diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55029-8.txt | 5301 | ||||
| -rw-r--r-- | old/55029-8.zip | bin | 107000 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5301 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..8b118c0 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #55029 (https://www.gutenberg.org/ebooks/55029) diff --git a/old/55029-8.txt b/old/55029-8.txt deleted file mode 100644 index 59f9050..0000000 --- a/old/55029-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5301 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kuvaelmia ja kertomuksia, by Alphonse Daudet - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - -Title: Kuvaelmia ja kertomuksia - -Author: Alphonse Daudet - -Translator: J. D. Lampinen - -Release Date: July 2, 2017 [EBook #55029] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA JA KERTOMUKSIA *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -KUVAELMIA JA KERTOMUKSIA - -Kirj. - -Alphonse Daudet - - -Suomennos. - - - - - -Vaasa, -Vaasan Painoyhtiön kustantama. -1887. - -Vaasan Painoyhtiön kirjapaino. - - - - -SISÄLTÖ: - -Knvaelmia ranskalais-saksalaisesta sodasta. - - I. Lipunkantaja. - II. Peli piljaartia. - III. Etuvartiostoista. - IV. Lapsi vakoojana. - V. Kahdeksannen komppanian laulajaiset. - VI. Berliinin piiritys. - VII. Kunnoton sotilas. - VIII. Viimmeinen koulupäivä. - IX. Belisairon preussilainen. - X. Kommuunin turco. - XI. Pikkupiirakat. - XII. Chauvinin kuolema. - XIII. Tappelu "Père-La-Chaise'ssa". - XIV. Lautta. - XV. Satu sortuneesta sotilaasta ja kolmesta korpista. - -Kertomuksia Pariisin ja Eteläeuroopan kansan-elämästä. - - I. Notario. - II. Apina. - III. Tutkinto-oikeuden esikossa. - IV. Valokuvaaja. - V. Naapurini umpikadussa. - VI. Niillä 300,000 frankilla, jotka Girardin on luvannut. - VII. M:n herttuan kuolema. - VIII. Tullimiehet. - IX. Cabecillan. - X. Hyvä Jumala Chemillé'ssä. - - - - - - -KDVAELMIA RANSKALAIS-SAKSALAISESTA SODASTA. - - - - -I. - -Lipunkantaja. - - -1. - -Rykmentti hääri tulisimmassa taistelussa rautatiepaltolla, missä -se oli amputauluna koko preussilaiselle sotalaumalle, jonka ryhmät -seisoivat järjestettyinä vastaisella metsänrinteellä. Tässä tuhottiin -toisiaan 80 meetterin matkalta. Päälliköt huusivat miehistölle: -"Maata, -- maata pojat!" Mutta kukaan ei tahtonut totella, ja -kokoontuneena lippunsa ympärille jäi tuo uljas rykmentti kun jäikin -seisomaan. Laskevan auringon valaisemana, peltojen ja niittyjen -ympäröimänä sekä hääly väin savupilvien verhoamana seisoi tuo -kiihtynyt ihmisryhmä, ikään kuin lauma, jota raivoisan myrskyn -ensimäinen puuskaus on aivan odottamatta kohdannut. - -Mutta satoikin -- satoi rautaa -- tällä tienvierteellä!... -Ei kuulunut muuta, kuin kivääripauke ja paltolta sortuvain -sotalaukkioiden kumina sekä kuulain viuhkina, kun ne sinkoilivat -tappelukentän yli vingahdellen, ikäänkuin kovaäänisen surukantelon -pinkoitetut kielet. - -Tämän tästäkin huomattiin lipun, joka kohoui taisteliain päiden -ylitse, ja joka värisi ohitse viuhkavain kuulain viimasta, horjuvan -savussa. Kivääripaukkeen, kuolon korsausten ja haavoitettujen -kirousten yli kuului silloin aina jalo ja vakava ääni, huutaen: -"Lipulle, pojat, lipulle!" - -Heti tunkeutui joku upsieri, ikäänkuin varjo, tuon punertavan -savupilven läpitse ja ylevä sotamerkki liehui taisteliain yli taas -uudella elämällä. Kaksikolmatta kertaa kaatui lippu, kaksikolmatta -kertaa otettiin sen varsi, -- vielä lämminnä, kuolevan kantajan -kädestä ja nostettiin taas, -- ja kun päivän laskiessa rykmentin -jäännös, joka enää oli vaan pivo miehiä, hitaasti peräytyi, kantoi -tuota melkein mäsäksi muuttunutta lippua eräs kersantti Hornus, joka -siis oli päivän kolmaskolmatta lipunkantaja. - -Tämä kersantti Hornus oli vanha sivistymätön raakalainen, joka tuskin -osasi nimensä kirjoittaa, ja joka oli palvellut kaksikymmentä vuotta -saadaksensa alaupsieri arvonsa. Kaikki löytölapsen vaivat, kaikki -kasarmielämän kovuudet kuvastuivat tuossa matalassa mykerö-otsassa, -tuossa repun ryhistämässä selässä, ja tuossa tenhottomassa ryhdissä, -joka rivisotamiehille on niin tavallinen. Sitäpaitsi änkyttikin hän -vähän; mutta lipun kantamiseen, onnellista kyllä, ei tarvitakaan -mitään kaunopuheliaisuuden lahjaa. Saman tappelupäivän iltana lausui -överstinsä hänelle: "Vai niin; sinullako nyt on lippu, poikani!... -No hyvä, pidä se!" Ja sateesta sekä ruudinsavusta viertyneesen -sotakauhtanaansa neulotti Hornus leiriravintolan emännöitsiällä heti -vänrikin-nauhat. - -Tämä oli ainoa ylpeyden vivaus hänen nöyrässä elämässään. Mutta -tästäpä hetkestä suorenikin vanhan sotilaan vartalo. Mies raukka, -joka oli tottunut käymään kumarruksissa ja silmät maahan luotuina, -otti tästä silmänräpäyksestä ylevän katsannon ja kävi aina -pystyssäpäin nähdäkseen tuon mäsäksi ammutun silkkirepaleen liehuvan -päänsä päällä sekä kantaakseen sitä oikein suorana ja korkealla -- -korkealla yli petoksen ja tappion. - -Ei voi kuvitella onnellisempaa ihmistä, kuin Hornus tulisessa -kahakassa, kuin hän molemmin käsin piti lippunsa varren päätä -nahkatupessaan. Hän ei puhunut, hän ei vilkunut oikealle eikä -vasemmalle. Vakavana kuin pappi, kantoi hän pyhyyttä. Hän pani -kaiken voimansa ja kaiken elämänsä sormiinsa, jotka kopristivat -tuota kaunista, kuulain alituisesti suhistamaa lipun-vartta, sekä -katsantoonsa, joka uhkaavaisesti tuijotti preussilaisiin, ikäänkuin -hän olisi tahtonut sanoa: "Koettakaapas riistää se minulta!" - -Eikä kukaan koettanutkaan sitä, eipä itse kuolemakaan. Vielä Borny'n -ja Gravelotte'n murhaveristen tappeluiden jälkeen, vaikka lippu oli -jo kokonaan revitty ja läpiammuttu, oli ukko Hornus aina vaan sen -kantajana. - - -2. - -Tuli sitten syyskuu, armeija Metz'in muurien juurelle ja piiritys, -tuo loppumaton seisominen rapakossa, jossa kanuunat ruostuivat ja -maailman parhaimmat sotajoukot toimettomuudesta sekä elatusvarain -puutteesta ja kansansa kohtalon tuntemattomuudesta turmeltuneina -kuolivat kuumeessa ja tyytymättömyydessä joutilaiden kiväärikekojensa -juurelle. Päälliköt -- sotilaat -- kaikki olivat kadottaneet -toivonsa, ainoastaan Hornus oli enää raikkaalla mielellä. Tuo -kolmivärinen silkkirepale oli hänelle kaikki kaikissa ja niinkau'an, -kun se vaan oli jälellä, ei hän katsonut mitään menetetyksi. Mutta -sitten, kun, onnettomasti kyllä, ei enää tapeltu, oli lippukin -everstin luona eräässä Metz'in etukaupungissa, ja Hornus parka -oli nyt mieleltään melkein kuin äiti, jonka lapsi on lähetetty -imettäjälle. Hän ajatteli aina vaan lippuaan, ja kun kaipauksen -ikävä koski häneen liian kovin, meni hän suoraa päätä Metziin; ja -aina kun hän vaan sai nähdä sen paikallaan vakaana liehuvan, palasi -hän rohkeana ja kärsivällisenä takaisin likomärkään telttiinsä, -uneksien tulevia taisteluita, edespäin marssimista ja lipun -liehumista täydessä juhlallisuudessaan tuolla alhaalla preussilaisten -juoksuhautain yli. - -Mutta marski Bazainen muuan päiväkäsky teki kaikista näistä -suloisista unelmista lopun. Eräänä aamuna, kun Hornus heräsi, oli -koko leiri liikkeessä. Raivon karjunnalla toisiaan kiihoittaen -telmivät sotilaat riehuvissa ryhmissä ja kohottivat puristetut -nyrkkinsä kaikki samaa kaupungin osaa kohden, ikäänkuin heidän -vihansa tarkoittaisi jotakin rikollista. "Ottakaamme hän kiinni! -Ampukaamme hän!" huusivat he. Eivätkä upsieritkaan suhdittaneet -heitä... He poistuivat alla päin, ikäänkuin olisivat hävenneet -miehistönsä edessä. Ja syytä olikin hävetä. Vastikään oli -sadalle-viidellekymmenelle-tuhannelle kunnolliselle ja hyvin -varustetulle sotilaalle luettu marskin käsky, joka määräsi heidän -antaumaan viholliselle ilman tappelua. - -"Ja liput?" huusi Hornus vaaleten... Liputko jättää viholliselle -samassa, kun kaikki muutkin -- kiväärit -- kuormasto -- kaikki... - -"Ju... Ju... Jumala varjelkoon!" änkytti miesparka. "Minun lippuani -eivät he kuitenkaan saa..." Näin sanottuaan läksi hän juoksemaan -kaupunkiin päin. - - -3. - -Täälläkin vallitsi suuri levottomuus. Kansalliskaartit, -porvariskaartit ja nostoväkijoukot olivat kaikki liikkeessä. -Lähetyskuntia riensi kaduilla vapisten innosta ja halusta ennättää -marskin luokse. Mutta Hornus ei nähnyt mitään, ei kuullut mitään. -Tunkiessaan etukaupungin läpitse mutisi hän vaan itsekseen: - -"Ottaa minunkin lippuni!... Oih!... Mahdotonta!... Kuka oikeuttaa -hänen siihen? Antakoon hän preussilaisille, mikä on hänen omaansa, -nuo kullatut vaununsa sekä somat Mexikkolaiset hopeakalunsa ja -pöytäastiastonsa! Mutta lippu, se on minun... se on minun kunniani; -minä tahtoisin nähdä sen, joka uskaltaa kajota siihen!" - -Kaikki nämä kankeat lauseet ahmi hän katkonaisesti ja änkyttäin; -mutta sisällisesti oli vanhus ajatuksissaan aivan selvästi päättänyt: -ottaa lipun, viedä sen takaisin rykmenttiin ja tämän kanssa -päistikkaa murtautua läpi preussilaisten niin monen kanssa, kuin -häntä tahtosi seurata. - -Mutta kun hän ehti paikalle, ei päässyt hän edes sisään. Översti, -hänkin raivoissaan, ei ottanut ketään vastaan. Mutta Hornus ei -hevillä hellittänyt. - -Hän kirosi, huusi ja mellasti: "Minun lippuni, minä tahdon lippuni!" --- Viimmein aukeni eräs ikkuna: - -"Sinäkö siellä oletkin, Hornus!"; - -"Minä, Jumala varjelkoon everstiä!" - -"Kaikki liput ovat asehuoneessa... sinun tarvitsee mennä vaan sinne -ottamaan kuittisi..." - -"Kuittini?... Mitä minä sillä te'en?..." - -"Se on marskin käsky." - -"Mutta, herra översti..." - -"Mene hit... ja anna minun olla!" - -Ja ikkuna sulkeutui. - -"Kuitti... kuitti..." kertoi Hornus koneellisesti. Viimein läksi -hän kuitenkin liikkeelle ajatellen ainoastaan sitä, että lippu oli -asehuoneella, ja että hän ottaa sen sieltä, maksakoon mitä tahansa. - - -4. - -Asehuoneuston portit olivat selkosen selällään; sillä vast'ikään -olivat vedetyt sisään nuo preussilaiset muonavaunut, jotka nyt -kojottivat järestyksessään pihalla. Sisään astuessaan tunsi Horaus -kylmän väristykseni Kaikki muutkin lipunkantajat olivat siellä: -viisikymmentä tai kuusikymmentä upsieria äänettömässä, tuskallisessa -odotuksessa; nuo mustat, sateen valamat, raskaat vaunut; ja miehet -niiden takana joukoissa paljain päin -- kaikki tämä teki samallaisen -vaikutuksen, kuin hautajaiset. - -Eräässä kulmassa olivat kaikki Bazainen armeijan liput kasassa -tuossa likaisessa kivipihassa. Ei voi ajatella surullisempaa näkyä, -kuin nuo kirjavat silkin repaleet, nuo kultahesujeen kappaleet, ja -nuo taidetekoiset lipunvarret -- kaikki tämä kunniarikas pulskeus -tahrattuna lo'assa. Muuan toimitusupsieri nosti niitä yksitellen -maasta ja huudettaissa sitä rykmenttiä, johon se kuului, astui -kukin lipunkantaja vuorostaan esiin ja vastaanotti kuittinsa. Kaksi -preussilaista upsieria seisoi vieressä jörönä ja välinpitämättömänä -valvomassa. - -Ja niin erkanitte Te siis meistä, Te pyhät kunniamerkit; samassa -paljastitte Te haavanne ja ryömeitte maassa surullisina kuin linnut -murretuilla siivillä. Te erkannitte meistä häpeällä samoin, kuin -moni muukin pyhä, joka on saastutettu -- ja teistä jokaisen kanssa -riistettiin pieni liuskale Ranskaa meiltä. - -Päiväpaiste noilta pitkiltä marssimatkoilta lymysi vielä teidän -ryysyisissä rypyissänne, ja luotien jättämissä merkeissä säilytitte -Te niiden tuntemattomien kuolleiden muiston, jotka olivat sortuneet -sen lipun luona, joka oli ollut heidän silmäteränään. - -"Hornus, nyt on sinun vuorosi... Sinua huudetaan... Mene ja ota -kuittisi!" - -Kas nyt mar kannatti puhua kuitista! - -Lippu makasi hänen edessään. Se oli hänen omansa, sekä kaunein, ja -kaikista pahimmin raasittu. Kun hän taas näki sen, tunsi hän ikään -kuin seisovansa tuolla tienrinteellä. Hän kuuli kuulain suhinan, -sotalaukkioiden musertumisen ja kaikessa tässä everstin äänen -kehoittavan: "Lipulle, pojat, lipulle!" Hän näki ne kaksikolmatta -toveriaan kaatuvan ja itsensä ryntäävän vuorostaan esiin -kannattaakseen lippu-raukkaa, joka taas horjui. -- Ja voi! sinä -päivänä oli hän vannonut puollustavansa ja suojelevansa sitä vielä -kuolemassakin. Ja nyt!... - -Tätä ajatellessaan kuohahti veri hänen sydämmestään päähänsä. Houreen -vimmassa syöksyi hän preussilaisen upsierin kimppuun, tempasi häneltä -lipun kahden käden sekä koetti kohottaa sitä suoraan ja korkealle -päänsä päälle huutaen: "Lipull..." Mutta ääni takertui kurkkuunsa. -Lipunvarsi vapisi ja lipsahti hänen käsistään. -- Tuollaisessa -raskaassa ilmassa, joka painaa niin kovasti viholliselle annettua -kaupunkia -- tuollaisessa kuolonilmassa ei voi mikään lippu liehua -- -ei mikään uljuus elää. -- Ja vanha Hornus vaipui kuolleena maahan. - - - - -II. - -Peli piljaartia. - - -Tapeltuaan kaksi päivää ja vietettyään yönsä taukoamattomassa -rankkasateessa ulkona täydessä asussaan, ovat sotilaat uuvuksissa. Ja -kuitenkin on heidän annettu aseissaan odottaa kolme hirveän pitkää -tuntia seisoen maantienloassa ja lionneiden vainioiden liejussa. -Väsyneinä edellisistä öistä ja viluisina likomärissä vaatteissaan -nojautuvat he tiheisiin ryhmiin, lämmittääkseen ja tuetakseen -toisiaan. Muutamat nukkuvat seisoallaan, kumartuen toverinsa -laukkuun, ja juuri noissa unen veltostamissa kasvoissa kuvastuu -riutumus ja kurjuuden kärsimys kaikista selvimmin. - -Sade -- loka -- vilu -- nälkä -- synkkä, raskas sää -- vihollinen, -jonka varotaan olevan ylt'ympärinsä -- kaikki tämä herättää syvää -alakuloisuutta. - -Mitä sitten merkitsee tämä kaikki? Mitä on tapahtumassa? - -Tykit, suin metsää kohden, näyttävät siltä, kuin ne vainuaisivat -uutta otusta. Sivuilleen vilkumatta tuijottavat raehaulikanuunat -ilmanrantaa kohden. -- Kaikki näyttää olevan hyökkäykseen valmiina. -Miks'ei siis hyökätä? Mitä odotetaan? - -Odotetaan käskyä, mutta mitään sellaista ei ole pääkorttierista -vieläkään tullut. - -Ja tuo pääkorttieri ei ole kuitenkaan kaukana täältä. Se on tuolla -tuossa kauniissa, Ludviki XIII aikakauden tapaan rakennetussa -huvilinnassa, jonka ruskeat, sateen valamat tiiliseinät pilkoittavat -noiden rantatöyrällä lehottavien lehtojen välitse. Todellakin -ruhtinaallinen asunto, joka on kyllin arvokas kantamaan Ranskan -marskin lippua! Tuon kiviaidalla reunustetun syvän ojan takana -pengertyy raitis, sametinsiro sekä täysinäisillä kukkas-astioilla -ympäröity nurmivaippa, joka ulottuu aina huvilinnan portille -asti. Herrasväen erityisen piirin toisella sivulla avauvat -karsittujen puistokäytäväin perspektiiviset valoaukot ja päilyvät -hanhilammikot levittävät kimaltavat vesikuvastimensa sekä -riikinkukot ja kultafasaanit kuhertain leuhtovat siipiään suuressa -kiinalaiskuosisessa lintulakassaan. - -Vaikka omistajat ovat paenneet tästä huvilinnasta, ei huomata täällä -kuitenkaan sitä hylkiöläisyyttä eikä sitä autioisuutta, joka aina -seuraa sodan jälkiä. Sotajoukon-johtajan vallanmerkki on suojellut -kaikki, aina pienimpään nurmen nukkaan asti, ja siinä on aina -jotakin suurta, jotakin vaikuttavaa, kun näin keskellä sodanpauhua -tavataan tuollainen ylevä tyyneys, tuollainen säännöllinen järjestys, -tuollainen syvä hiljaisuus, joka kuuluu vaan asiain tavalliseen -menoon. - -Rankka-sade, joka tuolla alhaalla kasaa mutaa maantiellä ja kaivaa -syviä lokajuopiaan kaikkiin suuntiin, on täällä ainoastaan ylevä, -korkeasäätyinen sateenvihma, joka vaan heleyttää tiiliseinäin värin, -ruohovaipan vihannon sekä hanhilauman valkoiset höyhenpuvut. Kaikki -loistaa ja kaikki on rauhallista. Ja jollei olisi tuota lippua, joka -liehuu katon huipulla, eikä noita kahta sotamiestä, jotka seisovat -vahdissa ristikkoveräjällä, niin ei voisi milloinkaan aavistaa -olevansa pääkorttierissa. - -Hevoset lepäävät tallissa. Siellä täällä tapaa hevosten hoitajia ja -lähettiläitä, jotka astuskelevat kartanolla ja viihtyvät keittolan -läheisyydessä, tai näkee jonkun puutarha-työmiehen punaisissa -housuissaan, joka tyynesti haravoitsee tuon uhkean huvilinnan suurta -hietikko-pihaa. - -Ruokasalista, jonka ikkunat antautuvat linnan suurille rappusille -päin, näkyy puoleksi korjattu pöytä, jonka rypistetyllä liinalla on -avatuita pulloja sekä tyhjiä tahrituita lasia, siis lyhyesti kaikki, -mikä todistaa äsken päätetystä juhla-ateriasta. - -Sivuhuoneesta kuuluu äänten, naurun ja vieriväin piljaartipallojen -sekä kilisevien lasien melua. - -Ranskan marski on piljaartipelin hommassa, ja sentähden saa -sotajoukko odottaa käskyä. - -Kun marski kerran pääsee peliin, voisi vaikka taivas remahtaa; sillä -ei mikään maailmassa voi keskeyttää hänen peliään. - -Piljaarti!... Se on tuon suuren miehen heikkous. Hän seisoo -siinä, juhlapuvussaan, rinta täynnä kunniamerkkiä, vakaana kuin -tappelukentällä, loistavin katsein, hehkuvin poskin: puolisesta, -pelistä ja kulauksista aivan kuumentuneena. Adjutanttinsa ympäröivät -häntä notkeina, nöyrinä ja aivan ihmeissään jokaisesta hänen -töyttäyksestään. Kun marski voittaa pallon, ryntäävät kaikki -kilvassa merkki-taululle; kun marskia janottaa, kilpailevat kaikki -hänen lasinsa täyttämisen etuoikeudesta. Nuo häälyvät töyhtöt, nuo -kilisevät olkapoletit, nuo ritariristit ja arvomerkit, nuo kauniit -hymyilyt, nuo keveät hovikumarrukset, kaikki nuo lelukoristukset ja -sotilasvaatteukset tässä korkeassa, tammipermanto-salissa, josta -näköala antautuu puistoon ja linnan pihoihin -- kaikki tämä johtaa -mielen Compiègnen syyshuveihin ja tarjoaa sangen miellyttävän -levähdyksen katseelle, joka juuri on silmäillyt noita läpimärkiä -sotilaskauhtanoita, jotka tuolla alahalla reunustavat tien ja -muodostavat niin äänettömiä ryhmiä rankassa vesisateessa. - -Marskin vastapelaaja on eräs vähäläntä, topattu, kiherretty, -sormikoitu alikapteeni ja piljaartipelissä mies moinen, joka kyllä -voisi syöstä vaikka kaiken maailman marskit tappioon; mutta hän -ymmärtää pysyä asianomaisessa arvoeroituksessa ylipäälliköstään, eikä -siis tahdo voittaa, mutta eipä aivan helposti hävitäkään. Hän on, -kuten sanotaan: _tulevaisuuden mies_... - -Olkaa varoillanne, nuorukainen, pitäkää kohtuullinen tasapaino! -Marskilla on viisitoista ja teillä kymmenen. Aivan oikein, että -pelaatte pelin loppuun vaan tällä tavalla, niin olette vaikuttaneet -ylenemiseenne enemmän, kuin jos olisitte seisonut toisten kanssa -tuolla ulkona rankassa vesisateessa, ryöjännyt hienon pukunne ja -tummuttanut olkapolettienne loistavan kultauksen, odottaessanne -moista käskyä, joka ei milloinkaan tule! - -Todellakin innostuttava peli. Pallot kierivät, nyrvivät toisiaan, ja -vilisten vaihtelehtavat värit piljaartipöydällä. - -Yht'äkkiä soilahtaa tykkilaukauksen salama taivaalle. Kolkko jyrinä -täristää ikkunoita. - -Kaikki säpsähtävät ja katsovat toisiinsa rauhattomina. Yksin marski -ei ole nähnyt, eikä kuullut mitään! Kumartuneena piljaartille on hän -juuri ottamaisillaan takapaukon -- sillä _takapaukko_ juuri onkin -hänen paras -- avunsa. - -Taas uusi leimaus! Ja vielä uusi. Tykkipaukaukset vuoroittelevat ja -saavuttavat toisensa. Adjutantit rientävät ikkunaan. "Mahtanevatkohan -preussilaiset todellakin hyökätä...?" - -"No sama, hyökätkööt!" lausuu marski liiduten piljaartikeppiään. "On -vuoronne, kapteeni!" - -Upseeristo kauhistuu hämmästyksestä. Turenne nukkuneena -tykkivankkurille ei ole mikään, verrattuna tähän marskiin, joka -ratkaisevimpana hetkenä saattaa seisoa noin tyynenä piljaartin -vieressä... - -Yhä vaan _yltyy_ meteli. Tykki-ukkoseen sekaantuu vielä -kuularuiskujen helvetillinen ramina sekä kivääritulen sätke. Punerva, -syrjiltä musteneva savu alkaa tupruta tuolta nurmikkokentän takaa. -Koko se puoli puistoa on pistetty tuleen; pelästyneet fasaanit -rääkyvät lakassaan; arapialaiset hevoset haistavat ruudinsavun ja -kamppaavat parsissaan. Pääkorttieri alkaa tulla liikkeesen. Lähetti -seuraa lähettiä. Kuriirit kiitävät täyttä karkua. Marskia kysytään. - -Mutta marski ei päästä puheelleen. Olenhan jo huomauttanutkin, ett'ei -mikään mailmassa voi keskeyttää hänen peliään. - -"On vuoronne, kapteeni!" - -Mutta kapteeni on tullut hajamieliseksi. Sellaista se on olla -nuorena! Hän hurmautuu, unhottaa teeskennellyn käytöksensä ja tekee -aivan peräkkäin kaksi runsasta lyöntiä, jotka melkein lopettavat -pelin hänen edukseen. - -Nyt joutuu marski raivoon. Hämmästys ja viha säihkyy hänen tunteita -kuvaavista kasvoistaan. - -Samassa silmänräpäyksessä sortuu hevonen pylväskäyttävän eteen. -Ratsastaja, eräs adjutantti, ylt'ympäriinsä loassa, kiitää vartion -ohitse ja harppaa yhdellä ainoalla hyppäyksellä koko astimiston. - -"Herra marski! Herra marski!" - -Teidän olisi pitänyt nähdä, miten hän vastaanotettiin! - -Vihasta kuohuen ja hehkuvin poskin näyttäytyi marski ikkunassa -piljaartikeppi kädessään: - -"Mikä on! -- Mitä puuttuu?... Eikö täällä ole: edes vartiota?" - -"Mutta, herra marski..." - -"Hyvä... hetken perästä... Pitäisi toki, tuhat tulimmaista! -ymmärrettämän odottaa minun käskyäni!" - -Odottaa hänen käskyään! - -Sitähän he juuri tekevät, nuo miesraukat. Sitäpaitse ajaa tuuli sekä -sateen että tulikuulankappaleet ihan vasten, heidän kasvojansa. -Pataljoonittain vaan niittää surma miehiä, samalla kun toiset -seisovat liikkumattomina kiväärit olallaan, ja käsittämättä syytä -tällaiseen toimettomuuteensa. - -Mitään ei voida tehdä. Odotetaan käskyä! Mutta kun kuolemiseen ei -käskyä tarvitakaan, niin kaatuu miehistö joukottain pensasten takana -ja ojissa tuon suuren, hiljaisen linnan edustalla. - -Vielä kaatuneinakin murskaavat heitä räjähtelevät tulikuulat ja -heidän avonaisista haavoistaan vuotaa hiljaisuudessa Ranskan jalo -veri... - -Mutta piljaarti-salissakin on kuumat paikat. Marski on taas päässyt -etukäpälään, mutta tuo pieni kapteeni puollustaa itseään, kuin -tiikeri: - -Seitsemäntoista! kahdeksantoista! yhdeksän toista! Tuskin ennättää -merkitä lukuja. Tappelun meteli lähenee. Marskilta puuttuu enää -ainoastaan yksi. - -Jo kuuluu tulikuulain kammoittava suhina, kun ne sinkoavat yli -puiston. Muuan räjähtää juuri lammikon kohdalla, vesikuvastin särkyy -ja pelästynyt joutsen ui pois verisillä höyhenillä peitetystä -piiristä. - -Nyt viimeinen hyökkäys! - -Sitten syvä hiljaisuus! - -Ei kuuluu mitään muuta, kuin sateen rapina lehtokäytävistä ja -epäselvä liike tuolta virran reunalta pitkin lionneita teitä -- -niinkuin ajetun lauman astua lossehtiminen. - -Sotajoukko on täydessä pa'ossa! - -Marski on voittanut pelinsä! - - - - -III. - -Etuvartiostoista. - -Piiritysmuistoja. - - -Seuraavat muistelmat olen kirjoitellut päivä päivältä käydessäni -etuvartiostoissa. Ne ovat vaan yksi lehti, jonka olen reväissyt -piiritysaikaisesta muistikirjastani. Tiedän kyllä, että kaikki nämä, -mitä minä näin useinkin vapisevalla kädellä vaan polveani vasten -olen muistiin pistellyt, eivät ole muuta kuin irtonaisia katkelmia, -särmikkäitä ja hajallisia kuin pirstaleiksi remahtaneen tulikuulan -kappaleet; mutta minä annan ne, sellaisina kuin ne ovat, korjaamatta, -muuttamatta, vieläpä läpitse lukemattakin; sillä silloin tekisi ehkä -mieleni lisätä niihin jotakin ja sitten, kuten sanotaan, koristella -totuutta ja niin turmella kaikki. - - -Courneuve'ssa eräänä joulukuuaamuna. - -Avara kuurainen, liituvalkea, kolkko, natiseva kenttä. Tuon -kylmettyneen liejun ylitse kulkevat nyt linjapataljoonat ja -tykkipatteriat yhdessä ainoassa pitkässä, synkässä sekalaisessa -jamassa. Taistelu on tulossa. Kantaen kiväärinsä hihnoissa ja -käärien kätensä huopaansa, kuten puuhkioon, marssii miehistö vilusta -kalisevin hampain allapäin ja torkkuvin askelin. - -Tämän tästäkin huudetaan "seis!" - -Hevoset kamppaavat ja hirnuvat. Muonavankkurit pysähtelevät jyrkillä -nytkäyksillä. Ratsumiehet kohouvat satuloissaan seisoalleen ja -tuijottelevat tuskallisesti Bouget'in luona olevaa korkeaa, valkoista -muuria kohti. - -"Näkyykö niitä?" kysyvät sotamiehet tömistellen jalkojaan pitääkseen -niitä tunnoissaan... - -Sitten taas, e'espäin!... Ja tuokion viivyttyään vyöryy tuo synkkä -ihmisaalto taas uudestaan aina yhtä hitaasti ja yhtä äänettömänä. - -Kirkasta, aamukoin kajastamaa taivaanrantaa vasten kuvastuu -Aubervilliers'in varustuksen etulaipiolla vähäinen parvi selvänä ja -säännöllisenä kuin simpukkahopeaan uurrettu kuva; se on ylipäällikkö -ja hänen esikuntansa. Likempänä taas näkyy joukko mustia haamuja -pitkin tien vierustaa: ja ne ovat rakkaan sairaanhoitoveljystömme -jäseniä; jotka seisoen kädet ristissä levättinsä alla tarkastelevat -säälillä ja surulla kaikkea tuota ohitse matkaavaa kanuunanruokaa. - - -Sama päivä. - -Autioita jätettyjä kylijä, avonaisia huoneita, lyhähtäviä kattoja, -lasittomia akkunoita, jotka tuijottelevat kuin tyhjät silmäkuopat -ruumiin pääkallossa. Silloin tällöin kuuluu kuitenkin noista -kumisevista jäännöksistä askelten kolinaa ja ovien ratinaa; ja ohitse -käytäissä näyttäytyy niistä siellä täällä joku rivisotilas aroin -katsein; se on joku sotarosvo, joka vaanii saalista, tai karkulainen, -joka etsii varmaa piilopaikkaa. - -Noin puolipäivissä astuin minä erääsen tällaiseen maalaisasuntoon. -Se oli tyhjä ja paljas, kuin kynsin kaapittu. Iso ovettomaksi ja -ikkunattomaksi raastettu keittola rakennuksen alakerrassa takapihan -puolella. Pihan perällä matala häkkiaita ja siitä aikain avonainen -ala niin loitolle, kun silmä kannatti. Huoneen kulmassa vähäiset -kierotikat kivestä. Istahdin eräälle tikan astimelle ja jäin siihen -pitkäksi ajaksi; sillä oli niin mukava levähtää päiväpaisteessa ja -hiljaisuudessa. Pari kolme suurta kesäkärpästä oli aurinkopaiste -herättänyt henkiin ja ne pökkivät nyt. suristen katonniskoja -vasten. Takan edessä, missä vielä näkyi tulen jälkiä, olivat kivet -hyytyneessä veressä. -- Tuo verilätäkkö liedellä, missä tuhka oli -vielä lämmintä -- mitä surullista tapausta kertoikaan se! - - -Pitkin Marnea. - -Rynnäkkö Montreuil-portista joulukuun 3 p:nä. Raskas sää, kylmä -pohjatuuli, sumua. - -Montreuil autiona. Ovet ja ikkunat sulettuina. Erään kartanoaidan -takaa kuuluu hanhien kaakotus. Täällä on siis haltia vielä kotona, -piilossa. Vähän matkan päässä siitä avonainen kapakka. Siellä -on lämmin, tuli räiskää rautauunissa. Kolme nostoväkisotilasta -maaseuduilta istuu einehtimässä. Ääneti, turvonnein silmin, -kuumeenhehkuvin kasvoin ja kyynnärpäät pöydällä näyttävät -poika-raukat nukkuvan ja syövän yht'aikaa... - -Jättäen Montreuil'in, kävimme me edelleen läpi Wincennesmetsän, -jota leiritulien siniset savut verhoilivat. Täällä makaa Ducrots'in -armeija. Sotilaat kaatavat puita tehdäkseen tulen lämmitelläksensä. -Tekee oikein pahaa nähdä haapoja, koivuja ja nuoria saarnia -kannettavan pois juuret ilmassa ja hieno, kullainen lehtiverho -laahaten perässä pitkin tietä. - -Nogentissa taas sotilaita, tykkiväkeä avaroissa levätissään, -nostoväkeä Normandiasta, täyteläitä ja pyöreitä kuin omenat, -reippaita zuaveja huupat päissä, rivisotilaita ryhäniskaisia, -vyötäröltä hoikkia kuin ampiaiset sekä siniset nenäliinat korville -sidottuna -- kaikkia näitä vilisee kaduilla ja tungehtii kahden -vielä auki olevan ravintolan ovilla. Tuo muistuttaa pienestä -Algerialaisesta kaupungista. - -Viimmein vihdoinkin pääsimme lakealle: pitkä, tyhjä. Marnelle -viertävä tie, ylevä, simpukkahopealle vivahtava taivaanranta; -lehdettömiksi karisseet puut värisevät sumussa ja loitoimmalla tuolla -suuri kammottava rautatiesilta, joka mutkaisine kaarineen muistuttaa -sisään lyödyistä hampaista. Matkalla Perreux'in läpitse näin minä -erään tuollasen tiepuolessa hävitettyine kasvitarhoineen ja tyhjiksi -ryöstettyine huoneineen sijaitsevan pienen huvilan aitauksessa kolme -vasta puhjennutta "päiväkukkaa." Minä avasin hilan ja astuin sisään, -mutta ne olivat niin kauniit, että minä en raskinnutkaan poimia niitä. - -Suuntasimme matkamme yli kentän ja saavuimme alas Marnelle. -Silloin juuri murti aurinko paksut pilvet ja loi runsaan valonsa -virran pinnalle. Lumoavan kaunista! Vastaisella rinteellä leviää -Petit Bry, missä edellisenä iltana oli ollut tappelu, valkoisine -pikkurakennuksineen pitkin virran rantaa viinitarhain seassa. -Tällä rannalla vene ruohostossa. Rannalla joukko miehiä, jotka -keskustelevat ja tähystelevät vastaiselle rannalle. Ne ovat vakoojia, -jotka ovat lähetetyt Petit Bry'hyn tiedustelemaan, ovatko saksilaiset -tulleet takaisin. Minä käyn heidän kanssansa ylitse. Veneen soluessa -edelleen kuiskaa eräs vakooja minun takanani: - -"Jos tahdotte kivääriä, niin on niitä kyllä Petit Bry'n -kunnallishuoneella. He ovat jättäneet sinne myöskin erään -jalkaväkiöverstin, suuren ja vaalean, jolla on hieno valkoinen iho -kuin neidellä sekä keltaiset ihka uudet saappaat." - -Nähtävästi olivat juuri nuo vainajan saappaat erittäinkin -kiinnittäneet hänen huomiotansa. Hän ei voinut olla puhumatta niistä. - -"Saakelin somat saappaat, juuri ne, saatte uskoa!" ja hänen silmänsä -loistivat. - -Kun me sitten olimme juuri pääsemäisillämme Petit Bry'hyn, näimme me -erään merimiehen, uhkeissa kannussaappaissa, kantaen neljää viittä -takaaladattavaa kivääriä kainalossaan, tulevan eräästä kujasta ja -rientävän juosten meitä vastaan. - -"Ällistimenne auki! Preussilaiset tulevat!" - -Erään matalan muurin suojasta tähystelemme me ympärillemme. - -Ylipuolellamme, juuri viinitarhan kohdalla, esiytyy ensiksi yksi -ratsastaja, oikein näytelmätaiteellinen sivukuva, kumartuen -satula-sarjan yli, kypärä päässä ja pyssy kädessä. Häntä seuraavat -toiset ratsumiehet ja lopuksi jalkaväki, joka hajouu kahden puolen -kiipien viiniköynnöksien seassa. Yksi, aivan lähellä meitä, -asettautuu erään puun suojaan eikä liikahda paikaltaan; se oli pitkä -saakeli ruskeassa levätissä ja korea nenäliina korville sidottuna. -Meidän puolelta olisi se ollut kaunis paukku. Mutta mitä se olisi -hyödyttänyt. Vakoojat tietävät, mitä he tahtoivat tietää. Nyt -kiireesti alas venheelle. Merimies alkaa kirota. Me tulemme esteettä -virran yli takaisin. Mutta tuskin olemme ehtineet maalle, kun -kuulemme virran toiselta rannalta hillittyjä ääniä, jotka kutsuvat -meitä takaisin. - -"Vene hoi!" - -Ja ketä ne olivat, jolleivat meidän hauska saapasharrastajamme ja -kolme tai neljä hänen toveriaan, jotka olivat uskaltaneet aina -kunnallishuoneelle asti ja palasivat nyt kiiruhtain. Onnettomasti -kyllä ei ole ketään, joka osaisi soutaa heidät ylitse. Merimies on -kadonnut. - -"Minä en osaa soutaa," selittää joukon johtaja, joka minun kanssani -etsi suojaa eräässä kuopassa veden rajassa. Sillävälillä tulevat -toiset kärsimättömiksi. - -"Mutta tulkaa nyt! tulkaa!" - -Ei keksitä mitään muuta neuvoa. Työ vaikea, virta kova ja väkevä! -Minä soudan kaikin voimini ja tunnen joka nykäyksellä selässäni -tuon pitkän saksilaisen, joka tuolta mäenrinteeltä tuijottaa minua -liikahtamatta puunsa takaa. - -Päästyämme onnellisesti rantaan, hyppää yksi odottajista veneesen -sellaisella vauhdilla, että se täyttyy vedellä. Mahdotonta ottaa -mukaan kaikkia, olematta vaarassa vajota. Uskaliain jää siis -rannalle. Se on eräs vapaa-ampuja-alaupseeri, sorea poika, sinisessä -asussa ja pieni lintu lakissa. Minä olisin tahtonut sangen mielelläni -palata noutamaan vielä hänenkin, mutta jo oli ruvettu ampumaan -toistansa kummaltakin töyrältä. Sanaakaan lausumatta viipyi hän vielä -tuokion rannalla ja läksi sitten aivan muurien vieritse Champigny'yn. --- Miten hänen sitten kävi, ei tiedetä. - - -Sama päivä. - -Kun runollinen todellisuus yhdistyy irvikuviin, niin herättää -se tunteita erinomaisista voimista. Eikö vaikuta syvimmän surun -osoitus naurettavassa naamassa aivan omituista osanottoa? Tai, -jos ajattelemme jonkun Daumiensin porvarin kuolintuskissaan tai -itkien lapsensa ruumiin vieressä, niin eikö siinä ole jotakin aivan -omalla tavallaan kiinnittävää?... No niin -- jotakin tuollaista -tunsin minä silmäillessäni noita porvarillisia huviloita pitkin -Marnea; nuo "ruusun väriltä", omenavehreältä ja kanariakellervältä -kimaltavat sveitsiläismajat, nuo sinkillä katetut keskiaikaistornit, -tiilikuvaiset katokset sekä sikinsokiset, kuvastuspulleroilla -koristetut puutarhat y.m. -- Nyt, kun minä näen kaiken tämän juuri -paraillaan tupruilevan tappelusavun läpitse, tulikuulien pirstaamina, -katot hajalla, viirit poikki, muurit mäsänä sekä olkia ja verta -kaikkialla -- nyt tekevät ne minun mieleeni mitä surullisimman -vaikutuksen. - -Se huone, johon minä menin sisälle kuivaamaan itseäni, oli juuri -tällaisten huvilain oikea esikuva. Minä astuin ylikerrokseen ja -tulin erääsen, seinustuspuolissa olevaan, puna-keltaiseen saliin. -Lattialla virui kultaispinnoja ja seinämyskääreitä pirin pärin -- -muuten ei ainoatakaan huonekalua, ei mitään muuta kun pullorauskoja -ja olkivuode, missä eräs mekkoon puettu mies makasi ja nukkui. Ja -sitten kaikkialla määräämätön ruudin, viinin, talikynttiläin sekä -tunkkaantuneiden olkien haju, käry ja löyhkä... Minä lämmittelen tuon -naurettavan ruman-korean rautauunin edessä, johon oli tehty valkea -erään nojatuolin jaloista. Seisoessani tuossa uunin edessä tuntuu -minusta, ikäänkuin olisin muutettu johonkin sunnuntaijuhlallisuuteen -tuon arvoisan porvariston luona. Eikös pelata lautapeliäkin tuossa -takanani?... Ei! vaan ne ovat vapaa ampujia, jotka siellä täyttävät -ja tyhjäävät takaaladattavia kivääriään... Se kuuluu todellakin -lautapeliltä... Jokaiseen laukaukseen vastataan meitä toiselta -rannalta. Veden kajastamina kaikuu ja vöyryy laukausten pauke -päättymättöminä askeloina kukkulain ja kunnasten välissä. - -Salin lasista näkyy virran päilyvä pinta ja päiväpaisteiset rannat -sekä preussilaiset, jotka juoksentelevat kuin suuret metsäkoirat -viiniköynnösten välissä. - - -Muisto Montrouge varustukselta. - -Kaikista ylinnä rintavarustuksen harjalla kohouivat pitkät -laivakanuunat jaluksillaan melkein pystysuorassa ampuma-aukoilla -hietasäkkien välissä tähdäten Châtillon'ia kohti. Ylöspäin -ammottavine kitoineen sekä korvamaisesti sivuille ulottavine -ripoineen näyttivät ne jättiläismetsäkoirilta haukkuen kuuta ja -ulvoen kuolemaa... - -Vähän alempana eräällä pykälällä olivat merimiehet aikansa kuluksi -kyhänneet pienen englantilaisen puutarhan, oikein pikkumitassa. -Täällä oli rahi pienessä lehtimajassa, nurmikoita, vuorenluolia ja -vieläpä pieni panaanipuukin. Ei suuri, näet sen, olihan juuri hieman -korkeampi kuin hyasintti; mutta se oli yhden tekevä. Se menestyi -kaikissa tapauksissa kuitenkin hyvin ja sen vehreä lakka ilahutti -silmää täällä tummien hietasäkkien ja kuularoukkioiden seassa. - -Rakas pikku-puutarha! Kuinka mielelläni tahtoisinkaan minä ympäröidä -sinun suojaavalla ristikolla ja pystyttää sinne muistopatsaan nimille -Garves, Desprez, Saisset sekä kaikille muillekin urhoille, jotka -kaatuivat tällä kunnian varustuksella! - - -La Fouilleuse'ssa. - -Aamu tammikuun 20 päivänä. - -Sää suopea, usvainen, Vainiot aaltoilevat kuin meri niin loitolle, -kun silmä kannattaa. Vasemmalla korkeat hietakunnaat. Tuolla -suojalliset varusteet aina Mont Valérieniin asti. Oikealla Gibet'in -mylly -- vähäinen kivirakennus rikki ammutuilla siivillä ja patteri -käytävällä. Seurasin noin neljännestunnin tuota pitkää juoksuhautaa, -joka johdatti myllylle, ja jonka yli häälyy leiritulien savu -ikäänkuin keveä sumu. Sotilaat istuvat ahtaissa ryhmissä nuotioillaan -keitellen kahveaan ja puhallellen tuoreisiin puihin, joiden savu -sokaisee ja yskittää heitä. Pitkin koko kaivosta, päästä toiseen, -kaikuu siis pitkä taukoamaton hinku-yskä. - -La Fouilleuse. Eräs pienellä metsiköllä ympäröity maalaistalo. -Saavuin siihen juuri samalla hetkellä, kun meidän jälkimmäinen -rivimme antoi peräytymismerkin. Se on parisilainen kolmas nostoväki. -Se astuu hyvässä järjestyksessä ja hyvällä ryhdillä. Niiden -selittämättömien tapausten jälkeen, joita minä sitte eileisen olen -nähnyt, kummastuttaa minua tämä ja herättää minussa taas pienen -toivon kipinän. - -Heidän perässään tulee kaksi ratsastajaa aivan lähellä minua; ne ovat -eräs kenraali ja hänen lähettinsä. Hevoset astuvat käyden; miehet -keskustelevat korkealla äänellä. Minä kuulen lähetin nuoren, mutta -jotenkin hillityn äänen: - -"Niin, herra kenraali... No ei, herra kenraali... Epäilemättä, herra -kenraali." - -Ja kenraali lausuu hellällä ja syvästi surentelevalla äänellä: - -"Kuinka! -- Tuliko hän surmatuksi? Oi... poika raukka... poika -raukka!..." - -Sitten hiljaisuus... ei mitään muuta ääntä kun hevosten astunta -lionneessa maassa... - - - - -IV. - -Lapsi vakoojana. - - -Hänen nimensä oli Stenne, "Pikku-Stenne" eroitukseksi isästään, joka -myöskin oli Stenne. - -Hän oli oikea parisilaislapsi, hoikka ja kalpea, noin kymmenen tai -viidentoista-vuotias, sillä tuollaisten pariisilaispoikain ikää ei -ole niin helppo määrätä. Hänen äitinsä oli kuollut ja isänsä, vanha -merisotilas, hoiti erästä puistoa Temple-nimisessä kaupungin osassa. -Pikkulapset, hoitajattaret, vanhat rouvat linkkutuoleineen, köyhät -äidit, eli koko tuo jaloin liikkuva Pariisi, joka väistyy vaunujen -tieltä noihin pieniin polkukäytävillä verkotettuihin tarhoihin, tunsi -isä-Stennen ja piti hänestä. Kaikki tiesivät, että noissa julmissa -viikseissä, jotka peloittivat kaikkia koiria ja rahiensiirteliöitä, -hymysi hellä, melkein äitillinen hymy ja saadaksensa tätä hymyä esiin -ei tarvinnut muuta, kun kysäistä: - -"No, kuinkas teidän pikkupoikanne jaksaa?" - -Ukko Stenne rakasti poikaansa sydämmellisesti; ja hän tunteili -niin onnelliseksi, kuu pienokainen iltasilla koulun päätyttyä tuli -noutamaan häntä ja he sitten yhdessä kävivät puistokäytäviä pitkin -pysähdellen jokaisen rahin luona tervehdellen hyvintunnettuja -tuttaviaan ja vastaillen heidän kohteliaisuuksiinsa. - -Mutta onneton piiritysaika muutti kaiken tämän. Ukko Stennen puisto -sulettiin yleisöltä ja määrättiin lamppuöljysäiliöksi. Pakoitettuna -taukoamattomaan vartioimiseen, vietti tuo kunnon mies-parka täällä -elämäänsä yksinään, vieläpä ilman rakasta piippuaankin, harhaillen -noiden jätettyjen ja pahoinpideltyjen pensastojen seassa ja sai -ainoastaan myöhäisin illoin, kotiin palattuaan, nähdä rakastetun -poikansa. -- Ja teidän olisi pitänyt nähdä hänen viiksensä, kuu hän -puhui Preussilaisista! - -Pikku-Stennellä taas ei ollut mitään muistuttamista tästä uudesta -elämästä. - -Piiritys -- no mikä voisi olla hauskempi katupojille? Ei koulua -- -ei läksyjä; "lupaa" vaan päivät pääksytysten ja katu vilkas kuin -markkinatori. - -Poika juoksi ulkona päivät pääksytysten aamusta iltaan. Milloin -seurasi hän osastopataljoonia niiden marssiessa ulkovalaistuksille, -aina tarkasti valiten sen, jolla oli kaunein soitanto, ja tässä -suhteessa oli Pikku-Stenne sangen ankara. Niinpä väitti hän -peräytymättä, että 96 pataljoonan soitanto ei maksa kahta äyriä, -mutta viidennenkymmenennen viidennen taas oli ihan lumoava. Milloin -taas katseli hän nostoväkirykmenttien harjoituksia ja olipa hänellä -vielä jälkijoukotkin... - -Vasu kainalossa liittyi hän niihin pitkiin riveihin, jotka talviaamun -hämärässä odottaen muodostuivat teurastajain ja leipurien porteille. -Kostein jaloin seisoen kylmässä lutakossa tehtiin tässä uusia -tuttavuuksia, keskusteltiin valtioasioista ja kunnioituksella -kehoitettiin herra Stennenkin pojan lausumaan mielipiteensä. - -Mutta hauskimmat kaikista olivat kuitenkin nuo ihka uudet huvitukset, -ja ennen kaikkia tuo kuuluisa _kalossipeli_, jonka bretagnelainen -nostoväki oli piiritysaikana tuonut kaupunkiin. Kun Pikku-Stenne ei -ollut muureilla tai leipureilla, niin sai olla varma siitä, että -hän oli _kalossipelissä_ eräässä Château d'Eau-kentän kulmassa. Ei -sentähden että hän olisi pelannut; sillä siihen tarvittiin rahaa, -ja sitä hänellä ei ollut. Hän tyytyi vaan katsomiseen, katsellen -silmillä, joiden uteliaisuutta olisi vaikea selittää. - -Yksi pelaajista, tuo sinitakkinen "pitkä", joka ei milloinkaan pannut -peliin vähempää kuin 100 soussin rahan, kiinnitti erittäinkin hänen -ihastustaan. Kun hän juoksi, "tuo pitkä", kuului aina rahojen helke -hänen takkinsa taskuista! - -Eräänä päivänä, otettuaan maasta hopearahan, joka oli vierinyt aina -Stennen jalkoihin, kuiskasi hän tälle: - -"Sinä tuijottelet tuota, vai miten?... No, jos sinä tahdot saada -sellaisia, niin voin minä kyllä sanoa, mistä niitä saadaan." - -Pelin loputtua vei hän Stennen mukanaan erääsen toiseen torinkulmaan -ja ehdoitteli, että tämä seuraisi häntä myymään sanomalehtiä -preussilaisille, sillä siten voitaisiin ansaita 30 franc'ia -jokaisesta matkasta. Aluksi kieltäytyi Stenne aivan ehdottomasti -jo paljaasta ehdoituksesta ja pysyi sitten koko kolme päivää pois -pelipaikalta. Mutta ne olivat kolme hirmuista päivää. Hän ei voinut -syödä eikä nukkua. Yöt pitkät näki hän sänkynsä vieressä kokonaiset -kasat kalosseja sekä 100-sous'in rahoja pitkät, loistavat rivit. -Kiusaus oli liian kova. Neljäntenä päivänä palasi hän taas Château -d'Eau-torille, tapasi "tuon pitkän" ja antoi vietellä itsensä... - -Eräänä lumisena aamuna läksivät he säkit olalla ja sanomalehdet -mekkojen alle piiloitettuina matkalle. Kun he saapuivat -Flandre-portille, ei ollut vielä päivä. "Tuo pitkä" jo lähestyi -vartiaa -- joka oli hyväntahtoisen näköinen, punanenäinen kunnon mies --- rukoillen valittavalla äänellä: - -"Rakas herra, päästäkää meitä! Äitimme on sairaana, isämme on -kuollut. Minä ja pikku-veljeni tahtoisimme mennä ulos poimimaan vähän -perunoita tuolta pellolta!" - -Hän itki. Stenne painoi päänsä täysin näpeillänsä. Tarkastellen -heitä, heitti vartia aran silmäyksen tuolle valkoiselle, autiolle -tielle ja vetäytyen takaisin lausut hän hätäisesti: - -"Joutuun! menkää!" -- Näin onnellisesti päästyään Aubervilliers'in -tielle nauroi "tuo pitkä." - -Epäselvästi, kuten unessa, näki Pikku-Stenne kasarmeiksi muutettuja -tehdasrakennuksia, jätetyitä läpimärillä rääsyillä koristettuja -katusulkuja ja korkeita torneja, jotka tekivät ikäänkuin aukkoja -sumuun ja kohouivat taivasta kohden niin paljaina ja särmikkäinä. -Siellä täällä vartiosto -- upseeria huupat päässään ja tähystimet -silmillään sekä pieniä, sammuvien nuotioiden sulattamasta lumesta -läpimärkiä sotakotia, "Tuo pitkä" tunsi tien ja väistääksensä -vartioita kävi hän vinoon kentän yli. Mutta mitäs vielä, pohjastuivat -he kuitenkin vahingossa erääsen ranskalaiseen vapaa-ampuja-parveen, -joita majaili täällä vesilätäkköjen ympärillä pienissä katoksissaan -ikäänkuin kasaansullottuina pitkin Soisson'in rautatien vartta. -Tällä kerralla laski tuo pitkä lorunsa turhaan. Hänen parhaillaan -näin maurutessaan, astui eräs vanha, oikein ukko Stennen näköinen, -valkohiuksinen ja ryppyinen kersantti tiepuolessa olevasta -vartiokopistaan ulos, sanoen: - -"No niin, nuljukseni, ei ulinaa! Te saatte poimia perunanne, mutta -käykää kuitenkin ensin tänne lämmittelemään!... Hän näyttää aivan -paleltuneelta, tuo pikku-naasikka!" - -Mutta oi, Pikku-Stenne ei värissytkään vilusta, vaan pelosta ja -häpeästä. -- Vartiokopissa makasi muutamia sotilaita huonolla -nuotiolla -- oikein "leskenvalkialla", jonka liedellä he painettiensa -nenissä sulailivat leipäänsä. He vetäytyivät syrjään antaakseen sijaa -lapsille. Heille annettiin tippa viinaa ja vähän kahvea. Heidän -juodessaan näyttäytyi eräs upseeri ovella, kutsui kersantin, lausui -hänelle hiljaa muutamia sanoja ja riensi pois. - -"Pojat!" lausui kersantti astuen aivan ilosta loistavin muodoin -kojuun, "_nyt ei puutu tupakka ensi yönä_... Preussilaisten -tunnussana on keksitty. Ja tälläkertaa, luulen minä varmaan, saamme -me heiltä takaisin tuon per... Bourget'in." - -Tässä remahti ilmi iloinen jakso suostumushuutoja ja naurua. -Mikä hyppeli, mikä lauloi, mikä heilutti miekkaansa, ja käyttäen -hyväksensä tätä rähinää, katosivat lapset. - -Kun he tulivat ulos katoksesta, oli heidän ympärillään taas avara -kenttä, jota ammottavine ampumareikineen rajoitti loitolta pitkä -valkoinen muuri. Tätä muuria kohden suuntasivat he nyt matkansa -pysähtyen kuitenkin sangen usein ollen poimivinaan perunoita. - -"Ei, -- mutta palatkaamme takaisin!... Älkäämme menkö tuonne!"... -pyyteli Pikku-Stenne lakkaamata. - -Tuo pitkä nytkähytteli vaan olkapäitään ja kävi vakaasti eteenpäin. -Yht'äkkiä kuulivat he pyssyn piihanaa jännitettävän. - -"Loivaa maata!" kuiskasi tuo pitkä heittäytyen maahan. Pitkällään -maassa antoi hän merkkivihellyksen. Toinen vihellys vastasi lunta -myöten. Nyt ryömivät he esiin kontaten. Muurin edustalla juuri lumen -tasalla näkyi kaksi keltaista viikseä likaisen lakin alta. Tuo pitkä -hyppäsi alas juoksuhautaan preussilaisten luo lausuen toveriaan -osoittaen "se on veljeni." - -Hän oli niin pieni, tuo Pikku-Stenne, että preussilainen nähdessään -hänen pyrskähti nauruun ja ottaen pojan syliinsä nosti hänen muurin -aukolle. - -Toisella puolen muuria näkyi suuria maakasoja, kaadetulta puita ja -mustia aukkoja lumessa ja jokaisessa aukossa sama likainen lakki -ja kellervät viikset, jotka lapsia ohitse vietäessä vetäytyivät -omituiseen hymyynsä. - -Eräässä kulmassa oli hirsipuollusteella varustettu puutarharakennus. -Alikerroksessa taas joukko sotilaita, jotka pelasivat korttia ja -keittelivät liemusruokiaan loimuavan nuotion liedellä. Se lemusi -hyvältä -- kaali ja silava; -- mikä vastakohta vapaa-ampujien -leirinuotiolle. Ylikerrassa upseeristo. Sieltä kuului pianon-soitto -ja samppanjakorkkien pulpahdukset. Kun parisilaispojat astuivat -sisään, tervehdettiin heitä ilohuudoilla. He jättivät sanomalehtensä; -sitten tarjottiin heille juomaa ja annettiin heidän puhua. Kaikilla -näillä upseereilla oli uhkea ja julma ulkomuoto, mutta "tuo pitkä" -huvitti heitä katumurteellaan ja esikaupunkilaissukkeluuksillaan. He -nauroivat matkien hänen sanojaan ja rypöivät niin tyytyväisinä tuossa -pariisilaisliassa, jota heille purettiin. - -Pikku-Stenne olisi mielellään hänkin tahtonut avata kieliaarteensa ja -näyttää, ett'ei hänkään ollut tyhmä; mutta jotakin oli, joka -- hän -ei tiennyt oikein mikä -- sitoi hänen kielensä. Hänen edessään istui -erillään toisista muuan vanhempi vakaa muotoinen preussilaisupseeri, -joka luki tai oli lukevinaan, sillä hänen katseensa oli kokonaan -kiintynyt Stenneen. Tässä katseessa ilmestyi yht'aikaa hellyys ja -sääli, ikäänkuin hänellä olisi ollut kotonaan omassa maassaan lapsi, -saman ikäinen kuin Stenne, ja ikäänkuin hän olisi ajatellut itsekseen: - -"Minä tahtoisin mieluimmin kuolla, kun tietää poikani harjoittavan -tuollaista ammattia..." - -Tästä hetkestä tunsi Stenne ikäänkuin käden painavan hänen sydäntään -ja estävän sitä tykkimästä. - -Päästäkseen tästä tuskasta koetti hän juoda. Heti pyöri kaikki hänen -silmissänsä. Epäselvästi kuuli hän, miten toverinsa, usein naurun -rähäkän keskeyttämänä, matki ranskalaisia kansalliskaartilaisia, -pilkkasi heidän sotaharjoituksiaan ja esitteli oikein tilapäisenä -ivanäytelmänä heidän kaunomarssinsa tahi yörynnäkkönsä varustuksista. --- Viimein alensi "tuo pitkä" äänensä, upseerit lähenivät häntä ja -kasvot tulivat vakaviksi. Tuo heittiö ilmoitti nyt vapaa-ampujain -hyökkäysaikomuksen. - -"Älä sitä -- ei sitä, pitkä, ei... minä en tahdo!" - -Mutta "tuo pitkä" nauroi vaan ja jatkoi. Ja ennenkuin hän lopetti, -olivat kaikki upseerit jaloillaan. Eräs heistä viittasi lapsille ovea -lausuen: - -"Joutuun -- lähtekää leiristä!" - -Sitten keräytyivät he kokoon ja puhelivat keskenänsä sangen tärkeästi -saksaksi. "Tuo pitkä" läksi ylpeänä, kuin prinssi, antaen rahain -helistä taskussansa. Stenne seurasi häntä allapäin, ja kun hän ohisti -tuota preussilaista, jonka katsanto oli häntä niin tuskauttanut, -kuuli hän surullisen äänen lausuvan murteellisella kielellä: "_Bas -chôli, Ça... Bas chôli_!" (Ei ole kaunista, tuo... Ei kaunista!) - -Stenne sai kyyneleet silmiinsä. - -Päästyään kentälle alkoivat lapset juosta ja pian oli leiri jäänyt -kau'as heidän ta'aksensa. Heidän säkkinsä olivat täynnä perunoita, -joita olivat preussilaisilta saaneet, ja -- kiitos niille -- he -pääsivät onnellisesti vapaaehtolaisten leirin läpitse. - -Täällä varustauduttiin yölliseen hyökkäykseen. Äänetönnä koottiin -miehistö varusteiden ta'akse. Se vanha kersanttikin puuhasi täällä -miehiänsä järjestykseen ja näytti oikein onnelliselta. - -Kun lapset menivät ohitse, tunsi hän heidät ja hymyili ystävällisesti. - -Oi! kuinka tuo hymyily oli Stennelle katkera! Samassa tuokiossa -ajatteli hän huutaa: - -"Älkää menkö sinne! Me olemme pettäneet teidät!" - -Mutta "tuo pitkä" oli sanonut: "jos kielit, niin meitä ammutaan", ja -kauhistus pidätti hänen siitä. - -Courenne'n kohdalla menivät he erääsen jätettyyn huoneesen jakamaan -rahoja. Totuus pakoittaa minun sanomaan, että jako tapahtui aivan -tunnollisesti, ja että Pikku-Stenne, antaissaan noiden kauneiden -kolikkain kilistä mekkonsa taskussa ja ajatellessaan niitä monia -_kalossipeliä_, joiuin nyt voipi ottaa osaa, ei hän pitänyt rikostaan -enää hetikään niin inhoittavana. - -Mutta, kun hän jäi yksinään, tuo onneton poika! -- kun he tulivat -kaupungin portille ja "tuo pitkä" erkani hänestä, silloin tuli -hänen taskunsa askel askeleelta yhä raskaammaksi ja käsi, joka -hänen sydäntään rutisti, yhä väkevämmäksi. Pariisi ei ollut hänelle -enää sama. Ihmiset, jotka tapasivat hänen, katsoivat häneen niin -ankarasti, aivan kuin olisivat tietäneet mistähän tuli. Vaunujen -jytinä, rumpuin räminä, torvien toitahdukset -- kaikki muodostuivat -hänen korvissaan yhdeksi ainoaksi ivallisesti kaikuvaksi sanaksi -- -_vakooja!_ - -Viimmein saapui hän kotiin ja aivan onnellisesti. Kun hän näki, -ett'ei isänsä ollut vielä tullut, juoksi hän astimia ylös ja kätki -tyynynsä alle nuo katalat hopeakolikot, jotka painoivat häntä niin -raskaasti. - -Ei milloinkaan ollut isä Stenne ollut niin hyvä ja niin iloinen -kotiin tullessaan kuin nyt. Uutisia oli saatu maakunnista; ja -maaseuduilla kävi paremmin. Syödessään katseli tuo vanha sotilas -taukoamatta pyssyään, joka riippui seinällä, ja lausui viimmein -lapselle tavallisella hyväntahtoisella hymyllään: - -"Armas poikani! mitähän sinä olisit tehnyt preussilaisille, jos sinä -olisit ollut suuri!" - -Noin kello kahdeksan kuului tykkien jyminä. - -"Se on Aubervilliers'issa... tappelu on Bourget'in luona," selitti -vanhus, joka tunsi kaikki varustukset. Pikku-Stenne vaaleni ja pani -hirmuisen väsymyksen rasittamana maata, mutta ei voinut nukkua. -Tykit jyrisivät taukoamatta. Hän kuvittelihe, kuinka vapaaehtolaiset -tekivät hyökkäyksensä yöllä, ainoastaan itse joutuakseen paulaan. -Hän ajatteli kersanttia, joka hymyili hänelle; hän näki hänen siellä -kaatuneena lumessa -- ja kuinka monta muutakin vielä!... Kaiken tämän -veren hinta oli hänellä; hän oli sen kätkenyt tyynynsä alle -- _hän_ --- vanhan Stennen oma poika -- sotilaan poika!... Kyyneleet melkein -tukehduttivat hänen. Viereisessä huoneessa kuuli hän isänsä astuvan -edes takaisin, ja sitten avaavan ikkunan. Tuolla alahalla puutarhan -edustalla kajahtelivat signaalit; erästä nostolaispataljoona -järjestettiin lähtemään ulos. Varmaan oli se kova taistelo. Näitä -ajatellessaan ei onneton poika voinut pidättää nyyhkytystänsä. - -"Mikä sinulla on?" kysyi isä Stenne ja tuli hänen luoksensa. - -Poika ei voinut vaieta kauemmin, vaan kavahti ylös sängystä ja -heittäytyi isänsä jalkoihin. Hänen kiivaasti liikahtaessaan -lierahtivat hopeakolikot lattialle. - -"Mitä tämä on? Sinä olet varastanut?" lausuu vanhus vapisten. - -Nyt kertoi Pikku-Stenne yhdellä henkäyksellä, kuinka hän oli ollut -preussilaisten luona, ja mitä hän oli siellä tehnyt. Sitämyöten, kun -hän kertoi, tunsi hän sydämensä keveämmäksi -- se kevensi häntä, kun -hän sai itse syyttää itseänsä. - -Vanha-Stenne kuunteli häntä kammottavalla katseella. Kun kaikki oli -kerrottu, peitti ukko kasvonsa käsillään ja itki ääneensä. - -"Isä! Isä"!... rukoili poika. - -Mitään vastaamatta työnsi vanhus hänen pois luotaan ja poimi rahat -lattialta. - -"Onko tässä kaikki?" kysyi hän. - -Pikku-Stenne osoitti että siinä oli kaikki. Vanhus otti pyssynsä ja -latinkilaukkunsa seinältä, pisti rahat taskuunsa ja sanoi. - -"Hyvä. He saakoot ne takaisin!" - -Ja sanaakaan lisäämättä sekä taaksensakaan katsomatta meni hän ja -yhdistyi nostolaisjoukkoon, joka, seisoi lähtöön valmiina. -- -- -- -Sittemmin ei ole enää nähty isä Stenne'a. - - - - -V. - -Kahdeksannen komppanian laulajaiset. - - -Kaikki nostolaiskomppaniat Marais'in ja P. Antoinen etukaupungeista -olivat tänä iltana leiritettyinä lautakasarmeihin Daumesnil-kadun -varrella. Ducrots'in armeija tappeli jo kolmatta päivää Champignyn -kunnahilla, ja me -- me olimme muka olevinamme sen varaväkeä. - -Ei voi ajatella mitään autiompaa, kuin tämä tehdaspiippujen, -sulettujen asemahuoneiden ja jätettyjen puutarhain ympäröimä leiri -kaupungin ulkoreunassa, jossa valoa pilkoitti ainoastaan muutamista -siellä täällä huiskin haiskin sijaitsevista anniskelu-paikoista. -Näissä matalissa kasarmeissa, näissä kuivalle, routaan kapettuneelle -kentälle kyhätyissä, avo-ovisissa, hatara-ikkunaisissa -lautahuoneissa, joiden savuavien lamppujen uumeaa valoa vielä sisään -tunkeva usva himmensi, kuvastui oikea jääkylmän itaruuden kuva. -Aivan mahdoton lukea, mahdoton nukkua tai edes istua paikallaan. -Pysyäksensä sulilla täytyy siis keksiä edes poikaleikkejä: tömistellä -jalkojensa lämpimäksi, juosta kilpaa kasarmin ympärillä j.n.e.p. -Tuollainen tyhmä toimettomuus näin lähellä sotakenttää tuntui -varsinkin tänä iltana oikein hävettävältä ja veltostuttavalta. Vaikka -tykkiammunta oli ta'onnut, tiettiin kuitenkin, että jotakin hirveää -valmistettiin tuolla loitommalla, ja kun piireilevän sähkövalon -soihku varustuksilta silloin tällöin sattui tähän Pariisin osaan, -näkyi äänettömiä parvia seisoen kokoontuneina kaikilla käytävillä -tahi rientävän pitkin katua synkissä ryhmissä, jotka noihin -Trône-torin korkeihin muistopatsaisiin verrattuina näyttivät niin -pieniltä ja kutistuneilta, että melkein voi luulla niiden maassa -ryömivän. - -Minäkin seisoin siellä pimeässä jähmettyneenä ja neuvottomana tuolla -suurella puistokadulla. Silloin sanoi minulle joku: - -"Tule mukana kahdeksanteen -- -- he näkyvät saaneen toimeen -laulajaiset." - -Minä menin. Kullakin komppanialla oli kasarminsa; mutta kahdeksannen -oli paljoa paremmin valaistu, kuin toiset, ja täpösen täynnä ihmisiä. -Painetteihin kiinnitetyt talikynttilät valaisivat tuota sekasotkuista -ryhmää, loivat häikäiseviä, mustan savun siimestämiä valosoihkujaan -noihin halpoihin käsityöläisnaamoihin, jotka olivat eläimmistyneet -juopumuksesta, kylmästä, väsymyksestä ja seisoallaan nukkumisesta, -joka vaan masentaa ja uuvuttaa sen sijaan, kun sen pitäisi virkistää. - -Muutamassa nurkassa istua kytrytti leiriravintolan emännöitsiä -rahilla erään pöydän edessä, joka oli täynnä tyhjiä pulloja ja -rähjättyjä lasia, ja nukkui suu auki. - -Paraillaan pidettiin laulantoa. - -Herrat laulannon ystävät esiytyivät vuorottain eräälle salin -perälle hätäisesti kyhätylle korotukselle, ottivat enemmän tai -vähemmän teeskennellyn asennon, laususkelivat ja vaihteloitsivat -huopaleväteisään tehden laulunäyttämöistä lainatuita -tunneliikahduksia. Minä kuulin täällä taas nuo kovat, jyrisevät -äänet, jota kaikuvat pikku-kaduilla ja työläis-osissa, jossa -lapsiparvet elämöivät, lintuhäkit killuvat ikkunain ulkopuolella ja -pikkukauppiaat haastelevat puotien ovilla kauppatuttaviensa kanssa. -Tuskin löytyy mitään, jota minä mieluimmin kuuntelisin, kuin noita -jyrybaasia, kun ne sekaantuvat työn nieluun, ja kun niitä vasarat ja -höylät säestävät; mutta tuolla näyttämöllä tulivat ne naurettaviksi -ja kiusallisiksi kuulla. - -Ensiksi esiytyi työläis-filosofi, eräs pitkä partainen -konepajantyöläinen, laulain työläisorjan tunteita: "_Pauvro -prolétoiro... o... ets..._" [Köyhä mierolaisraukka -- -- a -- -- -- -a --] kurkkuäänellä, johon tuo pyhä yhteissosialismi oli yhdistänyt -kaiken vihansa. - -Sitten tuli vielä melkein puoli nukuksissa eräs toinen, joka tarjosi -meille tuon kuuluisan "_Chanson de la canaille_", Roiston laulun, -mutta lauloi sen niin ikäävällä, laahaavalla ja surullisella äänellä, -että sitä voi pitää paremmin unettavana kehto-, kuin virkistävänä -pilalauluna: - - Cest-la... canaille... - Eh bien... j'en suis... - - [Hän siis -- -- -- roisto on - No niin -- -- -- ja minäkin.] - -Hänen näitä sanoja naukuessaan kuului, kuinka nukkuneet kuorsuivat -nurkissa ja kääntyivät napisten valosta pois. - -Vaalentain talikynttiläin punaisen valon säilähti salama yht'äkkiä -läpi huoneen. Samassa värisytti jyreä pamaus kasarmikotusta ja heti -sen jälkeen kuului uusia vielä jyreämpiä ja etäisempiä laukauksia -Champigny'n luona vyöryvän pitkin virran rannikkoa päättymättömissä -väreissä. Tappelu alkoi siis uudestaan. - -Mutta mitä herrat musiikin ystävät huolivat tappelusta. - -Näyttämö ja talikynttilät olivat herättäneet kaikissa näissä -ihmisissä, minä en tiedä, mitä kaikkia uinailevia näytteliäaistia. -Teidän olisi pitänyt nähdä, kuinka levottomasti he odottivat -toistensa esiytymisiä, kuinka he ikään kuin nilkoivat lauluja -toistensa suusta. Ei kukaan tuntenut enää vilua. Ne, jotka seisoivat -näyttämöllä, ne, jotka poistuivat sieltä ja ne, jotka laulunpätkä -huulillaan odottivat omaa vuoroaan, olivat kaikki punaisia, hikisiä -ja innosta säikkyvin silmin. Itserakkaus lämmitti heitä. - -Nyt oli tullut erään omalajisensa sukkeloitsian, erään paperoitsian -vuoro, joka pyysi saada esitellä omasta runotuotteudestaan erään -näytteen, nimeltä "_l'Egoiste_", (omavoiton pyytäjä), jonka -kertosointuna vaihtelehtivat sanat "_chacun pour soi_" (kukin -itselleen.) Mutta sammaltavalla kielellään lausui hän sen sijaan -"_l'égoift_" ja "_facum pour foi_." Kappale oli olevanaan ilveily -noista pönäköistä porvareista, jotka istuvat mieluimmin kotona -uuninnurkassa, kun menevät etuvartioon -- ja minä näen vielä -silmissäni tuon arvokkaan pään, lakki kallellaan ja leukahihna -ihan leuan nenällä -- sekä kuulen, koska vaan tahdon, nuo laulussa -väärin koroitetut sanat ja nuo vähän juonikkaalla muodolla esiytetyt -kertosäkeet: - -"_Facun pour foi... facun pour foi_." - -Sill'aikaa jatkoivat tykitkin lauluaan, jota kuularuisku-räminän -korkeat baasit säestivät. Mutta tämän laulun sanat -puhuivat haavoitetuista, jotka kuolivat viluun lumessa -- -kuolemankamppauksista tienvieruksilla hyytyneissä verilätäköissä -- -sokeista surmankoneista -- mustasta kuolemasta, joka pimeässä yössä -liiteli kaikilla suunnilla... - -Kahdeksannen komppaniian konseertti meni menoaan. - -Me olimme nyt ennättäneet pilalauluun. Myrskyävässä -kättentaputuksessa, uudistushuudoissa, hyväksymysmetelissä ja -tuossa raa'assa naurussa, jonka näyttelö tällaisissa tilaisuuksissa -aina herättää, laski eräs vanha tihrusilmäinen ja punanenäinen -veijari sorisevia ääniväreitään. Tässä uudessa rähäkässä heräsi -leiriravintolan emännöitsiäkin ja naurun remahdellessa kielamoitsi -hänkin, kun tuo vanha laulaja viinabaasillaan sävelti: - - "Le bon Dieu Saoûl comme un..." - - [Hyvä Jumala, ravittu kuin -- -- --] - -Nyt minä en kestänyt kau'emman, vaan ryntäsin pois. Minun -vartiotuntini lähestyi, mutta se sai mennä. Minun täytyi saada -ilmaa ja hengitystä ja niin menin yht'mittaa aina Seinelle asti. -Vesi näytti mustalta ja laivaveistämö oli autio. Pariisi, ilman -kaasu-valaistusta, uinaili synkkänä tulisessa kehässä; tykkien -salamat leimahtelivat ympäri kaikkialla ja tulipalojen liekit -loimusivat kukkuloilla siellä täällä. - -Aivan läheltä kuulin minä matalia, kiirehtiviä, kylmän ilman -kajastamia ääniä. Siellä hinattiin ja virkistettiin toisiaan työssä: -"O... hoi!" - -Sitten taukosi ääni taas yhtä pikaisesti, niinkuin ainakin -sellaisessa vaikeassa työssä, joka vaatii olennon kaikki voimat. -Mentyäni laivaveistämölle onnistuin minä siinä määräämättömässä -valossa, jonka pimeinkin vedenpinta heijastaa, keksiä erään -tykkiveneen, joka oli pysähtynyt Bercy-sillan luo ja pyrki nyt virtaa -ylös. Lyhdyt, jotka heiluivat veden liikunnosta, ja köytten natina, -joilla merimiehet hinasivat, ilmoittivat kaikki voiton ja tappion -vaihtelot tässä taistelossa virran ja yön pahoja oikkuja vastaan. - -Urhollinen pieni tykkivene! Kuinka kaikki nuo vastukset ärsyttivät -sinua -- kuinka sinä pieksit vettä hiuluillasi ja sait sen ikään -kuin kuohumaan vihasta!... Vielä viimmeinen voimain ponnistus -- -heltymätön vene on voittanut ja kiitää nyt siltaholvien kumistessa: -"eläköön Ranska!" läpi sumun suorastaan tappeluun, joka odottaa sitä. - -"Oi," ajattelin minä, "mikä ääretön ero näillä äänillä ja -kahdeksannen komppanian konseertilla!" - - - - -VI. - -Berliinin piiritys. - - -Me kävimme Elysiläis-kenttäin puistokatua, tohtori V... ja minä, -lukien tykinkuulani lävistämistä muureista ja raehaulien repimistä -käytävistä piiritetyn Pariisin historian, kuin tohtori lähellä -Sotalipun toria yht'äkkiä seisahti ja osoitti minulle yhtä niistä -suurista kulmarakennuksista, jotka ryhmittäin niin juhlallisesti -ympäröivät Riemuporttia. - -"Näettekö", sanoi hän, "tuolla ylhällä parvekkeen yläpuolella -noita neljää luukullista ikkunaa? Eräänä alkupäivänä elokuussa -- -tuossa niin musertavilla onnettomuuksilla täytetyssä viime vuoden -kamalassa elokuussa -- kutsuttiin minä sinne ylös erään äkillisen -halpauskohtauksen johdosta. Potilaani oli översti Jouve, eräs -sotavanhus jo ensimäisen keisarivallan ajoilta, vanha sotilaallisesta -ylpeydestä ja isänmaanrakkaudesta hehkuva rajupää, joka het' -samassa, kun sota syttyi, hankki itselleen parvekevarusteisen -asunnon Elysiläiskentillä... Arvaatteko, miksi? No, saadakseen nähdä -joukkojemme voittopalausta!... Ukko-parka! Wissenburg'in uutinen -tapasi hänen eräänä päivänä hänen noustessaan päivällispöydästä. Kun -hän luki nimen 'Napoleon' tappioilmoituksessa, kaatui hän ikään kuin -ukkosen iskemänä lattialle." - -"Minä tapasin tuon muinaisen hevosväki-överstin verisin, elottomin -kasvoin täysmitassaan pitkällään matolla, ikään kuin olisi hän -saanut nuijakolauksen päähänsä. Seisoallaan oli hän inahtanut olla -sangen pitkä; makaavana, kuten nyt, näytti hän oikein jättiläiseltä. -Kaunis muoto, hyvät hampaat, tuuhea, kiharoitu tukka, kahdeksan -kymmenen vuotias, näyttäen kuitenkin vaan kuuskymmeniäältä... Hänen -viereensä polvistuneena itki nuori pojan-tytär. Tämä oli aivan hänen -näköisensä. Kun nämä olivat yhdessä, kuvautui katsojan mieleen kaksi -kaunista, samassa muotissa valettua kreekkalaista muistorahaa. -joista toinen on vanha, kulunein särmin kiilloton ja väritön, toinen -virheetön sekä kaikessa hienoudessaan ja uutuudessaan loistava." - -"Tuon nuoren tytön katkeruus liikutti minua. Hän oli sotilaan ja -sotilaan pojan tytär; hänen isänsä palveli Mac Mahon'in esikunnassa -ja kuva tuosta vartevasta ukkovartalosta, joka makasi pitkänään -hänen jalkainsa vieressä, esiytti hänen sielunsa silmiin vielä -toisenkin kuvan, joka ei suinkaan ollut vähemmän surullinen, kuin -tämäkään. Minä rauhoitin häntä niin hyvin, kuin taisin, mutta ei -ollut itselläni vähintäkään toivoa. Edessämme oli täydellinen -puoliruumiin rampaus ja kahdeksankymmeniäänä päästään juuri tuskin -sellaisesta. Kolme päivää pysyikin sairaamme samassa tunnottomuuden -ja tiedottomuuden muuttumattomassa tilassa." - -Sillävälillä tuli sanoma Reichshofen'in tappelusta; me muistamme -kaikki, miten. Aina iltaan asti uskoimme me suureen voittoon, -jossa olisi muka kaksikymmentä tuhatta preussilaista kaatunut, -perintöruhtinas vangittu... Minä en tiedä, millä ihmeellä, millä -sähkövirralla, oli kaiku tuosta suuresta isänmaallisesta ilosta -tunkeutunut meidän översti-raukallemme, joka siellä vieläkin makasi -yhtä kuurona, mykkänä ja halvattuna. Mutta minkä tiedän, on se, että -kun minä sitten illalla istuin hänen sänkynsä viereen, huomasin minä -hänen melkoisesti toipuneen. Silmä oli melkein kirkas, kieli paljoa -taipuisampi. Hän voi jo hymyillä minulle ja änkytti parikertaa: -"Voitto! voitto!" - -"Niin, herra översti, suuri voitto!" - -Ja mikäli minä selittelin hänelle Mac Mahon'in ylevän voiton -erityiskohtia, sikäli huomasin selvästi, kuinka hänen kasvonsa aina -enemmän elähtyivät, kuinka hänen muotonsa yhä selveni... - -Kun minä läksin, odotti se nuori tyttö minua oven takana, vaaleana ja -nyyhkien. - -"Hän on toki pelastettu!" huudahdin minä sulkien hänen kätensä omiini. - -Tyttö-raukalla oli tuskin rohkua vastata minulle. Reichshofen'in -tappelun todellinen meno oli nyt tunnettu. Mac Mahon oli täydessä -pa'ossa, koko armeija murrettu... Me tuijotimme toisiimme epätoivosta -mykkinä. Hän suri isäänsä, minä ajattelin kauhulla isoisää. Aivan -varmaan ei hän voisi millään ehdolla kestää tätä uutta kolausta... -Mitä olisi siis tehtävä?... Jättääkö hänen noihin rakkaisiin -mielikuvituksiinsa, jotka ovat häntä niin elähyttäneet!... Mutta -silloinhan täytyisi valehdella!... - -No niin! ei auta! minä valehtelen! huudahti tuo ryhdikäs tyttö, pyhki -kyyneleensä kiireesti ja astui iloisena isoisänsä luokse takaisin. - -Se oli kova työ, jonka hän täten otti suorittaaksensa. Ensi päivät -menivät toki jotenkuten, kun tuon kunnon miehen ajatusjuoksu -oli vielä heikko ja hän uskoi kaikkia helposti kuin lapsi. -Mutta mikäli hänen terveytensä palasi, sikäli ajatusvoimansakin -vahvistui. Hänelle täytyi antaa kertomuksia armeijan liikunnoista -ja toimittaa sotasanomia vallan häntä varten. Oikein rasitti mieltä -nähdessään, kuinka tuon nuoren tytön täytyi yöt päivät työskennellä -kumarruksissaan Saksanmaan kartalla, pistellen siihen pieniä -lippuja ja ahkerasti ajatellen mitä kunniakkainta sotaretkeä; -Bazaine Berliiniä vastassa, Froissart Baierissa, Mac Mahon Itämeren -rannikoilla... Kaikissa näissä pyysi hän minun apuani, ja minä -autoin häntä minkä taisin. Mutta parhaan avun tässä kuvitellussa -sotaretkessä saimme me vanhukselta itseltä. Ensi keisarivallan -aikana oli hän niin usein valloittanut Saksanmaan! Hän tiesi aina -jo ennakolta, miten iskut, muka, tähdättäisiin: "Saammepas nähdä, -että he menevät sinne... niin, eikä mitenkään muuten täytyy nyt -tapahtua..." ja hänen ennusteensa toteutuivatkin aina, josta hän ei -suinkaan tullut vähän ylpeäksi. - -Me valloitimme kaupungeita, me voitimme voittoja, mutta onnettomasti -kyllä ei se käynyt hänen mielestään koskaan kylläksi joutuun. Ukko -oli aivan kohtuuton... Joka päivä sain minä sanomia uusista toimista. - -"Nyt olemme me ottaneet Mainzin, rakas tohtori." sanoi tuo -nuori tyttö tullen minua vastaan sydäntä viiltävällä hymyllä ja -sairaskammiosta kuului iloinen huudahdus: - -"Edistyy hyvin, edistyy hyvin! -- Yhdessä viikossa olemme me -Berliinissä!" - -Kun tämä lausuttiin, eivät preussilaiset olleet enää -viikonmatkallakaan Pariisista... Nostettiin kysymys: eikö olisi -paljoa parempi, jos sairas toimitettaisiin johonkin sopivaan -maaseutuun; mutta jos hän olisi viety ulos kodistaan, olisi maan -todellinen tila tullut hänelle kerrassaan selväksi, ja minä katsoin -hänen liian heikoksi ja tuosta vaikeasta kohtauksesta liian paljon -osaa ottaneeksi uskaltaakseni hänen antaa tietää totuuden. - -Ensimäisenä piirityspäivänä menin minä taas tapani mukaan heidän -luoksensa, mutta -- minä muistan sen vielä -- siinä polttavassa -sydämmen tuskassa, jonka me kaikki saimme tositeossa kokea, että -Pariisi oli sulkenut porttinsa, että vaan etukaupungit olivat sen -rajoina ja että sotaa käytiin sen muurien juurella. - -Minä tapasin kunnon ukkoni istumassa sängyssä iloisena ja ylpeänä. - -"No hyvä, herra tohtori!" huudahti hän, "piiritys on siis alkanut." - -Minä tuijotin hämmästyneenä häneen. "Kuinka, herra översti, te -tiedätte siis?..." Pojantytär kääntyi minuun: "No tietysti, herra -tohtori... sehän on päivää suuri uutinen... Berliinin piiritys on -alkanut." - -Hän lausui tämän vallan tyynesti vetäen neulan koruneuleestaan... -Kuinka olisikaan ukko voinut uneksia totuudesta? Tykkipauketta -varuksista ei hän kuullut. Onnetonta Pariisia synkkänä ja -muserrettuna ei hän nähnyt. Mitä hän sängystään näki, oli vaan -pieni osa kunniaportin kaaresta, ja ympärillään oli hänellä -ainoastaan muistoja ensi keisarivallan ajalta, jotka kaikki olivat -oikein omiansa kannattamaan hänen mielikuvituksiaan. Marskien -kuvia, sotatappelu-tauluja, Rooman kuningas lapsipuvussa, jäykkiä -voitonmerkeillä koristettuja kuvain-aluksia, keisarillisia -jäännöksiä, metaljia ja rintakuvia, kappale P. Heleenan kalliosta -lasipulleron alla, pienyskuvia, esittäen aina yhtä ja samaa -juhlapukuun puettua sinisilmästä naishenkilöä sitruunakeltaisessa -liuhahijatantussaan -- ja nämä kaikki: kuvajalukset, Rooman kuningas, -marskit ja ne keltaiset naiset, pienenä ja jäykkänä, niinkuin 1806 v. -kauneuden käsite vaati. - -Kunnon översti!... Juuri tuo voittojen ja kokemusten ilma-ala oli -se, joka vielä enemmän, kuin meidän viaton petoksemme, saatti hänen -Berliinin piiritystä niin keveästi uskomaan. - -Tänä ja tästä hetkestä tuli meidän sotajohdantomme melkoista -keveämmäksi. Valloittaa Berliini -- oli enää ainoastaan ajan kysymys. -Silloin tällöin, kun se rupesi ukosta tuntumaan aivan perin ikävältä, -luettiin hänelle joku kirje pojaltaan, luonnollisesti omatekoinen, ja -nyt vielä sitä enemmin, kun Pariisiin ei posti enää päässytkään, ja -Mac Mahon'in esiupseerista oli aina Sedan'in kaupasta asti maannut -vankina eräässä saksalaisessa linnoituksessa! Te voitte ymmärtää tuon -tyttöraukan toivottomuuden kaikkien tietojen puutteessa isästään, -jonka hän tiesi olevan vankina, tarpeellisimmistakin paljastettuna, -kenties vielä sairaana -- ja kuitenkin pakoitettuna antaa hänen -omatekoisissa kirjeissä, lyhyesti, mutta iloisesti, kuten sotilaan -kentällä sopii, puhua onnellisesta tungeskelemisesta vihollisen -maassa. Toisinaan vaipuivat hänen voimansa ja viikkoja vieri ilman -kirjettä. Mutta kun ukko alkoi tulla rauhattomaksi, eikä nukkunut -öisin, vaan mietti ja mietti, saatiin heti taas kirje -- Saksasta, -näet sen, -- ja ilosilmin, vaikka töin tuskin kyyneleitään hilliten, -asettautui pojan tytär silloin hänen sänkynsä viereen lukemaan sitä -ääneensä. Hengähtämättä kuunteli översti sitä, hymyili asiantuntevan -muodolla, hyväksyi, moitti ja selitteli meille kaiken, mikä kirjeessä -näytti hämärältä. Mutta suurin ja ylevin oli hän vastauksissaan -pojalle. - -"Älä milloinkaan unhota että olet ranskalainen... Ole jalomielinen -voitetuille raukoille. Älä te'e valloituksen takkaa heille liian -raskaaksi..." Ja näin seurasi päättymätön sarja pieniä kauniita -kehoituksia: omistusoikeuden kunnioittamisesta, jalomielisyyden -osoittamisesta ja heidän loistavaa voittomatkuettaan, jota hän -oli niin kauan odottanut -- Mac Mahon ratsastaen pitkin isokatua -kukkasateessa ja soiton kaikuessa, hänen poikansa marskin vieressä, -ja hän itse, tuo vanhus, parvekkeella suuressa asepuvussaan, kuin -Lytzenissä, tervehdellen läpiammutuita lippuja ja savustuneita -kotkia. Vanha översti raukka! Hän kuvitteleihe uskottavasti, että -me, peläten kiihkeän mielenjännityksen vahingoittavan häntä, -tahdoimme estää hänen näkemästä tuota juhlallista kunniamatkuetta. -Ja hänkin vältti puhua siitä kenellekään. Mutta seuraavana päivänä, -juuri samaan aikaan, kun preussilaiset pataljoonat varovaisesti -tunkeutuivat esiin sitä pitkää tietä, joka Maillotportilta vie -Tuilerioille, aukesi lasiovi tuolla ylähällä aivan hiljaa ja vanhus -sotalakissaan, pitkässä miekassaan eli entinen hevosväki-översti -koko vanhassa kunniarikkaassa asussa, astui parvekkeelle. Vielä -tänäpäivänä en minä voi ymmärtää sitä käsittämätöntä tahdon voimaa, -sitä äkillistä elämän lisäystä, joka antoi hänelle voiman seisoa -jaloillaan ja toimittaa kaiken tämän. Mutta varma on, että hän seisoi -suorana tuolla parvekkeen rintakaiteen takana hämmästyksissään -siitä, että kadut olivat niin tyhjinä, niin äänettöminä, ja kaikki -ikkunat luukuilla peitettynä, että koko Pariisi oli synkkä kuin suuri -hospitaali ja kaikkialla lippuja, mutta niin kummallisia, aivan -valkeita punaisella ristillä -- eikä ollenkaan kansaa liikkeessä -rientääkseen tuota voittoisaa sotajoukkoa vastaan. - -Tuokion uskoi hän olevansa ehkä petetty... Mutta ei! Tuolta loitolta, -kunnia-portin takaa, kuului jotakin epäselvää melua. Musta rivi -lähestyi aamupäivän valossa... Vähitellen rupesivat sotalakit -välkkymään, trummut kumisemaan, ja juuri kunniaportissa alettiin -trumpujen, säännöllisen marssin ja kalpain kolinan säestämänä -- -Schubert'in riemumarssi! - -Silloin katkaisi tuon kuoleman hiljaisuuden poraus, kauhistuksen -parkaus: "Aseisiin! Aseisiin! Ne ovat preussilaisia!" Ja ne -neljä avantkaartin uhlaania voivat nähdä, kuinka tuolla ylhäällä -parvekkeella eräs varrekas ukko kohotti kätensä, horjui ja kaatui -kuolleena maahan. - -Tällä kertaa oli hän todellakin kuollut, tuo vanha översti Jouve. - - - - -VII. - -Kunnoton sotilas. - - -Seppä Lory Sainte Marie-aux-Mines'issa ei ollut tänä iltana -entisellään. - -Muuten tapasi hän aina, kohta kun paja sulettiin ja aurinko laski, -istahtaa huoneensa edustalle nauttiakseen sitä suloista väsymystä, -jonka kova työ ja lämmin päivä tuottaa, ja ennenkun hän päästi -oppipojat pois, tapasi hän juoda yhdessä heidän kanssaan muutamia -kelpo kulauksia ukonkaljahaarikosta, katsellen kuinka työläiset -tulvailivat tehtaista. Mutta tänä iltana pysyi tuo kunnon mies -pajassa aina illallis-aikaan asti, ja vielä sittekin näytti hän -tulevan ikään kuin vasten mielisesti. Muori Lory katsoi häneen ja -ajatteli: - -"Mikähän ukkoa vaivaa?... Entä, jos hän on saanut joitakin huonoja -sanomia rykmentistä, joita hän ei tahdo kertoa minulle?... Taikka, -jos meidän vanhimpamme on sairaana?..." - -Mutta hän ei tahtonut kysellä, vaan koki suhditella noita kolmea -liinapäätä, joiden tukat olivat vaaleat kuin tuleentunut laiho, ja -jotka istuivat ruokapöydässä naureskellen ja syöden maittilalla -höystettyä retikkarosolliaan. - -Viimmein työnsi seppä lautasensa vihoissaan loitommaksi ja sanoi: - -"Hyi! sellaisia lurjuksia, sellaisia heittiöitä!" - -"Kenelle sinä olet niin vihoissasi, isä?" - -"Minä olen vihoissani," lausui hän, "viidelle kuudelle lortille, -jotka nyt ovat pitkin päivää ranskalaisessa sotapuvussaan -ajelehtaneet baijerilaisten kanssa käsi kädessä ympäri kaupunkia. -He ovat varmaankin sitä väkeä, jotka ovat -- no, kuinka se nyt -sanotaankaan? -- äänestäneet preussilaista kansallisuutta. -- Ja -tuollaisia epä-elsassilaisia nähdään nyt palauvan päivä päivältä! -- -Mitä loihtujuomaa heille lienee annettukaan?" - -Muori Lory koki puhua heidän puolestaan. - -"Mutta, ukko-kultaseni, se ei kuitenkaan ole niin paljon heidän, -noiden poikaparkain vika!... Onhan se niin kaukana tuo Algeri -Afrikassa, johon he lähetetään!... Heidän tulee siellä ikävä, ja -heillä on kova kiusaus palata takaisin ja päästä sotapalveluksesta." - -Lory löi nyrkkinsä pöytään. - -"Tahdotko olla vait', muori! Te akka-väki, te ette käsitä mitään. Te -elätte niin paljon lapsikakarain kanssa ja niin ainoastaan sen, eikä -minkään muun, vuoksi, mikä koskee heitä, että te mittaatte kaikkia -asioita samalla penttu-mitallanne... Mutta minä sanon sinulle, minä, -että nuo miehet ovat lurjuksia, karkureita, pelkureita, pelkureita -pelokkaampia pelkureita, ja että, jos niin onnettomasti tapahtuisi, -että meidänkin Risto tekisi tuollaisen häpeän, tahdon minä, niin -totta kun nimeni on Yrjö Lory ja olen palvellut seitsemän vuotta -ranskalaisessa jääkäri-rykmentissä, pistää vanhan kunniallisen -säiläni hänen kurjaan ruumiisensa." - -Ja julmalla katseella, puoleksi seisoalleen nousten, osoitti hän -pitkää jääkärikalpaa, joka riippui seinällä pojan kuvan alla -- -erään suaavi-kuvan [zouave = suaavi on eräs Algierissa palveleva -ranskalainen sotaväen laji, joka käyttää muhameettilais-tapaista -pukua], joka oli tehty kaukana Afrikassa. Mutta silmätessään tuota -kunniallista, aurinkopaisteen ruskehduttamaa, elsassilaismuotoa -rauhoittui hän yht'äkkiä ja rupesi nauramaan. - -"Olenhan hupsu, kun noin kiivailen... Juuri kuin, jos meidän Ristomme -saisi joskus tuuman tulla preussilaiseksi -- hän, joka sodassa on -antanut niin monen haistaa maata!..." - -Tätä ajatellen tultuaan hyvälle mielelle nautti tuo kunnon seppä -illallisensa iloisesti ja meni pian senjälkeen ulos tyhjentääkseen -muutamia lasia _Strasbourg_-ravintolassa. - -Nyt on mummu Lory yksinään. Saatuaan nuo kolme valkopäätä maata, -jotka vielä kuuluivat kuhertavan sivukammiossa kuten linnunpoikimus -illan tullessa, ottaa hän työnsä ja istuu sukan-parse kädessään -puutarha-oven edustalle. Silloin tällöin huokaa hän ja ajattelee -itsekseen: - -"Niin kyllä, niin päätetään... He ovat kyllä lurjuksia... -pakolaisia... Mutta kuitenkin -- ovat heidän äitinsä yhtä onnellisia, -saadessaan heidät jälleen takaisin." - -Hän muisteli niitä aikoja, kun hänen omansa, ennen kun hän sotaväkeen -kirjoitettiin, tapasi juuri tähän aikaan päivästä käydä ympäri ja -puhdistella puutarhaa. Hän katsoi kaivolle, jossa hän tapasi täyttää -kastelukannunsa, muisteli mekkoa, jota hän käytti, ja hänen pitkiä -hiuksiaan, hänen kaunista tukkaansa, joka leikattiin häneltä, kun hän -otettiin suaaviksi. - -Yht'äkkiä säilähtää väristys hänen jäsenissään. Pieni portti, joka -vie puutarhasta vainiolle ja niityille, aukeaa. Koirat eivät hauku, -mutta kuitenkin hiipii tulia ikään kuin varas pitkin muurin vierustaa -ja puikkii mehiläiskekojen välitse. - -"Äiti, se olen minä!" - -Hänen Ristonsa seisoo tuossa nyt hänen edessänsä pahoin kuluneessa -sotapuvussaan, häpeissään, hämillään ja sanatonna. Tuo heittiö oli -palannut toisten kanssa, ja tuntikausia oli hän väijynyt huoneen -ympärillä, josko isänsä menisi ulos, että hän uskaltaisi luikahtaa -sisään. Äiti aikoi torua häntä, mutta hänellä ei ollut sydäntä -siihen. Olihan jo niin kauvan siitä, kun hän oli nähnyt hänen; kuinka -olisi hän siis voinut olla häntä syliinsä sulkematta! Ja sitten -esittää hän hänelle niin hyviä syitä: hänen oli niin kovin ikävä -tuolla etelässä -- ikävä kotia, ikävä pajaa, ikävä äitiä; ja sitten -tuli kuri aina vaan ankarammaksi, ja elsassilaisen kielimurteensa -vuoksi haukkuivat toverit häntä "preussilaiseksi". Äiti uskoi kaikki, -mitä hän sanoi. Hän tarvitsi ainoastaan nähdä hänen uskoakseen -kaikki. Näitä puhuessaan olivat he astuneet saliin. Pikku-veljet -ja sisaret ovat heränneet ja juoksevat paitasillaan tervehtämään -isoa veljeä. Hänelle tarjotaan ruokaa, mutta hänen ei ole nälkä, -ainoastaan jano, ja hän juo vettä lasi lasilta, ja kaiken tämän vielä -sen oluen ja viinin päälle, minkä hän päivän mittaan oli kapakassa -särpinyt. - -Mutta joku kävelee pihalla. Se on seppä, joka tulee takaisin. - -"Risto, isäsi tulee! Pian, pistäy piiloon, kunnes minä ennätän puhua -hänen kanssansa ja selittää...", ja näin sanoen työnsi hän hänen -suuren pesän ta'akse ja asettautui jälleen parsimaan, mutta nyt -vapisevin käsin. Onnettomuudeksi unohtui suaavin lakki pöydälle! -ja sisään astuessaan huomasi Lory sen ensiksi. Hän huomasi äitin -kalpeudesta hänen neuvottomuutensa... ja käsitti kaikki. - -"Risto on täällä!" ärähti hän hirmuisella äänellä, tempasi rajulla -virmalla kalpansa alas ja ryntäsi peränurkkaa kohden, missä suaavi -harmaan vaaleana, kokoon lyhistyneenä ja nyt aivan selvänä, seisoa -kytrytti nojaten muuriin, ettei toki kokonaan kaatuisi. - -Äiti heittäytyy väliin: - -"Lory, Lory, älä surmaa häntä! Minä olen kirjoittanut hänelle, että -hän tulisi kotiin, ja että sinä tarvitsisit häntä pajassa..." - -Hän kiikkuu lujasti hänen käsivarressaan ja laahautuu nyyhkien hänen -jalkoihinsa. Lapset, jotka pimeässä kuulevat nuo vihasta julmistuneet -äänet, parkuvat hirmuisesti. - -Seppä malttautuu ja katsoo alas vaimoonsa: - -"Vai niin! Sinä olet kehoittanut hänen tulemaan takaisin... Vai niin! -se on hyvä. Antaa hänen siis mennä maata. Aamulla saan nähdä, mitä on -tehtävä." - -Seuraavana aamuna heräsi Risto raskaasta, tuskallisilla unelmilla -täytetystä unestaan entisessä lapsikammiossaan. Pienistä, -lyijykehäisistä ikkunaruuduista paistaa aurinko jo lämpimästi -humalaköynnöksien välitse. Tuolla alahalla jytisevät konevasarat -alaisimmilla. Äitinsä istui hänen päänsä vieressä; peläten isän -vihaa; ei hän ollut uskaltanut jättää häntä koko yönä. Eikä ukkokaan -ole nukkunut. Aina valoisaan päivään asti on hän itkien ja puuskuen -horjunut ympäri huoneita avaten ja sulkien kaappia sekä laatikoita. -Synkällä katseella, matka-asussa, pitkävarsisissa saappaissa, -leveälierisessä hatussa ja tukeva rautareunuksinen vuorisauva -kädessään astuu hän nyt pojan kamariin, käy suorastaan sängyn luo ja -lausuu: "Ylös! pue!" - -Poika, vielä vähän unissaan, hapuilee suaavi-pukuaan. - -"Ei niitä..." lausuu isä ankarasti. - -Äiti huomauttaa arasti: "Rakkaani, eihän hänellä ole muita." - -"Anna hänelle minun vaatteitani. Minä en enää tarvitse niitä." - -Pojan pukeutuessa kääri Lory huolekkaasti kokoon takin, mekon, nuo -avarat, punaiset housut, ja kun mokio on valmiina, ripustaa hän -kaulaansa pienen läkkikotelon, joka sisälsi matkaohjelman. - -"Tule," sanoi hän sitten, ja mitään puhumatta menivät kaikki kolme -alas pajalle... Pale tohisee, vasarat kalkkavat; kaikki ovat täydessä -työssä. Kun suaavi taas näkee tuon avonaisen laution, jota hän -oli niin paljon ajatellut tuolla kaukana, muistaa hän lapsuutensa -ja kuinka hän leikitteli täällä milloin seinälle lankeevalla -päiväpaisteella milloin ahjosta tupruavilla säkenillä, jotka aivan -kirkkaina päilyivät mustassa tomussa. Hellyyden puuskaus sekä suuri -anteeksipyytämisen halu valloittaa hänen; mutta kun hän katsoo -isäänsä, kohtaa häntä aina vaan sama taipumaton katse. - -Viimmeinkin rupeaa seppä puhumaan. - -"Poika," sanoi hän, "täällä näet sinä alaisimet, työkalut... kaikki -nämät ovat sinun... ja tämäkin," lisää hän osoittaen tuota pientä -puutarhaa, joka on sen edessä täynnä aurinkopaistetta ja mehiläisiä -rajautuen tuohon savuuntuneesen porttiin. "Viinitarha, mehiläiskeot, -huoneet, kaikki nuo ovat sinun. Kun sinä kerran olet uhrannut -kunniasi näiden tähden, niin ei ole ollenkaan liiaksi, että ne -sinulle annetaan. Sinä olet siis isäntä täällä... Minä menen... Sinun -on Ranskalle velkaa viisi vuotta, ja minä tahdon suorittaa ne sinun -puolestasi!" - -"Lory, Lory! mihin sinä menet?" keskeytti hämmästynyt vaimo-parka. - -"Isä!" rukoili poika. - -Mutta seppä on jo jättänyt heidät ja astuu eespäin raskain askelin -ta'akseen katsomatta... - -Joku aika sen jälkeen kirjoitettiin Sidi-bel-Abbès'sa suaaviväen -kolmanteen osastoon eräs 56-vuotias mies vapaaehtolaisena. - - - - -VIII. - -Viimmeinen koulupäivä. - -Erään pienen elsassilaisen kertomus. - - -Sinä aamuna olin minä myöhästynyt ja pelkäsin hirmuisesti saavani -toria koulumestari herra Hamel'ilta, erittäinkin kun hän oli luvannut -kysyä meiltä noita ilkeitä laatutapoja ja minä en taitanut sanaakaan -niistä. Hetkisen ajattelin minä viipata ja luipata ulos kentälle. - -Sää oli niin kaunis, ilma niin selkeä! Minä kuulin, kuinka rastaat -sävelöivät metsän rinteellä, ja preussilaiset äkseerasivat niityllä -sahalaitoksen takana; kaikki tuo olisi ollut paljon paljoa hauskempaa -kuin laatutavat; mutta minä hillitsin itseni ja lingotin täyttä -vauhtia koulua kohden. - -Tullessani raastuvan ohitse, näin kansaa kokoontuneena, näin -väkeä kokoontuneena ympäri ristikon, johon kuulutukset tavataan -naulata. Kahden vuoden aikana oli tästä ristikosta julaistu -kaikki meidän onnettomuutemme, kaikki kurjat uutiset tappiosta, -nostokirjoituksista, kutsunnoista y.m., ja minä ajattelin mennessäni: -"mitähän tyhmyyksiä siellä nyt taas on!" - -Kun minä sitten, aina vaan juosten, tulin yli torin, seisoi seppä -Wachter oppilaisensa kanssa ja luki, hänkin, kuulutusta. - -"Älä niin kovin kiirehdä, poika," huusi hän, "sinä, ennätät kyllä -aikanansa kouluun!" - -Minä luulin hänen laskevan pilaa ja ennätin pian senjälkeen -hengestyksissäni koulunpihaan. - -Ennen lukutunnin alkamista kuului koulusta tavallisesti hirmuinen -melu aina kadulle asti: pöytiöitä avattiin ja sulettiin, läksyjä -luettiin ääneensä sormet korvissa, ja maisterin suuri viivain koputti -pöytään säestettynä äänellä: "hiljaa, hiljaa!" - -Minä olin ajatellut käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni ja pistäytyä -parhaassa metelissä maisterin huomaamatta paikalleni; mutta juuri -tänä aamuna oli kaikki niin hiljaista kuin sunnuntai-aamulla. -Avonaisesta ikkunasta näin minä toverini jo suorina paikoillaan ja -herra, Hamel'in astuskelevan sinne tänne tuo kammottava, rautaviivain -kainalossaan. Minun täytyi avata ovi ja astua sisään tuossa -tavattomassa hiljaisuudessa. Te saatte uskoa, että minä punehduin ja -olin oikein hirmuisesti peloissani. - -Mutta kuinkas kävi! Maisteri ei ollut ollenkaan äkäinen; hän katseli -vaan ystävällisesti minuun ja lausui aivan hellästi: - -"Pian paikallesi, pikku Fransu, me olimme juuri alkamaisillamme ilman -sinua." - -Minä hypähdin rahin ylitse ja istuin lähes silmän räpäyksessä -pöytiöni vieressä. Sitten vähän hengähdettyäni huomasin minä ensiksi, -että maisteri oli puettuna hienoon viheriäiseen juhlatakkiinsa, -laskoksiseen rintamukseensa ja mukavaan mustaan silkkinutiinsa, jota -hän ei tavannut käyttää milloinkaan muulloin, kuin ainoastaan niinä -päivinä, joina tarkastus tai palkintojen jako toimitettiin. Paitsi -sitä oli koko luokassa vielä jotakin kummallista ja juhlallista. - -Mutta kaikista kummallisinta oli se, että nuo tavallisesti tyhjät -rahit salin toisessa päässä olivat nyt täynnä kyläläisiä, jotka -istuivat siellä yhtä äänettöminä kuin mekin; siellä istui ukko Hauser -kolmikkohatussaan, entinen pormestari, entinen notario sekä koko -ryhmä muita ukkoja ja akkoja. - -Kaikki he näyttivät niin surullisilta ja ukko Hauser oli ottanut -mukaansa vanhan särmistään kuluneen Aapisen, asettanut sen auki -polvilleen ja laskenut suuret silmälasinsa sen päälle. - -Minun kaikkea tätä ajatellessani oli herra Hamel astunut -opetus-lavalle ja alkoi puhua meille juuri samalla äänellä, jolla hän -oli minuakin tervehtänyt: - -"Lapsukaiseni", lausui hän, "tämä on viimeinen päivä, jona minä -opetan teitä. Berliinistä on tullut käsky, että Elsass'in ja -Lothring'in kouluissa opetetaan tästä lähin ainoastaan saksaksi... -Uusi opettaja tulee huomenna. Tänään on meidän viimeinen luentomme -ranskaksi. Minä pyydän teitä, olkaa tarkkaavaiset!" - -Nämät sanat hämmästyttivät minua suuresti. Nuo heittiöt! Se oli siis -tämä, jota he ilmoittivat siellä raastuvan luona! - -Viimmeinen oppituntini ranskaksi! Ja minä, joka tuskin osasin -kirjoittaa! Minä en saa siis milloinkaan oppia äitinkieltäni! Minun -täytyy jäädä siihen, mihin nyt olen ennättänyt! - -Kuinka minä olin äkeissäni itselleni niistä ajoista, jotka minä -olin lurjustellut pois koulusta, ja kaikista niistä lukutunneista, -jotka olin hävittänyt rassatessani linnunpesiä tai koikottaissani -pieksuluistelemista Saarvirran nuorella jäällä! Koulukirjojeni, -jotka vast'ikään tuntuivat minusta niin tukalilta, niin raskailta -kantaa, kielioppiani, raamatunhistoriaani -- nyt katselin minä -niitä rakkaimpina ystävinäni, joiden menettäminen tekisi minulle -katkerinta pahaa. Ja samoin maisteriakin. Ajatus siitä, että hän -jättäisi meidän, että minä en saisi häntä enää nähdä, sai minun heti -unohtamaan kaikki ne kerrat, joina hän oli tukistellut minua tai -antanut vähän viivain-maistiaisia. - -Kunnon ukko! Se oli tämän viimeisen lukutunnin kunniaksi, kun hän oli -pukeutunut sunnuntai-asuunsa; jo nyt käsitän minä myöskin sen, miksi -kyläläisiä oli tullut ja istunut salin toiseen päähän. Se merkitsi -heidän katuvan sitä, kun eivät olleet useammasti käyneet koulussa, ja -tahtoivatpa samalla kiittää opettajaamme hänen nelikymmen-vuotisesta -palveluksestaan sekä kunnioittaa isänmaatamme, jonka olimme -menettäneet... - -Näin pitkälle olin minä ennättänyt, kun kuulin nimeäni -mainittavan. Vuoroni oli siis vastata. Mitä olisinkaan nyt antanut -taitaakseni selvästi, vakavasti ja virheettömästi lukea nuo ilkeät -laatutapa-säännöt alusta loppuun. Mutta minä hämmennyin jo ensi -sanoissa ja istuin rahillani tuutien itku kurkussani uskaltamatta -katsoa muihin. Silloin lausui herra Hamel: - -"Minä en tahdo torua sinua, pikku Fransu; sinä tuntenet rangaistusta -kyllä muutenkin. Näinhän on käynyt! Jokapäivä ajattelitte te: -no, onhan vielä aikaa! Voinhan oppia huomenna, mitä tänään olen -hävittänyt! Mutta nyt näette, miten käy... Oi, se on ollut suuri -onnettomuutemme täällä Elsass'issa, että me olemme oppimme ja -valistuksemme hankkimisen lykänneet aina huomiseen! Nyt on muilla -ihmisillä oikeus sanoa meille: Kuinka! Te väitätte ole vanne -ranskalaisia, mutta ette taida puhua ettekä kirjoittaa omaa -kieltänne! Ja kaikessa tässä ei ole sinulla, Fransuparka, suurin syy. -Meillä kaikilla on omat syymme ja vikamme! - -"Teidän vanhempanne eivät ole kyllin ahkeroineet teidän oppimistanne. -He ovat pitäneet parempana panna teitä joko ulkotöille tai tehtaisiin -saadakseen muutamia penniä taloon. Ja minä! Onhan minullakin vikani -Olenhan minä toisinaan kastelluttanut teillä puutarhaani, vaikka -meidän olisi pitänyt lukea! Ja kun minä olen halunnut kalastaa, -olenhan silloin antanut lupaa!" - -Mennen yhdestä toiseen johtui herra Hamel lopuksi puhumaan -ranskankielestä, kuinka se on kaunein, selvin ja järesteellisin kieli -koko maailmassa; ja kuinka meidän velvollisuutemme on säilyttää, -keskenämme käyttää ja ei milloinkaan unohtaa sitä; sillä, sanoi hän, -kansalla, joka on joutunut orjuuteen, on kuitenkin vankeutensa avain -tallella niinkauan kun se säilyttää kielensä. - -Sitten otti hän kieliopin ja selitti läksymme. Minä aivan ällistyin -huomatessani, kuinka selvää nyt kaikki oli. Kaikki, mitä hän sanoi, -näytti minusta niin helpolta, niin selvältä. Mutta ehk'enpä minä -ollut koskaan ennen niin tarkoin kuunnellutkaan, eikä hänkään niin -pätevästi selittänyt kaikkia vaikeuksia. Näytti oikein siltä, kun -tuo miesparka, ennenkuin hän erosi meistä, olisi tahtonut kerrassaan -antaa ja istuttaa meihin kaiken tietonsa. - -Läksyn loputtua alkoi kirjoitus. Herra Hamel oli vallan tätä päivää -varten valmistanut meille ihan uudet kirjoituskaavat, joissa suurilla -pyöreillä kirjaimilla vaihettelivat sanat: _Ranska, Elsassi, Ranska, -Elsassi, Ranska, Elsassi_... Ripustettuina pöytiöidemme päälle olivat -ne ikäänkuin pieniä lippuja ympäri luokkaa. Jospa te olisitte vaan -nähneet, kuinka me ahkeroitsimme, ja kuinka ääneti me työskentelimme -sitten! Ei kuulunut mitään muuta, kuin kynäin suhina. Suriseva -mehiläinen lensi ikkunasta sisään. Se oli kyllä kutittavaa, mutta -kukaan ei häiriytynyt, eivätpä itse pienimmätkään, jotka rakentelivat -"kekojaan" sellaisella vakavuudella, ja tunnontarkkuudella, kuin jos -sekin olisi ollut äitinkieltä... Kouluhuoneen katolla kuhertelivat -kyyhkyset puoliääneensä, ja minä, sitä kuullessani sanoin, itsekseni: -"Kenties nuo heittiöt pakoittavat vielä teidänkin puhumaan saksaa." - -Silloin tällöin, nostaessani silmäni kirjoituskirjasta, näin -minä maisterin opetuslavallaan tuijottelevan ympärillään oleviin -esineisin, ikään kuin tahtoen silmäyksiinsä tallentaa koko pienen -koulunsa... - -Mutta teidän täytyykin huomata, että hän oli tuossa samassa -paikassaan istunut jo neljäkymmentä vuotta vastapäätä pihaa ja -luokka edessänsä -- kaikki muuttumatta, ainoastaan koulurahit olivat -kulumisesta silittyneet, pähkinäpuut kartanolla kasvaneet ja humalat, -jotka hän oli itse istuttanut, seppelöitsivät nyt ikkunoita aina -räystäisiin asti. Eihän siis ollutkaan ihme, että hänestä tuntui -ikäänkuin sydämensä olisi tahtonut pakahtua, kun hän ajatteli kaiken -tämän jättämistä ja kuuli sisarensa, joka valmisteli heidän lähtöään, -kapsehtien sulkevan heidän matka-arkkujaan; sillä heidän täytyi jo -seuraavana päivänä lähteä kylästä, lähteä koko maasta ainiaksi. - -Yhtä täydellisesti jatkoi hän opetusta. Kirjoituksen lopetettua -seurasi historia; sitten lauloivat pienet yhdessä harjoituksensa: ba, -be, bi, bo, bu. - -Salin perällä oli ukko Hauser asettanut silmälasit nenälleen ja -tavasi nyt kakarain kanssa kilpaa. Näkyi selvästi, että hänkin -ponnisteli viimeisiään; hänen äänensä vapisi liikutuksesta, ja -kimakassa lapsiäännöksessä kuului se niin kutittavalta, että me -olimme valmiit nauramaan ja itkemään yht'aikaa. - -Saatte uskoa, että minä en milloinkaan voi unohtaa tätä viimeistä -koulupäivää. - -Nyt löi tornikello kaksitoista ja paraillaan soitettiin -Angelusmessuun. Samassa silmänräpäyksessä pärähtivät preussilaisten -joukkojen rummut, jotka palasivat harjoituksistaan... Herra Hamel -nousi opetuslavallaan seisomaan aivan vaaleana... Ei milloinkaan -ollut hän näyttänyt minusta niin juhlalliselta. - -"Ystäväni", sanoi hän, "ystäväni, minä... minä..." - -Mutta hänen äänensä tukahtui; hän ei voinut päättää lausettaan. - -Silloin kääntyi hän mustaan tauluun päin, otti suuren liitukappaleen -ja ponnistain kaikki voimansa kirjoitti hän jättiläissuurilla -kirjaimilla: - -"_Vive la France_!" (Eläköön Ranska). - -Mitään lausumatta kumartui hän sitten seinää vasten ja viittasi -kädellään kuiskaten: - -"Menkää kotiinne... Kaikki on lopussa!" - - - - -IX. - -Belisairon preussilainen. - - -Tässä saatte Te kuulla erään jutelman, joka muutama päivä sitten -kerrottiin eräässä kapakassa Montmartre'ssa. Voidakseni esitellä -kertomuksen teille selvästi ja elävästi, pitäisi minulla olla -taituri Belisairon omituinen etukaupunkilais-murre, hänen suuri -puusepän-nahkakaatinsa ja pari kolme kulausta tuota hyvää Montmartren -viiniä, joka niin hyvin voipi vaikka itse marseillilaiselle luoda -oikean pariisilais-murteen. Silloin voisin olla vakuutettu voivani -herättää teissä saman kauhistuksen, joka säilähti läpi jäsenteni -kuullessani Belisairon itse juttelevan muutamille tovereillensa tämän -kamalan tosikertomuksen: - -"-- -- -- Oli aselevon jälkeinen päivä. Eukkoni oli lähettänyt -meidät, poikani ja minun, muutamalle jalkapatikalle tuonne -Villeneuve-kulmalle päin katsomaan erästä pientä tupaa, joka meillä -oli tuolla virran rannalla, ja josta koko piirityksen aikana -emme olleet saanet pienintäkään vihiä. Minusta puolestani tuntui -hieman rauhattomalta ottaa poikanulikkaa mukaani; sillä tiesinhän -tapaavamme preussilaisia, ja minä, kun en ollut vielä ainoaakaan -sellaista nähnyt, pelkäsin, josko tilaisuuteen päästyäni voisin pysyä -nahoissani. Mutta eukolla oli taas omat ajatuksensa: 'Menkää vaan! -menkää vaan! Se tekee poikaraukalle hyvää, että hän saa vähän ilmaa'." - -"Ja totta onkin, että hän, tuo pikku-raukka, monen kuukauden homeisen -ja kostean piirityksen perästä tarvitsikin ilmaa!" - -"No niin! Me lähdemme poikki kentän. En tiedä, oliko hän iloinen, tuo -penttu, saadessaan nähdä, että vielä oli puita ja lintuja maailmassa, -ja saadessaan pengertää maassa; mutta mitä todella tiedän, on se, -että minä itse en kävellyt siellä keveällä mielellä; sillä siksi -kohtasimme liian monta huippulakkia matkalla. Aina kanavalta saarelle -emme kohdanneet ketään muita kun niitä. Ja niin hävyttömiltä kuu ne -näyttivätkin sitten vielä! Te voinette uskoa, että oli vaikea pysyä -nahoissaan, sappeaan päästämättä puhkeemaan!" - -"Mutta koska minä oikein tunsin vihan nousevan päähäni, oli se juuri -silloin, kun saavuin Villeneuve'en löysin rakkaat puutarha-raukkamme -hävitettyinä, huoneemme aukimurrettuina ja ryöstettyinä sekä -näin, kuinka kaikki nuo rosvot olivat meidän huoneissamme vaan -kuin kotonaan, kaakottivat toisilleen ikkunoista sekä kuivailivat -villapaitojaan aidoillamme ja ikkunalaudoillamme. Onnekseni kävi -poika vieressäni, ja joka kerta, kun puserrettu nyrkkini tahtoi -kohota, katsoin minä häneen ja sanoin itsekseni: 'Hiljaa, kauniisti. -Belisairo! Varokaamme, ett'ei nulikalle tapahdu mitään'." - -"Ei mikään muu, kuin tämä, olisi voinut estää minua tekemästä -tyhmyyttä. Ja kas nyt älysin minä kerrassaan, miksi eukko niin -itsepäisesti vaati minun ottamaan poika mukaani." - -"Tupanen on kylän lopussa, viimeinen oikealle laivaveistämöä -vasten. Se oli tyhjä katosta permantoon, kuten toisetkin. Ei yhtään -huonekalua, ei ainoatakaan ruutua ikkunoissa. Ei mitään muuta, kun -muutamia vihkoja olkia lattialla ja suuren nojatuolin taka-jalka, -joka vielä paraillaan hiiltyi pesässä." - -"Kaikkialla löyhkyi vaan preussilaisilta, mutta ketään ei näkynyt... -Kuitenkin tuntui minusta, että jotakin liikkuvaa oli kellarissa, -johon minä olin kyhännyt itselleni pienen työpajan, jossa tapasin -sunnuntaisin huvitteleida keilapalloja sorvaillen. Minä käskin pojan -odottaa ja menin alas katsomaan. - -"Tuskin minä olin oven avannut, kun eräästä höylänlastukasasta nousi -suuri preussilais-rähmä ja tuli minua vastaan vimmasta ja ilkeydestä -säihkyvin silmin sekä kiroten pitkän lorun, josta minä en ymmärtänyt -sanaakaan. Tuo peto lienee herännyt pahalta kyljeltä; sillä heti -minun ensimäistä sanaa yrittäissäni veti hän säilänsä..." - -"Kerrassaan hyrskähti minun vereni. Koko se sappi, jonka olin -kasvattanut tällä matkalla, kuohahti päähäni... Minä koprasin -kerran ja heilahutin... Te tunnette, toverit, Belisairon käpälät -jo kyllä tavallisissakin suhteissa; mutta, huomatkaa, sinä päivänä -mahtoi minulla olla oikein ukkosen voima lapakkojeni nenissä. Ensi -siemauksella oli minun preussilaiseni pehmeänä ja venyi pitkosen -pitkänään edessäni. Vähän pyörryksissä vaan, ajattelin minä. Mutta --- oli pahempaa kuin se: nenätty, pojat -- perin pohjin nenätty! -Kuollut, kuin nuijittu härkä... Miltäs tuntuu! - -"Minä, joka en eläissäni ollut vielä milloinkaan surmannut -pienintäkään eloa, en varpustakaan -- tunsin nyt itseni aivan -neuvottomaksi tuon pitkän raadon edessä... Kaunis vaaleapintainen -poika hän oli; vahva jäseninen, punaposkinen ja parta kähärä, kuin -hienoista höylälastuista. Uskokaa jos tahdotte, mutta tosi on, -että poutsat tutisivat allani sitä kovemmin, mitä kauemmin minä -tuijottelin häneen. -- Tällä välin alkoi poika ikävöidä tuolla -ylhällä ja hän alkoi kaikin voiminsa huutaa: 'isä, isä!' - -"Preussilaisia meni parvittain tietä ohitse. Minä näin heidän -säilänsä ja paksut säärensä kellarin ullakosta. Silloin juolahti -mieleeni hätäinen ajatus: 'Entäs jos ne tulevat tänne alas, niin -silloin on pojastasi loppu!' Tässä oli päätös; minä en vapissut -enää. Silmänräpäyksessä sysäsin minä preussilaiseni höylä-rahin -alle, heitin hänen päällensä lautoja, höylänlastuja ja kaikkea muuta -roskaa, mitä sain, ja riensin sitten ylös pelastamaan poika-raukkaa." - -"Tule..." - -"Mutta mikä Teillä on, isäni? Miksi Te olette niin kalpea?" - -"Joutavaa! Tule vaan -- joudu!" - -"Te saatte uskoa minun toteni, että vaikka preussilaiset olisivat -kääntäneet minun ylös ja alas, nurin ja oikein päin kuinka -tahansa, niin ei minussa olisi ollut kykyä tekemään vähäisintäkään -vastarintaa. Minä luulin aina vaan, että he juoksivat ja karjuivat -meidän takanamme. Kerrankin kuulin minä, muka, hevosen laukkaavan -täyttä nelistä peräämme ja silloin olin minä ihan nääntymäisilläni -kauhusta. -- Kun olimme päässeet onnellisesti aina siltain yli. -aloin minä toki vähitellen tointua ja rauhoittua. Sant Denis vilisi -väkeä täynnä. Ei mitään vaaraa, että kukaan voisi vainuta meitä enää -täällä! -- Silloin juolahti mieleeni ensiksi taas tuo tupa-hökkelimme. - -"Kostoksi pistävät preussilaiset sen varmaankin tuleen, kun löytävät -surmatun toverinsa -- eikä puhettakaan naapuristamme, kalastaja -Jacquot'sta, joka oli ainoa kylään jäänyt ranskalainen, ja joka voisi -joutua kovaan pulaan, jos surmattu preussilainen löydettäisiin hänen -läheisyydestään. - -"Kuitenkin pitäisi sinun laittaa se pois tieltä," sanoin minä -itsekseni, ja jota lähemmäksi Pariisia me tulimme, sitä ankarammin -ahdisti tuo ajatus minua. Ties p--ru miksi, mutta tieto siitä, -että tuo preussilainen oli minun kellarissani, tuskastutti minua. -Saavuttuamme linnoituksille, en minä voinut kestää enempää: - -"Mene edellä, sanoin minä poika-rääppänälle. Minulla on vielä -tekemistä S:t Denis'sä. - -"Sitten suutelin minä häntä ja käännyin takaisin. Sydän tykytti -rinnassani kovin, mutta se oli yhden tekevä; sillä tuntui kuitenkin -niin huolettomalta, kun ei poika ollut mukanani enää. - -"Kun minä pääsin takaisin Villeneuve'en, alkoi jo hämärtää. Te voitte -uskoa, että minä pidin ällistimeni auki ja astuin kuin neulain -nenillä. Kuitenkin näytti kaikki sangen rauhalliselta. Läpi sumun -näin minä tupasemme tuolla loitolla tavallisessa paikassaan ja pitkin -virran rannikkoa pitkän mustan varustelman, johon preussilaiset juuri -paraillaan meneskelivät sisään. Parempaa tilaisuutta huoneen tyhjänä -tapaamiseen ei olisi voinut odottaa. - -"Minä hiipeilin pitkin seinuksia edespäin ja näin ukko Jacquot'in -pihassaan rauhallisena ripustelevan verkkojansa kuivamaan. Varmaan -ei tietty minun teostani vielä mitään. Menin tupaamme -- ja hapuroin -alas kellariin. Siellä makasi preussilainen hiljaa höylänlastuissa. -Pari rottaa oli alkanut jyrsiä hänen piikkilakkiaan, ja te voitte -arvata, kuinka tukala oli nähdä leukahihnan huiskuvan. Hetkisen -uskoin minä että kuollut ehkä virkoaa... mutta ei... pää oli raskas -ja kylmä. Minä ryömein muutamaan soppeen ja odotin; sillä päähäni -tuli nyt ajatus: minä heitän hänen virtaan, kun vaan muut panevat -maata. - -"En tiedä, tuliko se siitä, että ruumis oli niin lähellä, vai mistä, -mutta sotaväen kotiin-marssi soi korvissani, juuri kuin hauta-kelloin -surullinen kaiku. Kova trummun lyönti tru-tru -- tuu... tuu... nu! -Oikea huhkaaja-sävel. Eivät suinkaan meidän pojat tahtoisi mennä -maata tuollaisella säveleellä. - -"Viisi minuuttia kuulin minä säiläin kalinaa ja ovien aukomista; -sitten astui muutamia sotilaita pihaan ja huusivat: - -"Hofman! Hofman!" - -Hofmanni-raukka ei kuullut mitään; hän makasi vaan niin tyynenä -höylälastuissaan; mutta juuri sitä paremmin kuulin minä. Joka -silmänräpäys luulin minä, että he tulisivat kellariin, ja tuon -kuolleen säilä kädessäni istuin minä liikkumattomana sopessani, -mutisten itsekseni: - -"Jos sinä, ukkoseni, pääset tästä kunnialla... niin lahjoitat sinä P. -Johannekselle Belleville'ssa vaksikynttilän, joka kelpaa!" - -"Kun vieraani viimmeinkin olivat huutaneet Hofmannia kylläkseen, -päättivät he käydä sisään. Minä kuulin heidän suurten saapastensa -kolkkeen portahilta ja muutaman silmänräpäyksen perästä natisi koko -tupa, kuin vanha seinäkello. Juuri tätä olin minä odottanutkin -päästäkseni tieheni. - -"Ranta oli autio, huoneet pimeät. Kaikki hyvä! Minä konttasin alas -aika kiireellä -- vedin Hofmann'ini höyläpenkin alta -- nostin -hänen pystyyn, heitin selkääni, kuten säkin... Te voitte uskoa, -se oli raskas tuo ryökäle!... ja sitte se vaara, eikä niin Herran -einettäkään poskessa sitten varhaisen aamun... Jo luulin, etten -milloinkaan jaksaisi perille. Paras vielä -- noin puolitiessä rantaan --- huomasin jonkun käyvän perässäni. Seisahdan heti -- käännyn, -katsahdan ympärilleni -- ei niin sieluakaan!... Näkyi vaan kuu, joka -nousi... Mutisen itsekseni: 'Varo! nyt heti alkavat vahdit ampua!' - -"Hauskuuden lisäksi oli vesi Seinessä vielä sangen matalalla. Jos -minä olisin jättänyt sen tuohon lähelle rantaa, olisi se killunut -siinä paikallaan, kuin kaukalo. Minä menin yhä -- kauemmaksi ja -kauemmaksi... aina vaan yhtä vähän vettä! Minä en voinut, en -jaksanut enää... jäseneni kankistuivat... Kun minä viimeinkin -luulin päässeeni kyllin loitolle, niin heitin sen... No! Kas niin! -Mene... Kyllä mar... tuossa se köllöttää. Ei mitään keinoa saada -sitä liikkeelle!... Kaikeksi onneksi tuli kuitenkin viimein pieni -tuulenpuuskaus. Seine liikkuu -- ja minä suurimmaksi ilokseni tunnen, -kuinka tuo haaska viimeinkin, vaikka aivan hitaasti, lähtee. -- Onnea -matkalle, ajattelin minä; kumarruin sitten, join hyvän siemauksen ja -niin riensin kiireesti takaisin rannalle. - -"Kotiin mennessäni näin minä Villeneuve'n sillalle jotakin mustaa -keskellä virtaa. Etäälle näytti se vaan hirreltä, mutta hyvä, se oli -minun preussilaiseni, joka seurasi virtaa alas Argenteuil'iin päin." - - - - -X. - -Kommuunin turco. - - -Hän oli pieni rumpari algerilaisessa haja-ampuja-pataljoonassa. Hänen -nimensä oli Kadour, kuului Djendelheimoon ja palveli siinä pienessä -turcorykmentissä, joka Vinnyn armeijan perässä tunkihe Pariisiin. Hän -oli ottanut osaa koko sotaretkeen aina Wissenburg'ista Champigny'yn -asti ja liidellen kuin myrskylintu yli taistelukentän, pitäen aina -itsensä, _derbouka'nsa_ (pieni arapialainen rumpu) ja rautaiset -rumpunapukkansa niin vilkkaassa liikunnossa, että kuulat eivät -tietäneet, missä hänen tapaisivat. - -Mutta talvi tuli, ja tuo pieni afrikalainen, jonka bronssin karvainen -iho oli tykkitulen liedellä tummunut, ei voinut kestää yövartioimista -ja liikkumattomuutta lumessa. Eräänä kauniina tammikuun aamuna -löydettiinkin hän Marnen rannalta paleltunein jaloin ja vilusta -kankistuneena. - -Sotilassairasvaunuissa vietiin hän takaisin Pariisiin, ja eräässä -sikäläisessä sairashuoneessa näin minä hänen ensikerran. - -Surullisena, mutta kärsivällisenä kuin sairas koira makasi hän -aivan hiljaa ja katseli ympärilleen suurilla leppeillä silmillään. -Jos hänelle puhuttiin, hymyili hän, näyttäen hampaitaan. Siinä oli -kaikki, mitä hän voi tehdä; sillä Ranskan kieli oli hänelle outo, ja -töin tuskin voi hän sanoa _sabir_, tämä algerilainen "kontinkieli" -sekoitus provensalisista, italialaisista ja arapialaisista kielistä, -täynnä kirjavia sanoja ja lauseparsia, ikäänkuin poimituita -simpukoita latinalaisen kulkuveden kaikilta aloilta. - -Ainoana huvikkeenaan oli Kadour'illa rakas _derbouka'nsa_. Kun hän -ihan kovin ikävistyi, otettiin se esille ja hänen annettiin lyödä -siihen, vaikka tosin vaan aivan hiljaa, etteivät muut sairaat -häiriytyisi. Silloin aina tuo musta muotoraukka, joka synkässä, -kellervässä talvivalossa näytti niin kuihtuneelta ja sammuvalta, -elähtyi kerrassaan sekä nauraen ja irvehtien kertoi kaikki polennon -vaihdokset. Milloin löi hän merkin hyökkäykseen, ja huimassa naurussa -heijasti silloin salama hänen valkoisista hampaistaan. Milloin taas -kostuivat hänen silmänsä jonkun kotimaisen säveleen kaikuessa, hänen -sieramensa suurenivat ja tuossa tympeässä sairashuoneen ilmassa, -pullojen ja kääreiden keskellä kangasti ehkä hänelle Blidahl'in -herttaiset orangilehdot ja naastit moorilaiset naiset, jotka -valkohunnuissaan ja kasvullisuudesta tuoksuen menivät kotiinsa -uimasta. - -Näin kului kaksi kuukautta. Tällä ajalla oli paljon tapahtunut -Pariisissa; mutta Kadour'illa ei ollut vähintäkään käsitystä niistä. -Hän oli kyllä ennen kuullut väsyneitä ja aseettomia joukkoja -marssivan ikkunoin alitse, joku aika senjälkeen oli hän kuullut -tykistön vyöryvän e'espäin aamusta iltaan; sitten seurasi hätä kellon -kaiku ja tykitys. Kaikesta tästä ei hän käsittänyt niin mitään -- -ainoastaan sen, että sotaa käytiin, ja että hän heti pääsisi ulos ja -tappeluun, koska taas voi seisoa jaloillaan. - -Eräänä kauniina päivänä otti hän _derbouka'nsa_ ja läksi etsimään -rykmenttiään. Hän ei ollut ennättänyt vielä kau'as, kun hän tapasi -muutamia kommuuni-miehiä, jotka ottivat hänen mukaansa "La place'en" -(Kommuunilaisten pääasema Place Vendôme'ssa). - -Kun häneltä pitkän kuulustelun perästä ei voitu saada mitään -muuta kun "_bono bezef, macache bono_" päätti päivän kenraali -antaa hänelle kymmenen frankkia ja hevosen sekä asettaa hänen -esikuntaansa. Tässä kommuunilaisesikunnassa oli vähän jokalajia; -täällä oli punaisia asetakkia, puolalaisia levättejä, unkarilaisia -takkia, väljiä merimies-mekkoja, kultaa ja samettia, nauhoja ja -koristuksia, kirjavia neuloksia ja puuhkia. Nyt tuli pikku-turco -sinipohja-kultakirjomekkoneen puna-turpanineen ja _derbouka'neen_ -ikään kuin naamiaisten täytteeksi. - -Aivan iloisena olostaan näin hyvässä seurassa sekä aurinkopaisteen, -tykkijyminän, katuliikkeen sekä aseiden ja vaatteiden kirjavan joukon -hurmaamana, sekä sitäpaitsi aivan vakuutettuna siitä, että itse sota -oli Preussia vastaan, vaikka sitä nyt käytiin vähän vapaammalla -ja elävämmällä tavalla, yhdistyi tuo tietämätään karannut turco -aivan hyväluuloisesti Pariisin suureen sekamelskaan ja tuli siinä -silmänräpäyksen suuruudeksi. - -Missä vaan hän ratsasti esiin, ottivat liittolaiset hänen -aina vastaan suostumushuudoilla ja mieltymyksen osoituksilla. -Kommuunilaiset olivat niin ylpeät siitä, että heillä oli turcokin, -että sitä näytettiin, siitä kerskattiin, ja sitä kannettiin -erityisenä kunnian-merkkinä, oikein ihmeenä. Kaksikymmentä -kertaa päiväänsä lähetettiin hän la Place'sta sotaministeriöön, -sotaministeriöstä Hôtel de Ville'en. Olikin jo niin kauan huudettu -heidän korviinsa, että heidän meriväkensä oli vaan paljas luulottelu, -eikä heidän tykkiväkensäkään mikään todellinen tykkiväestö. Mutta -tämä kuitenkin oli oikea todellinen turco. Tullaksensa vakuutetuksi -siitä tarvitsi ainoastaan nähdä hauen alituista uteliaisuutta -todistavan apinamaisen naamansa ja tuon kesyttömän elävyyden -hänen pienessä ruumiissaan, kun hän konkotutti suurta hevostaan, -leikikkäästi heitteli aseitaan ja otti niitä taas kiinni ilmassa, -hirnulla ja uimalla, joka arapialaiselle on niin omituista. - -Yksi puuttui kuitenkin Kadourin hyvin-voinnissa -- hän olisi, näet -sen, tahtonut tapella ja puhua ruudin kieltä; mutta onnettomasti -kyllä vallitsi sama tapa kommunisti- kuin keisari-vallassakin -- -päällikkökunta meni harvoin tuleen. - -Kun hänen ei tarvinnut olla harjoituspalveluksessa eikä -katselemuksissa, vietti tuo yksinäinen turco-raukka aikansa -Vendôme-kentällä tai sotaministeriön pihoilla noiden kokoon -haalittujen leirien seassa, jotka olivat aina täynnä avonaisia -viina-astioita ja avatuita silavatynnyreitä, sekä huolettomasti -ympäriheitetyitä ruokavarakasoja, jotka johdattivat mielen -piirityskauden nälkäaikoihin. - -Liian hyvä mahomeettilainen ottaakseen osaa toveriensa mässäämiseen, -pysyi Kadour loitolla, tyynenä ja selvänä, pitäen huolta -puhdistusseremonioistaan eräässä pihan kolkassa, ja valmisti -muutamasta ryynikourallisesta yksinkertaisen "kousskouss'insa" (eräs -arapialainen kansallisruoka). Kun hän sitten oli huvitteleinut -suorittamalla jonkun laulun pätkän _derbouka'llansa_, kääreytyi hän -vaippaansa ja nukkui leiritulen liedelle. - -Eräänä aamuna toukokuussa heräsi pieni turcomme hirmuisesta -ammunnasta. Sotaministeriö oli liikkeessä, kaikki ihmiset riensivät -pois täydessä pa'ossa. Aivan koneellisesti seurasi hän esimerkkiä, -hyppäsi hevoselleen ja ratsasti päällikkökunnan perää. - -Kadut kaikuivat huimista rummun täräyksistä ja kuhisi hajoavista -paataljoonista. Katukivitykset kiskottiin ja rintavarustuksia -rakennettiin. Oli nähtävästi jotakin tavatonta tapahtumassa... -Mitä lähemmäksi laivaveistämöä tultiin, sitä kiivaammaksi tuli -ammunta, sitä hurjemmaksi meteli. Concorde-sillalla katosi esikunta -Kadour'in näkyvistä. Tullen kappaleen edemmäksi, pääsi hän vielä -hevosestansakin; se oli muuan kahdeksanauhainen (kenraalimerkki) -tupsulakki, ihan välttämättömässä kiireessä päästä Hôtel de Ville'en -katsomaan, mitä siellä tapahtui, joka sen otti. Raivossaan harmista -juoksi vikkelä turcomme sille puolelle, missä taistelu kuohui. -Juostessaan latasi hän chassepot-kiväärinsä hammastensa välistä -mutisten: "Macach bono... Brissien...", sillä hänen käsityksessään -olivat ne preussilaiset, jotka nyt paraillaan mursivat Pariisiin. Jo -vinkuivat kuulat obeliskien ympärillä ja Tuilleripuiston lehdikossa. -Rintavaruksen luona Rivolikadulla huusivat Flourens'sin kostajat -hänelle: - -"Tännepäin! Turco! tänne!" - -Näitä ei ollut enempää kuin kaksitoista, mutta Kadour yksinään oli -yhtä hyvä kuin koko armeija. - -Ensi silmänräpäyksessä seisoi hän rintavaruksella suorana, pöyhkeänä -ja kirjavana, kuin lippu, sekä taisteli hyppien ja kirkuen -kuularuiskujen rajehtiessa hänen ympärillään. - -Eräässä silmänräpäyksessä, kun se savuverho, joka ympäröi tapauksen, -hiemasen väistyi syrjään, näki Kadour punahousu-ryhmiä joukoittain -ko'ossa Elysiläiskentillä. Tuokio siitä oli kaikki taas yhtä -sekavana. Hetkisen hämmästyksissään luuli Kadour näyn nähneensä ja -antoi ruudin uudestaan jatkaa haasteluaan. - -Yht'äkkiä tuli äänettömyys rintavaruksessa. Viimeinen tykkimies -luimasi pakoon, sitten kun oli päästänyt viimeisen kutinsa. -Mutta turcomme ei hievahtanut paikaltaan. Rintavaruksen suojassa -ja hyppäykseen valmiina, kiinnitti hän pistimensä ja odotti -piikkilakkeja rohkeasti. - -Mutta se olikin ranskalainen, rivirykmentti, joka ryntäsi esiin. - -Lähestyvän sotajoukon jytinässä kaikui upseerien huuto: - -"Antautukaatte!" - -Kodour näytti tuokion epäilevän, mutta ryntäsi sitten esiin pyssy -ilmassa huutaen: - -"Bono, bono Francese!" - -Hänen tyhmään kalloonsa lensi nyt se häälyvä luulokuvitelma, että -tämä oli se Paidherbe'n ja Chanzy'n johtama vapautusarmeija, jota -Pariisi oli niin kauan odottanut. Jospa olisitte nähneet, kuinka -onnellinen hän oli, ja kuinka hän hymyili heille oikein suloisella -ihastushymyllä, joka näytti kaikki hänen loistavat hampaansa. - -Muutamassa sekunnissa oli rintavarus otettu, Kadour piiritetty ja -sidottu. - -"Näytä kiväärisi!" - -Se oli vielä lämmin. - -"Näytäs kätesi!" - -Ne olivat mustat ruudista ja Kadour näytti ne ylpeästi, aina yhä -iloisemmasti hymyillen. - -Silloin työnnettiin hän väkisin erään lähimmän huoneen seinää -vasten, ja -- pang!... yks' kiväärinlaukaus, ja siinä kaikki. - -Hän kuoli käsittämättä niin vähintäkään kaikista näistä. - - - - -XI. - -Pikkupiirakat. - - -1. - -Aikaisin aamupäivällä -- eräänä sunnuntai-aamuna -- kuultiin -piirakkaleipuri Sureau'n Turenne-kadun varrella huutavan -oppipoikaansa ja sanovan hänelle: - -"Täällä on herra Bonnicar'in pikku-piirakat... vie nämä hänelle -ja tuo maksu kaikista... Versaillilaiset kuuluvat tunkeutuneen -Pariisiin". - -Tuo pieni poikanulikka, joka valtioasioista ei ymmärtänyt niin -mitään, latoi aivan lämpimät piirakat erääsen torttukoteloon, sitoi -kotelon pöytäliinaseen, asetti sen sitten oikealla tottumuksella ja -varmalla liikunnolla valkoisen lakkinsa päälle ja läksi niin täyttä -laukkaa Saint Louis-saarelle, missä herra Bonnicar asui. Aamu oli -kirkas ja taivaalla kimalsi lämmin toukokuun aurinko, joka täyttää -hedelmä-puodit syreeni- ja kirsimarjarypälä-ryhmillä. - -Huolimatta etäisestä kivääri-paukkeesta ja rummunlyöntimerkeistä -katujen kulmissa, oli vanha _Marais_-osa entisessä rauhallisessa -muodossaan. - -Kaikkialla vallitsi täydellinen sunnuntai-ilma ja luonne, lapset -hälisivät pihoissa, puol'kasvuiset tytöt heittivät "vyöhettä" -porteilla ja tuo pieni valkopukuinen poika, joka suloisen -piirakka-tuoksun ympäröimänä juoksi edelleen puiston tyhjiä käytäviä, -lisäsi muun muassa tuohon surulliseen tappelupäivään jonkunkin -kimalluksen viatonta pyhäpäivän rauhaa. - -Koko elämä tästä kaupungin-osasta näytti virranneen Rivoli-kadulle. -Siellä laahattiin tykkiä, siellä rakennettiin rintavarusteita; -jokaisessa katukulmassa tavattiin keskustelevia joukkoja ja -toimekkaita kansalliskaartilaisia. Mutta tuo pieni piirakkaleipuri -ei ällistynyt. Tuollaisilla poikanulikoilla onkin oikea tottumus -tungehtia kaikellaisten kuohujen ja ahdinkojen läpitse kadulla. Ja -juuri päivinä sellaisina, kuin uutenavuotena, laskiaisena ja muina -juhlina, joina ahdinko ja vastukset kaduilla ovat suurimmat, onkin -heillä enimmän asiajuoksuja; itsepä vallankumouskin koskee heihin -kummallisen keveästi. - -Oli todellakin oikein hupaista nähdä tuon pienen valkoisen lakin, -väistellen kaikkia nyrväyksiä ja keveillä liikunnoilla vaaputtaen -torttukoteloansa puikkivan tupsulakkien ja painettien välitse, -toisinaan sangen joutuun, toisinaan täytyvällä hitaisuudella, jossa -selvästi näkyi menokiireen täytymyksestä hillitty halu. - -Mitä huoli hän tappelusta! Pääasia oli ennättää vaan Bonnicar'in -luokse ennen kello kahtatoista ja saada niin pian, kuin mahdollista, -sen pienen juomarahan, joka häntä odotti esikon pöydällä. - -Yht'äkkiä tuli hirmuinen ahdinko; tasavallan lempilapset riensivät -ohitse juoksumarssissa rähisten ja laulaen. Ne olivat noin kahden- ja -viidentoistavuotisia katupoikia varustettuina chassepot-kivääreillä, -punaisilla vyöliinoilla ja varsikkailla saappailla, nyt yhtä -ylpeinä ollen "sotamiehisillä", kuin laiskiaisilveilyissään juosten -paperihatuissa ja resuisissa päivänvarjostimissaan likaisilla -puistokaduilla. - -Tällä kertaa oli pienellä piirakkaleipurilla täysi työ säilyttää -tasapainoa. Mutta hän ja hänen torttukotelonsa olivatkin jo niin -monta kertaa yhdessä harjoitelleet "kenkäluistelua" jäisillä kaduilla -ja hypänneet niin usein "piiripotkua" keskellä käytäviä, että -piirakat pääsivät tälläkin kertaa vaan paljaalla peljästyksellä. -Onnettomuudeksi herättivät nuo laulut, nuo punaiset vyöliinat, tuo -hälinä, ihmettely ja uteliaisuus pojassa halun tehdä pienen matkan -niin hyvässä seurassa; ja kulettuaan huomaamattaan Hôtel de Villen ja -Ile Saint Louis-saaren siltain ohitse, äkkäsi hän vasta tuon kurjan -virran mukana vyöryneensä Jumala tiesi minne. - - -2. - -Jo vähintäänkin viisikolmatta vuotta sitten oli herra Bonnicar'in -luona ollut tapana syödä piirakoita sunnuntai-päivälliseksi. -Kaksitoista lyötyä, kun koko perhe -- pienet ja suuret -- olivat -kokoontuneet saliin, soi heleä ovikello rivakasti ja rohkeasti, johon -yhteisesti vastattiin: "Kas!... tääll' ovat piirakat!" - -Tuolia kolistain, sunnuntai vaatteita kahistain ja koko odottavan -lapsisarjan helakasti nauraessa, asettui silloin tuo onnellinen -porvarisperhe ympäri ruoka-pöytää, jolla piirakatkin olivat -hopeaiseen hiiliasettiin säännöllisesti ladottuina. - -Mutta sinä päivänä pysyi kello ääneti. Suutuksissaan katsoi -herra Bonnicar uskolliseen seinäkelloonsa, jota täytetty haikara -koristi, ja joka ei milloinkaan jätättänyt eikä edistänyt. Lapset -seisoivat haukotellen ikkunassa vahtien siihen kadunkulmaan päin, -mistä piirakkapoika tapasi tulla. Haastelun lakattua ja nälän -tuosta yks'toikkoisesta kahdentoista lyönnistä kiihdyttyä, rupesi -ruokasali näyttämään aivan tyhjältä ja synkältä, jos ei huolita -noista vanhanaikaisista pöytähopeoista hienolla damastiliinalla ja -pyhkeistä, jotka töröttävät ympäri pöytää kankeina kuin poimutetut -naisten ilmaläyhkät. - -Vanha emännöitsiä oli useampia kertoja käynyt sisässä ja kuiskannut -hra Bonnicar'in korvaan jotakin paistin paahtumisesta ja herneiden -liiaksikiehumisesta... mutta hra Bonnicar oli itsepäinen eikä istunut -pöytään, ennenkun olisi saanut piirakkansa; ja leipuri Sureau'hon -täydellisesti katkertuneena, päätti hän mennä itse kuulemaan, mikä -kumma oli syynä tuohon tavattomaan viipymiseen. Kun hän nyt vihasta -hehkuen ja keppiään heitellen astui ulos portista, varoittivat häntä -naapurit: - -"Varokaa, hra Bonnicar... sillä väitetään, että versaillilaiset ovat -murtauneet Pariisiin." - -Mutta hän ei tahtonut kuulla mitään, ei edes kivääripauketta, joka -Neuilly'sta raikui yli vedenpinnan, eikä itse Hôtel de Ville'n -hätä-tykistöstäkään, joka vapisutti koko tämän kaupunginosan kaikkia -ikkunoita. - -"Äh, sinä Sureau!... sinä Sureau!"... Ja kiireessä matkassaan -puhui hän itsekseen ja oli jo hengessä seisovanaan puotissa ja -törkkäävänään kepillään permantoon niin, että ikkunat ja asettimet -tärisivät. - -Ensiksi purkui hänen vihansa Ludovik Filipin sillalla olevaa -rintavarustusta vastaan. Täällä virui muutamia hurja-katseisia -liittolaisia piehtaroiden aurinkopaisteessa tuossa revityssä kadussa. - -"Mitä ai'otte te, kansalaisemme?" Kansalainen selitti asiansa, mutta -tuo piirakkajuttu herätti vaan epäluuloa ja vielä sitä enemmin, -kun hra Bonnicar kauniissa pyhätakissaan ja kultasankaisissa -silmälaseissaan näytti aivan kokonaan vanhalta valtiopuoluelaiselta. - -"Se on nuuskia," päättivät liittolaiset; "paras on siis lähettää -hänen Rigault'in luo." - -Neljä miestä, jotka olivat sangen halukkaat pääsemään -rintavaruksesta, ohjasi heti tuota toivotonta mies parkaa edellään -kivääriensä perillä. - -Mihin matka piti, en tiedä, mutta puolen tuntia senjälkeen olivat he -kaikki, niin vartiat kuin vankikin, hallituksen joukkojen vallassa ja -asetettuna pitkään vankimatkueesen, joka oli valmiina Versailles'iin -vietäväksi. - -Hra Bonicar teki vastalauseensa yhä kiihtyvämmällä innolla, kohotti -keppiään ja kertoi kyllä sadoin kerroin asiansa; mutta onnettomasti -kyllä, näytti tuo viaton piirakkajuttu nytkin, juuri kaikessa -tässä tavallisten olojen näin perinjuurisessa mullistuksessa, niin -mahdottomalta, niin uskottamattomalta, että upseerit vaan nauroivat -sille: - -"Hyv'on -- hyv'on, ukkosemme -- hyvä... te saatte selittää asianne -likemmin Versailles'sa!" - -Ja yli Champs-Elysées'in, jotka vielä olivat ruutisavuun verhottuina, -läksi matkue liikkeelle kahden sotamiesrivin välissä. - - -3. - -Vangit astuivat viisittäin tiheissä riveissä. Joukon hajoamista -estääkseen pakoitettiin heidän käymään käsikädessä; ja niin polki tuo -suuri ihmisjoukko tietä tomussa ja pölyssä jytinällä sellaisella, -joka muistuttaa rankkasateen ropinaa. - -Onneton Bonnicar luuli näkevänsä unta. Hengestyksissään ja hiestä -valuen sekä pelvon ja väsymyksen hurmeessa käydä laahasi hän -matkueen loppupäässä kahden vanhan puoskari-ämmän välissä, jotka -oikein lemusivat viinalta ja lamppuöljyltä; ja kun hän taukoamatta -kiroten ja pahkiloiden jahki sanoja "piirakkapoika... piirakat", niin -luultiin hänen menettäneen järkensä. - -Ja totta onkin, että ukkoraukan pää ei ollut hetikään selvillä. -Ja mitä oli se, jonka hän luuli näkevänänsä tuolla loitolla -pölypyörteiden seassa, kun töyränteiden ja notkelmain yli kulettaessa -matkueen rivit vähän erosivat, joll'ei juuri piirakkapojan valkoinen -takki ja lakki? -- Ja vielä kyllä kymmenet kerrat tällä matkalla -näytti tuo vähäinen valkea haamu väilähtävän hänen silmiinsä ja taas -katoavan sotilaspukujen, mekkojen ja rääsyjen sekaan, juuri kuin -vartta vasten kiusoitellakseen häntä. - -Vihdoin hämärässä saavuttiin Versailles'iin, ja kun väkijoukko äkkäsi -tuon vanhan silmälasikkaan porvarin hurmehtuneena, pölyisenä ja -vauhkana, niin päätettiin yleensä, että hänen ulkomuotonsa kuvasi -mitä perinpohjaisimman roiston. Kuuluipa huutoja esim: - -"Se on Felix Payât... ei, se on Delescluze." - -Jalkaväki-vartiostolla oli täysi työ saada hänen vahingoittumattomana -kukkaistarhaan. Vasta siellä sai tuo kurja matkue hajaantua, -oijahtaa maahan ja hengähtää. Toiset nukkuivat, toiset kiroilivat, -uhoittelivat tai itkivät; mutta onneton hra Bonnicar ei voinut -itkeä eikä nukkua. Istuen muutaman portaan astimella, pää käsiinsä -kätkettynä sekä puolikuolluksissa nälästä, väsymyksestä ja -häveliäisyydestä, läpikävi hän ajatuksissaan koko tämän onnettomuuden -päivän: lähtönsä kotoa, odottavan perheensä levottomuus, katettu -pöytä, joka varmaankin vielä odotti hänen kotiintuloaan, sekä sitten -masennukset, pyssynperän työkkäykset, solvaukset y.m. -- ja kaikki -tämä vaan muutaman epäluotettavan piirakkaleipurin tähden! - -"Hra Bonnicar, tässä ovat teidän piirakkanne..." kuului nyt ääni -aivan lähellä häntä. Tuo kunnon ukko katsahti ylös, ja mitä?... -ihan hänen edessään seisoi piirakkapoika, joka oli joutunut kiinni -yhdessä tasavallan lellilasten kanssa, ja otti nyt piirakkasäiliönsä -valkoisen kaatinsa alta, avasi liinakäärröksen ja tarjosi sisällön -hänelle. - --- -- -- -- -- -- -- -- - -Ja niinpä kävi vaan, että hra Bonnicar tänäkin sunnuntaina, ikäänkuin -kapinan ja vankeuden uhallakin, söi kun söikin tavanmukaiset -piirakkansa. - - - - -XII. - -Chauvin'in kuolema. - - -Ensikerran kun minä hänen tapasin oli se muutamassa rautatievaunussa, -eräänä elokuun sunnuntaina, juuri aivan tuon, silloin niin sanotun, -"espanjalais-preussilaisen sekaannuksen" ensi-alussa. Minä en -ollut häntä milloinkaan ennen nähnyt, mutta tunsin kuitenkin heti -paikalla. Pitkä laiha vartalo, harmaa tukka, liekkivät kasvot, kiverä -nokka, pyöreät, aina säihkyvät silmät, jotka eivät koskaan käyneet -leppeämmiksi, paitsi katsellessaan tuota tähditettyä herraa sohvan -nurkassa, sekä matala, ahdas, itsepintainen otsa -- otsa sellainen, -johon, siinä aina ihan sama ja aina ihan samaan suuntaankin -herkeämättä työskentelevä ajatus oli vihdoin uurtanut yhden ainoan -syvän juovan; mutta muuten vaihtelehtavan sävyisyyden ja pikaisuuden -täydellinen sekoitus -- kaikki tämä, mutta erittäinkin tuo hirveästi -korraava "rr'ien" jyrinä, kun hän puhui "la Frrrançe'sta" ja "le -drrrapeau frrrançais'sta"... oli huomiota herättävää. - -"Tuo täytyy olla Chauvin", päätin minä itsekseni. - -Ja Chauvin se todella olikin -- Chauvin koko loistossaan!... -Haastellen suurin viittein ja vääntehin istui hän tuossa ihan -edessäni ja heilutteli sanomalehteään ikäänkuin hän olisi ja'ellut -korvapuusteja koko Preussille. - -Haltioissaan matkusti hän nyt jo, muka, Berliiniin keppi pystyssä, -hurmoksissa, kuurona, sokeana, raivona, hulluna! Ei sääliä, ei -sovintoa! Sota, sota elämästä ja kuolemasta! - -"Mutta jollemme ole varustetut, Chauvin?" - -"Ranskalaiset ovat aina varustettuina!" vastasi Chauvin, oikaisten -runkonsa ja kohottaen viiksensä sellaisella pelottavalla rrrien -jyrinällä, että ikkunat melkein helisivät. - -Kiusallinen ja tyhmänrohkea olento! Sangen hyvin käsitin minä nyt -kaiken sen ivan, kaikki ne pilalaulut, jotka jo vanhastaan olivat -ympäröineet hänen ja luoneet hänelle yleisen naurunalaisuuden maineen! - -Tämän ensimmäisen kohtaamuksemme perästä olin minä päättänyt välttää -häntä; mutta kummallinen kovaonni johdatti hänen melkein aina vaan -tielleni. Ensiksi senaatissa samana päivänä, jona hra Grammont -ilmoitti maan-isille, että sota oli julistettu. Kaikkien muiden, -puoleksi vapisevin äänin nostettujen, suostumushuutojen keskellä, -jotka tätä seurasivat, kuului parvesta hirvittävä huuto: "eläköön -Ranska!" ja kun minä katsahdin sinne, näin minä Chauvin'in pitkät -käsivarret vengehtivän sielläkin ilmassa. - -Joku aika senjälkeen näin minä hänen operassa; siellä seisoi hän -suorana Girardin'in parvekkeessa huutaen, pyytäen saksalaista -Reini-laulua. Mutta kun vastattiin, että laulajat eivät vielä olleet -oppineet sitä, pahkiloi hän raivossaan: "Tarvitaanko nyt pitempi aika -oppia laulaa lirittämään Reini, kuin valloittaa Reini?" - -Tästä alkain oli hän kuin lumottu: kaikkialla Pariisissa, katujen -kulmissa, puistokaduilla, ilmestyi tuo Chauvin, aina kiivenneenä -jollekin istuimelle tai pöydälle sekä rumpujen, lippujen ja -"marseljäs"-sävelten ympäröimänä. Milloin jakeli hän lähteville -sotamiehille sikarria, milloin tervehteli hän sairashoitojoukkoja --- kaikkialla näkyi aina ihmisryhmäin ylitse hänen suuri, loimuava -muotonsa, ja niin hän laverteli ja älisi sekä niin viitteli -ympärilleen, että olisi voinut luulla Pariisissa olevan ainakin -600,000 Chauvin'ia. Jos olisi tahtonut päästä näkemästä tuota -suututtavaa haamua, niin olisi täytynyt sulkeutua sisään ja teljetä -sekä ovet että ikkunat. - -Mutta kuinka olisi voinut pysyä huoneessaan sanoman tultua -Wissenbourg'ista, Forbach'ista ja koko tuosta onnettomuuksien -rivistä, joita tuo surkea elokuu meille tuotti, ikäänkuin olisimme -saaneet painajaisen, joka ei milloinkaan aikoisi päästää meitä. - -Kuinka olisikaan siis voitu pysyä vapaina tuosta elävästä -levottomuudesta, joka päivät pääksytysten juoksi kokoilemassa uutisia -ja kuulutuksia, ja joka hoipperoi kaiket yöt ympäri kaupunkia, -tuskallisin ja sekavin kasvoin, jotka kaasuliekkien valaisemina -näyttivät aivan aaveen-omaisilta? -- Näinä iltapuhteinakin kohtasin -minä Chauvin'in. Hän kulki puistokaduilla joukosta joukkoon, piti -puheita äänettömälle kansajoukolle, oli aina täynnä toivoa ja hyviä -uutisia, oli varma voitosta vaikka miten ja huudahti jokaiselle -kyllä kymmenet kerrat sen kalleimman vakuutuksen, että Bismarck'in -valkoinen ratsuväestö on lyöty viimeiseen mieheen... - -Kummallista! Chauvin ei näyttänyt minusta enää niin naurettavalta! Ja -vaikka tosin en uskonut sanaakaan hänen jutuistaan, ei se haitannut; -sillä ne kaikessa tapauksessa kuitenkin huvittivat minua. Selvästi -tunsi, että tuossa pirun miehessä, vaikka hän olikin silmitön, hullun -kopea ja tietämätön, hehkui elävä väsymätön voima -- ikäänkuin -sisällinen liekki, joka lämmitti sydäntä. - -Ja juuri tällaista liekkiä tarvittiinkin tuona pitkänä -piiritysaikana, tuona kauheana talvena, jona koiran ja hevosen liha -oli jokapäiväistä leipäämme. Ilman Chauvin'ia, sen voivat vaikka -kaikki pariisilaiset todistaa, ei Pariisi olisi kestänyt piiritystä -kahdeksaa päivää. - -Trochu oli alusta aikain sanonut: "Vihollinen tulee sisään, koska -vaan tahtoo!" - -"Se ei tule sisään!" väitti Chauvin. Chauvin'illa oli luottamus, -Trochu'lla ei. Chauvin luotti kaikkiin, hän; -- hän luotti korkeasti -asianomaisiin sotaohjelmiin, Batzaine'en, hyökkäykseen. Joka yö kuuli -hän Chanzy'n tykkipaukkeen Etampes'in puolelta päin, Faidherbe'n -kuularuiskutuksen Enghien'in takaa, ja mikä parasta, mekin kuulimme -ne, mekin; -- siihen määrään oli tuon rohkean hupsun henki lopuksi -tunkeutunut meihin kaikkiin. - -Kunnon Chauvin! - -Hän juuri, tuo levoton henki, oli myöskin se kaikkia siilova silmä, -joka aina ennen kaikkia muita keksi kyyhkysten valkoiset siivet -sinervää, synkkää taivaanrantaa vasten. Kun Gambetta lähetti -meille noita monia "tarasconnadiansa", oli se aina Chauvin, -joka kaikuvalla äänellään luki ne julki kaupunginhallituksen -portilla. Niinä... joulukuun öinä, kun pitkät rivit vilun-sinisiä -ihmisiä seisoi odottamassa teuraspuotien edustoilla, otti Chauvin -miehekkäästi paikkansa rivissä, ja kiitos olkoon hänelle, oli noilla -nälkiintyneillä vielä voima nauraa, laulaa ja ottaa rinkitanssin -lumessa... - - "Le, lon, la, laissez les passer, - les Prussiens dans la Lorraine." - - [Antaa mennä kuten nukuksissa, - Preussilaiset ovat Lotringissa!] - -hyräili Chauvin ja antoi kalossien pitää polentoa; ja -villa-hunnuissaan hymyilivät vaaleat muodot saaden siitä elähyttäviä -terveyden vivahduksia. - -Mutta oi! Kaikki tämä ei hyödyttänyt mitään. Eräänä iltana, -mennessäni Drouot-kadun ylitse, näin minä tuskallisen ihmisjoukon -äänetönnä tungehtivan kaupungin hallituksen ympärillä ja kuulin -tuossa suuressa, äänettömässä, pimentyneessä Pariisissa Chauvin'in -koroitetun äänen mitä juhlallisimmasti huutavan: "Meikäläiset ovat -miehittäneet Montretout-kunnahat". - -Kahdeksan päivää senjälkeen oli kaikki lopussa. - -Siitä hetkestä alkain näin minä Chauvin'in ainoastaan aniharvoin. -Jonkun kerran tapasin hänen vielä puistokaduilla viittelemässä ja -puhumassa _revanchesta_ (kostosta) -- vielä viimmeinen koriseva -"_r_"; mutta kukaan ei kuunnellut häntä enää. Iloitseva Pariisi -janosi huvejaan, työtelevä Pariisi kostoaan, ja Chauvinparka haaskasi -suuria sanojaan ja vengeitään aivan turhaan; väkijoukot vaan -hajosivat hänen tullessaan, sen sijaan kuin olisi pitänyt ryhmistyä -hänen ympärilleen. - -"Hullu," sanoivat muutamat. - -"Nuuskia, vakooja!" huudahtivat toiset. - -Tuli sitten kapinan-aika: "punainen lippu" ja "kommuunilaisuus". -Pariisi joutui "mustain", roskaväen valtaan. Epäluulon alaiseksi -joutuneena täytyi Chauvin'in pysyä kotonaan. -- Ja kuitenkin, kun -viimmeinen kurjuuden päivä tuli, seurasi ihan itsestään, että hänkin -oli mukana, vaikka vaan istua rykytti eräässä Vendômekentän kulmassa. -Aavistettiin hänen kuitenkin olevan kansajoukossa, ja katupojat -pilkkasivat, vaikka eivät nähneetkään häntä. - -"Ähää! Chauvin!" huudeskelivat he, ja kun muistopatsas kaatui, -nähtiin preussilaisten upseerien, jotka joivat Champagne'a eräässä -esikuntatoimiston ikkunassa, kohottavan lasinsa ja pilkaten huutavan: -"Ha! ha! ha! mossié Chaufin!" - -Aina toukokuun 23 päivään asti ei Chauvin antanut niin merkkiäkään -itsestään, josko hän enää edes elikään. Erään kellarin syvyyteen -kätkeytyneenä piehtaroi tuo raukka epätoivoissaan siitä, että itse -ranskalaiset tulikuulat suhisivat taas Pariisin kattojen ylitse. -Viimein eräänä päivänä piti hän varalla ja hiipi ulos juuri kahden -vastakkaisen tykityksen väliin. Katu oli autio ja ikään kuin -entistään leveämpi. Toisella puolella kohoui uhkaava rintavaruste -tykkineen ja punalippuneen; toiselta taas lähestyi kaksi pientä -Vincennes-soturia laahien muurin vierustaa savustunein kasvoin -ja oi'ennetuin pyssyin. Versailles'ilais-joukot olivat juuri -murtautuneet Pariisiin. - -Chauvin tunsi sydämmensä sykkivän ilosta. "Eläköön Ranska" huudahti -hän ja riensi sotilaita vastaan. Mutta hänen äänensä häätyi -kaksinkertaisesta kivääripamauksesta. -- Onnettomasta erehdyksestä -oli tuo onneton heittäytynyt kahden sotivan vihollisparven väliin ja -kaatui keskinäisen vihan uhrina. -- Hän kieri rikkinäisessä kadussa -ja siihen jäi hän makaamaan kahdeksi päiväksi leveillä käsin ja -liikkumattomin kasvoin. - -Näin kaatui Chauvin yhtenä meidän sisällisten meteliemme uhrina, ja -hänessä meni viimeinen ranskalainen! - - - - -XIII. - -Tappelu "Père-La-Chaise'ssa". - - -Kalmiston-vartia nauroi: "Vai tappelu täällä?... Lorua!... Uskokaa -minua, täällä ei ole milloinkaan ollut mitään tappelua. Se on vaan -joku sanomalehtikeksintö. Mitä tapahtui, on aivan yksinkertaisesti -seuraava: Iltahämärässä 22:tta -- se oli kumminkin sunnuntai -- tuli -tänne noin kolmekymmentä liittolaistykkimiestä laahaten mukanaan -patterin seitsennaulaisia ja yhden kuularuiskun uusinta lajia. He -sijoittuivat kalmiston perimmäiseen perukkaan, ja kun se osa kuuluu -minun vartiopiiriini, niin olin minä juuri heitä vastaan ottamassa." - -Kuularuiskunsa asettivat he tuonne loitolle puistokäytävän päähän -juuri minun vartiokoppini viereen, ja tykkinsä vähän kauemmaksi -tuolle penkereelle. Järjestykseen päästyään, pakoittivat he minun -avaamaan useampia korihautoja heille. Silloin minä pelkäsin, että -nyt alkaa perinpohjainen hävitys ja ryöstö niissä. Mutta heidän -päällikkönsä piti kuono-nuoran tarpeeksi kiinteällä; hän astui -asentorivin eteen ja piti pienen puheen. "Jokaiselta koiralta, -joka koskee johonkin", sanoi hän, "poltan minä kuonon!... oikeaan, -vasempaan, mars!" - -Tämä oli eräs vanhus, jolla oli kokonaan valkea pää sekä -kunniamerkkejä Krimistä ja Italiasta rinnassaan; hän ei näyttänytkään -juuri leikin mieheltä. Miehistö pani hänen sanansa muistoonsa ja minä -saan nyt lausua heistä sen oikeutetun todistuksen, että he eivät -ottaneet niin hituakaan hautakappeleista, eivätkä vielä herttua de -Morny'n ristikuvastakaan, joka jo yksinään on lähes 2,000 frankin -arvoinen. - -Ja kuitenkin oli tuo vaan joukko yleistä roistoväkeä, tuollaista -tilapäistä tykkiväkeä, jolla kerrassaan ei ollut mitään muuta -tarkoitusta, kun saada vaan nuo 3 fr. 50 cent. päiväänsä ja antaa -muun mennä miten tahansa... Jospa olisitte vielä nähneet, mitä elämää -he pitivät täällä kirkkomaalla! Kuinka he joukottain piehtaroivat -hautakappelissa, vieläpä itse tuossa kauniissakin haudassa -tuolla loitolla, johon keisarin imettäjä on haudattu. Viininsä -raikastuttivat he Champeaux'in kappelissa, jossa on lähde; ja sitten -vetivät he vaimoväkeäkin tänne. Näin siis syntyi kujeilu ja juominki -koko yöksi. - -Ja te saatte olla varmat siitä, että kyllä saivat meidän vainajamme -nyt roskaelämästä kyllänsä. - -Kelvottomuudestaan huolimatta teki tuo roistojoukko kaikissa -tapauksissa suurta vahinkoa Pariisille. Heidän asemansa oli mainio ja -aina tämän tästäkin saivat he käskyjä: - -"Ampukaa Louvren'ia... ampukaa Palais Royal'ia!" - -Silloin tähtäsi vanhus tykkinsä, ja lamppuöljy-kuulat lensivät -korkeissa kääreissä kaupungin yli. Mitä siellä loitommalla tapahtui -ei osannut meistä kukaan sanoa. - -Me kuulimme kiväärilaukausten ratisevan yhä likempää ja likempää, -mutta vähän se liittolaisia huoletti. Heidän ristitulessaan -Chaumont'issa, Montmartre'sta ja Père-La-Chaise'sta eivät he luulleet -Versaill'ilaisilla olevan mitään mahdollisuutta tunkeutua esiin. -Mutta silloin tuli meriväen ensimmäinen tulikuula Montmartre'sta ja -teki heidät kerrassaan selviksi. - -Kukaan ei ollut aavistanutkaan sellaista. Minä itsekin seisoin -ihan heidän seassaan, piippu suussani nojautuen selin Morny'n -kuvapatsaasen. Kuultuani tulikuulan ilmassa suhisevan meitä kohti, -ennätin tuskin heittäytyä pitkäkseni maahan. Ensi säikäyksessään -luuli arvoisa tykkiväkemme, että se ei ollut mikään muu, kuin joku -vahinkolaukaus tai vaan kehno pila tovereilta siellä. Mutta mitäs -vielä! Viisi minuuttia... uusi salama Montmartre'sta ja meitä kohti -liukoaa uusi rusina yhtä hienosti tähdättynä, kun ensimmäinenkin. -- -Yks' kaks' ovat uljaat ilokäkeni jättäneet tykkinsä ja kuularuiskunsa -oman onnensa nojaan ja juoksevat rakkaan henki-kultansa nimessä -mikä minnekin. Kirkkomaa ei näyttänyt kyllin tilavalta heille ja -kaikkialta karjutaan; "Me olemme petetyt! Me olemme petetyt!" Mutta -vanhus, hän seisoo yksinään jälellä putoovain tulikuulain seassa, ja --- uskokaa minua tai ei -- mutta olipa todellakin kaunista nähdä tuon -saakelin laukovan kanuuniaan ja itkevän raivostuneena miehistönsä -pa'osta. - -Vasta illan tullen tavalliseen palkanmakso-aikaan palasi kuitenkin -muutamia. Kas täällä saatte nähdä, täällä minun virkakopissani on -vielä jälellä nimet mitkä vanhus kirjoitti huutaessaan väkeään: -"_Sidaine, paikalla; Choudeyras, paikalla; Billot, Vallon_..." - -Kuten näette, ei saapunut paikalle kuin neljä tai viisi, mutta -näilläkin oli vaimoväkeä mukanaan... Oi! tuota iltaa en unhota -milloinkaan. Tuolla loitolla -- palava Pariisi... Hôtel de Ville, -aseisto, viljavarastot -- kaikki leimuavassa liekissä. Ja täällä -- -valoa, kuin keskipäivällä. Liittolaiset yrittivät vielä kerran palata -jälleen tykeillensä, mutta heitä oli liian vähä, ja sitäpaitsi eivät -he uskaltaneetkaan Montmartre'lta. Silloin asettuivat he erääsen -hautaholviin ja istuivat sinne moisten simasuittensa kera laulamaan -ja juomaan. Vanhus oli asettaunut Favronne'n haudan aukolla kahden -kivisen kuvapatsaan väliin ja tuijotteli siitä palavaa Pariisia -julmin katsein. Voi kyllä nähdä hänen epäilevän, että tämä on ehkä -hänen viimmeinen yönsä. - -Tästä hetkestä aikain en minä tiedä aivan tarkoin, mitä juuri -tapahtui; sillä minä menin kotiini, tuohon pieneen lautiooni, jonka -näette pilkoittavan tuolta oksain välitse. Minä olin väsyksissä -niin, että horjuin ja heittäydyin heti sängylle siinä asussa kuin -olin, mutta jätin kuitenkin lampun palamaan, kuten aina muutenkin -näin pahalla säällä... Yks' kaks' kopistetaan ovelle kiivaasti. -Vaimoni menee aivan vapisten avaamaan. Me luulimme siellä olevan -liittolaisia... mutta ei! Siellä oli meri-sotaväkeä. Yksi kapteeni -sotakoululaisia ja lääkäri. - -"Pian! Nouskaa ja antakaa meille kahvea" huusivat he. - -Minä nousin ja keitin kahvea itse; sillä vaimoni peljästykseltään -ei juuri kyennytkään siihen. Kirkkomaalta kuului kummallinen möhinä -ja epäselvä liike, ikäänkuin kaikki kuolleet olisivat nousseet -haudoistaan, käydäkseen viimeiselle tuomiolle. - -Upseerit joivat seisoallaan kaikin kiirehin ja vaativat sitten -minunkin mukaansa. - -Kaikkialla sotilaita ja merimiehiä. Het' muodostettiin rivakka -nuuskia-joukko ja minun käskettiin lähteä sen etunenässä sissimään -kaikki hautaholvit toinen toisensa perästä. Silloin tällöin, kuin -sotilaat äkkäsivät jonkunkin oksan liikahtavan, päästivät he aina -jonkun laukauksen pitkin yhtä tai toista puistokäytävää, milloin -johon-kuhun kuvapatsaasen, milloin rämähtävään ristikko-porttiin. -Siellä täällä keksittiin aina joku raukka piilossaan yhden tai -toisen hautakammion sopessa. Ja silloin oli kaikki tehty vaan -vilauksessa. Näin kävi minun liittolaistykkiväelleni. Minä löysin -heidät vartiokoppini luona yhteen kasaan ryhistyneinä, miehet ja -naiset mullin mallin; mutta näiden kaikkein yli kohoui tuo vanhus -kunniamerkkeineen. Voinette uskoa, ett'ei tuo ollut mikään hauska -näky... tuossa kylmässä hämärässä... Uh! - -Mutta hirmuttavin oli minun kuitenkin nähdä tuo pitkä rivi -kansalliskaartilaisia, jotka nyt juuri tuotiin tänne la -Roquette vankilasta, missä he olivat viettäneet yönsä. He kävivät -pitkin suurta puistokäytävää hitaasti kuin ruumissaatto. Ei kuulunut -ainoatakaan sanaa, ei valitusta. Ne raukat olivat niin kokonaan -näännytetyt ja ruhjotut, että useat kävivät vaan nukuksissaan, eikä -edes ajatus siitä, että he nyt kävivät kuolemaan, voinut herättää -heitä. He vietiin kau'as kalmiston sisään ja sitten alkoi ammunta. -Heitä oli sata seitsemänviidettä miestä, ja hyvin voitte ymmärtää, -että siinäkin meni aikansa... - -Tämä, näetten, on nyt se, jolle kansa on antanut nimen: tappelu -Père-La-Chaise'ssa. - -Täällä huomasi tuo kunnon ukko esimiehensä, ja jätti minun heti. -Minä viivyin tuokion, luin vartiokopissa niiden nimet, jotka olivat -tulleet palavan Pariisin valossa kokemaan viimeistä palkkaansa, -kuvailin ajatuksissani tämän tulikuulain risteilemän sekä veressä -ja tulessa punertavan toukokuun yön; näin tuon suuren jylhän -kalmiston valaistuna, kuin juhlallisesti tulitetun kaupungin, tykit -jätettyinä, hautaholvit avattuina ja juomapidot kuolleitten majoissa; -näin päälliseksi aivan lähellä tuossa -- juuri kupukattojen, -muistopatsaiden ja veistokuvain keskellä, joihin liekit loivat elämän -haamua -- Balzacs'in kuvan korkeane otsaneen ja suurine silmineen -katselevan tätä murhe-näytelmää. - - - - -XIV. - -Lautta. - - -Ennen sotaa oli täällä kaunis riippusilta kaksin valkoisin -kivipylväin ja tervatuin köysin, jotka kuvastuivat taivaan rantaa -vasten tuossa kajastelevassa raitisilmaisuudessa, joka antaa -laivoille ja ilmapalloille niin omituisen sulon. Savupyörteiden -verhoamana ja tarvitsematta edes kallistaa savupiippujaan kulkivat -sillan alitse kahdesti päiväänsä rivakat hinauslaivat pitkine -lotjajonoineen; ja sillan korvissa oli vielä lisäkkeinä pesulaituria, -pesulauttoja ja sieviä kalastusveneitä kiinnitettyinä pieniin -rautarenkaisiinsa. Sillalle vei kirjavien niittyjen läpitse ihana -poppelipuu-käytävä, kaunis rivi, ikäänkuin vehreä esirippu, jota -Seinen raikkaat tuulahdukset hiljalleen huojuttelivat. Todellakin -viehättävä taulu... - -Mutta nyt on kaikki muuttunut. Poppelikuja ei johdata mihinkään -määräpaikkaan; -- siltaa ei ole enää. Kivipylväät ovat pamahutetut -ilmaan ja pirstat heitetyt lavealle ympäri. Se pieni huone, jossa -siltamaksut suoritettiin, on täräyksistä puoleksi sortunut ja -muistuttaa tuon kamalan väkivallan ja varustusten ajan julmista -jäännöksistä. Köydet ja rautalanka-nuorat roikkuvat vedessä; yksi -osa sillasta on keskellä virtaa upotettuna hietaan, kuin suuri -laivanruho; sen kohdalla liehuu punainen lippu varoittamassa -vesimatkalaisia -- ja kaikki roska, jota Seine laahaa mukanaan, -patoutuu tähän, muodostain koko joukon pyörteitä ja pieniä koskia. - -Näyttääpä ikään kuin maakunta olisi pilstoittu ja hävityksen -kauhistus kuvastuisi kaikkialla. Taulun surullista vaikutusta -täydentääksensä on puisto, joka vei sillalle, kadottanut -raitisilmaisuutensa. Kaikki nuo ennen niin tuuheat poppelit ovat -nyt kokonaan matojen vallassa -- puillakin on heidän hävityksensä --- ja ne levittävät alastomat järsityt oksansa, jotka eivät luo -mitään siimestä; ja pitkin tuota pitkää hylättyä ja hyödytöntä -puistikkokujaa liipottelevat nyt kaikkialla vaan suuret vaaleat -perhoset. - -Sillan uudesta rakentamista odottaessa on hankittu lautta -- alus -moinen, jolla kuletetaan ylitse vaunuja hevosineen, työhevosia -auroineen sekä kokonaisia nautakarjoja, jotka ummistavat sameat -silmänsä katsellessaan vettä ja liikuntoa. Eläimet ja ajokalut -anastavat lautan keskustan; näiden ympäri kehäytyvät matkustajat --- maalaisia, koululaisia ja pariisilaisia, jotka kulkevat -kesäasuntojensa ja kaupungin väliä. Nauhoja, huntuja, marhaminnoja, -ruoskia ja ohjia liehuu sekaisin. Seine, joka yli mentäessä vie -nyt niin paljon aikaa, tuntuu toista vertaa leveämmältä, kuin -ennen, ja loitolla tuon pamahutetun silta-rauskan takansa sekä -toisilleen vierasten rantamain välissä, leveää näköpiiri omituisen -surunsekaisella juhlallisuudella. - -Eräänä aamuna olin minä saapunut tavattoman aikaisin lautalle. -Valkamalla ei ollut vielä ketään muuta. Lautturin huone, oikeastaan -vaan eräs vanha, puoleksi hietaan vajonnut rautatienvaunu, oli kiinni -ja kosteudesta hiessä; sisältä kuului lapsen yskiminen. - -"Holoi, lautturi!" - -"Minä tulen, kyll' tulen!" vastasi mies rientäen laahaavin askelin. -Hän oli roteva runkoinen, vielä vallan nuori mies, ennen ammatiltaan -merimies, mutta oli sitten sodan aikana palvellut tykkimiehenä ja -saanut siellä tankistuttavan luuvalon sekä tulikuulan kappaleen -sääreensä ja muotonsa arpia täyteen. Nähdessään minun, hymyili tuo -kunnon mies lausuen: "kyllä nyt on lautalla tilaa tänään." - -Minä olin todellakin yksinäni lautalla; mutta ennenkun lautturi -ennätti hakansa irroittaa, oli jo muitakin meniöitä ehtinyt paikalle. -Ensiksi tuli eräs vehmas kirkassilmäinen maalaisvaimo, menossa -torille, kummallakin käsivarrellaan suuri kori, jotka pitivät -hänen tarpeellisessa tasa-painossa sekä suorana ja pontevana. -Hänen jälkeensä väihkyi sumussa muitakin matkalaisia, joiden äänet -kuuluivat meille jo paljoa ennemmin, kuin he itse ehtivätkään -täydellisesti näkyviin. -- Yksi niistä oli hellä, valittavasti -liikutettu naisääni! - -"Oi herra Chachignot, minä pyydän kauneimmasti, älkää tehkö meitä -onnettomiksi! Näettehän kyllä, että hän työtelee niin paljon kuin -suinkin voi... odottakaa -- antakaa hänelle aikaa... ei hän muuta -pyydäkään!..." - -"Minä olen antanut jo kylläksi aikaa... Mutta nyt siit' on loppu", -vastasi vanhan maalaisukon rämeä, ankara ja taipumaton ääni. "Nyt saa -oikeuden palvelia ryhtyä asiaan. Kyllä hän tietää hänen tehtävänsä... -Holoi, lautturi." - -"Se on tuo vanha ilkeä Chachignot", kuiskasi lautturi puoliääneensä -minulle... "Tänne päin, tänne!" - -Nyt esiytyi sumusta varteva ukko, kuosikkaassa, vaikka karkeassa -päällystakissa sekä ihka uudessa, tavattoman korkeassa silkkihatussa. -Tuo ahavoitunut ja päivettynyt maalainen, jonka känsistyneet kädet -osoittivat raskasta, karkeaa työtä, näytti vielä yksinkertaisemmalta -ja ruskeammalta tuollaisessa herrakasasussa. Tuo itsepintainen otsa, -tuo kiveränenäinen nokka, tuo mutistettu, ilkeyden poimujen ympäröimä -suu, antoi hänelle inhottavan jörön ulkomuodon. - -"No niin! antaa mennä!" mörähti ukko hypätessään lautalle ja hänen -äänensä vapisi kiihtymyksestä. Lautan erotessa rannasta kysyi -maalaisvaimo ukolta: - -"Kenelle te nyt olette noin kovana? isä Chachignot!" - -"Kas! eukko Blancheko se on!... Ah, älä puhu!... voipihan tässä tulla -hulluksi jo vähemmästäkin... No tuolle Maziliers'in joukolle..." -murisi hän kohottaen puserretun nyrkkinsä erästä vähäistä hentoa, -varjomaista olentoa kohden, joka nyyhkien poistui rannalta. - -"Mitä pahaa nuo ihmiset sitten ovat tehneet teille?" - -"He ovat tehneet minulle sen harmin, etteivät ole maksaneet -asunto-vuokraansa koko kolmeen vuosineljännekseen eikä -viinilaskuistaankan äyriäkään, eikä ole vielä mitään toivoa saada -edes pinnistämälläkään heiltä niin ropoakaan niistä!... Mutta -minä olenkin nyt matkalla oikeudenpalvelian luo saadakseni tuosta -roistokunnasta kerrassaan eron!" - -"Mutta hän on kuitenkin kelpo-mies, tuo Mazilier. Hän varmaankaan -ei voi maksaa teille... Niitä on niin monta, jotka sodanaikana -menettivät kaiken, mitä heillä oli." - -Ukko värähti ikäänkuin salaman iskusta ja ärähti: "Hän on aasi!... -Hän olisi voinut ansaita hyvän omaisuuden preussilaisilta, mutta se -raato, ei tahtonut... Siitä hetkestä, kun preussilaiset anastivat -seutumme, sulki hän kapakkansa ja riisui kauppaosoitteensa pois. -Toiset kapakoitsiat, jotka ymmärsivät etunsa, leikkasivat kultaa -kuin puuveitsellä sodanaikana; -- mutta hän, hän mokoma ei myynyt -pennilläkään; ja kaikista pahinta vielä oli se, että tuo tolvana sai -istua putkassa pitkää ajan siitä vaan, ettei hänellä ollut älyä pysyä -edes nahoissaan... Hän on vasikka, se on sanottu, ja se on totta... -'Isänmaa', 'velvollisuus' ja muut tuollaiset!... Mitä ne häneen -kuuluivat? Oliko hänkin, muka, sotilas, hän? Hänen velvollisuutensa -oli myydä viiniä, ja viinaa ostajille; ja silloin olisi hän voinut -maksaa minullekin. -- Mutta kyllä minä opetan sille s--tanalle -toistaiseksi, kuinka 'isänmaisilla' ollaan ja mitä 'velvollisuuksilla -olo' maksaa!" - -Ja vihasta hehkuen väänteleiksi hän avarassa päällystakissaan noilla -kömpelöillä kielastuksilla, joista heti huomaa maanmiehen tottumuksen -vaan lyhyeen takkiin. - -Hänen tätä puhuessaan olivat maalaisvaimon silmät, jotka vastikään -vielä näyttivät niin leppeiltä ja Maziliers'ia niin täydellisesti -sääliviltä, saaneet jäykän, melkein halveksivan katsannon. Hän oli -talonpoikaisrotua hänkin, ja sellaiset tavallisesti huolivat aivan -vähää niistä, jotka hylkäävät minkään voitto-tilaisuuden, vaikkapa se -olisi risti-aatteinenkin. - -"On kuitenkin oikein surkeaa hänen vaimonsa tähden", lausui hän ja -jatkoi vähän epäiltyään: "mutta selvä totuus on sekin, ettei saa -kääntää onnelle selkäänsä."... Ja tästä johti hän suoraan seuraavaan -loppupäätöksen: - -"Te olette oikeassa, vanha isä; jos jollakin on velkaa, niin -täytyyhän hänen se maksaakin!" - -Cachignot jatkoi hymyillen: "Hän on nauta... hän on nauta!..." - -Lautturikin, joka lauttaa kulettaessaan oli kuunnellut heitä, kajosi -nyt keskusteluun: - -"Älkää olko armoton, isä Chachignot... Mitä maksaa vaivaa teille, -mennä oikeuden palvelian luo? Mitä se hyödyttää teitä, tehdä nuo -raukat onnettomiksi? Olkaa armollinen, vielä vähän, koska teillä on -niin hyvät varat!" - -Ukko käännähti kuin kärmeen puremana ja älästi: - -"Minä neuvon sinun pitämään suusi kiinni, sinun, sinä hornan vetelys; -sinäkin olet yksi tuollainen 'isänmaitsia' muukamaks!... Onpa -oikein surkuteltavaa jo ainoastaan kuullakin sitä! Viisi penttua --- eikä penniäkään -- ja sittenkin huvitteleida tähystellen tykkiä -vihollista kohden, tarvitsematta sitä... Ja minä kysyn herralta, minä -(toden totta luulen minä, että tuo lurjus kääntyi tässä minuun!) -mitä on todellakin tuloa mokomasta? Tuo esimerkiksi on saanut -naamansa mäsäksi, kadottanut hyvän paikkansa ja kas nyt -- nyt elää -hän aivan, kuin mustalainen, pienessä viima-tuulisessa luolassaan -lapsineen, jotka nikahtuvat yskään, ja vaimoneen, joka työskentelee -pesulaiturilla itsensä vaivaiseksi. Eikö hän ole nauta, hänkin?" - -Lautturin silmistä vilahti katkera salama, ja arvet koko hänen -tummassa muodossaan kuvastivat syvät, vaaleat vanansa entistä -selvemmin. Mutta hänellä oli niin luja itsensä kieltämys, että hän -voi alla ääneti ja syöntää vihansa lautturi-sauvaansa, jonka hän -työnsi hietaan niin, että se oli katkeamaisillaan. -- Ja parasta se -olikin; sillä yksikin varomaton sana olisi voinut riistää häneltä -nykyisenkin toimensa; sillä hra Chachignot'illa on valtaa. Hän on -kunnallisneuvosten jäsen. - - - - -XV. - -Satu sortuneesta sotilaasta ja kolmesta korpista. - - -[Tämä satu on kirjoitettu jo v. 1872 sen ilmoituksen johdosta -ranskalaisissa virallisissa lehdissä, että silloisen Berlinin, -kolmenkeisarin-kokouksen tarkoitus oli perustaa pysyväinen -puollustus- ja hyökkäysliitto. Kirj. muist.] - -On tappelupäivän ilta. Luonto näyttää vieläkin olevan -kauhistuksissaan noiden kahden sotajoukon yhteentörmäyksestä. -Tykkien polttava hengitys häälyy paksuina rusottavina savu-pilvinä -maisemain yli. Ilma on täynnä hyökyä, kuin meri myrskyn jälkeen. Se -tuntuu vieläkin vapisevan ja hyllyvän päivän hirmuisten ryntäysten -mukaan ja luminen maa, jonka talvilepo on häiritty, on ristin rastin -täynnä tykkivankkuri-pyöräin syviä vakoja ja kuoppia sekä peitettynä -kammottavilla roukkioilla epätoivossa ja kuolemankielissä taistelevia -ihmisiä ja eläimiä. - -Kamala viljelystyö! Lumi-vakoilun on sota kylvänyt surmanviljaansa. -Jo itse noiden harmaiden sotapukukauhtanoiden laskoksissa, rypyissä -ja kierroksissa on jotakin, joka ilmaisee kuolontaistelua. Käsivarret -pistäytyvät ylös täytetyistä haudoista ja jalat kankeina, tönkkinä, -puoleksi maahan vajonneina. - -Vaalein kasvoin päin lyijyn-sinervää taivasta makaa tuolla selällään -nuori sotilas. Hänen kätensä ovat mustat ruudista ja hänen takkinsa -läpitse ammuttu. Hän telmi kuumimmassa tulessa siellä, missä sota -tulisimmin tuiski ja toverinsa luulivat hänen kuolleen, kuu näkivät -hänen kaatuneen. Mutta kuitenkin elää hän ja huutaa apua kaikin -voimin, mitä hänellä enää on jälellä; vaan ainoastaan voivotushuudot -ja kuolonkoraukset vastaavat. - -Vilusta ja tuskista tankistuen, uupuneena tuossa tulikuulain -humistessa ja tykkien salamoidessa sekä koko verisen näytelmän -kaikissa vaihteluissa, ja ikäänkuin sen tyynen ja uuvuttavan -äänettömyyden voittamana, jonka hän tuntee maassa, missä hän makaa -pitkänään, tuntee hän kiusauksen jäädä välinpitämättömänä siihen -- -tulkoon sitten uni tai kuolema. - -Silloin huomaa hän yht'äkkiä tuon puoleksi sulettujen silmäinsä -ylitse kaareutuvan äärettömän näköpiirin reunalla kolme mustaa -pilkkua, jotka suurenevat sikäli, mikäli ne lähenevät. Ne näyttävät -siiviltä -- mustilta siiviltä, jotka liitävät avaruudessa. - -Heti pysähtyvät ne hänen päänsä kohdalle, ja hän näkee kolme korppia -liikkumattomana ikäänkuin killuvan ylhäällä vaaleassa ilmassa -sellaisella tyyneydellä ja vainokkaisuudella, joka on petoeläimelle -niin omituinen, silloin kun se on keksinyt saaliin. - -Tuossa vielä tulesta ja kuulista värisevässä ilmassa muistuttavat -nuo suuret siivet tuskin nähtävine liikuntoineen kolmea liehuvaa -sotaviiriä, joista jokainen on merkitty petolinnun kuvalla. - -"Tähystävätköhän nuo minua?" kysyy tuo kaatunut sotilas -kauhistuksella itsekseen, ja koko hänen ruumiinsa värisee, kun hän -näkee noiden kolmen korpin laskeutuvan kiireesti alas ja asettautuvan -multakasalle lähelle häntä. - -Ne ovat uhkeita lintuja, sanon minä, loistavia ja jalosukuisia! -Ei niin höyhentäkään puutu niiden juhlapuvuista. Ja kuitenkin -elävät ne ihan tappelukenttäin keskessä -- elävätpä itse te'ossa -ainoastaan niissä ja niistä. Mutta samalla kunnioittavatkin ne -niitä läsnäolollaan ainoastaan asianomaisessa etäisyydessä, kaukana -yli-ilmoissa, ampumakannon ulkopuolella eivätkä milloinkaan laskeu -tuosta loistavasta korkeudestaan, ennenkun rykmentit makaavat maassa, -kuolleina ja haavoitettuina kolkossa yhdenvertaisuudessa. - -Itse te'ossa näyttävät ne olevankin korppia omasta arvostaan. Ne -tervehtelevät toisiaan ja keikkailevat toistensa edessä samalla, kun -niiden kiverät kynnet jättävät syviä verijälkiä lumeen. Ja kun he -vihdoinkin ovat täyttäneet kaikki sääntökohteliaisuuden vaatimukset, -asettuvat ne vaakkumaan ja räksättämään kaikessa hiljaisuudessa -keskenään, jättämättä kuitenkaan tuota haavoitettua sotilasta -tuokioksikaan silmistänsä. - -"Arvoisimmat serkkuni", lausuu yksi noista mustista linnuista, "minä -olen kutsunut teidät tänne tuon sortuneen sotilaan johdosta, joka -makaa tuossa edessämme. Hän oli uljas, erinomaisesta rohkeudesta -hehkuva, pieni taistelu-urho, mutta häneltä puuttui tarpeellinen -johtoperäisen ohjelman mukainen varovaisuus. Katsokaapa vaan hänen -läpitse ammuttuja vaatteitaan ja ajatelkaa, minkä määrän latinkia on -maksanut saada hänen maistamaan maata... Korkea arvoiset serkkuni, -hän on ylevä saalis ja jos te tahdotte, niinkuin minä, niin ja'amme -me hänen keskenämme; mutta kuitenkin täytyy meidän viivytellä vähän, -ennenkuin lähestymme häntä; sillä vaikka hän nyt makaakin tuossa -murretuin asein, liikkumattomin käsin ja paljain päin, niin voisi -hän kuitenkin olla vaarallinen, jos hän, vasten luuloamme, jälleen -virkoaisi..." - -Tuo, joka johtaa puhetta, on suurin noista kolmesta ja nuo molemmat -toiset -- vaikka sangen tarkoin kuunnellen hänen esityksiään -- -pysyvät kuitenkin tarpeeksi loitolla hänen terävästä ja kiverästä -nokastaan. - -"Kuitenkin", jatkaa hän, "voimme me jo ennakolta sopia ja'osta. Minä -nielaisen hänen sydämmensä. Se on lämmin ja ylevä sydän, joka voipi -uudistaa minun omanikin." - -Kuuletkos, nuori soturi, mitä he puhuvat!... Eikö todellakaan -sydämmesi syki vilkkaammin? - -Toinen korppi jatkaa: "Minä otan hänen silmänsä. Tuollaisella väellä -tapaa olla suuret, kirkkaat ja elokkaat silmät." - -Pian! avaa silmäsi, nuori soturi, avaa silmäsi, jos niillä enää -mitään näetkään! - -Viimmeinen lisää: "Minä mielin hänen kieltänsä; sillä tuossa rodussa -on se kuitenkin hienoin pala." - -Mutta puhu toki, sinä makaava, karjaise heille kaikin voimisi, että -huolimatta kaikesta siitä verestä, jonka sinä olet menettänyt, on -sinulla kuitenkin vielä kyllä... - -Mutta näyttää siltä, kun olisi hän todellakin kuollut, ja kun -nuo kolme korppia neuvottelunsa päätettyä kuullolla korvin ja -saaliinhimoisin nokin laskehtivat hänen ylitsensä, ei ilmaise hänen -ruumiinsa edes kauhistuksen väristystä. - -Nuori soturi-raukka! Ne voivat tuontien jakaa sinun keskenään -ja riistää sinun jäännöksesi aina takkisi nappeihin asti; sillä -sellaiset linnut ryöstävät kaikki, mikä vaan loistaa heidän -silmiinsä, vaikkapa _se_ viruisikin veressä. - -Hiljaa lähenevät nuo kolme korppia ja rohkein niistä uskaltaa nokata -häntä sormeen. - -Mutta nyt vihdoinkin herää haavoitetussa elämä ja hänen ruumiinsa -läpitse säilähtää äkillinen kauhistuksen väristys. - -"Hän ei ole kuollut!" rääkkivät linnut pelästyksissään ja rientävät -multakasalleen takaisin. - -No, ei! Hän ei olekaan kuollut, tuo nuori sortunut soturi! Katsokaa -vaan, kuinka hän kohottaa päätänsä, samalla kun katkeruus luo hänen -kalpeille kasvoilleen uudistuvan elon vivauksen! Hänen silmänsä -tulistuvat, hänen sieramensa suurenevat. Hänestä tuntuu, kuin olisi -ilma melkoista keveämpi -- kuin voisi hän taas hengittää. - -Valjuna pilkistää illan talvinen auringon-säde yli raasitun kentän, -ja kun hänen silmänsä seuraavat tuota kaihoa auringon laskua, joka -kimaltaa hänelle kuvia toivehikkaan aamun koista, tuntee hän, miten -lumi on sulanut hänen ojennetun kätensä alla, ja miten sen alta -pistäytyy ylös heikko oras, itävän siemenen pieni sirkkalehti. - -O, sinä elinvoiman ihme! Haavoitettu tuntee uudesta elpyneensä. -Tukeutuen molemmin käsin isänmaahansa, kokee hän nousta seisoalleen. -Pakoon valmiina vaanivat nuo kolme petolintua vielä häntä, ja kun ne -näkevät hänen puoli seisoallaan vielä vapisevin liikkein haparoivan -hävinneitä aseitaan, niin lentävät ne pimenevän yön hämärässä yhdessä -tiehensä. Siipien suhina ja nokkain naksutus kuuluu kyllä kauan -ilmasta, mutta _sortunut sotilas on noussut_! - - - - - - -KERTOMUKSIA PARIISIN JA ETELÄ-EUROOPAN KANSAN-ELÄMÄSTÄ. - - - - -I. - -Notario. - - -Yh -- tuollainen sumu!... mutisee tuo kunnon mies tullessaan kadulle. -Hätäisesti nostaa hän kauluksensa ylös, kiinnittää suuhisensa -suunsa eteen ja lähtee hyräellen, allapäin ja kädet takataskuihin -pistettyinä astumaan työhuonettaan kohden. - -Sumua aika-tavalla -- se on toden totta. Kaduilla voipi sentään -jotenkuten; sillä suurissa kaupungeissa ei pysy sumu kauemmin -kuin lumikaan. Katot silpoavat sen siekaleiksi, muuriseinät -imevät sen itseensä; se tunkeutuu huoneisiin heti, kun ovia vaan -avataan sekä saa astimet niljakkaiksi ja käsipuut kosteiksi. -Vaunujen liikunto, jalkalaisten, joilla on niin kiire, ja jotka -ovat niin köyhiä -- kaikki nämä repivät, murtavat ja hajoittavat -sen. Se imeytyy konttoristien kuluneisiin ja ahtaisiin vaatteisiin -sekä puotineitosten sadekappoihin, tunkeutuu heidän hienojen -harso-huntujensa läpitse ja peittää kuin kalvo heidän suuret, -vaksikankaalla verhotut lippaansa. Mutta siellä autioilla -laitureilla, silloilla, pitkin rannikoita, viralla ja ylhäällä Nôtre -Dame'n takana, missä nouseva aurinko luo valoaan, joka muistuttaa -hämärästä yölampusta -- siellä seisoo se raskaana, läpipääsemättömänä -ja liikkumattomana pilvimuurina. - -Mutta kylmästä ja sumusta huolimatta näkyy kysymyksessä oleva mies -menevän laiturilta laiturille tullakseen virkahuoneelleen. Hän olisi -voinut ottaa jonkun toisen tien, mutta virralla näyttää olevan joku -salaperäinen vetovoima häneen. Hänen huvinsa oli luovautua pitkin -sillankäsipuita ja pitkin toimettomain käveliäin kyynnärpäiden -kuluttamia laiturien-kaiteita. Tällä tunnilla ja tässä seudussa ovat -tyhjäntoimittajat harvinaisia. Kuitenkin kohtaa silloin tällöin -jonkun vaimon, joka liinavaate-takka olallaan pysähtyy ja levähtää -kaidepuuta vasten, tai jonkun muun raukan, joka kumarruksissaan -tähystelee vettä synkin kasvoin. Silloin käännähtää mies ja tähystää -uteliaasti heitä, ikäänkuin joku salainen ajatus hänessä asettaisi -nuo ihmiset johonkin yhteyteen virran kanssa. - -Se ei ole tänä aamuna viehättävä, tuo virta. Sumu, joka nousee veden -viristä, näyttää painavan sitä. Nuo jylhät katot epätasaisine ja -nojautuvine savupiippuineen, jotka kuvastelevat ja ristiävät toisiaan -keskellä virran juopaa, näyttävät jonkinlaiselta kamalalta tehtaalta, -jonka tarkoituksena on varustaa Pariisi Seinen syvyydestä -- usvalla. -Mutta kysymyksessä oleva mies ei näytä pitävänkään kaikkea tuota -niinkään sulottomana. Kosteus tunkeuu häneen kaikilta tahoilta, -hänessä ei ole ainoaakaan kuivaa lankaa, mutta kuitenkin käy hän -vihellellen edelleen ja myhäilee tyytyväisenä turpaimensa suojassa. - -Mutta hänellä on ollutkin hyvää aikaa tutustua Seinen sumuihin. Ja -sitä paitsi tietää hän, että, perille päästyään, odottaa häntä pehmeä -nahkakertainen jalkasäkki, hehkuva nuotio humisevassa pesässä sekä -pieni paistinpannu, jossa hän joka aamu valmistaa eineensä. Nämä -ovat pikkuvirkamiehen nautinnoita elämästä -- vankeushuveja moisia, -joita arvostella ei ole tilaisuudessa kutkaan muut, kuin sellaiset -olentoraukat, joiden koko elämä voi mahtua pähkinän kuoreen. - -"Minä en saa unohtaa ostaa itselleni omenoita", sanoo hän tämän -tästäkin itsekseen, viheltää sitten taas ja kiirehtää askeleitaan. - -Laituria -- aina vaan laituria; sitten silta. Viimein pysähtyy hän -Nôtre Dame'n takana. Tässä paikassa saarta on sumu sakeampi kuin -muualla. Se tulee tähän kolmelta taholta, upottaa korkeat tornit -puoliksi ja pakkautuu mutkaan, missä silta tekee käänteen. Täällä -seisahtaa miehemme; hän on paikalla. - -Epäselvästi näkyy muutamia synkkiä haamuja ihmisistä, jotka -istua kyryttävät käytävillä ja näyttävät niin odottavilta; ja -ikäänkuin kävelypaikkain veräjillä ja ravintolain ovilla näkyvät -täälläkin hedelmäkaupusteliain vasut levittävän viehättävät rivinsä -appelsiinia, kyrsiä ja omenoita. - -Oi, mitä oivallisia omenoita! Kuinka raikkaina ja punertavina ne -kimaltavat kastehelmien alta... Yks' toisensa perään katoaa näistä -hänen taskuunsa hymyillessään kaupustajattarelle, joka istuu hytisten -jalat hiilipannulla; sitten avaa hän erään portin sumussa ja menee -yli pienen pihan, jossa seisoo hevonen kärryaseissaan. - -"Jotakin kai meille?" kysyy hän ohitse mennessään. - -"Niin niin, mutta se 'jotakin' on jotakin kuitenkin", vastaa -läpimärkä ajuri. - -Joutuisasti astuu hän silloin virkahuoneesensa. - -Täällä on lämmin, täällä saattaa voida kerrassaan hyvin. Jalkasäkki -on paikallaan. Pieni nojatuolinsa odottaa häntä valoisassa paikassa -aivan lähellä ikkunaa. Sumu, joka killuu, kuin varjostin, ruutuin -edessä, tekee valon suloiseksi ja miellyttäväksi ja kirjalautikolla -kekottavat suuret vehreäniskaiset kirjat säännöllisesti -pystytettyinä. Totta on, että tuskin voipi sattua iloisampaan, -hauskempaan, ja paremmasti hoidettuun virkahuoneesen. Mutta -mikä tuntuu niin kummalliselta, on tuo valuvan veden ääni, joka -ympäröitsee sen joka puolelta, kuin laivan kajuutan. Tuolla alhaalla -loiskii Seine natisten siltapylväitä vasten ja särkee vaahtoisat -aaltonsa saaren nokkaan, jolle rantaroska kosottain kokoontuu. Ja -sisällä itse huoneessa kuuluu ylt'ympäri suojaa taukoamaton solina, --- ääni sellainen, kuin täysinäisiä sankoja tyhjennettäisiin -- -tai taukoamatta kestävästä kurikkapesusta. En tiedä minkätähden -- -mutta tuntuu ainakin kuin läpi-jähmettyvänsä jo ainoastaan tuon -veden-solinan paljaasta kuulemisesta. Tuntee kyllä, että se putoaa -kovaan pohjaan, että se kimmahtaa kivipermantoon, marmori-paasiin, -jotka sitä vielä yhä enemmin jäähdyttävät. - -Mitä alituista pesemistä mahtaa heillä olla puhdistettavana tuossa -eriskummaisessa huoneessa. Ja kun taas solina hetkittäin taukoaa, -kuuluu sisempää taukoamaton tippuminen, tippa tipalta, kuten -suoja-ilmalla tai rankkasateella. Näyttää siis siltä, kun sumu, -pakkauduttuaan katoille ja seinille, sulaisi nyt pesänlämmössä ja -irtautuisi pisaroina. - -Mutta miehemme ei huoli siitä. Hän antautuu ihan kokonaan -omenoihinsa, jotka alkavat nyt piipittää paistinpannussa ja -levittävät vienon karamelli-hajun, ja tämä kaunis sointu ehkäisee -hänen kuulemasta tuota yksitoikkoista ääntä, tuota kamalaa veden -nokkumista. - -"Kaikki on järjestyksessä, herra notario!" sanoo muuan käheä ääni -eräästä sisemmästä suojasta. Hän heittää silmäyksen omenoihinsa ja -menee kaipauksen huokauksella. - -Mihin menee hän? - -Tuosta silmänräpäykseksi avatusta ovesta tunkeutuu sisään kylmä -ilmaviima, joka levittää ruovokan ja suon vastakkaista hajua ja -väilähtäen haamuttaa ikäänkuin aavemaailma kuluneita, köysille -ripustettuja resuja, mekkoja, paitoja ja karttuunavaatteita, jotka -roikkuvat hijoistaan pitkinä ja -- nokkuvat, tippuvat. - -Se on tehty! Hän tulee takaisin. Hän asettaa pöydälle useita -läpimärkiä esineitä ja kääntyy vilustuneena tulen luo lämmittämään -punaisiksi kohmistuneita käsiään. - -"Täytyy siis olla kerrassaan pää pyörällä, että -- sellaisessa -ilmassa..." mutisee hän hytisten. -- "Mikä heitä vaivaa?" - -Ja kun hän on tullut kyllin lämpimäksi ja sokeri alkaa muodostaa -helmiä omenan ympärillä, istahtuu hän einehtimään pöytiönsä kulmalla. -Syödessään lyö hän yhden kirjoistaan auki ja selailee sitä nähtävällä -mielihyvällä. Mutta sepä onkin hyvin hoidettu, tuo iso kirja! Rivit -niin suorat, alkukirjoitukset sinisellä lakilla, kimallus kultajauhoa -yli kaiken, imupaperi joka sivulla, kaikki todistaa ihmeteltävää -järjestystä ja huolta. - -Näyttää siltä, kun raha-asiat kävisivät reimasti. Tuolla -kunnon miehellä on sama tyytyväinen katsanto, kuin kassöörillä -tarkastaissaan hyvin suoritettua kirjanpäätöstä. - -Kun hän mielihyvissään kääntelee kirjan lehtiä, aukeaa sivusuojan -ovi, sisääntunkevan väkijoukon astunta kuuluu; ne puhuvat, mutta -puoli-ääneensä, niinkuin kirkossa. - -"Oi! -- niin nuori!... niin kaunis!... voi raukkaa!" Tungehditaan, -kuiskaillaan. - -Mutta mitä se häntä liikuttaa, jos toinen onkin nuori. Kun hän on -suorittanut omenansa, asettelee hän eteensä ne esineet, jotka hän -äsken toi sisään. Sormistin täynnä jauhetta; lompakko sisältävä yhden -sous'in; pienet ruostuneet sakset, niin ruostuneet, että niitä ei -milloinkaan, ei enää koskaan voi käyttää; työntekiättären vastakirja -yhteen-tahmistunein lehdin; rähjäinen, puoleksi kulunut kirje, josta -voipi lukea ainoastaan yksinäisiä sanoja: "Lapsi... ei ollenkaan -rahaa... maksupäivä..." - -Notario nytkähyttää hartioitaan, ikäänkuin ajattelisi hän: - -"Taas tuo vanha juttu." - -Sitten ottaa hän kynän, puhaltaa huolellisesti pois leivänmuruset, -jotka ovat kirjalle pudonneet, liikahuttaa kätensä mukavampaan -asentoon ja kirjoittaa sitten kauneimmalla ja selkeimmällä -käsialallaan nimen, joka oli vastakirjassa: - -_Féline Bameau. Hopeansilittäjätär, 17 vuotias_. - - - - -II. - -Apina. - - -Lauvantai, palkanmaksu-ilta; sunnuntai ja vapaus jo tulossa. Pitkin -koko esikaupunkia huuto, karjunta ja kapakka-ovien pauke. Tämän -työläisparven seassa, joka tulvii käytävällä ja seuraa tuon suuren -viertotien myödännettä, rientää myöskin kiireesti pieni varjomainen -olento ihan vastakkaiseen suuntaan etukaupunkiin päin. Verhottuna -huiviin, joka on liian pieni, ja kuihtunein kasvoin, jotka esiytyvät -hatusta, joka on liian suuri, näyttää hän aivan onnettomalta, hävyn -rasittamalta ja perin rauhattomalta. - -Mihin menee hän? Mitä etsii hän? - -Hänen kiirehtivässä käynnissään, hänen tuijottelevassa katsannossaan, -joka näytti tahtovan rientää e'espäin vielä kiireimmin, kuin hän -itse, kuvastuu tuo tuskallinen ajatus: "kunhan vaan ennätän aikanaan -paikalle!"... Hänen tiellään käännähtävät kaikki taaksepäin ja -hymyilevät pilkkaellen. He tuntevat hänen kaikki nuo työläiset ja -heittävät hänelle ohimennessään pilkkasanan hänen rumuudestaan. -"Ei, kas vaan! Apina!... Valentinin apina, joka kulkee miestänsä -haeskellen!" Ja he ärsyttävät häntä: "Khää... khää... löytyy, ei -löydy..." Kuuntelematta näitä rientää lieputtaa hän väsyneenä ja -läähättäin; sillä katu, joka käy ylöspäin aina rintavarustuksille -asti, on raskas käydä. - -Vihdoinkin on hän perillä. Se on kaikista loitoimmalla -etukaupungissa, eräässä viimeisten puistokatujen kulmassa. Suuri -tehdas... Ollaan juuri sulkemaisillaan puotit. Kaasu, koneesta -päästettynä, ryntää pitkin palokatua samallaisella tohinalla ja -vinkunalla, kuin höyryveturi pidättäissään. Vähän savua tupruaa -vielä noista korkeista torneista ja se lämmin ilma, joka häälyy -noiden ihmis-tyhjäin rakennusten ympäri, tuntuu juuri kuin olisi se -tuon äsken lopetetun työn läähätys. Kaikki on sammutettu. Yks'ainoa -pieni valo loistaa enää alakerroksessa erään ristikon takaa: se on -kassöörin lamppu. Juuri vaimon tullessa sammutettiin sekin. Siis, -liian myöhään! Palkkainmaksu on päättynyt... Mitä hänen nyt on -tehtävä? Mistä pitäisi hänen nyt etsimän miestään pelastaakseen hänen -viikkopalkkansa ja estääkseen hänen juomasta?... Rahat olisivat niin -polttavaan tarpeesen kotona! Lapsilla ei ole sukkia, ei kenkiä. -Leipuri on maksamatta... Hän vaipuu alas suistokivelle ja tuijottaa -tyhjään yöhön voimatta paikaltaan liikahtaa. - -Etukaupungin kapakat tulvivat valosta ja melusta. Kaikki elämä -noista äänettömistä tehtaista on vetäytynyt niihin. Likaisten -ikkunain läpitse, joihin pullo-rivit heijastavat valheelliset -värinsä, absintin myrkyllisen vehreän, liköörin ruusu-punan ja -Danzigin-paloviinan kultaruskon, kuuluu rähinä, laulu ja lasien -kilinä kau'as kadulle, sekaantuen työstä vielä mustien käsien -kauppapöydälle heittämäin rahojen kilinään --. - -Kyynärpäät puutuvat pöytää vasten väsymyksen tylsyttävästä painosta, -ja epäterveellisessä kapakkalämmössä unhottavat kaikki nuo raukat, -ettei kotona vilusta värisevillä vaimoilla ja lapsilla ole puita, -eikä... - -Näiden matalain ikkunain edessä, jotka ovat ainoat valoa kimaltavat -pilkut koko tällä autiolla kadulla, horjuskelee pieni varjo sinne -tänne... Etsi, etsi, kurja apina-raukka!... Hän käy kapakalta -kapakalle, kumartuu ikkunaa vastaan, pyhkeää huivillaan jonkun -ruudun kulman, tuijottaa sisään, poistuu uudestaan ja käy edelleen, -aina yhtä levottomana, yhtä kuumeentapaisena... Yht'äkkiä värähtää -hän, hän keksii etsikkonsa... Hänen Valentininsa on siellä, ihan -hänen edessään. Ja oikein aika pohattana, sanon minä! Sorea -vartaloisena valkoisessa mekossaan, pöyhkeä kähärästä tukastaan -ja uhkeasta työmies-ryhdistään, seisoo hän möhisevän parven -keskellä. Hänen ympärilleen keräydytään, häntä kuunnellaan... Hän -puhuu niin hyvin ja sitäpaitsi juuri hän maksaa koko kemut... -Sillä välin seisoo apina-raukka tuolla ulkona ja värisee, kasvot -painettuna ikkunaruutuun, johon hänenkin juopponsa, pulloilla ja -laseilla täytetystä sekä hauskoilla naamoilla ympäröidystä pöydästä -kaasuvalossa kuvastuu. - -Vaipuneena näihin päättymättömiin kapakkakeskusteluihin, jotka -uudistetaan joka maljalle ja ovat älylle melkein yhtä vaaralliset -kuin tuo väärennetty viinikin, ei mies huomaa tuota pientä vaaleaa, -kuihtunutta muotoa, joka tekee hänelle vihjauksia ruudun takana, eikä -noita epätoivoisia silmiä, jotka etsivät hänen... Hän puolestaan ei -uskalla käydä sisään. Tulla ja etsiä hänen täältä toveriensa joukosta -olisi häväistys miehelle... "Jospahan olisin kaunis, niin voisihan se -käydä joten kuten, mutta niin ruma kuin olen!..." - -Ja kuitenkin kuinka kaunis ja miellyttävä hän oli, kun he noin -kymmenkunta vuotta sitten tekivät tuttavuutta. Joka aamu, kun hän -meni töilleen, kohtasi hän hänen matkalla omille toimilleen, köyhänä -ja nöyränä; kielaana, kuin kaikki tässä kummallisessa Pariisissa, -jossa myydään kukkia ja nauhoja pimeimmissäkin porttikäytävissä. He -rakastuivat toisiinsa, kun heidän silmäyksensä ensikerran sattuivat -yhteen; mutta kun heillä ei ollut mitään varoja, täytyi heidän -odottaa kovin kauan, ennenkun voivat yhdistyä. - -Viimmein lahjoitti pojan äiti patjan sängystään ja tytön äiti samoin -toisen; ja kun tyttö oli kaikille tovereilleen sangen rakas, niin -toimittivat he hänelle pienen keräyksen, ja niin oli heidän pieni -kotinsa valmis. - -Muutamalta ystävältä lainatussa morsiuspuvussa ja eräältä -hius-kihertäjältä vuokratussa hunnussa kävi hän sulhasensa kanssa -jalkaisin vihille. Kirkossa täytyi heidän odottaa, kunnes eräs -paraillaan kestävä kuolinmessu päättyi, kaupungin-hallituksessa -taas, kunnes rikkaammat parikunnat olivat ensiksi saaneet asiansa -suoritetuiksi... Kun kaikki oli tehty, vei hän hänen etukaupungin -ulkokulmalle pieneen puolityhjään, hauskuuttomaan suojaan erään -pitkän solan perällä, jota kahden puolen reunusti rivi muita -likaisia kammioita, joista kuului meteli ja tora. Jo tämä taisi -herättää inhoa uuteen kotiin! Eikä heidän onnensa kestänytkään -kau'an. Eläen juomarien seurassa rupesi Valentiinikin juomaan. Nuori -vaimo näki toisten vaimojen itkevän ja kadotti heti rohkeutensa. -Kun miehensä oli kapakassa, vietti hän kaiken aikansa naapurien -luona veltostuneena ja alakuloisena loppumattomilla valitusvirsillä -tuudittain sylissään olevaa lastaan. Näin käyden tuli hän vihdoin -niin rumaksi ja sai yöpajoista tuon inhottavan haukkumisen: apina. - -Alinomaan horjuu tuo pieni varjo edestakaisin ikkunain edessä. Hän -astuskelee hitaasti pitkin likaista käytävää ja yskii kovaa, kuivaa -yskää; sillä ilta on sateinen ja kylmä... Kuinka kauan täytyy hänen -vielä odottaa? Kolme neljä kertaa on hän jo tarttunut avaimeen, mutta -aina uskaltamatta avata. - -Mutta muisto kotona olevista nälkäisistä lapsista rohkaisee -hänen viimein. Hän astuu sisään... mutta tuskin on hän päässyt -yli kynnyksen, kun jo myrskyävä ivanauru remahtaa vastaansa: -"Valentin -- apinasi tulee!" Ja ruma hän todella olikin, seisoen -tuossa ympärilleen tipahtelevissa rääsyissään, kaiken odotuksen ja -väsymyksen kalpeus poskillaan. - -"Valentin, katso apinaa!" Vapisten ja neuvotonna seisoo onneton -vaimoparka tuossa liikahtamatta, "Mitä! Hän on uskaltanut tulla -aina tänne asti ja häiritsemään häntä -- masentamaan häntä hänen -toveriensa nähden... mutta odotas, saapipa hän nähdä..." Ja hirmuisin -nyrkein ryntää Valentin häntä vastaan. Ivatulvan rähistäessä -pelastaa onneton itsensä paolla. Mies seuraa ovesta perässä, hyppää -muutamia harppauksia ja saavuttaa hänen kadun-kulmassa... Synkkä yö -ylt'ympärinsä... ei ketään ohitsekulkevaa... apina kurja! - -Mutta ei! Loitolla tovereistaan ei pariisilainen työläinen ole paha. -Yksinään, silmä silmää vastaan hänen kanssansa, seisoo Valentin -täällä heikkona, nöyränä, melkeinpä katuvaisena. Nyt käyvät he -käsikädessä edelleen ja heidän poistuessaan kuuluu vaimon ääni -synkässä yössä katkerana, valittavana ja kyyneleistä käheänä... -Apinan vuoro on siis tullut. - - - - -III. - -Tutkinto-oikeuden esikossa. - - -En tiedä onko se tottumattomuudesta, vai minkä tähden en minä -milloinkaan ole voinut astua Oikeuspalatsiin tuntematta erityistä -vastenmielisyyttä, jotakin selittämätöntä sydämentuskaa. Nuo -ristikot, nuo suuret rakennukset, nuo kivi-astimet, jotka ovat niin -leveät, että jokainen, joka niitä astuu, tuntee itsensä hylätyksi -ainoastaan oman ahdistuksensa syleilyyn; rakennuksen muinaisuus, -kellon lyönnin surullinen sointu, ikkuna-aukkojen korkeus ja syvyys -sekä vielä virran sumu ja kosteus, joka imeytyy noihin veden reunasta -kohoaviin muureihin. Kaikki tämä johdattaa mieleen jonkinlaisen -vankeuden esima'un. Saleissa saadaan samallainen tunne-vaikutus ja -vielä vahvistettuna niiden esineiden omituisuuksilla, joita silmä -näissä kohtaa: nuo pitkät mustat vaatteukset, jotka jo itsessään -muodostavat juhlallisia ja syyttäviä muotoja, nuo asiakirjat, nuo -ijankaikkiset paperit, joita on kosottain kaikkialla, pöydillä, -kaapeissa ja asianomaisten kainaloissa hirveät, uhkuvat pinkat. - -Äänettöminä ja salaperäisinä kojottavat täällä suuret viheriäiset -ovet, jotka avattaissa päästävät ulos joko ankarasti tai -itkunhellästi lausutuita katkonaisia sanoja ja vilahuttavat haihtuvia -haamahduksia pitkistä penkeistä, kokonaisista mustista lakkiriveistä -sekä siellä täällä kumartuneista suurista kristuskuvista. Kiväärin -perät kolisevat kivipermantoon; holvit vapisevat sisään ja ulos -vyöryvien vaunujen kamalasta jyrinästä. -- Kaikki nämä epäsoinnut -yhdistyvät ja muodostavat ikäänkuin läähätyksen, jonkullaisen -hengitystavan tuolle työskentelevälle oikeuskoneelle. Ja kun tämän -hirveän koneen kuulee käyvän, niin tuntee ikäänkuin jonkullaisen -kutistumisen eli pienentymisen halun pelosta joutuvansa, vaikkapa -vaan yhdestä ainoasta hiuksestakin, kiinni sen kamalaan konehistoon; -sillä tietty on, kuinka jämäkkä, kuinka tahriva ja kuinka -vastenmielinen se on päästämään saalistansa. - -Kaikki tämä kuvasteli mielessäni, kun minä muuanna aamuna menin -etsimään erästä tutkintotuomaria, jolle minä tahdoin puollustaa -muutamaa köyhää poloista. Todistus-sali, jossa minä odotin, oli -kansaa täynnä. Täällä näkyi vartioita, kirjureita lasi-seinän -takana toimessaan kirjoitellen asiapapereitaan, haastetuita -henkilöitä, jotka jo ennakolta kuiskivat, mitä he aikovat todistaa, -naisia kansasta, yhtä tunteikkaita kuin osanottavaisiakin, jotka -juttelivat vartioille koko elämäkertansa päästäksensä vihdoin -siihenkin asiaan, mikä heidät oli oikeuteen saattanut. Lähellä minua -johdatti avonainen ovi tutkintosalin esikko-käytävään -- synkkä -käytävä, joka vei -- ken ties mihin! -- ehkäpä aina mestauspölkylle, -ja josta epäluulonalaiset tulevat ulos syytettyinä. Muutamat -niistä onnettomista, jotka sinne tuotiin vartio-astimia, istua -huojuttelivat jo raheilla odottaessaan sisään huutoa oikeuteen, -- -ja tässä "Bagnon'in" etusalissa kuulin minä erään rakkaus-haastelon, -oikein etukaupunkilaisen luontoisrunoelman, yhtä kiihkeän, mutta -kiinnittävämmän, kuin ne, joita näyttämöä varten runoillaan. Niin, -tässä hämärässä tyyssijassa, johon niin monenlaiset rikolliset ovat -sekä muistoistaan ja pelostaan, että varovaisuudestaan, toivoistaan -ja raivostaan puhaltaneet jotakin, olen minä nähnyt kahden olennon -rakastavan toistansa ja hymyilevän toisilleen; ja vaikka tämä rakkaus -oli niin yksinkertainen, tämä hymyily niin kuihtunut, täytyi tuon -vanhan käytävän varmaankin kummastua tästä yhtä paljon, kuin joku -Pariisin pimeä ja likainen soppikatu kummastelisi, jos kuulisi -tunturikyyhkyisen kuhertelevan komeroissaan. - -Hervottomassa, melkein tunnottomassa asennossa istui muuan -nuori tyttö erään rahin kulmalla, hiljaisena ja tyynenä, kuin -työläinen, joka odottaa palkkaansa. Hän oli tuossa surullisessa -Saint-Lazare-puvussa tervein ulkomuodoin ja levollisin mielin, joka -vankeudessakin oli kaikista hänen elämänsä kokemuksista ollut paras. -Vartia, joka pysyi hänen vieressään, näytti suosivan häntä, ja he -haastelivat sekä nauroivat keskenään häädetyllä äänellä. Käytävän -toisessa päässä ihan pimennossa istui tämän Chloe'n sydämen-rakkain. -Tyttö ei nähnyt häntä alussa, mutta kun hauen silmänsä tottuivat -hämärään, huomasi hän hänen ja huudahti hämmästyksestä säpsähtäen: -"Ei! Ka'! Se on Pignou - Hè Pignou!..." - -Vartia ehkäisi häntä. Se on nimen-omaan säädetty, ett'ei saa antaa -syytettyjen haastella keskenään. - -"Oi, rakkaani, minä pyydän, ainoastaan yhden sanan!" lausui hän ja -kumartui pitkälle käytävään. - -Mutta vartia pysyi taipumattomana: "Ei... ei, se ei käy laatuun... -Mutta jos teillä on jotakin sanottavaa hänelle, niin sanokaa minulle, -kyllä minä esitän sen hänelle." Nyt syntyi vartian välityksellä pieni -keskustelu tytön ja hänen Pignou'nsa kesken. - -Huomattavalla liikutuksella, mutta huolimatta ympäristöstään, alkoi -hän: - -"Sanokaa, sanokaa oikein, että minä en milloinkaan ole rakastanut -ketään toista niin, kuin häntä, ja etten minä vastakaan koko -elämässäni rakasta ketään muuta!" - -Vartia astui pari askelta käytävässä ja otti tuon aivan erinomaisen -suuren hyväntahtoisuutensa vastapainoksi kaksinkertaista arvokkaamman -äänen, lausuen: "Hän sanoo, että hän ei ole milloinkaan rakastanut -eikä vielä vastakaan rakasta ketään toista kuin teitä!" - -Minä kuulin jonkullaista röhkimistä ja sekavaa änkyttämistä, joka -oli olevanaan Pignou'n vastaus; sitten palasi vartia juhlallisesti -takaisin penkilleen. - -"-- -- Mi' mi' mitä hän sanoi?" kysyi lapsi tuskallisesti, ja kun -vastaus viipyi, uudisti hän kiihkeästi: "Saas nähdä! mitä hän vastaa? --- Puhuiko hän kauniisti?" - -"Hän sanoi olevansa kovin onneton." - -Hetken valloittamana sekä meluisaan ja puheliaaseen katu-elämään -tottuneena tokaisi hän yhtäkkiä aivan ääneensä: "Älä sure, -ystäväni... kirkkaat päivät tulevat taas!" ja tuossa vielä -hentoisassa äänessä ilmautui melkein äitillisen hellyyden -vaikutus. Tässä tunnettiin kansan nainen, hänen huolensa ja hänen -kärsivällisyytensä, kuin potkitun koiran. - -Käytävän perältä vastasi Pignou'n viinankäheä, soinnuton ja ikäänkuin -paahtunut ääni: "Lorua! Iloiset päivät!... Minä saan varmaankin minun -viisi vuotta, minä..." Se herra tunsi asiansa. - -Vartiat huusivat; "Vait'... Ääneti!" mutta se oli myöhäistä. - -Eräs ovi aukesi ja itse tuomari esiytyi kynnykselle. - -Tavallinen samettinuti, harmahtava poskiparta, ohuet kovat -huulet, katsanto tutkiva, epäilevä, ei aivan syvällinen -- oikein -tutkintotuomarin perikuva, sellainen, joka aina luulee näkevänsä -rikollisen silmäinsä edessä, samoin kuin eräät hulluinhuonelääkärit, -jotka näkevät hupsuja kaikkialla. Kysymyksessä olevalla herralla oli -sitäpaitsi aivan erityinen tapansa katsoa toista niin polttavasti, -niin solvaavasti, että siinä tunsi itsensä rikolliseksi, vaikk'ei -ollut mitään pahaa tehnytkään. Yhdellä ainoalla silmäyksellä -säikäytti hän koko käytävän. - -"Mitä tämä rähinä merkitsee?... Tehkää tehtävänne!" mörähti hän -vartioille ja tempasi oven kiinni. - -Punehtuen ja suutuksissaan katseli vartia, joka oli muistutukseen -syyllinen, ympärilleen etsien jotakin, johon voisi vihansa iskeä. -Mutta tyttö ei virkkanut sanaakaan ja Pignou istui liikahtamatta; -vaan het' kun hän huomasi minun seisovan salin ovella, värnähti hän -käsivarteeni, heilahutti minun ympärinsä ja ärähti: "P--rujako te -täällä seisotte töllistelemässä?" - -Se oli pääsy-maksu, jonka sain suorittaa siitä, että olin kuullut -tuon pienen etukaupunki-näytelmän. - - - - -IV. - -Valokuvaaja. - - -Kun he näyttivät olevan vähävaraista väkeä ja heidän talouskalustonsa -mahtui yhteen käsikärryyn, niin oli isäntä vaatinut vuokran jo -etukäteen, vuokran, joka, jos se olisi laskettu sen kosteusmäärän -mukaan, joka ilmaiseksi seurasi asuntoa, niin olisi se ollut melkeä. -Se huone, johon he muuttivat, oli nimittäin aivan uusi ja sijaitsi -eräällä tuollaisella suurella puistokadulla, joiden varsilla -huoneriviä katkaisee tämän tästäkin kaikenlaisilla ilmoituksilla -ja osoituksilla täytetty laipio. Öljymaalin haju noissa kolmessa -valoisassa suojassa, joihin viisi-astimiset portaat veivät, -teki seinäin alastomuuden yhä tuntuvammaksi. Täällä oli ensiksi -melonipenkistä muistuttava valokuvaustoimisto lasiseinineen ja -saksalaiskamiini-uunineen, joka oli yhtä kylmä kuin mustakin, kun ei -uskalleta sytyttää pientä jo ladottua kivihiilinuotiota, ennenkuin -kuvauttajia tulee. Ympäri seiniä rippuu perheen valokuvia, isä, -äiti ja kolme lasta, istuvina, seisovina, yksinään ja yhdistettyinä -sekä kaikissa mahdollisissa asennoissa ja suuruuksissa; lisäksi -vielä muutamia muistomerkillisiä esineitä sekä pari maisemataulua, -kaikki suurimmaksi osaksi viertyneitä ja vaalenneita. Kaikki näinä -olivat jäännöksiä siltä ajalta, jolloin he olivat varakkaita ja isä -teki valokuvia vaan huvikseen. Mutta nyt, kun heidän hyvinvointinsa -on kukistunut eikä muutakaan ammattia tarjoudu, kokee hän luoda -tulevaisuutensa valokuvaajana. - -Kuvauslaitos, jota lapset ympäröivät pelolla ja kummastuksella, on -saanut kunnia-sijan keskellä toimistoa ja näyttää uusine kiiltävine -vaskiheloineen ja suurine mykevine lasineen vetäneen puoleensa -kaiken, mikä tässä pienessä asunnossa on loistoa ja komeutta. Koko -muu talouskalusto on vanha, kulunut, ränstynyt ja päälliseksi vielä -peräti vähäinen! Äitillä on viertynyt musta silkkihame ja kappale -harsoa päässään, siis puku saman tapainen, jollaista naiskassöörit -käyttävät puoteissa, joissa käy vähän ostajia. Mutta isä, se on -jotakin toista, se! Hänen on täytynyt hankkia itselleen kauniin -taiteilia-nupan ja samettitakin tehdäkseen kuvauttajiinsa paremman -vaikutuksen; ja tässä sirossa asussaan näyttää hän korkein, -kuutamovaalein ja mielikuvituksista loistavin otsin sekä sävyisin -silmin aivan yhtä uudenuutukaiselta, kuin hänen kuvauslaitoksensakin. -Ja kuinka hän hopakoitsee tuo kunnon mies, kuinka syvästi hän -antautuu asiaansa! Teidän pitäisi vaan kuulla hänen varoittavan -lapsiaan: "Älkää millään muotoa menkö pimeään kamariin!"... Pimeä -kamari! Voisipa melkein luulla puhuttavan pythialaisen noita-akan -luolasta... Sisällisesti on tuo alkava valokuvaaja-raukka -kuitenkin kovin levoton. Kun hän oli maksanut vuokransa sekä puut -ja kivihiilet, niin ei ollut perheen kassassa enää penniäkään -jälellä. Ja otaksukaammepa nyt, ett'ei yksi ainoakaan kuvauttaja -astuisi ylös noita viisikkoportaita, että lasikaappi tuolla -alhaalla porttipielessä ei houkuttelisi ainoatakaan ohitsekäyvää -sisään -- niin mitä söisivät pienokaiset illallisekseen... Mutta! -Herra valmistaa uhrin! -- Muutto on suoritettu. Ei ole enää mitään -järjestämistä, ei pyyhkimistä ei kirkastamista. Kaikki riippuu nyt -vaan ohitsekulkioista. - -Minuutit kuluvat tuskallisessa odotuksessa. Isä, äiti ja pienokaiset -seisovat kaikki ulkona parvekkeella vaanimassa. Sepä olisi hirveän -kummallista, jos niin monen ohitse kulkiaan joukossa ei olisi -ainoatakaan kuvauttajaa... Mutta ei! Joukko toisensa perästä tulee -ja menee käytävällä. Kukaan ei pysähdy... No, vait'! Tuolla tulee -muuan herra ja lähestyy kaappia. Hän silmäilee kuvia toista toisensa -perään; hän näyttää tyytyväiseltä -- hän tulee varmaankin ylös. -Ihastuksissaan pyytävät lapset jo virittää pesän. "Odottakaa vielä -vähän", vastaa äiti varovaisesti. Ja kuinka viisaasti hän tekikään! -Herra jatkaa matkaansa katuteikkarin täydellä huolettomuudella. -Kello lyö yksi, lyö kaksi. Päivä himmenee. Suuria pilviä keräytyy -taivaalle. Mutta täällä näin ylhällä voisi vielä kyllä ottaa -oivallisia näytekuvia. Mutta mitä siitä, kun ainoatakaan tilaajaa -ei kumminkaan tule. Joka silmänräpäys luullaan kuuluvan tai näkyvän -jotakin miellyttävää: joku ohitsekulkia pysähtyy, mutta vaan -minuutiksi -- jotkut askeleet kuuluvat ovella, mutta rientävät heti -matkaansa. Kerta kuitenkin soitetaan ovikelloa todella. Mutta tulia -kysyy vaan erästä toista vuokra-asukasta. Kasvot alkavat surustua ja -silmät kostua. - -"Mutta nyt ei ole ikipäivinään oikein asiat..." virkahtaa viimein -isä. "Varmaankin on koko lasikaappimme varastettu pois... käykääpäs -alhaalla katsomassa, lapseni!" Muutaman minuutin kuluttua tulevat -lapset ylös aivan hämillään. Lasikaappi on kyllä eheänä paikallaan; -mutta se voisi aivan yhtä hyvästi olla poissakin; kun ei kumminkaan -yksikään ihminen piittaa siitä. - -Sitäpaitsi... kas kuinka sataa! Niin todella. Sadepisarat rapistavat -lasiseinää ärsyttävällä äänellä. Puistikko kihisee sateenvarjoista -mustana. Käydään sisään ja suletaan lasiovi. Lapsia viluttaa, -mutta ei uskalleta sytyttää kamiinassa viimeistä nuotiota. Yleinen -hämmästys. Isä kävelee edestakaisin kovasti puserretuin nyrkein. -Äiti on mennyt toiseen suojaan salatakseen itkuaan... Mutta -pienokaisista muuan, joka eräässä sadekuuron välissä on pistäynyt -ulos parvekkeelle, koputtaa yhtäkkiä iloisesti ruutuun huudahtaen: -"Isä! isä! tuolla alhaalla seisoo joku tarkastellen lasikaappia." - -Lapsi on nähnyt oikein. Toden totta seisookin siellä muuan -ylevännäköinen vallasnainen. Hän tarkastelee mallikuvia tuokion, -arvelee, katsahtaa ylöspäin... Oi, Jospa kaikki ne silmäparit, -jotka tuolta ylhäältä tuijottavat häneen, olisivat hiemankin -magneetivoimaisia, kuinka törmäisikään nainen ylös portaita heihin -neljään!... - -Viimein tekee hän päätöksensä. Hän käy sisään, nousee ylös ja -koputtaa ovelle. Joutuun tulitikku sytykkeihin ja lapset sisimpään -kammioon. Ja kun isä asettaa nuppaansa, rientää äiti ovelle ja -avaa sen liikutettuna ja hymyillen vanhan silkkihameensa hänen -monikertaisista nyykkäyksistään ujosti kohistessa. - -"Niin, rouvaseni, niin, se on täällä, aivan oikein." Tulokasta -hemmoitellaan ja hän asetetaan kuvan-ottoasentoon. Hän on eräs -nainen, "etelästä", hieman kielekäs, mutta sangen kohtelias eikä -ollenkaan ujo sivukuvastaan. Ensimäinen näytekuva onnistuu huonosti. -No sama! Otetaan uusi. Sehän on pieni asia. - -Muuttumattoman tyynellä mielellä asettaa "nainen etelästä" -kyynärpäänsä takaisin pöydälle ja leukansa kämmenelleen. Kun -valokuvaaja huolellisesti järjestelee hänen hameensa laskoksia ja -hattunsa nauhoja kuuluu puoleksi hillittyjä naurun-tyrskäyksiä -lasiovelta. Lapset ovat ryntänneet katsomaan, miten isä pistää -päänsä kuvauslaitoksen viheriäisen verhon alle, seisoen siinä -liikkumattomana yksin ainoin suurin loistavin silmin, niinkuin -peto Ilmestyskirjassa. Kun he tulevat suuriksi, rupeavat hekin -valokuvaajiksi kaikki! - -Viimeinkin onnistunut näytekuva, jonka valmistaja esiyttää tilaajalle -riemuiten ja hiestä valuen. Nainen tuntee selvästi tummat kasvonsa -tuolla valkoisella pohjalla, tilaa tusinan, maksaa etukäteen ja -poistuu vallan tyytyväisenä... - -Hän on mennyt, ovi on sulettu. Eläköön ilo! Lapset vapautetaan ja he -hyppelevät voitonhyppyä kuvauslaitoksen ympärillä. Isä ensimäisestä -tilauksestaan aivan liikutettuna, pyhkeää majestetillisesti otsaansa; -äiti, joka huomaa ajan rientävän, kiiruhtaa ulos hankkimaan ruokaa --- sangen hieno pikku-päivällinen tämän ensimäisen päivän kunniaksi -uudessa kodissa -- ja sitten, sillä järjestys täytyy olla kaikissa; -suuren vehriäniskaisen päiväkirjan, johon kauniilla käsialalla -kirjoitetaan tämän ensimäisen tilauksen päivä, "eteläisnaisen" nimi -sekä saatu tulos: 12 frankkia! - -Totuuden kunniaksi täytyy tunnustaa, että -- kiitos olkoon piirakalle -höysteineen, joka oli koko "muuttajais-puuro", ja kiitos olkoon -pienelle poltin-aine-varastolle, sokerille ja kynttilöille -- -menot olivat täsmälleen yhtä suuret kuin tulotkin. Mutta sehän on -kaikessa kokonaisuudessaan vaan pieni asia. Kun tänään ensimäisenä -ja vielä pääasialliseksi sateisena päivänä, on saatu 12 frankkia, -niin mitä sitten huomenna saadaankaan. Ilta solui tulevaisuuden -ohjelmia laadittaissa kuin unelma. Ja te ette voi milloinkaan uskoa, -mitkä poutapilviin ulottuvat ilmalinnat voivat mahtua pieneen -kolmisuojaiseen asuntoon viisi tikkamittaa ylempänä katua!... - -Seuraavana päivänä maanmainio sää, mutta ei yhtään tilaajaa. Ei -ainoatakaan kuvauttajaa koko pitkänä päivänä. Mutta mitäs sekään -juuri merkitsee! Se kuuluu asiaan. Sitä paitsi on piirakasta vielä -vähän jälellä ja lasten ei tarvitse mennä levolle tyhjin vatsoin. - -Sen jälkeisenäkään päivänä ei ketään. Vartioiminen parvekkeella -kestää taukoamatta, mutta turhaan. "Nainen etelästä" noutaa tusinansa --- ja siinä kaikki. - -Sinä iltana täytyi luopua yhdestä patjasta voidaksensa hankkia -leipää... Näin kului kaksi päivää. Nyt on hätä korkeimmallaan. -Kova-onninen valokuvaaja on myynyt samettinutinsa ja takkinsa; -hänellä ei ole muuta keinoa, kuin myydä kuvauslaitoksensa ja hankkia -jossakin puotipalvelian paikan. Äiti on lohduton. Lapset ovat -alakuloisia eivätkä enää voi mennä edes parvekkeelle "vakoilemaan". - -Mutta sitten eräänä lauvantaina, jolloin vähimmin odotetaan, -nelistetään kelloa. Sieltä tulee hääväkeä, koko hääväki on astunut -viisi tikkamittaa ylös tilaamaan valokuvia. Sulhanen, morsian, -tellatytöt, tellapojat, kaikki kelpo-väkeä, joilla nyt ensimäisen -kerran elämässään on valkoiset sormikkaat käsissään, ja jotka nyt -tahtovat ikuisuttaa tämän hetken. - -Sinä päivänä on saatu 36 frankkia. Seuraavana päivänä toistavertaa -enempi... Voitto on saatu! Valokuvaaja on tullut tunnetuksi... Ja -siten on yksi pienen parisilais-maailman tuhansista pikku-näytelmistä -loppunut. - - - - -V. - -Naapurini umpikadussa. - - -Muutamia vuosia sitten asuin minä eräässä huvilassa Champs -Elysée'ssä, "Douze Maisons"-nimisessä umpikadussa. Kuvitelkaapas -mielissänne sellainen piilokas etukaupungin soppi supistettuna noiden -suurten puistokatujen väliin, jotka näyttävät niin jäykiltä, niin -yleviltä, niin ylimysvaltaisilta, ikäänkuin niillä ei saisi liikkua -muuten kuin vaunuissa. Minä en tiedä, mikä talonomistajaoikku, -vanhuudenaate tai itaruudenjuoni säilytti juuri uhkeimman -kaupungin-osan sydämessä noita säännöttömiä taloja, noita pieniä -homehtuvia puutarhakaistaleita, noita mataloita viistoisia huoneita -ulkopuolisine astimine, koristavine puuparvekkeine täynnä riippuvia -nuoria, kaniinihäkkejä, laihoja kissoja ja kesytettyjä korppeja. -Täällä oli huoneistoja, joissa asui työläisperheitä, ihmisiä, jotka -elivät pienillä koroillaan, sekä taiteilioita -- sellaisia, joita -tapaa kaikkialla, missä vaan puu kasvaa --; sen lisäksi muutamia -huonokuntoisia, ikäänkuin sukupolvisen lian, ja kurjuuden tahraamilla -huonekaluilla sisustettuja huoneita. Ylt'ympäriinsä oli loistoa ja -elua Champs Elysée'stä, taukoamaton vaunujen jyrinä, loistavien -ajokalujen ramnia ja komean hevos-nelistämisen kopina, raskaasti -sulkeutuvien porttien pauke, kaleesien keveäin pyöräin kumina -korkeissa porttiholveissa -- kaikki tämä sekoitettuna Mabillé'stä -kuuluvilla piano- ja violi-säveleillä. Näköpiiriä rajoitti suuri -ääretön ravintola, jonka nurkat olivat pyöreiksi nuivatut ja ikkunat -verhotut valkoisilla silkki-varjostimilla, joiden välitse kimalsi -kullatuilla haarakynttilän-jaloilla ja harvinaisilla kukkakasveilla -ympäröidyt peilit. - -Tuo pimeä Doutze Maisons'in umpikatu, jota loitompana valaisi -ainoastaan yksi ainoa lyhty, oli ikään kuin vähäinen kuliisi tuossa -sitä ympäröivässä kauniissa koriste-verhossa. Kaikki mikä muuten oli -vähäarvoisempaa kokoutui tänne: nauhoitettuja kamaripalvelioita ja -nälistyneitä ilvehtijöitä; koko joukko englantilaisia ratsastajia; -hevosteaterin tallirenkiä; kaksi Hippodromen pientä posteljoonia -ponnyhevosineen ja ilmoituslistoineen; kaikenlaatuista epäiltävää -väkeä; ja lopuksi koko ryhmä sokeita, jotka iltasin palasivat -kotiin kantaen linkkutuolejaan, säkkipeliään ja puukuppiaan. Minun -siellä asuessani oli yhden tällaisen sokean häät, joka juhlallisuus -tuotti meille koko-öisen soittokone-konsertin -- laneetit, torvet, -sakkipelit, posetiivit -- nämä kaikki yhdessä muodostivat tämän -melun, jossa selvästi sai nähdä pariisilaisten menon, itse kunkin -omalla säveleellä. - -Tavallisesti oli sopukka kuitenkin sangen hiljainen. Katuväki tuli -kotiin vasta myöhään iltasin ja silloin -- väsyksissä. Ei kuulunut -mitään rähinää muulloin kuin lauvantaisin, jolloin Arthur sai -palkkansa. - -Arthur oli minun naapurini. Ainoastaan matala ristikolla koroitettu -muuri eroitti minun huvilani siitä suojasta, jossa hän perheineen -asui. Vaikka vasten tahtoani tuli elämämmekin jossakin määrässä -yhteiseksi, ja joka lauvantai kuulin minä sanasta sanaan sen -kamalan ja tositeossa pariisilaisen murhenäytelmän, jota tuossa -työläiskodissa näyteltiin. - -Se alkoi aina yhdellä tavalla. Vaimo toimitti päivällistä, lapset -leikittelivät hänen ympärillään; hän puheli heille hiljaa ja -kiireellisesti. Kello löi seitsemän... kahdeksan... ketään ei tullut. -Mikäli aika solui, sikäli muuttui hänen äänensä sointu, joka kävi -itkusta ja närkästyksestä vapisevaksi. Lasten tuli nälkä ja uni ja -ne rupesivat kitisemään. Mutta isää ei kuulunut vieläkään. Viimein -syötiin ilman isää. Sitten, kun vaimo oli nukuttanut kakarat ja -ruokkinut kanat, kävi hän ulos puuparvekkeelle, jossa minä kuulin -hänen tukahuttavin nyyhkytyksin valittelevan: - -"Oi, nuo heittiöt! nuo heittiöt!" - -Kotiin palautuvat naapurit näkivät hänen siellä ja surkuttelivat -häntä. - -"Menkää maata, hyvä rouva Arthur! Tiedättehän kyllä, ettei hän nyt -tule, koska tänään on palkanmaksu-päivä." Ja sitten seurasi hyviä -neuvoja ja puheita päättymättömiin. - -"Minä tiedän, mitä minä teidän sijassanne tekisin!... Miksikä Te ette -sano hänen työnantajalleen?" - -Kaikki nämä surkuttelut lisäsivät vaan hänen itkuaan; mutta hän -pysyi lujana toivossaan ja odotuksessaan, ja kun ovet suljettiin, -hiljaisuus vallitsi parvekkeella, ja hän seisoi nojaten parvekkeen -käsipuuta vasten, hän luuli olevansa yksin ja näytti kokoavan kaikki -mietteensä yhteen ainoaan ajatukseen, ja päättäen tuolla tavallisella -lauseellaan: "olkoon menneeksi!" -- joka on omituinen alhaiselle aina -puoleksi kaduilla eleskelevälle kansalle, -- kertoi hän itsekseen -ääneensä kaikki huolensa. Niitä oli maksamaton vuokra-neljännes, -kauppias, joka tarpoi häntä, leipuri, joka epäsi häneltä leivän... -Mikä oli siis vaimo-raukan etenä, jos miehensä tänäänkin tulisi -kotiin rahatta? Viimein väsyi hän hänen tuloaan kuuhoilemasta ja -hetkiä lukemasta... Hän meni sisään; mutta kauvan senjälkeen, kun -minä jo luulin hänenkin nukkuneen, kuulin vielä jonkun yskivän ulkona -parvekkeella. Hän seisoi taas siellä, tuo raukka, levottomuuden -pakoittamana ja turmeli silmänsä vakoillen tuota pimeää kaitaa katua -pitkin, keksimättä siellä kuitenkaan mitään muuta, kuin varjon omasta -toivottomasta itsestään. - -Noin kello 1-2 ajoissa, toisinaan vielä myöhempäänkin, kuultiin -jonkun laulavan kadun toisessa päässä. Se oli Arthur, joka tuli -kotiin. Useasti laahasi hän jonkun toverinsa mukanaan aina portille -asti, huutaen: "tule mukana!... tule mukana, no tule!..." Ja sitten -vielä seisoi hän siellä kauanaikaa toimetonna sisään tulematta, hyvin -tietäen mikä odotti häntä siellä kotona... Kun hän meni astimia ylös, -näytti hiljaisuus tuossa nukkuneessa hioneessa, joka kumisi hänen -askelistaan, tuntuvan hänelle joltakin nuhteelta. Tukahduttaaksensa -sitä puhui hän itsekseen kovalla äänellä ja änkytti jokaisella -ovella: "Hyvää iltaa rouva Veber! Hyvää iltaa, rouva Mathieu!..." -Ja jos hän ei saanut mitään vastausta, vaihtuivat tervehdykset -herja-sanoiksi, joita tulvi sitten siksi, kunnes kaikki ikkunat -aukenivat ja hän sai takaisin samalla mitalla. Eikä hän mitään muuta -pyytänytkään. Hänen pöhnäluonteensa vaati meteliä ja toraa. Ja -täten sai hän verensä liikkeesen, että hän sai syytä tulla kotiin -vihoissaan, joka tuntuvasti kevensi asiaa. Se oli hirveää, tuo kotiin -tulo! "Avaa! Minä se olen..." - -Minä kuulin vaimon paljasten jalkain hissutuksen lattialla, -tulitikun raappauksen ja miehen äänen, joka aina kun hän tuli sisään -rupesi änkyttämään jotakin kertomusta... aina samaa: tovereista -- -uusista tuttavuuksista... "hän, tuo, kuin tiedät, joka työskentelee -rautatiellä..." - -Vaimo ei kuunnellut. - -"Ja rahat?" - -"Ei yhtään jälellä", vastasi Arthurin ääni. - -"Sinä valehtelet!" - -Hän valehteli todellakin. Täys'pöhnäisenäkin piiloitti hän aina -muutamia äyriä säästöön maanantaikohmelon varaksi. Tämä oli juuri se -viikkopalkan jäännös, jota vaimonsa koetti pinnistää häneltä. Arthur -vastusti. - -"Minä sanoin sinulle suoraan, että minä join koko rääpin!" karjasi -hän. - -Mitään vastaamatta ahdisti vaimonsa häntä katkeruutensa koko -voimalla, ravisti häntä, tutki hänen vaatteensa ja koperoi hänen -taskunsa. Kotvasen kuluttua kuulin minä muutamia lanttia putoavan -permannolle ja vaimon heittäyvän niiden päälle voitokkaalla naurulla. - -"Kas nyt; tiesinhän sen hyvin!" - -Sitten kirouksia ja lyöntiä -- juopon kosto. Kerran päästyään -lyömisen alkuun ei hän ymmärrä edes tau'ota. Kaikki kapakkajuomain -myrkky kuohuu hänen päähänsä ja tahtoo puhkea ulos. Vaimo parkuu, -viimeiset huonekalut lyödään pirstaleiksi, lapset heräävät ja itkevät -peljästyksissään. -- Parvekkeen puoleiset ikkunat avataan ja niistä -ilmoitetaan toisilleen metelin syy. - -"Se on Arthur! Se on Arthur!" - -Joskus tuli appi, muuan vanha luuttujen-kerääjä, joka asui -viereisessä suojassa, tyttärensä apuun. Tavallisesti lipsasi -Arthur kuitenkin oven ollakseen häiritsemättä toimituksessaan. -Silloin syntyi avaimenreijätse erityinen sananvaihto, joka valaisi -olosuhteita toiseltakin taholta. - -"Etkö sinä ole kahdesta vuodestasi saanut jo kylläksesi, tuonaisen -konna?" huusi vanhus, johon juomari vastasi pöyhkeällä äänellä: - -"Jo kyllä! Minä _olen_ viettänyt kaksi vuotta vankeudessa... entäs -sitten?... Minä olen kuitenkin sovittanut yhteiskunnalle rikokseni, -minä!... Tehkääpäs tekin samoin!..." - -Se näytti hänestä yksinkertaisimmalta asialta maailmassa: Minä olen -varastanut... Te olette laittaneet minun vankeuteen... Me olemme -suoralla!... Mutta kuitenkin tapahtui, että Arthur, kun tunsi -kärsivällisyyttänsä kovin ärsytettävän, avasi oven ja hyökkäsi -appensa, anoppinsa ja naapuriensa, siis kerrassaan koko lauman -kimppuun, lyöden ja läimien, kuten "kuvakaapin markkina-piru". - -Ja hän ei ollut kuitenkaan mikään paha ihminen. Usein sunnuntaisin, -juuri tuollaisen mullistuksen seuraavana päivänä, nähtiin juomarin, -kun ei ollut ryyppyrahaa, aivan hiljaisesti viettävän päivän -perheensä joukossa. Silloin nostettiin tuolit ulos, asetuttiin -parvekkeelle, rouva Veber, rouva Mathieu ja koko naapuristo, ja -pidettiin ystävällistä pakinaa. Arthur haasteli miellyttävästi ja -rattoisasti; hänen olisi voinut otaksua sellaiseksi säädylliseksi -työläiseksi, jotka viettävät iltansa luennoissa Hän puhui -miedostetulla äänellä ja heitteli ympärilleen irtonaisia, sieltä -täältä poimituita, mietelmiä työläisten oikeuksista ja pääoman -hirmuvallasta. Hänen vaimo-raukkansa, eileisen päivän menosta -tavallista herkeämpänä, katsoi häneen ihmetellen -- eikä hän -ollutkaan ainoa. - -"Tuo Arthur! Jospa hän vaan tahtoisi!..." kuiskasi rouva Veber -huokaten... - -Sitten saivat naiset hänen laulamaan... Hän lauloi "Pääskyset" -herra Bèranger'ilta... Oi! mitkä kurkkuäänet täynnä teeskenneltyjä -kyyneleitä -- raakuuden eläimellistä tunteellisuutta!... Tervatusta -pahvista kyhätyn, homehtuvan esikkokatoksen alle pilkoitti -riippuvain rääsyköynnösten välitse kaistale sinervää taivasta, ja -sinne kohottivat kaikki nuo raukat, ihanteen kaipauksesta tavallaan -lumoutuneena, vetiset silmänsä. - -Kaikki tämä ei kuitenkaan estänyt Arthuria seuraavana lauantaina -taas juomasta viikkopalkkaansa ja lyömästä vaimoansa; ja kaikessa -tässä liassa kasvoi joukottain Arthurin luonteisia pienokaisia, jotka -vaan odottivat aikaa, jona he vuorostaan kypsyisivät -- juomaan -viikkopalkkansa ja lyömään vaimojansa... - -Ja tämä sitten on se rotu, joka luulee olevansa kutsuttu johtamaan -maailmaa! Oi toki! -- -- -- - - - - -VI. - -Niillä 300,000 frankilla, jotka Girardin on luvannut. - - -Onko teille tapahtunut koskaan niin, että olette menneet ulos -kevein sydämin ja kepein jaloin, ja että kuitenkin noin parin -tunnin kävelyltä Pariisin kaduilla olette palanneet masentuneina ja -aivan syyttä alakuloisina sekä selittämättömän vastenmielisyyden -raskauttamina? Te kysäisette itseksenne, mikähän minua vaivaa?... -Mutta te mietiskelette turhaan, ettekä keksi syytä. Kaikkialla ovat -teidän kävelynne onnistuneet, päivä oli kirkas, käytävät kuivat; ja -kuitenkin tunnette te sydämissänne tuskallisen huolen, joka painaa -sitä, ikäänkuin joku todellinen suru. - -Se tulee siitä, että tässä suuressa Pariisissa, jossa väkijoukko -tuntee itsensä niin vapaaksi ja huomaamattomaksi, ei voi ottaa -askeltakaan kohtaamatta jotakin kurjuutta, joka saastuttaa ihmisen -tai painaa merkkinsä jo ohi-meneväänkin. Minä en puhu ainoastaan -sellaisista onnettomuuksista, jotka tunnetaan, ja joita säälitäänkin; -enkä noissa ystävyyssuruista, jotka ovat tavallansa meidän omiamme, -ja joiden äkkinäinen huomaaminen kuristaa sydäntämme, kuin omantunnon -pisto; enkä edes noista mitättömistä vastuksista, joita kuunnellaan -vaan yhdellä korvalla, mutta jotka kuitenkin jäytävät meitä enemmän -kuin luulemmekaan. Minä puhun siis kokonaan vieraista tuskista, joita -nähdään vaan vilaukselta, muutamassa tuokiossa, kesken oman matkan -kiposinta kiirettä kadun sekamelskassa. - -Milloin on se kappale keskustelusta, jonka vaunujen jyrinä on -katkaissut, tai päähän pöllähdyksiä, jotka korkeaäänisesti puhuvat -itsekseen; milloin pari nääntyviä olkapäitä, hupsu kuje, katsaus -kuume-loistoisista silmistä, itkusta turvonnut vaalea muoto, -äskeiset mustaan huntuun verhotut kärsimykset. Ja sitten muita eri -seikkoja, niin äkkinäisiä, niin katoavia? Hyvin harjattu, mutta kovin -kulunut takinkaulus, joka hakee siimestä; kirjava nauha sidottu -kyttyrä-hartion ympärille... Kaikki tuollaiset tuntemattomain -onnettomuuksien ilmiöt liitävät kiireesti ohitsemme, ja me unhotamme -ne kävelyllämme; mutta nämä surut ovat kuitenkin viistäneet meitä; -meidän asumme on ikäänkuin itseensä imenyt sitä ikävyyttä, jota he -laahasivat mukanaan, ja kun päivä on lopussa, tunnemme me kaiken sen, -mikä voipi liikuttaa ja katkeruuttaa meitä, virkoavan itsessämme, -ainoastaan siitä, että me jossakin kadun kulmassa tai porttiholvissa -huomaamattamme olemme koskeneet siihen näkymättömään säikeesen, -joka yhdistää kaikki onnettomat ja luopi jokaiseen tuskaan jotakin -yhteistä. - -Nämä ajatukset juolahtivat mieleeni aamulla, sillä juuri aamuisin -näyttää Pariisi kurjuutensa, kun minä näin erään köyhän katalan -ahtaassa päällystakissa, joka paljasti hänen säärtensä määrättömän -pituuden ja tavattomasti jäykisti hänen ruumiinsa liikkeitä. Kovin -kumarassa ja köyryssä, kuin puu myrskyssä, meni mies kiireesti -eteenpäin. Tämän tästäkin tunkeutui hänen toinen kätensä takin -takataskuun ja niversi siellä paloja leivästä, jota hän ikäänkuin -salakähmään pureskeli häveten, muka, syödä kadulla. - -Muurarinsällit kiihoittavat minun ruokahaluani, kun minä näen heidän -käytämöllä istuen haukkelevan suurta tuoretta leivän kannikkaa. -Kirjureitakin voin minä kadehtia, kun he juoksevat leipurista -työhuoneesensa takaisin kynä korvan takana ja suu täynnä sekä -nähtävästi virkistyneinä ainoastaan runsaasta ateriasta raitista -ilmaa. -- Mutta tässä näkyi todellisen nälän häveliäisyys ja oli -tosiaankin kiusallista nähdä tuollaisen raukan, joka ainoastaan -murenoittain uskalsi syödä leipää, jonka hän ensin pienisti -taskussaan. - -Minä olin seurannut häntä muutamia tuokioita, kunnes hän, kuten -tuollaisten rappeutuneiden ilmiöiden usein käy, yht'äkkiä muutti -aikeensa ja suuntansa ja pyörähti ympärinsä, jolloin me olimme naama -naamaa vasten. - -"Ah! Tekös siinä olettekin, herraseni!" Sattumalta tunsin minä -häntä vähän. Hän oli tuollainen kaupustelia sitä lajia, joka -viljelemättäkin kasvaa Pariisin katukivien välissä; keksiä, -mahdottomien sanomalehtien perustaja, joka vähässä ajassa oli -antanut aiheen moniin oikeuden-käynteihin ja nostanut paljon melua -painoasioissa, ja joka kolmen kuukauden kuluttua oli hukkunut suurten -yritystensä hirmuisen "pyörteen" kuohuun. Muutamia päiviä hyllyi vesi -hänen hukkumisensa johdosta, vaan aalto tyyntyi ja tasaantui jälleen, -ja sitten ei kuulunut hänestä enää mitään. - -Kun hän nyt näki minun, tuli hän hieman hämilleen, ja -keskeyttääksensä kaikki kysymykset sekä poistaaksensa huomion -köyhistä vaatteistaan ja murennetusta viidenpennin leivästään, alkoi -hän puhua kiireesti ja teeskennelyllä iloisuudella... Hänen asiansa -soluivat hyvin, erinomaisen hyvin... ne olivat vaan tilapäisesti -lipsahtaneet hajalle. Tässä silmänräpäyksessä oli hänellä tekeillä -pulskea yritys... suuri kuvallinen teollisuuslehti... Rahoja -yllinkyllin... ilmoitusjärjestelmä erinomainen! Ja tätä kertoessaan -oikaisi hän vartalonsa. Hänen kasvonsa loistivat. Vähitellen -kohotti hän äänensä pohattamaiseksi, ikäänkuin hän olisi jo omassa -toimistossaan ja tarjosi minulle aputoimittajan paikankin. - -"Sillä tietäkääs". jatkoi hän riemullisella äänellä ja katsannolla, -"tämä on luotettava yritys... Minä alotan niillä 300,000, jotka -Girardin on luvannut!" - -Girardin! - -Se on se nimi, joka on kaikkien tuollaisten haaveksiain huulilla. -Kun tätä nimeä kuulee mainittavan, niin jo näkee kokonaisia -kaupungin-osia, uusia, suuria palatsia rakenteella sekä koko -joukon uutten sanomalehtien näyttönumeroita pitkine ohjelmineen ja -osakelistoineen painettuna. Kuullaankin aivan usein, kun on kysymys -ihan hupsuimmista ehdoituksista, lausuttavan: "puhu vaan Grirardin'in -kanssa." - -Tämänkin hupakko-raukan päähän oli pälkähtänyt tuollainen tuuma. -Koko yön oli hän ehkä miettinyt suunnitelmaansa ja valmistellut -laskujansa; sitten oli hän lähtenyt ulos ja liikunnon sekä raittiin -ilman vaikutuksesta oli toimi-yritys ihan itsestään jo niin -kasvanut, että hän sillä hetkellä, kun me satuimme yhteen, piti sitä -mahdottomana, että Girardin voisi kieltäytyä antamasta hänelle nuo -300,000 frankkia. Sanoessaan, että ne olivat hänelle jo luvatut, ei -tuo raukka valehdellutkaan, hän vaan jatkoi unelmaansa. - -Hänen minua puhutellessaan nyrväsi väkitulva meitä ja ahdisti seinää -vasten. Me olimmekin erään tuollaisen alituisesti kihisevän kadun -käytävällä, jotka vievät pörssistä pankkiin, ja missä ihmisillä -näyttää aina olevan kuumeen tapainen kiire, samalla kun he hajanaisin -katsein ajattelevat vaan raha-asioitaan; siinä on koko virta hätäisiä -pikkukauppiaita, jotka rientävät lunastamaan vekseleitään, ja pieniä -pörssikeinottelioita viekkain katsein, jotka ohimennessään kuiskivat -keskenään salaperäistä numerokieltä. - -Kuunnella kaikkia ehdoituksia, joita alustellaan tässä joukossa, -tässä keinotteliain kaupungin-osassa, jossa pelisalia muistuttava -kuumeen tapainen himon ilma-ala vallitsee, tekee samallaisen -vaikutuksen, kuin juteltaisiin kertomuksia haaksirikoista -myrskyävällä merellä. Minä näin elävänä edessäni kaiken, mitä -tuo rappeutunut mies kertoi, minä näin hänen "tilapäisen" -onnettomuuskohtalonsa kuvastuvan muutamissa kasvoissa, hänen -loistavat toiveensa toisissa. Yhtä hätäisesti, kuin hän kääntyi -minuun, katosikin hän nyt, heittäytyen päistikkaa tuohon hulluuksien, -haaveiden ja valheiden pyörteesen, jota hän ja hänen kaltaisensa -vakavin muodoin nimittävät "asioitsemiseksi". - -Viidessä minuutissa olin unohtanut hänen, mutta illalla, kun tulin -kotiini ja tahdoin katupölyn kanssa tomistaa pois päivän surulliset -vaikutukset, esiytyi hän taas minulle, vaaleine, kiusattuine -kasvoineen, murennettune viiden pennin leipäneen sekä lujaluotteisine -kielastuksineen, jotka antoivat erityisen painon noille rohkeille -sanoille: "Niillä 300,000 frankilla, jotka Girardin on luvannut." - - - - -VII. - -M:n herttuan kuolema. - -(Historiallinen tutkimus.) - - -Minä en ole milloinkaan nähnyt ketään niin lujatahtoista kuolemassa, -kuin tämä hekumoitsia. Hän oli "kummallinen", arvoisa maailman mies, -aavistettamaton, pikainen ja eriaiheinen. Vihmaisematta ainoatakaan -kukkasta palatsin suuressa astinkäytävässä, taittamatta ainoatakaan -kastanjan oksaa puutarhassa, jotka jo alkoivat luoda uusia vaalean -viheriöitä oksavesojaan, tuli sairaus äänetönnä, kohteliaana ja -etsi hänen, ja muutamassa päivässä oli kaikki mullistettu. Ei -mitään enteitä, ei tuskia. Noissa suurissa loistavissa huoneissa, -jotka korkeine valoisine ikkunoineen ja tasaisene vienone lämpöneen -aina muistuttivat kasvi-säiliöstä, kohtasi häntä eräänä kauniina -kevät-aamuna äkillinen vilunväristys. Lääkärit sanoivat: "ei se -mitään ole." Herttuatar heitti hänelle sivumennen parin keveän -paperossin savukiehkuran välissä kiireiset sanat: "vous vous écoutez -trop!" ja se kuului niin kuivalta, niin keveältä, kuin hänen silkki -hameensa kohina. Mitään vastaamatta läheni hän valkeaa tai siirtyi -maaliskuuauringon säteiden mukaan; ja jo liian heikkona mennäkseen -ulos istui hän siellä sinisessä ketunnahkavällyssään hytisten ja -kuunnellen etäistä vaunujen jytinää sekä taukoamatonta laneetin -vinkumista Concorde-sillalta, jonka naapuruus kiusasi häntä niin -paljon. Viimein loppuivat hänen voimansa ja hän vaipui vuoteesen. - -Silloin vasta alettiin oivaltaa ja kammota tuota sairautta, joka -saapui niin hiljaa, niin varovaisesti. Tästä alettiin nyt puhua -jo etusalissa ja portailla. Lääkärit kävivät totisemmiksi ja -neuvottelivat syrjässä. Herttua ja herttuatar ainoastaan eivät -aavistaneet vielä mitään. Mutta eräänä päivänä herätessään huomasi -hän hienon verinoron valuvan huuliltaan parralleen ja tyynylle, joka -hieman värjäytyi siitä. Tuo hienokas sievisteliä, joka kauhistui -kaikkia ihmisellisen kurjuuden muotoja ja etunenässä sairautta, -näki sen nyt kaikkine heikkouksineen ja saastaisuuksineen lähenevän -itseään sekä myötään tuovan tämän itsensäunohtamisen, joka on -ikäänkuin ensimäinen myönnytys kuolemalle. Minä olin siellä. Minä -huomasin tämän silmäyksen, joka näytti kammottavan totuuden huomiosta -äkillisesti peljästyneeltä. Mutta vaikka hän nähtävästi tunsi nyt -olevansa auttamattomasti meno-teillä, ei hän antanut siitä muille -vielä vähintänä vihiä. Muutamia päiviä vietti hän edelleenkin noissa -valheellisissa hymyilyissä, tuossa haaveellisessa iloisuudessa, jolla -ihmisten on tapa ympäröidä sairasta, ja vastaanotti teeskennellyllä -luottamuksella lääkärien virkistysvakuutukset, Mutta eräänä iltana, -kun hän tunsi itsensä tavallista heikommaksi, kutsui hän luoksensa -varmimmat ja luotettavimmat ystävänsä. - -"Sanokaa minulle totuus... Minulla ei ole enää pitkiä jälellä... eikö -niin?" - -Kysytyt osoittivat surua myönnytyksen merkiksi. - -Tämän kiinnittävän hetken ensimäisessä hiljaisuudessa, kun palatsin -toiselta puolelta kumisi sekava hyppysävel eräistä herttuattaren -herttaisista huveista, täytyi kaiken, mikä vielä piti tätä miestä -elämässä -- vallan, arvon, rikkauden -- kaiken täytyi jo näyttää -hänestä loitolle poistuneelta -- hänestä, joka jo oli valmis -vaalenemaan palautumattomaan olemattomuuteen. - -Mikä muutos! Omistaa kaikki ja kadottaa kaikki! - -Mutta ensi tuokiossa loi hän päätöksensä. Kiinnittäen huomionsa -tuohon niin lyhyeen, niin rajoitettuun aikaan, joka hänellä enää -oli elämästä jälellä, ahkeroitsi hän käyttää sen hyvin, ajatellen -ainoastaan kaikkia niitä velvollisuuksia, jotka seuraavat -hänenmoisensa miehen kuolemaa, jonka ei saa jättää mitään -uskollisuutta palkitsematta, eikä paljastaa yhdenkään ystävää vikoja. -Tuleen tyhjättiin kaikki salaiset laatikot, tukuttain kellastuneita -käsikirjoituksia, kääreittäin kirjeitä hienoimmista papereista, -koristettuja salakirjaimilla ja vaakunoilla tummissa väreissä, ja -jotka paloivat pikaan ja helposti, kuin häähameen harsot. Siellä oli -kuherruspilettiä alkaen sanoilla: "_Te kävitte minun ohitseni eilen -Boulongemetsässä, mr le Duc_..."; siellä oli valituskirjoituksia -hylätyistä sekä tuoreita luottamuksia uusista tuttavuuksista. -Yks'ainoa loimuava punainen liekki -- ja kaikki oli vaan keveä nöyhtä. - -Palatsissa ruvettiin jo huomaamaan tämä säännötön epäjärjestys, -joka ilmoittaa uhkaavaa mullistusta. Portit kojottivat auki. -Ajokaluja vyöryi yhtämyötään sisään ja ulos, kuten suurten -vierastusten aikana. Palvelioita seisoi joukoittain käytävissä ja -saleissa nojaillen pylväisiin ja marmorikamiineihin toimettomina -ja puhe-pakoituksissaan. Herttuan ystävät etsivät tietoja hänen -voinnistaan, viimeisimmät aina oikein uutisten tuskassa ja nälässä. -Ei ketään välinpitämätöntä koko joukossa. Ne, jotka eivät tunteneet -mitään sydämen tunnetta, olivat ehkä vielä rauhattomammat ja -kuumeenomaisemmat, kuin toiset. Kokonainen maailma kunnianhaluisia ja -itsensäpettäneitä seisoi täällä kokoontuneena murtuneiden toiveiden -ja suunnitelmain todellisen raunion edessä. Ja mitkä hulluutukset -tässä näytelmässä. Kuolinvuoteesta -- jonka luona kamaripalvelia, -osaaottaen kuolevan tulevaisuuteen ja säilyttäen kaikki salaisuudet -valittaen maukui noita laatikoissa vielä jälellä olevia rahakääreitä --- aina etusaliin, jossa kaksi suurta pankkiiria niistä, joiden omien -herttua oli luonut, pelästyksestä ja levottomuudesta masentuneina -kuiskailivat keskenään, erään suuren eläin-häkin vieressä, jonka -ristikoissa apinat, kaikesta tästä melusta kiihoittuneina, tuhansin -vääntein ja virnistyksin kiipeilivät. - -Lopuksi tuli viimeinen korska. Pariisin arkkipispa, jonka tuo -epäileväinen maailman mies, maailman kunnioiksi, suvaitsi -vastaanottaa; sitten kaksi korkeaa henkilöä, joille kaikki läsnäoliat -kumartavat ja poistuvat. Mies lähestyy sänkyä. Herttua ja hän puhuvat -matalalla äänellä. Nainen polvistuu ja rukoilee espanialaisella -hartaudella... - -... Nyt siis on kaikki lopussa, hänen viimeiset hetkensä pyhitetyt -- -hän viimeisen jäähyväisensä lausunut -- nyt voipi herttua kuolla -- -ja hän kuoleekin. - -Seuraavana aamuna astuin minä hänen suojaansa. Tämä huone, jossa niin -moni kunnianhimo on tuntenut siipensä kasvavan, jossa niin monet -toiveet ovat liikahtaneet kohoten tai vaipuen, siinä vallitsi nyt -hiljaisuus, yksinäisyys, kuolema: Herttua vuoteellaan jäykistynein -ja vanhentunein kasvoin, tuuhein parroin, joka oli harmaantunut -yhdessä ainoassa yössä; yksi pappi, yksi nunna, ja tuollainen -kuolin-valvonnan raukeus, johon yhdistyy väsymys, joka ei enää jaksa -kärsiä, rukouskuiskauksia, ja pitkiä kummallisia varjoja... Päivä -tuskin koitti ja jo kuului puutarhan viheriöiväin lehtiholvien -takaa, tuolta alhaalta Concorde-sillan puolelta, tuon pienen huilun -säveleet, jotka kimakasti ja iloisesti voittivat vaunujen jytinät. - -Minä näin tämän kuolinsuojan vieläkin synkemmässä muodossa. Ikkunat -huojuivat selkosen selällään, vesi ja tuuli tuiskui vapaasti ulos -ja sisään. Valkoinen ruumis makasi palsameerauslaitoksen vieressä, -tyhjätty pää täytetty merisienellä, aivot maljassa pöydällä. Näiden -aivojen paino oli toden teolla erinomainen. Ne painoivat... ne -painoivat... päivän sanomalehdet kertoivat asiasta sangen tarkat -tiedot... Mutta kuka muistaa sitä tänään? - - - - -VIII. - -Tullimiehet. - - -Muutamia vuosia sitten seurasin minä Korsikan tulli-ylipäällikköä -eräällä hänen matkallaan pitkin rantoja. Sellainen pieni ranta -purjehdus on yhtä hyvä kuin pitkäkin matkustus; neljäkymmentä päivää; -siis jotenkin sama aika, mikä tarvitaan matkalla Havannaan, ja tämä -vaan puolikannellisessa purressa, jossa myrskyn, aaltojen ja sateen -suojaksi oli ainoastaan pieni tuskin niin suuri tervainen komero, -että siihen mahtui pöytä ja kaksi kaitaa rahia. Ja jospa olisitte -nähneet, miltä sitte nuo meidän tullimiehemme näyttivät kovassa -ilmassa. Vesi virtasi pitkin heidän kasvojansa, vaatteensa olivat -läpimärät ja höyrysivät kuin pesusta nostettaissa ja keskitalvella -viettivät he tällä tavalla usein päivät pääksytysten, vieläpä yötkin -perään, kyyristyneinä likotuoreille raheilleen ja hytisten kosteasta -epäterveellisestä vilusta. Ei voitu, näet sen, milloinkaan sytyttää -tulta laivalla ja rantaa oli useimmiten vaarallinen lähestyä. -Mutta, voittekohan uskoa? Minä en kuullut yhdenkään näistä miehistä -milloinkaan valittavan. Kovimmassakin ilmassa osoittivat he aina -samaa tyyneyttä ja tyytyväisyyttä. Ja ajatelkaa kuitenkin, mitä -puutteellista elämää nämä tullimiehet merellä viettävät! - -Melkein kaikilla heistä oli perhe: vaimo ja lapset maalla; mutta -kuitenkin täytyi heidän oleskella kuukausittain kotoa poissa -vakoomismatkoilla pitkin vaarallisia rannikoita. Evääksi oli heillä -sangen vähän muuta, kun homeista leipää ja raakaa sipulia; ei -milloinkaan viiniä, ei milloinkaan lihaa -- ja kaikki tämä vaan siitä -yksinkertaisesta syystä, että viini ja liha on kallista ja heidän -palkkansa oli vaan 500 frankkia. Ajatelkaapa siis; kuinka pieniä ja -likaisia täytyi heidän tupansa tuolla meren-törmällä olla, kuinka -rääsyisiä ja alastomia heidän lapsensa. - -Mutta... Yhden tekevä! Nuo raukat eivät näyttäneet milloinkaan -alakuloisilta. Purren perällä juuri tuon komeron edessä oli sanko -täynnä sadevettä, josta miehistö tapasi juoda, ja minä muistan niin -hyvin, kuinka nuo saakelin raukat aina viime kulauksen jälkeen -nuristivat pikaria pitkäveteisesti hengähtäen: "Ääh!" -- joka kyllä -oli nähtävä hyvin voinnin osoite, tautta tuntui kuitenkin yht'aikaa -niin sekä naurettavalta että liikuttavalta. - -Iloisin ja tyytyväisin heistä kaikista oli kuitenkin muuan vähäinen -päivettynyt ja tanakkavartaloinen mies, jonka nimi oli Palomba. Hän -esiytyi aina vaan laulaen ja laulaen sekä tuulessa että tyynessä, -vieläpä kovimmassakin ilmassa. Kun meri oli vastainen ja pilven -vaanit verhosivat meitä rännällä ja rakeilla -- ja kaikki seisoivat -varoillaan, kuunnellen ja vainuten, miltä taholta puuskaus tulisi, -kuului silloinkin tuossa syvässä ja tuskallisessa hiljaisuudessa -laivalla vaan Palomban tyyni ääni virittäen tavallista virttänsä: - - Non Monseigneur - C'est trop d'honneur. - Lisette est sa...ge - Reste au villa...ge. - -Myrsky sai vinistä miten ankarasti tahansa purjeissa ja köysissä, -heitellä purtta ja loiskia aaltoja sen ylitse, kaikui tullimiehen -laulu kuitenkin taukoamatta, kelluen kuin kaija aalloilla. Toisinaan -säesti tuuli sitä lii'an kovin ja silloin ei kuulunut sanoja; mutta -jokaisen ryntäyksen välissä, jonka pursi teki hyrskyviä aaltoja -vastaan, kuului aina vaan, vaikka vesi virtasi kaikista, tuo sievä -loppusointu: - - Lisette est sa...ge - Reste au villa...ge... - -Mutta eräänä päivänä, kun tuuli ja satoi vahvasti, kummastutti minua -kovin, kun laulua ei kuulunutkaan. Se oli niin tavatonta, että minä -pistin pääni suojasta ja huusin: "No, Palomba! Eikö laulua tänään -ollenkaan?" - -Palomba ei vastannut. Hän makasi ääneti ja liikkumatta rahinsa -alla. Minä menin hänen luoksensa.; Hänen hampaansa kalisivat; koko -ruumiinsa värisi kuumeesta. - -Hän on tullut pistoksiin sanoivat toverinsa. -- Ei voine nähdä mitään -surullisempaa, kuin lyijynharmaa taivas, tuo veden valama pursi ja -tuo kuumesairasraukka kääreytyneenä kautsukki-kauhtanaansa, joka -leiskui kuin merileijonan nahka. Vilu, myrsky ja purren jytkyminen -pahentavat tautia. Hän alkoi houria ja häntä täytyi koettaa saada -maalle. - -Suuren ajan-hukan ja monen vaikeuden perästä pääsimme me vihdoin -iltapuolella erääseen pieneen ja autioon satamaan, jossa kajavat -liitelivät avaroita piirejään. Ylt'ympäri rantoja kohoui -jyrkkiä kallioita, jylhiä louhikoita siellä täällä peitetyt -synkänviheriäisellä läpipääsemättömällä pensastolla, jonka väri -ei vaihetellut vuoden aikain mukaan. Alimpana merenreunalla oli -harmaine ikkunaluukkuineen pieni, valkoinen yksinäinen huone; -- se -oli tullivartio-tupa. Keskellä tällaista erämaata teki tuo pieni -valtiolaitos numerollaan ja yhtäläistetyllä ulkomuodollaan vieraasen -kanhelan vaikutuksen. - -Täällä kannettiin Palomba-raukka sisään. Se oli huolettava -turvapaikka sairaalle. Me tapasimme tullivartian juuri iltasella -takkavalkean vieressä vaimoneen ja lapsineen. Kaikki nämä olennot -kellervine ihoineen ja suurine kuumeenomaisine, tummakehäisine -silmineen näyttivät kovin kuihtuneilta ja lakastuneilta. Äiti, joka -vielä oli nuori ja piti pientä kapalovauvaa käsivarrellaan, värähteli -vilutaudin tapaan puhuessaan meille. - -"Tämä on kamala asema", lausui tarkastaja minulle matalalla äänellä. -"Me saamme asettaa uuden tullivartian tänne joka kolmas vuosi. -Hetekuumeet nielevät ne..." - -Nyt olisi tarvinnut saada lääkärin. Mutta ketään sellaista ei ollut -Sartinoa lähempänä, noin kuusi tai kahdeksan lieux'ia täältä. Mitä -oli siis tehtävä? Pursimiehemme eivät jaksaneet enempää ja sinne oli -liian pitkä lähettää jonkun lapsista. Silloin kurkisti vaimo ulos -ovesta ja huusi: "Cecco! Cecco!" Sisään astui nyt nuori varteva mies, -joka ruskeassa villalakissaan ja vuohenkarvakauhtanassaan oli oikein -todellinen salametsästäjän tai _rosvon_ malli. Jo maalle noustessamme -näin minä hänen istuvan ovella punainen piippu hampaissaan ja pyssy -polviensa välissä ja kummastuin, miksi hän meidän lähestyessämme niin -kiireesti poistui. Ehkä luuli hän meillä olevan sandarmia mukaamme. - -Hänen astuessaan sisään, punastui tullivartian vaimo hieman ja -lausui: "se on minun serkkuni... ja hänen ei tarvitse pelätä eksyvän -metsikössä." - -Sitten puhui hän miehelle hiljaa osoittaen sairasta. Mies nyökkäsi -vastaamatta, meni ulos, vihelsi koiransa, heitti pyssynsä olalleen ja -läksi matkalle pitkin hypyin kiveltä kivelle. - -Sillä välillä olivat lapset, jotka näyttivät tarkastajan läsnäolosta -olevan hämillään, kiireesti päättäneet ateriansa, johon kuului -kastanjia ja _brucio'ta_ (laihaa juustoa) veden kanssa -- ei -milloinkaan juotavaksi muuta kuin vettä! Ja kuitenkin, kuinka tuiki -kovin olisi pisara viiniä tarvittu vahvistamaan noiden valjujen -pienokaisten heikkoa verta!... - -Äiti rupesi laittelemaan lapsia levolle. Isä sytytti varsilyhtynsä -ja läksi tarkastelemaan rannikkoa; me pysyimme tuvassa vaalimassa -sairasta, joka piehtaroi olkivuoteellaan, ikäänkuin hän olisi vielä -ollut tuolla keinuvalla laivalla. Huojentaaksemme hänen tuskiaan -lämmitimme me kattotiiliä ja asetimme hänen sivuilleen... Pari -kertaa kun minä lähenin vuodetta, tunsi mies-raukka minun ja kurotti -kätensä, suuren karkean kämmenensä, joka kuumotti kuin nuo liedestä -vedetyt tiilet... - -Se oli surullinen ilta. Ulkona kiihtyi myrsky hämärän tullen, ja -me kuulimme myrskyjen pauhinasta ja kuohuvien aaltojen huminasta, -kuinka meri ja kalliot taistelivat. Silloin tällöin tunkeutui joku -tuulen puuskaus tuohon syrjäiseenkin satamaan tuhisten ympäri tupaa. -Me huomasimme sen äkillisistä liekin leimauksista, mitkä yht'äkkiä -valaisivat merimiesten tummia kasvoja, jotka tuijottivat tuleen -sellaisella järkähtämättömällä tyyneydellä, jonka avara näköpiiri ja -äkilliset vaarat vaikuttavat. - -Toisinaan voivotti sairas. Silloin kääntyivät kaikkien silmät siihen -pimeään soppeen, missä toveri-raukka makasi kuolemaisillaan kaukana -omaisistaan avutonna; silloin paisuivat sydämet merimies-takkien -alla ja syviä huokauksia kuului. Se oli kaikki, mitä tunne, -heidän alituisesti uhkaavasta kovanonnen-kohtalostaan, voi noista -meren hellistä ja kärsivällisistä työläisistä ilmipakoittaa. Ei -napinoita... ei palveluksesta eroamisia! Huokaus vaan... ja kaikki on -sanottu. - -Ei, minä unhotin yhden asian. Yksi heistä mennessään minun vieritseni -nakkaamaan kourallisen risuja tuleen, kuiskasi sangen hiljaa vaan -sivumennen äänellä, joka ilmaisi syvintä kärsimystä: - -"Niin, herra... vaivansahan on meidänkin ammatissamme." - - - - -IX. - -Cabecillan. - - -Hyvä isä oli juuri lopettanut messunsa, kun vankia tuotiin hänen -luoksensa. Paikka oli eräs jylhä rotko Arichulegui-vuoristossa. -Kallion-louhu, josta aarnio-viikunapuut kohottivat juhmuraisia -runkojaan, muodosti jonkunlaisen alttarin, jolle pöytäliinan -puutteessa oli levitetty hopeahesuinen Carlistalaislippu. Kaksi -pisamoitunutta alcarazaa (polttamatonta saviastiaa) toimitti -kalkin ja öylättilautasen tehtävää, ja kun lukkari Miguel, joka -oli messu-apulaisena, nousi siirtämään Raamattua, niin kuului -latinki-tukkujen kalina hänen läkki-laukkiostaan. Ylt'ympäri -seisoi carlistalais-sotilaita ääneti, kiväärit vyöhihnoissa ja -toinen polvi maassa valkoisella lakilla. Aurinko -- Navarran -ihanin pääsiäisaurinko -- loi koko hehkunsa tähän vuorenkuiluun, -missä rastaan viserrys oli ainoa ääni, joka säestyi papin ja -hänen palveliansa virsien-säveliin. Ylempänä tuolla ryhmyisellä -vuorenharjanteella näkyi vartioita, jotka kuvastuivat taivasta -vasten, kuin liikkumattomat kuvat. - -Tuo pappi-översti, joka piti jumalanpalvelusta sotilaittensa kanssa, -oli harvinainen ilmiö! Ja kuinka selvästi näkyikään Cabecillan -[espanjalainen nimitys sissipäällikölle] kaksinkertainen luonne -hänen kasvoissaan! Hurskaus muodossaan, jäntevyys kasvojuonteissaan, -jota jäntevyyttä tuo ruudin-savusta tummentunut iho suuresti -lisäsi, hartaus ilman kalpeutta ja ilman luostarielämän vauhkuutta; -pienet, mustat, loistavat silmät, ja niitä ylempänä järeäin -suonten risteilemä otsa, jotka suonet näyttävät kokoavaa ajatukset -ikäänkuin nuorilla sitoen ja kiinnittäen ne peräyttämättömäksi -järkähtämättömyydeksi. Joka kerta, kun hän kädet oijennettuna -kääntyi seurakuntaansa päin lausuaksensa "_Dominus vobiscum_" [Herra -olkoon teidän kanssanne!] välähti sotilaspuku, pistoolinperä ja -kataloonilaisen tikarinpää messukasukan alta. - -"Mitä aikonee hän meille tehdä?" miettivät vangit kauhistuksella ja -muistelivat messun loppua odottaessaan kaikkia niitä julmuuksia, jota -Cabecillan'ista liikkui, ja jotka olivat tuottaneet hänelle erityisen -merkityksen kuninkaallisissa joukoissa. - -Jostakin ihmeestä oli pastori-översti sinä päivänä kuitenkin -leppeällä mielellä. Messu vapaassa ilmassa, edellisen päivän -edistykset, itse pääsiäis-riemu, joka näinkin vähäisissä -kirkollisissa suhteissa loi vaikutuksensa pappiin, kaikki tämä oli -valistanut nuo jäykät kasvot sävyisyyden säteillä. - -Kun Jumalanpalvelus oli päättynyt ja lukkari laski pyhät astiat -suureen lippaasen, jota kuletettiin muulilla sotamatkueen perässä, -astui pappi vankien luokse. Täällä seisoi noin kymmenkunta -tasavaltalaista pikaratsastajaa, riutuneina eilispäivän taistelusta -ja tuskallisesta yöstä, jonka he olivat viettäneet pahnoilla -karjakatoksessa, mihin he tappelun jälkeen olivat suletut. -Hämmästyksestä keltaisina sekä nälästä, janosta ja väsymyksestä -kuihtuneina seisoivat he tiheästi toisiinsa ryhmistyneinä, kuin -karjalauma teuras-huoneen edustalla. Heidän asepukunsa, jotka -olivat pilvoja täynnä, heidän kantimensa ja hihnansa, jotka heidän -paetessaan ja maatessaan olivat joutuneet epäjärjestykseen, pöly, -joka peitti heidät lakista saappaisiin asti, kaikki lisäsivät tässä -häviön surullisessa kuvauksessa sitä vaikutusta, joka ruumiillisessa -kukistuksessa ilmaisee henkisenkin voimattomuuden. - -Cabecilla tarkasteli heitä voitonhymyllä. Eikä hänestä ollutkaan -vähäinen huvitus nähdä tasavallan sotilaita nöyryytettyinä, -nälistyneinä ja masennettuina noiden jalosukuisten ja hyvin -varustettujen Carlistalaisten edessä, jotka kaikki ruskeine -ihoineen ja kestäville vartaloineen olivat navarralais- ja -baskilais-vuoristolaisia. - -"_Viva Dios!_ lapseni", lausui hän sävyisällä katsannolla, "tasavalta -ruokkii" puolustajansa sangen huonosti. Te olette kaikki niin -laihtuneita kuin pyrenealais-sudet, kun ne tulevat alas lumikorkeilta -vuorilta ja vainuilevat lihan hajua ihmisasuntojen ovien -halkioimista... Aivan toisin kohdellaan hyvän asian puollustajia. -Tahdottekos koettaa tätä? Heittäkääpäs pois nuo kurjat kypäränne -ja ottakaa valkoiset lakit!... Niin totta, kuin tänään on pyhä -Pääsiäis-päivä, saavat kaikki, jotka huutavat: "Eläköön kuningas!" -pitää henkensä ja aterioida minun sotilaitteni kanssa. - -Ja totta, ennenkun hyvä isä ennätti lopettaakaan, liukuivat kypärät -ilmassa ja huuto: "Eläköön kuningas Carlos, eläköön Cabecilla!" -kaikui kauas kalliostossa. Vangitut mies-raukat olivat pelänneet -kuolemaa, ja haju hyvästä lihasta, jota valmistauduttiin paistamaan -leiri-nuotioissa, jotka kallioiden suojassa kohottivat vaaleat -liekkinsä aurinkopaisteessa, oli myöskin vastustamaton kiusaus... -Tuskin on vielä milloinkaan ketään kruunun kiistäjää tervehditty niin -vilpittömästä sydämestä. - -"Antakaa heidän syödä kohta," käski pappi nauraen. "Kun sudet ulvovat -tuohon tapaan, ovat ne hellä-hampaisia". - -Tasavaltalaiset poistuivat kaikki, paitsi yksi, joka jäi isän -eteen seisomaan ylevällä ja päättäväisellä ryhdillä, jotavastoin -hänen lapselliset kasvonjuonteensa ja pehmeä, melkein väritön -hapsipartansa, joka peitti hänen leukansa ja poskensa, näyttivät -kummallisesti silmäänpistäviltä. Hänen takkinsa, joka oli liian suuri -lyöden laskuihin selällä ja käsivarsilla ja oli käännetty hänen -notkeilta ranteiltaan, vaikutti tällä liiallisella avaruudellaan, -että hän näytti vieläkin nuoremmalta ja hennommalta. Kuume hehkui -hänen soikeissa loistavissa silmissään -- arapialais-silmiä säihkytti -espanialainen liekki. Ja tämä liekki vangin silmissä näytti vaivaavan -Cabecillaa. - -"Mitä sinä tahdot?" kysyi hän. - -"En mitään! Minä odotan vaan tuomiotani". - -"Tuomiotasi! Se on sama kuin tovereisikin, minä en ole eroittanut -ketään. Henki lahjoitettiin teille kaikille". - -"Nuo toiset olivat pettureita, pelkureita, heittiöitä... Minä -yksinäni en ottanut osaa huutoon!" - -Cabecilla hämmästyi ja katsasti häntä tarkoin: - -"Mikä on nimesi?" - -"Toni Vidal". - -"Mistä kotoisin?" - -"Puycenda'sta". - -"Kuinka vanha?" - -"Kahdeksantoista." - -"Tasavallalla ei ole siis miehiä, koska otetaan lapsia?" - -"Minä en ole otettu, en nostettu, isä,... minä olen vapaaehtoinen". - -"Tiedäthän, poikaseni, että minulla on monta keinoa saadakseni sinun -huutamaan 'eläköön kuningas!'" - -Poika teki ylpeän liikahduksen ja lausui: "Minä en pelkää teitä!" - -"Tahdot siis mieluimmin kuolla?" - -"Vaikka sata kertaa!" - -"Hyvä... saat siis kuolla!" - -Pappi antoi merkin ja pieni osasto sotilaita asettautui vangin -ympärille. Mutta hän ei värähtänyt. Tämä ylevä rohkeus herätti -johtajassa silmänräpäykseksi sääliä. - -"Onko sinulla mitään pyytämistä minulta ennen? Tahdotko sinä syödä? -Tahdotko sinä juoda?" - -"En", vastasi poika, "mutta minä olen hyvä katholilainen, enkä -tahtoisi tulla Jumalan tykö tekemättä rippi-tunnustustani." - -Cabecilla'lla oli vielä messu-kasukka ja paita. "Polvistu", sanoi -hän, asettautuen itse kalliolle, jolloin sotamiehet jakautuivat -kahden puolen, ja kuolemaan-tuomittu alkoi: "Kuule minua, rakas isä! -Minä olen syntiä tehnyt..." - -Mutta keskellä rippiä remahti luolan suulla hirmuinen kivääri sätke. - -"Aseisiin!" huusivat vartiat. - -Cabecilla kapsahti ylös, antoi käskyjä, valitsi vartiostot ja -järesti sotilaansa. Itse oli hän heittänyt kiväärinsä messu-pukunsa -päälle ja oli juuri lähtemäisillään, kuin huomasi pojan, yhä vaan -polvistuneessa asennossa. - -"Mitä sinä täällä te'et?" - -"Minä odotan päästöä." - -"Niin tosiaankin: Minä olin jo unohtanut sinun." - -Juhlallisesti nostaa hän nyt siunaavaisen kätensä nuorukaisen pään -päälle, katselee sitten hyökkäykseen rientäneitä sotilaitaan, mutta -kun heistä ei enää kukaan ehdi hänen messupalvelukseensa niin astuu -hän itse muutaman askeleen taaksepäin, tähtää rippilastaan ja ampuu -hänen paikalle. - - - - -X - -Hyvä Jumala Chemilléssä, joka ei ole puolella eikä vastaan. - -(Turaanilainen pyhimystaru.) - - -Chemillén pastori oli kutsuttu viemään "hyvä Jumala" -(ristiinnaulitunkuva) erään sairaan luo. - -Kovaa oli todellakin ajatella jonkun täytyvän kuolla sellaisena -suloisena kesä-päivänä ja vielä juuri puolipäivärukouksen hetkellä -ihan elämän ja valon loistopisteessä. - -Mutta kovaa oli ajatella pastoriraukkaakin, jonka täytyi lähteä -matkalle heti puolipäiväisen jälkeen juuri sillä hetkellä, jona -hän oli tottunut -- rukousnauha käsissään -- vähän uinahtamaan -viiniköynnösmajassa, joka lehotti niin raittiina ja rauhallisena -kauniissa persikka- ja ruusukoristeisessa puutarhassa. - -"Sinulle Herra kannan minä uhrini!" ajatteli tuo pyhä mies huo'ahtaen --- ja ratsastaen harmaalla aasilla "hyvä Jumala" edessänsä -satulan-sarjalla, kulki hän rantavierun kapeaa tietä, jota toiselta -puolelta rajoitti kukkasilla ja sammalilla koristettu punainen -vuoriseinä sekä toiselta puolelta kimaltelevilla piikivillä kirjattu -ja korkeilla pensastoilla verhottu jyrkänne. - -"Sinulle Herra kannan minäkin uhrini", ajatteli aasi-raukkakin -huo'ahtaen omalla tavallaan ja nosteli vuorotellen milloin toista -milloin toista korvaansa karkoitellen kärpäsiä, jotka kiusasivat -häntä. - -Kärpäset ovatkin kovin vaivaavia ja surisevia varsinkin tähän -vuoden-aikaan; ja kun siihen lisätään vielä mäkinen tie ja tuon pyhän -miehen paino, varsinkin näin heti puolisen jälkeen, niin täytyy -myöntää aasi-raukan tuntevan tehtävänsä. - -Tämän tästäkin tuli vastaan käypäläisiä maalaisia, jotka antaen -"hyvälle Jumalalle" tietä väistyivät aina hieman syrjään ja nostellen -hattuaan käytöksellä, joka turaanilaisilla talonpojilla on niin -omituinen: silmä viekas ja kumarrus nöyrä. - -Pastori vastasi kaikkiin tervehdyksiin "hyvän Jumalan" puolesta -sangen ystävällisesti, mutta tietämättä mitä hän teki, sillä uni -alkoi painaa hänen päätänsä. - -Sää oli kuuma, tie karkea. Alinna rannalla poppelipuiden takana -päilyi Loirevirran mutkainen pinta, kuin hopea-suomus. Kaikki tuo -tulviva valo, nuo surisevat mehiläisparvet, jotka pemistelivät -liikkeelle kokonaisia pöly-pyörteitä kukkien siitin-tuoksua, -rastaiden laulu viinitarhoissa, joka ilmoitti noiden hotikaisten -pikkueläinten yltäkylläisyyttä ja hyvinvointia, kaikki tuo yhdistyi -hurmeuttamaan pastoria, jota jo entuudesta hyvä viinillä säestetty -puolinen kyllin painoi... - -... Villandry oli jo jäänyt, ja juuri siinä, missä kallioseinä kohouu -jyrkimpänä ja tie kapenee ahtaimmaksi, herätti Chemillén pastorin -yht'äkkiä erään ajomiehen näreä huuto "dia! hue!" joka hevosmies -tuli häntä vastaan ajaen korkeaa heinäkuormaa, mikä jokaisessa tien -nikamassa raskaasti hetkahteli. - -Silmänräpäys oli tukala; sillä niin oli rata ahdas, että vaikka olisi -suistunut kuinkakin sievästi kallion viereen, ei sittenkään riittänyt -tietä kahdelle... Mitä siis tehdä; palatakko aina maantielle asti -takaisin; vai --... Pastori ei voi siihen mitenkään suostua; -sillä sitävartehan hän oli juuri oikotien valinnutkin, että hän -ennättäisi ajoissa kuolevaisen sairaansa luokse. Hän selitti sen -kyllä ajomiehelle, mutta tuo tolvana ei tahtonut sillä korvalla edes -kuullakaan. - -"Se tekee minulle kyllä pahaa, arvoisa pastori", lausui ajuri -ottamatta edes piippua suustansa, "mutta päivä on liian lämmin minun -palatakseni Azay'hin. Vaan teille, joka istutte mukavasti aasin -selässä, on se pieni asia, mutta..." - -"Mutta, sinä heittiö, etkö siis ole jo nähnyt mitä minulla on -täällä?... Tämä on se 'hyvä Jumala' -- sinä tuonaisen pakana -- itse -'hyvä Jumala Chemillé'stä', jonka minun pitää kiireimmiten viemän -erään kuolevan sairaan luokse." - -"No mutta, katsokaas, minähän olenkin Villandry'stä, minä..." ilvehti -ajomies, "ja 'hyvä Jumala Chemillé'stä' ei siis kuulu minuun... Dia! -hue!" - -Ja niin läimäsi tuo pakana vaan hevosiaan selkään, uhaten heittää -aasin kuormineen kampsuineen kierien rinnettä alas aina virran -kaltalle asti. - -Pastorillamme ei ollut kärsimystä liiaksi. "Ä-hää! Onko niin! -No, odota sitten vähän!" Ja vilauksella hypähti pastori aasinsa -selästä alas ja asetti "hyvän Jumalan" suurimmalla varovaisuudella -tienviereiselle kukkaspenkareelle, joka tuoksui niin hyvältä ja -kimalsi niin kauniin moniväriseltä, että tuskin itse Pyhän Martin -tuomiokirkko Tours'issa sille vertoja veti. - -Sitten polvistui tuo pyhä mies alas ja rukoili lyhyen rukouksen: -"Hyvä Jumala Chemillé'ssä, sinä näet nyt kaikki mitä minulle -on tapahtunut; sinä näet, että tuo heittiö on pakoittanut minun -opettamaan hänelle vähän ihmis-tapoja. Tätä tehdäkseni en minä -tarvitse kenenkään apua, koska minulla on jänterät ranteet ja -oikeuskin puolellani... Istu siis tässä suloisimmassa rauhassa ja -katso taistelua, mutta älä ole puolella äläkä vastaan, niin on asia -pian suoritettu!" - -Rukouksensa päätettyään nousi hän seisoalleen, käärien takkinsa hihat -ylös saadaksensa kätensä vapaammaksi; ja siinä olikin todellinen, -pehmeä ja ikäänkuin siunauksella silitetty papin-käsipari, -kiinnitettynä oikein vaikka leipurille sopivaan rannepariin ja niin -kovat kuin kuhmurat tammen rungossa. - -Loiskis! Läiskis! Ja ensi läimäyksellä sai ajuri piippunsa murskaksi -vasten hampaitaan; toisella makasi hän eräässä kuopassa hävyissään, -ruhjottuna ja liikkumattomana. Sitten työnsi pastori kärryt -taaksepäin, käänsi ne varovaisesti sivuun, asetti hevosen pään suuren -silkkiäispuun siimekseen ja jatkoi matkaansa hienolla hyssy-juoksulla -sairaansa luo, jonka hän tapasi jo istumassa kukkakoristeisten -vuode-verhojensa välissä, ikäänkuin ihmeen kautta kuumeesta -parantuneena ja tuosta oikein täydellisesti taipuaksensa nyt juuri -avaamassa vaahtoavaa Vauvray-viini-pulloa. - -Ja aina tästä ajasta asti on "hyvä Jumala Chemillé'ssä" ollut -korkeimmasti kansallinen Turaanissa ja häntä huutavat Turaanilaiset -kaikissa tappeluissaan, sanoen: "_Hyvä Jumala Chemilléssä älä ole -puolella äläkä vastaan_!" - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Kuvaelmia ja kertomuksia, by Alphonse Daudet - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUVAELMIA JA KERTOMUKSIA *** - -***** This file should be named 55029-8.txt or 55029-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/5/0/2/55029/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/55029-8.zip b/old/55029-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index a7dd197..0000000 --- a/old/55029-8.zip +++ /dev/null |