NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 1491 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..99ec9f8
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #55030 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55030)
diff --git a/old/55030-8.txt b/old/55030-8.txt
deleted file mode 100644
index d13e4c7..0000000
--- a/old/55030-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1491 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Laurette eli Punainen sinetti, by Alfred de Vigny
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-Title: Laurette eli Punainen sinetti
-
-Author: Alfred de Vigny
-
-Release Date: July 2, 2017 [EBook #55030]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAURETTE ELI PUNAINEN SINETTI ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-LAURETTE ELI PUNAINEN SINETTI
-
-Kirj.
-
-Alfred De Vigny
-
-
-Suomennos
-
-
-
-
-
-WSOY, Porvoo, 1911.
-
-
-
-
-I.
-
-
-Artoisin ja Flanderin välinen valtatie on pitkä ja alakuloinen. Se
-kohoaa suorana viivana ilman puita ja ojia aukealla tasankomaalla, jota
-alati peittää keltainen lieju. Maaliskuussa 1815 taivalsin tuota tietä
-ja kohtasin siellä sellaista, jota senjälkeen en ole unohtanut.
-
-Olin yksin, ratsain, minulla oli muhkea sininen viitta, punainen takki,
-musta kypärä, pistooleja ja suuri sapeli; marssiessamme oli jo neljä
-päivää ja neljä yötä satanut taivaan täydeltä, ja mieleeni muistuu,
-kuinka minä sydämeni pohjasta lauloin Jocondea. Olin niin nuori! --
-Kuninkaan henkivartiasto oli v. 1814 täydennetty lapsilla ja
-vanhuksilla; keisarihallitus näytti hävittäneen ja surmanneen miehet.
-
-Toverini olivat ehtineet edelleni samalla tiellä, he seurasivat
-kuningas Ludvig XVIII:ta, pohjoisella taivaanrannalla saatoin erottaa
-heidän siniset viittansa ja punaiset takkinsa; Bonaparten keihäsmiehet,
-jotka askel askeleelta vakoilivat ja seurasivat paluutamme,
-näyttäytyivät tuon tuostakin toisella taivaanrannalla kolmivärisine
-lippuineen. Hevoseni oli kadottanut kengän, ja senvuoksi olin jäänyt
-jälkeen: eläin oli nuori ja vahva ja minä hoputin sitä saavuttaakseni
-osastoni; se lähti nelistämään. Asetin käteni kullalla kirjaillulle
-miekankahvalle; kuulin sapelini rautaisen huotran lyövän
-satulanjalustimeen, tunsin itseni sangen uljaaksi ja täysin
-onnelliseksi.
-
-Satoi lakkaamatta, ja minä lauloin lakkaamatta. Pian kuitenkin vaikenin
-kyllästyneenä omaan ääneeni enkä enää kuullut kuin sateen rapinan ja
-hevoseni kavioitten kapseen liejuisella tiellä. Tie ei ollut
-kivitettyä; se alkoi vajottaa, ja minun täytyi laskeutua kävelemään.
-Suuret saappaani olivat ulkoapäin paksun keltaisen liejukerroksen
-peitossa, ja sadevesi tunkeutui niitten sisään. Katselin ihkasen uusia
-kullattuja olkalappujani, jotka olivat olleet onneni ja ylpeyteni; sade
-oli ne turmellut; se suretti minua.
-
-Hevoseni kulki allapäin, ja minä tein kuten sekin; vaivuin ajatuksiini,
-ja ensi kerran välähti mieleeni kysymys, minne oikeastaan matkasin.
-Siitä en ollut vähääkään selvillä, mutta se ei kauvaa minua vaivannut:
-Olin varma siitä, että missä väkeni oli, siellä oli minunkin
-velvollisuus olla. Sydämessäni vallitsi syvä, järkkymätön rauha, ja
-minä luin sen tuon ihmeellisen velvollisuudentunteen ansioksi, koettaen
-samalla selittää sitä itselleni. Nähdessäni, kuinka lukemattomat
-ihmiset ilolla ottivat kantaakseen ennen aavistamattomia vaivoja,
-kuinka moni onnellista elämää viettävä mies oli ylpeästi hyljännyt
-varman tulevaisuuden, ja tuntiessani itse kohdaltani tuota ihmeellistä
-tyydytystä, jonka ihmiselle antaa vakaumus kunnian vaatimusten
-tinkimättömyydestä, käsitin, että täydellinen itsensä unohtaminen oli
-helpompaa ja yleisempää kuin luullaankaan.
-
-Aloin ajatella, eikö tuollainen itsensä unohtaminen perimmältään ollut
-myötäsyntyistä ihmisessä; mitä oikeastaan oli tuo tarve totella ja
-jättää tahtonsa kuin raskaan ja vaivaloisen taakan toisiin käsiin;
-mistä johtui sellainen onnen tunne, kun tuosta taakasta on vapautunut,
-ja miksi inhimillinen ylpeys ei milloinkaan noussut kapinaan. Näin
-kaikkialla tämän salaisen vaiston liittävän ihmisiä lujiksi
-yhdyskunniksi, mutta en missään nähnyt niin täydellistä ja kauheata
-toimialasta, tavoista, toiveista ja melkeinpä ajatuksistakin luopumista
-kuin armeijassa. Näin kaikkialla muualla vastustuksen mahdolliseksi,
-jopa yleiseksikin, sillä kansalaisen lainkuuliaisuus on aina kuitenkin
-selvänäköistä ja harkittua, ja sillä on rajansa. Yksinpä naisenkin
-lempeä alistuvaisuus nousee kapinaan, jos häntä tahdotaan pakottaa
-pahaan, ja laki suo hänelle turvaa; mutta sotilaan kuuliaisuus, samalla
-kertaa sekä aktiivinen että passiivinen, ottaa vastaan määräykset ja
-panee ne toimeen iskien sokeasti kuin antiikin kohtalo. Ajattelin tätä
-sotilaan peräymätöntä, ehdotonta kuuliaisuutta, joka joskus voi vaatia
-julmia tekoja, sen kaikkiin mahdollisiin seurauksiin saakka.
-
-Näitä mietin astuessani yhtä jalkaa hevoseni kanssa ja nähdessäni tien
-yhä jatkuvan ilman puita ja taloja sekä leikkaavan tasankoa
-taivaanrantaan saakka kuin keltainen juova harmaalla kankaalla. Silloin
-tällöin tuo kostea juova sekaantui kosteaan maahan, ja kun päivä vähän
-selkeni, saaden surullisen seudun kirkastumaan, olin kuin kulkemassa
-keskellä liejumerta uiskentelevaa savijuovaa pitkin.
-
-Silmäillessäni tarkkaavasti tien keltaista juovaa, huomasin siinä, noin
-neljännespenikulman päässä pienen mustan, liikkuvan pisteen. Se
-ilahutti minua, olihan siellä joku ihminen. En enää kääntänyt siitä
-silmiäni. Näin, että tuo musta piste kulki kuten minäkin Lilleä kohti
-ja että se liikkui epätasaisesti, josta saatoin päättää kulun
-vaivaloiseksi. Kiirehdin askeleitani saaden välimatkan lyhenemään
-itseni ja esineen välillä, joka piteni hieman ja kasvoi silmissäni.
-Aloin taas ajaa juosten, päästyäni kovemmalle maaperälle, ja vihdoin
-olin näkevinäni eräänkaltaiset pienet mustat vaunut. Koska minun oli
-nälkä, toivoin, että ne olisivat sotaravintoloitsijan vaunut, ja pitäen
-hevostani veneenä, koetin saada sen kaikki voimat liikkeelle
-saavuttaaksemme pian tuon onnensaaren tässä meressä, johon hevosparka
-usein vaipui vatsaa myöten.
-
-Sadan askeleen päästä erotin selvästi pienet vaunut, joita peitti kolme
-vannetta ja musta vahakangas. Ne muistuttivat pientä, pyörille
-asetettua kehtoa. Pyörät tarttuivat akselia myöten liejuun; jalan
-kulkeva mies talutti vaivaloisesti ohjista pientä muulia, joka veti
-vaunuja. Lähestyin häntä ja katselin häntä tarkkaavaisesti.
-
-Mies oli noin viisikymmenvuotias, valkeaviiksinen, suuri ja väkevä sekä
-kumaraharteinen kuten vanhat jalkaväenupseerit, jotka ovat kantaneet
-reppua selässään. Hänellä oli jalkaväenupseerin univormu, ja kuluneen,
-lyhyen, sinisen viitan alta vilahteli pataljoonapäällikön olkanauha.
-Hänen kasvonsa olivat karkeat, mutta hyvät, jommoisia usein näkee
-armeijassa. Hän katsoi minuun syrjästä suurten kulmakarvojensa alta, ja
-sieppasi nopeasti ajopelistään pyssyn, jonka latasi toisella puolen
-muuliaan, käyttäen sitä ikäänkuin linnoituksena. Huomattuani hänen
-valkean kokardinsa, näytin punaisen pukuni hihaa, ja hän pani pyssyn
-takaisin vaunuihin, sanoen: -- Ah, sehän on eri asia, luulin teitä
-yhdeksi noista jäniksistä, joita juoksee kintereillämme. Tahdotteko
-ryypyn?
-
--- Mielelläni, sanoin, käyden lähemmäksi, siitä on jo kokonainen
-vuorokausi, kun viimeksi join.
-
-Hänellä oli povellaan pullon muotoiseksi veistetty kokospähkinä, jossa
-oli ahdas hopeakaula ja josta hän näytti olevan sangen ylpeä. Hän
-ojensi sen minulle; juotuani siitä suurella nautinnolla siemauksen
-huonoa viiniä, annoin astian ukolle takaisin.
-
--- Kuninkaan terveydeksi! sanoi hän juodessaan; hän on tehnyt minusta
-kunnialegioonan upseerin, ja on oikeus ja kohtuus, että seuraan häntä
-rajalle saakka. Tuhat tulimmaista, koska minulla ei ole kuin olkalaput
-elääkseni, seuraan pataljoonaani, se on velvollisuuteni.
-
-Puhuen tällä tavalla kuin itsekseen, hän taas hoputti pienen muulinsa
-kulkemaan, sanoen ettei meillä ollut aikaa hukattavana, ja koska olin
-samaa mieltä, jatkoin matkaani parin askeleen päässä hänestä. Katselin
-häntä yhä tekemättä kysymyksiä, sillä en ole koskaan pitänyt meidän
-kesken niin yleisestä turhasta lörpöttelemisestä. Kuljimme noin
-neljännespeninkulman virkkaamatta sanaakaan. Kun hän sitten pysähtyi
-antaakseen muulinsa levätä, pysähdyin minäkin, koettaen poistaa veden
-ratsusaappaistani, joissa jalkani olivat olleet kuin vesisäiliössä.
-
--- Saappaanne alkavat painaa, sanoi hän.
-
--- En ole neljään yöhön vetänyt niitä jaloistani, vastasin.
-
--- Pyh, viikon päästä ette ajattelekaan niitä enää, sanoi hän käheällä
-äänellään. -- Tiedättekö, mitä minulla on vaunuissa?
-
--- En, vastasin.
-
--- Siellä on muuan nainen.
-
-Vastasin: Ah! -- suurestikaan hämmästymättä ja aloin taas hiljalleen
-kulkea. Hän seurasi minua.
-
--- Nuo viheliäiset rattaat eivät ole maksaneet minulle paljoa, jatkoi
-hän, eikä muulikaan; mutta siinä on kaikki, mitä tarvitsen, vaikkakin
-tämä tie on hieman liian pitkä.
-
-Tarjosin hänelle ratsuani, kun hän väsyy, ja kun en puhunut kuin
-vakavasti ja arvonannolla hänen ajopeleistään, joitten naurettavuutta
-hän pelkäsi, hän yhtäkkiä näytti rauhottuvan ja lähestyen
-satulanjalustintani, taputti polveani sanoen: Tehän näytätte olevan
-hyvä poika, vaikka kuuluttekin punaiseen komppaniaan.
-
-Ymmärsin hänen äänestään, hänen tuolla tavalla puhuessaan punaisesta
-komppaniasta, miten paljon katkeria ennakkoluuloja ylempien upseerien
-loistelias elämä ja arvo-asteet olivat armeijassa herättäneet.
-
--- Kuitenkaan, lisäsi hän, en ota vastaan tarjoustanne, koska en osaa
-ratsastaa, ja koska se ei kuulu minun tehtäviini.
-
--- Mutta, päällikkö, ylempien upseerienhan -- kuten teidän, täytyy
-osata.
-
--- Niin kerran vuodessa tarkastuksessa ja vuokrahevosella. Minä olen
-ollut merimies ja sitten jalkamies, minä en osaa ratsastaa.
-
-Hän kulki parikymmentä askelta heittäen minuun silloin tällöin
-syrjäsilmäyksen kuin kysymystä odottaen, mutta kun ei sitä kuulunut,
-jatkoi hän:
-
--- Kautta kunniani -- te ette ole utelias; tuon, minkä sanoin, pitäisi
-kummastuttaa teitä.
-
--- Kummastelen yleensä sangen vähän, vastasin.
-
--- Oi, mutta jos kertoisin teille, minkävuoksi olen jättänyt meren,
-niin saisimme nähdä.
-
--- No, vastasin, miksi ette ryhdy asiaan. Se lämmittäisi teitä ja saisi
-minun unohtamaan olevani läpimärkä sateesta.
-
-Kunnon vanhus valmistautui juhlallisesti puhumaan, huvitettuna kuin
-lapsi. Hän pani vahakankaalla päällystetyn sotilaslakin päähänsä ja
-kohautti olkapäitään tavalla, jota ei omaa kuin jalkaväessä palvellut
-henkilö; tuollaisella liikkeellä kohottaa jalkamies reppuaan ylemmäksi
-ikäänkuin keventääkseen sen painoa ja se jää perinnäiseksi tavaksi
-upseerille. Tämän suonenvedontapaisen liikkeen jälkeen hän vielä joi
-kulauksen viiniä kokospähkinästään, potkaisi muuliaan rohkaisevasti
-vatsaan ja alotti:
-
-
-
-
-II.
-
-
--- Ensinnäkin, lapseni, voitte tietää minun syntyneen Brestissä; isäni
-palvellessa kaartissa jouduin ikäänkuin rykmentin lapseksi ja ansaitsin
-yhdeksännestä ikävuodestani saakka puolet määrätystä palkka- ja
-ruoka-osuudesta. Mutta koska rakastin merta, niin eräänä kauniina yönä
-ollessani lomalla Brestissä piilouduin Intiaan lähtevän kauppalaivan
-lastiruumaan, minua ei huomattu ennenkuin aavalla merellä, ja kapteeni
-teki minusta mieluummin laivapojan kuin viskasi minut mereen.
-Vallankumouksen alkaessa olin urani uurtanut ja tullut vuorostani
-pienen, verrattain kunnollisen kauppalaivan kapteeniksi kynnettyäni
-merta neljätoista vuotta. Koska kuninkaallinen laivasto yht'äkkiä oli
-karistunut putipuhtaaksi upseereista, otettiin palvelukseen
-kauppalaivaston kapteeneita. Olin harjottanut hieman merirosvon
-ammattia, josta saatan myöhemmin kertoa: minulle annettiin
-Marat-nimisen sota-aluksen johto.
-
-Fructidor-kuun 28 päivänä 1797 sain määräyksen valmistautua
-purjehtimaan Cayenneen. Minun tuli viedä sinne kuusikymmentä
-sotilasta ja eräs maanpakolainen, joka oli jäänyt niistä
-sadastayhdeksästäkymmenestäkolmesta, jotka la Decade-niminen fregatti
-muutamia päiviä sitten oli saanut kuljetettavakseen. Minun oli käsketty
-kohdella tuota henkilöä hyvin, ja direktorihallitukselta saamani
-ensimäisen kirjeen sisällä oli toinen, neljällä punaisella sinetillä
-sulettu, joista yksi oli keskessä ja suunnattoman suuri. Minut oli
-kielletty avaamasta tuota kirjettä ennen ensimäistä pohjoista
-leveys- ja kahdettakymmenettäseitsemättä pituusastetta, jotka ovat noin
-päiväntasaajan seutuvilla.
-
-Tuo suuri kirje oli ihmeellisen näköinen. Se oli pitkä ja niin
-huolellisesti sulettu, etten kulmakohdistakaan päässyt sinne
-kurkistamaan; en myöskään kuoren läpi saattanut mitään lukea. En ole
-taikauskoinen, mutta kirje pelotti minua. Vein sen huoneeseeni pienen
-vuoteeni viereisellä seinällä riippuvan englantilaisen seinäkellon
-lasin taakse. Se vuode oli oikea merimiehen vuode -- tiedättehän ne.
-Mutta mitä puhunkaan: te olette korkeintaan kuusitoistavuotias, ettekä
-ole voinut sellaista nähdä.
-
-Vähääkään liioittelematta voi sanoa, että kuningattaren huone tuskin
-lienee yhtä täydellisesti varustettu kuin merimiehen. Joka esineellä on
-oma pikku paikkansa ja naulansa. Ei mikään heilu. Laiva saattaa keinua
-niin paljon kuin tahtoo, minkään sen vuoksi joutumatta epäkuntoon.
-Huonekalut ovat vartavasten laivan ja sen huoneen muodon mukaan
-tehtyjä, johon ne aijotaan sijottaa. Vuoteenani oli arkku. Kun sen
-avasi, saattoi siellä nukkua; suljettuna se kävi sohvasta, ja minä
-polttelin siinä piippuani. Joskus käytin sitä pöytänäkin, silloin
-istuttiin huoneessa olevalla kahdella pienellä tynnyrillä. Hyttini
-seinät olivat silatut ja kiilloitetut kuin mahonkipuu ja se hohti kuin
-korukapine: se kelpasi vaikka kuvastimeksi! Ah! Se vasta soma pikku
-huone! Olipa alukseni maksanutkin sievosia summia. Siellä huviteltiin
-usein kelpolailla, ja tällä kertaa alkoi matka sangen hupaisasti, jos
-ei... mutta älkäämme kiirehtikö.
-
-Meillä oli mainio luoteistuuli; olin juuri asettamassa puheenaollutta
-kirjettä seinäkelloni lasin alle, kun maanpakolainen astui huoneeseen,
-käsi kädessä pienen, suloisen, noin seitsentoistavuotisen tyttösen
-kanssa. Itse hän sanoi olevansa yhdeksäntoista; kaunis poika, vaikkakin
-hieman liian kalpea ja vaalea mieheksi. Hän oli kuitenkin mies, joka
-toden tullessa osotti miehen mieltä paremmin kuin monet vanhemmat: sen
-saatte nähdä. Hän piti kädestä pikku vaimoansa, joka oli raikas ja
-iloinen kuin lapsi. He olivat kuin kaksi tunturikyyhkystä. Minun oli
-heitä hauska katsella. Sanoin heille:
-
--- Oikein lapseni, te tulette tervehtimään vanhaa kapteenia; siinä
-teette varsin kauniisti. Minä vien teidät hieman pitkälle matkalle,
-mutta sen parempi on meillä tilaisuus tutustua toisiimme. Olen
-pahoillani esiintyessäni rouvalle ilman takkia, mutta olen yrittänyt
-naulata tätä suurta kirje-pahusta tuonne ylös. Kenties te tahtoisitte
-minua vähän auttaa?
-
-Tietysti nuo hyvät ihmiset tahtoivat! Pieni aviomies otti vasaran,
-pikku vaimo naulat ja he ojensivat niitä minulle pyyntöni mukaan; ja
-pikku rouva komensi minua: Oikeaan, vasempaan, kapteeni! yhtenään
-nauraen, sillä koneen jyskytys sai kelloni heilumaan. Kuulen vielä
-hänen hennon äänensä: Oikeaan, vasempaan, kapteeni! Hän teki minusta
-pilaa. -- Vuottakaa, te pikku ilkimys, -- varotin minä. -- Minäpä
-käsken miehenne torua teitä. -- Siinä silmänräpäyksessä hän oli
-miehensä kaulassa ja suuteli häntä. He olivat toden totta ihastuttavia,
-ja tuttavuus oli tehty. Meistä tuli pian hyvät ystävät.
-
-Matka oli suotuisa. Ilma suosikin minua tavallisesti. Kun en laivallani
-ollut koskaan nähnyt muuta kuin ahavoituneita mustuneita kasvoja,
-kutsuin pienet lemmikkini joka päivä pöytääni. Se virkisti minua.
-Syötyämme kalaa ja keksiä, pikku vaimo ja hänen miehensä jäivät
-katselemaan toisiaan ikäänkuin eivät olisi koskaan ennen toinen
-toistaan nähneet. Silloin nauroin sydämellisesti ja tein heistä pilaa.
-Hekin nauroivat kanssani. Tekin olisitte nauranut nähdessänne meidät ja
-pitänyt meitä mielettöminä, jos ette olisi tietänyt, mikä meidän oli.
-Oli toden totta hupaisaa nähdä heidän sillä tavalla rakastavan toinen
-toistaan! He viihtyivät hyvin kaikkialla; he pitivät hyvänä kaikkea,
-mitä heille annettiin ja tyytyivät samaan ruokaan kuin mekin. Heidän
-syödessään päivällistä kanssani, nautin itse arvoani ylläpitääkseni
-pienen lasillisen ruotsalaista paloviinaa. He nukkuivat riippumatossa,
-ja laiva keinutti heitä kuin näitä kahta päärynää nenäliinassani. -- He
-olivat reippaita ja tyytyväisiä. Menettelin kuten tekin, en kysynyt
-mitään. Mitä tarvitsi minun, veden viilettäjän, tietää heidän nimeään
-ja asioitaan? Vein heidät meren toiselle puolen kuin kaksi paratiisin
-lintua.
-
-Kuukauden kuluttua pidin heitä omina lapsinani. Joka päivä kutsuessani
-heitä, kävivät he istumaan luokseni. Nuori mies kirjotti pöydälläni, se
-tahtoo sanoa vuoteellani; ja kun halusin, auttoi hän minua merkitsemään
-matkaa: hän osasi sen ennen pitkää tehdä yhtä hyvin kuin minäkin; olin
-siitä silloin tällöin sangen ihmeissäni. Nuori vaimo istui tavallisesti
-pienellä tynnyrillä neulomuksineen.
-
-Eräänä päivänä heidän tapansa mukaan istuessaan luonani, sanoin heille:
-
--- Tiedättekö, pienet ystäväni, että me muodostamme tässä varsin soman
-perhekuvan. En tahdo kysyä teiltä mitään, mutta luultavasti ei teillä
-ole liiemmäksi rahoja ja te olette molemmat aivan liian hentoja ja
-hienoja kuokkimaan ja raatamaan otsanne hiessä kuten tavalliset
-maanpakolaiset Cayennessa. Kautta kunniani -- se on paha paikka, sanon
-teille. Mutta minä, jonka vanha nahka on tottunutta ja auringon
-parkitsemaa, eläisin siellä herroiksi. Jos te, kuten minusta näyttää --
-en kuitenkaan tahdo mitään kysyä -- tuntisitte hitusenkaan ystävyyttä
-minua kohtaan, luopuisin sangen mielelläni vanhasta aluksestani, joka
-ei nykyään ole puukengänkään arvoinen ja asettuisin asumaan kanssanne,
-jos se teitä miellyttäisi. Minulla ei ole muuta perhettä kuin koira;
-sekin ikävystyttää minua; teistä olisi minulle seuraa. Auttaisin teitä
-monessa asiassa; olen salakuljetuksella hankkinut kohtalaisen
-omaisuuden, jolla eläisimme ja jonka jättäisin teille kerran
-ummistaessani silmäni, kuten niin kauniisti sanotaan.
-
-He jäivät hämmästyneinä tuijottamaan toinen toisiinsa, näyttäen siltä
-kuin eivät olisi uskoneet minun puhuneen totta; sitten pikku rouva
-heittäytyi tapansa mukaan miehensä kaulaan ja istahti hänen polvelleen
-itkien ja punaisena. Nuori mies sulki hänet kiihkeästi syliinsä, ja
-minä näin hänenkin silmissään kyyneleitä; hän ojensi minulle kätensä
-käyden tavallista kalpeammaksi. Hänen vaimonsa puhui hänelle
-hiljaisella äänellä, ja hänen suuret, vaaleat hiuksensa olivat
-valahtaneet hartioille; hänen niskaan solmittu hiussykerönsä oli
-kierähtänyt auki yhtä äkisti kuin kasattu ankkuriköysi, sillä hän oli
-vilkasliikkeinen kuin kala vedessä: olisitte nähnyt ne hiukset! Ne
-olivat kuin kultaa. Kun he yhä jatkoivat kuiskailuaan, nuoren miehen
-tuon tuostakin suudellessa itkevän vaimonsa otsaa, kävin hieman
-kärsimättömäksi:
-
--- No mikä nyt -- mikä teitä vaivaa? -- kysyin vihdoin.
-
--- Mutta... mutta... kapteeni, te olette hyvin hyvä, virkkoi nuori
-mies; mutta ettehän te... ette te saata elää maanpakolaisten kanssa
-ja... Hän loi silmänsä maahan.
-
--- En tiedä, vastasin, mitä olette tehneet joutuaksenne maanpakoon,
-mutta kenties kerrotte sen minulle jonakin päivänä, tai olette
-kertomatta, aivan kuten itse tahdotte. Mutta te ette näytä sellaisilta,
-joilla on paha omatunto, ja olenpa varma, että minä eläissäni olen
-tehnyt yhtä ja toista enemmän kuin te, pienet, viattomat raukat. Mutta
-kautta kunniani -- niinkauvan kun olette minun vartioitavinani, en
-teitä laske käsistäni, sellaista ei maksa vaivaa luulotella; katkoisin
-vaikka kaulanne kuten kahden kyyhkysen, jos siksi tulisi. Mutta
-luovuttuani kerran olkalapuista, en enää välitä amiraalista enkä
-mistään.
-
--- Mutta -- hän vastasi pudistaen surullisesti ruskeata, joskin sen
-ajan tavan mukaan hieman puuteroitua päätänsä -- minä luulen, että
-teidän on vaarallista osottaa tuntevanne meidät. Me nauramme, koska
-olemme nuoria; me olemme onnellisia, koska rakastamme toinen toistamme;
-mutta minulla on synkkiä hetkiä ajatellessani tulevaisuutta enkä tiedä,
-millaiseksi Laure-raukkani kohtalo muodostuu.
-
-Hän painoi uudelleen nuoren vaimonsa pään rintaansa vastaan:
-
--- Näinhän minun oli vastattava kapteenille; olisithan sinäkin sanonut
-samaa, lapseni?
-
-Otin piippuni ja nousin ylös, sillä silmäni alkoivat tuntua hieman
-kosteilta eikä sellainen sopinut minulle.
-
--- Sittenpähän nähdään, sittenpähän nähdään, -- minä rauhotin heitä,
-kyllä asiat aikaa myöten selviävät. Jos tupakansavu kiusaa rouvaa,
-täytyy hänen poistua.
-
-Hän nousi ylös kasvot kuumina ja kyyneleistä kosteina aivankuin
-lapsella, joka on saanut nuhteita.
-
--- Ette te tavallisesti sellaista ajattele, sanoi hän minulle,
-katsellen seinäkelloani; entä kirje!
-
-Jouduin omituisen tunteen valtaan. Tunsin aivankuin tuskaa
-hiusjuurissani hänen sanoessaan minulle tämän.
-
--- Jumaliste! huudahdin. Sitä en ole enää ajatellut! Siinäpä soma
-juttu! Jos olisimme sivuuttaneet ensimäisen asteen pohjoista leveyttä,
-ei minulla olisi muuta neuvoa kuin heittäytyä veteen. -- Olipa onni,
-että lapsonen tuossa muistutti minulle kirje-pahusta!
-
-Minä katsahdin nopeasti merikarttaani ja huomatessani, että meillä
-vielä oli noin viikon verran aikaa, rauhottui pääni, mutta ei suinkaan
-sydämeni, minun itsenikään tietämättä syytä siihen.
-
--- Hallituksen kanssa ei ole leikkimistä kun on kysymys tottelemisesta,
-sanoin minä. Mutta vielä ei ole hätää. Aika on vierähtänyt niin
-nopeasti, että en ole huomannutkaan.
-
-Ja sitten, hyvä herra, jäimme kaikki kolme nenät ilmassa tuijottamaan
-kirjettä aivankuin olisi se alkanut puhua meille. Erikoisesti pisti
-silmääni, kuinka ikkuna-aukosta sisääntunkeva aurinko valaisi
-seinäkellon lasia saaden suuren punaisen sinetin ja molemmat pienet
-näyttämään tulen keskellä olevien kasvojen piirteiltä.
-
--- Sen silmät melkein tahtovat päästä ulos, sanoin laskeakseni leikkiä
-heidän kanssaan.
-
--- Oi, ystäväni, vastasi nuori vaimo, ne näyttävät veripilkuilta.
-
--- Mitä vielä, sanoi hänen miehensä, tarttuen hänen käsivarteensa, sinä
-erehdyt, Laure; sehän on kuin viaton pelikortti. Käy mieluummin
-lepäämään; miksi tuo kirje pyörii ajatuksissasi?
-
-He pakenivat kuin pahan painajaisen takaa-ajamina ja nousivat kannelle.
-Minä jäin yksin suuren kirjeen kanssa, ja muistan vielä, kuinka piippua
-poltellessani tuijotin siihen taukoamatta aivankuin sen punaiset silmät
-olisivat lumonneet minut kuin käärmeen silmät. Sen suuret, valjut
-kasvot ja sen kolmas sinetti, joka oli suurempi kuin molemmat silmät,
-ja ammottava ja irvistävä kuin suden kita, saivat minut huonolle
-tuulelle; minä otin takkini ja käärin sen kellon ympärille päästäkseni
-näkemästä sekä kelloa että ilkeätä kirjettä.
-
-Lähdin kannelle lopettamaan piipullistani; jäin sinne yöhön saakka.
-Olimme silloin Cap Vertin saarien kohdalla. _Marat_ kulki rauhallisesti
-hyvässä tuulessa yhdeksän solmuväliänsä. Yö oli kaunein, jonka
-eläissäni olen nähnyt tropiikin tienoilla. Kuu nousi taivaanrannalle
-suurena kuin aurinko; meri jakoi sen kahtia, välkkyen kuin pienien
-timanttien peittämä lumikenttä. Katselin sitä piippua poltellen
-penkiltäni. Vahdissa oleva upseeri ja merimiehet eivät puhuneet
-sanaakaan, katselivat vain kuten minäkin laivan varjoa vedessä.
-Äänettömyys tuotti minulle nautintoa. Rakastan hiljaisuutta ja
-järjestystä. Olin kieltänyt kaiken meluamisen ja tulen pitämisen öiseen
-aikaan. Huomasin kuitenkin pienen punaisen valojuovan melkein jalkojeni
-vieressä. Olisin muussa tapauksessa heti suuttunut, mutta koska se tuli
-pienten maanpakolaisystävieni luota, tahdoin ennen suuttumustani saada
-selville, mitä siellä oli tekeillä. Minun ei tarvinnut kuin kumartua
-nähdäkseni suuresta luukusta pieneen huoneeseen, ja minä katselin.
-
-Nuori vaimo oli polvillaan ja luki rukouksiaan. Pieni lamppu valaisi
-häntä. Hän oli yöpuvussaan; paikaltani ylhäältä saatoin nähdä hänen
-paljaat olkapäänsä, hänen pienet, paljaat jalkansa ja hänen runsaat,
-vaaleat, hajallaan olevat hiuksensa. Aioin poistua, mutta sitten
-ajattelin: viisi vanhasta sotilaasta, mitä se tekee, ja minä jäin
-katselemaan.
-
-Hänen miehensä istui matkalaukulla pää käsien varassa katsellen
-rukoilevaa. Nuori vaimo kohotti päätään ylöspäin taivasta kohti, ja
-minä näin, että hänen suuret siniset silmänsä olivat tulvillaan
-kyyneleitä kuin Magdaleenan. Hänen rukoillessaan mies hiljaa otti
-käsiinsä hänen pitkien hiustensa latvan ja suuteli sitä ääneti.
-Lopetettuaan rukouksensa hän teki ristinmerkin hymyillen kuin lähdössä
-paratiisiin. Näin miehenkin tekevän ristinmerkin, mutta ikäänkuin
-hämillään. Itse asiassa se onkin miehelle hieman omituista.
-
-Pienokainen nousi ylös, suuteli miestään ja ojentautui ensimäisenä
-riippumattoonsa, jonne mies hänet nosti kuin lapsen kehtoonsa. Oli
-tukahuttavan kuuma. Mielihyvällä tunsi hän, kuinka laivan keinunta
-tuuditti häntä. Hän näytti jo alkavan nukkua. Hänen pienet valkeat
-jalkansa olivat päällekkäin samalla tasolla kuin pääkin, ja pitkä
-valkea yöpaita verhosi koko ruumiin. Kautta kunniani hän oli suloinen!
-
--- Ystäväni, hän sanoi puoli-unissaan, tiedätkö, että on hyvin
-myöhäinen.
-
-Mies piti yhä otsaansa käsien varassa vastaamatta hänelle sanaakaan. Se
-huolestutti hieman pienokaista, ja hän pisti kauniin päänsä
-riippumatosta niinkuin lintu pesästään ja katseli miestään suu
-puoliavoimena uskaltamatta puhua sen enempää.
-
-Vihdoin sanoi mies:
-
--- Voi, rakas Laure, en voi olla tulematta surulliseksi mikäli
-lähestymme Amerikkaa, en tiedä miksi, mutta minusta tuntuu siltä, että
-laivamatka on ollut elämämme onnellisin aika.
-
--- Niinpä minustakin, sanoi hän, en tahtoisi koskaan tulla perille.
-
-Mies katseli häntä kädet ristissä sanoin kuvaamattomalla hellyydellä.
-
--- Ja kuitenkin, rakkaani, itket aina rukoillessasi, sanoi mies; se
-huolestuttaa minua, koska kyllä tiedän, keitä ajattelet ja minä luulen
-sinun katuvan sitä, mitä olet tehnyt.
-
--- Minäkö katuisin, sanoi hän tuskaisin ilmein, minäkö katuisin sitä,
-että seurasin sinua, ystäväni. Luuletko, että en rakasta sinua, vaikka
-olen ollut niin vähän aikaa omasi. Eikö seitsentoista vuotiaana jo ole
-nainen, joka tietää velvollisuutensa. Sanoivathan äitini ja sisarenikin
-minun velvollisuuteni olevan seurata sinua Guianaan. Sanoivathan he,
-etten siinä tehnyt mitään ihmeellistä. Kummastelen vain, että se sinua
-liikuttaa, ystäväni; sehän on luonnollista. Ja senvuoksi en ymmärrä,
-kuinka sinä voit luulla minun katuvan, nyt kun olen sinun kanssasi
-ollakseni apunasi elämässä ja kuolemassa.
-
-Hän sanoi kaiken tämän niin vienolla äänellä, että olisi luullut sen
-olevan musiikkia. Olin siitä aivan liikutettu ja sanoin itsekseni:
-
-Siinäpä vasta hyvä pikku vaimo!
-
-Nuori mies alkoi vaikeroida tehden tuskaisia liikkeitä ja suuteli
-kaunista kättä ja paljasta käsivartta, jonka nuori vaimo ojensi häntä
-kohti.
-
--- Laure, pikku Laure, sanoi hän, en voi antaa itselleni anteeksi
-ajatellessani, että jos olisimme neljä päivää viivyttäneet häitämme,
-minut olisi vangittu yksin, ja olisin nyt yksin matkalla.
-
-Silloin ihastuttava pienokainen ojensi riippumatosta molemmat
-olkapäähän saakka paljaat käsivartensa ja hyväili hänen otsaansa,
-tukkaansa ja silmiänsä, ottaen hänen päänsä käsiensä väliin ikäänkuin
-vetääkseen sen luokseen ja kätkeäkseen rintaansa vasten. Hän hymyili
-kuin lapsi, leperrellen hänelle tuhansia pikku asioita tavalla, jonka
-vertaista en ole koskaan kuullut, ja sulki hänen suunsa sormillaan
-puhuakseen ihan yksin. Puhuessaan hän leikitteli pitkillä hiuksillaan
-ja oli niillä kuivaavinaan hänen silmiään:
-
--- Eikö ole paljoa parempi, että mukanasi on vaimo, joka rakastaa
-sinua, niinhän, ystäväni? Minä puolestani menen hyvin mielelläni
-Cayenneen; saan nähdä villi-ihmisiä ja kookospalmuja kuten Paul ja
-Virginia -- niinhän? Kumpikin me istutamme oman puumme. Saammepa nähdä,
-kumpi meistä on parempi puutarhuri. Rakennamme pienen mökin meitä kahta
-varten. Minä teen työtä koko päivän ja koko yön, jos tahdot. Minä olen
-voimakas, katsohan vain käsivarsiani; -- voisinhan melkein nostaa
-sinut. Älä naura, minä olen sangen näppärä ompelemaan korutöitä. Onhan
-siellä toki kaupunkeja, joissa tarvitaan koruompelijoita. Minä annan
-myös piirustus- ja soittotunteja, jos niiksi tulee, ja jos siellä
-osataan lukea, niin sinä se kirjotat.
-
-Muistan vielä, kuinka poika-parka joutui sellaisen epätoivon valtaan,
-että hän oikein huutamalla sanoi:
-
--- Kirjottaa -- kirjottaa!
-
-Ja hän tarttui vasemmalla kädellään nyrkkiin puristettuun oikeaan.
-
--- Oi, kirjottaa? Miksi olen koskaan oppinut kirjottamaan. Sehän on
-hullujen ammatti! Uskoin heidän painovapauteensa, missä oli silloin
-järkeni! Ja mitä hyödyttää panna paperille muutamia keskinkertaisia
-aatepahasia, joita ainoastaan harvat rakastavat ja lukevat, ja toiset
-heittävät tuleen, ja jotka vain saattavat tekijänsä vainonalaisiksi.
-Minun suhteeni se vielä käy päinsä, mutta sinä, suloinen lemmittyni,
-joka tuskin neljä päivää sitten tulit vaimokseni, mitä olit sinä
-tehnyt? Selitä minulle, jos voit, kuinka saatoin antaa sinun olla niin
-hyvän ja seurata minua tänne. Ja tiedätkö edes, missä olet, pikku
-raukka, tiedätkö, minne menet? Pian, lapseni, olet tuhannen kuudensadan
-peninkulman päässä äidistäsi ja sisaristasi ja minun tähteni, kaikki
-tämä minun tähteni!
-
-Nuori vaimo kätki hetkiseksi päänsä riippumattoon ja ylhäältäpäin näin,
-että hän itki, mutta hänen miehensä ei voinut nähdä hänen kasvojaan, ja
-nostaessaan ne jälleen, hän hymyili tehdäkseen miehensä iloiseksi.
-
--- Toden totta me emme ole nykyään rikkaita, huudahti hän helähtäen
-nauramaan. Katsohan kukkarooni, siellä ei ole kuin yksi kultaraha.
-
-Mieskin alkoi nauraa kuin lapsi.
-
--- Tulimmaista, minulla oli yksi hopearaha, mutta annoin sen pienelle
-pojalle, joka kantoi matkalaukkusi.
-
--- Mitäpä siitä, sanoi hän napsautellen pieniä valkeita sormiaan kuin
-kastanjetteja. Ei koskaan ole onnellisempi kuin silloin, kun ei omista
-mitään, ja onhan minulla vielä molemmat äidin antamat timanttisormukset
-tallella. Ne kelpaavat kaikkialla -- niinhän? Kun sinä vain tahdot,
-myymme ne. Muuten minä luulen, että tuo kunnon kapteeni-ukko ei ilmaise
-kaikkia hyviä aikeitansa meidän suhteemme ja että hän kyllä tietää,
-mitä kirje sisältää. Se on varmaankin suosituskirje meidän puolestamme
-Cayennen kuvernöörille.
-
--- Ehkä on, vastasi mies, kukapa sen tietää.
-
--- Eikö totta -- sanoi hänen nuori vaimonsa, sinä olet niin hyvä, että
-varmaankin hallitus on ajanut sinut maanpakoon vain vähäksi aikaa
-tarkottamatta sen pahempaa.
-
-Hän sanoi sen niin herttaisesti kutsuen minua kunnon kapteeniksi, että
-minä kerrassaan hellyin ja tulin liikutetuksi, jopa iloitsinkin
-sydämeni pohjasta ajatellessani hänen kenties arvanneen oikein.
-
-He alkoivat taas suudella, ja minä polkaisin kiivaasti jalkaani
-laivankanteen saadakseni heidät herkeämään.
-
-Minä huusin heille:
-
--- Vai te senkin veitikat -- ettekö tiedä, että tulet ovat
-sammutettavat. Puhaltakaa heti lamppu, tehkää hyvin!
-
-He puhalsivat lampun sammuksiin, ja minä kuulin heidän tirskuvan ja
-kuiskailevan pimeässä kuin kaksi koululaista. Minä jatkoin kävelyäni
-kannella poltellen piippuani. Kaikki tropiikin tähdet loistivat
-sijoillaan suurina ja kirkkaina. Katselin niitä, hengittäen tuoksuavaa,
-raikasta ilmaa.
-
-Ajattelin, että nuo hyvät pienokaiset varmaankin ovat arvanneet asian
-oikean laidan ja iloitsin sydämestäni. Olinpa melkein valmis lyömään
-vetoa, että joku noista viidestä direktorista oli muuttanut mieltään ja
-suositteli heitä minulle. En voinut selvittää itselleni, minkätähden,
-sillä on valtiollisia asioita, joita minä en ole koskaan ymmärtänyt,
-mutta minä uskoin näin ja olin hyvillä mielin tietämättä miksi.
-
-Laskeuduin huoneeseeni ja menin katsomaan vanhan univormuni alla olevaa
-kirjettä. Se oli aivan toisennäköinen. Se tuntui minusta nauravan ja
-sen sinetit näyttivät ruusunvärisiltä. En enää epäillyt sen hyvyyttä ja
-iskin sille ystävällisesti silmää.
-
-Siitä huolimatta peitin sen jälleen takillani, sillä se suututti minua.
-
-Parin seuraavan päivän kuluessa ei se johtunut mieleemmekään. Mutta
-lähestyessämme ensimäistä leveysastetta aloimme käydä vaiteliaiksi.
-
-Eräänä kauniina aamuna heräsin siihen, että laiva seisoi paikallaan.
-Totta puhuen en koskaan nuku kuin toisella silmällä, kuten sanotaan. Ja
-kun en kuullut laivan jyskytystä, avasin molemmat silmäni. Olimme
-joutuneet tuulettomaan paikkaan -- nimittäin ensimäiselle asteelle
-pohjoista leveyttä ja kahdennellekymmenennelleseitsemännelle
-pituusasteelle. Kiirehdin kannelle, meri oli rasvatyyni. Purjeet
-kietoutuivat höllinä kuin tyhjentyneet ilmapallot mastojen ympärille.
-Sanoin heti: nyt on aika avata sinut ja vilkaisin syrjäsilmällä
-kirjettä. Odotin iltaan, auringonlaskuun. Silloin oli käytävä käsiksi
-toimeen: avasin seinäkellon ja vedin sieltä nopeasti sineteillä
-suljetun kirjeen. -- No niin, pidin sitä vielä noin neljännestunnin
-käsissäni voimatta avata sitä. Vihdoin sanoin itselleni: jo riittää.
-Käden käänteessä mursin auki kaikki kolme sinettiä, survoen mäsäksi
-suurimman.
-
-Luettuani hieroin silmiäni, luullen pettyneeni.
-
-Luin sen uudelleen alusta loppuun ja luin sen vielä kerran. Luin sen
-lopusta alkuunkin. En uskonut silmiäni. Jalkani horjuivat, minun täytyi
-istuutua; kasvolihakseni nytkähtelivät omituisesti. Kaasin käteeni
-hieman väkiviinaa ja hieroin sillä kasvojani. Surkuttelin järkeni
-seisahtumista, mutta tätä ei kestänyt kuin hetkisen; riensin ulos
-raittiiseen ilmaan.
-
-Laurette oli niin kaunis tänään, etten saattanut mennä hänen luokseen.
-Hänellä oli yksinkertainen valkoinen puku yllään, käsivarret olivat
-paljaat, ja pitkä tukka auki kuten tavallisesti. Hän oli kiinnittänyt
-toisen pukunsa nuoran päähän ja huvittelihe huuhtomalla sitä meressä
-sekä koetti nauraen saada kiinni eräänlaisia viinirypäletertun tapaisia
-merikasveja, joita ui troopillisissa merissä.
-
--- Tulehan katsomaan viinirypäleitä, tule pian, huusi hän, ja hänen
-ystävänsä tuli hänen luokseen kallistuen katsomaan -- ei kuitenkaan
-vettä, koska hän aivan heltyneenä jäi katsomaan nuorta vaimoaan.
-
-Viittasin nuorta miestä kanssani peräkannelle. Laurette kääntyi, en
-tiedä minkänäköinen olin, mutta hän antoi nuoran pudota, tarttui
-kiivaasti miehensä käsivarteen ja sanoi hänelle:
-
--- Voi, älä mene, hän on aivan kalpea!
-
-Se oli mahdollista, tässä oli syytä kalveta. Hän lähti kuitenkin
-mukaani peräkannelle. Nuori vaimo jäi katselemaan jälkeemme nojautuen
-suureen mastoon. Kävelimme kauvan edestakaisin puhumatta sanaakaan.
-Koetin polttaa sikaaria, mutta se tuntui minusta karvaalta, ja
-sylkäisin sen veteen. Hän seurasi minua katseillaan; minä tartuin hänen
-käsivarteensa; olin tukahtua, kautta kunniani, olin tukahtua.
-
--- Voi, kertokaa minulle tarinanne, pikku ystäväni, sanoin vihdoin.
-Mitä pirua olette sitten tehnyt noille advokaatti-koirille, jotka
-viisin miehin tahtovat käydä kuninkaasta? He eivät tosiaankaan näytä
-olevan teille suopeita. Se on mieletöntä!
-
-Hän kohautti olkapäitään ja katsoen alas (niin lempeän näköisenä
-poika-parka, että sydäntä vihloi) sanoi:
-
--- Oi, Jumalani, kapteeni, enpä juuri mitään: kolme pilkkalaulua
-direktori-hallituksesta, siinä kaikki.
-
--- Onko se mahdollista? sanoin.
-
--- Onpa kyllä! Laulut eivät olleet edes erittäin onnistuneita. Minut
-vangittiin viidestoista päivä fructidor-kuuta ja vietiin Forceen,
-tuomittiin kuudestoista, ensin kuolemaan, joka sitten kuitenkin
-lievennettiin maanpakorangaistukseksi.
-
--- Sepä omituista, huudahdin minä. Nuo direktorit näyttävät olevan
-kärkkäitä suuttumaan, sillä kirje, jonka tiedätte, määrää minun
-ammuttamaan teidät.
-
-Hän ei vastannut, hymyili vain ja säilytti ryhtinsä kyllin hyvin
-yhdeksäntoistavuotiaaksi. Hän katsahti vain vaimoonsa ja pyyhki
-otsaansa, jolla helmeili hikipisaroita. Minulla oli niitä yhtä paljon
-kasvoillani ja toisia pisaroita silmissä.
-
-Minä jatkoin:
-
--- Nähtävästi nuo kansalaiset eivät ole tahtoneet suorittaa tehtäväänsä
-maalla, he ovat ajatelleet, että se täällä herättäisi vähemmän
-huomiota. Mutta minulle se on hyvin surullista, sillä minä en voi
-vapautua tehtävästäni, vaikka tiedänkin, että olette hyvä lapsi; tuossa
-on säännönmukainen kuolemantuomio ja määräys sen täytäntöönpanosta
-allekirjotuksineen ja sinetteineen, siitä ei puutu mitään.
-
-Hän punastui.
-
--- En pyydä mitään, kapteeni, sanoi hän yhtä lempeälle äänellä kuin
-tavallisesti. En antaisi itselleni anteeksi, jos te minun tähteni
-laiminlöisitte velvollisuutenne. Tahtoisin vain hieman puhua Lauren
-puolesta ja pyytää teitä suojelemaan häntä, jos hän jäisi elämään
-jälkeeni, jota en kuitenkaan luule.
-
--- Oi, siitä voitte olla huoleti, ystäväni, vakuutin. Jos tahdotte,
-niin vien hänet vanhempiensa luokse palatessani Ranskaan enkä jätä
-häntä, ennenkuin hän itse tahtoo. Mutta minun ymmärtääkseni pikku
-vaimoparka ei tätä iskua kestä.
-
-Hän tarttui molempiin käsiini, puristi niitä ja sanoi minulle:
-
--- Hyvä kapteeni, te kärsitte enemmän kuin minä siitä, mikä on tulossa,
-tunnen sen. Mutta teillä ei ole muuta neuvoa kuin totella. Luotan
-siihen, että autatte häntä perimään vähäisen omaisuuteni, suojelette
-häntä, valvotte, että hän saa sen, minkä hänen vanha äitinsä hänelle
-mahdollisesti jättää hänen kunnialliseksi toimeentulokseen, ja
-katsotte, että hänen terveydestään huolehditaan. Muuten, lisäsi hän
-hiljaisemmalla äänellä, minun täytyy sanoa teille, että hän on sangen
-hento ja arka, hänellä on usein monta kertaa päivässä hengenahdistusta;
-hänet täytyy peittää hyvin. Teidän tulisi siis mikäli mahdollista
-korvata hänen isäänsä, äitiänsä ja minuakin, koetattehan sen tehdä.
-Olisin hyvin iloinen, jos hän saisi pitää äitinsä lahjottamat
-sormukset, mutta eihän auta, jos ne täytyy myydä hänen vuoksensa.
-Laurette-parkani! Katsokaa, kuinka hän on kaunis!
-
-Koska tämä jo alkoi olla arveluttavan hellätunteista, rypistin
-kulmakarvojani. Olin puhunut hänelle iloisella äänellä pysyäkseni
-lujana, mutta nyt en enää kestänyt.
-
--- Jo riittää, sanoin, kunnon ihmisten kesken ei tarvita monia sanoja.
-Menkää puhumaan hänelle, ja kiiruhtakaamme.
-
-Puristin hänen kättään ystävän tavalla, ja kun hän ei laskenut sitä
-irti, vaan katsoi minuun omituisesti, lisäsin: -- Olisi ehkä kuitenkin
-parasta olla puhumatta tästä Laurettelle. Järjestämme asian sekä hänen
-että teidän sitä aavistamatta.
-
--- Tosiaankin, se on eri asia, huudahti hän. En tietänyt... niin onkin
-parempi. Jäähyväiset, ne heikontavat. --
-
--- Niin, niin, sanoin. Koettakaa olla järkevä, ystäväni, niin on
-helpompi. Älkää suudelko häntä, ystäväni, älkää suudelko häntä, jos
-suinkin voitte olla sitä tekemättä, tahi olette hukassa.
-
-Puristin vielä kerran hänen kättään ja annoin hänen mennä. Oi, kuinka
-tämä kaikki oli minulle kovaa!
-
-Hän näytti todellakin hyvin säilyttävän salaisuutensa, sillä he kävivät
-käsitysten kannella neljännestunnin verran ja noutivat puvun, jonka
-muuan laivamies oli onkinut.
-
-Yö saapui äkkiä. Olin päättänyt valita tämän ajan. Mutta elän vielä
-tänäpäivänä siinä hetkessä, laahaan sitä mukanani kuolemaani saakka
-kuin lyijypainoa.
-
-Tässä vanhan kapteenin täytyi pysähtyä. En uskaltanut puhumalla
-suunnata hänen ajatuksiaan toisaalle. Hän jatkoi, lyöden rintaansa:
-
-En voi vieläkään käsittää tuota hetkeä. Tunsin kuohuvaa vihaa
-mielessäni ja toisaalta en tietänyt, mikä minut saattoi tottelemaan ja
-toimimaan. Kutsuin kokoon upseerit ja sanoin eräälle heistä:
-
--- Vene vesille, sillä nyt meidän täytyy olla pyöveleitä. Viekää tuo
-nainen sinne ja soutakaa ulapalle, kunnes kuulette laukauksia. Sitten
-palaatte. -- Totella paperipalasta! mitäpä se itse asiassa muuta oli!
-Ilmassa täytyi olla jotakin, joka pakotti minua. Näin etäältä -- oi,
-miten se oli kauheata -- kuinka nuori mies polvistui Laurettensa eteen
-ja suuteli hänen polviansa ja jalkojansa. Ymmärrättehän tuskani!
-
-Huusin kuin mieletön: Erottakaa heidät! olemme kaikki lurjuksia! --
-Erottakaa heidät!... Tasavalta on kuollut ruumis, direktorit sitä
-kalvavia matoja! Minä jätän meren! En pelkää noita advokaatteja!
-Sanottakoon heille, mikä olen, mitä se minuun kuuluu? -- Tosiaankaan en
-välittänyt heistä suuria! Olisin tahtonut ampua nuo kaikki viisi
-konnaa. Ah, olisin tahtonut sen tehdä; en välittänyt elämästä enempää
-kuin virtaavasta vedestä, muka... Välitinhän liiankin paljon!...
-elämästä sellaisesta kuin minun... ah Luoja... kurja, kurja elämä!...
-
-Ja vanhan kapteenin ääni hiljeni vähitellen käyden yhtä epämääräiseksi
-kuin hänen puheensakin. Hän kulki eteenpäin, purren huuliaan ja
-rypistellen kulmakarvojaan kauhean ja villin näköisenä. Hänen ruumiinsa
-nytkähteli suonenvedontapaisesti, ja hän löi muulia miekkansa huotralla
-kuin olisi tahtonut tappaa sen. Ihmeekseni näin hänen kasvojensa
-kellahtavan värin käyvän tummanpunaiseksi. Hän riuhtaisi kiivaasti auki
-takkinsa paljastaen rintansa tuulelle ja sateelle. Näin, ettei hän enää
-pyytämättä jatkaisi kertomustaan.
-
--- Ymmärrän hyvin, -- sanoin ikäänkuin hän jo olisi lopettanut
-tarinansa -- että sellaisen kokemuksen jälkeen täytyy kammota
-ammattiaan.
-
--- Ammattiaan -- oletteko hullu! huudahti hän kiivaasti. Ei se ole
-ammatin syy! Laivan kapteenin ei milloinkaan tarvitse olla pyöveli,
-paitsi silloin kun hallituksen ovat vallanneet salamurhaajat ja
-varkaat, jotka käyttävät hyväkseen miesparan tottumusta sokeasti
-totella, aina totella kuin viheliäinen kone, vasten sydäntään.
-
-Hän veti taskustaan punaisen nenäliinan, vei sen silmilleen ja alkoi
-itkeä kuin lapsi. Pysähdyin hetkeksi muka korjatakseni kannustani ja
-kävelin kappaleen matkaa vaunujen takana, tajuten kuinka nöyryytetyksi
-hän olisi tuntenut itsensä, jos liian selvästi olisin nähnyt hänen
-runsaat kyyneleensä.
-
-Olin arvannut oikein, sillä noin neljännestunnin kuluttua hänkin tuli
-kurjien ajopeliensä taakse ja kysyi oliko minulla partaveistä
-taskussani, johon vaatimattomasti vastasin, että koska minulla ei vielä
-ollut partaa, oli se minulle aivan tarpeeton kapine. Hän ei siitä sen
-enempää välittänyt, hän oli vain tahtonut puhua muista asioista.
-Huomasin kuitenkin mielihyvällä hänen pian palaavan entiseen
-kertomukseensa, sillä hän kysyi:
-
--- Te ette siis koskaan elämässänne ole nähnyt laivaa?
-
--- En, sanoin, en muualla kuin Pariisin panoraamassa, enkä suurestikaan
-luota siitä oppimaani meritieteeseen.
-
--- Te ette siis tiedä, millainen on ranapalkki?
-
--- Minulla ei ole siitä aavistustakaan, vastasin.
-
--- Se on kapea lankuista kyhätty lava laivan keulan kummallakin
-puolella ja siltä heitetään ankkuri mereen. Kun joku henkilö ammutaan,
-asetetaan hänet tavallisesti sille, lisäsi hän hiljaisemmalla äänellä.
-
--- Kyllä käsitän -- hän putoaa siitä mereen.
-
-Hän ei vastannut, vaan alkoi kuvailla erilaisia prikissä olevia veneitä
-ja niitten paikkaa laivassa, ja sitten ilman pienintäkään
-ajatusyhteyttä jatkoi kertomustaan tuolla huolettomuutta
-teeskentelevällä tavalla, joka on pitkän sotapalveluksen seuraus, ja
-johtuu siitä, että käskynalaisilleen alati täytyy osottaa halveksivansa
-vaaraa, ihmisiä, elämää, kuolemaa ja itseänsä, vaikka kaiken tämän alla
-kuitenkin melkein aina piilee syvästi-tunteva sydän. Sotilaan karkeus
-on kuin jalojen kasvojen edessä oleva rautanaamari, kuin kivimuuri,
-joka sulkee sisäänsä kuninkaallisen vangin.
-
--- Tuollaiseen veneeseen mahtuu kuusi miestä, sanoi hän. He
-heittäytyivät siihen ja tempasivat Lauren mukaansa hänen edes
-ennättämättä huutaa tai puhua. Oi, siinäkin on seikka, jota
-kunniallinen mies ei voi suoda itselleen anteeksi oltuaan sellaiseen
-syypää. Sanomattakin on selvää, ettei sellaista unohda... Mikä
-koiranilma nyt onkaan! Ja mikä piru sai minun tätä teille kertomaan!
-Mutta kerran alotettuani, en saata lopettaa. Tuo kertomus päihdyttää
-minut kuin Jurancon'in viini. -- Ah, mikä koiranilma! Viittani on
-läpimärkä.
-
--- Kerron teille vielä pikku Laurettesta. Vaimo-parka! Kuinka
-ajattelemattomia ihmiset saattavatkaan olla! Upseeri oli kyllin typerä
-lähteäkseen soutamaan venettä laivan keulapuolelta eteenpäin.
-Sitäpaitsi ei edeltäpäin voi ottaa kaikkia asianhaaroja huomioon.
-Luotin siihen, että yön pimeys kätkisi hirmutyömme, enkä tullut
-ajatelleeksi kahdentoista yhtaikaa laukeavan pyssyn valoa. Ja hyvä
-Jumala! venheestään hän näki miehensä ammuttuna kaatuvan mereen. Jos on
-olemassa Jumala, niin hän tietää, kuinka se, minkä nyt aijon teille
-kertoa, tapahtui; minä en sitä tiedä, mutta olen sen silminnäkijöiltä
-kuullut. Pyssyjen lauettua hän kävi käsin otsaansa kuin jos luoti olisi
-sattunut siihen ja istuutui veneeseen pyörtymättä, huutamatta,
-puhumatta ja antoi tuoda itsensä laivaan silloin kun tahdottiin. Menin
-hänen luokseen ja puhuin hänelle kauvan ja niin kauniisti kuin kykenin.
-Hän näytti kuuntelevan ja katsoi suoraan silmiini hieroen otsaansa. Hän
-ei ymmärtänyt mitään, hänen otsansa oli punainen, mutta kasvot muuten
-aivan kalpeat. Hänen joka jäsenensä värisi ikäänkuin hän olisi pelännyt
-koko maailmaa. Sellaiseksi hän jäi. Hän on vieläkin samanlainen pieni
-raukka. Mielisairas tai hullu -- miten sen nyt sanoisi. Hän ei juuri
-koskaan puhu sanaakaan, paitsi pyytäessään, että paino hänen päästään
-otettaisiin pois.
-
-Siitä hetkestä saakka kävin yhtä surulliseksi kuin hänkin ja tunsin
-sisäisen äänen sanovan: Pysy hänen luonaan elämäsi loppuun saakka ja
-suojele häntä; olen tehnyt sen. Palatessani Ranskaan, pyysin siirtoa
-maaväkeen, sillä olin alkanut vihata merta vuodatettuani sinne
-viattoman verta. Etsin Lauretten omaiset. Hänen äitinsä oli kuollut.
-Sisaret, joitten luokse vein hänet mielisairaana, eivät huolineet
-hänestä, vaan tahtoivat lähettää hänet Charenton'in hulluinhuoneeseen.
-Käänsin heille selkäni ja otin hänet mukaani.
-
--- Oi, Jumalani! Jos tahdotte, saatte nähdä hänet. -- Onko hän
-todellakin tuolla vaunuissa, kysyin. -- Luonnollisesti! odottakaahan...
-Ptruu muuli...
-
-
-
-
-III.
-
-
-Ja hän pysäytti muuliparkansa, joka tästä tuntui olevan sangen
-tyytyväinen. Sitten hän kohotti vaunuja peittävää vahakangasta
-ikäänkuin järjestääkseen olkia, jotka melkein kokonaan täyttivät
-ajopelin ja minä näin surullisen näyn. Näin kalpeista, vaalean tukan
-ympäröimistä kasvoista katselevat suunnattoman suuret, kaunismuotoiset
-silmät; näin vain silmät, sillä kaikki muu oli tässä vaimoraukassa
-kuollutta. Hänen otsansa oli punainen; kuoppaisista valjuista kasvoista
-ulkonivat sinertävät poskipäät. Hän istui kyyryissään vaunujen
-olkikasalla, polvillaan dominopeli, jota hän yksinään pelasi. Hän
-katseli meitä väristen, hymyili minulle hieman ja alkoi jälleen pelata.
-Minusta tuntui kuin olisi hän koettanut saada meidät ymmärtämään, että
-vasen käsi taisteli pelissä oikeata vastaan.
-
--- Katsokaahan, jo kuukauden ajan on hän pelannut tuota samaa peliä,
-sanoi minulle vanha kapteeni. Huomenna, kenties, alkaa toinen leikki,
-joka kestää kauvemmin. Eikö se ole kummallista?
-
-Ja hän korjasi vaunujensa vahakangaskattoa jonka sade oli saattanut
-epäjärjestykseen.
-
--- Laurette-parka, sanoin minä, sinä olet ainaiseksi mennyttä!
-
-Lähestyin vaunuja ja ojensin hänelle käteni; hän antoi minulle
-koneellisesti omansa, hymyillen sanoin kuvaamattoman lempeästi. Minä
-huomasin ihmeekseni että hänen pitkissä sormissaan kimalteli kaksi
-timanttisormusta. Ajattelin heti, että ne olivat hänen äitinsä
-sormukset ja ihmettelin, kuinka ne olivat säästyneet köyhyyden ja
-puutteen vuoksi. En missään tapauksessa olisi kuitenkaan saattanut
-kysyä tästä vanhalta kapteenilta, mutta koska hän seurasi katsettani ja
-näki sen pysähtyvän Lauren sormiin, sanoi hän minulle ylpeästi:
-
--- Sangen suuria timantteja, eikö totta? Niillä voisi olla hintansa
-tilaisuuden tullen, mutta en ole tahtonut riistää niitä lapsiparalta.
-Hän itkee, kun niitä kosketetaan, eikä hän jätä niitä milloinkaan.
-Muuten ei hän koskaan valita, ja silloin tällöin saattaa hän neuloakin.
-Olen pitänyt hänen nuorelle miesraukalleen antamani lupauksen, enkä
-sitä kadu. En ole koskaan jättänyt häntä ja ihmisille olen sanonut,
-että hän on mielisairas tyttäreni. Sellaista kunnioitetaan. Armeijassa
-käy kaikki paremmin päinsä kuin Pariisissa luullaankaan. Hän on ollut
-mukanani kaikissa Napoleonin sodissa, ja aina olemme kunnialla
-suoriutuneet. Olen aina pitänyt häntä lämpöisenä. Pienissä oljilla
-täytetyissä vaunuissa se ei koskaan ole mahdotonta. Hänen
-vaatevarastonsa oli hyvänpuoleinen, ja minulla oli kunnialegioonan
-eläke sekä kaksinkertainen kuukausraha; olin kokonaan omissa toimissani
-eikä hän häirinnyt minua. Päinvastoin hänen lapselliset toimensa usein
-huvittivat osastoni upseereita.
-
-Hän lähestyi vaunuja taputtaen häntä olkapäälle aivankuin pikku
-muuliaan.
-
--- Kas niin, tyttöseni, virkahan sananen luutnantille tuossa, kas niin,
-suo hänelle edes pienoinen päännyykähdys!
-
-Sairas ryhtyi jälleen dominopeliinsä.
-
--- Hän on tänään hieman arka, kun näin sataa. Hän ei muuten koskaan saa
-yskää. Mielenvikaiset eivät koskaan sairasta. Siltä kannalta on se
-kyllä käytännöllistä. Berecina-joen luona ja koko paluumatkan
-Moskovasta hän oli avopäin. -- Kas niin, tyttöseni, jatka sinä vain
-peliäsi, äläkä välitä meistä; ole niinkuin itse tahdot, Laurette!
-
-Laurette otti hänen kätensä, painaen sitä vasten olkapäätään, tuota
-suurta, mustaa, ryppyistä kättä. Sitten hän vei sen ujosti huulilleen
-ja suuteli sitä nöyrästi kuin orja. Tunsin tuon suudelman ahdistavan
-sydäntäni, ja suistin kiivaasti hevoseni pois.
-
--- Emmekö jo jatka matkaamme, kapteeni, sanoin. On yö, ennenkuin olemme
-Béthunessa.
-
-Kapteeni raappi huolellisesti sapelinsa päällä keltaisen liejun
-saappaistaan; sitten hän nousi rattaittensa astuimelle ja korjasi
-Lauretten verkaviitan päähinettä. Hän otti mustan silkkisen
-kaulahuivinsa ja sitoi sen holhokkinsa kaulaan. Sitten hän antoi
-muulille potkun, teki tuon tavallisen liikkeen olkapäällään ja sanoi:
-Siis eteenpäin, raihnas joukko! -- Ja me lähdimme.
-
-Alakuloista sadetta kesti yhä; harmaa taivas ja harmaa maa ulottuivat
-silmänkantamattomiin ja kalpea päivä teki loppuansa. Kuljimme pitkältä
-ääneti.
-
-Katselin vanhaa kapteenia. Hän käveli pitkin askelin väsymättömällä
-tarmolla, muulinsa alkaessa uupua, ja minunkin hevoseni riiputtaessa
-päätään. Aika ajoin tuo kunnon mies otti sotilaslakkinsa päästään,
-kuivatakseen milloin kaljua otsaansa tahi muutamia harmaita
-hiussuortuviaan, milloin kulmakarvojaan, milloin valkeita viiksiään,
-joista valui vettä. Hän oli aivan välinpitämätön sen vaikutuksen
-suhteen, jonka hänen kertomuksensa oli tehnyt minuun. Hän ei ollut
-tekeytynyt paremmaksi eikä huonommaksi kuin oli. Hän ei ollut tahtonut
-tehdä kuvaa itsestään. Hän ei ajatellut itseään, ja neljännestunnin
-kuluttua hänellä jo oli uusi, paljon pitempi juttu eräästä marsalkka
-Massénan johtamasta taistelusta, jossa hän oli muodostanut osastonsa
-neliöksi -- en tiedä, minkä ratsujoukon hyökkäystä vastaan. En
-kuunnellut, vaikka hän innokkaasti koetti todistaa minulle jalkamiehen
-etevämmyyttä ratsumiehen rinnalla.
-
-Yö tuli, ja me kuljimme hitaasti. Lieju paksuni ja syveni. Tiellä ei
-näkynyt mitään. Pysähdyimme kuivettuneen puun, tien ainoan puun
-juurelle. Kapteeni ruokki ensin muuliaan samoinkuin minä hevostani.
-Sitten hän katsahti vaunuihin niinkuin äiti lapsensa kehtoon. Kuulin
-hänen sanovan:
-
--- Kas niin, tyttöseni, peitä tällä päällystakilla jalkasi ja koeta
-nukkua. -- Sehän on hyvä, ei sadepisaraakaan ole päässyt hänen
-päälleen. -- Voi, nyt se veitikka on särkenyt kelloni, jonka panin
-hänen kaulaansa. Voi, hopeakelloraukkaani! -- No, vähätpä tuosta, koeta
-nukkua, lapseni. Kohta saamme kauniin ilman. -- Kuinka ihmeellistä,
-hänellä on aina kuumetta! Se on tavallista mielisairailla. -- Kas,
-tässä on sinulle suklaatinamusia, lapseni.
-
-Hän asetti vaunut puunkylkeä vasten ja me koetimme parhaamme mukaan
-päästä suojaan sateelta. Sitten jaoimme keskenämme pienen leivän -- se
-oli laiha illallinen!
-
--- Olen pahoillani, kun ei meillä ole enemmän ruokaa, sanoi hän. Mutta
-tämä on sentään parempaa kuin tuhassa paistettu ja ruudilla suolattu
-hevosenliha, johon Venäjällä täytyi tottua. Pieni vaimoparka, hänen
-täytyy aina saada paras pala. Te näette, että minä aina koetan antaa
-hänen olla rauhassa; hän ei voi kärsiä miehen läheisyyttä tuon
-kirjejutun jälkeen. Minä olen vanha, ja hän näyttää luulevan minua
-isäkseen; siitä huolimatta hän kuristaisi minut, jos yrittäisin
-suudella häntä edes otsalle. Kasvatus jättää heihin aina jälkensä kuten
-näyttää, sillä en ole koskaan nähnyt hänen unohtavan naisellista
-kainouttaan. -- Se on omituista, eikö totta?
-
-Hänen näin puhuessaan kuulimme naisen vaikeroivan: _Ottakaa pois
-lyijykuula! Ottakaa pois lyijykuula!_ Minä nousin, hän käski minun
-pysyä alallani.
-
--- Rauhoittukaa, sanoi kapteeni. Ei se mitään merkitse, niin hän aina
-vaikeroi, sillä hän luulee, että hänen päässänsä on kuula. Se ei
-kuitenkaan estä häntä auliisti tekemästä kaikkea, mitä käsketään.
-
-Jäin surullisena vaieten kuuntelemaan. Laskin että vuodesta 1797 siihen
-vuoteen, jossa nyt olimme, oli kulunut kahdeksantoista vuotta. Niin
-kauvan siis oli tuon miehen elämä ollut tällaista. -- Istuin kauvan
-ääneti hänen vieressään ajatellen hänen luonnettaan ja kohtaloaan.
-Sitten ilman muuta puristin kiihkeän innostuksen valtaamana hänen
-kättään. Hän hämmästyi.
-
--- Te olette kunnon mies, sanoin. Hän vastasi: -- Kuinka niin! Tuon
-vaimoraukanko tähden?... Käsitättehän, lapseni, että se on
-velvollisuuteni. Jo aikoja sitten olen unohtanut itseni.
-
-Ja hän alkoi jälleen puhua Masséna'sta.
-
-Seuraavan päivän koittaessa saavuimme Béthuneen, joka on pieni
-linnoitettu kylärähjä. Voisi ajatella vallitusten ahtaan piirin
-tunkeneen talot melkein toinen toistensa päälle. Kaikki oli sikin
-sokin, oli juuri annettu lähtömerkki. Asukkaat alkoivat vetää pois
-valkeita lippuja ikkunoistaan ja neuloa kolmivärisiä. Rummut pärisivät,
-sotatorvet kutsuivat ratsaille de Berryn herttuan määräyksestä. Pitkät
-pikardialaiset vankkurit olivat täynnä sveitsiläisiä ja heidän
-tavaroitaan, valleilta kuljetettiin henkivartiaston kanuunoita,
-ruhtinasten vaunut ja punaisen komppanian eskadroonat täyttivät
-kaupungin. Kuninkaan santarmien ja muskettisoturien näkeminen saattoi
-minut unohtamaan vanhan matkatoverini. Yhdyin komppaniaani, ja pienet
-vaunut kurjine matkustajineen hukkuivat tungokseen. Suureksi surukseni
-häipyivät ne minulta ainaiseksi.
-
-Ensi kerran eläissäni olin saanut katsahtaa sotilaan sydämen pohjaan.
-Tämä kohtaus näytti minulle eräänlaisen ihmisluonteen, jollaista en
-ennen ollut tuntenut ja joita isänmaa tuntee huonosti ja kohtelee
-huonosti. Kunnioitin sitä suuresti. Olen usein sittemmin etsinyt
-ympäristöstäni tuon miehen kaltaista ihmistä, joka niin täydellisesti
-kykenisi unohtamaan itsensä. Niitten neljäntoista vuoden aikana, jotka
-olen elänyt armeijassa, olen ainoastaan siellä ja etenkin köyhän
-ja halveksitun jalkaväestön keskuudessa tavannut tuollaisia
-antiikinaikaisia luonteita, jotka seuraavat velvollisuudentunnetta
-äärimmilleen saakka, joita ei tottelevaisuus vaivaa eikä köyhyys
-nöyryytä, jotka ovat yksinkertaisia tavoiltaan ja kieleltään, ylpeitä
-isänmaan kunniasta ja välinpitämättömiä omastaan, jotka mielellään
-jäävät unhoon ja jakavat onnettomille mustan, verellään ostamansa
-leivän.
-
-En pitkään aikaan tietänyt mitään vanhan kapteeni-raukan kohtalosta,
-kun hän ei edes ollut sanonut minulle nimeään ja kun en ollut sitä
-kysynyt. Kerran kuitenkin eräässä kahvilassa, luullakseni vuonna 1825,
-muuan jalkaväen kapteeni, jolle olin kertonut hänestä odottaessamme
-paraatia, sanoi:
-
--- Tuhat tulimmaista, ystäväni, olen tuntenut tuon vanhan raukan! Hän
-oli kunnon mies, pommi kaatoi hänet Waterloon luona. Hän jätti
-tosiaankin jälkeensä hullun naikkosen, jonka veimme Amiensin
-houruinhuoneeseen kulkiessamme Loiren armeijaan ja joka kuoli siellä
-raivohulluna kolmen päivän perästä.
-
--- Se on hyvin ymmärrettävää, sanoin. Hänhän oli menettänyt
-kasvatus-isänsä.
-
--- Joutavia! Isänsä -- mitä sanottekaan! lisäsi hän äänellä, joka
-samalla kertaa koetti olla sekä hieno että rivo.
-
--- Kuulen torvien kutsuvan, vastasin, lähtien ulos. Ja minäkin unohdin
-itseni.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Laurette eli Punainen sinetti, by Alfred de Vigny
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LAURETTE ELI PUNAINEN SINETTI ***
-
-***** This file should be named 55030-8.txt or 55030-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/5/0/3/55030/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/55030-8.zip b/old/55030-8.zip
deleted file mode 100644
index 0ed467b..0000000
--- a/old/55030-8.zip
+++ /dev/null