kuvien kulkea henkisen silmänsä edessä, pidellen niitä
+ajatusten katkelmina, hämärinä, toisilleen vastakkaisina himoina. Ollen
+elämässään aina siveä tahi pikemmin sopivaisuutta jumaloiden
+kunnioittava ja luonnostaan naisten suhteen ujo vanhapoika, antautui
+hän jonkinlaisen synkeän huvin valtaan muistelemistaan muistellen
+edellisen illan tapahtumia, se kun oli niin kovin toisenlainen, kuin
+kaikki muut siihen astiset hänen päivänsä lopettajaiset.
+
+Tuo hienon maailman ravintola Champs-Elysées'lla... naisten puvut...
+valot puissa... Salaperäinen, valkoinen, kullattu huone, jonka avattu
+ikkuna oli vehreäin lehvien peitossa... kolmelle hengelle katettu
+ruokapöytä, kukat, shamppanja-pulio hopeakulhossa... Gitrac ja Bourdois
+hännystakeissa ja valkoiset huivit kaulassa... Zon koruompeluksisessa
+puvussa, suuri hattu päässä, hienoksi naiseksi muuttuneena, ilman
+vähintäkään jälkeä päivällä nähdystä juoksutytöstä... Esittely: "Herra
+Bourdois, entinen tirehtööri... Ystävättäreni, neiti Thérèse..."
+Ravintolanjohtajan tervehdys, ruoan tilaus, hieman vierasteleva yhdessä
+olo ensi neljännestunnin kuluessa... Sitte helmeilevä viini, joka
+irroitti kielet: ensin Gitracin, kielen, joka ei koskaan pysynyt kauan
+kiinni, sitte Zonin, joka heitti hiiteen hienon naisen naamarinsa ja
+muuttui jälleen neulomon tytöksi, jolla oli omat mielijohteensa ja
+puheenpartensa, höystettyinä paikoin pikku tunteellisuudella, paikoin
+rivoudella. Tyttö kertoo neulomon juttuja, emännän kohtauksista erään
+iäkkään herran kanssa, "joka palvelee hallituksessa", kaikellaisista
+juonista näitä onnettomia pikku tyttöletukoita vastaan, pikku
+lemmenpuuskista, joita hänellä itsellään on ollut erästä kuvanveistäjää
+ja sitte erästä upseeria kohtaan... "Mutta ei koskaan niinkuin sinua
+kohtaan, lisää hän kurottaen huulensa Gitrac'in viiksien kohdalle... Ja
+sen todistaa se, etteivät minulta ole mitään saaneet, muuta kuin
+hölynpölyä. Saat nähdä!..." Bourdois muistaa, että tuo "saat nähdä",
+jonka läpi kiilsi hellä ja julkea lupaus, ikäänkuin puukolla viilsi
+hänen sydäntänsä. Pitkään aikaan ei hän ollut voinut puhua,
+katsellessaan vuoroin Thérèse'en, vuoroin Gitrac'iin. Tuoko viehättävä
+kukkanen tarjoutui tuon elähtäneen hekumoitsijan poimittavaksi,
+vaatimatta mitään korvaukseksi ja tietäen, että seikkailu oli jo sinä
+samana päivänä lopussa... Oi, kuinka hän kadehti Gitrac'ia sillä
+hetkellä -- miltei halveksikin!... Ja hän tunsi oikein vihan puuskan
+omaa arasteluaan kohtaan, omaa porvarillista rehellisyyttään kohtaan,
+kun oli saavuttanut neljänkymmenen seitsemän vuoden i'än tuntematta
+semmoista hurmaavaa katsetta, kuin se oli, jonka Zon silloin
+tällöin loi Gitrac'iin, semmoista nuorten käsivartten puristusta,
+omistusoikeutta vaaleisiin hiuksiin, joiden suloinen henki tuntui
+pöydän poikki voimakkaammin, väkevämmin, kuin kukkain tuoksu... Silloin
+(hän muisti sen) oli hän täyttänyt lasinsa, sitte tyhjentänyt sen
+hurjasti, ikäänkuin upottaakseen siihen hyveen ja siveyden viimeisen
+velttouden, joka vielä hänen sielussaan teki vastarintaa. Hieman
+humalassa ollen hän oli äitynyt puhumaan. Tuolle hetken yhdistämälle
+parille, kauppamatkustajalle ja ompelijattarelle, oli hän kertonut
+elämänsä vaiheet, valitellut yksinäisyyttään. Hän oli kertonut
+muinaiset kärsimyksensä Mans'issa, kun hänen täytyi jättää nuoruutensa
+ainoa lempi: sekin tyttö alle kahdenkymmenen vanha ja niin rehellinen,
+niin puhdas!... Että hän oli rakastunut toiseen, se ikäänkuin lamautti
+hänet koko i'äksi. Hän oli kadottanut luottamuksen itseensä,
+rakkauteen... Vielä muutama lasi shamppanjaa ja sillä välin kuin
+molemmat rakastuneet hänen läsnäollessaan alkavat käyttäytyä
+välinpitämättömästi, juoda samasta lasista, tuntee Bourdois hellyytensä
+haihtuvan ja löytää itsestään uuden sielun. Entinen suru on unhotettu,
+unhotetut entiset tunteelliset hairahdukset, ja arkuus äskeinen. Kuin
+Gitrac, tahtoi Bourdois'kin nauttia elämästä. Hän lausuu julki sen.
+Thérèse ja Gitrac, hekin hiukan humalassa, yllyttävät häntä. Vaahtoavia
+maljoja kilistellään: juodaan Bourdois'n rakkauden kääntymyksen malja.
+Tästä lähtien, niin vannoo Bourdois, on hän oleva samallainen
+elostelija kuin Gitrac'kin.
+
+-- Ja nuoruudesta nauttia, kuuletko sen, Gitrac poikaseni? Tuoreudesta,
+keväästä! Eläkööt ruusunnuput!
+
+-- Hyvä! huutaa Thérèse.
+
+-- Tiedäpäs, että sillä on kaksikymmentä tuhatta korkoja vuodessa,
+tuolla ukolla, sanoo Gitrac...
+
+-- Vai niin! No, jatkaa ompelijatar, ei siltä sitten ruusunnuppuja tule
+puuttumaan, siitä hinnasta kun niitä tätä nykyä saa!
+
+Ja kaikki kolme räiskähtävät nauruun.
+
+-- Löytäkääpä minulle yksi, huutaa Bourdois, nousten ylös ja posket
+tulisina! Löytäkääpä minulle yksi: vannon, etten sitä kellekään
+toiselle lahjoita.
+
+-- Niin monta kuin vain tahdotte, pappa kulta...
+
+-- Se on oikein, Zon, toimita hänelle ystävätär; siinä teet hyvän työn.
+
+-- Sen pitää olla semmoinen, kuin te, hokee Bourdois... veres kuin te,
+vaalea kuin te.
+
+Thérèse miettii, kyynärpää nojautuneena Gitrac'in olkapäähän.
+
+-- Vaaleaverinen, semmoista ei ole tiedossani. Oli kyllä Marguerite
+Lusol, mutta hän on nyt laulajatar. -- Vaan jos tahdotte pikku
+tummikon, oikean lempyeen... Tiedäthän, Louis, sen pikkusen, joka avasi
+sinulle oven toisella kertaa käydessäsi emäntäni luona... Pikkunen,
+sieväkasvuinen, siniset posliinisilmät ja tumma kiherä tukka?
+
+-- Kyllä, kyllä, muistan, sanoi Gitrac... Niin, hän on aika
+hullunkurinen näöltään. Mutta minkä ikäinen on hän, Herra Jumala?
+Viidentoista?
+
+-- Viidentoista! Hän on vanhempi kuin minä. Melkein kahdeksantoista
+vanha... Hän näyttää vain semmoiselta letukalta, sentautta, että hän on
+niin pikkarainen... Mutta menestys on sillä ääretön, kultani! Kadulla
+kaikki miehet juoksevat jälessä.
+
+-- Saakuri! sanoi Bourdois, samalla kertaa sekä innostuneena että
+levottomana.
+
+-- Älähän hätäile, vastasi Thérèse tuttavanomaisesti: Nukki on
+käytännöllinen. Hän ei antaudu ensimäiselle tulijalle. Mitä hän tahtoo,
+on juuri sinun kaltaistasi miestä.
+
+-- Nukki?
+
+-- Niin, häntä kutsutaan neulomossa nukiksi... sillä hän on
+tummaverisen nuken näköinen... En edes tiedä, mikä hänen oikea nimensä
+on.
+
+... Aika kuluu: Champs-Elysées on nyt jo pelkkää pehmoista pimentoa
+vain, jossa vakoina kulkevat kadun valojuovat ja siellä täällä
+tuijottaa, kuin rei'ästä, laulukahvilain huikaiseva kirkkaus.
+Verkalleen kuljettavat ajoneuvot Boulogne metsään päin lemmen hiljaisia
+pyhiinvaeltajia. Kolmikko päättää iltansa Ambassadeurs-huvipaikassa,
+nauttien siellä vielä virvoketta. Kelvottomia lauluja siellä
+laulettaessa vaatii Bourdois, joka nyt on hyvin itsepäinen, tietoja
+Nukesta ja Thérèse antaa niitä kulmiaan rypistämättä.
+
+"Hänen isänsä oli kuollut tytön vielä ihan pikkaraisena ollessa. Hänen
+äitinsä on jonkun elätettävänä. En luule, että hän on kovin onnellinen
+kotonaan. Vaan se ei kuitenkaan estä häntä olemasta iloinen ja hauska.
+Ja sitte hänen vartalonsa... Oikea ihme! Muutama sentimetri lisää, ja
+hän kelpaisi vaikka mallikuvaksi... Hä? Taitaapa teillä, ukki, jo alkaa
+veri kuohua? No, no... malttakaahan vielä vähän. Minä tuon hänet teille
+huomenna Cherche-Midi kadulle, kello puoli seitsemän, Barouillère kadun
+kulmaan..."
+
+... Näytäntö on lopussa. Thérèse ja Gitrac nousevat ajurin rattaille ja
+Bourdois saattaa heitä Mogador-kadun varrella olevaan hotelliin, jossa
+Gitrac asuu. Nyt jo ihan humalaisena antaa hän rakastuneille mitä
+julkeimpia neuvoja, mitä riettaimman siunauksen. Hän muistuttaa vielä
+Thérèse'a lupauksesta tuoda hänelle huomenna Nukki kello puoli
+seitsemän. Thérèse sitoutuu juhlallisesti sen tekemään ja hän suutelee
+Thérèse'â. Hän suutelee Gitrac'ia ja käskee ajurinsa ajamaan hänet
+hänen Montparnasse-kadun varrella olevaan asuntoonsa. Tuskin on hän
+päässyt sisään, niin hänen innostuksensa lauhtuu, muuttuen äärettömäksi
+väsymykseksi. Hän panee kiireesti maata ja vaipuu sikeään, painavaan
+uneen, nukkuen vatsanväänteiden kiusaamana, kunnes herää kello puoli
+kaksitoista pyytääkseen Philomènen tuomaan hänelle munan ja teetä.
+
+... Nyt siinä aika ajoin maistellessaan lämpöistä juomaansa, Bourdois
+mietiskeli. Edellisen illan puheet, kuvat ja tunnelmat johtuivat
+hänelle mieleen selvempinä, voimakkaimpina kuin todellisuudessa; tahi
+pikemmin, kylmäverisenä ja raittiina, hän huomasi, arvosteli niitä
+paremmin, kuin edellisenä päivänä shamppanjan ja aterian humussa. Mitä
+eilen oli puhunut, mitä ilmaissut salaisia tunteitaan, sitä hän tänään
+hieman katui ja häpesi. Mutta humalan haihduttua, tunsi hän itsessään
+yhtä elävänä, yhtä sydäntä kouristavana sen kiihkeän kateuden, jonka
+Gitrac'in onni ja Thérèsen rakkaus hänessä olivat synnyttäneet. Tuo
+hellä ja kyynillinen: "Saat nähdä!" kannusti häntä yhä. Tästä lähin oli
+hänen valoisa siveellinen maailmankatsomuksensa oleva ainiaaksi
+kadonnut. Se omituinen naisellinen usko, joka tällä kainolla henkilöllä
+nuoruudestaan asti ehdottomasti oli ollut, oli i'äksi särkynyt
+raunioiksi hänen sydämessään. Ennen oli hän lukenut naisen ansioksi
+ylimalkaan jonkunlaisen hienotuntoisuuden, jonkunlaisen tapojen
+puhtauden, itsensä kunnioituksen, joka korotti hänet miehen
+yläpuolelle, ja siitä hän oli vakuutettu, sitä tutkimatta,
+harkitsematta. Eihän vakaa usko todisteita kaipaa. Vaan nyt, eilisestä
+saakka, oli hän uskonsa kadottanut: siinä kaikki! Naiset olivat
+samallaiset kuin miehetkin tahi pikemmin -- Gitrac oli oikeassa --
+pahemmat kuin miehet. Heidän muka korkeampi siveellisyytensä,
+kainoutensa oli vain harhaluuloa, sovinnaisuus-seikka, johon ainoastaan
+muutamat hölmöt, semmoiset kuin hän, Bourdois, uskoi; vaan naiset itse
+sekä semmoiset veitikat kuin Gitrac näyttivät tuon harhaluulon,
+sovinnaisuuden vääräksi.
+
+"Olenpas minä ollut hölmö! Olenpas minä elämäni haaskannut! ajatteli
+hän, koputellen kämmenellään tuolin käsinojaa. Olenpas laskenut hyviä
+tilaisuuksia nenäni ohi!"
+
+Niitä hänelle johtui muutamia mieleen... Siinä talossa, jossa hän
+Mans'issa ollessaan asui, oli muuan nuori maalaistyttö huoneiden
+siivoojana. Tyttö, joka oli pulska ja viehättävä, viipyi hänen kahdessa
+huoneessaan aina kauemmin, kuin oli välttämätöntä, niin että nuori
+virkamies tapasi hänet usein siellä virasta tultuaan. Silloin hän
+muuten koetti tyttöä vältellä; pikku Ursule oli älykäs, olisi ollut
+katalaa viekotella häntä! Ja olihan hän sitä paitsi itse rakastunut...
+"Hölmö, hölmö! ajatteli hän nyt. Kun tuon olen käsistäni laskenut..."
+Sitte, Riom'issa asuessaan, toisessa virkapaikassaan, oli hän
+huomannut, että hänen ystävänsä, veronkantaja Baudoyer'n vaimo iski
+häneen suopeita silmiä; -- ja he olivat vaihtaneet toistensa kanssa
+käden puristuksia. Hän oli solakka, hiljainen nainen, jolla oli tuliset
+silmät... Silloinkin oli hän hillinnyt itseään ja välttänyt
+kahdenkeskisiä yhtymyksiä... "Hölmö, hölmö!... Eihän tuokaan muuta
+tahtonut, kuin sitä! Varmaankin oli hänellä ollut jo kymmenkunta
+rakastajaa! Ja se toinenkin, tuo pikku Ursule pyhimys... Muka viaton,
+kahdenkymmenen vanhana, maalaistallukka! Kyllä voin sanoa, että olen
+nuoruuteni hutiloinnut! Ja miksi, Herran tähden, miksi? Minkä
+periaatteen kunniaksi? Kelle olen hyvää tehnyt tahi kenen hyväksi ollut
+pahaa tekemättä? Louise Baudoyer, Ursule ovat kyllä saaneet toisia,
+vähemmin turhantarkkoja. Ja minä olen vain vanhentunut kuin houkkio,
+tahtomatta tuntea elämän ja onnen itse pääperustetta. Sillä Gitrac on
+oikeassa: paitsi rakkautta on kaikki muu joutavaa ajan viettoa. Ja
+nyt..." Hän nousi ylös ja meni huoneesensa. Se oli kolkko, jylhä huone;
+huonekalut -- sedän perintöä -- tuskin erottautuivat tummansinisiä
+tapetteja vastaan. Bourdois asettui kaappipeilin eteen ja tarkasteli
+läheltä itseään. Hän ei ollut hyvännäköinen sillä kertaa. Väsymys, joka
+johtui huonosta ruoansulatuksesta, kuvastui silmiä ympäröivissä
+kehissä, veltosti riippuvissa turpeissa poskissa ja tukkeutuneen nenän
+honotuksessa. Tyytymättömänä tästä tarkastuksesta, kohtasi hänen
+katseensa uunin reunuksella kehyksissä seisovan kuvan hänestä
+itsestään, joka oli neljätoista vuotta sitte Riomissa juuri hänen
+ystävänsä Boudoyer'n tekemä. Siinä oli Bourdois vähän yli
+kolmenkymmenen vanhana, silloin jo lihavana, mutta uljaana, verevänä,
+iloista ja lupaavaa nuoruutta uhkuvana. Bourdois soimasi omaa itseään.
+"Tomppeli, kun et ole kyennyt käyttämään omaa naamaasi hyväksesi!"...
+Hän palasi peilin eteen, avasi kauhtanansa, mutta sulki sen sitte taas,
+hermostuen nähdessään porvarillisen möhömahansa alushousuissa ja
+yöpaidassa...
+
+Mutta hänen valtasi innostuksen puuska:
+
+"Joutavia! Vähät siitä! Eihän Gitrac'kaan kauniimpi ole? Kalju kuin
+lanttu, laiska kuin luuska, kuihtunut, kulunut... Ja kuitenkin Zon on
+häneen ihastunut... Muutoin, tokko Zon vähäistäkään ajatteli sitä, että
+ikäni ja ulkomuotoni voisivat olla Nukkia miellyttämättä? Päinvastoin.
+Hän sanoi: 'Te olette juuri semmoinen, jommoista se pikkunen kaipaa...'
+Ja siinä hän, hiis vie, on oikeassa! Mikään ikäloppu minä en ole!
+Neljäkymmentä seitsemän vuotta on nykyaikaan miehelle vielä nuoruuden
+ikä: näytelmissä vain kuvataankin viidenkymmenen vuotisia
+viettelijöitä! Ja sitä paitsi minä olen eheä mies, minä, enkä mikään
+tyhjä, rikkinäinen rämppä, kuin Gitrac... Minä pidän kyllä puoliani
+vaikka koko maailman Nukkia vastaan..."
+
+Hän heitti aamukauhtanansa, voimisteli lihaksiaan ja harjasi sormillaan
+vielä tuuheita hiuksiaan. "Hyvä on", komensi hän. Ja hän soitti
+Philomènea alkaakseen pukeutumistaan. Hän tunsi voivansa paremmin kuin
+herätessään. Tee oli kieltämättä huuhtonut pois shamppanjan. Hän
+pukeutui tavallista huolellisemmin, sillä vaikka hän olikin tavoiltaan
+siisti ja puhdas, ei hän enää pitkiin aikoihin välittänyt siitä,
+miellyttikö hän taikka ei. Kun hän edellisenä päivänä, Gitracia
+katsellessaan, koetti ottaa selkoa siitä, mikä hänen menestyksensä
+aiheutti, huomasi hän, että kauppamatkustajan hiukset olivat vasta
+leikatut, viikset hyvin tasoitetut ja kärjistä ylöspäin kierretyt,
+kädet huolellisesti hoidetut. "En minä voi näyttäytyä tytölle, hiukset
+ja sormet tämän näköisinä", sanoi hän itsekseen. Hän pukeutui kuin
+tavallisesti ja meni ajattamaan partansa ja hiuksiaan leikkauttamaan
+parturinsa luo... -- "Hiukset lyhyenlaisiksi... Sitte pitää tasoittaa
+viikset ja kähertää ne ylöspäin, eikö niin Benamin? Viikseni ovat
+todellakin kuin minkäkin santarmin." Näitten menojen päätyttyä, näki
+hän hyvällä mielin kuvastimessa Bourdois'n nuortuneen pään. Vaalea,
+valmiiksi tehty rintasolmu, joka oli ikkunalla näytteillä, veti hänen
+huomionsa puoleensa: hän osti sen. Ostipa hän vielä parin vaaleita
+hansikkaita, samallaiset, kuin Gitrac'illa oli ollut edellisenä iltana.
+Sitte, kääntyen parturin puoleen, kysyi hän: -- "Tunnetteko, Benjamin,
+jonkun hyvän kynsien puhdistajan näillä seuduin?"
+
+Koettamatta salata hämmästystään, meni Benjamin kysymään asiasta
+isännältään; jonkun aikaa hiljaa puheltuaan, katosi tämä takapuotiin ja
+palasi parin minuutin kuluttua takaisin, tuoden vieraalleen pienen
+painetun kortin, joka tuoksui ihomaalille ja vanhalle öljylle, ja jossa
+oli luettavana: "Rouva Lamirault, hieroja, manikyyri ja pedikyyri,
+Dalou-katu 28." Bourdois palkitsi parturipojan tästä kaksinkertaisella
+juomarahalla ja lähti oitis Dalou-kadulle.
+
+Hän tapasi Rouva Lamirault'n vaatimattomasta puodista, joka oli
+puoleksi hajuvesi- puoleksi rohdos-liike, ja herätti huomiota taivaan
+sinisen seinämaalauksensa takia. Rouva Lamirault oli tumman ruskeaan
+puettu, lihavanläntä nainen, jonka kasvot olivat keltaiset, kuin
+keltataudin jälkeen, hiukset harmahtavat, kädet ihmeteltävät, valkoiset
+kuin norsunluu, ja todellinen suositus hänen taiteelleen; sanalla
+sanoen kunnioitusta herättävä ulkomuoto. Hänkin näytti hämmästyneeltä,
+kun Bourdois pyysi hoitoa käsilleen, vaan sanoi kuitenkin: "Heti
+paikalla, herra, tahdotteko olla hyvä ja istua..." Ja käytyään
+kojeitaan hakemassa alkoi hän leikellä entisen tarkastajan kynsiä. Hän
+puhui vähän ja ainoastaan lausuakseen kohteliaisuuksia. "Nämäpä
+säännölliset kädet... hyvin säännölliset sormet... Teette hyvin, herra,
+että niitä hoidatte, kun on tämmöiset ulottimet..." Bourdois katseli
+uteliaasti hänen työtään. Ei hän ollut aavistanut, että tarvittiin
+semmoinen joukko teräskaluja, voiteita ja harjoja kahden käden kuntoon
+saamiseksi. Varsinkin ihmetteli hän Rouva Lamirault'n kätevyyttä, kun
+tämä poisti lihakasvannaiset, jotka kynsien ympärystää rumensivat.
+Vihdoin, kolme neljännestuntia kestäneen ahertelun jälkeen, ilmoitti
+kynsien puhdistaja, että työ oli lopussa ja lisäsi, ettei kestäisi niin
+kauvaa seuraavalla kerralla, vaan että oli välttämätöntä käydä hänen
+luonaan ainakin kerta viikossa. Hän tarjosi sitte kotelon, joka sisälsi
+kaikki kynsikojeet ja voiteet. Bourdois arvasi, että kotelo oli jo
+vuosikausia kaupassa ollut, sen sisustan punainen sametti kun oli
+virttynyt, jopa hieman koinkin syömä. Hän sen osti kuitenkin, maksaen
+kaiken kaikkiaan viisitoista francs'ia kuusikymmentä centimes'ia, ja
+lähti pois, kynnykselle saakka Rouva Lamirault'n kohteliaisuuksien
+saattamana. Hänen suureksi hämmästyksekseen ei tämä nainen kuitenkaan
+tehnyt hänelle mitään sopimattomia esityksiä: hän oli, näet, elänyt
+siihen asti vakuutettuna, että kaikki kynsienpudistajat olivat joko
+porttoja tahi parittajia.
+
+Kello oli kolme, kun hän palasi kotia. Hän oli jotensakin tyytymätön
+nähdessään, ettei Philomène huomannut mitään muutosta hänen
+ulkonaisessa asussaan. Hänen oli nälkä. Hän käski tuoda itselleen
+toisen puolikypsän munan, mutta joi sillä kertaa päälle hieman punaista
+viiniä. Hieno hiki alkoi tuntua hänen sormissaan ja kämmenissään; hän
+katsoi kelloaan useita kertoja peräkkäin, muistamatta heti sen jälkeen,
+paljoko se oli... "Pitää olla levollinen, sanoi hän itselleen. Lähden
+kotoa neljännes yli kuuden. Nyt on viisi minuuttia yli neljä. Minulla
+on siis vielä yli kaksi tuntia aikaa. Minun ei pidä hermostuttaa
+itseäni... Sehän on ompelu-tyttö vain, Herra nähköön, eikä mitään sen
+enempää..." Mutta vaikka hän kuinka koettikin rauhoittaa itseään, tunsi
+hän kuitenkin syvää mielen liikutusta, johon sekaantui himoa, tuskaa,
+jopa (vaikkei hän sitä tahtonut myöntää) hiukan omantunnon vaivoja ja
+häpeätäkin. Hän käytti tahallaan paljon aikaa valikoidessaan
+puvustostaan sopivimmat vaatteet. Philomène sai toruja, etteivät
+irtonaiskaulukset olleet hyvin pestyt (Gitrac käytti ihan uusia
+kauluksia vain). Pahoillaan oli hän, ettei hänellä ollut täydellistä
+shakettipukua. Pitkä takki oli liian vakava siihen tilaisuuteen.
+Lopulta hän valitsi hiljan vaatturilta saamansa tummanruskean puvun:
+housuissa olivat vielä tuoreet silityksen jäljet, takki kävi hyvin ja
+mukautui oivallisesti hartioihin. Uusi kaulahuivi teki hänen mielestään
+iloisen vaikutuksen kauluksen taipeiden lomissa.
+
+Kun hän sitte, näin puettuna ja olkipyörylä päässään, katseli kuvaansa
+kaappipeilissä, kumosi hän sen ankaran tuomion, jonka aamulla oli
+ulkomuodostaan langettanut. "Minä olen nuoremman näköinen kuin Gitrac,
+se on varma. Sen se puku tekee!" Elantojärjestys oli tehnyt hänen
+hipiänsä tuoreeksi; hän ei näyttänyt enää niin veren tukkeuttamalta
+kuin tavallisesti jälkeen puolisen, kahvin ja konjakin juotuaan.
+
+"Hattuni vain ei ole häävi. Mutta vähät siitä!"
+
+Hän istuutui ja kävi lukemaan niitä kahta lehteä, jotka hänelle joka
+aamu tulivat, toinen creuseläinen jokapäiväinen, toinen parisilainen
+lehti. Hän ei tietänyt, mitä luki, vaikka kuinka koetti. Siitä
+tunteiden sekamelskasta, joka häntä juuri oli kiihdyttänyt, jäi
+jäljelle vähitellen vain levottomuus. Teko, johon hän oli käymäisillään
+käsiksi, tuntui hänestä samalla sekä rumalta että vaaralliselta ja
+naurettavalta... "Jos saavat tietää!... ja sen kyllä voivat saada
+tietää. Tuo kadun kulma, sehän on melkein minun seudullani!... Kymmenen
+yli viisi... Puoli kuusi... Mitä on tehtävä? Pysyä rauhallisesti
+kotona... Olla sinne menemättä... Ja tokkopahan hekään sinne menevät,
+ne tytöt? Thérèse oli puoleksi humalassa eilen illalla, kun hän sen
+lupasi. Hän varmaankaan ei sitä enää muista... Ja lisäksi hän laski
+vain leikkiä..." Neljännestä vailla kuusi Bourdois, epätoivossaan
+omasta mielenliikutuksestaan, pani taas pyörylänsä päähänsä ja katsahti
+taas peiliin. "Kyllä tämä hattu on ihan sopimaton... Minä menen
+Rennes-kadulle ja ostan itselleni panamahatun..." Tyytyväisenä, että
+oli löytänyt jonkun syyn, lähti hän heti ulos, astui ensin
+Montparnasse-katua ja sitte bulevardille. Katsahtaessaan asematalon
+kelloon, näki hän, että se oli viisi minuuttia yli kuusi. Hänet valtasi
+pelko, että hän myöhästyy. Hän hyppäsi ajuriin, käski ajaa
+hattukauppaan, valitsi ja osti kiireessä kahdeksankymmenen francsin
+panaman ja riensi, ajuria hoputtaen, yhtymäpaikkaansa kohti:
+"Pysähtykää vähän tällä puolen kulmaa!" Hän maksoi ajurille.
+Mielenliikutus kuristi häntä kurkusta: hän koetti rauhoittaa itseään
+sanomalla: "Olenhan varma, ihan varma, etteivät tule..." Hän katsahti
+kuitenkin ikkunapeiliin ennenkuin kääntyi kadun risteykseen. Ja kun hän
+siinä itselleen irvisteli, koettaen pidentää pyöreitä kasvojaan, sanoi
+hänen takanansa ilakoiva ääni:
+
+-- Kyllä, kyllä olette kaunis!
+
+Hän kääntyi. Se oli Zon, joka oli tuon lausunut. Ja Nukki oli siinä
+hänen mukanaan.
+
+Zon esitti:
+
+-- Neiti Nukki... Herra Jules, Louis'n ystävä.
+
+Ja lisäsi:
+
+-- Mennään Barouillère-kadulle. Siellä on rauhallisempi.
+
+Hän meni Nukin kanssa edellä. Bourdois oli tyytyväinen, ettei tarvinnut
+paikalla vastata. Hän suorastaan ei saanut ääntä lähtemään kurkustaan.
+Äkillisessä kohtauksessa hän ei ollut nähnyt eikä ajatellut muuta, kuin
+yhtä asiaa: "Kuinka _hän_ onkaan nuori! --" Ja noita kahta ystävätärtä
+vähän matkan päässä seuratessaan, hoki hän, takaa päin katsellessaan
+nuoren tytön haahmoa: "Mutta hänhän on vielä lapsi." Nukki olikin päätä
+lyhempi Thérèsea, joka ei ollut kovin iso hänkään. Hänen niskasta ja
+ohimoista käherretyt ruskeat hiuksensa veikeästi neulalla kiinnitetyn
+pehmeän olkihatun alla, hänen pikkaraiset jalkansa, pikkaraiset
+kätösensä todistivat hänen nimensä oikeaksi ja antoivat hänelle
+lapsellisen nä'ön, jonka käsityksen tosin taas hyvin kehittyneet
+lanteet ja sekä ylä- että ala-puolelta äärettömän kapeita vyötäisiä
+kehittynyt runko kumosi. Kokonaisvaikutus oli kaksinainen: ei tyttö
+eikä vielä täydellinen nainenkaan. "Mutta hänhän on oikein kaunis",
+ajatteli Bourdois, joka jo alkoi voittaa rohkeutensa takaisin. Hurja
+mieltymys, jota hän varmaankaan ei ollut aavistanut, kiinnitti häntä
+siitä hetkestä lähtien tuon lapsosen askeliin. Hänen halunsa saada
+katsella häntä voitti hänen ujoutensa; hän oli onnellinen, kun tytöt
+pysähtyivät ja kääntyivät häntä kohti, ja kun hän näki pikku pyöreät
+kasvot suippoleukoineen ja pikku suineen, joka oli niin säännöllisesti
+yhteen liittyvien punasten huulien muodostama, että se oli pikemmin
+huvittava, kuin kiihdyttävä, lapsen korvat, matalan otsan, pikku
+epämääräisen nenän, valkoisen persikkahipiän ja siniset, tavattoman
+isot ja siniset silmät. Nukki, niin juuri: herkullinen tumma nukki.
+Mutta niin uhkeilla lanteilla ja vartalolla varustettuna olisi oikea
+nukki miltei näyttänyt säädyttömältä. Bourdois ei vieläkään löytänyt
+sanoja, vaan katseli naivisti, ahnaasti nuorta hymyilevää tyttöä.
+
+Thérèse purskahti nauruun:
+
+-- Sanokaahan toki, puhui hän, jos tyttö ei teitä miellytä, niin
+voidaanhan mennä tiehemme?
+
+Entinen tarkastaja nauroi myös ja silloin oli väkinäisyys voitettu.
+Vaan sittenkin Bourdois vielä, vaikka hellittämättä katselikin Nukkia,
+puheli enimmäkseen Thérèsen kanssa. Hän kyseli Gitrac'ista: Thérèse
+lasketteli oitis kaksimielisiä puheita, jotka saivat Bourdois'n hiukan
+hämille, mutta Nukkia ne eivät näkyneet ollenkaan vaivaavan. Nukki
+puheli vähän, mutta joka kerta kun Bourdois'n katse kohtasi hänen
+katseensa, niin tyttö lisäsi sitä ystävällistä hymyä, joka ei
+hetkeksikään kadonnut hänen kasvoistaan.
+
+Vihdoin Thérèse huudahti:
+
+-- Puhukaahan toki vähän tekin. Annatte vain minun yksinäni laverrella.
+Teillä kuitenkin oli eilen illalla, herra Jules, suukopua aika lailla!
+Ja mitä tähän pikku tyttiin tulee, niin hän siellä neulomossa ei anna
+meille rauhaa lörpötyksillään. Eikö totta, Nukki?
+
+Nukki käänsi vielä kerran Bourdois'ta kohti vilpittömät, hymyilevät
+kasvonsa ja sanoi tyynellä äänellä:
+
+-- Eihän sitä voi näinikään ensi kertaa tavatessaan, eikö niin, herra?
+
+-- Tietysti, neiti, vastasi Bourdois, punastuen kuin koulupoika.
+
+-- No, sanoi Thérèse, näen, että minun tässä sitte täytyy sekä kysyä
+että vastata. Te tyttöä miellytätte, tiedättekö sen, sanoi Thérèse,
+kääntyen Bourdois'han päin: muuten hän jo olisi puikkinut tiehensä...
+Se, näet, pitää oman päänsä, vaikka onkin tuommoinen pienen
+kirkkoenkelin näköinen. Vaan emmehän me voi tässä kadulla seisoskella:
+muutoin Louis minua jo odottaakin. Hän antoi minulle toimeksi sanoa
+teille, että jos teidän sopii, niin voitaisiin syödä päivällistä kaikki
+neljä yhdessä tänään.
+
+Bourdois ja Nukki vaihtoivat katseen, jonka he ymmärsivät ja jonka
+Thérèse myöskin ymmärsi.
+
+Hän jatkoi:
+
+-- No niin! Se ei teille, rakastuneille, ole mieliksi? Haluatte
+mieluummin syödä kahden kesken?
+
+Nukki sanoi:
+
+-- Ei tänään, ell'ei herralla ole mitään sitä vastaan.
+
+-- Hän ei ole muka kylliksi hieno, selitti Thérèse.
+
+-- Enkä ole sanonut mitään kotona olevani poikessa.
+
+-- Olisitteko, neiti, huomenna vapaa? rohkeni Bourdois kysyä.
+
+-- Huomenna... en taida... Mutta ylihuomenna voisin järjestää asiat,
+luullakseni... Ainakin päivällä. Vaan ei päivälliseksi.
+
+-- Äitisi välittää viis siitä, syötkö kotona tahi et!
+
+Vähäinen väre karkoitti hetkeksi hymyn Nukin kasvoilta.
+
+-- Ei kuitenkaan niin paljon kuin luulet, sanoi hän. No niin...
+ylihuomenna voin olla vapaa... Koko päivän aina kello kuuteen tahi
+seitsemään asti.
+
+-- Siis, sanoi Bourdois äänellä, jota hänen ei onnistunut
+pitää lujana... me voisimme... me voisimme syödä aamiaista
+Champs-Elysées'lla.
+
+Tytöt hymähtivät.
+
+-- Kuulkaa, sanoi Thérèse, minä selitän teille: tällä tytöllä on omat
+ajatuksensa. Champs-Elysées ei ole hänelle mistään arvosta. Se on liika
+hienoa, liika humuista. Hän tahtoisi, että veisitte hänet maalle.
+
+-- Vallan mielelläni. Minnekä päin? Saint-Cloud'hun?
+
+-- Villebonin Ermitage'een... Hän on siellä kerran syönyt päivällistä
+ja huvitellut. Hän tahtoisi vielä kerran käydä siellä.
+
+Bourdois synkistyi hieman. Nukki, joka katseli häntä koko ajan, teki
+hänet iloiseksi jälleen sanomalla:
+
+-- Se oli neljä vuotta sitte... Söin siellä eräissä häissä. Minä olin
+morsiusneitsyenä. Oli oikein hauskaa. -- Ja kyllä se on totta;
+tahtoisin mennä sinne.
+
+-- No hyvä, olkoon menneeksi Villebon sitte, vastasi Bourdois. Missä
+tavataan, neiti?
+
+-- Sinne matkustetaan Montparnassen asemalta. Pysähdytään Bellevue'n
+asemalle. Vaan sieltä on ajettava hevosella.
+
+-- Otetaan hevoset.
+
+-- No niin... ratkaisi Nukki kehoittavan vakuuttavalla tavalla, joka
+teki hänet niin kiehtovaksi... jos tahdotte... kymmenen tienoilla
+aamulla, ylihuomenna asemalla, likellä nostokonetta alaalla?
+
+-- Se on päätetty.
+
+Hän hymyili täydellisesti. Hän oli nähtävästi tyytyväinen. Bourdois
+tunsi sydämessään kiitollisen hellyyden puuskan tuosta ilon ilmaisusta.
+Hän oli siis tyttöä miellyttänyt.
+
+-- Vaan nyt, sanoi Nukki, täytyy minun mennä.
+
+-- Ja minun myös, huudahti Zon. Hyvästi, herra. Vien teiltä terveiset
+Gitrac'ille, eikö niin?
+
+-- Niin. Käyköön minua tervehtimässä palattuaan.
+
+-- Kyllä sanon hänelle. Näkemiin.
+
+-- Näkemiin.
+
+Bourdois puristi ensin Zonin kättä; ja silloin vasta huomasi hän hänen
+olevan hiukan väsyneen näköinen.
+
+Sitte piteli hän hetkisen kädessään, rouva Lamirault'n hoidon
+kaunistamassa kädessään, pikku tytin nukkikätöstä. Heidän näin toisiaan
+kiinni pidellessään, katseli hän tyttöä suoraan silmiin, ahnaasti. Ja
+tyttö antoi katsella itseään, viehättävää kunnioituksen hymyään
+keskeyttämättä.
+
+Bourdois sopersi:
+
+-- Ylihuomenna siis, kello kymmenen... neiti Nukki.
+
+Vastahakoisesti laski hän kädestään pikku kätösen ja poistui,
+tohtimatta kertaakaan kääntyä, vieden mukanaan muistissaan,
+jonkinlaisena ilolauluna, jonkinlaisena juhlailmestyksenä Nukin katseen
+ja hymyn.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Villebonin vanhan hovin paikalla, joka ennen kuului Maine'n
+herttualle, sitte Penthiévre'lle, sitte Lamballe'lle, kohoaa nykyään
+ulkoravintola, joka on varustettu hyvin avaroilla, hyvin erimuotoisilla
+huonerakennuksilla, jotka sen tekevät kylän näköiseksi, ja johon
+muutamia vuosia sitte on liittynyt iso hakatusta kivestä ja tiilistä
+tehty huvila, jossa voi saada asunnon. "Ermitage" on Bellevue'n ja
+Meudonin ympäristöllä huvittelevain tavallinen pysähdyspaikka ja
+myöskin kesäasunto muutamille yksinäisyyteen ihastuneille filosofeille
+ja varoville rakastaville pariskunnille. Paikka olisi hurmaava ilman
+tuota ihmisliiallisuuden näköä, jota suuret kaupungit, niin sanoakseni,
+säteilemällä heittävät ympärilleen, ja joka ilmenee kulutetuissa
+nurmikoissa, sunnuntaiyleisön häviämättömissä jätteissä, ihmisten ja
+hevosten, rattaiden ja konevaunujen nostamassa pölyssä.
+
+Mutta kun kevät on kukkeimmillaan taikkapa heinäkuussakin, kun sade on
+viljavasti huuhdellut puitten lehviä, huvimajojen rautalaitteita,
+rakennusten kattoja ja sivuja; kun se äkkiä on tehnyt lopun
+matkailijatulvasta ja verestänyt kellastuneen ja tallatun nurmen, --
+silloin Ermitage on nimensä ansainnut [Ermitage merkitsee erakon
+asunto. Suomentaja.] ja voi, jos ken pystyy mielikuvitustaan aisoissa
+pitämään, saada uneksimaan, että Parisi on hyvin etäällä, että
+loppumattomat metsät tätä teennäistä kylää ympäröivät, kauniit, synkät
+ja hiljaiset pyökki-, koivu- ja tammimetsät.
+
+Semmoinen aurinkoinen ja kuitenkin vielä vilpoinen päivä, jolloin ilma
+on kuulakka ja raitis, vehreys korea ja kirkas, oli se päivä, jona
+huvilan eräässä soikeassa huoneessa kahdelle hengelle katettu,
+ruusuilla ja neilikoilla kaunistettu pöytä noin puolen päivän aikaan
+odotti aterioitsijoita, joiden tulo jo edellisenä päivänä oli
+ilmoitettu. Bourdois, joka pelkäsi yllätyksiä ja myöskin halusi, niin
+paljon kuin mahdollista, pitää onneansa syrjässä uteliaiden katseilta
+ja häiritseviltä kohtauksilta, oli todellakin pitänyt tarpeellisena
+käydä edellisenä päivänä paikkoja tarkastelemassa. Silloin oli
+aamupäivällä jälleen sadellut; ukkospilviä harhaeli paikoittain
+taivaalla; puut olivat märät. Ravintolan räystäistä valui vettä;
+huvimajain lehdet värisivät alakuloisesti. Nähdessään entisen
+tarkastajan epävarmuuden oli isäntä esittänyt, että pöytä katettaisiin
+huvilaan. "Meillä on hyvin siistejä pieniä huoneita... Voi panna uunin
+lämpiämään. On tapahtunut, että vieraat, jotka ovat tulleet tänne
+ainoastaan aamiaista syömään, sitte ovat viipyneet täällä parikin
+päivää." Bourdois oli tuntenut sydäntään kutistavan... Viipyä...
+kahdenkesken täällä... viipyä enemmän kuin päivän Nukin kanssa! Hän oli
+antanut näyttää itselleen asunnot, jotka enimmäkseen vielä olivat
+vapaat. Niistä hän oli valinnut yhden, johon kuului kaksi huonetta:
+toinen, joka oli nurkkahuone, antoi leveän oviakkunan kautta metsään
+päin ja oli muodostettu saliksi vaalean sinivihreillä tapeteilla,
+hauskoilla bambuhuonekaluilla ja seinillä riippuvilla piirroskuvilla:
+toisessa taas, joka oli vaatimattomampi, synkempi, oli ranki-vuode.
+Bourdois loi sinne vain pikaisen silmäyksen, sillä isäntä teki hänet
+araksi.
+
+Hän sanoi välinpitämättömästi:
+
+-- Annatte meille aamiaisen salissa. Ja kamarin jätätte myöskin
+käytettäväkseni.
+
+-- Niin... sanoi isäntä. Siltä varalta, että "rouva" tahtoisi hetkisen
+levätä.
+
+"Niin juuri" ajatteli Bourdois... "Huomenna voi olla helle ja Nukki voi
+olla väsynyt... Sanon hänelle niin, kun tulee puhe kamarista..."
+
+Ruoan tilaus vaati sitte ajatuksen vaivoja. Tietysti shamppanjaboolia
+koko ajan. Tuoretta meriäyriäistä, pieniä turnedoo-biffejä
+tryffelisienien kanssa... paistettuja perunoita, paistettua nuorta
+kananpoikaa vihannesten kanssa, jäätelöä ja mansikoita... Semmoinen oli
+tulos isännän ja vieraan yhteistyöstä.
+
+-- Ja jos huomenna sattuisi olemaan näin kostea ilma, niin antakaa vain
+pikkusen lämmittää huonetta kuivemmaksi.
+
+-- Herra saa olla ihan huoleti. Ilmapuntari nousee. Huomenna on ihana
+ilma.
+
+Ennustus toteutuikin. Muutama tunti auringon paistetta seuraavana
+aamuna riitti palauttamaan puille niiden kesäisen asun. Edellisen
+päivän sadekuuroista ja sitä edellisen ukkosesta oli jäljellä vain
+suloinen, raitis ilma, kun isäntä, muutamia minutteja ennen kahtatoista
+päivällä, tuli katsastamaan aamiaisen järjestelyä, sijoitti kukkia
+pöydälle ja sulki puoliväliin suuren ikkunan sälekaihtimet.
+
+Bourdois ja Nukki tulivat muuten Ermitage'een vasta yhden tienoilla. He
+olivat tavanneet toisensa Montparnassen asemalla kello kymmenen ja
+kolmenkymmenen junaan: mies, ruskeat vaatteet päällä ja panamahattu
+päässä, tyttö, yltä yleensä tumman siniseksi puettuna. Nukki näytti
+niin nuorelta, että Bourdois, itseään rohkaistakseen, sanoi:
+"Minullahan voi hyvin olla tytär, jonka kanssa olen huvittelemassa."
+Rautatiematkaa kesti vain vähän aikaa. Bellevuessä kysyi Nukki
+matkatoveriltaan:
+
+-- Onko teidän yhdentekevä mennä jalkasin Ermitage'een? Sinne ei ole
+lainkaan pitkä matka ja nyt on hyvä ilma!
+
+Luonnollisesti Bourdois suostui. Montparnassen asemalta lähdettyään he
+eivät olleet vaihtaneet montaa sanaa keskenään; mutta ei vanha poika
+eikä nuori tyttökään tuntenut mitään tukalaa heidän yhdessäolossaan.
+Niinkuin heidän ensi tapaamallaankin Nukki vain hymyili suloisena ja
+hilpeänä. Bourdois taas eli hänelle vain uutta tunne-elämää, jommoista
+hän ei ollut koskaan kokenut, joka ei ollut hetkeksikään muuttunut
+toisellaiseksi ja joka oli siihen määrin hyvää, täysinäistä ja
+suloista, ettei hän muistanut koskaan, koskaan ennen tunteneensa, ei
+edes nuoruutensa päivinä, moista olemassaolon hetkeä, joka niin olisi
+ansainnut onnen nimeä, kuin tämä.
+
+"Tämä on kuin ukkosen isku, ajatteli hän. Siitä hetkestä, kuin tämän
+lapsen silmät näin, olen häntä rakastanut..."
+
+Hän ihmetteli, ettei tuntenut mitään omantunnon vaivoja: kaikki hänen
+periaatteensa, kaikki hänen arvostelunsa olivat Nukin siniset silmät
+lakaisseet pois. Hän rakasti Nukkia, niinkuin koulupoika rakastaa ensi
+lempensä esinettä, rakkaudella, joka voisi sanoa, puhdistaa ja
+raitistaa sydämen, tekee pään terveeksi, jopa joksikin ajaksi suojelee
+aistillisia himojakin vastaan. Nukin kanssa yhdessäolo näytti hänestä
+tästä lähin välttämättömältä: nähdä hänet edessään huoneen sohvalla
+tahi kävellä hänen rinnallaan Bellevuen puitten siimeksessä pitkin
+noita sammaltuneita kuninkaallisia käytäviä, missä muinoin suuren
+Dauphinin vaunut olivat vierineet, seurata hänen sinistä helmaansa,
+ohukaista nilkkaansa, pikkaraisen jalkansa keltaista kenkää, katsella
+hänen olkihattuansa, niskaansa, vyötäisiänsä, vartaloansa, kudotuilla
+käsineillä verhottuja kätösiänsä, valkoista sinijuovikasta
+päivänsuojaansa, häntä itseään elävänä, liikkuvana, -- se häntä
+ihastutti, se karkoitti äärettömän kauas kaikki muut aatokset, se sai
+hänet elämään voimakasta nykyhetken elämää, se häneltä riisti kaiken
+harkitsemiskyvyn: sese täytti hänet kokonaan.
+
+-- Onpas Ermitage neljässä vuodessa muuttunut...
+
+Iloisena, kävelystä punottaen, ihmetellen ja kuitenkin hieman
+pettyneenä katseli Nukki huvilaa, sen hakatusta kivestä tehtyjä seiniä,
+punaisia ikkunanluukkuja, kun se siinä seisoi paikalla, missä hän ennen
+oli kiikkunut sulhaspoikansa kanssa. "Hän oli koululainen silloin,
+sanoi hän, -- ja nyt insinööri." Nukki ensin ihmetteli, ett'ei Bourdois
+ollut antanut kattaa aamiaispöytää ulos vehreän lehtikatoksen suojaan;
+mutta huomattuaan hänen silmissään hieman tuskallista ilmettä ja
+peläten, että oli häntä pahastuttanut, lausui hän hyväksyvästi:
+
+-- Teitte kuitenkin hyvin; ulkona olisi ehkä ollut vaikea olla.
+
+Muutoin miellytti häntä kovin pieni huoneusto, kun hän sen sai nähdä.
+Hän keikkui kukitetun pöydän edessä ja luki ruokajärjestystä, tehden
+samalla huomautuksiaan: "Meriäyriäistä... tiedättekö, sitä vain minä
+rakastankin! Mutta siinä pitää olla kuori mukana!... Biffejä? Saatte
+syödä minunkin osani, sillä lihasta minä en välitä!... Mutta sen sijaan
+otan multasienet... Paistettua kananpoikaa! Pikkuinenko kananpoika?
+Miksikä se on tapettu?... Hedelmä jäätelöä... Me ostamme itsellemme
+neulomoon jäätelöä aseman lähellä olevalta myyjältä... Mansikoita,
+se on hienoa! Voinhan sekoittaa niitä shamppanjaan?" Hän
+heittäytyi Bourdois'n kaulaan, suuteli häntä, juoksi sitte
+nuuskimaan makuuhuonetta, jossa hän otti selkoa sirotusta
+pähkinäpuuhuonekalustosta, piirroksista seinillä ja pienistä
+koristekaluista. Bourdois katseli häntä. Hän tunsi vielä kaulassaan
+nuorien huulten tuoreuden. Se oli ensi suudelma, jonka tyttö hänelle
+antoi; pyytää ei hän olisi sitä häneltä uskaltanut. Häntä ihmetytti
+vielä se, ettei hän tuntenut mitään hämminkiä, pelkkää onnea vain.
+
+"Minä en voi koskaan elää ilman tuota tyttöä", ajatteli hän.
+
+Nukki avasi samassa kamarin ikkunan laskeakseen valoa sisään; varmasti,
+käyttäytyen kuin täydellinen rouvasihminen ainakin ja nousten
+varpailleen voidakseen nähdä itsensä uunin peilissä, laitteli hän sitte
+hiuksiansa, jotka olivat joutuneet hiukan epäkuntoon ulkoilmassa.
+
+Bourdois ajatteli:
+
+"Hän on hurmaava... Ja merkillisintä on, että hän viihtyy minun
+seurassani".
+
+Se olikin kieltämättä tosi: Nukin täysin luonteva käytös, hänen
+iloisuutensa, tapansa kohdella seurakumppaniaan, kaikki todisti, että
+Bourdois, turpeista leukapielistään ja harmaista hiuksistaan
+huolimatta, ei herättänyt tytössä vähääkään vastenmielisyyttä.
+Korkeintaan huomasi hän silloin tällöin, että hän kävi vakavaksi, hyvin
+vakavaksi: haaveksi, oli kuin poikessa seurasta. Niinä hetkinä ainakin
+hän oli kahdeksantoista vuotensa näköinen. Mutta sitä ei kestänyt
+kauvan; hänen seurakumppaninsa ensi sanasta, ensi kutsusta puhkesi
+hänen suloinen hymynsä, lapsellisen iloinen muotonsa ilmi jälleen.
+
+Niin pian kuin meriäyriäinen oli tuotu pöytään, kävivät he
+aterioitsemaan ja söivät hyvällä ruokahalulla. Siinä äyriäisen kuorta
+murtaessaan (se tuotiin kuorineen!) kertoi Nukki ensimäisestä
+käynnistään Villebonissa, noista häistä, jotka suorastaan olivat
+jättäneet hänen muistiinsa lähtemättömän kuvan.
+
+-- Se oli eräs serkkuni, joka vietti häitä... serkku isän puolelta...
+Hän silloin vielä eli, isäni; palveli vakuutusalalla. Se tyttö meni
+naimisiin erään herra Nadalin kanssa: ettekö tunne herra Nadalia? Hän
+palvelee Orléans'in rautatiellä, semmoinen lihava, parrakas. Meistä
+morsiusneitsyeistä hän oli hirveän ruma. Mutta Marie'ta, hänen
+morsiantaan, hän miellytti... Mitäs muuta tarvitsikaan, vai?
+Minulle oli sulhaspojaksi annettu herra Nadalin veli, joka kävi
+insinöörikoulua. Se taas, se oli miellyttävä, solakka; sillä oli ihan
+pienet viikset eikä ollut laisinkaan veljensä näköinen... Jumala!
+Kuinka meidän kahden oli hauska... Hän oli niin vallaton. En koskaan
+olisi uskonut, että melkein kahdenkymmenen vuoden vanha poika voi olla
+niin vallaton... vallattomampi kuin minä, joka olin viidentoista
+vanha... (Vieläkö shamppanjaa? Ihanhan te juotatte humalaan minut!...
+En minä ole tottunut...) Mentiin kiikkumaan juuri missä nyt on tämä
+talo. Leikittiin piilosilla metsässä: Maurice (hänen nimensä oli
+Maurice) kiipesi puuhun ottamaan olkihattuansa, jonka minä sinne
+viskasin... Hulluja oltiin, ihan... Voi, kuin täällä alkaa tulla
+vari...
+
+Keskipäivän kuumuus alkoi viedä voiton metsän viileydeltä. Bourdois ja
+Nukki olivat käyneet pöytään nälkäisinä, kuin kaupunkilaiset
+aamukävelyllään maalla ainakin; Bourdois tunsi olevansa tulipunainen ja
+hikipisarat helmeilivät nuoren tyttösen otsalla ja kaulalla... Bourdois
+pyysi tarjurin tuomaan Nukille viuhkan.
+
+Hän huiskutteli sitä, hienon maailman naisen tavoin.
+
+-- Kuinka sievä olettekaan! täytyi entisen tarkastajan saada sanotuksi.
+
+-- Ihanko, miellytän teitä?
+
+Hän taukosi penkomasta multasieniään ja katseli Bourdois'ta suoraan
+silmiin, korostaen hymyään.
+
+-- Josko minua miellytätte?! huudahti hän tulisesti. Olette
+ihastuttava. Miksikä sitä minulta kysytte?
+
+-- Sillä on hetkiä, jolloin epäilen sitä... Eihän sitä voi olla
+kaikille mieleen?
+
+"Nähtävästi, ajatteli Bourdois, käyttäydyn hänen mielestään liian
+kylmästi häntä kohtaan. Ja toden perään, minähän istun kuin isä hänen
+rinnallaan... Gitrac olisi minun sijassani jo mennyt pitemmälle..."
+
+Hän teki päätöksen.
+
+Kun tarjuri on ottanut pois katteet ja menee paistia hakemaan, silloin
+suutelen Nukkia.
+
+Tämä päätös pahastutti häntä vähän: hänestä näytti, että hän turmeli
+ennen aikojaan jotakin kaunista, haaskasi varman onnen.
+
+"Vaikka... mutta pitää, pitää..."
+
+Heti kun he olivat jääneet yksin, siirsi hän tuolinsa likemmäksi Nukin
+tuolia ja tarttui häntä molemmista käsistä. Tämä salli tehdä sen...
+näytti odottavan sitä vakavana. Bourdois kosketti suullaan pikku
+kätösiä; neulanjälkineen sormissa olivat ne, niinkuin Faustissa
+Margaretan kädet, hiukan vailla hoitoa. "Minä vien hänet Rouva
+Lamirault'in luo", ajatteli hän niitä suudellessaan. Häntä vaivasi
+ylenmääräinen arkuus, todellinen ahdistus; tunne, jota hän otaksui
+olevan Nukissa, levisi, niin sanoakseni, häneen itseensä; hän tunsi
+mielessään ukkorähjälle itsensä antautuvan nuoren ja kauniin tytön
+häpeää. Kuitenkin rohkeni hän painaa viiksensä aina vain taipuvaisen,
+aina vakavan pikku tytön poskia ja ruskeita hiuskiharoita vastaan. Hän
+teki sen kuin hartauden toimituksen, eikä se tuottanut hänelle mitään
+huvia, ei enemmän kuin se vakava suudelma, jonka Nukki painoi hänen
+poskelleen, kun hän poistui istuutuakseen tuolilleen. Kaikki tämä oli
+tapahtunut äänettömästi. Tarjuri, joka tuli huoneeseen, tuoden
+kananpojanpaistia, näkyi palauttavan heille puhekyvyn ja iloisuuden...
+Haihduttaakseen alakuloisuuden, kirpeyden tunteen, joka alkoi häntä
+vallata, kaatoi Bourdois itselleen pelkkää shamppanjaa; siihen asti oli
+hän sitä juonut vedellä sekoitettuna.
+
+"No, mikäs minun mielessäni nyt liikkuu? ajatteli hän. Mikä minua
+kiusaa? Minä rakastan tuota pikkusta; minua huvittaa suudella häntä
+eikä se näy häntäkään ikävystyttävän. Vaan... me tunnemme toisiamme
+liian vähän ja on hankalata toimia liian sukkelaan..." Se, mikä hänelle
+olisi ollut mieluisinta sillä hetkellä, olisi ollut ottaa tyttö
+polvilleen, keinutella häntä kuin nukkia, lasta, milteipä pyytää
+häneltä anteeksi kuiskaamalla korvaan: "Minä olen ryppyinen, vatsakas
+ukkorähjä, mutta rakastan teitä kovin. Koettakaa rakastaa minua; tulen
+olemaan niin onnellinen ja olen rakastava teitä paljon!..." Sitä hän
+olisi tahtonut. Mutta sen sijaan näytti, kuin olisi pitänyt antaa
+tapahtumille vauhtia, rientää suoraa päätä maaliin... Semmoinen oli
+Gitrac'in ja Thérèsen mielipide ja tuntuipa hänestä kuin se olisi ollut
+Nukinkin mielipide. Nukki nähtävästi ihmetteli hänen malttiaan. "Hän
+välittää minusta viis, hänkin." Niin monasti oli hän lukenut naisten
+silmistä halveksivaa, miltei vihamielistä ivaa voittamattoman
+arkuutensa tähden.
+
+"Kas niin, kas niin! sanoi hän tyhjentäessään shamppanjalasiaan... Pois
+naivisuus! Tämä lapsi on ihan samallainen kuin Thérèse ja muut sen
+semmoiset... turmeltuneempi, pahempi kuin koulupoika. Olisinpa liian
+tyhmä..."
+
+Rohkaistakseen mielensä alkoi hän puhella siitä, mitä siinä neulomossa
+tehtiin, jossa Nukki työskenteli.
+
+-- Eikös heillä kaikilla ole joku miestuttava, vai?
+
+-- Kyllä, varmaan! sanoi Nukki ajattelematta. Ensiksikin,
+ymmärrättehän, ne, joilla ei ole kotia... Ei ne tule toimeen sillä,
+minkä ansaitsevat. Vaikkapa söisivätkin aamiaista seitsemälläkymmenellä
+viidellä ja päivällistä kahdeksallakymmenellä centimes'illà, niin ei
+siinä paljoa jää vaatteisiin, lämpöön, pesuun, valoon, asuntoon... Ja
+sitte olla aina yksin kamarissaan, ikävää se on kovin... Tekee sitä
+mieli tehdä tuli pesään... Eikäpä tuosta muuten ole pahaa kellekään,
+eikö niin? Se siinä vain on, että toiset pysyvät lujina, toiset ei.
+
+"Siinä hänen katkismuksensa", ajatteli Bourdois, sillä välin kuin
+tarjuri tarjosi jäätelöä ja leivoksia. Hän tunsi mielensä kovin
+masentuneeksi.
+
+-- Entä Thérèse? kysyi hän.
+
+-- Thérèse, hän pysyy. Puheessa hän ei pelkää ketään. Neulomossa hän
+kertoo juttuja, jotka saavat meitä pakahtumaan naurusta... pahempia,
+kuin mitkä: en tiedä mistä hän niitä ottaa. Mutta tähän saakka ei hän
+ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä. Hän asuu, näet, äitinsä luona:
+he elävät omilla ansioillaan. Vaan nyt hän on pikiintynyt teidän
+ystäväänne sentähden, että hän on niin hieno.
+
+-- Mitä mieltä te olette ystävästäni, Nukki? kysyi Bourdois,
+mustasukkaisuuden kiihdyttämänä.
+
+Nukki nyrpisti suutaan:
+
+-- Ei hän ole minun mieleisiäni. Mutta hän on hyvin puettu. Ja
+neulomossa hän kyllä miellyttää.
+
+-- No, olisitteko mieluummin tullut tänne hänen, kuin minun kanssani?
+
+Tämä rohkea kysymys hämmästytti häntä itseään. Nukkia se ei näkynyt
+loukkaavan. Hän mietti kotvasen vakavana ja sanoi sitte:
+
+-- En luule. Hän ei ole minun mieleisiäni, sanoin sen jo. Hän on
+liian... kuinka sanoisin? Hän näyttää siltä, kuin välittäisi vähät
+mistään.
+
+"Minä siis, ajatteli entinen tarkastaja, olen hänen mieleisiänsä?" Ja
+siitä vastauksesta olisi hän hänet syönyt suudelmillaan, ell'ei tarjuri
+samassa olisi puhdistanut muruja pöydältä, ja pannut puhtaalle
+pyyhkimelle kahvia, liköörejä, sikareja ja savukkeita. Lopetettuaan
+tämän toimensa sanoi hän ennenkuin lähti:
+
+-- Jos herrasväki jotakin tarvitsee, niin voitte vain soittaa.
+
+Ja hän osotti vasemmalla puolella ikkunaa olevaa sähkökellon nappulaa.
+
+"Nyt on hetki tullut, ajatteli Bourdois, kun hän vihdoin oli aivan
+yksin Nukin kanssa. Viivytellä vielä olisi naurettavaa..."
+
+Hän myönsi itselleen kuitenkin vielä lyhyen lykkäyksen: sen ajan, että
+sai rauhassa nauttia kahvinsa, liköörinsä ja sikarinsa. Nukki joi
+myöskin kahvia ja likööriä. Nukki poltti savukkeenkin. Nukki vain ei
+puhunut melkein ollenkaan enää, vastasi vain yksikantaan Bourdois'in
+ahkeraan sanoja ladellessa. Päivällisen syötyä Nukki ei hymyillyt enää
+lainkaan; poltteli vain vakavana savukettaan. Bourdois'sta tuntui, että
+tyttö oli hiukan humalassa, hiukan shamppanjan ja ruo'an huumaama.
+Mutta hän oli hänestä huolissaan silti yhtä paljon, horjuen kahden
+pelon välissä, ettei olisi hänelle vastenmielinen joko liian rohkeuden
+tahi liian itsensä hillitsemisen kautta.
+
+Yht'äkkiä viskasi tyttö pois savukkeensa ja sanoi muuttuneella,
+ryntäävällä äänellä:
+
+-- Olen kai mielestänne liian vallaton, vai?
+
+-- Ettekä... ollenkaan, sanoi Bourdois. Olette... hurmaava.
+
+-- Kyllä minä sen hyvin näen, että olen mielestänne liian vallaton,
+jatkoi Nukki. Thérèse sanoi toissa päivänä: on miehiä, joita se
+miellyttää, toisia, joita se vieroittaa. He pelkäävät taikka ei se tee
+mitään vaikutusta heihin. Ja, tiedättekö, kuitenkin olen minä vanhempi
+kuin Thérèse... Syyskuussa kahdeksantoista vuotta!... Siinä i'ässä on
+jo äitejäkin. Sitä paitsi minä vain näöltäni olen tämmöinen letukka:
+hiuksenikin leikattiin viime vuonna kuumetaudin jälkeen. Muutenkin, sen
+vakuutan, on Thérèse minusta aika lailla jälellä.
+
+-- Se juuri on minunkin mielipiteeni... Minusta olette ihastuttava
+semmoisena, kuin olette... Sen parempi ei voikaan olla, koetti Bourdois
+vielä puhua.
+
+Ja se, mitä hän sanoi, näytti hänestä typerältä.
+
+Hän nousi ja meni likemmäksi Nukkia. Mutta tyttö oli käynyt
+hermostuneeksi, ja peräytyi. Hänen siniset silmänsä kostuivat hänen
+puhuessaan:
+
+-- Siinä tapauksessa... etten teitä miellyttänyt, olisi teidän pitänyt
+sanoa se toissa päivänä, kun tavattiin ensi kerran Barouillère-kadulla.
+Olitte päinvastoin semmoisessa höyryssä, että oikein naurettiin
+perästäpäin, Thérèse ja minä! Vaan minua se huvitti ja minä ajattelin
+heti: "No hyvä, koska häntä näin paljon miellytän, niin sopii se sitte
+minunkin puolestani!..." Osuitte oikeaan aikaan... tahdoin saada
+jonkun... te ette voi sitä ymmärtää, mutta niin se on... minä tahdoin,
+minä tahdoin... Niin piti. Eikö sitte yhtä hyvin jonkun, jota
+miellyttäisin, ja joka olisi kunnollinen, vakava, niinkuin te? Vaan
+nyt, tänään näyttää kuin olisitte muuttanut mielenne... Pelkäätte
+kajota minuun. Kohtelette minua, kuin mitäkin tyttöletukkaa.
+
+Hän nyyhkytti kuivasti, hermostuneesti. Mutta sitte hän taas heti alkoi
+puhua, miltei vihaisesti.
+
+-- Vaan minä en ole mikään letukka. Jos olisin tahtonut, niin olisi
+minulla ystäviä enemmän kuin kellään. Thérèse teille kyllä on puhunut,
+etten voi mennä ulos, ellei heti joku ole jäljessäni. Mikä sitte teitä
+ei minussa miellytä? Pelkäättekö? Olenhan jo yli seitsemäntoista
+vanha!... Vai joko sitte olette saanut kylliksenne minusta?
+
+-- Nukki! koetti Bourdois keskeyttää, seisoen siinä typerryksissään
+hänen puheestaan.
+
+-- Enkä ole mikään letukka, jatkoi Nukki, ihan punasena vihasta.
+Minulla on lyhyet hiukset ja nukin muoto; mutta ei kukaan neulomon
+tytöistä ole niin kehittynyt, kuin minä... Tuossa, katsokaa sitte!...
+
+Hän riuhtaisi pois neulan kauluksestaan ja aukaisi yhdellä tempauksella
+puseronsa vyötäisiä ja olkalapoja myöten. Täyteläinen, pullea, kuin
+kyyhkysen kaula paljastui, näyttäen kureliivisuojuksen karikkojen
+kohdalle asti hartiat ja komean, punertavan, mehevän rinnan. Veri
+tulvahti vanhanpojan päähän. Mutta olikohan hänellä aikaa nähdä mitään?
+Hän oli tuossa tuokiossa jo nuoren tytön jalkojen juuressa ja aivan
+kuin itsestään sulki hän molemmin käsin liivin jonkunlaisen kiihtyneen
+häveliäisyyden valtaamana. Painaen suuren harmaan päänsä jälleen
+verhottujen hartiain väliseen kuoppaan, sopersi hän:
+
+-- Ei!... minä pyydän sinua... En tahdo! Sinä et saa!...
+
+Nukki oli niin ihmeissään, niin hämmästynyt, ettei voinut vastata
+mitään. Painaen häntä rintaansa vastaan, peittäen suudelmilla hänen
+ruskeita kiharoitaan korvien kohdalta, jatkoi Bourdois:
+
+-- Pikkunen! Rakkaani... älä ole niinkuin nuo tytöt, kuin Thérèse, kuin
+kaikki muut... Vakuutan sinulle... ei se sinulle sovi. Olen varma, että
+sinä olet suuremman arvoinen. Tämmöinen vanha kuin minä... ja sinä niin
+nuori, niin kaunis!... Näet sen, se inhottaisi minua ikipäiviksi. Mutta
+sentään, minä sinua rakastan... enkä minä tahdo turmella sinua... Älä
+suutu! Minä en osaa selittää sinulle... Mutta näethän, että sinua
+rakastan... että rakastan sinua enemmän kuin jos kohtelisin sinua
+niinkuin katutyttöä... tahi kuin tuota Thérèse'a, tuota hupsua. Siitä
+saakka, kuin kauniit silmäsi katsoivat minuun, olen sinua rakastanut.
+Ja nyt minä tunnen, etten voi enää elää ilman sinua. Ole siinä
+noinikään, rintaani vastassa. Kas niin!... Olet kiltti. Et sysää pois
+ystävätäsi... Näin olen onnellinen... niin onnellinen...
+
+Hän ei osannut paremmin ilmaista onneaan sanoin. Mutta olla siinä
+painautuneena Nukkia vastaan, hengittää hänen ruumiinsa lämpöä, kuulla
+hänen pikku sydämensä nopeat lyönnit ja tuntea oman sydämensä
+vapautuneeksi siitä sekavasta tuskasta, joka oli häntä rasittanut, se
+tuotti hänelle ehdottoman puhtaan mielihyvän toivomuksineen, ettei se
+koskaan loppuisi ja että hän aina, aina, viimeiseen hengenvetoonsa
+saakka, saisi levätä siinä Nukin levotonta povea vastaan, kuulematta
+mitään, näkemättä mitään. Eikä tyttö yrittänytkään ajaa häntä siitä
+pois. Hän tunsi vain otsalleen, ohimoilleen kuumain kyyneleiden
+valuvan.
+
+-- Voi, älä itke! Pikku! Pikku! Hän nousi ylös ja näki tytön
+kyyneltulvan vallassa. Hän oli nyt lapsen näköinen enemmän kuin
+milloinkaan: aivan kuin lapsilla, näytti kuin kyyneleet hänellä
+olisivat vuotaneet ei ainoastaan silmäluomista, vaan suusta, nenästä,
+poskilta, ja kun koko hänen punaiset, pöhöttyneet kasvonsa olisivat
+vedeksi liuonneet. Hän ei enää pidättänytkään itkuaan, vaan alkoi
+ääneen nyyhkyttää, välittämättä siitä, että nyrpisti kauniita
+piirteitään; ja koko hänen kauneutensa, naisellisuutensa katosi tuohon
+tulvaan.
+
+-- Pikku! Pikku! hoki Bourdois epätoivossaan.
+
+Hän, tuo vanha poika, seisoi siinä neuvottomana lapsen hädän johdosta.
+Hän tahtoi ottaa hänet syliinsä, kun itkevän lapsen. Mutta silloin
+tyttö väisti pahoilla mielin.
+
+-- Te sanoitte.. Te sanoitte, nyyhkytti hän... että minä olen katu...
+katutyttö...
+
+-- Sitä en ole koskaan sanonut! En koskaan... Tiedän hyvin, että olette
+mitä rehellisin... puhtain pikku tyttö...
+
+-- Sanoittepa kyllä, jatkoi Nukki itsepäisesti ja kyyneleissään
+hajamielisenä tuon päähänpistonsa johdosta... No!... Jos teillä on
+sisar... tahi tytär... niin, enpä tiedä... toivoisinpa hänen olevan
+yhtä puhtaan kuin minä olen... Ei kukaan ole koskaan minuun kajonnut,
+ei kukaan, kuuletteko sen, herra? Ei edes suudellut... On vainkin... se
+nuori mies... täällä... jonka kanssa olin häissä... ja joka nyt on
+insinööri... Mutta paitsi häntä olette te ainoa, jonka olen sallinut
+lähennellä minua. Ja minä tahdon, että teidän pitää uskoa, mitä minä
+sanon, lisäsi hän, polkien jalkaansa, -- sillä se on totta!
+
+-- Mutta uskonhan minä! Olen varma siitä!
+
+-- Kuulkaa nyt! alkoi jälleen Nukki, joka ei enää itkenyt, mutta jonka
+kyyneleiden marmoroimat kasvot ja epäjärjestyksessä olevat hiukset
+antoivat hänelle edelleen lapsellisen epätoivon liikuttavan kuvan
+muodon. Kuulkaa! Minä näen kyllä, mikä teille on antanut huonon luulon
+minusta, mikä teidät on saattanut uskomaan, että olisin katutyttö.
+(Bourdois yritti turhaan vieläkin panna siihen vastalauseensa.) Se on
+se, että teitä tuntematta tulin Zonin parissa Cherche-Midi-kadulle,
+että paikalla suostuin tapaamaan teitä, että nyt olen täällä teidän
+kanssanne. Kyllä minä sen hyvin näin! Teidän mielestänne minä toimin
+liian nopeasti; te ajattelitte: "Tämä on vieläkin turmeltuneempi kuin
+Zon..." Vaan nyt minä selitän teille. Se on kyllä totta: heti kun
+teidät näin, oli päätökseni tehty. Ja te voitte tehdä minulle mitä
+tahansa, sillä... te näytätte niin hyväluontoiselta ja vakavalta ettekä
+ole ollenkaan semmoinen kuin Gitrac, joka yhtämittaa vain vaihtaa
+ystävättäriä ja tekee pilkkaa kaikesta. Ja sitte... ei koskaan yksikään
+mies ole ollut niin keikallaan minua nähdessään kuin te, ja ainahan se
+on vähän imartelevaa, vai?... Ja vihdoin, (johan sen olen teille
+sanonut), tulitte ihan parhaaksi: olin päättänyt tehdä, kuin kaikki
+muut, sillä niin täytyi. Niin juuri, herra, täytyi taikka ei olisi
+ollut muuta jäljellä kuin heittäytyä virtaan tahi raitiovaunun pyörien
+alle... Ihan totta, ajattelin sitä jo. Vaan sitte, kävi näinikään!
+Pelotti... Zonhan on teille puhunut, että asun äitini luona ja että...
+(hän hiukan kalpeni ja puhui varovammin), -- että äidilläni... on
+muuan... herra... ministeristön virkamies. Hänellä se oli jo isäni
+eläessä... Isäni, niin, hän rakasti minua kovin. Äiti tuotti hänelle
+paljon suruja...
+
+Kyyneleet kostuttivat jälleen hänen silmänsä. Hän kuivasi niitä
+nenäliinallaan ja jatkoi:
+
+-- Se herra, joka meillä käy, on teidän ikäisenne, mutta hän ei ole
+näin arkaluontoinen, kuin te... Oi, ei!... Hän on kauhea. Vainoo minua.
+Sattuu, etten pääse hänestä muuten kuin apua huutamalla... Minä oikein
+inhoan häntä. Koskaan ei hän minulta mitään saa. Vaan äitini on
+huomannut, että hän on iskenyt silmänsä minuun. Ja äiti on käynyt
+mustasukkaiseksi. Ihan joutavasta lyö hän minua... haukkuu sanoilla...
+joita en uskalla mainitakaan teille... joka päivä uhkaa hän viskata
+minut pellolle... Viime viikolla... täytyi minun mennä yöksi erään
+tuttavan rouvan luo; äiti, näet, ei avannut ovea minulle, kun tulin
+kotiin neulomosta, siellä kun oli pitänyt valvoa. Niin ymmärrättehän
+sen, etten voi hänen luonaan asua. Eikä minua juosta kotiin hakemaan,
+ei... Se herra, kentiesi, mutta mitään valtaa hänellä ei ole; äiti taas
+tulee olemaan hyvin tyytyväinen. Ja kun en voi elää yksin työlläni,
+niin, mikäs siinä oli... täytyi kai löytää joku, joka... minut ottaisi.
+Mutta antaa jonkun tuntemattoman puhutella itseäni, seurata häntä,
+niinkuin monet minun tovereistani tekevät, se on minusta mahdotonta,
+sitä en voi. Silloinpa sattui, että Zon kertoi minulle illanvietostaan
+Gitrac'in kanssa, puhui teistä ja sanoi maininneensa teille minusta.
+Ajattelin: "No, se on sallittu! Olkoon menneeksi!" Ja minä läksin
+kanssanne... Olette vain saanut kylliksenne, se on selvä. Vaan nyt minä
+aion lähteä pois, heti.
+
+Hän nousi ja meni, aivan päästä pyörällä olevan Bourdois'n seuraamana,
+kamariin, otti hattunsa ja pani sen päähänsä. Bourdois rukoili:
+
+-- No mutta Nukki!... Älkää olko paha... älkää jättäkö minua!... Mitäs
+teille olen tehnyt? Jos olen loukannut, niin sitä en ole tahtonut, ja
+minä pyydän anteeksi... Jääkää!... Se, mitä juuri nyt minulle olette
+kertonut, se on kauheata. No, minä olen ystävänne nyt, teitä rakastava
+ystävänne, joka on tekevä kaikki pitääkseen teidät.
+
+Hän seisoi epäröiden, iso neula puoleksi upotettuna hattuun ja
+hiuksiin. Kääntymättä sanoi hän Bourdois'lle, jonka hyväluontoiset,
+hätääntyneet kasvot hän näki peilissä:
+
+-- Onko se totta, että teette kaikki pitääksenne minut?
+
+Niin syvän mielenliikutuksen painamalla äänellä, että se häntä
+itseäänkin hämmästytti, vastasi Bourdois:
+
+-- Kaikki... Nyt en voisi elääkään enää, jos teidät kadottaisin.
+
+Nukki veti neulan verkalleen takaisin, pani sen uunin reunalle ja otti
+hattunsa pois. Kun hän kääntyi Bourdois'ta kohti, nousi hymy taas hänen
+kasvoilleen.
+
+-- Olettepa te omituinen! sopersi hän.
+
+Bourdois veti häntä varovasti puoleensa, peläten hänen luiskahtavan
+käsistään. Mutta Nukki ei vastustanut. Seisoen Bourdois'n rinnalla,
+ulottui hän häntä tuskin olkapäihin asti. Ja Bourdois'n täytyi hieman
+kumartua koskettaakseen huulillaan hänen puoleksi epäkuntoon joutunutta
+hiuslaitettaan.
+
+Nukki loi häneen siniset, jälleen kirkastuneet silmänsä, oikaisi
+jäseniään ja haukotti kissan haukotuksen.
+
+-- Olen niin väsynyt! sanoi hän. En tiedä shamppanjastako... vai
+savukkeista... vai siitä, että olen itkenyt. Vaan olen väsynyt, kovin
+väsynyt.
+
+-- No, mitäs muuta... teidän pitää levätä, käydä pitkäksenne, sanoi
+Bourdois.
+
+-- Vuoteelle? Saanko?
+
+-- Tietysti!... Kah!
+
+Bourdois otti itse pois peitteen suojuksen ja asetti pielukset
+paikoilleen.
+
+-- Kas noin.
+
+-- Mutta, sopersi Nukki, ikäänkuin arastellen, jos käyn pitkäkseni,
+niin nukun.
+
+-- No, nukkukaa sitte, Nukki.
+
+-- Entäs te?
+
+-- Minä... katselen teidän nukkuvan. Älkää minusta välittäkö.
+
+Bourdois huomasi hänen tahtovan sanoa jotakin ja arvasi, mitä se oli...
+Tyttö ei uskaltanut pyytää häneltä, että hän antaisi hänen maata.
+
+-- Otankohan minä pois kenkäni, vai?
+
+Bourdois auttoi häntä; hiukan kömpelösti, hän päästi auki keltaiset
+nauhat, tytön nauraessa sille ja hänen polvillaan olemiselle. Kun sitte
+naurettavan pikkuruiset, mustiin sukkiin verhotut jalat tulivat esille,
+ei Bourdois voinut vastustaa haluaan ottaa ne yhdessä molempiin
+käsiinsä ja suudella niitä. Tyttö kiemurteli kutituksesta ..
+
+-- Älkää! Älkää! Minä pyydän... Se tekee... se tekee kipeätä.
+
+Silloin Bourdois nousi ylös, otti hänet syliinsä ja piteli hetkisen,
+niinkuin imettäjä lasta. Hän katseli noita nyt iloisia silmiä. Ja
+kiintymistään kiintyi hänen sydämensä niihin, tuon lapsimaisen naisen
+olentoon.
+
+-- Rakkaani! rakkaani! hoki hän.
+
+Ja hän laski hänet hellävaroin vuoteelle, asetteli vielä päänalusia ja
+käänsi peitteen reunan nilkoille, ettei niitä kylmettäisi. Tyttö antoi
+hänen laitella. Auringon säde, joka pilkisti viereisestä huoneesta,
+lankesi vinoon päänaluselle ja tanssitti tomuhiutaleita vuoteen
+laidalla. Bourdois meni sulkemaan salin sälevarjostimia. Kun hän
+palasi, nukkui Nukki jo kuin väsähtynyt lapsi.
+
+Bourdois kävi istumaan paikalleen, hänen päänalusensa viereen, siihen,
+missä tyttö kenkiään riisuakseen oli istunut, ja katseli häntä
+tyytyväisenä, että hän nukkui ja ettei hänen itsensä tarvinnut vähään
+aikaan puhella, väitellä hänen kanssaan tahi tyynnyttää häntä. Tyttö
+vaipui uneen tuota pikaa sikeästi kuin pienet lapset, kun heitä pannaan
+maata. Ja nukkuessaan oli Nukki yhtä kiehtova kuin valveellakin. Hän
+lepäsi siinä pää pieluksella niin, että leuka oli hiukan koholla,
+kyyhkyskaula näkyvissä; ja tuo kaula oli kalpea, kalpea myöskin leuan
+alus; ja tuo kalpeus, hieman hikisen kostea, suli huomaamattomin astein
+siihen heleään ruusunpunaan, joka peitti hänen poskensa ja muut
+kasvojen osat kokonaan. Bourdois, joka ei suinkaan ollut luonnostaan
+runollinen, ei voinut olla ajattelematta: "Ei ole muuta kuin kukat,
+joiden värivivahdukset niin voivat sijoittua rinnan törmäämättä
+yhteen... ehkäpä hedelmät, nuoret persikat..."
+
+Vaikka Nukki olikin pannut kiinni liivinsä ensimäisen napin vain,
+verhosi sininen kangas somasti hänen rintansa. Sininen nahkavyö kiristi
+hänen vyötäisiänsä, toinen lanne kohosi korkealle ja jalat, hameen
+helmat katosivat ylöskäännetyn jalkapeitteen alle. Siinä tilassa näytti
+Nukki pitemmältä, jopa täysikasvuiselta naiselta. Molemmat kädet
+lepäsivät yhdessä vuoteen laidalla. Hän nukkui, huulet suljettuina,
+huomaamatta hengittäen, kasvot vakavina.
+
+"Kas niin, ajatteli Bourdois... Nyt se on tehty. Minä pidän hänet.
+Sallia hänen palata kotiinsa tuon miehen pariin, olisi rikos. Mikä
+roisto se onkaan! Ja semmoiset hirviöt vielä saavat elää... ja olla
+valtion viroissa... Tyttö parka! Antautua tuommoiselle irstailijalle
+tahi... heittäytyä virtaan, raitiotievaunun pyörien alle..."
+
+Nukki, synkän aallon nielaisemana jonkun sillan kaaren kupeella, tahi
+pitkällään kiskojen päällä raitiotievaunun tulla kolistaessa, semmoinen
+kauhistuttava kuva kiiti vanhanpojan, mielenliikutuksen ja ehkäpä
+shamppanjankin kiihdyttämissä aivoissa.
+
+"En koskaan, en koskaan salli semmoisen onnettomuuden tapahtua. Minä
+pidän hänet. Vien hänet tänä iltana asuntooni..."
+
+Ja hänen kiihtynyt mielikuvituksensa loi jo edeltäkäsin kuvan
+paluumatkasta Parisiin, hänen kotiinsa. Ovenvartia... Philomène ..
+Huone ja sen hänen sedältään peritty kalusto... Ainoa vuode...
+
+Ei, se oli suorastaan mahdotonta, että hän, Bourdois, kunnioitettu ja
+hyvämaineinen, toisi semmoisen nuoren tytön asuntoonsa.
+
+Hän tunsi äkkiä kauhua sellaisesta suuresta muutoksesta elämässään.
+Ei omia tapoja enää. Ei täsmällisyyttä. Eikä ainoastaan hänen
+liikkeittensä ja toimiensa tavallinen järjestys, joka siihen saakka oli
+tuottanut hänelle eräänlaista tyyneyttä ja pitkällistä onnea, vaan jopa
+hänen omantuntonsa rauhakin näytti ainiaaksi hämmentyneeltä.
+
+"Tässä täytyy olla luja. Minun voi käydä ohrasesti. Hyvä, ettei poliisi
+vielä sekaannu asiaan: tyttöhän on alaikäinen!"
+
+Kuinkas sitte?... Viedä hänet Parisiin, antaa hänelle rahaa, laskea
+hänet tiehensä ja unhottaa hänet.
+
+Mutta kun Bourdois ajatteli, ettei koskaan enää näkisi Nukkia, niin
+oikein kouristi hänen sydäntään. Hän kumartui ja painoi suudelman tytön
+toiselle hervottomana lepäävälle kädelle. Käsi tuskin hievahtikaan.
+
+"No mitäs sitte? ajatteli Bourdois. Teen niinkuin monet muut. Sijoitan
+tytön johonkin lähistöllä olevaan huoneeseen jonkun palvelijan hoitoon.
+Käyn sitte häntä tervehtimässä milloin haluttaa. Elän lemmensuhteissa
+niinkuin monet muut minun ikäiseni miehet. Pidän omat tapani edelleen.
+Muuten on parempi, että hän vastakin tekee työtä... jotakin helppoa,
+joka ei väsytä... työtä kotonaan..."
+
+Hän mieltyi joksikin aikaa siihen ajatukseen. Hänen oli ihmeellisen
+hyvä olla kuvitellessaan itselleen tuon asunnon, päivälliset, kävelyt
+ja matkat Nukin seurassa. Tuo lemmenliitto hänen kotinsa ulkopuolella,
+se kun jätti sisäiset olot rauhaan, entisilleen, viehätti häntä. Mutta
+näin kuvitellessaan tunsi hän, että valhetteli itselleen, että
+laiminlöi erään tärkeän kohdan, pääkohdan, joka vielä oli ratkaisematta
+ja josta kaikki muu riippui. Yht'äkkiä tuo pulmallinen kysymys
+tunkeutui hänen ajatukseensa ja karkoitti kaiken muun:
+
+"Siis teen hänet jalkavaimokseni?..." Ja hän ei tietänyt, mitä
+itselleen vastata. Hänen yhtä neuvottomana ollessa kuin tuon
+liivikohtauksen edellä, kasvoi hänessä nyt epäily, ettei hän ollut
+selvillä Nukin aikeista. Olihan hän hänelle sanonut (niin
+varomattomasti!), että oli hänelle liian vanha ja että semmoinen liitto
+olisi vastenmielinen. Olihan hän ainiaaksi sysännyt luotaan sen niin
+mieleisen, niin rohkean suoran myöntymyksen, jonka Nukki hänelle antoi.
+Hän muisteli häntä hattuaan peilin edessä laittelemassa, sitte häntä
+vastaan painautuneena, kun hän hänen hiuksiaan suuteli, sitte silloin,
+kun hän piteli häntä sylissään ennenkun pani vuoteelle... ja hänessä
+heräsi mieletön, mutta perin voimakas tunne, että Nukki silloin ei
+ollut aivan sama kuin ennen itkuun puhkeamistaan, samalla kertaa
+luottavampi ja häveliäämpi, vähemmin jalkavaimo, enemmän ystävätär,
+ehkempä enemmän siskon lapsi vanhan sedän rinnalla. Hän soimasi
+itseään:
+
+"Minkätähden puhuinkaan hänelle semmoisia tuhmuuksia! Sen tähden vain,
+että hän aukaisi puseronsa! Vaan siksihän hän oli tullutkin!... Nyt
+tässä on koko puuha ennenkun saa hänet entiselleen taas!"
+
+Kun Nukki siinä makasi eikä nähnyt häntä, tunsi hän olevansa rohkeampi,
+päättäväisempi.
+
+"En minä häntä vahingoita millään lailla, päinvastoin... Gitrac oli
+oikeassa! Vallata semmoisia olentoja, kuin Zon ja Nukki, on itse teossa
+sama kuin auttaa heitä, suojella heitä vielä pahemmilta pettymyksiltä.
+Totta puhuen ei siinä ota päälleen mitään edesvastuuta. --"
+
+Näin puhui hän itselleen, tukehduttaakseen sen sisäisen äänen, joka
+lähti hänen sydämensä pohjasta ja joka sanoi: "Hän on rehellinen tyttö
+ja sinä aiot vietellä häntä..."
+
+-- Vaan ell'en minä, niin joku muu huomenna!
+
+Hän sanoi sen ääneen, puoleksi kuuluvasti, mutta erityisellä ponnella:
+nukkuvan lapsen luomet räpähtivät aukeamatta.
+
+Silloin Bourdois, omantuntonsa itsepäisistä vastustelemisista
+kiihtyneenä ja saadakseen sen vaikenemaan, kävi katselemaan nukkuvaa
+niin, kuin ei hän häntä vielä koskaan ollut katsellut: laskemalla
+himonsa valloilleen, jopa kannustaenkin sitä. Hän nousi ja kumartui
+tytön ylitse. Oi, sitä elävän, hengittävän, liikkuvan kukan lemua! Sitä
+hiusten, kasvojen ja hiukan hikisen kaulan tuoksua! Nuo huulet... ne
+eivät olleet koskaan auenneet oikeille suudelmille... Kyllä
+kuitenkin... Sulhaspoika... Maurice, se koululainen, joka nyt oli
+insinööri. Häntä hän oli rakastanut... Hänen tähtensä hän oli tänään
+tahtonut tulla Villeboniin. Bourdois vihasi tuota ilkiötä, joka tyttöön
+oli jättänyt näin lähtemättömän muiston... "Tietysti hän on hänet sen
+jälkeen tavannut." Niitten salaisten lakien mukaan, jotka himojamme,
+tunteitamme hallitsevat, kiihoitti tämä tuntemattomaan mieheen
+kohdistuva viha vastavaikutuksena hänen tahtoansa sillä hetkellä. Hän
+tunsi itsessään vastustamattoman, raa'an voiman voittaa ne esteet,
+jotka jokaisen naisen, jopa lujaluontoisimmankin, vaisto eteen asettaa.
+Hän hyykistyi tuon nukkuvan pikkaraisen yli, onnellisena, että tunsi
+yht'äkkiä pois la'aistuiksi, kuin tuulen puuskan puhaltaman oljen, koko
+entisen pikkumaisen rehellisyytensä, kaiken omantuntonsa turhan
+varovaisuuden, kaiken tunnollisuutensa, kaiken ujon hyvyytensä, kaiken
+synnynnäisen kunnioituksensa naista kohtaan: kaikki oli himojen rajun
+pyörremyrskyn hävittämä, turmelema.
+
+Hän kumartui uskaltamatta vielä koskettaa Nukkia, joka unissaan tunsi
+hänen lähestyvän. Nukki kääntyi päänalusella ja kävi selälleen, hakien
+vapaampaa paikkaa, ilmaa. Bourdois perääntyi hieman ja katseli
+omituisen hekkuman tunteella nuoren ruumiin aivan kuin painajaisen
+synnyttämää liikuntoa... Käsivarret, olkapäät hytkähtelivät ja yhtäkkiä
+koko ruumis säpsähti ikäänkuin jotakin kosketusta väistääkseen...
+Tuosta nykäyksestä laukesi kauluksen nappi, pusero avautui jälleen ja
+unissaan levitti Nukki sitä vieläkin enemmän, ikäänkuin häntä olisi
+ahdistanut, ikäänkuin hän väkisin olisi tahtonut hengittää... Sitte hän
+tyyntyi ja jäi rauhallisena makaamaan selälleen, pusero auki.
+
+Sillä kertaa katseli Bourdois häntä viivytellen, omituisen suloisen
+tuskan valtaamana, kuin rikoksellinen, joka nauttii rikoksestaan...
+Siinä oli hänen edessään avorinta tuskin enemmän kuin tanssiaisissa,
+vähemmin kuin teatterissa, mutta siinä oli nuoren avokaulaisen tytön
+likeisyys... hänen paitansa vaatimaton karikko... kureliivin suojus
+punaisine nauhasolmuineen .. alaston olkapää ruskeine hartiakuoppineen
+ja kiinteä, pullea, kehittyneen naisen rinnan alku. -- Nukki! lausui
+vanhapoika. Ja yht'äkkiä kohtasivat hänen silmänsä Nukin avatut
+silmät... Hän katseli, vielä aivan unen horroksissa ja nähtävästi
+käsittämättä, mitä näki, missä oli. Sitte asiat jo selvenivät hänelle,
+hän tunsi Bourdois'n, huomasi oman itsensä... Välittömän ujouden
+liikkeellä, jota seurasi poskille nouseva heleä puna, veti hän
+puseronsa kiinni ja piteli sitä molemmilla käsillään.
+
+Bourdois tunsi, että jotakin oli nyt lopussa, että salliman tuomio oli
+allekirjoitettava, että elämän portti, joka hetken oli ollut ra'ollaan,
+telkeytyi hänen edessään. Pitkän aikaa seisoi hän äänettömänä tytön
+edessä, joka ei itsekään enää näkynyt uskaltavan puhua. Vihdoin sanoi
+Nukki:
+
+-- Olenko nukkunut?
+
+-- Kyllä, sanoi Bourdois.
+
+-- Kauankin?
+
+-- Hyvinkin kolme neljännestuntia.
+
+-- Oi, minua hävettää...
+
+-- Eihän... toki... se oli oikein hyvä. Onko teidän parempi olla nyt?
+
+-- Olen vielä hiukan unissani...
+
+Hän nousi istualleen ja käänsi sitte jalkansa vuoteen laidalle, johon
+istuutui.
+
+Bourdois oli tyytyväinen nähdessään tytön nauravan. "Ei hän näy olevan
+vihainen minulle... Ja... että olisin käyttänyt hyväkseni sitä
+tilaisuutta, kun hän nukkui minun turvissani... se olisi ollut liian
+kunnotonta. Onni oli, että hän heräsi ajoissa! Hän ei olisi sitä
+minulle koskaan antanut anteeksi..."
+
+-- Mennäänkö vähän kävelemään? esitti Nukki, soljahtaen vuoteesta
+maahan ja istuutuen sitte tuolille pannakseen kengät jalkaansa.
+
+-- Tietysti!
+
+Hän tahtoi vielä auttaa, mutta Nukki esteli kohteliaasti.
+
+-- Älkää! Eihän minulla ole kotonanikaan kamarineitsyttä, tiedättehän
+sen.
+
+Bourdois ei tahtonut olla itsepäinen. "Vast'ikään, ajatteli hän, salli
+hän sen minulle... Jotakin on nyt muuttunut".
+
+Hän oli hieman pahalla tuulella siihen asti kuin -- laskun maksettua --
+molemmat jälleen katosivat metsään Bellevue'ta kohti. Kello oli lähemmä
+puoli viisi. Aurinko paistoi, mutta metsän siimeksessä oli hyvä olla,
+siellä kun hellittämättä on niin viileä, että puitten rungotkin aina
+ovat vihreän homeen peittämät. Kun polku kaiteni, tarttui Nukki
+ystävänsä käsivarteen. Nähdessään tytön niin lähellä itseään, niin
+tuttavanomaisena, tunsi Bourdois sydämensä paisuvan ilosta. Nukki näkyi
+vihdoin viimein leppyneen ja rupatteli, niinkuin Thérèse oli kertonut,
+lakkaamatta. Bourdois kuunteli häntä ja ajatteli ihastuneena: "Ei hänen
+ole vähintäkään ikävä minun seurassani." Kun hän kotvasen oli vaiti,
+kysyi Bourdois:
+
+-- Tuota koululaista... sitä nuorta miestä, joka oli häissä
+kanssanne... ettekö ole häntä sitte sen koommin koskaan nähnyt?
+
+-- Kyllä, sanoi Nukki ja punastui. -- Miksi sitä minulta kysytte?
+
+-- Kuullakseni vain. Ei siinä mielestäni muuten mitään pahaa ole.
+
+-- Niin, jatkoi Nukki... minä tiedän hyvin, että se on teille
+samantekevä... ja teille voin sen kyllä kertoa. Me olemme tavanneet
+toisemme täsmälleen kuusi kertaa häitten jälkeen, kunnes hän tuli
+insinööriksi... Chaumontiin... tuohon kovin ikävään paikkaan. Hän on
+silloin tällöin minulle kirjoittanut... ja minä olen vastannut. Pian
+hän minut kuitenkin unhottaa. Sehän on luonnollista.
+
+"Tyttö on nähtävästi ollut hänen jalkavaimonsa", ajatteli Bourdois.
+
+Mutta aivan kuin Nukki olisi arvannut hänen ajatuksensa, lisäsi hän
+heti:
+
+-- Jos vain olisin tahtonut, olisi hän kyllä vienyt minut mukaansa
+sinne. Vaan minä en tahtonut.
+
+-- Miks'ette? kysyi Bourdois, tuntien pienen pistoksen sydämessään.
+
+Hypistellen lehteä, jonka oli matalasta puunoksasta reväissyt, ja katse
+haaveksivana vastasi Nukki.
+
+-- Sillä... Eihän sitä tiedä! Olin hänet tuntiessani lian nuori...
+liian naivi... Tytöt ovat tyhmiä, lisäsi hän, nauraa tirskahtaen.
+Palattuani noista häistä, joissa oltiin yhdessä, Maurice ja minä,
+ajattelin minä maata pannessani: "En koskaan mene naimisiin kenenkään
+toisen kanssa..." Minusta tuntui ihan luonnolliselta, että hän minut
+kerran naisi. Ajatelkaahan, minä olin viidentoista vuoden vanha!... No,
+uskoisitteko, että, kun viisitoista vuotiaana semmoisen tuhmuuden
+sanoin, niin aina kuitenkin olen pidättäytynyt antautumasta hänelle?
+Siihen en koskaan voinut suostua. Heti kun hän vain yritti olla tuhma,
+kävin minä häijyksi häntä kohtaan.
+
+Bourdois kuunteli alakuloisena. Nukki lopetti viisastellen:
+
+-- Nähkääs, herra, ne naiset... ne ovat niin käsittämättömiä, etteivät
+ne käsitä itsekään itseään.
+
+Bourdois kysyi mieltään rohkaisten:
+
+-- Miksikäs hän sitte ei teitä nainut?
+
+-- Voi, voi! sanoi Nukki... tämmöisen ompelutytön, kuin minä... jolla
+ei ole penniäkään... ja hän, joka on herra... ja joskus ehkä voi saada
+vuodessa kuusi tuhatta francs'ia... Ei... ei siitä tule mitään. Hän
+tahtoo itselleen tytön, jolla on rahaa.
+
+Tie, jota he kulkivat, vei Bellevue'hen. Bourdois esitti, että
+menisivät Meudoniin ja sieltä junalla Invalides-kaupunginosaan. Kun he
+saapuivat Meudonin törmänteelle, oli kello kuuden tienoilla iltasella.
+Vähäinen joukko yksinkertaisia, sen seudun tavallisia kävelijöitä sekä
+muutamia ulkomaalaisia matkailijoita katseli siinä maisemaa, johon
+sisältyi näköala Parisia, aivankuin tauluna, likeisten puitten
+kehystämänä. Pitkän aikaa Bourdois ja Nukkikin seisoivat mietteissään
+tuon avaran näköpiirin edessä. Alakuloisuus ilman mitään kovin kirpeätä
+tunnetta, nöyrä alakuloisuus laskeutui Bourdois'n mieleen. Hän
+kiinnitti katseensa toveriinsa: hän värisi rakkaudesta noihin ruskeihin
+kiharoihin, tuohon lapsimaiseen naishaahmoon, noihin suloisiin
+kasvoihin, jotka hymyilivät häntä kohti. Jättää kaikki... ei... se oli
+suorastaan mahdotonta. Hän rakasti tuota tyttöä, jopa sillä omituisella
+surun tunteella, jonka tämä hänessä nyt herätti, jopa sillä hukkaan
+eletyn elämän, myöhästymisen tunteella, jonka hän hänessä synnytti
+tahtomattaan, tietämättään, ja joka häntä raateli, mutta samalla
+jalostutti, hienostutti hänen omissa silmissään.
+
+Nukki nousi ylös:
+
+-- Nyt, sanoi hän, täytyy mennä.
+
+-- Mennä -- minne?
+
+-- Kotiin, tietysti... äitini luo.
+
+-- Kuinka?! sanoi Bourdois... Vieläkö senkin jälkeen, mitä minulle
+kerroitte?...
+
+Tyttö pudisti päätään. -- P--h!... tuleehan sitä kertoneeksi...
+välistä, kun tuntuu kovin vaikealta. Vaan onhan sitä kestänyt tähän
+saakka ja kestänee vieläkin kappaleen aikaa.
+
+Kävelijät katosivat vähitellen suurelta penkereeltä. Kivipenkki jäi
+tyhjänä seisomaan vihannan jyrkänteen partaalle. Ihan päässä vain
+haaveksi vielä muudan laiha, surullisen näköinen nainen, kyynärpäähänsä
+nojaten.
+
+Bourdois rohkaisi mielensä:
+
+-- Kuulkaahan, Nukki, sanoi hän. Mehän jo tunnemme toisemme. Onko
+teissä luottamusta minuun?
+
+-- Luottamusta? kysäsi tyttö, niinkuin hän ei olisi ymmärtänyt.
+
+-- Tahdon sanoa, että te tiedätte, että minuun voi luottaa?
+
+-- Tietysti!
+
+-- No! Miks'ette tahdo, että minä pidän teidät luonani?
+
+Nukki muuttui hyvin vakavaksi.
+
+-- Tekö pitäisitte minut?... Teillä kun on semmoinen ajatus, että...
+aina... oltaisiin vain ystäviä?
+
+Hän punastui hiukan näitä sanoja lausuessaan. Bourdois yritti sanoa:
+"Mutta eihän minulla semmoista ajatusta ole... Ehkä, päinvastoin,
+joskus..." Tyttö loi häneen niin luottavaisen katseen, ettei hän
+rohjennut sitä sanoa. Ja niinkuin kaikki ujot, puhui hän, mitä suuhun
+sattui, lateli sanoja, jotka lähtivät kuin sirpaleina sydämestä.
+
+-- Niinpä juuri, Nukki... Minä en pyydäkään muuta kuin saada olla
+teille ystävä, isä...
+
+Hän sai palkinnokseen mitä suloisimman, puhtaimman ja kiitollisimman
+katseen, minkä koskaan nuoren tytön silmät ovat miehen kasvoihin
+luoneet.
+
+-- Se on siis päätetty? uteli hän edelleen. Saan siis pitää teidät?
+
+-- Ei tänä iltana... puhui Nukki. Ymmärrättehän... en ole ottanut
+mitään mukaani... Mutta huomenna tahi ylihuomenna... milloin
+tahdotte... teen niin, että äiti vihastuu minuun ja ajaa minut
+pellolle...
+
+Puhumatta sitte enää sanaakaan astuivat he alas mutkittelevaa tietä,
+joka vie penkereeltä Pont-de-Saint-Cloud'n asemalle. Molemmat olivat he
+mietteihinsä vajonneet. Molemmat tunsivat he syvän, lopullisen sovinnon
+syntyvän välilleen, mutta äskeisen väärinkäsityksen tukala tunne pysyi
+vielä, eikä Bourdois eikä Nukki kyennyt sanoin ilmaisemaan, että asia
+oli ratkaistu, ettei heidän kesken enää tulisi olemaan kysymystä siitä,
+minkä Nukki nimitti "tuhmuuksiksi", mutta että he sittenkin tulisivat
+rakastamaan toisiaan tämän sanan inhimillisessä merkityksessä, että
+tulisivat tarvitsemaan toinen toisensa, tarvitsemaan toinen toisensa
+läsnäoloa ja hellyyttä. Ikäänkuin pannakseen sinetin tämän äänettömän
+sovintokirjan alle soljahti Nukin hansikoittu kätönen Bourdois'n isoon,
+paljaaseen kouraan. Tämä sulki siihen tuon suloisen pikku elävän
+esineen ja vaikka hän yhä tunsikin sydämensä raskaaksi, oli hän nyt
+kuitenkin tyytyväinen, miltei onnellinen. Näin kulkivat he sitte
+käsikädessä asemalle asti. Ja siellä vasta höllitti Bourdois kätensä
+tytön kädestä levottomasta ujoudesta odotussaliin kerääntyneiden
+matkustavaisten edessä.
+
+Kello seitsemän lähti Saint-Lazare'n asemalta tuleva paikallisjuna
+sieltä Invalides-asemalle. Bourdois osti kaksi ensiluokan lippua
+toivossa, että saisivat matkustaa mukavasti yksin. Juna saapui
+todellakin melkein ilman matkustavaisia: kokonainen ensiluokan vaunu
+oli tyhjä.
+
+Kun se taas jysähti liikkeelle, mukanaan Nukki ja Bourdois, huudahti
+tyttö:
+
+-- Ette usko, mutta minä en ole koskaan vielä ajanut ensimäisessä
+luokassa. Jos minä huomenna neulomossa kerron, että matkustin
+ensimäisessä luokassa, niin sanovat, että valehtelen...
+
+Hän tarkasteli uteliaana vaunun sisustusta, laitteli hattuaan ja
+hiuksiaan kuvastimen edessä, ja katseli maisemaa milloin oikealta,
+milloin vasemmalta puolelta. Vihdoin kääntyi hän toverinsa puoleen,
+joka miettiväisenä katseli häntä.
+
+-- On huviteltu hyvin, sanoi hän...
+
+Ja oikaisten vartalonsa lisäsi hän:
+
+-- Tämä kuitenkin väsyttää enemmän, kuin neulomossa päiväkausi...
+
+Hän istuutui Bourdois'in viereen ja tarttui hänen käteensä. Tämä
+ymmärsi, että Nukki tahtoi suudella häntä, vaan ei uskaltanut. Bourdois
+käänsi hänelle silloin poskensa ja Nukki painoi siihen pitkän
+kiitollisen lapsensuudelman. Sitte kallisti hän päänsä ystävänsä
+olkapäätä vastaan:
+
+-- Minun on vielä uni, sanoi hän.
+
+Hänen hattunsa kovat sulat ja muut terävät esineet pistelivät
+Bourdois'n korvia ja silmiä. Tyttö huomasi sen ja nauroi herttaisesti:
+
+-- Sepäs on kiltti! sanoi hän... Ei hiisku mitään!
+
+Hän otti sukkelaan pois hattunsa ja pani sen penkille; taas oli hän
+avopäin. Jotta tytön olisi mukavampi olla, kiersi Bourdois kätensä
+hänen vyötäistensä ympäri. Hän oikein ihmetteli, että tunsi nyt
+olevansa tyyni, ainoastaan hellyyden heikentämä vain.
+
+-- Onko teidän näin hyvä olla, Nukki? kuiskasi hän.
+
+Mutta Nukki ei vastannut mitään; hän nukkui jo, tuossa tuokiossa
+vaipuneena sikeään ja levolliseen lapsen uneen.
+
+Juna kiiti, milt'ei huohottamatta ja usein pysähtyen, Parisia kohti
+viheriäin, metsäisen näköpiirin reunustamain tasankojen poikki.
+Mailleen menevän päivän rusko taisteli virran nostamaa usmaa ja
+etukaupungin tehdaslaitosten savua vastaan. Bourdois, joka pelkäsi
+hievahtaakin, ettei herättäisi Nukkia, tunsi rintaansa vasten tämän
+toisen ihmiselämän suloisen sykinnän, ja tytön käherretyt hiukset
+koskettelivat hänen leukaansa ja leukapieliänsä. Oikean kätensä sormien
+alla tunsi hän pyöreätä vartaloa puristavan nahkavyön. Outo onnen tunne
+tunki hänen läpitsensä ja siihen liittyi tyydytys, ettei hän ollut
+joutunut riettaan kiusauksen uhriksi, sekä vahvistava lohdutus, ettei
+ollut elämäänsä sotkenut, yrittänyt vaarallista seikkailua.
+
+"Näin onkin parasta... Olin yksin ja vanhuus lähestyi. -- Niin nuoren
+jalkavaimon ottaminen minun i'älläni olisi ollut typerää, inhottavaa.
+Sen sijaan ottotytön tapainen... se käy päinsä? Hänhän on niin
+hellätunteinen. Hän tulee minua kyllä rakastamaan..."
+
+Yht'äkkiä juolahti hänelle mieleen:
+
+"Entä Gitrac?..."
+
+Mitä Gitrac oli sanova, kun tämän saa kuulla?... Tuleekohan hän
+tekemään aika lailla pilkkaa entisestä toveristaan? Ei... Ei koskaan
+Bourdois enää sietäisi nähdä häntä, kuulla hänen kysymyksiänsä.
+
+"En tahdo tavata häntä enää, siinä kaikki... Enkä minä tarvitse
+Gitrac'ia ensinkään. Ja Nukki muuttakoon toiseen neulomoon... Tahi
+olkoon kokonaan enää menemättä mihinkään neulomoon..."
+
+Vaan minkälainen on hänen elämänsä oleva?
+
+"Mitäpäs muuta: annan hänen saada oppia jotakin. Hänhän on älykäs;
+muutamassa tunnissa jo hän pystyy kilpailemaan minkä pikku keltanokan
+kanssa tahansa, joka koulua käy... Tietysti! Minä en häntä jätä
+neulomoon, noihin riettaisiin roskapaikkoihin... Rakas pikku raukka!
+Ihme ja kumma, että hän tähän asti on rehellisenä pysynyt. En anna
+hänen enää jäädä semmoisen vaaran alaiseksi..."
+
+Tämmöisen isällisen tunteen valtaamana suuteli hän Nukin kiharoita ja
+painoi häntä kovemmin rintaansa, ikäänkuin suojellakseen häntä.
+
+Hänen toipunut sydämensä lämpeni nyt halusta saada tehdä hyvää tuolle
+pikku tytölle, hyvää epäitsekkäällä tavalla, pelkästä huvista, tietäen
+hänen olevan onnellisen.
+
+"Hän joutuu sitte joskus naimisiin... Hänhän on rehellinen
+luonteeltaan. Minä toimitan hänet miehelään... kiusaksi tuolle
+Chaumont'in insinöörihölmölle, joka pitää hänet liika vaatimattomana ja
+liika köyhänä naidakseen hänet..."
+
+Vaan ell'ei hän tahtoisi mennä jonkun toisen kanssa naimisiin? Jos hän
+tahtoo aina vain tuon insinöörihölmönsä?
+
+"Otaksuappa, että minä ehkä olisin vielä niin tuhma, että siihen
+suostuisin!" ajatteli Bourdois.
+
+Hän soimasi itseään. Mutta Nukin vartalo siinä rintaansa vastassa ja
+hänen hiustensa tuoksu sieraimissaan, antautui hän vaistomaisen,
+kaikkia muuta voimakkaamman vakaumuksen valtaan ja tämä vakaumus
+tyrkytti hänen mieleensä, ettei olisi niinkään tuhmaa olla hyvä, ettei
+tuo lapsi pettäisi häntä, että olisi suloista, kun ei olisi yksin
+maailmassa, että tuo olisi aistillisen seikkailun arvoista hyvinkin.
+Olihan muuten arpa langennut. Ei hän voisi enää olla ilman tuota
+suloista, luottavaista olentoa. Mikä oli tapahtunut, sitä hän ei ollut
+etsinyt, mutta ettei sitä nyt olisi ollenkaan ollut, sitä hän ei olisi
+halunnut.
+
+Juna oli sivuuttanut Javelin ja vieri Champ de Mars'ia kohti. Bourdois
+kohotti hiljakseen pikku toverinsa vartaloa ja sanoi, herättäen hänet
+isällisellä suudelmalla:
+
+-- Kas niin, Nukki... Nyt ollaan Parisissa.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Nukki, by Marcel Prévost
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 55204 ***
diff --git a/55204-8.txt b/old/55204-8.txt
index 990b650..e5fc9b1 100644
--- a/55204-8.txt
+++ b/old/55204-8.txt
@@ -1,3021 +1,3021 @@
-The Project Gutenberg EBook of Nukki, by Marcel Prévost

-

-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with

-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or

-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included

-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license

-

-

-Title: Nukki

-       Novelli

-

-Author: Marcel Prévost

-

-Translator: Martti Wuori

-

-Release Date: July 26, 2017 [EBook #55204]

-

-Language: Finnish

-

-Character set encoding: ISO-8859-1

-

-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NUKKI ***

-

-

-

-

-Produced by Tapio Riikonen

-

-

-

-

-

-

-

-

-NUKKI

-

-Novelli

-

-

-Kirj.

-

-MARCEL PRÉVOST

-

-

-Ranskankielestä suomentanut

-

-Martti Wuori

-

-

-

-Kirjallisia pikkuhelmiä XXXXVI

-

-

-

-

-

-Hämeenlinnassa,

-Arvi A. Karisto,

-1911.

-

-O.-Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.

-

-

-

-

-MARCEL PRÉVOST

-

-

-Marcel Prévost on syntynyt 1 p:nä Toukokuuta v. 1862 ja pari vuotta

-sitte valittiin Ranskan akatemian jäseneksi, on nykyään Ranskan

-etevimpiä kirjailijoita. Käytyään polyteknillisen opiston toimi nuori

-insinööri alussa valtion virkamiehenä Lillessä tupakkateollisuuden

-alalla, mutta antautui piankin kokonaan kirjailijaksi, julaistuaan v.

-1887 ensimäisen teoksensa. Siitä lähtien on häneltä ilmestynyt

-kaikkiaan noin kolmekymmentä kirjaa, joista suurin osa on romaaneja ja

-kertomuksia, sekä kolme näytelmää, niistäkin ainakin kaksi hänen omien

-romaaniensa pohjalle rakennettua ("Les Demi-vierges" -- "puolineitsyet"

-ja "Pierre et Thérèse").

-

-Marcel Prévost on etupäässä naisen sielun, sydämen ja tunne-elämän syvä

-tuntija ja hieno kuvaaja. Kun lukee hänen kynänsä mitä herkullisemmalla

-tavalla kirjoittamia naisten kirjeitä, jossa muodossa muutamat hänen

-romaaninsa ovat kokoonpannut, niin tuskin uskoo niitä tuuheaviiksisen

-miehen kirjoittamiksi. Näitä ovat "Naisten kirjeitä" -nimiset teokset

-sekä "Kirjeet Françoiselle". Melkoista huomiota herätti aikanaan

-romaani "Puolineitsyet", jossa tekijä paljastaa ulkonaisen eheän kuoren

-alla piilevän sisällisen siveellisen rappeutumisen suuren maailman

-naisissa. Varsin mieltäkiinnittäviä ovat romaanit "Le jardin secret"

-(Salainen puutarha) ja "l'Heureux ménage" (Onnellinen talo), joissa

-tekijä syvälle tunkee ihmissielun uumeniin sen hienoimpia säikeitä

-myöten.

-

-Todellinen pieni helmi on kertomus Parisin ompelijattarien usein

-hyvinkin vaiherikkaasta elämästä, "Poupette"-niminen, joka pari vuotta

-sitte ilmestyi alkukielellä ja nyt tarjotaan suomalaisen yleisön

-luettavaksi. "Nukki" on niin hurmaavasti kuvattu pikku tytti, hänen

-pelastajansa niin herttaisesti esitetty vanhapoika, ettei voi olla

-niistä viehättymättä, kun samalla heidän vastakohtansa, toinen pari,

-valtaa mielen synkällä kuvalla suuren maailmankaupungin elämän

-vilinästä.

-

-M. W.

-

-

-

-

-I.

-

-

-On ihmisiä, joille aina jotakin tapahtuu. Vaikka heidän kohtalonsa

-ylimalkaan pysyykin ihan tavallisena, niin näyttää sittenkin siltä kuin

-sallima ehtimiseen ajattelisi heitä suomalla heille, odottamatta ja

-umpimähkään, milloin huvia, milloin huolta. Toiset taas sallima

-unohtaa. Aivan kuin oppilaita, joiden nimet opettaja tuskin muistaa,

-joilta hän kyselee vain kerran vuodessa ja joita ei koskaan rankaise,

--- niin tuo salaperäinen jumaluus, joka heidät on elämään viskannut, ei

-näy enää muistavan heidän olemassaoloaan; ainakin se on välinpitämätön

-heistä, katselee heitä toisella tavoin. Heidän päivänsä kuluvat kuin

-almanakan mukaan, vaihdellen vain päivämäärään nähden. Heidän

-nuoruutensa, joka ihan luonnollisesti seuraa heidän lapsuuttansa, antaa

-jo vähemmin selvänäköistenkin aavistaa, mikä on heidän miehuuden ikänsä

-oleva. Ja vanhuus johtaa heidät huomaamatta loppuun asti.

-

-Päinvastoin, kuin olisi taipuvainen luulemaan, ovat nuo elämän kohtalot

-niitä, jotka kuluvat kaikista pikemmin: merkkikohtina olevain

-tapahtumain puutteesta päätyy ajankäsite häipymään ihmisajatuksesta;

-eikä mikään ole vuolaampaa, nopeampaa elää, kuin ehdoton

-yksitoikkoisuus. Levottomat ne ovat, jotka levottomuuden ajanjaksojen

-välillä tuntevat ikävää, hetkien painoa. Salliman unhottamat

-ihmettelevät, että heidän tyynten päiväinsä ehtoo tulee niin kohta

-aamun perässä. "Kuinka aika kuluu!" on heidän sananpartensa.

-

-"Kuinka aika rientää!" ajatteli joka päivä Hra Jules Bourdois

-istuutuessaan -- kahden tienoilla päivällä -- marmoripöydän ääreen,

-jossa häntä odotti vielä tyhjä puolikupillinen ja "Le Figaron"

-aamunumero kepakkonsa ympäri kierrettynä. "Kuinka aika rientää!" Jo

-vuorokausi siitä, kun hän viimeksi oli istuutunut tämän saman pöydän

-ääreen pienessä "Usines"-kahvilassa, joka sijaitsi Vaugirard-bulevardin

-keskipaikoilla likellä Montparnassen asemaa! Vuorokausi, kaksi

-vuorokautta, viikkoja, kuukausia, vuosia!... Hän huomasi loppumattoman

-jonon omaa itseään, aivan kuin hänen kuvansa olisi heijastunut

-rinnakkain olevista peileistä, -- loppumattoman jonon Jules

-Bourdois'eja istuvina kuppinsa ja Figaronsa ääressä pienessä

-Usines-kahvilassa. Ainoa toisinto: vuodenajan, hyvän sään tahi sateen

-mukaan oli pöytä joko sisällä tahi ravintolan edustalla. Mutta

-yhdentoista ja puolen vuoden kuluessa, se on, kolmenkymmenen viiden ja

-neljänkymmenen seitsemän ikävuoden välillä, liittämällä päivää päivään,

-jolloin Jules Bourdois ei olisi noin kahden tienoilla juonut

-kupillistaan kahvia ynnä lasiaan fine champagne-konjakkia sekä

-lukenut lehteään Usines-kahvilassa, ei olisi saanut kokoon yhtä

-vuosineljännestä. Tämä uskollinen kahvilassa kävijä, näet, ei ollut

-poissa Parisista mielellään kesä-aikanakaan. Olipa reumatismin silloin

-pitänyt vaivata häntä keväällä, jos hän heinäkuussa päätti lähteä

-terveyttään hoitamaan Evaux'n kylpylaitokseen, hänen kotiseudulleen

-Creuse'en.

-

-"Kuinka aika rientää!... Kymmenen päivää vain Kansallisjuhlaan...

-Näinköhän minä tänä vuonna menen Evaux'hon?"

-

-Niin kyseli itseltään Jules Bourdois vetäessään ensimäisiä savuja

-lempisikaristaan, juodessaan pienin kulauksin varta vasten hänelle

-keitettyä kahvia. Hän istui ypöyksin ravintolan penkereellä. Tämän

-vaatimattoman, siistin laitoksen sisällä sen ainoa palvelija unelmoi

-alakuloisena ja kohtaloonsa tyytyväisenä nojaten rautapylvääseen, ja

-vastapäätä häntä istui kassassa kahvilan haltija, keski-ikäinen,

-kivulloisen näköinen naishenkilö.

-

-Puolenpäivän jälkeen oli ilma raskas, häikäisevän heleä. Bulevardi

-laihoine ja kellastuneine kastanjapuineen ja pölyisine ja tyhjine

-käytävineen, joita kaikenmuotoiset rakennukset ja umpiaidat

-reunustivat, näytti kappaleelta Saharan erämaata. Vähäinen varjo kun

-siihen vain lankesi kahvilan puolelta, painosti penkereellä

-tukehduttava kuumuus, huolimatta telttakatoksenkaan suojasta, jonka

-reunuksia ei tuulenhenkikään huojuttanut, ja hiljan toimitetusta

-kastelusta, josta vielä oli asfalttikivityksellä kahdeksikonmuotoisia

-kuvioita. Ei ääntä, ei liikettä muuta kuin ihan bulevardin päässä,

-asematalon puolella. Bourdois nautti helteestä, rakasti sitä, kuin

-leiniä huojentavaa ainetta ainakin; ja hän nautti yksinäisyydestä myös,

-johon hän tunsi ajoittaista mieltymystä, kahviaikaan suurtakin. Senpä

-vuoksi juuri hän oli valinnutkin tämän pikkukahvilan, että se kahden

-tienoissa tavallisesti oli tyhjä. Läntisen rautatieyhtiön ja muutamien

-lähitehtaitten virkamiehet, jotka olivat kahvilan tavallisia vieraita,

-olivat kaikki jo palanneet konttoritoimiinsa, kun hän itse, syötyään

-Lavenne'n ravintolassa kovan aamiaisen, saapui jalkaisin tähän

-hiljaiseen, rauhalliseen paikkaan, jossa ruoansulatus tapahtui

-paremmin, kuin suuren kapakan humussa.

-

-Bourdois teki vasemmalla käsivarrellaan muutamia taivutus- ja

-oikomis-liikkeitä.

-

-"Tuntuu paremmalta", jupisi hän. -- "Jospa voisin tänä vuonna päästä

-tuosta kirotusta kylpymatkasta..."

-

-Hän ryhtyi lukemaan tyytyväisenä, ettei sillä kertaa ollut, vasenta

-kyynärpäätään liikuttaessaan, siinä tuntenut reumatismin tuskallisia

-ruskahduksia. Hänen terveytensä antoi hänelle ylenmäärin ajattelemisen

-aihetta: hänen oli onnistunut säilyttää se täydellisesti aina tähän

-vanhain poikamiesten kammoksumaan viidennen vuosikymmenen ehtooseen

-asti. Lukuunottamatta taudin pelkoa, jaksoi hän mainiosti, vaikkapa

-näyttikin tuntuvasti vuosiaan vanhemmalta. Hänen harmaat, puolipitkät

-hiuksensa reunustivat rehevästi hänen suurta päätään, muodostaen

-matalahkon otsan kahden lempeän, paksuilla kulmakarvoilla varustetun

-silmän yli, ja runsas puna leveillä, hiukan riippuvilla poskilla,

-hiukan rososella nenällä ja vieläpä sileäksi ajetulla leuallakin kertoi

-kelpo vatsan hyvin sulattamista upeista aterioista. Kaunispiirteinen,

-miltei miellyttävä suu hienojen harmaiden viiksien alla näytti niin

-säännöllisiä hampaita, etteivät ne edes yrittäneetkään viedä harhaan.

-Hänen runkonsa oli jäntterä, lyhyt, lihan valtaama. Puettu oli Bourdois

-keveään, mustaan, hyvin väljään, melkein uuteen lyhyeen takkiin ja ihan

-valkoiseen liiviin ja valkoisiin housuihin. Sininen, valkotäpläinen

-kaulahuivi oli solmittu alaspäin käännetyn irtonaiskauluksen kärkien

-väliin, ollen kaulus hyvin matala ja avonainen kaulan voida mukavasti

-liikkua. Paidasta, joka oli valkoinen, hieman ruskeanjuovikas, näkyi

-vähän rinnusta sekä kalvoimet. Mustanauhainen olkihattu, keltaiset,

-hieman jo käytetyt (niissä on mukavampi olla), mutta vielä hyvät

-kengät, puku kokonaisenaan ilmaisi hänessä itsestään huolehtivaa

-miestä, jolla siihen riittää aikaa, vaan jota ei muodin eikä

-keikariuden huoli vaivaa ensinkään. Tavallisesti hänelle annettiin noin

-viisikymmentäviisi vuotta ja se teki häneen vastenmielisen vaikutuksen.

-Sen sijaan häntä miellytti kovin, että häntä luultiin (mikä tapahtui

-tuon tuostakin) virasta eronneeksi intendenttihallituksen upseeriksi.

-

-Luettuaan johtavan kirjoituksen laski Bourdois Figaronsa käsistään ja

-poltteli muutaman minutin lukematta: liiallinen lukeminen häiritsee

-ruoansulatusta. Bulevardi alkoi uudelleen, puolipäiväisraukeuden

-jälkeen, vilkastua vaatimattomaksi maalaiselämäksi. Naisväkeä,

-hattupäin, puserot irroillaan, istuutui talojen edustalle keskenään

-rupattelemaan; toiset ottivat sukankutomuksensa käsiinsä. Kolme

-tyttöletukkaa leikki, viskellen palloa vastassa olevan tehtaan seinään:

-sillä välin kun pallo lensi ilmassa, pyörähtelivät he ympäriinsä, niin

-että heidän kuluneet pikku pöksynsä ja säärensä näkyivät. Muuan

-juopunut tuli ulos eräästä juomalasta ja puippelehti kastanjapuitten

-alla, soperrellen jotakin epämääräistä ruikutusta; hän oli niin

-punainen, että Bourdois pelkäsi hänen siinä paikassa kaatuvan maahan,

-halvauksen kohtaamana. Mutta juopunut jatkoi ilman tapaturmaa

-mutkikasta kävelyään, taitavasti vältellen puita, sivuuttaen penkit,

-astuen jalkakäytävältä kadulle pehmeästi ja notkeasti, ja katosi

-lopulta. Sitte tuli juna Montparnassen asemalle ja laski liikkeelle

-muutamia viheliäisiä ajurinrattaita matkatavaroineen ja pölyisine,

-hikikasvoisine perhekuntineen. Vasemmalta ilmestyi muuan tyttö,

-hoikka ja solakka, puettu siniseen hameeseen, liinainen pusero

-vyötäisistä kiristetty mustaan vyöhön, voidelluissa hiuksissa

-vaaleita kilpikonnan-kuorentapaisia kampoja, jotka välähtelivät

-päivänpaisteessa. Kahvilan kohdalla hän hiljensi askeleitaan, katsoi

-Bourdois'han ja hymyili. Mutta Bourdois ei rakastanut seikkailuja.

-Tuntematon nainen tuotti hänen mielestään tuhansia tuhoja:

-rauhalliselle elämälle, kukkarolle ja terveydelle; ja hän oli

-lukevinaan. Tuo tarkasteleva nainen meni sitte sivu. Samassa

-kääntyi punainen konevaunu bulevardin lähikulmasta. Bourdois näki

-panamahattuisen miehenpään kurottuvan ulos ovesta. Kuljettaja hiljensi

-vauhtia, epäröi ja näytti tarkastelevan katua; vihdoin hän käänsi

-kahvilaa kohti ja pysäytti vaunun sen edustalle. Hänen ajettavansa,

-joka oli laiha, pitkä ja vaaleaviiksinen herra, noin neljänkymmenen

-näköinen, panamahattu päässä, yllään vaaleanharmaa shakettipuku, vaaleat

-hansikkaat sormissa ja hopeakoukkuinen keppi kädessä, astui ulos

-vaunuista. Kahvilan vaatimaton ulkomuoto näkyi häntä hämmästyttävän.

-Mutta varmaan vakaannutti häntä sen ainoan vieraan porvarillinen ja

-säännöllinen ryhti, koska hän kopahutti päättävästi kepillään yhteen

-marmoripöydistä. Palvelija riensi luo, silmät sumeina untelosta

-loikomisesta.

-

--- Soodaa, tilasi vieras, -- sokerin, sitruunan ja jään kanssa.

-

--- Sitruunaa ja jäätä... Kyllä, herra... toisti palvelija kuin kaiku.

-

-Mutta kun hänen piti mennä sisään muutti hän mielensä ja kääntyi

-takaisin.

-

--- Meillä ei ole soodaa, sanoi hän samalla sekä päättäväisellä että

-alistuvalla äänellä.

-

--- Ei ole soodaa?... No, tavallista vettä sitte... ilman basilleja, jos

-mahdollista!

-

--- Seltterivettä meillä on.

-

--- Olkoon menneeksi seltteri. Sukkelaan.

-

-Hän istuutui, otti panaman päästään ja pyyhki otsaansa. Bourdois

-huomasi silloin hänen olevan ihan kaljupäisen; hän huomasi myös hänen

-harmaat silmänsä, joiden luomien reunat olivat punaiset, ja kasvot,

-jotka kokonaisuudessaan kantoivat jonkinlaisen hienon väsyneisyyden

-leiman. Tuon hän huomasi salavihkaa ja vaipui oitis lukemaan

-Figaro'aan, pannen sen kuin kilveksi tulokkaan katsetta vastaan,

-ensiksi sen vuoksi, ettei hän rakastanut uusia henkilöitä ja että

-pelkäsi tehdä tuttavuutta, sitte, koska tuo harmaapukuinen vieras,

-kalliin panamahatun omistaja, joka konevaunussa oli tullut tilatakseen

-soodaa pienessä Vaugirardin kahvilassa, herätti hänen huomiotaan ja

-samalla kiihdytti häntä.

-

-"Mokoma mahtailija", ajatteli hän. "Minä en tee sinulle sitä huvia,

-että rupean tarkastamaan irtonaiskaulustasi, kaulahuivissasi olevaa

-neulaa ja ruskeita kenkiäsi!"

-

-Ja hän kävi innokkaasti lukemaan kirjoitusta kaasulaitoksen

-työmiesten mahdollisesta lakosta. Vaaleapukuiseen tulokkaaseen tämä

-välinpitämättömyys varmaan teki musertavan vaikutuksen, sillä hän

-koetti moneen toviin saada sen voitetuksi: äänekkäästi lausumalla

-palvelijalle paheksumisensa, että sitruunavesi oli liian heikkoa ja

-jäätä liian vähän, pyytämällä kuvalehtiä luettavakseen ja kutsumalla

-konevaunukuljettajan juomaan:

-

--- Mitä vain tahdotte, hyvä mies... Älkää kursailko. Minä tarjoan!

-

-"Rumat tavat tuolla", ajatteli Bourdois lehtensä takana. "Kyllähän hän

-on hyvin puettu mies, vaan hyvin kasvatettu hän ei ole..."

-

-Bourdois pani suurta arvoa hyvälle kasvatukselle. Itse hän oli

-käytökseltään yksinkertainen, mutta säädyllinen, niinkuin sopii miehen,

-joka viisitoista vuotta elämästään on ollut virkamiehenä. "Siihen

-aikaan kun palvelin valtion tehtaitten tarkastajana...", oli hänen

-tapana puhua. Ja hän lisäsi puheen kuluessa; "Jos tarkastaja vain on

-säädyllinen, kohtelee johtaja häntä aina samalla tavoin."

-

-Hän laski siis hyvin pian naapurinsa yhteiskunnallisen arvon.

-

-"Mikä lie ilveilijä, keinottelija... Ne ne ovat vaarallisia, nuo!"

-

-Ja vihoissaan siitä häiriöstä, minkä tuo julkea tuotti hänen

-ruoansulatukselleen, päätyi hän ajattelemaan muutamia rikoksellisia,

-kuuluisia naisuroita ja keikareita, niinkuin: Pranzinia, Gallayta,

-j.n.e.

-

-Sillä välin jatkoi hän lukuaan niin kiihtyneenä, että tuskin käsitti

-lauseiden sisällyksen.

-

-"Liiton kokous (niin sanottiin kirjoituksessa) pidettiin eilen Wagramin

-salissa. Paitsi kaasulaitoksen työväkeä, luvultaan noin viisisataa, oli

-noin satakunta sähkölaitoksen työmiestä saapunut kannattamaan niiden

-yhteis..."

-

-Mutta hänen lukunsa keskeytyi, kun vastustamaton uteliaisuus herätti

-hänet hänen ehdottomasta välinpitämättömyydestään. Toiset ajokalut,

-yksinkertaiset ajurinrattaat, kuomi avattuna, pysähtyivät punaisen

-konevaunun eteen. Ihan nuori, hento, pitkä, kaunis tyttö, joka oli

-puettu mustiin, parisilaisen ompelijattaren arkipäiväiseen veikeään

-tyyliin, astui niistä alas. Hän oli todellakin ompelijatar, sillä kaksi

-hattukoteloa jäi päällekkäin rattaisiin. Kädet ojennettuina otti

-vaaleapukuinen tulokas vastaan tämän nuoren tytön.

-

--- Kultani! Olin jo joutua epätoivoon. Tyttö vastasi hymyillen:

-

--- Hirveästi olen saanut jouduttaa!... Tässä kuumassa emäntä on

-mahdottoman hidas. Hän ei ollut mitenkään saada nauhakoristetta

-viheriään hattuun, joka minun on vietävä Mathurinskadun varrelle.

-Jumala, kun janottaa... Onko se hyvää, tuo?

-

-Hän istui, osottaen puoleksi tyhjennettyyn virvokejuomaan.

-

--- Minä otan samaa.

-

-Palvelija toi, kaikista vaiheista välinpitämättömän näköisenä, toisen

-lasin, toisen sitruunan ja annoksen jäätä. Ja pari veti tuolinsa

-lähemmäksi toisiaan, käyden puhelemaan matalalla äänellä. Bourdois,

-joka kuunteli, vaikka olikin tarkasti lukevinaan, erotti katkelmia

-heidän keskustelustaan.

-

--- ... Vapaa huomiseen asti; sanon, että olin yötä Asnières'ssa kälyni

-luona.

-

--- ... Syödään päivällistä Champs-Elysées'lla... mainio paikka...

-tunnen ravintolan johtajan.

-

--- Shamppanjaa! Oi!... se on hienoa... Ja minä kun tässä unhotan

-hatut... Niiden pitää olla perillä ennen kello neljää.

-

--- Ole nyt vielä viisi minuuttia.

-

-"Sinuttelee häntä", ajatteli Bourdois. "Se on inhottavaa... Noin nuori

-tyttö... Kuinka vanha hän voinee olla? Kuudentoista? Kahdeksantoista

-korkeintaan? Senkin elostelija!"

-

-Hänen olisi tehnyt mieli kutsua poliisi ja otattaa viettelijä kiinni.

-Eikä hän enää salannut uteliaisuuttaan ja vastenmielisyyttään. Ja kun

-panamahattuinen herra näki olevansa huomion esineenä, niin hän laski

-liikkeelle kaiken sen mahtavan, ylenmääräisen, ivallisen, muista

-piittaamattoman hienostelun, joka on miesten tapa pöyhistellä,

-jäljitellä kalkkunoita ja riikinkukkoja. Hän piti kädessään tytön

-toista kättä ja painoi suudelmia sen hentoon ranteeseen, kudotun

-käsineen yläpuolelle. Tyttö ei vastustellut; hänen isot, harmaat

-silmänsä tarkastelivat ilmeisellä ihmettelyllä hänen rakastettunsa

-pukua, valkoista panamaa, ruskeita kenkiä, kultaketjua, joka sulki

-raitaisen liivin, vaaleanharmaita vaatteita. Eikä hän voinut olla

-huomauttamatta:

-

--- Te olette kovin uhkea!

-

--- Sinuttelehan edes minua!

-

--- Sinä olet hieno, no...!

-

--- Rakastatkos minua, pikku Zon?

-

-Zon pudisti päätään niinkuin olisi sanonut: en! Mutta samalla hän veti

-kukkaissuukkonsa suppuun ikäänkuin suudeltavaksi.

-

--- Kas niin! Jo riittää rupatus, sanoi hän. Voisin joutua kiinni.

-Paljonko on kellosi?

-

--- Kaksikymmentäkuusi minuttia yli kolme.

-

--- Nyt laputan tieheni. Iltasella tavataan.

-

-Hän lopetti juomansa yhdellä siemauksella ja nousi paikaltaan.

-

--- Neljännes vailla kahdeksan ravintolan kohdalla, -- sanoi herra,

-nousten hänkin.

-

--- No niin. Hyvästi!

-

-Hän tarttui tytön ojentamaan käteen ja pidellen sitä kädessään, saattoi

-häntä rattaisiin. Ajuri, joka heidän puhellessaan oli tehnyt

-tuttavuutta konevaununkuljettajan kanssa, nousi istuimelleen, herättäen

-siten torkahtaneen hevosen. Yhdellä silmäyksellä tarkasti Zon

-bulevardin ja huomasi sen olevan aution ravintolan läheisyydessä.

-Bourdois kuuli hänen kuiskaavan:

-

--- Suutele minua!

-

-Ja he suutelivat toisiaan siinä hänen edessään, konevaununkuljettajan

-ja ajurin, jopa itse kivulloisen ravintolanemännän ja järkiinsä tulleen

-palvelijankin edessä, jotka näin harvinaiset tapahtumat olivat

-houkutelleet ulos ovelle. Ja he suutelivat toisiaan pitkään, ahnaasti,

-eikä likinäköisinkään katselija olisi voinut pitää sitä suudelmaa sinä,

-mitä englantilaiset kutsuvat nimeltä _soul kiss_, sielujen suudelmaksi.

-Vihdoin tyttö irroittautui, kiipesi ketterästi rattaisiin, painoi

-hennon ruumiinsa ja vaalean muotonsa kuomien sisään, ja huusi ajurille:

-

--- Mathurinsinkatu 24.

-

-Panamahattuherra seurasi katseellaan vähän aikaa keveitä rattaita,

-jotka etenivät Montparnassenbulevardia kohti kaksiraiteisessa pölyssä.

-Niiden kadottua näkyvistä kääntyi hän ja palasi pöytänsä luo

-maksaaksensa, mitä oli nauttinut.

-

-"Eipä hän ole kaunis", ajatteli Bourdois, joka katseli häntä

-hellittämättä. "Elostelijan näköinen, pienet mustat silmät, luomet

-rypyissä, kaljupäinen lisäksi..."

-

-Samassa hänen ankara katseensa kohtasi viettelijän mustat silmät. Tämä

-epäröi ja piteli etu- ja keskisormen välissä viiden francs'in rahaa,

-jolla alkoi naputtaa marmoripöytään.

-

-Bourdois'ta hämmästytti kaukainen muisto. Eikä hän ehtinyt vielä

-ajatellakaan, kun tulokas jo lähestyi häntä ja, tervehtimättä,

-hymyillen, pannen rahan takaisin lakkariinsa, sanoi hänelle puoleksi

-vakuuttavalla, puoleksi kysyvällä äänellä:

-

--- Jules Bourdois?

-

--- Niin... kyllä... herra...

-

--- Etkös minua tunne?

-

--- Anteeksi... Minusta näyttää...

-

--- No!... Limoges'in lyseossa... kahviknorrin muistat?

-

--- Kas vain! Gitrac!... Louis Gitrac!

-

-Toverukset puristivat sydämellisesti toinen toisensa kättä. Bourdois'n

-ystävällisessä mielessä tuo turmeltunut ravintolan vieras herätti oitis

-hauskoja muistoja eräästä Louis Gitrac vintiöstä, luokkansa

-huonoimmasta oppilaasta, joka oli rohkea valehtelija ja kertoi

-naisseikkailuista, veikkasi ja voitti uhmailemalla, esimerkiksi, että

-joisi maljallisen maidon sekaista kahviknorria. Ja Bourdois hyväksyi

-samassa jo toverinsa panamahatun, vaalean puvun, ruskeat kengät,

-raitaiset liivit, jopa puoleensavetävän itsekylläisyydenkin.

-

--- Gitrac lurjus! Enpä todellakaan olisi uskonut... Juot kai jotakin

-kanssani? Pukin olutta?

-

--- En, en pukkia, sanoi Gitrac istuutuen. -- Kelpaakos konjakkisi

-juotavaksi?

-

--- Se on mainiota: sitä ei tarjota muille, kuin minulle. Saat nähdä...

-Emile... pikku lasi herralle.

-

-Vieretysten istuessaan he tarkastivat jonkun aikaa toistensa kasvoja.

-

--- Sinä et ole laihtunut sen jälkeen, sanoi Gitrac hymyillen. --

-Vaimosi kai sinua näin hyvänä pitää?

-

--- En minä naimisissa ole, vastasi Bourdois, punastuen. Mutta jos sinä,

-poikaseni, aina vain olet yhtä paljon juoksuilla, kuin ennen muinoin,

-niin olet tullut koko lailla veteläksi. Oletko rikas, vai?

-

--- Rikas... en... Mutta ansaitsen elatukseni mukiin menevästi.

-

--- Mikä on ammattisi? Koulussa ollessasi aioit näyttelijäksi.

-

--- Ei siitä mitään tullut... Asioimisalalla minä olen. Ensin ajelin

-edustajana erään Bordeaux'laisen viinikauppiaan asioissa. Sitte, kun

-siihen kyllästyin, valitsin toisen alan. Nyt matkustan kauppaamassa

-sulkia... hatun sulkia. Ja kehiä myös... Hiis vie! olet oikeassa... se

-on oivallista, sinun fine Champagne konjakkisi.

-

--- Eikö totta? sanoi Bourdois ylpeänä. Näetkös, poikaseni

-(koulunaikaiset puheenparret johtuivat hänelle luonnollisesti mieleen),

-minä olen valinnut tämän pikku kapakan, sillä se on rauhallinen ja

-minua pidetään täällä hyvänä. Kahvini on siivilän kautta keitettyä

-minua varten; ja tätä konjakkia tarjotaan vain minulle... Muutoin syön

-aamiaiseni Lavenne'lla... tiedätkös, hyvä paikka, likellä asemaa.

-

--- Kyllä tunnen, sanoi Gitrac. Mutta sanoppas, mitä sinä teet, itse?

-

--- Olen ollut virkamiehenä... valtion tehdaslaitoksissa, tupakan

-alalla, niinkuin sanotaan. Menestyinpä aika hyvin, sillä

-kolmenkymmenenviiden vuoden vanhana olin jo tarkastajana Mans'issa. Ja

-sitte sain perinnön... hyvän perinnön enoni jälkeen, joka oli toiminut

-hyvällä menestyksellä liikealalla. Silloin tietysti otin eron virasta

-ja asetuin asumaan Parisiin. Parisi, näetkös, on ainoa paikka, jossa

-voi eläkkeensä nauttia.

-

--- Etkö siis hommaa mitään, suorastaan mitään?

-

--- Sanoinhan, että olen vetäytynyt pois kaikista toimista... Minulla on

-yhdeksäntuhatta francs'ia korkoja, joka on johtajan palkka... Lisäksi

-yksinkertaiset tavat. Minkäs vuoksi sitten olisin rasittautunut

-kuudenkymmenen ikään? Saadakseni kolmen tuhannen lisätulot, joita en

-tietäisi mihin panna? Tahdoin pikemmin nauttia vapaudestani. Vaan, älä

-luule, hurjasti minä en elä! Lueskelen, kävelen, käyn teattereissa,

-näyttelyissä. Seuraan aikaani. Iltasin, päivällisen syötyäni, tapaan

-Lavenne'lla muutamia vanhoja ystäviä, hauskoja miehiä... Siinä elämä

-kuluu, näet sen, ja kuluu liika sukkelaan vain!

-

--- Kukas pitää huolta kodistasi?

-

--- Minulla on tyttö kotiseudultani... Philomène... joka hoitaa minua

-hyvin. Asun parin askeleen päässä täältä, Montparnasse-kadun varrella...

-Sievä huoneusto.

-

--- Olet viisas mies, sanoi Gitrac, hyväksyvästi, tilaten toisen lasin

-fine champagne'a. Onhan yhdeksäntuhatta francs'ia aika hyvä tulo!

-Hävitön kapitalisti! Senkin hävytön porvari!

-

-Hän taputti Bourdois'ta ystävällisesti vasemmalle reidelle, joka

-pingotti valkoisia housuja. Katsoen sitte häntä silmästä silmään, sanoi

-hän:

-

--- Entäs, suoraan puhuen, mitäs naikkosten suhteen teet?

-

-Bourdois ei kestänyt toverinsa irstasta katsetta. Hän oli luonnostaan

-häveliäs ja hänen häveliäisyytensä oli jotensakin epäjohdonmukainen:

-häveliäisyyttä vanhanpiian, joka ei paheksu ilveilevää puhetta, kunhan

-vain ei ole kysymys hänestä itsestään.

-

--- Naiset!... Hyvänen aika! Yhtä maata kaikki. Ei enempää eikä

-vähempää.

-

--- Etpä saa minua uskomaan, intti Gitrac, ettei sinun aviottomassa

-elämässäsi olisi hametta mukana... Entäs Philomène?

-

-Bourdois loi toveriinsa rehelliset siniset silmänsä:

-

--- Philomène? Hän on viidenkymmenen kolmen vuoden vanha!... Ei...

-vakuutan sinulle... ei mitään semmoista. Yhtä maata kaikki minulle, sen

-sanon.

-

-Sulkamatkustaja nyrpisti ylenkatseellisesti suutaan. Bourdois tunsi

-tarvetta puolustautua.

-

--- Ajattelin kyllä naida ennen muinoin, ollessani ensi vuotta

-Mans'issa. Tutustuin siellä erääseen tyttöön, joka minua miellytti. Ei

-hän ollut varakas eikä liioin kauniskaan... mutta hän miellytti minua

-kuitenkin. Kaikki näytti käyvän toivomusten mukaan, kun huomasin hänen

-ottavan minut vastoin tahtoaan, vanhempainsa mieliksi... Hän rakasti

-erästä nuorta miestä, joka palveli välillisten verojen virastossa. Hän

-oli oikein kelpo tyttö... Ei olisi koskaan miestään pettänyt. Mutta

-ymmärräthän, mielestäni oli sittenkin parempi... Siis, niinkuin näet...

-Olen jäänyt poikamieheksi.

-

-Hän pysähtyi. Gitrac katseli häntä edelleen tarkkaavasti. Hän ei

-näyttänyt enään yhtä ilkeältä kuin äsken, kuin Bourdois hänelle sanoi:

-"Yhtä maata kaikki minulle..." Bourdois huomasi, että tuo laiha

-elostelija luki hänestä, kuin avoimesta kirjasta, hänen yksinäisyytensä

-salaisuuden: hänen sydämensä hellyyden ja vastustamattoman arkuuden,

-joka hänet lannisti naisten seurassa, pelkän henkisen arkuuden, jota ei

-mikään ruumiillinen heikkous hallinnut. Niin, Gitrac arvasi sen ja se

-näkyi siitä vilpittömästä säälin katseesta, jolla hän silmäili

-toveriaan. Bourdois'han teki tämä tukalan vaikutuksen. Ikäänkuin

-vastaukseksi tarkempiin kysymyksiin tästä tuskallisesta aineesta,

-tokaisi hän seuraavat sanat:

-

--- Sen sijaan sinä, poikaseni, et näy halveksivan hienohelmoja.

-

--- Eikös hän ole sievä tyttö, vai? kysyi Gitrac hilpeästi. Ja hauska

-hän on!... Kaikki häntä huvittaa. Sitte hän on ainakin tuore, maukas.

-Ei ole pidelty.

-

--- Uskon sinua! sanoi Bourdois. Siinä iässä se jo olisi ihmeellistä.

-Joka tapauksessa hän on vähän liian nuori.

-

-Hän väritti vähäisellä moitteella viimeiset sanansa; mutta hänen

-äskeinen siveellinen paheksumisensa ei tärisyttänyt häntä enää,

-tavannut kun hän oli tuossa irstailijassa vanhan koulukumppaninsa,

-Louis Gitrac'in, Joka oli aika vekkuli ja elostelija jo koulusta

-pitäen, mutta silti ylimalkaan kelpo poika.

-

-Gitrac purskahti nauruun:

-

--- Vähän liian nuori! Mutta hänhän, veli hyvä, on seitsemäntoista

-vanha! Laki ei ole kuin kolmetoista Ranskan nuorien ompelijattarien

-rakkausasioissa. Seitsemäntoista vuotta Parisissa ja muotiliikkeessä:

-se lasketaan kaksin kerroin, tiedätkös sen? Niin juuri. Koko joukko

-kolmenkymmenen viiden vuoden vanhoja maalaisia on varmaan paljon

-viattomampia, kun tuo pikku Zon oli, kun hänet tapasin viime viikolla

-hänen emäntänsä luona Cherche Midi kadun varrella.

-

--- Viime viikolla! Ja nyt teillä jo on vakavat yhtymykset!

-

--- Jo hitossa! Poikaseni, minä lähden ylihuomenna Brüsseliin

-syksynuutuuksia kaupittelemaan. Brüsselistä puikahdan Berliniin,

-Berlinistä Wieniin ja Buda-Pestiin; takaisin tulen vasta syyskuun

-alussa... Siinä minun elämäni... Ymmärrät siis, ettei minulla ole

-minuttiakaan hukattavana. Viime torstaina tämä nuori Thérèse avasi

-minulle oven emäntänsä luona; hän minua miellytti, pidätin häntä,

-sanoin hänelle pari kolme joutavaa sanaa. Näin, että se huvitti häntä.

-Tulin seuraavana päivänä jälleen; sain tilaisuuden antaa hänelle pikku

-lahjan, kahdenkymmenen francs'in sormuksen, ja sanoin odottavani häntä

-heidän neulomonsa ovella saman päivän iltana. Hän vastasi: "Ei vain

-Cherche Midin kadulla, muitten tähden. Barouillère kadun kulmassa ..

-puoli seitsemään mennessä. -- Hyvä on!" Tavattiin määrätyllä ajalla:

-otan häntä ensin käsivarresta, suutelen hiuksia. Pyydän yhtymystä.

-Kieltäytyy... tahtoisi mieluummin ajella ulos kaupungista, mennä

-teatteriin j.n.e. Minä tunnustan sinulle, kaikki nuo väliasemat minua

-kiusaavat: tahdon päästä suoraa päätä määrääni. Vastasin siis, että

-suureksi mielipahakseni niillä ehdoilla en voinut tavata häntä enää,

-sillä minulla ei ollut käytettävänäni minuttiakaan, paitsi iltaa ja

-yötä, ja että lähden pois Ranskasta puoleksitoista kuukaudeksi. Hän

-vähän pahastuu, murjottaa, kaikki näyttää rikkoutuneen... Vaan kun hän

-huomaa päätökseni ja minun aikovan mennä, muuttaa hän mielensä, määrää

-minulle yhtymyksen tänne kello kolmeksi, lisäten, että koettaa päästä

-vapaaksi iltasella, mutta ettei voi sitä sanoa ennenkuin jälkeen

-puolisen. Ja nyt... Näithän hänet, vai? Hän on täydessä höyryssä: hän

-itse niin toimitti, että syödään päivällistä yhdessä tänä iltana ja

-että hän muka on oleva yötä Asnières'ssa kälynsä luona.

-

-Bourdois kuunteli tätä kertomusta tarkkuudella ja hartaudella, johon

-liittyi uteliaisuutta ja aran vanhan pojan hyvätuulisuutta, toisen

-riihottomuuden herättämää, sekä vilpitöntä kiihtymystä menettelystä,

-jota hänen rehellinen mielensä ja siveellinen kasvatuksensa piti

-vääränä, Hän kaipasi tarkempaa selvitystä.

-

--- Yötä Asnières'ssa. -- Päivällisen jälkeen sinä siis saatat hänet

-hänen kälynsä luo?

-

-Gitrac räjähti nauruun.

-

--- Kuinka, intti Bourdois, lupasiko hän olla kanssasi aamuun asti?

-

--- Ei hän minulle mitään luvannut, senkin hölmö sinä, enkä minä mitään

-pyytänyt. Mutta voithan kuvitella, että päivällisen jälkeen

-Champs-Elysées'lla, shamppanjaa juotuamme?... Mistä sinä olet kotosin,

-hä? ja mitä elämää sinä sitte Parisissa vietät? Luulisi, että olet

-vasta maalta tullut!

-

-Bourdois ei vastannut mitään. Hän tunsi päätään kuumentavan; hän otti

-pois olkipyörylänsä päästään ja pani sen tyhjälle tuolille. Varjo alkoi

-jo laajeta, puoli bulevardia oli sen peitossa ja muutama kävelijä

-uskalsi jo lähteä liikkeelle. Raukea tuulenhenki liekutti

-telttakatoksen hetaleita.

-

--- Alkaa olla parempi, sanoi Bourdois.

-

--- Niin! Tuolla jo on muutamia pilvenhattaroita, vastasi Gitrac.

-Huomenna saisi hyvinkin sataa.

-

--- Ei se haittaisi!

-

-Pitkän aikaa olivat toverukset vaiti ja katselivat, kuinka tämä

-rauhallinen Parisin soppi vähitellen vilkastui; Gitrac veti taskustaan

-esille kuperan, hopeaisen, jotensakin aistikkailla uudenaikaisilla

-koristeilla varustetun paperossikotelon ja ojensi sen avattuna

-Bourdois'lle, joka kieltäytyi; itse sytytti hän savukkeen.

-

-Bourdois jatkoi:

-

--- Ja kun olet lähtenyt Brüsseliin?

-

--- Niin mitä?

-

--- Niin mitä se pikku tyttö... minne sen panet?

-

--- En pane minnekään. Hän palaa takaisin neulomoonsa, kuin ennenkin.

-Jos hän minua miellyttää ja jos hänelle sopii, niin tapaamme toisemme

-jälleen syyskuussa. Mutta voipa hyvinkin lyödä vetoa, ettei hän välitä

-siitä enemmän kuin minäkään ja että hän syyskuuhun mennessä jo on

-hankkinut seuraajan... seuraajia.

-

--- Ihanko luulet?

-

--- Vielä kerta, mistä olet kotoisin, hyvä toveri parka? Siveyden

-enkeleitäkö sitte olivat Mans'in tyttösi? Panenpa vaikka mitä, että ei

-meidän etelän tytöt vähääkään tavoittele hyveen hintaa. Minä tunnen,

-käsitäthän sen, hyvin vähän tätä pikku Thérèse'â... (Zon, se on

-Thérèse). Hänen isänsä on kirjanpitäjä, äiti käy huoneita siivoamassa;

-itse on hän seitsemäntoista ikäinen ja on ollut muotineulomossa

-neljäntoista vanhasta! Kun on semmoiset hiukset ja on niin nätti

-naamaltaan, niin luuletko sinä, ettei hän olisi koskaan ennen kuullut

-sitä, mitä minä hänelle viime viikolla haastelin ja että hän olisi

-minua odottanut vastatakseen: jaa? Ka, oletpa sinä yksinkertainen!

-Sinulla siis ei ole vähintäkään käsitystä siitä, mitä ompelu- tahi

-muotiliike Parisissa on? Jo ne keskustelut, jotka siellä pidetään, ovat

-pahemmat, kuin meidän lyseopuhelumme Limoges'ssa! Niin, niin, pahemmat;

-paljoa siveettömämmät. Ensiksikin sen tähden, että naiset ovat

-riettaampia kuin miehet, ja sitte sen tähden, että joukossa on aina

-kokeneita, jotka kertovat kokemuksiaan; lyseossa ollessamme taas,

-olimme me ylipäänsä suhteellisesti vain nulikoita, teoriaan ainoastaan

-perehtyneitä... Jopa minäkin... Lörpöttelin vain!... Ajattelehan sitte

-sitä kasvatusta, jonka kolmentoista vanha tyttö-letukka saa täällä...

-Zon kyllä voisi opettaa sinuakin, poikaseni, vaikka tuommoinen tuossa

-oletkin!

-

--- Se on kamalata, mutisi Bourdois.

-

-Vihastuen lisäsi hän sitte:

-

--- Joka tapauksessa on kai rehellisiäkin noiden pikkasten joukossa. On

-kai niitä, jotka naimisiinkin joutuvat... joutuvat naimisiin

-rakastajansa kanssa, luonnollisesti... mutta ainakin joutuvat naimisiin

-ja tulevat kunnon naisiksi... Vaan sinä, sinä et nai tuota Thérèseâ. Ja

-sitte, olipa seurapiiri kuinka turmiollinen tahansa, niin he pysyvät

-aina järkevinâ johonkin hetkeen saakka, johonkin kohtaukseen asti, joka

-tarjoo enemmän kiusausta. Kuka sinulle sanoo, että sinä olet

-ensimäinen... tuolle nuorelle tytölle?

-

--- Se otaksuminen ei olisi minulle ollenkaan vastenmielinen.

-

-Bourdois oli hetken hämillään niin suuresta ruokottomuudesta. Hän sanoi

-Gitrac'ille, joka hymyili:

-

--- Tiedätkös, minun mielestäni sinä otat päällesi suuren edesvastuun.

-

--- Sinuapa on koko virkamies, koko tarkastaja! vastasi Gitrac. "Minä

-otan päälleni suuren edesvastuun". Sinä varmaan kirjoitit siihen tapaan

-virastossasi.

-

--- Olinpa tarkastaja taikka en, sanoi Bourdois närkästyneenä, mutta

-arvelen, että jos saattaa seitsentoista vuotiaan tyttösen tekemään

-ensimäisen harha-askeleen ja sitte itse matkustaa Brüsseliin,

-välittämättä hänestä sen enempää kuin sikarin pätkästä, niin se... niin

-se... (hän etsi sanaa, ei uskaltanut lausua sitä, jonka löysi, ja

-sanoi, paremman puutteesta:) se ei ole uljasta.

-

--- Sano, että se on inhottavaa, häh! yllytti Gitrac, kadottamatta hyvää

-tuultaan.

-

--- No niin juuri... sitte! Se on inhottavaa! Mutta Bourdois katui kohta

-sanaansa, peläten, että oli ollut loukkaava.

-

--- Minäpä sanon sinulle, vastasi toinen kylmäverisesti ja kaataen

-itselleen kolmannen lasin konjakkia, minäpä sanon sinulle, että joskin

-Zon tekee minun kanssani sen, minkä sinä kutsut ensimäiseksi

-harha-askeleeksi, niin teenpä hänelle sensijaan palveluksen. Niin

-juuri, palveluksen, mokomakin tarkastaja! Sillä tuon ensimäisen

-harha-askeleen, sen hän joskus tekee varmaan; sitä hän ei jätä

-tekemättä... Sen näkee, sen tuntee, kun on, niinkuin minulla, kokemusta

-noista pikkasista, ja minulla sitä on, sillä olen nähnyt niitä

-tusinoittain, ymmärräthän sen, siitä saakka kuin muotiasioissa

-matkustan! Ja kenen kanssa hän sen harha-askeleen tekee? Jonkun

-poikahylyn kanssa, joka lahjoittaa hänelle lapsen ensi yhtymältä

-eikä silti häntä nai: kansanlapset ovat sata kertaa tylympiä,

-kunnottomimpia, itsekkäämpiä, kuin me... Jonkun Montparnasselaisen

-parittajan kanssa, joka viettelee hänet hienoilla tavoillaan ja sitte,

-kun on saanut paulan hänen kaulaansa, pakottaa hänet ansaitsemaan

-elatuksensa, _hänen_ elatuksensa, toisella lailla kuin kankaita

-kurttaamalla ja hattuja kantelemalla! Jonkun hänelle joka suhteessa

-alhaisemman kanssa, ja siinä se kamala näille pikkasille on, jotka ovat

-paljoa älykkäämmät, paljoa hienommat, kuin heidän ympäristönsä miehet.

-Kuvittelehan Zon naimisissa: hänellä tulisi olemaan sama tunne, kuin

-olisi sinulla, jos naisit Philomène'si. En uskosi hänen voivan puolta

-vuottakaan elää, kuin jo tuntisi sietämättömäksi jonkun kipsivalajan

-tahi yleisen muonavaraston asiamiehen raakuuden ja se on enin, mitä

-siviliavioliittosopimus voisi hänelle tarjota, senkin vielä

-onnenkaupalla! Hänellä on siis jäljellä, väärää tietä kulkiessa ja

-vähemmin suotuisissa elämänoloissa, rakastaja tahi pikemmin

-rakastajat... ja vihdoin viimein jalkakäytävä ja sairaala. Kun sen

-sijaan, näetsen, Jules, hyvin arvaat, etten minä kohtele noita

-heilakoita, kuin mikäkin koirankuonolainen. Minä olen suora heidän

-kanssaan; en rakenna heille tuulentupia. En sano naivani heitä; vieläpä

-annan heidän tietää, ettei ole kysymys mistään lemmenliitosta. (He

-siitä muuten välittävät viis; heillä kun on koko elämä edessään, niin

-eivät lainkaan tahdo sitoutua. Ne ovat vain niiden emännät, jotka

-vaativat takuuta uskollisuudesta; paha juttu muuten nuo emännät!) Zon,

-esimerkiksi, tietää varsin hyvin, että on kysymys vain ihan

-tilapäisestä lemmestä: mutta minä olen ilmaissut hänelle ensiksikin,

-etten ole mikään tyly enkä itsekäs mies, joka panisin hänet tukalaan

-asemaan, ja sitte, että hän voi luottaa minun suositteluuni joka

-suhteessa.

-

--- Mitä sinä tarkoitat suosittelullasi?

-

--- Näet, sitä, että olen hyödyllinen näille lapsukaisille. Olenhan

-tekemisissä Europan kaikkien suurten muotiliikkeiden kanssa: minun

-puoleeni käännytään Pietarista, Wienistä, Roomasta pyynnöillä toimittaa

-eteviä Parisittaria, nuoria tyttöjä, joilla on sekä aistia että

-kätevyyttä. Sillä lailla olen sijoittanut useita pikku ystävättäriäni,

-jotka ovat minulle siitä kovin kiitolliset, sen vakuutan sinulle... Kun

-heidät tapaan ulkomaalla, niin ottavat he minut vastaan avosylin, siten

-he kiitollisuuttaan osottavat... Sitte minä olen naisille antelias...

-Niin, se on periaatteeni. Ei ole kuin yksi asia elämässä, joka minua

-huvittaa: naiset! Kahdenkymmenen francs'in tuloilla päivässä eläisin

-tyytyväisenä. Mitä siitä yli jää, sen annan naisille. Laskematta.

-Kaikki työansioni menee siihen, ja on vuosia, jolloin se on koko suuri,

-vanha tarkastajani... Vakuutan sinulle, että omatuntoni on ihan

-rauhassa. Enkä minä lainkaan pidä itseäni inhottavana, vaan salli minun

-sanoa sinulle, että olen mielestäni hyvinkin hieno, paljoa hienompi,

-kuin koko joukko siveydellään pöyhkeileviä ukkoja. Minun siveysoppini

-on laadultaan käytännöllinen, uudenaikainen, joka ottaa huomioon

-tosiolot eikä liitele pilvissä. Korvaukseksi huvista, joka minulle

-suodaan, annan minä tinkimättä rahani ja palvelukseni. Ja sitte enpä

-suinkaan ole mikään nilviäinen: minä elän ja nautin elämästä. Naiset,

-naiset, Bourdois! Usko minua: kaikki muut huvit ovat vain ajan viettoa

-niiden välillä. Vaan naisessa, kuinka paljon aavistamatonta,

-vaihtelevaa... hetkellistä unhotusta... jälleen näkemisen hurmausta...

-tänään seikkailu Brüsselissä, viikon perästä joku naurettava

-mustasukkaisuuden kohtaus Berlinissä, kahden perästä intohimoinen

-rakkaus Buda-Pestissä. Sese, veliseni, on elämää, se.

-

-Laulunsa lopetettuaan sytytti hän näyttelijän liikkeellä savukkeen.

-Bourdois ihmetteli toverinsa kielevyyttä. Ja hän murahti:

-

--- Senkin Gitrac!... Mikä suupaltti!... Olitpa oikeassa, kun aioit

-mennä teatterin palvelukseen.

-

--- Ei, sanoi Gitrac, teatteri ei minua ole koskaan vakavasti puoleensa

-vetänyt. Asianajaja pikemmin,... tahi sanomalehtimies. Vaan mitä

-joutavia! Minä en kadu vähääkään.

-

--- Sen uskon, sanoi Bourdois.

-

-Sillä aikaa kun hänen toverinsa ääneti tupakoi, mietti hän. Kuten

-kaikki ujot harvasanaiset ihmiset, oli hän kovin vaivattu kiihkeästä,

-todisteita ja kuvia uhkuvasta puheesta. Gitrac'in teoria koski hänen

-vaistiinsa, loukkasi hänen siveyskäsitteitään, mutta kiihdytti

-voittoisasti hänen järkeänsä. "Suoraan sanoen, pojan puheessa on paljon

-totta", ajatteli hän... Ja sitte koko se keskosiksi jääneiden himojen,

-aina toteutumattomain, hämäräin rakkauden unelmain ja kainouden

-taltuttamain toiveiden pohjasakka, joka kasaantuneena tavallisesti niin

-rauhallisesti lepäsi hänen sisässään, kaikki se oli kauppamatkustajan

-puheesta liikahtanut paikaltaan, noussut pinnalle, alkanut hänessä

-kuohua. Hehkuvin silmin kysyi hän:

-

--- Oletko tuntenut paljonkin noita tyttösiä?

-

--- Paljon, vastasi Gitrac levollisesti.

-

--- Yhtäkö kauniitakin, kuin tämä?

-

--- Paljon kauniimpiakin; Zonilla ei ole kuin vaaleat hiuksensa ja

-siroutensa.

-

--- Yhtäkö nuoriakin?

-

-Gitrac hymyili. Hän huomasi, kuinka tämä keskustelu hämmästytti

-Bourdois'ta, ja se häntä huvitti. Häntä vieläkin enemmän kiusatakseen

-sanoi hän pirullisen ilkeällä ilolla tuolle puoleksi sammuneelle

-pyhimykselle:

-

--- Näetkös, veli hyvä, minä en ole luotu ylen kypsyneitä varten.

-Rakastan tuoreutta ennen kaikkia. Rakkaus, nuoruus, kevät, kaikki tuo

-sopii yhteen. Eläkööt ruusunnuput!

-

--- Mutta, väitti Bourdois ujosti vastaan, sinä ja minä alamme jo,

-niinkuin minusta näyttää, olla vähän niinkuin keväästä edellä.

-

-Gitrac teki pikaisen, hiukan kiihtyneen liikkeen, ikäänkuin

-karkoittaakseen tungettelevaa kärpästä:

-

--- Minäpä puhun naisista... Hienona, eloisana ja kukkarolla

-varustettuna on mies aina nuori.

-

-Tietämättä oikeastaan miksi, huvitti tuo väite vanhaa tarkastajaa.

-Ylipäänsä tämä keskustelu häntä viehätti ja nyt hän jo antoi sen vetää

-itsensä mukaansa, kuin tekopyhä, joka on avannut rivon kirjan ja,

-lyhyen sisällisen taistelun jälkeen, taipuu ja lukee ahnaasti.

-

--- Luuletko siis, uteli hän, että Zon rakastaa sinua... itsesi

-tähden... eikä rahasi tahi sen paikan tähden, jonka voit hänelle

-hankkia.

-

--- Zon välittää viis rahasta tahi paikasta!... Muuten en ollenkaan

-väitä, että hän minua ihailee... että se olisi suurta tunnetta... Jos

-sitä olisin uskonut, niin olisin kauan sitte matkustanut Brüsseliin...

-Mutta että häntä miellytän, se on varma. Näitkös hänen suutelevan minua

-taannoin? Luulin, ettei hän koskaan päästäisi irti minua. Ja kun

-syödään päivällistä kahden kesken tänään, niin, kolmannen shamppanja

-lasin jälkeen... luuletko, poikaseni, että se olen minä, joka teen ensi

-askeleen? Kyllä minä jo heidät tunnen!

-

-Bourdois murahti:

-

--- Se on ihmeellistä!

-

--- Etkös olisi koskaan sitä uskonut?

-

--- Meidän ikäisiämme, saakeli soikoon, olisin luullut noiden tyttöjen

-pitävän vähän jo niinkuin isinään.

-

--- Oletpa sinä hermostuttava, kun aina puhut meidän iästämme!

-Neljäkymmentä viisi, neljäkymmentä kuusi vuotta, se, näetsen, ei ole

-vielä vanhuutta se!

-

--- Eikä se ole nuoruuttakaan.

-

--- Epäiletkö sanojani?

-

-Bourdois teki liikkeen ikäänkuin heikosti puolustautuen, heikosti

-vastustaen.

-

--- No! Tunnusta: pidätkö minua siis pelkkänä lavertelijana vain?

-

--- Enpä, en.

-

--- Kyllä, kyllä! Kuules sinä epäuskoinen! Mitä teet tänä iltana?

-

--- Enpä mitään... tahi... samaa kuin tavallisesti... syön päivällistä

-Lavennen luona ja pelaan biljardia kymmeneen asti.

-

--- Etkö ole kutsuttu päivällisille, etkä ole kiinni missään päivällisen

-jälkeen?

-

--- En.

-

--- No, minä kutsun sinut sitte. Tule syömään päivällistä

-Champs-Elysées'lle, kello kahdeksan, Zonin ja minun seurassani.

-

-Bourdois punastui kuin nuori tyttö.

-

--- Minähän häiritsen teitä.

-

--- Et ollenkaan. Minulle se on hyvin hauskaa ja tytölle myös, siitä

-olen varma. Hän ja minä emme tunne toisiamme lainkaan ja ensimäinen

-yhdessäolo kahden kesken on aina hieman ikävä. Sinä olet iloinen ja

-hyvä seurakumppani. Tulet miellyttämään Zonia hyvin, siitä olen

-vakuutettu. Ja sitte... saat nähdä, harjotella, niinkuin sanotaan. Ole

-huoleti... me tulemme olemaan hyvin siivot, minä osaan kyllä

-käyttäytyä. Syödessä syödään. Mutta siinähän saat verekseltä tarkastaa

-nuorta parisilaista ompelijatarta... ja ehkä se antaa sinulle

-rohkeutta... etkä sitte enää pidä itseäsi vanhana ukkorähjänä. No niin,

-se on siis päätetty? Joutuun siis anna minulle myöntyvä vastaus, sillä

-minulla on vielä koko lailla juoksemista... ja nuo helkkarin hevoset

-eivät malta odottaa. Hän nousi ja tahtoi kutsua tarjoilijaa. Bourdois

-pidätti häntä kädestä.

-

--- Älähän nyt. Täällä olet minun vieraani.

-

--- Olkoon menneeksi! Siis kello kahdeksan Laurent'illa, eikö niin?

-Kysyt herra Gitrac'in huonetta.

-

--- Hyvä on, sanoi Bourdois, puristaen sydämmellisesti ystävänsä kättä.

-Voit luottaa minuun. Olen kovin hyvilläni, että sinut tapasin ja saan

-viettää tämän illan seurassasi.

-

-Hän saattoi Gitrac'in konevaunuun, jota ihaellen tarkasti.

-

--- Onko tämä vaunu sinun?

-

--- Ei. Minä tämän vain aina vuokraan päivittäin Parisissa ollessani.

-Täällä on esiintymistapa vakavuuden vuoksi erikoisen välttämätön.

-Lontoossa päinvastoin siitä olisi haittaa. Maassa maan tavalla.

-

--- Niin! murahti Bourdois, puristaen toverinsa kättä. Eipä sinua

-tarvitse sääliä.

-

-Ja hän huoahti, ajatellessaan tätä matkojen ja rakkausjuttujen elämää,

-joka oli aivan toisenlainen, kuin hänen omansa.

-

-Gitrac mainitsi kuljettajalle De la-Paix kadun varrella olevan

-muotiliikkeen tunnetun nimen ja astui vaunuunsa.

-

-Lähtiessään huusi hän Bourdois'lle joka seisoi jalkakäytävällä:

-

--- Hännystakissa ja valkoinen huivi kaulassa, luonnollisesti.

-

-

-

-

-II.

-

-

-Tämän muistettavan kohtauksen jälkeisenä päivänä ei Jules Bourdois'ta

-nähtykään kahden lyömällä tulevan, liivit puoleksi auki ja olkihattu

-takaraivolla, Usines-ravintolaan. Eikä häntä nähty Lavenne'nkaan luona.

-Jules Bourdois söi aamiaista kotonaan Montparnasse-kadun varrella. Tahi

-paremmin sanoen, herättyään vasta lähemmä puolikahtatoista, suu kuivana

-ja vatsa epäkunnossa, hän käski Philomènen valmistamaan hänelle heikkoa

-teetä ja puolikypsän munan. Philomène, viidenkymmenen kolmen vuoden

-vanha, laiha creuseläinen, joka vielä viisitoista vuotta Parisissa

-oltuaan, säilytti talonpoikaistapansa ja kampauksensa, sanoi

-ainoastaan:

-

--- Ei se teille merkitse mitään, jos tulette myöhään kotia, senhän

-tiedätte. Ja toisinaan ei haittaakaan heittäytyä nuoreksi mieheksi.

-

-Bourdois ei viitsinyt vastata hänelle, ja niin pian kuin Philomène oli

-asettanut pienelle pöydälle ruokasalin ikkunan eteen munan ja

-teekannun, pukeutui hän aamukauhtanaansa ja kävi aterioimaan.

-

--- Saatte mennä, Philomène. Minä soitan, kun teitä tarvitsen.

-

-Ikkuna oli rauhalliselle kadulle päin, jossa rakennukset olivat kehnon

-näköiset, puodit maalaispuotien tapaiset. Oli satanut yön kuluessa ja

-jälleen aamupäivälläkin; nyt oli sade tauonnut; taivas oli pilvessä,

-jalkakäytävät ja kadut kuivuivat verkalleen. Bourdois katseli kadulle,

-jossa liikkui synkännäköisiä olentoja, ajo- ja kuormarattaita; hän

-katseli ruokasalia, sen ruskeita seinäpaperia ja tammikalustoa; hän

-katseli itseään, tahi ainakin muotoaan, joka kuvastui vastapäätä häntä

-seinällä riippuvasta soikeasta peilistä. Vielä selvemmin, siinä yksin

-ollessaan, tunsi hän uudelleen saman tunteen, joka niin monta kertaa

-edellisenä iltana oli häneen koskenut, häneen tunkeutunut: "Onhan

-kaikki, mikä minua tavallisesti ympäröi, hirveätä, kauheata! Ja minähän

-elän nilviäisen elämää." Syötyään nopeasti munan, hän sytytti sikarin

-ja, heittäytyen punaisella sametilla verhottuun, vanhanaikuiseen,

-mukavaan, sedältään perimäänsä nojatuoliin, alkoi mietiskellä.

-

-Hän mietiskeli niinkuin mietiskelevät ihmiset, jotka eivät koskaan ole

-yrittäneetkään harjoittautua mietiskelemiseen: se on, hän antoi

-muistojen ja kuvien kulkea henkisen silmänsä edessä, pidellen niitä

-ajatusten katkelmina, hämärinä, toisilleen vastakkaisina himoina. Ollen

-elämässään aina siveä tahi pikemmin sopivaisuutta jumaloiden

-kunnioittava ja luonnostaan naisten suhteen ujo vanhapoika, antautui

-hän jonkinlaisen synkeän huvin valtaan muistelemistaan muistellen

-edellisen illan tapahtumia, se kun oli niin kovin toisenlainen, kuin

-kaikki muut siihen astiset hänen päivänsä lopettajaiset.

-

-Tuo hienon maailman ravintola Champs-Elysées'lla... naisten puvut...

-valot puissa... Salaperäinen, valkoinen, kullattu huone, jonka avattu

-ikkuna oli vehreäin lehvien peitossa... kolmelle hengelle katettu

-ruokapöytä, kukat, shamppanja-pulio hopeakulhossa... Gitrac ja Bourdois

-hännystakeissa ja valkoiset huivit kaulassa... Zon koruompeluksisessa

-puvussa, suuri hattu päässä, hienoksi naiseksi muuttuneena, ilman

-vähintäkään jälkeä päivällä nähdystä juoksutytöstä... Esittely: "Herra

-Bourdois, entinen tirehtööri... Ystävättäreni, neiti Thérèse..."

-Ravintolanjohtajan tervehdys, ruoan tilaus, hieman vierasteleva yhdessä

-olo ensi neljännestunnin kuluessa... Sitte helmeilevä viini, joka

-irroitti kielet: ensin Gitracin, kielen, joka ei koskaan pysynyt kauan

-kiinni, sitte Zonin, joka heitti hiiteen hienon naisen naamarinsa ja

-muuttui jälleen neulomon tytöksi, jolla oli omat mielijohteensa ja

-puheenpartensa, höystettyinä paikoin pikku tunteellisuudella, paikoin

-rivoudella. Tyttö kertoo neulomon juttuja, emännän kohtauksista erään

-iäkkään herran kanssa, "joka palvelee hallituksessa", kaikellaisista

-juonista näitä onnettomia pikku tyttöletukoita vastaan, pikku

-lemmenpuuskista, joita hänellä itsellään on ollut erästä kuvanveistäjää

-ja sitte erästä upseeria kohtaan... "Mutta ei koskaan niinkuin sinua

-kohtaan, lisää hän kurottaen huulensa Gitrac'in viiksien kohdalle... Ja

-sen todistaa se, etteivät minulta ole mitään saaneet, muuta kuin

-hölynpölyä. Saat nähdä!..." Bourdois muistaa, että tuo "saat nähdä",

-jonka läpi kiilsi hellä ja julkea lupaus, ikäänkuin puukolla viilsi

-hänen sydäntänsä. Pitkään aikaan ei hän ollut voinut puhua,

-katsellessaan vuoroin Thérèse'en, vuoroin Gitrac'iin. Tuoko viehättävä

-kukkanen tarjoutui tuon elähtäneen hekumoitsijan poimittavaksi,

-vaatimatta mitään korvaukseksi ja tietäen, että seikkailu oli jo sinä

-samana päivänä lopussa... Oi, kuinka hän kadehti Gitrac'ia sillä

-hetkellä -- miltei halveksikin!... Ja hän tunsi oikein vihan puuskan

-omaa arasteluaan kohtaan, omaa porvarillista rehellisyyttään kohtaan,

-kun oli saavuttanut neljänkymmenen seitsemän vuoden i'än tuntematta

-semmoista hurmaavaa katsetta, kuin se oli, jonka Zon silloin

-tällöin loi Gitrac'iin, semmoista nuorten käsivartten puristusta,

-omistusoikeutta vaaleisiin hiuksiin, joiden suloinen henki tuntui

-pöydän poikki voimakkaammin, väkevämmin, kuin kukkain tuoksu... Silloin

-(hän muisti sen) oli hän täyttänyt lasinsa, sitte tyhjentänyt sen

-hurjasti, ikäänkuin upottaakseen siihen hyveen ja siveyden viimeisen

-velttouden, joka vielä hänen sielussaan teki vastarintaa. Hieman

-humalassa ollen hän oli äitynyt puhumaan. Tuolle hetken yhdistämälle

-parille, kauppamatkustajalle ja ompelijattarelle, oli hän kertonut

-elämänsä vaiheet, valitellut yksinäisyyttään. Hän oli kertonut

-muinaiset kärsimyksensä Mans'issa, kun hänen täytyi jättää nuoruutensa

-ainoa lempi: sekin tyttö alle kahdenkymmenen vanha ja niin rehellinen,

-niin puhdas!... Että hän oli rakastunut toiseen, se ikäänkuin lamautti

-hänet koko i'äksi. Hän oli kadottanut luottamuksen itseensä,

-rakkauteen... Vielä muutama lasi shamppanjaa ja sillä välin kuin

-molemmat rakastuneet hänen läsnäollessaan alkavat käyttäytyä

-välinpitämättömästi, juoda samasta lasista, tuntee Bourdois hellyytensä

-haihtuvan ja löytää itsestään uuden sielun. Entinen suru on unhotettu,

-unhotetut entiset tunteelliset hairahdukset, ja arkuus äskeinen. Kuin

-Gitrac, tahtoi Bourdois'kin nauttia elämästä. Hän lausuu julki sen.

-Thérèse ja Gitrac, hekin hiukan humalassa, yllyttävät häntä. Vaahtoavia

-maljoja kilistellään: juodaan Bourdois'n rakkauden kääntymyksen malja.

-Tästä lähtien, niin vannoo Bourdois, on hän oleva samallainen

-elostelija kuin Gitrac'kin.

-

--- Ja nuoruudesta nauttia, kuuletko sen, Gitrac poikaseni? Tuoreudesta,

-keväästä! Eläkööt ruusunnuput!

-

--- Hyvä! huutaa Thérèse.

-

--- Tiedäpäs, että sillä on kaksikymmentä tuhatta korkoja vuodessa,

-tuolla ukolla, sanoo Gitrac...

-

--- Vai niin! No, jatkaa ompelijatar, ei siltä sitten ruusunnuppuja tule

-puuttumaan, siitä hinnasta kun niitä tätä nykyä saa!

-

-Ja kaikki kolme räiskähtävät nauruun.

-

--- Löytäkääpä minulle yksi, huutaa Bourdois, nousten ylös ja posket

-tulisina! Löytäkääpä minulle yksi: vannon, etten sitä kellekään

-toiselle lahjoita.

-

--- Niin monta kuin vain tahdotte, pappa kulta...

-

--- Se on oikein, Zon, toimita hänelle ystävätär; siinä teet hyvän työn.

-

--- Sen pitää olla semmoinen, kuin te, hokee Bourdois... veres kuin te,

-vaalea kuin te.

-

-Thérèse miettii, kyynärpää nojautuneena Gitrac'in olkapäähän.

-

--- Vaaleaverinen, semmoista ei ole tiedossani. Oli kyllä Marguerite

-Lusol, mutta hän on nyt laulajatar. -- Vaan jos tahdotte pikku

-tummikon, oikean lempyeen... Tiedäthän, Louis, sen pikkusen, joka avasi

-sinulle oven toisella kertaa käydessäsi emäntäni luona... Pikkunen,

-sieväkasvuinen, siniset posliinisilmät ja tumma kiherä tukka?

-

--- Kyllä, kyllä, muistan, sanoi Gitrac... Niin, hän on aika

-hullunkurinen näöltään. Mutta minkä ikäinen on hän, Herra Jumala?

-Viidentoista?

-

--- Viidentoista! Hän on vanhempi kuin minä. Melkein kahdeksantoista

-vanha... Hän näyttää vain semmoiselta letukalta, sentautta, että hän on

-niin pikkarainen... Mutta menestys on sillä ääretön, kultani! Kadulla

-kaikki miehet juoksevat jälessä.

-

--- Saakuri! sanoi Bourdois, samalla kertaa sekä innostuneena että

-levottomana.

-

--- Älähän hätäile, vastasi Thérèse tuttavanomaisesti: Nukki on

-käytännöllinen. Hän ei antaudu ensimäiselle tulijalle. Mitä hän tahtoo,

-on juuri sinun kaltaistasi miestä.

-

--- Nukki?

-

--- Niin, häntä kutsutaan neulomossa nukiksi... sillä hän on

-tummaverisen nuken näköinen... En edes tiedä, mikä hänen oikea nimensä

-on.

-

-... Aika kuluu: Champs-Elysées on nyt jo pelkkää pehmoista pimentoa

-vain, jossa vakoina kulkevat kadun valojuovat ja siellä täällä

-tuijottaa, kuin rei'ästä, laulukahvilain huikaiseva kirkkaus.

-Verkalleen kuljettavat ajoneuvot Boulogne metsään päin lemmen hiljaisia

-pyhiinvaeltajia. Kolmikko päättää iltansa Ambassadeurs-huvipaikassa,

-nauttien siellä vielä virvoketta. Kelvottomia lauluja siellä

-laulettaessa vaatii Bourdois, joka nyt on hyvin itsepäinen, tietoja

-Nukesta ja Thérèse antaa niitä kulmiaan rypistämättä.

-

-"Hänen isänsä oli kuollut tytön vielä ihan pikkaraisena ollessa. Hänen

-äitinsä on jonkun elätettävänä. En luule, että hän on kovin onnellinen

-kotonaan. Vaan se ei kuitenkaan estä häntä olemasta iloinen ja hauska.

-Ja sitte hänen vartalonsa... Oikea ihme! Muutama sentimetri lisää, ja

-hän kelpaisi vaikka mallikuvaksi... Hä? Taitaapa teillä, ukki, jo alkaa

-veri kuohua? No, no... malttakaahan vielä vähän. Minä tuon hänet teille

-huomenna Cherche-Midi kadulle, kello puoli seitsemän, Barouillère kadun

-kulmaan..."

-

-... Näytäntö on lopussa. Thérèse ja Gitrac nousevat ajurin rattaille ja

-Bourdois saattaa heitä Mogador-kadun varrella olevaan hotelliin, jossa

-Gitrac asuu. Nyt jo ihan humalaisena antaa hän rakastuneille mitä

-julkeimpia neuvoja, mitä riettaimman siunauksen. Hän muistuttaa vielä

-Thérèse'a lupauksesta tuoda hänelle huomenna Nukki kello puoli

-seitsemän. Thérèse sitoutuu juhlallisesti sen tekemään ja hän suutelee

-Thérèse'â. Hän suutelee Gitrac'ia ja käskee ajurinsa ajamaan hänet

-hänen Montparnasse-kadun varrella olevaan asuntoonsa. Tuskin on hän

-päässyt sisään, niin hänen innostuksensa lauhtuu, muuttuen äärettömäksi

-väsymykseksi. Hän panee kiireesti maata ja vaipuu sikeään, painavaan

-uneen, nukkuen vatsanväänteiden kiusaamana, kunnes herää kello puoli

-kaksitoista pyytääkseen Philomènen tuomaan hänelle munan ja teetä.

-

-... Nyt siinä aika ajoin maistellessaan lämpöistä juomaansa, Bourdois

-mietiskeli. Edellisen illan puheet, kuvat ja tunnelmat johtuivat

-hänelle mieleen selvempinä, voimakkaimpina kuin todellisuudessa; tahi

-pikemmin, kylmäverisenä ja raittiina, hän huomasi, arvosteli niitä

-paremmin, kuin edellisenä päivänä shamppanjan ja aterian humussa. Mitä

-eilen oli puhunut, mitä ilmaissut salaisia tunteitaan, sitä hän tänään

-hieman katui ja häpesi. Mutta humalan haihduttua, tunsi hän itsessään

-yhtä elävänä, yhtä sydäntä kouristavana sen kiihkeän kateuden, jonka

-Gitrac'in onni ja Thérèsen rakkaus hänessä olivat synnyttäneet. Tuo

-hellä ja kyynillinen: "Saat nähdä!" kannusti häntä yhä. Tästä lähin oli

-hänen valoisa siveellinen maailmankatsomuksensa oleva ainiaaksi

-kadonnut. Se omituinen naisellinen usko, joka tällä kainolla henkilöllä

-nuoruudestaan asti ehdottomasti oli ollut, oli i'äksi särkynyt

-raunioiksi hänen sydämessään. Ennen oli hän lukenut naisen ansioksi

-ylimalkaan jonkunlaisen hienotuntoisuuden, jonkunlaisen tapojen

-puhtauden, itsensä kunnioituksen, joka korotti hänet miehen

-yläpuolelle, ja siitä hän oli vakuutettu, sitä tutkimatta,

-harkitsematta. Eihän vakaa usko todisteita kaipaa. Vaan nyt, eilisestä

-saakka, oli hän uskonsa kadottanut: siinä kaikki! Naiset olivat

-samallaiset kuin miehetkin tahi pikemmin -- Gitrac oli oikeassa --

-pahemmat kuin miehet. Heidän muka korkeampi siveellisyytensä,

-kainoutensa oli vain harhaluuloa, sovinnaisuus-seikka, johon ainoastaan

-muutamat hölmöt, semmoiset kuin hän, Bourdois, uskoi; vaan naiset itse

-sekä semmoiset veitikat kuin Gitrac näyttivät tuon harhaluulon,

-sovinnaisuuden vääräksi.

-

-"Olenpas minä ollut hölmö! Olenpas minä elämäni haaskannut! ajatteli

-hän, koputellen kämmenellään tuolin käsinojaa. Olenpas laskenut hyviä

-tilaisuuksia nenäni ohi!"

-

-Niitä hänelle johtui muutamia mieleen... Siinä talossa, jossa hän

-Mans'issa ollessaan asui, oli muuan nuori maalaistyttö huoneiden

-siivoojana. Tyttö, joka oli pulska ja viehättävä, viipyi hänen kahdessa

-huoneessaan aina kauemmin, kuin oli välttämätöntä, niin että nuori

-virkamies tapasi hänet usein siellä virasta tultuaan. Silloin hän

-muuten koetti tyttöä vältellä; pikku Ursule oli älykäs, olisi ollut

-katalaa viekotella häntä! Ja olihan hän sitä paitsi itse rakastunut...

-"Hölmö, hölmö! ajatteli hän nyt. Kun tuon olen käsistäni laskenut..."

-Sitte, Riom'issa asuessaan, toisessa virkapaikassaan, oli hän

-huomannut, että hänen ystävänsä, veronkantaja Baudoyer'n vaimo iski

-häneen suopeita silmiä; -- ja he olivat vaihtaneet toistensa kanssa

-käden puristuksia. Hän oli solakka, hiljainen nainen, jolla oli tuliset

-silmät... Silloinkin oli hän hillinnyt itseään ja välttänyt

-kahdenkeskisiä yhtymyksiä... "Hölmö, hölmö!... Eihän tuokaan muuta

-tahtonut, kuin sitä! Varmaankin oli hänellä ollut jo kymmenkunta

-rakastajaa! Ja se toinenkin, tuo pikku Ursule pyhimys... Muka viaton,

-kahdenkymmenen vanhana, maalaistallukka! Kyllä voin sanoa, että olen

-nuoruuteni hutiloinnut! Ja miksi, Herran tähden, miksi? Minkä

-periaatteen kunniaksi? Kelle olen hyvää tehnyt tahi kenen hyväksi ollut

-pahaa tekemättä? Louise Baudoyer, Ursule ovat kyllä saaneet toisia,

-vähemmin turhantarkkoja. Ja minä olen vain vanhentunut kuin houkkio,

-tahtomatta tuntea elämän ja onnen itse pääperustetta. Sillä Gitrac on

-oikeassa: paitsi rakkautta on kaikki muu joutavaa ajan viettoa. Ja

-nyt..." Hän nousi ylös ja meni huoneesensa. Se oli kolkko, jylhä huone;

-huonekalut -- sedän perintöä -- tuskin erottautuivat tummansinisiä

-tapetteja vastaan. Bourdois asettui kaappipeilin eteen ja tarkasteli

-läheltä itseään. Hän ei ollut hyvännäköinen sillä kertaa. Väsymys, joka

-johtui huonosta ruoansulatuksesta, kuvastui silmiä ympäröivissä

-kehissä, veltosti riippuvissa turpeissa poskissa ja tukkeutuneen nenän

-honotuksessa. Tyytymättömänä tästä tarkastuksesta, kohtasi hänen

-katseensa uunin reunuksella kehyksissä seisovan kuvan hänestä

-itsestään, joka oli neljätoista vuotta sitte Riomissa juuri hänen

-ystävänsä Boudoyer'n tekemä. Siinä oli Bourdois vähän yli

-kolmenkymmenen vanhana, silloin jo lihavana, mutta uljaana, verevänä,

-iloista ja lupaavaa nuoruutta uhkuvana. Bourdois soimasi omaa itseään.

-"Tomppeli, kun et ole kyennyt käyttämään omaa naamaasi hyväksesi!"...

-Hän palasi peilin eteen, avasi kauhtanansa, mutta sulki sen sitte taas,

-hermostuen nähdessään porvarillisen möhömahansa alushousuissa ja

-yöpaidassa...

-

-Mutta hänen valtasi innostuksen puuska:

-

-"Joutavia! Vähät siitä! Eihän Gitrac'kaan kauniimpi ole? Kalju kuin

-lanttu, laiska kuin luuska, kuihtunut, kulunut... Ja kuitenkin Zon on

-häneen ihastunut... Muutoin, tokko Zon vähäistäkään ajatteli sitä, että

-ikäni ja ulkomuotoni voisivat olla Nukkia miellyttämättä? Päinvastoin.

-Hän sanoi: 'Te olette juuri semmoinen, jommoista se pikkunen kaipaa...'

-Ja siinä hän, hiis vie, on oikeassa! Mikään ikäloppu minä en ole!

-Neljäkymmentä seitsemän vuotta on nykyaikaan miehelle vielä nuoruuden

-ikä: näytelmissä vain kuvataankin viidenkymmenen vuotisia

-viettelijöitä! Ja sitä paitsi minä olen eheä mies, minä, enkä mikään

-tyhjä, rikkinäinen rämppä, kuin Gitrac... Minä pidän kyllä puoliani

-vaikka koko maailman Nukkia vastaan..."

-

-Hän heitti aamukauhtanansa, voimisteli lihaksiaan ja harjasi sormillaan

-vielä tuuheita hiuksiaan. "Hyvä on", komensi hän. Ja hän soitti

-Philomènea alkaakseen pukeutumistaan. Hän tunsi voivansa paremmin kuin

-herätessään. Tee oli kieltämättä huuhtonut pois shamppanjan. Hän

-pukeutui tavallista huolellisemmin, sillä vaikka hän olikin tavoiltaan

-siisti ja puhdas, ei hän enää pitkiin aikoihin välittänyt siitä,

-miellyttikö hän taikka ei. Kun hän edellisenä päivänä, Gitracia

-katsellessaan, koetti ottaa selkoa siitä, mikä hänen menestyksensä

-aiheutti, huomasi hän, että kauppamatkustajan hiukset olivat vasta

-leikatut, viikset hyvin tasoitetut ja kärjistä ylöspäin kierretyt,

-kädet huolellisesti hoidetut. "En minä voi näyttäytyä tytölle, hiukset

-ja sormet tämän näköisinä", sanoi hän itsekseen. Hän pukeutui kuin

-tavallisesti ja meni ajattamaan partansa ja hiuksiaan leikkauttamaan

-parturinsa luo... -- "Hiukset lyhyenlaisiksi... Sitte pitää tasoittaa

-viikset ja kähertää ne ylöspäin, eikö niin Benamin? Viikseni ovat

-todellakin kuin minkäkin santarmin." Näitten menojen päätyttyä, näki

-hän hyvällä mielin kuvastimessa Bourdois'n nuortuneen pään. Vaalea,

-valmiiksi tehty rintasolmu, joka oli ikkunalla näytteillä, veti hänen

-huomionsa puoleensa: hän osti sen. Ostipa hän vielä parin vaaleita

-hansikkaita, samallaiset, kuin Gitrac'illa oli ollut edellisenä iltana.

-Sitte, kääntyen parturin puoleen, kysyi hän: -- "Tunnetteko, Benjamin,

-jonkun hyvän kynsien puhdistajan näillä seuduin?"

-

-Koettamatta salata hämmästystään, meni Benjamin kysymään asiasta

-isännältään; jonkun aikaa hiljaa puheltuaan, katosi tämä takapuotiin ja

-palasi parin minuutin kuluttua takaisin, tuoden vieraalleen pienen

-painetun kortin, joka tuoksui ihomaalille ja vanhalle öljylle, ja jossa

-oli luettavana: "Rouva Lamirault, hieroja, manikyyri ja pedikyyri,

-Dalou-katu 28." Bourdois palkitsi parturipojan tästä kaksinkertaisella

-juomarahalla ja lähti oitis Dalou-kadulle.

-

-Hän tapasi Rouva Lamirault'n vaatimattomasta puodista, joka oli

-puoleksi hajuvesi- puoleksi rohdos-liike, ja herätti huomiota taivaan

-sinisen seinämaalauksensa takia. Rouva Lamirault oli tumman ruskeaan

-puettu, lihavanläntä nainen, jonka kasvot olivat keltaiset, kuin

-keltataudin jälkeen, hiukset harmahtavat, kädet ihmeteltävät, valkoiset

-kuin norsunluu, ja todellinen suositus hänen taiteelleen; sanalla

-sanoen kunnioitusta herättävä ulkomuoto. Hänkin näytti hämmästyneeltä,

-kun Bourdois pyysi hoitoa käsilleen, vaan sanoi kuitenkin: "Heti

-paikalla, herra, tahdotteko olla hyvä ja istua..." Ja käytyään

-kojeitaan hakemassa alkoi hän leikellä entisen tarkastajan kynsiä. Hän

-puhui vähän ja ainoastaan lausuakseen kohteliaisuuksia. "Nämäpä

-säännölliset kädet... hyvin säännölliset sormet... Teette hyvin, herra,

-että niitä hoidatte, kun on tämmöiset ulottimet..." Bourdois katseli

-uteliaasti hänen työtään. Ei hän ollut aavistanut, että tarvittiin

-semmoinen joukko teräskaluja, voiteita ja harjoja kahden käden kuntoon

-saamiseksi. Varsinkin ihmetteli hän Rouva Lamirault'n kätevyyttä, kun

-tämä poisti lihakasvannaiset, jotka kynsien ympärystää rumensivat.

-Vihdoin, kolme neljännestuntia kestäneen ahertelun jälkeen, ilmoitti

-kynsien puhdistaja, että työ oli lopussa ja lisäsi, ettei kestäisi niin

-kauvaa seuraavalla kerralla, vaan että oli välttämätöntä käydä hänen

-luonaan ainakin kerta viikossa. Hän tarjosi sitte kotelon, joka sisälsi

-kaikki kynsikojeet ja voiteet. Bourdois arvasi, että kotelo oli jo

-vuosikausia kaupassa ollut, sen sisustan punainen sametti kun oli

-virttynyt, jopa hieman koinkin syömä. Hän sen osti kuitenkin, maksaen

-kaiken kaikkiaan viisitoista francs'ia kuusikymmentä centimes'ia, ja

-lähti pois, kynnykselle saakka Rouva Lamirault'n kohteliaisuuksien

-saattamana. Hänen suureksi hämmästyksekseen ei tämä nainen kuitenkaan

-tehnyt hänelle mitään sopimattomia esityksiä: hän oli, näet, elänyt

-siihen asti vakuutettuna, että kaikki kynsienpudistajat olivat joko

-porttoja tahi parittajia.

-

-Kello oli kolme, kun hän palasi kotia. Hän oli jotensakin tyytymätön

-nähdessään, ettei Philomène huomannut mitään muutosta hänen

-ulkonaisessa asussaan. Hänen oli nälkä. Hän käski tuoda itselleen

-toisen puolikypsän munan, mutta joi sillä kertaa päälle hieman punaista

-viiniä. Hieno hiki alkoi tuntua hänen sormissaan ja kämmenissään; hän

-katsoi kelloaan useita kertoja peräkkäin, muistamatta heti sen jälkeen,

-paljoko se oli... "Pitää olla levollinen, sanoi hän itselleen. Lähden

-kotoa neljännes yli kuuden. Nyt on viisi minuuttia yli neljä. Minulla

-on siis vielä yli kaksi tuntia aikaa. Minun ei pidä hermostuttaa

-itseäni... Sehän on ompelu-tyttö vain, Herra nähköön, eikä mitään sen

-enempää..." Mutta vaikka hän kuinka koettikin rauhoittaa itseään, tunsi

-hän kuitenkin syvää mielen liikutusta, johon sekaantui himoa, tuskaa,

-jopa (vaikkei hän sitä tahtonut myöntää) hiukan omantunnon vaivoja ja

-häpeätäkin. Hän käytti tahallaan paljon aikaa valikoidessaan

-puvustostaan sopivimmat vaatteet. Philomène sai toruja, etteivät

-irtonaiskaulukset olleet hyvin pestyt (Gitrac käytti ihan uusia

-kauluksia vain). Pahoillaan oli hän, ettei hänellä ollut täydellistä

-shakettipukua. Pitkä takki oli liian vakava siihen tilaisuuteen.

-Lopulta hän valitsi hiljan vaatturilta saamansa tummanruskean puvun:

-housuissa olivat vielä tuoreet silityksen jäljet, takki kävi hyvin ja

-mukautui oivallisesti hartioihin. Uusi kaulahuivi teki hänen mielestään

-iloisen vaikutuksen kauluksen taipeiden lomissa.

-

-Kun hän sitte, näin puettuna ja olkipyörylä päässään, katseli kuvaansa

-kaappipeilissä, kumosi hän sen ankaran tuomion, jonka aamulla oli

-ulkomuodostaan langettanut. "Minä olen nuoremman näköinen kuin Gitrac,

-se on varma. Sen se puku tekee!" Elantojärjestys oli tehnyt hänen

-hipiänsä tuoreeksi; hän ei näyttänyt enää niin veren tukkeuttamalta

-kuin tavallisesti jälkeen puolisen, kahvin ja konjakin juotuaan.

-

-"Hattuni vain ei ole häävi. Mutta vähät siitä!"

-

-Hän istuutui ja kävi lukemaan niitä kahta lehteä, jotka hänelle joka

-aamu tulivat, toinen creuseläinen jokapäiväinen, toinen parisilainen

-lehti. Hän ei tietänyt, mitä luki, vaikka kuinka koetti. Siitä

-tunteiden sekamelskasta, joka häntä juuri oli kiihdyttänyt, jäi

-jäljelle vähitellen vain levottomuus. Teko, johon hän oli käymäisillään

-käsiksi, tuntui hänestä samalla sekä rumalta että vaaralliselta ja

-naurettavalta... "Jos saavat tietää!... ja sen kyllä voivat saada

-tietää. Tuo kadun kulma, sehän on melkein minun seudullani!... Kymmenen

-yli viisi... Puoli kuusi... Mitä on tehtävä? Pysyä rauhallisesti

-kotona... Olla sinne menemättä... Ja tokkopahan hekään sinne menevät,

-ne tytöt? Thérèse oli puoleksi humalassa eilen illalla, kun hän sen

-lupasi. Hän varmaankaan ei sitä enää muista... Ja lisäksi hän laski

-vain leikkiä..." Neljännestä vailla kuusi Bourdois, epätoivossaan

-omasta mielenliikutuksestaan, pani taas pyörylänsä päähänsä ja katsahti

-taas peiliin. "Kyllä tämä hattu on ihan sopimaton... Minä menen

-Rennes-kadulle ja ostan itselleni panamahatun..." Tyytyväisenä, että

-oli löytänyt jonkun syyn, lähti hän heti ulos, astui ensin

-Montparnasse-katua ja sitte bulevardille. Katsahtaessaan asematalon

-kelloon, näki hän, että se oli viisi minuuttia yli kuusi. Hänet valtasi

-pelko, että hän myöhästyy. Hän hyppäsi ajuriin, käski ajaa

-hattukauppaan, valitsi ja osti kiireessä kahdeksankymmenen francsin

-panaman ja riensi, ajuria hoputtaen, yhtymäpaikkaansa kohti:

-"Pysähtykää vähän tällä puolen kulmaa!" Hän maksoi ajurille.

-Mielenliikutus kuristi häntä kurkusta: hän koetti rauhoittaa itseään

-sanomalla: "Olenhan varma, ihan varma, etteivät tule..." Hän katsahti

-kuitenkin ikkunapeiliin ennenkuin kääntyi kadun risteykseen. Ja kun hän

-siinä itselleen irvisteli, koettaen pidentää pyöreitä kasvojaan, sanoi

-hänen takanansa ilakoiva ääni:

-

--- Kyllä, kyllä olette kaunis!

-

-Hän kääntyi. Se oli Zon, joka oli tuon lausunut. Ja Nukki oli siinä

-hänen mukanaan.

-

-Zon esitti:

-

--- Neiti Nukki... Herra Jules, Louis'n ystävä.

-

-Ja lisäsi:

-

--- Mennään Barouillère-kadulle. Siellä on rauhallisempi.

-

-Hän meni Nukin kanssa edellä. Bourdois oli tyytyväinen, ettei tarvinnut

-paikalla vastata. Hän suorastaan ei saanut ääntä lähtemään kurkustaan.

-Äkillisessä kohtauksessa hän ei ollut nähnyt eikä ajatellut muuta, kuin

-yhtä asiaa: "Kuinka _hän_ onkaan nuori! --" Ja noita kahta ystävätärtä

-vähän matkan päässä seuratessaan, hoki hän, takaa päin katsellessaan

-nuoren tytön haahmoa: "Mutta hänhän on vielä lapsi." Nukki olikin päätä

-lyhempi Thérèsea, joka ei ollut kovin iso hänkään. Hänen niskasta ja

-ohimoista käherretyt ruskeat hiuksensa veikeästi neulalla kiinnitetyn

-pehmeän olkihatun alla, hänen pikkaraiset jalkansa, pikkaraiset

-kätösensä todistivat hänen nimensä oikeaksi ja antoivat hänelle

-lapsellisen nä'ön, jonka käsityksen tosin taas hyvin kehittyneet

-lanteet ja sekä ylä- että ala-puolelta äärettömän kapeita vyötäisiä

-kehittynyt runko kumosi. Kokonaisvaikutus oli kaksinainen: ei tyttö

-eikä vielä täydellinen nainenkaan. "Mutta hänhän on oikein kaunis",

-ajatteli Bourdois, joka jo alkoi voittaa rohkeutensa takaisin. Hurja

-mieltymys, jota hän varmaankaan ei ollut aavistanut, kiinnitti häntä

-siitä hetkestä lähtien tuon lapsosen askeliin. Hänen halunsa saada

-katsella häntä voitti hänen ujoutensa; hän oli onnellinen, kun tytöt

-pysähtyivät ja kääntyivät häntä kohti, ja kun hän näki pikku pyöreät

-kasvot suippoleukoineen ja pikku suineen, joka oli niin säännöllisesti

-yhteen liittyvien punasten huulien muodostama, että se oli pikemmin

-huvittava, kuin kiihdyttävä, lapsen korvat, matalan otsan, pikku

-epämääräisen nenän, valkoisen persikkahipiän ja siniset, tavattoman

-isot ja siniset silmät. Nukki, niin juuri: herkullinen tumma nukki.

-Mutta niin uhkeilla lanteilla ja vartalolla varustettuna olisi oikea

-nukki miltei näyttänyt säädyttömältä. Bourdois ei vieläkään löytänyt

-sanoja, vaan katseli naivisti, ahnaasti nuorta hymyilevää tyttöä.

-

-Thérèse purskahti nauruun:

-

--- Sanokaahan toki, puhui hän, jos tyttö ei teitä miellytä, niin

-voidaanhan mennä tiehemme?

-

-Entinen tarkastaja nauroi myös ja silloin oli väkinäisyys voitettu.

-Vaan sittenkin Bourdois vielä, vaikka hellittämättä katselikin Nukkia,

-puheli enimmäkseen Thérèsen kanssa. Hän kyseli Gitrac'ista: Thérèse

-lasketteli oitis kaksimielisiä puheita, jotka saivat Bourdois'n hiukan

-hämille, mutta Nukkia ne eivät näkyneet ollenkaan vaivaavan. Nukki

-puheli vähän, mutta joka kerta kun Bourdois'n katse kohtasi hänen

-katseensa, niin tyttö lisäsi sitä ystävällistä hymyä, joka ei

-hetkeksikään kadonnut hänen kasvoistaan.

-

-Vihdoin Thérèse huudahti:

-

--- Puhukaahan toki vähän tekin. Annatte vain minun yksinäni laverrella.

-Teillä kuitenkin oli eilen illalla, herra Jules, suukopua aika lailla!

-Ja mitä tähän pikku tyttiin tulee, niin hän siellä neulomossa ei anna

-meille rauhaa lörpötyksillään. Eikö totta, Nukki?

-

-Nukki käänsi vielä kerran Bourdois'ta kohti vilpittömät, hymyilevät

-kasvonsa ja sanoi tyynellä äänellä:

-

--- Eihän sitä voi näinikään ensi kertaa tavatessaan, eikö niin, herra?

-

--- Tietysti, neiti, vastasi Bourdois, punastuen kuin koulupoika.

-

--- No, sanoi Thérèse, näen, että minun tässä sitte täytyy sekä kysyä

-että vastata. Te tyttöä miellytätte, tiedättekö sen, sanoi Thérèse,

-kääntyen Bourdois'han päin: muuten hän jo olisi puikkinut tiehensä...

-Se, näet, pitää oman päänsä, vaikka onkin tuommoinen pienen

-kirkkoenkelin näköinen. Vaan emmehän me voi tässä kadulla seisoskella:

-muutoin Louis minua jo odottaakin. Hän antoi minulle toimeksi sanoa

-teille, että jos teidän sopii, niin voitaisiin syödä päivällistä kaikki

-neljä yhdessä tänään.

-

-Bourdois ja Nukki vaihtoivat katseen, jonka he ymmärsivät ja jonka

-Thérèse myöskin ymmärsi.

-

-Hän jatkoi:

-

--- No niin! Se ei teille, rakastuneille, ole mieliksi? Haluatte

-mieluummin syödä kahden kesken?

-

-Nukki sanoi:

-

--- Ei tänään, ell'ei herralla ole mitään sitä vastaan.

-

--- Hän ei ole muka kylliksi hieno, selitti Thérèse.

-

--- Enkä ole sanonut mitään kotona olevani poikessa.

-

--- Olisitteko, neiti, huomenna vapaa? rohkeni Bourdois kysyä.

-

--- Huomenna... en taida... Mutta ylihuomenna voisin järjestää asiat,

-luullakseni... Ainakin päivällä. Vaan ei päivälliseksi.

-

--- Äitisi välittää viis siitä, syötkö kotona tahi et!

-

-Vähäinen väre karkoitti hetkeksi hymyn Nukin kasvoilta.

-

--- Ei kuitenkaan niin paljon kuin luulet, sanoi hän. No niin...

-ylihuomenna voin olla vapaa... Koko päivän aina kello kuuteen tahi

-seitsemään asti.

-

--- Siis, sanoi Bourdois äänellä, jota hänen ei onnistunut

-pitää lujana... me voisimme... me voisimme syödä aamiaista

-Champs-Elysées'lla.

-

-Tytöt hymähtivät.

-

--- Kuulkaa, sanoi Thérèse, minä selitän teille: tällä tytöllä on omat

-ajatuksensa. Champs-Elysées ei ole hänelle mistään arvosta. Se on liika

-hienoa, liika humuista. Hän tahtoisi, että veisitte hänet maalle.

-

--- Vallan mielelläni. Minnekä päin? Saint-Cloud'hun?

-

--- Villebonin Ermitage'een... Hän on siellä kerran syönyt päivällistä

-ja huvitellut. Hän tahtoisi vielä kerran käydä siellä.

-

-Bourdois synkistyi hieman. Nukki, joka katseli häntä koko ajan, teki

-hänet iloiseksi jälleen sanomalla:

-

--- Se oli neljä vuotta sitte... Söin siellä eräissä häissä. Minä olin

-morsiusneitsyenä. Oli oikein hauskaa. -- Ja kyllä se on totta;

-tahtoisin mennä sinne.

-

--- No hyvä, olkoon menneeksi Villebon sitte, vastasi Bourdois. Missä

-tavataan, neiti?

-

--- Sinne matkustetaan Montparnassen asemalta. Pysähdytään Bellevue'n

-asemalle. Vaan sieltä on ajettava hevosella.

-

--- Otetaan hevoset.

-

--- No niin... ratkaisi Nukki kehoittavan vakuuttavalla tavalla, joka

-teki hänet niin kiehtovaksi... jos tahdotte... kymmenen tienoilla

-aamulla, ylihuomenna asemalla, likellä nostokonetta alaalla?

-

--- Se on päätetty.

-

-Hän hymyili täydellisesti. Hän oli nähtävästi tyytyväinen. Bourdois

-tunsi sydämessään kiitollisen hellyyden puuskan tuosta ilon ilmaisusta.

-Hän oli siis tyttöä miellyttänyt.

-

--- Vaan nyt, sanoi Nukki, täytyy minun mennä.

-

--- Ja minun myös, huudahti Zon. Hyvästi, herra. Vien teiltä terveiset

-Gitrac'ille, eikö niin?

-

--- Niin. Käyköön minua tervehtimässä palattuaan.

-

--- Kyllä sanon hänelle. Näkemiin.

-

--- Näkemiin.

-

-Bourdois puristi ensin Zonin kättä; ja silloin vasta huomasi hän hänen

-olevan hiukan väsyneen näköinen.

-

-Sitte piteli hän hetkisen kädessään, rouva Lamirault'n hoidon

-kaunistamassa kädessään, pikku tytin nukkikätöstä. Heidän näin toisiaan

-kiinni pidellessään, katseli hän tyttöä suoraan silmiin, ahnaasti. Ja

-tyttö antoi katsella itseään, viehättävää kunnioituksen hymyään

-keskeyttämättä.

-

-Bourdois sopersi:

-

--- Ylihuomenna siis, kello kymmenen... neiti Nukki.

-

-Vastahakoisesti laski hän kädestään pikku kätösen ja poistui,

-tohtimatta kertaakaan kääntyä, vieden mukanaan muistissaan,

-jonkinlaisena ilolauluna, jonkinlaisena juhlailmestyksenä Nukin katseen

-ja hymyn.

-

-

-

-

-III.

-

-

-Villebonin vanhan hovin paikalla, joka ennen kuului Maine'n

-herttualle, sitte Penthiévre'lle, sitte Lamballe'lle, kohoaa nykyään

-ulkoravintola, joka on varustettu hyvin avaroilla, hyvin erimuotoisilla

-huonerakennuksilla, jotka sen tekevät kylän näköiseksi, ja johon

-muutamia vuosia sitte on liittynyt iso hakatusta kivestä ja tiilistä

-tehty huvila, jossa voi saada asunnon. "Ermitage" on Bellevue'n ja

-Meudonin ympäristöllä huvittelevain tavallinen pysähdyspaikka ja

-myöskin kesäasunto muutamille yksinäisyyteen ihastuneille filosofeille

-ja varoville rakastaville pariskunnille. Paikka olisi hurmaava ilman

-tuota ihmisliiallisuuden näköä, jota suuret kaupungit, niin sanoakseni,

-säteilemällä heittävät ympärilleen, ja joka ilmenee kulutetuissa

-nurmikoissa, sunnuntaiyleisön häviämättömissä jätteissä, ihmisten ja

-hevosten, rattaiden ja konevaunujen nostamassa pölyssä.

-

-Mutta kun kevät on kukkeimmillaan taikkapa heinäkuussakin, kun sade on

-viljavasti huuhdellut puitten lehviä, huvimajojen rautalaitteita,

-rakennusten kattoja ja sivuja; kun se äkkiä on tehnyt lopun

-matkailijatulvasta ja verestänyt kellastuneen ja tallatun nurmen, --

-silloin Ermitage on nimensä ansainnut [Ermitage merkitsee erakon

-asunto. Suomentaja.] ja voi, jos ken pystyy mielikuvitustaan aisoissa

-pitämään, saada uneksimaan, että Parisi on hyvin etäällä, että

-loppumattomat metsät tätä teennäistä kylää ympäröivät, kauniit, synkät

-ja hiljaiset pyökki-, koivu- ja tammimetsät.

-

-Semmoinen aurinkoinen ja kuitenkin vielä vilpoinen päivä, jolloin ilma

-on kuulakka ja raitis, vehreys korea ja kirkas, oli se päivä, jona

-huvilan eräässä soikeassa huoneessa kahdelle hengelle katettu,

-ruusuilla ja neilikoilla kaunistettu pöytä noin puolen päivän aikaan

-odotti aterioitsijoita, joiden tulo jo edellisenä päivänä oli

-ilmoitettu. Bourdois, joka pelkäsi yllätyksiä ja myöskin halusi, niin

-paljon kuin mahdollista, pitää onneansa syrjässä uteliaiden katseilta

-ja häiritseviltä kohtauksilta, oli todellakin pitänyt tarpeellisena

-käydä edellisenä päivänä paikkoja tarkastelemassa. Silloin oli

-aamupäivällä jälleen sadellut; ukkospilviä harhaeli paikoittain

-taivaalla; puut olivat märät. Ravintolan räystäistä valui vettä;

-huvimajain lehdet värisivät alakuloisesti. Nähdessään entisen

-tarkastajan epävarmuuden oli isäntä esittänyt, että pöytä katettaisiin

-huvilaan. "Meillä on hyvin siistejä pieniä huoneita... Voi panna uunin

-lämpiämään. On tapahtunut, että vieraat, jotka ovat tulleet tänne

-ainoastaan aamiaista syömään, sitte ovat viipyneet täällä parikin

-päivää." Bourdois oli tuntenut sydäntään kutistavan... Viipyä...

-kahdenkesken täällä... viipyä enemmän kuin päivän Nukin kanssa! Hän oli

-antanut näyttää itselleen asunnot, jotka enimmäkseen vielä olivat

-vapaat. Niistä hän oli valinnut yhden, johon kuului kaksi huonetta:

-toinen, joka oli nurkkahuone, antoi leveän oviakkunan kautta metsään

-päin ja oli muodostettu saliksi vaalean sinivihreillä tapeteilla,

-hauskoilla bambuhuonekaluilla ja seinillä riippuvilla piirroskuvilla:

-toisessa taas, joka oli vaatimattomampi, synkempi, oli ranki-vuode.

-Bourdois loi sinne vain pikaisen silmäyksen, sillä isäntä teki hänet

-araksi.

-

-Hän sanoi välinpitämättömästi:

-

--- Annatte meille aamiaisen salissa. Ja kamarin jätätte myöskin

-käytettäväkseni.

-

--- Niin... sanoi isäntä. Siltä varalta, että "rouva" tahtoisi hetkisen

-levätä.

-

-"Niin juuri" ajatteli Bourdois... "Huomenna voi olla helle ja Nukki voi

-olla väsynyt... Sanon hänelle niin, kun tulee puhe kamarista..."

-

-Ruoan tilaus vaati sitte ajatuksen vaivoja. Tietysti shamppanjaboolia

-koko ajan. Tuoretta meriäyriäistä, pieniä turnedoo-biffejä

-tryffelisienien kanssa... paistettuja perunoita, paistettua nuorta

-kananpoikaa vihannesten kanssa, jäätelöä ja mansikoita... Semmoinen oli

-tulos isännän ja vieraan yhteistyöstä.

-

--- Ja jos huomenna sattuisi olemaan näin kostea ilma, niin antakaa vain

-pikkusen lämmittää huonetta kuivemmaksi.

-

--- Herra saa olla ihan huoleti. Ilmapuntari nousee. Huomenna on ihana

-ilma.

-

-Ennustus toteutuikin. Muutama tunti auringon paistetta seuraavana

-aamuna riitti palauttamaan puille niiden kesäisen asun. Edellisen

-päivän sadekuuroista ja sitä edellisen ukkosesta oli jäljellä vain

-suloinen, raitis ilma, kun isäntä, muutamia minutteja ennen kahtatoista

-päivällä, tuli katsastamaan aamiaisen järjestelyä, sijoitti kukkia

-pöydälle ja sulki puoliväliin suuren ikkunan sälekaihtimet.

-

-Bourdois ja Nukki tulivat muuten Ermitage'een vasta yhden tienoilla. He

-olivat tavanneet toisensa Montparnassen asemalla kello kymmenen ja

-kolmenkymmenen junaan: mies, ruskeat vaatteet päällä ja panamahattu

-päässä, tyttö, yltä yleensä tumman siniseksi puettuna. Nukki näytti

-niin nuorelta, että Bourdois, itseään rohkaistakseen, sanoi:

-"Minullahan voi hyvin olla tytär, jonka kanssa olen huvittelemassa."

-Rautatiematkaa kesti vain vähän aikaa. Bellevuessä kysyi Nukki

-matkatoveriltaan:

-

--- Onko teidän yhdentekevä mennä jalkasin Ermitage'een? Sinne ei ole

-lainkaan pitkä matka ja nyt on hyvä ilma!

-

-Luonnollisesti Bourdois suostui. Montparnassen asemalta lähdettyään he

-eivät olleet vaihtaneet montaa sanaa keskenään; mutta ei vanha poika

-eikä nuori tyttökään tuntenut mitään tukalaa heidän yhdessäolossaan.

-Niinkuin heidän ensi tapaamallaankin Nukki vain hymyili suloisena ja

-hilpeänä. Bourdois taas eli hänelle vain uutta tunne-elämää, jommoista

-hän ei ollut koskaan kokenut, joka ei ollut hetkeksikään muuttunut

-toisellaiseksi ja joka oli siihen määrin hyvää, täysinäistä ja

-suloista, ettei hän muistanut koskaan, koskaan ennen tunteneensa, ei

-edes nuoruutensa päivinä, moista olemassaolon hetkeä, joka niin olisi

-ansainnut onnen nimeä, kuin tämä.

-

-"Tämä on kuin ukkosen isku, ajatteli hän. Siitä hetkestä, kuin tämän

-lapsen silmät näin, olen häntä rakastanut..."

-

-Hän ihmetteli, ettei tuntenut mitään omantunnon vaivoja: kaikki hänen

-periaatteensa, kaikki hänen arvostelunsa olivat Nukin siniset silmät

-lakaisseet pois. Hän rakasti Nukkia, niinkuin koulupoika rakastaa ensi

-lempensä esinettä, rakkaudella, joka voisi sanoa, puhdistaa ja

-raitistaa sydämen, tekee pään terveeksi, jopa joksikin ajaksi suojelee

-aistillisia himojakin vastaan. Nukin kanssa yhdessäolo näytti hänestä

-tästä lähin välttämättömältä: nähdä hänet edessään huoneen sohvalla

-tahi kävellä hänen rinnallaan Bellevuen puitten siimeksessä pitkin

-noita sammaltuneita kuninkaallisia käytäviä, missä muinoin suuren

-Dauphinin vaunut olivat vierineet, seurata hänen sinistä helmaansa,

-ohukaista nilkkaansa, pikkaraisen jalkansa keltaista kenkää, katsella

-hänen olkihattuansa, niskaansa, vyötäisiänsä, vartaloansa, kudotuilla

-käsineillä verhottuja kätösiänsä, valkoista sinijuovikasta

-päivänsuojaansa, häntä itseään elävänä, liikkuvana, -- se häntä

-ihastutti, se karkoitti äärettömän kauas kaikki muut aatokset, se sai

-hänet elämään voimakasta nykyhetken elämää, se häneltä riisti kaiken

-harkitsemiskyvyn: sese täytti hänet kokonaan.

-

--- Onpas Ermitage neljässä vuodessa muuttunut...

-

-Iloisena, kävelystä punottaen, ihmetellen ja kuitenkin hieman

-pettyneenä katseli Nukki huvilaa, sen hakatusta kivestä tehtyjä seiniä,

-punaisia ikkunanluukkuja, kun se siinä seisoi paikalla, missä hän ennen

-oli kiikkunut sulhaspoikansa kanssa. "Hän oli koululainen silloin,

-sanoi hän, -- ja nyt insinööri." Nukki ensin ihmetteli, ett'ei Bourdois

-ollut antanut kattaa aamiaispöytää ulos vehreän lehtikatoksen suojaan;

-mutta huomattuaan hänen silmissään hieman tuskallista ilmettä ja

-peläten, että oli häntä pahastuttanut, lausui hän hyväksyvästi:

-

--- Teitte kuitenkin hyvin; ulkona olisi ehkä ollut vaikea olla.

-

-Muutoin miellytti häntä kovin pieni huoneusto, kun hän sen sai nähdä.

-Hän keikkui kukitetun pöydän edessä ja luki ruokajärjestystä, tehden

-samalla huomautuksiaan: "Meriäyriäistä... tiedättekö, sitä vain minä

-rakastankin! Mutta siinä pitää olla kuori mukana!... Biffejä? Saatte

-syödä minunkin osani, sillä lihasta minä en välitä!... Mutta sen sijaan

-otan multasienet... Paistettua kananpoikaa! Pikkuinenko kananpoika?

-Miksikä se on tapettu?... Hedelmä jäätelöä... Me ostamme itsellemme

-neulomoon jäätelöä aseman lähellä olevalta myyjältä... Mansikoita,

-se on hienoa! Voinhan sekoittaa niitä shamppanjaan?" Hän

-heittäytyi Bourdois'n kaulaan, suuteli häntä, juoksi sitte

-nuuskimaan makuuhuonetta, jossa hän otti selkoa sirotusta

-pähkinäpuuhuonekalustosta, piirroksista seinillä ja pienistä

-koristekaluista. Bourdois katseli häntä. Hän tunsi vielä kaulassaan

-nuorien huulten tuoreuden. Se oli ensi suudelma, jonka tyttö hänelle

-antoi; pyytää ei hän olisi sitä häneltä uskaltanut. Häntä ihmetytti

-vielä se, ettei hän tuntenut mitään hämminkiä, pelkkää onnea vain.

-

-"Minä en voi koskaan elää ilman tuota tyttöä", ajatteli hän.

-

-Nukki avasi samassa kamarin ikkunan laskeakseen valoa sisään; varmasti,

-käyttäytyen kuin täydellinen rouvasihminen ainakin ja nousten

-varpailleen voidakseen nähdä itsensä uunin peilissä, laitteli hän sitte

-hiuksiansa, jotka olivat joutuneet hiukan epäkuntoon ulkoilmassa.

-

-Bourdois ajatteli:

-

-"Hän on hurmaava... Ja merkillisintä on, että hän viihtyy minun

-seurassani".

-

-Se olikin kieltämättä tosi: Nukin täysin luonteva käytös, hänen

-iloisuutensa, tapansa kohdella seurakumppaniaan, kaikki todisti, että

-Bourdois, turpeista leukapielistään ja harmaista hiuksistaan

-huolimatta, ei herättänyt tytössä vähääkään vastenmielisyyttä.

-Korkeintaan huomasi hän silloin tällöin, että hän kävi vakavaksi, hyvin

-vakavaksi: haaveksi, oli kuin poikessa seurasta. Niinä hetkinä ainakin

-hän oli kahdeksantoista vuotensa näköinen. Mutta sitä ei kestänyt

-kauvan; hänen seurakumppaninsa ensi sanasta, ensi kutsusta puhkesi

-hänen suloinen hymynsä, lapsellisen iloinen muotonsa ilmi jälleen.

-

-Niin pian kuin meriäyriäinen oli tuotu pöytään, kävivät he

-aterioitsemaan ja söivät hyvällä ruokahalulla. Siinä äyriäisen kuorta

-murtaessaan (se tuotiin kuorineen!) kertoi Nukki ensimäisestä

-käynnistään Villebonissa, noista häistä, jotka suorastaan olivat

-jättäneet hänen muistiinsa lähtemättömän kuvan.

-

--- Se oli eräs serkkuni, joka vietti häitä... serkku isän puolelta...

-Hän silloin vielä eli, isäni; palveli vakuutusalalla. Se tyttö meni

-naimisiin erään herra Nadalin kanssa: ettekö tunne herra Nadalia? Hän

-palvelee Orléans'in rautatiellä, semmoinen lihava, parrakas. Meistä

-morsiusneitsyeistä hän oli hirveän ruma. Mutta Marie'ta, hänen

-morsiantaan, hän miellytti... Mitäs muuta tarvitsikaan, vai?

-Minulle oli sulhaspojaksi annettu herra Nadalin veli, joka kävi

-insinöörikoulua. Se taas, se oli miellyttävä, solakka; sillä oli ihan

-pienet viikset eikä ollut laisinkaan veljensä näköinen... Jumala!

-Kuinka meidän kahden oli hauska... Hän oli niin vallaton. En koskaan

-olisi uskonut, että melkein kahdenkymmenen vuoden vanha poika voi olla

-niin vallaton... vallattomampi kuin minä, joka olin viidentoista

-vanha... (Vieläkö shamppanjaa? Ihanhan te juotatte humalaan minut!...

-En minä ole tottunut...) Mentiin kiikkumaan juuri missä nyt on tämä

-talo. Leikittiin piilosilla metsässä: Maurice (hänen nimensä oli

-Maurice) kiipesi puuhun ottamaan olkihattuansa, jonka minä sinne

-viskasin... Hulluja oltiin, ihan... Voi, kuin täällä alkaa tulla

-vari...

-

-Keskipäivän kuumuus alkoi viedä voiton metsän viileydeltä. Bourdois ja

-Nukki olivat käyneet pöytään nälkäisinä, kuin kaupunkilaiset

-aamukävelyllään maalla ainakin; Bourdois tunsi olevansa tulipunainen ja

-hikipisarat helmeilivät nuoren tyttösen otsalla ja kaulalla... Bourdois

-pyysi tarjurin tuomaan Nukille viuhkan.

-

-Hän huiskutteli sitä, hienon maailman naisen tavoin.

-

--- Kuinka sievä olettekaan! täytyi entisen tarkastajan saada sanotuksi.

-

--- Ihanko, miellytän teitä?

-

-Hän taukosi penkomasta multasieniään ja katseli Bourdois'ta suoraan

-silmiin, korostaen hymyään.

-

--- Josko minua miellytätte?! huudahti hän tulisesti. Olette

-ihastuttava. Miksikä sitä minulta kysytte?

-

--- Sillä on hetkiä, jolloin epäilen sitä... Eihän sitä voi olla

-kaikille mieleen?

-

-"Nähtävästi, ajatteli Bourdois, käyttäydyn hänen mielestään liian

-kylmästi häntä kohtaan. Ja toden perään, minähän istun kuin isä hänen

-rinnallaan... Gitrac olisi minun sijassani jo mennyt pitemmälle..."

-

-Hän teki päätöksen.

-

-Kun tarjuri on ottanut pois katteet ja menee paistia hakemaan, silloin

-suutelen Nukkia.

-

-Tämä päätös pahastutti häntä vähän: hänestä näytti, että hän turmeli

-ennen aikojaan jotakin kaunista, haaskasi varman onnen.

-

-"Vaikka... mutta pitää, pitää..."

-

-Heti kun he olivat jääneet yksin, siirsi hän tuolinsa likemmäksi Nukin

-tuolia ja tarttui häntä molemmista käsistä. Tämä salli tehdä sen...

-näytti odottavan sitä vakavana. Bourdois kosketti suullaan pikku

-kätösiä; neulanjälkineen sormissa olivat ne, niinkuin Faustissa

-Margaretan kädet, hiukan vailla hoitoa. "Minä vien hänet Rouva

-Lamirault'in luo", ajatteli hän niitä suudellessaan. Häntä vaivasi

-ylenmääräinen arkuus, todellinen ahdistus; tunne, jota hän otaksui

-olevan Nukissa, levisi, niin sanoakseni, häneen itseensä; hän tunsi

-mielessään ukkorähjälle itsensä antautuvan nuoren ja kauniin tytön

-häpeää. Kuitenkin rohkeni hän painaa viiksensä aina vain taipuvaisen,

-aina vakavan pikku tytön poskia ja ruskeita hiuskiharoita vastaan. Hän

-teki sen kuin hartauden toimituksen, eikä se tuottanut hänelle mitään

-huvia, ei enemmän kuin se vakava suudelma, jonka Nukki painoi hänen

-poskelleen, kun hän poistui istuutuakseen tuolilleen. Kaikki tämä oli

-tapahtunut äänettömästi. Tarjuri, joka tuli huoneeseen, tuoden

-kananpojanpaistia, näkyi palauttavan heille puhekyvyn ja iloisuuden...

-Haihduttaakseen alakuloisuuden, kirpeyden tunteen, joka alkoi häntä

-vallata, kaatoi Bourdois itselleen pelkkää shamppanjaa; siihen asti oli

-hän sitä juonut vedellä sekoitettuna.

-

-"No, mikäs minun mielessäni nyt liikkuu? ajatteli hän. Mikä minua

-kiusaa? Minä rakastan tuota pikkusta; minua huvittaa suudella häntä

-eikä se näy häntäkään ikävystyttävän. Vaan... me tunnemme toisiamme

-liian vähän ja on hankalata toimia liian sukkelaan..." Se, mikä hänelle

-olisi ollut mieluisinta sillä hetkellä, olisi ollut ottaa tyttö

-polvilleen, keinutella häntä kuin nukkia, lasta, milteipä pyytää

-häneltä anteeksi kuiskaamalla korvaan: "Minä olen ryppyinen, vatsakas

-ukkorähjä, mutta rakastan teitä kovin. Koettakaa rakastaa minua; tulen

-olemaan niin onnellinen ja olen rakastava teitä paljon!..." Sitä hän

-olisi tahtonut. Mutta sen sijaan näytti, kuin olisi pitänyt antaa

-tapahtumille vauhtia, rientää suoraa päätä maaliin... Semmoinen oli

-Gitrac'in ja Thérèsen mielipide ja tuntuipa hänestä kuin se olisi ollut

-Nukinkin mielipide. Nukki nähtävästi ihmetteli hänen malttiaan. "Hän

-välittää minusta viis, hänkin." Niin monasti oli hän lukenut naisten

-silmistä halveksivaa, miltei vihamielistä ivaa voittamattoman

-arkuutensa tähden.

-

-"Kas niin, kas niin! sanoi hän tyhjentäessään shamppanjalasiaan... Pois

-naivisuus! Tämä lapsi on ihan samallainen kuin Thérèse ja muut sen

-semmoiset... turmeltuneempi, pahempi kuin koulupoika. Olisinpa liian

-tyhmä..."

-

-Rohkaistakseen mielensä alkoi hän puhella siitä, mitä siinä neulomossa

-tehtiin, jossa Nukki työskenteli.

-

--- Eikös heillä kaikilla ole joku miestuttava, vai?

-

--- Kyllä, varmaan! sanoi Nukki ajattelematta. Ensiksikin,

-ymmärrättehän, ne, joilla ei ole kotia... Ei ne tule toimeen sillä,

-minkä ansaitsevat. Vaikkapa söisivätkin aamiaista seitsemälläkymmenellä

-viidellä ja päivällistä kahdeksallakymmenellä centimes'illà, niin ei

-siinä paljoa jää vaatteisiin, lämpöön, pesuun, valoon, asuntoon... Ja

-sitte olla aina yksin kamarissaan, ikävää se on kovin... Tekee sitä

-mieli tehdä tuli pesään... Eikäpä tuosta muuten ole pahaa kellekään,

-eikö niin? Se siinä vain on, että toiset pysyvät lujina, toiset ei.

-

-"Siinä hänen katkismuksensa", ajatteli Bourdois, sillä välin kuin

-tarjuri tarjosi jäätelöä ja leivoksia. Hän tunsi mielensä kovin

-masentuneeksi.

-

--- Entä Thérèse? kysyi hän.

-

--- Thérèse, hän pysyy. Puheessa hän ei pelkää ketään. Neulomossa hän

-kertoo juttuja, jotka saavat meitä pakahtumaan naurusta... pahempia,

-kuin mitkä: en tiedä mistä hän niitä ottaa. Mutta tähän saakka ei hän

-ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä. Hän asuu, näet, äitinsä luona:

-he elävät omilla ansioillaan. Vaan nyt hän on pikiintynyt teidän

-ystäväänne sentähden, että hän on niin hieno.

-

--- Mitä mieltä te olette ystävästäni, Nukki? kysyi Bourdois,

-mustasukkaisuuden kiihdyttämänä.

-

-Nukki nyrpisti suutaan:

-

--- Ei hän ole minun mieleisiäni. Mutta hän on hyvin puettu. Ja

-neulomossa hän kyllä miellyttää.

-

--- No, olisitteko mieluummin tullut tänne hänen, kuin minun kanssani?

-

-Tämä rohkea kysymys hämmästytti häntä itseään. Nukkia se ei näkynyt

-loukkaavan. Hän mietti kotvasen vakavana ja sanoi sitte:

-

--- En luule. Hän ei ole minun mieleisiäni, sanoin sen jo. Hän on

-liian... kuinka sanoisin? Hän näyttää siltä, kuin välittäisi vähät

-mistään.

-

-"Minä siis, ajatteli entinen tarkastaja, olen hänen mieleisiänsä?" Ja

-siitä vastauksesta olisi hän hänet syönyt suudelmillaan, ell'ei tarjuri

-samassa olisi puhdistanut muruja pöydältä, ja pannut puhtaalle

-pyyhkimelle kahvia, liköörejä, sikareja ja savukkeita. Lopetettuaan

-tämän toimensa sanoi hän ennenkuin lähti:

-

--- Jos herrasväki jotakin tarvitsee, niin voitte vain soittaa.

-

-Ja hän osotti vasemmalla puolella ikkunaa olevaa sähkökellon nappulaa.

-

-"Nyt on hetki tullut, ajatteli Bourdois, kun hän vihdoin oli aivan

-yksin Nukin kanssa. Viivytellä vielä olisi naurettavaa..."

-

-Hän myönsi itselleen kuitenkin vielä lyhyen lykkäyksen: sen ajan, että

-sai rauhassa nauttia kahvinsa, liköörinsä ja sikarinsa. Nukki joi

-myöskin kahvia ja likööriä. Nukki poltti savukkeenkin. Nukki vain ei

-puhunut melkein ollenkaan enää, vastasi vain yksikantaan Bourdois'in

-ahkeraan sanoja ladellessa. Päivällisen syötyä Nukki ei hymyillyt enää

-lainkaan; poltteli vain vakavana savukettaan. Bourdois'sta tuntui, että

-tyttö oli hiukan humalassa, hiukan shamppanjan ja ruo'an huumaama.

-Mutta hän oli hänestä huolissaan silti yhtä paljon, horjuen kahden

-pelon välissä, ettei olisi hänelle vastenmielinen joko liian rohkeuden

-tahi liian itsensä hillitsemisen kautta.

-

-Yht'äkkiä viskasi tyttö pois savukkeensa ja sanoi muuttuneella,

-ryntäävällä äänellä:

-

--- Olen kai mielestänne liian vallaton, vai?

-

--- Ettekä... ollenkaan, sanoi Bourdois. Olette... hurmaava.

-

--- Kyllä minä sen hyvin näen, että olen mielestänne liian vallaton,

-jatkoi Nukki. Thérèse sanoi toissa päivänä: on miehiä, joita se

-miellyttää, toisia, joita se vieroittaa. He pelkäävät taikka ei se tee

-mitään vaikutusta heihin. Ja, tiedättekö, kuitenkin olen minä vanhempi

-kuin Thérèse... Syyskuussa kahdeksantoista vuotta!... Siinä i'ässä on

-jo äitejäkin. Sitä paitsi minä vain näöltäni olen tämmöinen letukka:

-hiuksenikin leikattiin viime vuonna kuumetaudin jälkeen. Muutenkin, sen

-vakuutan, on Thérèse minusta aika lailla jälellä.

-

--- Se juuri on minunkin mielipiteeni... Minusta olette ihastuttava

-semmoisena, kuin olette... Sen parempi ei voikaan olla, koetti Bourdois

-vielä puhua.

-

-Ja se, mitä hän sanoi, näytti hänestä typerältä.

-

-Hän nousi ja meni likemmäksi Nukkia. Mutta tyttö oli käynyt

-hermostuneeksi, ja peräytyi. Hänen siniset silmänsä kostuivat hänen

-puhuessaan:

-

--- Siinä tapauksessa... etten teitä miellyttänyt, olisi teidän pitänyt

-sanoa se toissa päivänä, kun tavattiin ensi kerran Barouillère-kadulla.

-Olitte päinvastoin semmoisessa höyryssä, että oikein naurettiin

-perästäpäin, Thérèse ja minä! Vaan minua se huvitti ja minä ajattelin

-heti: "No hyvä, koska häntä näin paljon miellytän, niin sopii se sitte

-minunkin puolestani!..." Osuitte oikeaan aikaan... tahdoin saada

-jonkun... te ette voi sitä ymmärtää, mutta niin se on... minä tahdoin,

-minä tahdoin... Niin piti. Eikö sitte yhtä hyvin jonkun, jota

-miellyttäisin, ja joka olisi kunnollinen, vakava, niinkuin te? Vaan

-nyt, tänään näyttää kuin olisitte muuttanut mielenne... Pelkäätte

-kajota minuun. Kohtelette minua, kuin mitäkin tyttöletukkaa.

-

-Hän nyyhkytti kuivasti, hermostuneesti. Mutta sitte hän taas heti alkoi

-puhua, miltei vihaisesti.

-

--- Vaan minä en ole mikään letukka. Jos olisin tahtonut, niin olisi

-minulla ystäviä enemmän kuin kellään. Thérèse teille kyllä on puhunut,

-etten voi mennä ulos, ellei heti joku ole jäljessäni. Mikä sitte teitä

-ei minussa miellytä? Pelkäättekö? Olenhan jo yli seitsemäntoista

-vanha!... Vai joko sitte olette saanut kylliksenne minusta?

-

--- Nukki! koetti Bourdois keskeyttää, seisoen siinä typerryksissään

-hänen puheestaan.

-

--- Enkä ole mikään letukka, jatkoi Nukki, ihan punasena vihasta.

-Minulla on lyhyet hiukset ja nukin muoto; mutta ei kukaan neulomon

-tytöistä ole niin kehittynyt, kuin minä... Tuossa, katsokaa sitte!...

-

-Hän riuhtaisi pois neulan kauluksestaan ja aukaisi yhdellä tempauksella

-puseronsa vyötäisiä ja olkalapoja myöten. Täyteläinen, pullea, kuin

-kyyhkysen kaula paljastui, näyttäen kureliivisuojuksen karikkojen

-kohdalle asti hartiat ja komean, punertavan, mehevän rinnan. Veri

-tulvahti vanhanpojan päähän. Mutta olikohan hänellä aikaa nähdä mitään?

-Hän oli tuossa tuokiossa jo nuoren tytön jalkojen juuressa ja aivan

-kuin itsestään sulki hän molemmin käsin liivin jonkunlaisen kiihtyneen

-häveliäisyyden valtaamana. Painaen suuren harmaan päänsä jälleen

-verhottujen hartiain väliseen kuoppaan, sopersi hän:

-

--- Ei!... minä pyydän sinua... En tahdo! Sinä et saa!...

-

-Nukki oli niin ihmeissään, niin hämmästynyt, ettei voinut vastata

-mitään. Painaen häntä rintaansa vastaan, peittäen suudelmilla hänen

-ruskeita kiharoitaan korvien kohdalta, jatkoi Bourdois:

-

--- Pikkunen! Rakkaani... älä ole niinkuin nuo tytöt, kuin Thérèse, kuin

-kaikki muut... Vakuutan sinulle... ei se sinulle sovi. Olen varma, että

-sinä olet suuremman arvoinen. Tämmöinen vanha kuin minä... ja sinä niin

-nuori, niin kaunis!... Näet sen, se inhottaisi minua ikipäiviksi. Mutta

-sentään, minä sinua rakastan... enkä minä tahdo turmella sinua... Älä

-suutu! Minä en osaa selittää sinulle... Mutta näethän, että sinua

-rakastan... että rakastan sinua enemmän kuin jos kohtelisin sinua

-niinkuin katutyttöä... tahi kuin tuota Thérèse'a, tuota hupsua. Siitä

-saakka, kuin kauniit silmäsi katsoivat minuun, olen sinua rakastanut.

-Ja nyt minä tunnen, etten voi enää elää ilman sinua. Ole siinä

-noinikään, rintaani vastassa. Kas niin!... Olet kiltti. Et sysää pois

-ystävätäsi... Näin olen onnellinen... niin onnellinen...

-

-Hän ei osannut paremmin ilmaista onneaan sanoin. Mutta olla siinä

-painautuneena Nukkia vastaan, hengittää hänen ruumiinsa lämpöä, kuulla

-hänen pikku sydämensä nopeat lyönnit ja tuntea oman sydämensä

-vapautuneeksi siitä sekavasta tuskasta, joka oli häntä rasittanut, se

-tuotti hänelle ehdottoman puhtaan mielihyvän toivomuksineen, ettei se

-koskaan loppuisi ja että hän aina, aina, viimeiseen hengenvetoonsa

-saakka, saisi levätä siinä Nukin levotonta povea vastaan, kuulematta

-mitään, näkemättä mitään. Eikä tyttö yrittänytkään ajaa häntä siitä

-pois. Hän tunsi vain otsalleen, ohimoilleen kuumain kyyneleiden

-valuvan.

-

--- Voi, älä itke! Pikku! Pikku! Hän nousi ylös ja näki tytön

-kyyneltulvan vallassa. Hän oli nyt lapsen näköinen enemmän kuin

-milloinkaan: aivan kuin lapsilla, näytti kuin kyyneleet hänellä

-olisivat vuotaneet ei ainoastaan silmäluomista, vaan suusta, nenästä,

-poskilta, ja kun koko hänen punaiset, pöhöttyneet kasvonsa olisivat

-vedeksi liuonneet. Hän ei enää pidättänytkään itkuaan, vaan alkoi

-ääneen nyyhkyttää, välittämättä siitä, että nyrpisti kauniita

-piirteitään; ja koko hänen kauneutensa, naisellisuutensa katosi tuohon

-tulvaan.

-

--- Pikku! Pikku! hoki Bourdois epätoivossaan.

-

-Hän, tuo vanha poika, seisoi siinä neuvottomana lapsen hädän johdosta.

-Hän tahtoi ottaa hänet syliinsä, kun itkevän lapsen. Mutta silloin

-tyttö väisti pahoilla mielin.

-

--- Te sanoitte.. Te sanoitte, nyyhkytti hän... että minä olen katu...

-katutyttö...

-

--- Sitä en ole koskaan sanonut! En koskaan... Tiedän hyvin, että olette

-mitä rehellisin... puhtain pikku tyttö...

-

--- Sanoittepa kyllä, jatkoi Nukki itsepäisesti ja kyyneleissään

-hajamielisenä tuon päähänpistonsa johdosta... No!... Jos teillä on

-sisar... tahi tytär... niin, enpä tiedä... toivoisinpa hänen olevan

-yhtä puhtaan kuin minä olen... Ei kukaan ole koskaan minuun kajonnut,

-ei kukaan, kuuletteko sen, herra? Ei edes suudellut... On vainkin... se

-nuori mies... täällä... jonka kanssa olin häissä... ja joka nyt on

-insinööri... Mutta paitsi häntä olette te ainoa, jonka olen sallinut

-lähennellä minua. Ja minä tahdon, että teidän pitää uskoa, mitä minä

-sanon, lisäsi hän, polkien jalkaansa, -- sillä se on totta!

-

--- Mutta uskonhan minä! Olen varma siitä!

-

--- Kuulkaa nyt! alkoi jälleen Nukki, joka ei enää itkenyt, mutta jonka

-kyyneleiden marmoroimat kasvot ja epäjärjestyksessä olevat hiukset

-antoivat hänelle edelleen lapsellisen epätoivon liikuttavan kuvan

-muodon. Kuulkaa! Minä näen kyllä, mikä teille on antanut huonon luulon

-minusta, mikä teidät on saattanut uskomaan, että olisin katutyttö.

-(Bourdois yritti turhaan vieläkin panna siihen vastalauseensa.) Se on

-se, että teitä tuntematta tulin Zonin parissa Cherche-Midi-kadulle,

-että paikalla suostuin tapaamaan teitä, että nyt olen täällä teidän

-kanssanne. Kyllä minä sen hyvin näin! Teidän mielestänne minä toimin

-liian nopeasti; te ajattelitte: "Tämä on vieläkin turmeltuneempi kuin

-Zon..." Vaan nyt minä selitän teille. Se on kyllä totta: heti kun

-teidät näin, oli päätökseni tehty. Ja te voitte tehdä minulle mitä

-tahansa, sillä... te näytätte niin hyväluontoiselta ja vakavalta ettekä

-ole ollenkaan semmoinen kuin Gitrac, joka yhtämittaa vain vaihtaa

-ystävättäriä ja tekee pilkkaa kaikesta. Ja sitte... ei koskaan yksikään

-mies ole ollut niin keikallaan minua nähdessään kuin te, ja ainahan se

-on vähän imartelevaa, vai?... Ja vihdoin, (johan sen olen teille

-sanonut), tulitte ihan parhaaksi: olin päättänyt tehdä, kuin kaikki

-muut, sillä niin täytyi. Niin juuri, herra, täytyi taikka ei olisi

-ollut muuta jäljellä kuin heittäytyä virtaan tahi raitiovaunun pyörien

-alle... Ihan totta, ajattelin sitä jo. Vaan sitte, kävi näinikään!

-Pelotti... Zonhan on teille puhunut, että asun äitini luona ja että...

-(hän hiukan kalpeni ja puhui varovammin), -- että äidilläni... on

-muuan... herra... ministeristön virkamies. Hänellä se oli jo isäni

-eläessä... Isäni, niin, hän rakasti minua kovin. Äiti tuotti hänelle

-paljon suruja...

-

-Kyyneleet kostuttivat jälleen hänen silmänsä. Hän kuivasi niitä

-nenäliinallaan ja jatkoi:

-

--- Se herra, joka meillä käy, on teidän ikäisenne, mutta hän ei ole

-näin arkaluontoinen, kuin te... Oi, ei!... Hän on kauhea. Vainoo minua.

-Sattuu, etten pääse hänestä muuten kuin apua huutamalla... Minä oikein

-inhoan häntä. Koskaan ei hän minulta mitään saa. Vaan äitini on

-huomannut, että hän on iskenyt silmänsä minuun. Ja äiti on käynyt

-mustasukkaiseksi. Ihan joutavasta lyö hän minua... haukkuu sanoilla...

-joita en uskalla mainitakaan teille... joka päivä uhkaa hän viskata

-minut pellolle... Viime viikolla... täytyi minun mennä yöksi erään

-tuttavan rouvan luo; äiti, näet, ei avannut ovea minulle, kun tulin

-kotiin neulomosta, siellä kun oli pitänyt valvoa. Niin ymmärrättehän

-sen, etten voi hänen luonaan asua. Eikä minua juosta kotiin hakemaan,

-ei... Se herra, kentiesi, mutta mitään valtaa hänellä ei ole; äiti taas

-tulee olemaan hyvin tyytyväinen. Ja kun en voi elää yksin työlläni,

-niin, mikäs siinä oli... täytyi kai löytää joku, joka... minut ottaisi.

-Mutta antaa jonkun tuntemattoman puhutella itseäni, seurata häntä,

-niinkuin monet minun tovereistani tekevät, se on minusta mahdotonta,

-sitä en voi. Silloinpa sattui, että Zon kertoi minulle illanvietostaan

-Gitrac'in kanssa, puhui teistä ja sanoi maininneensa teille minusta.

-Ajattelin: "No, se on sallittu! Olkoon menneeksi!" Ja minä läksin

-kanssanne... Olette vain saanut kylliksenne, se on selvä. Vaan nyt minä

-aion lähteä pois, heti.

-

-Hän nousi ja meni, aivan päästä pyörällä olevan Bourdois'n seuraamana,

-kamariin, otti hattunsa ja pani sen päähänsä. Bourdois rukoili:

-

--- No mutta Nukki!... Älkää olko paha... älkää jättäkö minua!... Mitäs

-teille olen tehnyt? Jos olen loukannut, niin sitä en ole tahtonut, ja

-minä pyydän anteeksi... Jääkää!... Se, mitä juuri nyt minulle olette

-kertonut, se on kauheata. No, minä olen ystävänne nyt, teitä rakastava

-ystävänne, joka on tekevä kaikki pitääkseen teidät.

-

-Hän seisoi epäröiden, iso neula puoleksi upotettuna hattuun ja

-hiuksiin. Kääntymättä sanoi hän Bourdois'lle, jonka hyväluontoiset,

-hätääntyneet kasvot hän näki peilissä:

-

--- Onko se totta, että teette kaikki pitääksenne minut?

-

-Niin syvän mielenliikutuksen painamalla äänellä, että se häntä

-itseäänkin hämmästytti, vastasi Bourdois:

-

--- Kaikki... Nyt en voisi elääkään enää, jos teidät kadottaisin.

-

-Nukki veti neulan verkalleen takaisin, pani sen uunin reunalle ja otti

-hattunsa pois. Kun hän kääntyi Bourdois'ta kohti, nousi hymy taas hänen

-kasvoilleen.

-

--- Olettepa te omituinen! sopersi hän.

-

-Bourdois veti häntä varovasti puoleensa, peläten hänen luiskahtavan

-käsistään. Mutta Nukki ei vastustanut. Seisoen Bourdois'n rinnalla,

-ulottui hän häntä tuskin olkapäihin asti. Ja Bourdois'n täytyi hieman

-kumartua koskettaakseen huulillaan hänen puoleksi epäkuntoon joutunutta

-hiuslaitettaan.

-

-Nukki loi häneen siniset, jälleen kirkastuneet silmänsä, oikaisi

-jäseniään ja haukotti kissan haukotuksen.

-

--- Olen niin väsynyt! sanoi hän. En tiedä shamppanjastako... vai

-savukkeista... vai siitä, että olen itkenyt. Vaan olen väsynyt, kovin

-väsynyt.

-

--- No, mitäs muuta... teidän pitää levätä, käydä pitkäksenne, sanoi

-Bourdois.

-

--- Vuoteelle? Saanko?

-

--- Tietysti!... Kah!

-

-Bourdois otti itse pois peitteen suojuksen ja asetti pielukset

-paikoilleen.

-

--- Kas noin.

-

--- Mutta, sopersi Nukki, ikäänkuin arastellen, jos käyn pitkäkseni,

-niin nukun.

-

--- No, nukkukaa sitte, Nukki.

-

--- Entäs te?

-

--- Minä... katselen teidän nukkuvan. Älkää minusta välittäkö.

-

-Bourdois huomasi hänen tahtovan sanoa jotakin ja arvasi, mitä se oli...

-Tyttö ei uskaltanut pyytää häneltä, että hän antaisi hänen maata.

-

--- Otankohan minä pois kenkäni, vai?

-

-Bourdois auttoi häntä; hiukan kömpelösti, hän päästi auki keltaiset

-nauhat, tytön nauraessa sille ja hänen polvillaan olemiselle. Kun sitte

-naurettavan pikkuruiset, mustiin sukkiin verhotut jalat tulivat esille,

-ei Bourdois voinut vastustaa haluaan ottaa ne yhdessä molempiin

-käsiinsä ja suudella niitä. Tyttö kiemurteli kutituksesta ..

-

--- Älkää! Älkää! Minä pyydän... Se tekee... se tekee kipeätä.

-

-Silloin Bourdois nousi ylös, otti hänet syliinsä ja piteli hetkisen,

-niinkuin imettäjä lasta. Hän katseli noita nyt iloisia silmiä. Ja

-kiintymistään kiintyi hänen sydämensä niihin, tuon lapsimaisen naisen

-olentoon.

-

--- Rakkaani! rakkaani! hoki hän.

-

-Ja hän laski hänet hellävaroin vuoteelle, asetteli vielä päänalusia ja

-käänsi peitteen reunan nilkoille, ettei niitä kylmettäisi. Tyttö antoi

-hänen laitella. Auringon säde, joka pilkisti viereisestä huoneesta,

-lankesi vinoon päänaluselle ja tanssitti tomuhiutaleita vuoteen

-laidalla. Bourdois meni sulkemaan salin sälevarjostimia. Kun hän

-palasi, nukkui Nukki jo kuin väsähtynyt lapsi.

-

-Bourdois kävi istumaan paikalleen, hänen päänalusensa viereen, siihen,

-missä tyttö kenkiään riisuakseen oli istunut, ja katseli häntä

-tyytyväisenä, että hän nukkui ja ettei hänen itsensä tarvinnut vähään

-aikaan puhella, väitellä hänen kanssaan tahi tyynnyttää häntä. Tyttö

-vaipui uneen tuota pikaa sikeästi kuin pienet lapset, kun heitä pannaan

-maata. Ja nukkuessaan oli Nukki yhtä kiehtova kuin valveellakin. Hän

-lepäsi siinä pää pieluksella niin, että leuka oli hiukan koholla,

-kyyhkyskaula näkyvissä; ja tuo kaula oli kalpea, kalpea myöskin leuan

-alus; ja tuo kalpeus, hieman hikisen kostea, suli huomaamattomin astein

-siihen heleään ruusunpunaan, joka peitti hänen poskensa ja muut

-kasvojen osat kokonaan. Bourdois, joka ei suinkaan ollut luonnostaan

-runollinen, ei voinut olla ajattelematta: "Ei ole muuta kuin kukat,

-joiden värivivahdukset niin voivat sijoittua rinnan törmäämättä

-yhteen... ehkäpä hedelmät, nuoret persikat..."

-

-Vaikka Nukki olikin pannut kiinni liivinsä ensimäisen napin vain,

-verhosi sininen kangas somasti hänen rintansa. Sininen nahkavyö kiristi

-hänen vyötäisiänsä, toinen lanne kohosi korkealle ja jalat, hameen

-helmat katosivat ylöskäännetyn jalkapeitteen alle. Siinä tilassa näytti

-Nukki pitemmältä, jopa täysikasvuiselta naiselta. Molemmat kädet

-lepäsivät yhdessä vuoteen laidalla. Hän nukkui, huulet suljettuina,

-huomaamatta hengittäen, kasvot vakavina.

-

-"Kas niin, ajatteli Bourdois... Nyt se on tehty. Minä pidän hänet.

-Sallia hänen palata kotiinsa tuon miehen pariin, olisi rikos. Mikä

-roisto se onkaan! Ja semmoiset hirviöt vielä saavat elää... ja olla

-valtion viroissa... Tyttö parka! Antautua tuommoiselle irstailijalle

-tahi... heittäytyä virtaan, raitiotievaunun pyörien alle..."

-

-Nukki, synkän aallon nielaisemana jonkun sillan kaaren kupeella, tahi

-pitkällään kiskojen päällä raitiotievaunun tulla kolistaessa, semmoinen

-kauhistuttava kuva kiiti vanhanpojan, mielenliikutuksen ja ehkäpä

-shamppanjankin kiihdyttämissä aivoissa.

-

-"En koskaan, en koskaan salli semmoisen onnettomuuden tapahtua. Minä

-pidän hänet. Vien hänet tänä iltana asuntooni..."

-

-Ja hänen kiihtynyt mielikuvituksensa loi jo edeltäkäsin kuvan

-paluumatkasta Parisiin, hänen kotiinsa. Ovenvartia... Philomène ..

-Huone ja sen hänen sedältään peritty kalusto... Ainoa vuode...

-

-Ei, se oli suorastaan mahdotonta, että hän, Bourdois, kunnioitettu ja

-hyvämaineinen, toisi semmoisen nuoren tytön asuntoonsa.

-

-Hän tunsi äkkiä kauhua sellaisesta suuresta muutoksesta elämässään.

-Ei omia tapoja enää. Ei täsmällisyyttä. Eikä ainoastaan hänen

-liikkeittensä ja toimiensa tavallinen järjestys, joka siihen saakka oli

-tuottanut hänelle eräänlaista tyyneyttä ja pitkällistä onnea, vaan jopa

-hänen omantuntonsa rauhakin näytti ainiaaksi hämmentyneeltä.

-

-"Tässä täytyy olla luja. Minun voi käydä ohrasesti. Hyvä, ettei poliisi

-vielä sekaannu asiaan: tyttöhän on alaikäinen!"

-

-Kuinkas sitte?... Viedä hänet Parisiin, antaa hänelle rahaa, laskea

-hänet tiehensä ja unhottaa hänet.

-

-Mutta kun Bourdois ajatteli, ettei koskaan enää näkisi Nukkia, niin

-oikein kouristi hänen sydäntään. Hän kumartui ja painoi suudelman tytön

-toiselle hervottomana lepäävälle kädelle. Käsi tuskin hievahtikaan.

-

-"No mitäs sitte? ajatteli Bourdois. Teen niinkuin monet muut. Sijoitan

-tytön johonkin lähistöllä olevaan huoneeseen jonkun palvelijan hoitoon.

-Käyn sitte häntä tervehtimässä milloin haluttaa. Elän lemmensuhteissa

-niinkuin monet muut minun ikäiseni miehet. Pidän omat tapani edelleen.

-Muuten on parempi, että hän vastakin tekee työtä... jotakin helppoa,

-joka ei väsytä... työtä kotonaan..."

-

-Hän mieltyi joksikin aikaa siihen ajatukseen. Hänen oli ihmeellisen

-hyvä olla kuvitellessaan itselleen tuon asunnon, päivälliset, kävelyt

-ja matkat Nukin seurassa. Tuo lemmenliitto hänen kotinsa ulkopuolella,

-se kun jätti sisäiset olot rauhaan, entisilleen, viehätti häntä. Mutta

-näin kuvitellessaan tunsi hän, että valhetteli itselleen, että

-laiminlöi erään tärkeän kohdan, pääkohdan, joka vielä oli ratkaisematta

-ja josta kaikki muu riippui. Yht'äkkiä tuo pulmallinen kysymys

-tunkeutui hänen ajatukseensa ja karkoitti kaiken muun:

-

-"Siis teen hänet jalkavaimokseni?..." Ja hän ei tietänyt, mitä

-itselleen vastata. Hänen yhtä neuvottomana ollessa kuin tuon

-liivikohtauksen edellä, kasvoi hänessä nyt epäily, ettei hän ollut

-selvillä Nukin aikeista. Olihan hän hänelle sanonut (niin

-varomattomasti!), että oli hänelle liian vanha ja että semmoinen liitto

-olisi vastenmielinen. Olihan hän ainiaaksi sysännyt luotaan sen niin

-mieleisen, niin rohkean suoran myöntymyksen, jonka Nukki hänelle antoi.

-Hän muisteli häntä hattuaan peilin edessä laittelemassa, sitte häntä

-vastaan painautuneena, kun hän hänen hiuksiaan suuteli, sitte silloin,

-kun hän piteli häntä sylissään ennenkun pani vuoteelle... ja hänessä

-heräsi mieletön, mutta perin voimakas tunne, että Nukki silloin ei

-ollut aivan sama kuin ennen itkuun puhkeamistaan, samalla kertaa

-luottavampi ja häveliäämpi, vähemmin jalkavaimo, enemmän ystävätär,

-ehkempä enemmän siskon lapsi vanhan sedän rinnalla. Hän soimasi

-itseään:

-

-"Minkätähden puhuinkaan hänelle semmoisia tuhmuuksia! Sen tähden vain,

-että hän aukaisi puseronsa! Vaan siksihän hän oli tullutkin!... Nyt

-tässä on koko puuha ennenkun saa hänet entiselleen taas!"

-

-Kun Nukki siinä makasi eikä nähnyt häntä, tunsi hän olevansa rohkeampi,

-päättäväisempi.

-

-"En minä häntä vahingoita millään lailla, päinvastoin... Gitrac oli

-oikeassa! Vallata semmoisia olentoja, kuin Zon ja Nukki, on itse teossa

-sama kuin auttaa heitä, suojella heitä vielä pahemmilta pettymyksiltä.

-Totta puhuen ei siinä ota päälleen mitään edesvastuuta. --"

-

-Näin puhui hän itselleen, tukehduttaakseen sen sisäisen äänen, joka

-lähti hänen sydämensä pohjasta ja joka sanoi: "Hän on rehellinen tyttö

-ja sinä aiot vietellä häntä..."

-

--- Vaan ell'en minä, niin joku muu huomenna!

-

-Hän sanoi sen ääneen, puoleksi kuuluvasti, mutta erityisellä ponnella:

-nukkuvan lapsen luomet räpähtivät aukeamatta.

-

-Silloin Bourdois, omantuntonsa itsepäisistä vastustelemisista

-kiihtyneenä ja saadakseen sen vaikenemaan, kävi katselemaan nukkuvaa

-niin, kuin ei hän häntä vielä koskaan ollut katsellut: laskemalla

-himonsa valloilleen, jopa kannustaenkin sitä. Hän nousi ja kumartui

-tytön ylitse. Oi, sitä elävän, hengittävän, liikkuvan kukan lemua! Sitä

-hiusten, kasvojen ja hiukan hikisen kaulan tuoksua! Nuo huulet... ne

-eivät olleet koskaan auenneet oikeille suudelmille... Kyllä

-kuitenkin... Sulhaspoika... Maurice, se koululainen, joka nyt oli

-insinööri. Häntä hän oli rakastanut... Hänen tähtensä hän oli tänään

-tahtonut tulla Villeboniin. Bourdois vihasi tuota ilkiötä, joka tyttöön

-oli jättänyt näin lähtemättömän muiston... "Tietysti hän on hänet sen

-jälkeen tavannut." Niitten salaisten lakien mukaan, jotka himojamme,

-tunteitamme hallitsevat, kiihoitti tämä tuntemattomaan mieheen

-kohdistuva viha vastavaikutuksena hänen tahtoansa sillä hetkellä. Hän

-tunsi itsessään vastustamattoman, raa'an voiman voittaa ne esteet,

-jotka jokaisen naisen, jopa lujaluontoisimmankin, vaisto eteen asettaa.

-Hän hyykistyi tuon nukkuvan pikkaraisen yli, onnellisena, että tunsi

-yht'äkkiä pois la'aistuiksi, kuin tuulen puuskan puhaltaman oljen, koko

-entisen pikkumaisen rehellisyytensä, kaiken omantuntonsa turhan

-varovaisuuden, kaiken tunnollisuutensa, kaiken ujon hyvyytensä, kaiken

-synnynnäisen kunnioituksensa naista kohtaan: kaikki oli himojen rajun

-pyörremyrskyn hävittämä, turmelema.

-

-Hän kumartui uskaltamatta vielä koskettaa Nukkia, joka unissaan tunsi

-hänen lähestyvän. Nukki kääntyi päänalusella ja kävi selälleen, hakien

-vapaampaa paikkaa, ilmaa. Bourdois perääntyi hieman ja katseli

-omituisen hekkuman tunteella nuoren ruumiin aivan kuin painajaisen

-synnyttämää liikuntoa... Käsivarret, olkapäät hytkähtelivät ja yhtäkkiä

-koko ruumis säpsähti ikäänkuin jotakin kosketusta väistääkseen...

-Tuosta nykäyksestä laukesi kauluksen nappi, pusero avautui jälleen ja

-unissaan levitti Nukki sitä vieläkin enemmän, ikäänkuin häntä olisi

-ahdistanut, ikäänkuin hän väkisin olisi tahtonut hengittää... Sitte hän

-tyyntyi ja jäi rauhallisena makaamaan selälleen, pusero auki.

-

-Sillä kertaa katseli Bourdois häntä viivytellen, omituisen suloisen

-tuskan valtaamana, kuin rikoksellinen, joka nauttii rikoksestaan...

-Siinä oli hänen edessään avorinta tuskin enemmän kuin tanssiaisissa,

-vähemmin kuin teatterissa, mutta siinä oli nuoren avokaulaisen tytön

-likeisyys... hänen paitansa vaatimaton karikko... kureliivin suojus

-punaisine nauhasolmuineen .. alaston olkapää ruskeine hartiakuoppineen

-ja kiinteä, pullea, kehittyneen naisen rinnan alku. -- Nukki! lausui

-vanhapoika. Ja yht'äkkiä kohtasivat hänen silmänsä Nukin avatut

-silmät... Hän katseli, vielä aivan unen horroksissa ja nähtävästi

-käsittämättä, mitä näki, missä oli. Sitte asiat jo selvenivät hänelle,

-hän tunsi Bourdois'n, huomasi oman itsensä... Välittömän ujouden

-liikkeellä, jota seurasi poskille nouseva heleä puna, veti hän

-puseronsa kiinni ja piteli sitä molemmilla käsillään.

-

-Bourdois tunsi, että jotakin oli nyt lopussa, että salliman tuomio oli

-allekirjoitettava, että elämän portti, joka hetken oli ollut ra'ollaan,

-telkeytyi hänen edessään. Pitkän aikaa seisoi hän äänettömänä tytön

-edessä, joka ei itsekään enää näkynyt uskaltavan puhua. Vihdoin sanoi

-Nukki:

-

--- Olenko nukkunut?

-

--- Kyllä, sanoi Bourdois.

-

--- Kauankin?

-

--- Hyvinkin kolme neljännestuntia.

-

--- Oi, minua hävettää...

-

--- Eihän... toki... se oli oikein hyvä. Onko teidän parempi olla nyt?

-

--- Olen vielä hiukan unissani...

-

-Hän nousi istualleen ja käänsi sitte jalkansa vuoteen laidalle, johon

-istuutui.

-

-Bourdois oli tyytyväinen nähdessään tytön nauravan. "Ei hän näy olevan

-vihainen minulle... Ja... että olisin käyttänyt hyväkseni sitä

-tilaisuutta, kun hän nukkui minun turvissani... se olisi ollut liian

-kunnotonta. Onni oli, että hän heräsi ajoissa! Hän ei olisi sitä

-minulle koskaan antanut anteeksi..."

-

--- Mennäänkö vähän kävelemään? esitti Nukki, soljahtaen vuoteesta

-maahan ja istuutuen sitte tuolille pannakseen kengät jalkaansa.

-

--- Tietysti!

-

-Hän tahtoi vielä auttaa, mutta Nukki esteli kohteliaasti.

-

--- Älkää! Eihän minulla ole kotonanikaan kamarineitsyttä, tiedättehän

-sen.

-

-Bourdois ei tahtonut olla itsepäinen. "Vast'ikään, ajatteli hän, salli

-hän sen minulle... Jotakin on nyt muuttunut".

-

-Hän oli hieman pahalla tuulella siihen asti kuin -- laskun maksettua --

-molemmat jälleen katosivat metsään Bellevue'ta kohti. Kello oli lähemmä

-puoli viisi. Aurinko paistoi, mutta metsän siimeksessä oli hyvä olla,

-siellä kun hellittämättä on niin viileä, että puitten rungotkin aina

-ovat vihreän homeen peittämät. Kun polku kaiteni, tarttui Nukki

-ystävänsä käsivarteen. Nähdessään tytön niin lähellä itseään, niin

-tuttavanomaisena, tunsi Bourdois sydämensä paisuvan ilosta. Nukki näkyi

-vihdoin viimein leppyneen ja rupatteli, niinkuin Thérèse oli kertonut,

-lakkaamatta. Bourdois kuunteli häntä ja ajatteli ihastuneena: "Ei hänen

-ole vähintäkään ikävä minun seurassani." Kun hän kotvasen oli vaiti,

-kysyi Bourdois:

-

--- Tuota koululaista... sitä nuorta miestä, joka oli häissä

-kanssanne... ettekö ole häntä sitte sen koommin koskaan nähnyt?

-

--- Kyllä, sanoi Nukki ja punastui. -- Miksi sitä minulta kysytte?

-

--- Kuullakseni vain. Ei siinä mielestäni muuten mitään pahaa ole.

-

--- Niin, jatkoi Nukki... minä tiedän hyvin, että se on teille

-samantekevä... ja teille voin sen kyllä kertoa. Me olemme tavanneet

-toisemme täsmälleen kuusi kertaa häitten jälkeen, kunnes hän tuli

-insinööriksi... Chaumontiin... tuohon kovin ikävään paikkaan. Hän on

-silloin tällöin minulle kirjoittanut... ja minä olen vastannut. Pian

-hän minut kuitenkin unhottaa. Sehän on luonnollista.

-

-"Tyttö on nähtävästi ollut hänen jalkavaimonsa", ajatteli Bourdois.

-

-Mutta aivan kuin Nukki olisi arvannut hänen ajatuksensa, lisäsi hän

-heti:

-

--- Jos vain olisin tahtonut, olisi hän kyllä vienyt minut mukaansa

-sinne. Vaan minä en tahtonut.

-

--- Miks'ette? kysyi Bourdois, tuntien pienen pistoksen sydämessään.

-

-Hypistellen lehteä, jonka oli matalasta puunoksasta reväissyt, ja katse

-haaveksivana vastasi Nukki.

-

--- Sillä... Eihän sitä tiedä! Olin hänet tuntiessani lian nuori...

-liian naivi... Tytöt ovat tyhmiä, lisäsi hän, nauraa tirskahtaen.

-Palattuani noista häistä, joissa oltiin yhdessä, Maurice ja minä,

-ajattelin minä maata pannessani: "En koskaan mene naimisiin kenenkään

-toisen kanssa..." Minusta tuntui ihan luonnolliselta, että hän minut

-kerran naisi. Ajatelkaahan, minä olin viidentoista vuoden vanha!... No,

-uskoisitteko, että, kun viisitoista vuotiaana semmoisen tuhmuuden

-sanoin, niin aina kuitenkin olen pidättäytynyt antautumasta hänelle?

-Siihen en koskaan voinut suostua. Heti kun hän vain yritti olla tuhma,

-kävin minä häijyksi häntä kohtaan.

-

-Bourdois kuunteli alakuloisena. Nukki lopetti viisastellen:

-

--- Nähkääs, herra, ne naiset... ne ovat niin käsittämättömiä, etteivät

-ne käsitä itsekään itseään.

-

-Bourdois kysyi mieltään rohkaisten:

-

--- Miksikäs hän sitte ei teitä nainut?

-

--- Voi, voi! sanoi Nukki... tämmöisen ompelutytön, kuin minä... jolla

-ei ole penniäkään... ja hän, joka on herra... ja joskus ehkä voi saada

-vuodessa kuusi tuhatta francs'ia... Ei... ei siitä tule mitään. Hän

-tahtoo itselleen tytön, jolla on rahaa.

-

-Tie, jota he kulkivat, vei Bellevue'hen. Bourdois esitti, että

-menisivät Meudoniin ja sieltä junalla Invalides-kaupunginosaan. Kun he

-saapuivat Meudonin törmänteelle, oli kello kuuden tienoilla iltasella.

-Vähäinen joukko yksinkertaisia, sen seudun tavallisia kävelijöitä sekä

-muutamia ulkomaalaisia matkailijoita katseli siinä maisemaa, johon

-sisältyi näköala Parisia, aivankuin tauluna, likeisten puitten

-kehystämänä. Pitkän aikaa Bourdois ja Nukkikin seisoivat mietteissään

-tuon avaran näköpiirin edessä. Alakuloisuus ilman mitään kovin kirpeätä

-tunnetta, nöyrä alakuloisuus laskeutui Bourdois'n mieleen. Hän

-kiinnitti katseensa toveriinsa: hän värisi rakkaudesta noihin ruskeihin

-kiharoihin, tuohon lapsimaiseen naishaahmoon, noihin suloisiin

-kasvoihin, jotka hymyilivät häntä kohti. Jättää kaikki... ei... se oli

-suorastaan mahdotonta. Hän rakasti tuota tyttöä, jopa sillä omituisella

-surun tunteella, jonka tämä hänessä nyt herätti, jopa sillä hukkaan

-eletyn elämän, myöhästymisen tunteella, jonka hän hänessä synnytti

-tahtomattaan, tietämättään, ja joka häntä raateli, mutta samalla

-jalostutti, hienostutti hänen omissa silmissään.

-

-Nukki nousi ylös:

-

--- Nyt, sanoi hän, täytyy mennä.

-

--- Mennä -- minne?

-

--- Kotiin, tietysti... äitini luo.

-

--- Kuinka?! sanoi Bourdois... Vieläkö senkin jälkeen, mitä minulle

-kerroitte?...

-

-Tyttö pudisti päätään. -- P--h!... tuleehan sitä kertoneeksi...

-välistä, kun tuntuu kovin vaikealta. Vaan onhan sitä kestänyt tähän

-saakka ja kestänee vieläkin kappaleen aikaa.

-

-Kävelijät katosivat vähitellen suurelta penkereeltä. Kivipenkki jäi

-tyhjänä seisomaan vihannan jyrkänteen partaalle. Ihan päässä vain

-haaveksi vielä muudan laiha, surullisen näköinen nainen, kyynärpäähänsä

-nojaten.

-

-Bourdois rohkaisi mielensä:

-

--- Kuulkaahan, Nukki, sanoi hän. Mehän jo tunnemme toisemme. Onko

-teissä luottamusta minuun?

-

--- Luottamusta? kysäsi tyttö, niinkuin hän ei olisi ymmärtänyt.

-

--- Tahdon sanoa, että te tiedätte, että minuun voi luottaa?

-

--- Tietysti!

-

--- No! Miks'ette tahdo, että minä pidän teidät luonani?

-

-Nukki muuttui hyvin vakavaksi.

-

--- Tekö pitäisitte minut?... Teillä kun on semmoinen ajatus, että...

-aina... oltaisiin vain ystäviä?

-

-Hän punastui hiukan näitä sanoja lausuessaan. Bourdois yritti sanoa:

-"Mutta eihän minulla semmoista ajatusta ole... Ehkä, päinvastoin,

-joskus..." Tyttö loi häneen niin luottavaisen katseen, ettei hän

-rohjennut sitä sanoa. Ja niinkuin kaikki ujot, puhui hän, mitä suuhun

-sattui, lateli sanoja, jotka lähtivät kuin sirpaleina sydämestä.

-

--- Niinpä juuri, Nukki... Minä en pyydäkään muuta kuin saada olla

-teille ystävä, isä...

-

-Hän sai palkinnokseen mitä suloisimman, puhtaimman ja kiitollisimman

-katseen, minkä koskaan nuoren tytön silmät ovat miehen kasvoihin

-luoneet.

-

--- Se on siis päätetty? uteli hän edelleen. Saan siis pitää teidät?

-

--- Ei tänä iltana... puhui Nukki. Ymmärrättehän... en ole ottanut

-mitään mukaani... Mutta huomenna tahi ylihuomenna... milloin

-tahdotte... teen niin, että äiti vihastuu minuun ja ajaa minut

-pellolle...

-

-Puhumatta sitte enää sanaakaan astuivat he alas mutkittelevaa tietä,

-joka vie penkereeltä Pont-de-Saint-Cloud'n asemalle. Molemmat olivat he

-mietteihinsä vajonneet. Molemmat tunsivat he syvän, lopullisen sovinnon

-syntyvän välilleen, mutta äskeisen väärinkäsityksen tukala tunne pysyi

-vielä, eikä Bourdois eikä Nukki kyennyt sanoin ilmaisemaan, että asia

-oli ratkaistu, ettei heidän kesken enää tulisi olemaan kysymystä siitä,

-minkä Nukki nimitti "tuhmuuksiksi", mutta että he sittenkin tulisivat

-rakastamaan toisiaan tämän sanan inhimillisessä merkityksessä, että

-tulisivat tarvitsemaan toinen toisensa, tarvitsemaan toinen toisensa

-läsnäoloa ja hellyyttä. Ikäänkuin pannakseen sinetin tämän äänettömän

-sovintokirjan alle soljahti Nukin hansikoittu kätönen Bourdois'n isoon,

-paljaaseen kouraan. Tämä sulki siihen tuon suloisen pikku elävän

-esineen ja vaikka hän yhä tunsikin sydämensä raskaaksi, oli hän nyt

-kuitenkin tyytyväinen, miltei onnellinen. Näin kulkivat he sitte

-käsikädessä asemalle asti. Ja siellä vasta höllitti Bourdois kätensä

-tytön kädestä levottomasta ujoudesta odotussaliin kerääntyneiden

-matkustavaisten edessä.

-

-Kello seitsemän lähti Saint-Lazare'n asemalta tuleva paikallisjuna

-sieltä Invalides-asemalle. Bourdois osti kaksi ensiluokan lippua

-toivossa, että saisivat matkustaa mukavasti yksin. Juna saapui

-todellakin melkein ilman matkustavaisia: kokonainen ensiluokan vaunu

-oli tyhjä.

-

-Kun se taas jysähti liikkeelle, mukanaan Nukki ja Bourdois, huudahti

-tyttö:

-

--- Ette usko, mutta minä en ole koskaan vielä ajanut ensimäisessä

-luokassa. Jos minä huomenna neulomossa kerron, että matkustin

-ensimäisessä luokassa, niin sanovat, että valehtelen...

-

-Hän tarkasteli uteliaana vaunun sisustusta, laitteli hattuaan ja

-hiuksiaan kuvastimen edessä, ja katseli maisemaa milloin oikealta,

-milloin vasemmalta puolelta. Vihdoin kääntyi hän toverinsa puoleen,

-joka miettiväisenä katseli häntä.

-

--- On huviteltu hyvin, sanoi hän...

-

-Ja oikaisten vartalonsa lisäsi hän:

-

--- Tämä kuitenkin väsyttää enemmän, kuin neulomossa päiväkausi...

-

-Hän istuutui Bourdois'in viereen ja tarttui hänen käteensä. Tämä

-ymmärsi, että Nukki tahtoi suudella häntä, vaan ei uskaltanut. Bourdois

-käänsi hänelle silloin poskensa ja Nukki painoi siihen pitkän

-kiitollisen lapsensuudelman. Sitte kallisti hän päänsä ystävänsä

-olkapäätä vastaan:

-

--- Minun on vielä uni, sanoi hän.

-

-Hänen hattunsa kovat sulat ja muut terävät esineet pistelivät

-Bourdois'n korvia ja silmiä. Tyttö huomasi sen ja nauroi herttaisesti:

-

--- Sepäs on kiltti! sanoi hän... Ei hiisku mitään!

-

-Hän otti sukkelaan pois hattunsa ja pani sen penkille; taas oli hän

-avopäin. Jotta tytön olisi mukavampi olla, kiersi Bourdois kätensä

-hänen vyötäistensä ympäri. Hän oikein ihmetteli, että tunsi nyt

-olevansa tyyni, ainoastaan hellyyden heikentämä vain.

-

--- Onko teidän näin hyvä olla, Nukki? kuiskasi hän.

-

-Mutta Nukki ei vastannut mitään; hän nukkui jo, tuossa tuokiossa

-vaipuneena sikeään ja levolliseen lapsen uneen.

-

-Juna kiiti, milt'ei huohottamatta ja usein pysähtyen, Parisia kohti

-viheriäin, metsäisen näköpiirin reunustamain tasankojen poikki.

-Mailleen menevän päivän rusko taisteli virran nostamaa usmaa ja

-etukaupungin tehdaslaitosten savua vastaan. Bourdois, joka pelkäsi

-hievahtaakin, ettei herättäisi Nukkia, tunsi rintaansa vasten tämän

-toisen ihmiselämän suloisen sykinnän, ja tytön käherretyt hiukset

-koskettelivat hänen leukaansa ja leukapieliänsä. Oikean kätensä sormien

-alla tunsi hän pyöreätä vartaloa puristavan nahkavyön. Outo onnen tunne

-tunki hänen läpitsensä ja siihen liittyi tyydytys, ettei hän ollut

-joutunut riettaan kiusauksen uhriksi, sekä vahvistava lohdutus, ettei

-ollut elämäänsä sotkenut, yrittänyt vaarallista seikkailua.

-

-"Näin onkin parasta... Olin yksin ja vanhuus lähestyi. -- Niin nuoren

-jalkavaimon ottaminen minun i'älläni olisi ollut typerää, inhottavaa.

-Sen sijaan ottotytön tapainen... se käy päinsä? Hänhän on niin

-hellätunteinen. Hän tulee minua kyllä rakastamaan..."

-

-Yht'äkkiä juolahti hänelle mieleen:

-

-"Entä Gitrac?..."

-

-Mitä Gitrac oli sanova, kun tämän saa kuulla?... Tuleekohan hän

-tekemään aika lailla pilkkaa entisestä toveristaan? Ei... Ei koskaan

-Bourdois enää sietäisi nähdä häntä, kuulla hänen kysymyksiänsä.

-

-"En tahdo tavata häntä enää, siinä kaikki... Enkä minä tarvitse

-Gitrac'ia ensinkään. Ja Nukki muuttakoon toiseen neulomoon... Tahi

-olkoon kokonaan enää menemättä mihinkään neulomoon..."

-

-Vaan minkälainen on hänen elämänsä oleva?

-

-"Mitäpäs muuta: annan hänen saada oppia jotakin. Hänhän on älykäs;

-muutamassa tunnissa jo hän pystyy kilpailemaan minkä pikku keltanokan

-kanssa tahansa, joka koulua käy... Tietysti! Minä en häntä jätä

-neulomoon, noihin riettaisiin roskapaikkoihin... Rakas pikku raukka!

-Ihme ja kumma, että hän tähän asti on rehellisenä pysynyt. En anna

-hänen enää jäädä semmoisen vaaran alaiseksi..."

-

-Tämmöisen isällisen tunteen valtaamana suuteli hän Nukin kiharoita ja

-painoi häntä kovemmin rintaansa, ikäänkuin suojellakseen häntä.

-

-Hänen toipunut sydämensä lämpeni nyt halusta saada tehdä hyvää tuolle

-pikku tytölle, hyvää epäitsekkäällä tavalla, pelkästä huvista, tietäen

-hänen olevan onnellisen.

-

-"Hän joutuu sitte joskus naimisiin... Hänhän on rehellinen

-luonteeltaan. Minä toimitan hänet miehelään... kiusaksi tuolle

-Chaumont'in insinöörihölmölle, joka pitää hänet liika vaatimattomana ja

-liika köyhänä naidakseen hänet..."

-

-Vaan ell'ei hän tahtoisi mennä jonkun toisen kanssa naimisiin? Jos hän

-tahtoo aina vain tuon insinöörihölmönsä?

-

-"Otaksuappa, että minä ehkä olisin vielä niin tuhma, että siihen

-suostuisin!" ajatteli Bourdois.

-

-Hän soimasi itseään. Mutta Nukin vartalo siinä rintaansa vastassa ja

-hänen hiustensa tuoksu sieraimissaan, antautui hän vaistomaisen,

-kaikkia muuta voimakkaamman vakaumuksen valtaan ja tämä vakaumus

-tyrkytti hänen mieleensä, ettei olisi niinkään tuhmaa olla hyvä, ettei

-tuo lapsi pettäisi häntä, että olisi suloista, kun ei olisi yksin

-maailmassa, että tuo olisi aistillisen seikkailun arvoista hyvinkin.

-Olihan muuten arpa langennut. Ei hän voisi enää olla ilman tuota

-suloista, luottavaista olentoa. Mikä oli tapahtunut, sitä hän ei ollut

-etsinyt, mutta ettei sitä nyt olisi ollenkaan ollut, sitä hän ei olisi

-halunnut.

-

-Juna oli sivuuttanut Javelin ja vieri Champ de Mars'ia kohti. Bourdois

-kohotti hiljakseen pikku toverinsa vartaloa ja sanoi, herättäen hänet

-isällisellä suudelmalla:

-

--- Kas niin, Nukki... Nyt ollaan Parisissa.

-

-

-

-

-

-

-

-

-End of the Project Gutenberg EBook of Nukki, by Marcel Prévost

-

-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NUKKI ***

-

-***** This file should be named 55204-8.txt or 55204-8.zip *****

-This and all associated files of various formats will be found in:

-        http://www.gutenberg.org/5/5/2/0/55204/

-

-Produced by Tapio Riikonen

-

-Updated editions will replace the previous one--the old editions

-will be renamed.

-

-Creating the works from public domain print editions means that no

-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation

-(and you!) can copy and distribute it in the United States without

-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,

-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to

-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to

-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project

-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you

-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you

-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the

-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose

-such as creation of derivative works, reports, performances and

-research.  They may be modified and printed and given away--you may do

-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is

-subject to the trademark license, especially commercial

-redistribution.

-

-

-

-*** START: FULL LICENSE ***

-

-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

-

-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

-distribution of electronic works, by using or distributing this work

-(or any other work associated in any way with the phrase "Project

-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project

-Gutenberg-tm License (available with this file or online at

-http://gutenberg.org/license).

-

-

-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

-electronic works

-

-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to

-and accept all the terms of this license and intellectual property

-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all

-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy

-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.

-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project

-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the

-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or

-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

-

-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be

-used on or associated in any way with an electronic work by people who

-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few

-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works

-even without complying with the full terms of this agreement.  See

-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project

-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement

-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic

-works.  See paragraph 1.E below.

-

-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project

-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the

-collection are in the public domain in the United States.  If an

-individual work is in the public domain in the United States and you are

-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from

-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative

-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg

-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project

-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by

-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of

-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with

-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by

-keeping this work in the same format with its attached full Project

-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

-

-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern

-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in

-a constant state of change.  If you are outside the United States, check

-the laws of your country in addition to the terms of this agreement

-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or

-creating derivative works based on this work or any other Project

-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning

-the copyright status of any work in any country outside the United

-States.

-

-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

-

-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate

-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently

-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the

-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project

-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,

-copied or distributed:

-

-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with

-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or

-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included

-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license

-

-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is

-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied

-and distributed to anyone in the United States without paying any fees

-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work

-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the

-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1

-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the

-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or

-1.E.9.

-

-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

-with the permission of the copyright holder, your use and distribution

-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional

-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked

-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the

-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

-

-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

-License terms from this work, or any files containing a part of this

-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

-

-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

-electronic work, or any part of this electronic work, without

-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with

-active links or immediate access to the full terms of the Project

-Gutenberg-tm License.

-

-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,

-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any

-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or

-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than

-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version

-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),

-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a

-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon

-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other

-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm

-License as specified in paragraph 1.E.1.

-

-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works

-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

-

-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing

-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided

-that

-

-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from

-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method

-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is

-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he

-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the

-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments

-     must be paid within 60 days following each date on which you

-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax

-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and

-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the

-     address specified in Section 4, "Information about donations to

-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

-

-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies

-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he

-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm

-     License.  You must require such a user to return or

-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium

-     and discontinue all use of and all access to other copies of

-     Project Gutenberg-tm works.

-

-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the

-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days

-     of receipt of the work.

-

-- You comply with all other terms of this agreement for free

-     distribution of Project Gutenberg-tm works.

-

-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

-electronic work or group of works on different terms than are set

-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from

-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael

-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the

-Foundation as set forth in Section 3 below.

-

-1.F.

-

-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread

-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm

-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic

-works, and the medium on which they may be stored, may contain

-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or

-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual

-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a

-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by

-your equipment.

-

-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project

-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project

-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project

-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all

-liability to you for damages, costs and expenses, including legal

-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT

-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE

-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE

-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE

-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR

-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH

-DAMAGE.

-

-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can

-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a

-written explanation to the person you received the work from.  If you

-received the work on a physical medium, you must return the medium with

-your written explanation.  The person or entity that provided you with

-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a

-refund.  If you received the work electronically, the person or entity

-providing it to you may choose to give you a second opportunity to

-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy

-is also defective, you may demand a refund in writing without further

-opportunities to fix the problem.

-

-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth

-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER

-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO

-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

-

-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied

-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.

-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the

-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be

-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by

-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any

-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

-

-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the

-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone

-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance

-with this agreement, and any volunteers associated with the production,

-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,

-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,

-that arise directly or indirectly from any of the following which you do

-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm

-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any

-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

-

-

-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

-

-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

-electronic works in formats readable by the widest variety of computers

-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists

-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from

-people in all walks of life.

-

-Volunteers and financial support to provide volunteers with the

-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's

-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will

-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project

-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure

-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.

-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4

-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

-

-

-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive

-Foundation

-

-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the

-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal

-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification

-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at

-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg

-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent

-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

-

-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered

-throughout numerous locations.  Its business office is located at

-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email

-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact

-information can be found at the Foundation's web site and official

-page at http://pglaf.org

-

-For additional contact information:

-     Dr. Gregory B. Newby

-     Chief Executive and Director

-     gbnewby@pglaf.org

-

-

-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg

-Literary Archive Foundation

-

-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

-spread public support and donations to carry out its mission of

-increasing the number of public domain and licensed works that can be

-freely distributed in machine readable form accessible by the widest

-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations

-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt

-status with the IRS.

-

-The Foundation is committed to complying with the laws regulating

-charities and charitable donations in all 50 states of the United

-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a

-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up

-with these requirements.  We do not solicit donations in locations

-where we have not received written confirmation of compliance.  To

-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any

-particular state visit http://pglaf.org

-

-While we cannot and do not solicit contributions from states where we

-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition

-against accepting unsolicited donations from donors in such states who

-approach us with offers to donate.

-

-International donations are gratefully accepted, but we cannot make

-any statements concerning tax treatment of donations received from

-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.

-

-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation

-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other

-ways including checks, online payments and credit card donations.

-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

-

-

-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic

-works.

-

-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

-concept of a library of electronic works that could be freely shared

-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project

-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

-

-

-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.

-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily

-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

-

-

-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

-

-     http://www.gutenberg.org

-

-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary

-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to

-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.

+The Project Gutenberg EBook of Nukki, by Marcel Prévost
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
+
+
+Title: Nukki
+       Novelli
+
+Author: Marcel Prévost
+
+Translator: Martti Wuori
+
+Release Date: July 26, 2017 [EBook #55204]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NUKKI ***
+
+
+
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+
+
+
+
+
+
+
+NUKKI
+
+Novelli
+
+
+Kirj.
+
+MARCEL PRÉVOST
+
+
+Ranskankielestä suomentanut
+
+Martti Wuori
+
+
+
+Kirjallisia pikkuhelmiä XXXXVI
+
+
+
+
+
+Hämeenlinnassa,
+Arvi A. Karisto,
+1911.
+
+O.-Y. Hämeenlinnan Uusi Kirjapaino.
+
+
+
+
+MARCEL PRÉVOST
+
+
+Marcel Prévost on syntynyt 1 p:nä Toukokuuta v. 1862 ja pari vuotta
+sitte valittiin Ranskan akatemian jäseneksi, on nykyään Ranskan
+etevimpiä kirjailijoita. Käytyään polyteknillisen opiston toimi nuori
+insinööri alussa valtion virkamiehenä Lillessä tupakkateollisuuden
+alalla, mutta antautui piankin kokonaan kirjailijaksi, julaistuaan v.
+1887 ensimäisen teoksensa. Siitä lähtien on häneltä ilmestynyt
+kaikkiaan noin kolmekymmentä kirjaa, joista suurin osa on romaaneja ja
+kertomuksia, sekä kolme näytelmää, niistäkin ainakin kaksi hänen omien
+romaaniensa pohjalle rakennettua ("Les Demi-vierges" -- "puolineitsyet"
+ja "Pierre et Thérèse").
+
+Marcel Prévost on etupäässä naisen sielun, sydämen ja tunne-elämän syvä
+tuntija ja hieno kuvaaja. Kun lukee hänen kynänsä mitä herkullisemmalla
+tavalla kirjoittamia naisten kirjeitä, jossa muodossa muutamat hänen
+romaaninsa ovat kokoonpannut, niin tuskin uskoo niitä tuuheaviiksisen
+miehen kirjoittamiksi. Näitä ovat "Naisten kirjeitä" -nimiset teokset
+sekä "Kirjeet Françoiselle". Melkoista huomiota herätti aikanaan
+romaani "Puolineitsyet", jossa tekijä paljastaa ulkonaisen eheän kuoren
+alla piilevän sisällisen siveellisen rappeutumisen suuren maailman
+naisissa. Varsin mieltäkiinnittäviä ovat romaanit "Le jardin secret"
+(Salainen puutarha) ja "l'Heureux ménage" (Onnellinen talo), joissa
+tekijä syvälle tunkee ihmissielun uumeniin sen hienoimpia säikeitä
+myöten.
+
+Todellinen pieni helmi on kertomus Parisin ompelijattarien usein
+hyvinkin vaiherikkaasta elämästä, "Poupette"-niminen, joka pari vuotta
+sitte ilmestyi alkukielellä ja nyt tarjotaan suomalaisen yleisön
+luettavaksi. "Nukki" on niin hurmaavasti kuvattu pikku tytti, hänen
+pelastajansa niin herttaisesti esitetty vanhapoika, ettei voi olla
+niistä viehättymättä, kun samalla heidän vastakohtansa, toinen pari,
+valtaa mielen synkällä kuvalla suuren maailmankaupungin elämän
+vilinästä.
+
+M. W.
+
+
+
+
+I.
+
+
+On ihmisiä, joille aina jotakin tapahtuu. Vaikka heidän kohtalonsa
+ylimalkaan pysyykin ihan tavallisena, niin näyttää sittenkin siltä kuin
+sallima ehtimiseen ajattelisi heitä suomalla heille, odottamatta ja
+umpimähkään, milloin huvia, milloin huolta. Toiset taas sallima
+unohtaa. Aivan kuin oppilaita, joiden nimet opettaja tuskin muistaa,
+joilta hän kyselee vain kerran vuodessa ja joita ei koskaan rankaise,
+-- niin tuo salaperäinen jumaluus, joka heidät on elämään viskannut, ei
+näy enää muistavan heidän olemassaoloaan; ainakin se on välinpitämätön
+heistä, katselee heitä toisella tavoin. Heidän päivänsä kuluvat kuin
+almanakan mukaan, vaihdellen vain päivämäärään nähden. Heidän
+nuoruutensa, joka ihan luonnollisesti seuraa heidän lapsuuttansa, antaa
+jo vähemmin selvänäköistenkin aavistaa, mikä on heidän miehuuden ikänsä
+oleva. Ja vanhuus johtaa heidät huomaamatta loppuun asti.
+
+Päinvastoin, kuin olisi taipuvainen luulemaan, ovat nuo elämän kohtalot
+niitä, jotka kuluvat kaikista pikemmin: merkkikohtina olevain
+tapahtumain puutteesta päätyy ajankäsite häipymään ihmisajatuksesta;
+eikä mikään ole vuolaampaa, nopeampaa elää, kuin ehdoton
+yksitoikkoisuus. Levottomat ne ovat, jotka levottomuuden ajanjaksojen
+välillä tuntevat ikävää, hetkien painoa. Salliman unhottamat
+ihmettelevät, että heidän tyynten päiväinsä ehtoo tulee niin kohta
+aamun perässä. "Kuinka aika kuluu!" on heidän sananpartensa.
+
+"Kuinka aika rientää!" ajatteli joka päivä Hra Jules Bourdois
+istuutuessaan -- kahden tienoilla päivällä -- marmoripöydän ääreen,
+jossa häntä odotti vielä tyhjä puolikupillinen ja "Le Figaron"
+aamunumero kepakkonsa ympäri kierrettynä. "Kuinka aika rientää!" Jo
+vuorokausi siitä, kun hän viimeksi oli istuutunut tämän saman pöydän
+ääreen pienessä "Usines"-kahvilassa, joka sijaitsi Vaugirard-bulevardin
+keskipaikoilla likellä Montparnassen asemaa! Vuorokausi, kaksi
+vuorokautta, viikkoja, kuukausia, vuosia!... Hän huomasi loppumattoman
+jonon omaa itseään, aivan kuin hänen kuvansa olisi heijastunut
+rinnakkain olevista peileistä, -- loppumattoman jonon Jules
+Bourdois'eja istuvina kuppinsa ja Figaronsa ääressä pienessä
+Usines-kahvilassa. Ainoa toisinto: vuodenajan, hyvän sään tahi sateen
+mukaan oli pöytä joko sisällä tahi ravintolan edustalla. Mutta
+yhdentoista ja puolen vuoden kuluessa, se on, kolmenkymmenen viiden ja
+neljänkymmenen seitsemän ikävuoden välillä, liittämällä päivää päivään,
+jolloin Jules Bourdois ei olisi noin kahden tienoilla juonut
+kupillistaan kahvia ynnä lasiaan fine champagne-konjakkia sekä
+lukenut lehteään Usines-kahvilassa, ei olisi saanut kokoon yhtä
+vuosineljännestä. Tämä uskollinen kahvilassa kävijä, näet, ei ollut
+poissa Parisista mielellään kesä-aikanakaan. Olipa reumatismin silloin
+pitänyt vaivata häntä keväällä, jos hän heinäkuussa päätti lähteä
+terveyttään hoitamaan Evaux'n kylpylaitokseen, hänen kotiseudulleen
+Creuse'en.
+
+"Kuinka aika rientää!... Kymmenen päivää vain Kansallisjuhlaan...
+Näinköhän minä tänä vuonna menen Evaux'hon?"
+
+Niin kyseli itseltään Jules Bourdois vetäessään ensimäisiä savuja
+lempisikaristaan, juodessaan pienin kulauksin varta vasten hänelle
+keitettyä kahvia. Hän istui ypöyksin ravintolan penkereellä. Tämän
+vaatimattoman, siistin laitoksen sisällä sen ainoa palvelija unelmoi
+alakuloisena ja kohtaloonsa tyytyväisenä nojaten rautapylvääseen, ja
+vastapäätä häntä istui kassassa kahvilan haltija, keski-ikäinen,
+kivulloisen näköinen naishenkilö.
+
+Puolenpäivän jälkeen oli ilma raskas, häikäisevän heleä. Bulevardi
+laihoine ja kellastuneine kastanjapuineen ja pölyisine ja tyhjine
+käytävineen, joita kaikenmuotoiset rakennukset ja umpiaidat
+reunustivat, näytti kappaleelta Saharan erämaata. Vähäinen varjo kun
+siihen vain lankesi kahvilan puolelta, painosti penkereellä
+tukehduttava kuumuus, huolimatta telttakatoksenkaan suojasta, jonka
+reunuksia ei tuulenhenkikään huojuttanut, ja hiljan toimitetusta
+kastelusta, josta vielä oli asfalttikivityksellä kahdeksikonmuotoisia
+kuvioita. Ei ääntä, ei liikettä muuta kuin ihan bulevardin päässä,
+asematalon puolella. Bourdois nautti helteestä, rakasti sitä, kuin
+leiniä huojentavaa ainetta ainakin; ja hän nautti yksinäisyydestä myös,
+johon hän tunsi ajoittaista mieltymystä, kahviaikaan suurtakin. Senpä
+vuoksi juuri hän oli valinnutkin tämän pikkukahvilan, että se kahden
+tienoissa tavallisesti oli tyhjä. Läntisen rautatieyhtiön ja muutamien
+lähitehtaitten virkamiehet, jotka olivat kahvilan tavallisia vieraita,
+olivat kaikki jo palanneet konttoritoimiinsa, kun hän itse, syötyään
+Lavenne'n ravintolassa kovan aamiaisen, saapui jalkaisin tähän
+hiljaiseen, rauhalliseen paikkaan, jossa ruoansulatus tapahtui
+paremmin, kuin suuren kapakan humussa.
+
+Bourdois teki vasemmalla käsivarrellaan muutamia taivutus- ja
+oikomis-liikkeitä.
+
+"Tuntuu paremmalta", jupisi hän. -- "Jospa voisin tänä vuonna päästä
+tuosta kirotusta kylpymatkasta..."
+
+Hän ryhtyi lukemaan tyytyväisenä, ettei sillä kertaa ollut, vasenta
+kyynärpäätään liikuttaessaan, siinä tuntenut reumatismin tuskallisia
+ruskahduksia. Hänen terveytensä antoi hänelle ylenmäärin ajattelemisen
+aihetta: hänen oli onnistunut säilyttää se täydellisesti aina tähän
+vanhain poikamiesten kammoksumaan viidennen vuosikymmenen ehtooseen
+asti. Lukuunottamatta taudin pelkoa, jaksoi hän mainiosti, vaikkapa
+näyttikin tuntuvasti vuosiaan vanhemmalta. Hänen harmaat, puolipitkät
+hiuksensa reunustivat rehevästi hänen suurta päätään, muodostaen
+matalahkon otsan kahden lempeän, paksuilla kulmakarvoilla varustetun
+silmän yli, ja runsas puna leveillä, hiukan riippuvilla poskilla,
+hiukan rososella nenällä ja vieläpä sileäksi ajetulla leuallakin kertoi
+kelpo vatsan hyvin sulattamista upeista aterioista. Kaunispiirteinen,
+miltei miellyttävä suu hienojen harmaiden viiksien alla näytti niin
+säännöllisiä hampaita, etteivät ne edes yrittäneetkään viedä harhaan.
+Hänen runkonsa oli jäntterä, lyhyt, lihan valtaama. Puettu oli Bourdois
+keveään, mustaan, hyvin väljään, melkein uuteen lyhyeen takkiin ja ihan
+valkoiseen liiviin ja valkoisiin housuihin. Sininen, valkotäpläinen
+kaulahuivi oli solmittu alaspäin käännetyn irtonaiskauluksen kärkien
+väliin, ollen kaulus hyvin matala ja avonainen kaulan voida mukavasti
+liikkua. Paidasta, joka oli valkoinen, hieman ruskeanjuovikas, näkyi
+vähän rinnusta sekä kalvoimet. Mustanauhainen olkihattu, keltaiset,
+hieman jo käytetyt (niissä on mukavampi olla), mutta vielä hyvät
+kengät, puku kokonaisenaan ilmaisi hänessä itsestään huolehtivaa
+miestä, jolla siihen riittää aikaa, vaan jota ei muodin eikä
+keikariuden huoli vaivaa ensinkään. Tavallisesti hänelle annettiin noin
+viisikymmentäviisi vuotta ja se teki häneen vastenmielisen vaikutuksen.
+Sen sijaan häntä miellytti kovin, että häntä luultiin (mikä tapahtui
+tuon tuostakin) virasta eronneeksi intendenttihallituksen upseeriksi.
+
+Luettuaan johtavan kirjoituksen laski Bourdois Figaronsa käsistään ja
+poltteli muutaman minutin lukematta: liiallinen lukeminen häiritsee
+ruoansulatusta. Bulevardi alkoi uudelleen, puolipäiväisraukeuden
+jälkeen, vilkastua vaatimattomaksi maalaiselämäksi. Naisväkeä,
+hattupäin, puserot irroillaan, istuutui talojen edustalle keskenään
+rupattelemaan; toiset ottivat sukankutomuksensa käsiinsä. Kolme
+tyttöletukkaa leikki, viskellen palloa vastassa olevan tehtaan seinään:
+sillä välin kun pallo lensi ilmassa, pyörähtelivät he ympäriinsä, niin
+että heidän kuluneet pikku pöksynsä ja säärensä näkyivät. Muuan
+juopunut tuli ulos eräästä juomalasta ja puippelehti kastanjapuitten
+alla, soperrellen jotakin epämääräistä ruikutusta; hän oli niin
+punainen, että Bourdois pelkäsi hänen siinä paikassa kaatuvan maahan,
+halvauksen kohtaamana. Mutta juopunut jatkoi ilman tapaturmaa
+mutkikasta kävelyään, taitavasti vältellen puita, sivuuttaen penkit,
+astuen jalkakäytävältä kadulle pehmeästi ja notkeasti, ja katosi
+lopulta. Sitte tuli juna Montparnassen asemalle ja laski liikkeelle
+muutamia viheliäisiä ajurinrattaita matkatavaroineen ja pölyisine,
+hikikasvoisine perhekuntineen. Vasemmalta ilmestyi muuan tyttö,
+hoikka ja solakka, puettu siniseen hameeseen, liinainen pusero
+vyötäisistä kiristetty mustaan vyöhön, voidelluissa hiuksissa
+vaaleita kilpikonnan-kuorentapaisia kampoja, jotka välähtelivät
+päivänpaisteessa. Kahvilan kohdalla hän hiljensi askeleitaan, katsoi
+Bourdois'han ja hymyili. Mutta Bourdois ei rakastanut seikkailuja.
+Tuntematon nainen tuotti hänen mielestään tuhansia tuhoja:
+rauhalliselle elämälle, kukkarolle ja terveydelle; ja hän oli
+lukevinaan. Tuo tarkasteleva nainen meni sitte sivu. Samassa
+kääntyi punainen konevaunu bulevardin lähikulmasta. Bourdois näki
+panamahattuisen miehenpään kurottuvan ulos ovesta. Kuljettaja hiljensi
+vauhtia, epäröi ja näytti tarkastelevan katua; vihdoin hän käänsi
+kahvilaa kohti ja pysäytti vaunun sen edustalle. Hänen ajettavansa,
+joka oli laiha, pitkä ja vaaleaviiksinen herra, noin neljänkymmenen
+näköinen, panamahattu päässä, yllään vaaleanharmaa shakettipuku, vaaleat
+hansikkaat sormissa ja hopeakoukkuinen keppi kädessä, astui ulos
+vaunuista. Kahvilan vaatimaton ulkomuoto näkyi häntä hämmästyttävän.
+Mutta varmaan vakaannutti häntä sen ainoan vieraan porvarillinen ja
+säännöllinen ryhti, koska hän kopahutti päättävästi kepillään yhteen
+marmoripöydistä. Palvelija riensi luo, silmät sumeina untelosta
+loikomisesta.
+
+-- Soodaa, tilasi vieras, -- sokerin, sitruunan ja jään kanssa.
+
+-- Sitruunaa ja jäätä... Kyllä, herra... toisti palvelija kuin kaiku.
+
+Mutta kun hänen piti mennä sisään muutti hän mielensä ja kääntyi
+takaisin.
+
+-- Meillä ei ole soodaa, sanoi hän samalla sekä päättäväisellä että
+alistuvalla äänellä.
+
+-- Ei ole soodaa?... No, tavallista vettä sitte... ilman basilleja, jos
+mahdollista!
+
+-- Seltterivettä meillä on.
+
+-- Olkoon menneeksi seltteri. Sukkelaan.
+
+Hän istuutui, otti panaman päästään ja pyyhki otsaansa. Bourdois
+huomasi silloin hänen olevan ihan kaljupäisen; hän huomasi myös hänen
+harmaat silmänsä, joiden luomien reunat olivat punaiset, ja kasvot,
+jotka kokonaisuudessaan kantoivat jonkinlaisen hienon väsyneisyyden
+leiman. Tuon hän huomasi salavihkaa ja vaipui oitis lukemaan
+Figaro'aan, pannen sen kuin kilveksi tulokkaan katsetta vastaan,
+ensiksi sen vuoksi, ettei hän rakastanut uusia henkilöitä ja että
+pelkäsi tehdä tuttavuutta, sitte, koska tuo harmaapukuinen vieras,
+kalliin panamahatun omistaja, joka konevaunussa oli tullut tilatakseen
+soodaa pienessä Vaugirardin kahvilassa, herätti hänen huomiotaan ja
+samalla kiihdytti häntä.
+
+"Mokoma mahtailija", ajatteli hän. "Minä en tee sinulle sitä huvia,
+että rupean tarkastamaan irtonaiskaulustasi, kaulahuivissasi olevaa
+neulaa ja ruskeita kenkiäsi!"
+
+Ja hän kävi innokkaasti lukemaan kirjoitusta kaasulaitoksen
+työmiesten mahdollisesta lakosta. Vaaleapukuiseen tulokkaaseen tämä
+välinpitämättömyys varmaan teki musertavan vaikutuksen, sillä hän
+koetti moneen toviin saada sen voitetuksi: äänekkäästi lausumalla
+palvelijalle paheksumisensa, että sitruunavesi oli liian heikkoa ja
+jäätä liian vähän, pyytämällä kuvalehtiä luettavakseen ja kutsumalla
+konevaunukuljettajan juomaan:
+
+-- Mitä vain tahdotte, hyvä mies... Älkää kursailko. Minä tarjoan!
+
+"Rumat tavat tuolla", ajatteli Bourdois lehtensä takana. "Kyllähän hän
+on hyvin puettu mies, vaan hyvin kasvatettu hän ei ole..."
+
+Bourdois pani suurta arvoa hyvälle kasvatukselle. Itse hän oli
+käytökseltään yksinkertainen, mutta säädyllinen, niinkuin sopii miehen,
+joka viisitoista vuotta elämästään on ollut virkamiehenä. "Siihen
+aikaan kun palvelin valtion tehtaitten tarkastajana...", oli hänen
+tapana puhua. Ja hän lisäsi puheen kuluessa; "Jos tarkastaja vain on
+säädyllinen, kohtelee johtaja häntä aina samalla tavoin."
+
+Hän laski siis hyvin pian naapurinsa yhteiskunnallisen arvon.
+
+"Mikä lie ilveilijä, keinottelija... Ne ne ovat vaarallisia, nuo!"
+
+Ja vihoissaan siitä häiriöstä, minkä tuo julkea tuotti hänen
+ruoansulatukselleen, päätyi hän ajattelemaan muutamia rikoksellisia,
+kuuluisia naisuroita ja keikareita, niinkuin: Pranzinia, Gallayta,
+j.n.e.
+
+Sillä välin jatkoi hän lukuaan niin kiihtyneenä, että tuskin käsitti
+lauseiden sisällyksen.
+
+"Liiton kokous (niin sanottiin kirjoituksessa) pidettiin eilen Wagramin
+salissa. Paitsi kaasulaitoksen työväkeä, luvultaan noin viisisataa, oli
+noin satakunta sähkölaitoksen työmiestä saapunut kannattamaan niiden
+yhteis..."
+
+Mutta hänen lukunsa keskeytyi, kun vastustamaton uteliaisuus herätti
+hänet hänen ehdottomasta välinpitämättömyydestään. Toiset ajokalut,
+yksinkertaiset ajurinrattaat, kuomi avattuna, pysähtyivät punaisen
+konevaunun eteen. Ihan nuori, hento, pitkä, kaunis tyttö, joka oli
+puettu mustiin, parisilaisen ompelijattaren arkipäiväiseen veikeään
+tyyliin, astui niistä alas. Hän oli todellakin ompelijatar, sillä kaksi
+hattukoteloa jäi päällekkäin rattaisiin. Kädet ojennettuina otti
+vaaleapukuinen tulokas vastaan tämän nuoren tytön.
+
+-- Kultani! Olin jo joutua epätoivoon. Tyttö vastasi hymyillen:
+
+-- Hirveästi olen saanut jouduttaa!... Tässä kuumassa emäntä on
+mahdottoman hidas. Hän ei ollut mitenkään saada nauhakoristetta
+viheriään hattuun, joka minun on vietävä Mathurinskadun varrelle.
+Jumala, kun janottaa... Onko se hyvää, tuo?
+
+Hän istui, osottaen puoleksi tyhjennettyyn virvokejuomaan.
+
+-- Minä otan samaa.
+
+Palvelija toi, kaikista vaiheista välinpitämättömän näköisenä, toisen
+lasin, toisen sitruunan ja annoksen jäätä. Ja pari veti tuolinsa
+lähemmäksi toisiaan, käyden puhelemaan matalalla äänellä. Bourdois,
+joka kuunteli, vaikka olikin tarkasti lukevinaan, erotti katkelmia
+heidän keskustelustaan.
+
+-- ... Vapaa huomiseen asti; sanon, että olin yötä Asnières'ssa kälyni
+luona.
+
+-- ... Syödään päivällistä Champs-Elysées'lla... mainio paikka...
+tunnen ravintolan johtajan.
+
+-- Shamppanjaa! Oi!... se on hienoa... Ja minä kun tässä unhotan
+hatut... Niiden pitää olla perillä ennen kello neljää.
+
+-- Ole nyt vielä viisi minuuttia.
+
+"Sinuttelee häntä", ajatteli Bourdois. "Se on inhottavaa... Noin nuori
+tyttö... Kuinka vanha hän voinee olla? Kuudentoista? Kahdeksantoista
+korkeintaan? Senkin elostelija!"
+
+Hänen olisi tehnyt mieli kutsua poliisi ja otattaa viettelijä kiinni.
+Eikä hän enää salannut uteliaisuuttaan ja vastenmielisyyttään. Ja kun
+panamahattuinen herra näki olevansa huomion esineenä, niin hän laski
+liikkeelle kaiken sen mahtavan, ylenmääräisen, ivallisen, muista
+piittaamattoman hienostelun, joka on miesten tapa pöyhistellä,
+jäljitellä kalkkunoita ja riikinkukkoja. Hän piti kädessään tytön
+toista kättä ja painoi suudelmia sen hentoon ranteeseen, kudotun
+käsineen yläpuolelle. Tyttö ei vastustellut; hänen isot, harmaat
+silmänsä tarkastelivat ilmeisellä ihmettelyllä hänen rakastettunsa
+pukua, valkoista panamaa, ruskeita kenkiä, kultaketjua, joka sulki
+raitaisen liivin, vaaleanharmaita vaatteita. Eikä hän voinut olla
+huomauttamatta:
+
+-- Te olette kovin uhkea!
+
+-- Sinuttelehan edes minua!
+
+-- Sinä olet hieno, no...!
+
+-- Rakastatkos minua, pikku Zon?
+
+Zon pudisti päätään niinkuin olisi sanonut: en! Mutta samalla hän veti
+kukkaissuukkonsa suppuun ikäänkuin suudeltavaksi.
+
+-- Kas niin! Jo riittää rupatus, sanoi hän. Voisin joutua kiinni.
+Paljonko on kellosi?
+
+-- Kaksikymmentäkuusi minuttia yli kolme.
+
+-- Nyt laputan tieheni. Iltasella tavataan.
+
+Hän lopetti juomansa yhdellä siemauksella ja nousi paikaltaan.
+
+-- Neljännes vailla kahdeksan ravintolan kohdalla, -- sanoi herra,
+nousten hänkin.
+
+-- No niin. Hyvästi!
+
+Hän tarttui tytön ojentamaan käteen ja pidellen sitä kädessään, saattoi
+häntä rattaisiin. Ajuri, joka heidän puhellessaan oli tehnyt
+tuttavuutta konevaununkuljettajan kanssa, nousi istuimelleen, herättäen
+siten torkahtaneen hevosen. Yhdellä silmäyksellä tarkasti Zon
+bulevardin ja huomasi sen olevan aution ravintolan läheisyydessä.
+Bourdois kuuli hänen kuiskaavan:
+
+-- Suutele minua!
+
+Ja he suutelivat toisiaan siinä hänen edessään, konevaununkuljettajan
+ja ajurin, jopa itse kivulloisen ravintolanemännän ja järkiinsä tulleen
+palvelijankin edessä, jotka näin harvinaiset tapahtumat olivat
+houkutelleet ulos ovelle. Ja he suutelivat toisiaan pitkään, ahnaasti,
+eikä likinäköisinkään katselija olisi voinut pitää sitä suudelmaa sinä,
+mitä englantilaiset kutsuvat nimeltä _soul kiss_, sielujen suudelmaksi.
+Vihdoin tyttö irroittautui, kiipesi ketterästi rattaisiin, painoi
+hennon ruumiinsa ja vaalean muotonsa kuomien sisään, ja huusi ajurille:
+
+-- Mathurinsinkatu 24.
+
+Panamahattuherra seurasi katseellaan vähän aikaa keveitä rattaita,
+jotka etenivät Montparnassenbulevardia kohti kaksiraiteisessa pölyssä.
+Niiden kadottua näkyvistä kääntyi hän ja palasi pöytänsä luo
+maksaaksensa, mitä oli nauttinut.
+
+"Eipä hän ole kaunis", ajatteli Bourdois, joka katseli häntä
+hellittämättä. "Elostelijan näköinen, pienet mustat silmät, luomet
+rypyissä, kaljupäinen lisäksi..."
+
+Samassa hänen ankara katseensa kohtasi viettelijän mustat silmät. Tämä
+epäröi ja piteli etu- ja keskisormen välissä viiden francs'in rahaa,
+jolla alkoi naputtaa marmoripöytään.
+
+Bourdois'ta hämmästytti kaukainen muisto. Eikä hän ehtinyt vielä
+ajatellakaan, kun tulokas jo lähestyi häntä ja, tervehtimättä,
+hymyillen, pannen rahan takaisin lakkariinsa, sanoi hänelle puoleksi
+vakuuttavalla, puoleksi kysyvällä äänellä:
+
+-- Jules Bourdois?
+
+-- Niin... kyllä... herra...
+
+-- Etkös minua tunne?
+
+-- Anteeksi... Minusta näyttää...
+
+-- No!... Limoges'in lyseossa... kahviknorrin muistat?
+
+-- Kas vain! Gitrac!... Louis Gitrac!
+
+Toverukset puristivat sydämellisesti toinen toisensa kättä. Bourdois'n
+ystävällisessä mielessä tuo turmeltunut ravintolan vieras herätti oitis
+hauskoja muistoja eräästä Louis Gitrac vintiöstä, luokkansa
+huonoimmasta oppilaasta, joka oli rohkea valehtelija ja kertoi
+naisseikkailuista, veikkasi ja voitti uhmailemalla, esimerkiksi, että
+joisi maljallisen maidon sekaista kahviknorria. Ja Bourdois hyväksyi
+samassa jo toverinsa panamahatun, vaalean puvun, ruskeat kengät,
+raitaiset liivit, jopa puoleensavetävän itsekylläisyydenkin.
+
+-- Gitrac lurjus! Enpä todellakaan olisi uskonut... Juot kai jotakin
+kanssani? Pukin olutta?
+
+-- En, en pukkia, sanoi Gitrac istuutuen. -- Kelpaakos konjakkisi
+juotavaksi?
+
+-- Se on mainiota: sitä ei tarjota muille, kuin minulle. Saat nähdä...
+Emile... pikku lasi herralle.
+
+Vieretysten istuessaan he tarkastivat jonkun aikaa toistensa kasvoja.
+
+-- Sinä et ole laihtunut sen jälkeen, sanoi Gitrac hymyillen. --
+Vaimosi kai sinua näin hyvänä pitää?
+
+-- En minä naimisissa ole, vastasi Bourdois, punastuen. Mutta jos sinä,
+poikaseni, aina vain olet yhtä paljon juoksuilla, kuin ennen muinoin,
+niin olet tullut koko lailla veteläksi. Oletko rikas, vai?
+
+-- Rikas... en... Mutta ansaitsen elatukseni mukiin menevästi.
+
+-- Mikä on ammattisi? Koulussa ollessasi aioit näyttelijäksi.
+
+-- Ei siitä mitään tullut... Asioimisalalla minä olen. Ensin ajelin
+edustajana erään Bordeaux'laisen viinikauppiaan asioissa. Sitte, kun
+siihen kyllästyin, valitsin toisen alan. Nyt matkustan kauppaamassa
+sulkia... hatun sulkia. Ja kehiä myös... Hiis vie! olet oikeassa... se
+on oivallista, sinun fine Champagne konjakkisi.
+
+-- Eikö totta? sanoi Bourdois ylpeänä. Näetkös, poikaseni
+(koulunaikaiset puheenparret johtuivat hänelle luonnollisesti mieleen),
+minä olen valinnut tämän pikku kapakan, sillä se on rauhallinen ja
+minua pidetään täällä hyvänä. Kahvini on siivilän kautta keitettyä
+minua varten; ja tätä konjakkia tarjotaan vain minulle... Muutoin syön
+aamiaiseni Lavenne'lla... tiedätkös, hyvä paikka, likellä asemaa.
+
+-- Kyllä tunnen, sanoi Gitrac. Mutta sanoppas, mitä sinä teet, itse?
+
+-- Olen ollut virkamiehenä... valtion tehdaslaitoksissa, tupakan
+alalla, niinkuin sanotaan. Menestyinpä aika hyvin, sillä
+kolmenkymmenenviiden vuoden vanhana olin jo tarkastajana Mans'issa. Ja
+sitte sain perinnön... hyvän perinnön enoni jälkeen, joka oli toiminut
+hyvällä menestyksellä liikealalla. Silloin tietysti otin eron virasta
+ja asetuin asumaan Parisiin. Parisi, näetkös, on ainoa paikka, jossa
+voi eläkkeensä nauttia.
+
+-- Etkö siis hommaa mitään, suorastaan mitään?
+
+-- Sanoinhan, että olen vetäytynyt pois kaikista toimista... Minulla on
+yhdeksäntuhatta francs'ia korkoja, joka on johtajan palkka... Lisäksi
+yksinkertaiset tavat. Minkäs vuoksi sitten olisin rasittautunut
+kuudenkymmenen ikään? Saadakseni kolmen tuhannen lisätulot, joita en
+tietäisi mihin panna? Tahdoin pikemmin nauttia vapaudestani. Vaan, älä
+luule, hurjasti minä en elä! Lueskelen, kävelen, käyn teattereissa,
+näyttelyissä. Seuraan aikaani. Iltasin, päivällisen syötyäni, tapaan
+Lavenne'lla muutamia vanhoja ystäviä, hauskoja miehiä... Siinä elämä
+kuluu, näet sen, ja kuluu liika sukkelaan vain!
+
+-- Kukas pitää huolta kodistasi?
+
+-- Minulla on tyttö kotiseudultani... Philomène... joka hoitaa minua
+hyvin. Asun parin askeleen päässä täältä, Montparnasse-kadun varrella...
+Sievä huoneusto.
+
+-- Olet viisas mies, sanoi Gitrac, hyväksyvästi, tilaten toisen lasin
+fine champagne'a. Onhan yhdeksäntuhatta francs'ia aika hyvä tulo!
+Hävitön kapitalisti! Senkin hävytön porvari!
+
+Hän taputti Bourdois'ta ystävällisesti vasemmalle reidelle, joka
+pingotti valkoisia housuja. Katsoen sitte häntä silmästä silmään, sanoi
+hän:
+
+-- Entäs, suoraan puhuen, mitäs naikkosten suhteen teet?
+
+Bourdois ei kestänyt toverinsa irstasta katsetta. Hän oli luonnostaan
+häveliäs ja hänen häveliäisyytensä oli jotensakin epäjohdonmukainen:
+häveliäisyyttä vanhanpiian, joka ei paheksu ilveilevää puhetta, kunhan
+vain ei ole kysymys hänestä itsestään.
+
+-- Naiset!... Hyvänen aika! Yhtä maata kaikki. Ei enempää eikä
+vähempää.
+
+-- Etpä saa minua uskomaan, intti Gitrac, ettei sinun aviottomassa
+elämässäsi olisi hametta mukana... Entäs Philomène?
+
+Bourdois loi toveriinsa rehelliset siniset silmänsä:
+
+-- Philomène? Hän on viidenkymmenen kolmen vuoden vanha!... Ei...
+vakuutan sinulle... ei mitään semmoista. Yhtä maata kaikki minulle, sen
+sanon.
+
+Sulkamatkustaja nyrpisti ylenkatseellisesti suutaan. Bourdois tunsi
+tarvetta puolustautua.
+
+-- Ajattelin kyllä naida ennen muinoin, ollessani ensi vuotta
+Mans'issa. Tutustuin siellä erääseen tyttöön, joka minua miellytti. Ei
+hän ollut varakas eikä liioin kauniskaan... mutta hän miellytti minua
+kuitenkin. Kaikki näytti käyvän toivomusten mukaan, kun huomasin hänen
+ottavan minut vastoin tahtoaan, vanhempainsa mieliksi... Hän rakasti
+erästä nuorta miestä, joka palveli välillisten verojen virastossa. Hän
+oli oikein kelpo tyttö... Ei olisi koskaan miestään pettänyt. Mutta
+ymmärräthän, mielestäni oli sittenkin parempi... Siis, niinkuin näet...
+Olen jäänyt poikamieheksi.
+
+Hän pysähtyi. Gitrac katseli häntä edelleen tarkkaavasti. Hän ei
+näyttänyt enään yhtä ilkeältä kuin äsken, kuin Bourdois hänelle sanoi:
+"Yhtä maata kaikki minulle..." Bourdois huomasi, että tuo laiha
+elostelija luki hänestä, kuin avoimesta kirjasta, hänen yksinäisyytensä
+salaisuuden: hänen sydämensä hellyyden ja vastustamattoman arkuuden,
+joka hänet lannisti naisten seurassa, pelkän henkisen arkuuden, jota ei
+mikään ruumiillinen heikkous hallinnut. Niin, Gitrac arvasi sen ja se
+näkyi siitä vilpittömästä säälin katseesta, jolla hän silmäili
+toveriaan. Bourdois'han teki tämä tukalan vaikutuksen. Ikäänkuin
+vastaukseksi tarkempiin kysymyksiin tästä tuskallisesta aineesta,
+tokaisi hän seuraavat sanat:
+
+-- Sen sijaan sinä, poikaseni, et näy halveksivan hienohelmoja.
+
+-- Eikös hän ole sievä tyttö, vai? kysyi Gitrac hilpeästi. Ja hauska
+hän on!... Kaikki häntä huvittaa. Sitte hän on ainakin tuore, maukas.
+Ei ole pidelty.
+
+-- Uskon sinua! sanoi Bourdois. Siinä iässä se jo olisi ihmeellistä.
+Joka tapauksessa hän on vähän liian nuori.
+
+Hän väritti vähäisellä moitteella viimeiset sanansa; mutta hänen
+äskeinen siveellinen paheksumisensa ei tärisyttänyt häntä enää,
+tavannut kun hän oli tuossa irstailijassa vanhan koulukumppaninsa,
+Louis Gitrac'in, Joka oli aika vekkuli ja elostelija jo koulusta
+pitäen, mutta silti ylimalkaan kelpo poika.
+
+Gitrac purskahti nauruun:
+
+-- Vähän liian nuori! Mutta hänhän, veli hyvä, on seitsemäntoista
+vanha! Laki ei ole kuin kolmetoista Ranskan nuorien ompelijattarien
+rakkausasioissa. Seitsemäntoista vuotta Parisissa ja muotiliikkeessä:
+se lasketaan kaksin kerroin, tiedätkös sen? Niin juuri. Koko joukko
+kolmenkymmenen viiden vuoden vanhoja maalaisia on varmaan paljon
+viattomampia, kun tuo pikku Zon oli, kun hänet tapasin viime viikolla
+hänen emäntänsä luona Cherche Midi kadun varrella.
+
+-- Viime viikolla! Ja nyt teillä jo on vakavat yhtymykset!
+
+-- Jo hitossa! Poikaseni, minä lähden ylihuomenna Brüsseliin
+syksynuutuuksia kaupittelemaan. Brüsselistä puikahdan Berliniin,
+Berlinistä Wieniin ja Buda-Pestiin; takaisin tulen vasta syyskuun
+alussa... Siinä minun elämäni... Ymmärrät siis, ettei minulla ole
+minuttiakaan hukattavana. Viime torstaina tämä nuori Thérèse avasi
+minulle oven emäntänsä luona; hän minua miellytti, pidätin häntä,
+sanoin hänelle pari kolme joutavaa sanaa. Näin, että se huvitti häntä.
+Tulin seuraavana päivänä jälleen; sain tilaisuuden antaa hänelle pikku
+lahjan, kahdenkymmenen francs'in sormuksen, ja sanoin odottavani häntä
+heidän neulomonsa ovella saman päivän iltana. Hän vastasi: "Ei vain
+Cherche Midin kadulla, muitten tähden. Barouillère kadun kulmassa ..
+puoli seitsemään mennessä. -- Hyvä on!" Tavattiin määrätyllä ajalla:
+otan häntä ensin käsivarresta, suutelen hiuksia. Pyydän yhtymystä.
+Kieltäytyy... tahtoisi mieluummin ajella ulos kaupungista, mennä
+teatteriin j.n.e. Minä tunnustan sinulle, kaikki nuo väliasemat minua
+kiusaavat: tahdon päästä suoraa päätä määrääni. Vastasin siis, että
+suureksi mielipahakseni niillä ehdoilla en voinut tavata häntä enää,
+sillä minulla ei ollut käytettävänäni minuttiakaan, paitsi iltaa ja
+yötä, ja että lähden pois Ranskasta puoleksitoista kuukaudeksi. Hän
+vähän pahastuu, murjottaa, kaikki näyttää rikkoutuneen... Vaan kun hän
+huomaa päätökseni ja minun aikovan mennä, muuttaa hän mielensä, määrää
+minulle yhtymyksen tänne kello kolmeksi, lisäten, että koettaa päästä
+vapaaksi iltasella, mutta ettei voi sitä sanoa ennenkuin jälkeen
+puolisen. Ja nyt... Näithän hänet, vai? Hän on täydessä höyryssä: hän
+itse niin toimitti, että syödään päivällistä yhdessä tänä iltana ja
+että hän muka on oleva yötä Asnières'ssa kälynsä luona.
+
+Bourdois kuunteli tätä kertomusta tarkkuudella ja hartaudella, johon
+liittyi uteliaisuutta ja aran vanhan pojan hyvätuulisuutta, toisen
+riihottomuuden herättämää, sekä vilpitöntä kiihtymystä menettelystä,
+jota hänen rehellinen mielensä ja siveellinen kasvatuksensa piti
+vääränä, Hän kaipasi tarkempaa selvitystä.
+
+-- Yötä Asnières'ssa. -- Päivällisen jälkeen sinä siis saatat hänet
+hänen kälynsä luo?
+
+Gitrac räjähti nauruun.
+
+-- Kuinka, intti Bourdois, lupasiko hän olla kanssasi aamuun asti?
+
+-- Ei hän minulle mitään luvannut, senkin hölmö sinä, enkä minä mitään
+pyytänyt. Mutta voithan kuvitella, että päivällisen jälkeen
+Champs-Elysées'lla, shamppanjaa juotuamme?... Mistä sinä olet kotosin,
+hä? ja mitä elämää sinä sitte Parisissa vietät? Luulisi, että olet
+vasta maalta tullut!
+
+Bourdois ei vastannut mitään. Hän tunsi päätään kuumentavan; hän otti
+pois olkipyörylänsä päästään ja pani sen tyhjälle tuolille. Varjo alkoi
+jo laajeta, puoli bulevardia oli sen peitossa ja muutama kävelijä
+uskalsi jo lähteä liikkeelle. Raukea tuulenhenki liekutti
+telttakatoksen hetaleita.
+
+-- Alkaa olla parempi, sanoi Bourdois.
+
+-- Niin! Tuolla jo on muutamia pilvenhattaroita, vastasi Gitrac.
+Huomenna saisi hyvinkin sataa.
+
+-- Ei se haittaisi!
+
+Pitkän aikaa olivat toverukset vaiti ja katselivat, kuinka tämä
+rauhallinen Parisin soppi vähitellen vilkastui; Gitrac veti taskustaan
+esille kuperan, hopeaisen, jotensakin aistikkailla uudenaikaisilla
+koristeilla varustetun paperossikotelon ja ojensi sen avattuna
+Bourdois'lle, joka kieltäytyi; itse sytytti hän savukkeen.
+
+Bourdois jatkoi:
+
+-- Ja kun olet lähtenyt Brüsseliin?
+
+-- Niin mitä?
+
+-- Niin mitä se pikku tyttö... minne sen panet?
+
+-- En pane minnekään. Hän palaa takaisin neulomoonsa, kuin ennenkin.
+Jos hän minua miellyttää ja jos hänelle sopii, niin tapaamme toisemme
+jälleen syyskuussa. Mutta voipa hyvinkin lyödä vetoa, ettei hän välitä
+siitä enemmän kuin minäkään ja että hän syyskuuhun mennessä jo on
+hankkinut seuraajan... seuraajia.
+
+-- Ihanko luulet?
+
+-- Vielä kerta, mistä olet kotoisin, hyvä toveri parka? Siveyden
+enkeleitäkö sitte olivat Mans'in tyttösi? Panenpa vaikka mitä, että ei
+meidän etelän tytöt vähääkään tavoittele hyveen hintaa. Minä tunnen,
+käsitäthän sen, hyvin vähän tätä pikku Thérèse'â... (Zon, se on
+Thérèse). Hänen isänsä on kirjanpitäjä, äiti käy huoneita siivoamassa;
+itse on hän seitsemäntoista ikäinen ja on ollut muotineulomossa
+neljäntoista vanhasta! Kun on semmoiset hiukset ja on niin nätti
+naamaltaan, niin luuletko sinä, ettei hän olisi koskaan ennen kuullut
+sitä, mitä minä hänelle viime viikolla haastelin ja että hän olisi
+minua odottanut vastatakseen: jaa? Ka, oletpa sinä yksinkertainen!
+Sinulla siis ei ole vähintäkään käsitystä siitä, mitä ompelu- tahi
+muotiliike Parisissa on? Jo ne keskustelut, jotka siellä pidetään, ovat
+pahemmat, kuin meidän lyseopuhelumme Limoges'ssa! Niin, niin, pahemmat;
+paljoa siveettömämmät. Ensiksikin sen tähden, että naiset ovat
+riettaampia kuin miehet, ja sitte sen tähden, että joukossa on aina
+kokeneita, jotka kertovat kokemuksiaan; lyseossa ollessamme taas,
+olimme me ylipäänsä suhteellisesti vain nulikoita, teoriaan ainoastaan
+perehtyneitä... Jopa minäkin... Lörpöttelin vain!... Ajattelehan sitte
+sitä kasvatusta, jonka kolmentoista vanha tyttö-letukka saa täällä...
+Zon kyllä voisi opettaa sinuakin, poikaseni, vaikka tuommoinen tuossa
+oletkin!
+
+-- Se on kamalata, mutisi Bourdois.
+
+Vihastuen lisäsi hän sitte:
+
+-- Joka tapauksessa on kai rehellisiäkin noiden pikkasten joukossa. On
+kai niitä, jotka naimisiinkin joutuvat... joutuvat naimisiin
+rakastajansa kanssa, luonnollisesti... mutta ainakin joutuvat naimisiin
+ja tulevat kunnon naisiksi... Vaan sinä, sinä et nai tuota Thérèseâ. Ja
+sitte, olipa seurapiiri kuinka turmiollinen tahansa, niin he pysyvät
+aina järkevinâ johonkin hetkeen saakka, johonkin kohtaukseen asti, joka
+tarjoo enemmän kiusausta. Kuka sinulle sanoo, että sinä olet
+ensimäinen... tuolle nuorelle tytölle?
+
+-- Se otaksuminen ei olisi minulle ollenkaan vastenmielinen.
+
+Bourdois oli hetken hämillään niin suuresta ruokottomuudesta. Hän sanoi
+Gitrac'ille, joka hymyili:
+
+-- Tiedätkös, minun mielestäni sinä otat päällesi suuren edesvastuun.
+
+-- Sinuapa on koko virkamies, koko tarkastaja! vastasi Gitrac. "Minä
+otan päälleni suuren edesvastuun". Sinä varmaan kirjoitit siihen tapaan
+virastossasi.
+
+-- Olinpa tarkastaja taikka en, sanoi Bourdois närkästyneenä, mutta
+arvelen, että jos saattaa seitsentoista vuotiaan tyttösen tekemään
+ensimäisen harha-askeleen ja sitte itse matkustaa Brüsseliin,
+välittämättä hänestä sen enempää kuin sikarin pätkästä, niin se... niin
+se... (hän etsi sanaa, ei uskaltanut lausua sitä, jonka löysi, ja
+sanoi, paremman puutteesta:) se ei ole uljasta.
+
+-- Sano, että se on inhottavaa, häh! yllytti Gitrac, kadottamatta hyvää
+tuultaan.
+
+-- No niin juuri... sitte! Se on inhottavaa! Mutta Bourdois katui kohta
+sanaansa, peläten, että oli ollut loukkaava.
+
+-- Minäpä sanon sinulle, vastasi toinen kylmäverisesti ja kaataen
+itselleen kolmannen lasin konjakkia, minäpä sanon sinulle, että joskin
+Zon tekee minun kanssani sen, minkä sinä kutsut ensimäiseksi
+harha-askeleeksi, niin teenpä hänelle sensijaan palveluksen. Niin
+juuri, palveluksen, mokomakin tarkastaja! Sillä tuon ensimäisen
+harha-askeleen, sen hän joskus tekee varmaan; sitä hän ei jätä
+tekemättä... Sen näkee, sen tuntee, kun on, niinkuin minulla, kokemusta
+noista pikkasista, ja minulla sitä on, sillä olen nähnyt niitä
+tusinoittain, ymmärräthän sen, siitä saakka kuin muotiasioissa
+matkustan! Ja kenen kanssa hän sen harha-askeleen tekee? Jonkun
+poikahylyn kanssa, joka lahjoittaa hänelle lapsen ensi yhtymältä
+eikä silti häntä nai: kansanlapset ovat sata kertaa tylympiä,
+kunnottomimpia, itsekkäämpiä, kuin me... Jonkun Montparnasselaisen
+parittajan kanssa, joka viettelee hänet hienoilla tavoillaan ja sitte,
+kun on saanut paulan hänen kaulaansa, pakottaa hänet ansaitsemaan
+elatuksensa, _hänen_ elatuksensa, toisella lailla kuin kankaita
+kurttaamalla ja hattuja kantelemalla! Jonkun hänelle joka suhteessa
+alhaisemman kanssa, ja siinä se kamala näille pikkasille on, jotka ovat
+paljoa älykkäämmät, paljoa hienommat, kuin heidän ympäristönsä miehet.
+Kuvittelehan Zon naimisissa: hänellä tulisi olemaan sama tunne, kuin
+olisi sinulla, jos naisit Philomène'si. En uskosi hänen voivan puolta
+vuottakaan elää, kuin jo tuntisi sietämättömäksi jonkun kipsivalajan
+tahi yleisen muonavaraston asiamiehen raakuuden ja se on enin, mitä
+siviliavioliittosopimus voisi hänelle tarjota, senkin vielä
+onnenkaupalla! Hänellä on siis jäljellä, väärää tietä kulkiessa ja
+vähemmin suotuisissa elämänoloissa, rakastaja tahi pikemmin
+rakastajat... ja vihdoin viimein jalkakäytävä ja sairaala. Kun sen
+sijaan, näetsen, Jules, hyvin arvaat, etten minä kohtele noita
+heilakoita, kuin mikäkin koirankuonolainen. Minä olen suora heidän
+kanssaan; en rakenna heille tuulentupia. En sano naivani heitä; vieläpä
+annan heidän tietää, ettei ole kysymys mistään lemmenliitosta. (He
+siitä muuten välittävät viis; heillä kun on koko elämä edessään, niin
+eivät lainkaan tahdo sitoutua. Ne ovat vain niiden emännät, jotka
+vaativat takuuta uskollisuudesta; paha juttu muuten nuo emännät!) Zon,
+esimerkiksi, tietää varsin hyvin, että on kysymys vain ihan
+tilapäisestä lemmestä: mutta minä olen ilmaissut hänelle ensiksikin,
+etten ole mikään tyly enkä itsekäs mies, joka panisin hänet tukalaan
+asemaan, ja sitte, että hän voi luottaa minun suositteluuni joka
+suhteessa.
+
+-- Mitä sinä tarkoitat suosittelullasi?
+
+-- Näet, sitä, että olen hyödyllinen näille lapsukaisille. Olenhan
+tekemisissä Europan kaikkien suurten muotiliikkeiden kanssa: minun
+puoleeni käännytään Pietarista, Wienistä, Roomasta pyynnöillä toimittaa
+eteviä Parisittaria, nuoria tyttöjä, joilla on sekä aistia että
+kätevyyttä. Sillä lailla olen sijoittanut useita pikku ystävättäriäni,
+jotka ovat minulle siitä kovin kiitolliset, sen vakuutan sinulle... Kun
+heidät tapaan ulkomaalla, niin ottavat he minut vastaan avosylin, siten
+he kiitollisuuttaan osottavat... Sitte minä olen naisille antelias...
+Niin, se on periaatteeni. Ei ole kuin yksi asia elämässä, joka minua
+huvittaa: naiset! Kahdenkymmenen francs'in tuloilla päivässä eläisin
+tyytyväisenä. Mitä siitä yli jää, sen annan naisille. Laskematta.
+Kaikki työansioni menee siihen, ja on vuosia, jolloin se on koko suuri,
+vanha tarkastajani... Vakuutan sinulle, että omatuntoni on ihan
+rauhassa. Enkä minä lainkaan pidä itseäni inhottavana, vaan salli minun
+sanoa sinulle, että olen mielestäni hyvinkin hieno, paljoa hienompi,
+kuin koko joukko siveydellään pöyhkeileviä ukkoja. Minun siveysoppini
+on laadultaan käytännöllinen, uudenaikainen, joka ottaa huomioon
+tosiolot eikä liitele pilvissä. Korvaukseksi huvista, joka minulle
+suodaan, annan minä tinkimättä rahani ja palvelukseni. Ja sitte enpä
+suinkaan ole mikään nilviäinen: minä elän ja nautin elämästä. Naiset,
+naiset, Bourdois! Usko minua: kaikki muut huvit ovat vain ajan viettoa
+niiden välillä. Vaan naisessa, kuinka paljon aavistamatonta,
+vaihtelevaa... hetkellistä unhotusta... jälleen näkemisen hurmausta...
+tänään seikkailu Brüsselissä, viikon perästä joku naurettava
+mustasukkaisuuden kohtaus Berlinissä, kahden perästä intohimoinen
+rakkaus Buda-Pestissä. Sese, veliseni, on elämää, se.
+
+Laulunsa lopetettuaan sytytti hän näyttelijän liikkeellä savukkeen.
+Bourdois ihmetteli toverinsa kielevyyttä. Ja hän murahti:
+
+-- Senkin Gitrac!... Mikä suupaltti!... Olitpa oikeassa, kun aioit
+mennä teatterin palvelukseen.
+
+-- Ei, sanoi Gitrac, teatteri ei minua ole koskaan vakavasti puoleensa
+vetänyt. Asianajaja pikemmin,... tahi sanomalehtimies. Vaan mitä
+joutavia! Minä en kadu vähääkään.
+
+-- Sen uskon, sanoi Bourdois.
+
+Sillä aikaa kun hänen toverinsa ääneti tupakoi, mietti hän. Kuten
+kaikki ujot harvasanaiset ihmiset, oli hän kovin vaivattu kiihkeästä,
+todisteita ja kuvia uhkuvasta puheesta. Gitrac'in teoria koski hänen
+vaistiinsa, loukkasi hänen siveyskäsitteitään, mutta kiihdytti
+voittoisasti hänen järkeänsä. "Suoraan sanoen, pojan puheessa on paljon
+totta", ajatteli hän... Ja sitte koko se keskosiksi jääneiden himojen,
+aina toteutumattomain, hämäräin rakkauden unelmain ja kainouden
+taltuttamain toiveiden pohjasakka, joka kasaantuneena tavallisesti niin
+rauhallisesti lepäsi hänen sisässään, kaikki se oli kauppamatkustajan
+puheesta liikahtanut paikaltaan, noussut pinnalle, alkanut hänessä
+kuohua. Hehkuvin silmin kysyi hän:
+
+-- Oletko tuntenut paljonkin noita tyttösiä?
+
+-- Paljon, vastasi Gitrac levollisesti.
+
+-- Yhtäkö kauniitakin, kuin tämä?
+
+-- Paljon kauniimpiakin; Zonilla ei ole kuin vaaleat hiuksensa ja
+siroutensa.
+
+-- Yhtäkö nuoriakin?
+
+Gitrac hymyili. Hän huomasi, kuinka tämä keskustelu hämmästytti
+Bourdois'ta, ja se häntä huvitti. Häntä vieläkin enemmän kiusatakseen
+sanoi hän pirullisen ilkeällä ilolla tuolle puoleksi sammuneelle
+pyhimykselle:
+
+-- Näetkös, veli hyvä, minä en ole luotu ylen kypsyneitä varten.
+Rakastan tuoreutta ennen kaikkia. Rakkaus, nuoruus, kevät, kaikki tuo
+sopii yhteen. Eläkööt ruusunnuput!
+
+-- Mutta, väitti Bourdois ujosti vastaan, sinä ja minä alamme jo,
+niinkuin minusta näyttää, olla vähän niinkuin keväästä edellä.
+
+Gitrac teki pikaisen, hiukan kiihtyneen liikkeen, ikäänkuin
+karkoittaakseen tungettelevaa kärpästä:
+
+-- Minäpä puhun naisista... Hienona, eloisana ja kukkarolla
+varustettuna on mies aina nuori.
+
+Tietämättä oikeastaan miksi, huvitti tuo väite vanhaa tarkastajaa.
+Ylipäänsä tämä keskustelu häntä viehätti ja nyt hän jo antoi sen vetää
+itsensä mukaansa, kuin tekopyhä, joka on avannut rivon kirjan ja,
+lyhyen sisällisen taistelun jälkeen, taipuu ja lukee ahnaasti.
+
+-- Luuletko siis, uteli hän, että Zon rakastaa sinua... itsesi
+tähden... eikä rahasi tahi sen paikan tähden, jonka voit hänelle
+hankkia.
+
+-- Zon välittää viis rahasta tahi paikasta!... Muuten en ollenkaan
+väitä, että hän minua ihailee... että se olisi suurta tunnetta... Jos
+sitä olisin uskonut, niin olisin kauan sitte matkustanut Brüsseliin...
+Mutta että häntä miellytän, se on varma. Näitkös hänen suutelevan minua
+taannoin? Luulin, ettei hän koskaan päästäisi irti minua. Ja kun
+syödään päivällistä kahden kesken tänään, niin, kolmannen shamppanja
+lasin jälkeen... luuletko, poikaseni, että se olen minä, joka teen ensi
+askeleen? Kyllä minä jo heidät tunnen!
+
+Bourdois murahti:
+
+-- Se on ihmeellistä!
+
+-- Etkös olisi koskaan sitä uskonut?
+
+-- Meidän ikäisiämme, saakeli soikoon, olisin luullut noiden tyttöjen
+pitävän vähän jo niinkuin isinään.
+
+-- Oletpa sinä hermostuttava, kun aina puhut meidän iästämme!
+Neljäkymmentä viisi, neljäkymmentä kuusi vuotta, se, näetsen, ei ole
+vielä vanhuutta se!
+
+-- Eikä se ole nuoruuttakaan.
+
+-- Epäiletkö sanojani?
+
+Bourdois teki liikkeen ikäänkuin heikosti puolustautuen, heikosti
+vastustaen.
+
+-- No! Tunnusta: pidätkö minua siis pelkkänä lavertelijana vain?
+
+-- Enpä, en.
+
+-- Kyllä, kyllä! Kuules sinä epäuskoinen! Mitä teet tänä iltana?
+
+-- Enpä mitään... tahi... samaa kuin tavallisesti... syön päivällistä
+Lavennen luona ja pelaan biljardia kymmeneen asti.
+
+-- Etkö ole kutsuttu päivällisille, etkä ole kiinni missään päivällisen
+jälkeen?
+
+-- En.
+
+-- No, minä kutsun sinut sitte. Tule syömään päivällistä
+Champs-Elysées'lle, kello kahdeksan, Zonin ja minun seurassani.
+
+Bourdois punastui kuin nuori tyttö.
+
+-- Minähän häiritsen teitä.
+
+-- Et ollenkaan. Minulle se on hyvin hauskaa ja tytölle myös, siitä
+olen varma. Hän ja minä emme tunne toisiamme lainkaan ja ensimäinen
+yhdessäolo kahden kesken on aina hieman ikävä. Sinä olet iloinen ja
+hyvä seurakumppani. Tulet miellyttämään Zonia hyvin, siitä olen
+vakuutettu. Ja sitte... saat nähdä, harjotella, niinkuin sanotaan. Ole
+huoleti... me tulemme olemaan hyvin siivot, minä osaan kyllä
+käyttäytyä. Syödessä syödään. Mutta siinähän saat verekseltä tarkastaa
+nuorta parisilaista ompelijatarta... ja ehkä se antaa sinulle
+rohkeutta... etkä sitte enää pidä itseäsi vanhana ukkorähjänä. No niin,
+se on siis päätetty? Joutuun siis anna minulle myöntyvä vastaus, sillä
+minulla on vielä koko lailla juoksemista... ja nuo helkkarin hevoset
+eivät malta odottaa. Hän nousi ja tahtoi kutsua tarjoilijaa. Bourdois
+pidätti häntä kädestä.
+
+-- Älähän nyt. Täällä olet minun vieraani.
+
+-- Olkoon menneeksi! Siis kello kahdeksan Laurent'illa, eikö niin?
+Kysyt herra Gitrac'in huonetta.
+
+-- Hyvä on, sanoi Bourdois, puristaen sydämmellisesti ystävänsä kättä.
+Voit luottaa minuun. Olen kovin hyvilläni, että sinut tapasin ja saan
+viettää tämän illan seurassasi.
+
+Hän saattoi Gitrac'in konevaunuun, jota ihaellen tarkasti.
+
+-- Onko tämä vaunu sinun?
+
+-- Ei. Minä tämän vain aina vuokraan päivittäin Parisissa ollessani.
+Täällä on esiintymistapa vakavuuden vuoksi erikoisen välttämätön.
+Lontoossa päinvastoin siitä olisi haittaa. Maassa maan tavalla.
+
+-- Niin! murahti Bourdois, puristaen toverinsa kättä. Eipä sinua
+tarvitse sääliä.
+
+Ja hän huoahti, ajatellessaan tätä matkojen ja rakkausjuttujen elämää,
+joka oli aivan toisenlainen, kuin hänen omansa.
+
+Gitrac mainitsi kuljettajalle De la-Paix kadun varrella olevan
+muotiliikkeen tunnetun nimen ja astui vaunuunsa.
+
+Lähtiessään huusi hän Bourdois'lle joka seisoi jalkakäytävällä:
+
+-- Hännystakissa ja valkoinen huivi kaulassa, luonnollisesti.
+
+
+
+
+II.
+
+
+Tämän muistettavan kohtauksen jälkeisenä päivänä ei Jules Bourdois'ta
+nähtykään kahden lyömällä tulevan, liivit puoleksi auki ja olkihattu
+takaraivolla, Usines-ravintolaan. Eikä häntä nähty Lavenne'nkaan luona.
+Jules Bourdois söi aamiaista kotonaan Montparnasse-kadun varrella. Tahi
+paremmin sanoen, herättyään vasta lähemmä puolikahtatoista, suu kuivana
+ja vatsa epäkunnossa, hän käski Philomènen valmistamaan hänelle heikkoa
+teetä ja puolikypsän munan. Philomène, viidenkymmenen kolmen vuoden
+vanha, laiha creuseläinen, joka vielä viisitoista vuotta Parisissa
+oltuaan, säilytti talonpoikaistapansa ja kampauksensa, sanoi
+ainoastaan:
+
+-- Ei se teille merkitse mitään, jos tulette myöhään kotia, senhän
+tiedätte. Ja toisinaan ei haittaakaan heittäytyä nuoreksi mieheksi.
+
+Bourdois ei viitsinyt vastata hänelle, ja niin pian kuin Philomène oli
+asettanut pienelle pöydälle ruokasalin ikkunan eteen munan ja
+teekannun, pukeutui hän aamukauhtanaansa ja kävi aterioimaan.
+
+-- Saatte mennä, Philomène. Minä soitan, kun teitä tarvitsen.
+
+Ikkuna oli rauhalliselle kadulle päin, jossa rakennukset olivat kehnon
+näköiset, puodit maalaispuotien tapaiset. Oli satanut yön kuluessa ja
+jälleen aamupäivälläkin; nyt oli sade tauonnut; taivas oli pilvessä,
+jalkakäytävät ja kadut kuivuivat verkalleen. Bourdois katseli kadulle,
+jossa liikkui synkännäköisiä olentoja, ajo- ja kuormarattaita; hän
+katseli ruokasalia, sen ruskeita seinäpaperia ja tammikalustoa; hän
+katseli itseään, tahi ainakin muotoaan, joka kuvastui vastapäätä häntä
+seinällä riippuvasta soikeasta peilistä. Vielä selvemmin, siinä yksin
+ollessaan, tunsi hän uudelleen saman tunteen, joka niin monta kertaa
+edellisenä iltana oli häneen koskenut, häneen tunkeutunut: "Onhan
+kaikki, mikä minua tavallisesti ympäröi, hirveätä, kauheata! Ja minähän
+elän nilviäisen elämää." Syötyään nopeasti munan, hän sytytti sikarin
+ja, heittäytyen punaisella sametilla verhottuun, vanhanaikuiseen,
+mukavaan, sedältään perimäänsä nojatuoliin, alkoi mietiskellä.
+
+Hän mietiskeli niinkuin mietiskelevät ihmiset, jotka eivät koskaan ole
+yrittäneetkään harjoittautua mietiskelemiseen: se on, hän antoi
+muistojen ja kuvien kulkea henkisen silmänsä edessä, pidellen niitä
+ajatusten katkelmina, hämärinä, toisilleen vastakkaisina himoina. Ollen
+elämässään aina siveä tahi pikemmin sopivaisuutta jumaloiden
+kunnioittava ja luonnostaan naisten suhteen ujo vanhapoika, antautui
+hän jonkinlaisen synkeän huvin valtaan muistelemistaan muistellen
+edellisen illan tapahtumia, se kun oli niin kovin toisenlainen, kuin
+kaikki muut siihen astiset hänen päivänsä lopettajaiset.
+
+Tuo hienon maailman ravintola Champs-Elysées'lla... naisten puvut...
+valot puissa... Salaperäinen, valkoinen, kullattu huone, jonka avattu
+ikkuna oli vehreäin lehvien peitossa... kolmelle hengelle katettu
+ruokapöytä, kukat, shamppanja-pulio hopeakulhossa... Gitrac ja Bourdois
+hännystakeissa ja valkoiset huivit kaulassa... Zon koruompeluksisessa
+puvussa, suuri hattu päässä, hienoksi naiseksi muuttuneena, ilman
+vähintäkään jälkeä päivällä nähdystä juoksutytöstä... Esittely: "Herra
+Bourdois, entinen tirehtööri... Ystävättäreni, neiti Thérèse..."
+Ravintolanjohtajan tervehdys, ruoan tilaus, hieman vierasteleva yhdessä
+olo ensi neljännestunnin kuluessa... Sitte helmeilevä viini, joka
+irroitti kielet: ensin Gitracin, kielen, joka ei koskaan pysynyt kauan
+kiinni, sitte Zonin, joka heitti hiiteen hienon naisen naamarinsa ja
+muuttui jälleen neulomon tytöksi, jolla oli omat mielijohteensa ja
+puheenpartensa, höystettyinä paikoin pikku tunteellisuudella, paikoin
+rivoudella. Tyttö kertoo neulomon juttuja, emännän kohtauksista erään
+iäkkään herran kanssa, "joka palvelee hallituksessa", kaikellaisista
+juonista näitä onnettomia pikku tyttöletukoita vastaan, pikku
+lemmenpuuskista, joita hänellä itsellään on ollut erästä kuvanveistäjää
+ja sitte erästä upseeria kohtaan... "Mutta ei koskaan niinkuin sinua
+kohtaan, lisää hän kurottaen huulensa Gitrac'in viiksien kohdalle... Ja
+sen todistaa se, etteivät minulta ole mitään saaneet, muuta kuin
+hölynpölyä. Saat nähdä!..." Bourdois muistaa, että tuo "saat nähdä",
+jonka läpi kiilsi hellä ja julkea lupaus, ikäänkuin puukolla viilsi
+hänen sydäntänsä. Pitkään aikaan ei hän ollut voinut puhua,
+katsellessaan vuoroin Thérèse'en, vuoroin Gitrac'iin. Tuoko viehättävä
+kukkanen tarjoutui tuon elähtäneen hekumoitsijan poimittavaksi,
+vaatimatta mitään korvaukseksi ja tietäen, että seikkailu oli jo sinä
+samana päivänä lopussa... Oi, kuinka hän kadehti Gitrac'ia sillä
+hetkellä -- miltei halveksikin!... Ja hän tunsi oikein vihan puuskan
+omaa arasteluaan kohtaan, omaa porvarillista rehellisyyttään kohtaan,
+kun oli saavuttanut neljänkymmenen seitsemän vuoden i'än tuntematta
+semmoista hurmaavaa katsetta, kuin se oli, jonka Zon silloin
+tällöin loi Gitrac'iin, semmoista nuorten käsivartten puristusta,
+omistusoikeutta vaaleisiin hiuksiin, joiden suloinen henki tuntui
+pöydän poikki voimakkaammin, väkevämmin, kuin kukkain tuoksu... Silloin
+(hän muisti sen) oli hän täyttänyt lasinsa, sitte tyhjentänyt sen
+hurjasti, ikäänkuin upottaakseen siihen hyveen ja siveyden viimeisen
+velttouden, joka vielä hänen sielussaan teki vastarintaa. Hieman
+humalassa ollen hän oli äitynyt puhumaan. Tuolle hetken yhdistämälle
+parille, kauppamatkustajalle ja ompelijattarelle, oli hän kertonut
+elämänsä vaiheet, valitellut yksinäisyyttään. Hän oli kertonut
+muinaiset kärsimyksensä Mans'issa, kun hänen täytyi jättää nuoruutensa
+ainoa lempi: sekin tyttö alle kahdenkymmenen vanha ja niin rehellinen,
+niin puhdas!... Että hän oli rakastunut toiseen, se ikäänkuin lamautti
+hänet koko i'äksi. Hän oli kadottanut luottamuksen itseensä,
+rakkauteen... Vielä muutama lasi shamppanjaa ja sillä välin kuin
+molemmat rakastuneet hänen läsnäollessaan alkavat käyttäytyä
+välinpitämättömästi, juoda samasta lasista, tuntee Bourdois hellyytensä
+haihtuvan ja löytää itsestään uuden sielun. Entinen suru on unhotettu,
+unhotetut entiset tunteelliset hairahdukset, ja arkuus äskeinen. Kuin
+Gitrac, tahtoi Bourdois'kin nauttia elämästä. Hän lausuu julki sen.
+Thérèse ja Gitrac, hekin hiukan humalassa, yllyttävät häntä. Vaahtoavia
+maljoja kilistellään: juodaan Bourdois'n rakkauden kääntymyksen malja.
+Tästä lähtien, niin vannoo Bourdois, on hän oleva samallainen
+elostelija kuin Gitrac'kin.
+
+-- Ja nuoruudesta nauttia, kuuletko sen, Gitrac poikaseni? Tuoreudesta,
+keväästä! Eläkööt ruusunnuput!
+
+-- Hyvä! huutaa Thérèse.
+
+-- Tiedäpäs, että sillä on kaksikymmentä tuhatta korkoja vuodessa,
+tuolla ukolla, sanoo Gitrac...
+
+-- Vai niin! No, jatkaa ompelijatar, ei siltä sitten ruusunnuppuja tule
+puuttumaan, siitä hinnasta kun niitä tätä nykyä saa!
+
+Ja kaikki kolme räiskähtävät nauruun.
+
+-- Löytäkääpä minulle yksi, huutaa Bourdois, nousten ylös ja posket
+tulisina! Löytäkääpä minulle yksi: vannon, etten sitä kellekään
+toiselle lahjoita.
+
+-- Niin monta kuin vain tahdotte, pappa kulta...
+
+-- Se on oikein, Zon, toimita hänelle ystävätär; siinä teet hyvän työn.
+
+-- Sen pitää olla semmoinen, kuin te, hokee Bourdois... veres kuin te,
+vaalea kuin te.
+
+Thérèse miettii, kyynärpää nojautuneena Gitrac'in olkapäähän.
+
+-- Vaaleaverinen, semmoista ei ole tiedossani. Oli kyllä Marguerite
+Lusol, mutta hän on nyt laulajatar. -- Vaan jos tahdotte pikku
+tummikon, oikean lempyeen... Tiedäthän, Louis, sen pikkusen, joka avasi
+sinulle oven toisella kertaa käydessäsi emäntäni luona... Pikkunen,
+sieväkasvuinen, siniset posliinisilmät ja tumma kiherä tukka?
+
+-- Kyllä, kyllä, muistan, sanoi Gitrac... Niin, hän on aika
+hullunkurinen näöltään. Mutta minkä ikäinen on hän, Herra Jumala?
+Viidentoista?
+
+-- Viidentoista! Hän on vanhempi kuin minä. Melkein kahdeksantoista
+vanha... Hän näyttää vain semmoiselta letukalta, sentautta, että hän on
+niin pikkarainen... Mutta menestys on sillä ääretön, kultani! Kadulla
+kaikki miehet juoksevat jälessä.
+
+-- Saakuri! sanoi Bourdois, samalla kertaa sekä innostuneena että
+levottomana.
+
+-- Älähän hätäile, vastasi Thérèse tuttavanomaisesti: Nukki on
+käytännöllinen. Hän ei antaudu ensimäiselle tulijalle. Mitä hän tahtoo,
+on juuri sinun kaltaistasi miestä.
+
+-- Nukki?
+
+-- Niin, häntä kutsutaan neulomossa nukiksi... sillä hän on
+tummaverisen nuken näköinen... En edes tiedä, mikä hänen oikea nimensä
+on.
+
+... Aika kuluu: Champs-Elysées on nyt jo pelkkää pehmoista pimentoa
+vain, jossa vakoina kulkevat kadun valojuovat ja siellä täällä
+tuijottaa, kuin rei'ästä, laulukahvilain huikaiseva kirkkaus.
+Verkalleen kuljettavat ajoneuvot Boulogne metsään päin lemmen hiljaisia
+pyhiinvaeltajia. Kolmikko päättää iltansa Ambassadeurs-huvipaikassa,
+nauttien siellä vielä virvoketta. Kelvottomia lauluja siellä
+laulettaessa vaatii Bourdois, joka nyt on hyvin itsepäinen, tietoja
+Nukesta ja Thérèse antaa niitä kulmiaan rypistämättä.
+
+"Hänen isänsä oli kuollut tytön vielä ihan pikkaraisena ollessa. Hänen
+äitinsä on jonkun elätettävänä. En luule, että hän on kovin onnellinen
+kotonaan. Vaan se ei kuitenkaan estä häntä olemasta iloinen ja hauska.
+Ja sitte hänen vartalonsa... Oikea ihme! Muutama sentimetri lisää, ja
+hän kelpaisi vaikka mallikuvaksi... Hä? Taitaapa teillä, ukki, jo alkaa
+veri kuohua? No, no... malttakaahan vielä vähän. Minä tuon hänet teille
+huomenna Cherche-Midi kadulle, kello puoli seitsemän, Barouillère kadun
+kulmaan..."
+
+... Näytäntö on lopussa. Thérèse ja Gitrac nousevat ajurin rattaille ja
+Bourdois saattaa heitä Mogador-kadun varrella olevaan hotelliin, jossa
+Gitrac asuu. Nyt jo ihan humalaisena antaa hän rakastuneille mitä
+julkeimpia neuvoja, mitä riettaimman siunauksen. Hän muistuttaa vielä
+Thérèse'a lupauksesta tuoda hänelle huomenna Nukki kello puoli
+seitsemän. Thérèse sitoutuu juhlallisesti sen tekemään ja hän suutelee
+Thérèse'â. Hän suutelee Gitrac'ia ja käskee ajurinsa ajamaan hänet
+hänen Montparnasse-kadun varrella olevaan asuntoonsa. Tuskin on hän
+päässyt sisään, niin hänen innostuksensa lauhtuu, muuttuen äärettömäksi
+väsymykseksi. Hän panee kiireesti maata ja vaipuu sikeään, painavaan
+uneen, nukkuen vatsanväänteiden kiusaamana, kunnes herää kello puoli
+kaksitoista pyytääkseen Philomènen tuomaan hänelle munan ja teetä.
+
+... Nyt siinä aika ajoin maistellessaan lämpöistä juomaansa, Bourdois
+mietiskeli. Edellisen illan puheet, kuvat ja tunnelmat johtuivat
+hänelle mieleen selvempinä, voimakkaimpina kuin todellisuudessa; tahi
+pikemmin, kylmäverisenä ja raittiina, hän huomasi, arvosteli niitä
+paremmin, kuin edellisenä päivänä shamppanjan ja aterian humussa. Mitä
+eilen oli puhunut, mitä ilmaissut salaisia tunteitaan, sitä hän tänään
+hieman katui ja häpesi. Mutta humalan haihduttua, tunsi hän itsessään
+yhtä elävänä, yhtä sydäntä kouristavana sen kiihkeän kateuden, jonka
+Gitrac'in onni ja Thérèsen rakkaus hänessä olivat synnyttäneet. Tuo
+hellä ja kyynillinen: "Saat nähdä!" kannusti häntä yhä. Tästä lähin oli
+hänen valoisa siveellinen maailmankatsomuksensa oleva ainiaaksi
+kadonnut. Se omituinen naisellinen usko, joka tällä kainolla henkilöllä
+nuoruudestaan asti ehdottomasti oli ollut, oli i'äksi särkynyt
+raunioiksi hänen sydämessään. Ennen oli hän lukenut naisen ansioksi
+ylimalkaan jonkunlaisen hienotuntoisuuden, jonkunlaisen tapojen
+puhtauden, itsensä kunnioituksen, joka korotti hänet miehen
+yläpuolelle, ja siitä hän oli vakuutettu, sitä tutkimatta,
+harkitsematta. Eihän vakaa usko todisteita kaipaa. Vaan nyt, eilisestä
+saakka, oli hän uskonsa kadottanut: siinä kaikki! Naiset olivat
+samallaiset kuin miehetkin tahi pikemmin -- Gitrac oli oikeassa --
+pahemmat kuin miehet. Heidän muka korkeampi siveellisyytensä,
+kainoutensa oli vain harhaluuloa, sovinnaisuus-seikka, johon ainoastaan
+muutamat hölmöt, semmoiset kuin hän, Bourdois, uskoi; vaan naiset itse
+sekä semmoiset veitikat kuin Gitrac näyttivät tuon harhaluulon,
+sovinnaisuuden vääräksi.
+
+"Olenpas minä ollut hölmö! Olenpas minä elämäni haaskannut! ajatteli
+hän, koputellen kämmenellään tuolin käsinojaa. Olenpas laskenut hyviä
+tilaisuuksia nenäni ohi!"
+
+Niitä hänelle johtui muutamia mieleen... Siinä talossa, jossa hän
+Mans'issa ollessaan asui, oli muuan nuori maalaistyttö huoneiden
+siivoojana. Tyttö, joka oli pulska ja viehättävä, viipyi hänen kahdessa
+huoneessaan aina kauemmin, kuin oli välttämätöntä, niin että nuori
+virkamies tapasi hänet usein siellä virasta tultuaan. Silloin hän
+muuten koetti tyttöä vältellä; pikku Ursule oli älykäs, olisi ollut
+katalaa viekotella häntä! Ja olihan hän sitä paitsi itse rakastunut...
+"Hölmö, hölmö! ajatteli hän nyt. Kun tuon olen käsistäni laskenut..."
+Sitte, Riom'issa asuessaan, toisessa virkapaikassaan, oli hän
+huomannut, että hänen ystävänsä, veronkantaja Baudoyer'n vaimo iski
+häneen suopeita silmiä; -- ja he olivat vaihtaneet toistensa kanssa
+käden puristuksia. Hän oli solakka, hiljainen nainen, jolla oli tuliset
+silmät... Silloinkin oli hän hillinnyt itseään ja välttänyt
+kahdenkeskisiä yhtymyksiä... "Hölmö, hölmö!... Eihän tuokaan muuta
+tahtonut, kuin sitä! Varmaankin oli hänellä ollut jo kymmenkunta
+rakastajaa! Ja se toinenkin, tuo pikku Ursule pyhimys... Muka viaton,
+kahdenkymmenen vanhana, maalaistallukka! Kyllä voin sanoa, että olen
+nuoruuteni hutiloinnut! Ja miksi, Herran tähden, miksi? Minkä
+periaatteen kunniaksi? Kelle olen hyvää tehnyt tahi kenen hyväksi ollut
+pahaa tekemättä? Louise Baudoyer, Ursule ovat kyllä saaneet toisia,
+vähemmin turhantarkkoja. Ja minä olen vain vanhentunut kuin houkkio,
+tahtomatta tuntea elämän ja onnen itse pääperustetta. Sillä Gitrac on
+oikeassa: paitsi rakkautta on kaikki muu joutavaa ajan viettoa. Ja
+nyt..." Hän nousi ylös ja meni huoneesensa. Se oli kolkko, jylhä huone;
+huonekalut -- sedän perintöä -- tuskin erottautuivat tummansinisiä
+tapetteja vastaan. Bourdois asettui kaappipeilin eteen ja tarkasteli
+läheltä itseään. Hän ei ollut hyvännäköinen sillä kertaa. Väsymys, joka
+johtui huonosta ruoansulatuksesta, kuvastui silmiä ympäröivissä
+kehissä, veltosti riippuvissa turpeissa poskissa ja tukkeutuneen nenän
+honotuksessa. Tyytymättömänä tästä tarkastuksesta, kohtasi hänen
+katseensa uunin reunuksella kehyksissä seisovan kuvan hänestä
+itsestään, joka oli neljätoista vuotta sitte Riomissa juuri hänen
+ystävänsä Boudoyer'n tekemä. Siinä oli Bourdois vähän yli
+kolmenkymmenen vanhana, silloin jo lihavana, mutta uljaana, verevänä,
+iloista ja lupaavaa nuoruutta uhkuvana. Bourdois soimasi omaa itseään.
+"Tomppeli, kun et ole kyennyt käyttämään omaa naamaasi hyväksesi!"...
+Hän palasi peilin eteen, avasi kauhtanansa, mutta sulki sen sitte taas,
+hermostuen nähdessään porvarillisen möhömahansa alushousuissa ja
+yöpaidassa...
+
+Mutta hänen valtasi innostuksen puuska:
+
+"Joutavia! Vähät siitä! Eihän Gitrac'kaan kauniimpi ole? Kalju kuin
+lanttu, laiska kuin luuska, kuihtunut, kulunut... Ja kuitenkin Zon on
+häneen ihastunut... Muutoin, tokko Zon vähäistäkään ajatteli sitä, että
+ikäni ja ulkomuotoni voisivat olla Nukkia miellyttämättä? Päinvastoin.
+Hän sanoi: 'Te olette juuri semmoinen, jommoista se pikkunen kaipaa...'
+Ja siinä hän, hiis vie, on oikeassa! Mikään ikäloppu minä en ole!
+Neljäkymmentä seitsemän vuotta on nykyaikaan miehelle vielä nuoruuden
+ikä: näytelmissä vain kuvataankin viidenkymmenen vuotisia
+viettelijöitä! Ja sitä paitsi minä olen eheä mies, minä, enkä mikään
+tyhjä, rikkinäinen rämppä, kuin Gitrac... Minä pidän kyllä puoliani
+vaikka koko maailman Nukkia vastaan..."
+
+Hän heitti aamukauhtanansa, voimisteli lihaksiaan ja harjasi sormillaan
+vielä tuuheita hiuksiaan. "Hyvä on", komensi hän. Ja hän soitti
+Philomènea alkaakseen pukeutumistaan. Hän tunsi voivansa paremmin kuin
+herätessään. Tee oli kieltämättä huuhtonut pois shamppanjan. Hän
+pukeutui tavallista huolellisemmin, sillä vaikka hän olikin tavoiltaan
+siisti ja puhdas, ei hän enää pitkiin aikoihin välittänyt siitä,
+miellyttikö hän taikka ei. Kun hän edellisenä päivänä, Gitracia
+katsellessaan, koetti ottaa selkoa siitä, mikä hänen menestyksensä
+aiheutti, huomasi hän, että kauppamatkustajan hiukset olivat vasta
+leikatut, viikset hyvin tasoitetut ja kärjistä ylöspäin kierretyt,
+kädet huolellisesti hoidetut. "En minä voi näyttäytyä tytölle, hiukset
+ja sormet tämän näköisinä", sanoi hän itsekseen. Hän pukeutui kuin
+tavallisesti ja meni ajattamaan partansa ja hiuksiaan leikkauttamaan
+parturinsa luo... -- "Hiukset lyhyenlaisiksi... Sitte pitää tasoittaa
+viikset ja kähertää ne ylöspäin, eikö niin Benamin? Viikseni ovat
+todellakin kuin minkäkin santarmin." Näitten menojen päätyttyä, näki
+hän hyvällä mielin kuvastimessa Bourdois'n nuortuneen pään. Vaalea,
+valmiiksi tehty rintasolmu, joka oli ikkunalla näytteillä, veti hänen
+huomionsa puoleensa: hän osti sen. Ostipa hän vielä parin vaaleita
+hansikkaita, samallaiset, kuin Gitrac'illa oli ollut edellisenä iltana.
+Sitte, kääntyen parturin puoleen, kysyi hän: -- "Tunnetteko, Benjamin,
+jonkun hyvän kynsien puhdistajan näillä seuduin?"
+
+Koettamatta salata hämmästystään, meni Benjamin kysymään asiasta
+isännältään; jonkun aikaa hiljaa puheltuaan, katosi tämä takapuotiin ja
+palasi parin minuutin kuluttua takaisin, tuoden vieraalleen pienen
+painetun kortin, joka tuoksui ihomaalille ja vanhalle öljylle, ja jossa
+oli luettavana: "Rouva Lamirault, hieroja, manikyyri ja pedikyyri,
+Dalou-katu 28." Bourdois palkitsi parturipojan tästä kaksinkertaisella
+juomarahalla ja lähti oitis Dalou-kadulle.
+
+Hän tapasi Rouva Lamirault'n vaatimattomasta puodista, joka oli
+puoleksi hajuvesi- puoleksi rohdos-liike, ja herätti huomiota taivaan
+sinisen seinämaalauksensa takia. Rouva Lamirault oli tumman ruskeaan
+puettu, lihavanläntä nainen, jonka kasvot olivat keltaiset, kuin
+keltataudin jälkeen, hiukset harmahtavat, kädet ihmeteltävät, valkoiset
+kuin norsunluu, ja todellinen suositus hänen taiteelleen; sanalla
+sanoen kunnioitusta herättävä ulkomuoto. Hänkin näytti hämmästyneeltä,
+kun Bourdois pyysi hoitoa käsilleen, vaan sanoi kuitenkin: "Heti
+paikalla, herra, tahdotteko olla hyvä ja istua..." Ja käytyään
+kojeitaan hakemassa alkoi hän leikellä entisen tarkastajan kynsiä. Hän
+puhui vähän ja ainoastaan lausuakseen kohteliaisuuksia. "Nämäpä
+säännölliset kädet... hyvin säännölliset sormet... Teette hyvin, herra,
+että niitä hoidatte, kun on tämmöiset ulottimet..." Bourdois katseli
+uteliaasti hänen työtään. Ei hän ollut aavistanut, että tarvittiin
+semmoinen joukko teräskaluja, voiteita ja harjoja kahden käden kuntoon
+saamiseksi. Varsinkin ihmetteli hän Rouva Lamirault'n kätevyyttä, kun
+tämä poisti lihakasvannaiset, jotka kynsien ympärystää rumensivat.
+Vihdoin, kolme neljännestuntia kestäneen ahertelun jälkeen, ilmoitti
+kynsien puhdistaja, että työ oli lopussa ja lisäsi, ettei kestäisi niin
+kauvaa seuraavalla kerralla, vaan että oli välttämätöntä käydä hänen
+luonaan ainakin kerta viikossa. Hän tarjosi sitte kotelon, joka sisälsi
+kaikki kynsikojeet ja voiteet. Bourdois arvasi, että kotelo oli jo
+vuosikausia kaupassa ollut, sen sisustan punainen sametti kun oli
+virttynyt, jopa hieman koinkin syömä. Hän sen osti kuitenkin, maksaen
+kaiken kaikkiaan viisitoista francs'ia kuusikymmentä centimes'ia, ja
+lähti pois, kynnykselle saakka Rouva Lamirault'n kohteliaisuuksien
+saattamana. Hänen suureksi hämmästyksekseen ei tämä nainen kuitenkaan
+tehnyt hänelle mitään sopimattomia esityksiä: hän oli, näet, elänyt
+siihen asti vakuutettuna, että kaikki kynsienpudistajat olivat joko
+porttoja tahi parittajia.
+
+Kello oli kolme, kun hän palasi kotia. Hän oli jotensakin tyytymätön
+nähdessään, ettei Philomène huomannut mitään muutosta hänen
+ulkonaisessa asussaan. Hänen oli nälkä. Hän käski tuoda itselleen
+toisen puolikypsän munan, mutta joi sillä kertaa päälle hieman punaista
+viiniä. Hieno hiki alkoi tuntua hänen sormissaan ja kämmenissään; hän
+katsoi kelloaan useita kertoja peräkkäin, muistamatta heti sen jälkeen,
+paljoko se oli... "Pitää olla levollinen, sanoi hän itselleen. Lähden
+kotoa neljännes yli kuuden. Nyt on viisi minuuttia yli neljä. Minulla
+on siis vielä yli kaksi tuntia aikaa. Minun ei pidä hermostuttaa
+itseäni... Sehän on ompelu-tyttö vain, Herra nähköön, eikä mitään sen
+enempää..." Mutta vaikka hän kuinka koettikin rauhoittaa itseään, tunsi
+hän kuitenkin syvää mielen liikutusta, johon sekaantui himoa, tuskaa,
+jopa (vaikkei hän sitä tahtonut myöntää) hiukan omantunnon vaivoja ja
+häpeätäkin. Hän käytti tahallaan paljon aikaa valikoidessaan
+puvustostaan sopivimmat vaatteet. Philomène sai toruja, etteivät
+irtonaiskaulukset olleet hyvin pestyt (Gitrac käytti ihan uusia
+kauluksia vain). Pahoillaan oli hän, ettei hänellä ollut täydellistä
+shakettipukua. Pitkä takki oli liian vakava siihen tilaisuuteen.
+Lopulta hän valitsi hiljan vaatturilta saamansa tummanruskean puvun:
+housuissa olivat vielä tuoreet silityksen jäljet, takki kävi hyvin ja
+mukautui oivallisesti hartioihin. Uusi kaulahuivi teki hänen mielestään
+iloisen vaikutuksen kauluksen taipeiden lomissa.
+
+Kun hän sitte, näin puettuna ja olkipyörylä päässään, katseli kuvaansa
+kaappipeilissä, kumosi hän sen ankaran tuomion, jonka aamulla oli
+ulkomuodostaan langettanut. "Minä olen nuoremman näköinen kuin Gitrac,
+se on varma. Sen se puku tekee!" Elantojärjestys oli tehnyt hänen
+hipiänsä tuoreeksi; hän ei näyttänyt enää niin veren tukkeuttamalta
+kuin tavallisesti jälkeen puolisen, kahvin ja konjakin juotuaan.
+
+"Hattuni vain ei ole häävi. Mutta vähät siitä!"
+
+Hän istuutui ja kävi lukemaan niitä kahta lehteä, jotka hänelle joka
+aamu tulivat, toinen creuseläinen jokapäiväinen, toinen parisilainen
+lehti. Hän ei tietänyt, mitä luki, vaikka kuinka koetti. Siitä
+tunteiden sekamelskasta, joka häntä juuri oli kiihdyttänyt, jäi
+jäljelle vähitellen vain levottomuus. Teko, johon hän oli käymäisillään
+käsiksi, tuntui hänestä samalla sekä rumalta että vaaralliselta ja
+naurettavalta... "Jos saavat tietää!... ja sen kyllä voivat saada
+tietää. Tuo kadun kulma, sehän on melkein minun seudullani!... Kymmenen
+yli viisi... Puoli kuusi... Mitä on tehtävä? Pysyä rauhallisesti
+kotona... Olla sinne menemättä... Ja tokkopahan hekään sinne menevät,
+ne tytöt? Thérèse oli puoleksi humalassa eilen illalla, kun hän sen
+lupasi. Hän varmaankaan ei sitä enää muista... Ja lisäksi hän laski
+vain leikkiä..." Neljännestä vailla kuusi Bourdois, epätoivossaan
+omasta mielenliikutuksestaan, pani taas pyörylänsä päähänsä ja katsahti
+taas peiliin. "Kyllä tämä hattu on ihan sopimaton... Minä menen
+Rennes-kadulle ja ostan itselleni panamahatun..." Tyytyväisenä, että
+oli löytänyt jonkun syyn, lähti hän heti ulos, astui ensin
+Montparnasse-katua ja sitte bulevardille. Katsahtaessaan asematalon
+kelloon, näki hän, että se oli viisi minuuttia yli kuusi. Hänet valtasi
+pelko, että hän myöhästyy. Hän hyppäsi ajuriin, käski ajaa
+hattukauppaan, valitsi ja osti kiireessä kahdeksankymmenen francsin
+panaman ja riensi, ajuria hoputtaen, yhtymäpaikkaansa kohti:
+"Pysähtykää vähän tällä puolen kulmaa!" Hän maksoi ajurille.
+Mielenliikutus kuristi häntä kurkusta: hän koetti rauhoittaa itseään
+sanomalla: "Olenhan varma, ihan varma, etteivät tule..." Hän katsahti
+kuitenkin ikkunapeiliin ennenkuin kääntyi kadun risteykseen. Ja kun hän
+siinä itselleen irvisteli, koettaen pidentää pyöreitä kasvojaan, sanoi
+hänen takanansa ilakoiva ääni:
+
+-- Kyllä, kyllä olette kaunis!
+
+Hän kääntyi. Se oli Zon, joka oli tuon lausunut. Ja Nukki oli siinä
+hänen mukanaan.
+
+Zon esitti:
+
+-- Neiti Nukki... Herra Jules, Louis'n ystävä.
+
+Ja lisäsi:
+
+-- Mennään Barouillère-kadulle. Siellä on rauhallisempi.
+
+Hän meni Nukin kanssa edellä. Bourdois oli tyytyväinen, ettei tarvinnut
+paikalla vastata. Hän suorastaan ei saanut ääntä lähtemään kurkustaan.
+Äkillisessä kohtauksessa hän ei ollut nähnyt eikä ajatellut muuta, kuin
+yhtä asiaa: "Kuinka _hän_ onkaan nuori! --" Ja noita kahta ystävätärtä
+vähän matkan päässä seuratessaan, hoki hän, takaa päin katsellessaan
+nuoren tytön haahmoa: "Mutta hänhän on vielä lapsi." Nukki olikin päätä
+lyhempi Thérèsea, joka ei ollut kovin iso hänkään. Hänen niskasta ja
+ohimoista käherretyt ruskeat hiuksensa veikeästi neulalla kiinnitetyn
+pehmeän olkihatun alla, hänen pikkaraiset jalkansa, pikkaraiset
+kätösensä todistivat hänen nimensä oikeaksi ja antoivat hänelle
+lapsellisen nä'ön, jonka käsityksen tosin taas hyvin kehittyneet
+lanteet ja sekä ylä- että ala-puolelta äärettömän kapeita vyötäisiä
+kehittynyt runko kumosi. Kokonaisvaikutus oli kaksinainen: ei tyttö
+eikä vielä täydellinen nainenkaan. "Mutta hänhän on oikein kaunis",
+ajatteli Bourdois, joka jo alkoi voittaa rohkeutensa takaisin. Hurja
+mieltymys, jota hän varmaankaan ei ollut aavistanut, kiinnitti häntä
+siitä hetkestä lähtien tuon lapsosen askeliin. Hänen halunsa saada
+katsella häntä voitti hänen ujoutensa; hän oli onnellinen, kun tytöt
+pysähtyivät ja kääntyivät häntä kohti, ja kun hän näki pikku pyöreät
+kasvot suippoleukoineen ja pikku suineen, joka oli niin säännöllisesti
+yhteen liittyvien punasten huulien muodostama, että se oli pikemmin
+huvittava, kuin kiihdyttävä, lapsen korvat, matalan otsan, pikku
+epämääräisen nenän, valkoisen persikkahipiän ja siniset, tavattoman
+isot ja siniset silmät. Nukki, niin juuri: herkullinen tumma nukki.
+Mutta niin uhkeilla lanteilla ja vartalolla varustettuna olisi oikea
+nukki miltei näyttänyt säädyttömältä. Bourdois ei vieläkään löytänyt
+sanoja, vaan katseli naivisti, ahnaasti nuorta hymyilevää tyttöä.
+
+Thérèse purskahti nauruun:
+
+-- Sanokaahan toki, puhui hän, jos tyttö ei teitä miellytä, niin
+voidaanhan mennä tiehemme?
+
+Entinen tarkastaja nauroi myös ja silloin oli väkinäisyys voitettu.
+Vaan sittenkin Bourdois vielä, vaikka hellittämättä katselikin Nukkia,
+puheli enimmäkseen Thérèsen kanssa. Hän kyseli Gitrac'ista: Thérèse
+lasketteli oitis kaksimielisiä puheita, jotka saivat Bourdois'n hiukan
+hämille, mutta Nukkia ne eivät näkyneet ollenkaan vaivaavan. Nukki
+puheli vähän, mutta joka kerta kun Bourdois'n katse kohtasi hänen
+katseensa, niin tyttö lisäsi sitä ystävällistä hymyä, joka ei
+hetkeksikään kadonnut hänen kasvoistaan.
+
+Vihdoin Thérèse huudahti:
+
+-- Puhukaahan toki vähän tekin. Annatte vain minun yksinäni laverrella.
+Teillä kuitenkin oli eilen illalla, herra Jules, suukopua aika lailla!
+Ja mitä tähän pikku tyttiin tulee, niin hän siellä neulomossa ei anna
+meille rauhaa lörpötyksillään. Eikö totta, Nukki?
+
+Nukki käänsi vielä kerran Bourdois'ta kohti vilpittömät, hymyilevät
+kasvonsa ja sanoi tyynellä äänellä:
+
+-- Eihän sitä voi näinikään ensi kertaa tavatessaan, eikö niin, herra?
+
+-- Tietysti, neiti, vastasi Bourdois, punastuen kuin koulupoika.
+
+-- No, sanoi Thérèse, näen, että minun tässä sitte täytyy sekä kysyä
+että vastata. Te tyttöä miellytätte, tiedättekö sen, sanoi Thérèse,
+kääntyen Bourdois'han päin: muuten hän jo olisi puikkinut tiehensä...
+Se, näet, pitää oman päänsä, vaikka onkin tuommoinen pienen
+kirkkoenkelin näköinen. Vaan emmehän me voi tässä kadulla seisoskella:
+muutoin Louis minua jo odottaakin. Hän antoi minulle toimeksi sanoa
+teille, että jos teidän sopii, niin voitaisiin syödä päivällistä kaikki
+neljä yhdessä tänään.
+
+Bourdois ja Nukki vaihtoivat katseen, jonka he ymmärsivät ja jonka
+Thérèse myöskin ymmärsi.
+
+Hän jatkoi:
+
+-- No niin! Se ei teille, rakastuneille, ole mieliksi? Haluatte
+mieluummin syödä kahden kesken?
+
+Nukki sanoi:
+
+-- Ei tänään, ell'ei herralla ole mitään sitä vastaan.
+
+-- Hän ei ole muka kylliksi hieno, selitti Thérèse.
+
+-- Enkä ole sanonut mitään kotona olevani poikessa.
+
+-- Olisitteko, neiti, huomenna vapaa? rohkeni Bourdois kysyä.
+
+-- Huomenna... en taida... Mutta ylihuomenna voisin järjestää asiat,
+luullakseni... Ainakin päivällä. Vaan ei päivälliseksi.
+
+-- Äitisi välittää viis siitä, syötkö kotona tahi et!
+
+Vähäinen väre karkoitti hetkeksi hymyn Nukin kasvoilta.
+
+-- Ei kuitenkaan niin paljon kuin luulet, sanoi hän. No niin...
+ylihuomenna voin olla vapaa... Koko päivän aina kello kuuteen tahi
+seitsemään asti.
+
+-- Siis, sanoi Bourdois äänellä, jota hänen ei onnistunut
+pitää lujana... me voisimme... me voisimme syödä aamiaista
+Champs-Elysées'lla.
+
+Tytöt hymähtivät.
+
+-- Kuulkaa, sanoi Thérèse, minä selitän teille: tällä tytöllä on omat
+ajatuksensa. Champs-Elysées ei ole hänelle mistään arvosta. Se on liika
+hienoa, liika humuista. Hän tahtoisi, että veisitte hänet maalle.
+
+-- Vallan mielelläni. Minnekä päin? Saint-Cloud'hun?
+
+-- Villebonin Ermitage'een... Hän on siellä kerran syönyt päivällistä
+ja huvitellut. Hän tahtoisi vielä kerran käydä siellä.
+
+Bourdois synkistyi hieman. Nukki, joka katseli häntä koko ajan, teki
+hänet iloiseksi jälleen sanomalla:
+
+-- Se oli neljä vuotta sitte... Söin siellä eräissä häissä. Minä olin
+morsiusneitsyenä. Oli oikein hauskaa. -- Ja kyllä se on totta;
+tahtoisin mennä sinne.
+
+-- No hyvä, olkoon menneeksi Villebon sitte, vastasi Bourdois. Missä
+tavataan, neiti?
+
+-- Sinne matkustetaan Montparnassen asemalta. Pysähdytään Bellevue'n
+asemalle. Vaan sieltä on ajettava hevosella.
+
+-- Otetaan hevoset.
+
+-- No niin... ratkaisi Nukki kehoittavan vakuuttavalla tavalla, joka
+teki hänet niin kiehtovaksi... jos tahdotte... kymmenen tienoilla
+aamulla, ylihuomenna asemalla, likellä nostokonetta alaalla?
+
+-- Se on päätetty.
+
+Hän hymyili täydellisesti. Hän oli nähtävästi tyytyväinen. Bourdois
+tunsi sydämessään kiitollisen hellyyden puuskan tuosta ilon ilmaisusta.
+Hän oli siis tyttöä miellyttänyt.
+
+-- Vaan nyt, sanoi Nukki, täytyy minun mennä.
+
+-- Ja minun myös, huudahti Zon. Hyvästi, herra. Vien teiltä terveiset
+Gitrac'ille, eikö niin?
+
+-- Niin. Käyköön minua tervehtimässä palattuaan.
+
+-- Kyllä sanon hänelle. Näkemiin.
+
+-- Näkemiin.
+
+Bourdois puristi ensin Zonin kättä; ja silloin vasta huomasi hän hänen
+olevan hiukan väsyneen näköinen.
+
+Sitte piteli hän hetkisen kädessään, rouva Lamirault'n hoidon
+kaunistamassa kädessään, pikku tytin nukkikätöstä. Heidän näin toisiaan
+kiinni pidellessään, katseli hän tyttöä suoraan silmiin, ahnaasti. Ja
+tyttö antoi katsella itseään, viehättävää kunnioituksen hymyään
+keskeyttämättä.
+
+Bourdois sopersi:
+
+-- Ylihuomenna siis, kello kymmenen... neiti Nukki.
+
+Vastahakoisesti laski hän kädestään pikku kätösen ja poistui,
+tohtimatta kertaakaan kääntyä, vieden mukanaan muistissaan,
+jonkinlaisena ilolauluna, jonkinlaisena juhlailmestyksenä Nukin katseen
+ja hymyn.
+
+
+
+
+III.
+
+
+Villebonin vanhan hovin paikalla, joka ennen kuului Maine'n
+herttualle, sitte Penthiévre'lle, sitte Lamballe'lle, kohoaa nykyään
+ulkoravintola, joka on varustettu hyvin avaroilla, hyvin erimuotoisilla
+huonerakennuksilla, jotka sen tekevät kylän näköiseksi, ja johon
+muutamia vuosia sitte on liittynyt iso hakatusta kivestä ja tiilistä
+tehty huvila, jossa voi saada asunnon. "Ermitage" on Bellevue'n ja
+Meudonin ympäristöllä huvittelevain tavallinen pysähdyspaikka ja
+myöskin kesäasunto muutamille yksinäisyyteen ihastuneille filosofeille
+ja varoville rakastaville pariskunnille. Paikka olisi hurmaava ilman
+tuota ihmisliiallisuuden näköä, jota suuret kaupungit, niin sanoakseni,
+säteilemällä heittävät ympärilleen, ja joka ilmenee kulutetuissa
+nurmikoissa, sunnuntaiyleisön häviämättömissä jätteissä, ihmisten ja
+hevosten, rattaiden ja konevaunujen nostamassa pölyssä.
+
+Mutta kun kevät on kukkeimmillaan taikkapa heinäkuussakin, kun sade on
+viljavasti huuhdellut puitten lehviä, huvimajojen rautalaitteita,
+rakennusten kattoja ja sivuja; kun se äkkiä on tehnyt lopun
+matkailijatulvasta ja verestänyt kellastuneen ja tallatun nurmen, --
+silloin Ermitage on nimensä ansainnut [Ermitage merkitsee erakon
+asunto. Suomentaja.] ja voi, jos ken pystyy mielikuvitustaan aisoissa
+pitämään, saada uneksimaan, että Parisi on hyvin etäällä, että
+loppumattomat metsät tätä teennäistä kylää ympäröivät, kauniit, synkät
+ja hiljaiset pyökki-, koivu- ja tammimetsät.
+
+Semmoinen aurinkoinen ja kuitenkin vielä vilpoinen päivä, jolloin ilma
+on kuulakka ja raitis, vehreys korea ja kirkas, oli se päivä, jona
+huvilan eräässä soikeassa huoneessa kahdelle hengelle katettu,
+ruusuilla ja neilikoilla kaunistettu pöytä noin puolen päivän aikaan
+odotti aterioitsijoita, joiden tulo jo edellisenä päivänä oli
+ilmoitettu. Bourdois, joka pelkäsi yllätyksiä ja myöskin halusi, niin
+paljon kuin mahdollista, pitää onneansa syrjässä uteliaiden katseilta
+ja häiritseviltä kohtauksilta, oli todellakin pitänyt tarpeellisena
+käydä edellisenä päivänä paikkoja tarkastelemassa. Silloin oli
+aamupäivällä jälleen sadellut; ukkospilviä harhaeli paikoittain
+taivaalla; puut olivat märät. Ravintolan räystäistä valui vettä;
+huvimajain lehdet värisivät alakuloisesti. Nähdessään entisen
+tarkastajan epävarmuuden oli isäntä esittänyt, että pöytä katettaisiin
+huvilaan. "Meillä on hyvin siistejä pieniä huoneita... Voi panna uunin
+lämpiämään. On tapahtunut, että vieraat, jotka ovat tulleet tänne
+ainoastaan aamiaista syömään, sitte ovat viipyneet täällä parikin
+päivää." Bourdois oli tuntenut sydäntään kutistavan... Viipyä...
+kahdenkesken täällä... viipyä enemmän kuin päivän Nukin kanssa! Hän oli
+antanut näyttää itselleen asunnot, jotka enimmäkseen vielä olivat
+vapaat. Niistä hän oli valinnut yhden, johon kuului kaksi huonetta:
+toinen, joka oli nurkkahuone, antoi leveän oviakkunan kautta metsään
+päin ja oli muodostettu saliksi vaalean sinivihreillä tapeteilla,
+hauskoilla bambuhuonekaluilla ja seinillä riippuvilla piirroskuvilla:
+toisessa taas, joka oli vaatimattomampi, synkempi, oli ranki-vuode.
+Bourdois loi sinne vain pikaisen silmäyksen, sillä isäntä teki hänet
+araksi.
+
+Hän sanoi välinpitämättömästi:
+
+-- Annatte meille aamiaisen salissa. Ja kamarin jätätte myöskin
+käytettäväkseni.
+
+-- Niin... sanoi isäntä. Siltä varalta, että "rouva" tahtoisi hetkisen
+levätä.
+
+"Niin juuri" ajatteli Bourdois... "Huomenna voi olla helle ja Nukki voi
+olla väsynyt... Sanon hänelle niin, kun tulee puhe kamarista..."
+
+Ruoan tilaus vaati sitte ajatuksen vaivoja. Tietysti shamppanjaboolia
+koko ajan. Tuoretta meriäyriäistä, pieniä turnedoo-biffejä
+tryffelisienien kanssa... paistettuja perunoita, paistettua nuorta
+kananpoikaa vihannesten kanssa, jäätelöä ja mansikoita... Semmoinen oli
+tulos isännän ja vieraan yhteistyöstä.
+
+-- Ja jos huomenna sattuisi olemaan näin kostea ilma, niin antakaa vain
+pikkusen lämmittää huonetta kuivemmaksi.
+
+-- Herra saa olla ihan huoleti. Ilmapuntari nousee. Huomenna on ihana
+ilma.
+
+Ennustus toteutuikin. Muutama tunti auringon paistetta seuraavana
+aamuna riitti palauttamaan puille niiden kesäisen asun. Edellisen
+päivän sadekuuroista ja sitä edellisen ukkosesta oli jäljellä vain
+suloinen, raitis ilma, kun isäntä, muutamia minutteja ennen kahtatoista
+päivällä, tuli katsastamaan aamiaisen järjestelyä, sijoitti kukkia
+pöydälle ja sulki puoliväliin suuren ikkunan sälekaihtimet.
+
+Bourdois ja Nukki tulivat muuten Ermitage'een vasta yhden tienoilla. He
+olivat tavanneet toisensa Montparnassen asemalla kello kymmenen ja
+kolmenkymmenen junaan: mies, ruskeat vaatteet päällä ja panamahattu
+päässä, tyttö, yltä yleensä tumman siniseksi puettuna. Nukki näytti
+niin nuorelta, että Bourdois, itseään rohkaistakseen, sanoi:
+"Minullahan voi hyvin olla tytär, jonka kanssa olen huvittelemassa."
+Rautatiematkaa kesti vain vähän aikaa. Bellevuessä kysyi Nukki
+matkatoveriltaan:
+
+-- Onko teidän yhdentekevä mennä jalkasin Ermitage'een? Sinne ei ole
+lainkaan pitkä matka ja nyt on hyvä ilma!
+
+Luonnollisesti Bourdois suostui. Montparnassen asemalta lähdettyään he
+eivät olleet vaihtaneet montaa sanaa keskenään; mutta ei vanha poika
+eikä nuori tyttökään tuntenut mitään tukalaa heidän yhdessäolossaan.
+Niinkuin heidän ensi tapaamallaankin Nukki vain hymyili suloisena ja
+hilpeänä. Bourdois taas eli hänelle vain uutta tunne-elämää, jommoista
+hän ei ollut koskaan kokenut, joka ei ollut hetkeksikään muuttunut
+toisellaiseksi ja joka oli siihen määrin hyvää, täysinäistä ja
+suloista, ettei hän muistanut koskaan, koskaan ennen tunteneensa, ei
+edes nuoruutensa päivinä, moista olemassaolon hetkeä, joka niin olisi
+ansainnut onnen nimeä, kuin tämä.
+
+"Tämä on kuin ukkosen isku, ajatteli hän. Siitä hetkestä, kuin tämän
+lapsen silmät näin, olen häntä rakastanut..."
+
+Hän ihmetteli, ettei tuntenut mitään omantunnon vaivoja: kaikki hänen
+periaatteensa, kaikki hänen arvostelunsa olivat Nukin siniset silmät
+lakaisseet pois. Hän rakasti Nukkia, niinkuin koulupoika rakastaa ensi
+lempensä esinettä, rakkaudella, joka voisi sanoa, puhdistaa ja
+raitistaa sydämen, tekee pään terveeksi, jopa joksikin ajaksi suojelee
+aistillisia himojakin vastaan. Nukin kanssa yhdessäolo näytti hänestä
+tästä lähin välttämättömältä: nähdä hänet edessään huoneen sohvalla
+tahi kävellä hänen rinnallaan Bellevuen puitten siimeksessä pitkin
+noita sammaltuneita kuninkaallisia käytäviä, missä muinoin suuren
+Dauphinin vaunut olivat vierineet, seurata hänen sinistä helmaansa,
+ohukaista nilkkaansa, pikkaraisen jalkansa keltaista kenkää, katsella
+hänen olkihattuansa, niskaansa, vyötäisiänsä, vartaloansa, kudotuilla
+käsineillä verhottuja kätösiänsä, valkoista sinijuovikasta
+päivänsuojaansa, häntä itseään elävänä, liikkuvana, -- se häntä
+ihastutti, se karkoitti äärettömän kauas kaikki muut aatokset, se sai
+hänet elämään voimakasta nykyhetken elämää, se häneltä riisti kaiken
+harkitsemiskyvyn: sese täytti hänet kokonaan.
+
+-- Onpas Ermitage neljässä vuodessa muuttunut...
+
+Iloisena, kävelystä punottaen, ihmetellen ja kuitenkin hieman
+pettyneenä katseli Nukki huvilaa, sen hakatusta kivestä tehtyjä seiniä,
+punaisia ikkunanluukkuja, kun se siinä seisoi paikalla, missä hän ennen
+oli kiikkunut sulhaspoikansa kanssa. "Hän oli koululainen silloin,
+sanoi hän, -- ja nyt insinööri." Nukki ensin ihmetteli, ett'ei Bourdois
+ollut antanut kattaa aamiaispöytää ulos vehreän lehtikatoksen suojaan;
+mutta huomattuaan hänen silmissään hieman tuskallista ilmettä ja
+peläten, että oli häntä pahastuttanut, lausui hän hyväksyvästi:
+
+-- Teitte kuitenkin hyvin; ulkona olisi ehkä ollut vaikea olla.
+
+Muutoin miellytti häntä kovin pieni huoneusto, kun hän sen sai nähdä.
+Hän keikkui kukitetun pöydän edessä ja luki ruokajärjestystä, tehden
+samalla huomautuksiaan: "Meriäyriäistä... tiedättekö, sitä vain minä
+rakastankin! Mutta siinä pitää olla kuori mukana!... Biffejä? Saatte
+syödä minunkin osani, sillä lihasta minä en välitä!... Mutta sen sijaan
+otan multasienet... Paistettua kananpoikaa! Pikkuinenko kananpoika?
+Miksikä se on tapettu?... Hedelmä jäätelöä... Me ostamme itsellemme
+neulomoon jäätelöä aseman lähellä olevalta myyjältä... Mansikoita,
+se on hienoa! Voinhan sekoittaa niitä shamppanjaan?" Hän
+heittäytyi Bourdois'n kaulaan, suuteli häntä, juoksi sitte
+nuuskimaan makuuhuonetta, jossa hän otti selkoa sirotusta
+pähkinäpuuhuonekalustosta, piirroksista seinillä ja pienistä
+koristekaluista. Bourdois katseli häntä. Hän tunsi vielä kaulassaan
+nuorien huulten tuoreuden. Se oli ensi suudelma, jonka tyttö hänelle
+antoi; pyytää ei hän olisi sitä häneltä uskaltanut. Häntä ihmetytti
+vielä se, ettei hän tuntenut mitään hämminkiä, pelkkää onnea vain.
+
+"Minä en voi koskaan elää ilman tuota tyttöä", ajatteli hän.
+
+Nukki avasi samassa kamarin ikkunan laskeakseen valoa sisään; varmasti,
+käyttäytyen kuin täydellinen rouvasihminen ainakin ja nousten
+varpailleen voidakseen nähdä itsensä uunin peilissä, laitteli hän sitte
+hiuksiansa, jotka olivat joutuneet hiukan epäkuntoon ulkoilmassa.
+
+Bourdois ajatteli:
+
+"Hän on hurmaava... Ja merkillisintä on, että hän viihtyy minun
+seurassani".
+
+Se olikin kieltämättä tosi: Nukin täysin luonteva käytös, hänen
+iloisuutensa, tapansa kohdella seurakumppaniaan, kaikki todisti, että
+Bourdois, turpeista leukapielistään ja harmaista hiuksistaan
+huolimatta, ei herättänyt tytössä vähääkään vastenmielisyyttä.
+Korkeintaan huomasi hän silloin tällöin, että hän kävi vakavaksi, hyvin
+vakavaksi: haaveksi, oli kuin poikessa seurasta. Niinä hetkinä ainakin
+hän oli kahdeksantoista vuotensa näköinen. Mutta sitä ei kestänyt
+kauvan; hänen seurakumppaninsa ensi sanasta, ensi kutsusta puhkesi
+hänen suloinen hymynsä, lapsellisen iloinen muotonsa ilmi jälleen.
+
+Niin pian kuin meriäyriäinen oli tuotu pöytään, kävivät he
+aterioitsemaan ja söivät hyvällä ruokahalulla. Siinä äyriäisen kuorta
+murtaessaan (se tuotiin kuorineen!) kertoi Nukki ensimäisestä
+käynnistään Villebonissa, noista häistä, jotka suorastaan olivat
+jättäneet hänen muistiinsa lähtemättömän kuvan.
+
+-- Se oli eräs serkkuni, joka vietti häitä... serkku isän puolelta...
+Hän silloin vielä eli, isäni; palveli vakuutusalalla. Se tyttö meni
+naimisiin erään herra Nadalin kanssa: ettekö tunne herra Nadalia? Hän
+palvelee Orléans'in rautatiellä, semmoinen lihava, parrakas. Meistä
+morsiusneitsyeistä hän oli hirveän ruma. Mutta Marie'ta, hänen
+morsiantaan, hän miellytti... Mitäs muuta tarvitsikaan, vai?
+Minulle oli sulhaspojaksi annettu herra Nadalin veli, joka kävi
+insinöörikoulua. Se taas, se oli miellyttävä, solakka; sillä oli ihan
+pienet viikset eikä ollut laisinkaan veljensä näköinen... Jumala!
+Kuinka meidän kahden oli hauska... Hän oli niin vallaton. En koskaan
+olisi uskonut, että melkein kahdenkymmenen vuoden vanha poika voi olla
+niin vallaton... vallattomampi kuin minä, joka olin viidentoista
+vanha... (Vieläkö shamppanjaa? Ihanhan te juotatte humalaan minut!...
+En minä ole tottunut...) Mentiin kiikkumaan juuri missä nyt on tämä
+talo. Leikittiin piilosilla metsässä: Maurice (hänen nimensä oli
+Maurice) kiipesi puuhun ottamaan olkihattuansa, jonka minä sinne
+viskasin... Hulluja oltiin, ihan... Voi, kuin täällä alkaa tulla
+vari...
+
+Keskipäivän kuumuus alkoi viedä voiton metsän viileydeltä. Bourdois ja
+Nukki olivat käyneet pöytään nälkäisinä, kuin kaupunkilaiset
+aamukävelyllään maalla ainakin; Bourdois tunsi olevansa tulipunainen ja
+hikipisarat helmeilivät nuoren tyttösen otsalla ja kaulalla... Bourdois
+pyysi tarjurin tuomaan Nukille viuhkan.
+
+Hän huiskutteli sitä, hienon maailman naisen tavoin.
+
+-- Kuinka sievä olettekaan! täytyi entisen tarkastajan saada sanotuksi.
+
+-- Ihanko, miellytän teitä?
+
+Hän taukosi penkomasta multasieniään ja katseli Bourdois'ta suoraan
+silmiin, korostaen hymyään.
+
+-- Josko minua miellytätte?! huudahti hän tulisesti. Olette
+ihastuttava. Miksikä sitä minulta kysytte?
+
+-- Sillä on hetkiä, jolloin epäilen sitä... Eihän sitä voi olla
+kaikille mieleen?
+
+"Nähtävästi, ajatteli Bourdois, käyttäydyn hänen mielestään liian
+kylmästi häntä kohtaan. Ja toden perään, minähän istun kuin isä hänen
+rinnallaan... Gitrac olisi minun sijassani jo mennyt pitemmälle..."
+
+Hän teki päätöksen.
+
+Kun tarjuri on ottanut pois katteet ja menee paistia hakemaan, silloin
+suutelen Nukkia.
+
+Tämä päätös pahastutti häntä vähän: hänestä näytti, että hän turmeli
+ennen aikojaan jotakin kaunista, haaskasi varman onnen.
+
+"Vaikka... mutta pitää, pitää..."
+
+Heti kun he olivat jääneet yksin, siirsi hän tuolinsa likemmäksi Nukin
+tuolia ja tarttui häntä molemmista käsistä. Tämä salli tehdä sen...
+näytti odottavan sitä vakavana. Bourdois kosketti suullaan pikku
+kätösiä; neulanjälkineen sormissa olivat ne, niinkuin Faustissa
+Margaretan kädet, hiukan vailla hoitoa. "Minä vien hänet Rouva
+Lamirault'in luo", ajatteli hän niitä suudellessaan. Häntä vaivasi
+ylenmääräinen arkuus, todellinen ahdistus; tunne, jota hän otaksui
+olevan Nukissa, levisi, niin sanoakseni, häneen itseensä; hän tunsi
+mielessään ukkorähjälle itsensä antautuvan nuoren ja kauniin tytön
+häpeää. Kuitenkin rohkeni hän painaa viiksensä aina vain taipuvaisen,
+aina vakavan pikku tytön poskia ja ruskeita hiuskiharoita vastaan. Hän
+teki sen kuin hartauden toimituksen, eikä se tuottanut hänelle mitään
+huvia, ei enemmän kuin se vakava suudelma, jonka Nukki painoi hänen
+poskelleen, kun hän poistui istuutuakseen tuolilleen. Kaikki tämä oli
+tapahtunut äänettömästi. Tarjuri, joka tuli huoneeseen, tuoden
+kananpojanpaistia, näkyi palauttavan heille puhekyvyn ja iloisuuden...
+Haihduttaakseen alakuloisuuden, kirpeyden tunteen, joka alkoi häntä
+vallata, kaatoi Bourdois itselleen pelkkää shamppanjaa; siihen asti oli
+hän sitä juonut vedellä sekoitettuna.
+
+"No, mikäs minun mielessäni nyt liikkuu? ajatteli hän. Mikä minua
+kiusaa? Minä rakastan tuota pikkusta; minua huvittaa suudella häntä
+eikä se näy häntäkään ikävystyttävän. Vaan... me tunnemme toisiamme
+liian vähän ja on hankalata toimia liian sukkelaan..." Se, mikä hänelle
+olisi ollut mieluisinta sillä hetkellä, olisi ollut ottaa tyttö
+polvilleen, keinutella häntä kuin nukkia, lasta, milteipä pyytää
+häneltä anteeksi kuiskaamalla korvaan: "Minä olen ryppyinen, vatsakas
+ukkorähjä, mutta rakastan teitä kovin. Koettakaa rakastaa minua; tulen
+olemaan niin onnellinen ja olen rakastava teitä paljon!..." Sitä hän
+olisi tahtonut. Mutta sen sijaan näytti, kuin olisi pitänyt antaa
+tapahtumille vauhtia, rientää suoraa päätä maaliin... Semmoinen oli
+Gitrac'in ja Thérèsen mielipide ja tuntuipa hänestä kuin se olisi ollut
+Nukinkin mielipide. Nukki nähtävästi ihmetteli hänen malttiaan. "Hän
+välittää minusta viis, hänkin." Niin monasti oli hän lukenut naisten
+silmistä halveksivaa, miltei vihamielistä ivaa voittamattoman
+arkuutensa tähden.
+
+"Kas niin, kas niin! sanoi hän tyhjentäessään shamppanjalasiaan... Pois
+naivisuus! Tämä lapsi on ihan samallainen kuin Thérèse ja muut sen
+semmoiset... turmeltuneempi, pahempi kuin koulupoika. Olisinpa liian
+tyhmä..."
+
+Rohkaistakseen mielensä alkoi hän puhella siitä, mitä siinä neulomossa
+tehtiin, jossa Nukki työskenteli.
+
+-- Eikös heillä kaikilla ole joku miestuttava, vai?
+
+-- Kyllä, varmaan! sanoi Nukki ajattelematta. Ensiksikin,
+ymmärrättehän, ne, joilla ei ole kotia... Ei ne tule toimeen sillä,
+minkä ansaitsevat. Vaikkapa söisivätkin aamiaista seitsemälläkymmenellä
+viidellä ja päivällistä kahdeksallakymmenellä centimes'illà, niin ei
+siinä paljoa jää vaatteisiin, lämpöön, pesuun, valoon, asuntoon... Ja
+sitte olla aina yksin kamarissaan, ikävää se on kovin... Tekee sitä
+mieli tehdä tuli pesään... Eikäpä tuosta muuten ole pahaa kellekään,
+eikö niin? Se siinä vain on, että toiset pysyvät lujina, toiset ei.
+
+"Siinä hänen katkismuksensa", ajatteli Bourdois, sillä välin kuin
+tarjuri tarjosi jäätelöä ja leivoksia. Hän tunsi mielensä kovin
+masentuneeksi.
+
+-- Entä Thérèse? kysyi hän.
+
+-- Thérèse, hän pysyy. Puheessa hän ei pelkää ketään. Neulomossa hän
+kertoo juttuja, jotka saavat meitä pakahtumaan naurusta... pahempia,
+kuin mitkä: en tiedä mistä hän niitä ottaa. Mutta tähän saakka ei hän
+ole ollut kenenkään kanssa tekemisissä. Hän asuu, näet, äitinsä luona:
+he elävät omilla ansioillaan. Vaan nyt hän on pikiintynyt teidän
+ystäväänne sentähden, että hän on niin hieno.
+
+-- Mitä mieltä te olette ystävästäni, Nukki? kysyi Bourdois,
+mustasukkaisuuden kiihdyttämänä.
+
+Nukki nyrpisti suutaan:
+
+-- Ei hän ole minun mieleisiäni. Mutta hän on hyvin puettu. Ja
+neulomossa hän kyllä miellyttää.
+
+-- No, olisitteko mieluummin tullut tänne hänen, kuin minun kanssani?
+
+Tämä rohkea kysymys hämmästytti häntä itseään. Nukkia se ei näkynyt
+loukkaavan. Hän mietti kotvasen vakavana ja sanoi sitte:
+
+-- En luule. Hän ei ole minun mieleisiäni, sanoin sen jo. Hän on
+liian... kuinka sanoisin? Hän näyttää siltä, kuin välittäisi vähät
+mistään.
+
+"Minä siis, ajatteli entinen tarkastaja, olen hänen mieleisiänsä?" Ja
+siitä vastauksesta olisi hän hänet syönyt suudelmillaan, ell'ei tarjuri
+samassa olisi puhdistanut muruja pöydältä, ja pannut puhtaalle
+pyyhkimelle kahvia, liköörejä, sikareja ja savukkeita. Lopetettuaan
+tämän toimensa sanoi hän ennenkuin lähti:
+
+-- Jos herrasväki jotakin tarvitsee, niin voitte vain soittaa.
+
+Ja hän osotti vasemmalla puolella ikkunaa olevaa sähkökellon nappulaa.
+
+"Nyt on hetki tullut, ajatteli Bourdois, kun hän vihdoin oli aivan
+yksin Nukin kanssa. Viivytellä vielä olisi naurettavaa..."
+
+Hän myönsi itselleen kuitenkin vielä lyhyen lykkäyksen: sen ajan, että
+sai rauhassa nauttia kahvinsa, liköörinsä ja sikarinsa. Nukki joi
+myöskin kahvia ja likööriä. Nukki poltti savukkeenkin. Nukki vain ei
+puhunut melkein ollenkaan enää, vastasi vain yksikantaan Bourdois'in
+ahkeraan sanoja ladellessa. Päivällisen syötyä Nukki ei hymyillyt enää
+lainkaan; poltteli vain vakavana savukettaan. Bourdois'sta tuntui, että
+tyttö oli hiukan humalassa, hiukan shamppanjan ja ruo'an huumaama.
+Mutta hän oli hänestä huolissaan silti yhtä paljon, horjuen kahden
+pelon välissä, ettei olisi hänelle vastenmielinen joko liian rohkeuden
+tahi liian itsensä hillitsemisen kautta.
+
+Yht'äkkiä viskasi tyttö pois savukkeensa ja sanoi muuttuneella,
+ryntäävällä äänellä:
+
+-- Olen kai mielestänne liian vallaton, vai?
+
+-- Ettekä... ollenkaan, sanoi Bourdois. Olette... hurmaava.
+
+-- Kyllä minä sen hyvin näen, että olen mielestänne liian vallaton,
+jatkoi Nukki. Thérèse sanoi toissa päivänä: on miehiä, joita se
+miellyttää, toisia, joita se vieroittaa. He pelkäävät taikka ei se tee
+mitään vaikutusta heihin. Ja, tiedättekö, kuitenkin olen minä vanhempi
+kuin Thérèse... Syyskuussa kahdeksantoista vuotta!... Siinä i'ässä on
+jo äitejäkin. Sitä paitsi minä vain näöltäni olen tämmöinen letukka:
+hiuksenikin leikattiin viime vuonna kuumetaudin jälkeen. Muutenkin, sen
+vakuutan, on Thérèse minusta aika lailla jälellä.
+
+-- Se juuri on minunkin mielipiteeni... Minusta olette ihastuttava
+semmoisena, kuin olette... Sen parempi ei voikaan olla, koetti Bourdois
+vielä puhua.
+
+Ja se, mitä hän sanoi, näytti hänestä typerältä.
+
+Hän nousi ja meni likemmäksi Nukkia. Mutta tyttö oli käynyt
+hermostuneeksi, ja peräytyi. Hänen siniset silmänsä kostuivat hänen
+puhuessaan:
+
+-- Siinä tapauksessa... etten teitä miellyttänyt, olisi teidän pitänyt
+sanoa se toissa päivänä, kun tavattiin ensi kerran Barouillère-kadulla.
+Olitte päinvastoin semmoisessa höyryssä, että oikein naurettiin
+perästäpäin, Thérèse ja minä! Vaan minua se huvitti ja minä ajattelin
+heti: "No hyvä, koska häntä näin paljon miellytän, niin sopii se sitte
+minunkin puolestani!..." Osuitte oikeaan aikaan... tahdoin saada
+jonkun... te ette voi sitä ymmärtää, mutta niin se on... minä tahdoin,
+minä tahdoin... Niin piti. Eikö sitte yhtä hyvin jonkun, jota
+miellyttäisin, ja joka olisi kunnollinen, vakava, niinkuin te? Vaan
+nyt, tänään näyttää kuin olisitte muuttanut mielenne... Pelkäätte
+kajota minuun. Kohtelette minua, kuin mitäkin tyttöletukkaa.
+
+Hän nyyhkytti kuivasti, hermostuneesti. Mutta sitte hän taas heti alkoi
+puhua, miltei vihaisesti.
+
+-- Vaan minä en ole mikään letukka. Jos olisin tahtonut, niin olisi
+minulla ystäviä enemmän kuin kellään. Thérèse teille kyllä on puhunut,
+etten voi mennä ulos, ellei heti joku ole jäljessäni. Mikä sitte teitä
+ei minussa miellytä? Pelkäättekö? Olenhan jo yli seitsemäntoista
+vanha!... Vai joko sitte olette saanut kylliksenne minusta?
+
+-- Nukki! koetti Bourdois keskeyttää, seisoen siinä typerryksissään
+hänen puheestaan.
+
+-- Enkä ole mikään letukka, jatkoi Nukki, ihan punasena vihasta.
+Minulla on lyhyet hiukset ja nukin muoto; mutta ei kukaan neulomon
+tytöistä ole niin kehittynyt, kuin minä... Tuossa, katsokaa sitte!...
+
+Hän riuhtaisi pois neulan kauluksestaan ja aukaisi yhdellä tempauksella
+puseronsa vyötäisiä ja olkalapoja myöten. Täyteläinen, pullea, kuin
+kyyhkysen kaula paljastui, näyttäen kureliivisuojuksen karikkojen
+kohdalle asti hartiat ja komean, punertavan, mehevän rinnan. Veri
+tulvahti vanhanpojan päähän. Mutta olikohan hänellä aikaa nähdä mitään?
+Hän oli tuossa tuokiossa jo nuoren tytön jalkojen juuressa ja aivan
+kuin itsestään sulki hän molemmin käsin liivin jonkunlaisen kiihtyneen
+häveliäisyyden valtaamana. Painaen suuren harmaan päänsä jälleen
+verhottujen hartiain väliseen kuoppaan, sopersi hän:
+
+-- Ei!... minä pyydän sinua... En tahdo! Sinä et saa!...
+
+Nukki oli niin ihmeissään, niin hämmästynyt, ettei voinut vastata
+mitään. Painaen häntä rintaansa vastaan, peittäen suudelmilla hänen
+ruskeita kiharoitaan korvien kohdalta, jatkoi Bourdois:
+
+-- Pikkunen! Rakkaani... älä ole niinkuin nuo tytöt, kuin Thérèse, kuin
+kaikki muut... Vakuutan sinulle... ei se sinulle sovi. Olen varma, että
+sinä olet suuremman arvoinen. Tämmöinen vanha kuin minä... ja sinä niin
+nuori, niin kaunis!... Näet sen, se inhottaisi minua ikipäiviksi. Mutta
+sentään, minä sinua rakastan... enkä minä tahdo turmella sinua... Älä
+suutu! Minä en osaa selittää sinulle... Mutta näethän, että sinua
+rakastan... että rakastan sinua enemmän kuin jos kohtelisin sinua
+niinkuin katutyttöä... tahi kuin tuota Thérèse'a, tuota hupsua. Siitä
+saakka, kuin kauniit silmäsi katsoivat minuun, olen sinua rakastanut.
+Ja nyt minä tunnen, etten voi enää elää ilman sinua. Ole siinä
+noinikään, rintaani vastassa. Kas niin!... Olet kiltti. Et sysää pois
+ystävätäsi... Näin olen onnellinen... niin onnellinen...
+
+Hän ei osannut paremmin ilmaista onneaan sanoin. Mutta olla siinä
+painautuneena Nukkia vastaan, hengittää hänen ruumiinsa lämpöä, kuulla
+hänen pikku sydämensä nopeat lyönnit ja tuntea oman sydämensä
+vapautuneeksi siitä sekavasta tuskasta, joka oli häntä rasittanut, se
+tuotti hänelle ehdottoman puhtaan mielihyvän toivomuksineen, ettei se
+koskaan loppuisi ja että hän aina, aina, viimeiseen hengenvetoonsa
+saakka, saisi levätä siinä Nukin levotonta povea vastaan, kuulematta
+mitään, näkemättä mitään. Eikä tyttö yrittänytkään ajaa häntä siitä
+pois. Hän tunsi vain otsalleen, ohimoilleen kuumain kyyneleiden
+valuvan.
+
+-- Voi, älä itke! Pikku! Pikku! Hän nousi ylös ja näki tytön
+kyyneltulvan vallassa. Hän oli nyt lapsen näköinen enemmän kuin
+milloinkaan: aivan kuin lapsilla, näytti kuin kyyneleet hänellä
+olisivat vuotaneet ei ainoastaan silmäluomista, vaan suusta, nenästä,
+poskilta, ja kun koko hänen punaiset, pöhöttyneet kasvonsa olisivat
+vedeksi liuonneet. Hän ei enää pidättänytkään itkuaan, vaan alkoi
+ääneen nyyhkyttää, välittämättä siitä, että nyrpisti kauniita
+piirteitään; ja koko hänen kauneutensa, naisellisuutensa katosi tuohon
+tulvaan.
+
+-- Pikku! Pikku! hoki Bourdois epätoivossaan.
+
+Hän, tuo vanha poika, seisoi siinä neuvottomana lapsen hädän johdosta.
+Hän tahtoi ottaa hänet syliinsä, kun itkevän lapsen. Mutta silloin
+tyttö väisti pahoilla mielin.
+
+-- Te sanoitte.. Te sanoitte, nyyhkytti hän... että minä olen katu...
+katutyttö...
+
+-- Sitä en ole koskaan sanonut! En koskaan... Tiedän hyvin, että olette
+mitä rehellisin... puhtain pikku tyttö...
+
+-- Sanoittepa kyllä, jatkoi Nukki itsepäisesti ja kyyneleissään
+hajamielisenä tuon päähänpistonsa johdosta... No!... Jos teillä on
+sisar... tahi tytär... niin, enpä tiedä... toivoisinpa hänen olevan
+yhtä puhtaan kuin minä olen... Ei kukaan ole koskaan minuun kajonnut,
+ei kukaan, kuuletteko sen, herra? Ei edes suudellut... On vainkin... se
+nuori mies... täällä... jonka kanssa olin häissä... ja joka nyt on
+insinööri... Mutta paitsi häntä olette te ainoa, jonka olen sallinut
+lähennellä minua. Ja minä tahdon, että teidän pitää uskoa, mitä minä
+sanon, lisäsi hän, polkien jalkaansa, -- sillä se on totta!
+
+-- Mutta uskonhan minä! Olen varma siitä!
+
+-- Kuulkaa nyt! alkoi jälleen Nukki, joka ei enää itkenyt, mutta jonka
+kyyneleiden marmoroimat kasvot ja epäjärjestyksessä olevat hiukset
+antoivat hänelle edelleen lapsellisen epätoivon liikuttavan kuvan
+muodon. Kuulkaa! Minä näen kyllä, mikä teille on antanut huonon luulon
+minusta, mikä teidät on saattanut uskomaan, että olisin katutyttö.
+(Bourdois yritti turhaan vieläkin panna siihen vastalauseensa.) Se on
+se, että teitä tuntematta tulin Zonin parissa Cherche-Midi-kadulle,
+että paikalla suostuin tapaamaan teitä, että nyt olen täällä teidän
+kanssanne. Kyllä minä sen hyvin näin! Teidän mielestänne minä toimin
+liian nopeasti; te ajattelitte: "Tämä on vieläkin turmeltuneempi kuin
+Zon..." Vaan nyt minä selitän teille. Se on kyllä totta: heti kun
+teidät näin, oli päätökseni tehty. Ja te voitte tehdä minulle mitä
+tahansa, sillä... te näytätte niin hyväluontoiselta ja vakavalta ettekä
+ole ollenkaan semmoinen kuin Gitrac, joka yhtämittaa vain vaihtaa
+ystävättäriä ja tekee pilkkaa kaikesta. Ja sitte... ei koskaan yksikään
+mies ole ollut niin keikallaan minua nähdessään kuin te, ja ainahan se
+on vähän imartelevaa, vai?... Ja vihdoin, (johan sen olen teille
+sanonut), tulitte ihan parhaaksi: olin päättänyt tehdä, kuin kaikki
+muut, sillä niin täytyi. Niin juuri, herra, täytyi taikka ei olisi
+ollut muuta jäljellä kuin heittäytyä virtaan tahi raitiovaunun pyörien
+alle... Ihan totta, ajattelin sitä jo. Vaan sitte, kävi näinikään!
+Pelotti... Zonhan on teille puhunut, että asun äitini luona ja että...
+(hän hiukan kalpeni ja puhui varovammin), -- että äidilläni... on
+muuan... herra... ministeristön virkamies. Hänellä se oli jo isäni
+eläessä... Isäni, niin, hän rakasti minua kovin. Äiti tuotti hänelle
+paljon suruja...
+
+Kyyneleet kostuttivat jälleen hänen silmänsä. Hän kuivasi niitä
+nenäliinallaan ja jatkoi:
+
+-- Se herra, joka meillä käy, on teidän ikäisenne, mutta hän ei ole
+näin arkaluontoinen, kuin te... Oi, ei!... Hän on kauhea. Vainoo minua.
+Sattuu, etten pääse hänestä muuten kuin apua huutamalla... Minä oikein
+inhoan häntä. Koskaan ei hän minulta mitään saa. Vaan äitini on
+huomannut, että hän on iskenyt silmänsä minuun. Ja äiti on käynyt
+mustasukkaiseksi. Ihan joutavasta lyö hän minua... haukkuu sanoilla...
+joita en uskalla mainitakaan teille... joka päivä uhkaa hän viskata
+minut pellolle... Viime viikolla... täytyi minun mennä yöksi erään
+tuttavan rouvan luo; äiti, näet, ei avannut ovea minulle, kun tulin
+kotiin neulomosta, siellä kun oli pitänyt valvoa. Niin ymmärrättehän
+sen, etten voi hänen luonaan asua. Eikä minua juosta kotiin hakemaan,
+ei... Se herra, kentiesi, mutta mitään valtaa hänellä ei ole; äiti taas
+tulee olemaan hyvin tyytyväinen. Ja kun en voi elää yksin työlläni,
+niin, mikäs siinä oli... täytyi kai löytää joku, joka... minut ottaisi.
+Mutta antaa jonkun tuntemattoman puhutella itseäni, seurata häntä,
+niinkuin monet minun tovereistani tekevät, se on minusta mahdotonta,
+sitä en voi. Silloinpa sattui, että Zon kertoi minulle illanvietostaan
+Gitrac'in kanssa, puhui teistä ja sanoi maininneensa teille minusta.
+Ajattelin: "No, se on sallittu! Olkoon menneeksi!" Ja minä läksin
+kanssanne... Olette vain saanut kylliksenne, se on selvä. Vaan nyt minä
+aion lähteä pois, heti.
+
+Hän nousi ja meni, aivan päästä pyörällä olevan Bourdois'n seuraamana,
+kamariin, otti hattunsa ja pani sen päähänsä. Bourdois rukoili:
+
+-- No mutta Nukki!... Älkää olko paha... älkää jättäkö minua!... Mitäs
+teille olen tehnyt? Jos olen loukannut, niin sitä en ole tahtonut, ja
+minä pyydän anteeksi... Jääkää!... Se, mitä juuri nyt minulle olette
+kertonut, se on kauheata. No, minä olen ystävänne nyt, teitä rakastava
+ystävänne, joka on tekevä kaikki pitääkseen teidät.
+
+Hän seisoi epäröiden, iso neula puoleksi upotettuna hattuun ja
+hiuksiin. Kääntymättä sanoi hän Bourdois'lle, jonka hyväluontoiset,
+hätääntyneet kasvot hän näki peilissä:
+
+-- Onko se totta, että teette kaikki pitääksenne minut?
+
+Niin syvän mielenliikutuksen painamalla äänellä, että se häntä
+itseäänkin hämmästytti, vastasi Bourdois:
+
+-- Kaikki... Nyt en voisi elääkään enää, jos teidät kadottaisin.
+
+Nukki veti neulan verkalleen takaisin, pani sen uunin reunalle ja otti
+hattunsa pois. Kun hän kääntyi Bourdois'ta kohti, nousi hymy taas hänen
+kasvoilleen.
+
+-- Olettepa te omituinen! sopersi hän.
+
+Bourdois veti häntä varovasti puoleensa, peläten hänen luiskahtavan
+käsistään. Mutta Nukki ei vastustanut. Seisoen Bourdois'n rinnalla,
+ulottui hän häntä tuskin olkapäihin asti. Ja Bourdois'n täytyi hieman
+kumartua koskettaakseen huulillaan hänen puoleksi epäkuntoon joutunutta
+hiuslaitettaan.
+
+Nukki loi häneen siniset, jälleen kirkastuneet silmänsä, oikaisi
+jäseniään ja haukotti kissan haukotuksen.
+
+-- Olen niin väsynyt! sanoi hän. En tiedä shamppanjastako... vai
+savukkeista... vai siitä, että olen itkenyt. Vaan olen väsynyt, kovin
+väsynyt.
+
+-- No, mitäs muuta... teidän pitää levätä, käydä pitkäksenne, sanoi
+Bourdois.
+
+-- Vuoteelle? Saanko?
+
+-- Tietysti!... Kah!
+
+Bourdois otti itse pois peitteen suojuksen ja asetti pielukset
+paikoilleen.
+
+-- Kas noin.
+
+-- Mutta, sopersi Nukki, ikäänkuin arastellen, jos käyn pitkäkseni,
+niin nukun.
+
+-- No, nukkukaa sitte, Nukki.
+
+-- Entäs te?
+
+-- Minä... katselen teidän nukkuvan. Älkää minusta välittäkö.
+
+Bourdois huomasi hänen tahtovan sanoa jotakin ja arvasi, mitä se oli...
+Tyttö ei uskaltanut pyytää häneltä, että hän antaisi hänen maata.
+
+-- Otankohan minä pois kenkäni, vai?
+
+Bourdois auttoi häntä; hiukan kömpelösti, hän päästi auki keltaiset
+nauhat, tytön nauraessa sille ja hänen polvillaan olemiselle. Kun sitte
+naurettavan pikkuruiset, mustiin sukkiin verhotut jalat tulivat esille,
+ei Bourdois voinut vastustaa haluaan ottaa ne yhdessä molempiin
+käsiinsä ja suudella niitä. Tyttö kiemurteli kutituksesta ..
+
+-- Älkää! Älkää! Minä pyydän... Se tekee... se tekee kipeätä.
+
+Silloin Bourdois nousi ylös, otti hänet syliinsä ja piteli hetkisen,
+niinkuin imettäjä lasta. Hän katseli noita nyt iloisia silmiä. Ja
+kiintymistään kiintyi hänen sydämensä niihin, tuon lapsimaisen naisen
+olentoon.
+
+-- Rakkaani! rakkaani! hoki hän.
+
+Ja hän laski hänet hellävaroin vuoteelle, asetteli vielä päänalusia ja
+käänsi peitteen reunan nilkoille, ettei niitä kylmettäisi. Tyttö antoi
+hänen laitella. Auringon säde, joka pilkisti viereisestä huoneesta,
+lankesi vinoon päänaluselle ja tanssitti tomuhiutaleita vuoteen
+laidalla. Bourdois meni sulkemaan salin sälevarjostimia. Kun hän
+palasi, nukkui Nukki jo kuin väsähtynyt lapsi.
+
+Bourdois kävi istumaan paikalleen, hänen päänalusensa viereen, siihen,
+missä tyttö kenkiään riisuakseen oli istunut, ja katseli häntä
+tyytyväisenä, että hän nukkui ja ettei hänen itsensä tarvinnut vähään
+aikaan puhella, väitellä hänen kanssaan tahi tyynnyttää häntä. Tyttö
+vaipui uneen tuota pikaa sikeästi kuin pienet lapset, kun heitä pannaan
+maata. Ja nukkuessaan oli Nukki yhtä kiehtova kuin valveellakin. Hän
+lepäsi siinä pää pieluksella niin, että leuka oli hiukan koholla,
+kyyhkyskaula näkyvissä; ja tuo kaula oli kalpea, kalpea myöskin leuan
+alus; ja tuo kalpeus, hieman hikisen kostea, suli huomaamattomin astein
+siihen heleään ruusunpunaan, joka peitti hänen poskensa ja muut
+kasvojen osat kokonaan. Bourdois, joka ei suinkaan ollut luonnostaan
+runollinen, ei voinut olla ajattelematta: "Ei ole muuta kuin kukat,
+joiden värivivahdukset niin voivat sijoittua rinnan törmäämättä
+yhteen... ehkäpä hedelmät, nuoret persikat..."
+
+Vaikka Nukki olikin pannut kiinni liivinsä ensimäisen napin vain,
+verhosi sininen kangas somasti hänen rintansa. Sininen nahkavyö kiristi
+hänen vyötäisiänsä, toinen lanne kohosi korkealle ja jalat, hameen
+helmat katosivat ylöskäännetyn jalkapeitteen alle. Siinä tilassa näytti
+Nukki pitemmältä, jopa täysikasvuiselta naiselta. Molemmat kädet
+lepäsivät yhdessä vuoteen laidalla. Hän nukkui, huulet suljettuina,
+huomaamatta hengittäen, kasvot vakavina.
+
+"Kas niin, ajatteli Bourdois... Nyt se on tehty. Minä pidän hänet.
+Sallia hänen palata kotiinsa tuon miehen pariin, olisi rikos. Mikä
+roisto se onkaan! Ja semmoiset hirviöt vielä saavat elää... ja olla
+valtion viroissa... Tyttö parka! Antautua tuommoiselle irstailijalle
+tahi... heittäytyä virtaan, raitiotievaunun pyörien alle..."
+
+Nukki, synkän aallon nielaisemana jonkun sillan kaaren kupeella, tahi
+pitkällään kiskojen päällä raitiotievaunun tulla kolistaessa, semmoinen
+kauhistuttava kuva kiiti vanhanpojan, mielenliikutuksen ja ehkäpä
+shamppanjankin kiihdyttämissä aivoissa.
+
+"En koskaan, en koskaan salli semmoisen onnettomuuden tapahtua. Minä
+pidän hänet. Vien hänet tänä iltana asuntooni..."
+
+Ja hänen kiihtynyt mielikuvituksensa loi jo edeltäkäsin kuvan
+paluumatkasta Parisiin, hänen kotiinsa. Ovenvartia... Philomène ..
+Huone ja sen hänen sedältään peritty kalusto... Ainoa vuode...
+
+Ei, se oli suorastaan mahdotonta, että hän, Bourdois, kunnioitettu ja
+hyvämaineinen, toisi semmoisen nuoren tytön asuntoonsa.
+
+Hän tunsi äkkiä kauhua sellaisesta suuresta muutoksesta elämässään.
+Ei omia tapoja enää. Ei täsmällisyyttä. Eikä ainoastaan hänen
+liikkeittensä ja toimiensa tavallinen järjestys, joka siihen saakka oli
+tuottanut hänelle eräänlaista tyyneyttä ja pitkällistä onnea, vaan jopa
+hänen omantuntonsa rauhakin näytti ainiaaksi hämmentyneeltä.
+
+"Tässä täytyy olla luja. Minun voi käydä ohrasesti. Hyvä, ettei poliisi
+vielä sekaannu asiaan: tyttöhän on alaikäinen!"
+
+Kuinkas sitte?... Viedä hänet Parisiin, antaa hänelle rahaa, laskea
+hänet tiehensä ja unhottaa hänet.
+
+Mutta kun Bourdois ajatteli, ettei koskaan enää näkisi Nukkia, niin
+oikein kouristi hänen sydäntään. Hän kumartui ja painoi suudelman tytön
+toiselle hervottomana lepäävälle kädelle. Käsi tuskin hievahtikaan.
+
+"No mitäs sitte? ajatteli Bourdois. Teen niinkuin monet muut. Sijoitan
+tytön johonkin lähistöllä olevaan huoneeseen jonkun palvelijan hoitoon.
+Käyn sitte häntä tervehtimässä milloin haluttaa. Elän lemmensuhteissa
+niinkuin monet muut minun ikäiseni miehet. Pidän omat tapani edelleen.
+Muuten on parempi, että hän vastakin tekee työtä... jotakin helppoa,
+joka ei väsytä... työtä kotonaan..."
+
+Hän mieltyi joksikin aikaa siihen ajatukseen. Hänen oli ihmeellisen
+hyvä olla kuvitellessaan itselleen tuon asunnon, päivälliset, kävelyt
+ja matkat Nukin seurassa. Tuo lemmenliitto hänen kotinsa ulkopuolella,
+se kun jätti sisäiset olot rauhaan, entisilleen, viehätti häntä. Mutta
+näin kuvitellessaan tunsi hän, että valhetteli itselleen, että
+laiminlöi erään tärkeän kohdan, pääkohdan, joka vielä oli ratkaisematta
+ja josta kaikki muu riippui. Yht'äkkiä tuo pulmallinen kysymys
+tunkeutui hänen ajatukseensa ja karkoitti kaiken muun:
+
+"Siis teen hänet jalkavaimokseni?..." Ja hän ei tietänyt, mitä
+itselleen vastata. Hänen yhtä neuvottomana ollessa kuin tuon
+liivikohtauksen edellä, kasvoi hänessä nyt epäily, ettei hän ollut
+selvillä Nukin aikeista. Olihan hän hänelle sanonut (niin
+varomattomasti!), että oli hänelle liian vanha ja että semmoinen liitto
+olisi vastenmielinen. Olihan hän ainiaaksi sysännyt luotaan sen niin
+mieleisen, niin rohkean suoran myöntymyksen, jonka Nukki hänelle antoi.
+Hän muisteli häntä hattuaan peilin edessä laittelemassa, sitte häntä
+vastaan painautuneena, kun hän hänen hiuksiaan suuteli, sitte silloin,
+kun hän piteli häntä sylissään ennenkun pani vuoteelle... ja hänessä
+heräsi mieletön, mutta perin voimakas tunne, että Nukki silloin ei
+ollut aivan sama kuin ennen itkuun puhkeamistaan, samalla kertaa
+luottavampi ja häveliäämpi, vähemmin jalkavaimo, enemmän ystävätär,
+ehkempä enemmän siskon lapsi vanhan sedän rinnalla. Hän soimasi
+itseään:
+
+"Minkätähden puhuinkaan hänelle semmoisia tuhmuuksia! Sen tähden vain,
+että hän aukaisi puseronsa! Vaan siksihän hän oli tullutkin!... Nyt
+tässä on koko puuha ennenkun saa hänet entiselleen taas!"
+
+Kun Nukki siinä makasi eikä nähnyt häntä, tunsi hän olevansa rohkeampi,
+päättäväisempi.
+
+"En minä häntä vahingoita millään lailla, päinvastoin... Gitrac oli
+oikeassa! Vallata semmoisia olentoja, kuin Zon ja Nukki, on itse teossa
+sama kuin auttaa heitä, suojella heitä vielä pahemmilta pettymyksiltä.
+Totta puhuen ei siinä ota päälleen mitään edesvastuuta. --"
+
+Näin puhui hän itselleen, tukehduttaakseen sen sisäisen äänen, joka
+lähti hänen sydämensä pohjasta ja joka sanoi: "Hän on rehellinen tyttö
+ja sinä aiot vietellä häntä..."
+
+-- Vaan ell'en minä, niin joku muu huomenna!
+
+Hän sanoi sen ääneen, puoleksi kuuluvasti, mutta erityisellä ponnella:
+nukkuvan lapsen luomet räpähtivät aukeamatta.
+
+Silloin Bourdois, omantuntonsa itsepäisistä vastustelemisista
+kiihtyneenä ja saadakseen sen vaikenemaan, kävi katselemaan nukkuvaa
+niin, kuin ei hän häntä vielä koskaan ollut katsellut: laskemalla
+himonsa valloilleen, jopa kannustaenkin sitä. Hän nousi ja kumartui
+tytön ylitse. Oi, sitä elävän, hengittävän, liikkuvan kukan lemua! Sitä
+hiusten, kasvojen ja hiukan hikisen kaulan tuoksua! Nuo huulet... ne
+eivät olleet koskaan auenneet oikeille suudelmille... Kyllä
+kuitenkin... Sulhaspoika... Maurice, se koululainen, joka nyt oli
+insinööri. Häntä hän oli rakastanut... Hänen tähtensä hän oli tänään
+tahtonut tulla Villeboniin. Bourdois vihasi tuota ilkiötä, joka tyttöön
+oli jättänyt näin lähtemättömän muiston... "Tietysti hän on hänet sen
+jälkeen tavannut." Niitten salaisten lakien mukaan, jotka himojamme,
+tunteitamme hallitsevat, kiihoitti tämä tuntemattomaan mieheen
+kohdistuva viha vastavaikutuksena hänen tahtoansa sillä hetkellä. Hän
+tunsi itsessään vastustamattoman, raa'an voiman voittaa ne esteet,
+jotka jokaisen naisen, jopa lujaluontoisimmankin, vaisto eteen asettaa.
+Hän hyykistyi tuon nukkuvan pikkaraisen yli, onnellisena, että tunsi
+yht'äkkiä pois la'aistuiksi, kuin tuulen puuskan puhaltaman oljen, koko
+entisen pikkumaisen rehellisyytensä, kaiken omantuntonsa turhan
+varovaisuuden, kaiken tunnollisuutensa, kaiken ujon hyvyytensä, kaiken
+synnynnäisen kunnioituksensa naista kohtaan: kaikki oli himojen rajun
+pyörremyrskyn hävittämä, turmelema.
+
+Hän kumartui uskaltamatta vielä koskettaa Nukkia, joka unissaan tunsi
+hänen lähestyvän. Nukki kääntyi päänalusella ja kävi selälleen, hakien
+vapaampaa paikkaa, ilmaa. Bourdois perääntyi hieman ja katseli
+omituisen hekkuman tunteella nuoren ruumiin aivan kuin painajaisen
+synnyttämää liikuntoa... Käsivarret, olkapäät hytkähtelivät ja yhtäkkiä
+koko ruumis säpsähti ikäänkuin jotakin kosketusta väistääkseen...
+Tuosta nykäyksestä laukesi kauluksen nappi, pusero avautui jälleen ja
+unissaan levitti Nukki sitä vieläkin enemmän, ikäänkuin häntä olisi
+ahdistanut, ikäänkuin hän väkisin olisi tahtonut hengittää... Sitte hän
+tyyntyi ja jäi rauhallisena makaamaan selälleen, pusero auki.
+
+Sillä kertaa katseli Bourdois häntä viivytellen, omituisen suloisen
+tuskan valtaamana, kuin rikoksellinen, joka nauttii rikoksestaan...
+Siinä oli hänen edessään avorinta tuskin enemmän kuin tanssiaisissa,
+vähemmin kuin teatterissa, mutta siinä oli nuoren avokaulaisen tytön
+likeisyys... hänen paitansa vaatimaton karikko... kureliivin suojus
+punaisine nauhasolmuineen .. alaston olkapää ruskeine hartiakuoppineen
+ja kiinteä, pullea, kehittyneen naisen rinnan alku. -- Nukki! lausui
+vanhapoika. Ja yht'äkkiä kohtasivat hänen silmänsä Nukin avatut
+silmät... Hän katseli, vielä aivan unen horroksissa ja nähtävästi
+käsittämättä, mitä näki, missä oli. Sitte asiat jo selvenivät hänelle,
+hän tunsi Bourdois'n, huomasi oman itsensä... Välittömän ujouden
+liikkeellä, jota seurasi poskille nouseva heleä puna, veti hän
+puseronsa kiinni ja piteli sitä molemmilla käsillään.
+
+Bourdois tunsi, että jotakin oli nyt lopussa, että salliman tuomio oli
+allekirjoitettava, että elämän portti, joka hetken oli ollut ra'ollaan,
+telkeytyi hänen edessään. Pitkän aikaa seisoi hän äänettömänä tytön
+edessä, joka ei itsekään enää näkynyt uskaltavan puhua. Vihdoin sanoi
+Nukki:
+
+-- Olenko nukkunut?
+
+-- Kyllä, sanoi Bourdois.
+
+-- Kauankin?
+
+-- Hyvinkin kolme neljännestuntia.
+
+-- Oi, minua hävettää...
+
+-- Eihän... toki... se oli oikein hyvä. Onko teidän parempi olla nyt?
+
+-- Olen vielä hiukan unissani...
+
+Hän nousi istualleen ja käänsi sitte jalkansa vuoteen laidalle, johon
+istuutui.
+
+Bourdois oli tyytyväinen nähdessään tytön nauravan. "Ei hän näy olevan
+vihainen minulle... Ja... että olisin käyttänyt hyväkseni sitä
+tilaisuutta, kun hän nukkui minun turvissani... se olisi ollut liian
+kunnotonta. Onni oli, että hän heräsi ajoissa! Hän ei olisi sitä
+minulle koskaan antanut anteeksi..."
+
+-- Mennäänkö vähän kävelemään? esitti Nukki, soljahtaen vuoteesta
+maahan ja istuutuen sitte tuolille pannakseen kengät jalkaansa.
+
+-- Tietysti!
+
+Hän tahtoi vielä auttaa, mutta Nukki esteli kohteliaasti.
+
+-- Älkää! Eihän minulla ole kotonanikaan kamarineitsyttä, tiedättehän
+sen.
+
+Bourdois ei tahtonut olla itsepäinen. "Vast'ikään, ajatteli hän, salli
+hän sen minulle... Jotakin on nyt muuttunut".
+
+Hän oli hieman pahalla tuulella siihen asti kuin -- laskun maksettua --
+molemmat jälleen katosivat metsään Bellevue'ta kohti. Kello oli lähemmä
+puoli viisi. Aurinko paistoi, mutta metsän siimeksessä oli hyvä olla,
+siellä kun hellittämättä on niin viileä, että puitten rungotkin aina
+ovat vihreän homeen peittämät. Kun polku kaiteni, tarttui Nukki
+ystävänsä käsivarteen. Nähdessään tytön niin lähellä itseään, niin
+tuttavanomaisena, tunsi Bourdois sydämensä paisuvan ilosta. Nukki näkyi
+vihdoin viimein leppyneen ja rupatteli, niinkuin Thérèse oli kertonut,
+lakkaamatta. Bourdois kuunteli häntä ja ajatteli ihastuneena: "Ei hänen
+ole vähintäkään ikävä minun seurassani." Kun hän kotvasen oli vaiti,
+kysyi Bourdois:
+
+-- Tuota koululaista... sitä nuorta miestä, joka oli häissä
+kanssanne... ettekö ole häntä sitte sen koommin koskaan nähnyt?
+
+-- Kyllä, sanoi Nukki ja punastui. -- Miksi sitä minulta kysytte?
+
+-- Kuullakseni vain. Ei siinä mielestäni muuten mitään pahaa ole.
+
+-- Niin, jatkoi Nukki... minä tiedän hyvin, että se on teille
+samantekevä... ja teille voin sen kyllä kertoa. Me olemme tavanneet
+toisemme täsmälleen kuusi kertaa häitten jälkeen, kunnes hän tuli
+insinööriksi... Chaumontiin... tuohon kovin ikävään paikkaan. Hän on
+silloin tällöin minulle kirjoittanut... ja minä olen vastannut. Pian
+hän minut kuitenkin unhottaa. Sehän on luonnollista.
+
+"Tyttö on nähtävästi ollut hänen jalkavaimonsa", ajatteli Bourdois.
+
+Mutta aivan kuin Nukki olisi arvannut hänen ajatuksensa, lisäsi hän
+heti:
+
+-- Jos vain olisin tahtonut, olisi hän kyllä vienyt minut mukaansa
+sinne. Vaan minä en tahtonut.
+
+-- Miks'ette? kysyi Bourdois, tuntien pienen pistoksen sydämessään.
+
+Hypistellen lehteä, jonka oli matalasta puunoksasta reväissyt, ja katse
+haaveksivana vastasi Nukki.
+
+-- Sillä... Eihän sitä tiedä! Olin hänet tuntiessani lian nuori...
+liian naivi... Tytöt ovat tyhmiä, lisäsi hän, nauraa tirskahtaen.
+Palattuani noista häistä, joissa oltiin yhdessä, Maurice ja minä,
+ajattelin minä maata pannessani: "En koskaan mene naimisiin kenenkään
+toisen kanssa..." Minusta tuntui ihan luonnolliselta, että hän minut
+kerran naisi. Ajatelkaahan, minä olin viidentoista vuoden vanha!... No,
+uskoisitteko, että, kun viisitoista vuotiaana semmoisen tuhmuuden
+sanoin, niin aina kuitenkin olen pidättäytynyt antautumasta hänelle?
+Siihen en koskaan voinut suostua. Heti kun hän vain yritti olla tuhma,
+kävin minä häijyksi häntä kohtaan.
+
+Bourdois kuunteli alakuloisena. Nukki lopetti viisastellen:
+
+-- Nähkääs, herra, ne naiset... ne ovat niin käsittämättömiä, etteivät
+ne käsitä itsekään itseään.
+
+Bourdois kysyi mieltään rohkaisten:
+
+-- Miksikäs hän sitte ei teitä nainut?
+
+-- Voi, voi! sanoi Nukki... tämmöisen ompelutytön, kuin minä... jolla
+ei ole penniäkään... ja hän, joka on herra... ja joskus ehkä voi saada
+vuodessa kuusi tuhatta francs'ia... Ei... ei siitä tule mitään. Hän
+tahtoo itselleen tytön, jolla on rahaa.
+
+Tie, jota he kulkivat, vei Bellevue'hen. Bourdois esitti, että
+menisivät Meudoniin ja sieltä junalla Invalides-kaupunginosaan. Kun he
+saapuivat Meudonin törmänteelle, oli kello kuuden tienoilla iltasella.
+Vähäinen joukko yksinkertaisia, sen seudun tavallisia kävelijöitä sekä
+muutamia ulkomaalaisia matkailijoita katseli siinä maisemaa, johon
+sisältyi näköala Parisia, aivankuin tauluna, likeisten puitten
+kehystämänä. Pitkän aikaa Bourdois ja Nukkikin seisoivat mietteissään
+tuon avaran näköpiirin edessä. Alakuloisuus ilman mitään kovin kirpeätä
+tunnetta, nöyrä alakuloisuus laskeutui Bourdois'n mieleen. Hän
+kiinnitti katseensa toveriinsa: hän värisi rakkaudesta noihin ruskeihin
+kiharoihin, tuohon lapsimaiseen naishaahmoon, noihin suloisiin
+kasvoihin, jotka hymyilivät häntä kohti. Jättää kaikki... ei... se oli
+suorastaan mahdotonta. Hän rakasti tuota tyttöä, jopa sillä omituisella
+surun tunteella, jonka tämä hänessä nyt herätti, jopa sillä hukkaan
+eletyn elämän, myöhästymisen tunteella, jonka hän hänessä synnytti
+tahtomattaan, tietämättään, ja joka häntä raateli, mutta samalla
+jalostutti, hienostutti hänen omissa silmissään.
+
+Nukki nousi ylös:
+
+-- Nyt, sanoi hän, täytyy mennä.
+
+-- Mennä -- minne?
+
+-- Kotiin, tietysti... äitini luo.
+
+-- Kuinka?! sanoi Bourdois... Vieläkö senkin jälkeen, mitä minulle
+kerroitte?...
+
+Tyttö pudisti päätään. -- P--h!... tuleehan sitä kertoneeksi...
+välistä, kun tuntuu kovin vaikealta. Vaan onhan sitä kestänyt tähän
+saakka ja kestänee vieläkin kappaleen aikaa.
+
+Kävelijät katosivat vähitellen suurelta penkereeltä. Kivipenkki jäi
+tyhjänä seisomaan vihannan jyrkänteen partaalle. Ihan päässä vain
+haaveksi vielä muudan laiha, surullisen näköinen nainen, kyynärpäähänsä
+nojaten.
+
+Bourdois rohkaisi mielensä:
+
+-- Kuulkaahan, Nukki, sanoi hän. Mehän jo tunnemme toisemme. Onko
+teissä luottamusta minuun?
+
+-- Luottamusta? kysäsi tyttö, niinkuin hän ei olisi ymmärtänyt.
+
+-- Tahdon sanoa, että te tiedätte, että minuun voi luottaa?
+
+-- Tietysti!
+
+-- No! Miks'ette tahdo, että minä pidän teidät luonani?
+
+Nukki muuttui hyvin vakavaksi.
+
+-- Tekö pitäisitte minut?... Teillä kun on semmoinen ajatus, että...
+aina... oltaisiin vain ystäviä?
+
+Hän punastui hiukan näitä sanoja lausuessaan. Bourdois yritti sanoa:
+"Mutta eihän minulla semmoista ajatusta ole... Ehkä, päinvastoin,
+joskus..." Tyttö loi häneen niin luottavaisen katseen, ettei hän
+rohjennut sitä sanoa. Ja niinkuin kaikki ujot, puhui hän, mitä suuhun
+sattui, lateli sanoja, jotka lähtivät kuin sirpaleina sydämestä.
+
+-- Niinpä juuri, Nukki... Minä en pyydäkään muuta kuin saada olla
+teille ystävä, isä...
+
+Hän sai palkinnokseen mitä suloisimman, puhtaimman ja kiitollisimman
+katseen, minkä koskaan nuoren tytön silmät ovat miehen kasvoihin
+luoneet.
+
+-- Se on siis päätetty? uteli hän edelleen. Saan siis pitää teidät?
+
+-- Ei tänä iltana... puhui Nukki. Ymmärrättehän... en ole ottanut
+mitään mukaani... Mutta huomenna tahi ylihuomenna... milloin
+tahdotte... teen niin, että äiti vihastuu minuun ja ajaa minut
+pellolle...
+
+Puhumatta sitte enää sanaakaan astuivat he alas mutkittelevaa tietä,
+joka vie penkereeltä Pont-de-Saint-Cloud'n asemalle. Molemmat olivat he
+mietteihinsä vajonneet. Molemmat tunsivat he syvän, lopullisen sovinnon
+syntyvän välilleen, mutta äskeisen väärinkäsityksen tukala tunne pysyi
+vielä, eikä Bourdois eikä Nukki kyennyt sanoin ilmaisemaan, että asia
+oli ratkaistu, ettei heidän kesken enää tulisi olemaan kysymystä siitä,
+minkä Nukki nimitti "tuhmuuksiksi", mutta että he sittenkin tulisivat
+rakastamaan toisiaan tämän sanan inhimillisessä merkityksessä, että
+tulisivat tarvitsemaan toinen toisensa, tarvitsemaan toinen toisensa
+läsnäoloa ja hellyyttä. Ikäänkuin pannakseen sinetin tämän äänettömän
+sovintokirjan alle soljahti Nukin hansikoittu kätönen Bourdois'n isoon,
+paljaaseen kouraan. Tämä sulki siihen tuon suloisen pikku elävän
+esineen ja vaikka hän yhä tunsikin sydämensä raskaaksi, oli hän nyt
+kuitenkin tyytyväinen, miltei onnellinen. Näin kulkivat he sitte
+käsikädessä asemalle asti. Ja siellä vasta höllitti Bourdois kätensä
+tytön kädestä levottomasta ujoudesta odotussaliin kerääntyneiden
+matkustavaisten edessä.
+
+Kello seitsemän lähti Saint-Lazare'n asemalta tuleva paikallisjuna
+sieltä Invalides-asemalle. Bourdois osti kaksi ensiluokan lippua
+toivossa, että saisivat matkustaa mukavasti yksin. Juna saapui
+todellakin melkein ilman matkustavaisia: kokonainen ensiluokan vaunu
+oli tyhjä.
+
+Kun se taas jysähti liikkeelle, mukanaan Nukki ja Bourdois, huudahti
+tyttö:
+
+-- Ette usko, mutta minä en ole koskaan vielä ajanut ensimäisessä
+luokassa. Jos minä huomenna neulomossa kerron, että matkustin
+ensimäisessä luokassa, niin sanovat, että valehtelen...
+
+Hän tarkasteli uteliaana vaunun sisustusta, laitteli hattuaan ja
+hiuksiaan kuvastimen edessä, ja katseli maisemaa milloin oikealta,
+milloin vasemmalta puolelta. Vihdoin kääntyi hän toverinsa puoleen,
+joka miettiväisenä katseli häntä.
+
+-- On huviteltu hyvin, sanoi hän...
+
+Ja oikaisten vartalonsa lisäsi hän:
+
+-- Tämä kuitenkin väsyttää enemmän, kuin neulomossa päiväkausi...
+
+Hän istuutui Bourdois'in viereen ja tarttui hänen käteensä. Tämä
+ymmärsi, että Nukki tahtoi suudella häntä, vaan ei uskaltanut. Bourdois
+käänsi hänelle silloin poskensa ja Nukki painoi siihen pitkän
+kiitollisen lapsensuudelman. Sitte kallisti hän päänsä ystävänsä
+olkapäätä vastaan:
+
+-- Minun on vielä uni, sanoi hän.
+
+Hänen hattunsa kovat sulat ja muut terävät esineet pistelivät
+Bourdois'n korvia ja silmiä. Tyttö huomasi sen ja nauroi herttaisesti:
+
+-- Sepäs on kiltti! sanoi hän... Ei hiisku mitään!
+
+Hän otti sukkelaan pois hattunsa ja pani sen penkille; taas oli hän
+avopäin. Jotta tytön olisi mukavampi olla, kiersi Bourdois kätensä
+hänen vyötäistensä ympäri. Hän oikein ihmetteli, että tunsi nyt
+olevansa tyyni, ainoastaan hellyyden heikentämä vain.
+
+-- Onko teidän näin hyvä olla, Nukki? kuiskasi hän.
+
+Mutta Nukki ei vastannut mitään; hän nukkui jo, tuossa tuokiossa
+vaipuneena sikeään ja levolliseen lapsen uneen.
+
+Juna kiiti, milt'ei huohottamatta ja usein pysähtyen, Parisia kohti
+viheriäin, metsäisen näköpiirin reunustamain tasankojen poikki.
+Mailleen menevän päivän rusko taisteli virran nostamaa usmaa ja
+etukaupungin tehdaslaitosten savua vastaan. Bourdois, joka pelkäsi
+hievahtaakin, ettei herättäisi Nukkia, tunsi rintaansa vasten tämän
+toisen ihmiselämän suloisen sykinnän, ja tytön käherretyt hiukset
+koskettelivat hänen leukaansa ja leukapieliänsä. Oikean kätensä sormien
+alla tunsi hän pyöreätä vartaloa puristavan nahkavyön. Outo onnen tunne
+tunki hänen läpitsensä ja siihen liittyi tyydytys, ettei hän ollut
+joutunut riettaan kiusauksen uhriksi, sekä vahvistava lohdutus, ettei
+ollut elämäänsä sotkenut, yrittänyt vaarallista seikkailua.
+
+"Näin onkin parasta... Olin yksin ja vanhuus lähestyi. -- Niin nuoren
+jalkavaimon ottaminen minun i'älläni olisi ollut typerää, inhottavaa.
+Sen sijaan ottotytön tapainen... se käy päinsä? Hänhän on niin
+hellätunteinen. Hän tulee minua kyllä rakastamaan..."
+
+Yht'äkkiä juolahti hänelle mieleen:
+
+"Entä Gitrac?..."
+
+Mitä Gitrac oli sanova, kun tämän saa kuulla?... Tuleekohan hän
+tekemään aika lailla pilkkaa entisestä toveristaan? Ei... Ei koskaan
+Bourdois enää sietäisi nähdä häntä, kuulla hänen kysymyksiänsä.
+
+"En tahdo tavata häntä enää, siinä kaikki... Enkä minä tarvitse
+Gitrac'ia ensinkään. Ja Nukki muuttakoon toiseen neulomoon... Tahi
+olkoon kokonaan enää menemättä mihinkään neulomoon..."
+
+Vaan minkälainen on hänen elämänsä oleva?
+
+"Mitäpäs muuta: annan hänen saada oppia jotakin. Hänhän on älykäs;
+muutamassa tunnissa jo hän pystyy kilpailemaan minkä pikku keltanokan
+kanssa tahansa, joka koulua käy... Tietysti! Minä en häntä jätä
+neulomoon, noihin riettaisiin roskapaikkoihin... Rakas pikku raukka!
+Ihme ja kumma, että hän tähän asti on rehellisenä pysynyt. En anna
+hänen enää jäädä semmoisen vaaran alaiseksi..."
+
+Tämmöisen isällisen tunteen valtaamana suuteli hän Nukin kiharoita ja
+painoi häntä kovemmin rintaansa, ikäänkuin suojellakseen häntä.
+
+Hänen toipunut sydämensä lämpeni nyt halusta saada tehdä hyvää tuolle
+pikku tytölle, hyvää epäitsekkäällä tavalla, pelkästä huvista, tietäen
+hänen olevan onnellisen.
+
+"Hän joutuu sitte joskus naimisiin... Hänhän on rehellinen
+luonteeltaan. Minä toimitan hänet miehelään... kiusaksi tuolle
+Chaumont'in insinöörihölmölle, joka pitää hänet liika vaatimattomana ja
+liika köyhänä naidakseen hänet..."
+
+Vaan ell'ei hän tahtoisi mennä jonkun toisen kanssa naimisiin? Jos hän
+tahtoo aina vain tuon insinöörihölmönsä?
+
+"Otaksuappa, että minä ehkä olisin vielä niin tuhma, että siihen
+suostuisin!" ajatteli Bourdois.
+
+Hän soimasi itseään. Mutta Nukin vartalo siinä rintaansa vastassa ja
+hänen hiustensa tuoksu sieraimissaan, antautui hän vaistomaisen,
+kaikkia muuta voimakkaamman vakaumuksen valtaan ja tämä vakaumus
+tyrkytti hänen mieleensä, ettei olisi niinkään tuhmaa olla hyvä, ettei
+tuo lapsi pettäisi häntä, että olisi suloista, kun ei olisi yksin
+maailmassa, että tuo olisi aistillisen seikkailun arvoista hyvinkin.
+Olihan muuten arpa langennut. Ei hän voisi enää olla ilman tuota
+suloista, luottavaista olentoa. Mikä oli tapahtunut, sitä hän ei ollut
+etsinyt, mutta ettei sitä nyt olisi ollenkaan ollut, sitä hän ei olisi
+halunnut.
+
+Juna oli sivuuttanut Javelin ja vieri Champ de Mars'ia kohti. Bourdois
+kohotti hiljakseen pikku toverinsa vartaloa ja sanoi, herättäen hänet
+isällisellä suudelmalla:
+
+-- Kas niin, Nukki... Nyt ollaan Parisissa.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Nukki, by Marcel Prévost
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NUKKI ***
+
+***** This file should be named 55204-8.txt or 55204-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/5/5/2/0/55204/
+
+Produced by Tapio Riikonen
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+http://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at http://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit http://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     http://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/55204-8.zip b/old/55204-8.zip
index a6d07b2..a6d07b2 100644
--- a/55204-8.zip
+++ b/old/55204-8.zip